diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20573-8.txt | 6269 | ||||
| -rw-r--r-- | 20573-8.zip | bin | 0 -> 63901 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6285 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20573-8.txt b/20573-8.txt new file mode 100644 index 0000000..9b24043 --- /dev/null +++ b/20573-8.txt @@ -0,0 +1,6269 @@ +The Project Gutenberg EBook of Lalli, by Evald Ferdinand Jahnsson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Lalli + Murhenäytelmä viidessä näytöksessä + +Author: Evald Ferdinand Jahnsson + +Release Date: February 12, 2007 [EBook #20573] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LALLI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +LALLI + +Murhenäytelmä viidessä näytöksessä + + +Kirj. + +EVALD FERDINAND JAHNSSON + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1873. + + + +Jäsenet: + +HENRIK, Upsalan pispa. +ANDRAEAS, Benediktinein priori. +JOHANNES, munkki, kaniikki Upsalassa. +MAUNU, ritari, Ruotsin valloitus-armeijan päällikkö. +KITKA, kihlakunnan vanhin. +NYYRI, hänen vaimonsa. +LALLI, rikkain Suomen ylimyksistä. +KERTTU, hänen vaimonsa. +ILMARI, heidän 6:vuotias poikansa. +SORRI | talonpoikia. +TARVO | +KAARLO, Pispa Henrikin palvelia. +TAIMO, Lallin palveluksessa. + +Vanha tietäjä, Kaksi lähettilästä, Töllin isäntä ja emäntä ja heidän +lapsensa, Miehiä Lallin palveluksessa, Munkkeja, Ritareita, Ruotsin +sotureita, Suomalaisia talonpoikia ja Naisia. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimäinen Kohtaus. + + (Näyttämö kuvaa: Kitkan talon pihaa. Vasemmalla näkyvät talon + asuinhuoneet, oikealla ja perällä synkkä metsä. Keskellä pihaa + seisoo vieretysten kaksi pitkää kuusta, joiden juurelle on rakettu + matala kivi-alttari. Alttarilla seisoo nauhoilla sidottuna oinas.) + +KITKA, suuri teurastus-veitsi kädessä, on polvillansa alttarin edessä +ja katsoo hartaasti taivasta kohti. Hänen sivullansa VANHA TIETÄJÄ, +polvillaan suuren rummun edessä. SUURI JOUKKO MIEHIÄ ja NAISIA kulkee +avarassa ringissä kuusten ympäri, laulaen: + + Ukko Jumala, + Hurskas Jumala, + Väkevä Luoja! + Ilman kantaja, + Lahjain antaja + Kansojen suoja! + Oi, kuule meitä Ukko! + Oi, auta meitä Ukko! + + Yli-jumala, + Ukko Jumala + Vihasi heitä! + Ilman kantaja, + Lahjain antaja + Varjele meitä! + Oi, kuule meitä Ukko! + Oi, auta meitä Ukko! + +KITKA (Juhlallisesti). +Nyt ompi hartauden hetki läsnä +Ja Ukon mieltä sopii tutkistella, +Jos on hän vihastansa luopunut +Ja meihin uudestansa suostunut. +Siis polvillanne häntä rukoilkaa, + (Kaikki lankeevat polvillensa.) +Hän mielen mieluisan ett' ilmoittaa +Ja että väkevänä turvanamme +Hän tahtois olla meille tuskissamme! + + (Hetken äänetönnä oltuaan iskee hän teurastusveitsensä + oinaan rintaan. Oinas kaatuu vasemmalle kyljellensä.) + +KITKA (Tuskistuneena). +Haa! -- -- vasemmalle! + + (Hän vaipuu alttarille. Kansa osoittaa hämmästystä. Sill'aikaa + lyö Vanha tietäjä rumpua, niin että rummunnahalla oleva solki + hyppii ylös-alas.) + +VANHA TIETÄJÄ (Kolkosti, herjettyään lyömästä). + Kaarneen piirihin, +Jok' ompi onnettomin kaikista, +Jäi arpa! + + (Kansa osoittaa uudestaan hämmästystä. Hetken äänettömyys:) + +KITKA (Hyökkää seisaallensa ja viskaa teurastusveitsensä alttarille). + Kurjuuttasi itkemään +Taas lähde kansa, onnen heittämä! +Sun kärsimykses taakkaa helpoittaa +Ei tahdo vielä taivahinen Ukko +Eik' ottaa murheen vaippaa hartioiltasi +Hän yhä suuttunut on sinulle +Ja hartaat avunhuutos hylkää hän. +Voi, on sun kohtalosi tukala, +Kun heitti sinun korkein jumala +Nojalle oman kovan onnesi +Ajalla, jolloin hänen avustaan +Ois sulla ollut tarvis suurempi +Kuin ennen milloinkaan! -- Mut keinoa +En keksiä voi toista parempaa, +Kuin että yhä rukouksilla +Ja antimilla mitä runsaimmilla +Me koetamme häntä lepyttää +Ja suositella siksi että luopuu +Hän vihastansa turmiollisesta. +Kun taivaalliset joskus julmistuvat +On nöyryys paras keino ihmisillä! + + (Kansa, joka on noussut seisaallensa ja suruisella mielellä + kuunnellut Kitkan puhetta, lähtee murhettansa osoittaen pois. + Vanha tietäjä seuraa kansaa.) + +KITKA (Jäätyään yksinään). +Jos on hän kuollut, jota odotan, +Niin viimeisen ma toivon kadotan. +Ell'ei hän pian saavu kotia, +Niin ompi täällä kaikki hukassa! + + (Hän menee verkkaan taloansa kohti.) + + +Toinen Kohtaus. + + (Asuinpirtti Kitkan talossa. Pirtissä sivu- ja peräovi. + Sama paikka Näytöksen loppuun asti.) + + KITKA ja LALLI. + + KITKA (Istuu huolellisna pöydän ääressä). + LALLI (Astuu sisään). + +KITKA. +Sa aave hirmuttava oletko +Ja manalainen, tänne lähtenyt +Mun kurjuuttani kovaa nauramaan? +Niin tule! Onnessani ainetta +On hahmojenkin häijyyn irvistelyyn! -- +Mut ihminen jos olet, olet Lalli. + +LALLI. +Siin' ette pety. -- Onnen rikkautta +Ma teille toivotan ja iloa! + +KITKA. +Äl' onnesta nyt virka sanaakaan! +Sen Tuonen tyttö Manalahan sousi +Ja halki hirmukosken kuljetti. +Voi surman aikaa! jota lumipään +Mun täytynyt on nähdä. -- Poikani +Te rakkahat! Sun uljas muotos, Lalli, +Muistuttaa mua heistä. -- Terve! -- terve! +Mun luokseni ei kenkään milloinkaan +Niin toivottuna ole saapunut +Kuin sinä nyt. + +LALLI. + Miss' ovat poikanne, +Mun nuoruuteni parhaat ystävät? + +KITKA. +Ah siellä, siellä kaikki seitsemän, +Mist' eivät enää voine palata; +He Manattaren ovat saaliina! +Sun poissa ollessas on Syöjätär +Tääll' elon iki runsaan leikannut. + +LALLI. +Niin kuulin matkallani kerrottavan, +Mut uskoa en sitä uskaltanut. -- +Siis ovat murhatut kaikk' ystävämme, +Kotimme ryöstetyt ja uskonto, +Jonk' isiltämme saimme periä, +On sorrettu! -- Näin mulle kerrottiin -- +Mut ei tuo voine ole totta, Kitka? -- + +KITKA. +On toki. Henkeni ma antaisin, +Jos siten vaan sen saisin valeheksi! +Haa Lalli! Onnemme on tukala! + +LALLI. +Vaan merkillistä! Kävivätpä täällä +Ennenkin samat rosvot ryöstämässä, +Monesti nähtiin heidän haaksensa +Muiskaavan suuta Suomen rannoille, +Kun kalpain melske kaikui kauaksi +Ja vesi puroissakin punerteli; +Mut häpiällä viholliset silloin -- +Sen nähneeni mä muistan -- pakenivat +Suut silmät veressä! Miks' ette nytkin +Surmanneet heitä? + +KITKA. + Sitä sanoa +On sinun paljon helpompi, kuin meidän +Sit' oli tehdä! -- Säästä moitettas! +Me emme ole sitä ansainneet, +Sill' urhoollisesti me taistelimme. +Veremme tantereella tappelun +Vertaisna kevätvirran tulvaili +Ja hurmehesta oli limainen +Ylt' ympärillä kaikki seutu. -- Siinä +Nyt oivallisen sankar-kuoleman +Mun poikanikin saivat poloiset. +He rinnatuksin kaikki kaatuivat -- +Sen surussani muistan iloiten -- +Ja tuhansia meidän miehiä +Tupihin Tuonen heitä seurasi. + +LALLI. +Oi onni kalliota kovempi, +Ett' en ma ollut läsnä! + +KITKA. + Sinua +Me paljon kaipasimme, Lalli. -- "Missä +On Lalli? Olkoon päällikkömme hän!" +Näin kaikki huutamaan, jotk' eivät tienneet +Sun retkestäsi Permaan. -- Vaan kun siinä +Ei ollut miestä yhtäkään, jonk' arvo +Ois ollut suurempi kuin minun, siksi +Mun täytyi johtajaksi ruveta, +Mut tyhjään parhaimmatkin menivät +Mun yritykseni. -- Ois suloista +Mun ollut kuolla silloin, koska kuolo +Niin monta muuta kitahansa nieli! +Sentähden vihollisten parvehen +Ma hyökkäsinkin missä oil se taajin. +Mut kuolo mua vältti. -- Kaikki muut, +Mitk' eivät tappelussa kaatuneet, +Ne jäivät kirottujen saaliiksi. +Ken heistä perittyä uskoaan +Ei heittänyt, hän kohta surmattiin +Ja armo ainoastaan suotiin niille, +Joill' olis kuolo ollut parempi. +Mä noita heittiöitä tarkoitan, +Kuin häpeäksi kaiken kansamme +Nyt "Suomen kristityiksi" kutsutaan! + +LALLI. +Voi kehnoja! kuin pilasivat noin +Tuon isiemme rakkaan uskonnon! +O, syökse Ukko, kiivas Jumala +Sun kostos nuoli heidän sydämiinsä! + +KITKA. +Ei paremp' ollut menestyksemme, +Kun toisen kerran koimme onneainme +Ja kolmannen. -- Mut moni pelosta +Nyt jälleen suostui kasteesen, jok' ompi. +Niin luulen -- heille muuan tunnusmerkki +Ja pyhä tapa. -- Mutta kertomani +Ei tuota tuskallemme lievitystä, +Vaan lisää katkeruutta katkeruuteen. + +LALLI. +Näin pahoin asiamme käydessä +Ehk' ette meidän jumaloitamme +Niin runsaill' antimilla muistaneet +Kuin tarvis olis ollut? + +KITKA. + Olutta +On virtaellut Tursan vuorella +Ja kaiken karjan parhaat tuottehet +Me teurastimme varjopuiden alla. +Siis niukoiss' antimiss' ei liene syytä +Onneemme syrjäiseen -- vaan missä lienee. + +LALLI. +Ja nyt ... täst' edes -- millä tavalla +On kotimaamme puolustettava? + +KITKA. +Jo melkein olen mahdottomina +Vastustus-hankkeet kaikki pitänyt. + +LALLI. +Oi, mitä kuulin -- mahdottomina! + +KITKA. +Siit' ällos Lalli liian kummastu. +Kun miehistämme kaikki urhokkaimmat +Jo sotaan kaatuivat, jäi epätoivo +Ja pelko jälkeenjäänein perinnöksi. + +LALLI. +Siis antautuisimme? Kirous +Ja kuolema! En suostu milloinkaan +Ma siihen! + +KITKA (Kolkosti). + Antautuisimme? Haa? +Me ... noille murhaajille julmille! + (Nauraa kamalasti.) +Ha! ha! ha! noille verikoirille' + +LALLI. +Niin keino sanokaa, mik' auttais meitä! + +KITKA (Tuo muutamasta lippaasta hopeisen maljan). +Olin minäkin kerran nuori. Silloin läksin samaten kuin sinä Vienaan. +Kalliin tuomani sieltä on tämä malja. Katsoppas! Eikö se ole +koneikkaasti tehty? Mutta se onkin Hiidessä hiottu ja Manalassa +valmistettu. Sata suurta noitaa on piirtänyt kummallisia kuvia sen +kylkeen mahtavia sanoja lukiessaan. Minä sain sen Lapin suurimmalta +tietäjältä, jonka hengen minä Vienan maalla ollessani satuin +pelastamaan. Näin sanoi hän: "Niin kauan kuin tämä malja on vihollisten +valtaan joutumatta, on menestys ja onni sinua seuraava, lapset sinulle +ylenevät nuorten honkain kaltaisina, synnyinmaasi kukoistaa rehoittelee +vapaana ja onnellisna." Viimeisiin sanoihinsa laski hän erinomaisen +painon. -- "Mutta jos jostakusta Ukon erinäisestä vihasta -- lisäsi hän +-- tämä malja kadottaa voimansa, niin laske siihen vuoden vanhaa olutta +ja anna sitä juotavaksi sille, mi kansassas on parhain, maassa kalliin, +ylevin. Siten saatat maljan loihtuvoiman ikuisiksi ajoiksi takaisin." + (Hetken äänetönnä oltuansa.) +Nyt on tuo Ukon kova vihan aika, +Ja tämä malja kauan odottanut +On juojaansa. -- Juo sinä siitä Lalli! + +LALLI. +Ei minuss' ole miestä siitä juomaan, +Niin suureen ansiohon kykenevää! + +KITKA. +Sä ällös tarjottua halveksi. + +LALLI. +En suinkaan ... mutta... + +KITKA (Keskeyttäen). + Ukon nimessä +Ja nimess' onnettoman synnyinmaasi +Ja sorrettujen kansalaistes -- juo! + +LALLI. +Siis teille mieliksi, mut ei sen tähden +Ett' olisin ma kansass' ylevin +Ja synnyinmaamme kalliin kantama! + + (Hän juo ja laskee sitte maljan pöydälle.) + +KITKA. +Niin kiitos jumalain ja taivahisten! +Nyt lähestyvät hetket hellemmät +Ja päivät paremmat taas koittavat! + + (Nyyri tulee hengästyneenä.) + + +Kolmas Kohtaus. + + KITKA, LALLI ja NYYRI. + +NYYRI. +Kah Lalli täällä! Tervetultuas +Ma mielelläni sulle sanoisin. +Mut tervementyäs nyt täytyypi +Mun sanoa!... Niin... Pitkiin puheisin +Ei täss' ol' aikaa enkä tyhjiä +Ma ai'o jaaritella... Rientäkää +Siis viipymättä täältä! Paetkaa! +Pois! Pian joutukaa! O! kiireessäni +Ma henken' olin heittämäisilläni +Nyt kylästä kun juoksin kotia. +Hoh! + +KITKA. + Mistä syystä pakoon menisimme? + +NYYRI. +Sen sanoin jo! Vai jäikö sanomatta? +No merkillistä, jos se sanomatta +Jäi! Kummallista ihan! Jätinkö +Sen seikan sanomatta? + +KITKA. + Jätit, akka! +Mut hillitse jo sanas kevättulva +Ja puhu viisaasti! + +NYYRI. + Jaa viisaasti -- +Niin ain' on ollut minun tapani, +Sen tiedät Kitka. -- Mutta kristityt +Jo tuloss' ovat tänne! + +KITKA. + Tottako +Sa puhut akka? + +NYYRI. + Koska valhettelin +Sun edessäs? + +LALLI. + Ma olen aseissa. + +KITKA (pukeutuu aseisinsa). +Mi lempo heidät tänne opasti! +Mut lähtekämme nyt. + +LALLI. + En pakene! +Me teemme vastarintaa, Kitka. + +NYYRI. + Tulkaa! + + (Kolme aseellista talonpoikaa tulee.) + + +Neljäs Kohtaus. + + EDELLISET ja TULLEET. + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. +En tänne ilosanomia kanna, +Vaan Kitka, niit' et viime aikoina +Sa tottunutkaan ole kuulemaan. +Siis tiedä... + +KITKA. + Sanomattasikin tiedän +Mit' ai'ot sanoa. + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. + Niin joudu pian +Kourista kuolon! + +TOINEN TALONPOIKA. + Henkes pelasta! + +KITKA. +Me uljan Sorrin tykö menemme +Ja liittolaiset sinne kutsumme. + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA +Ei Sorrin luoksi! + +KITKA + Minkätähden ei + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. +Siell' ilves-sudet äsken kävivät +Ja Sorrin kovan kiistan perästä +He sitoivat. Hän hurjast' otteli +Ja väkensä, mut turhaan! + +KITKA. + Sorri parka! +Ei löydy monta hänen vertaistansa -- +Jos kuinka käykin, hänen pelastamme. + +KOLMAS TALONPOIKA. +Se Sorrin osa. Täss' ei auta muu +Kuin kiiruullinen pakoon lähteminen. + +LALLI. +Ma usein kontio-ukon akkaneen +Ja lapsineen löin yksin ollessani, +Meit' täss' on viisi miestä aseissa -- +Ja pakenisimme! -- Ei Hiisi vie! +Me kauniin verikisan saamme aikaan! + +KOLMAS TALONPOIKA. +Mut kristityit' on yhtä monta sataa! + +KITKA. +Sa tullos Lalli! Mieletöntä meidän +Ois tässä vastakynttä yrittää, +Kun tilaisuuden siihen paremman +Me luultavasti kohta saamme. + +KAIKKI TALONPOJAT. + Lalli! + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. +Hän nyt siis Lalli on? + +KITKA. + Niin, hän on Lalli. + +NYYRI. +No miehet! Kinaamatta joutukaa! +Jo kuulen vihollisten ääniä! + + (Menevät sivu-ovesta. Kitka vetää vastahakoista Lallia kädestä.) + + +Viides Kohtaus. + + PISPA HENRIK, ANDRAEAS, JOHANNES, MAUNU, TARVO, SORRI (siteissä), + MUNKKEJA, RITAREITA ja SOTUREITA sotalippuineen, joihin muutamiin + on risti, toisiin ristiinnaulittu Vapahtaja kuvattu, perä-ovesta. + +TARVO. +Ei täällä ketään. Kokko lentänyt +On pesästänsä! + +PISPA HENRIK. + Tämä asunto +Siis vainoojamme Kitkan on. Niin kolkko +Se on kuin on sen omistajan mieli. + +JOHANNES. +Juur' ihan tälläiseks', näin jylhäksi +Ja tuiki pimeäksi kuvasi +Mun mielikuvitteluin huonetta +Tuon Kristin opin julman vihollisen! + +ANDRAEAS. +Jok' on niin monta, monta pensasta +Surmannut Herran viina-mäessä, +Ett' on hän kadotukseen vikapää +Ja tuleen helvetin! Ei armotyömme +Voi tässä maassa päästä edistymään +Niinkauan kuin hän vehkeillänsä riistää +Autuuden tieltä nekin harvat sielut, +Joit' armo kasteen kautta lähestyi! + +JOHANNES. +Hän munkistostammekin pyhästä +On surmaan syössyt veljet Pietarin +Ja Olavin. Jos poltto-roviolla +Me hänen hitaan tulen leimutessa +Poltamme -- tuskin vielä silläkään +On näitten pyhäin surma kostettu! + +PISPA HENRIK. +Jaa, säälimätöin on hän tosin ollut +Ja miekkans' iskusta on moni kuollut, +Mut katso Herra hänen puolellensa +Ja keksi keino hänen autuuteensa! +Sa jolle kaikki mahdollista on +Ah, saata hänkin Kristin uskohon! +En tunne iloa ma suurempaa, +En voittoa niin aivan jaloa, +Kuin ristin vihollisten kääntymys +Luo ennen vihaamansa Vapahtajan! +Ei mikään ylevämmin todista +Uskomme taivaallista kotia! + +TARVO. +Täss' ompi Kitkan harras ystävä +Ja liittolainen Sorri. Tänäänkin +Hän kristittyä verta vuodatti. + +SORRI. +Sun kieles Lemmon nuoli katkaiskoon +Sa petturi ja kavaltaja-konna! +Ell'eivät käten' oisi siteissä +Ma sua kirottua pitelisin, +Niin ettäs riettaan suusi tukitsisit! + +ANDRAEAS. +Hän, julma, parjaa kristittyä miestä! + +SORRI. +Niin teen -- jos petturi on kristitty! + +JOHANNES. +Ja huutaa avuksensa Lempoa, +Jok' ompi olennoista saastaisin! + + (Tekee ristinmerkin.) + +MAUNU. +Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin +Jo vangiksi, mut yöllä katkaisi +Hän siteensä ja surmas vartiansa. +Tään tehtyänsä läksi pakohon! + +JOHANNES. +Sä kuulit syntivelkas hirmuisen; +Jos kurjan henkes tahdot pelastaa, +Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon! + +SORRI. +En ikinä! -- En kuuna milloinkaan +Mä kiellä isieni jumalia, +Kuin helläst' ovat mua suojanneet +Ja varjelleet jo kauan ennenkuin +Mä teidän Kristus raukastanne kuulin +Yht' ainoaakaan sanaa hiiskuttavan! + +JOHANNES (Pispa Henrikille). +Voi kuuletteko herra pispa kuinka +Hän tekee pilkkaa Vapahtajasta +Ja pahoin parjaa ristiinnaulittua! + +MAUNU. +Hän karanneena sota-vankina +On tuomittava! + +JOHANNES. + Se on kohtuullista. +Ei sovi kirkon tähän asiaan +Ensinkään puuttua -- se valtion +On ratkaistava. + +PISPA HENRIK. + Näin sen ratkaisen: +Me tämän erhettyneen säästämme +Ja uskon asioissa neuvomme. +On Herran sana joskus ennenkin +Tien kovaan sydämehen löytänyt. + +MAUNU. +_Se_ toivo kokemust' ei kannata! +Vaan sota-sääntöin jälkeen tuomitsen +Mä hänen kohta hirtettäväks! + (Viittaa muutamille sotureille, jotka tarttuvat Sorriin.) + Miehet +Te saatte heti tehdä tehtävänne! + +SORRI. +Ei itku hädästä päästä, +Parku päivistä pahoista! + +TARVO. +Ma sielu-raukkaseni hyödyksi +Myös pyydän tässä olla avullisna. +Saan ehkä viedä köyden ylös puuhun? + +JOHANNES. +Hän kunniaksi kaikkein pyhien +Ja... + + (Katsoo epävakaisesti pispa Henrikkiin ja keskeyttää lauseensa.) + +PISPA HENRIK (Sotureille, jotka aikovat viedä Sorrin ulos ovesta). + Älkää viekä häntä mihinkään! + (Maunulle.) +En mielelläni suonut olisi +Sen murhehetken koskaan tulevan, +Kuin vaatii mua muistuttamaan teitä, +Ritari Maunu, hurskaan Eerikin, +Kuninkaan lähtö-sanoista. Hän lausui: +"Sä ystäväni Henrik, sinulla +On täällä korkein valta oleva." +Sanansa nämät ritar ylpeä +Te ehkä unhottaneet olette? +Vaan nyt kuin kerran tulin sanoneeksi, +Niin tahdon siihen vielä lisätä. +Ett'en mä siedä niitä hirmutöitä, +Joit' ompi miehillänne tapana +Ain' alinomaa täällä harjoitella! +Ei ollut Kristus mikään Muhamed, +Ei käskenyt hän meitä miekalla +Ja tulell' oppiansa levittämään! +Ja -- Jumal' armahtakoon! -- täällä on +Jo verta yltäkyllin vuotanut +Ja manner suitsee hävityksestä! +Mut tästälähin pitää toisin olla! +Me tuhotyöt korvaamme suosiolla +Ja koemme niin sävyisyydellä +Tään tuiman kansan mieltä kesyttää. + +MAUNU. +Ell'en mä, herra pispa, mieliksi +Voi olla teille, lähden kotia +Kuin tosin lähdenkin ja armeijan +Mä heitän itse teidän huostahan! + +PISPA HENRIK. +Sit' ällös tehkö uljas ritari. +En aikonut mä teitä loukata. +Ja teidän suurta sota-mainettanne +Ja kuuluisaa en suinkaan halveksi. +Mut rakkauden vaatimuksia +Myös sankarinkin tulee noudattaa +Ja Herran säätämiä muistella. + +KITKA (Kurkistaa ikkuna-reijän läpitse. Itsekseen). +Nyt kansas häpiä ja häpäisiä +On viimeinen sun hetkes lähestynyt! + + (Jännittää joutsensa, ampuu ja vetäytyy takaisin.) + +TARVO (Kaatuu, ääneen valittaen). +Ah petosta! Voi auttakatte mua! + +JOHANNES. +Oi kaikki taivaan pyhät! -- salavaino! + + (Melskettä ulkona. Ritarit ja soturit vetävät miekkansa. + Yksi Ruotsin soturi tulee.) + +SOTURI. +Pois täältä! Suuri joukko pakanoita +On tänne samonnut ja ankarasti +He ahdistavat meitä. + +YKSI MUNKKI. + Pyhä neitsyt! + +MAUNU. +Ken johtaa heitä? + +SOTURI. + Heidän päällikkönsä +On meille outo, mutta urhokas +Hän on kuin julmistunut jalopeura +Ja miekallaan hän miehiämme kumoo +Niin helposti kuin reipas heinämies +Vikattimellaan kumoo heinänkorret. + + (Munkit näyttävät pelästyneiltä.) + +PISPA HENRIK (Tyvenellä mielellä Maunulle). +Nyt miehuutenne, jalo ritari, +On paikallansa! Herran nimessä +Siis pelkäämättä pyhään taisteluhun! + + (Ottaa muutamalta soturilta ristiinnaulitun kuvalla + varustetun sota-lipun ja alkaa käydä ovea kohti.) + +MAUNU. +Puolesta kuninkaan ja Kristin uskon! + + (Rientää nostetulla miekalla ulos ovesta.) + +KAIKKI RITARIT. +Puolesta kuninkaan ja Kristin uskon! + + (Kaikki Ritarit ja soturit menevät kiiruusti Maunun perässä, + samaten kaikki muut, pait Andraeas. Sota-melskettä ulkona.) + +TARVO. +Voi mua onnetonta! Ottakaa +Jumalan tähden minut myötänne! + +ANDRAEAS (Silmäilee Kitkan hopeista maljaa). +Mi kaunis, koneikkaasti tehty malja! +Sen vertaista en koskaan ole nähnyt. + (Ottaa maljan käteensä.) +Haa! kuinka raskaskin! + (Kätkee maljan kaapunsa alle.) + Sen omistan +Mä pyhän Benedikton kunniaksi. +Se oiv' on luostarimme koristeeksi! + + (Menee ovea kohti.) + +TARVO. +Oi herra prior! -- älkää jättäkö +Mua! + +ANDRAEAS (Tehden ristinmerkin Tarvolle). + Sielu-parallesi Herran armo! + + (Hän menee. Aseitten kalske ja sotahuudot kuuluvat ulkoa, + ensin lähempänä, sitte etäämpänä.) + + +Kuudes Kohtaus. + +TARVO (yksin). +Nyt he läksivät ja minun kurjan jättivät! Ah! Ah! Kuinka vasama polttaa +rinnassani. Nuo petolliset kristityt, nuo armahtamattomat!... Kirous +heitä seuratkoon!... Armahda minua pilvien pitäjä, sinä väkevä Ukko, +armahda armollinen Herra Kristus!... Eivät ottaneet opastajansa +avunhuutoja korviinsa, saastaiset!... Lievitä katkeria tuskiani neitsyt +pyhä, paina taivaallinen tulen-iskiä peukalosi reikään!... Hiisi +pakanoille turmion tuokoon, piru kristityt periköön! -- Jos kuitenkin +voisin heitä seurata... (Yrittää kontata.) -- Voi tuskan tuskaa! + + +Seitsemäs Kohtaus. + + TARVO, KITKA, SORRI, NYYRI ja TALONPOIKIA. -- + Myöhemmin LALLI ja TOISIA TALONPOIKIA. + +KITKA. +Nuo Hiiden helmalapset kristityt! +Jo vihdoin surma heidät saavutti +Ja voitto meille jäi! + +NYYRI. + Oi ilon päivää! + +TARVO. +Voi surkeutta! + +KITKA. + Tarvo kirottu +Sa kuollos jo! + + (Vetää, miekkansa.) + +SORRI (Polkee jalallansa Tarvoa). + Haa konna! Miss' on köysi, +Joll' ai'ot kurkkuani kuristaa? +Muistatko? + +TARVO. + Suokaa mulle armoa +Te kansalaiset! + +SORRI. + Kansalaisia +Ei ole kavaltajalla! + +KITKA (Pannen miekkansa tuppeen). + En toki! +En tahdo miekallani vuodattaa +Noin petollista verta! Voisipa +Tuo petos miekan kärkeen tarttua +Ja miekka minun pettää. + (Kääntyy inhoituksissansa pois.) + Mihinkä +Jäi uljas Lalli? + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. + Takaa-ajamasta +Hän viel' ei laannut. + +KITKA. + Kunnon sankari! +Hän ehkä ylen kiivaaks' innostui. + +SORRI. +Mun pitää mennä hälle avuksi! + + (Aikoo mennä, mutta, Lalli ja muutamat talonpojat + tulevat samassa sisään.) + +KITKA. +Hän tulee. Terve voittajalle, terve! + +KAIKKI. +Niin, terve voittajalle, terve! + +KITKA. + Nyyri! +Tuo tänne vaahtoisissa haarikoissa +Olutta! + (Nyyri ja muutamat miehet menevät.) + Tänään meillä syyt' on iloon, +Kun onnen taivas, kauan oltuansa +Pilvessä, jälleen meille selkeni +Ja toivon tähti, jonka valonsa +Mä luulin heittäneen, taas säteillen +Nyt säihkyy kirkkaasti kuin kasteen helmet +Hohtaissa armaan kevät-aurinkoisen! +Voi, hausk' on vanhuksenkin elää, +Kun voiton ilo kuohuu rinnassansa! +Ei vuodet paina, ikä rasita! + +TARVO (valittaen tuskissansa). +Oi neitsyt pyhä! + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. + + Iloamme, Tarvo, +Sä häiritset; sun kontio-kuoppahan +Sentähden viemme. + +TOINEN TALONPOIKA. + Siellä valittaa +Saat! + +TARVO. + Antakaa mun kuolla rauhassa! + +SORRI. +Sit' ennen ajatellut olisit, +Et luona petojen nyt kuolisi! + + (Molemmat talonpojat tarttuvat Tarvoon.) + +LALLI. +Mies poloinen! + +TARVO. + Voi, auta mua Lalli! + +LALLI. +Tään kovan koston... + +TARVO (keskeyttäen). + Koston kotonas +Sä löydät, oman pirttis orrelta! +Ne sanain muista! + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. + Pidä kitasi! + +TOINEN TALONPOIKA. +Ei auta keskustelut sinua! + + (He vievät Tarvon ulos.) + +LALLI. +En miestä ennen ole tuntenut, +Mut kamalasti kiersi silmiänsä +Ja loi ne terävästi minuhun. + +YKSI TALONPOIKA. +Hän ennen aikaan oli tietäjä. + +LALLI. +Vai tietäjä! + (Naurahtaen.) + Siis hukka perii minun! + +KITKA (Pilkaten). +No niinpä niinkin!... Mitä suuhunsa +Toi sylki sen hän sanoi; suurempaa +En arvoa voi antaa puheellensa, + + (Nyyri tulee suuri olvi-haarikko kädessä ja hänen + seurassaan miehiä, myöskin kantaen olvi-haarikoita.) + +NYYRI (Antaa olvi-haarikon Kitkalle). +Kas tässä Kitka talon parasta; +Ei mointa juoda Tapiossakaan! + +KITKA (Kohottaen olvi-haarikkoa). +Nyt kunniaksi jalon voittajan +Juon tämän... +(Katsoo pöydälle ja keskeyttää lauseensa.) + Mutta... + +SORRI. + Miksi vaalenette? + +KITKA. +Oi onnetonta! + (Lankee rahille.) + Nytpä kuolema +Ois elämätä parempi! + +SORRI. + Niin mikä +Siis teitä vaivaakaan? + +KITKA. + Jo kadotin +Mä toivon' isänmaani onnesta +Ja pelastuksesta! -- Ah! milloinkaan +Ei paista vapauden kuutamo +Kansalle tälle hylätylle! + +SORRI. + Mitä +Sanotte, Kitka? + +LALLI. + Niinkuin vanha tammi +Lujana seisoo myrskyn raivotessa +Ja levittelee suojaks nuorten vesain +Latvansa tuuhean. Niin tekin äsken +Viel' olitte se vahva varjo-puu, +Jonk' alla kasvoi nuorten rohkeus +Ja arkuus paisui luottamukseksi. +Nyt ai'otteko kauas karkoittaa +Tuon rohkeuden, jonka jäykkyytenne +Meiss' synnytti? + +KITKA. + En ai'o ... mutta kuule. + +LALLI. +Ma kuulen... + +KITKA. + Kuule ... kallis maljani... + +NYYRI (Kiivaasti). +Sun kallis maljasi? + +KITKA. + Sen kristityt +Nuo rosvot varastivat! + +NYYRI + Varastivat! +Niin langetkohon orret pirtistämme +Ja kukistukoon huone onnettomain! +Ma rakkaat poikani kaikk' kadotin, +Mut en mä itkenyt, en vaikeroinnut, +Kun oli mulla toivo kostosta +Ja rauhaisasta Manaan-matkasta; +Nyt päiviäni itken poloinen! + + (Hän itkee.) + +KITKA. +Sen kiireessäni pöydäll' unhotin! + +NYYRI. +Ja kansas vapauden menetit! + +KITKA. +Niin tein... Haa! + +LALLI. + Siaa epä-toivolle +Ei ole tässä! Mailman matkoilla +Jos on tuo malja -- olkoon vaan! Ei koske +Se seikka minuhun. Sen loihtu-voima +Ei voinut olla suuri -- vaivainen +Jok' itsiään ei tiennyt varjella! + +KITKA. +Sill' oli Sammon voima. Sanoja +Sen piirustimiin muinoin luetuita +Ei kukaan kuolevainen enää tunne! + + (Talonpojat, jotka veivät Tarvon, tulevat.) + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. +Julmalla jupinalla ja pahalla pakinalla tervehteli metsän ukko +synnyinmaansa pettäjää. + +TOINEN TALONPOIKA. +Mutta hän ei tilkitse suutansa turpeenalaisenakaan. Kauhistavimmalla +tavalla kirosi hän meitä, ennustaen meille surmaa ja häviötä, meille +kaikille, mutta erinomattain Kitkalle ja Lallille! + +KITKA. +Mä pelkään, että ennustuksensa +Myös toteutuvat! + +LALLI. + Harha-luuloa! +En usko velhon ennustamia +Ja kunniansa menettäjän sanat +Mä ylen-katson! -- Kunnottomille +Ei suonut hurskas Ukko loihtu-lahjaa +Ja ennustuksen pyhää taitoa. +Mut kuinka onkin -- pelko meit' +Ja valitus ei tuota valistusta, +Vaan syöksee syvemmälle turmioon. +Niin Hiitehen nuo Lemmon sikiöt, +Kuin miehen mieltä pahoin pilaavat, +Nuo kaksoisveljet valitus ja pelko! -- +Sen sijaan rohkeutta veikot! Siinä +On meidän tukemme ja siinä keino, +Jok' ammoin autti esi-isiämme +Kun verivihollinen maahan ryntäs! +Siis vannokamme vala vakainen +Ja jalo, että vapautemme pyhän +Me pelastamme taikka kuolemme +Sen puolesta! + (Vetää miekkansa.) + Tää vala vannokaa! + + (Talonpojat nostavat aseensa, Nyyri nyrkkinsä, + Kitka yksin istuu huolellisna rahilla.) + +KAIKKI (Pait Kitka). +Nyt valan vannomme me vakaisen +Ja jalon, että vapautemme pyhän +Me pelastamme taikka kuolemme +Sen puolesta! + +LALLI. + Sa kuulit valamme +O Ukko, valain vakaa valvoja +Ja vannoneiden jalo holhoja! +Niin pidä huolta, että täytämme +Nyt tässä tehdyn lupauksemme! +Ken sit' ei täytä -- syökse Tuonelaan +Kitahan tuskain valapetturi +Ja kiroukses alle ankaran +Suo hänen sukunsakin hukkuvan! + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + (Asuinpirtti Lallin talossa. Tuli palaa takassa.) + + +Ensimäinen Kohtaus. + + PISPA HENRIK, ANDRAEAS, JOHANNES ja ILMARI (makaa kehdossa). + +PISPA HENRIK. +Noin varmaan teemme -- pojan otamme +Ja kasvatamme Kristin uskossa +Ja Kristin uskon levittäjäksi +Ja saarnaajaksi. Samoin tehneet ovat +Muut Herran miehet pakanoitten maalla. +Niin Germaniassa teki pyhä Winfried, +Niin Englannissa pyhä Augustinus, +Ansgarius Ruotsissa ja moni muu +Kuin Herra armossansa lähetti +Evankeliumiansa saarnaamaan +Ja sanans' siunausta jakamaan. + +ANDRAEAS. +Jos pojan munkistomme suojahan +Te uskotte, niin taata uskallan +Ja suoraan sanoa, ett' oppia +Ja opetusta vailla hän ei jää. + +PISPA HENRIK. +Sit' ai'oin juuri äsken ehdotella, +Sill' usko se on vakaa minussa, +Ett' oivallisen kasvatuksen saa +Hän luostarinne hiljaisuudessa, + +ANDRAEAS. +Me tarkkuudella huolta pidämme, +Ett' eivät turmeltumaan pääsisi +Ja pilaantumaan hoidon puutteessa +Ne hyväin avuin kalliit siemenet, +Kuin sielussansa ehkä löytyvät, +Vaan että hellän huolen suojassa +Ne yhä kostumistaan kostuvat +Ja vihdoin hedelmiksi kypsyvät, +Mut pahat tavat, himot syntiset +Ja ihmismielen rikka-ruohot muut +Me aivan juurta jaksain hukutamme. +Näin poika vanhemmaksi ehdittyään +Ja päästyänsä miehen ikähän +Voi tulla Herran työhön soveliaaksi. + +JOHANNES. +Vaan sen kuin teemme -- pian tehkämme! +Jos Lalli matkaltansa palajaa +Niin tuumamme hän tekee tyhjäksi. +Epäilemättä uppiniskainen +Hän on kuin muutkin kansalaisensa +Ja taipumaton Kristin uskohon. +On mahdollista, että poikansa +Hän mieluisammin soisi kuolleeksi +Kuin Kristin oppiin kasvatettavaksi! +Hän saattaa olla tylympi kuin Kitka! +Mut asiaan jos kohta ryhdymme +Voi kaikki mieltä myöten onnistua. + +ANDRAEAS. +Se ompi totta. Pojan äidiltä, +Jok' ihan vallassamme on, me emme +Tarvitse vastakynttä pelätä. + +PISPA HENRIK. +Te olett' oikeassa. Tämä seikka +Ei siedä pitkää viivyttelemistä. + (Katselee Ilmaria.) +Mut kuitenkin, kun tuohon kätkyehen +Ma katselen ja hänen lepäävän +Noin rauhallisna näen, hymyillen +Niin ihanasti, niinkuin enkeli +Ois taivahasta alas samonnut +Ja huulillensa jäänyt asumaan, +Niin ajattelematt' en olla voi: +Lieneekö oikein, että riistämme +Tuon viattoman äidin helmasta? +Ei oudon rakkaus -- jos lempeäkin +Ja sydämellinen -- ol' oman äidin +Hellyyteen verrattava. Paljon! Paljon +Puuttuupi siltä, jolta puuttuu äiti! +Tuo poika parka, eikö joskus voisi +Hän syyttää meitä julki-julmuudesta +Ja loukkaamasta luonnon lakeja +Ja taivaan antamia sääntöjä? +Hän ehkä kerran kovin kiroo meitä +Ja huutaa koston huudot haudoillamme? +Näin ajatellen valmis olisin +Mä päätöksestämme taas luopumaan. + +JOHANNES. +Se eikö kristillistä olisi +Ja oikein, että hänen sielunsa +Me pelastamme kuolemattoman +Ja hänen viemme tielle taivahan? + +PISPA HENRIK. +On varmaankin ... ja niinpä käydä saa. +Mut aavistuksen henki salainen +Mun mielelleni kuiskaa kuitenkin: +Tään päätöksen, jon tehneet olemme, +Sen teimme itsellemme turmioksi. + +ANDRAEAS. +Mut kunniaksi pyhän Jumalan! + +PISPA HENRIK. +Sa puhut oikein -- Hänen haltuunsa +Me kaikki annamme! + +ILMARI (Herää). + Ah, äiti! äiti! + +JOHANNES (Ilmarille). +Hän tulee kohta -- varro vähäsen. + +ILMARI. +En sinua ma tänne huutanut! + +JOHANNES. +Kuin kaunis poika! + (Ilmarille.) + Pelkäätkö sä mua? + +ILMARI. +En pelkää ihmisiä ollenkaan. +On hyvä Jumala meit' aina läsnä +Ja herra Kristus! + +JOHANNES. + Kuka sinulle +Niin kauniit sanat opetti? + +ILMARI. +Ken muu kuin äitini! Mut sinulla +On hyvin äreä ja häijy muoto; +Sä ällös lähemmäksi lähene. + +ANDRAEAS (Hymyillen pispa Henrikille). +Niin voipi lapsi väliin pistellä +Ja kielens' olla veistä terävämpi! + (Johannekselle.) +Nyt pidä puoles, veli Johannes! + +JOHANNES. +Kah poika heittiötä! Kehdossa +Jo osoittaa hän suomalaista mieltä! +Mut kyllä hänen kesytämme. + +ANDRAEAS (Ilmarille). + Mikä +On nimesi? + +ILMARI. + On suoraan Ilmari. +Mut hyvää iltaa armollinen pispa! + +PISPA HENRIK. +Sa tunnet minun? + +ILMARI. + Enkö tuntisi, +Kun olet täällä käynyt monesti. +Emoni kutsuu sinun hurskaaksi +Ja pyytää minuakin rukoilemaan +Sun puolestas ja hänen käskystänsä +Niin olen tehnyt. "Herra Jumala! +Oi, varjele sä pispaa Henrikkiä +Niin vaaroista kuin muista vahingoista!" +Näin sanon aamuilla ja iltasilla. -- +Mut onhan sulla ihmeen kaunis lakki! +Ah, annappas se mulle pispa Henrik! + +PISPA HENRIK. +On poika ilokas ja viisas!... Tässä +Saat pyytämäsi. + + (Antaa hiippansa Ilmarille.) + +ILMARI (Laskee hiipan päähänsä). + Tämä minulle +On liian suuri, mutta isälleni +Se saattais aivan hyvin sopia, +Tiedätkö pispa Henrik milloinka +Hän tulee kotia? Ma olen jo +Niin tavattomast' odottanut häntä! + +PISPA HENRIK. +Sit' en mä tiedä... Mutta tekiskö +Sun mieles kerran saada pispan lakki +Ja pispan arvo? + +ILMARI. + Vallan tekisi! +Mä saankin kenties pitää tämän lakkis +Siks' että itse tulen pispaksi? + + (Kerttu tulee.) + + +Toinen Kohtaus. + + EDELLISET ja KERTTU. + +PISPA HENRIK. +Sinulle Herran armo, tyttäreni! + +ANDRAEAS. +Sinua neitsyt pyhä suojelkoon! + +JOHANNES (Itsekseen). +Sä enkelien hellä heimolainen! + +KERTTU. +Mun huoneelleni, herrat hurskahat, +Te teette ylen suuren kunnian, +Mut tervetultuanne kuitenkin +Nyt niinkuin aina tähän majahan, +Vaikk' on se aivan halpa suojaamaan +Niin suurenarvoisia vieraita! + +PISPA HENRIK. +Nyt kaksi vuorokautta peräkkäin +Ei ole meillä ollut muuta suojaa +Kuin minkä antoi meille taivaan kansi. +Me pakenemme Kitkan vainoa +Ja hänen joukkojensa. + +KERTTU. + Jumala! +Kosk' on se onnen päivä tuleva +Ett' omaa hyötyänsä ymmärtää +Tää tuima kansa! + +PISPA HENRIK. + Melkein olimme +Jo surman suuhun joutua, mut Herra +Meit' ihmeellisest' autti täänkin kerran +Ja säästi siten palveluksellensa. + +KERTTU. +Ah, katkera on tosin onni sen +Kuin tekee työtä toisen etehen +Ja itsens' alttiiks' antaa toiselle, +Mut niittää ainoasti vainoa +Ja kiittämättömyyttä! + +PISPA HENRIK. + Kiitosta +En lähtenyt mä tänne etsimään, +Siis kiittämättömyys ei mieltäni +Voi saattaa katkeraksi. Herralle +Jos tiedän työni mieliks' olevan +Niin kernahasti vainon maailman +Ja ihmisten ma kannan. + +KERTTU. + Onnellinen +Te olette kuin voitte ajatella +Niin jalosti! + +PISPA HENRIK. + Niin tosin olenki, +Ja onnellinen ompi jokainen, +Kuin tyytyy Herran suomahan, jos muuten +Ois kohtalonsa kuinka katkera. +Sen osoittivat pyhät marttyrit. + +KERTTU. +Nuo ihmis-raukat, jotka poltettiin? + +PISPA HENRIK. +Ne juuri, mutta miksi raukoiksi +Sa kutsut heitä? + +KERTTU. + Siksi että kovin +Mun tulee heitä sääli! + +PISPA HENRIK. + Sääliä +Vaan ansaitseepi syntis-raukka, joka +Kuollessaan kuolee ijankaikkisesti. +Mut nämät pyhät, jotka liekkien +Ja tulen räiskyessä iloitsivat +Ja onneansa kilvoin kiittelivät +Ja Herran suurta armoa, he ovat +Nyt autuaat! + +KERTTU. + Oi oppi ylevä! +En tarpeeks' asti Herraa kiitellä +Ma taida armosta, jonk' osoitti +Hän mulle kasteessa! + +PISPA HENRIK. + Sä voisitko +Myös kärsimyksilläkin todistaa, +Ett on tää kallis oppi juurtumaan +Ja vaurastumaan päässyt sinussa? +Kun kova onni kohtais sua, ehkä +Tään uskos kieltäisit ja Vapahtajas? + +KERTTU. +Vaan heikko vaimo olen, mutta sen +Ma tohdin sanoa: En Herraani +Ja Vapahtajaani mä kieltäisi! +Jos sovinnoksi synti-velkani +Mun täytyis ristin alla riutua +Ja kokemukset kestää katkerat, +Niin voisin kuolla, mutta luopua +En voisi uskostani. + +PISPA HENRIK. + Suuresti +Sun teeskentelemätön tunnustukses +Mua ilahuttaa! + +ILMARI (kumartaen). + Hyvää iltaa äiti! + +KERTTU. +No mitä näen! Poika vallatoin +Mit' olet taaskin tehnyt koiruutta? +Pois pispan hiippa päästäs Ilmari! +Sä etkös häpee juonitella noin? + +ILMARI. +Sen antoi pispa itse minulle +Ja kysyi mielinkö mä pispaksi. +Sä etkös päästä mua pispaks', äiti? + +KERTTU. +Vait Ilmari! ja anna tänne hiippa, +Jonk' arvoa et vielä käsitä! + (Ottaa hiipan Ilmarin päästä.) +Te, hyvät herrat, älkää pahaksuko +Ett' on hän jaaritellut tyhmiä! + +PISPA HENRIK. +Se kieltämätöin ompi asia +Ja pyhä raamattukin todistaa, +Ett' ennustukset usein lasten suussa +Ja viattomain kielell' asuivat. + +ILMARI (itsekseen). +Kun isä tulee kotia, niin pyydän +Mä hältä toisen yhtä kauniin lakin. + + (Hän askaroitsee kehdon vieressä). + +ANDRAEAS. +Jos ylenisi poikas pispaksi, +Niin mitäs sanoisit? + +KERTTU.. + Kuin? Pispaksi! +Mahdottomista en mä sano mitään. + +PISPA HENRIK. +Ken tietää, mitä tulevaisuus tuonee +Helmassaan. + +KERTTU. + Eipä sitä kuitenkaan! + +ANDRAEAS. +Mut kuitenkin sen pidän mahdollisna. + +KERTTU (naurahtaen). +Nyt olen pilkan oma! + +ANDRAEAS. + Erehdyt, +Jos puhettamme pidät pilkkana. +Niin mahtavia töitä Jumalan +Ja Kristin uskon kunniaksi saattaa +Hän saada aikaan, että Suomen kansa +Ik' iloksensa muistaa niitä! + +KERTTU. + Hänkö? +En tiedä mitä ajatella pitäis! + +ANDRAEAS. +Niin annan sulle siitä selityksen: +Me pojan levittämään uskoa +Ja sanan-saarnajaksi kasvatamme. +Näin lukemattomia sieluja +Hän pahennuksen tieltä johdattaa. + +JOHANNES. +Kuin kerta Suomen kirkon johtajana +Hän ruhtinasten arvoon noussut on! + +KERTTU. +Hän? Lapseni? + +JOHANNES. + Niin aivan, Ilmari +Tuo vilkas ilosilmä! + +KERTTU + Kummallista! +En jaksa sitä ajatella. + +ANDRAEAS. + Pojan +Sen vuoksi jätät meidän huostaamme +Ja meidän hoidettavaksemme. + +KERTTU. + Kenen +Mä jätän? + +ANDRAEAS. + Ilmarin. + +KERTTU. + Ah, lapseni! +Mun ainokaiseni ... mun ilon'... + +ANDRAEAS. + Nyt +Sä ystäväni varsin unhotat, +Ett' ihmisen ei sovi maallisissa +Hauskuuttaan hakea, vaan hänessä, +Jok' kuoli edestämme! + +KERTTU. + Jumala! +En sitä hetkeksikään unhota, +Mut' lastani en taida... + +ANDRAEAS. + Todella +Sun äsken vakaast' tehty tunnustukses +Ei ollut lorutusta parempi +Kun näin sen kiellät kohta! Ai'otko +Sä tällä tavoin kantaa ristiä? +Ja kokemukset, joita kerskasit +Sun kestäväsi -- kestätkö ne näin? + +KERTTU. +Mä mielelläni luovun kaikista, +Mut... + +ANDRAEAS (Keskeyttäen.) + Siit' et luovu, mik' on rakas sulle! +Muut kaikki -- joihin arvoa et laske -- +Ne heität mielelläsi -- eikö niin? +Haa! Farisealaisempaa en ole +Ma koskaan kuullut! + +KERTTU. + Pojalla myös isä +On elossa! -- + +ANDRAEAS. +Niin on, mut tietänet, +Ett' on tää isä paha pakana +Ja taivaan vihollinen; hänestä +Ja hänen vaikutuksestansa tulee +Sun poika parkaa tarkkaan varjella! + +KERTTU. +Niin mikä, armollinen herra pispa, +On teidän mietteenne? + +PISPA HENRIK. + En lapseni +Sun suruasi moiti, mut en saa +Mä myöskään mieles jälkeen puhua +Kun ois se Herran mieltä vastahan. +Jos voit sä jotakuta kärsiä +Hyväksi Jumalan, jos Hänelle +Sa mielit antaa lahjan mieluisen +Ja veron kelvollisen maksaa hälle, +Jos autuus sinulle on kalliimpi +Kuin mailma menoinensa kaikkineen -- +Niin jätä meille poikas Ilmari. +Ett on hän paljon hyvää saava aikaan +Kun mieheksi hän kasvaa -- sen mä toivon. + +KERTTU (Hetkisen mietittyänsä). +Niin tapahtukoon tahto Herran! + +PISPA HENRIK (laskee siunaten kätensä hänen päänsä päälle). + Aamen! + + (Torvien soitto kuuluu etäältä.) + +ANDRAEAS. +Jo kuuluu ääni torvien +Ja väkenensä Maunu ritari +Nyt lähestyy... + +PISPA HENRIK. + Siis pitää meidän mennä. + +ANDRAEAS. +Myös Ilmarin me kanssamm' otamme. + +KERTTU. +Nyt jo! ... näin pian ... ja niin arvaamatta +Ei lapsen ikä vaadi kiirettä, +Kun on hän vasta kuuden-vuotias! + +PISPA HENRIK. +Jos tänäpänä jotain laimin-lyömme, +Se huomenna voi olla myöhäistä. +Tää asia myös on niin tärkeä +Ett'emme valtaan hurjain sattumusten +Saa sitä jättää. + +KERTTU (Ottaa Ilmarin syliinsä). + Rakas Ilmari! +Sä lemmittyni! ... armahimpani!... + +ILMARI. +Miks' olet surumielin, äitini? + +KERTTU (Suutelee Ilmaria). +Oi Ilmari, mun kultain! + (Hän laskee Ilmarin lattialle. Itsekseen). + Koska on +Tuo Herran tahdon mukaan, miksikä +Mun heikko sydämeni nurisee +Ja valittaa? + +ILMARI. + Sä ällös sure, äiti! + +KERTTU. +En sure, en! vaan olen iloinen. + +ILMARI. +Mut kyynel riippuu sinun silmässäs! + +KERTTU (Suutelee Ilmaria innokkaasti). +Sä tulet onnelliseks Ilmari! -- +Jos Jumala niin sallii... + +ILMARI. + Pispaksi +Ma tulen äiti! + +KERTTU. + Siksi tullakses +Sun pitää mennä pispan kanssa nyt... + +ILMARI. +Tuon kauniin lakin saanko -- jos ma menen? + +ANDRAEAS. +Saat vielä kauniimman! + +ILMARI (Antaa kätensä pispa Henrikille). + Niin mennäänpäs! + + (Kaarlo tulee.) + +KAARLO. +Mun tänne ritar Maunu lähetti. +Hän pyytää teitä rientämään. Tää seutu +Ei ole enää vakaa olo-paikka +Kun vihollisten etujoukot tänne +Jo lähestyvät lähestymistänsä. + +PISPA HENRIK. +Me kohta tulemme! + + (Kaarlo menee.) + +KERTTU (Sulkee Ilmarin syliinsä). + Oi Ilmari! + (Laskee hänen taasen lattialle. Itsekseen.) +Sä sydän syntinen et vaikene! +Tää katkeruuden malja katkerin! + (Ääneen.) +Sa ollos onnellinen Ilmari! + +ILMARI. +Tulethan myötä äiti? Sinutta +En lähde! + +KERTTU (Ottaa Ilmarin syliinsä. Puhkee kyyneliin.) + Ole kultain surutta! + + (Ilmari sylissänsä juoksee hän äkisti ulos ovesta.) + +ANDRAEAS. +Hän kauniin kilvoituksen kilvoitteli! + +PISPA HENRIK. +Vaan sitä nähdessäni iloita +En taida, sillä omatuntoani +En tunne oikein rauhoitetuksi. +Mut suokoon Herra kaikki parhaaksi! + + (Pispa Henrik ja Andraeas menevät.) + + +Kolmas Kohtaus. + +JOHANNES (yksin). +Voi kuinka ihana! Niin kauniin kaunis +Kuin kesän ruusu-kukka hehkuva! +Ma olin narri, että kuoloon asti +Ma luulin kuvan Magdaleenani +Mun mielessäni säilyvän! Oi toki, +Kuink' on tuo nainen ihana ja kaunis! +Nyt hurjat tunteet, kauan levättyään, +Taas heräävät mun sydämessäni, +Jon taivaalle ma lupasin. Pois täältä! +Ma muutoin joudun uhriks perkeleen! + + (Kerttu tulee kiiruhtain sisään.) + + +Neljäs Kohtaus. + + KERTTU ja JOHANNES. + +KERTTU (Heittäytyy polvillensa). +O, Herra Kristus! kuinka katkera +Nyt ompi luottaminen sinuhun! + + (Peittää kasvonsa käsillään.) + +JOHANNES (Katselee Kerttua epävakaisesti, astuu muutamat askeleet +oveen, päin, vaan kääntyy takaisin, tarttuu Kertun käteen ja +suutelee sitä äkisti). +Jää hyvästi! + + (Johannes menee kiiruusti pois. Kerttu hypähtää ylös.) + + +Viides Kohtaus. + +KERTTU (yksin). + Haa! Mikä ääni tuo +Ja mikä suutelu! -- Ma vapisen... +Tuo itse pahahenki oliko +Kuin mua miehen hurskaan puvussa +Näin säikähdytti? Taikka näinkö aaveen? +Ken olisikaan ollut huoneessa +Kun kaikki täältä äsken menivät +Ja yksin jäin? -- Mut en mä varmaan tiedä +Mit' olen nähnyt, mit en ole nähnyt... +Mun särkee aivojani... Mitenkä +On laitanikaan? -- Mitä tehnyt olen? +Heitinkö lapseni? -- En kuitenkaan +Niin tehnyt, hurja! + + (Juoksee kehdon tykö.) + + Tyhjä! Hän on poissa! +En ymmärrä... Ah Ilmar! Ilmari! + + (Juoksee ulos ovesta, mutta palajaa kohta jälleen + takaisin hiukset hajallansa.) + +Haa onnetonta minua! En mitään +Mä kuullut enkä nähnyt, vaikka juoksin +Ja vaikka huusin! Yksin taivahalla +Kuu loisti heloitteli kylmästi +Ja metsät luonnon kaiken vaietessa +Ivaten huutojani matkeivat. +Mut Ilmari on poissa! Iloni +On poissa! Tule, tule takaisin! +Voi riennä Ilmar äitis sylihin! + + (Kuuntelee.) + +Haa kovarintaista kuin minua +Ei kuule eikä anna vastausta, +Vaikk' oli äänensä niin rakas mulle! + + (Polvistuu kehdon viereen ja suutelee vuodetta.) + +Täss' äsken levollisna lepäsi +Hän, niinkuin luonto lepää tyvennä +Ja rauhallisna kevät-aamusilla. +Kuink' usein olen häntä katsellut +Täss' ilosilmin! -- Saanko milloinkaan +Nyt enää nähdä häntä? Saanko? Ah! +En koskaan! -- + + (Hypähtää ylös. Kiivaasti.) + + Ilmar parka! Oma äitis +Sun viattoman syöksi armotta +Elämän kuohuville aalloille +Ja myrskyisille... + + (Keskeyttää äkisti, kätkee kasvonsa käsiinsä ja on hetken ääneti. + Sitte ottaa hän kultaisen Kristuskuvan povestansa, painaa sen + ensin kovasti rintaansa vastaan ja suutelee sitä sen jälkeen.) + + Miksi syntinen +Ma mailmallisia taas vaikeroitsen; +Suo Herra lapsellesi anteeksi! +Äläkä suutu hurskas minuhun! + + (Panee Kristuskuvan takaisin poveensa. Huoaten ja + kyyneleitänsä pyyhkien.) + +Sen enempää en tuota ajattele, +Vaan ryhdyn tyytyväisnä askareisin. + + (Hän menee. Kohta hänen mentyänsä, tulevat Lalli ja Taimo + kantaen laukkuja ja muita matka-kalujansa.) + + +Kuudes Kohtaus. + + LALLI ja TAIMO. + +LALLI (Purkaa taakkansa, lattialle). +Nyt jääkää tuohon matkakumppalit +Te uskolliset! + +TAIMO (Tehden samaten). + Ropsis! ystäväni! +En pyydä teitä enää rääkätä. + + (Itsekseen.) + +Hohhoh! Nyt pääsin vihdoin kotia! +Voi! -- Olipa se surman pitkä matka +Tuo matka Vienan maalle! Manan tie +Ei suinkaan ole vaaksaa pitempi! +Mut Hiitehen on matka lyhyempi! +Niin ... niin. Nyt olenkin jo kulkenut +Kauemmas muita ihmisraukkoja; +Siis syystä istun tähän levähtämään. + + (Istuu rahille.) + +LALLI. +Minusta näkyi äsken sivumennen +Kuin olisivat talon karsikot +Kaikk' olleet riutuneet? En pihlajaa +Ma nähnyt enkä pyhää paastakaan +Sen juurella. Ja entäs varjokuuset, +Joidenka suojaan maistiaiset pannaan, +Niit' en mä -- kummaa kyllä! -- havainnut. +Mut lienee näköni mun pettänyt? + +TAIMO. +Ei -- Hitto vie! -- te näitte suoraan oikein! + +LALLI. +Ne ovat riutuneet! Se talolleni +Ei hyvää aavista! + +TAIMO. + Nyt petytte. +Ne kirveell' ovat katkaistut. Sen kohta +Havaitsin ihmeekseni. + +LALLI. + Katkaistut! +Ken onnetoin ois Lallin karsikoita +Rohjennut loukata! Mut joudu kohta +Ja ota asiasta tarkka vaari! + + (Taimo menee.) + + +Seitsemäs Kohtaus. + +LALLI (Yksin). +Eriskummalliselta tuntuupi +Taas omain ortten alla oleminen! +Kuink' iloisesti seinän hirretkin +Mun vastahani tuolla hymyilevät! +Ja hiilet punaposket takassa +Ne jupisevat terve-tuloansa! +Jos miestä kaunistaisi kyyneleet, +Niin tällä haavaa valmis olisin +Ma ilost' itkemään! -- se suorastaan +Mun täytyy tunnustaa. -- Oi kotia! +Oi kultaista! Mit' ovat kaikki retket +Ja kaikki mailman yritykset, vehkeet +Suloiseen kotirauhaan verrattuina! +Ei maistu mikään simaisemmalta +Kuin leipä kotipöydän kantama +Ja oudon juomat kalliimmatkin ovat +Vaan pelkkää vettä kotikaljan suhteen! +Mut miss' on emäntä, mun armaani? +Jo sydämeni sykkii vilkkaammin +Ja kerkeämmin virtaa vereni +Kun hetki toivottu tuo lähestyy +Mi lemmittyni saa mun syliini! +Ja Ilmar sitte! pieni hempukka, +Mun silmieni kaunis ihannes! +Hän vielä juoksi paitaressuna, +Kun hänen lähteissäni viimein näin; +Nyt lie tuo rakas paljon kasvanutkin? + + (Taimo tulee.) + + +Kahdeksas Kohtaus. + + LALLI ja TAIMO. + +TAIMO. +Katkaistut ovat kalliit varjopuut, +Mä kirveen haavat selvään selitin. + +LALLI. +Mun mielein tuosta vähän synkistyy, +Mut kovin kostan tämän ilkityön +Ja hengen vaadin korvaukseksi +Mä tekiältä! + +TAIMO. + Voitte vaatia +Viel' enemmänkin! Suun ja silmät hältä +Ja kenties korvatkin! -- mä riistäisin +Jos saisin kynsiini sen heittiön! + +LALLI. +Tuo olisiko kristittyjen työ? +He kenties ovat käyneet täälläkin. + +TAIMO. +Sit' en mä tiedä, hyvä isäntä! + + (Itsekseen.) + +Sen tiedän vaan, että nyt menen kumppaneilleni kaikelle talon väelle +kertomaan matkastani. Voi, kuinka paljon minulla ompi juttelemista! +Mitä eriskummallisia olen nähnyt ja kuullut! Niihin nyt oikeastaan ei +tarvita liikaa hyvitystäkään, mutta minä tunnen luontoni ja tiedän, +ett'en ma luovu vanhasta tavastani. Hei miehet! Voidelkaa nyt korvanne +talilla, että sanani niistä helpommin pääsevät luiskahtamaan sisään! +Mutta ihmetellä saatte! -- Ja te naiset lerppahameet! -- Kyllä kerran +silmiänne tuijottelette, kun kuulette minun Vienan ihmeistä +haastelevan! -- Niin. Jos edeltäpäin laskisin muutamia painavia +temppuja muistooni. + +LALLI. +No mitä mietit Taimo? Arvella +Sa ehkä voinet mitä merkinnee +Talossa tämä haudan hiljaisuus? + +TAIMO. +En sitä arvata voi, isäntä! + + (Itsekseen.) + +Jospa hän soisi mun rauhassa mietiskellä! -- Minun on käärmeillä +alkaminen, että kauhistus ja hirmu kohta syttyvät kuulioissani... +Siis... Tulipunaiset käärmeet, paljon suuremmat kuin täällä metsän +suurimmat hongat, joille luonto on lahjoittanut kalliin puheen lahjan; +mahdottoman suuret niin kutsutut lumihärät kymmenellä päällä, kymmenen +sarvea jokaisessa päässä ja kymmenen silmää jok' ainoassa sarvessa; +ihmisillä suden naama ja pitkä hevosen harja niskassa; Jumalan kuva +kaukaa pilvien toiselta puolelta ulottuva lähes maahan asti. Oojaa! +Oojaa! Onhan niitä siinäkin ensi maistiaisiksi ja kyllä niistä sitte +vielä parempiakin syntyy. + + (Menee.) + +LALLI. +Siis ovat karsikkoni pilatut! +Se taaskin onnetoin ol' ennustus, +Sill' ikivanhat tarut kertovat, +Ett' onni kohta luopuu talosta +Kun hävitetään talon varjopuut +Ja pyhät paadet. + + (Kerttu tulee.) + + +Yhdeksäs Kohtaus. + + LALLI ja KERTTU. + +KERTTU (Itsekseen). + Pyhä neitsyt! -- Lalli!... + +LALLI. +Ah, armas Kerttu! + + (Lähestyy Kerttua.) + +KERTTU (Itsekseen). + Mitä sanoisin? + +LALLI. +Sinulla eikö, ikävöittyni, +Nyt ole tervetuliaisiksi +Sanaakaan? + +KERTTU (Antaa kätensä Lallille.) + Tervetultuasi Lalli +Taas kotia! + +LALLI. + Niin Kalman kylmästi! +Töin tuskin tarjot mulle kätesi; +Voi, ennen aina riensit rinnoilleni +Poiss' oltuani lyhyenkin hetken! + +KERTTU (Itsekseen). +Hän puhuu totta! + (Ääneen.) + Sydämellisesti +Sa olet tervetullut! + +LALLI. + Käytökses +Ja äänes toista mieltä osoittavat. +Ah Kerttusen'! -- en ole tervetullut! + +KERTTU. +Vaan olet -- miksi sitä epäilet? + (Itsekseen.) +Oi, tue mua Herra Kristus! + +LALLI. + Kerttu! +Sa lapsuudesta rakastettuni! +Kuink' olen ikävöinnyt sinua +Ja toivotellut sitä hetkeä, +Ett' taasen saisin sinun kohdata! +Nyt vihdoin viimein saavun kotia +Ja sydämeni sulaa ilosta -- +Mut et sä kultain riennä syliini, +Et ilosilmin tule tyköni, +Vaan olet kylmä niinkuin talven jää! +Voi tätä katkeruutta! Rakkaus, +Jonk' ennen muistat mulle vannonees' +On poissa ollessani sammunut! + +KERTTU. +Se sammunut ois! -- Ei! Ei! Sinua +Ma olen lempinyt ja sinua +Ma lemmin, Lalli, hamaan kuoloon asti! + + (Hän vaipuu Lallin rintaa vastaan.) + +LALLI (Syvästi liikutettuna.) +Voi Kerttuseni! ... kaunis kultani! +Nyt olen onnellinen! Minulle +On taivas taasen maahan vaipunut +Ja autuaiden autuus taivaan kanssa! +Voi Kerttu, kuinka onnelliseksi +Nyt tunnen tänä hetken' itseni! +Sa lemmit mua, mitä minulta +Siis voisi puuttua? Ei pienintäkään! + +KERTTU (Hyökkää seisomaan. Itsekseen). +Haa! Suonissani jäähtyy vereni! +Hän ompi jumalaloin pakana! +Rinnoilla pakanan mä lepäsin! + +LALLI. +Niin olen sua ikävöinnyt Kerttu, +Kuin kevät-yönä luonto ikävöitsee +Auringon nousemista. Hartaasti +Nyt pilvein pitäjätä väkevää +Mä kiitän tästä ilohetkestä! + +KERTTU (Itsekseen). +Hän pilvein pitäjätä kiittelee! +Voi kauhistusta! + +LALLI. + Tuokioksikaan +Et ole mielestäni eksynyt, +Vaan kaiken matkan kuluessa olit +Sä mulle tähtenä, min perille +Mä ikävöitsin jälleen ehtiväni. +Mut armas kultain! Lienetkös sä koskaan +Mua muistellut mun poissa ollessani? + + (Aukaisee laukun.) + +KERTTU. +Jos sinua ma olen muistellut? +Juur' usein olen... + +LALLI (Ottaa laukusta kultakääryt). + Nämät sanasi +Ne sydäntäni virkistyttävät +Kuin öinen kaste kasvin janoavan. +Nää kääryt tervetuliaisiksi +Ma annan sulle. Katsos Kerttuni! +Ne ovat arvoisat ja loihtu-voima +Niiss' asuu runsas. + +KERTTU. + Loihtu-voima! + +LALLI. + Oikein. +Ne kolme vuotta ovat rippuneet +Seinässä huoneen Yli-Jumalan, +Ja syntysanat niihin lukenut +On Vienan nerollisin tietäjä. +Ne ostin, että niitä turvakses +Sa kantaisit. + +KERTTU. + Kuin? Turvakseni! + (Itsekseen.) + Hirmu! + +LALLI. +Ei niitä kantaissasi sinua +Voi mikään tapaturma kohdata, + +KERTTU. +Ei kulta ole multaa parempi! + +LALLI. +Sen ilokseni tiedän, ett'et laske +Sa kultiin samaa arvoa kuin naisten +On toisten tapa niihin laskea. +Mut nämät vitjat -- eivät kiillostansa +Ne lainaa arvoansa -- muista se! +Nyt aika ompi aivan levotoin +Ja vaarat kaikkialla piilevät +Kuin Kivuttaret yöllä -- sempätähden +Näät eriskummalliset loihtu-vitjat +Sull' ovat tarpeesen! -- Ah, armaani. +Ma tuskakseni olen havainnut +Ne tuhotyöt, kuin poissa ollessani +Nuo kristikoirat ovat tehneet täällä. + +KERTTU. +Nuo kristikoirat! Taivaan Jumala! + +LALLI. +Sä ällös pelkää Kerttu! Huoletta +Sa ollos aivan, sillä kotia +Jo saapui Lalli! -- Sangen tylysti +He ovat seutujamme pidelleet, +Mut hirveästi heille kostamme! -- +Tuo karsikkoimme pilaaminen -- sekin +On luultavasti heidän ilkitöitään? +Vai kuinka? + +KERTTU. + Ilkitöitään! + +LALLI. + Viattomaks +Mä tiedän sinun, Kerttu, enkä ai'o +Sinua syyttää siitä, minkä teki +Mun poissa ollessani väkivalta. +Vaan tunnethan sa varjopuitten arvon +Ja ymmärtänet, että kovasti +Tuo puitten surma mua suututtaa. +Te käärmeen sikiöt ja synnyttämät! +Mun miekkain vertanne on maistanut +Ja himoo juoda sitä enemmän! + +KERTTU. +Voi! Oletko sa, Lalli, saastutettu +Myös kristityllä verelläkin! Haa! + +LALLI. +Kuink' oli? Saastutettu? Hourun tapaan +Sa puhut nyt! Hyv' onni oli se, +Ett' Tuoni kitansa sai täpö-täyteen! + +KERTTU. +Kristittyjäkö? + +LALLI. + Lemmon-sikiöitä +Jos sujuupi se paremmin! + +KERTTU. + Siis olet +Sä kristittyä verta vuodattanut! + +LALLI. +Niin... Ansiokseni voin sanoa +Sen tehneeni! + +KERTTU. + Oi kovan onnen lasta! +Oi päivää synkeätä! ... sanomata -- +Saastaista! + +LALLI. + Kerttu kultain... + +KERTTU. + Minua +Sä ällös sillä tavoin puhuttele -- +Murhaaja-ilkiö! + +LALLI. + Niin sanoa. +En sallis kenkään muun! Mut olkoothan +Ne sanat sinun suussas' sallitut, +Kosk' en ma taida sinuun suuttua, +Jos lausuisitkin mitä tahansa! +Täss' ovat vitjat -- ole iloinen +Nyt! + + (Yrittää tarttua Kertun käteen.) + +KERTTU (Vetäikse takaisin.) + Ällös lähesty! Vaan tiedä, hurja, +Ett' olen myöskin minä kristitty! + + (Äänettömyys.) + +LALLI. +Kuink' oli? Kristitty?... Et sanonut +Sa kristitty? + +KERTTU. + Niin sanoin onnetoin +Sä Herran hylkäämä! + +LALLI. + Haa...aa! Kristitty! + +KERTTU (Itsekseen). +Voi, kuinka muuttuu hänen muotonsa +Nyt suojaa mua Herra Jumala! + +LALLI. +Haa...aa! Kristitty! Oi kovan onnen lasta! +Oi päivää synkeätä! -- Sanomata -- +Saastaista! + +KERTTU. + Ällös siitä synkisty. +Minua taivaan armo... + +LALLI. + Taivaan armo! -- + +KERTTU. +Myös sinuakin voipi kohdata +Tää armo, jos vaan katuvaisella +Sä sydämellä vastaan-otat sen. +Ah, mikä ilon-ilo ois se mulle +Jos sinä kristin uskoon kääntyisit! +Ei löydy onnea, ei autuutta, +Ei iloa, ei rauhaa, toivoa +Sen opin ulkopuolia! -- Kuitenkin +Ma olen liian halpa julistamaan +Mitk' ovatkaan ne runsaat siunaukset. +Joit' tämä pyhä oppi tarjoo meille, +Mut löytyy muuan hurskas mies ja pispa -- +Hän voipi nämät kaikki selittää +Sinulle ihanasti! Menkämme +Siis hänen luoksensa! Voi rientäkämme. +Ah Lalli! uuteen armon elämään +Hän sinun johdattaa ja suloisuus, +Jok' ennen oli sulle tuntematon, +On sydämehes samoava! Luovu! +Voi luovu synkeästä uskostas +Ja tunnusta jo sitä Jumalaa, +Joll' yksin ompi valta Jumalan! +Niin kaikki taasen hyväks muuttuvat, +Uudesti koittaa onnen kuutamo +Ja lemmen päivä meille, samassa +Kuin este, joka meidät eroittaa +On kumottu! + +LALLI. + Haa! Este! Eroittaa! + (Itsekseen.) +"Sa koston kotonasi löydät." -- Nyt +Jo tajuan ma ennustusten lauseet! + +KERTTU. +Sun rikoksesi, Lalli, ovat suuret +Kun sinä kristittyä vertakin +Jo olet vuodattanut, mutta Hän, +Jok' kaiken mailman virheet sovitti +Ja kuolemallaan meidät lunasti, +Hän voipi sinuakin armahtaa +Ja armahtaakin... + +LALLI. + Vaiti mieletön! + (Itsekseen.) +"Sun oman pirttis orrelta." -- Niin tosin! + +KERTTU. +Sä ällös suutu, Lalli, mutta mieti +Mun sanojani tyystin tyvenellä +Mielellä! + (Polvistuu Lallin eteen.) + Sydämeni pohjasta +Ma rukoilen: äl' ole suutuksissa! +En voi mä näistä armon asioista +Niin puhua kuin tässä tarvis ois, +Mut lähtekämme luoksi Henrikin, +Tuon pyhän pispan! Hän ne selittää +Niin suloisesti, että mielestäs +On vihan vimma kauas pakeneva +Ja lemmen henki sijaan astuva! + (Koroittaa kätensä Lallia kohden.) +Oi Lalli, kuule nöyrää pyyntöäni +Ja tarkkaa rukoilevaa ääntäni! + +LALLI. +Pois tyköäni vaimo! + +KERTTU. + Hennotko +Mun nöyrää rukoustan' evätä? +Ett' toki, Lalli! + + (Hetken äänettömyys.) + +LALLI. + Miss' on Ilmari? + +KERTTU (Itsekseen.) +Ah! + +LALLI. + Etkö kuullut? Miss' on Ilmari? + +KERTTU. +Poikamme... + + (Hän nousee seisomaan.) + +LALLI. + Poikamme niin... + +KERTTU. + Ilmari... + +LALLI. +Hän aivan... + +KERTTU. + Lapsemme... + + (Vetäytyy oveen päin.) + +LALLI. + Hän onko kuollut? +Haa! kurja! Sinun onnettomuus perii! + +KERTTU. +Hän elää... + + (Vetäytyy yhä oveen päin.) + +LALLI. + Sinun äänes vapisee... +Kuink' onkaan lapsen laita? Vastaa suoraan! + +KERTTU. +Hän ompi terve... + +LALLI. + Terve! -- Konna paha! + (Polkee jalallansa lattiaan.) +Ma kohta muruiksi sun muserran, +Ell'et jo vastaa, miss' on Ilmari, +Mun päivieni ilo? + +KERTTU (Lähellä ovea). + Kasvatiksi +Ma annoin hänen pispa Henrikille. + + (Menee ulos ovesta.) + +LALLI +Nyt mitä kuulin! Pispan kasvatti! +Mun Ilmarini pispan kasvatti! +Haa! vaimo kavala! Nyt Hiitehen +Sun syöksen, syvimpähän syvyyteen! +Hän pakeni! -- Jos vaikka Tuonelaan, +Niin Lalli ryntää sinne -- kostamaan! + + (Menee.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + + (Paikka sama kuin edellisessä Näytöksessä.) + + +Ensimäinen Kohtaus. + + TAIMO ja KAKSI LALLIN RENKIÄ. + + TAIMO (Hioo miekkaansa.) + RENGIT (Istuvat joutilaina syvissä mietteissään). + +TAIMO (Itsekseen.) +Voi mitä aikoja! mitkä ajat! -- Ei ole enää mikään vanhoillansa, vaan +kaikki asiat, suuret kuin pienetkin, ovat nurinniskoin niinkuin +teurastettu härkä! Elämä on monen vaivaloisuutensa tähden minustakin +kadottanut melkein kaiken arvonsa. -- Hukka on erinomattain tämän talon +perinyt. Kaikki mököttävät allapäin pahoilla mielin ja silmät +kuopissaan kamalasti tuijottelevat! -- (Ensimäiselle rengille.) Mitä +sinä ajattelet, kunnoton, lattiaan kun tirkistelet? Taikka ajatteletko +ensinkään? + +ENSIMÄINEN RENKI. +Ajattelen niitä kuin olen kuullut ja nähnyt. + +TAIMO. +No todistappas esimerkillä, ettäs ymmärrät ajatella! + +ENSIMÄINEN RENKI. +Sitäkin ajattelen kuinka tyytyväisesti ja rauhallisesti tuo mustatakki +muukalainen, jonka meidän miehet murhasivat, meni kuolemaan. + +TAIMO. +Hän oli munkki! Sellaisia näin paljon Vienan maalla. Niitä löytyy +siellä kosolta! + +ENSIMÄINEN RENKI. +No löytyköön vaan, mutta eriskummallisia sanoja hän lausui eikä hän +pelosta huutanut eikä irvistellyt. + +TAIMO. +Oisi kyllä huutanut, sinä tomppeli, mutta meidän miehet tukitsivat +hänen kurkkunsa köydellä ja kyllä hän irvisteli, julmasti irvistelikin, +mutta sitä et nähnyt, kun rippui hän ylhällä puussa. -- (Toiselle +rengille.) Entäs sinä? Mitäs sinä mietit? + +TOINEN RENKI. +Tuota meidän emännän hiljaista kärsivällisyyttä mietin. Hän on paljon +muuttunut viime aikoina ja varmaan on hänessä joku väkevä, pyhä henki +vaikuttamassa. + +TAIMO. +Sitä et saa sinä mietiskellä, mies! Se on isännän asia. Kuuletko että +minä kiellän sinua sitä ajattelemasta? + +TOINEN RENKI. +Kyllä kuulen. + +TAIMO. +No hyvä! Mutta vielä parempi ehkä saattais olla, että rupean teille +kertomaan hauskoja matka-muistelmiani Vien... + +ENSIMÄINEN RENKI (Keskeyttäen). +Äläpäs Taimo! Sinä olet niitä jo useasti kertonut ja -- anna anteeksi +-- me luulemme, että sinä ... vaikka oletkin paljon kulkenut mies ... +että sinä -- niin sanoakseni -- ongit omiasi ja pistelet valheita... + +TAIMO. +Minäkö pistelen valheita, sinä kirottu heittiö! -- Pois täältä +laiskurit! -- Työhön! työhön! -- sanon minä. Ettekö tiedä että minä +isännän poissa ollessa olen niin hyvä kuin isäntä itse! + + (Molemmat rengit menevät. Taimo sysää heitä takaa.) + + +Toinen Kohtaus. + +TAIMO (Yksin). +Voi mitä aikoja! mitkä ajat! -- Tuollaiset ovat nyt miehet ja naiset +kurjat viheliäiset vielä tuhatta hullummat! He kallistavat päätänsä ja +huokaavat: "Oi Ukko Jumala! Oi Herra Kristus!" -- Jospa sentään olisin +päässyt sotaan, mut isäntä ei enää kärsi niitä, joita hän ennen on +kärsinyt. Minä en enää kelvannut hälle seuraajaksi. Ohhoh! Aikani +kuluksi hion nyt miekkaani, sillä toivon kuitenkin, että minullekin +vielä paremmat päivät koittavat! + + (Ensimäinen lähettiläs tulee.) + + +Kolmas Kohtaus. + + TAIMO ja ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. + +TAIMO (Itsekseen). +Ken ollee tuokin vieras? Kiivaasti +Hän katsoo minua -- tai miekkaani; +En tiedä kumpaista. + +ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. + Sa olet Lalli? + +TAIMO. +No entäs jos ma oisin? + +ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. + Sinulle +Ma Lounais-Satakunnan miehiltä +Tuon terveisiä... + +TAIMO. + En! En ole Lalli! +Ma tosin olen Lallin kanssa käynyt +Ain asti Vienaan sekä siellä nähnyt +Niin armottoman monta kummitusta +Ett' ei tää illan hetki riittäisi, +Jos niistä kertoilemaan rupeisin -- +Ma olen Taimo kauas-kulkia +Ja puolen-mailman-halki-retkeiliä! + + (Lalli, täydessä sota-asussa, tulee.) + + +Neljäs Kohtaus. + + EDELLISET ja LALLI. + +TAIMO (Itsekseen). +Ois vielä vähän saanut viipyä! +Nyt tuli aivan kesken puhettani. + +LALLI (Lähettilästä huomaamatta). +No mitä uutta täällä kotona? + +TAIMO. +Ei mitään uutta, hyvä isäntä. + +LALLI. +Siis kaikk' on vanhoillaan? + +TAIMO. + Sen näette. + +LALLI. +Hm ... hänkin? + +TAIMO. + Kuka hänkin? + +LALLI. + Emäntä. + + +TAIMO. +En ole häntä tänään nähnyt, mutta +Ma luulen, taikka luulemattakin +Mä tiedän, että hänen tilansa +On kovin kurja! + +LALLI (Osoittaa tuskallista levottomuutta). + +TAIMO (Itsekseen). + Hitto periköön! +En viisaan tavalla nyt puhunut. +Mut lausettani koen korjata. + (Ääneen.) +Kysyä teiltä ehkä uskallan +Kuink' onnistuipi sota-retkenne? + +LALLI. +Se hyvin onnistui. -- Me perkasimme +Vihollisista kaikki Euran seudut. +Mut ovatko ja tulleet takaisin +Ne, jotka tiedusteluun lähetin +Ma Aurajoen tienoille? Kas siellä +Vast' onkin oikein sutten koti-pesä! + +TAIMO. +He eivät vielä ole palanneet. + +LALLI. +Kentiesi ovat menneet surman kitaan. + +TAIMO. +En usko sitä, koska urhookkaammat +Ja parhaat miehet lähetitte sinne. +Ei liene Sorri käynyt pauloihin -- +Häll' onkin syytä välttää ansoja! -- +Ja Kitkasta me taaskin tiedämme, +Ett'ei hän ole eilen syntyneitä! + +LALLI (Huomaa lähettilään. Taimolle). +Ken on tuo outo mies? + +TAIMO. + Hän vastatkoon +Jos taitaa -- itse siihen kysymykseen! +En tunne häntä enemmän kuin lintu +Veljensä tuntee. Tuskin niinkään paljon. + +ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS (Lallille). +Ma Lounais-Satakunnan miehiltä +Tuon sulle terveisiä! Sinnekin +Jo ehti nosto-kehoituksesi +Ja jalo sotahuutos. Aseissa +Me olemme ja valmiit noudattamaan +Sun käskyjäsi. -- Minkä vastauksen +Saan kotiin kumppaneilleni mä viedä? + +LALLI. +Sen sanot heille, että ryhtyneet +Me sotatoimiin kiivaast' olemme +Ja että vihollisten parvia +Jo muutamia ompi voitettu. +Myös kerro, että paljon väkeä +On tänne kaikkialta samonnut. -- +Kell' ompi henki, jonka pyhittää +Hän tahtoo sankar-töillä jaloilla +Ja ansiollisilla -- tulkoon tänne! +Kell' ompi verta suonissaan sen verran +Kuin lapsella on silmä-terässänsä, +Hän tulkoon sitä tänne tarjoomaan +Pyhiksi vapautemme lunnahiksi! +Ken sauvan nojassa viel' liikkua +Voi, vanhuutensa kaunistukseksi +Hän astukohon tietä kunnian +Ja vaipukohon kuolon uneen vasta +Kuin vapaaks voitti rakkaan isänmaan! + +ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. +Me tulemme! Taas jääkää hyvästi! + +LALLI. +Kuun poika ynnä poika Pohjantähti +Opastajina olkoot sinulle! + + (Ensimäinen lähettiläs menee.) + +TAIMO (Itsekseen). +Mä näin tuon miehen naamasta, ett' oisi +Hän mielellänsä kuullut puheitani. +Ja kumppaleistansa mä päätän samaa. + (Hieroen käsiänsä yhteen.) +O! jospa olisivat täällä jo +Nuo Lounais-Satakunnan kelpo miehet! + +LALLI. +Taas voiman hengen olen kansassa +Ma uudestansa saanut syttymään. +Jo tuikkaa joka silmä rohkeutta +Ja joka sydän sykkii miehuudesta! +Taas luottamust' on miesten mielissä, +Joiss' äsken epätoivo hallitsi, +Ja pelon henki meni pelon tietä! +En epäile -- me voiton viimein saamme +Ja maamme pelastamme rakkahan... + (Itsekseen.) +Vaan voiton kodissani josko saanen, +En ole siitä varmaa... En ... en ole! + (Taimolle.) +Sä mennös tuomaan tänne emäntä! + +TAIMO. +Sen toimen... + +LALLI (Keskeyttää kiivaasti). + Toimen sen? + +TAIMO + Sen toimitan! + + (Hän menee.) + + +Viides Kohtaus. + +LALLI (yksin). +Haa! Miks' en viipynyt ma sodassa +Ja hurjan verikisan melskeessä! +Ei kotona mun ole hyvä olla! +Kuin miekan kärki silmät kotilaisten +Mun silmihini purra pistävät +Ja heidän sanans' ovat myrkkyä +Mun mielelleni. Minun pitäisi +Taas mitä joutuisimmin lähtemän +Pois, taisteluun! + + (Taimo, Kerttu, kädet sidottuna selän takana, + ja kaksi vartiaa tulee.) + + +Kuudes Kohtaus. + + LALLI ja TULLEET. + +LALLI (Itsekseen). + En toki luullutkaan +Ett olisi hän vaalentuva noin! +Haa! Haahmon haamussa mun onneni! + (Taimolle.) +Kuin monta vuorokautta olinkaan +Mä viime retkelläni? + +TAIMO. + Suokaapas +Ma luen ... yksi ... kaksi ... kolme ... neljä... +Niin neljä, hyvä isäntä. + +LALLI. +Vai neljä! + (Itsekseen.) + On mansikankin kukka kestävämpi +Kuin kukat hennot naisten poskilla! + (Katsoo tuijottaa Kerttuun. Ääneen.) +No vaimo parka, kovast' eksynyt! +Viel' yhä maistuvatko sinulle +Nää hulluutesi tuimat päivät, taikka +Jo ehkä tuntuvat ne karvahalta? +Sull' ompi ollut aikaa tarkastella +Mitk' ovat seuraamukset tämän uskon, +Jonk' otit elämäsi ohjeheksi, +Sa houru! Kärsimykset ankarat +Ja pilkka -- parhaimmat sen tuotteet ovat! +Jo jälleen laskenetkin arvoa +Sun isiesi pyhään uskohon, +Jok' ompi selvä niinkuin taivaan sini +Ja kirkas niinkuin vedet lähtehissä! + (Kerttu on ääneti.) +Et vastaa! + (Äänettömyys.) + Vaimo uppiniskainen +Et ai'o vastata! + (Kerttu on yhä ääneti.) + Haa! Näyttämään +Sa vaadit minua, ett' oikeus +Mull' ompi saada suustas vastaus! + +KERTTU (Hiljaisuudella). +Min tähden vastaisin, kun tiedät sen, +Ett' en mä luopua voi uskostani, +Mut kuolla voin... + +LALLI (Kiivaasti vartioille). + Te kehnot! Oletteko +Mun käskyjäni tyystin noudattaneet? + +ENSIMÄINEN VARTIA. +Olemme... + +LALLI. + Tarkkaan huolta piditte +Ett'ei hän saanut maata? + +ENSIMÄINEN VARTIA. + Isäntä! +Voi! onko hän sen muotoinen, ett' oisi +Hän maannut! + +LALLI. + Ainoastaan murkinaksi +Te hälle ... vähän... + +TOINEN VARTIA. + Kiivas isäntä! +Voi, onko hän sen muotoinen, ett' oisi +Hän syön... + +LALLI (Keskeyttää vihalla, polkein jalallansa lattiaa). + Vait! Vait! Jos halpa henkesi +Viel' arvost akanan on sinulle! +Taas vaimo määrättyhyn asemaan! +Sen jälkeen laittakatte luunne täältä! + + (Vartiat vievät Kertun muutaman seinässä olevan renkaan + tykö ja sitovat hänen selän takana sidotut kätensä siihen. + Rengas on niin ylhäällä, että Kerttu jää seisomaan.) + +TAIMO (katsoen vartia-miehiin. Itsekseen). +Jo päivän helle noille raukoille +Nyt laski! Mutta siltä näyttääpi +Kuin minulle se oisi nousemassa! + +LALLI (Luo silmänsä yhtäpäätä Kerttuun ja vartioihin. Nämät hiipivät +työnsä toimitettuaan, visusti pois. Lallin vielä samassa asemassa +ollessa tulee toinen lähettiläs). + + +Seitsemäs Kohtaus. + + LALLI, KERTTU, TAIMO ja TOINEN LÄHETTILÄS. + +TOINEN LÄHETTILÄS (Lallille, joka paikastansa liikahtamatta tuimasti +katsoo lähettilääsen). +Ma Lapin Kihlakuntalaisilta +Ja heidän rajalaisiltansa tuon +Sinulle, Lalli, tämän sanoman: +Ei löydy enää meidän seuduillamme +Yht' ainoaakaan Kristin-uskovaista. +Niin tuiman teimme pyhän kostotyön +Ja suurta voittojuhlaa Manatar +Ja kaikki Tuonen väki viettivät. +Vaan mitä enemmän on tehtävä, +Se olkoon sinun sanottavaa Lalli! + +LALLI. +Te surmasitte kaikki kristityt? + +TOINEN LÄHETTILÄS. +Niin teimme. + +LALLI. + Kaikki? + +TOINEN LÄHETTILÄS. + Kaikki säälimättä! + +LALLI. +Se vasta oli oivallisest' tehty! +Kuin koski väylässänsä liikkuupi +Ja tulvassansa kaikki musertaa +Ja pyörteissänsä särkee, samaten +Myös koston koski täällä liikkukohon, +Niin runnellen ja yhtä ankarana! -- +Vast' aljettu on tämä koston toimi +Ja pelastuksen työ, mut uutterasti +Jos yksin voimin sitä jatkamme, +Niin loppuun onnellisehen sen saamme. + +TOINEN LÄHETTILÄS. +Sun puhees tarkoituksen käsitän. +Täss' yksityisten kihlakuntain puuhat +Ja hankkeet eivät auta. Yksin neuvoin +On asia ajettava. Eikö tämä +Sun ajatukses ollut? + +LALLI. + Oli. + +TOINEN LÄHETTILÄS. + Missä +Kokous-paikka on? + +LALLI. + On täällä. Tulkaa +Siis tänne! Tulkaa kaikki! Kaikkia +Tää toimi koskee, samoin vanhusta +Kuin nuorukaista! + +TOINEN LÄHETTILÄS (joka salaa katselee Kerttua). + Kyllä tulemme. +Ennenkuin aurinko on ehtinyt +Viidesti nousta taivaan kiireelle +Me täällä olemme! -- Taas hyvästi! + (Itsekseen.) +En kodikseni tätä huonetta +Ma soisi sinä ilmoisn' ikänä, +Ja köyhää mökkiän' en vaihettais +Tään pulskan talon kaikkeen rikkauteen! + + (Menee.) + +TAIMO (Itsekseen). +Kas nytpä kuutioita karttuu mulle! + (Hieroen käsiänsä yhteen.) +O! jospa olisivat täällä jo +Nuo oivalliset urhoot Lapista +Ja heidän rajalaisensa! + +LALLI (Taimolle). + En jaksa +Sun hulluuttasi nähdä! Lähde täältä! + +TAIMO (Itsekseen). +No niin ... nyt tuli minun vuoroni! + (Ääneen, mennessänsä.) +Aurinko tänään oli sapessa -- +Millainen myrsky täällä syntyneekään! + + (Menee ulos ovesta.) + + +Kahdeksas Kohtaus. + + LALLI ja KERTTU. + +LALLI (Luo silmänsä Kerttuun ja katsoo häntä hetken. Hellästi). +Voi Kerttu! Sun on varmaan paha olla! +Nuo kovat köydet syövät kättäsi +Ja seisoa et jaksa kauemmin. +Mist' olisitkaan jättiläisten voimaa +Sa heikko nainen saanut, kukkana +Kun lemmittynä kasvoit, vaurastuit. +Ja hellän huolen lasna ylenit. +Ei oma emos sua tuntisi +Jos sinun näkisi noin muuttuneena! +Ah, puhu Kerttu! + (Äänettömyys.) + Näkevänäsi +Et mua ole! + +KERTTU (Hiljaan). + Herran avulla +Voin pilkan katkerankin kantaa. + +LALLI. + Pilkka! +Ei ollut puheessani pilkkaa, vaimo! +En julkee, kurja, sua pilkata +Kun surkuttelemattakaan en voi +Ma olla! -- Hourauksistasi luovu +Ja anna järkes valon uudestansa +Sun mieltäs sameata valaista! -- +Miks'et sä onnellisna tahdo elää +Ja arvossa ja kunniassa? Miksi +Sä hylkäät osan, jota tarjona +Ei ole yhdelläkään naisella +Lapista asti Suomen lahtien rantaan? +Ken toinen eikö soisi mielellänsä +Niin olla arvon helmassa, kuin sinä +Ain olet ollut! -- Taikka puuttuiko +Sinulta jotain, jota halusit +Omakses saada? Eikö alati +Sun tahtoasi ole noudatettu +Ja pyytämäsi, jopa pienimmätkin, +Ne koska jäivät suostumusta vailla? +Vaan kuinka hellyyttäni palkitset +Ja rakkauttani? -- Mut kuitenkin +Voi kaikki vielä toisin muuttua +Jos muutat mielesi ja Ilmarin +Taas saatat kotia. -- Sä näännyt, Kerttu. + + (Kiiruhtaa Kertun luo ja avaa hänen siteensä, mutta + kuullessansa ääniä ulkoa sitoo hän ne uudestaan.) + +Se ei käy laatuun! Herkkä-mielisyyttä +Jos meidän miehet kerta näkisi +Mun osoittavan, mahtavuuttani +Se vahingoittais. Sit' en menettää +Ma saa, kun isänmaamme pelastus +On minun toimeni. Kaikk' arvoni +Mä tähän toimeen tyystin tarvitsen. + + (Kitka ja Sorri seuraajinensa tulevat.) + + +Yhdeksäs Kohtaus. + + EDELLISET ja TULLEET. + + KITKA (Heittäytyy huolellisna rahille). + +SORRI. +Totuuden lausui huhu onneton! + +LALLI. +Siis muukalaisten rakentama linna? + +SORRI +On valmis. Peloittavana se seisoo +Suuss' Aurajoen. Ukko nuolillansa +Sen särkeköön! + +LALLI. + Me valloitamme sen! + +SORRI. +Sa Hiiden linnat kaikki helpommin +Voit valloittaa kuin tämän! Kivestä +Sen seinät ovat, ovet rautaiset! + +LALLI. +Jos vaikka teräksestä valettu +Ois tämä paholaisten varustus, +Sen toki perin-juurin kukistamme! +Me emme millään muulla keinolla +Voi saada heitä täältä poistumaan. + +SORRI. +Niin onnettaret meitä auttakoot! +Vaan erään toisen seikan sinulle +Nyt kerron, Lalli. Koti-matkalla +Jo ollessamme kovaan kiistahan +Me vihollisten kanssa jouduimme. +He palasivat ryöstö-retkeltä -- +Kiivaasti siinä oteltiin, mut voitto +Jäi meille. Neljätoista vangiksi +Me saimme; heistä neljä suomalaista. + +LALLI. +Haa! Lemmon voima! Kavaltajain luku +Ain eneneepi päivä päivältä! + +SORBI. +Muut surmasimme, nämät säästimme. +Nyt tuomitkamme heitä! + +LALLI. + Kuolemaan +Tuskallisimpaan! + +SORRI. + Mitäs Ahteenpää +Sä sanot siihen -- oma veljesi +On näitten kavaltajain joukossa? + +ENSIMÄINEN TALONPOIKA. +Ma sanon niinkuin Lalli -- kuolemaan! + +SORRI. +No entäs sinä Korpi, poikasi +Kuin samaan tuomioon on vikapää? + +TOINEN TALONPOIKA. +Sä erhetyt. Ei minun lapseni +Vois' isänmaataan pettää enkä ai'o +Mä petturille isäks ruveta! + +LALLI. +Nyt puhuit, Korpi, miehen tavalla. +Ken pettää kotimaansa, hänellä +Ei ole isää, eikä äitiä. +Ei veljeksiä eikä sukulaista. +Hän on kuin juoksu-koira turvatta, +Siks' että hylkäsi hän hoitajansa +Ja petti holhojansa luottamuksen, +Ja samaten kuin isän-murhaaja +Hän ei voi missään löytää lepoa, +Mut kirouksia kaikkialla! Kuolo +On hälle tottakin vaan sula armo, +Ei rangaistus. + + (Lalli menee. Toiset seuraavat häntä, Kitka huoaten.) + + +Kymmenes Kohtaus. + +KERTTU (Yksin. Ensin hiljaan, sitte korkealla äänellä.) + Vert' ompi vuotanut +Ja verta yhä vielä vuodatetaan! +Ei veljet enää säästä veljiänsä, +Ei isä poikaansa, ei poika isää! +Ah! Verta! Verta! Se on helmasana +Nyt ihmisillä, siihen lauseesen +On kielen kaikki mehu yhdistynyt! + + (Ulkoa kuuluu sama laulu, kuin Ensimäisen Näytöksen ensimäisessä + kohtauksessa on laulettu ja sen ohessa katkeria valitushuutoja.) + +Oi mitkä katkeruuden, tuskan huudot! +Ne ovat kuolevaisten huudot! Herra +Jumala! kuinka kauan suvaitset +Sa viisaudessasi näin hirmuista, +Näin kauhistavan julmaa menetystä! +Tee surkeudelle vihdoinkin jo loppu +Ja poista raivon henki kansasta! +Oi armon Herra! kuule minua! + + (Hän menee tainnoksiin. Laulu ja valitushuudot vaikenevat. + Pispa Henrik tulee.) + + +Yhdestoista Kohtaus. + + PISPA HENRIK ja KERTTU. + +PISPA HENRIK (Lähestyy Kerttua). +Mun armas lapsein! missä tilassa +Sun kohtaankaan! + +KERTTU. + O Herra Jumala, +Te täällä! + +PISPA HENRIK + Paljon olet muuttunut +Ja vaalentunut! Kärsimykses kovat +Minua huolettavat! + +KERTTU. + Minusta +Ei puhumista! + +PISPA HENRIK. + Lohdutusta tulin +Ma tuomaan sinulle. + +KERTTU. + Oi rientäkää +Taas täältä pois! Jos Lalli kohtaa teidät, +Niin kuolemanne varma on! + +PISPA HENRIK. + En lähde. +Vaan Kristin oppia myös hänelle +Mä pelkäämättä tahdon saarnata +Ja sanan tutkaimella avata +Tien hänen rauhattomaan sydämeensä. + +KERTTU. +Hän murhaa teidät! + +PISPA HENRIK. + Herran kädessä +On henkeni, ei heikkoin ihmisten. + +KERTTU. +Oi menkää kuitenkin! Ma tunnen Lallin. +Hän yhtä ankara on vihollinen +Kuin on hän uskollinen ystävä +Ja hellä. Metsän pedot ennemmin +Te voitte kesyttää kuin kiivaan Lallin! +Hän vihoissaan on ihan säälimätön. + +PISPA HENRIK. +Mä kuinka heidän rääkättäväksensä +Sun voisin jättää? Sitees avaan ensin +Ja sitten koen sanan voimalla +Sun kohtalolles saada lievitystä. + +KERTTU. +Jo ehkä verityöstään palajavat +Vihollisenne! + +PISPA HENRIK. + Älä pelkää. Kerttu! +Mun mielelleni juohtuu tapaus. +Jok' kerran pyhää Augustinoa +Englannin maalla kohtais. Samaten +Kuin minä nyt hän yksin, aseetonna +Vihollistensa joukkoon antautui. +Nähdessään pyhän miehen tulevan +Nää julman ilo-huudon koroittivat +Ja karkasivat vihaamaansa vastaan, +Kuin kokko karkaa päälle kyyhkyisen. -- +Jo puuhun sidottu ol' Augustinus +Ja pakanoitten miekat viuhkuivat +Ylitse hänen päänsä, samassa +Kuin tuli taivahasta leimahti +Ja jyräys niin kova tärisytti +Mannerta, että maahan vaipuivat +Säikähtyneinä kaikki murhaajat, +Krist' uskovaisten luku sillä kertaa +Lisääntyi tuhannella hengellä. + +LALLI (Ulkoa, kiivaasti). +Sa sanoit hänen tänne tulleen? + +SORKI (Ulkona). + Tänne! + +KERTTU. +Oi, armollinen Jumalani! + +PISPA HENRIK. + Hän +On kilpemme ja vahva turvamme! + + (Kitka, Lalli, Sorri ja Taimo tulevat seuraajinensa.) + + +Kahdestoista Kohtaus. + + EDELLISET ja TULLEET. + +KITKA. +Haa! verikoira! Koston kourista +Et pääse tällä kertaa! + +PISPA HENRIK. + Minkätähden +Minua kutsut verikoiraksi? + +KITKA. +Hoh! minkätähden? Sitä kysyt, vaikka +Lastemme sydän-veret tippuvat +Sun käsistäs ja ystäväimme hurme +On huulillesi, julma, hyytynyt! + +PISPA HENRIK. +Kosk' olet nähnyt kädessäni miekkaa? +Ma olen rauhan mies ja rauhan sanaa +Ma saarnaan nimessä sen Jumalan, +Jok' ompi rakkauden Jumala +Ja rauhan. Taikka miksi tulisin +Näin aseetonna aseellisten joukkoon, +Jos julma olisin, jos haluni +Ja hankkeeni ois verta vuodattaa? + +KITKA. +Sa olet tullut meitä väijymään +Ja kumppalis, ne jossain piilevät. + +PISPA HENRIK. +Siin' erhetyt. Vaan kaksi kumppalia +Mua seuraa matkallani. Toinen heistä +On hyvä omatuntoni ja toinen, +Jok' on niin väkevä ja voimallinen, +Ett'ei sen vertaist' ole maailmassa, +Niin vahva, että teidän voimanne +On hänen voimans' suhteen mitätön, +Niin mahdikas, ett' teidät ruhtoa +Hän voipi silmän-räpäyksessä -- +On Jumalani! + +KITKA. + Sinun väitöstäs +En malta kuulla! Vältä miekkani! + + (Vetää miekkansa.) + +PISPA HENRIK. +Ken tarttuu miekkaan, vihdoin miekalla +Myös itse saapi surmansa. Näin sanoi +Se Herra, jonka pyhää oppia +Ma olen tullut teille julistamaan. +Siis laske miekkas jälleen tuppehen! + +KITKA. +Niin teen kun verestäs se tupruaa! + + (Hän nostaa miekkansa sillä iskeäksensä, muita samassa leimahtaa + salama ja ankara ukkosen jyske tärisyttää huonetta. Kaikki + Suomalaiset, pait Lalli, pelästyvät suuresti.) + +PISPA HENRIK. +Miks' säikähdytte, hyvät ystävät? +Tuo oli matkakumppalini ääni! +Puhuinko totta äsken? Eikö ole +Hän voimallinen? Eikö suojata +Hän jaksa mua? Rakkaat Suomen miehet! +Ymmärtäkätte vihdoin hyötynne +Ja sanojani tarkkaan miettikää! +Ett' on tääll' usein verta vuotanut, +Ei ole minun siihen syy, vaan teidän, +Te kylmäkiskoiset! kuin vainootte +Ja hätyytätte meitä kristityitä, +Niin tehden sodan karttamattomaksi! + +SORKI. +Me hätyytämme teitä? Olipa +Myös sekin sana! -- Eikö tämä maa, +Joss' isiemme isät asuivat +Ja meille perinnöksi jättivät -- +Se eikö ole meidän! Emmekö +Saa sitä puolustaa ja varjella, +Kun outo ryntää sitä hävittämään? +Meill' eikö oisi siihen oikeutta? +Ja vapautemme -- senpä pitäisi +Kai meidän heittää niinkuin olisi +Se vanha vaate-repale ja ryysy! +Ja antaa teidän vastustelematta +Orjuuden paulat panna jalkoihimme: +Sen vuoksi tänne tulleet olette! + +PISPA HENRIK. +Niin totta kuin nyt talvi on ja jyske, +Tuo erinomainen, jon äsken kuulitte, +Ol' ääni taivaallisen Jumalani +Ja Hänen voimastansa todistus! +Niin totta parastanne tarkoitan, +Te Suomen miehet! Teidän hyödyksenne +Ja teitä taivaan tielle saattaakseni +Ma jätin kotini ja omaiseni +Ja kaikki mailmalliset etuni. +Voi, kuulkaa rakkaat ystäväni! Verta +En himoo; julmuus mua ilettää. +En teille pahaa suo enk' orjuuteen +Ma tahdo teitä saattaa. Armoa +Ma teille tarjon, sulaa armoa! +Autuutta ijankaikkista! Niin kuulkaa +Mun ääntäni ja kuulkaa taivaan ääntä, +Jok' äsken ankarana kaikui teille! +Se huusi: notkistakaa polvenne +Te Suomen miehet! Epä-jumalat, +Nuo halvat, mitättömät heittäkää +Ja antakatte minun kastaa teitä +Vapahtajamme pyhään nimehen! + +LALLI (Joka, yhtä-mittaa on katsonut pispa Henrikkiin). +Haa! Valhekielet! Viekkaat kristityt! +Te sattumuksetkin kaikk' ymmärrätte +Hyödyksi itsellenne selittää! +Teill' ovat aina rauhan sanat suussa, +Mut julmuus ynnä vilppi sydämessä! +Vai julistatte rauhan sanomaa +Ja armon sanaa! Ha! ha! ha! Miss' ompi +Se tölli, jost' ei rauha luopunut +Kun veri-jumalanne astui sisään? +Ja armonne, te kehnot lasten-varkaat! +Ei siedä kerskaamista! -- Sallimus +Ja onnen puuska teitä auttanut +On tähän asti. Mutta vartokaa +Kun koston kuuma päivä koittaa! -- Sulle +Se koittanut on tänään, pispa Henrik! -- +Sa olet kristittyjen päämies, siksi +Suon arvollesi nyt sen kunnian, +Ett' tuomiosi kansan käräjissä +Es-isäin tapain mukaan julistetaan. -- +Hoi miehet! Kutsukatte väki kokoon! +Me käräjiä kohta pidämme +Tuoll' luona vanhan tammen! Joutukaa! + (Muutamat miehet menevät.) +Me kaiken suoritamme, minkä kohtuus +Ja vanhat tavat meiltä vaativat! + +PISPA HENRIK. +Sun järkes, Lalli, ompi pimitetty +Ja vihan henki raivoo sydämessäs -- +Vaan varo mitäs teet ja mitäs sanot! +Kauanko ai'ot Herraa kiusata +Ja hänen kärsivällisyyttänsä? +Ma sanon sulle Lalli! Kavahda! +Sun Jumala on kovin kostava +Ja rankaiseva! + +LALLI. + Rangaistustansa +En pelkää! -- Pispa siteisin! + (Muutamat talonpojat sitovat pispa Henrikin.) + Sa Taimo +Sill' aikaa tähän vartiaksi jäät! + + (Kaikki menevät, pait Pispa Henrik, Kerttu ja Taimo.) + + +Kolmastoista Kohtaus. + + PISPA HENRIK, KERTTU ja TAIMO. + +TAIMO. +On tääkin virka! + +KERTTU (joka on askaroinnut päästäksensä irti siteistänsä, saa +toisen kätensä vapaaksi. Itsekseen). + Ah! + (Taimolle.) + Voi kuule Taimo! +Asian erään sangen tärkeän +Unohdin isännälles sanoa, +Nyt joudu! Kutsu Lalli luokseni. + +TAIMO. +Tää ompi kaikki hyvin katkeraa! + +KERTTU. +Et hennone mun pyyntöäni kieltää? +Sä etkö enää muista hyvyyttäni? +Jos oli juhla mikä, sinulle +Ma enkö suonut parhaat palaset +Ja mettä, simaa osan runsaamman +Kuin kumppaneilles? + +TAIMO. + La'atkaa puhumasta +Jo kallis emäntäni! + +KERTTU. + Kiittämätöin! +Nyt kiellät pyynnön mitä pienimmän, +Kun itse siteiss' olen onneton +Ja apuasi kerran tarvitsen! + +TAIMO. +Ma menen -- käyköön miten tahansa! + + (Menee.) + + +Neljästoista Kohtaus. + + PISPA HENRIK ja KERTTU. + +KERTTU. +Ah! Kiitos kaikkein pyhäin! + + (Hän repii siteet käsistänsä, rientää pispa Henrikin + luo ja avaa hänen siteensä.) + +Nyt sama on kuin kiire! Rientäkää! + +PISPA HENRIK. +Mun kanssan lähde. Sinun Ruotsin maalle +Lähetän. Jossakussa luostarissa +Voit olla kunnes elämäsi taivas, +Nyt myrskyinen, taas kerran selkenee! + +KERTTU. +Teill' olis minusta vaan estettä +Ja viivytystä. -- Mutta sananen. -- +Miss' Ilmari on? + +PISPA HENRIK. + Munkkien ja pappein +Hoidettavana. + +KERTTU. + Hänen kauttansa +Ma voisin Lallin mieltä kesyttää. + +PISPA HENRIK. +Niin luulen minäkin ja kotia +Taas pojan lähetän. + +KERTTU. + Oi tehkää niin! +Se työnne Lallin raivon karkoittaa. +Hän innokkaasti lempii lastansa, -- +Nyt siunauksenne vaan! + + (Hän polvistuu pispa Henrikin eteen.) + +PISPA HENRIK (Laskee kätensä Kertun kiireelle). + Jumala +Sen lohdutuksen suokoon sinulle, +Jot' en ma saanut aikaan! + +KERTTU (Nousee ylös). + Vahvaksi +Nyt tunnen itseni ja uskoni! -- +Ei ovesta. -- He teidän näkevät. +Vaan akkunasta -- älkää epäilkö! +Ei löydy muuta tietä pelastukseen! + + (Hän laskee pispa Henrikin akkunasta, sulkee sen ja panee + taas siteet käsiinsä asettuen entiseen asemaansa. Lalli, + Kitka, Sorri ja Taimo tulevat seuraajinensa.) + + +Viidestoista Kohtaus. + + KERTTU ja TULLEET. + +LALLI +Haa! + (Kertulle.) + Miss' on pispa Henrik? + +KERTTU. + Sit' en tiedä. + +LALLI. +Et tiedä vaimo, häpeemätön konna! + + (Tarttuu Kertun kurkkuun ja kuristaa häntä.) + +KERTTU. +Ah! Lalli! Lalli! + + (Purskahtaa itkemään.) + +LALLI (Kääntyy pois. Itsekseen). + Kurja onneani! + + (Nyyri tulee suurella kiiruulla.) + + +Kuudestoista Kohtaus. + +EDELLISET ja NYYRI. + +NYYRI. +Mitkä olette miehet? Teidän rauhallisna huoletoinna ollessanne +juoksevat kaikki saaliit pauloistanne juuri silmäinne edestä! Ellen +minä -- poikani kostamattomat eivät suo minulle rauhaa -- yöt ja päivät +lepäämättä, lakkaamatta, myrskyssä ja tyvenellä liikkuisi ylt'ympäri, +nuuskien ja lukkien kuin harras koira, niin olisitte tätä nykyä kaikki +Tuonen tuvissa! Nytkin -- minkä saaliin päästitte kouristanne, hirven +oivallisen, Tapiolan emännän kalliinta kalliimman!... Mutta kaikeksi +onneksi olin nytkin valppeilla... Näin hän hiipi ... hiljaan ... +hiljaan ... niinkuin kettu talvipaistillensa. Mikä lienetkään? -- ma +ajattelin ja varovasti ... näin ... juuri näin mä mennä kiikuttelin +tiedustelemaan... Pian tunsin miehen hiipastansa... + +SORRI. +Se oli pispa! + +KERTTU (Itsekseen). + Jumal' armahtakoon! +Nyt pakonsa on ilmi-annettu! + +NYYRI. +Hänen perässänsä läksin pötkimään ... varpaillani ... näin ... näin ... +niinkuin ilves-susi... "Haluan nähdä minkä tien otat" -- niin ajattelin +ja perässä! ... perässä! -- Sillan-niemen tien hän otti. + +SORRI. +Ei yhtään huolta! hänen saavutamme. + +KERTTU (Itsekseen). +En kuunnella voi häntä kauemmin, +Mun pitää rientää pispaa varoittamaan! + + (Toisten kuunnellessa Nyyrin seuraavaa juttua hiipii + Kerttu heidän huomaamattansa pirtistä ulos.) + +NYYRI. +Tää keksintö on kaikki minun ansioni! Teidän rauhallisna, huoletoinna +ollessanne ma kurja keksein sen... Enkä ymmärrä mikä teidän +tarkkuutenne perinyt on miehet! Kuinka voittekaan niin huolettomat +olla? Sitä oikein sydämeni pohjasta ihmettelen' + +KITKA. +Älä tuhlaa kallista aikaa sanoillasi turhamaisilla, vaan kerro suoraan +kerrottavasi! + +NYYRI. +Niin sanot sinäkin, mutta olitko asioistasi vaaria ottamassa? Mitä +vielä! Tiesi missä kuhnailitkaan ja päästit... + +LALLI. +No akka, ole ällistelemättä! + +NYYRI. +Niin ... niin. Sillanniemen tien hän otti, niinkuin äsken sanoin. "Nyt +menen miehille tämän julistamaan" -- näin tuumailin ja tänne riensin. +-- Se nyt oli toimittamani. -- Mutta taas lähden! Teidän tässä +levollisna, rauhallisna kuhnaillessanne seuraan häntä! + + (Menee.) + + +Seitsemästoista Kohtaus. + + EDELLISET pait KERTTU ja NYYRI. + +SORRI. +Kah. miss' on Kerttu? + +KITKA. + Hänkin paennut! + +SORRI. +Ja meidän kaikkein näkemättä! + +KAIKKI. + Kummaa! + +LALLI. +Haa! Vaimo! vaimo! Lemmon helmalapsi! +Täss' on taas suuri petos tapahtunut, +Mut moisen pilkan kostan kovasti! -- + (Taimolle.) +Sa Taimo koira! alas polvilles! + + (Taimo polvistuu ja Lalli vetää miekkansa.) + +TAIMO. +Ei kuolo tunnu karvaaks' minulle, +Kun en mä enää tiedä mikä olen! + +LALLI. +Et toki, Lalli, miekkaas halvenna, +Et pilaa sitä orjan veressä, +Vaan säästät toimitukseen jalompaan! + (Pudistaa miekkaansa.) +Se halaa verta kunnottoman pispan! +Ell'ei se sitä juoda saa, niin kuolee +Se janohon! + +SOKKI. + Se jääköön elohon! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + + (Näyttämö kuvaa: tien, joka käy näyttelö-lattian poikki. Vasemmalla + puolella tietä seisoo tölli. Vähän etäämmällä samalla puolella + näkyy kylä monilukuisineen huoneineen. -- Kuunvalo.) + + +Ensimäinen Kohtaus. + + PISPA HENRIK ja KAARLO (tulevat vasemmalta). Myöhemmin + TÖLLIN ISÄNTÄ. + +PISPA HENRIK. +Ain' yhä ponnistuupi pakkanen; +Tään pako-matkan soisin päättyvän. + +KAARLO. +Jo voimme päättää sen. -- Kas tuoss' on mökki. +Jos tahdotte, niin siinä lepäämme. + +PISPA HENRIK. +Lepoa minun tosin tarvis on, +Sill' olen kovin väsynyt. Jos tässä +Tai missä hyvänsä me olemme, +Niin Herran suojass' olemme. Siis tähän +Nyt jäämme. + +KAARLO. + Kolkutanko ovelle? + +PISPA HENRIK. +Tee niin mun poikaseni. + +KAARLO (Kolkuttaa mökin ovea). + +PISPA HENRIK (Itsekseen). + Mieleni +On eriskummallisen synkistynyt +Ja elämäni oudon raskaaksi +Ja tukalaksi tuntuu, ikäänkuin +Ois sydämestän' elon enkeli +Jo luopumaisillaan! Tää yks' on niistä +Hetkistä, joina kaikki puuhamme +Ja pyrintömme täällä maailmassa +Mitättömiksi meille näyttävät +Ja turhamaisiksi. Ei tahtois enää +Sielumme kuolematoin asunnossa +Asua synti-riettaassa. Se tuntuu +Hänelle ahtaaksi. Hän ikävöitsee +Jo päästä pian siihen kotihin, +Miss' ilo suur' on, suru tuntematon. + +KAARLO. +Ei kuulu vastausta. Syvästi +Tuon töllin asujamet makaavat, +Mut rynnäkön teen uuden voimakkaamman. + + (Hän kolkuttaa.) + +TÖLLIN ISÄNTÄ (sisältä). +Kuka siellä jyskyttää? + +KAARLO. +Rauhalliset matkustajat, jotka pyytävät yösiaa. + +TÖLLIN ISÄNTÄ. +Mitkä matkustajat? Rauhalliset eivät sellaista +meteliä pidä! + +KAARLO (Pispa Henrikille). +Hän kysyy meiltä, kutka olemme? +En tiedä vastanenko? + +PISPA HENRIK. + Vastaa suoraan! + +KAARLO. +Mut jos on vihollinen hänkin? + +PISPA HENRIK. + Missä +Se seutu, joss' ei niitä löytyisi? + +KAARLO. +Vaan hukka voipi meidät periä! + +PISPA HENRIK. +Se kaikkialla meidät periä +Voi, ellei taivas meitä varjele! + +TÖLLIN ISÄNTÄ. +En laske yösydämellä tuntemattomia sisään! + +KAARLO. +Tuo mies on yhtä varova kuin minä! + +PISPA HENRIK. +En ihmettele sitä: levotoin +On aika kovin, täynnä vaaroja. + (Katselee ympärillensä.) +Mut näkyy minusta kuin olisin +Mä täällä käynyt ennenkin. + +KAARLO (Katselee myös ympärillensä). + Niin luulen. + +PISPA HENRIK. +Enk' ole tässä kyläss' saarnannut? +Tuon lähteen luona monta pakanaa +Ma kastin? + +KAARLO. + Siten teitte. Minäkin +Jo hyvin tunnen seudun. + +PISPA HENRIK. + Armossaan +Soi Herra saarnalleni menestystä +Ja runsaan elon niitin. -- Luultavasti +On tuonkin huonon töllin isäntä +Kristitty. + +KAARLO (Kolkuttaen). + Laske, hyvä ystävä, +Jo pispa Henrik sisään! Suotuisampi +On olla pirtissäs kuin ulkona. + +TÖLLIN ISÄNTÄ. +Oi! Pispa Henrik! -- Rauha Jumalan! + (Aukaisee oven.) +Siunattu Herran tervetultuas +Mun köyhään, alhaisehen majaani! + +PISPA HENRIK (Itsekseen). +Mun henkeni ma suljen huomahas +O Herra! Koska kuolemani hetki +Ja tilin hetki lähestyy, en tiedä -- +Mut sangen suruinen on mieleni! + + (Menee tölliin.) + + +Toinen Kohtaus. + +KAARLO (Yksin). +Pispani ja herrani oli sangen vaalea ja vallan tuskaantuneeksi näytti. +Oi, minkätähden läksi hän tähän kirottuun maahan, jossa ihmiset ja +pedot ovat serkuksia! Upsalassa oli toinen elämä! Vereni vilusta +hyytynyt taas lähtee virtaamaan, kun sitä ajattelen. Ah, mitkä +temppelit, mitkä juhlat, mitkä kestit! -- En olisi pispan sijassa tätä +hyvyyttä jättänyt, sen suorastaan tunnustan, vaikka todellakin olen +yhtä kiivas kristitty kuin moni muu. -- Mutta levolle en mene tänä +yönä, sillä merkillinen kavaluuden ja onnettomuuden haju pistää +nenääni, vaikka on näin kova pakkanen. -- (Pakkanen paukkuu, Kaarlo +hypähtää säikähdyksestä.) -- Pyhä neitsyt! pyhä Pietari, pyhä Ansgarius +ja kaikki muut pyhät minua suojelkoot! Mikä räjähdys oli tuo?... Hm... +Pakkanen vaan nurkissa paukahteli -- ei mitään muuta. Niin vähästä me +syntis-raukat säikähdymme. + + (Kerttu tulee vasemmalta.) + + +Kuudes Kohtaus. + + KAARLO ja KERTTU. + +KERTTU (Itsekseen). +Mun täytyy tuota miestä puhutella -- +Mut rohkenenko? + +KAARLO (Itsekseen). + Tuosta vaimosta +En hyvää aavista! Mut varoillani +Ma tahdon olla! + +KERTTU (Ääneen, kokein tehdä itsensä tuntemattomaksi). + Hyvää iltaa! + +KAARLO (Teeskennellyllä äänellä). + Iltaa! +Sull' ilta onko nyt, kuin toisilla +Jo pian sydänyö on lopussa. + +KERTTU. +Äl' ole suutuksissa, mutta sano, +Mik' on se usko, jota tunnustat? + +KAARLO. +Se koskisiko sinuun? Paras usko, +Mi löytyy alla kirkkaan auringon, +On minun uskoni. + +KERTTU. + Siis kristitty? + +KAARLO (Itselleen). +Kah heittiötä! Kuinka juonikkaasti +Hän kysyy! Varmaan on hän vakoja. + (Ääneen.) +Hoh! Pidätkö sä Kristin uskoa +Niin oivallisna uskona, ett' uskot +Sen parhaaks' uskoks'? Hukka sinulle, +Jos olet kristityksi ruvennut! + (Itsekseen.) +Tuo vast' ol' oikein uskon puhetta! + +KERTTU. +Ken sanonut on mua kristityksi? +En itse kuitenkaan. Nyt suorasti +Ja vääristelemättä vastaa mulle. +Oletko nähnyt jonkun miehen käyvän +Täst' ohitse? + +KAARLO. + Miks' en ma olisi -- +Vaikk' kuinka monta! + +KERTTU. + Älä koukuittele! + +KAARLO (Viitaten oikealle). +Hän äsken tuonne juosta harppasi +Ja kiire näytti olevanki hällä! + +KERTTU. +Voisitko olla vaiti, hinnalla +Vait'olemisesi jos lunastan? + +KAARLO. +Mun isän' oli mykkä. Minäkin +Voin olla puhumatta niinkuin kala. +Ma tulen isääni. + +KERTTU (Viskaa vähäsen kukkaron, joka kilisten putoo Kaarlon eteen). + Kas tuoss' on hinta! +Nyt ystäväni, muista lupauksesi +Ken hyvänsä jos kysyy sinulta +Jotakin minusta tai miehestä. +Jon tästä ohitse näit menevän -- +Et meistä virkata saa sanaakaan! + (Itsekseen.) +O, kallis, pyhä neitsyt! Vahvista +Mun heikot, väsynehet voimani! + + (Menee oikealle.) + + +Neljäs Kohtaus. + +KAARLO (yksin). +Kummallinen ilmaus! Mikä oli hänellä oikein aikomuksena ja mitä miestä +hän tarkoitti? -- Hm... Sen vaan tiedän, ett'en sitä miestä ole nähnyt! +-- (Ottaa Kertun antaman kukkaron ja tarkastaa sen sisältöä.) -- Yks +... kaks ... kolme ... neljä ... viis... Hoo! Anteliaisuudesta, jolla +lahjojaan jakelee, voisi päättää niitä liiankin helposti ansaituiksi! +Jo ymmärrän! Eikö hän pelännyt, että joku nenäkäs kysellä olisi häntä +takaa-ajamassa? + + (Pispa Henrik tulee.) + + +Viides Kohtaus. + + PISPA HENRIK ja KAARLO. + +KAARLO. +Valveilla pispa vielä! + +PISPA HENRIK (Hengittää syvään). + Kuinka kirkas +On taivas! Kuutamo kuink' ihana; +Niin ikään kipinöiden välkkyvät +Ja säteilevät armaat tähtilöt +Laella taivaan! + +KAARLO. + Teidän armonne! +Ken untanne on häirinnyt? + +PISPA HENRIK. + Ei kukaan. +Kun vuoteen mulle saivat tehdyksi +Tuon köyhän töllin hurskaat asujamet, +Mä menin levolle ja nukuin pian. +Mut maatessani kummallisen unen +Näin. -- Vapaasti taas täällä hengitän... +Niin raitis ilma on... + +KAARLO. + Mut surman kylmä! + +PISPA HENRIK. +Se uneni ol' erinomainen. +Minusta näkyi ikäänkuin ois taivas +Minulle auennut ja kirkkaus, +Jot' ei voi kuolevaisten silmät kestää, +Mun vastallani loisti majassa, +Jok' oli autuaitten asuma. +Siell' istui itse pyhä Jumala +Valt'istuimellaan, siitä katsellen +Valittujansa, jotka lauloivat +Ylistys-virttä ylen ihanaa. +Oi mikä valta-istuin! Helmistä +Ja kiilto-kivistä se tehty oli! +Oi mikä laulu -- laulu autuaitten +Ja enkelien! Mikä hymyily +Tuo hymy taivaan Herran huulilla! +Ei löydy mitään täällä maailmassa +Niin ylevätä, että saattaisin +Tään näkemäni siihen verrata! -- +Pelästyneenä maahan lankesin +Ja peitin käsilläni silmäni, +Kun valo tuo niin heihin heijasti, +Ett' olin sokeaksi muuttua, +Mut samass' ihmeekseni huomasin, +Ett' otsan' oli täynnä haavoja +Ja että veri juosta tulvaili +Mun kasvojani myöten virtana. +Tuo kaunis näkemäni katosi +Nyt silmistäni, virren ihana +Ja soma sävel herkes kuulumasta, +Ja edessäni seisoi mies, jon kalpa +Viel' lasketusta verestäni suitsi. -- +Nyt säikähdyksestä mä heräsin. + +KAARLO. +Ne kovat kärsimykset, joita täällä +Te aina saatte kestää, mieltänne +Ne synkistyttävät ja öilläkin +Jo rauha karttaa teitä. -- Ehk' ei sovi +Mun viisastella, luulen kuitenkin, +Ett' oisi paras täältä lähteä +Ja jättää, jättää ijäks' päiväksi +Tää maa, sen asujamet ja sen pedot! + +PISPA HENRIK. +Mik' ihmisten on mielen mukaan, usein +Se kaikkivaltiaan on mieltä vastaan. +Mun vaikutukseni on tässä maassa; +Siit' en saa luopua. Ah Luojani! +Vast' olen aivan pienen alueen +Mä tätä uudismaata raivannut +Ja talven kylmät voivat pilata +Mun kylvämäni uskon siemenet. +Mut toisen miehen, oivallisemman +Ja onnellisemman Sä lähetät, +Kun Henrik pispa syrjääntynyt on +Poluille kuolleiden. + +KAARLO. + Its' Steffan'kaan, +Tuo jalo pyhimys, ei hartaampi +Ois voinut olla toimituksissansa +Kuin Teidän arvoisuutenne on ollut. + +PISPA HENRIK. +Sen tiedän itse ja sen Jumala +Myös tietää, ettei hyvää tahtoa +Minulta puuttunut. + +KAARLO (Itsekseen). + Näin suruisna +En pispan mieltä koskaan ole nähnyt. + (Ääneen.) +Te ette tänään ole atrioinnut... +Mun matka-laukussani... + +PISPA HENRIK (Keskeyttäen). + + Minulle +Ei ruoka maistu... +(Itsekseen.) + Aivan selvänä +On näkemäni silmissäni. Herra! +Jos suot sa mulle kruunun marttyyrein +Niin tapahtukoon tahtos! + + (Menee tölliin.) + +KAARLO. + Kummiako +Tuo hurskas pispa miettii? Äänensä +Mun korvissani äsken kajahti +Kuin hautakellot! + + (Pispa Henrik tulee takaisin.) + +PISPA HENRIK. + Kaarlo poikani +Sun pitää priorille sanoa, +Andraeaselle, että Lallin pojan +Hän mitä pikemmin sen parempi +Lähettää kotiin. Kerro hänelle, +Ett' on tää minun vakaa tahtoni! + +KAARLO. +Sen voitte itse hälle kertoa; +Te hänen ennen kohtaatte kuin minä. + +PISPA HENRIK. +Niin ... niinkin ... mutta pidä kuitenkin +Se muistossas... Niin myös ne käskyni, +Jotk' annoin sulle hautajaisistani +Muistatko niitä? + +KAARLO. + Muistan, mutta toivon +Ne vanhall' ijälläni unhottavan! + +PISPA HENRIK. +Nuo kaksi seikkaa, uskollinen Kaarlo, +Sun tulee muistaa: käsky priorille +Ja määräämäni hautajaisistani! + + (Katsottuansa hartaasti taivasta kohti menee hän tölliin.) + + +Kuudes Kohtaus. + + KAARLO, myöhemmin NYYRI. + +KAARLO. +Mieleni mustenemistaan mustenee! Herra varjelkoon! mitä lieneekään +tulemassa! -- Kuoleman-hetkeänsä tosin ei kenkään ennakolta tunne, +mutta toivoni on, että rakkaan pispani niinkuin omakin kuolemani vielä +on pitkän matkan päässä! Se on kristillinen toivotus, jolla en yhtään +ihmistä loukkaa. -- (Katselee ympärillensä.) -- Huh, kuinka koko +mailina minusta on kolkko ja kamala! -- Mut valveilla tahdon olla, +sillä onnettomuus on niinkuin painajainen; maatessamme se hiipii meidän +päällemme meitä kuristamaan. Istun nyt tähän seinän nojalle. Ehkä on +tässä vähän lämpöisempi. -- (Istuu.) -- Kuinka silmä-lautani painavat! +Mikä paino niissä lieneekään? Mutta en nuku, en! -- + + (Kuorsaa hiljaan.) + +NYYRI (Tulee vasemmalta tarkasti tiedustellen ympäristöä). +Kuinka kauas on minun kulkeminen, ennenkuin löydän luolan, johon ilves +on itsensä kätkenyt? Ei yhtään lepoa siksi kunnes sen löydän! -- +(Huomaa Kaarlon.) -- Mies unehen uupunut! -- (Katsoo Kaarloa.) -- Haa! +Tunnenpa tuon hylkiön! Olen hänen nähnyt pispan seurassa! Hän on pispan +palveluksessa. -- Voittoni lähestyy, kostoni lähestyy! -- (Tarttuu +Kaarloon.) -- Nouse ylös mies! Kuolemasi on varma, jos tässä +ponnettomassa pakkasessa kauemmin makaat. + +KAARLO (Hyökkää seisomaan). +En nuku, en! -- Ken olet sinä? Muodostasi päättäen luulen sinun +käyneesi naapurisi emännän navetassa! + +NYYRI (Hiljaisuudella). +Kristillinen vaimo olen ja sydämeni säälii vaaranalaista tilaasi. Etkö +tiedä, mies raukka, kuinka vahingollista on nukkua ulkona silloin kuin +pakkanen ponnistelee? + +KAARLO. +Tiedän kyllä... Mutta tiedätkö sinä sanoa minulle mikä silmissäni +pistelee? Oletko nopsa näkemään raiskaa lähimmäises silmässä? + +NYYRI. +Sinä käyt unen houreissa, mies! Mene lepäämään johonkuhun huoneesen! + +KAARLO. +Ei auta levolle mennä kun mun valvoa pitää ja vartioita isäntääni. -- +Istun kuitenkin taas seinän nojalle, mutta en nuku, en! -- (Istuu ja +kuorsaa. Huuhkaja huutaa, Kaarlo hypähtää ylös.) -- Huh! Sinäkö akka +niin julman ulinan päästit huuliltasi? Miss' on luuta, jonka selässä +lennät? Sano akka, miss' on noita-luutas? + +NYYRI. +Älä puhu tavattomia! + +KAARLO. +Kuitenkin puhun, koska huusit niin pahasti. + +NYYRI. +Minä en huutanut, vaan huuhkaja, paha lintu, Kalman sanan-saattaja +huutaa hoihotti -- varmaan sinun kuolematas ennustaen. Luovu siis +unesta pettävästä! -- Mutta sanoit isäntääsi vartioitsevasi. Ken on +isäntäsi? + +KAARLO. +Olethan kristitty -- vai kuulinko väärin? + +NYYRI. +Olen, Jumalan kiitos olenki! + +KAARLO. +Niin ... miksen sinua uskoisi -- tarkoitathan parastani? + +NYYRI. +Sen sanomattanikin havainnet. -- + +KAARLO. +Tiedä siis, että tuon matalan katoksen alla lepää pyhä mies -- pispa +Henrik itse. -- + +NYYRI. +Siis tuossa töllissä? + +KAARLO. +Niin... Mutta voisitko valvoa edestäni kotvasen? Jos jotakin tapahtuu, +niin herätä minut kohta. + +NYYRI. +Sen teen -- kernaasti teen. Mut ulkona et saa levätä, vaan sinun on +meneminen tuonne lähellä olevaan heinä-latoon. + +KAARLO (Haukotellen ja vilusta väristen). +Minä luotan sinuun, kosk' olet kristitty. -- (Menee. Huuhkaja huutaa.) +-- Tuo lintu minua taas hämmästyttää! Pahahenki itse antoi sille noin +jylhän äänen! Kun vaan minun herättäisit, jos jotakin tapahtuu? + +NYYRI. +Ole pelotta! Valppauttani eivät tapaturmatkaan voi saattaa häpeään! + +KAARLO. +Siis hyvästi siksi! + + (Menee.) + + +Seitsemäs Kohtaus. + +NYYRI (Yksin). +Ha! ha!!! -- Jo vihdoin perille +Mä pääsin toiveitteni hartaiden! +Mun rakkaat poikaseni -- iloitkatte! +Pian kristittyjen päämies kuolemallaan +On teidän kuolemanne sovittanut. +Oi, olkaa tyytyväiset armaat lapset! +Päivällä älkää rauhaa riistäkä +Mun rinnastani eikä yöllä unta +Mun silmistäni niinkuin teitte ennen! +Kas tuossa tölliss' on hän kirottu! +Haa! Siit' et astu ulos milloinkaan, +Sen vannon pyhästi! -- Hoi! miehet! Hoi! +Oi, kiiruhtakaa! Akka harmaapää +Jo muutoin repii silmät pispan päästä! + + (Lalli tulee vasemmalta ilman takitta ja lakitta.) + + +Kahdeksas Kohtaus. + + LALLI ja NYYRI. + +LALLI. +Mun pääni kuumuudest' on haljeta! +Niin värinen on ilma! + +NYYRI. + Lintusille +Se kylmä lienee! viluun riutuneina +He alas nietoksille putoavat. -- +Taas olen kaikki valmistanut! + +LALLI. + Mitä +Sä olet valmistanut? + +NYYRI. + Mökki tuossa... + +LALLI. +Sen näen ... mut ei se toki lienekkään +Sun valmistamas? + +NYYRI. + Siinä lepää... + +LALLI. + Kuka? +Tuo Kerttu petturiko? + +NYYRI. + Pispa Henrik! + +LALLI. +Haa pispa piru! + +NYYRI. + Eikö kotia +Sun vaimos jäänyt? + +LALLI. + Ei. Täss' seison mies, +Jolt' ompi kavalasti ryöstetty +Kaikk' kaikki mitä mulle oli kallis: +Mun poikan' Ilmari, mun vaimoni, +Mun perheellinen onneni. Kaikk' kaikki +On rosvottu ja maahan poljettu! + +NYYRI. +Ei asiat valittaissa valkene! + +LALLI. +Kaikk' elämäni ilo myrkytetty! + +NYYRI. +Pahoista päivistä ei päästä parku. + +LALLI. +Siin' olet oikeassa. + +NYYRI. + Yksin kosto +Voi tuottaa lievitystä tuskilles +Ja rauhaa sydämelles! + +LALLI. + Kostoni +On ainokainen jäännös kaikesta, +Mi onni mulle soi! Mut Lempokaan +Ei ryöstä sitä multa! -- Aukaise +Nyt Tuonen äkänen ja paha akka +Sun pirttis ovet selki-selällensä, +Kun syöksen sinne kaikki soimaajani, +Ett' eivät tullessansa kompastu! +En säästä ketään, joka minua +On loukannut! Mun sydämessäni +Ei löydy sääliä, ei armoa! + +NYYRI. +Niin tule, suuret sanas toteuta! + +LALLI. +Ja kuitenkin, kuink' olin onnellinen +Ma ennen: helmalapsi Onnetarten! + +NYYRI. +Voi kehno, heitä miekkas männikköön +Ja antaudu karjan-paimeneksi! +Ei sinuss' ole miestä ensinkään! +Kansamme vainoojaa sa olet läsnä -- +Sun tulis ottaa askel vaan -- mut viivyt! +Pitääkö minun nostaa koston nuoli! + + (Hän ottaa esiin suuren puukon.) + +LALLI. +Kansamme vainooja! Haa, myrkyllinen +On myrsky tässä maassa liikkunut, +Mut katsos akka, tilin päivä koittaa +Jo idässä; sen kirkas aamurusko +On verinen! + + (Sorri tulee.) + + +Yhdeksäs Kohtaus. + + EDELLISET ja SORRI. + +SORRI. + + Kuin ompi laita? Vihaa +Ja raivoa näen silmissänne. + +NYYRI. + Tuolla +On ilves piilemässä, mutta Lalli +Vaan suurentelee sanoilla. Hän pauhaa +Kuin koski suullansa, mut saamaton +Hän töissään on kuin lammikko! + +LALLI. +Vait akka! + +NYYRI (Sorrille). + Käy toimeen! + +SORRI. + Kuole maani sortaja! +Kun olet sinä la'annut laulamasta. +Niin vapauden käki kultarinta +Taas äänens' saloissamme koroittaa +Ja säveltänsä sorjaa soittaa! + + (Menee tölliä kohti.) + +NYYRI. + Oikein! +Rajuutes tunnen! + +LALLI (Tarttuu Sorriin). + Malta mielesi +Se työ on minun tehtäväni. -- Päivä +Jo koituu -- koston hetk' on koittanut! + + (Törmää töllin ovea vastaan, joka aukenee paukkinalla. Kitka, + ja Taimo tulevat. Joukko talonpoikia heidän seurassansa.) + + +Kymmenes Kohtaus. + + EDELLISET ja TULLEET. Myöhemmin TÖLLIN ISÄNTÄ + ja EMÄNTÄ, LALLI, KAARLO ja KANSAA. + +KITKA. +Lieneekö Lalli mielettömäks' käynyt? +Ma löysin tieltä hänen lakkinsa +Ja vähän matkan päästä takkinsa. +Ei moinen riisuminen ollut viisaan. +Vaan mielipuolen tointa! Lalli parka! + +NYYRI. +Its' olet parka! Sinun kuhnaillessas -- +Ken tiennee missä! -- saapui Lalli tänne. + +KITKA. +En ole kuhnaillut, mut nuorten kanssa +Ei kilpailla voi satavuotias; +Sen ymmärtänet, houkko! -- Miss' on Lalli? + +NYYRI. +Hän siunattavass' ompi toimessa. + + (Töllin isäntä ja emäntä, joka käsivarsillansa kantaa lastansa, + tulevat töllistä ja pakenevat oikealle, huutaen: "Murha! Murha!") + +KITKA. +Nuo murhaa kirjasivat, Apuhun +Siis rientäkämme! + +NYYRI. + Tämä murhan-huuto +Oil vapauden riemuhuuto! -- Kuollut +On pispa Henrik, kuollut sortajamme! + +KITKA. +Oi sulo-sanomaa, jon kuulla sain! +Mä kiitän sua Ukko taivahinen; +Suo mulle vielä kallis Samponi, +Niin lähden onnellisna Tuonelaan +Ja astun autuaana Manan tietä! + +LALLI (Pispan hiippa päässä ja oma verinen miekkansa kädessä +astuu verkkaan töllistä. Itsekseen). +Nyt Tuonen poika astuu ulos! -- Huu! + +NYYRI. +Jo tulee Lalli. Voiton seppeleellä +Hän koristettu on! + +LALLI (Itsekseen). + Työ se on tehty! +Mun karsikkoni, lapseni ja vaimon' -- +Kaikk' olen kostanut. Mut mikä kosto! + +KITKA. +Lallille kiitos -- maamme pelastaja +Hän on! + +SORRI. + Kuin särki ikeen ilkeän, +Jok' oli kansan kaulaan isketty. +Ja riipi jaloistamme orjan paulat! + +LALLI (Itsekseen). +Nuo hänen silmäyksensä! + +NYYRI. + En sanaa +Saa sulast' ilosta ma sanotuksi! + +LALLI (Itsekseen, mutta puoleksi korkealla äänellä). +Anteeksi kuollessansa antoiko +Minulle? Ha! ha! ha! Ma olen Lalli, +En anteeksantamustaan tarvinnut. +En! + (Huutaa.) + Lalli minä olen! + +KITKA. + Sa jalo sankari +Lalli olet. + +LALLI (Näyttää miekkansa Nyyrille). + Sorri, katsoppas! +Et löydä siinä veren tilkkaakaan. +Vaikk' kielelläs sen tyyni nuolisit. +Se pystyy hyvin tämä kalpani! +Mut mitä vastaat? + +NYYRI. + Mua Sorrina +Pidätkö? -- Lalli, miksi vapiset? +Sun muotos on niin vaalea kuin lumi +On laaksossa! Et, toki pelänne? + +LALLI. +Sun muotos Hiittä hirvittäisi, akka! + + (Kaarlo tulee hieroen silmiänsä ja juoksee tölliin.) + +SORRI. +Miks' enää viivymme? Jo lähtekämme +Kotia, peijaisia viettämään, +Ja peijais-olvin juotuamme -- sotaan; +Karkoittamahan vihollisiamme! +Tuo kelpo lakki sinun päässäs, Lalli, +On heitä kovin säikähdyttävä! + +NYYRI. +Se meille oivallinen sotalippu! + +KAARLO (Tulee töllistä). +Voi työtä petojen! Voi! Nukkununna +On pyhä pispa Henrik murhattu! -- + + (Rientää oikealle.) + +LALLI (Polkee jalallansa maata). +Sa valhettelet kuotus! Nukkunutta +En ole surmannut! vaan taisteluhun +Mä käskin häntä. + +NYYRI. + Ole huoletta! +Ei koston murha ole murha. + +LALLI. + Konna! +Kutsutko _murhaajaksi_ Lallia! + (Piispa Henrikin verinen haamu näyttäytyy hetkeksi Lallille.) +Haa! Hirmuttava aave! Väisty pois! +Sun silmäyksiäs' en kärsiä +Ma voi! -- Mun veren' hyytyy! Huu! -- --! + + (Laskee kätensä silmäinsä eteen ja hyökkää pois vasemmalle. + Kaikki muut seuraavat häntä, pait Kitka ja Nyyri.) + +KITKA. +Tänneppäin etsimähän maljaani! + + (Menee oikealle.) + +NYYRI. +En lähde vielä. -- Näyn autuaan +Suon silmän' ensin nähdä! -- Loistehen +Nuoruuden tämä näky antaa niille! + + (Nostaa puukkonsa ja hyökkää tölliin. Kaarlo, Töllin isäntä + ja joukko miehiä ja naisia tulee oikealta.) + +KAARLO. +Voi tänne, tänne hyvät ystävät! + + (Menee tölliin.) + + + +VÄLIVERHO. + + (Tie metsässä. Yö. -- Tiellä näyttämön oikealla sivulla + makaa Kerttu riutuneena, puoleksi lumella peitettynä.) + + +Ensimäinen Kohtaus. + + MAUNU, ANDRAEAS, JOHANNES, MUNKKEJA, RITAREITA ja + RUOTSIN SOTUREITA, vasemmalta. + +MAUNU. +Pysähtykämme tähän, hyvät herrat. +Ja antakamme miesten levätä! + +ENSIMÄINEN RITARI. +Se välttämätönt' on, kuin moni heistä +Jo nääntyä on väsymyksestä. + +MAUNU (Sotureille). +Siis virittäkää, miehet, nuotiot! + + (Muutamat soturit lähtevät tähän toimeen.) + +TOINEN RITARI. +Paljonko yhtä mittaa matkanneet +Nyt olemme? + +JOHANNES. + Noin kolme penikulmaa. + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +En löydä yhtään rauhaa mielessäni! +Voi, missä lienee rakas pispa? + +ANDRAEAS. + Suokoon +Jumala, ett'ei Lallin vorojoukko +Ois häntä tavannut! + +JOHANNES. + Jos sattuisi +Jotakin vahinkoa tapahtumaan +Hänelle --- sitä Jumal' estäköhön! -- +Ken muu ois siihen syypää kuin hän itse? +Miks' erosi hän liittolaisistansa +Niin varomattomasti ikäänkuin +Hän vaarain etsintöön ois mennyt! + +MAUNU. +Se kyll' ol' ihmeellistä! + +ANDRAEAS. + Rukoukset +Hätääntyneelle hyödyksi jos ovat, +Niin toivo mull' on hyvä, rukoillut +Kun olen hartahasti yöt ja päivät. + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +Ken meidän joukossamme löytyisi, +Jok' ei ois pispan hyväks rukoillut? +Jos rukoukset voivat varjella, +Niin häll' on varjelusta! + +ANDRAEAS. + Kuitenkin +Ain' yhä rukoilkamme, rakkaat veljet! + + (Soturit ovat virittäneet nuotio-valkeat. Munkit ja ritarit + asettautuvat yhden ympäri, joukko sotureita toisen, kolmas + nuotio loistaa oikealta.) + +TOINEN MUNKKI (Kävellen levottomasti edestakaisin). +Sankt Olavi! mun suojelia-pyhäin! +Kuink' olen rauhaton ja levoton. +Minusta tuntuu niinkuin astuisin +Ma hiilten päällä! + +ENSIMÄINEN MUNKKI + Samoin minusta! +Me emme viivy tässä kauemmin +Kuin hetken! + +TOINEN MUNKKI. + Hetkikin on hetki liiaks'! +Se voipi tuhoks' tulla pispalle. + (Huomaa Kertun.) +Mik' on tuo tuossa kummitus? + (Katsoo Kerttuun.) + Ah, nainen, +Viluhun kuollut nainen! + (Nostaa Kertun istumaan.) + Ihmeen ihanat +Nuo kasvot ovat kuolemassakin! + + (Andraeas ja ensimäinen munkki lähestyvät.) + +ANDRAEAS. +Voi, Lallin hurskas vaimo! + +TOINEN MUNKKI. + Lallin vaimo -- +Ja hurskas? + +ANDRAEAS. + Etkö ole kerrottavan +Sa kuullut, kuinka paljon vainoa +Tää vaimo park' on saanut kärsiä +Mies-pyöveliltään tähden uskonsa? +Nyt liekin ollut häntä paossa, +Kun kuolo raukan tiellä saavutti! + +TOINEN MUNKKI. +Sen muistan kuulleeni, mut tuskissani +Ma kaikki unhotin pait tuskani. + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +Kentiesi hän ei vielä ole kuollut. +Mä tiedän että usein tapahtunut +On sillä tavoin, että viluhun +Ja kylmään nääntyneitä ihmisiä, +Joist' ihan hengen viimeinenkin säen +On luultu sammuneeksi, kuitenkin +Sopivan hoidon kautta tointumaan +On saatu. + +ANDRAEAS. + Tunnetko tuon hoidon laadun? + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +Lumella hierokamme käsiä +Ja otsaa... + + (Hierovat Kertun käsiä ja otsaa. Johannes rientää heille avuksi.) + +ANDRAEAS. + Usein keino mutkatoin +On paras ... niinpä nytkin... Valtimonsa +Jo tykkii... Katsokaa -- hän hengittää! + +JOHANNES. +Nyt avaa silmänsäkin! + +TOINEN MUNKKI. + Jumalalle +Siit' olkoon kiitos! -- hän on pelastettu. + +KERTTU. +Miss', olen? + +ANDRAEAS. + Seurass' ystävien... + +KERTTU. + Pispa... + +ANDRAEAS. +Kuin? Pispa? Mitä hänestä? Oi puhu! + +TOISEN MUNKKI. +Mut olkoon puhees lohdutuksen puhe! + +KERTTU. +Mä läksin äsken häntä varoittamaan, +Mut, vaivuin maahan väsymyksestä; +En voinut enää käydä kauemmas... + +ANDRAEAS. +Voi! ... varoittamaan! -- Mistä? + +KERTTU. + Vahingosta, +Mi uhkas häntä -- Lallin vainosta. + +TOINEN MUNKKI. +Sun miehes? + +KERTTU. + Hänen -- Jumal' armahtakoon! +Mut oletteko pispaa nähneet? + +ANDRAEAS. + Emme, +Vaan häntä etsimässä olemme +Paraikaa. + +KERTTU. + Miksi tässä viivytte! + (Nousee kiivaasti seisomaan.) +Voi rientäkätte! Lyhyt hetkikin +Nyt kalliimp' on kuin vuosi muuten! + +TOINEN MUNKKI. + Kerro +Tok' ensin meille, miltä taholta +On meidän pispaa etsiminen? + +KERTTU (Viittaa oikealle). + Tuolta! +Vaan ei. Ei sieltä! -- Hänen tavanneet +Te olisitte, jospa sinnepäin +Hän oisi tullut. + (Viittaa vasemmalle.) + Tältä taholta! +Hän johonkuhun kylään seisahtui +Jonk' ohits'. sitä tietämättä, kuljin. + +TOINEN MUNKKI. +Tään kertomasi kohta ilmoitan. +Sen jälkeen -- viipymättä matkahan! + + (Ensimäinen ja toinen munkki menevät nuotio-valkean tykö, + jossa vilkas keskustelu syntyy ritarien ja munkkien välillä. + Andraeas aikoo myös mennä, mutta Kerttu tarttua hänen + kaapuunsa ja pidättää häntä. Johannes katselee heitä vähän + matkan päässä.) + +KERTTU. +Minulla sananen on sanottava! +Kun pispa viimein kävi Lallisissa +Ja puhe silloin sattui Ilmarista, +Niin sanoi hän, ett' teidän hoidossanne +On poika tätä nykyä. Siis pyydän +Nyt ensin saada kuulla, mitenkä +Tuo rakas lemmittyni jaksaa? + +ANDRAEAS. + Häntä +Ei mikään haitta vaivaa. + +KERTTU. + Siunatut +Ne sananne! Hän elää siis ja tervenn' +On! Tämä tieto parhaimmista paras! +Mut herra prior, pispan tahto on -- +En omasta mun tahdostani puhu! -- +Ett' tuodaan lapsi jälleen kotia. +Sen kautta ehkä voidaan saada Lalli +Tunnustamahan Kristin uskoa. + +ANDRAEAS. +Kuin? Kotia? Se ompi mahdotointa! + (Itsekseen.) +Krist' auttakoon! En tahtoisi tuon raukan +Sydäntä raskauttaa uudella +Surulla katkeralla! + +KERTTU. + Mitenkä +Se voisi olla mahdotointa, pispa +Kun on sen mahdolliseks' sanonut? +Ah, herra prior! Naista poloista +Nyt kuulkaa! Älkää olko kovempi +Kuin kivi! Suokaa mulle lapseni! + +ANDRAEAS. +Se tok' on mahdotointa! + +KERTTU. + Peruuttakaa +Tää kova lauseenne! Se musertaa +Mun mieleni! + (Vavahtaa.) + Miks' silmäilette mua +Noin surkutellen? + (Vaalentuen.) + Armollinen taivas! +Mun lapseni... + +ANDRAEAS. + Tää puhe katkaiskamme! + +KERTTU. +Ei! Ei! Tää tietämättömyys mun tappaa! +Se ompi kuoloakin katkerampi!... + +ANDRAEAS. +Siis vaadit? + +KERTTU. + Vaadin... + (Itsekseen.) + Hyvä Jumala! + +ANDRAEAS. +Niin, armas tyttäreni, karkaise +Nyt mieles, kertomaan kun minua +Sa vaadit tapauksen surullisen! -- +Kuin tänä vuonna meri sulana +On ollut aina näihin päiviin asti. +Niin lähetimme Ilmarisi Ruotsiin, +Siell' luostarissamme ett' oivallisen +Hän saisi kasvatuksen. Mutta tiellä -- +Niin sääsi kova onni -- syntyi myrsky +Ja laiva joutui haaksi-rikkoon. Ilmar +Ja kaikki laiva-miehet hukkuivat. +Vast' äsken saimme siitä sanoman. + +KERTTU. +Siis kuollut! -- Hukkunut! + + (Kätkee kasvonsa käsiinsä.) + +ANDRAEAS. + Äl' lapseni +Sä vaivu suruun! kanna kärsiväisest' +Tää kova kohtalosi! Sävyisästi +Nöyristä mieles alle taivaan tahdon! +Senlainen elämämme juoksu on: +Kun toinen murhe jättää, toinen ottaa: +Ei ole tämä mailma ilon laakso +Vaan surun, kurjuuden. -- Tää elomm' +On kokemuksen aika vaan: sen jälkeen +Vast' alkaa elämä! Mut autuaaks' +Me syystä voimme häntä sanoa +Ken nuorna pääsee täältä: monta, monta +Hän pääsee tuskaa, vaivaa, kovuutta! +Nyt llmaris' on enkelien kanssa +Ja nauttii siellä taivaan iloa! +Sun rientos myöskin olkoon sinne tulla, +Siell' Ilmarisi taas saat kohdata! + + (Hän menee nuotion tykö.) + +KERTTU. +O. Herra Kristus! kuinka raskaan taakan +Sa luulet heikon naisen voivan kantaa! + + (Lankee polvillensa.) + +JOHANNES (Itsekseen). +Haa! Mikä paha henki hallitsee +Mun sydäntäni siitä hetkestä +Kuin naisen tuon mä ensikerran näin? +Jos hälle sanon, että lapsensa +Viel' elää, että minun tahdostani +Hän ompi kätketty -- niin sillä tavoin +Ma pauloihini saan tuon kyyhkyisen. + (Mietittyänsä.) +Et Johannes! Se oisi pirullista! +Sun pitää voittaa tämä synnin himo, +Jon pahahenki, koetukseks' sulle, +Lähetti! + +MAUNU (Nousten seisoalle). + Heti pispan avuksi! + + (Munkit, Ritarit ja soturit nousevat seisomaan. Samassa + kuuluu suru-ääninen laulu vasemmalta, ensin niin etäällä + ettei sen sanoja voi selittää, mutta laulajain lähemmäksi + ehdittyä kuuluvat seuraavat sanat, joita kaikki kuuntelevat + säikähtyneinä:) + +Surun pilvet peittäköön +Taivaan kaiken, heittäköön +Aurinko loistonsa, kuu valonsa! +Lalli pispan murhasi, + (Kerttu hypähtää seisomaan.) +Hirtehinen surmasi, +Siit' olkoon surma hänen palkkansa! +O! pispa Henrik pyhä! +O, kansan isä hyvä! +Suojele meitä yhä! + + (Reki, jota, kaksi mustalla vaatteella peitettyä härkää vetää + ehtii näyttämölle. Reessä on ruumiinarkku. Kaarlo on ohjissa. + Rekeä seuraa kansaa, vähemmän miehiä kuin naisia. Nyyri, joka + jylhästi katselee ympärillensä, käy vangittuna kansan keskellä. + Härät seisahtuvat.) + + +Toinen Kohtaus. + + EDELLISET ja TULLEET. + +ANDRAEAS. +Oi näky surullinen, katkera! +Tuo musta arkku -- kaiken turvamme, +Toivomme kaiken, kaiken ilomme +Se sulkee hirveässä helmassansa! +Ei löydy hornan syvyydessäkään +Niin pimeätä pimeyttä, että +Se tämän näyn hirmuisuutehen +Ois verrattava! -- Taivaan Jumala! +Kuink' kuolemalle toki annoitkaan +Tuonlaisen vallan! Vielä nielköhön +Nyt julma kuolo kitahansa minunkin! +En enää kauemmin ma tahdo elää, +Kun sammui elämäni valkeus +Ja pimeytyi johto-tähteni! + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +Oi Kristin opin asiaa tässä maassa! +Nyt pylväs, joka sitä kannatti +On särkynyt! + +TOINEN MUNKKI. + Ja uskon kallis siemen. +Ei vielä juurtunut, on surkastuva! + +KOLMAS MUNKKI. +Suo armon Herra, että menestys, +Kuin pyhää vainajata seurasi. +Jää meille perinnöksi! + +JOHANNES. + Valitus +Nyt kaikukohon aina Roomaan asti +Ja pyhä isä itse itkeköhön, +Valittakohon vaikeasti tällä +Vahingon surkealla päivällä! + +KERTTU (Sanomattomalla tuskalla). +Oi! + + (Vaipuu pispan ruumiinarkun viereen ja syleilee arkkua.) + +MAUNU. + Mailman mahti-vallat, kuninkaat +Ja ruhtinaat muut murhe-vaatteisin +Ja huoli-pukuun pukeutukoot, +Kun kirkon jaloin sankar surmatt' on! + +NYYRI. +Tää kaikk' on minun työni, kristityt! +Ha! ha! ha! Hiisi teidät toisetkin +Nyt vieköhön vaan! Ha! ha! ha! + +ANDRAEAS. + Ken ompi +Tuo vaimo, joka suruamme pilkkaa +Ja ivaa kauhealla naurullansa? + +KAARLO. +Hän on Kitkan vaimo. Oi kaikki hyvät ihmiset mailmassa! kuinka hän +rääkkäsi pitkällä puukolla pispan pyhää ruumista, sen ohessa kauheasti +kiroten ja hirvittäviä loihtu-sanoja lukien! + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +Niin julmat eivät ole pedotkaan, +Kun ohtokaan ei rääkkää ruumiita! + +TOINEN MUNKKI. +Oi kauhistavaa tää on kuullakkin! + +KAARLO. +Mut kauhistavampi oli sitä nähdä! Itse perkeleenkin veri olisi hyytynyt +hirmusta, + +ENSIMÄINEN MUNKKI. +Haa! kyllä ilkityönsä rankaisemme! + +JOHANNES. +Hän poltettakoon! + +NYYRI (Katsoo vihalla ja ylen-katseella ympärillensä). + +KANSA. + Poltto-lavalle! + + (Joukko miehiä ja naisia kiiruhtaa kantamaan puita + kolmannen nuotio-valkean tykö.) + +ENSIMÄINEN RITARI. +Mua kummastuttaa, että kuletetaan +Härillä pispan pyhää ruumista! + +KAARLO. +Se oli hänen oma tahtonsa, vainaja oli jo edeltäpäin siitä antanut +minulle määräyksensä. Näin hän sanoi: + +"Kun kerta luovun täältä maailmasta +Ja lähden Manan teille, älköön vaan +Mua, Kaarlo, haudattako paikkahan +Lähellä kuolin-vuottan' olevaan. +Ei saa mun ruumiin' rauhaa mullassa, +Jok' ompi verelläni lioitettu. +Mut härkäpari löytää hautani; +Miss' seisahtuu se kerran kolmannen -- +Siin' on mun kalmistoni. Rakentakaa +Herralle huone siihen. Lukekaa +Minulle siinä sielu-messuja." -- + +Nyt seisahtuivat härät toisen kerran. Siis ei voi pyhä paikka olla +kaukana. -- Mutta oi minua onnetonta, että olen kaiken tämän nähnyt, +ett'en ennen pispani ja herrani kuolemaa päässyt Manalahan! + + (Kätkee kasvonsa käsiinsä.) + +ENSIMÄINEN KANSASTA. +Ken on tuo pyhimyksen ruumiin arkun viereen polvistunut nainen? Ell'en +paljon pety niin tunnen hänen. Murha-miehen Lallin vaimo! + +MUUTAMAT KANSASTA. +Lallin vaimoko? + +ENSIMÄINEN KANSASTA. +Hän tietysti on yllyttänyt miestänsä tähän ilkityöhön, vaikka hän nyt +teeskentelee itsensä hurskaaksi sillä tavoin pettääksensä meitä. + +TOINEN KANSASTA. +Lallin vaimo tehköön Kitkan vaimolle seuraa! + +YKSI NAINEN. +Hän oli tähän asti muita naisia muka parempi. Nyt ylpeytensä jo viepi +hänen turmioon! + + (Kansa tungeikse uhaten Kertun luo.) + +KERTTU (Nousee seisoalle). +Mit' ompi tämä? Mitä merkitsevät +Nuo vihan osoitukset? Sanokaa! + +ENSIMÄINEN KANSASTA. +Kyllä me sinun merkitsemme, sinä kavala naiskettu! + +TOINEN KANSASTA. +Poltto-lavalla ehkä opit vehkeidemme merkityksen ymmärtämään! + +KOLMAS KANSASTA. +Katsokaa, hyvät ystävät, kuinka hän teeskentelee itsensä viattomaksi! +-- Köysiä tänne! + +KERTTU. +Ei väki-valtaa, miehet! Tämä paikka +Lähellä pispan ruumista on pyhä: +Älkätte kuolleen unta häiritkö! -- +En ole osallinen rikoksessa. +Min teki vimmassansa mieheni. +Mut kuolohon jos mua vaaditte +Sentähden että olen Lallin vaimo. +Niin väkivallatt' teille antaudun +Ja vapaa-ehtoisesti. + +ANDRAEAS (Lähestyen). + Mistä syystä +Tää väen tunko arkun ympärillä? + +ENSIMÄINEN KANSASIA. +Sovinnoksi pispan hengen vaadimme Lallin vaimoa poltto-lavalle. + +ANDRAEAS. +Tok' ette! Hän on harras kristitty +Ja miehens' ilkityöhön viatoin! + +TOINEN KANSASTA. +Mut hän on Lallin vaimo! + +ANDRAEAS. +Se vastoin kaikkea ois kohtuutta +Ja vastoin säätämiä Jumalan +Ja ihmisten, jos vaimo kärsiä +Sais miehen tekemistä rikoksista! + +KOLMAS KANSASTA +Tuo oli minun mielestäni kohtuudella ja viisaasti puhuttu. + +KANSA. +Kitkan vaimo poltto-lavalle! + +NYYRI (Itsekseen). +En pienimmällä valituksellani +Mä lisää noiden kristi-koirien +Iloa, Koston työn' on täytetty -- +Siis tyytyväisnä luoksi lasteni! + + (Poltto-lava on saatu valmiiksi. Muutamat miehet tarttuvat + Nyyriin ja vievät hänen näyttämön yli. Yksi munkki kävelee + edellä Kristuskuva kädessä. Liekki poltto-lavalta valaisee + näyttämön.) + +JOHANNES. +Haa! kuinka liekki riehuu! Niinkuin käärmeet +Sen soitot kiemuroivat ilmassa +Ja valaisevat niinkuin revon-tulet +Yön pimeyttä! -- Kallis, pyhä neitsyt! +Sun poikas kunniaksi suitsee se +Ja sovinnoksi Henrik marttyrin. + +NYYRI (Jylhästi poltto-lavalta). +Mun viimeiset jää-hyväis-sanan' olkoot: +Kirous kova teille kristityt! +Ha! ha! + +KERTTU (Kääntyy inhoituksissansa pois). + Voi hirmuttava menetys! +Tuo onko sulle mieleen pispa Henrik? +En ymmärtänyt niin sun opetustas, +Kuin sanoit rakkauden olevan +Pää-osan koko Kristin opissa +Ja laupiuden lähimmäistä kohtaan. + +MUNKKIEN KÖÖRI. + + Pater coeli maxime, + Omnium creator, + Fili clementissime, + Hominum servator, + Atqve sancte spiritus, + Salus moestis omnibus, + Nostrum miserere! + +JOHANNES. +Viel' elää Lalli, murhan tekiä +Ja kerskaa uro-työstään ylpeillen! + +MAUNU. +Niin pitkän ajan hänen kerskua +Ma suon kuin auringon on noususta +Sen laskuun. + (Laskee kaksi sormeansa ruumiin-arkun kannelle.) + Pyhän kolme yhteisen +Jumalan nimessä ja pyhän Yrjön, +Mun suojelia-pyhän' nimessä +Teen tämän valan: Pispan kuoleman +Ma kostan, surmaan Lallin, murhaajan! +Niin totta kuin ma ritar Maunu olen! + +KERTTU (Itsekseen). +Ah! Yksi velvollisuus minulla +Viel' ompi täytettävänä. + + (Hän menee kiiruusti vasemmalle.) + +JOHANNES (Katsoen salaa Kertun jälkeen. Itsekseen). + Hän läksi! + +KAIKKI RITARIT (Laskein kaksi sormeansa ruumiin arkun kannelle). +Nimessä Jumalan kolm' -- yhteisen +Sen saman valan teemme jokainen! + + (Munkkien seuraavaa laulua laulaessa marssivat Maunu, Johannes + ja Ritarit pois vasemmalle ja koko Ruotsin armeija seuraa heitä.) + + Jam mortuus Henricus, + Crudeliter truncatus, + Inter sanctos positus, + A Deo amatus. + Sancte pater Henrice, + Ter qvater beate + Deo nos commenda! + + (Härät lähtevin liikkeelle. Andraeas, Kaarlo (ohjissa) + Munkit ja Kansa seuraa heitä, Munkit laulaen:) + + Lalli, homo impius, + Episcopum necavit, + Corpus suum penitus + Diabolo mandavit, + Virum perditissimum, + Animumqve pessimum -- + Flamma semper edat! + + (Laulun loppuessa tulee Kitka metsästä munkin-kaapu yllä. + Nuotio-valkeat ovat sammuneet, poltto-lava on sammumaisillaan.) + + +Kolmas Kohtaus. + +KITKA (yksin). +Hyvästi Nyyriseni! Sinua +En voinut auttaa ... ihan yksin olen. +Olipa katkera sun kuolemasi +Mut lujuus, jolla kestit kaikki tuskat +Sun sankarien arvoon kohotti. +Sa kuolit Kitkan vaimona! Oi, oli +Kirous kristityille viimeinen +Sun lausees! -- Kiitos siitä Nyyriseni! + + (Heittää päältänsä munkin kaapun, jonka suojaan on + kätkenyt hopeisen maljansa ja lapion.) + +Mä vihdoin löysin loihtu-maljani. +Ett'ei se enää vihollisten valtaan +Tulisi, kaivan sen maan povehen +Ja annan Manuun eukon omaksi. +Niin kansan vapauden talletan +Ja synnyinmaani onnen, kohtalot +Jos mitkä tulkoot! Armas Nyyrini! +Sun tuhkas peitteheksi levitän. +Sen vaipan alt' ei kukaan sitä riistä. +Kun voimallisna mämningäisenä +Sä vartioitset sitä lakkaamatta. + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + + (Sama paikka kuin toisessa ja kolmannessa Näytöksessä.) + + +Ensimäinen Kohtaus. + + Ulkoa kuuluu iloisen laulun ääntä ja riemuhuutoja. -- + LALLI, SORRI ja TAIMO tulevat. + +SORRI. +Nyt pispan peijaisia juodaan, ilo +Ja riemu raikkuvat ylt'ympäri. +Sä Lalli yksin olet nyrkästynyt +Ja venyt pahan tuulen omana. +No mies, nyt heitäppäs jo Hiitehen +Tuo raskas mieles! + +LALLI (on vaiti). + +SORRI. + Älä Onnetarta +Kuin jälleen näkyy meitä suosivan, +Pahoita tyytymättömyydelläs. + +LALLI. +Haa! Onni! Onnetar!... Mit' ompi onni? + +SORRI +Se lahj' on. Jumalien antama. + +LALLI +Haa! Lahja! Jumalien antama! +Niin on tuon lahjan arvo mitätön +Ja lahja itse kehno, pysymätöin! +Se on kuin syksyllä on hattaroitten +Ja kiertopilvein lähettämä lumi. +Sen lahjan saaneen onni kurjempi +Ja kovemp' on kuin sitä vailla jääneen. +Sumua, usmaa ompi kaikki tyyni! +Tyhjyyttä! ... pelkkää pilkkaa, jota miehen +Huoletta sopii nauraa! Ha! ha! ha! + +SORRI. +Voi, älä kiusaa herjauksillasi +Noin taivahisten mieltä! Jumalat +Ei mistään syystä suutu kovemmin +Kuin pilkasta ja parjauksista! + +LALLI. +Hoh! Suututanko taivahisten mielet +Ja jumalien? Entäs mitä siitä +Jos suuttuvatkin? Yksin hullu heittää +Onnensa taivahisten suojahan +Ja mielipuoli houru! Tuskinpa +He ovat sammakkoa voimakkaammat +Nuo Jumalasi! Mutta ihmisellä +On voima suurempi kuin sammakon -- +Mut heikompi kuin kotkan. -- Kuules Sorri, +Jos oisin vanhin Tuonen tyttäristä, +Niin myrkyttäisin sinun mielesi +Niin mustaksi kuin sysihaudan kita +Ja hehkuvaksi kuin sen sisukset! + +SORRI. +Ei sinust' ole peijais-vieraaksi! +Mä menen... + +LALLI. + Mutta ole varoillas, +Ett' eivät kuokkavieraat hyökkää tänne +Yht' äkkiä ja arvaamatta... + +SORRI + Kummaa! +Viel' läksi viisas sana huuliltasi +Ma olen varoillani nyt kuin aina. + + (Menee.) + + +Toinen Kohtaus. + + LALLI ja TAIMO. + +LALLI. +Et puhu mitään, Taimo? + +TAIMO. + Puhua +Jos uskaltaisin, teitä pyytäisin +Tuon pispan lakin päästänn' ottamaan. +Se tekee muotonne niin kamalaksi, +Ett' oikein mua kauhistaa! + +LALLI. + Tää lakki! +Haa! Älköön kukaan siihen puuttuko! +Se kasvanut on kiinni päähäni +Ja siihen juurtunut. + +TAIMO. + Voi, luuloitusta +On kaikki tuo! + +LALLI. + Ei ole. Katso Taimo, +Noin lujaan on se siihen kiintynyt. + (Hän pudistaa päätänsä ähäten:) +Huu!...uu! -- + (Sen jälkeen purskahtaa hän, hetken vaiti oltuansa, + kanalaan nauruun.) +Ha! ha! ha! + Älä naura Taimo! + +TAIMO. + En. + +LALLI. +Senlaista onko ennen tapahtunut? + +TAIMO. +Ei minun tiedostani... + +LALLI. + Minulle +Tuo ompi kova kosto... + +TAIMO. + Mistä? + +LALLI. + Siitä -- +Sen sulle saatan sanoa -- siit' että +Ma pispan murhasin. -- Mun korvissani, +Jos kuinka mietin tätä asiaa, +Tuo ääni aina kaikuu: _murhaaja_! +Haa! sisälle ma tölliin törmäsin -- +Hän makasi -- ma hänen herätin... +Mull' oli kädessäni miekkani... +Näin Taimo! -- Taimo, katso lattiaan! + +TAIMO. +Ma katson. + +LALLI. + Verta siinä näetkö? + +TAIMO. +En. Mutta rauhoittakaa mielenne +Jo hyvä isäntä! Ma rukoilen... + +LALLI (Taimon lausetta kuulematta). +Ma hänen herätän ja käsken nousta +Mun kanssan' ottelemaan. -- Tuokio +Nyt kuluu. -- Sitte Taimo... Kirous +Ja kuolema! Mun miekkain suhahtelee +Kuin suhahtelee nuoli ukkosen! +Hän vielä kerran avaa silmänsä +Ja katsoo minua... + (Peittää silmänsä käsillään.) + Luo seinää kohden +Sun silmäs! + +TAIMO. + Siten teen... + +LALLI. + Hän yrittää +Nyt puhua, mut kauan turhaan. Viimein, +Perästä ponnistusten monien. +Jo siteet kielestänsä helteevät +Ja hän saa hiljaan sanotuksi: "Jumal' +Anteeksi antakoon tään sinulle. +Ma annan anteeksi." -- Ei puhunut +Sen enempää, sill' iskin taas! -- Mut Taimo +Äl' ole vaiti! + +TAIMO. + Tämä asia +Nyt olkoon unhotettu kerrassaan! + +LALLI. +Se olkoon unhotettu! Miekkani +Tään käärmeen myrkyttämän, syyllisen +Ma hylkään! Varmaan teen sen! -- Lopuksi +Nyt Lempo ottakohon omansa! + (Avaa oven ja viskaa miekkansa pihalle. + Katkera valitushuuto kuuluu ulkoa.) +Sa kuulit Taimo? -- joku valitti. +Se oli Lempo, joka närkästyi, +Kun antamansa lahjan pilasin! + +TAIMO. +Voi pyhät jumalat! Ei ollut vielä +Vihanne runsas mitta täytetty! + + (Menee.) + + +Kolmas Kohtaus. + +LALLI (yksin). +Tuo houkkio, kuin puhuu jumalista! +Nuo vanhus-raukat, jotka tauonneet +Jo ovat syömästä ja juomasta -- +He rauhass' olla pyytävät, kun pian +Vanhuuden vaivoihin jo riutuvat! +En pelkää heidän vihaansa! + + (Taimo ja Kerttu, nojaten Taimoon, tulevat.) + + +Neljäs Kohtaus. + + LALLI, KERTTU ja TAIMO. + +LALLI. + Haa! -- Kerttu! +Sa tulet... + +KERTTU. + Tulen sulle sanomaan +Jää-hyväiseni, Lalli onneton! +Nyt Manalahan käypi matkani... +Sun miekkas kärki tunki syvälle +Mun sydämeeni... + +LALLI. + Minun miekkani? +Haa, koska? + +KERTTU. + Äsken tänne tullessani. + +LALLI. +Voi, oivallinen miekka tosin oli +Tuo Hiiden valmistama miekkani, +Kuin ohjaamattakin se keksii tien +Ja löytää polun ihmis-sydämehen! +Sellaisen aseen verenhimoa +Ma olisinko voinut hillitä! + +KERTTU. +Sun silmäs säihkyvät niin tuimasti. + +LALLI. +Hai ha! Se oli oivallinen miekka! + +KERTTU. +Oi vuodattakoon rauhan Jumala +Ees pisareenkin rauhaa sydämees! + +LALLI. +Jumala? Kuka heistä? Lempoko? +Hän tätä nykyä on ainoa, +Kuin saapi jotain aikaan. Hänellä +On kaikki valta taivaassa ja maassa! + +KERTTU. +Voi kauhistavaa! Mitä puhutkaan! + +LALLI. +Ma puhun totta, mutta sinä vaimo +Vaan joutavia hoet, latelet! +Mik' oikein on sun tarkoitukses? Miksi +Sa tulit tänne? Rauhaa toivottamaan! +Haa! petollinen! -- Kuka rauhan on +Huoneesta tästä syössyt Hiitehen +Ja vihan henget, julmat, rauhattomat, +Sen sijaan saanut tänne asumaan? +Ken onnen talostani ryösti, ken? +Ken elämäni ilon surmasi? +Sen teit sa vaimo ulko-kullattu! +Sen teit sa karsikkoni pilaamalla, +Sen teit sa isäis-uskon heittämällä, +Sen teit sa, konna, lapseni kun myit +Tuon kehnon Kristin uskon hinnasta! -- +Miss' on hän nyt, mun poikani? + +KERTTU. + On siellä +Miss' ovat autuaat... Hän kuollut on. + +LALLI. +Haa kuollut! Murhattu! Voi, helvetti +Sun nielköön! Taimo, tuo mun miekkani +Nyt heti! Maa ja taivas! Pispoja +Tok' useampi löytynee? -- Mun poikan' +On murhattu! + +KERTTU. + Hän ompi hukkunut. + +LALLI. +Siis hukutettu! -- Vaimo epä-kelpo. +Kuin heitit lapsen kristittyjen valtaan! +Nyt heidän tuttu verenhimonsa +On hänessäkin tehnyt tehtävänsä. +Haa! Mieltäni en saa ma viihtymään +Ennenkuin kaulaan asti astelen +Veressä noiden julmain muukalaisten! +Voi kummaa, ettäs vielä rohkenet +Mun silmäin eteen tulla! Vapise +Mun vihastani, vaimo! + +KERTTU. + Raivoomasta +Jo lakkaa Lalli! Syypää onnehesi +Kovahan olet itse, hurjasti +Kun surmaat Herran pyhät lähettiläät! +Nyt taivaallisen koston hedelmiä +Sa nauttia saat... Mut jo himmenee +Mun näkön' ... päivä laskee... Kuolema +Ois mulle suloinen, mut sinun tähtes +Ja sinun ilki-töittes tähden, Lalli, +Se katker' on... Sa joudut kadotukseen +Ah, ijankaikkisehen! -- Pispan veri +Huutaapi kirousta sinulle. -- +Vaan ei... Se huutaa parannusta! Vielä +On sinun pelastukses mahdollinen! -- +Oi Lalli, lähde pian, pian pakoon! +Miehissä rientää Ruotsin sotajoukko +Sinulle kostamaan. Oi pakene! +Pois vierahille maille lähde heti! +Omista siellä Kristin pyhä oppi +Ja uhraa katumukseen elämäs +Ja parannukseen! Sillä tavalla +Voit päästä taivaan armon helmoihin +Ja välttää koston. + +LALLI. + Hädän aikana +Vaan konna lähtee synnyinmaastansa! + +KERTTU. +Et lähde ... hylkäät neuvon viimeisen, +Kuin nousee huulilleni... + + (Hän lankee polvillensa, kohottaa kätensä ja katsoo + innollisesti ylöspäin. Haaveksien.) + + Taivaan Herra! +Sa tulet!... Valmis sua seuraamaan +Ma olen nyt. En viivy enää... Oi! +Suur' annos on! Sa tulet enkelien +Seurassa! Ilmar orpo hymyhuulin +Myös heidän joukossansa on... Hän avaa +Kätensä mulle! Näky autuas! +Ma tulen Ilmar!... Yksi hengähdys +Viel' alla kirkkaan taivaan! Sitte tulen... + + (Nousee ylös ja käy horjuen ovea kohden.) + +LALLI. +Sa kuolet Kerttu!... Kerttu!... + +KERTTU. + Minua +Et koskaan nähdä saa, et Ilmaria. + +LALLI. +Sa jätät minun, jätät huoletta +Kuin vento vieras öisin! + +KERTTU. + Huoletta! -- +Voi! + +LALLI. + Lempesi on kuollut, kuihtunut, +Kuin kukka, myrskyn murtama. + +KERTTU. + Sen vien +Ma muuttumattomana hautahan. +Mun neuvoani seuraa!... Hyvästi! + +LALLI. +Sa menet! Älä mene!... Armas Kerttu +Suo mulle vielä yksi syleily! +Oi, oletko niin kova? -- Rintani -- +On haljeta! + + (Avaa kätensä ja Kerttu lankee hänen rintaansa vastaan.) + +LALLI (Painaa, hetken äänetönnä Kerttua syleiltyänsä, oikean +kätensä otsaansa vastaan, tukien sen ohessa vasemmalla +kädellänsä Kerttua.) +Kaikk' on taas hyvin, kaikki +On vanhoillansa! Kerttu -- sinua +Ma lapsuudestan' asti rakastin... +Nyt onnelliset jälleen olemme. +Et jätä enää koskaan minua. +Mun luoksen', armas, jäät sa ainiaan +Ja olet mulle kallis lohduttaja! +Tuo ikävä vaan oli unelma! +Nyt vihdoin heräsin ma keveällä +Mielellä, siitä iloiten kuin kaikki +Vaan oli tyhjää, perätöntä unta! +Voi! Olipa tuo raskas unelma! +Oh! Oh! + +KERTTU (Irroittaa itsensä Lallin syleilystä). + Sa haaveksit, Mun täytyy mennä. +Yks rukous viel' alla tähti-taivaan! +Se koskee sinua... Sa onneton! + +LALLI. +Ah Kerttu! Jätätkö sa kuitenkin... + +KERTTU (Antaa Lallille kultaisen Kristuskuvansa.) +Ma jätän, mutta Hän ei ketään jätä! + +TAIMO. +Se ompi merkillinen oppi, josta +Te aina puhutte ja merkillinen +On teidän jumalanne, emäntä! + + (Auttaa horjuvaa Kerttua ovesta ulos.) + + +Viides Kohtaus. + + LALLI. Myöhemmin TAIMO. + +LALLI. +Se ompi merkillinen jumala... +On tosin! Merkillisen julma! Kaiken +Mun mailmallisen onneni on tämä +Jumala ryöstänyt ja kansan kaulaan +Se kietomaisillaan on orjuuden +Sitehet tylyt! -- Varo itseäs +Sa oudon kansan outo Jumala, +Kuin tulet antimillas oudoilla! -- +Mut unta vaan tää kaikki lieneekin. -- + + (Istuu rahille ja katselee päätänsä nyykähyttäen kultaista + Kristuskuvaa. Ulkoa kuuluu etäältä sota-torven ääni, mutta + Lalli sitä ei kuule. Taimo tulee.) + +TAIMO. +Oi kuolemata autuaallista! +Hän ensin rukoili niin hellästi. +Kuin oisi kevät-tuuli rukoillut. +Jos sanoilla se saisi sanotuksi +Miel'liikuntonsa! sitte unehen +Hän kuolon nukkui, nukkui kauniisti +Kuin lapsi nukkuu helmaan äitinsä, +Ja näkyi minusta kuin olisi +Kaikk' kaikki taivaat auenneet, niin kirkas +Tuo loisti valo taivahalla! -- Teistä +Hän puhui aivan viime hetkenä. + +LALLI (Viheltää). + +TAIMO. +Te vihellätte... + +LALLI. + Istu sivulleni +Ja vihellä! -- Se hauskaa työtä on! + (Nousee seisaallensa.) +Ha! ha! ha! ha! -- Ma olen hullu! + + (Istuu uudestaan.) + +TAIMO. + Ukko +Varjelkoon teitä hulluks' tulemasta! + + (Sorri tulee.) + + +Kuudes Kohtaus. + + LALLI, SORRI ja TAIMO. + +SORRI (Lallille). +Vai kohtaanko sun taaskin toimetonna, +Juur' ikäänkuin ois maassa vahva rauha! + (Tappelun melskettä kuuluu etäältä.) +Teroita mieles! Meidän soturit +Sinua, päällikköään kaipaavat. +Sa kuulet miekkain kalskeen -- kiiruhda! +Jo nielee peltos sarka ahnaasti +Sun kaatuneitten kansalaistes verta +Ja Tuonen poika kylvää ahkerasti +Sen pientareita! -- Melske lähestyy -- +Ma riennän horjuville avuksi. + +TAIMO, +Tok! ennen sitokatte haavanne. + +SORRI. +En kerkee. -- Mutta valapetturi +Sa olet Lalli, kehno pelkuri, +Jos en ma hetken päästä sua kohtaa +Kahakan kuumimmassa kuohussa! + + (Menee.) + + +Seitsemäs Kohtaus. + + LALLI ja TAIMO. + +LALLI (Nousten seisomaan). +Niin sinne, siellä on mun iloni! + (Katsoo Kristuskuvaa.) +Sull' orjantappuroit' on päässäskin, +Sa jumal orjain! + (Taimolle.) + Kypärini tänne! + (Katsoo taas Kristuskuvaa.) +Kuink' oisit lasten kisaan sopiva -- +Sa lasten surmaaja! + (Viskaa inhalla Kristuskuvan lattialle.) + Mun kypärini! + +TAIMO (antaa Lallille kypärin). + +LALLI (Aikoo laskea kypärin päähänsä, mutta heittää sen samassa +säikähtyneesti pois). +Pois! Lemmon antamassa kypärissä +On mulle tarpeeksi! -- Tuo kilpeni! +Ma kalliist' tahdon myydä henkeni +Ja täyttää vihollisten verellä +Mun peijaismaljain! + +TAIMO (Antaa Lallille kilven). + Tämän suojassa +Nyt tienne käyköön elämään ja voittoon! + +LALLI. +Jos kuoloon taikka elohon, se yhtä +On minulle, kun peijais-olutta +Vaan virtaapi! Nyt olen valmis. + +TAIMO + Teillä +Ei vielä ole lyönti-asetta; +Ei miekkaa eikä tapparaakaan. + + +LALLI. + Totta +Sa puhut... Tänne jonkinmoinen ase, +Kuin himoo maistaa Kristittyä verta. + +TAIMO. +Ma miekkanne tuon. + + (Menee.) + +LALLI. + Tuo -- ell'ei se ole +Jo lähtenyt taisteluun. -- Vaan mitä! +Aseitten kalske yhä lähenee +Ja Sorri mua hakee! Kirous! +Täss' eikö asetta? No tuossa +Mun vanha, uskollinen toverini! + (Nakkaa tapparan seinästä.) +Taas lähde Tuoni liittolaisekseni! + + (Menee ovea kohden, josta samassa Sorri, kovasti haavoitettuna + ja taistellen yhden Ruotsin ritarin kanssa, astuu sisään.) + + +Kahdeksas Kohtaus. + + LALLI, SORRI ja RUOTSIN RITARI. + +SORRI (yhä taistellen). +Haa Lalli! Kehno valapetturi +Sa olet! Sinun kavaluutes' syynä +On meidän tappioomme tänään, se +Myös tekee kuolemani karvaaksi! + (Kaatuu.) +Nyt ompi Sorri lyönyt lyötävänsä +Ja luopuu taistelusta pyhästä. + + (Kuolee.) + +LALLI. +En ole valapetturi! -- Et enää +Sa kuule minua... Niin hyvästi! +Sull' oivallisen koston toimitan +Ja sitte seuraan sua Manalaan! +Pois edestäni! -- Tietä Lallille! + + (Hirmustuneena törmää hän nostetulla tapparalla Ritaria + vastaan, lyö hänen kumoon ja ryntää hänen ruumiinsa + ylitse ovesta ulos.) + + +Yhdeksäs Kohtaus. + + (Sotatorvien ja sota-melskeen kaikuessa muuttuu näyttämö: + tappelu-tantereeksi. Oikealta tulee Ruotsin sotajoukko, + ahdistaen Suomalaisia, jotka pakenevat vasemmalle. Lalli + tulee vasemmalta ja kokee estää heitä pakenemasta.) + +LALLI. +Voi kehnot! Laatkaa vihdoin juoksemasta +Ja taistelkatte niinkuin kelpo urhot +Ja kunnon soturit! Se hylkiö. +Jok' kotimaansa pettää tänään! Miehet +Seisahtukatte! Häpeällinen +On kuolo pakenevan pelkurin +Ja haava selässä on rumempi +Kuin orjan häpymerkki! -- Ylevä +Sen sijaan ompi sankar-kuolema! +Eteenpäin veikot! Mua seuratkaa! -- + + (Suomalaiset seisahtuvat ja ryntäävät, sota-huutoja koroittaen, + Ruotsalaisia vastaan, mutta hetken taisteltuansa pakenevat he + uudestaan. Lalli yksin pääsee voitolle ja ajaa muutamia Ruotsin + sotureita näyttämön yli.) + +LALLI (Tulee takaisin). +Voi häväistystä! Pakenivat jälleen! + +MAUNU (Tulee vasemmalta). +Ma olen sua hakenut. + +LALLI. + Siis olet +Sa raukka kuolematas hakenut! + +MAUNU. +Sa ollos kehumatta, Lalli, suuri +Vaikk' onkin mainees sala-murhissa. +Kun hiivit luoksi aseettoman miehen +Ja voitat hänen! Lähde hornahan +Nyt rosvo! + +LALLI. + Olen joskus ennen kuullut +Ja nähnyt, että rautapaidan voitto +Suu-sanoihin on supistunut. + +MAUNU. + Kuole! + + (He taistelevat. Lalli haavoittaa Mannun käden, + josta miekka putoo.) + +MAUNU. +Sun kanssas helvetti on liitossa! +Niin lyö! + +LALLI. + En lyö ma aseetonta miestä, +Mut teen sun orjakseni. + +MAUNU. + Orjakses, +Sa hävytöin! + + (Ottaa miekkansa vasempaan käteensä ja taistelee.) + +JOHANNES (tulee vasemmalta, paljastaa kaapunsa alle kätketyn +miekan ja syöksee sen Lallin selkään). + Sankt Benedictus! Nyt +On pispa kostettu ja voitto meidän! + +LALLI (Kaatuu). + +MAUNU (Johannekselle). +Ken antoi teille miekan? Olipa +Se tuhma mies! + + (Luo silmänsä ylen-katseella Johannekseen ja menee. + -- Tappelun melske taukoo vähitellen.) + +JOHANNES. + Haa! Ritar ylpeä! +Ma sanon: varo ketäs parjaat! + (Kitka, haavoitettuna, tulee miekkansa nojassa perältä.) + Kitka! +Taas tässä huomaan taivaan viittauksen. + + (Menee syrjään.) + +KITKA (Tulee edemmäksi näyttämölle). + +JOHANNES (Tavoittaa miekallansa Kitkaa, joka kuitenkin ajallansa +huomaa petoksen ja peräytyy). + +KITKA. +Haa! Tule tänne julma sysi-patsas. +Niin konnankujeistasi ansaitun +Saat palkan! + (Johannes menee pois vasemmalle.) + Kuolevaista vanhusta +Hän läksi pakoon! -- Mutta löytyy täällä +Myös niitäkin, jotk' eivät pakene. +Ain edessäni sama näkemä. +Jos mihin menen; sama surman näky! +Tuoll' lepäs Sorri unta kuolleiden +Ja Taimo ynnä moni muu. Ja tuossa +On Lalli, etsimäni verissänsä! +Oi, särkynynnä tuokin rehevä +Ja uljas tammi! + (Notkistuu Lallin eteen.) + Ah, hän hengittää! + +LALLI (Hiljaan kohottaen itsensä kätensä nojalle). +Jo lähestyypi rauha rauhattoman +Sydäntä, mieltä mielettömän! + +KITKA. + Lalli! +Sun pitää valallasi vannoman. +Ett'et sa meitä ole pettänyt! + +LALLI. +Kuin? Mitä? Taidatteko uskoa... + +KITKA. +En usko mitään, mutta taistelussa +Tuo huuto kaikui joka miehen suussa: +"Ei Lallia näy. Valapetturi +Hän on!" -- + +LALLI. + Haa! + +KITKA. + Niinkuin vaaja ukkosen +Se huuto iski miesten rintoihin +Ja saattoi kaikkein kädet herpoamaan. +Mut huhua tuo oli perätöintä? +Et luottamustani sa pettänyt? + +LALLI. +Kautt' taivaan, kautta jumalain! En ole +Ma petturi! + +KITKA. + Niin kiitos, Lalli, näistä +Sun sanoistasi! -- Voimaa Sammoltani +Ei kenkään taida riistää, uskollisna +Kun kuolet! -- Silmäni jos voisin luoda +Ma sukupolviin tuleviin ja olot +Sen ajan jos ma voisin huomata, +Kansamme onnellisna näkisin +Ja vapauden maassa majailevan! + +LALLI. +Ei kuolema mull' oisi kuolema +Tään lauseenne jos saisin uskoa! + +KITKA +Se ihan varma on! + +LALLI. + Jää hyvästi +Mun kallis kotimaani! + +KITKA (Lallille). + Sylissäs +Ma tahdon kuolla, rakas poikani! + + (He syleilevät toinen tuistansa ja kuolevat niin. -- + Andraeas täydessä priorin juhlapuvussa, Johannes, Maunu, + suuri joukko Munkkeja, Ritareita ja Ruotsin Sotureita + tulee lippuineen ja soittoineen. -- Aurinko nousee.) + +MUNKKIEN KÖÖRI. +O coeli Deus, succendens solis ignem +Fideiqve scintillas pectoribus humanis, +Rogamus te, lucis aeternae fontem, +Ut genti barbaro fidem tuam pacemque +Benigne des et poenam jam remittas, +Ut sanctum nomen heic colatur Salvatoris! +Nos audi et precibus indulge! + Hallelujah! + +LOPPU. + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Lalli, by Evald Ferdinand Jahnsson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LALLI *** + +***** This file should be named 20573-8.txt or 20573-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/5/7/20573/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20573-8.zip b/20573-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c639a94 --- /dev/null +++ b/20573-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..26a5c1e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20573 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20573) |