diff options
Diffstat (limited to '20882-8.txt')
| -rw-r--r-- | 20882-8.txt | 2988 |
1 files changed, 2988 insertions, 0 deletions
diff --git a/20882-8.txt b/20882-8.txt new file mode 100644 index 0000000..ecebfc8 --- /dev/null +++ b/20882-8.txt @@ -0,0 +1,2988 @@ +The Project Gutenberg EBook of Nadeschda, by Johan Ludvig Runeberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Nadeschda + Yhdeksän laulua + +Author: Johan Ludvig Runeberg + +Translator: K. Kiljander + +Release Date: March 23, 2007 [EBook #20882] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NADESCHDA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +NADESCHDA. + +YHDEKSÄN LAULUA +JOHAN LUDVIG RUNEBERG'ILTÄ. + + +Suomentanut +K. Kiljander. + + +Uusi korjattu painos. + + +Ensimmäisen kerran korjatussa +muodossa julkaissut +G. L. Söderström 1879. +Ensimmäinen painos ilmestyi 1960. + + + + +Ensimäinen laulu. + + Jos hän tulis kaunis sulhoni. + Säteet silmänsä jos näkisin + Niinkuin hänet unissani näin, + Peittäisinpä kohta kukkihin + Itseni mä orpo orjatar. + + +Wolga-virtaan vuotaapi Okaa, +Siihen juoksee keltainen Moskwaa, +Vaan Moskwaahan puro pienoinen +Ehättääpi, päärlypintainen. +Kukka-rannalla tuon purosen +Neiti viisitoista vuotinen +Käyskenteli, itse kukkanen +Kutoi kukkasia kukkihin. + +Hyvin menestynyt työnsä oil. +Hänen päätään piirti seppele +Kedon kukkasista kudottu, +Rinnalla myös ruusu ruskotti, +Äsken peitostansa puhjennut, +Vienon vartalonsa vyöttänyt +Komeasti oil hän kukkasin. + +Soman seppeleen hän solmesi +Vielä helmalleen ja lausui noin: +"Jos hän tulis kaunis sulhoni, +Säteet silmänsä jos näkisin +Niinkuin hänet unissani näin, +Peittäisinpä kohta kukkihin +Itseni mä orpo orjatar. +Puettuna ruusu-pehkoksi +Kohtaisin mä häntä tullessaan. +Hän ei tule; unennäkö vaan +Onpi tuo Nadeschdan sulhonen." + +Neiden huokauksen tuuli vei +Virran lainehille heilumaan, +Vajoomahan virran vallassa; +Vaan Nadeschda taitti ruusun taas +Ilo mielin niinkuin äskettäin. +Viimein lahdelmahan saapui hän, +Kussa uimastansa uupunut +Virta vaipunut oil heinikkoon; +Tuossa kirkkahassa peilissä +Aikoi kuvaansa hän katsoa. +Koska päänsä kallistaissa hän +Tyynen virran pinnan ylitse +Keksi kukkivaiset kasvonsa, +Nousi kyynel neiden silmihin, +Murhe musta rienti rintahan. +"Oi Nadeschda raukka," virkkoi hän, +"Miksi laittaudut noin koreeksi, +Koruittakin liian kaunis oot! +Sinua ei omaks onnekses +Kasvateta, eikä rakkahan +Nuorukaisen morsiameksi. +Kasvat kurja mieron mieleksi, +Jonkun herran himon hempumeks, +Hyljätään, kun olet kuuntunut." +Noin hän lausuin otti otsaltaan +Seppeleen ja ruusun rinnaltaan, +Viimein vyönsä päästi, viskasi +Jokeen kaiken kaunistuksensa; +Valittaen virkkoi vienosti: +"Virta, vie Nadeschdan hempumet, +Vie ne Moskwaa-jokeen, joka taas +Kauniisti ne kantaa Okaahan, +Kusta Wolgavirtaan vierevät; +Viimein mereen Wolgan matkassa +Saapuessa totta löytävät +Kuvan sulhoni; se onpi myös +Haahmo veretön ja syletön, +Syleiltävä unissani vaan." + +Tuskin neito sai sen sanoneeks +Kun Miljutin, ukko harmaapää, +Neiden kasvattaja rauennut, +Siihen saapui sauva kädessä. +Tyttärensä tavattua hän +Pisti hälle puheen vilkkahan: +"Miksi sä, Nadeschda, käyskelet +Seudun ympäri kuin kaniina, +Pyydät puiden suojaan piilellä. +Rannikoilla virran viipyä? +Taloon talost' olen kulkenut, +Mäiltä mäille läpi laaksojen, +Turhaan polkujasi etsien; +Päivän helteess' olen tässä nyt." + +Noin hän lausui. Kaunis impinen +Nöyräst' ukkoa nyt lähestyi, +Otti hänen karkeen kätensä, +Sitä suuteli ja kysyi noin: +"Oi mun kallis kasvattajani, +Miksi jälkiäni etsit näin?" + +Siihen lausui vanhus vastaten: +"Tyttäreni, ilo kylässä, +Riemu majoissa on vallalla, +Laulut, kannel-soitot kaunihit +Kaikuu komeasti ilmassa. +Vanhat, nuoret, köyhät, rikkahat +Juhlavaatteita jo kantavat, +Pojat vaihtelevat keskenään +Hattunauhoja ja tyttäret +Päitään kukkasilla käärivät. +Etsin siis Nadeschdan polkuja, +Etten iloani kaipaisi +Sieväin neitosien joukossa." + +"Oi mun kallis kasvattajani, +Lausu, miksi rahvas riemuitsee?" + +"Sentään rahvas ratki riemuitsee, +Että tänään tulee linnahan +Kokoontua kaiken kansamme +Poikain, tyttöin, isäin, äitien." + +"Oi Miljutin, hellä hoitajain, +Autiona monet vuodet on, +Linna ollut henkein huomassa, +Pihan lattiatkin heinäiset. +Ken nyt linnan portit aukasee, +Ken on rahvaan sinne käskenyt?" + +Vastineeksi vanhus virkkoi noin: +"Neitonen, mun sulo toivoni. +Tiedä, että kaks on kasvanut +Kotkan poikaa, kaksi jaloa +Nuorta ruhtinasta linnassa +Ruhtinamme Wolgan varrella. +Äsken kuuluu kuolemaisillaan +Heidän isänsä näin säätäneen: +Dmitri poikani, sä iloton, +Asua sun tulee äitines +Tässä iloisassa linnassain +Wolgan varrella, ja riemuisa +Wolmarini, jalo nuori mies, +Sinä sukukartanomme saat +Hallitakses, jylhän linnani +Valaistakses varrella Moskwaan. +Niin hän oli säätänyt ja niin +Poikain perinnöistä päättänyt. +Sentään on nyt ilo kylässä, +Että saamme jalon ruhtinan, +Sentään rahvas juhlavaatteissa, +Kun niin käskee nuori isämme. +Joudu nyt Nadeschda matkaani! +Kääri käydessäsi kukkia +Tukkahas ja vyölles, rinnalles! +Paneutua pitää koreaks +Tyttäreni, kauniin kauniita, +Muita neitosia koreemmaks, +Että silmä nuoren ruhtinan +Neitojamme tarkastellessaan +Seisahtuisi mun Nadeschdaani +Lemmellä, jok' oisi onneksi, +Oisi meille valoks auringon." + +Niin hän lausui. Hetken ääneti +Tyttärensä seisoi, silmänsä +Vihaisen tää vanhuksehen loi. +Mut kun keksi tämän tyyneyden, +Leppyi kohta, vanhan harmaata +Päätä suuteli ja virkkoi noin: +"Käy, Miljutin, hellä hoitajain, +Käy nyt eeltä kotiin verkalleen; +Kylpeä mä tahdon purossa, +Jos ois heltehellä tomua +Kasvoihini ehkä tarttunut +Ja mun valkoisehen kaulaani; +Sitten koreeks ruhtinallemme +Laittaudun ja riennän linnahan." + +Verkalleen pois vanhus vaelsi, +Hoipuroiden pitkin polkua; +Mielessänsä mietti kuitenkin +Päiviin kultaisihin tuloa. +Niin hän synkkään laaksoon ennätti. + +Kun Nadeschda hänen kulkevan +Keksi, seuras häntä silmiinsä, +Kunnes koivulehtoon katosi +Ukon nutun vilaus viimeinen. + +Kun hän oli laaksoon kadonnut, +Neito vielä hänen kulkuaan +Kuuntelehti, kunnes viimeinen +Helke kaihtui päivän tyyneyteen. + +Kun ei ketään nähnyt, kuullutkaan, +Läks' hän vielä kerran virran luo, +Päänsä kallisti sen ylitse, +Siinä kuvaansa nyt katseli +Sekä virkkoi surkeasti noin: +"Puronen, Nadeschdan ystävä, +Sure, kun et vedelläsi voi +Hävittää mun kauneuttani. +Kylpenenköhän mä katala, +Kurja kukkiin koristunenko? +Puhdistaisin kasvoni, jos vaan +Niiden rusko siten häviäis, +Rintani mä huuhtoisin, jos vaan +Siten vajois valkeutensa, +Pukeutuisin kukkihin, jos vaan +Saisin kukkineni kuuntua." + +Sanottu; hän kauneudestaan +Kiusattuna pisti purohon +Kätensä ja veden vellosti. +Siinäpä nyt kaunis kuvansa +Turmeltui ja muuttui rumaksi; +Mutta neiden silmä kiillon sai: +"Tuommoisena, nuori ruhtinas" +Lausui hän nyt, "onpi orjatar +Etehesi, isän käskystä, +Astuva ja herättävä, ei +Himoasi, mutta inhoas." + +Nyt hän läksi puron rannalta, +Kulki hiljallehen linnaan päin. +Tiellä vaatteitansa laitellen. +Saraheinistä hän seppeleen +Surkean nyt sitoi päähänsä, +Ohdakkeesta oksan taitti, sen +Pani hempumeksi rinnalleen; +Teki olkivyön ja kääri sen +Hoikan vartalonsa ympäri. +Noihin puettuna orjatar +Astui linnaan nuoren ruhtinan. + + + + +Toinen laulu. + + Samassa hän lausuu orjalleen: + "Mun orhini tuo, Iwan! + Tuo myös mun valkea haukkani, + Se tänään kiitävä on." + + +Moskwaa, sä tyyneä virtanen, +Mik' on tohu rannallas? +Sun pinnallas tomupilvien +Pöläykset pyörivät. +Lie kylläinen karjaparvi jo +Ehättävä kotihin, +Vai myrsky lie, joka tupruttaa +Noin poroa kuuman tien? + +Miks laaksoin suojasta murkinoiks +Nyt karja jo koteutuu. +Mitenkä myrsky nyt puissa käy, +Vaan lehdet ei liikukaan? + +Tuo pilvi rannallasi, Moskwaa. +Nyt töyttää se päällesi, +Jo ennättääpi se sillalles, +Sen korkeelle kaarelle. +Kas, vaunut kullatut pilvestä +Nyt sillalles suikahtaa, +Kuin tulen nuolet ne kiiltävät +Nuo ylpeät orihit. +Kas, ruhtinaallinen seurue +Välähtelee seudussa; +Se riemun ruhtinas Volmar on +Ja veljensä riemuton. + +Kun joukko toiselle rannalle +Jo saapui, se seisahtui; +Ja Wolmar ruhtinas otsalleen +Ja raittiille rinnalleen +Nyt ristin merkkiä viittasi +Ja sitten hän lausui noin: +"No, terve, terve, sä kaunis maa, +Ja taivas sä siintävä! +Myös sulle terve, mun veljeni, +Kas, täss' on mun perintöin." + +Mut Dmitri ruhtinas riemuton +Nyt silmänsä maille loi, +Ja hetken ääneti katsoen +Hän virkkasi viimein noin: +"On sulla suuria peltoja, +On niittyjä, nurmia, +Ja mainioitakin metsiä +Metsästäjän huviksi, +Ja tuolta loitolta loistelee +Sun perintöhovis myös; +Mä noita kaikkia katsellen +Kyll' onnesi ymmärrän." + +Ja Wolmar vastasi: "Veljeni, +Mi mieltäsi kylmentää? +En osaas verraten osaani +Mä maitani näytellyt; +Sua vaan kodissansa tervehtii +Isäntänä veljesi, +Siis sopuisana käy suolansa; +Ja leipänsä nauttimaan, +Hän vuorossaan heti linnassas +On vieraanas viipyvä." + +Sen lausuttua hän veljensä +Sai samassa leppymään; +Ja Dmitri virkkasi: "vaivaksi +Tää pöly ja helle on. +Mä virran varrella keksin tien +Sun linnaasi kulkevan; +Mä sille poikkeun, helteestä +Mua varsani väleen vie." + +Samassa lausuu hän orjalleen: +"Mun orhini tuo, Iwan! +Tuo myös mun valkea haukkani, +Se tänään kiitävä on." + +Nyt Wolmar ruhtinas vaunuistaan +Hän hyppäsi, käski noin: +"Sä joudu, joukkoni, linnaani +Ja tuloni ilmoita. +Mun viitsii veljeni, vieraani, +Nyt hetkisen metsästää. +Kokoutukoon väki, kohta jo +Me saavumme sinne myös." + +Sen virkettyä hän viskoksen +Nyt selkähän hevonsa; +Ja Dmitri ruhtinas suistelee +Myös ylpeetä orhittaan, +Ja veljet kantavat kädessään +Kukin oman haukkansa; +Ja vaunut vierivät matkaansa +Ja joukko se rientää pois. + +Yllä taivas siintäväinen, +Alla maa on viherjäinen, +Välillä on maan ja taivaan +Hellä päivä paistavainen. + +Maalla päivän paistamalla +Kukat kasvaa, virrat juoksee, +Metsikkökin kohoaksen, +Valot, varjot vaihtelevat. + +Metsän takana on niitty, +Niityllä on vanha koivu, +Latvassa sen istuu kyyhky; +Kusta kotoisin on kyyhky? + +Ei se salon synkkeydessä +Pesästänsä oo paennunna, +Ihmis-suojain ympärillä +Kyyhkynen on kasvatettu: + +Köyhän majan harjalt' on se +Monet päivännousut nähnyt, +Maassa jyvät noukkinunna +Kädest' usein kaitsijansa. + +Siivet sievät saatuansa +On se laaksot lennellynnä, +Koivikossa kiikkununna, +Kylpenynnä purosissa. + +Niityllä se yksinäisen +Koivun latvassa nyt istuu, +Suorittaen sulkiansa +Lähetessä ruhtinoiden. + +Toinen heistä seisahtaapi, +Toiselle noin saneleepi: +"Katso, Dmitri, kyyhkyläistä, +Laske haukkas, veikkoseni!" + +Dmitri juro vastaileepi: +"Metsän haltia on kyyhkyn; +Edell' olet ennen käynyt, +Joudun jäleltä mä nytkin." + +Wolmar iloisesti lausui: +"Jätä pahat puheet, Dmitri! +Laske haukkas kiitämähän. +Samoin omani ma lasken." + +Siintävätä ilmaa kohden +Kohta kaksi haukkaa lenti, +Kiitäin yhä ylemmäksi +Kumpainenkin saaliin saantiin. + +Keksittyä kyyhkyläisen +Koivun latvassa, kuin nuolet +Lentäen ne kerrassansa +Saalistansa tavoittavat. + +Mutta puuhun laskeissansa +Toinen toiseen tokahtaapi, +Vasten silmää silmä kiiluu, +Siipi siipeen koputtaapi. + +Tuima tappelu nyt syntyi +Ylähällä haukkain kesken; +Saalista ei kumpainenkaan +Salli riitakumppalilleen. + +Mutta kyyhky säikähtyen +Oikaseepi oksaltansa; +Lähellä on vainoojansa, +Kaukanapa kotimaja. + +Pelvossansa katsahdellen +Kaksi ihmistä hän keksii; +Turvassa hän olkapäällä +Wolmarin jo heti istuu. + +Tappelu nyt taivahalla +Linnuilta myös siihen loppui; +Haukka Wolmarin jo vaipuu +Maahan aivan hermotonna. + +Voittaja nyt vallallansa +Taasen taivahalle nousee, +Silmänsä kuin tulen nuoli +Etsii, vaanii kyyhkyläistä. + +Ja hän keksii sen ja lailla +Tähden laskeksen sen päälle, +Oikasee jo kultakynnet +Kouristaakseen kyyhkyläistä. + +Mutta Dmitri vihastunut +Haukan himot hillittääpi, +Lyöpi vavallansa siihen +Lintu kurjan kuoliaaksi. + +Hetken heidän äänetönnä +Oltuansa lausui Dmitri: +"Wolmar, haukkani jos säästin +Hengissä ei kyyhkys' oisi." + +"Tosin totta, kallis veljein," +Wolmar vastasi, "tok' oisin +Huolinunna, jos se multa +Oisi tullut ryöstetyksi." + +Hengetöntä haukkaa Dmitri +Näyttäen nyt lausui siihen: +"Tämän uhrin riemullesi, +Wolmar, arvaatko sen hintaa?" + +Pilvittyypi tuosta otsa +Wolmarin ja suutuksissa +Lausuu hän: "Kuink' oli kallis +Haukkas', nimitä sen hinta! + +Ostolla saa ostettua, +Maksamalla maksettua, +Mutta turvattoman luotto +Lahja ostamaton onpi." + +Nauruksipa nureaksi +Suunsa vääntäin lausui Dmitri: +"Hyv' on, jalo veliseni, +Että mielit haukan maksaa. + +Tahdot myös sen hintaa tietää: +Paljon tuo ei maksanunna, +Kaksi huulta hunajaista. +Kaksi puna-poskipäätä, + +Kaksi käsivartta, jotka +Usein kaulassani riippui, +Kaksi sulo-silmää, jotka +Itkivät, kun heidät myötiin." + +Oudosti hän puhui noita; +Mutta Wolmar vastaileepi: +"Orjattaria on mulla +Maallain varsin toista sataa. + +Niistä valitse, mun veljein, +Muutama tai useimpia, +Että velkani mä sulle +Sitten saisin maksetuksi. + +Kahden sadan sima-huulen, +Kahden sadan puna-posken, +Kahden sadan käsivarren +Isäntä mä itse olen; + +Minkä taidan, sen mä tarjoon, +Mutta tarjota en taida +Kahta sulo-silmää, jotka +Itkevät, kun sä ne hylkäät." + +Tuskin sai sen sanoneeksi, +Puiden välissä kun impi +Linnaan mennen ilmestyypi, +Ilmestyy ja katoo jälleen. + +Naurusuin nyt lausuu Dmitri: +"Näitkö neiden, veikkoseni? +Lie hän ehkä joku noista, +Minun valittavistani. + +Heinä päänsä hempumena, +Olkiside hänen vyönsä. +Kukissa mun orjattarein +Hymyili mun tullessani." + +Wolmar äissä, äänetönnä +Tuohon vastata ei huoli. +Päivä laskeksen ja linnaan +Vaeltavat veljet vaiti. + + + + +Kolmas laulu. + + Noin rukouksen lämpimällä hengellä + Hän armaansa oil kohdannut. + Ja viipyy polvillaan, ei suulla rukoillen, + Vaan rakkaudella silmänsä. + + +Jo oli kauniin seudun rahvas riemuisa +Kokoutunut ja oottaen +Puvussa juhlaisessa ruhtinatansa +Pihalla linnan parveili. +Ja ukot, miehet, pojat, vaimot ääneti, +He katselivat kummastuin +Nyt ruhtinansa kullatuita vaunuja +Ja palveljoita koreita. +Miljutin, ukko vanha, harmaapäinen vaan +Iloton oli yksinään. +Silmänsä sulo-valoa hän kaipasi, +Nadeschda vielä poissa oil. + +Nyt orheillansa valkeilla jo otteli +Kaks' ratsastajaa metsästä, +Ja rahvas töytää kohden linnan porttia +Ja riemullisna huutelee: +"Oi terve ruhtinamme! lailla auringon +Hän valon tuopi matkassaan, +Hän kyyhkyn kantaa olallaan, niin kantakoon +Hän lapsillensa armonsa." + +Noin nousee nöyrä, toivorikas tervehdys +Iloitsevista rinnoista, +Ja linnan ympärillä rahvas polvilleen +On nöyryydessä langennut. + +Jo saapuu ruhtinas, vaan musta mielens' on, +Ei suu, ei silmä suloinen, +Ja tuima tervehdyksensä vaan säikäyttää, +Ja rahvaan riemu raukenee. +Tuo äänettömyys ihastuttaa Dmitriä, +Ja naurusuin hän lausuu noin: +"Väellä tuolla, veikko, onko henkeä, +Vai lie ne linnan haahmoja? +Noin mykäksi mä tosin tahdon taivuttaa +Myös kerran oman kansani, +Ettei mun tullessani korviin koskisi +Ilon ja riemun räiskehet." + +Ja Wolmar tajuu pilkkapuheet veljensä, +Hän hevosensa seisauttaa, +Ja keksien Miljutinin, nyt häneltä +Noin kysyy sala-vihassa: +"Mi syynä että kansani mun tullessain +On surkea, on ääneti? +Olenko taivaan rasittava rangaistus. +Olenko ruoska rautainen?" + +Kumartain harmajata päätään nöyrästi +Noin vanhus hälle vastasi: +"Kun lämpimästi loistaa kirkas aurinko, +On maakin lämmin, loistava, +Mut oi, jos pilvihin se peittää kasvonsa, +Murheesta maakin pilvittyy." +Sen lausuttuaan tyttärensä keksi hän. +Ihana impi joutunut +Jo oli äsken pariin toisten tyttöjen; +Nyt hänet vanhus havaitsi, +Ja ruhtinan ja vastauksensa, itsensä +Hän neiden nähden unhottaa, +Ja hänen kutristansa ruman seppeleen +Hän ehättääpi päästämään. + +Samassa Dmitri käsiänsä taputtain +Vallattomasti naurahtaa: +"Kas, veikko, puolustajatarta, jonka nyt +Tuo vanhus menee noutamaan." + +Sen virkkoi hän; ja Wolmar tuossa havaitsi +Tuon olkivyöhön puetun, +Ja kauheammasti nyt häneen vihastui +Kuin metsikössä äskettäin: +"Tuleppa tänne, olkineito," huusi hän, +"Ja joudu! morsiamen oon +Hupsulle orjallein, Ontreille, luvannut, +Ja hän on sinut saapa nyt." + +Ihana impi tuosta varsin hämmästyi +Ja ruhtinahan katsastaa. +Mut kenen näkee hän? Tuon silmän kiiltoa, +Tuon otsan muotoa ja nuo +Suloiset kasvot ennen hän jo nähnyt on; +Hän uneksitun sulhonsa +Nyt tunnistaa. Hän sama on, vaan lieto ei, +Ei lempeä, ei semmoinen +Kuin impi oli hänet nähnyt unissaan +Kuvastimena sielunsa. +Tok' oli pelko paennut, hän peljätä +Ei häntä voi, ei taivastaan; +Hän kyynelihin suloisiin voi sulaa vaan +Ja rakastaa ja kuuntua. +Ja pelvolla kuin pyhän kuvan etehen +Ois rukouksehen ruvennut +Hän ruhtinasta lähestyy ja polvillaan +Ristissä kädet rukoilee: +"Herrani, näe orjattares' kyyneleet, +Äl' onnettomaan vihastu! +Jos onni parempi ois hälle suotuna, +Ois hempumensa paremmat. +Mun seppeleeni, vyöni rumat on; +Kun noita tein, mä mietin noin: +Niin köyhänä ei olki kasvanut kuin mä, +Niin riemutonna heinä ei. +Sun tahdostasi, ruhtinas, mä kuitenkin +Pukuni muutan mielelläni, +Ja rinnaltani päästän karkeen ohdakkeen +Ja kätken sydämmeeni sen." + +Sen lausuttua seppeleensä karkean +Samassa päästään päästelee, +Ja irtauttaen olkiraipan vyöltänsä +Rukoilemahan rupee taas: +"Oi ruhtinain, vihas' heitä armosta +Vähäksi hetkiseksi vaan, +Ja suo mun nähdä lempeyden kasvosi +Ja kiittäin sua kuuntua!" + +Noin rukouksen lämpimällä hengellä +Hän armaansa oil kohdannut, +Ja viipyy polvillaan, ei suulla rukoillen, +Vaan rakkaudella silmänsä. + +Kas, rukoilijan silmässä jo kauvan on +Levännyt silmä Wolmarin; +Hän tahtoo puhua, vaan huokaus sydämmen +Puheensa onpi ainoa. +Ei kaunotarta moista ole nähnyt hän +Moskwaan, ei Wolgan varrella; +Ja syvään lumoukseen vajoo sielunsa +Ja valveilla hän uneksii. +Nyt läheneksen Dmitri voittoriemussaan +Ja hiljaa hiiskaa veljelleen: +"Sä orjattaren haukastani lupasit. +No, valittuni olkoon tuo." + +Nyt lupaustaan muisteleepi Wolmari +Ja herää heti unestaan; +Vivahtelevat silmänsä nyt oudosti, +Ja veri katoo kasvoiltaan. +Kovasti vihdoin tarttuu käteen veljensä +Ja lausuu: "valta sulia on, +Siis valitse, vaan orjatar sä valitse; +Tuo neitonen -- hän vapaa on. +Jok' enkeliksi onpi syntynynnä, hän +On vapaa synnyinhetkestään; +Nyt hälle vapauden annan, lahjaks ei, +Vaan julki vahvistukseksi." + +Ja orjatarta kohden taas hän käännäksen +Ja lausuu lempeästi noin: +"Nadeschda, nouse, vapaa oot, kuin lintu on, +Ei enään sulla herraa oo. +Mut kyyhky raukka, kaksi haukkaa jaloa +Nyt taistelevat sinusta; +Oi minne taidat siivilläsi lennellä +Ja missä turvaa etsiä?" + +Ihana impi nousee nyt ja suudellen +Puhujan kättä vastailee: +"Metsässä kenen luona kyyhky suojan sai, +Sen luona saanen minäkin, +Sun luokses', ruhtinas, mä riennän turvaton +Ja turvan tiedän löytäväin; +Mua pelastava onpi armo sydämmen +Haukasta sun ja veljesi." + +Äkisti punastuivat kasvot Wolmarin, +Ja vastaamatta viittasee +Hän veljelleen, ja kohta linnan huoneihin +He katosivat molemmat. +Mut taru kertoo Dmitrin vaiti kulkeneen +Isänsä linnan huoneissa, +Ja katsellehen muinais-aikain muistoja +Sydämmen sotaa sotien. +Kun iltaselle veljet oli istuneet +Sovussa sangen huonossa, +Oil Dmitri juro tyhjentänyt kolmasti +Champagneviini-maljansa. + +Hän ensimäisen maljan omistanut oil +Onnelliselle veljelleen, +Jok' oli omansa, kun äidin vallassa +Hän itse oli linnassaan, +Ja sitten maljan sille, jonka sydäntä +Ei kova onni murtaa voi, +Ja joka taitaa tahdollansa lujalla +Elonsa vaiheet vallita. + +Hän toiseks onneaan oil kiittänyt, kun oil +Hän vilpitön, ei petturi, +Ja maljan juonut sille, joka lupaustaan +Ei petä vaikka murtuisi. + +Ja kolmanneks hän oli noussut pöydästä +Ja maljallansa koskenut +Veljensä maljahan ja silloin lausunut: +"Sun muistoksesi maljan juon, +Sä Wolmar ruhtinas, sä, jonka käsistä +Oon orjatartain perivä." +Samana yönä majalla Miljutinin +Oil seisahtunut aseissaan +Ratsastaja, se oli Wolmar ruhtinan +Juur uskollisin palvelia. +Hän ratsunsa oil oven suuhun jättänyt +Ja käynyt sisään varoiten +Ja hetken päästä sieltä palautuen taas +Nadeschdan tuonut seurassaan, +Ja neiden satulansa eteen nostanut +Ja itse noussut siihen myös, +Ja kannustanut varsaansa ja ääneti +Pois paennunna niin kuin yö. + +Mut retket neiden, kodistaan noin kadonneen, +Ne oli kauvan peitetyt; +Ja rahvas oli vaiti taikka lauleli +Paosta kummallisesta. +Ja jos Miljutinia joskus tutkittiin, +Hän vaiti päätään puisti vaan +Ja kyynelsilmin katsahteli tielle päin, +Ilonsa kunne karkasi. + + + + +Neljäs laulu. + + Oon paljon kysellynnä, + Niin monta kysymystä + Oon tehnyt kuin on kesän + Ja talven hetkee siitä + Kun sain sun viimein nähdä. + + +Kaukaisen Kaaman maille +Hovien turhuudesta +Oil leski ruhtinatar, +Onnensa hylkäämänä, +Paennut; virran viereen, +Sen niinipuiden suojaan +Asunnon asettanut. +Tytärtä nuorta kolme +Oil hänen ilonansa. + +Tuon asunnon kuu valais' +Ehtoona muutamana, +Sen metsistöissä tuulet +Keväiset kisailivat +Somilla varjosilla. + +Samoissa varjosissa, +Tuulissa lauhkeissa, +Tuuheissa metsistöissä +Ihana impi istui +Ja nuori mies, hiljaa +Puhellen pitkin iltaa. + +Syleillen, suudellen he +Puhuvat kauvan vielä. +Kuin pilvet taivahalla +Sinertävällä syntyy +Välistä ruskeiksi. +Välistä valkoisiksi, +Välistä synkeiksi, +Niin sanat myöskin syntyi +Nyt heidän rakkautensa +Taivaalla siintävällä. + +Ja nuori mies hän lausui: +"Oon paljon kysellynnä, +Niin monta kysymystä +Oon tehnyt kuin on talven +Ja kesän hetkee siitä +Kun sain sun viimein nähdä; +Ja kummun päällä kuu on +Jo noussut taivahalle, +Ja ilta kiiruhtaapi, +Ja vielä kyseleisin." + +Hymyillen virkkoi neiti: +"Oon paljon vastaellut, +Niin monasti sen tehnyt +Kuin ruhtinani armo +On mulle ilon suonut. +Mä miten täällä olen +Salattu, suojeltuna +Elellyt onnellisna, +Sisarten siskosena, +Ja äidin tyttärenä, +Oon kaikki vastaellut, +Ja vielä vastaileisin." + +Nuor' ruhtinas nyt lausui: +"On tässä ystäväni +Kodissa tyvenessä +Käsillä hellimmillä +Hoidettu kukkaseni, +Ja hänen kukkasieluns' +On kauniiks kasvatettu: +Myös paljon tietämähän +Hän onpi oppinunna, +Tok' ei hän tiedä mistä +Mun onnein syntyy silloin +Kun hälle suuta annan." + +Ihana impi lausui: +"Nyt on mun ruhtinani +Kuin merta kulkevainen, +Jok' ei voi maata nähdä, +Vaan kukkatuoksun tuntee, +Ja ihmeksii ja etsii +Ja luulee kukka-aarteen +Povellaan kätkevänsä. +Oi ruhtinas, se onni +Suloinen, jonka tunnet +Minua suudellessas, +Se vaan mun onnen onpi +Sua kohden tuoksuava." + +Mut Wolmar hymyellen +Nyt vastasi: "sä vasta +Oot onnellinen, koska +Sun onnesi on omas. +Kun merimiesi raukka +Mä kukkarannaltani +Oon poissa, riemu silloin +Ei loista silmissäni; +Maa onpi autiona +Ja taivas tähdetönnä +Ja murhe mielessäni +Ja kaiho katkerainen. +Nadeschda puhuu totta, +Mun riemuin on vaan laina +Häneltä ainoalta." + +Hän neiden käden otti +Ja lausui hymyellen: +"Nyt riemuni mä tunnen, +Mik' on Nadeschdan riemu?" + +"Mun lempeni se onpi +Mun riemuni, ei sammu +Se niin kuin ruhtinoiden." + +"Sun lempesi se onpi +Sun riemusi, siis mulle +Nyt lausu mik' on lempi?" + +Hymyillen neiti siihen +Nyt vastaa: "ruhtinani +Ei tiedä sitä, kysyy: +Oi tietäisinkö itse! +Sen tiedän että muinoin +Ajassa lapsuuteni +Mun mielein oli aina +Kuin lumi vuoriloilla +Välissä maan ja taivaan, +Niin ratki rauhallinen, +Niin suojeltu, niin valkee, +Mut niinpä kylmä myöskin. +Vaan aurinko tuo armas, +Suloisen silmän säteet +Kun siihen sattui käymään. +Se aatoksiin ja tuntoin +Virroiksi suli silloin, +Vapaaksi päästen juoksi +Aloja, hälle ennen +Juur tuntemattomia, +Se lämpeni ja syntyi +Kuvastimeksi, josta +Sininen taivas loisti, +Ja maakin kukkinensa, +Ja jonka syvyytehen +Tuo sulo silmä kätkiin." + +"Ja kenen, lausu neiti, +Tuo sulo silmä oli?" + +Ei neiti vastannunna, +Hän päänsä loistavaisen +Vain painoi kepeästi +Olalle ruhtinansa. +Samassa tuulen henki +Lehahti lehdikossa, +Vavahtelivat lehdet, +Vavahtelivat varjot, +Ja neiden kiharoissa +Kuun loiste leimahteli. + +Ja äänettömän hetken +Perästä taasen nosti +Ihana impi päänsä +Ja lausui: "kysellynnä +On paljon ruhtinani, +Mä kysyisin vaan yhtä, +Anoen vastausta: +Jo kahdesti oon nähnyt +Mä lehdon lehdistyvän +Ja kuivettuvan jälleen +Ja kahdesti vaan täällä +On ruhtinani käynyt. +Ja kuitenkin hän sanoo +Ilonsa, ainoansa +Tääll' olevan, no miksi +Hän tuleepi niin harvoin?" + +Vavahti lehdon varjo +Ja ehkä sydämmenkin +Otsalla ruhtinan nyt; +Hän vastaukseks virkkoi: +"Nadeschda, vangittuna +Minua pidättävät +Nuo keisarkaupunkimme +Ilot ja huvitukset, +Ja sankarmaineen pyyntö." + +Ihana impi lausui: +"Oon kahdesti vain nähnyt +Mä lehdon lehdistyvän +Ja kuivettuvan jälleen, +Ja kahdesti jo täällä +On ruhtinani käynyt. +Kun keisarkaupunkimme +Ilot ja huvit, häntä +Noin pidättävät, miksi +Hän tuleepi niin usein?" + +Hymyillen, huokaellen +Nyt nuori ruhtinas noin +Saneli: "neitiseni, +Oi kuinka mielelläni +Mä viipyisin sun luonas +Mun kaiken ikän täällä, +Ja etsisin sun kanssas +Asunnon yksinäisen, +Kuin lintupari etsii +Kotoa lemmellensä. +Mut oi; sun tykönäsi +Mä salaa vaan saan olla. +Kaks pimeätä valtaa +Vihaavat onneani, +Mun veljeni on toinen +Ja toinen äiti onpi." + +"Nimitti ruhtinani +Veljensä, vastustaako +Hän veljen menestystä?" + +"Sä muistat, neiti, muistat +Suloisen ensikerran +Kun näimme toisiamme, +Ja sydämmemme yhtyi. +Hän oli silloin läsnä +Mun veljeni ja koska +Hän sinut keksi, syttyi +Poveensa himo hurja. +Siit' asti niinkuin haahmo +Hän kulkee rauhatonna +Kylästä kylään etsein +Sinua ainoata. +Nadeschda, jospa löytää +Sun piilosi hän voisi, +Ei ruhtinasi, eikä +Maailman kaiket vallat, +Ei tuonela, ei taivas +Olisi voimallinen +Sua hänen käsistänsä +Pelastamahan koskaan." + +"Nimitti ruhtinani +Emonsa, eikö hällä +Sydäntä äidin ole?" + +"Nadeschda, kylmä, kova +Ja ylpeä ja tyly, +Mun oma äitin onpi, +Natalia Feodorowna +Ei miksikään hän arvaa +Sydämmen sykkiväisen +Iloja hellimpiä; +Mut armo esivallan, +Ja suurten sukuin loiste, +Ja orjajoukkoin paljous +Ja kunniatähdet, niitä +Hän arvossa vaan pitää. +Ei, neiti, kauneuttas +Hän katselisi, eikä +Sun silmäs kirkkautta, +Ei sielus suloutta, +Jok' ilmestyy ja liikkuu +Sun kasvoillasi varjoin +Ja valoin muutellessa; +Poloisen orjattaren +Hän sinussa vaan näkis +Ja jos mun rakkauten +Hän tietäisi, niin sinut +Pois ryöstäisi hän multa, +Jos sydämmestäin myötään +Hän kappaleenkin veisi." +Hän niinkuin pelvon alla +Syleili neitoansa +Ja neiti kallistihin +Myös vasten kainalota +Syleilijän ja hiljaa +Noin lausui huokaellen: +"Oi lapsuuteni muistot, +Suloiset ilot kaiket, +Oi aurinko, sä armas, +Taivaalla siintävällä +Kirkkaine päivinesi, +Sä maa sun kukkinesi +Ja lähteet, vedet, virrat, +Te kaikki ystäväni! +Oi, josp' en milloinkana +Mä teitä oisi nähnyt! +Oi, jospa kasvanunna +Mä oisin niinkuin vanki +Komeissa kartanoissa +Ja lamppuin loistot oisin +Vaan nähnyt, kirkkaudessa. +Juvelien ja kullan +Isosti ylpeillynnä; -- +Sukua suurta silloin +Kuin Wolmari mä oisin, +Mä oisin ruhtinatar +Ja rakastaakin saisin +Mun rakastettuani, +Ja hän myös antaa saisi +Minulle rakkautensa." + +Noin lausui neiti, sammui +Äänensä huulillensa +Punertaville, vaiti +Oil ruhtinaskin, eikä +Nyt heidän rakkautensa +Taivaalla syntynynnä +Puheiden pilvet enään, +Ja selkeä ja tyyni +Oil ihanainen ilta. + + + + +Viides laulu. + + Jo monet vuodet hän + Vakaasta kansastaan on poissa ollut, + Nyt niin kuin viljavuos' + Hän siunauksen kantaa seudullemme. + + +Jo oli vuotta kaks +Miljutin majassansa yksin ollut. +Nyt aamupuhteella +Hän meni kesä-ilmaa henkimähän. +Pihalla pihlaja +Kukoisti, vanhus levähti sen alla +Nyt aivan yksinään, +Kun oil Nadeschda kadonnut; ei ollut +Ukolla seurana +Kuin varpunen ja parvi mehiläisten. + +Nyt saapui ystävä +Ja tervehteli vanhusta ja virkkoi: +"Miljutin, riemuitse, +Suloisen sanoman mä sulle saatan." +Ja ylös katsoen +Ojensi vanhus vieraallensa kättään: +"Sanoman minkä tuot? +Suloisen rauhan onko maamme saanut, +Ja Herra armossaan +Taas keisarinnallemme voiton suonut?" + +Noin vieras vastasi: +"Likempi meitä, veljeni, on riemu; +Tän' yönä saapunut +Hoviinsa onpi meidän ruhtinamme. +Jo monet vuodet hän +Vakaasta kansastaan on poissa ollut, +Nyt niinkuin viljavuos' +Hän siunauksen kantaa seudullemme. +Ei tänään linnasta +Saa köyhä palautua avutonna; +Niin on hän säätänyt +Ja lahjoja hän jakaa runsahasti." + +Miljutin huokaili +Ja lausui: "mistä armo rahtinamme? +Jokohan silmänsä +Lie nähnyt jonkun noiden kauneutta? +Oi, tänä iltana +Sä nukut, veljein, uniin kultaisihin, +Kun heräät huomenna +Tytärtäs ainoata huudat turhaan." + +Sen sai hän sanoneeks, +Ja kyynel vielä valui kasvoiltansa, +Kun sanansaattaja +Runsailla antimilla siihen saapui. +Ne ukon eteen toi +Ja lausui noin: "Miljutin, terve sulle! +Ja terve, terve myös +Sun tuleville riemupäivillesi! +Näin lausuu ruhtinas: +Miljutin kansan vanhin täällä on, +Siis vanhuutensa on +Oleva kirkas kuin on kesä-ilta." +Ei vanhus vastannut, +Vaan mättähältä nousten kätehensä +Hän otti sauvansa +Ja läksi linnaa kohden astumahan. + +Isossa linnassaan +Hyvillä mielin Wolmari nyt liikkui. +Puheella hellällä +Hän tutkisteli vanhaa palveljaansa: +"Wladimir, harmaapää +Jo ammoin lapsuudessani sä olit. +Sanoppa, kauvanko +Taloa ruhtinas oot palvellunna?" + +Pitäen parrastaan +Kädellään kotvan äijä arveskeli, +Ja päätä harmaata +Hän puisteli ja sanoiks viimein virkkoi: +"En tiedä, ruhtinas, +Mä kuinka kauvan! huoli ajan mittaa. +Ei lue aikaa hän, +Jonk' elo ollut on kuin kevätpäivä. +Mä olin lapsena, +Sukunne korkea kun minut otti, +Ja nuorukaisena +Isänne ensi-askeleita johdin." + +Armolla ruhtinas +Nyt katsahteli vanhusta ja lausui: +"Wladimir, linnastain +Jo huomenna mun täytyy lähteäni, +Ettei mun onneain +Kamala silmä täällä nähdä saisi. +Mut täällä tuleepi +Sun elää, vallita mun puolestani. +Ja käskys kuultava +On linnassa, kuin omani se oisi. +Yks' on vaan, jota sun +Totella täytyy täällä vakavasti, +Niin salaa kuitenkin +Ettei sit' aavistaakaan kenkään voine, +Hän, tuttu sulle vaan +Ja sulta nähty, onpi kutsuttava +Kylässä lapsekses, +Mut onpi tok' sun valtiattaresi. +Wladimir uskottu, +Nyt vastaa mulle, ymmärtänyt ootko, +Ja mennen taidanko +Mä luottaa että tahtoin tapahtuupi?" + +Hymyili vanhus nyt +Ja herraansa loi rakkaan silmäyksen, +Ja vasten rintoaan +Hän painoi kätensä ja sitten lausui: +"Oi ruhtinas, jo on +Tavoille uusille Wladimir vanha, +Hän tottelemahan +On tottunut ja muuta ej hän taida." + +Sen sanottuaan pois +Hän ruhtinansa käskystä nyt läksi +Ja Wolmar yksinään +Jäi saliin hiljaisine onninensa. + +Hän hetken viipynyt +Oil vaan, kun oven aukasi Miljutin +Ja astui rohkeena +Sisähän vartioilta vastustettu. +Kun silmä ruhtinaan +Hänehen sattui, vasta silloin ukko +Pysäytyi ääneti +Ja kunnioittamalla polviansa. +Hän syvään notkisti +Ja päänsä painoi lattiahan saakka. + +Vihastus Wolmarin +Samassa hänen kasvoiltansa katois +Ja kohta orjalleen +Hän ystävällisesti kättä antoi: +"Miljutin," virkkoi hän. +"Noin miksi luokseni sä töytäät? nouse! +Mik' onpi pyyntösi? +Ei täältä kenkään huolineen nyt käänny." + +Mut vanhus huokaili: +"Oi herra, halvan valitus on halpa; +Minulla leivo oil, +Sen multa haukkasi on ryöstänynnä." + +Armossa ruhtinas +Hymyili: "helppo lievittää on huoles; +Mä laulurastahan +Sun leivostasi tahdon sulle antaa." + +Mut vanhus huokaili: +"Oi herra, halvan valitus on halpa; +Ei hänen huoliaan +Paranna lintusien sulo laulut. +Minulle vienoinen +Jalava-puusta oli pyhä kuva, +Mun parhain tavarain; +Sen ryösti multa rosvo linnastasi." + +Armossa ruhtinas +Hymyili: "helppo lievittää on huoles; +Kuvani kultaisen +Puu-kuvastasi sinulle mä annan." + +Mut vanhus huokaili: +"Oi herra, halvan valitus on halpa; +Ei kostu kuitenkaan +Surunsa kultaisilla antimilla. +Minulla tytär oil, +Hän oli leivoni ja pyhä kuvain. +Olipa orjatar, +Ja valtasi, se hänet multa ryösti." + +Ja ylös ruhtinas +Punastuneilla kasvoilla nyt katsoi: +"Miljutin," lausui hän, +"Ei täältä huolineen nyt kenkään käänny." + +Huulilta ruhtinan +Nyt huokaus, ääni, sana, nimi lenti, +Ja kas kun aukesi +Samassa ovi huoneen komeimman, +Ja kauniimpana vaan +Valossa onnen päivän valennehen +Kuin ruskopilvi nyt +Edessä vanhuksen Nadeschda seisoi. + +Hymyillen armossaan +Kätehen otti ruhtinas Nadeschdan +Ja ihanattaren +Hän kummastuneen ukon tykö saatti; +"Miljutin, orjani +Sä uskottu, mä laulurastaan sulle +Leivostas tarjosin, +Ja kuvan kultaisen puu-kuvastasi! +Mun lahjain hylkäsit, +Tytärtäs, orjatarta, ikävöit sä; +Kas ruhtinattaren +Sinulle orjattarestasi annan." + +Nyt kyynel kirkkahin +Sulosti loisti kasvoilla Nadeschdan +Ja äänetönnä vaan +Hymyillen suuteli hän vanhan otsaa. + + + + +Kuudes laulu. + + Oi jospa semmoiseks mua synnytit + Ett' ois tuo tähtein kirkkaus, jota sä + Nyt äsken ihmettelit, mun mieltäin myös + Hyvittänyt! Mä oisin ne miekallain, + Kuin lapsi, mieltynyt ilokaluihin, + Iloisna poimeskellut, ja henkeni + Lapsellisessa leikissä heittänyt. + + +Mut linnassansa varrella Wolga-joen, +Salissa marmorisessa, kuuluisan +Sukunsa kuvain keskessä yksinään +Natalia Feodorowna nyt oleksi. +Juur tässä, näiden toistajain seurassa, +Hän päättänyt oil ruhtinas Dmitrin nyt, -- +Isäinsa koissa kauvan jo kaivatun, -- +Eteensä laskea. Kuni juhlaksi +Nyt oli sali laitettu, poistetut +Kuvilta kaikki purppura-peittehet, +Ja pöydän päähän, vierehen äitinsä, +Komea istuin pojalle pantu oil. + +Odotti äiti ylpeä, kello löi, +Ja saliin astui Dmitri, ei pukunsa +Korea ollut, ei edes siistetty, +Mut tavallinen vaan, jokapäiväinen, +Ja arka silmänsä oil, mutta röyhkeenä +Luo äidin astui hän kuni synkkä yö. + +Nyt ruhtinatar hetkeksi synkeytyi +Ikään kuin synkeydestä poikansa, +Mut hyvän mielen sai heti kuitenkin +Ja häntä kohtaan kätensä jalosti +Ojenti, otti askeleen eteenpäin +Ja häntä kerran suuteli poskelle. +"Nyt terve tultuasi, mun Dmitrini! +Jaloa poikaani minä, ylpeillen, +Taas suvun suuren keskellä nähdä saan +Ei nuorukaisna kokematonna, vaan +Jo koiteltuna, ehkäpä valmiina +Isäinsä suurta mainetta lisäämään. +Sä, oot jo kauvan koistasi ollut pois, +Mut kussa, missä töissä ja toimiss', et +Julkaissut ole, enkä mä kysynyt; +Se onpi ollut myös oma tahtoni. +Omalle jaloudellehen, huolelleen +Mä olen jalon poikani heittänyt, +Vaan sentään mulla oikeus yksi on, +Mik' äidille on kallihin kaikista, +Se että toivoo parhainta lapsestaan. +Ja nyt mä kysyn sulta -- tok enpä mä, +Mut mykät kuvat nuo minun kauttani -- +Mit' olet kokenut, mihin kunniaan +On urhoollinen mielesi pyrkinyt?" + +Se oli ruhtinattaren tervehdys, +Hän istui, käski poikansa istumaan. +Nyt kului hetki ääneti, hengeti, +Ja Dmitrin huulet vastaukseksi ei, +Vaan outoiseksi nauruksi liikkuivat, +Ja taasen jalo äitinsä virkkoi noin: +"Ei julki huoli Dmitrini vastata, +Niin kuin nuo kuvat kysyvät, samoin myös +Hän vaiti tahtoo heille nyt vastata; +No olkoon niin! mun ylpeä riemuni +On siinä että vastuuta saamatta +Mä itse kyllä huoleton olla voin. -- +Kas kuvaa vaimon tuon, jalo poikani, +Kas mustan silmänsä tulenleimua, +Ja otsan kupua tukan varjossa! +Hän juuri äitisi esi-äiti oil, +Suvusta ruhtinain, sekä syntynyt +Vuorilla Grusian liki tähtiä. +Hänellä poika oil. Tämä aikaiseen, +Samoin kuin säkin, koistansa läksi pois, +Samoin kuin säkin, vuosia viipyi hän, +Ja yksin linnassaan eli äitinsä. +Niin tuli kerran tuttava hänen luo, +Ei nähty kaukaan, kreivitär syntyään +Vaan halvempahan sukuhun naituna. +Hyvästi kohdeltiin hänet kuitenkin. +Puhetta ystävyydessä pantihin, +Ja viimein vieras tutkien kysyi noin: +"On sulla poika, onko hän viettänyt +Ilokses nuoruutensa, ja missä hän +Nyt on ja mitä töitä hän toimittaa, +Hän onko rauhan teillä vaan sodanko?" +Sun esi-äitis vastasi hymyillen: +En vuoteen kahteen hänt' ole nähnyt mä, +Halunsa syttyi, kotinsa ahdistui, +Hän perintönsä otti ja maailmaan +Hän läksi kokemaan, mutta kussa nyt +Ja kuinka kulkenee -- sit' en tiedä mä. +Mut vieras kummeksi sekä virkkoi noin: +Nyt pistät pilkkaa taikkapa uneksit: +Oi säkö, äiti hellä ja lempeä, +Noin saatat heittää ainoan poikasi? +Ei totta. -- Noin hän lauseli vieras: vaan +Nyt ruhtinatar nous' jaloudessaan, +Ja vieraallensa oikasi kätensä, +Ja lausui nämät kallihit lausehet: +"Huoleton ole, ystävä, äitinsä +Juur yhden tietää, muusta ei huoli hän, +Hän tietää, että missäkin poikansa +Vaeltanee niin on veri isäinsä +Kuin kulta-suoni sykkinä syömmessään. +Sun esi-äitis aatteli, Dmitri, näin, +Ja hänen luontons' olen mä perinnyt." + +Hän päätti puheensa, mutta Dmitri nyt +Hänehen katsoin lauseli ylpeesti: +"Täss' olen, äiti, päätäpä itse sä, +Iloksesiko lienen vai huolekses; +En ulkokultaisuutta mä kärsi: oon +Sisältä kuin näyn ulkoa olevan." + +Mut äidin hellä, tutkiva silmä oil +Nyt pojan silmään tarkasti tarttunut, +Ja kuviin nyt hän katseli uudestaan +Ja yhtä kohden oikasi kätensä +Ja lausui: "koska tuo jalo tähdikäs +Palautui ensimäisiltä retkiltään, +Niin hänen tulleen köyhänä kerrotaan +Ja ilman ulkoloistetta niinkuin sä. +Isänsä kaatunut oli Pietarin +Ja Ruotsin kuninkaan sodan melskeissä, +Ja äsken ryöstetyn hovin huoneissa +Asusti yksin leskenä äitinsä. +Pultaavan tanner tiukkui nyt verestä, +Ja voitonriemu räikyi jo, silloin juur +Palautui hänen kaivattu poikansa, +Vaan yksinään ja vaalea kasvoiltaan. +Emonsa, vaikk' oil turvansa pannut hän +Hänehen, hänt' ei kaukahan nähnytkään, +Ei mitään virkkanunna, mut huolehti, +Noin alastonna kun tuli kotihin +Hän alastomaan. Päivä jo päättyi yks +Ja toinen koitti, silloinpa kuuluupi +Iloinen huuto vuorilta, laaksoista: +Nyt tsaari, tsaari tuossa on tulossa. +Ei linnan haltiatar nyt rohjennut +Samoin kuin muinoin onnensa päivinä +Rukoilla tsaarin armoa saadakseen +Hänt' emäntänä palvella hetken vaan. +Arasti piili hän sivu-huoneesen, +Ja ikkunasta katsoen tielle päin +Hän halasi vaan siunaten silmäillä +Venäjän isää, kulkevaa ohitse. +Jo joutuu voiton sankari, vaahdessa +Hevoset kuohuvat, jyryväisissä +Vaunuissa seuraa joukko, se, lähestyy +Ja kiiltää; katooko? -- Eipä tottakaan! +Se linnan pihaan, Dmitrini, seisahtuu. +Suloinen hämmästys, mutta särkevä, +Löi linnan haltiattaren sydäntä. +Iloisna tok' hän ylhäistä vierastaan +Ehätteleepi vastahan ottamaan +Ja kiirein joutuu hän heti porstuaan. +Kas, tuossa tsaari on jaloudessaan! +Kas, minkä äiti nyt näki! Poikaansa +Hän näki kuinka tsaari nyt syleili +Ja häntä suulle, otsalle suuteli. +Tuo poika, Dmitrini, joka halpana +Palautui äitinsä tykö, niin kuin sä, +Parempi oil hän kuin näkyi olevan; +Monissa tappeluissa hän jalosti +Oil sotinut, ja urhoollisuutensa, +Pultaavan voiton myös oli päättänyt; +Hän oli haavoitettuna, rakkahin +Hän oli tsaarin mies, oli kenraali." + +Noin kertoi hän, ja lempeä loisto jo +Valaisi hänen ylpeitä kasvojaan, +Mut Dmitri, istuin kylmänä, jäykkänä +Nyt muuttui oudosti sekä virkkoi noin: +"Mun äitini, jo herkeä luomasta +Minuhun toivon-autuas silmäsi, +Jok' ennustaapi tsaarien armoa +Minuhun kätkettyä, sun kalveaan +Ja rajuisaan ja riettaasen poikaasi. +Iloksesi en tullut; mit' iloksi +Sä arvaat, sit' en saanut, en etsinyt, +Omaksi iloksein olen tullut vaan, +Vaikk' on se maksettava sun murheellas." +Hän vaikeni, mut kohta hän lausui taas: +"Oi jospa semmoiseks mua synnytit +Ett' ois tuo tähtein kirkkaus, jota sä +Nyt äsken ihmettelit, mun mieltäin myös +Hyvittänyt! Mä oisin ne miekallani, +Kuin lapsi, mieltynyt ilokaluihin, +Iloisna poimeskellut, ja henkeni +Lapsellisessa leikissä heittänyt. +Mut toiset tähdet Dmitrilles loistivat; +Kaks hurmaavaista tähteä, tuikkavaa, +Ne ovat polttaneet hänen sydäntään +Ja veren siitä juonehet; rakkaus +On toinen, toinen kostoksi mainitaan." + +Hiin ootti vastausta, mut ääneti +Kun ruhtinatar istui, hän virkkoi taas -- +Nyt oli äänensä kuni aallon on, +Kun myrskyssä se luotoja vastaan lyö +Ja särkeytyy ja haikeesti huokailee: -- +"Jo lasna olin kamala poikasi, +Mun veljeni, hän vaan oli suosittu. +Hän valkeudessa valkeni, itse mä +Pimenin, mut mä peittelin pimeytein. +Kun perintömme saatihin, linnaansa +Omahan onnellisna mun veljeni +Vaelti, häntä vieraana seuraisin: +Nyt loisti munkin onneni, mutta sen +Hän multa ryösti, hän, jolla kaikki oil. +Se silloin syttyi toinen mun tähteni, +Minua kosto houkutti, matkani +Se valais surkean monet vuodet, nyt +Se loistollaan mun saattoi sun luoksesi. +Oi äitini, tuo rehtevä poikanne, +Tuo aina suositeltu ja rakkahin, +Kanss' orjattaren sukuas lisää hän, +Hän halvan orjan tyttären nainut on." + +Nyt äkin syttyin, sammuen vaaleus +Vavahti ruhtinattaren kasvoilla, +Kuin ukon nuolen kauhea heijastus, +Ja hän nyt huoltaan hilliten virkkoi noin: +"Oi Dmitrini, sun kostolles virvoitus +Jos on sun veljes onnettomuudesta, +Huoleton ole, loppuva onnens' on. +Hän joka Venäjätä nyt vallitsee, +Hän äidin huolet helposti ymmärtää. +Hän rukoukseni kuuleva totta on, +Ja sukuamme jaloa varmaankin +Sekaannuksesta halvasta suojelee. +Huoleton ole, mull' oli poikaa kaks. +Nyt vaan on yks, en toista ma kysele; +Huoleton ole, onneton poikani, +Sua toinen tähtes saatti nyt perille." + +Noin lausui hän ja viipyvi; kyynele +Pidetty puhkesi hänen silmistään, +Ja kädestä nyt ottaen poikaansa +Rukoilevaisen muodolla lausui taas: +"Nyt olet, Dmitri, ainoa poikani, +Sä vaikka olet riemuton, kamala, +Sinuhun turvautuu jalo sukumme, +Et tuskautua saa, etkä hukkua. +Siis mulle toinen tähtesi virka nyt, +Nimitä rakkautesi, totta ei +Lie Venäässä niin kaunista, rikasta +Jaloa neittä, joka ei mielellään +Emosi poikaa ottaisi miehekseen. +On itse tsaaritar sua auttava +Ja suojeleva rohkeeta pyyntöäs, +Nimitä vaan ken on sinun armaasi." + +Hän päätti lauseen. Dmitri nyt, kätensä +Rukoilevaisen äitinsä kädestä +Vetäsi eikä peittänyt lempeään: +"Emoni," virkkoi, "ei ole Dmitrisi +Sun tuskautuva, eik' ole hukkuva +Jos rajun rintansa tykö tuoda voit +Sä orjattaren, veljensä toverin." + +Mut ruhtinatar horjuen nousi nyt, +Ja ylpeästi, ääneti verkalleen +Hän läksi astumaan jalon, kuuluisan +Sukunsa juhlahuoneesta kirkkaasta; +Ja palvelija, ylpeän käskystä, +Nyt lähestyi ja ääneti laski hän +Kuville jälleen purppura-peittehet, +Ja yksin Dmitri jäi, pyhät isänsä +Ei enää luoneet hänehen silmiään. + + + + +Seitsemäs laulu. + + Ja kauvan vaiti oli molemmat. + Laskeusi ottomanilleen Potemkin. + Käteensä antoi päänsä painua + Ja Wolmar äänetönnä ootti vaan. + + +"Kenralmajor Kutusow, kun hän saapuu, +Hän kabinettiini on laskettava, +Mut kaikki muut, Markow, kasakka Platow +Ja Wolmar Paulowitsch, ne saavat oottaa." +Noin puhuen Potemkin heittihen +Tilalle purppuraisen ottomanin, +Ja adjutantti hänen käskyänsä +Kumartain kuunteli ja läksi pois. + +Mut otsaa ruhtinaan nyt pilvi peitti, +Tylyltä, väsyneeltä näytti silmät, +Ja joskus kätehensä kauniisen +Hän otti maljan ruusu-viiniä +Ja huulilleen vei vaan sen tuoksua. + +Lyhyen hetken kuluttua taasen +Ovea aukaistihin ja Kutusow +Sisähän astui. -- Liikahtamatta +Potemkin istui, silmäluomilleen +Kätensä nosti, tarkoin vierastaan +Vaan katseli, ja hiukan nyykähyttäin +Päätänsä puhui noilla lauseilla: +"Teit' olen, kenraali, nyt käskenyt, +Te tiedätte mintähden. Mielellä +Pahalla jalo keisarinnamme +Paraatia nyt äsken katseli: +Tavaton tyhmyys ruumiin käytöksessä, +Kepeempi keksiä kuin kertoa, +Sanalla sanoin -- huolimattomuus +Ja vallattomuus sorti rivimme: +Mit' olen kuristanne aatteleva?" + +Hän vaikeni, ja vaiti oli myöskin +Kenraali nuori, kasvoillensa vaan +Nous veri, jok' oil rannat Kagulin +Ja Saborin ja Largan punannunna; +Sen keksi ruhtinas ja virkkoi taas: +"Mun helppoon moitteeseni ette suostu, +Ehk' ette ole mitään vikaa nähnyt? +No, mitä krenatööri viittasi +Hyvälle rivikumppalillensa? +Ra'otta tapahtuiko käännökset, +Komentajien silmät päällikköhön +Oliko siirrettynä, kuka taakseen +Katsasteli, ja kenen koukkaluuta +Perästään veti seitsemäs rykmentti, +Kun oil jo seisahtunut? Paljo ois +Vikoja vielä mainittavia. +Selittäkääpä nyt, kenraal Kutusow, +Tavattomuuden tämän mik' on syy?" + +Nyt ylpeästi katsoi ruhtinas; +Kenraali nuori, päätään nöyrimmästi +Kumartain, vastas: "Teidän korkeutenne, +Vast' ovat Turkin maalta palanneet +Useimmat näistä sotamiehistä, +Ja toiset ovat vasta-alkavia +Sodassa kaatuneiden sijaan saadut. +Viel' ovat nuoret osaamattomat, +Ja vanhemmat on sodan, vaivain, marssein +Pulassa ehkä unhottanehet +Äkseerauksen tarkan monet mutkat." + +Noin lausui hän, mut istuimeltaan nousi, +Nyt kiivastunut ruhtinas ja virkkoi: +"Ivan Ilarianowitsch, sä ellös +Nimitä noita syitä, syy on siihen +Syvempi; itsevallituksen henki +Nyt tarttuu kansoihin, ja mistä, se +On kotoisin, se kyllä tuttu on. +Genevess' syntynehet hullut neuvot +Euroopan muita maita ovat pahoin +Jo hurmanneet ja myrkkynsä myös tänne +Levittänehet. Halautuupi tunto +Totella korkeampaa sääntöä, +Ja halu vihaisempaa palvella. +Puheita kuuluu ihmis-arvosta, +Jok' oisi muka muu kuin ihmis-nöyryys +Totella esivallan käskyjä. -- +Jokainen pyytää olla keskuksena, +Jonk' ympärillä kansain onni pyörii. +Tunnustakaa, kenraali, ootte nuori -- +Vilahti suulla ruhtinaan nyt nauru -- +Tunnustakaapa, ettekö, myös tekin, +Isoksi, mainioksi itseänne, +Arvannut ole joskus, ettekö +Te uneksinut kuink' on Venään maa +Oleva vallassanne vielä kerran? +Mink' arvoinen on pätöinen paraati +Ja halpa äkseeraus sille, joka +Jaloista voitoista noin uneksii!" + +Puheensa loppui. Nuori sankari +Syvästi koskettuna siihen virkkoi: +"Parempi korkeutta, ruhtinain, +On mulle maamme eestä taistella, +Sen onnen sain, en muuta pyytänyt. +Unistain -- olen uneksinut mäkin -- +Oil kauniin Venäjälle uhrata +Min siltä sain, mun vakaan sydämmeni." + +Ei puhua hän enää saanut: häntä +Kohotetulla sormellansa esti +Nyt ruhtinas ja itse lausui noin: +"Pitääpi teidän päiväkaudet nyt +Äkseeruutella miehiänne, kunnes +Vanhoista haihtuu muisto Turkin maan +Ja nuoret kaikki temput oppivat. +Kutusow, työnne ovat muistettavat, +Mut järjestys ja kovuus tarpeen on; +Ei soturi saa muuta muistella +Kuin mitä hälle pannaan tehtäväksi. +Hyvästi jääkää, kenraalini, mua kutsuu +Asia tärkeä, mut ikävä +Ja ajan rientoin kanssa yhdistetty." + +Sen lausui hän. Kenraali läksi pois, +Ja esihuoneesen Potemkin astui. +Ko'ossa oven suussa seisoivat +Pelvossa, toivoss' siellä vihaisemmat +Ja alhaisemmat upseerit; ja heitä +Nyt ylpeästi jalo ruhtinas +Lähestyi, seisahtui ja hetken heitä +Sanaakaan virkkamatta katsahteli +Ja viimein lausui tuimat lausehet: +"Te herrat evestit, te neljännestä +Ja viidennestä, seitsemännestä +Rykmentistä, te muutkin upseerit, +Ja Platow, te, Markow, te, kai te kaikki +Olette menettäneet miekkanne +Nyt tänään. -- Ei, ei huoli vastata, +Ei lainkaan puolustella! Keisarinnan +Ylhäinen nimipäivä armoa +Nyt suopi vaan. -- +Ajoissa millisissä elämme? +Vertaisenansa päällikkö nyt pitää +Halvinta miestä, jok' on tapellut +Sodassa joskus hänen rinnallansa, +Ja häntä hyväilee ja säästelee, +Helposti kohtelee ja vaatiipi +Myös helppoutta kohti itseään. +Oletteko, Markow, te, ohjesäännön +Mukahan vailla yhtä nappia? +Ja Platow, kunnian tähti kaulassanne -- +Jos enemmin se paljastua saisi. +Liianko paljo muista eroisitte? +Tavattomuutta voi! Jos pölkyistä +Tekisi soturia, totta ne +Paremmat aina olisivat noita, +Jotk' eivät konsanaan voi totella. +Te nauratte? Ei sovi ilkkua. +Te Kulnew, riemusilmä, mikä on +Ilonne syy? Se ehkä, että äsken +Kasakoillanne rahvaan karkoititte +Paraadista? Oi maa, oi Venäjä! +Oil voimas jänsi vahva järjestys +Ja poikais itsekieltämisen into; +Ei saa se jänsi koskaan lauhtua. -- +Te Wolmar Paulovitsch, te jäätte tänne, +Minua seuraatte. Mä sanon vielä: +Nyt keisarinnan nimipäivä armon +On teille muille antava." + + Kun sai +Sen lausuneeksi, jälleen kabinettiin +Potemkin meni, nuori ruhtinas +Jälestä astui aivan äänetönnä. + +Ja kauvan vaiti oli molemmat, +Laskeusi ottomanilleen Potemkin, +Käteensä antoi päänsä painua, +Ja Wolmar äänetönnä ootti vaan. +Kun kotvan aikaa noin oil kulunut, +Kohensihen Potemkin, tuimasti +Terävän kotka-silmänsä hän siirti +Nyt Wolmar ruhtinaan ja lausui noin: +"Puheita kapinoista olen kuullut, +Sodista vasten järjestystä, jolle +Perhetten, valtakuntain menestys +On perustettuna; on kysymys +Sodasta vasten vanhempien valtaa +Omassa maassa, Venäjässämme; +Tää asia, se liekö teille tuttu?" +Ei ääntänynnä nuori ruhtinas, +Ja vanha jatkoi: "nuorukainen meidän +Suvuista jaloimmista, hurmattu +Ajamme myrkkyisistä opeista +Jokaisen yhtäarvoisuudesta, +Unhotti lapsen velvollisuudet, +Sukunsa suuren muistot mainiot, +Ja halvan vaimon nai; ei tuommoista +Häpeetä ennen ole tapahtunut; +Tuon nuorukaisen ehkä tunnette?" + +Noin lausuin vastausta oottamatta +Hän lisäs malttuneella äänellä: +"Oil ruhtinas; hän, vanhempainsa toivo, +Isänsä kuoltua saa hänen maistaan +Isoista toisen periä. Hän maataan +Käy katsomaan, ja nuori silmänsä +Nyt siellä keksii nuoren orjattaren; +Ihanat kasvot, povi puhkea -- +Kas, nuohan kaikista on kallihimmat! +No hyvä; tuon hän ottaa huvikseen +Ja kätkee, mihin? -- sit ei tiedetä, +Ja vuotta kaks hän elää hänen kanssaan. +No, luultiin hänen viimein kyllästyvän +Ilohon tuohon, unehuksiin koko +Tuon iloasiankin viimein jäävän, +Mut eipä niin; Hän saapuu joka päivä +Hoviinsa ruhtinas, jok' ansainnut +Oil monet virka-arvot rivissämme, +Ja puolison tuo matkassaan, mut kenen? -- +Oi häpeet' ääretöntä! -- orjattaren. +Ei asia viel ole julkaistava, +Sen tutut muutamat vaan tuntevat. +Taas kuluu vuosia ja, ruhtinan +Jaloa kunniataan kasvattaissa, +Hovissaan syntyy seka-sikiöitä. +Ei häpeetä voi enää salata, +Emolle ruhtinan se ilmestyypi +Ja särkee jalon äidin sydäntä. +Nyt, Wolmar Paulovitsch, on kuva valmis, +Te itse ootte kuvaaja, no onko +Asian mukainen tää kuvaus?" +Hän viittasi nyt, että vastausta +Hän odotti, ja huoletonna jälleen +Nojasi päänsä vasten kättänsä. + +Kehoittamatta Wolmar ruhtinas +Vihansa laski vallalle ja lausui: +"Mä tunnen ruhtinan, hän periä +Sai linnan, linnan kanssa orjattaren, +Juur orjattaren, -- orjattarena +Hän oli kunnes silmä ruhtinaan +Tapasi hänen, vaan ei sitten enää. +Ei hänen kasvojensa kauneus eikä +Povensa puhkea, mun ruhtinani, +Niinkuin te varoatte, vapautta +Hankkineet hälle; sydäminensä eestä +Hän sydämmeltä sai sen, saipa vielä +Suloisen turvan ruhtinattaren +Tykönä suurisukuisen. Kun siinä +Oil kauniiks hedelmäksi puhjennut +Ihana kukoistuksensa, niin hänet +Aviovaimoks otti herransa, +Jok' on nyt tässä tuomiotaan oottain". + +Puheensa päättyi. Waltias Potemkin +Sanoiksi virkki tyvenenä taas: +"Emonne jalon murhe säälittääpi +Sydäntä hellän keisarinnamme, +Jok' itse äiti on; hän tahtoopi +Emonne päästää siitä häpeästä +Ett' orjattaren ottaa miniäkseen; +Sen hänen viisautensa ylevä +On ymmärtänyt, että valtakunta, +Niin lavea, kuin Venäjä, on koossa +Siteillä pidettävä vahvoilla, +Ja että, jos vaan joku niistä pettää, +Niin kaatuu ratki koko rakennus. +Hän tahtonsa nyt julistaa mun kauttain: +Nyt juuri, Wolmar ruhtinas, on teidän +Toimenne tarpeellinen Tomskissa; +Emonne maatanne sill' aikaa hoitaa +Luvalla keisarinnan. Lähdöstänne +Jo pidetty on huoli, rattahat +Jo ovat valmistetut. Tomskissa +Te saatte neuvon toimituksistanne. +Hyvästi jääkää!" + + Veri karkasi +Poskilta Wolmarin, hän jähmenneenä +Potemkinia hetken silmäili +Ja virkkoi: "Teill' on valta, mut +Mä olen mies, ei käy mun rukoilla. +On joku, joka voisi rukoilla +Edestäni ja omast edestänsä +Vaan hänt' ei kuulla, hänet hyljätään. +Hänettä, ruhtinas, viel' oisi kaksi, +Jotk' ehkä saisi rukoella; mutta +Isänsä nimeä voi tuskin vielä +He mainitakaan. Teiltä, ruhtinas, +Nyt viimeksi mä kysyn: viedäänkö +Mua elävänä haudattavaksi, +Vai saanenko mä vielä maailmassa +Mun omiani koskaan kohdata?" + +Nyt jalomielinen Poteinkin nousi +Ja häntä käteen tarttui, virkkoi noin: +"Sä Wolmar Paulowitsch, mä hyvin tunsin +Isänne, vieressäni seisoi hän +Jyryssä tappeluin ja hänen tähden +Mä soisin keventää nyt ylpeän +Poikansa kovaa onnea. Mä tunnen +Tuon vanhan neuvon: tottele ja oota! +Sen annan, muut' en voi, jää hyvästi!" + + + + +Kahdeksas laulu. + + Koska tuossa epäillen hän viipyy, + Itsekiusaajana onnetonna, + Liikutuksiltansa häilytetty, + Päivä laskeksen ja ilta nousee + Maiden yli rusko-siivillänsä. + + +Mitkä oudot muukalaiset äänet, +Mitkä raivoovaisten hurjat huudot +Kuuluvat, Moskvaa, nyt rannallasi, +Linnass' aina ennen tyvenessä +Wolmar ruhtinaan? Vai siten hänen +Nuori puolisonsa huolineeko +Elämän ja lemmen kukoistuksen +Aikaa, sydämensä ensimäistä +Onnea, nyt hänest' eksynyttä? +Ellös tutki! Linnan hallitsevat +Muukalaiset Wolgalta, nuo häijyt +Orjat, joita sinne lähettänyt +On Natalia Feodorowna, nuoren +Ruhtinaan ylevän äiti uljas. + +Karkoitettuna ja turvatonna +Oil Nadeschda raukka paennunna +Matalahan synnyin-majahansa; +Onnen lahjoista hän korjatuksi +Saanut oil vaan kaksi poikastansa. +Luonto oli kevääks pukeutunut, +Hänen povessaan vaan kesti talvi; +Nyt hän peittää puitten pimentohon +Huolensa juur saman puron luona, +Kussa viisitoistavuotisena +Muinoin ilomielisnä hän liikkui. + +Äänetönnä rannan nurmikolla +Nyt hän istuu niinkuin unissansa, +Toisinaan hän painaa päänsä alas, +Otsaa vaaleata alentaapi, +Kunnes taasen vallattomani riemuin +Huuto sortaa seudun tyyneyttä, +Silloin taas hän herääpi ja katsoo +Ilmaa kohden sekä kuunteleepi. + +Kuitenkaan ei sulo silmä huolta +Vaan nyt ilmoita, myös pelkoakin. +Tuulen liikuntoa lehdikossa +Säikähtääpi usein hän ja rastaan +Laulun liritystä puistikossa. +Kauvaks paeta hän tahtois, mutta +Nostattaa, ei henno sylihinsä +Nukkunutta pientä Igoria, +Nukkunutta kauvaks äitisensä +Huolista ja niiden luona toki; +Toinen poikasensa ilomielin +Perhosia, pyytää rannikolla. +Noin hän viipyy; mistä murhe hällä? +Tuommoinen on sanoma nyt tullut: +"Sä, jok' oppinut oot surujasi +Kantamaan valittamatta, muita +Lohduttaakses, itse yksin jäämään +Lohdutuksetta, oi ruhtinatar, +Kallis kaikille kuin taivahainen, +Ilonamme et saa enää olla; +Hurjat haukat ajaa kyyhkyläistä; +Pois nyt ehätä, tääll' onpi Dmitri +Puolisosi veikko väijyväinen." +Viel' on kerran tahtonut Nadeschda +Sanoa jäähyväisensä aivan +Äkin kulunehen lapsuutensa +Rakkahille muisto-mantereille. -- + +Päivä painuu, varjot pitkistyvät; +Puitten välissä, kas, varjo muita +Mustempi nyt liikkuu, lähestyypi; +Se on Dmitri. -- Tuli-silmiinsä on +Saaliinsa jo tavannut; jo voitto +Houkuttaapi, nytpä palkittavat +Ovat monen vuoden julmat, kovat +Hengen riidat, kurjat houraukset, +Levottomat yöt ja synkät päivät. +Silmänräpäys vaan, ja ennättänyt +Perille hän onpi pyrintönsä. +Kuitenkin mik' ihme! kas kuin muuttuu +Muotonsa, hän epäilee ja piilee, +Kun Nadeschdan kasvot hän nyt näkee. +Muoto tuo, oi kuinka yhdenlainen +Mutta toisenlainen toki onpi, +Kuin se muoto, joka hälle silmään +Kerran tarttui lähtemättömäksi; +Ihanaa hän etsii orjatarta, +Siivoa ja ruusunlaista neittä, +Mutta löytää kalvennehen äidin, +Jok' on aikasehen vakautunut +Elon tosityössä, kirkastunut +Nöyryydessä murheen, huolen alla. +Katso, kuinka Dmitri epäileepi. +Vallat synkeät nyt taistelevat +Hänen rinnassaan, ei voi hän päättää +Viipyä, ei eteenpäinkään mennä. + +Koska epäillen hän tuossa viipyy +Itsekiusaajana onnetonna, +Liikutuksiltansa häilytetty, +Päivä laskeksen ja ilta nousee +Maiden yli rusko-siivillänsä. +Mutta verisuonten kuohuessa +Kuulee hän nyt juuri niinkuin kaukaa +Hiljaisen ja vienon henki-äänen: +"Dmitri, kas, jo luonnon lepo-aika +Joutuu; rauhan, unen, unhotuksen +Lieto valta varsin valmistuupi. +Rauenneella äänellä jo lintu +Toveriaan kotihinsa kutsuu, +Tuuloselle metsä kuiskuttaapi +Nyt jäähyväiset ja taivahalta +Iltakaste kukkavuotehelle +Laskeksen. Oi, Dmitri, koska rauhaa +Maa ja taivas tahtoo, sydämmesi +Miksi riehuu ratki rauhatonna?" + +Noita kuulee hän nyt, niinkuin aaltoin +Kuohuessa purjehtija kuulee +Jätetyiltä rantamailta vielä +Paimen-sarven sulot loppusoinnut, +Ja hän huokailee ja maahan siirtää +Silmänsä; hän niinkuin häpeäisi, +Kunnes taasen herää raivouden +Henget; heidän houkutuksiansa +Mielessänsä noin hän selittääpi: +"Dmitri, pelkuri, sua säikyttääkö +Illan hiljaisuus, vai orvon vaimon +Kasvot kalvakkaat, sentähden ootko +Vuosia sä taistellunna, että +Voiton hetkenä sä horjahtaisit? +Nouse, valhe sua vaan nyt pilkkaa! +Mik' on lepo? Tuiman myrskyilman +Helpoitus se vaan on hetkellinen. +Tahdotko sä sääliä ja kaikki +Unhottaa ja sopia? Oi Dmitri, +Taivaassa ja haudassa on rauha, +Veljesviha kuohuu maailmassa." -- + +Mietittyä noin hän katsoo ylös +Niinkuin oisi päätös vahvistunut. +Sattuman, vai viattomuudenko +Hoitajan hän työtä tuossa keksii? +Äidin silmi-liinalla nyt pyyhkii, +Juuri nyt, tuo valvovainen poika +Kasvoilt' uneen nukkunehen veljen +Kyyneleen ja hiljaisesti kieltää +Äitiänsä enää itkemästä. +Kauhistuen kasvojansa kääntää +Syrjään veljen vihaaja, ja voiton +Hetki taas on karannut, ja hänen +Täytyy rohkeuttaan vahvistella. +Pois hän hiipii niinkuin vihollisten +Valtain pilkkana hän täällä oisi, +Tahtoo metsän synkeydessä jonkun +Hetken huo'ahtaa, ja saatuansa +Voitetuksi sydäminensä kovan +Vastustuksen jälleen palautua. + +Tuskin päässyt oli hän niin kauvaks +Ettei enää sohiseva puro, +Jolta äsken läks hän, kuulununna +Illan hiljaisuudessa, kun taasen +Toinen näky oottamaton hälle +Ilmestyypi metsän synkeydessä. + +Kalliolla sammaltunehella +Istui ukko vanha, sauva käissä, +Niinkuin patsas kalliosta tehty. +Näytti niinkuin päättänyt hän oisi +Ei vaan päivän matkan, mutta myöskin +Elämänsä pitkän vaelluksen; +Vaivalla hän kohden tulevaista +Nosti silmänsä ja lausui: "Vieras, +Veikko, naapuri, sä, jonka silmää +Kuolon varjo sokaissut ei ole, +Niinkuin minun, sano, näitkö näillä +Seuduin vaimoa sä; ruhtinamme +Talon suloista ja lempeätä, +Oi, vaan onnetonta puolisota? +Kauvan etsinyt hänt' olen turhaan, +Kulunut on päiväni ja voimain; +Jos sä olet hänet nähnyt, saata +Hänen luokseen mua kuolevaista, +Jonka sydän levotonna tässä +Sykähtää nyt viime-kertojansa." + +Ukko lausui noin, ja Dmitri tuntee +Veljen linnan vartian, hän tuntee +Wladimirin, hattunsa hän kohta +Päähän painaa syvempähän, ettei +Häntä tunnettais ja lausuu sitten: +"Ukko, onko sunkin tunnollasi +Kuorma, joka katkeraksi saattaa +Elämän ja kuoleman? Sä etsit +Ruhtinasi puolisota; mistä +Rikoksesta häntä vastaan tahdot +Armoa sä kerjätä nyt hältä?" + +Vielä viimeisillä voimillansa +Nousi ukko äkin nyt ja lausui: +"Vieras, lienenkö mä villipedon +Haahmoks muuttunut, kun noin sä kysyt? +Mut sä vieras olet, hänt' et nähnyt, +Etkä tiennyt, että tiiker-pedon +Vertainen vaan häntä vastaan voisi +Rikkoa. -- Tok' ompi rikkonunna +Vanhus myöskin, vaikk' ei vasten häntä. +Kummia mä olen nähnyt, kuullut; +Ruhtinani puolisonkin nähnyt +Linnastansa omast' ajettavan +Anopinsa käskystä. Oi vieras! +Kahden pienen poikasensa kanssa, +Toinen kädess' oikeassa, toinen +Vasemmassa, ääneti hän läksi +Yltäkyllyydestään, onnestansa +Autiohon synninmajahansa. +Itkevän ei kenkään häntä nähnyt, +Eikä valittavan kuullut; muita +Lohduttaaksensa vaan hän nyt elää +Niinkuin enkeli, ja hänt' ei koske +Kovat onnet oman kohtalonsa. +Kuule vielä! Ei hän puolisonsa +Äitiäkään rukouksillansa +Voinut lähestyä, siellä Dmitri +Oil, tuo julma vainooja, jok' ootti +Saalistansa. -- Oi mun silmän itki; +Huuliltani vuoti rukoukset, +Joit' ei ruhtinattareni raukka +Itse saanut rukoilla. Mä läksin, +Vaivoin vuosien ja huolten vuoksi, +Linnaan Wolgan varrella, joss' asui +Ylpeä Natalia Feodorowna. +Portti oli suljettu, ei sisään +Laskettu nyt vanhaa palveljata; +Yöt ja päivät ulkona mä olin +Taivaan katon alla, saadakseni +Ruhtinattaren mä joskus nähdä. +Viimein ilmestyi hän; madon lailla +Matelin mä tuhkassa tuon jalon +Jalkain juureen, armahtamistansa +Kerjäten mun rakkaan ruhtinani +Puolisolle sekä lapsillensa. +Rukouksestani ruoskittihin +Mua orja-häijyilla ja viimein +Syöksettihin pois. Kun, hyljättynä, +Pieksettynä noin, mä entisestä +Kodistani läksin, sydämmeeni +Vihan tuli kauhea nyt syttyi; +Seuduissa, joiss' oli rauha muinoin, +Huusin kostoa ja kirousta; +Huusin: voi Natalia Feodorowna, +Sua voi, jok' omaa lihaas vasten +Ylpeästi raivossasi riehut! +Olkoon lemmetön ja yksinäinen +Elämäsi, älköön lasten lasten +Hyväilys sua koskaan ilauttako, +Ja kun kuolos, toivottuna, joutuu, +Sulkekohon silmäs silloin orjain +Kädet palkatut. Mä ruhtinani +Veljeäkin muistin, muistin tuota +Dmitriä, mi syy on rikoksehen, +Ja mä huusin -- Vieras, hämmästyt sä +Kuullessasi tätä vihan kieltä: +Voi, voi, kirottuna kaksinkerroin +Ollos sinä julma Dmitri, jonka +Kauhistava kateus sai matkaan +Kaiken tämän pahan! Hedelmätön +Kukka olkohon se siunauskin +Jonka usein lausuin ylitsesi, +Kun sä viatonna lasna vielä +Sylissäni leikittelit muinoin. +Ratki rauhatonna, toivotonna, +Koditonna, kalvettuna syömmen +Kärmehiltä täytyy sinun rientää +Kohtien esinettä, joka sua +Pakenee, tai joskus tavattuna +Sua kukistaen peräyttääpi! +Noin mä huusin. -- Vihannut mä olen +Veljeä, tuo viha rikoksena +Tuntoani vaivaa, tahdon kuolla +Rauhallisna." + +Hämillänsä seisoi +Dmitri ruhtinas, ja ukko jatkoi: +"Sä, jok' elon makeutta ehkä +Maistanut vaan olet, jospa muuttuu +Onnesi, ja huolten taikka vihan +Koi sun sydäntäsi kalvaa, silloin +Häntä etsi, jota turhaan etsin. +Monet myrskyt on hän asettanut, +Parantanut monet kivut, monen +Raskautetun omantunnon kuormat +Keventänyt lohdutuksillansa. +Jos mä hänet tavannut vaan oisin, +Unhottamaan oisin oppinunna, +Oppinunna anteeks antamahan, +Rauhallisna nukkua myös saisin." + +Vanhus vaikeni; ja kotvan aikaa +Haudan hiljaisuus nyt siinä kesti. +Vihdoin nousi Dmitri, kätehensä +Otti käden vanhuksen ja virkkoi: +"Mua seuraa, tien mä sulle neuvon. +Kun sä tapaat haettavas, hälle +Sano terveykset saattajaltas, +Lausu: tämän puron rannikolla +Näille kukkaisille Dmitrin haukka +Kuoli isäntänsä käden kautta, +Kun se pyyti ryöstää kyyhkyläistä +Hänen veljeltänsä. Koska silloin +Dmitrin nimi vaimon hämmästyttää, +Virka noin: Oi vaimo, Dmitrin voima +On jo murtunut, hän työlähästi +Tänne saatti minut, saatti minut +Rauhaan, itse ollen rauhatonna." + +Sanottu; ja joutuen Nadeschdan +Rinnalle hän äänetonnä jätti +Vanhuksen ja pakeni pois kauvas +Niin kuin haahmo kamala ja katos +Kohtaloihin tietymättömihin. + + + + +Yhdeksäs laulu. + + Autuas se joka taitaa + Kaiket kohdat järjestää ja sydämmensä + Nerolla vaan tehdä, hoitaa + Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan. + + +Venään äiti, keisarinna Katarina +Oli kerran saapununna +Ruhtinattaren Natalia Feodorownan +Wolga-virran viereisehen +Isoon, komeaan ja valkeahan linnaan, +Ynnä siihen yöpynynnä. +Oli aamu, kesä-päivä loisti kaunis +Maiden ylitse ja virran; +Jalo keisarinna kirkastettu seisoi +Aukeassa akkunassa, +Hänen rinnallaan, mut loitompana, seisoi +Ruhtinatar, lähimmässä +Suljetussa akkunassa oil Potemkin +Ruhtinas, tuo Kriminniemen +Kukistaja mainio, ja myös Bestuschew +Kreivi, vanha amiraali. + +Vaiti oltiin, kunnes suuri keisarinna +Kättä nostain hellin mielin +Lausui: "mikä katse, kaunis, todellinen! +Tuossa vaahter-puisto vanha, +Tuossa virta viljaisilla rantamaillaan, +Kummut, laaksot loitompana! +Varmaan asustaapi kansa onnellinen +Noissa kartanoissa, jotka +Punaisina, valkeina ja sinisinä, +Väreissä juur omissamme, +Välkkyävät tuolla lehti-puistikossa. +Olkoon siitä sulle kiitos, +Sä Natalia Feodorowna, äidin lailla +Kun sä laupiaasti hoidat +Lapsiani Wolga-virran rantamailla!" + +Linnan jalo haltiatar +Hänen kättään suudellen nyt nöyrimmästi +Lausui: "armas keisarinna, +Helppo huoleni on ollut, viljelijän +Huoli vaan, jok' ei tee vaivaa, +Aurinko kun ylähältä lakkaamatta +Lämmintänsä maille lainaa." +Noin hän lausui. Hymyellen hellyydellä +Keisarinna viitsi jatkaa: +"Usein kiittänyt oon niiden kohtaloa, +Jotka vallitsevat pientä +Valtakuntaa, aluetta ahtaampata, +Jota valpas silmä voipi +Kaikin puolin taitavasti tarkastella. +Autuas se joka taitaa +Kaikki kohdat järjestää ja sydämmensä +Nerolla vaan tehdä, hoitaa +Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan. +Te, Potemkin, jonka neuvot +Ovat tarkat, neuvokaapa kuinka taitaa +Katarina kaikin puolin +Tehdä maata Venäjän niin ihanaksi, +Viljaiseksi kuin on seutu +Täällä Wolgan kaunihilla rantamailla?" + +Kumartaen nöyrimmästi +Jalon päänsä, katsahtaen keisarinnaan +Vastas' ruhtinas Potemkin +Puoleks toden, puoleks leikin lausehilla: +"Yhden vaan mä neuvon tiedän, +Neuvon ainoan, se käytetyksi tulkoon: +Keisarinnamme, Te kallis +Meille kaikille, viel' eläkäätte kauvan." -- + +Tuolle lausehelle hetken +Hymyili nyt keisarinna, mutta kohta +Muuttui todeks hellä hymy +Ja hän huokaili ja lausui taasen: +"Vaimo olen, vaimon voima +Vaan on mulla; miehen kunto vaanpa voisi +Tätä ääretöntä valtaa +Oikeen muodostaa ja Venäjätä nostaa +Maineesen ja kunniahan. +Suuri Pietari, jos hengelläni voisin +Sua haudastasi ostaa! +Te Bestuschew, vanha sota-kumppalinsa, +Muisto hänen ajoistansa, +Kerallani varmaan tekin kuolisitte +Edestä noin suuren voiton?" + +Siihen vanha sankari nyt kyynelsilmin +Vastas noilla lausehilla: +"Keisarinna, tällä päällä talvisella +Henkeä en taida ostaa +Ainoaksi hetkiseksi Pietarille, +Taitaisinko, tuossa ois hän +Edessänne, lausuis: jalo tyttäreni, +Sun on valta, mä jo lepään, +Pietari ei Venäjätä rakastanut +Ole enemmin kuin säkään, +Hänen voimansa oil rakkautensa." + +Keisarinna Katarina +Venään emo mainio, hän silmihinsä +Sai nyt riemu-kyyneleitä; +Lausui noin: "tän' aamun' onnellisna tahdon +Muiden onnea mä nähdä. +Ruhtinas Potemkin, vaunujamme esiin +Tuottakaa, nyt halajan ma +Käydä noita kaunihita kartanoita +Tuolla kaukaa katsomahan." + +Mutta tuosta hämmästyen ruhtinatar +Ehättihe vastaamahan: +"Kallis keisarinna, kapeat on polut +Peltoin poikki juoksevaiset, +Vaunuilla ei vaaratta voi päästä tuonne +Perille tuon pienen kylän. +Syy on mun, jos halunne ma arvannunna +Oisin, tie ois korjattuna." + +Keisarinna hymyellen siihen lausui: +"Siitä haittaa ei, Natalia! +Koska, niinkuin täällä, ihana on luonto +Kaikin puolin ympärillä, +Astun mielelläni, usein käyskelen mä +Matkoja myös pitempiä. +Lähtekäämme!" + + Ruhtinatar polvillensa +Lankesi ja rukoeli: +"Armas keisarinna, valitkaatte muuta +Huvitusta; aamu-usma +Kadonnut on tuskin, tuima tuulen henki +Terveytenne turmeleepi. +Rukoukseeni miljoonat yhdistyvät, +Kuule meitä armossasi!" + +Keisarinna lohduttaen siihen lausui: +"Ole huoleton Natalia! +Tätä ihanata ilmaa Pietarissa +Harvoin mulle ompi suotu. +Nouskaa, seurueni, hyvä emäntäni +Tien on meille osoittava." + +Noita lausuin oil hän heti lähtöön valmis, +Häntä seuras äänetönnä +Ruhtinatar, sekä ruhtinas Potemkin, +Myös Bestuschew, vanha kreivi. + +Päässä kapean ja pitkän tien oil kumpu +Peltoin viljaa kasvavien +Keskellä, jok' esti matkustajan silmää +Asunnoita näkemästä. +Keisarinna saapuin kummun kukkulalle +Keksi kylän, mutta eipä +Majoja, vaan vaattehille maalatuita +Majain kuvia hän keksi. +Lähtein noita katsomaan hän niiden takaa +Löysi nurmi-hökkelejä, +Akkunattomia, aivan autioita, +Pimeitä kuin petoin luolat. +Nure vilahteli hänen huulillansa, +Säde silmässänsä, kun hän +Vaalenevaan ruhtinattarehen kääntyi, +Puhui hälle katkerasti; +"Ken on maalannut nää majat, kyllä kauniit +Loitommalta silmäellä? +Hovini teatterihin hankittava +On tuo jalo taideniekka. +Mutta, ruhtinatar, kutka asuu näissä +Maalatuissa hökkeleissä? +Ihmeksien olen riemuitsevaa kansaa +Näillä seuduin kaivannunna. +Onko täällä kansan tapa paeta, kun +Valtiatar lähestyypi?" + +Noin hän lausui. Ruhtinatar vastaamahan +Rupesi, mut keisarinna +Käsivartensa Potemkinille antain +Läksi paluumatkallensa. +Äänetönnä nyt he vaeltivat hetken, +Lyhyenpä ainoastaan, +Kunnes keisarinna keksein nurmikolla +Kukkivaisen kukkapehkon +Lausui noin: "Bestuschew, vanha ritarini, +Antakaapa kukka mulle!" + +Ruhtinatar pehkolle nyt äkin rienti, +Taitti ruusun kaunihimman, +Vanha sankari hän vitkaan häntä seuras, +Taitti kukan, minkä sattui. + +Keisarinna otti lahjat molemmilta, +Kiitti molempia myöskin, +Antoi ruhtinattarelta saadun kukan +Nyt Potemkinille, piti +Vaan Bestuschewin ja lausui: "suokaa anteeks +Emäntäni, että tuhlaan +Lahjojanne, kukkia mä rakastan ja +Ystävillein annan niitä +Mielelläni, niinkuin heiltä myöskin otan +Kaikki, joll' on itsessänsä +Arvonsa ja jok' ei ulkopuoltaan peitä +Turhuudella, petoksella." + +Äänetönnä kuljettiin ja linnaan tultiin; +Riemuten sen portist' astui +Ihmis-joukko juhlavaatteissa, niin oli +Ruhtinatar käskenynnä. +Rahvaan-parvi täytti molemmat tie-puolet, +Kuutuneet ja kalveet haahmot +Notkistivat polvensa ja pitkin tietä +Hajoittivat kukkasia. +Keisarinna katsahteli kaikkialle, +Katsoi nuoriin, katsoi vanhoin, +Viimein seisahtui hän majestetillisna +Rahvaan keskehen ja lausui: +"Ruhtinatar, käynnistäni täällä tähden +Muiston jättää; puolestani +Kysykää te kansalta nyt tässä, jos se +Mitään tahtoo, tarvitseepi." + +Ruhtinatar kuuli käskyn, korkealla +Äänellä hän heti lausui: +"Lapseni, jos huoleni ei ole teistä +Kaikkiin kohtiin ulottunut, +Niin on suotu sille, joka esiin astuu, +Tahtonsa nyt ilmi antaa!" +Mut ei kenkään tullut esiin tahtomahan, +Julistamaan puuteitansa. +Polvillansa rahvas vaiti ryömi, toinen +Toiseen katsoi epäellen. + +Viimein joukosta nous' ukko miettiväinen, +Satavuotinen ja kurja, +Paljas kiilti päänsä, vyöhön asti riippui +Parta hopeakarvaisena; +Ruhtinatarta hän lähestyi ja vastas' +Kuolon totta ääni täynnä: +"Valtiatar, meit' ei elätä nää kukat, +Anna leipää isooville!" +Ruhtinatar hämmästyi, mut sanan virkki +Silloin suuri keisarinna: +"Tämä vanha Pietarimme aikalainen +Jää nyt haltuunne, Bestuschew, +Te Potemkin, tehkää että täytetähän +Äijän pyyntö, niinkuin sääsin." + +Sanottu; ja taas hän linnan pihaan joutui. +Tuolla muista loitompana +Seisoi vaimo, kaunis vaikka huolet hänen +Kasvojaan oil valkaissunna. +Kaksi poikasta hän piti käsissänsä, +Molemmat kuin kukat kauniit, +Kirkastetun silmän kyyneleissä asui +Hiljainen ja nöyrä pyyntö. + +Liikutettu keisarinna ihmetellen +Katsoi rukoilijan puoleen, +Seisahtui ja siirti ruhtinattarehen +Kysyväisen silmäyksen. + +Ruhtinatar keksi sen ja helleydellä +Lausui tuntemattomalle: +"Sanokaa te, vieras, jot' en ennen nähnyt, +Kenties jotain tahtonette? +Jos on puute kasvonne noin valaissunna, +Armias on keisarinna." + +Tuohon vastasi nyt tuntematon vieras +Äänin vienoin, vapisevin: +"Ruhtinatar antamaan, en pyytämähän, +Olen tullut vaimo raukka: +Teidän kauttanne oil orjattarellenne +Suotu jotkut onnen vuodet, +Mit' on hällä, kaksi poikaa, nyt hän tarjoo +Teille vähäks palkinnoksi. +Verenne, oi toverini jalo äiti, +Armost' ottakaa nyt jälleen! +Olen köyhä, turvaton, en hyljättynä +Kasvattaa voi ruhtinoita." + +Noin Nadeschda; siihen lausui ruhtinatar +Vihalla, ei salatulla: +"Hänen lorujaan äl' usko keisarinna, +Häpeästä mua päästä, +Häijy pettäjä hän on ja sikiönsä +Kielletystä lemmest' ovat." + +Tyyneydellä keisarinna Katarina +Kuuli hänen puhettansa; +Virkkoi viimein: "ruhtinatar, ihmetellen +Maaluumahtianne keksin: +Autioita majoja ja nälkäisiä +Haahmoja te kaunistatte, +Tätä puhdast', ihanata vaimoa te. +Kaikin puolin mustutatte." + +Sanottu; ja rukoilijaan kääntyi hänen +Silmänsä, kuin sulo tähti, +Näin hän lausui: "tuota äidin lahjaa +Hyljät' ei vois jokahinen. +Tahdotteko keisarinnallenne antaa +Lahjaks kauniit poikasenne?" + +Kyyneleihin hukkuivat Nadeschdan silmät, +Itku ääntä tukahutti, +Käsillänsä pienoisien hartioille +Lasketuilla, molempia +Lykkäsi hän hiljaa kohden keisarinnaa, +Siten hälle vastaellen. + +Keisarinna, itse äiti, äidin lahjan +Otti vastaan hellyydellä, +Silittäen poikasien kiharoita +Noin hän virkkoi antajalle: +"Eipä ota Katarina antimia +Vasta-lahjaa antamatta, +Tytär kulta, mitä tahdot, sano, että +Velkani mä saisin maksaa." + +Riemu-kyynel kiilti silmässä Nadeschdan, +Kalveet kasvot punastuivat, +Pannen ristiin kätensä hän polvillensa +Siihen lankesi ja lausui: +"Jos on rukous, jos on pyyntö mulle suotu, +Armollinen Keisarinna, +Anna näiden lasten isä jälleen mulle +Heidän äiti-raukallensa." + +Keisarinna suloisesti hymyellen +Lausui: "vaadittepa paljon, +Ruhtinasta vallan kuulusata kahden +Poika-ruhtinahan eestä. +Ruhtinattareni, teidän vielä täytyy +Lisä-lunastusta maksaa, +Teidän täytyy itsenne myös mulle antaa +Hellän sydämmenne kanssa." +Lausui noin, ja vastausta oottamatta +Otti käteen anovaista. + +Hämmästyi nyt linnan uljas haltiatar, +Äänetönnä oil Potemkin, +Oil Bestuschew, portilla vaan rahvaan parvi +Riemu-huudon hiljaa nosti. + +Venään äiti keisarinna Katarina +Käänsihen nyt aateliinsa +Lausuin: "herrat, valmistakaa lähtöäni; +Kosk' on seura lisääntynyt, +En saa enää vaivata mä emäntääni, +Moskowaan jo ikävöin mä." + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Nadeschda, by Johan Ludvig Runeberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NADESCHDA *** + +***** This file should be named 20882-8.txt or 20882-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/8/8/20882/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |