diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20545-8.txt | 1956 | ||||
| -rw-r--r-- | 20545-8.zip | bin | 0 -> 32148 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 1972 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20545-8.txt b/20545-8.txt new file mode 100644 index 0000000..97f218f --- /dev/null +++ b/20545-8.txt @@ -0,0 +1,1956 @@ +The Project Gutenberg EBook of Pukkisen pidot, by Robert Kiljander + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Pukkisen pidot + Kaksinäytöksinen huvinäytelmä + +Author: Robert Kiljander + +Release Date: February 8, 2007 [EBook #20545] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUKKISEN PIDOT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +PUKKISEN PIDOT + +Kaksinäytöksinen huvinäytelmä + + +Kirj. + +R. KILJANDER + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1887. + + + +HENKILÖT: + +JANNE PUKKINEN, nahkurimestari. +LAURA, hänen vaimonsa. +ANNA, hänen äitinsä, leski. +RISTO, kisälli, Jannen sukulainen. +MIINA, palvelustyttö. +ROVASTI. | +HÄNEN KAKSI TYTÄRTÄÄN. | +PORMESTARI. | +PAROONI. | +PAROONITAR. | +PATRUUNA. | Vieraita. +PATRUNESSA. | +TULLINHOITAJA. | +HÄNEN ROUVANSA. | +RAATIMIES. | +HÄNEN TYTTÄRENSÄ. | +KONTROLLÖÖRI. | +KASÖÖRI. | + +Tapahtuu eräässä pikkukaupungissa. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS + + + Sali Pukkisen luona. Janne istuu pöydän ääressä miettivän + näköisenä ja kynä kädessä; Laura puhuu Miinan kanssa, joka + on lähdössä kaupungille. + +LAURA. No, onko nyt ihan vissi, että muistat keitä kaikkia sinun +piti kutsuman? Ehkä luettelen ne vielä uudestaan varmuuden vuoksi. +Ensiksi -- -- -- + +MIINA. Voi, voi, kyllä ne muistan vallan hyvin. + +LAURA. Entäs kuinka sinun piti sanoman, kun astut sisään? »Vapriköörin +herrasväki --» + +MIINA. (lopottaen): Vapriköörin herrasväki tervehtii sydämellisesti ja +pyytää nöyrimmästi että te tänään suvaitsisitte viettää illan ja juoda +kupin teetä heidän luonansa kello 7. Olkaa niin hyvä. + + (Niiaa.) + +LAURA. Pienen kupin teetä, sinun täytyy sanoa, se on fiinimpää. Ja +muista -- aivan ensimmäiseksi patruuna Andersoniin -- äläkä vaan +viivyttele tiellä. Sen sanon sulle. + +MIINA. No, ei tule kysymykseen; kaikki pitää käymän niinkuin tuulessa, +sen lupaan. + + (Poistuu.) + +LAURA. Kas niin! Ja nyt miettimään, mitä kaikkia niille on virvokkeiksi +tarjottava -- -- Mutta, Janne kulta, sinä et ole oikein tyytyväisen +näköinen. Kadutko ehkä näitä pitojamme, vai mitä? + +JANNE. Enhän minä juuri sitä tee. Täytyyhän minun jollakin tavalla +osoittaa kiitollisuuttani patruunaa kohtaan, joka minua rahallansa +auttoi. Tätä kutsuttujen luetteloa tässä vain vähän ajattelen. + +LAURA. Se on kenties mielestäsi liian pitkä. No, luepas, niin saamme +nähdä, olisiko ollut mahdollista jättää tuosta pois ainoatakaan nimeä, +luepas. Kuka seuraa patruunan ja patrunessan jälkeen? + +JANNE. (katsoo listaan): Näkyy olevan pormestari. + +LAURA. Kaupungin päällysmies, joka aina tervehtii niin kohteliaasti, +kun hän kadulla tulee minua vastaan! Jos joku, niin on toki hän +kutsuttava, tiedän mä. Entäs sitten? + +JANNE. Rovasti perheineen. + +LAURA. Rovastinna ei tule, hänellä on esteitä, mutta rovasti itse on +aina valmis, ja sitä paitsi pitää hän aina niin kauniita puheita +isäntäväelle, ja molemmat vanhimmat tyttäret esittivät minulle +sinunmaljat viime illanvietossa, kun möimme arpalippuja samassa +pöydässä, niin ettei niitäkään millään tavalla voi sulkea pois. No, +sitten? + +JANNE. Parooni Stommelberg rouvineen. + +LAURA. Niiden kanssa olemme tosin vähemmän tuttuja, mutta se on +ainoa aatelisperhe kaupungissamme, ja olethan sinä istunut +takseerauskomiteassa yht'aikaa paroonin kanssa -- ja kyllähän +paroonitar häntä pitää sen verran silmällä, ettei hän saa juoda itseään +aivan humalaan, niinkuin tapansa on. No seuraava? + +JANNE. Tullinhoitaja rouvineen. + +LAURA. Rouva on vähän olevinaan, mutta olimmehan hänen luonaan Sohvin +päivillä, ja tullinhoitajaa tarvitaan whistipöydässä, sen tiedät kyllä. +Entäs sitten? + +JANNE. Majuri -- totta, hänet pyyhittiin -- + +LAURA. Niin, hän on kyllä oiva ja lystikäs mies, mutta eihän häntä voi +kutsua, patruuna kun on haastanut hänet oikeuteen, kun hän jossakin +seurassa on nimittänyt patruunaa »koijari Andersoniksi». Mutta annapas +minun katsoa -- (Lukee listasta.) Raatimies Vankkanen tyttärineen -- +likemmät naapurimme, -- ja kontrollööri ja kasööri -- fiinimmät nuoret +herrat kaupungissa -- kas siinä kaikki! Jos tuo nyt on liian paljon, +niin -- + +JANNE. Enhän minä sitä ole sanonutkaan. Tarkoitinhan vain, ettei tässä +luettelossa löydy ainoatakaan nimeä omasta säädystämme. Olisi meidän +kuitenkin pitänyt kutsua Heimosen perhe, joka on meille vähän sukuakin. + +LAURA. Heimoset! Oletko sinä hullu? Pilaisivathan ne kaikki tyyni +talonpoikaisella ja kömpelöllä käytöksellänsä. No, kaikenlaisia tuumia +sun päähäsi lentääkin, se täytyy sanoa. + +JANNE. Mutta ne osoittivat meille paljon hyvyyttä ja +ystävällisyyttä kun tänne muutimme, ja sitäpaitsi äitini heitä +suuresti kunnioittaa -- -- + +LAURA. No niin -- äitisi --! + +JANNE. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Hän on muka yhtä talonpoikainen ja +sivistymätön kuin nekin, eikö niin? + +LAURA. Niin, suo anteeksi Janne, mutta rouva, joka nuuskaa ja kiroo -- + +JANNE. Kiroo? + +LAURA. Niin, olenhan minä usein kuullut hänen suustansa pujahtavan +sanoja tuommoisia kuin »hitto vieköön» ja »saakeli soikoon», ja +kirouksiahan ne ovat, tietääkseni. + +JANNE. Totta kaiketi. Niin, eukko on noin vähän tuima ja miehekäs +luonteeltaan, ja kun hän suuttuu, niin hän ei paljon sanojansa +punnitse. Mutta hänellä on terävä pää ja sydän puhdasta kultaa, sen +tiedän parhaiten minä. + +LAURA. No, Herra Jumala, kuka sitä kieltää? Tarkoitinhan vain hänen +kummallista käytöstänsä. Niin, minun täytyy todellakin tunnustaa +sinulle, Janne, että usein olen iloinnut siitä, että hän asuu niin +kaukana meistä, ja on niin sidottu kauppatoimeensa, ettei tarvitse +peljätä hänen tänne tulevan; sillä myöntäminen sinunkin on, että +kauheasti saisimme hävetä hänen tähtensä nykyisten hienojen tuttaviemme +edessä, vai mitä? + +JANNE (erikseen): Hm, kenen meistä oikeastaan tulisi hävetä, se on +asia, joka -- -- + +LAURA. Mitä sanoit? + +JANNE. En juuri mitään. -- No niin, kuinka tahdot sitten? Annetaan +Heimoset siis olla kutsumatta tällä kertaa; luultavasti olisivatkin +vähän hämillään näin suuressa seurassa. Mutta mistä sinä juuri aioit +minulle puhua? Jotain virvokkeista, luulen minä. + +LAURA. Niin, aivan oikein, mitä heille nyt tarjotaan paitsi teetä, +sylttiä ja totia? Mitä sanot esim. jäätelöstä ja samppanjasta? + +JANNE. Samppanjaa! Oletko kadottanut järkesi? Mistä minä otan rahaa +tuommoiseen näinä aikoina? + +LAURA. Eihän sitä tarvitsekaan. Onhan meillä vuosirätingit sekä +kondiittorissa että viinipuodissa, ja sitä paitsi, kun emme anna +illallistakaan, niin -- + +JANNE. Mutta nuo rätingit ovat kerran maksettavat ja silloin -- + +LAURA. No, jos tuolla tavalla otat lukuun kaikki pikku-asiat, niin ei +sinun ollenkaan olisi pitänyt ajatella tätä kestiä. Muutenhan on +päivänselvä, että mitä muhkeammin meillä eletään, sitä suuremman +kunnioituksen saamme ja siis myöskin suuremman luottamuksen, senhän +lapsenkin pitäisi tajuta. + +JANNE (mutisee erikseen): Niin, luottamusta, luottamusta, sitä minä +juuri tarvitsen -- (ääneen). No, menköön, menköön sitten samppanja. +Maksaahan tämä kaikessa tapauksessa. + +LAURA. Kas niin, nyt puhuit kuin ymmärtäväinen ihminen ainakin. Voi, +Janne kulta, kuinka sinä olet kiltti, ja kuinka sanomattomasti minä +pidän pienestä, rakkaasta ukostani! + + (Hyväilee häntä.) + + _Risto_, tulee perältä ja seisahtuu hiljaisesti oven viereen; + hän on työ-puvussaan. + +LAURA. (puoliääneen) Ois, tuo Risto! Mitä hän nyt täältä tahtoo? + +RISTO. Hyvää päivää! + +JANNE. Päivää! mitä kuuluu? + +LAURA (kuin edellä): Tulla noin sisään likaisessa työpuvussa tahraamaan +kauniita mattojamme! (Ääneen) Jos Ristolla on jotain sanomista, niin +Risto sanoo sen pian, sillä meillä on täällä Jannen kanssa tärkeitä +asioita keskusteltavana. + +RISTO. Hm, olisihan minulla vähän asiaa mestarille, mutta -- + +LAURA. Mest--? + +RISTO. Oikein -- vapriköörille, piti minun sanoa, mutta tuota -- + +LAURA. No, sano ulos sitten, äläkä seiso tuossa kuin mikäkin -- + +JANNE. Niin, Risto voi hyvin puhua suunsa puhtaaksi. + +RISTO. No niin, tuota, asia on nyt semmoinen, että pojat tuolla +verstaassa tahtoisivat rahaa -- -- + +LAURA. Mitä? Rahaa? + +RISTO. Niin, kuukausipalkkojansa, jotka heidän väitteensä mukaan piti +maksaa jo kaksi viikkoa takaperin. + +LAURA. Mikä hävyttömyys! Muistuttaa tuommoisesta! Niinkuin Jannella +olisi aikomus jättää teidät palkatta, tomppelit! + +RISTO. No, minä puolestani en juuri ole suuremmassa tarpeessa, mutta +pahemmassa pulassa ovat nuoremmat, jotka ovat velkaa sekä räätälille +että suutarille. + +LAURA. Niin, kuka käskee heitä velkoja tekemään sitten? Ei ole mikään +sen vaarallisempaa nuorelle ihmiselle kuin velkaantuminen. Sano vain, +että kauniisti odottavat, kyllä vaprikööri maksaa kun hänellä on aikaa. + +JANNE. Ei, Risto on oikeassa, palkat ovat suoritettavat, ne ovat vaan +jääneet unohduksiin. Kuinka paljon ne tekevät yhteensä? + +RISTO (antaa hänelle paperin): Tässä on luettelo. Ja olen siihen myös +liittänyt tuon vähäisen summan, jonka niille omistani olen antanut, jos +sopii, että yht'aikaa -- -- + +JANNE. Tietysti, tietysti. (Silmäilee luetteloa.) 35 markkaa 20 penniä +-- 42 -- 25 -- (Mutisee itsekseen.) Kuulepas Laura, ehkä sinä menet +valmistamaan illan kestiä, sillä aikaa kun me tässä likviitiä teemme. +Tiedäthän etteivät nämä numerot sinua kumminkaan paljon huvita, +kultaseni. + +LAURA. No, se on varma. Anna tuon nyt mennä sukkelasti vain. + + (Menee vasemmalle.) + +JANNE (erikseen): 195 markkaa 50 penniä yhteensä, ja minulla ei ole +kukkarossani enemmän kuin 3 markkaa! Kuinka on minun nyt meneteltävä? +(Kävelee muutamia askeleita.) Istu Risto! + +RISTO. Kiitos paljon, kyllä minä jaksan seistäkin sen verran. + +JANNE (kävelee taas): Meillä on erittäin huonot ajat nykyään -- mitkään +afäärit eivät oikein tahdo onnistua. + +RISTO. Totta on, paremmin saisivat käydä. + +JANNE. Minulla onkin ollut niin suuria ulosmaksuja näinä viimeisinä +aikoina, ja huomenna lankeaa iso vekseli patruuna Andersonille, niin +että -- -- + +RISTO (ei vastaa mitään). + +JANNE (herkeää kävelemästä): Kuulepas Risto, -- minun täytyy sanoa -- +minun on todellakin tunnustaminen -- ei ole nyt minulla sisällä aivan +noin paljon rahaa. Etkö luule, että vielä odottaisivat pari kolme +päivää -- korkeintaan viikon? + +RISTO. Hm, ehdottelinhan minä sitä jo heille, mutta, ikävä sanoa, he +uhkaavat lopettaa työnsä, jos eivät heti saa täyttä palkkaa. + +JANNE. Vai niin, vai ovat ne niin ylpeitä! No, sitten täytyy lainata -- +esimerkiksi Hukkaselta. + +RISTO. Hukkaselta? + +JANNE. Niin, se on kyllä totta -- hän ottaa hyväntekijäisiä aika +lailla, mutta tuon pienen summan takia en kehtaa turvautua suurempiin +liikeystäviini. (Istuutuu pöytään ja kirjoittaa vekselin, jonka sitten +antaa Ristolle.) Kas tässä olen kirjoittanut vekselin 250 markalle, +maksettavaksi kahden kuukauden perästä. Senhän pitäisi riittää, arvelen +minä? + +RISTO (ottaa paperin): No, luulisihan tuossa koronkiskurissa sentään +löytyvän hiukankin häpyä. Mutta muistaako mest--, vaprikööri, että +Hukkasella on teiltä toinenkin vekseli? Hän on varovainen mies -- ei +tiedä, jos -- + +JANNE. Mitä? Luuletko, ettei minulle enää uskota velkaa sen verran kuin +kaksi tai kolme sataa markkaa, luuletko sitä, hä? + +RISTO. Enhän minä juuri tuota tarkoittanut, mutta -- + +JANNE. No, mitä sinä sitten joutavia puhut. Mene vain tuolla paperilla +Hukkaseen, kyllä sillä saat rahaa, sen takaan. + +RISTO. Hm, kyllä koetan parastani. (Mennessään erikseen.) Janne parka, +minä surkuttelen sinua! + +JANNE (yksin): Tuo Risto ymmärtää kaikki -- sen selvästi huomaan. No, +kummahan tuo ei olekaan, kun hän joka päivä näkee tämän alinomaisen +lainaamisen ja vigileeraamisen. -- Niin, niin, kuinkahan tämä +lopullisesti päättyy, tämä toimeton ja ylellinen elämämme, jota tässä +kaupungissa olemme alkaneet? Tuo on huoli, joka päivä päivältä tuntuu +minulle yhä raskaammalta ja vaikeammalta! Jos kuitenkin voisin +tunnustaa kaikki Lauralle! Mutta minä en milloinkaan ole oikein puhunut +hänelle asiatoimistani, ja hän joutuisi varmaan tykkänään epätoivoon, +jos hän saisi vihiä asian todellisesta laidasta. Ja sitä en minä voisi +kärsiä, en millään muotoa. Mutta toiselta puolen taas, jos onnettomuus +lankee hänen päällensä noin aivan tietämättä ja äkkiarvaamatta --? +Niin, jos en voi saada patruunaa antamaan minulle aikaa tuon kahden +tuhannen markan vekselin kanssa, niin ottaa hän kaikki raaka-aineeni +pantiksi, ja mitä minulla silloin on muuta tarjona kuin -- -- Oh, tämä +on semmoista kurjuutta, semmoista onnettomuutta, että tahtoisi lyödä +päänsä seinään päästäksensä kerrassaan tästä ja koko maailmasta! Onni +kumminkin, ettei vanha äitini tästä mitään tiedä, sillä mitä hän nyt +ajattelisi pojastaan, jonka hän kasvatti niin yksinkertaisesti ja +semmoisessa ankarassa kurissa? En mistään hinnasta häntä nyt tahtoisi +kohdata, se on varma. + + (Lauran ääni ulkopuolella näyttämöä.) Janne, Janne, etkö jo --? + +JANNE. Minä tulen, minä tulen. -- Ei, se on mahdotonta, minä en voi +Lauralle mitään sanoa -- + +LAURA (tulee sisään): No, katsopas sinua, kuinka olet surullisen +näköinen! Aivan kuin olisit voisi myönyt ja -- + +JANNE. Erehdys, minä olen iloinen, sangen iloinen! Mitä sinulla on +sanomista, sydänkäpyseni? + +LAURA. Ei muuta kuin että herrani ja mieheni hyväntahtoisesti tulisi +pikku eukkonsa kanssa hakkaamaan sokeria illaksi. + +JANNE. Hyvin mielelläni, mutta annapas minulle ensin pieni suukko. + +LAURA (lyö häntä sormille): Otapas jos saat! + + (Juoksee nauraen pois. -- Näyttämö on hetken tyhjänä.) + + (Anna-muorin ääni ulkopuolella): Vai niin, tätäkö tietä? + Hyvä, hyvä, kyllä jo tiedän. + + (Tulee sisään.) + +RISTO (häntä seuraten, tahtoo ottaa hänen matkatavaransa): Ehkä saan +luvan tätiä -- -- --? + +ANNA (noin 55 vuotias, ahavoituneet ja iloiset kasvot, reipas ja vilkas +liikkeissään): Kiitos, kiitos! kyllä minä itsekin -- -- (Panee +tavaransa -- pienen kapsäkin ja viheriäisen vakan -- tuolille oven +viereen.) Vai tässä nyt siis asuvat! Voi jestan, kuinka hienosti ja +somasti! Nuo rakkaat lapsukaiset! -- No, ne ovat terveet ja raittiit +molemmat, kuinkas muuten? + +RISTO. Kiitos, kyllähän! Istukaa, täti, olkaa hyvä. Minä menen sanomaan +vapriköörille -- -- + +ANNA. Mitä hittoa, sanotaanko häntä jo vaprikööriksi, ha, ha, ha --! + +RISTO. No, niinhän tuota -- Mutta tässähän ne jo tulevatkin -- -- + + (Poistuu.) + +LAURA (tulee sisään ensin): Mitä? Pettävätkö silmäni, vai --? + +JANNE. Mitä, mitä se on? -- Äiti! + +ANNA. No, olenko minä kummitus, vai ettekö minua enää tunne? Tulkaa +toki muoria syleilemään, lapset! + + (Levittää sylinsä.) + +JANNE (syleilee häntä): Suo anteeksi, emme tienneet -- emme voineet +aavistaa -- -- + +LAURA (samoin): Niin, tuo mamma, hän on aina kaltaisensa! Eikä +riviäkään edeltäpäin! -- Milloinka läksit kotoa, mamma? + + (Alkaa riisua häneltä päällysvaatteita.) + +ANNA. Niin, tuhat tulimmaista! -- en voi paremmin sanoa -- minä lähdin +kotoa jo neljä päivää sitten ja olisin varmaan saapunut tänne jo eilen, +ellei minulla olisi ollut vastuksia. + +JANNE. Vai vastuksia? + +ANNA. Niin, jo toisella hollilla tapahtui, että juuri kun nousimme ylös +korkeata mäkeä, astui yht'äkkiä metsästä mies ja otti hevosen suitsista +kiinni. »Mitä uskallat sinä, lurjus?» kysyin minä. »Tänne rahat, niin +saatte mennä», sanoi hän ja veti pistoolin lakkaristaan. »Huut sika!» +sanoin minä ja sivalsin häntä piiskalla silmille. Samassa kuulin +laukauksen -- hevonen täyttä kyytiä sivutielle -- ja sitten ajoimme +eksyksissä puolen päivää, ennenkuin viimein yöllä tulimme samaan +kievariin takaisin, josta olimme lähteneetkin. + +JANNE. Oh, tuopa ikävätä! Onni, että pääsit ainoastaan säikähdyksellä. + +ANNA. No, älä muuta sanokaan! Ja, mikä on vielä ikävämpi -- sillä +tavalla myöhästyin junasta. Minä ajan -- (Lauralle) kiitos, veikkoseni, +röijyn pidän ylläni, -- minä ajan juuri asemapihalle, kun kuulen junan: +puh, puh, puh! »Odottakaa, älkää menkö, tässä on vielä reissuavaisia!» +huusin minä ja viittasin nenäliinallani. Mutta vaunut tömisivät ja +tärisivät niin julmasti, ettei kukaan minua kuullut ja sinne jäin +seisomaan pitkin nokin ja sain kuin sainkin koreasti odottaa seuraavaan +aamuun -- -- + +LAURA. Mutta mamma on nyt hyvä ja istuu -- tässä sohvassa -- + +ANNA. Kiitos, kiitos! (Istuu raskaasti.) Hei, sepä pehmoista! Se on +toista kuin vanha puusohva siellä kotona, jonka Noukka-Santeri minulle +aikanansa teki. Niin, terveisiä paljon häneltä. Mies on nyt raitis kuin +ahven, sittenkuin sai minulta rahaa, että pääsi Pietariin tuon tohtorin +luo. Hän ei maista tippaakaan enää ja on taas uudestaan kosinut +Sauna-Liisaa. Niin, muistatteko vielä Sauna-Liisaa, häntä, joka viime +syksyllä vei minut käräjiin haukkumisesta? + +JANNE. Kyllä. + +ANNA. Entäs Piippa-Toppoa? Äijä paran toinen silmä on tullut sokeaksi. +Juusulan-Jussilta kuoli viime jouluna hänen häijy eukkonsa, ja ukko +arveli sen parhaaksi joululahjaksi, jonka olisi voinut saada, se +pakana! Rusina-Ruusa on saanut poikansa läkkisepän oppiin Helsingissä; +Puu-Pekan akka sai juhannukseksi kaksoiset -- olin sylikummina +ristiäisissä --; Potikka-Kastu on tullut uskovaiseksi eli hihhuliksi, +niinkuin täällä sanotaan; Taikina-Matin vanhin tytär -- tiedäthän, tuo +letukka, joka aina herrasteli krinolinissä -- on mennyt naimisiin +nimismiehen kanssa ja on nyt muka rouvana. No, no, on nähty +suurempienkin laivojen seilaavan kumoon kuin voipytyn -- -- + +JANNE. Kyllä kai! Mutta kuinka kävi sitten matkasi? Seuraavana päivänä +kai äiti oikein tarkasti piti huolta junan lähdöstä, vai mitä? + +ANNA. No, siihen voit luottaa! Minä olin ensimmäisenä vaunussa. Mutta +juuri tuossa istuessani ja tirkistellessäni ulos ikkunasta, juolahti +äkkiä mieleeni, että enkös kuitenkin, pöllöpää, unohtanut lapasiani +odotussaliin. Minä kuin nuoli niitä hakemaan -- mutta, kun tulen +takaisin, on juna jo liikkeellä. No, sinä taivaan tapernaakkeli, tässä +ei aikaa pitkään ajattelemiseen! Kaksi askelta taaksepäin ensin, sitten +hyppäys, ja heissan! ylös pääsin, vaikka löin pääni vaunun kulmaan että +kolahti oikein, ha, ha! -- Mutta mitä niistä! Sanokaa nyt, mitä +tännepäin kuuluu. Vieläkö rovasti, tuo entinen kappalaisemme, elää, se +vanha herkkusuu? + +JANNE. Kyllä. + +ANNA. Entäs kuinka jaksavat Heimoset, nuo kunnon prisset? + +LAURA. Kiitoksia, aivan hyvin. Ne ovat usein kysyneet mammaa. Niin, +heitä sinun välttämättömästi pitää käydä tervehtimässä, mamma. + +ANNA. Tietysti, tietysti. Ha, ha, ha, oikein naurattaa, kun ajattelen +heidän ällistyneitä naamojansa, kun Anna-muori yht'äkkiä astuu heidän +eteensä. Niin, heitä minä en unohda, se on varma. + +LAURA. Kuulepas, mitä sanot, jos esimerkiksi tänään --? + +ANNA. Tänään? No, no, älähän nyt sentään, ystäväni, niin kiirehdi -- + +LAURA. Ei suinkaan, ei millään muotoa. Mutta kun emme tiedä, kuinka +kauan saamme pitää mammaa luonamme, niin -- -- + +ANNA. Vai kuinka kauanko? (Erikseen) Sanoisinko heille jo kaikki tyyni? +Ei, ei vielä. (Ääneen.) No, niin kauan kuin hyvänä pidetään, se on +tietty. + + (Ottaa suuren hyppysellisen vanhasta nuuskarasiastaan.) + +JANNE. No, siitä nyt äiti voi olla huoleti, ettei -- Mutta oletko jo +syönyt aamiaista? Ehkä Laura -- + +LAURA. Niin, kenties saan luvan tarjota pienen voileivän --? + +ANNA. Kiitos! en välitä suuresta enkä pienestä tällä kertaa. Lopetin +evääni juuri kaupunkiin tultuani. Toimita minulle nyt vain saippuaa ja +pesuvettä, sillä minä olen tomussa ja noessa kuin riihimies. Sitten +saamme oikein perinpohjin rupattaa oloistanne ja eloistanne, +tuloistanne ja toimistanne ja mitä vain sylki suuhun tuopi, ha, ha! + +LAURA. Mielelläni, jos mamma minua seuraa, niin -- (Ottaa hänen +kapineensa ja menee vasemmalle.) Tässä on kamssusi, näen mä. + +ANNA. No kyllä minä itsekin -- -- Voi sentään, vai olen siis nyt teidän +omassa kodissanne, kakarat -- voi sentään! + + (Seuraa Lauraa.) + +JANNE (yksin): No, nyt on piru merrassa! Mikä hiiessä on lentänyt +muorin päähän, kun hän näin äkkiarvaamatta -- ja juuri tänä päivänä! +Kuinka taivaan nimessä nyt on meneteltävä? + +LAURA (tulee takaisin): Niin, mitä nyt teemme? + +JANNE (neuvotonna): Niin, mitä nyt teemme? + +LAURA. Ja niin sopimattomalla ajalla kuin suinkin voi! + +JANNE. Totta on. + +LAURA. Kutsua hänet tuohon hienoon seuraan, ei millään muotoa käy +laatuun. + +JANNE. Hm -- eipä juuri. + +LAURA. Se on mahdotonta, tuiki mahdotonta, sanon minä. + +JANNE. Mutta hän on kuitenkin äitini. Minun on häntä kiittäminen +kaikesta, mitä -- + +LAURA. Vai niin, vai virität sinä tuota nuottia -- kyllä sitten tiedän +minäkin, kuinka minun on käyttäydyttävä. Teen itseni sairaaksi, niin ei +tule mitään koko kestistä. + +JANNE. Ei, ei, se ei sovi, ei kuuna päivänä! Etkö keksi muuta keinoa? + +LAURA. En. Täytyy nyt vain pitää asia salassa ja iltapuolella koettaa +viekotella hänet Heimoseen, muu ei auta. + +JANNE. Mutta perästäpäinhän kuitenkin kaikki tulee ilmi, ja mitä +silloin hänelle sanomme? + +LAURA. Tuota saamme sittemmin ajatella. Pääasia on nyt ainoastaan estää +hänet häpäisemästä taloamme ja pilaamasta kauniita pitojamme. (Anna +nykäisee ovea.) Vait, hän kosketti ovea! + +ANNA (pistää päänsä sisään): Laura, oletko siellä? + +LAURA. Kyllä, mamma kulta! Mitä haluat? + +ANNA. Minä en näe tässä mitään käsiliinaa. + +LAURA. Suo anteeksi, het' sillään -- + +MIINA (tulee äkkiä sisään): Rouva, rouva, nyt unohdin kuitenkin. +Onko --? + +LAURA (heittää häneen masentavan silmäyksen): Miina! + +MIINA. Hä? Yritin vain kysyä, onko tullinhoitajan rouvakin -- + +LAURA (polkee jalkaansa, puoliääneen): Etkö sinä, sen riivattu --! + +JANNE (erikseen): No, perhana! + +LAURA. Tuo Miina, hän puhuu aina semmoisia tuhmuuksia. Mene nyt vain +tuonne sisään, mamma, minä toimitan paikalla käsiliinan. + +ANNA (erikseen): Mitä helkkarissa tämä on? Tästä pitää ottaa selvää. + + (Poistuu.) + +LAURA (Miinalle): Sinä pöllö, sinä tolvana! Etkö voi katsoa eteesi, +ennenkuin hyökkäät sisään kuin villitty? Nyt olet saanut aikaan hyvän +sopan. + +MIINA. Hä? Kuka on tuo rouva -- --? + +LAURA. Hän on, hän on -- + +JANNE. Laura! + +LAURA (malttaa mieltään): Niin, hän on vapriköörin äiti, joka on tullut +meitä tervehtimään. Mutta hän ei saa mitään tietää näistä pidoistamme +tänä iltana, ymmärrätkös sen. Aiomme näet valmistaa hänelle +äkkiarvaamattoman ilon. No, ymmärrätkös? + +MIINA. Äkkiarv----? + +LAURA. Niin, että jos hän nyt tahtoisi urkkia sinulta jotain, niin +tiedät, ettet saa mitään ilmaista. Voit sanoa esimerkiksi, että oli +puhe pesusaavin lainaamisesta, tahi jotain tuommoista. + +MIINA. Pesusaavi -- kyllä, kyllä sen muistan. Mutta tullinhoitajan +rouva --? + +LAURA. Kutsuttava luonnollisesti. Sinä nyt olet semmoinen --! Seuraa +nyt minua ja pian. + + (Menee Miinan kanssa perälle.) + +JANNE. No, tämä vielä puuttui! Vähemmästäkin voisi käydä pyöräpäiseksi! +Oh! + + (Menee oikealle pitäen otsaansa.) + +RISTO. (tulee perältä, panee lakkinsa oven viereen ja ottaa esille +kukkaronsa): No, tässä on minulla nyt rahaa, mutta Jumala rangaiskoon +tuota saituria, kuinka hän kehtasi nylkeä! Eikä kuitenkaan olisi tullut +mitään koko asiasta, ellen minä -- -- (Pudistaa päätään). Voi, voi, +Janne raiska, mihinkä olet joutunutkaan! Mutta kenties hänen äitinsä on +saanut vihiä asiasta ja tullut heitä auttamaan? Niin, eihän tuo olisi +niin mahdotonta. Hän on kyllä ankara vaimo ja kiivas kuin piru, mutta +ei hän senvuoksi ole aivan ihmisyyttä vailla. Niin, eihän tuota tiedä +-- -- Mutta tahdon katsoa, onko Janne huoneessaan. + + (Menee oikealle.) + +MIINA (tulee käsiliina kädessä): No, kaikenlaisia tuumia sillä rouvalla +on, mutta parasta totella vain, muutoin tulee silmille. + + (Menee vasemmalle, mutta tulee paikalla takaisin.) + +ANNA (kamarissa): Tyttö kuulehan! + +MIINA. En jouda, en jouda. + +ANNA (tulee sisään; tuimasti): Seis, sanon minä! -- Kuulepas, mitä +emännälläsi on tuon tullimestarin rouvan kanssa tekemistä, hä? + +MIINA. Herra jestan, ei mitään, ei niin mitään! Rouva erehtyy +tykkänään, jos -- + +ANNA. Jos mitä --? + +MIINA. No, eihän se ollut muuta kuin pesusaavi, jota minun piti häneltä +lainata, ei mitään muuta, sillä kun meillä on pesu ja -- -- + +ANNA. Pesu? Kyllä minä sinua pesen, valehtelija! Milloinka se on? + + (Nipistää häntä korvasta) + +MIINA. Ai, ai, älkää Jumalan tähden! Tänään, tänä iltana kello 7, +mutta -- + +ANNA (hämmästyen): Mikä? + +MIINA. Tuo kest--, tuo pesu, piti minun sanoman. + +ANNA. Mitä? Onko teillä kestit tänä iltana? + +MIINA. Ei suinkaan! Mitkä kestit nyt olisi? Se oli vaan tue saavi, +joka -- + +ANNA. Ja mistä syystä ne pidetään? + +MIINA. Voi, voi, tuota rouvaa! Johan minä sanoin, että --? + +ANNA (nipistää häntä): Tahdotko tunnustaa? + +MIINA. Ai, ai, enhän minä tiedä -- on kai taas lentänyt rouvan päähän. +Mutta laskekaa! Laskekaa! + +ANNA. Tuleeko tänne paljon väkeä? + +MIINA. Ei, ei juuri -- (Kun Anna häntä taas nipistää.) Ai! voi! -- +tulee, tulee kyllä -- Parooni, patruuna, pormestari, rovasti ja kaikki +muut hienot herrasväet kaupungissa, mutta -- + +ANNA (laskee Miinan): Mitä kuulen minä! Ovatko he tulleet hulluiksi! +Älä mene, sinä perhana, älä mene! + +MIINA. En jouda enää, on niin paljon tekemistä. (Mennessään.) Taivas +tuommoista kasakkaa! + +ANNA (yksin): No, kaikkiapa! Mitä tämä nyt on? Ovatko ne alkaneet elää +ylellisesti ja herrasmaisesti? Ja miksi salaavat minulta noita +pitojansa? Huh! Pahuus, tunnen oikein väristyksiä ruumiissani. Oikein +sydämeni rupeaa pamppailemaan, kun tuota ajattelen! (Ottaa nuuskaa). +Keltähän saisin tietoa asian todellisesta laidasta? Menen etsimään +Ristoa, hän varmaan -- (Risto tulee.) No, tuossahan hän tuleekin. -- +Hyi saakeli, mitähän nyt saan kuullakaan kaikkia, hyi saakeli! + + (Nuuskaa kiivaasti). + +RISTO (erikseen): Ylpeä herra, ylpeä herra! Suuttui minuun, kun olin +uskaltanut kirjoittaa nimeni tuohon vekseliin hänen nimensä viereen. Ja +kuitenkin saan ehkä vielä maksaa koko summan, jos pahasti käy. Hyvä +juttu kyllä! -- Katsos täti! + +ANNA (tarjoo hänelle nuuskaa): Otapas tuosta, poika! Vai ei. Kuulepas, +taitaahan teillä olla suuret kestit tänä iltana, jos totta on; mitä +juuri tuolta piikahopulta kiristin? + +RISTO. Hm! Taitaahan tuo niin olla. + +ANNA. No, kenen kunniaksi ne pidetään, olisipa hauska kuulla? + +RISTO. Luulen että se on patruuna Andersonin tähden. + +ANNA. Tuo rikas Andersonko, joka tukkijunkkarina ollessaan käytti +väärää mittaa ja siitä sai nimekseen »koijari Anderson?» (Risto nyökkää +myöntävästi.) Kuinka Janne on tullut tuon veijarin tuttavaksi, sitä en +ymmärrä? + +RISTO. En tiedä, eikö hän lie lainannut rahaa patruunalta. + +ANNA. Lainannut rahaa! Kuulepas, sanopas minulle, Risto, onko teillä +usein tämmöisiä pitoja? + +RISTO. Hm! Eikö täti siis tiedä --? + +ANNA. Tiedä? Mitä minun sitten pitäisi tietää? Risto, sano suoraan +vain! Lapseni ovat alkaneet elää ylellisesti ja tuhlaavaisesti, eikö +niin? + +RISTO. No, myönnettävä on, että säästäväisemmin voisivat elää. + +ANNA. Nuo pakanat, nuo juuttaat! Ja niin kovasti kun minä heitä aina +varoitin kaikesta turhamielisyydestä ja herrasmaisuudesta! Mutta se on +tuon Laura-hupakon syy, sen kyllä huomaan. Ja kauanko tätä elämää on +kestänyt jo? + +RISTO. Hm, siitä asti kuin tänne muuttivat, mutta -- + +ANNA. Mitä! Onko se mahdollista? No, sittenhän heidän raha-asiansakin +ovat mitä huonoimmalla kannalla, vai mitä? + +RISTO. No, onhan nyt niin huonot ajatkin, että -- + +ANNA. Älä kieroile, puhu suusi puhtaaksi vain! Niin, sano vain suora +totuus: he ovat jo häviössä? + +RISTO. Niin no, eihän tuota sovi kieltää. Kyllä heidän asiansa ovat +peräti huonot. + +ANNA. Häviössä, siis häviössä! Oi niitä kelvottomia, niitä +pahanilkisiä, niitä konnia! Ja niin hyvästi kun minä heille kaikki +järjestin, ja semmoinen antava liike kuin tämä on! Oi niitä +mielettömiä! Mutta vartokaa, vartokaa! Jos luulette, että minulta +saatte rahaa, niin suuresti erehdytte. Ei penniä teidän pidä saaman, ei +penniäkään sen lupaan! + + (Nuuskaa.) + +RISTO. Mutta hyvä täti, jos nyt vapriköörskakin -- + +ANNA. Vapriköörska! Mene hiiteen vapriköörskasi ja vapriköörisi kanssa! +Pilkkaatko minua, vai --? + +RISTO. Jumala varjelkoon siitä, mutta vapriköörska -- Laura, piti minun +sanoa, ei suvaitse että -- -- + +ANNA. Että mitä? + +RISTO. Suokaa anteeksi, mutta eihän tuo oikein sovellukaan, että minä, +tämmöinen mörönköllö, tuommoista hienoa herrasväkeä sinuttelisin. + +ANNA. Mitä! Kuulinko oikein? Etkö ole heidän serkkunsa? + +RISTO. Kyllähän, mutta -- + +ANNA. Mikä ajatus! Olisiko se todellakin mahdollista! Kuulepas, onko +sinua käsketty tuohon kestiin tänä iltana, hä? + +RISTO. No, no, eihän se nyt kävisi laatuun, että -- + +ANNA. Entäs Heimosen perhe, onko niitä kutsuttu, tiedätkös? + +RISTO. En usko että nekään -- + +ANNA. Vai niin, vai niin -- nyt asia selkenee. Senvuoksi siis salasivat +minulta nuo pidot, senvuoksi ottivat minut niin kummallisesti vastaan, +ja senvuoksi tahtoivat lähettää minut Heimoseen täksi illaksi, niinkuin +mikäkin. -- Vai niin pitkälle siis jo on menty, että hävetään äitiä, +omaa äitiä. Oh, se on hirmuista, se on julmaa! + +RISTO. Mutta, täti hyvä, -- + +ANNA. Ja mitä minä heitä varten uhrasin, ja miksi minä nyt tänne tulin, +luulin olevani täällä niin tervetullut kuin taivaan enkeli! Oi, niitä +kurjia, niitä kiittämättömiä, niitä luonnottomia! (Pyyhkii silmiään ja +nuuskaa.) En, minä en tahdo itkeä; ne eivät sitä ansaitse. + +RISTO. Rauhoittukaa, hyvä täti, ehkeivät ne sentään ole niin pahoja +kuin luulisi. Nuo kestipuuhat ja -- -- + +ANNA. Älä koeta heitä puolustella, se on tarpeetonta -- + +RISTO. Ja ovathan he vielä nuoria molemmat, ja niinkuin tiedetään, +nuoruus ja hulluus -- + +ANNA. Älä puolusta heitä, sanon minä; minä vimmastun, minä joudun +raivoon! + +RISTO. Mutta jos eivät tädiltä saa apua, niin on heidän häviönsä +tosiaankin kohta valmis. + +ANNA. Olkoon, olkoon vain! + +RISTO. Jos vain joku vekseli protesteerataan, niin menevät kohta +talosta ja kaikesta. + +ANNA. Menkööt, se ei minua liikuta, ei rahtuakaan. + +RISTO. Ja silloin ovat keppikerjäläisiä. + +ANNA. Olkoot, olkoot, olenhan minä sen jo sanonut. Minä näytän noille +ylpeille, noille pahankurisille, mitä on halveksia ja ylenkatsoa +äitiänsä, omaa kantajaansa ja kasvattajaansa! Vai olen siis todellakin +liian halpa tuohon komeaan seuraan tänä iltana! Hyi saakeli, en tahdo +tuota ajatellakaan, hyi! (Sylkäisee.) Mutta mitä jos tekisin heille +pienet kepposet. Jos kumminkin tulisin -- mitä silloin sanoisi tuo +fiini herrasväki? (Erikseen.) Niin, jos olen menevinäni Heimoseen ja +sitten aivan äkkiarvaamatta --? Niin, tuopa ei niin hullu ajatus +olekaan, eipä niinkään. Silloin saisin näyttää sekä heidän suurille +vieraillensa että -- (Ääneen.) Niin, sen teen, sen teen aivan varmaan; +se on päätetty. + +RISTO. Että täti heitä auttaako? + +ANNA. Ei, mutta että täti kostaa! + + (Ottaa suuren hyppysellisen. -- Esirippu laskee.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + Sama huone kuin edellisessä näytöksessä, mutta loistavasti + valaistu. Kello on noin 10. Ovi Jannen kamariin on auki. + Vasemmalla puolella sohvassa istuvat patrunessa ja paroonitar, + hänen vieressään tullinhoitajan rouva, vastapäätä heitä + rovasti ja patrunessan vieressä etunäyttämöllä Laura. Perällä + pöydän ääressä rovastin ja Vankkasen tyttäret sekä kontrollööri + ja kasööri pelaten dominoa. Oikealla patruuna ja Janne + keskustellen. On juuri syöty jäätelöä. Rovasti parhaillaan + lopettelee annostansa. + +LAURA (esitellen kuvia suurehkossa albumissa, jota patrunessa +katselee): Mieheni nuoruuden ystäviä -- Janne nuorena miehenä -- minä +itse morsiuspuvussani -- + +PATRUNESSA (noin 45 vuotta, ylpeän näköinen, nenälasit silmillä ja +kiiltäviä sormuksia joka sormessa) Entäs tämä akka tässä nuuskarasia +kädessä? + +LAURA. Joku Jannen sukulainen -- luulen minä. + +PATRUNESSA. Julmasti sivistymättömän näköinen! Ja tuo korkea upseeri +tähdet rinnalla? + +LAURA. Se on kenraali -- setäni, jonka luona asuin, kun oleskelin +Helsingissä. Häneltä sainkin tämän albumin syntymäpäivälahjaksi. + +PATRUNESSA. Vai niin, sievänlainen albumihan tämä onkin. Anderson toi +minulle viime viikolla Pietarista melkein samanlaisen, mutta +koristukset siinä ovat hopeasta ja kullasta. Se maksoikin yli 50 +ruplaa. + +LAURA. Niin, tietäähän sen. Herrasväki kun on niin hirmuisen rikkaita, +ja voitte ostaa, mitä vain haluatte -- + +PAROONITAR (noin 50 vuoden vanha, ommellen): Niin, juuri niin, Sohvi on +aivan oikeassa -- ne käyvät turskimmiksi ja hävittömämmiksi vuosi +vuodelta. Jos kyökkipiian voin pitää köyriin asti, niin en tunne +itseäni, sen sanon. + +TULLINHOITAJAN ROUVA (saman ikäinen, kutoo sukkaa kuumeentapaisella +innolla): No, mitä minä sitten sanon Maristani? Enhän minä tohdi häntä +puhutellakaan, kun hän on sillä tuulella, ja iltasilla valvoo hän ja +lukee, ettemme hirviä nukkua valkean vaaran tähden. Niin, tuo on +seuraus lukusaleista, kansansivistyksestä ja kaikesta tuommoisesta. Vai +mitä sanoo herra rovasti? + +ROVASTI (hymyillen): Ajan henki, ajan henki, kunnioitettavat rouvat! + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Mutta minä olen tykkänään unohtanut kysyä, kuinka +rovastinna voi? + +ROVASTI. Kiitos, asianhaarain mukaan, he, he, he! + +PAROONITAR. Kuinka mones se on -- en muista oikein --? + +ROVASTI. Puuttuu vielä yksi tusinasta, luvallanne. (Panee pois +asettinsa ja pyyhkii suutansa tyytyväisen näköisenä.) Kiitos ja kunnia +emännälle, jäätelö oli mainiota! + +PAROONITAR. Niin, pikku ystävämme täällä on todellakin nähnyt liian +paljon vaivaa meidän tähtemme. + +LAURA. Oh, minä pyydän -- kun kerran halvalla talollani on tämmöinen +suuri kunnia -- + +NEITI VANKKANEN. Ei, ei, kasööri ei saa tehdä vääryyttä; nyt on minun +vuoroni. + +TOISET TYTÖT. Mitä, yrittikö hän tehdä vääryyttä? Semmoinen veitikka! + +KASÖÖRI. Ei suinkaan -- minä vakuutan -- se oli vaan hajamielisyyttä. + +KONTROLLÖÖRI. Vai niin, ketä silloin ajattelit? Kai Blomströmin lihavaa +leskeä, jonka kanssa tanssit franseesin viime tanssiaissa, ha, ha! + +KASÖÖRI. No, kauniimpi hän kuitenkin on kuin sinun ideaalisi, ontuva +Sanna, joka ei osaa tanssia askeltakaan. + +TYTÖT. Ontuva Sanna! Voi, voi, kuinka nuo herrat aina ovat lystiä ja +sukkelia, ha, ha, ha! + +PATRUUNA (noin 40 vuoden vanha, mahtavan ja itsetyytyväisen näköinen): +Niin, katsokaapas herra vaprikööri, ankara, järkähtämätön rehellisyys, +se se on pääasia; jolta se puuttuu, sillä ei ole mitään menestystä +toimissaan ja afääreissään. + +JANNE. Se onkin aina ollut päämaalini, herra patruuna, mutta -- + +PATRUUNA. Minä tiedän sen, minä tiedän sen. Juuri senvuoksi olenkin +tuntenut vetoa teihin, herra vaprikööri. Sen vuoksi en myöskään +tahtonut kieltää teiltä tuota vähäistä summaa joku aika takaperin. +(Janne kumartaa.) Niin, minun täytyy sanoa, se on todellakin eräs minun +ominaisuuksistani, että kun tapaan rehellisen ja eteenpäin pyrkivän +miehen, niin en voi olla häntä auttamatta ja tukematta. (Nauraa +lyhyesti ja kuivasti.) Hehe! + +JANNE. Mutta minä aion sanoa, että huonoina aikoma kuten nyt +esimerkiksi on usein vaikea rehellisimmällekin noin aivan päivän +päälle -- + +PATRUUNA. Minä ymmärrän, mitä tarkoitatte. No, no, enhän minä ole niin +julma vaatimuksissani. (Taputtaa häntä olkapäälle.) Olkaa huoletta, +olkaa aivan huoletta, herra vaprikööri. + +NEITI VANKKANEN. Kas niin, nyt olen voittanut. Minä voitan aina. + +KASÖÖRI. Niin, siltäpä tuo näyttää. Mutta kuinka sanoo sananlasku: +»jolla on onni pelissä --» + +ROVASTIN VANHEMPI TYTÄR -- »sillä ei ole onnea rakkaudessa». Niin, +mutta tuo ei yhtään sovi Selmalle, sillä tietäähän jokainen, mitkä +tuumat pormestarilla -- + +NEITI VANKKANEN. Ai jestan, että sinä kehtaat! Niinkuin ei kaikki +ihmiset näkisi, että se on sinua, jota hän -- + +ROVASTIN TYTÄR. Vai minua! No, kyllä minun täytyy sanoa, että se +on -- -- + +KASÖÖRI. Kaksintaistelu, kaksintaistelu, hyvät naiset -- muu ei auta, +ha ha ha! + + (Nauraa). + +ROVASTI (nousee hymyillen ja menee nuorten luo, joiden peliä hän +seisoen katselee): Nuorisolla on hupaista luulen minä. + +JANNE (patruunalle): Minä ajattelin, että jos noin parin tai kolmen +viikon päästä, korkeintaan kuukauden -- + +PATRUUNA. Niin, niin, kyllähän sitten tuosta sovimme. Älkäämme nyt +tämmöisillä ikävillä puheilla häiritkö tätä hauskaa tilaisuutta. + +PORMESTARI (Jannen kamarista, nuorenlainen ja iloisen velikullan +näköinen mies; nykäisee patruunaa hihasta ja sanoo puoliääneen): Veli +Anderson, sinua odotetaan tuolla sisällä. + +PATRUUNA. Vai niin, täytyyhän sitten -- vaikka en juuri mielelläni +pelaa näin mitättömällä peliyksiköllä. + + (Nousee arvokkaasti ja menee oikealle.) + +JANNE. No, kuinka onnistui peli? + +PORMESTARI. Hyvin, veliseni, erittäin hyvin! Minä nyljin heitä +aikalailla. Pappa tullin-nuuskarilta voitin 100 markkaa ja paroonilta +yli 200, ha, ha! Mutta kuulepas, paroonista johtuu mieleeni, että +eiköhän olisi parasta viedä ukkoa kotiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä +miesparka on jo niin päissään, ettei hän enää pysy tuolillakaan. + +JANNE. Vai niin -- pitää sitten panna hänet makaamaan sohvalle niin +kauaksi kuin -- + +PORMESTARI. Niin, tee se, muuten voi hän kenties saada aikaan +skandaalin. No, veli kulta, olethan sinä ja pikku vaimosi, perhana +vieköön, toimittanut täällä oikein loistavat pidot tänä iltana. Jatka +vain samalla tavalla, jatka vain, ha, ha! Mutta nyt pitää mennä +seurustelemaan naisten kanssa -- huomaanpa että jo heittävätkin +salaisia silmäyksiä tännepäin. -- Kylmäkiskoiset kaunottaret! Saako +tämmöinen kuiva lakimieskin olla vähän osallisena nuorten ilossa ja +leikissä? + +TYTÖT (väistyvät kikattaen ja nykäisten toisiaan): Hi, hi, hi! Aina hän +on niin lystikäs, tuo pormestari! + +ROVASTI (heristää sormellaan): Ai, ai, pormestari, pormestari! + +LAURA (on mennyt Jannen luokse): No, Janne, mitä sanot? Etkö ole +tyytyväinen? Kaikkihan on onnistunut hyvin, ja vieraat ovat olleet niin +kohteliaita ja ystävällisiä. Voi voi, Janne, en voi sanoakaan, kuinka +onnellinen ja iloinen nyt olen! + +JANNE. Mutta ajattelepas, jos äiti --? + +LAURA. No, kaikkia! Onhan hän lähettänyt sanan, että hän jää Heimoseen +yöksi. Mutta kuulepas, tarjotaanko jo samppanjaa vai odotetaanko vielä +vähäsen? + +JANNE. Hm, parasta taitaa olla että annat avata pullot, sillä minä +luulen, että rovasti kohta tahtoo pitää puheen. + +LAURA. Hyvä, tehdään niin sitten. + + (Menee vasemmalle, Janne oikealle.) + +PAROONITAR (pilkallisesti): No, hyvät ystävät, oletteko hiljakkoin +olleet näin hienoissa pidoissa? Minä vain kysyn. + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Niin, tämä on suoraan sanoen hävytöntä! Halvat +käsityöläiset rupeevat tässä kilpailemaan kaupungin parhaimpain +perheiden kanssa! Huomasitteko, että oli neljä lajia leipää teen +kanssa? + +PATRUNESSA. Niitä oli viisi. + +PAROONITAR. Aivan oikein, sinä et muistanut pikkurinkeliä, kultaseni. + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Vai niin, sen pahempi. Ja sitten vielä tämä +jäätelö tässä! Se on hirmuista! Me olimmekin kauan kahdella päällä, +Fredrik ja minä, tulisimmeko tänne vai ei; mutta sitten päätimme +kuitenkin, että oli parasta mennä, sillä muutenhan olisi sanottu että +ollaan ylpeitä ja että virkamiehet tahtovat erota porvareista tahi +jotain tuommoista, josta nyt kirjoitetaan ja melutaan niin julmasti +sekä sanomalehdissä että muualla. + +PAROONITAR (kohottaen päätään): No, hyvä Sohvi, jos aina vain hakisimme +seuraamme siitä piiristä, johon itse syntyämme kuulumme, niin -- Mutta +tuosta nyt en tahdo puhua; tahtoisin vain, että joku ymmärtäväinen +ihminen huomauttaisi tälle nuorelle pariskunnalle sopimattomuudesta +tuommoisissa turhissa ponnistuksissa, ja -- + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Niin, menköön heille sanomaan se, joka tohtii. +Rouva on yhtä äkäinen kuin hän on ylpeäkin. + +PAROONITAR. Ja miehensä on leväperäinen yömyssy. + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Hänen liikeasiansa kuuluvat olevan aivan päin +mäntyyn, sanoi mieheni. + +PAROONITAR. Ja Alfons kertoi minulle, että joku aika takaperin oli jo +vähällä tulla heille kalikkamarkkinat, mutta että he saivat apua +viimeisessä hetkessä. + +PATRUNESSA. Ja se oli Andersonilta, se. + +PAROONITAR. Soo-o! No, siinä tapauksessa saa patruuna luultavasti +maksaa koko summan. + +PATRUNESSA. Hyvin mahdollista. Se ei paljon tunnu meidän asioissamme. + +PAROONITAR (nykäisee tullinh. rouvaa ja rykii): Hm, Hm! + + (Tullinhoitaja ja Vankkanen oikealta.) + +TULLINHOITAJA. Veli on siis lukenut tuon häijyn artikkelin. No, eikö se +ole hirveätä, eikö se ole skandaali! Noin soimata virkamiestä, kruunun +virkamiestä! + +VANKKANEN (vanhempi porvari, lyhyt piippu hampaissa): Niin, +semmoisethan ne ovat, nuo sanomalehtikirjoittajat -- renttuherroja, +jotka eivät parempaan kelpaa! Eikö sama mies myös ole ehdottanut +rautatietä kaupunkiimme? Mitä hittoa sillä tehtäisiin, kun meillä on +höyryvenheitä, ja kuka sitten ostaisi osakkeitamme, sen tahtoisin +tietää? Mutta kuinka se kuuluikaan taas, tuon artikkelin +päällekirjoitus? »Onko tullinhoitaja velvoitettu --?» + +TULLINHOITAJA. »Onko tullinhoitaja velvoitettu kohtelemaan yleisöä +siivosti vai ei?» Huomaa ivaa! Oh, minä voin pakahtua harmista, kun +tuota ajattelen! Ja jos vielä muistaa, että tuon häväistyskirjoittajan +oma isä myöskin oli virkamies, niin kysyn nöyrimmästi: löytyykö hänen +mielessään enää mitään suurta ja pyhää tässä maailmassa, löytyykö sitä, +hä? + +VANKKANEN. Koirain nalkutusta vain. Parasta olla välittämättä koko +asiasta. + +TULLINHOITAJA. Niin, kyllä se on helppo veljelle sanoa, mutta minulle, +joka -- -- (jatkaa hiljaa innokkaasti viitaten). + + (Miina vasemmalta, kantaen tarjottimella täytetyitä + samppanjalaseja. Laura seuraa häntä, viitaten, että ensiksi + on tarjottava patrunessalle. Janne ja patruuna tulevat myös + samalla oikealta). + +VANKKANEN. Mitä, tuleeko vielä samppanjaa? + +TULLINHOITAJA. No, katsos perhana! + +ROVASTI (pyyhkii suutansa): Ah, samppanjaa! + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Ei, tämä on toden totta loukkaavata! + +LAURA. Hyvä herrasväki, vähän virvoketta! Olkaa niin hyvät! + +JANNE. Niin, olkaa niin hyvät! Herra patruuna -- herra tullinhoitaja -- +setä Vankkanen -- (kumartaa kaikille puolille). + +PAROONI (noin 55 vuoden vanha, lihava ja punaposkinen, tukka pörröllään +ja kaulus auki; näyttäytyy oikeanpuolisessa ovessa ja katselee seuraa +sumussa silmin): Puh, puh! + +PAROONITAR (menee hänen luokseen; puoliääneen): Taivas, Alfons, olethan +sinä kauhean näköinen! Nyt olet taas juonut enemmän kuin kestät. + +PAROONI. Ke-kest -- -- Ei, mutta minua on nyljetty -- +hä-hä-hävyttömästi ny-nyljetty. + +PAROONITAR. Ole nyt hiljaa ja istu tuohon, minä laitan kauluksesi. + +PAROONI (istuutuu tuolille): Se oli tuo pormestari; tuo juuttaan +po-pormestari. + +PAROONITAR. Alfons, etkö kuule, älä häpäise itseäsi; ajattele säätyäsi, +aatelisuuttasi! + +PAROONI. No, älä nyt joutavia lörpöttele, Lovisa! + +ROVASTI (lasi kädessä): Hyvät naiset ja herrat! + +PAROONI (rouvalleen): Mitä sinä sanoit? + +PAROONITAR. Vait, se on rovasti, joka pitää puhetta. + +PAROONI. No, että hän viitsii. (Vaipuu kokoon.) Puh, puh! + +ROVASTI. Hyvät naiset ja herrat! (Kaikki seisovat hyvin juhlallisina +lasit kädessä). Kun me nyt olemme tänne kokoontuneet ja kun minä, jos +niin sopii sanoa, olen -- + +PAROONI (omissa tuumissaan): Pata-ässä -- + +ROVASTI. Hm! kun olen vanha ystävä tässä talossa, niin rohkenen minä, +sekä omasta että kunnioitettavain vieraitten puolesta, kiittää +sinua, veli Janne, ja rakasta vaimoasi Lauraa kaikesta siitä +kohteliaisuudesta, siitä ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, +jota tänään niin runsain määrin olette meille osoittaneet. +Vilpittömästä, liikutetusta sydämestä toivotan minä teille -- -- + +PAROONI (kuin edellä): Kolme trikkiä ja kaksi honnööriä -- + +ROVASTI. -- toivotan minä teille onnea ja menestystä vastedeskin ja +Herran siunausta ja -- + +PAROONI (haukottelee): Grande misère! + +ROVASTI (rykii): Hm, hm! Ja että me vielä monta, monta kertaa saisimme +tilaisuuden yhtyä tämmöiseen viattomaan ja veljelliseen ajan viettoon +tässä teidän kauniissa, hauskassa ja onnellisessa kodissanne. Eläköön, +kauan eläköön kunnioitettava isäntämme Janne Pukkinen ja hänen +herttainen puolisonsa Laura! Hurraa! + +VIERAAT. Hurraa! + +ROVASTI. Vielä kerran hurraa! + + (Nostaa lasiansa). + +VIERAAT. Hurraa! (Yleinen kilisteleminen ja sorina. Kuullaan +huudahduksia: »Paljon kiitoksia! Erittäin hupainen ilta! Minun on +kunnia! Maljanne!» j.n.e.) + +ROVASTI (nauraen): Hurraa vielä kolmas kerta -- ja se niin, että seinät +raikuu ja katto kaikuu! Hurraa! + +VIERAAT. Hurraa-a! + + Anna-muori ilmestyy perä-ovesta ja yhtyy hurraahuutoihin. + Kaikki vaikenevat ja kääntyvät hämmästyneinä ovea kohden. + +ANNA (vanhanaikaisissa, koomillisissa juhlavaatteissa): Kas niin, tässä +nyt olen! Hyvää iltaa, lapset, hyvää iltaa koko konkkaronki! Minä tulen +vähän myöhään, »mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan», sanoo +sananlasku. Vai niin, ette minua tunne! Janne poikani, resanteera, +resanteera! Mitä hittoa! Luulenpa että olet mykkä? Vai oletko niin +liikutettu nähdessäsi minut täällä, ettet saa sanaakaan suustasi? Niin, +hyvä herrasväki, se on semmoinen oiva poika, tuo minun Janneni, niin +hyvä äidilleen. Tuskin olin saapunut kaupunkiin, ennenkuin hän paikalla +valmistaa minulle tämmöiset komeat kekkerit, ja kaikki lisäksi +suurimmassa salaisuudessa. Veitikka sinä! + + (Tuuppaa häntä ystävällisesti kupeeseen.) + +JANNE. Miina, tu-tule tänne -- tarjoo rouvalle samppanjaa -- + +ANNA. Vai sampanjaako? Voi jestampoo, semmoista en ole juonut sitten +kuin olin vallesmannin häitä kuokkimassa! (Ottaa lasin, mutta ei +maista; Miina menee.) Niin, Janne, et sinä tuota voi muistaa -- se oli +samana kesänä kuin pappilan härkä puski kuoliaaksi mustan sikamme. Sinä +olit silloin vielä pikkuinen piimäsuu -- tuon kokoinen vaan -- eikä +sulla ollut housujakaan vielä, sinä pitkä hongankolistaja tuossa, ha +ha! Mutta, hyvät herskaapit, istukaa toki, älkää minua kursailko, onhan +tässä tuolia kylliksi. + + (Istuutuu sohvaan, jossa hän levitteleikse niin, ettei kukaan + muu saa siellä sijaa. Vieraat katsovat toisiaan epäilevinä; + toiset istuvat, toiset jäävät seisomaan). + +LAURA (hiljaa miehelleen): Janne, minä kuolen! + +JANNE (samoin): -- Ole vaiti, äläkä virka mitään -- + +ANNA. Niin, niin, Janneseni, kuka olisi koskaan uskonut sinun tulevan +näin hienoksi herraksi ja joutuvan tämmöisten suurien herrojen ja +rouvien seuraan! Voi voi, minä muistan vielä päivän selvään, kun sinä +sunnuntai-iltoina tanssit enkeliskaa hollituvassa. Kuinka silloin +pyöritit tyttöjä ja kummastutit kaikkia hyppäyksilläsi ja vehkeilläsi. +Hoh, hoh, vielä täytyy nauraa, kun tuota ajattelen! Mutta ei sentään! +Näkihän kaikesta, että olit käynyt oppia kaupungissa, ja siltavoudin +rouvakin, joka on oleskellut Helsingissä ja jonka veli on kaartisti vai +mikä lienee sersantti, sanoi että sinä olit sivistynyt nuoriso ja että +sinulla oli avertissemangia, ja tuohan pitäisi olla jotakin fiiniä, jos +oikein asian ymmärrän. + +JANNE. Mutta hyvä mamma -- + +ANNA. Niin, ei sinun tarvitse tuota hävetä, ei suinkaan! Sinä olit aina +kiltti poika ja ahkera ja ansaitseva myöskin. Muistatko kuinka sinulla +oli tapana myydä nekkuja kirkonmäellä pennistä tai napista? Sinä +tienasit aikalailla välistä, etenkin nappia ja sinua nimitettiinkin +Nekka-Janneksi. + +JANNE. Mutta, mamma hyvä, nuo jutut eivät yhtään huvita vieraitamme. +Eikö siis --? + +ANNA. Puhu sinä! Eikö parhaimpia ystäviäsi huvittaisi saada tietoa +elämänvaiheistasi? Vai mitä sanot sinä, Laura? Mutta, taivas +varjelkoon, kuinka sinä olet vaalea ja totinen kuin tynnyrin tappi! +Oletko sairas vai miksi et mitään sano, kultaseni? + +LAURA. Eihän tuota tarvitse olla sairas, vaikkei ole punainen kuin +kukko, ja mitä puhumiseen tulee, niin näkyy mamma kyllä pitävän huolta +siitä yksinänsäkin. + +ANNA. Siinä olet oikeassa, minä tarjoon mielelläni apuani, kun näen +että sitä jossain tarvitaan. Niin niin, onni sinullakin on ollut, sinä +pikku hätikkö, sillä kun ajattelee tuota aikaa, jolloin sinä vielä -- + +LAURA. Kas niin, mamma on nyt hyvä ja juo! Maljasi, mamman malja --! + +JANNE. Niin, maistakaamme -- (Kumartelee vieraille.) Hyvä +herrasväki --! + +ANNA (ei maista): Kiitos! Yritin vain sanoa että kun muistaa -- + +LAURA. Minä tiedän, tahdot johdattaa mieleeni tuon ajan, jolloin en +vielä tuntenut Janneani, ja kuinka onnelliseksi tulin, kun tutustuin +häneen ja huomasin että hän rakasti minua, köyhää tyttöä, joka -- + +ANNA. Niin niin, kyllä muistan, kun sinä ensimmäisen kerran tulit kotia +Helsingistä. Jestan, kuinka silloin olit fiini ja herramainen, ja kuin +sipsuttelit ja tipsuttelit ja viskasit venskaakin! -- »Te vara so +trookit heer po lante» ja »fyy, fyy, te rapakkona po lansvääkana, o te +sviinen!» (Nauraa.) Niin, semmoinen hieno ryökkynä sinä olit, ha, ha! +Ihmekö siis, jos Janne parka hävitti järkensä ja pyöri jälestäsi kuin +takkiainen hevosen hännässä. Mutta -- + +LAURA. Niin, ajat ovat muuttuneet ja me myös niiden kanssa. Mamma yksin +on vielä muuttumaton, niin reipas ja lystikäs ja -- -- + +ANNA. Mutta sepä nyt perhana, kun sinä et anna minun puhua loppuun, kun +aioin sanoa, että jos ajattelee noita vuosia, jolloin olit kenraalissa +piikana -- + +LAURA. Se on vale, jyrkkä vale! Piikana en ole milloinkaan ollut, minä +olin huushollerska, oikea huushollerska, ja se on hävytöntä mammalta, +että noin -- + +ANNA (nuuskaa): Taivas siunatkoon, hyvä ystävä, kuinka sinä minua +säikähytit! Piika ja huushollerska, onhan tuo yhdentekevää, ja piikahan +minäkin olin ennenkuin -- + +PATRUUNA (hattu kädessä ja hyvin loukkaantuneen näköisenä): Herra +vaprikööri, minä luulin että tänne oli kutsuttu ainoastaan sivistyneitä +ihmisiä, mutta minä huomaan valitettavasti että -- + +JANNE. Herra patruuna, minä vakuutan -- minä en tiennyt -- en voinut +uskoa -- + +TULLINHOITAJAN ROUVA (miehelleen): Fredrik, ota hattusi; tämä on +skandaali --! + +TULLINHOITAJA. No, enkö sitä jo edeltäpäin arvannut, vaikket sinä -- + + (Juo lasin pohjaan.) + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Vai minäkö? Aina sinä minua syytät! Vaikka sinä +itse totihalusta pakotit minut -- + +ANNA. Niin, riidelkää, riidelkää, olkaa niinkuin kotonanne vain -- + +PAROONITAR. Alfons, älä nuku, meidän pitää mennä kotiin. Kuuletkos --? + +PAROONI (silmät kiinni): Puh, puh! + +ANNA (osoittaa sormellaan paroonia): Ei, mutta katsokaapas vaan, eikö +tuo vanha, paksu herra tuossa, hitto vieköön, jo ole nukkunut pois +meistä ja koko tästä syntisestä maailmasta! Hi, hi, hi! + +PAROONITAR (pudistaa paroonia kovasti): Alfons, etkö kuule, että +kilpesi, sukusi --! + +PAROONI. No, no, pelaa sinä vain ulos, kyllä minä sitten -- + +TYTÖT (jotka kauan ovat koettaneet hillitä itseään, purskahtavat +nauruun): Ha, ha, ha! + +ANNA. Niin, pienet harakat, naurakaa vain, lystiähän se on kuulla! +Mutta osaatteko muuta kuin kaakotella? Olettehan herrasväen lapsia, +osaatteko katkismuksenne? Missä pääkappaleessa meidät käsketään --? + +ROVASTIN TYTTÄRET. Pappa, lähdetään pois! Meneväthän muutkin. + +ROVASTI. Jos vaan tietäisimme varmaan, ettei tarjota illallista -- + +ANNA. No, kas provasti! Morjens, morjens, koska rehvattiin! Muistatteko +vielä Anna-muorin ja hänen Pekka-vainajansa hääpäivää, herra provasti? + +ROVASTI. Hyvä rouva, papilla on niin suuret ja tärkeät asiat +ajateltavina, ettei tuommoiset maalliset seikat -- + +ANNA. Vai ette muista? Se oli semmoinen hassu juttu. Kerronko minä sen +herrasväelle, ha, ha, ha! Niin, juurikuin paraikaa letkutimme Hollolan +polskaa aika vauhtia, kuulimme ruokakammarista hirmuisen mölinän, +niinkuin olisi sikoja tapettu. Mekös sinne miehissä, ja, voi Taavetti, +provasti seisoi ja vonkui kuin teurastettava härkä! Hän oli niellyt +sennamoosia ja pelkäsi sen olevan myrkkyä. Piikaletukkamme -- se oli +nyt semmoinen hävytön kappale -- väitti että provastilla oli tapana +aina käydä ruokakonttorissa, kun oli vieraissa, ja siellä vähän tullata +sylttipurkkia; ja nyt oli hän muka erehdyksestä syltin sijaan saanut +sennamoosia. Tuo nyt tietysti oli ilmeinen valhe, senhän jokainen +ymmärtää, herra provasti, mutta siinäpäs tekemistä, ennenkuin saimme +teidät rauhoitetuksi, muistatteko? Ensin annoimme Thilemannin roppia, +ja kun ne ei auttaneet, niin -- + +PATRUNESSA. Todella, tämä konversationi --! + +ANNA (kääntyen häneen): Niin, eikö totta, se oli lystiä, vaikka juuri +ei provastille, ha, ha, ha! Mutta mikä teidän on, rouva-kulta? Te +näytätte niin synkkämieliseltä. Oletteko siukka, vai onko teillä ollut +harmia? Kas tuossa, ottakaa vähän nuuskaa! Se priskaa! + +PATRUNESSA (nousee): Mitä uskallatte --! + + (Patruuna lähestyy.) + +ANNA. No, tuhat tulimaista, mitä näen minä! Eikö tuo pulska herra +tuossa ole se rikas Anderson? No, kas vaan, kun en yrittänyt +tunteakaan, mehän olemme vanhoja tuttuja. Olemmehan olleet samoissa +käräjissä. Simppulan emäntä oli vienyt minut oikeuteen, kun vanha +vahtini oli purrut hänen mustalta kissaltaan hännän poikki -- + +PATRUUNA. Amelie, käsivartesi -- + +ANNA. Ja nuo ulkomaalaiset tukkiherrat syyttivät samana käräjäpäivänä +patruuna Andersonia siitä, että hän oli käyttänyt vääriä mittoja, +ja tuosta sitten tukkimiehet antoivat hänelle haukkumanimen +»koijari-Anderson» -- + +PATRUUNA. Amelie, älä ole milläsikään -- kyllä minä heitä kaikkia +käräjissä -- -- Herra vaprikööri, olkaa vakuutettu siitä, etten koskaan +tämmöistä loukkausta unohda, ja mitä tuohon toiseen asiaan tulee, niin +ymmärrätte kai itsestännekin, että on parasta, ettemme nyt enää siitä +puhu. Hyvät naiset, hyvät herrat! + + (Kumartelee kylmästi ja virallisesti ja menee rouvineen.) + +JANNE. Mutta, hyvä herra patruuna -- + +LAURA (erikseen): Jumala, nyt on kaikki hukassa! Ei auta muuta kuin +-- -- (On pyörtyvinään.) Ah, päätäni! Minä en voi hyvin; minä pyörryn. +Ah! + + (Laskeutuu tuolille.) + +ANNA (erikseen): Lorun loppu, sanoi Lööperin Lotta. + + (Nuuskaa.) + +JANNE. Laura, rauhoitu! Herra patruuna, hyvä herrasväki, vaimoni on +sairastunut; en luule että hän -- + +TULLINHOITAJAN ROUVA. Hm, kyllä ymmärrämme yskän. Saamme siis vain +kiittää ja sanoa jäähyväiset. + +ROVASTI (ottaen jäähyväiset): Veliseni, minä surkuttelen +sydämellisesti, että -- -- + +VANKKANEN (samoin): Niin olihan tämä vähän ikävätä sinulle, mutta mitä +siihen -- + + (Yleiset jäähyväiset.) + +PORMESTARI (on paroonittaren kanssa nostanut paroonin seisaalleen ja +pannut hatun hänen päähänsä): Hyvästi, hyvästi, veli Pukkinen! Minulla +on tässä kädet kiinni niinkuin näet, ha, ha! + +PAROONI (talutetaan ulos): Ei, ei -- ei vielä; antakaa minun olla; minä +tahdon ottaa revanchen -- minä -- + + (Sorina ja puoliäänistä huudahduksia »skandaalista», paroonin + ääni »revanchesta» ylitse kaikkia ja viimeiseksi). + +ANNA. No, katsopas noita kummallisia ihmisiä! Tuossa nyt pötkivät +tiehensä jok'ainoa sorkka, niinkuin minua pelkäisivät. No, hyvästi +sitten! Ditta boo, ditta boo! + + (Nuuskaa) + +JANNE (joka on saattanut vieraita ovelle): Oh, mikä kirottu, mikä +onnettomuuden päivä! Jos tietäisit, äiti, mitä nyt olet saanut aikaan, +niin -- + +LAURA (nousee): Tuhlaatko vielä sanoja hänelle, Janne! Ei, ulos, ulos +tuossa silmänräpäyksessä, äläkä koskaan enää näytä itseäsi tässä +talossa, johon et kuulu ja johon -- -- + +ANNA (nousee myös): »Johon olen ainoa, joka kuulun», sano niin, niin +puhut totta. Lääkkeeni olivat karvaat, sen myönnän, mutta pitiväthän +semmoiset olla, jos apua niistä lähtisi. Kuinka monta monituista kertaa +enkö teitä molempia erittäin sinua, Laura, varoittanut -- + +LAURA. Se on tarpeetonta! Me emme yhtään tarvitse -- + +ANNA. -- varoittanut kaikesta laiskuudesta ja turhamielisyydestä, ja +kuinka olette neuvojani seuranneet! Hyi saakeli! Voitteko katsoa +rehellisiä ihmisiä silmiin, sen kysyn teiltä? Ja sitten lisäksi +ylenkatsotte ja halveksitte kunniallisia sukulaisianne, vieläpä omaa +äitiännekin! No, sen vuoksi päätin kun päätinkin kaikesta tuosta antaa +teille läksyn, jota ette niin pian unohtaisi. Ja jos siis tänään olen +käyttäytynyt vielä pöllömäisemmin kuin olisi tarvinnutkaan, niin +tiedätte, että se kuului asiaan ja on se senvuoksi anteeksi annettava. + +LAURA. Anteeksi! Kun olet tehnyt meidät naurun alaisiksi kaikkien +silmissä ja loukannut vieraitamme, etteivät he koskaan enää tohdi +meille tulla. + +ANNA. Niin, kyllä uskon, etteivät niin pian tule takaisin, kyllä sen +uskon. + +JANNE. No, muista en juuri niin paljon välittäisi, mutta kun tuo +patruuna, josta minä olen niin riippuvainen, josta minä -- Niin, Laura, +sinä et vielä tiedä että -- + +LAURA. Mitä en tiedä? Luuletko että olen niin sokea ja tuhma, etten +mitään huomaa ja ymmärrä? Minä tiedän kaikki, minä kuuntelin oven +takana kun asia päätettiin, ja -- + +JANNE. Mitä? Tiedät siis, että jos en huomenna voi maksaa noita 2000 +markkaa, niin ottaa patruuna kaikki raaka-aineeni pantiksi ja silloin +olemme me -- -- + +LAURA. Tiedän, tiedän! Johan olen sen sanonu -- + +JANNE. Ja kuitenkin annoit minun olla siinä luulossa, ettet mitään +tiennyt etkä aavistanut. Lauraa, tuo ei ollut oikein -- -- + +LAURA. Niin, kun luulin, kun toivoin, että nämä pidot kaikki +parantaisi. Ja nyt -- voi voi! Mutta tätä en voi kärsiä: sitä en voi! +Minä lopetan elämäni, minä hyppään kaivoon, sen teen ihan varmaan -- -- + +JANNE. (synkästi): Jaa-a, mitäpä tässä on muuta jälelläkään! Niin, kas +tuossa äiti, nyt olet saanut kostaa. + +ANNA. Olenpa niinkin. + +JANNE. Me olemme häviössä. + +ANNA. Siltähän tuo kuuluu. + +JANNE. Ja siitä iloitsette, eikö totta? + +ANNA. Tiettyhän se. + +LAURA. En ymmärrä, että vielä häntä puhuttelet, vaikka hän niin meitä +on häväissyt! Ulos hänen pitää, ulos heti paikalla! + +JANNE. Ei, Laura, muista, että hän on äitini! Hän on ollut ankara meitä +kohtaan, mutta olemmehan sen ansainneet, ja jos hän olisikin rangaissut +meitä kymmenen kertaa kovemmin, niin hän on sittenkin äitini. + +ANNA. Janne! Tuo sana korvaa kaikki sinun tyhmyytesi, ja, Herra +paratkoon, tyhmä sinä oletkin ollut aika lailla. Tuossa kourani ja sen +päälle ollaan drastukamraattia taas, niinkuin sanotaan Nummisuutarissa. + +JANNE. Annat siis meille anteeksi --? + +ANNA. Narrit! Etkö juuri itse sanonut, että olen äitinne. Minkätähden +luulette että olen tullut tänne kaupunkiin, hä? -- Niin, arvaahan sen, +kuinka teillä olisi ollut aikaakaan tuommoista ajatella. No, tietäkää, +sitten: kauppani olen myönyt ja tänne olen aikonut muuttaa +elinajakseni. + +JANNE. Mitä?! + +ANNA. Niin Juusulan vanhempi poika, hän puotini osti ja hyvän hinnan +maksoikin. Kaksikymmentätuhatta, puolet kontantissa ja puolet +takauksissa. Niin, lempo vieköön, kun viisitoista vuotta on kaupitellut +renikoita ja silakoita ja kahvia ja kehunut ja papattanut tuhmille +ostajille, niin kyllä tekee jo mieli levätä, sen sanon. Ja luulinpa +tuolla muuttamisellani tänne tekeväni teillekin, lapset, jonkinlaisen +ilon, vaikka sitten jouduimme tämmöiseen koklementtiin. No niin, niin, +ajattelin, mutta tänä iltana olen aikeeni muuttanut. Kuulkaapas nyt, +kuinka olen miettinyt. (Ottaa nuuskaa.) Olen ajatellut että koska +minulla nyt on rahaa kukkarossani ja koska en tahdo, että hienot +ystävänne nauraa kikattavat teidän häviöllenne, niin, tuota, olen nyt +aprikoinut, että jos minä nyt sentään tällä kertaa auttaisin teitä +pahimmasta pulastanne ja -- + +JANNE. Mitä! Äiti! Te tahdotte todellakin --? + +LAURA. Auttaa meitä? + +ANNA. Vait, nallikat! Nyt on minulla sananvuoro. Niin, minä tahdon +auttaa teitä. Minä annan teille kaikki nämät rahani, joilla saatte +maksaa veikanne ja aloittaa liikkeenne oikein uudella, paremmalla +pohjalla. + +JANNE. Mutta sinä, sinä itse -- + +ANNA. Minä lähden takaisin vanhaan toimeeni ja kaupittelen ja +kommerssaan niinkuin ennenkin. Kun ovat 15 vuotta kestäneet, niin +kestävät kai raajani muutamia vuosia lisäksi. Mutta muistakaa, tämän +teen minä ainoastaan niillä ehdoilla että -- -- + +JANNE. Ei, ei, älä nyt noin puhu; me emme voi sitä ottaa vastaan, ei +millään muotoa -- + +ANNA. Niinkuin sanottu, minä teen sen ainoastaan niillä +välttämättömillä ehdoilla, että tykkänään luovutte tästä ylpeydestänne +ja naurettavasta herramaisuudestanne, myytte kaikki kalleutenne ja +tarpeettomat korukalunne ja aloitatte uuden, ahkeran ja vaatimattoman +elämän, niinkuin sopiikin kunnolliselle käsityöläisperheelle. Jos +hyväksytte ehtoni, niin sovimme asiasta, ja silloin luulen minä, että +teillekin vielä kunnian kukko laulaa. + +JANNE. Oi äiti, se ei ole mahdollista! Saisin siis todellakin +vielä palata entiseen toimeeni ja työhöni, jota niin kovasti olen +ikävöinyt --! Laura, kuuletkos sinä mitä äiti --? + +LAURA. Kuulen, kuulen! Mutta myödä kaikki? Enkö edes saa pitää +kultakelloani, samettihattuani ja --? Ei, ei, minä en tiedä, mitä +puhunkaan. Minulla on hyvin paljon oppimista ennenkuin -- Mutta sinun +ja Jannen avulla -- Mamma, anna anteeksi jos se on mahdollista. + + (Syleilee häntä). + +ANNA. Hyvä! Siis on asia päätetty! Mutta muistakaa myös: ellette +lupaustanne pidä, niin ei Anna-muorikaan ole ihminen, jonka kanssa +leikitellä voi, muistakaa se! + +JANNE. Ole huoleti, äiti! Hyvyyttäsi ja rakkauttasi ei sinun +milloinkaan tarvitse katua. + + (Syleilee häntä). + +ANNA. No, tuota nyt ei niin varmaan tiedä. Mutta sen sanon, vähällä +pääsitte kuitenkin -- sen hassut! + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pukkisen pidot, by Robert Kiljander + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUKKISEN PIDOT *** + +***** This file should be named 20545-8.txt or 20545-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/5/4/20545/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20545-8.zip b/20545-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..e7eb43b --- /dev/null +++ b/20545-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..30c7b2c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20545 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20545) |