diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20514-8.txt | 4038 | ||||
| -rw-r--r-- | 20514-8.zip | bin | 0 -> 78002 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4054 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20514-8.txt b/20514-8.txt new file mode 100644 index 0000000..2a347e2 --- /dev/null +++ b/20514-8.txt @@ -0,0 +1,4038 @@ +The Project Gutenberg EBook of Ensitaistelujen ajoilta, by Otto Tiuppa + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Ensitaistelujen ajoilta + +Author: Otto Tiuppa + +Release Date: February 3, 2007 [EBook #20514] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSITAISTELUJEN AJOILTA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + + + + + + + + +ENSITAISTELUJEN AJOILTA + + +Kirjoitti +Otto Tiuppa + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Työväen Sanomalehti-Osakeyhtiö 1905. + + + + +I. + + +Rautatyöntekijäin ammattiyhdistys oli toiminut, järkevään tapaansa, +kymmenkunta vuotta, vaikkakin jäsenluku oli verrattain pieni koko +kaupungin rautatyöntekijöihin verraten. Yhdistyksen toiminta oli +sittenkin kaikkiin yksityiskohtiinsa tunnolleen järjestetty. Kerran +kuukaudessa, aina määrättynä päivänä, pidettiin kuukausikokous. +Johtokunta kokoontui myöskin määrälleen aina asianhaarojen mukaan. Ja +niin hyvin ja kiinteästi olivat virkailijat syventyneet tehtäviinsä, +että monena vuotena peräkkäin voitiin samat johtokunnan jäsenet valita +yhä uudelleen ja uudelleen. Puheenjohtaja Kovanen oli esim. näin ollen +pysynyt arvoisassa toimessaan aina yhdistyksen perustamisesta. Eikä +ajatustakaan olisi voinut kenessäkään syntyä uuden tilalle +valitsemisesta. Hän oli mies paikallaan, sanottiin, vaikka maailman +loppuun saakka. + +Aina kun yhdistys kokoontui kokouksiinsa, astui Kovanen oman arvonsa +tuntevana kunnia asemalleen. Vasara kalahti ja toimitus oli alkanut. +Puheenvuoroja käyttivät tavallisesti aina samat henkilöt. Joka oli +tottunut taas olemaan mykkänä, se mykkänä pysyikin. Mutta tämän kaiken +korvasi hyvin puheenjohtajan puheliaisuus. Hän merkitsi aina jo ensiksi +puheenvuoron. Se kesti puolen tuntia, siksi kunnes väsyi -- sillä hän +oli lihava mies. Tämän jälkeen merkitsi hän jokaisen puheenvuoron +loppuun itselleen puheenvuoron. Mutta lopussa se vasta kiitos seisoi. +Silloin esitelmänsä kesti tavallisesti kolmeneljännestä, jos ei tunnin. +Lopetettuaan istui hän huohottaen tuolilleen kysyen: -- vieläkö on +asioita? Kun ei ollut puhui hän vieläväliin, kysyen uudelleen: -- onko +kenelläkään vielä mitään uutta esille tuotavaa? Kun ei tavallisesti +enään ollut -- uni tuppasi jo jokaisen silmiin -- jyrähti vasara lopulta +pöytään ja toimitus voitiin sillä kertaa katsoa päättyneeksi. Moinen +menettely kokouksien johdossa oli mennyt jokaisen henkiin ja vereen. +Eikä siinä kenelläkään ollut mitään ihmettelemistä. Pääasiassa oli +yhtenä, joka vuotisena ja yhä uudistuvana kysymyksenä tilaston hankinta +kaupungissa olevista ammattilaisista. Se koetettiin suorittaa mitä +suurimmalla tarkkuudella, joka olkoon kunniaksi mainittuna. +Syntymävuodet, ijät, opissaoloajat y. m. otettiin mitä huolellisimmin +muistoon, ja kun näin ollen aina tultiin huomaamaan, miten suurin osa ei +kuulunut yhdistykseen, langetettiin tepsivä tuomio: Ne eivät seuraa +aikaansa! Samoin oli yhtenä tärkeimmistä asioista oppikurssien +aikaansaaminen. Niihin tavallisesti puuhattiin aina luennoitsijaksi +oppineita tohtoreita ja professoreja. Aineena olivat tähtitiede y. m. +jalot yliilmoissa leijailevat aineet. Ammattikirjallisuuden +kartuttamiseksi pidettiin joka vuosi arpajaisia, jotka jotakuinkin aina +onnistuivat. Kirjallisuutta sitten hankittiin. Jopa Saksasta saakka +tuotiin isot pakat piirustuksia, joita jäsenille lainailtiin +ihailtavaksi takuita vastaan. Luettavaa kirjallisuutta ei kuitenkaan +hankittu nidostakaan. Kuten näkyy, eivät harrastukset yhteiseksi hyväksi +olleet pienimpiä. Ihmeteltiinkin sitä enempi, kun eivät ammattilaiset +kuuluneet yhdistykseen. Kun eivät tulleet 11 1/2 ja 12 tuntisen +työpäivän jälkeen, illoin enään maille halmeille. Kapakoissa räyhäsivät +juoden siellä kahdenkymmenenviidenpennin alinta tuntipalkkaansa. + +Yksi suuri ajatus, oikeinpa repäsevimpiä, oli ollut vuosikausia myöskin +yhdistyksen käsiteltävänä. Se oli suuri kysymys, joka, jos olisi saatu +toteutumaan, varmaankin olisi mullistanut nykyiset yhteiskuntaolot +ylösalaisin. Ja sen suuren kysymyksen oli itse puheenjohtaja Kovanen +ilmoille loihtinut. Miten tuo suuri ajatus oli hänen aivoihinsa +takertunut, siellä kypsynyt ja lopulta päätökseksi kehittynyt, siitä hän +oli aina valmis nautinnolla kerskaten kertomaan, jos vaan huomasi +kyselijän sitä mielenkiinnolla ja suurella uteliaisuudella haluavan. + +-- Nähkääs, sanoi Kovanen: Vuosikausia katsellessani miten työmies +ammatissamme ja kaikkiallakin yhä ahertaa ja ahertaa varhaisesta +aamusta myöhäiseen iltaan, vuosikausia, kymmeniä, eikä kuitenkaan saa +asemaansa korjaantumaan, aloin tositeolla ajatella apua ja keinoja +tuohon. Ei suinkaan meidän Herramme ollut alkujaan tuota tahtonut, +arvelin. Mies voi ansaita korkeintaan kolme markkaa päivässä, miten +sillä tulla toimeen etenkin suuressa perheessä! Lapset ulvovat joka +hetki leipää, yhä leipää, eikä tuota tule tarpeeksi koskaan. Mitä sitten +vielä puhettakaan vaatteista ja koulussa käyttämisestä. Tätä kaikkea yhä +enempi ajatellessani singahti yhtäkkiä mieleeni rohkea tuuma. Ja kaikki +rohkeat sekä samalla nerokkaat meiningit nehän yhtäkkiä sieluumme +valkenevat. Pitkästä ajattelemisesta, on harvoin apua. Mutta kun ei edes +toivokaan enään mitään, silloinpa juuri ja useimmin sen saa. Tuo nerokas +ajatus joka näin ollen salamana ajatuksiini singahti, arvatkaas mikä se +oli? _Olisi perustettava suuri rautateollisuustehdas, jossa itse työväki +olisi isäntänä._ -- Niin, niin! Se se oli! Miksi ei työmiehet itse voisi +ryhtyä kaikkiin sensuuntaisiin yrityksiin! Tehtaita, joissa työväestö +itse tekisi työtä ja jotka se olisi omilla rahoillaan nostanut pystyyn, +niitä vaan joka nurkkaan ja sillä olisi koko ammattikunta kohotettu +aineelliseen hyvinvointiin. Hiisi tässä enään herroille rahojansa +työntämään. + +-- Ja tuliko tästä tuumasta tosi? kysyi nyt toveri. + +-- Kuinkas sitten, jatkoi Kovanen innostuneena. Käskin asian johdosta +ylimääräisen kuukausikokouksen. Nyt jos milloinkaan, ajattelin, tulee ne +hämmästyttää tällä nerokkaalla ajatuksellani. Kolme yötä ja kolme päivää +nukahtamatta valmistin esitystäni tästä tärkeästä kysymyksestä. +Mielihyvikseni sain nähdä kun kaikki jäsenet saapuivatkin paikalle. +Alotin seuraavasti: Arvoisat aateveljet! Olemme niin useasti koettaneet +vedota mestarien ja »prinssipaalien» hyvään tahtoon, että korjaisivat +palkkoja ja lyhentäisivät työpäivää. Mutta esityksemme on langennut +kuuroille korville. Emme ole saaneet mitään sanottavaa aikaan. Hm! -- +Tällä hetkellä seisoivat kuulijat kuin kynttilät, vakavina melkeinpä +henkeä vetämättä juhlallisen tunnelman vaikutuksesta. -- Jatkoin: Mutta +nyt olen minä keksinyt keinon, keinon semmoisen, joka muuttaa olomme +yhdellä iskulla onnekkaampiin oloihin, jos vaan sen toteutamme. Meidän +on perustettava suuri osakeyhtiö, jossa työmiehet ovat osakkaina. Tämä +se tulee olemaan pelastuksena meille ja sitä mukaa kaikissa ammateissa. +Ehdotan asian keskusteltavaksi ja tässä jo komitean sääntöjä laatimaan. +Kaikkialla kuului nyt hyväksymishuudahduksia. Syntyi mitä vilkkain +keskustelu, jollaista ei oltu vielä ennen koskaan nähty. Asia saavutti +yksimielisen tunnustuksen. Tässäkö enään rupeaisimme toisten armoilla +elämään, oli yhteisenä huutona. Ja kaikki ihmettelivät samalla kun ei +tuo ollut ennemmin heidän aivoissaan syntynyt. Toden totta eihän tässä +tarvinnutkaan muuta kuin yksi ainoa ympärikeikaus, ja kaikki oli +pelastettu. Tietystikin saavutin minä tällä rohkealla ajatuksella +kaikkien kiitollisuuden ja ihmettelyn osakseni. Komitea valittiin ja +säännöt laadittiin. Jo aikoja sitten ne ovat saaneet myöskin +asianomaisen vahvistuksen. Pääoma on puolenmiljoonan ja osake markan +suuruinen! -- Eikös siinä ole valttia! Mitäh?! + +-- Mutta onko se jo käytännössä ehtinyt pitkällekin, kysyi nyt +tavallisesti aina puhuttelija, Kovaselta. + +-- Ei vielä, mutta aikojen kuluessa tulee se kylläkin toteutumaan. + +-- No mikä on vielä tehnyt sille haittoja? + +Tähän tavallisesti Kovanen aina vastasi: -- Raha, hyvä ystävä, raha! Ei +tahdo saada vielä osakkeita kaupaksi. Mutta annahan ajan kulua, kun +työväestö tulee täysin oivaltamaan tässä oman pelastuksensa on jokainen +innolla uhraava vaikkapa viimeisen penninsä ja silloin päivässä saadaan +aikaan, mitä ei vuosisatojen kuluessa olisi voitu edes uneksiakaan. + +-- Säännöt ovat siis aina siltä varalta valmiina. No onhan se hyvä alku, +on totta vieköön! + +-- On se, totisesti on! vastasi Kovanen aina tähän. Säännöt talletetaan +siltä varalta aina ammattiyhdistyksen arkistossa ja kun kerran aika on +täytetty lyömme tehtaan pystyyn yhdellä iskulla. + + + + +II. + + +Eräs nuori seppä Kaarlo Aarnio ilmestyi kaupunkiin. Hän oli ollut +vuosikausia ulkomailla ja nuorena poikana jo kuulunut myöskin +rautatyöntekijäin ammattiyhdistykseen. Heti työpaikan saatuaan ilmestyi +hän nytkin uudelleen yhdistykseen. Päästyään asioihin käsiksi tulivat +heti kaikki huomaamaan että nyt oli uutta tuulta purjeissa. Ivallisesti +tuo mokoma vaan naurahteli ammattiyhdistyksen toimimiesten hänelle +toiminnasta kertoillessa. Lapsen puuhiksi sanoi hän kaikkea vanhaa. +Kaikki oli hänen sanainsa mukaan saatava uudesti synnytetyksi, jos +jotain pysyväistä aijottaisiin saada aikaan. Sen vuoksi hän pitikin joka +kokouksessa esitelmiä ulkomailla näkemistään menettelytavoista. +Kymmentuntinen työpäivä ja alin tuntipalkka olisi etusijassa ensiksi +saatava käytäntöön. Mutta sitäkin ennen olisi ammattilaiset saatava +järjestymään. Tätä hän teroitti jok'ainoalle ammattilaiselle mieliin, +kaikkialla. Ja niin katkeamattoman innostunut oli hän myös näissä +uudistuspyrinnöissään että iltakaudet kulki yhden asunnosta toiseen +työväenasiasta puhumassa. + +Kovanen ensiksi naurahteli koko miehen puuhille. Kunhan aikansa +lieksahtelee kylläpä asettuu. Niin se on käynyt minulle, toiselle ja +kolmannellekin hän ajatteli. Ei maailmaa kiirehtimällä korjailla! Se +vaatii hiljaista, maltillista, vakavata ja pysyväistä toimintaa. Eri +mielipidettä asioista ollen joutuivatkin he ennen pitkää kinasteluihin +keskenään. + +Kovanen, yhdistyksensä tunnustetuimpana luottamusmiehenä tahtoi +edelleenkin pysytellä määräävässä asemassa. Näin Aarniossa ja Kovasessa +tarraantuivat uusi ja vanha suunta vastatusten. Yhteensattumat olivat +useasti hyvinkin kiivaita. Kovanen piti Aarniota paljaana suunpieksäjänä +ja räyhääjänä, koettaen hänestä uskotella samaa toisillekin. Aarnio taas +puolestaan näki Kovasessa vanhettuneihin kaavoihin pikiintyneen +tervaskannon, joka oli saatava pehmitetyksi keinolla millä hyvänsä. +Siksipä koetti hän saada uusia mielipiteitään tovereihinsa joka +käänteessä, jossa onnistuikin, sillä hän oli kaunopuhuja sekä +esiintymiseltään reipas, rohkea sekä säihkyvän tulinen. Näin ollen +kasvoi kannattajaansa luku etenkin nuoremmissa päivä päivältä. Kaksi eri +puoluetta syntyi näin ajan pitkään yhdistyksessä. -- Samalla voi tämän +puolueryhmityksen jakaa vanhempiin miehiin ja nuorempiin. + +Kerrankin taas Kovasen ja Aarnion kinastellessa sanoi Kovanen leveästi: + +-- Kuuleppas Aarnio! -- Kyllä se niin on että pötyä sinä mies puuhaat ja +tuulta ajat takaa! -- Mutta minullapa veikkonen on ollut jo kauvan +pelastuskeino valmiina. Ei muuta kuin panna vaan käytäntöön ja kaikki on +autettu! + +-- No mikähän tuo sitten oikein on? kysyi Aarnio erityisellä painolla. + +-- Mikäkö on! -- Se on veliseni semmoinen naula, joka vetää. Usko se +varmasti! + +Aarnio halusi tätä nyt yhä tiukemmin tietää. + +-- No jospa tuon sinulle sitten lopultakin sanoisin, kun sitä melkeinpä +halveksuen tiedustelet. Me asetamme yksinkertaisesti pystyyn suuren +rautateollisuustehtaan! + +-- Kuinka ... kuinka, uteli Aarnio tuskinpa uskoen korviaan! + +Kovanen toisti nyt hyvin mahtipontisena uudelleen sanansa. + +-- Mutta mitä tuo puhe nyt sitten oikeastaan on, ihmetteli nyt Aarnio +yhä silmät suurena. + +-- Se on, jos tahdot kuulla totuuden ilman sarvia ja hampaita, että +meillä on jo säännötkin valmiina semmoiselle yritykselle, eikä tarvitse +muuta kuin se suotuisan ajan tullessa toteuttaa. + +-- Säännötkö jo valmiina? -- Entäs minkälaiset? kysyi nyt Aarnio +ajatuksissaan ja yhä enempi ihmeissään. + +-- Semmoiset säännöt että pääomana on puolenmiljoonaa ja osakemaksu +kultakin sata markkaa. Yhtiössä tulee ääni jokaisesta osakkeesta, +sekä... + +Aarnio ei voinut olla nyt jo keskeyttämättä: -- Mutta Herran nimessä, +millä työmiehet semmoisen liikkeen perustavat? -- Mistä ne rahat +tulevat? + +-- Mutta sinäpä vasta olet kovapää, huudahti Kovanen, nyt jo +harmistuneena. Jokainenhan semmoisen summan voi säästää! Minullakin on +jo useimpia satoja siltä varalta ja kaikki työlläni ansaittuja. + +-- Ei toveri, -- alkoi nyt Aarnio vakuuttavana. -- Ei nykyisillä +työmiehen palkoilla säästöjä tehdä, jos tahtoo kunnolleen maailmassa +elää. Tuskinpa ne ruokaan ja vaatteesen riittävät! + +-- No kylläpä sen, ainakin jokainen yhden osakkeen säästää, jankkasi yhä +Kovanen. + +-- Olkoonpa niinkin että yhden osakkeen jokainen saisikin, vastasi nyt +Aarnio. -- Mutta sittenkin, ota huomioon, tarvittaisi tuon puolen +miljoonan kokoon haalimiseen viisituhatta miestä. Ajattele, +viisituhatta! Kun tuon samaisen summan voi johonkin kapitalistiseen +tehtaasen kiinnittää yksikin mies, tai muutamat! Otetaan nyt kuitenkin +siltä kannalta, että tuo tehdas sittenkin saataisi pystyyn. Mutta voiko +työväestö pitää sitä kunnossa, on taas jo vallan toinen asia! -- Pääoman +omistajain ei tarvitse kuin ryhtyä alentelemaan yksimielisesti töiden +hintoja, ja yritys on kumossa ensi iskulla. Mistä saatte silloin +lisävaroja kestääksenne kilpailussa? + +Ja millä korvaatte tappiot! Ei kyllä se hyvä toveri on niin, että +työlästä on potkia tutkainta vastaan. Työväen varoilla ei perusteta +liikkeitä kaikilla aloilla, eikä se yhden ammattikunnan puolelta liioin +mitään merkitse. Ja jospa vielä saataisikin, täytyy siihen jo alussa +uhrata kaikkensa, kun taas toisella puolella on varat ehtymättömät! -- +Kyllä apu ja pelastus on etsittävä vallan toiselta taholta. + +Kovanen hyppäsi nyt istuimeltaan, heitti lakin päähänsä ja sanoi ovesta +mennessään: -- Puhua sinun kanssasi on sama kun ryhtyä hullun vasikan +kanssa kilpaa juoksemaan! Mutta muista sittenkin tuo vanha sananlasku, +kyllä routa porsaan kotiin ajaa! + + + + +III. + + +Rautatyöntekijäin ammattiyhdistys oli pannut toimeen tanssi-iltaman +Palokunnan talolla. Väkeä oli sinne tullut iso sali ääriään myöten +täyteen. Ylipäätään onnistuivat aina tavallisesti yhdistyksen iltamat. +Kasvattavan ohjelman runsaus ei niissä ollut koskaan yleisöä +painostamassa. Siksipä kevyt tanssiyleisö sinne kilvan riensikin. + +Mutta tällä kertaa erehtyivät tanssihaluiset suuresti, luullessaan +pääsevänsä ajoissa, kuten tavallista, hermoja hurmaavan tanssimusiikin +kiihoittamana lattialla leijailemaan. Ohjelmassa oli myöskin puhe +Aarniolta _työläisten velvollisuudesta_. + +Alkusoiton tauottua astui hän heti puhujalavalle. Hän epäröi ensiksi +alkaissaan. Sanat tulivat katkonaisina ja soinnuttomina, mutta sitten +päästyään hyvään alkuun virtasivat ne luistaen huuliltaan. Hän oli kun +löytänyt esityksensä johtavan langan, yhä varmemmin ja selvemmin +yhdistyi lause lauseesen, ajatus ajatukseen, samalla kun ääni vakaantui +ennen pitkää, selvänä ja oikeissa painoissa helskähdellen. Kauvan ja +kauniisti hän puhui työläisten velvollisuuksista, miten meistä +jokaisen, niin naisen kuin miehen, pitäisi kääntää korvamme ajalle, +joka meitä tahtoi mukaansa taisteluun kaiken hyvän ja oikean +edistykseksi. Kun ikuisen meren korkeat laineet tahdissa, mutta +tasaisesti, tai toisinaan ryöpsähdellen vyöryvät rantahietikolle, hän +puheessaan vuoroin vakavia ja teräviä ajatuksia päästeli, toisinaan taas +innostuksen hehkun valtaamana tulistuen iski kun metsänkaataja ikihongan +satavuotis juurelle. Pois kaikki vanha ennakkoluuloinen mädännäisyys, +pois matelevaisuus, pois orjuuden tunne! Valoa ja vapautta on saatava +levenemään kaikkialla! Työläisten on katkeamattomalla taistelulla +kohottava ihmisarvoonsa sekä samalla aineellisesti hyvinvoivaan asemaan. + +Yleisö ensiksi näytti kuin typertyneinä syventyneen esitykseen, niin +sydämiin menevä se oli, mutta sitten puheen pitemmälle jatkuessa +yhtäkkiä heräsi tajuntaansa siitä, mitä varten he olivat oikeastaan +tänne tulleet! Ja samallapa alkoi myöskin kuulua käsien hakkausta ja +jalkojen töminää, sekä huutoja: pois, pois! -- Aarnio odotteli +levollisena, siksi kunnes melu taukosi, uudelleen alottaen, kun ei +mitään olisi tapahtunut. Tyytyväisyyden hymy laskeutui nyt niiden +harvojen kasvoille, jotka olivat esitystä siihen todellisesti +syventyneinä seuranneet. Suuri joukkokin taas uudelleen hämmästyi, +oudoksuen että mikähän otus lieneekään kun ei osaa edes lopettaakaan. +Olivathan he ennen saaneet tottelemaan kenen hyvänsä. Tämä arvelu ei +kuitenkaan kestänyt kauvan. Uudella innolla ja voimakkaammin seurasi nyt +keskeytys, mutta myöskin yhtä huonolla tuloksella. Aarnio puhui +sittenkin loppuun, enempikin mitä oli aikonut, ja kun hän lavalta +poistui, seurasi voimakas suosion sohina ja käsien hakkaus kenties +kahdenlaisestakin syystä, että hän oli ollut tarpeeksi itsepintainen ja +että lopultakin poistui kiusaamasta. Heti alkoikin nyt lasisileällä +parkettilattialla valssi, »Kesäilta», jonka haavemaisten sävelmien +tuudittamina ja hurmaamina sadat nuoret parit kierivät kun keijukaiset, +ajatus kokonaan siinä elämässä, johon nyt saivat antautua. + +Suuret ovet johtivat salista kapakan puolelle, josta kuului äänekästä +puhetta, hillitöntä naurua, lasien kilinää ja toisinaan laulun +yrityksiä. Viinurit vilahtelevat väkijoukon keskellä, tarjottimet täynnä +jo juotuja ja juomattomia pulloja ja laseja. + +Toiset parit kiirehtivät hikisinä salista kapakan puolelle, nuoret +kuusitoista vuotiaat tytöt käsikädessä esplanaadisankarien kanssa, +istuen riuskasti ja ujostelemattomina pöytään, nauttiakseen lasin +punssia kavaljeerinsa tarjouksesta. Se virkisti sekä lämmitti ja +tuuditti yhä enempi unhoittamaan ympäristöänsä, vaivuttaen hetken +huumaavaan iloon ja riemuun. Nuorena täytyi iloita ja nauttia, olihan +sitä aika vanhempana asettua hiljaiseen kotielämään, saaden silloin +nautinnolla muistella niitä aikoja, jolloin veret virtailivat +kuumempana, silmä säikkyi ja jalka nousi kevyesti, tanssin tahdissa. + +Toisia pareja taas samalla kiirehti yhä tanssisalin puolelle. Näin +alussa olivat ne kaikki jo vanhempia naisia, jotka tavallisesti muun +ohjelman aikana istuivat kapakassa, siihen hyvin tottuneina. + +Useimmat näistä naisista olivat hyvinkin kevyesti, ja mitä hienoimmasti +puettuja. Heidän käytöksensä, rohkeat katseensa ja kaikki liikkeensä oli +kuitenkin kylliksi selviä osoittamaan mihin luokkaan alkujaan kuuluivat. +He olivat jo täysin valmiita, samalla kuin nuoremmat kilvan kiiruhtivat +jälessä, elämän liukkaalla pinnalla, luisuakseen samaan asemaan ja +samoihin huikenteleviin elämän tapoihin. -- Heidän keskellään kaikkialla +liehuivat kumartelevat nuoret miehet, joista kaikki oli yhdentekevää +kunhan vaan saisi nauttia elämästä täysin siemauksin. + +Aarnio muutamien seppäin ja huvitoimikuntalaisten kanssa vetäytyi +joksikin ajaksi erääseen sivuhuoneista. Siellä istuskellessaan johtui +puhe taas kaikkiin lähimpiin korjauksiin, joita ammattikunnassa olisi +aikaan saatava. Erittäin innostunut oli yhdistyksen kirjuri Edvard Berg +työajan lyhennys ja alimman tuntipalkan vaatimusten toteuttamiseksi. +Eikä hän voinut olla kylliksi Aarniota kehuskelematta siitä, että tämä +oli ensimäisenä miehenä ryhtynyt asiasta meluamaan. Berg oli jo +aikaisemmin, Aarnion opista päästyä, saanut tämän yhdistykseen +liittymään. Sitä suuremmalla syyllä hän nyt ylpeilikin Aarnion +edistyksestä. + +Tähän yhtyivät innostuneina kaikki toisetkin, toivoen samalla että +kysymys mitä pikemmin herätettäisiin ensimäisessä kuukausikokouksessa ja +ensi kesän aikana vietäisi perille keinolla niillä hyvänsä. Aarnio, +vaatimattomana selvitteli, ettei se ollut hän, joka tuon kysymyksen +ilmoille loihti, vaan oli se olojen pakosta syntynyt, joten se ei mitään +merkinnyt ken sen ensiksi oli herättänyt. Taisteluun vaan nyt kaikki +innolla ja varmasti tulisivat uudistukset perille ajetuksi. Suurin osa +ammattilaisia olivat tosin vielä heräämättä yhteistoimintaan, mutta +niitä olisi samalla koetettava saada liittymään yhdistykseen. Ja kun +oikein vaan innolla sekä repäisevällä ryhdikkyydellä alkutoimiin +ryhdyttäisi, saataisi niistä suurin osa ensi iskulla järjestyneitten +riveihin. Vanhempia jäseniä oli kylläkin yhdistyksessä, jotka +epäröisivät alussa, asettaen vastustelevalle kannalle, mutta nehän +olivat nyt jo mitättömänä vähemmistönä. Ja kun tosi tulisi kysymykseen +mukaantuisivat niistäkin useammat enemmistön tahdon alaiseksi. Eikä +kysymys itse asiassa saanut kohdistua ainoastaan yhden ainoan +ammattikunnan edistykseen. Työväenasia, köyhälistön luokkatietoisuuteen +kohottaminen oli otettava esille koko laajuudessaan. Työväestö oli +saatava käsittämään puutteenalainen sorrettu asemansa. Köyhälistö oli +saatava ymmärtämään, että tieto on valtaa ja sen alituinen +luokkaetujensa puolesta taistelu voi yksin viedä lopulliseen voittoon. + +Huoneen lävitse, jossa sepät innokkaasti keskustelivat +tulevaisuussuunnitelmiaan kulki tuontuostakin tanssiyleisöä. +Vilahdukselta huomasi Aarnio erään tummaverisen ja tummasilmäisen +ketterästi liikkuvan neitosen, joka ovesta ravintolan puolelle +pyörähtaessään heitti häneen hyvin merkitsevän ja samalla leimuilevan +katseensa. Samassa sävähti Aarnion mieleen että hän olisi nuo kasvot ja +silmät ennenkin nähnyt, mutta missä? Kenties kauvan, kauvan aikaa +sitten. Ja lieneepä tuokin tuntenut hänet, kun niin merkitsevästi +katsoi, ihan kun olisi tahtonut sydämeen tunkeutua? + +Näin jäi tuon naisen kuva mieleensä, eikä se sieltä karkkounut, vaikka +kuinka olisikin tahtonut keskusteluun syventyä. Lopulta ajatuksensa +näkemäänsä niin kiintyivät ettei hän voinut olla menemättä saliin +vieläkin hänet nähdäksensä. + +Hän seisattui oven suuhun antaen katseensa leijailla yli salin, joka +suunnalle. Mutta vaikeaksipa kävi satojen joukosta yhtä etsiä, etenkin +kun oli paras tanssin aika, enimmät lattialla kiivaassa intohimoisessa +vauhdissa pyörähtelemässä. Hän oli jo lopettamassa koko +tähystelemisensä, kun katseensa yhtäkkiä tarkistui ja lopulta kuin +imeytyi kiinni vastakkaisella puolella olevan oven kohdalle. Siellähän +se nyt taaskin seisoi, tuo hänen huomioonsa niin äkkiä ja sähköisästi +kiintynyt esine, nainen, niin kukoistavan kaunis, tummat suortuvat +vapaina olkapäille riippuvina. Sen hento solakka vartalo lisäsi vaan +ryhtinsä joustavaa sulavuutta ja tummat silmät ne paloivat kun kynttilät +jouluyön kirkkaassa talvisessa yössä. Lumivalkea kaula, kasvojen tumman +punertava nuorteus lisäsivät vaan hänen miellyttävää personallisuuttaan. +Ja Aarnio näki vaan enään kuin ilmestyksen, samalla kun yhä suuremmalla +innolla koetteli muistutella missä oli ennemmin tuon naisen nähnyt. + +Yhtäkkiä nainenkin huomasi hänet, ja niitä silmiä miten ne nyt +hehkuivat! Näin heidän katseensa sulautui yhteen, tunkeutuen lopulta +syvälle sieluun, jonka merkitys myöskin heille molemmille samalla +selveni. Ja tuo tietoisuus molemmissa toistensa ymmärtämisestä täytti +heidän sydämensä ennen tuntemattomalla aavistamattomalla riemulla. + +Mihin Aarnio nyt liikkuikin aina tuo lumoava katse häntä seurasi. +Lopulta ei hän voinut olla menemättä tanssiin pyytämään tuota naista. + +Kevyesti kuin keijukaiset he nyt pyörivät ympäri salin laidasta laitaan, +siksi kunnes väsyneinä istahtivat. + +-- Eikö herra enään tunne minua, oli neitosen ensimäinen kysymys. Ja kun +Aarnio yhä viivytteli vastauksessaan, kiirehti hän jatkamaan: -- Ettekö +muista miten lapsena ennen niin usein näimme toisiamme? + +Aarnio oli vieläkin kuin puusta pudonnut, osaamatta ihmetyksestä +vastata. + +-- Ettekö te muista, jatkoi neitonen hymyillen ja kuten näytti myöskin +Aarnion muistamattomuudesta huvitettuna: -- ettekö te muista miten monen +monta vuotta sitten kaksitoista vuotiaana tyttöriepuna joskus kävin +kotonannekin! -- Olin silloin semmoinen pahasisuinen ja vallaton tytön +tyllerö, lisäsi hän nyt ääneensä nauraen. + +-- Minunkin kotonani!... + +-- Niin, teidänkin kotonanne, joskin näimme toisiamme myöskin paljon +muualla, ainakin vuoden ajan! + +-- Sepä ihmeellistä!... + +-- Sitä se nyt ei pitäisi ainakaan olla, vaan jokapäiväistä ja +luonnollista! Ettekö muista nimismiehenne kasvattitytärtä, joka hänen +kanssaan oli muuttanut kaukaa kylmästä pohjoisesta sinne Etelä-Suomeen? + +-- Jo muistan, nyt se tuli jo mieleeni! huudahti nyt Aarnio innoissaan. +-- Te olette sitten se pieni Julia! Eikö niin?! + +-- Niin, silloin pieni, Julia myönsi nauraen. -- Ja ettekö te ole Kaarlo +Aarnio? + +-- Sehän tuo on nimeni, vastasi Aarnio sydämellisesti. + +Tämän jälkeen tanssivat he vielä yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se +tuntunut rasittavalta, kun olisi päinvastoin tehnyt entistään yhä +virkeämmäksi. + +Käsikädessä he sitten iltaman loputtua lähtivät ja Julia astui Aarnion +rinnalla ylpeänä ja suloudessaan hurmaavana. Aarnio taas käyden kuin +unissa, suloisen tunteen täyttäessä hehkuisan mielensä. + +Kadulla Aarnio ikäänkuin ajattelematta kysyi: -- Missä minut ensiksi +huomasitte? + +-- Noustessanne puhumaan tunsin teidät heti, vastasi Julia reippaasti, +avomielisesti lisäten. -- Samalla myöskin ajatuksenikin kiintyi teihin +yhä enempi! + +-- Ehkäpä lienette pitäneet hätiköivästä puheestani? + +-- Niin -- niin ... kyllä, mutta... + +-- Sen pidin enempi valmistumattomana, taisi olla enempi epäselvää..? + +-- Niin enhän minä voi sitä tässä nyt arvostella, kun olen niin vähän +semmoisia asioita seurannut, lisäsi Julia epäröivän vaatimattomuudella. + +-- Niinhän se on, toisti Aarnio, vähänhän sitä meillä vielä seurataan +kaikkea uutta ja uudistavaa. Mutta eihän se ole meidän syymme! + +Heillä oli nyt vielä paljon puhumista kaikista, entisistä muistoista +lapsuuden ajoilta ja siitä mitä huomioita olivat tehneet ijäkkäämpinä +elämän tuoksinassa. Julia palveli nykyään eräällä maisterilla, joka oli +opettajana lyseossa. Paljon ei hän loma-aikaa saanut, kun ei ollut kuin +kaksi palvelijaa suuressa perheessä. Joka toisena sunnuntaina pääsi hän +vaan muutamiksi tunniksi ulos vapauteensa, nyt käyden kolmatta kertaa +tansseissa Palokunnan talolla. + +-- Huvittaako siellä käydä? kysyi nyt Aarnio. + +-- No en tiedä! -- Se on nyt ollut semmoista, mitä lieneekään. Kun ei +ole ollut muuallekaan mentävää! Kunhan saa jossain kulumaan senkin vähän +ajan mitä voi palvelustytöllä olla! + +-- Niinhän se on! -- vastasi Aarnio ajatuksiinsa vaipuneena. Äänettöminä +he nyt loppumatkan astuivat, lopulta seisattuen Julian kotiportille. + +Siinä hyvästellessään yhtyivät taas katseensa syvällisenä. Ja kun +tuntemattoman voiman pakoittamana, jota ei itsekään lopulta käsittänyt, +painaltui Julia yhtäkkiä huudahtaen Aarnion rinnoille, jolloin heidän +huulensa yhtyivät hurmaavan sielukkaaseen suudelmaan. Ne olivat pitkiä +ja tunteikkaan tulisia suudelmia, jotka yhdistävät heidät toisiansa +tapaamaan vastaisuudessakin. + + + + + +IV. + + +Aarnio oli käynyt Kovasen asunnossa esittäen kuukausikokouksen +yhteydessä ilmoitettavaksi yleisen rautatyöntekijäin kokouksen, jossa +keskusteltaisi ja päätettäisi toimenpiteistä kymmentuntisen työpäivän ja +alimman tuntipalkan saamiseksi. + +Keskustelu tästä heidän välillään oli ollut kiivasta ja lopulta +personallisuuteen menevä, sillä Kovanen oli kynsinhampain vastustanut +nyt ainakin vielä koko puuhaa. Syynä vastustamiseensa oli hän myöskin +tuonut esille, että se johtaisi ehkä lakkopuuhiin, jota hän suuresti +kammosi. Hän kun oli yleensä siinä uskossa, että työnantajat kyllä +joskus antaisivat suosiollakin työpäivän lyhennyksen, sekä korottaisivat +palkkoja vointinsa mukaan, silloinkun näkevät sen mahdolliseksi. + +Olipa hänen vastustukseensa vielä toisiakin syitä. Hänellä oli +vakituinen paikka ollut jo viisitoista vuotta Aaltio & Sarvisen +liikkeessä, jossa vanhimpana miehenä sai päivältä viisi markkaa ja +urakkatöissä enempikin, jonka piti itselleen nykyoloissa riittävänä. Jos +nyt hänenkin työpaikkansa tulisi lakkotilaan, voisi hän ehkä pian +menettää paikkansa. Kun hän ei ollut vuosikausiin pienemmissä liikkeissä +työssä, pelkäsi hän tottumattomana niitten työtapoihin ei voivansa tulla +niissä liioin enää toimeen. + +Näin ottaen huomioon kaikki itseensä kohdistuvat mahdollisuudet, täytyi +pakostakin vastustaa nytkin. + +Aarnio pois lähteissään oli uhannut tekevänsä valituksen johtokunnassa, +jos ei puheenjohtaja kutsuisi asian johdosta kokousta. + +Kiivain askelin, hermostuneena, käveli nyt Kovanen asuntonsa lattialla +tuumien ja tuskaillen mitä tässä oikeastaan olisi tehtävä. Hän tiesi +Aarnion vievän asian perille, kuukausikokoukselle, keinolla millä +hyvänsä ja kun enemmistö, kaikki nuorimmat, suosivat Aarniota +edelläkävijänään, tulisi kysymys keskustelunalaiseksi väkisinkin. Näin +ollen joutuisi hän lopullisesti kuitenkin häviölle, joka merkitsisi +samaa, kuin kokonaan luottamuksensa häviäminen yhdistyksessä. + +Thja-ah! Kovanen repi kiukuissaan tukkaansa. Mikä neuvoksi, mikä nyt +todellakin neuvoksi?! + +Lopulta voi hän jo niin paljon asettua, että istahti tuolille +levollisemmin asiata miettimään. Löytyisiköhän vielä jotain +välimahdollisuuksia, joista voisi pujahtaa ulos kunnialla, vaikkakin +perään antamalla? Kun hän nyt oikein kaikilta puolin mietti ja punnitsi +luuli hän lopultakin aukon löytäneensä. Helpotuksen huokaus pääsi nyt +häneltä, samalla kuin kasvonsa kirkastuivat nähtävästi. Näin se tulee +käydä. Hän käskee kokouksen, mutta tulee siellä tarmonsa takaa +vastustamaan lakkopuuhiin ryhtymiseksi kaikkialla, mutta jos ei se +auttaisi ... ainakin tehdasliikkeissä. Niissäkun ovat palkat +suhteellisesti korkeammat ja työaika kymmenen ja puoli tuntinen. +Pienissä »nyrkkiverstaissa» olivat palkat paljoa onnettomammat ja +työaikakin enimmäkseen kaksitoistatuntinen. Ja kun niissä tehtiin töitä +kappalekaupalla, venyi työaika melkeinpä aina pari kolme tuntia +pitemmäksikin. Näin hän pelastaisi asemansa työpaikassaan ja saavuttaisi +samalla kaikkien toveriensa yksimielisen kannatuksen. Sanottu ja tehty. +Hän heitti turkin hartioillensa kiiruhtaen työväen äänenkannattajan +»Nousevanpäivän» konttoriin. + +Aarnio, poistuessaan Kovasen asunnosta tunsi myöskin tavallista enempi +kiihtyneensä tuossa keskustelussa. Onpa se sittenkin aika visapää tuo +mies, ajatteli hän harmistuneena. Viitsiikin yhä vaan jankata vastaan, +vaikkapa tietääkin enemmistön yhdistyksessä jo olevankin samaa mieltä +kanssani. Mutta samapa tuo. Jospa ei se käskisikään kokousta, tulisi hän +esittämään asian ensimäisessä kuukausikokouksessa ja sittehän olisi +ihmettä, jos ei se menisi myöskin semmoisenaan yleisessä kokouksessa +lävitse. Siksi hermostunut oli hän kuitenkin tästä kohtauksesta ettei +voinut pysytellä kotona, vaan meni Juliata tapaamaan, jospa sen +onnistuisi päästä ulos edes hetkeksi kävelylle. + +Tämä jo heti Aarnion nähtyänsä huomasi, että jotain erinomaisempaa oli +tapahtunut. Tuo hänen mielestään sielukas mies, jonka silmät säihkyivät +aina niin ihmeen kirkkaina ja onnekkaina, omasi nyt katseessaan jotain +pistävämpää, samalla kuin käytöksensä oli levoton. Eikä tuo tahtonut +päästä edes puheen alkuunkaan. + +-- Kuules Kaarlo, ystäväni, kysyi nyt Julia, -- mikä sinulla on? Onko +jotain erinomaisempaa tapahtunut? + +-- Eihän mitään! vastasi Aarnio umpimielisenä, samalla kun kuitenkin +äänensä omituisesti värähteli. + +-- Kyllä sinulla jotain on sydämelläsi, vaikkakin koetat sitä salata, +jatkoi Julia. -- Voinethan tuon sanoakin. + +-- Niin voinhan tuon nyt sanoakin mieliksesi, vastasi jo Aarnio +rauhoittuneemmin. -- Se on niitä ijankaikkisia yhdistyksen asioita, +josta taaskin olen levoton. + +-- Yhdistyksen, toisti Julia. -- Mutta sanoppas nyt minulle ystäväni, +mitä siellä työväenyhdistyksessä oikein puuhataan! Minä olen sen +toimintaa niin vähän seurannut enkä sen vuoksi tiedä siitä tuon +taivaallista! + +-- Hm! Aarnio hymähti. Se on nyt semmoista että kävisi siitä pitkäksi +sinulle selitteleminen! -- Muuten Aarnio naisseurassa ollessaan tunsi +aina kuin jonkunlaista epäröivää kainoutta yhdistyspuuhista puhuessaan. +Niin aatteen mies kuin hän olikin, käsittäen samalla että siitä, niin +naisille kuin miehillekin olisi eroituksetta ja joka käänteessä +puhuttava, tunsi hän kuitenkin melkeinpä vastenmielisyyttä ryhtyä siitä +naistuttavilleen kertoilemaan. Tavallisesti hän aina etsikin naisseuraa +piireistä, jotka eivät kuuluneet yhdistyksiin. + +-- Mutta sittenkin on sinun minulle nyt edes hiukan tehtävä selvyyttä, +vaati vaatimalla Julia. -- Teetkös sen ystäväni? + +Samalla painaltui Julia yhä lujemmin Aarnion kylkeen katsoen samalla +mitä herttaisemmin häntä silmiin: + +-- Miten hennotkaan sitä minulta kieltää?! + +-- Siellä ajetaan paljon hyviä asioita, vastasi nyt Aarnio. -- Meillä +rautatyöntekijäin yhdistyksessä otetaan nyt esille kymmentuntisen +työpäivän ja alimman tuntipalkan aikaan saaminen! Mutta sitäpaitse +kuuluu työväenasian ajoon paljon suuria kysymyksiä, joista sinulle +selvitteleminen veisi viikkoja jopa kuukausia. + +-- Sehän se on etten minä niistä asioista käsitä, huokasi Julia, -- +mutta olenhan minä niistä sentään jotain kuullut. + +-- Kaarlo, -- kysyi hän sitten äänellä ikäänkuin heräten, -- eikö ne ole +samoja kun sosialistit? + +Aarnio naurahti. -- No entäs sitten? + +-- Minä olen niistä kuullut kerrottavan paljonkin! jatkoi Julia. + +-- Ja mitä esimerkiksi? + +-- Hyvinkin paljon! -- Ja oikeinpa hullua vielä. + +-- Paljon ja hullua! -- Kuka sinulle moista on syöttänyt? Joku +herraskainen tietenkin, huudahti nyt Aarnio. + +-- Onpahan vaan! + +-- Kuka. Sanohan nyt suoraan. + +-- Jospa sitten sanoisin. Se meidän maisteri tässä eräänä iltana puhui +niistä pitkät jutut. Kertoili minkälaisia ne ulkomailla ovat. +Kiihoittavat lakkoihin ja muihin rauhattomuuksiin työväkeä suurissa +joukoin, sekä opettavat että kaikki omaisuus pitäisi jakaa tasan. Eikös +tuo ole jo hullua! Etumiehet niistä istuvat vankiloissa, moni puolen +ajan elämästään Ja kun sieltä pääsevät, taas uudelleen astuvat kansan +keskelle sitä villitsemään. Semmoisia raakoja ja sydämettömiä ihmisiä ne +kuuluvat olevan! + +Aarnio ei voinut nyt enään olla täyttä kurkkua nauramatta, eikä hän +tahtonut osata siitä tauotakaan. + +-- Mutta tuletko sinä jo vallan hassuksi? ihmetteli nyt Julia. + +-- Ha, ha, ha! Mutta kun sinä puhut niin hulluja, ettei voi olla +nauramatta. Eihän ne ole ikinä tahtoneet kenenkään omaisuutta tasailla! +Se on vaan sitä vanhaa pötyä, jolla ne täyttäen sanomalehtipalstansa +koettavat sokaista työväkeä. Päinvastoin, sosialistit tahtovat kaikkea +yhteiseksi ja yhteiskunnan omaisuudeksi. Siis koota eikä hajottaa! -- +Eikö se ole nyt jo tarpeiksi pirstottua, että vielä enempi tarvitsisi +ruhjoa! Eihän sosialistit ole mitään juutalaisia! He, he, he! + +Julia oli nyt jo suuttua. -- Miksi sinä yhä naurat ja niin ivallisesti? + +-- Vieläkin minä nauran, jatkoi Aarnio. -- Eikä ne ole mitään ilkeitä +ihmisiä. Päinvastoin ovat ne mitä sydämellisempiä, kun tahtovat että +kaikki ihmiset voisivat olla ja tulla mitä onnellisemmiksi, niin +aineellisessa kun henkisessäkin suhteessa. Siksipä koettavat myöskin +lakoilla viedä perille työväen pyyteitä, sillä se on ainoa ja +oikeutetuin ase, kieltäytyä yksinkertaisesti työstä, kun ei muut keinot +enään auta! Kuulisitpa miten jalosti esimerkiksi ulkomailla suuret +työväenaatteen miehet voivat puhua! Tuhansia on useasti ympärillä ja +niin henkeä vetämättä kuuntelevat että melkeinpä kuulisi nuppineulan +maahan putoamisen! + +-- Mutta Kaarlo! Älähän nyt sentään liiaksi innostu, pyyteli Julia. -- +Tulisiko teilläkin lakko, jos eivät mestarit muuten suostuisi? + +-- Ehkä, ehkä ei! + +-- Ja sitten sinäkin pian vielä joudut johonkin pahoihin selkkauksiin, +kun olet vielä niin tulinenkin! pelkäsi Julia. + +-- Älä siitä huolehdi, vastasi nyt lempeästi Aarnio. -- Luuletko minut +ensiksi kiikkiin menevän! Eei! + +-- Lupaathan kuitenkin olla varovainen, lupaathan? rukoili Julia. + +-- No lupaan, lupaan, vakuutteli Aarnio. + +Kello kävi jo yhdeksättä ja kun maa oli jo ollut sula viikkokausia +vaikkakin oli vasta puolivälissä huhtikuuta, ohjasivat he askeleensa +kuten useina iltoina ennenkin Linnoitusvuorelle, jossa oli istuimia, +joilta voivat ihailla ympäristöä. Kalsea kuu heloitti selkeällä +taivaalla ja tähdet pilkottivat kuin sammumisensa edellä, sitä mukaan +valoansa yhäti heiketen kun päivät kesäiseksi pitenivät. Ilma oli +keväinen, virkistävän vilpas näin illoin, herättäen vähä kerrassaan +toiveita ja unelmia saapuvasta keväästä. Meren puolella, alhaalla, +pienillä saarilla vanhanaikuiset linnoitukset graniittiseinämineen +näyttivät niin kolkon synkeiltä kuun kuolleessa valaistuksessa. Etempänä +päälinnoituksesta tuikki tulia tehden sen eloisammaksi silmälle ja +ajatukselle. Merta, niin kauvaksi kun silmä kantoi, kattoi vielä jää, +mutta pois oli jo lumi pinnalta sulanut, jälellä vaan mustunut pinta, +ennustaen sen pikaista murtumista. Toisaalla oli taaskin kokonaisia +kaupungin osia myöskin silmälle altisna. Sieltä tuikkivat tuhannet +valot, sekä kuului kohinana suurkaupungin tuoksina, elämä, ryske ja +pauhu. + +Nuoret istuivat penkillä vieretyksin, Julia nojasi turvallisena päätänsä +Aarnion olalle ja tämän käsivarsi oli hellävaroen laskeutunut hänen +vyötäreilleen. Kauvan he sanattomina katsoen haaveilivat, rinnan täytti +rauhoittava vaikkakin surumielinen tunne. + +Aarnio käänsi nyt lopulta katseensa Julian puoleen hellästi kysyen: + +-- Ystäväni, uskotko sinä löytyvän oikein suurta ja puhdasta rakkautta +maailmassa, uskotko sinä? + +Julia ei vastannut kun hennosti käden puristuksella. + +-- Niin, jatkoi nyt Aarnio, -- varmaankin on rakkautta, suurtakin ja +uhrautuvaa rakkautta, mutta voiko se olla samanlaista kaikissa +ihmisissä, tai muodostaako sen eroavaisuuden juuri eri henkilöiden +henkiset kehitysasteet ja muut seikat, sitä olen minä niin useasti +ajatellut. Tai olisiko rakkaus sama kaikissa kehittymättömimmissäkin. + +Julia naurahti. -- Sinähän puhut Kaarlo niin vaikeatajuisesti etten +minä jaksa sinua ymmärtää. + +Aarnio jatkoi: -- Ilmaiseppa minulle nyt yksi salaisuus! Ilmaisetko? + +-- Mikähän tuo sitten olisi? + +-- No minäpä sanon! Mutta sittenkin tuntui, kuin olisi häneltä puuttunut +voimia sitä sanomaan. Lopulta hän kuitenkin jo uskalsi: -- Mikä voima se +oli, joka sai sinut jo ensi iltana vastaansanomatta antaumaan +suudeltavakseni! Hän nauroi. -- Sanoppa se minulle? + +Julia punastui korviaan myöten, voimatta vastata. + +-- Sinä hämmästyit. Mutta ota sinä kaikki vaan luonnolliselta kannalta, +eikä vastaus ole sinulle vaikea! + +Julia oli yhä vieläkin hämillään, mutta lopulta kuin hän uskalsi kääntää +katseensa Aarnion suoriin ja rehellisiin silmiin, katosi pelonalaisuus +kuin yhdellä iskulla ja hän voi melkeinpä iloisesti vastata: -- Se että +silmiesi loisto oli niin syvä! + +-- Eikö muuta? + +-- Ja niin ihmeellinen hehku niistä loisti, että kuin huumaamana +unhoitin kaiken! + +-- Etkö ennen ollut sitten semmoista nähnyt? + +-- En muista! Mutta sinun kanssasi uskaltaisin tulla mihin hyvänsä ja +olla missä hyvänsä vähääkään pelkäämättä! + +-- Se jo riittääkin, vakuutteli Aarnio tyytyväisenä mutta samalla +itsekin ihmeissään. -- Oletko tuntenut kaipausta aina uudestaan +tapaamiseen! + +-- Sitäpä en sano, vastasi Julia naurahtaen, mutta sitten taas uudelleen +Aarnioon vilaistuaan hän jo virkkoi: -- Kyllä joskus! + +-- Mutta sepä ei olekaan enään rakkautta, vastasi nyt Aarnio nauraen. + +Julia heitti häneen ihmettelevän silmäyksen. -- Sekö ei olisi rakkautta? + +-- Niin! jatkoi Kaarlo nyt vallattomana. -- Se ei ole enään sitä, vaan +se on jo kiintymistä. Muistan lukeneeni kerran, ettei mitään saisi +kaivata semmoisissa asioissa. Se olisi vasta sitä oikeata. Se ei +estäisi eri henkilöitä kylläkin viihtymästä toistensa seurassa vaikkapa +aina, mutta sittenkin kaipaus voi muuttua mieliteoksi, ja silloin kun se +siksi kehittyy, tuo se mukanaan suuria suruja, eikä sitä saisi olla. +Sielunelämä ei saisi olla muuta kuin iloa ja onnea! + +Julia jo hiukan ikäänkuin tuskaantui. Sitten katsoi hän nuhtelevasti +Aarnioon sanoen: -- Mitä sinä puhut! Minä en ymmärrä! + +Aarnio häntä rauhoitti. -- Ota huomioon että niin muutamat opettavat, +onko se totta siitähän voi olla eri mieliä! + +Enhän minäkään ole sitä kokenut, en voi siis taata myöskään sen väitteen +pätevyyttä. + +Poistuessaan vuorelta ja erotessaan Julia vielä useasti varoitteli +Kaarloa tekemästä lakkojutussa mitään tyhmyyksiä, johon tämä, +huomatessaan Julian aivan tosissaan pelkäävän, antoi nauraen +puolittaisen myöntymyksensä. + +Tämän jälkeen useasti illoin yhtyessään eivät he antautuneet erityisesti +keskusteluun enään näistä asioista. Aarnio, pitäen itseään paljoa +korkeammalla kehitysasteella, ei johtanut puhettansa siihen. Julia taas +nautti vaan enempi Aarnion kirkkaista silmistä, reippaudesta ja +iloisuudesta. Sanalla sanoen he seurustelivat nauttiakseen suudelmista +ja rakkauden riemuista. + + + + +V. + + +Pitkin viikkoa olivat yhdistyksen miehet innolla käyneet työpajasta +toiseen kehoittelemassa rautatyöntekijöitä saapumaan yleiseen +kokoukseen, jossa niin tärkeistä elinkysymyksistä tultiin +keskustelemaan ja päättämään. + +Ahdinkoon asti, iso sali täydeltä, saapuikin työläisiä. Kaikkiaan +nousivat osanottajat neljään sataan. Siinäpä oli väkeä, nuoria ja +vanhoja, kurjistuneempia ja hyvinvoivimman näköisiä, kuin edustajia +näytteenä siitä sekamelskasta, johon nykyisen huippuunsa kehittyneen +teollisuuden hyllyvä hyrsky voi eri yksilöissä vaikuttaa ja +erilaatuiseksi muodostella. + +Suuren eroavaisuuden voi jo ensiksi huomata järjestyneitten ja +järjestymättömien välillä. Järjestyneet esiintyivät kaikin puolin +puhtaissa, siistissä pukimissa, olivat puhetavassaan järkevämpiä, sekä +kaikissa asioissa monipuolisemmin ajattelevia. Järjestymättömissä voi +taas tehdä jaon tehtaissa ja pienemmissä pajoissa työskentelevien +välillä. Tehtaissa työskentelevät näyttivät hyvinvoivimmilta samalla +kuin omasivat enempi ryhdikkyyttä, joskaan eivät voineet kohota +ajatustensa julkilausumisessa järjestyneitten rinnalle. Se mikä heissä +oli pahinta, että pitivät itseänsä tavallaan parempina pienemmissä +paikoissa työskenteleviä. Pienempien työpajojen väki olikin kaikkein +kurjinta. Oli paljon semmoisia, jotka näyttivät kuin ensikerran +päivänvaloon jostain pimeästä loukosta haalituilta, jota itsekin +ihmettelivät. He olivat oudoksuen ja julkisuutta kaihtaen nyt monikin +huonoihin risoihin puettuja sekä jotkut humalassa. Eläimellinen elämä, +huono ruoka, väkijuomain kohtuuton nauttiminen, sekä kurjat asunto-olot +olivat painaneet kasvoillensa jo tuntuvasti leimansa. Puhellessaan +harppasivat he joka toisella sanalla asiasta toiseen, lausuivat +raakuuksia tuhkatiheään sekä hermostuivat suuttumukseen pienimmässäkin +sanakäänteessä, turvautumalla vaikkapa uhkauksiin. + +Semmoista, suuresti erilaista oli nyt tämä kokoukseen saapunut joukko. +Aarnio puolestaan laajahkossa puheessa pohjusti kysymyksen, toivoen +kaikkien tuovan epäkohdista niin todenmukaisia selvityksiä kuin suinkin +voivat. Näin se alkoi tämä rautatyöntekijöillä ensimäinen ja mitä +merkillisin kokous. Ananiassonin miehistä esiintyi ensiksi Järvinen, tuo +kaikkien kesken tunnettu leikkisä ja kompasanainen mies. Sanoi kolmasti +jo maanpallonkin ympäri merimiehenä purjehtineensa, sekä olleensa jos +jossain sopessa, mutta semmoista ketunluolaa kuin Oskari Ananiassonin +työpaja oli, ei hän ollut koskaan tavannut. Itse mestari jo oli poikkeus +kaikista muista kuolevaisista. Tähän joku sivulta muistutti että kaksi +hyvääpä heitä olikin nyt sattunut yhteen! Puheenjohtaja nyt korpraalin +äänellä huusi järjestykseen! Järvinen vastasi muistuttajalle olevansa +enempi vakavaluontoinen mies, paitsi Oskarin parissa, siis tarkoin +myöskin asioita punnitseva, eikä tuo huomautus siis voinut saada häntä +asiasta oikeata selvyyttä esille tuomasta, jota toivoi myöskin kaikkien +uskovan. Kirkko oli sittenkin asetettava keskelle kylää! Ja hän jatkoi: +Kappaletyössä saivat enimmät työläisistä työskennellä, voimatta ansaita +edes harvat kolmeakaan markkaa päivässä. Eikä se Oskari herra koskaan +arvostele työtä ennenkuin mies on saanut sen valmiiksi. Silloin +useammassa tapauksessa on tehtävänään heittää esine nurkkaan tai se +rikkoa kelvottomana, jos siinä vaan huomaa pienimmänkin virheen. Työn +keskeneräisenä ollessa ei taas huomauta vaikkapa huomaisikin. Semmoinen +hermostunut hullu se on, että aina vaan kirota mässäilee eikä sen +mieliksi ole vielä yksikään osannut puhua koskaan. Palkkoja ei siltä +saanut koskaan säännöllisesti. Oppilaat olivat mestarin ruuissa, eikä ne +saaneet syödäkseen kuin pilaantuneita rääppeitä, potaattia ja silakoita. + +Toinen pesä, yli kaupungin kuuluisa rivosta elämästään, oli Sundbergin +työpaja. Siellä maksettiin tavallisesti palkat tuskinpa kolmea markkaa +korkeimmissa erissä, joka tietenkin heti lyötiin viinaan, etenkin kun +työpaikassa sai juopotella päivät ja yöt miten paljon vaan halutti. +Mestari Sundberg olikin tavallisimmin aina joukossa. Juomingien lopussa +syntyi aina tappelu ja elämä semmoinen, että miehet saivat kävellä pää +nyytissä viikkoja jälkeen. Työtä tehtiin määrättä, miten milloinkin +halutti, kuitenkin nousten jo oppilasten verstassa työskentelyaika +kolmeentoistakin tuntiin. + +Useimmissa työpajoissa oli kyllä taaskin järjestys parempi mutta +kehittyneenä kuitenkin huippuunsa kurin ja ylenpalttisen kuuliaisuuden +vaatimuksissa. Neljännestunnin myöhästymisestä jätettiin esim. koko +ruokaväliltä palkka maksamatta. -- Siinä oli myöskin aina pidettävä +silmällä josko kappaletyössä ennemmin tuli hinnasta sopineeksi. Muuten +maksoi mestari useinkin mielensä mukaan, jos ei siihen tyytynyt sai +marssia maantielle. Leivän ja pysyväisen työpaikan turvasi myöskin +tekohurskaus, jossa jotkut mestareista hyvin näyttivät, kuitenkin +itseelämässään ja toiminnassaan valittelematta vähääkään kristillisyyden +vaatimuksista. + +Asioista näin seikkaperäisesti keskusteltua, innostui joukko lopulta +kuumimmilleen, sekä yleensä mielipiteenä ilmeni olojen korjaus mitä +pikemmin ja keinoilla millä hyvänsä. + +Edvard Bergin nyt tehtyä huomautuksen että olisi ryhdyttävä lakkoon +ensitilassa, pyysi puheenvuoron heti Kovanen. Hän yskäsi vanhaan +tunnettuun tapaan ensiksi muutamia kertoja, kuin huomiota +kiinnittääkseen. Alkoi sitten: -- Niin oikeutettuja ja tarpeenvaatimia +kuin parannukset meille ovatkin, tulee meidän sittenkin osata +kaikiltapuolin harkita menettelytapamme asiamme perille viemiseksi. +Lakko-sana on niin pian sanottu mutta se ei ole niin pian kunnollisesti +täytetty, että siitä olisi vastaavaa hyötyä. Se siitä! Ja jospa tuo +vielä menestyisikin olen minä jo itse periaatteessa lakkoa vastaan, +sillä se on väkivaltaisia keinoja.... + +-- Mutta ainoa ase työmiehillä, kuului joukosta. + +Kovanen yskäsi kerran pari, vielä entistä lujemmin, jatkaen. -- Minä +toivoisin että ensiksi käännyttäisi mestarien puoleen kohteliaalla +pyynnöllä... + +-- Ei siitä apua, sitä on jo kahdesti vuosi sitten koetettu! kuului +taaskin väkijoukosta. + +-- Ei mitään konttirukouksia! huusi toinen. Vaatimuksia mutta ei +pyyntöjä! + +Kovasta alkoi hiottaa tämmöinen ennen kuulumaton mielipiteittensä +vastustus. Lopulta takertui hän sanoissaan, hengästyen kokonaan, ja +lopettaen puheensa painavalla nyrkiniskulla pöytään. + +Nyt sukeutui kiivas keskustelu, josko lakkoon ryhdytään eli ei. +Vanhempia miehiä oli useita, jotka asettuivat Kovasen esittämälle +kannalle. Mutta suuri enemmistö vaati yhä lakkoon ryhdyttäväksi. Kovanen +pani parastaan mielipiteensä puolesta, mutta huomatessaan joutuvansa +vähemmistöön ehdotti hän väliehdotuksena: että ensiksi koetettaisi, jos +sitten lakkoon ryhdytäänkin, saada pikkumestarit taivutetuiksi, sillä +saatiinhan tehtaissa korkeimmat palkat ja työaikakin nousi vaan +kymmeneen ja puoleen tuntiin. Lopulta tulikin Aarnion kannatettua ja +yksimielisyyden saavuttamiseksi päätökseksi, kun lakko, tehtaatkin +siihen luettuna, tulisi liian laajaksi, eikä ammattikunta ollut +kehittynyt sitä kerralla nielemään, että asetettaisi jos ei muu auta, +ainoastaan pikkutyöpajat lakkotilaan. Mutta sitä ennen koetettaisi jos +mahdollista rauhallisilla keinoilla saada asiat selville. Siksipä +päätettiinkin lähettää mestareille kirjallinen vaatimus että saapuisivat +yhteiseen kokoukseen asioista neuvottelemaan. + +Sinä iltana meni Kovanen mitä kiihoittuneemmalla tuulella kotiinsa. + +Seuraavana päivänä oli kaupungin vanhoillisemmassa jokapäiväisessä +aamulehdessä »Aamuruskossa» uutinen otsakkeella: _Rautasepätkin +intoilemassa_. Mitä räikeimmillä väreillä siinä nyt kuvailtiin, miten +tänä villityksen aikana rautasepät ylimielisyydessään puuhaavat lakkoa. +Lopuksi mainittiin miten Aarnio oli pääpukarina kansaa yllyttämässä, +ulkomailta lainattujen mielipiteittensä perustalla. + +Kulovalkean tavoin levisi tuo uutinen nyt mestarien keskuudessa. Pahaa +verta se heti synnytti, etenkin kun jo siinä lakosta puhuttiin; eikä +työläisten selvitykset heille voineet paljoakaan rauhoittaa, sillä +sokeasti olivat mestarit tottuneet uskomaan äänenkannattajansa +tiedonantoihin. -- Mestarit juoksemaan nyt toistensa asunnosta asuntoon, +saadakseen ennen pitkää aikaan yhteisen neuvottelukokouksen. Toiset +heistä jo ryhmittyivät muutamissa miehissä, pistäytyen johonkin kapakan +nurkkaan asioista ja menettelytavasta neuvottelemaan. + +Aarnio joutui heti ensi iskulla mestarinsa hellään epäsuosioon, uhalla +jos samaan suuntaan edelleenkin jatkaisi, saisi ottaa jalat allensa ja +mennä niin pitkälle kuin maantietä piisaa. + +Maisteri Stenberg oli juuri palannut lyseotunniltaan, istuen +nojatuolissa päivällistä odottelemaan, ja samalla silmäillen +»Aamuruskoa» mielilehteänsä. Tuo rasvainen uutinen rautasepistä pisti +heti hänen silmiinsä. Ennestään jo tietäen Aarnion seurustelevan +palvelustyttönsä kanssa, jätti hän lehden kyökkiin Julian luettavaksi. + +Illalla Aarnion tullessa Juliata tapaamaan oli tämä hyvinkin +alakuloisena ja harmistuneena. Se herätti heti Aarnion huomiota. Siihen +syytä tiedusteltuaan, oli aina vaan vastauksena: -- Niinkuin et sinä jo +itse sitä tietäisi! Enkö sinua jo siitä ajoissa varotellut! Mutta siksi +toiseksi, mitäpä tuo sitten minulle kuuluu, jokainen saa lyödä vaikkapa +päänsä seinään! + +-- No mutta mitä nyt on sitten niin erinomaista tapahtunut, lopulta jo +Aarnio vakavana tiedusteli. + +-- Sinä Kaarlo viitsitkin minulle uskotella esiintyväsi ihmisiksi ja nyt +sinä kuitenkin olet eturivissä pääpukarina tovereitasi kiihoittamassa +kaikenmoisiin päättömiin hullutuksiin! + +Aarnio nauroi vaan yhä täydestä sydämestään. -- Vallanpa +turhanpäiväisistä sinä nyt nokitteletkin! -- Enhän minä ole kiihoittanut +ketään, jos olenkin puhunut kokouksessa on se tapahtunut vakaumustani +seuraten! + +-- Mutta oletteko te sitten oikeassa ja kuka sen on sanonut? vastusteli +harmista värähtelevällä äänellä Julia. + +-- Aina ne ihmiset ovat oikeassa, jotka puutteellisia olojaan tahtovat +korjata, vastasi Aarnio vakuuttavalla ja varmalla painolla. + +Julia huokasi. -- Eiköhän se olisi parempi että kaikki tyytyisivät +onneensa, tekisivät vaan työtään rukoillen Jumalalta siunausta. +Uhkamielisyys sitävastoin on aina turmioksi, usko se! Sinäkin saat vaan +kaikesta palkaksesi väsyneen ruumiin sekä sielun, menetät työpaikkasi +joutumalla vaan huonoon huutoon koko maailman silmissä! Seuraa siis +minun neuvoani, luopumalla kokonaan moisista puuhista. Rupea elämään +hiljaista rauhallista elämää niskoittelematta osaasi vastaan joka on +sinulle suotu! + +Aarnio vastasi tähän ylenkatseellisesti hymähtäen. + +-- Hm! sinä vaan vastaat. Ennenkun näet seuraukset, silloin se on +myöhästä! + +Aarnio ei tähän vastannut. Eikä he enään puhuneet liioin mistään. Kaarlo +ajatteli turhaksi kaikki yritykset Julian mielipideitten muuttamiseksi +siihen liioin sen enempää painoa asettamatta. Naiset voivat ajatella +mitä hyvänsä niissä asioissa. Julia taas näytti kuin odottelevan häneltä +jotakin. Hän oli huomannut tuon saman jo niin useasti, mutta ei voinut +käsittää mitä se olisi. Sen hän kuitenkin oli huomannut että jotain +merkille pantavaa se varmaankin oli, kun Julia sitä niin surumielisenä +toisinaan kuin kaihoten odotteli. Tahtoessaan hyvästellessään suudella +Juliata veti tämä itsensä pois, katsoen Aarnioon niin pitkään ja +kummallisesti. + +Julia tullessaan kotiinsa oli nyt tavallista huonommalla tuulella, +tiuskien ja räiskäen kyökissä lapsenhoitajan kanssa. Tulipa rouvakin +kyökkiin. Tämän mielestä oli Julia viipynyt ulkona liiaksi kauvan, joten +hän ei voinut olla siitä huomauttamatta: + +-- Julia taas varmaankin oli lakkoneuvotteluissa Aarnion kanssa, kun +viipyi yli aikansa! Onhan se komea maailman parantaja!! + +Julia puri hammasta, virkkamatta sanaakaan. + +-- En minä ainakaan viitsisi semmoisen profeetan kanssa seurustella, +jatkoi rouva pisteliäästi. + +Julia heitteli yhä tuimempana astioita paikoilleen hyllylle, vilaisten +olkansa yli rouvaan. + +-- Olisi toista -- jatkoi rouva -- jos koettaisit saada sitä +nuortenmiesten kristilliseen yhdistykseen! Sittehän tuon kanssa viitsisi +kadullakin kulkea ja tunnustaa sulhasekseen! + +Nyt ei Julia voinut enään pidättää. + +-- Eihän rouvan tarvitsekaan sen kanssa seurustella! tiuskasi hän +terhakasti. -- Eikä se taitaisi paremmaksi tulla teidänkään opetuksilla. +Antakaa siis minun olla rauhassa, kiusottamatta. + +Pisteliäs nauru oli tähän rouvalta vastauksena. -- Häpeä Julia, +uskaltaissasi noin törkeästi vastustaa minua! Tiedätkö mikä minä olen! +Sinun käskijäsi ja sinä palvelijani! -- Rouva seisoi nyt jo kädet +puuskassa, lisäten mahtipontisena: -- Ja muistakin olla vast'edes moisia +lausumatta! Sen miehen seuraa on sinun myöskin vältettävä, jos aijot +meillä palvella! + +Julia purskahti nyt itkuun, mennen palvelijain kammariin. + +Siellä istui hän kauvan harmitellen sitä kun herrasväkikin oli alkanut +löytää yhä enempi sanomisen syytä hänen seurustelussaan Aarnion kanssa. +Se että hän ensi kerran oli uskaltanut vastustaa rouvaa, ei tietenkään +johtunut eriävistä mielipiteistä Aarnion käyttäytymisen suhteen, vaan +siitä kun oli jo aikasemmin joutunut pahalle tuulelle Aarnion seurassa. +Pääasiassa oli hän rouvalta juuri imenyt itseensä ne mielipiteet, joita +hänellä yleensä oli työväen edistysriennoista. Se että oli ryhtynyt nyt +tavallaan Aarniota puolustamaan, johtuikin vaan siitä että oli kuullut +hänestä jo niin paljon huolestuttavia uutisia. Tämän tuskallisen +mielialan haihtuessa, olikin hän heti valmiina tunnustamaan rouvan sanat +oikeiksi. Tultuaan uudelleen kyökkiin, koetti hän sitä osoittaakin, +iloiselta ja välinpitämättömältä näyttäytyen. Rouva oli myöskin +tarpeeksi ihmistuntija huomaamaan tuohon äänettömyyteen kätketyn +tunnustuksen, sen enempää sinä iltana Aarniota moitiskelematta. + +Samana iltana, myöhemmällä oli Stenbergin perheeseen tulossa vieraita. +Hikipäissä sai Julia hyöriä ruokain valmistuksessa ja muissa +vastaanottopuuhissa. Usein tämmöisiä vierailuita pidettiinkin. +Toisinaan kävi Stenbergin perhe vastavierailuilla, jolloin Julia sai +valvoa neljään viiteenkin aamuun, aina korva tarkkana milloin eteisen +ovikello kilahtaisi. Mutta kotona ollessa pidot, sitä vasta polttava +kiire sukeusi. Täytyi yksinään, ollen kaikesta vastaavana, valvoa +ruokien ja herkkujen valmistusta, kantaa niitä pöytään, samalla +ottamalla huomioon mitä kukin rouva tai herra suvaitsi yksityisesti +haluta. Rouvia täytyi hemmotella, herroja miellyttää hymyilyillä ja +sulavilla liikkeillä, ettei maisteri joutuisi häpeään palvelijansa +kömpelyydestä. + +Kutsuvieraiden joukossa oli myöskin eräs nuori lasisilmä-maisteri. +Julian jo ensikerran sisässä käydessä herätti tämän kauneus hänen +huomiotansa. Aamuyöstä, juomahöyryjen päähän noustessa alkoi hän yhä +suuremmassa määrässä tätä mieltymystänsä ilmaista. Toiset vanhemmat +herrat saivat tästä myöskin mitä suurinta huvia. Lopulta kun nuori +maisteri Alm ei voinut enään pysytellä Juliasta irti, tunkeillen +tuontuostakin häntä halailemaan, alkoi isäntä Stenberg ilvehtiä: + +-- Älä yritäkään Alm! Se on sosialistin morsian, et sinä siitä mitään +voita! + +-- Mitä puhut? Sosialistinko? + +-- Niinpä juuri! Erään rautasepän, jotka nykyään ovat lakossa. Ne ovat +kovia poikia! + +Alm rehahti nyt täyttä kurkkuansa nauramaan: -- Osaavatko sosialistitkin +rakastaa? Varmaankin aineellisesti! He, he, he! + +Julia kuuli tämän. Se koski kylläkin, mutta samalla pääsi hänessä +luontainen halu ilvehtiä hiukan tuon nuoren herran kanssa. Siksipä +koetti hän myöskin yhä edelleen näyttäytyä kuin mistään välittämättä. + +Kaiken hyvän lopuksi alkoi Alm tuon tuostakin juosta kyökin puolella. +Teikaroi ja kumarteli koettaen esiintyä mitä suloisimmassa ja itselleen +edullisessa muodossa. Julia nauroi, oli iloinen myönnellen kaikkiin +Almin tarjouksiin, lupautumalla uloskin kävelylle joskus lähteä. + +Poistuessaan yritti maisteri Alm useampaa kertaan saada Julialta +suudelmaa, joka ei kuitenkin onnistunut. -- Seuraavana iltana täytti +Julia kuitenkin muodollisesti lupauksensa, maisterille, ollen hänen +kanssaan ulkona kävelyllä. + + + + +VI. + + +Mestarien ja työntekijäin yhteinen kokouspäivä oli tullut. Mestareita +oli saapunut eninosa, noin kolmenkymmenen paikkeille. Puheenjohtajaksi +kokoukselle valittiin Kovanen. Hauskaa oli vertailla näistä mestareista +eri yksilöitä toisiinsa. Siinä seisoi, ovensuussa, hinteräruumiinen, +kovin laiha kissamaisilla kasvoilla varustettu Oskari Ananiasson. +Epäluuloisen alentuvalla kainoudella puheli hän kaikkien kanssa. +Harmailla pienillä tihrusilmillään vilkuili hän jokaisen kasvoihin, +samalla tehden hermostuneesti nopeita liikkeitä käsillään ja jaloillaan. +Hän olikin kautta maan kuulu omituisesta menettelytavastaan työmiehiään +kohtaan. Ei semmoista miestä vielä ollut ilmestynyt, joka olisi osannut +hänen mielikseen toimia. Oppilaisiaan kiusasi hän huonolla ruualla ja +kovalla kurilla. Vaikka hän näin tahdittomasti menetteli kaikessa +kotiolossaan, ei sitä olisi voinut hänestä uskoa vieraiden kanssa +esiintyessään. Kiroussanoja ei häneltä silloin kuulunut. Kaiken +kissamaisen luonteessaan osasi hän mitä parhaiden kätkeä pyhyyden +varjoon, ollen ahkera kirkkomies ja uskonnon ystävä. Kokouksessa +puhuessaan vetosi hän aina siihen miten hyvä sopu ja sovinnollisuus +tulisi vallita työntekijäin ja teettäjäin välillä. Mestarin tulisi olla +kuin isä perheessään, jota taas työntekijäin tulisi semmoisena +kunnioittaa, kuten jo huoneentaulussa mainitaan. Työaikaa puolusti hän +alennettavaksi kymmeneen ja puoleen tuntiin, mutta mitään alinta +tuntipalkkaa ei siltä voitaisi määrätä olisi edelleenkin maksettava +vaan jokaisen työkyvyn ja tuotteliaisuuden mukaan. Sanoi muuten yleensä +seuranneensakin kappaletyö järjestelmää, jossa jokainen voi ansaita +kätevyytensä mukaan. Hänen esitykseensä vastasi eräs työntekijöistä +olevansa iloinen että Ananiasson osoitti halua työntekijäin ja mestarien +väliseen sovinnollisuuteen! -- Kun hän itse vaan oppisi käytännössä +tuota toteuttamaan, olisikin koko kysymys ratkaistu. Järvinen nautti +kovin tästä kohtauksesta, jota taas Ananiasson näkyi pitävän +tarpeenmukaisesti silmällä. + +Kunnianarvoisa mestari Sundberg, puhui myöskin puolestaan. Hän oli +enempi »puulaakeissa» tavattavan jokapäiväisen vieraan näköinen. +Semmoinen rähmäsilmä nahjus, joka oli pilannut ruuan sulatuksensa +alituisella ryyppyjen ja olutpuolikasten nauttimisella. Hän koetti puhua +hyvin arvokkaasti, johon vinkuvan käheä kurkkuäänensä ei ollenkaan +soveltunut. Asettuipa yleisesti puhumaan mestarien oikeuksista. Työaikaa +hänen mielestään ei tarvinnut lyhentää, etenkin kun kappaletyö oli niin +suuresti nykyään käytännössä. Alimman tuntipalkan määrääminen näin ollen +oli myöskin hölyn pölyä! + +Hänen lopetettuaan kuului tyytymättömyyden nurinaa kaikkialta, ympäri +salin. Näkyi että sähköä oli ilmassa. + +»Prinsipaali» Torvinen oli niitä k. s. vanhan kansan mestareita. Hänellä +työskenteli myöskin Aarnio. Hän oli valkohapsinen kuudenkymmenen +tienoissa, kaupungin vanhimpia liikkeenharjoittajia. Palkat hän suoritti +joka lauvantai säännöllisesti, joskin ne olivat enempi alhaiset. +Enimmäkseen teetti hän työt päiväpalkoilla, maksaen vanhemmille miehille +noin neljä markkaakin päivältä. Juopottelua ei hän suvainnut, vaatien +samalla miehiltä ehdotointa täsmällisyyttä ja arvonantoa, jota ei +puolestaan heiltäkään kieltänyt. -- Näin ollen pitivätkin työpajaansa +kaupungin parhaimpina. Työaika oli yksitoista, ja puolituntinen. Sen +suostui hän alentamaan tunnilla, kuitenkin voimatta suostua alimman +palkan esitykseen, vedoten siihen että hän aina on toiminut omantuntonsa +mukaan tunnollisesti. Samalla hän varoitteli vakavasti hairahtamasta +mihinkään lakkopuuhiin, sillä se on sentään enempi kuin siedettävää +työväestöltä. + +Mestari Vihavainen oli syntyään savolainen. Pieni mies, sulava +liikkeinen ja liukaskielinen. Hänellä oli aina hyvät asiat, meni työtä +kysymään milloin ja ken hyvänsä. Ja parempia palkkoja sanoi hän voivansa +maksaa, kuin kukaan toisista. Mutta kun tuli tilinmaksu ei hän koskaan +ollut vielä ajoissa ehtinyt toimittamaan rahoja vaan vasta silloin lähti +niitä puuhaamaan. Miehet näin ollen saivat useasti odotella puoleen +yöhön, eikä mestaria vieläkään kuulunut. -- Ei ollut vielä kotona +sunnuntai aamunakaan. Useasti ilmestyi hän vasta maanantaina pajaan, +jolloin oli pennitönnä ja apealla mielellä. Tavallisesti hän silloin +selitteli ei saaneensa rahoja. Todellisesti oli asia kuitenkin niin, +että saanut hän kyllä oli, mutta oli poikennut parempiin paikkoihin, +joten työmiehet saivat ruikutella puilla paljailla. Saivat sitten onkia +palkkaansa viikonpitkin kaksi ja kolme markkaa kerraltaan. Kokouksessa +Vihavainen lämpimästi kannatti olojen pysyttämistä entisellään, sillä +mielestään olivat työmiesten palkat kylläkin hyvät, eikä työaika +kaksitoista tuntisena kuten heillä, ollut mikään ylellinen. Jokaisen on +tyydyttävä siihen osaansa jonka Jumala on hänelle määrännyt, oli +tapanansa aina sanoa. + +Mestari Harala oli kooltaan ja näöltään kuin kaupungin pormestari. +Ryhdikäs ja lihava, komealla nykyaikaisella vatsalla varustettuna. +Konkursseja oli hän tehnyt jo useampiakin, mutta siltä osasi hän aina +niin sulavan liukkaasti ja viettelevästi kaikki lumota, ettei +kenessäkään voinut syntyä epäilystäkään hänelle kohdanneiden +onnettomuuksien johtuneen muusta kuin toisten huolimattomuudesta ja +kieroudesta liikeasioissa. Pari kertaa oli hänen työpajansa uhannut +tuhoutua tulipalon kautta. Ilkeät ihmiset kuiskailivat tästä jos +jotakin. + +Palkanmaksussa oli hänkin mitä epäsäännöllisempi. Olipa lauvantaita +jolloin miehet eivät saaneet penniäkään. Mutta siltä osasi hän niin +hyvin asiansa selvitellä, ettei koskaan kukaan toivoansa menettänyt, +kunnes kaikki oli jo myöhäistä. -- Näin lopputilissä, vararikon edellä, +moni työläisistä jäi satojakin markkoja saamiseen. Siltä ei voi sanoa +Haralata miksikään saamattomaksi. Kyllä hän aina omansa otti, mutta +osasi myöskin silti tuhlata. Vaikka olikin nainut mies, hän kerrankin +hieroskeli naimiskauppoja erään vanhanpiian kanssa saaden tältä +kolmetuhatta markkaa. -- Kun tämä lopulta alkoi omaansa kovemmin +kiristää tehdä helähytti Harala taaskin konkurssin. Hän kävi aina +hienosti puettuna, ruokaillen kaupungin parhaimmassa hotellissa. +Asuinhuoneet olivat hänellä ylellisesti sisustettuna ja maalla komea +kesähuvila. Mitään erityistä koulusivistystä ei hän ollut saanut. Silti +ei voinut häntä näöltään kukaan uskoakaan tavalliseksi +käsityöläismestariksi. Tuomariksi tai lähemmin kunnianarvoisaksi +provastiksi olisi voinut luulla. Kokouksessa puolusti hän asioita +ennalleen, samalla kehumalla miten hän aina on koettanut asettaa kaiken +työmiestensä hyvinvoinnin edistämiseksi. + +»Prinsipaali» Tolvanen oli kaupungin varakkaimpia. Hänellä oli oma talo +ja enempi miehiä työssä kuin missään toisissa käsityöverstaissa. +Parikymmentä vuotta sitten oli hän tullut kerjuupoikana kaupunkiin. Nyt +oli hän valtuusmies ja kirkkoneuvoston huomatuin jäsen, sillä hän oli +harras Jumalan mies. Hänellä olivat kaikki kunnan parhaimmat työt, joten +ilkeille panettelijoille jäi aina tilaisuutta levittelemään salaisia +kuiskutuksia hänen teko jumalisuudestaan. + +Erittäinkin muijat pitivät hänestä, sillä hän osasi lasketella aina +köyhyydestään valitteleville lohdutukseksi rohkaisevia sanoja, miten +köyhyys ei ole kuin rangaistus syntisestä elämästämme, jonka jälkeen +seuraa onni ja tulevaisuus taivaassa. Oppilaisistaan suosi hän ja piti +aina enempi huolta niistä, jotka osasivat asettua kristillisen +nuorukaisen vaatimattomalle kannalle, kirkossa käymällä ja lukemalla +uskonnollisia kirjoja. + +Lapsensa oli hän kouluttanut kaikki, pojat ylioppilaiksi ja tyttärensä +tyttökoulussa. Se jo oli omiansa kohottamaan hänen arvoansa +ammattimestarien silmissä. Työväkensä palkanmaksussa seurasi hän sitä +kaunista tapaa että vanhemmat työssänsä olleet saivat poikkeuksetta +paremmat palkat, nuoremmille vaikkapa etevimmillekin työmiehille taas +maksoi suosioonsa pääsemisen mukaan, mutta kuitenkin ylipäänsä +huonommin. Työtä tehtiin heillä vuorokaudet läpeensä kiireempinä +aikoina, kappaletyössä. Hintoja oli alenneltu sitä mukaan kun miesten +tuotteliaisuus valmistamisen joutuisuudessa oli lisääntynyt. + +Tolvasen noustua puhumaan nousivat kaikki toiset mestarit +kunnioituksesta seisaalleen. Tolvanen sanoi kyllä päivätöissä antavansa +päivän alennusta kymmeneen ja puoleen tuntiin, mutta kappaletyössä +tahtoi entisen järjestelmän pysytettäväksi voimassaan. Lopuksi lausui +hän isällisen paheksumisensa siitä kun työväki oli ryhtynyt niskotteluun +työnantajiaan vastaan. Mistä työnantajat voivat enempi maksaa kun eivät +itsekään saa. Näin ollen olisi hullua ryhtyä mitään alinta tuntipalkkaa +määrittelemään. Jos hän kuin toisetkin mestarit lopettaisi liikkeensä, +millä sitten työmiehet eläsivät? Siksipä tulisi olla vaan kiitollisia +että saavat työtä. Hänkin eläisi kyllä ilmankin mutta tahtoi juuri sen +takia jatkaa liikettään että työtä olisi tarvitseville. + +Tämän suuntaisilla mielipiteillä useimmat mestareista olivat. Keskustelu +kokouksessa sukeutui hyvinkin kiihkeäksi. Molemmin puolin tuotiin esille +mitä persoonallisempiakin esimerkkejä. + +Erittäinkin lausuivat mielipiteensä suoraan ulos Edvard Berg, Aarnio ja +Järvinen. Kovanen koetti samalla pitää silmällä ettei keskustelu +mitenkään poikkeaisi tehtaisiin. Niiden oloihin taas mestarit useasti +viittasivat. Tuntikausia jauhettua mestarit alkoivat olla yksimielisiä +kymmen ja puoli tuntisen työpäivän lupaamisesta. Alinta tuntipalkkaa +taas eivät kukaan hyväksyneet. Kun työntekijät pysyivät vaatimuksensa +takana poistuivat mestarit joukolla kokouksesta. + +Viimeisen ovesta mentyä kajahti yksimielinen huuto salissa: -- Tehdään +lakko, tehdään lakko! + +Yleisenä mielipiteenä ilmeni myöskin ryhtyä pontevampiin tositoimiin, +kun eivät mestarit suosiolla suostuneet. + +Kun ammattikunta järjestymisessään oli vielä enempi heikko, päätettiin +vaatimukset ottaa toteutettavaksi ainoastaan pienissä käsityöpajoissa. +Tehtaat jätettiin toistaiseksi syrjään. Lakko päätettiin asettaa niin +että kerrallaan vaan muutamat asetetaan lakkotilaan, neljäntoista päivän +ylössanomisen jälkeen. Tämmöisellä menettelyllä päätettiin turvata +toiselta puolen liiaksi paljon kerrallaan työttömiksi joutuminen kun ei +lakkokassaakaan ollut, toiselta puolin esimerkillä vaikuttaminen +toisiin, nähdessä miten ahtaalle lakossaolo kiristää. -- Lakkokomitea +asetettiin, johon muun muassa tulivat Aarnio, Järvinen ja keuhkotautinen +mutta vielä sentään tarmokas Savolainen, Toivonen, Songer ja Edvard +Berg. + +Ensiksi asetettiin boikotteerauksen alaisiksi Oskari Ananiassonin, +Sundbergin, Vihavaisen ja Haralan liikkeet. + + + + +VII. + + +Vapunpäivän aamuna valkeni taivas kuulakan kirkkaana. Keväisen auringon +säteet heloittivat väreilevän hohtavina, lämpöä uhkuvana, toiveita +herättävinä. Sattuipa vielä Vappu sunnuntaiksi. Paljon oli jo aamusta +alkaen kansaa liikkeellä. + +Julia pääsi myös iltapäivällä ulos kaupungille Aarnion kanssa. Hän +ihmetteli kun ei Julia heti alkanut entistä jankutustaan lakkoasioista. +Lopulta huomasi hän syyksi, ettei se vielä tietänyt mitä oli päätetty. + +Aarnio oli enempi väsyneellä ja alakuloisella tuulella. Etenkin viime +aikoina oli hän alkanut joskus tuntea painostavaa raskautta ruumiissaan. +Toisinaan kuin olisi veri äkkiä hyökännyt päähän vaikuttaen silloin +jonkinlaisen rauhattoman ja ärtyisän mielentilan. Hän ei voinut näin +ollen nauttia mistään ympäristössään, korvat humisivat ja kuin olisi +ollut aina jonkinlainen kiire, täytyi olla aina liikkeessä. Ja kaiken +tämän takana kuin olisi ollut alituinen kaipaus jostain +saavuttamattomasta. Mistä moinen mielentila johtui siitä ei hän ollut +täysin selvillä. Viime aikoina oli hän ollut joka ilta myöhään +yhdistyksessä, jos jonkinmoisissa komiteoissa ja sitten useasti vielä +poikennut ravintoloihin toveriensa kanssa, jotka joka käänteessä +tahtoivat hänet mukaansa. Tavallisesti tämmöisinä iltoina kotia +palatessa tahtoi hän myöskin useasti joutua naisten seuraan. Tämän +jälkeen oli hän aina useimpana päivinä alakuloinen, veltto ja väsynyt. +-- Ollen kuitenkin terve ruumiiltaan sekä mielenlaadultaan riehakan +iloinen ja sukkelasanainen ei raskas mieliala voinut häntä vielä kuin +hetkellisesti vallata. Eikä hän siinä tapauksessa pannut suurtakaan +painoa moiselle väsymykselle. Kyllähän korjaantuu hän ajatteli kun taas +pääsevät säännöllisiin oloihin. Se mikä hänestä oli myöskin +huolestuttavaa oli kun ei hän voinut silloin aina käyttäytyä mielestään +luontaisesti Julian eikä kenenkään kanssa. Kuin ihmeissään katsoi tämä +aina silloin hänen silmiinsä, huomatessaan Aarniossa välinpitämättömän +mielialan valloillaan. He ikäänkuin kaihtoivat toisiaan. + +Olipa Julia hänelle kerrankin huomauttanut ettei hän ollut entisen +kaltainen. Tiedustaessaan tähän syytä oli Julia vastannut hänen +silmistään puuttuvan entisen sielukkaan ja mielenilmeisen hyvyyden +loisteen. Tämä ajatus oli lopulta saattanut hänet itsensäkin epäilemään, +sillä hän oli jo kauvan ollut siinä uskossa ettei hän voinut katsoa +ihmisiin yleensä entisellä iloisella ja luottamusta herättävällä +katseella. Silmänsä olivat useasti sameat ja elottomat. + +Kaikesta tästä tuli Aarnio sen otaksumaan, että hänen mielialastaan +riippui kokonaan iloisuus, alakuloisuus tai surullisuus Juliassa. + +Espiksessä soitti musiikki, ylioppilaat joivat ja mellastelivat +vallattomina kaikkialla. Työläisnuorisoa oli suurissa joukoin +kokoontunut kesäravintoloitten edustalle herraskaisten elämöimistä +katsoa töllistelemään. + +Nyt oli valon ja vapauden juhla, valkolakkisten juhla. -- Tämä päivä oli +siis kokonaan omistettava heidän toiveilleen nuoruudelleen ja +tulevaisuudelleen. Siksipä muu yleisö tunsikin vaan itsensä ulkopuolella +olevaksi katselijajoukoksi, kuin sirkuksessa nähdäkseen mitä areenalla +tapahtuisi. Työväestö, tuo sankka raatajaparvi ei ollut vielä +tietoisuudessa siitä että Vappu ja sen juhliminen kuului myöskin heille, +se oli ja tulisi vastaisuudessa heille täälläkin olemaan kansainvälisenä +mielenosoituspäivänä. + +Aarnio tunsi surumielisyyden yhä suuremmassa määrin itseänsä +painostavan. Se vielä yhä enempi kuin takertui kiinni ajatuksiinsa +muistellessaan miten elämänhaluisina olivat koko kevättalven aina +toistensa seurasta nauttineet. Nyt ei miellyttänyt mikään, ei musiikki, +ei iloisat meluavat ylioppilaat eikä kansajoukkojen katseleminen. +Lopulta kääntyi hän Julian puoleen väsyneen välinpitämättömänä kysyen: + +-- Miksi sinä olet niin surullisella ja alakuloisella tuulella? + +Julia ihmetyksissään naurahti hänen kysymykselleen. Katsoi sitten +nuhtelevasti häntä silmiin huoaten raskaasti. Siihen se sitten jäikin +kunnes Julia sanoi haluavansa poistua kotiinsa. Eikä Aarniokaan tuntenut +mitään vastustamatointa halua estellä hänen kieltelemiseensä. Sanaa +sanomattomina he erosivat, kylminä ja välinpitämättöminä. + +Julia päästyänsä kammariinsa purskahti katkeraan hillittömään itkuun. +Harvoin olivat he näin eronneet, mutta siinä olikin jo tarpeeksi suuri +syy murtamaan hänen herkän ja hellän luonteensa. Itse asiassa hän +kuitenkin tavallaan käsitti, mistä johtui Aarnion omituinen käytös. + +Aarnio jäi nyt vielä yksinään kuljeksimaan kaupungilla. Selittämätöin +tyhjyyden tunne täytti yhä enempi hänen sielunsa, joka ei yhtään +lieventynyt tavatessaan muutamia iloisella päällä olevia työtovereitaan. +He poikkesivat »Kolmen kruunun» olutkellariin, jossa tavallisesti +tapasivat ammattitovereitaan. Kulmahuoneessa siellä istuivat nyt kaikki +mestari Oskari Ananiassonin työmiehet. + +Nämä nauroivat katketakseen kertoessaan miten työpaikassaan lakkoon +julistus oli illalla käynyt. Heti palkan saatuaan olivat he yhteisesti +päätöksen ilmoittaneet. Mestari oli ollut alussa harvinaisen hyvällä +tuulella. Mutta kuultuani miesten yksimielisenä sanovan itsensä irti +työpaikasta neljäntoista päivän kuluessa ellei vaatimuksiin +suostuttaisi, oli Oskari raivostunut yli äyräittensä. Ja kun meri +myrskyinen oli hän sitten vihansappensa purkanut, hyppien, kiroten ja +vannoen. Eivät moista olleet ennen kuulleet ei nähneet. Lähellä olevat +esineet sekä oman piirustuslautansa oli hän lyönyt mäsäksi lattialle. +Sitten juoksi hän nurkkaan temmaten moukarin sekä huutaen ja meluten +ajanut kaikki ovesta ulos. Viisituumaisilla nauloilla lupasi hän lyödä +työpajan oven kiinni lopettamalla liikkeensä ennenkuin suostuisi +vaatimuksiin. Sen hän myös heti täyttikin. Semmoinen herra oli Oskari +Ananiasson. Tämä uutinen, -- niin huvittava kaikessa surkeudessaan, -- +sai Aarnionkin hetkeksi hyvälle tuulelle. Erittäinkin kun Järvinen sen +kertoi mitä sattuvimmin, samalla matkien Ananiassonnin liikkeitä ja +hirveätä suuttumusta. + +Tapahtuman »historialliselle» muistolle joivat he nyt toisenkin pullon. +Samalla tuli tietoonsa se ilahuttava uutinen, että useat ammattikunnat +olivat luvanneet avustavansa lakkoa viikottaisella määrätyllä +avustuksella. Keräyslistoja oli myöskin paljon levitetty, joten voi +toivoa runsasta avustusta. + +Seuraavana päivänä ilmestyi Aarnion työpaikalle kumma kapine Pietarista. +Se oli ammattitoveri Rimpinen, kovin ovela ja notkea mies. Sanoi juuri +paikkakunnalle sattumalta saapuneensa lakosta tietämättömänä. Rimpinen +oli itse kohteliaisuuden perikuva, puhuen viittä erikieltä. Hänen +makeileva puhetapansa oli verratoin. Käärmeenkalseat harmaat silmänsä +olivat samalla vakavat, viekkaat ja nöyrät. Mitä sydämellisimmällä +kohtelijaisuudella hän alkoi laverrella siitä mainiosta lakosta, jonka +muka ammattitoverinsa olivat kerrankin osanneet tehdä. Samalla +ilmoittautui hän tulkiksi lakkolaisille. Eräs Aarnion tovereista +kuiskasi nyt että Rimpinen oli tullut työpaikalle mestarin kanssa. +Aarniolle ei tämän tiedon saatuaan tarvinnut kahdesti neuvoa +käsittääkseen mitä nyt oli merrassa. Etenkin kun mies oli jo +entuudestaan tunnettu metkuilemisestaan. Suoraluontoinen kun oli, tahtoi +hän jo paikalla kuumeta, malttaen sentään mielensä, voidakseen pitää +miestä vastaisuudessa paremmin silmällä. Rimpinen lienee tämän huomannut +ja heti alkoi hän makeasti jutella miten oli joutunut kaupungilla +Torvisen seuraan, jolta hänellä olikin tosiaikomus urkkia tietoja +mestarien vastaisista aikeista lakkoon nähden. + +Torvinen tuli nyt myöskin asunnostaan työpajaan. Hän oli hyvin +kiihottuneella tuulella, jota Aarnio ei ollut hänessä ennemmin +huomannut. Lähemmin mestaria tarkistettuaan huomasi hän sen olevan +tuntuvasti humalassa. Tämä oli harvinaisuus, jota työmiehet eivät olisi +osanneet aavistaakaan. Siksipä kaikki jäivätkin häneen ihmeissään +katselemaan, aavistaen jotakin erikoista nyt olevan tulossa. Ei aikaakin +kun jo aavistuksensa toteutuikin. Mestari tuli vallan Aarnion eteen +kylmästi huomauttaen: -- Nyt se teidän keittämänne soppa on saatu +sittenkin syötäväksi! + +-- Mitäs mestari nyt... vastasi Aarnio hymähtäen. + +-- Niin, se on nyt loppuun keitetty, paras että lähdette matkoihinne +työttömyyteen ja kurjuuteen, jota olette halunnutkin. + +Aarnio ei ollut näin jyrkkää käskyä voinut odottaa. Siksipä hän jäikin +nyt sanattomana katselemaan Torviseen. + +-- Jaa jaa! Saatte lähteä ja heti paikalla! Tässä on työtodistuksenne ja +sisällä oleva palkkanne! -- Lähtekää! + +Nyt oivalsi Aarnio että tosihan se oli kysymyksessä. Hänen luonnollaan +varustetulle miehelle ei tarvinnut liioin kahdesti huomauttaa. Heti +tempasi hän takkinsa naulasta, jätti hyvästit ja poistui. Rimpinen +juoksi vielä hänen perässään eteiseen pyydellen anteeksi ja surkutelten +sydämessään että olikin joutunut tämmöiseen hänelle työtoverina niin +vastenmieliseen kohtaukseen. Mutta kyllähän moisen mestarin voi aisoissa +pitää...! + +Muutamia päiviä jälkeenpäin Aarnio tavatessaan Julian huomasi hän heti +tämän tietävän kaiken. Pyytäessään häntä ulos kävelylle vastasi Julia +kivakasti ei ehtivänsä mihinkään, joka muuten olikin hänen mielestään +kokonaan turhuutta ja ajankulua. + +Aarnio naurahti. Mutta huomatessaan Julian yhä pysyvän kovin vakavana ja +kiukkusena sekä puhumattomana tiedusti hän syytä tähän. + +-- Hm!, hymähti Julia. Niinkuin tuo olisi sitten mitä erinomaista. Minä +en lähde, eikä minua huvita, siinä kaikki! + +-- Mutta onhan sinua ennemmin aina huvittanut! + +Nyt sävähti Julia kasvoiltaan tulipunaiseksi voimatta enempää pidättää +kiukkuansa. Hengästyneenä, katkonaisin sanoin hän alkoi pauhata minkä +enemmän ehti: -- Sinä ilkeä ja tunnoton ihminen, kehtaatko pyytää +kanssasi kävelylle. -- Mutta nytpä sinut jo tunnenkin tarkoin ja se saa +olla loppu meidän kanssamme...! + +-- Mutta hyvä rakas Julia, alkoi Aarnio häntä asetella. + +-- Hyvä ja rakas! -- He, he, he! Jos sinä minua rakastaisit ja olisit +koskaan rakastanut, et sinä olisi sillä tavalla käyttäytynyt! Ja minä +höperö kun en uskonut maisterin ja rouvan sanoja ja varoituksia. Nyt +olet menettänyt jo työpaikkasi ryhtyessäsi moisten kansanvillitsijäin +kanssa tekemisiin. Enkö sinua aina varoitellut, pysymään aisoissa, mutta +mitäs sinulle yksipäiselle mennäkin puhumaan! + +Aarnio hämmästyneenä moisesta mielenpurkauksesta ei ehtinyt sanaa +sanomaan, kun jo Julia oli pujahtanut asuntoonsa. Hän lähti alakuloisena +kulkemaan kotiansa. Etenkin viimeaikoina oli hän, kuten sanotaan, +alkanut tuntea jonkinlaista suurempaa kiintymystä Juliaan. +Vertaillessaan tuota seurustelunsa alkuaikoihin, jolloin tuskin useasti +tyttöä muistikaan, oli tämä aivan arvaamatta, useinpa telefoonissakin, +puhutellut nauraen, tiedustellen milloin hän ehtisi luoksensa tulemaan. +Mutta nyt kun hän yhä näki Julian mielikuvituksissaan, oli tämän suhde +muuttunut, eikä Julia näyttänyt pitävän väliä tapaamisista. Se oli +Aarnion mielestä omituinen salaisuus, sillä nythän hän vasta luuli +Juliata rakastavan sakin! -- Mielikuvituksissaan ja ainaisena +ajatustensa esineenä kuvastui Julia aina hänelle samanlaisena kuin +ennenkin, mutta hänet kohdattuaan oli hän näkevinään hänessä vikoja jos +jonkinlaisia, jotka eivät olleet ennemmin hänelle silmiinpistäneet. +Toisinaan voi hän taaskin tuntea melkeinpä vastenmielisyyttä Juliaan. Ja +silloin aina kadullakin kävellessä tuntui kun häntä olisi hävettänyt +astua hänen rinnallaan. Tällaisten ristiriitaisten tunnelmien +vaikutuksen alaisena tuoksahti vastaansa kadunkulmassa nuori siististi +puettu herrasmies, lasisilmät nenällä. Hän tunsi sen ulkonäöstä ja oli +nähnyt Juliata tervehtävän aina vastaan tullessa. Äkkiä juolahti nyt +mieleensä mihinkä tuo oli niin kiireellisessä menossa. + +Hänet valtasi nyt jonkinlainen epäilys ja hän päätti seurata tuota +salaisesti. Hän käveli kiireesti korttelin ympäri seisattuen siellä +kadunkulmaukseen, josta voi niin hyvin nähdä Julian asunnon portille. +Siellä se mies kävelikin edestakaisin, kuten näytti, odotellen jotain +tavatakseen. Eikä aikaakaan kun Julia ilmestyi portille, tervehtivät, +lähtien sitten kulkemaan vastakkaiseen suuntaan. Aarnio tunsi yhtäkkiä +kuin olisi hän sähköllä isketty. Silmänsä pimenivät sekä levoton +vavistus tärisytti koko ruumistansa. Nyrkkinsä puristuivat kiinteästi +yhteen, sitten lähti hän kiireisin askelin kulkemaan asuntoonsa. Siinäkö +se siis olikin syy, ettei Julia tahtonut viipyä kanssansa kauvemmin +ulkona. Se ei siis hänestä enää pitänyt, vaan toisesta paremmasta. Mutta +kylläpä hän sille vielä näyttäisi ettei vaan häntä saanut niinkään +halveksua sekä pitää pilkkanansa. Hän oli niin levoton! Niin levoton! +Eikä kän tahtonut saada sinä yönä untakaan silmäänsä. Sängyssä +tuijottaessaan kattoon tuli mieleensä kaikenmoisia ajatuksia, joita +Julia joskus hänelle oli lausunut. Erittäinkin kuvastuivat mieleen ne +hetket, jolloin oli luullut Julian itseänsä täydellisesti rakastavan. + +Kerrankin talvella mennessään Julian luokse sisälle, oli tämä heti +ovesta astuessa sanonut: »Nytkö sinä vasta tulet! -- Mutta mitäs sinä +huolitkaan kun sinulla on niin paljon toisia, rakkaampia!» Tuo +tunnustus, silloin se oli tehnyt hänelle niin hyvää, tunkeunut vallan +sydämen sisimpään sopukkaan! Mutta toista oli nyt! + +Ei, hän sitten ajatteli, voihan syy olla kokonaan minussa! -- Olen +elänyt niin huonosti, ainoastaan huvitellakseni, katsonut ja arvostellut +naista vaan siltä kannalta. Siksipä ehkä on himmennyt silmissäni tuo +puhdas kuva, ihanne, Juliassa. Entisen kaltaiseksi hän tahtoi tulla. +Tämän jälkeen taaskin yhtäkkiä ilmeni sielunsa silmiin tuo äskeinen +kohtaus ja hän päätti kostaa, näyttämällä voivansa tulla entisen +tapaiseksi. Saisipa silloin myöskin Julia vuorostansa juosta hänen +perässään. Mutta silloinkos hän sitä kiusaisikin. + + + + +VIII. + + +Lakko oli jo ensiksi ylössanotuissa liikkeissä täydessä käynnissään. Ei +yksikään mestareista ollut suostunut vaatimuksiin. Kun huhuja oli +alkanut liikkua, että mestarit aikoisivat tuoda työväkeä ulkomailta, +ryhdyttiin tarpeellisiin varokeinoihin. Sähkösanomilla annettiin tietoja +asemasta ja lakon kulusta. Kokouksia lakkolaisten kesken pidettiin joka +ilta yhdistyksessä. Kun suurin osa ammattilaisista oli vasta lakon +johdosta ja sen aikana saatu liittymään yhdistykseen, olivatkin +tämmöiset kokoukset vielä ainoana keinona heidän koossa pitämisekseen. +Kokouksen lomissa pidettiin valaisevia esitelmiä työväenasiasta, +tarkoituksella saada joukkoja innostumaan jo tuon suuren ja jalon asian +vuoksi yleensä. -- Aarniolla oli tässä suurin tehtävänsä. + +Uusi suunta oli näinollen saatu versomaan ja toivoa oli saada joskus +korjata runsas sato ahkeran kylvön hedelmänä. Erittäinkin kunnosti +heikkovoimainen ja sairas Savolainen itseänsä Aarnion asetoverina. +Joskaan hänellä ei ollut enempi perusteellisia tietoja työväenasiasta +yleensä, johti toimintaansa käytännöllisyys ja aina oikeassa paikassa +asian oikein ymmärrys. Muuten niin kevytluontoinen ja -puheinen Järvinen +oli taaskin mitä innokkain puuhaamaan lakkopaikkojen rikkureista tyhjänä +pysyttelemisessä. Samalla osasi hän järjestää toiminnan niin, että aina +saatiin uusia ja seikkaperäisiä tietoja lakkolaisten keskuudessa +vallitsevasta mielialasta. + +Tämä vaatikin mitä suurinta tarkkuutta. Moneen sataan nousevassa +joukossa oli jos jonkin laisia ihmisaineksia. + +Surkean pieni osa oli vielä itse asiassa käsittävämpää väkeä. +Innostuneita oli kyllä enempikin, mutta kukapa voi mennä takuusen +etteivät nämäkin, ensimäisten suurempien vastoinkäymisten sattuessa +voisi vielä menettää uskoansa ja luottamustansa. + +Sitten oli joukossa vanhempia työläisiä, jotka jo juomattomina ja +saituruudella olivat muutamissa vuosikymmenissä saaneet jonkun satasen +säästöön. Nämäpä aina olivatkin ensitilaisuudessa valmiina ennustelemaan +ja pelkäämään lakon huonosta onnistumisesta, sekä että voisivat joutua +vastaisuudessa kokonaan työttömiksi, jolloin menettäisivät ainoat +säästönsä. He olivat muutenkin mielipiteiltään kokonaan vanhankansan +miehiä. Ja vaikeaksi kävi heistä kiskoa uskoa siitä, että työnantajasta +riippuisi kokonaan työmiehen elämä ja tulevaisuus! Ei tahtonut saada +mitenkään heidän päähänsä, että työmies on se, joka elättää työnsä +tuloksella mestareita eikä nämä työväkeä. Tämän heikkouden työläisissä +olivat itse mestaritkin huomanneet ollen jokaisessa sopivassa +tilaisuudessa valmiina turvautumaan uhkauksiin, että lopettaisivat +ennemmin vaikkapa koko liikkeensä, ennenkuin suostuisivat vaatimuksiin. + +Sitten seurasivat järjestyksessään suurimmat juopot. Nämä, vaikkapa +olivatkin joka päivä hetkellisesti valmiina valittelemaan toivotonta +asemaansa, olivat taas tyytyväisiä huomiseen asti saatuansa +lakkovaroista päiväksi tulevan raha-annoksensa. Ne olivat myöskin +valmiina edes puheessa suostumaan, joskin ei heihin voinut monasti sen +pitemmälle luottaa kun ehtivät ympäri kääntymään. -- Kapakoissa olivat +he jo taaskin vallan toista mieltä. + +Sanalla sanoen oli joukossa matelevia raukkoja, hetkellisesti +innostuvia, ijänikuisia kitupiikkejä, sekä toisten kustannuksella etuja +etsiviä onnenonkijoita. Semmoisessa joukossa ei ollut helppoa tulla +toimeen. + +Tämän lisäksi toitotti vielä porvarillinen sanomalehdistö joka päivä +miten muutamat kurjat onnenonkijat tahtovat vetää koko työväestöä +nenästä, itse elääkseen herroiksi heidän kustannuksellaan. +Todellisuudessa oli kuitenkin niin, että Aarnio, Savolainen, sekä +lakkokomiteassa toiset työttömiksi jääneet jäsenet eivät saaneet +avustusta päivässä enempää kuin toisetkaan lakkolaisista. + +Äärettömän suurta haittaa perusteelliselle toiminnalle teki myöskin se +kun ammattikunnalla ei ollut mitään työttömyyskassaa entuudestansa. +Työpaikoissa vielä olevilta veroitus taas uhkasi kokonaan loppua sitä +mukaa kuin joutuivat lakon vuoksi työttömiksi. Näin ollen voi sanoa +jokaisen yhteiseen kassaan uhraaman pennin vastaisuudessa tarvittavaksi +itsensä hyväksi. Sivultapäin tuleva avustus taas laimenisi aina sitä +mukaa kun lakko jatkuisi pitemmälle. Ja jos lakonrikkureita alkaisi +enempi ilmestyä, voisi se lopahtaa olemattomiin sillä kukapa enään +avustaisi sivultapäin jouduttuaan epätoivoiseen uskoon lakon +onnistumisesta. + +Omituisena ilmiönä oli huomattavissa yhdistyksen synnystä saakka siihen +kuuluneitten vanhempien toverien käyttäytyminen. + +Työskennellen useimmat heistä tehdaspaikoissa, poikkesivat nämä nyt yhä +harvemmin ja harvemmin yhdistyksen talolle. Jos joskus pistäytyivätkin, +pysyttelivät äänettöminä, samalla kaupungilla jutellen, miten +räyhääjäjoukko ajaisi nyt asiat hunningolle. Viimeiseen saakka olivat he +koettaneet pysytellä määräävässä asemassa yhdistyksen asiainajossa, +mutta jouduttuaan lakkoon ryhdyttäessä lopullisesti tappiolle alkoivat +he vieroa koko puuhia. Tunnetuimmat heistä kuuluivat vielä yhdistyksen +johtokuntaan, ollen joka käänteessä valmiita selvittelemään ettei lakon +johto ja sen eteenpäin vieminen itseasiassa virallisesti kuulunut +yhdistykselle. Sopimuskirjatkin olivat näinollen vain muodostetut +yksinomaan lakkokomitean allekirjoitettavaksi yleisen rautatyöntekijäin +päätöksen perustalla. + +Kovanen kylläkin kävi yhä edelleen kokouksissa, samalla kuitenkin +entisen suhteen osoittaen huomattavaa varovaisuutta. Hän tuli ja poistui +kuin varkaisin, varoen useasti puheenvuoroja käyttämästä, paitse +lakkokomitean kokouksissa, asiainmenosta tiedusteltuaan. Työtoverinsa +ihmettelivät hänen käyttäytymistänsä, kunnes lopulta selveni, että hän +oli saanut varoituksen työnantajaltaan. Että sentäänkin jossakinmäärin +tahtoi olla mukana ja seurata asiain menoa, oli ilahuttavaa nuoremmista +ja lakon innokkaimmista kannattajista. + +Suurimpana kannustimena yhä edelleenkin oli hänessä kuitenkin tahto +pysytellä puheenjohtajan asemassa viimeiseen saakka. Eikä mikään +saanutkaan häntä tyytyväisemmin nauramaan kuin kuullessaan nimeänsä +mainittavan monivuotisena puheenjohtaja-nimityksellä. + +Kaikista enemmän oudoksuttiin kun Edvard Berg oli viimeaikoina alkanut +osoittaa laimeutta yhdistyshommissa. Toiset selittelivät tuota +juopottelun syyksi. Hänkin oli valittu alussa lakkokomiteaankin, +tunnustuksena ansioistaan yhtenä tuon päätöksen synnyttäjänä. + +Rimpinen ilmestyi nyt eräänä iltana lakkolaisten yleiseen kokoukseen. +Hän oli, kuten näytti, oikeinpa sydämellisyyden perikuva. Saatuaan +puheenvuoron, alotti hän pitkällä esihistorialla kertomuksen, ensiksi +omasta elämästään. Ei voi kieltää hänellä olleen kauniin ja koulutetun +puhetavan. Ei hän hätäillyt eikä kiirehtinyt, valituin sanoin, väliinpä +runollisella lennolla kertoessaan vaiheistaan vieraalla maalla ja miten +siellä toverit suurella myötätuntoisuudella ja ihastuksella muka +seurasivat kotimaan työläisten suuria edistysrientoja, sekä jalojen +tarkoitusperien kehitystä. Nytpä hänellä, onnellisella miekkosella, oli +myöskin tilaisuus läheltä nähdä ja arvostella suurien puuhienne +kehitystä. Todeksipa olikin näyttäytynyt mitä meistä oli kerrottu ja +arvosteltu. Miten ihailtavaa, että rautatyöntekijät olivat kerrankin +tehtävänsä oivaltaneet ja miehissä nousseet sekä aineellista että +henkistä asemaansa kohottamaan! Nyt kun hänkin, vaikkapa sattumalta, oli +joutunut joukkoon, tahtoi hän myöskin astua riveihin taistellakseen +yhdessä, oli seuraus sitten mikä hyvänsä. + +Lopettaissaan oli hän jo niin liikutettu että kuivaili nenäliinalla +silmäkulmiaan. Eteenpäin toverit! se oli viimeinen toivomuksensa. + +Järvinen istui kaiken aika nurkassa, veitikkamainen ilme suupielissään, +leikitellen. Rimpisen entisenä työtoverina hän aavisti ja osasi laskea +mistä päin milloinkin tuuli kävi: -- Heltyipä veli hiukkasen! -- hän +tuon kauniin esitelmän jälkeen virkahti. Sitten puheenvuoron saatuaan +lausui surkuttelunsa siitä kun Rimpinen oli näin huonona aikana joutunut +kotimaahansa. Mutta kun se oli paljas sattuma, täytyihän antaa se +veljelle anteeksi! + +-- Se on tosi, jatkoi Rimpinen -- mutta minkäs sille tekee, kun ei ollut +siellä tietoa asioista! -- Hän toivoi kuitenkin, että kaikki yritykset +hyvin menestyisivät viemällä voitokkaaseen lopputulokseen. + +Sitten alkoi hän laskea kaikkien kuullen miten paljon mahdollisesti +lakossa tarvittaisiin varoja, sivumennen samalla kysästen oliko +tovereilla miten paljon nykyään säästössä? + +-- Ei tiedä vaan! vastasi tähän Järvinen naureskellen. + +Tämän jälkeen tuli päätökseksi, että Rimpinen katsottaisiin myöskin +lakkolaisiin kuuluvaksi, joskin toivottiin hänen tulevan alussa +kuitenkin omillaan aikaan. + +Tähän Rimpinen vastasi niin olevan omankin aikomuksensa. Hänkö nyt +tahtoisi heti, tuskin koskaan, turvautua veljien armoihin!? Kyllä hän +tulisi aina toimeen mitä pienimmillä avustuksilla. + + + + +IX. + + +Samana iltana olivat mestarit kokoontuneet hotelli Toivoon +neuvottelemaan vastaisista toimenpiteistään lakon suhteen. + +Hermostuneena istui siellä kunnianarvoisa mestari Oskari Ananiasson +konjakkarinsa ääressä, joka toisella sanalla sadatellen miestensä +hävyttömyyttä tuossa kuuluisassa ylössanomisessaan. Mutta +rangaistuksensapa olivat tästä myöskin saaneet, sillä työhuoneen ovi oli +ja pysyisi kiinni, eikä piruvieköön sitä avattaisikaan hänen harmaan +päänsä aikoina, elleivät miehet tulisi nöyrinä, hattukädessä rukoillen +armoa pyytämään. + +Sundberg oli täydessä tuulessa kuten tavallista. Aamusta alkaen oli hän +aina hetken päästä poikennut »puulaakissa», eikä se voinut olla +vaikutustaan tekemättä. + +Vihavainen, tuo vekkulimainen elostelija, jolla rahoja ei ollut +tavallisissakaan oloissa juuri koskaan, istui mielinkielin pöydässä, +ketun viekkaudella pitäen varansa saada Oskarilta, jos mahdollista +vipata, voidakseen pysytellä ja nauttia seurassa. Paremmin pysyäkseen +suosiossa hän yhä puheli miten missäkin suhteessa lakossa olisi +meneteltävä. + +Pyylevä, joukossa hyvinvoivaisimman herrasmiehen näköinen Harala istui +tavallista äänettömämpänä, lieneekö ajatellut uutta konkurssin tekoa, +sitten kun ei enää mitkään muut keinot löisi leiville! + +Tämä kunnianarvoisa seura oli muuten kaikki yhdessä pöydässä. + +Samanlaisissa neljän ja viiden miehen ryhmissä istuivat toisetkin +mestarit. + +Kokouksen piti jo alkaa seitsemältä, mutta he lykkäsivät sitä yhä +odotellessaan Tolvasta tulevaksi. Lopulta kello kävi jo yhdeksättä, eikä +sitä vieläkään kuulunut! Ajankuluksi alkoivat he nyt yksi toisensa +jälestä lasketella sukkeluuksia hänen viipymisestään. + +Vihavainen sai koko joukon makeasti nauramaan, huomauttaessaan Tolvasen +ehkäpä sen vuoksi viipyvän, että joku jumalinen eukko oli kädet ristissä +rinnoilla tullut häneltä apua pyytämään, eikä hän hennonnut ajaa tuota +pois, sen kertoillessa hänelle koko sukuluettelonsa, sekä nykyisen +kurjuutensa. Tietystikin oli eukko kaiken hyvän päälle asettunut ihan +oven eteen seisomaan, joten kaikki pakoyrityksetkin olivat turhia. + +Harala lisäsi tähän, että Tolvanen oli juuri ehkä saanut jonkun +kirkonkaton kattamistilauksen, josta oli kustannusarviota laatiessaan +vajonnut siksi syviin mietteisiin että oli kokonaan unhoittanut +kokoukseen lähdön. Kustannusarvio vei vielä sitäkin suuremman ajan kun +täytyi harkita miten katon voisi tehdä rautalevyistä teräslevyjen +nimellä, teettäjäin huomaamatta. + +Niin todenmukainen kuin tämä viimeinen huomautus olikin, teki se +päinvastaisen vaikutuksen. + +Kaikki muistivat miten aina näissä töissä olivat jääneet Tolvasesta +takapajulle. Tämä oli lopulta saanut niin suuren maineen kattotöissä, +että harvoinpa, kuin ihmeenkaupalla, näitä tuottelijaita urakoita +toisille herahti. -- + +Eikä siinä vielä kylliksi. + +Tolvanen oli samalla kiivennyt vanhojen suomalaisten eturivin mieheksi, +tuossa kasvavassa ja rikastuvassa kotimaissyntyisessä porvaristossa. + +Oskari Ananiasson samalla muisti myöskin miten hänen suuri ja tuottava +nurkkavesitorvitilauksensa oli jäänyt suorittamatta lakon väliintultua. +Samalla hän epäluuloisin silmäyksin vilkuili vierustovereihinsa, +pelosta, jos joku näistä ennemmin häntä suostuisi lakkolaisten +vaatimuksiin, tilauksen suorittamalla ja siitä pistämällä sievoset +voitot taskuunsa. + +Sama pelko, ilkeänä painajaisena painosti keskenjääneitten töitten +suhteen myöskin toisia seurassa olevia mestareita. + +Kun ei Tolvasta vaan kuulunut, päätettiin lopultakin alottaa kokous. +Puheenjohtajaksi, kuten ennenkin, valittiin Vihavainen. + +Kirjurina työskenteli Ananiasson, joka oli saanut toimessa kokemusta +erään ylösrakentavaisen kirjateoksen kautta, jossa myöskin oli ollut +kaavoja nuorille rakkauskirjeiden kirjoittamisessa. + +Puheenvuoroja ei juuri pyydetty, vaan puhuivat he väliin useampikin +yhteen. Puheenjohtaja ei myöskään ollut arvoasemaansa käyttämättä, ollen +suunvuorossa puheitten sekä ajatusten seisahdusten väliaikoina, joita +mestareilla sattui tuhkatiheään. + +Keskustellessaan asiainsa järjestämisestä päättivät he koettaa saada +valmiiksi kaikki keskeneräiset työt lakottomissa liikkeissä. Jos taas +lakko alkaisi venyä liijaksi pitkälle, päättivät he koettaa hankkia +työväkeä vaikkapa korkeimmilla palkoilla kotimaasta, ja jos se ei +onnistuisi, toisivat työväkeä ulkomailta. + +Äkkiä ilmestyi nyt Rimpinen paikalle. + +-- Hyvää iltaa herrat, mestarit ja »prinsipaalit»! -- hän mitä +makeimmasti tervehti. -- Terveisiä lakkolaisten kokouksesta! + +-- Taisitpa ollakin niillä puheenjohtajana! huusi tähän Vihavainen +meluisaan tapaansa. + +-- So, soh! mestari! Eipä vielä niin pitkälle! hymäili Rimpinen. + +-- No mutta Rimpinen! Kas, Rimpinen! huudahti nyt Ananiasson. -- Tule +veli istumaan, paina puuta! Samassa hän soitti kelloa, tilaten +Rimpiselle kahvia ja konjakkia samaan pöytään. + +Kaikki toisetkin tunkeilivat nyt Rimpisen ympärillä kuullakseen mitä +uusia tietoja tällä oli lakkolaisten kokouksesta. + +-- Vedin taaskin niitä nokasta! ilakoi Rimpinen pirullisella naurulla. + +-- Veditkö! huudahtivat kaikki. -- Sinä olet mies, totta vieköön! + +-- Pidin niille ensiksi oikeinpa vallan kauniin esitelmän! + +-- Jota ne pöllöt tietenkin uskoivat! huudahti Harala. + +-- Uskoivat! Vielä enemmän! Ne ottivat minutkin joukkoonsa, joten nyt jo +minä olen myöskin lakkolainen..! -- + +-- Eläköön Rimpinen!!! Lasit tyhjennettiin nyt Rimpisen muistolle. + +-- Nähkääs, alotti nyt Rimpinen vakavampana! -- Sain tietää, että +olivat lähettäneet sähkösanomilla tietoja muihin kaupunkeihin, ettei +tänne tulisi ketään työläisiä lakkoaikoina! + +-- Tuosta ansiostasi olisivat jo saaneet sinut valita lakkokomiteaankin! +huudahti tähän Vihavainen ilon valtaamana. + +Taaskin kaikki nauroivat! + +-- Mutta nyt pitää meidän myöskin lähettää mies työväkeä etsimään ulkoa! +huomautti Rimpinen. + +-- Lähetetään, lähetetään! Ja sinut lähetetäänkin! huusivat useat. + +-- Ei! -- Se ei sovi! Minä voin mennä kyllä mukana, mutta niin salassa +etteivät huomaa! -- + +-- Aivan sillä tavalla! Kas niin! Rimpinen on aina nerokas! kehuskeli +Ananiasson. + +Tämän uuden, Rimpisen nerokkaan keksinnön innostamina taaskin uusia +annoksia tilattiin ja juotiin yhteistyön onnelle ja menestykselle. + +Mitä enemmän kielen kannat nyt juomain vaikutuksesta irtautuivat, alkoi +jokaisessa esiintyä perisyntinsä luonnollisessa värityksessään. Ja kun +Tolvasta ei kokoukseen kuulunut, sekottautui juhla yhä enemmän +häikäilemättömän häliseväksi, jokaisessa eri pöydässä. + +Oskari Ananiasson alkoi keikkua ja harppailla lattialla kuin paraskin +sirkusklovni, tehden käsillänsä ja jaloillansa jos jonkinlaisia +hullunkurisia, tovereistansa mieltä ylentäviä liikkeitä. + +-- Jaska! minä aina huudan, -- hän sanoi, -- nuoremmalle oppipojistani. +-- Jaska! Autappa mammaa, nimittäin rouvaani, näin herrojen kesken +puhuessa. -- Jaska! Kuorippa potaattia mammalle! -- Jaska virsikirja +käteen ja kirkkoon! -- Ja ainapa se vaan tottelee! -- Jumal'auta! se +täytyy käydä kuin äksiisi! Praavo, pleevo!... Hppp! Joka huudahduksensa +välissä mestari Oskari hyppi ylös ilmaan, heilutellen oikeata jalkaansa, +kuin johonkin vieteriin kiinnitettynä. Lopulta istahti hän huohottaen +pöytään kaataen lasin konjakkia kitaansa, josta oli läkähtyä. + +Rimpinen taputti tälle kaikkein enimmän käsiään, kuin ilosta ja riemusta +hullautuneena. + +Vihavainen, innostuksen yhä noustua, hyppäsi nyt tasajalassa pöydälle, +vaatien hiljaisuutta. Sitten hän alkoi esitelmän mestarien yhteisestä +menettelytavasta: + +-- Kunnioitettavat »prinsipaalit»! Herrat porvari -- Kuiks! -- hän +hengästyi, väliin nikotellen. -- Kun me olemme nyt tänne kokoontuneet, +että me sen oikean menettelytavan löytäsimme! Että... Kuiks! -- Saakuri +kun on kurkkuni karheana! -- Hei Rimpinen, ojennappa tänne lasi... Kas +niin! -- On meidän kunnon kansalaisina ryhdyttävä vastustamaan +intoilevia työväenkiihottajia! -- Sillä...! Hänen piti sanansa painoksi +lyödä jalkaansa, mutta horjahtuikin, suistuen pöydältä mahalleen +lattialle että mäjähti. Tarjoilijaneiti ilmestyi nyt heti vihasta +puhkuen huoneesen. Vihavainen kiivastui tästä, uhoillen että kaikki +piianluntut uskaltavatkin tulla heidänlaisten herrojen rauhaa +häiritsemään. Vallanpa vielä virallisessa kokouksessa. Sitten löi hän +tyhjän lompakkonsa pöytään että mäjähti. -- Tuossa se on jolla +mällätään! -- Eikä se ole koskaan ollut vielä tyhjänä! -- Minä ostan +vaikkapa koko talon, kaiken kaupungin, eikä se minun rahoissani tunnu! +-- Hei herrasveljet ja kylänmiehet...! -- Kuiks!... + +Sundberg taas kehuskeli leveästi, miten hiivatin hyvin hän aina sopii +miestensä kanssa. Yhdessä juovat joka lauvantai työpajassa, tanssien ja +laulaen! -- Mutta nyt oli ilmestynyt tuon hiiden pannahinen Aarnio +kaupunkiin, joka pilasi hyvät välit! -- Mutta annas olla, vielä se +lurjus muistaa, katkerasti muistaakin tekonsa! -- Sitten löi Sundberg +Ananiassonia olalle kysyen: -- Oletkos koskaan nähnyt kunnon tanssiata? +Minä olen vanha tanssimestari! + +-- Tanssi, tanssi hiidessä! huusivat nyt kaikki. + +Sundberg alkoi hyppiä ja teuhata lattialla, samalla potkien joka +askeleella tuoliaan nurkkaan. + +Taaskin ilmestyi tarjoilijaneiti ovelle, uhkaillen ajavansa kaikki +ulos, jos eivät elämöimisestä ja melusta lakkaisi. + +Torvinen istui muutamien vanhempain ja vakaantuneempain kanssa eri +pöydässä. Heillä oli suurimpana nautintonaan kertoilla miten vanhat ajat +olivat olleet sittenkin moninverroin paremmat. Sälli ja mestari olivat +kuuluneet kuin samaan perheesen. Ja oppilasten ylitse oli ollut rajaton +valta! + +Mestari Harala pöyhisteli rinta rehevänä, vatsa pulleana, kuin +puhallettu rakko. Hän ei paljon ehtinyt muuhun kuin varallisuudestansa +kehumaan. Komeasti hän eli, ei niukuin-naukuin! + +Näin jatkui elämä ja mellastus siksi kunnes tuli virallinen poislähdön +aika. + +Rimpinen piti nyt varansa, kuin maailmata kokenut mies ainakin. Hän +asettui keskelle lattiaa, sitten pari kertaa yskäisten että sen kaikki +kuulivat ja samalla käsittivät. Jokainen odotteli nyt korvat hörössä +mitä tuolla nerokkaalla suosikilla mahtoikin olla taas uutta esille +tuotavana. Rimpinen alkoi: + +-- Kiitollisena siitä luottamuksesta ja kunniasta, joka arvoisilta +mestareilta on osakseni tullut, uskallan nöyrimmästi esittää että +voisinko jo nyt saada rahoja matkaani varten! -- Sota nähkääs vaatii +rahaa ja yhä rahaa! Siis arvoisat mestarit...! + +-- Luonnollista, luonnollista! kuului kaikkialta vastaukseksi. Samassa +tempasi Ananiasson hatun käteensä, alkaen ajaa kolehtia. Toiset antoivat +viitosen, toiset kympin, enempikin. Tuossa tuokiossa oli parisataa näin +koottuna. Rimpinen kumarteli kuin vietereillä. Sitten otti hän taaskin +alentuvan ryhtinsä alkaen puhumaan: + +-- Tuntien mitä suurinta kiitollisuutta sekä samalla nähdessäni mikä +voima lepää herrojen mestarien yksimielisyydessä, olen palavalla innolla +ja uskalluksella lähtevä luottamustoimeeni, jossa myöskin takaan +onnistuvani! + +Poistuessaan, tämän juhlallisen kokouksen osaaottajat kompuroivat +kadulle miten kukin kunnialla pääsiat. -- Sundberg ja Vihavainen saivat +ensiksi ajurin käskien ajamaan laitakaupungille. + + + + +X. + + +Oli jo myöhänen puoliyö käsissä. Aarnio palasi lakkokokouksesta. Siellä +oli alkanut kuulua soraääniä, epäröimistä ja pelkuruutta. Se oli saanut +hänen hetkellisen väsähdyksensä häikkenemään. Taaskin oli hän voinut +pitää säikkyvän puheen ja kuin yhdellä iskulla olivat soraäänet +tauonneet ja yksimielisyyden hengetär levittänyt vaippansa toverien +mieliin. Nyt oli hän taaskin mitä raittiimmalla ja kevyellä tuulella. +Tuntuipa kuin olisi taaskin pitkästä ajasta elvyttävä uskallus täyttänyt +mielensä ja uusi elämän virtaus suonissaan sykähdellyt. Tulevaisuus ja +köyhälistön pyrkimysten suuri päämäärä väreili sielussaan sopusuhtaisen +kirkkaana. + +Ohitsensa kulki nuori kaunis nainen, jolla oli niin kirkkaat +viettelevänä liekehtivät silmät, ja reipas ryhti sekä käytös. + +-- Hyvää iltaa, herrani! se hänelle kuuluvasti äännähti. + +Aarnio ei tähän vastannut, eikä liioin seisahtunut. Hän jaksoi taaskin +kieltäytyä, joka jo yksinomaan voi pitää hänet reippaalla tuulella. + +Seuraavana päivänä tapasi hän sattumalta kadulla Julian. + +Hän oli viime aikoina käynyt määrälleen Juliata tapaamassa, mutta tämä +ei tullutkaan. Sitten oli hän kirjoittanutkin, mutta ei saanut +vastausta. Ensiksi oli hän koettanut asettua välinpitämättömälle +kannalle, mutta Julian kuva oli häntä vaan yhä kiusoittanut. Nähdessään +sitten kerran taaskin Julian ulkona sen lasisilmän kanssa, oli hän +suuttunut silmittömästi, lähettämällä Julialle häijyn kirjeen. Se ei +ollut mitään merkinnyt. Julia ei antanut mitään tietoa itsestään. + +Nyt tuli Julia yhtäkkiä vastaansa! Hymyhuulin nauravana tuli kuin +ennenkin. Sydämellisesti he tervehtivät ja kun Aarnio välinpitämättömänä +nauraen kysyi: »Missä se nyt on se toinen?» katsoi vaan Julia hellästi +ja puoliksi kuin nuhdellen silmiinsä, vastaten: »Kaikkea vielä!» -- Ja +tulipa kadulla heidän vastaansa kuka hyvänsä, kaikki ne ihmetellen +heidän iloisuudestansa heihin vilkasivat. + +-- Arvaappas Kaarlo jotakin uutta? + +-- Mitähän tuo sitten on? + +-- Huomenna minä matkustan maille herrasväen luokse kolmeksi +kuukaudeksi. Toinen tyttö tulee siksi aikaa kotiin kaupunkiin. + +-- Sepä hauskaa että sinä pääset maalle virkistymään, onnitteli Aarnio. + +-- Toivotko sitä sydämestäsi? + +-- Toivon! Ainahan sinulle kaikkea hyvää toivon! oli Aarnion reipas +vastaus. + +Julia ei tähän enään mitään vastannut, itseksensä vaan iloisesti +hyräillen. Aarnion häneen useasti pitkään katsoessa hänen kasvonsa +värähtelivät punastuksesta, sekä, kuin olisi sielussaan soinut toivoja +herättävä vienosti hellivä sävel. + +Aarnio kysyi: -- Saanko tulla lähteissäsi asemalle? + +-- Et! vastasi nauraen Julia. + +-- Ja miksikä? + +Siihenkään ei Julia pitkään aikaan vastannut. Uudelleen Aarnioon sitten +pitkään katsottuaan hän myönsi ehdolla, jos toisi hänelle kauniita +kukkia. + +-- Siellä mailla sinä varmaankin kerrot taas sille maisterin väelle, +miten minä olen onnettomassa tilassa ja miten meidän lakkomme menee yhä +vaan päin seiniä! + +-- Tottapa puhuisinkin! vastasi Julia tosissaan. Sinusta tulisi vielä +mahdollisesti ihminen, jos jättäisit kaikki semmoiset hullutukset. Se +sinun täytyy myöskin luvata ja tehdä, muuten muista...! + +-- Uhkaatko? naurahti Aarnio. + +-- En! Panenpa sen myöskin käytäntöön! nyt leikillään Aarniota +tukistaen. + +-- Mitähän se sitten on? + +-- Meidän seurustelumme ei voi edelleen jatkua, jollet tee parannusta, +vastasi nyt terävästi Julia. + +Se toinen, lasisilmä tuli taaskin heidän vastaansa. Tervehti +kohteliaasti ja naurahti. Aarniosta tuntui kuin olisi se äkkiä sydämeen +koskenut. Samassa katsoi Julia häneen niin veitikkamaisesti: + +-- Siinä se nyt meni! Eikös se ole kaunis poika? + +-- On, on! Kaunis se on! Aarnio oli taaskin saavuttanut entisen iloisen +ja rauhallisen mielialansa. + +Kulkeissaan erään akkunan ohitse, josta pilkoitti lampun valo harvojen +uutimien lävitse, näkivät he miten nuori vaimo ja mies istuivat pöydässä +illallisen ääressä. Julia kysyi Aarniolta: + +-- Huomasitko miten ne olivat rakkaita? Tuommoista pientä ja rauhallista +kotia olen minä aina uneksinut. Kun tulen vanhaksi, menen maille, ostan +siellä pienen torpan, jossa elän onnellisena. + +-- Ja minä tulen sinne sinun kanssani! huomautti Aarnio hymyillen. + +-- Sinäkö tulisit! + +-- Niin, minä juuri tahtoisin tulla! + +Nyt vaipuivat he hetkeksi ajatuksiinsa, kumpikin harhaillen omissa +mielikuvissaan. -- -- -- + +Huomenna meni Aarnio asemalle Juliata junalle saattamaan. Ja kun Julia +seisoi siinä asemasillalla nuorteana sekä iloisena kuten ennenkin, +tuomitsi Aarnio itseänsä sydämessänsä, että oli tuottanut jo niin paljon +kärsimyksiä Julialle kantamalla halpoja ajatuksia sydämessään. Mutta +vastaisuudessa ei saisi enään niin tapahtua. Hän tahtoi korjautua +uudelleen niin elämänhaluiseksi, että siitä voisi Juliakin ainaiseksi +ilostua... + +Mentyään illalla yhdistykseen ihmettelivät kaikki, kun ei Rimpistä ollut +näkynyt moneenpäivään. Järvinen aavisti heti tuossa jotakin piilevän. +Samoin tuotiin tietona että eräs Larvinen oli ilmestynyt työhön +Vihavaiselle. Kuului olleen siihen saakka vuosikausia eräässä kaupassa +piharenkinä, mutta nyt hyvän tilaisuuden sattuessa tunkeutui työhön +hyvän palkan toivossa. Säännöllisessä opissa ei mainittu Larvinen ollut +koskaan. Oli ollut miehentaposta vankilassa vuosikausia ja siellä +oppinut jossain määrin pajassa työskentelemään. + +Useimmat tunnetuimmista liikkeistä olivat nyt jo lakkotilassa. Tämä +alkoi kiihdyttää useita jo yhä enempi epäröimiseen etenkin kun omilta +ammattilaisilta avustus näin ollen lakkasi. Tästälähin oli yksinomaan +turvauduttava toisten ammattikuntien avustukseen, joista tulikin +avustusta suurissa määrin, mutta riittäisikö tuo kauvan ei ollut tietoa. +Miten horjuvaisuus voi saada ihmisten tunteet kuolentumaan osoitti +osaltaan eräänkin innokkaimman lakkolaisen esitys avustusta +korotettavaksi vaatiessaan ehdolla että saisi lisäksi matkarahat +vaimolleen ja itselleen mennäkseen kuukauden ajaksi kotiseuduilleen. Hän +oli vasta nainut. Matkakustannukset nousivat lähes sataan markkaan. +Vaatimuksensa esitti hän uhkauksella, jollei saisi menisi hän +ensitilassa töihin! -- -- -- + +Samoisin, aikoihin ilmestyi kaupunkiin Eero Haataja Ruotsista, +kulkurimatkoiltaan. Hän oli ollut kaupungista poissa kolmen vuoden ajan. +Ammatiltaan oli ollut konttoristi, ja silloin jo innokkaimpia +yhdistyksen miehiä. Menetettyään sitten paikkansakin sen vuoksi, oli hän +lähtenyt Ruotsiin tutkiakseen sieltä työväenasian ajoa nälkäpaikoilla, +sillä, mitä mies suorastaan »luffaamalla» voi ansaita. Hän +luonnollisestikin takertui lakkohommiin itseoikeutettuna jäsenenä. +Aarnio tunsi hänet entuudestaan. Haatajan apu lakonjärjestämisessä +neuvonantajana oli enempi kuin paikallaan. Toisekseen oli hänellä hyvä +kokemuksen koulussa kouluuntunut ihmistuntemus eroittamaan ohdakkeita +nisuista. Kuultuaan Rimpisen esiintymisen oli hänelle heti selvillä +mistä maasta mies kävi. + +Ensitilassa ryhdyttiin Larvista puuhaamaan pois Vihavaisen töistä. Mutta +vaikkapa kuinka pidettiinkin silmällä, ei huomattu aamulla hänen työhön +menemistään, eikä illoin liioin poistumistaan. Lopulta saatiinkin +selville hänen asustavan mestarin asunnossa, työpajan vieressä. Ei nyt +siis muuta neuvoksi kun mennä työpajaan harhaantuneen kanssa asioista +puhelemaan. Järvinen oli myöskin joukossa. + +Mentyään sisälle, takoa kalkutteli Larvinen edelleenkin sisääntulijoita +huomaamatta. + +Järvinen iski heti asiaan alkaen kysellä mieheltä tiesikö hän missä +asemassa liike lakkoonjulistettuna oli, ja miksi häntä oli katsottava, +kun oli ryhtynyt toisten leipää polttamaan. + +Larvinen vastasi mitä yksinkertaisimpana ja tyynenä ettei hän mitään +erinomaista ollut huomannut. Hänenhän täytyi myöskin elää maailmassa +sekä työskennellä mistä leipänsä saisi. + +Järvisen asiata perinpohjaisemmin selvitellessä ei Larvinen tuosta sen +enempää korjaantunut, sanoi vaan antavansa pitkät vihellykset koko +lakkolaisten puuhille. + +Nyt alkoivat lakkolaiset pyydellä häntä kuitenkin lakkolaisten +kokoukseen, voidakseen täydelleen selviytyä velvollisuuksistaan +tovereitaan kohtaan. + +Äkkiä ilmestyi nyt mestari Vihavainen työpajaan. Hän oli tavallista +enemmän juovuksissa, huomaten kuitenkin heti mistä oli kysymys. Heti +karkasi hän Järvisen eteen huutaen: + +-- Mitä h...tiä teillä on tekemistä täällä minun työpajassani! Ulos +lurjukset! + +Järvinen ei tästä juuri hätkähtänyt, alkoi vaan mestaria tyynnytellä: + +-- Eihän erinomaista, herra Vihavainen. Kuultuamme täällä työhuoneessa +outoa kolinaa, poikkesimme vaan katsomaan, jos olisi vaikkapa +varkaita...! + +-- Kyllä minä näytän teille varkaita, huusi nyt Vihavainen, lyöden +jalkaansa lattiaan. -- Työtä täällä on aina tehty! + +-- Mutta herra Vihavainen, jatkoi Järvinen. Eikö mestari tiedäkkään että +liikkeenne on lakkotilassa, vai ei mestari tiedä...! + +Vastineeksi koetti Vihavainen iskeä Järvistä korvalle, joka kuitenkin +väisti taitavalla liikkeellä. Sitten kehoitti hän tovereitaan +poistumaan, alkaen itsekin lähtöä tehdä. + +-- Poliis, poliis! huusi nyt Vihavainen. -- Apuun, apuun, täällä on +kotirauhan rikkojia! Samalla koetti hän antaa iskuja päin kasvoja +Järviselle ja hänen tovereilleen. + +Ovi aukeni ja kiiltonappinen järjestysmies ilmestyi sisälle. + +-- Mikä hätänä? + +Vihavainen selittämään heti: + +-- Nuo konnat tuossa tunkeutuvat ihmisten asuntoon .. kotirauhaani +rikkomaan ja työväkeäni häiritsemään, eikä siinä vielä kyllä, minuakin +löivät nyrkillä kasvoihin ja ympäri ruumista! + +Samassa alkoi hän valitella: + +-- Ai-jai kun jalkaani kirvelee, ai-jai! + +Sitten osoitti hän Järviseen sanoen: + +-- Tuo roisto tuossa se potkasi, se se potkasi, ai-jai...! + +Lakkolaiset ensin hämmästyivät sanattomiksi moisesta selityksestä. +Lopulta Järvinen alkoi kuitenkin selittelemään: + +-- Ei asia lähimainkaan ole niin. Jos ei minua uskota, niin voivat nämä +toverit sen kyllä tässä todistaa. + +-- Kaikki ne ovat samaa seuruetta ja jokainen niistä hyökkäsi minun +kimppuuni! oikasi Vihavainen. Toimittakaa ne poliisikamariin, minä +vaadin jokaiselle edesvastuuta kotirauhan rikkomisesta ja +pahoinpitelemisestä! + +Lakkolaiset saivat nyt seurata poliisia tekemään selvää asiastaan. + +Muutaman päivän kuluttua sai Järvinen tovereineen Vihavaiselta haasteen +raastupaan. + +Eräänä iltana ilmestyi taaskin Rimpinen yhdistykselle. Hän oli entisellä +ihmisystävällisellä ja osaaottavalla tuulellaan. Jokaista +vastaansattuvaa hän tervehti sydämellisesti, kysellen kuulumisia. Mutta +huomatessaan Haatajan, olisi tarkka silmä huomannut heti kasvoillaan +outoja värähdyksiä. + +Rimpinen oikasi kuitenkin heti heikkoutensa mennen Haatajaa +tervehtimään. + +Haataja oli kyllä kuullut jo Rimpisestä puhuttavan, samalla nytkin +huomaten, kenen kanssa olisi tekemisissä. Rimpisen tervehdykseen vastasi +hän pyytämällä tätä istumaan alkaen sitten kylmällä, hermostumattomalla +tyyneydellä keskustelun. Ensimäinen kysymyksensä oli Rimpiseltä: + +-- Onko herra kauppamatkustaja? + +-- Mitenkäs herra Haataja on semmoiseen käsitykseen päässyt! Tai +erehtyisittekö ulkonäössä? Minähän olen vaan työmies ja kuulun +lakkolaisiin! + +-- Ei se ole erehdys! vastasi Haataja. Panisinpa vaikkapa pääni pantiksi +että nykyään toimitte sillä alalla. + +-- Sanon vieläkin kerran! erehdytte suuresti, vastasi taas Rimpinen +naureskellen. + +-- Voitte kysyä tässäkin joukossa vaikkapa keneltä hyvänsä ja kaikki +todistavat minut olevaksi samaa ammattia! + +-- Se voi kylläkin olla tosi, vastasi Haataja nyt jo purevalla +äänenpainolla -- että olette ollut samaa ammattia tässä olevien kanssa, +mutta kysymyshän onkin nyt nykyisestä ammatistanne, jos se on +kauppamatkustajan tai välittäjän toimi! + +Rimpinen naureskeli vanhaan tapaansa tuolle mielestään oletukselle. +Sitten alkoi hän sekottaa puhettaan kertoilemalla, mitä kärsimyksiä ja +kokemuksia oli saanut osakseen vierailla mailla kulkeissaan. Lopuksi +poistuen, enempi ajatuksissaan, yhdistyksestä. Pitempiin keskusteluihin +ei hän uskaltanut sentään ryhtyä Haatajan oudon esiintymisen vuoksi. + +Seuraavana iltana koputti joku Rimpisen asunnon oven takana. Hänen +vaimonsa laski juuri ansioitaan, joita oli saanut pyykin pesulla viime +päivinä. Heti kätki hän pienet rahansa lattiamaton alle, luullen +miehensä olevan tulossa. + +Tämä oli jo aamulla, kuten tavallisesti lähtenyt ja sitten usein illalla +palannut kiusaamaan rahoja vainotaan saadakseen juomistansa jatkaa +myöhempään. + +Kun koputus uudistettiin, meni vaimo ovelle. Siellä olikin tuntematon +mies kohteliaasti kysyen: + +-- Asuuko täällä Rimpinen? + +-- Kyllä, mutta hän ei ole nyt kotona! + +-- Jassoo, hymähti kysyjä. -- Mutta oletteko hänen vaimonsa? + +-- Kyllä! vastasi vaimo epäilevin ja tutkivin katsein. + +-- Sepä hauskaa! Voisinko puhella kanssanne? tiedusteli nyt tulija. -- +Olen miehenne entisiä lapsuuden tuttavia, joten haluaisin saada +jonkinlaisia tietoja hänen elämänvaiheistaan. Kuulin äskettäin, että +vasta joku viikko sitten olisitte tulleet Suomeen. Onko siinä perää? + +-- Kyllä! -- Vaimo käski nyt vieraan istumaan. Sitten hän vielä +uudelleen huoaten toisti -- kyllä! + +Vieraan mieli ihan kuin lämpeni ja katseessa kuvastui suurta +osanottavaisuutta, jonka vaimo myöskin nyt heti huomasi. Ja samassa +katosi hänestä epäilys. Sitten alkoi hän kertomaan: -- Aina siitä saakka +kun menimme naimisiin on sitä kuljettu jos jossain paikassa! + +Vieras naurahti! -- Rimpisen luonnehan oli jo nuoruudessaan semmoinen +levoton ja seikkailuhaluinen! Onkos ihmekään! + +Vaimo katsahti nyt puhuttelijaansa tuskallisella katseella, jatkaen: -- +Jospa se siinä kaikki vielä olisi! + +Vieraan kysyvä ja kummasteleva katse oli tähän vastauksena. + +Vaimo toisti: + +-- Niin, onhan siinä jotain muutakin! Suoraan sanoen me emme voi viipyä +kauvan missään paikassa. Minä en jaksa enkä kykenekään tekemään joka +aika työtä, eikä Rimpinen liioin viitsi taas koskaan työskennellä. Puute +ja köyhyys hiipii näinollen aina kintereillämme. Hän tekee aina velkoja +minkä enempi ehtii, kunnes taas täytyy paikkakunnalta karkota! + +-- Onko se niin! -- Mutta sehän on surkeata! + +-- Semmoistahan se on, eikä siinäkään vielä kaikki ole! jatkoi vaimo suu +itkuun menossa! + +-- Kuinka...! + +-- Sitten kun ei enään mistään saa, tulee se minun kimppuuni! + +-- Ja onko silloin pahallakin tuulella? kysyi nyt vieras. + +-- Vielä sitä kysyttekin!.. kun se... Vaimo ei voinut nyt enempää enään +itkultaan jatkaa. + +-- Se siis lyö ja kiusaa kaikella tavalla! jatkoi nyt vieras. + +-- Sitä juuri! -- Vaimo painoi päänsä tyynyyn alkaen itkeä katkerasti. +Hetken kuluttua kysyi vieras: -- Onko se nyt näinä päivinä matkustellut! + +-- Eilen illalla se juuri palasi matkoilta! Sanoi olevansa jollain +mestarin asioilla! + +Vieraalla oli kaikki selvillä. Sitten tarjosi hän vaimolle kymmenen +markkaa avustukseksi, tuntemattomilta ystäviltä, jonka tämä otti vastaan +kiitollinen katse kyyneleisissä silmissä. + +Ainoa mitä vieras pyysi oli ettei Rimpinen saisi tietää hänen täällä +käynnistään, jonka vaimo myöskin lupasi. + +Tämä tuntematoin vieras ei ollut kukaan muu kuin Haataja. + +Avustus oli lakkokomitealta, joka oli kuullut vaimon puutteellisesta ja +surkeasta elämästä. + +Mutta Haataja oli saanut tietää tällä matkallaan muutakin, joka +täydelleen vahvisti kaikki arvelut Rimpisestä tosiksi. + +Seuraavana päivänä levisi tiedoksi, että toistakymmentä rajantakaista +oli aamulla tullut lakkopaikkoihin töihin. Viisi niistä oli yksinomaan +Ananiassonilla, jonka asema oli jo kaikkein horjuvin. Nyt äkkiä +aukenivat lakkolaisten silmät. + +Haataja naureskeli nyt joukossa: -- joko nyt alatte tuntea mikä mies +oikeastaan Rimpinen on. + +Muutoin tämä toismaalaisten lakkopetturien ilmestyminen sai paljon +aikaan epäjärjestystä. Heikommissa voi heti huomata suurta levottomuutta +ja pelonmerkkiä siitä mitä seuraisi jos lakko päättyisi onnettomasti. +Tarkastuskomitealle samoin lisääntyi työtä, entistä enempi. + +Voi myöskin jo huomata avustuksen heikkenemistä sivulta. Haatajan ja +Aarnion yhteisestä ehdotuksesta päätettiin nyt perustaa +paikanvälitystoimisto. Eikä aikaakaan kun alkoi ilmaantua tilapäisiä +töitä. Ne olivat vain yhdelle ja kahdelle miehelle paikassaan, mutta +tällä tavalla voitiin saada kuitenkin ansiota useille muutamiksi +päiviksi. + +Tämä oli omiansa virkistämään, sillä toimettomuus epäröivissä vielä +suuremmassa määrin lisäsi tyytymättömyyttä. + +Heikkoja täytyi koettaa rohkaista jos jollakin keinoin. + +Epäröivän pelkuruuden mukana kasvoi myöskin hävyttömyys useissa. Moni, +joka työssä ollessaan oli vaan saanut kaksi ja puolikin markkaa +päivältä, uhkaili menevänsä töihin saadessaan vaikkapa kaksikin markkaa +päivässä lakkoavustusta. + +Tämä kiihdytti yhä enempi mieliä lujempiluonteisissa ja lakkokomitean +niskoille lisääntyi arvosteluja, työtä ja tuskaa yhä suuremmassa +määrässä. + +Erittäinkin vaikeutti toimintaa kun Edvard Berg, innokkaimpia +toimimiehiä, antautui yhä suuremmassa määrin juopotteluun. Keksiessä +syytä hänen vaipumiseensa selvisi se äkkiä ja odottamatta. + +Eräänä iltana ilmestyi Bergin vaimo yhdistykseen, joka heti ovesta +sisälle päästyään hätäisesti ensimäiseltä kohtaamaltaan kysäisi: + +-- Onko Berg täällä käynyt? + +Kun ei ensimäinen, jolta kysyttiin voinut antaa mitään tietoa riensi +vaimo saliin Aarniolle tiuskaisten: + +-- Missä hitossa se Berg aina on? -- Sanokaa pian! + +-- Hyvä rouva, Berg ei ole käynyt täällä pariin päivään! Se on +tosiaankin ihmeellistä! vastasi Aarnio osanotolla. + +Silmät vihasta säihkyen huusi nyt vaimo: + +-- Vai on se teistä vielä ihmeellistä! Onpa teillä otsaa niin sanoa +vaikka olette tähän kaikkeen syyllisiä, niin yksi kuin toinenkin! -- + +Aarnio ei voinut olla hämmästymättä moisesta solvauksesta; samalla vielä +oikein tajuamattakaan mistä oli kysymys! Senvuoksi hän kysyikin: + +-- Mitä rouva nyt oikein ajattelee! + +-- Mitäkö ajattelen! Te onnettomat saitte lakon aikaan ja samalla +viekotelluksi Berginkin siihen! Nyt on meillä pian vaivashuone +edessämme! Kuusi lasta ja vaimo, saamme olla joka päivä nälässä, mies +juo mitä vaan irti saa. Semmoista se tekee kun täällä vuosikausia teidän +hullujen joukossa iltakaudet laiskana loruilee! -- semmoista väkeä te +olette! Tämän raivonpurkauksensa purettuaan pillahti hän lopulta +itkemään. + +Aarnio ryhtyi häntä nyt lohduttelemaan. Mutta vaimo työnsi hänet äreästi +luotansa sanoen ei tarvitsevansa mitään kieroilevia lohdutuksia. + +-- Jos se kolme markkaa jonka olette suoneet päivässä lakkoavustusta on +vähän, koetamme toimittaa teille enemmän! vakuutteli nyt Aarnio. + +-- Ei tarvitse, ei! huusi taaskin tähän raivostuneena vaimo: -- Minä en +tarvitse mitään kerjuuapua! Ei! + +-- Mutta ymmärtäkää nyt hyvä rouva, jatkoi Aarnio. Sehän ei ole otettava +siltä kannalta...! + +-- Ja entäs sitten miltä kannalta! tiuski vaimo yhä uudelleen. Bergin +pitää mennä työhön ja heti jo huomenna! Muuten saa mennä koko mies mihin +haluaa! -- Rehellisellä työllä me olemme tottuneet ennenkin elämään eikä +armopaloilla. + +Aarnio koetti vieläkin vaimoa rauhotella, mutta tämä poistui katkerasti +lakkolaisia ja erittäinkin Aarniota haukuskellen, joka oli hänen +miehensä villinnyt hunningolle. + +Seuraavana päivänä tuli Berg yhdistykseen enempi väsyneenä ja +alakuloisena. + +Aarnio oli kylliksi hienotuntoinen menemällä hänelle puhumaan eilisestä +kohtauksesta hänen vaimonsa kanssa. + +Jonkun ajan oli Berg äänetönnä, alkaen lopulta puhua alakuloisena lakon +mahdollisesta menestyksestä. Hän oli sitä mieltä että jotain olisi jo +hullusti, jota tuskin voisi auttaa. Samalla esiintyi hän kaikinpuolin +epävarmuudella, joka sai toveritkin hänen suhteensa umpimielisiksi. + +Poistuessaan toivoi hän lakon pian päättyvän, samalla yhä harmitellen +ettei oltu alussa otettu huomioon kaikkia mahdollisuuksia, joita nyt oli +jo sattunut tielle. + +Tavallisesti ennemmin käydessään oli hän pyytänyt avustusta mutta nyt ei +hän ottanut sitä tarjoomallakaan. Sanoihan vaan riittävän kyllä +tarpeesensa. -- Hänen salaperäinen menettelynsä oli omiansa synnyttämään +jos jonkinlaisia arveluja Aarniossa ja Haatajassa. Voivatpa jo +jokseenkin päättääkin miten Berg tulisi menettelemään. + + + + +XI. + + +Haatajalla ei ollut mitään raha-ansioita, mutta siltä oli hän koko +sydämestään kiintynyt lakkolaisiin. Aina oli hän valmiina avustamaan +neuvoillaan ja teoillaan. + +Lakkokassasta ei hän liioin suostunut ottamaan penniäkään vaikka useasti +olisi voinut saada kirjoituksistaan. Lopulta ilmestyi hänelle +puhtaaksikirjoitusta, joista lienee hiukan ansainnut. Hänen täytyikin, +näinollen tulla toimeen mitä vähemmällä. Vakituista asuntoa ei hänellä +ollut liioin. Sateisempina öinä nukkui hän yhden tai toisen lakkolaisen +asunnossa, mutta kauniina kesäöinä ei hän mennyt keltään liioin +yökortteeria pyytämäänkään. Ulkona oli hänen mielestään silloin paljoa +hauskempi majailla raittiissa luonnossa, vapaudessaan kuin taivaan +linnut. Sillä vapaus on ihmiselle kaikki kaikesta oli hän aina valmis +toisillekin huomauttamaan. Ryyppymies hän oli, kuten niihin aikoihin +melkeinpä poikkeuksetta kaikki toisetkin. Siihen aikaan ei raittius +ollut vielä muuttunut edes tavaksikaan kehittyneimmissä, aatteellisesta +raittiudesta puhumattakaan. Useina raskaina iltoina, kovan ja +hermostuttavan päivätyön jälkeen poikettiin kapakkaan, jossa useimmin +erihuoneessa suljetussa piirissä keskusteltiin ja päätettiin tulevasta +toiminnasta. + +Eräänä yönä taaskin kapakasta poistuessaan oli Aarnio muitten muassa +enempikin liikutettuna. Humaltuneena voi vasta oikein huomata hänen +intohimoisen luonteensa kaikessa rajuudessaan. Selvänä ollessa voi hän +peittää itsessään paljon, eikä tulisuutensa ilmennyt kuin puheissa, +täydessä intohimoisen kiihottavassa karvassaan. + +Lähtiessään kulkemaan kotiinsa takertui Aarnio heti puheisiin ensimäisen +vastaantulevan naisen kanssa. Tämä ennenpitkää seurasi hänen mukanansa. +Seuraavina päivinä tämänjälkeen oli hän taaskin huomattavasti väsyneempi +ja ärtyinen. + +Julialta ei hän ollut saanut viime aikoina ainoatakaan kirjettä. Syyksi +arveli hän tähän Julian huomanneen sanomalehdissä Järvisen rettelöt, +josta tämä raastuvassa Larvisen todistuksella oli kotirauhan +häiritsemisestä tuomittu kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Julian kuva +myöskin oli kuin himmennyt paljon entisestään. Se oli sitä mukaa +muuttunut jokapäiväisemmäksi, kuin hän itse oli vaipunut säännöttömiin +elämäntapoihinsa. + +Lakossa oli tapahtunut myöskin paljon huomattavia muutoksia. Omista +lakkoon yhtyneistä tovereista oli mennyt jo pariinkymmeneen +lakkopetturiksi. Tämä ei vielä olisi sentään suuriakaan haittoja aikaan +saanut, sillä nämä toveriensa pettäjät olivat kaikki enempi huonoja +työmiehiä. Suurimpana tappiona, mikä lakkolaisia voi kohdata oli tieto +Edvard Bergin menosta Tolvaselle töihin. Vieläpä oli hän ottanut erään +suuremman kirkon kattamisenkin urakalla maaseudulla. Tämä oli omiansa +järkyttämään lujempienkin luonteitten luottavaisuutta lakon +onnistumiseen. Seurauksena olikin että ei tahtonut jaksaa enään pidättää +vanhempiakaan menemästä lakkopetturiksi. Kuultuaan Bergin menettämisestä +huudahti heti Aarnio: + +-- Ei olisi luullut, että yksi nainen voi saada niin suuren vallan +tarmokkaammassakin miehessä! Tämä vielä enempi kummastutti Bergin +suhteen, joka oli ollut kuin tuli ja leimaus lakon synnyttämispuuhissa. + +Oltiin jo lopulta syksykesässä. Jokaisen rautatyöntekijäin yleisen +kokouksen päätöksenä oli että lakkoa jatketaan. Mutta joka viikko yhä +uudelleen ja uudelleen tuli myöskin viestejä siitä miten aina uusia +lakkopettureita syntyi lakkolaisten joukossa. Lopulta alkoi useimmassa +työhuoneessa olla niitä jo muutamia joukosta. + +Tämä oli omiansa vaikuttamaan yhä suurempaan avustuksen heikkenemiseen +sivultapäin. Alkoipa kuulua puheita että kukapa enään viitsii +lakkolaisia avustaa kun ne kuitenkin häviävät. Mutta tuosta huolimatta +istui lakkokomitea entiseen tapaansa kokouksia, samallakuin +sanomalehdissä varoitettiin yhä edelleen ammattilaisia paikkakunnalle +saapumasta, siksi kunnes riitaisuudet työnantajain ja tekijäin välillä +olivat selviytyneet. + +Pitkiin aikoihin ei Rimpinen ollut käynyt lakkolaisten kokouksissa. Sen +sijaan puuhasi hän mestarien joukossa. Eräänä päivänä hän nyt ilmestyi +yhdistykseen ja täydessä sikahumalassa. + +Tavattuaan Järvisen oli ensimäisenä sananaan: + +-- Nyt minäkin tarvitsen rahoja! Onko kassassa? + +Järvinen katsahti häneen pitkään ja terävästi, sitten kysyen: + +-- Ja mistä hyvästä? + +-- Lakkoavustusta..... hoki Rimpinen. + +-- Lieneekö siellä sinun osallesi penniäkään -- vastasi tähän nauraen +Järvinen. + +-- No mutta kuulunhan minäkin lakkolaisiin, enkä vielä ole saanut +penniäkään -- alkoi Rimpinen selitellä. + +-- Lakkolainen! Hm! Sinäpä sen sanoit! ivasi Järvinen. + +-- Tuleeko minun kuolla sitten nälkään? kysyi nyt Rimpinen. + +-- Tiesipä tuon! vastasi Järvinen: -- Mutta toisessa paikassa olet sinä +soppaa keittänyt, eiköhän se sopisi siellä syödäkin! + +Rimpinen menetti nyt jo entisen kohteliaisuutensa jolla aina oli ennen +osannut niin etevästi selviytyä: + +-- Kylläpä te olette aika pirun sikiöitä -- hän vastasi. -- Mutta +ilmankos teistä jo koko maailma puhuukin. + +-- Mene vaivaishuoneeseen, siellä annetaan köyhän apua semmoisille kuin +sinulle mutta ei täältä? koveni nyt jo käskevästi Järvinen. + +-- Vaivashuoneesenko!.. Sanoitko sinä niin... Sika! -- Rimpinen tarttui +nyt Järvisen hihaan kuin takiainen, hapuillen toisella kädellään +Järvistä kurkusta. Järvinen riuhtasi irti itsensä tiuskaisten: + +-- Mene nyt jo ulos ja paikalla! + +-- Sinäkö minua komennat, vanha kettu, kollo ja jätkä! -- hohisi +Rimpinen. -- Mutta tunnetko näitä nyrkkejä, tunnetko. Hän puristeli +nyrkkejänsä Järvisen nenän edessä. -- Tahdotko päin kuonoasi! + +-- Ulos ja paikalla! -- huusi Järvinen, -- muuten...! + +-- He, he, he! nauroi Rimpinen, koettaen uudelleen hyökätä käsiksi +Järviseen. + +Sanaa sanomatta, silmät vihasta hehkuen poistui nyt Järvinen toiseen +huoneesen, tullen samassa takaisin. Silmänräpäyksessä ojensi hän nyt +kätensä suorana Rimpistä kohti, hammasta purren mutisten: + +-- Kyllä minä annan sinulle vaivasapua! Tässä sitä on! -- Samassa +kajahti revolverin laukaus ympäri huoneuston. Useimpia lakkolaisista +kiirehti paikalle kiskaisten Järvisen pois jolla oli savuava revolveri +kädessä. + +Kalpeana pelästyksissään työntäytyi Rimpinen ovesta ulos. Eikä hän +sanaakaan sanonut lähteissään. Päästyään seuraavaan kadun kulmaan +uskalsi hän vasta katsoa taaksensa, sieltä näyttäen nyrkkiään taloa +kohti ja huudellen: + +-- Tules nyt kettu tänne! + +-- Mokomakin roisto! Julkeneekin vielä tulla etsimään lakkoavustusta!... +Vaimonsa kiusaaja, konna! -- raivosi Järvinen, toveriensa häntä +koetellessa rauhotella. + +Revolverin kuula löydettiin oven kehyksestä, rautanaulaa vasten +litistyneenä. + +Tämän jälkeen ei Rimpinen enään jalallansakaan astunut yhdistykseen. Ja +niin hienotunteinen hän oli ettei koko tapahtumasta sanallakaan +kenellekään hiiskunut. Viikon kuluessa hävisi hän lopulta koko +kaupungista. + +Yleensä olivat lakkolaiset kiihottuneita Rimpisen menettelystä. Järvinen +oli vielä enempi hermostunut saatuaan linnavankeutta aiheettomasti +syytettynä. Senpä vuoksi voivat lakkolaiset täysin arvostella hänen +maltitonta menettelyänsä, tuota alituista kiusankappaletta Rimpistä +kohtaan. + +Entiseen tapaansa yhä edelleen nyt lakossa nuhjattiin. Sitä mukaa saapui +syksy, eikä vielä mitään ratkaisevaa ollut tiedossa. Lopulta alkoi +taistelu olla epätoivon taistelua, joka tylsistytti ajatuksenkin jostain +tulevaisesta ratkaisusta. Pian kuivaakin näin kaikki kokoon jo +ajateltiin. Mutta sittenkin päätettiin pysytellä viimeiseen saakka, +olihan vielä suuri joukko lakossa. Avustuksia vähennettiin +mahdollisimman pieneksi toiset suostuivat vapaaehtoisesti avustuksiaan +supistamaan, kuten sanotaan suolarahoiksi. + +Tämmöisessä veltossa toivottomuudessa alkoi sitten yhtäkkiä kuulua +uutisia, joita ei ensiksi tahdottu voida mitenkään uskoa, niin oudolta +ne kuuluivat. + +Sanottiin mestarien joutuneen eripuraiseksi keskenään ja muutamat +köyhemmistä olivat muka lupailleet tulevansa kirjoittamaan +sopimuslistojen alle. Mutta päivä kului, toinenkin eikä niitä kuulunut. +Näin mentiin taas ajassa parikin viikkoa eteenpäin. Ja taas laskeutui +toivottomuus entistä harmaampana ja lyijyraskaana lakkolaisten mieliin. + +Eräänä päivänä tapahtui nyt ihme. Herra mestari Oskari Ananiasson astui +omassa persoonassaan yhdistyksen kynnyksen yli. Kohtelias oli hän +kaikille. Jokaista lakkokomitean jäsentä vallan kädestä tervehti, sekä +kuulumisia tiedusteli. Saapuvilla olevat lakkolaiset vilkaisivat +hymyillen toisiinsa heti aavistaen mistä oli kysymys. Järvinen kuiskasi +Haatajan korvaan: -- Nyt on rautanaulat ruostuneet Oskarin ovessa! + +-- Ja vallan poikki! -- vastasi Haataja tunnetulla tyyneydellään. + +Kun ei Ananiasson näyttänyt pääsevän oikean puheen alkuun, kysäsi nyt +Järvinen: -- Mestarilla taitaa olla paljonkin touhuja? + +-- Tietäähän ne pikkumestarin puuhat! -- vastasi alakuloisella äänellä +Ananiasson. + +-- No mitäpä turhia nyt... alkoi Järvinen. -- Toista se on meidän +kanssamme! -- Ei tuloja mitään! + +-- Eipä ne rahat ja varat tässä taivaasta kenellekään tulle! -- +Ajattelin jos olisi.... Turhaa lienee kuitenkin sitä enään pitemmälle +jatkaa... Itse asiassa en minä alkujaankaan ollut niitä pahempia... +Mutta täytyihän sitä seurata toisten mukana... tavaili nyt Ananiasson. + +-- Se on tiettykin! -- vastasi Järvinen. -- Jokaisen täytyy koettaa +pysytellä samanmielistensä mukana viimeiseen saakka! -- Vaikka kyllähän +me sen tiesimme ettei mestari alussakaan ollut niitä tiukempia! --... + +-- En se on tosi! Mutta kas kun minulla on niin tulinen luonne! -- +Vastasi jo Ananiasson reippaammin. + +-- Varmaankin saamme tuoda nyt sen sopimuskirjan +allekirjoitettavaksenne? kysyi nyt leikillisesti Järvinen. + +-- Mitäpä tuossa lienee vastuksena! -- ja Ananiasson kirjoitti nimensä +hermostuneeseen tapaansa. + +Koetteli hän vielä tinkiä alimman tuntipalkan suhteen, mutta huomattuaan +sen mahdottomaksi, tyytyi hän kaikkeen. + +Haataja lausui nyt tyynenä. -- Semmoistahan se on pikkumestarin ja +meidän työläisten kanssa! Suurteollisuus uhkaa polkea meidät kokonaan +jalkoihinsa. Siksipä olisikin paras meidän turvattomien yhtyä +keskenämme! + +Tämä huomautus sai heti Ananiassonin hyvälle tuulelle. Täydellä +tarmollaan alkoi hän nyt selitellä miten suurteollisuus tekee lopun +kokonaan käsiteollisuudesta. Kaikki vanhat ja kauniit hyvät tavat se +tuhoaa, ja liikkeenharjoittajaksi voi ryhtyä ken hyvänsä poropeukalo! +Lopulta oli hän samaa mieltä kaikessa lakkolaisten kanssa. Poistuessaan +hän hyvästeli hattu kädessä: -- Jumalan haltuun! + +-- Samaa kanssanne, herra mestari! vastaili yhtä kohteliaasti Järvinen. + +-- Saisiko tulla jäseneksi yhdistykseenne? + +-- Eiköhän, herra mestari! + +Tieto Ananiassonnin suostumuksesta levisi kulon nopeudella kaikkialle. +Lakkolaisissa herätti se toiveita lakon onnellisesta päättymisestä. +Mestarit kiiruhtivat heti kokoontumaan Ananiassonin teon johdosta. + +Hän oli yleensä tunnettu itsepäisyydestään, mutta näin suurta harppausta +eivät he olisi voineet aavistaakaan. Ne mestareista, joilla oli ollut +lakkoaikana työntekijöitä, voimalla näin suorittaa jonkinlaisia +tilauksia, olivat suuriäänisempiä Ananiassonnin tuomitsijoista. Heidän +mielestään olisi edelleenkin vastustusta pitkitettävä siksi, kunnes +työntekijät lannistuisivat. Köyhimmät ja miehiä saamattomimmat taas +alkoivat tuntea yhä suurempaa epäröimistä toisiansa kohtaan siitä kuka +taas ehkä ensitilaisuudessa olisi ensimäisenä kavaltamassa. + +Mutta kaikille yhteisenä pelkona ja kauhuna ilmeni heti että Ananiasson +tulisi nyt saamaan paljon töitä, kooten samalla taskuunsa hyvät voitot. +Tämä kateus se kaikkein suurimmassa määrässä alkoi vaikuttaa hajaannusta +mestarien keskuudessa. Suurta vahinkoa olivat ne mestarit, joilla oli +ulkolaisia työntekijöitä, saaneet myöskin niiden puutteellisen ja +hosuvan työtaidon takia kärsiä. Aineita pilaantui täten määrättömästi, +eikä työt tulleet lähimainkaan kelvollisia. Senpä vuoksi, vaikkapa +kokouksessaan edelleenkin päättivät seisoa lujina, menivät kuitenkin +jokainen kotiinsa täynnä epäluuloa ja kateutta toisiansa kohtaan. Eikä +tämä epäluulo ollutkaan turha. Ei aikaakaan, kun alkoi taaskin kuulua +ääniä että muutamat mestareista haluaisivat tulla kyllä kirjoittamaan +sopimuskirjojen alle, mutta eivät sitä vielä hentoaisi tehdä toistensa +pelosta. -- Sanoivathan vaan jos se ja se suostuu, tulen minäkin sen +tekemään. + +Kuluipa taaskin pari viikkoa, mutta ei vielä ketään kuulunut +yhdistykseen sopimuskirjoja allekirjoittamaan. Taas kuolivat toiveet, +taaskin epätoivo yhä enempi mieliä painoi. + +Mutta sen seurauksena oli taaskin uusi iloinen yllätys. Taaskin tuli +muutamia pienemmistä mestareista kirjoittamaan. + +Lopullisesti mahdollisen voiton toivo alkoi yhä enempi elähyttää nyt +lakkolaisia. + +Ja täyteen mittaansa elpyi usko ja luottamus Torvisen tultua, samalla +kuin se oli suurempia loukkauskiviä mestarien vastukselle. Sitten +seurasi lopulta Sundberg, valitellen muuten täytyvänsä lopettaa +liikkeensä. Harala tuo tunnettu konkurssien tekijä, tuli yhtä +liukaskielisenä ja ystävällisenä kuin ennen työpajaansa. Leveästi hän +nytkin selvitteli etteihän hänellä pakkoa olisi, mutta +ihmisystävällisenä ei hän viitsinyt pysyä enään riidassa. Jos kenellä +niin oli juuri hänellä varoja ja keinoja; mutta täytyihän suostua +työmiestensä kanssa kun oli itsekin ollut _ennen_ työmiehenä sekä tunsi +niiden tarpeet ja puutteet ja kun toisetkin alkoivat suostua. + +Jopa tulla pöllähti eräänä kauniina päivänä Vihavainenkin valmiina +antamaan perää; ja ihan selvänä hän oli, sekä imelän makeilevana, kuin +ei koskaan mitään rettelöitä olisi tapahtunutkaan lakkolaisten ja hänen +välillään. Huomatessaan äkkiä Järvisen, jäi hän sanattomana seisomaan +ovelle, aikeessa poistua samaa tietä. + +Järvinen naurahti huomatessaan hänen epäröimisensä, samalla iskien +silmää Haatajalle. Tämä poistui heti seuraavaan huoneesen Vihavaisen +kanssa, jossa kaikki lakkokomitean jäsenet istuivat. Järvinen ei tullut +sinne ensinkään. + +Vihavainen liukaskielisenä alkoi ensiksi puhelun kaikenmaailman +asioista, tullen sitten kaartelemalla lakkokysymykseen. Lopulta hän kuin +sivumennen sanoi: -- Kun teillä on täällä niitä sopimuskirjoja tuokaapa +minullekin yksi. Kirjoitetaan nimi alle. + +Lakkokomitean jäsenet vilkasivat nyt merkitsevästi toisiinsa. + +-- Niin niin, ettekö usko! toisti Vihavainen. -- Kyllä minä kirjoitan! +Missä on kynä ja paperi? + +Aarnio nousi nyt seisomaan, jo esiintymisellään vaatien hiljaisuutta. +Vihavainenkin sen huomasi, häneen sanattomana katsoen. + +-- Kyllähän se niin on, alotti Aarnio, että mestari kylläkin voisi +suostua ja kirjoittaa nimensä, mutta siinä on määräävänä muutamia +näkökantoja... + +-- Mitäh! tokasi nyt Vihavainen. -- Nyt en minä oikein ymmärrä! + +-- Niin, jatkoi Aarnio, -- muutamia näkökantoja. Viimeisessä +lakkolaisten yleisessä kokouksessa tuli yksimieliseksi päätökseksi +etteivät liioin välitäkään suostumuksestanne... + +Vihavainen katsoi nyt Aarnion silmiin kuin tajuttomana kuulemastaan. +Sitten alkoi kasvoillaan huomata punastumisen merkkiä, koettaen väliin +hymyilläkin. Lopulta kokosi hän kaiken voimansa kysyen: + +-- Ja millä oikeudella? + +Aarnio otti nyt taskustaan yleisen kokouksen pöytäkirjan lukien sieltä: +yksimielisesti päätettiin asettaa Vihavaisen liike ainaiseen +lakkotilaan, syystä... + +-- Uh! uh! äännähteli Vihavainen. -- Mitä mi-itä se on? Uh! + +-- Syystä kun Vihavainen on juonittelullaan yksin saanut aikaan +mestareissa päätöksen vierasmaalaisen työväen lakkopetturiksi tuomisen, +sekä nostanut aiheettomasti tekosyyllä oikeusjutun Järvistä vastaan, +saamalla hänet kärsimään vääriin ja valheellisiin ilmiantoihin +nojautumalla! + +Vihavainen, kuultuaan viimeisen sanan tempasi kiireesti hattunsa +pöydältä, hyökäten ovelle liikkeillä kuin olisi häntä hyvintähdätyllä +iskulla lyöty korvalle. Toinen käsi ovenkädensijassa ja toisella nyrkkiä +puiden hän sitten alkoi, sitä mukaa kuin tulistui, yhä kiivaammin: + +-- Kyllä minä opetan teitä tuomioita tekemään. Konnat laiskurit ja +roistot! Elätte toisten kustannuksella, te kaikenmaailman kerjäläiset! +-- Hullut! Teille penteleille kootaan rahoja, kaikilta maan kulmilta, +juuri siitä kun ette viitsi tehdä työtä! Pthyi siat! Pthyi! Hän syljeksi +minkä ehti eteensä, ympärilleen, sitten lopulta kiireesti poistuen +kadulle, josta vielä vihaisena muljahutteli ikkunoihin. Kaikuva +naurunrähäkkä kaikui hänen korviinsa ilkeänä painajaisena asuntoonsa +asti. + +Mutta voitonvarmuus elpyi lakkolaisissa täydessä mitassaan. Sitä +täydensi lopullisesti, kun Tolvanen tuo tukipylväs Jumalan ja ihmisten +edessä saapui raskaalla kädellä piirtämään nimensä papereihin. Muutamia +pienempiä mestareita lukuunottamatta voitiin lakko pitää näinollen nyt +loppuneena, rautatyöntekijäin voitolla. + +Yleinen työläisten lakonpäättäjäiskokous käskettiin. Sinne saapuivat +joukolla taaskin pitkästä ajasta kaikki Kovanenkin, jota ei oltu +viikkokausiin viimeaikoina nähty tuli iloisena naureskellen ja jokaista +onnittelevana. + +Puheenjohtajakin saapuu paikalleen, kuiskaili yksi ja toinen, toiset +samalla silmää iskien ja naureskellen Kovasen viimeaikaiselle +käyttäymiselle. Toiset olivat valmiit uskomaan hänen pysyneen poissa +paikkansa menettämisen pelosta, toiset jotka aina hyvää ihmisistä +uskoivat, pelosta lakon lopulliseen menestykseen. Ennen kokouksen +avausta kiiruhti hän tuolle tunnetulle ja rakkaalle yhdistyksen +kaapille. Niin, niin! -- Siellähän ne edelleenkin yhdessä nurkassa +lojuivat nuo rakkaaksi käyneet paperit! Tunnetun vasaran pöytään +pamahtaissa hän nyt muutamin sanoin lausui ilmi iki-ilonsa ja +ihastuksensa lakon onnellisesta päättymisestä. Sitten hän esitti: + +-- Kun nyt lakko niin onnellisesti päättyi, yli rohkeimpien toiveitten, +pyydän esittää kokoukselle eräät Rautatyöntekijäin tehdasosakeyhtiön +säännöt... + +Tässä hänet keskeytti naurun rähähtykset sieltä täältä lakkolaisten +joukosta. + +Kovanen jatkoi: + +-- Nyt kun joka mies alkaa ansaita yhä parempia tuloja, voinemme lyödä +vihdoinkin pystyyn tämän suuren yrityksen, yrityksen joka jauhaa +hyvinvointia jokaiselle niinkuin ennen Sampo Pohjolan kivimäessä... + +Seurasi nyt uusi keskeytys entistä voimakkaampi. Huusipa eräs jo: -- +asiaan! + +Mutta Kovanen ei ollut mitään hätäpoikia. Hän korotti äänensä ja kysyi: + +-- Tahtovatko toverit siltä varalta jos joukossa on näistä säännöistä +tietämättömiä, että ne luetaan pykälä pykälältä? + +-- Ei ei! Alas! Asiaan! kuului nyt jo kaikilta puolin. Aarnio huomautti +että keskusteltaisi päättyneen lakon johdosta, johon yleisesti +yhdyttiin. Kovanen istahti nolona puhetta johtamaan. + +Yleisenä mielipiteenä nyt ilmeni ja tuli myöskin päätökseksi, että +painetaan lakkopettureista erityinen lista, johon loppuun ainaiseen +lakkotilaan julistettu Vihavainen. Tämä kaikki varovaisuuskeinoksi että +tovereinsa pettäneitä voitaisi vieroa kaikkialla yli maan siksi kuin +tulevat pyytämään ja saavat mustan tekonsa anteeksi yhteisellä +suostumuksella. Näin joutui myöskin tähän mustaankirjaan Edvard Berg. + +Sitten nousi puhumaan Aarnio, innokkaalla puheella kuvaten miten n. s. +uusi suunta oli alkanut alussa toimintansa kaikkien vanhempien +ammattilaisten ivaamana. Miten heitä oli alussa ollut vaan kourallinen +ja miten lopulta oli päästy tälle ensimmäiselle tulikoetuksen +loppuasteelle. Tämä olikin vaan ollut vasta ensimäinen etuvartiokahakka +maassamme työn taistelussa pääomaa vastaan, sorretun ensimäinen +voimapyrkimys monirenkaisesta kahlehtivasta kapitalismin kahleista. +Mutta sittenkin jos tässä ensimäisessä ryntäyksessä voittajana +suoriuduimme, emme saa tuudittaa itseämme siihen uneliaasen uskoon, että +tämä voitto oli todellisesti ja yksinomaan omien ponnistustemme +yksinomaisena tuloksena. Voisimmepa sanoa tätä melkein onneksi. + +Olimmehan aivan varustautumattomia, ei ollut lakkorahastoa, eikä +montakaan meistä, joita vielä todellinen perehtyminen suureen +aatteesemme olisi kannustanut taistelussa viimeiseen saakka. Suureksi +osaksi saamme kiittää tästä voitosta mestarien keskinäistä kateutta ja +voitonhimoa. + +Ottakaamme huomioon siis, että tästä ensimäisestä tappiostansa tulevat +he vastaisen varalta liittymään yhteen, joten meidänkin on pantava +suurin paino tulevaisuudessa keskinäiselle kehityksellemme aatteemme +oikein ymmärtämisessä. On perustettava rahastoja työttömien aikojen +varalta, on valaistava esitelmillä jokaista työläistä sekä +työväenkirjallisuutta levitettävä pienimpäänkin mökkiin. Ja kun näin +työtä teemme, siksi kuin koko köyhälistö on hereillä, silloin aukasemme, +murramme ne sulut, jotka pitävät köyhälistöä syvässä aineellisen ja +henkisen kurjuuden kuilussa. Sen jälkeen on kuin itsestään aukeneva +uudet muodot uudelle onnellisemmalle aikakaudelle, yhteiskunnalle jossa +on leipää ja oikeutta kaikille. + +Kokouksen loputtua Kovanen yksityisessä keskustelussa ei voinut olla +kylliksi ihmettelemättä miten rautatyöntekijät todellakin voivat olla +niin yksinkertaisia, etteivät ymmärtäneet sitä suurta edistyksen askelta +joka otettaisiin, jos tuo suuri hänen ehdottamansa tehdasosakeyhtiö +perustettaisiin. Kun useat kuitenkin tälle vaan nauroivat, poistui hän +suuttuneena mutisten sitä miten tämä n. s. uusi suunta tahtoo sittenkin +kulkea sokeana, kuin korpeen eksynyt matkamies, syksyisessä pimeässä +yössä. + +Lakkopetturien joukossa sai myöskin Berg poistua Tolvasen töistä. + +Niissä punaselle paperille painetuissa listoissa, joita ilmestyi +kaupungille sekä työhuoneisiin, loisti Edvard Berg'in nimi ensimäisenä +lakkopetturien joukossa. + +Lakon loputtua ei Aarnio kuitenkaan saanut enään missään pysyväistä +työpaikkaa. Torvisella oli muutamia viikkoja, mutta tämäpä osasi asettaa +asiat niin että Aarnion täytyi riidan kautta erota. Sen jälkeen käytyään +useimmissa työpaikoissa sanottiinhan vain: -- meillä on jo tarpeeksi nyt +työväkeä, tulkaa toisen kerran! -- Tämmöiseen kohteluun täytyi +väkisinkin tyytyä, sillä keinoja ei löytynyt saada mestareita +pakoitetuksi. -- Ei auttanut liioin sen vuoksi näin äkkiä uuteenkaan +lakkoon ryhtyä! -- Se toverien turvaaminen, paljonpa siihen +vaadittaisiin vielä, oli Aarnion ainoana ajatuksena moisiin huomioihin +päästyään. + + + + +XII. + + +Oli myöhäinen syksy. Lehdet lentelivät puista ja sumunsekainen ilma, +joka oli jokapäiväisenä ilmiönä, vaikutti mieliin raskaana, +painostavana. Kesäisessä valossa värjyilevä, kuumuutta hehkuva kaupunki +oli parissa viikossa muuttunut likasen tympäseväksi kolkoksi ja kuin +tuskanhikeä tihkuvaksi. Kaduilla, alavimmilla paikoilla tahmeata +harmaata liejua ja rakennuksien seinämissä kuin olisi ollut +huomattavissa ilmaston vaikuttama silmää vaivaava yöllisten myrskyjen +saastuttama väri. + +Aarnio oli asemalla vastaanottamassa Juliata, joka vasta saapui +kaupunkiin, käytyään herrasväkensä kesäasunnosta mailla, +kotipitäjässään, vanhan äitinsä luona. Siellä oli hän viipynyt kuukauden +ajan. + +Junasta astuessaan loi Julia heti kiinteästi katseensa Aarnioon. Ja heti +hävisi hymyily hänen huuliltaan sekä katseensa kävi sameaksi. Aarniokin +tämän äkkinäisen muutoksen heti huomasi sekä miten Julia koetti näyttää +mitä kylmemmältä ja välinpitämättömältä. Sen mukainen se sitten oli +tervehdyskin, kylmä ja virallinen. Se että Aarnio tunsi syyn kaikkeen +johtuvan oman sieluntilansa lamaantuneesta raskasmielisyydestä kiusasi +häntä vielä enemmän. -- Mutta siihen sekottui vielä toinenkin tunne, +jota ei hän ennemmin ollut huomannut koskaan niin suuressa määrässä. Se +oli epäilys siitä ettei Julia pitäisi hänestä kuten entisinä aikoina. Ja +kun se epäilys syntyi muistui samalla mieleensä taas uudelleen se +lasisilmä, jonka kerran ennemmin keväällä oli huomannut Juliata +tapaamassa ja josta hänellä oli ollut niin suuria kärsimyksiä. + +Asemalta poistuessaan tuskinpa he sanaa vaihtoivat. Julia sanoi olevan +itsellään tavattoman kiiruun ja kun Aarnio häneltä kysyi josko ensi +pyhänä menisivät mihin huveihin ei Julia antanut mitään varmaa +vastausta. + +Seuraavana yönä Aarnio, taaskin pitkästä ajasta vaivasi aivojansa miten +kaikki on niin ja miksi ei se voinut olla toisin. + +Seuraavana sunnuntaina sai Aarnio suurilla pyytelemisillä Julian +Palokunnantalolle. Kuten viimeaikoina useasti, sattui hän taaskin +hetkellisesti olemaan reippaammalla tuulella. Mutta nämä mielentilan eri +muutokset olivat käyneet yhä vaihtelevimmaksi. Näinpä useasti voi sattua +että synkkämielisyys ja elämään kylläinen mieliala voivat taaskin jo +vallata seuraavana hetkenä, mitä iloisimman olotilan jälkeen. + +Palokunnan talolla olivat tanssit entisessä tunnetussa käynnissään. +Sama siellä oli myöskin yleisö sekä hurja mellastus ravintolanpuolella. + +Aarnio tuntiessaan itsessään entistä eloisuutta jutteli iloisesti +tunnettujen naisten, niin yhden kuin toisenkin kanssa. Huomatessaan +Julian tästä ikäänkuin valittelevan, alkoi hän entistä enemmän +liehakoida. Siihen kiihoitti häntä yhä enempi muisto tuosta Julian +entisestä näkemästään mies tuttavasta, josta hän tahtoi Juliata vaikkapa +nyt sopivassa tilaisuudessa kiusoittaakin. + +Uuden tanssin alkaissa ilmestyi äkkiä ravintolasta hienoherra silmälasit +nenällä, joka ensi iskulla kiiruhti pyytämään Juliata tanssiin. Sehän se +mokoma olikin, tuo vanha tuttu lasisilmä. Tanssin loputtua riensivät +molemmat käsikoukussa ravintolanpuolelle, Julian veitikkamaisesti +vilaistua ovelta Aarnioon. + +Heti iski epäilys Aarnioon entistä voimakkaampana. Hän odotteli +hetkisen, sitten salavihkaan tarkistellen missä ne siellä istuisivat. +Eikös kummempaa! Siellä ne olivatkin vallan perimäisessä nurkassa +eripöydässä, kahden, viinilasit edessä. Veri nousi hänen päähänsä sekä +korvansa humisivat, mutta ylpeytensä esti hänet näyttämästä mitään josta +voitaisiin häntä arvostella minään silmälläpitäjänä. Hän meni uudelleen +tanssisalin puolelle, siellä vaimentaakseen kuohuvia tunteitaan. Hetken +kuluttua ei hän voinut olla menemättä ravintolanovelle. Eipä ne +olleetkaan enään siellä. Hän kiiruhti eteiseen. Ja korkean käytävän +ylipäästä katsottuaan näki hän miten lasisilmä auttoi keikarimaisilla +kohteliaisuuksilla Julialle päällystakkia ylle ja miten ne sitten +kiireenkaupalla poistuivat ovesta Julian mitä onnellisemmasti +hymyillessä. + +Aarnio ei tahtonut jaksaa uskoa silmiään tätä menoa katsellessa. Sitten +hän poistui melkeinpä horjumalla saliin. Mutta siellä ei hän voinut +kauvan viihtyä. Viha, katkeruus sekä epäluulo vaivasivat häntä entistä +suuremmassa määrässä. Lopulta kiiruhti hän eteiseen pukeutuen +kuumeentapaisella kiiruulla ja sitten melkeinpä juoksujalkaa lähtien +Julian asuntoa kohti. + +Pihassa ei hän huomannut mitään. Hän syöksyi tulisella vauhdilla ylös +rappuja kolmanteen kerrokseen, ensiksi kyökin oven takana kuunnellen. +Siellä sisällä eroitti hiljaista liikettä, tuntuipa kuin olisi hienoa +kuiskinaakin kuulunut. Aarnio napautti ovelle ensiksi hiljemmin. Ei +mitään vastausta. Nyt löi hän jo kovemmin, tavalla, jota ei hän ennemmin +olisi herrasväen pelosta uskaltanut koskaan tehdä. Ovi aukeni ja Julia +ilmestyi ovelle hymyilevänä, mutta huomatessaan Aarnion raivoisan +katseen, hän säpsähti: + +-- Mitä sinä nyt...! + +-- Vieläkö sinä kehtaatkin kysyä! sihisi Aarnio kiukuissaan. + +Julia, pelätessään Aarnion nostavan kovankin metelin painoi oven kiinni +tullen Aarnion edellä puoliväliin kerrosta rappukäytävässä. Täällä alkoi +nyt Aarnio yhä kiukustuneempana haukuskella Julian menettelystä: -- Että +sinä viitsitkin minua niin kauheasti pettää, uskotella ja kieroilla, +vaikka sinulla on toisiakin tuttavia! -- Mutta nehän ovat herroja ja +kannattaahan niiden puolesta enempikin uhrautua! -- Mutta luuletko minun +moisesta valittelevan, kun ei kerran nainen pidä kunniastaan ja +ihmisarvostaan. Ei ei! -- Meidän välimme saapikin nyt olla lopussa! -- + +Julia kuunnellessaan hänen mielenpurkaustaan ei ensiksi tiennyt nauraako +vai itkeä. Hänestä koko juttu olikin leikkiä, mutta huomattuaan Aarnion +täydellätodella jatkavan, hän lopulta alkoi pyytelemään: + +-- Kaarlo, rakas Kaarlo, mitä sinä nyt turhia! Eihän siinä ollut mitään +erityistä...! Rauhoitu hyvä ystävä! + +-- Rauhoitu, sinä sanot! Ensiksi lähdet moisen herrasroikaleen kanssa, +eikä sinua tiedä missä lienetkin sen kanssa ollut.... + +-- Mutta Kaarlo! -- Ethän vaan...? Voitko ajatella minusta mitään +semmoista...! + +Aarnio löi vaan yhä edelleen jalkaansa sekä syyti sanoja yhä kovemmalla +äänellä. Julia pelätessään herrasväen heräävän, kepsahti lopuksi Aarnion +kaulaan koettaen hellyydellä saada hänet rauhoittumaan. Muutaman kerran +vielä luotansa työntäen suostui Aarnio lopulta kuuntelemaan Julian +selityksiä. + +-- Enhän muuta, kuin tulin sen maisterin kanssa tanssista! -- Kun hän +tahtoi seurata minua kotiin, en viitsinyt kieltääkään! + +-- Mutta miksi ensinkään suostuitkaan hänen kanssansa seurusteluun? -- +tiuski Aarnio yhä edelleen. + +-- Mutta Kaarlo, oliko siinä sitten miten pahaa? + +-- Oli! Olisit seurustellut ainoastaan minun kanssani! + +-- Mutta nythän sinä jo esiinnyt itseäsi vastaan! huomautti Julia. +Muistatko mitä kerran sanoit, että suurin rakkaus on voida olla ketään +kaipaamatta, sekä kadehtimatta jos huomaa sen vaikka olevaksi toisenkin +rakkauden esineenä! -- Siis jos sinä minua rakastat todellisesti, ei +sinulla ole oikeus tuomita eikä vihata minua, jos toisen kanssa tulin +kotia! -- Muistatko! + +Aarnio ei osannut tähän mitään vastata. + +-- Myönnätkö sen? + +-- Myönnän! vastasi Aarnio hitaasti. + +-- Ja samalla uskot minua jos sinulle nyt selvitän asian +kokonaisuudessaan? + +-- Uskon! + +-- No kuule siis! Se mies, maisteri arvoltaan, on meidän herran hyviä +ystäviä. Useasti meillä käydessään on myöskin nähnyt minut. Kerran oli +tuolla tilaisuus kanssani puheisiin, jolloin tein tilauksen lähteä +mukanansa ulos...! + +-- Viime keväänäkö? + +-- Niinpä juuri! Ja me olimme myöskin yhdessä kaupungilla! Mutta +ainoastaan sen kerran! + +-- Senkö kerran?... + +-- En ollut useimmin, sillä minua ei huvittanut! Nyt sitten täällä +kohdatessaan oli se heti taaskin kuin takkiainen kimpussani! + +-- Miksi et kieltäytynyt? + +-- Minua huvitti kerrankin kokeilla mitä hänellä oikein olisi +mielessään. Päätin siis seurata ravintolan puolelle, jatkoi Julia +avomielisestä, joten Aarnio lopulta kokonaan jo rauhottui. + +-- Siellä tarjosi hän heti viiniä. Ja vaikkapa kuinka paljon olisi hän +ostanut, mutta en suostunut tarjoukseensa. Mutta sittenkin olin kuin +jonkunlaisessa huumeessa...! + +-- Taidatpa sittenkin olla siihen rakastunut? epäili Aarnio. + +-- Ja'ah! korviani myöten! nauroi Julia nyt veitikkamaisesti. -- Ja se +hullu työnsi lopulta minulle käteeni kultakellonsa, alkaen pyydellä +mukaansa ja minä läksin. Se lähtö oli sitten semmoista touhua että +oikein! Ajuriin vaan ja sitten maisteri käski ajamaan kotiinsa! + +-- Kotiinsako!... + +-- Niin juuri! Ja silloin alkoi minua jo peloittaa! Mutta minä sanoin +ajurille myöskin osoitteeni, johon sain myöskin sen ajamaan herra +maisterin vastaväitteistä huolimatta. Tultuamme pihalle piti sen tarttua +minuun kiinni rappukäytävään astuessamme mutta survasin hänet luotani! +Kun ei hän tahtonut hellittää löin sateenvarjolla päähän että +silkkihattu lensi keskelle pihaa! + +-- Oikeinko totta? Aarnio nauroi jo tyytyväisyydestä. + +-- Mutta se hyökkäsi yhä uudelleen ja uudelleen kimppuuni, joten lopulta +sukeutui aimo tappelu. Juoksemalla pääsin lopulta kyökin ovesta sisälle, +saaden oven säppiin! -- Ja nyt olen tässä! + +Aarnio ei voinut enään muuta kuin nauraa koko jutulle, huomaten samalla +kuinka pikkumainen hän oli sittenkin ollut. -- He lankesivat nyt +toistensa kaulaan vuoroin itkien ja nauraen. + +Mutta vaikka Aarnio voikin nyt täydellisesti taaskin luottaa Julian +vakuutuksiin, niin jo huomenna laskeutui epäluulon tummia varjoja +taaskin sydämeensä. Eikä hän niistä tahtonut päästä vaikka kuinka olisi +koettanut. + +Ensikerran taas mennessään yhdessä ulos oli Julia entistä +umpimielisempi. Aarnion häntä pyytäessä viipymään kauvemminkin ulkona, +epäröi Julia, sanoen sen ihan tarpeettomaksi, kun ei siitä sen parempaa +kuitenkaan seuraisi. Ihmiset vaan alkaisivat puhumaan kaikkea roskaa! + +-- Mutta herran nimessä! mitä niillä voisi sitten olla puhumista! +ihmetteli tähän Aarnio. + +-- Sehän on aina tavallista! + +-- Mutta jospa ihmiset puhuisivatkin mitä hyvänsä, itsehän tiedämme +kuitenkin paremmin! jatkoi Aarnio. + +-- Mutta sitä ei uskota! + +-- Eikö? + +Vähään aikaan eivät he nyt puhuneet sanaakaan, äänettöminä ajatuksissaan +astuen kaupungin puistossa loan tahmentamaa leveämpää käytävää +peremmälle merenrantaan, jossa oli yksinäisiä istuimia pensaikkojen +keskellä. Aarnio katsoi sivusta salaa Juliaan ja mitä enempi hän jatkoi +tätä, yhä silmänsä hellemmiksi kirkastuivat. + +Muistoonsa elpyivät nyt monet hauskat yhdessäolo hetket. Aarnio muisti +niin elävästi muutamat erityiset sanatkin, joita Julia oli lausunut ja +joista hän oli niin paljon nauttinut juuri senvuoksi, että oli niissä +huomaavinaan Julian, vaikkapa tahtomattaankin, hetken riemastuksessa +tuoneen ilmi sydämensä salaisimman toivon heidän yhtymisestään. Yhä +syvemmälle näissä muistoissa uinaillessaan, hän näin ollen tuskin +huomasikaan sanoessaan Julialle: + +-- Mutta jospahan menisimmekin sitten kihloihin! + +-- Kihloihinko!? Julia heräsi kuin unesta. Sitten äkkiä vilkaistessaan +Aarnioon, hän punastui korviaan myöten, katseensa kohdattua Aarnion +hellivän silmien välkkeen. He kulkivat nyt taaskin äänettöminä kauvan, +istuutuen lopulta läheisimmälle penkille. + +Meri vyöryi kuutamoyössä tasaisissa aalloissa rannalle. Mutta he eivät +sitä kuulleet, niin olivat vaipuneet sielujensa sisäiseen elämään. Ja +taaskin pitkistä ajoista leijaili Aarnion mielikuvitus ehyenä +tulevaisuudessa, samalla tuntien Julian kuvan uudistuneena entisessä +hurmaavassa suloudessaan. Seuraavana pyhänä päättivät he mennä +kihloihin, siitä ennemmin kenellekään puhumatta. + +Koko viikon tunsi Aarnio jonkinlaista suurempaa jännitystä tuota +mielestään ratkaisevaa hetkeä odotellessa. + +Saapui sitten tuo hänenkin mielestänsä elämässään tiellensä sattunut +merkkipäivä. Mutta jo aamusta alkaen tunsi hän olevansa toisenlaisella +mielialalla, kuin oli luulotellut. Edellyttihän kihloihin meno, jo +yksistään käsitettä elämänsä onnellisemmasta hetkestä! Asettihan sille +kaikki ihmiset mitä suurimman painon, olihan se kuin rajaviivana +entisyyden ja tulevaisuuden välillä. Nuoruuden kevyitten huvien ja +saapuvan vakaantuneemman ajan, naineen miehen aseman jyrkkänä taitteena. +Mutta sittenkin tunsi hän itsensä raskasmieliseksi ja haluttomaksi, kuin +useasti viime aikoina, elämään. Mikä sen vaikutti? Eikö sittenkään tuo +hetki ollut kylliksi voimakas mielialoja määräämään? + +Eikö se sittenkään ollut se voima, joka kuin rakkauden siivillä voisi +kohottaa elämän, nauttimaan yksinomaan onnesta ja autuudesta? Mutta +jospahan hän toisekseen ei todellisesti rakastaisikaan? Ehkäpä ei osaisi +kuten muut ihmiset? Paljastaan tuo ajatus jo häntä peloitti. Vai oliko +onnen tappajana pelko ja epävarmuus aineellisesta toimeentulosta? Olihan +hän paikaton, turvaton kuin taivaan lintu. Ilman uskoa ja luottamusta +tulevaisuuteen. Oliko se leivän nälkä? Mutta sehän oli liiaksi +aineellinen ajatus! Inhoittava! + +He tapasivat toisensa sunnuntaina. Poistuvat ensiksi kaupungille ja +sieltä taaskin kaupunginpuistoon entiseen mieluiseen kävelypaikkaansa. +Ottaessaan toisiltaan sormukset katsoi Julia Aarnioon niin pitkään ja +kysyvästi, että hän loi katseensa alas. Kuin olisi tuo nainen tahtonut +katsoa hänen sydämensä syvyyteen, olisiko tämä kaikki totta? Ja +ikäänkuin ei olisi hän tyydyttävää vastausta saanut, sillä kasvoillensa +laskeutui haikea surumielinen ilme. + +Mutta minkäpä hän sille voi! Mieli oli ja pysyi raskaana, eikä voinut +edes hetkeksikään muuttua tämmöisenäkään tärkeänä hetkenä! -- Omituista! +He huokailivat kumpikin, kun olisi pitänyt iloita, tunsivat +epäluottamusta toisiansa kohtaan kun olisi pitänyt vallita välillä +keskinäinen luja usko ja sopusointu! + +Tullessaan takaisin kaupungille, seurasi Aarnio koko ajan Juliata +katseillaan. Tuommoinenko se sitten oli hänen lopullinen ihanteensa? +Toisenlaiseksi oli hän sen kuitenkin aina kuvitellut! Mutta sehän olikin +ihan tavallinen ihminen. Tuskinpa sitäkään! Ja entistä raskaampi +tyhjyyden tunne laskeutui hänen sieluunsa, tänä suurena ratkaisevana +hetkenä! + + + + +XIII. + + +Sekamelskaisen lakon jälkeen, jossa rautatyöntekijäin ammattikunta oli +saanut keikkua kuin punnituskoukussa tappion ja voiton välillä, seurasi +yhdistyksessä vakaantuneempi toiminta uusia ihanteita ja päämääriä +kohti. Enin osa ammattilaisista liittyi pysyväisesti jäseniksi. +Työttömyyskassan perustaminen oli ensimäisiä toimenpiteitä tulevien +aikain varalta. Sitten asetettiin erityinen pysyväinen komitea valvomaan +sitoumusten täyttöä mestarien puolelta. Kokouksissa asiain käsittely sai +eloisamman värityksen. Niissä tuotiin esille kaikensuuntaisia +työväentilan parantamista koskevia kysymyksiä. M. m. oma keskustelu- ja +puhujaseura perustettiin. + +Muodostuipa näyttelyseurakin, jossa sille alalle innostuneet saivat +tuoda esille taitoaan ja taipumuksiaan yhteiseksi nautinnoksi. Kaikkien +pienempien uudistuspyrintöjen yläpuolella loisti kuitenkin ohjelmassa +äänioikeuskysymys. Keskustelut siitä saivat vähä kerrassaan yhä +suurempaa kannatusta. Lopulta joukkojen kehityttyä alettiin sitä työntää +vähä kerrassaan vaatimuksena vallassaoleville luokille. Monenlaisten +ristitulien lomitse sai tuo työväenelinehdoille tärkein asia tunkeilla, +päästääkseen lopulta aukeimmalle ulapalle yleiseen yhtäläiseen ja +välittömään äänioikeus vaatimukseen. Sen kehitys yhä kansanvaltaisempaan +suuntaan oli samalla mittapuuna laskettaissa työväen sankkojen joukkojen +kehitystä. Kuten ero on yöllä ja päivällä oli eroavaisuus alkuperäisten +vaatimusten ja nykyisten välillä. Me voimme naurahdella sen aikaisten +pyyteitten vaatimattomuudelle. Mutta moraalista oikeutta ei meillä +siihen ole. Kaikki ovat aikansa lapsia, kehitys on yksin yhä eteenpäin +rientävä kolmivaljakko! -- Seuratkaamme sen rientoa jokaisena elämämme +hetkenä ja perinpohjainen uudistus on kerrankin saavutettavissa! + +Näinä aikoina lakkasi Kovanen lopulta kokonaan yhdistyksessä käymästä. +Hänen jälkiänsä seurasivat useammat vanhemmista. Kovanen luopui koko +yhdistyksestä, kun ei häntä vuosikokouksessa valittu enään uudelleen +puheenjohtajaksi. Niin ajateltiin, mutta syyt olivat sentäänkin +syvemmällä. Hänet todellisuudessa ajoi pois työpaikan menettämisen +pelko. -- Muistona häneltä jäivät yhdistyksen kaappiin tuon suuren +Rautatyöntekijäin teollisuusosakeyhtiön säännöt! Siellä ne viruvat, +yhdessä nurkassa vielä tänäkin päivänä, eikä yhdistyksen tähänastinen +toiminta ole antanut mitään toivomisen varaa niiden uudelleen +päivänvaloon tulemisesta. Perustetaanko tulevaisuudessa museo sen +tapaisten säilyttämiseksi, ei olla vielä selvillä! + +Vihavainen koetti jatkaa yhä edelleen liikettään ulkomaalaisella +työväellä, kotimaisia saamatta, mutta kun ulkomaalaiset poistuivat +talven lähetessä täytyi hänen lopulta lopettaa kaupungissa liikkeensä. +Hän muutti maaseuduille, saaden siellä kokoon pienemmän liikkeen, jossa +hän vieläkin on. + +Mestari Ananiasson oli saanut kuin jonkinlaisen taudin, pistäytyä joskus +yhdistyksen kokouksissa. Hänen mielilauseensa oli nykyään työläisilleen: +joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee! Tuon syvämietteisen lauseen +sisältöä ei ole kukaan kyennyt vielä näihin päiviin ratkaisemaan! + +Haataja, joka ilmestyi yhdistykseen lakkoaikana, kuin toimintatavan +neuvonantajana, jossa hän huomattavasti suorittikin osansa, on nykyään +kulkevana työväen agitaattorina maaseuduilla. Hänen tyyniä ja samalla +asiallisia esitelmiään työväenasiasta saamme kiittää sen huomattavan +järjestymisen avuksi, joka viime vuosina on ollut maassamme työväen +kesken huomattavissa. + +Karjalainen, lakkokomitean innokkaimpia jäseniä kuoli alkupuolella +talvea keuhkotautiin. Viimeiseen saakka oli hänelle ammattikuntansa +edistys sydämenasiana. + +Heti hänen kuolemansa jälkeen sai lakkokomitea haasteen raastupaan. + +Lakkopetturit, kahdeksan luvultaan, kysyivät kunniastaan sen vuoksi kun +heistä oli levitetty listoja kaupungille ja ympäri maata. + +Puuhan etunenässä oli Edvard Berg. + +Joskin Aarnio oli tuota jo kauvan aavistanut, juolahti nyt samalla heti +mieleensä, mitä Julia tästä sanoisi. + +Se sai hänen hermostonsa enempi kiihdyksiin, vaikkapa hän itse asian +vuoksi voikin pysyä mitä levollisempana. Olihan kysymys yhteisistä +teoista, eikä näin ollen olisi voinut uskoa mistään seurauksista +yksilöitä kohtaan. Julian vuoksi se kaiken enemmin harmitti. Vieläkin +suuremmalla syyllä, kun hän heti kihloihin menon jälkeen oli +huomaavinaan, Julian esiintyvän vallan uudella tavalla. Tyttö, hänen +mielestään, oli käynyt entistä vaativammaksi, tahtoen aina ajaa +mielipiteensä lävitse oli asia mikä hyvänsä. + +Tämä oli myöskin omiansa vaikuttamaan kuin kahleihin sitovasti, jota +Aarnio ei ollut suuremmin huomannut. Se vaikutti niin valtavasti, että +hän alkoi menettää loputkin entisestä vielä jälellä olevasta +luontevuudestaan. Täytyi aina harkita ja punnita joka käänteessä, mitä +puhuisi ja miten käyttäytyisi. Ja tuostakos hänen vapautta janoava +henkensä kaikkein enemmin kärsi. + +Näissä mietteissään hän nyt kulki Juliata tapaamaan. Julian kasvoissa, +hänen tervehtiessään, voi jo heti huomata entistä vakavamman, jopa +uhkaavan ilmeen. Sanaa sanomatta hän läksi astumaan katua pitkin, kuin +välittämättä siitä josko Aarnio tahtoi seurata eli ei. + +-- Mihinkä nyt menemme? kysyi Aarnio, hiukan kuin arastellen. Hän +aavisti heti jotakin tuossa Julian käytöksessä piileväksi. Se oli kuin +myrskyn edellä. + +-- Minä menen ainakin kirkkoon, oli tympeä vastaus. + +-- Minä ajattelin jos...! + +-- Seuraa mukana jos tahdot! jatkoi tylynä Julia. + +Aarnio ei enään vastannut, vaan koetti pysytellä Julian rinnalla, joka +kulki kiivain askelin. + +-- Ei sinun tarvitse seurata minua! tiuskasi lopulta Julia. + +-- Mutta herran nimessä...! + +Taaskin kulkivat he hetkisen äänettöminä. Lopulta ei Julia voinut enään +itseänsä pidättää: + +-- Sepä nyt on ihmeellistä ettei tuosta miehestä pääse eroon! Mene nyt +jo hiiteen! Kun kiusaakin aina vaan, kuin piru kintereillä! Anna minua +olla rauhassa! Julian katse oli muuttunut tuskaisen raivosaksi, posket +hehkuivat sekä koko ruumiinsa nytkähteli sisäisen uhmailun +vaikutuksesta. + +Aarnio oli koettanut koko ajan pysytellä levollisena, mutta nytpä hänkin +jo lopulta tuimistui: + +-- Mitä sinä oikein siinä koukuttelet! Olenko minä sinun koirasi! Jos +tämä olisi vielä ensimäinen kerta! -- Mutta.... + +Äkkiä kiepsahti nyt Julia ympäri uhkaavana seisahtuen kädet lanteilla +hänen eteensä: + +-- Oli se ensimäinen taikka viimeinen kerta, muista se! Mutta muistatko +mitä olen jo ennemmin sinulle sanonut! -- Ainahan vakuutin ettei siitä +hyvä seuraa, että siellä yhdistyksessä juokset, mutta sitäpä et sinä +vaan saanut päähäsi! -- Joko nyt uskot! Oikeusjutut ovat palkkanasi, sen +jälkeen sakot ja vankila! Voi minua hullua naista kun mokoman miehen +kanssa ryhdyinkään tekemisiin! + +-- Mutta eihän se ole minun syyni, ehätti Aarnio sanomaan +puolustuksekseen. + +-- Pidätkö minua mielipuolena, tai pöllönä! jatkoi Julia. -- Ei suinkaan +ketään syyttömästi oikeuteen haasteta! + +-- Siihenhän on jokaisella oikeus...! + +-- Mutta kukaan ihminen ei ole niin tyhmä liioin, että ilman asiatta +semmoisiin ryhtyisi! + +Aarnio koetti lieventää Julian kiukkua nauramalla ja selvittelyillä, +mutta siinä ei hän onnistunut. + +-- Älä koetakaan selitellä viattomuuttasi, tiuskasi Julia. Syyllinen +sinä olet, siitä nyt ei päästä mihinkään! Sitten pyörähti hän ympäri +mennen omia teitänsä. + +Aarnio sai mennä niine hyvinensä asuntoonsa, ihmetellen mitä tästä +lopuksi tulleekaan. Hassu se sittenkin on tuo nainen, hän ajatteli. + +Kului aika talvea pitkin. Asia oli jo ollut kerran esillä raastuvassa, +mutta oli lykätty, kun kantajain asiamies sitä vaati, lisätodistuksia +hankkiakseen. Lakkokomitean puolesta oli selvitetty, että +nimiilmoitukset painetussa muodossaan olivat yleisen kokouksen +hyväksymät, eikä siis komitea voinut olla niistä missään edesvastuussa. +Nyt turvautuivat kantajat toiseen keinoon, koettamalla hankkia +todisteita missä listat olivat painettuja. Siitä eivät kuitenkaan +päässeet mihinkään selvyyteen, eikä liioin ken ne olisi toimittanut +painettavaksi. + +Oikeutta etsivät ja oikeutta polkeneet olivat kokoontuneet toisen kerran +raastuvan eteiseen. Kantajat olivat siellä myöskin kaikki, Edvard Berg +etumiehenä. Heidän asianajajansa oli punakka, hyvin kivakka ja tulinen +herrasmies. Hänen silmissään leimusi melkeinpä kiihkoisa viha +vastapuolueen miehiä kohtaan. Eikä hän voinut olla yksityisessäkään +keskustelussa tuomatta vihamielisyyttään esille. Vankilalla ja suurilla +sakoilla hän uhkaili, samalla koko työväenliikettä parjaten. + +Astuessa oikeussaliin istui entinen tuomari, lihava ja murakan näköinen +pöydänpäässä. Katseensa oli kuin mulkoilevalla härällä, joka aina vainuu +vaaroja ja yllätyksiä ympärillään. Jo tätä edellisessä istunnossa oli +hän osoittanut enempi huomattavaa puolueellisuutta vastaajia kohtaan. +Muun muassa keskeytti hän aina tavantakaa heidän puheensa, vaikkakin +parhaansa mukaan koettivat pysytellä asiassa. Hänestä kuiskailtiin hänen +muuttelevan pöytäkirjoissa useasti todistajain lausuntoja, sitä mukaa +kuin tahtoi millekin puolelle asettua. Mutta onhan sitä ilkeillä +ihmisillä aina jotain sanomista itseänsä yläpuolella olevista etevistä +kansalaisista! + +Syytetyt olivat kuitenkin hyvässä toivossa. Heidän terävä asiamiehensä, +nuori varatuomari, oli sanonut kanteen ainakin mitä edellisessä +istunnossa ilmeni, voivan kuivuvan kokoon. Mitään painavia todistuksia +eivät olleet saaneet. + +Todistajina astuivat nyt sisälle Rimpinen ja Larvinen, jonka vuoksi +Järvinen oli joutunut rettelöihin lakkoaikoina mestari Vihavaisen +kanssa. Ensi katsauksella voitiin jo heti huomata mistä nämä miehet +kävivät. + +Rimpinen todisti, ollessaan Pietarsaaressa työssä, saaneensa sinne +lakkopetturi listoja Aarnion lähettämänä. Aarnion huomautus, ettei ollut +koskaan ollut Rimpisen kanssa tekemisissä, ei luonnollisestikaan mitään +auttanut. Vala piti paikkansa, kun kerran Rimpinen oli todistajaksi +päässyt. Tämän todistuksen johdosta olkoon kuitenkin sivumennen +mainittuna että noin puoli vuotta jälkeenpäin tuli Oulusta kaupunkiin +eräs rautaseppä Tuomisto, joka ennemmin myöskin lakkoon osaaottaneena +oli Oulusta lähettänyt juuri Rimpiselle yhden näistä listoista, jossa +Rimpisen arvokas nimi oli myöskin loistanut. + +Larvinen taas toi esille yhdistyksessä käydessään kuulleensa miten +Aarnio ja Järvinen eräässä sivuhuoneessa olivat keskustelleet listojen +painattamisesta ja miten Aarnio oli luvannut tuon työn suorittaakseen. +Yksikään lakkokomitean jäsenistä eivät kuitenkaan kuolemakseenkan +muistaneet Larvisen koskaan käyneeksi yhdistyksessä, vielä vähemmin siis +voineen siellä urkkijana liikuskella, etenkin semmoisena aikana, jolloin +aamusta iltaan oli huoneistossa ollut lakkolaisia. + +Tuomio tuli kuulumaan: vuosi ja kaksikuukautta vankeutta, syystä kun +Aarnio kaiken muun lisäksi Rimpisen todistuksella katsottiin hyökänneen +mestari Sundbergin kimppuun tämän työhuoneessa. Tämä asia, jonka +lakkorikkurit olivat saaneet sotkeutumaan jälestäpäin alkuperäiseen +syytökseen, Sundbergin kanteena, oli itse asiassa kuitenkin paljoa +lievempi. Tavallisissa oloissa, ilman lisäselvityksiä, olisi tuota +kohtausta voitu sanoa vaan kiivaanpuoliseksi kinastukseksi siitä, kun +Sundberg ei ollut tahtonut suosiolla täyttää työmiehilleen +sitoumuksiaan. + +Oikeussalista poistuessa nauraa virnaili Rimpinen tyytyväisyydestä, sekä +Berg poistui voittajan ylväällä katseella. Olihan tässä ollut kysymys +hänen kunnianloukkauksestaan, miehen, joka oli ollut yhtenä tuon +yhdistyksen perustamisessa! + +Kantajien sivistynyt asiamies ei voinut myöskään olla tuomatta esille +äänekästä voitonriemuaan. Olihan hän tehnyt huomattavan suuren +palveluksen yhteiskuntamme onnen ja rauhan säilyttämiseksi! + +Paria päivää myöhemmin, illalla, Aarnion istuessa asunnossaan +koputettiin ovelle. Sisään astui Julia, tuomitseva armoton katse +leimuavissa silmissään: + +-- Joko nyt lopultakin olet saanut osasi, Kaarlo! + +Aarnio odotteli äänettömänä ja tyynenä mitä seuraisi. Ratkaisua varten +varmaankin oli saapunut! + +-- Annatko jo arvoa varoituksilleni? jatkoi Julia painolla. -- Eikö +olisi sittenkin ollut parempi tehdä rauhallisena työtänsä, Jumalaan +luottaen ja vaatimattomana, kuin antautua villitsijäin joukkoon, josta +nyt ainainen häpeä rikoksellisuutesi rangaistuksena tulee sinua +painamaan!... Sinä et uskonut! -- Mutta tuosta ylimielisestä +menettelystäsi rankaiseekin sinua nyt Jumala! + +-- Ei minun Jumalani -- huomautti Kaarlo hellästi -- sillä se on +paljastaan anteeksiantamus! Ja jospa se olisi kostonkin janoinen, kuten +sinun Herrasi, ei se voisi sittenkään sitä tehdä, syystä, kun en ole +ketään vastaan rikkonut, olenhan vaan täyttänyt velvollisuuteni! + +-- Älä enään ivaile ansaitun kohtalosi johdosta, tiuskasi Julia. -- +Jospa tietäisit miten elämä tuntuukin minusta raskaalle, ontolle ja +tyhjälle! Oih! + +Aarnio nousi seisomaan: -- Luulen käsittäväni mikä sinua painostaa! +Meidän täytyy erota! Syystä, ettemme sovi toisillemme ja että ainoastaan +sinä juuri voisit tulla onnelliseksi erottuamme. Sinun vapautesi ja +tulevaisuutesi vuoksi voimme mielestäni purkaakin kihlauksemme! -- Eikö +niin, Julia? + +-- Samaa ajattelin minäkin -- oli Julian tyyni vastaus. -- Erotkaamme! + +Kumpikin nyt sai takaisin tuon rakkauden suuren symboolin, kultaisen +sormuksensa! + +-- Hyvästi Kaarlo! + +-- Hyvästi Julia! + +-- Älkäämme vihatko toisiamme! + +-- Olemmehan järkeviä ihmisiä -- hyvästi! + +Julian poistuttua ihmetteli Kaarlo itsekin, miten hän koko ajan voi +pysyä niin levollisena ja tyynenä! + +Mutta tuo tyyneytensä häntä toisekseen harmitti. Jopa se olisikin ollut +jäistä kylmyyttä, semmoista, joka on kasvanut ja kehittynyt +sielunvoimien heiketessä, jossa hellemmille tunteille ei ollut enään +hituistakaan tilaa. Olihan tämä ainaiseksi eroamisensa tapahtunut niin +sydämettömällä tavalla, jossa kummankin kylmä järki oli anastanut +etusijassa määräämisvallan? Mutta toisekseen, eikö juuri järjen tule +ollakin kaiken toimintamme määrääjänä? + +Samana iltana myöhemmin valtasi hänet taas kuitenkin haikea mieliala, +epätoivon katkeroittama yllätys, jonka vaikutuksesta hän ei voinut olla +vuodattamatta kyyneliä! -- Olihan kaikki sittenkin menetetty, +vuosikautiset unelmat rauenneet, onni mennyt, suurin mitä olisi, +rakkaus! -- Tällä hetkellä tunsi hän taaskin mitä suurinta rakkauden +kaipausta, jota hän oli koko ikänsä etsinyt koskaan saavuttamatta -- -- +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- +-- + +Seuraavina viikkoina heräsi Aarniossa halu uusia rikkoutunut väli +eheäksi. Tähän kiihdytti häntä vielä tieto siitä, että Julia +seurustelisi lasisilmämaisterin kanssa. Epäluuloisuus sai myöskin uutta +virikettä lisäten haikeamielistä kaihoa ja itsessään huonommuuden +tunnetta. Kuva Juliasta väihkyi kirkkaampana, niiltä ajoilta, jolloin +ystävyys oli vielä rikkomattomana. + +Hänen mieleensä juolahti kirjoittaa Julialle. Ne kirjeet sisälsivät +tunteekkaita, hulluuden huippuun kimpoilevia rakkauden purkauksia, +toisinaan täynnä vihaa ja katkeruutta, toisinaan taaskin melkeinpä +anteeksipyyntöjä. Mutta yhteenkään kirjeesen ei hän saanut vastausta. +Pyysi tavatakin, mutta mennessään Juliata esittämässään paikassa +tapaamaan ei tämä koskaan tullut. Sitten alkoi hän turvata sattuman +varaan kohdataksensa edes joskus kadulla, mutta eipä sitä näkynyt. -- +Oli hävinnyt kuin tina tuhkaan. + +Kuukausien kuluttua tuli kuitenkin vähä kerrassaan unhoitus kärsimysten +tilalle. Mutta sekin muutos tapahtui kiduttavan hitaasti. Muisto tuosta +iloisesta ja reippaasta naisesta jäi yhä mieleen, kuin utuisen verhon +takaa loistavana, vaikkakin päivä päivältä heikosti himmenevänä +valona.... + + + + +XIV + + +Oli sunnuntai aamu helmikuun lopulla. Aurinko teki verkkaan nousuaan, +haalevansinervälle taivaalle, kuin hyisen pakkasen tahmetuttamana, joka +huokui kylmyyttä kaikkialla. + +Kaupunki uinui vielä hiljaisuudessaan. Siellä täällä jo tosin kuului +yksinäisten kulkijain askelten kaikua, jossakin kauvemmalla ajurin re'en +ritinää niljakoilla kaduilla, mutta se tuntui siltä, kuin liike ja elämä +vasta raottaisi silmiään, pyyhiskellen niistä öisen unen tuomia +jätteitä, voidaksensa avoimin katsein alkaa uutta päivää entiseen +totuttuun tapaansa. + +Lääninvankila jylhine seinämineen kaupungin laidassa, oli vaan omiansa +vaikuttamaan vakavia tunteita, etenkin sen kaupungin osan asukkaissa, +jossa sijaitsi, siitä, mitä heidän rauhaansa tämän hyvin järjestetyn +yhteiskunnan jäseninä sopi. + +Samaisena sunnuntaiaamuna narahti avain äkkiä vankilan portin suuressa +ruosteisessa lukossa. Portti aukeni naristen ja sieltä astui ulos nuori +solakka mies, seisattuen kuin unissakävijä hetkeksi seisomaan, +huomatessaan edessään yhdellä kerralla pitkästä ajasta tarpeeksi valoa +ja raitista ilmaa, jota ahnain siemauksin hengitti. + +Nuorimies hierasi silmiään, vielä kerran, toisenkin, mutta sitten +yht'äkkiä levisi onnekas ilme hänen kasvoilleen huulensa hymähtivät ja +silmissään leimahteli sisäisen hehkun synnyttämä salamoiva väike. + +Hän oli taaskin vapaa, oikeutettuna astumaan pystyssä päin omia +teitänsä, työhön ja elämään! Eläköön vapaus! + +Reippain askelin hän katua pitkin riensi siltaa kohti, joka johti +kaupunkiin. Ja niin kevyeltä hänestä tällä hetkellä tuntui, kuin olisi +vaikkapa voinut pilvissä liihotella, jos olisi ollut vapaana henkeänsä +ympäröivästä aineellisuudesta. + +Kuin rauhattomasti nukutun yön jälkeen muistot ilkeistä unista vaivaavat +mieltämme, mutta jonka todellisuus ja päivä on omiansa poistamaan, niin +hänenkin mielessään harhanäkyinä ilakoi menneisyys. + +Ensin ilmeni mieleensä Edvard Berg, mies, joka aikonaan oli saanut +hänet liittymään tuohon suureen liikkeeseen, mutta joka sitten, kun hän +oli uskaltanut rohkeasti hypätä yli aitojen, oli ollut ensimäisenä +miehenä toimittamaan hänet vankilaan. -- Opiksi se vaan oli ollut, +voidaksensa ymmärtää elämää semmoisena kuin se on, eikä haaveilijan +katseella, joka vaan johtaa erehdyksiin ja toimettomuuteen. + +Suuren torin laidassa, jylseän juhlalliseen tyyliin rakennetun kirkon +korkeassa tornissa loisti kullattu risti ikuisen ristin symboolina yli +kaupungin. Hän muisti ristiä, joka oli asetettu kärsivän ihmiskunnan +hartioille, ja jota siihen olivat olleet nostamassa ne, jotka +voitonhimonsa kiihoittamana, ovat löytäneet voimakkaammaksi aseekseen +kansan pimeydessä pysyttämisen. Ales oli saatava sekin ja tilalle +jokaiselle vapaus kehitykseen henkisessä ja aineellisessa +hyvinvoinnissa. + +Mikä oli sitten oikea onni, johon olisi pyrittävä ja joka olisi +mahdollisesti löydettävissä? hän vapaan mielikuvituksensa leimulla +ajatteli, rientäessään pääkatua kaupungin sydämeen, jo alkavaan elämään, +hyörinään ja korvia huumaavaan pauhuun. Eiköhän se sittenkin ollut: +tunne itsesi!? -- Sitähän se oli, jota hän ei ollut ennen täysin +käsittänyt. Työskentely kärsivän ihmiskunnan eteen, ilman itsekkäitä +tarkoituksia, siinä oikea onni, henkeä rauhoittava elämä ja autuus! +Siihen jo vakaasti pyrkimys oli taivaisiin astumista, maan päällä, +elämässä! + +Näin ajatustensa siirtyessä sielunsa silmäin edessä, ja toisten sitä +mukaa tullessa tilalle, kuin panoraamassa ihmenäyt maailman +merkillisyyksistä, aukeni eteensä äkkiä kuva myöskin Juliasta. + +Oliko hän tuota naista todellisuudessa rakastanut, tai suoremmin sanoen +käsittänytkään mitä se oikea rakkaus oikeastaan on? Hänen luuloteltu +rakkautensa olikin vaan ollut personoitua, äkkiä ihastumista, mutta sitä +mukaa kuin hän oli jatkanut seurusteluaan, ja vikoja oli mielestään +ilmennyt, oli hänkin kylmennyt. Eikö hänen päinvastoin olisi silloin +pitänyt enempi kiintyä rakkaudessaan...? + +Hän muisti kerran puhuneensa, jotain tämän suuntaista Julialle, oli +lukenut semmoista, mutta ei ollut oppinut ymmärtämään sitä elämässä. + +Hän tunsi nyt itsensä sanomattoman onnelliseksi, voidessaan uskoa +löytäneensä johtavan langan oikeaan pyrkimyksessä. Ja olihan se jotain +toista! Hänen silmänsä olivat auenneet. + +Rakkaus tulee olla, ja on, jotakin suurempaa. Sitä ei yhdistä toisiinsa +kuollut kulta, pyöreänä renkaana, eikä voi myöskään estää sitä +häipymästä. Hän oli vaan ihaillut, rakastunut ja pikiintynyt Juliaan +naisena, eikä ihmisenä! + +Se oli siis vaan ollut puolinaista. Se oli vaan ollut varjo +todellisuudesta. Siksipä myöskin hän katui sydämensä pohjasta sitä, kun +ei ollut asettanut painoa, tuskinpa ollenkaan Julian henkiselle +kehitykselle, johon hänellä olisi ollut tilaisuus ja johon hänellä olisi +ollut enempi kuin velvollisuus. Saarnata luokkatietoisuutta, se on +velvollisuutemme! -- Kun ei hän tätä tehnyt, vaikkakin tavallaan +käsitti, oliko ihmettä jos nainen vaan voi asettua häntä tuomitsevalle +kannalle. Sitoihan hänet siihen jo ennakkoluuloisen kasvatuksensa ja +ahdasmielinen valoa kaihtava ympäristönsä! + +Kaikkea suurta, jaloa ja kaunista pitää oppia rakastamaan. Mutta +voidaksemme työskennellä jo semmoisen saavuttamiseksi pitää ennen +kaikkea sydämemme sykähdellä jokaisen köyhän vaimon, sortuneen isän tai +pojan, sekä naisen hyvinvoinnille ja edistykselle. Se on ydin! Ja +toinen, että -- täytyy osata vihata!... + +Se voi olla unelma, mutta sittenkin on se kaunein unelma. Joskaan emme +voi täydellisyyttä nähdä, on sinne tarmolla kehityttävä ja pyrittävä! Se +on korkein elämämme tehtävä, oppia ohjaamaan ja ymmärtämään ihmisenä +ihmisiä! Ei alakuloisena, ainainen rukous huulillamme, vaan iloisena, +uskovana ja luottamusta täynnä kuin nuorukainen, joka elämänsä keväänä, +rohkeinmielin reippaana ja nuorteana ohjaa askeleitansa miehuus-ijän +taisteluihin, kärsimyksiin ja vaaroihin. -- Sinne missä edistyksen +lippu liehuu ja merkkitorvet soivat, siellä kokoontuvat kerran +uudistuksien ystävät tulevien taistelujen ja voittojensa innostusta +uhkuvina, ikimuistoisina hetkinä. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Ensitaistelujen ajoilta, by Otto Tiuppa + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSITAISTELUJEN AJOILTA *** + +***** This file should be named 20514-8.txt or 20514-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/5/1/20514/ + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20514-8.zip b/20514-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..de3859b --- /dev/null +++ b/20514-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..cce8910 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20514 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20514) |