initial commit of ebook 22006HEADmain

162 files changed, 4625 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/22006-8.txt b/22006-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..570ceea
--- /dev/null
+++ b/22006-8.txt
@@ -0,0 +1,4609 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kaksi laukausta, by Holger Drachmann
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kaksi laukausta
+
+Author: Holger Drachmann
+
+Translator: Elisabeth Löfgren
+
+Release Date: July 16, 2007 [EBook #22006]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI LAUKAUSTA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KAKSI LAUKAUSTA
+
+Kirj.
+
+Holger Drachmann
+
+
+Suomentanut ["To Skud"] E. [Elisabeth Löfgren]
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877.
+Uuden Suomettaren kustantama.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Suurelta maantieltä eli postitieltä kääntyi tiehaara länteen päin,
+kankaan yli viljellyille maille merenrannikolla. Suuria niittymaita
+levisi molemmille puolille kuin paisunut virta, ja nuo vihertävät
+aallot valuivat paikottain taivaan kanssa yhteen. Haaratie loppui missä
+niittymaa alkoi, ei nimittäin ollut syytä sen jatkamiseen. Siellä oli
+muutamia taloja, puutarhoja sen verran kuin raivoisa länsituuli salli;
+matalia ulkohuoneita; korkeita heinäkasoja; siellä oli joki eli leveä
+oja, hajoavainen porrassilta, joka vei vanhalle linnalle. Vielä taisi
+nähdä missä saarto-kaivannot olivat olleet ja missä vallien jäännökset
+olivat. Jos katsoja oli varustettu hyvällä mielikuvituksella taisi hän
+ehkä myöskin tuosta hävinneestä herras-linnasta punaisella muurilla
+muodostaa itselleen kaksi kulmatornia, koira-koppelin, linnakaivon,
+hedelmätarhan, joka viimeinen varsinkin näyttää niin runolliselle
+hyvissä runoelmissa tai taulukankaalla. Mutta hedelmä-tarha olikin
+siinä vielä; vieläpä ikivanhoja ruosteen-karvaisia runkojakin, jotka
+eivät kantaneet hedelmiä, tuskin lehtiäkään, vaan kuitenkin olivat
+jääneet paikoilleen, syystä että "kartanon" nykyinen omistaja
+ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi. Toisella
+puolella linnaa, jos nimittään otaksumme että vanhat omenapuut
+määräävät rajan, oli muinainen karja-kartano eli nykyinen "kartano".
+Kaksi rakennusta siinä nähtävästi oli rakennettu linnan punaisista
+kivistä, vaan toiset kaksi rakennusta olivat uudemmat. Siinä oli
+ajo-portti korkealla otsipuolella ja muutamilla hajonneilla
+jäännöksillä eräästä herras-vaakunasta. Ulkopuolella etelään päin oli
+pitkä sarja sarapuita, myöskin jotensakin vanhat, ruosteenkarvaiset ja
+tuulen rääkkäämät. Haka, jossa kasvoi pähkinäpuita, oli täällä
+läheisyydessä. Se ei ollut millään lailla merkillinen, ei tarkoittanut
+huvitusta eikä hyötyä; aidan vieressä oli pieni kumpu ja kummulla
+penkki ja erään kesäpäivän iltapuolella seisoi tässä kaksi nuorta
+ihmistä katselemassa tuota avarata lakeaa.
+
+Näitten nuorten ihmisten oli käynyt niinkuin usein vanhojen ja
+viisaittenkin käy; iltapäivän valaistus, vähitellen laskeva aurinko
+sinä kirkkaana päivänä oli keskeyttänyt heidän puheensa. Laita on se,
+että illassa on jotakin hillitsevää, surumielistä, jota ainoastaan
+hyvin pintapuoliset ihmiset voivat vastustaa. Kieli ei käy puheliaaksi
+kun varjot tummenevat, lintujen laulu vaikenee ja värit itäisellä
+taivaan-rannalla käyvät harmaiksi kunnes kokonaan häviävät. Nuo kaksi
+tuolla pienellä kummulla katselivat äänettöminä, selin aurinkoon päin,
+kuinka puna-sinervät varjot vanhoista, kuluneista puista kävivät yhä
+pitemmiksi tasaisilla niityillä. He näkivät kuinka värit yhä
+sinertyivät ja harmaantuivat kaakossa; he näkivät niitty-maan ja
+kankaan sulaavan yhteen hämärässä, näkivät mättäiden muuttuvan
+tuhkan-värisiksi vuorisiksi, näkivät puuttoman seudun ihan
+paljastettuna. Ikäänkuin keskinäisestä sopimuksesta nostivat he
+päätänsä taivasta kohti ja tuijoittivat tuohon mahtavaan holviin.
+Jok'ainoa kirjava elähyttävä freski [kallio-maalaus, katto- tai
+seinä-maalaus] oli hävinnyt holvista, se oli tumma, sinertävän harmaa
+ja kaikki näytti sen kautta vielä enemmän yksitoikkoiselle, mutta
+myöskin vielä avarammalle, melkein tuskallisen rajattomalle. Nyt
+kääntyivät he penkillä ja katselivat aurinkoa. Se oli likellä taivaan
+rantaa ja lähetti ulos kultaisen valovirran pitkäkkään pilven alta,
+jonka taakse oli kätkeynyt hetki sitten -- ikäänkuin sotapäällikkö,
+joka pakoretkellänsä heittäytyy johonkin tyhjään linnoitukseen,
+koettaaksensa jos mahdollista pysäyttää pakoa. Kaikki nämä kultaiset
+sätehet olivat tiedustajia, joita oli lähetetty ulos tutkimaan olisiko
+pysähtyminen mahdollista. Tila oli toivotoin. Hetkeä myöhemmin
+jatkettiin pakoa alaspäin, linna oli tyhjä. Kilvet ja keihäät,
+kiväripiiput ja miekat kiiltelivät; pako kävi ainakin järjestyksessä.
+Mutta äärimmäisellä taivaan-rannalla, missä niitty-maat päättyivät ja
+meri alkoi, näkyi tumma aaltojen muotoinen jakso, niinkuin miehiä
+rinnatuksin, muutamat päät korkeammalla, muutamat matalammalla. Tuo
+näytti hyvin uhkaavaiselle, ja mitä enemmän ylhäällä kiilsi ja kimalsi,
+sitä synkempänä, totisempana seisoi rivi tuossa. Ne oli hietasärkät
+meren rannalla.
+
+Nuo, molemmat nuoret ihmiset olivat niin vaipuneet katsomiseen, kuin
+tämä näytelmä olisi ollut heille ihan uutta. Vaan niin ei suinkaan
+ollut laita. Elämä näillä paikoilla oli niin vähän vaihtelevaista, että
+ilmiöt taivaalla aamulla ja illalla saivat palkita paljon, mikä muualla
+tyydytti nuorten katselemis- ja nauttimishalua aivan erilaisilla
+muutoksilla ja vaihtelevaisunksilla. Näille tienoille tuli harvoin
+vieraita ja kartanon-omistaja ei seurustellut monen naapurin kanssa.
+Lähin kaupunki oli hyvinkin neljän peninkulman päässä, ja tämä oli
+pitkä matka kun muistaa että tiet olivat suureksi osaksi huonoja.
+Harvoin joku soittoniekka tai muu vapaiden taiteiden rakastaja sinne
+eksyi, ja jos se joskus tapahtui, niin sitä päälliseksi ei juuri
+mielellään nähnyt kartanon-omistaja, joka nuoruudessaan oli saanut sen
+verran kasvatusta, että hän mielellään luopui tuonkaltaisesta
+taidenautinnosta. Kartanon omistaja, jota ylt'ympäri nimitettiin
+"omituiseksi kartanon-haltijaksi", ei huolinut oikein ylläpitää
+haltijan-arvoansa. Hän nimitti itseänsä aivan yksinkertaisesti
+Jansen'iksi. Omituisuus oli kuitenkin niin kiintynyt hänen luonteesensa
+ja olentoonsa, että hän oli pakoitettu sitä kantamaan sekä arvonimenä
+että luonteen osoitteena. Kymmenkunta vuotta sitten oli hän saapunut
+seudulle reippaana, toimeliaana nuorena miehenä, joka jo silloinkin oli
+jotensakin umpimielinen luonnoltaan, eikä seurustellut naapurien
+kanssa. Asuttuansa niillä paikoin jonkun ajan ja ostettuansa kartanon,
+läksi hän pois ja palasi nuoren kauniin vaimon kanssa. Hän eli tämän
+kanssa jos mahdollista vielä suuremmassa yksinäisyydessä, kuin ennen,
+ja piti häntä suuressa arvossa, jos saa päättää papin ja lääkärin
+kertomuksista pitäjällä. Sitä huhua, joka oli tietävinänsä että
+kartanon-omistajan vaimo oli mykkä, sokea tai jotakin semmoista,
+väittivät mainitut henkilöt perättömäksi. Se oli hyvin kaunis nainen,
+vakuutti pappi, hyvin arvokas nainen, todisti lääkäri, ja muuten aivan
+säännöllinen, vakuuttivat molemmat. Hän kuoli vähän ajan perästä
+synnytettyänsä tyttären. Maahanpaniaisiin oli seudun asukkaat
+kokountuneet hyvin lukuisasti. Tahdottiin nähdä millä lailla "hän otti
+sen". _Hän_ oli tullut hautausmaalle tavallisessa puvussaan, ruskeassa
+niinsanotussa metsästys-nutussa, suurissa kiiltävissä saappaissa ja
+harmaassa huopahatussa, jonka ympäri oli kääritty kappale suruharsoa;
+huhu tiesi että mejerin-hoitaja viimeisellä hetkellä oli sitonut sen
+hattuun.
+
+Hautausmaalla oli hän kohteliaasti, mutta äänetöinnä vastaan-ottanut
+enemmän ja vähemmän hienontapaiset surkuttelemiset, jotka aina
+semmoista tilaisuutta seuraavat. Kaikkien menojen aikana, sekä sisällä
+kirkossa että ulkona haudalla, ei hänen kasvoissansa huomattu
+vähintäkään muutosta. Ainoastaan sinä hetkenä, jolloin ensimmäinen
+lapiollinen hietaa oli pudonnut arkulle, värisi hänen lyhytniskainen
+olentonsa, niinkuin vilusta, ja vieressä seisova lääkäri oli nähnyt
+että hän painoi etuhampaat useita kertoja ali-huuleen kunnes verta
+tippui alas hänen parralleen. Silloin oli hän äkisti pyyhkinyt huulia
+nenäliinallaan ja kun kaukana seisovat olivat nähneet että nenäliina
+nostettiin kasvoille, olivat he tyytyväiset, sillä arvelivat että
+kyyneleitä oli vuotanut ja että kaikki siis oli niinkuin olla piti.
+Sitten oli hän pudistanut papin, tohtorin ja muutamain lähellä
+seisovain kättä, oli mennyt vaunuillensa, käskenyt ajomiehen ajaa ja
+itse mennyt kankaan yli jalkasin kartanolle päin. Poika, joka paimensi
+muutamia laihoja lampaita, oli seuraavana päivänä tullut tohtorin luo
+tuomaan erään veitsen, hammas-tikkuja ynnä tasku-kirjan, jotka oli
+löytänyt kanervikosta, ja hänen kertomuksensa mukaan kanervat siinä
+paikassa olivat taittuneet ja alas painetut, niinkuin joku olisi siinä
+istunut tai maannut kauan aikaa. Tohtori oli ottanut kapineet ja
+antanut pojalle 4 killinkiä, mutta samalla ilmoittanut hänelle että
+kalut varmaankin olivat kartanon-haltijan ja että hän, lääkäri,
+toimittaisi ne omistajalle. Samana päivänä iltapuolella eteni hän
+kartanoon ja tapasi tuon muuten toimeliaan miehen pitkällä kovalla
+sohvalla jokapäiväishuoneessa, joka näytti oudolle ja tyhjälle.
+Kartanon-haltija piti toisessa kädessään kirjan, jota hän luki
+sill'aikaa kun hän toisella silitteli ruskea-pilkkuista lintu-koiraa,
+joka uskollisena katseli makaajaa ja näytti ihmettelevän tätä
+tavatointa toimettomuutta.
+
+-- Suokaa anteeksi että häiritsen! Nils Kristensen'in poika toi minulle
+nämä kapineet, jotka oli löytänyt kanervikosta. Ne ovat varmaan teidän!
+
+Makaava nousi puoleksi ja laski kirjan pöydälle viereensä. Lääkärin
+silmä katseli sen nimilehteä. Se oli Don Quixote.
+
+-- Oi! se on taskukirjani ja veitseni. Kiitoksia paljon. Minä kaipasin
+niitä aamulla!
+
+Kun lääkärille ei tarjottu tuolia, otti hän semmoisen itse.
+Kartanon-omistaja katseli häntä vähän epäillen, vaan tarttui kohta
+taas kirjaan ja rupesi koiraa silittämään.
+
+Lääkäri antoi tietoa läsnäolostaan sanoilla:
+
+-- Herra kartanon-haltija...!
+
+-- Suokaa anteeksi: Jansen! oikaisi tämä.
+
+-- Herra Jansen; minä en olisi jäänyt istumaan jos en olisi katsonut
+velvollisuudekseni astua teidän ja teidän surunne väliin, puhumaan
+totisesti teidän kanssanne siitä pienestä olennosta, joka teillä nyt on
+talossa ja jota minusta näytätte...
+
+-- Suru! pieni olento! velvollisuus! mutta jättäkää minut toki rauhaan
+näistä puheenparsista. Olenhan omassa talossani, luulisin minä!
+
+Tämä puhe aloitettiin äkäisellä äänellä; mutta lauseen lopussa makaavan
+ääni heltyi, hän kallistui koiran yli ja nosti sen päätä. Koira veti
+päänsä pois hänen käsistään, aivasti, meni takaperin pöydän alta pois,
+aivasti taas, juoksi uunin viereen ja laski käpälänsä kuonolle.
+
+Tohtori ajatteli itsekseen että Jansen'in kyyneleet olivat hyvin
+suolaiset. Hetken äänettömyys vallitsi.
+
+-- Minä en tiedä mitä syytä teillä on hävetä suruanne minun
+läsnäollessani! sanoi tohtori.
+
+Ei seurannut mitään vastausta.
+
+Puhuja jatkoi:
+
+-- Vaikk'en tiedä sitä, täytyy minun teidän lääkärinänne, huolimatta
+mistään, kertoa mitä jo sanoin lapsen synnyttyä, kun ei paljon toivoa
+ollut sen äidistä, ja se asia on järjestettävä niin pian kuin
+mahdollista. Mejerihoitajan pullo voi kyllä olla hyvä, mutta minä
+en puolusta sitä ruoan lajia. Joko te annatte minulle eron
+lääkäritoimestani teidän luonanne taikka minä vaadin mitä olen
+vaatinut: lapsen pitää saada imettäjää!
+
+Kartanon-omistaja ei liikahtanut. Hän oli laskenut kirjan kasvoilleen.
+Outoa oli nähdä kuvat kirjan kansilla tuon surun peittona. Toisella
+puolella La Mancha-ritarin laiha, luinen muoto ja toisella puolella
+aseen-kantajan törkeä kyynillinen naama.
+
+Tohtori nousi ja astui sohvan viereen sekä taputti makaajaa olkapäälle.
+
+-- Hra Jansen. Minä olisin huonompi lääkäri kuin olen, jos en olisi
+oppinut surua kunnioittamaan pitkänä virka-aikanani, varsinkin kun on
+niin paljon syytä siihen kuin teillä on. Minä tunnen surun omasta
+kokemuksestani. Mutta älkää rakkaudesta siihen, minkä olette
+kadottanut, unhottako sitä pienokaista, joka on tullut teidän taloonne.
+Minä tahdon unhottaa mitä lausuitte minulle taannoin. Ensi surussaan
+ihminen voi lausua yhtä ja toista. Vaan eihän pienokainen ole syypää
+siihen. Olkaa nyt mies ja jos ette tahdo itse ryhtyä toimiin, niin
+valtuuttakaa minua siihen. Minä hankin imettäjän, eikö niin?
+
+Kirjan alta kuului: Tehkää niin, vaan antakaa minun olla rauhassa!
+
+Tohtori otti hattunsa, seisoi vielä hetken aikaa ja meni sitten ulos
+mejerinhoitajan luo.
+
+Seuraavana aamuna hän palasi, tuoden mukanansa voimakkaan näköisen
+naisen, jolla oli korkea rinta, ruskeat posket, kirjava liina päässä ja
+kuopakkaat silmät. Hän astui tohtorin jäljissä katsomatta oikealle tai
+vasemmalle. Ajo-portilla oli hän seisahtunut ja tuttavasti hymyillyt
+sen päällä olevalle herras-vaakunalle.
+
+Tohtori astui huoneesen; nais-ihminen hänen jäljessään jäi ovelle
+odottamaan.
+
+Hra Jansen astui edes takaisin lattialla suurissa työsaappaissaan.
+Niiden varsista näkyi että hän oli ollut niityillä. Hän poltti piippua
+niin ankarasti että savu kiertyi hänen ympärilleen kuin kotona kudotut
+lakanat.
+
+Tohtori ilmestyi semmoisen lakanan alta tervehtien kartanon-omistajaa.
+
+-- Täällä tuon imettäjän, johon voin luottaa. Te voitte olla
+tyytyväinen!
+
+Hra Jansen otti piipun suustansa ja katseli tohtoria niinkuin hän
+ei ollenkaan olisi ymmärtänyt mistä tämä puhui. Tohtori katkaisi
+puheensa ja katseli ensin hra Jansenia ja sitten naista. Kummallista!
+Kartanon-omistaja oli astunut askeleen taaksepäin ja teki kieltävän
+liikunnon piipullaan. Nainen, joka lähestyessä oli käynyt kallistunein
+päin, katseli nyt nöyrällä tuttavaisuudella hra Jansen'in kasvoihin.
+
+Hra Jansen maltti mieltänsä.
+
+-- Mistä sinä tulet?
+
+-- Pohjoisesta, pitkän matkan päästä. Minä kuulin mitä oli tapahtunut
+ja ilmoitin itseni tälle miehelle lapsen imettäjäksi!
+
+-- Oletko ... onko sinulla ... onko miehesi täällä muassa?
+
+-- Ei, hän jäi sinne; hän hoitaa lapsia!
+
+-- Kuinka monta...?
+
+-- Ensin poika, sitten tyttö. Viime kuulla syntyi vieläkin yksi tyttö,
+mutta se on nyt vieroitettu ja syö puuroa!
+
+Tätä viimeistä selitystä antaessaan oli nainen tehnyt suullansa jotakin
+temppua, joka oli olevinaan naurua. Ainakin näkyi pari riviä valkosia
+hampaita huulien väliltä sill'aikaa kun silmät supistuivat ja
+himmenivät. Hän nosti toisen kätensä sarkaleningin kaulukselle, avasi
+pari hakaa ja, kääntyessä puoleksi tohtorin puoleen, kysyi hän: Missä
+on lapsi?
+
+Hra Jansen astui askeleen eteenpäin, mietiskeli hetken aikaa, pisti
+piipun taka-taskuunsa ja sanoi lyhyesti:
+
+-- Hyvä; sinä voit jäädä. Mene ulos mejerinhoitajan luo, tuonne, tuosta
+ovesta!
+
+Hän meni nopeasti ulos ovesta. Tohtori katseli vähän hämmästyneenä
+ensin hänen jälkeensä ja sitten hra Jansen'ia, joka ujosti oli
+kallistanut päätänsä.
+
+-- Te näytätte tunteman häntä...? kysyi tohtori.
+
+Hra Jansen heilutti piipuntupsua.
+
+-- Minulla oli kerran vähän tekemistä tuon joukon kanssa! vastasi hän
+välttäen. Mies oli varastanut hiukan minulta. Nainen oli kuitenkin
+liian hyvä orjaksi!
+
+-- Minä takaan hänestä! sanoi tohtori.
+
+Löydettyänsä mejerinhoitajan huoneen, joka oli kyökin vieressä, riensi
+nainen täyttä kiirettä kehdon luo, jossa pienokainen makasi, ja,
+vähintäkään huolimatta tuon väliaikaisen kasvatus-äidin kysymyksistä
+hänen valtuuskirjastansa, otti hän pullon lapselta ja painoi varovasti,
+mutta huomattavalla taidolla tuon pienen kolmikulmaisen suun
+paljastettua rintaansa vasten.
+
+Lapsi näytti hyväksyvän muutosta; vaan tuo hyvä mejerin-hoitaja, joka
+kaikessa hyväntahtoisuudessaan vanhanpiian tavalla kadehti nuorta
+äitiä, pani ehtimiseen vastalauseita ja vaati saada tietää, mistä
+vieras tuli, millä oikeudella ja niin edespäin j.n.e.
+
+Uusi imettäjä kuunteli tätä kauan aivan huoletoinna, niin kauan kuin
+pienokainen söi mielukkaasti. Kun nuoren neiti Jansen'in nälkä oli
+asettumaisillaan ja eron-saanut kasvatus-äiti yhä pitkitti saarnaansa,
+nousi imettäjä tuoliltaan, otti toisen kauniisti käsivarresta kiinni ja
+pyörähytti sitä ulos ovesta sanaakaan sanomatta. Raivoisena riensi tämä
+näin loukattu hra Jansen'in luo.
+
+Hra Jansen, tohtori ja mejerin-hoitaja palasivat sitten yhdessä.
+Lääkäri oli hyvin hyvillänsä tutkittuansa imettäjän ja lapsen
+tilaa. Tuon tummanverisen naisen oikeudet vahvistettiin laillisesti
+ja lapsenhuone järjestettiin näille uusille "eroamattomille".
+Mejerin-hoitaja uhkasi jättää talon muutto-päivänä, mutta tohtorin
+leikillinen muistutus että hän vaan pitäisi huolta omasta maidostaan
+(mejerissä nimittäin), sovitti viimein asiat. Hra Jansen oli tämän
+keskustelun aikana seisonut erillänsä. Kun olivat lähtemäisillään
+huoneesta oli hän ikäänkuin vastoin tahtoansa katsellut kehdolle päin.
+
+Tätä kohtaa tohtori pani muistiin.
+
+Aika kului kuin kuluikin kartanossa. Isäntä oli umpimielinen ja outo,
+mutta teki työtä säännöllisesti ja vanhalla voimallansa jokapäiväisissä
+toimissa sisällä ja ulkona. Vieraita ei tullut kartanoon, ainoastaan
+tohtori kävi silloin tällöin ja oli tyytyväinen pienokaisen edistykseen
+hiljaisen imettäjän hoidossa.
+
+Mutta ihmiset sillä tienoolla rupesivat nurisemaan. Tiettiin ett'ei
+pienokainen ollut kastettu, ja vaikka semmoinen häiriö sai tapahtua
+suuressa kaupungissa, jossa tapahtuu niin paljon muutakin häiriötä,
+niin sitä ei kärsitty maalla, missä kaikki voitiin silmällä pitää,
+vaikka tiet olisivat olleet kuinka huonot ja talojen välit vielä
+pitemmät.
+
+Tohtori oli ottanut ollaksensa tämän tyytymättömyyden tulkkina
+huolimattoman kartanon-omistajan luona -- pappi arveli nimittäin ett'ei
+hän voinut olla oikein puolueetoin tässä asiassa.
+
+Hra Jansen kuunteli tohtoria, hämmästystä taikka mielipahaa
+ilmoittamatta:
+
+-- Ihmiset näkevät niin paljon vaivaa toisten asiain tähden. Mutta jos
+te, tohtori, tahdotte järjestää tuota asiaa, niin olkaa niin hyvä, ja
+kiitoksia vaivastanne. Minulla on ollut muuta ajateltavana!
+
+Lääkäri, joka oli leskimies ja lapsetoin, tuli eräänä kauniina
+aamuna yhden hevosen vetämissä vaunuissaan noutamaan lasta, imettäjää
+ja mejerinhoitajaa. Rauha ei ollut vielä vahvistettu viimeiksi
+mainittujen välillä, mutta tällaisessa juhla-tilassa semmoiset
+unhoitetaan ainakin juhlamenojen kestäessä. Ajettiin kirkolle. Imettäjä
+kantoi lasta, mejerin-hoitaja myssyä, tohtori oli kummina ja pappi
+risti lapsen. Tiellä sovittiin siitä että pienokainen saisi nimen
+Ellen. Mejerinhoitaja oli uppiniskaisesti vaatinut pitempää ja paremmin
+soivaa nimeä, mutta tohtori rakasti vanhoja runoja ja yhdestä
+semmoisesta hän oli ottanut nimen Ellen ja pappi vahvisti sen.
+
+Kun taas seisottiin kirkkomaalla ristiäisten jälkeen, tuli hra Jansen.
+Hän oli käynyt kanervakankaan yli. Ihmisiä kirkkomaalta tuli häntä
+vastaan. Hän tervehti jäykästi, meni seuransa kanssa vaunuin luo ja
+sanoi joitakuta sanoja tohtorille.
+
+-- Hän sai nimeksi Ellen! sanoi tämä.
+
+Hra Jansen hengitti nähtävästi helpommin.
+
+-- Minä kävin niin rajusti sentähden että pälkähti päähäni siellä
+kotona että ... s.o. minä pelkäsin että hänelle annettaisiin äitinsä
+nimi!
+
+Vuosi kului toisensa perästä. Kehto oli aikoja sitten pantu ylisille ja
+oli ollut kissojen asuntona jo monta sukupolvea. Lapsen imettäjä oli jo
+kauan ollut poissa. Hän oli mennyt, niinkuin oli tullut. Eräänä päivänä
+hän oli hoksannut että hänen aikansa oli ohitse ja oli ilmoittanut sen
+kartanon isännälle. Tämä oli antanut hänelle säästöpankki-kirjan ja
+lisännyt että hänelle arvattavasti olisi hyödyllistä, jos hän voisi
+taivuttaa itsensä ja miehensä siihen päätökseen, että muuttaisivat
+likimäiseen kaupunkiin ja aloittaisivat jonkinmoista pientä kauppaa.
+
+Imettäjä oli käännellyt kirjaa käsissään ja viimein pyytänyt "oikeita"
+rahoja. Niitä hän oli saanut ja oli sitten mennyt ulos talosta, suuri
+nyytti kainalossa. Tultuansa maantielle pani hän nyytin erääsen
+pensaasen ja palasi lapsenhuoneesen, missä pieni Ellen kulki tuolilta
+tuolille erään piian läsnä ollessa. Mustaverinen imettäjä otti lapsen
+syliinsä ja suuteli sitä niin hartaasti, että lapsi rupesi itkemään.
+
+Silloin koetti hän saada sitä vaikenemaan, ja kun se onnistui, kääntyi
+hän piian puoleen ja sanoi uhkaavalla äänellä:
+
+-- Nyt sinä vastaat hänestä ett'ei hän putoo kaivoon, eikä suohon, eikä
+pääse hevostalliin. Taudit eivät häntä uhkaa, sillä hän on imenyt minun
+rintojani. Vaan kaikki, joka muuten voi hänelle tapahtua, on tuleva
+sinun pääsi päälle ja minä olen sinua merkitsevä siitä, muista se!
+
+Tämä oli pitempi sarja sanoja perätysten, kuin kukaan ihminen
+kartanossa oli kuullut imettäjän suusta. Vaikea on sanoa vaikuttiko
+tämä niin mahtavasti piikaan että hän sen kautta tuli tarkemmaksi ja
+huolellisemmaksi kuin piiat tavallisesti ovat, tai seurasiko hyvä onni
+muuten nuorta Ellen'iä retkillänsä. Varmaa vaan on ett'ei mitään
+tapahtunut hänen lapsuutensa aikana, josta hänelle olisi ollut pahoja
+seurauksia. Hän ei pudonnut kaivoon, eikä suohon, eikä hevonen häntä
+potkaissut. Hän kasvoi pitkäksi ja hoikaksi, mutta samalla
+voimalliseksi ja kestäväksi. Ei mikään lapsentauti ollut heikontanut
+hänen ruumistansa. Kun hän joskus oli vilustunut ja saanut kuumetta,
+pantiin hän vuoteelle, houraili pari tuntia, nukkui, ja nousi
+seuraavana päivänä niin raittiina, kuin tuuli, joka kävi kankaan yli.
+Silmin-nähtävä oli että imettäjän maito oli ollut parempaa laatua kuin
+mejerin-hoitajan. Tuon hauskan vanhan-piian aika kartanossa oli myöskin
+lopussa. Eräs vanhan-puolinen naapuritalollinen oli jo kauan aikaa
+ollut niin mieltynyt mejerinhoitajan juustoihin, että hän viimein, kun
+ei hän muulla lailla voinut itselleen saada hänen taitavaa kättänsä,
+teki korkeimman tarjouksen, minkä taisi tehdä tästä kädestä: hän
+tarjosi mejerin-hoitajalle itsensä tiloineen päivineen.
+
+Mejerinhoitaja oli suostunut ja Ellen oli nyt jätetty melkein ihan
+itseksensä. Hän näkyi joka paikassa kartanon-omistajan tiluksilla, vaan
+ei käynyt kenenkään tielle eikä häirinnyt mitään työntekoa. Hän katseli
+kaikkea omituisella totisella tarkkuudella, leikki ja jutteli
+itsekseen, oli ystävällinen vä'elle, jonkatähden kaikki häntä
+rakastivat, vaan ei hän ketäkään pitänyt erittäin hyvänä. Kun hän oli
+kymmenen vuoden vanha tiesi hän lukea ulkoa kaikki kartanon hevoisten
+ja lehmäin, lampaitten ja sikojen nimet. Hän tiesi mitkä linnut tulivat
+kevään ennustajina ja mitä työtä kullakin vuoden-ajalla tehtiin. Hän
+tunsi tienoota kauas ylt'ympäri, oli monta kertaa ollut meren rannalla
+kun ko'ottiin hauraa ja joka kerta oli hän ihmetellyt sen suuruutta ja
+että se pauhasi niin kummallisesti. Hän osasi matkia sitä ääntä ja
+monta muutakin ääntä. Kun suinkin oli mahdollista oleskeli hän ulkona,
+talvella hänen rakkahin paikkansa oli väen lämpösessä tuvassa, jossa
+hän puhui niinkuin miehet ja oppi pitkiä surullisia lauluja pii'oilta.
+Kuului hyvin kummalliselta kun pieni kymmen-vuotias lauloi kaikesta
+tuosta onnettomasta rakkaudesta ja tuota surusävelistä valitusta, joka
+on omituinen pohjoismaiden asukkaille ja niin hyvin sointuu yhteen
+aution unisen talvimaiseman ja kesän lyhyen ilon kanssa. Mutta tästä
+seurasta hän eroitettiin. Eräänä lauantai-iltana oli muutamia miehiä
+ollut markkinoilla ja olivat palanneet vähän humalapäissä. Väen tuvassa
+syntyi riita, mustasukkaisuudesta, niinkuin myöhemmin saatiin selville.
+Suuri väkevä mies oli pahasti rääkännyt kilpailijaansa, ja voitettu oli
+vaipunut laattialle poikkilyödyllä nenäluulla. Tyttö oli eräästä
+nurkasta katsellut tappelua. Pelkäämättä ja huutamatta oli hän
+seurannut tätä näytelmää mielenmaltilla, jota olisi luullut kymmentä
+vuotta vanhemmaksi. Ainoastaan kun voitettu kaatui ja tyttö näki hänen
+veriset kasvonsa oli hän noussut pystyyn ja säkenöivin silmin katsellut
+raakaa tappelijaa, jonka, nyt kun oli myöhäistä, toiset miehet ottivat
+takaa kiinni. Samassa ovi aukeni ja hra Jansen astui sisään. Tuvassa
+valitsi heti äänettömyys. Hän silmäili eri joukkoja siinä siksi että
+silmiänsä nurkassa kohtasivat pienet vaaleat kasvot, säkenöivillä
+silmillä. Hän kävi nopeasti laattian yli, tarttui tyttärensä käsivarteen
+ja talutti häntä ulos ovesta ja sisään talon jokapäiväishuoneesen.
+
+-- On parasta että tästälähin pysyt erilläsi väestä! sanoi hän
+harvapuheisella tavallansa.
+
+Hän aikoi mennä, mutta seisahtui ja taputti tytön päätä.
+
+-- Ethän sinä ole pelästynyt?
+
+Ellen ei vastannut, vaan katseli isäänsä suurilla silmillä.
+
+Hra Jansen meni väen tupaan.
+
+Ellen kuunteli. Hän kuuli isänsä syvää ääntä ja meluavaista vastausta.
+Sitten melske ja jyrinä. Hän juoksi ikkunalle, joka oli pihalle päin,
+ja tuli sinne juuri kuin mies heitettiin ulos tuvasta ja pyöri
+päistikkaa alas kivisillalle. Ellen taputti käsiänsä, mutta lakkasi
+samassa; isä oli taas huoneessa.
+
+-- Siis, Ellen, me emme enää mene väen tupaan!
+
+Hän kulki nopeasti edestakaisin lattialla ja hengitti syvästi. Viimein
+seisahtui hän ja lausui tytölle:
+
+-- Sinä voit pukea päällesi ja ajaa minun kanssani kaupunkiin. Minä
+tarvitsen pari uutta miestä!
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tämä oli ensi kerta kun Ellen oli isän kanssa ajamassa ja ensimmäinen
+kerta kun hän läksi kaupunkiin. Tavallisuuden mukaan ei heidän kesken
+lausuttu monta sanaa. Ellen istui koko pitkän matkan omissa
+ajatuksissaan seuduista ja kaikesta, mikä heitä kohtasi. Kaupungissa
+hänen toiveensa pettivät toinen toisensa perästä. Hän havaitsi että
+maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon komeampi kuin päärakennus
+siellä kotona; kirkontorni ei ylettynytkään taivaasen asti ja hevoset
+kaupungissakin kävivät neljällä jalalla eivätkä suinkaan olleet niin
+hyvässä kunnossa kuin maalla.
+
+Hän oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiapäin. Kuu
+nousi ja reippaitten hevoisten varjot yhä pitenivät maantiellä; hän
+katseli isän liikkumatointa varjoa ja omaansa, joka oli alituisessa
+liikunnossa, katseli kuinka pyörät pyörivät nopeasti ja kilpaa niiden
+kanssa nuo kahdeksan hevoisjalkaa. Vierto-tie rupesi hänen mielestänsä
+lainehtimaan ylös-alasin kuin valkoinen nauha; tähän lainehtivaan
+liikuntoon rupesi pian kangaskin, joka uneksi kuutamossa, ja sitten
+maat molemmin puolin tietä. Yht'äkkiä hän huomasi että hän itse istui
+nyykytellen päätään.
+
+-- Ethän sinä vaan nuku! kuului isän ääni.
+
+Ellen häpesi ja näki paljon vaivaa pitääkseen silmiä avoimina.
+
+-- Parasta on että saat jotakin toimittaaksesi! sanoi isä ja antoi
+ohjakset Ellenin käsiin, näyttäen samalla kuinka ne oli pidettävät ja
+kuinka hevosia ajetaan.
+
+Ellen ryhtyi kohta asiaan täydellä toimella. Se seikka, että molemmat
+hevoset tottelivat pienintäkin nykäystä hänen kädestänsä, että
+juoksivat nopeammin kuullessansa piiskan läjähdystä, että ylipäätä
+elävät olennot tottelivat hänen tahtoansa, se oli jotakin aivan uutta
+ja viehättävää. Paikalla sai hän koko ajamisen taidon päähänsä, ja
+koska hän ei pelännyt, meni kaikki niinkuin itsestään.
+
+Tultiin sille paikalle, jossa haara-tie poikkesi vierto-tiestä. Siellä
+hra Jansen tahtoi ottaa ohjakset, mutta Ellen oli jo nostanut piiskaa
+ja pienellä läjähdyksellä sekä sanoilla: hop Rusko! poikkesi hän
+haaratielle ja katkaisi kummallisen äänettömyyden. Vaunujen pyörät
+pyörivät eteenpäin ihan keskellä tuota kapeaa tietä, Ruskot juoksivat
+lystikkäästi ja hra Jansen nyykkäsi tyytyväisnä päätänsä, hymy
+huulillaan.
+
+Ellen pitkitti ajamista ja sama äänettömyys vallitsi heidän välillä.
+Yht'äkkiä pidätti hän hevoset. Pilvi, joka oli käynyt kuun eteen, oli
+estänyt häntä näkemästä kahta ihmistä, ja hän oli melkein ajaa heidän
+yli. He hyppäsivät syrjälle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen
+tervehti; ne oli pappi ja tohtori.
+
+Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhjä, antoi hän
+hevoisten juosta ja eteenpäin ajoivat isä ja tytär.
+
+-- Hullu ihminen! sanoi pappi vieläkin säikähtyneenä. Luulen että hän
+päälliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia!
+
+-- Niin hän on omituinen mies! sanoi tohtori.
+
+-- Sivistymätöin mies hän on! jatkoi pappi. Hän olisi ainakin voinut
+seisahtaa ja pyytää anteeksi!
+
+-- Hän istuu aina ajatuksissaan! väitti tohtori.
+
+-- Niin, ja antaa lapsen ajaa. Se on arvattavasti ainoata, mitä hän
+sille opettaa. Kuulkaa tohtori, vaikka te aina otatte sen asian niin
+kevytmielisesti, en minä todellakaan kauemmin voi sitä jättää siksensä;
+minä en voi sitä kärsiä virkani kannalta. Kouluneuvoston puolesta
+täytyy minun tiedustaa saako lapsi mitään opetusta vai ei!
+
+-- Voimmehan mennä yhdessä sinne huomenna! esitti tohtori.
+
+Seuraavana päivänä jälkeen puolen-päivän tulivat nuo herrat kävellen
+kartanoon,
+
+Hra Jansen oli ulkona; Ellen istui jokapäiväishuoneessa tuolilla ja
+ajoi toista kahta tuolia seili-langasta tehdyillä ohjaksilla.
+
+Pappi ja tohtori kävivät istumaan, Ellen jatkoi ajamista.
+
+Pappi kysyi:
+
+-- Nimesi on Ellen, eikö niin?
+
+-- Niin on!
+
+-- Kuinka vanha olet Ellen?
+
+-- Pian yksitoista vuotta. Hop heisa!
+
+-- Sinä osaat kaiketi lukea?
+
+-- Lukeako?
+
+Hän pani ohjakset tuolin selkäpuulle ja katseli suurilla totisilla
+silmillään papin kasvoihin.
+
+Tämä joutui hämille. Tohtori jatkoi:
+
+-- Tule tänne Ellen ja juttele vähän tuon vieraan miehen kanssa!
+
+Ellen hyppäsi alas tuolilta, meni tohtorin luo ja pani kätensä tohtorin
+käteen. Tämä piti siitä kiinni ja otti sanomalehden pöydältä.
+
+-- Voitko sinä lukea meille vähäisen tästä?
+
+Lapsi katseli tuskastuneena kirjaimia ja rupesi sitten suurella
+vaivalla tavailemaan aivan uusien ja hämmästyttävien sääntöjen mukaan.
+
+Pappi pani kätensä ristiin ja pyöritteli suuria sineettisormuksiansa:
+
+-- Tämä on todellakin peloittavaa!
+
+Tohtori taputti lapsen päätä:
+
+-- Kuka on opettanut sinua lukemaan, lapsi?
+
+-- Lypsäjä-Tiina! kuului vastaus.
+
+-- Vai niin!
+
+Tohtori otti taskustaan lyijykynän ja osoitti sanomalehden reunusta!
+
+-- Voitko kirjoittaa nimesi tähän?
+
+Tyttö otti kynän, tarkasti sitä molemmista päistä, nojautui sitten
+lehteen, pää kallella ja kieli hampaitten välissä. Hetken perästä oli
+siinä muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori ystävällisyydessään
+sanoi merkitsevän: Ellen.
+
+Pappi ei tyytynyt selitykseen.
+
+-- Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eikä ... sano
+lapseni, tunnetko katkismusta?
+
+Tyttö katseli häntä taas suurilla silmillänsä ja hymyili.
+
+-- Mitä sinä sanot? kysyi hän.
+
+Sineettisormuksia hierottiin toisiansa vastaan.
+
+-- Villi, täydellinen villi; mutisi pappi.
+
+Samassa hra Jansen astui sisään suurissa saappaissaan.
+
+-- Minä kuulin väeltä että hra pastori -- hyvää päivää tohtori! -- teki
+minulle kunnian!
+
+Pappi nousi vähän hämmästyneenä.
+
+-- Me olemme juuri keskustelleet tyttärenne kanssa. Hänellä ei ole
+paljon koulutietoja!
+
+Pappi katseli terävästi kartanon-omistajaa. Tämä vastasi samanlaisella
+silmäyksellä:
+
+-- Hän ei ole ollenkaan käynyt koulua, hra pastori!
+
+-- Ei ole, siitä olen todellakin saanut todistuksia. Mutta kuinka
+voitte te, lapsen isänä, vastata siitä? -- ei minkäänlaisia tietoja?
+
+-- Minä en ole koskaan havainnut että se, jota hra pastori nimittää
+"tiedoiksi", on ollut miksikään hyödyksi ihmisille. Kristilliseltä
+kannalta tiedot ovat tarpeettomat, jopa syntisetkin. Paitsi sitä, onhan
+hänellä vielä aikaa oppia tarpeellisinta!
+
+Pappi väänteli ruumistansa:
+
+-- Sallikaa minun lisätä pari sanaa, hra kartanon-haltija; minä en
+tahdo puhua siitä, mikä käsitys kouluneuvostolla mahdollisesti voi olla
+ajasta, jolloin lapsen pitää oppia _tarpeellisinta_. Mutta sivistyneenä
+miehenä te kaiketi huomaatte mitä teidän on tehtävä kun nyt olen
+muistuttanut teitä asiasta. Kristilliseltä kannalta taas ... hm! ...
+minä pitäjän pappina ... hm! ... hra kartanonhaltija ... minä, minä
+kuitenkin ... ei, se on todellakin ... lystillistä!
+
+Hra Jansen pani käsivartensa ristiin ja vastasi hitaasti ja tyynesti:
+
+-- Mitä hengellisiin seikkoihin tulee, en koskaan rupee keskusteluun
+niistä. Minusta te, päättäessä näistä asioista, aina viittaatte
+papilliseen arvoonne. Jos ei oteta lukuun virkanne käytännöllistä
+puolta, niin teidän suorittamanne tutkinto yliopistossa on antanut
+teille tämän arvon. Mutta siinä suhteessa me olemme yhtä-arvoiset, hra
+pastori. Minä olen myöskin saanut todistukset tutkinnon suorittamisesta
+teologiassa.
+
+-- Mitä se tietää?
+
+-- Se tietää mitä sanon. Minun aikanani, ja me olemme arvattavasti
+yhden-ikäiset, hra pastori, kaikki ylioppilaat saivat suorittaa
+jumaluus-opillisen pääsötutkinnon. Se oli silloin tapana, myöhemmin
+tuli luullakseni lain-opin vuoro. Vaan minä en tuntenut itseäni
+kutsutuksi enkä valituksi ja päätin ruveta maata viljelemään, niinkuin
+meidän kanta-isämme. Tässä toimessani olen ollut niin ahkera että olen
+unhoittanut koko kouluneuvoston olemisen. Vaan, hra pastori, koska te
+tänä päivänä kunnioitatte minun taloani läsnäolollanne, tämän
+kouluneuvoston jäsenenä, niin pyydän teitä sanomaan kouluneuvostolle
+terveisiä: Teologian kandidaati Kristian Jansen on huomispäivästä
+alkaen antava tyttärellensä tarpeellista opetusta.
+
+Pappi kumarsi. Hetken äänettömyys vallitsi.
+
+-- Siis olemme tehneet tehtävämme täällä? sanoi tohtori.
+
+-- Tietysti! _Tuon_ tutkinnon suoritettua... Pyydän saada sulkeutua
+teidän suosioonne! sanoi pappi.
+
+Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori kääntyi hänen
+puolehensa:
+
+-- Teidän pitäisi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan.
+
+-- Minä en usko että hänellä on taipumusta seura-elämään enkä minä
+juuri ole pahoillani siitä. Vaan nyt hän kuitenkin pian tulee saamaan
+leikkitoverin!
+
+Ellen oli seurannut tätä keskustelua suurella tarkkuudella. Hän sangen
+paljon mietti tätä uutta seikkaa, että hän tulisi saamaan opetusta
+isältänsä ja olemaan jokapäiväisessä keskuudessa hänen kanssa. Hän
+nukkui levottomasti yöllä; seuraavana aamuna heräsi hän varhain, nousi,
+puki nopeasti päällensä ja meni ulos hakaan, jossa rupesi kävelemään
+edes-takaisin pähkinäpensastoa myöten.
+
+Hän häpesi että oli niin levotoin. Eihän nyt ollut puhetta muusta, kuin
+että Lypsäjä-Tiina saisi sijaisen, ja mitä hänen tuli oppia, ei
+varmaankaan voinut olla niin vaikeata. Olihan tuo ajamisen oppikin
+vaunuissa ollut niin helppoa. Ja kuitenkin täytyi hänen tunnustaa
+itsellensä että oli toista ajaa hevoisia isän vieressä illalla
+kuutamossa, kuin päivällä istua hänen vieressänsä kirjoittamassa
+kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeitä vaikeita merkkiä, jotka milloin
+seisovat pystyssä kuin seipäät, milloin makaavat kuin leikattu
+otrapelto. Ja sitten lukeminen! Huolta pitäminen siitä, mitä kirjaimien
+päähän pisti merkitä, kun seisovat tässä tai tuossa järjestyksessä. Ja
+Lypsäjä-Tiina oli sanonut että tämä oli osattava niin hyvin, että kävi
+sirip, sirap vaan, niinkuin maito-suihku kiuluun lypsäessä.
+
+Hän hyppäsi ylös aidalle ja katseli yli niittyjen ja kankaan. Aamun
+raittius peitti vielä sumuna tuon äärettömän tasangon. Sumun takana
+arvasi löytyvän pilviä, ja niiden päältä kimalteli jotain, joka pyrki
+esille, aurinko, joka oli nousemassa. Ellen pani käsivartensa ristiin
+rinnan yli ja hengitti syvään. Oi, se teki hyvää tämä raittius tälle
+hoikalle ruumiille. Hän mielestänsä tunsi tuon virkistävän ilmavirran
+vuotavan koko ruumiinsa läpi, sääriin ja varpaisin asti. Hän ojensi
+ensin toista säärtä, sitten toista, katseli ensin toista kenkää ja
+sitten toista. Hän nauroi, eikä oikeastaan tietänyt mitä hän nauroi,
+vaan yht'äkkiä kaikki oli hänestä niin naurettavaa. Leivonen lensi ylös
+avaruuteen tien toiselta puolelta. Se, joka osaisi lentää! Viime
+aikoina oli hän ehtimiseen uneksinut että lensi, mutta se oli aina
+tapahtunut vaivalla, sääret olivat aina niin raskaat. Ei, tuolla lailla
+kuin leivonen! Hän teki muutamia hyppäyksiä aidalla, kadotti tasapainon
+ja hänen täytyi juosta alas tielle asti, ett'ei samassa menisi
+kupperikeikkaa. Hän pääsikin ojan yli, vaan sai ainoastaan puoleksi
+sijaa jaloillensa. Toinen jalka niukahtui, hän vaipui alas ja huomasi,
+kun taas koetti nousta, että ei voinut astua sillä jalalla.
+
+Ellen istui ojan reunalle vähän huonolla tuulella, mitä hänen nyt oli
+tehtävä?
+
+Nyt kuului kellojen kilinä ja raskas hölkkääminen tietä myöten. Lehmiä
+ajettiin laitumelle. Ellen näki että lähestyivät lähestymistään,
+muutamain päät olivat alasvaipuneina, muutamat pitivät päänsä pystyssä.
+Siinä oli Musta-Läsi ja Valko-Läsi, siinä oli Vlak, Viktoria ja Ejegod.
+Jumala tiesi mitä ne hänestä ajattelivatkaan, joka istui siinä niin
+levollisna? Tuskin tahtoivat häntä kiertääkään. Musta-Läsi nuuski
+ohitse mennessään, Viktoria heilutti häntäänsä niin että se melkein
+sattui Ellenin silmiin, Ejegod pelästyi, hyppäsi sivulle ja Vlakin
+selkään, sekä saattoi koko karjan suurimpaan hämmästykseen.
+
+Ellen sai oksan käteensä ja löi sillä rohkeimman kuonolle. Viimeiseksi
+tuli paimenpoika karjan jälessä. Hänen nimensä oli Andreas ja hän oli
+vasta ollut vähän aikaa kartanossa.
+
+-- Etkö sinä voi ajaa lehmiä paremmin? huusi Ellen pojalle.
+
+Tämä katseli häntä suu avoinna eikä käsittänyt miks'ei hän noussut ja
+mennyt pois tieltä.
+
+-- Minä olen loukannut jalkaani enkä voi astua! sanoi Ellen. Juokse
+kartanoon ja kutsu Liina tänne; mutta kuules, älä sano mitään isälle!
+
+Poika katseli Elleniä ja lehmiä. Ne olivat jo muodostaneet kaksi
+joukkoa, toinen seisoi ojassa ja toinen lähestyi ohrapeltoa.
+
+-- Voitko sinä pitää huolta elukoista sillä aikaa? kysyi paimenpoika
+viivytellen.
+
+-- Juokse vaan! huusi tyttö.
+
+Poika kääntyi ja meni takaisin kartanoon, heiluttaen salava-keppiänsä.
+
+Jalka oli nyt pahasti kipeä. Mutta Vlak ja toinen Läsi pyrkivät
+ohrapeltoon, jotta Ellen, maalais-tytön luonteen mukaan, koetti
+vastustaa niiden hankkeita ja ontuen seurasi näitä syntisiä, kunnes
+hänen onnistui saada ne oikealle tielle jälleen.
+
+Vaan sitten ei hän jaksanut enempää. Päästämättä tuskanhuutoa vaipui
+hän alas pientarelle, noin sata askelta siitä paikasta, missä oli
+langennut.
+
+Sill'aikaa oli Andreas saapunut kartanoon ja oli, vähän aikaa
+etsittyänsä, vihdoin löytänyt Lypsäjä-Tiinan.
+
+-- Ellen ei voi astua, hän makaa siellä lehmien keskellä! kertoi hän.
+
+-- Mitä, onko hän puskettu kuoliaaksi! huusi piika.
+
+Hra Jansen meni samassa ohitse, kuuli huudahduksen ja karkasi
+hämmästyneen pojan kaulukseen kiinni.
+
+-- Sinä löntti. Nopeasti, missä hän on?
+
+Hän juoksi ulos portista, poika itkien hänen jälessänsä.
+
+-- Ei hän olekkaan täällä! huusi kartanonhaltija, kun olivat saapuneet
+aidan viereen.
+
+Poika seisoi aivan epätietoisena ja pisti ruskeat rystösensä
+silmä-kuoppiin.
+
+-- Minä puin sinut oljiksi, poika, jos et saa suustasi sanoja. Missä on
+Ellen, mitä on tapahtunut?
+
+Liina, joka nyt myöskin oli ehtinyt paikalle, pelästyi yhtä paljon kuin
+Andreas parka. Hän ei koskaan ollut kuullut kartanonhaltijan käyttävän
+semmoisia sanoja.
+
+Hra Jansen käveli hartaasti etsien aitaa myöten. Nyt kääntyi hän
+yht'äkkiä. Hän oli kuullut hiljaista voivotusta. Tuolla ohrassa makasi
+hänen tyttärensä.
+
+Kun hra Jansen kumartui alas; aukasi Ellen yhteenpuserretut huulensa:
+
+-- Minä putosin alas aidalta. Älä tee Andreakselle mitään!
+
+Hra Jansen nosti tytön varovasti ylös, kantoi häntä huoneesen, pani
+hänet sohvalle ja kysyi oliko hänellä vaivoja?
+
+-- On! vastasi Ellen.
+
+Hra Jansen valjasti itse hevoiset ja ajoi täyttä laukkaa ulos
+kartanosta lääkäriä hakemaan. Tämä tuli, taputti Ellen'in päätä ja
+tutkiskeli säärtä. Se oli taittunut nilkka-luun yläpuolelta.
+
+Sairas lapsi kannettiin sohvalta vuoteellensa ja kärsi siinä,
+päästämättä hiiren hiiskaustakaan, suurta tuskaa ennenkuin sääri oli
+saatu oikeaan asemaansa ja sidotuksi paperikansiin.
+
+Hra Jansen ei ollut huoneessa kun tämä työ tehtiin. Kun kaikki oli
+järjestyksessä tuli hän sisään, seisoi pään-aluksen takana ja katseli
+kauan tytärtänsä sill'aikaa kuin ystävällinen tohtori tahtoi saada
+hänen asemaansa niin mukavaksi kuin mahdollista, puhuen että hänen nyt
+ei tarvinnut oppia lukemaan, koska oli itse sidottu kuin kirja,
+kaikella kunnialla liisterineen päivineen, nyt hänen vaan pitäisi maata
+ihan liikkumatta eikä ajatella yhtään mitään, niin viisaus tulisi ihan
+itsestään.
+
+Ellen makasikin liikahtamatta ja näki paljon vaivaa, voidaksensa olla
+ajattelematta. Ja kuitenkin tuli hänen mieleensä aina tuo juttu
+kirjasta. Oliko hän todellakin nyt muuttunut kirjaksi ja eikö hänen
+enää tarvinnut lukea! Vaan olihan se mahdotointa! Tiesihän hän että
+nimensä oli Ellen ja että hän oli pieni tyttö. Vaan kuitenkin takeltui
+hän tuohon ajatukseen. Hänen päänsä oli muka suuri paksu kirja, lehmät
+tulivat kääntämään sen lehtiä ja Andreas sai suurella vaivalla niitä
+pois ajetuksi.
+
+Se oli kuumeen houreita. Sitä kesti pari päivää, ja näiden kuluessa isä
+istui lakkaamatta vuoteen vieressä ja piti huolta siitä, ett'ei Ellen
+liikuttaisi kipeää jäsentänsä houreissansa.
+
+Näin heräsi Ellen eräänä aamuna ja ymmärsi kuinka asian laita oli.
+Suuressa nojatuolissa, jossa oli korkea selkäpuu, istui isä kasvot
+päivää vasten; valo, joka tuli puoleksi lasketun kartiinin alta,
+valaisi niitä. Hän oli hetkeksi ummistanut silmänsä. Sairas oli maannut
+niin rauhallisesti.
+
+Ellen katseli tarkasti isänsä kasvoja ja ajatteli että oikeastaan oli
+kummallista, ett'ei hän ennen ollut nähnyt niitä. Kuinka vieraat ne
+kuitenkin olivat hänelle! -- Ja ne näyttivät niin ankarille, vanhoille,
+huolistuneille nuo kasvot, vaikka hän tiesi että isänsä ei ollut vanha;
+sen oli Lypsäjä-Tiina sanonut usein kyllä, ja joka kerta lisännyt, että
+oli kumma kun ei kartanonhaltija nainut uudestaan; olihan hän mies
+parhaimmassa ijässään.
+
+Ellen makasi siinä ja ajatteli tätä hetken aikaa. Silloin juolahti
+mieleensä että hänellä kerran oli ollut äitikin, niin oli ainakin
+Lypsäjä-Tiina kertonut. Kummallista, että hänellä oli ollut äiti, jota
+hän ei ollenkaan tuntenut, eikä koskaan ollut nähnyt. Kyllä kai hän
+kuitenkin oli ollut olemassa, tuo äiti, arveli Ellen, ja oli myöskin
+rakastanut häntä, isää, tuossa nojatuolissa; sillä kun ihmiset olivat
+naimisessa, niin rakastivat he toinen toistansa, oli Lypsäjä-Tiina
+sanonut.
+
+Isä ei ollut ajanut partaansa pariin päivään. Se pisti esiin joka
+paikassa kasvojen alapuolella ja hiustupsu oli valunut otsalle. Oliko
+hänen, Ellen'in äiti todellakin rakastanut isää?
+
+No niin, siitä oli pitkä aika. Mutta kuitenkin!
+
+Hän katseli ylös kattoon ja tietämättänsä hiipi mieleensä yksinäisyyden
+tunne. Talonkoira Tyra, lehmät, hevoset, lampaat, siat, pienet
+porsaatkin, Liina, isä, kaikkien antoi hän mielessänsä kulkea ohitsensa
+ja kaikissa oli joku vaillinaisuus. Ett'ei löytynyt ainoatakaan, jota
+hän olisi oikein rakastanut!
+
+Hän kuuli jotain ääntä kamarista ja kääntyi sinne päin. Siinä istui,
+selin häneen, poika harmaassa takissa, kyynyspäät pöydällä, peukalot
+korvien alla. Hän luki varmaankin. Ääni, joka oli Ellen'ille
+ilmoittanut hänen läsnäolonsa, oli lehden kääntämisestä syntynyt.
+
+Oliko se Andreas? Ei, se ei ollut mahdollista. Andreas täällä sisällä?
+Ja lukemassa kirjaa?
+
+Vaan kuka se oli?
+
+Isä avasi silmänsä!
+
+-- Kuinka sinä voit?
+
+-- Hyvin! Kuka tuo poika on tuolla pöydän ääressä?
+
+Vieras nousi ja tuli vähän ujosti Ellenin luo. Se oli suuri pulska
+poika neljännellä- tai viidennellätoista, haparoivilla liikunnoilla,
+vaaleakasvoinen ja omituisilla silmillä, jotka aina ikäänkuin etsivät
+jotain huoneessa.
+
+-- Se on Henrik serkkusi! sanoi hra Jansen. Hän jää tänne luoksesi
+sinulle seurakumppaliksi.
+
+-- Tuleeko hän aina olemaan minun luonani?
+
+-- Nii-in!
+
+-- Se on hyvä. Saanko minä jotakin syötäväksi.
+
+Henrik oli hra Jansen'in velipuolen poika. Tämän velipuolen oli,
+niinkuin sanotaan, käynyt huonosti elämässä. Hän oli nuorena nainut ja
+oli saanut vaimoksi sellaisen, joka huonosti osasi taloutta hoitaa. Hän
+kuoli pois mieheltään ja suurelta lapsijoukolta. Miehen toimet oli aina
+käyneet ala-mäkeä, hän oli epäkäytännöllinen ja herkkäuskoinen. Hyvä
+mielensä oli mennyt samaa tietä kuin toimensakin, ja niinpä terveyskin.
+Kuolinvuoteellansa oli hänellä vielä puoli-tusina ala-ikäisiä lapsia
+ympärillänsä. Mutta nyt ystävät ja sukulaiset riensivät avuksi ja
+auttoivat miten taisivat. Onhan sääntönä että kaikki ensin pitää olla
+hukassa ennenkuin "avuksi riennetään". Lapset jaettiin. Hra Jansen sai
+Henrikin.
+
+Tämän, joka tähän asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa,
+määräsi suku-neuvosto maanviljelijäksi. Hänen selkänsä leveyttä
+mitattiin ja eräs setä ynnä täti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika,
+puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin
+ja saapuivat kartanoon samana päivänä kuin onnettomuus oli tapahtunut
+Ellen'ille.
+
+Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka että tämä oli noin
+kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selvä-tahtoinen,
+lisäsi tätä mieltymystä. Aluksi teki hän hänet yksistään
+sairashoitajaksi. Hänen täytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli
+laitettava uudestaan, hänen täytyi lukea ääneen, ja kun tämä rupesi
+väsyttämään Ellen'iä, täytyi hänen kertoa koulusta, toisista pojista
+ja opettajista. Ellen huomasi viimein että se oli sangen hauska
+asia tuo säären taittaminen, varsinkin kun opetus lukemisessa ja
+kirjoittamisessa sen kautta jäisi siksensä.
+
+Tohtori kävi joka päivä Elleniä katsomassa. Alussa oli hän tyytyväinen
+parantumiseen, mutta vähitellen rupesi hän arvelevaiseksi. Sääri ei
+tahtonut tulla eheäksi. Hän puhui asiasta isän kanssa ja molemmat
+herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imettäjä kenties ollut
+huonossa terveydessä? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt myöhäistä
+kuulustella häntä, Hän oli jo kaikkien vuorien takana. Taikka olisiko
+hra Jansen...?
+
+Hän kielsi juhlallisesti. Lääkäri pudisti päätänsä ja Ellen huvitteli
+mainiosti uuden toverin kanssa.
+
+Viimein pisti jotain tohtorin päähän. Hän tuli eräänä päivänä edellä
+puolen päivää, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityillä. Henrik
+istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi pojan hakea itsellensä
+lasin maitoa mejeristä, ja jäätyänsä yksin sairaan kanssa sanoi
+tohtori:
+
+-- Terveisiä papilta, Ellen. Hän kysyi minulta kuinka sinulta kävi
+lukeminen ja kirjoittaminen.
+
+Ellen punastui eikä sanonut mitään.
+
+Tohtori jatkoi:
+
+-- Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienistä
+tytöistä täällä maalla, mitenkä he käyttävät itsiänsä ja varsinkin
+kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mitään osaa lähetetään kauas
+pois täältä suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirtää kirjaimia
+koko päivän, ei ensinkään saa leikkiä. Mutta minä sanoin nyt papille
+että sinä olit ollut kipeän jalan tähden vuoteen omana, vaan että pian
+tulisit terveeksi ja silloin olisit hyvin ahkera, kun vaan pääsisit
+ylös. Tohtori tietää nimittäin varsin hyvin kuinka pitkää aikaa
+tuommoinen jalka tarvitsee parantuaksensa!
+
+Ellen oli käynyt tulipunaiseksi. Hän katseli lääkäriä aralla
+silmäyksellä:
+
+-- Tiedätkö aivan varmaan kuinka pitkä aika...?
+
+-- Aivan täsmälleen!
+
+Henrik tuli maidon kanssa ja vetäysi kohta ikkunan loukkoon, kun
+huomasi että tohtori rupesi siteisin käsiksi.
+
+-- Sinä makaat varmaankin levottomasti yöllä, side on aivan höllä. Ei
+taida olla hyvä että Henrik lukee sinulle kaikki nuo sadut!
+
+Ellen puri peitteesen eikä sanonut mitään.
+
+Tänä iltapäivänä ja seuraavina päivinä kartanonhaltija otti Henrik'in
+mukaansa ulkotöihin. Kun tohtori kävi katsomassa viikon lopussa oli
+sääri terve. Hän pusersi kovasti hellää paikkaa. Ellen ei paljon
+aristellut.
+
+Tohtori kumartui ja suuteli hänen otsaansa. Mennessänsä ovesta ulos
+mutisi hän itsekseen:
+
+-- Tahtoa hänellä on ja hermoja myöskin. Tuo pikku noita! Hän olisi
+voinut kauan pitää minua narrina. Ja minä rupeen arvaamaan pahaa verta!
+
+Ulkopuolella kartanoa tapasi hän sen haltijan.
+
+-- Nousevalla viikolla voi hän jättää sängyn; ja silloin ei taida olla
+haitaksi ajatella opetusta?
+
+Herra Jansen nyykähytti päätänsä.
+
+Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se kävi hitaasti eteenpäin. Paha kyllä
+Ellen ei enää ollut siinä ijässä, jolloin lapsi tekee työtä ihan
+koneentapaisesti yhtä paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta.
+Ellen'in matkimis-halu oli jo mallikseen ottanut ympäröivän luonnon ja
+pelkoa hän ei tuntenut. Kävellä käsillään, liverrellä kuin leivonen,
+laulaa rakkauden lauluja, sitä hän teki käskemättäkin. Mutta ankarasti
+tuli hänen kärsimys-voimansa koetelluksi kun hän pantiin piirtämään
+noita ikäviä viivoja toisten viivojen mukaan ja ääntämään kummallisia
+ääniä toisien äänien mukaan, joita hänelle lausuttiin.
+
+Isä tuli kärsimättömäksi. Hän rupesi pelkäämään että tyttärensä oli
+tyhmä, ehkä jotain vielä pahempaakin. Hän ei tahtonut koulunkäynnillä
+pilata lapsen luontoa, mutta hänen täytyi toki osata lukea ja
+kirjoittaa; se seikka, että jok'ainoa pitkällinen ja tuskallinen
+opetustunti oli tuottanut Ellen'ille yhtä vähän tietoja kuin edelliset,
+loukkasi hänen isällistä ylpeyttään.
+
+Hän otti Henrik'in tallista ja ulkotyöstä ja pani hänet opettajaksi.
+Tämä muutos miellytti Ellen'iä ja hän teki muutamia voimallisia
+ponnistuksia aapisissa ja kirjoitus-vihossansa. Mutta siihen se jäi.
+Oli näet paljon hauskempi laskea vähän leikkiä tuon nuoren opettajan
+kanssa, varsinkin kun tämä salli sitä. Kun puoli sivua oli kirjoitettu
+ja raapitettu, esitteli Ellen että mentäisiin ulos kävelemään, ja kun
+tätä ei sallittu piirsi hän niin kauheita irvi-kuvia M:stä ja O:sta ja
+luki lauseen: "lammas määkyy karsinassa" niin monilla luonnon
+mukaisilla äänillä, että Henrik naurettavassa epätoivossa totisesti
+kysyi häneltä, oliko Ellen'in aikomus tehdä häntä yhtä hulluksi kuin
+itse oli?
+
+-- En olekkaan hullu enkä tahdo sinuakaan hulluksi tehdä! sanoi Ellen
+halaten ja suudellen Henrikiä.
+
+Viimein tämä kävi liian pitkälliseksi Henrikille.
+
+Eräänä päivänä opetustunnin loppupuolella nousi hän yht'äkkiä pöydän
+äärestä ja katseli Ellen'iä ylenkatseellisella silmäyksellä!
+
+-- Sinä olet tyhmin tyttö, mitä eläissäni olen tuntenut!
+
+Hän meni ovesta ulos ja heitti sen kiinni jälkeensä niin että pamahti.
+
+Ellen katseli hämmästyneenä ylös irvi-kuvistansa. No, kyllä kai hän
+pian palajaa! Mutta kun kului neljännestunti eikä Henrik palannutkaan,
+rupesi asia näyttämään arveluttavalta Ellenin mielestä.
+
+-- Tyhmä tyttö! Tyhmin mitä hän eläissänsä oli tuntenut!
+
+Hän rupesi miettimään kuinka monta hän mahdollisesti oli eläissänsä
+tuntenut, ja kun hän, purren kynä-varttansa, tuli siihen päätökseen,
+ett'ei voinut olla niin varsin suuri eroitus heidän ikänsä välillä,
+niin hän suuttui. Ei, _hän_ oli tyhmä poika!
+
+Hän otti läkkiastian ja tyhjensi sen kirjoitusviholle, pani tämän
+kiinni ja hyppäsi ikkunasta ulos tarhaan. Henrik oli kiinni saatava,
+vaan hän ei ollut siellä ulkona. Ellen hyppäsi aidan yli, ajatteli sitä
+kertaa, jolloin viimein oli hypännyt sen yli ja toivoi tapaavansa
+Andreasta.
+
+Ehkä oli Andreas niityillä. Ellen juoksi nopeasti sinne päin, missä
+näki lehmiä kuin kirjavia pilkkuja etäältä. Kun hän saapui sinne, näki
+hän Andreaksen. Tämä istui mättäällä, heilutti sarakeppiänsä ja söi
+voitaleipää.
+
+-- Hyvää päivää, Andreas, kuinka jaksat?
+
+Hän lakkasi syömästä ja pudotti keppinsä.
+
+-- Kiitoksia, hyvin vaan. Oletko sinä terve nyt?
+
+-- Olen; voithan sinä nähdä sen.
+
+Ellen otti kepin ja meni lehmien luo. Ne kärsivät kuumuudesta ja hännät
+liikkuivat ehtimiseen. Hän ajoi pois paarmoja sara-oksalla ja palasi
+sitten Andreaksen luo.
+
+-- Anna mulle palanen voi-leivästäs!
+
+Andreas taittoi kohta suuren palasen leivästä ja antoi Ellenille. Ellen
+istui hänen viereensä syömään.
+
+-- Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu täynnä ruokaa.
+
+-- Osaan jotensakin!
+
+-- Ja kirjoittaa?
+
+-- O-jaa käyhän se!
+
+-- Kuinka vanha olet oikeastaan?
+
+-- Mikonpäivänä täytän kolmetoista!
+
+Ellen vaikeni ja katseli eteensä.
+
+-- Kestikö oppiminen sinulta kauan? kysyi hän viimein.
+
+-- Alussa kyllä kävi huonosti, mutta kerran koulumestari sanoi minua
+tyhmäksi elukaksi, ja sitä minä en tahtonut hyvänä pitää, sillä minä
+tiesin ett'en ollut tyhmempi kuin Mathias, joka oli minua nuorempi, ja
+osasi lukea, kuin pappi!
+
+Ellen oli taas tarttunut keppiin ja heilutti sitä ankarasti.
+
+Sitten nousi hän ja jätti ruoan.
+
+-- Mettetkö? kysyi poika.
+
+-- Menen!
+
+-- Etkö tahdo syödä enempää?
+
+-- En!
+
+-- Anna minulle keppi!
+
+-- Sinä voit hankkia itsellesi toisen!
+
+Hän juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo
+ja antoi hänelle kepin ja käden yht'aikaa.
+
+-- Hyvästi Andreas, minun täytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin
+kanssa. Uh!
+
+-- Etkö kärsi lukemista?
+
+-- En!
+
+-- Etkö kärsi Henrikiä myöskään?
+
+-- En kärsi häntä!
+
+Ellen kääntyi ja juoksi kotia täyttä laukkaa. Koski vielä vähän
+jalkaan, vaan hän astui sitä kovemmin sillä. Hän kävi samaa tietä aidan
+yli ja ikkunasta sisään. Henrik seisoi pöydän ääressä ja käänsi lehtiä
+kirjoitusvihossa.
+
+Ellen meni nopeasti hänen luo, otti tuolin ja istui pöydän ääreen.
+
+-- Pitääkö meidän aloittaa taas, Henrik?
+
+Hän ei vastannut, vaan koetti saada erillensä läkkiset lehdet.
+
+-- Minä kysyin: pitääkö meidän aloittaa?
+
+-- Sinä olet aika porsas, sanoi Henrik.
+
+Tulinen puna lensi kuin leimaus Ellen'in poskille, hän nousi samassa ja
+antoi Henrikille aika voimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua
+taaksepäin; tyttö riensi ovesta ulos kyökkiin Tiinan luo, josta hän
+otti kiinni molemmin käsin, huutaen: Henrik on jälessäni; hän tahtoo
+minua lyödä!
+
+-- Mitä, tahtooko hän lyödä sinua! Koettakoon vaan! sanoi Tiina,
+kiertäen hameen lemmikkinsä ympäri.
+
+Hra Jansen tuli ovesta sisään ja kuuli heidän puheensa. Hän rypisti
+silmä-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik vielä seisoi
+hämmästyneenä, kirjoitus-vihko toisessa kädessä ja toinen käsi
+poskellansa.
+
+-- Minä pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enkä näyttämään
+koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti.
+
+-- Minä ... minä ... hän...! änkkäsi poika ja piti kirjaa edessänsä
+_corpus delicti'nä_.
+
+-- Hyvä. Jos tahdot Ellen'istä valittaa, niin tule minun luo, mutta älä
+itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos!
+
+Hra Jansen'in suuret saappaat tekivät tavattoman paljon melua, kun hän
+astui vä'en tuvan kautta kyökkiin. Siellä Ellen makasi polvillansa ja
+itki Lypsäjä-Tiinan hameisin.
+
+Hra Jansen seisahtui ohitse mennessään, taputti Ellenin päätä ja sanoi:
+
+-- Nyt olen nuhdellut Henrik'iä; ei hän enää ole sinua kiusaava. Näytä
+nyt että tahdot olla pieni hyvä tyttö!
+
+Ellen nousi kun isä oli mennyt. Hänen äänensä oli ollut niin hellä ja
+hänen kätensä oli levännyt niin köykäisesti hänen päälaellansa; isän
+sanat olivat soineet niin ystävälisiltä ja puolustavaisilta.
+
+Mutta mitä tämä oli? Olihan _hän_ lyönyt Henrikiä ja olisi itse
+tarvinnut nuhdetta ... niin, mutta Henrik oli soimannut häntä!... Ja
+hän oli kiusannut Henrikiä...
+
+Hän olisi mielellään puolustanut itseänsä. Kaikki sitä tahtovat ja
+varsinkin lapset. Mutta rakkaus totuuteen oli Ellenissä voimakkaampi.
+Hän oli nyt joutunut väärälle kannalle ja vetänyt Henrikin mukaansa.
+Hän tahtoi sisään Henrikin luo ja soi että Henrik häntä löisi.
+
+Vaikka Tiina koetti häntä pidättää, meni hän kuitenkin huoneesen. Hän
+avasi oven. Henrik istui pöydän ääressä pää käsien nojalla ja tuijotti
+alakuloisesti eteensä.
+
+Ellen lähestyi aivan hitaasti, seisahtui keskellä lattiaa ja juoksi
+sitten oikein karkaamalla Henrikin kaulaan.
+
+Tämä koetti irroittaa itseänsä, mutta tyttö kiertyi kuin käärme hänen
+ympärinsä ja istui viimein hänen syliinsä. Silloin pojan mieleen hiipi
+outo tunne, jota hän ei sinä hetkenä ymmärtänyt, mutta hän punastui
+kuitenkin, vähän säikähtyneenä siitä, ikäänkuin ei olisi ollut kaikki,
+niinkuin pitäisi olla.
+
+Hän asetti tytön tuolille viereensä. Ellen piti hänen kädestänsä kiinni
+ja kysyi oliko hän kovasti suuttunut häneen.
+
+-- En nyt enää! vastasi hän. Enkä minä oikeastaan ole ollut niin
+suuttunut kuin murheellinen!
+
+-- Murheellinenko? kysyi Ellen.
+
+-- Niin, näetkös ... olisi ollut eri asia jos minä esim. olisin ollut
+sun veljesi.
+
+-- Miksi niin?
+
+-- Etkö ymmärrä ... että kun isäsi sanoo semmoista minulle, huolimatta
+siitä olenko sitä ansainnut vai en, niin minun asemani täällä tulee
+vielä tukalammaksi!
+
+-- En ymmärrä!
+
+-- Sinä oletkin vaan pieni tyttö!
+
+-- Ethän sinäkään niin suuri ole. Et ole vielä ripillä käynyt!
+
+-- Älkäämme siitä riidelkö. Minä olen täällä niinkuin armosta,
+ymmärrätkös!
+
+Ellen katseli häntä hetken aikaa epäillen. Ja vihdoin hän sai kun
+saikin jonkinmoisen käsityksen asiasta.
+
+-- Sinä olet täällä minun luonani! sanoi hän niin totisesti ja vakaasti
+ett'ei suinkaan olisi luullut hänellä olevan mitään yhteistä sen
+läkkisen kirjoitusvihon kanssa, jota Henrik piteli kädessänsä.
+
+Henrik hymyili tuolla hajamielisellä tavallansa. Hänen hymynsä
+muistutti Lokakuun auringosta, johon ei ole varsin kauan luottamista.
+
+-- Tuo tyhmä vihko, sen me poltamme ja aloitamme kohta uutta! huusi
+Ellen ja pani kohta tuomionsa toimeen.
+
+Laitettiin uusi vihko ja aloitettiin uudestaan.
+
+Kaksi kuukautta myöhemmin Ellen osasi kirjoittaa ja lukea sujuvasti.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Henrik kävi nyt papin luona. Ellen meni aina häntä vastaan-ottamaan,
+kun hänen opetus-tuutinsa siellä oli loppunut, ja silloin he
+tavallisesti kävelivät kankaalla tai talon mailla. Henrik puhui siitä,
+mitä oli keskusteltu papin kanssa. Hän oli ylimalkain taipunut
+hengellisyyteen puritanin tavalla. Elämä hänen kodissaan ei voinut
+tehdä hänen luontoansa iloiseksi; hänen olemisensa koulussa köyhänä
+vapaa-oppilaana ei myöskään ollut ruusunkarvainen. Hän oli sanalla
+sanoen saanut synkän katsantotavan ylipäätä. Hänen elämänsä maalla,
+voimallinen ravinto, raitis ilma ja ruumiillinen työ oli hiukan
+helpoittanut tätä. Vaan luonto on luonto ja vaaleankarvainen lehmä ei
+koskaan muutu punaiseksi, vaikka sille kuinka paljon nauriita
+syötettäisiin, sanoi Lypsäjä-Tiina.
+
+Ellen kuunteli alussa hurskaasti, sillä hän oli kuullut että niin
+oli tehtävä. Mutta kun Henrikin esitelmät eivät erittäin käsittäneet
+jumaluus-oppia, vaan pyhiä taruja ja kertomuksia vanhasta
+testamentista, niin tämä kuunteleminen viran puolesta muuttui eläväksi
+osan-otoksi. Hän sai kertoa niitä uudestaan monta kertaa ja kun sitten
+rupesi puhumaan papin selityksistä, niin Ellen itsekseen jatkoi tarua
+samaan suuntaan, kuin se oli aloitettu, lisäten siihen yhtä ja toista
+omasta havainto-piiristään. Siten luonto hänen ympärillänsä tuli
+hänelle yhä elävämmäksi. Puut ja pensaat, kukkaset ja ruohot, niin,
+itse kivetkin puhuivat hänelle, eläimiä mainitsematta, jotka olivat
+hänen likeiset tuttavansa.
+
+Ja täll'aikaa Henrik kävi hänen vieressänsä ja vaivasi itseänsä
+kaikenlaisilla mutkallisilla jumaluus-opillisilla kysymyksillä n.k.
+pyhentämisestä lihankiduttamisen kautta, syntisyyden eri asteista,
+puhumattakaan Pyh. Kolminaisuuden suuresta arvoituksesta.
+
+Eräänä iltapäivänä, ennenkuin syys-yöt olivat aloitetut, oli Ellen
+tavallisuuden mukaan tullut Henrikiä vastaan pappilan edustalle ja he
+olivat menneet yhdessä kotiapäin kankaan yli.
+
+He kävivät istumaan vanhalle rauniolle, mäellä saartokaivannon toisella
+puolella, ja katselivat sieltä niittyjen yli. Pelloilta läheisyydessä
+tuli kypsyneen viljan tuoksua sinne asti, missä he istuivat.
+
+Ellen levitti sieraimiansa ja hengitti tuoksua.
+
+-- Sinä Henrik menet varmaankin leikkuusen huomenna?
+
+-- Menen!
+
+-- Sitten sinun täytyy tänä iltana kertoa tuosta vanhasta kartanosta,
+joka oli täällä. Sinä kerrot niin kauniisti siitä.
+
+Henrik oli vaipunut mietteisin. Hän oli kaukana vanhasta kartanosta,
+kaukana uudessa testamentissa.
+
+Kun Ellen ei saanut mitään vastausta, kääntyi hän pahoillansa pois.
+Vaan koska Henrik ei näyttänyt tulevan sen hupaisemmaksi, laski Ellen
+kätensä polvilleen ja rupesi laulamaan laulua, jonka oli kuullut väen
+tuvassa ja monta asiaa lensi sill'aikaa hänen päänsä läpi.
+
+    Kun palasi karua ja pimeni yö
+    Mä itkien odotin siellä,
+    Ja kun oli loppunut päivän työ
+    Mä vuoteella valitin vielä.
+
+    Hän vastaan tuli, hän katsonut ei,
+    Loi syrjähän silmänsä; tiennyt
+    En oisi mä kaikki! Hän rauhani vei,
+    Ja siitä on vuosia vierryt.
+
+    Kaks' kieltä on suussa tuon pettäjän
+    Mist' toinen vei mielenkin multa.
+    Oi, vaikka hän tiesi mun lempivän,
+    On hänellä toinen jo kulta.
+
+    Vaan joskin mun suruni kuolohon vie,
+    Jos tylsäksi mieleni vuoli:
+    Hän rakkahin kaikista mulle lie,
+    En ikänä toisesta huoli.
+
+Henrik heräsi unelmistaan.
+
+-- Mitä lauluja sinä laulat!
+
+-- Mitäkö lauluja laulan? kertoi hän kummastellen.
+
+-- Niin, se ei ollut mikään laulu sinulle!
+
+-- Ah! se on kaunis laulu. Se soi niin kauniille ja Tiina laulaa sitä
+aina!
+
+Henrik puri huultansa ja ymmärsi ett'ei hän voinut ruveta tarkempiin
+selityksiin.
+
+-- Sinun pitäisi ennemmin oppia joitakuita kauniita iltalauluja, sanoi
+hän hetken äänettömyyden jälkeen.
+
+-- Niin opeta joku minulle. Onhan nyt ilta; laula joku!
+
+Henrik punastui ja katsoi ympärillensä.
+
+Kun oli vakuutettu siitä, että olivat yksin, aloitti hän äänellä,
+joka, niinkuin sanotaan, on karkenemassa, erään virren nuottia.
+Hän oli aloittanut liian matalalta ja oli milt'ei vaipua vanhaan
+saartokaivantoon asti ennenkuin loppuun pääsi. Hän lauloi:
+
+    Jo päivä menee mailleen,
+    Levolle laskeuu,
+    Ja illan hetket rientää --
+    Sieluni valmistu!
+
+    Et tiedä kesän tullen
+    Min syksy tuottavi!
+    Jo ehkä tänä yönä
+    Sua kutsuu tuomari.
+
+    Pukusi huonon koitat
+    Sä vaippaan kätkeä,
+    Vaan kerjäläisen nuttu
+    On vihdoin näkyvä.
+
+    Jos aurinkokin laski,
+    On moni vartia,
+    Mi sydän-yöllä tutkii
+    Jokaista soppea.
+
+    Kas, illan hetket rientää,
+    Soi ääni kellojen!
+    Oo valmis joka hetki,
+    Lähenee viimeinen.
+
+Laulettuansa hän nousi. Ellen jäi istumaan, veti jalat allensa ja
+liikkui edes-takaisin.
+
+-- Se käy niin hitaasti ja siitä tulee mieli niin oudoksi! sanoi hän.
+
+-- Eikö se ole kaunis mielestäs? kysyi Henrik äreästi.
+
+Hän alensi toista olkapäätänsä vähän ja pani päänsä kallelle.
+
+-- Sanoakseni totuuden, niin pidän Tiinan laulua parempana!
+
+Henrik tuijoitti melkein kauhistuneena Elleniin. Mutta Ellen katseli
+hymyillen ja niin viattomasti hänen kasvoihinsa, niin tietämätöinnä
+rikoksestaan, että Henrik kauhistuksen sijassa tunsi sääliä ja paitsi
+sitä vielä toistakin tunnetta, jota hän olisi ollut ensimäinen
+kieltämään ja viimeinen ymmärtämään jos olisi viitattu siihen. Ja
+kuitenkin tuo salakähmäinen hellä tunne asui vakaantumattoman pojan
+sydämessä, jossa se kuiskasi että Ellen, joka tuossa istui sammuvassa
+iltavalossa, suuret tummat silmät häneen luotuna, tuuhea tukka valuen
+alas niskaa myöten, hienosti muodostetuilla päivettyneillä kasvoilla,
+jotka eivät enään olleet ainoastaan lapsellisia, ja hienoilla
+käsivarsilla, paljaat olkapäihin asti, väkevät jos kohta hienot, --
+että tämä puoleksi haaveellinen olento, joka niin lujamielisenä kulki
+maailman läpi ja aina tiesi mitä hän arveli kaikista asioista ja mitä
+hänen oli tekeminen; että tämä keijukainen, joka samalla oli niin
+inhimillinen, oli hänet valloittanut ja ahdisti häntä tällä vallallansa
+tavalla, joka hänestä jo nytkin tuntui pääsemättömältä. Rakkaus tällä
+ijällä on kaikissa tapauksissa onnetoin. Tarvitaan yhtä paljon järkeä
+kuin sydäntä rakastaaksensa eikä samalla siitä kärsiä.
+
+Henrik oli tuskauntunut ja tyytymätöin. Ja kuitenkin olisi hän
+mielellään vielä hetken aikaa tahtonut seisoa Ellen'in edessä.
+
+Mutta nyt Ellen nousi, sysäsi tukkansa taaksepäin ja pudisti päätään
+niin että kiharat taas levisivät ja tummana kehyksenä ympäröivät
+kasvoja, joidenka muoto siitä tuli vielä haaveellisemmaksi ja silmät
+vielä loistavammiksi.
+
+-- Menkäämme sisään! sanoi hän. Kaste on jo laskenut, minä olen ihan
+märkä selästäni!
+
+Ellen juoksi edeltä, Henrik ramusi jälessä. Kun olivat tulleet
+kartanoon, seisahtui Henrik ja pidätti Ellen'in, sanoen:
+
+-- Kuules Ellen, sinun pitäisi ottaa kelvollisia runokirjoja
+kirjakaapista tuolla sisällä. Ja sitten saisit koettaa unohtaa runot
+väentuvasta. Ei ne ole kauniita eikä ne sovi sinulle!
+
+Kun kalkki muut kartanossa olivat levolle menneet, meni Ellen puoleksi
+riisuttuna kynttilä kädessä jokapäiväis-huoneesen ja avasi kirjakaapin.
+Se nirisi ja narisi niinkuin olisi tahtonut panna vastalauseensa tätä
+häiriötä vastaan monivuotisessa rauhassa. Ellen katseli kummastellen
+kaikkia näitä sidotuita ja nidotuita kirjoja, jotka osasivat kertoa
+niin paljon. Nyt hän oli aivan ylpeä lukemistaidostansa ja otti
+joukosta tusinan kirjoja, joissa hän huomasi olevan runoja. Ne, jotka
+eivät runoutta sisältäneet, pisti hän ylenkatseella paikoilleen
+jälleen. Sitten palasi hän kamariinsa, pani pitkäkseen sängylle ja veti
+peitteen päällensä.
+
+Kynttilä seisoi niin rauhaisasti keltaisella valollansa pienellä
+yö-pöydällä. Ellen tarttui kirjoihin yksittäin ja luki vähän sieltä
+täältä. Kaksi niistä oli ihan yhtäläiset ja sisälsivät semmoista, kuin
+Henrik oli laulanut. Niiden kanssa oli hän pian valmis. Puolia, niin
+enemmän kuin puolia, toisten kirjain sisällöstä hän ei ymmärtänyt,
+mutta kun hän suotta koetti laulaa värssyjä aivan hiljaa, niin se
+onnistui paremmin.
+
+Niin hän makasi hehkuvilla poskilla ja kuume veressä ja luki ja
+lauleskeli siksi kun kynttilä yht'äkkiä leimahti ja samassa
+valittavalla äänellä sammui.
+
+Ellen säikähtyi ja huomasi että ensimäinen päivänvalo valaisi sitä osaa
+huoneesta, joka oli lähinnä ikkunaa. Valtimuksellinen tunne käski hänen
+kätkeä nämä kirjat, ett'ei kukaan arvaamatta löytäisi niitä, kun
+myöhemmin aamulla häntä herättäisivät. Hän tuuppasi kaikki kirjat
+sänkyyn ja riisui vaatteet päältänsä.
+
+Hän istui hetken aikaa sängyssä ja katseli itseänsä uteliaasti. Vaan
+yht'äkkiä hän säikähtyi, katseli nopeasti taaksensa ikkunaan päin,
+kurkistaisiko kenties joku lintu tai muu elävä olento ikkunasta sisään.
+Vaan ulkona oli kaikki hiljaa ja äänetöintä, ainoastaan päivä katsoi
+ikkunasta sisään aivan pienillä unisilla silmillä, katseli lasta, jolla
+ensi kerran oli ollut neidontapaisia tunteita ja nyt kiireesti veti
+peitteen päälleen. Samassa kun heittäysi pitkälleen huudahti Ellen
+hiljaa, sillä hän satutti itseänsä kirjoja vastaan, joita ei muistanut
+olevan siinä.
+
+Ellen oli täyttänyt kaksitoista vuotta. Hän oli voimakas ja solakka,
+ehkä vielä liian laiha. Ennen oli hän aina ottanut hartaasti osaa
+syksytöihin; tänä vuonna ei hän edes tehnyt niin paljon, että olisi
+sitonut yhtään lyhdettä.
+
+Hän oli varsin iloinen siitä, että kalkilla oli niin kiire, Henrikillä
+myöskin; hän sai täten olla rauhassa eikä hänen tarvinnut käyttää öitä
+lukemiseen. Hän luki koko syksyn, luki vielä ripillelaskentajuhlan
+aikana, istui penkissä pappilan perheen takana ja lausui runoja
+itsekseen. Ei hän nähnytkään papin molempia tyttäriä, jotka seisoivat
+lattialla kuorissa silkkihameissa ja ruusuisissa ranskalaisissa
+shaaleissa vastapäätä Henrikiä. Hetken aikaa tarkasteli hän Henrikiä ja
+oli tyytyväinen häneen niinkuin hevoisväen eversti pulskaan
+adjutanttiinsa. Hän oli kovin kalpea tänä päivänä ja tuo epämääräinen
+hiusten väri teki hänen kasvonsa vielä kalpeammiksi. Mutta hän oli niin
+hyvännäköinen talollisten poikien rinnalla huonosti leikatuissa
+vaatteissaan, sileiksi nuollulla tukallaan ja kiiltävät kultanapit
+korvissa. Henrik oli saanut päällensä tohtorin mustan takin --
+kartanonhaltija ei koskaan muistanut vaatteita. -- Se oli hiukan ahdas
+kainaloista, mutta sitä paremmin tuli hänen nuori voimakas vartalonsa
+näkyviin. Itse Henrik ei katsellut ketäkään, ei edes pappia, kun tämä
+kyseli häntä. Hän vastasi vakaasti ja nopeasti kysymyksiin, vaikka
+pidätetyllä äänellä, ja kun pappi jatkoi matkaansa hänen naapurinsa
+luo, katseli Henrik ylös holviin siksi kun juhlallisuus oli päättynyt
+ja tohtori vei hänet ulos kirkosta.
+
+Hra Jansen odotti ulkopuolella vaunuissaan. Ellen hyppäsi reippaasti
+ylös niihin, mutta Henrik jäi seisomaan kirkon ovelle sekä puhumaan
+papin ja tohtorin kanssa.
+
+-- Tule tervehtimään meitä! sanoi pappi. Minun taloni on teille aina
+avoinna!
+
+Henrik kumarsi ujosti ja meni takaperin ulos vaunujen luo.
+
+-- Se on esikuvallinen nuori ihminen! sanoi pappi, kun vaunut olivat
+lähteneet.
+
+-- Poika parka! sanoi lääkäri. Minä soisin että hän olisi vähemmän
+esikuvallinen, niin hänen matkansa elämän kautta tulisi hänelle
+helpommaksi!
+
+-- Materialisti! sanoi pappi.
+
+Molemmat herrat kävivät kiistellen pappilaan päin.
+
+Jonkun ajan kuluttua hämmästytti Ellen toveriansa lukemalla toisen
+runon toisensa perästä, sieltä täältä otettuja.
+
+-- Mitä tämä kaikki on? kysyi Henrik.
+
+-- Se on koko ylimäinen hylly kirjakaapissa! vastasi hän.
+
+-- Oletko sinä lukenut kaikki ne kirjat?
+
+-- Olen; tule kanssani, saat nähdä!
+
+Hän veti Henrikiä mukaansa kamariin ja näytti hänelle piironkilaatikon.
+Se ali kirjoja täynnä.
+
+Henrik pudisti päätänsä.
+
+-- Sitä minä en tarkoittanut!
+
+-- No olisitpa sitten todellakin voinut sanoa mitä tarkoitit! sanoi
+Ellen pahoillansa. Vaan nyt olet vaiti kuin myyrä, ymmärrätkös!
+
+Hän pani sormen huulilleen. Henrik katseli häntä. Ellen otti häntä
+käsivarsista kiinni, nousi varpailleen ja suuteli häntä.
+
+-- Et saa minua suudella! sanoi Henrik äkäisesti ja tuuppasi häntä
+pois.
+
+Ellen suuttui ja osoitti hänelle ovea.
+
+Monta päivää perätysten meni Ellen pois Henrikin tieltä. Kun huomasi
+että Henrik koetti lähestyä häntä, vältti hän sitä vielä enemmän. Ei
+enään ollut kartanossa kukaan, jolla olisi ollut mitään sanomista
+Ellen'in suhteen. Hän sai mennä ja tulla ihan mielensä mukaan. Hän
+sulki itsensä tavallisesti illalla sisään kamariinsa kun Henrik työn
+loputtua tuntikausia pelasi shakkia kartanonhaltijan kanssa, joka
+rupesi tulemaan harmaapäiseksi ja lihavaksi.
+
+Eräänä päivänä juoksi hän kuitenkin Henrikin luo vanhalla tavallansa.
+Hänellä oli muutamia kirjoja kainalossa.
+
+-- Mitä tämä on? kysyi hän ja näytti Henrikille kirjan.
+
+-- Se on saksaa! vastasi Henrik.
+
+-- Ja tämä?
+
+-- Se on ranskaa?
+
+-- Osaako kukaan sitä lukea?
+
+-- Osaan minä esimerkiksi.
+
+-- Voitko opettaa sitä minulle?
+
+-- Kyllä, jos sinun tekee mieli ja tahdot olla ahkera!
+
+He hankkivat kiireesti itselleen kielioppia ja sanakirjoja, ja sitä
+aikaa, mikä Henrikiltä jäi työstä ja shakki-pelistä, pani hän
+vieraitten kielien opettamiseen Ellenille.
+
+Ellen oli ahkera ja edistyi nopeasti. Tällä tavalla aika kului
+säännöllisesti ja samalla nopeasti ja huomaamatta.
+
+Henrik oli vähitellen tullut kartanonhaltijan lemmikiksi, ja mitä
+enemmän lihavuus ja huono vointi rupesi vaivaamaan herra Jansen'ia,
+sitä enemmin kartanon hoito ja hallitus tuli hänen nuoren voimakkaan
+apulaisensa osaksi. Henrik oli yhtä luotettava työssänsä kuin hän oli
+harva-puheinen; tämä viimeksi mainittu omaisuus miellytti myös sangen
+paljon hra Jansen'ia.
+
+Kartanon-omistaja oleskeli nyt enimmiten sisällä ja aika rupesi käymään
+hänelle pitkäksi. Tähän asti oli hänen kirjalliset tarpeensa
+supistuneet ainoastaan muutamiin kirjoihin, joita hän alinomaa luki
+uudestaan; paitsi näitä luki hän vaan sanomalehtiä. Nyt pisti eräänä
+päivänä päähänsä etsiä jonkun kirjailijan teoksia kaapista. Hän huomasi
+epäjärjestyksen, joka vallitsi siinä, ja kävi ympäri koko taloa, etsien
+puuttuvia kirjoja. Ellen oli lähtenyt ulos ajamaan; hänen kamarinsa ovi
+oli auki ja kartanon-haltija astui sinne. Kummaksensa löysi hän siellä
+laatikot kaikenlaisia kirjoja täynnä ynnä sanakirjoja ja kieli-oppia.
+Herra Jansen otti joukosta erään kirjan -- ja rypisti silmä-kulmiansa.
+Siinä oli kaikenlaisia vanhoja englantilaisia ja saksalaisia romaneja,
+ranskalaisia näytelmiä, kirjailijoita, jotka olivat olleet päivän
+sankaria aikoja sitten. Siinä oli semmoisiakin kirjoja, joita ei herra
+Jansen tietänyt omistavansakaan, ja semmoisia, jotka hän heti pisti
+metsästystakin suuriin taskuihin.
+
+Tämä oli ikävä seikka isälle, joka juuri oli koettanut sulkea tuota
+piiriä tyttäreltänsä. Hän katseli tarkasti koko pakan läpi ja meni
+kyökkiin, syli täynnä kirjoja; siellä teki hän takkaan suuren rovion
+risuista ja heitti kirjat sinne. Vielä kerran meni hän kirjakaapin luo,
+tuomitsi sen sisältöä seisoalta ja pani tuomion toimeen ulkona takassa.
+
+Kun Ellen tuli kotia, löysi hän takassa suuren joukon tuhkaa ja
+puoleksi palaneita kirja-kansia. Hän ei tehnyt kysymyksiä; hän arvasi
+mitä oli tapahtunut ja kuka oli tämän tehnyt. Tavan mukaan ei tästä
+sanaakaan puhuttu isän ja hänen välillä. Hänen luonteensa oli
+käytännöllistä laatua ja hän kunnioitti tekoja enemmän kuin sanoja. Kun
+hän taas seisoi pahasti kohdellun kirjakaapin edessä, olisi hän, jos
+hän ylimalkain olisi miettinyt kirjallisuutta, sen nykyisestä
+sisällöstä voinut päättää kuinka vähän hyviä kirjoja oli kirjallisuuden
+alalla.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Ei tämä seikka suuresti vaikuttanut Ellen'iin. Hän oli, kuten jo
+sanottiin, käytännöllinen luonnoltaan. Koska hänen isänsä oli sulkenut
+hänet ulos kirjallisuudesta, niin hänellä arvattavasti oli tukevat syyt
+siihen. Ilman tukevia syitä hän ei luullut mitään tapahtuvan, ja kun
+välistä silloin tällöin joku asia näytti järjettömältä, tuli se vaan
+siitä ett'emme voineet nähdä noita salaisia syitä -- samalla tavalla
+kuin ei voinut huoneessa, jossa puimakone työskenteli, nähdä hevoista
+ulkopuolella, joka vetämällä sen liikkeelle pani. Ja kun hän
+mietteissään oli näin pitkälle päässyt, oli hän melkein tyytyväinen
+siihen että hänen kirjallinen aikakautensa oli ohitse. Hän oli lukenut
+kaikki ne kirjat, jotka olivat jälellä, ja hankkia jollakin lailla
+itselleen uusia hukkuneiden sijaan, sitä ei hän ajatellutkaan.
+Arvattavasti hän ei ollut vielä saanut käsiinsä kaikkein vaarallisimpia
+kirjoja taikka hänen luontonsa oli niin raitis, niin vähän hermoista
+kokoonpantu, ett'ei kielletty hedelmä ollut erittäin houkuttelevainen.
+
+Ellen'in mielestä oli hauska taas olla entisillään, liikkua vapaasti
+kuin lintu ja tuuli, ilman tuota surinaa korvissansa ja uneksimatta
+yökaudet kaikenlaista kummaa. Kun hän niin tunsi kuinka iloinen ja
+raitis hän taas oli, päätti hän perinpohjin nauttia tätä tuntoa ja
+luonnon ihanuutta. Hän päätti olla tekemättä niin mitään.
+
+Ja hän ei todellakaan tehnyt mitään.
+
+Vaan ennen pitkää tämä maleksiminen ympäri tienoota peninkulman
+pituisia matkoja jalkasin taikka vaunuissa kävi ikäväksi, varsinkin kun
+päivä saattoi kulua ilman että hän kohtasi ihmisiä tai elukoita. Eikä
+suinkaan ollut hupaista kohdata papin tyttäriä silloin tällöin, jotka
+rypistivät nenäänsä "villille", niinkuin Elleniä pappilassa
+nimitettiin, kun ei ollut ketään ihmistä, jolle olisi voinut uskoa että
+hän suuresti ylenkatsoi papin tyttäriä, jotka jo olivat olevinansa
+"damia" ja ottivat vastaan ylioppilas-visitiä lukukausien väliaikoina,
+sekä vetivät kalossia jalkaansa kun taivaasta oli pudonnut pari tippaa
+vettä.
+
+Henrikillä oli nyt aina kiire. Ellen'in mieleen muistui silloin
+Andreas, jonka hän kokonaan oli unohtanut kirjallisella
+aikakaudellansa. Sillä voimalla, millä hän hallitsi kaikkia kartanossa,
+isäänsä siihen luettuna, sai hän aikaan että Andreas tuli hänen
+henkivartijakseen. Tämän henkivartijansa kanssa kulki hän sitten ympäri
+seutua, ajoi hänen kanssa pienissä vaunuissaan, taikka käveli hänen
+kanssansa hietasärkkiä myöten meren rannalla, jossa hän istui hiedalle
+katsomaan auringon laskua tai kuulemaan mielihyvällä tyrskyn tohisevaa
+laulua.
+
+Pian kaikki tunsivat heitä tällä harvaan asutulla seudulla. Kun Ellen
+antoi Ruskon juosta vaunujen edessä ohjakset höllässä jonkun talon
+ohitse, tulivat ihmiset ulos, nostivat kädet varjoksi silmiensä yli ja
+katselivat heidän jälkeensä hymyten tai puhuivat jotakin kuivaa
+leikkiä. Pappilassa kielet olivat ahkerassa liikkeessä, varsinkin kun
+huomattiin että Ellen päivä päivältä enemmän ansaitsi kaunottaren
+nimeä; kaikenlaisia ulkonaisia temppuja halveksien oli hän
+majesteetillinen, vaikk'ei ollut pääkaupungin mallin mukaan leikattu,
+vielä vähemmin pikkukaupungin. Eräs haaveksiva ylioppilas joutui aivan
+epäsuosioon, kun kerran koetti lähestyä Ellen'iä matkoillansa, vieläpä
+jälestäpäin kirjoitti runoelman hänestä, jotta tohtori sai taistella
+ristityttärensä puolesta, kunnes viimein väsyi ja vetäysi pois tuosta
+muuten vieraanvaraisesta talosta.
+
+Andreas ei ollut oikein iloinen asemastansa. Ei puhettakaan siitä
+että Ellen tahallansa olisi asettunut millekään korkealle kannalle
+hänen suhteen. Mutta tahtomattansa, tietämättään oli Ellen
+korkeammalla kannalla. Hän oli aina alkuunpanija pienimmissäkin
+asioissa ja Andreaksen tuli vaan totella ja seurata häntä myötä- ja
+vastoinkäymisessä. Välistä puhui Ellen asioita, jotka olivat yhteydessä
+hänen kirjallisen aikakautensa kanssa, ainakin olivat sen synnyttämiä.
+Silloin poika parka tarpeeksi tunti eroituksen heidän välillänsä,
+ei ainoastaan sääty-eroitusta, vaan myöskin eroituksen heidän
+kasvatuksessaan, ja, kiintynyt kun oli Elleniin, niin kiintynyt että
+mielellään olisi mennyt tuleen hänen edestänsä, oli kuitenkin aikoja,
+jolloin hän mieluummin olisi käynyt hänen takanansa tai olisi jättänyt
+sijansa pienissä vaunuissa toiselle. Aivan hullua oli kun Ellen'in
+terävä silmä huomasi tämän epäkohdan ja koetti sivistää Andreasta.
+Hänen hidas luontonsa ei voinut seurata kaikkia hyppäyksiä Ellen'in
+opetuksessa taikka häneltä puuttui ne alkeis-tiedot, jotka olisivat
+tehneet sen mahdolliseksi. Silloin tapahtui välistä että opettaja kävi
+kärsimättömäksi, vaan Andreaksen rehelliset uskolliset silmät
+saattoivat pian Ellenin mieleen sen ajan, jok'ei ollut niin kaukana,
+milloin Andreas laitumella lehmien keskellä oli ollut hänen
+opettajansa, oli saattanut hänen tekemään ainoan päätöksen, mikä oli
+ollut hänelle vaikea tehdä elämässänsä.
+
+Tuli näille kahdelle valmistus-aika pyh. Ehtoolliselle. Andreas oli
+vähän vanhempi tavallista ikää, Ellen taas tavallista nuorempi. Mutta
+herra Jansen oli juuri tahtonut että he yhdessä kävisivät papin luona.
+Andreas ei ollut niin väkevä ruumiiltaan kuin muut pojat talossa;
+käytyänsä ripillä kuului hän miesten pariin ja hänellä oli silloin
+kyllä vaikutus-alaa, jossa voimia kysyttiin; ei hänelle vahingoksi
+ollut että hän oli odottanut hiukan. Ellen, niin Ellen oli jo niin
+täysikasvuinen ett'ei enää käynyt päinsä pitää häntä pikku-tyttönä.
+Hänen vaatteensa olivat käyneet liian ahtaiksi ja lyhyeiksi; hän oli
+tehtävä "kartanon neidoksi" juhlallisessa tilaisuudessa.
+
+He kävivät yhdessä papin luona ja Ellen tuli vähän rauhallisemmaksi.
+Useimmat heidän huvimatkoistaan jäivät siksensä ja supistuivat pieniin
+kävelymatkoihin, niinkuin ennen Henrikin kanssa. Andreaksen oli myöskin
+parempi olla kuin ennen. Hän eli jo huomaamatta saanut lyijy-renkaat
+korviinsa ja pappi kiitti häntä aina toisten läsnäollessa. Andreas oli
+mielestänsä tullut ikäänkuin enemmän samalle kannalle herrasväen ja
+tuon neidon kanssa, joka puoleksi oli hänen leikkisiskonsa, puoleksi
+hänen haltijattarensa. Eräällä kävelymatkalla tuli hän maininneeksi
+jotakin tähän suuntaan, mutta hän asetti sanansa vähän sopimattomasti,
+jotta sattui mennä vähän yli rajan.
+
+Ellen rypisti hienoja silmä-kulmiansa, vaan ei sanonut mitään.
+Tultuansa kartanoon, ei hän mennyt tapansa mukaan ensiksi talliin
+Andreaksen kanssa Ruskoa taputtamaan, vaan astui suoraan sisään talon
+suuresta ovesta, jonka paiskasi kiinni saattajansa nenän edessä.
+
+Herra Jansen istui sohvassa ja oli huonon-voipa.
+
+-- Älä toki paiskaa ovea tuolla lailla! sanoi hän äreästi kuin kipeät
+ihmiset ainakin.
+
+Ellen kääntyi, nousi varpailleen ja katseli häntä suuttuneena. Puri
+sitten huultansa ja astui teeskennellyllä hiljaisuudella taasen ulos.
+
+Ulkona seisoi Andreas alla päin.
+
+-- Mitä sinä töllistelet? kysyi Ellen kohdatessansa hänen
+silmäilystään.
+
+Andreas katseli häntä pelästyneenä, kääntyi ja juoksi raskaasti ravaten
+talliin pihan poikki.
+
+Ellen'in teki mieli nauraa, vaan outo tunne sanoi hänelle, ett'ei se
+nauru tekisi hänelle hyvää.
+
+Hän meni talliin.
+
+Andreas seisoi siellä taputellen Ruskoa ja kyyneleet juoksivat
+karpaloina alas poskia myöten.
+
+Ellen meni hänen luoksensa ja kysyi häneltä kovalla äänellä miksi hän
+itki!
+
+-- Sen sinä tiedät varsin hyvin! vastasi Andreas nyyhkien.
+
+-- Älä itke! huusi Ellen. En kärsi itkeviä poikia!
+
+Andreas pyyhkäsi heti silmistänsä kyyneleet pois.
+
+Ellen meni hänen luoksensa ja tarttui hänen käteensä.
+
+Samassa loi Andreas silmänsä Ellen'iin niin surumielisesti ja
+rukoilevasti.
+
+Ellen pani käsivartensa hänen kaulaansa.
+
+-- Hei hei! kuului ääni oven suusta: vai täällä leikitellään
+rakastajia!
+
+Se oli Henrikin ääni, vaikka se soi niin vieraalta ja pilkkaavaiselta.
+Ellen tuskin tunsi sitä ja tuijoitti häneen niinkuin aaveesen.
+
+Siinä seisoivat kaikki kolme ja katselivat toisiansa.
+
+-- Ulos! huusi Ellen ja juoksi läpi koko tallin ja toisesta ovesta ulos
+sille tielle, joka aitaa myöten meni niityille. Ei hän ymmärtänyt
+itseänsä, hänessä kuohui ja kiehui; hän oli suuttunut koko maailmaan,
+Andreakseen, Henrikiin, isään. He saisivat kaikki olla maan alla!
+
+Siellä tuli ihmisiä tietä myöten -- papin tyttäret. Että nämäkin
+tulivat juuri nyt, se pani kiusaukset kukkuroilleen. He seisoivat
+hetken aikaa ja osoittivat häntä. Ellen kumartui niinkuin hän olisi
+etsinyt jotakin maasta. Hänestä tuntui niinkuin sydän olisi rikki
+räjähtämäisillään, ja hän juoksi erästä vakoa myöten kunnes oli
+kanervakankaalla. Siinä heittäysi hän maahan, itki nyyhkytti ja repi
+kanervia ympäriltänsä siksi että oli aivan uupunut. Makasi sitten
+liikkumatta ja ajatteli koko juttua alusta asti ja rupesi yht'äkkiä
+nauramaan, nousi ja meni hymyten kotiapäin; tultuansa sinne olivat
+hänen kasvonsa kirkkaat ja ystävälliset kuin päivän valo.
+
+Henrik seisoi pihalla ja korjasi vaunuja.
+
+-- Sinä melkein peloitit minua tallissa! sanoi Ellen ääneensä.
+
+-- Sinun ei tarvitsisi olla niin tuhlaavainen hyväilemisessä! vastasi
+Henrik lyhyesti.
+
+Ellen nauroi ja lähestyi häntä.
+
+-- Puhukaamme asiasta. Minä olin menetellyt pahasti Andreasta kohtaan
+enkä voinut nähdä hänen itkevän. Anna tänne kätesi!
+
+-- En!
+
+-- Joutavia; anna tänne, sanon minä!
+
+Hän otti Henrikin korvasta kiinni, käänsi hänen päätään puolehensa ja
+suuteli häntä poskelle.
+
+-- Sinä olet noita! sanoi Henrik puoleksi totisesti ja puoleksi
+välttääksensä muuta sanomista.
+
+-- En ole, vaan imettäjäni oli noita.
+
+Ripille-laskennon päivä oli käsissä, se oli palmusunnuntai. Pääsiäinen
+tuli myöhään sinä vuonna ja kevät aikaisin! Ellen nousi päivän kanssa.
+Hän oli oikein toimissaan. Tiina oli edellisenä päivänä pannut hänelle
+esille mustan silkki-hameen ja shalin. Ellen'in täytyi kohta saada ne
+päällensä. Kun hän seisoi täydessä puvussa loi hän silmänsä tuohon
+vanhaan hameesen, joka, vaikka se oli pitennetty, kuitenkin näytti niin
+naurettavalle ja halvalle tämän uuden rinnalla, jolla oli leveät hihat
+ja pitkä lieve. Hän astui peilin eteen. Shali ei häntä miellyttänyt,
+hän näytti niin vilustuneelle siinä. Hän hajoitti pitkää tukkaansa
+selälle. Näin oli hän paljon paremman näköinen; niin, hän oli
+tyytyväinen itseensä tällaisena! Hän katseli peiliin, katseli kaunista
+nuorta neitoa, joka seisoi siinä. Hän pudisti noita leveitä hihoja,
+nosti ne ylös kyynyspään yläpuolelle, veti ne alas jälleen, katseli
+käsivarsiansa, jotka olivat pyöreät, väkevät ja päivettyneet. Ne eivät
+oikein sopineet tähän komeuteen! Hän otti esille palasen liitua ja
+hieroi niitä sillä. Ei hyi! se oli kahta hullumpi. Hän otti päällensä
+valkoset hienot alushihat. Niin, se kävi laatuun!
+
+Ja kun hän seisoi noin koristamassa itseänsä ja neuvottelemassa peilin
+kanssa, muistui mieleensä että hän nyt oli täysikasvuinen ja että
+paljon, jota ennen oli sopinut tehdä lyhyeissä hameissa, ei nyt
+enää käynyt laatuun. Hän huokaili ja ajatteli papin tyttäriä. Ei,
+semmoiseksi hän ei tahtonut tulla!
+
+Hän astui askeleen taaksepäin ja takeltui liepeesen. Tyhmä liete! Hän
+kumartui ja nosti sen käsivarrelleen. Ratsastus-hame! hm! siksi se oli
+melkein lyhyt, mutta ... kuinka olisi nyt, ennenkuin väki nousi, lähteä
+pikkusen ratsastamaan Ruskolla? Sitä ei kukaan näkisi, ja paitsi sitä
+ei hän vielä ollut ripillä käynyt!
+
+Ei koskaan kauan viipynyt ennen kun hän pani tuumansa toimeen. Hän meni
+talliin, pani loimen ja mahavyön Ruskon selkään ja vei sen taka-ovesta
+ulos niitty-tielle. Rusko tunsi Ellenin ja nuoli hänen kättänsä. Hän
+lupasi sille suuren ruiskakun jos se kantaisi häntä oikein sievästi
+eikä heittäisi häntä selästänsä, ja sitten kapusi hän ylös hevosen
+selkään.
+
+Eteenpäin Rusko juoksi hiljaisesti ravaten viljamaiden ohitse
+kankaalle, jossa käveli kunnes Ellen löysi kanerva-tien, missä hän taas
+pani sen ravaamaan. Ellen oli iloinen sielunsa sisimmässä sopukassa.
+Raitis kevät-aamu, rehoittava vilja, leivoset, jotka nyt lensivät
+ilmaan, kanervat, jotka eivät koskaan riisuneet pois pukuansa, olkoon
+ilma minkälainen tahansa -- kaikki kiittivät hänen kanssansa tätä
+oivallista tuumaa: täydessä neiti-komeudessa lopettaa lapsuuden aika
+ulkona luonnossa, Jumalan avaran taivaan alla, tutuilla rakkailla
+paikoilla.
+
+Kuinka hämmästyisivätkään talossa, jos tietäisivät missä neiti Ellen
+nyt oli!
+
+Hän nauroi ääneen tätä ajatellessaan ja oli oikein huvitettu
+ajatellessansa Henrikiä, joka otti kaikki niin totisesti. Niin, kuinka
+asian laita Henrikin suhteen olikaan? Mitä Ellen'in tunteet Henrikin
+suhteen olivat? Mistä syystä hän aina ajatteli Henrikiä...?
+
+Tosi kyllä että hän enimmiten tahtoi pikkusen, aivan pikkusen kiusata
+Henrikiä. Se on, ei millään lailla harmittaa! Ei, siksi Henrik oli
+liian suuri ja kaunis, ja paitsi sitä -- hän ei voinut Ellen'iä
+vastustaa. Siinäpä solmu. Siinäpä se, joka oikeastaan oli niin
+viehättävää Henrikissä. Hän oli suuri ja väkevä ja kaunis katsella,
+tiesi niin paljon enemmän kuin Ellen, eikä kuitenkaan voinut häntä
+vastustaa. Ja kuka oikeastaan osasi häntä vastustaa? Isä, Tiina,
+Andreas? ei kukaan. Andreas? Pitihän Ellen Andreaksestakin, niin,
+oikein paljon. Mutta hän oli liian itkusuinen ja mieto; hän ihan hävisi
+sormien välissä, niinkuin tuo hieno hieta meren rannalla.
+
+-- Hop Rusko!
+
+Ellen istui suorana ja loistavana hevosen selässä, katsellen
+ympärillensä kuin nuori ruhtinatar, joka tuntee voimansa. Hänestä
+tuntui ikäänkuin tällä hetkellä kaikkien pitäisi olla mieltyneet
+häneen, pitäisi tuntea kuinka nuori ja voimakas, kuinka terve ja
+itseensä-luottava hän oli ja kumartua hänen edessään. Hän ei enää ollut
+tyytyväinen ratsastamiseen, hänen täytyi alas maahan, istumaan
+kanervikkoon ja ruohikkoon, missä hän tiesi heräävän kevään
+hengittävän, itikkojen lentävän ja liikkuvan. Hänen täytyi, kädet
+polvien ympäri, painaa notkea selkänsä taaksepäin niin että silmillä
+osasi seurata leivosia, jotka, nopeasti siipiänsä siuvahuttaen,
+lensivät suoraan ylös ilmaan, niinkuin nuo pienet noitaukot tohtorin
+pullossa, jota hän kerran Ellen'ille oli näyttänyt kotonansa.
+
+Jumala tiesi mitä kaikkia näki kun oli niin korkealla kuin leivoset!
+
+Hän yhä tirkisteli noihin mustiin pilkkuihin; hän näki taivaan niiden
+yläpuolella suurena vaalean sinisenä lasiholvena, jossa pilvien
+hattarat hämähäkin verkkoina liikkuivat sinne tänne tuulessa. Tuon
+lasiholven läpi oli hän näkevinänsä suuren, suuren salin, jossa Herra
+Jumala istui sohvassa, paljo kauniimmassa sohvassa kuin se, joka oli
+kotona kartanossa. Suuri joukko enkeleitä hyvin epäselvillä kasvoilla
+seisoi hänen ympärillänsä ja kuuntelivat hänen käskyjänsä. Ellen näki
+Hänen kasvonsa, Hänellä oli pitkä valkoinen parta ja Hän näytti
+ystävälliselle ja säälivälle.
+
+Tämä ei varmaankaan ollut sama, kuin Henrikin Jumala. Vaan niitä olikin
+kolme!
+
+Tärkeintä Ellenille tällä kertaa oli että se Jumala, jota hän näki, ei
+voinut olla suuttunut häneen sentähden että hän ripillepäästö-aamuna
+oli ratsastanut ulos luontoa ihailemaan. Olihan täällä paljo kauniimpi,
+kuin siellä sisällä.
+
+Hänen tällä lailla ilmaan katsoessaan, nousi aurinko nousemistaan.
+Kuiva tuoksuva kevät-ilma aaltoeli hänen ympärillänsä. Kävi ikäänkuin
+suhina ilosta ja lämpimästä hänen ympärillänsä. Linnut ja ilman itikat
+aloittivat nyt noita suuria soittajaisia, joiden oli kestäminen syksyyn
+asti. Oli palmusunnuntai-aamu, raitis lämpönen kevät-aamu, täynnä
+suuria aavistuksia. Sillä tavalla Ellen vietti ripillepäästö-juhlaa
+luonnon helmassa.
+
+Hän kävi hitaasti kartanoon päin ja veti Ruskoa jälkeensä. Kun hän
+avasi tallin oven, pisti eräs mies päänsä ulos siitä ja oikein ällistyi
+nähdessänsä silkkiin puetun neiti Ellen'in hevosen kanssa. Ellen jätti
+huoletoinna Ruskon miehen haltuun ja meni pihan yli huoneisin.
+
+Herra Jansen seisoi mustissa vaatteissa ja näytti olevan oikein
+hädissään.
+
+-- Mutta mitä sinä ajattelet, lapsi, kun pötkit tiehesi tuolla lailla?
+Pitäähän meidän mennä kirkkoon!
+
+-- Sinä myöskin? Sitä en tietänyt! vastasi hän lyhyesti.
+
+Henrik myöskin mustissa oli tullut huoneesen.
+
+-- Ellen...! sanoi hän nuhdellen.
+
+-- Älä kiusaa minua! huusi Ellen säkenöivin silmin. Minä olen
+täysikasvuinen; minä teen mitä tahoon!
+
+Tultuansa kirkosta kotia käveli hra Jansen edestakaisin huoneen
+lattialla ja hieroi käsiänsä. Henrik seisoi ikkunan vieressä. Ellen oli
+mennyt kamariinsa.
+
+-- Onpa tuo mainio vaja Jumalan palvelusta varten! sanoi
+kartanonhaltija. Onhan ihmisen niin vilu siellä että hampaat
+kalisevat suussa!
+
+Henrik ei sanonut mitään.
+
+-- Näetkö Ellen'iä? kysyi kartanonhaltija. Sieluni autuuden kautta! En
+ole koskaan nähnyt semmoista näköä! Hän muistutti...!
+
+Hän mutisi jotakin itsekseen ja jatkoi vaivaloista käyntiänsä
+edestakaisin lattialla.
+
+Henrik mulkoitti silmänsä; ei hän koskaan ollut kuullut
+kartanon-haltijan puhuvan tällä tavalla.
+
+Ellen astui samassa sisään. Hän oli vielä mustassa silkki-hameessansa
+kapealla valkoisella kauluksella. Hän oli järjestänyt hiuksiaan
+kiharoiksi ja pannut päällensä kultaneulan, rannerenkaita, kaulavitjoja
+ja sormuksia, joita oli löytänyt kokonaisen varaston pöydällä kotiin
+tultuansa. Ehkä oli hänen huomionsa vielä liian kiintynyt näihin
+tavattomiin koristuksiin, mutta hänen tummat silmänsä loistivat sen
+kautta kahta enemmän ja hänen pulskea vartalonsa sekä se tapa, millä
+hän astui, laskien varpaansa vakaasti lattiaan, kaikki osoitti että hän
+oli nainen, joka taisi kantaa koristuksia niin, ett'ei koristukset
+kantaneet häntä.
+
+Herra Jansen meni tytärtänsä vastaan, syleili häntä ja suuteli hänen
+otsaansa. Käsivarsi hänen vyöllänsä vei hän Ellen'in ikkunalle, jossa
+Henrik seisoi. Sinne tultuaan sai hän pahan yskänsä ja meni huoneesta
+ulos.
+
+Ellen katseli kummastellen isän jälkeen ja sitten Henrikiin.
+
+-- Mitä isä tarkoitti? kysyi hän.
+
+Henrik oli käynyt veri-punaiseksi ja katseli lattiaa.
+
+-- Mihinkä menet iltapäivällä? kysyi Ellen hetken perästä.
+
+-- Minä ... en tiedä. Ehkä minä menen pappilaan. He pyysivät minua
+kirkkomaalla!
+
+Ellen mittasi häntä silmillänsä kireestä kantapäähän.
+
+-- Kuule Henrik, minä sanon sulle jotakin. Minä en huoli sinusta
+rahtuakaan jos vielä menet noiden ihmisten luo. Minä kyllä huomasin
+kirkossa kuinka nuo tummat tytöt töllistelivät sinuun lakkaamatta,
+paitsi silloin, kuin tarkastelivat minua ja kuiskasivat keskenänsä.
+Tiedän myös varsin hyvin että tuo ystävällisyys kirkkomaalla tuli minun
+osaksi ainoastaan sentähden, että tohtori seisoi vieressäni. Minä en
+voi niitä kärsiä enkä tiedä miksi minä sitä salaisin! Sinä et saa mennä
+sinne enää. Anna minulle kättä sen lupauksen vahvistukseksi?
+
+Henrik tahtoi sanoa jotakin. Ellen rypisti silmä-kulmansa ja ojensi
+hänelle kättä.
+
+-- Ei sanaakaan, se ei maksa vaivaa. Anna mulle vaan kätesi!
+
+Henrik puristi hänen kättänsä. Ellen hymyili, kumartui ikäänkuin
+suutelemaan, mutta vetäytyi kohta säikähtyneenä takaisin, rupesi
+hyräilemään laulua ja meni ulos huoneesta. Ovessa seisahtui hän ja
+lausui leikillisesti: tapaamme toisiamme hetken perästä tuolla kummulla
+penkin tykönä!
+
+Henrik jäi seisomaan. Hän pani kädet silmiensä eteen, ikäänkuin sillä
+tavalla olisi tahtonut säilyttää ihanaa näkyä, niin kauan kuin
+mahdollista.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Kevään ja kesän kuluessa yhtyivät molemmat säännöllisesti joka ilta
+siinä paikassa, missä tämä kertomus alussa heitä kuvaa. He katselivat
+auringon laskua, katselivat toisiansa, puhuivat joutavia asioita ja
+vaikenivat viimein. Hämärässä he nousivat ja menivät käsityksin
+huoneisin, missä Henrik pelasi shakkia kartononhaltijan kanssa, taikka
+Ellen luki ääneen hänelle.
+
+Syyspuolella kartanonhaltijan terveys rupesi käymään hyvin huonoksi.
+Ellen ja Henrik hoitivat häntä niin hyvin kuin mahdollista koko talven.
+Seuraavana keväänä oli hän hyvin heikko ja eräänä päivänä, käytyänsä
+häntä katsomassa, tohtori otti Ellen'in erikseen ja sanoi hänelle
+ett'ei hänen isänsä voinut kauan elää enää.
+
+Ellen kävi kalman kalpeaksi, puri huuleensa eikä sanonut mitään. Koko
+yön oli sairas kärsinyt paljon ja hengittäminen oli varsinkin ollut
+vaikea hänelle. Seuraavana aamuna kysyi Ellen tohtorilta uskoiko tämä
+että isä saisi kärsiä paljon ennen kuolemaansa.
+
+-- Minä toivon että niin ei tule tapahtumaan! sanoi tuo hyväntahtoinen
+mies. Kaikissa tapauksissa tahdon tehdä kaikki mitä voin lieventääkseni
+hänen viimeisiä hetkiänsä. Luultava on että hän, kun otetaan lukuun
+hänen ruumiinrakennuksensa, on halvaukseen kuoleva. Joku veren-pesä on
+särkyvä hengittämisen vaikeudesta, hän on niin verevä mies, ett'ei
+tauti voi aivan kauan häntä kiduttaa ... mutta mitä minä seison ja
+lörpöttelen sinulle, lapseni!
+
+Ellen oli kuunnellut tarkasti.
+
+-- Et siis usko että isä on kärsivä paljon kuollessansa. Se on hyvä.
+
+-- On kauhea että ihmisen pitää kärsiä niin paljon!
+
+Ellen hengitti helpommin ja meni taas sisään isän luo.
+
+-- Mistä sinä puhuit tohtorin kanssa? kysyi sairas. Ei suinkaan hän
+tahtonut saada teitä uskomaan että minä kauan tulen olemaan täällä.
+Tule tänne!
+
+Hän viittasi Henrikille, joka seisoi vuoteen jalkapuolella, ja puhui
+vaivalla, tarttuen molempien käsiin!
+
+-- Minä lähden pois, se on selvä. Testamenttia ja semmoista minä en ole
+tehnyt; mitä hyötyä siitä olisi ollut. Kartano on tietysti Ellenin.
+Minä olisin pitänyt huolta sinusta, Henrik, toisella lailla, jos en
+olisi luullut että sinulla jo on sijasi... Erehdynkö? Voinko jättää
+tämän kartanon sinun haltuusi siksi että Ellen antaa sulle luvan
+samalla hoitaa itseänsä ... kuinka on laitanne, lapset, teidän
+keskinäinen välinne?
+
+Hän haparoi heidän käsiänsä ja koetti suurella vaivalla nousta
+katselemaan heitä. Ellen katseli vapaasti Henrikiä; tämän silmät olivat
+tavan mukaan muualla, ja hänen kätensä vapisi.
+
+Samassa päästi Ellen huudon. Isä oli vaipunut taaksepäin. Verikuohua
+näkyi hänen suupielissään ja silmät pyörivät hänen päässänsä.
+
+-- Juokse, juokse! huusi Ellen Henrikille. Tohtori on tuskin vielä
+ehtinyt kartanosta ulos.
+
+Hän painoi kuolevan kättä tuskissaan vasten rintaansa ja katseli
+sanomattomalla sääliväisyydellä vääntynyttä muotoa. Tällä hetkellä, kun
+hän ensi kerran seisoi silmä vasten silmää kuoleman kanssa, ei häntä
+kauhistuttanut kuoleman tulo, vaan kuolevan vaivat koskivat kipeästi
+jok'ainoaan tunnokkaasen paikkaan hänen olennossaan. Hän, jonka jalo
+sydän sykki niin jalosti kaikkea elämää kohtaan eikä koskaan tahalla
+olisi rääkännyt pienintäkään itikkaa, kauhistui sen voiman edessä, joka
+noin musersi tuota väkevää miestä. Pitikö ihmisten siis aina kärsiä
+päästäksensä elämästä, joka, miten pappi oli sanonut, alkoi velalla ja
+monelle, ehkä useimmallekin oli vaan pitkä sarja suruja ja huolia?
+Satoja ajatuksia lensi tällä hetkellä päänsä läpi. Miksi ei tullut
+suuri jalka musertamaan kärsivää ihmisraukkaa kantapäänsä alle,
+niinkuin Ellen oli tehnyt hiirelle, joka oli purtu puolikuolleeksi? Ja
+miksi ei tohtori voinut antaa hänen isäparalleen ainoastaan muutamia
+pisaroita kaikkein väkevintä...?
+
+Tohtori seisoi hänen vieressänsä.
+
+-- Nyt jo! mutisi hän, minä olisin luullut kestävän vielä vähän aikaa!
+
+Hän tarttui kuolevan käteen, nosti hänen päätänsä ja laski sitten
+kätensä hänen sydämelleen.
+
+-- Se on loppunut, kuiskasi hän.
+
+Henrik käänsi itsensä pois ja itki. Ellen katseli vakaasti kuolleen
+kasvoja, näki kuinka tuo ennen niin elävä muoto hyytyi hyytymistään,
+kuinka silmä-laudat vähittäin sulkeutuivat ja leuka painui sisäänpäin.
+Ellen huokasi syvään ja heitti lakanan kulmaa yli kuolleen kasvojen.
+
+-- Tule lapseni! sanoi tohtori. Se näky ei tee sinulle hyvää!
+
+-- Minä _olen nähnyt_! sanoi Ellen ja meni ulos huoneesta.
+
+Kun maahan-paniaiset olivat ohitse ja saattojoukko oli jättänyt
+kirkkomaan, kääntyi pappi Ellenin puoleen, joka seisoi kuorissa
+kanttorin vieressä.
+
+-- Eikö teidän tekisi mieli tulla vähän kotia meidän luokse tämän
+jälkeen ... suruissanne!
+
+-- Ei, kiitoksia. Minä lähden kotia kartanoon!
+
+-- Mutta te jäätte niin yksinänne!
+
+-- Onhan minulla Henrik!
+
+-- Henrik?
+
+-- Niin, hän jää edeskinpäin kartanoa hoitamaan isän tahdon mukaan!
+
+-- Vai ni-in!
+
+Ellen nousi vaunuihin. Henrik oli mennyt tohtorin kanssa.
+
+Mitä harvemmin asuttu seutu on, mitä vähemmin ihmisiä yhdessä paikassa
+asuu, sitä vähemmin heitä haluttaa antaa toinen toisensa olla rauhassa.
+
+Kevät kului ja siellä täällä kuiskattiin nurkissa. Kesä tuli ja puhe
+kiihtyi Ellenistä ja Henrikistä. Olivathan molemmat täysikasvuiset.
+Ellen oli kaunis tyttö, eikä vähän innoitseva, Henrik myöskin pitkä,
+kaunis mies, joka ei ainoastaan pistänyt papintyttärien silmiin, vaan
+monen talon-omistajankin tyttären likeltä ja kaukaa. Mutta kun kaikki
+heidän ponnistuksensa menivät hukkaan, tarttuivat he tuohon vanhaan
+kelpoaseesen, jonka nimi on panetteleminen. Ellenille olivat jo kauan
+olleet velkaa jotakin samanlaista.
+
+Nyt molemmat saivat sekä pussittain että säkittäin pitää hyvänänsä tätä
+tavaraa.
+
+Eräänä iltana kohtasi Henrik pappia maantiellä. Pappi sanoi hyvää
+iltaa, puhui kaikenlaisista pitäjän pienistä asioista ja sanoi viimein,
+pistäen käsivartensa Henrikin kainaloon:
+
+-- Kuulkaappas, kelpo nuori ystäväni; en tahdo vaivata teitä, mutta
+ettekö pian ai'o tehdä loppua tästä?
+
+-- Mitä tarkoitatte? -- kysyi Henrik hämmästyneenä.
+
+-- Jos ette pian ai'o mennä naimiseen Ellenin kanssa? jatkoi pappi.
+
+Henrik tunsi punastuvansa, vaan ei paikalla tietänyt mitä vastata.
+
+-- Tietysti kuitenkin on teidän aikomuksenne mennä hänelle mieheksi --
+olettehan kelpo kunniallinen ihminen, ja kartano on hyvä -- sentähden
+en voi ymmärtää miksi ette pian voi järjestää tuota asiaa. Ellen on
+vähän nuori vielä, totta kyllä, mutta onhan se kuitenkin parempi kuin
+että ihmiset puhuvat ... no niin, en minä epäile teitä ... mutta kuten
+sanottu...!
+
+Henrik otti käsivartensa pois papin käsivarresta.
+
+-- Suokaa anteeksi, hra pastori, vaan minä en tietänyt että näin
+puhutaan, muuten olisin jo aikoja sitten ollut poissa täältä. En minä
+kuitenkaan kauan nyt enää ai'o antaa syötettä kulkupuheille!
+
+-- Niin niin, nuori ystäväni, hyvä omatunto on aina perustus. Mutta
+miettikää toki asiaa!
+
+Henrik sanoi kohta sen jälkeen hyvästi ja jäi tielle seisomaan siksi
+että pappi oli kadonnut hämärässä. Sitten meni hän nopeasti suoraan
+kankaan poikki kartanoon.
+
+Ellen oli jokapäiväishuoneessa, jossa hän oli sytyttänyt valkean ja
+tarkasti nyt tili-kirjoja meijerinhoitajan kanssa.
+
+Kun olivat kahden kesken sanoi Henrik levottomasti:
+
+-- Minä en voi jäädä tänne. Meistä puhutaan!
+
+Ellen oli tyynesti pannut pois tilikirjansa paikoilleen.
+
+-- Sen tiedän kyllä! vastasi hän.
+
+-- Sinä tiedät sen? kysyi Henrik kummastellen.
+
+-- Tietysti. Kyllä he avaavat suutansa tarpeeksi. Mutta mitä se sinuun
+koskee?
+
+-- Ellen! sanoi Henrik. Sinä olet niin kummallinen. Sinun tähtesihän
+minä tahdon pois. Minä en voi kärsiä että moittivat sinua!
+
+-- Se on minun asiani, anna niiden lörpötellä. Olemmehan kuitenkin
+määrätyt toisillemme. Taikka -- hän meni hymyillen Henrikin luo --
+emmekö ole?
+
+Henrik kallisti päätään.
+
+-- Ellen...!
+
+-- Tunnethan sinä minun ajatukseni asiasta! sanoi Ellen hypistellen
+Henrikin takinkaulusta. Minusta olen vielä liian nuori mennäkseni
+naimiseen ja sinäkin voit vielä oppia yhtä ja toista tämmöisen suuren
+kartanon hallinnon suhteen, ennenkuin me yhdessä rupeemme siihen. Jää
+sinä tänne aivan huoletoinna; eihän kukaan sinua kiusaa!
+
+Henrik taisteli itsensä kanssa ja hänen silmänsä lensivät levottomasti
+sinne tänne.
+
+-- Ei, Ellen, ei, joko et ymmärrä minua tai et tahdo minua ymmärtää.
+Ihmiset, pahakieliset ovat laillansa oikeassa, mutta minä olen
+syyllinen etkä sinä. Vaikka sinä tyynesti, jopa leikillisestikin voit
+puhua tästä naimisesta, niin minä en ole samalla kannalla kuin sinä ja
+minun on tuskallista sitä tunnustaa. Jumala, joka sydämiä tutkii,
+tietää minkälaisia ajatuksia välistä pistää päähäni, ja on minua
+rankaiseva niistä, vaan tänne en voi enkä tahdo jäädä niin kauan kuin
+asiat ovat tällä kannalla. Meidän täytyy erota toisistamme kunnes --
+kunnes sinä...!
+
+Hän ei lopettanut lausetta. Hän tunsi ett'ei ääni ollut hänen
+vallassansa, ja meni nopeasti ovesta ulos.
+
+Ellen katsoi hänen jälkeensä rypistetyillä kulmakarvoilla.
+
+-- Niin mene sinä vaan, koska olet niin uppiniskainen! sanoi hän.
+
+Hän yhä pitkitti tuota mutisemista itsekseen sill'aikaa kun toimitti
+mitä vielä oli tehtävä talossa ennenkuin hän pani maata. Riisuessansa
+kamarissaan jäi hän yht'äkkiä miettimään hiusneula suussa ja hame
+kädessä. Hän muisteli taas mitä Henrik oli sanonut ja vähitellen hänen
+katsantonsa kirkastui. Niin, kun hän laski päänsä vuoteelle hymyili hän
+ja kuiskasi Henrikin nimen, kasvot seinälle päin käännettyinä.
+
+Seuraavina päivinä Henrik ei Elleniä lähestynyt.
+
+Viimein tuli Henrik eräänä päivänä ilmoittamaan että oli
+vastaan-ottanut kartanon-hoitajan paikan ainoassa suuremmassa
+kartanossa lähiseuduilla, jonka entinen hoitaja oli vähän vanhentunut.
+
+-- Vai niin! sanoi Ellen, niinkuin se olisi ollut luonnollisin asia
+maailmassa. Niin, siellä sinä varmaankin voit oppia yhtä ja toista;
+karja on vielä suurempi kuin meidän ja heinänteko sekä turpeiden
+leikkaaminen samaten!
+
+-- Minä lähden sinne nyt paikalla! sanoi Henrik, osoittaen vaunuja,
+joihin oli asettanut kapineensa.
+
+-- Todellakin, no hyvästi sitten! Luultavasti tulet pian tänne käymään,
+tie ei ole pitää ja minä olen aina kotona! lisäsi Ellen hymyten ja
+ojentaen Henrikille kättä.
+
+Henrik pusersi sitä, seisoi hetken aikaa niinkuin hän olisi tahtonut
+jotakin sanoa, mutta maltti mieltänsä ja hyppäsi ylös vaunuihin,
+heilutti piiskaa ja oli ulkona kartanosta.
+
+Ei kukaan enää olisi tuntenut tuota ennen niin pintapuolista tyttöä.
+Tai oikeemmin: joka ennen pintapuolisesti oli tuntenut Elleniä, hän nyt
+hämmästyi nähdessään sitä muutosta, joka hänessä oli tapahtunut. Asia
+oli se, että Ellen, luonnollinen ja terveellinen kuin kasvatuksensa oli
+ollut, ainoastaan oli koettanut kuluttaa aikaansa niin hyvin ja
+hauskasti kuin mahdollista, niin kauan kuin ajalla ei ollut mitään
+vaatimuksia hänen suhteen. Nyt hän ei ainoastaan ollut kartanon neito,
+vaan myöskin sen omistaja. Mikä ennen oli häntä karkoittanut
+kartanosta, se piti häntä nyt kotona. Täällä oli alaa hänen
+voimillensa; tämä monipuolinen raitis elämä keskellä hänen väkeänsä,
+jotka kaikki _häntä_ tottelivat, se oli Ellenin mieleen. -- Hän taisi
+ehdottomasti saada tahtonsa täytetyksi ainoastaan sentähden, että hän
+niin tahtoi, ja paitsi sitä sai hän vielä kokea kuinka yhden tahdon
+johtamana suuri ja suuremmoisesti kokoonpantu kone liikkui kun tuo
+johtava tahto samalla oli järkevä, tai paremmin sanoen: kun sillä oli
+pää ja sydän paikoillansa.
+
+Hän nousi auringon kanssa ja meni kohta katsomaan että päivän työ alkoi
+sekä sisällä että ulkona. Joka paikassa kartanossa ja sen mailla
+nähtiin hänen hoikka korkea vartalonsa. Hänen pukunsa oli
+yksinkertainen, mutta kuitenkin semmoinen, että se soveltui hänen
+vartaloonsa ja salli kaikkien jäsenten vapaasti liikkua. Pappilassa
+häntä nimitettiin "neidoksi ilman kure-liiviä". Kesällä käytti hän
+huivia, jotka milloin veti varjoksi kasvoilleen, milloin sysäsi
+niskaan, niin että ruskeat tiheät kiharat muodostivat tumman kehyksen
+kasvoille. Talvella taas, kun aurinko ei silmiä vaivannut, kävi hän
+joko paljaalla päällä, taikka pienessä myssyssä, joka oli reunustettu
+joutsenen utuvilla ja jonka Andreas oli hänelle lahjoittanut; se
+soveltui hänelle niin erinomaisen hyvin että olisi voinut luulla hänen
+valinneen sen tarkoin mietittyänsä sen etuja ja vaikutusta. Hänen
+muotonsa oli nyt täydellisesti kehinnyt ja hänen kasvoissaan vallitsi
+tuo tyynyys ja varmuus, jota nimitetään majesteetilliseksi ja sanotaan
+ruhtinaitten ja maailman suurten tunnus-merkiksi ja joka mahtavasti
+vaikutti kansaan. Kohta kun häntä lähestyi, tunsi että seisoi ihmisen
+edessä, joka oli päässyt selville oman itsensä suhteen ja menetteli sen
+mukaan -- harvinainen seikka aikakaudessa, jolloin itsenäisyyden
+puutetta vaan huutamalla valitetaan. Samaten kuin isänsä, oli Ellenkin
+harvapuheinen, vaan sen sijaan että isän harvapuheisuus vaikutti
+peloittavasti, oli Ellenillä omituinen viehätysvoima, jotta ihmiset
+mielellään palvelivat häntä, ja kartanon "nuorta haltijaa" tavallisesti
+mainittiin kiitoksella.
+
+Andreas seisoi, ripillä käytyänsä, miesten rivissä. Hänen
+ruumiinrakennuksensa oli heikko ja luontonsa hellä. Ellen säästi häntä
+niin paljon kuin mahdollista, jätti helpoimmat työt hänen tehtäviksi,
+jätti hänelle niin paljon vapautta kuin suinkin oli mahdollista hänen
+asemaansa katsoen, ja näytti ylimalkain niin pienissä kuin suurissa
+asioissa kuinka paljon hän ajatteli Andreaksen parasta, melkein
+niinkuin sisar veljensä etua. Andreaksen kumppanit olisivat kenties
+pahastuneet näistä pienistä etuoikeuksista, jos ei koko olentonsa olisi
+ollut hänellä kilpenä. Lempeä ja hiljainen kuin Andreas oli, valmis
+palvelemaan ja kaikkiin osaa ottamaan, väisti hän tietämättään
+edeltäkäsin kaikki kateuden loukkaukset. Usein kävi hänen muotonsa
+surumielisen näköiseksi, ja Lypsäjä-Tiina, jota hienotuntoisuus ei
+sanottavasti vaivannut, sanoi hänelle eräänä päivänä vasten silmiä:
+
+-- Sinä et varmaankaan kauan elä, pieni Andreas!
+
+Ellen, joka kuuli tämän, nuhteli Lypsäjä-Tiinaa. Andreas huokaeli, hän
+katseli samassa niin ihaellen haltijatarta kuin hän olisi tahtonut
+sanoa: kauan tai ei, kun vaan saan elää hänen läheisyydessään niin kauan
+kuin elän!
+
+Ellen taputti häntä olkapäälle ja Tiina asetti hänen etehensä vahvasti
+ruokaa sanoen:
+
+-- Syö, pieni Anders! Ainakin tarvitset vähän lihaa luittesi päälle!
+
+Henrik oli antanut Ellenin kauan odottaa tuloansa.
+
+Viimein Ellen ei voinut enää malttaa mieltänsä, vaan lähetti hänelle
+kirjeen. Se kuului näin:
+
+  "Rakas Henrik!
+
+  Joo aiot jäädä tulematta siksi kun oikein ikävöitsisin sinua,
+  niin olet päässyt tarkoituksesi perille. Jos et huomenna illalla
+  tule minua tapaamaan penkillä tuolla tarhassa, niin tulen itse
+  ylihuomenna vaunuissa sun hakemaan kotiin mukaani. Sen pituinen se.
+
+                                                Sinun tuleva
+                                                 Ellenisi".
+
+Seuraavana iltana Henrik hyppäsi aidan yli vanhojen puiden välillä.
+Hänen "tuleva Elleninsä" istui kun istuikin penkillä ylhäällä, mutta
+Andreas oli siellä myöskin. Henrik puri hampaitansa yhteen ja meni ylös
+kummulle:
+
+-- Ehkä minä häiritsen! sanoi hän lyhyesti.
+
+Ellen katsahti häneen. Andreas astui muutamia askeleita taaksepäin.
+
+-- Mitä sinä puhut häiritsemisestä? Tule tänne istumaan, mutta anna
+ensin Andreakselle kättä. Noin!
+
+Henrik kävi istumaan; kohta sen jälkeen meni Andreas.
+
+-- Sinä et kaipaa seuraa, näen minä!
+
+-- En. Kun sinä et ole täällä, täytyy minun tulla toimeen miten
+paraiten voin.
+
+-- Kuinka on kartanon laita?
+
+-- Kiitos vaan. Kuten näet tullaan ilman sinuttakin toimeen!
+
+-- Oletko sinä kutsunut minua tänne sanoaksesi minulle tuota? Olisit
+yhtä hyvin voinut sitä kirjoittaakin!
+
+Henrik nousi.
+
+Ellen veti hänet penkille takaisin.
+
+-- Mutta Henrik, mikä sinua vaivaa? Minä luulen, Herra paratkoon, että
+olet luulevainen Andreaksen suhteen. Hyi häpeä!
+
+Henrik istui hetken aikaa ja liikutti huuliansa. Viimein puhkesi kauan
+pidätetty sanavirta sulkujen yli:
+
+-- Sinä arvelet että minä olen mustasukkainen. Niin ehkä olenkin! Sinä
+et koskaan voi olla mustasukkainen, luulen ma, sillä sinä et voi
+rakastaa, luulen ma. Ja vaikka minä tiedän sitä synniksi, täytyy
+minun sanoa: minä olen luulevainen jokaisen esineen suhteen sinun
+läheisyydessäsi, eikä ainoastaan Andreaksen, vaikka en luule että hän
+juuri voi olla minun kilpailijani, minä olen luulevainen kaiken
+suhteen, johonka kosket, jota katselet. Sano minulle nyt suoraan,
+tahdotko todellakin tulla omaksein, ja määrää sitten aika. Jos
+ainoastaan aiot leikkiä kanssani ja sill'aikaa kenties ajattelet
+toista, niin minä lähden täältä kauas pois. Lu'in vähän aikaa sitten
+Skotlannista ja maanviljelyksestä siellä. Hiukan rahoja olen säästänyt
+ja kädet minulla on, jotka voivat työtä tehdä. Jos tahdot jatkaa tällä
+lailla, niin minä lähden ja Jumala antakoon sinulle anteeksi että olet
+menetellyt näin minua kohtaan!
+
+Hän hyppäsi ylös, mutta Ellen veti hänet toistamiseen vierehensä, vaan
+tällä kertaa syleili hän Henrikiä hartaasti.
+
+-- Miksi et ole koskaan puhunut minulle tällä lailla? Tahdoitko että
+minä kosisin sinua?
+
+Henrik vapisi ankarasti. Hänen silmänsä tahtoi niinkuin ennenkin
+karttaa Ellenin silmäystä, vaan tällä kertaa Ellenin katsannossa oli
+jotakin sanomattoman viehättävää, jotta Henrikin silmät eksyivät kun
+eksyivätkin kauas neiden tummien silmien syvyyteen, kunnes kaikki hänen
+ympärillänsä ikäänkuin muuttui sumuksi ja Ellenin lämpönen hengähdys
+tuntui yhä lämpöisemmälle. Veri kiehui hänen suonissaan, silmät
+himmentyivät ja hän tunsi että lämpöset, pehmoset huulet kohtasivat
+hänen huuliansa, ja onnen huudahduksella sulki hän Ellenin syliinsä,
+suuteli häntä innokkaasti ja -- pyysi samalla ett'ei hän pahastuisi.
+
+-- Nyt minä kuitenkin otin sinut! sanoi Ellen veitikkamaisesti,
+vapauttaen itsensä hänen syleilyksistään.
+
+-- Niin, mutta nyt menemme pian naimiseen, eikö totta?
+
+-- Menemme, etkö sinä lähde Skotlantiin?
+
+-- En. Ai! mitä se oli!
+
+Hän oli istunut jonkun kovan esineen päälle, joka oli Ellenin taskussa.
+
+-- Se on tosi, sanoi Ellen hymyillen, en ole näyttänyt sitä sinulle
+vielä. Ostin sen kaupungissa kun olin siellä markkinoilla, siellä
+sanottiin että vankeja oli päässyt irti ja minä ajan aina yksin. Kun
+taas lähden kaupunkiin, ostan minä sinullekin tämmöisen! Yhä hymyillen
+veti hän esille revolverin, jolla oli varsi norsunluusta. Kesä-illan
+valossa loistivat sen piiput sinisellä hohteella.
+
+Henrik otti sen varovasti käteensä ja aikoi antaa hanan langeta alas.
+
+-- Ei, pidä vaari. Patruunit ovat kaikki siinä. Näetkö noita pieniä
+messinkinappia. Tämä ei ole niinkuin toiset pistolit tuli-hatukoilla.
+Tähän tartutaan, tuohon painetaan, ja -- yks, kaks, kolme, neljä,
+viisi, kuusi! siinä makaa kuusi karkuria. Useampia ei taida tulla
+samalla kertaa! ha, ha, ha!
+
+-- Ole varovainen! sanoi Henrik, kun Ellen taas pisti sen taskuunsa.
+
+-- Ole sinä huoleti, ne luodit kyllä tietävät mihinkä tahtovat!
+
+He nousivat ja kävivät käsi kädessä valoisana kesä-yönä edestakaisin,
+keskustellen tulevaisuudesta.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Henrik tuli nyt melkein joka ilta. Hän eli ja hengitti näitä käyntiä
+varten, ja se seikka, että hänellä oli kappaleen matka käytävänä eikä
+hän saanut nähdä Elleniä koko päivänä, teki jos mahdollista näitä
+iltakohtauksia vielä suloisemmiksi. Hän oli täydellisesti viehätetty
+siitä, jota nyt saattoi nimittää omakseen, oli täydellisesti
+valloitettu, oli hänen leikillisen suloutensa orja, ja Ellen taisi niin
+käyttäidä, kuin ei mitään vielä olisi päätetty, vaan hän ainoastaan oli
+suosittu kosija. Sill'aikaa kysyi Henrik vähän häpeissänsä, oliko
+miehuullista ja kristillistä varastaa tyttöä tällä tavalla, hän kuvaeli
+itselleen sisimmässä sydän-sopukassa heidän rakkautensa erilaisuutta,
+ja hänen vanha puritanillinen ajatustapansa nousi kuin harmaa aave ja
+nuhteli häntä siitä, että muka hänen rakkautensa tähän ylevään neitoon
+ei ollut kylläksi puhdas.
+
+Ikäänkuin poistaaksensa tuota vanhaa varjoa ja päästäksensä enemmän
+samalle kannalle kuin Ellen, osti hän eräänä päivänä kaupungissa kaksi
+siloista kultasormusta, joihin oli piirretty heidän nimensä ja tuon
+penkillä tarhassa vietetyn illan päivämäärä.
+
+Kun Henrik hieman juhlallisesti tarjosi toisen sormuksen Ellenille,
+vastasi tämä hymyten:
+
+-- Mitä hyötyä näistä narri-koristuksista?
+
+Mutta kun huomasi että leikkipuheensa loukkasivat Henrikiä ja että
+sormus oli kaunis hänen ruskeassa sormessansa, niin Ellen kiitti ja
+suuteli Henrikiä. Nyt täytyi hänen panna se sormus, jossa hänen oma
+nimensä oli, Henrikin sormeen. Sitten nostivat molemmat sormensa
+vierekkäin ja katselivat kuin lapset noita kiiltäviä leikkikaluja.
+
+-- Nyt minä kyllä pidän huolta siitä, että nostan käteni aurinkoa
+vasten käydessäni pappilan ohitse, sanoi Ellen ylpeästi.
+
+-- Niin nyt ihmiset saavat nähdä että me todellakin olemme pariskunta,
+ja nyt menemme pian naimiseen, eikö totta? sanoi Henrik.
+
+-- Kun syksy on ohitse vietämme häitä! nauroi Ellen.
+
+Oli varhain iltapäivällä, kun Henrik tärkeässä asiassa oli tullut
+kartanoon. Andreas kävi heidän ohitse.
+
+-- Sinun pitää häissäni tanssia Ellenin kanssa, huusi Henrik loistaen
+ilosta.
+
+Andreas kumarsi hoikkaa vartaloansa ja katseli syvällä kunnioituksella
+Henrikiä sekä ihaellen Elleniä.
+
+-- Niin, sinä iltana ei sinun tarvitse viulua vinguttaa, vaan morsiamen
+kanssa pitää sun tanssia! huusi Ellen.
+
+Andreaksessa oli taipumus soittamiseen ja Ellen oli antanut
+koulun-opettajan antaa hänelle opetusta. Hän oli tienoon tanssisoittaja
+tätä nykyä ja ansaitsi sillä niin paljon rahaa, että taisi käydä yhtä
+hyvissä vaatteissa melkein kuin "kartanonhoitaja", Henrik, ja siihen
+pani hän suurta arvoa.
+
+-- Huomenna mielelläni soittaisin Mortensenin ristiäisissä! sanoi
+Andreas.
+
+-- Mitä? Onko Mortensen'issa taas ristiäiset? kysyi Ellen, ja se seikka
+näytti suuresti häntä hämmästyttävän.
+
+-- Onpa kyllä. Ja tällä kertaa heillä on kaksoiset. Tulee oikein suuret
+ristiäiset!
+
+-- Suuret ristiäiset todellakin! nauroi Ellen. Mene sinä vaan. Onko
+viulu saanut uusia kieliä?
+
+-- On, kiitos. Nyt se soi niin lystikkäästi kuin hautajaisissa!
+
+-- Mitenkä?
+
+-- En tiedä. Sanotaan niin. Ja sana pääsi suustani.
+
+Henrikillä oli kiireet työt tähän aikaan. Hänen piti nyt palata,
+ennenkuin tuli pimeä. Ellen saattoi häntä tielle. He seisahtuivat erään
+pellon reunalle. Ellen huomasi jotakin liikkuvan aidan ja pellon
+välillä. He menivät likemmäksi. Se oli jänis parka, jonka takajalat
+olivat rikki ammutut.
+
+-- Jumalattomat ihmiset, jotka voivat ampua jäniksiä tähän aikaan;
+kenties sillä on poikasiakin. Katso kuinka raukka tuskissansa pyrkii
+pois.
+
+Ellen meni sen luo. Se oli menehtymäisillään ja oli nähtävästi
+heittänyt kaiken toivon. Kummallinen ihmisen tapainen valitus-ääni
+pääsi sen suusta, joka oli täynnä multaa ja roskaa tuosta alituisesta
+lankeemisesta. Se ojensi kipeitä takajalkojaan ja liikutti hädissään
+pitkiä korviansa edestakaisin ja katseli sill'aikaa jäniksen kaikella
+arkuudella niitä molempia, jotka seisoivat sen vieressä.
+
+-- Tule -- menkäämme! sanoi Henrik.
+
+Ellen jäi seisomaan:
+
+-- Kun minulla nyt vaan olisi revolverini täällä! Katso kuinka se
+vääntelee itseänsä. Luuletko että se kärsii yhtä paljon kuin me
+kärsisimme sen asemassa?
+
+-- Varmaankin se sen tekee. Tule!
+
+-- En voi mennä sen luota pois. Meidän täytyy tappaa se!
+
+-- Ei ole niin helppo tappaa jänistä!
+
+-- Jos et sinä tahdo, niin minä sen teen!
+
+Ellen katsoi ympärilleen, etsien asetta, millä hän voisi päättää eläin
+rauhan kärsimykset. Viimein huomasi hän suuren kiven. Hän meni sitä
+noutamaan. Hän lähestyi jänistä nostetulla kädellä.
+
+Hän heitti, vaan ei osannut. Jänis pyörähti ympäri ja vinkui surkeasti.
+
+-- En -- en voi! sanoi Ellen ja puri huuleensa.
+
+-- En minä myöskään! huusi Henrik. Tule, tule!
+
+Ellen kääntyi mennäksensä. Yht'äkkiä otti hän uudestaan kiven käteensä,
+nousi varpailleen ja heitti kaikella voimallaan.
+
+Pää oli muserrettu. Pari liikahdusta vielä ja jänis oli kuollut.
+
+Hän juoksi niin paljon kuin jaksoi; Henrik hänen jälkeensä.
+
+-- No niin! huusi Ellen seisahtuessa, nyt se on ohitse!
+
+Hän saattoi Henrikiä vielä kappaleen matkaa, eivätkä puhuneet mitään;
+ojensi viimein hänelle kätensä ja läksi paluumatkalle.
+
+Kulkiessansa tuon paikan ohitse seisattui hän, ja katseli kuollutta
+eläintä.
+
+Hän meni kotiin alla päin ja ajatuksiin vaipuneena.
+
+Seuraavana päivänä seisoi Andreas kartanon pihalla ja muutamia miehiä
+hänen ympärillänsä, jotka puhuivat noista suurista pidoista, joita
+aiottiin viettää Jens Mortensenin luona. Hän oli täydessä juhlapuvussa,
+pää siloiseksi laitettu, suuret kultarenkaat korvissa, mustassa
+hännystakissa ja lumivalkoisella kauluksella. Kainalossa kantoi hän
+viulua ketunnahkaisessa pussissa. Vasemman käsivarren ympäri oli liina
+kääritty.
+
+Ellen tuli ulos:
+
+-- Joko menet Andreas! Mikä käsivartta vaivaa?
+
+-- Ei se ole mitään. Keväällä puri minua koira Ulkemose'ssa. Nyt se on
+vähän paisunut, mutta minä olen hautonut sitä viinalla ja voin kyllä
+pelata kuitenkin.
+
+-- Sinun pitäisi olla varovainen. Oletko näyttänyt sen tohtorille?
+
+Andreas oli vähän hämillänsä:
+
+-- Jos kerran menee tohtorin luo, niin siellä saa tutustua noiden
+ilkeäin veisten kanssa! sanoi hän.
+
+-- Se on mahdollista; mutta sinun pitäisi yhtä kaikki näyttää se
+hänelle kun hän tulee tänne. Hauskaa iltaa!
+
+-- Kiitos! Eihän neiti suutu jos tämä kestäisi hieman kauan, -- ehkä
+aamuun asti?
+
+-- En, sinä voit tulla koska tahdot. Odota vähän! eikö kukaan teistä
+ole kuullut mitään noista vanki-karkureista?
+
+Ellen katseli kysyväisesti väkeä. He kuiskaelivat ja tuuppasivat toinen
+toistansa kyynyspäähän. Viimein oli joku, joka uskalsi sanoa että hänen
+luullaksensa semmoisia "tovereita" oli nähty edellisenä iltana
+hietasärkäin läheisyydessä. "Mutta se oli kyllä mahdollista että tämä
+oli erehdys".
+
+Muutamat miehet nauroivat ja Tiina, joka seisoi panokodan ovella,
+huusi, että oli paljo luultavampi että oli ollut kalastajia ja
+pelastajia rannikolta, jotka humalapäissään olivat siellä
+kuljeskelleet, jotta tuuli muka puhaltaisi heidät selväpäisiksi
+jälleen. "Ne ihmiset ovat sitä paitsi paljoa pahemmat karkureita,
+varsinkin jos viinan haju jossakin pistää heidän nenäänsä. Sentähden
+olisi parasta että Andreas pitäisi vaaria kädestään ja pistäisi sen
+viulunsa nahkapussiin, ett'ei siitä tuntuisi viinan hajua".
+
+Kaikki nauroivat. Ellen viittasi ja äänettömyys vallitsi kohta.
+
+-- Minä annan sulle revolverini mukaan! sanoi hän Andreakselle. Sillä
+tavoin voit olla huoleti: Pieni laukaus pään yli vaikuttaa sekin!
+
+Hän juoksi sisään asetta tuomaan ja pisti sen, leikkipuheita lausuen,
+Andreaksen hännystakin taskuun ja saattoi häntä ulos portista.
+
+Oli tuskallisen kuuma iltapäivä, aurinko paistoi ja taivaan rannalle
+nousi raskaita punertavia pilviä. Ruohot melkein kuihtuivat auringon
+helteessä, joen pinta oli rasvatyyni. Varjot olivat tumman punertavia,
+valo tuolla avaralla lakealla oli tuhkan karvainen tomusta ja aurinko
+seisoi taivahalla niin, kuin kummallinen punainen sineetti.
+
+Ellen saattoi Andreasta sinne, missä kanervakangas alkoi.
+
+-- Onko oikeastaan terveellistä sinulle pelata koko yö, kysyi Ellen
+miettiväisesti seisahtuen.
+
+-- Oi, se ei tee minulle mitään, varsinkin kun minun ei tarvitse juoda
+lasia toisensa perästä, kuin muiden soittoniekkain!
+
+-- Puh, on kuuma! sanoi Ellen. Paluumatka tulee sinulle helpommaksi,
+jos nimittäin ei ukkonen rupee käymään yöllä tai aamulla!
+
+-- Kyllä kai sitä kestää, tai rupee ukkonen jyrisemään vielä niinkauan
+kuin tanssivat. Kuule, neiti Ellen, älä pahastu, mutta tuo kapine
+tuossa taskussa on niin painava. Ja paitsi sitä luulen että tuskin
+uskaltaisin sitä käyttää jos kohtaisinkin vihollisia. Enkä usko että
+kukaan tekee minulle pahaa! lisäsi hän huokauksella kohottaen heikkoja
+hartioitaan.
+
+Ellen otti revolverin ja pisti sen taskuunsa.
+
+-- Tyhmä juttu. Vaan niinkuin tahdot. Minä ajattelin vaan parastasi!
+
+-- Tiedän että aina ajattelet parastani. Jumala siunatkoon teitä, neiti
+Ellen. Hyvästi!
+
+Ellen katseli vielä hetken aikaa Andreaksen jälkeen kun tämä kulki
+kanervapolkua myöten; vähitellen hävisi hän tuohon harmaasen
+vaihtelevaan valoon. Kerran seisahtui Andreas ja rupesi tarkastelemaan
+jotakin; lieneekö tarkastanut viulua vai kättänsä?
+
+Ellenin mieleen muistui Tiinan juttu liinasta, joka haisi paloviinalle
+ja sen kautta muka herättäisi "kalastajien ja pelastajien" huomiota.
+Ellen ei voinut olla nauramatta. Kun taas katseli Andreaksen jälkeen,
+oli tämä hävinnyt.
+
+Ellen ei voinut oikein päästä selville itsestänsä sinä iltana; hänessä
+vallitsi kummallinen levottomuus, jota hän ei voinut poistaa. Mutta se
+tuli tietysti ilmasta, raskaasta ilmasta! Puh! Hän avasi ikkunan
+toisensa perästä huoneissa, rupesi johonkin työhön ja heitti sen
+jälleen ja meni viimein hämärässä ulos tarhaan. Ei kastetta eikä
+vilpoisuutta tänä iltana! Tuli vihdoinkin muutamia salaman välähdyksiä
+etäältä, samalla tuulikin rupesi käymään ja vanhat puut humisivat.
+Neljänneksen tunnin kuluessa kuului jyrinä käyvän kaukana, sitten se
+lakkasi, ikäänkuin olisi väsynyt tällä kertaa ja tahtonut jatkaa vasta
+kun soittokunta oli lisääntynyt. Tuuli oli myöskin tyyntynyt jälleen,
+mutta ukkonen ja tuulen puuskat, vaikka vähäpätöiset, olivat kuitenkin
+keventäneet ilmaa. Ellen hengitti taas vapaammin; taivas oli taas
+puhdas, valoisa tanskalainen kesäyö loisti alas tuosta mahtavasta
+holvesta. Hiljaisuus ja äänettömyys vallitsi ja ainoastaan koiran
+haukkuminen kuului kaukaa tuon tyynen tumman lakean yli, joka nukkui
+rauhallisinta unta. Ellen meni huoneesen ja sytytti valkean.
+
+Tämä huone ei ollut pihan puolella, vaan sen ikkunat olivat
+kanervakankaalle päin, jonka poikki Henrikin piti tulla. Kumma ett'ei
+hän vielä ollut tullut! Vaan hänellä oli niin kiire tähän aikaan, oli
+hän sanonut; ehk'ei hän ehtinyt tullakaan, tai vasta myöhään. Täytyi
+malttaa mieltänsä.
+
+Ellen tarttui ensimäiseen kirjaan, jonka löysi. Aikoja oli kulunut
+siitä kun hän oli lukenut jotakin kirjaa. Nyt se enemmiten ikävystytti
+häntä. Kirjassa puhuttiin nuorista ihmisistä, kuinka rakastivat
+toisiansa ja mitä puhuivat toisilleen, mitä nuorukainen sanoi tytölle,
+mitä tyttö vastasi. Ei se ollenkaan liikuttanut Elleniä. Tiesihän hän
+nyt paljo paremmin, kuin kirjan tekijä mitä sellaisessa tilaisuudessa
+sanotaan. Oikeastaan olivat sanat tuossa kirjassa melkein yhtäläiset
+kuin ne, joita Henrik oli käyttänyt. Mutta se oli kuitenkin toista kun
+ne tulivat hänen suustansa! Oi, jos hän pian tulisi!
+
+Ellen koski hiusneulalla lampunsydämeen ja tirkisteli liekkiin.
+Vähitellen rupesi hän nyykähyttämään päätänsä ja vähitellen punertava
+lampunvalo muuttui kuutamoksi. Varjoja näkyi tiellä. Tämä lainehti.
+Siinä liikkui vaunuin pyöriä ja hevosen-jalkoja. Hän istui ja torkkui
+vaunuissa isänsä vieressä ja avara kangas näkyi liikkuvan ylösalas. Isä
+kutsui häntä nimellä ja antoi hänelle ohjakset. Hän tarttui niihin ja
+heilutti piiskaa. Pappi ja tohtori juoksivat pois tieltä. Hän katsoi
+niiden kasvoihin ja ne olikin Henrik ja Andreas. Henrik huusi: pidä
+vaari! vaan Andreas ei sitä kuullut, hevoset kaasivat hänet maahan.
+Uha! Ellen pidätti hevoset, vaan se oli myöhäistä. Hän ikäänkuin tunsi
+omissa säärissään miltä se tuntui, kun etu-pyörät vyörivät Andreaksen
+ruumiin yli; sitten tuli takapyörät, vaunut hypähtivät ilmaan...
+
+Neiti! Neiti Ellen! Hyvä Jumala neiti!...
+
+Ellen heräsi ja hieroi silmiänsä.
+
+-- Mikä on? Kuka kutsuu?
+
+-- Oi Jumala, neiti, täällä on tapahtunut hirveä onnettomuus. Hän makaa
+tuolla ulkona pihalla. Joutukaa, joutukaa!
+
+Ellen pusersi huulensa yhteen ja nojasi pöytään. Hän hengähteli
+niinkuin olisi ollut puettu ahtaimpiin rautaisiin kure-liiviin. Hän
+ajatteli kohta Henrikiä.
+
+Vaan samassa silmänräpäyksessä kun hän oli saanut asiasta sen
+käsityksen että hän oli hengen vaarassa, kenties kuollut, palasi hänen
+mielen-lujuutensa kahdenkertaisella voimalla.
+
+-- Tule, missä hän on? sanoi Ellen melkein juhlallisesti ja seurasi
+pauhaavaa palvelus-piikaa.
+
+Pihalla juuri portin kohdalla oli hietakuoppa. Muurarit, jotka olivat
+porttia paikanneet, olivat jättäneet sen jälkeensä. Tässä hietakuopassa
+makasi Andreas.
+
+Muutamia miehiä, jotka olivat kantaneet hänet sinne ja joista ainakin
+pari oli vähän humalassa, seisoi siinä vieressä talonväen kanssa. Eräs
+mies piti sytytetyn rasvapäreen ilmassa, jotta se valaisi onnetointa.
+
+Niin, onnetointa! Veri melkein hyytyi Ellenin suonissa, kun näki
+Andreaksen ja näki hänen semmoisena, kuin hän oli jättänyt hänet
+levottomassa unessaan. Andreas väänteli itseänsä kuin piinattu mato,
+piti kädet silmiensä edessä ja ähkyi, suu vaahtoisena.
+
+Ellen kokosi kaikki voimansa ja astui hänen luoksensa.
+
+-- Andreas, rakas Andreas, mitä tämä on!
+
+Sen enempää hän ei voinut, ei taitanut sanoa. Hän tarkasteli Andreaksen
+tahraantuneita vaatteita, päästäksensä selville siitä, miten hän oli
+joutunut tähän kauheaan tilaan. Vieläkin luuli Ellen että oli ajettu
+Andreaksen yli.
+
+Toinen käsi putosi raskaasti Andreaksen silmien edestä ja nämä silmät
+eivät enää tuijoittaneet Elleniin ihastuksesta loistaen, kuinka hyvin
+Ellen muistikaan sitä silmäystä, vaan kammolla semmoisella, että Ellen
+vetäytyi pois ja jok'ainoa hermo hänessä vapisi.
+
+-- Tuokaa hänelle vettä! huusi hän.
+
+Oli kuin kärsivän kauheat tuskat olisivat odottaneet tätä sanaa,
+kiihtyäksensä korkeimmilleen. Hän ei enää ähkäillyt, vaan valitteli
+kuin pieni lapsi ja tämä valitus muuttui vähitellen eläimen ulvonnaksi.
+Hän syöksi sormensa hietaan, väänteli itseänsä, kuin käärme, niin että
+vaatteet menivät rikki ja silmät melkein pullistuivat ulos hänen
+päästänsä, kun hän sitä pudisteli.
+
+Ellen käänsi pois kasvonsa kauhistuen.
+
+-- Se on vesi-kauhua, kuiskasi joku hänen vieressänsä.
+
+-- Tuo koira Ulkemose'ssa on, piru vieköön, tähän syypää! huusi eräs
+päihtynyt mies.
+
+-- Suus kiinni! huusi toinen. Tää ei ole naaraskoiran tekoa, vaan
+uros-koiran!
+
+Inhimillinen kauhistus onnettomuudesta ilmaisee itseänsä usein
+eriskummallisella tavalla.
+
+Ellen kääntyi salaman nopeudella näitä kahta miestä vastaan ja osoitti
+niille porttia nyrkillänsä. Selväpäisempi miehistä tahtoi vetää toveria
+mukanansa; tämä teki vastarintaa, vaan talon väki heitti ne pian ulos
+portista. Sitten saatiin tietää että molemmat olivat säännöllisiä
+miehiä ja olivat juoneet liiaksi vasta kun tauti ilmauntui
+Andreaksessa.
+
+-- Nostakaa hänet! sanoi Ellen ja kantakaa häntä niin varovaisesti,
+kuin suinkin on mahdollista kamariinsa. Ja sinä Hans lähdet niin
+nopeasti kuin hevonen jaksaa tohtoria hakemaan!
+
+-- Oi neiti! valitti eräs ristiäisvieras. Tohtori ei voi tulla. Häntä
+lähetti Jens Mortensen hakemaan, kun me veimme Andreaksen tänne.
+Vaimonsa tuli kuolonkipeäksi kun Andreas sairastui salissa, ja Jens
+Mortensen arveli että vaimosta kuitenkin riippui kahden henki, paitsi
+hänen omaa henkeänsä, ja että Andreas oli poiskannettava ja jälestäpäin
+autettava.
+
+-- Tohtori! sanoi toinen mies lyhyesti ja vakaasti. Tässä ei mikään
+tohtori auta; -- sen lapsikin tietää!
+
+Ellen huokasi. Pari päivää sitten oli tohtori vakuuttanut samaa kuin
+tuo mies nyt sanoi.
+
+Ihmiset, jotka olivat nostaneet Andreaksen, seisoivat vielä odottaen
+käskyjä. Sairas, joka huomasi ett'ei hänelle tuotukaan tuota kammottua
+juomaa, näytti hiukan tyyntyneen. Neiti! änkytti hän heikolla äänellä.
+-- Neiti Ellen!
+
+Ellen kumartui hänen puolehensa.
+
+-- Mitä tahdot, rakas Andreas? sano mitä me voimme sinun hyväksesi
+tehdä!
+
+-- Viekää minut kamariini, pimeään ihan yksinäni. Ei mitään elävää
+likelleni. Minä pelkään itseäni, vaan pelkään muitten puolesta vielä
+enemmän. Oi jos olisinkin kuollut, minä onnetoin, minä onnetoin!
+
+
+Ellen viittasi äänetöinnä. Andreas kannettiin pihan poikki kamariinsa.
+
+Ellen meni huoneesen, jossa lamppu paloi pöydällä ja kirja makasi
+niinkuin hän oli sen jättänyt. Hän tuskin käsitti ett'eivät olleet
+liikkuneet. Hän käveli edestakaisin lattialla. Alussa hän ei voinut
+ajatellakaan, oli niinkuin hänen päänsä olisi ollut ihan tyhjä. Vaan
+vähitellen tulivat kaikki yksityis-seikat hänen mieleensä: hänen
+valitusäänensä, kuohu hänen huulillaan, hänen tuskastunut silmäyksensä
+kuullessaan käskyn veden tuomisesta, ja viimein tuo heikko epätoivon
+lause: jos olisinkin kuollut, minä onnetoin!
+
+Ellen pani kädet silmien eteen, mutta silloin astui koko kohtaus vaan
+sitä selvemmin esiin, ja hän kertoi itsekseen tohtorin sanat:
+toivotonta, ihan toivotonta! Ovea kolkutettiin. Se Oli Tiina:
+
+-- Oi neiti, semmoinen onnettomuus on kuitenkin kauhea! Jens ja Hans
+sanovat että hän nyt taas on raivoissaan ja ehtimiseen huutaa: oi jos
+olisin kuollut! Kaikki miehet ovat laittaneet yösijoja itselleen
+riihessä. Ei kukaan uskalla maata siinä talon-osassa, missä Andreaksen
+huone on, ja Pikku-Sören, joka varmaankin on "herännyt", sanoo että
+paholainen riivaa Andreasta ja että se voi saastuttaa koko kartanon,
+kun vaan sielu on jättänyt pienen Andreaksen ruumiin!
+
+-- Hiljaa! huusi Ellen. Ei mitään melua sinulta eikä muilta. Älköön
+kukaan uskaltako...! Hän malttoi mieltänsä ja jatkoi tyynesti:
+
+-- Jos Pikku-Sören pelkää jotakin pahaa, niin hänen omatuntonsa
+varmaankin on kipeä ja hän voi kohta ottaa kapineensa ja mennä. Minä en
+tahdo mitään pelkuria talossa, eikä sellaisia, jotka yllyttävät toisten
+pelkurimaisuutta. Jokainen pysyköön tyynenä ja hiljaisna ja vähän
+päästä on kysyminen Andreaksen oven ulkopuolella tarvitseeko hän
+jotakin. Mene!
+
+Ellen kävi istumaan. Aina sama näky, sama kuva ja korvissa soi: jos
+olisinkin kuollut! ja: toivotonta, ihan toivotonta!
+
+Hän meni ikkunan luo, avasi sen ja katsoi ulos hiljaiseen, valoisaan,
+kauniisen yöhön. Tämä oli melkein katkeraa ivaa. Hän kallisti päätänsä
+ja mietti. Meni piirongin luo ja etsiskeli. Revolveri oli siinä.
+
+Samassa kuului Henrikin ääni ikkunan ulkopuolelta.
+
+-- Minä näin että täällä oli valkeaa. Tuletko ulos tarhaan vai tulenko
+minä sisälle luoksesi?
+
+Hänen päänsä näkyi jo ikkunassa. Hänen äänensä soi niin huolettomalle
+kaiken tuskan ja kurjuuden ohessa.
+
+-- Jumalan tähden, jää sinne, missä olet.
+
+Ellen meni ikkunan luo, revolveri kädessä.
+
+-- Miten on? kysyi Henrik myöskin levotoinna.
+
+Ellen etsi sanoja, tuijoitti Henrikiin, hänen ohitse, ja oli taas
+näkevinänsä Andreaksen vääntelevän itseänsä.
+
+-- Täällä on tapahtunut kauheata. Andreas on hullu, hullun koiran
+purema. En voi sitä kuvailla... Mene länsipuolista rakennusta myöten.
+Sinä tiedät missä hänen ikkunansa on, likellä tallia. Arvattavasti ovi
+ei ole ha'assa, harvoin se tapahtuu. Hän makaa siellä. Mene katsomaan,
+kuules, mutta palaa pian luokseni!
+
+Ellen seisoi ikkunan edessä ja katseli ulos kesä-yöhön. Hän arveli
+tarpeelliseksi että hänen rakastajansa näkisi ja kuulisi samaa, mitä
+hän oli nähnyt ja kuullut.
+
+Nyt seisoi Henrik taas ikkunan alla. Ellenin ei tarvinnut kysellä.
+Siitä, mitä hän hämärässä taisi nähdä, näki hän tarpeeksi, ja Henrikin
+henkäyksestä kuuli hän tarpeeksi minkä vaikutuksen hänen käyntinsä oli
+tehnyt.
+
+-- Henrik! lausui hän äänellä, joka oli niin luonnottoman tyyni, että
+se saattoi Henrikin vapisemaan. Henrik, ota tämä, mene hänen luokseen,
+anna se hänelle ikkunasta sisään ja sano että Ellen sen lähetti
+hänelle. Ellen, "joka ainoastaan hänen parastansa ajattelee"; sano
+noilla sanoilla!
+
+Hän antoi revolverin ulos Henrikille.
+
+-- Ellen...! kuului kolkosti sieltä alhaalta.
+
+-- Ota se, ota se! sanoi Ellen jyrkästi, mutta lisäsi tyynemmin: Sinä
+teet sen, jos sinulla on sydän rinnassa, ajatellessasi ihmistä, joka on
+enemmän kuin onnetoin. Sinä teet sen jos sinä rakastat minua, ja -- jos
+et sitä tee, niin minä teen sen itse!
+
+-- Ellen...! kuului taas, vaan tällä kertaa lähemmältä. Henrik oli
+kiivennyt ylös muurille ja hänen silmänsä katsoivat nyt suoraan Ellenin
+silmiin.
+
+Ellen pani liikutettuna käsivarret hänen kaulaansa, painoi häntä
+rintaansa vasten ja kuiskasi: Lemmitkö minua todellakin?
+
+-- Lemmin! vastasi Henrik. Enemmän kuin elämääni!
+
+-- Mene siis!
+
+Hän pikemmin putosi kuin hyppäsi maahan. Ruoho ja kanervat suhisivat
+hänen nopeista askeleistaan ja Ellen oli yksinään.
+
+Ei suinkaan kestänyt enemmin aikaa, kuin kaksi minuuttia, vaan nämä
+minuutit olivat sata ja kaksikymmentä sekuntia, ja joka sekunti oli
+ijankaikkisen pitkä odottavalle.
+
+Ellen säpsähti; Henrik seisoi taas siellä alhaalla.
+
+-- Se on hänellä! kuiskasi ääni ylös. Ellen ei kohta voinut tuntea sitä
+Henrikin ääneksi.
+
+-- Oletko varma siitä ett'ei kukaan ole sinua nähnyt?
+
+-- Olen! vastasi hän sortuneella äänellä.
+
+-- Tule tänne ylös luokseni!
+
+Henrikin pää näkyi taas ikkunassa, Ellenin käsivarret olivat taas hänen
+kaulassaan ja tällä kertaa oli hänen halailemisensa vielä enemmän
+sydämelliset. Henrik tunsi polttavan kuumain huulten koskevan omiansa.
+Hänen omat huulensa olivat jääkylmät. Silloin kuului laukaus, vaikka
+epäselvästi, ikäänkuin ovea olisi paiskattu kiinni suljetussa
+huoneessa.
+
+Molemmat säpsähtivät.
+
+Ellen kuiskasi Henrikin korvaan
+
+-- Mitä Andreas sanoi?
+
+-- "Jumala siunatkoon neiti Elleniä!"
+
+-- Juokse siis! tänä yönä et ole ollut täällä!
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Tohtori seisoi kamarissa Ellenin luona seuraavana päivänä. Ellen istui
+pöydän ääressä kartanon laskukirjat edessänsä; hän luki numerosarjat
+yhteen ja kirjoitti nopealla vakavalla kädellä.
+
+-- Niin, varmaankin se oli paha yö, lapseni! Me lääkärit näemme ja
+kuulemme niin paljon ihmisten kärsimyksistä ja kuitenkin löytyy
+asioita, joita emme mielellään nä'e, kovasydämiset vaikka olemmekin,
+varsinkin kun täytyy seisoa ainoastaan katselijana, joka ei voi
+vähääkään auttaa. Näin oli laita Andreas raukankin suhteen.
+
+-- Olisiko häntä voinut auttaa? kysyi Ellen katsomalta ylös työstänsä.
+
+-- Sillä kannalla kuin tiede nyt on tämän kauhean taudin suhteen täytyy
+sanoa: Ei! Mahdollisesti jos hän olisi tullut luokseni kohta ja minä
+olisin saanut polttaa haavaa, mutta sittenkin se olisi ollut aivan
+epätietoista. Se myrkky tekee pilkkaa meidän taidostamme. Oi, löytyy
+niin monenkaltaisia myrkkyjä, jotka surmantyötä tekevät kurjassa
+ihmissuvussa, vaan tämän vaikutus näyttää olevan pahin. Kumma että
+meidän silloisen keskustelun valaisemiseksi tuli tämmöinen esimerkki!
+Minä en ole ennen hoitanut vesikauhuisia; niin, ennenkuin tulin ulos
+maalle olin skeptillinen koko asian suhteen...!
+
+-- "Skeptillinen" mitä se on? kysyi Ellen niinkuin ennen.
+
+-- Minä olen epäillyt että se todellakin oli niin pahaa, mutta sinun ja
+väen kertomuksista sekä niistä merkistä päättäen, joita huomasin
+tutkiessani ruumista... Vaan asiasta toiseen! Minä olen todellakin
+ylpeä sinusta kummi-tyttärestäni, sinun käytöksestäsi. -- Tiina kertoi
+kuinka sinä käytit itseäsi tänä yönä. Semmoinen mielen-maltti ja
+vakavuus sinun ijälläsi... Mitä aion sanoakaan -- sinulla on
+varmaankin lasillinen viiniä tuossa kaapissasi? Minä olen ollut tuon
+ristiäis-vaimon luona koko yön. Se oli paha sairauden kohtaus, johon
+tuo vesi-kauhu oli syypää. Nyt hän, kiitos Jumalalle, ei ole enää
+hengenvaarassa, ja minä toivon että voin hänen parantaa ja että hän
+pian voi imettää pienokaisia. Kyllä vielä on ydintä ihmisrodussa täällä
+maalla!
+
+Ellen toi viiniä kaapista ja arveli itsekseen että hyvä tohtori
+huomattavasti oli vanhentunut. Puheliaisuutta Ellen ei rakastanut.
+
+Tohtori joi viiniä ja maiskutti huuliansa:
+
+-- Tämä on varmaan maannut siinä isäsi ensimmäisistä ajoista asti, vai
+kuinka? Hän, minun neuvoni mukaan, ei juonut paljon viiniä. Hän oli
+liian verevä siksi. Vaan sinä kyllä tarvitsisit lasillisen kaiken
+säikähdyksen perästä. Arvattavasti et ole saanut unta, näytät kalpealle
+ja väsyneelle... Sinä et tahdo?... No, sitten minä juon vielä tämänkin
+lasin sinun onneksesi: Sinun ja Henrikin malja! Oliko hän täällä eilen
+illalla kun he tulivat Andreaksen kanssa?
+
+Ellen pudotti kirjan ja käytti ahkerasti imupaperia.
+
+-- Ei, kun he tulivat Andreaksen kanssa, hän, paha kyllä, ei ollut
+täällä. Mutta tänä iltana minä odotan häntä. Ehkäpä tuleekin varhemmin
+tänäpäivänä!
+
+-- Niin tämmöisestä tapauksesta leviää huhu pian. Nyt täällä
+tietysti tulee ruumiin-tutkimuksia y.m. semmoista, ja kartanon
+haltijana sinä tietysti saat antaa kertomustasi. Vaan onhan se asia
+aivan yksinkertainen ja ruumista sinun ei tarvitse nähdä. Se ei ole
+sinua varten. Kumma että sinä juuri satuit lainaamaan hänelle tuon
+aseen. Sinä oletkin tavaton tyttölapsi, joka aina kannat aseita! Vaan
+se on sinun kaltaistasi. Ja lääkärinä sekä täällä kahden kesken en voi
+muuta sanoa kuin että hän käytti pistolia sangen viisaasti. Poika
+parka, hän vaan lyhensi kärsimyksensä silla, ja kukatiesi minä olisin
+tehnyt samoin, minulla kun ei ole lapsia eikä omaisia. Vaan ts!
+semmoista ei uskalla sanoa kun muut sitä kuulevat!
+
+Hänen mentyänsä Ellen nousi ja avasi ikkunan, nauttien ahnaasti
+raitista ilmaa kankaalta. Istui sitten taas ja lopetti luvunlaskunsa.
+
+Aamiaista syötyänsä ja juotuansa kaksi suurta lasillista maitoa,
+meni hän ulos, kävelemään niittyjen ja peltojen kautta. Mennessänsä
+paalu-sillan yli ja edemmäksi ohrapellon ohitse kankaalle, oli hänestä
+melkein mahdotointa että kaikki tämä oli eilisestä tapahtunut. Olihan
+se mahdotointa. Täällä oli silta ja joki kurisevineen sammakkoineen,
+täällä oli kanerva-tie kankaan yli, se tie, jota myöten Andreas oli
+astunut, kaikki aivan muuttumatointa, valaistus ja ilma toisenlaiset,
+vaan muuten oli jok'ainoa lehti samassa paikassa, ja siihen tiehen,
+jota hän eilen oli astunut, ei ollut ainoatakaan mutkaa lisään tullut.
+Hän vaipui vähitellen samaan tyyneen mieli-alaan, joka maisemassa
+vallitsi, ja tosi-tapaukset hävisivät sinertävään etäisyyteen, jotta
+Ellen joka hetki odotti Andreaksen tulevan portista ketunnahkainen
+pussi heikoilla hartioillaan.
+
+Portista tuli kun tulikin joku. Se oli poika, joka juoksi täyttä
+laukkaa. Hänen tuli tervehtiä neitiä ja pyytää häntä tulemaan sisään;
+siellä oli tohtori ja maaherran asia-mies, sekä muita miehiä
+kaupungista ja pitäjästä.
+
+Ellen taittoi oksan ja käytti sitä auringon-varjona palatessaan
+kartanoon.
+
+Asia oli pian järjestetty. Tohtori puhui ja säesti puhettaan
+selittävillä liikunnoilla; hän puhui Ellenin nuoruudesta ja kuinka
+tämä, nuori vaikka oli, ei tehnyt niinkuin "mikä toinen nainen hyvänsä"
+olisi tehnyt: mennyt tainnoksiin, vaan että Ellen oli antanut, sairaan
+selvään lausutun toiveen mukaan, kantaa hänet erillänsä olevaan
+kamariinsa. Vielä puhui hän siitä kummallisesta sattumuksesta että
+Ellen, "juuri tässä paikassa, missä nyt seisomme, hyvät herrat", oli
+pistänyt aseen hänen taskuunsa, jotta voisi olla huoleti noitten
+"karanneitten vankien" suhteen! Tyhmä juttu noista karkureista; vaan
+ihmiset maalla ovat niin herkkä-uskoiset. Valitettavasti tuo nuori
+ihmisraukka oli käyttänyt asetta toisessa tarkoituksessa, kun olisi
+pitänyt antaa kohtalonsa riippua Jumalasta. Vaan olihan se tapahtunut
+sairaudessa ja hän, tohtori, aikoi todistaa että itsemurha oli
+tapahtunut houreissa, jotta ruumis ainakin pääsisi siunattuun maahan.
+
+Ellen nyykähytti päätään; arvellen että tuo oli paikallaan, ja myönsi
+kun hänen todistuksensa vaadittiin. Herrat menivät sitten miesten
+asuinriviin. Ellen aikoi seurata heitä, mutta tohtori kutsui hänet
+takaisin ja selitti ett'ei se hänelle sopinut.
+
+Hän käveli sitten edestakaisin niinkauan, kuin tutkimusta kesti länsi
+puolisessa rakennus-sarjassa. Kartanon väki seisoi ympärillä pienissä
+hiljaisissa joukoissa ja kuiskasi tai puhui matalalla äänellä toinen
+toisilleen. Ellen piti vielä suurta oksaa kädessään, jota silloin
+tällöin käytti päivä-varjoksi.
+
+Herrat palasivat. Muutamat heistä näyttivät liikutetuilta, toiset taas
+olivat säilyttäneet viralliset muotonsa; asiamies, joka oli nuori ja
+nähtävästi kotoisin pääkaupungista sekä vaatetettu uusimman mallin
+mukaan, puhui erittäin kovalla äänellä tohtorin kanssa ja näytti
+esiintuovan neroansa, lääkärin katsannosta päättäen. Hän pyysi että
+lääkäri juhlallisesti esittelisi häntä kartanon "nuorelle kauniille
+haltijattarelle", sanoi Ellenille joukon kohteliaisuuksia ja lopetti
+sillä toivomuksella että saisi tavata Elleniä iltahuveissa kaupungissa
+talvella. Sitten kumarsi hän, sanoi hyvästi, kääntyi vielä pari kertaa
+ja katseli Elleniä puoleksi ihaellen, puoleksi uskaliaasti, ja siihen
+se 'ruumiin-tutkiminen,' päättyi.
+
+Nämä ihmiset ja tuo somaksi laitettu pieni asiamies olivat nähneet
+Ellenin alakuloisena. Vaan alakuloisuus ei ollut Ellenin asia. Hän
+pudisti sen päältänsä voimakkaalla tahdollansa ja heitti alakuloisuuden
+sikseen. Loppupuoli päivästä päättyi siten että hän taas pani väkensä
+järjestettyyn työhön. Se olikin tarpeellista. Heidän oli taas
+tunteminen että oli yksi tahto, joka voitti mielen heikkouden, että
+yhdellä ainakin oli mielen malttia tässä levottomuudessa.
+
+Kun ilta lähestyi, ei hän voinut kieltää että hartaasti odotti Henrikin
+tuloa. Hän meni tarhaan, ulos kankaalle ja taas tarhaan. Päivän
+kuumuutta seurasi vilponen ilta. Se näytti tulevan noista suurista
+pilvistä, jotka olivat auringonlaskun synnyttämät ja viimein levisivät
+yli puolen taivaan. Ehkäpä ukkonen, joka eilen ei ruvennut käymään,
+tänä iltana tunkisi esille! Siltä melkein näytti.
+
+Hän odotti ja odotti. Muutamia pisaroita oli jo satanut, pimeni
+pimenemistään ja jyrinä kuului etäältä. Henrik ei tullut.
+
+Vaan raju-ilma kiihtyi ja ajoi Ellenin sisään jälleen. Se kelpasi kyllä
+esteeksi Henrikille lähtemästä matkalle, vaan pitäisihän hänen tulla
+huolimatta ilmasta!
+
+Ellen käveli levottomasti edestakaisin kamarin lattialla. Raju-ilma yhä
+vaan kiihtyi.
+
+Rohkeinkin ihminen tuntee itseänsä vähän masennetuksi ankarassa
+ukkosen-ilmassa, siinä on jotakin, joka ahdistaa rintaa ja painaa
+aivoja.
+
+Ellen käveli ihan yksinänsä tuossa suuressa huoneessa. Yön tapaukset
+astuivat taas esille kaikista piilopaikoistansa. Hän rupesi tuntemaan
+että, jos hän nyt vähänkin antautuisi alakuloisuuteen, pelko ehkä
+kuvailisi hänelle kauheuksia ja ryöstäisi häneltä tuon täydellisesti
+selvän käsityksen, joka hänellä oli siitä että oli tehnyt oikein ja
+hyvää kanssaihmiselleen. Leimaukset lensivät ulkopuolella ristin rastin
+ja kaikki esineet ilmestyivät niiden sinisessä, kalman kalpeassa
+valossa. Kerran oli hän näkevinänsä Andreaksen väännetyt kasvot ja
+suuren veripilkun hänen otsassansa. Ei, ei, huusi hän ja juoksi
+ikkunalle, jossa pakoitti itseänsä katselemaan leimauksia. Te ette
+minua voita! Ja sinä Herra Jumala taivaassa, sinä et sano että olen
+väärin tehnyt. Sanoihan tohtori, ett'ei hän olisi elänyt, ja omatuntoni
+sanoo minulle että minä annoin hänelle ainoan avun, mikä oli minun
+vallassani antaa. Miksi ei kukaan auttanut häntä paremmin?
+
+Hän seisoi siinä kädet kohoitettuina. Hänestä nuo viheltävät leimaukset
+ja jyrinä olivat hänen syyttäjänsä. Vaan urhoollinen neito oli vakava
+ja taisteli voittoisasti luonnon voimia ja -- itseänsä vastaan.
+
+Ovi avattiin. Tiina oli siinä. Näytti todellakin siltä kuin eilispäivän
+kohtaukset uudistettaisiin.
+
+-- Oi eikö neiti tahtoisi tulla väentupaan. Kaikki, sekä miehet että
+naiset seisovat siinä yhdessä joukossa ja ovat hyvin tuskissaan, ja
+Pikku-Sören sanoo...!
+
+Ellen oli taas heti entisellään ja meni Tiinan edellä väen joukkoon.
+
+-- Sytyttäkää kynttilät! sanoi hän.
+
+Vapisevat kädet haparoivat tulitikkuja, ja vihdoin sytytettiin
+kynttilät, kun pari kertaa oli turhaan sitä koetettu. Ellen näki
+väkensä pienissä joukoissa penkillä ja laattialla. Muutamat pii'oista
+olivat laskeneet päänsä miesten polville. Ei miehet eikä naiset
+puhuneet. Pöydällä istui Pikku-Sören.
+
+-- Mitä pelkäätte? kysyi Ellen. Ettekö koskaan ennen ole nähneet
+ukkosen ilmaa? Sanokaa!
+
+Toiset olivat ääneti. Pikku-Sören katseli Elleniä kiihtyneenä:
+
+-- Se on Jumalan rangaistus, neiti! Baal'in ja Belim'in henget
+vallitsevat talossa, neiti! Täällä on vietetty syntistä elämää
+syömisellä ja juomisella ja riettaudella ja kaikenlaisella
+pahuudella...!
+
+Piika, joka taas oli tullut rohkeaksi neiden läsnä ollessa, rupesi
+naureskelemaan eräässä nurkassa. Saarnaaja katseli häntä tulta
+iskevillä silmillä:
+
+-- Niin, sillä lailla hän nauraa tuo Babylon'in portto. Mutta onko hän
+myöskin naurava kun hänen aikansa on käsissä? Sillä on kirjoitettu: se
+aika on tuleva, jolloin hedelmä on kypsynyt, ja silloin äitien pitää
+valittaman lapsistansa. Vaan tämä huone on lankeeva, sillä sen herra
+oli jumalatoin herra, jota ei koskaan temppelissä nähty, eikä hänen
+palvelijansa rauhassa lähtenyt maailmasta, vaan paholainen koiran
+muodossa vei hänet pois. Ja te, neiti...!
+
+Tiina pani kätensä hänen suulleen. Muutamat miehistä nousivat.
+
+-- Anna hänen olla, käski Ellen tyynesti. Tänä iltana panee hän
+kapineensa kokoon ja huomenna saa hän palkkansa, jotta voi mennä
+saarnaamaan minne tahtoo, vaan _minun_ kartanossani se ei ole enää
+tapahtuva. Ja te toiset! Teidän pitäisi hävetä. Onko koskaan ennen
+kuultu että ihmiset maalla istuvat tuvassa ukkosen ilmalla? Luuletteko
+että isäni osti tuon uuden ruiskun sitä vasten, että se palaisi tuolla
+riihessä? Ainoa mitä saa pelätä ukkosen ilmassa, on että salama iskee
+alas ja sytyttää. Emme voi sitä estää tapahtumasta. Vaan sammuttaa te
+voitte ja se pitää teidän tehdä, taikka minä otan palvelukseeni uutta
+väkeä muuttopäivänä!
+
+Mutinaa kuului, kaikki nousivat ja menivät ulos. Tiina rupesi
+rukoilemaan Pikku-Sören'in puolesta, vaan Ellen ei leppynyt tällä
+kertaa.
+
+-- Ei, ei mitään joutavaa hyvyyttä. Hän turmelee muita saarnoillansa.
+Kuukauden palkka pitää hänen saada edeltäkäsin, sentähden että hän
+eroitetaan keskellä vuotta. Mutta pois hänen pitää mennä!
+
+Ellen meni huoneesensa ja sytytti lampun. Raju-ilmaa kesti vielä hetken
+aikaa, vaan hän tuskin sitä huomasi enää. Hän oli kovasti suuttunut
+Henrikiin, ja kun levon hetki oli tullut ja hänen täytyi sanoa
+itselleen että kaikki odottaminen oli turha, meni hän makuuhuoneesen,
+repäisi vaatteet päältänsä ja hyppäsi vuoteelle. Ei hän tuntenut pelkoa
+eikä omantunnon vaivoja, vaan häntä suututti rakastajansa miehuuden
+puute, joka suuttumus vihdoin heltyi unen helmoissa samassa kun kaiku
+viimeisestä jyrinästä hävisi kolkossa synkeässä yössä.
+
+Aamu, joka seurasi tätä yötä, oli synkkä ja sumuinen. Päivä ei ollut
+paljon valoisampi. Ellen istui tarhassa kivi-vati sylissä ja noukki
+siihen palkoja.
+
+Henrik seisoi hänen edessänsä.
+
+Ellen ei ollut häntä huomaavinansa, vaan jatkoi työtänsä. Viimein sanoi
+hän katsomatta ylös:
+
+-- Vai olet sinä siinä? Pelkäsit varmaan tulevasi märäksi eilen.
+
+Henrik ei vastannut.
+
+Ellen katseli häntä. Hän seisoi siinä pää kallella, tavallista
+kalpeampi ja oli väsyneen, hajamielisen näköinen.
+
+-- Henrik! sanoi Ellen.
+
+Hän säpsähti:
+
+-- Mitä sinä tahdot, kysyi hän matalalla äänellä.
+
+Tämä oli Ellenistä liikaa.
+
+-- Mitä minä sinulta tahdon? Se on kummallinen kysymys. Miksi et tullut
+eilen? Vastaa toki!
+
+Henrik pudisti päätänsä ja liikkui niinkuin unessa kävijä.
+
+Ellen laski vatin maahan, nousi ja tarttui Henrikin käsivarteen:
+
+-- Kuuletko Henrik!
+
+-- Minä matkustan pois! kuiskasi tämä.
+
+-- Sinä matkustat pois! huudahti Ellen, astuen askeleen taaksepäin ja
+silmillään mitaten Henrikiä kiireestä kantapäähän.
+
+-- Niin minä lähden, lausui Henrik samalla hiljaisella hajamielisellä
+tavalla, nähtävästi huomaamatta Ellenin mielen tilaa. Minun täytyy
+lähteä pois täältä. Tämä viimeinen yö oli minulle liiaksi!
+
+Ellen istui taas ja rupesi uudestaan työhön.
+
+Henrik seisoi ja katseli kuinka palot ja herneet putosivat vatiin. Hän
+hymyili:
+
+-- Sinä olet minua väkevämpi Ellen. Minulle oli tuo tapaus liiaksi.
+Minä lähden Skotlantiin.
+
+-- Onnea matkalle!
+
+-- Onko se kaikki, mitä sinulla on minulle sanottavaa?
+
+-- On. Vai tahdotko että vielä sinua kiitänkin? No, kiitokset voin
+sulle myöskin antaa, ja herneitä myöskin. -- Kas tässä, ole niin hyvä,
+ole niin hyvä!
+
+Ellen sysäsi vatia niin että se kaatui ja laski kädet syliinsä
+katsomatta Henrikiin.
+
+-- Hyvästi sitten!
+
+-- Hyvästi!
+
+Henrik seisoi vielä ja odotti hetken aikaa, vaan kun Ellen yhä oli
+liikkumatta, kääntyi hän pois, meni hitaasti käytävää myöten ja astui
+aidan yli.
+
+Ellen nousi hänen mentyänsä. Hänen silmänsä säkenöivät. _Tämä_ yö oli
+ollut hänelle liiaksi! Ja se oli kaikki, mitä Henrikillä oli hänelle
+sanomista. Ja hän oli mies. Oi kuinka Ellen oli taistellut tämän yön
+läpi. Ja nyt Henrik aikoi lähteä noin ilman muuta. Sepä vasta kaunista!
+Ja hänen rakkautensa? Ei, hän oli kurjamainen pelkuri, eikä ansainnut
+_hänen_ rakkauttansa!
+
+Ellen astui vatiin ja musersi sekä sen että herneet. Sitten meni hän
+ylös kummulle. Niin, täällä olivat he usein istuneet, ja Henrik oli
+puhunut niin koreasti hänelle, oli aina kiittänyt hänen vakavuuttansa
+ja iloinnut siitä, että se tulevaisuudessa olisi hänen apunansa. Ja
+nyt? Tämä ainoa tapaus, tämä laukaus, tämä apu hädässä: ja hän, hän
+astui tuolla ja horjui, kuin ruohon korsi! Kah, kuinka hän käveli!
+Oliko tuo miehen ryhtiä, sen miehen, jolle Ellen vaimoksi menisi? Ei,
+ei. Sinä et ole minua saava!
+
+Hänen suuttumuksensa oli noussut korkeimmilleen, Henrikin ulkomuotokin,
+josta hän muutoin oli niin ylpeä, iletti häntä nyt. Aalto oli noussut
+niin että sen täytyi syöksyä takaisin.
+
+Ellen näki hänen korkean vartalonsa tuolla ohrapellon takana. Nyt, kun
+Henrik oli kaukana, ei hän ottanut lukuun tuota kallistunutta päätä,
+vaan arveli että hän kuitenkin oli pulska mies. Mutta heikko hän oli.
+Niin kyllä. Vaan eihän kaikki ihmiset voineet olla yhtä voimakkaita.
+Jos hän nyt olisi niinkuin ... niinkuin Ellen itse esim.? Niin, mutta
+silloin hän ei olisikaan Henrik. Hän näytti niin sanomattoman
+toivottomalle.
+
+Se raukka!
+
+Tämän viimeisen sanan lausuttuansa oli ikäänkuin olisi koskettu koko
+joukkoon hellästi heliseviä kieliä Ellenin sydämessä. Hänen luontonsa
+sisimmästä syvyydestä kasvoi ja puhkesi kukkanen hänen etehensä. Eihän
+Henrik ollut kasvanut, niinkuin kasvi vapaassa, raittiissa ilmassa,
+joka sai kehitä voimiensa mukaan. Hänen lapsuutensa, hänen nuoruutensa,
+ja hänen... Ei. Ellen oli heistä onnellisempi, rikkaampi, se, jonka
+velvollisuus oli antaa; ja, jos se oli välttämätöintä, että hän lähtisi
+pois päästäksensä taas entisilleen, niin Ellen ainakin tahtoi lausua
+hänelle jäähyväiset!
+
+Ja tuulen nopeudella riensi hän ohrapellon läpi, ja vaatteet suhisivat
+hänen ympärillänsä. Hän pudotti huivinsa, hän kaatui pari kertaa, kun
+jalka takeltui olkiin, kädet tulivat verisiksi epätasaisesta maasta,
+mutta hän pääsi kuitenkin hengästyneenä ylös lähimmälle aidalle ja
+sieltä huusi hän niin paljon kuin suinkin jaksoi:
+
+-- Henrik, Henrik, kuule minua!
+
+Henrik seisahtui. Ellen aukasi hänelle sylinsä; hän palasi takaisin;
+Ellen meni häntä vastaan. Monta sanaa ei puhuttu.
+
+-- Täytyykö sinun lähteä pois? kysyi Ellen, kädet Henrikin kaulassa.
+
+-- Täytyy, vastasi Henrik hiljaa ja silitteli kädellään Ellenin otsaa.
+
+-- No lähde siis! sanoi Ellen ja suuteli hänen poskiansa, huuliansa,
+kaulaansa ja käsiänsä. Minä odotan sinua!
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Henrik oli lähtenyt. Naapuristossa oli siitä juteltu vähän. Olivathan
+nuo kaksi jo kihloissa; heillä oli nähty sormukset sormissa, ja nyt
+olivat he nähtävästi rikkoneet kihlansa. Toiset arvelivat taas että
+niin ei ollut laita; Ellen kantoi vieläkin sormusta. Vaan sitten
+päätettiin että he kuitenkin olivat melkein rikkoneet kihlansa, ja että
+se kyllä tuli siitä, että Henrik oli ollut luulevainen sen osan-oton
+johdosta, jota Ellen oli osoittanut Andreaksen suhteen. Kävipä vielä
+muitakin huhuja.
+
+Silloin puhuttiin yht'äkkiä -- ja tämän romantillisen käänteen huhu
+varmaankin oli saanut kaupungissa, jossa ei voitu omin silmin seurata
+asioita -- että kartanon nuori haltijatar omalla kädellään oli ampunut
+erään miehen, joka oli palannut pidoista ja yrittänyt väkivaltaa häntä
+vastaan. Tuo pieni asia-mies vastusti kyllä tätä huhua klubbissa, vaan
+puhuessansa Ellenistä, jonka kanssa olisi luullut hänen olleen
+erinomaisen tutulla kannalla, puheistansa päättäen, osasi hän aina
+tehdä sitä niin salakähmäisellä tavalla, että hän, kaupungin naisten
+silmissä ainakin, oli hänen rakastajansa, vieläpä kasvoi hän kolmen
+edellisen maamoukka-rakastajan murhaajaksikin. Rohkein huhu oli
+kuitenkin seuraava, jonka synnyttäjä arvattavasti oli poisajettu Sören
+saarnaaja. Sanottiin että kartano haltija-vainajan aikana oli kuuluisa
+siitä, että oli oikea mustalaistyttöjen ja maatakuljeksijain
+pesäpaikka, missä haltija itse antoi hyvää esimerkkiä kaikenlaisessa
+irstaisuudessa. Ei oltu aivan varmat siitäkään, ken oli ollut Ellenin
+äiti. Haltija oli ollut jumalatoin ja huono ihminen, joka ei koskaan
+käynyt kirkossa ja joka niin kauheasti oli laiminlyönyt lapsensa
+kasvatuksen, ett'ei hän nytkään kahdeksantoista vuoden ijällä osannut
+lukea eikä kirjoittaa. Että Ellenistä, hänen lapsuuteensa ja
+laiminlyötyyn kasvatukseensa katsoen, voitiin ajatella mitä hyvänänsä,
+oli päivän selvä asia.
+
+Ellen, joka tähän aikaan vielä vähemmin kuin ennen seurusteli ihmisten
+kanssa, ei tietänyt mitään kaikesta tästä. Eräänä päivänä hämmästyi hän
+koko lailla kun hänelle sanottiin että oli tullut kaupunkilaisia hänen
+luo, jotka tahtoivat nähdä vanhoja raunioita ja kartanoa. Ensi hetkenä
+aikoi hän antaa jonkun miehistä käskeä heitä pois, vaan samassa pisti
+päähänsä että olisi hauska kerran vastaan-ottaa kaupunkilaisia
+luonansa, ja hän menetteli sentähden toisin. Hän pani huivin päähänsä
+ja meni ulos vieraitten luo. Siellä oli koko vaunullinen herroja ja
+naisia. He töllistivät häneen ja hän niihin, vaan, luonnollinen ja
+suora kun oli, käski hän heitä astumaan ulos vaunuista paikkoja
+katselemaan. Hän kertoi sitten kaikki, mitä muisti Henrikin kertoneen
+vanhoista linnoista ja raunioista ylimalkain, sillä mitään tarkempia
+tietoja hänellä ei niistä ollut, ja koska hänestä kerraksi oli
+jotensakin hupaista olla emäntänä, pyysi hän herrasväkeä huoneisin,
+tarjosi heille maitoa, viiniä, makeisia ja mitä talo voi tarjota. Aivan
+vastoin tapaansa oli hän tällä kertaa se, joka enimmin puhui, ja oli
+niin huvitettu tästä pienestä poikkeuksesta talon yksitoikkoisessa
+elämässä, ett'ei hän ollenkaan huomannut mitä vieraat hänen puheistansa
+pitivät.
+
+He läksivät sitten pois ja Ellen nyykäytti päätänsä jäähyväiseksi
+portailla; meni sitten taas jokapäiväiseen työhönsä ja oli pian
+unohtanut koko tämän tapauksen ja vieraat myöskin. Vaan mitä vieraisin
+tuli, niin herrat kotimatkalla arvelivat että hän oli "suoraluontoinen
+ja sangen kaunis katsella", mutta naiset sitä vastoin eivät löytäneet
+sanoja selittääkseen kuinka varmat olivat huhujen todenperäisyydestä,
+"että hän sydämen pohjasta oli mielisteleväinen ja aika lailla
+koketti".
+
+Vaan ei kauan kestänyt ennenkuin tuli toinen kuormallinen ihmisiä,
+jotka myöskin tahtoivat nähdä kartanon merkillisyyksiä. Ellen kummasteli
+että vanha kartano yht'äkkiä oli tullut niin mainioksi. Hän suostui
+nytkin maksusta vaieten pyyntöön, vaan antoi Tiinan -- jolla nyt oli
+mejerinhoitajan arvo -- näyttää heille paikat, ja tämä ei aivan ollut
+vieraitten laskujen mukaista.
+
+Vaan kun vähän aikaa sen jälkeen tuli vielä kolmaskin kuorma, tuli
+Ellen kärsimättömäksi ja antoi vieraille isäntärengin kautta sen
+sanan, ett'ei tämä alituinen ajaminen kartanolle ollut kartanon
+haltijattarelle mieleen. Heidän täytyi siis palata ilman muita mutkia
+ja olivat päälliseksi niin varomattomat että lausuivat kaikkea muuta
+kuin kohteliaita asioita lähtiessään.
+
+Tämä herätti Ellenissä epäluuloa. Hän pani oikean kätensä, Tiinan,
+onkimaan kuulumisia naapureista, varsinkin pappilasta, ja nyt huhut
+tulivat kuuluville.
+
+Ellen kohotti kyllä olkapäitänsä kuullessansa näitä juttuja ja hymyili
+ylenkatseella; mutta rypistyneet silmäkulmansa sanoivat samalla että
+hän ymmärsi kuka oli näiden juttujen alku ja juuri ja että hän aikoi
+olla varoillansa.
+
+Eräänä aamuna tapahtui että tohtori oli ajanut kaupunkiin omalla
+hevosella. Kun ajoi pääkatua alas, seisattui hän klubbin edustalle. Hän
+oli erään lukuyhtiön jäsenenä ja meni klubbista noutamaan viimeiset
+kirjallisuuden uutiset. Siellä tapasi hän tuon ennen mainitun
+asiamiehen. Nuori mies seisoi somilla säärillänsä, nojasi milloin
+toiseen, milloin toiseen, ojensi niitä ja kierteli viiksiänsä.
+Hiuksensa olivat kutrisiksi poltetut ja näytti siltä kuin hänellä olisi
+ollut aikomus tehdä ihmiskunnalle kunnian ilmestyä sen eteen
+vierailevana näyttelijänä jossakin näytelmässä, jossa päähenkilön
+tehtävä tulisi hänen osaksensa.
+
+-- Kuulkaa tohtori! minulla ei ole mitään tekemistä konttorissa
+tänäpäivänä ja minun tekisi, piru vieköön, mieli ajaa kotia teidän
+kanssanne tänään. Niin, teidän ei tarvitse kiittää minua tästä
+tarjomuksesta, sillä oikeastaan tahtoisin uudistaa tuttavuuteni teidän
+kummi-tyttärenne kanssa!
+
+Tohtori oli todellakin niin hyväntahtoinen, että hän piti hyvänänsä
+tuota hävyttömyyttä; saihan hän sen kautta seuran pitkällä
+kotimatkalla.
+
+Herra asiamies huusi palvelijaa sisimmästä ravintolahuoneesta auttamaan
+yllensä päällystakkia, joka oli hänen omalla käsivarrellansa.
+
+Sitten näki hän vaivaa astuessaan vaunuihin tuon hieman maamoukkamaisen
+tohtorin viereen.
+
+-- Nyt te voitte ajaa! sanoi asiamies, sytytettyänsä sikarrin ja
+käärittyään päällystakin ympärillensä.
+
+Asiamies hyvin mielellään ajoi mukavissa vaunuissa ja hyvin mielellään
+puhui kuunteleville korville. Nyt nämä molemmat ehdot olivat täytetyt
+ja asiamies oli oikein hyvillänsä.
+
+-- Oikeastaan tämä kaupunki on oikea hiiren-läpi; vaan hiukan
+vaihetusta pääkaupungin elämästä voi olla sekin hyvä. Naiset käyvät
+laatuun ja -- Jumala paratkoon, tyttö-raiskoilla ei ole monta, jotka
+heitä huvittaisivat!
+
+-- Niin, te olette oikea veitikka, niin olette! nauroi tohtori.
+
+-- Hm! Jokainen tekee parastansa. Miksi teidän kummityttärenne ei
+koskaan tule kaupunkiin?
+
+-- Se ei koskaan ole ollut hänelle mieleen, ja nyt hänellä ei suinkaan
+ole siihen syytä, katsoen kaikkiin juttuihin ja juoruihin, jotka ovat
+liikkeenä!
+
+-- Se en totta. Hänestä puhutaan todellakin yhtä ja toista!
+
+-- Aivan liiaksi! mörisi tohtori.
+
+-- Ja mikä on pahempi! jatkoi asiamies, hän ei ole oikein varovainen!
+
+-- Eikö hän ole, tuhat tulimmaista! vastasi tohtori äkäisesti: Eihän se
+lapsi parka tee mitään. Vaan pahoista kielistä ei ole puutetta eikä
+ihmisistä, jotka kieliväisyydellä aikaansa kuluttavat!
+
+-- Jos te tuolla puheellanne tarkoitatte minua! sanoi asia-mies
+kylmästi, niin erehdytte. Minä pidän aina velvollisuutenani olla niiden
+kilvenkantajana, jotka eivät ole läsnä!
+
+Sitten seurasi kertomus mitenkä herra asia-mies kilpeä kantoi ynnä
+pitempi esitelmä pääkaupungista, sen asujamista ja oloista.
+
+Tohtori istui niinkuin olisi kadottanut nenänsä ja suunsa kuullessaan
+kaikkea tätä viisautta. Kun hän sai vähän suunvuoroa, sanoi hän:
+
+-- Nuorukaiset tekevät jyrkkiä päätöksiä meidän aikanamme. Minusta
+näyttää siltä kuin te olisitte puhuneet niin kuin todellinen tämän
+aikakauden lapsi!
+
+-- Hyvä tohtori, me olemme kaikki aikakauden lapsia! sanoi asia-mies,
+silittäen partaansa ja nojaten taaksepäin siinä varmassa vakuutuksessa
+että hän tällä mahtavalla totuuden lauseella oli tehnyt tohtorin
+mykäksi. Eikö nuo hevoset voisi juosta vähän paremmin?
+
+Kun pysähdyttiin tohtorin asunnon ulkopuolelle, kysyi lääkäri vieraalta
+eikö hän tahtoisi syödä leipäpalasta hänen talossansa.
+
+-- Kiitoksia; teidän kaunis kummi-tyttärenne on kyllä tydyttävä
+toiveitani enemmän kuin ruoan suhteen! sanoi nuori mies huolettomasti
+ja osoitti kartanoa.
+
+Ellen seisoi pihalla paljain päin ja katseli kuinka lampaita kerittiin.
+Hän nosti käden silmiensä varjoksi ja katseli ällistyneenä yksinäistä
+vierasta, joka niin reippaasti tuli portista sisään kuin se olisi ollut
+hänen jokapäiväinen työnsä.
+
+Kun Ellen viimein tunsi hänet ruumiin-tutkimisessa olleeksi mieheksi,
+teki hän jyrkän liikunnon, vaan malttoi samassa mieltänsä ja
+vastaan-otti tyynesti hänen imartelevaa tervehdystänsä.
+
+-- Minua ilahuttaa nähdä teitä näin kukoistavana ja terveenä neitoseni.
+Minulla oli asioita näillä paikoilla enkä hennonut mennä teidän ovenne
+ohitse, vaikk'ette olekaan erittäin kuuluisa vieraan-varaisuudesta!
+
+On olemassa kohtelias hävyttömyys, jota nuoret miehet, joilla on siihen
+tarpeellisia luonnonlahjoja, oppivat pääkaupungin kahvila-elämässä ja
+pintapuolisista nais-tuttavuuksista. Maalainen hämmästyy tavallisesti
+kun häntä kohdellaan tuolla lailla, sillä se kohteleminen on maksettava
+samanlaisella rahalla taikka kaikkein karheimmalla konsehtilla.
+
+Ellen oli jääkylmä tuota miestä kohtaan, vaan tämä ei kadottanut
+rohkeuttansa. Mutta yht'äkkiä näki hän jotakin salamantapaista Ellenin
+silmässä -- hän otaksui että se oli hymy ja suosiollinen hänelle.
+
+-- Ettekö astu sisään? kysyi Ellen.
+
+Hän kiitti itsetunnolla ja astui teikkarimaisesti Ellenin jäljissä.
+
+He istuivat pöydän ääreen, jolle Ellen asetti virvoituksia vieraan
+eteen.
+
+-- Ettekö itse ota lasillista? kysyi herra, nostaen lasia päivää
+vasten.
+
+-- En koskaan juo vieraitten kanssa! sanoi Ellen kuivasti.
+
+-- Te olette julma, neitoni! Minä toivon kuitenkin että se aika on
+tuleva, jolloin voimme juoda yhdessä kuin tuttavat!
+
+-- Siinä tapauksessa teidän tulisi menetellä aivan toisella tavalla
+kuin olette tehneet siitä, kuin te viimein olitte täällä!
+
+-- Mitä sillä tarkoitatte?
+
+-- Tarkoitan että tiedän kuka on levittänyt noita juttuja minusta
+kaupungissa!
+
+-- Ah, hyvä neiti, minä huomaan että on koetettu minua panetella teidän
+luona...!
+
+-- Se on mahdotointa. Sillä ei kukaan rohkenisi puhua teistä minulle.
+On ainoastaan mainittu teidän nimenne niiden juttujen ohessa, joita
+olette minusta levittäneet!
+
+-- Niin, siinä näette että kuitenkin on mainittu halpa nimeni teille!
+Vaan ei ole huolimista siitä, mitä puhutaan. Paitsi sitä voin minä
+puhdistaa itseäni kaikista...
+
+--- Se ei ole tarpeen! sanoi Ellen ja nousi. Asia-mies näki että peli
+olisi kadotettu jos ei hän nyt laskisi valttia ulos. Hän nojautui
+pöydän yli ja aikoi tarttua Ellenin käteen:
+
+-- Olkaamme hyvät ystävät! sanoi hän imartelevalla äänellä ja
+hymyilevin silmin.
+
+Ellen seisoi hänen edessänsä täydessä mitassaan. Sen käden, jota herra
+oli tavoittanut, oli Ellen samassa laskenut alas. Toista kohotti hän
+käskevästi.
+
+-- Ulos! huusi hän ja rypisti silmäkulmiansa.
+
+-- Olkaamme nyt hyvät jo, sanoi herra tyynesti ja aikoi istuutua
+jälleen.
+
+Tämä hävyttömyys hämmästytti Elleniä. Hän ei olisi tahtonut mennä liian
+pitkälle, mutta asian näin ollen oli hän pakoitettu astumaan
+viimeisenkin askeleen.
+
+-- Te arvattavasti ette kuulleet mitä sanoin. Pitääkö minun kertoa se
+teille? Te menette heti ulos tästä huoneesta taikka väkeni on teitä
+auttava!
+
+Asiamies hohotti olkapäitänsä ja sysäsi tuolinsa pöydän vierestä.
+Ellenin silmät seurasivat häntä miekan tavalla askel askeleelta ovelle
+saakka. Siinä mies pysähtyi. Hänen ylpeytensä oli loukattu, hänen
+ilkeytensä riensi avuksi.
+
+-- Te ette ole kohtelias, nukkeni; vaan koska se näyttää olevan talon
+tapa, enkä minä voi sitä noudattaa, niin minä menen. Ymmärtäkää minua
+oikein! minä menen itsestäni, en anna käskeä itseäni ulos!
+
+Ellenin huulet vapisivat, hän etsi sanoja, vaan ei löytänyt muuta kuin:
+
+-- Västäräkki!
+
+Sen perästä ovi suljettiin asia-miehen jälkeen. Ikkunasta näki Ellen
+hänen käyvän ohitse. Vieläpä seisattui hän ja sytytti sikarinkin
+itselleen pihalla. Vihdoin viimeinkin oli hän ulkona portista.
+
+Ellen istui tuolille. Nyt kun tuo mies oli poissa, vapisivat Ellenin
+polvet. Tämmöistä ei hän vielä ollut kokenut.
+
+Ajateltuansa tätä seikkaa hetken aikaa, muistui hänen mieleensä tuo
+sana: Västäräkki!
+
+Tätä ajatellessaan rupesi hän nauramaan, niin että Tiina, joka samassa
+tuli sisälle, ei voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut.
+
+-- Oliko hän niin hupainen? kysyi uusi mejerinhoitaja. Siltä hän ei
+näyttänyt!
+
+-- Niin, hän oli todellakin sangen hupainen! vastasi Ellen yhä nauraen
+ja lisäsi totisemmin:
+
+-- Jos tuo hupakko tulisi tänne vielä kerran, niin annan Jens'in ja
+Hans'in ottaa hänet käsivarsista kiinni ja hieman kylvettää häntä
+tuossa joessa; kuuletko!
+
+-- Vai sen kaltaista hupaisuutta se olikin! vastasi Tiina. Kyllä neiti
+voi luottaa siihen, että häntä kyllä kylvetetään. Minä tunnen niin
+mainion sopivan ja mutaisen paikan joessa!
+
+Tohtori seisoi oven ulkopuolella kun asiamies kävi ohitse.
+
+-- No, pianpa hän toiveenne täyttikin! huusi hän. Teidän olisi ennemmin
+pitänyt syödä aamiaista minun luonani, kun tarjosin sitä teille!
+
+Asiamies nosti ainoastaan hattuansa ja jatkoi matkaa raivoissaan. Hän
+sai kävellä hyvän matkan ennenkuin sai erään talonpojan ajamaan
+itseänsä kaupunkiin. Koti-matkallaan vannoi hän itsekseen vihaa ja
+vainoa Ellenille. Illalla klubbissa kertoi hän hartaasti kuuntelevalle
+kuulijalaumalle, sipristäen silmiänsä ja vaieten hetkeksi silloin
+tällöin, käynnistänsä kartanossa ja että uusi linna oli yhtä vähän
+valloittamatoin kuin vanha oli ollut.
+
+Että sota oli julistettu, siitä oli Ellen vakuutettu ja sai sitä
+tarpeeksi kokeakin. Kun hän tarvitsi työväkeä, varsinkin syystöihin,
+niin hän ei saanut taikka sai kaikkein huonoimmat. Hänen palvelijansa
+jättivät hänet kaikenlaisista tekosyistä; saipa myös tuntemattomalla
+tavalla tuon pienen kaupungin sanomalehden pöydällensä ja oli
+tilaisuudessa lukea siitä kuinka laita oli eräässä kartanossa --
+pitäjässä. Koko joukko pikku harmia sateli hänen päällensä, mutta hän
+seisoi vakavana kengissään ja kaalasi mudan läpi sekä koroitti sitä
+muuria, joka häntä eroitti ympäröivästä maailmasta. Tiina oli hänen
+uskollinen apulaisensa ja muutamia luotettavia miehiä sai hän myöskin
+pysymään korkeasta palkasta. Mutta kasvonsa olivat käyneet entistä
+totisemmiksi, ja revolveri, jonka tohtori oli lähettänyt hänelle
+puhdistettuna takaisin, riippui seinällä hänen sänkynsä yli kiiltävine
+piippuineen ja messinkinappineen.
+
+Näin odotti hän Henrikiä.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Vihdoin viimeinkin sai Ellen häneltä kirjeen. Hän oli arvannut jo
+edeltäkäsin ett'ei hänelle tulisi paljon auringon paistetta siltä
+puolelta, mutta ne skotlantilaiset suvut, jotka kirjeestä ilmestyivät,
+melkein masensivat hänen mielensä. Kirje antoi sen tiedon että Henrik
+oli suorittanut oppijakson eräässä mallikartanossa ja sitten ruvennut
+palvelemaan suuressa maahovissa alainspehtorina. Kirje kuului näin
+(Henrikin kaikella järjestyksellä kokoonpantu):
+
+                                                Stonehouse Court.
+                                                County Fife
+                                                        Skotland.
+
+                                           9 p:nä Lokakuuta 18--.
+
+  Neiti Ellen Jansen'ille.
+
+  Rakas Ellen!
+
+  Näiden kuukausien kuluessa, siitä kun tänne tulin, olen alinomaa
+  sinua ajatellut ja monta kertaa aikonut sinulle kirjoittaa, mutta
+  minulta on aina puuttunut rohkeutta siihen. Minä olin merikipeä
+  matkalla Leith'iin ja toivoin sen kestäessä usein että Jumala
+  kuulisi rukoukseni ja lopettaisi minun kärsimykset. Minua ei
+  ainoastaan vaivannut merikipu, vaan öisin maatessani tuossa ahtaassa
+  majassa, laivan vyöriessä pyöriessä aalloilla, oli minulla aina tuo
+  tapaus silmieni edessä ja Andreas semmoisena kuin hän silloin yöllä
+  makasi vuoteellansa voivotellen. Minä koetin tuskissani muistella
+  noita sanoja, joilla hän vastaan-otti onnettoman aseen minun
+  kädestäni: Jumala siunatkoon neiti Elleniä! ja minä sain niistä
+  suuren lohdutuksen, sillä tunsin samalla että eräällä toisella oli
+  ainakin yhtä suuri edesvastaus, kuin minulla, ja että minä laillansa
+  olin ollut tuon toisen tottelevainen välikappale. Vaan tämä oli
+  pelkurimainen lohdutus ja suureksi häpeäksi minulle, sinuun
+  verrattuna, mutta tästä tunnustuksesta saatkin nähdä, että sen
+  kadotin yhtä pian kuin sen sain, joka oli ansaittu rangaistus.
+  Sillä hetkellä nimittäin, kun seisoin ikkunalla ja ojensin hänelle
+  pistolin, juolahti se ajatus päähäni: nyt ei Ellen enää minun
+  poissa ollessani puhu hänen kanssansa eikä taputa häntä olkapäälle!
+  Ja tätä ajatellessani annoin hänelle aseen. Sinä näet siis että
+  meistä molemmista minä olen enemmän rikoksellinen kuin sinä ja
+  rangaistus ei ole viipyvä, sillä minun korvissani soivat lain sanat:
+  "Minä Herra sinun Jumalasi olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin
+  pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen!"
+
+  Semmoinen oli matka, jotta joka hetki toivoin että loppuni tulisi.
+  Kun me tulimme Skotlannin rannikoille oli ilma parempi ja minä
+  taisin mennä laivan kannelle katsomaan maata. Se ilmestyi suurina
+  harmaina kukkuloina, joista muutamat näyttivät nousevan suorastaan
+  merestä. Me menimme erääsen lahteen, jonka nimi on Firth of Forth,
+  ja saavuimme siten Edinhurg'iin, Skotlannin pääkaupunkiin, joka on
+  rakennettu monelle väelle, joista korkein nimitetään _Calton Hill_.
+  Ei voi purjehtia pääkaupunkiin asti, vaan täytyy jäädä
+  satamakaupunkiin, jonka nimi on Leith ja jossa löytyy ääretöin
+  joukko laivoja ja rakennetuita lampia, joita nimitetään _Docks_.
+  Kuten tiedät luen jokseenkin hyvin englannin kieltä, vaan alussa
+  en voinut tehdä itseäni ymmärretyksi, ja skotlantilaiset puhuvat
+  paitsi sitä murteellista kieltä. Muutamat ihmiset, jotka tulivat
+  minua vastaan, antoivat minulle painetuita lehtiä ja kirjasia
+  ihan ilmaiseksi. Minä näin että ne oli hurskaita kirjoja ja
+  miellyin heti kansaan. Minä menin majailemaan erään kadun
+  varrelle, joka oli vähemmän likanen ja pimeä kuin kaikki muut.
+  Ensimmäisessä huoneessa oli sahajauhoja lattialla; siinä istui
+  ihmisiä suurten tinapullojen ääressä, ja he polttivat liitu-piippuja.
+  Emäntä, joka oli leski, oli ystävällisen näköinen ja punatukkainen
+  sekä jokseenkin Tiinan muotoinen tuolla kotona. Sain itselleni
+  huoneen ja kävin sitten katselemassa Edinburgh'in kaupunkia, kunnes
+  väsyin sekä siihen että asuntooni. Kun tahdoin muuttaa pois, pyysi
+  emäntäni minua jäämään, vaan kun kuitenkin pysyin päätöksessäni,
+  sanoi hän minulle suoraan, että hän piti minusta paljon ja että
+  minä voisin tulla tuon paikan omistajaksi sekä hänen mieheksensä.
+  Kiitin minulle ai'otusta kunniasta ja näytin sormukseni; mutta
+  sitten hän aikoi minua suudella, niin että minun väkisin täytyi
+  vapauttaa itseni kaikkein nauraessa, jotka istuivat porstuassa ja
+  polttivat tupakkaa. Minä kuljin alakuloisena dokkia myöten ja
+  mietin jo lähtisinkö pois tästä jumalattomasta maasta. Ajattelin
+  sinua, Ellen, ajattelin kartanoa tuolla kotona, syystöitä, jotka
+  nyt varmaan olivat lopussa, ajattelin kaikkea sitä, joka oli ollut
+  jokapäiväinen toimeni ja työni pitkän ajan kuluessa. Mutta samansa
+  tuntui tuskalliselle palaaminen siihen paikkaan, joka oli aatteeni
+  kauhistus. Minä olin joutua epätoivoon ja vääntelin käsiäni,
+  rukoillen Jumalaa sydämessäni että hän tekisi matkani maailmassa
+  hiukan huokeammaksi ja mieltäni valoisammaksi. Samassa eräs mies,
+  joka ennen oli antanut minulle noita kirjaisia, puhutteli minua.
+  Jouduin keskusteluun hänen kanssansa ja hän lupasi viedä minut
+  kirkkoon, joka olisi minun mieltäni myöten. Me tulimme erääsen
+  kirkkoon, joka minusta näytti kolkolle ja paljaalle; ei siinä ollut
+  niinkään monta koristusta, kuin meidän pienessä kirkossa tuolla
+  kotona. Mutta siellä oli saarnaaja, jonka puhe heti liikutti minua,
+  ja seuraavana sunnuntaina vielä enemmän kun olin tutkinut pieniä
+  hengellisiä kirjojani sekä englantilaisia evankelioita. Raamatun
+  lause, josta saarna pidettiin, oli Salomonin sananlaskujen 10:nen
+  luvun 24 v., "Mitä jumalatoin pelkää, se häntä johtaa; ja mitä
+  vanhurskaat himoitsevat, sitä myös annetaan". Minusta jok'ainoa
+  sana tarkoitti minua ja vaikka olisin osannut huonomminkin englannin
+  kieltä, niin ei sanaakaan olisi korvani sivutse luikahtanut. Rukous
+  vahvistaa ja rukouksen kautta uskovainen voi syntivaivoistansa
+  päästä. Minä rukoilinkin hartaasti sill'aikaa kun seurakuntaa
+  siunattiin. Kirkon ovella kysyi palvelija, joka jollakin lailla
+  oli saanut käskyn siitä, mikä nimeni oli ja missä asuin ja viikolla
+  tuli luokseni pappi, hra Goldman. Hän ei ollenkaan kysellyt minua,
+  vaan puhui ainoastaan minulle millainen vanhurskaan elämä pitää
+  olla, jotta hän pääsisi pahasta, joka uhkaa koko ihmissukua ja
+  jokaista yksityistä pahantekojensa tähden. Hän antoi minulle kirjan
+  päällekirjoituksella: _The Saints everlasting rest_ [suomeksi:
+  vanhurskaan ijankaikkisesti kestävä rauha] ja pyysi minua käymään
+  hänen luonansa. Seuraavana sunnuntaina olin taas kirkossa, mutta
+  hän melkein masensi minua, sillä hän puhui ainoastaan synnistä ja
+  Jumalan vihasta, jota kyllä itsekin tunsin. Seisoin kirkon
+  ulkopuolella ja odotin pappia ja seurasin häntä kotiin sekä menin
+  sitten sinne monta kertaa jälestäpäin. Huomattuansa että aina olin
+  pehmeä kuin vaha ja yhä jotakin mietin, sanoi hän että ihmisen tuli
+  tehdä työtä ja että minun oli ryhtyminen maanviljelmiini. Hän käski
+  minun mennä erään ystävänsä luo, jolla oli malli-kartano lahden
+  toisella puolla. Hänen luonansa olin sitten jonkun aikaa, perehdyin
+  sen tienoon maamies-toimiin ja kieleen samaten. Kartanossa oli
+  monta oppilasta, joka päivä pidettiin Jumalanpalvelusta ja
+  sunnuntaisin olimme kaikki koko päivän kirkossa. Vaan ei mikään
+  vaikuttanut minuhun, minä kävin yhä rangaistusta odottamassa, jonka
+  tunsin riippuvan pääni päällä, ja pelkäsin että jotakin olisi
+  sinulle tapahtunut; enkä kuitenkaan rohjennut sinulle kirjoittaa.
+  Hyvillä todistuksilla varustettuna tulin sitten tähän suureen
+  maahoviin, jossa nyt olen ja missä vielä voin paljon oppia. Niin
+  kauan kun ala-inspehtorin toimet täydellisesti minua vangitsevat,
+  olen jotensakin levollinen; vaan kun tulee hetken loma-aikaa, niin
+  rauhattomuus taas minussa vallitsee. Nyt olen kuitenkin ko'onnut
+  kaikki rohkeuteni, kirjoittaakseni sinulle, sillä muuten ehkä
+  uskoisit että olen kuollut tai tullut sinulle uskottomaksi. Sitä
+  en ole. Minä olen, vaikka raskaalla mielellä ja yhä odottaen
+  ylhäältä armoa, jota en ansaitse, sinua alati uskollisesti
+  rakastava
+               Henrik.
+
+Ellen luki tätä kirjettä monta kertaa ja kantoi sitä useita päiviä
+rinnallansa. Eräänä päivänä kun oli kävelemässä, otti hän sen esille,
+luki sitä viimeisen kerran hitaasti läpi, repi sen sitten pieniksi
+palasiksi ja antoi niiden lentää valkoisina perhoisina kankaan
+yli. Tultuansa kotia, otti hän kynän ja paperia, kävi istumaan
+pöydän viereen, jonka ääressä oli saanut ensimmäistä opetusta
+leikkitomeriltaan, ja kirjoitti:
+
+                                                 ---- kartano.
+
+                                        18 p:nä Lokakuuta 18-.
+
+  Rakas Henrik!
+
+  Suurella mielihyvällä olen lukenut kirjeesi, jonka pari päivää
+  sitten sain; se on, siinä on paljon, josta en juuri voi iloita ja
+  josta nyt ai'on kirjoittaa, koska tiedän asuntopaikkasi. Sainhan
+  minä oikein pitkän kirjeen, vaan sinä oletkin ollut vieraassa maassa
+  ja nähnyt niin paljon, kun minä sitä vastoin yhtä mittaa istun
+  täällä kotona, jossa ei mitään tapahdu. Syys-sato on meillä tullut
+  kuivana ja onnellisesti katon alle ja on keskinkertaista parempi.
+  Paha kyllä, mehiläiset ovat pistäneet Tiinaa, mutta nyt hän on
+  parempi. Ruskoa on minun ollut pakko antaa -- se on, se tuli niin
+  vanhaksi ja söi suurella vaivalla, jotta eläinlääkärin täytyi saada
+  se, vaikka se kyllä koski kipeästi minuun. Kauan odottelin kirjettä
+  sinulta ja rupesin jo ajattelemaan yhtä ja toista, vaan tunnethan
+  sinä minut ja tiedät ett'en aivan äkkiä säikähdy, ja viimein tuli
+  kun tulikin kirje. Minusta sinulla ei suinkaan ole hyvä olla tuolla
+  Skotlannissa. Se on varmaankin hyvin pimeä ja synkkä maa, paljon
+  synkempi, kuin meidän köyhä kangas. Varmaankin ihmiset, joista
+  puhut, ovat noiden mäkien näköiset, joita näit purjehtiessanne
+  tuoton kummallisella nimellä varustettuun lahteen. Sinulle ei voi
+  olla mitään hyvää noista harmaista ihmisistä, jotka ovat ikäänkuin
+  merestä ylös kasvaneet, ilman lämmintä verta suonissaan.
+  Kävellessäni rannalla eilen illalla, kun aurinko laskeusi ja
+  hietasärkät seisoivat niin autioina vettä myöten, ajattelin sinua
+  ja sinun seuralaisiasi. Luulen että Ellen oli paljon sopivampi
+  sinulle seuraksi, sillä hän taisi ainakin kertoa sinulle että olet
+  niin herttainen ja hyvä, ett'ei kukaan ihminen, vielä vähemmin Herra
+  Jumala sinua vihata tai rangaista, josta aina puhut. Minä en käsitä
+  ett'et voi jättää tuota aikaa, _joka on meidän keskenämme_, siksensä
+  ja olla sitä surematta. Miksi sinä et voi ajatella niinkuin minä?
+  Tai, jos se on mahdotointa, miksi et voi jättää minulle tuota
+  edesvastausta, sillä, miten näet, minä varsin hyvin voin sitä
+  kantaa, koska siinä ei mitään palaa ole? Jos tahdot käydä kirkossa
+  täällä kotona, niin voit sitä tehdä varsin hyvin, sillä pappi on
+  hyväsydäminen ja ystävällinen mies, joka on pitänyt minunkin
+  puoltani, kun juorut kaupungissa tulivat lilan hulluiksi. Toinen
+  hänen tyttäristään on naimisessa ja toinen kihloissa ja aina poissa
+  sulhonsa vanhempien luona pääkaupungissa. Ja mitä työhön tulee,
+  niin täällä on sitä yltäkyllin, kun ensin olet kotona ja naimisessa
+  minun kanssani. Kartanon toimet ovat laajennettavat, sanovat kaikki,
+  jotka semmoista ymmärtävät. Täällä ei sinun tarvitse olla kartanon
+  inspehtorin alamainen. Minä tiedän varsin hyvin, että sinä olet
+  minua paljon viisaampi, ja nyt olet vielä lisäksi ollut ulkomailla,
+  missä aina niin paljon oppii. Ja nyt tämä kirje on tullut pitemmäksi
+  kuin itse olin aikonut, ja minä tahdon nyt lopettaa, ollen sinun
+  oma
+         Ellenisi.
+
+
+  P. S. Tahtoisin vaan lisätä että minusta sinun pitäisi tulla kotia.
+  Tämä syksy on niin ihana, aivan kuin Juhannuksena, ja kangas
+  hengittää tuoksua sisään avonaisista ikkunoista. Tahdotko sanoa
+  tyhmälle Ellenille mitä Skotlantilaiset puhuvat: murrettako? Onko
+  se jotain pahaa?
+                      E.
+
+Tähän kirjeesen tuli jonkun ajan kuluttua vastaus, johon Ellen ei ollut
+oikein tyytyväinen, niin että hän taas pian kirjoitti. Sillä lailla
+päästiin joulun yli lakkaamattomalla kirjevaihdolla, ja kevät läheni
+lähenemistään. Nyt tuli Ellen kärsimättömäksi. Hän kirjoitti lyhyen
+totisen kirjeen rakastajalleen, jossa hän käski tämän tulla kotia ja
+omituisella tavallansa selitti hänelle että eräällä tanskalaisella
+kankaalla käveli häntä odottamassa tyttö, joka oli jokseenkin
+eriskummallisella tavalla häneen sidottu ja nyt tahtoi että tämä side
+vahvistettaisiin taikka -- kohta katkaistaisiin.
+
+Tämä vaikutti. Seuraava kirje määräsi päivän, jolloin Henrik palajaisi.
+Kotimatka kävisi Hamburg'in kautta, sieltä uutta rautatietä myöten
+pohjoiseen päin ja postivaunuissa kaupungista kartanoon.
+
+Ellen oli nyt taas tyyni, ja iloinen. Nyt kaikki oli päätetty, Henrik
+tuli ja Ellen ei epäillyt että, kun Henrik kerran olisi kotona, hänen
+kyllä onnistuisi hajoittaa sekä kotimaiset että ulkomaiset sumut
+Henrikin kipeästä mielestä. Ellen ei vielä ollut ruvennut mihinkään,
+joka ei olisi häneltä onnistunut.
+
+Oli taas pääsiäispäivät. Lumi ja kylmyys, nuo suosimattomat vieraat,
+olivat jo paenneet. Kevään viheriäiset esikot ilmestyivät kaikkialla,
+ilma oli kuiva ja täynnä tuoksuja kaikista nesteistä, joita aurinko
+pusersi ulos. Täällä kankaalla ei huomattukaan ett'ei metsä vielä ollut
+viheriäinen. Täällä ei ollut metsää ja ainoastaan muutamia puita, jotka
+eivät koskaan olleet oikein viheriäisiä. Luuli olevansa keskellä
+kevättä ja siinä luulossa leivosetkin livertelivät kahta iloisemmin.
+Varpuset lentelivät ulos-heitettyin hernevarsien ympärillä ja Ellen itse
+juoksi kuin kili, melkein niinkuin lapsena polkua myöten rakastajaansa
+vastaan.
+
+Ellen oli käynyt pitkän matkan ja oli nyt sillä kohdalla, missä
+haara-tie poikkesi suurelta tieltä. Siinä hän seisahtui ja hengitti
+syvään, katsoen käden alta, jota käytti auringon varjoksi, ja tuon
+varman hienon käden alla levisi purppurahohde kaulalle ja poskille. Hän
+oli kaukana nähnyt postivaunut.
+
+Hän hyppäsi tien viereen ja kätkeytyi suuren mättään taakse. Vaunut
+lähestyivät; Ellen tunsi hänet, vaikka tuuhea parta peitti hänen
+kasvojansa. Hän mietti hengähtäen josko se Henrikiä kaunisti tai ei, ja
+tuli siihen iloiseen päätökseen, että se häntä kaunisti. Vaunut
+lähestyivät yhä; Henrik katseli maisemaa ja sillä hetkellä rauhallinen
+tunnustuksen hymy kirkasti hänen kasvojansa. Ellen hyppäsi ylös, lensi
+tielle ja vaunuihin Henrikin syliin. Tämä syleili äänetöinnä ihanaa
+neitoa ja änkytti muutamia sanoja, jotka panivat posteljonin pään aivan
+pyörille, sill'aikaa kun Ellen suuteli Henrikiä ja nauroi
+ylenmääräisestä ilosta.
+
+-- Täällähän olet, olet todellakin täällä, minun oma Henrikini, ja mikä
+kauhea parta sinulla on!
+
+Noin he istuivat vaihtamassa senkaltaisia tärkeitä mietteitä,
+suutelivat toisiansa eivätkä osanneet sanoa muuta kuin: olet todellakin
+täällä! ja: kuinka kaunis sinä olet Ellen! ja: minkä kauhean parran
+olet saanut! -- ja tuota tuommoista, vaikka ajoivat ihan pappilan ja
+tohtorin asunnon ohitse. Kuka ajattelee pappia ja tohtoria semmoisina
+hetkinä. Ja sitten olivat kotona.
+
+He istuivat juttelemassa myöhään illalla. Ellen ei ollenkaan koskenut
+tuohon kipeään kohtaan; Henrik ei ollenkaan näyttänyt sitä muistavan.
+Hän kertoi asioita niin vilkkaasti ja näytti ajattelevan kaikkea paitsi
+entisyyttä. Hän eli ainoastaan nykyisessä hetkessä, ajatteli ainoastaan
+Elleniä, lähintä tulevaisuutta ja että he pian yhdistettäisiin ja hänen
+rauhaton silmänsä etsi ja löysi lepoa siinä, missä se oli etsittävä ja
+löydettävä.
+
+Oli jo hyvin myöhäistä kun Ellen katkaisi heidän keskustelunsa:
+
+-- Nyt täytyy meidän mennä levolle, Henrik!
+
+-- Täytyykö meidän nyt erota? kysyi Henrik alakuloisena.
+
+Ellen punastui, irroitti itsensä hänen syleilyksistään, antoi hänelle
+viimeisen suutelon ja juoksi nopeasti ulos ovesta, jonka lukitsi
+toiselta puolelta.
+
+Henrik nousi vitkalleen ja meni vanhaan huoneesensa. Kun hän seisoi
+siinä ikkunan ääressä ja näki pimeän länsipuolisen rakennus-sarjan,
+synkistyivät hänen kasvonsa äkkiä. Hän kääntyi nopeasti pois ikkunasta,
+laski kartiinit alas ja sytytti kynttilän. Hän käveli kauan
+edestakaisin lattialla, ja kun hän viimein pani maata, olisi näkymätöin
+katsoja voinut kuulla hengityksestään, jos ei olisi sitä hänen
+kasvoistaan nähnyt, ett'ei rauha ollut unen kanssa astunut yksinäiseen
+huoneesen.
+
+Muutamia päiviä sen jälkeen pappi vihki tuon kauniin parin vanhassa
+kirkossa, joka tätä tilaisuutta varten oli koristettu niin hyvin kuin
+mahdollista tohtorin ja Tiinan toimesta. Kun Ellen ja Henrik illalla
+seisoivat morsiushuoneen kynnyksellä, sanoi Ellen pää Henrikin rinnalle
+kallistuneena:
+
+-- Tänä hetkenä minä lupaan sinulle, Henrik, olla sinulle hyvä ja
+uskollinen vaimo!
+
+Hämmästyneenä Ellenin tavattomasta juhlallisuudesta ja viehätettynä
+hetken suloudesta, nosti Henrik hänet lattialta ja, puoleksi kantaen
+häntä sylissään, sanoi hän loistavin silmin:
+
+-- Ja minä, Ellen, minä lupaan sinulle että kaikki, mikä mennyttä on,
+pitää mennyttä olla, sekä että vaan ääretöin rakkauteni on seuraava
+sinua tämän kynnyksen yli!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Semmoisina hetkinä on annettu ja annetaan monta lupausta. Vanhat
+sanoivat että Jupiter nauroi niille. Vaan ne ei ole ollenkaan
+naurettavia. Semmoisissa lupauksissa ilmestyy aina ihmisen parhaimmat
+tunteet sillä hetkellä; vaan voimia löytyy, jotka ovat noita hetkiä
+voimakkaammat. Kun Henrik kauan aikaa tuon illan jälkeen oli herännyt
+äärettömän pitkästä unelmasta, äärettömän pitkästä onnesta, kun
+ulkonaiset seikat taas rupesivat vaikuttamaan häneen, niin menneistä
+ajoista palasi jotain, joka ei tahtonut pysyä kynnyksen toisella
+puolella. Muuan vähäpätöinen sattumus saattoi hänen sisällisen silmänsä
+eteen erään kuvan, ja siitä kuvasta lähti koko joukko ajatuksia ulos,
+jotka tunkeusivat hänen ja hänen onnensa väliin. Ehkä hän oli rientänyt
+liian nopeasti onnensa helmaan; ehkä oli hän liian hartaasti sitä
+toivonut! Tuo laukaus ajoi häntä vielä takaa.
+
+Ellen koetti, kohta kun oli sen huomannut, kaikilla rakkauden ja
+hellyyden keksimillä keinoilla poistaa tuota varjoa miehensä
+heikommasta mielestä. Turhaan. Kun ei enää löytynyt mitään, jota hän
+olisi toivonut, niin ajatuksensa olivat paljon enemmän entisyydessä
+kuin nykyisyydessä. Unensa oli levotoin. Usein herätti hän vaimonsa
+yöllä, kun hänellä oli ollut joku paha uni, ja vielä puoli-unessa puhui
+hän hänelle rangaistuksesta, joka häntä odotti ja joka juuri nyt oli
+kahta varmemmin häntä kohtaava, sillä nyt hänellä oli jotain, joka
+häneltä riistää voitiin. Ellen rupesi tuskastumaan Henrikin puolesta,
+ja huomattuansa tämän tuli Henrik umpimieliseksi ja rupesi miettimään
+kuinka estäisi rangaistuksen suorastaan kohtaamasta Elleniä. Hän ryhtyi
+kaikenlaisiin hurjiin koetuksiin. Astui ikäänkuin sattumalta vihaisten
+härkien tielle tai ratsasti kaihtivilla hevosilla. Vaan hän ei tullut
+pusketuksi eikä hevosen selästä heitetyksi. Sitten rupesi hän tekemään
+kaikenlaisia koetuksia kartanon hoidossa. Hyvän ymmärryksensä ja tarkan
+silmänsä avulla oli hän oppinut paljon Skotlannissa laajennetun
+maatalo-hoidon suhteen. Nyt teki hän suuria muutoksia talon hoidossa.
+Hän pani suuria summia uusiin yrityksiin, ottipa lainojakin ja osti
+uusia suuremmoisia maanviljelyskoneita. Hän tuli yhä rohkeammaksi
+"laajennuksissaan". Kaikki seudun ymmärtäväiset talolliset ja
+kartanon-omistajat pudistivat päätään. Henrik ei ollut heitä
+ymmärtävinänsä; hän oli oikein äkäinen vaimollensakin, kun tämä
+vastusti näitä yrityksiä. Ja kokeet onnistuivat kun onnistuivatkin.
+Henrik yhä kiihtyi. Hän pani vetoa suurten kartanoin haltijain kanssa
+liki-paikoilla; hän pani vetoa oman itsensä kanssa niin sanoaksemme
+Jehovan pitkämielisyydestä; tai kenties oikeammin tuon leppymättömän
+vanhan testamentin Jumalan kanssa, joka ainoastaan odotti oikeata
+hetkeä, lyödäksensä sitten sitä kovemmasti. Vaan kaikki yrityksensä
+kartanon suhteen onnistuivat. Eräänä unettomana yönä ilmaisi hän
+vaimollensa tämän hurjamielisyytensä. Vaimonsa vakavuus oli yhtä suuri
+kuin hänen rakkautensa, ja hän osasi Henrikiä hillitä. Kartanon
+kukoistus oli silloin korkeimmillaan ja Ellen'iä sekä Henrikiä
+kadehdittiin ylt'ympärillä.
+
+Ellen oli tuleva äidiksi. Kun synnyttämisen hetki oli tullut, näytti
+kuin ei kaikki olisi ollut niin kuin olla piti ja tohtori, jota oli
+lähetetty noutamaan niin nopeasti kuin hevonen jaksoi, otti asian ensin
+hyvin totisesti.
+
+Henrik seisoi länsipuolisen rakennus-sarjan edessä käsivarret ristissä
+ja kallella päin kuin vanki, joka tuomiotansa odottaa. Nyt tuli tohtori
+juosten kuin nuori poika ulos hänen luoksensa ja huusi jo kaukaa:
+Iloitkaa. Ei se ollut mitään; te olette nyt pulskan pojan isä. Joutukaa
+sisään; kaikki on hyvin.
+
+Henrik katseli ylös ja tohtori sai suuret silmät nähdessänsä hänen
+kasvonsa. Hän oli sellaisen väsyneen miehen näköinen, joka on saanut
+tiedon siitä, että hänellä vielä on pitkä matka kuljettavana.
+
+-- Tuhat tulimmaista, ihminen; sanonhan minä teille että kaikki on
+hyvin. Joutukaa sisään! kuuletteko tuota pientä laulajaa!
+
+Henrik meni sisään kamariin, lankesi polvilleen Ellenin vuoteen viereen
+ja suuteli hänen kättänsä.
+
+Ellen hymyili ja käski Tiinan näyttää Henrikille hänen poikansa. Henrik
+kumartui lapsen yli ja kyyneleensä putoelivat sen päälle.
+
+-- Voisi melkein luulla että sinä olet sen synnyttänyt nyt, enkä minä!
+sanoi hänen reipas vaimonsa.
+
+Tiina nauraa hohotti kyyneleet silmissä ja itku kulkussa.
+
+-- Voi teitä rakkaita pelkuria kaikki! sanoi Ellen. Kutsukaa tohtoria,
+hän on ainoa järkevä ihminen täällä!
+
+Tämän "tapauksen" jälkeen oli Henrik vähän aikaa muuttuneena. Hän laski
+leikkipuheita pienokaisen kehdon ääressä ja oli ylimalkain niin
+onnellinen nuorena isänä, että kaikki muut ajatukset siirtyivät
+syrjälle. Vaan sitä myöten kuin pienokainen kasvoi pois kapaloista ja
+kehdosta, kasvoi isän levottomuuskin.
+
+Hän rakasti hyvin paljon lastansa, mutta senpä tähden pelkäsi hän että
+jotain tapahtuisi, jota hän ei uskaltanut itsekseen ajatella, vielä
+vähemmin muille ilmoittaa.
+
+Ellen näki hänen tuskansa ja se kävi kipeästi hänen sydämelleen.
+Hän oli, kuin kaikki nuoret äidit, varmaan luottanut siihen, että
+lapsen syntyminen muuttaisi miehen mieltä. Nyt kun tämäkin toivo oli
+tyhjiin rau'ennut, ei Ellen enää tietänyt mikä auttaisi miehen
+synkkämielisyyttä, joka eneni enenemistään mitä enemmän pienokainen
+kukoisti ja kasvoi; ja tämä synkkämielisyys kasvoi niin että se uhkasi
+Henrikin järkeä. Hän vartioitsi lasta niin tarkasti että se melkein
+hulluudelle näytti. Hän vartioitsi lapsen jokaista liikuntoa ja antoi
+samalla käsiensä riippua niin hermottomina ja oli niin toivottoman
+näköinen kuin hän olisi tahtonut sanoa: Mitä se kaikki hyödyttää? Mitä
+tulla pitää, se tulee kuitenkin!
+
+Kun Ellen leikkipuheilla koetti poistaa Henrikin ajatuksia siitä, jota
+hän täydellä syyllä nimitti Henrikin houreeksi, niin tämä taisi soimata
+häntä siitä, että hän oli "uskoa" vailla; ja jos Ellen silloin
+väsyneenä ja alakuloisena kadotti mielensä tavallisen vahvuuden,
+synkistyivät Henrikin kasvot, jotta Ellen välistä sai pahintakin
+pelätä.
+
+Tohtori oli kerran kärsimättömyydessänsä tästä, jota hän kyllä näki,
+vaan johon hän ei tietänyt syytä, huudahtanut:
+
+-- Niin Ellen parka; miehesi on todellakin kipeä; se on -- hän on
+hullu.
+
+Näin Ellen sai kokea ja kärsiä yhtä ja toista, Henrik kärsi myöskin ja
+heittäysi tunteittensa valtaan. Jos synti olisi ollut kysymyksessä,
+niin molemmat täten kärsimyksillään kyllä saivat sitä palkita.
+
+Kaikesta huolimatta oli Ellen lupauksensa mukaan hyvä ja uskollinen
+vaimo, joka kärsi miehensä kanssa ja piti huolta hänestä, vaan ei
+koskaan ollut jyrkkä eikä oikullinen kuin menneinä aikoina. Tuo kärsivä
+mies jumaloitsi vaimoansa hänkin ja katui valoisilla hetkillä että hän
+synkillä teki hänelle surua.
+
+Hän tahtoi "merkin", tahtoi yhden ainoan merkin, oli hän sanonut
+Ellenille eräänä unettomana yönä, kun tämä tyynellä tavallansa oli
+koettanut hänelle osoittaa, kuinka vähän syytä _hänellä_ oli
+levottomuuteen, häntä kun ympäröi rakkaus. Hän osoitti samalla nukkuvaa
+lasta vieressänsä ja näytti isälle kuinka terveenä ja rauhallisena se
+nukkui.
+
+-- Kerran merkin, julkisen merkin Jumalalta; tähän asti kaikki on
+voinut olla sattumusta! Vaan kun semmoisen saisin, olisin tyytyväinen
+ja saisin rauhaa!
+
+Ellen huokaeli. Hän oli niin usein puhunut siihen suuntaan, vaikk'ei
+näillä sanoilla juuri. Ellen ei ollut niitä, joita sanotaan hurskaiksi;
+miehensä esimerkki olisi varmaan häntä peloittanut, jos hänellä
+olisikin ollut taipumusta siihen. Nyt kuitenkin muistui hänen mieleensä
+se Raamatun paikka, jossa puhutaan niistä, jotka aina vaativat merkkiä
+ja ihmetöitä. Vaan hän salasi mielen-liikutustaan ja huokaeli.
+
+Joku tärkeä työ oli tehtävä varhain aamulla. Henrik nousi ja meni väen
+luo. Ellen puki poikaansa. Tämä osasi jo melkein selvästi puhua, ja kun
+isä ei ollut huoneessa häntä pidättämässä, antoi äiti hänen aina
+vapaasti juosta ympäri. Se oli sille parasta, arveli hän.
+
+Kun Henrik päivällä tuli sisään ja tapansa mukaan meni katsomaan
+istuiko poika paikallansa tuolillaan leikkimässä kalujensa kanssa, niin
+tämä ei siinä ollutkaan. Henrik meni kyökkiin, jossa Ellen seisoi
+puhumassa erään vaimon kanssa.
+
+-- Missä on poika? kysyi hän.
+
+-- En tiedä; hetken aikaa sitten oli hän siellä sisällä!
+
+-- Sinä olet velvollisuuden tuntoa vailla -- aloitti Henrik, mutta
+maltti kuitenkin mieltänsä vieraan vaimon läsnä ollessa.
+
+Tämä sanoi että hän juuri oli nähnyt pojan niitty-tiellä.
+
+Henrik ajatteli kohta jokea sillan alla ja riensi ulos ovesta. Äiti
+seurasi.
+
+He tulivat jälleen sisään molemmat yhtä levottomina ja tahtoivat
+uudestaan kysellä vaimolta, mutta kuulivat samassa makuuhuoneesta pojan
+iloisen äänen.
+
+He menivät sinne, mutta seisahtuivat molemmat kuin kivettyneinä
+kynnykselle.
+
+Laattialla istui poika ja piti kädessään leikkikalua, vaan se ei
+ollutkaan hänen puuhevosensa. Se kiertyi hänen pienen käsivartensa
+ympäri. Sillä oli kirjava raita selkää myöten ja se pisti lyhyen paksun
+päänsä esille, ikäänkuin suudellaksensa lämpöstä punasta lapsen-suuta.
+
+Henrikin polvet vapisivat ja silmiensä edessä pimeni. Sitten tunsi hän
+kuinka vaimonsa pisti hänen käteensä kylmän raskaan rautaisen koneen,
+ja hänen äänensä lausui kuin maan-alaisesta holvista:
+
+-- Ammu!
+
+Henrik ojensi eteensä kiiltävät torvet.
+
+Samassa tuli hänen kätensä vakavaksi kuin pistolin varsi ja silmänsä
+teräväksi kuin pajonetti. Vaan väkevä mies kaatui kumoon kohta kun
+laukauksen kuuli.
+
+Myöhemmin illalla istui äiti poika sylissä Henrikin vuoteella. Hän
+avasi silmänsä. Iltarusko kohtasi kuin pehmonen hyväilevä käsi hänen
+pään-alustansa, melkein kuin se käsi, joka otsaansa hyväili. Hän
+katseli loistavin silmin vaimoansa ja lastansa:
+
+-- Kiitos Ellen! Nyt olen terve!
+
+Tohtori läheni heitä nurkastaan.
+
+-- Kuulkaappas! _tätä_ laukausta ette voi tehdä toistamiseen.
+
+Kun tohtori meni kotia, oli hänellä lasi-purkki muassa, jonka pani
+talteen. Siinä oli suuri käärme muserretulla päällä. Saahan
+talonlääkäri viimein kaikki tietää. Tohtori arveli että tätä purkkia
+voisi käyttää jos Henrik uudestaan tulisi surupäiseksi. Vaan vuodet
+vierivät; käärme ei tullut kaapista tohtorin elin-aikana.
+
+Tohtori eli tavattoman ijäkkääksi mieheksi.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kaksi laukausta, by Holger Drachmann
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI LAUKAUSTA ***
+
+***** This file should be named 22006-8.txt or 22006-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/2/0/0/22006/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/22006-8.zip b/22006-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..e4d144a
--- /dev/null
+++ b/22006-8.zip
diff --git a/22006-page-images/f001.png b/22006-page-images/f001.png
new file mode 100644
index 0000000..d85e847
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f001.png
diff --git a/22006-page-images/f002.png b/22006-page-images/f002.png
new file mode 100644
index 0000000..01647ac
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f002.png
diff --git a/22006-page-images/f003.png b/22006-page-images/f003.png
new file mode 100644
index 0000000..ffddf4d
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f003.png
diff --git a/22006-page-images/f004.png b/22006-page-images/f004.png
new file mode 100644
index 0000000..474f690
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f004.png
diff --git a/22006-page-images/f005.png b/22006-page-images/f005.png
new file mode 100644
index 0000000..a042f59
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f005.png
diff --git a/22006-page-images/f006.png b/22006-page-images/f006.png
new file mode 100644
index 0000000..e8ab31b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f006.png
diff --git a/22006-page-images/f007.png b/22006-page-images/f007.png
new file mode 100644
index 0000000..24736c1
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/f007.png
diff --git a/22006-page-images/p001.png b/22006-page-images/p001.png
new file mode 100644
index 0000000..8d02fbb
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p001.png
diff --git a/22006-page-images/p002.png b/22006-page-images/p002.png
new file mode 100644
index 0000000..89c30fa
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p002.png
diff --git a/22006-page-images/p003.png b/22006-page-images/p003.png
new file mode 100644
index 0000000..adb8c58
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p003.png
diff --git a/22006-page-images/p004.png b/22006-page-images/p004.png
new file mode 100644
index 0000000..fb61dfa
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p004.png
diff --git a/22006-page-images/p005.png b/22006-page-images/p005.png
new file mode 100644
index 0000000..ea741b6
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p005.png
diff --git a/22006-page-images/p006.png b/22006-page-images/p006.png
new file mode 100644
index 0000000..2dc576c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p006.png
diff --git a/22006-page-images/p007.png b/22006-page-images/p007.png
new file mode 100644
index 0000000..bdad1fa
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p007.png
diff --git a/22006-page-images/p008.png b/22006-page-images/p008.png
new file mode 100644
index 0000000..5c153b4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p008.png
diff --git a/22006-page-images/p009.png b/22006-page-images/p009.png
new file mode 100644
index 0000000..6096715
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p009.png
diff --git a/22006-page-images/p010.png b/22006-page-images/p010.png
new file mode 100644
index 0000000..f3ab464
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p010.png
diff --git a/22006-page-images/p011.png b/22006-page-images/p011.png
new file mode 100644
index 0000000..4e90e70
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p011.png
diff --git a/22006-page-images/p012.png b/22006-page-images/p012.png
new file mode 100644
index 0000000..e9f9fd8
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p012.png
diff --git a/22006-page-images/p013.png b/22006-page-images/p013.png
new file mode 100644
index 0000000..8f95717
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p013.png
diff --git a/22006-page-images/p014.png b/22006-page-images/p014.png
new file mode 100644
index 0000000..d508a39
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p014.png
diff --git a/22006-page-images/p015.png b/22006-page-images/p015.png
new file mode 100644
index 0000000..81b4dff
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p015.png
diff --git a/22006-page-images/p016.png b/22006-page-images/p016.png
new file mode 100644
index 0000000..6ea9d88
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p016.png
diff --git a/22006-page-images/p017.png b/22006-page-images/p017.png
new file mode 100644
index 0000000..f126cf4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p017.png
diff --git a/22006-page-images/p018.png b/22006-page-images/p018.png
new file mode 100644
index 0000000..56052fe
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p018.png
diff --git a/22006-page-images/p019.png b/22006-page-images/p019.png
new file mode 100644
index 0000000..f8de102
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p019.png
diff --git a/22006-page-images/p020.png b/22006-page-images/p020.png
new file mode 100644
index 0000000..f956421
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p020.png
diff --git a/22006-page-images/p021.png b/22006-page-images/p021.png
new file mode 100644
index 0000000..ba7ee17
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p021.png
diff --git a/22006-page-images/p022.png b/22006-page-images/p022.png
new file mode 100644
index 0000000..f02359f
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p022.png
diff --git a/22006-page-images/p023.png b/22006-page-images/p023.png
new file mode 100644
index 0000000..fb0121c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p023.png
diff --git a/22006-page-images/p024.png b/22006-page-images/p024.png
new file mode 100644
index 0000000..abc621a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p024.png
diff --git a/22006-page-images/p025.png b/22006-page-images/p025.png
new file mode 100644
index 0000000..8cf2c89
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p025.png
diff --git a/22006-page-images/p026.png b/22006-page-images/p026.png
new file mode 100644
index 0000000..c96bb91
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p026.png
diff --git a/22006-page-images/p027.png b/22006-page-images/p027.png
new file mode 100644
index 0000000..3b1cd7a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p027.png
diff --git a/22006-page-images/p028.png b/22006-page-images/p028.png
new file mode 100644
index 0000000..7c9ac9d
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p028.png
diff --git a/22006-page-images/p029.png b/22006-page-images/p029.png
new file mode 100644
index 0000000..9c38f8b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p029.png
diff --git a/22006-page-images/p030.png b/22006-page-images/p030.png
new file mode 100644
index 0000000..fe944df
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p030.png
diff --git a/22006-page-images/p031.png b/22006-page-images/p031.png
new file mode 100644
index 0000000..70e5463
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p031.png
diff --git a/22006-page-images/p032.png b/22006-page-images/p032.png
new file mode 100644
index 0000000..235e4dd
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p032.png
diff --git a/22006-page-images/p033.png b/22006-page-images/p033.png
new file mode 100644
index 0000000..0d83fa1
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p033.png
diff --git a/22006-page-images/p034.png b/22006-page-images/p034.png
new file mode 100644
index 0000000..50f6ea1
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p034.png
diff --git a/22006-page-images/p035.png b/22006-page-images/p035.png
new file mode 100644
index 0000000..7f309a7
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p035.png
diff --git a/22006-page-images/p036.png b/22006-page-images/p036.png
new file mode 100644
index 0000000..aa8f19f
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p036.png
diff --git a/22006-page-images/p037.png b/22006-page-images/p037.png
new file mode 100644
index 0000000..091fb4d
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p037.png
diff --git a/22006-page-images/p038.png b/22006-page-images/p038.png
new file mode 100644
index 0000000..084f675
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p038.png
diff --git a/22006-page-images/p039.png b/22006-page-images/p039.png
new file mode 100644
index 0000000..f05dac1
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p039.png
diff --git a/22006-page-images/p040.png b/22006-page-images/p040.png
new file mode 100644
index 0000000..309a6e0
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p040.png
diff --git a/22006-page-images/p041.png b/22006-page-images/p041.png
new file mode 100644
index 0000000..2029155
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p041.png
diff --git a/22006-page-images/p042.png b/22006-page-images/p042.png
new file mode 100644
index 0000000..470f1fc
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p042.png
diff --git a/22006-page-images/p043.png b/22006-page-images/p043.png
new file mode 100644
index 0000000..d4114d5
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p043.png
diff --git a/22006-page-images/p044.png b/22006-page-images/p044.png
new file mode 100644
index 0000000..9cb9cde
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p044.png
diff --git a/22006-page-images/p045.png b/22006-page-images/p045.png
new file mode 100644
index 0000000..d60be6d
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p045.png
diff --git a/22006-page-images/p046.png b/22006-page-images/p046.png
new file mode 100644
index 0000000..56b07e2
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p046.png
diff --git a/22006-page-images/p047.png b/22006-page-images/p047.png
new file mode 100644
index 0000000..1001e1a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p047.png
diff --git a/22006-page-images/p048.png b/22006-page-images/p048.png
new file mode 100644
index 0000000..41c5fda
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p048.png
diff --git a/22006-page-images/p049.png b/22006-page-images/p049.png
new file mode 100644
index 0000000..a7ebe11
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p049.png
diff --git a/22006-page-images/p050.png b/22006-page-images/p050.png
new file mode 100644
index 0000000..76a3c63
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p050.png
diff --git a/22006-page-images/p051.png b/22006-page-images/p051.png
new file mode 100644
index 0000000..91a2f4b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p051.png
diff --git a/22006-page-images/p052.png b/22006-page-images/p052.png
new file mode 100644
index 0000000..c6695ee
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p052.png
diff --git a/22006-page-images/p053.png b/22006-page-images/p053.png
new file mode 100644
index 0000000..d304aa3
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p053.png
diff --git a/22006-page-images/p054.png b/22006-page-images/p054.png
new file mode 100644
index 0000000..5ae95e5
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p054.png
diff --git a/22006-page-images/p055.png b/22006-page-images/p055.png
new file mode 100644
index 0000000..20436d0
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p055.png
diff --git a/22006-page-images/p056.png b/22006-page-images/p056.png
new file mode 100644
index 0000000..9bca1b3
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p056.png
diff --git a/22006-page-images/p057.png b/22006-page-images/p057.png
new file mode 100644
index 0000000..4829da9
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p057.png
diff --git a/22006-page-images/p058.png b/22006-page-images/p058.png
new file mode 100644
index 0000000..0b29bcb
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p058.png
diff --git a/22006-page-images/p059.png b/22006-page-images/p059.png
new file mode 100644
index 0000000..7a9d9df
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p059.png
diff --git a/22006-page-images/p060.png b/22006-page-images/p060.png
new file mode 100644
index 0000000..200aa70
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p060.png
diff --git a/22006-page-images/p061.png b/22006-page-images/p061.png
new file mode 100644
index 0000000..b876e13
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p061.png
diff --git a/22006-page-images/p062.png b/22006-page-images/p062.png
new file mode 100644
index 0000000..9065727
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p062.png
diff --git a/22006-page-images/p063.png b/22006-page-images/p063.png
new file mode 100644
index 0000000..286a54b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p063.png
diff --git a/22006-page-images/p064.png b/22006-page-images/p064.png
new file mode 100644
index 0000000..bc00057
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p064.png
diff --git a/22006-page-images/p065.png b/22006-page-images/p065.png
new file mode 100644
index 0000000..bcd17ff
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p065.png
diff --git a/22006-page-images/p066.png b/22006-page-images/p066.png
new file mode 100644
index 0000000..ced118f
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p066.png
diff --git a/22006-page-images/p067.png b/22006-page-images/p067.png
new file mode 100644
index 0000000..b59dcbb
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p067.png
diff --git a/22006-page-images/p068.png b/22006-page-images/p068.png
new file mode 100644
index 0000000..0f1631a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p068.png
diff --git a/22006-page-images/p069.png b/22006-page-images/p069.png
new file mode 100644
index 0000000..4c00047
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p069.png
diff --git a/22006-page-images/p070.png b/22006-page-images/p070.png
new file mode 100644
index 0000000..fff4fb2
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p070.png
diff --git a/22006-page-images/p071.png b/22006-page-images/p071.png
new file mode 100644
index 0000000..bc26827
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p071.png
diff --git a/22006-page-images/p072.png b/22006-page-images/p072.png
new file mode 100644
index 0000000..75021aa
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p072.png
diff --git a/22006-page-images/p073.png b/22006-page-images/p073.png
new file mode 100644
index 0000000..006adc0
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p073.png
diff --git a/22006-page-images/p074.png b/22006-page-images/p074.png
new file mode 100644
index 0000000..bf84337
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p074.png
diff --git a/22006-page-images/p075.png b/22006-page-images/p075.png
new file mode 100644
index 0000000..4a7922d
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p075.png
diff --git a/22006-page-images/p076.png b/22006-page-images/p076.png
new file mode 100644
index 0000000..62801b6
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p076.png
diff --git a/22006-page-images/p077.png b/22006-page-images/p077.png
new file mode 100644
index 0000000..de4d55c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p077.png
diff --git a/22006-page-images/p078.png b/22006-page-images/p078.png
new file mode 100644
index 0000000..e3b1892
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p078.png
diff --git a/22006-page-images/p079.png b/22006-page-images/p079.png
new file mode 100644
index 0000000..da9bb3f
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p079.png
diff --git a/22006-page-images/p080.png b/22006-page-images/p080.png
new file mode 100644
index 0000000..e9175af
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p080.png
diff --git a/22006-page-images/p081.png b/22006-page-images/p081.png
new file mode 100644
index 0000000..d017314
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p081.png
diff --git a/22006-page-images/p082.png b/22006-page-images/p082.png
new file mode 100644
index 0000000..4b385ba
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p082.png
diff --git a/22006-page-images/p083.png b/22006-page-images/p083.png
new file mode 100644
index 0000000..55fd3bf
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p083.png
diff --git a/22006-page-images/p084.png b/22006-page-images/p084.png
new file mode 100644
index 0000000..61d12f4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p084.png
diff --git a/22006-page-images/p085.png b/22006-page-images/p085.png
new file mode 100644
index 0000000..b1b7699
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p085.png
diff --git a/22006-page-images/p086.png b/22006-page-images/p086.png
new file mode 100644
index 0000000..34a4524
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p086.png
diff --git a/22006-page-images/p087.png b/22006-page-images/p087.png
new file mode 100644
index 0000000..8e7142f
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p087.png
diff --git a/22006-page-images/p088.png b/22006-page-images/p088.png
new file mode 100644
index 0000000..9f19d9b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p088.png
diff --git a/22006-page-images/p089.png b/22006-page-images/p089.png
new file mode 100644
index 0000000..105e682
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p089.png
diff --git a/22006-page-images/p090.png b/22006-page-images/p090.png
new file mode 100644
index 0000000..469f3c4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p090.png
diff --git a/22006-page-images/p091.png b/22006-page-images/p091.png
new file mode 100644
index 0000000..5324604
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p091.png
diff --git a/22006-page-images/p092.png b/22006-page-images/p092.png
new file mode 100644
index 0000000..b414471
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p092.png
diff --git a/22006-page-images/p093.png b/22006-page-images/p093.png
new file mode 100644
index 0000000..b6bd76a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p093.png
diff --git a/22006-page-images/p094.png b/22006-page-images/p094.png
new file mode 100644
index 0000000..5d4e93d
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p094.png
diff --git a/22006-page-images/p095.png b/22006-page-images/p095.png
new file mode 100644
index 0000000..0198e9c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p095.png
diff --git a/22006-page-images/p096.png b/22006-page-images/p096.png
new file mode 100644
index 0000000..e94e534
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p096.png
diff --git a/22006-page-images/p097.png b/22006-page-images/p097.png
new file mode 100644
index 0000000..41d0bb3
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p097.png
diff --git a/22006-page-images/p098.png b/22006-page-images/p098.png
new file mode 100644
index 0000000..3f28603
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p098.png
diff --git a/22006-page-images/p099.png b/22006-page-images/p099.png
new file mode 100644
index 0000000..f9dff6e
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p099.png
diff --git a/22006-page-images/p100.png b/22006-page-images/p100.png
new file mode 100644
index 0000000..476135c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p100.png
diff --git a/22006-page-images/p101.png b/22006-page-images/p101.png
new file mode 100644
index 0000000..3fe6926
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p101.png
diff --git a/22006-page-images/p102.png b/22006-page-images/p102.png
new file mode 100644
index 0000000..db3dd17
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p102.png
diff --git a/22006-page-images/p103.png b/22006-page-images/p103.png
new file mode 100644
index 0000000..b62071b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p103.png
diff --git a/22006-page-images/p104.png b/22006-page-images/p104.png
new file mode 100644
index 0000000..a490e8a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p104.png
diff --git a/22006-page-images/p105.png b/22006-page-images/p105.png
new file mode 100644
index 0000000..6df0dd7
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p105.png
diff --git a/22006-page-images/p106.png b/22006-page-images/p106.png
new file mode 100644
index 0000000..6e45366
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p106.png
diff --git a/22006-page-images/p107.png b/22006-page-images/p107.png
new file mode 100644
index 0000000..e752752
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p107.png
diff --git a/22006-page-images/p108.png b/22006-page-images/p108.png
new file mode 100644
index 0000000..87e30e6
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p108.png
diff --git a/22006-page-images/p109.png b/22006-page-images/p109.png
new file mode 100644
index 0000000..4717b56
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p109.png
diff --git a/22006-page-images/p110.png b/22006-page-images/p110.png
new file mode 100644
index 0000000..ff599c4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p110.png
diff --git a/22006-page-images/p111.png b/22006-page-images/p111.png
new file mode 100644
index 0000000..5ffc8cb
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p111.png
diff --git a/22006-page-images/p112.png b/22006-page-images/p112.png
new file mode 100644
index 0000000..10883af
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p112.png
diff --git a/22006-page-images/p113.png b/22006-page-images/p113.png
new file mode 100644
index 0000000..c245670
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p113.png
diff --git a/22006-page-images/p114.png b/22006-page-images/p114.png
new file mode 100644
index 0000000..92ff434
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p114.png
diff --git a/22006-page-images/p115.png b/22006-page-images/p115.png
new file mode 100644
index 0000000..fe1ce0e
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p115.png
diff --git a/22006-page-images/p116.png b/22006-page-images/p116.png
new file mode 100644
index 0000000..3d7ad73
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p116.png
diff --git a/22006-page-images/p117.png b/22006-page-images/p117.png
new file mode 100644
index 0000000..ed7de1c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p117.png
diff --git a/22006-page-images/p118.png b/22006-page-images/p118.png
new file mode 100644
index 0000000..8232757
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p118.png
diff --git a/22006-page-images/p119.png b/22006-page-images/p119.png
new file mode 100644
index 0000000..9719b6b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p119.png
diff --git a/22006-page-images/p120.png b/22006-page-images/p120.png
new file mode 100644
index 0000000..d584280
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p120.png
diff --git a/22006-page-images/p121.png b/22006-page-images/p121.png
new file mode 100644
index 0000000..e688c63
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p121.png
diff --git a/22006-page-images/p123.png b/22006-page-images/p123.png
new file mode 100644
index 0000000..c5346d6
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p123.png
diff --git a/22006-page-images/p124.png b/22006-page-images/p124.png
new file mode 100644
index 0000000..8ddb63c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p124.png
diff --git a/22006-page-images/p125.png b/22006-page-images/p125.png
new file mode 100644
index 0000000..30b027a
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p125.png
diff --git a/22006-page-images/p126.png b/22006-page-images/p126.png
new file mode 100644
index 0000000..e1e8e52
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p126.png
diff --git a/22006-page-images/p127.png b/22006-page-images/p127.png
new file mode 100644
index 0000000..bc293b0
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p127.png
diff --git a/22006-page-images/p128.png b/22006-page-images/p128.png
new file mode 100644
index 0000000..a4c5c66
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p128.png
diff --git a/22006-page-images/p129.png b/22006-page-images/p129.png
new file mode 100644
index 0000000..f80798f
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p129.png
diff --git a/22006-page-images/p130.png b/22006-page-images/p130.png
new file mode 100644
index 0000000..a6d9b68
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p130.png
diff --git a/22006-page-images/p131.png b/22006-page-images/p131.png
new file mode 100644
index 0000000..39c67c4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p131.png
diff --git a/22006-page-images/p132.png b/22006-page-images/p132.png
new file mode 100644
index 0000000..2c292d3
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p132.png
diff --git a/22006-page-images/p133.png b/22006-page-images/p133.png
new file mode 100644
index 0000000..a93f189
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p133.png
diff --git a/22006-page-images/p134.png b/22006-page-images/p134.png
new file mode 100644
index 0000000..1e1b67e
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p134.png
diff --git a/22006-page-images/p135.png b/22006-page-images/p135.png
new file mode 100644
index 0000000..0ded793
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p135.png
diff --git a/22006-page-images/p136.png b/22006-page-images/p136.png
new file mode 100644
index 0000000..919d4d0
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p136.png
diff --git a/22006-page-images/p137.png b/22006-page-images/p137.png
new file mode 100644
index 0000000..9af01de
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p137.png
diff --git a/22006-page-images/p138.png b/22006-page-images/p138.png
new file mode 100644
index 0000000..22d6729
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p138.png
diff --git a/22006-page-images/p139.png b/22006-page-images/p139.png
new file mode 100644
index 0000000..e969eb4
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p139.png
diff --git a/22006-page-images/p140.png b/22006-page-images/p140.png
new file mode 100644
index 0000000..8024bee
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p140.png
diff --git a/22006-page-images/p141.png b/22006-page-images/p141.png
new file mode 100644
index 0000000..fc1f82e
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p141.png
diff --git a/22006-page-images/p142.png b/22006-page-images/p142.png
new file mode 100644
index 0000000..097f906
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p142.png
diff --git a/22006-page-images/p143.png b/22006-page-images/p143.png
new file mode 100644
index 0000000..0885893
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p143.png
diff --git a/22006-page-images/p144.png b/22006-page-images/p144.png
new file mode 100644
index 0000000..8f4e998
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p144.png
diff --git a/22006-page-images/p145.png b/22006-page-images/p145.png
new file mode 100644
index 0000000..7e84373
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p145.png
diff --git a/22006-page-images/p146.png b/22006-page-images/p146.png
new file mode 100644
index 0000000..306310c
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p146.png
diff --git a/22006-page-images/p147.png b/22006-page-images/p147.png
new file mode 100644
index 0000000..23f36f2
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p147.png
diff --git a/22006-page-images/p148.png b/22006-page-images/p148.png
new file mode 100644
index 0000000..bb88c55
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p148.png
diff --git a/22006-page-images/p149.png b/22006-page-images/p149.png
new file mode 100644
index 0000000..ab36643
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p149.png
diff --git a/22006-page-images/p150.png b/22006-page-images/p150.png
new file mode 100644
index 0000000..480ca1b
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p150.png
diff --git a/22006-page-images/p151.png b/22006-page-images/p151.png
new file mode 100644
index 0000000..f750052
--- /dev/null
+++ b/22006-page-images/p151.png
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5f43b26
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #22006 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22006)