diff options
Diffstat (limited to '20517-8.txt')
| -rw-r--r-- | 20517-8.txt | 3811 |
1 files changed, 3811 insertions, 0 deletions
diff --git a/20517-8.txt b/20517-8.txt new file mode 100644 index 0000000..94dfb54 --- /dev/null +++ b/20517-8.txt @@ -0,0 +1,3811 @@ +The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja I, by Kaapro Jääskeläinen + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Iloisia juttuja I + +Author: Kaapro Jääskeläinen + +Release Date: February 6, 2007 [EBook #20517] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA I *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ILOISIA JUTTUJA I + +Kirj. + +Kaapro Jääskeläinen + + +Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908. + + + +SISÄLLYS: + +Esipuhe +Savon ukon Helsingissä käynti +Nuorempi veljeni +Puolentoista manttaalin mies +Pukki kellonsoittajana +Suomalaisen muinaistutkimuksen ja kansatieteen alkeet +Kahdenlaisesta moraalista +Vanhasta ainekirjoitusvihkostani: + 1. Hyvästijättö muuttolinnuille + 2. Sivistyksen arvosta +Valkoinen lakki +Helsinki kesällä +Vossikka-nurkalla +Miksi Oinolan Aatami luopui perämiehen virasta +Maitokuski torilla +Runollinen venereisu +Kalosseista +Kiinalainen nainen +Juoppoudesta +Rakkaus ja esimerkki raittiusriennoissa +»Sananen» syötävistä sienistä +Anoppien puolesta +Ritarillisuuden palkka +Miksi minusta tuli tupakkamies +Puolen tuopin pullo +Onneton kyytimies +Yhden vanhan pojan maljapuhe +Kahden suutarin rakkaus +Taiteen harrastusta eli Kettusen kihlaus + + + + +ESIPUHE + +ensimaiseen painokseen, joka ilmestyi v. 1888. + + +Tässä ei ole tarkoituksenani tehdä oikeata selvää kirjan sisällöstä, +sillä luettava se on kuitenkin, ennenkuin sen sisällöstä saa täyttä +tietoa. Väärin olisi myös puhua siitä, minkä puutteen tämä teos poistaa +suomalaisesta kirjallisuudesta. Ei se poista mitään tosi puutetta. +Suomen kansa tulee varsin hyvin toimeen ilman näitä »Iloisia Juttuja» +ja on erittäin tyytyväinen ikäviinkin kirjoihinsa, jos vaan sitä ei +pakoteta lukemaan niitä ulkoa. Minun luullakseni Suomen kansan +enemmistö pitäisi suurimpana onnena, että ei olisi mitään kirjoja, ei +aapistakaan. Eihän niistä ole muuta kuin pään vaivaa. + +Mutta kun tämä kirja kerran on ilmestynyt, jää ainoaksi tehtäväkseni +neuvoa, kuinka sitä on käytettävä, että se vaivaisi lukijaa niin vähän +kuin mahdollista. Siinä tarkoituksessa pyydän huomauttaa, ettei tämä +kirja sisällä semmoista viisautta, joka olisi nautittava yhteen +tiukkaan alusta loppuun asti, vaan parasta on lukea ainoastaan joku +pätkä päivässä. Muuten kirja piankin menettää makunsa. + +Ihan viisaimmin teet, jos kutakin kappaletta kuulemaan kutsut +herttaisen perheesi jäsenen -- hyvän päivällisen jälkeen -- ja sitte +luet ääneen niin taitavasti kuin suinkin osaat. Sillä tavalla +luettavaksi on tämä kirja aiottu. Mutta jos se ei silloinkaan herätä +iloista mielialaa perheessäsi, älä heti moiti _kirjaa_ huonoksi. Tutki +ensin tarkoin, eikö päivällisessä ollut vikaa, ja jos siinä ei ollut +mitään muistuttamista, koeta saada selville, onko huoneesi +seinäpapereissa arsenikkia, joka pitää perheesi jäsenten mielet +alakuloisina. Vasta senjälkeen voit ruveta kirjaa arvostelemaan. Sen +saatan myös edeltäpäin ilmoittaa, että näet turhaa vaivaa, jos rupeat +asian aikain etsimään näistä jutuista taiteellista eheyttä, neroa, +uusia aatteita y.m. joutavaa. + +Kunnioituksella + +_Kaapro Jääskeläinen._ + + +Alkulause tähän toiseen painokseen. + +Älkää syyttäkö _minua_ tämän uuden painoksen ilmestymisestä! Ei se +minun syyni ole. Mitäs olette lopettaneet sen entisen? + +Nyt kuulutte vuosikausia kyselleen kirjakaupoista »Iloisia Juttuja». +Mutta turhaan. Minä olen ollut maailman kululla, enkä tiennyt +asiastakaan, ennenkuin vasta kotiintultuani kuulin. + +Saatte niitä nyt, mutta pitäkää tarkasti, etteivät taas aivan heti ole +lopussa. + +Muutamia pahemmasti vanhentuneita juttuja olen senverran paikkaillut, +että eiköhän nuo menne täydestä nykyaikanakin. + +Tietysti on minun, niinkuin muidenkin ihmisten, myöhemmin monessa +asiassa -- esim. raittius- ja naiskysymyksessä -- täytynyt muuttaa +mielipiteitäni ajanmukaisemmiksi kuin miltä ne vanhemmissa jutuissani +tuntuvat, mutta en ole niitä sentähden enää ruvennut repostelemaan. +Ymmärrättehän itsestänne, että »aika aikaa kutakin». + +Terveeks' vaan! + +_Se sama Kaapro._ + + + + +SAVON UKON HELSINGISSÄ KÄYNTI, siihen aikaan kun Savoon ei vielä ollut +rautatietä. + +Tahvo Taskisen itsensä kertoma. + + +1. Rautatiellä. + +»Höyryssä» sitä näet lähdettiin ja tultiin Lappeenrantaan asti. +Ensikertalaisesta on kummaa tuokin höyrylaivain laitos, vaan minä sitä +olin kyllä nähnyt jo ennenkin, kun olin poikaa saattamassa Kuopioon +arvannostoon. Silloinhan ne sotaherrat näkyivät hyvin paljon pitävän +Villestä, kun ei tämä heitä säikähtänyt enempää kuin muitakaan ihmisiä. +Kysyivät näet, että sinäkö se olet Vilhelm Taskinen, niin Ville vastaa, +että »ovathan ne minuakin Taskis-Villeksi puhutelleet.» Silloin se +Ville lupautui lähtemään vapaaehtoisena Keisarin kaartiin Helsingissä, +ja sitä Villen oloa minä nyt olin menossa katsomaan. + +Sitte Lappeenrannasta lähdettiin ajaa katistamaan saloa myöten Pulsaan. +Minä sinne päästyäni menen kievaritaloon hevosta vaatimaan, mutta +siellä sanoivat, että »vähän ajan perästä junakin tulee.» Siihen minä +arvelin, että tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyytiä +Helsingin kaupunkiin. Toiset taas sanoivat, että kyllähän kyytiä saa, +jos niin tahtoo, mutta junassa pääsee paljoa pikemmin ja mukavammin +kuin hevosella, kun vaan maltan vähän aikaa odottaa. Minä siihen +tuumasin, että maltanhan minä odottaa, kun sitte saan nähdä senkin +junalaitoksen. Eihän tuo Helsinki mihin mene sillä aikaa, jos sinne +mennessä vähän maailmaa katseleekin. + +Sitte joutessani läksin maantietä silmäilemään. Leveä tuo olikin ja +tasainen, mutta yksi kohta se mulle ihmeeltä näytti, kun oli näet +pitkin teitä rautakiskot rinnakkain molemmin puolin, niin kauvas kuin +silmä kantoi. Minä tuota arvailin ja tutkailin, että mitä ihmettä +niillä tehdään. Pitäisikö kärrillä ajaissa pyörien kulkea kiskoja +pitkin, ettei tie kuluisi... Mutta vaikea olisi kärrin pyöriä niin +kapeilla kiskoilla pysytellä, varsinkaan jos juosten ajaa. Ja +taitaisipa tuo olla liikaa säästäväisyyttäkin valtion tavaroille. +Kummiahan ovat ne herrain metkut. + +Kun tuossa oli muutakin joukkoa, niin en malttanut olla eräältä +kysymättä, että mitä nuo rautakiskot tuossa ovat tarkoittavinaan. Tämä +kun äimistyy ja ölmistyy ja kysyypä, että Sysmästäkö minä olen, kun en +tuon vertaa tiedä enkä tajua. Minä tuumaan, että »tuoltapa ollaan +Nilsiän rajalta, ja viisaspa sitä olisikin, jos syntyissään jo tietäisi +kaiken maailman kompeet.» + +Sittehän tuo selvitti, että tämä nyt on se aina mainittu rautatie, ja +siinä kulkevat vaunut pitkin kiskoja. On näet pyöriin sovitettu niin +paraiksi koloa, että ne tien kohdalla pysyvät. + +No, saapihan tuon kumman nähdä koht'sillään. + +Menin sitte minäkin muiden mukana piletin ostoon. Luukun takaa +myymämies tuskin raski nenänsä ja toisen silmänsä näyttää, kun kysyi, +että mihin minä olen menevä. Arvelin itsekseni, että mitähän tuo +sinuakin liikuttaa, kunhan itse tiedän. Mutta päätin kumminkin vastata, +ettei tuo pääse ylpeäksi minua luulemaan: »Niinpä tuo on maannut mieli +mielessäni, että mennä Helsinkiin Villeä katsomaan, ja on mulla vähä +viemisiäkin.» Vaikka olisin kuinka tinkinyt, ei alentanut hintaa 12 +markasta 25 pennistä. + +Sitte pantiin piletti taskuun ja lähdettiin tien varrelle vorjailemaan. +Pälyi siinä aina yksi ja toinen päivännousua kohden. Kohtapa alkaakin +savua näkyä, ja samassa kuuluu vinkaus semmoinen kuin olisi +vahvanlaisella seipäällä sikaa lyönyt joku hyväkäs. + +Minä arvaan, että nyt se »juna» vinkasi, ja tulla körröttääkin sieltä +emä hamppua koko juna. Olihan semmoinen kuin olisi panna jälekkäin ja +nostaa pyörille kaikki Korpeiskylän mökit -- ja olisivatpa saattaneet +tarpeina mennä kaikkikin Nilsiän mökit, ennenkuin saisi mointa +kyhätyksi. Savu siitä tuprusi kuin höyrylaivastakin. Mutta nythän sen +hoksasin, että tämä se onkin juuri se »maamasiina», josta kirkkoherran +nappiotsa poika kertoi käydessäni häntä kyyditsemässä. Seisottui se +juna kuitenkin talon kohdalle, kuten ainakin hyvälaatuinen hevonen, ja +sitte pistäyttiin pirttiin penkille istua vekottamaan. + +Hetipä lähdettiin liikkeelle, ensin hyvin hiljaa, mutta siitähän se +vaan oli yltymään päin kuin Rytkösen tappelu. Kohta se ravasi niin, +ettei kärsinyt ikkunasta katsoa ulos eikä silmiään auki pitää. Ei sitä +voi ihmisen kielellä sanoa, kuinka kovasti se kulki, paljoa kovemmin +kuin pyssyn luoti. Niin sitä vaan mennä huristettiin, ja aina vähä +väliin se seisottui hiukan henkäsemään. Silloin vähän uskalsin silmiäni +raottaa -- ja myös silloin, kun muutama sotaherra tuontuostakin kävi +näpistämässä piletin nurkkaa, että se pitemmän päälle näytti ihan rotan +syömältä. Olisinhan minä tuon raskinut hänelle kokonaankin antaa, vaan +eipä se kelvannut, ennenkuin perillä. + + +2. Tulo Helsinkiin. + +Helsinkiin tullessa oli tien varressa jo koko joukon isompi talo kuin +muut syöttöpaikat matkalla olivat olleet. Tulet ne olivat niin +kirkkaat, että näki kuin päivällä, ja väkeä oli vastassa jos minkä +näköistä. Katselin siinä ja toilailin, tokko Ville on arvannut tulla +vastaanottamaan. Mutta vaikeapa sitä olisi tainnut olla tunteakaan +muiden sotaherrain joukosta. + +Seisoi tuossa muutama siviili-herrasmieskin, pitkä ja laiha kuin +Niskalan kissa. Tosiaan olivat sillä niin pitkät sääret, että ihmeeksi +minulle kävi tuo uskallus, kun on rohennut semmoisille koiville nousta. +Häneltä minä kysäsin, että »tokkohan tuntisit Taskis-Villeä, Keisarin +kaartissa joka on?» Mutta tuopa ei ollut koko kuulevinaan. Jotakin vaan +»vinskastaan» mölähti, ja sitte lähti astelemaan kädet selän takana ja +keppi pitkin selkää. + +Kun ei Villeä näkynyt, läksin omin nokkineni kävelemään. Syöttötalon +edessä on iso tori, vaan se oli pimeä, eikä näkynyt muuta kuin iso +joukko vossikoita, rinnan niin pitkässä rivissä kuin tästä tuonne +navettaan. Menin sitte yhtä puhuttelemaan ja kysyin, että »paljostako +veisi Ville Taskiseen elikkä Keisarin kaartiin?» Uhkasi viedä 75 +pennistä, mutta piti poliisilta ensin hakea lippu. -- Nuo ijankaikkiset +piletithän ovat tarpeen joka kohdassa, ei näet pääse vossikallakaan +ajamaan ilman niitä. + +Sitäköhän varten niitä herroja kouluutetaan ja syötetään, että sitte +osaavat mokomia koukkuja asettaa? + +Lähdetään sitte ajamaan vieterirattailla kuin suuret herrat ja +komesroodit pitkin katuja, joiden kahden puolen oli semmoisia +kivirakennuksia, että Kuopion isoimpia taloja saisi panna viisi kuusi +rinnakkain ja kolme neljä päällekkäin, eikä sittekään syntyisi +semmoisia. + + +3. Tahvo Taskisen vahtipalvelus. + +Monen mutkan ja käänteen perästä tultiin erään torin laitaan, jossa +vossikka sanoi olevan kaartin kasarmin. Se oli hirveän iso talo, kahta +kauheampi kuin Jerusalemin temppeli Salomonin aikaan. Portin luona +vahti eräs sotamies, jota ensin luulin Villeksi, vaan ei tuo sentään +Ville ollut. Häneltä kysyin, tunteeko Ville Taskista, ja tämä sanoi +tuntevansa, kun vielä kuuluivat asuvan samassa plutuunassa. + +Pyysin häntä viemään minua Villen luo. Mutta hän sanoi, ettei uskalla +vahtipaikastaan liikahtaa. Hän koetti mulle neuvoa ja selittää, missä +huoneessa Ville on, vaan en minä -- outo kun olin -- tuosta tullut +hullua hurskaammaksi. + +Siinä sitä aateltiin ja aprikoitiin, mutta juohtui sitte päähäni aika +mukava keino. Minä pyysin sotamiehen antamaan mulle lakkinsa, +päällysnuttunsa ja kiväärinsä: minä jäisin vahtiin ja hän menisi +hakemaan Villeä ulos ja sanoisi hänelle, että ukko Taskinen on tullut +häntä tapaamaan. + +Tuo nyt kävi kuin naulaan. Minä jäin seistä jököttämään, ja sotamies +lähti asialle. Siinä vuottelen, vuottelen hyvän aikaa, eikä kuulu +sotamiestä takaisin tulevaksi eikä Villeä. Jos tuo veitikka hyvinkin +pistiin maata, arvelin, ja jätti minut koko yöksi seisomaan! + +Astui sitte hyvin kiiltonappinen herra torin halki kasarmiin päin. +Silläkös oli helyjä, yksin kantapäissäkin. Oli jos jonkinlaista silan +solkea. Kun se tuli portille, minä ilman piloillani aloin pelotella, +etten laske sisään näin yön aikana. Se hihkasi: + +»Mistä komppaniasta Te olette?» + +»Olempahan Korpeiskylän komppaniasta, Nilsiän pitäjän rajalta.» + +»Humalassako sinä olet? -- Na pletscho! -- Vai etkö tunne toisen +komppanian kapteenia?» + +»En toki tunne tässä hyvässä kylässä muita kuin Villen -- jos lienette +sattunut kuulemaan sitä Taskis-Villeä mainittavan? Enkä minä ole oikein +humalassakaan ollut sitte Villen ristiäisten; silloin tuo alkoi vähä +heilutella miestä.» + +»Hulluko sinä olet? -- Mitkä sulla on jalassa?» + +»Lapikaskengät nämä ovat -- mutta hyvät! Kyllä vihollinen näitä pelkää, +sen minkä muitakin saappaita.» + +»Putkaan -- mars!» + +Niskaan tarttui peijakas. + +»Älkää hyvä kirkkoherra, vai mikä kenraali sinä olet! Jos vaan et heitä +irti, niin minä huudan, että Keisari kuulee!» + +Mutta ihan kun oli saamassa minut muutamasta ovesta sisään, tuli miehiä +ulos kasarmista. Se äskeinen vahtisotamies oli toinen, ja Villeksi +arvasin toisen. + +»Kuulehan Ville, tuleppas nyt apuun! Tämä herra tässä hyvin rupesi +komeilemaan.» + +Heitti se toki onnekseen minut irti ja alkoi kysellä tarkemmin, mikä +mies minä olin ja mistä minä Villen tunsin pimeässä. + +»Otahan ryyppy, että lauhdut!» Aloin sitte kaivaa taskustani semmoista +kappaletta, josta sen saisi. Mutta ei se taipunut tuumaan. + +»Tulee se päivä toinenkin», arvelin, ja aloin sitte perustaa asiaa. +Kerroin oikein latukantasiaan, mitenkä se nyt tällä lailla sattui, että +minä rupesin vahtina seista töröttämään. + +»Enkä minä sinulle olisi mitään tehnyt, vaikka kieltelin tulemasta. +Ilman vaan leikilläni koettelin, tokko sinussa on sotamiehen luontoa.» + +Sillä se minut päästi. Mutta alkoi sitte olla tiukkana sille +sotamiehelle. Se ei näet olisi saanut hievahtaa vahtipaikastaan. Tuskin +se sotamiesparka olisi siitä selvinnyt, jos en minä olisi alkanut +selittää, että täytyihän tässä minunkin lähteä paikaltani, kun niskasta +nujuutettiin. + +»Jos se ei olisi tämä sotamies niin nöyrästi lähtenyt, olisin saattanut +putelilla kajauttaa.» + +»Olihan sillä kivääri, sinä tolvana!» + +Vähän tuo vielä purisi ja meni sitte maata. + + +4. Helsingin ihmeitä. + +Sitte lähdettiin sisälle Villen huoneeseen. Mutta eipä tuo näkynyt +yksistään Villen hoteilla olleen. Miestä oli kuin Viron sutta, +sängyissä pitkin lattiaa, mikä selällään, mikä mahallaan. + +Siinä sitä tarinoitiin kaikki kuulumiset Villen kanssa. Ei tuo tuntunut +Ville olevan juuri milläänkään koko sotamiehen ammatista. Yhtä hyvä +olisi ollut kotona kyntää ja syödä kalakukkoa ja piimävelliä. + +»Missä huoneessa se täällä Keisari asuu?» + +»Ei se nyt sattunut kotiin, on Pietarissa käymässä», selitti Ville. + +Otettiin tuosta eväät esille ja tuomiset Villelle. Eukko näet laittoi +puolen tusinaa sukkia ja kolme paria alushousuja; minä taas olin +hommannut emä jässäkän kartuusitupakkaa ja minkä mitäkin. Sain sitte +ruveta maata vahdissa olevan sotamiehen sänkyyn, ja siinäpä se hurahti +yö aina aamuun asti. + +Aamulla sitte, kun oli pyhäpäivä ja kaunis ilma, lähdettiin kävelemään +ja kaupunkia katselemaan Villen kanssa. Kaartin pihalla oli kauhean iso +patsas, jota en illalla pimeässä ollut huomannutkaan. Ensin luulin +siinä olevan kaivon, mutta Ville selitti, että se on rakennettu Turkin +sodassa kaatuneitten muistoksi. + +Ulos kaupungille kun sitte tultiin, niin enpä ensin yrittänyt nähdä +mitään. Huikasi näet silmiäni se komeus ja prameus. Kädet ristissä ja +suu auki seisoin, eikä hengen hiventäkään päässyt rinnastani. Siinähän +vaan oukailin kuin Tiilikaisen hevonen taivaan merkkiä. + +Outoa oli kaikki, katsoipa ylös tahi alas. Ylhäällä taivaan ja maan +välillä oli rautalankoja vierekkäin tuhkatiheässä aina monen sylen +laajuudelta. Korkeimmilla katoilla ne olivat kiini suurissa +heinähaasioissa. Ville tuo selitti, että niillä herrat puhelevat +keskenään. Onhan niillä herroilla omat kujeensa jos missä asioissa. +Sitä minä vaan ihmettelin, että sai kadulla kävellä ilman pilettiä. + +Alas sitte jos vilkasi, näki jalkatien olevan sileäksi hakatusta ja +höylätystä kivestä, jota ei näihin asti vielä ole piisannut Kuopion +kirkon rappusiinkaan. Monessa kohti oli yksi ainoa liipattu ja +puleerattu kivi niin pitkä kuin silmä kantoi ja aika leveä myös. +Mistähän kalliosta ja millähän keinolla nekin lie irti saatu, ja millä +ihmeen tavalla paikoilleen pantu? + +Muutenkin oli kaduilla ihmeellisiä laitoksia: tuontuostakin nousi +maasta torvi, josta sai vettä, kuinka vaan tahtoi ottaa. Tottapa lienee +kaupungin alus ollut ihan yhtenä järvenä. + +Jos sitte rupeaisin taloista tarkoin puhumaan, niin jatkuisi siitä +tarinaa koko ijäkseni ja jäisi kesken vielä sittekin. Muutamia taloja +oli semmoisia kuin jos kallio hakattaisiin nelisnurkkaiseksi ja siitä +sitte tehtäisiin talo. Erään puiston reunassa oli talo kaikkia muita +uhkeampi. Väsyäkseen asti sai kävellä sen pisintä seinää, eikä siitä +sittenkään tahtonut sivu päästä, ja niin korkea ja leveä oli se, että +tahtoo tulla hulluksi, jos sitä ajatteleekin, saatikka sitte kun sen +näkee. Ei ole tässä avarassa maailmassa mitään niin suurta eikä +komeata, ei piisaa sille Paapelin torni, ei Jerikon muurit eikä Ekyptin +vaarauonit. Koko etuseinä oli täynnä lasia sekä kultaa, kalliita kiviä +ja myrhamia, timanttia ja punamaalia. Ei ollut sileää paikkaa, enempää +kuin pappilan mampselin leningissä. Katolla oli tornia ja seipäitä kuin +hyvässäkin sotalaivassa. + +Päivällisen syötyä sitte lähdettiin pois kaupungista katselemaan sen +ympäristöä ja puistoja. Mutta en noista heidän puistoistaan ollut juuri +millänikään. Nilsiässä on paljoa parempaa ja tiheämpää metsää. + +Kävellessä kerkesi jo pimeä tulla. Varhain se tuleekin syksyiseen +aikaan. Palattiin siis kaupunkiin ja tultiin sen ison talon +kohdalla olevaan puistoon. Sielläkös liikettä oli kuin hyvillä +hevosmarkkinoilla. Tyttöjä ja poikia niin vietävästi. Ihmettelin vaan, +kun Villelle näkyi olevan tuttu useampi tyttö. Hyvinhän ne kuuluvat +Kuopiossakin tytöt sotamiehistä pitävän -- ja Ville ei ole mikään +tuhmatekoinen poika. Jo pienenä sanoivat, että »hyvin on isänsä +näköinen.» + +Olisi vielä juteltava, kuinka eksyin, kun yksin yrittelin kävelemään; +kuinka täällä on kadut täynnä kyyhkysiä ja varpusia, jotka ovat yhtä +kesyjä kuin meidän kanat, ja kuinka kotimatkalla jo olin kuin vanha +tottunut reisumies ainakin, vaan ne pitää jättää, sillä potaatit +jäähtyvät ja ruokatunti loppuu. + + + + +NUOREMPI VELJENI. + + +Kyllä mun silloin elää kelpasi, kun Eeroa ei vielä ollut. Sokeria sain +pyytämättäkin jokaiselta vieraalta ja korppua myös, tasan »Polluksen» +kanssa. Mutta sitte tuli meille Takamaan muori. + +Äiti ei ollut sinä aamuna tuvassa, ja isä oli jo ennen aamusia lähtenyt +Takamaahan. Piika Leena veti minua ilman äänettä tukasta, kun yritin +äitin kamariin. Suutuksissani menin sängyn alle ja hain sieltä vanhat +kenkäni -- uudet olivat äidin tallessa. Toisen kengän vedin jalkaani, +mutta ennenkuin kerkesin sitä kiini panna, sain hyvän tilaisuuden +heittää Leenaa takaapäin selkään toisella kengällä. Sen tehtyäni +juoksin jotenkin nopeasti ulos ja huusin mennessäni: »Mylly-Antin +morsian!» + +Leena tietysti läksi perässä, ja minulle tapahtui oven suussa se +onnettomuus, että avosuinen kenkäni saattoi minut kaatumaan. +Kynnykselle jäin, pää pihalle, jalat eteiseen... Leena tarttui tukkaani +kuin tuli... Mutta ennenkuin hän oli oikein alkuunkaan päässyt, heitti +hän yht'äkkiä irti ja juoksi tupaan. Minä itkussa suin huusin, minkä +jaksoin: »Mylly-Antin morsian!» + +Heti tunsin tukassani toisen käden, paljoa tukevamman kuin Leenan, ja +tuttu ääni sanoi: »Kiljutkos siinä, kun äiti on kipeä!» Vilkasin +taakseni ja näin isän ja Takamaan muorin. Leena oli nähnyt heidän +portista tulevan. + +Menin tupaan taas tavalliseen paikkaani, sängyn alle, Pollusta +hyväilemään. Minä en vanhastaan oikein pitänyt Takamaan muorista. Isä +meni talliin ja Takamaan muori äidin kamariin. Minä yksinäni +ihmettelin, mikä äitiä vaivasi, kun minua ei päästetty katsomaan, +niinkuin aina ennen, jos äiti oli kipeä. Nyt ei minua enää +haluttanutkaan sinne lähteä, sen Takamaan muorin tähden. + +Nukuimme sitte sängyn alla jonkun aikaa, minä ja Pollus, kunnes +heräsimme -- pienen lapsen itkuun. Pollus hyökkäsi haukkuen ulos -- +meidän ovessa ei ollut linkkua. Hän kai luuli, niinkuin minäkin, että +mustalaisia oli tullut pihaan. Mutta siellä ei näkynyt ketään. +Kuuntelimme tarkemmin ja tulimme siihen päätökseen, että ääni tuli +äidin kamarista. + +Vähän ajan perästä meidät päästettiin sisään. Takamaan muorin sylissä +oli lapsi, niin peräti pieni, etten semmoista ollut koskaan nähnyt. + +»Katsos nyt, Kaapro, minä toin sinulle pienen veljen», sanoi Takamaan +muori. + +»Mistä?» + +»Saunan lattian alta». + +»Onko siellä pieniä veljiä?» + +»On kyllä», vastasi muori. + +Minä olin hyvin iloissani ja hyväilin pikku veljeäni. + +Kun renki Heikki tuli puolista syömään, en hänelle kohta virkkanut +veljestä mitään. Mutta kun Heikki kysyi äitiä, sanoin että hän on +kipeä. Heikki ei puhunut mitään, vaan tupakkaa pannessaan hyräili tuota +vanhaa laulua: + + »Kaks' ilopäivää on miehellä vaan: + Kun ämmästä pääsee ja kun ämmän saa.» + +Mutta kohta kun hän kuuli itkua kamarista ja Takamaan muorin äänen, +sylkäsi hän ja rupesi syömään. + +Iltapuolen päivää vietin saunassa Polluksen kanssa. Revimme irti +lattialankkuja, minkä voimme, ja etsimme niiden alta pieniä lapsia. +Mutta ei löytynyt yhtään. Pimeän tullessa menin äidin kamariin ja +sanoin Takamaan muorille, ettei meidän saunan lattian alla suinkaan ole +pieniä lapsia. + +»Ei se teidän saunasta ollutkaan». + +»Kenen saunasta sitte?» + +»Ylistalon vanhasta saunasta, jossa on niin paljon pöppöjäkin.» + +»Kuinkas Te sinne uskalsitte mennä?» + +»Ole nyt vaiti ja mene maata!» sanoi Takamaan muori. + +Kun Eero jonkun ajan kuluttua pantiin kätkyeen, täytyi minun häntä aina +liekuttaa. Ja se oli ikävää työtä. Pollus sai yksin juoksennella ja +kiertää maita, mantereita. Minulta meni se kevät ihan hukkaan ja koko +seuraava kesä -- vielä niin hyvä marjakesä. Pian suutuin Eeroon ja +vielä enemmän Takamaan muoriin. + +Vihdoin kuitenkin kykeni Eero enemmän olemaan ylhäällä ja makasi +vähemmän. + +Mutta sitte täytyi minun kuulla, kuinka kaikki kehuivat Eeroa +kauniimmaksi minua, ja nähdä, kuinka kaikki vieraat antoivat +tuomisensa, sokerinsa, korppunsa ja muut namusensa Eerolle. Minulle jäi +ainoastaan nautinto katsella, millä halulla Eero niitä söi. + +Jos olin yksissä tuumissa Eeron kanssa ja jotakin viatonta yritimme -- +eli kuten äiti sanoi »olimme pahanteossa» -- niin aina kuului: »Taas on +iso edellä ja pieni perässä! Ei se lapsi niin osaisikaan, vaan tuo +isompi neuvoo.» Ja minä sain yksin sovittaa yhteiset synnit. + +Tuli sitte mulle pahin kaikista, tuo lukeminen. Arkipäivät kumminkin +jotensakin pujottelimme: olin miesten matkassa töissä, ja kotona vaan +silloin kun ei kellään ollut aikaa minua opettaa. Mutta pyhinä ei +auttanut mikään. Aamusin koetin maata ja olla nukkuvinani niin kauvan +kuin mahdollista, mutta nälkä viimeinkin ajoi ylös. Kohta kuului käsky: +»kirja kätees!» ja sitte alkoi kamala aika. Järkeni ei keksinyt mitään +keinoa, jolla olisin lukemisesta päässyt. Olin olevinani milloin kipeä, +milloin sokea tai kuuro; joskus tekeydyin hulluksikin. Mutta ne +yritykset tavallisesti tulivat ruumiilleni kalliiksi. + +Eero oli onnellinen, sillä hänen ei tarvinnut lukea. + +Tilani ei parantunut, ennenkuin kävin rippikoulun ja kykenin miesten +töihin. Sitten aloin vähitellen saada Eeron harmiksi savuja luihautella +yhä tiheämmin ja julkisemmin. + +Oikein sydäntä hiveli, kun tytöt kirkolla aina minuun vilkuivat eikä +Eeroon. Mikä kauniimpi se Eero oli kuin minäkään? Ja jouti olla minkä +näköinen tahansa -- lapsi! Minun mukaani toki Polluskin aina +lyöttäytyi, läksinpä metsään tai muuten kylälle. + +Niin ei minulla sitte ennen naimisiin menoani ollut muusta huolta kuin +lukukinkereistä. + +Suurin iloni oli se, että sain nähdä Eeron kokevan aivan samat +kärsimykset kuin minäkin, sillä muutamia vuosia sitten kävi Takamaan +muori taas meillä. + +Silloin olin jo siksi viisastunut, etten enää lähtenyt penkomaan saunan +lattian alustaa. + + + + +PUOLENTOISTA MANTTAALIN MIES. + + +Alholan vaari oli käsketty Mäkikylän muorin peijaisiin -- ei suinkaan +sentähden, että hän olisi ollut seuraelämälle välttämätön henkilö. Vaan +tärkeä sija oli hänelle kumminkin pitopaikoissa annettava. Sillä Alhola +ei ollut mikään pieni talo eikä köyhä. + +Ennenkuin vaari lähti hautajaisiin, tapahtui Alholassa semmoista, joka +ei ollut missään yhteydessä kuoleman eikä hautajaisten kanssa -- tahi +oikeastaan jota ei ollut aiottu olemaan missään yhteydessä niiden +kanssa. Päinvastoin. Alholan vanha kissa synnytti sinä aamuna kahdeksan +kaunista poikaa. Ja sitä ei ollut tapahtunut kolmeen vuoteen. Siinä oli +harmaita, valkoisen ja harmaan kirjavia, mustan ja valkoisen ja +valkoisen ja mustan kirjavia. Mutta yksi ainoa oli pikimusta, ja se oli +kaikista suurin. + +Ankara ja tunnollinen tuumailu syntyi siitä, mikä näistä pojista +pidettäisiin, mikä taas vietäisiin veteen. On näet laki semmoinen tässä +puuttuvaisuuden maassa, että ainoastaan yhden kissanpojan itsekustakin +pesäkunnasta annetaan elää, ja toiset menettävät henkensä -- siitä +ainoasta syystä, että ovat rohjenneet syntyä tähän matoiseen maailmaan. + +Jotakin harmaata tahi säännöllisesti kirjavaa tahtoivat muut säilyttää. +Mutta vaari julisti, että musta oli pidettävä, koska se oli kaikista +suurin. Ja väri oli peräti vähäpätöinen asia, kun on kysymys +kissanpojista eikä nuorista neitosista. Tosin tuo musta oli +urospuolinen, mutta se vaarin mielestä vaan enensi sen arvoa. + +Päätökseksi tuli, että musta pidettiin. Ennen hautajaisiin menoansa +vaari omin käsin hukutti muut seitsemän kissanpoikaa. Omin käsin +sentähden, kun hän pelkäsi jotain vilppiä eli petosta, että esim. olisi +säästetty joku pehmeäkarvainen harmaa tahi semmoinen, jolla oli muu +ruumis musta, vaan kaula ja käpälät valkoiset. + + * * * * * + +Kun Alholan vanha pari tuli Mäkikylän saliin, oli siellä jo vieraita +koko joukko. Peräpöydän takana istui pastori ja hänen vieressänsä +vasemmalla puolella kanttori. Ensin tuli sisälle Alholan muori ja +niijasi peräpöydän puoleen. Hänen esimerkkinsä vietteli vaarinkin +niijaamaan -- ainahan ne akat meitä johdattavat harhaan. + +Muori vietiin salin takaiseen kamariin muun naisväen seuraan. Vaari jäi +saliin. Otti tuolin ja istui. Mutta istui vähä toisin kuin muut. Sillä +hän asetti tuolin karmin etupuolelleen ja jalkansa sen kahden puolen. +Tämän teki hän piippunsa tähden, koska siinä oli niin lyhyt varsi, +ettei sitä ollut helppo käsissä pitää, ja taas niin raskas koppa, ettei +piippu pitelemättä pysynyt hampaissa. Nyt se lepäsi sangen mukavasti +tuolin karmia vasten. + +Sivumennen voi huomauttaa, ettei vaimoväen sopinut liikkua +vaatekengissä niillä seuduin, missä Alholan vaari istui, sillä hän ei +ensinkään käsittänyt uunin edessä olevan sylkilaatikon tarkoitusta. + +Kun Alholan vaari tuli seuraan, puheltiin asioista, jotka sangen vähän +olivat yhteydessä muorivainajan muiston kanssa. Ensin saatiin selväksi +se, että sateinen ilma oli huonontanut vuodentulon, varsinkin heinistä +ja perunoista, ja että taitaa tulla rehun puutos, jos tulee pitkä +kevät. + +Sitte puhuttiin venäläis-turkkilaisesta sodasta, Plevnasta, +Skobeleffistä y.m. sekä moitittiin useampaan kertaan englantilaisten +jumalatonta käytöstä kaikissa maailman äärissä ja keskusteltiin, mikä +keino mahtaisi olla sitä valtakuntaa vastaan tehokkain. + +Mutta kun totia oli maistettu muutamain punssilasien päälle, kävi +keskustelu ylevämpään suuntaan, ja silloin nousi kysymys »Helsingin +Matista», joka Suomettareen kirjoittaa niin voimakkaita Helsingin +kirjeitä. + +Sen keskustelun kestäessä miehet taas täyttivät lasinsa, ja pastori +meni naisväen kamariin kilistämään -- hän oli poikamies -- ja +juttelemaan. Kanttori jäi siis yksin ylhäisimmälle sijalle. Sentähden +hän nosti huulensa likemmäksi nenää ja asetti päähänsä silmälasit, +joita hän ei koskaan pitänyt pastorin läsnäollessa. + +Lautakunnan esimies sitte kertoi, kuinka Suomen kansa on kauvan +nukkunut, ja ylisti »Helsingin Mattia», joka ahdistaa ruotsinkielisiä +kuin kissa hiiriä. Ei herraksi päästyään ole kansan asiasta vilpistynyt +pois, kuten moni muu hyville päiville päässyt. Jos kissakin liian +lihavaksi tulee, niin ei se enää viitsi hiiriä ajaa. + +Alholan vaari oli ääneti kuunnellen vetänyt sauhuja ja syljeskellyt +sekä tuontuostakin maistellut lasiansa. Pastorin puheeseen ei hän +koskaan puuttunut, vaan kyllä kanttorin, kun sai vähän väkevää. Oli +näet riidan kaunaa hänen ja kanttorin välillä. + +Lautakunnan esimiehen puheen johdosta juohtui vaarille mieleen +aamullinen kissajuttu. Samalla muisti hän olevansa puolentoista +manttaalin isäntä ja monen torpparin maallinen turva. Sentähden hän +sylkäsi ja sanoi: + +»Niinkuin Suomen kansa, niin on meidän vanha kissa ollut kolme vuotta +mahona -- --» + +»Mutta», kysyi kanttori, »onkos Suomen kansa ollut mahona yhtään +vuotta? Eikö joka vuosi ole ollut syntyneitä enemmän kuin kuolleita?» + +»Yhtä enemmän oli syntyneitä kuin kuolleita, sillä syntyi kahdeksan +poikaa, ja minä niistä omin käsin tapoin seitsemän.» + +»Ketä olette tappanut?» + +»Kissanpoikia tietysti. Eikös kanttori ymmärrä, että meidän kissa on +ollut kolme vuotta mahona? Totisesti mahona, kuten kunnan esimies äsken +sanoi.» + +»Eihän kunnan esimies puhunut mitään Alholan kissasta.» + +»Tottahan niin lukenut ja valistunut mies kuin herra kanttori ymmärtää, +että kun meidän kissa tänä aamuna synnytti kahdeksan sokeaa poikaa, +niin se on vertaus meille ihmisille.» + +Vaikka kanttorin teki mieli huomauttaa sitä, ettei Alholan vaari ollut +oikein perehtynyt uudenaikaisiin sivistysrientoihin, ei hän kuitenkaan +sitä tehnyt, koska kaikkia näkyi huvittavan Alholan vaarin puhe. Sen +huomasi vaari itsekin, sylkäsi ja kertoi laveasti, minkä näköinen mikin +kissanpoika oli ollut ja kuinka ne vinkuivat pussissa, kun hän kantoi +ne veteen. Kaikki kauniimmat hän hukutti, »sillä», sanoi hän, »minä en +rakasta ulkokullaisuutta enkä prameutta. Nämät ovat ne, joista kunnan +esimies sanoi, että ne ovat poikenneet pois, kun pääsevät herroiksi.» + +»Nekö kissan pojat pääsevät herroiksi?» kysyi kanttori. + +»Tuskin niistä enää tulee kanttoriakaan, vaikka niillä kyllä oli +suloinen laulun ääni. Nyt on jo myöhäistä panna niitä lukkarin oppiin, +sillä ne ovat kuolleet, koska minä ne tapoin. Mutta yksi oli pikimusta +ja se oli kaikista suurin. Sitä ei panna kanttorin kouluun, vaan siitä +minä kasvatan talon vahdin, joka ei pelkää tapella rotan kanssa -- ei, +vaikka olisi yhtä suuri rotta kuin itse kanttori. Totisesti vaikka +oikein kirkon rotta. -- Ymmärtääkös kanttori? Se on vertaus eli +tunnusmerkki.» + +Vaari joi lasinsa pohjaan ja sylkäsi. Hänen puheestaan ei kukaan +ymmärtänyt muuta kuin että hänellä oli hyvä halu nokitella kanttorille. +Ja se toisia huvitti. + +Mutta Luotolan Kustaa, joka aina ryypyn saatuansa tekeytyi jumaliseksi, +itki ja sanoi: + +»Eiköstä tämä ole varoitus ihmisille, että toisten pitää kuolla ja +toiset jäävät tänne? Niinkuin kissanpojat...» + +Juuri silloin astui pastori takaisin saliin. Kanttori pisti nopeasti +silmälasit takaisin taskuunsa. Kaikki tulivat taas asianmukaiselle +hautajaistuulelle. Alholan vaari sydämessään kiroili kanttoria, mutta +istui ääneti koko ajan, imi piippuaan ja syljeskeli. + + + + +PUKKI KELLONSOITTAJANA. + + +Erityisistä syistä olisi kaiketi parasta ottaa omaksi syykseen kaikki +harvinaisemmat teot, joista aikoo kertoa. Sillä jos niitä toisten +syyksi sanoo, saattaa asianomainen tulla vaatimaan likempiä selityksiä +kertomuksen johdosta. Ja semmoinen ei aina ole hauskaa. + +Kun minä nyt esimerkiksi aion jutella Kuivalan Kustaasta, niin voi joku +yksinkertaisuudessaan ajatella minun tekevän vääryyttä -- ei niin +paljon itse Kustaalle kuin hänen vanhemmillensa. Sillä jos ei Kustaata +muuten tuntisi, voisi tämän kertomuksen johdosta luulla hänen saaneen +huonon kasvatuksen. + +Mutta on huomattava, että kasvatus on monipuolinen ja että sitä on +monta eri lajia, ja se on siltä aina hyvä, jos sillä vaan saavutetaan +kasvatuksen tarkoitus. Kuivalan Kustaa oli aiottu hyväksi merimieheksi, +ja _siihen_ oli hän saanut sangen hyvän kasvatuksen. Hänen isänsä oli +lähtenyt merelle jonkun verran ennen pojan syntymää ja ollut siellä +yhtä mittaa 37 vuotta. Kun hän 38:na vuotena tuli kotiin, oli Kustaa jo +purjehtinut ulkomerillä neljätoista vuotta. + +Itse oli poika oppinut uimaan ja tappelemaan. Toverit neuvoivat hänet +korttia lyömään, tupakoimaan ja muihin merikulun tieteen haaroihin. +Näin oli hänestä kasvanut hyvä merimies ilman eri kasvatusta vanhempien +puolelta. + + * * * * * + +Oli Krimin sodan aika ja useimmat merimiehet olivat kotona, koska +liikemiehet pelkäsivät englantilaisten vehkeitä. Sentähden olivat +Kuivalankin molemmat miehet kotosalla. + +Kun oli sunnuntaipäivä, lähdettiin tavallisuuden mukaan soutamaan +Ruotsiin menevää postia mantereen puolisesta saaristosta Ahvenanmaalle. +Veneessä oli, paitsi Kuivalan miehiä, pari muuta. + +Kauniilla ilmalla mentiin aika vauhtia ja jouduttiin matkan varrella +olevaan Brändön saareen juuri kirkon aikana. Miehet soutivat +kirkkorantaan levähtämään. Mutta kirkkoon he _eivät_ menneet. Ei ollut +ulkona kirkosta ketään seurakuntalaista saarnan aikana. Sellainen on +tapa niillä tienoin -- ja oli luonnollistakin näin sota-aikana. + +Sisällä kirkossa vallitsi syvä hiljaisuus. Ei ollut kesäyskääkään +monella. Joku veteli rauhallista unta. Kuului vaan saarnaajan totinen +ääni, kun hän puhui »siitä suuresta kalansaaliista», joka sai monen +verkkomiehen kadehtimaan Pietarin ja Sepeteeuksen poikain kalaonnea -- + +Yht'äkkiä kuuluu kirkonkellojen kumina. Ensin hiljainen, sitte +juhlallinen -- hätäinen -- soitettiin molempia kelloja -- molempia +yht'aikaa. Pappi ei lopettanut saarnaansa, vaan hyppäsi alas +saarnastuolista. Hänen mieleensä muistuivat kertomukset entisiltä +ajoilta, kun hätäkelloja soitettiin. Julmat kirgiisit ja kalmukit -- ja +hänellä oli kotona nuori kaunis vaimo. + +»Kirkko palaa!» huudettiin. + +»Ei, vaan joku talo kylässä.» + +»Engelsmannit täällä!» + +Kaikki ryntäsivät meluten, vavisten ja tuuppien ulos. + +Likellä asuvat juoksivat kotiinsa. Kaukaisemmat keskustelivat, +mahtaisiko se sittekin olla myöhäistä. + +Kesken kiireen kuului kellotapulista soiton lomassa erinomaista ääntä. +Ei ollut juolahtanut kenenkään mieleen mennä katsomaan, kuka siellä +soitti. Nyt sen huomasi suntio, joka oman virkansa ohessa hoiti +kellonsoittajan, kirkonvartijan ja unilukkarin toimia. + +Suntion käskystä tuli kellotorniin muitakin. Kummakseen he näkivät +heinän jätteitä lattialla. Ja kelloja soittamassa -- he luulivat sitä +ensin häneksi, jonka syyksi kaikki ihmisten synnit luetaan -- mutta +tarkemmin katsoen se oli _pukki_, suntion oma pukki, jonka sarviin +kellojen soittonuorat olivat sidotut. + +Asiasta neuvoteltua tultiin seuraavaan yksimieliseen päätökseen, joka +vielä tänä päivänä löytyy Brändön kirkon arkistossa: + +»Koska luultavata on, ettei pukki itse sitonut nuoria sarviinsa, vaan +joku pahanilkinen ihminen, joka oli syömässä suntion rantahaassa +nuoraan kytkettynä, ja pani heiniä eteen, että hän söisi niitä, kunnes +pahantekijä pääsi karkuun, ja sitte teki sen mieli pois, mutta tunsi +nuorat sarvissansa ja kiivastui ja alkoi hypellä edestakaisin, niinkuin +tämän elävän tapa on, kuten me kaikki omasta itsestämme tiedämme, ja +jos hän on tästä seurakunnasta tahi jostakin muualta, on semmoinen +ihminen kaikella muotoa lain ala saatettava.» + +Siihen loppuivat kirkonmenot sinä sunnuntaina. Mutta brändöläiset +tunsivat itsensä hieman loukatuiksi ja tyytymättömiksi. Sentähden he +rupesivat pahantekijää etsimään. Se oli tyhmä teko, sillä häntä +tietysti ei ole vieläkään löytynyt. + + * * * * * + +Mutta olinpa unhottaa Kuivalan Kustaan. + +Brändöläiset eivät nähneet, kuinka Kustaa juoksi kaitaa metsäpolkua +postiveneeseen, joka oli valmis lähtemään. Jos he sen olisivat nähneet, +niin tuskin olisi postivene vasta poikennutkaan Brändön rantaan. + + + + +SUOMALAISEN MUINAISTUTKIMUKSEN JA KANSATIETEEN ALKEET, +laadittuina meikäläisten tiedemiesten malliin. + + +1. Suomalaisten käsitys muutamista yleisistä asioista. + +_Maailma_ on Kalevalan mukaan syntynyt linnun munasta. Luonnollista +siis on, että käsitys maailmasta vivahtaa käsitykseen linnusta. +Puhutaan maailman _silmistä_. Muutamat ihmiset ovat maailman _suussa_. +Huonolle jälelle joutuneet voi korjata maailman _jaloista_. Mutta +maailman nenästä, korvista ja käsistä ei tiedetä. Samoin: puhutaan +linnun silmistä, suusta ja jaloista, mutta ei nenästä, korvista eikä +käsistä. Linnut tekevät pesäkseen ja muuksikin leposijakseen _kuopan_. +Samoin lauletaan: + + »Maailma minua nyt paljokin vaivaa + Ja minun eteheni _kuoppaa_ kaivaa». + +_Maan pyörimisestä_ on suomalaisilla vanhuudestaan hämärä käsitys. +Hämärä, koskapa he saatuaan silmiä hämärtävän iskun, huomaavat että +maailma _pyörii_ heidän silmissään. + +_Onni_ ei pure eikä puske, vaan onni _potkasee_. Ei se siis sovi koiran +nimeksi, vaan hevosen. Vieläpä puhutaan onnen _ohjista_ ja siitä että +onni _vetää_ jotakuta. Hyvä onkin istua onnen _kelkkaan_. + +_Valheella_ ovat erityiset _kengät_. Sanotaanhan: »en minä valheen +_kengillä_ kulje!» -- Mutta päättäen siitä että: »_lyhyet_ ovat valheen +_jäljet_», valhe käyttää matkoillaan puujalkoja. + +_Nälkääkin_ sanovat suomalaiset »_nähneensä_», mutta ei ole tietoja sen +ulkonäöstä. + + +2. Muinaissuomalaisten yhteiskuntaoloja. + +_Virkamiehet_ näkyvät saaneen nimityksensä _voitelemalla_, niinkuin +israelilaisillakin. Sitä todistavat säkeet: + + »Voilla _voidan_ voudin rinnan, + tuomarin sianlihalla, + jottei tuomari toruisi + eikä vouti vormahtaisi.» + +Muutamat tutkijat arvelevat, että voita ja sianlihaa olisi käytetty +rintatähtien ja kunniamerkkien asemesta. Ainakin olisi näillä merkeillä +silloin ollut suurempi käytännöllinen arvo kuin nyt. -- Toivottavasti +vastainen tutkimus ratkaisee tämän asian. + +_Naisten_ nykyisellä orjuudella ei ole perustusta entisyydessä. +Naimattomat neitseet olivat kunnan kirjureina, henkiherroina j.n.e., +koska puhutaan joutumisesta vanhan piian _kirjaan_. + +Vanha runo kertoo että miehet: + + »Arvelevat akkojansa, + kuulevat lutuksiansa, + _Pelkeävät_ piikojansa.» + +Näyttää naisilla siis silloin olleen oikeus antaa muitakin iskuja kuin +silmäniskuja. + +_Oppineita_ on kahta lajia, niinkuin oppiakin: korkeata ja syvää. +_Korkeasti_ oppineita tietysti ovat tähteintutkijat ja torninvahdit. +Syväoppisia taas merimiehet ja haudankaivajat. + +_Koululaitos_ on ennen ollut eläinkunnankin käytettävänä. Niiden +aikojen kokemuksesta on syntynyt sananlasku: + + »Vaikea on vanhaa _sutta_ kirjalle opettaa.» + +Vieläkin kuuluvat ahneet rovastit _luettavan_ lehmiä. + +_Hulluinhoito_ on ollut huonolla kannalla. Eivät näy näitä onnettomia +ihmisinäkään pitäneen, vaan juhtina. Sillä sanoohan vanha lause: + + »Hulluilla herrat _kyntävät_.» + + +3. Suomalaisten elinkeinoja. + +_Metsästys_ on ollut korkealla kannalla, sillä ikivanhoista ajoista on +otuksien rauhoittaminen ollut tunnettu. Esim. riihtä _tapetaan_ +ainoastaan syksyisin ja talvisin. + +_Ampumataito_ on ollut suuri. Pakko olikin oppia ampumaan, sillä +huonoja ampujoita pidettiin _pilkkana_. Nykyään pidetään pilkkana vain +miesten kuvia sotaväen ampumaharjoituksissa. + +_Kalastus_ on vanha elinkeino. Siihen ovat suomalaiset niin tottuneet, +että kalastajat mieluimmin asuvat jonkun lahden _pohjassa_, ahvenien +seurassa. + +_Kauppatavarana_ näkyvät suomalaiset pitäneen m.m. omaa päätään, sillä +usein on mies jossakin päänsä _kaupalla_. Kauppatarkoituksia varten +kaiketi myös usein ihmisiä pannaan _pussiin_. + +Mutta kun rahan korko on korkealla, on kauppa niin huonossa kunnossa, +että sitä täytyy _hieroa_. + +_Koti-eläimiä_ ei juuri ole tarvittu, sillä suomalainen ajaa mukavasti +hyvällä _reellä_. Muutamat, esim. Antti nimiset ajavat _aisoilla_. + +Vetoeläiminä käytetään astioita, peliä, nauloja, huushollia y.m. +Sanotaanhan: »tuo saavi _vetää_ tynnyrin jyviä» (joka jo on sievä +kuorma), »se peli _vetää_», »se naula _veti_», »voi kun se huusholli +_vetää_.» + + +4. Suomalaisten elämäntarpeet: asunnot, vaatteet, ruuat y.m. + +_Rakennuksia_ ei suomalainen tarvitse. Hän on hyvin tyytyväinen +pitkävartisissa _saappaissaan_, ehyissä _sukissaan_, ja voipi ilosta +hypellä tervatuissa _lapikkaissaan_. + +Juhlatilojen sattuessa tanssitaan valkeissa _hansikkaissa_. + +Ulkohuoneet suomalaisia yhtä vähän huolettavat. Eivät he esim. tallia +tarvitse, sillä hevoset saattaa panna huonoon _kenkään_. + +_Vaatteet_ ovat suomalaisille tarpeetonta mukavuutta. Usein voi +matkoillaan maaseuduilla sydäntalvellakin nähdä _paljaita_ talonpoikia. + +_Rahakukkaro_ on liikaa ylellisyyttä. Suomalainen voi panna koko +vuotisen palkan _suuhunsa_. Mutta paljoa varmempi on panna rahansa +_viinaan_, sillä niin väkevässä nesteessä se parhaiten säilyy. + +Muutenkin on suomalaisilla suuri luottamus viinaan ja läheinen +ystävyys. Mies on _viinaan_ menevä ja viina on _mieheen_ menevä. Tämän +sopusoinnun kannalta on helppo selittää suomalaisten tavatonta: + +_Ruokahalua_. Mies saattaa syödä kokonaisen _puurovadin_, puisen tahi +savesta valetun y.m. astioita. Näitä ruokia keitettäissä tarvitaan +semmoista kuumuutta, että pata _kiehuu_, takkiraudasta valettu pata. + +Mutta usein tyytyy suomalainen miedompaankin ruokaan. Miestä voi esim. +sanoilla _syöttää_. Ja joskus, kun intoutuu mies, voi hän syödä +kokonaisen _päivän_ (ei aurinkoa vaan aikaa). + +_Ihmissyönti_. Vaikea on ratkaista kysymys, ovatko suomalaiset muiden +pakanain tavalla olleet ihmissyöjiä. Siltä se vähän näyttää. Ei ennusta +hyvää, kun mies toiselle sanoo: »älä suuhun tule, ennenkuin entisenkään +_nielasen_!» -- Tosin sanotaan: »ei mies _miestä_ syö!» Mutta sillä ei +ole todistettu, eikö miehellä olisi tapana syödä vaimoja ja lapsia. + +Sivumennen sanoen, ei ihmislihan syöminen niin kummaa ole. Niinkin +hyviä ystäviämme ja niin viattomia olentoja kuin omia saappaitamme, +voimme pitää ihmissyöjinä, milloin ne _syövät_ ihmisten jalkoja. + + +5. Suomalaisten sukuperä, uskonto ja luonne. + +_Suomalaisten sukuperä_ on hyvin yhtäpitävä kehitysopin kanssa. Sitä +todistavat sananlaskut: + + »Vaikka suku _sutena_ juoksisi, + kun itse ihminen olen,» + +ja + + »_Susi_ isäni; _karhu_ emoni: + kun minusta mies tulisi!» + +_Suomalaisten uskonto_ ja vanhat jumalat ovat yleisesti tunnetut. Mutta +huomattava on, että vieläkin tavataan paljon _silmän palvelijoita_. + +_Itsepäisyyttä_ osoittaa se, että suomalainen saattaa ikänsä asua +vuoren _alla_ eikä pyri poiskaan. + +Ei hän myöskään pakene, vaikka _räystäät tippuvat_. + +_Vähäpuheisuuteen_ lienee syynä se, että Suomen mies syötyään panee +leukansa tahi ainakin hampaansa _naulaan_. + +_Kevytmielisyyttä_ osoittaa se, että kalliita lamppuja ja kyntteliä +pannaan _tuleen_. Moni on tunkenut tupakkansa ja pannut piippunsakin +_tuleen_, vaikka ei ole ensinkään aikonut lakata tupakoimasta. + + +6. Luonnontieteellinen tutkimus suomalaisten ruumiista. + +_Luut_ eivät ole tärkeät suomalaisessa ruumiissa. Joskus jäävät ne +kokonaan pois matkasta, jolloin syrjäisten täytyy huomauttaa: »_korjaa_ +luusi!» + +_Nahka_ on melkein yhtä tarpeeton. Urhoolliset miehet eivät näy sitä +viitsineen itse kantaa, koska halveksien sanotaan: + + »Arka nahkansa _kantaa_!» + +_Pää_ on ankara ruumiin osa, sillä usein täytyy miehen itsensäkin +_pelätä_ päätään. + +Omituista kyllä, näyttää suomalaisen pää olevan ontto, sillä miehellä +voi olla lakki _päässä_, joskus _kaksikin_ lakkia. Sopii suomalaisen +päähän muutakin tavaraa, esim. silmälasia sankoineen päivineen. Samoin +voivat he tukehtumatta pitää huivia _kaulassaan_ j.n.e. + +Moitittavaa huolimattomuutta on, ett'eivät tullivirastot ole ottaneet +näitä asioita huomioonsa; sillä kätkemällä kalliita kappaleita +erityisiin jäseniinsä, voivat suomalaiset harjoittaa laveata +tullipetosta. + +Päässä näkyy myös asuvan suomalaisen henki, sillä muut ihmiset +kuolevat, jos heiltä kaula katkaistaan, mutta suomalaiselta pitää vielä +lyödä _pää_ poikki. + +_Sydämessä_ voisi henki asua yhtä mukavasti kuin esim. +rautatievaunussa, sillä sydän on kovin rauhaton paikka. Milloin on +sydän _kulkussa_, milloin _suussa_, milloin kintaan _peukalossa_ j.n.e. + +_Silmät_ ovat vielä rauhattomammat, sillä ne ovat suuria urheilijoita. +Kesällä silmät _uivat_ kyynelissä. Talvella luultavasti luistelevat +niiden jäätyneellä pinnalla. (Tämä ei kuitenkaan ole tieteellisesti +todistettu). + +Semmoisella luonnolla ne tietysti harvoin pysyvät kotona, ja omistajan +on pakko lainata toisilta silmiä. Niinpä lapsilla usein ovat _isänsä_ +tahi _äitinsä_ silmät. + +_Korvia_ suuresti säästetään ja lyödessäkin niitä kartetaan. Annetaan +vain _ympäri_ korvia. + +_Nenä_ on hyvin sitkeää laatua. Sitä saa _niistää_ kuin kynttilää koko +elämänsä ijän, ja kuitenkin se täysimittaisena seuraa omistajaansa +hautaan. Myös voi suomalainen _pistää_ nenänsä yhteen ja toiseen +paikkaan ja taas asettaa sen sijallensa. + +_Suu_ on suomalaisella suuri, koska joskus kannattaa antaa toiselle +_suuta_. + +_Kieli_ voi olla _ulkona_ suusta. Silloin voidaan kieltä _pieksää_, jos +haluttaa, ja myös kieliä _kantaa_. + + +7. Suomalaisten ruumiinkoko ja kasvojen muoto. + +Suomalaisten ruumiillinen suuruus on hyvin vaihteleva. Toiset ovat +hyvin suuria, toiset hyvin pieniä. + +Sieväkokoinen mies on se, jolla on kymmenhenkinen perhe _hartioillaan_ +ja vielä appi ja anoppi _niskassa_. + +Usein tavattava pituus on noin 6 tai 7 metriä. Sillä mitalla voipi +seista »toinen jalka haudassa, toinen haudan partaalla», kun asetusten +mukainen hauta on 2 tai 3 metriä syvä. + +Mutta peräti pieniä ovat ne, jotka voivat seista oven _raossa_, sillä +ovessa tavallisesti ovat ahtaammat raot kuin seinässä. + +Pieni ja notkea ruumis täytyy olla sillä, joka voi _hypätä_ toisen +_nenälle_. + +Erään tunnetun pikku elävän tavalla saattaa suomalainen huvikseen +_kiikkua_ toisen tukassa eli nivuksissa. Tämän huvituksen sanotaan +olevan vaimoväellekin tunnetun. + +Ihmeekseni kuulin kerran erään järkevän miehen sanovan: »Väistypäs +vähän, että pääsen tuohon _pöytälaatikkoon_!» En olisi uskonut hänen +sinne mahtuvan. + +Hävyliäisyyden vuoksi tavallisesti hyvin vähän ja ihan viimeiseksi +puhutaan _kasvojen kauneudesta_. Muinaissuomalaisten sankarillista +ulkomuotoa kuvaa esim. nimitys _partasuu_. Nykyään on parta +ulkopuolella suuta. + +Sotaiset ja uhkaavat lienevät silloin miehen kasvot, kun voidaan sanoa: +»tuolla miehellä on _pää_ kuin _partaveitsi_!» + + + + +KAHDENLAISESTA MORAALISTA. + +Sananen siveellisyyskysymykseen. + + +Niin vanha mies kuin minä olenkin, olen kuitenkin nuorena syntynyt. Ja +muutamia vuosia syntymäni jälkeen pantu kouluun. + +Minä olin »parempain ihmisten» lapsi eli, toisin sanoen, vahtimestarin +poika. Siitä syystä ei minun tarvinnut kouluun tullessani tuntea +kirjaimia, niinkuin köyhäin poikain, jotka pantiin kansakouluun. Minä +pääsin Tant Fiinan kouluun. + +Siellä opin, ettei milloinkaan saanut juosta kadulla, vaan piti kävellä +kauniisti, kädet ulkona taskuista; ei koskaan mennä katsomaan, kuinka +sikaa tapetaan naapurissa; ei hävittää linnun pesiä, eikä koskaan puhua +»housuista» -- ja monta muuta kaunista asiaa. + +Kerran sitte kävelin Tant Fiinan rinnalla koulusta kotiin päin ja Tant +Fiina kehui, kuinka hyvät pojat pääsevät taivaaseen. + +»Vai taivaaseen tuommoinen herasilmä!» ivasi jälestäni tuleva +kansakoulun poika. + +Niitä oli useampia yhdessä matkassa ja tekivät jos jonkinnäköistä +kujetta. Uskalsivat latoa kirjojaan Tant Fiinan turnyyrille -- +salaisesti kyllä -- mutta toisilleen kehuivat, että »tämä poika se +vedättää kirjojaan pyöreäpäisellä hevosella!» Muuan pani jotain pehmeää +minun taskuuni. Arvasin, että se oli kuollut rotta. + +Vähitellen pääsi minussakin se toinen moraali vallalle. Yht'äkkiä +sanoin Tant Fiinalle: + +»Arvaakos Tantti, mitä viemistä minulla on pikku sisarelleni tässä +taskussa?» + +»Rusinoita?» + +»Ei!» + +»Omenoitakos?» + +»Ei!» + +»Annappas, kun koettelen!» + +Tant Fiina veti sen ulos taskusta -- ja kiljasi. Minä en silloin +joutanut sanomaan hänelle »hyvästiä» enkä »hyvää yötä», niinkuin oli +kotona neuvottu, vaan erosin hänestä äkkiä. + +Seuraavana aamuna kun tulin kouluun, sanoi Tant Fiina, että olin ollut +»tuhma», ja antoi minulle kahden kesken »riissiä». Mutta kotona sain +kaikkein nähden »selkääni», siitä syystä että olin ollut »sikamainen ja +hävytön». Tant Fiina oli käynyt kielimässä siellä. + + * * * * * + +Kansakoululaiset tappelivat keskenään, juoksivat ja huusivat; viskoivat +kivillä toisiaan ja muita koiria; kiroilivat keskellä katua; särkivät +linnun pesiä; panivat kirjansa Tant Fiinan turnyyrille ja työnsivät +kuolleen rotan minun taskuuni -- kaikki ihan onnekseen. Mutta minä sain +kärsiä siitä syystä, että ainoastaan arvuutin Tanttia. Pakkoko hänen +oli panna kättään minun taskuuni? + +Näin jouduin ensi kerran elämässäni kahdenlaisen moraalin uhriksi. +Mieleni teki pois Tant Fiinan koulusta. + +Kun sieltä vihdoin pääsin lyseoon, tulin tuntemaan, että vanhempain +toverien moraalina oli pehmittää heikompia. Heikompien velvollisuus oli +juosta pakoon ja vaatia vahingonkorvausta vielä heikommilta. + +Tunnilla saivat etevämmät nauraa toisten tuhmille vastauksille, mutta +menipäs kovapäinen vetämään suutansa vinoon, vaikka kuinka olisi +kutkuttanut, niin äkkiä opettaja hihkasi, ettei saa »irvistellä», ei +»turskua» eikä »hirnua» -- aina naurun laadun mukaan. + +Sittemmin olen pitkin elämääni huomannut, että moraali aina on +riippuvainen asianhaaroista. + + + + +VANHASTA AINEKIRJOITUSVIHKOSTANI. + + +Kun sattumalta löysin vanhan ainevihkoni muun rojun joukosta ja +kääntelin sen lehtiä, muistin opettajamme toisenkin kerran sanoneen +aineistani puuttuvan »jäsennystä, sopivaa muotoa ja järjellistä +sisältöä». _Virheitä_ niissä sensijaan oli riittävästi. Tässä on pari +senaikaista kirjoitusnäytettä, varustettuina opettajan huomautuksilla. + + +1. Hyvästijättö muuttolinnuille. + +Kunnioitettavat muuttolinnut! [Puuttuu johdanto aineeseen. Opett. +huom.] + +Jos puhun suuni puhtaaksi, niin paljoa suuremmalla mielihalulla minä +Teitä keväällä tervehdän kuin nyt jätän hyvästi. Mutta luonnon pakko +[Ainekirjoitus on säädetty säännölliseksi oppiaineeksi eikä sitä +sovi sanoa »luonnon pakoksi». Opett. huom.] ja asianhaarat, jotka eivät +ole minun eikä Teidän vallassanne, vaativat minua tällä kertaa +pyytämään Teitä hetkeksi keskeyttämään matkanne ja lepuuttamaan +siipiänne vaikka tässä kaupunkimme pitkän sillan kaiteilla. Minä sitte +astelen välitsenne kuin pappi katkismussaarnan jälkeen, ja Te +kuuntelette, mitä minulla olisi Teille sanomista. Minulla -- köyhällä +miehellä, joka en kykene kanssanne matkustamaan rahan puutteen tähden, +ja joka olen niin rasitettu henkisellä työllä, etten ole voinut +harjoittaa ruumistani lentämään, enkä uinnissakaan pysty Teille +kilpailijaksi. + +Kun Te tänne ensin keväällä tulitte, täytyy minun tunnustaa, etten +lukupuuhain tähden ehtinyt Teitä tarpeellisella kunnioituksella ja +kohteliaisuudella vastaanottaa. Usein saitte turhaan minua lauluillanne +tervehtiä. Minä vain tuumailin, että »mitähän ne lehtorit laulaa», kun +ei ota läksyt asuakseen päässä. On näet meillä kouluissa se järjestys, +että keväällä on pojilla [Ainoastaan laiskoilla ja huolimattomilla. +Opett. huom.] yhtä tiukka pääsö ylöspäin, kuin jokijäällä alaspäin. + +Kuitenkin minä Teitä kohtelin paremmin kuin etelämaissa kuuluvat +tekevän. Puhtaalla omallatunnolla voin vakuuttaa, etten tänäkään +päivänä tiedä, mille laululinnun liha maistaa. + +Aina kun lomaa sain, astelin metsäteitä, kuuntelin ja ihailin Teitä. +Vieläpä väliin koettelin, kuinka minun bassoni taipuisi hra Lahorastaan +säveleihin. Mutta uskon minä, että sääliksi Teille kävi, kun näitte sen +basson haltijan aina aamusilla neljännestä vaille kahdeksan, kirjat +kainalossa astuvan kouluuni päin. Surkuteltava koulumestarin alku, +toisten koulittavana. -- Kunpa olisin sensijaan saanut kuusen oksalla +heilua ja laulella ylistyslauluja kultani ihanuudesta! + +Minkä kultani? + +Se seikkapa juuri mieltäni enimmän painoi ja saatti minun murehtimaan +kovaa kohtaloani, kun näin Teidän lemmenliittoja rakentavan ja +perustelevan pesän pohjaa. Minulla onnettomalla kun ei ollut +viitteitäkään sinnepäin! [Nämä lauseet olisivat hyvin hyvästi saaneet +jäädä pois. Opett. huom.] Mutta ollappa minulla hra Tiklin punaset +posket, niin eri silmällä silloin tytöt katselisivat minuun. Eiköhän +herahtaisi silmistä rakkauden kyynel, kun ei kukaan näkisi? -- Entä se +pesän laitto sitte! Minun suhteeni se on johtokuntain ja ylihallitusten +vallassa, saanko sitä ollenkaan, ja minkälainen se tulee. + +Sitte kesän pitkään meidän kohtalomme jossakin määrässä muuttuivat. +Teidän täytyi olla toimessa, jos satoi taikka paistoi, ja lentää +itikkain perässä, varsinkin senjälkeen kun perhe-elämän varjopuolet -- +ne velvollisuudet -- alkoivat ilmestyä. Todellakaan en minä tahtoisi +ottaa Teidän lapsianne kortteeriin ja talon ruokaan. Minä elin +kesäkauden enemmän helpoilla päivillä ja hyvillä ruu'illa. Eikä ollut +minulla mitään muuta maallista huolta kuin »ehdot» soitannossa; ja +sitäkin taidetta Te harjoititte monta vertaa enemmän kuin minä. + +Loppukesällä en mitenkään olisi tahtonut vaihtaa virkoja hra Sorsan +kanssa, vaikka olisin maailman etevin uimamaisteri. Opettaa semmoista +poikajoukkoa uimaan ja tehdä senkin seitsemän sukellusnäytettä +pyssymiehen edessä! + +Koska herroilla näyttää olevan kiire, lopetan nämä kesäiset muistelmat +tähän. Toivon että ensi kevännä taas terveinä tavataan, ja sitte voin +jatkaa. + +Ainoa paikka, johon omasta puolestani tohtisin kutsua herroja +lähtökahville, on raittiusravintola. Mutta pelkään, että ovat sielläkin +kovin ahneita lintupaistille. + +Hyvästi sentähden! »Klöm int port!» [Ei sovi käyttää vierasta kieltä, +varsinkaan kun sitä ei osaa. Opett. huom.] + + +2. Sivistyksen arvosta. + +Kun [»Kun» on nolo sana alkuun. Opett. huom.] viime kerran sillalla +kävellessäni jätin hyvästi muuttolinnut, luulin ensimäisessä +alakuloisuuden puuskassa, ettei koko pitkänä talvena saa kuulla muita +laululintuja kuin variksia ja heidän vertaisiaan. Tästä väärästä +luulosta herätti minut heleä kukon laulu kaupungilla. + +Siitä johduin mietelmiin, joita en tahdo yksityisenä salaisuutenani +pitää. + +Kansalla on arvoitus: »Miksi kukko laulaa silmät kiini?» -- ja siihen +on vastattava: »Kun se osaa virtensä ulkoa.» Siinä on kyllä perä. Mutta +toiselta puolen: mitä hyötyä kukolla olisi silmiensä auki pitämisestä, +kun hän kuitenkaan ei osaa lukea? Ajatelkaa mihin pulaan hän joutuisi, +jos kerran unhottaisi virtensä, eikä likiseuduille sattuisi muita +kukkoja! [Sopimaton johdanto. Sen ohessa on koko aine käsitelty +väärältä kannalta. Opett. huom.] + +Jos kerran koittaisi maassamme aika, jolloin kukot osaisivat käyttää +»Sävelistöä» ja »Kansanvalistusseuran nuottivarastoa» ja laulaa suoraan +nuoteista, niin tottamaar ei suuresti kaivattaisi muuttolintuja. +Pohjolan talvet olisivat yhtä laulurikkaat kuin kesätkin. + +Tosi on että sen hauskuuden saavuttamiseksi tarvittaisiin paljon +laajentaa ja lisätä kouluja, perustaa monta uutta kansakoulua joka +kuntaan. Mutta _ajatukselle_ ei mikään ole mahdotonta, ja +mahdottomistakin ajatuksista voi olla jotain hyötyä. [Tavallisesti +niistä ei ole mitään hyötyä. Opett. huom.] Enkä minä ole ensimäinen, +näihin mietelmiin joutunut. Vanhoissa aapisissa oli kuva, joka esitti +kukkoa opettamassa ihmisen lapsille lukutaidon alkeita -- vaikka sillä +lienee enemmän tarkoitettu kuvata opettajan luonnetta kuin +opetustaitoa. [Tämä hävytön lause on pyyhittävä pois. Opett. huom.] + +Meillä ihmisillä on paljon syytä iloita saavutetusta +sivistysmäärästämme ja kehoitusta käyttämään sitä oikein, jos +katselemme, mitä nelijalkaisilta kumppaneiltamme täällä maanpäällä +puuttuu. + +Oikein kävi säälikseni tässä vasta erästä koiraa hänen +oppimattomuutensa tähden. Hän oli yksinkertainen maalaispiski, juoksi +uskollisesti rumpalin jälestä nurkalta nurkalle ja kuunteli, kuinka +tämä julisti, että koirat meidän kihlakunnassa ovat sadan (100) markan +sakon uhalla pantavat kiini. Sokrates kuunteli levollisena +kuolemantuomiotansa, sillä hän oli vakuutettu siitä, että kuolemansa +jälkeen pääsee sangen siedettäviin oloihin. Mutta kysymyksessä oleva +koira oli levollinen tietämättömyytensä tähden. Jos hän olisi +ymmärtänyt rumpalin tarkoituksen, olisi hän varmaan viipymättä +matkustanut toiseen kihlakuntaan. + +Jos hevoset tuntisivat mitä laki säätää eläinrääkkäyksestä, niin +saisipa kihlakunnanoikeus istua ympäri vuotta tutkimassa +heidän kanteitaan, ja eläinsuojelusyhdistykset muuttuisivat +asianajotoimistoiksi. + +Ei tarvitsisi pelätä eläinten menevän vieraille laitumille, kun +veräjällä sakkotauluista näkisivät, että se on kielletty. Eikä +tarvitsisi etsiä kissoja maitohuoneesta, jos he oppisivat odottamaan +siksi, että maito on separeerattu, jolloin saadaan enemmän kermaa kuin +suoraan pytyistä kuorimalla. + +Riikinkukot varmaankin lakkaisivat muiden nähden komeilemasta suurella +pyrstöllään, jos he kirjallisuudesta näkisivät, kuinka vakavat ihmiset +heitä ylenkatsovat. Tosin on maailmassa olentoja, jotka komeilevat +riikinkukoilta saaduilla höyhenillä, vaikk'ei heidän ruumiinsa +ollenkaan niitä kasva, -- olentoja, joita ei millään järkevillä syillä +voi taivuttaa luopumaan ruumiinsa rakennukselle aivan vieraista +koruista. Riikinkukon pyrstön on sentään luonto hänelle lahjoittanut. + +Voisi vielä aavistaa, kuinka suuressa määrässä tämä sivistystyö +edistäisi tieteitä. Kun jokainen eläin itse kykenisi selvittämään +ruumiinsa rakennuksen ja elintapansa; kun saisi kuulla luentoja +ruohokasveista kotinavetassaan, niin paljoa vähemmän kuluisi aikaa ja +varoja luonnontieteellisiin opinnoihin. Valtioiden ei tarvitsisi +kustantaa kalliita retkikuntia eikä rohkeain miesten tarvitsisi viettää +talveaan jäissä ja pakkasessa, jos jääkarhut tekisivät tieteellisiä +havaintoja napaseuduilla. + +Muutamia haittoja saattaisi meille ihmisille olla tästä eläinkunnan +sivistämistyöstä. Neekerien vapautuksesta oli tappiota heidän +valkoihoisille isännilleen. Niin tässäkin. Vanhoille piioille ei jäisi +muuta seurakumppania kuin kahvipannu ja kortit. Kun mirri saisi tietää, +että hänen emäntänsä on vanha piika, jättäisi hän tietysti heti +semmoisen emännän. Karhut saisivat sanomalehdistä tiedon, milloin +metsästysseuroja on liikkeellä. Kärpäset eivät enää menisikään +semmoiselle paperille, jossa jollakin sivistyskielellä saisivat lukea: +»Kärpäsen myrkkyä.» + +Vai kuinkahan kävisi? -- Osaahan juomarikin lukea pullon kylessä sanan: +»Viinaa» tai »Rommia», ja kapakkaan tullessaan näkee jo toisia +kellistyneen kuin kärpäset myrkkypaperin laidoilla -- mutta arvelee +vaan, että eihän tuo ehkä häneen pysty. [Ainoa järjellinen ajatus koko +aineessa. Opett. huom.] + + + + +VALKOINEN LAKKI. + + +Myöhään eräänä kevät-iltana saatiin tuo yliopiston tutkijakunnan päätös +-- eli Helsingin kielellä »uutslaaki» -- joka korotti m.m. 23 meidän +koulun koulupoikaa Suomen ylioppilaskuntaan. + +En ole koskaan muulloin nähnyt kolmekyynäräisten miesten sillä tavoin +ilosta hyppivän kuin sinä kesäkuun iltana, enkä toivoisi sen ikäisten +miesten, muulloin kuin tulipalon aikana, kulkevan niin kiireesti kuin +silloin mentiin ostamaan valkoisia lakkeja. Semmoisesta voisi olla +vaaraa rauhallisten kävelijäin pystyssä pysymiselle. Onnellisesti +kuitenkin päättyi lakin osto. Lakkikaupoissa jäivät seinät paikoilleen. + +Toivorikkaissa päissämme oli siis hohtavan valkoinen lakki, johon sen +ihana myyjätär oli omin käsin kiinnittänyt lyyran. Myöhemmällä sen +sitte Villensaunalla otimme päästämme pois, kun isänmaalliset tunteet +riehuivat rinnassamme. Näitä tunteita virkistivät vaahtoharjaiset +maljat. + +Kun sieltä saavuin asuntooni, oli jo vuorokauden aika sellainen, että +päti päivän valolla peiliin katsella. Lyhyitähän ovat keväiset yöt +Pohjolassa. Mutta lähestyvän unen vaikutuksesta olivat silmäni niin +sameat, etten silloin vielä voinut itseäni täydellisesti »mönsträtä», +vaan täytyi tyytyä vajanaiseen yleissilmäykseen ja alkaa etsiskellä +lepuusijaa. Mielelläni olisin tietysti tuo uusi lakki päässä +maannutkin, mutta pelkäsin että se rypistyisi. Sen vuoksi asetin sen +tuolille sängyn viereen -- lyyrapuolen itseeni päin -- ja vaivuin +suloisiin unelmiin. Se tietysti on ja pysyy minun salaisuutenani, mistä +uneksin, mutta älykäs lukija voi kyllä sanomattakin arvata, mistä +nuori, naimaton ja rahaton ylioppilas näkee unta. + +Herätessäni laitteli »matami» ruokaa pöydälle. Aamiaista +luonnollisesti. Sitte hän teki liikkeen, semmoisen kuin olisi joku +häntä takaapäin potkassut säärille, ja toivotti onnea. Salaperäisesti +hymyillen katseli hän ponnistuksiani saada silmäni auki. Katsoin +kelloa. Se oli kymmentä vailla kaksi. Matami puuhasikin siis +päivällistä. + +Aurinko paistoi lakilleni, ja tuo puolen kolmatta markan lyyra säteili +niin ystävällisesti. Väkisinkin sai se hymyn huulilleni. Rohkealla +hyppäyksellä nousin ylös. Lakki päähän ja peiliin. -- No, istuihan se +jotakuinkin, vaikk'ei sitä vieläkään oikein voinut arvostella, kun olin +alusvaatteissani, eli sievemmin sanoen »kesävaatteissa.» Siispä laitoin +itseni täyteen pukuun ja söin päivällisen hyvällä ruokahalulla. Olikin +siinä kolmea lajia, niinkuin on tapa Helsingissä. + +Sitte läksin kaupungille, näyttämään että uusi säde sivistyksen +auringosta oli puhjennut. Alussa en tahtonut jaksaa kantaa arvoni +painoa oikein luontevasti. Toverit rohkenivat huomauttaa minua siitä +muka »sopimattomasta tavasta», kun kadulla kävellessäni tuontuostakin +koettelin sormellani, oliko lyyra tallella ja suoraan nenän +yläpuolella. + +Useimmat tovereistani olivat kiiruhtaneet aamujunassa kotipuoleen +näyttämään, mitä olivat Helsingistä saaneet päähänsä, nimittäin sen +ulkopuolelle. Mutta minä en tahtonut mennä heidän kanssaan kilpailemaan +loistossa, vaan päätin antaa lakkini vielä pari päivää loistaa +pääkaupungissa. Astuin rantaan. Satamaan tullessani oli muuan laiva +valmiina jonnekin lähtemään. Siihen tulvaili väkeä, nuorta ja vanhaa. +Aloin katsella taivaan merkkejä ja tunnustella tuulen suuntaa ja +voimaa, ylpeänä siitä että muka kaikki nyt minun lakkini huomaavat ja +arvelevat, että »kukahan tuo oppinut nuori herra on?» + +Ilma oli äreä. Tuima tuuli ajoi pölyä pitkin rantatoria ja jakeli sitä +runsaalla mitalla ihmisten silmiin. Olisin muuten lähtenyt pois koko +kestistä, mutta muutamat ylen sievät neitoset -- tuiki tuntemattomat -- +vangitsivat katseillaan askeleeni. Varmaan hekin lakkini huomasivat ja +syväoppisen käytökseni. + +Tavallisilla menoilla alkoi laiva eritä rannasta. Hatut heiluivat, +nenäliinat liehuivat. Minäkin tavottelin valkoista lakkiani. Mutta se +olisi saanut olla tekemättä, sillä eräs saksalainen vääräsääri, jolla +näkyi olevan tulimmainen kiire laivaan, töykkäsi samassa hetkessä +kyynäspäätäni. Käteni puski lakkiani paraiksi sen verran, että hyvä +vihuri pääsi sen alle ja lennätti sen veteen. + +Enempää en voi kertoa, sillä eihän tähän kirjaan saa tulla muuta kuin +iloisia tarinoita. Ja minä olen varma siitä, etteivät lukijat voi +nauraa onnettomuudelleni, niinkuin se sydämetön rantajätkä, joka +lakkini vedestä nosti. + +Enempää en voi kertoa siitäkään syystä, että lakkini ei sitte enää +ollut _valkoinen_. + + + + +HELSINKI KESÄLLÄ. + + »Totiveen, biffin kaupunki, + Sa tuhatlyhtyinen!» + + +1. Helsingin maantieteellinen asema kesällä. + +Helsingin saattaa sanoa olevan kesällä samassa paikassa maapalloa kuin +talvellakin eli 25° idässä päin Greenwichistä ja vähän pohjoisempana 60 +leveys-astetta, mutta niin voi sanoa ainoastaan sillä ehdolla, että +sanalla »_Helsinki_» tarkoitetaan Helsingissä olevia taloja, +koululaitoksia ja virastoja, ja että koululaitoksilla ja virastoilla +taas tarkoitetaan väljiä huoneita ja kaupungissa olevia +vahtimestareita. + +Muussa tapauksessa täytyy pitää Helsingin maantieteellistä kesä-asemaa +hyvin epämääräisenä. Se on siirtynyt kaikille läheisille saarille ja +rannikoille. Se on siirtynyt sisämaahan ja kylpylaitoksiin sekä +Suomessa että ulkomailla... Mutta niin epämääräisestä Helsingistä on +mahdoton kirjoittaa mitään tieteellistä kokonaisuutta. Sentähden minä +seuraavassa tarkoitan Helsingillä samaa kaupunkia kesällä kuin +talvellakin. + + +2. Helsingin ilmanala kesällä. + +Ilmaa Helsingissä sanotaan kesällä »vaihtelevaksi.» Mutta minun +kokemukseni mukaan se on aivan säännöllinen. + +Jos katsot pilvetöntä taivasta ja siihen luottaen menet kävelylle ilman +sateenvarjoa, saat olla vakuutettu siitä, että tulet takaisin +likomärkänä. + +Mutta jos varovaisuuden vuoksi kumminkin otat sateenvarjon, saat sitä +käyttää suojana rutikuivaa hiekkaa ja tuulen lennättämiä kiviä vastaan, +ja kuitenkin ovat silmäsi soraa täynnä, kun tulet kävelyltä. (Kävelyllä +minä tarkoitan semmoista liikuntoa, joka tehdään huviksi ja +virkistykseksi). + +Muutamassa tapauksessa ei kuitenkaan voi ilmaa edeltäpäin niin tarkoin +arvata kuin sunnuntaisin, jos silloin on ilmoitettu joku kansanjuhla +pidettäväksi tahi huvimatka tehtäväksi. Silloin voi olla jotenkin varma +siitä, että tulee sade. + + +3. Muutamia erinomaisia mukavuuksia Helsingissä. + +En tiedä toista kaupunkia Suomessa, jossa saa olla niin huoleti +saappaittensa sivistyneestä ulkomuodosta kuin Helsingissä. Vaikka +saappaasi kiiltäisivät kuin mätäkuun aurinko, on kuitenkin ihmisiä, +jotka ovat valmiit niitä kiillottamaan neljäkymmentä kertaa tunnissa. +Istuhan penkille johonkin kaupungin viileään ja varjokkaaseen puistoon, +niin heti on edessäsi poikia, selässä eriskummainen sätös, ja jokainen +sanoo: »skuuputsare!» -- tarkoittaen sillä että he maksua vastaan +kiillottavat saappaasi. + +_Sanomalehtien_ tilaamisesta et myöskään tarvitse pitää vähintäkään +huolta, sillä alinomaa kohtaat poikia, joiden lakissa on ostettavan +sanomalehden nimi ja kainalossa itse ostettava sanomalehti. + +_Soittoa_ saat kuulla sekä silloin kun sinua haluttaa että silloin kun +sinua ei haluta. Posetiivin sydäntä liikuttava sulosointuinen ääni on +nautintoa, josta koskaan ei voi loppua toivoa. Näiden soittajien +taiteellinen innostus ja hellä huolenpito lähimäistensä taidetarpeesta +on kummastuttava. Vaikea on minun antaa sen tarkempia tietoja heidän +sisällisestä elämästään, heidän sydämestään. Sen vaan voin sanoa, ettei +heidän sydämensä missään suhteessa voi olla mustempi kuin heidän +ulkomuotonsa. Itse posetiivin säveliin olen äärettömästi innostunut. +Monasti olen ajatellut aivan samaa kuin Pielaveden mies posetiivia +kuullessaan: »voi tuon ilkeän märäntää, kun soittaa koreasti!» + +Kaikista näistä mukavuuksista on vielä sekin etu, että ne ihmeellisesti +auttavat pääsemään pienistä rahoista. + + +4. Puolue-olot Helsingissä. + +Ihmiset Helsingissä jakaantuvat kahteen puolueeseen: _karhuihin_ ja +_karhuttaviin_. Kumpaisillakaan ei ole rahaa. + +Minä puolestani kuulun jälkimäiseen puolueeseen. En ole viikkokausiin +nähnyt muuta rahaa kuin näyteseteleitä pankkien ikkunoissa. Olenkin +käynyt niitä katsomassa joka päivä, etten kokonaan unhottaisi rahan +ulkomuotoa, jos sitä vielä joskus maailmassa sattuisi käsiinsä saamaan. + +Siihen aikaan kun täälläkin vielä olivat olemassa vanhat puolueet, +suomen- ja ruotsinmieliset, väitettiin että ylioppilaat ottavat liiaksi +osaa puoluetaisteluihin. Ylioppilaat taas valittivat, ettei heillä +yleisissä asioissa ollut kylliksi sananvaltaa. Mutta kun on ilmestynyt +uusi puolue, _karhuttavien_ puolue, niin jokainen tunnustaa, että +etumiehinä siinä ovat juuri ylioppilaat. Elleivät _karhut_ tunnustaisi +heitä tuon puolueen etevimmiksi sankareiksi, niin -- sen parempi -- +saisivat olla karhuamatta! + +Karhujen puolueessa on naisilla etevä asema, nimittäin vanhemmilla +naisilla, etupäässä ruokamuoreilla ja pesumatameilla. Karhuttavien +puolueeseen myös kuuluu osa naisia, mutta nuoria ja kauniita, semmoisia +joilta velotaan paalipukujen ja korutavarain hintoja. Senvuoksi ovat +kaikki naiset erinomaisesti ihastuneet tähän uuteen puoluejakoon, kun +hekin kerran saavat toimia julkisuudessa ja »taistella». + +Toiselta puolelta taas kaikki ne, jotka naiskysymyksessä kannattavat +vanhan-aikaisia mielipiteitä, ihailevat tätä puoluejakoa. Sillä se +saattaa naiset taistelemaan keskenään: vanhemmat naiset nuorempia +vastaan. Se seikka tietysti ehkäisee ja tekee mahdottomaksi +naissankarien suunnitteleman yhteishyökkäyksen miesten ylivaltaa +vastaan. + +Voitteko arvata, minkä ilon tämä puoluejaon aate tuotti räätälilleni! +Kun hän tuli minua velkomaan, koetin rahan puutteessa huvittaa häntä +tällä keksinnölläni. Tietysti se heti herätti hänessä toivon päästä +vastapuolueen eturiviin. Kun hän, joka hamasta nuoruudestaan on saanut +nöyränä kulettaa paikasta paikkaan laskuja, joita ei kukaan maksa, -- +kun hän voi toivoa pääsevänsä »karhupuolueen» edusmieheksi +valtiopäiville, isolle päiväpalkalle, -- niin kuohahti hänen povessaan +vuosikymmeniä levännyt miehuus ja toimintahalu. Hänen katseensa +kirkastui, ja paikalla hän julisti antavansa anteeksi kaikki vanhat +velkani, repi rikki rätingin ja meni. + + +5. Juutalaisvainoa Helsingissä. + +Luulen melkein että jokainen rehellinen suomalainen sanalla +»_juutalaisvaino_» ymmärtää sitä kuin _juutalaisia vainotaan_, mutta +minä tarkoitan sillä sanalla sitä että _juutalaiset vainoovat_ muita +ihmisiä. Eikö minulla olisi yhtä hyvä oikeus kuin muillakin käyttää +sanoja missä merkityksessä tahdon? + +Joka kolmannen askeleen perästä, minkä Helsingin kaduilla ottaa, taikka +vähän harvemmin, täytyy pysähtyä -- kunnioituksesta naissuvulle. +Edessäni seisoo vähä väliin mustasilmäinen ja mustanenäinen Israelin +tytär, joka välttämättömästi tahtoo sinua puhutella. Hänen, niin +sanoakseni, kansallisuudestaan ylpeilevän nenänsä alta kuuluu aina tuo +sama kysymys: »Haar herrn gamla kleeder att selja?» (Onko herralla +vanhoja vaatteita myydä?) + +Joka ainoalle heistä olen pitänyt pienen esitelmän siitä aineesta, että +minä en ole juutalainen, eikä minulla siis ole vanhoja vaatteita myydä; +että minun vanhempanikaan eivät olleet juutalaisia, vaikka heidän +esi-isänsä joskus ovat tulleet Aasiasta ja vaikka minun sivistykseni +sentähden perustuu aasialaiselle pohjalle, niinkuin juutalaistenkin. +Mutta tämä yhtäläisyys sivistyksessä ei voi minua tehdä juutalaiseksi, +sillä aasialaiselle pohjalle perustuu kaikkien kansojen sivistys -- jos +ei oteta lukuun Tammisaarelaisia. Kunniasanallani olen vakuuttanut, +että tämä on totta. Todistukseksi olen ottanut ulkomuotoni, joka +vähemmän kuin kenenkään muun ihmisen, vivahtaa juutalaiseen. +Varmemmaksi vakuudeksi olen vielä maininnut muutamia nimiä, joiden +omistajien sanotaan asuvan maan alla. Mutta kaikki ponnistukseni ovat +tähän asti olleet turhat. He luulevat, että minulla sittekin on vanhoja +vaatteita myydä. Aina vaan kuuluu juutalaiskysymys: »Haar herrn gamla +kleeder att selja?» + +Ja kuitenkin on kristinuskoon kastettuja ihmisiä, jotka puuhaavat +juutalaisille vielä parempaa tilaisuutta sortaa maan onnettomia +alkuasukkaita! + + + + +Vossikka-nurkalla. + + +Juttu on v. 1885 valtiopäivien ajalta, jolloin Talollissäädyn +vanhoilliset A. Meurmanin johdolla useampaan kertaan äänestivät +silloiseen »nuoreen puolueeseen» kuuluvan turkulaisen K. Vehasen pois +säädystä. + +Ylioppilastalossa oli naamiohuvit. Talon edustalle olivat vossikat +ruvenneet pitkään jonoon. + +Joku siinä rekensä kokkalautaa vasten nukkui, kun ei ollut tarkkaa +tietoa, missä lie viime yökään kulunut. + +Itsekullakin vossikalla oli kuitenkin toinen korva auki, nimittäin +Esplanaadin puoleinen korva, sillä sieltäpäin useimmiten vihelsi joku +kyytiä tarvitseva. Semmoinen vihellys kun kuului, niin lähti sitä +kohden ei yksi eikä kaksi, vaan vähintäinkin kolme -- enemmän vaan +»vapaan kilpailun» vuoksi kuin halvassa rahan himossa. + +»Viäläks sull' on tupakkia, Santeri?» kysyi vossikoista eräs, Kustaa +nimeltään. Sekä hän että Santeri olivat Helsingin miehiä peräisin ja +polttivat Borgströmin »Kaukaasialaisia». + +»On tääll' joku viäl'.» Kustaa liikkui lyhyin askelin hänen luoksensa, +sillä vossikan mekossa on mahdoton pitkiä askelia ottaa. + +»Ketäs sa tän' ehtoon' tatsuunalt' ookasit?» + +»Herra se kait tais' olla, vaikkei juur' ensimäist' rankia. Tonn' +Eerikin karun päähän ma sen vein ja jämtist' se maksoi. Mutt' +reissaavaisen ei piräis sitä niin nuukaan räknäämän, jos rookaa vähän +isompikin raha...» + +»Kun meill' ei ol' takaisin antaa.» + +»Rahhaampa outta näpylijäitä työhii», äänsi Pekka Savolainen, jolta +myöskin olivat tupakat lopussa. »Mut yhellainen sit' oun ronkuja +minnäi. Nyttii oisin Santerin tupakkain varraan lyöttäytynnä, jos +hyvinnii kuontus...» + +»On tääll' joku viäl'.» + +»Tottapahan minnäi' toas, kun tässä rahat miten kuten korjautuu. -- +Mittään ne nyt kuotoilekset tuolla sisässä?» + +»Kutes mar sa sitä tiär!» sanoi Iisakki, Turun puolelta kotoisin. +Käytti tilaisuutta päästäkseen hänkin tupakkain seutuville. »Siäl' ova' +suure' maskeraati' käymäs'.» + +»Ilmankos min' ounnii' tässä katastanna sitä värjnoamain paljoutta, +mikä täst' on sivu kulukenna.» + +»Ne ova' oikke' sutanu' ja plaastanu' taulus', ete' tunn', mimmone' +ihmine' siäl' sisäläkkä' o'.» + +»Eiköpä se lie jumala sitä varten näitäi oikeita noamoja luonna, jottei +erottas, mittee siell' on sisässä!» + +»Niin taitaa ollakkin!» sanoi Santeri. »Ja vaatteet kans'. Kyll' on +usevallakin puhtaat silmät ja vaatteet kattoo kans' pulskiast' ulloos, +mutt' ei ol' juamarahaa plakkaris' vaan.» + +»Mutt' sem meijän Vehasen ku' ne ajo' pois täält' herrattem päivilt'», +pisti väliin turkulainen. »Se miäs muist' juamaraha' ain', kum ma vaa' +sano ett' mä olen kans' siält' pualest' kotosi. -- Kaiketakki se +Möörmannin konstest' oil...» + +»Kennenkäpäs se ois' ollunna!» sanoi Savolainen. »Eihän se ou' mies +eikä mikkään koko Möörmanni. Eihän tuo näy milloinkaan vossikalla +ajelovan. Ilekii, vanaha mies, kävellä!» + +»Eik' siin' mahr' oll' raham puutos kans' fölis'... Viäläk' sinull' on +tupakki', Santer?» + +»On tääll' joku viäl.» + +Kun jokainen oli saanut hampaihinsa »Kaukaasialaisen», ei enää ollut +syytä jatkaa keskustelua. Kukin meni reelleen taas ja nojasi +kokkalautaa vasten. Mutta auki oli kaikilla Esplanaadin puoleinen +korva. + + + + +MIKSI OINOLAN AATAMI LUOPUI PERÄMIEHEN VIRASTA. + +Kuvaus Kuopion tienoilta. + + +Oli kevätkesällä poutainen ilma ja sunnuntaiaamu. Ensi kertoja taas +kirkkoveneet laskivat Kuopion rantoihin. Tullessaan työnsivät maalle +uhkean aallon, jota seurasi pari kolme pienempää. + +Ahtaista salmista nähtiin yhä uusia veneitä puikahtavan väljemmille +vesille. Oli niiden joukossa muuan ykstoistahankainen, pitkä ja kapea +ja korkeakeulainen. Se oli Syyssalolaisten. + +Peränpitäjänä istui Oinolan vaaleapartainen ukko, itse Aatami Oinonen, +ketunnahkainen lakki päässä. Joka virstan alussa hän kerran nosti +polvensa ruotelin yli ja kumartui vasemman housuntaskunsa puoleen. Kun +käsi oli hetkisen työskennellyt taskussa, ilmestyi ukon hampaihin +visakoppainen piippu. Sitte teki oikea käsi samanlaisen retken oikeaan +housuntaskuun ja toi sieltä saaliinansa tulukset. Iskettyään muutaman +kerran terästä piikiven särmään, pisti hän piippuun kytevän +taulapalasen. Kohtapa tunkeili Aatamin parrasta sinertävä sauhu, ja +hymyily autuaallinen hänen kasvojaan kirkasti. Tästä soutajat aina +tiesivät, milloin ja monesko virsta oli kulettu, eivätkä tarvinneet +joutavia kysellä. + +Piimäpunkkia ja voipyttyjä oli siellä täällä veneessä, joku kalavasukin +ja munakopsa oli pistetty tuhtojen alle. + +Mutta kokkapuolella vallitsi yhtä hankaväliä kirjavakoipinen vasikka, +jonka Anttilan lautamies oli Oinolan Ollille antanut viedä kaupunkiin. + +Niin oli Olli ukon kuullen kertonut. + +Yli veneen laidan olisi vasikka niin mielellänsä silmäillyt, mutta joka +yrityksellä löi Olli sitä airon varrella päähän. Tämän iskun +tarkoituksesta näkyivät molemmat olevan selvillä, niin Olli kuin +vasikka, ja tyytyväisinä he jatkoivat matkaansa. + +Vaikea on sanoa, mitä varten Oinolan Ollikaan oikeastaan oli luotu. +Sitä hän usein itsekin hartaasti mietti. Mutta suruissaan ei hän +koskaan ollut, vaikka usein ääneti. Jos sanoit hänelle sanan iloisen +tahi suruisen, niin yhtä huoleton oli aina Ollin vastaus. + +Nuoruudessaan oli hän käynyt koulua kuusi vuotta ja seitsemättä jouluun +asti. Pitäjän entinen rovasti oli saanut ukon taipumaan tähän tuumaan, +kun Olli toista kertaa oli lukusilla. Kauan oli rovasti puhutellut +Oinolan Aatamia kahden kesken, ja kauan oli Aatami istunut ääneti, +kunnes rovasti lopuksi lausui: + +»Meillä ei ole kaikkitietäväisyyden lahjaa, sillä se kuin ihminen +tietää, ei se mitään ole. Mutta mitä tuntisi sydämesi silloin, jos Olli +Aataminpoika Oinonen Kuopion kirkkoherran virkaan astuisi, kun kerran +minun pääni lepoon kallistuu ja he laskevat hautaan minun väsyneet +luuni? Etköhän tahtoisi sinä olla sen Olli Aataminpojan isä?» + +Silloin alkoi Oinolan ukko käännellä lakkiansa, käänsi ylös vuorotellen +päällisen ja vuorin, ja katseli ikkunasta pihalle. Sitte pani hän lakin +päähänsä, nousi seisalleen, istui taas, sylkäsi ja lähti. Mutta ovesta +mennessään hän lausui: + +»Yrittäisikö häntä!» + +Siitä ajasta lähtien oli Oinolan Aatami joka sunnuntai käynyt kirkossa. +Hänen rinnassaan kyti salainen toivo, kun hän lammasnahkaturkissaan +nojasi penkin korvaan ja katsoi rovastia silmästä silmään. + +Ukon toivosta eivät muut mitään tienneet, siis eivät hänen +pettymisestänsäkään. + +Kun rovasti joulun edellä seitsemäntenä vuonna Ollin kouluun tultua +haudattiin, ei Olli tullutkaan hänen sijaansa. + +Seuraavalla tammikuulla kun Olli eräänä pakkasaamuna valjasti hevosta +kouluun lähteäkseen, isä sanoi: »Viehän talliin ruuna ja pane apetta +eteen!» + +Vielä toisena aamuna Olli samaten puuhaili lähtöä, mutta taas kuului +käsky: »Vie talliin ruuna ja pane apetta!» -- Siihen se Ollin +koulunkäynti oli jäänyt. + + * * * * * + +Jopa alettiin tulla Kuopion rantaan. Veneitä siellä oli ja väkeä +viljalta. + +»Piisaa!» kuului peräpuolelta Aatami Oinosen käsky ja airot käännettiin +veneeseen. + +Kokasta hyppäsivät miehet tervatuissa lapikkaissaan. Vetivät venettä +likemmäksi, että naisväki mataloine kenkineen pääsi maalle. + +Mustana parvena syöksi muiden veneiden ympäriltä kaupunkilaisten +nälkäinen liuta vastatulleen kimppuun. Piimäpunkkia ja kalavasuja +ahdistelivat herrasväen pystynenäiset kyökkipiiat, ja liharaajoihin +vilkuivat ruokamuorien silmät. Erottipa joukossa jonkun talouden toimia +huolehtivan rouvankin, joka nenäänsä nyrpistäen tutkisteli kaloja, +nähdäkseen kitasista, olivatko ne vasta saatuja. Kysymällä ei +maalaisilta koskaan saanut oikeata vastausta. Rouva oli usein kysynyt: + +»Kuinka vanhoja ovat kalasi, ukko?» + +»Kukapa heidän ikäänsä...» Niin ne vaan mahtailivat. + +Kiire nyt oli kaupanteossa ja kova kilpailu. Kilvan voipytyn kansia +raotettiin ja kilvan tehtiin sormen jälkiä voin keltaiseen pintaan, +kunnes joku päättävästi sieppasi pytyn kainaloonsa ja veti esiin rahat. + +Kun piimäpunkkia kaupunkiin kannettiin, oli vanhan tavan mukaan +korennon toisessa päässä kaupunkilainen, toisessa maanmies. Yhteinen +kirkko ja yhteinen korento sekä monet muut siteet ovat ikimuistoisista +ajoista yhdistäneet nämä kaksi säätyä Kuopion tienoilla. + +Varovasti talutti Oinolan Olli vasikkansa rannalle, puhdisteli sen +pörhöistä kaulaa ja likaisia koipia ennenkuin lähti sitä myymään. + +Mutta sillä välin ehätti Anttilan piika Maikki sanomaan Oinolan ukolle +salaa, niin ettei Olli kuullut: + +»Kyllä se toki on teidän omasta karsinasta tuo vasikka. +Ei se Anttilasta ole! Milläpä rahoilla se teidänkään Sanna +sunnuntai-aamupuolet kahvikestiä pitäisi, Teidän kirkolla ollessa? +Arkinakin saunassa iltakaudet kahvia keittää toisten akkain kanssa.» + +Ukko jo imeksi visakoppaista piippuaan. Sitä tehdessään hän harvoin +mitään virkki. »On sitä yhdelle suulle työtä tässäkin», oli hänen +ajatuksensa. + +»Pettävät ne tuota vanhaa tässä maailmassa», jatkoi Maikki. »Ja mikäpä +on pettäissä, kun ei enää silmä näe eikä korva kuule!» + +»Jopa se on pienen kiven ikä sullakin», sanoi ukko ja lähti astumaan +kaupunkia kohden. + + * * * * * + +Kirkosta tultua kokoontuivat Syyssalolaiset veneellensä ja ajattelivat, +kuinka mukavaa se kumminkin oli, että löytyi kaupungissa tuttuja +puotimiehiä. Muuten täytyisi tulla jo lauantaina tahi odottaa +maanantaihin. + +Kotimatkaksi oli noussut vahvanlainen vastatuuli. Soutu alkoi tuntua +työltä, ja se vähän lannisti mieliä. + +Ollikin istui alkutaipaleen ihan ääneti. Kaupungissa käydessään hän +aina muisti kouluaikaansa ja ajatteli entisiä kumppaneitaan. + +Yhä kiihtyi tuuli. Vihaisina vyöryivät laineet, ja kahden puolen kokkaa +räiskähteli vaahtoinen vesi. Kovin painoi tuuli airon lapaa, kun sen +vedestä nosti, ja matka edistyi hitaasti. + +Tultiin perille vihdoin viimein. + +Kun airot oli kannettu veneestä nuottakotaan, sanoi ukko Ollille: + +»Annappas mulle ne vasikalla saadut kahvit!» + +Ääneti aukasi Olli pitkäkielisen konttinsa, kaivoi sieltä +viisinaulaisen kahvijässäkän ja antoi sen isälleen. Ukko kantoi sen +aivan laiturin päähän asti ja sitte heitti kauas järveen. + +»Sinne se nyt hyppäsi, se vasikka», sanoi Olli niille, jotka tätä +katselivat. Mutta isälleen hän ei virkkanut mitään. + + * * * * * + +Anttila oli aivan lähellä rantaa, Oinola vähän etempänä. Mutta +kuitenkaan ei Oinolan ukko ollut käynyt Anttilassa kymmeneen vuoteen. + +Näillä isännillä ei ollut mitään keskinäistä vihaa. Se vaan oli kiero +kohta asiassa, että Anttilan lautamies piti itseään kaikin puolin +sopivana kirkkoveneen perämieheksi, ja Oinolan ukko oli mielestään +siihen vielä paremmin oikeutettu. Sentähden ei Anttilan isäntä käynyt +koskaan kirkossa eikä kumpikaan toistensa luona. + +Jo pitkän aikaa oli muuan pieni kotihuoli vaatinut Oinolan Aatamia +käymään Anttilassa. Nyt kun hän aikoi tehdä Sannan kahvikesteistä +lopun, oli hänellä Anttilaan kaksi asiaa. + +Kirkkomiehet jo väljentelivät vaatteitaan Anttilan tuvassa, kun +kaikkein kummaksi Oinolan Aatami astui sisään. + +Ääneti istuttiin. Joku joskus rykäsi tahi iski tupakkaansa tulen. + +Kun Anttilan emäntä alkoi saada ruuan valmiiksi, tunsi Oinolan ukko, +ettei hänkään muuta ollut kuin nälkäinen ihmislapsi. Sentähden hän +päätti toimittaa asiansa lyhykäisesti ja suoraan. + +»Eikö vaihdeta kukkoa, lautamies?» + +»Kukkoa? -- Miks'ei!». + +»Kovin on arka meidän kukko. Suututtaa minua, kun näen kanaparven sitä +alinomaa höyhentävän.» + +»Mutta meidän kukko on poikaa. -- Jätetään kuitenkin tämä asia +huomiseen, sanon minä.» + +Lautamiehellä oli aina tapana seurata Ullansa neuvoja, mutta ei hän +sitä kaikkien tiedoksi tahtonut. Eikä tahtonut Ullakaan. + +»Miksi huomiseen?» + +»Kauppa ei saattaisi olla laillinen näin sunnuntaina.» + +Nuoret nauroivat. He eivät käsittäneet, että oikeusasioissa pieni lain +pykälä ja ihmisten mielestä hullunkurinen mutka voi olla suuresta +arvosta. + +Kun kaupasta ei tällä kertaa näyttänyt tulevan valmista, alkoi Oinolan +ukko tehdä lähtöä. Vasta mennessään hän lausui: + +»Tästä puoleen pidä sinä lautamies kirkkoveneestä huolta ja ole +perämiehenä! Minä pysyn kotona -- katsomassa, ettei meillä sunnuntaisin +kahvikestiä pidetä... Airot ovat nuottakodassa, vasemmalla puolella +oven pielessä.» + +Kun lautamies ja hänen emäntänsä olivat ensi hämmästyksestään +tointuneet, juoksivat he kumpikin ulos ja huusivat, minkä jaksoivat: +»Aatami hoi! -- Kukon tuomme jo tänä iltana.» + + + + +MAITOKUSKI TORILLA, kelirikon aikana. + + +Tämä maitokuski tosin on nainen, mutta kelirikon aikana hän puhuu kuin +mies. Kun väkeä on tarpeeksi keräytynyt rattaiden ympärille, alkaa hän: + +»Työ sen vietävän roistot! Ei teille kelpaa kauppaneuvoksen maito, +silloin kun muilta saatte, mutta ottakaapas nyt muilta! Ottakaapas +uhalla! -- Niin, ei nyt maalaiset pääse maitoineen tänne, mutta +näettekös, minä pääsen! Nyt se on minun vuoroni tehdä kiusaa. Saan +ottaa minkä hinnan tahdon. 80 penniä litra, ei se siitä alene. Ottakaa +nyt maalaisilta 20 pennillä! Kah, miks'ette ota? -- Tuokaapas niitä +astioitanne tännemmäksi!» + +Ostajilla kun on kiire kullakin kotiinsa, ojennetaan useampia +maitokannuja eukolle. Silloin hän jatkaa: + +»Vai työ, sen näköiset, tähän kaikki yht'aikaa nokkanne työnnätte! +Oikein jos tekisin, en antaisi yhdellekään sielulle, en pisaraakaan. +Sinä, Heiskasen tyttö, saat ensi aluksi suoraan mennä kotiisi. Äitisi +näkyi talvella Järvelän mieheltä ostavan; ostakoon nyt kanssa! Mikä +pakko minun on teitä ravita, kun tunnutte muiltakin saavan? -- Ja sinä, +Penna Kososen poika, joudat mennä yhteen matkaan. Ei kannattanut +sinunkaan sisaresi sanoa minulle toissa pyhänä hyvää huomenta. Älä +luule, että kauppaneuvos siitä köyhtyy, jos en teille raukoille +annakaan. Ei teidän rahoilla pitkälle potkita kauppaneuvoksen +asioissa.» + +Sanoo siihen sitte joku, että »Olkaa nyt niin hyvä ja antakaa minulle! +Mulla olisi niin kiire!» + +»Vai _olkaa_ niin hyvä! Mikä _työ_ minä olen? Enhän minä ole kuin +_yksi_ akka! Ja minnekkä sulla sitte on semmoinen kiire? No, kun lie +kiire, niin laputa matkaasi! En kai minä ennätä niin kiireellä liikkua, +että sinulle kelpaisi. Mene tiehesi vaan torjottamasta -- älä luule, +että maitoa saat!» + +Sillä välin joku onnellinen, joka on arvannut olla ihan ääneti, voipi +saada astiaansa maitoa, jos ei hänellä eikä hänen suvullaan ole mitään +vanhoja syntiä. + +Entiseen tapaan jatkuu eukon puhe, jos joku kunnioittaa häntä »matamin» +nimellä. Mutta joskus tapahtuu, että joku uhkarohkea miehenpuoli maitoa +pyytäessään sanoo eukkoa »rouvaksi». Ja silloin jos hän ei saa +korvalleen, voi hän saada pyyhkiä naamaansa, mutta astiaansa ei hän saa +kauppaneuvoksen akalta maitoa elinpäivinään. + +Ainoa keino pysyä tämän eukon suosiossa on se, ettei koskaan kesällä +eikä talvella osta maitoa muilta kuin häneltä, vaikka sitte saisikin +maksaa kolmenkertaisen hinnan. Mitä eukon puhuttelemiseen tulee, on +siinä se salaisuus, ettei häntä saa sanoa »työksi», ei »matamiksi» eikä +»rouvaksi», vaan maitoa on pyydettävä näin: »Annapas Liisa maitoa!» + + + + +RUNOLLINEN VENEREISU. + + +Että runoilijat ovat maailman ihmeellisempiä olennoita, siitä ei voi +olla eri mieliä. Heidän syvämielinen ajatusjuoksunsa ja lennokas +mielenkuvituksensa saattaa yksinkertaisen maailman lapsen useasti +vaikenemaan. Otan esimerkiksi eräästä Valvojaan painetusta runosta +»_Venhematka_» ensimäisen värsyn. + + »Kirkkaana läikkyi järvi, oli ilma herttainen, + Rannasta venhe vilpas vieriipi laineillen. + Pian teljot täyteen saapi, ja liinat liehuilee -- + Niin matka armas alkaa, pois ranta pakenee.» + +Mikä ylevä luonnonilmiö, kun tyynellä ilmalla _kirkas järvi läikkyy_! +Huomattava on, että vesi ei ilman tuuletta läiky, roiskahtele yli +rantaäyrästen muulloin kuin suurien luonnonmullistusten aikana, esim. +silloin kun maanjäristys nostaa jonkun osan järven pohjaa ylös ja +pakottaa sillä tavalla veden nousemaan pois entiseltä asemaltaan. Jos +panee huopahatun vettä täyteen ja sitte työntää sen pohjaa ylöspäin, +saa käsityksen siitä, kuinka vesi maanjäristyksen vaikutuksesta +»läikkyy» pois järvestä. + +Tästä päättäen runoilija siis kuvailee maanjäristystä, vaikka hän +taitavasti osaa tämän tarkoituksensa peittää, sanomalla että ilma oli +herttainen. Suurenmoiseen kauneuteen tottunut runoilijan mieli voi +pitää maanjäristystäkin herttaisena ilmana, mutta me yksinkertaiset +olemme mielellämmme niin kaukana kuin mahdollista siitä +herttaisuudesta. Todellakin on meidän usein vaikea käsittää runollisen +sielun ylevyyttä. + +_Venettä_ voi runoilija sanoa _vilppaaksi_. Me yksinkertaiset sanomme +vilppaaksi hevosta ja nopeaa ihmistäkin, mutta kenenkään mieleen ei +tulisi sanoa semmoiseksi _venettä_, joka talvikaudet makaa laiskana ja +kesälläkin ainoastaan pakosta lähtee liikkeelle. Aivan yhtä hyvin +voisimme sanoa vilppaiksi vanhoja saappaitamme. Mutta me emme olekaan +runoilijoita! + +Runoilija kertoo, että tämä vilpas venhe _vierii_ laineille. En ole +nähnyt tervatynnyrinkään vierivän ilman vierittämättä muutoin kuin +alamäessä. Maanjäristyksen aikana voivat veneetkin vieriä ihan +itsestään mereen. Kuitenkin toivoisin, ettei se vene missä minä satun +kulkemaan, koskaan rupeaisi vierimään. + +Me elämän jokapäiväisiin askareihin vaipuneet luulisimme, että teljot +veneen vieriessä putoaisivat pois, ja sentähden hämmästyksellä kuulemme +runoilijan jatkavan: »Pian teljot täyteen saapi.» Tätä on jotensakin +vaikea käsittää. Mutta kun tarkemmin ajattelee, huomaa että runoilija +onkin aivan yksimielinen meidän kanssamme. Runokielessä usein jätetään +pois joku sana, joka on lukijan itsensä lisättävä. Niin tässäkin. Lause +on varmaankin kuuluva täydellisenä näin: »Pian teljot _elämänsä määrän_ +täyteen saapi.» Se luonnollisesti merkitsee sitä, että ne putoavat pois +veneestä ja häviävät maanjäristyksen sekamelskaan. + +Sitte tekee runoilija hyvin tavallisen katsauksen muihin seikkoihin +itse päätapauksen aikana. Hän jättää venheen vierimään ja huomaa, että +»_liinat liehuilee_.» Tästä päättäen tuntui tuo maanjäristys muuallakin +eikä vaan järvellä, koska pellolla kasvavat liinat eli pellavat +rupesivat liehumaan. Luultavasti irroitti maanjäristys turpeita +pellosta ja liinat rupesivat vaihtamaan paikkoja. Kenties oli tuossa +kiireessä myös hienoa tappelua, sillä sanalla »liehuu» on semmoinenkin +merkitys, esim. lauseessa: »_Liehuu_ kuin mustalainen markkinoilla.» + +»_Niin matka armas alkaa_.» Jos joku maallinen matka alkaisi +semmoisella kauhealla ilmalla, ei sitä edes runoilija voisi sanoa +_armaaksi_. Nyt vasta selkeneekin runoilijan oikea syvämielinen +tarkoitus. Tällä matkalla tietysti kuvataan matkaa ijankaikkisuuteen. + +Edellisessä ei siis olekaan tarkoitettu tavallista maanjäristystä, vaan +_maailman loppua_, jolloin kirkkaat järvet voivat läikkyä, venheet +rannoilta vieriä laineille ja liinat pelloilla liehua. Mutta hyville ja +runollisille sieluille on tämä matka armas. + +Lauseella: »Pois ranta pakenee», luulisi runoilijan tarkoittavan sitä, +että maanjäristyksestä syntynyt liike ajaa rannat pois tavallisilta +paikoiltaan. Mutta vielä ylemmä tähtää runoilijan mielenkuvitus. Kun +sielut matkallansa ijankaikkisuuteen vilkaisevat taaksensa, näyttää +maapallo kaukaiselta rannalta, joka vähitellen häviää avaruuteen eli +runokielessä »pakenee pois.» + +Ihmeteltävä on se taito, jolla tämä runoilija kuvaa maailman lopun +kauhuja. Ja vielä ihmeteltävämpi se tapa, millä hän sen tekee. +Ajattelematon lukija voipi tuon sangen luontevan maailman lopun +kuvauksen sijaan luulla lukevansa kertomusta -- hauskasta venematkasta. + + + + +KALOSSEISTA. + + +Paljon puhutaan nyky-aikana suurista herroista, ruhtinaista ja +kauniista naisista, mutta vähän muistetaan niitä, jotka ovat varjelleet +heitä monesta yskästä ja hammastaudista; niitä, jotka ovat kantaneet +heitä monen likarapakon yli ja niin nostaneet heidät kunnian +kukkuloille; vähän muistetaan niitä, jotka uusina, nuorina ovat +loistavammat kuin kauniimmat naiset. + +Voipiko nähdä mitään kauniinpaa ja silmälle ihanampaa kuin vasta +ostettu kiiltävä kumikalossi? Ei, tuhat kertaa ei! Kalossit ne tekevät +vasta maalta tulleesta puotimiehestä herran, ja vaan kalosseihin +katsoen voi erottaa rikkaan talon pojan köyhän talon pojasta, +renkimiehestä ja loisesta. + +Erotus on vielä kalosseinkin välillä; toiset ovat _kokokorkeat_, toiset +_puolikorkeat_ eli _matalat_; ja ne, jotka kokokorkeita pitävät, ovat +luonnollisesti korkeammalla sekä sivistyksen että varallisuuden +kannalla kuin ne, jotka tyytyvät mataliin. Sillä täysikorkeat maksavat +enemmän kuin puolikorkeat eli matalat. + +Mutta vähemmän on aikomukseni puhua itse kalosseista kuin niiden +historiasta, johon siis pyydän huomiotanne kiinnittää. Kuinka ne +syntyvät ja kuinka niitä tehdään, se on kaikelta tiedolta, vieläpä itse +kalosseiltakin salattu. Eihän ihminenkään muista, mikä hän oli ennen +syntymistänsä, eikä tuo ole niin tärkeätäkään. Vasta syntymisen jälkeen +alkaa hänen vaikutuksensa elämässä. + +Niin on kalosseinkin laita. Siitä lähtien kun he alkavat muistaa, ovat +he sievässä järjestyksessä levänneet kauppiaan hyllyllä, tietysti +_parittain_ -- sillä mitään ei voi tässä maailmassa olla ilman elämän +kumppania. Näin he ensi lemmen suloista aikaa viettävät ja nauttivat +avioliiton valoisempia puolia ja hekumaa. + +Mutta ennen pitkää pitää heidän astua ulos maailmaan omistajaansa +verhoamaan ja peittämään, sekä samalla näyttämään hänen +yhteiskunnallisen asemansa korkeutta ja varallisuutensa tilaa. + +Toisten hyväksi, yhteiseksi eduksi uhraavat he elämänsä. Jalo on heillä +tarkoitus, jalo päämaali. Laatunsa ja suuruutensa mukaan joutuvat +toiset palvelemaan pikkuisia herrasväen alkuja, joiden sukupuolta ei +vielä voi pukuun katsoen varmasti erottaa; toiset joutuvat neitosen +vaatekenkien peitoksi; toiset sadan kilon painoisen rouvas-ihmisen +polettaviksi; toiset vasta puhjenneen herrasmiehen tunnusmerkeiksi; +toiset taas verhoamaan tehdaspatruunan tukevata koivenjuurta. + +Kun heitä on koeteltu ja heidän suuruutensa sopivaksi havaittu, +katkaistaan se side, jolla molemmat aviopuolisot ovat olleet yhteen +liitettyinä. Mutta vanha rakkaus heitä vastaisuudessakin pitää yksissä +matkoissa elämän vaarallisella ja vastamäkisellä polulla. + +Tukala ja vaivaloinen on kalossien elämän tie. Ei se kulje yli ruusuin +ja kukkasten, vaan likarapakkoin ja kuraisten katujen. Niinkuin kaikki +maallinen kauneus ja loisto on katoovaista, niin kalosseinkin kiiltävä +pinta pian lakastuu ja rypyt peittävät ennen niin sileät ja kauniit +kasvot. Usein sentähden aviorakkaus puolisojen välillä kylmenee. +Milloin vaatii mies, milloin vaimo _avioeroa_, ja siihen eivät nykyajan +uudet aatteet siviiliavioliitosta ja vapaarakkaudesta mahda vähän +vaikuttaa. Jossakin juhlatilaisuudessa jättää eroava puoliso toverinsa +leskeksi ja kääntyy toisen puoleen, joka häntä paremmin miellyttää. +Turhaa on sitä sitte sanomalehdissä kuuluttaa tulemaan takaisin +yhdyselämään entisen puolisonsa kanssa. Nykyisen yhteiskunnan turmelus +tunkeutuu kaikille aloille. + +Usein kuitenkin tapahtuu niin, että kun toinen yrittää karata, niin +toinen palavasta rakkaudesta seuraa häntä, ja heidän entinen isäntänsä +menettää molemmat kalossinsa yht'aikaa. Vaikea on näitä onnettoman +rakkauden uhreja kuulutusten kautta takaisin saada. He joko ovat +»kadonneet», s.o. tehneet kaksois-itsemurhan, tahi -- varsinkin jos he +vielä ovat kauniit, nuoret ja vahvat -- tulevat he kyllä omin neuvoin +maailmassa toimeen, ja toimittavat entiselle isännälleen jonkun +vanhemman ja sopuisamman pariskunnan sijaiseksi. Nämä rakkauden +seikkailut saattavat edes vähäsen vaihtelevaisuutta ja runollista +väritystä kalossien muuten yksitoikkoiseen elämään. + +Muuta säätyrajoitusta kuin edellä mainittu erotus kokokorkeitten ja +puolikorkeitten sekä matalain naisten kalossien välillä tuskin +huomataan kalossien kesken -- paitsi ehkä se että kankeat +_nahkakalossit_ tavallisesti kuuluvat sotilassäätyyn. Tahi oikeastaan +ovat sota-aseina riitaisella herrasväellä. + +Täysikorkeat, puolikorkeat ja naisten matalat kalossit muuten elävät +hyvin rauhallisesti keskenänsä eteisessä, vaikka heidän omistajansa +sisähuoneissa saattavat olla hyvinkin riitaisia. Naisvapautuksen aate +on kalossimaailmassa täydellisesti toteutunut. Miesten kalossit eivät +ensinkään halveksi eivätkä sorra naisten kalosseja, vaan elävät mitä +suloisimmassa sopusoinnussa. + +Likarapakosta kuraan ja kurasta likarapakkoon, ulkoa eteiseen ja +eteisestä ulos kulkee kalossien elämän juoksu. Ei siis ole kumma, että +he kylmästä ja kosteasta ilmasta usein saavat nuhan ja yskän, josta +syntyy kovempiakin tauteja, ja ne heidät vihdoin kuolinvuoteelle +kaatavat. Jos kalossit ovat herrassukuiset eli kokokorkeat, niin he +hyvin pian saavat herrasväessä tavallisen »rintataudin». Sangen rumasti +repeää kalossien ammottava rinta, jota nähdessään niiden omistaja vetää +syvän huokauksen ja koettaa muistella, montako viikkoa ne kestivät. + +Alhaisemmat eli puolikorkeat kalossit monasti seuraavat ylhäisten +tapoja, kuten sangen paljon tehdään tässä maailmassa. Usein he myöskin +sortuvat yskän vaikuttamaan päänkivistykseen, joka sekin ajan pitkään +vaikuttaa kuoleman. Ensin lähtee tukka päälaelta, sitte tuo paljas +paikka vähitellen laajenee, kunnes peitteensä on menettänyt onnettoman +kalossin kovaonninen pää, jota ihmiset kantapääksi eli »kannaksi» +sanovat. Tuota palelevaa kalloa kokevat sitte suutarit peittää parhaan +taitonsa mukaan: kalossiukolle tehdään päähän nahkainen patalakki, +kalossiakalle taas tietysti ostotukka. Mutta turhaan useimmiten +raukeavat suutarin ponnistukset lääketieteen alalla. Kalossivanhukset +eivät tahdo tottua patalakkiin eikä ostotukkaan, vaan semmoinen on +hyvin nopea putoamaan -- varsinkin kun heidän päänsä tavallisesti on +alaspäin. + +Näin taudin voima yhä kiihtyy ja paisuu, suuremmaksi ja suuremmaksi +kasvaa halkeama rinnassa, ja aina kamalammin irvistelee kulunut +kantapää. Hyvään aikaan ei heidän omistajansa näy tuota huomaavankaan. +Kylmäverisesti hän kalossiraukkoja laahaa perässään, huolimatta +heidän vaivoistansa. Eikä mikään hyväntekeväisyysseura -- ei +eläinsuojeluyhdistyskään -- ojenna heille pelastavaa käsivarttansa. + +Mitä sitte kalossien historiassa seuraa on synkkää ja murheellista. +Heitä varten ei ole mitään eläkelaitosta ei edes vaivaistaloa. Aikansa +palveltuaan ensin herrasväkeä sitte herrasväen piikoja pyykin +huuhdontaretkillä heidät heitetään ulos rikkatunkiolle kuolemaan ja +mätänemään. + +Eikä heidän henkensä edes ole vakuutettu. Isäntä ostaa uudet kalossit +ja niillä komeillessaan on hän jo unhoittanut vanhat. + +Niin käy tässä maailmassa! Kiittämätön ihmissuku ei muista +hyväntekijäinsä töitä, ei huomaakaan kalossien suurta arvoa. Mutta +tehkäämme me poikkeus: ottakaamme esimerkkiä kalosseista, ja varsinkin +heidän hyvästä sovustaan! Ajatelkaa että on suuri kokous, +ylioppilaskokous tahi eduskunnan istunto, ja sisällä riidellään, että +luulisi herrojen tahtovan käyttää toisin ajattelevia ravinnokseen -- +mutta vilkaskaapa eteiseen: siellä näiden riitaisten herrojen kalossit +katselevat toisiansa suloisimman sovinnon silmäyksillä, ja kuka tietää, +mitä rakkausseikkailuja heillä vielä on tekeillä. Saattavat ehkä +pahimmat riitaveljet poislähtiessään saada toistensa kalossit. + +Toivoni on, että ihmiset eivät riitelisi, vaan lepäisivät rauhassa, +niinkuin heidän kalossinsa ulkona oven pielessä. + +Pitäköön jokainen myös mielessään kalossien surullisen lopun ja +varokoon, ettei vanhana, kun on käynyt maailmalle tarpeettomaksi, +joutuisi kiittämättömän yhteiskunnan hylyksi, rikkatunkiolle! + + + + +KIINALAINEN NAINEN. + +Esitelmä. + + +Jokainen teistä aavistaa, ettei kiinalaisia naisia tiettävästi ole +Suomessa, vaan jossakin muualla. Etupäässä tavataan niitä Kiinan +valtakunnassa, joka on hyvin kaukana auringonnousuun päin. Ensi +silmäyksellä luulisi, ettei Kiinassa ole ensinkään naisia, koska siellä +juodaan teetä eikä kahvia. Mutta venäläisten esimerkki todistaa, että +naiset voivat kahvin sijaan tottua juomaan teetä yhtä hyvin kuin miehet +totia. + +Kiinan kansa on ammoisista ajoista ollut muiden kansojen edellä, ihan +näihin viime vuosiin asti. Ja yhdessä suhteessa tulevat he vielä kauan +jättämään jälellensä kaikki muut kansat. + +Juuri tämä kohta on saattanut minut puhumaan kiinalaisesta naisesta. + +Kun vinosilmäinen kiinalainen äiti synnyttää yhtä vinosilmäisen +tyttölapsen, on siitä tietysti suuri ilo koko perhekunnalle. Lapsen +syntymisen jälkeen seuraa sen kasvatus, ja tämä tyttölasten kasvatus +tekee kiinalaisen naisen niin hyväksi ja kuuluisaksi olennoksi, että se +kelpaa saavuttamattomaksi esimerkiksi meille kristityille. + +Kiinalaisten tyttölasten kasvatus on kahta lajia: + +1:nen. Jos kiinalainen perheen isä arvelee, että hänellä jo ennestään +on tarpeellinen määrä tyttäriä, niin hän ottaa viimeksi syntyneen +mukaansa johonkin läheiseen kivikkomäkeen. Ja kun hän tulee takaisin, +ei hänellä enää ole sitä tytärtä. Sitte juovat isä ja äiti kupillisen +väkevää teetä, ja perheellinen onni loistaa heidän kasvoistansa, kun he +hymyillen keskustelevat tämänlaatuisen kasvatuksen etuisuuksista. Äiti +saa rauhassa tehdä töitään ja isä nauttia yön lepoa, jota eivät +keskeytä mitkään oudot sävelet. Sitäpaitsi säästyvät teehen ja opiumiin +nekin varat, jotka olisivat menneet tuon tyttären tähden +vaatemyymälöihin ja myötäjäisiin. + +2:nen. Jollei kiinalaisessa perheessä ennestään ole tarpeeksi tyttöjä, +niin isä ei ota vastasyntynyttä mukaansa, vaan lähtee yksin lähimpään +rautakauppaan ja ostaa sieltä pienen pienet rautaiset kengät, jotka hän +lahjoittaa nuorimmalle tyttärellensä. Ensimäisenä kymmenenä vuotena ei +hänelle anneta muita vaatteita eikä muuta kasvatusta. + +Siinä onkin tarpeeksi. + +Meillä on kyynärän paksuisia kasvatusoppeja, mutta yhdessäkään ei +neuvota niin mukavaa keinoa lasten estämiseksi potkimasta peitettä +päältään, kuin nämä kiinalaisten raskaat rautakengät. Jos taas lapsi +sattuu putoamaan kätkyestä tahi vanhempain sylistä lattialle, niin hän +aina putoaa jaloilleen eikä kärsi mitään vahinkoa. + +Vielä tuntuvammaksi tulee tämän kasvatustavan edullisuus tytön tultua +vanhemmaksi -- sillä noita isänsä kerran ostamia rautakenkiä saa tyttö +pitää kuolinhetkeensä asti. Sentähden ovatkin niissä pohjat alkujaan +niin paksut, että kahdeksana ensimäisenä ikävuotenaan ei tyttö niillä +jaksa kävellä, ja sitte ovat hänen jalkansa jo liian pienet voidakseen +kannattaa neitosen kasvavaa painoa. Jalat eivät tietysti pääse +varttumaan ahtaassa rautakengässä. Tästä on se etu, että neitoset eivät +voi varastella kukkia hautausmailta, eivät kykene keikkumaan peilin +edessä, ei houkuttelemaan konvehtia puotipojilta eikä kummittelemaan +kaupungin puistoissa. Sotamiehet saavat kävellä yksinään ja yksin +kuunnella torvisoittoa. Sentähden he pääsevät paljoa vähemmällä +kotiarestilla kuin meidän sotamiehemme. + +Tämä kiinalaisen naisten kasvatuksen monipuolinen hyöty on kuitenkin +vähäpätöinen sen siunauksen rinnalla minkä se tuottaa avioliitossa. + +Kunnioitettavat kuulijat! (Minä tarkoitan miehiä, sillä naiset näkyvät +jo menneen pois). + +Ajatelkaa, kuvailkaa mielessänne, että armas puolisonne päiväkaudet +istuu tahi makaa ja tekee käsitöitä, ja että hänellä on kummassakin +jalassa kymmenen kilon painoinen rautakenkä, jota hän ei voi saada +siitä pois, niin ymmärrätte, kuinka onnellinen on kiinalainen aviomies, +kun hänen vaimonsa ei pääse liikkumaan ilman kantamatta -- ei voi +juosta rollikäräjiä pitämässä eikä hypätä miehensä tukkaan. + +Juuri tämän oivallisen naiskasvatuksen tähden sanovatkin kiinalaiset +omaa maatansa »Taivaan valtakunnaksi.» Onpa syytäkin siihen. +Kiinalainen aviomies saa koko elämänsä ajan pitää niin pitkää tukkaa, +että se täytyy palmikoida. Meillä tavallisesti mies avioliittoon +mennessään vakuuttaa henkensä. + +Näin onnellinen on kiinalainen aviomies, sillä hänen ei tarvitse pitää +muuta huolta perheensä onnesta ja omasta turvallisuudestaan kuin +tuontuostakin leikata vaimonsa kynnet, että hänen on mukavampi +armastaan hyväillä. + +Suomen miehet! Mitä maksaisimme, jos meillä olisi tämmöisiä vaimoja? + +Ja kuitenkin on koko tämä onni ainoastaan taitavan lastenkasvatuksen +hedelmä. + +Edellisestä huomaatte, että kiinalaiset juuri tässä suhteessa ovat +äärettömästi edellä kaikkia muita kansoja. He ovat ymmärtäneet mitä +heidän rauhaansa sopii, ja osanneet laittaa kotinsa turvalliseksi +olinpaikaksi itselleen ja ystävilleen. + +On toki muuallakin maailmassa ryhdytty toimiin siihen suuntaan, ettei +hyviä vaimoja tarvitsisi tuottaa Kiinasta, vaan että niitä saataisiin +kasvamaan kotona. Ulkomailla on jotenkin pitkälle päästy, ja alku on +tehty Suomessakin. Naisten liiallinen hyppimisen halu ehkäistään +ahtailla leningeillä ja vielä ahtaammilla teräksisillä kureuumilla, +joista minä toivon sangen paljon hyvää vaikutusta entisen pelättävän ja +ripeän naissuvun lannistamiseksi. + +Jalat saadaan melkein kiinalaiseen malliin uudenaikaisilla kengillä, +joiden kannat ovat puolta kyynärää korkeat ja joiden pituus kärjestä +kantaan harvoin nousee yli kahden tuuman. Kun näitä jalkineita vähän +vielä parannetaan, saamme ilon nähdä, ettei koko Suomessa ole yhtään +naista, joka kykenisi omin jaloin liikkumaan. + +Näin nuo ikivanhat kiinalaiset ovat tälläkin alalla raivanneet tietä +muiden kansojen kehitykselle. Mutta jos vielä keksimme jonkunlaisen +varustuksen naisten kielen ympärille olemme kiinalaistenkin edellä ja +voimme vakaasti toivoa, että aviomiehille Suomessakin kerran koittaa +valoisampi tulevaisuus. + + + + +JUOPPOUDESTA. + +Raittiusluento. + + +Päättäen teidän hämmästyneistä kasvoistanne, näyttää siltä, kuin ette +olisi odottaneet, että juuri minä pitäisin luennon juoppoudesta, sillä +luultavasti ette ole nähneet minua koskaan ennen raittiuskokouksissa +ettekä raittiusseurojen huvimatkoilla. Sitä suurempi syy teillä on +iloita, että minäkin olen huomannut aikakautemme turmeluksen ja koetan +sitä poistaa. + +Koko turmeltuneen aikakautemme surkein vika on kätketty sanaan +_juoppous_. + +Ennenkuin turmeltuneet lapsemme osaavat kävelläkään, he jo tahtovat +»juoda», sillä perinnöllisen juoppouden siemen on heihinkin kylvetty. +Ja kun he kävelemään kykenevät, juovat he jo pyytämättä. + +Kunnioitettavat kuulijat! Minä luulen, että te ymmärrätte, mitä sana +»_juoda_» merkitsee. Te ette _juo_ kuumaa kahvia, vaan ryypitte eli +maistelette sitä; te ette _juo_ viinaa ettekä muita väkeviä nesteitä, +vaan maistelette niitä. Mutta te _juotte_ vettä, maitoa, kaljaa y.m. +raittiusjuomia. Te olette siis juoppoja joka mies, parantumattomia +juoppoja -- ja minulla on oikeus puhutella teitä oikealla nimellänne. + +Kunnioitettavat juopot! Turmeltuneella aikakaudellamme on tullut +tavaksi pitää juoppoina niitä, jotka väkeviä nesteitä maistelevat. +Mutta siinä tehdään aivan väärin. Juoppoja ovat ne, jotka ahnaasti +juovat raittiusjuomia. Juoppous on siis juuri sitä mitä te sanotte +raittiudeksi. + +Jos tosiaan löytyy niitä, jotka juomalla juovat viinaa ja muita väkeviä +nesteitä, ovat sellaiset henkilöt luettavat raittiusintoilijoihin +kuuluviksi. Sillä he pitävät viinaa raittiusjuomana ja nauttivat sitä +samalla tavalla kuin raittiusjuomia nautitaan. Me väkinesteiden +maistelijat emme tahdo olla missään tekemisessä niiden kurjien +olentojen kanssa, jotka siinä määrässä halveksivat viinaa ja muita +luonnon jalompia nesteitä, että pitävät niitä juomanaan. + +Tämä minun käsitykseni juoppoudesta luultavasti vaatii hiukan tukea ja +jonkun verran esimerkkejä kirjallisuudesta. + +Eräs vanha runoilija laulaa: + + »Maa multainen se juopi + Ja puut ne juovat maata, + Meretkin ilmaa juovat + Ja merta päivän tähti + Ja kuu se juopi päivää.» + +Tämmöistä on oikea vanhanaikainen juoppous. Vielä kertovat +muutamat runoilijat, että »nuorukainen juo autuutta immen huulilta» +(luultavasti muun juoma-astian puutteessa). Aleksis Kivi puhuu »Yö ja +päivä» -nimisessä näytelmässään »ilosta juopuneista silmistä», vaikka +niiden omistaja oli tyttö eikä ollut maistanut väkevän tippaakaan. + +Kaikista selvin kanta tässä asiassa on sillä runoilijalla, joka on +kirjoittanut säkeet: + + »Linnut _juovat_ vettä, + Mehiläiset mettä, + Vaan ystävykset _maistelevat_ maljoistaan.» + +Näistä esimerkeistä voitte jo ymmärtää, kuinka yleiseksi juoppouden +turmelus on paisunut meidän aikakautenamme ja kuinka väärin on sanoa +juopoiksi väkinesteiden maistelijoita. Heitä voi sanoa juopoiksi +ainoastaan kohmelossa, sillä silloin he _juovat_ vettä. + +Tämä väärä käsitys juoppoudesta on tunkeutunut kaikille aloille. +Nykyään sanottaisiin »juomalauluksi» esim. tämmöistä: + + »Ah, katovaista on riemu kun unten häilyvä parvi, + Viina on ainoa vaan, joss' ilo varmana on; + -- Tulkate, juokamme siis Sherrynestehen vanhoa voimaa, + Kunneka viikatemies meidätki niittävi pois!» + +Runoilijan kanssa olen aivan yksimielinen siitä, että »viina on ainoa +vaan, joss' ilo varmana on.» Mutta tämän ilonesteen sijaan kehottaa hän +_juomaan_ sherryä, kunnes kuolema tulee keskeyttämään näin varomattoman +nautinnon. Sillä jos juomalla juo vaikkapa vaan sherryä, on niitä +näitä, voiko välttää kuolemaa. Sen tunnustaa runoilijakin etempänä +samassa laulussa: + + »Tuonen töitäpä vaan ei estä purppuravaatteet. + Ei sotasankarin kilp', eik' asu kulkijamen.» + +Aikakautemme väärää käsitystä täytyy minun syyttää siitä, että +juomalauluna pidetään tämmöistä viinalaulua, joka neuvoo ihmisiä +suorastaan itsemurhaan. Vedestä ja luonnollisimmasta juomisesta tässä +ei puhuta sanaakaan. Oikea _juomalaulu_ alkaisi minun mielestäni näin: + + »Sua lähde kaunis katselen + Likellä vettäsi.» + +Kunnioitettavat juopot! Jotakin on tehtävä nykyaikana vallitsevan +yleisen juoppouden parantamiseksi. Ensimäinen askel siihen suuntaan +olisi oikean nimen antaminen sekä niille, jotka rakastavat vettä +enemmän kuin viinaa, että niille jotka rakastavat viinaa enemmän kuin +vettä. Edellä olen todistanut että sana »raittius» olisi muutettava +sanaksi »juoppous». Mutta jos sitä katsotaan liian suureksi +mullistukseksi, voisi »raittius» sanan asemesta käyttää sanaa +_vesiahneus_, ja siihen merkitykseen, jossa nykyään käytetään sanaa +»juoppous», sopisi sana _vesikauhu_. + +Tätä asiaa pyydän maamme raittiusseurojen ja raittiuslehtien ottamaan +suosiolliseen huomioonsa. + + + + +RAKKAUS JA ESIMERKKI RAITTIUSRIENNOISSA. + + + »Raittiuslupaus on hieno perkeleen paula omien tuntojemme + raskauttamiseksi. Fariseusten hapatuksesta varjele meitä, + laupias Jumala!» (Rovasti Grönberg Vaasan pappein kokouksessa.) + +Ei kaikissa romaaneissakaan puhuta niin paljon rakkaudesta kuin +nykyiset vesiperäiset herrat siitä puhuvat. Minun pitää mennä +raittiusseuraan, jos en ole juoppo, _rakkaudesta_ lähimaistani kohtaan. +En saa antaa lähimäiselleni ryyppyä, kun hän tulee pakkasesta, jos +häntä rakastan j.n.e. + +Täydellisemmin vielä »rakasti» se mustalainen hevostaan, joka ei sille +antanut ruokaakaan. Jos meidän muijamme meitä oikein rakastaisivat, +eivät he koskaan panisi keittoa tulelle, sillä moni on syömällä +turmellut vatsansa. Jos tätä asiaa oikein tutkii, täytyy sanoa, että +useimmat ihmiset ovat kuolleet vatsatauteihin, jotka on syönnillä +hankittu. + +Sanotaan, että _esimerkin vuoksi_ minun pitäisi heittää ryypyn otto +pois. + +Todellakin. Kuka ei tuntisi suurta kiusausta, nähdessään kuinka +juopunut jätkä makaa rapakossa tahi kiljuu pitkin katuja? Mikä +viehättävä esimerkki! + +Raittiuslehti »Aamun airut» sanoi kerran, että raittiussaarnaajoiksi +paraiten sopivat _entiset_ juopot. Mutta jos asian ottaa todelliselta +kannalta, niin vielä paremmin saarnaavat raittiutta _nykyiset_ juopot. +He eivät tarvitse mitään tekstiä, ei mitään »rakkautta», heidän +tarvitsee vaan näyttää itsensä oikein elementissään. Entiset juopot +voivat korkeintaan vedota punaiseen nenäänsä. Mutta kun näkee miehen +rapakossa, voi olla vakuutettu, että tuo mies on todellakin juoppo, ja +että sinne se viina miehen viskaa. + +Jos siis rakkaus lähimäiseen on pääasia ja määrää, mitä meidän on +tehtävä, mitä ei, on minusta selvintä ja paraiten vaikuttavaa, että +raittiusluennot järjestetään edellä viitattuun suuntaan. Luennon +pitäjiksi sopii valita joku todellinen juoppo. Hänelle ei tarvitse +antaa käytettäväksi vanhoja luentoja, vaan litra viinaa. Ja hän puhuu +selvästi, innokkaasti ja vakaumuksesta. Semmoinen saarna vaikuttaa +kuulijain tuntoon paljoa tehokkaammin kuin virstaa pitkät luennot. + +Nykyään kun aika on rahaa ja kalliimpaa kuin viina, olisi tämä tapa +hyvin edullinen kuulijoille eli katselijoille. Siten tulisi +raittiusasia ajetuksi draamalliseltakin puolelta. Tähän asti on siitä +puhuttu vaan uskonnolliselta, taloudelliselta ja terveysopilliselta +kannalta. Naiskysymyskin pääsi vasta oikein vauhtiin, kun näytelmätaide +tuli avuksi. Mitkään luennot eivät voisi tehdä sitä vaikutusta kuin +Noora ja Homsantuu. -- Halukkaita luennonpitäjiä ei suinkaan tulisi +puuttumaan. + +Paljas rakkaus ei tässä maailmassa saa suuria aikaan, jos sitä ei +käytetä järjellisellä tavalla. + +Kerran Helsingin markkinoilla vietiin putkaan yhtenä päivänä 70 +raittiusapostolia, jotka esimerkillään näyttivät, miten ihminen voi +väkeviä juomia väärinkäyttää ja mihin poliisi semmoisen ihmisen vie. +Sen yleisön, joka markkinoilla kävi tämän päivän kuluessa, voi laskea +vähintään viiteentoista tuhanteen. Kutakin heistä riitti siis katsomaan +ja kuulemaan niin lukuisa yleisö, että sitä saattaisi jokainen +raittiusluennon pitäjä kadehtia. Että näiden seitsemänkymmenen esitelmä +todella vaikutti terveellisesti, sitä todistaa se seikka, että +seuraavina päivinä siitä sai lehdissä lukea ei kiitoskirjeitä, vaan +surullisia mietelmiä. Heidän esimerkkinsä siis ei viekotellut muita +ihmisiä juomaan, vaan kirjoittamaan juoppoutta vastaan. + +Kumpiko siis oikeastaan osottaa suurempaa rakkautta lähimmäistään +kohtaan, juoppoko vai raitis? Molemmat rääkkäävät ruumistaan -- +rakkaudesta kai -- ja juoppo maksaa vielä humalasakot, makaa yönsä +putkassa ja potee kohmelot, ollaksensa muille varoittavana esimerkkinä. +Sillä rakkaus on väkevä. + +Entä se esimerkki sitte? + +Jos lähimäiseni vatsa ei siedä potaattia, täytyykö _minun_, rakkaudesta +häntä kohtaan, lakata potaattia syömästä? + +Kun Kain sanoi: »Olenko minä veljeni vartija?» ajatteli hän aivan +oikein. Hänen kaltaisestaan miehestä ei ollut nuoremmalle holhojaksi +eikä esikuvaksi. + +Yhtä vähän kelpaa raittiusmiehen nimellä kulkeva salajuoppo +järkimiehelle esimerkiksi kuin sekin joka rehellisesti rötköttää +katuojassa. + + + + +»SANANEN» SYÖTÄVISTÄ SIENISTÄ. + + +Minä toivon, että teillä on jotenkin selvä käsitys sanasta _syötävä_. +Se ei merkitse samaa kuin »sen syötävä», sillä _se_, josta tässä +sananparressa on kysymys, ei tiettävästi syö sieniä. Mutta en minä +tarkoita sitäkään syötävää, jota mainitaan laulussa: + + »Kom, kom, min lilla _syötävän_, + Viska tanssaa suullen hyppijän», + +sillä syötävä tässä tarkoittaa ihmistä -- ja niitä, jotka ihmisiä +syötävänä pitävät, sanotaan ihmissyöjiksi eli kannipaaleiksi. + +Sivumennen sanoen ei Suomessa nykyään voi ihmissyöjinä pitää muita kuin +kärpäsiä y.m. itikoita, sillä sudetkin ovat alkaneet taipua +sivistyneempiin elämäntapoihin. Siitä saamme sekä me että sudet kiittää +venäläisiä sudenajajia, jotka tulella ja miekalla ovat levittäneet +sivistyksen valoa heidän keskuudessaan. Suomalaiset itse ovat saaneet +tuli- ja miekkasivistyksen ruotsalaisilta. Kuitenkin sanovat +kirjanoppineet, että sivistyksemme perustuu aasialaiselle pohjalle. +Paljoa suuremmalla syyllä voidaan nyt väittää, että susiemme sivistys +on kotoisin Aasiasta. + +Joku itseviisas voisi ajatella, ettei susien sivistysoloilla ole mitään +tekemistä syötäväin sienien kanssa. Enkä minäkään uskalla väittää, että +sudet jo olisivat oppineet syötäviä sieniä arvossa pitämään. Mutta ei +ole mitään syytä ajatella, etteivät he lähimmässä tulevaisuudessa +tulisi käyttämään hyväksensä tätä »terveellistä ja helposti sulavaa +ravinto-ainetta.» + +Minä en ole mikään erinomainen susien ystävä, mutta lähimäisen rakkaus +vaatii minua lausumaan sen toivomuksen, että sudet tyytyisivät vähemmän +vaaranalaiseen ravintoon kuin ihmisen lihaan. + +Edellä sanoin sieniä »helposti sulavaksi» ravintoaineeksi. Sitä en +tehnyt ihan ajattelematta, vaikka sienien sulamisesta kyllä voi olla +eri mieliä. Ainakin sulavat sienet vähän toisella tavalla kuin lumi ja +jää. Kovilla sateilla ei sienissä huomaa sulamisen oireitakaan. Ne +päinvastoin kasvavat ja lisääntyvät sitä paremmin, mitä enemmän sataa. +Mutta poutasyksyinä, semmoisina kuin esim. tätä kirjottaessa, ovat +kaikki sienet sulaneet jo ennen puhkeamistaan ylös maan pinnasta. + +Sadesyksyinä, kun sienet eivät metsässä sula, sulavat ne vatsassa. Ja +poutasyksyinä, kun ne eivät sula vatsassa, sulavat ne kaiketi metsässä. +Sienet siis sulavat molemmissa tapauksissa, ja ovat sentähden helposti +sulavaa ravintoainetta. Joka oli todistettava. + +Syy, joka minut oikeastaan saattoi tästä asiasta puhumaan, on se, että +yleisö luopuisi pitämästä tavallisia _pesusieniä_ eli »vamppuja» +syötävien sienien joukkoon kuuluvina. Eivät näet sanomalehdet kaiken +karvaiset ja kokoiset ole minun eläissäni ennen pitäneet niin suurta +huolta sienien syömisestä kuin juuri tänä vuonna, jolloin ei kovien +poutain tähden muita sieniä ole saatavana kuin pesusieniä. Ne tosin +vahvasti saippuoituina voisivat mennä liukkaasti alas, mutta mikään ei +estä niitä nousemasta yhtä liukkaasti takaisin. + +Sienien kerääminen on hauskaa ja terveellistä ajan viettoa ja varsin +hyvää voimistelua kuivana poutasyksynä. Minä haluaisin nähdä sitä +miestä tai naista, joka 30 neliökilometrin alalta poutasyksynä löytää +30 syötävää sientä kasvamasta. + +Sentähden: kootkaa sieniä talveksi! Älkää jättäkö tätä terveellistä ja +helposti sulavaa ravintoainetta metsien sulatettavaksi! + + + + +ANOPPIEN PUOLESTA. + + +Jos tässä syntisessä maassa olisi ritarillisuutta läheskään yhtä paljon +kuin siinä on kataluutta ja halpamaisuutta, niin eipä vainottaisi +täällä viattomia olentoja, jotka eivät koskaan ole yrittäneetkään +itseään puolustaa. + +Ei ole maassa, ilmassa eikä vedessä -- lukuun ottamatta lentokalaa -- +yhtään olentoa, pientä eikä suurta, ketä niin onnettomasti +ahdistettaisiin, pisteltäisiin ja salaisesti ammuttaisiin kuin +_anoppimuoreja_. Ellei yleisö tuntisi suurta nautintoa anoppien +vainoamisesta, niin ilmestymättä olisivat jääneet kaikki romaanit ja +näytelmät -- tahi ainakin melkein kaikki. + +Mutta oletteko koskaan nähneet miestä tai naista, jota olisi haluttanut +ryhtyä anoppeja puolustamaan? Tuskin. + +Sentähden olen katsonut pyhäksi velvollisuudekseni ottaa anoppimuorit +lähemmän tarkastuksen alaiseksi ja menetellä heitäkin kohtaan +tasapuolisesti. + +Jos todella niin on, että minä olen ihan ensimäinen mies, joka aion +puhua pari sanaa anoppien eduksi, niin onpa se vähän kummallista. +Vuosituhansia on kulunut ensimäisen anoppimuorin, Evan, Aatamin vaimon, +ajasta, -- ja juuri tätä yhteistä anoppiamme Eevaa on parjattu enemmän +kuin ketään muuta maan päällä -- kenties sen allakin -- eikä ole kukaan +ritarillinen Aatami noussut häntä puolustamaan. Ei ole ollut +ihmiskunnassa niin paljon »vanhaa Aatamia». Muut anopit, nuorempaa +juurta, ovat tähän asti samaten saaneet mennä hautaan, löytämättä +yhtään rehellistä sydäntä, siksi ritarillista, että se olisi sykkinyt +oikeutta heillekin. + +Tämä seikka on minusta niin eriskummainen, että sietää tutkia syitä +siihen. + +Miksi anopit itse ovat olleet niin vaiti tässä asiassa, vaikka anoppeja +luullakseni ei juuri vähäpuheisuus vaivaa? -- Kirjoissa aina puhutaan +_pahoista_ anopeista. Se anoppi, joka semmoisia puolustaisi, +tunnustaisi suoraan itsensä »pahaksi» anopiksi. Mutta se ihminen ei ole +paha, joka pahuutensa tuntee ja tunnustaa. Sentähden ovat anopit +jättäneet sen tekemättä. + +Miksi eivät anopit ole kyhänneet romaaneja ja näytelmiä, joissa +anoppimuorit kuvattaisiin vanhan puoleisiksi enkeleiksi, jotka tähän +pölyiseen ja tupakansavuiseen maailmaan liehtovat henkäyksiä paratiisin +ruusuisilta mättäiltä? -- Naiskirjailijat ovat vasta uudemman ajan +keksinnöitä, ja heillä on näihin asti ollut muutakin työtä: kuvata +miesten huonoja tapoja ja heidän intoansa pitämään naista orjuudessa. +En toki tiedä, olisiko yhdenkään anopin mieleen juolahtanut kuvata +itseään vävypoikansa orjaksi. Mutta onhan anopillakin »oikeus ottaa +iskuja ja antaa iskuja», ja jos he oikein todenteolla ryhtyisivät meitä +miehiä kirjallisesti kurittamaan, käyttäen luonnonomaisia apukeinojaan, +niin varmasti he pian saisivat kaikki muut vaikenemaan. + +Vielä on selitettävä se seikka, miksi eivät miehet ole ottaneet tätä +olentoa tieteellisesti tutkittavaksi. Semmoinen tutkimus ihan varmaan +olisi tuonut ilmi muutamia valopuoliakin anopeissa. Tiedemiehet kyllä +tutkivat tähtiä pyörryttävässä kaukaisuudessa ja villiä petoja Afrikan +kuumissa sisämaissa, mutta eivät koskaan omaa armasta anoppimuoriansa, +joka on niin likellä heitä. + +Aavistanpa että juuri tämä anopin _läheisyys_ on ehkäissyt kaiken +syvällisemmän tutkimuksen. Millähän tunteilla allakantekijä ojentaisi +tähtikiikarinsa vasten anoppinsa särmäistä naamaa, löytääksensä +kipenenkään taivaallista lemmen tulta hänen silmäkuopistaan? -- +Millähän keinolla luonnontutkija ottaisi selvän siitä, mitkä +anoppimuorin syömähampaista ovat vaaralliset, mitkä aivan vaarattomat, +ja millähän tavalla hän asettaisi suurennuslasin alle anoppinsa +sitkeäkuorisen sydämen, nähdäkseen edes vilahdukselta jonkun väreen +lempeämmistä tunteista? -- Ei olisi hyvä ryhtyä näin perinpohjaisiin +tutkimuksiin naimisissa olevan miehen. Eivät onnistuisi ne siltäkään, +jolla koskaan on vaimoa ollut. Vielä vähemmän siltä, joka koskaan aikoo +sen saada. + +Mutta onneksi ei allekirjoittanut kuulu yhteenkään näistä luokista +[Tässä pistin pienen valheen. Mutta Liena ei ollut kuulemassa.], ja +sentähden ei minun tarvitse tyytyä entiseen pintapuoliseen käsitykseen +anopeista; käsitykseen joka ei suinkaan ole heille edullinen ollut. +Voin monipuolisemman tutkimukseni johdosta mainita yhtä ja toista +anoppimuorien arvon ylentämiseksi meidän ja koko ihmiskunnan silmissä. +Vahinko vaan, ettei Kaapro Jääskeläinen elänyt jo muutamia +vuosituhansia tätä ennen. + +Joku ehkä odottaa, että minä tieteellisyyttä tavotellakseni tahtoisin +erottaa tämän olennon -- anopin nimittäin -- muista siihen +vivahtavista. Mutta minä en aio sitä tehdä. Minusta ei ole sopivaa +mainita anopin kasvoissa ilmestyvää pyrintöä hienoon parrankasvuun, +eikä sitäkään että hän on varustettu harvempilukuisilla hampailla +kuin muut nisäkkäät (mammalia). Ja että hän oston kautta voi +hammasrakennustansa täydentää. + +Paljoa suuremmalla syyllä moni saattaa ajatella, että minulla jo +alkaisi olla aika puhua suuni puhtaaksi ja ilmaista, mitä minulla ehkä +voisi olla sanomista anoppien kunniaksi. Tiedän, että moni tulee +suurella epäluulolla kohtelemaan jokaista lausettani siihen suuntaan. +He luulevat löytäneensä oikein noidutun pykälän, kun suoraan kysyvät +minulta: »Puhutko _kokemuksestasi_, mies? Oletko kokenut, minkä anoppi +voi miehelle tehdä?» + +Tämmöisiin kysymyksiin minä tyynesti vastaan, että minua ei ensinkään +_haluta_ sitä kokea. Jos minä missään suhteessa voin elämääni +onnelliseksi sanoa, on se juuri siinä, ettei minulla ole ollut +semmoista kokemusta. + +Vielä suurempaa paatumusta osottaisi, jos jotakuta huvittaisi ajatella, +että minä olen ryhtynyt tähän anoppien puolustamiseen jossakin +itsekkäässä tarkoituksessa. Esim. voittaakseni anoppimuorien erityisen +suosion. Mutta mahdotontahan minun on anoppien suosioon päästä. Sillä +minussa ei olisi miestä pitämään tätä puolustuspuhettani yhdenkään +anoppimuorin kuullen. Ei siis ole minun syykseni luettava, jos anopit +hyvinkin päättävät pystyttää muistopatsaan haudalleni. Tullaksemme +käsittämään anoppien hyvät puolet muiden ihmisten rinnalla, on +verrattava itseämme heihin tahi heitä itseemme. Tässä vertailussa +käymme monessa suhteessa tappiolle. Anopeissa ei huomata naissuvun +yleisintä vikaa, sitä päävikaa, joka parhaimpiakin nuoria naisia +haittaa: + +1) Anopit eivät varasta eivätkä valloita miesten sydämiä. + +On huomattava, että minä yleensä hyvin vähän tunnen nuoria naisia ja +heidän vikojansa. Sen tähden en voi jatkaa tätä vertailua anoppien ja +nuorien naisten kesken. Mutta me miehet, meissä on lukemattomia +varjopuolia, joista anopit ovat täydellisesti vapaat ja kirkastetun +puhtaat. + +2) Anopeilla ei ole tapana panna palavia paperossin pätkiä +kukka-astioihin. + +3) Ei ole kuultu yhdenkään anoppimuorin kadottaneen portinavainta. + +4) Ei ole havaittu anopeilla vähintäkään taipumusta pakkoluovutuksiin +ja muuhun vallankumoukselliseen toimintaan. + +Kun tarkastelemme anoppien kansallistaloudellista merkitystä, tulemme +näkemään hämmästyttäviä asioita. Avioliitoista ei tulisi mitään, ellei +joku olisi synnyttänyt ja kasvattanut avioliittoon aikovia. Siitäkin +pitävät anopit huolen, että jokainen kihlaus tulee aikanaan tiedoksi -- +jos asianomaisilla ei itsellään olisi älyä kihlakorttien hankkimiseen. +Avioliittojen harvalukuisuus näkyy anoppeja suuresti huolettavan. Ja +surkea asia se onkin. Sentähden kokevat anopit sitä auttaa, kertomalla +kihloissa olevan ihmisiä, jotka tuskin ovat kuulleet toisistaan. + +5) Anoppeja saapi kiittää jokaisen uuden avioliiton syntymisestä. + +6) Anoppimuorien sydän on hyvin altis ottamaan osaa ihan syrjäisten +ihmisten kohtaloon. + +Kovin paheksitaan anopin olemista perheessä; häntä pidetään kolmantena +pyöränä uusissa hyvissä kirkkokiesissä. Miehestä tuntuu ihmeen +raskaalta palvella ja elättää vanhaa ämmää, vaikka muistettava olisi +että »kissahan yksin saaliinsa syö.» + +Eräs suomalainen sananlasku kuuluu: + + »Kaksin on aina kaunihimpi, + Kaksin kaiketi parempi: + Kaksin on kalat vedessä, + Kaksin ilman lintusetkin, + Kaksin aidan seipähätkin.» + +Sen mukaan ei anopeilla olisi mitään oikeutta maailmassa olla, sitte +kun hänen lapsensa on löytänyt toisen puoliskonsa. Mutta minä suuresti +epäilen koko tuon sananlaskun totuutta. + +Että minulla tosiaan on syytä epäilykseeni, osottaa lause: + + »Kaksin aidan seipähätkin.» + +Joka on hyvää pystyaitaa nähnyt, tietää että ainakin joka toisella tahi +kolmannella seiväsparilla on anoppimuori tukena. Muuten ei aita +pystyssä pysyisi. Samoin ei ole sanottu, että ihan jokaisella +ihmisparilla olisi anoppia. Mutta se tästä käy selväksi että: + +7) Anopit ovat ne »yhteiskunnan tukeet», jotka perhe-elämän ja isänmaan +pystyssä pitävät, niinkuin pönkät aidan. + +Kahdella jalalla ei tuolikaan seiso, vaan kyllä kolmella. Ja jos missä +suksiparin näette, niin huomaatte myöskin likitienoilla sauvan, joka +kulkee suksien varassa, kuten ainakin anoppi. Tarkemmin tutkien on +luonnossa hyvin vähän anopittomia paria, ja ne jos tyystin poimisi, +voisi edellä olevan sananlaskun sijaan saada seuraavan: + + »Kaksin on aina kauheampi, + Kaksin kaiketi pahempi: + Kaksin on _kalossi-rähjät_, + Kaksin _tuohilöttösetkin_, + Kaksin rengin _rukkasetkin_.» + +Nämä ovat lähes ainoat auringon alla, jotka tässä suhteessa kelpaavat +esimerkiksi ottaa. Harvalukuisuudellaan ja kurjuudellaan eivät ne voi +kumota sitä yleistä luonnonlakia, että anopin pitää löytyä talossa. + +Anopin arvoa ei moni huomaa, ennenkuin anoppi on kuollut ja päästy +häntä perimään. + +8) Ei mikään olento voi kuolemallansa vaikuttaa enemmän hyvää kuin +anoppi. Harvalle kaivattavat sukulaiset hautaa niin syväksi kuin +anoppimuorille. Syvältä kaivamisen taito kuuluu maanviljelyksen alalle. + +Siis: + +9) Anopit edistävät maanviljelystä enemmän kuin muut kuolleet. + +Kun anopin jättämä testamentti on avattu ja sen sisällys hymysuin +luettu, pannaan vielä haudalle varoilta mahtava kallion lohkare. Ja +vanhemmat kun kesällä sunnuntaisin käyvät sitä katsomassa, puhuvat +lapsillensa liikuttavan kertomuksen isoäidin hyvyydestä. »Ei hän +koskaan silmiä pestessä itkenyt; ei koskaan pannut paperossin päitä +kukka-astioihin» j.n.e. + +Anoppi ei ole ainoa olento, joka on kuolemaa varten luotu; ei ole +ainoa, jota eläissään toivotaan kuolleeksi, mutta jonka kuoltua +sanotaan: »hyvä on, että hänkin on olemassa ollut!» + +Hyvät ystävät! + +Luulen rehellisesti täyttäneeni lupaukseni puhua pari sanaa anoppien +eduksi. Mutta jos en sittekään olisi saanut teistä poistetuiksi +syntyperäistä kammoanne anoppeja vastaan, joka teitä naimisiin +menemästä estää -- »niinkuin, sen pahempi, nyt usein nähdään ja +kuullaan» -- voin salaisuutena ilmaista teille keinon, kuinka pääsette +tästä pulasta, vieläpä uskallatte puhua anopeista yhtä vapaasti kuin +minä olen puhunut: + +Jos se, joka uhkaa teille anopiksi tulla, on leski -- niinkuin anopit +tavallisesti ovat -- voitte naida sen anoppimuorin. + + + + +RITARILLISUUDEN PALKKA. + + +Eräänä aamuna, vähä senjälkeen kun edellä oleva anoppien »puolustus» +oli lehdessäni julkaistu, kuulin koputuksen ovelleni. + +Laskin tulijan sisään. + +Hän oli nainen, laiha ja vanhanpuoleinen. Silmälasit hänen silmiään +peittivät, vaikka melkein tarpeettomasti, sillä muutenkin vivahti hänen +naamansa kylliksi kaupungin kirjelaatikkoihin, joissa ei ensi +silmäyksellä erota muuta kuin suun. Jaloissa olivat ihka uudet +kalossit, ja luultavasti sentähden hän ei niitä päästänytkään pois +jaloistaan. + +»Onko se herra, joka kutsutan Kaarpo Jeskeleinen?» kysyi hän minulta. + +Tuo kysymys kyllä oli siksi huonoa kieltä, etten suinkaan olisi ollut +velvoitettu mitään vastaamaan. Mutta me suomalaiset olemme kiitolliset, +jos herrasväki osaa kieltämme edes rääkätä. Sentähden vastasin +kohteliaasti: + +»Sehän se on papin panema nimi mulla.» + +Vieras otti poveltansa sanomalehden, joka näytti minusta hyvin tutulta. + +»Tietekö herra Jeskeleinen, Te on haukunut anopit tesse? Tietekö herra +Jeskeleinen: _mine_ myös kutsutan anoppi?» + +»En minä mikään herra ole. Eikä ole koko Jääskeläisen suvussa herroja +muitakaan, jos minusta ei ehkä tule.» + +»Mine on anoppi, kuuleko Te?» + +»Terveenäpä ne on korvat... Paljonko ne nykyjään ottavat tuommoisilla +kalosseilla? Lienalle sietäisi...» + +»Puhukan teme asia! Te on tekenyt pilkka anopeista. Onko Teile +omatunto?» + +»Liehän noita kaksikin», vastasin minä ja asetin molemmat nyrkkini +niin, että anopin ei ollut vaikea nähdä niitä. + +Mutta vanha nainen pisti kätensä johonkin koloon monipoimuisessa +hameessaan ja veti esille -- revolverin. + +»Te teke tili nyt! Onko Te nekenyt 'Töömeehen vaimo'? Minna Canth on +oppetannut, kuinka me otta se oikkeus.» + +»On noita työmiehen akkoja nähty, vaan harvoja silmälasit päässä.» + +Tuntui se vähän oudolta, kun revolverilla uhattiin. Olisin kenties +hiukan pelännytkin, mutta entuudestaan olin varma, ettei vaimoväki saa +revolverilla sattumaan. Liena ei ole kertaakaan saanut käymään, kun on +ruokapöydässä koettanut minua potaateilla pommittaa. + +»Eikö Te tunte yhtiken katumus? Mite Te on tarkotannut, kun Te on +haukunut anopit?» + +Minä koetin innostua. Niistin nenäni, otin asennon ja lausuin: + +»Kiittämätön aikakausi! Minä olen uhrannut nuoruuteni voiman, +puhetaitoni ponnen, unohtanut kalliin Lienani ja noussut puolustamaan +anoppien sorrettua sukua...» + +»Te pitte suu kiini, taikka mine antta tulla yks skotti», huusi hän +äänellä, joka sai Lienan liikkeelle kyökin puolelta. + +Varjele pois, minkä pöllyn se Liena anopille antoi! + +Minutkin vielä ohimennen kylvetti hyvänpäiväisesti -- koska muka panen +toimeen lemmenkohtauksia »ihan hänen nenänsä alla, vihityn vaimon.» + + + + +MIKSI MINUSTA TULI TUPAKKAMIES. + + +Kaiketi te muistatte, kuinka Caesar sanoi, kun hyppäsi ojan yli? Hän +sanoi: »Arpa on heitetty!» + +Jotkut ehkä tietävät senkin, kuinka Vänni sanoi, kun vihiltä pääsi? Hän +sanoi: »_Tupakka_!» + +Jokainen tietää, mikä mies Caesar oli, mutta harvoilla on käsitystä +meidän Vännistä. Se osottaa yksipuolista klassillisuuteen menemistä +meidän opinnoissamme ja epäkansallisuutta riennoissamme etteivät kaikki +tunne Vänniä, vaikka hän on tosi suomalainen mies. + +Kerran markkinoilla minä hänet tapasin. Hän oli näköjään muuten kuin +kaikki vaimosta, eli erään papin sanoen, »apinjasta» syntyneet, paitsi +että hänen hampaansa olivat ruskeat, ja hänen suupielistään voi +arvella, että hän oli syönyt lakritsaa. Mitä hampaihin tulee, todisti +niiden väri vaan, etteivät ne olleet ostetut. Hänen suupielensä taas +erottivat hänet siitä sukupuolesta, jota -- joskus suottakin -- +sanotaan »kauniimmaksi.» Jos joku humalainen herrasmies kuitenkin olisi +luullut häntä tytöksi ja suudellut häntä suupieliin, niin ei hän olisi +tehnyt sitä monta kertaa. + +Tässä on pieni huomautus nuorille palvelustytöille, jotka myöhään +iltasella palaavat asioiltaan kaupungilta. Jos heillä olisi +tupakkapurus suussa, kun herran retkut heitä ahdistelevat, niin +saisivat he huoleti tarjota suunsa suudeltavaksi. Kun humalainen +herrasmies saa semmoisen muiskun, luulee hän suudelleensa isäänsä ja +pötkii häpeissään pois. + +Muuten näytti Vänni kauniilta mieheltä -- tahi ei juuri »kauniilta» +vaan »intressantilta», niinkuin Herman Bang Helsingin naisista. + +»Terve, terve! Tehän kuulutte olevan Vänni?» + +»Juu -- panisitkos tupakan?» + +»Kiitoksia! Minä en polta.» + +Vänni huokasi ja katsoi säälivästi minuun. Sitte hän sanoi +kyynelsilmin: + +»Nuorukainen, sinä kuolet pian! -- Mulla on veli, joka kitui +rintatautia neljäkymmentä vuotta ja tupakalla hän eli. Mutta sitte +kielsi tohtori hänen tupakoimasta, ja sen jälkeisellä viikolla hän ei +enää huolinut tästä maallisesta tupakasta. Hän oli enkelien luona.» + +»Tupakkaenkelienkö?» + +»Ei, vaan taivaassa. Hänellä oli puhdas sydän, vaikka hänen hampaitaan +sanottiin keltaisemmiksi kuin minun.» + +»Tupakka surmasi veljenne. Monen muunkin se on saattanut liian +aikaiseen hautaan.» + +»Päinvastoin», sanoi Vänni. »Minä olen nähnyt ihmisten kuolevan, +ennenkuin ovat täyttäneet neljää vuotta ja tuskin äidin rinnoilta +eronneet, vielä vähemmän päässeet tupakan makuun. Mutta ei _yksikään +tupakkamies_ ole kuollut niin nuorena.» + +»Mutta se on niin ruma tapa.» + +»Jääskeläinen, minä tunnen sinut», vastasi Vänni. »Sinä olet kansan +mies. Minkätähden kansallispukuja pidetään? Senkötähden että ne ovat +kauniit? -- Ei, vaan sentähden että ne ovat kansalliset. Samoin on +tupakan nautinto kaunis tapa, sentähden että se on kansallinen.» + +»Mutta kuitenkin...» + +»Mitä mutta? Olisiko tupakkaenkeliä, ellei olisi tupakkaa? Ja mikä +olisi maailma ilman tupakkaenkeliä? Murheen laakso! Kuinka +ihmeellisesti tupakka varjelee kaikista taudeista, ja kuinka pian +ihmiset kuolevat, elleivät saa tupakkaa, niinkuin näet minun +onnettomasta veljestäni. Jos Eeva olisi Aatamille antanut tupakan eikä +omenaa, emme kuolisi koskaan.» + +Silloin minä panin tupakan -- ja elän vielä. + + + + +PUOLEN TUOPIN PULLO. + +Yksinpuhelu siltä ajalta kun viinanmyynti pullottain kiellettiin. + + +Me olimme kahden kesken, minä ja viinapullo. Me olimme kävelleet +kaupungilla ja sitte yhdessä tulleet kotiin. + +Täytyy sanoa, että minä olin ollut melkein lapsekas tänä päivänä. +Tunsin ihmeellistä vetoa ja rakkautta tuohon mustaan mieheen, rakkautta +niin palavaa, että olisin suudellut häntä vaikka keskellä katua. Olen +nähnyt tyttöjä suudeltavan kadulla, olen nähnyt vanhempain ihmisten +suutelevan toisiaan julkisilla paikoilla, rautatieasemalla y.m., mutta +viinapulloa on kielletty suutelemasta kadulla, porttikäytävissä ja +pihamaallakin ilman talonomistajan luvatta. + +Minä kysyn, missä on oikeus? Mihin perustuu tämmöinen sorto +yhteiskunnan kaikilla aloilla? -- Hevostani saan minä suudella keskellä +katua ja kalossiani vaikka kirkossa, mutta pulloani, joka on minulle +tuhat kertaa rakkaampi kuin nämä kaikki -- sille en saa suukkosta antaa +muuten kuin salaa, omassa huoneessani tahi ystäväin lukituissa +suojissa. + +Kuitenkin on minun rakkauteni tähän pulloon niin puhdas kuin puhtain +kulta, niin kirkas kuin sähkövalo Sinebrychoffin tontilla. Silloin en +ajattele silliä enkä leipää, kun minulla on seurassani pullo. + +Minä en tarkoita tällä rommipulloa enkä pihkaista olutta, vaan +kristalli-kirkasta viinaa. Sitä puolen tuopin pulloa minä tarkoitan, +sitä ihmiskunnan hyväntekijätä, jota raittiussaarnaajat sanovat »Suomen +kansan pahimmaksi viholliseksi.» Mutta istuisipa nyt seurassamme +kolmantena joku raittiussankari, niin minä käsi sydämellä kysyisin +häneltä: »Onko tämä vihamies -- tämä, jonka katse on niin ystävällinen +ja kirkas ja jonka huulilla aina on autuuden hymy?» + +Sinä vainottu puolen tuopin pullo! Älköön yksikään katkeruuden kyynel +himmentäkö silmäsi kirkkautta. Jos myrskyisen aikakautemme turmeltuneet +henget pääsevät voitolle; niin muista että kaikkea hyvää on maailmassa +vainottu, kaikkea suurta on tallattu ihmisten syntisiin jalkoihin. Jos +he sinun sijaasi panevat oluen tahi suuta kirveltävän rommin, jos he +sinun kirkkaan sisältösi vangitsevat viiden kannun leiliin, niin +kuolkaamme yhdessä me, jotka yhdessä eläneetkin olemme. Mutta onneton +se kansa, joka esi-isäinsä yksinkertaisista tavoista luopuu. Millä se +rakentaa rautatiet, millä koulut ja kirkot, jos se hylkää puolen tuopin +pullon? + +Vaihdelkoot ajanjaksot, pääskööt valloilleen sorto ja vääryys, mutta +aina olemme ystäviä me kaksi ja ystävinä kuolemme. Suudelkaamme siis, +ja maa ja taivas veisatkoon: + + »O sinä kirkas ja makia, + Tule tänne syntisten takia! + Sä, joka sairaatkin parannat, + Etkä terveillekään pahaa tee. + Astu alas maailmaan, + Meidän pojan mekkoon ja paitaan! + Klung, klung, klung!» + + + + +ONNETON KYYTIMIES. + + +Onneton kyytimies oli tässä tuiskujen aikaan eräällä matkustavaisella. + +Kun jättää kiroukset y.m. väkisanat pois, puheli hän Rautavaaran kautta +kulkiessa melkein näin: + +»On tämäkin ihmisten rypysija, tämä Rautavaara! Ei mitään muuta kuin +saloa, synkkää saloa vaan. Ei ihmisasuntoa, ei sitä paikkaa, missä +voisi levähtää, ei kaivoa tienpuolessa, missä hevosta juottaa. Ei muuta +kuin susia ja karhuja ja rosvoja.» + +Kun Rautavaaran rajalle tultiin, hän riemuitsi, että viimeinkin +päästiin niistä ijankaikkisista saloista, eikä luvannut elämänsä +päivinä Rautavaaralle palata, jos mitenkään pääsee kiertämään sitä +seutua. + +Ajettiin sitte Kaavin kautta Nilsiään. Siellä ei ollut saloja, vaan +viljeltyjä maita, aidat kahden puolen tietä. Nyt kun hevonen kahlasi +korviaan myöten hangessa, puheli hän tähän suuntaan: + +»Jo nämä ovat kulkupaikkoja, nämä kujoset! Polttaneet varsin aikain +kaikki mäkensä paljaiksi, että tuuli oikein ahtaisi aitain välin lunta +täyteen. Olisivat polttaneet nuokin aidat! Sitte ei olisi tuommoisia +nietoksia. Ihmisten kiusaksi asettelevat aitojaan. Toista oli +Rautavaaralla, siellä ei ollut aitoja, vaan tie oli hyvä ja tasainen +kuin lattia.» + +Oltiin vihdoin pääsemässä Juan tehtaalle. Tie kulki peltojen halki, ja +jälet olivat tuiskunnet umpeen. Aitoja ei enää ollut. Tien paikkaa +etsiessään keventi hän sydäntään tämmöisillä puheilla: + +»Kun eivät pane edes aitoja tiensä viereen, ei yhtä seivästä, että +ihmiset tietäisivät, mistä ajaa! Varsinko ne tahtovat matkustavaisia +eksyttää hukkumaan heidän peltoihinsa? Ne ovat tehtaalaisia! Pitävät +tiensä ilman aitoja! Onko se ihmisten tapaa? Koskeen joutaisivat +patoineen ja pannuineen. Kaavilla toki osasi ajaa, kun olivat aidat +kahden puolen tietä.» + + + + +YHDEN VANHAN POJAN MALJAPUHE, yhdellä rekiretkellä, jonka +»vanhat pojat» tekivät ulos yhdestä kaupungista. + + +»Luomisen herrat! + +»Tervehdän teitä, te jalot sankarit; te joiden korvia ei ole särkenyt +minkään öisin vinkuvan veivittömän posetiivin säveleet; te joille ei +mikään maitohampainen suu ole koskaan sanonut: 'pappa nam-nam!' -- te +jotka ette koskaan ole tarvinneet maksaa toivorikasten poikienne +kapakkavelkoja; te joita ei itse avioliiton nerokas keksijä ole saanut +osakkaiksi yhtiöönsä! -- Avioliiton keksijä ... niin -- ainoa, joka ei +ole ottanut patenttia keksinnölleen. Ja se keksintö on kuitenkin +hankkinut leivän useammalle ihmiselle kuin mikään muu: miljoonille +vaimoille ja lapsille, jotka eivät olisi muuten voineet tulla toimeen. + +»Rakkaat ystävät -- herroja minä tarkoitan. Nämä toiset, hevoset +nimittäin, eivät suvainneet tulla sisään. Eivätkä he oikein tänne +kuuluisikaan. Sillä minun ymmärtääkseni ei meitä mikään niin suuresti +muistuta avioliiton kirouksesta kuin nämä hevoset. Mies on hevonen, +vaimo on reki: mutareki, lumireki tai oikein kivireki -- taikka karhi, +tuhatpiikkinen sikinsokinkarhi. + +»Niinkuin hevosella on neljä jalkaa, niin on avioliitossakin neljä +jalkaa. Mutta avioliitolla ovat pahemmat jalat kuin hevosella. Hevosen +jalat eivät tavallisissa oloissa toki potki toisiaan, mutta avioliiton +jalat kyllä taipuvat siihenkin ja moneen muuhun. Välistä voivat nämä +jalkaparit olla hyvin kaukana, penikulmien päässä toisistaan; välistä +taas hyvinkin lähekkäin. + +»Hevosella ei ole yhtään kättä; avioliitolla ei myös ole yhtään kättä +-- tarkoitan semmoista kättä, joka voisi tarttua lasiin. Sillä jos +aviomies sen tekisi, niin mistähän sitte saataisiin hakea perheen +_kastrullia_? Muutamia jäännöksiä ehkä löytyisi miehen päästä. Ja sitte +ei voitaisi keittää ruokaa moneen aikaan. + +»Ajatelkaa aviomiestä, joka tulee kotiin sillä tuulella että näkee +esineet monen kertaisina, näkee kolme -- neljä -- viisi vaimoansa ja +niillä kaikilla kastrullin kädessä! Ajatelkaa vielä, että sitte +aamusella yksi vaskiseppä takoo miehen päätä ja toinen korjaa +kastrullia! + +»Täällä monen virstan päässä kaikista kastrulleista ja kaikista +aviovaimoista voipi näin kauheita asioita ajatella ja niistä puhua. +Täällä voimme näyttää, että _meillä_ on kädet, jotka voivat tarttua +lasiin; osottaa ettemme ole aviomiehiä emmekä hevosia. Sydämestäni +soisin, että näiden maljaimme kuorena olisi kastrulli, voidaksemme +oikein näyttää, mitä me _täällä_ uskallamme. + +»Eläkööt naimattomat!» + + + + +KAHDEN SUUTARIN RAKKAUS. + + +Lehteni ilmestymispäivän jälkeen tuli toimistoon nuori mies, joka sanoi +olevansa Jooseppi Nahkanen, suutarin ulosoppinut, ja tietävänsä +senverran maailmasta kuin joku toinenkin. + +»Sitä ei voi epäilläkään. Jos tahdotte ilahuttaa tiedoillanne lehtemme +lukijakuntaa, niin olkaa hyvä -- tässä on paperia ja kynä.» + +»Ei, en minä sitä varten!» Hän otti lehden taskustaan ja näytti sitä +paikkaa, jossa puhuttiin viime sunnuntaisista seuranäytelmistä. + +»Tästä on jätetty pois!» + +»Mikä?» + +Vähitellen tuli selville, että illan kuluessa oli perälehterillä +kulkenut eri näytelmä yhtä rintaa lavalla esitetyn kappaleen kanssa. +Siinä oli veli Jooseppi ollut yhtenä henkilönä. Mahdotonhan toimittajan +oli sitä tietää. Mutta nyt katson velvollisuudekseni kertoa sen +sisällyksen pääpiirteissään. + +Se oli murhenäytelmä. Jooseppi Nahkasella oli morsian, erinomaisen +kaunis sekä sisästä että päältä, oikein ihme ihmisten seassa. Mutta +Joosepilla ei ollut rahaa. Eikä Joosepin veljelläkään ollut sitä. Veli +palveli soittokunnassa. Tämä veli oli saanut vapaapiletin näytelmään. +Semmoisia annettiin soittajain käytettäväksi, kun he eivät tahtoneet +maksua soitostaan. + +Näin hymyili onni Joosepille. Veli antoi hänelle pilettinsä, Jooseppi +vei sen Liisalleen. Liisalle se maksoi suutelon. + +Näytelmä oli jo aluillaan, kun Jooseppi tuli näytelmähuoneelle. Hän oli +käynyt Liisaa tapaamassa, mutta Liisa ei enää ollut kotona. Oli jo +mennyt, luullen ettei Jooseppi tulekaan. Jooseppi oli myynyt liivinsä, +joten sai piletin hinnan. Ei hän juuri olisi pitänyt sinne menemisellä +väliä, mutta pelkäsi Lestisen Kustia, joka myös näytti toivovan Liisaa. +Pelkäsi että Kusti ehkä muuten käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. + +Ovella osti hän piletin perälehterille, sillä sinne oli Liisakin +vapaapiletillään päässyt. Niin soittajaveli oli vakuuttanut. + +Joosepin piletissä oli numero 27. Urhoollisesti riensi hän +perälehterille ja etsi tuota sijaa. Mutta kaikki paikat olivat täynnä. +Tuskin sopi sinne seisomaankaan. Vihdoin hän sai selville, missä sija +27 oli. Siinä istui -- niin, siinä istui Liisa, kovin loukatun +näköisenä, vaikkei Jooseppi hänen sijalleen pyrkinytkään. + +»Hyvää iltaa, Liisa!» + +Ei vastausta. + +»Mikä sulla on? -- Istu vaan! Enhän minä... Sentähden tulin tähän +katsomaan, kun minun piletissäni oli numero 27. Istu vaan!» + +»Sinun piletissäsi! Milloin sinulla on pilettiä ollut? -- Sillä tavalla +ilkiät pettää ja häv --». Puhe keskeytyi kyyneleihin. »Tuoss' on sun +pilettisi!» Liisa heitti vihoissaan Joosepin antaman keltaisen +vapaapiletin hänen eteensä lattialle. + +Jooseppi ei tästä ymmärtänyt mitään. Hämmästyneenä kumartui hän, +ottaakseen Liisan heittämän lipun lattialta. Samassa nousi Liisa +sijaltaan ja meni tiehensä, jonnekin sivulehterille. + +Jooseppi istui hänen sijalleen ja koetti ajatella syytä Liisan +vihaiseen käytökseen. Olisiko tuo saanut tietää, että hän oli myynyt +liivinsä? Ei millään muotoa, sillä se tapahtui ihan hänen lähteissään, +eikä siitä tiennyt kukaan muu kuin ostaja, eräs torikauppias. + +Hänen mietteensä keskeytti muuan, joka koetti tunkea häntä pois +sijaltaan. Jooseppi katsoi ja näki, että se oli Liisan äiti, hänen +tuleva anoppinsa. + +»Minulla oli numero 27», sanoi eukko. + +»Kyllä minulla oli myös.» + +»Koetetaanhan mahtua tähän.» Eukko työntäytyi rakoon ja Joosepille tuli +aika ahdas. Eukon silmistä näkyi, ettei hän uskonut Joosepilla olleen +minkäänlaista pilettiä. + +Lestisen Kusti oli valinnut toisen tien kuin Jooseppi -- toisen tien +Liisan sydämeen. Hän koetti ensin voittaa äidin luottamuksen. Siinä +tarkoituksessa oli hän nyt tuonut eukon näytelmähuoneelle. Itse oli +Kusti jäänyt alas tupakoimaan. + +Mutta Kusti tuli, eikä kauan viipynytkään. + +»Missä se on 27:s sija?» kuuli Jooseppi Kustin kyselevän. + +Jooseppi oli kuin hiilillä paistettava ahven, ihan pyörällä. + +Kohta sai Kusti selville, että Jooseppi oli vallannut 27:nnen sijan. +Hänen vihansa julmistui. Liisan äitiä ei ollut tänne tuonut kukaan muu +kuin hän, Kusti Lestinen, suutarin ulosoppinut ja kaikin puolin +kunniallinen mies -- ja nyt oli Jooseppi tunkeutunut hänen tielleen. + +»Kuules, Nahkanen! Minulla on 27:s sija.» + +»Mutta minulla ... kyllä se oli minullakin.» + +»Vai oli!» + +Kusti meni ovenvartijan luokse ja otti lippunsa, saadakseen oikein +masentavasti näyttää Liisan äidille, minkä arvoinen mies Jooseppi +Nahkanen oikeastaan oli. + +»Tässä on minun lippuni. Näetkös numeroa?» + +Jooseppi ei tainnut mitään. Hän tiesi kyllä olevansa oikeassa. Mutta +Kusti todisti nyt hänen viekkaudella ja väkivallalla tunkeutuneen +ihmisten seuraan. Joosepin täytyi nousta. + +»Olisit ostanut piletin», pilkkasi Kusti, »niin olisit saanut olla +täällä. Et olisi juonut sitä liivisi hintaa...» + +Enempää ei Jooseppi kärsinyt kuulla. Hänen täytyi päästä pois. Anopin +kuullen puhui liivin myynnistä! + +Lestisen Kusti oli sattunut myymään liivinsä samalle torikauppiaalle +kuin Jooseppikin, ja silloin oli hän saanut tietää, että Jooseppi oli +tuonut sinne liivinsä vähää ennen. + +Heleä nauru soi Joosepin korvissa hänen lähteissään. Se ei ollut +»Pukkisen matamin» nauru näyttämöltä, vaan Joosepin toivotun anopin. + +Nyt kävi Jooseppi piletin myyjäin ja ovenvartijain kimppuun. Ensin +näytti hän heille Liisalle antamaansa vapaalippua ja kysyi: + +»Mikä tämä on?» + +Ei kukaan tuntenut sitä miksikään. + +Sitte sai hän tietää, että perälehterin lippuja oli myyty useampaan +kertaan, niin että siellä nyt tuskin sopi seisomaankaan. + +»Koetelkoot sovitellata!» lohduttivat he itseään ja Jooseppia. + +Jooseppi tunsi, että häntä oli katalasti petetty. Veli, tuo soittaja, +oli hänelle antanut lipun, jolla ei tehnyt mitään. Liisan oli täytynyt +itsensä ostaa piletti. Sitte oli myyty sama sija Liisalle, Joosepille, +Liisan äidille ja Lestisen Kustille. Kaikesta tästä sai Jooseppi yksin +kärsiä. + +Kostonhimo kiehui hänen povessaan. Aluksi päätti hän tappaa veljensä, +sitte Lestisen Kustin ja sen torikauppiaan, piletinmyyjät, +ovenvartijat, näyttelijät ja kaikki. + +Ulos hän lähti viileään talvi-ilmaan. Se vähitellen jäähdytti hänen +tulistunutta vertaan. Ehkä veli oli syytön; ehkä siinä kohden oli joku +erehdys, joka voi kerran selvitä. + +Mutta se ainakin oli varma, että rukkaset hän nyt Liisalta sai. +Ilmankos se vapaapiletti olikin keltainen! + + + + +TAITEEN HARRASTUSTA ELI KETTUSEN KIHLAUS. + + +Näinä päivinä arveli hra Antti Kettunen tehdä jotakin suomalaisen +teatterin hyväksi. Kettunen oli sivistynyt mies, vaikka ei mikään +kirjanoppinut -- kaksi luokkaa oli käynyt lyseota. Mutta sivistynyt hän +oli. Sen huomasi siitäkin, että hän aina piti keppiään takapuolellaan +pitkin selkää ja hyräili jokaisen vastaantulijan kohdalla, vaikka ei +ensinkään ollut laulumies. + +Hra Kettusella oli muutamia vanhoja ystäviä porvarisäädystä, joita hän +monasti oli houkutellut suomalaiseen teatteriin. Mutta he olivat kovin +syvälle vaipuneet kauppa-asioihinsa, ja näytelmätaide ei heidän +mielestään kuulunut niihin. »Sellaiset hommat tietävät konkurssia», +sanoivat he ja näyttivät hyvin salaperäisiltä. Toiseksi sanoivat he, +että jos heidän jolloinkulloin täytyy olla naisväen seurana +teaatterissa niin he aina menevät ruotsalaiseen, sillä sinne kokoontuu +muitakin liikemiehiä, ja nämä teaatterissa käynnit voi siten yhdistää +asioimatoimiin. Mutta kuka suomalaisessa teaatterissa käy? Ei etevää +porvaria yhtään; huonompaa yleisöä vaan, jolla ei ole muuta huvia +teaatterista kuin paukuttaa käsiään ruumiinsa lämpimäksi. Ja +näytteleminen sitte -- se on vaan sellaista tuherrusta. + +Hra Kettunen ei heitä suuresti vastustanut, sillä hän ei teaatterista +oikeastaan välittänyt mitään. Kävi suomalaisessa teaatterissa +sentähden, että neiti Liina Lintunen myöskin kävi siellä. Ja +luonnollista on, että hra Kettunen oli likellä neiti Lintusta. Toinen +syy siihen, ettei Kettunen näitä porvareja suuresti vastustanut, oli se +että hän oli erään kauppiaan vanhempi konttoristi -- sangen taitava ja +luotettava virassaan -- ja hänellä oli raha-asioita usean liikemiehen +kanssa, sillä tavalla nimittäin, että hra Kettusella ei ollut koskaan +saatavaa heiltä. Ja semmoiset raha-asiat masentavat vastustamisen +halun. + + * * * * * + +Hra Kettunen kysyi telefoonilla, onko kauppias Lindström kotona. +Kauppias Lindström tuli telefoonin luokse. + +Lindström: »Kenen kanssa minun on kunnia puhua?» + +Kettunen: »Maanviljelijä Laitisen Pernajasta. Kuten kauppamies muistaa, +oli meillä tekeillä voikauppa talvella; olisi hinnasta sovittava.» + +Lindström: »Paljonko Teillä on voita?» + +Kettunen: »Valmiina kolmetuhatta kuusisataa kiloa, vähän päälle, ja +erittäin talvivoit.» + +Lindström: »Mitä aiotte vaatia?» + +Kettunen: »Ehkäpä sopii kauppamiehen tulla tänä iltana suomalaiseen +teaatteriin? Sinne tulee pari muuta voin omistajaa, ja näytöksien +välillä on meillä tilaisuus keskustella hinnasta.» + +Lindström: »Hyvä, minä tulen.» + +Kettunen: »Kiitoksia!» + +Seitsemän muun kauppiaan kanssa oli hra Kettusella aivan sama +keskustelu. + +Kun hra Kettunen tuli teaatterille, istui kauppias Lindström jo eräässä +syrjähuoneessa. Oli hyvin ymmärtäväisen näköinen, kun hra Kettunen +kyseli, kuinka hän nyt on päättänyt tulla suomalaiseen teaatteriin, +vaikka on aina ennen pannut vastaan. + +Hra Lindström ei viitsinyt juoda punssia yksinään, sentähden kutsui hän +hra Kettusellekin lasin. + +Vähitellen ilmestyi huoneeseen kauppias toisensa perästä, kunnes kaikki +kahdeksan totisina ja viisaina puhelivat huonoista ajoista, rahan +kurssista ja politiikasta. Mutta voista ja maanviljelijä Laitisesta ei +kukaan _puhunut_. Jokainen tahtoi yksin tehdä etuisan kaupan, eikä +luullut toisten tietävän koko jutusta mitään. + +»Laitista» ja hänen paria toveriaan ei näkynyt teaatterilla ennen +näytännön alkua. Ei vielä ensimäisen näytöksen jälkeen, eikä +toisenkaan. Ja kun ei häntä kolmannenkaan näytöksen loputtua kuulunut, +alkoivat arvoisat porvarit katsella pitkään ja joutuivat vähitellen +epätoivon ja sisällisen levottomuuden valtaan. Mutta toisilleen eivät +hiiskuneet mitään. Katseissa vaan oli ihmisviha selvästi nähtävänä. + +Sillä välin oli hra Kettunen ehtinyt näyttää neiti Liina Lintuselle, +että hän oli kaupungin rikkaimpain porvarien seurassa. Sitäpaitsi oli +hän lainannut joitakuita seteleitä itsekultakin kauppiaalta -- sillä +sopimaton on kauppiaan virkaveljiensä lähettyvillä sanoa, että hänellä +»ei tällä kertaa todellakaan ole.» + +Viimein kumminkin loppui herrojen kärsivällisyys. Joku tuli sattumalta +maininneeksi mitä varten hän oikeastaan oli teaatterille saapunut. +Vähitellen selkeni asia, ja sitte tulivat kauheat hetket, kun raivo +puhkesi sanoihin. Maanviljelijä Laitista mainittiin melkein kaikilla +siihen tarkoitukseen sopivilla nimillä, joita kielemme runsaat varat +tarjoavat. + +Mutta sangen tyytyväisenä lähti hra Kettunen saattamaan neiti Lintusta, +joka nyt osotti hänelle suurempaa huomiota kuin koskaan ennen. Kaikkien +hämmästykseksi jaettiin seuraavana päivänä paksusta kiiltopaperista +tehdyt kihlauskortit. + +Kiroillen Laitista, itkien ja meluten läksivät nuo kahdeksan kauppiasta +teaatterista. + +»Mutta kuka meistä tuntee maanviljelijä Laitisen Pernajasta?» + +Ei, ei sitä tuntenut kukaan! + + * * * * * + +Puhutaan usein _oikeasta_ ja _väärästä_, niinkuin ne olisivat eri +asioita. Mutta minä luulen, että niitä on melkein mahdoton erottaa, +sillä toinen pitää oikeana sen, mitä toinen pitää vääränä. Nyt esim. +nämä kahdeksan kauppiasta varmaankin sanoisivat hra Kettusen tehneen +väärin, jos tietäisivät, että hän se heidät peijasi. Mutta muiden +mielestä hra Kettunen teki varsin oikein: hankki, varaton mies, +itselleen tilaisuuden juoda koko illan punssia maksamatta mitään; +näyttäytyä armaalleen komeassa seurassa; ottaa rahoja lainaksi, ja sai +suomalaiseen teaatteriin kahdeksan miestä, jotka eivät alentuneet +istumaan muualle kuin nojatuoliin, kolmen markan sijalle. Hän on siis +suomalaisen taiteen hyväksi jotakin _tehnyt_, ei vaan puhunut. Eikö hän +tehnyt oikein, eikö hän yhdistänyt omaa etuansa yleiseen? + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Iloisia juttuja I, by Kaapro Jääskeläinen + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA I *** + +***** This file should be named 20517-8.txt or 20517-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/0/5/1/20517/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |