diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20854-8.txt | 10110 | ||||
| -rw-r--r-- | 20854-8.zip | bin | 0 -> 205523 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 10126 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20854-8.txt b/20854-8.txt new file mode 100644 index 0000000..c6d13ff --- /dev/null +++ b/20854-8.txt @@ -0,0 +1,10110 @@ +The Project Gutenberg EBook of Muuan suomalainen soturi Kristiina +kuningattaren aikakaudella, by Evald Ferdinand Jahnsson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella + +Author: Evald Ferdinand Jahnsson + +Release Date: March 20, 2007 [EBook #20854] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUAN SUOMALAINEN SOTURI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +MUUAN SUOMALAINEN SOTURI KRISTIINA KUNINGATTAREN AIKANA + +Historiallinen romaani + + +Kirj. + +EVALD FERD. JAHNSSON + + +Werner Söderström, Porvoo, 1884. + + + + Suurelle runoilijallemme "Välskärin kertomusten" + kuululle kirjoittajalle + + Zachris Topelius'elle + + omistaa kunnioituksen osoitteeksi + nämät kyhäelmänsä nöyryydellä + + tekijä. + + + + +LUKIJALLE: + + +En tahdo salata teiltä, kunnioitettavat lukijat, että raskaalta tuntuu +isän sydämessäni tänä hetkenä, jolloin tämä nuori soturi lähtee sotaan +ja taisteluun. Kuinka monta monituista ajatusta sentään yhtehen yhtyy +saadaksensa mieltäni syttä mustemmaksi! Millä menestyksellä on tuo +poika taisteleva? Hyvällä vai huonollako? Tuleeko hänestä peloton +aseiden kantaja vai kehno pelkuriko? Ahdistanevatko viholliset häntä +niin ankarasti, että hänen voitettuna häpeällä täytyy lähteä +käpälämäkeen? Taikka ehkäpä hän palajaa kotiansa haavoitettuna, +raajarikkona, raukkana? Tokko hän matkallansa tapaa ainoatakaan +ystävää? Rientäneekö häntä vihollisten hätyyttäissä ainoakaan +uskollinen toveri avuksi? -- Kas tuossa kysymyksiä, joista milt'ei +jok'ainoa ole omansa pusertamaan tuskan hikeä isän otsasta, +vuodattamaan myrkkyä hänen mieleensä! -- Ja entäs, kuinka ankara tuo +taistelu, jonka hänen tulee kestää! Voi, nuo ovat todellakin +vaarallisia vihollisia, nuo arvostelijat -- erittäinkin ne heistä, +joita tavallisesti kutsutaan "kritikasteiksi". Viimemainitut ovat +saaneet monen nuoren soturin hengeltä pois. He pyytävät, ylenmäärin +teräväksi hiotuita aseita käyttämällä sekä tylyjä ja kohtuutta +puuttuvia rynnäkköjä tekemällä, osoittaa olevansa oikein aika uroita. +-- Mutta jos nyt sotaan lähtevän poika-raukan kuitenkin toistaseksi +onnistuisi säilyä jotenkin eheänä, vähässäkin määrässä voittaen yleisön +suosiota, niin on aikomukseni lähettää hänelle avuksi nuoremman veljen, +liittämällä tähän kertomukseen toisen, nimellä: "Muuan suomalainen +soturi kuningas Kaarle X Kustaan aikakaudelta." + +Kunnioituksella + +_Soturin isä_. + + + + +1 LUKU. + + +"Kävitkö kirkossa tänään, Jakobsson?" + +"Kyllä kävin isossa kirkossa, Pertti Månsson. Sinunkin olisi pitänyt +tuleman kuuntelemaan Fors'in herra Kristofferia! Hänen vertaistansa +pappia ei ole milloinkaan löytynyt Sörmlannin maakunnan rajojen toissa +puolla!" + +"Entäs meidän Emporagrius? Mitäpä tuumailet hänestä? Luulisin toki että +hänessäkin on miestä pähkinöitä naksahuttamaan! Peijakas, millainen +ääni hänellä on!... ja entäs sanat sitte, jotka hänen suustansa virtana +valuvat!" + +"No no Pertti Månsson ... ei mitään moitteen muotoista hänestäkään ole +sanottavaa, eipä suinkaan! Kyllä hän laulaa nokkansa mukaan, hänkin ... +ja tunnustaa täytyy, ett'ei hänen nokkansa olekkaan mikään kehno nokka +... mutta Kristoffer herra on kuitenkin kaikista Jumalan sanan +julistajista etevin, sen vakuutan kautta isäni autuuden! Hän sulkee +puheesensa niin paljon ruutia, että sillä voisi räjähyttää ilmaan +kaikki valtakunnan neuvokset ja muut ylimykset!" + +"Aivan niin Jakobsson ... enhän sitä kiellä. Olenkin kuullut hoettavan +yhtä ja toista hänen täänpäiväisestä saarnastansa. Hän lienee oikein +kelpo lailla löylähyttänyt saunan kiuasta?" + +"Tekipä niin, siitä voit olla vakuutettu! Kuningatar oli itse kirkossa +ja sai, kuten sanotaan, totuuden suorastaan vasten naamaansa. Että se +pippurilta maistui, sen saattoi ken hyvänsä nähdä, joka otti +huomatakseen, kuinka pahasti hän väänteli suutansa ja kasvojansa. +Esipuhe oli Mattheuksen viidennestätoista --" + +"Kenties muistatkin kaikki tyyni?" + +"En juuri sanasta sanaan, mutta tarkoitus oli se, ettei sovi ottaa +leipää lapsilta koirille heitettäväksi. -- Ymmärrätkö pistopuhetta?" + +"Luulen ymmärtäväni. Lapsilla hän tarkoittaa vapaasukuisia." + +"Aivan niin, Pertti Månsson; tuon sanoi Kristoffer herra milt'ei ihan +suoraan. Mutta me kaikki aatelittomat olemme koiria, joille +kuningattaren ei sovi heittää leivän muruakaan! Sitä hän ei -- Jumala +sen hänelle kostakoon -- ole tehnytkään! Kristoffer herra kutsui hänen +tuomiolle Jumalan tuomioistuimen eteen ja toden totta on, että +kuningattaren lienee vaikea päästä sisälle taivaan porttiloista, ell'ei +vanha ukko Pietari ota hämmästyäkseen ranskalaisista korupuheista! O +diabl' -- niinkuin kreivin palvelijoilla on tapana huutaa -- me ja +valtakunta ovat hukkaan menemäisillänsä!" + +"Hiljaa Jakobsson!... Tuollaisesta puheesta saattaisivat asettaa sinun +korkeaan kunnia-asemaan Norrmalm'illa!" [Norrmalm on eräs paikka +Tukholmassa, jossa ennen aikaan hirtettiin kuolemaan tuomituita.] + +Miesten keskustelu päättyi tähän syystä, että heitä vastaan tulla +tulvaili joukko kerjäläisiä, kasvoiltaan kalpeita, rääsyihin puetuita +ihmisiä, jotka haikeasti valittavalla äänellä anoivat heiltä almua, ja +vaikka äyrinki arvoista. Kerjäläisten oli sekä nälkä että myös vilu, +sillä nyt oltiin syyskuussa ja ilta oli kolkko ja kylmä, synkillä +pilvillä peitetyltä syys-taivaalta tipahteli tuon tuostakin raskaita +sadepisaroita. -- Luultavasti olivatkin meidän molemmat matkustajamme +siitä syystä nostaneet ylös takkinsa kaulukset, jotta heidän kasvonsa +olivat puoleksi peitossa, ja muutenkin suurella huolella kääriytyneet +lyhykäisiin nuttuihinsa. Nyt oli heidän pysähtyminen, sillä +kerjäläisjoukko sulki heiltä tien. Tukholman kaupungissa ei siihen +aikaan -- tämä tapahtui vuonna 1650 -- yleisesti löytynyt leveitä +katuja; tämä katu, jota myöten Jakobsson ja Månsson kulkivat +tullaksensa Norrbro nimiselle sillalle oli mitä kapeimpia. + +Kerjäläiset huusivat vaikeroiden: "Antakaa meille Vapahtajamme +armahtavaisuuden tähden roponen! Meillä ei ole mitään syötävää!" +taikka: "Ell'ei joku kristillinen ihminen meitä armahda, niin kuolemme +nälkään!" j.n.e. Siinä sai kuulla monellaista ääntä, ääntä haikeata, +sydäntä särkevää. Siinä puhuttiin sekä ruotsin että suomen kieltä ja +näitä molempia kieliä monilla monituisilla eri murteilla. Eri +suunnilta, eri maakunnista olivat nämät onnettomat tulleet +pääkaupunkiin. + +Tuo oli kova vuosi, tuo vuosi 1650. Sama surullinen maine on sen +edelläkäviälläkin, vuodella 1649. Nälän tuska oli sangen suuri +kaikkialla Ruotsin valtakunnan pohjoisimmissa maakunnissa, suurin +silloin, niinkuin tavallisesti ainakin, Suomessa. Vaikka meidän maassa +pettua ahkerasti ja säästämättä sekoitettiin Jumalan niukalla mitalla +antaman viljan sekaan, ei leipää kuitenkaan riittänyt, vaan suuren osan +maan asukkaista oli muuttaminen maasta pois. Muutamat lähtivät +Venäjälle; mutta suurin osa heistä pyrki Ruotsin maalle, jossa heidän +toiveensa päästä parempien päivien perille kyllä surullisella tavalla +pettyi. + +Mutta palatkaamme Jakobsson'in, Månsson'in ja kerjäläisten luo. + +"Me emme taida auttaa teitä -- sanoi ensin mainittu. -- Mutta käykäätte +linnaan pyytämään kuningattarelta apua! -- Hänellä on yltäkylläisesti +tämän mailman tavaraa, hänelle on helppo asia määrätä teille riittäviä +eläke- ja muona-varoja." + +"Meiltä on pääsy linnaan kielletty. Me emme saata pyrkiä kuningattaren +puheille" -- valitti joku joukosta. + +"Niin menkäätte vanhan valtiokanslerin luo! -- väitti Jakobsson -- +Taikka valtakunnan rahavaraston hoitajan luo! Heidän toki pitää voida +jakaa teille jonkun pienen osueen niistä runsaista veroista, joita me +vuosittain olemme valtiolle maksaneet ja ovathan ne miljonat heidän +talletettavinansa, jotka Ruotsi voitti viime rauhassa. Minä rohkenen +arvella että niitä pitäisi käytettämän kansan hyväksi." + +"Nuo korkeat herrat eivät pidä meistä vähintäkään huolta eivätkä salli +että lähestymme heitä! -- intti eräs vanha harmaapää ukko, joka +vavisten vilusta ja vanhuudesta seisoi sauvaansa nojaten. + +"Siinäpä se nyt onkin -- huudahti Jakobsson kiljaisemalla -- He eivät +pidä teistä vähintäkään huolta -- eivätkä salli teidän lähestyä heitä! +Tämäpä juuri on pääpuntti asiassa! Päälle päätteeksi ovat nämät korkeat +herrat ynnä kuningatar tuhlanneet kaikki kruunun omistamat rahavarat, +jott'ei heillä nyt ole mitä antaa, jos antaa tahtoisivatkin -- siinä on +asian pirullinen kohta ja puoli! Mutta keventäkööt nyt _omia_ raskaita +rahapussejansa niinkuin tähän asti ovat keventäneet kruunun!" + +"Sinä puhut liian rohkeasti!" -- kuiskasi Pertti Månsson varoittaen +kumppaninsa korvaan. + +Matalammalla äänellä vastasi Jakobsson: Ole huoletta! Minä olen kuullut +itse Niilo Niilonpojan puhuvan rohkeammin, paljonki rohkeammin!" + +"Toki olit vähällä joutua pulaan maaliskuun leikissä. Oletko jo +unhottanut..." + +"Empä niinkään, onhan minulla hyvä muisti --" keskeytti Jakobsson. Sen +jälkeen otti hän rahakukkaron taskustansa ja puhui taas korkealla +äänellä, jaellen joitakuita hopearahoja kerjäläisille: "Minä en ole +rikas, pikemmin köyhä. Kuitenkin annan vähistä varoistani niin paljon +kuin niistä riittää. Mutta rehellinen kansalainen minä olen ja tiedän, +että tekin olette samoin. Sen tähden pyydän teitä rukoilemaan Jumalaa, +että Hän lievittäisi kansan tuskaa ja armossansa kukistaisi valtakunnan +tuiki kehnon ja kelvottoman hallituksen, antaen meille toisen paremman! +-- Voi toki, kuinka hävyttömästi kuningatar itse ja ne miehet jotka +tätä nykyä pitävät valtakunnan hallituksen ohjia, pilkkaavat ja +parjaavat meitä heidän köyhiä alammaisiansa! Hovipiireissä väitetään +julkisesti, että Ruotsissa löytyy kahta lajia ihmisiä: vapaasukuisia +eli aatelisia ja roistolaisia. Kuulkaapas, hyvät ystävät: he kutsuvat +meitä aatelittomia roistolaisiksi! Mutta se kuitenkin on h----tin +valhe, että me roistolaisia olisimme!" + +Kerjäläiset katsoivat hämmästyneinä puhujaan ja väistyivät syrjään, kun +hän, painettuansa hattunsa syvemmälle silmille, alkoi astua eteenpäin. +Pertti Månsson seurasi häntä. Hänkin oli saanut käsille kukkaronsa ja +antoi sivumennessään rahoja kerjäläisille. + +Ääneti jatkoivat tuttavamme matkaansa Norrbro nimiselle sillalle. +Ehdittyänsä sille kuulivat he etäällä meluavaa ääntä. + +"Mitäpä tuo melu merkinnee?" -- sanoi Pertti Månsson vähän pelästyneenä +ja pysähtyi tarkemmin kuuntelemaan. + +"Eteenpäin mars, pelkuri! Eihän meillä ole aikaa jäämään kaikenmoista +mehiläisten meteliä kuuntelemaan!" -- lausui Jakobsson harmistuneena. + +"Voitko arvata, mistä syystä tuolla noin melutaan?" -- kysyi Pertti +Månsson lähtien astumaan eteenpäin. + +"Paljasta joutavaa, mutta voipa siitä syntyä muutakin kuin ainoastansa +joutavaa." -- + +"Selitä selvemmin! Tiedäthän vanhastansa, ettei minussa ole +arvoituksien selittäjää." + +"Kuuleppas siis... Eräs ylimys viettää häitänsä ja jotta nyt kaikki +olisi niinkuin oleman pitää, niin täytyy 'roistoväenkin' saada osansa. +Aivan paikallaanhan on tuo ... on! Eikä muutaman oluttynnyrin ja +viinakannun hinta paljon paina sen miehen kukkarossa, jolle kuningatar +naimalahjaksi antaa 56 tilaa Suomessa! Kuule, kuule kuinka 'roistoväki' +kirkuu: se nyt kiittää kestityksestä. Mutta kyllä nuo oivalliset +viinatorvet minun toimestani vielä tänä iltana soittavat toista +nuottia!" + +"Merkillistä ettet sinä milloinkaan taida puhua aatelismiehistä +katkeruudetta ja mielikarvaudetta --" + +"Siitä suu puhuu mistä sydän on täynnä" -- sanoi Jakobsson pudistellen +nyrkkiänsä. + +"Mutta pitäähän moni heistä meidän puoltamme. Skytte esimerkiksi." + +"Ei ole koiraa karvoihin katsomista -- sanoo vanha sananlasku. P----le +piilee hänessä niinkuin toisissakin, vaikk'ei sen pukinjalka tätä nykyä +ole näkyvissä," säisti Jakobsson. + +"Hm -- sinun kanssas ei pidä kiistellä vapaasukuisista. -- Kuka heistä +tänäpänä viettää häitään?" + +"Kuka? Kuningattaren lemmikki, paroni Gyllenström, jonka kuningatar +nykyisin on korottanut _valtion kamariherraksi_. Valtion kamariherra! +Onko tässä syntisessä mailmassa milloinkaan ennen kuultu sellaista +arvonimeä! Mutta erinomattain onnistunut se on ja sen keksijä, armas +kuningattaremme, on pidettävä täydellisenä nerona. Valtion kamariherra! +Ha! ha! ha!" -- Jakobsson nauroi täyttä kurkkua. + +"Hiljaa kaikin mokomin!" -- varoitti Pertti Månsson -- "Sinähän naurat +niin kovasti että katu allamme tärisee. Tuollaista valtiollista naurua +kamariherroista pitää välttää." -- + +"Valtiollista naurua kamariherroista! voithan sinä, veikkoni Pertti, +kekseliäisyydessä vetää vertoja itse kuningattarelle! Valtiollista +naurua kamariherroista! Kautta sieluni, eihän se ole huono lauseparsi!" +-- Jakobsson purskahti entistä makeampaan nauruun. + +Pertti Månsson katseli levottomasti ympärillensä. Toverinsa nauruhimon +ohitse mentyä lausui hän: "Nauruasi hauskempi olisi kuunnella +kertomusta tulevasta parikunnasta. Ken on morsian?" + +"Merkillistä, ett'et sinä ole kuullut puhuttavan asiasta, josta +kuitenkin koko Tukholma tätä nykyä puhuu! Morsiamena on Elvira +S----hjelm, tuon kuuluisan kenraalin tytär." -- + +"Vai hänkö! Minä olen nähnyt hänen kerran taikka kaksi kirkossa; hän on +ihmetyttävän kaunis, milt'ei yhtä kaunis kuin Ebba Sparre." -- + +"Rikkaimpana kaikista tämän kaupungin nuorista naisista hän kumminkin +on pidettävä, sillä hän on isänsä ainoa lapsi ja perillinen" -- sanoi +Jakobsson. + +"Kaiketi on hänen isänsä nuo määrättömät aarteensa voittanut sodassa" +-- arveli Pertti Månsson. + +"Niin on. -- Senpätähden moni väittääkin, että jos tuhansien munkkien +ja nunnain yhdistetyt kiroukset jotain voivat saada aikaan, niin eivät +nämät tavarat saata tulla hänelle siunaukseksi" -- säisti Jakobsson. He +olivat nyt ehtineet Drottninggatan nimisen kadun kulmaan, jossa he +poikkesivat mainitulle kadulle. Melu ja hälinä kuului nyt lähemmältä, +sillä tämän kadun varrella sijaitsi kenraalin palatsi. + +Sen ulkopuolelle, kadulle, oli suuri joukko ihmisiä kokoontunut. +Muutamat heistä tirkistivät uteliaasti salin kirkkaasti valaistuihin, +koreasti koristettuihin ikkunoihin, joiden ohi juhlapukuihin puetuita +häävieraita tulvaili edestakaisin, toiset ja useammat heistä olivat +ahkerassa syömisen ja juomisen toimessa, oikein ahnaamalla käyden +ruokavarojen ja viinojen kimppuun. Näitä oli tuon ajan tavan mukaan +runsain määrin tarjona alhaisemman ja köyhemmän kansan nautintohimon +tyydyttämiseksi. + +Että viinapikareita ja olvihaarikoita ahkerasti kallisteltiin, sen +saattoi päättää siitä, että hälinä ja huudot joka hetki kiihtymistään +kiihtyivät. Tässä muutamat riitelivät, toiset tuossa nauroivat laskien +pilkkaa ja ivaa samaan aikaan kuin muutamat joukosta täyttä kurkkua +hurrasivat; kenenkä kunniaksi, siitä oli tässä melskeessä mahdoton +saada selkoa. + +Ahdinko kadulla oli niin suuri, että vaivoin pääsi kulkemaan väkijoukon +lävitse. Mutta sekään ei onnistunut muille kuin niille, joilla oli +vahvat käsivarret tien avaajina. Tämän kohta tajusivat toverimme +Jakobsson ja Månsson. He pysähtyivät tutkimaan miltä kohdalta he +helpommin voisivat jo mainitulla tavalla raivata itsellensä tietä. +Ett'ei uteliaisuus ollut johdattanut heidän askeleitansa tännepäin, sen +saattoi nähdä siitä, ett'ei tuo muhkea, valaistu palatsi ensinkään +vetänyt heidän huomiotansa puoleensa. Eivät he myöskään pyrkineet +ruoka- ja viinapöytien luo. Sen sijaan he suurella huolella +tarkastelivat kansaa ja erittäin näkyi Jakobsson'ista, että hän +jännitti kaikki kuulohermonsa voidaksensa kuulla mitä täällä +tuumailtiin ja puhuttiin. + +Tuossapa seisoi mies, joka ylistämällä puhui kuningattaren onnellisesta +hallituksesta ja siitä äidillisestä huolesta, jonka hän aina oli +osoittanut alammaisiansa kohtaan; hän muistutti kuulijoitansa siitä +kunniarikkaasta rauhasta, jota kansa nyt nautti, ja kertoi lopuksi +monilukuisilla korusanoilla, mitenkä kuningatar juuri viime aikoina +valtakunnan nyt koossa oleville säädyille oli antanut sellaisia +lupauksia ja tehnyt sellaisia tarpeenmukaisia myönnytyksiä, että +Ruotsin valtakunnan onni ja loistoisuus niiden kautta kaikiksi ajoiksi +oli täydellisesti ta'attu. Hänen puoleksi päihtyneet kuulijansa +ilmoittivat raikkailla huudoilla mieltymystänsä kuningattareen. -- +Jakobsson tunsi puhujan olevan erään hovin palkkaaman vakojan. Hän +lähestyi miestä ja juuri samassa kuin tämä alkoi visertää uutta +ylistysvirttä kuningattaren kunniaksi astui hän ikäänkuin epähuomiosta +hänen varpaillensa. Ylistysvirsi jäi nyt sikseen, vaan sen sijaan pääsi +niin kimeä valitushuudahdus miehen huulilta, että se hetkeksi veti +kaikkein läsn'olijain huomion puoleensa. + +Jakobsson tunkeutui kiireesti edemmäksi erään toisen joukon luo. Siinä +toimitti muuan melkoisesti väkeviä juomia nauttinut roteva ja +vahvannäköinen porvarin renki puhujan tointa. Hän kirosi voimainsa +mukaan valtakunnan aatelittomia säätyjä, koska eivät vielä olleet +päättäneet "kerrassaan pitkiä puheita pitämättä silpoa pirstaleiksi +kaikki aatelismiehet". He ovat -- niin vakuutti puhuja -- syypäät +kaikkeen onnettomuuteen ja kurjuuteen, mitä löytyy valtakunnassa +"Jokaisen rehellisen kansalaisen velvollisuus on vihata, vieläpä +surmata heidät! Naapurinsa koiraa saapi sääliä, mutta ei +aatelismiehiä!" -- Lopuksi vahvisti tuo valtioviisas porvarin renki +puheensa senkin seitsemällä valalla. + +Sellainen puhe oli Jakobsson'ille mieliksi. Hänen huulensa vetäytyivät +tyytyväiseen hymyilyyn ja hän jupisi itseksensä: "Vilja on +tuleentumaisillansa, leikkuun aika pian lähestyy." Sitte kääntyi hän +katsomaan, oliko Pertti Månsson seurannut häntä. Huomattuansa toverinsa +seisovan aivan hänen selkänsä takana lausui hän hänelle: "Nyt on meidän +aika lähteä." + +"Lähtekäämme vaan. Tässä todella onkin oikein pirullinen ahdinko!" -- +vastasi Pertti Månsson. + +"Ole siis valmiina seuraamaan minua" -- sanoi Jakobsson ja ojensi +käsivartensa niitä käyttääkseen muurinmurtajina. + +Mutta ennenkuin hän tätä murtamistyötänsä alkoi huusi hän korkealla +äänellä porvarin rengille: "Sinä olet puhunut aivan niinkuin +isänmaatansa rakastavan miehen tulee puhua. Meidän täytyy +välttämättömästi kukistaa koko aatelisto! Lisäämällä tahdon liittää +tähän lauseeseni senkin muistutuksen, että ell'emme pian pääse tuosta +kevytmielisestä, tuhlaavasta kuningattaresta ja hänen jumalattomasta +seurueestansa, ell'emme pian saa prinssiä herraksemme ja +kuninkaaksemme, niin on hukka ja perikato käsissämme. Eläköön prinssi +Kaarle Kustaa!" + +Kaikkein silmät kääntyivät nyt sitä suuntaa kohti, missä Jakobsson +seisoi, huomatakseen, kuka tuo ylen rohkea puhuja olikaan, joka näin +röyhkeästi uskalsi parjata itse majesteettia, mutta hän oli jo poissa. +Ainoastaan kiivaat kiroukset ja haikeat valitushuudot osoittivat sitä +rataa, jota myöten hän kelvollisten muurin-murtajiensa avulla oli +kulkenut halki väkitungoksen. + +"Minä en milloinkaan tule autuaaksi, ell'et sinä tähän aikaan ensi +tulevana vuonna roiku hirsipuussa!" -- änkkäsi Pertti Månsson +hengästyneenä päästyään toverinsa kanssa väkijoukon läpi. + +"Äläpäs tee tuollaisia kevytmielisiä valoja, sillä seuraus niistä on +oleva se, ett'et milloinkaan tule autuaaksi. Kun olet heimolaiseni, +niin tuo olisi kylläkin ikävä seikka minulle!" -- vastasi Jakobsson +nauraen. + +"Lakkaapas ilveilemästä ja puhu vakavamielisesti! Tällaiset asiat eivät +suinkaan ole naurun asioita! Kovasti jo kadun, että antauduin +kumppaliksesi sellaisiin tuumiin, joita en tähän asti ole kyennyt +tajuamaankaan. Sinä tulet saattamaan itsesi ja luultavasti minunkin +onnettomuuteen. Minä en ole luotu osan-ottajaksi näihin tälläisiin +seikkailuihin. Mutta jos olisinkin, niin jääpi kuitenkin varmaksi +totuudeksi tuo tosiasia, että p----le perii ne, jotka vallankumouksia +koittavat saada aikaan! Tuollaisiin toimiin ryhtyminen on sama kuin +kuumain hiilten kantaminen omassa povessaan: lakkaamaton tuska, kuume +ja poltto molemmissa tapauksissa." + +"Viisaasti puhut ja oikein kai teet siinä, että kadut antaneesi +isänmaan rakkauden sydämessäsi kyteä -- niinkuin nyt huomaan -- +helposti sammuvaksi tuleksi -- sanoi Jakobsson vakaasti, mutta ivaten. +-- Tietysti olisi parempi vastustelematta antaa kuningattaren tuhlata +valtakunnan varat jumalattomiin huveihinsa ja ulkomaalaisten +lemmikkiensä hyväksi, parempi antaa aateliston imeä maastamme kaiken +mehun ja ytimen, parempi kädet ristissä katsella kuinka meidän +talonpojat vapaista miehistä vähitellen muuttuvat orjiksi, iestä +kantavain härkäin tapaisiksi, parempi ja hauskempi sallia että yleisen +varallisuuden saavuttamiseen välttämättömästi tarpeellinen kauppaliike +kuihtumistaan kuihtuu, parempi levollisena odottaa siksi että _kaikki_ +asiat valtakunnassa turmion partaalle ehdittyänsä auttamattoman +perikadon portaita pitkin syöksyvät alas surkeasti surkuteltavan +surkeuden pohjattomaan kuoppaan, parempi..." + +Niin kiivaasti ja sellaisella vihalla ja mielenliikutuksella oli +Jakobsson puhunut, että hänen täytyi pysähtyä keskellä lausettansa +henkeänsä vetääkseen. + +Toverinsa innokkaasta puheesta vähän rohkaistuna loihe Pertti Månsson +lausumaan: "Kyllä sinä, veli kulta, puhut totta, kyllä asiain laita +niin surullinen on, mutta emmehän me voi mitään tehdä niiden paremmalle +kannalle saattamiseksi." + +"Emmekö voisi! -- huudahti Jakobsson kiivaasti -- Älä sano niin! Me +voimme ahkerasti ylläpitää ja kohentaa sitä tyytymättömyyden kipenää, +joka kytee kansan povessa, uhaten pian täysitulena nousta taivaan +ilmoille, ja me saatamme huutaa ja sanomalla sanoa kansalle mitkä sen +ammoisilta ajoilta esi-isiltä perityt oikeudet ovat. Kun kerta olemme +saaneet kansan täydelliseen oikeuksiensa tuntemiseen, niin olemme +samassa päässeet voitolle: me olemme nimittäin silloin tulleet +tarpeeksi väkeviksi vaadittaissa käyttämään väkivaltaa, niin että +voimme panna valtiolliset tuumamme toimeen kuningattaren ja +aatelisherrain tahtoakin vastaan. Mutta meidän ei pidä väsymän tien +keskitienoilla. Kärsivällisesti täytyy meidän sytyttää hiili hiilen, +sysi syden perästä: kyllä tämä tällä tavalla kohentamamme kipinä +vähitellen paisuu polttavaksi tuleksi, liekiksi leimuavaksi; -- ehkä +pikemmin kuin aavistammekaan." + +"Hm" -- jupisi Pertti Månsson äänellä, joka selvästi todisti, ett'ei +hän luottanut Jakobsson'in tulevaisuuden toiveisin. + +Samassa he poikkesivat eräälle sivukadulle ja pysähtyivät, muutamia +satoja askeleita sitä pitkin käytyänsä, erään ikivanhan, +kaksikerroksisen kivestä tehdyn talon edustalle. Kadun puolella olevat +puolipyöreät kiviportaat osoittivat, että huoneuksen alikerrassa löytyi +kauppapuoti. Mutta puodin ovi oli suljettu ja suljetut olivat myös +ikkunat verrattoman suurilla tammisilla luukuilla, jotka eivät suoneet +pienimmänkään valon säteen tunkeuvan huoneista kadulle. Portti oli +tehty veistämättömistä honkahirsistä, joita vahvat rautasiteet +yhdistivät toinen toisiinsa. Paksussa rautarenkaassa riippui suuri +portinkolkutin. + +Jakobsson tarttui kolkuttimeen ja koputti sillä kolme kertaa porttia +vastaan. + +"Onko sinun aikomuksesi kutsua kaikki lähitienoilla asuvat ihmiset +tänne, koska niin ankarasti kolkutat?" kysyi Pertti Månsson +hämmästyneenä. + +"Se kai, mikäs muuten" vastasi Jakobsson nauraen. + +Hetken kuluttua kuului askelten ääni portin holvissa, avain pistettiin +lukkoon ja kierrettiin ympäri, jonka jälkeen portti, kireästi rätisten +saranoillansa, aukeni. + +Jakobsson'in ja Pertti Månsson'in astuttua sisään suljettiin portti +taas. + +Talon pihalta kömpivät molemmat toverit pilkko-pimeän käytävän kautta +ylös huoneuksen ylikertaan. Vaivalla sinne ehdittyänsä, aukaisivat he +käytävän perukassa löytyvän oven ja astuivat sisään erääsen saliin. +Tätä suurta, mutta matalaa huonetta valaisivat hyvin vaillinaisesti +muutamat kynttilät eräällä pitkällä pöydällä lähellä peräseinää. Pöydän +ympärillä istui kolme miestä, joista yksi, joka arvattavasti oli talon +isäntämies, kiiruhti voimakkaalla käden-lyönnillä tervehtimään +tulijoita terve-tulleiksi. + +Ennenkuin jatkamme kertomusta pitää meidän lähemmin tarkastaman näitä +saliin kokoontuneita miehiä ja luomme ensiksi huomiomme Jakobsson'iin. +Vartaloltaan oli hän erittäin pitkä sekä jäntterä ja hartiakas kuin ani +harva. Mutta kuitenkin osoitti jok'ainoa hänen liikuntonsa noreutta, +joka solakkaimmillekin ainoastaan ahkeran voimistelemisen kautta tulee +osaksi. Kellertävät, kiharat hiuksensa peittivät puoleksi hänen korkean +otsansa, jonka piirteet, samoin kuin tuo eriskummallisen kirkas +loistekin hänen terävissä silmissään, todistivat hänessä löytyvän +paljon rohkeutta ja lujuutta, jota ei kovimmatkaan vastukset voi +masentaa. Hänen ryhtinsä oli uljas ja hänen käytöksensä käskemään +tottuneen miehen käytös. -- Hän oli puettu hienosta Hollannin +verkakankaasta tehtyyn merimies-pukuun. + +Jos joku kysyisi mitä ammattia tämä Jakobsson oikeastaan harjoitti, +niin olisi meidän vaikea antaa tyydyttävää vastausta siihen. Totuutta +loukkaamatta voisimme kutsua häntä kauppiaaksi, mutta yhtä suurella +syyllä saattaisimme nimittää häntä laivuriksi, asioitsijaksi ja miltei +salakuljettajaksi. Kaikissa näissä elinkeinoissa hän toimiskeli ja oli +uutteruutensa ja järkevyytensä kautta osannut koota itsellensä, hänen +oloihinsa verraten erittäin suuren omaisuuden. Häntä pidettiin +perirehellisenä miehenä ja lähimmäistensä luottamusta ja kunnioitusta +hän nautti hyvin suuressa määrässä. Että hänen oikeuden tuntonsa ja +hänen salakuljettaja-toimensa saattoivat keskenänsä olla +sopusoinnussa, se seikka ensi katsannolta näyttänee kummalliselta, +mutta kun ottaa huomioon sen ajan katsantokannan, joka salakuljetusta +ei pitänyt ensinkään kunniata loukkaavana, niin pääsee helposti +selville tästä näennäisestä vastakohdasta. + +Jakobsson oli harras puuhaamaan myös valtiollisissakin toimissa. +Valtiollisen tunnustuksensa puolelta kuului hän radikaalein joukkoon, +s.t.s. niiden, jotka väittivät että aateliston valta ja mahtavuus olisi +kukistettava, että valtikka oli Kristina kuningattarelta otettava pois +ja prinssi Kaarle Kustaalle annettava. Siinä kapinassa, jonka +Tukholman porvaristo maaliskuussa puheena olevana vuonna oli nostanut +ja joka onnettomalla tavalla päättyi, oli hän ollut toimekkaana +osan-ottajana, mutta älynsä avulla oli hänen onnistunut päästä ikävistä +jälkiselkkauksista, vaikka hän epäluulon alaisena olikin vedetty siihen +oikeuden käyntiin, jota tämän kapinan johdosta käytiin. + +Hänen oppilaaltansa valtiollisissa asioissa, rehelliseltä ruokatavarain +kauppiaalta Pertti Månsson'ilta puuttui kokonaan opetusmestarinsa +pontevuus, järkähtämätön lujuus ja uskalias rohkeus. Mutta yhteisenä +hyveenä oli heillä molemmilla sama sydämellinen isänmaan rakkaus ja +vilpitön murhe nykyisistä valtiollisista oloista. Muuten oli Pertti +Månsson kaikissa ystävänsä suuremman älyn ohjaamana. Vartaloltaankin +oli hän lyhyempi ja hoikempi kuin Jakobsson. Hänen kasvonsa kuvasivat +todellista sydämen lempeyttä ja vilpitöntä hurskautta ja jumalanpelkoa. + +Ulkomuotonsa puolesta paljon suurempaa huomiota nostava henkilö kuin +Pertti Månsson oli läsnä olevien joukossa se mies, jonka olemme +arvelleet talon isännäksi. Vartaloltaan oli hän yhtä kookas kuin +Jakobsson ja sama ponneton lujuus ja rohkeus kuvautui näiden molempien +miesten kasvoissa, jotka kuitenkin muissa suhteissa olivat hyvinkin +erinkaltaiset. Jakobsson oli valkeaverinen, talon isäntämies +ruskeaverinen siihen määrään asti, että olisi voinut luulla hänen +eteläisen taivaan alla syntyneeksi ja kasvaneeksi. Harvoin pohjan +lapsilla nähdään niin tummanmustia, tulta tuikkaavia silmiä ja niin +täydellisesti kaarneenkarvaisia hiuksia kuin hänellä. Voisimme sanoa +hänen kauniiksi, milt'ei ihanaksi, ellemme ottaisi lukuun tuota +ilkkuvaa, ivallista hymyilyä, joka alituisesti leikkii hänen +huulillansa. Samoin kuin Jakobsson oli hän siinä iässä, milloin +miehuuden voima täydellisimmin astuu esiin. Hänen nimensä oli Aake +Berg. + +Ammatiltaan oli hänkin kauppias ja hänestä kerrottiin, että hän +suolakaupan kautta oli koonnut rikkautta. -- Useat kauppiaat Ruotsin +pikkukaupungeissa ostivat kauppaliikkeesensä tarpeelliset suolavarat +häneltä. + +Ne kaksi henkilöä seurassa, joista emme vielä ole puhuneet, erosivat +niin hyvin muotonsa kuin pukunsa puolesta melkoisesti edellisistä. +Molemmat olivat puetut pitkiin sarkanuttuihin; samanlaista kangasta +olivat myös heidän housunsa ja aina kaulaan asti kiinni punotut +liivinsä. Helposti voi sanoa, että he kuuluivat talonpoikaissäätyyn. +Nuoremmalla heistä, jonka kullankarvaiset, kiharaiset hiukset valuivat +alas aina hartioille asti, oli vaalea ja kivuloinen kasvonmuoto, mutta +ken tarkemmin katseli hänen silmiinsä, huomasi pian, ett'ei häneltä +puuttunut älyä ja intoa; vanhemman vakaissa, katsojan mielestä +kunnioituksen tunteita nostavissa kasvoissa oli nähtävänä paljon +kokeneen miehen mielenrauha, sellainen rauha, jonka vakuutus tehdyistä +velvollisuuksista painaa tekijän kasvoille ja hyvä omatunto hänen +sydämeensä. Molemmat olivat valtiopäivämiehiä. Edellinen oli kotoisin +Sörmlannin maakunnasta, jälkimäinen oli talonpoikaissäädyn +puheenjohtaja silloin koossa olevilla valtiopäivillä, talollinen Pertti +Ersson Roslagen'ista. + +"Mitä uutisia Turusta, veikko Jakobsson? -- kysyi Aake Berg, sitte kuin +kaikki olivat painaneet puuta -- Mitenkä siellä ollaan ja eletään? +Ollaanko tyytyväisiä nykyiseen hallitukseen, vai eikö?" -- + +Jakobsson'illa oli tapana niinkuin vastedes tulemme huomaamaan, omalla +aluksellaan tuon tuostakin matkailla Tukholmasta Suomeen, erittäinkin +Tukholmasta Turkuun, ja takaisin. Tälläiseltä matkalta oli hän +vast'ikään palannut. + +"Siellä niinkuin kaikkialla -- vastasi hän -- valitetaan aateliston +vallattomuutta ja pahaksutaan sitä sortotilaa, jossa virkamiehet +pitävät rahvasta, mutta Turku on liian kaukana hovista, jotta siellä +tunnettaisiin kuningattaren yksityistä elämää; sinne asti viha häntä +vastaan ei ulotu." + +"Mitä väitellään Suomessa ruununtilojen peruuttamisesta? Pidetäänkö +tätä asiaa tähdellisenä?" -- kysyi Aake Berg vielä. + +"Kyllä pidetään. Kaikki toivovat mitä hartaimmin, että tämä toimi pian +saadaan alkuun. Kansa panee kaiken luottamuksensa valtiopäiviin." -- + +"Valitettavasti ei tästä asiasta tule niin mitään, -- sanoi Pertti +Ersson -- kansan toiveet tässä suhteessa eivät tule toteutumaan." -- + +Jakobsson punastui mieliharmista. + +"Te, joka olette talonpoikaissäädyn puhemies, sanotte sen! Ehkä myöskin +otatte sanoaksenne, mitä hyvää on saatava aikaan näiden valtiopäiväin +kautta, jos niiden tärkein tehtävä jätetään ratkaisematta siksensä!" -- +huudahti hän. + +Pertti Ersson'in huulet vetäytyivät sellaiseen hymyilyyn, jossa iva ja +totisuus taistelivat keskenänsä. + +"Me ai'oimme _kruunata kuningattaren_," sanoi hän sen jälkeen. + +Aake Berg purskahti nauramaan. + +"Hyvin puhuttu, Pertti Ersson!f" -- ilveili hän. "Vieläkö sinun nyt, +Jakobsson veikkoni, haluttaa tehdä useampia sopimattomia kysymyksiä +valtiopäivien vaikutuksesta? Minä luulen, että kerrassaan sait +riittävän vastaukseen kaikkiin kysymyksiin ja toivon, typeräpää vaikka +oletkin, että kykenet ymmärtämään, jotta ne valtiopäivät, jotka +kruunaavat talonsa ja tilansa menettäneen, itsevaltaisen kuningattaren +tulli- ja aksiisitulojen pää-omistajaksi, loistoisalla tavalla ovat +tehneet tehtävänsä!" + +"Siten on asiain laita -- lausui Pertti Ersson. Kaikki meidän parhaat +yrityksemme peruuttaa kruunulle sen kevytmielisesti poislahjoitetut +taikka myydyt maatilat jäävät mitättömiksi. Kuin tiedätte, olivat +kolmen aatelittoman säädyn edustajat eilen kutsutut linnaan +kuningattaren puheille. Hänen Majesteettinsa vaati meiltä silloin sen +lupauksen, ett'ei enää oteta puheeksi ruununtilojen peruuttamista +näillä valtiopäivillä, sillä hän väitti että tämä kysymys koskee hänen +majesteetti-oikeuksiansa. + +"Ai'otteko pitää tämän teiltä vaaditun lupauksen?" -- kysyi Jakobsson. + +"Ai'omme" -- vastasi Pertti Ersson vakaalla äänellä. + +"Todellakin kaunis myönnytys majesteetti-oikeuksille ja seurattava +esimerkki alammaisellisesta kuuliaisuudesta! -- sanoi Jakobsson +katkerasti. + +"Kuinka lieneekin, kerran annettu lupaus on pidettävä" -- lausui Pertti +Ersson lujalla totisuudella. + +Samassa kuului ulkoa kolme kolkutusta porttia vastaan ja hetken +kuluttua astui kolme henkilöä saliin. Ystävällisesti tervehdittyään +läsnä olevia asettuivat vastatulleet istumaan heidän joukkoonsa. +Muutaman minuutin kuluttua saapui taas uusia vieraita. Tällä tavoin +uusien vieraiden saapumalla lisääntyi seura yhä lisääntymistään, niin +että noin puolentunnin kuluttua enemmän kuin viisikymmentä henkilöä oli +salissa koossa. Kaksikolmatta osaa näistä kuului porvarissäätyyn, loput +olivat talonpoikia. Viime mainitut kaikki ja useimmat porvareista +olivat valtiopäivämiehiä. + +Keskustelu koski yhä edelleen päivän valtiollisia kysymyksiä. Oltiin +par'aikaa kiivaassa väittelyssä siitä, mihin toimiin olisi ryhdyttävä, +jotta saataisiin tuo aatelittomain säätyjen kuningattarelle antama +lupaus puratuksi, kuin seura vielä lisääntyi kahdella uudella +jäsenellä, joiden sisään astuessa kaikki läsnä olevat nousivat +seisoallensa. + +Viimeksi tulleet olivat puetut pitkiin, hienosta mustasta verasta +tehtyihin viittoihin, joidenka alla he kantoivat lyhyitä +samettinuttuja, joita vyötäisiltä ympäröitsi koreasti korkoumpeluksella +koristetut vyöt. Ulkomuotonsa puolesta olivat nämät sen ajan +historiassa sangen kuuluisat miehet hyvin erinlaatuisia. Ensin sisään +astunut, jonka vyössä riippui kaksipiippuinen pistooli, jonka kiiltäviä +piippuja ja varren kulta- ja hopea-koristuksia vastaan kynttilöiden +säteet kirkkaasti kimaltelivat, oli keski-ikäinen pitkänläntä mies; +hänen muotonsa veti heti ensi katsannolta välttämättömästi huomiota +puoleensa. Hänen ryhtinsä oli suora ja jalo, hänen käytöksensä +ystävällinen mutta käskevä ja jok'ainoa piirre hänen kasvoissaan +ajoitti tavallista suurempaa henkistä älyä ja kykyä. Häneltä oli +huolellisesti siivottu leukaparta ja pitkät viikset, joidenka huippuja +hän tuon tuostakin oikean kätensä sormilla väänteli. Tämä mies oli +porvarissäädyn puheenjohtaja, Tukholman toimekas ja peloton pormestari +Niilo Niilonpoika Silenius. + +Hänen seuraajansa näytti melkoista lyhyemmältä, vaikka hän totta +todellakin oli yhtä pitkä. Syy tähän kummaan oli se, että hän aina +nojasi päätänsä alaspäin ja kävi muutenkin eteenpäin kyykistyneenä, +jotta hänen vartalonsa sai kaaren muodon. Harvat ohuet hiukset +ympäröivät hänen paljasta, hiuksetonta kiirettänsä, otsansa oli korkea, +nenänsä pitkä ja suippuinen, huulet laihat ja toisiinsa likistetyt, +posket laihat, leuka pitkä. Näille jotenkin rumille kasvoille antoivat +hänen kirkkaat, terävät silmänsä eriskummallisen muodon. Kun hän +puhuessaan kohotti päätänsä ja katsoi suoraan eteenpäin, niin +tuikkailivat nämät hänen silmänsä neron tulta. Tämä mies oli Tukholman +kaupungin tunnettu kirjuri Niilo Pertinpoika Skunk. + +Arvokkain askelin astui Niilo Pertinpoika pöydän luo kaikkein +läsn'olijain kohteliaasti kumartaessa. Selvästi näkyi, että he hänessä +kunnioittivat päällikköänsä. + +Niilo Niilonpika heitti hattunsa pöydälle, laski vasemman kätensä +kupeesensa ja alkoi puhua: + +"Ikäviä uutisia edelleen, arvaan ma? Tuo onkin kuin kirottu, ett'eivät +meidän tuumamme tahdo menestyä. Yhtä valoisilta kuin asiat näyttivät +muutama viikko takaperin, yhtä ikäviltä ja toivottomilta näyttävät ne +nyt! Kaupunki on rauhaisa, ei ainoatakaan hallitusta peljättävää +melskettä enää, rahvaan lujamielisyys on murtumaisillansa, korkeat +herrat entistänsä kopeammat, vanha valtiokansleri on vähintänsä +seitsemän vuotta nuorempi kuin kuukausi takaperin ja hänen nuoret +junkkerinsa alkavat taas kohotella kukonharjojansa ja päälle päätteeksi +muiden harmien höysteeksi tuo kuningattarelle annettu onneton lupaus! +Tämä on toki liian paljon pippuraruokaa yhdeksi ateriaksi! Miehen vatsa +ei voi sitä sulattaa!" + +Hetken vaiti oltuansa ja syvämielisen näköisenä viiksiänsä +väännettyänsä lisäsi hän: "Mutta vähän tuosta kuningattarelle antamasta +lupauksestamme! Siitä pääsemme paraiten siten, ett'emme sitä pidä! +Olkoon se pidettävä tyhjänä, satunnaisena kohteliaisuuden osoituksena, +jolla ainoastaan oli hetkellinen merkityksensä. Itsepäisille naisille +täytyy toisinaan luvata jos jotakin tarkoin huolimatta tuleeko lupaus +pidetyksi tahi ei!" + +"Tämä on hyvä neuvo!" -- huudahtivat kaikki porvarit yhteen ääneen. + +"Ja meidän tulee sitä seurata," lisäsi Niilo Skunk. + +"Sen teemme!" -- vakuuttivat porvarit. + +"Tähän päätökseen me talonpojat emme yhdy," sanoi Pertti Ersson. + +Niilo Niilonpoika kohotti levottomasti olkapäitään ja lausui Pertti +Ersson'ille: "Herkkätuntoisuus on hyvä avu kunnian asioissa, mutta +valtiollisissa on se naurettava! + +"Ehkä onkin -- vastasi Pertti Ersson pontevalla vakavuudella. -- Minä +en olekkaan kauaksi kiivennyt opin ja sivistyksen portaita myöten enkä +kykene ratkaisemaan korkeamman valtioviisauden vaatimuksia, mutta sen +tiedän nuoruudessani oppineeni, että miehen tulee sanoissansa pysyä, +eikä niitä syödä." + +"Se kyllä on totta, niin kauvan kuin tavallisista ihmis-oloista on +kysymys, mutta kohta itsevaltaisen ja kurjan hallitsijan ja hänen +sorrettujen alammaistensa välillä on sellainen, että se tykkänään +purkaa kaikki yhteiskunnassa pyhinä pidettävien siveyslakien +määräykset," väitti Niilo Skunk. + +Pertti Ersson pudisti epäillen päätänsä ja sanoi: "Ei, niin ei voi +olla! Jumalan pyhässä raamatussa antamat säännöt, joita noudatan, ovat +tässäkin suhteessa hyvin yksinkertaiset ja selvät. Valhetta ja +vääryyttä on aina ja kaikkialla välttäminen, missä muodossa ne +esiintyvätkin." -- Luoden rehelliset silmänsä terävästi Niilo +Niilonpoikaan jatkoi hän puhettansa: "Miksikä ensinkään tehtiin tuo +onneton sitoumus? Muistanette, hyvä herra, että minä eilen linnassa +_murisin_ sitä vastaan niinkin paljon, että se nosti kuningattaren +huomiota ja hän loi epäsuosiollisen katsauksen minuun? Jos ei siinä +silloin olisi ollut arvokkaampia miehiä läsnä, niin olisin suorastaan +sanonut vastalauseeni. Onko siis minun ja säätyläisteni vika, että +sellainen lupaus annettiin?" + +Niilo Niilonpoika tarttui Pertti Ersson'in käteen ja lausui: "Kunnon +ystäväni! Te todellakin olette syytön siihen pulaan, johon olemme +joutuneet, mutta kerta siihen jouduttuamme pitää meidän kaikkia +mahdollisia keinoja käyttämällä pyrkiä taas päästä siitä." + +Tästä asiasta kiisteltiin kiivaasti vielä pitkä aika, mutta Pertti +Ersson ja hänen säätyläisensä pysyivät järkähtämättömästi +päätöksessään. + +"Kummaa toki! -- huudahti Niilo Niilonpoika vihdoin hieman suuttuneena +-- Koskeehan tämä asia kipeämmin teitä talonpoikia, se kuin etukynnessä +juuri tarkoittaa teidän pelastamistanne aatelismiesten väkivallasta! +Aiotteko todellakin edelleen kädet ristissä kärsiä sellaista julkista +vääryyttä ja laittomuutta?" + +"Emmepä suinkaan! Siihen valituskirjaan, jonka kuningatar lupasi +vaataan-ottaa, ai'omme pontevilla sanoilla piirtää vastalauseemme sitä +vastaan" -- vastasi Pertti Ersson. + +"Pahoin pelkään, ett'eivät tuollaiset valituskirjat ole miksikään +hyödyksi, jos asia kerta itse valtiosalissa säätyjen koossa ollessa +jääpi puheeksi ottamatta -- väitti Niilo Niilonpoika. -- Kuitenkin +olemme tätä valituskirjaakin ajatelleet ja Niilo Pertinpoika onkin jo +kirjoittanut kaavaa siihen." -- Kääntyen kaupunginkirjuriin sanoi hän; +"Olkaa hyvä ja lukekaa tämä kaava elikkä esitys kokonaisuudessaan, että +läsnä olevat siitä sitten voivat sanoa mielipiteensä." + +Niilo Pertinpoika otti esiin viittansa taskusta erään paperimytyn ja +luki sitte korkealla äänellä sepittämänsä kaavan puheena olevaan +valituskirjaan. Aina vähän päästä keskeyttivät kuuliat häntä +innokkailla mieltymys-huudoillansa. Kun lukeminen oli päättynyt, niin +hyväksyttiin tämä kaava yksimielisesti pidemmättä väittelyttä. Porvarit +ja talonpojat olivat yhtä hartaat kiittämään sitä. Mutta tämä kirjoitus +olikin mestarillisella taidolla kyhäelty ja sen tekijä todisti siinä +syvämielisesti mutta samassa päivää selvemmällä tavalla, kuinka tuiki +tarpeellinen ruununtilojen peruuttaminen oli valtiolle ja kuinka +vahingolliset aateliston saavuttamat etu-oikeudet olivat yhteiskunnan +onnellisuudelle. + +Sen jälkeen ilmoitti Niilo Niilonpoika, että muuan henkilö, jonka nimen +hän mainitsi, oli pyytänyt päästä seuran jäseneksi. Tämän asian +johdosta syntyi nyt vilkas keskustelu. + +Lukija on jo epäilemättä arvannut, että me olemme vieneet hänen +valtiolliseen salaseuraan. Tälläisiä tavallisesti "klubbeiksi" +kutsutuita seuroja löytyi Tukholmassa 1650 vuoden valtiopäivien aikana +useampia. Päätarkoituksena oli niillä kaikilla valtiollisten asioiden +keskusteleminen ja valtiopäivillä ratkaistavain kysymysten edeltäpäin +valmistaminen, mutta sillä seuralla, johonka nyt olemme tutustuneet, +oli toinen, erittäin tärkeä sivu-tarkoituskin. Ne miehet, jotka +kokoontuivat salaisiin keskusteluihin Aake Berg'in talossa, kutsuivat +itsensä "P.C.G. seuraksi" ja kuin mainitsemme, että näillä kirjaimilla +merkittiin sanoja Prins Carl Gustaf taikka suomeksi Prinssi Kaarle +Kustaa, niin voipi jokainen helposti arvata että tämän seuran jäsenet +olivat mainitun prinssin hartaita puoluelaisia, jotka toivoivat niin +pian kuin mahdollista saadaksensa häntä kuninkaaksensa. He olivat sitä +mielipidettä, etteivät valtakunnan asiat kuningattaren hallituksen +ohjia pitäessä voisi mainittavalla tavalla parantua, jos kohta +joitakuita pienempiä muutoksia nykyisissä onnettomissa oloissa +saataisiinkin aikaan. Kaikki toiveensa he panivat prinssi Kaarle +Kustaasen, hänelle oli mitä pikemmin sitä parempi tie valtaistuimelle +raivattava. Koska seuralla oli näin kapinallinen kanta, niin emme saata +ihmetellä että se pyrki pysyä salaisuuden vaipan verhossa. Uusia +jäseniä seuraan ottaessa noudatettiin suurta varovaisuutta. Jokaisen +uuden jäsenen täytyi pyhällä valalla vannoa, ett'ei hän seuraan +kuulumattomille sen vehkeistä ja toimista mitään puhuisi. Vieläpä tämä +vaiti-olemisen sitoumus koski itse seuran nimeä ja olemustakin. + +Seuran jäseneksi tänä iltana ilmoitettu pyrkijä oli huikentelevan ja +epäluotettavan luonteensa kautta pahan maineen saanut Pentti Skytte. Jo +tähän aikaan nautti hän tätä mainetta niin suuressa määrässä, että +kaikki puolueet kammoivat häntä eivätkä ottaneet ruvetaksensa hänen +liittolaisekseen. Nytkin vastusteltiin hänen ottamistansa seuran +jäseneksi ankarasti. Erittäin puhui Jakobsson luonteensa koko +kiivaudella sitä vastaan. + +"Tämä ei ole mikään seura aatelismiehille ja valtakunnan neuvoksille -- +sanoi hän. Sallia Skytten tulla seuraamme on sama kuin että sallisimme +itse p----een omassa persoonassaan tulla tänne! Varjelkoot meitä kaikki +pyhät sellaisista henkilöistä! Hovista lähtenyt tuuli puhaltaa nyt +häntä vastaan, mutta tuuli on oikullinen, ja voi äkkiarvaamatta kääntyä +toiseen suuntaan. Että Skytte niin tapahtuessa kylmäverisesti pettäisi +meidät, siitä voin panna sieluni autuuden pantiksi! Itse sekin seikka +jo, että hän on kuullut puhuttavan seurastamme, on ikävä ja huolettava +asia enkä voi ymmärtää mitenkä hän on urkkinut itsellensä tiedon siitä! +Olisko joku meikäläisistä ruvennut valapatturiksi? Siitä on saatava +selko ja petos ankarasti kostettava!" + +"Petosta ei tässä ole olemassa -- sanoi Niilo Niilonpoika. -- Pentti +Skytte ei tiedä seurastamme mitään. Tosin hän arvelee että nykyisiin +oloihin tyytymättömät ovat yhtyneet jonkimmoiseen salaliittoon, mutta +siinä onkin kaikki. Tänään kun hänet tapasin ilmoitti hän minulle, +ollen kovin närkästynyt hallitukseen, mielihalunsa yhtyä porvaris- ja +talonpoikaissäätyjen vastapuolueesen. Ajatellen että hän korkean +virkansa kautta voisi olla meille joksikuksi hyödyksi esittelin häntä +äsken jäseneksi seuraamme. Mutta tarkemmin asiaa nyt mietittyäni +peräytän tämän ehdoitukseni, sillä minä en, todellisen mielipiteeni +hänestä, sanoakseni, luota häneen enemmän kuin Jakobssonkaan." + +Sittekuin tämä asia näin oli saatu päätteesen ja kun muutamia muitakin +kysymyksiä noin puolen tunnin kuluessa oli keskusteltu, läksivät seuran +jäsenet pois, eivät kuitenkaan kaikki yhteen aikaan, vaan kaksittain ja +kolmittain. Vihdoin oli heistä vaan viisitoista jäljellä. Näillä ei +näyttänyt olevan kiirettä, vaan istuivat hyvässä rauhassa pitkän pöydän +ympärillä. Aake Berg antoi kantaa esiin vanhaa olutta, jota juotiin +suurista hopeaisista maljoista. Ajan tavan mukaan kallisteltiin maljoja +ahkerasti. Yleisesti versoivat Kristiina kuningattaren hallituksen +aikana kaikki paheet, mutta erittäin saavutti juopumus silloin +Ruotsissa ja Suomessa niin suuren vallan, ett'ei sen vertaista sitte +jälestäpäin ole tavattu. Vieläpä itse hovipiireissäkin oli juopumus +yleinen, vaikka Kristiina itse sitä pahetta vihasi enemmän kuin kaikkia +muita. + +"Ellen pety, niin voimme käyttää tätä yötä hyväksemme -- sanoi Niilo +Niilonpoika otettuansa maljastansa aika kulauksen -- Pentti Skytte +antoi minulle tässä asiassa hyödyllisen viittauksen." + +"Pentti Skytten antaman viittauksen alla piilee epäilemättä joku petos" +-- väitti Aake Berg. + +"En usko sitä. Hän on tätä nykyä silmittömästi suuttunut kuningattareen +ja neuvoskuntaan. Jos voitaisiin näille saada aikaan jotkut kelpo +kepposet, niin olisipa tuo kostoa himoavalle Skyttelle mieliksi. Hän +onkin jo ryhtynyt valmistaviin toimiin." + +"Saammeko kuulla, mihin toimiin?" -- kysyi vieraanvarainen isäntä. + +"Tänäpanä viettää, niinkuin kaikki tietänette, kuningattaren suosikki +Gyllenström häitään. Mahtavimmat hovipuoluelaisista ovat kokoontuneet +häätaloon, mutta tuo seikka ei ole meille niin suuresta arvosta, kuin +rahvaan hyväksi toimeen pantu kestitys." + +"Minä luulen että tähtäämme samaa otusta" -- huudahti Jakobsson. + +"Omilla silmilläni -- jatkoi Niilo Niilonpoika puhettaan -- olen ollut +tilaisuudessa näkemään että suuria ihmisjoukkoja on kokoontunut tätä +kestitystä nauttimaan. Pentti Skytte on pitänyt huolta siitä ett'ei +viinajumalan tavarat kesken loppuisi. Omalla kustannuksellaan on hän +salaa antanut viedä sinne useita viina-astioita, joka toimi illan +pimeydessä onnistui niin hyvin, ett'ei se ensinkään nostanut huomiota." + +"Tämä oli sangen viisaasti keksitty temppu!" -- huusivat useammat +porvarit yhteen ääneen. + +"Lopun voinette ehkä arvata?" -- kysyi Niilo Niilonpoika. + +"Luulen olevani tämän asian lopputarkoituksen jäljillä -- sanoi Aake +Berg -- Me nostatamme rahvaan kapinaan, valloitamme vankilan ja +pelastamme vangit. Jumala suokoon meidän onnistua! Olen valmis +uskaltamaan paljon onnetonta veljeäni pelastaakseni." + +"Tämä oli minunkin tuumani. Ilokseni kuulen nyt että toisetkin ovat +samaa asiaa ajatelleet" -- sanoi Jakobsson. + +Tässä on mainittava että vangeilla tarkoitettiin niitä, jotka +maaliskuun kapinan tähden vielä istuivat vankeudessa. Juuri nykyjään +oli neuvoskunnassa ollut kysymys heidän lopullisesta kohtalostaan ja +useat mahtavat herrat neuvoskunnassa, etenkin vanha valtiokansleeri +Akseli Oxenstjerna, olivat vaatineet kuolemanrangaistusta monelle +heistä. Huhu tästä nostatti mieliharmia ja kiihoitusta yli koko +valtakunnan. Erinomattain huolestuneet ja tuskaantuneet olivat tietysti +vangittujen sukulaiset ja ystävät. Mutta rahvaskin oli pannut niin +pahaksensa tämän asian, ett'ei näyttänyt mahdottomalta yllyttää sitä +puheena olevaan yritykseen. + +"Suostuvatko kaikki läsnä olevat osaa ottamaan tähän pelastustoimeen?" +kysyi Niilo Niilonpoika. + +Kaikki vastasivat myöntäväisesti ja väittivät, ett'ei tätä sopivaa +tilaisuutta pitäisi jättää kokematta. Kuitenkin oli kaikella +varovaisuudella toimeen ryhtyminen. + +Sen jälkeen keskusteltiin likimmistä tuuman toimeenpanemista koskevista +seikoista ja jokaiselle määrättiin eri tehtävä. Siitä olivat kaikki +yksimieliset, ettei pormestari Niilo Niilonpoika eikä kaupunginkirjuri +Niilo Skunk tehokkaasti ottaisi osaa tähän vaaralliseen yritykseen, +sillä jos asia onnettomasti sattuisi päättymään, niin olipa tuo ennen +kaikkia tähdellistä, että seuran molemmat johtajat pääsisivät +epäluulosta vapaiksi. Väärin kai olisi heittää seuran menestys yhteen +onnen vaakaan, etenkin kuin tämä toimi ei koskenutkaan "P.C.G. seuraa", +vaan tässä nyt läsnä olevia mieskohtaisesti. + +Jakobsson ja Aake Berg, jotka pidettiin muita rohkeampina ja +älykkäämpinä, saivat toimeksensa mennä yllyttämään kenraalin ja Skytten +viinaa nauttineita kapinaan. Toisten tuli koota kokoon kaduilla +kuleksivia kerjäläisiä, varkaita ja rosvoja ja johtaa heitä kaupungin +vankilaan. Mitä suurempi melske ja hälinä siellä syntyisi, sitä +vaikeampi olisi asianomaisten saada tieto siitä, kutka olivat kapinan +johtajat. Rahoja tuli jokaisen runsaasti ottaa mukaansa; niitä piti +käyttää siinä, missä sanat elivät vaikuttaisi. + +Yksin Pertti Månsson pani jyrkän vastalauseen hänelle määrättyyn +tehtävään. Hän vannoi kautta Jumalan ja kaikkein pyhäin, että hän +oli ihka mahdoton sellaiseen toimeen. Mutta hänen valansa ja +vakuuttamisensa nostattivat vaan naurua ja ivaa läsn'olijoissa. Pertti +Månsson parka sai siinä pitkissä kulauksissa niellä mitä ilkeimpiä +kokkapuheita. Vihdoin piti Jakobsson pitkän kehoituspuheenkin hänelle. +Päästäksensä kaikesta tästä pilkasta lupasi hän lopuksi ryhtyä toimeen +ja parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan tehdä tehtävänsä. + +Kun kaikki asiat näin oli saatu selville, juotiin maljat pohjaan tuon +vaarallisen yrityksen menestykseksi; tämän jälkeen Niilo Niilonpoika, +Niilo Pertinpoika Skunk ja kaikki muut vieraat, paitsi Jakobsson, +läksivät pois. + +"Nyt on meidän mitä kiireimmiten pukeutuminen vale-pukuihin -- sanoi +Aake Berg, jäätyänsä kahden kesken Jakobsson'in kanssa -- Miksi ja +millaiseksi henkilöksi ai'ot muuttaa itsesi?" + +"Sepäksi taas niinkuin viime kerrallakin valhe-puvussa ollessamme. Se +on oivallinen ammatti tuo sepän ammatti; minä rakastan sitä. Usein +juohtuukin mieleeni, että Jumala arvattavasti oli aikonut minua +sepäksi, vaikka pahaksi onnekseni satuin jäämään pajan oven +ulkopuolelle. Se oli kyllä ikävä tapaturma, sillä sen kautta jäi tämä +valtakunta parasta hevoskengittäjäänsä vaille! -- Vaan annappas tänne +tuo leiviskän painava vasara-kolhuri, jotta saan tarkastaa, onko se +entisessä kunnossaan!" + +Saatuansa Aake Berg'iltä erään tavattoman suuren pajavasaran ja +heiluttaen sitä päänsä yli jatkoi Jakobsson puhettansa: "Tämä on +oivallinen ase! ... erittäin oivallinen! Ei löydy ainoatakaan niin +kovaa vapaasukuista pääkalloa koko valtakunnassa, ett'ei se pirstoksi +menisi, jos tällä lempi-aseellani sitä kerran kolahuttaisin! -- Mutta +tuo nyt esiin vanhat seppävaatteeni... Kas niin... Tuo nahkanen +esiliina ei ole tämänpäivän tekoisia sekään... Nyt lopuksi vielä +hiiliä! Nokikolarilla ei saa olla mustempia kasvoja ja käsiä kuin +minulla." + +Puhuessaan oli Jakobsson pukenut päällensä vanhat, rikkinäiset ja +nokiset vaatteet. Saatuansa vielä kasvonsa ja kätensäkin noetuiksi +ängähti hän tyytyväisellä äänellä: "Nyt olen valmis." + +Aake Berg loi silmänsä häneen eikä voinut olla nauruun purskahtamatta. + +"Mistä matkasi seppämies?" + +"Korpimetsien sysihaudoilta palajan työpajaani." + +"Missä tuo työpajasi?" + +"Hovilan neiden narrinavetan pihassa. -- Entäs sinä Ahtolan ahojen +ajaja -- mistä tulet?" + +"Tietämättömistä." + +"Mihin matkas?" + +"Tuntemattomiin." + +"Vai niin; matkamme kulkee samaan suuntaan. Lähtekäämme yhdessä +tallustamaan." + +"Lähtekäämme vaan, mutta ottakaamme mukaan nämät leikkikalut +lapsillemme." + +Tämän sanottuansa otti Aake Berg, joka oli pukeutunut merimieheksi ja +peittänyt kasvonsa naamarilla, kaksi pistolia eräästä salalaatikosta ja +antoi toisen niistä Jakobsson'ille, joka kätki sen nuttunsa alle. +Sammutettuansa kynttilät lähtivät he sitte huoneesta. + +Ehdittyänsä portille sanoi Aake Berg portinvahdille: "Sinä et saa avata +porttia kenellekään, joka ei tunne oikeita tunnussanoja! Mutta kaikille +niiden tuntijoille avaat sen ja kätket jokaisen, joka pyytää tulla +kätketyksi, tallin alla olevaan kellarikamariin." + +"Te voitte täydellisesti luottaa minuun!" -- vastasi portinvahti. + +"Hyvä on!" -- Toverillensa sanoi Aake Berg heidän Drottninggatan +nimistä katua kohti käydessä: "Siihen huoneesen viemme vangit ja +pidämme heidät kätkettyinä siksi, että heitä uhkaava kuoleman tuomio on +peruutettu. Mutta jos heille ei suoda armoa, niin lähetämme heidät +salaa pois valtakunnasta, -- siinä tapauksessa nimittäin, että meidän +onnistuu pelastaa heidät vankilasta." + +Ulkona oli nyt pilkkopimeä, tuuli puhalteli ankarana myrskynä ja +taivaalla ajelivat mustat pilvet toinen toisiansa hirmuisella +vauhdilla. + + + + +2 LUKU. + + +Sill'aikaa vietettiin yhä häitä kenraalin palatsissa. Sinne mekin nyt +menemme emmekä hetkeksikään pysähdy tirkistelemään noita koreisin +livreapukuihin puetuita palvelijoita, jotka portailla ja etehisissä +kumartelevat meille, vaan kiiruhdamme suoraan suureen juhlasaliin. + +Suurellainen on tosin se komeus, jota silmämme täällä näkevät! Kaikki +mikä nerokkaan Kristiina kuningattaren hovissa on suurta ja loistavata +on tänä iltana kokoontunut tänne. Nuo äärettömän kalliit kulta- ja +hopea korko-umpeluksella kaunistetut naispuvut satojen vahakynttiläin +lunoavassa valossa, nuo lukuisat katossa riippuvat hopea- ja +kristallikruunut, joita vastaan kynttilöiden säteet silmiä häikäisten +kimalttivat, nuo vierailta mailta tuodut verhot, joilla seinät ovat +peitetyt ja tuo lukematon määrä muita kalleuksia, joita on pantu +nähtäväksi, viittaavat enemmän jonkun itämaisen hallitsijan kuin +ruotsalaisen ylimyksen asuntoon. + +Kuningatar Kristiinan hallituksen aika oli aatelisvallan loistoisuuden +aikakausi ja silloin saavutti etelämailta, erittäinkin Ranskasta +kotoisin oleva ylöllisyys puvuissa ja elämän tavoissa ensimmäisen +suuren voittonsa täällä Pohjolassa, voiton sellaisen, että vaikutukset +siitä halki vuosisatojen ovat ulottuneet meidän aikoihimme saakka. Vielä +meitäkin pitää sama silloin voitolle päässyt ylöllisyyden henki +kahleissansa, niinkuin se arvattavasti on pitävä lapsiamme ja lastemme +lapsiakin. Kaksi asiaa olivat erittäin sitä laatua, että ne saivat +tämän ylöllisyyden pikaisesti juurtumaan ja kuumeentapaisella +nopeudella leviämään, nimittäin kuningattaren ja hovin antama esimerkki +ja kolmenkymmenen vuotinen sota. Lisää vauhtia antoi sille +kuningattaren mieletön anteliaisuus. Ne lahjoitusmaat, joita hän +lahjoitti valtakunnan mahtavimmille suvuille, olivat niin avarat ja +suuret, että nämät suvut niiden ja sodassa riistetyn saaliin kautta +pääsivät ruhtinaallisen omaisuuden omistajiksi. Kaikki tämä rikkaus +joutui tavallisesti ylöllisyyden palvelukseen. + +Kustaa Aadolf'in syvästi kristillinen mielenlaatu ja hänen vakaa ja +vaatimaton käytöksensä olivat saaneet aikaan sen, ett'eivät ylpeyden +henki ja ylöllisyyden himo, jotka nimen-omaan ovat tavattavat +kaikissa kunnian korkeimmille kukkuloille nousneissa kansoissa, +hänen elin-aikanansa päässeet valtaan Ruotsin kansassa. Vielä +holhojahallituksen aikanakin näytti siltä ikäänkuin olisi +suuren sankarikuninkaan henki kulkenut hänen kansansa keskellä +suojelija-henkenä, alati muistuttaen sitä hänen omien elämän-tapojensa +puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta; mutta sittemmin herkesi tämä +muiston voima vaikuttamasta ja nouseva polvi, joka kerskaili isien +sankaritöistä, unhotti noudattaa heidän hyviä avujansa. Muutamat +kunniarikkaat vanhukset suuren kuninkaan ajoilta, jotka uskollisesti +säilyttivät hänen kirkkaan kuvansa povessansa, puuhasivat kyllä +vastarintaa tälle oudolle vieraalle, mutta ylöllisyys ei paljon +huolinut heidän puuhistansa, vaan työnsi loistavine, narrimaisine +seurueinensa eteenpäin, päivä päivältä voittaen yhä suurempaa alaa. +Nähtyänsä yrityksensä hukkaan menneiksi vetäytyivät nämät arvokkaat +vanhukset pois taistelutantereelta kätkien sydämiinsä syvän surunsa. +Eivätkä he soveltuneetkaan kanssakäymistä pitämään sellaisten ihmisten +kanssa, jotka eivät osanneet eroittaa ylpeyttä oikeutetusta itsearvon +tunteesta eikä pöyhkeilemistä arvokkaisuudesta, jotka pitivät +loistoisuutta jaloutena ja luulivat jotakin suuriarvoista +kunnioittavansa silloin kuin he kunnioittivat suurennäköistä. + +Mutta jatkakaamme kertomustamme. + +Enemmän kuin kaikki muut tämän loistavan hääseuran jäsenet, +joista suurin osa kuului hovipuolueesen, ani harva n.k. +vanha-aatelispuolueesen, vetää huomiotamme puoleensa kuningatar, joka +läsnä olollansa oli kunnioittanut suosikkinsa häitä. Hän oli +tarjoutunut maksamaan kustannuksetkin niihin, mutta rikas kenraali +S----hjelm oli alammaisuudessa pyytänyt saada ne itse maksaa. Tähän +pyyntöön olikin kuningatar antanut suostumuksensa, epäilemättä +salaisella mielihyvällä, sillä Kristiinan raha-asiat olivat jo tähän +aikaan jotensakin huonolla kannalla. Kenraali puolestansa oli +mielellänsä suostunut kuningattaren tekemään ehdoitukseen, että +hää-iltana pantaisiin toimeen baletti, johonka hän itse oli laatinut +kaavan ja jonka pää-ohjaajaksi hän itse tarjousi. Baletit olivat +Kristiinan lempihuvituksia eikä hän milloinkaan ollut paremmalla +tuulella, kuin niitä näytettäissä. + +Baletin juoni oli nyt samoinkuin useimmiten muutenkin otettu +kreikkalaisten muinoistaruista, tällä kertaa päivän merkitykseen +erityistä huomiota laskemalla. Syyt Troijalaiseen sotaan olivat baletin +juonen pääkohdat. Sentähden jakautuikin baletti kahteen osaan: +edellisessä näytettiin Peleon ja Thetin häitä, jälkimäisessä ihanan +Helenan ryöstämistä Spartan hovista. Tästä syystä oli useammalla +balettiin osaa ottajalla kaksi osaa näytettävänä ja pukujen muuttamisen +tähden oli määrätty tunnin loma-aika molempien osastojen välillä. + +Kristiina itse esiintyi ensimäisessä osastossa metsästyksen +jumalattarena, Dianana, jonka osaa hän hyvin usein ja erittäin +mielellään näytteli, luultavasti siten osoittaaksensa +vastenmielisyyttänsä avio-elämään, sillä Dianasta kerrottiin, ett'eivät +Amor jumalan nuolet häneen ensinkään pystyneet; jälkimäisessä oli hän +eräänä Helenan hovinaisena. Molemmissa osissa, joita hän muuten suurella +menestyksellä näytteli, mutta erittäinkin Dianana, oli hänellä +ylenmäärin kallis, kullalla ja hohto-kivillä koristettu puku. Joku +naisvaatteuksen ihailia vaatisi ehkä täydellistä selitystä näiden +pukujen kuosista ja niihin kuuluvista kääreistä ja reunuksista, mutta +meidän täytyy tunnustaa, ettemme ole tarpeeksi suuri naispukujen tuntija +tullaksemme sellaisen kuvauksen kanssa laihin. Se vaan on mainittava, +että Kristiina kuningatar, vaikka hän vasta oli 23 vuoden vanha, jo +tähän aikaan itse pukemisessa ja pukujen pitämisessä osoitti sitä +huolimattomuutta, josta hän sittemmin tuli niin kuuluisaksi, ja joka sai +aikaan sen, että hänen puvussansa, jos se muuten olikin maikka kuinka +kallisarvoinen, puuttui hyvää naisellista aistia ja hienompaa kauneuden +tuntoa. + +Kuningattaren etevin ja mahtamin lemmikki, kreivi Maunu Gabriel de la +Gardie, joka muutamia päiviä ennen häitä oli tullut Tukholmaan +Liivinmaalta, jossa hän oli kenraalikuvernöörinä, näytti baletin +ensimmäisessä osastossa erään metsähaltijan osaa. Tässä tehtävässään +tuli hänen alituisesti olla metsästyksen jumalattaren, nuoren +kuningattaren seurassa. Jälkimäisessä osastossa näytti hän erään +kuningas Menelaon hoviherran osaa. Sitäkin tehdessänsä pysyi hän +alituisesti kuningattaren rinnalla, kuiskasi hänen korvaansa +kaikellaisia imartelusanoja ja osoitti hänelle noita hienoja +kohteliaisuuden temppuja, joita hienon hoviherran tietysti tulee +osoittaa korkea-sukuiselle hovinaiselle. -- Jupiterin osaa näytti +prinssi Kaarle Kustaa, Apollonin herttua Aadolf Juhana ja Aareen eli +Mars'in Kustaa Aadolf Lewenhaupt. Pait heitä, otti moni muukin sen ajan +valtiollisessa ja hovihistoriassa hyvin tuttu mies leikkijumalana, +taikka oikeammin, jonkun vanhan kreikkalaisjumalan sijaisena osaa tähän +balettiin. + +Noiden kolmen onnettomuutta tuottavan kultasen omenan omistamisesta ja +kauneuden maineesta kiistelevien jumalatarten osat olivat annetut +kolmelle hovin kauneimmalle nuorelle neidelle. Ihanin ja suloisin +heistä oli Afroditen osan näyttäjätär, kauneudestaan kuuluisa Ebba +Sparre. + +Ylipäällikkö Tukholmassa, Herman Fleming, oli saanut osaksensa Menelaon +osan ja hän osasi ihmetyttävällä todenmukaisuudella kuvata tämän +onnettoman kuninkaan syvää mielenliikutusta sinä hetkenä kuin hänelle +ilmoitettiin tuo uhkarohkea teko, että Troijalainen prinssi oli vienyt +mukanansa hänen ihmeen-ihanan vaimonsa. Mitä Helenan kauneuteen tulee, +niin oli nuori morsian, 20 vuotias Elvira S----hjelm aivan kuin luotu +hänen osaansa näyttämään. Epäilemättä olisi moni läsnä olevista +nuorista herroista ollut valmis rupeamaan kaksin taisteluun Paris +prinssin kanssa, jos siten olisi voinut omakseen voittaa spartalaisen +kuningattaren sinä sulo-olentona, jona hän tänä iltana esiintyi. Paris +prinssin osaa näytti ylkä, valtiokamariherra Gyllenström. + +Elvira S----hjelm oli vaalea-verinen ja hänen tummansiniset silmänsä +loistivat kirkkaammin kuin timantit siinä jalokivi-koristeessa, jolla +hänen kastanjankarvaiset suortuvansa olivat kiinnitetyt hänen +kiireellensä. Mutta näiden silmäin katse oli haaveksivainen ja +surumielinen niinkuin hieno hymyilykin hänen huulillansa. Tämä astui +sitä selvemmin näkyviin kuin hän tänä iltana oli tavallista vaaleampi +ja alakuloisempi. Hänellä oli erittäin sorea ja kaunis vartalo, joka +oli keskikokoinen. Hänen olennossaan olivat suloisuus ja viattomuus +niin harvinaisesti järjestyneet, että se vaikutti suloisuuden tunnetta +niissäkin, jotka olivat hänen läheisyydessänsä, aivan niinkuin olisi +joku salainen lumousvoima lähtenyt hänestä. -- Hänen morsiuspukunsa +veti rikkautensa puolesta vertoja kuningattaren puvulle, mutta +naisellisesti hienon miellyttävän käytöksen suhteen ei löytynyt koossa +olevain joukossa ainoatakaan nuoren morsiamen vertaista. + +Illan kuluessa oli kuningatar usein ja pitkään luonut silmänsä erääsen +akkunan komeroon. Siinä seisoi, punasesta sametista tehtyjen +akkunavarjostimien puoleksi peittämänä eräs nuori mies, +silminnähtävästi kokonaan omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Baletti ei +ensinkään näyttänyt vetävän hänen huomiotansa puoleensa, niin +uneksivaisena ja liikkumatonna seisoi hän siinä pitkään miekkaansa +nojaten. Päättäen puvusta, johon hän on puettu, näkee heti että hän +kuuluu "siniseen rykmenttiin", tuohon mainioon rykmenttiin, jota +kutsuttiin "urhoollisista urhoollisimmaksi" ja joka rykmentti monessa +kuumassa verileikissä loistavalla tavalla oli osoittanut tämän +kunnianimen ansaitsevansa. + +Nuorukaisen kummallinen hajamielisyys, joka ei soveltunut muiden +vierasten iloon, oli saanut kuningattaren uteliaisuuden hereille. Tuon +tuostakin kääntyivät hänen silmänsä akkunan komeroa kohti. Typerä +nuorukainen! -- etkö jo huomaa kuinka korkean naisen silmäysten +esineenä olet? -- Ei; -- hän seisoo yhä liikkumatonna kuin kiveen +veistetty patsas. + +Kun baletti vihdoin oli päättynyt, kääntyi kuningatar de la Gardien +puoleen ja sanoi viitaten kädellänsä ajatuksiinsa vaipuneesen +nuorukaiseen: "Voitteko sanoa minulle hyvä kreivi Maunu, kuka tuo nuori +upseeri on?" + +De la Gardie loi silmänsä kuningattaren osoittamaan suuntaan ja katseli +ylpeästi hymyillen hetken aikaa nuorukaista. -- "Hän kantaa sinisen +rykmentin värejä" -- vastasi hän sen jälkeen. + +"Sen kyllä itsekin näen" -- säisti kuningatar malttamattomasti -- "Vaan +ettekö tunne häntä lähemmin? Mikä on hänen nimensä?" + +Kreivi Maunu katsoi pitkään kuningattareen. Olisko hän, kunnian +korkeimmille kukkuloille kiivennyt mies, jota valtakunnan mahtavatkin +kumarsivat, tuttu nuorten upseerien kanssa! Arvokkaasti kohotti tämä +ylön varhain saavutetun mahtavuuden pilaama onnen helmalapsi +olkapäitään vastatessaan: "En tunne tuota nuorta herraa enkä tiedä +milloinkaan ennen häntä nähneeni. -- Sen vaan voin hänen ulkonäöstänsä +päättää, että hän Saksan maalle on jättänyt rakkaan morsiamensa, jota +hän kai nyt ikävöiden ajattelee!" + +Huomattuansa, ett'ei tämä hänen leikkipuheensa ensinkään ollut +Kristiinalle mieliksi, lisäsi hän: "Kuitenkin jos Teidän Majesteettinne +haluaa lähempiä tietoja tuosta nuoresta upseerista, niin otan muutaman +hetken kuluessa toimittaakseni kaikki ne tiedot hänestä, joita +milloinkaan voitte toivoa." + +"Tehkää siten, kreivi! -- sanoi Kristiina -- En tahdo kieltää, että +tuon nuorukaisen kummallinen hajamielisyys on vetänyt huomiotani +puoleensa. Olen pitkän ajan katsellut häntä, mutta en ole nähnyt hänen +ainoatakaan jäsentänsä liikahduttavan. Tahtoisin saada selon siitä, +mikä lienee syy tuohon hänen syvään miettiväisyyteensä." + +Kun kreivi Maunu juuri oli lähtemäisillänsä tiedustelumatkalle, +lähestyi kenraali Paikull kuningatarta ja häntä. + +"Te tulette kuin kutsuttuna, herra kenraali!" -- huudahti Kristiina. + +"Soisiko onneni todellakin minun voivani olla Teidän Majesteetillenne +joksikuksi palvelukseksi?" kysyi kenraali Paikull. + +"Voitte kuin voittekin! Te tunnette meidän armeijamme ja siinä +palvelevat upseerit paremmin kuin kreivi Maunu; -- arvattavasti voitte +sanoa minulle tuonkin upseerin nimen, joka seisoo tuolla akkunan +komerossa? Tästäpä asiasta juuri onkin kysymys." -- + +"Teidän Majesteettinne! -- vastasi kenraali Paikull -- Harvat lienevät +ne soturit teidän kunniarikkaassa armeijassanne, jotka eivät osaisi +mainita hänen nimeänsä. Sillä vaikka hän vielä on nuorukainen -- 24 +vuoden vanha, ellei muistoni minua petä -- niin on hän jo saavuttanut +sellaisen maineen urhoollisuudestaan ja sotilaskunnostaan, että +vanhempikin mies, kuin hän, saattaisi siihen olla tyyväinen. Hänen +nimensä on Stålsköld. -- + +"Stålsköld -- toisti kuningatar -- Minä en muista sellaista nimeä +Ruotsin aatelisten sukunimien joukossa." + +"Aivan luonnollistahan se on, sillä tämän suvun nimi ei vielä olekkaan +kirjoitettu ritarihuoneen kirjoihin. Kuitenkin on varma, että Teidän +Majesteettinne isä, korkeasti autuas kuningas Kustaa Aadolf, Lech +virran yli päästyämme koroitti silloisen everstiluutnantin +suomalaisessa ratsuväessä Stål'in ja hänen jälkeisensä aatelis-arvoon +nimellä Stålsköld, palkinnoksi hänen tässä taistelussa niinkuin +useammissa edellisissäkin osoittamasta urhoollisuudestaan. + +"Suku siis on Suomesta kotoisin? kysyi Kristiina. + +"Sieltä, Teidän Majesteettinne!" + +"Onko tämä nuori upseeri sen everstiluutnantin poika, josta puhuitte?" + +"Kyllä hän on hänen poikansa -- vastasi kenraali Paikull ja lisäsi: -- +Hänen isänsä, joka kieltämättä oli pelottomimpia sankareitamme, kaatui +tuossa meidän aseillemme niin onnettomassa Nördlingen'in tappelussa +enkä minä usko, että hän jättikään jälkeensä muita lapsia kuin tämän +pojan, joka vuorostaan on kuulunut armeijaamme 14 ikävuodestansa asti. +Ensi alussa palveli hän samassa rykmentissä kuin isänsäkin, mutta +muutettiin sittemmin sankarimaineen saatuansa kapteenina 'siniseen +rykmenttiin,' johon hän tätä nykyä kuuluu." + +Kristiina oli nuori, hänen povessansa tykytti, vaikk'ei hän itse +tahtonut myöntää sitä, _naisen_ sydän, -- näin lämpöiset kiitoslauseet +niin vanhalta ja arvokkaalta sotilaalta vaikuttivat hänen sydämessänsä +mielihyvää nuorta kapteenia kohtaan. Mutta hän salasi tämän tunteensa +-- Kristiina kuningatar olikin teeskentelemis-taidossa täydellinen +mestari -- ja oli välinpitämätön olevinansa. + +Armollisimmalla hymyllä kiitettyänsä vanhaa kenraalia hänen antamista +tiedoistaan riensi hän taas de la Gardie'n käsivarteen nojaten +tanssiin. + +Mutta ei aikaakaan kuin hän kääntyi isännän, kenraali S----hjelmin +puoleen, vakuutettuna siitä, että hän häneltä saisi lähempiä tietoja +tuosta kummallisesta häävieraasta, joka yhä edelleen seisoi uneksivassa +asemassaan. + +"Tuo nuori kapteeni lienee teidän sukulaisianne, koska hän on tullut +Tukholmaan teidän tyttärenne häihin, vaikka hänen rykmenttinsä on +Pommerissa?" -- kysyi hän. + +"Sukua ei hän ole, mutta kyllä hän minun tahdostani on tehnyt tämän +matkan." -- + +"Teillä siis kuitenkin oli joku erityinen syy, jonka tähden tahdoitte, +että hänen piti oleman läsnä tässä juhlallisessa tilaisuudessa?" -- + +"Olipa kyllä. Asian laita on sellainen, että saatan tuota nuorukaista +kutsua ottopojakseni. Sota on lahjoittanut minulle tämän kasvatin. +Mutta en tohdi enkä tahdo väsyttää Teidän Majesteettinne +pitkämielisyyttä kertomalla niitä tapauksia, joidenka johdosta tulin +hänen kasvatus-isäksensä." + +"Älkää sellaista peljätkö, herra kenraali! Päin vastoin suon +mielelläni, että minulle kerrotaan tuosta Ruotsin kansalle niin suurta +mainetta tuottavasta sodasta!" -- vakuutti kuningatar, jonka +uteliaisuus yhä oli kiihtymässä. + +"Teidän Majesteettinne tuntee ja tietää, että yksinomaisesti olen +soturi. Sellaisena en ole ehtinyt puhetaitoa oppimaan enkä ensinkään +osaa korulauseita käyttää. Syystä siis pelkään, että kertomukseni +tulisi kaikin puolin niin onnistumattomaksi, ettei se täyttäisi Teidän +Majesteettinne pienimpiäkään vaatimuksia." + +"Olkaa huoletta siitä asiasta, kenraali! Minä rakastan sotilaan +korutonta puhetta" -- sanoi kuningatar. -- Hyvällä omalla tunnolla +voimme vakuuttaa, ett'ei tässä hänen viimeisessä lauseessansa ollut +totuuden alkuakaan. Korkeasti oppinut Kristiina, jonka lempihuvituksena +oli päivät pitkät keskustella viisaus- ja sielutieteen vaikeimmin +ymmärrettävistä asioista sen aikakauden oppineimpien miesten kanssa, ei +suinkaan rakastanut korutonta puhetta, vaan piti sitä raakamielisyyden +ja tyhmyyden tunnusmerkkinä. + +Kenraali ei kuitenkaan kauemmin estellyt, vaan alkoi kertoa: "Kun me +Teidän Majesteettinne suuren isävainajan johdolla matkustimme ottamaan +Franken nimistä maakuntaa haltuumme, täytyi meidän sitä ennen +valloittaa Würzburg'in kaupunki. Tämä valloitus maksoi meille paljon +vaivaa ja paljon kuolleita. Itse kaupunki tosin ei tehnyt mainittavaa +vastarintaa, mutta sen vahva linna sitä ankarampaa. Kun ensikerran +ryntäsimme sitä vastaan, heitettiin me suurella miestappiolla +takaisin. Uusi rynnäkkö oli tehtävä ja tehtiinkin paremmalla +menestyksellä, sillä linna joutui meidän haltuumme, vaikka kyllä +kalliista verihinnasta. Tässä tilaisuudessa, rynnäkölle käydessämme +jouduin innossani liiaksi kauas meidän sotarinnastamme. Äkkiarvaamatta +huomasin itseni viiden vihollisen piirittämäksi. Kasvomuodoltaan oikein +pedon kaltaisia olivat nuo julmurit, joidenka kanssa minun nyt oli +tekeminen. Pukimistaan ja aseistaan tunsin heidät Kroaateiksi. Hyvien +pistoolieni avulla pääsin kahdesta päällekarkaajastani vapaaksi, mutta +kolmas oli jo antanut minulle iskun päähäni ja neljäs valmistihe +keihäällään lävistämään rintani puhki, kuin auttajani äkkiarvaamatta +saapui. Niinkuin noitumalla lensi kroaatin keihäs pirstaleina ilmaan, +pistoolin laukaus pamahti ja hän kaatui selällensä maahan rinta +lävistettynä. Jälkeenjääneet kroaatit heittivät nyt pelästyneinä +aseensa maahan ja rukoilivat armoa, joka myöskin heille suotiin. Kaikki +tämä tapahtui lyhyemmällä ajalla, kuin sitä kertoessa on kulunut. Kun +saadusta iskusta olin melkein tykkänään pyörryksissä ja kun veri +haavasta päälle päätteeksi virtana valui alas pitkin kasvojani, en +voinut heti tuntea pelastajaani, suomalaista kapteenia Stål'ia, +sotilasta, jonka ruumis oli yhtä voimakas kuin mieli urhoollinen ja +peloton. -- Mutta nuo tuollaiset veriset kuvaukset sodasta eivät ole +Teidän Majesteettinne korvia varten!" + +"Ajatelkaa toki, herra kenraali, että minä olen Kustaa Aadolf'in tytär! +Pitäisikö minun siis säikähtyä kertomuksista; koskisivatpa ne vaikka +kuinka ankaria verilöylyjä?" sanoi Kristiina hymyillen. + +Kun sankarikuninkaan tytär mainitsi isänsä nimen, kumarsi kenraali +S----hjelm päänsä syvään kunnioituksesta ja kuningattaren herjettyä +puhumasta, jatkoi hän kertomustansa: "Sittekuin minun haavani oli +parantunut, tapasin sodan kuluessa henkeni pelastajan usein, mutta en +milloinkaan päässyt tilaisuuteen vähimmälläkään työllä osoittamaan +kiitollisuuttani häntä kohtaan, vaikka kyllä etsein sellaista +tilaisuutta. Koitti niin Syyskuun 7 päivä kolmekymmentä ja neljä, +jälkimäinen noista molemmista onnettomista päivistä Nördlingen'in +luona. Samoin kuin edellisenä päivänä seisoi entinen kapteeni Stål, +samoin everstiluutnantti ja aatelissäätyyn koroitettu nimellä +Stålsköld, väkinensä armeijan oikealla siivellä niinkuin minäkin. +Meille oli annettu käsky vastaan-ottaa ja pidättää Hispanialaisia, +jotka tiheissä riveissä hyökkäsivät meitä vastaan. He eivät olleet +ottaneet osaa edellisen päivän taisteluun, tulivat siis +heikkonemattomilla voimilla ja olivat sitä paitsi monilukuisemmat kuin +me. Ensin alussa torjuimme heidän hyökkäyksensä menestyksellä, mutta +lopuksi täytyi meidän vetäytyä takaisin ylivoiman pakoittamina. Silloin +näin mainitun Stålsköld'in, miehuullisesti taistellen, kaatuvan maahan. +Heti riensin tarjoomaan hänelle apuani, mutta hän ei ottanut +tarjoomustani vastaan, vaan sanoi: 'Kiitän teitä, mutta te ette taida +tehdä mitään hyväkseni. Minä tunnen, että olen saanut osani.' -- +'Tahdon viedä teidät pois taistelusta' -- väitin minä. -- 'Siitä ei +olisi kenellekään hyötyä, mutta teille se vahinko, että joutuisitte +vangiksi taikka surman omaksi; minulla ei ole monta hetkeä jäljellä +enää,' vastasi hän ja painoi kätensä sydäntänsä vastaan, josta verensä +kirkkaana suihkeena uhkui esiin. Hetken kuluttua lisäsi hän heikolla +äänellä: 'Kuitenkin ... nyt muistan... Te voitte todellakin tehdä +minulle äärettömän kalliin hyvän työn, jos vaan tahdotte sen tehdä.' -- +Minä kiiruhdin vakuuttamaan hänelle, että olin altis mihinkä uhraukseen +hyvänsä, jos vaan siten vähimmälläkään tavalla voisin suorittaa sitä +kiitollisuuden velkaa, joka tähän saakka oli suorittamatta jäänyt. +Tämän kuultuansa lausui hän hiljaan: 'Minulta jää vaimo ja ainoa +poikani köyhyyteen. Pitäkää huolta siitä, että viimemainittu tulee +isänmaallensa joksikuksi hyödyksi, ett'ei hän kasvatuksen ja isällisen +johtajan puutteessa pilaannu.' Hän hohotti kätensä minulle. Kun siihen +tartuin, oli se kylmä, hengen kipinä oli sammunut hänessä. Tämän ohessa +olivat Hispanialaiset samonneet aivan lähelle, jotta virkku ratsuni +töin tuskin sai minut pelastetuksi surman suusta." + +"Sellainen taistelutantereella kuolevalle sotatoverille annettu lupaus +on, jos muuten joku lupaus, pyhänä pidettävä!" + +"Siinä asiassa olen aivan samaa mieltä kuin Teidän Majesteettinne! Myös +teinkin sydämessäni pyhän valan vainajan viimeistä tahtoa tunnollisesti +täyttääkseni. Ensi tilaisuuden sattuessa annoin kuulustella äitiä ja +poikaa. He elivät todellakin köyhyydessä, sillä niitä kahta taloa, +jotka korkeasti autuas kuningas Kustaa Aadolf oli luvannut +everstiluutnantti Stålsköld'ille, eivät he olleet saaneet." + +Kuningattaren kasvot synkistyivät. + +"Tämä on sangen ikävä asia, että yksi isävainajani antama lupaus näin +kauan on jäänyt lunastamatta ja minäkin olisin suonut varhemmin saavani +tiedon siitä!" -- sanoi hän. + +"Teidän Majesteettinne! Minä tein kerran holhojahallitukselle +kirjallisen muistutuksen tästä asiasta, mutta kun se sittekin joutui +unhotuksiin, en katsonut soveliaaksi sittemmin puuhata siitä sen +enemmän, vaan päätin jättää sen siksi kunnes kasvattini itse pitäisi +siitä huolta. Minä olenkin kehoittanut häntä anomuskirjan kautta +valvomaan oikeuksiansa Teidän Majesteettinne luona, mutta hän ei ole +suostunut siihen." + +"Minulla on oleva kunnian asiana, että tämä tietämättömyyteni tähden +tähän asti laiminlyöty kysymys mitä kiireimmiten tulee oikeuden +mukaisella tavalla ratkaistuksi, etenkin koska olen kuullut +kerrottavan, että tämä poika sotilastoimessaan on osoittanut milt'ei +yhtä suurta kuntoa kuin isänsäkin aikanansa." + +Kenraali myönsi, ett'ei hänen kasvattinsa ollut aivan ansaitsematon +siitä kiitoksesta, jolla hänestä oli puhuttu kuningattarelle. + +"Lapsuudessa jo ilmaantui hänessä erittäin rikkaita luonnon lahjoja ja +tavaton opinhalu -- lisäsi hän -- Yöt päivät istui hän kirjan ääressä. +Hänen terveytensä tähden täytyi meidän kovittamalla estää häntä +lukemasta. Mutta yhtä innokas kuin hänen opinhimonsa, oli hänen isiltä +peritty rakkautensa sotilas-elämään. Odottamalla odotti hän sitä +päivää, jolloin hän olisi varttunut niin vahvaksi, että jaksaisi kantaa +aseita. Eikä hänen tarvinnutkaan aivan kauan odottaa: neljäntoista +vuotiaana tuli hän armeijaan. -- Minulla on aina ollut hänestä iloa +eikä milloinkaan mielipahaa." + +Leikillisesti hymyillen säisti tähän kuningatar: "Sitä en ensinkään +epäile että teillä, hyvä kenraalini, on ollut hänestä iloa, mutta hän +itse näyttää olevan sitä hyvää lahjaa kokonaan vailla!" + +"Tuollainen alakuloisuus, jonka olen havainnut hänessä hänen +Tukholmassa ollessansa, ei oikeastaan kuulu hänen luonteesensa. Minä +pahoin pelkään, että joku salainen huoli raskauttaa hänen mieltänsä" -- +vastasi kenraali. + +Kristiina pyysi, että kenraali käskisi kapteeni Stålsköld'in nyt heti +hänen puheillensa. + +Kun kenraali ilmoitti tämän käskyn kasvatillensa, joutui tämä kovin +hämille. Kaikkia sodan kovuuksia kestäneen, mutta hoviolojen temppuihin +ihan tottumattoman nuorukaisen mielestä oli kuningatarta puhutteleminen +hyvin vaikea toimi, milt'ei vaikein kaikista tehtävistä koko mailmassa. +Olihan tuo kuningatar päällepäätteeksi sen sankarikuninkaan tytär, +jonka muistoa hän jumaloitsi! Ei, sellaiseen toimeen ei hän uskalla +antautua! -- Vaan mitäpäs tehdä? Täytyihän kai mennä! Odottihan tuo +korkea nainen häntä. Kooten kaiken mielipontevuutensa astui hän +kuninkaallisen hallitsijansa luo, mutta keveämmällä mielellä ja +keveimmillä askeleilla olisi hän komppaniansa etunenässä käynyt +rynnäkköön vahvinta linnoitusta vastaan. + +Kristiina katseli mielihyvällä nuorta pulskeaa sotilasta, jonka +kauniissa kasvoissa kuvautui urhous ja miehuullinen päättäväisyys. + +"Vieläkö teidän äitinne on elossa, kapteeni Stålsköld?" -- kysyi hän, +saadaksensa keskustelun alkuun. + +"Vielä on" -- kuului lyhyt vastaus, mutta miehellä, joka pelkäämättä +oli katsellut verenhimoisia Kroaatteja ja Walloneja kasvoista +kasvoihin, ei nyt ollut tarpeeksi rohkeutta nostamaan silmiänsä +lattiasta. + +Näytti siltä kuin ei kuningatar ensinkään olisi paheksinut tätä +kainoutta; se kai pikemmin miellytti hänen naisellista itserakkauttaan. + +"Sepä oli hauska kuulla! -- sanoi hän samalla ystävällisellä äänellä -- +sitte pääsen tilaisuuteen suorittamaan velkani hänelle. Jo kauan +olettekin tätä suorittamista saaneet odottaa; minä sanon te, sillä +teitäkin tämä velka koskee, kapteeni Stålsköld." -- + +"Teidän Majesteettinne nyt puhumasta velasta en tunne enkä tiedä niin +mitään" -- vastasi kapteeni, kuningattaren sanojen tarkoitusta +ymmärtämättä. + +"Kuinka? Ettekö ole kuullut puhuttavan siitä lupauksesta, jonka +isävainajani antoi teidän isällenne?" -- + +"Kyllä siitä joskus on minulle kerrottu" -- sanoi kapteeni. + +"Niin arvoisat miehet ovat todistaneet tämän lupauksen +todenperäisyyden, ett'ei siitä ole vähintäkään epäilemistä. Ne kaksi +taloa kuuluvat teille, mutta koska olette saaneet odottaa niitä näin +kauan, niin kohtuus ja oikeus vaativat, että tuohon isäni määräämään +läänitykseen omalta puoleltani lisään neljä saman-arvoista taloa." + +"Teidän Majesteettinne; -- minä en ole ansainnut sellaista armoa!" -- +änkkäsi kapteeni vastaukseksi, enemmän tyhmistyneenä kuin iloisena +saadusta lahjasta. + +"Te ette mitään ole saanut lahjaksi, kapteeni Stålsköld, vaan omanne +olette nyt saaneet omaksenne. Tietänette sen, että raha ja kaikki mikä +on rahan arvosta vuosien kuluessa kasvaa prosenttia? Sen verran +talousoppia tulee nuoren sotilaankin tuntea!" -- säisti kuningatar +iloisesti nauraen. + +Samassa joukko hovin hienoimpia herroja lähestyi kuningatarta. He +katsoivat kummastuksella ja vastenmielisesti tuota heille ihan +tuntematonta kapteenia. Silminnähtävästi se pisti heitä vihaksi, että +heidän korkea hallitsijattarensa niin pitkän ajan oli suonut hänen +puhua kanssansa. Ei kenenkään ihmisen mieli ole kateudelle niin altis +kuin hovimiehen. + +"Lopullinen käskyni -- näin jatkoi Kristiina puhettansa -- nuorelle +soturille -- on se, että toishuomenna kello 6 e.pp. tulette linnaan +ottamaan vahvistuskirjat puheena oleviin taloihin." -- Tämän +sanottuansa nyykähytti hän ystävällisesti päätänsä merkiksi siitä, +ettei hänellä tällä kertaa ollut sen enemmän sanomista hänelle. Syvästi +kumarrettuaan nuorelle hallitsijattarelle vetäytyi kapteeni syrjään. +Vielä mennessäänkin seurasi Kristiina häntä katseellaan. Kun hän sitte +kääntyi häärivien hoviherrojen puoleen, vetäytyivät hänen huulensa +eriskummalliseen hymyyn. Mistä syystä hän näin hymyili? Vertailiko hän +nuorta rehevää sotilasta hoviherroihinsa? Jos hän sen teki, niin on +varma, ett'ei tämä vertailu päättynyt viime mainittujen eduksi. + +Kuitenkin unhotti hän pian kaikki vertailut, iloisten sävelten soidessa +hehkuvalla nuoruuden innolla ottaen osaa tanssiin. Tanssia kesti +lähemmän kello 3:een, jolloin häävieraat vetäytyivät palatsin +vasemmassa siivessä löytyviin huoneisin, joissa herkullinen hääateria +oli valmistettu heille. + +Kapteeni Stålsköld yksin jäi suureen juhlasaliin. Puhuttuansa +kuningattaren kanssa meni hän takaisin entiselle paikallensa akkunan +komeroon, jossa hän itse erityistä huomiota nostamatta tarkasti saattoi +seurata kaikkia tapahtumia salissa. Kapteeni ei kuitenkaan käyttänyt +hyväksensä tätä asemansa etuisuutta. Sen sijaan rupesi hän ajattelemaan +syytä kuningattaren erinomaiseen ystävällisyyteen häntä kohtaan, sillä +hän hyvin tajusi että Kristiina vähemmälläkin anteliaisuudella olisi +voinut rehellisesti lunastaa Kustaa Aadolf'in hänen isällensä antaman +lupauksen ja, niin vähän hovimiestä kuin hänessä olikin, oli hän +ottanut havaitaksensa, että kuningattaren hänelle antama käskykin tulla +linnaan oli lausuttu erinomattain herttaisella äänellä; sitä +kummastuttavampi seikka, kun hän oli puhunut hoviherrojensa kuullen. +Mutta kun kapteenin ajatukset tätä miettiessä aina palasivat takaisin +samaan kohtaan, hänen omaan mitättömyyteensä, niin päätti hän vihdoin +tykkänään poistaa tämän asian mielestänsä. Sen jälkeen katseli hän +salinsa häärivää joukkoa ja hänen silmäyksensä harhailivat sinne tänne +siksi, että tapasivat morsiamen, jonka ihanaan kuvaan ne sanomattomalla +surulla takertuivat pitkäksi ajaksi. Helposti saattoi hän huomata, että +Elviran kasvoissa kuvautui suru ja tuska sekä että hän, vaikka huonolla +menestyksellä, koki salata alakuloisuuttansa teeskennellyllä hymyllä. +Jumala tietää mitä nuori sotilas morsianta katsellessansa ajatteli, +varma on, että hän uudestaan joutui entiseen uneksivaan mielentilaansa. +Niin muodoin ei hän ollut huomannutkaan, että vieraat toinen toisensa +perästä olivat menneet pois juhla-salista. + +Vasta kuin eräs palvelija kiireellisillä askeleilla, iloisesti +hyräillen astui saliin, heräsi kapteeni unelmistansa, Palvelija +säikähtyi huomattuansa ett'ei hän, niinkuin hän oli luullut, ollutkaan +yksin salissa. Hän tirkisteli pitkään akkunan komeroon. Saatuansa +selville, kuka siellä seisoja oli, sanoi hän: "Ettekö ai'o käydä +atrioitsemaan herra kapteeni?" + +"Tietysti ai'on" -- vastasi kapteeni Stålsköld ja läksi käymään samaan +suuntaan, jonne muut vieraat ennen häntä olivat menneet. + + + + +3 LUKU. + + +Kapteeni Stålsköld oli käynyt kahden huoneen läpi, kun hän äkkiä +pysähtyi. Siitä huoneesta, johon hänen nyt oli astuminen, luuli hän +kuulleensa syvän huokauksen. Varovasti lähestyi hän ovea, astui +hiljaisilla askeleilla kynnyksen yli ja jäi sitte liikkumatonna +seisomaan. Hohtava puna lensi nuolen nopeudella hänen poskillensa. + +Eräällä sohvalla istui Elvira, nojaten päätänsä käteensä. Syvä murhe ja +epätoivo kuvautuivat hänen kasvoissansa. Hän ei huomannut sisään +tullutta, vaan itki yhä katkerasti, mutta äänettä. + +Nuorukainen seisoi niinkuin lattiaan naulattuna. Että syvät tunteet +aaltoilivat hänen sydämessänsä, sen saattoi päättää hänen kasvoinsa +vaihtelevista vuoleista. Tuo hehkuva puna katosi pian niistä ja hän +muuttui tavattoman vaaleaksi niinkuin olisi kaikki hänen verensä +vetäytynyt sydämeen, mutta tämäkään vaaleus ei ollut kestäväinen, vaan +jätti uudelleen sijaa tuliselle punalle. Tälläistä vaihtelemista kesti +pitkän ajan. Sen ohessa katseli hän hehkuvin silmin pitkään nuorta +naista niinkuin olisi hän ikuisiksi ajoiksi pyytänyt piirtää hänen +kuvansa sydämeensä. Näytti siltä kuin olisi hän tahtonut astua +eteenpäin, mutta hänen jalkansa eivät totelleet hänen tahtoansa, hän +aikoi puhua, mutta hän ei voinut heikointakaan ääntä pusertaa +huuliltansa. Vihdoin valtasi hurja, hulluuden rajoihin ulottuva tunne +hänen mielensä, hän syöksi eteenpäin ja heittäytyi polvillensa Elviran +eteen. + +"Kautta Jumalan! -- huudahti hän sellaisella äänellä, jolla ainoastansa +järjen ohjista irtaantunut intohimo ja mielenkiihko puhuvat -- sinä +rakastat minua Elvira! Tunnusta minulle se, ja tämä tunnustuksesi on +oleva ainoa elämäni ilo! Mahdollisesti teen väärin siinä, että pyydän +sinulta tälläistä tunnustusta, mutta minä en jaksa elää yli tämän yön +huomiseen saakka, ell'et sanallasi vahvista sitä, mitä jo kauan olen +aavistanut ja tietänyt! Sinä tosin olet toisen oma, mutta edessä +taivaan olet sinä ollut minun, sinun sydämes on ollut minun! Tämä on +oleva viimeinen pyyntöni! Armosta, anna minulle vastaus!" -- + +Kuultuansa tämän äänen vavahti Elvira äkkiä. Viimeinen jäännös elämän +karvasta katosi hänen kasvoiltansa ja koko hänen ruumiinsa vapisi +värähdellen. Mutta sill'aikaa kuin nuorukainen puhui saavutti Elvira +vallan mieliliikutuksensa yli ja kun kapteeni oli päättänyt kiihkoisan +puheensa, heitti Elvira häneen ylenkatseellisen silmäyksen ja sanoi +hieman vapisevalla äänellä: "Teidän rohkeutenne ja hävyttömyytenne ovat +todella rajattomat, herra! Minä uskoin teitä kunnolliseksi mieheksi, +mutta havaitsen nyt, että olen kovasti erhettynyt sen hyvän ajatuksen +suhteen, jota pidin teistä. Ei kukaan narri milloinkaan ole loukannut +kunnian velvollisuuden pyhiä lakeja hurjemmalla tavalla kuin te nyt!" + +Nuorukainen vaaleni. Hän yritti tarttua Elviran käteen, mutta Elvira +veti nopeasti kätensä pois. + +Kapteeni Stålsköld nojasi nyt kotvasen aikaa polttavan otsansa +käteensä. Sitte nousi hän seisoallensa ja sanoi: "Niinhän se olkoon! Te +olette langettaneet tuomionne ylitseni, kunnioitettava rouva, ja olette +sen tehneet syystä, sillä minä huomaan nyt, vaikka valitettavasti liian +myöhään, että olenkin menetellyt niinkuin narri. Teillä on todellakin +syytä halveksia minua. Minulla tosin ei ole tapana loukata kunnian ja +velvollisuuden pyhiä lakeja -- mutta tällä kertaa sen olen tehnyt. Että +ihmisellä on tunteita, on jo synti, mutta jos hän antaa niiden hallita +itseänsä, niin tekee hän kuolinsynnin. Tähän hirveään kuolinsyntiin +tein itseni vikapääksi!" Hän vaikeni hetkeksi vetääksensä henkeänsä. +Sen jälkeen jatkoi hän taas puhettansa: "Jos tämä ikävä tapaus +vähimmälläkin tavalla synkistäisi teidän onneanne tulevaisuudessa, niin +olisi murheeni siitä verrattoman suuri. Kuitenkin toivon, että tämä +pahan mielen pilvihattara niinä ilon päivinä, joita nyt käytte +nauttimaan, pian haihtuu muistostanne. Me eroamme nyt ainaiseksi. +Eläkää onnellisna rouva vapaaherratar!" + +Kumarrettuansa syvään astui kapteeni muutaman askeleen ovea kohti, kun +kimeä valitushuuto sai hänet katsomaan taaksensa. + +Elvira oli hervotonna vaipunut sohvalle. Ajatuksen nopeudella riensi +kapteeni Stålsköld erään pöydän luo, jolla oli taiteellisesti tehty +hopeinen vesikarahvi. Tainnoksiin mennyt virkosi pian, kun kapteeni +hänen ohimojansa kasteli vedellä, ja hän kuiskasi heikolla äänellä: +"Nyt voin taas paremmin. Menkää, herra, menkää! Taivaan siunaus +seuratkoon teitä!" + +Kapteeni Stålsköld'in sydämessä anasti mielikiihkon paha enkeli +uudestaan vallan hänen paremmilta tunteiltansa, ja hän huudahti: +"Kaikki sen kiroukset sortakoot minua, mutta minä en voi elää saamatta +vastausta sinun huuliltas!" + +"Niin kuule siis hurja! Sinua olen lempinyt ja sinulle sykkii sydämeni! +Ainoastaan käteni he ovat voineet lahjoittaa pois. -- Mutta lähde, +taivaan nimessä lähde!" + +Nuoren sotilaan kasvot kirkastuivat merkillisellä tavalla, kuullessaan +nämät sanat rakastettunsa huulilta, ja hänen silmissänsä paloi milt'ei +ylenluonnollinen valo kun hän vastasi: "Nyt olen tyytyväinen ja vannon +kärsivällisyydellä kovan kohtaloni kantavani! Antakoon taivas +sinullekin voimia siihen, sitä olen alati rukouksissani anova. -- Jää +nyt hyvästi sinä kirkkahin tähti elämässäni, sydämeni enkeli ja onneni +kuolin-enkeli! Tämä ainoa muisto vielä vaan." + +Hän painoi suudelman Elviran otsalle, katseli häntä sen jälkeen vielä +hetkisen syvästi liikutettuna, pyyhki pois kyyneleet, jotka tunkeuivat +esiin hänen silmistänsä ja oli menemäisillään huoneesta, kun voimakas +käsi äkkiarvaamatta tarttui hänen olkapäähänsä. + +"Voi taivaan herra, ole minulle armollinen!" -- huudahti Elvira ja +peitti kasvonsa käsillänsä. + +Kapteeni Stålsköld kääntyi ja seisoi nyt silmätysten +valtiokamariherraa, paroni Gyllenström'iä vastaan. Tämä oli hiljaan +hiipinyt huoneesen juuri sinä hetkenä, jolloin Elvira lausui onnettoman +tunnustuksensa. + +Kapteeni Stålsköld kavahti taaksepäin, kun hän näki paronin, ja +vaaleni. + +"Minun läsnäoloni näkyy säikähtävän teitä, herra kapteeni." + +Nuori kapteeni muuttui, nämät sanat kuultuansa, entistä vaaleammaksi, +mutta hän vastasi kuitenkin tyynellä äänellä, katsoen vakaasti +vastustajansa silmiin: "Ei ainakaan siitä syystä, jota te +tarkoittanette, herra paroni. Kun jättää hyvästi rakkaalle lapsuuden +ystävälle, ei ole syytä säikähtymiseen, jos kohta kolmas henkilö +tuleekin saapuville. Tuo pilkallinen katseenne ja ivallinen hymyily +huulillanne eivät ole tässä tilaisuudessa paikallansa." + +"Teidän hävyttömyytenne ja poikamaisuutenne ovat yhtämittaiset, +kapteeni Stålsköld!" -- sanoi paroni ivaten, mutta jäädyttävän kylmällä +äänellä. + +"Herra valtiokamariherra! -- huudahti kapteeni, kiivastuneena tarttuen +miekkansa kahvaan -- Te kovin erehdytte, jos luulette, että jätän +tuollaiset solvaukset rankaisematta! Jos olette kunnon mies, niin +määrätkää paikka, missä loukkaavan lauseenne todistatte todeksi; taikka +minä sen julki-valheeksi." + +"Mitä paikkaa tarkoittanettekaan -- eihän se tämä paikka ole." + +"Ei olekkaan," myönsi kapteeni. + +"Muuten -- jatkoi paroni samalla pilkkaavalla äänellä -- pitäisi teidän +hurjaantuneissa aivoissanne löytymän sen verran tervettä järkeä, että +tarkemmin mietittyänne tajuatte, mikä rajaton eroitus arvossa ja +ansiossa on minun ja teidän välillänne. Kaksintaistelu meidän +keskenämme ei voi tulla kysymykseenkään!" + +"Minä olen aatelismies samoin kuin te, herra paroni!" -- + +"Teidän aatelisuutenne on niin epätietoista laatua, että teette +viisaimmin, jos olette siitä kerskaamatta! Minä en muista milloinkaan +nähneeni Stålsköld perheen vaakunakilpeä." -- + +"Olkoon niin, ett'ei se ole nähtävissä ritarihuoneessa, mutta kuitenkin +on tämä kilpi yhtä puhdas ja kirkas kuin teidänkin ja te olette konna, +ellette ota todistaaksenne tekemiä solvauksianne!" -- + +Paroni Gyllenström pysyi yhä edelleen tyynenä. "Teidän tulisi ajatella +-- sanoi hän -- että minä olen loukattu ettekä te. -- Se seikka, että +te olette menetellyt konnamaisesti on päivää selvempi eikä kaipaa +todistuksia. -- Vaan sitä se kaipaisi, että antaisin teille katkeran +muistomarjan maistettavaksi ja soisin ihmisten tietää mikä millainen +mies te oikeastaan olette, mutta minun perheeni arvo ja tämän naisen +kunnia (hän viittasi kädellänsä Elviraan, joka puolikuolleena istui +sohvassa) vaativat, että tämä asia huolellisesti pidetään salassa." + +Kapteeni Stålsköld seisoi paronin edessä murtuneella mielellä. Nyt +vasta esiintyi hänen ajattelematon menettelynsä hänelle oikeassa +valossansa, kun hän näistä paronin sanoista selvästi ymmärsi, että tämä +hänen ja Elviran keskinäisestä puheesta oli kuullut enemmän kuin hän +tähän saakka oli uskonut ja toivonut. Myöskin tajusi hän sen +pohjattoman onnettomuuden, johon hänen raivoisa mielikiihkonsa oli +syössyt hänen kasvatussisarensa ja hänen mielessänsä syntyi niin suuri +tuska, että se pusersi hien suurina pisarina valumaan alas hänen +otsaltansa. Syvästi katuvaisilla ja tuskaantuneilla silmäyksillä +katseli hän Elviraa. Mielellänsä olisi hän nyt sydänverensä +vuodattamalla ostanut takaisin hairauksensa! Olisipa hän heti paikalla +ollut valmis omalla miekallansa lävistämään rintansa, jos hän tällä +työllänsä olisi luullut voivansa korvata sen rikoksen, jonka hänen +kiihkoisa rakkautensa oli saanut hänet tekemään! Mutta voisiko hän +sellaisen itsekoston kautta saada aikaan vähintäkään lievitystä +viattoman Elviran surkeasti surullisessa kohtalossa? + +Eikö hän tietänyt, että paroni hänen kuolemansakin jälkeen olisi +kostava nuorelle vaimollensa loukatun kunniansa ja hyljätyn +rakkautensa? Eikö hän tuntenut paronia mieheksi, joka ei milloinkaan +antanut anteeksi hänelle tehtyä solvausta ja jonka viha ja kostonhimo +olivat yhtä sammumattomat? Kapteeni raukka oli hirveän tukalassa +tilassa ja ne tuskat, joita hän kärsi, olivat sanomattoman katkerat. + +"Kun tämä asia nyt on selvillä meidän välillämme -- sanoi paroni, +vihasta hehkuvin silmin katseltuansa nuorukaista -- niin lienette hyvä +ja lähdette pois tästä huoneesta!" + +Tämä ylenkatseellinen ja halveksiva muistutus saattoi kapteenin +päättämään mietiskelemisensä ja hän vastasi jälleen tyynenä: +"Aikomukseni onkin lähteä niin pian kuin aikani tulee, vaan ei +kuitenkaan teidän käskystänne." + +Tämän sanottuansa kääntyi hän Elviraan, notkisti toisen polvensa +hänelle ja tarttui hänen vapisevaan käteensä, jonka nosti huulillensa. + +"Hyvästi Elvira! -- sanoi hän --- Tullos onnelliseksi niinkuin sinä +ansaitset onnelliseksi tulla! Kauhistava olisi minun, lapsuutesi +leikkikumppalin ajatella, että sinun elämäsi polku minun tähteni tulisi +ohdakkeita kasvavaksi!" + +Hän nousi taas seisaallensa ja iski paroniin uhkaavan, terävän +silmäyksen. Sitte tarttui hän toisella kädellänsä miekkansa kahvaan +sill'aikaa kuin hän uhaten ojensi toisen paronia kohti ja puhui äänellä +sellaisella, joka todisti että jok'ainoa sanottu sana tuli hänen +povensa pohjasta: "Jos joskus saan kuulla, että te pienimmälläkin +tavalla olette kostaneet tälle jalolle naiselle tätä tapahtumaa -- niin +lävistän rintanne puhki tällä miekallani! Tämän vannon tekeväni kautta +elävän Jumalan ja kautta kaiken, mitä pyhänä pidetään taivaassa ja maan +päällä, eikä se silloin paljon auttaisi teitä, jos ansioonne olla +kuningattaren lemmikki voisitte lisätä vaikka Ruotsin valtakunnan +drotsetin arvon! Kalpani sittekin lävistäisi tien teidän sydämeenne! +Valallani vakuutan myös, että käytöstänne vaimoanne kohtaan olen pitävä +silmällä. Älkää ajatelkokaan, että hetkeksikään voitte salata itsenne +minulta: väijyvät silmäykseni tavoittavat teitä auringon säteissä ja +kuun kumottavassa valossa! Pankaa nämät sanani tarkoin muistoonne, +herra paroni, sillä minä en ai'o sanoa niitä toistamiseen! Mutta varman +kadotuksen oma olette, jos minä joskus tulen muistuttamaan teitä +tehdystä valastani! Jos te silloin pakenisittekin vaikka hornan +syvyyteen, niin tapaa kostava käteni teidät siellä eikä mitkään +helvetin voimat voi pelastan teitä kuolemasta!" + +Hän vaikeni, mutta hänen silmänsä paloivat kuin kekäleet ja hehkuva +puna paistoi hänen kasvoillaan. Tämä kauhea valo hänen silmissänsä ja +se tulinen pontevuus, jolla hän oli valansa lausunut, säikähdyttivät +paronia. Hän ymmärsi selvästi, että hänen edessänsä seisova valan +tekijä oli mies, joka oli päättänyt pitää puheensa. + +Kohteliaasti kumarrettuansa vetäytyi kapteeni nyt huoneesta pois. + +Kynä ei voi kuvata sitä pohjatonta vihaa ja katkeraa kiukkua, joka +kuvautui paronin turmiota ennustavissa katseissa, hänen luodessaan +silmänsä nuoren sotilaan jälkeen. Kun viimeinen kaiku kapteenin +askelista oli herjennyt kuulumasta kääntyi hän nuoren vaimonsa puoleen +ja sanoi: + +"Minä toivon Elvira, ettäs pian ilmaannut vieraitten joukkoon, jotka jo +levottomuudella odottavat sinua. Muuten sinun tulee pitää perheellistä +kunniaamme edes niin paljon muistossasi, ett'et kumminkaan häissämme +pane toimeen julkista pahennusta!" Näillä sanoilla jätti paroni nuoren +itkevän vaimonsa. + +"Voi Kustaa! Kustaa! Mihinkä kauheaan onnettomuuteen sinä syöksit +minun!" -- huudahti Elvira epätoivon vallassa yksin jäätyänsä. + + + + +4 LUKU. + + +Jotta lukija voisi oikein käsittää asian laidan edellisessä luvussa, +täytyy meidän heittää lyhyt silmäys kapteeni Stålsköld'in lapsuuden ja +nuoruuden päiviin. Yhtä ja toista on meille jo ennakolta tuttu tässä +asiassa kenraali S----hjelm'in kuningattarelle tekemän kertomuksen +kautta. + +Kenraali kertoi ensinnäkin todenperäisesti, että hän oli antanut +kuulustella Nördlingen'in taistelussa kaatuneen suomalaisen sankarin +leskeä ja poikaa heti kuin hän sai tilaisuutta siihen sekä että nämät +silloin elivät köyhyydessä. Tämä seikka näyttää kummalliselta, etenkin +ottaessamme huomioon sen tosi-asian, että useimmat korkeammat upseerit +Ruotsin armeijassa ensimmäisinä vuosina, joina ruotsalaiset ottivat +osaa kolmenkymmenen vuotiseen sotaan, ymmärsivät sotasaalisten ja +ryöstettyjen kalleuksien kautta rikastuttaa itseänsä. Myöhemmin, kun +suurin osa Saksan maata jo useammat kerrat oli ollut vihollisten +hävitystyön alueena ja kun onnikaan ei aina ollut ruotsalaisille +aseille altis, tuli tälläinen sotasaaliin kautta itsensä +rikastuttaminen vaikeammaksi, milt'ei mahdottomaksi ja tunnettu onkin, +että tämän saman armeijan upseerit toisinaan olivat niin suuressa +pulassa, että heidän elämänsä ylläpitämiseksi täytyi myydä +tarpeellisimmat tarvekapineensa, vieläpä aseensakin. Mutta tuota +tälläistä kovaa aikaa ei tarvinnut everstiluutnantti Stålsköld'in +nähdä, sillä hän kaatui samana päivänä kuin Ruotsin sotajoukot kärsivät +ensimmäisen huomiota ansaitsevan tappionsa. Mutta selitys hänen ja +hänen perheensä köyhyyteen on haettava itse hänen mielenlaadussansa. +Everstiluutnantti Stålsköld oli, näet, yhtä hurskas kuin hän oli rohkea +ja yhtä jalomielinen kuin urhoollinen; hän noudatti oikeuden +vaatimuksia samalla jäykällä pontevuudella kuin hän halveksi vaaroja, +ennen taistelua ja taistelun jälkeen oli hän yhtä sääliväinen ja +ihmisystävällinen kuin hän taistelun aikana oli peloittava. Hänelle ei +ollut sodan verinen ura urana rikkauteen, vaan pikemmin päin vastoin. +Ensiksikin ei hänen omatuntonsa milloinkaan myöntänyt, että hän itse +olisi ottanut mitään sotasaaliista, ja toiseksi tuli hänen miestensä +ryöstämä saalis hänelle itselle häviön lähteeksi. Everstiluutnantti +Stålsköld ylläpiti ankaraa kuria miehistössänsä, mutta ett'ei hän +kuitenkaan kaikilla ponnistuksillansa voinut estää heitä tekemästä +lukemattomia vallattomuuksia, jotka ennen muinoin sodan aikoina olivat +niin tavallisia, että sotilaat pitivät niitä milt'ei luvallisina ja +kohtuullisina, saatamme helposti ymmärtää. Tämä seikka huolestutti +kuitenkin syvästi hänen mieltänsä ja hänen omantuntonsa +velvollisuusluettelossa löytyi eräs pykälä, joka sisälsi sen käskyn, +että hänen tuli mahdollisuuden mukaan korvata näitä hänen sotilaittensa +tekemiä vallattomuuksia. Kun hänellä nyt ei ollut muita tuloja kuin +palkkansa, niin oli se siihen tarkoitukseen käytettävä ja, totuuden +tunnustaaksemme, hän käyttikin sen usein viimeiseen killinkiin asti, +kuitenkaan saavuttamatta täydellistä omantunnon rauhaa. Tämän tälläisen +menettelynsä kautta saavutti hän suuressa määrässä asujanten +mielisuosiota niillä seuduilla, joilla hänen väkensä majaili taikka +joidenka kautta hänen joukkonsa matkusti, mutta hänen miehensä +napisivat ääneen ja olivat yksimieliset siitä, että everstiluutnantin +omatunto oli liian ahdas ja arka. Niin suuressa kunniassa kuin he +pitivätkin häntä hänen oikeudentuntonsa, hänen sotilaskuntonsa ja +verrattoman urhoollisuutensa tähden, eivät he kuitenkaan voineet olla +moittimatta hänen "liiallista hempeämielisyyttänsä" ja hänen +"tarpeettomia pyhimystöitään", joiksi he hänen vahingon +korvaamistöitänsä kutsuivat. Nämä viimemainitut erittäinkin suututtivat +heitä, sillä sen verran oli heilläkin omaatuntoa, että heitä suututti +nähdessään, että heidän perin rehellinen everstiluutnanttinsa heidän +tähtensä joutui aineelliseen tappioon. Mutta asia ei ollut +parannettavissa ja everstiluutnantti _From_sköld [ruotsalainen sana +"from" merkitsee hurskas eli hurskasmielinen] tämän haukkumanimen +antoivat hänen miehensä kiukuissaan hänelle -- oli kerrassaan +"parantamaton", eivätkä he itse ottaneet tullaksensa "peräti +toisellaisiksi kuin muut sotamiehet". + +Tälläinen oli everstiluutnantti Stålsköld sotilaana ja ihmisenä, eikä +se siis ketään ihmetyttäne, että hän jäi köyhäksi. + +Kenraali S----hjelm'in (Nördlingen'in tappelun aikaan oli hän +kuitenkin vaan eversti) ensimmäinen toimi oli lähettää kaatuneen +sankarin perheelle rahoja ja -- olkoon sanottu hänen kunniaksensa -- +tässä asiassa hän ei osoittanut niukkuutta. -- Kapteeni Stålsköld oli +silloin 9 vuotias poika. + +Seuraavana vuonna pyysi kenraali kirjallisesti äitiä, joka asui +Turussa, lähettämään pojan Tukholmaan. Syyksi veti hän pojan i'än, +väittäen, että aika hyödyllisten tietojen ja taitojen oppimiseen jo oli +koittanut hänelle. Tukholmassa oli hänelle ensin annettava yksityistä +opetusta, ja opinto sitte jatkettava Upsalan yliopistossa. Yksin +Ruotsin maalla voisi hän oppia sellaisia tapoja, jotka nuorelle +aatelismiehelle olivat soveliaat j.n.e. Yhden pää-syistä, miksi hän +tahtoi että poika kasvatettaisiin kaukana kodista, jätti kenraali +peräti mainitsematta. Hän pelkäsi nimittäin -- ja siihen olikin hänellä +syytä -- että äidin liian suuri rakkaus poikaan olisi tuleva haitaksi +tämän kasvatukselle. Hän piti sangen todellisena, että pojan luonto +äitiin liiallisen lempeyden ja hyvyyden kautta pilaantuisi naisellisesti +hempeäksi ja miehen urostöihin kykenemättömäksi. Eivätkö kuolevan +everstiluutnantin viimeiset sanatkin todistaneet, että hänkin pelkäsi +jotakin sellaista tapahtuvan? Pait sitä oli kenraali sitoutunut +pitämään poikaa silmällä; mitenkä tuo voisi tapahtua, jos tämä edelleen +jäisi asumaan Suomeen? + +Mainittu kenraalin kirje pusersi lukemattomia katkeria kyyneleitä +äiti-raukan silmistä, satoja kertoja hän sen luki taas uudestaan, sen +ohessa tarkoin punniten, olivatko siinä mainitut syyt pojan matkaan +tarpeeksi pontevat, vai eikö. Mutta kuinka hän luki ja lukikin ja +kuinka tarkoin hän punnitsikin kenraalin esittämiä syitä, niin täytyi +hänen myöntää, että ne kaikki olivat pontevia, että lähtö Ruotsin +maalle oli pojan tulevaiselle onnelle hyödyllinen. Sitä siis ei voitu +saada paremmaksi -- heidän täytyi erota toisistansa! Äiti parka oli nyt +täydellisesti vakuutettu siitä, ett'ei hän voisi elää erillään +lapsestansa, että eronhetki oli oleva hänen viimeinen elonhetkensä. +Mutta vähäpäs siitä jos poikansa tulevaisuus vaan tulisi +turvatuksi, jos hän vaan tulisi onnelliseksi! Mutta kun tuli tuo +jäähyväisjättämisen hetki, ja niin katkera kuin se olikin sekä äidille +että pojalle, jäivät he kuitenkin molemmat elämään. + +Nuori Kustaa saapui mainittavitta vastuksitta Tukholmaan. Kotiin jäänyt +murehtiva äiti ei voinut tarpeeksi asti ihmetellä sitä kummaa, että hän +jo seuraavana päivänä eronhetken jälkeen jaksoi maistella niitä +herkkupaloja, joita hänen vanha palvelijattarensa rakkaalla huolella +latoi hänen eteensä pöydälle. + +Tukholmassa jäi Kustaa joksikuksi ajaksi asumaan kenraalin perheesen, +jossa häntä sangen suurella ystävällisyydellä kohdeltiin. Tällöin näki +hän ensi kerran Elviran, joka siihen aikaan oli pieni, kuusivuotias, +herttainen lapsi, ja tutustui hänen kanssansa. Jo silloin syntyi +lapsellinen hellyys ja mielisuosio molempien leikkikumppanien välille. +Pikku Elvira itki monta katkeraa kyyneltä, kun Kustaan täytyi lähteä +Upsalaan opintoja harjoittamaan. Tämä lapsuudessa solmittu ystävyyden +liitto muuttui sitte vuosi vuodelta yhä vahvemmaksi, kun Kustaa +lupa-aikoina asusteli Tukholmassa kenraalin luona. Nuoresta +Stålsköld'istä tuli vähitellen kenraalin tyttären unelmien ritari. +Elvira ei voinut mielikuvituksessaan luoda ainoatakaan kuvaelmaa +tulevaisuudestansa, jossa Kustaa ei olisi ollut päähenkilönä. Tämä +seikka oli hänen mielestänsä ihan luonnollinen, eikä hän voinut +käsittääkään kuinka tuo olisi voinut olla toisin. Pitihän tuon armaan +lapsuuden ystävän olla siellä missä hänkin. Hänettä ei voisi mitään +tosi-iloa syntyä, niin ajatteli Elvira. + +Nuoren Kustaa Stålsköld'in oli luonto varustanut erinomaisen rikkailla +hengen lahjoilla ja hän vaurastui kaikissa tiedoissa niin pikaisesti ja +niin runsaissa määrin, että se nostatti ihmettelemistä kaikissa hänen +opettajissaan. Kukin heistä oli vakaasti vakuutettu siitä, että hänestä +kerran oli tuleva perin oppinut, kansansa sivistyttämistoimissa +ahkerasti puuhaava mies. Tähän toiveesen oli heillä sitä suurempi syy, +koska hän jo varhain myös osoitti suurta ahkeruutta, harvinaista +työkykyä ja sellaista pontevuutta, joka suurimmistakin vaikeuksista sai +voiton. Mutta kaikki nämät hyvät toiveet hänestä menivät hukkaan, kun +hän opettajiensa ystävällisistä neuvoista huolimatta antautui +sotapalvelukseen jo ennenkuin hän oli täyttänyt 15 ikävuotensa. + +Hänen opettajansa erittäin, mutta myöskin muut ihmiset ja niiden +joukossa kenraali S----hjelm joutuivat hämille, kun tuo vakava, +toivorikas nuorukainen ilmoitti heille, että hän oli päättänyt luopua +opin-uralta, johon hän niin juurella mielihalulla ja menestyksellä oli +ryhtynyt. Heidän kysyessänsä syytä tähän heidän mielestänsä +kummalliseen päätökseen, antoi hän vaan karttavia vastauksia taikka +väitti, että syy siihen oli yksin-omaisesti haettava hänen suuresta +mieltymyksessänsä isävainajansa ammattiin. Todelliset syyt tekemäänsä +päätökseen ilmaisi hän ainoastaan äidillensä. Jotta lukija oppisi ne +tuntemaan, tahdomme tähän liittää muutamia otteita siitä kirjeestä, +jonka hän vähän ennen lähtöänsä sotatantereelle kirjoitti äidillensä. + + * * * * * + +"Sitte pyydän kiittää sinua, rakas äitini, siitä ettäs soit minun itse +valita elatus-ammattini, sillä ilman tätä sinun lupaustasi en olisi +voinut tehdä nyt puheena olevaa päätöstä. Sinun varmaankin tulee sääli, +että näin varhain katkaisin opintoni, juuri silloin kuin olin päässyt +hyvään alkuun, ja kyllä ensi alussa tuntuukin ikävältä jättää nuo +rakkaat ystävät Ciceronin, Caesarin ja Terention, mutta ennen kaikkia +Plutarchon, sillä minun taitoni Kreikan kielessä on vielä niin heikko, +että minun kyllä olisi tarvinnut jatkaa työtäni tällä alalla, mutta nuo +tuollaiset huolet ai'on väkisin poistaa mielestäni voidakseni sitä +suuremmalla innolla antautua sotaharjoituksiin. Opettajilleni tehty +päätökseni ei ollut mieliin. He väittivät, että minun olisi pitänyt +hakeman elatukseni opin tiellä, jota kulkemaan he pitivät minua +kykenevänä, mutta se tie on niin pitkä eivätkä he ensinkään ajatelleet +kuinka raskaalta tuntuu syödä toisten armoleipää. Minä tahdon nyt heti +itse ansaita elatukseni, ja se ei voi tapahtua muulla tavoin kuin +miekka kädessä! Jumalalle olkoon kiitos siitä, että viime vuoden +kuluessa olen kasvanut niin pitkäksi, ett'ei minun tarvitse hävetä, kun +seison joukkomme rintamassa. Vahvaksi olen myös tullut kuin karhun +pentu. -- Sinä ehkä kutsut tämän kerskaukseni ylpeydeksi ja pitänet +sitä puuttuvan kristillisen nöyryyden todisteena, mutta mitä se muuten +lieneekin -- ylpeyttä se ei ole. Taikka olisiko tuokin ollut todistus +ylpeydestä, että pari kuukautta sitte annoin eräälle vanhemmalle +kumppanilleni, paroni P:lle sellaisen korvapuustin, että hänen korvansa +siitä humisivat monta päivää jälestäpäin, syystä että hän pilkkasi +vähävaraisuuttani ja muistutettuansa minua, kenraalilta nauttimastani +raha-avusta monen kuullen, sanoi, että minä kuulun 'kerjäläismunkkien +tiedekuntaan?' -- Ei, tämä ei voinut olla mikään todistus ylpeydestä +eikä sekään, että tuonnoin annoin kelpo selkäsaunan eräälle nuorelle +kreiville, joka kysyi minulta oliko minun aatelisvaakunaani, jota hän +ei sanonut tuntevansa, kuvattu 'suomalainen kerjäläispoika tyhjä +rahakukkaro kaulassa.' -- Ikävä on olla köyhä, sillä köyhällä ei ole +muuta turvaa toisten pilkkaa vastaan, kuin omat käsivartensa." -- -- + +"Minä tekisin suuren ja anteeksi antamattoman vääryyden, ellen +tunnustaisi, että monesta hyvästä olen suuressa kiitollisuuden velassa +kenraalille. Hän on aina osoittanut hyväntahtoisuutta minua kohtaan ja +äskettäin hän vakuutti, että panisi minut tilaisuuteen jatkamaan +opintojani jossakussa kuuluisassa yliopistossa ulkomaalla, jos hän sen +kautta voisi saada minua estetyksi opin tietä hylkäämästä. Mutta minä +tiedän, että kehoittavana syynä kaikkeen tähän hänen hyvyyteensä ei ole +hellyys minua kohtaan, vaan hänen päätöksensä niin täydellisesti kuin +mahdollista lunastaa isälleni antama lupauksensa. Jäisinkö kauemmin +hänen vaivoiksensa nyt, kun jo olen päässyt siihen ikään, että itse +voin itsestäni pitää huolta! -- Yhtenä yönä näin sellaista unta, että +isävainajani miekka kädessä lähestyi vuodettani. Katsottuansa pitkään +minuun antoi hän miekan minulle ja käski minun taistella sillä isänmaan +ja oikean uskon vihollisia vastaan. Eikö minun tule pitää tätä näköä +todistuksena siitä, että isänikin hyväksyy tehdyn päätökseni? -- +Mahdollista on, että kenraalin hyväntahtoisuus minua kohtaan olisi +muuttunut hellemmäksi, ellei hänen puolisonsa alinomaa olisi +työskennellyt sitä vastaan. Tämä ylpeä rouva, joka lukee sukuperänsä +Folkungein kuninkaallisesta suvusta, vihaa minua, sen tiedän +varmaan, sillä ollessani kenraalin perheessä Tukholmassa olin usein +tilaisuudessa sen huomaamaan. Eikä toisin voinut ollakaan laita. +Hänen mielestänsä oli minun läsnä oloni kenraalin huoneessa häväistys +koko hänen jalolle suvullensa. Sentähden kokee hän myös kaikin tavoin +estää minua lähestymästä nuorta Elviraa, joka sydämellisesti pitää +minusta." -- -- + +"Se seikka minua kovin huolettaa, etten ennen lähtöäni Saksan maalle +ehdi tulemaan sinun luoksesi, rakas äitini, mutta sotamarski +Torstensson, joka on nimitetty Ruotsin armeijan ylipäälliköksi, odottaa +ainoastansa pohjalaisia heti kohta sen jälkeen lähteäksensä matkaan, +eikä kulune monta päivää, ennenkuin he saapuvat. Ne suomalaiset +ratsumiehet, joidenka joukossa minä tulen palvelemaan, ovat jo koossa +täällä. Pait suomalaisia tulee myös suuri joukko ruotsalaisia +seuraamaan sotamarskia sotatantereelle, nimittäin neljä komppaniaa +länsigööttejä, upplantilaisia ja vermanlantilaisia sekä viisi +komppaniaa smålantilaisia ynnä kolme komppaniaa smålantilaisia +ratsumiehiä, jotta meitä yhteenluettuina on koko vähäinen armeija. +Kaikista nyt sotaan lähtevistä olen minä luultavasti nuorin, mutta +toivon pian voivani osoittaa ett'en sen vuoksi ole huonoin!" -- Näin +paljon kirjeestä. + +Ensimmäisinä aikoina, kuin Kustaa Stålsköld oleskeli Upsalassa, oli hän +toisinaan tavannut sittemmin valtiokamariherran ja paronin +Gyllenström'in, joka silloin oli päättämäisillänsä opintonsa +yliopistossa, mutta pian sen jälkeen läksi vieraille maille +vaurastuaksensa korkeasäätyisten hienoissa tavoissa. I'än suhteen oli +paroni 7 taikka 8 vuotta Kustaata vanhempi. Rajattoman ylpeytensä ja +vihan- ja kostonhimoisen mielenlaatunsa tähden vieroitti hän jo +Upsalassa kumppaniensa sydämet itsestänsä eikä hänen onnistunut +opettajiensakaan suosiota saavuttaa. Matkoiltansa palasi hän kotimaahan +samaan aikaan kuin Kustaa mainion Torstensson'in seurassa läksi Saksan +maalle. + +Kaikista sankarikuninkaan Kustaa Aadolf'in oppilaista oli Torstensson +nerokkain ja taitavin. Ruotsin armeijan hänen komennettavanansa ollessa +kohosi ruotsalaisten aseiden maine korkeammalle kuin milloinkaan ennen. +Voitosta voittoon vei hän pelottomat joukkonsa. Näillä sotaretkillä +pääsi nuori Stålsköld usein tilaisuuteen osoittamaan, että hän täysin +määrin oli perinyt isänsä pelottomuuden ja kylmäverisyyden vaaroissa +eikä kestänytkään kauan ennenkuin hänen nimeänsä mainittiin +urhoollisimpien keralla. Esimiestensä luottamuksen ja kunnioituksen +voitti hän täydellisesti sen tarkan huolen kautta, jolla hän toimitti +kaikki tehtävänsä. Kunniaksi luettiin hänelle myös se seikka, ett'ei +hän koskaan ottanut osaa niihin hurjiin juominkeihin ja muihin +irstaisuuksiin, joista kaikki kolmenkymmenen vuotiseen sotaan osaa +ottavat sotajoukot tämän sodan viimeisinä vuosina ovat niin +surullisesti mainehikkaat. + +Stålsköld'ille uskottiin hänen kuntonsa ja luotettavuutensa takia monta +tärkeätä tointa. Jok'ainoa talvi, jolloin armeija sotaisiin yrityksiin +puuttumatta joutilaana majaili talvi-asemillansa, lähetti +päällikkökunta hänen Tukholmaan sellaisilla ilmoituksilla Ruotsin +hallitukselle, joidenka saapuminen asianomaiseen paikkaan oli erittäin +tärkeä. Sellaiset matkat, jolloin hänen usein täytyi kulkea vihollisten +vallassa olevien maakuntien halki, olivat mitä vaarallisinta laatua ja +vaativat matkustajain puolelta suurinta varovaisuutta ja tarkkuutta. +Mutta Kustaa Stålsköld, joka seuraajaksensa näille retkille +tavallisesti otti yhden ainoan suomalaisen ratsumiehen, suoritti joka +kerta vaikean lähettiläs-toimensa erinomaisella onnella ja +menestyksellä. + +Näihin hänen kuljettamiinsa ilmoituksiin lähetti hallitus +sotapäällystölle vasta-ilmoituksia. Mutta kun nämät vastaus-ilmoitukset +koskivat sodankäynnin tärkeimpiä kysymyksiä, niin kului usein pitkä +aika ennenkuin hallitus lopullisesti oli tehnyt päätöksensä näissä +kysymyksissä ja niin täytyi Kustaa Stålsköld'in toisinaan viikkokausia +odottaa Tukholmassa ilmoituksien valmistumista. Näinä loma-aikoina oli +hän usein vieraana kenraalin perheessä ja sai niin omin silmin nähdä ja +huomata kuinka Elvira vuosi vuodelta elpyi ja vaurastui, ei ainoastansa +ulkonaisesti ruumiillisessa, vaan myöskin sisällisesti henkisessä +suhteessa, kuinka hän kauniista herttaisesta lapsesta kasvoi nuoreksi +ihanaksi neideksi. Heidän lapsuudessansa solmimansa ystävyyden liitto +yhdisti heidät edelleen toinen toisiinsa. Monesti istuivat he pitkät +ajat kahden kesken. Kustaa kertoeli silloin nuorukaisen hehkuvalla +innolla tapauksia sodasta, usein sellaisia, joihin hän itse oli ottanut +osaa ja Elvira kuunteli näitä kertomuksia sykkivällä sydämellä, +vavahtaen kuin pelästynyt lintu kuullessaan kuinka Kustaa suomalaisten +toveriensa keralla kuulain vinkuessa ja luotien lentäessä ryntäsi +itävaltalaisten pattereita valloittamaan. Kauheata! Olispa joku luoti +voinut sattua häneenkin, lapsuuden ystävään! -- + +Tämän ohessa eivät he kumpikaan tulleet ajatelleeksi, tuskin +huomanneeksikaan, että heidän tunteensa toinen toisiansa kohtaan +vähitellen muuttuivat hellemmiksi, lämpöisemmiksi kuin tavallisen +ystävyyden. Suuri muutos oli kuitenkin tapahtunut molempien sydämissä. + +Kustaa ei enää ollut Elviralle paljas lapsuuden ystävä, vaan se jalo +sankari, jonka rakkautta hän mielikuvituksessaan oli kuvannut onnen +suloisimmaksi lahjaksi. Kustaalle oli Elvira se lemmetär, joka sodassa +kiihoitti hänen mieltänsä urostöihin, jonka omaksensa omistamisen +tähden hän toivoi saavuttavansa sankarimainetta ja kuuluisuutta. + +Kenraalin luona tapasi Kustaa usein paroni Gyllenströmin. Niistä +katseista, joita paroni loi häneen, ei ollut Kustaan vaikea päättää, +että ankara viha häntä kohtaan hehkui paronin povessa. Mutta mikä oli +syynä tähän vihaan, siinä kysymyksessä hän ei päässyt selville. Siitä +oli hän kuitenkin vakuutettu, ett'ei hän sanoilla eikä töillä +milloinkaan ollut loukannut paronia. + +Kumma kyllä ei ollut kenraalilla aavistustakaan niiden tunteiden +todellisesta luonteesta, jotka yhdistivät hänen tyttärensä ja +ottopoikansa toisiinsa. Sentähden kummastuttikin häntä suuresti, että +Elvira ensi alussa vastusteli ottaaksensa aviokseen sitä miestä, jonka +_hän_, kenraali, oli hänelle valinnut ja sopivaksi katsonut. Kenraali +oli silmittömästi suuttua tästä vastustelemisesta. Vaan kun Elvira ei +voinut mainita päteviä syitä epäykseensä ja kun ei hän uskaltanut +tunnustaa totuutta, niin vaikenivat vastalauseet pian hänen huulillansa +ja hän päätti kärsivällisesti antautua kuvan onnensa orjattareksi. Eikä +vastusteleminen olisikaan häntä kauaksi auttanut, sillä kenraalilla oli +isänvallasta sellaiset mielipiteet, että hänen kaikissa asioissa +ehdottomasti tuli noudattaa isänsä tahtoa. Pait sitä oli hänellä +tärkeitä syitä saada paroni Gyllenström vävyksensä. Hän itse oli +nimittäin tähän aikaan kuningattaren epäsuosiossa, mutta vävynsä +välityksen kautta toivoi hän uudestaan pääsevänsä hänen mielisuosioonsa +eikä hän tässä toivossaan pettynyt. + +Kenraalin sukuylpeydessä me ehkä voimme löytää selityksen siihen hänen +tietämättömyyteensä tyttärensä sydämen asioissa, joista edellisessä +puhuimme. Saattoiko hän, jonka esi-isät pakanuuden ajoista asti olivat +olleet valtioneuvoksia, marskeja ja drotseja, ajatella, että köyhän +everstiluutnantin poika, jonka hän puoleksi armosta oli ottanut +huoneesensa, rohkeni pitää hänen tytärtänsä kohtaan muita tunteita, +kuin kiitollisuuden ja kunnioituksen? Hän piti hellemmän suhteen näiden +nuorten kesken niin mahdottomana, ettei hän hyväksynyt puolisonsa +kokeita estää heitä seurustelemasta toinen toisensa kanssa, sillä hänen +mielestänsä oli tälläinen varovaisuus kokonaan tarpeeton, milt'ei hänen +tyttärensä arvoa loukkaava. + +Mutta edellisessä sanottu riittää jo tarkoitukseensa, jonkatähden taas +saatamme jatkaa varsinaista kertomustamme. + + + + +5 LUKU. + + +Sittekuin kapteeni Stålsköld oli jättänyt äsken vihityt, joidenka +avioliittoon hän mielettömän, hillitsemättömän rakkautensa kautta oli +kylvänyt kirouksen pian orastavan siemenen, läksi hän, kovien +omantunnon-vaivojen kiusaamana, kiiruusti häätalosta pois. Ne +palvelijat ja lakeijat, joita tungokseen asti vilisi etehisessä ja +käytävissä, väistyivät hämmästyksellä syrjään, kun hän hurjaa vauhtia +syöksyi salista ulos heidän joukkoonsa. Pihalla ja portilla seisoi +joukko ratsuväkeä, mutta kapteeni tuskin heitä huomasi eikä hän +ensinkään ruvennut miettimään syytä minkätähden sotaväkeä tähän oli +asetettu. Juoksuaskelin kiiruhti hän eteenpäin. Myrsky ja sade +pieksivät hänen kasvojaan, mutta hän ei siitä vähintäkään huolinut. +Hän oli sellaisessa mielenkiihkossa, ett'eivät hänen ulkonaiset +tuntoaistinsa voineet hänelle mitään. + +Kauaksi oli Drottninggatan niminen katu jäänyt hänen taaksensa, kun hän +eräällä kaitaisella poikkikadulla, jommoisia ahtaita sivukatuja +Tukholmassa, suureksi haitaksi asianomaisten asukkaiden terveydelle ja +mukavuudelle, vielä nykyjäänkin löytyy suuri joukko, sattui näkemään +erään tapahtuman, joka veti hänen huomiotansa siihen määrään puoleensa, +että hän pysähtyi sitä katselemaan. + +Muuan pitkä, vartaloltaan jättiläisen muotoineen mies seisoi nojaten +selkäänsä erästä kiviaitaa vastaan noin kahdenkymmenen askeleen päässä +hänestä ja torjui suurella vasaralla pois päältänsä kolme +poliisimiestä, jotka paljastetuilla miekoilla huutaen ja kiroillen +ahdistivat häntä. Tämä taistelu oli niin omituista ja eriskummallista +nähdä, että kapteeni Stålsköld, hymyillen sitä katsellessansa, hetkeksi +unhotti ne murheet, jotka raskauttivat hänen sydäntänsä. Hän ei voinut +olla ihmettelemättä ja ihastelematta sitä kylmäverisyyttä ja +todellisesti ihmetyttävää taitoa, jota kiviaitaa vastaan nojautunut +mies osoitti omituista asettansa käyttäessään. Onnellisesti väisti hän +hurjistuneiden vastustajainsa kaikki lyönnit ja iskut, niin ett'eivät +nämä saaneet häntä haavoitetuksi. + +Tähän saakka oli hän vaiti ollen kestänyt tuota epätasaista taistelua, +mutta nyt huudahti hän äkki-arvaamatta: "Kautta Jumalan! Pyhästi +vannon, ettei se teistä, jonka päähän sinkahutan tämän vasarani, tule +näkemään huomispäivän aurinkoa taivaalle nousevan! Hei! Yhden miehen +otsaluut se nyt mennessänsä ruhjoo!" + +Hänen kolme vastustajaansa, joista kukin yhtä suurella syyllä saattoi +ottaa osaa tästä uhkauksesta, väistyivät pelästyneinä muutamia +askeleita taaksepäin. + +Mutta huomattuansa, ett'ei mies aikonutkaan toteuttaa uhkaustansa, vaan +pettämällä heitä oli pyytänyt toimittaa itsellensä aselevon muutamaksi +hetkeksi taikka parhaimmassa tapauksessa tilaisuutta pakoon, ryntäsivät +he kaikki hänen päällensä ja tuo omituinen taistelu alkoi uudestaan. +Helposti ymmärrettävä oli, ett'ei vasaralla varustettu mies ajan +pitkään voisi kestää tätä epätasaista taistelua kolmikertaisesti +monilukuisempaa vihollista vastaan. Vaikka hänellä näyttikin olevan +jättiläisen voimat, näkyi kuitenkin selvästi, että hän jo aikoi väsyä. +Entistä heikommin väisti hän päällekarkaajain iskuja ja yksi näistä +halkaisi miekallansa sen nahkasen esiliinan, jota hän seppänä kantoi. +Tässä arveluttavassa tilassa ollessaan sattui hän huomaamaan kapteeni +Stålsköld'in ja jonkinmoinen avun toivo näytti syntyneen hänessä, sillä +hän huudahti kapteenille: "Hyvä ystävä! Jos olet rehellinen +ruotsalainen ja kansan ystävä, niin kiiruhda minua auttamaan tässä +taistelussani noita koiria vastaan!" + +Poliisimiehet huomasivat nyt myös kapteenin läsnäolon ja yksi heistä +kääntyi häneen, sanoen: "Jos olette kuningattaren ja yleisen +rauhallisuuden ystävä, niin älkää estäkö meitä kuolleena taikka elävänä +tätä kirottua kapinoitsijaa kiinni ottamasta!" + +"Hän valhettelee, tuo konna! -- kiljasi vasaralla varustettu mies -- +Minä olen rehellinen sepänsälli, enkä ole milloinkaan häirinnyt yleistä +enkä yksityistä rauhaa, vaikka nämät ilkiät kiukussansa väittävät +sellaista!" + +Kapteeni Stålsköld'in mieli nojautui tuon urhokkaan sepän puolelle ja +hän päätti auttaa häntä, sillä hän ei voinut hyväksyä sitä, että kolme +kelvollisilla miekoilla varustettua miestä ahdistivat yhtä, jolla +puolustuksekseen ei ollut parempaa asetta varalla kuin kömpelö vasara, +ja sitä paitsi oli hän pahalla ja äreällä tuulella, jotta hän kernaasti +käytti tätä tilaisuutta saadaksensa joitakuita vastaan purkaa sen +tyytymättömyyden itseensä ja koko mailmaan, joka rasitti hänen +mieltänsä. + +"Olkaa varoillanne ja puolustakaa itseänne! -- huudahti hän sentähden +poliisimiehille -- Minä en ai'o kärsiä, että tätä luultavasti +rehellistä seppämiestä loukataan. Synti ja häpeä on nähdä kolme +aseellista miestä hätyyttävän yhtä piammiten aseetonta!" + +Se poliisimiehistä, joka jo oli puhutellut kapteenia ja joka aseensa +käyttämisessä osoitti suurinta taitoa, kääntyi uudestaan hänen +puoleensa ja lausui. + +"Minun nähdäkseni te olette upseeri Hänen Majesteettinsa armeijassa ja +uhkaatte käyttää miekkaanne vihollis-mielisessä tarkoituksessa yleisen +rauhallisuuden laillisia ylläpitäjiä vastaan! Tokko ensinkään olette +miettineet, mihinkä rikokseen teette itsenne syylliseksi? Minä +vangitsen teidät Hänen Majesteettinsa kuningattaren nimessä!" + +"Mitä hulluuksia lörpötteletkään, houkkio! -- ärjäsi kapteeni Stålsköld +suuttuneena. -- Ole varoillas, ett'en leikkaa hävytöntä kieltäsi +kahtia!" + +Poliisi muutti käytöstapaa kapteenia kohtaan ja sanoi nöyrästi: +"Kunnioitettava herra! Meidän velvollisuutemme vaatii, että me saamme +haltuumme tuon miehen joko elävänä taikka kuolleena, sillä hän on +tehnyt julkisen kapina-yrityksen hallitusta vastaan. Antakoon hän +itsensä vapaatahtoisesti meidän vangiksemme, niin emme pyydä häntä +loukata eikä tehdä hänelle mitään pahaa." + +"Ei mitään pahaa, sanot sinä kirottu konna! Kautta +hevoskengittäjä-kunniani vannon, että seitsemän päivän kuluttua +linnunpeloittimena roikkuisin hirsipuussa, jos vaikka olisinkin yhtä +viaton kuin se lapsi, joka kuoli äitinsä kohdussa!" -- huudahti seppä, +joka hyvällä menestyksellä puolusti itseään kahta vihollista vastaan, +semminkin kun häntä nyt elähytti se toivo, että kapteeni kohta rupeaisi +hänen auttajaksensa. + +"Jättäkää seppä rauhaan nyt heti kohta taikka syyttäkää itseänne!" -- +käski kapteeni Stålsköld. + +"Siihen emme voi suostua -- vastasi se yleisen rauhan ylläpitäjistä, +joka seisoi häntä lähinnä, lisäten: Muuten olisi sopivampi, että olette +meille avullinen meidän laillisessa toimessamme, kun että vaaditte +meiltä sellaista." + +Kapteeni ymmärsi nyt, että puhujan tarkoitus oli väittelyjen kautta +estää häntä seppä-raukkaa pelastamasta siksi, kunnes tämä olisi +voitettu ja vangittu. Sentähden kosketti hän miekkansa kärjellä +poliisin rintaa, siten vaatien häntä puolustamaan itseään. + +Mutta tuskin olivat heidän aseensa sattuneet toisiinsa kuin poliisimies +jäi aseettomaksi; hänen miekkansa, joka heltesi kädestä, lensi vinhaa +yli kadun erästä kiviseinää vastaan, ponnahti siitä takaisin ja putosi +kadulle. Se oli keskikohdalta taittunut ja puoleksi särkynyt, joka +seikka selvään osoitti millä voimalla ja taidolla kapteeni käytti +pitkää miekkaansa. + +"Hyvin tehty, kunnon pelastajani! huudahti seppä. -- Kylläpä näkyy, +että olet ennenkin mitellyt miekkaasi taitavampienkin vastustajien +kanssa kuin näiden!" + +Sepän tätä puhuessa oli kapteeni Stålsköld jo käynyt noita toisia +aseilla vielä varustettuja poliisimiehiä vastaan, mutta nämät eivät +jääneet odottamaan niin vaarallista vihollista, vaan läksivät, jättäen +voiton toivon, tuota päätä käpälämäkeen, jonne heidän miekkansa +menettänyt kumppalinsa mitä kiireimmiten seurasi heitä. + +"Sinä suoritit tehtäväsi oikein miehen tavalla, hyvä sepposeni; en ole +milloinkaan eläissäni nähnyt mokomaa taistelua, kuin tuo sinun +taistelusi noiden poliisien kanssa!" -- lausui kapteeni Stålsköld +leikillisesti, pistäen miekkansa tuppeen ja valmistautuen jatkamaan +matkaansa. + +Mutta seppä tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Jalomielinen pelastajani! +Suokaa minun ennen lähtöänne kiittää teitä ja sanoa teille, että teitte +minulle suurimman hyvän työn, jonka toinen ihminen voipi toiselle +tehdä! Teidän avuttanne olisin rauenneilla voimilla pian jäänyt noiden +kirottujen koirien saaliiksi. Jos joskus sattuisi sopiva tilaisuus, +niin olen valmis hengelläni maksamaan tämän hyvän työnne!" + +"Sellaiset ajatukset tuottavat kunniaa sinulle, seppä, ja ystävät ovat +aina hyvät olemassa!" -- vastasi kapteeni. + +"Minä en ole mikä näytän olevan, -- väitti seppä -- mutta tällä kertaa +en saata mainita teille säätyäni enkä nimeäni." + +"Kuuleppas vaan! -- Milt'en jo rupea uskomaan väärin tehneeni siinä, +että pelastin sinun ehkä hyvinkin ansaitusta rangaistuksesta!" + +"Sellaista älkää uskoko; -- minä vakuutan olevani rehellinen mies! +Mutta pyhät valat sitovat kieleni. -- Vaan olkaa te, jalo pelastajani, +avosydämisempi kuin minä ja sanokaa minulle nimenne! Tämä pyyntöni on +ehkä liian rohkea, mutta minua kovin ilahuttaisi tuntea sen miehen +nimi, jolle Jumalata lähinnä olen suurimmassa kiitollisuuden velassa." + +"Olkoon menneeksi! Eihän se koske minuun, mikä mies sinä olet, seppä, +eikä minun tarvitse hävetä sanoa, että olen Hänen Majesteettinsa +sinisessä rykmentissä palveleva kapteeni Stålsköld." + +"Kylläpä heti huomasin, että kerran ennen olette ollut taistelussa! +Ottakaa suosiollisesti sydämellisimmät kiitokseni vastaan, herra +kapteeni! -- Kummallekin meistä lienee vaarallista viipyä tässä +paikassa kauemmin." + +"Jää hyvästi seppä! Pyydän varoittaa sinua vast'edes välttämään +tälläisiä selkkauksia, sillä hyvin epätietoista on, josko vielä toisen +kerran sattuisin saapumaan sinua pelastamaan." + +"Kiitän teitä herra kapteeni neuvostanne, jota mahdollisuuden mukaan +otan noudattaakseni." + +"Siinä teet viisaasti seppä!" -- vakuutti kapteeni Stålsköld ja jatkoi +äsken kerrottujen tapausten kautta katkaistua matkaansa samaan +suuntaan, jonne yleisen rauhallisuuden pakenevat ylläpitäjätkin olivat +menneet. Hän astui nyt keveämmillä askeleilla ja keveämmällä mielellä, +sillä äskeiset tapahtumat olivat sysänneet syrjään hänen sydäntänsä +raskauttavat katkerat tunteet. Mutta pian ne palasivat takaisin ja +ahdistivat hänen mieltänsä uudistetuilla voimilla entistä ankarammin. +Jo oli hän tuskallisten ajatustensa takia epätoivoon lankeamaisillaan +kun hän yht'äkkiä kuuli täyttä laukkaa ajavien ratsastajain hevosten +kavioiden kopinaa. Kapteeni Stålsköld'ille oli tämä kavioiden kopina +siksi hyödyllinen, että hän taas unhotti katkeran murheensa ruvetessaan +arvelemaan mitä ja millaista tarkoitusta varten nämät ratsastajat tähän +aikaan yötä mahtoivat olla liikkeellä? + +Mutta pitkiin mietteisin ei hänelle suotu aikaa, sillä ratsujoukko +läheni ja sen päällikkö huudahti jylhällä äänellä: "seis!" + +"Hyvä ystävä!" -- vastasi kapteeni ja pysähtyi, sillä hän hyvin tajusi, +että tämä päällikön antama käsky etupäässä koski häntä, jos kohta sen +ohessa ratsujoukkoakin. + +"Onko tuo jompikumpi niistä kahdesta?" -- kysyi päällikkö kääntyneenä +häntä lähinnä ratsastavan ratsumiehen puoleen. + +Viime mainittu kannusti hevostansa ja ratsasti aivan kapteenin eteen. +Kumartuen alas katsoi hän kapteenin silmiin, jonka tehtyänsä hän palasi +takaisin päällikön luo ja sanoi: "Oikein -- tämä on tuo upseeri." + +Vuorostaan ratsasti nyt joukon päällikkö kapteenin luo ja sanoi +käskevällä äänellä: "Minä vangitsen teidät kuningattaren ja +vallitsevien lakien nimessä! Antakaa minulle miekkanne!" + +"Soo-o! Onpa minulla oikein pirullisen paha onni tänä yönä! -- vastasi +kapteeni tyynesti -- Mutta minkätähden vangitsette minun, jos sallitaan +minun kysyä?" + +"Ensiksi sentähden, että olette tarttuneet aseesen järjestyksen ja +yleisen rauhan laillisia ylläpitäjiä vastaan ja toiseksi siitä syystä, +että olette auttaneet julkista kapinoitsijaa pakoon pääsemään ja siten +tehneet itsenne velkapääksi majesteetti-rikokseen." + +"Kautta hiiden! Olisinko todellakin tehnyt majesteetti-rikoksen!" -- +huudahti kapteeni Stålsköld, joka oli tullut hyvälle tuulelle, +leikillisesti. + +"Niin on asian laita" -- huudahti ratsujoukon päällikkö äreällä +äänellä. + +"Mutta minkä oikeuden ja vallan nojalla _te_ minun vangitsette, jos +saanen sitäkin kysyä?" -- + +"Minä olen luutnantti Hänen Majesteettinsa henkivartijaväessä ja +minulle on rauhallisuuden ylläpitäminen Tukholmassa uskottu täksi +yöksi." -- + +"Ainoastaan täksi yöksi eikä pitemmäksi ajaksi?" -- kysyi kapteeni. + +"Se seikka ei koske teihin!" -- ärjäsi luutnantti suuttuneena. + +"Mutta ellen sittenkään ota totellakseni käskyjänne, hyvä herra +luutnantti -- mitä siinä tapauksessa aikonette tehdä?" -- intti +kapteeni Stålsköld. + +"Siinä tapauksessa aion käyttää väkivaltaa." + +"Olette kai sitä mielipidettä, ett'en ypö yksin voi kestää teitä +kaikkia vastaan?" -- kyseli kapteeni yhä. + +"Niinpä olen!" -- huudahti luutnantti vihan vimmassa, lisäten: "Mutta +minä en ole tullut tänne vaihtamaan koukkusanoja teidän kanssanne, vaan +viemään teitä vankilaan! Antakaa minulle sentähden pitkiä puheita +pitämättä miekkanne ja sanokaa nimenne!" + +"Te tahdotte siis välttämättömästi saada tiedon nimestäni, herra +luutnantti?" -- + +"Sanoinhan jo, että tahdon!" -- + +"No niin. Nimeni on Stålsköld, olen kapteeni Hänen Majesteettinsa +sinisessä rykmentissä." + +"Perhana! Oletteko kapteeni Stålsköld! Tämä hiton pimeä ja sade estävät +tuntemasta vanhoja ystäviä ja tuttavia! Kuitenkin tuntui äänenne +minusta tutulta." + +"Kiitän onneani, että tapasin teidät, luutnantti von D----!" huudahti +kapteeni Stålsköld. "Siitä on pitkä aika kun viimeksi kohtasimme +toisemme, mutta toivoakseni olette voineet hyvin? Mutta ottakaa +kuitenkin miekkani -- oli minulle mieluista saada antaa se vanhalle +ystävälle!" Hän oli päästänyt irti miekkansa ja tarjosi sitä luutnantti +von D----lle, joka ei sitä kuitenkaan ottanut vastaan, vaan sanoi +kohteliaasti: + +"Pitäkää miekkanne, kapteeni hyvä. En tahdo ottaa sitä teiltä, vaikka +viran puolesta täytyykin vaatia, että seuraatte minua ja saatte tyytyä +seuraani." + +"Suostun mielelläni tarjoukseenne, ja ne hetket, jotka seurassanne olen +viettänyt, pidän iloisimpina hetkinäni!" vakuutti kapteeni. + +"Mutta ennenkuin lähdemme täältä, täytyy teidän sanoa, mihinkä +kapinan-nostaja, jonka te, luultavasti tietämättä asian oikeata laitaa, +pelastitte oikeuden rankaisevista käsistä, on joutunut?" + +"Tarkoitatteko sitä kunnon seppää, joka vasarallansa teki kauniimpia +urotöitä, kuin kukaan seppä koskaan tätä ennen on tehnyt? Hän oli +todellakin erinomainen. Jospa olisitte olleet näkemässä, luutnantti, +von D----! Niin mestarillista taistelua en luultavasti koskaan enään +saa tilaisuutta katsella!" + +"En epäile, että mies oli yhtä taitava kuin urhoollinenkin, mutta sitä +suurempi oli vahinko, että hän pääsi käsistämme ja sitä suurempi syy on +epäillä, ett'ei hän ollut se, jolta näytti. Tätä nykyä parveilee öisin +kaupungin kaduilla koko joukko käsityöläisiä, joiden laadusta saattaa +luulla yhtä ja toista." + +"Semmoinen on minulle, joka olen vaan pari päivää oleskellut +Tukholmassa, aivan tietämätöntä. Mutta luulettekohan, että kukaan muu +kuin seppä olisi kyennyt käsittelemään niin muodotonta asetta +sellaisella ihmetyttävällä taidolla?" + +"Tämä seikka todistaa tosin hänen ammattinsa todellisuutta, myönsi +luutnantti von D----, mutta kuinka hyvänsä, niin huomasitteko, +minnepäin hän meni?" + +"En kuolemakseni sitä huomannut! Tosin kuulin porttia aukaistavan ja +pantavan kiinni perästäni ja sen vuoksi on mahdollista, että hän meni +johonkin läheiseen taloon, mutta varmaan en saata mitään sanoa." + +Kapteeni Stålsköld puhui tahallansa valhetta erehdyttääkseen +luutnanttia ja hänen seuralaisiansa, sillä ei hän tahtonut turhaan +seppää pelastaneensa. Myös oli hän ryhtynyt äsken kerrottuun laveaan +keskusteluun ainoastaan antaakseen hänelle aikaa pakoon pääsemiseen ja +hän piti varmana, että tämä tarkoitus nyt oli saavutettu. + +"Siinä on siis kaikki, mitä asiasta tiedätte?" kysyi luutnantti +epäilevästi. + +"Saakeli, luutnantti von D----! Olen jo sanonut enemmän kuin +tiedänkään, olenhan jo sanonut yksin arvelunikin!" + +Luutnantti kääntyi siihen ratsumieheen, jota olemme nähneet hänen jo +kerran ennenkin puhutelleen ja joka ei ollut kukaan muu kuin +aseettomaksi tehty poliisimies. Matala-ääninen keskustelu syntyi heidän +keskensä, jonka jälkeen viimeksimainittu neljän ratsumiehen seurassa +nelisti täyttä laukkaa siihen suuntaan, jossa tuo järjestyksen +ylläpitäjille häpeällinen taistelu oli ollut. + +Luutnantti von D---- laskeusi senjälkeen hevosen selästä ja käski yhden +ratsumiehen tehdä samoin. Oman ratsunsa tarjosi hän kohteliaasti +kapteenille. + +"Olkaa niin hyvä, kapteeni ja nouskaa satulaan. 'Ferm'illäni' ei tosin +ole kaikkia niitä oivia ominaisuuksia kuin sillä kelpo ratsulla, jolla +ratsastitte Jankovitz'in tappelussa, kun valloititte Hatzfeld'in +patterit, vaan toivon kuitenkin että olette tyytyvä." + +Mutta kapteeni Stålsköld'iä ei voitu taivuttaa ottamaan vastaan tätä +luutnantin erittäin kohteliasta tarjousta, ja sittenkuin monta +molemminpuolista sanaa oli vaihdettu, nousi luutnantti von D---- +vihdoin oman hevosensa selkään ja kapteeni nyt hevosettoman +ratsumiehen. + +"P----nan ikävä seikka tämä!" -- sanoi luutnantti von D----, kun he +hiljaista ravia ratsastivat eteenpäin. + +"Mutta huuhtokaamme suuttumus alas takkavalkean ääressä lasilla vanhaa +portviiniä. Ette luultavasti ensinkään tietäneet, että poliisien +ahdistama seppä todellakin oli tehnyt itsensä syypääksi hyvin +arveluttavaan rikokseen?" + +"Sitä en saattanut likimainkaan aavistaa," vastasi kapteeni Stålsköld. +"Näin vaan urhean miehen tukalan aseman, vihastuin kimppuun kävijöiden +epäritarillisuudesta, sotia kolme yhtä vastaan ja tarjosin hänelle +apuani, jota en luule että itse ylimaaherrakaan olisi häneltä +kieltänyt, jos hän olisi minun asemassani ollut. Mutta mitä pahaa oli +hän sitten oikeastaan tehnyt?" + +"Hän oli kiihoittanut kerjäläisjoukon, muutamia humalaisia merimiehiä +ja joukon muita kuljeksijoita hänen johdollansa koettamaan +kaupunginvankilasta vapauttaa muutamia valtiollisia vankeja, joita +siellä säilytetään. Hyökkäys ei kuitenkaan ensinkään onnistunut. Sillä +kun kauvan oli pelätty jotakin sellaista, oli vartijoita lisätty +moninkertaisiksi ja he olivat erittäin valppaita. Ryntääjät lähtivät +sentähden heti pakoon, ja koko asia päättyi muutamien repaleisten +roistojen haavoittamiseen, jotka todennäköisesti hirsipuussa saavat +maksaa uhkarohkean yrityksensä. Mutta päämies pääsi pakoon, juuri +teidän vuoksenne, kapteeni hyvä! Oltiin sitä paitsi kuultu halventavia +lauseita Hänen Majesteetistaan kuningattaresta ja valtakunnan +hallituksesta. Häntä auttaaksenne sekaannuitte hyvin ikävään asiaan." + +"Älkää olko levoton, luutnantti hyvä. Kyllä minä asiani selvitän. +Muuten en ensinkään tunne nykyajan valtiollisia selkkauksia, jonka +vuoksi täytyy pyytääni, että hyväntahtoisesti lähemmin selittelisitte +minulle niitä, sill'aikaa kuin me lämpimän takkavalkean ääressä, jota +suuresti ikävöin, istumme ja nautimme hyvää portviiniänne." + +"Vähine tietoineni antaudun teidän käytettäväksenne. Mutta tuo hiton +sade pieksee ihmistä vasten kasvoja, niin että koskee. Hyvä, että pian +olemme perillä." + +He kannustivat hevosiansa ja laukkasivat tiehensä. Korkea-vahdin luona, +jonne he pian saapuivat, laskeutuivat he selästä. + + + + +6 LUKU. + + +Meidän pitää nyt palaamaan pari tuntia taaksepäin ajassa, seurataksemme +Jakobsson'ia ja Aake Berg'iä heidän vaarallisella matkustuksellansa ja +huomataksemme, mitenkä he onnistuivat vaikeassa toimessa, jonka olivat +ottaneet toimittaaksensa. + +Saavuttuansa Drottninggatan nimiselle kadulle ja kulkiessansa sitä +pitkin ihmetytti heitä suuresti, että täällä nyt oli niin hiljaista ja +rauhallista. Ei mitään melua ja meteliä enää kuulunut eikä +hurraahuutojakaan. Nopein askelin kiiruhtaen eteenpäin, ehtivät he pian +kenraali S----hjelm'in palatsin edustalle, jossa kuitenkaan ei enää +löytynyt ainoatakaan uteliasta ikkunoihin tirkistelijää. Ruokapöydät ja +viina-astiatkin olivat poissa. Mutta portilla seisoi joukko ratsuväkeä, +joidenka ratsut malttamattomasti polkivat maata. + +Matkustajamme pysähtyivät ikäänkuin katselemaan komeasti valaistua +palatsia. + +"Yrityksemme ei menesty. Me olemme myöhästyneet!" -- kuiskasi Jakobsson +Aake Berg'in korvaan -- Nuo hirtehiset tuolla (hän viittasi kädellänsä +ikkunoihin) ovat, pahaa aavistaen, ryhtyneet varokeinoihin. Heidän +toimestansa kai on meluava kansa ajettu matkaansa. P----le vieköön, +mitenkä varoviksi nuo ylimykset ovat tulleet viime aikoina!" + +"Mitä meidän nyt tulee tehdä? Paras kaiketi on, että heitämme koko +tuumamme tällä kertaa siksensä?" -- kysäsi Aake Berg. + +"Eihän tässä näy muuta tehtävää olevan, kuin että lähdemme kuljeksimaan +pitkin katuja kuulustelemaan mitä toiset mahdollisesti ovat saaneet +aikaan sekä ilmoittamaan heille yrityksemme huonon menestyksen" -- +vastasi Jakobsson. + +Tämän lyhyen neuvottelun päätyttyä lähtivät he astumaan eteenpäin, mutta +lähinnä olevassa kadun kulmassa he erkanivat toinen toisistaan, +kumpikin eri haaralla etsiäksensä toisia tämän pelastamis-yrityksen +johtajia. + +Jakobsson ei muuten ollut erehtynyt tarkoituksesta, jota varten äsken +mainittu ratsujoukko oli asetettu kenraalin palatsin portille. Nämät +hevois-kaartiin kuuluvat ratsastajat olivat todellakin kutsutut tänne +ylläpitämään järjestystä ja karkoittamaan pois meluavaa kansa-joukkoa. +Sillä huomattuansa, että melske ulkona kadulla kiihtymistään kiihtyi, +oli kenraali S----hjelm, välttääksensä tälläisiä meluavia kansan +kokouksia sydämensä syvyydestä vihaavan kuningattaren suuttumusta, +Tukholman ylipäällikön Fleming'in suostumuksella kutsuttanut heidät +tänne. Tätä keinoa piti hän jo siitäkin syystä tarpeellisena, että hän +tiesi itsellänsä, mutta erittäinkin valtiokamariherralla olevan paljon +kadehtijoita ja vihamiehiä, jotka -- sitä hän pelkäsi -- yllyttäisivät +kansaa johonkuhun vallattomuuteen, jonka kautta hääjuhlallisuus tulisi +häirityksi. Kun muutamat hänen palvelijoistansa kertoivat hänelle +noista suurenmoisista viina-astioista, joista ei kenkään tietänyt, kuka +ne oli toimittanut sinne, kiihtyi tämä hänen pelkonsa yhä, sillä hän +oli vakuutettu siitä, että joku hänen omista taikka hänen vävymiehensä +vihamiehistä oli tehnyt hänelle nämät kepposet, siten saadaksensa +rahvaan yltymään raivoon. Näyttipä siltä kuin olisikin tuo tuntematon +vihamies saavuttanut tarkoituksensa, sillä hetki hetkeltä paisui meteli +ja entistä pahempia parjauksia ja kiivaampia uhkauksia kuului tuon +tuostakin rahvaan keskeltä. Ketkä niitä lausuivat, sitä ei tietty, +mutta arveltiin niitä palkattujen yllyttäjäin lausumiksi. Kenraalin +mieli oli sangen levoton sill'aikaa kuin hän odotti ratsumiesten tuloa. +Kun nämät vihdoin saapuivat paikalle, sanottiin, että he olivat tulleet +saattojoukoksi kuningattarelle hänen kotimatkallansa. Kuitenkin +vaadittiin samalla rahvasta lähtemään pois. Ne, jotka eivät +vapaatahtoisesti ottaneet lähteäksensä, karkoitti ratsujoukko väkisin. +Mitään varsinaista kapinaa sen ohessa ei syntynyt, vaan päättyi asia +kovilla kirouksilla ja uhkauksilla kansan puolelta. Kuningatar ei +tietänyt koko asiasta mitään. + +Mutta seuratkaamme Jakobsson'ia. + +Erottuansa matkakumppalistansa käveli Jakobsson sattumuksen ohjaamana +katua ylös, toista alas. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus. Silloin +tällöin tuli häntä vastaan joku yksinäinen matkustaja, joka rientävin +askelin kiiruhti hänen ohitsensa, hätä hädin vastaten hänen +ystävälliseen tervehdykseensä. Hän alkoi jo epäillä, tokko hän tapaisi +ainoatakaan niistä, joita hän etsi, arvellen että kukin heistä, jättäen +toimitettavansa toimittamatta, oli mennyt kotiansa rauhallisesti +nukkumaan, kun hän yht'äkkiä etäällä kuuli melkoisen kovaa ihmis-äänten +sohinaa. Jonkinmoinen toivo syttyi tämän ohessa hänen mielessänsä ja +hän kiiruhti sitä katua kohti, josta tämä äänten sohina kuului. + +Täällä tuli häntä vastaan suuri ihmisjoukko, niin omituisen ja +kummallisen kaltainen, että hän päivästä aikaa sitä katsellessaan +epäilemättä olisi purskahtanut täyttä kurkkua nauramaan, mutta nyt sai +hän vallitsevan pimeyden tähden siitä ainoastansa yleisen haahmokuvan. +Siinä löytyi jos jotakuta lajia ihmisiä yhteiskunnan alimmaisesta +kerroksesta: rääsyihin puetuita kerjäläisiä, juopuneita merimiehiä, +samassa tilassa olevia porvarien renkejä, oppipoikia monesta eri +ammattikunnasta, häviöön joutuneita nurkka-kaupustelijoita akkoinensa +y.m. Useimmilla heistä oli aseina särkyneitä laudan palasia, joita he +luultavasti olivat murtaneet jostakusta laudoista tehdystä aitauksesta. +Muuten näytti joukossa vallitseva yhteishenki olevan mitä veljellisintä +laatua, sillä he astelivat, riveihin asettuneina, käsitysten eteenpäin. +Vieläpä näytti jonkinmoinen järjestyksen ja kurin henkikin olevan +heissä olemassa, sillä jos joku rähisi ylenmäärin kovalla äänellä, niin +saattoivat hänen kumppalinsa hänet heti ankarilla uhkauksillaan +vaikenemaan. Tämän kirjavan joukon etunenässä kulki eräs mies, joka +päättäen hänen kovin huonosta ja lahonneesta puvustansa, ei kuulunut +tämän mailman onnenlapsien joukkoon. + +Kun tämä omituinen joukko oli ehtinyt sille paikalle, johon Jakobsson +oli pysähtynyt sitä odottamaan, laski viimemainittu henkilö +kursailematta käsivartensa hänen käsivartensa alitse ja veti hänet +mukanansa, lausuen: "Äläpäs kuhnaile, vaan lähde mukaan!" + +"Ken sinä olet ja mitä p----lettä tämä merkitsee?" -- kysyi Jakobsson +lähtien käymään rutkaleen näköisen miehen sivulla. + +"Sinä et tunne minua Jakobsson! Olipa tuo oivallista! Minä olen +voittanut sinun kavaluudessa!" vastasi rutkaleen näköinen mies. + +Jakobsson pysähtyi hämmästyksen ja kummastuksen valtaamana, sillä nyt +oli hän miehen äänestä tuntenut hänen -- hurskasmieliseksi ystäväkseen +Pertti Månsson'iksi. + +"Äläpäs pysähdy; -- eteenpäin; eteenpäin vaan!" -- kehoitti Pertti +Månsson ja veti Jakobsson'ia kädestä. + +"Enkö näe unta? Oletko sinä todellakin saanut tämän aikaan ja ruvennut +tämän oivallisen joukon johtajaksi?" huudahti Jakobsson vielä milt'ei +puoleksi hurmaantuneena kummastuksesta. + +"Olen! Olen kuin olenkin!" -- riemuitsi Pertti Månsson, hyvillänsä +tästä ystävänsä kummastuksesta, lisäten: "Tämä nyt on selvä todistus +siitä, ett'en olekaan siihen määrään asioita aikaan-saamaton, kuin sinä +väitit minun olevan!" + +"Ellen omilla silmilläni olisi nähnyt tätä maine-työtäsi, niin +helpommin uskoisin pirun vieneen kuningattaren ja koko aateliston kuin +sinun tätä ihmettä saaneen aikaan! -- Niin ihmeenä, todellisena +ihmetyönä tätä pidän, jos kuinka asiaa mietin! Mutta sanoppas Herran +nimessä, mitenkä olet käyttäinnyt?" + +"Minä olen ottanut rahan ja viinan paholaishenget avukseni -- sanoi +Pertti Månsson -- Sitä paitsi on onni ollut minulle erittäin +suosiollinen. Ensiksi tapasin suuren joukon sellaisia, jotka kovasti +kirkuivat ja kiroilivat siitä syystä, että heidät väkivaltaisesti oli +ajettu pois kenraali S----hjelmin palatsin edustalta, jonne olivat +menneet hääjuhlaa katselemaan. Nämät tyytymättömät, joista useimmat +olivat melkoisesti humalassa, olivat, kuultuansa mistä asiasta oli +kysymys, heti kohta valmiit käymään käsiksi pelastamistoimeemme. Sitte +ei ollut niinkään vaikeata rahojen ja viinan avulla saada muita lisäksi +ryhtymään sellaiseen yritykseen, johon jo ennakolta niin monet olivat +ruvenneet osaa-ottajiksi. Myös olen omasta päästäni sepittänyt suuren +joukon mitä kauhistavimpia juttuja. Minä olen noille seuraajoilleni +vakuuttanut, että hallitus on tehnyt sen päätöksen, että kaikki vangit +huomispäivän kuluessa kaikessa hiljaisuudessa teilataan itse +vankilassa, jotta kansa ei saisi tilaisuutta pelastamaan heitä sekä +että heidän poikkileikatut päänsä, kaikille aateliston vihollisille +varoitukseksi, pitkiin salkoihin pystytettyinä asetetaan ylt'ympäri +toria y.m.s. ehkä vielä kauhistavampaakin. Lopulla saapuivat Bosberg ja +Grå viinalekkereinensä minun avukseni". + +"Missä he nyt ovat?" + +"He ynnä muutamat toiset myöhemmin tulleet liittolaisistamme +sekaantuivat rahvaan joukkoon mahdollisuuden mukaan ylläpitääksensä +järjestystä ja kuria. Voit olla vakuutettu ett'ei se ole mikään helppo +asia. Kun me kuljimme vanhan valtiokansleerin asunnon ohitse oli myrsky +vähällä päästä raivoamaan. Yhdistetyillä ponnistuksillamme saimme töin +tuskin estetyksi, ett'ei koko yrityksemme silloin mennyt hukkaan. Sitä +emme kuitenkaan saaneet estetyksi, että kiviä heitettiin ikkunoista +huoneisin. -- Kuuleppas kuinka meikäläiset nytkin käskevät ja pyytävät +joukkoa marssimaan eteenpäin hiljaisuudessa ja melua pitämättä ja +huomaappas, kuinka kehnosti meidän soturimme tottelevat heitä." + +"Kuka olisi uskonut sinun saavan tälläisiä urostöitä aikaan!" -- +huudahti Jakobsson uudestaan. -- "Suo minulle anteeksi, hyvä Pertti +Månsson, että olen pitänyt toimeliaisuuttasi ja pontevuuttasi liian +huonossa arvossa! Tästä lähtien en kunnioita näitä omaisuuksia +kenessäkään niin suuressa määrässä kuin sinussa. Terävän järkes kautta +olet yksin toimittanut enemmän kuin me kaikki muut yhteensä." + +"Mutta minä olenkin nyt tehnyt kaiken sen, mitä aion tehdä" -- sanoi +Pertti Månsson. + +"Mitäpä näillä sanoillas tarkoitat?" kysyi Jakobsson. + +"Tarkoitan sitä, että sinä nyt saat ottaa haltuusi koko asian. Sinua +vaan olen odottanutkin itse vetäytyäkseni pois koko leikistä. Me +lähestymme kohdakkoin vankilaa, mutta sitä ennen asuntoani; siinä +erkanen teistä ja jätän kaikki tyyni muiden huostaan." + +"Sinun ei pitäisi jättää muille lopullista kunniaa tästä yrityksestä, +jonka olet pannut noin hyvään alkuun. Sepä olisi suuri vahinko sinulle. +Eikä tämä yritys olekkaan, tyystin punniten, niinkään vaarallista +laatua. Vankilaa vartioitsevat sotamiehet ovat harvalukuiset, heidät me +vangitsemme ajatuksen nopeudella. Lopputehtävämme siellä ei myöskään +vaatine aivan pitkää aikaa. Sitte lähteköön jokainen rauhassa kotiansa, +sillä minä olen varma siitä, että Stensson lupauksensa mukaan tuo ne +hevoset, joita vankien tulee käyttää sitä pikemmin päästäksensä +turvaan, hyvissä ajoin ennen määrättyyn paikkaan, jotta ei meillä ole +vangeista, päästettyämme heidät vankilasta irti, yhtään mitään +rasitusta. Koko tapaus tulee pidettäväksi tavallisena, katumelskeenä, +jonka johtajista hallituksen on mahdoton saada mitään tietoa, he kun +kaikki olivat valhepuvuissa ja roistoväelle peräti tuntemattomat." + +"Jos vaara olisi vieläkin vähempi, kuin sen nyt kuvaat olevan, jos +vankilassa ei löytyiskään parempaa vartiaa kuin yksi ainoa pieni hiiri, +jonka suun me tukitsisimme pumpulilla sittenkuin ensin olisimme +sitoneet sen jalat ja lävistäneet siltä silmät puhki, en sittenkään +ottaisi mitään tämän enempää tässä asiassa tehdäkseni!" -- vakuutti +Pertti Månsson vakaalla totisuudella. + +"Sinä siis pelkäät?" -- kysyi Jakobsson. + +"En saata kieltää että peliään." + +"Mutta mistä ja minkä ihmeen kautta sait tuon rohkeuden, jota tähän +asti olet osoittanut?" + +"Niin, mistä sen sainkaan? Selvitäppäs se asia itse, jos kykeneet! -- +sanoi Pertti Månsson sävyisästi -- Minä puolestani en jaksa käsittää +sitä ja mitä likemmäksi tulen taloani sitä käsittämättömämmäksi käy +asia itsellenikin." + +Jakobsson purskahti nauruun. + +"Ha! ha! ha! Kylläpä sinä vielä olet sama Pertti Månsson kuin ennenkin +ja minä rupean uskomaan, että p----le meni sinuhun muutamaksi hetkeksi, +mutta että hän nyt taas luopuu sinusta!" -- lausui hän pilkaten. + +"Kuinka sen asian lieneekin laita, siitä en huoli päättää; se vaan on +varma että jätän kaiken kunnian tästä yrityksestä sinulle. Mutta ole +varoillasi, sen neuvon annan sinulle. Tässä kadun kulmassa erkanevat +tiemme. Jää hyvästi ja onnea tuumillesi!" + +Kuiskaavalla äänellä sanottuansa nämät sanat Jakobsson'ille pujahti +Pertti Månsson äkkiä eräälle ahtaalle poikkikadulle, jonka varrella +hänen talonsa sijaitsi. + +Jakobsson jatkoi yhä matkaansa, astuen tuon omituisen joukon +etunenässä. Iloksensa hän sattui huomaamaan, että rähinä ja älinä hänen +johtamassansa armeijassa vaikenivat jota lähemmäksi tultiin vankilaa. +Mutta pimeän tähden ei hän voinut nähdä, että se myös mieslukunsa +suhteen hetki hetkeltä harventui sen kautta, että useat noudattivat +Pertti Månsson'in esimerkkiä ja hiipivät matkaansa. + +Noin kahdensadan askeleen päässä vankilasta antoi Jakobsson +sotilaillensa käskyn pysähtyä. Niitä oli silloin jäljellä ainoastansa +viisikymmentä. Näille piti hän matalalla äänellä innokkaan +kehoituspuheen ja määräsi sen jälkeen, mitenkä vankilaa valloittaissa +oli meneteltävä. Hänen itse tuli muutamien urhokkaimpain kanssa hyökätä +esiin vartioita vangitsemaan; muut saivat vankilan piirittämisen +toimeksensa. Jokaisen piti tehdä tehtävänsä hiljaisuudessa ja melua +nostamatta. Mutta jos vartijoille vastoin luuloa saapuisi väkeä avuksi, +niin karkoittakoot piirittäjät heidät urhoollisesti takaisin. Mutta jos +auttajain luku oli niin suuri, ett'eivät kyenneet heitä voittamaan, +niin pitäisi kunkin heistä, täyttä kurkkua huutaen että valkea oli +valloillansa, ruveta juoksemaan ristiin rastiin, siten saadaksensa +aikaan sellaista häirinkiä ja sekamelskettä, joidenka vertasta ei oltu +kuultu eikä nähty. Vähäisen melskeen synnyttyä oli helppo asia päästä +pakoon. + +Kun tavasta, jolla käytäisiin vankilan valloittamiseen käsiksi ja sen +ohessa mahdollisesti kysymykseen tulevista varokeinoista näin oli +päätetty, marssittiin eteenpäin. + +Jakobsson kulki nytkin toisten edellä ja häntä lähinnä seurasivat ne, +jotka olivat tarjoutuneet yhdessä hänen kanssansa hyökkäämään +vartioiden kimppuun. Useimmat viimemainituista kuuluivat "P.C.G. +seuraan". Vähän jälestäpäin tulivat ne, jotka olivat saaneet vankilan +saartamisen toimeksensa. Heidän johtajaksensa oli ruvennut sama +valtioviisas porvarinrenki, jonka jo kerta ennen olemme tavanneet tässä +kertomuksessa. Kaikki noudattivat syvintä äänettömyyttä. +Päihtyneidenkään ei kauemmin tehnyt mieli räyhätä. Ankaran tuulen +suhina ja sade, joka raskaina pisareina tipahteli alas kadulle, estivät +milt'ei kokonaan askeleiden äänenkin kuulumasta. + +Kaikki näytti siis hyvää ennustavan, etenkin kun Jakobsson +seuraajinensa huomiota nostamatta pääsi ihan lähelle vankilan porttia. +Ainoastansa kaksi vartioitsevaa sotamiestä oli näkyvissä ja nekin +seisoa jököttivät välinpitämättöminä nojaten seinää vastaan, pää rinnan +nojassa. Jakobsson antoi tovereillensa merkin hyökkäykseen ja ryntäsi +lähinnä seisovaa sotamiestä vastaan, jolta pikaisesti riisti aseet +pois. Melkein samaan aikaan tekivät muutamat hänen seuralaisistansa +samoin toiselle sotamiehelle. + +Hyvään alkuun oltiin siis nyt päästy. + +Mutta aseettominakin tekivät sotamiehet niin paljon vastarintaa, että +he pari kertaa olivat ehtineet korkealla äänellä huutamaan "hollah! +hollah!" ennenkuin rynnäkön tekijät saivat suukapulat sidotuiksi +heidän suuhunsa. Tämä heidän huutonsa kerrassaan teki vankien +pelastamistoimessa puuhaajain kaikki toiveet ja toimet mitättömiksi. +Vankilan portti avattiin yht'äkkiä selki selällänsä ja erään upseerin +komentamina astui siitä neljäkymmentä sotamiestä painetit tanassa ulos +pihalle. Tämä kaikki tapahtui lyhyemmässä ajassa kuin sen kertomiseen +on kulunut. + +Jakobsson'in seuralaiset läksivät, hämmästyneinä vartiaväen +paljoudesta, heti pakoon. Hän yksin jäi seisomaan paikallensa. +Tarkottaen enemmän pakenevia liittolaisiansa kuin portista tulleita +vankilan vartioita huusi hän ankaralla äänellä: "Älkää paetko! Meidän +pitää vaikka mihin hintaan kevytmielisen kuningattaren ja porvarein +verta himoavain herrojen kynsistä pelastaa ne viattomat miehet, jotka +he ovat määränneet teurastettaviksi!" + +Hän oli tuskin saanut nämät sanat suustansa, kun muutamat sotamiehistä +tarttuivat häneen, pitäen häntä kiinni käsistä ja niskasta. Jakobsson +ponnisti kaikki jättiläisvoimansa päästäksensä irti. Ojentaen vahvat +käsivartensa ja sivaltaen niillä taaksepäin onnistui hänen lyödä kumoon +ne sotamiehet, jotka pitivät niistä kiinni. Kun hän sitte hyökkäsi +eteenpäin, eivät voineet takaapäin hänen kauluksiinsa kiinni tarttuneet +pidättää häntä. Rikkinäiset repaleet Jakobsson'in takista jäivät +kuitenkin heidän saaliiksensa. Onneksi hänelle ja hänen kumppaneillensa +kielsi komentava upseeri sotamiehiänsä ampumasta. Tämän jalon herran +sääliväisyyden tunne pelasti tässä tilaisuudessa monta ihmistä +kuolemasta. Sen sijaan käski hän heitä ja paikalle kiiruhtavia +poliiseja ajamaan pakenevia takaa ja vangitsemaan heistä niin monta +kuin mahdollista. Mutta tämäpä oli helpompi sanoa kuin tehdä, sillä +pakoon lähteneet olivat jo ennättäneet päästä melkoisen matkan edelle +ja sitä paitsi oli pimeä. Sentähden saatiinkin heistä kiinni +ainoastansa neljä, jotka olivat kompastuneet ja kaatuessansa loukanneet +itsensä. Kaksi näistä tulivat pahoin haavoitetuiksi, sillä kiiruussa +löivät takaa-ajajat heitä aseillansa, tehdäksensä heitä pakoon +kykenemättömiksi. + +Jakobsson'in, joka kauvimmin oli viipynyt, oli myös vaikein päästä +pakoon. Kolme reipasta poliisimiestä ajoi häntä takaa. Mutta Jakobsson +oli yhtä ketterä ja nopea kuin vahvakin. Hän ei siis epäillytkään +voittavansa takaa-ajajansa juoksussa, kun hän yht'äkkiä liukahti +muutamilla katu-kivillä, jotka sateen kautta olivat tulleet +niljakkaiksi ja liukkaiksi, ja kaatui. + +Tämän tapaturman tähden saavuttivat poliisit Jakobsson'in, joka tässä +huutavassa hädässä muisti, että hänellä oli pistooli muassansa ja +päätti sitä nyt käyttää puolustuksekseen. Hän pisti kätensä poveen -- +mutta pistooli oli poissa, se oli pudonnut, Jakobsson ei tietänyt mihin +taikka koska. Tämän onnettomuuden lisäksi tuli vielä sekin ikävä seikka +-- että vasarakin hänen kaatuessansa oli luiskahtanut hänen kädestänsä +ja lennähtänyt ties minne ja kuinka kauaksi. Hän tähysteli sitä +silmillänsä ja haparoi käsillänsä, vaan ei nähnyt eikä löytänyt. +Samassa kuuli hän kolme miekkaa vedettävän tupesta ja karkealla äänellä +huusi joku aivan läheltä häntä: "Sinä olet kuoleman oma, jos teet +pienimmänkin pa'on yrityksen!" + +Tuskan hiki kihoili Jakobsson'in otsalta -- mutta olkoon menneeksi, +parempi kuolla nyt heti kuin vangittuna tulla hirtetyksi! Hän oli +kaatunut suinpäin, mutta vaikka hän kovasti oli loukannut rintansa, +niin oli kuitenkin hänelle onneksi että hän oli kaatunut sillä tavoin. +Sen kautta oli hän päässyt sellaiseen asemaan, että hän nelin ryömin +saattoi pelästyneen jäniksen tapaan loikahtaa eteenpäin. Mitä, +millaista hyötyä hänelle karttuisi tälläisestä loikahduksesta, sitä ei +hän itsekään voinut arvata -- mutta hei vaan! -- tulkoon tuosta mikä +hyöty tahansa, umpimähkää hän loikahti kun loikahtikin eteenpäin +sellaisella vauhdilla, että hän taas kaatui suullensa ja löi nenänsä +jotakin kovaa esinettä vastaan, luultavasti kiveä vastaan -- niin hän +arveli. Mutta ei, se ei ollutkaan kivi. Mahdoton on kuvata hänen +iloansa, kun hän huomasi, että hän oli lyönyt nenänsä -- omaa +vasaraansa vastaan! Tuo siunattu vasara, -- hän tarttui siihen +kuumeentapaisella innolla! + +Jakobsson'in hätyyttäjät hämmästyivät niin suuresti hänen oudosta ja +odottamattomasta matkustustavastansa, ett'eivät muistaneet aseitansa +käyttää ennenkuin Jakobsson päästyänsä seisaallensa oli valmis +puolustamaan itseänsä. Suureksi onneksensa oli Jakobsson nuoruudessansa +oppinut miekkailutaitoa ja siinä saavuttanut niin suuren kätevyyden, +että aatelismiehenkin olisi sopinut siitä kerskata. Hyödyksi oli +hänelle sekin seikka, että hän pääsi seisomaan erästä muuria vastaan, +saaden siten selkänsä vapaaksi. + +Mitenkä hänelle sitte kävi, sen me ennakolta tunnemme, sillä lukijat +ovat epäilemättä arvanneet, että kapteeni Stålsköld'in pulasta +pelastama seppämies oli juuri ystävämme Jakobsson. + +Erottuansa kapteenista alkoi Jakobsson juosta täyttä vauhtia eikä +levähtänyt ennenkuin saapui kotiinsa, jonne onnellisesti ehdittyänsä +oli niin hengästynyt ja väsynyt, että vaipui istumaan lähinnä +seisovalle tuolille. + +Aake Berg ei tavannut matkallansa ainoatakaan vankien +pelastamis-yrityksen johtajista. Kauan harhailtuansa sinne tänne läksi +hän kotiin siinä luulossa että koko yritys tällä kertaa oli rauennut +tyhjään. + + + + +7 LUKU. + + +Aamulla tuli Jakobsson pulskasti puettuna päävahtiin ja astui vakavin +askelin päiväkirjaa pitävän herran luo. Hän ilmoitti, että hänen +kotonansa edellisenä päivänä, hänen itse poissa ollessansa, oli tehty +murtovarkaus. Muiden kapineiden muassa oli varas vienyt mukanansa yhden +kaksipiippuisen pistoolin, jonka varressa löytyvään, hopeaiseen +koristeesen oli piirretty "A. B." (Aake Berg'in nimikirjaimet.) + +Melkoisen summan rahaakin sanoi hän tässä tilaisuudessa kadottaneensa, +mutta väitti, että hän ennen kaikkia halusi saada pistoolin takaisin, +sen kun oli saanut eräältä rakkaalta ystävältänsä muistoksi. +Kunniallisen palkinnon lupasi hän sille, joka toimittaisi takaisin +nämät varastetut kapineet, joista hän antoi täydellisen, kirjallisesti +tehdyn luettelon. Kun kirjanpitäjä oli kirjoittanut kaikki muistoon, +läksi Jakobsson pois. + +Mutta ohimennessä aukeni sattumalta sen huoneen ovi, jossa kapteeni +Stålsköld istui keskustellen luutnantti von D:n kanssa. Vaikka +Jakobsson ainoastansa vilkaisemalla katsahti sinne sisään, tunsi hän +heti pelastajansa. Kuitenkin hän kokonaan salasi mielenliikutuksen, +joka tämän näön johdosta syntyi hänen povessaan. Vasta ulos kadulle +ehdittyänsä jupisi hän itsekseen: "Kyllä nyt itse olen rehellisesti +päässyt asiasta, mutta pelastajani näkyy olevan pahemmassa kiikissä. +Kautta kunniani vannon tavalla taikka toisella korvaavani tälle +jalolle, uljaalle nuorukaiselle ne harmit ja vastukset, joita hänen +täytyy kärsiä minun tähteni. Sydämmessäni aavistankin että kerta pääsen +tilaisuuteen sitä tekemään." -- + +Vähän ajan päästä Jakobsson'in lähdettyä saapui Tukholmaan ylipäällikkö +Fleming itse päävahtiin. Hän tuli lähemmin tiedustelemaan yöllä +tapahtunutta kapinallista rettelöä ja kuulustamaan niitä, joita takaa +ajettaissa oli saatu vangiksi. Hänen muotonsa oli rauhallinen eikä koko +tapaus näyttänyt tehneen häneen sanottavaa vaikutusta, joko että hän +piti sitä vähäpätöisenä taikka että hän nykyisten myrskyisten +valtiopäivien kuluessa, jolloin alinomaa levottomuuksia tapahtui, oli +tottunut kylmällä verellä ja mieltänsä liiallisesti pahoittamatta +vastaan-ottamaan tietoja öillisistä rettelöistä. Sitä paitsi tiesi hän, +että pääkaupunkiin oli kokoontunut lukematon joukko kerjäläisiä +valtakunnan eri maakunnista, joita nälkäisiä raukkoja kuka rajupäinen, +rahoilla varustettu seikkailija tahansa helposti saattoi vietellä jos +johonkin hullunkuriseen yritykseen. Sen lisäksi luuli hän oman +virka-arvonsa ja hallituksen etujen vaativan, että tälle tapaukselle +annettaisiin niin vähän valtiollista merkitystä kuin mahdollista. + +Saatuansa tiedon ylipäällikön tulosta kiiruhti luutnantti von D. häntä +vastaan etehiseen. Tervehdittyänsä käski Fleming luutnantin heti +seurata häntä siihen huoneesen, jossa vangit olivat. Harvoin saattaa +tavata onnehensa tyytyväisempiä ihmisiä kuin nämät vangit, jotka +levollisina venyivät olkivuoteillansa. Eikä tätä sovi ensinkään +ihmetellä, sillä nämät raukat eivät olleet pitkään aikaan saaneet maata +niin lämpöisessä huoneessa kuin päävahdin vankihuone oli eikä syödä +niin hyvää ja terveellistä ruokaa, kuin heille täällä tarjottiin. Nämät +edut pitivät he niin suurina, että nekin molemmat, joita vartiat olivat +lyöneet ja aseillansa haavoittaneet, saatuansa haavansa huolellisesti +sidotuiksi osoittivat vaan mielihyvää nykyiseen tilaansa. + +Ja ensimäisen silmäyksen heitettyänsä näihin rikkinäisiin rääsyillä +puettuihin henkilöihin, joidenka kalpeat kasvot oli selvänä todisteena +heidän pitkällisestä kärsimisestänsä, ymmärsi ylipäällikkö, ettei hän +heiltä voisi saada öillistä kahakkaa valaisevia tietoja. Kuitenkin piti +hän velvollisuutenansa kuulustella heitä, ensin kutakin eriksensä ja +sitte kaikkia yhdessä. Mutta tämä kuulustelu todisti vaan hänen +arvelunsa todeksi. + +Ensimäiseksi tunnustuksensa tekevä lausui likimäärin seuraavat sanat: +"Minä olen kotoisin Norrlannista, josta nälän-tuska pakoitti minun +lähtemään etelään päin. Muutamia päiviä sitte saavuin Tukholmaan. +Toivoin täällä saavani työn-ansiota, mutta se ei ole onnistunut. Niukan +ravintoni olen kerjännyt päivällä, yöni olen viettänyt joko taivas-alla +taikka -- kun onni sattui olemaan minulle myötäinen -- jossakussa +vajassa. Viime yönä, jolloin tälläinen suotuisa onni ei ollut sattunut +osakseni, sain erästä katua myöten kulkiessani eräältä mieheltä, jolla +näytti runsaasti olevan rahoja, yhden riksin sillä ehdolla, että +seuraisin sitä joukkoa, jonka etunenässä hän kulki. Kun lupasin tehdä +kaikki, mitä hän vaan käskisi, niin antoi hän vielä lisäksi minulle +pikarillisen viinaa voimieni virkistykseksi. Tätä sävyisää ja +kohteliasta miestä en tuntenut enkä häntä vieläkään tuntisi, jos kohta +hän astuisikin eteeni, sillä silloin oli pimeä. Paljon puhuttiin +vangeista, joita hallitus oli päättänyt salaa antaa teilata, mutta tätä +puhetta en liioin ottanut huomioon enkä paljon muuta ajatellut kuin +riksiäni ja ryyppyä, jonka lämmittävän vaikutuksen tunsin ruumiissani. +Mitä vankilan luona tapahtui, sitä en nähnyt, mutta kun kaikki muut +pakenivat niin pakenin minäkin eivätkä sotamiehet olisikkaan minua +saavuttaneet ell'ei eräs pitkäläntä seppä olisi juossut minua kumoon." + +Toisten vangittujen tekemät tunnustukset olivat sisältönsä puolesta +pää-asiallisesti yllä olevan kanssa yhtä pitävät. Ainoa kohta, jossa ne +toisistansa erosivat, koski asianomaisten kotiseutua. + +Ylipäällikkö ei ollut uskovinansa näitä tunnustuksia ja vaati asiasta +enemmän valaisevia tietoja, mutta vangit vakuuttivat yhteen ääneen +kaikki sanoneensa, mitä tiesivätkin. Eikä heitä saatu mitään lisäämään +näihin tunnustuksiinsa, vaikka uhattiin käyttää kiristys-penkkiä ja +muita sen ajan hirvittäviä kidutuskoneita. + +Sydämessään olikin Fleming täydellisesti vakuutettu siitä, että kukin +heistä oli puhunut totta, sillä helppo oli ymmärtää, että nämät +ihmisraukat, rahoilla ja viinalla vieteltyinä, olivat ruvenneet +osallisiksi yritykseen, jonka vaarallisuutta he eivät kyenneet +käsittämään. + +Kun heiltä sen selvempiä tietoja ei voitu saada, läksi ylipäällikkö +vankihuoneesta pois, annettuaan käskyn, että näitä toistaiseksi +pidettäisiin vankeudessa. Tämä hänen käskynsä ilahutti suuresti +vankiraukkoja, jotka olivat pelänneet, että heitä heti laskettaisiin +leivättömään vapauteen. Höysteeksi tähän heidän iloonsa tuli vielä +sekin seikka, että vartija, joka tähän asti kaiken ajan oli istunut +huoneessa, myöskin läksi huoneesta pois. Nyt sallittiin heidän siis +haastella ja juttua laskea toinen toisensa kanssa! Siihen saakka oli +heitä ankarasti kielletty sanaakaan hiiskumasta toisillensa. + +"Kestäköön näitä kultasia päiviä vielä pitkänkin ajan!" -- oli iloinen +huokaus, joka tämän ohessa nousi heidän rinnastansa. -- Surullista on +ajatella, että ihminen ruumiin ravinnon puutteen kautta voipi tulla +niin kurjamaisen onnettomaksi, ettei hän enää laske arvoa kalliimpaan +kaikista hyvän Jumalan antamista lahjoista -- vapauteen. + +Nyt oli kapteeni Stålsköld'in vuoro tulla kuulusteltavaksi. Luutnantti +von D----n saattamana astui ylipäällikkö tuiman näköisenä siihen +huoneesen, jossa kapteeni oleskeli. Katsottuansa terävästi kapteeniin, +sanoi Fleming ankaralla äänellä: "Teillä näyttää olevan sangen +omituiset käsitykset, kapteeni Stålsköld, velvollisuuksistanne valtiota +ja yhteiskuntaa vastaan, koska te, sen sijaan, että teidän tulisi +koettaa ylläpitää järjestystä ja rauhaa, jonka tarkoituksen +saavuttamiseksi kukin sotilas kantaa aseitansa, päin vastoin käytätte +miekkaanne kapinoitsijain ja rauhallisuuden häiritsijäin hyväksi!" -- + +"Herra parooni -- vastasi kapteeni tyynesti, pelkäämättä katsoen +ylipäällikköä silmiin -- minä en tiedä milloinkaan tahallani tehneeni +itseäni velkapääksi sellaiseen rikokseen, josta minua syytätte." + +"Te ette tahtone kieltää yöllistä tekoanne?" -- kysyi Fleming. + +"En, enpä suinkaan. Minä tunnustan kuolemasta pelastaneeni erään +sepänsällin, jota raukkaa kolme rajupäistä miestä ahdisti terävillä +aseilla, siten tehden velvollisuuteni rehellisenä sotilaana ja +upseerina. Pitäähän aina sorrettua auttaa." + +"Mutta nuo miehet olivat järjestyksen laillisia ylläpitäjiä?" + +"Mistä minä sen olisin tietänyt? Enkö yhtä suurella syyllä saattanut +pitää heitä rosvoina, etenkin, kun sanotaan Tukholmassa tätä nykyä +löytyvän sellaisia kosolta? Muuten heidän toimensa todistikin pikemmin +julkeata verenhimoa kuin rakkautta lailliseen järjestykseen ja +rauhaan." + +"He eivät jättäneet teitä tietämättömiin siitä, mihin ammattiin he +kuuluivat ja mitä tarkoitusta varten he ahdistivat seppää" -- väitti +ylipäällikkö. + +"Mutta seppä vakuutti myös, että hän oli rehellinen porvarimies, joka +ei ollut tehnyt mitään pahaa. Velvollisuuteni oli uskoa sitä, joka +silminnähtävässä hengenvaarassa anoi apuani eikä niitä, jotka +röyhkeästi tallasivat turvaksemme annetuita jumalallisia ja +inhimillisiä sääntöjä". + +"Upseerin ei sovi esiintyä koukuttelevana asian-ajajana". + +"Miksi Teidän Ylhäisyytenne suvainneekin kutsua puolustustani, niin +pysyy kuitenkin selvänä totuutena se asia, että mieluisammin annan +miekkani pois, kuin että sitä kantaisin itselleni häpeäksi, ell'en saa +sitä käyttää heikkojen turvaksi, vaan pitää tyvenesti katsella kuinka +kolme aseellista miestä rauhan aikana kadulla pistävät kuoliaaksi +aseettoman miehen, jonka en tiedä mitään rikosta tehneen!" + +Fleming tuumaili kotvasen aikaa asiaa itseksensä eikä voinut olla +sydämessänsä tunnustamatta, että kapteeni Stålsköld tavallansa oli +oikeassa. "Jos itse olisin ollut tuollaisessa tilassa, niin luulen +kautta Jumalan, että olisin tehnyt samoin kuin hän" -- jupisi hän. Sen +jälkeen kysyi hän leppeämmällä äänellä, luulisiko kapteeni, +tavatessansa miehen, tuntevansa häntä? + +"Sitä en usko -- vastasi kapteeni. -- Ensinnäkin oli silloin niin +pimeä, ett'en saattanut hänen nokimustia kasvonvuolteitansa tarkemmin +selittää ja toiseksi peittivät hänen syvälle päähän painetun hattunsa +leveät liepeet kokonansa hänen silmänsä." + +"Mutta uskotteko hänen todellakin olleen sepän?" + +"Sitä en voi tietää, mutta varma on, että hän käytteli vasaraansa niin +suurella taidolla ja näppäryydellä, että paraskin seppä koko +valtakunnassa olisi voinut ylpeillä moisesta ammatti-kätevyydestä." + +"Minun on vaikea uskoa, että hän oli seppä. Epäilemättä piili tuossa +sepän puvussa joku mahtavampi mies, sillä monesta asianhaarasta +päättäen pidän juuri häntä koko tämän kapinallisen rettelön +pääjohtajana" -- sanoi ylipäällikkö. + +Sen jälkeen ilmoitti hän, että kapteeni Stålsköld taas saisi nauttia +vapauttansa ja kielsi häntä öisiä tapauksia kenellekään kertomasta, +sillä kansan mieltä ei pitäisi kiihoittaa tuollaisilla kertomuksilla. +Sitä paitsi oli luultava, että koko asia heitettäisiin siksensä, jos +sen tutkimuksen kautta, jota par'aikaa pidettiin kaupungin seppien +luona, yöllistä meteliä valaisevia kohtia ei saataisi ilmi. Vieläpä +lupasi Fleming kuningattaren luona puoltaa kapteenia selittämällä, että +vaikuttimena hänen käytökseensä oli jalo, vaikka sattumuksen takia +tällä kertaa väärin käytetty ritarillisuus. + +Tämän ystävällisen lupauksen annettuansa läksi ylipäällikkö pois +pää-vahdista. Molemmat upseerit seurasivat häntä kohteliaasti +vaunuihin. + +Luutnantti von D. onnitteli sitte kapteenia, että hänen miehuullisen ja +teeskentelemättömän käytöksensä kautta oli onnistunut voittaa +ylipäällikön mielisuosio ja toivotteli, ett'ei hänen tämän asian tähden +tarvitsisi kärsiä tätä enempää harmia ja mielipahaa. + +Mutta näyttipä siltä kuin ei olisikkaan takaisin saavuttamansa vapauden +lahja vähimmälläkään tavalla ilahuttanut kapteeni Stålsköld'in mieltä. +Kohteliaimmasti kiitettyänsä luutnantti von D----tä hänen +osoittamastansa hyväntahtoisuudesta ja ystävyydestä läksi hän +sysimustalla mielellä pää-vahdista. Tähän asti oli tuo öinen tapaus +vetänyt milt'ei kaikki hänen ajatuksensa puoleensa; nyt kun hän, +ainakin toistaiseksi, oli suoriunut tästä asiasta, rupesivat nuo +katkerat, tuskalliset muistit uudelleen ahdistamaan hänen sydäntänsä ja +omaatuntoansa niin ankaralla voimalla ikäänkuin olisivat tahtoneet +kostaa hänelle sen, että hän näin pitkäksi ajaksi oli irroittanut +huomionsa niistä. + +Kapteeni ajatteli Elviraa ja hänen riistettyä onneansa, omaa menetettyä +omantunnonrauhaansa ja sitä valaa, jonka hän oli tehnyt, sekä niitä +vaikeuksia, jotka ilmaantuivat hänelle tämän valan täyttämisessä. +Lukija helposti käsittänee, että nämät tälläiset ajatukset olivat +omiansa synnyttämään nuoren sotilaan sydämessä tuskan ja epätoivon +tunteita. + + + + +8 LUKU. + + +Seuraavana aamuna oli kapteeni Stålsköld jo ennen kello viittä täydessä +juhlapukimessa. Vartoessansa aikaa, jolloin hänen tuli lähteä linnaan, +käyskeli hän edestakaisin pitkin lattiaa. Hänen kalpeat kasvonsa ja +pullistuneet silmänsä olivat todisteina siitä, ett'ei hän kuluneena +yönä ollut saanut unta, samoin kuin hänen epävakaat, toisinaan +vitkalliset, toisinaan hätäilevät askeleensa saattavat meitä siihen +arveluun, että levottomia ja rajuja tunteita liikkuu hänen povessansa. + +Täsmälleen puoli kuuden lyömällä läksi hän matkalle linnaan. +Ehdittyänsä sinne, oltiin siellä jo täydessä toimessa ja puuhassa. +Kaikkialla näki hän vilkasta liikettä ja kuuli melua ja hälinää +pihalla, etehisissä ja käytävissä. Lukematon joukko vaunuja, joissa +istui kunniaterveisille aikovia taikka linnasta jo paluumatkalla olevia +hovi- ja virkamiehiä, ajoi ristin rastin. Kun kullakin näistä +korkeista, loistaviin pukuihin puetuista herroista oli mukanansa +vähintänsäkin kaksi palvelijaa, niin on helppo arvata, että väen tungos +portaiden edustalla oli suuri. Eikä se sisällä linnassakaan ollut +vähempi, sillä tulevien ja menevien vieraiden lisäksi vilisi siellä +kaikenmoisia hovipalvelijoita ylikamariherroista torvensoittajiin asti. +Harvassa hovissa Euroopassa nähtiinkään tähän aikaan niin vilkasta +elämää kuin Kristiina kuningattaren. + +Kapteeni Stålsköld'iin teki tämä tavaton liike, tämä määrätön hälinä ja +rähinä omituisen, milt'ei tuskallisen vaikutuksen. Hänen korvansa +olivat lukkoon menemäisillään ja hänen rintansa kävi hänelle ahtaaksi +hengittää. Sanomattomalla vaivalla onnistui hänen vihdoin tunkeutua +aina etumaisen vastaan-otto-salin ovelle asti. Siinä tuli ylipäällikkö +Herman Fleming häntä vastaan. + +"Hyvää huomenta, kapteeni! -- tervehti Fleming -- Kun äsken kävin +kuningattaren puheilla, kertoi hän minulle, että teidän tähän aikaan +pitäisi saapuman noutamaan joitakuita kiinnekirjoja, en tiedä +minkälaisiin taloihin. Nuo kirjat ovatkin valmiit, jotta ne heti voitte +saada, mutta muuten ei teidän sovi odottaa liian armollista kohtelua, +sillä minun onnistui hyvin kehnosti lepyttää Hänen Majesteettinsa +mieltä teidän käytöksestänne tuota seppää kohtaan." + +Kapteeni Stålsköld kumarsi ääneti ylipäällikölle, joka pari askelta +käytyänsä kääntyi takaisin ja sanoi: "Vielä sananen, kapteeni! Minä +luulen, että teillä Hänen Majesteettinsa neuvon-antajien joukossa on +joku sangen mahtava vihollinen, sillä muuan heistä on pyytänyt +uskotella häntä, että teillä jo edeltäpäin oli tieto tuosta rettelöstä +ja että seppä, jonka pelastitte, oli salainen liittolaisenne." + +"Minun tietääkseni ja ymmärtääkseni ei pitäisi kenenkään Hänen +Majesteettinsa neuvon-antajista olemaan minun viholliseni, sillä en +tiedä ketään heistä tavalla taikka toisella loukanneeni" -- vastasi +kapteeni Stålsköld. + +"Olkoon sen asian laita miten onkaan, varma on ett'en suonut Hänen +Majesteettiansa luopumaan tuosta mielipiteestä, joka näyttää minusta +niin mahdottomalta, kuin koskaan mikään. Mutta te saatte kohta itse +tilaisuuden poistaa nuo epäluulot, joidenka alaiseksi te, epäilemättä +ihan syyttömästi, olette joutuneet. Lopuksi saan ilmoittaa teille, +ett'ei Tukholman seppien joukossa ole tavattu ketään, jota olisi voitu +pitää sinä valeseppänä, jonka te kaappasitte lain rankaisevista +kourista. Paras sentähden on, että pidätte tämän metelin salassa." + +Ylimaaherran mentyä yhtyi kapteeni Stålsköld niiden joukkoon, jotka +odottivat kutsumusta kuningattaren luo. + +Pitkää aikaa ei hän vielä ollut odottanut, kun eräs sisään tullut +kamariherra, kotvasen silmäiltyänsä läsnä olevia, astui hänen luoksensa +lausuen: "Te kai olette kapteeni Stålsköld?" -- + +"Teidän palvelukseksenne, hyvä herra; -- minä olen kapteeni Stålsköld." + +"Hyvä -- lisäsi kamariherra -- Seuratkaa minua! Hänen Majesteettinsa +tahtoo puhutella teitä." + +Vastustelematta läksi kapteeni astumaan hienon oppaansa jäljissä, +seuraten häntä erääsen sisä-huoneesen. Heidän huoneesen astuessaan +seisoi Kristiina selkä oveen päin, nojautuen erästä pöytää vastaan, +joka oli täpö täynnä asiakirjoja ja kaikenmoisia kirjoitusneuvoja. Hän +keskusteli par'aikaa vilkkaasti, mutta matalalla äänellä pöydän +toisessa päässä seisovan valtiokamariherran Gyllenström'in kanssa, +jolle hän nyt kädellänsä antoi poislähdön merkin. + +Paroni ja kapteeni Stålsköld eivät olleet tavanneet toisiansa sen +ikävän kohtauksen jälkeen, jonka edellä olemme kertoneet. Viime +mainitulle ei siis tämän pahimman vihamiehensä tapaaminen täällä +kuningattaren työhuoneessa suinkaan tuntunut hauskalta, mutta hän +hillitsi itsensä ja kesti järkähtämättömällä vakavuudella sen vihasta +hehkuvan, ivallisen katseen, jonka paroni, syvästi kumarrettuansa +kuningattarelle, sivumennen loi häneen. Nyt sekin seikka, josta +Fleming oli puhunut, äkkiä selkeni kapteenille, sillä hän ei enää +epäillyt, että paroni Gyllenström juuri oli tuo kuningattaren mahtava +neuvon-antaja, joka oli kokenut tehdä häntä hallitsijattarensa silmissä +kapinoitsijain liittolaiseksi. Kuningattaren viittauksesta lähti nyt +kapteenin opaskin huoneesta pois. + +Kristiina oli silminnähtävästi pahalla tuulella. Tänä aamuna oli +hänelle allekirjoitettaviksi tuotu niin ääretön joukko hallitusta +koskevia asiakirjoja, että hän niitä tarkastaissa ja allekirjoittaissa +oli pannut kaiken kärsiväisyytensä alttiiksi. + +Me emme tässä saa jättää huomaamatta, että Kristiina vielä tähän aikaan +alkoi päivätyönsä kohta jälkeen kello neljän aamulla sekä että hän +välttämättömästi vaati, jotta ainakin tärkeimmät hallituksen +asiakirjoista näytettäisiin hänelle. Lähinnä seuraavien vuosien +kuluessa muuttuivat nämät molemmat kohdat: edellinen aamutorkuksi, +jälkimäinen inhoon kaikkeen, mikä vaan vähimmälläkin tavalla koski +hallitustoimia. + +Nurjamielisyyden tuiman katseen loi hän nyt rypistettyjen kulmakarvojen +alta kapteeniin, joka nöyrästi vartoen seisoi ovella. Nuoren sotilaan +kalpean kasvonmuodon olivat tieto kuningattaren suuttumuksesta ja siitä +syntynyt mielipaha sekä ne katkerat tunteet, jotka parooni +Gyllenström'in äskeinen läsnäolo oli saanut hereille hänen +sydämessänsä, entistä enemmän kalventaneet. Nämät alakuloisuuden ja +tuskan piirteet kapteenin kasvoissa huomasi nuori hallitsijatar heti. +Ainoaksi syyksi tähän arveli hän kapteenin mielessä syntynyttä pelkoa +ja katumusta siitä, että hän auttamalla seppää tuossa yöllisessä +kahakassa oli tehnyt itsensä hänen, kuningattaren, vihaan ja +mielipahaan syypääksi. Mutta tuo tuollainen pelko ja nöyrä katumuksen +tunne kutkutti Kristiinan itserakkautta ja lievensi hänen silmissänsä +melkoisesti kapteenin tekemää rikosta. Sentähden valkenikin hänen +synkkä muotonsa vähitellen ja ääni, jolla hän vihdoin kapteenia +puhutteli oli paljoa suopeampi sitä, jota hän alkuansa oli pitänyt +varalla häntä varten. + +"Te olette tänään niin hämmästyneen näköinen, kapteeni Stålsköld. Mikä +on syynä teidän mielenliikutukseenne?" -- kysyi hän. + +"Teidän Majesteettinne!" -- vastasi kapteeni -- "Minä olen kuullut, että +käytökseni eräässä tilaisuudessa on esitetty Teidän Majesteetillenne +aivan vääristetyssä muodossa, jotta sen kautta onnettomuudekseni olen +joutunut Teidän Majesteettinne vihoihin." + +"Totta on, että kovasti olen moittinut käytöstänne silloin, -- mutta +ehkäpä onkin syy liialliseen intoonne vetää miekkaanne haettava +mieltymyksessänne sota-elämään ja sotaisiin menoihin, joka mieltymys +teissä pitkällisen tottumuksen kautta kenties on muuttunut toiseksi +luonnoksi?" + +"Tietysti vaikutti tämä Teidän Majesteettinne nyt mainitsema seikkakin +jossain määrin päätökseeni, mutta pääsyynä siihen oli kuitenkin +silloinen vaikea asemani. Kunniantuntoni ei millään muotoa sallinut +minun huoletonna katsella, mitenkä kolme aseellista miestä +kylmäverisesti pistivät kuoliaaksi neljännen aseettoman. Syvimmässä +alamaisuudessa pyydän, että Teidän Majesteettinne ottaa erittäin tämän +kohdan asiassa huomataksensa, vedoten sen ohessa Teidän Majesteettinne +tunnettuun mielen ylevyyteen." + +Kokenein hovimieskään ei olisi voinut laskea sanojansa taitavammin eikä +onnellisemmin, sillä Kristiinan mielen ylevyyteen ei kukaan milloinkaan +menestyksettä vedonnut. + +"Niinpä niin; olihan kai urhean soturin vaikea tuollaista katsella -- +sanoi hän muutaman hetken mietittyänsä. -- Mutta kuitenkaan ei näytä +aivan mahdottomalta, että te olisitte tunteneet tuon miehen, joka +valhetteli olevansa seppä, sekä että teillä edeltäpäin olisi ollut +tieto niistä tuumista, joita hän puuhaili. Te läksitte häistä ennenkuin +muut vieraat ja huomioon on otettu, että te kaiken juhlan kuluessa +olitte erittäin hajamielinen, jotta teidän ajatustenne arvellaan +liikkuneen jossakussa kaukana häätalosta tapahtuneessa toimessa." + +Katsottuaan terävästi ja tutkistellen kapteenin silmiin, jatkoi +kuningatar puhettansa: + +"Sitä paitsi on se katu, jolla tuo rettelö tapahtui, kaukana siitä +tiestä, jota kuljetaan kenraalin palatsista teidän nykyiseen +asuntoonne, jotta saattaisi arvella teidän tahallanne käyneen noille +seuduille tiedustelemaan mitenkä kapinallisten rikolliset toimet olivat +päättyneet." + +Kapteenin kasvot olivat kuningattaren puhuessa lentäneet +tulipunaisiksi ja harmi hänen loukatusta kunniastansa sai hänen +silmänsä säteilemään. Kohottaen päätänsä korkeammalle sanoi hän: +"Kaikki nämät asianhaarat ovat tosin sellaiset kuin Teidän +Majesteettinne on suvainnut sanoa, mutta joku salainen vihamieheni on +käyttänyt satunnaista hajamielisyyttäni -- johon oli syynä muuan, +kokonaan minua itsekohtaisesti koskeva seikka, jota kuitenkin täytyy +pitääni salassa -- sen kautta kavalasti sytyttääksensä Teidän +Majesteettinne mielessä perättömiä epäluuloja minua kohtaan. Että ne +todellakin ovat aivan perusteettomat ja kaikkea todenperäisyyttä +vailla, sen toivon Teidän Majesteettinne itsekin kohta havaitsevan. +Minä olen sotilas ja mieleni on ollut niin yksin-omaisesti kiinnitetty +tähän ammattiini, että häpeäkseni täytyy tunnustaani, jotta kaikki +sille vieraat, kotimaata koskevat kysymykset vieläpä nimeltäänkin ovat +olleet minulle tuntemattomia. Teidän Majesteettinne valtakunnalle +kunniarikkaan rauhan toimitettuakin, olen kaiken ajan oleskellut tämän +rauhan kautta voitetuissa maakunnissa Saksan maalla. Täällä +Tukholmassa, jonne saavuin päivää ennen valtiokamariherran häitä ei ole +minulla muita tuttavia kuin muutamat entiset sotakumppanit, jotka +kaikki sydämmestään ovat Teidän Majesteettinne hallitukselle alttiit. +Tuo typerä tuntemattomuuteni valtiollisissa asioissa juuri sai sen +aikaan, että vastustelematta noudatin omantuntoni ääntä, joka käski +minua auttamaan heikompaa. Jos minulla tavallisissa seikoissa olisi +ollut edes niin paljon kokemusta, kuin nyt yhden vuorokauden kuluessa +olen ehtinyt hankkimaan itselleni, niin olisin varmaan ollut kahdella +päällä siitä, mitä tehdä tuon sepän asiassa. -- Joku häijy ihminen on +käyttänyt tätä tietämättömyyttäni soaistaksensa hyvää mainettani ja +saattaaksensa minua onnettomuuteen. Jos Teidän Majesteettinne +suvaitsisi sanoa, kuka tämä salainen viholliseni on, niin vaatisin +hänen julkisesti tunnustamaan kavalat aikeensa. Mutta jos hän ei sitä +tahtoisi tehdä, niin antaisin hänelle miekallani sellaisen löylytyksen, +joka saattaisi kelvata muille kielitteleville konnille varoittavaksi +esimerkiksi." + +Kristiina kuningatar rakasti rohkeata puhetta, kun tämä puhe koski +jotakuta muuta henkilöä eikä häntä itseä ja miehekästä uljuutta hän +piti suuressa arvossa. Kapteeni Stålsköld'in tekemä uhkaus tuntematonta +vihamiestänsä vastaan miellytti kuningatarta, etenkin kuin hän oli +täydellisesti vakuutettu siitä, ett'ei tuo kapteenin puolelta ollut +tyhjää kehumista ja suulla suurentelemista, vaan että hän todellakin +oli mies toteuttamaan uhkauksensa. Myös oli kapteenin käytös niin suora +ja hän oli lausunut puolustus-puheensa niin avosydämisellä äänellä, +että niin teräväjärkinen ihminen kuin Kristiina kuningatar helposti +ymmärsi, ett'ei hän niistä salavehkeistä, joista häntä oli koitettu +tehdä epäluulon alaiseksi, ennakolta ollut mitään tietänyt. + +"Minä uskon puheenne todeksi, kapteeni Stålsköld -- lausui kuningatar +-- ja annan teille tällä kertaa tämän miekkanne väärin-käyttämisen +anteeksi siitä syystä, että sitä maineella ja ansiollisesti olette +käyttäneet sodanaikana. Tuo erhetyksenne, kerran tehtynä, muuten ei +enää olekkaan korvattavissa. Mutta olkaa vast'edes varovainen!" + +Kapteeni Stålsköld kumarsi syvään ja hänen sydämensä täyttyi +kunnioituksella tuota nuorta hallitsijatarta kohtaan, joka tuomiossansa +näin sopivalla tavalla oli ymmärtänyt yhdistää ankaruuden ja lempeyden +sekä oikeuden ja kohtuuden. + +"Mutta tullakseni toiseen asiaan," sanoi Kristiina, ja ojensi kätensä +ottaaksensa muutamia pöydällä olevia asiakirjoja; -- "tilojenne +lahjoituskirjeet ovat valmiina, ja minä olen omakätisesti kirjoittanut +niiden alle". Hän antoi ne kapteenille, joka astui esiin niitä +vastaanottamaan. + +"Ota vaataan, oi kuningatar, alamaisin kiitollisuuteni siitä +palkitsemistyöstä, joka Teidän Majesteettinne erin-omaisesta hyvyydestä +tulee isäni muistolle, ja niille vähäpätöisille ansioille, joita hänen +on onnistunut saavuttaa taistelussa oikean uskon puolesta ja Ruotsin +vihollisia vastaan." + +Kapteeni Stålsköld ei huomannut sitä pian katoavata hymyä, johon +kuningattaren huulet vetäytyivät, kun hän puhui oikeasta uskosta. + +"Sitä paitsi olen pitävä huolta siitä, että sukunne otetaan +ritarihuoneesen, jotta te, kapteeni Stålsköld, senjälkeen +vastaansanomatta pääsette nauttimaan niitä etuja, jotka teille +vapaasukuisena tulevat". + +"Kiitän Teidän Majesteettianne tästä lupauksesta", vastasi kapteeni, +"ja se ilahuttaa minua sitä enemmin, koska itselläni on ollut aikomus +alamaisuudessa nostaa kysymys siitä. Voi olla hyvään tarpeesen, että +tämä asia on selvillä; sillä kun on kysymys itsensä puolustamisesta +pilkkaajoita vastaan, niin tämä asianhaara ei ole merkitystä vailla". + +"Te ajattelette ainoastaan taistelua ja puolustusta, kapteeni +Stålsköld. Mutta muistakaa, että se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan +hukkuu. Alanpa pelätä, että olette oikein torapussi, joka paljastatte +miekkanne joka pikku-asiasta". -- Kuningatar lausui tämän leikillisellä +äänellä, ikäänkuin hän ei olisi tarkoittanut mitään siitä. Tunnettu +sitäpaitsi on, että Kristiina mielellään suosi sellaisia miehiä, jotka +puolustivat kunniaansa, sekä että hän sangen armollisesti kuunteli +ilmoituksia kaksintaisteluista, sillä hän katsoi niiden paraiten +todistavan taistelevien uljuutta ja miehekästä urhoollisuutta. +Seurauksena tästä kuningattaren mieltymyksestä kaksintaisteluihin +olikin, että nämät, jotka Kustaan aikana olivat jääneet milt'ei +unohduksiin, taas Kristiina kuningattaren hallitus-ajalla tulivat +yleisesti käytäntöön. + +"Minä en halua tarpeettomasti mitellä miekkaa kenenkään kanssa, mutta +toisinaan tapahtuu, että heikompi ainoastaan vetoamalla miekkaan voi +hillitä parjaajan kielen ja saada oikeuden," väitti kapteeni ja asettui +odottavaan asemaan, vartoen kuningattaren viittausta, että vastaan-otto +oli loppunut. Mutta hän otti vielä yhden papereista, jotka olivat +pöydällä, lausuen: "Vielä seikka, joka koskee tätä asiakirjaa. Neuvosto +on vaatinut, ja minun on myöskin aikomus hyväksyä tämä heidän +ehdotuksensa, joka koskee sen mainion rykmentin hajoittamista, jossa te +palvelette, kapteeni. Katsoen siihen, että nyt on rauha kaikkien +naapurien kanssa, on mahdollista vähentää sotajoukon määrää. Koska +miehistössä sinisessä rykmentissä suurimmaksi osaksi on ulkomaalaista +palkkaväkeä, niin olemme katsoneet, että rauhan ajalla valtakunnalle +hyödyllisempäänkin tarkoitukseen voimme käyttää tuota melkoista +rahamäärää, joka nyt menee heidän palkkaamisekseen". + +Kapteeni Stålsköld oli säpsähtänyt kuullessaan tämän. Hänen rakastettu +sininen rykmenttinsä hajoitettaisiin, jonka kanssa hän oli ottanut osaa +niin moniin vaaroihin ja saanut niin monta voiton seppelettä. Sanoma +hänen äitinsä kuolemasta ei olisi kentiesi koskenut häneen kovemmin +kuin tämä surusanoma. + +Kuningatar tarkasti hymy suin tuota suurta vaikutusta, jonka hänen +sanansa tekivät nuoreen sotilaasen, ja hän milt'ei sääli hänen +teeskentelemätöntä suruansa. Senpätähden ei hän myöskään pannut +pahakseen, kun kapteeni uskalsi huomauttaa: "Mutta Teidän +Majesteettinne! Sininen rykmenttihän on ruotsalaisen armeijan ydin. +Lukemattomissa taisteluissa on se pitänyt paikkansa urhoollisimpana +urhoollisten joukossa ja se on yksinään tuottanut Ruotsille sotakunniaa +yhtäpaljon kuin kymmenen muuta rykmenttiä yhteensä! Mihin kelpaa +sotajoukkomme, jos sininen rykmentti hävitetään? Minä päivänä tahansa +saattaa syntyä joku sodan syy, ja silloin olisi sangen hyvä lähettää +tuleen sellaisia sotilaita, jotka eivät muuta kuin nimeltä tunne sitä +tunnetta, jota muuan ihmislaji kutsuu peloksi." + +"Ettehän moittine muita rykmenttejä voittoisassa sotajoukossamme +pelkureiksi?" väitti kuningatar. + +"Olkoon sellainen vääryys kaukana minusta, mutta ensimmäinen palkinto +urhoudesta tulee kuitenkin 'siniselle'." -- + +"Mitä sitten sanotte maamiehistänne, suomalaisista? Olisivatkohan he +tyytyväiset teidän palkinnon antoonne?" + +"Ei kukaan voi urhoudessa olla heitä etevämpi, vaan kun he +pää-asiallisesti ovat rakuunoita, niin ei heillä voi olla sitä +erin-omaista sotataitoa, joka tekee sinisen rykmentin maailman +etevimmäksi rykmentiksi!" vastasi kapteeni Stålsköld hehkuvalla +innolla. + +"Mutta mitä luulette ruotsalaisten ajattelevan sellaisesta +arvostelusta, jossa he ovat kokonaan unohdetut?" + +"Teidän Majesteettinne, he ovat maailman urhoollisinta kansaa, ja +Europan täytyy vavista, kun he liikahtavat." + +Kuningatar alkoi nauraa sydämellisesti. + +"Te olette onnellinen palkinnon jakaja te, kapteeni Stålsköld", sanoi +hän, "sillä ette osaa antaa muita kuin ensimmäisen palkinnon, ettekä +niin tarkoin välitä, kuinka monelle sen annatte. Vaan kun te olette +tulleet siihen päätökseen, että kaikki osastot armeijastamme oikeastaan +ovat yhtä urhokkaita, koska ne kaikki ovat urhoollisimpia, niin +lieneehän yhden tekevä, missä palvelette minua ja Ruotsia". + +"Minä olen valmis uhraamaan henkeni Teidän Majesteettinne puolesta, +mihin rykmenttiin tahansa Teidän Majesteettinne suvaitsee asettaa +minut", vakuutti kapteeni innokkaasti. + +"Tämän uhrin toivon tulevan poistetuksi niin pitkälle tulevaisuuteen +kuin suinkin," lausui Kristiina leikillisesti, "ja minä aion pitää +teidän hyväksi koetellun miekkanne itseni turvaksi, jonkatähden myös +olen päättänyt muuttaa teidät kapteenina henkivartijakaartiini. Tässä +on valtuuskirjanne." Hän ojensi paperin, joka oli hänen kädessään, +ihmeen kummastuneelle kapteenille, joka ei voinut pusertaa suustansa +sanaakaan kiitokseksi. Niin äkkiä ja odottamatta oli asia tullut +kysymykseen, ett'ei hän voinut tointua hämmästyksestään, vaan seisoi, +käyttääksemme vanhaa sananlaskua, niinkuin pilvistä pudonneena. + +Lopulta sai hän kuitenkin vaivoin sanotuksi seuraavan kiitoslauseen: +"Teidän Majesteettinne minulle osoittama hyvyys on paljoa suurempi tuen +olisin ansainnutkaan, mutta koetan aina tästälähin tulla ansaitsemaan +Teidän Majesteettinne osoittamaa luottamusta." + +Kuningatar katseli häntä tarkoin, silla hän saattoi hänen käytöksestään +päättää, ottiko hän vastaan tuon nimityksen ilolla vai ei. Hän luuli +huomaavansa, ett'ei kapteeni ainakaan siitä iloinnut. + +Eikä hän tässä pettynytkään, sillä kapteenin ensimmäinen ajatus, joka +koski rakasta sinistä rykmenttiä, josta hänen täytyi erota, herätti +hänessä katkeraa surua ja kaipausta, mutta kun hänen mielensä oli +ehtinyt tyyntyä, alkoi hän ajatella toisin. Hän ajatteli Elviraa ja +valaansa, ja silloin näytti tapahtunut muutos hänessä Luojan +sallimukselta, joka antoi hänelle tilaisuuden pitää huolta siitä, jonka +rauhaa oli vannonut puolustavansa. + +"Kuinka tyydytte kohtaloonne?" kysyi kuningatar keskeyttäen +molemminpuolisen vaiti-olon. + +"Teidän Majesteettinne! Minä pidän sitä onnena, jota en ole voinut +odottaakkaan ja sillä olen saavuttanut rohkeimpienkin toiveitteni +päämäärän". + +"Hyvä että olette tyytyväinen, kapteeni Stålsköld, sillä en olisi +tahtonut tehdä tätä vastoin mieltänne." + +Silloin tuli sisälle kamariherra ja ilmoitti että kreivi Magnus pyysi +päästä kuningattaren puheille. + +"Pyytäkää kreiviä astumaan sisälle", sanoi kuningatar ja sanottuaan +kapteenille, että hänen virkatoimensa pian alkaisi, sekä kehoitettuaan +häntä käymään asian-omaisten luona, antoi hän kapteenin lähteä pois. + +Heti senjälkeen tuli sisälle tuo mahtava suosikki kuninkaallisella +komeudella ja käytöksellä. + + + + +9 LUKU. + + +Lokakuun 20 p. vuonna 1650, jolloin Kristiina kuningattaren kruunaus +tapahtui, oli sunnuntai. Jo aikaisesta aamulla olivat tukholmalaiset ja +ne, jotka maaseuduilta olivat kruunauksen tähden matkustaneet +Tukholmaan, liikkeessä. Äärettömän suuri kansajoukko tulvaili linnaan +ja suureen kirkkoon, sekä niille kaduille, joita pitkin loistavan +kruunausjoukon piti kulkeman. Ainoastaan harvalukuinen vähemmistö +niistä monista tuhansista, jotka halusivat päästä kirkkoon, saattoi +saada sijaa siellä. Muut ympäröivät temppelin elävällä muurilla. Tungos +oli kaikkialla kauhea. Kun ylen määrin loistava ja komea juhlakulkue +lopulta lähti liikkeelle, oli moni vaarassa likistyä kuoliaaksi. + +Ei koskaan sitä ennen ja tuskin myöhemminkään ole Tukholmassa nähty +niin mahtavan komeata kohtausta, eikä Ruotsissa niin loistavaa +kruunausta. Kulkueen etupäässä oli eräs hevois-henkivartijakaartin +osasto. Kuningattaren kallis-arvoisia juhlavaunuja veti neljä +lumivalkeata, hopeakenkäistä hevoista, ja niiden kummallakin puolella +ratsasti valtakunnan etevimpiä kenraaleja, miehiä, jotka +kolmenkymmenenvuotisessa sodassa olivat hankkineet katoamattomia +ansioita itselleen Ruotsin suhteen ja kuolematonta kunniaa historiassa, +niinkuin Königsmarck, Wittenherg ynnä moni muu. Heidän kanssaan +kilpaili tuhlaavassa komeudessa nuot viisi korkeata valtiovirkamiestä, +joiden ajokalut eivät olleet kuningattaren ajokaluja paljoa huonompia, +ja joiden joukkoon silloin luettiin miehiä semmoisia kuin Akseli +Oxenstierna, Pietari Brahe, sekä i'äkäs sotamarski Jaakko de la Gardie, +venäläisten ikimuistettava voittaja. Näitä lähimpänä ajoivat +valtioneuvokset, jotka tässä tilaisuudessa osoittivat yhtä suurta +loistoa, ja sitten valtakunnan muut mahtimiehet, aina säätynsä ja +arvonsa mukaan. Kuningattaren ent. opettaja, Juho Matthiaksenpoika, +piti tavanmukaisen kruunaussaarnan, itse kruunauksen toimitti valtion +ja kirkon-asioissa hyvin ansiokas Upsalan arkkipiispa, Juho Lenaeus. +Kun juhlallisuus kirkossa oli tapahtunut, palasi kruunaus-joukko +samassa järjestyksessä linnaan, jossa juhla-ateria oli valmistettu +osan-ottajille. + +Mutta rahvaastakin, joka tiheissä joukoissa ympäröitsi kuninkaanlinnaa, +oli pidetty huolta. Alhaalla torilla vuoti viiniä runsaasti monesta +suihkukaivosta, ja moni söi maukkaasti sinne asetettua tavattoman +suurta "kruunaus-härkää". Tungos ei täälläkään ollut vähempi kuin se, +joka oli ollut suuren kirkon luona, ja niillä kaduilla, joita myöten +kruunausjoukko oli kulkenut. Olipa melua ja temmellystä, jota ei +mitenkään saata kuvata. Ei voinut kuulla lähimmän naapurin sanoja, +joll'ei tämä puhunut erittäin kovaa. Ja mitä illemmäksi tultiin, sitä +enemmän kasvoi melu, vieläpä samassa määrässä, kuin viinijumala ennätti +tunnetulla tavallaan vaikuttaa läsnä oleviin. + +Noin k:lo 9 aikana alkoi tulitus, joka sitten taukoamatta kesti +puoli-yöhön saakka. Jo ensimmäisiä, verrattain vähäpätöisiä raketteja +vastaan-otti kansa äänekkäillä hurraa-huudoilla. Hetki hetkeltä tuli +mieli-ala yhä iloisemmaksi. Toiset nauroivat, toiset lauloivat, toiset +taas huusivat voimiensa takaa. Mutta ne, jotka jo olivat väsyneet tahi +kyllästyneet näihin toimiin, huvittelivat tappelulla. Usealla eri +taholla ja muutamissa joukoissa oteltiin sydämmen pohjalta ja tehtiin +monta urhoollisuuden näytettä, ikäänkuin olisi ollut kysymyksessä sota +kunninkaan ja valtakunnan puolesta. Haavoitetuista ja kaatuneista ei +saanut näin juhlallisessa tilaisuudessa olla puutetta; monta kannettiin +pois enemmän kuolleena kuin elävänä ja moni aivan hengetön oli saanut +sankarikuolon. + +Semmoinen oli elämä linnan ulkopuolella ja ympärillä, kun +kapteeni Stålsköld lähti linnasta. Hän oli sinä päivänä ollut +vahti-adjutanttina, mutta noin k:lo 10 aikana illalla oli eräs toinen +kaartin-upseeri tullut hänen sijaansa. Niin päästyään vapaaksi päätti +hän sekaantua kansajoukkoon ja kuluttaa aikaansa katselemalla kuinka +kansa huvittelihe. Sitä paitsi oli hänellä yhtä toista miettimistä, ja +sen luuli parhaiten saattavan tapahtua ulkona raittiissa ilmassa, +sill'aikaa kuin käveli ympäri varsinaisetta päämäärättä, mihin hyvänsä +sattumus hänen veikin. + +Hän oli pari päivää sitten tavannut Elviran, ensimmäisen kerran tuon +onnettoman tunnustuksen jälestä. Tätä kohtausta oli hän itse hakenut, +sillä hänelle tuli tuiki mahdottomaksi saada rauhaa ennenkuin oli +nähnyt hänet. Kertomuksista oli kuullut Elviran kohta häiden jälkeen +sairastuneen, mutta taas vähin voimistuneen. Mikä oli ollut sairauden +syynä? Ehkä suru ja epätoivo? Millä tavoin oli parooni käyttäinnyt +häntä kohtaan, ja millaiseksi alkoi hänen kohtalonsa muodostua? Oliko +hänen koston-uhkauksensa millään tavalla vaikuttanut paroonin +menettelytapaan, vai oliko tämä jo ehkä ansainnut sen verisen +rangaistuksen, jolla hän, kapteeni, oli uhannut paroonia vähimmästäkin +loukkauksesta Elviraa kohtaan? Näihin ja muihin samanlaisiin +kysymyksiin halusi hän vastausta, ja siinä toivossa meni hän kenraalin +luo, kun toivoi siellä tapaavansa Elviran, eikä hän tässä toivossaan +pettynytkään. Tähän käyntiin oli hänellä sitäpaitsi toinen, kylläkin +tärkeä syy. Olipa jo aika ilmoittaa kenraalille, jonka tiesi +edespäinkin itseänsä suosivan, siitä uudesta käänteestä, joka +kuningattaren häntä kohtaan osoittaman hyvyyden kautta oli hänen +kohtalossaan tapahtunut. + +Hetken kuljeskeltuaan ympäri meluavassa kansajoukossa, päätti hän +pyrkiä vähempiliikkeisille ja kauvempana oleville kaduille saadakseen +häiritsemättä muistella tätä tapaamista ja uudestaan miettiä niitä +huomioita, joihin sen johdosta luuli saaneensa syytä. Hän muisteli siis +kenraali S----hjelm'in sydämmellistä vastaan-ottoa, ja muisti häpeällä, +kuinka tyydyttämättömästi oli vastannut tämän kysymykseen, miksi niin +pitkään aikaan ei ollut käynyt hänen luonansa, ja jättänyt hänen, +kenraalin, tietämättömäksi tapahtuneesta nimityksestä. Sen muistutuksen +huomaavaisuuden puutteesta, joka oli tässä kysymyksessä, piti kapteeni +aivan oikeutettuna. + +Elviran oli hän tavannut kalpeana ja kärsivänä, mutta hänelle ei ollut +onnistunut saada selville tämän sisällistä mielentilaa eikä suhdetta +parooniin. Häntä itseänsä kohtaan oli Elvira kartteleva ja näytti +selvästi, että mieluimmin olisi tahtonut välttää puhelua niistä +aineista, joista hän halusi saada selitystä. Mutta kun hän siitä +huolimatta otti puheeksi nämät aineet, antoi Elvira kierteleviä +vastauksia, ja lopuksi oli hän lausunut melkein katkerasti: "On +nimen-omainen tahtoni, kapteeni Stålsköld, ett'ette ensinkään koeta +sekaantua minun arviosuhteisini, sillä siten ette saa tehdyksi mitään +hyödykseni, vaan päinvastoin. Siitä saatatte olla vakuutettu, että +parooni on kohdellut ja vastakin kohtelee minua niinkuin olen ansainnut +tulla kohdelluksi, eikä ole hänen luonteensa mukaista antaa kenenkään +sanojen tahi uhkausten vaikuttaa hänen menetystapaansa. Mitä +teidän valaanne tulee, niin pitää pitämänne sitä tekemättömänä!" +Arvoituksentapaisia sanoja kapteenille. Kuinka arveli Elvira paroonin +pitävän itseänsä kohdella, ja kuinka oli tämä häntä kohdellut. Hän oli +kokenut saada tarkempaa selkoa siitä, mutta turhaan, sillä Elvira oli +päättävästi kieltänyt kaikki enemmät selitykset. + +Hänelle ei jäänyt neuvoksi muuta kuin itse, niin hyvin kuin voi, +koettaa päästä selville tästä asiasta. Hän tutki itsekseen sentähden +tarkoin paroonin luonteen, asetti jokaisen hänen ominaisuutensa +erikseen, ja tarkasteli niitä sitten hänessä yhtyneinä. Olipa hän +havainnut paroonin muuttuneen nä'önkin ja sen kamalan kolkkouden, jota +tämä ei silloinkaan voinut salata, kun näyttäytyi linnassa. +Saattoikohan tähän kolkkouteen olla syynä muu kuin rajaton luulevaisuus +ja palava kostonhimo? Kapteeni vastasi tähän kysymykseen kieltävästi, +ja hänen loppupäätöksekseen tuli, että Elviran kohtalo oli marttyyrin, +ja paroonin suhde häneen oli kiusaajan kiusattuun. + +Mutta miten saisi hän todistuksia tähän suhteesen, kun Elvira +sulkemalla hänet luottamuksestansa oli selvästi näyttänyt, ett'ei hän +koskaan rupeaisi ilmi-antajaksi, vaan oli päättänyt vai'eten kestää ja +nurisematta kärsiä kovimmankin kohtalon? Vai noudattaisiko hän Elviran +neuvoa, ja pitäisi valansa tekemättömän arvoisena? Ei, tuhat kertaa ei! +Elviran tahto ei saattanut päästää häntä niistä valoista, jotka oli +tehnyt, eikä siitä edes-vastauksesta, joka tulisi hänelle, joll'ei +niitä pitäisi. Salainen aavistus sanoi hänelle sitä paitsi, että +parooni pelkäsi hänen kostoansa, ja hän toivoi tämän pelon tuottavan +Elviran kohtalolle huojennusta. Mutta hän arvasi tämän pelon pian +taukoavan vaikuttamasta paroonin menettelyyn, jos tämä huomaisi, ett'ei +hän ai'okkaan pitää valaansa, tahi ett'ei hän tehnyt mitään +tiedustellakseen sitä perhesuhdetta, jota oli sitoutunut pitämään +silmällä. Olisi sentähden varsin tärkeätä hänelle keksiä keino, joten +semmoinen silmällä pito tulisi mahdolliseksi. Mutta mistäpä keksisi +semmoisen keinon? Tämä asia oli tuottanut hänelle paljon tuumimista, ja +hän oli mietiskellyt paljon sinne tänne, keksimättä mitään +hyväksyttävää keinoa saadakseen selville paroonin perheellistä +suhdetta. Ja kuitenkin täytyi hänen keksiä sellainen keino tahi +tunnustaa tehneensä väärän valan! Jo paljas tämän jälkimäisen +ajatteleminenkin kauhistutti häntä sangen kovasti, ja hän päätti toden +teolla pinnistää mietintäkykyänsä, kunnes se hänen väsymättömyytensä +kautta tulisi pakoitetuksi keksimään keinon, joka saattaisi +tarkoituksen perille, ja jonka hän sen vuoksi hyväksyisi. + +Nytkin mietti hän tätä vaikeata asiaa, ja kulki lakkaamatta eteenpäin, +siitä huolimatta minne. Eräässä kadunkulmassa seisahtui hän lopulta +katsoakseen ympärilleen. Edessään oli hänellä pimeä ja ahdas +poikkikatu, jota ei muistanut milloinkaan kulkeneensa, ja hän mietti +parhaillaan minnekkä se veisi hänen, jos lähtisi sitä kulkemaan, kun +mustaan väljään vaippaan kääriytynyt mies tulli hänen ohitsensa. Tämä +tapaus, niin vähäpätöiseltä kuin se näyttikin, herätti kapteenissa +suurta kummastusta, sillä hän oli huomannut, että sama henkilö jo +_kolme_ kertaa oli kulkenut hänen ohitsensa. Ihmeellinen teiden +yhteen-sattuminen. Mutta eipä siinä kyllä. Monena edellisenäkin iltana, +kun hän oli liikkunut kaupungissa, oli hän tavannut saman miehen +milloin tavaten milloin käyden hänen ohitsensa, ja niin oli hän tehnyt +monta kertaa joka ilta. Miehellä ei aina ollut samaa pukua, mutta +kapteeni Stålsköld oli kuitenkin tuntenut hänen vartalosta ja ryhdistä. +Tämän kasvoja ei hän kuitenkaan kertaakaan ollut päässyt näkemään, +sillä mies näytti huolellisesti kätkevän ne. Sill'aikaa kuin kapteeni +seisoi, mietiskellen mitä sellainen merkitsisi, kulki kolme henkilöä +hänen sivutsensa, ja hekin menivät tuolle kapealle kujalle. He näkyivät +kuuluvan työmiesten luokkaan, eikä, heidän horjuvasta käynnistään +päättäen, torilla olevien suihkukaivojen viini näyttänyt, mitä heihin +tulee, hukkaan juosseen. Kapteenikin lähti taas liikkeelle, vieläpä +samaan suuntaan kuin edelliset kulkijatkin, sillä hän oli päättänyt, +että kuja oli jollakin tavoin yhteydessä Drottninggatan nimisen kadun +kanssa jolle hän halusi päästä. Hän ei ollut käynyt pitkältä, kun +eräässä kujan tekemässä mutkassa, jonka jälkeen kuja näytti hiukan +leventyvän, huomasi tien itseltänsä suljetuksi. Sulkijana ei ollut +aitaus, muuri eikä mikään muukaan eloton esine, vaan elävä salpa, jonka +muodosti neljä keskenänsä tappelevaa henkilöä. Kapteeni Stålsköld, +jolla ei ollut vähääkään halua sekaantua otteluun, koetti päästä +taistelevien sivutse, mutta huomasi sen pian mahdottomaksi, sillä +nämät, otellen kaksi kahta vastaan, tulivat aina joko tahallaan tahi +sattumalta kapteenin eteen ja sulkivat häneltä siten tien. Kun ei siis +enää mitään muuta ollut tehtävänä kuin joko väkivallalla murtautua läpi +tahi seisahtua, niin valitsi kapteeni Stålsköld jälkimäisen. Jo alusta +alkaen oli hän kummastellut sitä hiljaisuutta, joka vallitsi tappelun +kestäessä, mutta kun hän nyt lähemmin tarkasteli sitä, huomasi hän +pian, ettei hiljaisuus ollut ainoa omituisuus tässä tappelussa, sillä +hän havaitsi siinä myöskin ihmeteltävän järjestyksen ja +säännöllisyyden. Taistelijat löivät toisiansa vuorotellen, ja +noudattivat tätä järjestystä niin johdonmukaisesti, että toinen aina +odotti toisen vasta-lyöntiä, ennenkuin iski uudelleen. Korkeimmilleen +nousi kuitenkin kapteenin kummastus, kun hän tunsi neljä taistelijaa +tuoksi musta- ja väljäviittaiseksi mieheksi ja niiksi kolmeksi, jotka +hiukkaa ennen olivat kulmassa menneet hänen ohitsensa. + +Ei hänelle kuitenkaan suotu pitkää aikaa mietteisin, sillä miehet +taukosivat yht'äkkiä tappelemasta ja saarsivat hänen. + +"Kuolkoon tuo kirottu vakoja!" -- huusi se heistä, joka oli viittaan +puettu, ja sivalsi voimakkaasti kapteenia pitkällä puukolla, ennenkuin +hän oli ehtinyt ajatellakaan puolustustansa. Lyöjä tähtäsi kapteenin +rintaan, mutta onneksensa kerkesi tämä hyvään aikaan kääntämään +vasemman kylkensä vihamiestänsä vastaan, jotta hänen aseensa tunkeui +kapteenin vasempaan käsivarteen. Samassa hetkessä paljastivat muut +kolmekin puukkonsa ja hyökkäsivät kapteenia vastaan. + +Mutta ainoastaan ensimmäinen heistä kerkesi lyömään terävän aseensa +kapteenin jo ennenkin pahasti haavoitettuun vasempaan käsivarteen, +kohta alapuolelle olkapäätä, sillä kapteeni oli oikealla kädellänsä +vetänyt miekkansa tupesta. Ei viipynyt hetkeäkään, ennenkuin häntä +viimeksi haavoittanut rosvo sai ansaitun palkkansa. Huutaen "pois +tieltäni kurjat sala-murhaajat!" sivalsi kapteeni häntä miekallansa +vasten silmiä sillä seurauksella, että hän kamalasti korahtaen vaipui +maahan verihinsä. Kaatuneen toverit vetäytyivät tämän nähtyänsä +muutaman askeleen taaksepäin. + +Mutta viittaan puettu mies paljasti samassa myös pitkän miekan, jota +hän oli pitänyt viittansa alla salattuna, ja kävi taas kapteenin +kimppuun, joka ainoastaan suurella ponnistuksella pysyttäytyi pystyssä +seinää vasten, niin väsyneeksi tunti hän itsensä verenvuodosta ja +haavojen tuottamasta kivusta. + +Kuitenkin päätti hän antaa niin kalliisti kuin suinkin maksaa henkensä, +sillä vaikka hän huomasi, että hän aseiden käyttämisessä oli viittaan +puettua miestä paljoa etevämpi, huomasi hän kuitenkin, että hän ajan +pitkään sortuisi, etenkin koska hänen kaksi muuta vastustajaansa taas +lähestyivät ja tällä kertaa jykevät sauvat aseina, jotka he tähän +asti olivat pitäneet vaatteisinsa kätkettyinä. Avusta ei ollut +paljon toivoa, sillä ainoastaan muutamia asuttuja taloja oli tällä +poikki-kadulla ja ainoastaan harvoin poikkesi joku yksinäinen kulkija +illoin sille. Vähän siis olisi tässä auttanut avun huuto, hätäkeino, +johon kapteeni hyvin vastenmielisesti olisi ryhtynyt, koska sellainen +hänen käsityksensä mukaan ei ollut sopivaa. + +Ainoa pelastuksen mahdollisuus hänellä olisi luottaa itseensä ja jos +mahdollista oman taitavuutensa avulla voittaa väkivallan tekijät. Hän +koetti sentähden äkillisellä hyökkäyksellä haavoittaa vastustajaansa, +vaan viittaan puettu mies oli varoillaan ja vetäytyi muutaman askeleen +takaisin. + +Näkyi selvästi, että hän, tietäen huonommuutensa, kylmäverisesti +miettien odotteli sitä täydellistä väsymystä, joka kapteenin +haavoitetusta tilasta ennemmin tahi myöhemmin välttämättömästi tulisi, +senjälkeen sitä helpommin tappaaksensa melkein aseettoman vihollisen. +Sentähden vältti hän huolellisesti joka asentoa, joka olisi saattanut +hänen itsensä vaaraan, ja pysyi kokonaan puolustuksessa. Ehkä tahtoi +hän myöskin antaa apulaisillensa heille tulevan osan lopullisesta +voitosta. + +Kun kapteeni Stålsköld huomasi, ett'ei hän voinut pettää +vastustajaansa, jonka erin-omainen varovaisuus oli vastapainona hänen +suuremmalle taitavuudelleen, niin sammui viimeinenkin toivon kipinä +hänessä. Samalla sai hän myös niin tuiman kangin-iskun päähänsä, että +hän melkein meni tainnoksiin. + + + + +10 LUKU. + + +Olemme muistuttaneet, että ainoastaan harvoja taloja oli äsken mainitun +poikkikadun varrella. Yksi niistä harvoista oli Aake Berg'in talo, joka +sijaitsi kappaleen matkaa eteenpäin siitä paikasta, jossa tappelu oli. +Tähän taloon ja samaan saliin, jonne jo kerran ennenkin olemme +kurkistaneet, muuttuu kertomus nyt. + +Samat viisitoista "P.C.G. seuran" jäsentä, jotka olivat miettineet +tuuman hyökkäykseen kaupungin vankilaa vastaan, jonka hyökkäyksen +onnettoman päätöksen tunnemme, ovat siellä taas ko'ossa. Hekin +ovat kuningattaren kruunausjuhlan viettämispuuhissa, ja jalolla +Xereres-viinillä on hyvä menekki. + +"Juon tämän maljan Tukholman kaupungin onneksi, ja sen sallimuksen +muistoksi, joka laittoi niin, ett'ei kruunaus ikivanhan tavan mukaan +tapahtunut Upsalassa!" sanoi Niilo Skunk. + +"Eläköön Tukholman kaupunki, eläköön se sallimus, joka taistelee +puolestamme!" huudahti Jakobsson. + +"Eläköön Tukholma ja kruunaus!" huusivat kaikki, nostaen pikarit +huulillensa. + +"Olet siis vakuutettu siitä, että sillä taika-uskolla, joka on +kansassa, on jokin merkitys?" kysyi pormestari Niilo Niilonpoika, +kääntyen Niilo Skunkiin. + +"Älä nimitä sitä taika-uskoksi, sillä sen merkitys on paljoa korkeampi +kuin semmoinen. Jokaisella kansalla on ollut Sibyllansa, joka +ihmeteltävän todenmukaisesti on ennustanut tulevia kohtaloita. +Roomalaisilla oli onni saada osa Sibyllansa ennustuksista +kirjoitettuina, mutta useimmat muut kansat eivät ole päässeet tätä etua +nauttimaan. Sentähden ovat hänen ennustuksensa heidän keskensä +suurimmaksi osaksi hävinneet, kun sitä vastaan varsin harvat ovat +suullisten kertomusten kautta säilyneet tuleviin aikoihin, tuleville +polville. Näitä harvoja on pidettävä erittäin tärkeinä, sillä ne +puhuvat lahjomatonta totuutta. Sellainen peruuttamaton ennustus on +sekin, joka mainitsee, että Tukholmassa kruunattu Ruotsin hallitsija +tulee vaan hyvin lyhyen ajan kantamaan kuninkaallista purppuraa. + +"Tulkoon tämä aika niin lyhyeksi kuin mahdollista, sillä me tarvitsemme +ruhtinasta, joka tietää pitää arvossa rakasta Ruotsiamme, ja joka +ymmärtää kunnioittaa kansan oikeuksia!" sanoi Jakobsson. + +"Eläköön prinssi!" huudahti Niilo Niilonpoika, nousten seisaallensa ja +kohottaen pikaria. Kaikki muut noudattivat hänen esimerkkiänsä, ja +huusivat yhdestä suusta: "Eläköön Kaarle Kustaa, Ruotsin toivo". + +Sitten otettiin, erään läsnä-olijan ehdoituksesta, keskusteltavaksi +kysymys: "Pitäisikö ja millä tavoin jouduttaa sallimusta tekemään +kuningattaren hallitus-ajan niin lyhyt-ikäiseksi kuin mahdollista?" + +Kaikki arvelivat sen hyväksi olevan toimittavan, mutta kehoittivat +kuitenkin mitä suurimpaan varovaisuuteen, ja mahdollisuuden mukaan +välttämään väkivaltaisia toimia. Tuo onnistumaton hyökkäys vankilaa +vastaan ja se vaara, jossa useammat läsnä olevista, mutta etenkin +Jakobsson olivat olleet, oli vieläkin niin tuoreessa muistossa, että +nämätkin, vaikka olivat "P.C.G. seuran" uhkarohkeimpia ja kiivaimpia +jäseniä, näyttivät niin arvelevilta, ett'ei yksikään ääni puolustanut +metelisten kohtausten toimeenpanemista. + +"Ei ole sopivaa eikä viisasta mennä aikaansa edelle", sanoi Niilo +Niilonpoika. "Olemme huomanneet, että sellainen kostaa itsensä +puolesta. Sitä vastoin täytyy meidän sitä uutterammin koittaa sen +saavuttamiseksi hiljakseen horjahduttaa perustuksiltansa ne +kiitollisuuden tunteet kuningatarta kohtaan, joita vielä monessa kohden +löytyy, sekä salaa kiihdyttää tyytymättömyyttä häneen. Eikä meidän +siinä, tarkoin ajatellen, tarvitse käyttää muita keinoja kuin totuutta. +Sillä hänen virheensä ovat niin lukuisat ja erehdykset hänen +hallituksessaan niin suuret, että ne, oikeassa valossaan esiteltyinä, +riittävät herättämään kuinka paljon mielenkarvautta tahansa. Meidän +pääasialliseksi työksemme tulee selittäminen: meidän tarvitsee +ainoastaan selittää ja huomauttaa niitä vihattavia toimia, joihin hän +sekä hänen suosikkinsa ja ulkomaalaiset seikkailijat ryhtyvät, ja jo +sellaisen huomauttavan selvityksen kautta saamme toimeen arvaamattoman +paljon asiamme hyväksi. Aineista ei meillä myöskään tule olemaan +puutetta, sillä jok'ikistä ulkomaista kerskailijaa, joka itseänsä +rikastuttaakseen käy kuningattaren hovissa, saatamme tässä suhteessa +käyttää hyväksemme." + +"Hyvä on, että heistä edes tulee jotakin hyötyä maalle ja +valtakunnalle!" lausui Jakobsson. + +"Yhtä kalliiksi kuin he tulevat kuningattarelle ja kuningattaren kautta +valtakunnalle, yhtä kalliiksi tulevat meidän kauttammekin hänelle!" +sanoi Aake Berg. + +"Tokkohan meillä on mitään toivottavana prinssiltä? Onkohan hän, tuleva +maan-isä, saattava väliäpitämättömästi katsella, kuinka meidän hirveän +oppinut sinisukkamme saattaa Ruotsin perikadon partaalle, kehoittamatta +kansaa, jonka rakkaus hänellä on, järjestykseen ja vapauteen?" kysyi +Jakobsson. + +"Tehköönpä hän vaan sen. En mitään hartaammin toivoisi, kuin että hänen +Rikkiviisautensa päivät päättyisivät samalla tapaa kuin korkeasti +autuaan kuningas Eerikki neljännentoista aikoinaan!" huudahti Aake +Berg. + +Tämä lause loukkasi Pertti Månsson'in hurskasta mieltä. + +"Sellaista kohtaloa en tosin toivoisi suuren Kustaa Aadolf'in +tyttärelle", lausui hän. "Mutta ei minulla olisi mitään sitä vastaan, +jos prinssi noudattaisi sen Rooman keisarin esimerkkiä, joka teki +vastakeisarinsa piispaksi. Sellainen virka ei tosin oikein sopisi +kuningattarellemme, joka tuskin ensinkään uskonee Jumalaan, mutta asia +tulisi kaikissa tapauksissa melkein samaksi, jos annettaisiin hänelle +provessorin toimi yliopistossamme. Hän on kylläksi oppinut ja +miesmäinen sellaiseen virkaan. + +"Asia on niinkuin olen sanonut. Aina mestarillisesta värväyksestäsi +saakka olet alkanut tulla aivan toiseksi mieheksi, Pertti Månsson +hyvä, ja päivä päivältä edistyt yhä enemmän. Panenpa vetoon +kahdeksankymmentä tukaattia, että sinä täiläkin kertaa keksit parhaan +neuvon. Koettakoon se, joka haluaa ansaita kahdeksankymmentä tukaattia, +keksiä parempaa!" sanoi Jakobsson leikillisesti. + +Läsnä olevat suostuivat vetoon, ja vilkasta naurua herättävä leikin +lasku alkoi, missä jokainen koki keksiä jotakin virkaa tahi tointa +kuningattarelle, jonka tämä seura itse kruunauspäivänä syöksi +valta-istuimeltaan, mutta loppupäätökseksi tuli, ett'ei kukaan ollut +keksinyt niin kaikin puolin sopivaa kuin Pertti Månsson. Hän +julistettiinkin sentähden maljoja juodessa ja eläköön-huutojen +kaikuessa voittajaksi, jonka jälkeen jälleen ruvettiin jatkamaan +keskeytynyttä keskustelua. + +"Minä puolestani luulen", sanoi Niilo Niilonpoika, "ett'ei meillä ole +juuri mitään toivomista prinssiltä ennenmainitussa suhteessa, sillä +tuskin käyttää hän väkivaltaa sitä vastaan, jota hänen etupäässä tulee +kiittää siitä, että hän on valittu Ruotsin perintöruhtinaaksi. Viisaus +ja varovaisuus kieltävät häntä tekemästä sitä, puhumattakaan siitä +kiitollisuusvelasta, jossa hän on kuningattarelle, ja joka asiain näin +ollen myöskin merkitsee paljon. En tosin epäile, ett'ei hän +sydämmessään tunne surua ja epätoivoa asioiden kurjasta tilasta, +mutta hänen täytyy salata se. Aika saattaa kuitenkin paljon muuttaa, +ja aika saapi myöskin näyttää koska ja kuinka hän nousee sille +valta-istuimelle, jossa soisin jo hänen istuvan! Paljon kurjuutta, jota +kuningatar epäilemättä on Ruotsille tuottava, saatettaisiin siten +välttää". + +"Eläköön prinssi!" huudahti Jakobsson jälleen ja kaikki läsnä olevat +yhtyivät innolla tähän eläköön-huutoon, joka kolmasti kajahti salissa. + +Pian senjälkeen sanoi Jakobsson, että hänen yksityisten asioiden +vuoksi, jotka vaativat hänen läsnä-oloansa, täytyi lähteä. Hän toivoi +seuralle edeskinpäin iloa ja pyysi, ett'ei hänen lähtönsä sitä +häiritsisi, jonka jälkeen hän lähti huoneesta. Hänen valtiollinen +varjonsa, rehellinen Pertti Månsson seurasi häntä. Portista päästyänsä +eivät he menneet Drottning-gatan nimiselle kadulle päin, jota +tavallisesti kulkivat, vaan poikkikadulle päin, läheten siten sitä +paikkaa, johon viime luvussa jätimme kapteeni Stålsköld'in +haavoitettuna, kun viittaan puettu mies ja kaksi hänen verenhimoista +apulaistansa häntä ahdistelivat. Noin sadan askeleen päässä tässä +paikassa seisahtui Jakobsson kuuntelemaan. Hän kuuli täyttä kyytiä +poistuvien henkilöiden askeleita. + +"Nämät miehet eivät liene olleet rehellisessä toimessa, sillä +päättääkseni siitä äänestä, joka tunkeuu korviini, osoittaa heidän +matkansa äkkipikaista pakoa", muistutti hän ja lähti jälleen +liikkeelle. + +"Tunnenpa kummallisen väristyksen käyvän lävitseni joka kerta, kun +minun viimeisinä viikkoina myöhempään illalla on täytynyt kulkea +jotakin Tukholman kaukaisempaa katua", sanoi Pertti Månsson. "Mutta +eipä sitä todellakaan sovi ihmetellä, kun muistelee mitä kauheita +murhatöitä täällä tehdään melkein joka yö, ja kuinka yleinen +turvallisuus on huonosti suojeltu". + +"Unohditpa lisätä: kun sitä paitsi ajattelee sinun varjoakin pelkäävää +jänisluontoasi, Pertti Månsson hyvä!" sanoi Jakobsson nauraen. + +"Olen kerrassaan päättänyt olla suuttumatta sinun pistopuheistasi, +mutta arvelenpa kuitenkin, ett'ei sinun sopisi niitä kuitenkaan niin +tuhlaavasti käyttää", vastasi Pertti Månsson pahoillaan. + +"No, no, älä nyt toden teolla vihastu. En tosin tarkoittanut mitään +pahaa, mutta pitäisihän sinun itsesikin tunnustaa, ett'ei sinulla juuri +ole jalopeuran rohkeutta ja että varomattomasti lentävä pääskynen voipi +saada sinun sydämmesi vapisemaan. Kun näin puhun, pitää sinun tarkoin +huomata, että poikkeuksena pidän erinomaisen urotyösi tuona +muistettavana iltana. Vahinko vaan, että niin kehnosti vetäydyit pois +loppunäytöksestä". + +"En ole mikään uhkarohkea uskalikko niinkuin sinä, mutta muuten on +minulla rohkeutta kylläksi niin paljon kuin tarvitsenkin!" vastasi +Pertti Månsson jyrkästi. + +"Sinä olet hyvin itsekäs", jatkoi Jakobsson leikillisesti, "sillä et +ajattele, ett'ei siinä ole kylläksi, jos on rohkeutta kyllin omiksi +tarpeiksi, vaan sitä täytyy olla vähän yli tarpeenkin lähimmäisensä +varalta". + +"Mitäs tämä!" huudahti Pertti Månsson samalla ja peräytyi muutamia +askeleita taaksepäin. + +"Tässä on meillä heti todistus siitä, että kaikki, mitä sinusta olen +sanonut, on aivan totta!" sanoi Jakobsson. "Mikä mielikuvituksesi +hirmukuva taaskin sai sinut hypähtämään pelosta? Tahi millä tavoin +huomasit turvallisuutesi joutuneen vaaraan? Tuleppas nyt! En ai'o +odotella kummitusjuttujesi loppupäätöstä". + +"Älä laske leikkiä, vaan katso eteesi, niin näet astuskelevasi veressä +ja murhatun ihmisen olevan pitkällään kadulla". + +Nämät sanat kuultuaan säikähti Jakobsson vuorostaan. Hän kiiruhti +tarkastamaan asian laitaa ja huomasi sen yhtäpitäväksi Pertti +Månsson'in sanojen kanssa. + +"Piru vieköön! kun ei sallimus vähää aikaisemmin tuonut meitä tänne +estämään sitä väkivaltaista tekoa, joka täällä on tapahtunut. Olen +vakuutettu siitä, että äsken kuulin juuri pakenevien murhaajien +askeleet. Saattaapa rosvot askeleistaankin tuntea, -- semmoiset +ihmiset, joiden rinnassa on rauhallinen omatunto, eivät polje niinkuin +he. Tuo onneton näyttää kuuluvan työväen luokkaan, eivätkä hänen +vaatteensa ole kudotut tämänvuotisesta sadosta. Mitä pirua he ovat +tahtoneet sellaiselta köyhäparalta. Ja ankaran iskun on mies saanut. +Alaleuka on eroitettu kokonaan kaikesta yhteydestä muiden kasvojen +osien kanssa, ja ase on sitä paitsi tunkeutunut kaulaan. Luultavasti on +henkikurkku poikkileikattu. Kaikissa tapauksissa on se onni +onnettomuudessa: en luule hänen kauvan tarvinneen kitua kuolontuskissa." + +Sill'aikaa kuin Jakobsson puuhaili murhatun tutkimisessa, oli +Pertti Månsson'kin lähestynyt ja kuunteli vaiti äsken kerrottua +yksinpuhetta. Mutta nyt astui hän sattumalta muutamia askeleita +syrjään ja hänen jalkansa pohjastui erääsen esineesen, joka lähemmin +katsottua peljästytti häntä niin kovasti, että hän päästi kovan +kauhun-huudahduksen. + +"Mikä taas on?" kysyi Jakobsson. + +"Vielä toinenkin" mutisi Pertti Månsson ja hänen hampaansa kalisivat. + +"Mitä sanot? Murhattuko?" + +"Niin. Ja tämä, joka makaa seinän vieressä, on upseeri. Oi Jumala, +miten hirveät ajat." + +"Upseeri! Sitten rupean ymmärtämään, -- ehkä on tämä ilkiö yksi +murhaajista, joka on saanut surmansa, ja tuo upseeri on oikea uhri. +Katsokaammepa." + +Nämät sanat lausuttuansa lähestyi Jakobsson toista kaatuneista ja +kumartui hänen puoleensa. + +"Miekkaa pitää hän vielä suonenvedontapaisesti kädessään. Aavistukseni +toteentuu. Varmaankin juuri tämä verinen miekka on niin pahoin +haavoittanut tuon roiston leuvan. Huu, sitä verenjuoksua! Tässä lienee +haavoja niin monta, että ne olisivat saattaneet tappaa härän. Mutta, oi +taivaallinen Isä! Jos ei löydy kahta vartaloltaan ja näöltään aivan +yhdennäköistä henkilöä, niin on tämä nuori mies pelastajani. Tule +auttamaan minua, Pertti Månsson, pyyhkimään verta hänen kasvoiltansa." + +Pertti Månsson kiiruhti noudattamaan Jakobsson'in kehoitusta. + +"Se ei saata olla hän. Tämä upseeri on henkikaartin univormussa, ja +sinun pelastajasi pitäisi, puheesi mukaan, kuuluman siniseen +rykmenttiin!" muistutti Pertti Månsson. + +"Sitä varmempi! Sitä varmempi!" huudahti Jakobsson, ja uskaliaan miehen +ääni vapisi tuskasta ja liikutuksesta. "Oi sinä nuori, jalo sankari! +Miks'en tullut ajoissa pelastamaan sinua, tahi kuolemaan edestäsi!" Hän +painoi huulensa kapteenin kasvoille ja suuria kyyneleitä vieri pitkin +hänen kasvojansa. + +"Mitä sekavaa puhetta tuo on, saattaako sama henkilö kuulua kahteen eri +rykmenttiin? Vai oliko hän, sinua auttaissaan, valhepuvussa?" kysyi +Pertti Månsson. + +"Hän ei ollut valhepuvussa, mutta olen kuullut, että hän sittemmin on +muutettu kaartiin. Mitkähän paatuneet konnat ovat uskaltaneet vuodattaa +tätä nuorta, jaloa verta! Vannon kostavani heille vaikka täytyisikin +hakea heitä hornan syvimmästä pimeydestä! Se on ainoa tapa, jolla nyt +saatan näyttää kiitollisuuttani kaatunutta kohtaan". + +"Hän ei ole vielä kuollut. Tunnen valtasuonen tykyttävän, vaikkapa +heikosti", sanoi Pertti Månsson. + +Hiljainen huokaus pääsi silloin kapteenin huulilta. + +Jakobsson kiljahti ilosta. + +"Jouduppa Pertti Månsson. Juokse edeltä Aake Berg'in luokse ja ilmoita +heille asiasta", sanoi hän hätäillen. "Portti pitää pidettämän auki, +niin että minä viivyttelemättä pääsen sisään, huone ja vuode on +laitettava kuntoon ja Pentti Esanpojan pitää pysyä saapuvilla! Kunhan +ei vaan tuo oiva Pentti Esanpoika olisi lähtenyt pois!" + +Pertti Månsson ei ollut odottanut tämän puheen loppua, vaan heti +lähtenyt päättävällä kiireellä liikkeelle. + +Jakobsson nosti varovasti kapteenin jättiläis-olalleen ja käänsi +kulkunsa samaan suuntaan, josta oli tullut, koettaen tehdä käyntinsä +niin keveäksi ja tasaiseksi kuin mahdollista. Aake Berg'in talon portin +tapasi hän avoinna, ja pihalla tuli tämä häntä vastaan, Pertti +Månsson'in, Pentti Esanpojan sekä muutamien muiden "P.C.G. seuran" +jäsenten keralla. + +"Onko kaikki kunnossa? kysyi Jakobsson. + +"On, alakerran viheriä kamari. Se on Elsan huone, mutta hän saa +sill'aikaa tyytyä johonkin muuhun", vastasi Aake Berg ja lisäsi: +"Seuratkaa minua. Minä käyn edellä tietä näyttämässä". + +He lähtivät liikkeelle. Portailla tapasivat he portinvartijan lyhty +kädessä, ja sen valossa menivät he porstuan, sekä toisenkin etuhuoneen +läpi pienempään, kahden kynttilän valaisemaan huoneesen, jonka seinät +olivat sivellyt viheriällä öljymaalilla. + +Tänne laski Jakobsson taakkansa ja Pentti Esanpoika astui tutkimaan ja +sitomaan haavoja, ja tämän toimen kestäessä piti hän seuraavan +yksinpuheen, jota läsnä-olevat jännitetyllä tarkkuudella kuuntelivat: +"Alan päästä, sillä ihmisessä on pää kuitenkin pää-asia. Siinä oleva +haava ei ole juuri vaarallinen, vaikka se on ollut vähällä halkaista +aivot, mutta hyvä kallo kestää kovankin lyönnin. Se, joka on antanut +tämän muuten kelpo iskun, on käyttänyt ryhmysauvaa tahi muuta semmoista +lyömä-asetta. Se saa jäädä toistaiseksi." + +Tässä pysähtyi Pentti Esanpoika hiukan, aukaisten kapteenin takin +katsoakseen, miten kapteenin rinnassa olevan haavan laita oli, josta +verta kovasti vuoti. + +"Tämä on pahempi! Tämä on pahempi", jatkoi hän sitten. "Sydän kyllä +vielä sykkii, vaan varsin heikosti. Saanut vuotaa liian kauvan. Mutta +jos ase on tunkeutunut keuhkokalvoon, niin sammuu pian vähäinenkin +jälellä oleva hengen kipinä. Pidäppäs näitä siteitä hetkinen, +Jakobsson". + +Pentti Esanpoika otti esiin pienen pullon taskustansa, tiputti vähän +sen sisällöstä ammoittavaan haavaan ja sitoi sen sitten semmoisella +nopeudella ja taitavuudella, joka todisti täydellistä mestarillisuutta +välskärin ammatissa. + +"Jos olisi ollut kysymyksessä luodin ulos-ottaminen tämmöisestä +haavasta, en olisi tahtonut antaa kuutta killinkiäkään siitä +elonkipinästä, joka tässä nuoressa miehessä on! Mutta auttakaa minua +riisumassa vaatteita, niin saamme nähdä, mitä sitten on tehtävä. Mutta +varovasti, varovasti!" + +Kun tämä oli tehty, rupesi Pentti Esanpoika pitämään huolta niistä +haavoista, joita kapteenilla oli vasemmassa kädessä. + +"Hänellä täytyy olla voimia kahden edestä, jos hän kestää kaiken tämän! +Vahvimmat sotamiehet, jotka milloinkaan vuosivat verta Saksanmaalla, +sortuivat vähemmästäkin. Mikähän hiton ase se on saattanut olla, joka +on tehnyt nämät haavat käteen. Kalpa ei se ole saattanut olla". + +Kun nämät ja vielä kapteenin oikeassa olkapäässä oleva pienempi haava +oli sidottu, tuli viimein hänen päänsä vuoro saada hoitoa. + +Senjälkeen otti Pentti Esanpoika esiin toisen pienen pullon, jota hän +myöskin mahdollisesti sattuvien tarpeiden varalta aina piti mukanansa, +sekoitti vähän pullossa olevata nestettä lusikalliseen vettä ja pani +sitten lusikan kapteenin huulille. Vaivoin ja ainoastaan siten, että +kapteeni nostettiin istuma-asemaan, onnistui Pentti Esanpojan saada +tämä nielemään tuon lepoa tuottavan juoman. + +"Nostakaamme nyt hänet sänkyyn", sanoi Pentti Esanpoika. "Ja joll'ei +Jumala auta, niin ei ihmistaito saata tässä enää mitään tehdä!" + +Jakobsson katseli liikutettuna kalvennutta nuorta sotilasta, kun tämä +makasi silmät ummessa, enemmän kuolleen kuin elävän näköisenä. + +"Kuinka on, tohtori? Onko teillä mitään toivoa hänen paranemisestaan?" +kysyi hän. + +"Siitä en voi sanoa mitään varmaan, ja Herramme ainoastaan tietää +päätöksen! Mutta kyllä kallistuu vaakalautanen enemmän kuolon kuin elon +puolelle. Sen kaikki tuskat voivuttavan juoman, jota hänelle annoin, +pitäisi laskuni mukaan antaa hänelle lepoa huomis-aamuun saakka. Saa +nähdä, miltä näyttää hänen herätessään. Te saatatte lähteä pois. Minä +jään kaikissa tapauksissa yöksi tänne, sillä ei voi arvata mitä +mahdollisesti tapahtuu, ja tarve saattanee minä hetkenä hyvänsä vaatia +läsnä-oloani". + +"Hän on pelastanut henkeni, tahi oikeammin tehnyt sitä enemmänkin, +sillä hän on pelastanut minut häpeällisestä kuolemasta", sanoi +Jakobsson. "Minun velvollisuuteni on siis etupäässä valvoa hänen +vuoteensa ääressä. Minä jään luoksenne, Pentti Esanpoika". + +"Hyvä", vastasi tämä. "muut lähtekööt pois, sillä vaiti-olo ja +hiljaisuus ovat tässä kohden yhtä tärkeitä seikkoja kuin siteet ja +lääkkeetkin". + +Tämä Pentti Esanpoika, jota Jakobsson nimitti tohtoriksi, oli +viidenkymmenen vuotias mies, mutta näytti hyvin kymmentä vuotta +nuoremmalta. Hänen iloisissa, suopeissa kasvoissaan oli pysynyt +jonkunlainen nuorekas juonne, ja veitikkamainen hymy, joka todisti +erittäin onnellista luonnetta, kuvautui hänen huulillansa. Hänellä oli +semmoinen kadehdittava luonne, johon elo turhaan vuodattaa +katkeruutensa; kaikesta inhimillisestä kurjuudesta huolimatta on heillä +raitis lapsensydän ja suuttumaton leikillinen iloisuus vanhuuden +viimeisiin päiviin. + +Ensi katsannolta voisi luulla, ett'eivät nämät ihmiset koskaan ole +saaneet kokea elämän suruja ja vastuksia, sekä että pettyneiden +toiveiden kiirastuli olisi heille kokonaan tuntematonta, vaan +asianlaidan ei aina tarvitse olla sen, vaan on useinkin aivan +päinvastoin. Usein huomaa, että juuri sellaiset henkilöt ovat olleet +katkerimpien kärsimysten alaisia, vaan heissä oleva synnynnäinen +mietiskely kaikkien kappalten katoovaisuudesta ja ihmisellisten +otaksumisien pettäväisyydestä on murtanut näiden kärsimysten murhaavan +kärjen ja pelastanut heidän iloisuutensa kaikista myrskyistä. Tämä oli +myöskin Pentti Esanpojan laita, sillä hän, jos jokin, oli kovien +koetuksien lapsi. Elinkeinoltaan kuului hän välskärien ammattiin, vaan +kutsuttiin tavallisesti tohtori Pentti Esanpojaksi. Hän ei ollutkaan +tavallinen välskäri, sillä hän oli nauttinut opetusta yliopistossa, +vaikka varain puute ja häpeällisesti petetyksi tullut nuoruuden rakkaus +olivat liian aikaiseen katkaisseet tämän opin tien. Kolmen kymmenen +vuotisessa sodassa oli hän seurannut sotajoukkoa ja oli saavuttanut +suurta ansiota haavoitettujen hoidossa. Tämän kertomuksen aikaan +oleskeli hän Tukholmassa, ja alhainen väestö rakasti häntä suuresti, +sillä hän oli alati lääkäritaidollaan avullinen niille, jotka sitä +ilmaiseksi tarvitsivat. Kansansa hartaana suuruuden ihailijana oli +hän yhtynyt tyytymättömien joukkoon, kun hän huomasi vaarallisen +käänteen, jonka valtakunnan sisä-asiat alkoivat saada kuningatar +Kristiinan hallitessa. Muuten oli hän vanha nuorimies sekä oli +sukulaisuus-suhteissa Aake Berg'iin. + +Kun hän oli jäänyt kahdenkesken huoneesen Jakobsson'in kanssa, katseli +hän sitä järjestystä, joka vallitsi huoneessa, ja hän havaitsi +mielihyvällä sen erinomaisen aistin, jolla jokainen kappale oli +asetettu juuri siihen paikkaan, mihinkä se parhaiten sopi. Jokainen +vähinkin sivuseikka kertoi kylläksi kaunopuheisesti naiskäden hoidosta. +Vähän väliä loi Pentti Esanpoika silmäyksen Jakobsson'iin, nähdäkseen +eikö tämäkin tullut samoihin huomioihin, vaan tämän ajatukset olivat +kääntyneet aivan toiseen suuntaan, sillä hän ajatteli parasta keinoa +päästä salamurhaajien jälille, ja koetti saada selville mahdollista +syytä heidän hyökkäykseensä kapteenin kimppuun. + +Äkkiä avattiin silloin ovi, jonka kautta kamari oli yhteydessä +sisempien huoneiden kanssa, ja harvinaisen kaunis nais-vartalo +näyttäytyi kynnyksellä. + +Se oli nuori kuudentoista, korkeintaan seitsemäntoista vuotias tyttö. +Kalpeana ja vapisevana seisoi hän tuossa, ja loi aran katseen eteensä. + +"Eno kulta! Kuinka voi haavoitettu?" kuiskasi hän, ja käänsi +kyyneleisen katseensa Pentti Esanpoikaan. "Minä olen niin levoton, +niin levoton!" + +Pentti Esanpoika katseli hetken teeskentelemättömällä mielihyvällä +kaunista tyttöä, meni sitten hänen luoksensa ja vastasi, ottaen +hellästi tytön toisen käden käsiinsä: + +"Sinä täällä rakas lapseni! Sellaiset verennäöt eivät todellakaan ole +sinua varten! Sitä paitsi toivon mitä parasta sairaasta. Mene nyt +kauniisti makaamaan, rakas Elsaseni". -- Pentti Esanpoika oli +tahallansa asettunut niin, ett'ei Elsa saattanut nähdä kalmankalpeata +kapteenia. + +"Mutta enokulta", väitti tyttö, "minä en mitenkään saa unta! +Ajatteleppas, jos ne pahat ihmiset, jotka ovat lyöneet upseeria, +murtautuvat ikkunoista sisään! Ompa hirveätä, eno, että löytyy niin +julmia ihmisiä!" + +"Niin on, lapseni", sanoi Pentti Esanpoika. "Mutta saatat olla aivan +rauhassa, sillä he jättävät kyllä tähän taloon hyökkäämättä, sillä +silloin otettaisiin he kiinni ja joutuisivat, niinkuin sanotaan, +satimeen". + +"Enkä minä niin paljon heitä pelkääkään, kuin muuten olen levoton. Enkö +saa valvoa kanssasi, eno kulta?" + +"Ei, lapseni, et saa! Mene nyt vaan aivan siivosti ja tee niinkuin +olen sanonut. Siunaa itsesi ja rukoile Jumalaa kaikkien ihmisten +ja haavoitetun upseerinkin puolesta. Semmoisen viattoman enkelin +rukouksen, kuin sinä olet, pitäisi kuuluman Korkeimman armoistuimelle!" +-- Hän otti nuoren tytön pään käsiensä väliin ja suuteli hänen +runsaita, tummanruskeita kutriansa. + +"Teen teen, eno, mutta sinun täytyy luvata, että saan auttaa sinua +valvomisessa, jos täällä täytyy valvoa useampi yö". + +"Olkoon niin, minä suostun siihen, ja nyt hyvää yötä", sanoi Pentti +Esanpoika ja työnsi tytön hellällä väkivallalla takaisin ovesta. + +"Kiitoksia eno kulta lupauksesta!" vastasi tyttö, painoi äkkiä huulensa +hänen otsaansa ja sulki oven jälestänsä. + +Pentti Esanpoika seisoi kauvan paikallansa ja antoi katseittensa +viivähtää siinä ovessa, jonka kautta tuo lempeä olento oli kadonnut, +meni sitten entiselle paikallensa ja mutisi itsekseen, katsellen +kapteenia: "Olisi kenties parasta lapsikullan rauhalle, ett'ei hän +ensinkään näkisi kapteenia, sillä kalpea kärsiminen herättää kenties +helpommin niin turmeltumattomassa sydämessä lemmen uinailevan kipinän, +kuin kukoistava terveys! Mutta, ehk'ei täällä tarvitsekkaan valvoa +useampaa yötä". + + + + +11 LUKU. + + +Yö kului mitään erinomaista muutosta haavoitetun tilassa tapahtumatta, +mutta aamupuoleen alkoi ensin heikko, sitten, mitä pitemmälle aika +kului, heleämpi puna purppuroida hänen poskiansa ja valtimo tykytti +levottomasti. + +"Tämä on terveyden väri", sanoi Jakobsson. + +"Mutta se on myöskin kuumeen", väitti Pentti Esanpoika, pudistaen +arveluttavasti päätänsä. -- "Lähestyy se aika, jolloin lepoa tuottava +juoma lakkaa vaikuttamasta; pelkään, ettei hän herää selvään järkeen, +vaan sekavaan hourailuun". + +Niin kävikin kuin Pentti Esanpoika oli ennustanut, sillä ensimmäiset +sanat, jotka kapteeni mutisi, olivat sekavaa lorua, mahdotonta +yhdenkään ihmisen ymmärtää. Kuitenkin makasi hän hiljaa liikkumatta. + +"Hyvä on, ett'ei hän ole raju", sanoi Pentti Esanpoika. "Niin kauvan +kuin siteet pysyvät liikuttamatta, on minulla jotakin toivoa, mutta jos +niitä liikutetaan, niin että haavat jälleen rupeavat vuotamaan, silloin +pitäisi kaikkien luonnon lakien mukaan pian oleman loppu käsissä". + +"Toivokaamme parasta", sanoi Jakobsson. + +"Tehkäämme niin", vastasi Pentti Esanpoika. "Ja minä koetan toista +annosta. Joll'ei se auta, silloin en tiedä mitään keinoa". + +Sill'aikaa kuin hän valmisti lääkettä, ilmoitti Jakobsson hänelle +aikomuksensa lähteä kaupungille. Kuitenkin lupasi hän pian palata, +toimitettuaan ne tehtävät, jotka vaativat hänen läsnä'oloansa, ja jotka +koskivat osaksi häntä yksinään, osaksi kapteenia, sillä hän aikoi +ilmoittaa päällikkökunnalle sattuneesta tapaturmasta. Samassa tuli +sisälle Aake Berg ja suostui antamaan Pentti Esanpojalle mahdollisesti +tarvittavaa apua, joten hän teki Jakobsson'in läsnä-olon +tarpeettomaksi. Kun tämä oli lähtenyt, syntyi jälelle jääneiden kesken +seuraava puhelu. + +"Tarvitsette välttämättömästi vähän lepoa", sanoi Aake Berg. + +"Sen teen niin pian kuin olen antanut juoman, jota nyt valmistan +sairaalle. Vastaiseksi en kuitenkaan uskalla poistua kauaksi. Voinhan +levähtää tuolla sohvalla," vastasi Pentti Esanpoika. + +"Sitä en salli, sillä sellainen lepo ei ole minkään arvoinen, mutta +minä olen laittanut kuntoon viereisen huoneen teitä varten. Minä +herätän teidät vähimmänkin vaaran oireen näyttäytyessä, niin että +voitte olla aivan levollinen. + +"Epäilemättä olisi laita niin," vastasi Pentti Esanpoika. "Mutta jos +sallimus suokin hänen jäädä eloon, niin käy paraneminen kuitenkin +sangen hitaasti ja useita viikkoja saattaa kulua, ennenkuin hän paranee +sen vertaa, että hän voidaan muuttaa tästä huoneesta. Saatpa siis olla +varoillasi, että hänestä saat sangen pitkä-aikaisen vieraan". + +"Minä jätän huoneeni kernaasti määräämättömäksi ajaksi tämän nuoren +miehen käytettäväksi, joka hallituksen vihan uhalla pelasti ystäväni +Jakobsson'in vaarallisimmasta tilasta, johon ihminen voi joutua. +En myöskään säästä mitään vaivoja, jotka voivat edistää hänen +paranemistaan. Myöskin Amalia on tarjonnut apuansa ja haluaa ottaa osaa +sairaan hoitoon". + +"Hyvä on, Aake, että vaimosi ottaa sairaan-hoitajan toimen, sillä +ystävällinen vaimon hoito lisää tavallisesti palaavan terveyden +edistymistä. Hänen päätöksensä hyväksyn sentähden mielelläni, mutta +sitä vastoin on toinen seikka, joka vähäsen saattaa minut +levottomaksi". + +"Ja mikä sitten?" kysyi Aake Berg. + +"Se koskee Elsaa. Voitko käsittää, Aake, että hän jo eilen illalla +pistäytyi tänne kuulustelemaan, mitenkä laita oli ja tarjotakseen +apuansa minulle! Hänen apuansa! Mutta tuolla rakkaalla lapsella on niin +hellä sydän, että hän kärsivän lähimmäisensä tähden valvoisi +taivaansiniset silmänsä turmiolle. Minä pääsin hänestä tällä kertaa +lupaamalla, että vast'edes suostuisin hänen pyyntöönsä. Vaan arveluttaa +kuitenkin tehdä tätä". + +"Myöskin minulle lausui Elsa, että hän ihmis-ystävyydessä tahtoi olla +Amalian vertainen, vaan minä varoin sanomasta häntä vastaan, sillä +tiedän, että minä kiistassa hänen kanssaan joudun tappiolle, sekä etten +häneltä voi kieltää mitään". + +"Sama taipuvaisuus myöntyä hänen pyyntöihinsä on myöskin minussa", +lausui Pentti Esanpoika. "Vaan tällä kertaa olemme taipumattomat +kaikille rukouksille ja kyynelille! Tuo tyttönen vaikuttaa +kummallisesti minun tahtooni! Vaan kuten sanottu: tällä kertaa hänen +rukouksillaan ei ole oleva menestystä!" + +"Mikä teitä tässä oikeastaan arveluttaa?" + +"Sinä tiedät, ett'ei Elsa enää ole sellainen lapsi jona meitä huvittaa +häntä pitää. Minulla ei ole perätöntä pelkoa hänen sydämensä levosta, +jos hän on hoitava tätä nuorta miestä, jonka muoto on tavattoman +viehättävä. Elsa kuuluu porvaristoon ja tämä on aatelismies +henkikaartissa, niin ettei mikään kunniallinen yhteys heidän välillään +voi tulla kysymykseenkään. Vaan otaksukaamme, että tämä sairas on +hiuskarvasen kunniallisempi, kuin sellaiset tavallisesti ovat, niin +olisi kuitenkin Elsan menetetty mielen lepo jo itsessään kauhea +onnettomuus ja minusta on liian uskallettua panna hänen kokematon +sydämensä sellaiseen koetukseen". + +"Epäilemättä teillä on oikein, Pentti Esanpoika. Minä kyllä uskon tällä +kapteenilla olevan niin paljon kunniantuntoa, ettei hän häpäisevällä +tavalla käytä väärin vieraanvaraisuutta, jota hän täällä nauttii, -- +vaikka eivät aateliston röyhkeät pojat tavallisesti pidä mitään pyhänä +meidän porvari-perheissämme, -- mutta vaara on kuitenkin tarjona, että +tyttö kiintyy sairaan uroon silmiin. Meidän tulee jollain tavalla estää +tämä ja minä neuvottelen tästä Amalian kanssa. Hänen naiseilinen +hienotunteisuutensa keksii varmaankin paremman keinon, kuin me miehet +voimme keksiä". + +"Tee se, Aakeni. Vaan pidä kaikin mokomin silmällä, ettei hän +naisellisesta turhamaisuudesta pidä vaaraa liian vähäpätöisenä! Minä +jäisin lohduttomaksi lopuksi päiviäni, jos ken rohkenisi himmentää tuon +ihanan helmen, jonka puhdas, taivaan sininen loiste on silmieni +ihastus! Kirotut olkoot silloin kaikki siteet, joilla olen estänyt +punaisen veren vuotamasta tämän nuorukaisen sydämestä!" + +"Teidän liian suuri rakkautenne tyttöön tekee, että näette vaaran +likempänä ja suurempana, kuin se tosiaan onkaan. Toivokaamme parasta ja +väärin on välttämättömästi otaksua, että onneton sattumus on saattanut +tämän nuorukaisen tahtomme alle". + +"Elvira ... älä kiroo minua, vaikka minä tulin kiroukseksi sinulle!" +jupisi sairas samassa, ja huokaus pusertui hänen rinnastaan. + +Aake Berg katsoi Pentti Esanpoikaan. + +"Mahtaneeko hän herätä?" kysyi hän. + +"Sitä en luule. Hän puhui unissa ja saman nimen on hän jo useasti +toistanut tänään. Siinä on joku salaisuus, jonka tutkiminen ei ole +meidän asiamme." + +Kun kapteeni taas hengitti levollisemmin, lausui Aake Berg: "Te +unohdatte levon. Uskallan muistuttaa siitä". + +"Tahdonpa tehdä sinulle ja luonnolle mieliksi, Aake, vaan älä unohda +herättää minua sairaan ensimäisistä levottomista liikkeistä", vastasi +Pertti Esanpoika, ja meni ulos samasta ovesta, jonka kautta Elsa +edellisenä iltana oli tullut ja kadonnut. + +Aake Berg ei ollut kauvan ollut yksinään sairaan kanssa, kun ulkomainen +ovi huoneesen aukeni ja nainen astui sisään. Se oli Amalia, Aake +Berg'in vaimo, tuskin kolmenkymmenen vuotias nainen, jonka muotoa, +liioittelematta, voi sanoa kauniiksi. Hänen keskikokoinen vartalonsa +oli tanakka ja lihavanläntä, vaan ei kuitenkaan siihen määrään, että +olisi loukannut sopusuhtaisuuden sääntöjä. Hänen käyntinsä olikin +keveä, samoin kuin hänen käytöstapansa viehättävä ja miellyttävä. Hänen +tummansiniset silmänsä ilmaisivat tyytyväistä ja iloista mieltä, koko +hänen olentonsa todisti, että hän perheenhaltijana oli toimelias, +emäntänä vieraanvarainen. + +Kun haavoitettu kapteeni hetkisen oli ollut molempien puolisojen +keskuslelu-aineena, joka tapahtui kuiskaavalla äänellä, ett'eivät +häiritsisi häntä, nosti Aake Berg kysymyksen Elsasta ja tavasta, jolla +estäisivät hänen ottamasta osaa sairaan hoitoon. Kuten Pentti Esanpoika +oli ennustanut, ei Amalia pitänyt asiaa ensinkään niin arveluttavana +kuin nuo molemmat miehet olivat kuvailleet. + +"Meillä naisilla", lausui hän, "ei suinkaan ole niin helposti voitettua +sydäntä, kuin te miehet äärettömän ylpeytenne sokaisemina tavallisesti +otaksutte. Tuhat kertaa helpommin saamme teiltä suurinta imartelua ja +tulisinta ihailemista, kuin te meiltä saatte ainoatakaan edullista +ajatusta tahi vähintäkään hyväksyvää arvostelua sydämessämme, vaikka me +olemme niin kohteliaita, että me säälistä pidämme nämät meidän +ajatuksemme teidän erinomaisesta keskinkertaisuudestanne salassa. +Ett'ei meitä niin helposti anasteta, siitä pitäisi sinulla itsellä, +Aake, olla jonkunlaista kokemusta. (Hän hymyili tätä lausuessaan +veitikkamaisesti). Minä tosin pidän tarpeettomana, että Elsa sekaantuu +tähän asiaan, etenkin koska voimme tulla toimeen ilman häntä, vaan jos +hän välttämättömästi tahtoo auttaa minua, niin en huomaa siinä mitään +pahaa, sillä minä luotan, että sisareni, vaikka onkin nuori ja +tottumaton, tietää käyttäytyä nuorta aatelismiestä kohtaan, kuten +sopii". + +Aake Berg ponnistelihe antamaan asialle totisemman merkityksen, vaan +kun hän pian huomasi, että se olisi turhaa työtä, tyytyi hän vaimonsa +lupaukseen koettaa estää Elsaa ollenkaan sekaantumasta tähän asiaan. +Kokonaan tyytyväinen ei Aake Berg kuitenkaan ollut vaimonsa lupaukseen, +sillä hänen mielestään olisi pitänyt vakaasti ja varmasti kieltää +Elsalta sitä, joka nyt jätettiin hänen oman päätöksensä varalle. +Myöskin tiesi hän, ett'ei Pentti Esanpoika hyväksyisi hänen +sopimustaan, sillä hän tunsi liian hyvin tuon syvästi juurtuneen +epäluulon, joka tällä oli kaikkea kohtaan, jolla oli aatelinen nimi, +sekä etenkin nuoria aatelismiehiä kohtaan. Rajaton kunnioitus vaimoansa +kohtaan esti häntä enempää koittamasta järkyttää hänen luottamustaan +vaimon itsenäisyyteen ja vakavuuteen, ja sydämmessään päätti hän jättää +tuon tukalan toimen Pentti Esanpojalle, joka ikänsä ja myöskin +sukulaisuutensa vuoksi oli siihen paremmin sopiva. + +Puolipäivän aikaan palasi Jakobsson retkeltään kaupungissa. Hän sanoi +ilmoittaneensa asian-omaiselle päällystölle kapteenin onnettomuuden +sekä myöskin poliisivirastolle tehneensä ilmoituksen tapahtumasta. +Täältä oli hän saanut sen tiedon, että henkilö, joka kapteeni +Stålsköld'in keralla tavattiin kadulta, oli tunnettu karanneeksi +elinkautiseksi vangiksi, joka luullaan astuneen manalan majoihin, +omassatunnossaan monta murhaa, joista häntä oli epäilty. Muuten oli +niin monta väkivaltaista tekoa tehty sinä yönä ja niin paljon meteliä +tapahtunut, ett'ei niistä vielä ollut ehtinyt saapua lähempiä tietoja. + + + + +12 LUKU. + + +Kauvan taistelivat elo ja kuolo ankarasti nuoren kapteenin hengestä ja +ainoastaan vaivoin onnistui Pentti Esanpojan taitavuuden, jota +voimakkaasti auttoi Jakobsson'in, Aake Berg'in, Amalian ynnä usean muun +alttiit ponnistukset ja hellä hoito, masentaa viikatemiehen voima ja +saattaa lopullinen voitto elämän ruusuposkiselle enkelille. Sillä välin +kun kapteeni Stålsköld virui sairasvuoteella riensi kuningatar +Kristiina ja hänen hovinsa huvista huviin milt'ei raivokkaalla innolla. + +Pidot, joihin useaan oli yhdistetty Ruotsissa ei siihen asti nähtyjä +juhlamenoja, seurasivat pitoja eikä kemuista, joita pidettiin jos +jonkinlaisia, tahtonut tulla mitään loppua. Näiden kallisten huvien +toimeenpanijana oli osaksi kuningatar itse, osaksi varakkaammat +hovipuolueessa, jotka kilpailivat hänen kanssaan tuhlaamisessa. +Vanha-aatelisto, Aksel Oxenstjerna etupäässä, vetäytyi pois tästä +juhla-tulvasta, täten osoittaen tyytymättömyyttään tuollaiselle +ylelliselle hovi-elämälle, joka niin suuresti erosi entisestä. Myös +kansa katseli mielipahalla tuollaista ääretöntä tuhlausta, joka soti ei +ainoastaan hyvää järjestystä vastaan, vaan etenkin niitä +säästäväisyyden lupauksia ja vakuutuksia vastaan, joita kuningatar +valtiopäiväin aikana oli antanut säädyille. Nyt huomattiin miten paljon +totta näissä lupauksissa oli sekä ett'ei hän edes koettanutkaan pitää +niitä ja tyytymättömäin ennaltaan kylläkin tiheät rivit tihenivät. Vaan +Kristiinalla ei ollut aikaa totisempiin ajatuksiin, hän näytti kokonaan +sieluineen sydämineen heittäyneen huvin jumalattaren helmoihin. Myöskin +näytti hän sillä välin unohtaneen kapteeni Stålsköld'iä kohtaan +koituvan suosion kuten hänen itsekin, kun eräs tapahtuma sattui, joka +taas saattoi kuningattaren ajattelemaan häntä. + +Oli tammikuun ensimmäisiä päiviä, siis enemmän kuin kaksi kuukautta +kruunauksen jälkeen, kun Kristiina, Jumala tiesi mistä aiheesta, sattui +käymään siinä linnan huoneessa, jossa vartioitseva upseeri tavallisesti +oli. Sama luutnantti von D----, jonka tuttavuutta jo ennen olemme +tehneet, oli sattumalta päivystäjä. Kuningatar tapasi tämän, lukemassa +erästä käsikirjoitusta. + +"Mikä vielä painamaton, kuolematon neron tuote tuo on, jota +tarkastatte, luutnantti von D----?" kysyi Kristiina uteliaisuudella, +jota, kuten tiedetään, hänessä oli sangen runsas määrä. + +Hämmästyen kuningattaren odottamattomasta siellä käynnistä pani +luutnantti käsikirjoituksen syrjään ja vastasi punastuen: "Teidän +Majesteettinne! Olen epäilemättä tehnyt hyvin väärin, että osaksi olen +lukenut nämät paperit, sillä ne eivät ole minun enkä ole saanut mitään +lupaa siltä, joka on käsikirjoituksen omistaja ja luultavasti +tekijäkin, tyydyttää uteliaisuuttani". + +"Kuka on sitten tekijä, ja miten on kirjoitus hänen tietämättään +joutunut teidän käsiinne?" + +"Luultavasti on kapteeni Stålsköld, kun hän viimein oli vartioimassa, +unohtanut sen tänne, ja sen sisällyksestä päättäen, luulemme häntä +tekijäksi. Samana iltana joutui hän salamurha-yrityksen esineeksi ja +haavoittui pahasti, jonkatähden hän ei ole voinut noutaa tänne +unohtamaansa teosta. Koska se on ollut käsillä täällä, eivät upseerit, +jotka ovat hoitaneet hovivartiota, ole pitäneet ryöväämisenä teoksen +selailemista joutohetkinä. Tätä itse anastettua oikeutta olen minäkin +käyttänyt". + +"Kapteeni Stålsköld ... murha-yrityksen esineenä", sanoi Kristiina ja +näytti ajattelevan. "Olen muistavinani, että olen jotain kuullut +tuosta. Onko siitä pitkäkin aika, kuin tuo tapahtui, luutnantti +von D----?" + +"Se oli Teidän Majesteettinne kruunauspäivän illalla", vastasi +luutnantti. + +"Aivan oikein... Olinpa aivan unohtaa sen ... vaan nyt muistan, että +kreivi Jaakko Kasimir ilmoitti siitä". + +Tämä kreivi Jaakko Kasimir, josta kuningatar puhui, oli suosikin Maunu +de la Gardie'n äskettäin henkikaartin everstiksi nimitetty veli. + +"Ja mitenkä on haavoitetun kapteenin laita nyt?" jatkoi Kristiina. +"Onko teillä mitään tietoa siitä luutnantti von D----?" + +"Sen mukaan mitä olen kuullut kerrottavan, on hän vähän paranemaan +päin, vaan itse en ole, paha kyllä, ollut häntä katsomassa. Pitemmän +ajan lienee hän ollut elon ja kuolon vaiheilla". + +Kuningatar muuttui ajattelevan näköiseksi. + +"Ja ken", kysyi hän hetken vaiti-olon jälkeen, "on hoitanut häntä? +Minun tietääkseni hänellä ei ole ketään omaisia Tukholmassa?" + +"Hän kuuluu yhä vielä olevan saman porvarin huoneessa, johon hän +haavoitettuna ensin kannettiin". + +Kuningatar otti sitten tiedon tämän porvarin nimestä sekä paikasta, +jossa hänen talonsa oli. Kun luutnantti von D---- oli antanut hänelle +tiedon siitä, lausui Kristiina: "Vaan tullakseni käsikirjoitukseen, +mitä koskee sen sisältö?" + +"Se näyttää olevan kertoelma sinisen rykmentin urotöistä, ja ne +tappelut, joihin tämä rykmentti on ottanut osaa, ovat siinä kerrotut. +Muuten olen niin vähän silmäillyt sitä, etten voi sanoa, mitä siinä +muuta on". + +"Antakaa minun nähdä kyhäelmä", sanoi kuningatar. Luutnantti ojensi sen +hänelle. + +"Ymmärrättekö latinaa, luutnantti von D----?" kysyi Kristiina, kun hän +oli huomannut, että kysymyksessä oleva kyhäelmä oli kirjoitettu tällä +kielellä. + +"Ainoastaan mitättömän vähän ... muutamia muistelmia kylläkin lyhyestä +opinto-ajastani. Myöskin täytyy minun toden mukaan tunnustaa, että +minun on ollut sangen vaikea ymmärtää ystäväni, klassillisissa kielissä +taitavan kapteenin sydämen purkauksia". + +Kristiina istuutui nyt tuolille sekä alkoi aluksi selailla kirjoitusta. +Sitten luki hän sivun, luki seuraavan ja näytti erittäin mieltyneen +sisältöön. Toisen jalkansa keikahutti hän tuolin käsipuulle, toisen +ojensi hän eräälle hänen edessään olevalle tuolille ja tässä, meidän +käsityksemme mukaan naiselle sangen vähän sopivassa asemassa, -- johon +asemaan kuningatar hienoimmissakin seuroissa asettui, -- jatko hän +pitkän ajan lukemistaan. + +Luutnantti von D---- oli aivan ääneti, sillä hän ei tahtonut eikä +uskaltanut häiritä kuningatarta. + +"Totta toisen kerran! Tämähän on oivallista latinaa!" huudahti hän +vihdoin ja nousi ylös. -- "Minä otan tämän käsikirjoituksen +lupauksella, että ajoissa toimitan sen takaisin oikealle +omistajalleen". + +Luutnantti von D---- kumarsi merkiksi, ettei hänellä ollut mitään +muistuttamista tähän hänen toiveesensa, jonka jälkeen kuningatar jätti +huoneen. + +Seuraava päivä oli tuorstai. Kahtena viimeksi kuluneena reuhoovana +kuukautena eivät tiedemiehet ja oppineet, jotka oleskelivat hovissa ja +jotka kuningattarella oli tapana koota ympärilleen joka tuorstai-ilta, +olleet kertaakaan koossa. Täksi illaksi olivat he taas kutsutut kokoon +ja keskustelu-aineeksi oli määrätty muutamia kreikkalaisen filosofin +Plotinuksen teoksista otettuja lauselmia. + +Koko auditorio oli jo koossa, kun kuningatar astui sisään. +Sydämmellisin ilo ja tyytyväisyys loisti oppineiden kasvoista häntä +vastaan, sillä he luulivat että Kristiinan halu tieteellisiin toimiin, +joka viime aikoina oli ollut sangen laimea, taas oli herännyt +uudistuneella voimaila, sekä että tavallisia viikkokokouksia tästälähin +taas säännöllisesti pidettäisiin. Ne olivat alinomaisten pitojen ja +huvien kestäessä saaneet jäädä syrjään, jonkatähden he nyt sydämestään +iloitsivat saadessaan taas tilaisuuden uudistaa niitä. Myöskin olivat +useimmat heistä varustetut väitteillä ja vastaväitteillä, jotka olivat +syvä-aatteisempia ja käsittämättömämpiä kuin itse syvä-aatteinen +Plotinus. Kuitenkaan eivät he tänä iltana saaneet tilaisuutta loistella +näillä ajatustyönsä hedelmillä. + +Kun kuningatar oli asettunut paikalleen, aukaisi hän kokouksen +seuraavilla sanoilla: "Hyvät herrat! Minua ilahuttaa, että näen teidän +näin lukuisasti kokoontuneen tänne, kun taas ryhdymme joksikuksi ajaksi +keskeytyneihin toimiimme!" + +Oppineet, joiden ilosta loistavat katseet olivat kiinnitettyinä +kuningattaren huuliin, nousivat istuimiltaan sekä osoittivat +tyytyväisyyttään hänen hyväntahtoisuudestaan syvään kumartaen, jonka +jälkeen Kristiina jatkoi: "Ikävällä ajattelen kuitenkin uutta +keskeyttämistä näille Minervalle ja Apollolle pyhitetyille kokouksille, +sillä aikeeni on lähteä piakkoin matkalle maaseuduille. En voi +edeltäpäin tarkasti määrätä, pitkäkö aika kuluu tähän matkaan, jonka +pääpaikoiksi tulevat Strängnäs ja Upsala". + +Oppineet katselivat toisiinsa ja heidän otsansa synkistyivät tämän +Jobin sanoman kuullessaan. Kuitenkin ponnistelivat he osoittamaan +iloisuutta, sill'aikaa kuin he mielessään kirosivat kaikkia matkoja, +jotka poistivat kuningattaren heidän piiristään. + +"Minulla olisi mieluista kuulla teidän arvostelunne ylevästä +Plotinuksesta", jatkoi Kristiina, olematta huomaavinaan hämmästystä, +jonka ilmoitus hänen aiotusta matkastaan oli tuottanut, "vaan minä olen +sattumalta saanut käsiini tämän latinaisen käsikirjoituksen sekä +huomaan esitystavan sekä kielen siinä niin oivallisiksi, että katson +ansaitsevan vaivan, että se, kun on julkiluettu, tulee teidän lähemmän +tarkastuksenne alaiseksi. Saapa nähdä, tokko teidän arvostelunne +tulevat niiden mielipiteiden mukaisiksi, jotka minä olen saanut, +luettuani tämän. Muuten myönnän kernaasti, että ajan täpäryyden vuoksi +niin kiireesti olen lukenut kirjan, että kylläinen arvostelu tuskin on +ollut mahdollinen ja kentiesi ilmaisemalta arvostelultani puuttuu +päteviä perusteita". + +Joku läsnä-olijoista kysyi tekijää. + +"Tekijä", vastasi Kristiina, "haluaa pysyä tuntemattomana ja minä olen +luvannut tarkoin säilyttää hänen tuntemattomuutensa. Ainoastaan sen +voin ilmoittaa, että hän vielä on sangen nuori ja että tämä teos on +hänen ensimmäisiä kokeitansa". + +Hän ojensi sen jälkeen käsikirjoituksen, joka oli kirjoitettu sangen +siistillä ja selvällä käsi-alalla, saksalaiselle Meibom'ille ja +kehoitti häntä lukemaan julki sen. Tämä totteli heti kehoitusta ja +suoritti kuningattaren osottaman luottamuksen erittäin ansiokkaasti, +sillä hänen lausuntonsa oli aistikas ja hän osasi mainiosti sovittaa +äänen painon sisältöön. Kaikki kuuntelivatkin tarkasti ja +teeskentelemättömällä hartaudella esitelmää. Kyhäelmä, joka lyhyesti +kosketti melkein kaikkia 30-vuotisen sodan sotatapahtumia, oli +erinomainen niin hyvin sujuvan esitystapansa, kuin kauniin ja sointuvan +kielensä puolelta. Etenkin olivat tekijän ajatukset kohonneet korkealle +ja kielessä miellyttävä sointu niissä paikoin, niissä sinisen rykmentin +ja suomalaisten joukkojen urotöitä kerrottiin, jonkatähden näytti +siltä, kuin koko kyhäelmä olisi kirjoitettu ainoastaan näiden +ylistämiseksi. Vaan myöskin kuningattaren henkilö mainittiin siellä +täällä ja aina tavalla, joka selvään todisti tekijän korkeita ajatuksia +hänestä ja hänen innokasta ihailuaan. Milloin nimitettiin häntä +"kirkkaasti loistavaksi Pohjantähdeksi", milloin "Pohjan ennustavaksi +Minervaksi", milloin "Ruotsin nuoreksi kuningattareksi, jumalaiseksi +Kristiinaksi", milloin "suuren kuninkaan nerokkaaksi tyttäreksi". +Banér'ia, Torstenson'ia ja muita ruotsalaisten päällikköjä sanottiin +"Hänen Majesteettinsa, kuningatar Kristiinan sota-eversteiksi;" eräässä +paikassa oli "ruotsalainen sotajoukko, nuoren hallitsijattarensa ja +isänmaan rakkauden innostamana", toisessa, "rykmentti, jota elähytti +hartain uskollisuus nuorta ruhtinatarta kohtaan, jonka nimeä silloin jo +maineen siivet kuljettivat ympäri maailman", j.n.e. + +Kun lukeminen, jota kesti kaksi runsasta tuntia, vihdoin oli lopussa, +pyysi kuningatar läsnäolijoita antamaan lausuntonsa kyhäelmän +kelvollisuudesta ja arvosta. Kaikki olivat yksimieliset siitä, että +kieli todisti hyvää koulua ja klassillisen kirjallisuuden tarkkaa +tuntemista; myöskin ylistettiin esitystavan keveyttä ja sujuvuutta. + +"Sellaista latinaa ei Lactantiuksenkaan olisi tarvinnut hävetä!" lausui +Meibom, joka viimeksi antoi lausuntonsa. + +Tähän yksimieliseen kiitokseen, jolla kirjoitus täten otettiin vastaan, +oli syynä etupäässä sen oma kelvollisuus, vaan myöskin ja kentiesi +yhtäpaljon oppineiden herrojen vakuutus siitä, että Kristiina halusi +saada puoltavaa arvostelua siitä, kuten hän itse jo oli antanut +sellaisen. + +Olipa niitäkin, jotka pitivät luultavana, että hän itse ja tuo +"tuntematon tekijä" olivat sama henkilö. Tosin näytti itse aine +vieraalta ja olevan hänen ajatus- ja arvostelu-piirinsä ulkopuolella, +vaan niin paljon luottivat he hänen kaikkia käsittävään neroonsa, että +he luulivat hänen, kun hän siihen kerran oli ryhtynyt, voineen käytellä +myöskin sellaista ainetta, kuin kysymyksessä oleva. Ja kentiesi oli hän +juuri valinnut sellaisen aineen, voidakseen sen kautta vaan paremmin +salata itsensä ja tehdä teeskennellyn tekijän otaksumisen sitä +todenmukaisemmaksi. + + + + +13 LUKU. + + +Seuraavana päivänä, kun vuoden ajan mukaan aikainen hämärä jo alkoi +levittää vaippaansa Svean pääkaupungin yli, ilmoitti kuningatar virkaa +tekevälle kamariherralle, että hän aikoi lähteä ajelemaan. Kun +kamariherra oli lähdön aikeessa antaakseen käskyn tallipalvelijoille +panemaan kuntoon valjaat, lausui kuningatar hänelle. "Vielä sananen, +herra! Haluan saada suljetut vaunut, ja sitä paitsi yksinkertaiset, +ilman mitään koristuksia, sillä minä tahdon kulkea tuntemattomana... +Ei siis mitään koruja ja ainoastaan yksi palvelija". + +Kamariherra poistui ja kun hän hetken päästä palasi, selitti hän, että +kaikki oli valmis kuningattaren käskyn mukaan. + +"Tahtooko Hänen Majesteettinsa käskeä ketään seuraamaan?" kysyi hän +senjälkeen. + +"En. Minä matkustan yksin", kuului vastaus. + +Kuningatar Kristiinalla ei ollut tapana tuhlata aikaansa vaatetuksella, +vaikka oli kysymys tanssiaisistakin, kului harvoin neljännes tuntia +enemmän hänen vaatetukseensa. Nyt oli hän muutamassa silmänräpäyksessä +valmis, jonka jälkeen hän riensi vaunuihin. Ennenkuin vaunujen ovi +suljettiin hänen jälkeensä, ilmoitti hän ajajalle matkansa päämäärän ja +sitten mentiin täyttä ravia, sillä Kristiina rakasti kovaa kulkua. + +Jos tähän aikaan käymme katsomassa haavoitettua kapteenia, niin +tapaamme hänet sen verran parempana, että hän selkä nojaten muutamia +tyynyjä vasten, istuu pystyssä sängyssä. Hänen kasvonsa ovat vielä +sangen laihat ja kuihtuneet ja vasempi käsi riippuu siteessä kaulassa. +Sattumaisilta on hän yksin huoneessa, hänen silmänsä ovat puoleksi +suljetut ja hänen ajatuksensa näyttävät lähteneen mielikuvituksen +äärettömille harharetkille. + +Ovi aukenee ja olento, suloinen kuin enkeli, astuu huoneesen. Hänet +nähdessään nostaa kapteeni päänsä, hänen katseensa valkenee ja +tyytyväisyyden hymy laskeuu hänen huulilleen. + +"Mitenkä on laitanne, herra kapteeni?" kysyi huoneesen astuja äänellä +-- niin viehättävällä ja sointuvalla, kuin unissa kuultu taivahinen +laulu. + +"Oi, paras Elsani", vastaa kapteeni, "minä tunnen itseni päivä päivältä +terveemmäksi ja jos paraneminen sujuu samalla tapaa, niin tulen pian +raittiiksi kuin terveys itse. Vaan minä olen jo odotellut teitä ja +pelkäsin jo ett'ette ensinkään tulisi. Mutta kentiesi aika ei ole +kulunut niin pitkälle, kuin odotukseni on ollut pitkä". + +"Tein kyllä pahasti, että viivyin niin kauan, mutta Amalia on aina +sanonut, etten minä kelpaa mihinkään taloudessa, ja minä tahdoin +välttämättömästi laittaa lientä, jonka olen määrännyt teille +illalliseksi. Saapa nähdä, kelpaako se mihinkään". + +"Noh, se maistuu varmaankin erinomaisen hyvältä, ja minä pelkään, että +nautin sitä enemmän, kuin rehellisen enonne vaatimukset myöntävät". + +"Niin ette saa sanoa, sillä minä puolestani pelkään, että todellisuus +osoittaa päin vastoin. Vaan nyt jatkan lukemista, missä eilen +keskeytimme." Hän istuutui pöydän ääreen sekä aukaisi erään sillä +olevan kirjan, jota hän alkoi lukea. Se oli eräs Ciceron siveyttä +koskeva kirjoitus. Kapteeni Stålsköld kuunteli hartaasti ja hänen +katseensa oli koko ajan kiintynyt ihanan lukijan nuorellisiin +kasvoihin. Ja mitä kauemmin hän katsoi häneen, näyttivät tytön kasvot +yhä enemmän kirkastuneilta, hänen hopean heleän äänensä väreillä oli +hänestä taivainen sointu, hän tunsi sanomattoman rauhan lehahduksen +koko olennossaan, tokko se tapahtui niiden lohdullisten sanojen +johdosta, jotka soivat hänen korviinsa vaiko hänen paljaasta läsnä +olostaan, sitä hän ei tiennyt, mutta hän alkoi luulla ettei tyttö ollut +mikään kuolevainen ihminen vaan hänen luokseen lähetetty lohdutuksen +hengetär. Tästä hereillään olevan uinailevan suloisesta tilasta tuli +hän todellisuuden täydelliseen itsetuntoon vasta kun Elsa lopetti +lukemisensa ja lausui: + +"Nyt on jo niin hämärä huoneessa, ett'en näe enää. Meidän täytyy +sentähden lopettaa tänään. Sitä paitsi saapunee eno Pentti hetimmiten. +Hyväntahtoinen Pentti-eno! En koskaan luullut, että minulla olisi +mitään hyötyä latinan kielestä, kun hän melkein vastoin tahtoani +pakoitti minua oppimaan sitä. Vaan nyt huomaan, että enolla kuitenkin +on oikein sanoessaan, että kaikki oppi, näyttäköön se ensi katseessa +miten hyödyttömältä tahansa, kuitenkin toden teossa on ihmisille +suurimmaksi hyödyksi, sillä ilman tätä taitoa en olisi voinut lyhentää +teidän pitkiä iltapäiviänne". + +"Ja ilman tätä taitoa, Elsa, ette olisi oppineet tuntemaan, mitä +muinais-ajan jalot viisaat ovat ajatelleet ja sanoneet ja kaikki heidän +oivalliset, sielua jalostuttavat oppinsa olisivat menneet hukkaan +teiltä! Se että olette saattanut minulle mitä suloisimpia hetkiä, on +verrattain pieni voitto sitä voittoa vastaan, jonka teidän oma sielunne +on saanut tästä taidostanne". + +Pentti Esanpoika saapui samassa. Kun hän näki vielä sulkemattoman +kirjan Elsan edessä, lausui hän: "Luulenpa varmaan, että olet taas +ollut vahingoittamassa silmiäsi lukemalla hämärässä! Neuvoista ja +varoituksista et pidä lukua, ja minä katson sinun tekeväsi syypääksi +itsesi liian varhaiseen kuolemaan!" + +"Siitä on jo pitkät ajat, kun lakkasin lukemasta", vastasi Elsa +hymyillen ja astui esiin tavan mukaan antaakseen hyvän enon suudella +itseään otsaan, "ja eno tekee itsensä syypääksi väärään varoitukseen. +Minä koetan kyllä kaikilla tavoin seurata enon neuvoja ja varoituksia!" + +"Onko laita niin, herra kapteeni? Mutta onhan totta, ette kelpaa +antamaan tässä mitään arvostelua, sillä teidän velvollisuutenne olisi +ollut pitää huolta, ettei hän turmele silmiänsä, mutta sen olitte +unohtaneet. Kuitenkin -- olinhan unhottamaisillani kysyä, miten voitte +tänään?" + +Kapteeni vakuutti, että hän voi paremmin kuin edellisinä päivinä. + +"Hyvä!" vastasi Pentti Esanpoika. "Jos tunnette itsenne vielä +paremmaksi huomenna, niin saatte ylihuomenna luvan lähteä kävelylle +-- aluksi tietysti vaan huoneessa. Minun laskujeni mukaan pitäisi +täst-edes paraneminen käyvän sangen nopeasti. Rohkeutta sentähden vaan, +kapteeni hyvä! -- Kuukauden päästä tai sillä vaiheella voinette kestää +taivaan tuulien puhallusta." + +Kapteeni Stålsköld'in oli onnistunut kääntämään Pentti Esanpojan mielen +eduksensa ja siihen määrään, että tämä ei nyt enää ensinkään ollut +pahoillaan siitä, että Elsa seurusteli kapteenin kanssa ja osaksi +keskustelulla koetti lyhentää hänen aikaansa. Kuitenkin oli ollut +kovalla, ennenkuin Pentti Esanpoika oli antanut luvan Elsalle +vähimmälläkään tavalla ottaa osaa sairaan hoitoon, tai edes astua +siihen huoneesen, jossa sairas kapteeni makasi. Vaan löytyi eräs +asianhaara, joka matkaansaatti muutoksen hyväntahtoisen enon +mielipiteessä, ja tämä kävi seuraavalla tavalla. Pentti Esanpoika oli +hartaasti tutkinut klassillisia teoksia ja ihaili niitä erittäin. +Latinan taito oli hänestä sama, kuin täydesti tyydyttävän inhimillisen +sivistyksen omaaminen, näiden kielten taitamattomuus oli hänestä sama +kuin kaiken inhimillisen sivistyksen perustusten puute. Itse oli +hänen tapansa välisti, kun hän oikein oli innossaan, sekoittaa +puheesensa latinaisia sanoja, vieläpä kokonaisia lauseita ja värssyjä +latinalaisten runoilijain teoksista. Tätä hän oli usein tehnyt kapteeni +Stålsköld'in sairaanhuoneessa, mutta hänen parattua sen verran että +jaksoi puhua tapahtui tuon tuostakin, että hän vastasi Pentti Esanpojan +latinaisiin puheisin samalla kielellä, usein saman kirjailijan +lauseilla, jolta tämä juuri oli näitä lainannut, ja aina varsin +osaavasti. Pentti Esanpoika tuli tästä erittäin hyvälle päälle ja koki +saada selville, mitenkä kapteenin latinan kielen taidon laita +oikeastaan oli. Kun oli saanut tietää asian todellisen kannan nousi +kapteeni melkoisen askeleen hänen suosiossaan. Joka virheettömästi ja +sujuvasti käytti latinan kieltä puheessa ja kirjoituksessa, ei +mitenkään saattanut olla mikään veitikka! Päin vastoin voi sellaiseen +henkilöön täydellisesti luottaa! Tämän jälestä ei Pentti Esanpojalla +ollut mitään muistutuksia sitä vastaan, että Elsa tekisi tuttavuutta +kapteenin kanssa, ja hän olisi katsonut vieläpä kuolemansynniksi +kieltää Elsaa kapteenin huviksi lukemasta ääneen niitä Ciceron +kirjoituksia joista tämä enimmän piti. Tässä esiytyi Pentti Esanpojan +puolelta myöskin vähän turhamaisuutta. Hän näet tahtoi että kapteeni +oppisi ymmärtämään ja panemaan arvoa sille edistykselle latinan +kielen taidossa, jonka Elsa hänen johdollaan oli saavuttanut. Eikä +kapteenikaan puolestaan ollut kehumatta oppilasta yhtä vähän kuin +opettajaakaan! Että hän tämän kautta oli päässyt viimemainitun +erinomaiseen suosioon, ymmärsi hän hyvin, mutta sitä vastoin ei hän +koskaan ollut huomannut, että hänen taikka kenenkään muun kiitoslauseet +olisivat tehneet Elsaan minkäänmoista vaikutusta. Tämä vastaanotti +näitä kohtuullisina kiitoksen osoituksina, milloin katsoi sitä +ansainneensa; milloin taas hänen mielestään kiitoksen sijaa ei ollut, +sanoi hän aristelelematta ja suoraan, että kiitoslauseet olivat pelkkää +imartelua. Kuitenkin on meidän myöntäminen että kapteeni piti niitä +hetkiä, jotka Elsa vietti hänen seurassaan, mitä hupaisimpina, ja että +hän heti aamulla alkoi ikävöidä sitä aikaa, jolloin Elsa tavallisesti +alotti luentonsa. Elsa oli niitä onnellisia henkilöitä, jotka +kaikkialla, missä lienevätkin, levittivät iloa ja hupaisuutta +ympärilleen, eikä kapteeni ollut ainoa, johon hänen läheisyytensä teki +tämän vaikutuksen. + +"Kuukausi on pitkä aika", vastasi kapteeni Stålsköld Pentti Esanpojan +vakuutuksiin pikaisesta paranemisesta, "olletikin jos laskee sen niihin +kuukausiin, joiden kuluessa jo olen tämän vieraanvaraisen huoneen +rasituksena ollut, teille kaikille suureksi vaivaksi! Myöskin lisääntyy +minun jo suureksi noussut kiitollisuuden velkani -- -" + +"Vaivasta ja kiitollisuudesta olemme nyt puhumatta!" keskeytti Pentti +Esanpoika. "Niinpä nyt kuitenkin on laita, että me ihmiset niillä +pienillä palveluksilla, joita toisillemme teemme, emme milloinkaan saata +tehdä niin paljon hyvää kuin pitäisi. Ei missään tapauksessa tule +liikoja tehdyksi, josta ansaitsisimme kiitollisuutta. Siitä puhuu jo +tuo jumalallinen Cicerokin teoksessaan: de officiis. Mitä pidätte siitä +teoksesta, kapteeni Stålsköld?" + +"Siitä pidän paljon, niinkuin kaikista Ciceron kirjoituksista. Olen +ehdotellutkin Elsalle, että, jos aika sen sallii, rupeemme lukemaan +tätä kirjaa". + +"Tehkää niin, tehkää niin!" kehoitti Pentti Esanpoika. "Elsa ei tunne +ennaltaan sitä kirjaa ja hänelle on suureksi hyödyksi saada teidän +johdollanne lukea sitä. Ethän ole lukenut Ciceron de officiis, rakas +lapseni?" + +"En, hyvä eno. Harvathan ne klassilliset teokset ovat, joita olen +lukenut. Muuten luulen, että uskontomme pyhistä kirjoista saamme täysin +riittävän tiedon velvollisuuksistamme ja vakavan ohjeen näiden +täyttämisessä". + +"Kuulkaapa vaan, mitä puheita laskettelee! Onhan totta ... en tahdo +kieltää ... että raamatun kirjoista saapi tiedon näistä kaikista... +Mutta katsoppas Elsa, kuitenkin on nyt niin laita, ett'ei näistä +asioista voi saada mitään aivan selvää käsitystä, jollei ole lukenut +Ciceron de officiis. Tekisipä varmaankin hyvää tuollaiselle +tottelemattomalle veitikalle, kuin sinä, saada lukea niistä! -- Enkö +ole oikeassa, kapteeni Stålsköld?" + +Pentti Esanpojan vetoomiset kapteeniin olivat usein sitä laatua, että +tämä mieluisimmin olisi sallinut niiden olevan tekemättä, sillä hänen +oli vaikea löytää vastausta, jolla ei närkästyttäisi kumpaakaan +puoluetta, vaan tekisi molempain niin Elsan kuin hänen enonsakin +mieliksi. Tällaisissa tapauksissa oli usein sattunut, että hän turhaan +oli aivojansa vaivannut etsimällä sellaista vastausta, ja tälläkin +kertaa oli hän pahimmassa pulassa, mutta onneksi vapautti Jakobsson'in +tulo hänen vastaamasta tähän vaikeaan kysymykseen. + +Jakobsson oli miltei isällisesti mieltynyt kapteeniin. Joka päivä tuli +hän ainakin kerran tiedustelemaan hänen terveyttään, vaan usein +kaksikin. Näillä käynneillänsä keskusteli hän usein pitkät ajat +kapteenin kanssa sekä onnistui saavuttamaan siihen määrään hänen +luottamuksensa, että kapteeni hänelle ilmoitti kaikki sydämensä +salaisuudet sekä pyysi hänen neuvoaan asioissa, jotka koskivat näitä. +Etempänä saamme nähdä, että Jakobsson'in suurempi kokemus tosiaankin +oli kapteenille suureksi hyödyksi. + +Aake Berg ja Pentti Esanpoika olivat hyvillään tästä kapteenin ja +Jakobsson'in hyvästä välistä, -- vaikka he eivät aavistaneet, että tämä +väli oli niin harras, kuin se todella oli, -- sillä heillä olivat +suuret ajatukset Jakobsson'in kääntämiskyvystä siihen uskoon, johon hän +itse kuului ja he toivoivat, että hänen onnistuisi saattaa kapteeni +tyytymättömien puolelle. Tämä oli myöskin Jakobsson'in tarkoitus, mutta +järkevyys vaati häntä liikkumaan tässä asiassa varovaisesti, sillä +hän huomasi pian, että kapteeni sydämensä pohjasta oli uskollinen +kuningattarelle sekä että tämä uskollisuus vielä oli kasvanut suosion +takia, jota kuningatar oli osoittanut hänelle. Jakobsson ei kuitenkaan +suinkaan kokonaan epäillyt asiansa onnistumisesta, sillä hän oli +vakaasti päättänyt vähitellen ja suuttumatta järkähyttää mainittua +kapteenin uskollisuutta, kunnes se, jääden kokonaan ilman jalan sijaa, +vihdoin raukeisi. Tähän asti oli hän kuitenkin tehnyt pikku yrityksiään +tähän suuntaan ilman nähtävää menestystä. + +Jakobsson'in tulon kautta keskeytynyt keskustelu oli tuskin ehtinyt +elpyä, kun huoneessa olijat kuulivat vaunujen äänen, jotka näyttivät +pysähtyvän portille. Tämä seikka veti heidän huomion puoleensa, jo sen +kautta, että aivan harvoin kukaan ajoneuvoilla kulki ahdasta +poikkikatua, jonka varrella Aake Berg'in huoneus sijaitsi. Sitä paitsi +käyttivät ainoastaan ylhäisimmät talvella vaunuja. Heillä kuitenkaan ei +ollut pitkää aikaa ajatuksiin ja arveluihin tämän odottamattoman +tapahtuman johdosta, sillä ovi aukeni äkkiä, portinvartija pisti päänsä +ovesta ja huusi äänellä, joka osoitti kiirettä, hämmästystä ja kauhua: +"Hänen Majesteettinsa kuningatar!" + +"Kuningatar! Mitä hänestä? Onko hän kentiesi kuollut?" kysyi Jakobsson. + +"Kuollut, ei, vaan ihkasen elävänä täällä!" vastasi portinvartija. + +"Oletko mielipuoli! Mitä kuningattarella olisi täällä tekemistä?" +vastasi Jakobsson. + +"Hän on kysynyt kapteeni Stålsköld'iä. Mutta hiljaa! Hän tulee." Hän +aukaisi oven ja sisään astui kuningatar Kristiina armollinen hymy +huulilla ja talven puna poskilla. + +Pentti Esanpoika, Elsa ja Jakobsson olivat ensi hämmästyksessä +vetäytyneet huoneen vastaiselle ovelle, vaan eivät ehtineet poistua +ennenkuin kuningatar jo oli sisällä. Tuossa he seisoivat hämillään ja +tervehtivät nuorta hallitsijatarta syvään kumartaen. Hän loi heihin +silmäyksen, joka ei juuri näyttänyt armolliselta; tämän he selittivät +niin, että heidän läsnäolonsa oli tarpeeton ja poistuivat. + +Kuningatar astui senjälkeen milloin punastuvan miiluin vaalenevan +kapteenin luo ja ojensi hänelle suosiollisesti kätensä tervehdykseen. + +"Siitä on jo pitkä aika, kuin viimeksi näin teidät, kapteeni +hyvä", lausui hän, "ja minä päätin etsiä teidät täällä teidän +vastentahtoisessa maanpakolaisuuspaikassanne, saadakseni tiedon, saanko +teistä yhden seuraajan aiotulla matkallani. Aikomukseni on antaa +muutamien henkikaarti-upseerien seurata, vaan nyt huomaan, ett'ette te +voi tulla yhdeksi näistä". + +"En. paha kyllä!" sopersi kapteeni vastaukseksi. + +"Oikeuden palvelijain ei ole onnistunut päästä teitä vastaan tehdyn +salamurha-yrityksen jäljille. Eikö teillä, kapteeni Stålsköld, ole +mitään syytä epäillä jotakuta vihamiestänne tuon törkeän teon +toimeenpanijaksi? Kenties voisi, tällaisen epäluulon nojalla, asian +todellinen laita tulla selville". + +"En tunne yhtään ihmistä, olkoon sitten ystävä tai vihamies, jota +tahtoisin tai uskaltaisin epäillä mistään sellaisesta rikoksesta", +vastasi kapteeni. + +Kuningatar ajatteli hetkisen. + +"Minusta näyttää, kuin teidän parantumisenne olisi käynyt varsin +hitaasti. Kentiesi on siihen syynä puuttuva hoito". + +Kapteeni Stålsköld vakuutti, että hän Aake Berg'in huoneessa oli +nauttinut hellintä huolta, joka koskaan on tullut sairaan osaksi sekä +koitti ylistelevin sanoin osoittaa kiitollisuuttaan, kun kuningatar +sangen jyrkästi katkaisi hänen puheensa: "Ompa hyvä, että ovat +koettaneet olla teille mieliksi, sillä tällä kaikella eivät he ole +tehneet muuta kuin velvollisuutensa. Muuten tämä perhe ei juuri sovi +teille, kapteeni Stålsköld, ja minä näkisin kernaimmin, että te niin +pian kuin suinkin pääsette pois täältä, sillä huolimatta siitä, että se +on porvarillinen, on minulla myöskin muita syitä, joidenka tähden en +hyväksy teidän oloanne täällä! Tätä samaa Aake Berg'iä epäillään, eikä +ilman syytä, olleen osallisena levottomuuksiin maaliskuussa viime +vuonna eikä sellainen pesä, kuin tämä on, ole mikään terveellinen +olinpaikka minun palvelijalleni." + +"Teidän Majesteettinne! Minulla ei ole ollut vähintäkään aavistusta +tästä asiasta", vastasi kapteeni, vaan hän ei uskaltanut esittää +mitään muuta isäntäväkensä puolustukseksi, vaikka hän sydämmessään +tunsi itsensä syvästi loukatuksi siitä halveksivasta tavasta, +jolla kuningatar oli puhunut asunnosta, joka hädän hetkenä niin +kesti-ystävällisesti ja hyväntahtoisesti oli aukaissut hänelle ovensa. + +"Luultavasti on myöskin se lääkärin hoito, joka teillä täällä on ollut +tarjona, ollut sangen puuttuva", jatkoi kuningatar, "ja teidän +parantumisenne on sen takia viipynyt. Minä lähetän tänne henkilääkärini +Duriez'in ja hänen avullaan toivon pian taas näkeväni teidät +palveluksessa". + +Kapteeni lensi silmänräpäykseksi tulipunaiseksi. Vaikka hän +vastenmielisesti vastusti kuningatarta, katsoi hän kuitenkin itsensä +pakoitetuksi kieltämään hänen tarjouksensa. Hän luuli näet varmuudella +voivansa päättää, että rehellinen Pentti Esanpoika tulisi kovin +pahoilleen, jos henkilääkäri sekaantuisi asiaan, samoin kuin hän +huomasi, että suurta vääryyttä tapahtuisi sen kautta Pentti +Esanpojalle. Sillä eihän hän voinut katsoa sitä muuksi kuin +epäilykseksi hänen taidostaan, eli -- mikä oli vielä pahempi -- +kapteenin parantamisen kunnian ryöstöksi? Vähinkin kiitollisuuden tunne +saattoi sentähden kapteenin koittamaan estää sellaista, etenkin koska +hän oli varmasti vakuutettu, että Pentti Esanpojalla haavoitettujen +hoidossa oli paljoa enemmän kokemusta kuin itse Duriez'illä. + +"Mitä lääkärin apuun tulee, olen ollut niin onnellinen, ett'ei mitään +ole puuttunut", lausui hän. "Minussa ei olisi tänä hetkenä +elonkipinääkään, ell'ei suotuisa kohtalo sairasvuoteeni ääreen olisi +saattanut milt'ei taitavimman sotalääkärin koko valtakunnassa. Jo +Teidän Majesteettinne suuren isän aikana piti koko sotajoukko häntä +kunniassa ja häntä katsottiin aivan mainioksi taidossaan ja kaikki ne +voitolliset tappelut, joita on taisteltu Teidän Majesteettinne oman +hallituksen aikana, antoivat hänelle yhä tilaisuutta täydentämään sitä. +Harvoja nimiä on, joita sotajoukon harmaantuneet uroot suuremmalla +rakkaudella mainitsisivat, kuin Pentti Esanpojan, sillä se on miehen +nimi. Mistään hinnasta en tahtoisi saattaa hänelle sitä nöyryytystä, +että hänen, kaikkien ponnistustensa palkinnoksi minun hyväkseni, +täytyisi jättää sijaa toiselle. Sentähden, pyydän nöyrimmästi että yhä +vast'edeskin saan käyttää ainoastaan hänen neuvojaan, vaikka minä +muuten ehdottomasti kunnioitan herra Duriez'in tunnustettua taitoa". + +Kuningatar suvaitsi suostua tähän, ei sentähden että hän olisi ollut +vakuutettu kapteenin ylistämän Pentti Esanpojan taitavuudesta, vaan +joko sentähden, että hän piti kapteenin muita todisteita oikeutettuina, +tahi että hän luuli kapteenin suuren luottamuksen Pentti Esanpoikaan +vaikuttavan terveellisemmin, kuin henkilääkärin suurempi taito. Vähän +sen jälkeen läksi hän kaikessa osoittaen suosiotaan ja jätti kapteenin +ajattelemaan syitä tähän ylhäiseen käyntiin. + + + + +14 LUKU. + + +Kapteeni Stålsköld'in terveyden tila tuli päivä päivältä paremmaksi, +mutta kuitenkin viipyi myöhään keväällä, ennenkuin hän tunsi +itsensä aivan terveeksi, ja vasta toukokuun alussa voi hän alkaa +palveluksensa. Muutamia päiviä ennen oli hän käynyt kuningattaren +puheilla ja hänen kohtelunsa oli ollut yhtä sydämmellinen kuin +ennenkin. Tässä tilaisuudessa oli kuningatar jättänyt hänelle takaisin +käsikirjoituksen, josta ennen on puhuttu, ynnä sen ohessa antanut siitä +seuraavan sangen kiittävän lausunnon: + +"Minä olen tyystin tarkastanut tämän 'kyhäelmän', joksi sitä tahdotte +nimittää ja olen sen tehnyt mielihyvällä, sillä sekä esitystapa, että +kieli todistavat sellaista taitoa, jota kaikkea vähimmin olisin +odottanut tapaavani sotajoukon upseeristossa, koska se Upsalassakin on +harvinaista. Kehoitan teitä sentähden, ett'ette kaiva maahan +leiviskäänne, vaan että jatkatte tällaisia 'kyhäelmiä' sekä annatte +niistä minulle tiedon". + +Lausuttuaan tämän ojensi hän kapteenille suljetun kirjeen sekä +jatkoi: "Tätä kirjettä, joka sisältää tarkan arvostelun, ette saa +aukaista, ennenkuin kotona. Lopuksi onnittelen vielä kerran teitä, +everstiluutnantti Stålsköld, että taas olette saaneet terveytenne. +Ymmärtänette täst'edes olla paremmin varoillanne vihollisiltanne, jotka +salaisesti väijyvät teitä!" + +Veitikkamainen hymy kuningattaren huulilla, ojentaessaan kirjettä +hänelle, ei jäänyt kapteenilta huomaamatta; ei myöskään se, että +kuningatar oli antanut hänelle nimityksen everstiluutnantti. Viimeksi +mainittua seikkaa piti hän epähuomiona, vaan sitä vastoin tuo hymysuin +hänelle annettu kirje synnytti mitä suurinta uteliaisuutta. Hän riensi +kotiin sitä aukaisemaan, ja suuri oli hänen hämmästyksensä, +huomatessaan, että se sisälsi -- everstiluutnantin valtakirjan. + +Eräänä iltana heinäkuun lopulla tapaamme täten hyvinvoivan +everstiluutnanttimme Jakobsson'in luona innokkaassa keskustelussa +tämän kanssa. Kuunnelkaamme hetkinen tätä keskustelua. + +"Te luotatte siis ehdottomasti tuohon Reeta-neitsyyn?" kysyi +everstiluutnantti Stålsköld. + +"Sen teen", vastasi Jakobsson. "Ennenkuin hän muutti valtiokamariherran +luo on hän kuusi vuotta palvellut minua, ja koko tämän pitkän ajan +kuluessa ei hän ole kertaakaan antanut aihetta pienimpäänkään +epäluuloon". + +"Tarkoitatte siis, että täydellisesti voimme luottaa häneen". + +"Voimme sen tehdä arvelematta. Minulla on ollut enemmän kuin tarpeeksi +monta todistusta hänen uskollisuudestaan ja tosipuheisuudestaan", +lausui Jakobsson. + +"Mutta merkillistä on asiain näin ollen, että hän on voinut taipua +vakoomaan nykyistä isäntäväkeään", huomautti everstiluutnantti +Stålsköld. + +"Siitä on meidän kiittäminen onnen tähteämme. Hän on sydämestään +mieltynyt emäntäänsä, jonka hän on luullut havaitsevansa onnettomaksi +ja koska hän on vakuutettu siitä, että meidän toimemme tarkoittavat +paroonittaren parasta, niin on hän horjumattoman uskollinen". + +"Tämä on hyvä", sanoi everstiluutnantti Stålsköld. "Vaan minkä +laatuisia ovat ne havainnot, jotka hän tähän asti on tehnyt?" Hän +huokasi samalla ja hänen kasvonsa osoittivat sitä levottomuutta, jolla +hän odotti Jakobsson'in vastausta. + +"Valtiokamariherra on erittäin synkkämielinen ja kolkko". + +"Sen luulin kyllä, ja olenpa itsekin tehnyt saman havainnon. Ei hän +edes hovissa voi salata pahaa, äreätä luonnettaan. Mutta Elvira! +Mitenkä on Elviran laita!" huudahti everstiluutnantti ja veri kuohahti +hänen poskilleen. "Millä tavalla kohtelee hän häntä? Kentiesi rääkkää +hän häntä?" + +"Mitä tähän asiaan tulee, ei Reeta voi mitään varmuudella väittää, +mutta hän pelkää pahinta". + +"Pelkää pahinta! Kuolema ja kirous tuolle konnalle, joka uskaltaa +vaivata viattominta luoduista olennoista! Mutta mitä tiedetään tästä?" + +"Vapaaherratar on yhtä suruinen ja alakuloinen. Usein kun hän luulee +olevansa yksin ja huomaamatta, purskahtaa hän katkeraan itkuun. +Muuten hän nähtävästi ponnisteleikse kärsiäkseen kohtaloaan niin +levollisesti ja kärsiväisesti kuin suinkin. Kerran kun hän oli yksinään +valtiokamariherran kanssa, oli hän päästänyt kimeän tuskan huudon. +Reeta, joka pelkäsi, että joku onnettomuus oli tapahtunut, oli +rientänyt paikalle, vaan saanut paroonilta ankaran käskyn heti poistua, +koska hänen apuansa ei tarvittu, koska vapaaherrattaren huutoon oli +ollut syynä ainoastaan äkkinäinen pahoinvointi, joka yhtä pian oli +mennyt ohi. Reeta oli kuitenkin ehtinyt huomaamaan, että se nenäliina, +johon Elvira peitti kasvonsa, oli verissä. Vapaaherratar oli sen +jälkeen muutaman päivän pysynyt huoneissaan, mutta Reeta oli huomannut, +että hänen suunsa ja kasvonsa olivat turvoksissa". + +"Tuo roisto! Hän on lyönyt häntä! Minä pidän valani, minä kostan! +Huomispäivänä täytyy minun vaatia hänet miekkasille, mutta jos hän tuo +esiin verukkeita, niin pistän hänet pitemmittä mutkitta kuoliaaksi, +aivan niinkuin tehdään konnille, joilla ei ole rohkeutta puolustaida +tehdyistä ilkitöistä!" -- Everstiluutnantti oli noussut tuoliltaan ja +käveli mielenkiihkossa edestakaisin lattialla. Jakobsson asetti kätensä +hillitäkseen häntä hänen hartioilleen ja lausui, "Teidän puheenne, +ystäväni, todistaa ainoastaan kiivautta ja katkeraa vihaa, vaan +ymmärrystä ja tervettä järkeä turhaan ha'en siitä". + +"Jos tekisitte niinkuin nyt puhutte, niin tekisitte itsenne syypääksi +murhaan, joka ikuisiksi ajoiksi tahraisi nimenne ja vaakunakilpenne. +Parooni tulisi silloin maailman silmissä tulisen, luvattoman +rakkautenne uhriksi, te sitä vastaan konnaksi, roistoksi, murhaajaksi. +Todistamattoman epäluulon vuoksi, -- olkoonpa, että tämä epäluulo on +hyvinkin todennäköinen, -- ei meillä ole oikeutta lähettää +lähimmäistämme ijäisyyteen. On sentähden välttämätöntä, että +levollisesti odotamme tulevia tapahtumia ja Reetan jatkuvien +havaintojen loppupäätöstä. Elviran suosio häntä kohtaan kasvaa päivä +päivältä ja hän saavuttaa epäilemättä Elviran täydellisen luottamuksen. +Sittenkuin tämä kerran on tapahtunut, saattaa hän selvittää meille +monta seikkaa, jotka siihen asti pysyvät salassa, ja senjälkeen +saatatte tekin suuremmalla varmuudella ryhtyä hankkeisinne ei murhaa +varten, joka syöksisi teidät itsenne kurjuuteen ja loisi varjon siveän +Elviran maineesen, vaan hänen todelliseksi suojeluksekseen". + +"Te olette oikeassa, Jakobsson", sanoi everstiluutnantti Stålsköld, ja +istuutui taas. "Minulla ei pahaksi onneksi ole mitään muuta tekemistä, +kuin odotella asioiden kehkeytymistä, ehkä sill'aikaa pelkään pahinta +tapahtuvan Elviralle, ja vaikka mieluimmin tahtoisin saattaa asian +pikaiseen päätökseen hänen kiusaajansa kanssa. On kauheata ajatella +hänen tilaansa, kun ottaa huomioon paroonin ilkeän luonteen!" + +"Vaikeata on niidenkin, jotka toivovat teille hyvää, ajatella, että te, +ystävä kapteeni -- suokaa anteeksi everstiluutnantti tahdoin sanoa, +vaikka tämä nimitys on niin uusi, että se joskus suvaitsee unohtua +mielestäni! -- niin että tämä asia, ystävä everstiluutnantti, niin +kovasti on koskenut teihin, että se näyttää olevan elämänne +varsinainen päämäärä. En tosin tarkoita, että kokonaan unohtaisitte +sen, sillä velvollisuutenne on pitää kerran tehty valanne, ja suojella +rouva Elviraa, jonka surulliseen kohtaloon te tavallanne olette olleet +syypää, mutta arvelen, että teidän mahdollisuuden mukaan pitäisi +koettaa unhoittaa ja jonkun äskensyttyneen tähden välkynnästä unhoittaa +menneen ajan kolkot muistot". + +"En ymmärrä teitä, Jakobsson. Puhukaamme suoraan, sillä arvoituksia +selitetään monella tavalla". + +"Olkoon niin. Tästä asiasta olen jo aikoja tuuminut puhua kanssanne. +Ollessanne Aake Berg'in luona aloin luulla, että sydämmenne haavat +kasvaisivat umpeen samalla kuin muutkin haavanne, ja että te +tyytyisitte kohtaloonne. Luulin huomaavani, ettei kaunis Elsa ollut +teistä arvoton". -- Jakobsson katseli everstiluutnanttia silloin +kysyvällä ja läpitunkevalla katseella. + +"Ystäväni Jakobsson", vastasi tämä, hiukan punastuen. "Luotan liiaksi +teihin, enää salatakseni mitään teiltä. Tunnette myöskin niin tarkoin +elämäkertani, että hyvin voitte saada tietää senkin vähän, mitä ette +tiedä. Sentähden tahdon myöntää teille, ett'ei sydämmeni ollut +likimainkaan kylmä armasta Elsaa kohtaan. Luulenpa myös,^ että hän +enemmän kuin kukaan muu voisi saada minut tyytymään kohtalooni, +jos -- --" + +"Jos hän olisi samalla yhteiskunnallisella asemalla kuin te", -- +keskeytti häntä Jakobsson. "Epäilemättä olette tekin ajan tyhmien +sääty-ennakkoluulojen vallassa. Alkaen autuaasta kuningas Kustaa +Aadolf-vainajasta ja hänen veljestänsä herttuasta, saattaisin luetella +vähintäänkin sata kelpomiestä, jotka samoin kuin hekin hylkäsivät +elämänsä onnen ja ilon sen kummituksen vuoksi, jota sanotaan +sääty-eroitukseksi. Ehkä teen kuitenkin väärin, kun moitin teitä siitä, +että tahdotte noudattaa muiden esimerkkiä, sillä halpasäätyinen +avioliitto oli kenties esteenä loistaville toiveillenne kerran +mahdollisesti päästä valtakunnan korkeimmille kunniasijoille". + +Everstiluutnantti oli tyynesti kuunnellut tätä Jakobsson'in katkeraa +puhetta, mutta kun tämä vaikeni sanoi hän: "Ystäväni Jakobsson, te +olette kokonaan erehtyneet eikä jos-sanalla ole ensinkään sitä +merkitystä, jonka sille annatte. Minä en ole tottunut antamaan niin +suurta arvoa aateliskilvelleni, että sille uhraisin elämäni onnen. Myös +on minulla liian katkera kokemus siitä asiasta, jonka otitte puheeksi, +että tieten taiten haluaisin sen toista kertaa uudistuvan. Ei mitkään +maailman ennakkoluulot saattaisi estää minua yhdistämästä kohtaloani +siihen naiseen, jota rakastaisin, jos minä muutoin koskaan enää voisin +tuntea ketään naista kohtaan semmoista rakkautta, joka oikeuttaisi +elinkautiseen liittoon, ja sitä epäilen suuresti. Elsa oli ja on +minulle rakas hempeänä lapsena, suloisena lohdutuksen enkelinä, ja +melkein ylenluonnollisena ilmestyksenä, mutta tunteeni häntä kohtaan +ovat aivan toista laatua kuin rakastajan". + +"Kuitenkin olette parattuannekin usein käyneet Aake Berg'in luona. +Luuletteko voivanne tehdä tätä mahdollisesti häiritsemättä Elsan +mielenrauhaa? Hän voisi tulla siihen luuloon, että käyntinne tarkoittaa +hänen ihailemistaan". + +"Siinä tapauksessa olisi hänellä tavallansa oikein. Sillä vaikka +askeleitani on sinne ohjannut kiitollisuus siitä ystävyydestä ja +hyvyydestä, jota he minulle ovat osoittaneet, tunnustan mielelläni, +että edeskinpäin olen varsin mieltynyt tuon yhtä viisaan kuin +kauniinkin tytön puheluun, ja että Aake Berg'in talossa tunnen itseni +mieleltäni rauhallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi kuin missään muualla. +Elsan mielenrauhan häiriytymisen pelkääminen ei ole koskaan johtunut +mieleeni, sillä hän on uljain tyttö, minkä koskaan olen tullut +tuntemaan. Jos siinä jotakin vaaraa löytyy, niin on se minun +puolellani". + +Jakobsson'illa oli oma ajatuksensa, mutta kun hän nyt tiesi, mitä +tahtoi tietää, niin käänsi hän puheen toisaalle. Vähän sen jälkeen +nousi everstiluutnantti Stålsköld ylös jättääksensä hyvästi. Jakobsson +sanoi tahtovansa seurata vierastansa tämän asuntoon, osittain vieläkin +saadakseen olla hänen seurassansa, osittain kävelläksensä raittiissa +ilta-ilmassa. + +Kun nuot kaksi miestä olivat kävelleet kappaleen matkaa eteenpäin, +seisahtui Jakobsson erään kaksinkertaisen kivirakennuksen portille ja +sanoi: "Jos aikanne, ystävä everstiluutnantti, ei ole kovin täpärällä, +niin menemme tänne hetkeksi". + +"Mikäs tämä on?" kysyi everstiluutnantti Stålsköld. + +"Anniskelupaikka, ravintola, miksi sitä sanonenkaan. Oikeastaan on se +ylhäisempiä ihmisiä varten kuin minä olen, mutta minä tunnen isännän ja +pistäyn aina välistä sisälle maistamaan hänen todellakin oivallisia +viinejänsä. Kuningattaren kellari ei ole niin hyvin varustettu kuin +hänen. Tämä onkin ainoa paikka Tukholmassa, jossa, jos oikein tahtoo +antautua nautintoihin, saapi lasin Tokaj-viiniä". + +Everstiluutnantti katseli ympärillensä. "Tässä lähellähän minä pelastin +'sepän' oikeuden rankaisevista käsistä", sanoi hän. + +"Sitä suurempi syy on teillä juoda malja hänen onnellisen +pelastumisensa muistoksi!" lausui Jakobsson omituisesti hymyilen. + +"No olkoon menneeksi, -- se urotyö saattaa ansaita sen!" + +Everstiluutnantti Stålsköld'illä ei ollut vähintäkään aavistusta siitä, +että hän sepässä oli pelastanut Jakobsson'in. Tosin oli se ollut +puheena, kun Jakobsson ensin kantoi häntä Aake Berg'in taloon, mutta +hän oli silloin ollut tainnoksissa eikä muistanut mitään ensimmäisestä +olostaan siellä. Myöhemmin oli everstiluutnantti kyllä itse kertonut +Jakobsson'ille tapauksen, mutta tämä ei ollut katsonut tarkoituksiinsa +soveltuvan antaa itseänsä ilmi. + +He päättivät siis mennä taloon, ja kuljettuaan jotenkin pimeiden +portaiden kautta taloon, tulivat he suureen, komeasti sisustettuun +saliin. Paikan isäntä, lyhyenläntä mies, hauskan ja iloisen näköinen, +jonka selkä oli tavallista notkeampi, oli siellä vastassa. Siitä +omituisesta murteesta, jolla hän puhui, saattoi huomata, ett'ei hän +ollut Ruotsista syntyisin, + +"Tervetultua, herra Jakobsson, ja teidän komea seuralaisenne myös!" +sanoi hän. "Istukaa, istukaa, hyvät herrat! Hyviä uutisia, +luullakseni? No, no, kaikki uutiset eivät ole erittäin hyviä tätä +nykyä, mutta joka elää, saa olla mukana, käyköön kuinka hyvänsä. Lasi +portviiniä ehkä tahi scherryä?" + +"Ei isäntä kulta", vastasi Jakobsson. "Tuokaa meille pullo hienointa +Tokaj-viiniä, mitä kellarissanne on. Minä ja tämä upseeri juomme +maljan, jota ei voi juoda halvemmalla viinillä". + +Isäntä ällistyi: "Taas eletään komeasti, kuten näyttää. Tokaj-viiniä ei +juoda joka päivä, herra Jakobsson. Mutta hyvää viiniä se on sille, +jolla on siihen varaa". + +"Enemmän viiniä! Enemmän viiniä!" kaikui samassa viereisestä huoneesta, +ja tämä huuto uudistettiin monta kertaa, välistä keskeytyen remuavasta +leikistä ja äänekkäistä naurunhohotuksista. + +"Siellä on joukko nuoria aatelismiehiä", sanoi isäntä. "Ne herrat +ottelevat tulisesti, ja viinillä on hyvä menekki". + +"Enemmän viiniä, perhanan isäntä, tahi halkaisemme kallosi!" huudettiin +sisältä kiihtyneellä maltittomuudella. + +"Kuulkaa, kuulkaa herra Jakobsson, kuinka armolliset herrat ovat +malttamattomia! Tokaj-viiniä heti, lähettäkää kellarista noutamaan. Nyt +minun täytyy rientää noiden luo". Hän teputti toimeliaana pois, mutta +palasi hetken päästä, tuoden pyydetyn Tokaj-viinin. + +Sisähuoneessa puhuttiin niin kovalla äänellä, ett'ei suljettu ovi +voinut estää yhtään sanaa kuulumasta Jakobsson'in ja everstiluutnantin +korviin. Vasten tahtoansakin olivat nämät siis pakoitetut kuuntelemaan; +sattumalta oli keskusteluaine sen-laatuinen, että he kuuntelivat niin +halukkaasti, jotta puhelu heidän itsensä kesken lakkasi. Keskusteltiin +näet päivän polttavimmasta valtiollisesta kysymyksestä: huhusta +Kristiina kuningattaren päätöksestä luopua Ruotsin kruunusta. Tämä huhu +oli siihen aikaan parhaillaan liikkeellä ja saattoi kuningattarelle +kaikkialla paljon tyytymättömyyttä ja katkeria soimauksia. Niin +täälläkin. Seura ruoski häntä kauheasti; pilkkasanoja ja kaikenlaisia +hävyttömyyksiä sateli lakkaamatta. + +Everstiluutnantti ja Jakobsson kuuntelivat erilaisilla tunteilla näitä +häväiseviä lauseita; ne olivat jälkimäisen mieleen ja hän iloitsi +sydämmessään sitä enemmän, mitä pistävämpiä pilkkasanat olivat; +edellinen saattoi vaivoin hillitä sitä suuttumusta, joka kuohui hänen +rinnassansa. + +"Tämä on kirottua", sanoi hän. "Kyllä minä kutkutun näiden hävyttömien +parjaajien kurkkua miekallani!" + +"Älkää kiivastuko, ystävä everstiluutnantti", pyysi Jakobsson, "vaan +olkaa malttavainen tässä asiassa, älkäämmekä unhoittako Tokaj-viiniä. +'Sepän' malja ja ennen kaikkea hänen pelastajansa kunniamalja!" + +Everstiluutnantti Stålsköld kohotti tuon hyvin suuren pikarin +huulillensa sekä tyhjensi sen äkkiä ja yhdessä henkäyksessä. + +"Siggen pitää laulaa laulu nuoresta kuningattarestamme, köörinsekainen +laulu!" huusi samassa joku sisähuoneessa olevista nuorista miehistä, +jotka viini joka hetki teki yhä rajummiksi. + +"Se hänen pitää tekemän, vieläpä heti paikalla!" liitti toinen ja koko +seura yhtyi sitten tähän ehdoitukseen. + +"No olkoon menneeksi ystävät!" lausui joku ääni, joka epäilemättä oli +sen, jota seura kutsui Sigge'ksi. "Minä täytän toivomuksenne, mutta +saatte pitää hyvänänne sen, mitä henki vähintäkään valmistamatta +suvaitsee tuoda mieleni". + +"Tämä on kohtuullinen vaatimus", vastasi joku läsnäolija. "Aloita vaan, +me tyydymme kaikkeen, mitä vaan henkesi hyväntahtoisesti tuopi +mieleesi". + +Heti senjälkeen koroitti kehoitettu äänensä ja aikoi seuraavan +laulun: + + Kristiina kaunis, sinisilmäinen. Hei! savivilom! + Kuin kevättaivas älyy kahdellen. Hei! savivilom! + Niin, älyä hällä on kahdellen. Hei! Hei! savivilom! + + Ja kleliä taida ei pappi niin. Hei! savivilom! + Hän ranskaa tok' parhaiten kuitenkin. Hei! savivilom! + Ranskaa toki parhaiten kuitenkin. Hei! Hei! savivilom! + +Laulettuansa nämät kaksi värssyä, taukosi laulaja hetkeksi, jona aikana +hän epäilemättä karkaisi muuten ehkä ei tarpeeksi vilkasta henkeänsä +viinitilkalla. Senjälkeen aikoi laulu uudestaan. Kerromme tämän hänen +nerontuotteensa kokonaisena, jättäen kuitenkin pois loppukerrot ja +köörit, joiden sanat lukija, kahden ensimmäisen värssyn johdolla, +helposti saattaa arvata. + + Siks' pohjassa viihdy ei enää hän, + Vaan haluaa kauvas etelähän. + + Vaikk' narreja hän kokos' kyllätä, + Hov' tuntuvi kolkolta, kylmältä. + + Vaikk' valtiovarat hän tuhlasi, + Tansseja saanut tok' ei kylläksi. + + Kruunu Ruotsin tuntuvi raskaalta, + Kun rahat jo loppuvat rahvaalta. + + Nyt Pariisiin matkustaapi hän pois, + Ett' päästä hän halvasta Ruotsista vois! + + Siellä jos loistaa kaks' viikkoa saa, + Niin palkittu ompi hän vaivoistaan. + + Kuningatar, onnea matkahan, + Et usko sä piruun, et Jumalaan! + + Luo paavin sä joutunet viimeinkin, + Hän kanssasi lentävi helvettiin. + +"Laulu ei ollut varsin huono hetken teoksi. Sigge'n malja!" huudahti +joku. + +"Mutta viimeinen värssy olisi saanut olla poissa. Se sisälsi syytöksen, +johon hän varmaan on viaton, sillä todellakin toivon, että hän vihaa +paavia ja hänen jumalatonta seuruettansa". lausui joku toinen. + +"Älkää luulko sitä, hyvät ystävät", puhkesi laulaja sanomaan. "Minä, +joka juuri näinä päivinä olen tullut kotiin etelämaista, tiedän mitä +siitä asiasta ho'etaan. Hänelle ei ole mikään mahdotonta, joka on +hurjaa ja nurinpäistä!" + +Everstiluutnantin silmät säihkyivät tulta, ja hän löi nyrkkiänsä +pöytään -- "Näiden kunniattomien roistojen pitäisi kaikkien päällänsä +maksaa uhkarohkea hävyttömyytensä!" kiljasi hän. + +"Pyydän teitä, ystävä everstiluutnantti, olemaan rauhallisna. Eiväthän +he ole tehneet mitään pahempaa, kuin sanoneet sen, mitä koko maailma +ajattelee. Muutoin ei meillä ole mitään oikeutta sekaantua siihen, mitä +nämät herrat puhuvat, joll'ei nimittäin kumpikaan tahdo ryhtyä +valtiollisen vakoojan häpeälliseen toimeen", sanoi Jakobsson. +Everstiluutnantti katseli häntä tyytymättömyyttä ilmaisevalla +silmäyksellä. + +"Minulla on kupeellani tuomari, jonka oikeuston eteen minä koska +tahansa saatan kutsua nämät lurjukset vastaamaan häväisevistä +puheistaan siitä, jonka kengännauhojakaan he eivät ole kelvolliset +päästämään". + +Everstiluutnantti oli tuskin ehtinyt lausua nämät sanat, kun +sisähuoneen ovi aukeni ja nuori ylpeän ja ylhäisen näköinen aatelismies +astui saliin. Hänen pukunsa oli koristettu, melkein ylellinen ja miekka +riippui hänen kupeellansa. Mutta hänen käyntinsä oli vähän horjuva ja +viininjumala hymyili hänen punoittavilta poskiltansa. Kun hän huomasi +Jakobsson'in ja everstiluutnantin, seisahtui hän, nähtävästi vähän +hämmästyneenä; hämmästys muuttui kuitenkin pian raivoisaksi kiukuksi ja +hän huusi vihoissaan: "Luulenpa herrojen olleen niin hävyttömiä, että +olette kuunnelleet! Semmoista tekevät vaan roistot, ja sentähden saavat +herrat aluksi pitää hyvänänsä tämän nimityksen!" Hän ei ollut ehtinyt +lausua kaikkia tavuita tässä viimeisessä sanassa, ennenkuin sai +suuttuneen everstiluutnantin kintaan vasten kasvojansa sekä seuraavan +taisteluvaatimuksen: "Itse olette roisto, herra häväistyslaulujen +tekijä! Tämän kintaan vaadin teiltä takaisin huomenna tahi minä päivänä +hyvänsä, kun te olette hyvällä päällä. Nyt olette humalassa ettekä +kykene kelvolliseen taisteluun". + +Nuori aatelismies kalpeni vihasta, veti miekkansa ja hyökkäsi +everstiluutnantin kimppuun. + +Tästä syntyneen melun johdosta, hyökkäsivät kaikki sisähuoneessa +olevat saliin, jossa nuot kaksi taistelijaa parhaillaan mittelivät +miekkojansa. Niinkuin isäntä oli sanonut, kuului seuraan ainoastaan +nuoria aatelismiehiä. Yhteensä oli heitä kahdeksan, ja neljällä heistä +oli upseerinpuku. + +"Mitäs tämä merkitsee?" huusivat saliin viime tulleet kummastellen. + +Heidän miekkaileva kumppalinsa, laulaja, oli liian kiivastunut +voidakseen vastata, mutta everstiluutnantti, joka oli taas päässyt +maltilliseksi, sanoi: "Kunhan vaan ehdin lopettaa juttuni tämän herran +kanssa, annan selon asiasta". Kun hän huomasi, että myöskin muutama +toisista paljasti kalpansa, jatkoi hän. "Olkaa levolliset! Aikomukseni +ei ole haavoittaa häntä kuolettavasti, ei edes veristääkään häntä, ei +edes naarmoittaakaan, vaikka helposti voisin tehdä kummankin. Tahdon +ainoastaan riistää aseen häneltä". Hän teki samassa taitavan +hyökkäyksen ja samassa silmänräpäyksessä lennähti miekka hänen +vastustajansa kädestä vastaiselle puolelle salia. + +"Antakaa minulle miekka! Antakaa miekka! Minä kostan tämän uuden +loukkauksen, jonka tuo kurja on saattanut minulle!" huusi aseeton +hurjasti ja koetti saada jonkun kumppaninsa miekan, vaan he pidättivät +häntä väkisin ja estivät hänet siten panemasta toimeen aikomustaan. + +"Jumalan tähden, jalosukuiset herrat!" huusi samassa isäntä, joka +myöskin oli tullut huoneesen, "Jumalan tähden -- ei mitään +verenvuodatusta, ei mitään murhaa minun huoneessani! Älkää saattako +minua köyhää miestä onnettomaksi!" + +"Pidä suusi kiinni, kapakoitsija", käski eräs upseereista, joka oli +seurassa, "ja antakaa meidän ottaa selko asiasta!" -- Hän kääntyi sen +jälkeen everstiluutnantti Stålsköld'in puoleen, jonka hän tunsi nimeltä +ja lausui: "Herra everstiluutnantti! Me odotamme luvattua selitystä". + +Everstiluutnantti kertoi lyhyesti ne seikat, jotka olivat antaneet +tappelun aiheen; hän pysyi vaatimuksessaan, sopivammassa tilassa saada +korvausta nyt aseettomaksi joutuneelta vastustajaltaan niin hyvin +itsensä kuin kuningattaren puolesta sekä lopetti puheensa seuraavasti: + +"Minun vaatimukseni ei tarkoita tätä herraa yksinään, vaan kaikkia +herroja, sillä te olette häväisseet Hänen Majesteettiansa kuningatarta, +jonka palveluksessa minulla on kunnia olla. Itsestään on selvä, etten +minä ai'o taistella teidän kaikkien kanssa yht'aikaa, vaan että +noudatetaan laillista järjestystä: mies miestä vastaan". + +He suostuivat kaikki taisteluvaatimukseen, ja esittelivät toinen +toisensa perästä itsensä everstiluutnantille, jolloin huomattiin, että +he kaikki kuuluivat tahi ainakin olivat sukua maan vanhimmille +aatelisille. + +"Nimeni on Sigge Niilonpoika N----, ----byn herra", sanoi +everstiluutnantin voitettu vastustaja kopeasti ja vaivoin hilliten +vihaansa, -- "ja vaikka te ette ole suvultanne tasa-arvoinen +taistelemaan kanssani, niin masennan kuitenkin julkeutenne". + +"Kylläpähän nähdään, miksi kepeäjalkaiset ranskakalaiset opettajanne +ovat teidät saaneet", vastasi everstiluutnantti Stålsköld tyynesti. Hän +tiesi, että tämä Sigge N---- aivan nykyjään oli palannut Ranskasta, +jonne oli matkustanut täydentääkseen taitavuuttaan sen aikuisissa +aatelistavoissa ja sotaisissa harjoituksissa. Paluumatkalla oli hän +käynyt prinssi Kaarle Kustaan luona Ölannissa, ja kun tämä ruhtinas oli +kohdellut häntä sangen ystävällisellä kohteliaisuudella, hänen ylhäisen +sukunsa vuoksi, niin piti hän sitä nopean ja loistavan ylennyksen +varmana enteenä, jos vaan prinssi tulisi hallitsijaksi, ja oli +sentähden tämän innokas puoluelainen. Se pistopuhe, jonka +everstiluutnantti hänestä oli lausunut, oli vähällä saattaa tuon +pikapäisen herran veren uudestaan kuohumaan, ja työläästi vaan onnistui +hänen kumppaniensa estää häntä vetämästä äsken lattialta otettua +miekkaansa. + +Senjälkeen suostuttiin kaksintaistelun paikasta, ja sittenkuin +yhtymis-aikakin oli määrätty k:lo 6:ksi seuraavan päivän iltapuolella, +lähti everstiluutnantti pois Jakobsson'in seurassa, joka metelin aikana +oli asettunut puisevan tuolin taakse, vakaasti päättäen käyttää sitä +lyömäaseena, jos everstiluutnantin kimppuun olisi käynyt useampia +vastustajia yht'aikaa. + +"Onnettomalla hetkelläpä menimme tuohon taloon", sanoi Jakobsson, kun +vihdoin taas olivat päässeet kadulle. + +"Eipä sovi sitä sanoa. Nämät hävyttömät herras-miehet tarvitsevat kyllä +pienen muistomarjan!" vastasi everstiluutnantti. Jakobsson katseli +kummastuneena häneen. + +"Mutta onhan heitä niin monta, että epäilemättä tulette tappiolle", +lausui hän. + +"Olkaa huoletta, ystävä Jakobsson. Enhän ai'o taistella kaikkien kanssa +yhtä haavaa ja parin kolmen kanssa kestän kyllä". + +Jakobsson pudisti surullisesti ja huolestuneena päätänsä. + + + + +15 LUKU. + + +Seuraavana päivänä aamupuoleen oli everstiluutnantti Stålsköld'illä +virkapalvelusta linnassa, niinkuin muutoin melkein joka päivä +paranemisensa perästä. Se oli selvä todistus kuningattaren kasvavasta +suosiosta, että hän yhä enemmän halusi pitää häntä lähellänsä, ja että +hän usein uskoi hänelle milloin yhden, milloin toisen luottamustoimen. +Jos everstiluutnantti Stålsköld'illä olisi ollut tuollainen hovimiehen +notkeus, joka kaikessa toiminnassaan katsoo ennen kaikkea omaa etuansa, +ja joka ei pidä ryöstönä panna toisten kukistumista oman kohoamisensa +perustukseksi, tahi jos hän ylipäänsä hiukankin olisi pyrkinyt +osalliseksi kuninkaallisen armon runsauden sarvesta, niin olisi hän +helposti työntänyt monen mahtavamman suosikin syrjälle. Mutta +everstiluutnantin perin suomalainen luonne, jossa kavaluuden ja +imartelemisen vihaaminen oli pääjuonteita, vastusti päin vastoin sitä +ja piti kyllä siitä huolen, ett'ei varsin huikea ylennys saattaisi +tulla kysymykseen. Häneltä puuttui tykkänään sekä halua että kykyä +käyttää hyväkseen sattumuksia ja muodostaa asianhaarat eduksensa. Oli +joskus tapahtunut, että kuningatar jossakin valtiollisessa kysymyksessä +oli lausunut haluavansa kuulla hänen mielipidettänsä, mutta +everstiluutnantti oli heti, kammoksuen valtiollisen viisastelemisen +vaivaa, tunnustanut, että valtioviisaus oli hänelle kokonaan terra +incognita (tuntematon ala). Niin ei olisi hovimies tehnyt! Ainoastaan +kirjallisissa kysymyksissä, joilla kuningatar yhä useammin kääntyi +häneen, antoi hän välistä lausuntonsa, mutta tämänkin ainoastaan +silloin, kuin luuli aivan selvästi käsittävänsä sen asian, jota +kielikysymys koski. Selvää on, ett'ei korkeampi hovisuosio, vaikka se +olisikin päättänyt väkisin vetää everstiluutnantin puoleensa, olisi +pitkälle saanut senlaatuista henkilöä, ei ainakaan semmoisessa hovissa, +jossa imarteleminen ja pintapuolisuus olivat saaneet jo melkein +kiistämättömän vallan. + +Kysymyksessä olevana päivänä vähää ennen päivällistä sai +everstiluutnantti kuningattarelta jotakin asiaa kreivi Jaakko Kasimir +de la Gardie'lle ja sitä paitsi käskyn viipymättä tuoda takaisin tämän +vastaus. Hän lähti sentähden matkaan. Portailla ja käytävissä sekä +linnanpihalla vallitsi tähän aikaan päivästä tavaton hiljaisuus. +Harvoja henkilöitä vaan tuli everstiluutnantin vastaan, ja ehkäpä hän +juuri sentähden tarkasteli näitä harvoja sitä tyystemmin. Hän näki +kaksi henkilöä kulkevan linnanpihan poikki ja tähysteli heidän +askeleitansa ja liikkeitänsä niin tarkoin, kuin olisi hänen +toimenansa ollut heidän vakoilemisensa. Ja näyttipä melkein siltä, kuin +olisivat nämät niin pian kuin mahdollista koettaneet päästä hänen +tarkastettavistaan, sillä he jouduttivat askeleitansa ja katosivat +kylkirakennuksen puoleen, josta kuningattaren yksistään käyttämät +salaportaat veivät hänen yksityiseen huoneesensa. Everstiluutnantti +oli kuitenkin toisen heistä tuntenut kuningattaren uskotuksi +kamaripalvelijaksi, ent. räätäliksi Juho Holm'iksi, joka sitten tuli +hovi-intendentiksi ja aateloittiin pöyhkeän loisteliaalla nimellä +Lejoncrona, mutta toisen kasvoja ei hän ollut saattanut nähdä, koska se +leveä, musta vaippa, johon hän oli kääriytynyt, peitti melkein koko +hänen päänsä. Ja kuitenkin oli juuri tämä näistä kahdesta henkilöistä +etenkin herättänyt hänen uteliaisuutensa. Hän muisti nim. monta kertaa +ennen nähneensä saman miehen samaan aikaan vuorokaudesta kulkevan samaa +tietä, vaikk'ei hän siihen asti ollut ensinkään ottanut tätä seikkaa +huomioonsa. Nyt sitä vastaan oli hän vakuutettu siitä, että joku +salaisuus piili tässä, salaisuus, jota ehkä ei tiennyt kukaan muu, kuin +tuo uskottu kamaripalvelija. + +Muistaen tehtävänsä jatkoi everstiluutnantti kulkuansa. Sattumalta +tapasi hän kreivi Jaakko Kasimirin aivan lähellä linnaa. Viittauksella +ilmaistuansa tahtovansa puhua kreivin kanssa, lausui hän vaunujen +pysähdyttyä tälle asiansa. Kreivi antoi vastauksensa suullisesti, jonka +jälkeen everstiluutnantti palasi takaisin linnaan. Hovilaiset olivat +ruo'alla; hän huomasi sentähden ne huoneet, joiden läpi kulki, aivan +tyhjiksi ihmisistä. Niin saapui hän kenenkään huomaamatta siihen +huoneesen, jossa äsken oli eronnut kuningattaresta. Hän astui sisälle, +mutta huomasi senkin tyhjäksi. Kun hän nyt mietiskeli, millä keinoin +tapaisi kuningattaren, kuuli hän läheisestä huoneesta puhelevien ääniä. +Tässä huoneessa ei everstiluutnantti ollut koskaan käynyt, mutta hän +tiesi huhun mukaan, että kuningatar juuri täällä tavallisesti +keskusteli uskotuimpien suosikkiensa kanssa salaisimmista asioista. +Myös oli hän kuullut, että ennenmainitut salaportaat veivät tähän +huoneesen. Hän epäili hetkisen, mitä tekisi, mutta meni sitten kalliilla +turkkilaisilla matoilla peitetyn lattian poikki. Ovi oli hiukkasen +ra'ollaan. Hän kurkisti huoneesen, ja kas, sen epäluulon, joka +hänessä oli herännyt, huomasi hän toteutuneeksi. Huoneessa oli sama +mustapukuinen mies, jonka äsken oli nähnyt käyvän linnanpihan poikki. +Hän seisoi huoneen vastapäisellä puolella selin siihen oveen, jonka +takana everstiluutnantti oli, kuitenkin niin, että tämä saattoi nähdä +hänen terävät, pontevat kasvonpiirteensä, joille kaksi syvällistä, +tummaa silmää loi haaveksivan valon. Kuningatar oli istuutunut niin, +ett'ei everstiluutnantti saattanut nähdä häntä, vaikka hän varsin hyvin +kuuli hänen äänensä. + +Everstiluutnantti Stålsköld ei ollut aikonut seisahtua kuuntelemaan. +Hän oli tuumannut etsiä kuningatarta siitä huoneesta, viedäkseen +hänelle kreivi Jaakko Kasimirin vastauksen, mutta tultuaan siihen +paikkaan, jossa nyt oli, menetti hän rohkeuden mennä edemmäksi. Senpä +tähden joutui hän näkemään seuraavan kohtauksen ja kuulemaan tässä +kerrotun puhelun. Keskustelu kävi latinaksi, mutta me kerromme sen +suomeksi. + +"Teidän Majesteettinne on nyt siis täydellisesti vakuutettu katoolisen +opin totuudesta ja Jumala on käsittämättömässä hyvyydessään suvainnut +käyttää minua halpaa henkilöä haihduttamaan niitä epäilyksiä, joita +Teidän Majesteetillanne on ollut ainoan autuaaksi tekevän kirkon +opinkappaleista sekä vakuuttamaan Teidän Majesteettianne niiden +jumalattomien juttujen mahdottomuudesta, joita pää-vääräuskoinen Luther +-- kirottu olkoon hänen toimintansa -- on saattanut Jumalan +seurakuntaan?" + +"Olen, herraseni", vastasi Kristiina. "Teidän on todellakin onnistunut +haihduttaa kaikki epäilykset, joita minulla vielä oli tästä opista, +jonka etevämmyydestä kuitenkin kauan olen ollut vakuutettuna. Olen +sydämeni pohjasta vakuutettu, että syntien anteeksi saamisen, armon ja +parempaan elämään pääsön voipi saata ainoastaan katoolisen kirkon +helmassa; sekä että Hänen Pyhyytensä, paavi, on Kristuksen todellinen +edusmies täällä maan päällä, ja että korkein päättäminen kaikissa +hengellisissä asioissa tulee yksistään hänelle. Aikaisimmasta +nuoruudestani saakka on uskonnonhäpäisijän Luther'in opin mitättömyys +ollut minulle selvänä ja lapsuudessanikin oli minulla varma aavistus +siitä". + +"Siinä saattaa selvästi huomata sen lemmekkään huolenpidon, jota hyvä +Jumala on osoittanut Teidän Majesteettinne sielun pelastamisessa, kun +hän jo niin aikaiseen on kehoituksen kautta tahtonut johdattaa Teidän +Majesteettianne totuuden tietoon", lausui mustapukuinen mies. + +"Minäkin olen pitänyt tätä Jumalan välittömänä etsiskelynä", vastasi +kuningatar. "Ja olen suuresti suruissani siitä, että, pysyen +vääräuskoisuuden autuudettomassa opissa, niin kauvan olen antanut hänen +kehoittavan äänensä kutsua itseäni". + +"Teidän Majesteettinne on tunteva omantuntonsa rauhoitetuksi, niin pian +kuin olette päässeet elävästi nauttimaan niitä hengen siunauksia, joita +ainoa autuaaksi tekevä kirkko antaa tunnustajilleen". + +"Sitä toivon, herraseni, ja aikomukseni on niin pian kuin mahdollista +luopua lutherilaisen vääräuskoisuuden erehdyksistä, saadakseni teidän +kirkkonne helmassa sen mielenrauhan, jota sydämeni tähän asti turhaan +on halannut". + +"Pyhä isä on sydämestään iloitseva tästä teidän päätöksestänne, +ja koko oikeauskoinen maailma on yksimielisesti äänellänsä ylistävä +Teidän Majesteettianne. Se hetki, jolloin pohjan nerokas kuningatar +julkisesti luopuu harha-uskostaan, on oleva juhlahetki koko +kristikunnalle, ja vuosituhannet tulevat ylistämään Teidän +Majesteettinne tekoa unhoittumattomana todistuksena totuuden voimasta! +Näen jo pyhimysloisteen ympäröivän Teidän päätänne, ja henkeni +silmillä huomaan, kuinka Pohjan uskonsa muuttaneet pojat läheisessä +tulevaisuudessa, polvillaan pyhän Kristiinan alttarin edessä hänelle +pyhitetyissä temppeleissä, nöyrästi rukoilevat hänen mahtavaa +esirukoustaan Jumalan emon ja Vapahtajan luona! Vanhurskaiden munkkien +ja siveiden nunnien, joka kuuluva pyhän Kristiinan yhteyteen, +suojeluspyhimyksensä mahtavassa turvassa voitokkaasti levittävän +yhteyttänsä maailman kaikkiin tunnettuihin maihin, ollen arvossa, +vallassa ja rikkaudessa jokaista muuta pää yhdyskuntaa loistavampi. +Monta tämän yhteyden miestä kohoaa kirkon korkeimpiin arvoihin, ja minä +näen pitkän jakson paaveja, jotka kaikki ovat saaneet ensimmäisen +sivistyksensä tämän yhteyden luostarikouluissa, ja sitten sen +palveluksessa valmistaineet korkeaan tehtäväänsä!" + +Mustapukuinen mies kohotti katseensa, joissa paloi sanomattoman +haaveksivainen hehku, korkeuteen ja jatkoi: "Oi kuningatar! Huomaan +teidät onnellisimmaksi kuolevaisista, sillä paitsi sitä, että olette +syntyneet hallitsemaan suurta ja mahtavaa valtakuntaa, on Luoja antanut +teille samalla yhtä suuren, joll'ei suuremmankin hengellisen päämäärän, +nim. saattaa takaisin Jumalan valtakuntaan kansa, joka kulkee +kadotuksen tietä, -- mitä sanonkaan, -- ei yksi, vaan kaikki ne kansat, +jotka ovat lavealta hallitsevan valtikkanne alaisina. Tämä päämäärä +sopii kuninkaalliselle mielellenne, ja tuon suuren työn alkamishetki +ansaitsee ponnistuksia!" + +"Ei kukaan saata minua enemmän ikävöidä sitä hetkeä, joka yhdistää +minut Kristuksen totiseen kirkkoon", vastasi kuningatar. "Voi, jospa jo +huomispäivä toisi tämän pyhän hetken tullessaan! Mutta minusta nähden +ei se saata tapahtua semmoisissa oloissa, kuin te otaksutte. Päätökseni +luopua kruunusta tiedätte". + +"Tämän päätöksen tiedän kyllä, oi kuningatar! Mutta uskallan +suurimmassa alamaisuudessa luulla, että Teidän Majesteettinne +loistavammalla ja siunausta tuottavammalla tavalla katsoisi Jumalan +valtakunnan parasta, joll'ette alamaisiltanne poistaisi viisaasta +johdostanne ja hyvästä huolenpidostanne tulevaa etua. Teidän +Majesteettinne on jo sille avannut korkeamman sivistyksen tien, -- kuka +päättää tämän suuren tehtävän, ja kuka sytyttää täällä oikean uskon +sammuneen valon, jos Teidän Majesteettinne ottaa pois Pohjan eksyneiltä +lapsilta mahtavan kätensä ja terävän älynsä tu'en!" + +"Kaikista näistä seikoista tahtoisin neuvotella pyhän isän itsensä +kanssa ja varsin mielelläni tahtoisin saada tietää hänen valistuneen +arvelunsa ja hänen hairahtumattoman mielipiteensä. Mutta kun tämä asia +toistaiseksi täytyy saattaa perille syvimmän salaisuuden verhossa, niin +ei saata semmoinen neuvotteleminen pyhän isän kanssa käydä päinsä +vaikeuksitta ja mitä tarkimpia varokeinoja noudattamatta. En +kenellekään muulle kuin teille saattaisi uskoa semmoista +lähettilästointa". + +"Teidän Majesteetillanne on minussa kuuliaisin palvelija, ja minä +pitäisin itseäni onnellisena Teidän Majesteettinne luottamuksesta!" +vakuutti mustaviittainen herra. "Mutta mistä saisin syyn lähteä +Tukholmasta?" + +"Teidän ei tarvitse keksiä syytä, -- teidän täytyy _karata_. Se herra, +jonka palveluksessa tätä nykyä olette, ilmoittaa tietysti katoamisenne +minulle, ja minä haetan sitten teitä, -- luonnollisesti niin, ett'ei +teitä tavata. Ainoastaan täten saattaa matkanne tarkoitus pysyä +läpitunkemattoman salaisuuden verhossa. Ymmärrättekö minua!" + +"Täydellisesti, Teidän Majesteettinne!" + +"Ettekö ensinkään epäile?" + +"Olen valmis tämän asian edestä uhraamaan kaikki, jopa henkenikin, jos +tarvitaan!" + +"Hyvä, herraseni. Kiitollisuudestani saatte olla aivan vakuutettu. Ne +kirjeet, jotka lähetän hänen pyhyydellensä paaville ja hänen +ylhäisyydellensä jesuiitti-kenraalille, ovat jo valmiiksi kirjoitetut. +Tälle jälkimäiselle olen tarkoin ilmoittanut karkaamisenne syyn, ja +muuten mitä parhaiten kiittänyt teitä. Matkarahanne ovat valmiina, ja +niihin saatte osoitteen mahtavalle pankkiirihuoneelle Milanossa. Jälellä +on siis vaan, että valmistaudutte matkaan." + +"Siihen ei mene paljon aikaa. Mutta mitä tietä pääsen huomaamatta +Ruotsin läpi?" + +"Siitä keskustelemme vast'edes. Tie Kristianian ja Hamhurg'in kautta ei +tosin ole suora, mutta jotenkin varma. Mutta vait'! Ettekö kuulleet +mitään melua tuolta?" + +"Siltä minusta tuntui", vastasi mustapukuinen. + +Kuningatar nousi ylös ja lähestyi sitä ovea, jonka taakse olemme +nähneet everstiluutnantti Stålsköld'in pysähtyneen. Hän aukaisi sen ja +katsoi huoneesen, mutta kun hän huomasi kaikki hiljaiseksi eikä mitään +epäilyttävää, palasi hän siinä luulossa, että oli kuullut väärin. Ja +kuitenkin oli melua todellakin syntynyt siitä, että everstiluutnantti +Stålsköld vahingossa satutti oveen, silloinkuin kääntyi pois +lähteäkseen, jonka tekikin niin varovasti ja joutuisasti, että hänen +huomaamatta onnistui päästä ulos. Päästyänsä linnanpihalle ilmaisi hän +syvällä huokauksella tyytyväisyytensä siitä, että onnellisesti oli +päässyt siitä tukalasta asemasta, jossa oli ollut, ja kiitti Luojaa +siitä, ett'ei häntä oltu huomattu. Hänen muutoin pelkäämätön sydämensä +kutistui pelosta, kun ajatteli kestettyä vaaraa ja sitä kauheaa +salaisuutta, jonka perille oli päässyt. Ristiriitaisten tunteiden +valtaamana lähti hän kotiinpäin, mietiskelevästi otellen ja alla päin. +Raju mullistus raivosi hänen mielessänsä ja hän tunsi tähänastisen +tunnemaailmansa itse peruspylväiden kaatuvan ja menevän murskaksi. Hän +oli samassa surkuteltavassa tilassa kuin se, joka äkkiä havaitsee, että +se kaikki, jota omasta edustaan huolimatta on enimmän kunnioittanut, +jolle on uhrannut innokkaimman mielenhartautensa ja omistanut pyhimmät +tunteensa, on vaan ollut petollinen virvatuli, pysymätön valhekuva tahi +sitä pahempi saastainen esine, jolle auringon säteet hetkeksi ovat +antaneet väärän valon, lainatun loisteen. Tämä kuningatar, jolle hän +aikaisimmasta nuoruudestansa saakka oli osoittanut puhtainta alamaisen +uskollisuutta ja rakkautta, hän, Kustaa Aadolf'in tytär, jonka edestä +hän minä hetkenä hyvänsä olisi ollut valmis uhraamaan viimeisen pisaran +sydänvertansa, ei siis ollut mikään muu kuin valtiollinen ilvehtijä +mitä epäiltävintä laatua, niin uskonnoton, uskoton ja kunniaton, että +oli valmis julkisesti kieltämään sen opin, jonka edestä hänen isänsä +oli uhrannut sankari-elämänsä! Ja vieläpä enemmänkin! Everstiluutnantti +Stålsköld'in kävi, niinkuin meidän ihmisten tavallisesti käypi, kun +huomaamme henkilöllä, jota olemme ylenmäärin ihailleet, ei olevankaan +niitä ominaisuuksia, joita olemme luulleet hänellä olevan, vaan että +hän on inhoittava susi lammasten vaatteissa: kun silmämme kerran ovat +au'enneet, nä'emme hänen vikansa liikanaista ihailemistamme vastaavassa +alastomuudessaan, joka on kauheampi kuin me toivoisimmekaan. +Everstiluutnantti ei saattanut otaksua mitään jaloa perustetta +kuningattaren paavillisille mielipiteille, hän ei saattanut uskoa, että +syynä kuningattaren päätökseen kääntyä katoolis-uskoon, oli sisällinen +vakuutus tämän opin oivallisuudesta, jossa tapauksessa kuningattaren +rikollisuus olisi näyttänyt vähemmältä. Päinvastoin sovitti hän tämän +seikan yhteen hallituksesta luopumisen kanssa ja otaksui, että hän sen +kautta tahtoi hankkia itsellensä mukavampia ja huolettomampia päiviä +ja sydämellisempää kohtelua etelän katolisissa maissa, jonne hän +epäilemättä aikoi lähteä. Ja kaikki ne halventavat jutut, joita +oli kuullut Jakobsson'in kertovan kuningattaresta, hänen +tuhlaavaisuudestaan ja kevytmielisyydestään, kaiken sen puheen, jota +hän tähän asti oli pitänyt tykkänään vääränä; huomasi hän nyt todeksi +ja oikeaksi. Myöskin havaitsi hän, että saattaa olla todellinen +isänmaan ystävä, vaikka laulaakin sellaisia häväistyslauluja +kuningattaresta kuin sen, jonka edellisenä päivänä oli saanut kuulla, +tahi oikeammin, että niin ajattelevat henkilöt nykyisen hallituksen +aikana olivat todelliset isänmaan ystävät! + + + + +16 LUKU. + + +Näissä ja tällaisissa katkerissa mietteissä vietti everstiluutnantti +iltapäiviänsä, odotellen sitä aikaa, jolloin hänen piti menemän +määrätylle kaksintaistelupaikalle. Hänen näkönsä oli yhtä synkeä +kuin mielensäkin. Hänen sydäntänsä vaivaava suru loi varjoja +hänen kasvoillensa. Lähestyvä taistelu näytti hänestä nyt aivan +toisenlaiselta kuin edellisenä päivänä. Silloin oli hän luullut +vetävänsä miekkansa oikean ja pyhän asian puolesta, nyt mietti ja +arveli hän aivan toisin. Silloin oli hän pitänyt kuningatarta jalona, +valistuneena ruhtinattarena, nyt piti hän tätä petollisena, juonikkaana +naisena, petturina, joka aikoi kieltää isiensä pyhimmän perinnön, +omantunnonvapauden, uskonnon, jättääkseen itsensä ja -- jos se kävisi +laatuun -- Ruotsinkin paavillisuuden helmaan. Ja mitä enemmän aikaa +kului, sitä synkeämmäksi tuli hän. + +Hän valmistautui kuitenkin menemään ja oli juuri lähtemäisillään, kun +Jakobsson astui huoneesen. + +Jakobsson oli pukeunut erittäin huolellisesti, ja hänen yllänsä oleva +puku osoitti suurempaa komeutta kuin tähän aikaan oli tavallista +porvaristossa. Selvästi näkyi, että hän tällä kertaa varta vasten +komeili. Eikä juuri löytynytkään komeampaa herrasmiestä, kuin Jakobsson +tässä asussa oli. Kädessä oli hänellä soikea esine, joka oli kääritty +mustaan silkkiliinaan. + +Everstiluutnantin synkkämielisyys ei jäänyt Jakobsson'in tarkalta +silmältä huomaamatta, vaikka tämä otti vastaan häntä tavallista +sydämellisemminkin. Kun ei Jakobsson saattanut ensinkään aavistaakkaan +sitä, mikä oli tapahtunut everstiluutnantille ja hänen tunteillensa, +niin arveli hän tämän synkkämielisyyden tulevan kohtuullisesta +levottomuudesta tulevien tapausten vuoksi. + +Seuraavista sanoista saatamme arvata hänen oman mielentilansa. + +"Ystävä everstiluutnantti", sanoi hän. "Siitä saakka kuin illalla +erosimme ei minulla ole ollut hetkeäkään rauhaa, ja unikin on +silmistäni paennut. Te olette tuskin vielä paranneet viimeisestä +verisaunastanne ja kuitenkin rupesitte taisteluun niin monta vastaan. +Se oli siivosti sanoen samaa kuin juosta järveen". + +"Minä puolestani", vastasi everstiluutnantti, "olen vähän välittänyt +koko asiasta, ehkäpä sentähden, että te olette edestäni sitä +mietiskelleet". + +Jakobsson katseli everstiluutnanttia epäilevästi, melkein varmana +siitä, ett'ei tämä ollut puhunut totta. + +"Oletteko hankkineet itsellenne varamiestä, ystävä everstiluutnantti!" + +"En! Olkoot he vuorotellen siinä toivossa". + +"Hyvä! Jos ette ole pyytäneet ketään toista, täytyy teidän ottaa minut +varamieheksi, eikä siinä kyllä, teidän täytyy toimittaa, että he +tyytyvät minuun. Tässä kohden on kirottua, ett'en minä ole aatelista +sukuperää! Mutta teidän täytyy keksiä keino, joka pakoittaa heidät +ottamaan minut siksi! Kerran päästyäni varamieheksi otan minä osakseni +neljä heistä, te saatte pitää huolta toisista neljästä. Minulla ei +tosin ole mitään riitaa heidän kanssansa, pidin päinvastoin paljon +heidän laulustaan, ja soisin heidän pääsevän vahingoittumatta, mutta se +on ainoa keino teidän pelastumiseenne". + +Everstiluutnantti Stålsköld ällistyi. + +"Oletteko menettäneet järkenne, ystävä Jakobsson!" huudahti hän eikä +saattanut olla purskahtamatta sydämelliseen nauruun. "Tekö +taistelisitte! Ha! ha! ha! Ensimmäinen, jonka kanssa joutuisitte +otteluun, leikkaisi kauniisti poikki kätenne ja jalkanne!" + +"Sepähän nähtäisiin!" vastasi Jakobsson, hiukan pahoillaan +everstiluutnantin pilkasta. "Älkää luulko miehen, sentähden että kuuluu +porvaris-säätyyn, täytyvän välttämättömästi olla taitamaton aseiden +käytännössä. Mutta päätös näyttäköön mihin ja missä määrässä kelpaan +tässä kohden. Pää-asia on saada minut otetuksi varamieheksi ja sitä +varten olen miettinyt seuraavan menetystavan. Se riita-kysymys, jonka +miekat nyt ratkaisevat, ei perustu oikeastaan yksityiseen vihaan +teidän, ystävä everstiluutnantti, ja vastustajienne välillä, vaan on +syntynyt erilaisista mielipiteistä kuningattaren suhteen. Ne lauseet, +jotka noilta herroilta pääsi hänestä, olivat senlaatuisia, että niitä +julkisessa oikeustossa voimassa olevien lakien mukaan pidettäisiin +majesteetinrikoksena. Kun kysymyksessä oleva asia siis on niin kovin +vaarallinen, niin olisi uskallettua ilmoittaa siitä muille. Kuitenkin +on tämä väistämätöntä, jos kohtuuden mukaan vaaditte oikeutta ottaa +itsellenne varamiestä. Nuoret herrat ottavat epäilemättä lukuun sen +vaaran, joka uhkaa, jos asia tulee yleisemmin tunnetuksi, ja kukapa +tietää, onko se mies, jonka valitsette, täydelleen luotettava? Vaikkapa +se loukkaakin heidän ylpeyttänsä, tyytyvät he kuitenkin oman +turvallisuutensa vuoksi ottamaan minut varamieheksi ja pitäisipä heidän +vielä oleman hyvin kiitollisiakin teille siitä, ett'ette tahdo +ilmoittaa tätä asiaa kenellekään, joka ei ollut siinä tilaisuudessa +läsnä. Tämä on minun tuumani; mitä arvelette siitä?" + +"Arvelen, että se on sangen hyvin mietitty ja mahdollinen toteuttaa, +jos kerran taistelu tulee ja että -- --" + +"Jos tulee?" keskeytti häntä Jakobsson, kummastuen. "Mitenkä tämä on +ymmärrettävä? Luuletteko, ett'eivät vastustajanne uskalla otella?" + +"Sitä en luule", vastasi everstiluutnantti. "Mutta on sattunut +seikkoja, joita minun täytyy teiltäkin pitää salassa, semmoisia että ne +tekevät minun varsin haluttomaksi tähän taisteluun, mutta hyvin +taipuvaiseksi sovintoon. Mutta lähtekäämme, sillä aika lähestyy, enkä +millään muotoa tahtoisi näyttää huolimattomalta kunnia-asioissa. Mitä +teillä on kädessänne, ystävä Jakobsson?" + +"Kaksintaistelussa välttämätön kapine, -- miekka. Mutta en ymmärtänyt +sanojanne. Eivätkö mielipiteenne kuningattaresta ole enää samat kuin +eilen?" + +"Eivät, minä kuulun nyt niihin, jotka katsovat siunaukseksi Ruotsille +päästä niin pian kuin mahdollista hänestä". + +Jakobsson katseli everstiluutnanttia, luullen hänen sanoneen tämän +leikillä, mutta tämän kasvoista näkyvä ankara totisuus vakuutti +hänelle, että päinvastoin oli laita, ja hän huudahti: "Jumalan kiitos, +että silmänne ovat au'enneet ja te vihdoinkin huomanneet totuuden. Nyt +kun te kuulutte meidän miehiin, ei minun tarvitse enää pitää salassa +sitä kiitollisuuden velkaa, jossa teille olen, eikä enää salata teiltä, +että se kapinan-nostaja seppä, jonka te pelastitte, ja minä olemme sama +henkilö". + +"Tekö? Hitto vieköön! Tekö se olitte, Jakobsson; sitten peruutan heti +ne sanat, jotka hetki sitten lausuin teidän taistelemisestanne ja +arvelen päinvastoin, että noille nuorille herroille, jos asia siksi +tulisi, olisi parasta huolellisesti varoa käsiänsä ja jalkojansa, sillä +se, joka raskaalla moukarilla taisteli niinkuin te teitte, on +epäilemättä miekka kädessä varsin vaarallinen vastustaja!" + +Jakobsson havaitsi nyt syyn, miksi everstiluutnantti mieluimmin +tahtoisi sovinnollisesti ratkaista riitakysymyksen, mutta syytä tuohon +pikaiseen muutokseen hänen mielipiteissään ei hän saattanut arvata, +sillä siitä pysyi everstiluutnantti aivan vaiti. Loppumatkalla +keskustelivat he parhaasta keinosta saada asiaa sovinnolliseen loppuun, +mutta eivät vielä olleet päässeet ratkaisevaan päätökseen, kun +saapuivat yhtymäpaikalle, pieneen metsikköön, joka oli lähellä +Tukholman uutta hautausmaata. + +Heidän vastustajansa eivät vielä olleet paikalla, mutta saapuivat +heti senjälkeen. He olivat nyt aivan totisella mielellä ja näyttivätpä +hiukan alakuloisiltakin. Kun he olivat tervehtineet, astui se +luutnantti esiin, joka edellisenäkin päivänä oli näyttänyt +malttavaisemmalta ja kääntyi everstiluutnantin puoleen, sanoen: "Herra +everstiluutnantti! Tiedämme, että se asia, josta olemme joutuneet +riitaan keskenämme, on senlaatuinen, jotta se, jos te halpamielisesti +tahtoisitte käyttää sitä meidän turmioksemme, tuottaisi meille varsin +ikäviä seurauksia. Ett'ette sitä niin ai'o käyttää, siitä on +taisteluvaatimuksenne sekä tunnettu jalomielisyytenne ja +oikeudentuntonne meille varmana takeena ja vähinkin epäluulo siihen +suuntaan olisi varsin julkea loukkaus teitä kohtaan, johon emme koskaan +anna aihetta. Mutta asialla on arveluttavia puolia, jotka vaativat +huomiotamme. Olkoon että tappelemme, niin ei ole aivan mahdotonta, että +te tulette haavoitetuksi, mutta sitä vastaan hyvin luultavaa, teidän +monissa tulisissa kahakoissa koeteltuun taitavuuteenne katsoen, että +yksi tahi useampi meistä saapi haavoja. Aivan mahdotonta ei ole sekään, +että joku meistä kuolee. Käyköönpä miten tahansa, niin herättää asia +kaikessa tapauksessa suurta huomiota, ja enimmän, jos teille pahoin +käy, sillä te olette enimmän kuningattaren suosiossa, ja hän kyllä +osaisi urkkia totuuden eikä se olisi juuri vaikeatakaan, sillä ei +kukaan meistä mieli valhejuttuja kertoa. En siis pelosta, -- +toivoakseni te, herra everstiluutnantti olette täydellisesti siitä +vakuutettu, -- vaan välttääkseni kaikenlaisia ikäviä selkkauksia, +tarjoon minä, samalla vakuuttaen teille meidän täydellistä +kunnioitustamme, julkisesti kaikkien kumppanieni nimessä kättäni +sovintoon!" + +Everstiluutnantti iloitsi sydämellisesti tästä sovintoehdoituksesta, +mutta hän halusi lisätä siihen jotakin ja lausui sentähden: "Ilolla +suostun herrojen sovintotarjoukseen, kuitenkin sillä ehdolla, että +herrat tunnustavat, jott'en tahallani ollut vakoojana, sillä syy ei +tässä kohden ole minun, vaan herrojen puhe oli niin kovaa, jotta +puolikuuro henkilökin olisi _pakostakin_ tullut tietämään sen +sisällön". + +Sigge Niilonpoika N---- peruutti nyt tämän lauseensa ja tunnusti +sanoneensa sen arvelematta ja ajattelematta. Toiset sanoivat, ett'eivät +he koskaan olleet pitäneetkään everstiluutnanttia kuuntelevana +vakoojana, eivätkä koskaan sinnepäinkään lausuneet, jonkatähden heillä +ei siinä kohden ollutkaan mitään peruuttamista. + +Sitten lyötiin kättä sovinnon merkiksi ja molemmin puolin luvattiin +kunniasanalla, ett'ei tämän asian vuoksi tästälähin mitään kiukkua eikä +vihollisuutta toistansa vastaan pidetä. Kun se oli tapahtunut, osoitti +luutnantti kädellänsä Jakobsson'ia ja sanoi: "Tätä herraa emme tunne, +mutta tiedämme hänen kuuluvan porvarissäätyyn. Saatammeko luottaa hänen +vaiteliaisuuteensa, vai eikö hän vihasta aatelistoa vastaan tee meille +tepposia?" + +"Häneen saattavat herrat luottaa aivan yhtä varmasti kuin minuunkin, +sillä vaikk'ei hän ole aatelisverta, on hänellä kuitenkin aatelinen +mieli, eikä koskaan ole miehen povessa sykkinyt rehellisempää sydäntä! +Minä takaan hänestä", sanoi everstiluutnantti. + +Nuoret aatelismiehet kumarsivat vähän porvarille, josta oli annettu +niin oivallinen arvostelu, ja sitten erosi kumpikin puolue, niinkuin +näytti, kaikin puolin tyytyväisenä. + +Everstiluutnantti ja Jakobsson palasivat samaa tietä, jota olivat +tulleetkin. + +"Olen tyytyväinen, kun sovintoehdoitus tuli heidän puoleltansa. +Asia päättyi todella onnellisemmin kuin toivoinkaan", sanoi +everstiluutnantti. + +"He tekivät niin viisaasti kuin suinkin taisivat, ja minua kummaksuttaa +vaan, että heillä oli niin paljon järkeä kuin siinä osoittivat", +vastasi Jakobsson. + +Puhelu kääntyi sitten valtiollisiin asioihin, ja Jakobsson uskoi +everstiluutnantille kaikki puolueensa salaisuudet. Ennenkuin he +erosivat, päätettiin, että everstiluutnantti Jakobsson'in kautta +pyrkisi jäseneksi "P.C.G. seuraan". + +Kun everstiluutnantti oli päässyt kotiin, antoi hänen palvelijansa +hänelle kirjeen, joka oli tullut hänen poissa ollessaan. +Päällekirjoituksen tunsi hän äitinsä käsi-alaksi ja aukaisi nopeasti +tuon mieluisan kirjeen. Kirjeestä tuoksui sydämellisintä äidin-iloa +pojan nopeasta ylennyksestä, sekä ylpeyttä siitä luottamuksesta, jota +hän nähtävästi nautti korkeimmassa paikassa, ja siitä loistavasta +tulevaisuudesta, joka sen johdosta luonnollisesti tulisi hänen +osakseen. Lainaamme tästä kirjeestä seuraavat rivit: "Eräs asia tekee +minun, Turkulaiset ja ylipäänsä kaikki suomalaiset levottomiksi, nim. +se huhu, joka kertoo hyvän, jalon ja rakastetun Kristiina kuningattaren +aikovan luopua hallituksesta. Ei saata sanoin lausua, kuinka monta +kyyneltä olen tämän asian tähden vuodattanut, ja kaikki tuttavani ovat +ottaneet suruuni osaa! Toivomme kuitenkin, ett'ei tässä huhussa ole +perää, että Herra Jumala varjelee valtakuntaa semmoisesta +onnettomuudesta". j.n.e. + +"Äiti parkani ja kaikki maanmieheni, te sanotte Kristiinaa hyväksi, +jaloksi ja rakastetuksi kuningattareksenne", mutisi everstiluutnantti +luettuaan tämän. "Te otetta liian kaukana pääkaupungista ja hallituksen +keskustasta, voidaksenne tuntea häntä ja hänen hallitustaan! Jos +tietäisitte, mitä minä tiedän, niin vaikenisivat nyt ylistysvirtenne". + +Ja everstiluutnantti vaipui syviin ajatuksiin, muistellen uudestaan +mielessään aamupuolista kohtausta linnassa. Kuka oli tuo mustapukuinen +mies, jonka hän oli nähnyt ja kuullut puhelevan kuningattaren kanssa? +Niistä suosituskirjeistä häntä varten, jotka kuningatar sanoi +lähettävänsä jesuiitti-kenraalille, päätti everstiluutnantti, että +mies varmaankin oli jesuiitti. Mutta mikä oli hänen nimensä ja +virkansa muuten, ja minkä varjossa rikkoi hän sitä lakia, joka +kuolemanrangaistuksen uhalla kielsi paavillisia käännyttäjiä +näyttäytymästä Ruotsin valtakunnan rajojen sisällä? + +Näihin kaikkiin kysymyksiin päätti everstiluutnantti tavalla tahi +toisella hankkia tyydyttävän vastauksen. + + + + +17 LUKU. + + +Seuraavana aamuna lähti everstiluutnantti linnaan, aikoen +teeskennellyllä sairauden kohtauksella tahi jollakin muulla tekosyyllä +puolustaa sitä huolimattomuutta, jota oli osoittanut, kun ei ensinkään +kuningattarelle tuonut kreivi Jaakko Kasimirin vastausta. Mutta joll'ei +kuningatar siitä leppyisi, oli everstiluutnantti vakaasti päättänyt +jättää liiat ponnistukset sikseen, jälleen päästäkseen hänen +suosioonsa, jolla ainoastaan niin kauvan oli ollut arvoa hänen +silmissään, kuin hän oli saattanut pitää kuningatarta arvossa ihmisenä +ja hallitsijana, mutta jonka onnistumisesta ei hän nyt pitänyt väliä. +Hän ei ensinkään tehnyt itsekkäitä hovimieslaskuja, ja piti tässä +asiassa kokonaan omantuntonsa ääntä ja synnynnäistä vastenmielisyyttään +kaikkeen väärään ja petolliseen johtonaan. Jos kuningatar sitä vastaan +olisi leppyisä, niin päätti hän vast'edeskin tunnollisesti täyttää, +mitä velvollisuus ja kunnia häneltä vaati, eikä puolestaan antaa mitään +tahallista riitaantumisen syytä. + +Sill'aikaa kuin hän eräässä etuhuoneessa odotteli sopivaa tilaisuutta +päästä kuningattaren puheille, lähestyi häntä muuan nuori mies, joka +kohteliaasti esittäytyi Portugalin lähetystön jäseneksi. Herransa +ministerin puolesta kutsui hän everstiluutnanttia olemaan läsnä +kemuissa, joita ministeri samana iltana aikoi pitää. Everstiluutnantti +ei näyttänyt ensinkään kummastuvan tästä kutsumuksesta, sillä semmoinen +henkilö kun oli, jonka kaikki tiesivät nauttivan kuningattaren +luottamusta, oli häntä viimeksi kuluneina kuukausina monta kertaa +kutsuttu osalliseksi ylhäisten juhlallisuuksiin, joita vuoden 1651 +mittaan oli ylenmäärin, mutta hän oli noudattanut verrattain harvoja +näistä kutsumuksista, sentähden ett'ei hänen luonnonterve mielensä +hyväksynyt näitä meluisia huvituksia, joissa ylellisyys ja +tuhlaavaisuus koettivat voittaa toisiansa. Kuinka olikaan, päätti hän +olla portugalilaisen kemuissa. Hän kiitti siis tuota nuorta miestä +kutsumuksesta, lisäten noudattavansa sitä. + +Kului sitten vielä hyvän aikaa, ennenkuin hän saattoi tavata +kuningatarta. Kun hän vihdoinkin pääsi Kristiinan puheille, otti +tämä hänen vastaan sangen tyytymättömän näköisenä, vaikka muuan +kamaripalvelija edeltäpäin oli mielitellen kertonut everstiluutnantille +kuningattaren tänä aamuna olleen mitä parhaalla tuulella. + +"On sangen suuresti kummastuttanut minua, everstiluutnantti Stålsköld, +että olen huomannut teidät tottelemattomaksi käskyilleni ja +huolimattomaksi asiassa, jonka olen antanut toimeksenne! Sitä olisin +teistä kaikkein vähimmän luullut!" sanoi hän tiuskealla äänellä, +katseltuansa hetken aikaa everstiluutnanttia. + +Mutta kuningattaren silmäykset eivät enää suuresti koskeneet +everstiluutnanttiin, eikä hänen tyytymättömyytensä saanut häntä +hämille, kun ei hän paljon välittänyt Kristiinan suosiosta. Hän kesti +sentähden vakavasti tämän tarkastuksen ja vastasi sitten tyynesti: "Kun +eilen lähdin Teidän Majesteettinne luota, tapasin sattumalta kreivi +Jaakko Kasimirin tässä aivan lähellä linnaa, ja olisin silloin heti +saattanut tuoda hänen vastauksensa, joll'en olisi pelännyt tulevani +sopimattomalla ajalla, kun luulin Teidän Majesteettinne siihen aikaan +syövän päivällistä. Sitten estivät odottamattomat seikat minua +myöhemmin päivällä tavoittamasta Teidän Majesteettianne". + +Everstiluutnantti ihmetteli, kuinka helposti hän saattoi antaa tämän +toden ja valheen sekaisen selityksen, ja hänestä tuntui siltä kuin ei +hän koskaan olisi valehdellut niin rauhallisella omallatunnolla. +Luultavasti tuli se siitä, että hänen omatuntonsakin havaitsi, kuinka +välttämätön hätävalhe tässä kohden oli ja miten olisi pikemmin +näyttänyt itsepäisyydeltä kuin totuuden harrastukselta, jos +everstiluutnantti suoraan olisi tunnustanut miten asian laita oli. + +Kuningatar katseli taas häntä terävästi. + +"Ja arvelette varmaan, että odottamattomat seikat päästävät teidät +velvollisuudestanne toimittaa kuningattaren käskyt ja tekee +tottelemattomuutenne täydelleen suvaittavaksi?" kysyi hän, vaikka +paljoa leppeämmällä äänellä. Epäilemättä vaikutti everstiluutnantti +Stålsköld'in vakava ryhti, joka oli aivan erilainen kuin muiden +hovimiesten, miellyttävästi kuningattareen, ja tuo lempeämpi ääni tuli +varmaankin siitä mieltymyksestä, jota hän, imartelun ja itsekkäisyyden +ympäröimänäkin, tunsi melkein ainoan semmoisen seuralaisensa parissa, +joka olematta kuitenkaan siveyden saarnaaja, ei koskaan alentunut +halpamielisesti imartelemaan, eikä -- ja sepä juuri olikin tavatonta -- +koskaan osoittanut halua käyttämään hänen suosiotansa omaksi edukseen. + +"Tähän Teidän Majesteettinne kysymykseen en uskalla varmaa vastausta +antaa, mutta löytyypä todellakin seikkoja, jotka ovat ihmistä +mahtavammat", vastasi everstiluutnantti. + +Moni nyky-aikaisista virkamies-tyranneistamme olisi silloin kiukuissaan +huudahtanut: "Semmoista ei saa tulla kysymykseenkään virka-asioissa!" +ja tyranniuden tuntomerkkinä onkin juuri mahdottomienkin vaatiminen. +Kristiina kuningatar, vaikk'ei muutoin kärsinytkään vastansanomista, ei +kuitenkaan koskaan ollut sanan oikeassa merkityksessä tyrannillinen. +Sen näytti hän tässäkin vähäpätöisessä kohdassa, sillä hän vastasi: "Se +on totta, everstiluutnantti! Ihminen, mahtavinkin, on kaikista +ponnistuksistansa huolimatta asianhaarojen orja. Saatte tällä kertaa +anteeksi enkä tahdo tämän ainoan huolimattomuuden tähden sulkea teitä +luottamuksestani. Muuten pelkäsin teidän taas joutuneen veriseen +seikkailuun!" + +Viimeiset sanat lausui hän leikillisesti ja everstiluutnantti päätti +siitä, että hänen vihansa oli lauhtunut ja hänen hyvä mielensä jälleen +palannut. + +"Minulla on käskemistä teille", jatkoi kuningatar vähän ajan perästä. +"Tänä iltana pitää Portugalin lähettiläs Pereira tanssiaiset, joihin +ai'on mennä. Mutta sitten heti lähden Drottningholm'iin, ja teidän +pitää ratsain seurata minua sinne. Sitäpaitsi pitää teidän miehistänne +valita pari tahi yksi ... niin yhdessä saattaa olla tarpeeksi ... jonka +myös pitää oleman valmiina mainitun lähettilään asunnon luona. Tämä ei +muutoin estä teitä olemassa kemuissa, jos nim. olette kutsuttu?" + +"Olen, Teidän Majesteettinne. Hänen ylhäisyytensä Portugalin ministeri +on todellakin suonut minulle sen kunnian". + +"Sitä parempi, sitten saatatte sitä helpommin olla paikalla". + +Everstiluutnantti lähti sitten pois. + +Illalla, kuin hän jo oli valmis lähtemään portugalilaisen kemuihin, +tuli Jakobsson hänen luoksensa, aikoen pyytää häntä mukaansa Aake +Berg'in luo. Everstiluutnantti ei kuitenkaan saattanut tähän yhtyä, +vaan kertoi Jakobsson'ille, mitä hänellä oli tänä iltana tehtävää, sekä +tulevasta matkastaan Drottningholm'iin, jonka jälkeen he kulkivat +yhdessä lähelle Pereiran asuntoa. + +Pidot olivat erittäin loistavat, ja oli tehty mitä kalliimpia +valmistuksia niiden saamiseksi oikein upi-uhkeiksi. Huoneetkin olivat +kaunistetut sangen komeasti ja miellyttävästi. Kaikki katot esim. +olivat peitetyt taitavasti sidotuilla kukkakiehkuroilla, joiden +välistä riippui korissa etelämaiden hedelmiä kaikenlaisia, niinkuin +apelsiinejä, sitrooneja, aprikoita y.m. Muihinkin koristeihin oli +käytetty yhtä paljon huolta ja vaivaa. + +Lukuisina kokoontuneiden ylhäisten vieraiden joukossa ei ollut ketään, +joka alussa olisi suuremmassa määrässä vetänyt everstiluutnantin +huomion puoleensa kuin Elvira, jonka hän täällä kohtasi. Tätä piti hän +yhäti silmällä, ja monta surullista ajatusta tuli silloin hänen +mieleensä. Elvira oli kalpea, ja nöyrän kärsimisen vivahdus, jota hän +turhaan koetti peittää pakonnaisella hymyllä, näkyi hänen kasvoistansa, +mutta kuitenkaan ei hänen kauneutensa ja ihanuutensa ollut vähempi kuin +kenenkään muunkaan, paitsi kenties yhden. Tällä poikkeuksella +tarkoitamme Ebba Sparrea, Kristiina kuningattaren hovin aurinkoa, joka +silloin oli ihanimmillaan, ja joka uudenvuoden päivänä sinä vuonna oli +mennyt kihloihin ennenmainitun Jaakko Kasimir de la Gardien kanssa. + +Everstiluutnantti mietti itsekseen pitikö hänen koettaa päästä puheluun +Elviran kanssa vai eikö. Viimein voitti halu saada sydämensä lemmityn +kanssa vaihtaa muutama sana kaikki arvelut, ja hän käytti hyväkseen +sopivaa tilaisuutta, kun useimmat vieraista katselivat sitä loistavaa +tulitusta, jota ulkona poltettiin, ja puhutteli Elviraa näin: + +"Rouva vapaherratar! Näen ett'ette ole onnellinen. Sanokaa, saatanko +tehdä mitään hyväksenne? Laupiaan Jumalan nimessä pyydän, ett'ette +väärästä kunniantunnosta ole suoraan ja todenmukaisesti minulle +tunnustamatta, saatanko jollakin tapaa hyödyttää teitä! Pitäisin +itseäni sanomattoman onnellisena, jos hituisenkin voisin tehdä +hyväksenne". + +Elvira silmäili häntä puoleksi moittien ja vastasi: "Te ette voi tehdä +mitään hyväkseni, -- olenhan jo kerran ennen sanonut sen teille, ja +kerron sen vielä kerran vakaasti! Asia on nyt hyvällä kannalla, ja +parasta, että se sillä pysyykin, ett'ette ko'e sekaantua seikkoihin, +jotka ovat senlaatuisia, ett'ei teillä ole mitään oikeutta pyrkiä +sekaantumaan niihin." + +Everstiluutnantti huomasi tästä vastauksesta, että Reeta oli niin +varovasti menetellyt tiedustelijatoimessaan, jott'ei hänen emännällään +ollut siitä aavistustakaan. Ja tämä ainakin ilahdutti häntä, sillä hän +arveli Reetan vaan niin kauvan jonkunlaisella menestyksellä saattavan +tehdä havaintojansa kuin hän saattoi huolellisesti salata niitä +tekevänsä. + +"Tämäkö siis on viimeinen sananne?" rohkeni hän kuitenkin lisätä. + +"Niin viimeinen, herra everstiluutnantti! Ja olkoon tämä asia +kerrassaan päättynyt!" + +Everstiluutnantti vetäytyi suruissaan pois, siliä hän huomasi kaukaa +paroonin kolkon haamun. Elvira katsoi hänen peräänsä pitkän pitkällä +silmäyksellä, ja hänen rintansa kohosi hiljaisesta huokauksesta. + +Kun everstiluutnantti Stålsköld'in, kerrotulla tavalla puheltuaan sen +kanssa, jota hänen sydämensä, kaikista ponnistuksista huolimatta, ei +lakannut lempimästä, piti menemän viereiseen huoneesen, kohtasi hän +ovessa erään henkilön, jonka nähdessään hän pysähtyi. + +Tuossa on hän, mietti Stålsköld, sama älykäs katsanto, samat pontevat +kasvonjuonteet! Ja hän piti silmällä miestä, jonka tunsi samaksi +herraksi, mikä edellisenä päivänä oli salaa ollut kuningattaren luona, +niinkuin edellisessä luvussa on tarkemmin kerrottu. Everstiluutnantti +ei päästänyt tuota miestä näkyvistänsä, vaan odotti maltittomasti +tapaavansa jonkun, jolta olisi sopinut kysellä hänestä. Lopulta luuli +hän eräässä kuninkaallisen kanslian virkamiehessä, jolla oli paljon +tekemistä ulkomaan asioiden kanssa, tavanneensa semmoisen henkilön, +joka saattaisi antaa hänelle tarpeelliset tiedot. Tämän puoleen kääntyi +hän siis kysyäksensä tunsiko tämä sitä miestä, jota hän kädellänsä +osoitti. + +"Tietääkseni on hän portugalilainen, ja kirjurina tahi jonakin +sentapaisena hänen ylhäisyydellänsä Pereiralla", vastattiin hänelle. + +Pereira on siis se isäntä, jolta hän karkaa, tuumi everstiluutnantti, +ja lausui teeskennellyllä väliäpitämättömyydellä: + +"Jo hänen ulkomuotonsakin osoittaa etelämaalaista, mutta tiedättekö +ehkä hänen nimeänsä?" + +"Luulen hänen nimensä olevan Antonius Macedo", vastasi kuninkaallisen +kanslian virkamies. + +"Antonius Macedo", mutisi everstiluutnantti. "Olisi hauskaa tietää onko +Pereiran tiedossa, että tämä Antonius Macedo, jota hän pitää +seurueessansa, on paavillinen käännyttäjä ja jesuiitti?" -- Kun hän +kuitenkin huomasi mahdottomaksi keltään muulta ihmiseltä kuin herra +Pereiralta itseltään saada selvää tästä asiasta, tyytyi hän pitämään +silmällä miestä nähdäkseen koettiko hän millään tavoin lähestyä +kuningatarta tahi kuningatar häntä. Pian olikin hän huomaavinaan, että +kuningattaren silmät tarkastelivat sinne päin, jossa Macedo oli, ja +että he, kun heidän katseensa kohtasivat toisensa, antoivat toisilleen +salaista ymmärtämistä merkitsevän silmän-iskun. Jonkun ajan päästä +huomasi everstiluutnantti kuningattaren lähestyvän Macedoa, jota +lähellä hän, everstiluutnantti, yhä pysyi. Tämä puolestansa astui +myöskin silloin muutaman askeleen eteenpäin, ja kun hän oli lähestynyt +kuningatarta, kuiskasi tämä hänelle seuraavat sanat, jotka +everstiluutnantti, Macedoa seurannut kun oli, kuuli, vaikka oli +kääntävinään huomionsa toiselle taholle: + +"Minä lähden täältä suoraan sinne". + +"Hyvä Teidän Majesteettinne! Minä kyllä toimitan itseni sinne", vastasi +Macedo samoin kuiskaavalla äänellä, jonka jälkeen kumpikin kulki +edelleen. Tämä heidän kohtaamisensa oli tapahtunut niin sivumennen ja +nopeasti, ett'ei kukaan paitsi everstiluutnantti sitä havainnut, +mutta tämä huomasi siitä, mitä oli kuullut, että Kristiinan matka +Drottningholm'iin oli yhteydessä herra Macedon aiotun pa'on kanssa. + +Pidot jatkuivat sitten tanssilla ja illalla paljon yli puoli-yön. Noin +kello 3 aamulla käski kuningatar everstiluutnantin laittautumaan +valmiiksi, jonka jälkeen tämä lähti pihalle, missä hänen palvelijansa +seisoi häntä odottamassa pitäen suitsista hänen levottomasti korskuvaa +ratsuansa. Kauvan ei hänen tarvinnut täällä odottaa, ennenkuin +kuningatar yksinkertaisessa samettisessa ratsupuvussa tuli ulos, +ainoastaan Portugalin ministerin seurassa. Everstiluutnantti arvasi, +että hän oli hiipinyt pois vieraiden joukosta ja muuttanut pukua, sekä +että ainoastaan hänen seuralaisensa tiesi hänen tulevasta matkastaan. + +"Viipyykö Teidän Majesteettinne kauvan Drottningholm'issa?" kysyi herra +Pereira, autettuaan Kristiinan sen lumivalkean ratsun selkään, jonka +eräs hänen tallirengeistään oli taluttanut esille. + +"Vaan tämän päivän. Olen suostunut kohtaamaan siellä jahtimestari R:ää, +hänen seurassaan tarkastellakseni sitä metsästys-alaa, jonka hän on +ehdoittanut sopivaksi käyttää tulevassa suuressa metsästyksessä, johon +toivon teidänkin, Pereira, ottavan osaa". + +Lähettiläs kumarsi suostumuksen merkiksi. Kuningatar hellitti +sitten tulisen juoksijansa ohjat, ja ratsasti joutuisaan pois, +everstiluutnantin ja sen kaartin ala-upseerin seuraamana, jonka tämä +oli mukaansa käskenyt. + + + + +18 LUKU. + + +Kristiina kuningatar oli ratsastuksessa yhtä taitava kuin rohkeakin ja +uskaliaimmankin ratsastajan oli vaikea seurata häntä kiivaassa kulussa. +Nytkin antoi hän mennä pyörryttävää vauhtia. Mutta kun he olivat +päässeet kappaleen matkaa kaupungista, pysäytti hän äkkiä hevosensa, +viittasi everstiluutnanttia luoksensa ja sanoi, kun tämä oli hetken +ratsastanut hänen rinnallansa: "Käske perästä tulevan ratsumiehen +kiiruhtaa edeltäpäin ilmoittamaan minun tulostani kamaripalvelijalleni +Holm'ille, jonka olen jo ennakolta lähettänyt sinne." + +Everstiluutnantti ilmoitti tämän käskyn henkikaartilaiselle, joka +sitten ratsasti täyttä laukkaa edelle. + +Kuningatar itse ajoi hiljaista juoksua ja katseli miettivästi niitä +kauniita näkö-aloja, jotka levenivät hänen silmiensä eteen. +Everstiluutnantti seurasi niin lähellä jälestä, kuin majesteetin +kunnioitus salli, ja silmäili milloin ympärillä olevaa luontoa, milloin +kuningatarta, joka ei koskaan ollut näyttänyt hänestä niin kauniilta +eikä arvokkaalta, kuin nyt, yksinkertaisessa mustassa puvussa ikäänkuin +liehuessaan lumivalkean ratsun selässä. Surullisia ajatuksia tuli hänen +mieleensä, ja hän ajatteli murhemielin, miks'ei Herramme ollut suonut +hänelle rakkautta siihen maahan, joka hänen kehtonsa oli ollut, eikä +siihen kansaan, jota hän oli syntynyt hallitsemaan ja onnelliseksi +tekemään. Ja miten kaunis tuo maa kuitenkin oli, ja tuskinpa sen kansan +vertaista löytyi toista! Saattoikohan suloisempaa, kadehdittavampaa ja +toivottavampaa onnea sattua kenellekään kuolevaiselle, kuin se mikä +hänen osakseen oli tullut? Miksikä ei hän sitten tyytynyt siihen? +Miks'ei hän tuntenut itseään onnelliseksi, vaikka saattoi, jos vaan +itse tahtoi, olla onnellisin kaikista ihmisistä? Everstiluutnantti +silmäili kysyvästi kuningattaren kasvoja, mutta ei voinut niistä saada +vastausta, kun ei kyennyt selittämään niiden piirteissä piilevää +salaisuutta. + +Tie nousi nyt kummulle, jonka huipulla kuningatar pysähtyi, ehkä sen +suloisen maisemakuvan valtaamana, joka täältä levisi hänen eteensä. +Näkö-ala tältä kummulta oli hyvin lavea. Lähinnä tietä ja pitkin kummun +rinnettä oli tiheää kaikenlaisia pienempiä lehtipuita kasvavaa +viidakkoa, jonka takana alkoi korkeampi puinen metsä. Sitten tuli +tasanko niittyineen ja peltoineen, joiden aitojen välillä kohosi +maalais-asunnoita, ja kau'impaa näkyi Mälarin rasvatyyni ja välkkyvä +pinta, punastuen juuri nousevan auringon ensi suudelmasta. + +"Täällä pohjan perilläkin on auringon-nousu sangen kaunis! Kuinka +ihanalta näyttäneekään se etelässä, Itaaliassa!" + +Kuningatar oli tätä sanoessaan kääntynyt everstiluutnanttiin, +jonkatähden tämä katsoi sopivaksi vastata: "Teidän Majesteettinne! Olen +kuullut paljon matkustaneiden henkilöiden vakuuttavan, ett'ei mikään +kauneudessa ja sulossa vedä vertoja pohjolan kesä-aamulle". + +"Sellaisia juttuja ovat he levitelleet suosiosta tätä kristillistä +Lapinmaatansa (tarkoittaen tällä Ruotsia) kohtaan", sanoi kuningatar. +"Kukapa ei uskoisi, että kaikki tuolla kaukana, jossa sitroonit +punoittavat ja laakeri viheriöitsee, on kauniimpaa ja suloisempaa kuin +se, mikä nousee pohjan lumikinoksista? Oi isäni! Olisinpa ollut sinulle +varsin kiitollinen, jos sen sijaan, että valloitit köyhän Saksan, +olisit hankkinut tyttärellesi edes kämmenen levyisen kappaleen ihanaa +Itaaliaa!" + +Kristiina vaikeni ja silmäili jälleen seutua ylt'ympäri, mutta +everstiluutnantti rohkeni hänen edellisten sanojensa johdosta +muistuttaa: "Teidän Majesteettinne suuri isä olisi kyllä valloittanut +Itaalian, jos omatunto olisi kehoittanut häntä menemään sinne, ja jos +hänellä siellä olisi ollut uskolaisia puolustettavana, mutta siellä +vallitsi silloin niinkuin nytkin pimeys, jota ei Evankeliumin valo ole +hajoittanut". + +Everstiluutnantti odotti hiukan levottomasti, mitä hänen rohkeutensa +vaikuttaisi kuningattaressa, ja mitä siitä hänelle seuraisi. Kristiina +katsoikin häntä pitkään, ensin vakavasti, sitten hymyillen, ja vihdoin +purskahti hän sydämelliseen nauruun. + +"Te olette valtiotaitoa tuntematon haaveksija, everstiluutnantti +Stålsköld, kun luulette semmoisesta pikkuseikasta kuin tästä tahi +tuosta uskontunnustuksesta ruvettavan suureen ja ankaraan sotaan!" +huudahti hän. "Siihen tarvitaan suurempia syitä! Kunnianhimo ja maiden +voittamisen toivo ovat syitä, jotka tekevät ruhtinaasta sankarin". + +Ehdoton väristys kohtasi everstiluutnanttia. Hän, Kustaa Aadolf'in oma +tytär, koetti hakemalla halpoja perus-syitä hänen tekoihinsa himmentää +sen suuren sankari-arvon loistetta, joka huolimatta pahansuopien +kielien moitteesta ympäröi hänen nimeänsä! + +Siitä näkyy kuinka vähän hän itse välittää jalommista perusteista, eikä +hän olisi saattanut selvemmin todistaa, ett'ei hänen aikomansa +uskonnonmuutos ole mikään sydämen asia hänelle, ajatteli +everstiluutnantti. Mutta samassa keskeytti hänen mietteensä eräs +tapaus, joka saattoi hänet säpsähtämään, samalla kuin se ajoi +viimeisenkin veripisaran kuningattaren poskilta. Kummun juurella +olevasta laaksosta kuului ääni niin kumea ja kolkko, kuin olisi se +tullut haudan pohjasta. Tämä ääni kuului niin kauhealta, että +hevosetkin säikähtivät. Eikä se tuntunut ihmis-ääneltäkään enemmän kuin +palotorven mylvinä, joka unen helmoista tempaa kaupungin väestön, on +ihmis-äänen kaltainen. Mutta ääni puhui: "Oi kuningatar! Muistele +sallimusta, muistele kruunausta Tukholmassa, muistele viikatemiestä!" +Läheisten metsien kaiku kertoi kolkosti nämät sanat. + +Kuningatar oli kalmanvaalea, hän tarttui oikealla kädellänsä satulaan, +jott'ei putoaisi. Everstiluutnantti katsahti hänen sivullensa, tarpeen +tullessa tukeaksensa häntä, mutta hän rohkaisi taas äkkiä mielensä ja +sanoi. "Herra everstiluutnantti! Tutkikaa mitä vilppiä tahi petosta +tässä piilee, ja minä palkitsisin runsaasti, jos voisitte saada siitä +selvän. Olen kaksi kertaa ennenkin kuullut saman kauhean äänen lausuvan +samat sanat". + +"Tässä samassa paikassako?" + +"Ei, en täällä. Ensi kerran matkalla Jakobsson'iin, ja toisen kerran +lähellä Gripsholm'ia. Mutta joutukaa! Kuulittehan mistäpäin ääni +kuului?" + +"Kuulin, teidän Majesteettinne", vastasi everstiluutnantti ja kannusti +hevostansa, kiirehtien matkaan, osaksi saadaksensa selville oliko tässä +todellakin petosta kysymyksessä, osittain salataksensa sitä ehdotonta +hämmästystä, jota itse tapaus kuningattaren kertomuksen ohessa oli +hänessä herättänyt. Matka oli hyvin vaarallinen, mutta hän ratsasti +pelkäämättä kivien ja kantojen yli kummun jyrkkää rinnettä pitkin, +ehtimättä havaitakkaan maan sopimatonta laatua. + +Viimein esti viidakon tiheys häntä pääsemästä etemmäksi. Silloin +hyppäsi hän satulasta, sitoi oudonlaisesta matkasta vapisevan ja +puhaltavan hevosensa koivuun ja jatkoi matkaansa jalkaisin. Hän tutki +tarkkaan koko laakson, mutta ei saattanut havaita mitään epäiltävää, +hän pani monta kertaa korvansa maata vasten ja kuunteli, mutta ei +saanut kuulla mitään muuta ääntä, kuin mitä muutamat levoltaan +karkoitetut teeret ja pyyt synnyttivät, jotka humisevin siivin +pakenivat puihin sekä varhaisen aamun ylistykseksi kaikuvia +pikkulintujen lauluja, johon säestykseksi tuli kaukaisen metsäpuron +kohiseva lirinä. Kun everstiluutnantti siten oli yli puolen tuntia +ponnistellut, niin että hiki suurin pisaroin tippui hänen poskiltansa, +ja kun huomasi enemmän etsimisen turhaksi, palasi hän hevosensa luo ja +ratsasti sitten takaisin kuningattaren tykö, joka sill'aikaa lienee +ajan kuluksi hyräillyt ranskalaista ballaadia. Kuningatar katsoi +kysyvästi häneen. + +"Teidän Majesteettinne, en ole havainnut mitään epäiltävää, vaikka olen +ponnistellut, mitä ihminen suinkin voi!" sanoi everstiluutnantti hiukan +kolkolla äänellä ja nä'öllä. + +Kuningattaren kasvot synkistyivät. + +"Mutta metsä on tuolla hyvin tiheää, jonkatähden on paljon saattanut +jäädä minulta huomaamatta", lisäsi everstiluutnantti, nähtävästi +koettaen rauhoittaa korkeata seuralaistansa. + +"On ollut kova kaste yöllä, niin että pitäisi helposti huomata kulkijan +jäljet ruohossa. Otitteko lukuun tämän seikan?" kysyi Kristiina. + +"Otinpa kyllä, Teidän Majesteettinne! Senhän toki ensiksi otin lukuun!" + +Kuningatar ei kysynyt enempää, mutta pysyi hetken mietteissään. Sitten +sanoi hän maltittomasti: "Kiiruhtakaamme täältä, -- olemme jo liian +kauan viivähtäneet tämän mitättömän asian takia!" + +Hän löi kiivaasti hevostansa ratsuraipalla, mutta pysäytti sen taas +äkkiä ja lisäsi: "Minä kiellän teitä ankarimman vihani uhalla koskaan +puhumasta tästä tapauksesta yhdellekään ainoalle ihmiselle!" + +Näitä kuningattaren sanoja seurasi ankara silmäys, jonka jälkeen taas +lähdettiin menemään samaa hurjaa vauhtia, kuin matkan alussakin. + +Everstiluutnantti saattoi vaan työläästi ja hevostansa kannustamalla +pysyä perässä. Hän itsekään ei ollut juuri paremmalla mielellä kuin +kuningatar, joka nähtävästi oli hyvin alakuloinen ja pahalla tuulella. +Tapaus antoi everstiluutnantille miettimisen aihetta. Ja sen-aikuisen +katsantokannan mukaan oli hän valmis luulemaan, melkeinpä vakuutettukin +siitä, että korkeampi ylenluonnollinen voima oli sen toimeenpanossa +osallisena. Myös luuli hän varmasti voivansa päättää, että tämä +arvoituksen tapainen, kuningattaren kaksi kertaa ennen kuulema ääni oli +suuremmassa tahi vähemmässä määrässä vaikuttanut hänen päätökseensä +luopua hallituksesta, siten mukaantumalla siihen sallimukseen, joka +määräsi Tukholmassa kruunatun valtiaan hallituksen lyhyt-aikaiseksi, +toivoi hän ehkä välttävänsä varoittavan äänen viimeistä ja +peloittavinta uhkausta -- kuolemaa. + +Kun he saapuivat Drottningholm'iin, oli ennenmainittu vaatetusmestari +ja kamariherra Juho Holm heitä vastassa. Ensi silmäyksellä, jonka tämä +kuningattaren suosikki loi korkeaan emäntäänsä, huomasi hän heti, +ett'ei tämä ollut parhaalla tuulella. Mutta kun hän kuningattaren +palveluksessa oli erittäin hyvin tullut tuntemaan tämän luonteen, +osasi hän muodostaa käytöksensä sen mukaan, ja, kahdenkertaisella +huomaavaisuudella ja itsestään arvaavalla nöyryydellä tehdä +läsnä-olonsa kuningattarelle mieluisaksi. Astuttuaan alas hevosen +selästä käski kuningatar everstiluutnantin odottaa, kunnes hän ehtisi +kirjoittamaan kirjeen, ja viedä sen sitten heti Tukholmaan Herman +Fleming'ille, johon hän sangen paljon luotti valtio-asioissa, ja jota +hän semmoisissa toimissa ahkerasti käytti. Kamaripalvelijansa käski hän +sill'aikaa toimittamaan everstiluutnantille virvoituksia, ja lähti +sitten niihin huoneisin, jotka häntä varten oli pantu kuntoon. + +Herra Holm saattoi everstiluutnantin erääsen saliin, jonka katto oli +varustettu mainittavan kauniilla ja hyvin kalliilla laudoituksilla, ja +kysyi, kun he sinne olivat saapuneet, millaisia virvoituksia hän +tahtoi. + +"Mitä vatsaani tulee, niin ei se anna minulle vähintäkään syytä haluta +mitään, sillä portugalilaisen verrattomat herkut eivät ole vielä +ehtineet sulaa", vastasi everstiluutnantti. "Mutta lasi viiniä ei olisi +hullumpaa tämän kiivaan ratsastuksen perästä". + +Herra vaatetusmestari meni pois, mutta palasi pian. Tämän väli-ajan oli +everstiluutnantti käyttänyt huoneen tarkastelemiseen, ja muuan seinää +koristavista tauluista veti etenkin puoleensa hänen huomionsa. Hän +astui lähemmäksi sitä katselemaan. + +"Miellyttääkö tämä maalaus teitä?" kysyi herra Holm, puuhatessaan +mukanansa tuoman viinipullon aukaisemista. + +"Miellyttääpä kyllä, herra vaatetusmestari", vastasi everstiluutnantti. + +"Niinkuin luultavasti itsekin olette arvanneet", jatkoi Holm, "kuvaa +maalaus kuningas Kaarle IX:ttä Kirkholm'in onnettomassa tappelussa ja +juuri samalla hetkellä kuin uljas Henrik Wrede antaa hänelle hevosensa. +Kuningatar Katariina Stenbod vainaja kuuluu tästä maalauksesta +maksaneen eräälle hollantilaiselle taiteilijalle sata hopeataalaria". + +"Ja te arvelette ehkä, että se oli suuri rahasumma kyllä moisesta +tuhrimistyöstä?" + +"En suinkaan", vastasi herra vaatetusmestari. "Minä pidän suuressa +arvossa taideteoksia, ja taide-arvostelijoiden yksimielisen arvelun +mukaan on tällä maalauksella suuri taide-arvo". + +Nyt syntyi hetkeksi vaiti-olo, jonka everstiluutnantti äkkiä keskeytti +seuraavalla kysymyksellä. + +"Onko jahtimestari R. jo saapunut tänne?" + +"Mistä tiedätte, herra everstiluutnantti, että häntä on odotettu +tänne?" + +"Kuningatar itse puhui minulle siitä". + +"Jahtimestaria on varmaankin kohdannut joku onnettomuus", sanoi herra +Holm. "Hänen piti puheen mukaan saapuman tänne jo eilen illalla. +Odottamattomia esteitä lienee varmaankin tullut, ja näyttää +melkein siltä kuin Hänen Majesteettinsa matkan tarkoitusta ei +saavutettaisikaan". + +"Niin käyvän olen minäkin pelännyt", arveli everstiluutnantti ja +katseli hymyillen viekasta ja varovaista vaatetusmestaria. + +"Kuinka niin? Oletteko saaneet tietoja jahtimestarista?" + +"En ensinkään. Mutta sisällinen aavistus on sanonut minulle, että +jokin onnettomuus on kohdannut häntä, ja että hän on ollut pakoitettu +jättämään matkansa", vastasi everstiluutnantti Stålsköld, joka jo +aikoja sitten oli arvannut, että koko puhe jahtimestarin tulosta oli +vaan tekosyy, sekä ett'ei metsästys-alojen tutkimista koskaan oltu +ai'ottu. + +"Sepä on kummallista. -- Mutta te ette kuitenkaan ole ainoa, jonka +aavistukset ovat toteutuneet", sanoi herra Holm hyvin teeskennellyllä +totisuudella. "Muuten toivon sen metsästys-innon, jota viime päivinä +luulen kuningattaressa huomanneeni, tekevän hyvää hänen terveydellensä. +Tunnustakaa herra everstiluutnantti, että metsästäminen on mitä +terveellisin huvitus". + +"Sen teen mielellänikin -- ompa se mitä miellyttävintäkin". + +"Niin onkin, herra everstiluutnantti! Etenkin Hänen Majesteetillensa +tuottanee metsästys suurta huvitusta, hän kun on niin taitava ampuja, +jotta kovinta ravia ratsastaissaan aivan helposti ampuu jäniksen +juoksussa. Sitä en minä ainakaan pystyisi tekemään!" + +"Se onkin hiukan vaikeampaa kuin osata pistää lanka neulansilmään", +ajatteli everstiluutnantti, mutta jätti sen tietysti sanomatta ja +lausui vaan: "Niin taitavaksi tulee vaan ahkeran harjoituksen kautta, +johon teillä, herra vaatetusmestari, ei luultavasti ole ollut +tilaisuutta. Ymmärrettävästi tulee siinä luonnollinen taipumuskin +kysymykseen, mutta sitä en luule teiltä puuttuvan". + +Puhelu keskeytyi nyt, sentähden että Holm lähti kuningattaren luo. +Sieltä palatessaan ilmoitti hän everstiluutnantille, että +kuningattarella oli jo kirje valmiiksi kirjoitettuna, sekä että tämä +itse tahtoi antaa sen hänelle. Hän pyysi siis everstiluutnanttia +seuraamaan itseänsä kuningattaren huoneesen. Portailta menivät he +marmorisen taideteoksen ohitse, joka sota-aikana oli saaliina tuotu +Saksasta. Se kuvasi leijonaa, joka etukäpälillään musersi suurta +kärmettä. + +"Tämä kuvaa voittavaa kristin-uskoa taistelussa pahaa vastaan", sanoi +herra Holm. "Katsokaapas everstiluutnantti tätä leijonaa! Eikö se ole +komea eläin ja komea teos!" + +"Epäilemättä. Luulisipa melkein, että siinä on henki, ja että se +saattaisi liikkua, jos tahtoisi". + +"Minusta on välistä näyttänyt, kun kauvan yhtä mittaa olen tätä ryhmää +katsonut, että leijona on alkanut liikuttaa silmiänsä. Niin elävästi +saattaa tulla liikutetuksi oivallisesta taideteoksesta. Muuten, +katselen tätä teosta mielelläni, sillä sen ylevän kuvannollisen +merkityksen lisäksi on minusta eläinten kuningas muita mieluisampi, ja +ne jalot ominaisuudet, joita sillä sanotaan olevan". + +"Sittenhän sopii, että valitsette sen tunnuskuvaksi tulevaan +vaakunakilpeenne", lausui everstiluutnantti leikillisesti, aavistamatta +kuinka täydellisesti tämä hänen ennustuksensa oli toteutuva. + +"Suvaitsette laskea leikkiä, herra everstiluutnantti. Minun +vaakunakilpeni kuuluu semmoisiin, joita ei koskaan tule löytymään", +sanoi tuleva ritari Lejonkrona. + +"Joka elää saa nähdä!" vastasi everstiluutnantti Stålsköld, joka oli +nähnyt niin monta todistusta kuningattaren tuhlaavasta armosta +suosikkejansa kohtaan, ett'ei juuri pitänyt mahdottomana ent. räätälin +pääsemistä aatelismieheksi. + +Samassa saapuivatkin he kuningattaren huoneen ovelle, ja +everstiluutnantti astui sisälle. Kristiina oli nähtävästi paremmalla +tuulella nyt, kuin tullessansa. Hymyillen kiitti hän matkalla +saamastansa suojeluksesta, pyysi hänen itsensä viemään kirjeen +Fleming'ille, ja sanoi jäävänsä odottamaan jahtimestari R:ää, j.n.e. + +Sitte jätti everstiluutnantti hyvästi, ja lähti kohta viipymättä +paluumatkalle Tukholmaan. Henkikaartilaisen käski hän kuningattaren +tahdon mukaan jäämään sinne ja palaamaan vasta silloin kuin kuningatar +itsekin palaisi. + +Everstiluutnantti ei ollut paluumatkallaan ehtinyt kovin pitkälle, kun +hänen vastaansa tuli tavalliset kyytirattaat, semmoinen hevonen edessä, +jotka tänäkin päivänä kyytikonien nimellä ovat tavallansa surullisesti +mainioita. Näissä ylenmäärin kehnoissa ajoneuvoissa matkusti kaksi +henkilöä. Toinen heistä oli nähtävästi kyytimies, mutta toinen +arvattavasti oli olevinaan herra, vaikka hänen pukunsa, joka muuten +oivallisesti soveltui hevosen ja rattaiden laatuun, oli sellainen, että +se ääneensä todisti matkarahojen niukkuutta. Näyttipä siltäkin kuin +olisi hän itsekin hävennyt asuansa, sillä hän istui peittäen päätänsä +kuluneen päällysviitan yhtä kuluneella kuin lavealla kauluksella. + +Kun tämä kolmikko, johon kuului herra, renki ja hevonen rattaineen +lähestyi everstiluutnanttia, ei hän saattanut olla hymyilemättä, mutta +se seikka, että matkustaja kauniimmalla kesä-ilmalla niin huolellisesti +koetti peittää kasvojansa, herätti samalla hänessä uteliaisuutta. Hän +ratsasti sentähden hyvin lähelle rattaita, jotka surkeasti vinkuen +vierivät eteenpäin, ja kumartui äkkiä sivulle nähdäkseen mitkä +viehättävät kasvot piilivät päällysviitan korkean kauluksen peitossa. +Tuskin kuuluva kiroussana pääsi hänen suustansa, kun tunsi matkustajan +portugalilaiseksi Antonius Macedoksi. Nytkin huomasi hän arvelunsa +todeksi, että kuningatar oli lähtenyt Drottningholm'iin ainoastaan +tavatakseen jesuiittia, ja siellä häiritsemättä saadakseen päättää +tämän ai'otusta pa'osta sekä kaikista niistä seikoista, jotka sen +kanssa olivat yhteydessä. + +Kun everstiluutnantti Stålsköld lähestyi sitä kumpua, jolla vähää +ennen oli kuullut tuon käsittämättömän äänen, valtasi hänen +jonkunlainen levottomuuden ja vastenmielisyyden tunne. Hän oli kasvanut +ennakkoluuloisen aikansa jotenkin taika-uskoisissa mielipiteissä +noituudesta, velhoista y.m. semmoisista vehkeistä, joiden uskomista ei +silloin pidetty häpeänä, ja nämät taika-uskoiset käsitteet olivat niin +juurtuneet koko hänen olentoonsa ja katsantokantaansa, ett'ei hänen +koskaan onnistunut päästä niistä täydelleen vapaaksi. Päästäkseen niin +pian kuin mahdollista tämän vastenmielisen paikan ohitse, painoi hän +kannuksensa hevosen kupeesen ja ratsasti eteenpäin täyttä laukkaa. +Mitähän jos hän taas kuulisi tämän kauhean kolkon äänen! Täydellisesti +rauhoittui hän vasta nähdessään hyvän matkaa kummun toisella puolella +talonpojan kulkevan tietä pitkin, matkalla kaupunkiin päin. Silloin +antoi hän hevosensa huo'ata, ja ratsasti hiljalleen talonpojan ohitse. + +"Hän ei tuntenut minua, ja se olikin ehkä parasta", mutisi tämä, +sittenkuin everstiluutnantti oli ehtinyt kappaleen matkaa hänen +edellensä. + +Jos everstiluutnantti olisi katsellut tätä talonpoikaa yhtä tarkoin +kuin hän katseli tuota kuluneesen päällysviittaan puettua herraa, olisi +hän tuntenut hänen hyväksi ystäväkseen Jakobsson'iksi. + + + + +19 LUKU. + + +Viime aikoina oli paljon puhuttu kuningattaren aikomuksesta luopua +hallituksesta, mutta aina kuitenkin, jotenkin salaperäisesti, sillä hän +ei tähän saakka ollut ryhtynyt mihinkään niin sanoaksemme viralliseen +toimenpiteesen pannakseen tätä päätöstänsä käytäntöön. Jonkun aikaa +ylläkerrottujen tapausten jälkeen näytti hän kuitenkin tahtovan ryhtyä +asiaan päättävän vakavasti. Neuvosto kutsuttiin näet Elokuun 7 p:nä +kokoon, saadakseen juhlallisessa istunnossa tiedon tästä hänen +päätöksestänsä. Tieto tästä herätti iloa niissä, jotka olivat +tyytymättömät hänen tuhlaavaiseen hallitukseensa, ja näiden luku oli +viime vuonna siihen määrin kasvanut, että semmoisiin, jotka toivoivat +hänen luopumistaan kruunusta, ainakin pääkaupungissa saattoi lukea +melkein kaikki ihmiset paitsi ylimyskuntaan kuuluvia. Nämätkään +eivät tosin olleet Kristiinaan tyytyväisiä, mutta he halusivat +kuitenkin pitää hänen vioistansa huolimatta, sentähden että he +hänen hallituksensa aikana arvelivat saattavansa olla rauhassa +reduktioonista, jota he pelkäsivät pahemmin kuin ruttoa; jos sitä +vastaan uusi ruhtinas tulisi hallitukseen, niin oli pelättävä, että hän +aatelittomien säätyjen ja alhaisemman aateliston avulla voimakkaasti +ryhtyisi auttamattoman kevytmielisesti lahjoitettujen kruununtilusten +takaisin-ottamiseen valtion omiksi, siten lisätäkseen kruunun niukoiksi +käyneitä tuloja, mahtavuutta ja arvoa. + +Erittäinkin tyytymättömiä Kristiinan hallitukseen ja sentähden enimmän +iloissaan hänen hallituksesta luopumisensa toteutumisesta olivat +salaisen "P.C.G. seuran" jäsenet. Ja kun he ylipäänsä olivat semmoisia +miehiä, joiden mielipiteisiin eivät minkäänlaiset itsekkäät syyt +vaikuttaneet, vaan todellinen, palava isänmaan-rakkaus, niin oli heidän +ilonsa tavallaan enimmän oikeutettukin. Yhdessä iloitaksensa siitä +mieluisasta sanomasta, että kuningatar aikoi ilmoittaa neuvostolle +hallituksesta luopumisensa, päättivät he pitää yleisen kokouksen samana +elokuun 7:nä päivänä. He tiesivät kyllä, että neuvosto kaikella +mahdollisella tavalla koettaisi saada kuningatarta aikeestaan, mutta he +tunsivat myös Kristiinan itsepäisyyden ja toivoivat, että neuvoston +vastustus vaan yhä enemmän kiihoittaisi häntä saattamaan aikomuksensa +perille. + +Everstiluutnantti Stålsköld'in piti sinä päivänä ensikerran esiytyä +seurassa, jonka jäseneksi hän vähää ennen oli otettu. Hänen +vastaan-ottamisensa ei ollut herättänyt epäilystä eikä vastustusta, +sentähden että häntä pidettiin semmoisena henkilönä, johon +täydellisesti voi luottaa. Kokouspaikka oli niinkuin tavallisesti Aake +Berg'in luona. Jo iltapuoleen ja muutamia tuntia aikaisemmin määrättyä +kokous-aikaa, lähti everstiluutnantti Aake Berg'in luo, koska hänen +aikomuksensa oli käydä vieraissa Aake Berg'in ja hänen perheensä luona. +Sattumalta oli Pentti Esanpoikakin saapunut sinne. + +Sittenkuin everstiluutnantti näiden henkilöiden seurassa, joille +kaikille hän oli suuressa kiitollisuuden velassa paranemisestaan, oli +viettänyt muutamia kaikin puolin iloisia hetkiä, saapui vielä muuan +henkilö, jota everstiluutnantti ei tuntenut, mutta joka esiteltiin +hänelle erään Tukholman arvokkaimman ja rikkaimman tukkukauppiaan +pojaksi. Hän oli hyvin nuori mies, siivon ja vakavan näköinen, sangen +kaino ja vaatimaton, mutta muuten miellyttävän näköinen. Hän ei juuri +ensinkään ottanut osaa puheluun ja vastasi hänelle tehtyihin +kysymyksiin lyhyesti ja karttavasti. Mutta jos hänen suustaan lähtikin +harvoja sanoja, niin ilmaisivat hänen silmäyksensä sitä enemmän, ja se, +joka viitsi katsoa hänen tummansinisiin silmiinsä, tuli hyvin pian +vakuutetuksi siitä, ett'ei hän tyhmyydestä pysynyt noin erillään, vaan +joko ennakolta mietitystä hiljaisuudesta tahi synnynnäisestä +taipumuksesta vaiteliaisuuteen. Etenkin näytti kaunis, nuoruudesta ja +terveydestä hohtava Elsa olevan hänen huomaavaisuutensa esineenä, ja +hän katseli tyttöä semmoisilla silmäyksillä, jotka kylläkin selvästi +osoittivat mitä sydämellisintä ihailua ja hellyyttä. + +Everstiluutnantti Stålsköld ei saattanut käsittää, miksi tämä +nuorukaisen huomaavaisuus ja hänen katseensa loukkasivat häntä, tahi +miksi hän alkoi tuntea vastenmielisyyttä semmoiseen henkilöön, joka ei +koskaan ollut tehnyt hänelle mitään pahaa. Niin tarkoin, kuin olisi +ollut kysymyksessä vihollisen sotajoukon aseman vakoileminen, piti hän +silmällä tämän kaikkia liikkeitä. Mutta ei siinä kyllä, Elsankin +käytöstavasta nuorukaista kohtaan otti hän vaarin yhtä huolellisen +tarkasti. Ja vaikk'ei hän siinä huomannut mitään, joka olisi saattanut +osoittaa hänen mieltymystään tuohon nuoreen mieheen, niin pysyi hän +kuitenkin vasten tahtoaankin pahalla tuulella ja alakuloisena. +Hyvin huonolla tuulella lähti hän sitten Aake Berg'in ja Pentti +Esanpojan seurassa kokoukseen. Nuorukainen, joka ei ollut osallinen +valtiovehkeisin, tahtoi samalla lähteä, mutta jäi Amalia rouvan monista +pyynnöistä iltaiselle. Tämä seikka suututti everstiluutnanttia yhä +enemmän. + +Vaikka mieli-ala kokouksessa oli ylipäänsä hyvin iloinen, ei +everstiluutnantti kuitenkaan saattanut päästä pahasta tuulestaan, vaikka +hän tekikin muutamia sitä tarkoittavia yrityksiä. Moni puhuja esitti +kaunopuheisilla ja innostuttavilla sanoilla sitä onnellisempaa +tulevaisuutta, joka kuningattaren kruunusta luopumisen jälkeen koittaisi +heidän rakkaalle Ruotsillensa ja mainitsi ilolla niitä hyviä toiveita, +joihin syystäkin sopi antautua tulevan hallitsijan, prinssi +Kaarle Kustaan, suhteen, mutta paljon siitä mitä sanottiin jäi +everstiluutnantilta huomaamatta. Otettuansa osaa siihen innokkaasen +eläköön-huutoon prinssille, johon kokous loppui, lähti everstiluutnantti +kotiin, yhä hyvin kiihtyneessä mielentilassa. + +Kotia päästyänsä sai hän palvelijaltansa kuulla, että hänen poissa +ollessansa kokonaista kolme sanantuojaa oli tullut kuningattaren luota, +sekä että niillä kaikilla oli ollut toimena kutsua häntä linnaan. +Viimeinen sanantuoja oli lähtenyt käskettyään palvelijan pyytämään +herraansa kohta kotiin tultuaan ja muuta kutsumusta odottamatta +lähtemään kuningattaren luo. Kysymyksessä sanottiin olevan hyvin +tärkeän asian, joka ei sietänyt vähintäkään viivytystä. + +Kun kello oli jo yli 10, huomasi everstiluutnantti mahdottomaksi tänä +iltana totella käskyä, ja lähti sentähden levolle, hetken aikaa +vaivattuansa päätään arveluilla sen asian laadusta, joka oli +kysymyksessä. Vaikka hänen ajatuksensa olivat täten kääntyneet toiseen +suuntaan, kummitteli kuitenkin vielä unissakin tukkukauppiaan poika +hänen mielikuvituksessaan. + +Levosta virkistyneenä heräsi hän aamulla muuttuneella mielellä, ja +ajatteli nyt ihmetellen pahaa mielialaansa edellisenä iltana. Hän +melkein häpesi sitä, että oli saattanut olla niin narrimainen ja +naurettava; sillä siltä kannalta katseli hän nyt asiaa. + +Sen että nuori mies osoitti melkein ihmeteltävän kaunista tyttöä +kohtaan huomaavaisuutta, piti hän nyt luonnollisimpana asiana +maailmassa, ja siitä suuttumisen saattoi synnyttää vaan satunnainen, +terveelle järjelle käsittämätön oikku. Semmoisen oikun syyksi luki hän +siis eilis-iltaisen pahan tuulensa, ja torui hiukan itseänsä siitä, +että oli tehnyt itsensä syypääksi juonikkaisuuteen. + +Myös päätti hän varoa, ett'ei semmoinen hänessä muuttuisi tavaksi ja +paheeksi. Olisipa häpeällistä, jos häneen, mieheen, ilmestyisi se +heikkous, joka huonosti sopi naisellekin. + +Näissä mietteissä oli hän sill'aikaa pukeutunut, ja lähti kohta +sitten linnaan menemään. Linnanpihalla tapasi hän tutun kapteenin +aatelis-lippukunnassa. Kapteenilla näytti, hänen ripeistä askeleistaan +päättäen, olevan hyvin kiire. + +"Hyvää huomenta kapteeni! Mihin niin kiireesti", sanoi +everstiluutnantti Stålsköld ja seisahtui. + +"Tuhat tulimmaista, everstiluutnantti hyvä!" vastasi kapteeni. Minua +lähetetään, niinkuin olisin vainukoira, etsimään pa'enneen ketun +jälkiä! Olen vakuutettu siitä, ett'en saa häntä kiinni, mutta jos niin +vasten luuloani tapahtuisi, niin tuon hänen tänne Tukholmaan, jossa +aiotaan katkaista hänen kaulansa!" + +"Mistä ketusta te oikeastaan puhutte?" + +"Hän on perhanan roisto, pääkonna!" jatkoi kapteeni. "Tahi vielä +pahempikin -- jesuiitti, paavillinen käännyttäjä ja kansan kiihoittaja, +ja tiesi Jumala mitä kaikkea! Se on saakelin juttu! Tuo paatunut lurjus +-- hänen nimensä on Antonius Macedo -- on oleskellut Tukholmassa +Portugalin lähettilään salaisena rippi-isänä, mutta samalla on hän +koettanut vietellä ihmisiä rehellisestä kristin-uskostaan, ja +käännyttänyt inhoittavaan oppiinsa. Sitä paitsi kuuluu hän tehneen +monta muutoin sievää tepposta! Päästäkseen ikävistä jälkilaskuista ja +siitä rangaistuksesta, jonka laki määrää sellaisista jumalattomista +kepposista, on hän nyt viimeinkin lähtenyt käpälämäkeen! Kuningatar on +kovin suutuksissaan siitä, että semmoinen lurjus on hänen tietämättänsä +oleskellut valtakunnassa, ja on käskenyt kaikin voimin ajamaan häntä +takaa. Minä olen seitsemäs hurtta, joka lähetetään liikkeelle". + +"Sitten tulen minä varmaankin kahdeksanneksi", mietti +everstiluutnantti, ollen suuresti kummastuvinaan siitä mitä sai kuulla. +Ääneensä lausui hän: "Teillä on vaikea tehtävä toimitettavana, herra +kapteeni, sillä helpompi olisi epäilemättä saada kiinni kaikki oikeat +ketut, jotka juoksentelevat Ruotsin rajojen sisällä, kuin vangita yksi +ainoa jesuiitti. He ovat kavalampia kuin kärmeet, mutta näyttävät +kyyhkyisiäkin viattomammilta". + +"Sen tiedän", vastasi kapteeni. "Koetanpa kuitenkin kykyni mukaan saada +toimeen mahdottomiakin, vaikka varmaan aavistan, ett'en ainakaan minä +tule sitomaan köysiä hänen kaulaansa. Mutta perhana vieköön! Olinhan +unhoittamaisillani, että kiire tässä kohden on ensimmäinen ja pää-asia! +Hyvästi, herra everstiluutnantti!" + +"Onnea ajoon, kapteeni hyvä!" + +Nuot kaksi herraa erosivat ja jatkoivat matkaansa kumpikin suuntaansa. +Heti kun everstiluutnantti oli saapunut linnaan ja kamariherran kautta +ilmoituttanut tulonsa kuningattarelle, päästettiin hän esille. +Vastaan-ottohuoneessa oli, paitsi kuningatarta, mahtava suosikki +Mauno-kreivi ja pari muuta ylhäistä hovipuoluelaista. Luultavasti oli +Kristiina kutsuttanut heidät näkemään sitä teeskentely-, ja +petoskohtausta, jota hän nyt näytteli, ja osottaakseen heille aivan +selvään, kuinka vastenmielinen hänestä paavin-usko oli, siinä toivossa, +että he levittäisivät huhun siitä laveampiin piireihin. Sama ilveily, +jota hän kaiketi oli näytellyt aatelis-lippukunnan kapteenille, +esiteltiin nyt toistamiseen. Hän oli olevinaan kovin vihoissaan ja +pitävinään tärkeänä karkurin kiinni saamista, ei juuri toimittaakseen +loukatulle Pereiralle hyvitystä, vaan voidakseen rangaista tuota +hävytöntä teeskentelijää niin kuin lait ja asetukset salaisista +käännyttäjistä määräävät, jossa asiassa hänen autuas isä-vainajansa oli +näyttänyt hänelle hyvää esimerkkiä. Hän oli muka valinnut kokeneita +upseereja tätä takaa-ajoa toimittamaan, sentähden että hän tässä +suhteessa luotti heihin sangen paljon, jonka tähden siis sitä paremmin +saattoi toivoa toivotun tarkoitusperän saavuttamista, karkurin +kiinnisaamista. Sitten ilmoitti hän suunnan everstiluutnantin matkalle, +jonka loppukohdaksi tulisi Kalmar, ja kehoitti häntä lopuksi +toimittamaan takaa-ajoa niin uutterasti ja huolellisesti kuin +mahdollista. + +Everstiluutnantti Stålsköld oli kummastellen katsellut ja kuunnellut +tämän ulkokultaisuuden ja teeskentelyn mestarillisuutta. Kun kuningatar +oli puhunut loppuun, sanoi hän: "Jos minun sallitaan lausua alamainen +mielipiteeni tässä asiassa, niin täytyy minun suoraan tunnustaa, että +minulla on sangen vähän tahi ei ensinkään onnistumisen toivoa tässä +asiassa. Mutta jos minun sallitaan ulottaa takaa-ajon pitemmälle, jos +Teidän Majesteettinne valtuuttaa minun ottamaan kiinni hänet esim. +Hampurissa, niin saattaisi käydä niin, että tuon hänet elävänä ja +vahingoittumatta oikeuden käsiin". + +Kuningatar punastui ja katsoi tutkivasti ja mitä terävimmin +everstiluutnanttiin, joka kesti tämän katseen. + +"Minkä johdosta luulette häntä voitavan tavata Hampurissa", kysyi hän. + +"Luuloni perustuu seuraavaan", vastasi everstiluutnantti. "Ensiksikin +saatetaan jokseenkin todennäköisesti päättää, että hän on niin nopeasti +matkustanut Ruotsin läpi, että kaikki takaa-ajo on melkein turhaa; ja +toiseksi saatetaan yhtä todennäköisesti edellyttää, että hän jossakin +Pohjois-Saksan kaupungissa levähtää niin kiireisestä matkasta, +kolmanneksi ja lopuksi sopii Hampuri parhaiten semmoiseksi +lepopaikaksi, jonka tähden se tekee arveluni enimmän todennäköiseksi". + +Kuningatar ei saattanut salata itseltänsä, että everstiluutnantti oli +tehnyt johtopäätöksensä hyvin älykkäästi, hän katsoikin tähän sentähden +melkein ihmetellen. Selitettyään ne syyt, jotka tekivät mahdottomaksi +semmoisen kiinnipano-käskyn antamisen, joka olisi pantava toimeen +valtakuntaan kuulumattomassa kaupungissa, kääntyi hän läsnä oleviin +herroihin, nä'ön vuoksi kysyäksensä heidän mielipidettänsä. He olivat +samaa mieltä kuin kuningatarkin, arvellen, ett'ei se saattaisi tulla +kysymykseenkään, koska se olisi rauhan rikkomista Saksan valtakuntaa +kohtaan. + +Mutta everstiluutnantti ei mielinyt päästää kuningatarta niin helpolla +pulasta. + +"Eipä tarvitakkaan vangitsemiskäskyä", väitti hän. "siinä on tarpeeksi, +että Teidän Majesteettinne kirjoittaa Hampurin hallituskunnalle, +pyytäen siinä jesuiitin vangitsemista ja vankina pitämistä, kunnes +hänen meidän käsiimme jättämisestä ehditään tarkemmin sopia. Sekin +riittää, että Teidän Majesteettinne siellä olevan asiamiehensä kautta +sitä pyytää." + +Nämätkin ehdoitukset hylkäsi kuningatar heti, ja everstiluutnantti, +joka huomasi tyytymättömyyden pilviä kokoontuvan hänen ylpeälle +otsallensa, ei tohtinut enää tehdä vastaväitteitä. Asia jäi siksi, että +hänen piti matkustaman Kalmariin, ja tällä päätöksellä lähti hän pois. + +Mahdollisimman kiireesti alkoi everstiluutnantti matkansa, mutta +päästyään kerran kaupungista, ei hän juuri kiirehtinyt. Päinvastoin +koetti hän asettaa kaikki niin mukavalle kannalle kuin mahdollista, +tehdäkseen pakollisesta, turhasta matkastaan miellyttävän huvimatkan. + +Vietettyään Kalmarissa iloisen päivän erään sinne sijoitetun +suomalaisen upseerin seurassa, joka oli vanha ystävä sodan ajoilta, +palasi hän Tukholmaan, sydämessään vakuutettuna siitä, ett'ei ollut +asiassaan onnistunut huonommin kuin muutkaan ne herrat, jotka olivat +lähteneet ajamaan takaa jesuiitti Antonius Macedoa. + + + + +20 LUKU. + + +Lyhyeksi tuli niiden ilo, jotka toivoivat kuningattaren ai'otun +kruunusta luopumisen toteutumista, sillä jo marraskuun alussa taipui +hän neuvoston ja säätyjen Tukholmaan kokoontuneen valiokunnan pyynnöstä +pysymään hallituksessa. Monta seikkaa oli saattanut Kristiinan ennen +tekemän päätöksen horjumaan, paljon vaikuttivat neuvoston ponnistukset +ja vanhan valtiokanslerin kaunopuheisuus, mutta yhtä paljon, jos ei +enemmänkin, ne epäsuotuisat mielipiteet, joilla huhu hänen +aikomuksestaan kaikkialla ulkomailla otettiin vastaan, sekä ne +lukuisat, semmoisilta henkilöiltä saamansa epäyskirjeet, joiden +mielipidettä hän piti suuressa arvossa. Näihin pääsyihin tuli vielä +lisäksi muita sivuseikkoja, joita meidän asiamme ei ole luetella eikä +mainita. + +Suuttumuksella ja tyytymättömyydellä kuuli yleisö ilmoituksen tästä. +Erittäin kiukuissaan olivat "P.C.G. seuran" jäsenet, kun siten näkivät +kaikki unelmansa kultaisesta tulevaisuudesta kerrassaan haihtuneen ja +rau'enneen. He olivat päättäneet kokoontua säännöllisesti kerta +viikossa, ja näissä heidän kokouksissaan käytetty puhetapa tuli kerta +kerralta yhä uhkaavammaksi ja hallitukselle vihollisemmaksi. Tosin +olivat useimmat heistä peri-aatteeltaan kaikkia väkivaltaisia +mullistuksia vastaan, mutta rohkeimmat, niinkuin Jakobsson, Aake +Berg, y.m., vaativat ääneensä, että oltaisiin valmiit ryhtymään +vallankumous-toimiin, "kun nyt oli huomattu, ett'ei muulla keinoin +voitu päästä ranskalais-naisesta erilleen". Näiden viimeksi mainittujen +mielipide olisikin mahdollisesti ajan pitkään päässyt voitolle +seurassa, joll'ei muuan tapaus olisi aivan selvästi osoittanut, kuinka +vaarallista oli ryhtyä vallankumous-tuumiin, ja kuinka vähän saattoi +toivoa silloisissa suhteissa sitä tietä saada asia onnelliseen +päätökseen. Tämä tapaus, joka vaikutti varsin paljon seuran tulevaan +vaikutustapaan, on historiassa tunnettu "_Messenius'en_ kapinaliiton" +nimellä. + +Kun ei ainoastaan kaksi seuran etevintä johtajaa, pormestari Niilo +Niilonpoika ja kaupunginkirjuri Niilo Pietarinpoika Skunk, tullut +sekaantuneeksi tähän kapinaliittoon, vaan tämän kertomuksen +päähenkilönkin osaksi tuli siinä muuan tehtävä, niin täytyy meidän +tarkastella sitä hiukan tyystemmin. Ei kuitenkaan tämän teoksen koko +salli tämän tapauksen täydellistä ja seikkaperäistä kertomista, jota +vastaan on esitys siitä kertomuksen juoksulle välttämätön. + +N.k. Messenius'en kapinaliitto on saanut nimensä Messenius suvusta. +_Scondia illustrata'n_ mainio tekijä, oppinut historiantutkija Juhana +Messenius on suvun kantaisä. Hänen surulliset elämänvaiheensa ovat +yleisesti tunnetut. Meille suomalaisille on hän erityisesti muistettava +siitä syystä, että hän juuri Suomessa kirjoitti mainitun suuren +historiallisen teoksensa niiden yhdeksäntoista vuoden kuluessa, jotka +hän vankina vietti Kajaanin linnassa. Melkein yhtä mainioksi kuin +hänkin oli hänen vaimonsa Lucia Grothusen tullut, osaksi tuosta melkein +verrattomasta uskollisuudesta, jolla hän otti osaa kaikkiin puolisonsa +kärsimyksiin, osittain toranhaluisesta äkäisestä luonteestansa. Näiden +poika oli se Arnold Juhana Messenius, joka Messenius'en kapinaliiton +kautta on tullut niin surullisen mainioksi. Riidanhalu, kiivaus ja +horjuvaisuus olivat olleet isänluonteen pää-ominaisuuksia, toranhalu ja +äkäisyys äidin. Arnold Juhana oli isän hyvän käsityskyvyn ohessa +perinyt nämätkin onnettomuutta tuottavat ominaisuudet, ja häneltä +menivät ne perinnöksi hänen pojallensa Arnold'ille, joka oli +kapinaliiton varsinainen toimeenpanija. + +Arnold Juhana Messenius, joka oli toimekseen saanut isänsä teoksen +jatkamisen, oli alussa ollut hyvässä suhteessa Kristiina kuningattareen +ja saanut tältä monta suosion-osoitusta. Muun muassa oli kuningatar +koroittanut hänen aatelissäätyyn ja kaikenlaisilla tekosyillä +läänittänyt hänelle koko joukon taloja. Mutta pian rikkoontui heidän +välisensä hyvä sopu, ja Messenius meni tyytymättömien puolelle. V. 1650 +valtiopäivillä oli toimeliaimpia vastustusmiehiä ja työskenteli +innokkaasti samaan suuntaan kuin pormestari Niilo Niilonpoika ja +kaupunginkirjuri Niilo Skunk, joiden ystävyyttä hän myöskin haki. Juuri +niihin aikoihinpa ensinmainittu näistä herroista olikin ehdoitellut, +että Messenius otettaisiin "P.C.G. seuran" jäseneksi. Mutta hänen +epäluotettavaisuutensa ja horjuvaisuutensa olivat niin tunnetut, että +tämä ehdoitus hyljättiin yksimielisesti. Myöhemmin havaittiin, kuinka +viisaasti seuran jäsenet olivat siinä tehneet, ja miksi onneksi se oli +seuralle, jotta se oli säännöissään tehnyt sen määräyksen, ett'ei ollut +luvallista ilmoittaa seuran olemassa oloa kenellekään, jolla ei seura +jo sitä ennen ollut havainnut olevan semmoisia ominaisuuksia, jotka +oikeuttivat häntä pääsemään seuran jäseneksi. Sillä tämän määräyksen +johdosta ei Messenius tullut tietämään seuran olemista, vaikka hän +edeskinpäin kannatti sen mielipiteitä, ja koetti lähestyä jokaista, +jonka luuli olevan tyytymättömän nykyiseen hallitukseen. + +Tähän aikaan oli poika, Arnold Messenius, 21 vuotias nuorukainen. On +mainittu, että hän oli perinyt iso-isänsä onnettoman luonteen ja +mielenlaadun; olipa hänen mielikuvituksensa vielä vilkkaampikin ja +hänen aatteensa enemmän pilventakaisia kuin sekä isän että iso-isän. +Kahdeksantoista-vuotiaana nuorukaisena oli hän tullut prinssi Kaarle +Kustaan palvelukseen, ja sittemmin tämän veljen, herttua Aadolf +Juhanan, ja etenkin edelliseen oli Messenius hyvin mieltynyt. Etenkin +kaksi seikkaa, yhteydessä hänen perittyjen suku-ominaisuuksiensa kanssa +teki hänestä mitä traagillisimman henkilön Ruotsin historiassa. Toinen +näistä asianhaaroista oli tuo onnettomuus, että hänen täytyi +seurustella sellaisen isän kanssa ja toisena pidämme tuon kohtalon, +joka saattoi hänen Fors'in kirkkoherran Kristofferin perheesen. +Messenius oli näet sairastunut eräällä matkalla Sörmlannissa ja tämä +oli hänen silloin ottanut hoitaakseen. Nämät molemmat miehet, isä ja +herra Kristoffer, jotka olivat sen ajan kiivaimpia ja hurjimpia +puoluemiehiä, saattoivat tuon vilkkaan ja haaveilevan nuorukaisen sille +uralle, joka hänen sitten vei perikatoon, ja näiltä sai hän useimmat +niistä tiedoista, jotka hän sittemmin pani paperille. Onnettomuuden +lisäksi sattui hän rakastumaan herra Kristofferin tyttäreen koko +luonteensa tulisuudella. Hänen ja hänen isänsä suostumuksen +voittaakseen halusi hän tulla kuuluisaksi ja mahtavaksi. Tämän +päämäärän luuli hän saavuttavansa rupeemalla tyytymättömien +profeetaksi. Tätä varten ja pelastaakseen prinssin ja isänmaan +perikadosta, joka hänen mielestään uhkasi niitä, kirjoitti hän +kuuluisan kirjoituksensa prinssi Kaarle Kustaalle. Tämä oli laadittu +värssyn muotoon. + +Koska tämä kyhäelmä sangen selvästi osoittaa kuningattaren vastustajain +mielipiteet hänestä ja hänen hallituksestaan, huomautamme pääkohdista +siinä ja teemme tähän Fryksell'in alkukirjoituksesta tekemän otteen. +Kuningatar Kristiinasta mainitaan siinä muun muassa: "Hän on hupsu, +joka ei ollenkaan ymmärrä hallita, vaan ajattelee ainoastaan leikkejä, +huveja ja huvituksia. Tällaisiin ja ulkomaalaisille on hän aivan +tarpeettomasti kuluttanut kaikki valtion varat. Jos hän ehkäisemättä +saa jatkaa, saattaa hän ehdottomasti koko valtion perikatoon. Hän +huutaa tanssijohtajaansa ja kysyy: 'Beaulieu, paljoko maksavat +tanssijaiset?' -- Tämä vastaa: 'Noin 30,000 plootua, Teidän +Majesteettinne!' -- 'Mitä', lausuu kuningatar, 'ei enempää? Nouda +heti rahat valtiorahastosta!' Joku aika sen jälkeen kysyy hän +kamaripalvelijaltaan Juho Holm'ilta: 'Mitä väestöllä on sanomista +kaupungissa?' -- Tämä vastaa: 'Heistä on aika ikävä, kun ei Teidän +Majesteettinne enää pidä tanssijaisia'. -- 'Kuule Beaulieu', huutaa +silloin kuningatar, 'väestöä täytyy huvittaa! Saat panna toimeen +tanssijaiset; vaan mitä ne maksavat?' -- 'Noin 20,000 taalaria.' -- +'Hyvä', vastaa kuningatar, 'mene valtion rahastoon ja nouda rahat!' -- +'Mutta', väittää tanssinjohtaja, 'siellä ei ole rahoja'. -- 'Tee +niinkuin käsken', vastaa kuningatar, 'minä keksin kyllä keinoja'." + +Kun Messenius oli tehnyt tämän epäilemättä sangen todenmukaisen +kertomuksen, moittii ja syyttää hän mitä katkerimmin ja suurimmaksi +osaksi kokonaan perättömästi valtiokansleria Aksel Oxenstjernaa, +valtiomarskia Jaakko de la Gardieta, kuningattaren ent. opettajaa +Juhannes Matinpoikaa, kreivi Maunoa ja hänen äitiään Ebba Brahea. +Mainituista herroista lausutaan: "Nämät ja muut korkeat herrat +pelkäävät prinssi Kaarle Kustaata. Hänen perintö-oikeuttaan kruunuun +eivät he milloinkaan ai'o hyväksyä". Nyt luetellaan kaikki ne toimet, +joihin he tähän asti ovat ryhtyneet vastustaakseen prinssiä, ja sen +jälkeen väittää Messenius, että he varmuuden vuoksi ovat päättäneet +ottaa hänen hengeltä. Valtiomarskin rouvalla, kreivitär Ebballa oli +myrkkyjuoma valmiina Jakobsdal'issa, jos hän olisi saapunut sinne. +Tämän johdosta varoittaa tekijä prinssiä lähtemästä Jakobsdal'iin ja +Tukholmaankin paitsi valtiopäiväin aikana, sekä neuvoo häntä lopuksi +"ehkäisemään vihollisten tuumat ja tarkastuksen varjossa kokoomaan +sotajoukkoja ja lähtemään näillä Tukholmaan; siellä tapaa hän, +puolustajia enemmän kuin luuleekaan. Hänen tulee seurata Kaarlo +yhdeksännen esimerkkiä ja ottaa hengiltä kaikki ylhäiset; ennen hänestä +ei koskaan tule kuningasta. Hänen täytyy surmauttaa sekä nämät että +kuningatar Kristiina", j.n.e. Nimen sijasta loppuu kyhäelmä: Tämän +tekijä on seurannut teidän kuninkaallista korkeuttanne sotaretkillä. + +Messenius ei ollut tarpeeksi varova näin vaarallisen asian +salaamisessa. Hän ilmoitti eräälle hyvälle ystävälleen asian, ja +jättipä vielä otteenkin prinssilleen lähettämästään kirjoituksesta +hänelle. Vaan tämä hyvä ystävä oli niin monen muun hyvän ystävän +kaltainen tässä maailmassa, hän petti Messeniuksen. Joulukuun 9 p:nä +sai kuningatar vihiä asiasta. Oli ilta. Everstiluutnantti Stålsköld'in +oli kuningatar jotakin tointa varten kutsunut linnaan, vaan hän ei +voinut päästä kuningattaren puheille, vaikka hän useita kertoja +huomautti virkapalveluksessa olevaa kamariherraa saapumisestaan. Koska +hän ei uskaltanut lähteä pois, kulutti hän aikaansa etuhuoneissa +pitkällisessä ja yksitoikkoisessa odotuksessa. Hetket kuluivat +hitaasti, kuten odottajalta ainakin. Silloin saapui ylipäällysmies +Herman Fleming. Hän näytti miettivältä ja pyysi pääsylupaa erittäin +tärkeässä asiassa; tämän hän heti saikin. Tämä tärkeä asia oli +Messeniuksen juttu, josta myöskin hän oli saanut tietää. Kauvan viipyi +Fleming kuningattaren luona, ja everstiluutnantin kärsiväisyys oli +katkeamaisillaan, etenkin koska hän halusi olla saapuvilla kokouksessa, +johon "P.C.G. seura" tänä iltana kokoontui. Hän oli jo päättänyt muitta +mutkitta lähteä pois, kun ylipäällysmies samassa silmänräpäyksessä tuli +ulos kuningattaren huoneesta, nähtävästi hyvin mielenkiihkossa ja +levottomana. Huomattuaan everstiluutnantti Stålsköld'in lensi ilon +vivahdus hänen kasvoilleen, ja hän meni suoraan hänen luokseen. + +"Hyvää iltaa herra everstiluutnantti!" lausui hän ja ojensi hänelle +kätensä. "Onnellinen sattumus on tänä silmänräpäyksenä saattanut teidät +tänne ja minä pidän sitä onnellisena enteenä. Muistelen kerran +auttaneeni teitä eräästä sangen pahasta pälkähästä. Nyt täytyy minun +työstäni silloin vaatia teiltä vastapalvelus. Meidän täytyy puhella +tästä asiasta silmänräpäystäkään hukkaan menemättä. Vaan koska asian +täytyy jäädä salaisuudeksi teidän ja minun välille, niin vetäykäämme +syrjään. Täällä voimme olla piilossa uteliaiden kuuntelijain +katseilta". + +Nuo molemmat herrat vetäytyivät etäiseen ikkunakomeroon, jonka tiheät +uutimet heidät kokonaan peittivät. + +Fleming selitti nyt matalalla, melkein kuiskaavalla äänellä, +mitenkä kuningatar ja hän oli saanut tiedon eräästä kapinallisesta +kirjoituksesta, joka oli lähetetty perintöruhtinaalle, prinssi Kaarlo +Kustaalle; tuossa kirjoituksessa kehoittaa tuo vielä tuntematon tekijä +prinssiä väkivaltaisiin toimiin nykyisen hallituksen kukistamiseksi. + +"Minä olen", lisäsi Fleming, "kaikin voimin koettanut vakuuttaa Hänen +Majesteetilleen tämän häväistyskirjoituksen arvottomuutta, vaan kokeeni +on onnistunut hyvin huonosti. Hän epäilee nimittäin kaikista +vakuutuksistani huolimatta, että häväistyskirjoittaja on liitossa +kokonaisen kapinaliittokunnan kanssa, ja -- mikä on pahinta -- hän +epäilee myöskin prinssiä. Syytä tähän luulee hän saavansa siitä, että +prinssi ei ole ilmoittanut hänelle kirjoituksesta, jonka hän huhun +mukaan todellakin on saanut. Hänen kuninkaallinen korkeutensa on +suvainnut uskoa minulle monta tärkeää asiaa ja muuten tunnen hänet +liian hyvin silmänräpäystäkään pelkäämättä, että hänellä olisi aikomus +yhdistymään kapinoitsijaan tai kapinoitsijoihin, olkoon hänellä mitä +syitä tahansa sen salassa pitämiseen. Tämän pitempi salaaminen tulee +sangen vaaralliseksi hänen ja kuningattaren väliselle hyvälle sovulle; +pait sitä että tuo voi saattaa hänen epäluulon alaiseksi. Ompa +sentähden erittäin tärkeätä, että prinssi saa tiedon, että kuningatar +on saanut vihiä asiasta, jotta hän voi menetellä sen jälkeen. Hänen +puoleltaan pikimiten tapahtuva asian ilmi-anto voi vielä sovittaa +kaikki ja poistaa kaikki epäluulot. Ymmärrättehän, herra +everstiluutnantti, että tämä asia on varsin tärkeä?" + +"Aivan täydellisesti, herra parooni!" + +"Hyvä", jatkoi Fleming, "sitten ymmärrätte myöskin, mitenkä +välttämätöntä on, että prinssi niin pian kuin suinkin saa tiedon, että +kuningatar tuntee konnakirjoituksen. Vielä tänä yönä täytyy lähettää +lähetti hänelle tätä ilmoittamaan! Mutta siihen tarvitaan mies, jonka +vaiti oloon täydellisesti voi luottaa, sillä kuten helposti ymmärrätte, +herra everstiluutnantti, niin on tärkein kohta tässä juuri se, ett'ei +kuningatar koskaan saa vähintäkään vihiä tämän ilmoituksen +lähettämisestä. Aivan ehdottoman välttämätön on hänen jäämisensä siihen +luuloon, että prinssi on toiminut kokonaan omatakeisesti ja ilman +mitään kehoitusta. Jos eivät virkatoimeni tekisi minulle kokonaan +mahdottomaksi huomiota herättämättä poistua Tukholmasta, en +silmänräpäystäkään epäilisi antautua tuon matkan vaivoihin. Tämä asia +on niin painava että onnelliseksi suoriutumiseksi antauisin mihin +kärsimyksiin tahansa. Eikä ole juuri helppoa löytää täydellisesti +luotettavia miehiä. Tämä keskustelu on kylläksi todisteena, että pidän +teitä sellaisena, sekä että teihin luotan ehdottomasti. Teidän täytyy +lähteä tälle matkalle, herra everstiluutnantti!" + +"Tunnen suurta kunniaa luottamuksestanne, herra parooni", vastasi +everstiluutnantti. "Ja minä uskallan toivoa, ett'ette pety +luottamuksessanne, mutta -- --" + +"Teitä arveluttaa, herra everstiluutnantti?" keskeytti Fleming. + +"Ei ensinkään, mitä itse toimeen tulee. Ja paljon vielä tämän lisäksi +tahtoisin uskaltaa prinssi Kaarlo Kustaan hyväksi! Vaan myöskin minun +on vaikea lähteä Tukholmasta huomiota herättämättä. Jo tänä iltana olen +kutsuttu linnaan saadakseni kuningattarelta jotain toimitusta, jonka +laatua en vielä tunne ja minä olen jo kauvan odottanut puheille +kutsumista". + +"Tänään ette pääse hänen puheilleen", vakuutti ylipäällysmies, "Hänen +Majesteetillaan on niin paljon muuta ajattelemista". + +"Sitäpaitsi on kuningatar käskenyt minua seuraamaan itseään huomen +aamulla huviratsastukselle. Minä olen saanut käskyn saapumaan tänne +viimeistään puoli kuudeksi", lausui everstiluutnantti. + +"Se on hullumpaa", myönsi Fleming. "Mutta keksitäänpä siihenkin keino. +Teidän täytyy tulla sairaaksi, se ei voi herättää epäluuloa, etenkin +kun ilma on niin sumuinen ja kylmä, että se näyttää kuin luodulta +saattamaan ihmisiä tautivuoteelle". + +"Tuo on jotakin, herra parooni, ja on varmaankin paras keino poistamaan +kaikkia epäluuloja". + +"Pitäkäämme siis asia päätettynä!" lisäsi Fleming. "Ensi tehtävämme +siis on hiipiä pois täältä. Tulkaa, menkäämme!" + +"Menkää te edeltä, herra ylipäällysmies. Minä ilmoitan, että olen äkkiä +ruvennut voimaan pahoin, ja sitten seuraan teitä". + +"Tämä tuumamme on monessa suhteessa oivallinen. Ei olisi hyvä, että +meidän nähtäisiin kulkevan yhdessä. Tuolla ulkona odotan teitä". + +Sitten kuin ylipäällysmies oli lausunut nämät sanat, lähti hän pois, +mutta everstiluutnantti Stålsköld jäi vielä hetkeksi ikkunanloukkoon. +Hänen onnistui piilopaikastaan tultuaan tavata kuningattaren +ensimmäinen kamaripalvelija Holm. + +"Ette näytä terveeltä, herra everstiluutnantti", sanoi tämä. + +"Empä todella olekkaan ensinkään terve", vastasi everstiluutnantti, +mielessään iloiten onnistumisestaan teeskentelyssä niin hyvin, että +hänen kivulloinen näkönsä oli herättänyt huomiota. + +"Minun täytyy pyytää, että te, hyvä herra Holm, puolestani pyydätte +anteeksi Hänen Majesteetiltansa, sillä en mitenkään jaksa kauvemmin +odottaa!" lisäsi hän. "Pahoinvointini enenee yhä, ja tuskin pysyn +pystyssä. Rohkenenko toivoa, että teette minulle tämän hyvän työn?" + +"Tämän ja vaikka minkä, jolla saan kunnian vähänkin hyödyttää herra +everstiluutnanttia!" vastasi herra Holm kohteliaasti. + +"Kiitoksia hyvä herra Holm, ja hupaista yötä!" + +"Tulkaa pian terveeksi, herra everstiluutnantti!" + +Sittenkuin näin oli molemmin puolin toivotettu onnea, lähti +everstiluutnantti pois horjuvin askelin, mutta seisattui jälleen äkkiä, +kääntyi ympäri ja sanoi: "Vielä yksi asia, herra vaatetusmestari! Hänen +Majesteettinsa on käskenyt minua huomis-aamuna kello puoli kuusi +tulemaan tänne. Jos jotenkin käy päinsä, niin tulen, mutta jos ei minua +näy, silloin on sairauteni kiihtynyt niin arveluttavasti, ett'en +parhaalla tahdollanikaan saata nousta vuoteelta. Tahdotteko olla niin +hyvä, että panette muistoonne tämän asian ja jos niin hullusti kävisi, +ilmoitatte sen Hänen Majesteetillensa!" + +"Sen kyllä teen, mutta toivokaamme kuitenkin yhä ett'ei sitä tarvitse +tehdä!" + +"Pahinta pelkään, sillä niin sairas kuin nyt en ole ollut pitkään +aikaan". + +"Tämä on todellakin ikävää. Olette varmaankin vilustuneet. Hikoileminen +tekisi varmaankin hyvää teille tänä iltana!" vakuutti herra +vaatetusmestari. + +"Kiitoksia neuvosta! En suinkaan jätä sitä käyttämättä. Vielä kerran +hyvää yötä!" + +"Hyvää yötä, herra everstiluutnantti!" + +Everstiluutnantti lähti nyt pois. Ulkona odotti häntä Fleming, ja pyysi +häntä nousemaan viereensä vaunuihin. + +"Kävikö asia tuolla ylhäällä mielenne mukaan?" kysyi ylipäällysmies +niin pian kuin vaunut olivat päässeet liikkeelle. + +"Paremmin kuin luulinkaan! Nyt saatan vähintäkään epäluuloa +herättämättä matkustaa minne tahdon!" vastasi everstiluutnantti, ja +kertoi ylipäällysmiehen huviksi sen pienen huvinäytelmän, jonka oli +esittänyt kuningattaren uskotulle kamaripalvelijalle. + +"Lähetättekö kirjeen prinssille, herra paroni?" kysyi hän sitten. + +"En. Ei ole aikaa kirjoittamiseen. Teidän täytyy heti lähteä ja kulkea +niin nopeasti kuin ihminen suinkin voipi. Surkuttelen todellakin, että +ilma on niin hiton sopimaton, mutta eihän se estä teitä kiiruhtamasta?" + +"Ei, herra ylipäällysmies! Sanonpa, ett'ei myrsky eikä pakkanen saa +minua pysähtymään! Mutta nyt olemme perillä. Tässä täytyy minun nousta +pois". + +Everstiluutnantti hyppäsi alas vaunuista. Fleming pudisti vielä kerran +jäähyväisiksi hänen kättänsä ja kuiskasi: "Vie sydämellisimmät +tervehdykseni hänen kuninkaalliselle korkeudellensa!" Sitten vierivät +vaunut pois. + +"Tuo Herman Fleming on viisas mies. Hän osaa pysyä sekä nykyisen että +tulevan hallitsijan suosiossa, ja pysyttäytyy siten onnen oksalla, +häilyköön se minnepäin hyvänsä tapausten tuulessa", mutisi +everstiluutnantti, ja lähti huoneisinsa panemaan matkavaatteita +päällensä, sill'aikaa kuin hänen hevostansa satuloittiin. + + + + +21 LUKU. + + +Pian oli everstiluutnantti valmis matkalle. + +"Et saa ainoallekaan ihmiselle jutella matkastani", sanoi hän +palvelijallensa, joka seurasi häntä pihalle. "Jos joku tulee minua +hakemaan, niin pitää sanomasi, että olen sairaana enkä sentähden saata +päästää ketään luokseni. Sano esim., että olen kuumeessa! Ymmärrätkö +minua?" + +"Ymmärrän kyllä, herra everstiluutnantti!" vastasi palvelija, murtaen +siten, että saattoi heti huomata hänet suomalaiseksi. Hän oli muuten +noin 20 vuotias nuorukainen, hiukan yksinkertainen ja tyhmä, mutta +kaikesta sydämestään uskollinen isännälleen. Tuonnempana saamme +tilaisuuden puhua hänestä vähän enemmän. + +Kun everstiluutnantti jo oli hevosen selässä, sanoi hän vielä: "Hyvästi +Pekka! Ja varo henkeäsi, jos päästät suustasi yhdenkin varomattoman +sanan matkastani!" + +"Niin totta kuin toivon pääseväni autuaaksi, en tavuakaan mainitse +siitä! Ja Jumalan haltuun, herra everstiluutnantti!" Itsekseen lisäsi +hän, surullisesti katsellen poiskiitävän herransa jälkeen: "Jumalan +varjelusta kyllä tarvitaankin päästäkseen onnellisesti perille tällä +kelillä! Mutta mitä kumman matkoja nuot ovatkaan kerta toisensa +perästä! Herroilla on niin monta temppua, ett'ei Paimion pappikaan +niitä käsittäisi!" Paimio oli hänen kotipitäjänsä, ja Pekka oli tottunut +aina mielellään sekoittamaan tätä nimeä puheesensa. + +On ennen huomautettu, että ilma oli sinä iltana hyvin rankka ja +kun puoli-yö alkoi lähetä, tuli se yhä rajummaksi. Kylmyys eneni +ja ennestäänkin jo tuima tuuli kiihtyi tuollaiseksi rajuksi +joulukuun-myrskyksi, joka tuimissa pyörteissä heittelee rakeita, lunta +ja vettä vuorotellen. Sitäpaitsi oli melkein aivan pimeä; ainoastaan +maahan jäänyt lumi loi hiukan, ehkä hyvin vähän valoa. Keli oli +sanomattoman kurja, niinkuin siihen aikaan vuotta tavallisesti. +Muistakaamme sen ohessa ett'ei teitä v. 1651 korjattu ja hoidettu niin +paljon kuin meidän aikanamme, sekä että nykyisten teiden tilasta +kelirikon aikana voi juuri saada jonkun käsityksen silloisten teiden +vielä paljoa kehnommasta tilasta. + +Mutta everstiluutnantti Stålsköld ei kuitenkaan menettänyt rohkeuttansa +vaan pyrki mikäli taisi yhä edespäin. Joka kerran kuin tunsi vilun +rupeavan liiaksi tekemään haittaa, hyppäsi hän hevosen selästä ja +juoksi tietä pitkin, pitäen hevostansa suitsista. Siten tuli hänen +hyötynsä kaksinaiseksi, sillä itselleen hankki hän tarpeellista lämpöä, +ja hevosellensa helpotusta ja tilaisuuden huo'ahtaa. Pysähtymättä ja +levähtämättä kulki hän koko yön. + +Aamupuoleen saapui hän muutamaan kestikievariin, jossa häntä viime +matkallaan Kalmariin oli hyvin kohdeltu ja auttavasti kestitty. Monesta +syystä päätti hän levähtää täällä hetken. Hän itse oli kylmästä ja +ponnistuksista niin menehtynyt, ett'ei mitenkään jaksanut jatkaa +matkaa, ennenkuin oli saanut jonkunlaisia virvoituksia, ja vielä +enemmän oli niin hänen hevosensa laita, joka, ehkä sitä yhä +käskettiinkin, vaivoin saattoi enää hiljalleenkaan juosta. Läheni +nähtävästi se hetki, jolloin ei tuota väsynyttä eläintä ensinkään enää +saisi liikahtamaan paikaltansa, ja everstiluutnantti huomasi että +hevoista täytyi mitä pikemmin sitä parempi muuttaa. Kun hän saapui +kestikievariin, ei vielä ollut päivä, vaikka varjot eivät enää olleet +niin pimeät. Raju-ilma oli vähän tau'onnut, vaikka paljon vielä puuttui +kauniista ilmasta. Pihalla oli joukko ihmisiä parin lyhdyn valossa +valjastamassa hevosia matkavaunujen eteen, joka oli majan kokoinen, ja +vierashuoneen ikkunaruutuihin loisti liekki pesään sytytetystä aimo +takkavalkeasta, näyttäen sekä helvetintapaiselta että viettelevältä. + +Everstiluutnantti laskeutui alas, jätti hevosensa, jonka hänen ei +tarvinnut peljätä tarpeettomasti hätiköivän, seisomaan suitset +irrallaan, ja meni noiden suuritekoisten vaunujen luokse. Hän kääntyi +erääsen lyhty kädessä seisovaan mieheen ja sanoi: "Hevoseni on niin +väsyksissä, ett'ei sitä voi enää käyttää. Sentähden jätän sen sinun +hoitoosi, kestikievari, ja sinun pitää toimittaa minulle nopea ja +kestävä juoksija. Mutta tee se joutuun, sillä minä levähdän täällä vaan +vähän aikaa!" + +"Mahdotonta herra!" vastasi puhuteltu. "Äsken oli täällä matkustaja, +joka jätti tänne hevosensa ja lainasi yhden omistani. Näiden kahden +konin täytyy lähteä vaunuja vetämään, ja muita ei ole saatavissa. Jos +olisi useampia, niin tarvittaisiin ne kyllä, Jumala paratkoon, avuksi +tämän kirotun möhkäleen vetämiseen!" + +"Mutta kuitenkin sanon sinulle, kestikievari, että minun täytyy saada +hevonen, vieläpä heti paikalla!" huudahti everstiluutnantti. + +"Minun täytyy sitten lähettää sana kylään, mutta sinne on hyvän matkaa, +ja kestää ainakin pari tuntia ennenkuin hevonen ennättää tänne", arveli +kestikievari. + +"Mutta minulla ei ole aikaa odottaa puoltakaan tuntia! Ei siis ole +muuta neuvoa kuin että minä saan toisen näistä hevosista. Päästä +valjaista parempi niistä!" käski everstiluutnantti! + +Kestikievari, joka kummastui tästä everstiluutnantin kehoituksesta, +kohotti lyhtyänsä hänen kasvojansa kohden ja katsoi häneen hyvin +tarkkaan. + +"Te olette sama herra, joka kulki täällä Elokuussa," sanoi hän. + +"Muistisi on hyvä, kestikievari, mutta järkesi ei näy olevan muistisi +vertainen, koska et ymmärrä kiirehtiä! Tämä musta raudikko on heti +annettava käytettäväkseni!" + +"Sen pitää vetää vaunuja, herra. Sisällä oleva vieras herra on paikalla +valmis". + +"Oletpa heittiö!" huudahti everstiluutnantti vihoissaan. "Näytä minulle +nyt valkeata", lisäsi hän. "Mutta jos vielä rohkenet väittää vastaan, +saat syyttää itseäsi seurauksista!" Ja everstiluutnantti tarttui +uhkaavasti pistoolikoteloon, joka riippui hänen kupeellansa. + +Kestikievaria ei haluttanut enää väittää vastaan ja lyhdyn valossa +alkoi everstiluutnantti omin käsin päästellä niitä remeleitä, joilla +toinen, hänen mielestänsä parempi, hevonen oli kiinnitetty vaunujen +aisaan. Kun hän oli tässä työssä, kokoontuivat hänen ympärillensä +kaikki pihalla olevat henkilöt. Nuristen ja kiroillen katselivat he +hänen työtänsä. He olivat kaikki talonpoikia paitsi yksi, joka puvusta +päättäen kuului ylhäisten herrojen palvelijoihin. Tämä tunkeutui +ripeästi everstiluutnantin ja hevosen välille, sekä huudahti +suuttuneena: "Tämä on toki liian omavaltaista ja hävytöntä, herra! +Neuvon teitä jättämään hevosen seisomaan paikallansa!" + +Everstiluutnantti katsoi siihen mieheen, joka uhkaavana seisoi tuossa +hänen edessänsä, ja huomasi pian minkälaisena henkilönä hän oli +pidettävä. Kristiina kuningattaren hallitus-aikana oli vähitellen +muodostunut erityinen ammattikunta semmoisia ihmisiä, jotka koettivat +saada ja saivatkin toimeentulonsa siten, että tulkkeina, palvelijoina +y.m. semmoisina seurasivat niitä muukalaisia, enimmäkseen runoilijoita +ja oppineita, jotka tulvailivat Ruotsiin saamaan osansa niistä +lahjoista, joita antelias kuningatar tuhlaavasti jakeli. Ruotsinkielen +taitonsa vuoksi olivat he suureksi hyödyksi muukalaisille näiden +Ruotsissa ollessa ja etenkin matkustaissa Tukholmaan tahi sieltä +takaisin. Juuri sellainen mies seisoi nyt everstiluutnantti +Stålsköld'in edessä. + +Kun heidän toimenaan oli saattaa vihattuja ulkomaalaisia maahan, olivat +kaikki sellaiset henkilöt itsessäänkin suuresti vihattuja ja +halveksittuja. Everstiluutnantti ei katsonut sentähden röyhkeän +vastustajansa ansaitsevan vastaustakaan, vaan tarttui voimakkaalla +kädellä hänen rintaansa, ja paiskasi hänen sitten niinkuin lapsen +kauvaksi luotansa. Se erinomainen voima, jota hän tässä näytti, teki +suuren vaikutuksen ympärillä seisoviin talonpoikiin, niin että heiltä +pääsi kummastuksen huutoja. + +Everstiluutnantin voimankoetuksen esine oli raivoissaan. Nopeasti nousi +hän maasta ja meni ääneensä kiroten ja sadatellen vierashuoneesen. + +Sitten käski everstiluutnantti talonpoikia taluttamaan hevosensa +paikalle ja muuttamaan satulan sen selästä kestikievarin raudikolle. He +tottelivat nyt nurisematta käskyä, eikä kukaan heistä uskaltanut +antautua niiden vaarallisten seurausten alaiseksi, joita vähimmästäkin +vastaansanomisesta tässä näytti saattavan tulla. + +Everstiluutnantti otti esiin rahakukkaron, jonka antoi kestikievarille, +sanoen: "Ota nämät rahat maksuksi sekä kyytipalkasta että siitä +hoidosta, jota sinun minun poissa ollessani täytyy suoda hevoselleni. +Pidä sitä hyvin! Se on, kuten näet, kaunis eläin, enkä tahdo kaiken +maailman tavaroistakaan kadottaa sitä, sillä se on kantanut minun +monessa verisessä tappelussa". + +Liikutettuna everstiluutnantin anteliaisuudesta ja siitä +ilmoituksesta, että hän oli ottanut osaa kolmenkymmenenvuotisen sodan +kauheisin veritöihin, kumarsi kestikievari syvään ja nöyrästi. +Everstiluutnantti pyysi vielä vähän virvoituksia, ja meni sitten, +hänkin, vierashuoneesen. + +Siellä tapasi hän tuon loukatun tulkki-palvelijan, joka tulipunaisena +vihasta, tehden kiihkeitä liikkeitä kertoi herrallensa ulkona +tapahtuneista seikoista. Kertominen kävi ranskaksi, mutta +everstiluutnantti osasi tätä kieltä aivan hyvin. + +Osoittaen selvästi tyytymättömyyttään kuunteli matkustava ranskalainen +kertomusta, istuen mukavasti nojallaan suuressa nojatuolissa ja +huolellisesti kääriytyneenä kallisarvoisiin turkkeihin. Hän oli noin 40 +vuoden ikäinen miellyttävän ja älykkään näköinen mies, etenkin olivat +hänen tummat silmänsä tavattoman vilkkaat ja liikkuvat. + +Sittenkuin tulkki-palvelija oli lopettanut kertomuksensa kääntyi hänen +herransa everstiluutnanttiin, joka aikoen lämmittää vilustunutta +ruumistaan oli lähestynyt uunia, ja puhutteli häntä. Mutta +everstiluutnantti ei ollut ensinkään ymmärtävinään ranskaa, vaan +pudisti päätään täydellisen tietämättömyyden merkiksi. Ranskalainen +käski silloin tulkki-palvelijan lausumaan hänen sanansa ruotsiksi ja +tämä puhui vaivoin pidätetyllä kiukulla: "Hänen ylhäisyytensä, +joka on matkalla Tukholman hoviin, kysyy millä oikeudella luulette +saavanne sillä tavoin, kun olette tehneet, koettaa estää hänen +matkaansa. Sen ohessa kysyy hän nimeänne ja säätyänne, sillä hän aikoo +Hänen Majesteetillensa kuningattarelle ilmoittaa sopimattomasta +käytöksestänne, joll'ette kadu sitä ja sovita sopivammalla käytöksellä. +Aluksi täytyy teidän luopua kaikista vaatimuksista sen hevosen suhteen, +joka oli valjastettu hänen ylhäisyytensä vaunujen eteen". + +"Vastatkaa sitten minun puolestani tälle arvoisalle herralle," sanoi +everstiluutnantti, "ett'en ai'o noudattaa ainoatakaan hänen +vaatimuksistansa. Nimeni ja säätyni kanssa ei hänellä ole mitään +tekemistä. Mitä hevoseen tulee, niin on se valmiiksi satuloittu ja +odottaa minua, ja minä ai'on lähteä, niin pian kuin olen ehtinyt +nauttimaan hiukan näitä virvoituksia, joita täkäläinen kestikievari on +hyväntahtoisesti tuonut esille. Muuten toivotan hänen ylhäisyydellensä +onnellista matkaa!" + +Ja everstiluutnantti Stålsköld teki niinkuin oli sanonut, enää +huolimatta matkustavan ranskalaisen vihasta, ja jätti hänen kulkemaan +Tukholmaan milloin ja miten tahtoi. + +Ja kuitenkin tuli tämä sama ranskalainen, jonka everstiluutnantti +edellä kerrotuissa omituisissa oloissa kohtasi hyvin pian vaikuttamaan +päättävästi hänen kohtaloonsa. Tämä mies, joka likemmä kaksivuotisella +Ruotsissa olemisensa ajalla hyvästi ansaitsi kaikkien rehellisten +ruotsalaisten kiroukset, oli mainio lääkäri Pietari Bourdelot. + +Sill'aikaa jatkoi everstiluutnantti Stålsköld matkaansa yhtä +joutuisasti kuin tähänkin asti, ja saapui enemmittä mainittavitta +mutkitta Kalmar'iin. Sinne saavuttuaan lähti hän heti satamaan +katsoaksensa saattoiko mitenkään päästä veneellä Ölantiin. Juuri kun +hän pääsi satamaan, lähti muuan vene täysillä purjeilla ja navakalla +myötätuulella. Ihmeekseen huomasi everstiluutnantti veneessä olevien +henkilöiden joukossa Jakobsson'in. Hän alkoi huutaa ja viittaella, ja +hänen onnistuikin täten saada itsensä huomatuksi. Vene laski uudelleen +maalle ja Jakobsson kiiruhti everstiluutnantin luokse, joka huusi hänen +vastaansa: "Mitä Herran nimessä tämä merkitsee, että tapaan teidät +täällä, Jakobsson?" + +"Saman kysymyksen saatan samalla syyllä tehdä teille, ystävä +everstiluutnantti. Mutta tulkaa, menkäämme syrjään hiukan, ett'ei +kukaan kuule puheluamme". + +Kun he olivat päässeet kappaleen matkaa maallenousu-paikasta, jatkoi +Jakobsson: "Päästäksemme hyvään alkuun on parasta, että heti ja suoraan +alan kertoa siitä asiasta, jota nyt olen toimittamassa". + +"Se on hyvä kyllä, ystävä Jakobsson, mutta kerro niin lyhyesti kuin +mahdollista, sillä minulla on hyvin kiire!" + +"Onko? No hyvä, eipä tässä tarvitakkaan kovin laveita selityksiä. Ette +olleet seuran viime kokouksessa ettekä siis tiedäkkään siitä +ilmoituksesta, joka saatiin, että prinssiä on kirjoituksella kehoitettu +väkivallalla anastamaan hallitus. Seura oli yksimielinen siitä että +prinssiä pitäisi vielä kehoittaa tähän tuumaan, ja minä olen ottanut +suullisesti tehdäkseni sen. Nyt olen matkalla Borgholm'iin, jossa +prinssi, niinkuin tiedätte, oleskelee, ja odottelen, kunnes aikaa +joutuu. Nyt on se tullut". + +"Olipa toki Jumalan onni, että tapasin teidät, Jakobsson!" huudahti +everstiluutnantti Stålsköld. "Ilman minutta olisitte auttamattomasti +olleet hukassa! Tekö olittekin juuri tuo edelläni kiiruhtava ratsumies, +jonka kiireestä minulle jokaisessa pysähdyspaikassa kerrottiin! Se +asia, jota toimitatte, on uhkarohkea!" + +"Mutta mikä on syynä siihen, että te, ystävä everstiluutnantti, olette +Kalmar'issa?" kysyi Jakobsson. Everstiluutnantti ei suorastaan +vastannut tähän kysymykseen vaan jatkoi: "On aivan välttämätöntä, että +heti palaatte Tukholmaan estämään kaikkia ajattelemattomia toimia, +joihin siellä olevat ystävämme mahdollisesti ryhtyisivät. Vähinkin +ajattelemattomuus saattaa syöstä heidät ja meidät kaikki perikatoon!" + +"Kuuluupa siltä kuin olisi teillä tarkat tiedot kysymyksessä olevasta +asiasta", väitti Jakobsson. + +"Toden teolla tiedänkin siitä enemmän kuin te, Jakobsson. Mutta +kuningatar tietää asian paremmin kuin meistä kumpikaan; kaikki on +hänelle ilmaistu. Hän epäilee prinssiä ja tärkeätä on, että hän niin +pian kuin mahdollista todistaa itsensä syyttömäksi. _Siihen_ pitää +häntä kehoittaa ja _sentähden_ olen minä liikkeellä. Mutta teidän +täytyy heti ja hetkeäkään viipymättä palata kehoittamaan meikäläisiä +mitä suurimpaan varovaisuuteen. Minä sitä vastoin matkustan +Borgholm'iin prinssin luokse!" + +Jakobsson ei saattanut tointua siitä kummastuksesta ja hämmästyksestä, +johon everstiluutnantin viimeiset ilmoitukset olivat saattaneet +hänen. Melkein koneentapaisesti antoi hän jäähyväisiksi kättä +everstiluutnantille, joka varoittaen sanoi hänelle: "Matkani täytyy +jäädä salaisuudeksi meidän välillemme, ettekä te saa koskaan ilmaista +kenellekään, keltä kuulitte sen, jonka minulta kuulitte!" + +"Tiedätte, ystävä everstiluutnantti, olenko luotettava vai enkö", sai +Jakobsson vihdoin vaivoin sanotuksi. + +"Hyvästi, ystävä Jakobsson". + +"Hyvästi ja onnea matkalle". + +Everstiluutnantti kiiruhti veneelle ja käski laskea maalta. + +"Eihän meidän teitä pitänyt viedä toiselle puolelle", muistutti +perämies. + +"_Hän_ on tullut estetyksi eteenpäin kulkemasta ja sentähden täytyy +minun lähteä toimittamaan hänen asiaansa, joka on laadultaan hyvin +kiireellinen", vastasi everstiluutnantti Stålsköld. "Siis pian +purjehtimaan!" + +Venemiehillä ei ollut tähän enään mitään väittämistä, ja pian kiiti +nopeakulkuinen vene eteenpäin vaahto kuohuen keulassa. + +Onnellisesti saavuttuaan Borgholm'iin pyysi ja pääsikin +everstiluutnantti heti prinssi Kaarlo Kustaan uskotun ja suosikin, +eversti Würtz'in puheille. Hänelle ilmoitti everstiluutnantti asiansa. + +"Katsokaa tuota suljettua kirjettä", lausui eversti Würz, niin pian +kuin hän oli saanut tietää asiain nykyisen tilan. Tämä kirje, joka +sisältää kysymyksessä olevan solvauskirjoituksen sekä kirjeen hänen +kuninkaalliselta korkeudeltaan kuningattarelle, on jo kauvan ollut +tuossa valmiina sinetöittynä ja ainoastaan säälistä, sekä että +"muutamat henkilöt" ehtisivät pelastautua, on prinssi lykännyt päivästä +päivään sen lähettämisen Tukholmaan. Vaan asiain näin ollen ei voi +tulla kysymykseen asian silmänräpäykseksikään lykkääminen -- ja +syyllinen syyttäköön itseään. + +Würz ei lähemmin selittänyt, keitä hän tarkoitti sanoilla: muutamat +henkilöt, vaan kun tiedetään, että hän sitä ennen kirjeellä oli +ilmoittanut isä Messeniukselle tuon kuuluisan häväistyskirjeen +saapumisesta, niin on helppo arvata noiden sanojen tarkoitus. + +Prinssi Kaarlo Kustaa otti everstiluutnantti Stålsköld'in vastaan +vanhana sotatoverina iloisella ja sydämmellisellä tavallaan, keskusteli +tuosta rakkaasta leiri-elämästä sekä joi aimo pikarin vaahtoavaa viiniä +hänen onnekseen. Everstiluutnantti jätti Ölannin enemmän mieltyneenä +prinssiin, kuin sinne tullessaan. + +Joulukuun 12 päivän iltana kertoi everstiluutnantti Herman Fleming'ille +onnellisesti päättyneestä matkastaan ja samaan aikaan jätti Kaarlo +Kustaan Tukholmaan lähettämä sanansaattaja mukanansa tuomat kirjeet +suosikille, kreivi Maunolle, prinssin langolle. + +Seuraavana päivänä vangittiin Messeniukset ja pari päivää sen jälkeen +isä Messeniuksen ilmi-annosta kaupungin kirjuri Skunk ja pormestari +Niilo Niilonpoika. Tässä tilaisuudessa sai everstiluutnantti Stålsköld +vielä erään osan toimitettavakseen Messeniuksen salaliiton surullisessa +näytelmässä. Sillä kuningattaren käskystä hän ei ainoastaan vanginnut +molempia viimeksi mainittuja herroja, vaan sai myöskin tuon nyt enemmän +kuin kahtakertaa lukuisamman vankilavartijaston päällikkyyden, vaikka +hän kaikilla mahdollisilla keinoilla oli koittanut päästä tuosta +luottamus-toimesta. Hallitus, hyvin tuntien Niilo Niilonpojan +suuren vaikutuksen etenkin kaupungin porvaristoon, pelkäsi +katumeteliä ja ett'ei tämä pelko ollut perätöntä, sen tiesi paraiten +everstiluutnantti. Hänen tilansa oli sangen tukala. Harkittuaan asiaa +sinne tänne, teki hän päätöksensä ja meni "P.C.G. seuran" lukuisaan +kokoukseen. -- Hän ei ollut erehtynyt -- kokous oli hyvin myrskyinen ja +mielet kiihkossa. Suuri enemmistö seurassa vaati, että nostettaisiin +katumeteli ja väkivallalla vapautettaisiin pormestari ja hänen +ystävänsä kaupunginkirjuri vankilasta. Vakaana ja päättäväisenä astui +everstiluutnantti Stålsköld kokoutuneiden keskelle, pyysi vaiti-oloa ja +lausui: "Ennenkuin mitään päätöstä tehdään, on minun velvollisuuteni +ilmoittaa herroille, että vankilan vartijasto on tehty kahta +lukuisammaksi ja että minä olen sen päällikkönä. Turhaan olen koettanut +päästä vapaaksi tuosta toimesta. Vaan niinkuin asian laita nyt on, niin +ei mikään maailmassa voi taivuttaa minua kavallukseen, ja ainoastaan +minun ruumiini yli tullaan väkivallalla vankilaan! Pyydän teitä +ajattelemaan tätä, sekä myöskin, että väkivalta ei hyödytä, vaan +vahingoittaa vangittuja ystäviämme ja yhteistä asiaamme, joka meille +kaikille on kallis". + +Lausuttuaan tämän, poistui hän, mutta hänen sanansa olivat suuresti +vaikuttaneet kaikkiin läsnäoleviin, jotka nyt yksimielisesti päättivät +välttää väkivaltaa. Pontevalla käytöksellään oli everstiluutnantti +tehnyt suuren palveluksen "P.C.G. seuralle" ja myöskin valtakunnalle, +estäessään Tukholman porvariston tekemästä tekoa, jonka seuraukset +epäilemättä olisivat olleet arvaamatonta turmiota tuottavia. + +Tunnettu on, ett'ei ketään Messeniusten salaliittoon sekaantuneista +Messeniuksista voitu todistaa syyllisiksi. Niilo Niilonpoika oli +pahimmassa pulassa, etenkin sentähden että ylhäinen aatelisto vihasi +enimmän häntä, tuota viime valtiopäiväin vastustuspuolueen johtajaa. +Pormestarin viran ryöstäminen häneltä tapahtuikin sentähden enemmän +kostonhimosta kuin todistetusta rikollisuudesta. + +Skunk pääsi asiasta helpommalla, sillä, vaikka häneltä otettiinkin +kaupungin kirjurin virka, tarjottiin hänelle kuitenkin hyvitteeksi +assessorin paikkaa Turun hovioikeudessa; tämän tarjouksen hän kuitenkin +hylkäsi. + +Yleisesti tunnettu on Messeniusten surullinen loppu. Isän teloittaminen +-- oli jo julmaa oikeutta, vaan pojan tuomitseminen "ensiksi +menettämään oikean kätensä, sitten teloitettavaksi, ruumis jaettavaksi +neljään osaan ja ynnä pää asetettavaksi mestauspyörälle; sekä käsi +kiinnitettäväksi kaakinpuuhun suurelle torille" ja että tämä verinen +tuomio kaikessa ankaruudessaan pantiin toimeen -- oli suoraa julmuutta, +sillä hän oli kuitenkin ainoastaan harhateille joutunut nuorukainen, +joka muutaman vuoden kuritusvankeuden kautta olisi tullut +vahingoittamattomaksi samalla kun hän olisi peräytetty malttiin. + +Tämän oivalsi paria vuotta myöhemmin kuningatar itsekin, kun hän +katkerasti katui julmaa tuomiota. Nyt ajateltiin ainoastaan tehdä +Messeniuksista peloittava esimerkki kaikille tyytymättömille, joita +aavistettiin olevan, vaan joita ei lain koura voinut saavuttaa. + +Selvästi huomasivat myöskin "P.C.G. seuran" jäsenet tämän ja he +pitivät, eivätkä ilman syyttä, poika Messeniusta seuran marttyyrina, +vaikka tämä oli ollut kokonaan seuran ulkopuolella. Ja siltä kannalta +katsoen oli, on ja pysyy hän syvästi tragillisena henkilönä. + + + + +22 LUKU. + + +Bourdelot tuli pian Ruotsin hovin johtavaksi hengeksi ja kuningattaren +etevimmäksi suosikiksi. Aikomuksemme ei ole lähemmin kertoa siitä +suuresta vaikutuksesta, jonka hän sai kuningattareen, kuinka hän +mitättömillä viisasteluillaan kumosi kuningattaren mietteet +siveellisestä arvosta, kuinka hän tämän sydämestä sammutti viimeisenkin +uskonkipinän ilmoitettuun uskontoon j.n.e. -- tahdomme vaan puhua +hänen suhteestaan everstiluutnantti Stålsköld'iin. Kaikki vihasivat +Bourdelot'a, mutta ainoastaan harvat uskalsivat julkisesti näyttää tätä +vihaansa, useimmat imartelivat tuota mahtavaa miestä päästäkseen siten +hänen ja hänen kauttansa kuningattaren suosioon. Niiden joukkoon, jotka +eivät kammoneet näyttää halveksumistaan Bourdelot'a kohtaan, kuului +everstiluutnantti Stålsköld. Mutta Bourdelot'kin puolestansa näytti +alusta alkaen katsovan karsaasti everstiluutnanttiin. Varmaankin oli +hän tuntenut tämän tuosta ensimmäisestä kohtaamisesta kestikievarissa +-- niin luuli everstiluutnantti ja oli myöskin vakuutettu siitä, että +Bourdelot, vaikutti häntä vastaan kuningattareen, sillä se luottamus, +jota tämä ennen oli osoittanut häntä kohtaan, hälveni päivä päivältä ja +kuningatar antoi enää hyvin harvoin mitään hänen toimekseen. + +Mitä everstiluutnantti jo aikoja oli arvannut, se tuli hänelle +täydelleen selväksi, kun Bourdelot muutamana päivänä kysyi häneltä +suoraan, oliko hän, everstiluutnantti, ennenmainitussa kestikievarissa +kohtaamisen aikana ollut matkalla. Kysymys ei aivan suorastaan koskenut +asiaa, mutta everstiluutnantti arvasi, mitä sillä tarkoitettiin, ja +vastasi jyrkästi, ett'ei hän aikonut ensinkään ryhtyä vastaamaan "herra +Bourdelot'ille". -- Asia jäi siksensä silloin ja ranskalainen lähti +vihoissaan ja loukattuna pois. + +Mutta vähän myöhemmin teki hän saman kysymyksen. Nyt puhuikin hän +peittelemättä "heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan" ja pyysi +everstiluutnanttia, jos tahtoi välttää pahoja seurauksia, suoraan +tunnustamaan totuuden. + +Suuttuneena vastasi tämä: "Jo ennen olen sanonut, ett'en ole +velvollinen tekemään teille vähintäkään tiliä ja ett'eivät matkani +kuulu teihin ensinkään, matkustanpa minne tahansa! Nyt lisään vaan, +että jos vielä kerran uskallatte tehdä niin hävyttömän kysymyksen, niin +rankaisen teitä sellaisella korvapuustilla, jota teidän ranskalaiset +korvanne eivät pitkiin aikoihin liene tunteneet!" -- Ja antaakseen +sanoilleen enemmän painoa teki everstiluutnantti uhkaavan liikkeen +kädellään. + +Kuohuen vihasta lähti Bourdelot kuningattaren luokse. Seuraukset +tulivat pian näkyviin, sillä tähän aikaan ei rankaisematta saattanut +loukata Bourdelot'a, "aikakautensa suurinta miestä", joksi Kristiina +sokeassa ihailussaan tavallisesti sanoi häntä. Everstiluutnantti +kutsuttiin kuningattaren luokse ja sai ankarat ripitykset. Kuningatar +sanoi, ett'ei "hän ansainnut sitä suosiota, jota hän, Kristiina, tähän +saakka oli osoittanut hänelle" sekä käski hänen rangaistuksen uhalla +suuresta rikoksestaan heti lähtemään Tukholmasta ja palvelemaan +tästälähin muutamassa rykmentissä, joka oli Käkisalmen läänissä lähellä +Venäjän rajaa. + +Everstiluutnantti kuunteli tuomiotansa aivan tyynellä mielellä ja varma +on, ett'ei hän pitänyt rangaistusta niin kovana, kuin se oli aiottu, +sillä jo aikoja ennen tätä oli hän tyytymätön nykyiseen asemaansa ja +sitä paitsi kovin kyllästynyt näkemään, kuinka valtakunnan arvokkaimmat +miehet jäivät syrjälle Bourdelot'in ja muiden hänen kaltaistensa +rinnalla. + +"Nyt pääset kotiin, Pekka, Suomeen", sanoi everstiluutnantti linnasta +kotiin päästyänsä palvelijallensa. "Kuningatar on käskenyt minua +matkustamaan sinne ja sinä tulet luonnollisesti mukaan. Laita sentähden +pian kapineeni kokoon matkaa varten!" + +Pekka seisoi aluksi äänetönnä ilosta. Viimein huudahti hän kuitenkin: +"Hyvä Jumala, miten siunatun hyväntahtoinen kuningas tuo kuningatar +kuitenkin on, kun on ollut niin armollinen herra everstiluutnanttia ja +entäs minua sitten, syntistä ihmisparkaa kohtaan! Saanhan minäkin +matkustaa Paimioon, herra everstiluutnantti?" + +Everstiluutnantti hymyili Pekan käsitykselle asiasta ja vastasi: +"Saatpa tosin käydä sukulaistesi luona sill'aikaa kuin minä oleskelen +Turussa, mutta sitte matkustamme paljoa kauemmaksi aina Venäjän +rajalle". + +"Eihän tuo raja liene paljoa tuolla puolen Paimiota?" kysyi Pekka +levottomasti. + +"Ompa hyvin kaukana -- monta kymmentä peninkulmaa". + +Tämä vastaus ei ollut omiansa rauhoittamaan Pekka parkaa, joka tähän +saakka oli luullut, ett'ei pari penikulmaa idempänä Paimiota oleva maa +enää kuulunut Suomeen. + +"Ohhoh", huokasi hän. "Jos on niin pitkä matka, niin on asia yhtä pitkä +kuin leveäkin!" + +Everstiluutnantti meni sitten jättämään hyvästit Tukholmassa asuville +ystävillensä ja siinä tarkoituksessa lähti hän ensiksi Aake Berg'in +luokse. Mitä lähemmäksi hän tuli sitä asuntoa, jossa oli saanut nauttia +niin hellää kohtelua, sitä surullisemmalla mielellä tunsi hän olevansa. +Eikä saattanut hän salata itseltänsä, että syynä hänen levottomuuteensa +ja suruunsa oli pää-asiallisesti eroaminen Elsasta. Eikä hän myöskään +enää saattanut itseltänsä salata, ett'eivät hänen tunteensa Elsaa +kohtaan likimainkaan olleet kylmät. Ompa tuo toki koko kummallista! +mietti hän. Rakastaisinko toden teolla häntä? Onko siis ensilempeni +kuihtunut ja tuntuisiko se muiston elämä, jota olen vannonut eläväni, +minusta tyhjältä ja turhalta? Näihin kysymyksiin pysähtyivät hänen +ajatuksensa hetkeksi epäillen, mutta sitten jatkoi hän jälleen +itsetutkistelemuksiansa: Onko se tunne, joka minulla on Elsaa kohtaan, +samanlaatuinen kuin tunteeni Elviraa kohtaan. + +-- Tähän pakoitti hän itseänsä vastaamaan: Ei! Ei! -- Mutta niistä +kielloista huolimatta syntyi samantapaisia kysymyksiä: Minkä päätöksen +teen nyt oikeastaan? Tunnustanko, ennenkuin eroamme ehkä ainiaaksi, +Elsalle ne tunteet, jotka minulla on häntä kohtaan? Mutta se ei saata +koskaan tulla kysymykseen, sillä eiväthän nämät tunteet olekkaan muita +kuin myötätuntoisuuden ja mieltymyksen tunteita! Enkö mainitse mitään +tästä? Mutta pitääköhän minun olla vaiti? + +Kieltävä vastaus oli taas pääsemäisillään hänen huuliltansa, kun hän +samassa pääsi perille. + +Rikkaan tukkukauppiaan everstiluutnantin mielestä vihattava poika +oli myöskin tullut käymään Aake Berg'in perheessä. Elsa näytti +tyytyväiseltä ja iloiselta kuin leivonen keväällä! Everstiluutnantti +huomasi ylpeytensä syistä, joita ei saattanut ymmärtää, tulevan kovasti +loukatuksi nuoren tytön ilosta. Hän ei tullut hetkeäkään ajatelleeksi +ett'ei tyttö saattanut aavistaakkaan hänen lähtevän kohta. Hänen +jäähyväisensä olivat kylmät ja jäykät. Selvään huomasi hän, miten Elsa +silloin vaaleni ja hän tunsi tämän pienen käden, silloin kuin se +ojennettiin jäähyväisiksi, vapisevan -- mutta tukkukauppiaan poika +seisoi siinä aivan lähellä ja Stålsköld'in lannistavat ja ylpeät +katseet siirtyivät hänestä Elsaan ja taas takaisin häneen. + +Mitä synkimmällä mielellä ja huonoimmalla tuulella lähti +everstiluutnantti sitten Jakobsson'in luokse. + +"Sitten sopii että seuraatte minua Turkuun", sanoi tämä niin pian kuin +oli kuullut, mistä oli kysymys. "Tärkeät kauppa-asiat vaativat, että +itse olen siellä ja minä matkustan sinne jahdillani 'Kaarle Kustaa'. +Mutta omituinen tapausten yhtyminen on tämä! Tietäkää, ystävä +everstiluutnantti, että laivassa tulee olemaan muitakin matkustajia, +kuin te". + +"Keitä sitten?" + +"Arvatkaappa! He ovat hyvin tuttuja". + +"Tiedän itseni huonoksi arvaajaksi enkä uskalla koettaa". + +"Paroni Gyllenström". + +"Hänkö!!" + +"Ja hänen perheensä". + +"Siis Elvirakin?" + +"Hänkin"... + +"Sitten lienee parasta, ett'en minä lähde 'Kaarle Kustaa' nimisellä +jahdillanne". + +"Miks'ette?" kysyi Jakobsson. "Jahdin peräpuoleen on laitettu erityisiä +huoneita juuri matkustajien varalta -- niitä käyttäkööt he. Itseäni +varten olen laitattanut kuntoon muutaman hytin kokkapuolella -- te +saatte majoittua luokseni. Täten voitte, jos haluatte, välttää matkalla +kaiken yhteensattumisen paroonin kanssa". + +Everstiluutnantti Stålsköld mietti hetken. + +"Epäilettekö, ystävä everstiluutnantti?" + +Vielä hetken punnittuaan asiaa näytti everstiluutnantti äkkiä +tekevän päätöksensä ja vastasi: "Olkoon menneeksi -- minä suostun +tarjoukseenne. Mutta miksi ette ole ennen ilmoittaneet minulle paronin +matkaa?" + +"Sain vasta tänä aamuna tiedon siitä, kun hänen taloudenhoitajansa oli +täällä tekemässä kuljetussuostumusta. Aikomukseni oli käydä tänään +luonanne". + +"Minkä sanoi taloudenhoitaja syyksi herransa matkaan?" + +"Siitä oli tosin kysymys, mutta hän on hyvin salaperäinen... Tunnetteko +häntä?" + +"En ... tietääkseni en ole koskaan nähnyt häntä". + +"Niinkuin sanoin -- hän on hyvin salaperäinen ja antoi vaan +puolinaisia, karttelevia vastauksia. Niin paljon ymmärsin, että paroni +haluaa maa-elämän hiljaisuuteen ja tahtoo nähdä Hämeessä olevia suuria +kartanoitansa. Muuten lienee hänen suosikkina olonsa lopussa". + +"Lopussa on se ollut jo kauvan. Mutta Reetta? Onko hän ilmoittanut +mitään uutta?" + +"Tuo raukka oli täällä ja valitteli ääneensä sitä, ett'ei hän saa +seurata emäntäänsä. Paroni ei salli sitä. Muuta mainittavaa ei hän +tiennyt kertoa, kuin että hän päivä päivältä oli tullut yhä +synkkämielisemmäksi". + +"Onkohan Elvira alkanut epäillä häntä?" + +"Ehkä". + +"Koska lähdetään matkalle?" + +"Ylihuomenna varhain". + +"Hyvä -- kyllä laittaudun valmiiksi siksi". + +Sitten lähti everstiluutnantti pois. + +Varhain ennenmäärätyn matkapäivän aamulla lähti jahti "Kaarle Kustaa" +purjehtimaan Tukholman ankkuripaikasta. Tuuli oli myötäinen ja matka +kului joutuisasti, mutta kappaleen matkaa Vaksholman toisella puolen +tuli ilosta loppu ja matkustajamme saivat vastatuulen. Päälle +päätteeksi rupesi satamaan, seikka, joka yhteydessä kevätilman +kylmyyden kanssa -- oli näet Toukokuun loppupuoli v. 1652 --, pakoitti +matkustajat pysymään hyteissänsä. Monta päivää yhtämittaa luovittuansa +tuli laiva Söderarm'in kodalle, ja kun tuuli oli kiertänyt hiukan +eteläänpäin, ei Jakobsson enää epäillyt laskea ulapalle ja suunnata +Ahvenanmaata kohden, vaikk'ei häneltä jäänyt huomaamatta, että mustia +pilviä alkoi nousta kaakkoiselle ilmanrannalle ja että laineita peitti +tuo tenhon-omaisesti välkkyvä loiste, joka tavallisesti ennustaa +myrskyä. Mutta hän luotti keväiseen vuoden-aikaan ja pahimmassa +tapauksessa laivan hyvään rakennustapaan, lukuisaan miehistöön ja +lujaan taklaukseen. + +Matkan kuluessa oli everstiluutnantti Stålsköld vaan pari kertaa nähnyt +Elviran. Mutta he eivät kuitenkaan olleet puhelleet keskenänsä ja +heidän molemminpuolisena tervehdyksenään oli pitkä, surullinen silmäys. +Ei ollut everstiluutnantti ollut paroninkaan puheilla, vaikka he +muutaman kerran olivat kohdanneet toisensa kannella. Mutta sitä vastaan +olivat he luoneet toisiinsa silmäyksiä, silmäyksiä niin kolkkoja ja +uhkaavia kuin viha ja kosto. + +Sivumennen mainitkaamme, että paronin suosio todellakin, niinkuin +Jakobsson äsken mainitsi, oli lopussa kuningattaren luona. Hänen +epäsuosionsa oli kasvanut samassa määrässä kuin hänen mielensä ja +kasvonsa synkistyivät; iloa rakastava Kristiina ei voinut sitä kärsiä; +hän tahtoi nähdä iloisia kasvoja ympärillänsä. Lisäksi oli paroni +jonkun huolimattomuuden kautta suututtanut kuningattaren ja siten +antanut hänelle tilaisuuden osoittaa suuttumustaan. Hän sai nyt +pitkällä nuhdesaarnalla osansa, vieläpä runsaalla mitalla. Lopuksi +ilmoitti kuningatar, että paroni mieluusti saattaisi pysyä poissa +hovista. Ei ole vähintäkään epäilemistä, että tämä seikka oli paljon +lisännyt paroni Gyllenström'in synkkämielisyyttä ja että se kuului +niiden pääperusteiden joukkoon, jotka synnyttivät hänessä päätöksen +vetäytyä pois syrjäisille tiluksillensa Hämeesen. + +Löytyipä henkilö, joka enimmäkseen oleskeli kannella ja jonka +everstiluutnantti näki joka kerran kun pisti päätänsä kajuutasta, ja +tämä oli paronin taloudenhoitaja herra Mörk. Herra Mörk'illä ei syyttä +ollut nimeänsä, sillä hän oli synkkyydessä herransa vertainen. +[Ruotsalainen sana _mörk_ merkitsee: pimeä, synkkä.] Tiiviisti +suljetuin huulin ja rypistetyin kulmakarvoin kulki hän tavallisesti +levottomasti laivan toisesta päästä toiseen, silloin tällöin puhutellen +jotakin merimiestä ja väliin seisahtaen, hetkeksi katsellakseen alas +veteen, jonka jälkeen levoton käveleminen jälleen alkoi. + +Löytyy henkilöitä, jotka, vaikk'eivät pienimmälläkään tavalla ole +tehneet meille pahaa, kuitenkin jo ensi esiytymisessään vaikuttavat +vastenmielisesti meihin: everstiluutnantti Stålsköld'istä oli herra +Mörk sellainen henkilö. Taloudenhoitajan läsnä olo herätti hänessä +saman tunteen kuin käärmeen läheisyys tavallisesti herättää useimmissa +ihmisissä: he kammoksuvat, vaikka tietävätkin, ett'ei käärme ole +myrkyllistä laatua. + +Erittäinkin kiintyi everstiluutnantin huomio herra Mörk'in ääneen ja +joka kerran, kun kuuli tämän puhuvan, mietti hän: Varmaankin olen +kuullut tämän äänen ennen, mutta milloin ja missä? Kaikin tavoin koetti +hän muististaan saada vastausta tähän kysymykseen, mutta turhaan. + +Niinkuin taloudenhoitajan ulkomuoto oli täydellisessä sopusoinnussa +hänen herransa ulkomuodon kanssa, niin näkyivät he muutoinkin +soveltuvan toisillensa ja Jakobsson sanoi havainneensa, että he pitivät +usein pitkiä ja salaisia keskusteluja. + +Tämän johdosta tuli everstiluutnantti seuraavaan johtopäätökseen: +"Neuvoitelkoot mistä hyvänsä; kenenkään hyväksi eivät he neuvoittele". + +Sillä välin jatkoi jahti "Kaarle Kustaa" matkaansa ja tuli joka hetki +kauvemmaksi Ahvenanmerelle. Tuuli kiihtyi ja muuttui, joka hetki +uhkaavamman näköiseksi. Ei ollut enää epäilemistäkään, että myrsky oli +tulossa ja Jakobsson sai pian syytä katua tottelemattomuuttaan +varoittavia merkkejä kohtaan. Sillä niiden sysimustien pilvien, +jotka ensin olivat näkyneet taivaan kaakkoisella rannalla ja jotka +sieltä pian levisivät yli koko taivaankannen, povessa oli kolme +merenkulkijoille peloittavaa vihamielistä raivotarta, jotka +rajumyrskyn, lumituiskun ja usvan muodossa syöksyivät vihasta ja +pelosta korkealle tyrskyvää merta vastaan. + +"Kaarle Kustaa" parka, heikko lastu, oli tuskasta huokaillen osallisena +aaltojen raivoisassa leikissä ja pimeä, yötä mustempi, oli ylt'ympäri +lavan. + +Jakobsson huomasi pian mahdottomaksi pyrkiä Föglön saaristoon, sillä +toiselta puolelta oli tuuli, joka oli kääntynyt itäänpäin, siihen liian +niukka, toiselta puolen niin tuima ja raju, että ainoana +pelastuskeinona näkyi olevan laskea myötätuulta. Miehistö oli täydessä +toimessa osittain pumpun ääressä, osittain korjaamassa niitä +purjeenrepaleita, jotka ensimmäinen raivokas tuulenpuuska oli jättänyt +jälelle, sekä kiinniköyttämässä kannella olevia tavaroita, joista +hyökylaineet jo olivat pyyhkäisseet pois osan. + +Näinä hädän hetkinä otti everstiluutnanttikin tehokkaasti osaa +pelastustyöhön. Tottuneena olemaan ensimmäisenä siellä, missä vaara oli +suurin, ei hän nytkään halventanut sitä horjumattoman rohkeuden ja +lujan päättäväisyyden mainetta, jota hän suuressa määrässä nautti, vaan +kiihoitti esimerkillänsä miehistön kestävyyttä ja rohkeutta. + +Herra Mörk samoin osoitti olevansa kaikin puolin pelkäämätön mies. +Everstiluutnantti Stålsköld huomasi hänen alati sivullansa, valmiina +auttamaan milloin ja missä sitä tarvittiin. -- Siten olivat he yhdessä +asettamassa paikoillensa raskasta arkkua, joka uhkasi katkaista +käsipuut. Everstiluutnantin kasvot olivat käännetyt mereen päin, ja +kädellään nojautui hän toiseen harukseen; herra Mörk oli juuri hänen +takanaan. Silloin tuli äkkiä kauhea hyökylaine ja laiva kallistui +kovasti. Everstiluutnantti Stålsköld tunsi jalkansa horjuvan ja +selässänsä kummallisen painon, joka työnsi eteenpäin -- seuraavassa +silmänräpäyksessä katosi hän suin päin vihaisesti ärjyvien aaltojen +kuohuvaan syliin. + + + + +23 LUKU. + + +Kuluipa hyvän aikaa ennenkuin Jakobsson ja miehistö alkoi kaivata +everstiluutnanttia, sillä sumu oli niin sakea, että saattoi nähdä +ainoastaan lähinnä ympärillänsä olevat esineet, eikä herra Mörk +maininnut mitään siitä, mikä oli tapahtunut. Jakobsson oli mielettömänä +surusta ja epätoivosta, kun vihdoinkin kauan ha'eskeltuansa kannelta ja +hyteistä havaitsi, ett'ei hänen ystävänsä everstiluutnantti ollut +mistään löydettävissä. Herra Mörk'iltäkin kysyi hän, oliko tämä nähnyt +häntä, mutta taloudenhoitaja kielsi eikä sanonut tietävänsä mitään +kadonneesta. Tosin myönsi hän, että hän, herra Mörk, jonkun kerran +kiireessä oli kohdannut kaivatun, mutta nyt ei hän pitkään aikaan ollut +nähnyt vilaustakaan hänestä. + +Mitään ei saattanut tehdä everstiluutnantin löytämiseksi, etenkään kun +ei tiedetty milloin ja mihin hän oli kadonnut. Tosin koetti Jakobsson +pyrkiä vastatuuleen, mutta yritys päättyi huonosti, sillä ensimmäinen +hyökylaine tempasi rajuun pyörteesensä molemmat käsipuut laitatuuleen +kääntyneestä laivasta sekä joukon kannella olevia, huononpuolisesti +kiinnitettyjä arkkuja. Hädin tuskin tai Jakobsson jahdin kääntymään +myötätuuleen, selvästi havaiten turhiksi kaikki kokeet taistella +riehuvia luonnon voimia vastaan. + +Emme rupea kuvaamaan Jakobsson'in surua ja huolta, emmekä kertomaan +niitä epätoivosta lähteneitä valitushuutoja, joilla Pekka parka ilmaisi +tunteensa, kun kuuli rakastetun herransa hukkuneen. + +Myrsky kesti lakkaamatta noin vuorokauden paikoilla. Kun tuuli +viimeinkin taukosi ja ilma selkeni, huomasi Jakobsson nyt melkein +tuuliajolla olevine laivoineen olevansa Pohjanlahdella muutamia +peninkulmia pohjoiseen päin Ahvenanmaalta. + +Vanha suomalainen sananlasku sanoo: "Länsi ilman puhdistaa ja luode sen +perii". Jokainen, jota ilma-havainnot huvittavat, huomaa useimmissa +tapauksissa tämän sananlaskun toteutuvan. -- Niin kävi nytkin. + +Jakobsson antoi sentähden levittää ne purjekaistaleet, jotka vielä +olivat jälellä, ja purjehti myötätuulta saaristoa kohden. Ensimmäinen +maa, minkä tapasi, oli Isonkarin saari, johon nyt on laitettu majakka, +mutta silloin oli se autio ja asumaton. Sieltä jatkettiin matkaa +Turkuun nykyäänkin käytettyä kulkuväylää myöten. + +Raskas tehtävä oli Jakobsson'illa Turussa, yhtä raskas kun se suru, +joka kalvoi hänen sydäntänsä ja usein pusersi kyyneleitä hänen +miehekkäistä silmistänsä. Hän katsoi nim. velvollisuudekseen itse viedä +surusanoman tapauksesta kadonneen i'äkkäälle äidille. Hän kielsi +miehistöä ja Pekkaakin, jota ainoastaan hiukan oli saanut lohdutetuksi +sillä, että lupasi ottaa hänen palvelukseensa, puhumasta tapauksesta, +siten estääkseen sitä huhuna tulemasta äidin korviin. Sillä +Jakobsson'in arvelun mukaan pitäisi eukkoa jollakin tavalla valmistaa +ja sitten vähitellen saattaa hänen tietoonsa todellinen asian laita. Ja +mikä kauhea todellisuus! Näyttipä luultavalta, että tämä kova isku +murtaisi hänen sydämensä. + +Ensimmäisenä päivänä Turussa ollessaan ei Jakobsson arvellut jaksavansa +käydä hänen luonansa. Mutta seuraavana päivänä täytyi hänen se tehdä, +sillä näytti arveluttavalta lykätä käyntiä tuonnemmaksi, sentähden että +Jakobsson vaan vähän aikaa aikoi viipyä Turussa, osittain myöskin +sentähden, ett'ei asiata enää ollut mahdollinen pitää salassa. + +Ei Jakobsson nyt ensi kertaa käynyt everstiluutnantti Stålsköld'in +lesken luona, vaan oli hän edellisillä matkoillansa Suomeen monta +kertaa käynyt hänen luonansa välistä terveisiä, useimmiten kirjeitä +viemässä pojalta. Tällä kertaa oli hän tuovinaan terveisiä, niinkuin +tavallisesti, ja hän otettiin hyvin vastaan. Noudattaen ennen tekemiään +päätöksiä ei hän viittaamallakaan puhunut everstiluutnantin +surullisesta katoamisesta, vaan kertoili sitä vastaan hänen +hyvinvoinnistaan, ja hänen onnellisesta suhteestaan vallanpitäjiin ja +siitä loistavasta tulevaisuudesta, joka hymyili hänelle. Kun hän nyt +näki kuinka eukon silmät säteilivät ilosta ja tyytyväisyydestä joka +kerran kuin pojan nimeä mainittiin, silloin huomasi Jakobsson vasta +oikein selvästi tehtävänsä vaikeuden ja epätoivo sydämessä lähti hän +illalla jälleen jahtiinsa. + +Unta ei ollut ajattelemistakaan; koko yön mietti hän keinoa miten +parhaiten ilmoittaisi äidille tuon kauhean sanoman. Viimein päätti +pyytää joltakin papilta neuvoa ja välitystä. + +Kun hän sitten aamupuoleen nousi kannelle sattuivat hänen silmänsä +ahvenanmaalaiseen jaalaan, joka purjehti Aurajokea ylöspäin. Se +lähestyi ja näytti aikovan laskea maalle aivan lähelle sitä paikkaa, +jossa hänen oma jahtinsa oli. Jakobsson oli tuskin uskoa silmiänsä! Tuo +mies, joka juuri nousi jaalan matalasta kajuutasta, saattoikohan hän -- +olla kukaan muu kuin -- ystävä everstiluutnantti! Olikohan mahdollista, +että maailmassa löytyi kaksi niin aivan samanlaista henkilöä? Ei! +Miehen täytyi olla hän eikä kukaan muu! + +Jakobsson kiirehti sille paikalle, johon jaala samassa laski maalle. + +"Ettehän liene pelästyttäneet vanhaa äitiäni ilmoituksella +kuolemastani?" olivat ensimmäiset sanat, jotka everstiluutnantti +Stålsköld -- sillä hän se todellakin oli -- lausui juostessaan +Jakobsson'ia vastaan. + +"En ole, Jumalan kiitos ja kunnia, sitä tehnyt vielä!" vastasi +Jakobsson ja pudisti sydämellisesti ystävän ojennettua kättä, sitten +lisäsi hän: "Mutta selittäkää minulle nyt, kuinka katositte äkkiä +'Kaarle Kustaasta' sekä miten sitten pelastuitte?" + +Katoamisestansa jutteli everstiluutnantti nyt sen minkä me olemme ennen +kertoneet. + +"Pelastuksestani", jatkoi hän, "tulee minun kiittää taivaallista +Herraamme ja se oli sanan oikeassa merkityksessä Luojan armollinen +sallimus! Jouduttuani kuohuisiin aaltoihin olisin ennen pitkää tullut +kuolon omaksi, joll'ei onnellinen sattumus olisi tuonut tätä jaalaa, +jota näkemästä sumu esti meitä, aivan lähelleni. Se purjehti niin +lähelle minua, että sen keula oli vähällä musertaa minun. Huusin apua +ja muuan näistä siunatuista ihmisistä, joka sattui seisomaan laidan +luona köysi kädessä, heitti tämän heti mereen. Onnekseni putosi köysi +poikittain päälleni, jotta aivan helposti saatoin tarttua siihen ja +heti sen jälkeen vedettiin minä laivaan. Kuinka kauvan olin ollut +aalloissa en aivan tarkoin tiedä, mutta en luultavasti kauvemmin kuin +neljä, korkeintaan viisi minuuttia. Yhtä onnellisesti kuin +pelastuessani kävi meille edespäinkin, sillä meidän onnistui päästä +muutamaan satamaan Ruotsin rannikolla -- vieläpä aivan sattumalta. +Sieltä lähdimme matkaan, niinpiankuin myrsky oli tyyntynyt ja ilma +selinnyt ja -- nyt olemme täällä". + +"Saattoikohan se paino, joka työnsi teitä eteenpäin -- olla mikään muu +kuin herra Mörk'in käsi? Ettekö aavista tässä mitään kavalaa +konnantyötä paronin puolelta? Kummallista on, että minä ensi hetkestä +olen aavistanut jotakin sellaista, vaikk'en ensinkään tiennyt, kuinka +onnettomuus tapahtui!" muistutti Jakobsson. + +"Varmasti en voi syyttää herra Mörk'iä syypääksi onnettomuuteeni", +vastasi everstiluutnantti Stålsköld, "mutta en tahdo kieltää suuresti +epäileväni häntä. Putosin niin nopeasti, ett'en ennättänyt katsoa +ympärilleni painoiko hartioitani taloudenhoitajan käsi vai joku irti +päässyt köyden pää. Sitä paitsi on eräs toinen seikka, jota kauvan +turhaan olen miettinyt, johtunut mieleeni. Luulen tunteneeni tämän +taloudenhoitajan olleen niiden roistojen valepukuinen johtaja, jotka +hyökkäsivät kimppuuni kuningattaren kruunauspäivä-iltana -- tuo +mustavaippainen mies". + +"Hitto vieköön! Olenpa varma, ett'ette ole erehtyneet! Hän se +varmaankin oli! Ja me pääsemme vähitellen paronin pirullisten vehkeiden +perille!" huudahti Jakobsson ja lisäsi: "Yhtä varma on, että juuri +hän työnsi teidät mereenkin. Puolueettomana todistuksena hänen +rikoksellisuudestaan on hänen teeskennelty tietämättömyytensä teidän +onnettomuudestanne. Hän ei sanonut nähneensä teitä onnettomuuden +tapahtuessa". + +"Tämä seikka on todella seikka, kahden veroinen, sillä hän seisoi aivan +lähelläni, eikä tapaturmani saattanut jäädä häneltä huomaamatta, +etenkään kun olimme samassa työssä, erään arkun kiinniköyttämisessä, +joka oli vähällä murtautua laidan läpi". + +"Lisätodistukseksi epäluuloilleni kuulin hänen vakuuttavan paronille: +'Kyllä meri saaliinsa pitää', siitä saattoi hän, herra Mörk, panna +sielunsa autuutensa pantiksi. Kaunis pantti tosiaankin! Jos hän olisi +pannut sielunsa ikuisen kirouksen takaukseksi, se olisi toki jotakin +ollut! -- Se vahingon ilokin, jolla paroni kertoi Elviralle teidän +katoamisestanne, saattaa tavallansa kelvata todistukseksi". + +"Entäs Elvira -- mitä sanoi hän?" -- kysyi everstiluutnantti ja odotti +nähtävällä kiihkeydellä vastausta. + +"Hän päästi kovan tuskan huudon. Sitten kuulin paronin purevan +hammastaan vihasta ja kun pelkäsin, että hän rääkkäisi tuota onnetonta, +tempasin kajuutan oven auki ja astuin sisälle. Näin silloin paronin +käsi pystyssä seisovan pyörtyneen rouvansa vieressä. Hän pyysi apuani +ja yksin voimin onnistui meidän pian saada Elvira tuntoihinsa. + +"Elvira raukka!" -- huokasi everstiluutnantti. + +Heidän puhelunsa keskeytti silloin kummallisesti värisevä ääni, joka +käänsi heidän huomionsa puoleensa. He kääntyivät syrjään nähdäksensä +mistä tuo outo ääni tuli. Mitä näkivät he? He näkivät Pekan syöksevän +siihen paikkaan, jossa seisoivat. Sinne päästyään heittäytyi hän +everstiluutnantin jalkoihin, suuteli hänen jalkineitansa ja käyttihe +kaikin puolin hullun tavoin. Milloin itki hän milloin nauroi ja teki +molempia niin äänekkäästi, että ympäristö kaukaa kajahteli. Vaikka +everstiluutnantti tuli liikutetuksi näistä palvelijansa hellistä +uskollisuuden osoituksista häntä kohtaan, huomasi hän kuitenkin, että +hänen täytyi käyttää mahtisanoja ja uhkauksia, ennenkuin voi saada ylen +onnellista Pekkaa rauhoittumaan ja malttumaan. Sitten lähti +everstiluutnantti, Pekan seuratessa hänen kintereillään, äitinsä +luokse, joka asui kaupungin etevimmän kadun, Linnankadun varrella. + +Sen ilokohtauksen -- pian samantapainen kuin Pekan osoittama -- joka +oli äidin ja pojan välillä kohtaamisen ensimmäisinä onnellisina +hetkinä, jätämme kertomatta. Siinä kyllä että äitiä kohdannut ilo oli +hänestä niin suuri, että hänen täytyi siitä mainita lähimmille +ystävilleen ja tuttavilleen. Siinä tarkoituksessa päätti hän seuraavana +päivänä panna toimeen suuret päivälliset. Valittu seura kokoontuikin +silloin everstiluutnantti Stålsköld'in lesken luokse. + +Etupäässä mainitsemme provessori ----ksen, joka oli Turun yliopiston +etevimpiä kaunistuksia, sitten pormestari B:n, assessorit Turun +hovi-oikeudessa, vapaasukuiset herrat C---- ja G---- y.m. y.m. +Kaupungin arvokkaimpia miehiä. Tuskin tarvinnee muistuttaakaan, että ne +heistä, jotka olivat naimisissa, toivat rouvansa muassaan. + +Tosin näyttivät koko pidot everstiluutnantista hiukan +pikkukaupunkimaiselta ja hän hymyili makeasti, kun jokainen vieraista +ruo'alle istuutuessaan veti esille omat kemuihin tuodut veitsensä ja +kahvelinsa -- tämä tapa oli jo hylätty Tukholman korkeimmissa piireissä +-- mutta tämä pikkukaupunkimaisuus tuntui hänestä samalla myöskin +viehättävältä ja miellytti sitä paitsi outoutensa takia. Muuten oli +everstiluutnantittaren vanha palvelijavaimo, mitä ruokaan tulee, tehnyt +todellisia ihmetöitä, niin ett'ei itse ruokalajien suhteen ollut +mitään muistuttamista, mutta sitä vastaan näytti tarjoileminen +tukholmalaisesta hiukan nurinpäiseltä. + +Puhelukin ja puhelu-aine tuntui hänestä hiukan tavattomalta ja +vieraalta. Täällä ei vaivattu päätä valtiollisilla kysymyksillä. +Sitä vastaan kertoi provessori ----us pitkässä esitelmässä sen +jumalantuomion päätöstä, jonka mukaan velho ja noita-akka, +Harakka-Maija Säkylän pitäjästä muutamaa päivää ennen oli kärsinyt +Aurajoessa. Noita oli uponnut ja sen johdosta vapautettu, mutta +pvovessorin arvelun mukaan "oli hän kuitenkin Kyöpelissä kävijä, +täynnänsä perkelettä ja pirun saastaisia juonia". -- Todistukseksi +tähän otettiin, että hän muun muassa oli "saatanaisilla lääkkeillä" +parantanut miehen, joka oli taittanut jalkansa, ja että hän oli +noitunut naapuriemännän kaikki maitolehmät, jonka asian tämä, +naapuriemäntä, kalliimmilla valoilla oli todistanut. + +Jumalantuomioiden ehdottoman varmuuden puolustukseksi ja provessorin +mielipidettä vastaan puhui moni puhuja, ottaen esimerkiksi joukon +kokeita "todellisista noidista" ja semmoisista henkilöistä, joita joku +pahansuopa oli syyttänyt viattomasti noituudesta. Niin esim. ei ollut +muuan "monitietoinen noita-akka" Lemussa uponnut, vaikka "petollisesti +oli kiviä ja lyijyä päälläns' kantanut". Ei ollut siis "tällekään +perkeleen lapselle, joka kuitenkin oli myynyt itsensä herrallensa ja +isällensä pirulle 30 taalarista", onnistunut estää jumaluuden totuutta. +Hän olikin roviolla saanut hyvin ansaitun rangaistuksensa. + +Sitä mieltä, jota nämät viimeksi mainitut puolustivat, olivat useimmat +seurassa olijat. Harakka-Maija olisi siis pidettävä viattomasti +syytettynä henkilönä. + +Iltaan myöhään jatkettiin vieraspitoja ja kaikki erosivat sitten +iloisina ja tyytyväisinä, toivottaen toisillensa "hupaista yötä ja +rauhaa saatanan juonilta ja noitien saastaisilta vehkeiltä". + +Turussa tapasi everstiluutnantti Stålsköld myöskin talojensa pehtorin. +Niistä kuudesta talosta, joihin hän oli saanut kiinnekirjan, oli hän +kuitenkin itse asiassa saanut ainoastaan viisi. Kuudenteen ja parhaasen +saaduista tiluksista oli eräs toinen aatelismies ennen saanut +kiinnekirjan, ja kun tämän kiinnekirja oli vanhempi kuin +everstiluutnantin, niin täytyi viimeksi mainitun luopua kaikista +vaatimuksistaan kiistan-alaiseen taloon. Sellaisia rettelöitä tapahtui +usein siihen aikaan, sillä kuningattaren muisti ei aina ollut hänen +anteliaisuutensa vertainen. + +Näitä tiluksiansa ei everstiluutnantti ollut koskaan nähnyt. Nyt +päätti hän pehtorin seurassa matkustaa niitä katsomaan, etenkin kun +tilukset eivät olleet kovin kaukana Turusta. Hän huomasi niiden olevan, +mikäli hän ymmärsi, jotenkin hyvässä kunnossa, kiitti pehtoria +uskollisuudestaan ja rehellisyydestään, ja lähti sitten, ainoastaan +Pekan seurassa, joka sillä välin oli palannut matkaltaan Paimioon, +joukkonsa luokse, joka, niinkuin ennen on mainittu, oli Käkisalmen +läänissä. + + + + +24 LUKU. + + +Jos kuningatar tahallisesta ilkeydestä ja tehdäkseen everstiluutnantin +päivät oikein ilottomiksi ja ikäviksi, oli valinnut Käkisalmen läänin +hänen pakolaisuuspaikakseen, niin hän ei koskaan olisi voinut valita +paremmin, sillä tila tuossa osassa isänmaatamme oli siihen aikaan mitä +kurjin. Ollen liian kaukana ei se saanut nauttia Brahen ensimmäisen +hallituskauden siunausta tuottavia hedelmiä, jotka tämän miehen toimien +kautta tulivat muun Suomen osaksi, ja v. 1641 yhdistettiin tämä lääni +Inkerin kenraalikuvernöörikuntaan ja siltä poistettiin siis kaikki +mahdollisuus tulla osalliseksi Per Brahen myöhemmästä vaikutuksesta +Suomessa. Aikomuksemme ei ole kertoa tämän ahnaiden virkamiesten +täydelliselle mielivallalle jätetyn läänin tilaa, jossa kaikki oli +kaupan ja oikeus myytiin enimmän tarjoovalle, vaan viittaamme niihin +historiallisin teoksiin, jotka ovat tehneet otteita tunnetun +tarkastusviskaalin Samuel Cröell'in hallitukselle antamasta +kertomuksesta, koskeva oloja täällä. + +Syvästi vaikutti everstiluutnantin ihmis-ystävälliseen mieleen tuo +kurja läänin tila ja ne epäkohdat, jotka täällä olivat juurtuneet, sekä +ne rikokset, jotka täällä versoivat, kuten rikkaruoho viljavassa +maassa. Hän päätti voimainsa mukaan poistaa paheita. Tämä päätös koski +etupäässä sotamiehiä, jotka juovuksissa kuljeskelivat aamusta iltaan +niissä kylissä, joihin olivat majoitetut, hävittäen, ikäänkuin olisivat +olleet vihollismaassa. Vaikka everstiluutnantti Stålsköld heti ryhtyi +ankariin kuritoimiin, onnistui hänen vasta pitkien ponnistusten jälkeen +johonkin määrin hillitä pahetta, sillä sen tykkänään kukistamista ei +ollut ajattelemistakaan. + +Tällaisissa toimissa, joista sotilaat nurisivat vaan väestö iloitsi, ja +opiskelemisessa kului hänen aikansa levollisesti vaan yksitoikkoisesti. +Mitään seurustelua ei ollut tarjona, sillä papit siinä pitäjässä, johon +hän oli asettunut asumaan ja naapuripitäjissä olivat raakoja ja +sivistymättömiä juoppoja, jotka kiroillen ja metelöiden viettivät +päivänsä kapakoissa. Myöskin asui eräs "lainlukija" läheisyydessä, vaan +tämä oli mitä sivistykseen tulee pappien kaltainen ja sitä paitsi +epärehellisyytensä ja ahneutensa takia yleisesti vihattu ja +halveksittu. + +Everstiluutnantin iloisimmat hetket olivat ne, kun sai ystävältään +Jakobsson'ilta kirjeissä tietoja Tukholmasta. Vaan nämätkin +kirjoitukset olivat tavallisesti hyvin lyhyitä eivätkä tyydyttäneet +hänen uutishaluansa. Mainitsemme tässä muutamia niistä. + +"Tukholma 1652 Marraskuun 25. -- + +"Ystävä everstiluutnantti! Armollisin kuningattaremme jatkaa iloista +elämäänsä samalla iloisella tavalla kuin tähänkin asti. Jumala häntä +suruista varjelkoon, sitä toivomme varmaan jokainen rehellinen +alamainen! Minä ja kaikki ystävät -- he pyytävät lausua terveisensä! -- +jatkamme työtämme kaikkien menestykseksemme, vaan kuten kaikki +yksityiset henkilöt, niinpä mekin teemme työtä hiljaisuudessa ja +tyydymme vähään voittoon vaivoistamme. Minä sitä paitsi viritän omia +verkkoja itseäni varten, ilman että yhtiöllä on mitään tietoa siitä. +Hauskaa on kalastella myöskin itseään varten. Kaikki ovat tyydyttävän +terveitä paitsi Elsa, joka yhä vaan on hyvin kivulloinen ja näyttää +alakuloiselta ja kärsivältä. Synti on, jos sellainen kukka lakastuu +kevään ensi kukoistuksessa. + +"En uskalla panna muuta paperille, sillä kovasti on tullut viime +aikoina toisten kirjeiden aukaiseminen ja Herra yksin tietää kuinka +monet silmät tarkastavat tätä kirjoitusta, ennenkuin se saapuu teidän +käsiinne. Hyvin vointia luvatussa Kaanaan maassanne toivoo teille +järkähtämättömästi -- uskollinen ystävänne Jakobsson." + +Katkeran tunteen synnytti everstiluutnantissa ilmoitus Elsan horjuvasta +terveyden tilasta. Aavistuksen ääni hänen sydämmessään kuiskasi, että +Elsa rakasti häntä ja että murhe hänen kylmäkiskoisuudestaan saattoi +hänelle kärsimyksiä. Myös toinen ääni hänen sydämmessään kuiskasi +päivä päivältä yhä selvemmin, että myöskin hän rakasti Elsaa. +Everstiluutnantti tuumaili jo kirjeessä ilmoittaa tunteensa hänelle, +kun hän odottamatta sai Turusta kirjeen, jossa ilmoitettiin hänen +äitinsä kuolemasta. Tämä uusi suru valtasi nyt joksikuksi aikaa kaikki +hänen ajatuksensa ja poisti hänen mielestään kaikki muut tunteet. Hän +matkusti Turkuun hautaamaan rakastettua, vanhaa äitiänsä, oleskeli +sitten pari kuukautta tiluksillaan ja kun hän sittemmin tuli +olinpaikkaansa Käkisalmen lääniin, ei hän vielä ollut kirjoittanut +Elsalle. + +Aika ei kuitenkaan voinut poistaa Elsan kuvaa hänen sydämmestään. Usein +hän ajatteli häntä ja vihdoin päätti hän vakaasti kirjoittaa hänelle. +Juuri samaan aikaan sai hän näin kuuluvan kirjeen Jakobsson'ilta: +"Tukholma Toukokuun 18 p. 1653. -- Ystäväni everstiluutnantti! +Tavallinen alamaisellinen kainous ja nöyryys kehoittavat minua ensiksi +ja etupäässä puhumaan Hänen Majesteetistansa kuningattaresta. Ja siitä +syystä on minulla erinomainen ilo ilmoittaa teille, että Hänen ylhäiset +jalkansa ovat niin terveet kuin suinkin toivoa voipi, ja kerrotaanpa +hänen baleteissa tanssivan entistä keveämmin ja miellyttävämmin. +Tämähän ei voi herättää muuta kuin mitä sydämellisintä iloa jokaisen +uskollisen alamaisen rinnassa, se kun ylimalkaan selvästi todistaa +Hänen Majesteettinsa terveyden olevan hyvän. Valtakunnalle on +tapahtunut suuri, korvaamaton vahinko -- Bourdelot ei ole enää +Ruotsissa! Eräänä yönä tämän kuun alussa hiipi hän tiehensä +Tukholmasta. Tuon suuren miehen kainoutta ei voi kyllin ihailla, hän +kun vain kaikessa hiljaisuudessa jätti pääkaupungin. Hänen aikomuksensa +oli selvästi välttää niitä haikeita kaipauksen valitushuutoja, joilla +kansa varmaankin olisi seurannut häntä, jos hänen lähtöaikansa vaan +olisi ollut tunnettu. Ja mitä ajatteleekaan hän kiittämättömästä +Ruotsista, tuo Bourdelot, mitä ajattelee hän siitä saituudesta, millä +valtakunta on palkinnut hänen suuret ansionsa? Olen kuullut +kerrottavan, että ne varat, mitkä hän vei mukanansa Ruotsista, eivät +nouse yli parin tuhannen taalarin. Todellakin mitätön summa! Mutta onpa +meillä, Jumalan kiitos, vielä espanialainen Pimentelli, mies joka +monessa suhteessa on itse Bourdelotakin etevämpi! Toivokaamme että +häntä ymmärretään kunniallisemmin palkita! -- Ystävät pyytävät +tervehtämään, työtä pitkitetään. Vaikka minulla on syytä luulla ett'ei +se huvita teitä, tahdon kuitenkin mainita että olin nykyisin eräissä +häissä. Häät olivat Elsan ja sen nuoren miehen, jota teidän oli tapa +nimittää 'tukkukauppiaan pojaksi'. Heidän luullaan tulevan +onnellisiksi, sillä ylkä on 'kunniallinen ja hiljainen mies'." +Pitemmältä ei everstiluutnantti voinut jatkaa lukemista, vaan kirje +putosi hänen kädestänsä. Pari, kolme päivää pysyi hän lukittuna +huoneisinsa eikä huolinut ruoasta että juomasta. Mitä hän näinä +yksinäisinä hetkinä ajatteli, voimme osaksi päättää siitä vastauksesta, +jonka hän kirjoitti Jakobsson'ille ja jossa hän muun muassa lausui: +"Tosiaankin tunnen minä olevani mitä onnettomimpia ihmisiä maailmassa, +niin köyhä maallisesta onnesta kuin joku ikinä on saattanut olla. +Mutta sen ohessa huomaan minä, että minä itse järjettömyyteni ja +ajattelemattomuuteni takia suuremmaksi osaksi olen ollut syynä siihen +enkä ole tarttunut onneen silloin kuin olisin voinut saavuttaa sen, +vaan olen eriskummallisessa sokeudessani päästänyt sen käsistäni. Olen +menetellyt tyhmän ihmisen tavalla, joka jättää toimittamatta tärkeimmät +asiansa, kunnes on liian myöhäistä ajatella niitä. Siis on minun +tosiaankin syyttäminen itseäni. Siihen terävään ivaan, jolla teidän +kirjeenne ovat kirjoitetut, en minä voi vastata samalla tavalla, sillä +minä olen alakuloinen", j.n.e. Yhtä surullinen mieli-ala ilmaisekse +koko kirjeen sisällyksestä ja yhtäläinen valitus toteuttamatta +jätetyistä aikeista onnen saavuttamiseksi. + +Lähimmältä seuraavalta ajalta ei everstiluutnantti Stålsköld'istä ole +mitään erinomaista kerrottavaa, paitse mitä Pekka ja sotamiehet +muistuttivat, nimittäin "että heidän everstiluutnanttinsa kävi yhä +juonikkaammaksi ja että oli vaikea enää tehdä mitään hänen mieltänsä +myöten". He kummastelivat suuresti mikä onneton seikka lienee "tehnyt +hänen niin tyytymättömäksi kaikkeen" ja odottivat "että hän +parantuisi", mutta vuosi kului loppuun eikä mitään parannusta kuulunut. + +Alussa vuotta 1654 sai everstiluutnantti ystävältänsä Jakobsson'ilta +näin kuuluvan kirjeen: Tukholma Helmikuun 20 p:nä 1654. + +"Suuri surusanoma on minulla tällä kertaa teille kerrottava, oikea +onnettomuuden viesti! Meidän armollinen kuningattaremme eroaa +hallituksesta, ja astuu alas isäinsä kunniakkaalta valta-istuimelta. +Älkää ollenkaan toivoko, että asia tälläkin kertaa jääpi sillensä; ei +ole enää toivomistakaan; Hänen Majesteettinsa on täydellä todella +kyllästynyt meihin kelvottomiin, sittenkuin Pimentellikin, +epätoivoissaan siitä että tällä nuhjuskansalla on niin niukalta kultaa +ja aarteita, on lähtenyt pois maasta. Kreivi Maunu on auttamattomasti +joutunut haaksirikkoon onnen salakarille, ja tätä nykyä on Klaus Tott +se mies, joka täysin kauhoin ammentaa yltäkylläisyyden kaivosta. Tahtoo +harmista haljeta ajatellessa, että hän synnyltään ja sukuperältään on +ruotsalainen! Eikö olisi paljon kunniakkaampaa maalle ja valtakunnalle, +jos tämä Tott olisi esim. italialainen? -- Prinssi Kaarle Kustaa on +siis tuleva kuninkaasi! Mitä on ollut se tiedetään, mitä saadaan sitä +ei tiedetä. + +"Ystävät ovat nähneet uutterat pyrintönsä kantavan hedelmiä ja +iloitsevat siitä. + +"Toivon pian kohtaavani teidän, sillä epäilemättä tulevat uudet olot +häiritsevästi vaikuttamaan suloiseen lepoonne siellä Kaanaan maassa ja +saatte kai tyytyä lähempänä Siionin linnaa sijaitsevaan asuinpaikkaan. +Minä arvelen että jalopeura pian lähtee metsästämään ja silloin on +hyvä hänelle, jos hänellä on teidän kaltaisia apumiehiä seurassaan. +-- Hyvästi siksi Jakobsson". + +Kului sitten taasen pitkä aika ennenkuin everstiluutnantti Stålsköld +sai mitään tietoja Tukholmasta, vaikka hän nyt hartaammin kuin koskaan +ennen halusi saada niitä. Saatuansa vihdoin kirjeen näki hän sen -- +kuningattaren kirjoittamaksi. Hän kehoitti siinä everstiluutnanttia +saapumaan niille valtiopäiville, jotka hän oli kutsunut kokoon Upsalaan +toukokuun alussa, siten saattaaksensa valtakunnan säädyt tilaisuuteen +vastaan-ottamaan hänen jäähyväisensä ja vannomaan uudelle hallitsijalle +alamaisuuden ja uskollisuuden valan. + +Kirjettä seurasi everstinvaltakirja ynnä lahjoituskirja, jossa hänelle +luvattiin kaksi taloa. Joko kuningatar oli katunut kovuuttansa +everstiluutnanttia kohtaan ja nyt tällä runsaalla armolla tahtoi +palkita sitä, taikka joko hän tahtoi tuleviksi ajoiksi pidättää häntä +puoluelaistensa joukossa, taikka mistä syystä hän lieneekin korottanut +hänen ja lahjoittanut hänelle nuo maatilat, varma on, että +vastanimitetty eversti ei ollut erittäin tyytyväinen saamaansa, hänen +omasta mielestänsä ja varmaan monen muunkin mielestä ansaitsemattomaan +everstin-arvoon. Paljoa mieluisammin olisi hän suonut jääväänsä ilman +tätä arvon-ylennystä ynnä sitä seuraavaa lahjoitus-kirjettä. + +Kuningattaren kirje oli viipynyt niin kauvan matkalla että +everstiluutnantti Stålsköld sai sen vasta toukokuun alussa. Hänen +käskynsä mukaan lähti hän viipymättä matkalle Ruotsiin, mutta ennenkuin +hän saapui sinne, oli Kaarle Kustaa jo ehtinyt tulla kruunatuksi ja +Kristiina kuningatar oli lähtenyt pois maasta. Matkallansa oli +everstiluut ... eversti piti meidän sanoa! tavannut ainoastaan sangen +harvoja henkilöitä, jotka jonkunlaisella kaipauksella puhuivat +pois-menevästä kuningattaresta, mutta sitä vastoin oli seuraava iloinen +huudahdus kaikkialla tunkeunut kevennetyistä rinnoista: "Jumalan +kiitos! nyt olemme vihdoinkin saaneet kuninkaan maahan!" + +Sama iloisuus, vaikka vielä innokkaampi, kaikui vastaan Tukholmassa. +Ensimmäisen iltansa vietti hän siellä Jakobsson'in seurassa, joka +pitkässä esitelmässä kertoi kaikesta siitä, mitä joko "P.C.G. seura" +taikka hän itse puolestaan oli toiminut jouduttaaksensa kuningattaren +luopumista hallituksesta ja niin pian kuin mahdollista saattaaksensa +valtikan prinssin käsiin. Suurin osa hänen esittelystänsä ei kuulu +tähän kertomukseen; ainoastaan seuraava kohta on meidän tässä ottaminen +huomioon. + +"Te muistatte, hyvä eversti, varmaan sangen hyvin sen kesäaamun, jona +te saatoitte kuningatarta Drottningholmaan? Luultavasti on myöskin +säilynyt muistissanne se kukkula, jonka huipulta te katselitte luonnon +kauneutta ympäristössä; kun samassa kamala, hirvittävä ääni kyllä +harmittavalla tavalla keskeytti kaikki teidän runolliset mietteenne?" + +"Kuinka? Tiedättekö te sen? Minä olen kuitenkin pitänyt asian salassa +ja kuningattarella ei liene ollut halua kertoa tätä tapausta +kellenkään!" huudahti eversti Stålsköld kummastuneena. + +"Kukahan tietäisi tätä tapausta, jollen minä?" sanoi Jakobsson +hymyillen. "Minähän juuri varta-vasten sitä tarkoitusta varten laitetun +torven avulla sainkin aikaan tuon hirveästi kamalan äänen, joka saattoi +teidänkin urhoollisen sydämenne tuskasta sykkimään! Tuo oli kovin +hullunkurinen ajatus -- eikö niin? Mutta kun minä tiedän kuinka +taika-uskoisia ihmiset, viisaimmatkin niistä, ovat, niin päätin +kuningatarta kohtaan koettaa ennakkoluulon voimaa. Ja vielä tällä +hetkelläkin, olen vakuutettu siitä, että minä tällä kujeellani joudutin +hänen hallituksesta-luopumis-ajatuksiansa". + +"Siitä minäkin olen varmasti vakuutettu", lausui eversti Stålsköld. +"Mutta missä ihmeellisessä paikassa te olitte piilossa, kun en minä, +vaikka tarkasti etsin, voinut löytää vähintäkään jälkeä teistä?" + +Jakobsson rupesi nauramaan. + +"Luuletteko", sanoi hän, "että minä olisin ollut kyllin yksinkertainen, +näyttääkseni itseäni jollekulle, kun tahdoin olla kummituksena ja käydä +semmoisesta! Ei eversti ystäväni, niin yksinkertainen en ollut! Ettekö +muista että te kerroitte minulle aiotusta retkestä, seuratessani teitä +Portugalin lähettilään asuntoon? Minulla oli sen tähden hyvää aikaa +valita paikka ja niin hyvin olin kätkeytynyt erääsen luolaan, ett'ette +olisi löytänyt minua, vaikka olisitte etsinyt neljä vuorokautta yhtä +mittaa!" + +Kaarle Kustaa oli noussut Ruotsin valtaistuimelle pää täynnä suuria, +kunnianhimoisia tuumia. Ne unelmat suurista voitoista ja loistavista +urostöistä, jotka hänen oleskellessansa syrjäisessä Borgholmassa olivat +kangastaneet hänen vilkkaassa mielikuvituksessaan, nämät unelmat +olivat nyt todellisuudessa pantavat toimeen. Sota oli sentähden hänen +ensimmäinen ajatuksensa aamulla, viimeinen ehtoolla. Ruotsin jalopeura +oli jo liian kauan levännyt, nyt piti sen taasen lähteä liikkeelle, +lähteä tavoittamaan uutta saalista ja vereksiä seppeleitä! Mutta minne? +siitä vaan oli kysymys. Pian saatiin tähänkin kysymykseen kuitenkin +vastaus ja sodan raivottaret alkoivat levittää hävitystä ja kauhua +onnettomassa Puolanmaassa. + +Eversti Stålsköld'in ei suotu seurata sankarikuningasta hänen +voittoisalla retkellään Puolanmaan sydämeen. Hän lähetettiin sitä +vastoin siihen vähäläntäiseen joukkoon, joka Kustaa Aadolf +Lejonhufvud'in johdolla oli saanut toimekseen valloittaa Litvanmaata. +Kunniakkaalla tavalla lisättyään sotakunniaansa mainitussa maassa sekä +Liivinmaassa, seurasi hän samaa Lejonhufvud'ia, kun hän kesällä 1656 +sotajoukon ylipäällikkönä tuli Suomeen, jonka rajain ylitse tsaarin +saaliinhimoiset joukot hävittäen olivat samonneet. + + + + +25 LUKU. + + +Venäläiset olivat tunkeuneet maahan samaan aikaan monessa kohden, sekä +Laatokan pohjois- että eteläpuolella. He murhasivat, polttivat, +ryöstivät ja hävittivät kaikki mikä vaan eteen sattui. Hätä lähimmissä +raja-seuduissa oli sanomattoman suuri. Nyt, kuten usein ennenkin, +olivat Suomenmaan omat sotajoukot toimessa toisella taholla ja +vuodattivat vertansa vieraalla maalla, samalla aikaa kuin heidän oma +kotomaansa oli melkein kokonansa jätettynä alttiiksi vihollisten +hävitykselle. Mutta nyt, kuten ainakin hädän hetkellä, oli Suomen +talonpoika valmis uhraamaan viimeisenkin veripisaransa isänmaan +puolustukseksi, ja ne voimakkaat ponnistukset, joita maamme asukkaat +tekivät kotonsa ja kontunsa suojelemiseksi, ovat kauneimpia koristuksia +meidän historiamme lehdillä. + +Eräs vihollisen hävittäviä ratsujoukkoja oli tunkeunut +pohjois-Karjalaan ja sen luultiin aikovan Savonmaan kautta rynnätä +Hämeesen. Eversti sai käskyn noin kolmensadan miehen kanssa lähteä +vastustamaan näitä pelättäviä vihollisia ja jos mahdollista +karkoittamaan heidät takaisin. Aikomus oli että hän matkalla maan +itärajoille keräisi kansalta apuväkeä mieslukuisen joukkonsa lisäksi, +ja tällä tavoin onnistuikin hänen lisätä sotavoimaansa pariin tuhanteen +mieheen, sillä kaikkialla mistä hänen matkansa kävi yhtyi häneen +joukoittain talonpoikia. Tuskin tarvinnee mainita, että näiden +maalaissotilasten varustus ja aseet olivat perin huonot ja +vaillinaiset. Ainoastaan aniharvat, kaikkein varakkaimmat heistä olivat +varustetut edes vähänkään kelvollisilla aseilla. + +Eversti Stålsköld oli tämän joukkonsa kanssa saapunut pohjois Hämeen +luonnon-ihaniin pitäjiin. Matkan rasituksista väsynyt miehistö piti +lepoa erään vähäisen joen ylitse menevän sillan luona. Marraskuun +päiväksi oli päivä erinomaisen lauhkea ja kaunis, aurinko paistoi niin +lämpimästi kuin se ainoastaan harvoin paistaa syksyiseltä taivaalta. +Sillä aikaa kuin sotamiehet kootaksensa uusia voimia halukkaasti +nauttivat niitä ruokavaroja mitä sattui olemaan käsillä, ratsasti +eversti alas sillalle ja katseli sieltä pohjanluontoisen maiseman +kauneutta ympäristössä. Hän seurasi silmäilyillään mutkikasta +jokea jonka rantoja pitkin Puhuri jo oli laskenut kimaltelevan +kristallikannen, mutta jonka aaltoset vielä keskellä joenuomaa vapaina +ja iloisina lirisivät eteenpäin. Etäällä viheriöitseväin orasvainioiden +ja kellastuneiden niittyjen toisella puolella kohosivat komean +herrastalon musta katto ja valkoiset muurit härmäisten koivujen latvain +ylitse; vielä etäämmällä näkyi majesteetillinen kuusikkometsä kohoavan +erään vuoriharjanteen rinteillä, jonka jyrkistä onkaloista mainittu +joki suurella pauhinalla syöksi alas. + +Kun eversti Stålsköld, ajatuksiinsa vaipuneena, katseli edessänsä +olevaa, tässä ylempänä heikosti kuvattua maisemataulua, astui eräs +sotamies hänen luoksensa. Lakki kädessä ja syvään kumarrellen lähestyi +sotilas. + +"Teidän ylhäisyytenne herra eversti!" lausui hän äänellä, joka todisti +surua ja huolta. "Te katselette tätä herraskartanoa, kentiesi +haluaisitte tietää kuka siinä asuu ja kuka on kartanon omistaja?" + +"Myönnänpä että kernaasti haluaisin saada tietoa siitä", vastasi +eversti ystävällisesti, kääntyen sotamiehen puoleen, jonka kanssa hän +par'aikaa riehuvan sodan aikana oli ollut osallisena monissa vaaroissa, +ensiksi Litvassa, sitten Liivinmaalla ja vihdoin Suomessa. + +"Siinä tapauksessa tahdon ilmoittaa teille että paroni Gyllenström asuu +siellä ja että hän myöskin on paikan omistaja". + +"Paroni Gyllenström!" huudahti eversti kalveten. "Tunnetko sinä sen +herran?" lisäsi hän tuokion vaiti oltuansa. + +"Tunnen, herra eversti, minä tunnen hänen varsin hyvin, sillä minä +tiedän että hän on enemmän perkele kuin ihminen". + +"Miksi niin arvelet?" + +"Minä kerron teille elämäni sadun -- se ei ole pitkä" -- sanoi sotamies +vihasta säihkyvin silmin. "Nuo hävitettyjen huoneiden rauniot, jotka +näette tuolla oikealla puolella jokea, ovat ainoat jäännökset minun +hyvin rakennetusta talostani, joka niin kauvan kuin ihmismuisto ulottuu +on mennyt perintönä meidän suvussamme, niin että minä perin sen +isältäni, hän isältänsä j.n.e. Se ei ole koskaan ollut kenenkään +aatelismiehen omana, vaan me olemme aina maksaneet veroa suorastaan +kruunulle. Eikä se kuulunut myöskään paroonin vapaaherrakuntaan. +Mutta talo oli liian likellä hänen hoviansa, ja kiihoitti hänen +saaliinhimoansa, sillä hän on yhtä ahnas kuin julmakin. Petoksella +hankki hän itsellensä ensiksi oikeuden kantaa talon kruununverot ja +tarjousi sitten polkuhinnasta lunastamaan itsellensä minun +omistusoikeuttani maahan. Ja kun ei hän voinut saada minua siihen +myöntymään, niin rupesi hän kaikilla tavoin, mitä suinkin ajatella +voipi, kiusaamaan minua. Hän kiskoi minulta liiallisia veroja, vaati +laittomia päivätöitä ja hakkautti väellänsä maahan suuren osan talon +metsää. Mutta kun ei hän tällä kaikella voinut kukistaa minun +vastustustani, niin ilmoitti hän vuoden 1654 sotamiesten otossa minun, +sanoen minun kuuluvan hänen alustalaisiinsa, ja minä otettiin ilman +muita mutkia sotamieheksi. Siten pakoitettuansa minun jättämään kotoni +ja kontuni yhdisti hän taloni muihin tiluksiinsa, ja minä näen nyt +isäni perinnöstä ainoastaan raunioita jälellä". -- Liikutus, joka +valtasi hänen kertoessaan näitä kokemiansa kärsimyksiä pakoitti +sotilaan tässä muutamaksi silmänräpäykseksi keskeyttämään +kertomuksensa. Sitten jatkoi hän: "Mutta julmuus, millä hän kohtelee +talonpoikia, ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen julmuuteen, +jota hän on osottanut koti-elämässään. Ah! muistellessani hänen +rouvaansa -- Jumala hänen sieluansa siunatkoon -- voipi vieläkin +tapahtua, että kyyneleet herahtavat silmistäni. Hän oli enkelin +kaltainen, ja me nimitimme häntä 'Taivaan armoksi' kun olisi ollut +sanottava 'Hänen armonsa!' Hän lohdutti kärsiviä, hän itki +murheellisten kanssa ja armahti onnettomia, mutta hän, ihmisraukka, oli +kuitenkin onnettomin meistä kaikista". + +"Mitä hänestä? Sano pian mitä tiedät hänestä!" ärjäsi eversti +kuumeentapaisella pikaisuudella. + +"Mitä minä tiedän hänestä?" toisti sotilas murheellisena. "Oi, herra +eversti, minä tiedän niin vähän ja kuitenkin niin paljon! Muutamat +sanovat että paroni monen rääkkäyksen perästä on tappanut hänen, toiset +arvelevat että hän ruumis-arkussa on hautuutanut puunkappaleita hänen +sijassansa, ja että hänen armonsa vielä elää muurattuna erääsen +komeroon seinässä, johon hän pienestä rei'ästä antaa hänelle sen verran +ruokaa että se hädin tuskin riittää pitämään häntä hengissä". + +Kylmä väristys kävi eversti Stålsköld'in ruumiin läpi, hän kävi kalman +kalpeaksi ja oli horjahtaa alas hevosen selästä. + +"Vai niin, lurjus!" huudahti hän hampaitansa kiristäen. "Sentähdenkö +jätit Tukholman ja asetuit asumaan tähän syrjäiseen seutuun, että +voisit oikein pirullisesti kiusata viatonta raukkaa? Voi kuitenkin +sinua! Kaikki helvetin vallat, sinun uskolliset liittolaisesi eivät voi +pelastaa sinua minun rankaisevasta kädestäni". + +Lepoaika oli nyt lopussa ja torven toitotus kutsui lähtöön. Synkkänä ja +kolkkona kuni myrskyinen syys-yö ratsasti eversti Stålsköld joukkonsa +etunenässä, ja nähtiinpä hänen toisinaan ottavan esille ja tyystin +tarkastavan pistooleja, jotka olivat hänen vyöllänsä. Myöskin +sotamiehiin näytti päällikön synkkyys tarttuneen, sillä äänettöminä, +sanaa vaihtamatta marssivat he eteenpäin. Vihdoin ehdittiin siihen +kylään, jossa oli päätetty levää yötä. Useimmat väsyneistä sotilaista +etsivät lepoa, -- mutta niin ei tehnyt heidän everstinsä. + +"Minä ratsastan ulos muutamaksi tunniksi", sanoi tämä palvelijallensa +Pekalle. "Älä ollenkaan ole letoton jos viipyisinkin poissa jälkeen +puoli-yön. Viimeistään taas olen täällä aikaisin huomen-aamulla, vähää +ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa". + +Uskollinen palvelija heitti tutkivan ja huolta ilmaisevan silmäyksen +herraansa ja uskalsi muistuttaa: "Mutta hyvä eversti, ettehän toki +ratsastane ulos yksinänne? Voisittehan joutua jonkun vihollisen +partiojoukon käsiin, jonkun -- --" + +"Ole huoleti minusta, Pekka. Meillä on vielä hyvä matka, ennenkuin +tapaamme ketään vihollista", keskeytti häntä eversti ja tarkasti vielä +kerran pistoolejansa. + +Tämä lisäsi Pekan levottomuutta, ja laskien polvillensa pyysi hän +herraansa, että tämä ottaisi hänen, Pekan, kanssansa. + +"Ei, minun täytyy ratsastaa yksin, ihan yksin. Älä sentähden enää +suututa minua rukouksillasi!" + +Saatuansa tämän vastauksen näki Pekka, että kaikki enemmät rukoukset +olisivat olleet turhat. Hän salasi sentähden niin hyvin kuin voi surun +sydämeensä, mutta sitä ajatusta ei hän voinut salata itseltänsä, ett'ei +hän ollut milloinkaan ollut niin levoton herransa takia kuin hän nyt +oli. "Aavistus sanoo minulle, että joku onnettomuus kohtaa häntä tällä +retkellä", ajatteli hän. + +Kuitenkin oli eversti lähtenyt. Niin pian kuin hän oli päässyt kylän +näkyvistä, ajoi hän täyttä laukkaa eteenpäin. Tultuansa sille sillalle, +josta edellisessä on ollut puhe, kääntyi hän sille tielle, joka +huolellisesti istutettujen lehtipuiden välitse johti paroonin linnaan, +jonne hän pian saapui. + +Ei yhtäkään ihmistä näkynyt pihalla. Koko suuri rakennus näytti +autiolta ja asumattomalta ja teki kammoittavan vaikutuksen vieraasen; +se oli valkeine, yksivakaisine muureineen suurenmoisen muurihaudan +kaltainen. + +Mutta eversti Stålsköld'illä ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin. +Tosin tunsi hän että tuo häntä tässä kaikkialla ympäröivä +haudantapainen kolkkous painoi hänen mieltänsä, mutta sen ohessa +kiihtyi hänen vihansa ja suuttumuksensa joka silmänräpäys. +Kiiruusti sitoi hän hevosensa erääsen maahan lyötyyn paaluun ja lähti +sitten nopein askelin ylös eräitä portaita, jotka rakennuksen +pääsisäänkäytävästä johtivat toiseen kerrokseen, Ehdittyänsä yläkertaan +tarttui hän umpimähkään ensimmäiseen oveen, mikä hänen eteensä sattui. +Lukko ei kestänyt hänen voimakasta tempaustansa ja ovi lensi auki. +Huone, johon hän nyt tuli, oli pieni ja pimeä; ainoastaan yhdestä +ainoasta ahtaasta ikkunasta pääsivät valonsäteet tunkeutumaan sisään. +Huoneessa vallitsi pahanhajuinen, ummehtunut ilma, joka kyllin +inhottavalla tavalla tunki everstin sieramiin. + +Viereisestä huoneesta kuului hiljaista kolinaa. Eversti tarttui +pistooliin ja se kädessä meni hän eteenpäin. Seuraavassa +silmänräpäyksessä seisoi hän vastatusten verivihollisensa -- paroonin +kanssa. + +Paljon oli parooni muuttunut, sittenkuin eversti Stålsköld, joka nyt +tuskin tunsi hänen, oli hänen nähnyt viimeiksi. Hänen kasvonsa olivat +laihat ja vaaleankeltaiset, hänen syvälle painuneet silmänsä +tuijottivat kamalasti, melkein kuni mielipuolen päässä, rypyt hänen +otsassansa olivat lisääntyneet ja käyneet syvemmiksi, ja hiukset, +kampaamattomina ja siivoomattomina, törröttivät melkein pystyssä. +Myöskin hänen pukunsa, joka ei ollut puhdas eikä siisti, todisti +kylläksi kaunopuheliaasti puuttuvaa hoitoa ja huolenpitoa, ja teki +hänen näkönsä vieläkin kamalammaksi. + +Eversti Stålsköld seisoi hetken äänetönnä, ällistyneenä, nähdessään +kuinka perinpohjin tuo ennen niin hieno hovimies oli muuttunut. +Vihdoin katkasi hän äänettömyyden ja lausui pelottavalla äänellä: +"Rikos on painanut leimansa teidän kasvoihinne, ja teidän pirullinen +kyykäärmeenluontonne loistaa ei ainoastaan teidän silmistänne vaan koko +teidän olennostanne. Ei koskaan ole perkeleellä tässä mailmassa ollut +todellisempaa kuvaa kuin te olette tällä hetkellä! Mutta vapiskaa, +konna! Minä tulen nyt muistuttamaan teitä vannotusta valastani ja +kostamaan niitä ilkitöitä, joita te olette tehnyt viattomimmalle luojan +luomista olennoista". -- Tässä keskeytti eversti puheensa ja iski +katseensa paroonin kasvoihin, jotka olivat käyneet kalman kalpeiksi +kiukusta. Kuitenkaan ei hän virkkanut sanaakaan. Eversti Stålsköld +lopetti taasen äänettömyyden ja lausui: "En tahdo salata teiltä, että +viimeinen hetkenne on lähellä ja että minä aion ilman muita mutkia +lähettää kuulan otsaanne! Mutta sitä ennen vaadin minä teidän +lyhykäisesti tekemään tilin niistä ilkitöistä, joita olette tehnyt, sekä +siitä kamalasta kohtalosta, jonka alaiseksi olette saattanut onnettoman +Elvira raukan. Oletteko murhannut hänen taikka elääkö hän vielä +elämätä, johon verraten kuolema olisi tuhat vertaa parempi? Tunnustakaa +rikoksenne ja selittäkää miten tämän asian laita on?" + +Eversti Stålsköld odotti turhaan vastausta; ei sanaakaan kuulunut +paroonin huulilta, mutta hänen ruumiinsa värähteli kuni vilutautisen ja +mitä moninaisimmat mietteet risteilivät hänen päässänsä. + +Yht'äkkiä näyttivät hänen rauhattomat ajatuksensa löytäneen +pelastuskorren, jota ne hapuilivat. Hänen terävissä kasvonjuonteissaan +kuvautui pian haihtuva tyytyväisyyden loiste, josta tottuneen +hovimiehen kuitenkin onnistui poistaa kaikki se iva, millä hän +sydämensä syvyydestä katseli suoraluontoista, ritarillista +Stålsköld'iä. Parooni loi vitkalleen katseensa everstiin, ja +teeskennelty suru ja kärsimys kuvautuivat mestarillisesti hänen +kasvoissaan; mutta yhä edelleen pysyi hän äänettömänä. + +"Te aiotte siis kuolla paatuneena konnana, keventämättä edes +omaatuntoanne rikoksienne tunnustamisella!" huusi eversti kohottaen +pistoolia paroonin otsan tasalle. + +Tämän liikkeen tapahtuessa ei paroonin kasvojen juonteissa voinut +huomata mitään muutosta. Asettaen käsivartensa ristiin rinnallensa +lopetti hän vihdoin äänettömyytensä ja luoden kylmän katseen +Stålsköld'iin lausui hän odottamattomalla tyyneydellä: + +"Lauaiskaa, jos teitä haluttaa, ja tehkää loppu elämästä, joka teidän +tähtenne on ollut ilottomampi kuin maan poveen kätketyn, auringon +lämpöä ja valoa kaipaavan madon! Teidän ajattelemattomuudellenne ja +kevytmielisyydellenne ei näy mikään olevan pyhää, ja murhanteko +soveltunee varsin hyvin teidän entiseen menetystapaanne". Hänen näin +puhuessaan näytti hänen luottamuksensa sanojensa hyvään vaikutukseen +lisääntyvän, ja viattomasti vääryyttä kärsineen siveellisellä +etevämmyydellä jatkoi hän raikkaalla ja vakavalla äänellä. "Se, joka on +riistänyt minulta koko elämäni onnen, tekee minulle muutoin ainoastaan +hyvän työn riistäessään minulta hengen, joka ei minulle enää ole +minkään arvoinen. Älkää sentähden epäilkö täyttää kaunista tekoanne!" + +Eversti Stålsköld antoi kätensä hiljalleen vaipua alas. Hän näytti ensi +silmänräpäyksessä ikäänkuin joutuneen hämille paroonin sanoista ja +heitti vakaisen silmäyksen omaan sydämeensä, jossa hän myöskin keksi +kuvan, joka ulkonaisissa piirteissä muistutti sitä hirvittävää +kuvausta, minkä Gyllenström juuri oli esittänyt hänelle. Mutta silmäys +paroonin petollisiin kasvoihin, joka nyt, luullen ett'ei vastustajan +huomio ollut häneen kiinnitetty, salavihkaa katseli Stålsköld'iä, +viritti viimeksimainitussa taasen täyteen liekkiin sen hehkuvan +mielikarvauden, joka oli pakoittanut hänen tulemaan tähän onnettomaan +paikkaan. + +"Lakatkaa paatuneista syytöksistänne ja tehkää minulle tili, jota +vaadin teiltä", ärjäsi hän, ja astui taasen askeleen lähemmäksi +vankiansa. + +"Minä en ole velvollinen tekemään teille mitään tiliä enkä aio sitä +tehdäkään!" vakuutti parooni Gyllenström. "Ainoa tili mikä tässä olisi +voinut tulla kysymykseen olisi ollut tehtävä ase kädessä, mutta +tämänkin tilin olette te tehnyt mahdottomaksi tunkeumalla +salamurhaajana väkivallalla minun huoneeseni". + +"Jos olisin vaatinut teitä kaksintaisteluun", vastasi Stålsköld, "niin +mitä takeita minulla olisi ollut siitä, ett'ette siinä tapauksessa +olisi käyttänyt tavallista kavalaa ja petollista sotatapaanne?" + +Ylpeänä siitä että oli onnistunut saamaan tuon aseiden käyttämisen +paljoa paremmin kuin taitavaan sanakiistaan tottuneen sotilaan +suullisesti puolustamaan menetystapaansa, loi parooni Gyllenström nyt +Stålsköld'iin arvokkaan katseen ja vastasi: + +"Kavaluus ei ole koskaan saastuttanut minun ikivanhan vaakunaani +puhtaita värejä, ja minun kunniasanani lienee toki yhtä luotettava kuin +teidän!" + +Tässä oli kuitenkin rehellisen Stålsköld'in mielestä menty liian +pitkälle, ja kiivastuen huusi hän vihasta vapisevalla äänellä: + +"Vai minä hävytön konna! Niinkö julkeatte sanoa minulle, te, joka +lähettiläidenne kautta mitä inhottavimmalla tavalla tahdoitte +salaisesti murhauttaa minun Tukholmassa, te, joka samain +konnamaisuutenne välikappaleiden kautta syöksitte minun kuohuviin +aaltoihin myrskyisellä merellä! Nämät konnatyöt eivät kuitenkaan ole +vielä mitään niiden rikosten suhteen, joita te sittemmin olette tehnyt, +mutta nekin jo ovat siksi suuria ja inhottavia, ett'ei teillä ole +mitään oikeutta vaatia kunnioitusta ja luottamusta!" + +Parooni Gyllenström'in omatunto ei ollut valmistamaton siihen että +eversti Stålsköld'illä oli ollut ainakin varma aavistus siitä että ne +murhayritykset, joita häntä vastaan oli tehty, olivat alkujaan +lähteneet hänen leppymättömästä vihamiehestään, paroonista. Sentähden +kuunteli hän tyynellä halveksivaisuudella everstin suoria sanoja, ja +ilvehymyllä vastasi hän: + +"Minulla olisi oikeus vaatia teiltä todistuksia näihin halpamielisiin +syytöksiin. Jos teillä Tukholmassa taikka missä hyvänsä on ollut +onnettomuus joutua joidenkin roistojen käsiin, niin ei kukaan voine +tehdä minua siitä vastuun-alaiseksi. Ja vaikkapa epäilisittekin minun +palveluksessani olevia henkilöitä, niin huomatkaa, että teidän +sekaantumisenne minun perheellisiin oloihini ei ole voinut pysyä salassa +heiltä kaikilta ja että he ymmärrettävästä innosta isäntänsä asian +hyväksi mahdollisesti ovat saattaneet koettaa rikoksella, jota minä +inhoan, kostaa minun oikeuttani". + +Ikäänkuin rivakkaalla askeleella vapauttaaksensa itsensä niistä +solmiavista sanoista, joita nyt rupesi kietoutumaan hänen ympärillensä, +huusi Stålsköld: + +"Näyttääkseni kuinka lujasti minä luotan asiani oikeuteen, ulotan minä +jalomielisyyteni teidän konnamaisuutenne ylitse. Ottakaa tämä!" + +Eversti Stålsköld oli puhuessaan irroittanut toisen pistooleistansa +vyöltään ja tarjosi sen nyt paroonille. + +Ilon välähdys loisti tämän kasvoista, mutta kieltävällä liikkeellä +sysäsi hän tarjotun aseen luotansa ja astui akkunan luokse. + +Parooni veti syrjään raskaan villaisen akkunavaatteen. Hän aukasi +salvat, jotka pitivät kiinni akkunaa ja syys-illan viileä ilma virtasi +ummehtuneesen huoneesen. + +"Katsos tänne", lausui hän liikutetulla äänellä everstille, joka +verkalleen oli lähestynyt akkunaa, kiinnittäen pistooleja vyöllensä. + +Stålsköld loi silmäyksen illan pimeydessä lepäävän seudun yli. Tästä +akkunasta, kukkulalle rakennetun niin kutsutun linnan yläkerroksesta +oli lavea näköala rakennusta ympäröiväin lehtipuiden ylitse. Etäämmällä +olevain viljeltyjen vainioiden takana häämöitti silmään jylhä hongisto, +ja tästä seudusta kuului illan hiljaisuudessa kallioseinäin välissä +alaspäin syöksyvän kosken kova-ääninen kohina. + +"Tuolla on paikka", sanoi parooni, osoittaen kädellänsä siihen +suuntaan, josta kosken pauhina kuului, "tuolla on paikka, missä meidän +kohtalomme on ratkaistava. Kalliot, jotka kohoavat molemmin puolin +väsymätöntä koskea, ovat nähneet minun mielipuolena surusta sen vuoksi +ett'en ole omannut sen naisen rakkautta, jota minä sisällisintä +olentoani kalvavalla intohimolla olen rakastanut. Tämä paikka tuntee +koko sen sanomattoman kirouksen, jonka teidän rikoksellinen rakkautenne +on saattanut minun avioliittooni -- siellä on sovelias paikka joko +minun taikka teidän taikka meidän molempain erota elämästä". + +"Minä olen suostunut tähän kaksintaisteluun ja annan myöskin määrätä +paikan sitä varten, mutta minä vaadin että meidän asiamme tulee +ratkaistuksi jo tänä iltana, sillä huomen-aamuna jätän minä jo tämän +paikkakunnan. Valmistakaa siis itsenne heti seuraamaan minua!" + +Parooni kumarsi syvään ja hänen onnistui salata se ilkkuva ilo, joka +samassa loisti hänen kasvoillaan. + +"Minä seuraan teitä aseettomana ja olen paikalla valmis seuraamaan +teitä, herra eversti, jahka olen noutanut viitan päälleni suojaksi +illan viileyttä vastaan. Niin totta kuin elän, palaan minä takaisin +muutaman silmänräpäyksen perästä". + +"Minä uskon teidän sanaanne, parooni, ja odotan teitä tässä huoneessa", +sanoi Stålsköld. Parooni osotti häntä arvokkaalla viittauksella +istahtamaan nojatuoliin. Sen perästä läksi Gyllenström ulos huoneesta, +ja hänen askeleensa kuuluivat vielä hetken aikaa kaikuvan linnan +kiviportailla. + +Ehdittyänsä alakertaan kiiruhti parooni askeleitansa, käyden avaran +etehisen toiseen päähän. Siellä avasi hän oven, josta tultiin suureen +asumattomaan huoneesen. Ennen komeat kultavaatetapetit, jotka +verhosivat seiniä, riippuivat repaleina, ja avatusta ovesta virtaava +ilma saattoi ne vähäiseen liikkeesen. Pimeys tässä huoneessa +alakerroksessa oli suurempi kuin yläkerroksessa, joka kohosi tiheiden, +vaikka nyt jo lehdettömien vanhain rakennusta ympäröiväin pensasten +yli. Vakain askelin astui parooni huoneen läpi, napautti kerran ovelle, +joka johti vähäiseen linnan nurkkakamariin. + +Silmänräpäyksen kuluttua aukesi ovi, ja synkkä haamu tuli näkyviin, +kynttilä kädessä valaisten paroonia. Hänen kasvonsa olivat semmoiset, +joita ei voi unhottaa, joka ne on kerran nähnyt. Meille eivät ne olleet +tuntemattomat. Nuo lujasti yhteen puristetut huulet, nuo rypistyneet +silmäkulmat eivät voi olla kenenkään muun kuin paroonin kaikissa +konnantöissään uskollisen kätyrin, onnettomuutta ennustavan +taloudenhoitajan, herra Mörk'in. + +Parooni astui kiiruusti sisään ja lukitsi itse mitä suurimmalla +huolella oven. Kanssapuhe, jota pidettiin hiljaisella äänellä hänen +ja taloudenhoitajan välillä ei ollut pitkä. Mitä suurimmalla +tarkkaavaisuudella kuunteli herra Mörk paroonin sanoja ja kun tämä oli +lopettanut, kuvautui pirullinen, ilkkuva ilo hänen synkissä +kasvoissaan. Mitä heidän puhelunsa koski, saamme kohta tietää. + +"Luottakaa minuun, herra parooni", lausui taloudenhoitaja kuiskuen, +valaistessaan kynttilällä paroonille tietä hänen mennessään ulos. Heti +sen perästä lukittiin ovi. + +Parooni kiiruhti askeleitansa. Tultuansa etehiseen kääri hän viitan +ympärilleen ja astui taasen portaita ylös siihen huoneesen, johon +jätimme Stålsköld'in. + +Stålsköld'in ajatukset eivät olleet sen lyhyen ajan kuluessa, jonka hän +odotti paroonia, ollenkaan olleet kaksintaistelussa, joka hänellä +hetken perästä oli taisteltavana. Tuskallisesti kuvautui hänen sielunsa +silmäin eteen ennen niin eloisan Elvira S----hjelm'in kuva, jota hän +vertaili siihen huolten kalvamaan hahmoon, jonka kaltaiseksi hänen +mielikuvituksensa nyt loi hänen. Kentiesi oleskeli Elvira nyt saman +katon alla kuin hänkin vaikk'ei hänelle kuitenkaan ollut mahdollista +lieventää hänen kohtaloansa, se kun oli kiinnitetty hänen halveksitun +puolisonsa kohtaloon. + +Paroonin palaaminen huoneesen keskeytti hänen ajatuksensa. + +"Minä olen valmis seuraamaan teitä, herra eversti", lausui tämä, hieman +kumartaen, samassa kuin hän levitti mustan, avaran viittansa, joka +hänellä oli olkapäillään, ikäänkuin vielä varmemmin vakuuttaaksensa +Stålsköld'iä, että hän oli pitänyt sanansa ja aikoi aseettomana seurata +häntä. + +Virkkamatta sanaakaan astui Stålsköld ulos huoneesta ja molemmat +veriviholliset lähtivät syyspimeässä kulkemaan määräpaikkaansa kohden, +vaihtamatta sanaakaan keskenänsä koko matkalla. Tämä matka tuli sangen +pitkäksi, sillä parooni valitsi tahallansa pitemmän niistä kahdesta +tiestä, jotka johtivat koskelle. + +Kuitenkin tahdomme nyt jättää heidät tuokioksi ja palata siihen +huoneesen, johon äsken jätimme herra Mörk'in. + +Kun parooni Gyllenström oli, kuten äsken kerroimme, lähtenyt siitä +huoneesta linnan alakerrassa, jossa hänen taloudenhoitajansa asui, otti +tämä kiiruusti seinältä pienoisen sarvilyhdyn, sytytti kynttilän siinä +sekä kääri sitten ympärilleen avaran ratsastusviitan. Käsivarrelleen +heitti hän toisen samallaisen päällysvaatteen. + +Hän painoi äkisti erästä melkein huomaamatonta jousta, ja äänettömästi +aukeni keskellä huoneen sivuseinää oleva laatikko ja kapea, matala +aukko tuli näkyviin paksussa muurissa, jonka läpitse jyrkät salaportaat +johtivat herra Mörk'in asuinhuoneen yläpuolella olevaan huoneesen +yläkerrassa. + +Kiirein askelin riensi hän ylös näitä salaisia portaita, työnsi kooten +kaikki voimansa auki raskaan salvan, joka lukitsi tämän porraskäytävän +yläpäässä olevan oven, ja astui sitten käskevän vakaalla, huolettomalla +käytöksellä huoneesen, jossa paroonin puoliso, onneton Elvira, jo kauan +aikaa oli pidetty eroitettuna maailmasta. + +Huonetta valaisi heikosti palava lamppu. Akkunan eteen oli tehty +lautaseinä, joka kuitenkin loppui noin kyynärän verran katosta +alaspäin, joten päivän aikana heikko valo pääsi tunkeumaan huoneesen. + +Vaikka pieni, oli tämä huone kuitenkin tavallansa mukavan, jopa +komeankin näköinen. Seiniä peittivät sievästi kirjatut tapetit, joiden +muinoin loistavat värit kuitenkin jo olivat paljon vaalenneet. +Huonekalut olivat todellisia taideteoksia, kaunistetut taidokkaasti +tehdyillä leikkauksilla ja silatut kallisarvoisilla puulajeilla. Herra +Mörk'in astuessa sisään makasi Elvira puolinukuksissa seinän vieressä +olevalla sohvalla. Hän oli hyvin kuihtuneen näköinen. Vaikka hänen +väsymättömän vartijansa, taloudenhoitaja Mörk'in, jolla yksinänsä oli +oikeus päästä vapaaherratar Gyllenström'in kaikesta ulkomaailmasta +eroitettuun huoneesen, olikin tapana alituisesti käydä hänen luonansa, +loi hän nyt kuitenkin levottoman, kysyväisen silmäyksen miehensä +jääkylmään, rohkeaan kätyriin, sillä tähän aikaan vuorokaudesta sai hän +kuitenkin tavallisesti olla vapautettuna hänen läsnäolostansa. + +Vähäisellä kohteliaisuuden vivahduksella lausui herra Mörk heti +huoneesen tultuansa: + +"Suvaitkaa, rouva vapaaherratar, valmistautua heti seuraamaan minua". + +Vapaaherratar nousi ylös ja astui tyynenä häntä vastaan. Koko hänen +olennossaan voi huomata samalla kertaa nöyryyttä ja loukkaamatonta +arvoisuutta. + +"Ja ken käskee minua seuraamaan teitä?" sanoi hän, luoden vakaan +silmäyksen herra Mörk'iin. + +"Parooni" -- vastasi herra Mörk lyhyesti ja huolettomalla äänenkorolla, +jolla hän ikäänkuin tahtoi ilmoittaa ett'eivät mitkään kysymykset +eivätkä vastaansanomiset tässä olleet paikallansa. "Siis", lisäsi hän, +ojentaen Elviralle myötänsä tuodun viitan, "siis täytyy se tapahtua. Yö +tulee kylmä ja matkamme tulee kenties kyllin pitkäksi. Te tarvitsette +tämän viitan". + +"Ja minne aikoo parooni viedä minun?" kysyi Elvira äänellä, joka +osoitti kuinka arvottomalta elämä jo näytti tälle vielä nuorelle +naiselle. + +"Sitä en tiedä. Tehkää hyvin ja seuratkaa minua" sanoi herra Mörk, +avaten oven sammutettuansa lampun huoneessa. + +Elvira heitti herra Mörk'in tuoman raskaan viitan hartioilleen ja veti +sen päähineen päänsä ylitse, samassa kuin hän hiljaisesti huo'aten +jätti yksinäisen kammionsa, joka todenteolla oli ollut hänelle rakas, +sillä se oli vapauttanut hänen joka päivä näkemästä paroonia, hänen +puolisoansa. Ainoastaan jostakin erityisestä syystä oli parooni joskus +käynyt tässä huoneessa. + +Tultuansa alas herra Mörk'in huoneesen viipyivät he siinä ainoastaan +niin kauan, että taloudenhoitaja mitä huolellisimmasti ehti lykätä +laatikon takaisin paikallensa. Sitten sammutti hän Kynttilän lyhdystä +ja astui nyt vankinsa kanssa hänen oman kamarinsa ulkopuolella olevan +kolkon etuhuoneen läpi ulos pihalle. + +Täällä tarjosi hän vapaaherrattarelle käsikynkkänsä ja kääntyi äkkiä +alas pitkään lehtokujaan, joka johti talosta koskelle päin. Heidän +mustat haamunsa katosivat pian syys-illan pimeyteen. Tie, jonka herra +Mörk oli valinnut, oli paljon lyhyempi kuin se, jota parooni eversti +Stålsköld'in kanssa kulki samaan aikaan, samaa päämaalia kohden. + +Koko tämä tapaus oli tapahtunut lyhyemmässä ajassa kuin mitä oli mennyt +sen kertomiseen. + +Matkalla koskelle oli jo tullut täydellinen yö-pimeä, ja kuu, joka +ainoastaan kolmannella osalla pintaansa valaisi maata, loi vain +niukasti valoa vaeltajain polulle. Polku kävi herraskartanon ja metsän +välillä olevan avaran niityn poikki. Jos Stålsköld kävellessään +paroonin kanssa olisi heidän ehdittyänsä sille mäennyppylälle, jonka +ylitse suuri maantie kulki, silmäillyt ympärillä olevaa seutua, olisi +hän himmeässä kuunvalossa nähnyt nämät varjot liikkuvan eteenpäin +niityllä. Heti sen perästä kääntyi maantie, tehden äkkimutkan +vastaiselle suunnalle, ja vasta etäämmällä kulki se suoraan koskea +kohden. + +Herra Mörk ja hänen vankinsa eivät alussa vaihtaneet sanaakaan +keskenänsä. Kulettuansa niityn poikki tulivat he sangen tiheään +metsään, jonka risteilevillä poluilla taloudenhoitaja liikkui yön +pimeydessä semmoisella varmuudella, että siitä helposti voi huomata +hänen täydellisesti tuntevan seudun. Pian rupesi kosken kohina +kuulumaan selvemmin. Metsä harveni harvenemistaan, kunnes näkyviin tuli +alastomia kallioita ja vuoren onkaloita, joiden välissä syyssateiden +paisuttama koski nopeasti riensi eteenpäin. + +Tämä koski, jota me jo ennen Stålsköld'in seurassa olemme sen +yläpuolella joen ylitse menevältä sillalta katselleet, syöksi edempänä +olevaa suurta järveä kohden kahdella putouksella. Ylempi heti sillan +alapuolella oleva putous ei ollut niin jyrkkä eikä myöskään niin +ahtaalle kallioseinäin väliin pakoitettu kuin alempi, joka kappaleen +matkan päässä kootuin voimin syöksi alas kolkkojen ja jylhien +kalliolohkareiden välitse. + +Näiden kahden putouksen välillä oli tyynempi suvantopaikka, jonka +ylitse voimakkaasti soutamalla vaaratta voi kulkea veneellä toiselta +rannalta toiselle. Tämän suvannon tunsivat seudun asukkaat hyvin, mutta +käyttivät sitä varsin harvoin, koska vähinkin varomattomuus ylitse +kulkeissa jo oli saattanut monen varmaan perikatoon vuolaassa, +terävillä kallionlohkareilla täytetyssä alemmassa putouksessa. + +Tähän ylitsemenopaikkaan saattoi herra Mörk vapaaherratar +Gyllenström'in. Heidän saavuttuansa paikalle katkasi hän pitkän +äänettömyyden ja lausui kuiskaavalla äänellä. + +"Tänne on parooni käskenyt minun saattaa teidät. Suvaitkaa levähtää +niinkauan kuin odotamme paroonin tuloa, sillä meillä on vielä tänä yönä +matkustettavana sangen pitkä matka autioiden, synkkäin metsäin läpi. +Paroonilla on erityinen syy nykyään muuttaa perheväkensä kanssa +sydänmaahan, hirvimetsän takalolle perustamaansa uudistaloon. Toivomme +kuitenkin voivamme tehdä teidän elämänne siellä yhtä suloiseksi kuin +linnassakin", lisäsi taloudenhoitaja ilkkuvalla äänellä. + +Elvira istui kallionlohkareelle vähääkään kummeksimatta tätä paroonin +odottamatonta tekoa. Kaikki, mikä koski hänen miestänsä, oli tullut +hänelle arvottomammaksi kuin jokapäiväisin tapaus hänen elämässään. +Ikäänkuin kuolonväsymys oli huomattava tämän nuoren naisen koko +olennossa, jota ei yksikään toivon säde enää virkistänyt. + +Herra Mörk kävi muutaman askeleen eteenpäin polkua, joka kulki pitkin +vedenrajaan. Hänen ei olisi ollut tarvis, niinkuin hän kuitenkin teki, +alituisesti katsoa taaksensa, pysyikö Elvira paikallansa. Tämä ei +koettanutkaan yön pimeydessä lähteä karkuun vartijattansa. Pari syltä +siitä paikasta, johon herra Mörk oli jättänyt vankinsa, kohosi sangen +suuri yksinäinen kallionlohkare; sen ohitse saattoi parilla askeleella +tulla suurelle, vedenpinnan ylitse kohoavalle kivelle. Tästä, jossa +jokiranta muodosti vähäisen tyynen lahdekkeen, oli pienoinen vene +huolellisesti kiinnitettynä rantaan. Tämän venosen laittoi herra Mörk +pikaisesti järjestykseen; kalliolohkareen vieressä olevasta kolosta +otti hän kaksi paria airoja, jotka hän asetti veneesen, ja sen +tehtyänsä irroitti hän nuoraa niin paljon, että veneen missä +silmänräpäyksessä tahansa voi lykätä ulos rannasta. + +Saatuansa kaikki näin tarpeenmukaiseen kuntoon palasi hän +vapaaherrattaren luokse, tarjosi hänelle käsivartensa ja vei +hänen paaden luo, jonka jälkeen hän astui veneesen ja auttoi +vapaaherratartakin siihen. Itse istui hän toiselle soutulaudalle ja +pani ulos airot odottavaan asemaan. Hän viittasi Elviraa istumaan +veneen perään, joka oli käännettynä maalle päin, ja tätä viittausta +totellen istuutui viimeksi mainittu käärien viittaa huolellisemmin +ruumiinsa ympärille. + +Sillä tavoin istuivat he molemmat siinä odottaen paroonin tuloa. Heidän +ylipuoleltansa samoinkuin alaakin päin kuului kosken yksitoikkoinen +kohina. Kumpaiseltakin rannalta kuului syksytuulen surullinen humina +honkain latvoista ja koko seutua verhosi yön pimeys raskaana, kolkkona +ja läpitunkemattomana. + +Silloin alkoi kuulua kaukaa lähenevien askeleitten töminä. Herra Mörk +kavahti seisomaan, ja henkeänsä pidättäen kuunteli hän tätä ääntä, joka +jok'ainoa silmänräpäys läheni. + + + + +26 LUKU. + + +Lukijan luvalla siirrymme nyt vähän enemmän kuin neljä vuotta takaperin +ajassa eli alkukesään 1652, jolloin jätimme parooni Gyllenström'in ynnä +vapaaherrattaren, heidän saavuttuaan Turkuun tuon myrskyisen merimatkan +perästä Tukholmasta. Tällä matkalla sai Elvira Jakobsson'ilta kuulla +onnettomuuden, joka oli kohdannut Stålsköld'iä, ja riemuitsevalla +ilvehymyllä koetti Gyllenström kehoittaa häntä hänen taluttamanansa +uskaltamaan laivankannelle katsomaan vaahtoavaa merta, jonka syvyyteen +muinoin niin onnellinen kilpailija, sen pahempi, ainiaaksi oli +kadonnut. + +Elvira oli saatuansa tiedon Stålsköld'in onnettomasta lopusta mennyt +ensihetkellä tainnoksiin. Toinnuttuansa tuntui hänestä ikäänkuin +viimeinen yhdysside hänen ja paroonin välillä vihdoin olisi katkennut. +Hänestä tuntui, ikäänkuin hänen sydämensä nyt vasta voisi hengittää, +kun hänellä oli täysi syy halveksia puolisoansa, jonka vaikutusta +Stålsköld'in perikatoon ei hän silmänräpäystäkään epäillyt. Hänen +sydämensä oli tyhjä, tyhjä rakkaudesta, toivosta ja luottamuksesta, ja +kärsivällisyydellä kävi hän tulevaisuutta kohden, varmana siitä ett'ei +mitään vihattavampaa voisi hänelle tapahtua kuin se mitä hän jo oli +tottunut kärsimään. + +Kun jahti "Carl Gustaf" vihdoin saapui Turun satamaan, astui hän +viipymättä matkavaunuihin, jotka taloudenhoitaja Mörk'in toimesta pian +ajoivat rantaan. Hänen viereensä asettui parooni istumaan ja sanaa +vaihtamatta lähtivät he matkalle syrjäiseen, jylhään Hämeenmaahan, jota +kaikki ruotsalaiset vielä enemmän siihen aikaan kuin nyt pitivät +kolkkona erämaana. Elviralle oli tämä syrjäinen seutu tervetullut, se +kun paremmin kuin loistava Tukholman kaupunki soveltui hänen +pettyneiden toiveittensa haudaksi. + +Kun siis pitkän matkan perästä vanha, valkoinen linnarakennus korkeine, +mustine kattoineen näkyi kohoutuvan kesän ihanimpaan vihannuuteen +verhotun puiston ylitse paroonin maatilalla, katseli Elvira +jonkunlaisella ilolla vastaista kolkkoa asuntoansa. + +Ja todellakin tuli tämä paikka Elviralle ensi aikoina hiljaisen rauhan +lähteeksi, joka raittiin tuulahduksen tavoin virvoitti hänen +sydäntänsä. Asian laita olikin todella se, että etevimpänä syynä +paroonin päätökseen muuttaa Suomeen oli ollut hänen tulinen, +intohimoinen rakkautensa Elviraan. Hän oli ajatellut, että Elvira +siellä erämaassa, jossa hän ei olisi tilaisuudessa seurustelemaan +kenenkään muun kuin hänen kanssansa, aikaa voittain voisi taipua, +jollei rakastamaan häntä, ainakin kärsimään hänen läsnäoloansa. Kun +hänen tuona myrskyisenä yönä Ahvenanmerellä onnistui vapauttaa itsensä +Stålsköld'istä, kasvoi hänen luottamuksensa aikeensa onnistumiseen, ja +levottomalla kiiruulla oli hän kulkenut tuon matkan maatilallensa +Hämeesen. + +Täällä muutti hän yht'äkkiä käytöksensä Elviraa kohtaan, jota hän nyt +kohteli suurella kunnioituksella, salli hänen vapaasti uskollisen +palvelijan seurassa, milloin häntä halutti, liikkua linnan +ulkopuolella. Kanssapuheissaan osoitti hän jonkunmoista varovaisuutta, +eikä kiivastunut kuten muinoin, kun Elvira jäätävällä kylmyydellä otti +vastaan nämät hänen epäiltävät mieltymyksensä ja uskollisuutensa +osoitukset. + +Vapauttansa käytti Elvira käydäksensä joka päivä köyhäin +alustalaistensa asunnoissa, joissa hän viipyi pitkät ajat. Kaikille toi +hän lohdutusta ja apua. Hän oli kyllin kärsinyt täydellisesti +ymmärtääksensä toisten suruja, ja syvällä kiitollisuudella katselivat +tilan sairaat ja köyhät alustalaiset tuota surullista enkeliä, joka +linnasta ja päivä tuli heidän luoksensa lieventämään heidän kovia +kohtaloitansa. Elviraa kohtaan osoitti kansa pian koko seudulla +rajatonta mielisuosiota, ja tämä alhaisten rakkaus herätti eloon +silloin tällöin jonkun kukkasen, joka ilahutti hänen elämän +kokemuksissa haavoittunutta, nöyrää sydäntänsä. Kauan ei näitä tyveniä +päiviä kuitenkaan kestänyt Elviralle. Parooni huomasi pian, kuinka +nämät harrastukset yhä enemmän vieraannuttivat hänen puolisonsa +hänestä. Sen lisäksi tuli vielä eräs ulkonainen tapaus, joka saattoi +hänen pian riistämään Elviralta sen vapauden, jota hän nyt nautti. + +Syksyllä sai parooni, näet, Tukholmasta kirjeen, jossa muun muassa +kerrottiin, mitenkä eversti Stålsköld ihmeellisellä tavalla oli +pelastunut uhkaavasta kuolonvaarasta. + +Tämä odottamaton uutinen iski kuni ukkosen nuoli paroonin sydämeen ja +teki hänen aikeensa tyhjiksi. Niinkauan kuin Stålsköld'in uhkaava hahmo +oli hänen ja Elviran välillä, ei hän voinut toivoa mitään muutosta +heidän molemminpuolisissa olosuhteissaan. Ulkomaailman keskuudessa +voisi Elvira milloin hyvänsä saada tietää Stålsköld'in vielä elävän. +Kalliilla valalla vannoi parooni, ett'ei tämä seikka sinä ilmoisna +ikänä olisi tuleva Elviran korviin. + +Tapansa mukaan kääntyi hän kysymään uskotultansa, herra Mörk'iltä, +neuvoa puolikypsyneen tuumansa toimeenpanemisessa, ja tämä, joka hyvin +ymmärsi herransa, puki ne pian selviin sanoihin. + +"Se on helposti pantu toimeen", sanoi taloudenhoitaja, "sillä meidän +tarvitsee ainoastaan erottaa hänen yhteydestä maailmaa kanssa. Sillä +tavoin tehdään hänelle mahdottomaksi saada mitään tietoa siitä mitä +maailmassa tapahtuu. Jo kauan aikaa olen aikonut esitellä teille +tämmöiseen toimeen ryhtymistä, sillä olen kauan huomannut, että teille +siitä monessa suhteessa olisi hyötyä. Ei ole hyödyllistä eikä +soveliastakaan antaa hänen armonsa liikkua vapaasti ulkona. Se rakkaus, +milt'eipä jumaloitseminen, jota kansa niin runsaassa määrässä osoittaa +häntä kohtaan, tämä jumaloitseminen, sanon minä, koituu tälle huoneelle +ainoastaan kiroukseksi. Ihan kärsimätöntähän on nähdä, millä hellyydellä +hän kohtelee halpaa rahvasta, kun ajattelee sitä kylmyyttä, millä hän +kohtelee teitä, herra paroni! Jok'ainoa hellyyden kipinä, jonka hän +tuhlaa repaleiselle mieronkulkijalle, vähentää selvästi hänen +hellyyttänsä teitä kohtaan. Ja siitä huvituksesta, mikä hänellä näyttää +olevan noista mielettömistä matkoistansa mökkeihin, siitä ei ole +hänellekään muuta kuin sulaa vahinkoa! Jos häneltä kerran +riistettäisiin tämä huvitus, niin tulisi hän varmaan hellemmäksi teitä +kohtaan -- sitä ei tarvitse silmänräpäystäkään epäillä! Siis -- +sulkekaamme hänet neljän seinän sisälle, eroittakaamme hänet noista +kerjäläiskakaroista, noista kyyhkysistä, varpusista ja kaikesta, jolle +hän nyt niin sydämellisesti omistaa lempeytensä!" + +Tämä herra Mörk'in näin esittelemä suunnitelma miellytti paroonia +hyvin. Ainoastaan se seikka millä tavalla tämä olisi toimeenpantava +epäilytti häntä vielä. "Tämä asia on kuitenkin herättävä suurta +huomiota", muistutti hän sentähden, luoden miettivän silmäyksen +taloudenhoitajaansa. "Mitä arvelevat alustalaisemme, mitä sanovat +ihmiset vapaaherrattaren pikaisesta katoamisesta?" + +"Mitä he sanovat! Me emme kai ole niin tyhmiä, että annamme heidän +saada tietää asian oikeata laitaa!" vastasi Mörk ja katseli hetkisen +isäntäänsä riemuitsevalla etevämmyydellä. Tämä puolestaan näytti +odottavan likempää selitystä taloudenhoitajalta, mutta kun herra Mörk +yhä edelleen oli vaiti, tiuskasi parooni vihdoin vähän äreästi: "No +sano sitten selvästi mitä tarkoitat ja miten meidän on menetteleminen!" + +"Minä voisin helposti keksiä sangen monta ja lisäksi sangen erilaista +menettelytapaa, mutta esittelen tässä nyt sen, mikä ensiksi johtui +mieleeni", vastasi Mörk vakavasti, kuten semmoinen henkilö ainakin, +joka perinpohjin tuntee asian, jota aikoo käsitellä, ja hän lisäsi +konnamaisille ihmisille omituisella välinpitämättömyydellä: "ei ole +mikään salaisuus asukkaille näillä seuduin että hänen armonsa ei +erittäin hyvin viihdy täällä teidän läänityslinnassanne, ja sitä +seikkaa, että hän mielellään toivoisi saada nähdä vanhempiansa, ei hän +juuri ole pitänyt minäkään salaisuutena. No mitäs muuta! Matkustakoon +hän heidän luoksensa! Me viemme hänen takaisin heidän luoksensa!" + +"Oletko järjiltäsi, mies!" kiljasi parooni vihastuneena, kun asia +rupesi tähän suuntaan kääntymään. + +Taloudenhoitaja hymyili ivallisesti ja hänen silmänsä loistivat +kärmeensilmien kiillolla. "Ha, ha, ha!" nauroi hän vastaukseksi. +"Ettehän luulle, herra parooni, minun täydellä todella ehdottelevan +että hän matkustaisi! Kansan vaan tulee uskoa, että hän on matkustanut. +Ymmärtääkö teidän armonne minua nyt?" + +Paroni nyökäytti päätänsä ikäänkuin merkiksi, että tuo pulmallinen +juoni nyt rupesi käymään hänelle käsitettäväksi. Sittemmin antoi hän +herra Mörk'ille kädellänsä merkin jatkaa sen selittämistä. + +Taloudenhoitaja kertoi nyt, että hänen aikomuksensa oli suljetuilla +vaunuilla lähteä Turkuun. Samaan aikaan taikka vähäistä ennen tätä +matkaa olisi Elvira suljettava yksinäiseen kammioon. Kansalle +ilmoitettaisiin kuitenkin, että se oli vapaaherratar, joka matkusti +suljetuissa vaunuissa, vaikk'ei hän voinut näyttäytyä kellekään, siitä +syystä että satunnainen pahoinvointi vaati käyttämään erinomaista +varovaisuutta. + +Koko tämän suunnitelman, josta nämät molemmat herrat, tahi +oikeammin herra ja hänen palvelijansa, keskustelivat sellaisella +välinpitämättömällä tyyneydellä kuin olisi ollut puhe mitä +tavallisimmasta asiasta maailmassa, hyväksyi parooni täydellisesti. + +Hirmuisen katkerilta tuntuivat Elviralle ensi-ajat hänen yksinäisessä +kammiossaan. Vapaus oli tähän saakka ollut ainoa hyvä lahja, joka teki +hänelle elämän, jollei rakkaaksi, niin kuitenkin kärsittäväksi, ja +sentähden oli tämä lahja, kallis kaikille, tullut hänelle arvaamattoman +kalliiksi. Hän kärsi sanomattomia tuskia, ja hänen ymmärryksensä valo +olisi kentiesi sammunut, jollei hän näinä rajattoman katkerina hetkinä +olisi etsinyt ja löytänyt sitä korkeampaa lohdutusta, jota uskonto +tarjoopi jokaiselle, joka nöyryytetyllä sydämellä hädässään ja +tuskissaan siitä lohdutusta etsii. + +Ne monet kokeet, joita paroni teki taivuttaaksensa Elviran mieltä häntä +kohtaan suotuisammaksi, eivät olleet soveliaat lievittämään, vaan päin +vastoin omiansa lisäämään Elviran vankeuden katkeruutta, sillä hänen +oli mahdoton enää osoittaa puolisoansa kohtaan minkäänlaisia muita kuin +halveksimisen tunteita. + +Aina siitä päivästä alkaen, jolloin Elvira suljettiin yksinäiseen +kammioonsa hamaan siihen tapaukseen saakka, joka saattoi parooni +Gyllenström'in lähettämään hänen syrjäiseen uudistaloonsa, ei hän ollut +ainoatakaan kertaa ollut ulkona vankeushuoneestansa. Vastenmielisesti +ja ainoastaan estääksensä kaiken mahdollisuuden tiedustelemiseen, oli +parooni nyt päättänyt ryhtyä siihen toimenpiteesen, joka taasen +saattoi hänen vankihuoneen kolkkojen muurien ulkopuolelle. + + + + +27 LUKU. + + +Parooni Gyllenström ja eversti Stålsköld jatkovat matkaansa, jonka +edellisessä olemme nähneet heidän alkavan. + +Paroonin askeleet olivat epätasaiset, epävarmat -- tuontuostakin +seisahtui hän silmäilläksensä ympärilleen. Tämä näytti eversti +Stålsköld'istä epäiltävältä ja hän päätti olla varoillansa. + +"Minä aavistan jotain petosta ja vaadin pikaista ratkaisua. Jos te +teette jonkinlaisia epäilyttäviä liikkeitä, niin pidän minä itseni +pakoitettuna laskemaan luodin päänne läpi", sanoi hän. + +"Olkaa huoleti", vastasi parooni Gyllenström. "Minähän olen +aseettomana, ihan aseettomana". + +Tästä vastauksesta tyyntyi eversti hiukan. He kulkivat edelleen +äänettöminä ja niin saapuivat he vuoriselänteelle, jonka onkaloista +hyökyvä koski syöksi alas. Täällä jyrkkeni polku ja kierteli kolkkoin, +uhkaavain kalliolohkareiden välitse. Parooni seisahtui eräällä +korkealla tasaisella vuorilakealla ja ilmoitti, että he olivat +saapuneet määräpaikkaansa. Tätä vuorilakeaa ympäröitsi kolmella taholla +jylhä kuusikkometsä, neljäs sivu laskeutui äkkijyrkkänä kallioseinänä +vesiputoukseen, joka oli sen alapuolella. + +"Tässä", sanoi paroni, "tässä on paikka, jossa meidän kohtalomme on +ratkaistava! Tässä on minun taikka teidän matkanne määrä! Ei siin muuta +kuin astukaa kalliolakean vastaiselle syrjälle ja antakaa minulle +toinen pistooli. Sen meistä, joka kaatuu, nielaiskoon koski vaahtoavaan +kuiluunsa!" + +Eversti Stålsköld'iä värisytti. Kuitenkin astui hän tuolle pelottavalle +paikalle ja antoi paroonille pyydetyn aseen. Parooni otti sen tyynesti +ja lisäsi: "Tässä, tässä on meidän kohtalomme ratkaistava! Hän, joka on +rohjennut häiritä avioliiton rauhaa, hän, joka on uskaltanut pilkata +pyhimpiä tunteita, mitkä ikänä ovat yhdistäneet kaksi ihmissydäntä, +hän, joka on ansainnut kaikki helvetin tuskat -- hän saakoon tässä +tuomionsa! Olkaa varoillanne ja valmiina! Kun minä olen lukenut kolmeen +-- silloin lyököön koston kello!" + +Parooni oli puhunut vakaasti. + +Enemmin paikan kolkon jylhyyden ja hetken tärkeyden johdosta kuin +paroonin sanain vaikutuksesta tunsi eversti Stålsköld mielensä +juhlalliseksi ja tunteilla, jommoisia ei hän ikänä ennen ollut +tuntenut, odotti hän ratkaisevia sanoja paroonin huulilta. Jok'ainoa +pieninkin epäluulon kipinä oli sammunut hänen mielestänsä. Kavaluus +näytti hänestä tällä hetkellä mahdottomalta. Tuomion hetki -- sen +juhlallisimmassa merkityksessä näytti hänen mielestään olevan läsnä ja +hän ei pitänyt paroonia enää kavalana verivihollisenaan, vaan +henkilönä, jonka kohtalon kanssa hänen oma kohtalonsa niin +arveluttavalla tavalla oli sattunut yhteen, että korkeamman voiman nyt +piti ratkaista, kenen puolella oikeus oli. Miehekkäällä tyyneydellä, +mutta kuitenkin hiukan levottomalla mielellä odotti hän kuulevansa +paroonin huulilta sanan "yksi". + +Mutta kun ei tätä sanaa kuulunut ja kun pimeys esti häntä huomaamasta +paroonin liikkeitä, niin loppui eversti Stålsköld'in kärsivällisyys, +samalla kuin epäluulo uudestaan alkoi herätä hänen mielessään ja hän +huusi "Jollette peräydy lausumasta sanoja, jotka luultavasti tulevat +olemaan viimeiset sananne, niin otan minä lausuakseni ne". + +"Minä en peräydy mistään sanoista maailmassa -- olkoon ne mitkä +tahansa", sanoi parooni täydellisellä tyyneydellä, "mutta minä pelkään, +että te aiotte tehdä minulle kavalan kepposen". + +"Minäkö?" kysyi eversti kummastuneena. "Mikä kepponen se on, josta te +puhutte? Että minä aion tehdä lopun teidän katalasta elämästänne, -- +siihen kepposeen pitäisi teidän olla valmistettu!" + +"Pimeys estää minua tyystemmin tarkastamasta tätä asetta", lausui +parooni yhtäläisellä tyyneydellä. "Mutta minä pelkään ettei pistooli ole +panoksessa. Eihän teillä ollut mitään syytä antaa minulle panoksessa +olevaa ampuma-asetta". + +Veri syöksähti eversti Stålsköld'in sydämeen. Hän tunsi itsensä syvästi +loukatuksi eikä hän tavallisuuden mukaan viivytellyt kiivailla sanoilla +ilmaisemasta suuttumustansa. + +"Raukka!" kiljasi hän. "Te olette siis tosiaankin niin perin kurja, +ett'ette voi käsittää, saatikka arvostella, miehuullista rohkeutta. Vai +niin! Sinä pelkurimaisin kaikista pelkurimaisista hylkiöistä! Anna +tänne pistooli ja ota tämä!... Mutta älä odota että minä enää +kuuntelen, vielä vähemmin odotan mitään sanoja tahi merkkiä!" + +He vaihtoivat aseita semmoisella kiivaudella ja pikaisuudella, että +sitä on mahdoton kertoa ja yhtäläisellä kiiruulla ojensivat he ne +toistensa rintoja kohden. Valonsäde valaisi silmänräpäyksen ajaksi +kolkon ympäristön, sangen kova paukaus kuului ja -- ratkaiseva +silmänräpäys oli ohitse. + +Paroonin pistooli oli lauennut, eversti Stålsköld'in sitävastoin ei +ollut ottanut tulta. Tästä pistoolista oli paroonin, joka käytti +pimeyttä hyväksensä, onnistunut huomaamatta ottaa pii pois. Tähän +rohkeaan konnantyöhön oli tämä katala mies päättänyt ryhtyä osaksi +luottaen onneensa, joka aina oli ollut hänelle myötäinen +tämänlaatuisissa yrityksissä, osaksi sentähden että hän eversti +Stålsköld'issä tunsi henkilön, joka liian suuren luottamuksensa takia +ihmisten rehellisyyteen näytti olevan ikäänkuin vartavasten luotu +kanssaihmistensä petettäväksi. + +"Se käypi varmaan päinsä!" ajatteli parooni. "Jos minun muutamilla +soveliailla sanoilla vielä onnistuu kiihoittaa hänen muutenkin kiivasta +luontoansa, niin on voitto minun. _Miten_ minä olen päässyt voitolle, +siitä ei kukaan kuolevainen kuuna päivänä saa tietoa, sillä koski on +kyllin syvä salaamaan ihmisten ilmoista mitättömän piipalasen sekä +piittömän pistoolin". + +Kaiken tämän oli parooni harkinnut aivan oikein, mutta mitä hän ei +ollut ottanut lukuun oli se seikka, että ihmiset, joilla on paha +omatunto ja pahoja aikeita, toisinaan ampuvat syrjään taistellessaan +rehellisten ja kunniallisten miesten kanssa. Tämän seikan tuli hän +kuitenkin tänä iltana tuntemaan, sillä tuo ammuttu, murhaava luoti ei +sattunut eversti Stålsköld'iin. Se hiipasi hänen olkapäänsä ohitse, +saattamatta kuitenkaan hänelle pienintäkään vahinkoa, jos emme ota +lukuun pientä rikkinäistä sipaletta hänen takinhiassaan -- vaan eihän +semmoisesta vahingosta siedä puhuakaan. + +Kauhistuksen huuto pääsi paroonilta sittenkuin hän oli ehtinyt huomata, +ett'ei laukauksensa ollut sattunut. + +Eversti Stålsköld seisoi tyynenä, järkähtämättömän tyynenä. Hän ei +tuntenut mitään vapistusta, ei mitään pelkoa. Hänen mielensä oli tyyni, +mutta tämä tyyneys oli sen tyyneyden kaltainen, joka merellä käy +raivoavan myrskyn edellä. Se oli luonnon tyyneys vähää ennen hirmuista +ukkosen jyrinää. + +Kauan aikaa seisoi hän liikkumattomana kuni valettu kuvapatsas. Kun +hänen kuohuvat ajatuksensa vihdoin puhkesivat sanoiksi, huusi hän +vihasta värähtelevällä äänellä: "Petetty! Siis on tämä konna vielä +kerran ilkeästi pettänyt minun! Hänessä ei siis ollut _rahtuakaan_ +kunniantuntoa ... _ei rahtuakaan_! Mutta sallimus on selvästi +osoittanut, että täydellisin oikeus on minun puolellani, oikeus, jota +vastaan kaikki konnamaiset yritykset musertuvat kuni kallioon heitetyt +saviastiat. Tällä hetkellä olen minä täydellisesti vakuutettu, että +minulla on oikeus rangaista ... ja minä rankaisen! Rangaistakseni +moista konnaa en minä tarvitse ampuma-aseita." + +Eversti Stålsköld vaikeni ja tehden suonenvedontapaisen, voimakkaan +liikkeen kohotti hän oikean kätensä. Kooten kaikki voimansa heitti hän +pistoolin, joka hänellä oli kädessä, paroonia kohden. Mutta tämä oli jo +pötkinyt käpälämäkeen, pistooli sattui erääsen ulkonevaan +kallionhuippuun ja juova säkeniä osotti sen tietä, kunnes se katosi +läheiseen kuiluun luultavasti kuuksi päiväksi piiloutuaksensa ihmisten +ilmoilta hyrskyvien aaltojen vaahtoavan vaipan alle. + +Eversti Stålsköld henkäsi syvään ja hän luuli tukehtuvansa kiukusta, +joka paronin kurjamaisen menettelyn takia oli kiihtynyt hurjimmilleen. +Hän koetti keventää rintaansa huutamisella ... kirouksella, +siunauksella, sadatuksella -- yhdentekevää millä hyvänsä! mutta hänen +huulensa pysyivät yhteen puristettuina ja hänen oli mahdoton saada +sanaakaan suustansa. Silloin sattui pakenevan paroonin askeleitten +töminä hänen korvaansa. Saalistansa vainoavan jalopeuran nopeudella +lähti hän kiitämään sille suunnalle, josta tämä töminä kuului. + +Edellisessä luvussa olemme maininneet että myöskin taloudenhoitaja Mörk +kuuli lähenevien askeleitten töminätä istuessaan veneessä. Myöskin +olemme huomauttaneet siitä äkillisestä mielenliikutuksesta, joka hänen +silloin valtasi. + +Kauan ei herra Mörk'in tarvinnut alla epätiedossa siitä mitä nämät +kiiruhtavat askeleet merkitsivät, sillä pian kuuli hän paroonin, joka +yhä edelleen mitä kiiruimmasti riensi veneelle päin, huutavan; "Jumalan +tähden Mörk! Onko sinulla kaikki järjestyksessä? Taivas ja helvetti +ovat hyljänneet meidät! Me olemme hukassa! Lykkää heti ... heti ulos +maalta, jahka minä pääsen perille!" + +Saatuansa suurella vaivalla änkytetyksi nämät sanat oli parooni ehtinyt +valkamaan, josta edellä olemme puhuneet. + +"Onko kaikki järjestyksessä? Onko kaikki järjestyksessä?" huusi hän +vielä kerran kuumeentapaisella pikaisuudella ja valmistautui hyppäämään +kiveltä, jolla hän seisoi, veneesen. + +"Kaikki on valmiina, herra parooni! Joutukaa vaan! -- reipas hyppäys! +Vielä emme ole hukassa! Rohkeutta vaan herra parooni!" + +Herra Mörk oli tuskin ehtinyt lausua nämät sanat, ennenkuin hän +peljästyneenä peräytyi taaksepäin kuullessaan seuraavat sanat, jotka +lausuttiin vihasta ja kiukusta kauheasti värisevällä äänellä: +"Kuitenkin olette te hukassa! te olette molemmat kadotetut -- kadotetut +ainiaaksi! kadotetut tässä ja tulevaisessa maailmassa!" + +Eversti Stålsköld oli saapunut ja hänen ojennettu kätensä tarttui +voimakkaasti kuni ruuvipihti paroonin niskaan. + +"Kuolema ja helvetti", änkytti parooni hampaitansa kiristellen ja +taipui kuni muserrettu käärme voittajansa jalkoihin. + +Elvira oli tähän saakka istunut äänetönnä ja ajatuksiinsa vaipuneena. +Nyt nousi hän äkkiä seisoalleen ja huudahti: "Se olet sinä! Taivaan +Jumala -- se olet kuitenkin sinä, Kustaa!" + +Hän ojensi kätensä rannalle päin ja olisi langennut kasvoilleen +veneestä, jollei eversti Stålsköld samassa olisi sulkenut häntä +syliinsä. Tälle oli ollut silmänräpäyksen työ sinkauttaa parooni +tieltään ja kiiruhtaa rakastettunsa avuksi. + +Eversti Stålsköld ei ollut tässä silmänräpäyksessä pitänyt lukua minne +ja mistä hän heitti parooni raukan, eikä hän myöskään ajatellut +pikaisen tekonsa seurauksia, mutta paroonille sattui se hyvä onni että +hän putosi veneesen, ihan uskollisen taloudenhoitajansa viereen. +Paroonin pudotessa liikahti vene äkkiä ja nuora irtaantui rannasta. + +"Me olemme pelastetut!" jupisi herra Mörk ja koetti nostaa jaloilleen +herraansa, jonka jäsenille ja raajoille tuo pikainen veneesen tulo ei +ollut tuntunut erittäin suloiselta. + +Ja he olivat pelastetut, mutta sen ohessa olivat he säikähtyneinä, +siihen määrään säikähtyneinä, ett'eivät kyenneet mitään toimittamaan. +Airot olivat paikoillansa hangoilla, mutta ei parooni eikä hänen +taloudenhoitajansa yrittäneetkään käydä käsiksi niihin. Vesipyörteet +saivat veneen valtaansa ja kiidättivät sitä hyvällä vauhdilla alas +koskea kohden, mutta edellisestä uhkaavasta vaarasta ja sitä +seuraavasta pikaisesta pelastuksesta säikähtyneet veneessä olijat eivät +näyttäneet huomaavan sitä. He lähestyivät yhä enemmän ja enemmän +vesiputousta ja vaahtopäiset aallot kuohuivat heikon aluksen +kumpaisellakin puolella. Parooni tointui vihdoin niin paljon, että hän +huomasi uhkaavan vaaran. Nousten polvillensa huusi hän sydäntä +vihlaisevalla äänellä: "Mörk! Mörk! Joudu... Tartu airoihin! Etkö näe +että me olemme perikadon partaalla!" + +Äkkiä kuni pahasta unesta heräävä kavahti herra Mörk seisaalleen ja +silmäili hurjasti ympärilleen. + +"Se on liian myöhäistä herra parooni! Se on liian myöhäistä!" parkasi +hän kamalasti ja hänen äänensä, joka kajahti kovemmin kuin kosken +pauhina, kuului rannalla seisovien korviin kuni hautaussäveleet +helvetin alhosta. + +Tuskin olivat Mörk'in viimeiset sanat kajahtaneet, kun eversti +Stålsköld aivan lähellänsä kuuli hänelle tutun ähkyvän äänen ja +seuraavassa silmänräpäyksessä töytäsi Pekka hengästyneenä hänen +jalkoihinsa. + +"Jumalan kiitos, etten tullut liian myöhään! Te olette siis vielä +hengissä, rakas isäntäni!" huudahti tämä uskollinen, rehellinen +palvelija toistaen samoja hellyyden osoituksia, joita hän kerran ennen +oli näyttänyt Aurajoen rannalla. + +Muutamaa askelta ulompana seisoi se sotamies, jonka parooni oli +häätänyt talostansa pois ja joka nyt oli seurannut Pekkaa tämän +vakousretkellä. Kyyneleet silmissä katseli hän tuota harvinaista ryhmää +edessänsä ja etenkin loi hän sanomattoman lempeitä silmäyksiä Elviraan. + +"'Taivaan armo' elää -- Jumalalle olkoon kiitos siiiä", sanoi hän. + +"Niin 'taivaan armo' elää, siinä sinä olet oikeassa", lausui Stålsköld, +vielä melkein liikutuksen vallassa, "ja 'taivaan armo' on aina elänyt +ja on aina elävä. Turhaan koettavat ihmiset sammuttaa armon kipinätä -- +se pilkoittaa vastustamattomasti myöskin ihmissilmälle ja ihmisjärjelle +läpitunkemattoman pimeyden läpi. Elvira! Emmekö me ole elävänä +todistuksena näiden minun sanojeni totuudesta?" + +"Me olemme elävänä todistuksena siitä", kuiskasi Elvira ja koetti +hellällä väkivallalla irroittaa itseänsä eversti Stålsköld'in sylistä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muuan suomalainen soturi Kristiina +kuningattaren aikakaudella, by Evald Ferdinand Jahnsson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUAN SUOMALAINEN SOTURI *** + +***** This file should be named 20854-8.txt or 20854-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/8/5/20854/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20854-8.zip b/20854-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4d8f54b --- /dev/null +++ b/20854-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9f3c726 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20854 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20854) |