initial commit of ebook 20089HEADmain

5 files changed, 23012 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20089-8.txt b/20089-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..633dc63
--- /dev/null
+++ b/20089-8.txt
@@ -0,0 +1,22996 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kootut teokset III: Näytelmät, by J. H. Erkko
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kootut teokset III: Näytelmät
+
+Author: J. H. Erkko
+
+Release Date: December 11, 2006 [EBook #20089]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET III: NÄYTELMÄT ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KOOTUT TEOKSET III: NÄYTELMÄT
+
+Kokkimajori -- Sotaiset veljekset -- Tietäjä -- Aino -- Kullervo --
+Pohjolan häät
+
+
+Kirj.
+
+J. H. ERKKO
+
+
+Otava, Helsinki, 1909
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+KOKKIMAJORI. Näytelmä yhdessä näytöksessä
+SOTAISET VELJEKSET. Näytelmä yhdessä näytöksessä
+TIETÄJÄ. Viisinäytöksinen runoelma
+AINO. Runo viidessä näytöksessä
+KULLERVO. Runomuotoinen murhenäytelmä viidessä näytöksessä
+POHJOLAN HÄÄT. Kolminäytöksinen runo
+
+
+
+
+
+
+KOKKIMAJORI
+
+Näytelmä yhdessä näytöksessä
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+HAUSSI.
+SANNA.
+SALLA, edellisten tytär.
+SALMO, Sallan entinen koti-opettaja.
+MEIJERHOFF, majori.
+PAAVO, palvelija.
+MUUTAMIA TYÖMIEHIÄ.
+
+Tapaus eräässä Suomen kaupungissa.
+
+
+
+
+Näkymö kuvaa Haussin kartanon esikäytävää, josta vasempaan katsojista
+viepi ovi asumuksiin ja oikealla on puutarha; keskellä näkymöä seisoo
+pyöreä pöytä ja sen ympärillä tuolia. Ilta-aurinko laskeumaisillaan
+valaisee paikan.
+
+
+ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
+
+    MEIJERHOFF. Sitten PAAVO.
+
+MEIJERHOFF.
+Saa nähdä konsa kypsynee tää soppa.
+Kuukautta kaksi on se kiehunut,
+Nyt ropina jo kuuluu kaupunkihin.
+En tulta lisää enkä sammuta,
+Suon padan imeltyä, hautua.
+Kun tulelta se kerta temmaistaan,
+Hyvältä silloin mahtaa hajahtaa.
+Se sallittu, kun kestää aikansa,
+Suloinen tuoksu näissä huoneissa. --
+Pikentit, passarit ja palvelijat!
+Miss' ovat täältä? tänne joutukaat!
+    Soittaa kelloa. Paavo tulee.
+Iloinen herra tänne kutsu! Missä
+On hellä rouva niinkuin hyacinthi?
+Kas täällä suussa purppuraisen illan
+Jutella hauska ois ja naurahdella.
+Niin rakas mulle koko perhe on,
+Ett'en voi löytää pöytää herkullista,
+Johonka niin mä ihastua voin. --
+Kas niin, no juokse! -- tuosta voidetta
+Saat nivelilles hiukan, hupakko.
+    Antaa Paavolle rahaa. Paavo kumartaa syvästi.
+Vaan kuule! käännä vielä naamasi!
+Miss' on nyt hellin, muista rakkahin
+Tään jalon perheen kaikist' asujoista --
+Suloinen Salla, missä hän nyt on
+Sinervin silmin, kultakiharoin?
+
+PAAVO.
+Hän sairas on; hänessä yskää lie.
+
+MEIJERHOFF.
+Tuon yskän tuskan ehkä ymmärrän.
+Vaan kerro, keit' on käynyt vieraita!
+
+PAAVO.
+Salassa eilen Sallaa lohdutti
+Tääll' uljas Salmo.
+
+MEIJERHOFF.
+                    Uljas saakeli!
+Vai uljas sanot!
+
+PAAVO.
+                 Silloin syleilivät
+Niin hartahast' ett' oikein kadehdin.
+
+MEIJERHOFF.
+Voi-kirnuhun sä sotke kateutes
+Ja juuston-heraan juttus hämmennä!
+Mun katkeruutta tuota täytyy kuulla,
+Jot' ikinä en todeksi voi luulla.
+
+PAAVO.
+Sen, luulen, todeks' uskoa jo voi,
+Jost' ympäriinsä kielikellot soi. --
+    Syrjään.
+Ja sehän totuus mua miellyttää.
+
+MEIJERHOFF.
+Vai niin! kas sepä uutta on, kas se!
+Vai niin on läsnä kypsymistä keitos.
+
+PAAVO.
+Vaan teitä rouva rakastaa ja herra,
+Kuin lastansa, sen voitte uskoa.
+    Syrjään ja koomillisesti surumielin.
+On sokeutta sekin rakkaus.
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+Kyll' ymmärrän tuon rakkauden juuret.
+Ne syvällä ei piile, vaikk' on suuret:
+Mun tarakassani on herran toivot
+Etäälle päästä, lentää korkealle
+Ja ylemmäks' ei ylty rouvan aivot,
+Kuin turhuuden ja loiston kukkulalle. --
+    Paavolle.
+Tuon ymmärtää voin sekä uskoa.
+
+PAAVO.
+Vaan Sallaa majori ei rakasta.
+
+MEIJERHOFF.
+Pois juokse tästä! Sin' et tyhmyyttä
+Saa sekoitella järjen mietteihin!
+Sanoinko etten Sallaa rakastais?
+
+PAAVO.
+Ei, majori, vaan -- -- --
+
+MEIJERHOFF.
+                           Pötki sanomaan,
+Ett' täällä herraa, rouvaa vuotetaan!
+
+PAAVO.
+Mut Sallaa ei?
+
+MEIJERHOFF.
+               Hänt' ennen kaikkia! --
+Vai, lurjus, pilkkaa tehdä uskallat?
+
+PAAVO.
+Ei, majori; vaan pilkka kaukana
+Täst' olkohon, kuin totuus naurusta, --
+    Syrjään
+Tai itku murheesta, mä aattelin. -- --
+Voi peijakas! nyt tempun keksin! Teen
+Sinulle pienen konnan verukkeen.
+Mua äköittää ja kiukku pistelee,
+Kun tuommoiselle Salla työnnetään.
+
+    Menee ovesta vasempaan.
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+MEIJERHOFF yksin.
+Mist' on tuo koira saanut haistella
+Mun atrioit', ei Sallaa suosivan?
+Miks' en mä suosis? -- häntä rakastan
+Viel' enemmän kuin omaa vaimoani. --
+Ah! kamala pääs' sana huuliltani!
+Minulla vaimo? Sit' en tunnusta,
+En itselleni! -- täydyn, perhana.
+Mut muille en, en vaikka poltettais
+Mun sydämmeni -- sit' en tunnustais.
+Suus kiinni, sydän! Miks' en outona
+Voi täältä kotkan lailla kaapata
+Sen linnun, josta lihavamp' on paisti --
+Vaan kenraalimme! -- jos sen korville
+Kajahtaa näistä. --
+
+    Paavo syöksähtää neljän kontan ovesta vasemmalta
+    susiturkit nurin hartioilla.
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+    PAAVO. MEIJERHOFF.
+
+PAAVO.
+                     Herra majori!
+Nyt rynnäkköön ja miekka peukalon
+Varalle! Taisto kunniallinen
+On tarjona!
+
+    Möyrii pöydän alle.
+
+MEIJERHOFF.
+            Suolat ja pippurit!
+
+PAAVO.
+Ja rasvaiset lihaköntit, sanokaa, majori! kun tuo kyökkipiika mua alkoi
+peitota ja pyntätä kuin verestä lammasnahkaa. Onneksi kietaisin tuosta
+porstuasta nämä sudenvillat hartioilleni. Näittehän mitä kuperinpallia
+ja häränpyllyä minä tulla linkosin. -- Ja tämä kaikki teidän tähtenne,
+majori.
+
+MEIJERHOFF.
+Minunko tähteni? -- sinä suden ruoka! Miekat ja Sapelit!
+
+    (Tarttuu miekkansa kahvaan).
+
+PAAVO.
+Teitä puolsin ja sanoin oikeaksi Sallan sulhoksi, mutta vastaan väitti
+vaan piika, ylistäen teitä yhtä viisaaksi juonten keittäjäksi kuin
+itseään taitavaksi kokiksi. -- Siitä tämä mylläkkä. (Syrjään) Itsepä
+olet juuri se kyökkipiika, jolta nämät kuulin.
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+Soppa jo hajahtaa. Padan kansi on syrjähtynyt. (Paavolle)
+Narritteletko, Paavo?
+
+PAAVO.
+Näettehän, etten ole lammasten, vaan sutten hallavissa nahoissa ja
+puhun siis totuuden karkeata kieltä.
+
+MEIJERHOFF.
+Miekat ja sapelit!
+
+PAAVO.
+Voi, kauhat ja härkimet! kuinka hän mua lyödä sätkitteli! Näyttäkää,
+majori, urhollisuuttanne ja höyhentäkää sitä piikaa. Onhan teillä
+miekka ja tämä on kunnian asia.
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+Seikkani pakoittaa mun tuota kärsimään. (Paavolle) Hupsuttelethan mies!
+Naistenko kanssa kävisin kahakoimaan?
+
+PAAVO.
+Niin, niin, tiedän majorin helläksi ja avosydämmiseksi naisille. Sen
+sanotaan merkitsevän hyvää. Mutta suden nahoista en ole ennen ihmisten
+hartioilla nähnyt karvain ulospäin purrittavan, kuten nyt. Ja sen
+sanotaan merkitsevän pahaa.
+
+MEIJERHOFF.
+Ethän uskone, sinäkin miesparka, kyökkipiian jaarituksia?
+
+PAAVO.
+En tosin. Mutta surukseni tunnen mun herkän sydämmeni niitä uskovan. Ja
+kauhistuksella aavistan majorin muuttuvan hienovillaisesta lampaasta
+harjasselkäiseksi sudeksi, joka häveten ja korvat luimussa juosta
+jolkottaa tiehensä. (Kuulee käynnin vasemmalta) Ahaa! jo tulee!
+
+   (Hypähtää puistoon oikealle).
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+    MEIJERHOFF. HAUSSI ja SANNA tulevat.
+
+MEIJERHOFF (huomaamatta toisia).
+Pahaa ennustava huuhkain on tuo mies. Äänettömäksi iski hän mun
+sanoillaan; naulitsi kuin tarhapöllön tallin oven päälle. Vaan -- -- --
+mitä tyhjää tuon tuhman narrin puheista; -- loppuun keitos -- --
+
+HAUSSI.
+                 Täällä majori --
+Noin yksin vaan!
+
+SANNA.
+                 Oi terve, Meijerhoff!
+    Kättelee.
+Kuink' onkin hauska nähdä tuommoisia
+Uljaita poikia kuin joutsenia.
+
+HAUSSI (kättelee).
+Ken rinnallanne lentää ylpeänä
+Kakspäisen kotkan hartioille vois,
+Se kunniassa loistavassa ois.
+Näin vanha ei, vaan kelpo poikani --
+Jos lup' on toivoa -- ne ehkä kohoais,
+Kun siipiänsä taiten harjoittais. --
+Majori, anteeks suokaa leikkini!
+
+MEIJERHOFF (taputtaa Haussia olalle).
+Te, jalo Haussi, ette kaukana
+Olekkaan meidän kilpalennosta,
+Ja poikanne par'aikaa harjoittaa,
+Kuin haukanpojat siipivarsiaan:
+Niin sukunne käy ylä-ilmoihin.
+
+SANNA.
+Iloist' on kuulla, nähdä ihanaa
+Taas ystävämme seurass' ystäväinsä.
+
+MEIJERHOFF.
+Nimensä oman unhottaa se sais,
+Näin arvoisan ken perheen unhottais.
+
+SANNA.
+Niin riemullist' en tiedä kuvaajata
+Tulevain aikain ihanuudesta,
+Kuin te, majori; harvoin huuliltanne
+Kajahtaa ajat selän-takaiset.
+Te nuorukaisen toivoll' uhkealla
+Eteenpäin riennätte.
+
+MEIJERHOFF.
+                     Se luonnollista.
+Mitäpä huolet mennehille vois,
+Eik' eletyssä ole elämistä.
+Vaan huolet päiväin tulevain jos tois
+Nykyisell' ajall' onnen nauttimista.
+
+SANNA.
+Niin, nykyiselle sekä tulevalle
+Nautinnon, riemun sekä kunnian. --
+Se jaloa on!
+
+HAUSSI.
+             Mutta lapsemme,
+Suloinen Salla -- missä viivähtää?
+Sen toivon rouvan parhain tietävän.
+
+    Katsoo käskevästi rouvaan.
+
+MEIJERHOFF.
+Ah, armas seura-enkelimme poissa!
+
+    Karneoli,
+    Ametisti,
+    Krysoprasi
+    Ja agati,
+    Niinpä jaspis,
+    Savutopasi,
+    Opali ja
+    Kalkedoni. --
+
+Nää kiiltokivet lahjoittaisin,
+Kun Sallan omakseni saisin.
+
+SANNA.
+Oi, rakas Meijerhoff, kuink' iloista
+Hänelle teitä nähdä on!
+
+    Menee.
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+    EDELLISET paitsi SANNAA.
+
+MEIJERHOFF.
+                       Vaan murheella
+Sain äsken kuulla Sallan sairastavan.
+Olisko niin? Sep' oisi raskasta.
+
+HAUSSI.
+Se osaksi on totta, Meijerhoff,
+Vaan vaarallist' ei, sillä terveys
+Piankin häntä kätteleepi taas.
+
+MEIJERHOFF.
+Mä uskon sen ja kauanpa ei lie
+Siit' aikaa, kun se häntä syleilikin.
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. PAAVO tulee oikealta.
+
+PAAVO.
+Puistossa vuottaa nuori herrasmies,
+Niin solakka kuin raita rannalla, --
+Puheille herran pyrkii.
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+                        Perhana!
+
+HAUSSI.
+Sill' asioita tärkeit' on, kenties,
+Niin tänne käske!
+
+PAAVO alkaa lähteä, mutta korvallistaan kynsien kääntyy taas takaisin.
+                  Mutta majori!
+Te voitte ruokakammarihin käydä
+Siks' aikaa; siell' on valmis teille pöytä.
+
+MEIJERHOFF.
+Se mukavast' on esitelty tuo;
+Niin (syrjään) ehkä joudun suoraan Sallan luo.
+
+    Menee ovesta vasempaan.
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+    EDELLISET paitsi MEIJERHOFFIA.
+
+HAUSSI.
+Viivytteletkö vielä?
+
+PAAVO.
+En juuri viivyttele. Pyytäisin vaan pudottaa herralle pari raskasta
+sanaa sydämmeltäni.
+
+HAUSSI.
+Ja ne sanat ovat?
+
+PAAVO.
+Kallista varoitusta, jos suvaitsette.
+
+HAUSSI.
+Ja sitten?
+
+PAAVO.
+Ja sitten kieltäisin teitä antamasta Sallaa tuolle vieraalle majorille.
+
+HAUSSI.
+Paavo, Paavo! Älä tuikkaa kieltäsi kuumaan rautaan!
+
+PAAVO.
+Pakkoonpa vaan kieleni, kun pelastuu suloinen Salla. Sillä
+rehellisyyteni käskee mun tunnustamaan sydämmessäni olevan ilkeitä
+irvikuvia tuosta majorista.
+
+HAUSSI (suuttuneena).
+Sinä irvikuva! mitä uskallat haastella ylevästä ja kunnian arvoisesta
+herrasta? Hupsuutesi ja tuhmuutesi sua suojelee!
+
+PAAVO.
+Kirkasta totuutta vaan lausun! ja mun surku tulee Salla mamselia.
+
+HAUSSI.
+Lakkaatko? -- taikka tarttuu mun armottomuuteni sun selkä-pintilääsi!
+
+PAAVO.
+Päättyköönpä sitten tällä kertaa tähän. Vaan tahdonpa vielä näyttää,
+etten ole puhunut niinkään tuhmasti; enkä ole tällä kertaa vaan tuulta
+pieksänyt.
+
+HAUSSI (viittaa kädellään).
+Niin, ja mene! (Paavo menee. -- Yksin) -- Puhetta, jossa ei ole pohjaa
+eikä laitoja. Tuuli tuon hupsun päähän on koonnut noita suuruksettomia
+ruumenia, -- mutta tuuli ne hajoittaakin.
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+    HAUSSI. SALMO tulee.
+
+SALMO.
+Anteeksi, herra!
+
+HAUSSI.
+                 Salmo! Lastemme
+Opettajana ennen. --
+
+SALMO.
+                     Asia
+Nyt siitä ei mua käske hiiskumaan. --
+Te tehtävääni varmaan aavistatte?
+
+HAUSSI.
+Vaikk' aatokseni kuinka aprikoi,
+En rahtua, en kynnen vertaa voi
+Nyt asiaanne arvata.
+
+SALMO.
+                     Kas tuo
+Vast' ihmeellist' on muistin tautia!
+Kun käytökseni suoran tunnette,
+Niin suorastaan mun suotte lausua.
+Kai Salla teille julkaissut on sen,
+Ett' antoi mulle sydämmensä? -- Me
+Ikuiset silloin valat vannoimme --
+Te säikytte! No suokaa anteeksi! --
+Me tuolla puiston iltakatvehessa,
+Nähdessä tomun sekä korkeuden,
+Sidoimme solmun, jot' ei ratkoa
+Niin kauan voi, kun taivas liekkihin
+Välähtää Ukon salamoissa, ja
+Kun ihmissydämmissä rakkaus
+Viel' onnen aurinkona kohouu.
+
+HAUSSI.
+Tuo hävytönt' on julkirohkeutta!
+Soturin poika kurja uskaltaa
+Mun tytärtäni vietellä kuin narri!
+Te hävyn tunnost' ette tietävän
+Näy neulan vertaa, sen nyt ymmärrän:
+Syytönnä te ja viatonna vaan
+Kehtaatte mulle tulla kertomaan
+Työt' ilkeintä, jot' ihminen voi tehdä.
+
+SALMO.
+Noin suurta rikosta en tässä näe,
+Enk' edessänne huoli hävetä
+Soturin uljaan poikana, niin totta
+Kuin miekka-käsin kaatui isäni,
+Palvellen maamme köyhän kunniaa.
+
+HAUSSI.
+Niin totta tekin kuolkaa taistellen
+Ja tuulta piesten, kuten isänne.
+Pereeni rauhaan jättäkää, sen muisto
+Teit' ikinä ei vaivatko. Kuin yö,
+Auringon peite, tulkoon välillemme
+Ijäti vieroittava sumupatsas!
+Toivotte Sallaa turhaan! Teistä ei
+Hän huoli! Taikka unhotti hän jo
+Välinne.
+
+SALMO.
+         Valhetta! -- Ja häväistä
+Isäni muistoa te ette saa!
+Viel' elää poikansa -- se muistakaa!
+
+HAUSSI.
+Vaan valheeksi ei totuus muuttune.
+Toisellen Salla kihlattu jo on,
+Miehellen, johon mieltyy vanhemmat
+Ja jonk' on arvon astin-lautakin
+Tuommoisten päätä paljon ylempi.
+
+SALMO.
+Vaikk' astuiskin se herra päällänsä,
+Te jota noin nyt ylistätte, en
+Mä puhettanne uskois enemmän.
+
+HAUSSI.
+Mun puhettani?
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. SALLA tulee vasemmalta.
+
+SALLA.
+               Tänne käskettiin.
+
+HAUSSI.
+Pois, Sallani!
+
+SALLA (huomaa Salmon ja tarttuu hänen käteensä).
+               Ah, täält' en pakene!
+Mä luulin silmät jäiset kohtaavani,
+Vaan tulta säihkyi noista vastahani;
+    Salmolle
+Mä kammoin äänen kuulevani jylhän,
+Vaan jalosti sun lämmin rintas soi;
+Jääpatsaan eteen luulin jäähtyväni,
+Sun rinnoillas nyt löydän lämpimäni.
+Ken autuuden tänlaisen ryöstää voi?
+
+HAUSSI (joka edellisen tapahtuessa on hätäisesti hyörinyt ympäri).
+Avuksi miehet! Missä? Tänne!
+Uhratkaa vaikka elämänne!
+Tuo juoksuhurtta ryöstää Sallani.
+Vaan revetköön maa ennen allani,
+Kuin lastani mä annan rosvota
+Isänsä huoneessa! Voi Jumala!
+Hänt' ennen seinähirret ruhjokoon!
+
+
+KYMMENES KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. TYÖMIEHIÄ tulee kirveitä ja seipäitä käsissä.
+
+TYÖMIEHET (sisään tullessaan).
+No piruko vie sielut turmioon?
+
+SALLA (poistuen Salmosta).
+Ah autuus hulluudessa! Kadotus
+On tarjona kun siitä selviää.
+Vaan minkä tein?
+
+    Seisoo puoli horroksissa.
+
+HAUSSI.
+                 Teit, lapsi, hirmuista!
+
+SALMO (ollen levollisena ja jäykkänä).
+Puhdistaa tahtoi herra huonettaan,
+Mut saastutti ja häväisi sen vaan.
+
+HAUSSI.
+Käy tiehes, narri!
+
+SALMO.
+                   Käyn, mut palajan.
+
+    Menee. Haussi viittaa miehille, jotka menevät pois.
+
+HAUSSI.
+Kiiruusti heti, muista, lapseni,
+Tää leikki loppuu! Tässä itsesi
+Sun tulee säilyttää ja outella,
+Kunnekka päätöksen tuo Meijerhoff,
+Pois sulkien tuon kuokkavierahan.
+
+    Menee ovesta vasempaan.
+
+
+YHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+SALLA (yksin).
+Tuo vieras musta, jylhä haamu taas
+Mua lähestyy, se koht' on täällä jo.
+Hän kristalleita mulle tukitsee,
+Kuin talvinen yö tähtiä; mut' en
+Voi rakastaa mä niitä. Kolkkona
+Soip' äänensä kuin rautapakkanen,
+Niin korvissani paukkuu. Sydämmen
+Mä tahdon synnyin-maaltani ja sen
+On armas Salmo mulle vannonut.
+Oi kallis sydän, jonka loistona
+Kansamme toivot on ja kunnia
+Ja rakkaus sen jalo kaunistus! --
+Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan
+Toivottaa! -- Toivon täytyy kuihtua.
+
+    Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen.
+
+    Sielu, säästä huokaukses,
+    Silmä, kätke kyyneleesi
+    Taivas hylkää rukoukses,
+    Maass' ei täyty toivotuksesi
+    Sulje murheet sydämmees'!
+
+    Enpäs, en! kas hopeiset
+    Toivon aaltoset pois huuhtoo
+    Murheet mutaiset!
+    Enpäs, en! kas kultaiset
+    Lemmen liekit polttaa, liehtoo
+    Vaivat, vastukset! --
+    Huokaus, siis ratko suojas,
+    Taivahalta etsi Luojas,
+    Huolten kyynel, juokse pois!
+    Murheet kun jois multa musta,
+    Taivas kun tois lohdutusta,
+    Rakkaus näin rauhass' ois.
+
+Nää värsyt suopi virvoittavan kasteen
+Kukallen, jota halla uhkailee.
+On säveleet kuin kesän lähettiläs,
+Keväinen tuuli, talven surmaajaksi.
+Nyt rakkauteni, kuin aurinko,
+Säteilee rinnassani.
+    Näkee Salmon lähestyvän.
+                     Täälläkö!
+
+
+KAHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+    SALLA. SALMO.
+
+SALMO.
+Sä keikut suvi-tuulten lainehissa,
+Kuin kevään lapsi.
+
+SALLA.
+                   Kuinka uskallat?
+Näethän tuossa pöydän vuottavan
+Taas tänne Meijerhoffin haamua,
+Ja isäni.
+
+SALMO.
+          Ja isäs ylpeys
+Voi siittää kiukun mätähaavoja
+Rumia nähdä hänen arvossansa. --
+Äl' yhtään pelkää, Salla!
+
+SALLA (kavahtaen taakse).
+                          Miekkako!
+Sun vyölläs murhan ase kamala!
+Rakkausko voisi kasvaa julmuutta?
+
+SALMO.
+Ei, Sallani! Pois kauhus sammuta!
+Tään rakkaus mun sitoi vyölleni
+Sun rauhas valvojaksi.
+
+SALLA.
+                       Minunko?
+
+SALMO.
+Kysytkö? Eikö väijy sieluas
+Tänään tuo piru maasta vierahasta,
+Jok', ärsytellen mua, vanhempas
+Sydämmet loihtii myrkkypaloilla,
+Joit' antaa niellä kiiltokuorissa?
+Niin kerrotaan.
+
+SALLA.
+                Mä tuosta kauhistun.
+
+SALMO.
+Vaan vastamyrkynkin he tuntevat
+Viel' avuksi. Kun siitä maistaa sais,
+Ulospa kaikki myrkyt oksentais
+Silmille Meijerhoffin.
+
+SALLA.
+                       Hirmuista
+On uutises! Vaikk'en sit' ymmärrä
+Kuin haaveksien, niin jo vapisen.
+
+SALMO.
+Huoletti, Salla! Nääthän vyölläni
+Isäni miekan, jonka pyhitti
+Hän vihollisen verta juomahan.
+Tää maamme onnen vartijana jo
+Tyhjensi lähteit' uhkuvia monta,
+Nyt Meijerhoffin kurja kohtalo
+Myös tuntekoon sen voimaa verratonta:
+Sill' isänmaa ja rakkaus, ne kaks
+Miekallen parhaaks' olkoon kunniaks!
+
+SALLA.
+Ei! Rakkaus on rauhan lapsi; sen
+Vereksi kyllin onpi kyyneleet
+Aseilla kovan onnen isketyt.
+Ja parahin lie puolus-asehemme
+Tuskaimme ponnistama huokaus,
+Jok' avun kättä kutsuu korkealta.
+Maailma meiltä tahtois telkeä
+Taivaamme ovet sekä akkunat
+-- Sydänten soinnut, valot silmien, --
+Vaan enkelit -- -- ah, muistan uneni!
+
+SALMO (tarttuen Sallan käteen).
+Unesi? Kerro! Oi sä, sydämmeni
+Suloinen helmiruusu! Huuliltas
+Totuutta taivaan valuu rintahani;
+Oi kerro unes!
+
+SALLA.
+               Aamun ruskosta
+Näin enkelin niin vakaan, juhlaisan
+Eteeni laskeuvan, kuin Jumalan:
+Sä kädessä sen istuit oikeassa
+Ja Meijerhoff kuin yökkö, vasemmassa.
+Kun puhalsi hän käteens' vasempaan,
+Sumuksi silloin haihtui Meijerhoff;
+Vaan hymyten kun katsoi oikeaan,
+Sä edessäni loistit enkelinä,
+Ja tosi enkel' ilmass' uikseli.
+Täst', armas Salmo, virkois toivoni,
+Kuin aamun kastehesta kukkavyöt
+Puistossa tuolla.
+
+SALMO.
+                  Oi kuin ihana
+Unelmas kaikuu sielus temppelistä!
+Tunteitten saarnan kertaa kuvastin,
+Kuin laaja kirkon kupu. Sointuisuus
+Sun sielus' on. Ei epäsointua
+Se suvaitse. Ah sua kuunnella
+Mun sydämmeni tahtois' ijäti,
+Kuin taivaan kannelta.
+
+    Kuuluu jyminä.
+
+SALLA.
+                       Oi Salmoni!
+Kuuletko jymyn? Kätkey puistohon,
+Pois tästä lähde!
+
+SALMO.
+                  Jättäisinkö sun
+Noin yksin tuulten pyörtehesen?
+
+SALLA.
+                                Mun
+Nyt jäädä suo! Sä piile puistossa,
+Siell' odota! Vaan vihas kahleita
+Äl' irti päästä!
+
+SALMO.
+                 Vaikka joutuisit
+Sä syötäväksi raivopetojen --
+Kai arvelet -- mun piillä puistossa
+Pitäisi vaan, ja siellä hävetä
+Itseni edess' omaa itseäni?
+
+SALLA (hätäisenä).
+Oi väisty tieltä kiukun polttavan!
+Jo riennä!
+
+SALMO (likistää Sallaa vasten rintaansa).
+           Ah! siis täydyn lähteä!
+
+    Menee.
+
+
+KOLMASTOISTA KOHTAUS.
+
+    SANNA. SALLA tulee.
+
+SANNA (imarrellen).
+Kah täällä ruusu äsken puhjennut
+Odottaa poimijaansa! Kaunista
+On nähdäkin noin immen valmisna
+Tullessa tiettynsä. Oi Meijerhoff!
+    Salla vavahtaa.
+Jos tietäisit, et rahtuakaan vois
+Viivähtää kukkas kuuluvilta pois!
+
+SALLA (selin).
+Taas Meijerhoff!
+    Päin rouvaan.
+                 Oi äiti!
+
+SANNA.
+                          Lapseni!
+Nimestä, josta riemun rintahas
+Heräävän toivoin, siitä säikähdyt
+Ja kavahdat kuin omaa kuoloas!
+
+SALLA.
+Hirveemmin vielä.
+
+SANNA.
+                  Kallis lapseni!
+Tuo musta kaapu riisu sielustas,
+Vanhempais neuvoon luota! onneas'
+Et ymmärrä.
+
+SALLA.
+            Vaan ennen riisua
+Voin sielultani halvan asuntonsa,
+Kuin suosiolla nähdä -- rakastaa
+Vähemmän vielä -- Meijerhoffia.
+
+SANNA.
+Rakastaa? Hurja tyttö hupakko!
+Näethän sukusi ja itsesi
+Kohoovan arvohon ja kunniaan,
+Ja palmikkosi tiedät hohtavan
+Juur Meijerhoffin avull' ylevistä
+Helmistä.
+
+SALLA.
+          Kaikk' on vaan ne halpoja
+Veskellosia, jotka pulppuaa
+Rupaisen lähteen pintaan pohjasta, --
+Mun sydäntäin ne ei voi hallita!
+
+SANNA.
+Sä uskallat noin vastoin vanhempais
+Syvintä rakkautta kiistellä?
+Sun Salmon kiihkot vaan on valtiaas,
+Sydämmes raukan sai hän villitä.
+Sukumme hän sun kannaksillas nyt
+On onnettomaks' aivan vihkinyt.
+Vaan muista, lapsi, koht' on majori
+Taas täällä -- hän sun jalo ystäväs --
+Hän kättäns' ennen sulle tarjosi:
+Sä hylkäsit, en nyt suo hylkääväs.
+Maailmass' ain' ei ole tarjona
+Niin ihmissydämmiä jaloja.
+
+SALLA.
+Kah, totuus valheen takapajulla!
+
+    Kuuluu honotusta.
+
+
+NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. HAUSSI ja MEIJERHOFF tulevat.
+
+HAUSSI.
+No, mistä soi tuo julma hohotus?
+Se ääni noitien tai varisten
+On räkätys, mut' ei järk' ihmisten. --
+Mun sielussan' on pahan aavistus! -- -- --
+
+    Yht'äkkiä kajahtaa edempäältä voimakas musiiki,
+    joka taukoo vienosti riutuen.
+
+Ahaa! tuo iva karsashengisten
+Tukehtui taas, kun riemu kajahti
+Syvästi läpi luiden, ydinten.
+Voimallaan peikot tieltä kunnian
+Se puhalsi, kuin sauvun liekistä
+Hajoittaa tuuli. -- Nytpä maljoille
+On kunniaksi tyhjentyä taas
+Onneksi Meijerhoffin, -- sinulle
+Iloksi, lapsemme, ja terveiksi
+Vanhempais suomaan rakkautehen!
+
+    Jokainen ottaa pöydältä täytetyt maljat; Salla vastahakoisesti.
+
+MEIJERHOFF.
+
+    Karneoli,
+    Ametisti,
+    Krysoprasi
+    Ja agati,
+    Niinpä jaspis,
+    Savutopasi,
+    Opali ja
+    Kalkedoni. --
+
+Nää kiiltokivet lahjoittaisin,
+Kun Sallan omakseni saisin.
+
+SALLA.
+Vaan sydäntäni kiiltokivistä
+En teille myödä voi.
+
+SANNA.
+                     Hän lemmestä
+Vaan teihin suostuu.
+
+MEIJERHOFF.
+                     Niinpä rakkaus
+On lahjanikin syvin perustus.
+
+HAUSSI.
+Sen ymmärrämme. Sitä tarkoittaa
+Sanoillaan Sallakin.
+
+
+VIIDESTOISTA KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. PAAVO tulee oikealta.
+
+HAUSSI.
+                      Mit' asiaa?
+
+PAAVO.
+Olenpa vaan vähän tyytymätön ahtaasen vaikutus-alaani.
+
+HAUSSI.
+Ja tahtoisit?
+
+PAAVO.
+Tahtoisinpa nöyrimmästi jatkaa mitä olen alottanut ja lopettaa mitä
+majori on alottanut.
+
+HAUSSI.
+Onko, Paavo parka, pääsi taaskin pyörällä? (Majorille) Ette huoli
+pahastua hänen hupsuudestaan! Muutoin on hän uskollinen palvelija.
+
+PAAVO.
+Olkoonpa vaan pääni pyöreä kuin kukkupalli, mutta ajatuksia kiehuu
+siellä kuin muuriaissaunassa.
+
+HAUSSI.
+Voi sua höyrypää! (Majorille) Huomaatte selvästi, että hän on vähän
+löylyn lyömä.
+
+MEIJERHOFF.
+Niin, niin; sen huomaan. Sallikaa tuon mennä rauhassa!
+
+HAUSSI.
+No ajatuksesi, Paavo?
+
+PAAVO.
+Olenhan yht'aikaa puutarhurinne ja lakeijanne. Mutta puutarhassamme
+kasvaa nyt pahanpäiväinen härkinmänty, joka vahingoksi laihduttaa
+maata. Varsinkin surkastuttaa sen juuret ja sen musta varjo erään,
+vierellään kasvavan korean kukan.
+
+MEIJERHOFF (hätäisesti syrjään).
+Tämä tarkoittaa minua.
+
+PAAVO.
+Kukka tahtoisi kiertyä sivullisensa solakan raidan vartalon ympäri;
+vaan nytpä on raita, tuon ranaoksaisen härkinmännyn tieltä, painanut
+päänsä pensaikkoon. Lymyssä lepää raita, kalvakkaana kuihtuu kukka.
+
+SALLA (syrjään).
+Ja minä juuri olen se kuihtuva kukka!
+
+PAAVO.
+Poisjuurittavaksi katsoisin siis tuon härkinmännyn. Niinpä nostaisi
+raita päänsä ja sorjasti koristaisi kukka sen vartalon ympärillä
+kukkatarhaa.
+
+SANNA.
+Kuuluupa kuin Paavon huulilta valuisi runonsäikeitä.
+
+HAUSSI.
+Sumua ja höyryä ovat vaan nuo ajatukset.
+
+PAAVO.
+Vaan voinpa tuosta höyrystä pusertaa herrasväelle selvää vettäkin, kun
+suvaitsette.
+
+SANNA.
+No, puutarhan hoidosta voimme toiste keskustella.
+
+HAUSSI.
+Niin, toiste; -- kas nyt mene!
+
+PAAVO.
+Menenpä; vaan huomatkaa! (Osoittaa molemmin käsin Meijerhoffiin)
+Tuossa, kas tuossa pönäkkänä seisoo se poisjuurittava rana-oksainen
+härkinmänty! -- Mut tuossa (osoittaa Sallaan) taas se sorja,
+murheen-kalpea kukka!
+
+MEIJERHOFF.
+Miekat ja sapelit, tätä häväistystä!
+
+PAAVO.
+Voi peukalot ja etusormet, kuinka mun kynteni himoitsee tuota mäntyä
+juuriakseni!
+
+HAUSSI (taluttaa Paavon tylysti oikealle).
+Siekailetko matkoihisi? -- sinä hävyttömyyden syleksiä!
+
+PAAVO.
+Mutta olenhan palvelijanne, joka -- --
+
+HAUSSI.
+Joka häväiset haltijaväkesi sekä halvan itsesikin.
+
+PAAVO.
+Tämä on kirveltävä päästöseteli.
+
+SANNA.
+Mutta hyvin ansaittu, Paavo parka.
+
+PAAVO (kaivaa kirjeen povestaan ja antaa Haussille).
+Takaanpa tämän laastari-lapun puhkaisevan ja parantavan sen paiseen,
+joka herrasväkeäni tekee äreäksi.
+
+HAUSSI.
+Kirjekö? Ja vasta jaariteltuasi annat? -- Sinä kiusan kappale!
+
+PAAVO.
+Ha ha ha! Ensinpä jyrsin männyn kuorta hampaillani ja sitten isken
+kirveeni sen sydämmeen.
+
+HAUSSI.
+Suoriatko jo?
+
+PAAVO.
+Onhan tässä käpälät allani.
+
+    Menee.
+
+
+KUUDESTOISTA KOHTAUS.
+
+    EDELLISET paitsi PAAVOA.
+
+HAUSSI.
+Suokaa toki, herra majori, meille anteeksi tuon ilkiön kujeet ja
+hullutukset! Täst'edes emme tahdo suvaita häntä palveluksessamme.
+
+MEIJERHOFF.
+Olkaa huoleti, herra ja rouva Haussi! Hulluja täytyy kärsiä ja kujeensa
+hän kuitenkin jo lopetti. (Erikseen) Muutoin olisikin hän mun
+taluttanut kuumille kiville.
+
+SANNA.
+Jalosti lausui majori. Sillä viisaat nauravat tyhmäin hullutuksille.
+
+SALLA (syrjään).
+Ja tyhmät vihastuvat raivoon kuullessaan viisaita neuvoja.
+
+HAUSSI (avaa kirjettä).
+Vaan mist' on kirje, jonka seurassa
+Tää häiriömme astui?
+    Avattuaan.
+                     Katsopa!
+Sinetti nimen alla!
+    Meijerhoffille.
+                    Nimeä
+Salaamaan teiltä käsketään! --
+Uteljas lienen, kun mä alotan
+Näin lopusta, kuin nainen maltiton,
+Vaikk' alku ain' on lopun perustus.
+
+    Lukee kirjeen ääneen alusta loppuun.
+
+"Herra Haussi!
+
+"Totuuden ja rehellisyyden nimessä kehoitan teitä, arvoisa herra, oman
+sekä lapsenne kunnian ja onnen tähden, vieroittamaan luotanne erään."
+-- Mitä? Vieroittamaan luotani! -- (Lukee edelleen) "Vieroittamaan
+luotanne erään teidän mielestänne tähän asti sangen arvoisan ja
+kunniallisen herran." -- Kummallista! Arvoisan ja kunniallisen herranko
+vieroittaisin luotani? Hän ehkä luulee vielä Salmon olevan lastemme
+opettajana. -- (Lukee edelleen) "Tällä herralla, joka teille tohtii
+uskotella olevansa nuori naimaton mies ja teeskelee tytärtänne
+kosioivansa." -- Naimaton mies! Tytärtäni kosioivansa! -- Varmaankin
+Salmo. -- "Tällä herralla onkin todella kotimaassaan nuori vihitty
+vaimo." (Tuokion hämmästyttävä äänettömyys, jolloin Meijerhoffin silmät
+hajamielisesti harhailevat ympäri. Lukee edelleen vapisevasti) "Tämän
+totuuden vahvikkeeksi panttaan teille kunniani sekä vakuutan
+tarvittaessa yhtä monella todistajalla, kuin tämän kirjeeni kirjaimet.
+Te tiedätte minun tuolla petollisella herralla tarkoittavani erästä
+rykmentin majoria -- herra Meijerhoffia."
+
+    (Säikäyksestä kiljahtaen lyykistyvät Sanna ja Salla
+    syletysten maahan. Meijerhoff nojaa vapisten erään
+    tuolin selkää vastaan, tuijottaen alas).
+
+HAUSSI (vihan vaaleana ikäänkuin itsekseen).
+Totuus vai valhe hämmästyttävä?
+Ei valhetta tuo nimi todista.
+    Katsoo kirjeen alle.
+Se todistust' ei enää tarvitse!
+Hirmuinen totuus! -- Nytpä aukenee
+Mun eteheni Paavon ennustus
+Ja aavistukset. Irvikuvana,
+Häijysti inhoittavana, nyt näen
+Edessäni tuon julman Molokin.
+Hänelle arvo-istuinten himosta
+Mä viattoman oisin uhrannut,
+Ja sitten, kauheasti pettyen
+Turhuuden markkinoilla, nielaissut
+Sisääni myrkyn, jok' ois hävittänyt
+Mun sieluni ja ruumiini.
+
+SANNA.
+                         Ja mun
+Sokaisi ahnas loistonhimo vaan:
+Jaloa, ihanaa ja ylhäistä
+Näin kuoressa, en sydänt' tutkinut.
+Vaan nyt se puhkes' äkki arvaamatta
+Eteemme haisevaisna.
+
+HAUSSI.
+                     Aika on
+Lakaista huoneestamme saastaisuus
+Pois elkineen.
+    Kutsuu oikealta.
+               No, Paavo, kiiruhda
+Sä työstäs palkintoa nauttimaan!
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. PAAVO tulee.
+
+HAUSSI (osoittaa Paavolle lasia).
+Kallista täältä! Kiitos kunnia
+Uskollisesta toimestas!
+
+PAAVO.
+                        "No Morjens!"
+Mit' olin velkapää, ja sydämmeni
+Mihinkä käski, sitä puuhasin.
+Vaan majorimme susiturkillen
+Voin onneksi tään maljan kallistaa.
+
+    Ryyppää.
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+Ah, etten tästä paeta mä voi!
+
+PAAVO (ryypättyään Haussille).
+Suur kiitos teille!
+
+HAUSSI.
+                    Juokse kutsumaan
+Nyt tänne Salmo!
+
+PAAVO.
+                 Sepä sukkela
+On pyörähdys.
+
+    Menee.
+
+
+KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
+
+    EDELLISET, paitsi PAAVOA.
+
+SALLA (tointuen).
+Oi armas Salmoni!
+
+SANNA.
+Vahvistu, lapseni, ja anteeks suo
+Vanhemmilles tää hirmu erhetys!
+
+SALLA.
+Huomattu erhetys ja parannettu
+On anteeks suotu, rakas äitini!
+
+HAUSSI.
+Niin, anteeks suo!
+    Meijerhoffille.
+                   Vaan sulle taritsen
+Sen kunnian, kuin koirallen, ett' astut
+Pois portailtamme! Paljastettu on
+Alastomaksi häijyytes'; ei voi
+Sit' ihmisverhot enää peitellä.
+Oh, inhoittaa noin ruma alaston! --
+Siis juokse pois!
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+                  Ah jospa voisin vaan!
+Mutt' olempa kuin tuomiolle nyt
+Naulittu taikka juuritettu tähän. --
+    Toisille.
+Petytte, herrasväki!
+
+SANNA.
+                     Tuntuupa
+Kuin liepeessäni kiskois entisyys
+Mua rattaillensa.
+
+HAUSSI.
+                  Ällös taaksesi
+Sä katsele, kuin Lothin emäntä.
+Pelastus taritsee nyt kättänsä.
+
+SANNA.
+Mä siihen tartun, riistän itseni
+Pois haaveksivain haluin vallasta.
+Kaikk' unhotan ja toivon parempaa.
+Tuolt' astuu Salmo!
+
+    Salmo lähestyy. Salla kiiruhtaa vastaan, tarttuen Salmon käsiin.
+
+HAUSSI.
+                    Nytpä päättyköön;
+Vaikk' onkin kiista raskas rinnassani.
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. SALMO. PAAVO tulee.
+
+PAAVO (tullessa).
+Kas tuossa raita! Kas, sen ympäri
+Sorea Salla-kukka kiertyköön!
+    Osoittaen Meijerhoffiin.
+Mut pois tuo räähkämänty siirtyköön!
+
+MEIJERHOFF (erikseen).
+Nyt karsii mua. Aivan tuntuu kuin
+Vedellä kylmäll' oisin valettu.
+
+SALMO.
+Kuulinpa Paavolt' aivan ihmeitä,
+Jos totta on?
+
+SALLA (osoittaen Meijerhoffiin).
+              Niin, tuosta ilkiöstä?
+
+HAUSSI.
+Se totta on.
+
+SALMO (tulistuneena).
+             Hän koston ansaitsee!
+    Salmo vetää liepeensä alta miekan ja Meijerhoff samoin.
+Voi tuhat tulta iskeväistä salamaa!
+Sä harmaa hiisi, musta kyöpeli!
+Puhtaasen taivaan liekkihin ei saa,
+Sun häijy, himoliekkis leimahtaa!
+Kiiruhda täältä!
+    Ylenkatseella.
+                 Ah! mun miekkani
+Häpeekseen katsoo tuohon tarttua.
+Oi, ettei ilma muutu liekiksi
+Tuon polttamaan!
+
+MEIJERHOFF.
+                 On soppa kypsynyt!
+Ei tulta tarvita, ei kokkia.
+
+    Puuhaa lähtöä.
+
+SALMO.
+Hampaissa halvalla on halpaa.
+
+MEIJERHOFF.
+Nyt häijysti mä nauraa katkatan,
+Kun nähdä sain, kuink' ihmissieluja
+Voip' ostaa syöttämällä tarinaa
+Vaan heille korkeist' arvo-istuimista
+Ja loistost' ylpeästä. -- Hyvästi!
+
+    Lähtee.
+
+PAAVO (ojentaen ylpeästi oikeella kädellään nuuskarasian
+Meijerhoff'ille, seuraa syrjittäin hänen lähtöään).
+
+Vaan lähtönuuskaa, major, suvaitkaa
+Viel' arvoisalle nenällenne!
+
+    Meijerhoff menee.
+
+HAUSSI.
+                             En
+Täst'edes ihmisyyttä halveksi,
+En kunniaa mä etsi kerjäten.
+Ja lapseni, ne maansa kunniaks
+Edistykööt ja kansans' onneksi!
+Siin' uskossa ja toivoss' yhdistämme
+Nää kukat saman myrskyn kestäneet
+Ja saman kukkatarhan kasvatit.
+
+    Haussi ja Sanna liittävät Salmon ja Sallan käsi käteen.
+    Paavo hypähtää ja lyöpi käsiään ilosta ja tulee suutelemaan
+    Haussin kättä.
+
+Esirippu lankee.
+
+
+
+
+
+
+SOTAISET VELJEKSET
+
+Näytelmä yhdessä näytöksessä
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+HANNU, vanhaa köyhtynyttä ritarisukua.
+LIISA, hänen vaimonsa.
+ANTTI,  |  edellisten pojat
+NIILO,  |
+ELMA, Niilon vaimo.
+KANSAA.
+
+Näytelmä tapahtuu Suomessa Hannun talossa. Aika v. 1632, heti
+jälkeen Gustav II Adolfin kuoleman.
+
+
+
+
+Sali; sen perällä ja sivulla ovia. Salissa useampia tuolia, ja
+seinällä riippuu vanha kiväri ja miekka. Muutoin kaikenlaisia
+huonekapineita.
+
+
+ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
+
+    ELMA. Sitte LIISA.
+
+ELMA (yksin hypistelevä jotakin käsityötä).
+Oi, oisitko, mun armas Niiloseni;
+Vuor' oisit vankka vasten vihollista
+Ja kilpi vahva kunnon kuninkaamme,
+Maan kunnia ja onni omiesi,
+Mesmarja kallis mulle tultuasi!
+    Liisa tulee sivu-ovesta.
+Nyt sydämmeni, armas anoppini,
+Nyt sydämmeni sortuu suruistani
+Ja hetken vietto tuntuu tukalalta,
+Kuin unettoman talvi-yösen vietto:
+Ain' ajattelen nuorta Niiloani,
+Hän kaatuneeko vaiko voittajana
+Viel' astunee, kuin riemu, joukkohomme --
+Nyt joudu armas Niiloni, jo joudu!
+
+LIISA.
+Ah! Suru synkkä kukat kaatelee
+Ja paljot huolet riemun runtelee,
+Vaan huolten helppo löytyy Luojallamme:
+Hän voiton voipi tuoda taisteluissa
+Myös Niilollemme kera kuninkaansa,
+Siis hälle toivos, uskallukses anna!
+
+ELMA.
+Sen uskon, että teillä tuimemmillai
+Ain' avun antaa korkein kaikkivalta;
+Mut kaipaus on mulla murtumaton
+Ja toivoni kuin kulo sammumaton.
+Nyt joudu, armas Niiloni, jo joudu!
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. HANNU.
+
+HANNU (tulee kammarista).
+No mitä täältä murhepakinoita
+Taas korvihini kaikuu kammioon?
+Te urohosta varmaan vaikeroitte,
+Se tapa vanha vaimoväell' onpi?
+
+LIISA.
+Hän miehestänsä kantaa murhemieltä,
+Mä lohdutusta tarjoan kuin äiti.
+
+HANNU (tuimasti).
+Tuon lapsen pää on vailla viisautta,
+Kun kadehtii hän urhon kuolemaa,
+Vaik' kuolo viepi hänet kunniaan.
+Mon' elämäss' on hetki katkerampi
+Kuin kuolema, eik' anna tullessaan
+Sen kalliimpaa kuin katoavaisuutta;
+Kuolossa hetken karvas taistelo
+Avaapi portit uuteen elohon.
+
+ELMA (huoaten).
+Jos Niilo kuolee, soisin kuolevani,
+Jos Niilo elää, soisin eläväni.
+
+    Peittää esiliinalla silmiään.
+
+HANNU.
+Äl' itke suotta! huoles haihduttele!
+Sen tiedän, että kunnon kuninkaamme
+Ain' onnen-tiellä johtaa joukkojaan,
+Ja kuljettaapi pojat kunniaan;
+Sen tiedän, että Suomen sotilailla
+Viel' isäin veri soutaa suonissaan,
+Niilonkin tunnen notkeaksi ja
+Ripeeksi kuin on peura poikana.
+Hän karhun voimin miekkaa mittelee!
+Ja minkä tuli tekee tappuroissa,
+Sen haaskaa, polttaa Niilo nuolillaan,
+Sen hävittää hän sortain vihollista.
+Siis murheen piikit revi rinnastasi;
+On parahin ett' anot taivahalta
+Myös pojallesi verta vanhempansa.
+
+ELMA.
+Sen totta lausuit, armas appeni.
+On urhotöihin Niilo syntynyt.
+Hän hyvästäissä toisti sanoillaan
+Elonsa halvemmaksi kuoloaan,
+Mi sankarmuiston tullessansa tuopi.
+
+LIISA (Elmalle).
+Mitenkä lausui? Vielä muistatko?
+
+ELMA (raskaasti).
+Kuin lähtö-syleilynsä, muistan sen;
+Vaan ennen kuolon-tuomioni voisin
+Mä lausua, kuin urhon värssyt ne.
+
+HANNU.
+Se lähtö-laulu mulle kyll' on tuttu,
+Jost' ennenkin jo parkui vaimot, lapset,
+Kun hyvästäissään urhot lauloivat,
+Se kuuluu näin, se kuulkaa kyyneleittä.
+
+    Lausuu.
+
+    Ei korpikarhuin seurassa
+    Voi loistaa maine sankarin,
+    Kun hongat ei voi haastella
+    Ja ihmiskieltä puuttuu linnutkin.
+
+    Vaan siellä maine ansaitaan
+    Ja kalvat välkkyy kunnian,
+    Miss' urhoin verta mittaillaan
+    Ja voitot säikyttävät maailman:
+
+    Hyvästi hyrskyt lapsien!
+    Hyvästi vaimon vaikerrus!
+    Yks' kerta teitä syleilen,
+    Niin sankar'-riviin rientää urhous.
+
+        Elma peittää silmänsä ja itkee.
+
+LIISA (ottaa Elmaa kädestä).
+Äl' itke, Elma! Tulva kyynelten
+Sun poskiltasi ruusut runtelee,
+Ja rintas toivon loiste himmentyy,
+Luo uskallukses' silmä taivahalle!
+
+    Jymy kuuluu. Elma säikähtyy.
+
+ELMA.
+Aih! ryske, ryty!
+
+HANNU.
+                  Niinkun vauhko varsa
+Sä säikähdyt, jos risu räisähtää,
+Tai varis lentää lähi varvikkoon,
+Vaikk' oven takan' olis' armahasi.
+
+ELMA.
+Mun armaani.
+
+LIISA.
+             Työt Luojan arvaatko?
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. ANTTI.
+
+HANNU (Antille).
+Ahaa! sä poikani jo Turusta
+Kotia ehdit. Mitkä sanomat
+Sielt' tänne kuuluu?
+
+ANTTI.
+                     Kuuluu kummia.
+
+ELMA.
+Ah!
+
+ANTTI.
+    Sanomat on tuotu Saksasta:
+On kuninkaamme tehnyt sankartöitä
+Miesjoukkoineen juur ihmeteltäviä,
+On saanut voittoja ja kunniaa!
+
+HANNU (arvokkaasti).
+On saanut voittoja ja kunniaa.
+
+ELMA.
+Vaan Niiloni on kätketty kuin helmi,
+Jonk' kalleutta kaipaa rintani!
+Hän taistelee, sen tiedän, voittaakin,
+Ja ehkä kuolee henkens' uhraten
+Edestä uskomme ja kuninkaan, --
+Mut unhottanut on hän synnyinmaan.
+Miks itseään ei sille säästää vois?
+
+HANNU (viittaa kädellään Elmaa vaiti).
+Unohda lapsi huolivirtes pois!
+
+ANTTI (jatkaa).
+Mun sydäntäni särkee, karvastaa,
+Sanomat iski sieluun syvimpään,
+Vereni riehuu, suonet repeää!
+Ah! Olisko nyt tässä viholliset,
+Ne surman ruoat, Tuonen tulitönkät!
+He nielkööt liekkiväistä kirousta!
+
+ELMA (raskaasti).
+Ah, hirmuista! -- On varmaan onnetonta?
+
+ANTTI.
+On onnetonta eikä onnetonta:
+He kaataneet on kunnon kuninkaamme,
+Sen Gustavimme, suuren sankarimme,
+Ja taistelijan, jalon Taavettimme,
+Urhomme aimon voiton vehkehistä, --
+Maan vieraan multaa huuhtoi hurmehensa,
+Vieraassa maassa mahti-henkensä
+Hän viimeiseen jo huokui voitollisna.
+
+ELMA.
+Mua pyörryttää!
+
+LIISA.
+                Mä pyörryn, enkä voi
+Enempää kuulla sanaa hirmuista.
+
+    Menee.
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+    EDELLISET paitsi LIISAA.
+
+HANNU.
+Ah, sieluni, jo poistu ruumihista!
+Vapise, hämmästy! Se mahdollista
+Todella onko? Ei! en uskoa,
+En uskoa voi Pohjan leijonan
+Kukistuneen kuin viirin horjuvan
+Etelän ärjystä. Voi! kadotus
+Mua huimaisee, mun nielee kuolema,
+Kuullessa sankar'rinnan sortuneen,
+Kadonneen toivomme -- ah kirvelee! --
+Kuoleeko totuuskin? Ei! Elämää
+Himoitsee se ja valtaa maailman
+Perinnökseen. Sen himo kunniaan
+Hehkuilee vaan, ja voiton kruunuja
+Totuuden enkel' antaa armailleen -- -- --
+    Vaipuu ajatuksiinsa. -- Antille.
+Puhutko totta? Kerro vieläkin!
+
+ANTTI.
+Sydäntä ahdistava totuus on
+Ett' onpi kuollut kuningas.
+
+HANNU.
+                            Ja nyt
+Lutherin-opin uskon-vapaus
+Vajonnut on kuin päivä merehen.
+
+    Vaipuu jälleen ajatuksiinsa.
+
+ANTTI.
+Jok' ylentyy taas kahta kirkkahammin,
+Valaisten aina Libanonista,
+Sen setripuista, hamaan Pohjolaan,
+Hongikko-salojemme jylhistöön.
+
+HANNU (ei kuullen edellistä).
+Se oppi, joka sielut taluttaa
+Pois synkäst' ahdistuksen alhosta,
+Taas häväistään, ja tunnustajat sen
+Taas poljettu on hengen-orjuuteen.
+
+ANTTI.
+Sä, vanhus, hourailet, kun tärttänyt
+Et kuunnella kun sanoin: "voitollisna"
+Kuningas kuoli -- voitti kuollessaan!
+
+HANNU (arvokkaasti).
+Ah, voitollisna, sepä suloisinta!
+Kuink' autuas on elää sankarina,
+Vaan autuaampi kuolla voittajana.
+Hän kaksinkerroin sankar', voittaja,
+Hän kaksinkerroin kuoli onnellisna!
+
+    Astuu miettiväisnä lattialla.
+
+ANTTI (innolla).
+Oi oisinko sun kanssas kuolla saanut,
+Sun kanssasi mun kuninkaani kallis!
+
+ELMA (heräten unelmistansa nousee istualtaan).
+Siis sodan surma Niilonikin nieli,
+Siis eteläst' ei lämpö enään hehku,
+Vaan kuolon kolkko, kammottava viima,
+Mi Pohjan ruusut rikkoo, runtelee -- -- --
+Niin, Niiloni? ah ihanasti hän
+Kaatuikin kanssa kuninkaan. -- Mut maani,
+Sun lapses orvoiks jää ja tyttäres
+Sulhoitta kuolee taikka leskenä.
+Tää kaikk' ois halpa vahinko! vaan jos --
+Vihollinen nyt ryntää niskoillemme,
+On maamme voimaton -- pois urhot on.
+
+HANNU (ajatuksistaan heräten).
+Haa, vaimo! Lapsettaako sua taas?
+
+ELMA.
+Jos lapsettais.
+
+ANTTI (erikseen).
+                Mä tunnen sääliä --
+Ja enemmän -- mä tunnen kuumuutta
+Ja tuskaa sanatonta rinnassani,
+Nähdessäni tuon vaimon vaikeroivan --
+Viel' enemmän! mun täytyy tunnustaa
+Sen taivahalle -- tunnen lempeä,
+Suloista rakkautta -- Ah! Mut kauaks jo
+Uskalsin harpata.
+
+HANNU (kuulematta edellistä).
+                  Nuo haaveksii
+Molemmat niinkuin toista maailmaa
+Tavottaen. Mut edell' ehtiä
+Mun täytyy suuren kuninkaani luo
+Totuuden maahan.
+
+    Kävelee yhä aatoksissaan.
+
+ANTTI (syrjään ja kuulematta edellistä).
+                 Sydän-pohjukkaani
+Mun lempeni nyt täytyy nukahtaa.
+Pois hento laakson tyyneys! Kas nyt
+Mun rinnassani kantaa valtikkaa
+Rautainen, jäykkä urhous, jok' etsii
+Vaan autiota verikenttää, jossa
+Raivoisat sodan myrskyt mellastaa --
+Ja veljenikö vaimoon uskallan! --
+Ah sydämmeni synnin polttama!
+    Elmalle.
+Sä kysyit taikka tahdoit kysyä
+Jotakin Niilosta?
+
+ELMA.
+                  Jos tietoja
+Sinulla hänen elostansa ois.
+
+ANTTI.
+Elääkö Niilo taikka kuollut lie,
+Sen tietää yksin ylitaivahat.
+Se tieto Suomeen ehtinyt on vaan,
+Ett' urhot, jotka kärsii haavojaan
+Kuljettaa laiva maansa rannikolle
+Ja toiset terveet rautakourineen
+Taas raajarikkoin kohlut palkitsee --
+Ja minä.
+
+    Ottaa vanhan miekan vaarnalta ja sitoo vyöllensä;
+    sovittaa metsästyskivääriä olalleen.
+
+ELMA.
+         Ah, en jaksa kuunnella
+Tät' ahdistavaa epätietoa.
+
+    Menee.
+
+HANNU (herää äkkiä aatoksistaan lausumaan Antin yhä aseita
+ympärilleen ratustellessa).
+
+Tulistu taivas, valaise ja -- polta
+Totuuden tieltä väärät! Halki lyö
+Vihollistemme rinnat! Pilstoa
+Säleiksi, niinkuin myrsky-ilmalla
+Lyöt pirstaleiksi hongan vartalon!
+    Hoksaa Antin kujeet.
+No metsästyksehenkö vammustat
+Noin itseäs, taikk' olet hupsuna?
+
+ANTTI.
+Jos hupsuna en lie jo syntynytkin?
+
+HANNU.
+Kuin ihminen, sä synnyit lapseksi,
+Mut' mieheks' aioin sua kasvattaa.
+
+ANTTI.
+Siis miehen aseita mun kantaa suo;
+Suo täyttää, minkä ennen estelit.
+
+HANNU.
+No surma vieköön! Minkä isän sydän
+Hyväksi voipi nähdä lapsilleen --
+Sit' ikänän' en sulta kieltää voi.
+
+ANTTI.
+Mi kerta tehtiin, se on voitukin,
+Vaan tekemätönt' ei viel' ole tehty.
+
+HANNU.
+Nuo hourehesi, lapsi, selvitä!
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. LIISA.
+
+LIISA.
+Mun täytyy tulla, vaikk'en kuulla vois,
+Mut kuulemast' en voi myös olla pois.
+
+HANNU.
+Nyt tarkkaile tuon pojan jaaritusta.
+
+ANTTI (Hannulle).
+Mun sota-into rinnassani riehui,
+Sä tiesit sen, vaan naiseltansa Niilon,
+Kuin surman syötti-saalihiksi, syöksit.
+Mun eloni ja kuoloni ois yksi,
+Vaan Niilon kuolo, kuolo naisensakin,
+Siis aika on jo munkin kamppaella,
+Jo kyllin vaarnaa vaivannut lie miekkani,
+Nyt kuninkaani veren koston-huuto
+Mun viepi voittohon tai kuolohon.
+
+HANNU.
+Näen kyll', ett olet uljas poikani
+Ja samat tunnot reuhtoo rinnassais,
+Kuin nuoruudessa ennen isäsi.
+Vaan vesa olet sodan surmatöihin,
+Jon tuulenpuuska maahan tuivertaa:
+Et vilua, et nälkää vielä kestä,
+Et myrskyjä ja tulen tuiskinaa,
+Viel' aika antaa sulle taisteloita,
+Kun elämäsi siksi ennättää.
+
+ANTTI.
+Ei kotkaa estä malmisetkaan portit
+Ei koston tulta meret sammuta!
+Ei nuoruus ole miehuuteni surma
+Ei urhotöille vanhat virkoa.
+
+LIISA (tarttuu Antin käteen).
+Oi lapseni, oi armas Anttiseni!
+Tahdotko surman suuhun rynnätä?
+Vaan säästä, säästä itseäs ja meitä,
+Tok vältä vaarat, kestä kiusaukset
+Ja onnettomuus estä oviltamme.
+
+ANTTI (riistää kätensä. Laulaa).
+
+    Pois elämästäni pelkojen peikot,
+    Teitä en kammoa, en vapise!
+    Teitä pelätköhön horjuvat, heikot,
+    Elämän vaivoja en pakene.
+    Tulkohon taistelo höyryävä,
+    Nälkä ja kuolema kirvelevä:
+    Jään minä elohon urhojen kanssa,
+    Muistojen rihmaan loistelemaan,
+    Kunnian kukkia kantavi kansa
+    Hautani kumpua kaunistamaan.
+
+HANNU.
+Nä'en kyllä, ettei päätä, mutta sydän
+On nuorukaisen elon ohjaksissa.
+Se sydän on kuin hehkuvainen hiilos,
+Johonka tuuli vienompikin voi
+Puhaltaa puhtaan hehkuvaisen liekin,
+Jok' ilkivallat murtaa ankarimmat, --
+Vaan raivomuodon kerta saatuaan,
+Eroittaa luonnon-voimat toisistaan; --
+Iloitsen, poikani, sun innostasi,
+Vaan murehdinpa mieles vähyydestä:
+Sä Saksaan lentäisit kuin kotkan siivin,
+Meristä, maista mitään huolimatta.
+Sä Saksaan rientäisit kuin kulon-tuli,
+Mi luonnon-voimat murtaa mennessään.
+Et aseita ja kelpo kumppania
+Enempää tarvitse kuin villi-varsa;
+Nuo ruostunehet ramut kelpaa sulle,
+Joit' oravat ei enään hämmästyisi.
+
+ANTTI (ensin katsoa tuijottaa maahan).
+Niin tyhjä ei lie lampahankaan kallo,
+Ett' aivoillaan ei tuota ymmärtäisi,
+Mihinkä kelpaa kolhut ruostuneet;
+Vaan keikkailen tok siksi kehnommilla,
+Kun Turusta saan uudet uhkeammat. --
+On huomiseksi päätetty jo lähtö. --
+Mä sotilaaksi olen ostettu. --
+Älkäätte kiellä! -- käskee sydämmeni.
+
+LIISA (tarttuu Antin kaulaan).
+Oletko, lapseni, niin tyly, julma
+Ett' isäs äänt' et kuule uupuvaa!
+Vai eikö kieltons ole sulle kallis
+Kun sanansa ei satu sydämmeesi?
+Sun luontos, ennen hellä, mulle rakas,
+Ei kiveksi nyt liene kovettunut.
+Viholliselle näet koston-unta,
+Vaan muista ett' on sekin kiivas kosto,
+Mi vanhempainsa kohtaa kieltäjän!
+
+ANTTI (heltyneenä).
+Oi äitini, en voi nyt sua kieltää!
+Siis täydyn noutaa isän vaatimusta.
+Vaan kuinka intoni voin sammuttaa?
+Ah, isä, suo tok mulle siunaukses,
+Oi hellä äiti, anna suostumuksesi
+En hillitä voi sydämmeni ääntä,
+Kieltonne siteistä mun päästäkää!
+
+HANNU (arvokkaasti).
+Jo viet, jo kannat mua nuoruuteeni,
+Asetat aikaan, jolloin itse itkin,
+Samoista syistä kastoin kasvojani;
+Sen muistan kuinka katkeralta maistui
+Monetkin esteet urho-aikeilleni:
+Ne kirvelteli niinkuin surman-nuolet.
+Vaan myötätuulet tuntuivat kuin viina
+Valunut oisi murheen voiteheksi --
+En kiellä sua, vaikka vanhuuteni
+Raskaampi mulle ois kuin rauta-kahle.
+Kun kuuluu sanat: "miestä tarvitaan!"
+Riviinpä riennä silloin ensimmäisnä
+Ja elä, kuole kansas kunniaksi,
+Sen siunauksen annan evääksesi.
+
+LIISA (raskaasti).
+Ja elä, kuole kansas kunniaksi!
+En enempätä lisää evästäsi.
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+    EDELLISET. ELMA.
+
+ELMA (tulee vasemmalta).
+Tuol' ulkona käy ryske, pauhina
+Ja hurraus.
+
+ANTTI.
+            Kas sinne riennämme!
+Kenties on siellä urhojakin jo
+Valmiina riveihimme astumaan.
+
+    Menevät perältä.
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+ELMA.
+Mun rinnassani kuumuus kiihtyy vaan.
+Jotakin kummaa aavistusta tunnen
+Se on kuin surmaa ennustais. -- Mut ei! --
+Se tuntuu myös kuin ennen, koska Niilon
+Sulhaisna tiesin luoksein tulevan.
+Ah! vaan nyt pettynen. -- Mut ehkä en.
+    Istuu tuolille.
+Oi joudu, armas Niiloni, jo joudu!
+
+    Laulaa kanteletta soittaen.
+
+    Muistan sen hetken,
+    Kun sotaretken
+    Kaukaisen alkoi Niiloseni:
+    Murheen ja vaivan
+    Raskahan aivan
+    Tuopi se minun rinnoilleni;
+    Lempeni ruusu ryöstetty on,
+    Syöstihin surman rannikkohon.
+    Kaikk' on pois multa,
+    Kun on pois kulta,
+    Suru nyt kalvaa sydäntäni.
+
+        Ulkoa kuuluu telmettä ja hurrausta. Elma taukoaa
+        kuuntelemaan. Telme lakkaa.
+
+    Söikö sun julma
+    Sotainen surma,
+    Silloinpa kuolen kyyneleihin.
+    Jos elät vielä
+    Urhojen tiellä,
+    Niin jopa joudu kaulalleni!
+    Silloinpa murhe pois katoais,
+    Riemu ja rauha taas palajais.
+    Kaikk' on pois multa,
+    Kun on pois kulta,
+    Suru nyt kalvaa sydäntäni.
+
+        Ovi aukenee Niilo astuu upseerin puvussa sisään,
+        vasen käsi ripustettu kaulalle; häntä seuraa
+        Hannu, Liisa ja Antti, niiden jälestä kansaa.
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+    ELMA. NIILO. HANNU. LIISA. ANTTI. KANSAA.
+
+KANSA.
+Eläköön Gustavin sankari!
+
+    Elma katsoo säikähtyneenä sisään tulijoita.
+
+NIILO (kiiruhtaa Elman luo).
+Ah Elmani ja enkelini!
+
+    Syleilevät.
+
+ELMA.
+Oi Niiloni, ja taivaani!
+
+    Tuokion äänettömyys.
+
+KANSA.
+Eläköön Gustavin sankari!
+
+NIILO (kädet käsissä katsovat silmästä silmään).
+Viel' elät hellä, rakas Elmani,
+Sä mulle kalliimpi ja suloisempi,
+Kuin Reinilaaksoin ihanimmat ruusut!
+Siis terve, rauhan, riemun vartiani,
+Taas urho-sydän lempeen liittyköön!
+
+ELMA.
+Ja sulakoon kuin kulta kultahan
+Perheemme onnen-liekin lämpimässä.
+
+    Syleilevät toisiansa.
+
+NIILO (Hannulle).
+Viel' elää isä, konnussaan kuin karhu,
+Tuo sydämmeni urhouden alku!
+    Liisalle.
+Viel' äidin hellä sydän sykkäilee,
+Sä rakkauden liehdoit rintahani!
+Siis terve teille, onnen pylvähämme!
+Nyt raitistukoon vanhat sydämmenne!
+
+HANNU. LIISA.
+Oi terve sulle, sankar'-lapsukainen.
+
+NIILO (Antille).
+Ja veljeni! -- sä rauhan rinta-lapsi,
+Jok' iloitset vaan kodin kainalossa!
+Jo kuohahtakoon veres hyytelöstä,
+Kirotkoon rauhaa nuori sydämmesi,
+Jos tahdot isäs poikaa veljestellä!
+
+ANTTI.
+On talvi-unen korsattuaan karhu
+Viholliselle kahta kiukkuisempi.
+
+NIILO (kansalle).
+Te miehet myös, jo koston kirvehillä
+Kuninkaan veren hintaa etsikäätte,
+Ja rientäkäätte sota-tanterelle
+Vihollisenne päitä pilstomahan;
+On jalompaa se työ kuin jänis-jahti
+Tai ilveksen ja karhu-äijän pyyntö!
+
+KANSA.
+Viholliselle kuolema ja kosto!
+
+    Rytyyttävät jalkojaan.
+
+NIILO (kääntyy Elmaan. Arvokkaasti).
+Kuin Breitenfeld'in voiton taisteltua
+Minua Main'in viinat virvoitteli
+Ja urho-vertä valoi rintahani,
+Niin Lytzin murhepäivän haavojakin
+Nyt voitelee sun huules hunajaiset.
+Nuo säteet, silmistäsi säihkyväiset,
+On elämäni kirkkain kesäpäivä;
+Sydämmes tunnot helkkyy huuliltasi
+Mun sielulleni taivaan soitelmina.
+On veri-haavat, sodan surkeudet,
+Nyt telineitä onnen alttarille,
+Ja voitonpäivät ovat kunniamme
+Jaloimmat muisto-taulut, arvomerkit,
+Joit' ei voi ryöstää ilkein vihollinen.
+
+ELMA.
+Sun kanssas löydän elämäni onnen,
+Sinutta olen kurjin, onnettomin!
+
+NIILO (raskaasti).
+Vaan riemu kaikk' on murheell' ostettava,
+On kaikki autuus tuskan hedelmänä!
+Pisarat harvat, jotka huulillemme
+Tipahtaa onnen punapilvistäkin,
+On katkeruudella jo suolattuna:
+Tää onnen-päivä kätkee povessaan
+Raskaimman surun kiviroukkion.
+Vaikk' eivät tyhjään raueta voi työmme,
+Ei suotta välky sankartemme miekat,
+Niin kuninkaamme, suurin sankarimme
+On kuollut! Ah se raskas muiston-hurma
+Himmentää kirkkaimmankin riemuhetken.
+
+ELMA.
+Pois paetkoon nyt murhe tuskallinen,
+Kuin riemun helmet heryy rinnoilleni,
+Myrkkyiset koston-sumut hälvetköön,
+Kun rakkauden silmät säteilee;
+Pois sodan myrsky, riemun telottaja,
+Mi väristyttää ihmis-sydämmiä!
+Oi Niiloni! Et millään enään voisi
+Pelastaa Manan suusta sankaria,
+Jon sodan surma nieli ruoakseen;
+Nyt ylistä vaan hänen kunniaansa
+Ja mainehensa kauas kaikukoon!
+
+NIILO.
+Kuin miekkain väike, kiilto kypärien,
+Niin jalo kunniansa loistakoon!
+Kuin sodan soitto, jyske joukkojemme,
+Niin kuninkaamme maine kaikukoon!
+
+ANTTI.
+Vaan minä kannan murhan kiväriä,
+Ja koston hirmumiekkaa paljastan,
+Jos ne ei auta, tartun kiinni kourin
+Ja muserran kuin karhun kämmenin. --
+Sä, veljeni, jo kyllin taistelitkin,
+Sun vertäs valui tantereelle jo!
+Mä harjahirren nostan maineellemme
+Sen edestä vaikk' ehtyis valtimoni
+Ja sydämmeni nesteet purskahtaisi.
+
+NIILO.
+Kas nepä äänet sointuu miehen suusta,
+Kun sanas täytät, synnyt veljekseni!
+Siis riennä riviin! viel' ei vihollinen
+Veressään ole kyllin kylvetetty.
+Viel' auk' on sulle tanner taistellakses,
+On kuninkaamme kuolo kostettava.
+Lävistä niinkuin hauki ahraimella
+Se totuuden ja meidän vihollinen,
+Käy kynsin, hampain häijyn höyheniin
+Kuin tarhapöllön niskaan tarttuu kotka,
+Se villihengen käskyläinen syökse
+Alimpaan Tuonen tulikirnuhun.
+
+ANTTI (juhlallisesti).
+Sen vannon. Tarkoin korvin kuunnelkaa!
+    Nostaa oikean kätensä ylös.
+Petänkö maani, hyljätköön mun taivas
+Ja koston miekat nouskoon helvetistä!
+Jos raiskaan, tahraan pyhää mainettamme,
+Kirotkoon kansani mun hylkyläisnä!
+Jos vihollista pakenen kuin kurja,
+Mua kuninkaani sekä urhoin veret
+Kiristäin, polttain syöskööt surman suuhun
+Taikk' oma miekkani mun teurastakoon,
+Jos henkeän' en uhraa totuudellen! --
+Nyt lemmon korvat kuullen haljetkoon
+Hän valmistakoon koston rikkojalle!
+Avatkoon taivas tuhat akkunaansa
+Ja katsokoon nyt köyhää uhriansa!
+
+    Laskee kätensä alas. Veljekset syleilevät toisiaan.
+
+KANSA (rytyyttäin jalkoja).
+Eläkööt maamme sankar'-nuorukaiset!
+
+HANNU (arvokkaasti).
+Nyt meill' on riemun loistavainen juhla,
+Jalosti onnen-taivas ruskottaa!
+Lähestyn päivän iltaa iloisena,
+Kun jalot ruusut jääpi haudalleni. --
+Murheisen kyllä sanoman toit, poika;
+Vaan aate, josta taistellahan siellä
+On voitollinen taivaan helmalapsi.
+Kyll' urhoin johtajan taas taivas nostaa. -- --
+Te poikani, mun jalot poikueni,
+Eloni illan kaunein kultakruunu,
+Seuratkaa uutta uskon-sankaria! --
+Niin teettekin, sen tiedän varmasti.
+Siunattu siis on synnyin-hetkenne,
+Tuhansin siunatuita urhotyönne,
+Sukumme versoo, kukkii kunniaksi
+Tään kalliin maan ja kansan urhokkaan.
+Ain' yhtä köyttä kiskokaa kuin veljet,
+Kuin sama sielu valvois rinnassanne,
+Niin riemu nousee urhotöistänne
+Kuin kylälle, kosk' uljas metsämies
+Tuo saalihiksi karhun kotiinsa.
+
+    Elma ja Liisa kantaa kammarista pöydän, jolla seisoo
+    pullo ja sen ympärillä maljoja.
+
+NIILO (osottaen, maljaa kädessään).
+Kulauttakaamme vielä viinimalja
+Muistoksi suuren sankar-kuninkaamme!
+
+    Kukin ottaa pöydältä maljan.
+
+HANNU.
+Tää armas hetki urhon lempeen liittää
+Ja toisen vihkii välkkyväiseen miekkaan,
+Tää täyttää lemmen, urhouden toivot,
+Asettain kiihkot, kaipauksen vaivat --
+Näin siteet ratkoo, toisilla taas vyöttää,
+Nää erohetken vaahtolaidat maljat,
+Täynn' urhouuden ja lemmen pisaroita,
+Nää vahvistakoon valat sekä liitot;
+Vereksi joka helmi herahtakoon
+Ja kiehahtakoon urhoin valtimoissa,
+Ikuisen innon, voiman virtailuksi,
+Jost' iki-kunnia karttuu kansallemme!
+
+    Kansa hurraa; maljat kallistetaan. Niilo suutelee
+    Elmaa ja Antti miekkaa.
+
+Esirippu lankee.
+
+
+
+
+
+
+TIETÄJÄ
+
+Viisinäytöksinen runoelma
+
+
+    SUOMEN RUNOTTAREN TIENRAIVAAJALLE HERRA PROFESSORI
+
+               AUG. AHLQVISTILLE
+
+    KIITOLLISUUDELLA JA KUNNIOITUKSELLA OMISTETTU.
+
+
+
+ESILAUSE.
+
+Ei mieleni saanut rauhaa ennen kuin sen monivuotisista hauteista
+puhkesi ilmoille tämä teos. Niin täytyi tapahtua, ellen tahtonut tehdä
+henkistä itsemurhaa. Tämä olkoon sanottu niille, jotka ehkä kysyvät,
+miksi tekijä ryhtyi juuri tähän eikä muuhun aineesen. Elämäni sisällys
+määräsi aineen. Ja mikä ylinnä mielessäni kuohui, se ensin esille
+virtasi. Muodon -- senkin on sisällys luonut.
+
+Olenko onnistunut tuomaan ilmi mitä olen tahtonut? Epäilemättä on aina
+vielä tunnustettava, että "me profeteeraamme puolittain". Selvyyteen
+olen kuitenkin pyrkinyt, ja ne, joille tämän teoksen nykyisessä
+muodossaan olen lukenut, ovat sanoneet sitä käsittävänsä. Mutta -- he
+ovat malttaneet ajatella sekä tuntevat kieltä.
+
+Sekä virheistä, että niistä lukemattomista ominaisuuksista, jotka tältä
+teokselta puuttuvat, pitänevät kirjallisuutemme ystävät kyllä aikanaan
+murheen.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+BILEAM, tietäjä.
+BAALAK, Moabin kuningas.
+EGLON, hänen poikansa.
+ZUUR   |
+HUUR   |
+REKEM  |  Midianin heimoruhtinaita.
+REBA   |
+EVI    |
+KOSBI, Zuurin tytär.
+NAHSEN, Juudan suvun päämies    |
+ELISUR, Ruubenin suvun päämies  |  airueita.
+SIMRI, Simeonin suvun päämies   |
+SAALU, Simrin isä.
+PINHOS, Aaronin pojanpoika.
+SEEDEK, Baalin ylipappi.
+NERGAL   |
+OMRI     |
+ORGON    |  Bileamin oppilaita.
+ORNAN    |
+LAORMER  |
+PATROS   |
+EBER    |  tutkijoita.
+KOOSAM  |
+ASSAR, Moabilainen sotaherra.
+ENKELI Siinailta.
+
+Baalin pappikuoro, naiskuoro, vaimolan naisia, eräs vaimo,
+eräs maamies, sotilaita, vartioita, kansaa.
+
+Tapaus Israelin valloittaessa Kaanaata.
+
+
+
+
+ENSI NÄYTÖS.
+
+
+    Avoin pylväskäytävä temppelin ja kuninkaan huoneen välillä.
+    Kuninkaan istuin.
+
+    VAHTISOTILAITA.
+
+1:NEN SOTILAS.
+Jumalat kuoli jok' ainoa,
+On templit hautaholveja,
+Nyt kelle uhrataan?
+On suurin herra kuka ties
+Nyt kuningas ja sotamies,
+Siis heitä palvellaan.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Päämiestä kuule, tottele,
+Kun käsketään, niin ottele,
+Siin' uskontosi on.
+Ei uskalla, ei aikaa saa,
+Täss' aatoksia harjoittaa --
+Se luvatonta on.
+
+1:NEN SOTILAS.
+Juo, narri, nai, ei kieltoa,
+Öin, päivin, milloin mieluista,
+Se uhri parhainta.
+Ei pappi eikä kuningas
+Vihastu tuosta uhristas,
+Jos kartat aatella.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Vait, veikko! tuolta astuu miehiä.
+
+    EBER JA KOOSAM.
+
+EBER.
+Siis tietää et voi, mit et näe.
+
+KOOSAM.
+                                En,
+Jos tunne en.
+
+EBER..
+              Mut mistä tuntea?
+
+KOOSAM.
+Tuo Eufratin mies lausui, muistelen:
+Ken omass' itsessään ei Jumalaan
+Tutustu -- turhaan etsii muualta.
+Mut luonansa ken hänet tuntee, se
+Hänt' ympärillään näkee kaikkialla,
+Kuin armahansa kuvaa rakastaja.
+Niin Eufratin mies lausui, muistelen.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Mist' olette ja ketä? Mihin matka?
+Täss' asuu kuningas, se tietäkää!
+Tiehenne koivetkaa tai sattuu koipeen,
+Niin nuolen haavaa saatte nuoleskella.
+Mist' olette ja ketä? Vastatkaa!
+
+KOOSAM.
+Me? -- Kiriath-Seferistä, tutkijoita.
+Siell' on, jos tiedät, koulu viisasten.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Mut minne nyt?
+
+KOOSAM.
+               Taas Kiriath-Seferiin.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Ja millä asioilla? Täytyy tietää.
+On aika paha. Kulkee vakoojoita.
+
+KOOSAM.
+Mies viisas tääll' on aamuruskon mailta,
+Tuolt' Eufratilta -- oltiin kuulemassa.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Siis viisait' olette tai veitikoita.
+Niin sanokaa, tuleeko maahan sota?
+
+KOOSAM.
+Jos totta lausuu tähdet, tulee sota,
+Mut totuuden jos sota maahan tuo,
+Niin rauha tulee.
+
+2:NEN SOTILAS.
+                  Ota siitä selko!
+Jos heitä ymmärrät, niin olet viisas.
+Jos viisas olet, heit' et tarvitse.
+Ei kostu kansa moisist' oppineista!
+Hän näköjään on itse viisaus,
+Mut itseviisaus hän toki on,
+Kun omiaan hän haastaa itselleen.
+
+1:NEN SOTILAS.
+Mut jos nyt sota syttyis, kuulkaahan,
+Niin puoltaisiko meitä jumalat? --
+Jos jumalia on, jos elää ne.
+Mit' uskotte?
+
+KOOSAM.
+              Sit' uskon, ett'et usko.
+Mut onko taikk' ei mitä epäilet,
+Niin siit' et hyödy, koska epäilet,
+Kun siihen tartu et, mit' epäilet.
+Siis jumalist' et hyödy, on niit' taikk' ei.
+
+    Lähtevät.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Jos ymmärsin, niin siipehesi sait.
+
+1:NEN SOTILAS.
+Vait, nokkaviisas!
+
+2:NEN SOTILAS.
+                   Otti nokkahansa. --
+Tuost' astuu maamies, kysy häneltä.
+Hän jumalille tutump' on kuin nuot.
+
+1:NEN SOTILAS.
+Sanohan, mies, jos luotat jumaliin,
+Ne aikovatko auttaa sodassa,
+Jos, tuot' noin, tästä syttyis tappelu?
+
+MAAMIES (laulaa, astuen lapio olalla edelleen).
+Yks kaikki mitä aikoo jumalat,
+Kun viini kasvaa, laumat poikivat,
+Kun lapseni ja vaimot rauhan saa
+Ja viikunapuu varjon tarjoaa.
+
+1:NEN SOTILAS.
+Kaikk' yhtä pitkää on kuin leveää.
+
+2:NEN SOTILAS.
+Vait, tomppeli, kuningas tulee! Seis!
+
+    BAALAK ja EGLON.
+
+EGLON.
+Isäni, kuningas!
+
+BAALAK.
+Kuulen, poikani.
+
+EGLON.
+Sin' olet alla päin ja mietit vaan.
+
+BAALAK.
+On syytä.
+
+EGLON.
+Mit' auttaa synkkyys? Kukistaa vaan mielen
+Ja toimen tempaa käsistä kuin aseen
+Vihollinen, jot' aiot sillä tappaa.
+Iloinen mieli, reipas toimi neuvot
+Ja keinot keksii parhaat.
+
+BAALAK.
+                          Nuoruuttas
+Voit kiittää, kun voit toivoa ja mielen
+Noin reippaan kantaa. Minun toivoni
+On sinussa; en itse toivo mitään.
+
+EGLON.
+Kuningas päästäköön tok' ilon luokseen.
+Jumalat -- paha pää kun heill' on joskus --
+Kun heille aito nuoruutt' uhrataan,
+Iloa, leikkiä ja juhlamieltä
+Kun näkevät, niin jälleen leppyvät
+Ja toimiin valmiit ovat. Kuningas!
+Suo palvelijoittes tulla luoksesi,
+Mukana soitto, laulu sekä hyppy,
+Niin elämäsi katkuava ydin
+Iloisen liekin ottaa.
+
+BAALAK.
+                      Vanha lainaa
+Iloa nuorten tuohuksista, niinkö?
+On neuvo luonnikas, mut outo kuulla.
+Noin Baalin pappi, hovin temppumestar'
+Vois ohjata, ei nuori, nouseva
+Kuningas laskevalle kuninkaalle.
+Tuon hedelmänkö kantaa pappein kylvö,
+Ett' ohjat terveelt' ymmärrykselt' ottaa,
+Kuningastahdon vaihtaa hentoon mieleen?
+Ei väsyneen ja vanhan lääkkeitä
+Verevä nuoruus etsi.
+
+EGLON.
+                     Sinun tähtes,
+Kuningas, etsin mitä etsin. Itse
+Vaan luonnettani seuraan. Jumalten
+On lahja sekin.
+
+BAALAK.
+                Mik' on jumalten,
+Mik' ihmisten ja mikä luonnon lahja,
+Sen papit tutkikoot ja tietäjät.
+Mut valtakunta kättä kaipaa miekkaan
+Ja sota sopii kuninkaille. --
+Kun olin nuori, kansat huusi: "Baalak
+On voittaja ja kansain kukistaja!"
+Sill' Eufratista Jordaniin
+Ja Liibanonilt' asti Seiriin
+Minua kansat kuuli vapisten.
+Niin Hesbon ennen oli istuimeni
+Ja Baasan astinlautani, kuin Aar nyt
+Abarimvuorella on asuntoni.
+Mut Gileadin lammaslaumaa nyt
+Kuninkaat Og ja Siihon keritsee.
+Ja Midianein heimoruhtinaat --
+Nuo luopiot! mun orjiani ennen --
+Veroa kantaa Amrin lapsille.
+Ja missä jumalat? Nyt heitä tarvitsen,
+En ennen kunniani kukkuloilla,
+Kun nuoruus, voima, valta oli mun --
+Ja jumaluuskin, sillä edessäni
+Yleni kansain kiitossuitsutukset,
+Ylistys-uhrit, lahjat, rukoukset.
+Nyt tarvitsen, hei! käske tänne Seedek,
+Pääpappi! Itse sotajoukkoon käy
+Ja luotto ansaitse. Heit' innostuta,
+Harjoita, että tarpeen hetkenä
+Aseesen pystyvät ja että ase pystyy.
+
+EGLON.
+Mist' uhkaa miekka paljastettu taas?
+
+BAALAK.
+Kysytkö tuota? Poika Baalakin
+Ei vihollist', ei vaaraa aavista,
+Jok' uhkaa valtaistuintas? O aika! --
+Mik' aatoksias kietoo? Papitko
+Ja templin neitsyeitten kiimaukset --?
+
+EGLON.
+Puhua palvelias suo sana --!
+
+BAALAK.
+                             Vait!
+Ja kuule, kerron sulle kaikki!
+Kuninkaan armopaisteen pimetessä
+Pakeni kerran Faaraoitten maasta
+Egyptin viisas, salatietäjä,
+Sukua kuninkaista, kerrotaan,
+Ja Mooses nimeltään.
+Hän Siinaill' asui kauan karkulaisna,
+Kuin moni muukin valtain vainottu,
+Jot' armo jumalain vaan lohduttaa.
+Mut hänen ympärilleen joukottain
+Muut paonlapset kiertyi. Johtajata
+He etsivät. Hän kauan vastusteli.
+Mut innostuksen liekin palossa
+Hänelle näkyi Siinain Jumala.
+Niin Siinain pyhilt' ihmeavaimen
+Hän sai ja Israelin johtajaksi,
+Pakolaiskansan pääksi vihittiin.
+Vaelsi sitten kauan erämaassa
+Ja kansa siellä kaitsi laumojaan,
+Mut pysyi pyhäin ihmeliitossa
+Ja heidän jumalaansa tunnustaa,
+Tuot' yhtä, joka voittaa muka muut
+Jumalat, kansat, maat ja kaupungit.
+
+EGLON.
+Niin onko ennustettu?
+
+BAALAK.
+                      Niinkuin ilmassa
+Se huhu liikkuu; peljästystä kylvää
+Se kansoihin ja miekkaan ruostetta.
+
+EGLON.
+Se mahtaa olla suuri jumala,
+Jos kaikki muut hän voittaa.
+
+BAALAK.
+                             Senpä vuoks
+Sun pappis tarvitsen, ne tomppelit,
+Jotk' eivät aikaa seuraa, palkkojaan
+Ja saataviaan muistelevat vaan
+Ja huutavat: on meillä viisaus, valta!
+Niin kansan unnuttavat hekkumaan
+Ja velttouteen. Ja kun muilta mailta
+Uus vaara uhkaa, ennen tuntematon,
+Se nielee kansan sekä itse papit,
+Jotk' eivät vastustaa voi kumpikaan. --
+Siis Seedek tänne! Nyt hän näyttäköön
+Mit' uhrit auttaa meitä, tokko Baal
+Ja Sergal häntä vielä tottelee.
+Hae Seedek, mene!
+    Eglon menee.
+Nyt vielä raitis vuorituuli huokuu
+Ja viimein sato laulain korjataan.
+Mut joka hetki vaihettaa voi tuulet
+Ja joka tuuli kansan mielen muuttaa.
+Viel' erämaa on aina myrskyn kohtu.
+Sen puuskat vaatii valppautta. --
+    Seedek tulee.
+                                  Seedek!
+
+SEEDEK.
+Kuninkaan olkoon voima, kunnia
+Ja siunaus!
+
+BAALAK.
+            Kai tiedät mitä mieltä
+On jumalat näit' aikoja, o Seedek?
+Vihoja näyttävätkö tietävän
+Tai leppeit' ovat?
+
+SEEDEK.
+                   Leppeä on Baal,
+Kuin aina viininkorjuun aikana.
+Mut Sergal, sodan herra, aatoksiin
+On vaipunut.
+
+BAALAK.
+             Sen poskistanne huomaan,
+Ett' ovat teille juomauhrit mieleen.
+Mut sodan jumalan, mun herrani,
+Te unhotatte, veltot, hempeät
+Kun olette. Hän valpas vaatii valppaat
+Myös uhripapit. Hälle teuras tehkää!
+Mit' uljast' on ja nuorta, voimakasta,
+Sen vaatii sodan herra leppyäkseen.
+Siis teurastakaa mulli mullin selkään,
+Ett' ihastuu hän verta haistaessaan.
+Syy teidän on, jos valtakunta kaatuu.
+Ma silloin teidät teurastan kuin oinaat,
+Jäsenet ratkon, niskat ruhjaisen
+Ja tuuleen kylvän -- korpit syökööt!
+    Viittaa kädellään menemään.
+Odota, Seedek! Sano, vanhettuuko
+Myös jumalat? Jos niin on, syy ei sinun.
+
+SEEDEK.
+Niin olla voi, vaikk' ain' ei ole niin.
+Jumalat kyllästyä voivat yhteen,
+Niin sille vanhettuvat, mieltyvät
+Taas toiseen, nuortuvat ja auttavat,
+Mut auttaessaan aina nuoret ovat.
+
+BAALAK.
+Siis mulle vanhenneetko, tarkoitat?
+
+SEEDEK.
+Jumalat tekevät kuin kuninkaat:
+Sit' armastellen, joka miellyttää,
+Sen hyljäten taas jok' ei miellytä
+Ja uuteen mieltyen. -- Ei sukujaan
+Kuninkaat muuten jumalista ois.
+
+BAALAK.
+Tuo pistopuhe heitä, Seedek, pois!
+Vaan sano miksi ahmii jumalat
+Niin paljon nuoruutta ja neitsyyttä.
+
+SEEDEK.
+Ei nuoruus kestäis ilman nuorten seuraa.
+Miks' sotajoukkos nuorta on ja vaimos
+Vaan neitseist' etsit? Rakastat siis mitä
+Jumalat rakastavat: elämää.
+
+BAALAK.
+Niin, elämää!
+
+SEEDEK.
+              Maan elinmehua,
+Sen viiniä ja nuoruutta, sen kukkaa.
+
+BAALAK.
+Siis päiviäni pilvessä en hukkaa,
+Vaan tänne tuokaa juomauhria
+Ja neitseet, tanssijat ja pasuna.
+Sun pappis, Seedek, laita laulamaan,
+Niin nuoruuteni elpyy uudestaan!
+    Seedek menee.
+Jumalat kotkaa nuorentakaa taas,
+Ett' ylenee hän kostolentoon, karkaa
+Viholliseen kuin taivaan salanuoli,
+Jok' iskee korven rosvolaumaan, polttaa
+Poroksi sissin, juonten hautojan!
+
+    Kuninkaalle tuodaan viinipikari. Seedek, uhripikari
+    kädessä, ja pappikuoro taustalta etenevät, laulaen
+    harppujen ja sympalien soidessa. Sillaikaa asettuvat
+    naiset puoliympyrään Baalakin istuimen luo.
+
+PAPPIKUORO.
+Kuin auringon paiste siunaa maan,
+Valtasi, Baalak, siunataan:
+Viiniä tiukkuvat askelees,
+Vuotakoon riemu sydämmees,
+Maaemon rinnass' on tuhat nisää,
+Lypsettäviksi kai luotu ne lie.
+Taivas tultansa viinihin lisää,
+Rintas jäät se pois virtana vie.
+Kuningas nouskoon voimassaan,
+Elämän riemuun, kunniaan.
+
+    Kuningas ja Seedek tyhjentävät pikarinsa. Huutoa:
+    "Kunnia kuninkaalle!" Tanssijatarten hyppyä. Soittoa.
+
+NAISKUORO.
+On virran hekkuma kukkaset,
+Kuninkaan ympäri neitsehet.
+Maan virta lahjoo hedelmillä,
+Kuningaslahjat on hellempiä.
+
+    Kaksi sotamiestä taluttavat välissään Bileamia.
+    Eglon ja Assar astuvat muun sotajoukon etupäässä.
+
+EGLON.
+Kas tässä mies! Hän hullu lie tai viisas,
+Mut kansan villitsee hän kadulla,
+Kun ennustuksillaan sit' uhkaa, huutaa --
+Kuin huutaa hän?
+
+SOTILAAT.
+"Parantukaat! parantukaat!"
+
+YKSI JOUKOSTA.
+"Elämä tai kuolema! Valitkaa elämä!"
+
+EGLON.
+Kuningas häntä itse kuulustelkoon!
+
+BAALAK.
+Mies, sano mistä olet? mitä tahdot?
+
+BILEAM.
+Nimeni Bileam, sun kansas lapsia,
+Vaikk' aamuruskon maalta Syyriasta.
+Elämän airut sulle olen taikka
+Myös kuoleman, jos tahdot.
+
+BAALAK.
+                           Kuoleman!
+Niin, Bileam -- sun tunnen maineeltas.
+Mut kuinka kansaa tohdit villitä?
+Et pelkää! Jos sun syötän koirilla!
+Mun valta tääll' on, tiedät, voima myös.
+
+BILEAM.
+Oi kuule, Baalak kuningas!
+Sen valta on, ken valtaa sydämmet.
+Sun kätes herpoaa ja vaipuu jo,
+On tylsä nuoles, jousen jäntees veltto,
+Ei sotaan pysty miekkas ruostunut,
+Se särkyy, viikatteeksi taotaan
+Ja lapses orjina saa sillä niittää.
+On valtikkasi ontto ruokosauva,
+Se katkeaa näin -- sisus puuttuu rautaa.
+On lihavuuttaan raskas kansasi;
+Kuin baasanhärkä villi, riihoton
+Se kiimailee, syö, juo; ei aurallen
+Se suostu -- teuraaks täytyy. Aikanaan
+Ikeesen taivuttaa sen vieras valta.
+Sun tyttäresi, tuoksuttomat ruusut
+Ja tuhkatähkät, sittim-omenat --
+Ne itätuuli riipoo jalkoihin.
+Sill' ylenevä korvesta on myrsky
+Ja liekin lieska paisuu Paaranista,
+Kuin kulovalkea se kansat polttaa,
+Kuin kasken kaataa, luhtoo linnat
+Ja kostonkättä armotonta käyttää.
+Vaan raunioille nousee vahva valta,
+Elämä siement' uutta maahan kylvää,
+Totuuden siement'.
+
+SEEDEK.
+                   Eikö elämä
+Abarimvuorell' asu? Missä viini,
+Hunaja, rieska vuotaa? Missä neitseet
+Ja nuoruus kukoistaa kuin palmupuut?
+Ja Baalin alttarit ja Astarteen --
+
+BILEAM.
+Ja hekkuma ja saastaisuus kuin loka --
+Se elämää on niinkuin loka vettä.
+Ihana maa kuin Herran yrttitarha,
+Mut sydämmenne kolkko Suolalaakso,
+Jok' ympärilleen huokuu kuolemaa.
+
+SEEDEK.
+Hän hullu on.
+
+ERÄS PAPPI.
+              Hän vangitkaa!
+
+ASSAR.
+                             Mut kansa
+Hänt' ihmetellen kuulee, vaipuu pelkoon,
+Ei luota jumaliin, ei ihmisiin.
+
+EGLON.
+Ja sotajoukko uskoo mitä kansa.
+
+BAALAK.
+Mut mitä tekee uskovaiset papit?
+
+EGLON.
+Jos julki lausun mit' on tiedossani:
+He tunnustavat mitä eivät usko
+Ja uskovat mit' eivät tunnusta.
+Taikk' eivät mitään usko -- teeskelevät.
+
+BAALAK.
+Ja mitä neuvot, aamuruskon poika,
+Mun tekemään?
+
+BILEAM.
+              Hävitä ruttokaivot,
+Nuo Baalin alttarit ja Astarteen!
+
+PAPIT.
+Jumalat hautaanko?
+
+BILEAM.
+                   Mik' on jo kuollut,
+Elämän tieltä pois se korjataan.
+
+SEEDEK.
+Oi kuningas! hän kieltää kansan uskon,
+Isien jumalat hän häväisee
+Ja kapinata lietsoo joukkohon,
+Niin horjuttaa sun valtaas juuriltaan:
+On sukus jumalista, jumaliin
+Myös valtas juottuu.
+
+BILEAM.
+                     Jumalista et,
+Vaan Jumalasta yhdest' alkus on.
+Hänehen vaan voit valtas perustaa,
+Hänehen, josta mailmat puhkeaa.
+Hän hengestään kaikk' elämän loi ilmiin,
+Tuon näkyvän ja mik' ei pistä silmiin.
+Hän kalliosi --
+
+SEEDEK.
+                Hakkaa maahan puu,
+Niin kotkan pesä puusta kukistuu.
+Kun puuta suojelet, niin pesä säilyy,
+Se myrskyssä ei kaadu, vaikka häilyy.
+
+BILEAM.
+Mut myrskystä jos taivaan liekki lentää,
+Se särkee jumalat ja alttarit,
+Puut, kotkanpesät --
+
+SEEDEK.
+                     Baalak, kuuletko?
+Tuon suussa valtakuntas tuomio!
+Hän tapa, karkoita tai vangitse,
+Hän kansan villitsee, niin hukumme.
+    Eglonille syrjässä.
+Myös kuule, Eglon, toivo Moabin!
+Jos mieltynyt liet uhrijuhlihin,
+Joiss' autuutta juo nuoruus, joissa maa
+Syliisi vuotaa sulaa hekkumaa:
+Ihanat neitseet, viinit hehkuvat
+Jumalat ruhtinaille sallivat. --
+Jos mielessäs ne palaa, niin nyt muista
+Pelastaa pyhät uhrit häviöstä.
+    Jälleen Baalakille.
+On Eglon silmäsi, oi kuningas,
+Hän eikö tähtää vihollisias?
+Aseesi Assar on, siis sillä hakkaa,
+Pois ensi työksi eksyttäjät nakkaa!
+
+BAALAK.
+Vait, Seedek! Puhu, aamun mies!
+Sun suusi neuvot soivat tuorehilta.
+
+BILEAM.
+Kun taivahasta vuotavat ne: lähteest'
+Elämän, johon liittyy henkeni.
+
+SEEDEK.
+Jumalat kaipaa kättäsi, o Baalak!
+Jok' auttaa heitä, häntä autetaan.
+
+BAALAK.
+Vait! käsken vanhan valtikkani kautta.
+Tomua, koirat, nuolkaa ääneti.
+Vaan neuvosi, oi aamuruskon poika!
+
+BILEAM.
+Mun Jumalani apuas ei kaipaa,
+Vaan apunsa hän sulle tarjoaa.
+Sun korkeudesta voimallaan hän vyöttää,
+Kun kansasi vaan häneen uskaltaa.
+
+BAALAK.
+Tuo yleist' on, ei riitä käytäntöön.
+Jotakin käsin tartuttavaa tuo,
+Jotakin keksi äkkitenhoa,
+Jok' istuintani tukee, kansan nostaa,
+Nuo aasit veltot kiihkoon kannustaa,
+Ett' Amrin lapsille voin kerran kostaa,
+Vihollisteni joukot teurastaa.
+
+BILEAM.
+Siis ensin vanha kansast' irroita,
+Jos tahdot uutehen sen syntymään:
+Kotelo riko -- hyönteinen saa siivet.
+Kukista ensin rietas pappikunta,
+Jonk' orjuudessa kansan henki nääntyy,
+Ajatus, tunnon matkasoihtu, riutuu
+Ja tunne luopuu järjen aviosta,
+Himona irstaillen.
+
+    Seedek ja hänen pappikuntansa lankeavat polvilleen,
+    kädet taivasta kohden.
+
+SEEDEK.
+                   Baal, auta meitä;
+Vihasi nuoli vainojaamme heitä!
+    Nousevat.
+Nyt nouse, kansa, joutuin temppeliin,
+On aika turvata jo jumaliin!
+
+    Papit menevät, Seedek edellä, temppeliin.
+    Heitä seuraa osa kansasta. Koko seuraavan
+    keskustelun aikana kuuluu vienoa soittoa
+    ja laulua.
+
+BAALAK.
+He menevät ja kansa seuraa.
+
+BILEAM.
+                            Se
+On tapa, joka ihmisiä laahaa,
+Kuin tahdotonta kortta muurahainen.
+Ja tapaa seurataan, ei ajatusta,
+Haluja palvellaan, ei jumalia.
+Siis halut halvat riisu kansastasi
+Ja jumalat -- yks omista.
+
+BAALAK.
+Jos hyljätään nuo, kuka tyhjän täyttää?
+On usko kansan, papit uskonnon,
+Jumalat kansan, papit jumalien.
+Jos mielist' uskonnon poisjuuritat,
+Niin papit olemasta taukoaa.
+Tai eikö myöskin sinun jumalas
+Puhele pappein kautta kansalle?
+Tai suorastaanko, välittömäst' astuu
+Maan päälle hän ja johtaa kansoja?
+
+BILEAM.
+Mun Jumalani saarnaa kaikkialla.
+Hänelle papit puhkee luonnostaan.
+Kuin kaikk' on linnut taivaan lintuja,
+Niin Luojan lapsia kaikk' ihmiset.
+Kuin kaikki linnut linnuiks elävät,
+Mut laulun tarpeen tuntee muutamat,
+Niin ihmisetkin kaikki ihmisiksi,
+Jumalan ihmisiksi luotu on,
+Mut muutamill' on liekki sisällään,
+Se kuoren rikkoo, sanoiks singahtaa.
+Jot' elämä ja henki käskee: puhu!
+Hän pappi on; nyt minä, toiste muut.
+Mut jokainen on pappi elämällään,
+Kuin joka lintu taivaan lintunen.
+
+BAALAK.
+Näet unta kaunist', aamuruskon poika.
+Elämä vaan ei toteuta untas.
+
+BILEAM.
+Elämä unet luo ja elämää
+Taas unet luovat.
+
+BAALAK.
+                  Siirry Syyriaan!
+Sun kansas tääll' ei kaipaa unias.
+Vaan hyvän järjestyksen häiritset,
+Kun järkyttelet uskot ihmisten
+Ja tunnot säikytät ja mielet masennat,
+Kaduilla huutelet kuin korvessa.
+Mun apuni on vanhass' uskossa,
+Kun vanha olen.
+
+BILEAM.
+                Siispä säiky nyt
+Ja kuule, Baalak, aamuruskon poikaa!
+Sun istuintasi kohden nousee myrsky,
+Sen korpi kohdustansa synnyttää.
+Ja silloin, niinkuin korven vainottu,
+Mun apuani etsit Syyriasta,
+Kun lanteitasi pelko horjuttaa.
+Mut apu väistyy, turva pakenee
+Ja siunaus tuo sulle kirousta.
+
+    SANANTUOJA haastaa perällä jotakin Eglonille.
+
+EGLON.
+Isäni, kuningas!
+
+BAALAK.
+Kuulen poikani.
+
+EGLON.
+Puheilles pyrkii Midianin päät,
+Sun liittolaises vanhat.
+
+BAALAK.
+                         Puheilleni!
+Petoksen pojat, Amrin ystävät!
+
+EGLON.
+Viis mahtavinta heimoruhtinasta,
+Sukujen uljaimmat.
+
+BAALAK.
+                   He tulkoot! Käske!
+
+    Eglon viittaa sanantuojalle, joka lähtee.
+
+    ZUUR, HUUR, REKEM, REBA JA EVI.
+
+ZUUR.
+Sun rauha, Baalak, jumalas eläköön!
+
+BAALAK.
+Te liiton rikkojatko rauhan tuotte?
+
+ZUUR.
+Sovinnon kättä sulle tarjoamme,
+Vaan sotaa varten. Silloin rauha taattu,
+Kun miekka piilee miesten manttelissa.
+
+BAALAK.
+Niin, tekö, vanhat riidankapulat,
+Sopua tuotte? Lausu tarkemmin!
+
+HUUR.
+Mun lausua suo, kuningas! --
+
+BAALAK.
+                              Niin lausu!
+
+HUUR.
+Se huomaa, että usein veljekset
+Menestyspäivinänsä kiistelevät
+Ja käsikähmään käyvät keskenään,
+Mut hätähetken, yhteistuskan tullen
+Taas liittyvät he vihollista vastaan
+Ja joka miekass' on kuin yksi käsi,
+Kuin yksi tahto joka työtä johtaa
+Ja sisäkiista ulkovaaraan sammuu.
+Niin veljen kättä tarjoo Moabille
+Nyt Midian; on valmis liittohon,
+Kun yhteisvaara uhkaa.
+
+BAALAK.
+                       Liittohon! --
+    Bileamille.
+Saat mennä, aamun mies, nyt herras haltuun. --
+Hän korpeen rajan yli saattakaa!
+
+    Assarin viittauksesta tarttuu kaksi sotamiestä Bileamiin.
+
+BILEAM (kätensä ylentäen).
+Oi kansat nukkuneet! miks' ette nouse,
+Vaikk' ylennettäis teitä taivaihin?
+Vaan alhaisien tekojenne valtaan
+Te sorrutte kuin pohjaan Sittimin.
+Ja muistoanne kertoo maailma
+Kuin autiota Suolalaaksoa.
+
+BAALAK (tarttuu keihääsen, yrittää viskata sen Bileamin jälkeen).
+Baal avita! jos suutasi et sulje,
+Niin keihästän ja paistan sun.
+
+EGLON.
+                               Oi säästä,
+Isäni, hänet kansan tähden!
+
+    Bileam viedään.
+
+BAALAK (ruhtinaille).
+                            Siis
+Tunnette vaaran?
+
+ZUUR.
+                 Kuka korven poika
+Ei edelt' aavistaisi myrskyä
+Tai kynnyksellään tuntis vihollista?
+
+BAALAK.
+Se vihollinen onko --
+
+ZUUR.
+                      Israel,
+Tuo kansa, joka jumalastaan kerskaa,
+Ett' yksin maailmat hän hallitsee
+Ja yksin kansat valtaa. -- Huomaathan:
+Jumalten neuvostossa monta päätä
+Vaan häiriöitä synnyttää ja riitaa,
+Kuin eripuraa vaimoparvessa.
+Yks ainoa kuin on ja viisas hän,
+Niin näyttää parhaat keinot keksivän.
+
+BAALAK.
+Niin olisko? Mut Siinain pyhistä
+On Israelin voiman alkujuoni.
+Mit' uskot heistä?
+
+ZUUR.
+                   Kummaa joukkoa,
+Välillä henkien ja ihmisten.
+He miekkavöin ja valkoviitassaan,
+Kuin jumalina, maassa liikkuvat:
+Kun näet kaukaa, tunnet vapistusta,
+Kun lähenevät, maahan lankeat,
+Et kestä tulta heidän silmistään.
+Asuvat luolissa ja tutkivat
+Jotakin syvää henkimaailmaa.
+Niin taidon avaimia halliten
+He kasvit tuntevat ja eläimet
+Lumota voivat, taudit parantaa.
+On moni vamma, vaiva, miekan jälki
+Heilt' erämaassa saanut virvoitusta,
+Kuin kastehelta aron orpo kukka.
+Vait auttavat ja palkkaa pyytämättä,
+Vait väistyvät taas, nimen tietämättä.
+
+EGLON.
+Zuur jumalista kertoo, kuulkaahan.
+Jos niitä on, hän niitä nähnyt on.
+
+ZUUR.
+Niin armoss' alttihit, mut vihassakin julmat
+Ja kostoss' ankarat.
+
+EGLON.
+                     Tuo jumalist' on.
+
+ZUUR.
+Myös kumma heill' on keskushallitus:
+Päämies on Minä, Herran joukon pää,
+Muut enkeleit' on, käskynhaltijoita.
+
+BAALAK.
+Niin, heidän liitossaan on Israel
+Ja heidän jumalaansa tunnustaa.
+
+ZUUR.
+Ja voittaa, jollet yhdy liittohon --
+Og tapettu ja Siihon kuollut on!
+
+HUUR.
+Ja Baasania mittaa Israel.
+
+BAALAK.
+Jumalten kiitos! kostaa korkeat
+Vihollisteni Amrin lasten työt.
+
+EVI.
+Sun pääsi yli sama miekka välkkyy,
+Tuon orjakansan julma rosvomiekka.
+Erämaan heimoja se ensin sorti,
+Nyt kaupunkeja alkaa ryöstämään,
+Jos emme yhdy.
+
+HUUR.
+               Sukua kuin hiekkaa
+Se kansa siittänyt on matkoillaan,
+Siks asuinmaata etsii lapsilleen --
+Ratsumme tallatkoon nuo heinäsirkat!
+
+REKEM.
+Siks ommelkaamme liiton vahva verkko,
+Niin ryöstölinnut lentää silmukoihin.
+
+REBA.
+En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn.
+
+ZUUR.
+Et kiellä, Baalak, näen kasvoistasi.
+
+BAALAK.
+Siis liittoon oijetkoon nyt käteni
+Ja miekkamme taas tehkööt veljeyttä,
+Kuin veljeys on veressämmekin!
+Zuur, Rekem, Evi, Huur ja Reba,
+Teit' tervehtii mun vanha miekkani!
+Mut sitten kääntykäämme jumaliin!
+Kentiesi heitä uhrit taivuttaa
+Ja voiton-arpa meille lankeaa.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+    Palmupuisto Bileamin asunnon edustalla Eufratin
+    rannalla. Virta näkyy.
+
+    BILEAM. ORJA, soihtu kädessä.
+
+BILEAM (huoneensa avoimessa kattosalissa).
+Joll'ei maan kansat omass' itsessään
+Varoitus-ääntä kuule -- hukkuvat.
+Meiss' itsessämme asuu johtotähti,
+Jumala, joka pyrkii valtahan.
+Mut miksi voimatonna raukeaa
+Yritykseni kuin tuo hanke lasna,
+Kun veljissäni tahdoin toteuttaa
+Mun tahtoani, muka oikeata,
+Ja vastahangan kovan kohtasin
+Niin että neuvotonna tuskastuin
+Ja julma vimma paisui sisälläni,
+Remahti itkuhun tai parkunaan
+Tai salakirousten salamoihin,
+Kunnekka sydämmeni kiukku uupui
+Ja mieli häpes omaa katkeruuttaan.
+Niin päivä kirkastui.
+On kesympi nyt intohimoni
+Ja kiihkojani johtaa pyhä liitto,
+Pyhimmän kanssa tehty minussa.
+Nyt eikö korkein minussa tee suurta
+Ja täydellistä? Miks' en voita nyt
+Totuuden vallan alle maailmaa?
+Vähittäin, ankarasti taistellen,
+Minussa totuus voitti valtikan
+Ja tässä hallitsee. Mut tuolla
+Maailmassa, mun kansassani, josta
+Ajettiin minut tänne siirtolaan,
+Miks' siell' en elämää voi luoda? Miksi
+Totuuden siemen siellä hyljätään?
+Ja Moab, ennen kansain valtias,
+On hengenheikko, arka, neuvoton,
+Lihava, liikasyöjä, henkipatto,
+Sisältä ontto, ulkoeläjä.
+Siit' olen levoton, en unta saa,
+Näkyjä näen. Missä viipyvät
+Vakoojani, mun uskolliseni?
+Ma heitä varron. -- Tunnen, aavistan,
+Ett' tääll' on kohta miehet Moabin,
+Rukoillen apua taas toistamiseen.
+Seuraanko heitä? Heidät hylkäänkö
+Ja kansani, jok' on mun hyljännyt?
+Ken kolkuttaa?
+
+ORJA.
+               Sun omat oppilaasi,
+Vakoojat Moabista palanneet.
+
+    NERGAL, OMRI, ORGON, ORNAN, LAOMER ja PATROS.
+
+BILEAM.
+O, tervetulleet! Sinne kiiruhdan.
+On aamuhetki meille kullan kallis.
+
+NERGAL.
+Meit' ajoi rankka kiire kantapäillä.
+On tänne tuloss' airut Moabin:
+Kun ensi avunpyynnön hylkäsit,
+Kuningas Midianin ruhtinaat
+Nyt luokses lähettää ja poikansa.
+
+BILEAM.
+Sit' ennen matkastanne kertokaa.
+Kai kokemuksestanne viisastuitte.
+Viel' onko Moabista toivoa?
+
+KAIKKI.
+Me epäilemme!
+
+BILEAM.
+              Aivan järjestään.
+
+ORNAN.
+Jos meistä vanhint' ensin kuulustat,
+Niin tunnustan, ett' itse Luojaakin
+Jo epäilen. Hän liekö kunnon mies,
+Kun noin hän nostaa yhden kainaloonsa,
+Kuin Israelin, lellipoikansa,
+Sit' auttelee ja kantaa kämmenillään,
+Mut muita hylkii, luotaan lykkelee,
+Vaikk' ovat kaikki hänest' alkujaan.
+
+BILEAM.
+Niin oikein: samaa suurta perhettä.
+Mut edistyspä noutaa luontoa.
+Yht'aikaa eivät kaikki valmistu,
+Mäellä marjat, kukat kunnahalla,
+Yks' ensin, sitten toinen, kolmas, neljäs,
+Kuin saman isän lapset vuorottain,
+Yks' ensin, sitten toinen, kolmas, neljäs.
+Jokaista sentään armas silmä kaitsee
+Ja edistystä myöten kutsuu töihin,
+Nyt Israelin, toiste ehkä muut,
+Nyt kenties muut, jos muutkin kypsyvät,
+Kuin toimellisen miehen tarhassa
+Valmistuu viini joskus ennen aikaa
+Ja taatelitkin vasten varrontaa.
+Jos meiss' on elämä, me valvokaamme
+Ja Moab päivätyöhön nostakaamme!
+
+PATROS.
+Sen sanon, että toivos kuoleta!
+Hajallaan kiilii heltehessä lauma,
+Niin liekkumansa harhateillä Moab.
+Siis' turhaan huudat: huomaa vihollista!
+Kun vihollinen häness' asuu: pelko.
+Jokaista paarmaa uskoo voittajakseen.
+
+BILEAM.
+Siis neuvosi on?
+
+PATROS.
+                 Hylkää pelkurit!
+Suo kansajoukon mennä menojaan.
+Sit' auttaessas kaadat itseäsi.
+Lepoa viisas nauttii, rauhassa
+Iloiten syvist' ajatuksistaan.
+Tuo joukko menee niinkuin mennyt on,
+Ja menköön! Taikka nähköön etehensä.
+Teen huomioita, tutkin ihmistä,
+Kun huvittaa. Mut tuost' en raskau
+Jos huonot ovat. Mik' on huonoa,
+Se jääpi huonoks, aivan luonnostaan.
+
+BILEAM.
+Jos Patros oisin, tekisin kuin hän,
+Kun muu ei tarve tuntuis sisälläni.
+Mut olen sekä elän itseäni.
+Siks avosilmin, avosydämmin
+Näen kansan puutteet, kärsin tuskaa niistä,
+Takellun kiinni epäkohtihin,
+Haluan kukistaa ja rakentaa,
+Kumota väärän, nostaa oikean,
+Ja joukon edistyksest' iloitsen.
+Muu onni pientä, arvotonta on. --
+Sun vuoros, Orgon, kerro kokemuksesi.
+
+ORGON.
+Ne paarmat, jotka Moabia kaahaa,
+Himoja ovat. Kävin, kuulustelin
+Useat juhlat, joissa kansan viisaat
+Puhetta johti. Siellä saarnattiin,
+Ett' oikeaa ja noudatettavaa
+On kaikki mikä luonnollista on.
+Kun himo -- olkoon huoruus, varkaus
+Tai murhan, koston, ahneuden himo --
+On luonnollista, on se oikeaa
+Ja noudatettavaa kuin rakkauskin,
+Kuin hyvänsuovat, kesyt mielihalut.
+Niin kukin juoksee mielitekojaan
+Ja kansa voimaton on yhteistyöhön,
+Kun puuttuu vankkaa yhteisrunkoa.
+
+BILEAM.
+Siis neuvoisit?
+
+ORGON.
+                Kuin neuvoo kokemus:
+Viisaille totuus säästä! Joukkoa
+Vaan kiihkot, luonnonvietit nakkelee.
+On taikatemput heille uskontoa
+Tai uskonmenot taikatemppuja.
+Jos selvää, kirkast', ymmärrettävää,
+Jaloa, suurta, korkeaa jos lausut,
+Ei heihin pysty se, on kaukaist', outoa,
+Suu auki kuulevat ja kylminä.
+Mut käytä ääntä mannun mahtavaa,
+Salaista, synkkää kätke sanoihisi
+Ja anna uhkausten leimahdella,
+Lupaile jotain, joka aistit hurmaa --
+Niin tekee viisas Baalin pappikunta --
+Niin kansan mieli kuohuu vaahtonaan
+Ja sokkona se johtoasi seuraa,
+Kun pelkää se tai lupauksiin mieltyy.
+
+BILEAM.
+Tuo keinosi on myrkyn sekoitusta,
+Jok' ohjaa Baalin orjapalvelusta.
+Se hetken hurmaukseen juovuttaa,
+Mut suonenvedot jättää jälkehensä
+Ja terveet elinvoimat hervaisee.
+
+OMRI.
+Siin' oikein lausut, jalo mestari.
+Nuo Baalin tunnustajat joukottain
+Näkyihin vaipuvat ja jäykistyvät.
+Ken haudantakaisesta hekkumasta
+Hourailee, kuka liekkimerestä
+Tulena palavasta. Toiset kuuntelevat
+Ja kauhistuvat. Mut ei parannusta
+Siit' orastele, sen kuin pelkoa
+Ja kurjaa, velttomaista ruikutusta.
+
+BILEAM.
+Jalompi juuri puhkee parannuksen,
+Sisäinen voima heristyttää sen.
+Elämä on se voima. Jumala
+Se elämä on. Hänet itsessäni
+Kun tunsin näin myös ympärilläni.
+Hän vuotaa minuhun ja minusta,
+Itsensä toteuttaa kaikkialla,
+Hän minussa kuin minä töissäni.
+Tuon ainoan jos Moab omistais,
+Sen voima kasvais, into puhkeais.
+
+NERGAL.
+On Jumalasi oman henkes lapsi.
+Sit' itse hoitelet ja kasvatat,
+Sen tappaa voit, kun kerran kyllästyt.
+
+BILEAM.
+Noin opettaa voi henkirikkoinen --
+On moni sellainen jo syntyjään:
+Sokeahenkinen tai mykkä, kuuro
+Tai raajarikko, sisällisesti. --
+Maapallon yltä riistä taivaskehä,
+Jumalan henkipiiri ihmiseltä --
+Pimeinä kuihtuu kumpikin.
+Mut ruumihin, kuin hengen vammatkin,
+Vaan säälittävät, eivät suututa.
+Sinua säälin, Nergal poikani.
+
+NERGAL.
+En huoli säälistäsi. Olen mies,
+Vereni jylhää, kaldealaist' on.
+
+LAOMER.
+Mut Israelin salavakoojat
+Minussa suuttumusta nostavat:
+Kuin ruton Moabiin he kylvävät
+Sen uskon, että kaikki ihmiset
+Vaan eläimiä ovat, niinkuin aasi,
+Apina, nauta taikka koiranpentu,
+Mut Herran kansaa yksin Israel,
+Jehovan poikia -- ken nöyrtyy heille,
+On onnellisin heidän orjanaan:
+Saa armoleipää, vaaterepaleita. --
+Noin kansa suvustaan kun halpaa uskoo,
+Se vaipuu vaan, ei nouse, ylene:
+Jumalan suku yksin jumalistuu.
+
+BILEAM.
+Siis neuvot, Laomer?
+
+LAOMER.
+                     Hylkää eläimet
+Ja itse kasva jaloss' uskossasi:
+Ei palmu orjantappuraa voi nostaa,
+Molemmat seuraavat ne luontoaan.
+
+OMRI.
+En tuota ymmärrä, vaan ymmärrän,
+Ett' yksimielisyyttä Moab puuttuu.
+Jokainen siellä kiskoo nuottiaan
+Ja rikkoo soinnun, kansan ehjyyden.
+"Min' olen pää! Ei, minä! Minäpä!"
+Jokainen soittaa omaa kunniaansa:
+"Min' olen viisain! Eipä! Minäpä!"
+Unohtaa työn ja itseuhrauksen.
+He yhdistävää voimaa kaipaavat.
+Pää heille nosta, mestar, yksi pää!
+Jumala heille näytä!
+
+BILEAM.
+                     Tässä näette!
+Hän minuss' asuu, meissä jokaisessa,
+Totuuden valtahan kun antaumme,
+Hän mieliteot ohjaa.
+
+NERGAL.
+                     Nouse, johda!
+Luo itseluottamusta kansahan,
+Siin' on sen tarmo, siinä --
+
+BILEAM.
+                              Pettymys.
+Jos vanhat jumalat ei kukistu
+Ja sorru Baalin synkkä pappeus,
+Jok' etsii valtaa, nautinnoita, vaan
+Ei totuutta ja hengen edistystä, --
+Jos murru ei tuo laho pökkelö,
+Ei elinvoimaa uutta nousta voi,
+Vaan valheen taika kansaa hervaisee.
+
+OMRI.
+Sinua uskon, jalo mestari.
+
+NERGAL.
+Jos sallitte, niin puhun puhtaaks' suuni:
+En usko yht', en monta jumalaa.
+Sen Jumalaa on, minkä meissä voimaa,
+Mink' oma tahto omaa kättä ohjaa;
+Sen voimaa on, mink' itseluottamusta
+Ja valtaa, minkä meiss' on vankka tarmo.
+Valtamme ylttyis Eufratilta mereen
+Ja Liibanonilt' asti Egyptiin,
+Jos kansa luottais itseensä, ei muuhun --
+Nyt valtaa raaka paimenjoukko maan!
+
+BILEAM.
+Kun luottavat he tuohon ainoaan.
+Se mikä meiss' on suurta, voimakasta,
+Jok' aina kestää -- se on Jumalasta.
+Ja siihen itsehen kun luottaa ken,
+Hän luottaa oikeahan itsehen
+Ja voittaa. Tuolle ainoalle jos
+Muut kansat nostamme, niin voittaa muut
+Ja Israel vaan yks' on noista muista,
+Laps' yhtä-arvoinen kuin muutkin lapset.
+Niin kaikki kansat yhtä tunnustaa,
+Kuin yhtä aurinkoa koko maa. --
+    Orjalle.
+Yösoihtu sammuta! --
+    Auringon nousuun kääntyen.
+                     Hän nousee Eufratista
+Kuin vuoteheltaan Tyyron ruhtinatar,
+Ja helmet hohtaa hänen purppurastaan.
+Hän yksin hallitsee maan valtakunnat,
+Elämä vuotaa hänen kasvoistaan,
+Kuin öljyn runsaus se siunaa maan,
+Kuin viinin runsaus se virvoittaa,
+Siit' aallot iloitsee ja herää maa,
+Myös taivaan tuulet tuntuu heräävän.
+Elämä, alku kaiken elämän,
+Yön kapaloista nosta kansamme!
+Viritä elinvoima Moabiin,
+Sisäinen henki, joka kansassa
+Niin puhkeaa kuin kevät luonnossa!
+
+    Aamu-auringon valossa näkyy Eufratilla lautalla väkeä, laulaen:
+
+        On valkeus
+        Maan vapahdus
+        Yön hengist', ilkitöistä.
+        Nouse siis aurinko korkealle,
+        Neuvo tie oikea maailmalle!
+        Terve, oi, maailman valkeus,
+        Elämän soihtu, viisaus!
+        Vie kansoja,
+        Kuin haaksia
+        Maailman myrskyöistä
+
+    Baalakin airuet: EGLON, ZUUR, HUUR, EVI, REKEM ja REBA
+    sekä KAKSI ORJAA kantaen lahjoja. ERÄS VAIMO, risutaakkaa
+    kantaen, opastaa heitä
+
+VAIMO.
+Hän täällä on, tuo väärän uskon mies,
+Jok' yllyttää ja kiehtoo nuorukaiset,
+Jumalat hylkää, haastaa omiaan.
+Hän monist' autuaista jumalista
+Vaan yhden jättäis eloon -- yhden vaan!
+Sit' aatelkaa! Jos yhteen omenaan
+Ken vaihtaa kymmenen, on aika hupsu.
+Ja kymmenen jos sikliä ken antaa
+Voi yhdestä, on varmaan mieletön.
+Ei hupsu toki eikä mieletön
+Hän olla voi -- hän siks' on liian viisas,
+Mut, tietäkää, hän liitoss' ilkeässä
+On vuoripeikon kanssa -- tuoll' on vuoret!
+Jos jumalat hän kukistaa, niin voittaa
+Hän aimo palkan. Huh, kuin kamalaa!
+Baal auta meitä uskoss' oikeassa!
+
+    Menee.
+
+EGLON.
+Rauha huoneellesi, aamun mies!
+
+BILEAM.
+Siunaus sinulle, Baalakin poika! Istukaa, levähtäkää puun varjossa.
+Päivä nousee.
+
+EGLON.
+Ensin asiamme. -- Jospa nousisi Moabille voiton päivä! -- Tuomme
+sinulle kuninkaamme kunniaterveiset ja lahjan.
+
+    Kaksi orjaa aikoo laskea lahjat Bileamin eteen.
+
+BILEAM.
+Pidättäkää! -- Teidän asianne! Enkö jo sanonut Baalakin ensi airueelle:
+"Vaikka antaisi kuningas minulle huoneensa täynnä hopeaa ja kultaa, en
+sittenkään voisi luopua Jumalani sanasta tekemään vähää tai paljoa".
+Kieltäisinkö vakuutukseni? Kiroaisinko totuuden kansaa?
+
+EGLON.
+Kuningas Baalak katuu syvästi, että sinut karkoitti. Hän istuu säkissä
+ja tuhassa ja hänen kansansa veisaa murhevirsiä. Öljypuut eivät vuoda
+lohdutusta ja viinitarhojen riemu on ehtynyt.
+
+BILEAM.
+Jollei vaan myöhään vuotais kyyneleet,
+Niin voisi niistä riemu versoa. --
+Ken kansaa johtaa? Baalin papitko?
+
+EGLON.
+Kuninkaan viha on julmistunut Baalin pappeihin ja profeettoihin. Heidän
+uhrinsa ja rukouksensa ovat voimattomat. Kansa on peljästynyt ja
+vapisee. Sillä Israelin joukot ovat levinneet kuin heinäsirkat, jotka
+nopeasti hävittävät maan.
+
+EVI.
+Tule ja tarkkaa heitä! Kiroa heitä niin että vuoret vavahtelevat ja
+Moabin keto aukenee heidän allaan.
+
+REKEM.
+Tule, tulisen sanan mies, ja innostuta kansaa. Niin tappelemme silmies
+edessä, että uusi verinen Kuolemanmeri syntyy ja voitto on meidän.
+
+BILEAM.
+Kenessä totuus syttyy elämään,
+Hän voittaa.
+
+EGLON.
+             Astu kansaa johtamaan!
+Sun jumalasi maata hallitkoon.
+On liian pieni täällä laumasi,
+Aloja suurempia henkes kaipaa.
+Kuninkaat ansaita voit ystävikses
+Ja kansat laumoinasi kaitsea.
+Se, luulisin, on jumalasi mieleen.
+
+BILEAM.
+En etsi kuningasten armoja.
+
+EGLON.
+Et sitä -- ainoasti totuutta.
+Mut sekin siemen kaipaa peltoa.
+On Moab kansa, pelto muokattu,
+Varakas kansa, viljanrunsas maa
+Ja vankat kaupungit. Siell' eikö kylvö,
+Jumalan touko, voisi versoa,
+Levitä sitten kansa kansalta,
+Kuin muuri muurilta tuo muratti
+Tai viiniköynnös mäki mäeltä,
+Sun henkesi ja valta Moabin?
+Sit' eikö voisi, koska Israel,
+Nuo orjat entiset, nuo paimenet --
+
+EVI.
+Nuo rosvot, sano, korven kulkijat!
+Niin mit' ei Moab voi ja Midian
+Ja kaikki Kaanaa, jos sun jumalas
+Heit' innostuttaa!
+
+BILEAM.
+                   Näette kuorta vaan,
+Mut silmänne ei pysty ytimeen.
+Jos saarnaan heille, eivät kuuntele,
+Kun totuuteen on heillä korvat tylsät.
+Jos kuuntelevat, eivät ymmärrä,
+Kun arki-askariin on heillä aatos.
+Jos aattelevat, eivät toki tunne,
+Kun sydän heillä himojen on orja.
+Jos tuntevatkin, kestää tunne hetken,
+Niin sammuu hempeään ja velttoon mieleen. --
+On toista johtaa karaistua kansaa,
+Työn, taistelun ja vaivan koulimaa,
+Kuin Israel; se kestää ponnistusta,
+Ei murru myrskyss', on kuin palmupuu:
+Jos kuivast' erämaasta kiskot sen
+Ja kosteikkohon istutat, se versoo
+Ja kantaa virvoittavan hedelmän.
+
+HUUR.
+Tiedä, aamun mies, että Midian, Moabin veli, on liittynyt veljeensä.
+Muista, että voimakas on Midianin käsivarsi ja terävä Keturan poikien
+miekka.
+
+Jos Moabin voit nostaa haltioihin,
+Niin auttaessas autat kaksoiskansaa,
+Jok' omaa sukuas ja vertäs on.
+Eronneet pirstaleet voit yhdistää
+Sanasi hengellä.
+
+BILEAM.
+                 Niin suuren työn
+Tahtoisin tehdä: suvut sulattaa
+Ja heille Jumalani lahjoittaa,
+Puhaltaa heihin hengen hengestäni!
+Tuo vahva aatos paisuu mielessäni,
+Se valtaa mun ja tempaa taisteluun, --
+Mut toista täytyy. Moab mahdoton
+Pelastaa on: se hylkäs saarnani,
+Ja minut -- minuss' oman henkensä
+Elävän, uudistavan luomisvoiman.
+
+ZUUR.
+Jos palaa rakkautes kansoihin,
+Kuin kerrotaan; jos sanot jumalasi
+Ne kaikki maailmahan kutsuneen,
+Kuin kerrotaan; niin rakkautes näytä,
+Nuo kansat veljiksesi tunnusta,
+Avuksi riennä jumalasi kautta.
+Kuin korpitiellä vieras matkamies,
+Jot' etsii pimeys ja rosvojoukot,
+Peloissaan turvaa kylävalkeaan
+Ja pettymättä löytää lämpimän
+Ja ystävyyttä, hoivaa, suojelusta,
+Vaikk' on hän vieras -- vielä hartahammin
+Syliisi suljet veljen, sukulaisen.
+Ei jumalasi toisin tehdä voi:
+Hän kansain isä on, kuin kerrotaan,
+Siis sinut soihduksemme lähettää,
+Kuin Israelille Siinain enkelin,
+Pelastaa Moabin ja Midianin
+Vihollistemme sorrost', ahdingosta,
+Jos maine sinust' ei lie valhetta.
+
+BILEAM.
+Se valhetta on -- minut jättäkää!
+    Itsekseen.
+Täm' onko kansan raskas syntikuorma,
+Jok' ahdistaa ja painaa poveani?
+Totellen kansaa kiellän totuutta,
+Totuutta totellen taas kansaa kaadan.
+Keveempi sokeus kuin näkö on,
+Jos vaaraa väistyä on mahdoton;
+Keveempi olla itse uhrina
+Kuin joukon tuskaa nähden kitua,
+Mut avuks' ei voi kättä ojentaa.
+
+EGLON.
+Hän jotain päättää, urhot, huomatkaa!
+
+ZUUR.
+Et vastaa, aamun mies?
+
+BILEAM.
+                       En -- poistukaa!
+Totuuden voitto kalliimp' on kuin kansan.
+
+EGLON.
+Totuuden -- mikä sitten totuus on?
+
+BILEAM.
+Se mikä varmaa, olevaista on,
+Ja mikä ajan virtaa kirkastuttaa
+Ja ihmisiä nostaa, uudistaa
+Ja elinvoimaa antaa -- se on totuus.
+
+EGLON.
+On totuus ilman kansaa joutava.
+Niin vastaat lahjoja ja kunniaa
+Ja kuninkaan ja kansan rukousta,
+Kun pelkur' olet, rakkautt' et tunne,
+Vaan teeskelet. Et etsi oikeutta
+Ja kansan onnea, vaan pakopaikkaa,
+Kuin myyrä. -- Lähettikö isäni
+Sun luokses orjan? -- eikö poikaansa?
+
+BILEAM.
+Jo paisut! maltu, poika Baalakin!
+Lähetti oikein isäs poikansa:
+Kuninkaanpoikaa minussakin on.
+
+EGLON.
+Sit' osoita siis!
+
+BILEAM.
+                  Miss' on Baalin papit?
+
+EGLON.
+Kuningas julmistui, kuin kerroin jo:
+Kun kansa pelkur' on ja uskoton,
+Hän syytti hengetöntä pappeutta,
+Suupyhiä ja seurahurskaita,
+Matelijoita, vallan-orjia
+Ja kansan hengen nälkääntappajoita --
+Hän papit tapatti.
+
+BILEAM.
+                   Ja aikoo nyt?
+
+EGLON.
+Sinulle kansan uskoa, jos seuraat.
+
+BILEAM.
+Jos seuraan? Niin, jos! -- Onko mahdoton?
+Kenties nyt kansa Herran oma on.
+Se ehkä tainnoksistaan virkoaa
+Ja sankarhenkehensä puhkeaa. --
+Mut tietäkää: en hyvää enkä pahaa
+Voi lausua, jos minussa ei _Hän_ --
+
+EGLON.
+Kun seuraat vaan,
+
+MUUT RUHTINAAT.
+                  Kun seuraat, riemuitsemme.
+
+REBA.
+En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn.
+
+BILEAM.
+Ken lähtee seuraan teistä, ystävät?
+Ken epäilyst' ei tunne?
+
+NERGAL ja OMRI.
+                        Minä! Me!
+
+BILEAM.
+Te kaksi? Kaksi uskollistani!
+Siis tulkaa. -- Helppo yksin hurskastella
+Ja kansan jättää, itse viisastella.
+    Näyttäen Eufratille.
+Mut tuoll' on joukko valonjanoinen,
+Se teille jääpi, sitä valmistelkaa,
+Ikuisen päivän nousuun hoivaelkaa. --
+Nyt nouskaamme! Ja meitä hallitkoon
+Valoisa, uhri-altis hengenlämpö!
+
+    Lähtevät. Lauttaväen laulua.
+
+    On valkeus
+    Maan vapaus
+    Yön hengist', ilkitöistä.
+    Nouse siis aurinko korkealle,
+    Neuvo tie oikea maailmalle!
+    Terve, oi, maailman valkeus,
+    Elämän soihtu, viisaus!
+    Vie kansoja,
+    Kuin haaksia
+    Maailman myrskyöistä.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+    Abarim-vuoristo. Näkyy Moabin keto ja Jordan;
+    etäämpänä Kuollutmeri.
+
+    OMRI, NERGAL, ZUUR ja EGLON tulevat seurueineen.
+
+OMRI.
+Hän viipyy hetken. Yksin tutkia
+Hän tahtoo vaikeata tehtäväänsä.
+Niin lähtehestä, joka häness' elää,
+Ammentaa voimaa elintehtäviinsä.
+
+NERGAL.
+Hän meidän käski kansaa kuulustella,
+Se onko kylmä, penseä tai lämmin,
+Terästä, vaskea tai tinaa vaan:
+Jos terästä, niin miekka pelastaa,
+Jos vaskea, niin kilpi suojelee;
+Mut tinan pelastaa vaan viekkaus,
+Sulava, liukas.
+
+OMRI.
+                Lasket omias!
+
+NERGAL.
+Kun kukin panee parhaan omansa,
+Niin voitto meidän on.
+
+EGLON.
+                       Siis emme varro,
+Vaan riennätämme ilosanomaa
+Kuninkaan kuulla. -- Ystäväni, te
+Rajoille joukkojen luo joutukaa
+Ja sydämmien pätsiin tehkää tulta,
+Ett' uskalluksen liekki lekottaisi,
+Ja sanokaa: jo tietäjä on tullut.
+Vaan viivy, Zuur! -- Siis vannot tyttäresi,
+Ihanan Kosbin, mulle antaaksesi?
+
+ZUUR.
+Sun vaimoksesi? -- Niin kuin puhuttu.
+Kas tuossa käsi.
+
+EGLON.
+                 Liittoon ikuiseen
+Näin Moab yhdistyy ja Midian.
+
+ZUUR.
+Jos sallii Baalak sen.
+
+EGLON.
+                       Se varma on,
+Ett' iloitsee hän siitä. Kaksoisriemu
+Nyt etsii häntä. Joutukaamme siis!
+
+ZUUR.
+Mut tuolta, näetkö, tulee Kosbini,
+Kuin kutsuttu.
+
+EGLON.
+               Hän tuokoon onnea
+Ja menestystä kansoillemme.
+
+KOSBI.
+                            Terve,
+Isäni! Missä viipyy tietäjä?
+Tuleeko hän? Jo kansa odottaa.
+
+EGLON.
+Hän kohta tääll' on.
+    Itsekseen
+                     Mut hallitseva. --
+Valtavasti kaunis.
+
+ZUUR.
+                   Toinen sanoma
+Sinua koskee likemmin kuin se.
+Mies valtakuntaa, nainen kotia
+Ohjailee. Mutta yhteen liittyen
+He vahvistavat koko rakennuksen,
+Tuon kotivaltion ja valtakodin!
+Sen vuoksi --
+
+KOSBI.
+              Isä, mitä tarkoitat!
+Sinunko tyttäres ei aattelisi
+Maan kohtaloa, kansan onnea?
+Sun ainoasi olen, muistatko,
+Ja valtasi on kerran perintöni.
+
+ZUUR.
+Sen vuoksi etuasi huoleksin
+Ja valtion ja kansan etua.
+Kun Midian ja Moab, kaksoiskansa,
+Nyt vanhan sukuliiton uudistaa,
+Niin liiton vahvisteeksi lupasin
+Sun vaimoks' Eglon ruhtinaalle. --
+
+KOSBI.
+                                   Mitä!
+Lupasit minut?
+    Rukoilevasti.
+               Ethän!
+
+ZUUR.
+                      Yhdistän
+Kätenne nyt ja siunaan teitä, lapset:
+Tuhannen tuhansihin lisääntykää!
+Vihollistenne portit valloittakaa!
+
+EGLON.
+Nyt voimakas on Midian ja Moab.
+
+KOSBI (itsekseen). Minäkö uhrilammas voimaton?
+Ett' olen nainen!
+
+ZUUR.
+                  Baalak kuningas
+On vahvistava vielä liittonne:
+Sun jätän, lapsi, hänen haltuhunsa.
+
+EGLON.
+Palaamme sitten tietäjätä vastaan
+Me laulukuoroin, kukkaseppelin.
+
+    Lähtevät.
+
+    BILEAM taantuen ENKELIN edellä.
+
+BILEAM.
+Ken olet, mies? Pois miekkas salama,
+Ja leppyköhön silmiesi liekki!
+
+ENKELI.
+Seis! Itseäsi ensin tunnustele!
+Miks' omaatuntoasi kannustat,
+Kuin aasia? -- teet sille väkivaltaa.
+
+BILEAM.
+Eteesi lankean, -- suo anteeksi!
+Ken olet? Sano! neuvo palvelijaas.
+Tok' et voi olla Hän, tuo ainoa,
+Jok' ohjaa kansat, maata tuomitsee?
+
+ENKELI.
+Se minä olen enkä sentään minä,
+Kun minussa on korkeampi hän.
+Mut' koska minä tahdon mitä hän,
+Niin hän on minä, minä olen hän.
+
+BILEAM.
+Siis kannat oikeuden valtikkaa,
+Totuutta maassa tahdot toteuttaa?
+
+ENKELI.
+Yks Siinain pyhist' enkeleistä olen --
+Jumalan käskyläisnä ihminen: --
+Pyhyyttä rakastan ja oikeutta.
+On kädessäni Israelin soihtu
+Ja miekan kahva. -- Nouse, aamun mies!
+Sun herrasi on Israelin Herra.
+Sanasi suista, kuule kutsumustas:
+Sin' olet Tadmorlähde Syyriasta,
+Erämaan pyhäin kirkastettu silmä.
+Siis siunausta suihku Jaakopille.
+Tää maa on luotu kosteikoksi sille,
+Jok' aikanaan muut kansat viljavoittaa.
+Täält' autuus kerran maailmalle koittaa,
+Jumalan syli, kansain aurinko.
+
+BILEAM.
+Siis olet Kaanaan kansain turmio.
+Tuot' yhtä autat, muille kostaakses,
+Muut maahan sullot, yhtä nostaakses.
+
+ENKELI.
+On luonnon laki: kuolleet haudataan,
+Ett' eläviltä säästyis inha löyhkä,
+Ja terve kansa maata asustais.
+
+BILEAM.
+Jo katunut on Moab; uhrisauhu
+Sen kukkuloilta Herralle on noussut.
+
+ENKELI.
+Jumalan silmää temput eivät petä.
+Niill' ihminen vaan peijaa itseään.
+Ei orjanpelko ole hurskautta
+Ja parannust' ei hetken hätähuuto.
+Ken totuudelle uhraa itsensä
+Vapaasti, ilman pelkoa tai palkkaa,
+Hän oikein uhraa: uhri semmoinen,
+Jos uskollisesti se kestää,
+On kerran tehty ainiaaksi tehty.
+
+BILEAM.
+Noin suurta saarnaat. Miks' et toteuta
+Sit' Israelissa, sun kansassasi? --
+Se pystyy kostoon vaan ja murhatöihin.
+
+ENKELI.
+Se vilja, joka tähkii minussa,
+Orastaa kansassani: yksi Herra
+Elämän siellä uhkuaa ja tässä.
+Mut siellä raju kevät tulvehtii
+Ja tässä kesä, johon kevät pyrkii.
+
+BILEAM.
+Niin julma kevät! Syöpi kansoja. --
+Mun kansaniko surmaan tuomittais?
+
+ENKELI.
+Pois elinvoima silt' on: rakkaus,
+Totuudenhalu. Ken ne kadottaa,
+Hän kuolemata luokseen kiiruhtaa.
+
+BILEAM.
+Elääkö ilman kansaa taikka kuolla?
+On Moab verta niin mun verestäni
+Kuin Israelkin verta Mooseksen.
+Jos kuolee kansani, elääkö pitäis mun
+Sukuni raunioilla, riemuiten
+Siit' että totuus tappoi sukuni?
+Jos Herra kansani on hyljännyt,
+Myös pyyhkiköön mun kirjastaan hän nyt.
+
+ENKELI.
+Ei tälle eikä tuolle kansalle,
+Vaan totuudelle elä! Rakasta
+Sit' enemmän kuin kultaa, kunniaa.
+Et kysy päivää, miltä maalta nousi,
+Siit' iloitset, kun vaan se noussut on.
+Ja maahan, josta kukkain tuoksu leyhkää,
+Jot' aurinko ja kaste elvyttää,
+Ihastut mielemmin kuin erämaahan,
+Jok' auringon ja kasteen nielee hukkaan,
+Vaikk' oiskin hiekkakorpi kehtosi.
+Myös kansas hengetön on erämaa:
+Avujen touko siell' ei orasta,
+Ja hyveen helmi on kuin hiekan jyvä,
+Niin halpa.
+
+BILEAM.
+            Mutta erämaankin hiekka
+On kallis erämaassa syntyneelle.
+
+ENKELI (kiivaasti).
+Mut hiekast' ei lie henkes alkujaan!
+Elämän lähtehest' on elämäsi.
+Tuo lähde kaiken totuuden on lähde:
+Siis totuudelle henkes olet velkaa.
+Jos uskollisna itsellesi pysyt,
+Tuot' ääntä kuullen, joka totta lausuu,
+Niin sortumatta kestät, kasvat yhä,
+Ja kunnias on puhdas, kirkas, pyhä. --
+Jää rauhaan, mutta siunaa Israel!
+
+    Poistuu.
+
+BILEAM.
+Hän läksi. -- Aina totuus, totuus, totuus!
+Jos lihaa myös en ois ja ihmisverta,
+Niin kaikki kaikessa vois olla totuus. --
+He tulevat! Taas uutta ahdistusta.
+Tääll' elämä ja tuolla kuolema.
+Miks' ei myös kuolla voisi elämäkseen,
+Kun kuolee sille, joka aina elää.
+Tuo totuus, pitkäin taistelujen löytö,
+Se tahtoo lopulta mun kokonaan,
+Kuin kade sulho, jok' ei morsiostaan
+Suo sormen vertaa muiden omistaa,
+Vaikk' isä, äiti, sisko, veikko kukin
+Myös tahtois osan rakkaudelleen.
+
+PARVI NAISIA, KOSBI etupäässä, tulee, kylväen Bileamin eteen
+lehviä ja kukkia, ja laulaa:
+
+        Terve, hengen voimakas miesi!
+        Seppelöiköön suuruus, kunnia tiesi.
+        Siunaa askeleillasi maa.
+        Kiroa kansasi kukistajaa.
+
+    EGLON tulee ja asettuu Kosbin rinnalle naisten joukkoon.
+    Syvästi Bileamia kumartaen jäävät päälliköt ja sotaväki
+    taemma. BAALAK tulee.
+
+BAALAK.
+Sylini sulle aukeaa, oi terve,
+Pyhyyden, kunnian ja arvon mies!
+Sinua odotin kuin uutta kuuta,
+Kuin päivää Eufratilta nousevaa.
+
+BILEAM.
+Täss' olen, mutt' en puhua voi muuta
+Kuin minkä henki kieleen kuohuttaa.
+
+BAALAK.
+Sun jumalallesi tein uhria
+Jo seitsenkertaisesti seitsemän:
+Lihavat oinaat, mullit muhkeat.
+On kansa katunut ja paastonnut,
+Sun sanas voimaa vaan nyt vartoo se;
+Siks' seisoo täällä juhlavaatteissaan.
+Ei pyhää suurempaa kuin juhla, jossa
+Isänmaa sykkii kaikkein sydämmissä
+Ja kansan mieli niinkuin suuri jousi -- --
+
+BILEAM.
+On veltto ilman jännittäjän kättä.
+
+BAALAK.
+Sun jännittäjäkättäs odottaa,
+Niin suureen saaliiseensa kiitää nuoli.
+Kun jännität, on tässä ampuja,
+Ja yhteistyö vie meidät yhteisvoittoon.
+Kas täällä Moab, tuolla Israel;
+Kun kiroat nuo, nämä innostuvat
+Ja vahvistuvat kymmenkertaisesti.
+Täss' eikö uljas vuori? Sanasi
+Täält' alas kedon yli kumahtaa,
+Tuon kedon, jolla vaanii Israel,
+Ne kumahtaa kuin vuorenlohkareet,
+Kun huultes voima niitä alas paasaa.
+Ne peljästyksell' Israelin ruhjoo,
+Mut Moab säikkyneet, kuin ketut, kaahaa
+Takaisin korpehen. Niin, taatto auta!
+Niin eikö käy sun sanas voiman kautta?
+
+BILEAM.
+Suo nähdäni!
+
+BAALAK.
+             Kas täält' on kaunis ala:
+Siell' uljas Jordan hyrskii, tuolla meri,
+Kuin vanhus, kantaa raskaast' aaltojaan.
+
+BILEAM.
+Niin Kuollutmeri raskaast' aaltoilee,
+Mut tuoll' on Länsimeri aina nuori,
+Kun ajan henkäyksistä se liikkuu,
+Kuin Israelkin tuolla laaksossa,
+Valittu valtahengen sankariksi:
+Se nuortuu lennostaan kuin kotka,
+Sodastaan vahvistuu kuin leijona.
+Sen henki kansakunnat valtaa,
+Maanpiirin yli nostaa valtikkansa,
+Sen henki ihmissuvut uudistaa,
+Kuin Eufrattulva viljavoittaa maan,
+Kuin Niilin aallot höystää Egyptin.
+Siks' ylenee kuin Taabor Israel,
+Tuo vuorten helmi viinitarhoineen.
+Sen viini hurmeuttaa kansoja,
+Sen henki sankareita synnyttää.
+Hän ajan syvyydestä sukeltaa
+Ne helmet, joist' on riemuitseva maa.
+
+    Hälinää ja levottomuutta kansassa.
+
+BAALAK.
+Jo taukoo, taukoo, taukoo!
+Sun huules oman kansas hävittää!
+Tuo kansa, halpa kullan kumartaja,
+Maanpiirin kansojako kaunistais?
+Mit' Israel on? Ahnas shakaali.
+
+BILEAM.
+Ei Israel, vaan henki suurta voi.
+
+BAALAK.
+Sun kutsuin tuomaan heille kirousta.
+
+BILEAM.
+Jo sanoin: minkä henki käskee, teen.
+Haluni pyrkii puoleen Moabin, --
+Miks' siunaan Israelin sittenkin?
+
+BAALAK.
+Asetu tänne; tarkkaa kuormastoa,
+Niin näet heidän ryöstösaalistaan,
+Jot' Egyptistä aikain pitkin matkaa
+Tien varren kansoilt' ovat riistäneet.
+Jehovan nimess' on tuo kaikki tehty.
+Kas tähän nouse!
+
+BILEAM.
+                 Päivä kirkastuu!
+Näen kansan kultajousineen.
+Se kultanuoliansa laukoo,
+Sen valtikka on kansain kullasta,
+Sen käsiin kansain aarteet juoksevat,
+Kuin purot vilisevät Jordaniin,
+Ett' ehtyvät kuin suonet kuivuksiin.
+Ei petä itseänsä Israel,
+Vaan sille muut itsensä pettävät.
+Hän eripuran kansat kukistaa,
+Petoksen muurit hälle murtuvat,
+Niin Jerikokin raukeaa,
+Kun toitottaa hän torveansa.
+Hän nostaa kultavaltikkansa,
+Niin kuninkaatkin hälle nöyrtyy
+Ja kansain orjaselkä köyrtyy.
+
+BAALAK (vetää häntä takaisin).
+Kirottu olkoon kurja siunauksesi
+Jos tuot' et lopeta, sun lopetan.
+
+BILEAM.
+Jo sanoin: minkä henki käskee, teen.
+Suu totuudelta tuki, tapa sana
+Ja sulje ilmanhenki huoneestas,
+Niin olet oiva itsemurhaajas.
+
+BAALAK.
+En tunne kostokansaa julmempaa
+Kuin Israel, niin salakavalaa,
+Kuin heinikossa käärme myrkkyhammas:
+Hän ensin uikailee kuin leuto lammas,
+Vakoilee maan ja kansan myrkyttää,
+Petoksen mätähaavaa levittää
+Ja kansain uskoon kylvää epäilystä.
+Niin neuvot, aseet, rohkeuden riistää
+Ja jääneet orjikseen kuin koirat kytkee
+Tai armost' ehkä polkee jalkoihinsa
+Kuin raajarikkoisen työmuuriaisen.
+Sellaista kansaa kirottua siunaat!
+
+BILEAM.
+Minua säästä, Baalak, vaikene!
+En kotkaa haaskan luona ylistä,
+Vaan lennossaan sit' ihmetellen seuraan;
+Ja kuitenkin niin katkeralta tuntuu
+Omani nähdä maassa matavan.
+Miks' en saa nähdä voimaa Moabin,
+Siit' innostua niinkuin tahtoisin?
+
+BAALAK.
+Jos jotain lausut, ota huomioon
+Tok', ett' on Moab kaupunkien kansa
+Ja viljavainioin ja viinitarhain,
+Ei, niinkuin nuot, vaan paimenjoukkio.
+Kas tähän nouse, näe kansan ääriin,
+Nuo rujot, rammat, kuurot, sokeat, --
+Häpeä, jos nuo meidät voittavat.
+
+BILEAM.
+Näen Israelin kunnian ja voiman,
+Kun armo, rakkaus ja suloisuus
+Sielt' ihmiskunnan kurjuutehen vastaa.
+Näen rammat riemukarkelossa,
+Ja mykät laulaa, kuurot kuulevat,
+On valkeuden soihtu sokeoilla.
+Siell' elää kansa itseään,
+Ei kulje varjona, ei apinoi.
+Se valkeutta juo kuin virran laine,
+Jok' auringossa kimmeltää,
+Ja rientää, kiitää kohisten.
+Elämän virta siunaa rantojaan,
+Ne virvoittaa ja viljavoittaa.
+Siks' ihana on Herran kansan maa,
+Sen majat nousee mahtavina.
+Siell' yrttitarhat vetten vierissä
+Niin toivorikkahina rehoittaa,
+Siell' asuu kunto, hyve siellä höystyy,
+Kuin aloet ja jasmin tuoksuaa;
+Ja viinin runsautta sangot läikkyy.
+On armas asustella vetten maa.
+Esikkotähkä sieltä puhkeaa,
+Ja vihamiehiin rakkaus
+Tuon kostokansan povest' aukee.
+
+    Hälinää ja levottomuutta kansassa.
+
+BAALAK (takoen käsiään).
+Jo taukoa, mies kurja, kelvoton!
+Sun silmissäsi Moab koira on.
+
+BILEAM (huutoja tarkkaamatta).
+Ken kirota voi kevättulvausta
+Ja sadatella ajan virtausta,
+Hän hukkuu tulvahan tai virtaan vaipuu.
+
+BAALAK.
+Se hukkuu, joka virran valtaan taipuu,
+Mut Moab ei: se vallitsee kuin vuori
+Tuon laakson yli. -- Sinut vannotan:
+Jos kirota et tuota kansaa voi,
+Niin lakkaa toki sitä siunaamasta.
+Sinulle aioin suurta kunniaa,
+Mut Herra sinult' on sen kieltänyt.
+Siis mene mailles, -- jätä kansasi!
+
+BILEAM.
+Sisäinen sana palkkoja ei kysy,
+Ei huoneen täysi kultaa, hopeaa
+Totuuden kieltä voisi vaientaa.
+
+BAALAK.
+Tuon kielen suustas mielelläni kiskon,
+Lyön paloiksi ja palat kansaan viskon,
+Ett' unhotettu, hyljätty sais osan.
+
+OMRI (syrjässä).
+Jo väisty, mestari, ja karta surmaa!
+
+NERGAL (samoin)
+On houkko, jota yksin totuus hurmaa!
+Myös kansaa tottele ja kuningasta
+Ja mieti valtaasi ja vaikutustas.
+Miks' et kuin Mooses voisi hallita
+Ja kansaa johtaa, kasvattaa kuin hän?
+
+BILEAM (kuulematta ketään).
+Viel' avaa korvas, Baalak kuningas,
+Ja kuule mitä lausuu aamun mies,
+Mies, jonka silmä kauas tarkastaa
+Ja korva kuulustelee korkeutta
+Ja jonka suu syvyyttä tulkitsee, --
+Hän sulle lausuu kansain kohtaloita.
+
+BAALAK.
+Kas tuolla isänmaasi nurmikoita
+Vihollisjoukko polkee, -- sorra sitä!
+
+BILEAM (yhä kiihkeämmästi innostuen).
+Jo vuoret nouskaa, kohotkaa kukkulat,
+Tasalle Taaborin ja Hermonin!
+Jo kansat kasvakaa, yletkää ihmissuvut
+Mitalle Israelin sankarin!
+Hän, voiman Herra, lähtee linnastaan,
+Kuin Siinain vuorest' aurinko.
+Kointähti hällä airut on,
+Hän tiellään kaikki tähdet vaalentaa.
+Hän vihanvallat, kostokansat kukistaa.
+Jo kuulen kohinan ja pauhinan,
+Jo myrsky hyrskyy, vuoret vonkuvat,
+Kuin meri, kansain meteli jo paisuu:
+He purevat ja syövät toisiaan,
+Kuin susilaumat, verest' iloitsevat,
+Veljeinsä verest', ihmiskurjuudesta.
+
+    Ilma synkistyy; myrsky nousee vonkuen ja kohisten;
+    muut kumartuvat hämmästyneinä maahan, Bileam jatkaa:
+
+Mut silloin sankar' astuu linnastaan,
+Kuin vuorest' aurinko, ja taivas seestyy
+Ja myrsky vaipuu hämmästyksissään.
+Maa valoa ja lämmint' aaltoaa.
+Niin kansa kansaan liittyy lempeästi,
+Kuin sisar sisarehen, veli veljeen,
+Ja pohjan kansa, niinkuin etelän,
+Vapaana valkeutta tottelee --
+Myös silloin särkyy kahlees, ahdistettu,
+Ja murhan muurit valtaa rauhantyö,
+Maan totuus perii, loppuu kansain yö!
+
+    Sotatorvi raikahtaa ja Israelin airueet, NAHSEN, SIMRI,
+    leijua kantaen, ja ELISUR astuvat esiin; ilma kirkastuu,
+    aurinko valaisee kirkkaasti airueitten kasvot ja aseet.
+    Kansa nousee kumarruksistaan ja taantuu, airueita hämmästyen.
+
+ELISUR.
+Näin lausuu Jehova, Israelin kuningas: Jylinässä minä kuljen, myrsky
+on palvelijani ja tuulet tottelevat minua. -- Masentukoon Moab
+palvelijakseni ja avatkoon porttinsa kansani edessä!
+
+    Pelkoa ja levotonta keskustelua kansajoukossa.
+
+ÄÄNIÄ.
+Me hukumme!
+
+EGLON.
+Vait, halvat orjat!
+
+BAALAK (Bileamille).
+Tuon röyhkeyden kuulitko? Nuo sanat
+Eivätkö halkaise sun sydäntäs
+Ja riko pilvilinnojasi? Maahan
+Jo astu, paina rinnoillesi Moab
+Ja Israelihin tähtää henkes isku.
+
+BILEAM.
+Nyt minkä teen ja mikä auttaa nyt?
+
+BAALAK.
+Jos sinuss' ei jo syntyessään kuollut
+Se neuvo, jonka aioit Moabille,
+Niin nyt se tuo, nyt viime hetki on!
+
+BILEAM.
+Tuoll' into uljas, mieli rohkea,
+Tääll' epätoivo, tuskallinen pelko.
+Jalohon uhriliekkihin ei Moab
+Voi syttyä.
+
+BAALAK.
+            Siis katku herätä
+Ja sillä vihollinen myrkytä.
+
+KOSBI (muille naisille).
+Tää hävettää! Ei miestä joukossa,
+Jok' uskaltaisi esiin astua
+Ja näkyä kuin on ja olla mies.
+
+BAALAK (Bileamille).
+Et huomaa -- Kosbin, Zuurin tyttären
+Povessa kiehuu vihoja!
+
+BILEAM.
+                       Sen huomaan,
+Ja airutmiehen silmän palavan
+Myös huomaan. -- Enkö voisi virittää
+Tuot' yksityistä tulta yhteiseksi?
+    Puolittain itsekseen.
+Jotakin voisin. -- Miksi teeskelen
+Lihaista sydäntäni kallioksi?
+Vihaako pelkään? Kostoako kammon?
+Kostaako oikeus rakkaudelle? Jos,
+Niin kostakoon! Niin jäykkä oikeus
+On rikollinen, hyljättävä pahe,
+Totuuden varjo, särjettävä kuori,
+Sisäisen elinvoiman kuihduttaja.
+Ja eikö korkein uutta apuaan
+Nyt tarjoakin: -- Midianin tytär
+Ja Israelin mies jos lempeen syttyy?
+He syttyvät! -- Nyt seuraa, kuningas!
+
+BAALAK.
+Teen käskyjäsi, käske mitä teen.
+
+BILEAM.
+Jos teet kuin neuvon, neuvon minkä teet.
+Näetkö tuota uljaint' airutmiestä?
+
+BAALAK.
+Kuin Kosbihin hän tähtää; huomaan sen.
+    (Kumppanilleen).
+Tuo impi, joll' on hiukset korpin sulkaa,
+Enemmän vaikuttaa kuin sotajoukko:
+Hän hallitsee mua silmäyksillään.
+
+ELISUR.
+Vait Herrassa!
+
+NAHSEN.
+               Meit' auta, Jehova!
+
+BILEAM (Baalakille).
+Myös Kosbin huomasit?
+
+BAALAK.
+                      Hän kiimailee.
+Ja poikani hän unhottanut on.
+
+KOSBI (muille naisille).
+Kas tuota keskimmäistä kuinka uljas:
+Hän suuta ansaitsee tai tuimaa miekkaa!
+
+BILEAM.
+Täss' itsestään jo virrat yhteen juoksee,
+Kuin Eufrat Tigriin, Tigris Eufratiin.
+Nyt, kuningas, vaan auta luontoa,
+Niin kaksi kansaa yhtyy toisihinsa.
+
+BAALAK.
+Siis tahdot?
+
+BILEAM.
+             Mitä tahtoo Jehova,
+Kun herättää hän missä rakkauden:
+Sen levittää hän tahtoo kansain vereen.
+
+BAALAK.
+Nuo kaksi, tarkoitat --
+
+BILEAM.
+                         Vaan välittävät
+Ja palvelevat aavistamattaan
+Suurt' aatetta ja suurta tarkoitusta.
+
+BAALAK.
+Selitä, aamun mies! En ymmärrä.
+
+BILEAM.
+Kuin itku, nauru, viha, himoisuus,
+Niin rakkaus ja muutkin tunnevirrat,
+Ne sydän sydämmeltä tarttuvat,
+Etäältäkin -- sen herkemmin, jos veri
+On vielä nuori, palava ja herkkä.
+
+BAALAK.
+Käsitän, että himo siittää himon.
+
+BILEAM.
+Ja lempi lemmen, siinä tarpeeksi.
+
+KOSBI.
+Kuningas, lähteä suo palvelijas
+Vihollisemme julkeutta vastaan
+Sun voitoksesi!
+
+BILEAM (Baalakille).
+                Kuuntele ja seuraa!
+
+BAALAK.
+Tuo urhoutt' on.
+
+BILEAM.
+                 Epäselvä lempi
+Vihaksi uskoo itseään ja riehuu.
+
+EGLON (on tällä välin häätänyt joukon pelkoa, mutta palajaa
+Kosbin viimeisen lauseen kuultuaan).
+
+Sin' olet sairas, Kosbi, hourailet.
+Tää häiriö ja pelko sinut huumaa
+Ja kuumeen tuottaa.
+
+KOSBI.
+                    Hourehtii jos kukka,
+Kun puhkeaa se hurmauksissaan.
+Tuo herätti sen mikä siellä polttaa.
+
+EGLON.
+Tuo rosvoko?
+
+BILEAM (Baalakille).
+             Nyt kuulet!
+
+BAALAK.
+                         Selvästi.
+
+KOSBI.
+Himoitsen miehen hurmetta tai miestä,
+Jok' altis uhriks' on tai uhraamaan,
+Kun maa on vaarassa tai vaara maassa.
+Tuo tänne miekkas -- juotan sille verta!
+
+EGLON (airueille).
+Hänt' elkää uskoko, hän hourehtii!
+
+SIMRI.
+Näin lausuu Jehova, Israelin kuningas: Tomuhun nöyrtyköön Moab ja
+vastatkoon kansalleni Israelille!
+
+BILEAM.
+Näe kiihkot, huomaa haluja ja ohjaa
+Ne kansan voitoks' yhteishyötyhyn,
+Niin näytät, että oikein hallitset!
+
+BAALAK.
+Siis toimeen neuvo!
+
+BILEAM.
+                    Kuule naisen ääntä!
+Hän ilmoituksen tuntee sisällään
+Ja toimeen pyrkii.
+
+BAALAK.
+                   Onko mahdollista,
+Ett' onnistuttaa valtakuntaa nainen,
+Tuo miehen kuva?
+
+BILEAM.
+                 Mahdollista on
+Siin' apu naisen kautta, missä mies
+On neuvoton tai pettää, vapisee.
+
+BAALAK.
+Mut poikani?
+
+BILEAM.
+             Hän luopuu naisestaan.
+Jokainen voitto vaatii uhrausta.
+Ken rakkaudella voittaa vihollisen,
+Hän oikein voittaa -- nainen voipi sen.
+
+BAALAK.
+Siis Israelin ansaks' arvaat naisen?
+
+BILEAM.
+En arvaa, tunnen luonnon syvät: voimat
+Ja suuren syntymisen hetken näen,
+Ja henkisen ja lihallisen kansan
+Mä yhteytehen tähtään sointuisaan.
+Siis Baalak kuningas nyt tehköön juhlan
+Ja sinne kutsukoon hän airueet.
+Jos tottelevat, käyvät nuorten seuraan,
+Se sulle hyvä, onni kansallesi:
+He naisiin mieltyvät, kuin miehet mieltyy,
+Jos totta lausuu aavistukseni.
+Jos neittä pyytävät, kuin pyytää mies,
+Niin suostu, anna: vaadi lupaus
+Vaan Israelin ystävyydestä --
+Valassaan on se kansa aina vankka.
+Niin kansas autat liittoon Jehovan
+Ja Israel on voimatonna luonas.
+Niin Moab voittaa ja niin Herra voittaa:
+Mun kauttani saa kansas jumalan,
+Jost' uusi elinvoima vuotaa sille.
+
+BAALAK.
+Älykäs neuvo, äly neuvokas!
+Sun palkkas olkoon yhtä arvokas!
+
+NAHSEN.
+Näin lausuu Jehova Israelin kuningas: Nöyrtyköön Moab kansani edessä ja
+vastatkoon palvelijalleni Moosekselle!
+
+KOSBI.
+Nyt, siskot, miesten miekat temmatkaamme!
+On aika meidän tässä taistella
+Ja johtaa joukot.
+
+ERÄS NAISISTA.
+                  Kuule kuningasta!
+
+BAALAK.
+Nyt kuulkoon kansani ja Israel!
+On tapa Moabin, ett' ystävyydet
+Ja liitonsaumat tehdään temppelissä,
+Menojen juhlallisten vallitessa.
+Siis, koska pyhän neuvon ääntä seuraan
+Ja ystävinä teitä tervehdän,
+Niin vahvistaa tuon ystävyyden tahdon
+Pyhällä uhrilla Baal-Peorissa.
+Siis sinne tulkoot Israelin miehet!
+
+SIMRI.
+Jos vannoo Baalak meille turvausta
+Ja suojelusta siellä.
+
+BAALAK.
+                      Vannon sen,
+Kautt' ylhäisimmän, jota tottelen. --
+Ja tekin, nuoret, tulkaa juhlahan!
+    Kosbille erikseen.
+Sin' olet, Kosbi, vapaa Eglonista;
+Nyt lumoa siis Israelin airut,
+Niin voita, että voittaa myöskin Moab.
+    Eglonille.
+Sinua neuvon, poikani: kun vaara
+Nyt valtakunnan kannaksilla pyörii,
+Niin näytä kuninkaista kuntoasi
+Ja lemmen onnest' empimättä luovu.
+Valtikka vaan on kuningasten onni.
+Maukkain kala maivaks' uhrataan,
+Se pyydyksen voi ansaan viekoitella;
+Ja kallihill' on kallis ostettava.
+
+EGLON.
+Sen uhrin teen, jos vaatii valtasi,
+Jos voitoks' on se. Mikä Moabia,
+Se minuakin onnistuttaa, ei
+Sen taikka tämän naisen suosio,
+Tuo hetken laina. Mutta, isäni!
+Jos Midian ja Moab irtauvat,
+Jos kaksoiskansa särkyy -- silloin syy
+Romahtaa sinun niskoilles, ei minun.
+
+BAALAK.
+Syyn kantaa voin, nyt seuraa neuvoani!
+Sun joukkoon rajamaille lähetän.
+Jos juoni temppeliss' ei onnistuis,
+On varoill' oltava ja valmis sotaan.
+Siis joukot lähtöön järjestä ja mene!
+    Kansalle.
+Täst' edes kansassani pappeutta
+Saa johtaa ystäväni Bileam.
+Hänelle kunnia! Hän eläköön!
+
+KANSA.
+Eläköön!
+
+    Baalak lähtee Israelin airueiden kanssa.
+    Kansa seuraa vähitellen.
+
+NERGAL.
+Me varrommeko häntä tuolla?
+
+OMRI.
+                            Emme.
+Hän itseään nyt kaipaa. Lähtekäämme!
+
+    Omri ja Nergal lähtevät.
+
+BILEAM (ajatuksissaan).
+Ne sydäntäni vihloivat nuo huudot.
+Miks' eivät virvoitelleet? Enkö sinne
+Vaan liiku minne tunto liikuttaa?
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+    Baal-Peorin vuoritemppeli, runsaasti valaistu. Perin osa
+    verhon takana. Keskellä temppeliä uhrialttari. Ovia
+    vasemmalla ja oikealla. OVENVARTIOITA. Esiripun auetessa
+    liehuu nuorten tanssi alttarin ympärillä.
+
+    OMRI ja NERGAL.
+
+OMRI.
+Kuin käypä viini kuohuu kuurnastaan,
+Niin himot läikkyvät nyt yli laitain.
+
+NERGAL.
+Ja vehke kypsyy askel askeleelta.
+Elämää himo, näetkös, synnyttää.
+Sen kautta aatos puettuu ruumiiseen
+Ja henki lihan ottaa asuakseen.
+Himoa paitsi kaikk' on kuollutta.
+Kun herää himo, syttyy elämä.
+Näetkö tuossa kuinka piiri pyörii
+Ja nuoret palaa rakkaudesta.
+Se luonnollista on, siis oikeata,
+Kun oikeaa on kaikki luonnollinen.
+
+OMRI.
+Vaan himo hillitön ja villi ei.
+
+NERGAL.
+Käy hiusta halkomaan ja vedä raja
+Niin tarkka, ettei lempeen koske himo.
+
+OMRI.
+Sit' enin kummeksin, ett' itse mestar',
+Niin ennen luja, mallivakava,
+Tuoll' esiripun takana myös eksyi,
+Ja viinin luona -- soisin pettyneeni --
+Hyväili naista, tuota äärimmäistä.
+
+NERGAL.
+Nyt elää hän, on ihminen kuin muut,
+Iloitsee, nauttii, nuortuu elämästä.
+
+OMRI.
+Tuo nuoruus, pelkään, hänet vanhetuttaa.
+On melkein kammo häntä seurata.
+Totuutta ennen totteli, nyt valtaa
+Ja valtiasta. Jos en häntä seuraa,
+Niin ketä? -- lumoaa hän vieläkin.
+
+NERGAL.
+Niin suuri henki tuskin mahtuukaan
+Sun sydämmesi ahtautehen.
+Jos jolloin, niin nyt ansaitsee hän seuraa:
+Käsitä, ett'ei valtaa palvellen
+Totella voikaan tunnon joka okaa.
+
+OMRI.
+Me suurta käsitämme puolittain,
+Mut suuren erheet tarkoin omistamme.
+Niin pieni virhi, hento synnin ora
+Tuon joukon johtaa syntiin surmaaviin.
+Yks itikka voi siittää tuhat toukkaa.
+
+NERGAL.
+He tuolta saapuvat -- nyt syrjempään.
+
+    BAALAK, pikari kädessä, ja BILEAM tulevat esiripun takaa.
+
+BAALAK.
+Sinua kiitän, suuri tietäjä!
+Nimitä ketä tahdot auttajaksi,
+Sun kauttasi meit' auttaa kuka auttaa,
+Siis sulle juon.
+
+BILEAM.
+                 Seis, Baalak kuningas!
+Otuksen pyytäjällä peljätät.
+Jos ansaa näytät, saalis säikähtää,
+Tiehensä puikahtaen. Leikiltä
+Nyt näyttää vehkehemme silkkiverkko,
+Niin luontevasti on se punottu:
+Elävä syötti himon sytyttää
+Ja saalis hukkuu hekkumoidessaan.
+
+BAALAK.
+Yks airueista tuolla eksyi nuottaan.
+
+BILEAM.
+Se kylliksi; ei muuta tarvita.
+Hän Simri on, tuo nuorin kolmesta. --
+Sen saattoi arvata. -- Hän Kosbin kättä
+Sinulta kohta anelee. Se anna,
+Mut ehdoilla niin kallihilla kuin
+Kuningaslahjan antaa kuningas.
+
+BAALAK.
+Niin laitamme, ett' Israelin voiman
+Ja rohkeuden hervaisee tuo nainen
+Ja jalopeurat muuttaa lampahiksi.
+
+    NAHSEN ja ELISUR tulevat naisten keralla vasemmalta.
+
+NERGAL (Bileamille).
+Tuolt' Elisur ja Nahsen astelevat
+Käsikkäin naisten kanssa kumpikin.
+
+BILEAM (kuninkaalle).
+Nuo kaks on himo pettänyt, sen näkee.
+Ja langennut on heikko lankeemuksiin.
+Nyt vaatia voit heiltä mitä mielit.
+Mut ensin atria ja juomat siellä. --
+
+BAALAK.
+On iltaa kyllin kulunut, siis aika
+Pyhälle uhri-atrialle käydä on.
+Tien näyttää pappeus. Te muut
+Mun jälkiäni pöytään seuratkaa.
+
+BILEAM (itsekseen).
+Nyt harhaan kuljenko? Vai oikein teen?
+Mut kansani mun tempaa -- sitä seuraan.
+
+    Astuvat esiripun taakse, edellä Bileam, Omrin ja
+    Nergalin välissä, sitten kuningas, jota seuraa muu
+    joukko sekä soihdunkantajat. EBER ja KOOSAM ovat
+    seuranneet syrjästä juhlamenoja; astuvat esille.
+
+EBER.
+Jumalisuutta, kurko vie, en usko
+Kuin tautina tai taikauskona,
+Kun rehtinä se ilmestyy. Vaan pettuus
+Sen alla luikkii kavaltajissa.
+Mut ihminenpä tosi karvaan puhkee,
+Kun oikeaa hän noutaa luontoaan.
+Sen näet tuosta tietäjästä: tai'at
+Hän hylkäsi, kun voitti mitä etsi.
+Nyt maailmata tarjoaa ja nauttii
+Ja on kuin muut, jos hullump' ei kuin muut.
+
+KOOSAM.
+Jaloa mieltä mittaat väärin kielin.
+Mies, vaikka hurskas, on tok' ihminen
+Ja heikko eksymystä välttämään,
+Jos eksyikään -- se meistä näyttää niin,
+Kun ymmärrämme pientä saivarrella,
+Vaikk' emme näe suurta pohjavirtaa. --
+Kenties hän nauttii kuin ei nauttiskaan.
+
+EBER.
+Tuo vanha heikkoudensaarna heitä.
+Se heikontaa vaan meitä heikommiksi.
+On paras tunnustaa, ett' ihmisestä
+Vaan hoidolla ja kurill' ankaralla,
+Kuin ratsustakin, tehdään kelpo kalu,
+Tai myönnyttää, ett' oltakoon mit' ollaan,
+On siivetönnä toki turha lentää. --
+Nyt räpyttävät tuolla allikossa.
+
+KOOSAM.
+Sun kaltaisesi kylmä talvirinta
+Ivalla kohtelee vaan innostusta,
+Sen vastakohtaa, väsymystä, muistain.
+
+EBER.
+Niin ilmaun kuin luonnostani olen.
+En noita höyryhattuja voi sietää.
+
+KOOSAM.
+Ja tätä paremmast' et tahdo tietää.
+Et usko etkä toivo edistystä.
+
+EBER.
+En, muuta kuin maan luonnon viljelystä.
+Jos valtiota juoni puoskaroi,
+Se parantaa tok' ihmistä ei voi.
+Sinunkin uskos hukkui tietäjään.
+
+KOOSAM.
+Jos hukkui -- kenties -- kenties ei. Mut jos,
+Niin luontoani seurasin kun uskoin.
+Sit' uskoa ja rakastaa vaan voi.
+Mihinkä iskee mielen innostus.
+
+EBER.
+Nyt väistymme. Täält' emme opi uutta.
+Vakoova silmä tuolla vartioi
+Ja vierait' epäluulo täällä kohtaa.
+
+    Menevät.
+
+1:NEN VARTIA.
+Nuo eivätkö lie jotain roistokansaa.
+
+2:NEN VARTIA.
+Kuin mekin, arvelet, joit' ei voi päästää
+Iloihin ylhäisten ja taivahisten,
+Kun meillä ylhäistä ei ystävää,
+Jok' ostais pääsyluvan pitopöytään --
+Me ulkonaisen pimeyden lapset!
+
+1:NEN VARTIA.
+Niin maalliset kuin taivaan ruhtinaat
+Vaan valittunsa kestiin kutsuvat.
+Ei meidän miehet sinne pääse, ei.
+Kirottu olkoon taivas sekä maa!
+
+2:NEN VARTIA.
+Baal auta! Täällä tohdit kirota!
+Jos tietäisit kuin vanha Baalin pappi
+Kuvaili koston liekkijärveä,
+Ikuista kuolon merta.
+
+1:NEN VARTIA.
+                     Kerro tuosta!
+
+2:NEN VARTIA.
+Hän kertoi -- mutta tääll' on pimeä. --
+
+1:NEN VARTIA.
+Mies, lausu mitä kertoi!
+
+2:NEN VARTIA.
+                         Kuulehan!
+Tulinen järvi on kuin Kuollutmeri,
+Niin jylhän kolkko, musta, kamala.
+Siell' asuu kurko, loiskii liekkiä,
+Niin lekioittain apupeikkoja
+Hän tuuleen tuoksuttaa. Ne lentelee
+Ja vinkuu, ulvoo, puskee, myrskyää.
+
+1:NEN VARTIA.
+Niin, puskeeko?
+
+2:NEN VARTIA.
+                Niin puskee.
+
+1:NEN VARTIA.
+                             Kurko vieköön!
+Nyt ymmärrän, miks' iso baasanhärkä
+Vihoissaan puski orjan kuperkeikkaa.
+
+2:NEN VARTIA.
+Ei siinä kaikki.
+
+1:NEN VARTIA.
+                 Jatka kamalaa!
+
+2:NEN VARTIA.
+Niin julmat koukojoukot lentelevät
+Tai väijyksihin piilottuvat luoliin
+Ja rotkoihin tai miss' on kolkkoa,
+Kuin täällä. --
+
+1:NEN VARTIA.
+                Kerro oikein miehekkäästi!
+
+2:NEN VARTIA.
+Ja, ja -- mut siirry, veikko, lähemmä! --
+Jos vasten valtoja ken kapinoi,
+Jos vaikeroi ken orjansyntyään
+Tai jumalien laitoksiin ei tyydy,
+Vaan pakkokuorman alta ylös pyrkii,
+Niin silloin --
+
+1:NEN VARTIA.
+                Mitä? Sano!
+
+2:NEN VARTIA.
+                            Ka-ka-karkaa
+Tuo pahan valtajoukko ihmiseen,
+Nujertaa niskat, tuottaa tautia
+Tai muuta kurjaa eläimiin ja lapsiin. --
+Niin kertoi Baalin pappi. -- Herrassaan
+Nyt nukkuu hänkin, kiitos kuninkaan!
+
+1:NEN VARTIA.
+Niin, kiitos olkoon! päästiin pahasta,
+Jos päästiin -- kyllä riittää valtoja!
+Ja elämä on julmaa pakkoa.
+
+2:NEN VARTIA.
+Niin, pakko on jaa, pakko.
+
+1:NEN VARTIA.
+                           Tullaan, seis!
+
+    SIMRI, NAHSEN ja ELISUR tulevat.
+
+SIMRI.
+Hän voitti mun, hän asuu minussa.
+
+NAHSEN.
+Tuo velhotyttö hylkää, Simri, jo!
+
+ELISUR.
+Jo kylliksesi häntä hyväilit.
+Pakananaista käyttää Herran kansa,
+Kuin erämaassa palkka-aasia:
+Sen jättää tielle tarvittuansa
+Tai tappaa säälistä ja hiekkaan hautaa.
+
+SIMRI.
+Noin rikkihurskas Elisurko haastaa,
+Ett' ihmiskansa vaan ois Israel?
+Elukka-avioonko yhtyi Mooses,
+Kun Midianin tyttäreen hän yhtyi?
+
+NAHSEN.
+Hän uskoton ei ollut niinkuin nuot.
+Jehovan kansaa vaan on uskonkansa
+Ja uskovaisiin rakkauden lupa.
+Muut noitia on Bileamist' alkain,
+Sen todisti tuo viini, jota joimme:
+Himoja siitä longerteli vatsaan
+Kuin käärmeitä -- nyt siellä reutovat.
+
+SIMRI.
+Kun laki kieltää yhtymästä noitiin
+Ja elukoihin -- mitä teitte tuolla
+Te, pyhät miehet, syrjäkammioissa?
+Lainoppiako teille noidat neuvoi?
+
+NAHSEN.
+Hän pilkkaaja on.
+
+ELISUR.
+                  Kivitettävä!
+
+SIMRI.
+Meit' eikö paina sama synninkuorma?
+Te himon liiton tuokioksi teitte,
+Minua kiehtoo -- tunnen jotain pyhää --
+Se kuolemankin uhalla mun valtaa.
+
+NAHSEN.
+Lumous täällä vallitsee.
+
+ELISUR.
+                         Ja syy
+On meidän niinkuin hänen.
+
+NAHSEN.
+                          Hyvällä
+Yrittäkäämme häntä vieroittaa, --
+Veljemme, Simri, muista Kooran surmaa!
+Hän niskoitellessansa nurin niskoin,
+Kuin hurtta, liekkikaivoksehen syöstiin
+Ja omat veljensä vei mukanaan.
+
+SIMRI.
+Kun rakastan, en pelkää kadotusta.
+
+NAHSEN.
+Jos rakastaisit, kaikk' ois luvallista.
+Mut tunnustele tuota noidan nuolta,
+Siit' eikö syttynyt vaan himon liekki,
+Niin saastainen ja halpa, että löyhkän,
+Kuin spitalin viet Kosbin kanssa leiriin.
+
+SIMRI.
+Siit' auta, Jehova! en tahdo vaaraa.
+On mulle kansani kuin teille kallis.
+Mut eroittaa ken liekin liekistä?
+
+NAHSEN.
+Kun vieras liekki vieraalt' alttarilta
+Jehovan silmissä on kirottu,
+Ja naisen uskottoman sydän myöskin
+On vieras alttari, niin lempesi,
+Kun sieltä syttyi se, on kirottu.
+
+ELISUR.
+Jehovan suulla Nahsen haastelee.
+
+SIMRI.
+Tuo oisko minun uskoani!
+    KOSBI tulee.
+                         Hän!
+Te väistykää! Tää taistelu on minun.
+
+NAHSEN.
+Mut valvo!
+
+KOSBI (pysähtyen perälle).
+           Täällä Simri ruhtinas!
+Noin erikseen! Ja miksi alla päin,
+Kuin voitettu, vaikk' olet voittaja?
+Jo nousee pää, jo ryhti korkenee.
+Mun intoani yllyttää tuo kotka.
+
+SIMRI (itsekseen).
+Noin ylväs kauneusko kirottu?
+Ja uskotonko? Ei! Hän rakastaa --
+Ja Israelin miestä! -- siis hän uskoo.
+
+KOSBI.
+Minua väistyitkö?
+
+SIMRI.
+                  Kuin väistyy
+Väkevän virran juovaa heikko uija
+Tai siipirikko lintu ampujaansa.
+
+KOSBI.
+Jok' ampui sua, hän myös hoivaa haavas
+Ja rinnallasi lähtee lentohon.
+
+SIMRI.
+Mut molemmat jos nuoli yllättää?
+
+KOSBI.
+Ken tohtisi sen meihin lennättää?
+
+SIMRI.
+Sen tohtii peljättävä pelvoton,
+Hän väijyy meitä, täälläkin hän on,
+Tuo Israelin Herra.
+
+KOSBI.
+                    Säikytät!
+Ne kumppanisi on nuo väijyjät.
+
+ELISUR (erikseen Nahsenille).
+Me tänne toimetkaamme kuningas
+Niin häirimme tuon käärmekiimailun.
+
+    Menevät.
+
+KOSBI.
+Jo poistuvat. -- Mut ethän rakasta!
+
+SIMRI.
+En? Minäkö en? Sinua rakastan,
+Kuin kosto kuolemaa.
+
+KOSBI.
+                     Noin kamalasti!
+
+SIMRI.
+Niin ihanaa on koston uhrityö!
+Kun miekan antaa suuri Jehova
+Ja käskee: sorra, tapa, polta, ruhjo!
+Niin kansat, kaupungit me kukistamme
+Ja maa on meidän.
+
+KOSBI.
+                  Eikö rakasta
+Rakastajoita sinun jumalas?
+
+SIMRI.
+Jos oisit, Kosbi, Israelin tytär!
+
+KOSBI.
+Maan kansoja hän eikö valloita
+Sun kauttas omikseen, kuin minut nyt? --
+Niin kerrottu on. -- Eikö omiaan
+Hän rakasta kuin isä? -- Moisen isän
+Edestä kanssas liekkiin juoksisin!
+
+SIMRI.
+Sin' olet minun. Painu rinnoilleni!
+Sun kanssas kestän tuhat kostoa.
+Noin olet kaunis täynnä rakkautta.
+
+KOSBI.
+Vait! -- hiljaa! -- Suo mun sieluus kurkistaa:
+Näen onnestamme ihanata unta,
+Niin kauheasti ihanaa:
+Meit' untuvoipi vuoteet, pehmeät
+Kuin haahkan höyhen, sypressien alla.
+Verehen veri, liha lihaan yhtyy
+Ja hekkumahan sielu sammuu tuikahtaa.
+
+SIMRI.
+Mut syttyy taas, lekottaa liekissään
+Iäti niinkuin temppelvalkeat
+Pyhyyden alttarilta Jehovalle. --
+Noin haaveksien olet hurmaava!
+Mun sieluni kuin mustaan tähtiyöhön,
+Sun pohjattomiin silmihisi hukkuu.
+
+KOSBI.
+Jotakin äärimmäistä himoitsen.
+Vie minut kostamaan tai kärsimään,
+Syvyyden kuiluhun tai korkeuksiin.
+Vie kosteikkohon hedelmälliseen
+Tai hiekka-erämaahan autioon,
+Elämän hekkumaan tai kuolemaan --
+Sinua seuraan.
+
+SIMRI.
+               Nouse! lähtekäämme!
+En epäile sun lentokuntoas.
+
+KOSBI.
+Vaan muista -- antaa voi mun kuningas.
+Nyt hän on isäni ja isäntäni.
+Hän tulee.
+
+    BAALAK ja BILEAM tulevat.
+
+SIMRI.
+           Tässä morsiameni!
+Kuningas, suo hän palvelijallesi!
+
+BAALAK.
+Noin kallist' en sun luullut vaativasi.
+Hän pojalleni kihlattu jo on.
+Siis myöhään pyydät.
+
+SIMRI.
+                     Itse vannoi hän
+Minua seuraavansa.
+
+BAALAK.
+                   Naisen itse
+Vaan miehen minä on.
+
+SIMRI.
+                     Hän enempi
+Tok' ansaitsee, noin kaunis, ylevä!
+
+BAALAK.
+Isännän vallass' orjan ansio.
+
+BILEAM.
+Kuningas kuunnelkoon nyt palvelijaansa.
+Ja rakkaudelle voiton sallikoon!
+Niin, kaksi nuorta yhteen liittäen,
+Vihimme sovintoon myös kaksi kansaa.
+Ja tuota yhtä, suurta ainoaa
+Molemmat kansat kerran palvelee.
+    Itsekseen.
+Jos kuitenkin tää temppu meitä auttais,
+Ja Hän, tuo korkein, hyväksyisi sen!
+Niin Moab pelastuis ja Israel,
+Niin voittais oikeus ja -- minäkin!
+
+BAALAK.
+Tuot painavia syitä, tietäjä.
+Ja sovintohon altis Moab on.
+Jos Israelin airut leirihinsä
+Siis viedä tahtoo lahjan kallihin,
+Niin luona alttarin nyt vannokaa
+Kautt' ylimmäisen, jota palvelette,
+Ett' ainiaksi rauha vallitsee
+Välillä Moabin ja Israelin! --
+
+SIMRI.
+Sen vannon!
+
+BAALAK.
+            Mutta muutkin airuet!
+
+NAHSEN (erikseen Elisurille).
+Jos emme suostu, meidät perii paha.
+
+ELISUR.
+Jos suostumme, niin meit' ei peri hyvä.
+
+NAHSEN.
+Ken tänne suostuu, täällä suostukoon.
+
+ELISUR.
+Siis suostumme.
+
+NAHSEN.
+                Kun täytyy, suostumme.
+
+BAALAK.
+Sen vannotteko, Israelin miehet?
+
+NAHSEN, ELISUR ja SIMRI (oikea käsi ylettynä).
+Sen vannomme!
+
+BAALAK.
+              Nyt soikoon pasunat
+Ja sympaleet ja rummut raikukoon!
+Kirottu olkoon liiton rikkoja,
+Vaan siunattu ken täyttää sanansa!
+
+BILEAM (valaen alttarille juomauhria, joka lemahtaa tuleen).
+Yletköön taivaalle kansamme kiitos
+Ja vuotakoon siunaus meille!
+    Ylentäen kätensä Simrin ja Kosbin yli.
+Teit' yhdistäköön kansain sovittaja
+Ja rakastaja kaiken ihmissuvun!
+
+KOSBI.
+Nyt, Simri, aikojen ja maitten ääriin
+Sun kanssas hurjan ratsun seljässä!
+
+SIMRI.
+Nyt kiiruhdamme Israelin leiriin:
+Mies tehtävästään ei voi väistyä.
+
+NAHSEN.
+Pois laske, Baalak, palvelijasi nyt:
+Meilt' Israel jo vartoo vastausta!
+
+BAALAK.
+Valitse, Assar, miehet saattamaan
+Näm' urhot kunnialla virran luo.
+Te, neitseet, Arnonille seuratkaa
+Ja seppelöikää morsian kukkasilla.
+
+KOSBI.
+Niin, tuoreill', uusilla -- ei kuolevilla!
+
+BAALAK.
+Nyt laita, Assar, Israelin leiriin
+Vakooja tarkka, joka astaitsee,
+Kuin Kosbia on siellä kohdeltu!
+Jos häijysti, niin Midianin miekka
+On valloillaan ja valmis kostohon.
+
+BILEAM.
+Jos rakkauden liitto rikotaan,
+Mun käteni myös silloin irti on.
+Ja silloin riennän Midianin leiriin.
+
+OMRI.
+Sinua seuraan.
+
+NERGAL.
+               Puolestas voin kuolla!
+
+BAALAK.
+Hääriemua nyt soitto ilmaiskoon!
+
+    Lähtevät, soihdunkantajat seurassa.
+
+BILEAM.
+Nyt työnsin uuden voiman vyörymään.
+Se minne vierii, mitä vaikuttaa,
+En aavista nyt -- aika näyttäköön!
+
+Väliverho.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    Israelin leiri. Telttoja. NAHSEN, ELISUR.
+    JOUKKO KANSAA heidän ympärillään.
+
+1:NEN MIES.
+Sovinnonko teitte? Hyvä. Missä lunnaat?
+
+JOUKKO.
+Kultaa! Kultaa! Missä kultaa?
+
+2:NEN MIES.
+Selitä, Juudan suvun päämies, sinuun luotamme!
+
+1:NEN MIES.
+Niin, me luotamme sinuun, kerro!
+
+NAHSEN.
+Siis vaietkaa ja kuulkaa kertomusta!
+Kuin tunnette, on Moab voimakas,
+Sotainen rosvokansa. Vaikeaa
+Sen kanssa oli sovintoa tehdä
+Ja kauan tingimmekin ehdoista.
+Ei kullast' ollut kysymystäkään:
+Se saastaista on heillä, tiedätte.
+
+LEEVILÄINEN.
+Se Herralle ois voitu pyhittää.
+
+2:NEN LEEVILÄINEN.
+Niin pyhittää.
+
+NAHSEN.
+               Kuin sanon, sovinto
+Nyt tehty on ja kestää tehtynä,
+Kun sanamme on Israelin sana.
+
+LEEVILÄINEN
+e kestää. Pyhä olkoon sanamme!
+
+ELISUR.
+Mut pahinta viel' ette kuulleetkaan!
+
+RUUBENILAINEN.
+Elisur, kerro sinäkin!
+
+ELISUR.
+                       Siis kuulkaa!
+Jos ihmisiä siell' ois ollutkin!
+Mut velhojen kanss' saimme taistella:
+Niill' oli paulat senkin seitsemät,
+Niin taiten viritetyt, juonikkaat,
+Ett' itse enkelin ois eksytelleet.
+
+RUUBENILAINEN.
+His, kuulkaa miehet!
+
+ELISUR.
+Ja velhoin päämies itse belzebubi --
+Sen nimi -- no, mut itse belzebubi
+Hän oli, Eufratilta kotoisin.
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+Hei, kuulkaa! Belzebubi!
+
+ELISUR.
+Niin julma, että ihmisluonnon muutti
+Hän kuumaksi ja hourupäiseks' aivan --
+Hän, näet, juotti jotain kiimajuomaa --
+Niin langetti hän Simrin, veljemme!
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+Hän miss' on? Simri!
+
+ELISUR.
+                     Kerron, kuunnelkaa!
+
+SIMEONILAINEN.
+Nuo roistot möivät Simrin, huomatkaa!
+Heit' elkää uskoko!
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+                    Mooseksen luo heti!
+
+LEEVILÄINEN.
+Ei, Elieserin luo!
+
+NAHSEN.
+                   Te rauhoittukaa,
+Niin jatkan!
+
+1:NEN MIES.
+             Jatka, Juudan suvun pää!
+Me luotamme.
+
+NAHSEN.
+             Jäi Simri virran luo.
+Mut kohta tääll' on hän ja rinnalla
+On Midianin tytär, ruhtinatar,
+Hänellä vaimona.
+
+LEEVILÄINEN.
+                 Niin, vaimonako?
+Sanoitko vaimona? O, itkekää,
+Te Israelin tyttäret! -- Nyt joutuin
+Elieserin luo!
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+               Ei, Mooseksen luo!
+
+2:NEN LEEVILÄINEN.
+Hän kivitettävä on!
+
+SIMEONILAINEN.
+                    Itse olet!
+Te Leevin pojat Israelin syötte
+Ja hukutatte!
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+              Iske häntä, iske!
+
+    Koko joukko väistyy näkyvistä, toiset nyrkkisillä.
+    Edellisten keskustellessa on JOUKKO NAISIA ilmestynyt
+    näyttämölle. SIMRI ja KOSBI lähenevät.
+
+1:NEN NAINEN.
+Tuolt' astuvat! -- noin korskat käynniltään.
+Se portto kantaa päässään kukkasia!
+
+KOSBI.
+Rauha teille, Israelin tyttäret! -- Eivät vastaa! -- Miksi itkevät? --
+Mikä murhe heillä on? Sano, Simri! -- Miksi eivät tulostani iloitse? --
+Halveksivatko minua? Sano heille, että isäni on ruhtinas kuin sinäkin!
+Sano että ansaitsen sinut -- rakastan sinua!
+
+SIMRI.
+Nähkää morsiantani, Midianin helmeä! Ihana kuin Raakel, uljas ja älykäs
+kuin Mirjam -- kaunistus Israelin! -- Nuo houkot riemuhetkell' itkevät.
+
+1:NEN NAINEN.
+Noin pöyhkeilevät Herran edessä.
+Ei voi täst' olla kosto kaukana.
+
+KOSBI.
+Nuo jotain katkerata hautovat.
+
+SIMRI.
+He viihtynevät kyllä aikanaan.
+
+KOSBI.
+Niin kolkkoa! minua värisyttää!
+Pois täältä vie, niin kauas, kauas, kauas!
+
+SIMRI.
+Ei Kosbi, ei: on täällä kansani. --
+Syleilyni sun jälleen lämmittää.
+Kas tuolta isä vanhukseni astuu.
+Hän meit' ei hylkää.
+
+SAALU.
+                     Nuoret huimapäät
+Vaan koston tuntevat, ei rakkautta.
+Tuo käypä sakka vielä viinittyy.
+Minulle ikä toisin opetti. --
+He täällä ovat -- rauhan terveiset!
+Syliini juokse, Simri poikani,
+Ja tyttäreni myös, en teitä hylkää!
+Olette mun, suon teille anteeksi.
+Jo kuulin kaikki, elkää kertoko.
+Majaani menkää, siellä hallitkaa.
+
+SIMRI.
+Oi, kiitos, kiitos, isäni! sun tunsin.
+
+KOSBI.
+Noin armas isä sinulla on, Simri.
+On jumalasi varmaan yhtä hellä.
+
+SAALU.
+Käy, lapseni, hänt' opi tuntemaan.
+
+    Menevät.
+
+1:NEN NAINEN.
+On siinä isä kultaa! muutenkos
+Noin lapsi kasvais jumalattomaksi.
+
+2:NEN NAINEN.
+Mies velhon löysi -- noiduttu hän on.
+Tuon naisen silmistä sen huomasi:
+Niist' iski ilmaan jotain liekin moista.
+
+3:AS NAINEN.
+Ei mitään! Muistan silmät Mirjamin:
+Paloivat nekin, kun hän innostui.
+
+1:NEN NAINEN.
+Se toista oli! sinä vanha naakka!
+Jumala sinut korpeen tappakoon! --
+Tuo velho Mirjamista muistuttaisi
+Taas Saalu tuoss' on.
+
+SAALU.
+                      Tässä vartioin.
+Mun harmaa pääni heitä suojelkoon. --
+Mik' on tuo melu, julma karjuna?
+He vyöryvät kuin myrsky vimmatusti
+Ja vainon henkeä vaan puskuvat,
+Kuin Siinain kurkku ruhkaa puhkuaa.
+Näenkö? -- tuolla! -- Koston jumala!
+On Pinhos siellä! Herra varjele
+Mun huonettani, suojaa lapsiani.
+Seis, Pinhos!
+
+PINHOS.
+              Kuka tohtii?
+
+SAALU.
+                           Harmaa vanhus,
+Jok' armoasi kerjää rakkaudelle:
+Sun kauttas syttyi kostonliekki leiriin.
+
+PINHOS.
+Se syttyi Herran alttarilta.
+
+SAALU.
+                             Seis!
+Tuo himo polttaa Simeonin huoneen.
+
+PINHOS.
+Sen himo poltti jo, nyt hiilet korjaan.
+Miss' ovat Herran vihan astiat?
+
+2:NEN NAINEN.
+Majaansa tuonne heidät Saalu vei.
+
+PINHOS.
+Pois väisty, kurja vanhus!
+
+SAALU.
+                           Armahda
+Mun lapsiani, Pinhos, armahda!
+
+PINHOS.
+Noin Herraa kiusaat, tyydy, vaikene
+Ja muista, että kieltää Jehova
+Pakanakansain vaimot kansaltaan.
+
+SAALU.
+Kun täällä huudan, vuoret vastaavat,
+Kovempi oisko nuori sydämmes?
+Vie laumastani sata lammasta,
+Sovintoverta niistä vuodata:
+Vie kaikki virhittömät karjastani,
+Mut säästä huonettani, lapsiani!
+
+PINHOS.
+Mä vannonut heill' olen kuoleman!
+
+SIMEONILAINEN.
+Oi Pinhos, tuolle korvas kallista!
+
+ERÄÄT.
+Armahda, Pinhos!
+
+MUUT.
+                 Ei! He kuolkoot!
+
+ERÄÄT.
+Te kuolkaa, rosvot!
+
+MUUT.
+                    Itse rosvoja!
+
+SIMEONILAINEN.
+Tuost' annan!
+
+    (Tuuppaa nyrkillään erästä).
+
+ERÄS.
+Maksan takaisin! -- He kuolkoot!
+
+MUUT.
+He kuolkoot!
+
+SAALU.
+             Tässä vanha rintani!
+Se verenjanoanne sammuttaa.
+Tuo keihääs iske sydämmeeni! -- Lyö!
+Mun vanhan kuolla, nuorten elää suo.
+
+PINHOS.
+Pois, kurja vanhus! Toista toinen ei
+Voi sovittaa. Ken rikkoi lihassaan,
+Hän lihassaan saa itse sovittaa.
+Siis kuolkoot!
+
+    Ryntää Simrin telttiin: Saalu sortuu jalkoihin.
+
+MUUT.
+               Kuolkoot!
+
+    Menevät.
+
+SIMEONILAINEN.
+                         Simri eläköön!
+
+ERÄS.
+Vait, miehet! muuten kosto kimmahtaa
+Miehestä mieheen.
+
+SAALU.
+                  Nouskaa, lapseni!
+Kapina! Nouse, Simeonin huone!
+
+PINHOS (palaa).
+Kas tässä Herran keihäs! -- Herranko?
+Niin, Herran! Herran oli kostotyö.
+Nuo kaks yht'aikaa kuoli hekkumassaan:
+Lävisti keihäs, veret yhteen juoksi.
+Uh!
+
+    Etempää teltistä törmää ulos SIMRI, miekka kädessä.
+    KOSBI seuraa, mutta kaatuu teltin ovelle.
+
+SIMRI.
+    Auttakaa! ma kuolen!
+
+    Kaatuu.
+
+SAALU.
+                         Poikani!
+Mun armas poikani!
+
+    Vaipuu Simrin ruumiille.
+
+PINHOS.
+                   Ken kapinoi,
+Hän kuolkoon! Tulkaa, Herran sankarit!
+On Kosbin kansa vielä kostamatta:
+Valamme kautta Moab voitti rauhan,
+Tok' ei sen kaksoissisar Midian.
+Aseihin! Murhaa Midianille!
+
+KANSA: "murhaa! murhaa!"
+
+    Lähtevät.
+
+SAALU.
+Mun poikani! Oi armas poikani!
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+    Midianilaisten leirin tienoo erämaassa.
+
+    BILEAM ja ZUUR.
+
+ZUUR.
+Sanoitko kuollut? Kosbi murhattu!
+Minulle tehty kaksoiskavallus:
+Mun Moab petti, sorti Israel,
+Möi surman suuhun Eglon lapseni,
+Tuon ainoan. -- Hän oli tytär vaan,
+Mut kallis mulle, liki sydäntäni.
+Hänestä toivoin paljon voittavani,
+Nyt menettänyt häness' olen kaikki.
+
+BILEAM.
+Ei Eglonin, vaan minun oli syy:
+Minua Baalak totteli, kun Kosbin
+Hän antoi Israelin miehelle.
+En julmaa naisen murhaa toivonut,
+Vaan rakkautta varroin rakkaudesta.
+Niin Moabin ja Midianin uskoin
+Pelastavani, mutta murhasin
+Sun tyttäres ja rikoin kaksoiskansan.
+Nyt palvelijasi olen -- vaadi kosto!
+Sinua seuraan sotarintaan, mutta,
+Jos annat, otan kädestäs myös surman.
+
+ZUUR.
+Sinäkö syypää? Sulle tytärtäni
+En antanut, vaan Eglon ruhtinaalle.
+Mut Israel jos tappoi lapseni,
+Niin kuolkoon murhaaja, mut sulle rauha.
+Vihaiset tuulet, tuokaa turmiota,
+Aromaan myrskyt isää rankaiskaa,
+Jos lapsensa ei kuolemaa hän kosta,
+Jos Zuurin keihäs väistyy vihollistaan.
+He kohta tääll' on, sanoit?
+
+BILEAM.
+                            Raju-ilma
+Niin raivosti ei metsää tuiverra,
+Ei rohkeammin ukkonen syö puuta
+Kuin karkaa kimppuhusi Israel.
+
+ZUUR.
+Mut Moab rauhass' on?
+
+BILEAM.
+                      On rauhassa,
+Kun Israelin liitto sitoo sen.
+Se laiskehtii kuin aasi syötetty.
+
+ZUUR.
+Niin yksin heitetty on Midian,
+Kuin vaimo, johon mies on kyllästynyt,
+On korpeen ajettu ja rosvotaan.
+Mut mies on toki Midian, ei vaimo.
+Se tietänsä ei yksin käydä pelkää.
+Ja meitä seuraat, tietäjä?
+
+BILEAM.
+                           Täss' annan
+Sanani, käteni ja sydämmeni.
+
+ZUUR.
+Siis jumalasi meitä auttakoon.
+Nyt kostonmiekka kohtaa rikkojat
+Ja surmaan suistuu Israel, kun sinun
+Sanasi kansaa haltioi. Nyt leiriin!
+Hoi urhot! rohkeutta!
+
+    Lähtee.
+
+BILEAM.
+                      Uljas mies!
+Jos tahtosi vaan olis kansas tahto
+Ja minäkin jos ehjä, sointuisa
+Kuin ennen. Nouse voimanhenkeni,
+Minussa Midianin vahvuudeksi,
+Kukistaakseni kansain teurastajan
+Ja veljet veljiin yhdistääkseni!
+Minussa nouse!
+    OMRI tulee.
+               Tuolla Omrini!
+Hän viel' ei hylkää mestariansa.
+
+OMRI.
+Sitäkö voisin?
+
+BILEAM.
+               Terve, poikani!
+Mihinkä Nergal jäi? Hän vannoi
+Minua seuraavansa kuolemaan,
+Jos tarvitaan. Nyt missä viipyy?
+
+OMRI.
+                                 Oi!
+Sanoa hävettää ja säälittää
+Sinulle suoraa oppilaastasi
+Niin kuin on totta.
+
+BILEAM.
+                    Kerro totta vaan!
+Suun tahraa valhe, mielen eksyttää
+Ja pahan muuttaa vielä pahemmaksi.
+Siis totta kerro, luontees lainaa värit.
+
+OMRI.
+Baal-Peorista lähtiessä Nergal
+Niin kauan näytti mieltä rohkeaa,
+Kuin sodan entehist' ei totta kuultu.
+Vaan kuultuaan, ett' Israelin uhka
+Todella kääntyi rankaks' kostotyöksi,
+Hän päätöksensä söi ja arveli:
+Elämä maukkaampi on kuin kuolo,
+Kun oma aatos taisteluun ei johda.
+Niin voiton, jonka neuvojesi kautta
+Sai Moab, päätti hyödykseen hän käyttää
+Ja niinkuin kaarne myrskyn uhatessa
+Pujahtaa torniin saalist' ahmimaan,
+Niin Nergal pyysi Baalak kuninkaalta
+Pyhillä alttareilla uhrit hoitaa
+Ja palkan nostaa. -- Pappi on hän nyt
+Ja palkkaa nauttii.
+
+BILEAM.
+                    Miks'et lähde myös?
+Etuja sulle Baalak tarjoaa.
+Miks' seuraat miestä, jota aate hurmaa?
+Jok' etsi valtaa eikä tyydy valtaan,
+Jok' etsi rauhaa, mutta voitti myrskyn,
+Sisäisen liekkimyrskyn haikean,
+Nyt etsii verta, ulkomyrskyä
+Sisäisen sammutteeksi. -- Pakene!
+
+OMRI.
+En, kun en voi, ei salli luontoni.
+Sinua vaan se vaatii seuraamaan.
+
+BILEAM.
+Mut kuolla saat kuin uskollinen koira,
+Jok' isäntänsä kohtalost' ei luovu.
+
+OMRI.
+Isäni, isäntäni, kaikkeni,
+Mun elämäni aatos olet sinä.
+
+BILEAM.
+Syleilen sinut omakseni, Omri.
+Meit' auttakoon Hän, jonka liitoss' elin,
+Jos hänkin ei lie lyhytkätinen,
+Yrittelijä, keskenheittäjä
+Ja keskeneräinen kuin ihminen,
+Vuostuhansien kesytettävä --
+Hän auttakoon tai taivas yllemme
+Romahtakoon kuin raskas templin kaarros!
+Noin uskollisna riennä tuonne leiriin,
+Sytytä ilmi liekkiin Midian!
+Nyt mene! (Omri lähtee) Varron liiton uudistusta,
+Pyhyyttä kuulustelen povessani.
+Ei vastaa hän, on vaiti. Hengen silmä
+On sotkettu. Tuo silmä, ennen kirkas,
+Totuuden ilmaisi kuin tyyni järvi
+Kuvastaa selkeästi maan ja taivaan.
+Pimeessä hoippuvat nyt askeleeni,
+Niin ennen vakavat, nyt epävarmat.
+Ja kesyttömät, raa'at luonnonvoimat,
+Nuo synnit, joita ennen kuoletin,
+Kun Ylimmäisen liitost' imin voimaa,
+Nyt inhan uhkatyöni aukosta
+Heräävät tainnoksistaan, sylkevät
+Kuin käärmeet kuolettavaa myrkkyään,
+Ett' entisyyden hedelmöivä hyve,
+Jumalanvilja, hukkuu syntitulvaan.
+
+    ENKELI näkyy.
+
+BILEAM.
+Vakooja tuolla.
+    Ryntää enkeliä vastaan ojennetuin miekoin.
+                Väisty kuolemaa!
+Pois tieltä!
+
+ENKELI.
+             Tieltä hetken taikojen
+Ei siirry suuret ajan rattahat,
+Seis, harhan mies, ja huomaa tiesi pää!
+
+BILEAM.
+Mun tieni ylttyy läpi aikojen,
+Niin pitkälle kuin ihmisyyden tie.
+Vakooja lienet, riisu miekkasi
+Ja vihas ilko alastomaksi!
+Tapella tahdon, voittaa taikka kuolla.
+
+ENKELI (lyöpi miekan Bileamin kädestä).
+Masennu maahan rikostesi alla
+Ja tunne Herran voiman puuskaus.
+
+BILEAM (polvistuu taantuen).
+Pyhyyden mies, suo kuulla palvelijas!
+
+ENKELI.
+Seis, mies, ja vastaa, kysyn sulta:
+Tunnetko allas kallion?
+
+BILEAM.
+                        Sen tunnen.
+
+ENKELI.
+Mutta henkesi
+On peruskallionsa hyljännyt.
+Vakuutuksensa liittokirjan myönyt.
+
+BILEAM.
+Soraksi murtaa aika kalliotkin,
+Uus ajan vaihe vanhat liitot ratkoo.
+
+ENKELI.
+Mut uskosi?
+
+BILEAM.
+            Myös Israelin usko,
+Kuin ahdas juhlavaate hyljätään,
+Kun oikea ja nurja puoli tyyten
+On likainen ja nukkavieruna.
+
+ENKELI.
+Kun viisaudestasi ylpeänä
+Sä muita tuomitsit, mut itses säästit,
+Niin ryönän kynnyksestäs sisään päästit.
+
+BILEAM.
+Jos pantais yhteen kaikki tuhmuuteni,
+Mit' olen elinpäivinäni tehnyt,
+Ja syötettäis ne mulle yhtä aikaa,
+Niin lopuks iäkseni hullu oisin.
+Mut kuitenkaan -- en voinut tehdä toisin.
+
+ENKELI.
+Totuuden petit.
+
+BILEAM.
+                Totuus petti mun.
+Miks antoi rakkauden, jota sortaa?
+Oliko syyni, että rakastin
+Omaani, kansaani kuin Mooseskin?
+Oliko synti Kosbin rakkaus?
+Miks sorrettiin hän? Miss' on oikeus?
+Vihani soimaa korkeuden kättä:
+Hän tielle taluttaa ja kesken jättää,
+Haluja antaa, tarmon turmelee.
+
+ENKELI.
+Sun suusi itse Herraa kiroilee.
+Hän näkee syvälle ja tähtää kauas,
+Nykyiset tuomii tulevihin nähden.
+Miks annoit vakuutustas tinkiä?
+Sun kuolla täytyy eksymystes tähden.
+
+BILEAM.
+Mua väärin tuomit. Eikö hengestäni
+Totuuden lähdesuoni vuotanut?
+
+ENKELI.
+Elämän valtameren sulkenut
+On sulta väärä tekos.
+
+BILEAM.
+                     Tappavainen
+Ja julma on tuo uhkatuomios.
+Vuort' olinko ja vettä? Enkö lihaa
+Ja verta ollut, joka tuntee, tahtoo?
+Ja enkö ennen kansan syntein vuoks
+Syvästi surren paljon kärsinyt,
+Ett' usein itkin, tunsin tuskia
+Ja uhrivalmis olin joka hetki,
+Kun Herran voima asui lihassani.
+Nyt sortuneena minut hyljättäis!
+
+ENKELI.
+Suur entisyys ei nykyisyyttä auta.
+Sun kuolla täytyy taikka pakene
+Ja Midianin leiri jätä!
+
+BILEAM.
+                        En
+Voi pelkurina juosta, väistyä,
+Tai elämätä sulta kerjätä,
+Vaan uhkamiekan nostan miekkaa vastaan:
+Voin kaiken kaikkeni ja henkeni
+Vapaasti totuudelle uhrata.
+Pahuutta, vääryyttä ja syntiä
+Enempi kammoksun kuin kuolemaa.
+Ja kuitenkin, jos hyve jäykistyy,
+Sen kuort' en malta jättää murtamatta.
+Jos totuus kahleelt' tuntuu, rikon sen.
+Ja nuorteata, lämmint' elämää
+Himolla etsin. Siksi luovuin
+Ma viittatiestä.
+
+ENKELI.
+                 Siks' et kuolemaa
+Voi välttää. Jollei armontarjous
+Sinulle kelpaa -- ota kirous!
+
+    Lähtee.
+
+BILEAM.
+Jos elämä näin loppuu, nauran sille.
+Siis terve, kuolema! Jo pilvi nousee,
+Jo myrsky uhkaa, läikkyy salamat.
+Ihana myrsky! Kirkas ukkonen,
+Poveeni iske! -- Kuoltuani jatkaa
+Ma tahdon kesken katkaistua matkaa.
+
+    Lähtee paljastettu miekka kädessä. Hätäisinä juoksee
+    kantamuksineen vaimoja, lapsia ja vanhuksia, huutaen:
+    "Vihollinen! Murhaaja! Kostoa! Auttakaa!" Israelin
+    sotatorvi kuuluu. Myrskyä. Israelin sotajoukko,
+    PINHOS etupäässä, astuu esille.
+
+PINHOS.
+Te säälimättä kaikki tappakaa,
+Mut itse Jehovahan luottakaa!
+
+JOUKKO.
+Sen teemme.
+
+PINHOS.
+Te näitte kevättulvan Jordanissa:
+Se paljon vanhaa murti mennessään.
+
+JOUKKO.
+Sen näimme.
+
+PINHOS.
+Niin tekin vanha maahan ruhjokaa,
+Ett' Israelin kevät nousta saa.
+
+JOUKKO.
+Sen teemme.
+
+PINHOS.
+Te näitte kuinka Kosbin kavaluus
+Langetti Israelin ruhtinaan.
+
+JOUKKO.
+Sen näimme.
+
+PINHOS.
+Jokainen Midianin ruhtinas
+Langettakaatte miekan terällä.
+
+JOUKKO.
+Sen teemme.
+
+PINHOS.
+Te näitte kuinka Moab pelastui,
+Kun Bileam keksi petollisen juonen.
+
+JOUKKO.
+Sen näimme.
+
+PINHOS.
+Siis eteheni Bileam laahatkaa,
+Jos elää taikk' on kuollut. -- Vannokaa!
+
+JOUKKO.
+Sen vannomme.
+
+PINHOS.
+Nyt joukot kahtia! Te oikealta
+Midianin leirin päälle rynnätkää,
+Vasemman kyljen valloitamme me.
+Kun torvi soi, niin huuto päästäkää,
+Niin raikea, ett' itse taivas aukee,
+Jehovan silmä joukkoamme kaitsee.
+Kas niin, te sinne, tänne me!
+
+    Lähtevät. -- BILEAM ja MIDIANIN PÄÄLLIKÖT joukkoineen.
+
+BILEAM.
+Pakolaisjoukon huomasitteko?
+Se Israelin koston alta juoksi,
+Apua huutaen, kuin lentohiekka
+Tohisten vyöryy arotuulen alta.
+
+ZUUR.
+Tuon huomasimme. Kelpaahan sen voittaa
+Kenelle luonto suostuu puoltajaksi.
+Jos Israel ei kotkanvainullaan
+Niin oivaltaisi luonnonvoimia,
+Jos tulta, myrskyjä ja aaltoja
+Se Siinain enkeleilt' ei oppinut
+Edukseen käyttämään, ois voitto meidän.
+Nyt pelko valtaa joukon, surmanpelko.
+
+BILEAM.
+Mik' aina tapahtuu, ei vahingoita.
+Mies viisas urhollinen on, ei pelkää
+Hän kuolemaa. Se jokahetkinen
+Tapaus luonnossa on. Uuden jakson
+Se kaiken olemisen vaiheiss' alkaa.
+On edistystä siis. Ei kadottaa
+Katoomatonta voi se. Itseään
+Elämä ei käy tyhjäks tekemään.
+Siis urhoutta, miehet! Elämää
+Ei sota riistä -- voiton voipi riistää
+Ja vapauden, kuulkaa: -- vapauden!
+Pois orjuus! -- ennen kuolema.
+
+ZUUR.
+                               On paise
+Pakottavainen rinnassani. Halpa
+On mulle elämä. Jos Kosbini
+Voin kostontiellä saavuttaa, niin terve,
+Ihana kuolo, mulle noutajaksi!
+
+HUUR.
+Jokainen meist' on kuolemalle velkaa,
+Mut tuonpa summan kyllä ehtii maksaa.
+Niin kauan täytyy taistella kuin jaksaa.
+
+EVI.
+Siin' oikein lausut. Elää pitää koittaa
+Ja elämästä nauttia ja voittaa.
+
+REKEM.
+Viis nautinnoista! Midianin kansa
+Tarvitsee kyllä parhaat ruhtinaansa.
+
+REBA.
+Viis ruhtinaista! Kansa eläköön!
+
+KAIKKI.
+Kansa eläköön!
+
+BILEAM.
+Päämies kun kansan hengestä on henki,
+Niin kansa häness' elää taikka kärsii.
+Siis päänne tuntekaa ja seuratkaa
+Hänt' uskollisna.
+
+ENSIMÄINEN.
+                  Evi eläköön!
+
+TOINEN.
+Huur eläköön!
+
+KOLMAS.
+              Ei, Rekem eläköön!
+
+NELJÄS.
+Zuur eläköön! Hän uljahin on mies.
+
+VIIDES.
+Vaan Reba reima mies on -- eläköön!
+
+BILEAM.
+Nyt kaikki ei, vaan yksi olkoon päämme.
+Kuin yksi mies kaikk' yhtä seuratkoon,
+Kun suuri yhteistyö on tehtävämme.
+Hän valitkaa ken syvimmästi tuntee
+Vihollisemme iskut rinnassaan.
+Päämiehen arvo hänelle on lääke
+Parantavainen. Hekkumoikseen hyökkää
+Hän kostotyöhön -- häntä seuratkaa,
+Zuur johtajamme olkoon!
+
+JOUKKO.
+Zuur eläköön!
+
+ERÄS.
+              Vie meitä taisteluun!
+
+    Jotkut murisevat tyytymättöminä.
+
+BILEAM.
+Kun äsken leiriänne lähestyin,
+Näin merkin, joka vaalin vahvistaa.
+Sen kerronko?
+
+JOUKKO.
+              Se kerro, tietäjä!
+
+BILEAM.
+Eteeni nousi Kosbi morsian,
+Verinen, valkovaippa kostotar,
+Vihoja säihkyi hänen silmistään,
+Kun verikeihään ojensi. Sit' ottaa
+Kun aioin -- haipui hän kuin kangastus.
+
+ZUUR.
+Hän, tyttäreni sulle näkyi? nouskaa!
+Verinen kostonkeihäs meitä johtaa,
+Sit' ynnä seuratkaamme!
+
+JOUKKO.
+                        Seuratkaamme!
+
+BILEAM.
+Tuolt' astuu hän! O, koston enkeli!
+Tuo keihäs isällesi! Ota, Zuur!
+
+ZUUR.
+En näe häntä. Missä?
+
+BILEAM.
+                     Tuolla, tuolla! --
+Hän haipuu taas. -- Jo torven kuulette,
+Vihollistemme sotahuuto raikuu.
+Työ alkaa. Omri, seuraa taisteluun!
+
+    Ryntää oikealle.
+
+OMRI.
+Kuin varjosi.
+
+    Seuraa Bileamia.
+
+ZUUR.
+              Nyt sodan huima henki
+Mun valtaa. Tuonne, urhot, rynnätkää!
+
+    Oikealta ja vasemmalta ryntää esille Israelin joukkoja. Taistelua.
+
+HUUR.
+Ei, tänne! Tääll' on vastus. Väistykää!
+Tai survon jalkoihini rosvot.
+
+1:NEN ISRAELILAINEN.
+                              Kuole,
+Vihainen koira!
+
+HUUR.
+                Sorru, sortaja!
+
+ISRAELILAINEN.
+Tuoss' isku! -- toinen! Juokse Gehennaan!
+
+    Huur kaatuu. Aseitten kalsketta kuuluu. NAHSEN ja
+    ELISUR tulevat esille kiskoen mukanaan vanhaa maamiestä.
+
+MAAMIES.
+Ai, ai, ai! auttakaatte! Päästäkää!
+
+NAHSEN.
+Sen turpa paina hiekkaan.
+
+MAAMIES.
+                          Auttakaa!
+
+NAHSEN.
+Niin lakkaa huutamasta.
+
+MAAMIES.
+                        Päästäkää!
+Poveni teille tyhjennän, jos hengen
+Minulle, vaimoille ja lapsilleni
+Vaan lahjoitatte.
+
+ELISUR.
+                  Mit' on povessasi?
+
+    (Mies näyttää).
+
+NAHSEN.
+Ah, kultaa, Elisur!
+
+ELISUR.
+                    Ja hopeaa!
+
+MAAMIES.
+Perheeni, karjani jos päästätte!
+
+ELISUR.
+Maa Israelin on ja kaikki aarteet,
+Mut hyvällä kun nöyrryt, päästän sun.
+
+NAHSEN.
+Pois päästä joutava!
+
+ELISUR (sysäten niskasta).
+                     Kas tuossa -- mene!
+
+NAHSEN.
+Pyhyyden tähden, tästä tuppeen suu!
+On Pinhos kiivas lain vasara:
+Me kultaa riistimme, hän meiltä hengen
+Voi riistää.
+
+ELISUR.
+             Tämän syntitahrasen --
+Jos sotaryöstö onkaan syntiä --
+Sovinto-uhrilla on helppo pestä.
+
+NAHSEN.
+Nyt joukkoon taas! Työ uljas pesköön tahrat!
+
+    Lähtevät.
+
+BILEAM (haavoitettuna, nojaten Omriin).
+Suo minun sortua, muut taistelee.
+Ken tuossa? Huur! Jo hänkin kaatunut.
+Käyn pian luokses, Midianin mies.
+Väsyttää haavat, lepo tarpeen on.
+    Istuu kivelle.
+Tähystä, Omri, väijy vihollista,
+Jos ryntää tänne, vielä koetellaan.
+Voin kättä nostaa.
+
+OMRI.
+                   Siellä taistelee
+Ja hurjast' iskee Rekem -- Reba kaatui,
+Tuo reima mies! Ah, julman ankarat
+On taivaan vallat!
+
+BILEAM.
+                   Taisteleeko Zuur?
+Pää pystyss' onko?
+
+OMRI.
+                   Zuurin joukkoineen
+Jo Pinhos kiertää.
+
+BILEAM.
+                   Missä Evi on?
+
+OMRI.
+Hän avuks rientää, huimast' ottelee,
+Vihollisia niinkuin heinää kaataa.
+Ah, varjele! -- Hän takaa iskun sai.
+
+BILEAM.
+Kirottu halpa salapurija!
+
+OMRI.
+Yrittää nousta -- kaatuu hurmeissaan.
+Zuur väistyy tänne päin ja Pinhos seuraa.
+Tääll' ovat kohta.
+
+BILEAM.
+                   Miekkas paljasta!
+Tylyjen valtain kanss' on tässä työtä.
+Jos vääryyttä ei taivas harjoita,
+Elämän päivä seuraa kuolon yötä.
+Tuo elinhalu oisko turhuutta?
+Jos turhuutt' on se, mik' on vakava?
+Jos elinhalu eläviss' on turha,
+On vakavaa vaan hävitys ja murha.
+    Ankara ukonjyry.
+En pelkää jyrinääsi, ukkonen!
+En lopu tähän. -- Jospa loppunen?
+Niin taikka näin, en mitään mahda.
+
+OMRI.
+                                   Taas
+Kavala Pinhos kaatoi sankarimme!
+Zuur nousee, horjuu -- riennän avuksi.
+
+    Lähtee.
+
+BILEAM.
+Paloiksi Pinhos! -- Varro Israel!
+Sun tyly virkapappeutes loppuu:
+Kun aikaihmistyvät kansat kerran,
+Jokainen tuntee lähteen rinnassaan
+Ja itse kuulee kuiskutukset Herran. --
+Valoa välähti! -- Taas jyrisee. --
+Yö peittää maan.
+
+PINHOS.
+                 Et väisty kauemmas:
+Sisääsi työnnän keihään verisen.
+
+    Zuur kaatuu. Pinhos pysähtyy hetkeksi käsi otsalla.
+
+ZUUR.
+Pakene, Bileam!
+
+BILEAM.
+                Kaatunutko Zuur!
+Tuo Midianin pylväs ainoa.
+Nyt nouse, miekkani!
+    Omri taistelee suojellakseen Bileamia.
+                     Noin taistellaan!
+Teet oikein, Omri! Tuonpa apuni.
+    Omri saapi erään Israelilaisen keihäästä syrjäpiston, kaatuu.
+Ah! Hänkin sortuu! Uskollisin mies!
+Täss' yksin seison minä, kansaton. --
+On kansaton ken hengenheimoton. --
+Näen loppuni. On kaikki raunioina.
+Mit' etsin, toivoin -- kaikk' on rauennut.
+Elämä, joka kuolemassa voitat,
+Sun suuruutesi valtaan heittäyn!
+
+ELISUR.
+Kas tässä mies! Täm' on se noituri!
+Hänellä juonten rihmarulla on.
+
+NAHSEN.
+Hänt' elä tapa! Pinhos tuomitkoon!
+Tulehan, Pinhos!
+
+PINHOS.
+                 Irti päästäkää!
+Hän puoltakoon, jos voi, mies miestä vastaan.
+
+BILEAM.
+Kavalanhurskas salamurhaaja!
+Pyhyyden tahra, pappeuden ilka!
+Jos kanssas taistelen, en taistele sun kanssas,
+Jos minun voitat, sin' et mua voita:
+On korkeampi, joka taistelee
+Ja voittaa.
+
+PINHOS.
+            Iske, kurja mies!
+
+BILEAM.
+Sen kurja lausui. Tuossa huimaus!
+
+PINHOS.
+Takaisin maksan. Missä taikasi,
+Kun horjut?
+
+BILEAM.
+            Tuossa!
+
+    Ukon nuoli iskee.
+
+PINHOS.
+                    Näitkö ukkosen?
+    Pistää miekallaan Bileamia, joka kaatuu.
+Tuoss' on sen isku! Kuule jyrinää!
+Jehovan tuomio on täytetty.
+Puhaltakaatte voiton pasunaan
+Ja riemun sympaleita soittakaa:
+Sanoman viemme Moosekselle leiriin,
+Ett' Israelin voitonpäivä on.
+
+
+
+
+
+
+AINO
+
+Runo viidessä näytöksessä
+
+
+    _Jalojen isänmaanystävien ja Kalevalan työmiesten
+
+         ELIAS LÖNNROTIN
+               ja
+         JULIUS KROHNIN
+
+    muistolle omistaa tämän runonsa nöyrästi
+
+    Tekijä._
+
+
+
+Käsitän Suomen kansan lapsuudessaan eläneen erään teoista verrattain
+rikkaan ja henkevän ajan, jonka muistot olivat se jalo siemen, josta
+kansan mielessä sakoi Kalevalan sankarirunoelma. Sillä kaikki
+kansallis-eepokset ovat puhjenneet kansojen lapsuuden ajan urostekoja
+ylistämään. Siitä niiden luonteva tuoreus ja mehevyys, josta kansat
+kehittyneemmänkin ikänsä taisteluissa etsivät virkistystä kuin
+kotiseutunsa luonnosta. Siellä lapsuutensa muistoissa löytävät he
+helpommin todellisen itsensä ja niin käsittävät paremmin elämänsä
+tehtäviä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen nähden. Mutta tuon
+kukoistusajan toimivat henkilöt täytyivät luonteineen ja lahjoineen
+olla korkeammalla kuin masentuneen jälkiajan tietomiehet ja
+runonlaulajat, joissa vaan heikko haamu entisistä kajastaa. Sillä
+ilman sankariluonteita ei voinut olla mitään sankariaikaa. Tuon ajan
+valossa, kuitenkin pysytellen todenmukaisuudessa, on tekijä pyrkinyt
+Aino-runossakin liikkuvia Kalevalan henkilöitä tässä teoksessaan
+esittämään.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+VÄINÖ              |
+PELLERVO           |
+KOUKI              |  Väinöläisiä
+SIIRA              |
+KYLLI  |  tyttöjä  |
+YLLI   |           |
+VANHA JOUKO         |
+TAINA               |
+NUORI JOUKO         |
+AINO                |
+KIRRI               |
+SORMO               | Joukolaisia
+PURMO               |
+MELLA, Kirrin äiti| |
+AIRI                |
+SINIKKA, orjatyttö  |
+KYLÄNTYTTÖÄ KAKSI   |
+Kansaa kaikenikäistä.
+
+Tapaus Suomessa heimosotien sankariaikana.
+
+
+
+
+ENSI NÄYTÖS.
+
+
+    Suvantolassa. Suuri uhripuisto, jonka taustalta näkyy järvi
+    venheineen, orastavaa kaskea ja keväistä metsää. Kaskimäen
+    rinnasta siintää karkeista hongista kyhättyjä Väinölän
+    huoneustoja. Keskipäivän valaistus.
+
+    Simatynnyriä puitten alla. Keskellä etualaa suuri paasikivi,
+    jolla uhriruokia ja simahaarikoita. Taempana puitten välittämä
+    kisakenttä. Näytöksen alussa VÄINÖ istuu paasikiven peräpäässä,
+    oikealla PELTOVÄKI, PELLERVO ylinnä, vasemmalla JOUSIMIEHET,
+    KOUKI ylinnä. Loitompana seisoo JOUKOLAISIA.
+
+VÄINÖ (seisten haarikka kädessä).
+Kuule nyt Ukko poikoasi,
+Luonnottaren laittamata!
+Anna toukojen tohista
+Maan sydämmen sykkiessä;
+Paista päivä näille maille,
+Vettä pilvistä pirota;
+Kasvata kalaiset rannat
+Kukkiviksi, viljaviksi;
+Pakkanen aja pakohon,
+Väsytä vihainen myrsky;
+Laita koivuhun käkönen,
+Satakieli salmen suuhun,
+Kasvata Kalevalassa.
+
+AINO.
+Työn urohot uskolliset,
+Valon sankarit väkevät,
+Sana miekaksi teroita,
+Laita laulut jousiksemme,
+Niillä sullo sortajamme,
+Karkoita pimeä kansa!
+Niin nyt maljasi ylennän --
+Ukon malja onnen malja!
+
+    Kansa kertaa viimeisen säkeen.
+
+VÄINÖ (kansalle).
+Nyt kevät iloita suopi,
+Sen on rinta toivon-täysi. --
+Pellervo, tasainen urho,
+Simakannun käydä anna
+Kaskimiesten kallistella!
+Vaivan nähnyt voip' iloita. --
+Kouki, metsien kävijä,
+Anna jousesi levätä,
+Vartoa suo metsän viljan.
+Itse metsänkin eläjät
+Nyt levossa lempikööt. --
+Riemuitkatte, nuori kansa!
+Tila on tässä tanhuella.
+Leikkikätte, lempikätte!
+Viel' on aika työnkin aika.
+
+PELLERVO (vakavasti).
+On tätä iloa tässä. --
+
+KOUKI (katkaisten tuimasti).
+On iloa, On surua!
+
+PELLERVO (jatkaa).
+Paljolta metsän hyvyyttä,
+Veden viljoja kosolta,
+Maan ja karjankin parasta,
+Suurta suuhun pantavata,
+Kaikki rauhan siunausta.
+
+VÄINÖ.
+Kaikki on emoni anti,
+Suuren Luonnottaren lahja.
+Miksi tuijottelet, Kouki?
+
+KOUKI.
+Ei jouda lepohon jousi
+Kauaksi Kalevalasta.
+Vielä on pimeät vallat
+Väijymässä Väinölätä. --
+Tuoll' on Joukolan väkeä
+Rikkomassa riemuamme. --
+Missä keihäs?
+
+VÄINÖ.
+              Ei vihalla,
+Ei verellä rauha synny!
+
+PELLERVO.
+Siinä on Lappi lahjoinensa
+Emäntä etunenässä,
+
+VÄINÖ.
+Terve juhlavierahiksi,
+Joukola emäntinesi!
+
+TAINA.
+Terve tervehyttäjälle,
+Kalevalan kaunihille!
+Toimme tullessa veroja
+Tuhatkunnan turkiksia.
+
+VÄINÖ.
+Missä on Joukolan isäntä?
+Missä nuori Joukahainen?
+
+TAINA.
+Isä on vanha, vaivaloinen,
+Nuori Jouko jousen tiellä.
+Mut on täällä Aino tyttö,
+Armahin emonsa lapsi.
+Kun oli kuullut laulustasi
+Mainetta yli vesien,
+Niin ihastui, ihmetteli,
+Tahtoi nähdä laulajata.
+
+KOUKI.
+Tuoll' on Kirrikin takana,
+Joukolaisten joukon jatko.
+
+    Kirri näyttää julmistuneelta.
+
+VÄINÖ (Ainolle).
+Terve vieno metsän kukka,
+Kevätnurmien esikko! --
+Tule, istu polvelleni!
+
+AINO (ujostellen).
+Tohtisinko -- istuisinko --
+Kun niin silmäsi palavat,
+Leimuavat poskipääsi.
+Outo voima on sinussa,
+Lietkö nuori vaiko vanha.
+
+VÄINÖ (vetäen Ainon polvelleen).
+Kysyt, nuoriko vai vanha.
+Kaikki on ajat minussa,
+Koko vuosi vaiheinensa:
+Kevätmieli herkkä, hellä,
+Nuorukaisen kevät-into,
+Kesän täysimiehen voima,
+Rohkeus, roteva toimi,
+Syksyn kypsi neuvonhenki,
+Myrskytkin ja uupumukset, --
+Toisinansa tuntuu talvi,
+Lunt' on mieli, toimet jäätä. --
+Nyt kevät on polvellani,
+Kevät täällä rinnassani,
+Kevät puussa, kevät maassa,
+Kevät kansani povessa.
+Jää, kevät, Kalevalahan
+Ainaiseksi onneksemme,
+Mieli nuori ja norea
+Suomen soillakin elele!
+
+KIRRI (kiihkeänä).
+Riistä, Taina, tyttäresi
+Ukko utran polven päältä.
+
+TAINA.
+Anna lapseni iloita,
+Pyhä on polvi laulajalla.
+
+AINO.
+Kuulen kummaksi sinua,
+Loitsijaksi, laulajaksi.
+Mutta päästä polveltasi.
+Tuoll' on toiset karkelossa.
+Siellä vartovi minua
+Kirrikin kulossa mielin.
+
+VÄINÖ.
+Kuka on Kirri kumppanisi?
+
+AINO.
+Veljeni sotatoveri.
+
+VÄINÖ.
+Tuliko sodan varalta,
+Vaiko naisten vartiaksi?
+
+AINO.
+Tuli tuojaksi verojen,
+Kevätjuhlan juoksijaksi.
+
+VÄINÖ (päästäen Ainon).
+Mene sitten! Leiki, tanssi! --
+    Itsekseen.
+Jollet veis sydäntä multa.
+Heikonsitko miehen mielen.
+
+    Jääpi erikseen miettimään; yhtyy sittemmin
+    keskusteluun Tainan kanssa.
+
+AINO (Kirrille).
+Miksi noin pahalla päällä?
+Mikä mieltäs painostavi?
+
+KIRRI (nureasti).
+Joko nyt leikkisi lopetit?
+Istuit kuin ilokivellä
+Mokoman ukon sylissä,
+Vihollisen polven päällä,
+Veron kiskojan katalan!
+
+AINO.
+Istuin syyttömän sylissä
+Luvalla oman emoni.
+Enkö muusta kuulla saisi
+Kuin susista, karhuistasi
+Tai sodista, tappeluista?
+Sinä et leiki arvoitusta,
+Et satuja, et runoja.
+Lausut: lapsi leikkiköön.
+Anna ollakseni lapsi! --
+Kysyn joskus veikoltani
+Laulun syntyjä syviä.
+Tylysti hän lausahtavi:
+Lyhyt on mieli tyttölapsen,
+Et voi syntyjä tajuta!
+Toisin on tämän urohon:
+Suopi kuulla lapsienkin,
+Ikä-ihmisten tajuta.
+
+KIRRI.
+Minun on pojan poloisen
+Sydän syttä, pää savea,
+Kuullessani Joukon siskon
+Sotamieltä soimaavan.
+Sota on surma sortajalle,
+Se minun valani vahva!
+
+TAINA.
+Suotta haastat sortajasta!
+Sortaisiko laulun mahti!
+Villit vaan sana sitovi,
+Hurskahat vapauttavi,
+Suopi hyötyä hyvien. --
+Kateus on kadottajamme,
+Viha, vaino sortajamme.
+Toki ei tultu nyt sotahan,
+Tultihin ilonpitohon.
+
+AINO.
+Jätä jo riitojen rapina.
+Käy keralla tanhusille!
+Jo perhotkin pelmuavat,
+Eikö nuoret --
+
+KIRRI (viepi Ainon karkeloon).
+               Käymme sitten!
+Vaikka karhuna ärisen --
+
+    Tanssivat kisakentällä toisten keralla. Välillä
+    pysähtyvät keskusteluun, jonka ohella Kirri äkäisesti
+    viittoo Väinöä ja Tainaa.
+
+VÄINÖ (itsekseen).
+Noin ne liikkuvat puroset,
+Läikkyvät matalat lammet,
+Kuin tuo nuori kevätkansa.
+Minäpä merenä läikyn,
+Ääretönnä, pohjatonna.
+
+TAINA (Väinölle).
+Olet suurin sulhasista,
+Urohistakin ylevin.
+Viisautesi kuin virta
+Kalevalan kaunistavi, --
+Miks olet tok' aina yksin,
+Löytämättä vertaistasi?
+Kuin pyhä Jumalan tammi,
+Joka pilviä piteli.
+Ottavat ne muut osansa,
+Sinä et sydäntä löydä.
+
+VÄINÖ.
+Kipeästi koskettelet,
+Taina Joukolan emäntä.
+Kun olen poika suuren Luojan,
+Esikoinen Luonnottaren,
+Koko luonto on minussa
+Etsinyt edustajansa.
+Muissa löydän vaan muruja,
+Osan siellä, toisen täällä,
+Löydä en koko vastinetta
+Näillä pitkillä pihoilla.
+Muut osiksi oivaltavat,
+Yksi ymmärtää minua
+Kokonani, kaikkineni:
+Se on Luonnotar emoni,
+Jolle pulmani puhelen.
+Siitä kärsin katkerasti,
+Että en ilmoilta näiltä
+Löydä tyyntä tyttölasta
+Povelleni painaakseni.
+Tuolla on kansa karkelossa,
+Miehet naistensa keralla,
+Luonnon murtuneet muruset
+Toisihinsa tarttuneina.
+Siell' on Ainosi sorea,
+Kuin on aamu kultakutri,
+Josta on metsä mielissänsä,
+Metsän linnut liikutetut,
+Aaltoset ihastuksissa,
+Kalat karkelon halussa;
+Josta on oras iloinen,
+Tahtoen tähälle nousta
+Käen kukkuma-ajalla.
+Niin on tyttösi suloinen
+Kevät ihmisen asussa,
+Mutta ei kevät minulle --
+Minulle suruinen syksy! --
+Kevähäni on keikkumassa
+Pätöisen Kirrin keralla.
+
+TAINA.
+Kuulenko sinulta tuota,
+Suvantolan suurimmalta?
+
+VÄINÖ.
+Ei ole minulla tässä
+Suuren suuria oloja:
+Näet rantani rahaiset
+Kaunihiksi, kukkiviksi,
+Sinisen Suvannon rannat
+Laivoinensa, lastinensa.
+Niityn niemet, pellon pielet,
+Metsän riistaisen, rehevän.
+Näet aittani mäellä,
+Talon vahvan vastapäätä,
+Täynnä vanhoja eloja.
+Tunnet karjan kiiltokarvan,
+Utarilla uhkuvilla,
+Tuhatkunta sarvipäätä.
+Huoli en mainita hepoja,
+Vetäjöitä, juoksijoita,
+Väkeviä, välkkyviä --
+Lie niitä satasen verran.
+Mut olen parasta vailla:
+Kotini valoa vailla,
+Lieteni lämmittäjätä,
+Jolle kaikesta jakaisin,
+Lahjoistani, lauluistani.
+
+TAINA.
+Tuota on kumma kuullakseni!
+Kun olet kuulu loitsijaksi,
+Niin mikset kevättä kiehdo
+Sylihisi, rinnoillesi
+Iäksi ilonpitohon?
+Miksi, nähtyäs ihanan,
+Hellyt, pehmenet kuin lapsi?
+Narri mies on naimatonna
+Nuorten naisien keralla.
+Ken lie urhoksi kyhätty,
+Vasta on urho naituansa,
+Viisas vaimon saatuansa.
+Ota vaimo, Väinämöinen.
+Ei ole tytöistä puute
+Kalevalassa, Pohjolassa
+Eikä Joukolan joella!
+
+VÄINÖ.
+Olisitko oikeassa,
+Jalo Joukolan emäntä.
+Tehkämme tukeva liitto,
+Väinöläiset, Joukolaiset!
+Ei veroja eikä verta,
+Ei sortoa, ei sotia --
+Rakkauden, rauhan liitto
+Väinön ja Joukolan välillä!
+
+TAINA.
+Tässä tarjoan käteni.
+
+VÄINÖ.
+Käsi kättä vahvistavi.
+    Ylentäen haarikan.
+Kalevaiset, Joukolaiset!
+Juokaamme sovintosarkka,
+Ystävin elääksemme
+Kuin saman emosen lapset!
+Vieretysten viljelkämme
+Näitä pohjolan periä!
+Kylmän ja pimeän valta
+Voittakamme yhteisvoimin!
+
+    Kansa kertaa viimeisen säkeen. Väinö ja Taina
+    käyvät keskustellen perälle.
+
+PELLERVO (Koukille).
+Tämä miellyttää minua;
+Niin saloja valloitamme
+Sutten, karhujen käsistä!
+
+KOUKI.
+Tätä liittoa epäilen --
+Liittoa susien kanssa!
+
+PELLERVO (osoittaen Ainoa).
+Tuota lastako sudeksi --
+
+KOUKI.
+Mutta Kirrin? --
+
+PELLERVO.
+                 Kesytämme.
+
+    Siirtyvät puhellen perälle.
+
+KIRRI (syrjässä).
+Kautta kosken vaahtoharjan!
+Tämä liitto on kavala
+Juoni vasten Joukolata!
+
+AINO (lähestyen Kirriä).
+Juo, Kirri, sovintosarkka!
+Miksi paisut noin pahaksi?
+
+KIRRI.
+Minä juon käärmehen kähyjä
+Kostoksi kohisevaksi!
+
+AINO.
+Olet julma, Kirri! -- Väistyn.
+
+    Kirrikin väistyy erään puun varjoon, jossa seistä
+    murjottaa nurjana.
+
+AINO (itsekseen).
+Mihin nyt tyttönen menisin?
+Kaikki on niin kummallista.
+Kirrikin pahalla päällä.
+Väinö! -- hän on ihme aivan.
+Niin vetävä, kiehtovainen.
+Miksi kuitenkin vapisen?
+Väinön riemu Kirrin tuska,
+Väinön tuska Kirrin riemu.
+Miksi? -- tuota en käsitä.
+On kuin kiskoisi minua
+Toinen sieltä, toinen täältä.
+Tietäisinkö mitä tahdon,
+Mitä toivon, mitä tunnen!
+
+VÄINÖ (Tainalle).
+Toit minulle turkiksia.
+Annan sulle vastalahjan:
+Helmyet merensiniset,
+Vitjat kullan viipaleiset.
+Ne jos annat Ainollesi,
+Iloitsen ikäni kaiken.
+
+TAINA.
+Lahjasi on meille kallis,
+Joukolan ylevin aarre.
+
+VÄINÖ.
+Aarre sulla on ylevin
+Armas Aino tyttäresi.
+
+TAINA.
+Mutta on poikakin minulla,
+Nuori, villi Joukahainen,
+Jolla on veressä vaino.
+Hän on Ainonkin isäntä.
+Isä on vanha vaivaloinen,
+Emon valta on vähäinen,
+Jouko on nopsa ja utala.
+Hänet voita laulullasi!
+Nuoret voitti: kaikki voitti.
+
+VÄINÖ (erikseen).
+Jouko -- nuori kiihkomieli,
+Salajuonien kutoja,
+Salajousen jännittäjä,
+Kerskuja, pönäkkä, narri --
+Tuhma on oma tuhonsa!
+    Tainalle:
+Joudu, Taina, tyttöinesi!
+Näytän teille puun parahan,
+Jolla kukkuaa käkeni:
+Se on tuskieni tulkki,
+Ilonikin ilmoittaja.
+
+TAINA.
+Tule, Aino tyttiseni!
+    Aino seuraa hajamielin.
+Käki lie kesympi täällä
+Väinön laulujen likellä:
+Kukkuaa ihanan onnen.
+
+    Väinö, Taina ja Aino väistyvät oikealle.
+
+KIRRI (silmillään vakoillen Ainoa).
+Tuonne se pakeni Aino. --
+Voi minua mieletöntä!
+
+    Tanssijoita siirtyy kisakentältä etualalle.
+
+KYLLI.
+Itke, Kirri, ja kiroa!
+Aino on vene vierimässä.
+Väinö ei vähällä heitä
+Sydämmen sytyttäjäänsä.
+Hän ajaa kuin aurinkoinen
+Aamutähteä jälessä,
+Kunne saapi sen syliinsä.
+
+YLLI.
+Taikka taivahan ulappa
+Upottavi tähti raukan.
+Niin voipi tytölle käydä
+Paetessa partasuuta.
+
+KIRRI.
+Pois utalat ennustajat!
+Itse joudatte jokehen.
+
+KOUKI.
+Mitä pullikka puhelet
+Kalevalan kaunihille!
+
+KIRRI.
+Kaunis on kaskessa kanto!
+
+KOUKI.
+Olet mies pahan sisuinen.
+
+KYLLI.
+On sillä sakea sappi,
+Joka kultansa kadotti.
+
+KIRRI.
+Ei ota mun kaunistani,
+Ei hyvällä, ei pahalla --
+Vanha Väinö ei ikinä!
+
+PELLERVO.
+Väinö on nuori vanhanakin:
+Rautatammi ei rapistu.
+
+SIIRA.
+Tässä on sarja sulhasia:
+Itko, Pitko, Tiira, Siira.
+Reima miehiä jokainen.
+Kaikilla on meillä naiset:
+Airi, Mairi, Hemmi, Lemmi,
+Kaikki Joukolan joelta,
+Kevätjuhlan kukkasia.
+Tänne jäätte, eikö totta?
+
+AIRI.
+Totta, jos hyvin pidätte.
+
+SIIRA.
+Ei se suistunut sudelle,
+Joka suistui sulhaselle.
+
+AIRI.
+Jätä jo, Kirri, musta mieli!
+Vieras vaimoksi parempi.
+Lepytä Suvannon tyttö,
+Vie se keikkuen kotihin.
+
+KYLLI.
+Se se joutuisi sudelle,
+Joka Kirrin kumppaniksi!
+
+KIRRI (viskaa simakannusta Joukolan tyttöjen päälle).
+Tuossa tyttö turvakoille,
+Jotka pettävät pesänsä --
+Silmille rupainen sima!
+
+    Suvantolan väki karkaa Kirrin kimppuun.
+
+PELLERVO (välittäjänä).
+Heretkätte, heittäkätte!
+Paha ei ruoskien parane.
+Ei sovi Suvannon miesten
+Hosua humalapäistä.
+
+KOUKI.
+Tämäpä Remusen poika
+Se ensin nujakan nosti.
+Me kun muut sovuksi joimme,
+Hän se viskeli vihoja. --
+Kehno moista kärsiköön!
+
+KIRRI.
+Oma on mieleni minulla.
+En punatulkkana turise
+Enkä tee tiasen lailla,
+Muiden tahtoa totellen:
+Teen mitä hyväksi tunnen
+Itse ilman neuvomatta.
+
+KOUKI.
+"Teetkö min hyväksi tunnet?"
+Kysyi koira ilvekseltä.
+Vastineeks' söi ilves koiran. --
+Sanopa, äkäinen ilves,
+Kenen on valta näillä mailla,
+Metsänkö vai pellon valta? --
+Koska noin pelmuat pahasti.
+
+KIRRI.
+Ei ole vapaitten valta,
+Kosk' ei kestä keikkumista.
+
+KOUKI.
+On valon ja päivän valta,
+Joka ei riitoja rakasta.
+Kesyt kulkevat vapaina,
+Villit kiinni kahlehissa.
+
+KIRRI.
+Vain et riitoja rakasta!
+Tulin tänne, niin osoitit:
+"Tuolla on takana Kirri,
+Joukolaisten joukon jatko!"
+
+KOUKI.
+Se oli totta leikitellen.
+
+KIRRI.
+Vielä näyttelen tosia,
+Toimitan tuhat susia
+Karjanne kadottajaksi,
+Sukunne surmaajaksi,
+Valtanne vajottajaksi!
+
+PELLERVO (tyynesti).
+Jo lopeta loitsintasi.
+Noita ei vapise Väinö.
+Laulu on mahti näillä mailla,
+Viisaus urosten miekka.
+Ei yön, ei petojen uhka
+Säikytä Suvantolaista.
+Ukko on urosten turva,
+Suoja kaiken viljelyksen.
+Hän se julki julmurista
+Tehdä voi tasaisen miehen,
+Hänpä voi verenhimoisen
+Maahan paiskata poroksi!
+
+KOUKI.
+Kuulitko, kopea kukko!
+
+KIRRI (paiskaa Koukia poskelle).
+Tuossa tillikka sinulle,
+Jotta et nousisi nokalle!
+
+KOUKI (tarttuen Kirrin kurkkuun).
+Kurja mies -- sinut lopetan!
+Pojat, karhunkeihäs tänne!
+
+    Joukko metsämiehiä kokoontuu yhteen rytyyn.
+
+PELLERVO (menee häätäen väliin).
+Heretkätte, kun sanonkin,
+Heretkätte joutavasta!
+
+NUORI JOUKO (syöksähtäen äkkiä vasemmalta).
+Väistykätte, Väinöläiset,
+Kirriä kurittamasta!
+    Rehennellen:
+Tässä on tulinen miekka,
+Jolla puollan poikiani,
+Isketän joka ikistä,
+Joka päälle pakkaupi
+Halki pään, läpi sydämmen,
+Että maksa maalle käypi.
+On tässä urosten verta,
+Kymmenenkin miehen verta!
+
+KOUKI (kiihkossa).
+Varjele, vakainen luoja,
+Ettemme kurista kourin
+Tuota tuhman röyhkeätä! --
+
+PELLERVO.
+Tuolta on tulossa Väinö! --
+
+KIRRI (vetäen Joukoa syrjään).
+Kuule, veikko, kun sanelen! --
+Tuolta Väinö väänteleikse,
+Käypi siskosi sivulla. --
+Laululla hänet lumosi,
+Hänet ja hyvän emosi,
+Häpeäksi heimollesi.
+Nyt varusta voittosille --
+Lauluin taikka miekoin -- muista!
+
+    Jouko ja Kirri jatkavat syrjässä keskustelua. Väinö,
+    Taina ja Aino tulevat oikealta, Aino edellä. Väinö
+    kääntyy keskustelemaan Koukin ja Pellervon kanssa.
+
+AINO (juosten veljensä luo).
+Jouko, viljon veljyeni!
+Tulitkin kevätkisoihin.
+
+NUORI JOUKO (jurona).
+Tulin, sisko, turvaksesi.
+Voi siskoni, voi emoni!
+
+TAINA (läheten Joukoa).
+Ei ole syytä voivotella.
+Enemp' on ilohon syytä.
+
+AINO.
+Miksi näytät noin tylyltä?
+Toitko myrskyn tullessasi?
+On kevät, olethan nuori.
+Miksi et iloita voisi?
+Tunnetko tuon vienon tuoksun,
+Jota tuuli lennättävi?
+Se on kukkien rukous,
+Että ei vihuri veisi
+Luonnolta kevätiloja --
+Minunkin rukoukseni.
+
+NUORI JOUKO.
+Olet lapsi neuvojaksi.
+Anna huolia urosten.
+
+    Alkaa käen yhtäjaksoinen kukunta.
+    Väinö sekä kansa paljastavat päänsä.
+
+AINO.
+Veljyt, kuulehan käkeä!
+
+VÄINÖ.
+Kukkuos, kevätkäkeni,
+Öin, päivin, illoin ja aamuin
+Ihaniksi ilmojamme,
+Mieluisiksi metsiämme,
+Rahaisiksi rantojamme,
+Viljaisiksi vainiomme!
+Kukkuos vihaiset mielet
+Rakkahiksi, rauhaisiksi
+Suomen suurelle suvulle!
+
+    Kaikki kattavat jälleen päänsä.
+
+NUORI JOUKO (astuu röyhkeästi Väinön eteen).
+Terve, vanha Väinö! -- Tässä
+Näet nuoren Joukourhon!
+
+VÄINÖ.
+Terve, terve, nuori Jouko!
+Sima ja iloinen seura
+Tääll' on vierasten varalla.
+
+NUORI JOUKO (kuin edellä).
+En simoja, en iloja
+Tullut täältä etsimään.
+Vaadin Väinön suurisuisen
+Laulusille, voittosille.
+Kautta nuoleni sulitun,
+Kautta miekan mieluisimman
+Vannon Väinön laulavani
+Suin sytehen, päin savehen,
+Parrasta Puhurin suohon!
+
+    Levottomuutta. Väinöläiset tarttuvat aseihin;
+    Jouko ja Kirrikin tempaavat miekkansa.
+
+VÄINÖ (tyyneesti).
+Pankatte levolle miekka!
+Käyttää rosvokin asetta,
+Mieltä vaan on urhon päässä --
+Lauluin nyt sotia käymme.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+ENSI KUVAUS.
+
+    Joukolan suuri savupirtti. Perällä ovi. Oikealla avotakka,
+    vasemmalla pitkä pöytä sekä kasinkivet, joilla SINIKKA jauhaa.
+    NUORI JOUKO ja KIRRI varustelevat aseitaan. TAINA kehrää
+    värttinällä, AINO pesee astioita.
+
+KIRRI.
+Jos jotakin unohtaisit,
+Voisin syrjästä sysätä
+Suuhusi sukevan mutkan,
+Johon Väinö vierähtäisi
+Kuin ovela Hiiden hirvi.
+
+NUORI JOUKO.
+Tulla voit todistajaksi,
+Vaan et neuvonantajaksi:
+On älyä itselläni
+Vaikka Väinönkin varalta.
+
+KIRRI.
+Sanoin vaan sitä sanaksi;
+"Jos" sanoin ja jos on jos.
+
+SINIKKA (syrjässä).
+Sen tuhannen venkaleita!
+"Jos on jos!" Mut jospa hiisi
+Toisi teille surmaa viisi.
+Orja tässä kiertää, jauhaa,
+Saapi tuskin öisin rauhaa.
+Syöjätär jos oisin, söisin
+Teistä lihan luista öisin!
+
+NUORI JOUKO.
+Orja ryökälekö siellä! --
+Kirri, myrkytitkö nuolet?
+
+KIRRI.
+Tein sen.
+
+NUORI JOUKO.
+          Jos aseissa Kouki
+Vastahamme rynnistäisi --
+
+KIRRI.
+Nuolen saisi, siihen jäisi.
+Sivaltaisin sitte miekan,
+Pään pahalta pirstoaisin.
+
+SINIKKA (syrjässä).
+Mut jos luutuisi kätesi,
+Menettäisit itse pääsi!
+
+NUORI JOUKO.
+Jousi matkahan ja miekka,
+Se on tietty, miehen merkit.
+Mut paras ase on loitsu,
+Jota kuulevat jumalat,
+Vapisevat luonnon voimat.
+
+SINIKKA.
+Piimäparran viisautta!
+Kavahda, kavala Jouko,
+Ei sinua Väinö väisty.
+Sun manaa hän maan omaksi,
+Jottet nouse nostamatta
+Kotias kohentamaan!
+
+    Muut säikähtyvät.
+
+NUORI JOUKO (tarttuen orjaan).
+Sinut, sen kirottu orja,
+Lyön liivaksi, maan mäsäksi,
+Jollet suutasi tukitse!
+
+    Orja valittaa.
+
+KIRRI.
+Kurista katala riepu!
+
+AINO.
+Ei sovi sinulle, veikko,
+Käydä orjahan käsiksi.
+
+KIRRI (syrjässä).
+Se on tyttö -- aina armas!
+
+NUORI JOUKO.
+Olet, sisko, oikeassa.
+Henkipattosen pelastit.
+On sotia suurempia
+Käydä nuoren Joukahaisen --
+Ei orjan opettaminen.
+
+TAINA.
+On salossa saartamista
+Pelloksi ja niittymaaksi,
+Kirvehen ja kuokan työtä.
+On susia, karhujakin,
+Ne kukista kankahilta,
+Että ei katoa karja
+Eikä lapset laitumilta.
+Niissä voimasi osoita
+Kuin väkevä Suvannon urho --
+Se on sankarin tekoa!
+
+NUORI JOUKO.
+Säästä jo, emo, sanasi
+Väkevästä vääntäjästä!
+Etkö aavista tuhoa?
+Päivän matkan pääss' on Väinö
+Peltoinensa, niittyinensä:
+Kalat on katoamassa,
+Otukset vähenemässä
+Kaskitulten tuprutessa.
+Vieläkö minun pitäisi
+Riistametsät maahan lyödä?
+Minunko ajaa orava
+Oksalta iloitsemasta,
+Rikkoa repojen rauha,
+Kontion kotielämä,
+Pyyt ja metsot pyörrytellä,
+Puut tuhaksi polttamalla?
+Niin itse Tapion valta
+Kukistuisi kunniatta
+Isien iki saloilta.
+
+    VANHA JOUKO on edellisen puhuessa kalakontti selässä astunut
+    sisään ja ripustanut kontin viilekkeistä ovenpieleen seinän
+    koukkuun; istuu pitkän pintapöydän päähän.
+
+VANHA JOUKO.
+En kehoita kaskimaaksi
+Saloja kukistamaan.
+Kalanpyynti, metsänkäynti,
+Ne minulle mieluisimmat,
+Niillä ne eli isätkin,
+Etköpä sinäi eläne. --
+Mut elä sopua sorra
+Väinön ja itsesi välillä.
+Suloinen on rauhan riista,
+Makea sovinnon malja.
+Niist' on nouseva kotisi,
+Vaan ei vainon pyörtehestä.
+
+NUORI JOUKO.
+Oi isoni, oi emoni!
+Ei nyt verta vuodatella.
+Väinön laulut, Väinön maine,
+Ne minua ahdistavat,
+Jott' on pääni pälkähässä --
+Laulan öilläkin unissa.
+
+VANHA JOUKO.
+Väinön laulut -- Väinön maine!
+
+TAINA.
+Vedä et vertoja hänelle! --
+Olet lapsi laulajaksi
+Suuren laulajan keralla.
+
+NUORI JOUKO.
+Heikko on emoni usko.
+
+AINO (harkiten itsekseen).
+Veljenikö laulajaksi! --
+Väinön kanssa voittosille? --
+Iloksiko vai suruksi? --
+Suruksi koko suvulle.
+
+KIRRI.
+Miksi, Aino, noin epäilet?
+Miksi aavistat pahoja?
+Etkö voisi nyt iloita
+Tuumistamme urhokkaista?
+
+AINO.
+Suon teille suvisen ilman,
+Vaan ei myrskyt vallassani.
+Tuolla on ihana ranta,
+Tyyni, kaunis lummepauni. --
+Siell' olen istunut kivellä. --
+Mutta mies sota-oritta
+Viepi vettä sotkemaan: --
+Vesi on samea, synkkä,
+Siihen ei kuvastu kukka,
+Lehto eikä päivän silmä --
+Miksi ei vesi iloitse?
+
+NUORI JOUKO.
+Aika on veden iloita,
+Kun on orhi uitettuna.
+Aika naisten naureskella,
+Kun on voitettuna Väinö.
+
+AINO (jatkaa).
+Taikka tuolla on ulappa,
+Tyyni, kirkas; alli uipi
+Siellä joutsenen keralla.
+Soutelen minäkin siellä,
+Vieno tyttö venhosessa,
+Ihanuutta ihmettelen:
+Taivas yllä, taivas alla,
+Kummallakin kultakehrä,
+Välillä ihana ilma,
+Rannat kaikki rauhalliset,
+Puu ei nuoku, leht' ei liiku,
+Linnut vaan visertelevät;
+Mieleni mesiherana
+Lauluksi solahtelevi,
+Rannan kaikua tavaten. --
+Mutta äkkiä idästä
+Ratkeaa raju vihuri,
+Pilven tönkän työnnältävi
+Päälle järven rauhallisen: --
+Nyt sohina, nyt tohina
+Yllä, alla ankarasti;
+Ves'sihinä, ves'sähinä,
+Aaltojen vihainen virta.
+Minä lapsi tyynen lammen
+Kalpeana kaarittelen
+Kotirannan ruohikkoon --
+Jollen vierähdä vetehen.
+Miks'ei päivä maille pääse?
+Miksi en ilosta laula?
+
+NUORI JOUKO.
+Aika on auringon näkyä,
+Kun on myrsky mailta mennyt.
+Aika tyttöjen iloita,
+Vihollisen voitettua.
+
+KIRRI.
+Luota, Aino, veljyeesi!
+Kuuletpa hänessä miehen,
+Jok' on suustansa sulava
+Eikä taidossa takellu.
+
+TAINA (tarttuen Nuorta Joukoa käteen).
+Sanon, kuule poikueni:
+Jätä hurja kilpakiihko,
+Sammuta vihainen mieli.
+Kestä et Väinön viisautta,
+Käypi kuin kevätlumelle:
+Päivän kanssa taistellessa
+Masentui se maan rakohon.
+Talven puolesta sinäkin,
+Kuin Puhurin julma poika
+Taistelet kevättä vasten,
+Viisautta, viljelystä,
+Suvituulen mieltä vasten.
+
+NUORI JOUKO.
+Sepä on mies kovin ylevä,
+Se Suvannon suurisuinen:
+Naisen mieli on matala,
+Senkin tyyten tyhjenteli
+Viekkahilla virsillään.
+
+AINO.
+Jouko, veljyeni!
+
+NUORI JOUKO.
+                 Poistu,
+Sisko! Sin' et tunne tuota,
+Minkä loi kevät minuhun,
+Mustan kiihkon.
+
+AINO.
+                Sit' en tunne.
+Tunnen vaan oman tilani.
+Ajattelehan orasta,
+Hangen alla uinuvata.
+Se kevättä vartoi, vartoi,
+Toivoi putkelle puheta,
+Kukkiakin päivän alla,
+Nauttia kevät-iloja.
+Niin tulikin keito kevät,
+Päivin paistoi, öin pakasti,
+Söi orahan onnen toivon,
+Ilon kuihdutti kukalta.
+Niin uneksin, niin odotin,
+Niin olen pettynyt minäkin.
+
+NUORI JOUKO.
+Heitä jo lapsien tarinat!
+
+AINO (jatkaa).
+Ajattele aurinkoa,
+Joka aamua odotti,
+Päästäksensä päilymään
+Maan vesille, viertomaille,
+Maan saloille, sammalille,
+Eläimille, ihmisille.
+Tuota toivoi ja odotti.
+Mut oli ylennyt maasta
+Inha usva taivahalle.
+Se pimitti päivän silmän,
+Aurinko sumuhun nukkui. --
+Niin on mieleni minunkin,
+Unelmani usvan alla.
+
+NUORI JOUKO.
+Pelkosi on joutavata,
+Turinata tuhman linnun.
+Ei sovi tuot' urhon kuulla,
+Vesi ei olvesta vetele.
+
+AINO (jatkaa).
+Ajattele kevätpääsky,
+Tullut tänne muilta mailta,
+Kuvannut vihantanurmen,
+Lehtiä ja kukkasia,
+Tuulta lemmen lämpimätä,
+Pesän pehmoisen tekoa.
+Mitä on tavannut täällä? --
+Karkean lumivihurin,
+Tuulen tuiman ja purevan.
+Minäkin, poloinen pääsky,
+Kevättäni kaipaelen --
+Sinä valmistat vihurin.
+
+KIRRI (heltyneenä).
+Haastat silmäni vesille. --
+Jouko, heitämmekö retken?
+Rakennammeko sopua
+Väinön ja Joukolan välille?
+
+NUORI JOUKO (ärtyneenä).
+Senkö on kevät sinussa
+Herättänyt heikon mielen,
+Jotta naisien narina
+Sammutti sotahalusi?
+Jää kotihin kurja, raukka,
+Piile kannon juuren alle,
+Tonki siellä mäyrän kanssa,
+Multakärsä Kirri, tonki!
+Lähden yksin.
+
+KIRRI (raivostuen).
+              Solvaisetko?
+Julma Jouko, solvaisetko?
+Tahdotko tapella ensin?
+Nyrkillä tai tapparalla?
+
+    Nostaa kätensä, vasen nyrkissä, oikea tapparassa.
+
+NUORI JOUKO.
+Vaikkapa tuliterällä.
+
+    Sinikka nauraa kamalasti, mutta säpsähtää omaa
+    nauruansa. Taina ja Aino välittävät riidan.
+
+TAINA.
+Taatto auta tappeluista!
+
+KIRRI (hillittyneenä).
+Jos ei siskoas olisi,
+Näyttäisin mihinkä pystyn.
+
+VANHA JOUKO (vakaisesti).
+Kuulkatte, pojat, tarina! --
+Riitelivät sorsanpojat
+Kotirannan kaislikossa.
+Niin tuli topakka kyttä,
+Rantoja se hiipi, hiipi.
+Mut sit' ei näe sorsanpojat,
+Riidellä rapistellessa.
+Kyttä jousensa viritti,
+Sihtas, tähtäs -- laukaisi: --
+Siihen sorsanpojat sortui.
+Sopikatte, sorsanpojat!
+
+KIRRI (Nuorelle Joukolle).
+Kättä anna, veikko!
+
+NUORI JOUKO.
+                    Tässä.
+
+KIRRI (vetäen Joukon syrjään).
+Tietäisit mitä minussa
+Herätti kytevä kevät:
+Kaksi kiihkoista halua
+Talven kaiken hautunutta
+Niinkuin koski kohvan alla:
+Raju rakkaus on toinen,
+Taudin kuumeisen tapainen;
+Toisen on nimi musta mieli,
+Rakkauden synkkä varjo.
+Ne nyt reutovat minussa,
+Johtavat joka tekoa.
+Milloin hellyn niinkuin tässä,
+Aino kun satutti sanoilla.
+Taikka kolkkona epäilen,
+Toivotonna, vaikka lemmin --
+Silloin kiihdyn katkeraksi,
+Satelen vihasanoja
+Niinkuin suolan järkäleitä,
+Joita haavoihin hajotan
+Suosimatta, säälimättä,
+Vaikk' olis vamma vaivaisella,
+Sitäkin kirvellyttäisin.
+
+NUORI JOUKO.
+Se minunkin mieleheni.
+Säälisitkö, heltyisitkö,
+Et ikinä naista saisi --
+Saisit naurun, pitkän pilkan.
+Sen sylihin suostuu nainen,
+Ketä on pelätä pakko.
+Kuka on ankara ja kumma,
+Sen etehen antauvi
+Hän kuin laakso vuoren alle,
+Nöyrin, notkahtavin mielin.
+
+KIRRI.
+Oletpa kokenut koira,
+Kun tunnet otuksen oikut.
+
+NUORI JOUKO.
+Tunnen vieläkin enemmän:
+Kun tulet todistajaksi
+Voimistani, voitostani,
+Kun kukistan Väinämöisen,
+Niin voit urhona palata
+Keralla parahan urhon,
+Olet yksi kummemmista,
+Voitat tyttöjä tukulta,
+Väistät rinnaltasi Väinön,
+Mustan mielesi valostat.
+Eikö totta?
+
+KIRRI.
+            Totta lausut.
+Väinön, juuri Väinön soisin
+Manan eukolle vävyksi. --
+Kanssas lähden.
+
+NUORI JOUKO.
+                Kelpo Kirri.
+Lähtekämme!
+
+VANHA JOUKO.
+            Kuule, poika!
+Minuss' ei kevät herätä,
+Ei haluja, ei himoja.
+Herätti toki kipuja,
+Tuskia unettomia
+Ilmoja ennustamaan;
+Muistoja herätti monta
+Nuoria varoittamaan:
+Menet kerskaten sotahan,
+Silmäpuolena palajat.
+
+NUORI JOUKO (halveksien).
+Höpiset, isäni vanha!
+
+    Keskustelee Kirrin kanssa.
+
+SINIKKA (syrjässä)
+Kevät! -- näytithän minulle,
+Kuinka kahlehensa luonto
+Katkoi, pursuten, poristen
+Vapahasti, vallatonna. --
+Miksi et minua, kevät,
+Päästä orjan pälkähästä?
+Ikävän herätit hurjan,
+Tuskan toivottoman, kurjan.
+    Epätoivoisesti.
+Orja raukan on elämä
+Kuin polulla ruohon silmän,
+Poljettuna, sorrettuna.
+
+NUORI JOUKO (äkisti).
+Niinkuin nuoli päätös lensi.
+Hyväst', äiti!
+
+TAINA.
+               Poikueni!
+Kuulehan keväimen kieltä
+Äitisi sydämen kautta!
+Syvältä kuin talven alta
+Toiveheni tulvehtivat:
+Soisin vuotavan metenä
+Lasteni perintömaitten,
+Kukkivina, marjavina,
+Viljoina vihottavina --
+Itse unena unhottuisin.
+Kuulisinko suut sulina
+Rakkautta rallattavan,
+Kuuluttavan kunniata
+Lasteni kotipihoilla --
+Itse kuin kaste katoaisin.
+Joukoseni, poikueni!
+Riistäisitkö nyt minulta
+Toivoni toteumasta?
+Äitisi suruilta säästä!
+Jos menetkin Väinön maille,
+Tee sopu, rakenna rauha.
+Päätä se lujalla mielin!
+
+NUORI JOUKO.
+Oi, emoni, kantajani!
+Tunne mieleni tukala,
+Niin et vaadi vaikeinta.
+Maan sydäntä routa särki,
+Minun mieltäni pakotti
+Kaiken talvea ajatus,
+Outo, katkera ja kolkko.
+Kevätlämmin hautoi roudan,
+Vapautti luonnonvoimat,
+Riihottomat, vallattomat
+Tulvina tuhoamaan, --
+Kirren alta kyyn herätti.
+Niin minunkin mielessäni
+Keväthelle, tuuli, kaste
+Herätti himojen tulvan,
+Hävityshaluisen parven,
+Villimmän kuin metsän karja
+Janoisena, nälkäisenä --
+Herätti käteisen kyynkin:
+Sen sihinä, sen sohina
+On vereni vellotellut,
+Etten voi levätä ennen
+Kuin olen laulanut Väinön
+Suin sytehen, päin savehen,
+Parrasta Puhurin suohon.
+
+VANHA JOUKO.
+Kateus syö miehen mielen,
+Että ei tuhoa tunne.
+Luonto on luettavasi,
+Elämä opittavasi.
+Työtä tehden tyynin mielin
+Viisastut iän keralla.
+Työ, sovinto -- --
+
+NUORI JOUKO (halveksien).
+                    Tuota kuulen!
+Tyyntä tuopi kerran hauta.
+Viisautt' on itselläni,
+On himoja kiihkoisia.
+
+TAINA.
+Sitä jo pelkäsin sinusta,
+Kun olit piennä piimäsuuna:
+Perho kun kukilla pelmi,
+Silvoit sen ohuet siivet;
+Rastahan pojat sokeat
+Viskoit virtahan pesästä,
+Et suonut emon iloita.
+Nähtyäs iloisen lapsen,
+Sitä viskelit vihalla,
+Iloitsit kun näit sen itkun. --
+Tuota jo varoitin silloin.
+
+VANHA JOUKO (Tainalle).
+Annahan pojan kokea,
+Päästä lentohon lepakko.
+Kylän ansat on opiksi.
+Päästä, sanon.
+
+TAINA (Joukolle).
+               Mennös, mennös!
+
+AINO.
+Jouko, Jouko!
+
+KIRRI.
+              Rientäkämme!
+
+NUORI JOUKO (ylpeästi).
+Hyvä on isoni tieto,
+Emoni sitäi parempi,
+Oma tietoni ylinnä!
+
+    Jouko ja Kirri lähtevät.
+
+SINIKKA.
+Vastahasi, julma Jouko,
+Surmaksi susimeteli!
+
+
+TOINEN KUVAUS
+
+    Metsätie.
+
+NUORI JOUKO.
+Tässä on parahin paikka:
+Siellä suo, vetelä täällä,
+Keskellä tasainen tanner.
+Tästä on tapa hänellä
+Käydä Ilmarin talossa
+Näissä päivin.
+
+KIRRI.
+               Mies keralla,
+Kun hän käypi kukkumassa.
+
+NUORI JOUKO.
+Sano: ulvomassa! Kilvan
+Huutavat saloja pitkin,
+Jotta kansa kummastuisi,
+Kertoisi ja kuuluttaisi
+Mainetta mokoman miehen,
+Vallanpyytäjän pahimman.
+
+KIRRI.
+Lausunut on laulavansa
+Suloksi vesille, maille,
+Ihmisten muka iloksi.
+
+NUORI JOUKO.
+Luota tuota!
+
+KIRRI.
+             Että mettä
+Keittävät koskessa kuohut.
+Minkä lie iloksi pyylle
+Metsämiehen piipotukset.
+
+NUORI JOUKO.
+Hah, ha ha! sen lausuit totta.
+
+KIRRI.
+Mutta sillä on ukolla
+Tietojakin, taitojakin.
+
+NUORI JOUKO.
+Tietojako, lausut?
+
+KIRRI.
+                   Enkä.
+Tarkoitan: jokainen meistä
+Tietomies on laatuansa.
+
+NUORI JOUKO.
+Jokainenko, lausut?
+
+KIRRI.
+                    Enkä.
+Tarkoitan: kukin etevä
+Mies, itse ajatteleva
+Urho, sankari tai noita
+Jotakin tajuta voipi
+Uutta muille ja minulle,
+Kun annaikse aatoksihin:
+Niin miks'et sinäkin voisi,
+Mies etevin näillä mailla?
+Päästele sitä sanoiksi,
+Mikä on aito joukolaista,
+Mist' olet vakava, varma.
+
+NUORI JOUKO.
+Neuvotko minua?
+
+KIRRI.
+                Enkä.
+Tarkoitan, ett' innostuisit,
+Siksi ärsytän sinua.
+
+NUORI JOUKO (huitoen ja reutoen).
+Innostuisinko? -- -- -- se sattui!
+Nyt olis paininta parahin.
+Se veriä liikuttaisi. --
+Käymmekö käsirysyhyn,
+Kirri!
+
+KIRRI.
+       Niinkuin aika poika!
+Vyöltä vaiko rinnuksista?
+
+NUORI JOUKO (käyden käsiksi).
+Rinnuspaini! -- Täm' ei tepsi.
+Vyöltä! -- Täm' on vankempata. --
+Heilauta!
+
+KIRRI.
+          Keikauta!
+
+NUORI JOUKO.
+Nuoremp' ensin!
+
+KIRRI.
+                Kopsis!
+
+NUORI JOUKO.
+                        Ropsis! --
+Tuossa kinnerit sojossa.
+Mihin pystyt?
+
+KIRRI.
+              Päästä! --
+    (noustuaan)
+                         Vielä!
+
+NUORI JOUKO.
+Koita!
+
+KIRRI.
+       Kopsis!
+
+NUORI JOUKO.
+               Ropsis!
+
+KIRRI.
+                       Eipä. --
+Kapsis!
+
+NUORI JOUKO.
+        Rapsis! -- Toisen kerran!
+Siin' on poika pempullansa.
+
+KIRRI.
+Kolmas kerta! Päästä!
+
+NUORI JOUKO.
+                      Nouse!
+
+KIRRI (noustuaan).
+Annahan hövellän hiukka.
+
+NUORI JOUKO.
+Läähätät kuin lahnan poika
+Katiskassa.
+
+KIRRI.
+            Kolmas voitto
+Miehen voitto.
+
+NUORI JOUKO.
+               Koita, koita!
+
+KIRRI.
+Nyt käsiksi!
+
+NUORI JOUKO.
+             Rimpuelet!
+
+KIRRI.
+Loiskis!
+
+NUORI JOUKO.
+         Roiskis! -- Tunnustatko,
+Ett' olet kumottu karhu?
+
+KIRRI.
+Mies olet juukelin jämäkkä!
+Salolta kuuluu säestettyä laulua.
+
+NUORI JOUKO.
+Nyt on kuumakin vereni.
+Pelvotonna -- -- --
+
+KIRRI.
+                    Kuule! -- Kuule! --
+Hoilotusta --
+
+NUORI JOUKO.
+              Tässä tiellä
+Istun, varron enkä järky. --
+Vastahani istu, Kirri!
+Lyökämme käsi kätehen,
+Laulakamme! Kirri, säestä!
+
+KIRRI (istuu polulle Joukon vastapäätä).
+Vetelehän! Kyllä koitan.
+
+NUORI JOUKO (laulaa käsi kädessä Kirrin säestäessä).
+Laulu on Lapista tuotu,
+Kesäpeuran kielen alta,
+Talvisen vasikan suusta,
+Lapin lintujen nokasta.
+
+VÄINÖ (tulee Koukin keralla oikealta).
+Kenen soi kujerrus täällä?
+Kuka on kurja tielle käynyt?
+
+    Jouko ja Kirri kavahtavat seisaalleen.
+
+NUORI JOUKO.
+Mie olen nuori Joukahainen.
+Mit' olet sukua itse
+Kurjanlaista?
+
+VÄINÖ.
+              Kun liet nuori,
+Niin väistäite vanhempata.
+
+NUORI JOUKO (rehentelevästi).
+Vähä on vuosista väliä.
+Tietävämpi tielle jääpi.
+Lienet vanha Väinämöinen,
+Niin lähdemme laulusille.
+
+VÄINÖ.
+Mitäpä minusta liene.
+Ain' olen elellyt näillä
+Kotipellon pientarilla,
+Kuunnellut kotikäkeä.
+Vaan jos kuitenkin halajat,
+Sano mit' ylintä tiedät.
+
+NUORI JOUKO (yhä kiihtyvästi syytäen).
+Tiedänpä minä jotakin:
+Räppänä on liki lakea,
+Kiuasta liki on lieska,
+
+Hyvä on hylkehen eleä;
+Luotansa lohia syöpi,
+Sivultansa siikasia.
+Siiall' on sileät pellot,
+Lohella laki tasainen;
+Hauki hallalla kutevi;
+Ahven arka, kyrmyniska
+Syys-ajat syvällä uipi,
+Kesät rannalla kutevi.
+
+Vielä tiedän muunkin tiedon:
+Pohjola porolla kynti,
+Etelä emähevolla,
+Takalappi tarvahalla,
+Pitkät on puut Pisan mäellä,
+Hongat Hornan kalliolla.
+
+Kolme on koskea kovoa,
+Kolme järveä jaloa,
+Kolme vuorta korkeata
+Tämän ilman kannen alla:
+Hämehess' on Hälläpyörä,
+Katrakoski Karjalassa,
+Ei ole Vuoksen voittanutta,
+Yli käynyttä Imatran.
+
+VÄINÖ.
+Lapsen tieto, naisen muisti,
+Ei ole partasuun urohon
+Eikä miehen naisekkaan. --
+Sano syntyjä syviä!
+
+NUORI JOUKO (syytäen).
+Tiedän mä tiasen synnyn,
+Tiedän linnuksi tiasen,
+Kyyn viherän käärmeheksi,
+Kiiskisen veden kalaksi;
+Raudan tiedän raukeaksi,
+Mustan mullan muikeaksi,
+Varin veen on vaikeaksi,
+Tulen polttaman pahaksi.
+
+Vesi on vanhin voitehista,
+Kosken kuohu katsehista,
+Itse luoja loitsijoista,
+Jumala parantajista.
+
+Vuoresta vetosen synty,
+Tulen synty taivosesta,
+Raudan alku ruostehesta,
+Vasken kanta kalliosta.
+Mätäs on märkä maita vanhin,
+Paju puita ensimmäinen,
+Hongan juuri huonehia,
+Paatonen patarania.
+
+VÄINÖ.
+Muistatko mitä enemmin.
+Vain jo loppuivat lorusi?
+
+NUORI JOUKO.
+Muistanpa ajan mokoman,
+Kun olin merta kyntämässä,
+Meren kolkat kuokkimassa,
+Kalahaudat kaivamassa,
+Sydänveet syventämässä,
+Lampiveet on laskemassa,
+Mäet mylleröittämässä,
+Louhet luomassa kokohon.
+
+Viel' olin miesnä kuuentena
+Tätä maata saataessa
+Ilmoa suettaessa,
+Ilman pieltä pistämässä,
+Taivon kaarta kantamassa,
+Kuuhutta kulettamassa,
+Aurinkoa auttamassa,
+Otavaa ojentamassa,
+Taivoa tähittämässä.
+
+VÄINÖ.
+Jo varsin valehtelitkin!
+Ei sinua nähty, kuultu
+Tätä maata tehtäessä,
+Taivasta asettaessa.
+
+NUORI JOUKO (röyhkeästi).
+Kun ei lie minulla mieltä,
+Kysyn mieltä miekaltani.
+Laulaja laveasuinen,
+Tartu kalpahan käsiksi.
+
+    Vetää miekkansa; Kirri samoin.
+
+VÄINÖ.
+En noita pahoin pelänne
+Miekkojasi, mieliäsi.
+Toki en kanssasi katala
+Lähde miekan mittelöön.
+
+NUORI JOUKO (yltyen).
+Ken ei käy kalpahan käsiksi,
+Sen minä siaksi laulan,
+Panen semmoisen urohon
+Sen sikäli, tuon täkäli,
+Läävän nurkkahan nutistan!
+
+KOUKI (syrjästä).
+Tuotako suvaitset, Väinö?
+Ota miekka, lyö muruksi!
+
+VÄINÖ (Joukolle, alussa tyynesti, sitte kiihtyen).
+Tuota varroinkin sinulta:
+Ylpeyttä yllin kyllin,
+Itseluuloa isosti,
+Raakuutta rajattomasti.
+Vaaksan tietoja varalla,
+Peninkulma kerskausta;
+Kuntoa mättähän korko,
+Vuoren korko röyhkeyttä;
+Muistotietoja murunen,
+Viisautt' ei viivan verran;
+Pilvi kunnianhimoa,
+Kateutta suon syvältä;
+Koko hinkalo valetta,
+Totta vain torajyväksi.
+Ketun on sulla viisautta,
+Alhaista eläimen mieltä,
+Mutkikasta, juonikasta,
+Ei ylevän ymmärrystä,
+Suden on himo sinulla,
+Raateleva, kurja, raukka,
+Ei ylhäinen lemmen into.
+Olet kuin kateinen koira,
+Kiertelevä, kaarteleva,
+Vaan et kunnon kilpaveikko.
+Etkö nyt häpeä häijy?
+Etkö vaivainen vajoa
+Maan mutahan, suon sisähän?
+Vaivu, vaivu!
+
+NUORI JOUKO (hätäyneenä).
+              Auta, Väinö!
+Tietäjä iän-ikuinen,
+Pyörrytä pyhät sanasi!
+Annanpa parahan makson.
+
+VÄINÖ.
+Niin mitä minulle annat,
+Jos pyörrän pyhät sanani?
+
+KIRRI (puun takaa, johon on paennut Väinön loitsiessa).
+Lupaisitko vanhan jousen!
+
+NUORI JOUKO.
+Annan jouseni parahan.
+
+VÄINÖ.
+Mene hurja jousinesi!
+On aseita itselläni
+Joka vaarnalla varattu. --
+Painu maahan jo matonen,
+Suon sisään salakavala!
+Suuri on paasi painamassa,
+Raskasten vikojen vuori.
+Painu, painu!
+
+NUORI JOUKO.
+              Auta, Väinö!
+Pyörrytä pyhät sanasi!
+
+KIRRI (syrjästä).
+Lupaisitko vanhan purren!
+
+NUORI JOUKO.
+Annan purteni parahan.
+
+VÄINÖ.
+Pursia on itselläni
+Tuulen viedä, toisen tuoda.
+Sorru sortaja hyvien,
+Vainoja vapahan laulun,
+Pimeähän piilotaite,
+Syvemmälle kyyn kotihin,
+Sorru, sorru!
+
+NUORI JOUKO.
+              Auta, Väinö!
+Päästä tästä pälkähästä!
+
+KIRRI (syrjästä).
+Antaisit hänelle orhin!
+
+NUORI JOUKO.
+Annan orhini parahan.
+
+VÄINÖ.
+On hepoja itselläni!
+Uppoa susi syvälle.
+Syvä on paha sisusi,
+Ilon- ja valon-vihainen.
+Painu, katkuinen kekäle,
+Ainiaksi painu, painu!
+
+NUORI JOUKO.
+Auta jo, Suvannon urho,
+Nosta nuorta Joukahaista!
+
+KIRRI (syrjästä).
+Voisit kultia luvata!
+
+NUORI JOUKO.
+Annan kultia kypärin.
+
+VÄINÖ.
+Kysy en kurja kultiasi.
+Iki kullat on itselläni.
+Kutistu kokohon raukka,
+Kuin lumi keväimen tieltä,
+Yö keväisen päivän tieltä.
+Putoa Puhurin suohon
+Hallattaren vuotehelle,
+Siell' uneksi yön kodissa
+Jäisen puolison povella,
+Sinne sorru!
+
+NUORI JOUKO (yhä hätääntyneemmin).
+             Päästä, päästä!
+Vaka, viisas Väinämöinen.
+
+KIRRI (hätäisesti).
+Anna aumat, pellot, mullat!
+
+NUORI JOUKO.
+Annan aumani kotoiset,
+Heitän hietapeltonikin
+Itseni lunastimeksi.
+
+VÄINÖ (jatkuessa yhä kiihtyen).
+Omat peltoni paremmat,
+Omat aumat armahammat.
+Vaivu vieläkin syvemmä,
+Mutahan Manalan virran!
+Vie sinne matala mieli,
+Luonto karvas ja katala.
+Sorru jo lamassa siivin,
+Haaskalintu hautahasi,
+Jotta sointuisi somemmin
+Saloilla keväiset kielet
+Luonnon puhtahan povesta.
+Sinne sorrutkin harakka.
+Voi mätäskin maasta nousta,
+Vaan ei öykkäri yletä;
+Kohotti petäjä päänsä,
+Oksat linnuille levitti --
+Halpa mies hakona vaipui,
+Mieli myrrin nyrrillänsä.
+
+Pilvihin paneite päivä,
+Välky taivas valkeoita,
+Jyrise jumalan ilma,
+Kalliot paloiksi pauku!
+Tuuli, tuppuran tekijä,
+Räiskyttele rannan hiekat
+Silmille pahan sikiön,
+Häijyn miehen häämenoissa!
+Vinku tuuli vimmatusti
+Irnuvirttä ilkeätä,
+Nyt kun juopi nuori Jouko
+Suossa sammakon olutta.
+Sorru kuin somerovuori,
+Sorru, sorru!
+
+NUORI JOUKO (yhä hätääntyneemmin).
+              Viisas Väinö!
+Säästä vielä heikko henki!
+Virta jo jalkoja vetävi,
+Hiekka silmiä hijovi.
+
+KIRRI (hädissään).
+Anna jos mitäkin annat,
+Mutta säästä siskoasi!
+
+NUORI JOUKO.
+Kun pyörrät pyhät sanasi,
+Annan pirtin pyyhkijäksi,
+Kutojaksi kultavaipan,
+Mesileivän leipojaksi --
+Annan Aino siskoseni.
+
+KIRRI (hurjistuen, epätoivoisesti).
+Voi katala kauppojasi!
+Voi minua mies poloista!
+
+    Poistuu.
+
+KOUKI (hykertäen käsiään).
+Se oli voittoa parempi!
+
+VÄINÖ.
+Säästäisinkö? -- Päästäisinkö? --
+Jo säästänkin! -- Jo päästänkin!
+Kun noin pyrkinet parata,
+Suot suloimman lunnahasi,
+Riemun rintani valoksi,
+Niin pyörrän pyhät sanani,
+Päästän linnun lentosalle --
+Kun et liekin yölepakko. --
+Lepy nyt, vihainen virta,
+Vuolahana vuotamasta
+Päälle syyllisen urohon.
+Suistukoot syvälle syysi,
+Viat virtojen mukana;
+Sortukoon sakea sappi,
+Mutta mies mudasta nouse
+Vapahana vammoistasi.
+Nouse kuin savesta saukko,
+Läikkykarvainen, korea.
+Puhdistuisitko pulassa,
+Nousisitpa nuorempana
+Kuin paju palon kylessä,
+Survottuna, sorrettuna
+Keikahtaa kevein mielin;
+Niin sinäkin, nuori Jouko,
+Nouse, keiku ketterämmin,
+Pesi pääsky, liehu leivo,
+Elä huuda huuhkajana.
+Anna luonnon leikitellä,
+Anna ihmisten iloita,
+Itsekin ilosta nautti,
+Se on tervehen tekoa.
+
+Jollet sietäne iloja,
+Päivän paistetta pakene --
+Se ilon loi ihmisille --
+Menekin susien maille,
+Yön ja talven tunturille,
+Kussa ei kuuta, aurinkoa
+Eikä tähtien valoa.
+Mutta nyt on nousuaika,
+Kuulet lintujen lirinän --
+Jäniskin jo tuosta juoksi.
+Aurinko salon sisästä
+Jo vesiä välkyttävi,
+Herätellen heikommatkin.
+    Tarttuen Joukoa käteen.
+Nouse, Jouko, notkostasi
+Päivän kirkkahan poluille!
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+    Joukolan pihamaalla pyhien puitten varjossa.
+    Oikealta näkyy tupa, perältä aitta. Aamupäivä.
+
+TAINA (koristaen Ainoa).
+Ruusuposkisen otsalle
+Seppele sopii somasti.
+Nämäkin helakat helmet
+Käyvät valko kaulallesi
+Kuin sininen lemmenkukka
+Lähtehelle reunustaksi.
+Nämä kuulut kultavitjat
+Riipustelen rinnoillesi
+Kuin kevähän rintapäille
+Maaemo mataran nosti.
+Tämä päiv' on äidillesi
+Muutoksien muistopäivä:
+Kolmekymmentä on vuotta
+Täsmälleen tänä kevänä,
+Kuin isäsi intomielin
+Toi tytön Kalevalasta,
+Minut ryösti marjamaalta.
+
+AINO.
+Miksi jäitkin ryöstäjälle?
+
+VANHA JOUKO.
+Vie sinä, minä vikisen,
+Olet vievinäs väkisin,
+Tulen puolen mielelläni --
+Niin tais' olla Tainan laita.
+
+    Lähtee pirttiin oikealle.
+
+TAINA.
+Täsmälleen tänä kevänä,
+Tämän kevätpäivän päälle
+Täytät vuotta kuusitoista
+Kukkana isäsi mailla.
+Siksi nyt sua somistan,
+Kultaseni, lintuseni.
+Laitan kuin kevättä luonto
+Soreaksi, sointuisaksi,
+Mainioitten morsioksi,
+En kotihin ryöstölinnun.
+
+AINO.
+Olen lapsi morsioksi,
+Äiti.
+
+TAINA.
+      Tyynny, tyttiseni!
+Jo olet tupelle tullut.
+Pian päilyt tähkäpäänä.
+Aavistan isosukuista
+Ainolleni.
+
+AINO.
+           Voi kuin haastat,
+Äiti!
+
+TAINA.
+      Kuin katolla pääsky,
+Lauleskelen lapselleni,
+Jonk' on lentovalmis siipi.
+
+AINO.
+Näetkö tuolla --!
+
+TAINA.
+                  Kirrin äiti!
+
+MELLA (tulla tuoksuttaa oikealta).
+Terve, Taina! Terve, Aino!
+
+TAINA.
+Terve tervehyttäjälle!
+
+MELLA (Ainoa tarkastellen).
+Siinäpä sileä lintu.
+Vasta on pesästä päässyt,
+Mut jo kuulu kullan solki.
+Kertomus kylässä käypi
+Kevätjuhlasta jalosta,
+Kuinka istui Aino neiti
+Polvella suvannon sulhon! --
+Suurelliset suurten luona,
+Lapsi vanhan vaalijaksi!
+Hah, ha ha! -- poloinen Kirri!
+Olisit sukua suurta!
+Joukolata autellessa
+Heimosi sodissa sortui. --
+Aino ei sinusta huoli.
+Taina möikin tyttärensä --
+Hyvästi, hyväsukuiset!
+
+    Poistuu vasemmalle.
+
+TAINA.
+Rutjan koskehen, rutale,
+Kiroinesi, kiukkuinesi!
+
+AINO.
+Äiti, äiti! peitä tyttös,
+Paina maahan marron alle!
+Tuo ampui likaisen nuolen,
+Polttavaisen myrkkypiston.
+Se syöpi sydänvereni,
+Imeksii iloni virran
+Kuin lukki. Jo peitä, äiti! --
+Mit' olen pahoja tehnyt?! -- --
+Äiti!
+
+TAINA.
+      Viihdy, lintuseni!
+Kerron kaskun. -- Heinikossa,
+Kukkaniityll' istui lapsi,
+Äidin polvelt' äsken päässyt,
+Siin' iloitsi, nauroi, leikki.
+Niin sihahti ruoho -- sieltä
+Musta kyy läheni lasta --
+Pisti pientä -- pois suhahti:
+Lapsi parkaisi pahasti! --
+Syytöntäkin pisti käärme.
+
+AINO.
+Miksi noin on tuhma luonto?
+
+TAINA.
+Liekö tuhma vaiko viisas,
+Vaatinut on valvehille,
+Aseihin, sotajalalle,
+Voittosille luonnon kanssa.
+
+AINO.
+Ihmisten ilettävien. --
+Minut peitä, äiti, noilta,
+Niit' en kestä.
+
+TAINA.
+                Piilosilla
+Et karaistu kestäväksi.
+Voimia elämä luopi.
+
+AINO.
+On elämä nurja, julma
+Ryöstövalta.
+
+TAINA.
+             Viihdy, lapsi!
+Tyynny kuin tuo lähde tuossa.
+Siit' annan sinulle vettä. --
+Kas niin, rauhoitu! Nyt silmäs
+Kirkastuu kuin lähde tuossa,
+Täm' on, tiedät, uhrilähde.
+Pyhä on voima sen vedellä.
+Pyhä on tässä tuomilehto --
+Tunnetko väkevän tuoksun?
+Tuometarten hengitystä.
+Tuolla pulska Pihlajatar
+Kukkansa suvelle säästi. --
+Käypi niin keveä tuuli,
+Raitis, lämmin. Se sulosti
+Poskias sukostelevi.
+Näetkö kuvasi tuolla
+Lähtehessä? Siit' iloitse,
+Ett' olet verevä, nuori!
+Iloitse ilon ajalla,
+Vielä kukkuvi käkesi!
+Nyt kevät on tuolla -- tässä.
+Kuuletko? -- Kas siellä rastas!
+
+AINO (ihastuksissa).
+Äiti, äiti!
+
+TAINA.
+            Lintuseni!
+
+AINO.
+Pyhä on tämä uhrilehto!
+
+TAINA.
+Eikö totta! Nythän tunnet.
+
+AINO.
+Tunnen kuin keväinen tuuli
+Toisi kaikki kaipauksen
+Ristiaallot rintahani.
+Tunnen kuin palava päivä,
+Luojan suuri lemmen silmä,
+Hautoisi unelmiani,
+Aikois mieleni avata
+Kuin puhtoisen kukkarinnan
+Puhtahalle maailmalle:
+Tuolle metsän tuuloselle,
+Tuolle taivahan tulelle,
+Vettenkin vesivalolle,
+Aamun kiilto kastehelle,
+Nuorille kevätkukille --
+Sillekin, jota en tunne,
+Jota aavistan ja etsin. --
+Sano, äitini, mit' etsin?
+
+TAINA.
+Etsit etsit? -- Vastauksen
+Tuop' elämä aikanansa.
+
+AINO.
+Äiti, äiti! Tuolla Jouko
+Veljyeni -- aivan yksin! --
+Ja verissä! Missä Kirri? --
+Kaatunutko?
+
+TAINA.
+            Taikka Väinö
+On tapettu, laulu laannut!
+Väinönkö veressä Jouko?
+Varjele vakainen Luoja!
+Mitä hupsin! -- Arvaisinko!
+
+AINO.
+Lausu, äiti!
+
+TAINA.
+             Viihdy, lapsi!
+Monesti tukala tuuli
+Tuonut on iloisen ilman.
+
+AINO.
+Tuossa kierokulmaisena
+Hän kivelle kyyristäypi,
+Silmä maahan muljotellen. --
+Minä en kysyä tohdi.
+
+TAINA.
+Miksi noin nolona istut?
+Mikä on sulla, poikueni?
+
+VANHA JOUKO (astunut Tainan kysyessä pirtistä esille).
+Tuota jo ennustin sinulle.
+Miksi loitolle noin istut,
+Ventona, verissä otsin,
+Pää käsissä kyyrysillä?
+Sano, mist' olet veressä?
+
+NUORI JOUKO.
+Muistathan, isoni vanha,
+Kuin kerran salolla ilves
+Repi varsasi parahan;
+Niin nyt karkasi kavala
+Mies metsästä kasvoilleni,
+Repi, raastoi --
+
+    Tyrskii.
+
+TAINA.
+                 Kuka?
+
+AINO.
+                       Miksi?
+
+VANHA JOUKO.
+Vartokaa! -- Selitä, poika!
+
+NUORI JOUKO (itkien).
+Kostoksi kova-osainen
+Nosti kyntensä koholle.
+
+TAINA.
+Kuka nosti?
+
+AINO.
+            Mistä kosti?
+
+VANHA JOUKO.
+Jatka, poika!
+
+NUORI JOUKO.
+              Tappelimme
+Niinkuin metsot soitimella
+Tärähteli hiekkatanner. --
+Sinne se kupertui kurja.
+
+TAINA.
+Kuka nyt kupertui? lausu!
+
+NUORI JOUKO.
+Ensin hän yleni maasta,
+Kuusen alta kurkkuhuni,
+Siitä kasvoille kapusi, --
+Silloinpa sipaisin miestä
+Kupehilta luisin kourin.
+Nostin, käänsin keikahutin,
+Että tallukset livahti,
+Maahan paiskasin -- parahti. --
+Liekö jäänyt heikko henki.
+Täss' on Jouko -- siellä Kirri.
+
+AINO.
+Murhasitko --?!
+
+TAINA.
+                Ja sit' itket?
+
+NUORI JOUKO.
+Tuot' en itke, muuta itken,
+Surujani suurempia.
+
+AINO.
+Murhasitko, julma Jouko?
+Teitkö vielä julmempia!
+
+TAINA.
+Tapoitko Suvannon urhon?
+
+NUORI JOUKO.
+Tein vielä tukalampata.
+
+AINO.
+Kerro, kurja!
+
+TAINA.
+              Haasta, haasta!
+
+VANHA JOUKO.
+Ei sovi tyrskiä miehen.
+Haastele sulalla suulla!
+
+NUORI JOUKO.
+Sääli on sinua, sisko.
+
+AINO (tyrmistyneenä).
+Kerro kaikki!
+
+NUORI JOUKO.
+              Kertoisinko
+Kestäisitkö?
+
+AINO.
+             Tuota lausut!
+Muistatko tarusta kissan?
+Hiirtä purren se murisi.
+Kysyi: "Kestätkö enempi?" --
+"Kestän kuolla", hiiskui hiiri.
+Sinäkin puret minua,
+Kysyt sitten.
+
+NUORI JOUKO.
+              Sisko rukka.
+Oli se kamala laulukiista:
+Kuin olis koskea kaksi
+Vaahdonnehet vastatusten.
+Minä kun päästelin sanoja,
+Hyppi hongatkin ilosta,
+Suossa sammalkin sakosi
+Muuramiksi, maaramiksi. --
+Mutta kun veteli Väinö,
+Hongat sortuivat surusta,
+Marjat vaihtuivat muraksi, --
+Sorruinpa minäkin sorja
+Pahan vallan vainotessa
+Suun tasalta suomutahan.
+Sielt' en päässyt päivilleni,
+Vaikka tarjosin tuhatta,
+Sen hyviä, tuon paraita,
+Ennenkuin lupasin -- -- Aino!
+    Purskahtaa itkuun.
+Se särkee sisuksiani.
+
+AINO.
+Aavistan pahan sanoman.
+
+NUORI JOUKO (yhä tyrskien).
+Ennenkuin -- --
+
+TAINA.
+                 lupasit lahjan.
+
+NUORI JOUKO.
+Lupasin emoni lapsen.
+
+TAINA ja VANHA JOUKO (hyvillään). AINO (alakuloisena).
+Lupasit emosi lapsen!
+
+NUORI JOUKO.
+Väinämöiselle varaksi,
+Oman pääni päästimeksi
+Annoin Aino siskoseni --
+Sit' itken --
+
+TAINA (rohkaisevasti).
+              Sitäkö tyrskit!
+
+NUORI JOUKO.
+Itken ja vihasta kiehun.
+
+VANHA JOUKO.
+"Mies sanansa" -- muista poika!
+
+NUORI JOUKO.
+Tuonpa muistan, siksi itken.
+
+TAINA.
+Itke, kun ilosta itket. --
+Tuot' olen toivonut ikäni,
+Sukuhuni suurta miestä.
+Nyt on terve tultuansa
+Vävykseni Väinämöinen.
+
+AINO.
+Tuot' uskoin sinusta, äiti. --
+Voi sinua, veljyt kurja!
+Kysymättä, kuulematta
+Möitkin siskosi sydämmen.
+
+TAINA.
+Ei suruihin syitä, lapsi.
+Vasta alkavat ilosi,
+Saatuas parahan sulhon
+Mitä lie mailla mainittuna.
+
+AINO.
+Näinkö nuorna peitetään
+Hunnun alle kaunis kutri?
+Jäisi kuutamot komeat,
+Päivät päivist' armahimmat,
+Kukkaset kotipihalle,
+Marjatkin kotimäelle --
+Näinkö nuorna?
+    Kaulaten äitiään.
+               Äiti, äiti!
+
+TAINA.
+Mene huima huolinesi!
+Paistavi Jumalan päivä
+Muuallenkin maailmassa,
+Ei isosi ikkunoille.
+Myös on marjoja mäellä
+Ilmassa etempänäkin,
+Ei aina ison ahoilla.
+Vasta on kevättä luonto
+Käkösen kukahtaessa;
+Vasta on mielesi metenä
+Armahan asuntomailla.
+
+NUORI JOUKO.
+Kuulet äitis! -- möinkö yksin?
+
+AINO.
+Sysi on musta mulle mettä.
+Kuku kuoloa käkeni!
+Meret suuretkin sulavat,
+Ei sula sydänsuruni.
+
+NUORI JOUKO.
+Pois pakenen silmistäsi.
+Sukuni häpeän kostan
+Laajasuulle laulajalle.
+
+TAINA.
+Heitä jo kamala kosto! --
+Riehuessas riihotonna,
+Särit lasna sääriluusi --
+Särit vanhempas sydäntä.
+Vaan kun nyt isona lasna
+Kulkiessas maailmassa
+Teet tuhoja tuhman lailla --
+Poltat mieltäni pahemmin.
+
+NUORI JOUKO (uhkamielin).
+Viel' on nuolia varalla,
+Sulkapäitä, myrkkyisiä.
+Niillä väijyn Väinämöistä
+Kärppänä kiven kolossa;
+Joka askelta ajelen,
+Kunneka nopea nuoli
+Voitti, mit' en lauluin voita. --
+Sisko kultani, hyvästi!
+
+    Menee oikealle.
+
+VANHA JOUKO.
+Meni, mik' on mennäksensä.
+Ei pysy panentamieli. --
+
+TAINA.
+Armas Aino tyttöseni,
+Nyt asetu morsioksi
+Kuin nuo kukkaset kedolla.
+
+AINO.
+On niin tuskallista, äiti.
+En tiedä mitä sanoisin.
+Ymmärsit minua ennen,
+Minä ymmärsin sinua.
+Nyt en puoltakaan tajua
+Neuvoistasi. Etkä tunne
+Nyt kuin ennen tunnettani.
+Kun menen mäelle yksin,
+Metsän tuulille puhelen,
+Taikka lausun lintusille,
+Ne minua ymmärtävät,
+Minä niitä.
+
+TAINA.
+            Tuulosille --
+Metsän puille -- lintusille.
+Niin, menekin, viivy hetki,
+Viihdytä sydän-alasi
+Lainehuiset läikkymästä.
+
+    Aino poistuu.
+
+TAINA (Vanhalle Joukolle).
+Näitkö nuo siniset helmet
+Sekä vitjat kultaviplat
+Oman tyttösi povella?
+
+VANHA JOUKO.
+En näkisi näytettäissä
+Helmiäsi, kultiasi,
+Noita naisien koruja!
+
+TAINA.
+Näkisit hyvinkin, luulen,
+Kun tietäisit tyttäresi
+Kanneksivan kaulallansa
+Lempilahjan laulajalta.
+
+JOUKO.
+Suvannonko sulho --?
+
+TAINA.
+                      antoi
+Lahjaksi korut tytölle,
+Ainon itse tietämättä.
+Kevätjuhlassa kedolla
+Kävelimme, niin pujotti
+Väinö noin käteeni lahjan,
+Lausui: annahan tytölle.
+
+JOUKO. Se oli suuren miehen lahja. --
+
+TAINA.
+Jota ei hylätä henno. --
+Mutta nyt sisälle käymme.
+Paremp' on tytön nyt yksin
+Rauhoittua. Kenties kohta
+Väinö tääll' on. Moista miestä
+Odotamme orren alla,
+Ei pihalla.
+
+VANHA JOUKO.
+            Totta, totta.
+Mut minuss' on outo tunne:
+Aina kun lähell' on onni,
+Vaara väijyvi lähinnä.
+
+TAINA.
+Taatto auta, väistä vaara!
+
+    Menevät pirttiin.
+
+AINO (tulee vasemmalta).
+Pois menivät vanhempani.
+Miks' ovat minulle kahle
+Omaiseni -- äitinikin?
+Nyt hengitän keveämmästi:
+Luonto suo minulle rauhan.
+Ei pakoita tuntoani,
+Ei sano: rakasta tuota,
+Tuota ei vihata käske.
+Luonto suo sydämmen luonnon
+Oikeuttansa ajella.
+Täällä nyt rakastan teitä,
+Kotituulet, lehto, lähde.
+Rakastan kotiväkeä,
+Veikkoakin hurjapäätä.
+Kirriäkin. -- Kirri rukka!
+Elätkö? Oletko kuollut?
+Kuollutko poloinen Kirri! --
+Olit niin hyvä ja häijy.
+Rakastitkohan minua?
+Minäkin ehkä sinua.
+Rakastinko? -- tietäisinkö! --
+Muut sanovat -- min' en tiedä.
+
+Mut tuli kevät iloinen,
+Toi iloisen uhrijuhlan
+Leikkinensä, lauluinensa --
+Suruinensa.
+Siell' ihastuin, innostuinkin
+Lauluihin ja laulajahan.
+Ne sanat valon suloiset!
+Ne silmät sinen valoiset!
+Moist' en ollut kuullut, nähnyt.
+Huomannut en muita silloin,
+Näin ylinnä Väinämöisen
+Kuin käen hopearinnan
+Kukkulalla kuusikossa.
+Se oliko rakkautta? --
+Muut sanovat -- min' en tiedä.
+Mutta voittanut on Väinö
+Veljeni -- häneltä siskon!
+Minut? -- Väinö? -- Näinkö nuorna
+Lohkaistaan kotoa koivu.
+Pyhän lehdon liepeheltä?
+Ryöstetäänkö? Kenties kohta
+Tempaisee tukeva koura
+Vyötäröistä pienen linnun.
+Viepi kuin vihainen tuuli
+Myrskyn suuhun.
+Hän on uljas ja väkevä
+Sankari: ei käytä kieltä
+Kosiessa, vaan tekoa
+Reipasta. Vapisen häntä
+Turvatonna, puoltajatta.
+Joko kuulen? -- - hän tulossa!
+Piilotainpa tänne.
+
+    Menee puitten varjoon; Väinö ja Kouki tulevat.
+
+VÄINÖ.
+                   Tässä
+Se suloinen uhrilehto,
+Jossa liikkunut on Aino.
+Olisin ilmassa kotka
+Taikka kyttä kuusen alla,
+Niin otus ei oivaltaisi:
+Kuuntelisin lintuani
+Mitä laulaisi haluja.
+Toivoisi toverikullan,
+Minä astuisin esille. --
+Miks epäilen onneani,
+Voittoani, itseäni? --
+Arpoisinko, onnistunko? --
+Tämäpä tukala hetki!
+En ole kokenut ennen
+Tätä pelkoa pahaista,
+En sodissa suurimmissa. --
+Seisohan takana, Kouki! --
+Käynkö nyt tupahan tuonne
+Vaiko tässä vartioisin
+Tytön kaunosen tuloa?
+
+KOUKI.
+Mies olet, uros parahin,
+Toki turhasta tutiset.
+Miksi arvoja kyselet?
+Tyttö on voitettu, omasi.
+Kun löydät, sylihin riistä,
+Viemme vinhasti kotihin.
+
+VÄINÖ.
+Väkisinkö rakkautta?
+Sulle outo on tilani.
+Tämä se kysyvi miestä. --
+Tuosta taitan kukkasia,
+Ne ripottelen polulle.
+Kävisi tuvasta tyttö
+Lähtehelle -- ne näkisi,
+Ottaisi yhdenki niistä:
+Se hyvää jo ennustaisi.
+Sen sitoisi rinnoillensa:
+Se jo tietäisi parasta.
+
+    Ripottelee kukkia lähteelle päin.
+
+AINO (erikseen).
+Tuoko nyt urohon työtä!
+
+VÄINÖ (huomaa Ainon).
+Te-te-terve! Luonnotarko,
+Vaiko armas Aino neiti? --
+    Syrjässä.
+Kuinka onkin hän ihana!
+Varsin juhlavaattehissa! --
+Kenties vartoikin minua. --
+Arvasi minun tulevan,
+Niin puki päällensä parasta --
+Nuo helytkin antamani,
+Kukkiakin kutrillensa! --
+Millä alkaisin sanoilla? --
+Seisohan takana, Kouki! --
+Tässä impi, tuossa lähde.
+Kukka vettä kurkistavi --
+Kuvansa näkevi siellä --
+
+KOUKI.
+Iske kohti kuin vasama!
+
+VÄINÖ.
+Sinua etsin, neiti nuori,
+Kuin kadonnutta kevättä!
+
+AINO.
+Mitä lienet etsimässä,
+Senpä ryöstätkin minulta.
+
+VÄINÖ.
+Sinua etsin, neiti nuori,
+Kuin säveltä laululleni.
+
+AINO.
+Säveltä jos etsinetkin,
+Ryöstätpä sydän-iloni.
+
+VÄINÖ.
+Sinuapa, immyt, etsin
+Niinkuin kieltä kanteleesen.
+
+AINO.
+Kieltä etsit, kiusaellen
+Sydämmeni kielet kätki.
+
+VÄINÖ.
+Etsinpä sinua, immyt,
+Kuin elämä henkeänsä.
+
+AINO.
+Henkeäs minulta etsit
+Viet elämän hengeltäni.
+
+VÄINÖ.
+Näetkö kuusta koivun luona?
+Nepä näyttävät somilta,
+Kuin uros keralla naisen.
+
+AINO.
+Vähän on miehessä urosta,
+Ken lie kuuseksi kuvattu.
+
+VÄINÖ.
+Kaks on puussa puhjennutta:
+Kukka lehtyen keralla.
+
+AINO.
+Moni on kukka lehtyettä,
+Moni lehtikin kukatta.
+
+VÄINÖ.
+Kaksin on lehdossa linnut:
+Laulaja ja kuuntelija.
+
+AINO.
+Ei yhdelle lintu laula:
+Koko metsä kuuntelevi.
+
+VÄINÖ.
+Kaksin huulet kaunihimmat,
+Kaksin silmätkin somemmat,
+Kaksin kaikki on jäsenet,
+Kaksin kaulasi helyjä. --
+Kannakin minulle, neiti,
+Helmiäsi, kultiasi.
+Tulekin Kalevalahan.
+
+AINO.
+Kotini valostajaksi,
+Mesileivän leipojaksi!
+En sinulle enkä muille
+Kanna kaulalla helyjä:
+Niitä kannoin nuoruudelle
+Kuin kevätkin kukkiansa.
+Nyt hyvästi, kevähäni!
+Helmet, kullatkin hyvästi!
+
+    Viskaa kukat, kullat, helmet puistoon ja pakenee lehtoon.
+
+VÄINÖ (hämmästyneenä).
+Noinko jätti hän urohon,
+Niinkuin hirvi hiihtäjänsä?
+Metsän kohtuhun katosi!
+
+KOUKI.
+Mitä ei tyttö itse anna,
+Se ota emon kädestä.
+
+VÄINÖ.
+Mies monikin naida voisi,
+Jollei huolisi kosia.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+    Joukolan iso pirtti. Seiniä vasten ja pöydän ympäri
+    lavitsoja. Nurkissa kuusia, joiden suojassa oluttynnyriä.
+    Katetulla pöydällä vahvasti ruokia.
+
+NUORI JOUKO (istuu nojaten pöytään).
+Häät, joit' en laulettavan soisi,
+On tulossa.
+Häät, joit' en soisi tanssittavan,
+On tulossa.
+    Tyhjentää pöydältä haarikan.
+Tuo, Sinikka, siivon lailla
+Sit' olutta oivallista.
+Kurja tässä on elämä
+Onnetonna, olvetonna.
+Sääli kuoliakin urohon,
+Joka on muita muhkeampi:
+Jäisi metsä miestä vaille,
+Joukola urosta vaille.
+
+SINIKKA (syrjässä ripotellen lattialle lehtien sekaisia kuusen havuja).
+Mokoma pojan porilas!
+
+NUORI JOUKO.
+Mut on murhetta elämä:
+Siskon vie vihainen koira
+Juhlivasta Joukolasta.
+Häpeäksi käy elämä
+Voitettuna, armoin alla. --
+Tuo olutta, orjapiika!
+
+SINIKKA.
+Tupa on ensin laitettava
+Koreaksi häätuvaksi.
+
+NUORI JOUKO.
+Korpi on korea kyllä
+Häijyn miehen häätuvaksi.
+
+SINIKKA.
+Joutikin sinulle murhe,
+Häpeää kypärän täysi:
+Ryöstäjälle, raastajalle,
+Orjan onnen sortajalle --
+Kylvän suoloilla surusi,
+Jotta haavas kirveltävi.
+
+NUORI JOUKO.
+Rumat on rumalla eljet.
+
+SINIKKA.
+Olin ennen aikoinani
+Mielestäsi kyllin kaunis,
+Kelpasin pojan pidellä. --
+Muistatko mitenkä riistit
+Lapsen itse laittamasi
+Rinnoiltani? -- sulloit suohon,
+Kun häpesit orjan lasta --
+Vaikka itkin ja valitin.
+Nyt on kosto kohdallasi,
+Synkkä, julma ja kamala.
+
+NUORI JOUKO.
+Mene ruoja kostoinesi,
+Tai sinut lampehen laulan
+Rupiseksi sammakoksi!
+Tuo olutta, Turjan tyttö!
+
+SINIKKA (lennättäen haarikkata).
+Juo katala! -- Tässä!
+
+NUORI JOUKO.
+                      Näetkö
+Pojan pulskan ja komean!
+Tähystä tätäkin jousta,
+Nuole näitä nuoliani!
+Tahdotko, sinua ammun
+Tuolla myrkkyisellä, tuolla?
+Kun valitat vaivojasi,
+Päästän pois pahoilta mailta
+Orjapiian onnettoman.
+Seis nyt! niin ojennan jousta!
+Miksi huudat? -- Väistyi raukka.
+Onko orjankin elämä
+Nautintoa? Nihkaisenpa
+Rohkeutta tästä. Mutta
+Jos olisi käärme siellä! --
+Tai sakona sammakoita, --
+Jos se kostaisi katala. --
+Hyi, rumia lonkeroita!
+Tuot' en juo, en! Säästän sulhon
+Terveydeksi moisen moskan.
+Se sopii sopen kululle. --
+Mistä nyt uhkaisi kosto
+Joukoa? Jos laulu petti,
+Ei petä ovela nuoli.
+Ei näe, ei kuule Väinö
+Väijyvätä liikkujata.
+Niin salassa käypi tieni,
+Että ei ehätä sulho
+Kättä käpsätä tytölle
+Kun jo keikahti kedolle.
+Missä viipynevät veikot,
+Naapurin navakat miehet:
+Lupaelivat avuksi.
+Miksi suututin ma Kirrin,
+Sotaveikkoni parahan?
+Kenties missä hän minua
+Vartioi nyt väijyksissä,
+Kuin minä Suvantolaista.
+Voipi nuolta katkerata
+Kätkeä povensa alla
+Minun vaivaisen varalta.
+Kun näkevi kuusen alla
+Väijyväni Väinämöistä,
+Jo salassa murroksesta
+Nopsan nuolen linkoavi
+Masmalooni, maksahani:
+Miks ei tehtykin minulle
+Silmiä joka sivulle,
+Joka kulmalle käsiä,
+Nähdäkseni, lyödäkseni
+Joka surman suuta vasten. --
+Missä veikot viipynette? --
+Joko kuulenkin kolua! --
+Tuossa! -- terve tultuanne!
+
+    Kylänpoikia: PURMO ja SORMO.
+
+KYLÄNPOJAT.
+Terve!
+
+    Kättelevät Nuorta Joukoa.
+
+SORMO.
+       Etkö jo iloitse,
+Veikko? -- häitä on tulossa!
+
+NUORI JOUKO.
+Kysytpä ivalla tuota. --
+Itkeä voin syötävästi,
+Voin sutena jollotella.
+
+PURMO.
+Tässä pöytä on katettu,
+Tuolla kuuset kukkalatvat,
+Niitten alla oiva oltta, --
+Tarjoatko, veikko?
+
+NUORI JOUKO.
+                   Lennä!
+Tuo, Sinikka, oltta tänne,
+Haarikka urosta kohden! --
+    Sinikka tuo olutta.
+Näittekö kylissä Kirrin?
+
+SORMO.
+Kirrin on kipeä mieli.
+Siellä se kuleksi kurja
+Neuvotonna, toivotonna.
+
+NUORI JOUKO.
+Eikä lähtenyt keralla?
+
+SORMO.
+Ei keralla; yksin lähti
+Metsätietä uhkamielin,
+Siskoas surulla muisti,
+Sinua kovin kiroili
+Pettäjäksi.
+
+NUORI JOUKO.
+            Taaton poika!
+Pettäjäksikö minua?
+Enkö tuosta jo tapellut
+Sen verisen koiran kanssa?
+Pettäjäksi!
+
+PURMO (Joukolle).
+            Juopas, veikko!
+    Juovat, mutta Jouko on vaan juovinaan ja
+    katsoo sen jälkeen ympärilleen.
+Onpa meitä miestä kolme,
+Koston miestä -- syy on Väinön!
+
+NUORI JOUKO, SORMO ja PURMO.
+Syy on Väinön! sille surma!
+
+NUORI JOUKO.
+Tahtoisi parahan immen
+Joukolasta! Eipä jouda
+Pois kotoa korven kukka.
+
+PURMO.
+Tässä on poikia varalla,
+Nuorempia, pulskempia.
+
+SORMO.
+Ennen Kirrikin kuin Väinö.
+
+PURMO.
+Ennen Purmokin kuin Kirri.
+
+SORMO.
+Ennen Sormokin kuin Purmo.
+
+NUORI JOUKO.
+Pois kinastus! Ensin voitto.
+Sitten on minulla valta
+Palkita parasta miestä.
+Oma on palkkani parahin:
+Kukistus kopean Väinön! --
+Siis nyt lähtö!
+
+PURMO.
+                Varro, veikko!
+Terästä teot kysyvät.
+    Juopi olutta.
+Tällä karkaisen kovaksi
+Luontoani. Tunnustanpa,
+Ett' epäilen, lähteäkö. --
+
+NUORI JOUKO.
+Katala jäniksen jalka!
+
+PURMO.
+Pojat, jos pahoin puhutte,
+Annan tuosta silmillenne.
+
+SORMO.
+Voi kutale mieheksesi!
+
+PURMO.
+Poikki suu, sakarisormi,
+Taikka painan peukalolla! --
+Väinö on väkevä noita,
+Tietäkää! -- kovaksi tehty
+Miekkoja ja nuolta vasten.
+Hauskempi olisi häissä
+Juoda, riemuita, kuin juosta
+Hölkyttää saloja pitkin.
+
+NUORI JOUKO (jyhmien nyrkillään niskaan Purmoa, joka valittaa).
+Tuosta annan! -- tuosta! -- tuosta!
+Söitkö halvattu sanasi?
+Teitkö jutkun, poika juntti!
+
+PURMO.
+Armoa! olenhan valmis.
+Teen jo lähtöä -- ai, ai, ai!
+Viettekin kanaljat hengen.
+
+SORMO.
+Hengettä mies oiva oisit:
+Niin et söisi etkä joisi
+Etkä tuhmasti tekisi.
+
+NUORI JOUKO.
+Sen tuhannen pöyrytukka! --
+Viisastuitko?
+
+PURMO.
+              Leikin päästin,
+Niin pilasta teitte totta.
+
+SORMO.
+Puoli on totta leikissäkin.
+Tunnen Purmon.
+
+NUORI JOUKO.
+               Suori tielle,
+Niin en muista tuota juonta!
+Nyt, pojat, otatte neuvon:
+Min' asetun aitan taakse,
+Sormo käy kujasen suuhun,
+Purmo murroksen sivulle.
+Purmon nuoli jos ohaisi,
+Sormon jo kävisi kohti,
+Lopunpa tekisi Jouko:
+Kalevaisen kallistaisi.
+Mut salassa väijykämme!
+
+KAIKKI.
+Salassa, pojat, salassa!
+
+PURMO.
+Reilu poikia!
+
+NUORI JOUKO.
+              Nyt tielle!
+
+    Lähtevät.
+
+SINIKKA (yksin).
+Mitä lie tulossa tästä,
+Häätkö vaiko hautajaiset.
+Nuo menivät kostotyölle,
+Surmaksi jalosukuisen. --
+Soisin, itse sortuisivat!
+Morsian -- mitä sanoisin? --
+On kuin päästä pyöritetty:
+Ei pukeu pulmuseksi,
+Kuin sopisi suuren miehen
+Kainaloiselle kanalle. --
+Sen lie Kirriä ikävä, --
+Itkusuin surussa käypi,
+Ei ymmärrä onneansa.
+Moni juoksisi ilolla
+Moisen sulhon morsioksi. --
+Tuolta kolmessa tulevat!
+Siirrynpä sivulle tänne.
+
+VANHA JOUKO (käypi Tainan ja Ainon edellä; istuu
+alakuloisena pöydän luo).
+Näkyi jo toivoa kipene,
+Mutta nousi murhepilvi
+Kohdalta oman kotini --
+Sammutti suloisen toivon.
+Lapseni, oma vereni,
+Elämäni synkistävät.
+Poikani on kostotiellä,
+Eripuran puuskan nosti.
+Tyttäreni, tyhmä lapsi,
+Ei omista onneansa. --
+Kenest' on iloa tässä?
+
+TAINA.
+Ei pukeu puhtosiin;
+Musta muoto, musta mieli. --
+Tuotako valitat, tytti,
+Kun hävitit kultavitjat,
+Helmet, ristit rinnoiltasi?
+
+AINO.
+Sitäkö valitan? -- Niinkö?
+Sitäkö? -- Enempi, äiti.
+
+TAINA.
+Lapseni, sinua neuvon:
+Mene aittahan mäelle,
+Siell' on arkussa ihanat
+Silkit ja soreat kullat,
+Joilla neinnä ollessani
+Päivän, kaks olen kävellyt
+Kukkana ison pihoilla,
+Niin ne arkkuhun asetin.
+Siit' on asti siellä ollut
+Koskematta, katsomatta. --
+Nyt mene, ota ne sieltä,
+Pukeu kuin päivän tytti
+Morsioksi!
+
+AINO.
+           Niit' en itke.
+Kevähän katoa itken,
+Kukkien kuihtumista,
+Kun laitat minun poloisen
+Vasten mieltä miehelään.
+Näetkö tuvassa tässä
+Kukkiani poljettuja,
+Kylvettyjä -- haudalleni?
+Näetkö, äiti?
+
+TAINA.
+              Täm' on tehty
+Tyttiseni hääsaliksi.
+Hääkansa jo on tulossa,
+Koht' on täällä suuri seura,
+Sulhosikin --
+
+AINO.
+              Äiti armas!
+Hautajaiset on tulossa.
+Koht' on sulhonikin -- surma.
+
+VANHA JOUKO.
+Kirrin taikoja nuo kaikki,
+Suurta uppiniskaisuutta.
+Luvattu mikä luvattu.
+Vie väkisin vaattehille,
+Morsioksi tee väkisin.
+Moni on väkisin viety
+Miehelähän -- siellä itku
+Vasta on vaihtunut iloksi.
+
+AINO.
+Noinko haastelet, isäni? --
+Orja vietäne väkisin.
+
+SINIKKA (syrjässä).
+Tuolla puukotit minua!
+Etkö itsekin lie orja.
+
+VANHA JOUKO.
+Se on maailman menoa.
+Et näe etehes itse,
+Kohtalo sinua viepi.
+Minne vie? -- sitä et tiedä
+Ennenkuin perille pääset.
+Tottele! -- on luonnon sääntö.
+Tyydy! -- muut' ei lohdutusta.
+Se minull' on kokemusta.
+
+AINO.
+Miten on onnellisten mieli? --
+Kuin vapaitten aaltosien
+Selvällä meren selällä.
+Mitenpä poloisten mieli? --
+On kuin kaivossa vetonen,
+Ahdistettu, auringotta.
+    Nojaten Tainan olkapäähän.
+Miks en jäänyt syntymättä
+Taikka kuollut kuusiöisnä?
+En olis paljoa pitänyt:
+Vaaksan verran palttinata,
+Pikkaraisen pientaretta,
+Emon itkua vähäsen,
+Ison vieläkin vähemmän,
+Veikon ei vähäistäkään.
+
+TAINA.
+Suotta kalpenet surusta.
+Kun tulet Suvantolaan,
+Syötpä siellä vuoden, kaksi
+Voisulaa, sianlihoja,
+Vehnästä ja piirakoita,
+Tulet muita muhkeampi,
+Iloitset ikäsi kaiken
+Suuressa sukutalossa.
+
+AINO.
+Ei kuki revitty ruoho.
+    Ottaa lattialta puhkeamattoman lumpeen umpun.
+Tuossa ulppu umpinainen,
+Jonka on sydän salassa.
+Kainostellen, verhon alla
+Näki se suloista unta
+Aamusta, joka avaisi
+Sen sydämmen auringolle. --
+Valhettelevat unoset! --
+Sen väkisti aukaisenko?
+Armotonta! lausut, äiti.
+Tok' aukaisen säälimättä!
+Kuka on säälinyt minua? --
+Kuinka puhtoiset sen lehdet,
+Valkoiset ja hienot, hennot!
+Ei tomun hiventä vielä. --
+Revin ne, ripottelenkin
+Sinne, tänne! -- Kirveltääkö? --
+Ei kysytä, kärsi kaikki! --
+Nyt sydän on suojatonna,
+Paljas -- myrskylle sen annan.
+Sen tekee vetehen mieli --
+Heitän aaltojen ajolle! --
+    Viskaa loitolle.
+Näitkö, äiti?
+
+TAINA.
+              Lapsi kulta!
+Kallista sydämmes korva
+Ymmärryksen ohjaella!
+Etkö syttyisi ilosta
+Päästessäsi päivän maille,
+Väinön vierikumppaniksi!
+Niin tulisi onnen aika
+Näille pohjolan perille,
+Rajoille suloinen rauha;
+Kilvan kukkisi ketomme,
+Kilvan kansa kaunistuisi --
+Sin' olisit onnen tuoja!
+
+AINO.
+Onnetonko muille onnen? --
+Heitä hurjan myrskyn suuhun
+Tyttösi revitty rinta!
+
+VANHA JOUKO (kiivastuneena lyöpi oluthaarikan pöytään).
+Lopun teen lorusta tästä!
+Pane päällesi, kakara!
+
+    Säikähtäen tarttuu Aino Tainaan.
+
+TAINA.
+Tuolla kasvinkumppalisi!
+
+    KYLANTYTTÖÄ KAKSI tulla tuoksuttavat käsikkäin ovesta
+    sisään, toinen laulaen, toinen säestäen; kävelevät
+    laulaessaan vieretysten lattiata, heijaten liittyneitä
+    käsiään.
+
+KYLÄNTYTÖT.
+Terve, morsian suloinen!
+Nyt sopii sinun iloita.
+El' itke! miksikä itket?
+Liity lintujen iloihin!
+Tulet suurehen sukuhun,
+Uljahimman urhon luokse,
+Pukeite kevätvalohon,
+Niin valaiset vanhempasi.
+    Kääntyvät päin morsianta.
+Terve, morsian suloinen,
+Astu häittes auringoksi!
+
+TAINA.
+Näet kuin muut iloita voivat,
+Sin' itse suret ja itket.
+Voisitko, parahin tyttö,
+Häväistä hyvän emosi,
+Että et päällesi pukisi
+Puhtahinta, kaunihinta
+Ennen sulhosi tuloa?
+
+AINO (harhamielin).
+Sulhoni! -- minulla sulho!
+
+1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
+Nyt tulekin! Lähtekämme!
+Sun puemme kirkkahaksi
+Kuin kesäisen joutsenlinnun.
+
+AINO (haaveksien).
+Joutsen Tuonelan joella. --
+
+2:NEN KYLÄNTYTTÖ.
+Sielt' tuletkin sirkeänä
+Kuin helakka heinäpäivä.
+
+TAINA.
+Niin tulet tupahan sitte
+Heimokunnan kukkasena,
+Kuin keväisen päivän tytti
+Suuren sulhosi etehen.
+
+AINO (haaveksien).
+Kuin keväisen päivän lasku --
+Äiti! siskoset soreat!
+Näette keväisen päivän? --
+Kalvakkana se soluvi
+Vettä kohti, saaren taakse. --
+Vieno on vedessä vuode. --
+Siellä immet aallottaret
+Vastassa. -- Nyt, siskokullat,
+Aittahan, ja morsioksi
+Laittakaa kevähän tyttö! --
+Hyväst', äitini! -- isoni! --
+Suuri sulho on tulossa.
+Morsioksi! morsioksi!
+Hah hah haa, iloiset immet!
+
+    Aino edellä ja kyläntytöt jälessä poistuvat ovelta.
+
+VANHA JOUKO.
+Velhoko pilasi lapsen?
+Ennen niin iloinen tyttö,
+Aina tyyni askareissa,
+Totteleva -- nyt kuin tuisku,
+Kuin viirissä tuulen lintu. --
+Mitä lie ilmoja tulossa.
+
+TAINA.
+Vartoessani vapisen.
+Merkit myrskystä puhuvat.
+Hääväki jo on tulossa,
+Sulho kynnyksellä kohta,
+Eikä morsian puettu.
+
+VANHA JOUKO.
+Hellittelet hempuasi! --
+Tukkapäästä sen talutan! -- --
+Olisin väkevä vielä,
+Antaisinkin kuuman kyydin
+Tälle nuorelle suvulle!
+
+TAINA.
+Noin elä tuomitse tylysti.
+Minkä polvi poikkeaakin
+Vanhoista sukutavoista,
+Aina on jotakin heissä,
+Sen hyviä, tuon pahoja,
+Joka meistä on sukuisin.
+Jollet muista nuoruuttasi,
+Muistele sukusi muita. --
+Jo tulevat joukolaiset!
+
+    JOUKOLAN KYLÄN VÄKEÄ astuu parittain sisään,
+    kukin vuoroonsa tervehtien Tainaa ja Vanhaa Joukoa.
+
+1:NEN JOUKOLAINEN.
+Terve Joukolan tupahan!
+Onni kuulun orren alle!
+
+    Muut kertaavat viimeisen säkeen.
+
+TAINA.
+Terve, te kotoinen kansa!
+Valitkaa kotoinen paikka
+Tässä pienessä tuvassa.
+
+    Väki asettuu pöydän etusivulle.
+
+VANHA JOUKO.
+Tuo olutta, orjapiika!
+Juokatte iloisin mielin!
+
+1:NEN HÄÄVIERAS.
+Hyväpä täss' on joukon juoda
+Suuren sulhasen tuloa. --
+
+2:NEN HÄÄVIERAS.
+Nuorena unohti naida --
+Otti vaimon vanhempana.
+Taisi viisaasti valita.
+
+3:MAS HÄÄVIERAS.
+Harv' on viisas naidessansa:
+Kuka on hullu nuoruudessa,
+Kuka vanhana höperö.
+
+1:NEN HÄÄVIERAS.
+Sit' ikä ei vanhentanut,
+Jonk' on mieli naimisiin.
+Se se on vanhaksi kyhätty,
+Jonka on halut haudattuina.
+
+TAINA (levottomana).
+Kuulenko kolinan sieltä?
+Onko jo tulossa urho!
+
+    VÄINÖ astuu sisään, sitte KOUKI ja PELLERVO,
+    jälessä muuta SUVANTOLAN VÄKEÄ. Joukolaiset
+    kavahtavat seisaalleen.
+
+VÄINÖ (katellen Tainaa ja Vanhaa Joukoa).
+Terve tännekin Jumala.
+Alle kuullun kurkihirren!
+Hyvä vuosi vierahaksi,
+Rakkaus rakentajaksi!
+
+    Suvantolaiset kertaavat viimeisen säkeen.
+
+TAINA.
+Terve, sulho, tultuasi
+Matalaisehen majahan,
+Petäjäisen pöydän taakse!
+
+    Joukolan väki kertaa ensi säkeen.
+
+KOUKI.
+Tullut on Suvannon sulho
+Kolmen surman suun ovitse:
+Häätalohon tullessamme
+Ensi nuoli murroksesta
+Livahti alatse ratsun;
+Toinen aitavierustalta
+Sulhon päällitse suhahti!
+Kolmas aitojen ohesta
+Osasi hevosta kohti -- --
+Ratsun ampui urhon alta.
+Vielä on elossa Väinö.
+Laulu mailta ei lakastu. --
+Tuossa urho!
+
+HÄÄKANSA.
+             Terve, sulho!
+
+VÄINÖ.
+Heitä, Kouki, kerskaukset!
+Mies ei vaaroja valita.
+
+VANHA JOUKO.
+Siin' on urho sen mokoma,
+Joka ei nuolia nolostu
+Eikä väisty velhon tieltä!
+
+TAINA (Väinölle).
+Valitse parahin paikka,
+Nauti pöydältä parasta!
+Istukaa, Suvannon kansa,
+Sulhasen molemmin puolin,
+Joukolaisten vastapäätä!
+Näm' on häät sovinnon juhla
+Suomen heimojen välillä.
+Tuokatte valoa, piiat,
+Tuntuvammin tuohuksia!
+Kiitäkätte ketterämmin,
+Että nähtäisiin valossa
+Sulhon silmät säihkyväiset!
+    Erikseen.
+Missä viipyneekin Aino!
+
+VANHA JOUKO.
+Antakatte olven käydä
+Mies miehestä, suusta suuhun.
+Tässä on päälle purtavata.
+Itse veitsin viiltäkätte!
+Nautimme mitä on pientä,
+Morsianta vartoessa.
+
+    Hääväki juopi ja viiltelee pöydältä pötyä.
+
+1:NEN JOUKOLAINEN.
+Morsianta! Siin' on tyttö,
+Jot' et huoline hävetä
+Viedä Väinölän ahoille,
+Laulun maille!
+
+2:NEN JOUKOLAINEN.
+               Laula, Väinö!
+Päästele ilon muruja
+Pöydän kuulun kunniaksi!
+
+3:AS JOUKOLAINEN.
+Anna onnesi valua
+Lauluksi kuin vuolas Vuoksi!
+
+2:NEN JOUKOLAINEN.
+Päästele pyhät sanasi
+Niinkuin rastas raikurinta!
+
+TAINA (Vanhalle Joukolle).
+Mieheni, vävyäs katso:
+Viisahan ylevä otsa,
+Nuorukaisen säihkysilmät --
+Parta vaan on vanhan miehen --
+Huulet laulun lainehissa! --
+    Erikseen.
+Eikä kuulukin jo Aino!
+
+VANHA JOUKO.
+Olet oiva mieheksesi,
+Toimen ja tekojen urho,
+Sanan sankari parahin.
+Mies olisit parempi vielä,
+Jollet uusia ajaisi
+Etkä kääntäisi ketoja,
+Vaan kävisit jousen tiellä,
+Pelto pehmittää sukusi
+Veltoiksi vetistäjöiksi.
+Metsissä ja merten päällä
+Mies on pontensa pitävä.
+
+JOUKOLAINEN VANHUS.
+Tuo oli taidolla sanottu.
+Haastat kuin isien suusta.
+
+TAINA.
+Lausuhan sanasi, Väinö,
+Voitko puoltasi pidellä?
+
+VÄINÖ.
+Hyv' on metsä kuin merikin,
+Luonnon aarniot molemmat.
+Mut on ihminen isäntä
+Vasta vainion mäellä,
+Karjan kellon kuuluvilla.
+Siinä on kesynä luonto
+Ympärillä uhkurinnoin.
+Siitä sankarin tavalla
+Hän petoja karkoittavi,
+Taistelee Puhurin kanssa.
+Minkä nostat nurmikkoa,
+Senpä itsekin ylenet,
+Somaksi kotisi käypi,
+Koko Suomi suotuisaksi.
+Polvi polvelta sukusi
+Veljestyvät vieretysten,
+Nousevat valoa kohti
+Viljan kultaisen keralla.
+
+TAINA.
+Oikein osasit, Väinö.
+
+    Kansa säestää Tainaa.
+
+JOUKOLAN NUORUKAINEN.
+Tempasi mukana mielen
+Kuin virta venettä viepi.
+
+KANSA.
+Laula, Väinö! Sulho, laula!
+
+VÄINÖ.
+Vartokatte, vanhat, nuoret!
+Laulella jotakin voisin,
+Kun joutuisi hellä hetki,
+Armas astuisi tupahan:
+Silloin syttyisi iloni
+Kuin kokko keväisnä yönä,
+Valaisten vesiä, maita.
+Laulaisin jalan jokaisen
+Nousevaksi, notkuvaksi.
+Kaiken kansan kiihottaisin
+Suurihin sulotekoihin
+Maan parahan maireheksi --
+Laulaisin --
+
+    Kyläntytöt astuvat sisään.
+
+TAINA (hätäisesti).
+              Jätitte Ainon!?
+
+1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
+Vaatetimme armaistasi
+Kuin suvi suloista saarta:
+Panin päälle silkit, kullat,
+Kaulahan heleät helmet,
+Kullan ristit rintapäille,
+Ylle paidan palttinaisen,
+Hohtoisen sinihamosen,
+Senpä päälle kultavyöhyt,
+Sukat silkkiset, koreat,
+Kautokengät kaunihimmat,
+Sormet kullan sormuksiin,
+Kultarenkahat käsihin --
+Tuulehen jäi vielä tukka,
+Sitomatta -- silloin lensi -- --
+
+KAIKKI (levottomasti).
+Mikä? Minne lensi? Lausu!
+
+1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
+"Morsioksi! Morsioksi!"
+Huusi armas harhasilmin,
+Ja pakeni --
+
+TAINA (tuskaisena).
+             Minne? Minne?
+
+1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
+Metsätielle, halki viidan --
+Sinne kuin kana katosi.
+Juoksimme jälissä vielä,
+Huutelimme -- turha vaiva!
+Ei vastannut.
+
+2:NEN KYLÄNTYTTÖ.
+              Täm' on totta!
+
+TAINA.
+Taatto auta!
+
+VANHA JOUKO (masentuneesti).
+             Näinkö loppui. --
+
+TAINA (hätääntyneenä).
+Nyt ajolle joutukamme!
+Juoskamme joka taholle!
+Etsimme joka kolosta,
+Paloltakin murroksesta,
+Joka kannon juuren alta
+Emmekä palaja ennen
+Kuin on kyyhkyni kotona.
+
+VÄINÖ.
+Kenties ryöstetty minulta! --
+    Päättävästi.
+Etsin vaikka aallon alta
+Armastani. -- Joutukamme!
+
+HÄÄKANSA.
+Joutukamme! Joutukamme!
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+    Järven rantametsä. Saarinen selkä siintää taustalta.
+    Aamuyön kuutamo.
+
+    NUORI JOUKO. PURMO. SORMO.
+
+PURMO.
+Jo sanoinkin lähtiessä:
+Väinö on kovaksi tehty,
+Ammut, ammut -- nuoli ei pysty.
+
+NUORI JOUKO.
+Tuon uskotko? -- Vielä ammun
+Kohti koiran purtavata.
+Toiste näytän!
+
+SORMO.
+               Näytä, näytä!
+Mut jos nuoles ei osuisi?
+Kun otus on oiva, kallis,
+Ampuja on intoisampi,
+Kuume hillitön kädessä --
+Se se vie vinohon nuolen.
+
+NUORI JOUKO.
+Eipä lempo vie vinohon.
+Toiste näytän!
+
+PURMO.
+               Nyt näemme,
+Ett' on Joukola kumottu,
+Perustettu pellon valta.
+Kohta kaskien savuja
+Metsän karja on paossa.
+
+NUORI JOUKO.
+Turko ennen turmelkoon
+Väinön vainiot ja vallat!
+
+SORMO.
+Joutavista kiistellessä
+Jää tekomme täyttämättä
+Tai keskoiset synnytämme. --
+Väinö nyt iloisna juopi
+Häitänsä, sylissä impi.
+Eikö totta?
+
+NUORI JOUKO ja PURMO.
+            Totta lausut.
+
+SORMO (jatkaa).
+Me mekastelemme täällä
+Yön sylissä harhaellen,
+Neuvotonna, keinotonna.
+Eikö totta?
+
+PURMO.
+            Totta, Sormo.
+
+NUORI JOUKO.
+Tuoko totta! -- Neuvot, keinot
+On tämän pojan povessa.
+
+SORMO (jatkaa).
+Lauluillansa siellä Väinö
+Lumoaa hääkansan kaiken,
+Niin sitoen joukolaiset
+Kalevaisten kumppaliksi.
+
+NUORI JOUKO.
+Poltat luitteni ytyä.
+
+SORMO (jatkaen).
+Koht' on aamu. Missä toivo?
+Missä saalis, onni, voitto?
+Varrommeko aurinkoa?
+Kohta käypi se salolle. --
+Silloin Väinö, vieretysten
+Nuoren naisensa keralla,
+Ajelee salon sivua,
+Viepi kultansa kotihin,
+Väinölähän.
+
+NUORI JOUKO.
+            Kiusoin haastat,
+Sormo -- raatelet minua.
+
+PURMO.
+Sormo haastelee tosia.
+Kuu riippuvi kynsistänsä --
+Paha ilma on tulossa.
+
+SORMO.
+Liitymmekö nyt sovussa
+Pellon työhön Väinön kanssa
+Vaiko Joukolan jätämme? --
+Lausukatte!
+
+PURMO.
+            Raskas pulma.
+
+NUORI JOUKO.
+Ennen Joukolan jätämme
+Kuin ketoja kääntelemme.
+Ennen tunturin takana
+Tuulen tuiskuisen kotona
+Metsän riistoja ajamme,
+Perustamme peurakarjan.
+Sinne, veikot!
+
+SORMO.
+               Sinne!
+
+PURMO.
+                      Sinne! --
+Mut kuka tuo vaimo tuolla?
+Mielikkikö metsän muori!
+
+    Kaikki kolme likenevät toisiaan epäluuloisina. SINIKKA tulee.
+
+SINIKKA (erikseen).
+Nyt julistan heille koston,
+Panen valhetta välille.
+
+NUORI JOUKO.
+Se katala on Sinikka.
+
+SINIKKA (miehille).
+Rientäkääkin tunturille!
+Metsän ja petojen mahti
+Joukolassa on kumottu.
+Nuorison lumosi Väinö
+Lauluillansa. Kiitos sille!
+Nyt ne kulkevat saloilla,
+Väinö Ainonsa keralla,
+Kansa saattona jälissä.
+
+NUORI JOUKO.
+Valhettelet, orja!
+
+SINIKKA.
+                   Sitten
+Voit ollakin uskomatta.
+
+NUORI JOUKO.
+Jos tosia lausut, lausu,
+Loitolla ovatko, luulet?
+
+SINIKKA.
+Ei loitolla. Nuolen matka,
+Ei enempi Joukolasta.
+
+NUORI JOUKO.
+Miks olet noin täällä yksin
+Yöjalassa?
+
+SINIKKA.
+           Voithan kuulla: --
+Olen haamu kuuvalossa,
+Peikko sun sydämmes yössä.
+Läksin, toin sanoman sulle,
+Jotta voisit nyt iloita.
+
+PURMO.
+Tuolla on sisu kipeä --
+Sen taudin kai tunnet, Jouko.
+
+NUORI JOUKO.
+Ilkeä mara. -- Sen niskat
+Noin kurin nurin nujerran.
+
+SINIKKA.
+Omantuntos niskat --
+
+SORMO.
+                     Heitä
+Tuo orja! Nyt keksi keino
+Reipas, joutuisa kuin hirvi.
+
+NUORI JOUKO.
+Niinpä nyt jalalle, veikot!
+Hetken matkan päähän tästä
+Tiepuolehen painukamme
+Kahden kallion välille.
+Kun honkasaloa halki
+Siit' ajaa Suvantolainen --
+
+PURMO (kiusotellen).
+Alla orhisi parahin,
+Oma siskosi sivulla.
+
+NUORI JOUKO.
+Vaikenetko, taikka tuosta! --
+Niin, teille kun annan merkin --
+Tuulta matkin -- kaikki kolme
+Nuolta kolme linkoamme
+Väinön masmalohon -- roiskis! --
+Hän on maassa -- meillä voitto.
+Viisas keino! tunnustatte.
+
+SORMO.
+Keinon tutkimme teossa
+Onko oiva.
+
+NUORI JOUKO.
+           Lähtekämme!
+
+PURMO.
+Käynpä kuin lumessa riekko
+Vastamaata, laapustellen.
+Tääll' en luota onnehemme,
+Vasta tunturin takana. --
+
+NUORI JOUKO.
+Täm' yritys täällä -- sitten --
+
+SORMO.
+Sitten sinne!
+
+SINIKKA (vetäen Joukoa syrjään).
+              Viivy, Jouko! --
+Sinä rosvosit minulta --
+Väinö nyt sinulta ryösti!
+    Jouko vetää miekkansa, aikoen työntää sen Sinikan rintaan.
+    Sinikka rukoillen:
+Teet hyvin -- tapakin orja!
+
+NUORI JOUKO (painaen miekkansa tuppeen).
+En kiusoin lopeta tuota. --
+Väisty, ruoja! -- Nyt polulle,
+Veikot! -- silmät auki!
+
+    Poistuvat kolmin oikealle.
+
+SINIKKA.
+                        Teille
+Lunta ja ikuista yötä!
+    Yksin.
+Eksyitpä tok', uljas Jouko,
+Iäksi omistas eksyit!
+Sieltä Väinö! -- -- Kuulustanpa
+Salavihkoin -- huomasivat!
+
+VÄINÖ (tulee Koukin kanssa vasemmalta).
+Joukolanko orjanainen! --
+Mit' olet tavannut täällä?
+Näitkö merkkiä hänestä,
+Armahasta?
+
+SINIKKA.
+           Haltioita
+Väkivaltaisia nähdä
+Voin jok' askelella. Heikot
+Paeten väkevän tieltä,
+Piiloss' itkevät vapisten. --
+Sinäkin, väkevä Väinö,
+Et ole Joukoa parempi --
+Ajat naista kuin otusta.
+
+VÄINÖ.
+Minä etsin onneani.
+Siks ajan jälissä häntä,
+Kun rakastan.
+
+SINIKKA.
+              Onneasi,
+Itseäsi vaan rakastat.
+Siks et Ainolta kysynyt,
+Suostuisiko -- lempisikö
+Hän sinua.
+
+VÄINÖ.
+           Orjan ohje!
+Kun sydän tytöllä vielä
+Lie vapaa, hän miest' ei heitä,
+Jolla on urohon arvo.
+
+SINIKKA.
+Jos vapaa olis se eikä
+Omistaisi toinen --
+
+VÄINÖ.
+                    Toinen! --
+Sano näitkö --?
+
+SINIKKA.
+                Hänt' en nähnyt.
+    Erikseen:
+Minun kurjanko pitäisi
+Nähdä Aino onnellisna
+Väinölässä. --
+Joukolan suvulle surma!
+    Väinölle:
+Metsän ja vesien vallat,
+Luulen, kanssas kilpaavat.
+
+VÄINÖ.
+Metsän ja vesien vallat -- --
+Onko onneni katala
+Venelotti vuotavainen?
+Se rannasta kantoi miestä,
+Vei selälle, siellä vuoti --
+Mies jäi aaltojen ajolle.
+Missä on nyt morsioni? --
+Käy, katso, tähystä, Kouki!
+
+KOUKI.
+Tarkastan kuin rannan tiira.
+
+SINIKKA.
+Varroit häntä vierehesi --
+Hänpä viitahan vilisti.
+Hänt' etsit -- oravan löydät,
+Joita on sata salolla,
+Yht' et löydä: Aino-neittä.
+Etsitkö vesiltä -- sieltä
+Löydät telkkiä tuhannen,
+Vaan et yhtä: Aino-neittä.
+Maassa on kiven koloja,
+On tupia Ahtolassa
+Piilotella pienen linnun.
+
+VÄINÖ.
+Mut tuo toinen? -- lausuit vasta.
+
+SINIKKA.
+Ainon kasvinveikko -- Kirri!
+
+VÄINÖ.
+Kuuvalonkin sammutatko?
+Heikon toivoni pimität.
+Poistu, orja! Etsi neittä!
+Löydätkö, minulle näytä.
+
+SINIKKA (poistuessaan).
+Tuota niität kylvöstäsi.
+Väkivalloin vaadit naista,
+Onnesi rakentajaksi:
+Kaiken tietä katkeruutta,
+Orjanpiikkiä kokoat.
+
+    Poistuu.
+
+KOUKI.
+Kuuntelet mokoman kieltä!
+Luonto voi toden sanoa
+Puun, veden tai linnun kielin,
+Miks ei orjankin sanoilla?
+Viisas oppivi jokaista.
+Tuo vaimo viritti tuskan
+Rinnassani -- toinen, lausui!
+Miks ei? -- Eikö voisi toinen --
+Kenties Kirri! -- Juuri Kirri! --
+Kevätjuhlassa hän tuiski
+Kuin vihuri. Sitten ehkä
+Joukolan talon likellä
+Tuo Lapin vihainen tiisti
+Viitakossa vaani -- sieltä
+Karkasi kuin ahnas ahma,
+Joka, kieli lerpallaan,
+Käy jälillä nuoren peuran. --
+Niin hän morsianta vaani,
+Näki puhtosen, vihannan
+Häävalmisna -- iski kiinni! --
+Niin keväimen multa ryösti.
+
+KOUKI (istuen kannolla).
+Minne veikin -- etsi -- löydä. --
+Jos löydät, niin kyntes iske
+Kiinni kuin kanahan haukka,
+Siipes alle sitten paina
+Pikku lintu.
+
+VÄINÖ.
+             Säästä neuvos!
+Juokse sinne, minne käsken. --
+
+KOUKI.
+Käskisit tulen tekoa
+Joukolan tupien alle!
+Polttaisin poroksi kurjat,
+Kylinensä, kansoinensa. --
+
+VÄINÖ.
+Vihan voittaisit vihalla.
+Moinen ei Suvannon valta.
+Lemmen, viisauden voima
+Perustaa vakavan vallan.
+
+KOUKI.
+Hillitse susia suitsin,
+Päitsin karhuja pitele!
+Kirves, keihäs, miekka, jousi --
+Niillä hallitse petoja!
+
+VÄINÖ.
+Noin päästät oman petosi
+Irti kuin Tapion koiran.
+Kostaessas Joukolata,
+Kostaisit parahan immen,
+Nuoren, kirkkahan kuin kaste.
+
+KOUKI.
+Joka hukkui päivän suuhun.
+
+VÄINÖ.
+Nyt tähystä ympäriltä,
+Näkyisikö --
+
+KOUKI.
+             Niinkuin tahdot.
+
+    Urkkii ulompana, mutta näkyvissä.
+
+VÄINÖ (yksin).
+Etsinpä kevättä nuorta,
+Kun kevät on lemmen aika,
+Valon, vapauden aika,
+Siksi etsin Aino neittä
+Liittohon Kalevan kansan.
+Joko nyt kevät katosi? --
+Kirrin kauttako? Häpeä! --
+Kilpaisinko Kirrin kanssa,
+Halvan, kuuluttoman Kirrin!
+Minäkö? Kalevalainen! --
+Suostuiko hänehen Aino?
+Minut hylkäsi? Ja siksi --
+Siksikö hävisi häistä
+Kuin utuinen metsän impi? --
+Vanhetunko kuin nuo muutkin?
+Siksikö kevät pakeni?
+Väistyi kuin käki salolta
+Elokuussa kukkumasta.
+Vanhetunko? --
+Suuri Luonnotar, emoni!
+Eikö vaikuta minussa
+Kevät hehkuna, palona,
+Kesä sankarin tekoina,
+Syys satona viisauden,
+Ankarana talven tahto?
+Luonnotar, jalo emoni,
+Loit minusta täyden miehen -- --
+Täyden miehen? -- Ihmisenpä!
+Hellän, heikon, naisten narrin. --
+Mut jos onneni olisi
+Kalevalan kansan onni,
+Enkö sit' takaa ajaisi?
+Kevätpäiväkin ajavi
+Uupumatta aurinkoa
+Eikä luovu sen jäliltä
+Ennenkuin on kultakehrä
+Sylissä säteilemässä.
+Enkö etsisi minäkin?
+Olen nuori, kun rakastan,
+Aina nuori. --
+Jos nyt vaarassa näkisin
+Ainon -- juoksisin jälissä,
+Tempaisin teräskäsillä,
+Vaikka surman suun ovelta,
+Veisin kultaisen käkeni
+Kainalossani kotihin. --
+Kouki, joudu! Mit' on siellä?
+
+KOUKI (Väinöä läheten).
+Vettä, taivasta ja maata,
+Puitakin ja kukkasia
+Kuutamossa nukkuvia.
+Lintuset ovat hereillä.
+
+VÄINÖ.
+Rientäkämme! Etsi tuolta!
+Minä täältä.
+
+KOUKI.
+             Niinkuin tahdot.
+
+    Lähtevät eri suuntiin. AINO astelee rantaa epävarmoin askelin.
+
+AINO.
+Kuulinko puhetta täältä?
+Metsän puutko ne puhuvat?
+Vaihtaisittekin suruja
+Hoikan tyttösen keralla?
+Voi, sydämmen särky, tuska,
+Päänkivistys polttavainen!
+Kunpa särkisi kovemmin,
+Jotta koito kuolisinkin
+Näiltä suurilta suruilta!
+Aik' olis minun jo kuolla,
+Ei mua sure sukuni,
+Vaikka murtuisin merehen. --
+Huokasitko mulle, honka,
+Niin syvästi, raskahasti,
+Nähdessäsi hääpukuni? --
+    Vilkastuen:
+Häihin, metsä, metsän immet,
+Metsän poikaset parahat! --
+Kuukin hohtelee salolla! --
+Tanssikatte, nuoret! soita!
+Soita, rastas, hääiloa!
+Kuku toivoa, käkönen,
+Onnen vuosia tuhannen
+Tälle surman morsiolle! --
+Rasahtiko?
+
+KIRRI (tulee oikealta).
+           Terve, Aino!
+Säikyitkö minua, armas?
+Luulit muiksi, nythän tunnet.
+Päivät, yöt sinua etsin,
+Nytpä löysinkin lopulta.
+Kuulin kuin hävisit häistä,
+Hylkäsit Suvannon sulhon.
+Siit' iloitsin, läksin, juoksin --
+Tässä nyt sinut tapasin.
+Tässä on sylini lämmin!
+Kannan kämmenin sinua,
+Niinkuin piennä tyttösenä.
+Muistat kuin sinua kannoin
+Yli vaarojen, vesien.
+Uimmekin kotilahdessa
+Kilvaten kalojen kanssa.
+Kerrankin sinut pelastin,
+Kun jo uhkasit upota.
+
+AINO (harhamielin, surullisesti).
+Upotako? -- Miks en jäänyt
+Alle aaltojen syvien?
+
+KIRRI.
+Kätes käärit kaulalleni,
+Kun kannoin sinut sylissä
+Kukkivalle kunnahalle.
+
+AINO (ikäänkuin itsensä ulkopuolella).
+Siellä nyt surutta uisin
+Kuin iloinen aallon impi.
+Muistelisin vain sinua,
+Noit' unia kultaisia
+Lemmestämme, onnestamme --
+Uisin -- uisin --
+
+KIRRI (tarttuen Ainon käteen).
+Vien sun nytkin
+Turvahan tupaseheni. --
+Näytät niin levottomalta
+Kuin pelkäisit. -- Väinöäkö?
+Suojelen sinua siellä,
+Vaikka tulkohon tuhatta
+Puolisoksi pyytäjätä. --
+Revin kaikki ne paloiksi!
+
+AINO (ikäänkuin havahtuen).
+Revitkö paloiksi kaikki! --
+Onneni revit paloiksi!
+Olet julma. -- Päästä, Kirri!
+Sin' et laula etkä soita,
+Vaikk' on hääni.
+
+KIRRI.
+                 Linnukseni
+Vien sinut visertämään,
+Äitini sydänkävyksi. --
+
+AINO (kuin ammuttu, reutaisee itsensä vapaaksi).
+Äitisi! -- Pakene! -- käärme
+Kahistelevi heinikossa!
+Musta, liukas -- aih! se pisti! --
+Myrkytti eloni nuoren. --
+Pois suhahti! -- - Näitkö, Kirri?
+
+KIRRI (hämmästyneenä).
+Mieletönkö!? -- Aino rukka!
+Onko Syöjätär katala
+Tämän tehnyt?
+    Neuvotonna:
+              Aino! Aino!
+Tule, suostu vaimokseni!
+
+AINO (harhamielin, auringon nousua tuijottaen).
+Tuolt' on sulhoni tulossa
+Aamun auteren takoa,
+Aallon päilyvän sylistä: --
+Ruskoposki! -- kirkassilmä! --
+Hohtorinta! -- Jää hyvästi! --
+Kirri raukkani -- hyvästi!
+
+    Seisoo jäykistyneenä.
+
+KIRRI (katkerana).
+Tämä on kosto Joukolalle! --
+Tästä tahdon viestin viedä
+Ainon kurjalle kodille.
+Hyvästi, poloinen Aino!
+
+    Lähtee.
+
+AINO (yksin).
+Hah hah ha! -- Hyvästi kaikki!
+Kaikki ihmiset hyvästi!
+Raskas on inehmoseura,
+Niin raskas, tukala, kurja -- -- --
+Kuuma tääll' on. -- Lietso tuulta,
+Tuulikki Tapion neiti! --
+Ethän lietso -- laht' on tyyni,
+Kuin väsynyt valvonnasta,
+Riehunnasta.
+Kurkistan kuvia siitä: --
+    Väsyneesti:
+On rannan kukka
+Niin hervas,
+Niin valju.
+Päin päivän nousua se nuokkuu
+Noin silmät ummessaan
+Ja lehdet lerpallaan.
+Se tuskin tuntis kuvaistaan,
+Jos näkis sen.
+Mut onnellinen sit' ei nää,
+Kun sokko on.
+Vaan tyttö onneton
+Täss' avutonna värjättää
+Ja nähdä kuvansa voi tuossa --
+Hajalla hapsin
+    Kauhistuen:
+Ja silmät! -- -- kamalat -- --
+Miks itseäni pelkään? --
+Peitä, autere, kuvani,
+Peitä kaikki ihmiskuvat! -- --
+    Vilkastuen:
+Tuolla -- tuolla päivän alla
+Aallottaret uiskelevat! --
+Niin surutta -- niin iloisna. --
+Viittovat minua sinne!
+Uinko tuon kiven selälle?
+Kiv' on kirkas, aalto raikas.
+Tuohon riisun hääpukuni,
+Tuonne liinat, silkit, kullat!
+Kuin kala vetehen vierin --
+Siellä jäähtyvät suruni. --
+
+    Riisuu kuumeisesti yltään, viskoen pukunsa
+    minkä minnekin. Istuu rantakivelle.
+
+Ethän pyytäne, isoni,
+Tästä järvestä kaloja!
+Ethän noutane, emoni,
+Täältä vettä taikinaan!
+Et, veikko, sota-orille
+Juottane vesiä näitä!
+Elköhöt sukuni siskot
+Peskö pyykkiä ikinä
+Tämän lahden laiturilta! --
+Vesi on minun veriä,
+Kalat kurjan on lihoja,
+Luitani on rannan ryönät,
+Rannan heinät hiuksiani.
+
+    Tuijottaa jäykästi selälle. VÄINÖ tulee vasemmalta.
+
+VÄINÖ.
+Hän on täällä?
+    Vapisten:
+               -- Rohkenenko
+Hänet kaapata kuin kotka,
+Viedä huimasti kotihin? --
+Ryöstölintuko olisin! -- --
+Noin ihana, puhdas, armas
+Kuin aamulla nuori päivä,
+Joka on kylpenyt meressä, --
+Mutta riisuttu! -- alasti! --
+Maassa silkit, helmet, kullat! --
+Aikoisiko?! -- Onnetonta! --
+Kuuntelen mitä sanovi -- --
+Hiivin -- hiivin --
+    Kuiskien:
+                    Aino! Aino!
+
+AINO (yhä tuijottaen selälle).
+Ne jo kutsuvat minua
+Selälle sinisen aallon --
+Jo tulenkin!
+
+    Syöksyy veteen.
+
+VÄINÖ (törmää rannalle avatuin sylin).
+Aino! Aino!
+
+    SINIKKA näkyy puun suojasta nauraen kamalasti.
+    KALEVAISIA ja JOUKOLAISIA ryntää rannalle.
+    KOUKI ja PELLERVO pidättävät Väinöä.
+
+KOUKI.
+Vielä et vetehen jouda!
+
+PELLERVO.
+Maasi miestä tarvitsevi!
+
+VÄINÖ.
+Päivä nousi -- hänpä vaipui,
+Kevät koitti -- hänpä sammui --
+Sammui onneni, iloni! --
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+Kansasi sinull' on vielä!
+
+TAINA (hätäisenä tunkeutuu väen halki).
+Lapseni! Sydänkäpyni!
+Ojenna kätesi tänne,
+Palaja emosi luokse! --
+Hän ei kuule -- on vajonnut! --
+Upposiko ainiaksi
+Näiltä ilmoilta iloni! --
+
+VÄINÖ (epätoivoisesti).
+Riennä sulhosi sylihin!
+Annan kaikki aarteheni,
+Sydämmeni suuret laulut.
+
+TAINA (epätoivon tuskissa).
+Tule, joudu, käy kotihin!
+Pääset, pääsky, minne mielit,
+Ei pakoita vanhempasi.
+Ainoseni, lintuseni! --
+Uppositko ainiaksi?
+
+KANSA.
+Ainiaksi! Ainiaksi!
+
+VÄINÖ (kääntyen kansaan).
+Kansa, nyt olen omasi!
+Kuun hopeat, päivän kullat
+Ovat onnemme unelmat,
+Haihtuvaiset, vaihtuvaiset.
+Viljelyksen yhteistyöhön
+Rientäkämme yhteisvoimin!
+
+KANSA.
+Yhteistyöhön yhteisvoimin!
+
+
+
+
+
+
+KULLERVO
+
+Runomuotoinen murhenäytelmä viidessä näytöksessä
+
+
+    _Kalliin äitini muistolle
+    pyhitän nöyrästi tämän teokseni.
+
+             Kirjoittaja_.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+VÄINÖ, tietäjä              |
+ILMARI, seppo               |
+KAUKO, Lemminpoika          |
+TIERA                       |
+UNTAMO                      |
+KALERVO                     |  Vapaita kansalaisia
+ILVO, Ilmarin emäntä        |
+ANJA, Ilmarin sisar         |
+ARMI, Kalervon emäntä       |
+HIEPRA, Kalervon kotitytär  |
+POTERO, Kalervon kotipoika  |
+KULLERVO, Kalervon poika.  |
+KOTRO                     |
+MUTRU                     |
+TUIRO                     |  Ilmarin orjia
+KITKA                     |
+POURU                     |
+ILLI, piika               |
+ONERVO, noita.
+HIPPO, vanha soittaja.
+MIERON TYTTÖ.
+Eräs airutmies. Joukkoa. Itkijänaisia.
+
+Tapaus Suomessa heimosotien aikana.
+
+
+
+
+ENSI NÄYTÖS.
+
+
+    Jylhä metsäinen kallioseutu. Taustalla vuorenkuve, jonka
+    keskestä aukko viepi syvälle pajaluolaan, josta alasin,
+    palkeet y.m. pajakojeita näkyy. Pajan eteen, melkein oven
+    kohdalle asti, pistäytyy oikealta erillinen kallion kieleke.
+    Kirkas aamupäivä.
+
+    VÄINÖ ja UNTAMO.
+
+VÄINÖ.
+Näihin aikoihin lupasi
+Seppo Kullervon keralla
+Pajatöihin tänne tulla. --
+Voimme vartoella kotvan.
+
+UNTAMO.
+Levätä tekisi mieli.
+Raskas taakka on elämä.
+
+VÄINÖ.
+Raskasko -- kevytkö -- paino
+Oman on tekosi tuote,
+Kuin tuo kalliokin tuossa
+Maan poven on paisuttama.
+Tuolla taas tasanko nosti
+Povestansa pulskan metsän,
+Notko heiniä herätti,
+Niemi kukkia kohotti --
+Itse kantavat ne kaikki
+Minkä itse nostattivat.
+Niin sinäkin, Unto, kanna.
+
+UNTAMO.
+Ylpeä oletkin, Väinö.
+
+VÄINÖ.
+Sinähän perin tuhosit
+Kalervon väkevän heimon,
+Veljesi veren --
+
+UNTAMO.
+                 Parempi
+Tuho, kuin ikuinen vaino.
+
+VÄINÖ.
+Se vasta kamalin vaino,
+Jonka toi oma tekosi:
+Sisällesi julman tuskan.
+Senhän tunnet. Hartiasi
+Murhe on musertanut.
+Partasi ja pääsi hapset
+Vaiva varsin on valaissut.
+Silmäsi pelon tulessa
+Haamuja kuvastelevat.
+
+UNTAMO.
+Tuot' elä muistuta minulle!
+Tuhotyön opetti luonto.
+Luonnonvoimatkin väkevät
+Toisiansa vainoavat:
+Vesi tulta on vihannut,
+Tuli metsiä tuhonnut.
+Eläin vainovi eläintä. --
+Lepinkäinen pieni lintu,
+Koukkunokka -- senhän tunnet
+Hyönteiskurjan kun tapasi,
+Sen nykisti pyörryksihin,
+Sitten naulasi nokalla
+Tuon itikan kimpuroivan
+Kuivan oksapiikin päähän.
+Siinä se eleli, kärsi,
+Kunnes päivän paistamana
+Kyllin kypsyi -- lintu söi sen.
+
+VÄINÖ.
+Luonnon tunnottoman töitä
+Otatko esikuviksi?
+
+UNTAMO.
+Miks en tunnoton olisi?
+Kerrankin salolla multa
+Ukko iskulla salaman
+Pojan kaasi, polven jatkon.
+Oliko sydäntä sillä?
+Onko hallalla sydäntä,
+Viedessänsä vuoden viljan?
+
+VÄINÖ.
+Sua surkuttelen, Unto.
+Raaka luonto on sinussa
+Liittolaisensa tavannut.
+Ottaisit opastajaksi
+Luonnon lauhkean, ihanan,
+Niin sulaisit lempeäksi,
+Raakavoimat vaimentaisit.
+Maan, vesien, ilman kielet
+Paljon kertovat suloista.
+
+UNTAMO.
+Lausunko enempi vielä?
+Sinä kiittelet käkeä,
+Onnenlinnuksi ylistät.
+Mut sekin munansa laski
+Hennon kertun hautoella,
+Käki suuri pienen kertun.
+Kerttu hautoi ja hikoili:
+Poika puhkesi munasta,
+Suuripäinen, suurisuinen,
+Kertun lapsia isompi.
+-- Kerttu ummet ja pimeät
+Lensi, etsien evästä
+Sille nuorelle suvulle,
+Toi matoja, toukkasia,
+Ne kotiväelle kantoi.
+Mut ahnas käkösen poika
+Toukat söi, matoset ahmi.
+Nälistyivät kertun lapset,
+Visertivät, vaikeroivat.
+Käkipä kuritti niitä,
+Emokertun poissa ollen,
+Ulos syyteli pesästä --
+Tuo sama jumalten lintu,
+Jonk' on suussa kaunis kaiku!
+Kuoli kerttujen viserrys,
+Mut käki yleni, kasvoi,
+Salot sen sanoja kertoi. --
+Kertun ja käen tarina
+On elämä ihmistenkin.
+Sinäkö minua moitit,
+Ett' olen kaatanut Kalervon?
+
+VÄINÖ.
+Kurja veljesten on vaino.
+Pelkuri vihollisensa
+Tuhoaa iki rujoksi,
+Mut ei sankari ylevä. --
+Mitä, jos Kullervo olisi
+Sen käkösen karsas poika,
+Pesässäsi kasvatettu,
+Joka on sukusi surma?
+
+UNTAMO.
+Sit' ei voi ikinä orja.
+
+VÄINÖ.
+Kun sinä vapaana vaivuit
+Kätyriksi halvan koston,
+Sit' eikö osaisi orja,
+Joka koston on perinyt?
+
+UNTAMO.
+Minunko tekoni halpa?
+Miksi rosvosi Kalervo
+Kalat verkoistani?
+
+VÄINÖ.
+                   Miksi
+Kalastit Kalervon vettä
+Luvatta?
+
+UNTAMO.
+         Kalervo sitten
+Kaskimaitani anasti!
+
+VÄINÖ.
+Sinäpä Kalervon laihot
+Karjallasi syötit.
+
+UNTAMO.
+                   Syötin.
+Mut Kalervon kärtsät koirat
+Minun karjani repivät.
+Poikani meni avuksi,
+Niin hänet Kalervo pieksi.
+Se jo kiehutti vereni.
+Varustin väkeni kaiken
+Ankarin sota-asein.
+Yön läpi salassa hiivin,
+Poltin, ryöstin --
+
+VÄINÖ.
+                   Kaikki tunnen.
+Muita ei suvusta jäänyt
+Kuin tuo poika.
+
+UNTAMO.
+                Niinpä luulin,
+Mut olen alkanut epäillä,
+Eikö lie elossa kosto.
+Pojan toin emonsa kanssa
+Vangiksi, sodasta säästin,
+Hyötyä hänestä toivoin,
+Kun lujalta työhön näytti,
+Kasvatin --
+
+VÄINÖ.
+            Vihalla syötit,
+Kovin kohtelit tylysti,
+Et omana lapsenasi.
+Orjaksi otit sukusi,
+Koston siemeniä kylvit.
+
+UNTAMO.
+Pienestä pitäen poika
+Vihoja imi emosta.
+Sen osoitti kolmiöisnä,
+Kun kapalovyönsä katkoi,
+Liekun lehmuspuisen rikkoi,
+Nosti nyrkkiä rajusti.
+Se vihani vimmastutti.
+Äidin surmannut olisin,
+Mut väistyi, pakeni, pääsi.
+On etsitty, mut ei löytty.
+Vesi on väljä, metsät laajat.
+Kenties koskehen katosi.
+
+VÄINÖ.
+Niinkö luulet?
+
+UNTAMO.
+               Tai pahinta:
+Pakeni sukunsa luokse,
+Jot' oli joku sodasta
+Hengissä paolle päässyt.
+
+VÄINÖ.
+Hengissä paolle, lausut?
+
+UNTAMO.
+Se huhu mun korvissani
+Kuin metsän humina soipi,
+Öin, päivin se silmihini
+Aavehaltijat ajavi. --
+Vaikk' en siit' enempi tiedä.
+
+VÄINÖ.
+Toki on Kullervo elossa,
+Hänet säästit.
+
+UNTAMO.
+               Surman sille
+Valmistin moninkin kerroin.
+
+VÄINÖ.
+Mut ei kuollut kosto.
+
+UNTAMO.
+                      Kerran
+Kuuntelin sivulta, kuinka
+Poika vannoi kostavansa
+Ison kohlut, maammon mahlat,
+Mun sukuni surmaavansa.
+Perintövihani silloin
+Remahti tulipaloksi,
+Kuin salolla kuiva murros
+Poudalla kipunan tullen
+Räiskinällä roihuavi.
+Orjajoukkoani käskin:
+Viskatkaa vetehen poika
+Syltä kymmentä syvälle! --
+Poika ei vetehen kuole.
+Heittäkää tulehen herja!
+Tulestakin pääsi ruoja.
+Annoin hirtehen hinata.
+Illalla kun hirtettiin,
+Aamulla jo poika puikoin
+Piirsi tammehen kuvia:
+Siinä miehet, siinä miekat,
+Siinä keihäskin sivulla.
+Mielessäni silloin syntyi
+Aavistus, tukala tuska.
+
+VÄINÖ.
+Pelko, lausu. Näit orasta
+Katkerasta kylvöstäsi:
+Sotakiihkon ja aseita
+Sortajan sydäntä varten.
+Tuosta aavistit hedelmän
+Aikanansa koituvaksi.
+
+UNTAMO.
+Sit' elä peloksi moiti. --
+    Itsekseen.
+Tosin yöt unettomina
+Sittemmin olen elänyt.
+
+VÄINÖ.
+Orjille tekosi uskoit,
+Sydämmesi kun vapisi:
+Siks ei onnistunut työsi.
+Hyvä ettei onnistunut. --
+Rohkeamp' olitkin ennen,
+Kun oli syyttömät kätesi.
+Nyt sinut masenti orja.
+
+UNTAMO.
+Masenti? -- sitä en myönnä.
+Työn varalle orjan säästin,
+Rojutöille halvemmille.
+Varoitin: "Hyvästi toimi,
+Askartele aimo miesnä,
+Niin ma lahjoitan sinulle
+Solkivyön somatekoisen.
+Vaan jos rynnistät rumasti,
+Niin kolaus korvallesi!"
+
+VÄINÖ.
+Ei ylevä mieli myösty
+Vasemmalle, oikealle,
+Ei pakon, ei palkan vuoksi;
+Sillä on sisässä käsky,
+Jota tarkoin tottelevi.
+
+UNTAMO.
+Haastat kuin olisi orja
+Vertainen vapaitten miesten.
+
+VÄINÖ.
+Ei väkevä luonto sorru
+Tylyn kohtalon käsissä:
+Se uhemmin uhkuavi,
+Karaistuu kamottavaksi,
+Kuin sepon pajassa säilä,
+Tulta, vettä tunnustellen.
+Ase, jonk' olet takonut,
+Voi sinusta hengen viedä.
+
+UNTAMO.
+Sinäkö, Suvannon urho,
+Julistat Kalervon koston!
+
+VÄINÖ.
+Väärät ja tylyt tekosi
+Ne sulle sytytti koston,
+Niissä on sotien synty.
+
+UNTAMO.
+Eikö jo Kalervon poika
+Kylliksi tuhoja tehnyt
+Untamon suvun suruksi?
+Lapseni ihanan annoin
+Orjan katsoa katalan,
+Niin lapselta silmät puhkoi,
+Kätkyen tulella poltti. --
+Eikö se sydäntä särryt? --
+Tuumaelin, mietiskelin: --
+Kirvehen pojalle annoin,
+Käskin kasken kaadantaan.
+Hän ihastui, irvisteli,
+Iloitsi ja ylvästeli,
+Näki kuutena kuvansa.
+Niin meni salolle -- kaatoi
+Metsän parsikon paraita,
+Mut ei kunnon kaskipuuta.
+Lopuksi kirosi maata,
+Ettei antaisi satoa.
+Tuumaelin, mietiskelin,
+Mihin tuon pojan panisin.
+Laitoin aitojen panohon:
+Siinäkin susi kumosi
+Korpikuuset seipäiksi,
+Kokkahongat aidaksiksi,
+Aidan aukottoman laittoi.
+Tuumaelin, mietiskelin.
+Jotakin yritin vielä:
+Tuon epäsikiön laitoin
+Ruista puimahan -- utala
+Ruumeniksi pui rukihit,
+Korret tuoksutti tomuiksi.
+Kysynpä sinulta, Väinö:
+Eikö jo surua tässä?
+
+VÄINÖ.
+Niin pahasta päästäksesi,
+Kullervon sepolle annoit.
+
+UNTAMO.
+Möin polusta: muutamista
+Rautakappalten ramuista.
+Sepon suopean opissa
+Tuon tuhopukarin toivoin
+Kadottavan kostokiihkon.
+Mut epäilin. Siksi tänne
+Sinut kutsuin kuulijaksi,
+Näkijäksi, neuvojaksi.
+
+VÄINÖ.
+Paljonpa minulta vaadit.
+Jo tulevat tuolta! Tässä
+Syrjässä tähystäkäämme,
+Kuinka käy pojalle työssä,
+Onnistuuko. Työssä luonto
+Ilmaiseksen onko villi.
+
+    Väinö ja Untamo vetäytyvät kallion kielekkeen suojaan;
+    jälkimmäinen edellisen taakse. ILMARI ja KULLERVO
+    saapuvat paikalle, menevät pajaan.
+
+UNTAMO.
+Jos tulisi tuima hetki,
+Niin sinä esille astu.
+Voisit vastata paremmin.
+
+VÄINÖ.
+Nyt sepon sanoja kuule!
+
+ILMARI.
+Hiiltä ahjohon aseta!
+    Kullervo nostaa ahjoon hiiliä.
+Liiaksi! -- vähennä hieman! --
+Hieman! -- hieman! --
+    Vähentää itse.
+                      -- Ei enempi.
+Niin. Nyt iskekäämme tulta.
+    Sytyttää tuluksilla hiilet.
+Lietso hieman! -- Hiljoin, hiljoin! --
+Väisty, niin panen alulle!
+    Painelee paletta hiljoin, että tuli ahjossa liekehtii.
+Rauta ahjohon aseta! --
+Aatran kynnen siitä laitan. --
+Näin sävysti, malttavasti.
+Käytöllistä jos haluat
+Hyötyä elämästäsi,
+Niin sanoista kuin teoista
+Liioitukset pois karista.
+Kukon sulka, hyypän harja
+On koruja, ei etuja.
+Sotaratsu, juhlajuhta
+Eivät aatralle sovellu,
+Eikä mies huvin eläjä
+Työn vakavan täyttäjäksi.
+
+KULLERVO.
+Sotaratsu kun olisin,
+Polkisin pohattavallat
+Alle halpojen helyjen!
+
+ILMARI.
+Ota, painelehan tuosta.
+Nokea tässä, ei helyjä.
+Runo on seppä kultakopra,
+Muut on miehet multakoprat,
+Muut sepät sysikäsiä,
+Mutta hyödyksi enemmän. --
+Maltin työtä! Ei rajusti! --
+Opi, Kullervo, minusta,
+Olen seppiä sukuisin!
+Mun isoni -- Ilmarinen
+Kuin minä -- takeli taivon
+Luonnon suuressa pajassa. --
+Niin on kerrottu hänestä. --
+Min' olen takonut sammon,
+Onnen jauhajan jaloimman.
+
+KULLERVO.
+Niist' en jauhoista murua
+Viel' ole maistanut ikinä.
+
+ILMARI.
+Jokainen takoa voipi
+Yhteisonnesta omansa.
+
+KULLERVO.
+Orja onnensa takoisi!
+
+ILMARI.
+Sinust' on tuleva seppo,
+Mies etevä näillä mailla:
+Kun parasta luonnostasi
+Kaivelet kuvattavaksi,
+Kun halulla halpautta
+Eroittelet itsestäsi
+Kuonaksi katoavaksi.
+Luonto on sepon tekijä,
+Mut ei synny valmihina,
+Ei inehmo eikä rauta:
+Työ ainetta huolittavi,
+Työ pojasta luopi urhon,
+Järjestetty rauhan työ.
+
+KULLERVO (kiihkoisesti).
+Urhon, lausuit, seppo! Päästä
+Irti mun iso sisuni,
+Vapauta vankka tarmo,
+Niin minussa näätkin miehen
+Kalervoista kaunihimman!
+Sukeaapa tästä suurta,
+Kun luonnon kuvata annat.
+
+ILMARI.
+Sulan malmin muotistansa
+Päästänkö pajan paloksi?
+Tuon tulenko ahjostansa
+Irti laskisin salolle,
+Hurjalle hävitystyölle? --
+Sin' olet kesytön orja,
+Orjan leima on sinussa,
+Untamon kotona pantu.
+Vapaudessa vaaran toisit.
+
+KULLERVO (tuskallisesti).
+Minussa on orjan leima,
+Untamon kirojen uurto!
+    Uhkamielisesti.
+Mut minussa myös elävi
+Kalervon kamala tahto,
+Sortajata syyttäväinen.
+Eikö tallattu minussa
+Sydämmen jokaista tulta,
+Jota luontoni palona
+Pyhästi totella tahdoin?
+Eikö riistetty minulta
+Emoni -- koko sukuni?
+Siksi kuohun ja kiroan.
+Sorto loi pyhän pahaksi,
+Pahankin pyhitti sorto
+Sisimmässä sielussani.
+Nyt minussa lemmen hehku
+Vihana lekottelevi.
+Nyt jalotekojen tahto
+Kostona kohahtelevi. --
+Kun tuo liekkini sisäinen
+Pakon alta paukahtavi,
+Silloin se rajupalona
+Satakin urosta syöpi,
+Kuin Ukon tulinen kalpa,
+Pilvien pakosta päässyt,
+Hillitönnä huimehtien
+Honkia hajoittelee.
+
+ILMARI.
+No, no, poika, viihdy, viihdy,
+Kiihko ohjaton asetu!
+Toivon luontosi paremman
+Voittavan himosi vallan.
+Asetu levolliseksi
+Ja paletta paina hiljoin,
+Tyynesti, ei kaikin tarmoin.
+Ahjossa on aatran kynsi,
+Jonka Väinämö tilasi,
+Ei ole miekka hurmemieli.
+Ei rajusti, ei rajusti!
+Hurjako oletkin, orja?
+Heitä! heitä! -- Maasta nosta
+Väkipalja! Käy käsiksi!
+    Nostaa tulisen raudan ahjosta alasimelle.
+Nyt takele taitavasti!
+Maltin työ on rauhan työtä. --
+Vetelemme vuorotellen.
+    Takovat; sen kestäessä Kullervo kiihtyvästi
+    iskettelee yhä hurjemmin.
+Ei rajusti, ei rajusti!
+Järjetön oletkin, orja.
+Heitä, heitä! -- ei enempi!
+Väisty tuosta tuonnemmaksi!
+Nyt on rauta rappiolla,
+Alasin alas sujunut,
+Koko työ pahoin pilattu.
+Mikä turmelikin miehen?
+
+    Kullervo syrjässä tuijottaa nolona.
+
+KULLERVO.
+Miestä myöten työ aseta.
+Kullervon ei kunto mahdu
+Sepon seinien sisälle.
+
+ILMARI.
+Takoa osasit ennen
+Puukkojakin, miekkojakin:
+Kun olit opissa ollut
+Pajassani puolen vuotta,
+Niin jo suuren säilän laitoit. --
+Tuot' ei oltu ennen kuultu. --
+Siihen kirjasit kuvia:
+Sotajoukon jousinensa,
+Urhon orhinsa selässä.
+Miksi nyt et aatran kynttä,
+Maan kamaran kaivajata,
+Voinut taidolla takoa?
+
+KULLERVO.
+Mieleni on miekan teillä,
+Vaan ei aatrojen ajossa.
+Pellot ei isoni pellot,
+Ahot ei omat ahoni.
+Mutta miekka on omani,
+Syntynyt sydämmestäni,
+Kuin vihainen polttiainen
+Katkerasta maaperästä.
+Myöntäisit minulle miekan,
+Niin sillä tekisin suurta:
+Kyntäisin verisen pellon
+Kalervon kadottajalle.
+Siit' iloita Unto voisi
+Tuonen tyttöjen keralla.
+
+UNTAMO (Väinölle syrjässä).
+Entinen sisu pahalla
+Hurja vimmattu vihassa.
+
+VÄINÖ.
+Sopiva sotijaloksi,
+Vaan ei rauhan raatajaksi. --
+    Näyttäytyy Untamon kera pajan edustalla.
+Terve, seppo veljyeni!
+
+ILMARI (katellen).
+Terve, urhot, tultuanne!
+Tässä tarvitsen apua:
+Tuossa mies on mieltä vailla
+Eikä viisastu opista.
+
+KULLERVO.
+Tuolla Untamo takana!
+Vapise epatto siellä!
+Oman työsi tässä näätkin
+Kuin parren putoamassa
+Rakentajan ruhjonnaksi.
+Loitolla pysykin kurja
+Vainomiestä vartomassa. --
+Tahtoisin tapiohongan
+Pitkän, jolla piirustaisin
+Tuonne taivahan laelle,
+Ukon ylhäisen etehen
+Maallisen olon matalan,
+Orjuutemme, kurjuutemme:
+Sitä kun näkisi Ukko,
+Kummastuisi, kauhistuisi,
+Avuksi alas tulisi,
+Miekalla tuliterällä
+Veljen tappajan tapaisi,
+Jyrinällä jyskyvällä
+Lopettaisi veljen sorron,
+Orjan päästäisi vapaaksi.
+
+ILMARI.
+Tuon pojan povesta kuulet,
+Untamo, Kalervon äänen.
+
+UNTAMO.
+Katalampi kaksin kerroin! --
+On sinulla rautaraksit:
+Kahlehilla kallioon
+Kytke tuo Manalan hurtta!
+
+ILMARI.
+Ei sovi se luonnolleni.
+Sortaisinko sorrettua.
+Väinö, neuvotko paremmin,
+Mille töille tuon panisin?
+
+VÄINÖ.
+Poika jos vapaa olisi,
+Kaunihisti kasvatettu,
+Töille urhojen sopisi:
+Kutsuisin Kalevan heimot
+Joukossa sotajalalle
+Vasten Pohjolan väkeä,
+Kullervo kera tulisi,
+Paras parvessa olisi.
+Niin yhdessä, yksin mielin,
+Sanan voimalla jalolla
+Suomen sammon voittaisimme,
+Maan ihanan onnen tuojan.
+Jos rajusti raaka voima
+Vastahamme rynnistäisi
+Susinensa, karhuinensa,
+Haukkoinensa, halloinensa,
+Verisin, vihaisin mielin
+Eikä sammuisi sanasta --
+Silloin tuo Kalervon poika,
+Kevät-ouruna, Ukon myrskynä
+Pimeän, vihaisen vallan
+Kuuksi, päiväksi kumoisi.
+
+KULLERVO (jonka innostus Väinön kuvatessa on kasvanut).
+Kalpa, kalpa, kalpa mulle!
+
+VÄINÖ.
+Mut ei orjasta apua
+Vapauden vainiolla.
+
+KULLERVO (erikseen, tuskallisesti).
+Orjan leima on minussa!
+
+UNTAMO.
+Ukko varjele asetta
+Tuon kamalan kantamasta!
+Kahlehet hänelle, seppo!
+
+ILMARI.
+En sotia suosi, Väinö.
+
+VÄINÖ.
+Vaikk' olet miekkojen takoja.
+
+ILMARI.
+Äsken toin emännän tuolta
+Sariolan sammon luota,
+Nytkö alkaisin sotia,
+Vasten vaimoni sukua?
+Varjele vakainen luoja
+Maailma veren janosta!
+Rauhan mies oletkin, veikko,
+Rauhan neuvoja levitä:
+Vain kesytyskeino neuvo
+Tuon pojan parantajaksi.
+
+VÄINÖ.
+Neuvo on sinussa, veikko,
+Luonnossasi. Keinon tunnet
+Siis paraiten: lempeyttä
+Luonnolle rajulle käytä.
+Sade lämmin, päivä hellä
+Pehmittää kivenkin voivat.
+Jos itse kovalta tunnut,
+Anna valta vaimollesi.
+Naisen on sana sulempi.
+Hän ehkä paremmin voipi
+Orjan tunnolle osata.
+
+ILMARI.
+Vaimolleni -- siin' ajatus,
+Jota tuumia tulisi!
+Orren alle astukaamme,
+Niin näistä jutella voimme.
+Kullervon jätämme tänne. --
+Kotva miekkoja korista,
+Niitä kun enin ylistät.
+
+    Lähtevät. Untamo vilkaisee pelokkaasti taakseen.
+
+KULLERVO (yksin).
+Taaksensa katala katsoi!
+Jospa tuosta tuiman raudan
+Syöksisin sydämmehesi!
+Nuo mitä tahtovat minusta?
+Aikovatko pehmitellä
+Tyynyksi teräsmurua,
+Tehdä villaksi kiveä.
+Oman hautomansa haukan
+Äkkikeinoilla kyhätä
+Pääskyseksikö pyhäksi?
+Siihen heillä ei sydäntä.
+Kylm' on köyhälle pohatta.
+Miekka mulle on sukua.
+    Tempaa pajan seinältä miekan.
+Terve, oi teräs, ihana!
+Sinusta toverin toivon
+Oivallisen, uskollisen.
+Muut minulle yrmikööt,
+Sin' olet urhon tuima turva
+Pulmassa pahimmassakin. --
+Mutta miekkakin on vieras!
+Sepon säilä, työ omani!
+Mitä on omaista mulla?
+Hikihelmet, kyynelkaste,
+Ison veitsi -- ne omia.
+Jätänkö nämä isännät,
+Kalevalan valtamiehet?
+Teräskultani korea,
+Tule kanssani kululle!
+Lähdenpä omille teille,
+Karkuteille -- -- --
+    ANJA tulee hyräellen.
+Sepon sisko tuolta käypi,
+Anja tyttönen ihana!
+Hänet ryöstäisinkö? -- sitten
+Salolle keralla saalis!
+Muut minulta kaikki ryösti,
+Minä muilta kaikki ryöstän. --
+Terve, Anja!
+
+ANJA.
+             Terve, terve!
+
+KULLERVO.
+Mistä matka?
+
+ANJA (valittaen).
+             Pyykin luota.
+Pesut rannalle levitin,
+Niin rävähti rinnastani
+Emolta peritty solki,
+Isoni oma tekemä --
+Palin pois putosi siitä.
+Missä seppo veljyeni?
+
+KULLERVO.
+Etkö solkea minulle
+Uskaltaisi --?
+
+ANJA.
+               Rikkoisitpa
+Sen piloille -- sit' en soisi.
+Pyhä on rakasten muisto.
+
+KULLERVO.
+Niin, pyhä rakasten muisto. --
+En riko, somaksi laitan,
+Solen kiillotan, silitän.
+Sinäkin minua aina
+Kohtelet kuin vertojasi,
+Et kuin ylpeä kälysi:
+Halveksien, ynseästi. --
+Hän ei aavista minussa
+Muuta kuin matalan orjan! --
+Monesti sinua säälin,
+Pyykit kun peset hänelle,
+Ruokit, hoitelet eläimet,
+Illoin valvot viimeiseksi,
+Kehrävartta keikutellen,
+Taas ensiksi aamuin nouset,
+Et sulosanoja kuule,
+Aina tok' iloisna laulat.
+
+ANJA.
+Miks' en voisikin iloita?
+Nuor' olen, verevä, raitis
+Kuin kevät, kuin aamukaste.
+Minkä teenkin, teen vapaasti,
+Kun rakastan veljeäni,
+Aimo miestä -- eikö totta?
+
+KULLERVO.
+Niin veljesi. Mut kälysi
+Sulle on tyly emäntä.
+Hän on polvea pohatan,
+Sinä työjalon sukua.
+Hän on käskijä sinulle,
+Sinä tottelet kuin orja.
+
+ANJA.
+Miksi tuota muistuttelet?
+Työ on tervetten elämä.
+
+KULLERVO.
+Annahan minulle solki,
+Niin sen laitan!
+
+ANJA.
+                 Mut osaatko?
+
+KULLERVO.
+Sulle kyllä.
+
+ANJA.
+             Arvasinkin --
+Olethan takonut miekan!
+
+KULLERVO.
+Tuossa se suloinen säilä.
+Tätä tahdotko ihailla?
+Tällä tahtoisin sinua
+Pulapäivin puolustella.
+
+ANJA.
+Terä kirjattu somaksi -- --
+Miksi noin rajusti riehut,
+Sit' ilmassa välkytellen?
+
+KULLERVO.
+Täm' on ukkosen tulena
+Kalervon pojan kädessä.
+
+ANJA.
+Niin pelottavalta näytät!
+Sinuss' on kamala kumma:
+Toisin kotvin kuohahtelet,
+Puhkut kuin vihainen Vuoksi,
+Jok' on koskeksi kohonnut
+Jylhän korven keskustassa,
+Kallioitten ahdingossa,
+Ilman auringon valoa --
+Miks' ei mielesi valoisna
+Loiskahtele, riemahtele?
+
+KULLERVO.
+Tuotako kysyt minulta! --
+Päivänä pojalle paista,
+Niin minut ilolle nostat.
+Minäp' en sinuna täällä
+Viihtyisi, en vaikka hiisi. --
+Kuulehan, minull' on keino!
+Eikö mielesi tekisi
+Haltijaks' oman talosi?
+
+ANJA.
+Omanko taloni, lausut?
+
+KULLERVO.
+Käy keralla, lähtekäämme,
+Niin sulle käsillä näillä
+Valloitan komean konnun
+Tapion sini salossa,
+Rannalla kalaisen järven.
+
+ANJA.
+Kerallas'! -- salossa konnun!
+Mulle valloittaisit? -- niinkö?
+Kullervo, oletko houru?
+
+KULLERVO.
+Tällä miekalla jalolla
+Minä Untamon kukistan,
+Maat, mannut omistan itse.
+
+ANJA.
+Suurt' on Untamo sukua,
+Omaisesi, heimoasi,
+Urhoja Kalevan kansan --
+Hävittäisitkö hänetkin?
+Säästä maa veriteoista.
+
+KULLERVO.
+Kaikki vierast' on minulle.
+Miss' ovat minun etuni,
+Oikeuteni, osani?
+Se omani, minkä ryöstän.
+En omista itseäni,
+Jollen ryöstäy vapaaksi
+Painosta pohattavallan. --
+Sinä jos olet omani,
+Lapit valloitan sinulle,
+Pohjat ja Kalevalatkin.
+Mut alanpa kostotyöllä:
+Ensin Untamon kukistan.
+Sinut vien emännäkseni,
+Rinnallani -- tässä miekka!
+
+ANJA.
+Oi mitä uneksit, orja.
+Ei sinua seppo päästä.
+
+KULLERVO.
+Tuon minulle muistutatko?
+Niin, -- minuss' on orjan leima.
+Sitäkö sinäkin kammot,
+Orjan kättä ja sydäntä?
+Tyttö, kammotko minua? --
+Kauhistut! -- olenko julma?
+Tule, Anja, niin syleilen!
+Tule kotkan kumppaliksi.
+Ei sinulta saalis puutu,
+Sulle tuon veriset voitot.
+Tule!
+
+ANJA.
+      Sin' olet kamala!
+En veritekoja suosi.
+
+KULLERVO.
+Näytän, ett' olen uroita,
+Vertainen vapaitten miesten. --
+Annathan kätesi! --
+
+ANJA.
+                    Enkä!
+Ilmarin sisarko sulle!
+Orjalle osattomalle!
+    ILLI tulee.
+Ei ikinä! -- Tuolla Illi!
+
+KULLERVO.
+Urkitko, kateinen Illi?
+
+ILLI.
+Häiritsenkö? -- pois menenkin. --
+Muuten vain sanoa aioin,
+Ett' on siellä Kauko urho,
+Anja neittä hän kyseli.
+
+ANJA (levottomasti).
+Minua! -- kyseli Kauko?
+
+ILLI.
+Riennän -- ilmoitan hänelle.
+
+    Lähtee ilkeästi taakseen silmäten. KULLERVO tarttuu Anjaan.
+
+ANJA (huutaen).
+Jää avuksi, Illi, Illi!
+
+KULLERVO.
+Itse valloitan osani.
+    Vetää Anjan syliinsä.
+Tänne!
+
+ANJA (huutaa).
+      Joutukaa avuksi!
+
+KULLERVO.
+Ylvästellen halveksitko,
+Niin sinut väkisin ryöstän.
+Näin kotka omansa otti
+Heilutellen, keikutellen.
+Nyt olet sylikanani.
+Kannanko sun kuusen alle,
+Kukistan pyhäisen piian? --
+Reutoelet -- ei avita.
+
+    VÄINÖ, ILMARI, KAUKO, UNTAMO, ILVO ja TUIRO tulevat.
+
+KAUKO (vetää miekkansa rynnäten Kullervoa kohti.)
+Seis orja! -- vapaaksi tyttö!
+Sisähäsi miekan syöksen.
+
+    Väinö ja Ilmari pidättävät hänet.
+
+UNTAMO.
+Tapa, Kauko, se kirottu!
+
+KULLERVO (Anjan päästäen).
+Pääsetkin -- mene!
+
+ANJA.
+                   Koruni
+Tänne, hirviö!
+
+KULLERVO.
+               Seh, tuossa!
+
+ANJA (solkea katsoen).
+Voi emoni, voi isoni!
+Tuo peto koruni rikkoi,
+Perinnön pyhän muserti.
+
+ILVO (Anjalle).
+Sit' elä, natoni, itke.
+Tätä turman työtä muistan!
+
+KAUKO.
+Sen hänelle vielä kostan.
+
+ANJA.
+Elä muistele, kälyni,
+Elä hälle, Kauko, kosta.
+
+KULLERVO.
+Tässä käyttekö käsiksi?
+Tällä miesten päitä pirston,
+Kuin koruja kultaisia.
+Tässä kalpa!
+
+KAUKO (tarttuu miekkaan).
+            Taatto auta!
+Tuon elukan ylpeyttä
+En voi kärsiä enempi --
+Tänne pääsi!
+
+VÄINÖ (välittäen).
+             Talttukaatte!
+    Kullervolle.
+Hillitse raju sisusi.
+Sulle Ilmarin talossa
+Paremp' on tulossa aika.
+
+KULLERVO.
+Teiltä orja ei odota
+Kohtalonsa korjausta.
+    Osoittaen kalpaa.
+Tällä kohtani kohennan!
+
+ILVO.
+Tuon rivon sanoja kuule!
+
+UNTAMO.
+Orja armoin ei parane,
+Vaan pikemmin hirmuin, surmin.
+
+VÄINÖ.
+Suohon hirmu! Lempeyttä!
+
+ANJA.
+Lempeytt' osoita, seppo!
+
+KAUKO.
+Anja, käy keralla, haastan
+Sulle mielihauteheni.
+
+    Syrjäytyy Anjan keralla.
+
+ILMARI.
+Kiihko hillitön ei punni
+Sanojansa kultavaaoin,
+Tuumin ei mito tekoja.
+Hurjan hetken unhotamme.
+    Kullervolle.
+Parannusta varron. Vasta
+Et pajani töihin pääse.
+Täst'edes emännän mieltä
+Kuule, tottele ja nouda
+Hänen käskyjänsä.
+
+KULLERVO.
+                  Tuonko?
+
+ILVO.
+Tämän tässä. Uusi päivä
+Uutta työtä tuo sinulle.
+Multa uuden käskyn kuulet,
+
+KULLERVO (erikseen).
+Minut vaimon vallan alle
+Kaukana vapaus silloin!
+
+    Syrjäytyy pajan sisään.
+
+VÄINÖ (Ilvolle).
+Jos nyt, Ilvo, oivaltanet
+Oikein valtasi tajuta,
+Käsität sukusi voiman:
+Sydämmen siveän lämmön,
+Tahdon kestävän keralla --
+Niin väkevän luonnon vimman
+Voit hyvinkin taltutella
+Tuon villin pojan povessa: --
+Kehnon kasvatuksen kuotta
+Puhdista hänestä, riisu
+Pois perityn raihnan räähkä!
+Sen jos voit, niin hän on terve,
+On ylevä sankarluonne. --
+Niin perustat vaimon vallan,
+Lempeän ja rauhallisen,
+Urosten ohella uuden
+Vallan, hellän ja vapaan,
+Ettei orjan kahle paina
+Eikä ontuen edisty
+Täst'edes Kalevan kansa,
+Vaan vakailla askelilla,
+Kun nainen osansa tuopi
+Työn yhteisen vainiolle.
+Siksi vallitse varoen,
+Tuo poika kesytä! Muista:
+Työväessä voimakkaassa
+On Kalevan kantajoukko.
+
+ILMARI (puristaen Väinön kättä).
+Ylistän sinua, veikko,
+Neuvosta hyvän sydämmen,
+Vaikk' epäilen keinoasi. --
+Tuo kun orja ei olisi.
+
+ILVO.
+Väinö, viisas ja ylevä!
+Lentohon minua neuvot,
+Vaikk' et siivillä varusta.
+Käsket: laula leivosena!
+Vaikk' et laulun ääntä anna.
+Toivoa, suloa soitat,
+Kirkkautta, korkeutta --
+Mut todellisuus, elämä,
+Hyöty -- unhottuvat aivan.
+Leivon laulust' ei eletä,
+Ei kaunis ajatus ruoki,
+Työtä tarvitsen väeltä!
+Mut orjan masennan ensin,
+Sitten armoa ojennan
+Hänelle, hivutetulle,
+Kurjana kujertavalle.
+Tuo orja kovin on korska.
+Jos rikos ja julki ryöstö
+Armon voittaisi äkisti,
+Vaivoitta, parantumatta,
+Niin peritty järjestyskin,
+Esimerkin löyhän vuoksi,
+Särkyisi sepon talossa,
+Eikä orjan raaka mieli
+Onnesta iloita voisi,
+Ansiotta voitetusta.
+Siis kuri hänelle ensin,
+Ankara kivistelevä,
+Kuin tauti jumalten tuoma.
+
+ILMARI (nuhtelevasti).
+Vaimoni!
+
+UNTAMO (Ilvolle).
+         Osattu isku.
+Orjan ymmärsit hyvästi.
+
+VÄINÖ.
+Nuor' olet, ihana Ilvo,
+Tarkoin harkitse tekosi!
+Ei luonnossa kahta kasva
+Samanluontoista, näköistä;
+Kuinka kaikille sopisi
+Samat ohjat, yksi vitsa?
+Luonnetta vähittäin tutki,
+Sen johdolla keksi keinot,
+Joilla tuon pojan parannat.
+Muista, ett' ylevä armo
+Herättävi rakkauden,
+Rakkaus paremman tahdon.
+
+UNTAMO.
+Liiaks' orjan vuoksi vaadit.
+Harva meistä on vapaista
+Niin hyvästi hoivaeltu.
+
+ILVO.
+Ei ole aika vaaliella
+Orjan oikkuja monia.
+Työtä vaadin orjaltani,
+Käskyntyötä kuuliaista.
+Tässä miehest' on kysymys,
+Ei pojasta lapsekkaasta.
+    Kullervolle.
+Huomenna salolle suorit,
+Menet karjan kaitsijaksi.
+Itse tutkin elkiäsi,
+Jälkiäsi kuulostelen.
+
+KULLERVO.
+Tuon tylynkö vaimon valta
+Vääntäisi minut kuin vitsan
+Sarvikarjan kytkyeksi.
+Raataja rahanalainen
+Raavastenko vertaiseksi!
+
+ILMARI.
+Samalle salolle Tuiro
+Tuopi miehiä palolle,
+Kuokkijoiksi, kannon vääntäjöiksi.
+Itse jään takomatöille.
+Sinullekin, sisko kulta,
+Soman solkesi rakennan
+Ehommaksi entistänsä.
+
+ANJA (syrjässä).
+Ain' olet hyvä minulle,
+Veljyeni! -- Suojelethan
+Tuota Kullervo poloista,
+Hän on sairas, luulen.
+
+ILMARI.
+                       Tyttö!
+Sinut Kullervo häväistä
+Tahtoi -- häntä puolustatko?
+Muista, ett' olet luvattu
+Kauko urholle omaksi!
+
+VÄINÖ.
+Jää hyvästi, seppo! -- Ilvo! --
+Anjakin! -- Me kylvelemme
+Sen lemmessä, tuon vihassa,
+Mut aika hedelmän tuopi,
+Sen suloisen, tuon vihavan.
+Urhot, aina muistakaatte,
+Ettei yltyisi himonne
+Yhteisonnen sortajaksi.
+
+KULLERVO (erikseen).
+Mikä on minun osani
+Yhteisonnesta? --
+
+UNTAMO (Ilvolle, jättäen hyvästi).
+                  Kurita
+Tuo rietas Kalervon poika,
+Ettei sen käsi kohoa
+Kalevalan kaatajaksi.
+
+KAUKO (jättäen hyvästi).
+Anja, suojelen sinua
+Miekallani, hengelläni!
+
+    Kaikki poistuvat. Anjakin, silmäten alakuloisesti
+    Kullervoa, seuraa veljeään.
+
+KULLERVO (yksin, katkerasti).
+Tämäkö minun osani?
+Vieläkö alemma luisun? --
+Silloin nuo vihaiset vallat,
+Vaikka pilven päälaelta,
+Maahan raappasen rajusti.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+    Poltetun kasken rinne, jonka takaa siintää vettä. TYÖVÄKI
+    kuokkii, kaivaa kantoja ja niitä rovioipi. Karjankelloja
+    kilahtelee ja kalkahtelee etäältä. KULLERVO, erillään muista,
+    selässään jousi ja viini, kädessä paimentorvi.
+
+KULLERVO.
+Jo minä johonkin jouduin,
+Suden surkeille jälille,
+Härän hännän paimeneksi.
+Eikö loppune ikinä
+Minun kurjat kohtaloni.
+Nuo ne kuokkivat paloa,
+Kääntelevät kannistoa,
+Mulle ei sitänä suotu.
+Eikö voimia minulla
+Kivet, kannot käänniskellä,
+Vaikka syltäkin syvältä?
+Kelpaisi minun kotona,
+Heimoni ihastuksena
+Perata isoni pelto,
+Kohottaa kotitaloni
+Suvun suureksi pesäksi, --
+Toisin luotu jos olisin.
+Enkö nyt minäkin voisi,
+Niinkuin Ilmari, iloita
+Työväkeni vääntämästä?
+Enkö nähdä nuoren viljan
+Kiittävän käteni töitä
+Isäni Kalervon mailla?
+Nähdäpä oman emännän
+Pyttyinensä, raintoinensa
+Pyörivän kotipihalla,
+Mun kalasta tullessani,
+Venhe täynnä venkaleita,
+Taikka metsältä palaten
+Olalla otusten paino!
+Nähdäpä kotisuloni!
+Nähdä lapset laittamani
+Vierteisin, verevin poskin,
+Ympärilläni kihisten! --
+Mut mitä uneksit, orja?
+Sukusi sodassa sortui,
+Kotisi tuli tuhosi,
+Itse orjaksi ylenit
+Sydämettömän sylissä,
+Kaikeksi iäksi kasvoit
+Kiroksi inehmon lasten
+Rautana rajuamaan.
+Anja mulle ei hymyile,
+Ilvon silmä ei säteile
+Mulle suosion valoa: --
+Se vihoja viskelevi,
+Kuin sepon pajassa ahjo
+Säihkyttää säkeniänsä.
+Sai Heluna helleyttä,
+Mansikki mesisanoja --
+Minä kyisen katsauksen,
+Sanat jäiset ja joleat,
+Anjalta apean mielen.
+
+TUIRO (jättää kuokkansa ja menee Kullervo luo).
+Paimen, miks' yhä sureksit,
+Tuskittelet joutavia?
+Ei elämä siitä muutu.
+
+KULLERVO.
+Eikö muuttuisi elämä,
+Jos jokainen muuttuisimme?
+
+TUIRO.
+Kullervo, kohota pääsi,
+Ota maailma hyväksi
+Kirjavine karvoinensa!
+Kuin vihurit, virrat, myrskyt,
+Joit' ei ihmisvoima johda,
+Vaan ne meitä viskelevät
+Oikkujensa olkapäillä,
+Halujensa hartioilla,
+Hyvälle, pahalle puolen,
+Huvitellen, huikennellen,
+Ilman tuntoa, sydäntä --
+Niin ota elämän huolet.
+Ole mies ja kärsi kaikki.
+
+KULLERVO.
+En ole tuulten tuiskittava,
+En venonen virran suussa.
+Ennen itse luon vihurit,
+Hurjat myrskyt maailmalle,
+Muserran muraläjäksi
+Koko kurjan orjavallan,
+Jossa on ylpeys ylinnä,
+Pelko, ahdistus alinna,
+Keskellä viha ja vaino.
+Etkö itseäsi tunne,
+Kuinka vauhkona vapiset
+Käskijän käpälän alla,
+Toisen työtä teet pakolla,
+Viekastellen, vilpistellen. --
+Siit' onko iloa sulle?
+
+TUIRO.
+Alhaiselle on parempi
+Nöyristellä, köyristellä
+Kuin matala viitametsä
+Polkijan jalan edessä,
+Niin ei selkä sen muserru.
+
+KULLERVO.
+Sua nähdäkin häpeän,
+Olet orjaksikin kurja.
+
+TUIRO.
+Ylös liiaksi yrität:
+Aivan arvolle isännän,
+Sepon suuren vertaiseksi! --
+Anjan rukkaset sinua
+Taisi koskea kovasti,
+Kun noin katkeraksi käännyit.
+
+KULLERVO.
+Siit' elä enempi haasta,
+Tai sun puukollani puhkon!
+
+TUIRO.
+Olet orja, kuin minäkin.
+
+KULLERVO.
+Muuks' et rohkene ruveta,
+Siks' olet ikuinen orja.
+
+KAIKKI TYÖVÄKI.
+Muuksi?
+
+TUIRO.
+        Selvitä sanasi!
+
+KULLERVO.
+Eikö tuura, työaseesi
+Ole halvempi sinua?
+
+TUIRO.
+On. -- Mitä selität sillä?
+
+KULLERVO.
+Toki Ilmari sinua
+Tuuranansa, kuokkanansa
+Käyttelee.
+
+TUIRO.
+           Minua! -- Hänkö? --
+
+KULLERVO.
+Sin' olet sepon sanoille
+Nöyrempi kuin sulle tuura.
+
+TUIRO.
+Tiedänpä hänet sepoksi,
+Jolla on ylempi taito.
+
+KULLERVO.
+Hän asetta voi takoa,
+Mut sinulla taito, tarmo
+Sitä käytellä olisi
+Voitoksesi, onneksesi,
+Jos etusi oivaltaisit.
+Missä tahtosi? Vapaaksi
+Tee se, käskijäksi! Uljas
+Toivojesi miekka nosta
+Isäntävallan murtajaksi.
+Oman pöytäs' alle kerran
+Omat jalkasi ojenna.
+
+TYÖVÄKI.
+Murtajaks' isäntävallan!
+
+KOTRO (ikäänkuin itsekseen).
+Paimen ei pahasti haasta:
+"Oman pöytäs' alle kerran
+Omat jalkasi ojenna." --
+Oma pöytä kun olisi!
+
+TUIRO.
+Rehti ja vakava valta
+Sepon on käsissä ollut,
+Siksi tottelemme. Pakko
+Ankaraakin on totella
+Heikomman, vähäosaisen:
+Muuten voi osa hivua
+Kurjintakin kurjemmaksi.
+
+KOTRO (kuin itsekseen).
+Tuota tuumia sopisi,
+Eikö lie isännän leipä
+Näillä koprilla ko'ottu.
+
+KULLERVO.
+Mut emäntä, ahnas Ilvo --
+Vehnästäkö teille viilsi,
+Syöttikö sianlihoja?
+
+KOTRO.
+Kielen katkeran se velho
+Antoi aamuleivän kanssa --
+Viskeli vihasanoja.
+
+    Muutkin murisevat.
+
+TUIRO.
+Mutta seppo on sävyisä,
+Lempeä, hyväsisuinen --
+Hänt' et moiti.
+
+KOTRO.
+                En pahasti.
+Joutaisi enempi itse
+Vallita -- on vaimon valta.
+
+KULLERVO.
+Lahjoita minulle onni,
+Rikkaus, hyvä elämä --
+Sulle lempeytt' osoitan,
+Olen teille armollinen.
+Mut minulta kaikki riistä:
+Onni, rikkaus, sukuni --
+Sulle koirana ärisen,
+Jolt' on suusta luu nopattu,
+Puren, rosvoan sinua.
+
+TUIRO.
+Isäntäväen käsissä
+On osamme, kohtalomme,
+Heillä valta on jaella,
+Luu suoda lihan sijasta.
+Meillä ei valintavalta --
+Se on sääntöjä jumalten.
+
+KULLERVO.
+Kurja armona osansa
+Maurutkoon! Minäpä viillän
+Elämäst' omin käsini
+Kohtaloni. Luupalanko
+Tai lihanresuja voitan;
+Vilu, nälkä tai verinen
+Surma voi osani olla,
+Mut omista töistäni se
+Tähkä olkoon!
+
+TYÖVÄKI (hämmästyneenä).
+Kullervo Kalervon poika!
+
+KOTRO.
+Sin' olet rohkearotuinen.
+
+TUIRO.
+Poljekin oma urasi.
+Suo meidän jonossa juosta
+Polkuja jo poljettuja.
+
+KULLERVO.
+Orjan leima on syvälle
+Teihin poltettu, poloiset.
+Niin, jalassa lieko, kurjat
+Raatakaakin uskollisna,
+Ilman onnen tuntematta
+Kodista, vapaudesta,
+Oman pellon antimista;
+Kunnes riutuen ramuiksi,
+Toivottoman työn perästä,
+Tylsinä, typertyneinä
+Suohon sorrutte lopuksi --
+Koira ei haudallanne ulvo.
+
+    Poistuu päräyttäen torveaan
+
+KOTRO.
+Miksi miehen aikuhisen
+Panivatkin paimeneksi.
+
+MUTRU.
+Vieläpä väkevän miehen --
+Mutta ryöpeäsisuisen.
+
+KITKA.
+Sill' on miehellä sisua
+Yhdeksänkin urhon verran.
+Mut emännän ylpeyskö
+Miestä orjassa näkisi!
+
+TUIRO.
+Syytä kyllin Kullervossa:
+Raju on rauhan työnteossa.
+Sitten uskalti anoa
+Itse Ilmarin sisarta,
+Anja neittä vaimoksensa.
+Eikö riittäisi vähempi?
+Ken sen meistä uskaltaisi?
+
+MUUT.
+Hurja poika.
+
+TUIRO.
+             Mieletönkin.
+Suuret pienten ei suvaitse
+Pyrkiä ja pöyristellä
+Heidän arvonsa tasalle.
+Tuskin ylhäiset jumalat
+Näkevät iloisin mielin
+Sankaria seurassansa.
+Mitä sitten maan oloissa --
+Sankarin sisarta orja!
+
+KOTRO.
+Jumalista jutteletko?
+Heitä vertaus mokoma!
+Niistä jos jotakin tiedän,
+Niin jumalat juuri maahan
+Saapuvatkin sankareiksi --
+Etsivät siis seurojamme.
+
+TUIRO.
+Sinä liikoja latelet.
+Mut jos Kullervon sanoja
+Ilmarin emännän kuullen
+Kertoisin -- pahoin kävisi:
+Kiikki paimenen perisi.
+
+    Muut levottomina.
+
+KOTRO (uhkaavasti).
+Kertoisit, salaman ruoka!
+Kumppalin petätkö kurja,
+Niin sun mustan kannon kanssa
+Kaskipuuna polttaisimme.
+
+    Muutkin julmina murisevat.
+
+TUIRO.
+Ajattelin -- en luvannut,
+Yhteistä etua mietin:
+Jos salassa säilytämme
+Kullervon kamalat tuumat,
+Niin jokaista meitä voipi
+Sama iskeä salama.
+
+MUUT.
+Samako salama, lausut?
+
+TUIRO.
+Kullervon tekojen tähden,
+Kun ne nostavat jyrinän.
+
+KOTRO.
+Kullervo hyvinkin hurja
+Olla voi, mut ei älytön.
+Mullakin ihana aatos
+Omasta kodista kauan
+Siintänyt on mielessäni,
+Mut hänellä yksin mieltä,
+Rohkeutt' oli sanoa
+Se toivo toteutuvaksi.
+Siitä mun sydänalani
+Värähti, heräsi toivo.
+
+MUTRU.
+Kotronpa sydänalassa
+Kauan Illi on asunut --
+Se siellä kotia itki.
+
+TUIRO.
+Meille kehnosti kävisi
+Liikoja tavoitellessa:
+Kurki kun yritti talven
+Hautoa kesäksi -- kuoli.
+
+KOTRO.
+Joutavia jaarittelet!
+Sinä vaivainen vapiset
+Pelkurina -- pieksettävä!
+
+TUIRO.
+Mi -- minäkö vapisen! -- miksi?
+
+KOTRO.
+Nyt satusi säästä! Tässä
+Tosi jäykkä on tekeillä.
+Tiedätkö mitä enempi?
+
+TUIRO (kiusoitellen).
+Tiedänpä minä jotakin:
+Että Illi on omani.
+Tänä aamuna salassa
+Pisti piirakan minulle.
+Sitten kuiskaten viserti
+Kuulumiset Kullervosta.
+
+KOTRO (painaen Tuiron niskasta maahan).
+Tuon valehtelitkin, konna.
+Puserran sinusta hengen.
+
+TUIRO.
+Säästä, säästä!
+
+KITKA.
+                Puolustaite!
+
+KOTRO.
+Minkä tuuli voi kivelle?
+
+    Päästää Tuiron.
+
+MUTRU.
+Pois meistä kateinen kiista!
+Tuolta Illi tuo evästä.
+Hän voi suoria välinne.
+
+ILLI (tulee oikealta ja laskee kivelle kontin).
+Tässä ruoka raatajille.
+Nälkä leivän särpimeksi!
+
+KOTRO.
+Illi, nyt sanokin itse! --
+Tuiro kerskasi sinua
+Ystäväksensä. Oletko?
+Sanoi syövänne salassa
+Piirakoita -- kuiskivanne.
+Tottako puheli?
+
+ILLI.
+                Tuoko --
+Valeverkkojen kutoja!
+
+KOTRO.
+Arvasinkin. Kiitos Illi!
+
+ILLI.
+Joko taaskin tappelitte,
+Suokukot kanervikossa?
+
+MUTRU.
+Naura silmille susia!
+
+TUIRO.
+Kotro, tuo kiron penikka,
+Hiistä puhuttaessa,
+Muille ei sanoja soisi,
+Kuin omille huulillensa.
+Sinua ylistin tässä,
+Niin kuristi kurkustani.
+
+KOTRO.
+Taas vasenta kättä päästät.
+Ylistitkö?
+
+TUIRO.
+           Kiitin, kiitin.
+
+ILLI.
+Kiitit -- siitäkö välitän!
+
+TUIRO.
+Pohjolan ihana noita!
+Valitsehan meistä toinen,
+Kenen ottaisit omaksi.
+
+ILLI.
+Vapaill' on valintavalta.
+Mutta orjan on osinko'
+Armo antajan kädestä.
+Enkä, jos vapaa olisin,
+Riitamiehelle menisi.
+Keveä sovussa kuorma,
+Kun on kaksi kantajata.
+Raskas riidassa elämä
+Keveänkin kuorman alla.
+
+KOTRO.
+Siin' oletkin oikeassa.
+Raatajat, rakentakaamme
+Tästä päivästä sovinto. --
+Kullervo puhella taisi
+Meille tarkkoja tosia. --
+Vapaiksi siteistä näistä,
+Pojat, nouskaamme vapaiksi!
+Niin kukin valita voipi
+Oman kultansa, kotinsa.
+    Illiä vyötäisistä kaapaten.
+Mut minä omistan Illin.
+
+ILLI (itsensä irti reutaisten).
+Ensin katko kahlehesi.
+
+TUIRO.
+Haha ha -- se sulle jouti.
+
+MUTRU.
+Siinäpä tytössä poika!
+
+KOTRO.
+Mihin Kullervo pakeni!
+
+ILLI.
+Teitä kaikkia varoitan
+Leikistä luvattomasta,
+Ettei niinkuin Kullervolle
+Kova kohtalo tulisi.
+
+MUTRU.
+Ilvonko, emännän kanssa
+Liitossa, tytön turilas!
+Hän on Pohjolan perua.
+
+KITKA.
+Suohon se viholaiskukka,
+Hirttonuorien punoja,
+Hänet suohon laahatkaamme!
+
+KOTRO (Illin turvaksi asettuen).
+Illi, täst' otakin kuokka!
+Minä kirvestä kohotan.
+    Uhkaavasti.
+Koskekaahan, koiran pennut,
+Tyttöä, jos tohtinette!
+Tällä teistä teen tuhoa.
+Listinpä kuin liinanpäitä,
+Kuin napoja naurihista.
+
+TUIRO.
+Miehet, teimmehän sovinnon?
+
+ILLI.
+Kun hyvin jutella aijoin,
+Niin pahaksi ymmärsitte.
+Laske kirves, Kotro!
+
+    Kotro rauhoittuu ja laskee kirveen.
+
+MUTRU.
+                     Lausu,
+Mitä tarkoitti sanasi!
+
+KAIKKI.
+Mistä vaaroista varoitat?
+
+ILLI.
+Niin, varoitan? -- kuunnelkaahan!
+Teille tuttu on hyvinkin
+Ilvo, kasvinkumppalini
+Pohjan kuulusta kodista.
+Hän emännän, minä piian,
+Molemmat isännän lapset.
+Hän kopea käskijäni,
+Minä käskyjen alainen,
+Vaikken aina nöyrä, nopsa
+Sydämmettömän sanoille.
+Jo kotona Pohjolassa
+Silmissä hänellä siinti
+Korkeat kosiomiehet.
+Hengenmiestä ei älynnyt,
+Siksi Väinöä väheksi,
+Vaan tajusi taitomiehen,
+Joll' on kultia kosolta,
+Siksi Ilmarin omisti.
+Suvustansa suurellinen,
+Ystävä ylemmillensä,
+Ankara alemmillensa;
+Entistäkin ankarampi
+Sitten kuin Kalervon poika
+Anjan rosvota yritti. --
+Sukuhunko halvan verta!
+Untamon äkä ja kiukku --
+Hänet täällä kun tapasi --
+Ilvon yllytti uhemmin.
+
+TUIRO.
+Tuota heille jo kuvasin.
+
+MUUT.
+Jatka, Illi!
+
+ILLI.
+             Korvat auki!
+Kun isoiset käy talossa,
+Silloin on emäntä nöyrä,
+Mairesuu, makeakieli --
+Näitte, täällä kun kävivät
+Väinö, Untamo ja Kauko! --
+Silloin pöydälle parasta:
+"Sultsinatako suvaitset?
+Tahtoisitko talkkunata?
+Eikö piirasta pitäisi?
+Tässä olttakin olisi!" --
+Se on sen liverrys silloin.
+
+KOTRO.
+Se on sen hyvän tapoja.
+
+ILLI.
+Mut ei suosion sanoja,
+Ei makupaloja siltä
+Työväen osaksi riitä.
+Kun evästä paimenelle
+Aamusella Ilvo laittoi,
+Niin vihasta varsin ryski,
+Työväkeä uhkaeli
+Olkileivällä ravita,
+Kun muka rajuiksi käyvät,
+Ylpenevät yltiöiksi.
+Minä puoltanne pitelin:
+Hän ulos minutkin työnsi --
+Se minun sisar-osani!
+
+KOTRO.
+Ulosko sinutkin työnsi? --
+
+MUUT (kiristellen hampaitaan).
+Olkileivällä ravita!
+
+ILLI.
+Mut en maininnut pahinta: --
+Konttihin kun Kullervolle
+Ilvo painalti evästä,
+Niin -- pahasti nauroi.
+
+MUUT.
+                        Näitkö?
+Nauroiko pahasti?
+
+ILLI.
+                  Kyllä.
+Ilkeästi virnisteli,
+Vaikk' onkin komea vaimo.
+Sitten viskasi vihassa
+Kontin paimenelle -- läksi.
+Mutta paimenkin kiroili.
+
+MUUT.
+Tietysti kiroili. -- Sitten!
+
+ILLI.
+Emäntä rytäkän nosti
+Nyt sepolle.
+
+MUUT.
+             Kerro! Mistä?
+
+ILLI.
+Siit' ettei sepon veressä
+Pala kosto Kullervolle.
+Vaan kun vaimonsa vihoja
+Seppo kuuli, niin varoitti:
+"Olet, vaimoni, ylempi,
+Ei sovi sun arvollesi
+Halpaa halvasti pidellä.
+Malta mielesi! Pahasti
+Paimentasi jos pitelet,
+Käypi karjankin pahasti."
+Emäntä pelästyi siitä,
+Mut oli teko jo tehty:
+Kiro paimenen eväissä.
+
+MUUT.
+Kalervon pojan eväissä?
+
+ILLI.
+Niin.
+
+TUIRO.
+      Enkö sanonut teille?
+
+KITKA.
+Vaimon valta: lemmon valta.
+
+KOTRO.
+Kun vihassa Ilvo riehui,
+Mit' oli mieltä Anja neiti?
+Kytikö hänessä kosto?
+
+ILLI.
+Kuin sateinen päivä, surrut
+Hän on Kullervoa.
+
+MUUT.
+                  Surrut!
+
+ILLI.
+Lausui, että ennen soisi
+Solkensakin ruostuvaksi,
+Kuin Kullervon kohtaloa
+Entistänsä kurjemmaksi.
+Anja paimenta ylisti
+Väkevimmäksi uroista.
+Jos vapaa olisi, lausui,
+Suurin sankari olisi.
+
+TUIRO.
+Ei tyttö vihoja kanna
+Kullervolle.
+
+ILLI.
+             Ei pahasti.
+    Erikseen.
+Kunpa hän vihaisi! -- siitä
+Mulle toivoa itäisi.
+
+KOTRO.
+On sukunsa luonto hällä,
+Lauhkea --
+
+ILLI.
+           Sen syy on oikku
+
+MUUT.
+Oikkuko?
+
+ILLI.
+         Sen teille kerron.
+Kauko Lemminpoika täältä
+Viime kerran kun erosi,
+Niin hänelle Anja neiti
+Rukkaset jälessä laittoi: --
+Sanoi nuoreksi ikänsä.
+
+MUUT.
+Rukkasetko laittoi?
+
+ILLI.
+                    Vaiti!
+
+KOTRO.
+Ihastuiko siitä Ilvo?
+
+ILLI.
+Ihastuiko? -- Hän vihastui:
+Silmä säihkyi ja välähti,
+Ruskolle sävähti posket.
+Natonsa hyväsukuisen
+Parjasi pataluhaksi.
+Tukankin repinyt oisi
+Tuulen tuiskuteltavaksi,
+Mut avuksi ehti seppo.
+
+MUTRU.
+Niin oli kiitetty kotona
+Kuin ylevä pohjantähti;
+Nyt on myrsky miehelässä,
+Itse Syöjätär sukua.
+
+ILLI.
+Ei elä anoppi vanha,
+Joka neuvoja jakaisi.
+Kovin seppo on sulava.
+
+KITKA.
+Sen tapamme Louhen lapsen,
+Jollei kyntensä katoa.
+
+MUTRU.
+Kaadamme kuin kaskikoivun.
+
+KOTRO.
+Ruojan poltamme poroksi.
+
+ILLI.
+Maltti! -- Ei sanoja julki!
+Varokaa vakoilijata!
+    Kaikki hämmästyvät, tarkaten ympärilleen.
+Ilvo laumansa jälillä
+On piankin täällä. Itse
+Torjua lupasi turman
+Karjastansa; itse uhrit
+Tuoda ja lukea loitsut
+Niin väkevät, ettei pysty
+Karjahan Kalervon poika.
+
+TUIRO.
+Sillä on pimeän Pohjan
+Loitsut julmat ja kamalat.
+
+KOTRO.
+Kullervo enempi tiesi.
+
+KITKA.
+Hän enempi tiesi: missä
+Sana kyllin ei sakea,
+Siinä hän käsiksi käypi.
+Meitä Ilvo ei peloita.
+
+MUUT.
+Ei peloita.
+
+TUIRO.
+            Entä seppo.
+Tulleeko salolle itse
+Työn tähystäjäksi?
+
+ILLI.
+                   Itse,
+Kera Anjan. Kaksi miestä
+Teille työn avuksi tuopi.
+Koko perhe on levoton
+Ilvon ilkityön takia.
+Toisiansa syyttelevät,
+Pelkäävät tuhon tulevan.
+
+TUIRO.
+Minne Kullervo katosi?
+
+MUUT MIEHET.
+Hänet etsikäämme!
+
+ILLI.
+                  Ensin
+Ruualle! -- Kas tässä kontti! --
+Että eukon tänne tullen
+Valmis on jokainen työhön.
+
+MUUT.
+Kostotyöhön!
+
+ILLI.
+             Nyt vihanne
+Hillitköön sovinnon toivo!
+Tääll' evästä.
+
+    Kaivaa kontista eväitä esille.
+
+KOTRO (vakavasti, joll'aikaa muut kuuntelevat hartaina).
+               Terve, ruoka,
+Elämän parahin palkka,
+Köyhän onni ja elämä!
+Tyhjän vatsan kurniessa
+Et voi toivoa, iloita,
+Mustaksi ajatus käypi.
+Mieli marras ja matala
+Ratkeaa rivosanoiksi,
+Työase sota-aseeksi
+Vaihettuvi. Terve, ruoka,
+Suoja rauhan ja sovinnon!
+
+ILLI (näyttäen eväitä).
+Tässä naurispiirakoita,
+Vanhoja, homehtuneita --
+Luita tyhjiä lisäksi,
+Mustan koiran kalvamia.
+Tässä! -- syöttekö veliset?
+
+    Miehet ottavat evästä Illin kädestä ja haistelevat, viskaten
+    konttiin takaisin. Tuiro maistaakin piirasta, mutta Kotro
+    kaappaa sen häneltä ja työntää konttiin.
+
+KAIKKI MIEHET.
+Kosto, kosto sortajille!
+
+KOTRO.
+Ovat liitossa isoiset
+Köyhiä kuristamassa.
+Vastaliitto laittakaamme,
+Pato vahva, sulku suuri
+Avuksi osattomille.
+Missä paimen?
+
+KAIKKI.
+              Etsikäämme!
+
+KOTRO.
+Pouru, nuorin joukostamme,
+Eväskontti tuo keralla,
+Että Kullervo näkisi
+Työtä ilkeän emännän:
+Niin iloinen kostonroihu
+Voipi syttyä hänessä.
+Maan puna, salojen rusko,
+Ilman kannen kaunistaja.
+Kaikki Kullervon jälille!
+
+MUUT MIEHET.
+Kaikki!
+
+    Lähtevät.
+
+TUIRO.
+        Laahustan keralla,
+Vaikk' epäilen.
+
+    Seuraa muita.
+
+ILLI.
+                Yksin jäinkö! --
+Kun nyt Kullervo sepolta
+Pakenisi: -- Anjan toivo
+Tukehtuisi kyyneliinsä,
+Minun toivoni eläisi. --
+Ainianko mun pitäisi
+Juosta Ilvon silmän alla?
+Hänkö säätäisi minulle
+Mieheksi matelijansa --
+Tuonko Tuiron? -- Ei ikinä!
+Vapaus, valintavalta
+Ovat leivosen rukous,
+Ne minunkin toivojani. --
+Tunnen vetryvän vereni,
+Kuin keväinen hieho, vasta
+Laskettuna laitumelle;
+Vetrykin vereni, kiehu!
+Maailma on laaja laidun.
+Missä Kullervo? -- Hänt' etsin.
+
+    Lähtee vasemmalle.
+
+ILVO (kotvasen kuluttua tulee oikealta, lähestyy muurahaiskekoa
+perällä, ripotellen siihen uhrijauhoja).
+Kellojen kalinan kuulen.
+Kiitos, metsä mieluiseni,
+Viel' on karjani elossa,
+Paimenen kiroista päässyt.
+Suojele, suloinen metsä,
+Vastakin vahingon alta
+Minun kaunis karja kulta.
+Sitä kaitse, kasvattele,
+Ruoki rasvamaitoiseksi,
+Että Ilmarin emäntä
+Sulostuisi voisulasta,
+Kalevalan kukkaseksi,
+Sepon itsensä iloksi.
+Kasvata, mehuinen metsä,
+Sepon karja kaksin kerroin,
+Karjan anti kolmin kerroin,
+Niin kansa Kalevalassa
+Siitä kiittäisi minua,
+Tottelisi toivojani,
+Käskyni hyvin kävisi,
+Riista, rikkaus sakoisi,
+Valtanikin vahvistuisi. --
+Missä työväki palolta?
+Luulin ääntä kuulleheni.
+Ovat poissa! Loitompana
+Päivällistä kai purevat.
+On kovassa kalvamista.
+Heille pohjan pontta näytän. --
+Mutta paimen? Hänkin söisi,
+Leikkaisi! -- Oi, taatto auta!
+Millä pyörtäisin tekoni! --
+Paimenkontin kun tapaisin,
+Sieltä kaivaisin salassa
+Leivästä kivisydämmen,
+Kiven viskaisin palolle --
+Kiven rinnastani. --
+Mut salassa, ettei orja
+Katumustani näkisi.
+Kenties kontin hän ripusti
+Puun oksalle -- löytäisinkö!
+
+    Menee vasemmalle.
+
+KULLERVO (yksin oikealta, kotvasen jälkeen Ilvon).
+Aurinko ylinnä käypi,
+Minä astelen alinna --
+Laske, kiekko, lännemmäksi
+Että iltakin tulisi,
+Lyhenisi orjan päivä.
+Ei iloa auringosta
+Sydämmelle sorretulle.
+Työni, halpana pidetty,
+Ei ylennä toivoani.
+Ruoka ainoa iloni,
+Ruunan ja minunkin palkka.
+Oksalla viserrät, lintu:
+Syö evästä, syö evästä!
+Istunkin, evästä kaivan.
+    Istuu mättäälle.
+Mätäs ei kohtele kovasti,
+On hellä, hyvänsävyinen.
+    Vetää kakun kontista.
+Tässä painava palanen,
+Somakin, sileä päältä,
+Kuin sepon emäntä itse,
+Jollei silkkoa sisässä.
+Tule, veitseni, tupesta,
+Isäni pyhä perintö,
+Ainoa sukuni muisto.
+    Tarkastellen puukon terää:
+Miks yksin minulle jäitkin
+Sinä rauta rakkahinta?
+Jäitkö koston käskijäksi?
+Untamonko pään varalle?
+Voisit säiläksi venyä. --
+Taas viserrät, pieni lintu:
+Syö evästä! käsket. -- Viillän!
+Eikö pysty? -- Viillän, viillän!
+Kivikö karahti sieltä!?
+Puukkoni terän musersi!
+    Katkerasti itkien:
+Yks oli veitsi veikkoutta
+Isäni kotoa mulla,
+Senkin pirstoiksi piteli
+Pahan vaimon paistinkakku. --
+Untamo kotini poltti,
+Koko heimoni hävitti,
+Hän kapalossani multa
+Äitini sydämmen raastoi,
+Karkoitti kentiesi suohon.
+Täällä taas heräsi toivo,
+Kuin matonen kirren alta --
+Sen tyly isäntä tappoi.
+Lempeä tulista tunsin --
+Nainen kylmä sen kukisti.
+Työnteosta leivän toivoin --
+Kivenpä emäntä antoi.
+Niin elämä multa riisti
+Onnensa, vapautensa,
+Toivonsa, sulonsa, kaikki. --
+Minä turmelen elämän!
+Tuo kivi, johon kilahti
+Isäni perintöpuukko,
+Sydämmenikin kivetti!
+Tyrry tyrske, kuivu kyynel! --
+Oi vares, varasten lintu,
+Korppi, haaskojen kuningas,
+Millä maksan naisen naurun?
+Vares vaakkuu ja korppi koikkuu.
+Karjanko susiksi laulan,
+Ärtyisiksi, kärtyisiksi,
+Jotta puskevat, purevat
+Emäntää epattomaista?
+
+    Karjankellojen kalinaa kuuluu.
+
+ILVO (huutelee).
+Hoi kotihin kellokaula,
+Kirjot, Karjot, kumppaliksi!
+Mairikki, Mansikki,
+Haluna, Omena oiva.
+Täällä korpi kolkko on
+Suo sulamatonna,
+Susi, karhu, paimenkin
+Tääll' on armotonna.
+Kotona makea juoma,
+Lehmisauhu tupruavi,
+Ei suo purra sääskenkään.
+Hoi kotihin kellokaula,
+Haluna, Omena oiva.
+
+    Näkee Kullervon ja seisahtuu jäykistyneenä.
+
+KULLERVO.
+Hänkö sieltä on tulossa?
+Kuin osattu surman suuhun! --
+Vartalo vapisten käypi,
+Huulet loitsuja lukevat;
+Silmät suurina pelosta
+Hongikkohon hairehtivat.
+Jo pysähtyi. Seiso seiväs!
+Ammunko akan pahaista
+Sydämmyksihin syvälle?
+Rikonko rehevät rinnat,
+Ruiskutan rusopisarat
+Kaskimaalle kasteheksi?
+Siitäpä sapesta voisi
+Myrkkyputkia yletä.
+    Ilvo yrittää liikkua.
+Jos liikut, livautan nuolen!
+Jos et liiku, voit rukoilla,
+Loitsut viimeiset lukea.
+
+ILVO.
+Kullervo Kalervon poika,
+Mies jalo, väkevä, uljas!
+Sopikaamme suin sulavin,
+Nuolet vaiheta sanoiksi!
+Sulle, urho, ei sopisi
+Vaimon heikomman varalle
+Jousta jännittää vihaista.
+
+KULLERVO.
+Mut sinulle, vaimo heikko,
+Sopi sotkea kivonen
+Paimenen eväspalaksi.
+Sepon ylpeän emännän
+Sopi särkeä parahin,
+Ainoa isäni muisto.
+Etkö ampunut kivellä
+Sydäntäni sorrettua?
+Siks on sun veresi vuoro
+Mahalana maalle juosta.
+
+ILVO.
+Sääli, säästä armas paimen!
+Sulle teen parahan paidan,
+Kaatiot ja kautokengät,
+Syötän voilla, vehnäsillä,
+Rieskamaidolla lihotan,
+Mesileivin miellyttelen --
+
+KULLERVO.
+En usko epattonaista,
+    Ampuu.
+Tuosta nuoleni lähetän!
+    Ilvo parahtaen horjuu ja kaatuu.
+Kuin salama sattui isku.
+Kuole, korskea emäntä!
+
+ILVO (kuolintuskissa, hätääntyneenä, lopulta katkerana).
+Taivas armosi lähetä,
+Mettä pilvistä pirota
+Voitehiksi vammoilleni.
+Sepon itsensä iloksi,
+Orjan kiusaksi katalan!
+Ammu taatto taivahasta
+Suurimmalla jousellasi,
+Nuolella tuliterällä
+Tuo kurja Kalervon poika
+Halki hartiolihojen!
+Työnnä Tuonelan ahoille.
+Manan karjan kaitsijaksi,
+Niin hänelle siellä laitan
+Leivän limsiökivestä
+Puuttumatta purtavaksi.
+
+KULLERVO.
+Elä, taatto, tuota kuule,
+Suuren sortajan kiroja! --
+Kuule sorretun sydäntä,
+Anna kuolla armottoman!
+
+ILVO (kauhistuneena).
+Kuolenko --!
+
+KULLERVO.
+             Hyvinkin kuole!
+Sija on maassa mennehillä
+Mahtavimmankin venyä.
+
+ILVO.
+Missä Ilmari ja Anja?
+Missä kaikki mun omani? --
+Tuolle kostakaa, jumalat!
+
+    Kuolee.
+
+KULLERVO (yksin).
+Hän nukahti. Siin' on loppu.
+Veikö mahtinsa keralla?
+Jäikö kunnia jälelle?
+Minkä käärme purtuansa,
+Kuoltuansa -- sen tämäkin
+Muistoja minulle jätti. --
+Mutta nyt vapaana seison,
+Tien alussa, työn alussa,
+Itse käskijä omani,
+Itse käskyntäyttäjäni,
+Kypsi uusihin tekoihin,
+Kostotöihin.
+Salot laajat on samota.
+Nyt sotajalalla seison:
+Maailma minua vasten,
+Minä vasten maailmata.
+
+    Metsästä kuuluu:
+    "Täällä, täällä! Hän on täällä!"
+
+Nuo ovat isännän koirat,
+Nuuskivat mun jälkiäni.
+Tuot' en joukkoa vapise!
+
+KAIKKI.
+Terve, Kullervo!
+
+KULLERVO.
+                 Ei terve
+Teille koirille ikinä.
+
+KOTRO.
+Näytät syttä synkemmältä,
+Mutta oivalla sanamme.
+Me sinua silmin, korvin
+Etsimme kuin kontiota.
+Luulin, että toivotonna
+Surman suuhun jo sukesit.
+Onni ett' elätkin vielä.
+
+KULLERVO (kolkosti).
+Surman ei omaksi jouda
+Mies, jok' on tekoja tiine.
+
+TUIRO (huomaa syrjässä Ilvon ruumiin, taantuen).
+Tuoss' emäntä! -- Kuollut.
+
+    Kaikki levottomina.
+
+KULLERVO.
+                           Tässä
+Sen on kostaja komea.
+Mitä tahdotte minusta?
+Yksin tein tekoni; yksin
+Kirpeät hedelmät nautin.
+Vapisetteko pelosta,
+Kurjat orjat? Ilmarille
+Tästä viekätte sanoma,
+Nöyrästi matelevasti, --
+Tuiro juokse ja valita!
+Sieltä niität orjan palkan.
+
+MUUT (Tuirolle).
+Juoksisitko -- hirttäisimme!
+
+TUIRO.
+Miksi syytätte minua?
+Missä kaikki on keralla,
+Siell' olen minäkin myötä.
+
+KOTRO.
+Miksi, Kullervo, kiviä
+Sanoissasi viskot? Tuossa
+Sun veritekosi näemme.
+Illi meille syyn selitti,
+Ilvon ilkityön kun kertoi.
+Sun voittos', vapautesi
+Meidänkin on. Kuinka sulle
+Kuopan kaivaisimme? -- lausu!
+
+KULLERVO.
+Kaikkiko selitti Illi?
+
+MUUT.
+Kaikki kertoi.
+
+ILLI.
+               Kaikk' emännän
+Juonet kerroin.
+
+KOTRO.
+                Kuin sanottu,
+Ilkityön selitti Illi.
+Se vihamme pöyristytti,
+Jotta meist' oli jokainen
+Kostotyöhön valmis. Mutta --
+Sulla jo teko on tuossa.
+
+MUTRU ja KITKA.
+Kotro totta on jutellut.
+
+MUTRU.
+Kullervo Kalervon poika,
+Nyt nopea neuvo keksi!
+Isännän kera välimme
+Auttamatta on rikottu.
+Selvä on ero seposta,
+Kaukana isännän armo.
+Kaikk' on vallat vastassamme.
+Ainoa pelastus meille: --
+Yhtykäämme!
+
+KAIKKI.
+           Yhtykäämme!
+
+KITKA.
+Mutta päätä tarvitsemme,
+Rohkeata, urhollista,
+Jolle selvä on uramme,
+Selvä yhteinen etumme;
+Joll' on tahto, taito, tarmo
+Läpi pulmien pujota.
+Hänessä omat halumme
+Meille vasta selviävät. --
+Kullervo Kalervon poika,
+Nouse joukon johtajaksi!
+
+KAIKKI.
+Joukon johtajaksi nouse!
+
+KULLERVO.
+Minäkö joukon johtajaksi!
+Toivotteko? -- Tahdotteko?
+
+KAIKKI.
+Johtajaksi! Johtajaksi!
+
+KULLERVO.
+Siis vapaaksi, miehet, ensin,
+Pois kahle kalistakaamme,
+Sortajat kukistakaamme!
+Sitten taistelun, sotien,
+Ponnistuksien perästä --
+Jos on onni matkassamme --
+Meitä vartoella voipi
+Viljava kotoinen ranta. --
+Aluksi omistakaamme
+Kontion kotitilukset,
+Metsän vahva valtakunta.
+Sieltä syöksymme kylille,
+Heikot, vahvat valloitamme,
+Anastamme aarrekirstut,
+Sen sikäli, tuon täkäli.
+Miekalla tuliterällä,
+Kuin sonni vihaisin sarvin.
+Puskemme ja puhkaisemme
+Vatsat halki valtiailta. --
+Niin, jos seuraatte minua?
+
+JOUKKO.
+Kaikki seuraamme sinua!
+
+KITKA.
+Saalis ei pahaa tekisi:
+Saisi syödä täydeltänsä.
+
+MUTRU.
+Saisi kullankin murusen,
+Josta on rikas rovea.
+
+KOTRO.
+Hyvä, kun talon tapaisi,
+Kalavettä, kaskimaata --
+Niistä sietäisi tapella.
+
+KULLERVO (ikäänkuin itsekseen).
+Mutta mun kotini -- missä? --
+Mitä toivon ja tavoitan,
+Heimoton, koditon koito?
+Olen kuin kirottu kirves,
+Jok' ei hyötyä hyväile,
+Vaan vahingon, raiskan vuoksi
+Puusta puuhun käy salolla,
+Suuret, pienet surmaellen,
+Kaataen kuningashongat,
+Ei omaksi onneksensa
+Eikä kansalle kodiksi. --
+Koti! -- Surmattu sukuni!
+Veitseni! -- Kirottu kakku!
+
+ILLI (joukosta erille astuen).
+Kullervo! Sinulle neuvon
+Kotisi -- sukusi löydät!
+
+KULLERVO.
+Jos ivalla haastat, Illi,
+Niin isäni puukon tyngän
+Työnnän suustasi sisälle.
+
+ILLI.
+Tee se, jos ivalla haastan,
+    Ilvoon osoittaen:
+Tee kuin tuolle tuossa -- ammu.
+
+KULLERVO.
+Kotini, sukuni löydän!
+Vanhempaniko elossa?
+Kun kerrot, rutosti kerro!
+
+ILLI.
+Muistat eilisen elämän:
+Untamo keralla Väinön
+Kävi Ilmarin kotona?
+
+KULLERVO.
+Tuon kirotun päivän muistan.
+Siit' emännän valta alkoi.
+
+ILLI.
+Silloin kuuntelin kodassa,
+Kuinka raskasluontoisesti
+Unto Väinölle valitti,
+Että päivin on levoton,
+Öin uneton --
+
+KULLERVO.
+              Miksi? Miksi?
+
+ILLI.
+Kun ajalla veljesvainon
+Hän sodassa sortuneissa
+Ei Kalervon päätä nähnyt.
+
+KULLERVO.
+Ei nähnyt Kalervon päätä! --
+Viel' enempi!
+
+ILLI.
+              Muut' en kuullut.
+
+KULLERVO.
+Mutta missä on Kalervo,
+Missä mun sukuni suuri?
+Mulle neuvoa lupasit!
+
+ILLI.
+Kerran iltamyöhäsellä
+Uunilla sokea ukko,
+Jok' oli paimen ennen ollut,
+Sun sukusi vainot kertoi:
+Kuinka Untamo kukisti
+Isosi Kalervon joukot,
+Sinut orjaksi anasti. --
+Jo silloin sinua säälin. --
+Mutta tarkoin hän takasi,
+Että on Kalervon perhe
+Elossa Lapin rajoilla,
+Köyhänä kalastajana.
+Tienkin hän opasti mulle
+Korven, vaaran, virran viertä,
+Kuvasi kalaisen rannan,
+Jossa on koti Kalervon.
+Sen sinulle neuvon -- lähde!
+
+KULLERVO.
+Sukuni, Kalervon perhe
+Viel' elossa sortumatta! --
+Majan aavistan matalan,
+Järven rannalla salossa,
+Kaskikaistalen sivussa;
+Näen nuotat kuivamassa,
+Ruuhen rannalle vedetyn.
+Aavistus opastajana,
+Sydämmeni harras kiihko
+Mun tuolle majalle viepi. --
+Kuulitko mitä enempi?
+
+ILLI.
+Jopa unhotin jotakin! --
+Kuulin, kuink' iloitsi Unto,
+Kun emäntä sun alenti
+Paimeneksi. Ei avuksi
+Taatollensa sielt' ylene
+Poika; sammuva on toivo,
+Into, uskallus, yritys,
+Kosto, kuin vetehen soihtu,
+Voimatonna vaan sihisten
+Hiutuessaan.
+Niin iloiten uskoi Unto.
+
+KULLERVO.
+Unto aikaisin iloitsi.
+Sammuiko merehen päivä,
+Kun se aallon alle vaipui,
+Vaikka siitä yö iloitsi?
+Yö surutta nukkui -- päivä
+Heräsi, yleni, loisti,
+Yön vallan kukisti tyyten.
+    Innoissaan:
+Paista nyt Jumalan päivä
+Näiden poikien poluille!
+Jo nyt tiedän työalani,
+Tarkoitukseni tajuan.
+Mut aseita tarvitsemme. --
+Täss' isäni puukon tynkä.
+
+JOUKKO.
+Aseita, pojat, aseita!
+
+KOTRO.
+Tässä meillä on aseita:
+Kirves, kuokka, tuima tuura.
+    Näyttäen tuuraansa:
+Tällä ratkon rautasalvat,
+Lukot luhjon, puhkon päitä!
+Sullepa osoitan, Illi,
+Että miestä on minussa,
+Koti vallata vakava,
+Miekan taikka tuuran annat!
+
+ILLI.
+Se näytä! tekoa toivon.
+Mut ase parempi hanki.
+Pian joutukaatte! Kohta
+Tääll' on Ilmari ja Anja.
+
+KULLERVO.
+Vuoressa lukollisessa
+Yllin kyllin on aseita.
+Siis, pajalle miehet kaikki,
+Rannan kautta kaaritellen,
+Ettei seppo saa vihiä,
+Ennenkuin teko on tehty,
+Kuin Puhurin ryöstökulku
+Hallayönä halmehessa. --
+Seuran pettäjät tapamme!
+
+    Lähtee oikealle puhaltaen torveansa; muut jälissä.
+
+KOTRO (lähtiessään).
+Jänikset tapamme kaikki.
+
+TUIRO. (erikseen, muista jättäytynyt).
+Kunpa voisi näin alussa
+Arvata edeltä kättä,
+Minne onni kallistuvi,
+Niin minäkin kallistuisin.
+
+    Seuraa toisia.
+
+ILLI (viimeisenä, yksin).
+Arpani on lyöty: mieron
+Laaja selkä on kotoni,
+Sepon luona ei sijani
+Tästä päivin. -- Jo tulevat:
+
+    Poistuu. -- ILMARI ja ANJA parin TYÖMIEHEN keralla tulevat.
+
+ILMARI.
+Täältä paimentorven kuulin,
+Eikä ihmist' ainoata.
+Karja vastahamme kulki,
+Mihinkä emäntä eksyi?
+Paimenen eväs on tuossa --
+Missä paimen? -- Missä miehet? --
+Työväkeni? -- Entä Illi?
+Siimeksessäkö venyvät? --
+Ohi on päivällislepokin.
+Viihtyivät minulla ennen
+Väkijoukot vääntämässä,
+Vaikka tarvitsin satoja!
+    Miehilleen:
+Tuolla työnne -- nyt käsiksi!
+    Miehet käyvät toimeen palolla.
+Mikä on kumma työväessä --?
+
+ANJA.
+Viisi, kuusi hallavuotta
+Ei kovemmin koskettaisi
+Kalevalan vainioita,
+Kuin tuon korkean emännän
+Tulo Ilmarin talohon:
+Kodistasi, kaunis veljyt,
+Siit' asti sopu hävisi,
+Siit' asti lumikeränä,
+Kylmänä, mojottavana,
+Kasvoista kovan emännän
+Työväelle päivä paistoi.
+
+ILMARI.
+Sisko, liikoja latelet.
+Tunnen, kallis on sinulle
+Veljesi etu ja onni,
+Kunnia ja kuulu maine.
+Siksi muut mun rinnallani
+Näet varsin vaillinaisna,
+Heissä suurennat jokaisen
+Varjon -- varjelet minua.
+Maailmassa et minulle
+Näe naista vertahista.
+Mutta mun vikani sulle
+Näyttävät näkymätönnä,
+Kuin on varjot auringossa.
+
+ANJA.
+Näen kylläkin vikasi:
+Olet liian armollinen.
+Mutta ilkimys on Ilvo.
+
+ILMARI.
+Tuotako sanelet, sisko!
+Sinut lempeäksi luulin,
+Kuin sopi suvantolaisen --
+Nyt vihasta kiehut! --
+
+ANJA.
+                       Moiti!
+Oikeutta, lempeyttä
+Puolustan vihoihin asti.
+
+    Itkee.
+
+ILMARI.
+Mulle Ilvo on alati
+Ollut lempeä, suloinen,
+Kuin valossa kukkaniitty.
+Aina toimeva, älykäs.
+Jos on ankara väelle,
+Se hänest' on oikeutta.
+Talon hyöty on hänestä
+Ylhäisintä.
+
+ANJA.
+            Väärä hyöty,
+Jost' on joukolle vahinko. --
+Hänkö lempeä sinulle! --
+Ylpeyttänsä sinussa
+Rakastaa kopea Ilvo.
+Etuansa, voittoansa
+Hän hakenut on sinussa.
+Hevostakin hyödyksensä
+Taputti ajajan kämmen;
+Maidon-ahnas lypsäjäkin
+Hyvitteli raavastansa --
+Sen verran sinua Ilvo.
+
+ILMARI.
+Lyhyt on näkösi, sisko.
+Et ole arvannut etua,
+Rauhan liitto kun rakentui
+Pohjan ja Kalevan kesken.
+Rakkaudessa molemmat
+Voittavat ja antautuvat.
+
+ANJA.
+Mutta miksi hän kivellä
+Kosti orjan erhetyksen?
+
+ILMARI (huomaa Ilvon ruumiin).
+Taatto auta! -- Vaimoniko?!
+Tuossa! -- Murhattu! -- Verissä!
+    Vaipuu ruumiin luo; Anja kauhistuen loittonee.
+Täm' on Kullervon tekoa,
+Kostoa kovaosaisen!
+Anja, vaaditko enempi?
+
+    Itkee.
+
+ANJA (loitompana).
+Kullervon kamala kosto!
+Voi sua, Kalervon poika,
+Mikset murhannut minua!
+Tai miksei sylisi vahva
+Mua ryöstänyt iäksi?
+Tuoni, nyt ota minutkin,
+Paina virtasi mutahan
+Toivoton, iloton impi. --
+Tuossa kiiltävää terästä! --
+Kullervonko puukon kärki!
+    Pistää sen vyötaskuunsa. Lähestyy arasti seppoa.
+Veljeni, sinua säälin.
+Soisin, sättisit minua.
+Moittisit monipahaksi,
+Kauas luotasi ajaisit --
+Niin rumasti sulle haastoin.
+
+ILMARI (ruumiin luona).
+Näinkö sorruit mun suloni,
+Pohjan tähti, täysi helmi,
+Kalevalan kaunis toivo,
+Suurten sulhojen ihanne --
+Näinkö nyt manalle muutit!
+    Nousten seisaalleen.
+Pois nyt kuokka! Tänne miehet! --
+Kallis kantakaa kotihin!
+
+1:NEN MIES (ruumiin luona).
+Tässä on rutosti käynyt.
+
+2:NEN MIES (kuin edellinen).
+Käynyt on rutosti -- käännös
+Tehty Ilmarin talossa.
+
+    Nostavat Ilvon kantotangoille.
+
+ILMARI.
+Suomen on sopu rikottu,
+Rauha särkynyt satoisa.
+Raatajat rikokselliset,
+Kurjat rankaisen kovasti.
+Jos ei järjestys palaja,
+Niin Kalevan kaikki urhot
+Nostatan sotajalalle.
+Nouse viisaus vakava
+Suomen joukon johtajaksi,
+Niin on oikeus perivä
+Maan ja rauha. -- Lähtekäämme!
+
+ANJA (vähän jälessä, tarkastaen veitsen kärkeä).
+Voipihan rikotun puukon
+Seppo ehjäksi takoa --
+Eikö rakkaus rikottu
+Taas elämän työpajassa
+Soveltuisi sointuisaksi?
+
+    Seuraa toisia.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+    Kalervon savupirtti. Seinillä ja orsilla aseita, metsäeläinten
+    nahkoja sekä kalastuskojeita. ARMI ottaa lapiolla uunista
+    piiraita, joita HIEPRA asettelee lautsoille ja pöydälle.
+    KULLERVO astuu nyrpeänä sisään ja asettaa kalakontin selästänsä
+    seinälle.
+
+KULLERVO.
+Kalakontti tuoss' on tyhjä.
+Ei enempi mulle aalto
+Kuin metsä otusta anna.
+Hyvästi kalavetenne!
+Suotta Illi mun opasti
+Kalervon kotisijoille.
+Ei mun mieleni levoton
+Viihdy näillä työaloilla:
+Suurilla sotakedoilla
+Askaroivat aatokseni.
+Näitä auhtoja ahoja,
+Vesien kalakutuja
+Voipi viljellä Potero
+Isäni Kalervon kanssa.
+Suuremmat minun suruni.
+Jo sinulle, äiti, kerroin,
+Että tänne on tulossa
+Miesparvet eri kylistä,
+Sorretut, sotaiset orjat,
+Päiväläiset, palkkalaiset.
+Niillä korkeat kukistan,
+Suurväkiset, suursukuiset;
+Mutta poljetut poloiset
+Nurjan painon alta nostan.
+
+ARMI.
+Siitä kerroit, poikueni.
+
+KULLERVO.
+Sen sinulle yksin lausuin.
+
+HIEPRA (erikseen, ivallisesti).
+Mitäpä sitä minulle.
+
+ARMI.
+Mutta missä on isosi?
+Missä vanhin veljyesi?
+Olitte kalassa kaikki.
+
+KULLERVO.
+Jäivät rannalle molemmat,
+Verkkoja levittelevät,
+Suutuksissa, myrryksissä,
+Kun en tarponut hyvästi!
+
+ARMI.
+Etkö tarponut hyvästi?
+
+KULLERVO.
+En osannut.
+
+ARMI.
+            Viel' opitkin.
+Työ on neuvova tekijän. --
+Kiitos pilvien pitäjän,
+Ett' on Kullervo kotona,
+Poikani komea, pulska!
+Vaikka vartomatta saavuit,
+Outona kuin kiertolainen,
+Niin sydämmessäni tunne
+Sinut aavisti omaksi.
+Silmäsi ja suumalosi,
+Kutrisi koreat poimut
+Sitten tuntoni tukivat.
+Nyt sukumme suurin toivo
+On kotona: -- haava suurin
+Sydämmessäni parani.
+Mut kipua toista tunnen:
+Siskosi, suloinen Terhi,
+Hän hävisi, missä liekkin,
+Taisi eksyä iäksi.
+
+KULLERVO.
+Minullako toinen sisko,
+Tuota tyttöä parempi?
+
+    Kouristaa käsivarresta Hiepraa, joka parahtaa ja väistyy.
+
+HIEPRA.
+Kovin on kehnoja tapoja
+Tuolla Kullervolla, äiti.
+Sanot veljekseni -- ennen
+Sotapässiksi sanoisin.
+Käypi kuin peto käsiksi,
+Näpistellen, kouristellen,
+
+ARMI.
+Leikistä valitat, Hiepra.
+Puita uunihin aseta,
+Tulta laita!
+
+    Hiepra tottelee.
+
+ARMI (asettaen pöydälle ruokia).
+             Niinkuin lausuin,
+Sulla kaks oli sisarta,
+Kaunista, hyväsukuista.
+Toinen marjassa hävisi
+Kuumana kesäsydännä.
+Se äidin sydäntä särki.
+Minä tyttöä haeksin
+Vuoret, laaksot, metsät, rannat,
+Poropeurana samosin.
+Huutelin joka mäellä,
+Joka tuulelta kyselin,
+Kuulustelin kulkijoilta.
+Turha -- en tytöstä kuullut
+Ääntä enkä hiiskausta.
+Taisi mennäkin manalle.
+
+KULLERVO.
+Miksi on onneton sukumme?
+Mikä on veremme vamma?
+
+ARMI (kuin itsekseen).
+Meillä mahtanee veressä
+Kangastuksia asua.
+Ne haira-unihin vievät,
+Pettävät ja eksyttävät.
+
+KULLERVO.
+Mut on muutakin minussa:
+Vuorenraskasta, tylyä,
+Imatrata riehuvata --
+
+ARMI.
+Sit' elä kysele multa.
+Jumalten tekoja tutkit.
+Kenties on kova osasi
+Kiihkoissa hillittömissä,
+Ristiliekkien palossa,
+Himoissa hävittävissä.
+Kentiesi perintövaino
+Rauhan rosvosi sinulta.
+
+KULLERVO.
+Rauha ei minun iloni.
+Sukuni perintö: vaino --
+Siinä mun vereni herkku.
+Äiti, tuo sotisopani!
+
+ARMI.
+Hillitse veresi kuohu!
+Tässä ruoka, syö levossa,
+Viihdy äitisi ilona.
+
+HIEPRA.
+Se minulle riemun toisi,
+Kuka toisi Terhi siskon.
+Kovin on vieras veljekseni
+Kullervo, kamala, synkkä.
+Käypi kuin tulessa aina,
+Kuumetta, kihoa täynnä.
+Sinä syöttelet hänelle
+Kalakukot, porsaspaistit,
+Piirakat ja piimävellit --
+Ennen sutta syöttelisin.
+
+KULLERVO (kopristaa Hiepraa kädestä kuin edellä).
+Näin, susi, sinua lemmin.
+
+ARMI (sovitellen).
+Siskon mieltä ei sinulla.
+Muista, aina on sinua
+Kotiliesi lämmitellyt,
+Oma vanhin vaaliellut.
+Veljesi sotaverona,
+Orjan kurjalla osalla
+Kasvoi kuin katajapehko
+Kuivalla kivimäellä
+Karkeaksi, kartuiseksi,
+Mutta mieheksi yleni.
+
+HIEPRA (ivalla).
+Mieheksi -- hyvinkin miesi!
+
+    Lähtee ovesta.
+
+ARMI (Kullervon ruokaillessa).
+Eipä kuullut Kullervoni
+Rakkauden rastaslaulun
+Kehtoansa kiikuttavan.
+Ei hyväilyt, hyssytykset,
+Sydämmen simainen kieli
+Orjan itkuja hivellyt;
+Vaan kova, vihainen vitsa
+Pienoisen verille pieksi
+Kolkon Untamon kotona.
+
+KULLERVO (pyyhkien silmiään).
+Emo, laulusi lopeta!
+
+ARMI (jatkaa).
+Sitte kuin isoksi kasvoit,
+Kasvoi ruoskakin isoksi,
+Raskas taakka raskaammaksi.
+
+KULLERVO.
+Elä jatka, äiti kulta!
+Kyyneleitäni häpeän.
+Minunko pojan poloisen
+Piti onnesta iloita
+Äitini sydämmen luona.
+
+ARMI.
+Nyt kotisuloa nauti!
+Näet lieden lämpiävän,
+Tuossa leivokset levällä.
+Tässä sun emosi vanha.
+
+KULLERVO.
+Niinp' on tässä sun tukesi.
+
+    KALERVO ja POTERO tulevat sisään.
+
+POTERO.
+Täällä se Kalervon toivo
+Syö emon makupaloja,
+Uunin lämpimän lekossa.
+Mut ei tarpoa osannut,
+Ei sopinut soutajaksi.
+
+KALERVO (äkäisesti Poterolle).
+Suuta on sullakin enempi,
+Kuin tekoja, poika parka!
+
+ARMI.
+Ei sopinut soutajaksi,
+Töihin suurihin sopisi.
+
+KALERVO.
+Turhia uneksit, eukko.
+Joka on pientä pieneksinyt,
+Ei se suurihin sovellu.
+
+ARMI.
+Ei ulapan haaksi voisi
+Kulkea kotivesillä!
+Pienen puukon veistotöihin
+Suuri säilä ei sopisi;
+Ei komea kotka viihdy
+Pääskysen pesätiloilla.
+
+POTERO.
+Eipä se emoni mulle
+Syöttänyt sydänkeriä,
+Vaikk' olen raatanut ikäni
+Kalervon karuja maita,
+Suvet, talvet tarpoellut
+Verkkoja kotivesillä.
+
+KULLERVO (julmistuneena Poterolle).
+Mihin kelpaisit katala!
+
+KALERVO (on istunut verkon kudontaan).
+Pula on paha pojista,
+Hulttioista. Tuossa vanhin
+On veljessodan ajalta
+Raajarikko, ontujalka,
+Työhön heikko -- tuo Potero.
+
+POTERO.
+Syttyikö sota minusta?
+Itse käskit -- tottelimme.
+
+KALERVO.
+Jospa silloin ei olisi
+Sodittu ja suitsutettu
+Veljesten verivihoja,
+Niin nyt: -- ahjoa sisässä
+Teissä on sotatuleksi,
+Tulta vaaran valkeaksi.
+
+KULLERVO.
+Siin' oletkin oikeassa.
+
+KALERVO.
+Tuli Kullervo kotia,
+Ilmestyi kotipihalle
+Kuin tyly, levoton Tuoni,
+Hämmästytti ja peloitti,
+Kuin haudan takainen aave.
+Tuli kuin merestä miekka,
+Hyökyaaltojen ajama,
+Jota ei etsiä osattu. --
+Mut on raiskattu, piloilla,
+Raajarikkoinen tavoilta,
+Kuin meren petojen veikko,
+Raju, myrskyinen, väkevä,
+Hillitön tajuttomasti,
+Kelvoton elämän työhön,
+Turmeltunut turmelija.
+
+ARMI.
+Kalervo, Kalervo hurja!
+Vimmatust' olet vihassa.
+Oman poikasi kuvailet
+Kurjaksi, avuttomaksi.
+Mistä kiehut ja kohiset?
+Kuinka on kalassa käynyt?
+
+KALERVO.
+Teljot rikkoi, airot katkoi,
+Nuotan tarpoi tappuroiksi,
+Kalat liivaksi litisti --
+Järjetön koko tenava! --
+
+    Kalervon raivotessa on Kullervo repinyt tekeillä olevan
+    verkon Kalervon käsistä.
+
+Tässä viimeinen tuhonsa.
+
+ARMI.
+Tuoko raivon toi sinulle,
+Ett' on poika puol'tekoinen,
+Ettei mierosta palannut
+Täydellisnä tähkäpäänä!
+Tee osasi, hoida häntä!
+Ei vihassa vilja kasva.
+Nuoren on ikä edessä
+Oppia osaamatonta.
+
+KULLERVO.
+Kaikkiko mua vihaavat?
+Siskot, veljet, taattonikin,
+Sukuni, jota sureksin!
+Sinä yksin, äiti armas,
+Ystäväni muit' ylinnä.
+Annas, lyön lihattomiksi,
+Luuttomiksi kurjat luhdon.
+    Karkaa isänsä kimppuun; Armi menee väliin.
+Pois välistä!
+
+ARMI.
+              Sun sukusi! --
+
+KULLERVO.
+Ei ole sortajat sukuni,
+Väärät miehet veljiäni.
+Väisty, äiti!
+
+ARMI.
+              Mut isäsi! --
+
+KULLERVO.
+En isäksi tunne tuota,
+Jolla ei isän sydäntä.
+Mitä antoi hän minulle?
+Elämän kiroja täynnä,
+Osattomat orjan päivät,
+Puukon --
+    Viskaa veitsen tyngän lattiaan.
+          tuossa sen murena!
+
+KALERVO.
+Terä murtunut oletkin,
+Et ehjäsisuinen urho.
+
+KULLERVO.
+Kuin koko Kalervon heimo.
+Mitä säästitkin minulle?
+Korven kolkon, viljattoman,
+Maata, vettä kansatonta.
+Paras sulta on perintö:
+Kosto, kosto Untamolle!
+Siksi viel' elossa viihdyn.
+
+POTERO (väistyy nurkkaan verkkotyö kädessä).
+Paras soppehen paeta,
+Tästä tuisku on tulossa.
+
+ARMI.
+Kuulitko mit' on povessa
+Kullervolla?
+
+KALERVO.
+             Kuulin kyllä.
+Taisin tuimaksi ruveta,
+Näin kun syyttelin sinua.
+Kentiesi sotahan synnyit,
+Sukukoston suorijaksi.
+Siis isäsi neuvo kuule:
+Ensin käy Lapissa, poika!
+Ne veljessodan edellä
+Mulle maksoivat veroa. --
+Lappi valloita, veroita,
+Rikastu, kokoa joukko
+Ympärillesi ylevä.
+Sen avulla vasta voitat
+Untamon veriset urhot,
+Suoritat sukusi koston.
+
+KULLERVO.
+Neuvosi himolla ahmin,
+Minkä oikeaks' älyän.
+Mikä on minusta väärä,
+Sitä inholla hyleksin.
+
+ARMI (kuin itsekseen).
+Miksi taaskin veljesvaino?
+Sitä kun kuvittelenkin,
+Niin sisuksiani syöpi
+Kuin vihateräinen veitsi,
+Muistot kauheat heräävät. --
+Toki muuta en tajua
+Sovitusta arvokasta
+Kuin veren verestä, koston.
+
+KULLERVO.
+Meill' on yhteistä jotakin.
+
+KALERVO.
+Yhteistä viha verinen.
+
+ARMI.
+Mutta syyttömiä säästä!
+Et opettajaksi huoli
+Sutta, ilvestä, repoa,
+Et verenhimosta riehu
+Etkä surmasta iloitse,
+Vaan iloitset oikeudesta,
+Väärästä vihassa kiehut.
+Siksi väärä mahti murra!
+
+KULLERVO.
+Siksi Untamon kukistan
+Majoinensa, mantuinensa,
+Hävitän sukuni syöjän.
+
+ARMI.
+Kun eläimen pienimmänkin
+Tapat, sit' elä kiduta.
+Ihmistä enemmin sääli.
+
+KULLERVO.
+Säälisinkö säälitöntä?
+
+KALERVO.
+Nainen ei sotaa älyä.
+Säälikö sukuas' Unto,
+Kun hävitti viljat, karjat,
+Naiset, lapsetkin tuhosi,
+Kartanot poroksi poltti?
+Tee kuin on setäsi tehnyt!
+
+KULLERVO.
+Muilta en ota tekoja,
+Toisten toimiteltavia.
+Omat mulla on tekoni,
+Täältä ne sikisi, syntyi
+Syvältä sisimmästäni.
+Nyt ne pyrkivät paloksi,
+Miehen päästä miekan päähän.
+Emo, tuo sotisopani! --
+Miekan vyölleni varustan.
+Sen olen takonut itse
+Sepon suurimman pajassa.
+Tuolla keihäs, jousi, viini,
+Nuoleni vihaiset, vinhat. --
+Ne sepon pajasta ryöstin. --
+    Edellistä lausuen pukeutuu varuksiinsa.
+Nyt olen sotajalalla.
+Vainoveikot kun tulisi,
+Näyttäisin sukuni voiman!
+
+ARMI (autettuaan Kullervon varustautumista.)
+Kun kerran sotia käynnet,
+Niin sieltä palatessasi
+Tuo kotihin kaunis rauha,
+Muodossa hyvän miniän,
+Oman Suomesi sukua,
+Joka on liukas liikunnalta,
+Aina ahkera käsiltä
+Eikä riitoja rakasta. --
+Tarvitset sukusi jatkon.
+
+KULLERVO (erikseen).
+Anja, oisitpa omani!
+Nyt sun näyttäisin emolle.
+
+KALERVO.
+Kunpa en riutunut olisi,
+Harmennut, hatarajalka,
+Kanssasi tulisin, poika.
+
+POTERO.
+Min' en vain sotia suosi
+Enkä jättäisi taloa. --
+Ethän vaatine, isäni? --
+Jalkoja minult' ei riitä
+Silvottavaksi enempi.
+Kaks on kättäni -- satakin
+Kättä työmme tarvitsevat.
+Hupsu tahtonee tapella.
+Ei sodat sotien lopu,
+Jos n'ei hilliten häviä.
+
+    HIEPRA juoksee läähättäen sisään.
+
+ARMI.
+Mikä tuska on tytöllä?
+
+HIEPRA (hätäisesti).
+Oi isoni, oi emoni!
+Uusi on tuho tulossa:
+Kuin vihainen hurttaparvi,
+Sata miestä miekallista
+Vierähti ylitse kasken,
+Sen rähisten, tuon kohisten,
+Tänne ryskäen tulevat.
+Suussa soittivat sanoja:
+"Kullervo Kalervon poika".
+Ei hyvää se huuto tiedä.
+
+POTERO.
+Kullervon keralla kosto
+Käy Kalervon kantapäillä.
+
+HIEPRO.
+Varjele vakainen luoja!
+
+KALERVO.
+Sepon miehiä ovatko,
+Vaiko Untamon uroita?
+    Kullervolle.
+Ehkä etsivät sinua.
+Mun sukuni surmannevat.
+Aseihin joka elävä!
+Kirves, keihäs, miekka!
+
+    Muut, paitsi Kullervo ja Armi, hapuilevat hätäisinä aseita.
+
+KULLERVO (levollisesti).
+                        Maltu,
+Rauhoitu, Kalervo vanha,
+Tässä on sukusi turva.
+
+KALERVO (pelokkaana).
+Turvaksi sinua toivoin --
+Taisit tulla turmioksi.
+
+    Parvi miehiä, erilaisissa asevaruksissa, astuu sisään;
+    KOTRO, MUTRU, KITKA, TUIRO ja POURU etupäässä, ILLIkin
+    keralla.
+
+KOTRO.
+Terve, kaukainen Kalervo!
+Kullervo ylinnä terve!
+
+MUU JOUKKO.
+Kullervo ylinnä terve!
+
+KULLERVO.
+Terve teillekin, toverit,
+Karkulaisten kaunis joukko!
+
+JOUKKO.
+Vapaita olemme kaikki!
+
+KULLERVO.
+Valloillanne -- ei vapaina.
+Puoliorjia olemme.
+Silloin meillä on vapaus,
+Kun on kullakin osansa,
+Toisen toista sortamatta.
+Sortajat kukistakaamme!
+
+JOUKKO.
+Sortajat kukistakaamme!
+
+KOTRO.
+Tässä parvi on tukeva,
+Kovan, katkeran kokenut,
+Työmiestä joka alalta,
+Sotaorjat, ostokansa,
+Joukko vankka valmihina,
+Kun on tarvis taistelua
+Vapauden, toivon tähden.
+
+JOUKKO.
+Vapauden taistelua!
+
+MUTRU.
+Kullervo, kuleta meitä
+Ryöstölle rikasten miesten,
+Kullan kiiltävän jaolle.
+Aika on varsan vaivatunkin
+Helat helkkyvät pidellä.
+
+KITKA.
+Kulta on kukka väärän vallan
+Kullervo, kuleta meitä
+Ruokapöydälle jalolle!
+Kun on vatsa vahvistettu,
+Pääkin pystyssä pysyvi.
+
+TUIRO.
+Kullervo, kuleta sinne,
+Miss' on piikoja pidellä
+Taikka korjata kotihin.
+Mikä on miehelle vapaus
+Vailla vaimon kahlehia.
+
+POURU.
+Kullervo, kuleta sinne,
+Missä murramme ikeemme,
+Missä käskijän kädestä'
+Ruoskan riistämme iäksi!
+
+KOTRO.
+Kullervo, kuleta meitä,
+Kautta taistelun tulisen,
+Isännäks' oman kotimme.
+
+KULLERVO.
+Paljon toivotte. Minulla
+Yksi vain on toivo: -- kosto.
+Miehet, seuratkaa minua,
+Luottaen, lujalla mielin.
+Min' olen syntynyt sotihin,
+En rauhan rakennustöihin.
+Elämä minua hylki,
+Potki pois joka polulta,
+Ryösti mun joka osani.
+Nälässä hivuessani
+Minulle kiven kurotti.
+Rakkautta kun halusin,
+Voitin hurjat herjaukset.
+Kun kurja kotia etsin,
+Löysin suortuvan sukua,
+Mutta en suvun sydäntä. --
+Mitä nyt hukata voisin.
+
+ARMI (itkien).
+Äitisi hukata voisit.
+
+KULLERVO.
+Sulle, äiti, on parempi
+Surmassa suloton poika. --
+Kotro, kuulitko seposta?
+Hän onko sotajalalla?
+
+KOTRO (vetäen Illin esille).
+Astuhan esille, Illl! --
+Tässä on vakoilijamme,
+Hän voi kertoa seposta.
+
+KULLERVO.
+Tiedätkö jotakin, kerro!
+
+ILLI.
+Siihen viikot vierähtävät
+Ennenkuin aseissa seppo.
+Aluksi suru ajeli
+Neuvotonta miespoloista. --
+Olihan emäntä kuollut,
+Työväki ase kädessä --
+
+KULLERVO.
+Niistä ei enempi. -- Jatka! --
+
+ILLI.
+Sitten usvana surukin
+Laski, vaihettui teoiksi,
+Helmitti sepon elämän
+Rohkealla työhalulla.
+Yöt päivät vasaranpauke
+Sitten on pajasta kuultu,
+Metsässä säkenet nähty.
+Kaikki on Kalevan kansa
+Käsketty sotajalalle. --
+Tarkoitan vapaita. -- Mutta
+Aseitten taonta kauan
+Vaativa on viivytystä.
+
+KULLERVO (kuin itsekseen).
+Viikon, kaksi -- kuukaudenkin.
+
+ILLI.
+Se vähintä.
+
+KULLERVO.
+            Nyt asetu
+Piilopirttihin salolle.
+Sieltä silmällä pitele,
+Vakoele, kuulustele,
+Kuin käen vireä piika,
+Ilmarin varustustöitä.
+Mulle toimita sanoma
+Maan, veden tai ilman tietä.
+Kuulitko?
+
+ILLI.
+          Käteni annan,
+Että kuulin ja tajusin.
+Min' olen Pohjolan perua,
+Jolt' ei keinot kesken puutu.
+Laitanpa sanoille siivet
+Viestin tuojaksi sinulle. --
+    Erikseen.
+Hiiskuisinko, ett' on Anja
+Myöskin liittomme apuna! --
+En! -- hänelle siit' en hiisku.
+Eikö oikeus minulla
+Toivoa olisi --
+
+KULLERVO.
+                Veikot!
+Sotaonni on minussa:
+Veressäni voiman tunnen,
+Täynnä voittojen oraita,
+Taimia verisen viljan.
+Nyt Lapin aloille käymme!
+Luopiot, veronalaiset
+Heimot siellä suostutamme
+Liittohomme.
+Sen hyvällä, tuon pahalla.
+Sielt' apuväkeä tuomme
+Ja varoja valloitamme.
+Sitte, kuin lumivihuri
+Tuiman tunturin laelta,
+Sieltä syöksymme takaisin,
+Purevina, polttavina
+Untamon kukistamaan.
+Se minun tekoni terttu,
+Ihana verirypäle! --
+    Ikäänkuin näyssä.
+Itse Untamo loassa,
+Koko heimo hengetönnä,
+Talot poltetut poroksi,
+Vilja, karja kaikki viety.
+Tuo on siinto silmissäni
+Kuin verinen iltarusko
+Päivän myrskyisen perästä. --
+Ensin, veikot, tunturille!
+
+JOUKKO.
+Tunturille, tunturille!
+
+KALERVO.
+Ihanast' uneksit, poika!
+Vielä vanhana vapisten
+Kuulen kiihkosi kohinan:
+Mun oman vereni kiihkot
+Oman poikani povessa.
+Ota onni retkellesi!
+Kalervon pojalle voitto!
+
+JOUKKO.
+Kalervon pojalle voitto!
+
+ARMI (syleillen Kullervoa).
+Itkuni ihana poika!
+Mene, voita ja palaja!
+
+KULLERVO.
+Pois suruiset, hennot itkut!
+    Irtautuen Armista.
+Hyvästi, emoni vanha!
+    Joukolle.
+Joukko uljas, voiton tielle!
+
+    Lähtee joukossa.
+
+JOUKKO (lähtiessään).
+Voitontielle, voitontielle!
+
+POTERO (tuumivasti).
+On sitä elävä tuota
+Kullervoa kaikitenkin.
+Taisi syntyä sotahan.
+Moni on raiska rauhan töissä,
+Mutta melkoinen sodassa,
+Tappelussa tuima urho.
+Sekö lie kunto Kullervonkin.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+    Syksyinen sekametsä partaalla kohisevan kosken, jonka
+    ryöppy sumentaa ilman. Ilta-aurinko haamoittaa sumun läpi,
+    KULLERVO joukkonsa etupäässä ratsastaa vasemmalta.
+
+KULLERVO.
+Miehet, kantajat verojen,
+Lapin vankat valloittajat,
+Tässä on lepouspaikka
+Pyhän kosken partahalla.
+Tässä valmistua voimme
+Uuden rynnäkön varalta
+Vasten Untamon kotia.
+Nyt on Lappi liitossamme,
+Siit' on joukkomme väkevä.
+Tässä urhot uskolliset,
+Ei minulle eikä muille,
+Vaan edulle yhteiselle.
+Meillä on satoisa syksy,
+Elonkorjussa olimme.
+Ensi kerran nyt palajan
+Mun omalta pelloltani,
+Sotapellolta jalolta.
+Mut en vielä voi iloita
+Ennenkuin on koston niitto
+Untamon kylissä tehty. --
+Surma veljen sortajalle!
+
+JOUKKO.
+Surma veljen sortajalle!
+
+KULLERVO (laskeutuen ratsulta).
+Urhot, nyt levätessänne
+Saalistanne nauttikaatte!
+    Joukko asettuu ryhmiin.
+Mutta muista, kelpo Kotro:
+Vahvat valvoen olemme.
+Siksi vartijat aseta,
+Korviksemme, silmiksemme,
+Tielle taakse ja etehen,
+Ettei leikissä leväten
+Vaara, uhka unhottuisi.
+
+KOTRO.
+Käskyjäsi täytän. --
+    ILLI tulee.
+                     Täältä
+Illi sulle tuo sanoman.
+
+    Toimittaa vartijoita ja järjestää joukon.
+
+KULLERVO.
+Käy likemmä, Illi, lausu,
+Tuotko tuimia vihoja!
+
+ILLI.
+Kysytkö tätä sydäntä? --
+Se sinulle lemmen tuopi.
+
+KULLERVO.
+Nyt en lemmestä laverra, --
+Sotatietoja haluan!
+
+ILLI (ensin säpsähtäen, jatkaa).
+Toisin on Kalevalassa:
+Siellä Untamon avuksi
+Joukko noussut on jalalle.
+Väinö, Ilmari ja Kauko,
+Kalevalan kuuluisimmat,
+Joukon johtajiksi käyvät.
+Jollet nyt visusti riennä
+Miekan työhön,
+Niin petät sukusi koston,
+Murrat veljiesi toivon,
+Vapautemme --
+
+KULLERVO.
+              Vaiti vaimo!
+Sit' ei urhoksi sanota,
+Jok' ei tunne tehtäväänsä. --
+Tähän asti teit hyvästi.
+Nyt edellä joukon juokse
+Untamon talohon yöksi. --
+Hyvinkin ehätät sinne
+Kekriaaton juominkihin.
+Silloin yöuni on raskas,
+Kaikki nukkuvat hakoina,
+Pää pökerö, mieli tylsä.
+Siellä sirkkana sirise,
+Vaikk' oletkin kaunis käärme.
+
+ILLI.
+Ihanasti haastat, urho.
+
+KULLERVO.
+Kaikk' unessa Untolaiset
+Juovuksissa kun rypevät,
+Silloin mulle tuo sanoma,
+Hiivi noitana. Jytäkkä
+Silloin nouseva on julma,
+Veljien verinen kylpy.
+
+ILLI.
+Tottelen, Kalervon poika.
+Kärpän korvin, saukon silmin
+Tarkoin kuulen ja tähystän,
+Tuulena sanoman saatan. -- --
+Mutta kuulehan! -- Ihana
+Ajatus minussa nousi.
+
+KULLERVO.
+Mik' ajatus?
+
+ILLI.
+             Yösydännä,
+Kun on Untola unessa,
+Kun pirtissä raskas kuorse
+Hämmentää sirinät sirkan --
+Minä piistä lyön kipinän,
+Uunille pärekasahan,
+Seinän luo viritän taulan: --
+Untamon upea pirtti
+Tuokiossa on tulessa!
+
+KULLERVO.
+Sen jos hekkuman sinulle
+Soisin, ainapa katuisin:
+Onneni varas olisit.
+Itse tahdon rinnastani
+Puhkaista vihapukaman,
+Tuon äkämän, myrkkypahkan,
+Joka paisui Untolassa,
+Itse sen ulos puserran
+Untamon suvun tapoksi.
+Siitä nautin, siit' iloitsen. --
+Sulta polton, surman kiellän.
+Mitä käskin, tee se! -- muut' ei.
+
+ILLI.
+Mielikses on mielikseni,
+Voittosi minulle voitto.
+
+KOTRO (Illille).
+Mesi on ammoin katkeraksi
+Käynyt Kullervon veressä.
+
+ILLI.
+Kuin veressä aimo miehen. --
+Minä riennänkin edellä.
+Jää hyvästi, Kotro! --
+
+KOTRO.
+                       Riennä!
+
+ILLI (erikseen).
+Saisin Kullervon omaksi,
+Suven syömättä eläisin,
+Päivittäin sen pään pesisin,
+Joka huomenna sukisin,
+Illoin kantaisin sylissä,
+Haahkan höyhenille veisin,
+Silkkivaipoin peitteleisin.
+
+    Lähtee.
+
+KOTRO (Kullervolle).
+Joukossamme on Onervo,
+Noita taitava Lapista.
+Siltä salli kuulustella,
+Kuinka käypi rynnäkkömme,
+Onnistummeko hyvästi.
+
+KULLERVO.
+En kysy kylästä mieltä.
+Tapaukset on minussa.
+Minusta ne puhkeavat,
+Kuin väkevä multa tuopi
+Povestansa paisuvasta
+Riistan ynnä rikkaruohon.
+Niin tekoja hautuneita
+Minusta käteni kautta
+Puhkeaa terälle miekan.
+Mitä tietäisi Onervo?
+
+KOTRO.
+Mitä puhkeaa sinusta
+Tekoja, ne tiedustella
+Voipi hän jumalten luona.
+
+ONERVO (astuen esiin).
+Mulle miekkasi ojenna
+Hetkeksi. Sen kautta kuulen,
+Mitä aikovat jumalat.
+
+KULLERVO.
+Miekkani sinulle? Ainut
+Kylkikumppalini!
+
+ONERVO.
+                 Tiedä:
+Jumalissa juoksun määrä
+Eikä vallassa väkevän.
+
+JOUKKO.
+Jumalissa juoksun määrä.
+
+KULLERVO.
+Uupuneitako olette,
+Vailla rohkeutta, raukat!
+    Joukko murisee levottomana.
+Voittekin kysellä -- tuossa
+Miekka lapsille leluksi.
+    Ojentaa miekkansa Onervolle, jonka ympäri osa joukosta
+    taustalla kiertyy kehäksi.
+Minä en taikoja kysele.
+Mulla vastaus vakava
+Tarkkana on tunnossani. --
+Nytpä tyhjä on sivuni,
+Kuin oli ennen onnetonna,
+Orjana mun ollessani. --
+Missä tyttö, jonka löysin
+Rannalta, vesikiveltä?
+Tänne tyttö!
+
+    HIPPO, vanhus joukosta, tuopi pelokkaan MIERONTYTÖN esille.
+
+HIPPO.
+             Tässä hempu.
+Sulle hoitelin poloista.
+
+KULLERVO (vanhukselle).
+Etsi saalisten seasta,
+Kanna tänne kaunihinta,
+Mit' olen ryöstänyt Lapista.
+    Hippo menee noutamaan.
+Miksi noin vapiset, vieno?
+Miehesi minusta löysit,
+Etkä huonointa tavannut.
+Tässä linnani upea,
+Kaaritaivas kattonamme,
+Paksut hongat patsahina,
+Päivin aurinko ilona,
+Öisin tuohukset tuhannet,
+Lehtipuut livertävien
+Laululintujen pesinä,
+Koski soittaja komea.
+Eikö miellytä sinua?
+Tuossa huovit, hääväkeni.
+Sinä morsian ihana.
+
+MIERONTYTTÖ.
+Näin resuinen tyttö raukka.
+
+KULLERVO.
+Sinut suurille saloille
+Haltijattareksi nostan.
+Itse valtikan anastan
+Metsän haltijan kädestä.
+Kaiken riistan, rikkauden
+Tälle joukolle jakelen.
+
+MIERONTYTTÖ.
+Sinä kerrot kiehtovasti,
+Haastat outoja satuja,
+Kuin unessa aavistelet,
+Halujani houkutellen.
+
+    Hippo tuopi vaatteuksen.
+
+KULLERVO.
+Tässä sulle on parasta,
+Kaunihinta, hempeintä:
+Vyöt, hamoset, huivit, helmet.
+Tuossa vielä kautokengät
+Kepeät -- ne kaikki ryöstin
+Oman äitini varaksi.
+Sinut kun vien äidilleni,
+Niin ne nyt sinulle annan.
+Tuonne metsähän ravista
+Yltäsi risaiset rievut,
+Siellä uusihin pukeu!
+
+MIERONTYTTÖ.
+Mies komea, mulle annat
+Aimo kallihit kapiot!
+Silkit, helmetkin soreat! --
+Tämäkö olisi onni!
+Alkaisiko tästä nousta
+Se kadonnut kaunis päivä, --
+Sodanko verestä mulle
+Onnen kultavyö kohoisi --?
+
+KULLERVO.
+Mene männikkösalihin,
+Pukeu! -- palaja sitten!
+    Alta kulmien ja pelon alaisena tyttö vielä
+    tarkastaa Kullervoa kuin arvoitusta ja menee.
+Tahdon nauttia sinusta,
+Onni, ennenkuin pakenet.
+Kyllin aavistan -- ihana
+Onnenhetki hilpaseiksen,
+Kuin salaman lento yössä,
+Jälen jättäen pimeän.
+
+TUIRO (syrjässä naisen kera).
+Sulta, Kotro, en kadehdi
+Illiäsi; -- täss' omani,
+Jonk' olen ryöstänyt Lapista
+Vanhan kultansa sylistä.
+
+KOTRO (halveksien).
+Pidä tuo omasi!
+
+KULLERVO.
+                Riita
+Pois välistä miesten, joilla
+Työ on yhteinen edessä!
+Nyt leväten leikkikäätte.
+Hippo, soita kanneltasi,
+Koston kaikuja viritä,
+Olet vanha, vaivan nähnyt,
+Muistosi sotia täynnä.
+
+HIPPO.
+En ole Väinö soittajaksi,
+Toki päästelen parasta,
+Mitä on neuvonut ikäni,
+Sen iloja, tuon suruja,
+Vihojakin, vimmojakin.
+
+JOUKKO.
+Soita, soita!
+
+ONERVO (kehän keskellä).
+              Loitsuhyppy
+Alkakaamme! Ensin hiljoin
+Notkukaa, kuin rannan ruoho
+Aallon heikon heiluttaissa.
+Sitten kiihtyen kovemmin,
+Niinkuin aalto ankarampi.
+Tahdon taivasta lähetä.
+
+    Taustalla Onervon ympärillä näkyy hitaita hyppyliikkeitä;
+    Onervo miekka kädessä liikehtii keskellä. -- Hippo vienosti
+    soittaa kannelta. Liikkeet vähittäin kiihtyvät.
+
+POURU (ensin seuraten syrjästä).
+Ihmisten iloita suovat,
+Kuulema, jumalat. Siitä
+Mieltyvät iki hyviksi,
+Avuksemme innostuvat
+Tuiman taistelun ajalla.
+Siis iloa, karkeloa,
+Sotahyppyä rajua!
+Miehet, naiset!
+
+ÄÄNIÄ JOUKOSTA.
+                Karkeloa!
+
+MUTRU.
+Mies ei hyppele hevillä.
+Astunta on arvokkaampi.
+Kuka maksaisi hypystä!
+
+KITKA (avaten eväskonttia).
+Enkä jaksa nyt hypellä.
+Vatsa vaativi veronsa.
+Tanhut säästän tappeluiksi.
+
+KOTRO.
+Käytkö, Kullervo, keralla?
+
+KULLERVO.
+Siihen ei iloni riitä.
+Minust' on tapettu tanhu,
+Mieli hilpeä, iloinen
+Surmattu sukuni tähden
+Kapalossa, kehdossani.
+Tanhuisinko, pyörittäisin
+Naiset nauramattomiksi,
+Ne sumuksi höyryttäisin,
+Kuin tuo koski vaahtopäänsä,
+Pimittäisin päivän silmän,
+Ilosta surun tekisin, --
+Siksi kartan karkeloita.
+
+KOTRO.
+Täm' on loitsuhyppy, siksi --
+
+    Yhtyy kisaan.
+
+MUTRU.
+Sota on sulle karkeloita.
+
+KULLERVO.
+Sota, kosto, hurmevirrat! --
+Nekö vain himoja mulla?
+Tunnen muutakin kihua
+Rinnassani riehuvaksi:
+Lemmenkiihkoa tulista,
+Joka leimahtaa levossa.
+Tytön tuolla nähdessäni
+Tien ohessa, virran luona,
+Tuntui kuin sotatuleni
+Kaskiliekkinä palaisi.
+Miksi miellyinkin hänehen,
+Mieron ryysykiertäjään?
+Hänt' en päästänyt paolle,
+Vaikka reuhtoikin rajuna,
+Mua parjaten pahasti.
+Lopulla rukoili raukka.
+Miks' en ryöstänyt sodassa,
+Kuin nuo muutkin, mieluisinta?
+
+MUTRU.
+Aikansa joka himolla.
+Vaihetushaluinen luonto
+Nälästä janohon viepi,
+Rakkautehen vihasta.
+
+KULLERVO.
+Tuolt' on hän tulossa, poistu!
+Onnea syleillä tahdon
+Kiihkeästi, hurmatusti. --
+    Mutru syrjäytyy.
+Tule, tyttöni solakka,
+Hentonen kuin heinän korsi.
+Mut olet keväinen heinä,
+Et ole syys, tuo keltalehti.
+
+MIERONTYTTÖ.
+Itse varteni somistit,
+Itse annoit helmet, kullat.
+
+KULLERVO (ottaen tyttöä kädestä).
+Soma on siro kätesi,
+Punakin vieno poskillasi,
+Sarastus ihanan päivän,
+Joka on nouseva verestä. --
+Miksi, tyttöni, vapiset?
+Mikä on hohto silmissäsi?
+Kyynelkö? -- valon pisara
+Puhtauden auringosta!
+Se herahti poskellesi,
+Siitä se aholle vieri --
+Eikä sielt' ikinä nouse.
+
+TYTTÖ.
+Eikö se sumuna nouse
+Tuonne päivän silmän alle?
+
+KULLERVO.
+Onko tuo sumu ylennyt
+Onnetonten kyynelistä?
+Minunkin suruni oisi
+Noussut päivän nähtäville,
+Ukon ylhäisen etehen.
+Sin' olet älykäs tyttö.
+
+TYTTÖ.
+Vieras -- niin tutulta tunnut,
+Outo -- niin omahiselta.
+
+KULLERVO.
+Mierosta olen minäkin,
+Kovan onnen oppilapsi,
+Mieron saunan löylyttämä.
+Siksi tuntunen tutulta,
+Siks' ehkä sinuhun miellyin,
+Kun olet mieron hylkylapsi,
+Kuin minä.
+
+TYTTÖ.
+           Sinäkin hylky?
+
+KULLERVO.
+Näen kyynelvirrassasi,
+Kera sun surusi vuoksen,
+Vuotavan omat suruni.
+Noin oletkin kiehtovaisin.
+Surunkaunis mun suloni.
+Likemmäksi sun likistän. --
+Taas vapiset, tyttö riepu.
+
+TYTTÖ.
+Vapisen tulematonta,
+Jonka aavistan tulevan.
+Niin sulla sylissä istun,
+Kuin venossa vierevässä
+Virran kiihkeän vesillä,
+Kurimuksen kurkun suulla:
+Huimaus sydämmen alla,
+Pelon ja sulon hivellys
+Neuvottomassa povessa. --
+Jollet pettäisi minua.
+
+KULLERVO.
+Petkuttaja on elämä,
+Lupaaja, sanansa syöjä,
+Kukkiessansa ihana,
+Täynnä toivoja hyviä,
+Kirjavata kangastusta.
+Mut kesällä käypi halla,
+Kaiken toivon vie kukalta,
+Jää syksylle keltalehdet,
+Pihlajan hapan hedelmä.
+Tunnetko tuon kalman löyhkän?
+Lehdet sen varistessansa
+Huokuvat, nuo kuolevaiset.
+Elämän joka kukalla
+Raihnan siemen on povessa.
+Tuo koski lopulta yksin,
+Mahtavin, sotaisin voimin,
+Riehunalla, pauhinalla
+Ilmaisee elämän työtä.
+Sinunko sopisi, tyttö,
+Ilman nautinnon iloa
+Kuihtua ja kuivettua
+Talven tuiskujen omaksi?
+Nyt, kaunis, kukoistat vielä,
+Läpi kyynelten hymyilet.
+Säästäisitkö tuon sulosi
+Nauttimatta soitimesta
+Luonnon lintujen tavalla.
+Minussakin voima lyöpi
+Tässä rinnassa rajusti.
+Miks' en antaisi sinulle
+Voimastani? Miksi emme
+Elon kuohunta-ajalla
+Omistaisi sen mehua,
+Ennenkuin tuleva raihna
+Varastaa ilomme tertun?
+Miero ei iloja suonut --
+Soiko sulle? -- ei minulle.
+Katkeruutta se jakeli.
+Siksi nyt omat sulomme
+Vaihtakaamme! Itsessämme
+Yksin on elämän suoni,
+Nautinnon parahin lähde.
+
+TYTTÖ.
+Noin ei haasta halvat miehet
+Näen sankarin sinussa.
+
+KULLERVO.
+Tahdotko kisailla tuolla
+Karkelossa?
+
+TYTTÖ.
+            Pois ivasi!
+Itkuhun ilommin suostun
+Kuin kisoihin ihmisjoukon.
+Muistot synkät on minulla.
+
+KULLERVO.
+Sin' olet mulle muokattuna,
+Sotaurholle sopiva. --
+Näetkö, luonto on sumussa,
+Kostea, himokas pilvi
+Maan povella piehtaroipi.
+Aurinko, elämän silmä,
+On samea; kaikki voimat
+Sokkoina hapuelevat,
+Tavoitellen toisiansa.
+Kuumetta ne kutkuttavat,
+Kihnuttavat kiihkojansa.
+
+TYTTÖ.
+Lehdet puusta langennehet
+Eivätkö lahoa tuossa?
+
+KULLERVO.
+Ne palavat päälletysten,
+Nauttivat palamisesta.
+
+TYTTÖ.
+Haastat outoja sanoja.
+
+KULLERVO.
+Tuonne kuusten suojuksehen
+Käymmekö? Ihana kuume
+On jo vihkinyt veremme.
+Siellä leikimme vapaina
+Nuoruutta nopean hetken. --
+Pois itku, typerä tyttö!
+Miksi tuota?
+
+TYTTÖ.
+             Muistojeni
+Haikeutta haihattelen,
+Kokemusteni kovuutta
+Raukka itken,
+Mieron polkuja pahoja
+Vaikeroin.
+Itken kuin iloton lintu,
+Eksynyt emon pesästä
+Kurjan kohtalon omaksi.
+
+KULLERVO (tyttöä hyväillen).
+Sinut vien kotimajoille,
+Ihmisten ilotulille.
+
+TYTTÖ.
+Niin minulle pantti anna,
+Jollet pettäne poloista.
+
+KULLERVO.
+Tässä on sodasta sormus,
+Jolla vahvistan valani.
+
+    Menevät sivulle.
+
+ONERVO (tanhukehän keskellä liikkeillään kuvaten sanojensa mukaan
+matkaansa).
+Taukoa, tulinen tanhu!
+    Karkelo taukoo. Kannel kuuluu vienosti.
+Tulen luoksesi, jumala,
+Luonnon siltoja vaellan:
+Maa, vesi, keveä ilma,
+Itse lämpöinen valokin
+Sekä pohjoinen palava --
+Teidän kautta tieni käypi
+Ison luojan istuimelle. --
+Ylös vuorta jo vaellan,
+Raskasta elämän vuorta. --
+Nousen! -- loitolle tähystän,
+Taakse pilvien veristen:
+Sotapilvet, hurmemyrsky! --
+Taas pahalle suolle painun,
+Ihveiselle, ilkeälle:
+Elämän ruma rutakko. --
+Kompastun kovaosainen!
+Mut en vaivu vaivaisena, --
+Nousen uhka uskalikko; -- --
+Tästä vieriyn vesille.
+Suuri on edessä selkä.
+Uin ulapan, vellon vettä,
+Kestän myrskyjä kovia,
+Tulen taivahan rajalle.
+Jyrkkä katto kammottavi.
+Tästä kokkona kohoan
+Sivuja sinisen ilman,
+Reunoja punaisen pilven,
+Saavun suurehen talohon,
+Aivoissa avaran luonnon,
+Revonliekkien likellä. --
+Siinä se ikuinen Ukko,
+Avaruuksien isäntä,
+Päiväotsa, liekkisilmä! --
+Kuulen lausu neuvojasi!
+    Vaikenee. -- Äänettömyyden jälkeen:
+Sota -- -- hurmevirrat -- -- voitto!
+Kukistus komean urhon -- --
+Kiitos, ilmojen isäntä!
+Maahan saattelen sanasi.
+Joutsenenko siivet annat!
+Niillä lennän liihottelen
+Valossa ihanan ilman
+Halki taivahan yheksän,
+Meren halki, suon ylitse,
+Yli vuoren, hongan, kuusen --
+Tässä taivasten sanoma!
+
+JOUKKO.
+Lausu taaton lausehilla!
+
+ONERVO.
+Kuulu on miekka Kullervolla.
+Sit' ei voiteta -- sen voitto
+On kukistus kuulun urhon. --
+Se oli sanoma taaton.
+
+KOTRO.
+Kullervon komea miekka
+Siis on Untamon kukistus.
+Seuratkaamme Kullervoa!
+
+JOUKKO.
+Seuratkaamme Kullervoa!
+
+POURU.
+Orjavallan vaivutamme!
+
+MUTRU (syrjässä).
+Minä kullat koplottelen.
+
+KITKA.
+Kekrijuhlaksi tulemme
+Sinne; juhlapaistit syömme,
+Kylän poltamme poroksi.
+
+TUIRO.
+Naiset kaikki nauratamme.
+
+KOTRO.
+Kylän säästämme, kasekset
+Joukon keskessä ja'amme
+Emännät kukin otamme,
+Maat vapaina hallitsemme.
+Se minun haluni harras.
+
+ERÄS NAINEN.
+Tuopa mies parasta haastoi.
+Kylän vanhimmaks' sopisit.
+
+POURU.
+Kihlakunnan vanhimmaksi
+Huudamme Kalervon pojan.
+
+KOTRO.
+Kullervo Kalevalaisten
+Kuninkaaksi nostakaamme!
+
+    Toiset väitellen huutavat: "Vanhimmaksi!" toiset
+    "Kuninkaaksi!"
+
+KULLERVO (tytön kera reippaasti esille astuen ottaa Onervolta
+miekkansa).
+Tänne miekkani, Onervo!
+Pois kuningas orjinensa!
+Ken se kahletta ihaili?
+Aseihin! sotajalalle!
+Naiset ryöstetyt jätämme
+Piilopirttihin salolle.
+Kotro, joukkoa alulle
+Johda, nuolia teroita,
+Hijo miekat mieluisiksi.
+Jään jälelle, mutta kohta
+Kaikkien edellä riennän
+Kohti Untamon kotia.
+
+    Joukko nousee liikkeelle, ratustellen lähtöön vasemmalle.
+
+TYTTÖ.
+Kohti Untamon kotia!
+Niinkö lausuit, mun omani?
+Kostoako Untamolle?
+
+KULLERVO.
+Koston kultainen kuningas
+Olen Untamon suvulle.
+
+TYTTÖ.
+Lienet suurtakin sukua,
+Korkean isän kodista,
+Koska tahdot tappelua
+Itse Untamon keralla.
+Mit' olet sukua, urho?
+
+KULLERVO.
+Suku ei suureksi ylennä,
+Jollei miehessä tekoja.
+En ole suurta enkä pientä:
+Olen sorretun sukua,
+Kalervon katala poika. --
+Miksi varsin vaalenetkin!
+Mit' olet sukua itse?
+
+TYTTÖ.
+En ole suurta enkä pientä,
+Onnetont' olen sukua:
+Kalervon katala tyttö,
+Eksynyt emoni lapsi.
+Äsken ryysyissä ihana,
+Nyt ruma koruissa näissä. --
+Poistu, veljeni, minusta. --
+Tok' elä minusta poistu!
+
+    Itkee, väännellen käsiään.
+
+KULLERVO (kamalasti tuijottaen).
+Omanko emoni tyttö!
+Sinut kuolleheksi luulin.
+
+    Vaipuu kaatuneen puun rungolle synkkänä.
+
+TYTTÖ (itkun ehkäistessä).
+Kunpa kuollutkin olisin. --
+Emoni minut lähetti
+Kerran marjan poimintahan.
+Maat vaelsin, marjat poimin,
+Vatut, mansikat kokosin.
+Vieri päivä, toinen, kolmas
+Enkä löytänyt kotia.
+Harhamielin istuin, itkin.
+Tiehyt korpehen kuletti.
+Lopulta mäelle nousin.
+Siellä huusin, hoilaelin,
+Kangas vastahan kajahti:
+"Elä huuda, hullu tyttö,
+Ei sitä kotisi kuule!"
+Toivotin jo kuolemata,
+Mutta Tuoni ei totellut.
+Oisin kuollut kurja raukka,
+Niin nyt heinänä helyisin
+Tai metenä, marjasena
+Ahosta olisin noussut
+Puhtoisin, punaisin poskin.
+Niin minulta jäänyt oisi
+Nämä kummat kuulematta,
+Katkeruudet kärsimättä. --
+Millä nyt tulisen tuskan
+Povestani pois pesisin?
+
+KULLERVO (katkerana).
+Minut surmalle lähetä.
+
+TYTTÖ.
+Sinutko, jota rakastin
+Sulhonani veljenäni
+Surmaisinko? -- Suuremmaksi
+Se kipuni kiihottaisi. --
+    Erikseen.
+Mut oman sydänpaloni
+Sammuttaisinko vetehen! -- --
+Vaahdossa kohisevassa
+Huuhtoisin vereni tahran!
+Luovun tästä luolaisesta,
+Sokkeloisesta salosta,
+Jossa harhatiet vetävät,
+Kuin kinahmit kiehtoellen
+Niljaisehen nieluhunsa.
+Kosken kuohu on sulompi.
+Sen kohina korvissani
+Soipi, huumaten vereni,
+Viihdytellen! -- viehätellen!
+Kuin himokin hurja äsken.
+Tunnen vaahdon vilpoisena
+Mun vereni virvoittavan. --
+Jää hyvästi, veljytsulho!
+Kiitä kultaista emoa.
+Hyvästi, elämä kurja!
+
+    Itkee katkerasti.
+
+KULLERVO (nousten kuin houreessa).
+Sylitysten suistukaamme!
+
+TYTTÖ (aikoen heittäytyä Kullervon syliin).
+Sylitysten! --
+    (Kimmahtaa äkkiä takaisin).
+               Ei! -- Kamala
+Taas tekomme uudistuisi! --
+
+KULLERVO (aikeestaan huumautuen).
+En voi seurata sinua
+Vielä on Untamo elossa.
+
+    Vaipuu taannoiseen levottomuuteen.
+
+TYTTÖ (yhä koskea läheten).
+Kuuntelen veden kohua: -- --
+Kiihkeätä! -- viehkeätä!
+Hyvästi, hyvä sukuni! --
+Kosken kuohuissa kotini.
+
+    Syöksyy koskeen.
+
+KULLERVO (kuin heräten).
+Tämäkin minun tekoni!
+    Vetää miekkansa, aikoen sen painaa rintaansa,
+    mutta pistää sen taas tuppeen.
+Ensin kaiken katkeruuden
+Sydämmestäni puserran
+Kurjan maailman kiroiksi.
+En ole makea marja,
+En suloinen lemmenlehti
+Enkä kyyhkyksi kyhätty.
+Olen marja maan kiroinen,
+Villikaalin myrkkykukka,
+Huuhka lintujen seassa,
+Ihmisten parissa rosvo.
+En ole imenyt mettä
+Elämästä --
+Olen myrkkyä imenyt.
+Siksi myrkytän jokaisen
+Rauhan nautintopisaran.
+Sota mun ainoa iloni.
+Mutta ulkoiset sotani
+Rauhan hetkin raivoavat
+Sisässä, sydämmessäni:
+Himot irstaiset minussa
+Väkivalloin vaikuttavat,
+Ottavat ovelan voiton
+Tunnosta parahimmasta.
+Siskoni, sinut pilasin,
+Turmelin emoni tuoman.
+Ken sun tielleni kuletti,
+Outona, odottamatta?
+Kuka nostatti himoni?
+Miks' en inhonnut sinua?
+Miksi muita en himoinnut?
+Olenko oma tekoni,
+Vapaudessa valmistunut?
+Orjan leima on minussa!
+Minut myrkytti elämä:
+Minä myrkytän elämän. -- --
+Isäni! -- emoni tuossa!
+Turmion tukala hetki.
+
+    KALERVO, ARMI, HIEPRA ja POTERO tulevat vasemmalta.
+
+ARMI (Kullervoa syleillen).
+Poikani, sinut tapasin
+Sankarina, voittajana!
+
+KALERVO.
+Kuulin kunniasanoman
+Lapin voittaja-uroista.
+Siit' ihastuin, tänne riensin
+Onnesi osan jaolle.
+
+POTERO.
+Terve, veikkoni, eläös!
+Sinusta sanoma käypi,
+Ett' olet kuningas itse.
+Tässä on koko sukusi.
+
+HIEPRA.
+Terve, Kullervo komea!
+Suothan tulla siskosikin
+Voittosi ilon jaolle!
+
+POTERO (Hiepralle).
+Siitä veikeä vekara
+Vääntyi, tuosta Kullervosta.
+
+KULLERVO (äitinsä syleilystä eroten).
+Pakene, emoni kallis!
+Min' olen rupinen rutto.
+
+ARMI.
+Mikä murhe on sinulla? --
+Voitostasi et iloitse!
+
+KALERVO.
+Onko joukko niskoitellut?
+Kurita, pane kovalle!
+
+ARMI.
+Lausu! -- miksi tuo kamala
+Kauhistus on kasvoillasi?
+
+KULLERVO.
+Kamalan tekoni varjo. --
+
+ARMI.
+Tekosi! -- Lapinhan voitit,
+Mikä hirmu on tekosi?
+
+KULLERVO.
+Muistat, kuin minua neuvoit,
+Että suopean, sävyisän
+Naisen retkiltäni toisin
+Vaimokseni, sulle minjän?
+
+ARMI.
+Niin kehoitin. Toitko? -- Etkö? --
+Mitä on surua siitä!
+Jollet tuonut, tuothan vasta.
+
+KULLERVO.
+Mutta jos sinulle toinkin
+Miniän lopen likeisen?
+
+ARMI.
+Toitko -- siitä siis iloitse,
+Äitiskin iloita anna.
+
+KULLERVO.
+Mutta sen jos taas hävitin
+Kiihkojeni pyörtehessä --
+Kallihimman jos kadotin?
+
+ARMI.
+Kadotitko, ellös surko!
+Kassapäitä on kasalta
+Moisen miehen kumppaliksi.
+
+KULLERVO.
+Mutta jos tytön tuhosin
+Siskoani suotuisamman,
+Tytärtäsi kallihimman?
+
+ARMI.
+Voiko kahdesti kadota
+Tyttäreni? --
+
+KULLERVO.
+              Sulle kerron:
+Rannalta, vesikiveltä
+Tapasin ihanan immen,
+Kalevaisen kasvoiltansa. --
+Jotakin hänessä liikkui
+Mun vereni vastinetta,
+Joka liikutti minua:
+Muoto yksin ei vetele. --
+Siin' istui se, nyyhki, itki.
+Tytön korjasin, omistin
+Kuin marjan varisemasta.
+Tuolla kuusen alla sitten
+Kaunista kisauttelin.
+Mutta se makea marja
+Vaihtui varsin katkeraksi,
+Kun tyttö sukunsa kertoi --
+
+ARMI.
+Sukunsa -- kamala aave!
+
+KALERVO.
+Kadotitko voitoltasi
+Onnentähkän, poika hurja?
+
+KULLERVO.
+Kadotin sukuni onnen: --
+Se oli emoni tyttö,
+Jonka turmelin, tuhosin!
+
+ARMI (Kalervoon nojaten).
+Multa kahdesti katosit,
+Tyttäreni,
+Kuolit armas kaksin kerroin.
+
+KALERVO.
+Täm' on kuullakin kamala.
+
+ARMI.
+Kenties vielä sun kätesi
+Surmasi suloisen lapsen.
+
+KALERVO.
+Olisit, kurja, itse kuollut!
+Haudattu vesihakona.
+
+KULLERVO.
+Tuonne syöksyi sisko raukka
+Vuoksen vaahtoisen omaksi.
+
+HIEPRA (Poterolle).
+Paetkaamme tuota miestä.
+
+POTERO.
+Hän on hiisi hirviöitä.
+
+KALERVO (kamalasti).
+Kirottu jumalten hylky,
+Maan katala, kansan rutto!
+Tuota räähkän tahrimata
+Pojakseni en omista.
+Mene sinne silmistäni,
+Kussa ei kuuta, aurinkoa
+Eikä tähtien valoa.
+En voi voitoista iloita
+Pojan raiskojen tekijän
+Enkä luota kostotöihin
+Miehen itse kostettavan.
+Pois palaja, vaimo vanha,
+Käy kotia kuollaksemme!
+Ei Kalervon heimo kuollut
+Toisen veljen vainotessa.
+Vasta on sortuva sukumme
+Vioista oman veremme.
+Aika on sydämmen haleta
+Tunnossa kamalan tuskan.
+Tuoss' elä enempi itke --
+Tuota ruttoa pakene!
+
+    Kalervo, Potero ja Hiepra poistuvat.
+
+KULLERVO.
+Voi, ettet minua, äiti,
+Synnyttyäni tuhonnut.
+Minkä surman nyt valitsen?
+Meren haukea haenko
+Vaiko sutta suon selältä?
+
+ARMI.
+Surmalle jos suistunetkin,
+Siit' ei siskosi palaja.
+Vaan pakene raihnojasi
+Salon synkimmän sisälle.
+Siellä vuosia monia
+Viivy, kärsi katkerata
+Rangaistusta rinnassasi,
+Kunnes aika tuo apunsa,
+Kuluttavi kurjat muistot,
+Taas palajat paikoillesi,
+Pestynä pahoista töistä
+Katumuksen kyynelissä. --
+Itket kuin imevä lapsi!
+Sulla vielä on sydäntä.
+
+KULLERVO.
+On sydäntä surrakseni.
+    Kohoten.
+Mut on kostonkin sydäntä.
+En voi korpehen vajota
+Toimetonna, tarmotonna.
+Rintani palava kiihko
+Sotatulta roihuavi.
+Sen rajupaloksi päästän,
+Sillä kostan korkeasti
+Isän kohlut, maammon mahlat,
+Kiitän Untamo urosta
+Kurjist' orjanpäivistäni.
+
+ARMI.
+Nyt elä sotia jatka,
+Syyllisenä, tahrattuna,
+Nyt epäilen onneasi.
+Tuossa kun näen sinua,
+Veljesvainojen verestä
+Kasvaneena, kauheana,
+Hillitönnä, hurjamiellä,
+Niin vapisen vainotöitä,
+Kammon kaikkia sotia. --
+Kenties sortuisit sodassa.
+
+KULLERVO.
+En mä silloin suohon sorru,
+Kun sorrun sotatiloille.
+Soma on kaatua sotahan.
+Siellä kaunis miekan kalske
+Urhon mieltä innostavi.
+Äkin siellä mies menevi,
+Potematta, laihtumatta,
+Kuin leikattu kasken laiho.
+Tuot' on aatella ihana,
+Ainoata onneani! --
+Hyvästi, emoni vanha!
+
+ARMI (Kullervoa syleillen).
+Voi sinua, voi minua!
+Voi sukua onnetonta!
+
+    Poistuu itkien.
+
+KULLERVO (yksin).
+"Voi sukua onnetonta" -- --
+Sekö siunaus emolta,
+Koko heimon hellimmältä?
+Sekö on apu suvusta
+Voimilleni, voitoilleni?
+    KOTRO vasemmalta.
+Kotro! -- miks olet palannut?
+
+KOTRO.
+Joukko ei mene etuisin,
+Vaikka käsken ja kehoitan.
+Eivät luota johtohoni.
+Sinut vaativat keralla.
+
+KULLERVO.
+Olen valmis, lähtekäämme!
+Ratsuni!
+
+    Menee oikealle.
+
+KOTRO (ehättäen Kullervon edelle).
+         Sen tuolta noudan.
+
+KULLERVO (lähdöllä, ratsunsa selässä).
+Notku nyt nopeajalka!
+Nyt petoni irti päästän,
+Kynsinensä, hampainensa,
+Okinensa, myrkkyinensä --
+Nehän kaikk' ovat minussa.
+Raivomyrsky nyt mukana!
+
+    Lähtevät vasemmalle.
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+ENSI KUVAUS.
+
+    Kullervon leiri Untamolan metsässä nuotion ympärillä. Iltayö.
+
+    KULLERVO JOUKKOINEEN.
+
+KULLERVO (istuen kannon päässä nuotion luona).
+Silmin valvokaa kuin tähti,
+Kuin otava seitsensilmä,
+Että iskut lennätätte
+Aikanansa paikallensa,
+Kuin tulensa tuima taivas.
+Korvin valvokaa kuin tikka,
+Toukan surma, kuullaksenne,
+Missä saalis on salassa --
+Sinne keihäs singotkaatte!
+Valvokaa sydämmin herkin,
+Niinkuin lintu myrskyilmoin:
+Ei pelossa peipposina,
+Vaan kuin korska kotkalintu,
+Joka aallonkin sylistä,
+Myrskyisestä, vaahtopäästä,
+Kopristaa komean hauen --
+Niin sylistä yösydämmen
+Untamoa vaanikaamme!
+Myrskyöistänsä elämä
+Saalihit suo kallihimmat.
+
+KOTRO.
+Joka jousi, kaikki kalvat
+On hereillä.
+
+KULLERVO.
+             Muistakaatte: --
+Untamon lopetan itse!
+
+MUTRU.
+Se sinulle, muita muille.
+
+TUIRO.
+Mulle eukot antanette --
+Niitä hoivata osaisin.
+
+KULLERVO.
+Surmalle joka tenava!
+Muille ei -- se vannokaatte!
+
+JOUKKO.
+Vannokaamme!
+
+KITKA.
+             Vannoisinko! --
+Vaikka neuvoisitte muuta,
+Tottelisin surman suuta.
+Suun ja vatsan aina muistan.
+
+TUIRO.
+Sukevastipa sanelet,
+Kitka, niinkuin sutkit miestä,
+Vihollista.
+
+    POURU tulee tuoden esille AIRUTTA.
+
+POURU.
+            Astu, astu!
+Ystävänä jos lähestyt,
+Rohkea voit olla, mutta
+Jos paha sisässä sulla
+On, niin kuolekin pelosta.
+
+KULLERVO.
+Ken se?
+
+POURU.
+        On Kalervon airut.
+
+KULLERVO.
+Olet kalpea; surua
+Povessasi kannat, -- lausu!
+
+AIRUT.
+Lopeta sotasi turha.
+Voitoist' ei iloa synny
+Heimollesi: murherutto
+Raskas sun sukusi sorti.
+
+KULLERVO.
+Kuka kuollut on kotona?
+
+AIRUT.
+Isä vanhuksesi vaipui
+Tuskissansa, toivotonna.
+Riennä, laita hautajaiset.
+
+KULLERVO (kylmästi).
+Tuo oli vanha mennäksensä.
+Kun lie kuollut, kuopatkaatte.
+Kylä käypi itkemässä. --
+Kosto on minun isäni.
+
+AIRUT.
+Onpa veljesikin kuollut
+Raskahasti raatamasta,
+Kuollut siskosi sorea
+Vesikorvon kantamasta.
+Riennä, laita hautajaiset
+Nuoren polven pois menoksi.
+
+KULLERVO (kuin edellä).
+Kuolivatko -- kaiva kuoppa,
+Kylän koirilla kuleta
+Sydämmetön sisko sinne,
+Kurjan veikon vierehisnä --
+    Osoittaen joukkoonsa.
+Tässä mun sukuni nuori.
+
+AIRUT.
+Mutta mennyt on paraskin,
+Kuollut armas äityesi:
+Ilman lasten lämpimyyttä
+Sortui suurista suruista
+Tuonen kylmille kylille.
+Riennä, laita hautajaiset.
+
+KULLERVO (raskaasti).
+Voi emoni, miksi murruit!
+Ainut roihuva rovio
+Elämäni korpiyössä,
+Sydämmeni lämmin liesi
+Sammunut sanattomaksi.
+Enk' ollut luona luopuessa
+Lohdutusta laatimassa.
+Kenties nälkähän nukahti
+Taikka kylmä kangistutti. --
+Nyt kotihin käy, apua
+Naapurista etsi. Sitten
+Kuollut kirkkahin vetosin
+Pesetä. Sidellä käske
+Palttinoihin, silkkihinkin.
+Kirstu honkapuun povehen
+Kaiva, vuole kaunihiksi.
+Sitten armas äityeni
+Orhilla parahimmalla
+Itkuvirsin vie levolle.
+Alle tuomipuun ihanan,
+Pyhän pihlajankin alle,
+Rannan rauhaisan povehen
+Haudatkaa emoni vanha.
+Itse en kotihin jouda:
+Musta, ilkeä setäni
+Vielä on musertamatta.
+Riennä, laita hautajaiset,
+Kullat säästetyt kuluta.
+
+AIRUT.
+Kullervo Kalervon poika,
+Tottelen sun toivojasi!
+Kaivan kullat kuopistansa,
+Sotavuosina salatut.
+
+    Lähtee.
+
+KOTRO.
+Kova on kohtalo sinulle,
+Kullervo Kalervon poika.
+Mutta suurempi suruja,
+Ankarampi kohtaloa
+On sun tarmosi tanakka.
+
+    Syrjäytyy hetkeksi.
+
+KULLERVO.
+Ennen kostoa en sorru.
+
+JOUKKO (muristen).
+Rynnätkäämme! Rynnätkäämme!
+
+KULLERVO.
+Latvassa kelopetäjän
+Korolintu pärryttävi
+Räikeätä rumpuansa.
+Tuolla toinen -- kuuletteko? --
+Se on huuhkajan huhuja.
+Oi ihanat ennuslinnut!
+Tuo on soittoa sominta,
+Joka miellyttää minua. --
+Yösydäntä tähdet näyttävät
+Eikä Illin askel kuulu.
+Oisko nukkunut utala
+Untamolan uunin päälle.
+
+    Murinata joukossa.
+
+KITKA.
+Jos suruton sinne nukkui,
+Paistukoonkin paikallensa.
+
+TUIRO.
+Sen jo Kotro tuolta tuopi.
+
+    KOTRO ja ILLI tulevat.
+
+JOUKKO (kiertyen Illin ympäri).
+Mitä näit ja kuulit, kerro!
+
+KULLERVO (joukkoa häätäen).
+Väistykäätte! Kerro, tyttö,
+Mitä tiedät!
+
+ILLI.
+             Nyt unessa
+On syvässä Untolaiset.
+Eilen juhlivat jalosti,
+Söivät, joivat, peittosivat --
+Kekrin kunniaksi, näette. --
+Minä heit' ilahuttelin,
+Suuret, pienet, miehet, naiset,
+Kaikki rauhoitin jutuilla:
+Kerroin, ett' olet Lapissa
+Tapon kärsinyt kamalan,
+Lyöty nousemattomaksi,
+Kenties kuollut, kuopattukin. --
+Siitä sai väki levolle,
+Nukkui, tarvinneeko nousta.
+Muut siki unessa nukkui
+Kuin hako -- isäntä itse
+Huokui raskashenkisesti,
+Uikutti unia nähden,
+Vieritteli vuotehella,
+Karjasi, ylös kavahti,
+Käsin huitoi, torjui, huusi:
+"Armoa, Kalervon poika!" --
+Taas romahti patjoillensa,
+Nukkui --
+
+    Joukossa levottomuutta.
+
+KULLERVO.
+          Tuo lopeta, Illi!
+    Itsekseen.
+Itsessäni tuota tunnen,
+Kuitenkin tekoja jatkan
+Sisäisen palon pakosta.
+    Illille:
+Näitkö siellä koiran, Hallin?
+
+ILLI.
+Sille taikatempun tiesin:
+Illalla eväspalassa
+Kainaloni alta sille
+Syötin lämmintä hikeä.
+Niin lepytin itseheni,
+Että seurasi minua --
+Tuonne Kotro se kuristi
+Kuusen alle. --
+Sielt' ei se hevillä hauku.
+
+KULLERVO.
+Itseäsi annoit sille,
+Jonka liitit itsehesi.
+Temppu viisas.
+
+KOTRO.
+               Minkä kumman
+Hän lie syöttänyt minulle.
+
+ILLI.
+Koko itseni sinulle
+Syötin Ilmarin kodissa --
+Etkö tuot' ole älynnyt!
+Tuskinpa olisit muuten
+Niin väkevä, uskollinen.
+
+KULLERVO.
+Nyt jätämme Illin tänne
+Kahden vartijan keralla.
+Tuliroihun valvojiksi --
+Hippo ja Onervo, jäätte. --
+Muut minua seuratkaatte,
+Niinkuin kissat hiipimällä,
+Kuin kulo hävittämällä.
+Minä kun talon sisässä
+Tulen päästän valloillensa,
+Te ulkona vartijoitte.
+Kuka pyrkisi pihalle,
+Sen tapatte taitavasti,
+Kuin pennun pesänsä suulle. --
+Minä tapan tahraisimman.
+Kuulitteko?
+
+JOUKKO.
+            Kuultu kaikki.
+
+KULLERVO.
+Kun palo pahinna sitten
+Roihuavi, hurjan huudon
+Päästämme ja pärrytämme
+Torvia tärisevästi. --
+Kuulitteko?
+
+JOUKKO.
+            Kaikki kuultu.
+
+HIPPO.
+Kullervo, minun suvaitse
+Soiton kielillä sotia,
+Loitsun hengessä helistä
+Täynnä ilmat innostusta,
+Kunnes tenhosa tärinä,
+Puissa, pilvissä kohisten,
+Viuhkinalla, vauhkinalla
+Hurmannut on joukkoasi,
+Voiton vimmalla rajulla --
+Sitte soittoni soristen
+Riutukohon -- miekat soivat.
+
+KOTRO.
+Tuo on mielehen jumalten,
+Sit' elä häneltä kiellä.
+
+KULLERVO.
+Muuhun et kykene, soita.
+Mitä uskonet asetta,
+Sillä taistele sodassa.
+
+KOTRO.
+Soita, Hippo, kanneltasi,
+Lue loitsuja, Onervo.
+
+ONERVO.
+Koht' on vinkuva vihuri,
+Huiman myrskyn valmistamme.
+
+KULLERVO.
+Mepä miekoin soittelemme.
+Rynnös, urhot, päälle rynnös!
+
+    Joukko seuraa Kullervoa muristen: "Rynnös, rynnös! --"
+    Hippo asettuu nuotion luo kannelta soittamaan, Onervo
+    mutisee loitsuja ja tekee temppujakin. Soiton ja loitsun
+    ajalla vähittäin kasvaa tuuli vinkuvaksi vihuriksi ja
+    myrskyksi.
+
+ILLI (erikseen toisista).
+Juontenko salakutoja
+Nainen miesten on sodissa?
+Se minua miellyttävi.
+Kun vakoilin, urkin, nuuskin,
+Kun kutelin vainoverkot
+Vihollisen pään menoksi,
+Niin se innosti minua,
+Että pystyin pyytäjäksi,
+Kavalaksi kiertäjäksi,
+Jota tunnusti toverit,
+Tunnusti ylinnä muita
+Kullervo Kalervon poika.
+Oikeutta en kysynyt,
+Kysyin: miellyttikö työni
+Kumppalia, ystäviä,
+Niitä, joilt' etuja toivoin.
+Nyt jälestä toisin tunnen.
+Tyynesti ajatellessa,
+Syvällä sydämmessäni
+Soimaukset soilehtivat,
+Pahat työni paljastellen. --
+Pahatko? -- sitä en myönnä!
+En alasti tässä seiso
+Alla vinkuvan vihurin.
+Toki on mulla verhonani
+Oikeuttakin sipale:
+Enkö kynsijän kuvetta
+Raavi, kun minull' on kynnet?
+Enkö lammasten petoa,
+Sutta surmata osaisi?
+Lammast' en vihannut enkä
+Rääkännyt kesyhevosta,
+En hyvänsisuista miestä --
+Väkivaltoja vakoilin,
+Saarsin orjan sortajoita.
+Sutten kaartajaa ja karhun.
+Kansa ainakin ylisti;
+Minä kaarsin kauheamman: --
+Surmalle ihmissusia.
+Säästätkö hukalle hengen,
+Hukka hengen vie sadoilta
+Heikommilt', avuttomilta.
+Kiitost' ansaitsen ja palkan
+Juoksuistani, juonistani, --
+Kotronko, väkevän Kotron? --
+Mulle Kullervo sopisi,
+Kotka haukan kumppaliksi,
+Jollei sen himokas silmä
+Anja neittä ahnastaisi.
+Tyttö kauan on katunut,
+Ettei ottanut urosta.
+Liiaks' uskoi itsestänsä.
+Moni on tyttö myöhästynyt,
+Onnen päästänyt ohitse,
+Moni poikakin samaten.
+Minä, jos paras ei huoli,
+Hyvästäkin voin iloita.
+Sama ei jokaisen parhain. --
+Mikä vimmattu vihuri!
+
+    Ilma vinkuu, myrskyää.
+
+HIPPO.
+Heitä loitsusi, Onervo.
+
+ONERVO (lakaten loitsuista).
+Soittosi lopeta, Hippo.
+
+HIPPO (lopettaen soiton).
+Mitä Pohjolan kiroja
+Illi tuolla lie lukenut.
+
+ONERVO.
+Tenhokas oli tekomme.
+Ilman haltijat väkevät
+Riehuvat apuna joukon.
+Näetkö -- tuolla liekin lieska!
+Nyt siellä meteli nousi.
+
+    Kuuluu kirkua, parkua, torven pärrytystä, sotahuutoja:
+    "Hakkaa maahan!" ja asetten kalsketta. Liekki taustalla
+    yhä suurenee paisuen paloksi.
+
+ILLI.
+Rauhallista, nukkuvata
+Muuriaiskekoa koske,
+Pöyhöttele, pistä liekki
+Siihen, niin näetpä kohta,
+Kuinka kiehuen, kihisten
+Viholaisten virkku parvi
+Sieltä päällesi sähähti,
+Myrkkyä valaen polttavata;
+Niin nyt Untamon pesästä,
+Palavasta,
+Syöksynyt on synkkä joukko,
+Ärtynyt, hätäinen, hurja -- -- --
+Äsken nukkuivat unessa
+Lämpimässä, rauhallisna --
+
+HIPPO (metsän läpi tähystäen).
+Sekasortoinen vilinä,
+Pako, ahdistus, valitus. --
+Mutrupa muserti siellä
+Miehen kallon kappaleiksi!
+
+ILLI (kuuluessa ammonnan ja karjankellojen kilinän).
+Tuolta Tuiro päästi karjan
+Teutaroivan tarhastansa.
+
+ONERVO.
+Kotrokin -- otapas hitto! --
+Lyöpi painia kuin karhu.
+Pörhöpäisen miekkamiehen
+Kellisti kuin härkämullin.
+
+HIPPO.
+Siellä Kitka kiusoittavi
+Surkeasti saalistansa --
+Jo kuristi.
+
+ONERVO.
+            Tuoll' on Tuiro
+Eukkoja pusertamassa. --
+Siihen lahjat on hänellä. --
+Yhden viskasi tulehen.
+Tuota toista nuorempata. --
+Tappoiko? -- hävisi taakse. --
+Kappas kaiken maailmata!
+Untolainen tapparalla
+Kitkan rohkean rutisti!
+Tuossa Kotrokin apuna: --
+Kaasi kurjan Untolaisen.
+Löyhässä on siellä henki.
+Missä itse päävekara,
+Kullervo Kalervon poika?
+
+HIPPO.
+Tuolla vasten kymmeniä,
+Niinkuin ilmojen isäntä --
+Viuhkis, vauhkis! -- nyt se kaasi
+Kolme kuin korentopuuta!
+
+ILLI.
+Untamon pojat kukisti.
+
+HIPPO.
+Taas kamahti kahta päähän --
+Maahan vierivät verisnä.
+
+ONERVO.
+Tuota harmaata urosta
+Toiset näyttävät tukevan.
+Oisi kuollut pirttihinsä!
+
+ILLI.
+Se on Untamo utala.
+Hurjasti sen kalpa käypi
+Epätoivossa rajussa. --
+Kotro kaartavi avuksi.
+
+ONERVO.
+Sepä silpaisi sivulta
+Miestä kaksi päättömäksi,
+Niinkuin niittäjä rivakka. --
+Hänet Kullervo hätyytti
+Pois -- ei tahtonut apua.
+
+HIPPO.
+Miksi ei sana ja soitto
+Yksin voittoihin ylety?
+Miksi tuota teurastusta?
+
+ONERVO.
+Niitä aikoja odota!
+Ihmissutta et tapaisi
+Silloin Suomesi saloilla.
+
+ILLI.
+Susia olemme kaikki,
+Villittyjä, vimmattuja.
+
+HIPPO (tähystellen puitten välitse).
+Muut Kalervon poika kaasi,
+Untamon lopuksi säästi. --
+Säälistäkö? Tänne tuopi
+Laahaten.
+
+    KULLERVO tulee UNTAMOA raahaten.
+
+KULLERVO.
+          Iloitse, Unto,
+Kylvöstäsi korjatusta,
+Niitosta Kalervolaisten!
+Liekki syö sukutalosi,
+Kalpa heimosi hävitti.
+Itsekin, veren imijä,
+Itara sukusi syöjä,
+Mene Tuonelan tuville,
+Siellä käy sukusotasi.
+Tuosta lahjoitan sinulle
+Armosurman miekastani --
+Kuole!
+
+UNTAMO (sortuen maahan).
+       Orjanko kädestä
+Minun surmani sukesi!
+Tämäkö sukuni loppu --
+Missä kostaja, jumalat?
+
+    Kuolee.
+
+KULLERVO.
+Orjan et kädestä kuollut:
+Kuka sortajan kukisti,
+Se vapaist' on ensimmäinen.
+
+    KOTRO, MUTRU, POURU ja muuta joukkoa ryntää paikalle.
+
+KOTRO (nähtyään Untamon maassa).
+Väkivalta on tapettu.
+Kiitos, Kullervo, sinulle
+Voitosta, vapaudesta!
+
+JOUKKO.
+Kiitos, Kullervolle kiitos!
+
+MUTRU.
+Saalihit nyt korjatkaamme!
+
+JOUKKO.
+Saalihimme, saalihimme!
+
+    Ryntäävät takaisin metsään.
+
+HIPPO (kaatunutta katsoen).
+Niin suvut sukuja syövät.
+
+ILLI.
+Ei se siit' ikinä nouse.
+
+KULLERVO (kuin itsekseen).
+Jollei jo minussa noussut --
+    Vartijoille:
+Pois tuo ruumis raahatkaatte!
+
+    Vartijat kantavat pois Untamon. Kullervokin poistuu
+    toisaalle synkkänä.
+
+ILLI (erikseen).
+Nyt minull' on toivo suurin
+Saalihista suurimmasta,
+Kullervosta --
+    Katsoo ympärilleen
+               hänkin poistui.
+
+ONERVO (osoittaen metsään).
+Olvitynnyriä tuovat! --
+Tuolta toista! Oivalsivat
+Korjata iloisen palkan.
+Kantavatpa kaikenlaista
+Muuta saalista mukana --
+Kipot, haarikatkin!... Tässä
+Kelpo kekriä pidämme.
+
+    Joukko kertyy mikä mitäkin ryöstösaalista kantaen.
+    TUIRO ja POURU kahden tuovat tynnyriä.
+
+TUIRO.
+Tässä suun sulostajata!
+
+    KORHO PORHON kera samoin tuopi tynnyrin.
+
+KORHO.
+Tässä kielen kirkastusta.
+
+    Tynnyrin ympäri kihertyy joukkoa, laskien astioihin
+    oltta, jota miehestä mieheen nihkovat.
+
+MUTRU (päästäen olaitaan kantamuksen turkiksia).
+Tässä kampsua, kalua,
+Rikkautta ja romua.
+
+KOTRO (Illille kahden).
+Illi, kuulehan! Minulla
+Taskut täynnä on helyjä.
+Ne sinulle ryöstin -- tuossa!
+
+    Työntää ne Illin käteen.
+
+ILLI.
+Nämäkö minulle! -- Kiitos!
+    Erikseen.
+Minne jäi Kalervon poika? --
+Teenpä taikoja hänelle.
+Tynnyrist' olutta lasken,
+Juoman tenhoksi sekoitan
+Kyynelhelmen silmästäni. --
+Naisell' aina on varalla
+Silmäkulmassa pisara. --
+    Laskee tynnyristä haarikkaan olutta. -- Syrjässä.
+Tällä juomalla jalolla
+Tahdon Kullervon lumota.
+    Lukee olueen.
+Sen sydän sydämmekseni,
+Mun vereni sen vereksi,
+Mun haluni sen haluiksi,
+Minä sille, se minulle! --
+Vaikuta kyynel!
+Koitan, jos voitan. --
+    Julki.
+Missä on Kalervon poika?
+
+KOTRO.
+Jäi tekonsa luokse, itki
+Hengetöntä heimoansa.
+Sekö urholle sopisi!
+Tänne juoma!
+    Tempaa äkkiä Illin kädestä haarikan; jatkaa:
+             Nyt jumalten
+Kiitos voitosta hyvästä.
+Karja kasva, maa rehoita,
+Työstä onnea, iloa! --
+Kekrin kunniaksi juomme!
+
+    Juovat.
+
+JOUKKO.
+Kekrin kunniaksi!
+
+    Kaatavat jäännöksen tuleen.
+
+MUTRU.
+                  Suonpa
+Jumalillekin osansa.
+Mutta Kitkan kuolemata
+Minä säälin. Siinä miestä.
+Syödä, juoda hän osasi,
+Mutta myös tapella taisi,
+Kaatuakin kunnialla.
+Kitkan kunniaksi juomme!
+
+JOUKKO.
+Juomme, juomme!
+
+    Juovat.
+
+ILLI (joka, taikajuoman Kotrolle menetettyään, on nolona syrjäytynyt.
+Erikseen).
+                Näin petyinkö?
+Niinkö Kotro mun anasti
+Kuin taikasimani riisti;
+Tämäkö jumalten tahto?
+    Nähden KULLERVON tulevan perältä.
+Tuolla Kullervo nolona
+Kuin jälestä tappioitten,
+Vaikk' on voittaja ylevin.
+
+KULLERVO (ikäänkuin itsekseen).
+Voittaja -- tämäkö voitto!
+Lahon pökkelön kumosin,
+Jolt' oli aika tarmon syönyt,
+Minä, kuin kavala rosvo,
+Uniset manalle muutin.
+Sekö kunniatekoni,
+Sekö kiihkojeni kukka!
+Minä äsken jännitetty
+Olin, kuin vireessä jousi,
+Joka saalista himosi.
+Jousi laukesi,
+Saalis sortui,
+Jänne veltoksi valahti.
+Äsken mieleni ehätti
+Kauas töitteni edelle,
+Kiihkojeni siivin lensi,
+En sivuille, taakse nähnyt,
+Silmä saalista tähysti.
+Nyt on saalis saavutettu,
+Lyöty, poltettu poroksi.
+Mut oman tekoni löyhkä
+Inhottaa sisuksiani,
+Kuin käry pahan palosta.
+Siksi taakseni tähystän,
+Entiset tekoni etsin,
+Niihin tuhma tuijottelen.
+Ei edessä silmihini
+Siinnä semmoista otusta,
+Jonka arvo innostaisi,
+Jännittäisi miehen jousen.
+Maailma tekojen tyhjä
+Silmissäni haihattavi,
+Työni entiset tulevat
+Vainoellen vastahani.
+Kynsin, hampahin kaluvat
+Kuin rotat mun rinnassani.
+
+MUTRU.
+Mikä mielesi vetelsi
+Voitonriemusta suruksi?
+Etpähän potenut ennen
+Määrän päähän pyrkiessä.
+Nytkö vasta vaivan tunnet?
+Ensi miehenä samosit
+Sinne, missä vaara vartoi.
+Ratsusi kavion alla
+Kukkia salolla sortui;
+Hento metsäkin musertui,
+Kuoli mustat muuriaiset
+Oman joukkosi jaloissa.
+Niit' ei sankari sureksi.
+Milloin mursit tahtomatta
+Heikon, syyttömän sujoksi, --
+Siit' ei syyttäne jumalat;
+Milloin tahtoen tuhosit,
+Kun oman tekosi uskoit
+Johtamaks' ylijumalan --
+Niitä tervekö katuisi!
+
+POURU.
+Haastat kuin susi sulosti.
+
+MUTRU.
+Illi, urholle jalolle,
+Sankarille juoma kanna!
+    Illi tuopi kiirehtien haarikan Kullervolle.
+Kullervo, tekomme tarmo,
+Sulle terveyttä juomme!
+
+JOUKKO.
+Sulle terveyttä juomme!
+
+    Kallistavat.
+
+KULLERVO.
+Kaikkien kukistuneitten,
+Onnetonten, kärsineitten,
+Sortuneitten muiston juoma!
+    Juopi. Joukko hidastelee nuristen.
+Kuulitteko? -- Suuhun juoma!
+
+    Kaikki juovat, vaikka nurjasti.
+
+MUTRU.
+Mieli ei metenä kiehu
+Vihollista muistellessa.
+
+TUIRO.
+Mieluisest' olutta muistan
+Untamonkin keittämätä.
+
+    Juopi.
+
+HIPPO.
+Arvokas vihollisemme
+Meitä valpasna piteli.
+Siksi moinen on parempi
+Kuin imarrus ystävämme,
+Joka mairekielen alla
+Voitonpyyntöä salasi.
+
+    Joukossa nurinata.
+
+KOTRO.
+Sotia kävimme siksi,
+Että rauhan voittaisimme
+Vapaudelle, työnteolle,
+Onnelle ja nautinnolle
+Suomen viljelys-aloilla.
+Joukon sortajan nyt joukko
+Voitti ja kukisti maahan.
+Lie siit' oikeus iloita.
+Rauhan lahjoja ja'amme
+Vapaudessa kunkin työlle
+Eikä orjan ruoskijalle.
+Siitä, Kullervo, iloitse,
+Kotionnellemme juomme!
+
+JOUKKO.
+Voiton juoma, onnen juoma!
+
+KULLERVO.
+Onni ei minua varten.
+Kostoksi ylenin, kasvoin,
+Kostoksi kävin sotia,
+Sukuni verestä kostin.
+Kylm' on nyt kotini liesi,
+Sen ei tuhkan alla tulta. --
+Minunkin tuleni sammui,
+Mieleni on musta hiillos,
+Joss' ei aatoksen hiventä,
+Jota into hehkuttaisi.
+
+ILLI (erikseen).
+Eikö aatoksen hiventä! --
+Tuon kun tenhota osaisin
+Uusille urosteoille. --
+    Julki.
+Kullervo! Kalevalaiset
+Kukista, anasta valta
+Yli suuren Suomen niemen!
+
+KULLERVO.
+Teistä orjat taas tekisin!
+Sukuniko suosioksi?
+
+JOUKKO.
+Pois orjat! vapaiksi jäämme.
+
+ONERVO.
+Sinut ilmojen isäntä
+Sotasankariksi nosti,
+Miekan töille joukko johda!
+
+POURU.
+Pääpukari tappeluissa,
+Mutta rauhassa rapea.
+
+ILLI.
+Sinun kunniatekosi
+Kerran päivä kirkastavi.
+
+KULLERVO.
+Niinkuin hallayön jälestä
+Paljastaa se rosvotyöni. --
+
+KOTRO.
+Sinun on valtasi varassa
+Isäsi, setäsi konnut --
+Tässä joukko, käske työhön!
+
+MUTRU.
+Kontion keralla voimme
+Lyödä painia salolla,
+Kannot kaskesta perata,
+Suojella vesiä, maita,
+Vaaran tullessa tukalan.
+
+TUIRO.
+Mutta juhlina jaloina
+Riemuitsemme reippahasti,
+Hyvin sattuessa juomme.
+
+    Juovat miehissä.
+
+KULLERVO (otettuaan juoman).
+Kotro! -- Illi! -- Niinkuin yksi,
+Tässä seisokaatte kaksin! --
+Lue nyt loitsuja, Onervo! --
+Nämä kaksi yhdistämme
+Kultaisiksi kumppaliksi
+Näille Untolan saloille.
+Viljelkää veriset jäljet
+Rikkahiksi, riistaisiksi,
+Suvun nousevan suloksi!
+
+JOUKKO.
+Suvun nousevan suloksi!
+
+MUTRU.
+Häälahjaksi sulle, Kotro,
+Annan kultia koperon.
+Nämä Untamon tuvasta
+Ryöstin vanhasta vakasta.
+Perusta pesäsi näillä.
+
+KOTRO (hylkää tarjouksen).
+Itse tarvitset omasi,
+Kun oman pesäsi laitat.
+
+KULLERVO.
+Untamon pesätilalle
+Käy'ös, Kotro, raatajaksi.
+Muut otatte muita maita
+Samalta salon alalta,
+Näitten niemien nenistä.
+Osa käy keralla Mutrun
+Kalervon kalavesille.
+Sielt' osanne ottakaatte
+Luota viehkeäin vesien.
+Sovinnossa, suosiossa
+Viljelkää perintömaita
+Satoisiksi, suotuisiksi.
+Minut jättäkää iäksi
+Oman onneni poluille,
+Kysymättä kulkuani.
+
+    Joukko aluksi hämillään.
+
+JOUKKO.
+Kullervolle kunniaksi!
+
+    Juovat.
+
+KOTRO (Kullervolle kahden).
+Mitä mieletön uneksit!
+Jättäisit sukusi konnut.
+
+HIPPO.
+Tääll' on Kullervon kysyjä,
+Sepon sisko, Anja neiti!
+
+    ANJA tulee. Joukossa levottomuutta.
+
+ILLI (erikseen).
+Kullervon kysyjä, Anja!
+Sen jos kynteni tapaisi!
+
+    Väijyilee syrjästä.
+
+KULLERVO.
+Mitä täällä hän tekisi?
+Pois käske katala tyttö!
+
+ANJA (astuen esille).
+Sinun tähtesi samosin
+Maat matalat, korvet kolkot,
+Enkä nyt vähällä väisty.
+
+KULLERVO.
+Mitä tahdotkin minulta?
+Poistu hyljätyn poluilta!
+
+ANJA.
+Sulle toin salasanoman:
+Kalevalan vainomiehet
+Ovat joukkosi jälillä.
+Sun poloisen pään varaksi
+Heillä miekat on hijottu.
+Urho, henkesi pelasta!
+
+JOUKKO.
+Kalevalan vainomiehet!
+
+KOTRO.
+Surma, surma sortajille!
+
+    Joukko samoin. Levottomuutta, kuisketta ja keskustelua.
+    Kotro ja Illi neuvottelevat erikseen.
+
+KULLERVO (Anjalle).
+Sinäkö sanoman mulle --
+Poljetullesi pojalle!
+
+ANJA.
+Tuot' elä vihalla muista.
+Vasten mun valitsemista
+Veljeni minua mieli
+Kauko sankarin omaksi,
+Siks' en suostunut sinulle.
+Sydän suostui, suu epäsi.
+Mutta meiltä kun pakenit,
+Veit mun mieleni mukana.
+Kohta karkasin kotoa,
+Saloja samosin, etsin
+Enkä löytänyt. -- Lopulta
+Kalevaisia vakoilin,
+Väijyin veljeni tekoja,
+Vapisin aseväestä,
+Joka uhkasi sinua.
+Urhot näin sotajalalla,
+Lähtevinä julmat joukot.
+Silloin vaistoni opasti
+Minut löytäjäksi. -- Tässä
+Sulle tuon sotasanoman!
+
+KULLERVO.
+En sotasanoja kammo.
+Vaan jos onnen tuoda tahdoit,
+Lemmen onnen -- myöhästyitpä.
+Onni on lintu lentämässä,
+Ohatessa ammuttava,
+Muuten mennyt on iäksi.
+Voitko kutsua takaisin
+Vuosiani vierineitä?
+Tuoss' on maassa kuollut kukka,
+Poljettu, paleltunutkin --
+Siihen hengitä elämä!
+Tunteihin tukahtuneihin
+Voitko liekin lietsoella?
+Voitko hairausten haavat,
+Kipeät, kiduttavaiset,
+Parannella paidan alta?
+Ammoin tehtyä rikosta
+Tekemättömäksi tehdä,
+Sydämmeltäni salata?
+Jollet voi, pakene kauas,
+Riennä veljesi avuksi,
+Sieltä ammu surman nuoli,
+Jolla jähmetät poveni.
+Mulle surma on suloisin.
+
+ANJA.
+Itse armottomast' ammut
+Mua myrkkyisin vasamin.
+Päästä lämpöni lähemmä,
+Niin sydämmes hallan haudon
+Sulaksi kevätsulolla.
+Tultua etelätuulen
+Tuomi tuoksuva monesti
+Kukat syksyin uudistavi.
+
+KULLERVO.
+Kerran ohdake kukoisti.
+Tytön kättä se aneli
+Kukkiensa poimijaksi.
+Tyttö jalkansa ojensi,
+Polki, potki ohdaketta,
+Kukan tallasi tomuhun.
+Ei enempi kukka nouse
+Tämän ilman tuulosista.
+Mut okaiset, pitkät piikit
+Sill' on viimeksi vireillä.
+
+ANJA (kiertyy Kullervon jalkoihin).
+Sen vakava varsi, oksat
+Voivat kutsua kevättä --
+Suostu, kukkihin sun hoidan.
+
+KULLERVO.
+Luonto tunturin takainen
+Ei ikinä jäistä luovu,
+Eikä mun sydänpoloni.
+Poistu tyttö.
+
+ANJA (nousten).
+              Käy keralla!
+Kalevalan joukon kanssa
+Joukkoinesi liity riennä,
+Valloita pimeä Pohja
+Valolle, vapaudelle.
+Niin sinä kohoat kansan
+Suurimmaksi sankariksi,
+Olet maallesi ihastus.
+
+KULLERVO.
+Miksei mielessä minulla
+Tuota aatosta itänyt? --
+Maalleni? -- sitä ei mulla.
+Kansa? -- tuossa mun väkeni.
+Minussa koko sukuni. --
+Myöskö mulle, tyttö kurja,
+Orjanpauloja punoisit?
+Vaiko lemmen liehakieltä
+Surman silmukkana käytät? --
+    Survaisee Anjan luotansa.
+Pois kavala! -- Pois nyt hempi!
+Itseänikin pakenen.
+
+    Poistuu metsään.
+
+ANJA (ikäänkuin heräten survauksesta).
+Väärin hän minua tunsi,
+Väärin toivoni tajusi. --
+Vielä etsin onnetonta.
+
+    Lähtee Kullervon jälkiä.
+
+JOUKKO (sekaisin hälisten ja huutaen).
+Kuolema vihollisille!
+Surman isku sortajille!
+Poroksi isot isännät!
+Kullervo Kalervon poika,
+Nouse joukon johtajaksi!
+
+    Juovat rehvastellen.
+
+ILLI (syrjässä Kotrolle).
+Huomasitko?
+
+KOTRO.
+            Ett' on vaara,
+Sen älysin.
+
+ILLI.
+            Että Anja
+Tässä Kullervon lumosi.
+Luki loitsunsa lujimmat,
+Niin musersi miehen tarmon,
+Ettei Kullervo kykene
+Johtajaksi joukollemme.
+Liian ylpeäksi paisui,
+Suurten suosion hakija! --
+Sinä johto nyt anasta!
+
+KOTRO.
+Korpin kieltä koikut, nainen.
+
+ILLI.
+Korppi ei valetta koiku,
+Vaikkei hauskat sen sanomat.
+Muista Kullervo katosi!
+
+KOTRO.
+Jos katosi, jollei löydy,
+Niin on voittomme hukassa.
+
+    Neuvottelee joukon keskessä.
+
+ANJA (palaten metsästä).
+Hänt' en löydä -- hän hävisi. --
+    Illin nähtyään.
+Miksi tuijottelet, julma?
+
+    Yrittää paeta.
+
+ILLI (tarttuu Anjan kurkkuun).
+Kuka sun opasti, kurja,
+Tänne Kullervon jälille!
+Kuole syötiksi susien!
+
+    Kuristaa Anjaa kurkusta ja nykistää hänet metsän pieleen.
+    Pakenee pelokkaasti hiipien.
+
+KOTRO (joukon keskessä).
+Urhot, Kullervon jälille!
+
+JOUKKO.
+Kaikki Kullervon jälille!
+
+    KULLERVO tulee.
+
+MUTRU.
+Tuossa hän tulevi -- terve!
+
+JOUKKO.
+Terve, sankari!
+
+KULLERVO.
+                Jalalle,
+Joukko! Pois remuinen riemu!
+Sota on ankarin edessä.
+Kaikki seuratkaa minua!
+
+    Lähtee.
+
+JOUKKO (seuraten Kullervoa).
+Kuolema viholliselle!
+
+ANJA (hieman jälkeen tointuen).
+Kuulinko sotamelua?
+Taaton kiitos! tok' en kuollut.
+    Tunnustelee kurkkuansa ja kakoo.
+Nyt Kalevalaiset etsin,
+Ehkä hillitä osaisin
+Heitä hurjasta vihasta.
+
+    Lähtee.
+
+
+TOINEN KUVAUS.
+
+    Sama kosken parras, hiukan syrjemmässä kuin neljännessä
+    näytöksessä, mutta lehtipuiden lehdet kokonaan varisseet.
+    Aamuyön kuutamo.
+
+ANJA (yksin).
+Minne Kullervo katosi?
+Hänet löytäisinkö -- kaikki,
+Kaikki löytänyt olisin.
+Näissä main vihollisparvet
+Käyvät virran vartta pitkin,
+Toinen toistansa ajaen.
+Kunpa hillitä osaisin
+Sovuksi sotaisen kiihkon!
+Kunpa Kullervon tapaisin!
+Hän on sankarin sukua,
+Sorrossakin suurentunut,
+Uljas, uhkea, väkevä,
+Kuolemata kammomaton!
+Hänet varjella kun voisin
+Sepon säilän syötävistä --
+Hän minulle lämpiäisi,
+Uudistuisi vanha lempi!
+Sitten uutena urosna
+Kaiken kansan hän kokoisi
+Rantojen rakastajoiksi,
+Korpien kukoistajoiksi,
+Omaks' onneksi jokaisen,
+Ehjän Suomen soinnunnaksi.
+Väinö tietäjä olisi,
+Seppo suuri taitajamme,
+Valta Kullervon käsissä!
+Tieto, taito, tarmo niitä --
+Onni, rakkaus sitoisi!
+Mutta Kullervo hävisi!
+Miksi jäähtyikin minulle
+Sankarin suvinen rinta?
+    Kuusta puhutellen.
+Puu vihanta, virka mulle,
+Millä lähde lämpiäisi,
+Sydänlähde nuoren urhon!
+Ennen tulta tuprahteli
+Mulle hän -- minäpä lunta.
+Nyt hän mulle hyytä huokui,
+Minä tulta tupruttelen.
+Täällä urhot kun tapaisin!
+Tuossa seisoisiko seppo,
+Uhkajoukoin, uhkamiekoin,
+Tässä Kullervo edessä,
+Säilän alle sortumassa, --
+Minä Kullervon varaksi
+Asettuisin: -- Pistä, seppo,
+Vasten siskosi sydäntä --
+Taikka Kullervokin säästä! --
+Tääll' ovatkin kenties kohta.
+Tuolta virran vaaluvista
+Etsin tenhoa tulista,
+Jolla sankarin sitoisin
+Povelleni polttavalle.
+Taatto impeä avita,
+Auvotonta, onnetonta!
+
+    Menee koskelle. KULLERVO tulee hieman edellisen
+    jälkeen synkkänä vasemmalta.
+
+KULLERVO.
+Nyt on joukkoni hajalla,
+Kuin minäkin, pirstaleina
+Kun kadotin itseluoton,
+Niin elämäntyöni loppui,
+Luotto joukonkin katosi,
+Vaihtuipa eripuraksi.
+Minä yksin taas maleksin
+Myrskyilmojen ajolla.
+Kodista ajettu koira
+Isännätt' on ilman alla;
+Mieron hylkimä hevonen
+Villinä vaeltelevi;
+Mut sydänpä heit' ei syytä,
+Sääliäkin saavuttavat.
+Minä mieron hylkylapsi,
+Vihattu sekä vihannut,
+Pureksittu, purrut itse,
+Syyllisiä, syyttömiä,
+Omaakin sydäntä purrut,
+Ett' on vammat vaivaloiset,
+Tuima tuskakin syvällä,
+Päält' on tunnoton ja turta,
+Ettei sääliä suvaitse
+Eikä lempeä läpäise.
+Yks on rakkaus emoni,
+Joka haavat hautelisi,
+Syyttämättä, solvimatta,
+Mut emoni otti hauta.
+Miksi mun polon pitikin
+Syntyä sydämmellisnä,
+Tuskan kaiken tuntijana
+Näille kolkoille kylille!
+
+    Vasemmalta tulee ruumissaatto, re'essä mustalla vaipalla
+    katettu kirstu, jota mustahuntuiset itkijänaiset saattavat.
+
+KULLERVO.
+Mikä? -- Jylhä ruumissaatto!
+Nytkö vievät mun emoni! --
+    Saatto pysähtyy. Kullervo vaipuu kirstua vasten.
+Oi emoni, sulle itken,
+Sulle haavani hajotan.
+Mikset ottanut mukana
+Kullervoa kumppaliksi?
+Siellä sun sydämmelläsi
+Lauhtuisi paha sisuni,
+Tuska tuima vaimentuisi.
+
+    Itkee.
+
+SAATTOMIES (Kullervolle).
+Nouse, päästä! Käy keralla,
+Voithan tulla saattajaksi.
+
+    Nykäsee hevosta lähtöön.
+
+KULLERVO.
+Saattajaksi -- anna mennä!
+Toinen tie minua viepi
+Emoni elantomaille. --
+    Yksin.
+Minä syksy-yö valoton,
+Kuuton, tähdetönkin, synkkä.
+Tässä neuvotonna seison
+Kuin meren selällä luoto,
+Altis aaltojen himoille,
+Puuttomaksi paljastettu.
+Mikä toivo nyt minussa
+Juurta ottaisi, vesoisi?
+Missä se sydämmen taimi,
+Kaunis, rauhallinen kasvi,
+Joka nousta voi minusta
+Sukukuntien suloksi?
+Mulla ollut on menestys
+Tuhotessa, turmellessa
+Valon kukkasen, elämän.
+Mut kun rauhantöit' yritin,
+Ratkesi minussa voima,
+Raju, riihoton, väkevä,
+Raateleva harhavoima. --
+Orjan leima on minussa.
+Siks' ei ainoa ajatus,
+Sydämmeni synnyttämä
+Vastaisuuttani valaise!
+Oma on heimoni hävinnyt,
+Miksi taistelisin? Koston
+On sota jo suoritettu,
+Joukkokin osansa voitti.
+Lopussa minun sotani. --
+Äitini, oi armas äiti!
+Joudu poikasi avuksi.
+Työtä neuvo, tie opasta,
+Musta yönikin valaise!
+
+    Itkee puuta vasten nojaten. Siitä nostaa päänsä ja kosken
+    yli välkkyvässä usvassa näkee äitinsä kirkastuneet kasvot.
+
+Hän elossa! Tuolla, tuolla!
+Äitini, oi armas äiti!
+Mikä kasvosi valosti?
+Mitkä helmet hohtonasi?
+
+ARMI.
+Äidin rakkaus valosti.
+Kyynelet minun helyni.
+
+KULLERVO.
+Äitini, oi armas äiti!
+Mitä nyt minulle neuvot?
+
+ARMI (hellyydellä).
+Kuule, armas poikueni!
+Vainoretkesi lopeta,
+Rauha, rakkaus rakenna,
+Pakene sisäsalolle,
+Taistele petoja vasten
+Sisässäsi, ulkonasi.
+Rauha, rakkaus ja vuodet
+Vammasi parantelevat --
+Pakene! -- Pakene! --
+
+KULLERVO.
+                      Tuota
+Nöyrrytystä en tajua.
+Maailma himojen ahjo,
+Kiihkojen vihainen pyörre
+Minussako rauhoittuisi!
+Vetäyisinkö salolle,
+Sinne halpa hautauisin,
+Kuin ojaton umpilampi
+Lahoavi liikkumatta
+Sammalen sokaisemana!
+Ennen koskena kohisen,
+Vaikka vasten kallioita,
+Tai syvälle tuonne syöksyn. --
+En! -- Syvällä siell' on sisko.
+Liian on pyhä minulle
+Tuon valoisan kosken vaahto.
+Mut enpä paeta tahdo
+Enkä sortajan kädestä
+Ota iskua veristä. --
+    Lähestyy syrjässä tuuheaa kuusta.
+Tuossa se samea kuusi,
+Jonka alla mun himoni
+Ruohon raiskasi viherän,
+Kukan puhtosen pilasi
+Mun oman emoni lapsen.
+Metsä huokuvi muretta,
+Koivu lehtensä varisti,
+Nurmi itki, kukka kuoli
+Tällä paikalla pahalla.
+Aika kuolla on minunkin. --
+Lausu, miekkani verinen,
+Syötkö syyllisen lihoa?
+Lausut -- kuulen: -- syöt himolla
+Syyllisen sydänveriä.
+Syytöntäkin ennen ahmit
+Noissa suurissa sodissa.
+Pulppua, punainen virta,
+Kuin vihainen Vuoksen aalto,
+Kosta vaikeat vikani!
+    Sortuu miekkaansa.
+Jo tulenkin, armas äiti --
+Jo tulenkin jo tulenkin.
+
+    Kuolee. -- Hivenen kuluttua näkyy ILLI.
+
+ILLI (yksin).
+Voi minua, miksi neuvoin
+Kotron Kullervon sijalle!
+Yksin vain Kalervon poika
+Joukon tenhota osasi,
+Luoda itseluottamusta,
+Yhteistuntoa, halua
+Kiihkeätä, kummallista,
+Kuin vapaus mieluisata.
+Mut on Kullervo kadonnut.
+Neuvoton, sekava lauma
+On hajalla onkaloissa,
+Sutten suuhun suistumassa,
+Tai toisensa itse syövät.
+Kalevalan miekkamiehet,
+Kannaksillamme kapisten,
+Väkeämme vainoavat.
+Metsämaat, kalavetemme,
+Niityt, vainiot ihanat
+Jäävät suurten suupaloiksi.
+Kullervo, sinua etsin,
+Missä -- -- Ken verisnä siinä?
+Miekkahan musertunutko! --
+Kullervo, komea urho,
+Jok' ei sortunut sodissa --
+Kaatunutko kalpahansa! -- --
+Tähänkö tukehtui toivo
+Kalevalan työn-urosten
+Voitosta lopullisesta?
+Taasko tahdottoman orjan
+Raskas päivä uudistuvi? -- --
+Tuonelassakin tavata
+Piti Anjan Kullervoa! --
+
+    ANJA rientää hätäisenä esille.
+
+ANJA.
+Jo tulevat! Jo tulevat!
+Kalevalan valtaurhot
+Näin jo kiiltävin kypärin.
+Tässä vartijoin uhalla. --
+    Huomaa Illin.
+Täälläkö, himokas hukka,
+Vielä saalista vakoilet!
+
+ILLI (itsekseen).
+Anja riepuko elossa!
+Hänet huonosti lopetin.
+
+ANJA.
+Nyt satuit satimen alle --
+Tuolta kosto on tulossa.
+
+ILLI (osoittaen Anjalle Kullervoa).
+Tuossa saalis on sinulle,
+Se omista, onnellinen!
+    Anja kiljahtaen vaipuu Kullervon ruumiille.
+Kuulenko? -- Väkevä ryske!
+Tulossa Kalevan urhot!
+Missä Kotro, Mutru, Pouru? --
+Asiamme on hukassa!
+
+    Pakenee. -- VÄINÖ, ILMARI, KAUKO ja TIERA joukon
+    kera tulevat vasemmalta.
+
+MIES JOUKOSTA.
+Täältä nainen kuin orava
+Metsän kohtuhun kavahti.
+
+ILMARI (alakuloisena).
+Mene, etsi!
+    Mies menee.
+            Turha vaiva!
+Min' en suuria odota
+Tästä suuresta sodasta.
+Vaadinko veren verestä --
+Siit' ei suistuisi suruni.
+
+VÄINÖ.
+En verestä verta vaadi,
+Vaan kesyjen yhteiskunnan
+Toki tahtoisin vapaaksi
+Villijoukkojen vihoista,
+Himoista hillittömistä.
+
+ILMARI.
+Mies on Kullervo sodassa,
+Joukon johtaja paraita.
+
+VÄINÖ.
+Joukossa vapaitten miesten
+Joka pää on päällikkönä,
+Hilliten omat himonsa
+Voiton yhteisen eduksi,
+Tajuten joka taholla
+Tehtävänsä toimevasti --
+Toisin orjien oloissa.
+
+TIERO.
+Yhteisistä tee eduista
+Työväki osalliseksi,
+Teetpä sen vapaaksi kohta,
+Taisteluissa toimevaksi,
+Työhönkin halun herätät.
+Sen olen kokenut itse,
+Ennen orja, nyt vapaana.
+
+KAUKO (ylpeästi).
+En rakasta orjan verta.
+Miekkani salaman isken
+Joka orjan otsaluuhun,
+Jok' ei tottele vapaita.
+Tässä kun Kullervo olisi! --
+
+ILMARI.
+Liekki ahjohon aseta,
+Ettet leikkisi tulella!
+Vakavasti lietso, Kauko,
+Niin voit orjankin verestä
+Kullan kutsua esille.
+Mutta kun äkäisnä lietsot,
+Poltat kullankin poroksi.
+
+KAUKO.
+Eipä nyt pajassa olla,
+Sampoa takelemassa.
+
+ILMARI.
+Jokainen elämän hetki
+Onnen sampoa taomme,
+Taikka kiihkossa kisaillen
+Onnen juuretkin revimme.
+
+KAUKO.
+Minäpä tapella tahdon
+Rosvon, ryöstäjän keralla.
+Mitä kostuit Kullervosta?
+Kultiako? -- Kultasesi
+Murhasi mokoma urho!
+Mulle siskosi lupasit,
+Senkin Kullervo lumosi --
+Sinä tok' orjia ylistät!
+
+ILMARI.
+Villikaalilla tapansa:
+Tuon paransi, toisen tappoi.
+Olen oppinut jotakin:
+Työkalunkin toiste tehden
+Voin takoa taitavammin.
+Kaksin kerroin jos eläisin,
+Kaksin kerroin viisastuisin.
+Toiste Kullervon tapaisin,
+Häntä toisin kohteleisin.
+
+KAUKO.
+Sulle, Ilmari, sanonkin:
+Miekkoja takoa taidat,
+Mut et miekkoja mitellä.
+Täss' ei viisaus avita,
+Jollei jousi, keihäs, kalpa: --
+Pakko orjille parahin.
+
+VÄINÖ.
+Pakko jos paras olisi
+Orjakansan kasvattaja,
+Niin sinulle, kaunis Kauko,
+Myöskin pakkoa panisin,
+Koska riehut riihotonna,
+Olet kiihkojesi orja.
+
+KAUKO.
+Miekka ja veri tulinen
+Tahtovat nyt tappelua.
+
+TIERA (huomaten syrjässä Kullervon ja Anjan).
+Tässä kaatunutta kaksi! --
+Nainen -- --
+
+ILMARI.
+             Siskoniko siinä! --
+
+Siinä Kullervo veressä!
+
+KAUKO.
+Anjakin! -- --
+
+ANJA (nousten ja levittäen rintansa Kaukolle).
+               Lävistä! Tässä
+Sydän särkynyt surusta.
+
+KAUKO.
+Tässä vaikenen pakosta.
+
+VÄINÖ (ynnä osa joukosta seisten synkkänä Kullervon ruumiin luona).
+Noinko Kullervossa kaatui
+Suku sankarin Kalervon! --
+Haudatkaa Kalervon poika
+Alle honkien huminan,
+Pyhän kosken partahalle,
+Missä soi sotainen myrsky!
+
+    Miehet kantavat Kullervon ruumiin pois.
+
+ANJA.
+Siinä orjuuden hedelmä,
+Vainonne verinen vilja!
+Untamon suku on kuollut,
+Talot poltetut poroksi.
+Kalervonkin heimo kaatui
+Sankarissa viimeisessä.
+Minä, sorretuin sydämmin,
+Kalevalan koito impi
+Surmalt' armoa anelen --
+Miksi säästätte minua?
+
+ILMARI (painaen Anjan päätä rintaansa vasten).
+Siskoni, sorea, armas,
+Sydämmeni mieltä nouda.
+
+ANJA (itkien).
+Myöhäistä!
+
+KAUKO.
+           Sinua, Anja,
+Säälin, hellin ja rakastan,
+Mikset lohtuisi suruista,
+
+MIES (palaten metsästä, Tuiroa taluttaen).
+Tämän metsästä tapasin,
+Pakohurtan! -- Nainen väisti.
+
+TUIRO (peloissaan polvistuen Ilmarin eteen).
+Elä mulle, seppo kulta,
+Kosta Kullervon tekoja.
+Hän minut, uhalla murhan,
+Kanssansa sotihin kiskoi.
+Armahda, sulava seppo!
+
+ILMARI (ottaen Tuiroa kädestä).
+Nouse tuosta! Käy vapaaksi!
+    Tuiro nousee, syrjäytyen nolona.
+Joukko haaskattu, hajalla,
+Lyömist' ei enempi siedä.
+
+VÄINÖ (Ilmarille).
+Lempeyttäsi ylistän!
+    Joukolle:
+Sorto pois Kalevalasta,
+Pois himojen johtovalta!
+Untamon, Kalervon heimot
+Etsivät sukuetuja,
+Ei etuja kaiken kansan,
+Siksi sortuivat molemmat
+Oman voiton vainotöihin.
+Viimeksi parahin sortui,
+Josta suurin sankareita
+Olis' Suomelle ylennyt,
+Jollei orjaksi osunut,
+Kalton kasvatuksen saanut,
+Tuutiessa turmeltunut,
+Maalle, kansalle kadoksi. --
+Mutta nyt lujalla mielin
+Lyökämme käsi kätehen,
+Ett' on urhojen pyrintö
+Täst' edes Kalevalassa:
+Oikeus, etujen helmi,
+Koko kansalle vapaus,
+Maan menestys, kansan onni. --
+Liitoksi käsi kätehen!
+
+    Tarttuu oikealla kädellään Ilmarin, vasemmalla allapäin
+    seisovan Kaukon käteen. Joukko samoin, vakavasti toisiaan
+    silmäten, lyöttäytyy käsikkäin.
+
+
+
+
+
+
+POHJOLAN HÄÄT
+
+Kolminäytöksinen runo
+
+
+Suomalaisen Teaatterin vihkijuhlaan 9 p. huhtik. 1902.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+VÄINÖ, laulaja
+SUURSEPPO
+ILMARI
+LEMMINKÄINEN
+LOKKA
+ANJA
+PELLERVO (lauluparvineen) |  maamiehiä
+IMMO                      |
+LOUHI, Pohjolan emäntä
+TURJO  Pohjolan isäntä
+ILVO, Pohjan impi  |
+TERHI              |  sisaruksia
+RUTJO              |
+PATURI, juhlan johtaja
+OSMOTAR, oluen seppo
+AILA, Pohjan nainen
+KAASO
+POIKA, pikkarainen
+KAVE, näkijänainen
+IMPIPARVI      |
+POIKAPARVI     |  laulajoita
+VANHAIN PARVI  |
+KALEVALAN LAULUPARVI
+
+Vartijoita, sanantuojia, heimojen lähetystöjä, esikävijöitä, nais- ja
+miespaimenia, joilla millä torvi, millä sarvi, luikku tai huilu riippuu
+olkanauhasta; metsästäjä, orja y.m.
+
+Kaikellaista hääkansaa Suomen eri heimoja. -- Luonnottaria: Ilmatar ja
+Tuulettaret; Hallatar, Usvatar, Aallotar ynnä runottaria: (Päivätär,
+Kanteletar, Kastehelmetär, Sadehelmetär, Merihelmetär ja
+Kyynelhelmetär).
+
+
+
+
+ENSI NÄYTÖS.
+
+KIHLAJUHLA.
+
+
+    Suvannon suulla kosken partaalla. KANSAA karttuu vähittäin.
+    Vähän väliä pojat jakavat tytöille puukkojaan tuppeihin,
+    saaden välistä niitä takaisinkin; keskustelevat vastakkain
+    ja nypistelevät toistensa vaatteita.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Kevät on tulossa, tyttö.
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Kihlajuhla on tulossa.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Tunnetko tulenkytöä?
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Kaskenko?
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+          Tulenkytöä
+Kaikkialla: kaskimailla,
+Ilmassa ja ihmisissä,
+Povessasi paidan alla,
+Joka paikassa paloa.
+Tuollakin sumun sisässä
+Uskon itkevän kipinän,
+Niinkuin linnun liika nuoren,
+Joka piipottaa pesässä,
+Pääsemättä päivän alle.
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Tunnen, tunnen tuskaloista
+Kipinän kitupaloa,
+Silmänkiillon kitkutusta,
+Vaan en tunne valtavata,
+Sitä suurta ja suloista
+Nuorkeväimen nuotiota,
+Jolle rastahat runoili
+Suomen suurina suvina. --
+Hallattaret hämmentävät,
+Sumuttaret sammuttavat
+Suurten kiihkojen kipunan. --
+
+    Hallatarten parvi väikkyy taampana, sumutarten seura likeellä.
+    Molemmat vähä loittonevat, kunnes myöhemmin kokonaan pakenevat.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Miksi eivät viihdy suossa?
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Tarvis taikoja olisi,
+Väkevätä Väinämöistä.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Tässä tarvitaan takoja,
+Sepon suuren työvasara.
+
+ENS. NAISPAIMEN (painaa korvansa maata vasten).
+Etkö kuulekin jytyä?
+Maassa, ilmassa, vesissä,
+Kaikissa kohina kumma.
+Koske maata korvallasi! --
+Siell' on seppiä sisässä.
+
+ENS. MIESPAIMEN (kuuntelee ja nousee).
+Kuulen, kuulen, siell' on kuume,
+Kuin tässä sydänalassa.
+Tuossa puukko tuppehesi.
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Kiitos -- tässä mun käteni!
+Lähtekäämme, meill' on lämmin.
+Aika hallan on hävitä,
+Sumutarten suohon mennä.
+
+    Lähtevät. -- Parvi muita PAIMENIA saapuu.
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Kevät päätä keikutellen
+On tulossa -- tunnen tässä.
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Sen minäkin tässä tunnen,
+Mut on Usvatar edessä,
+Hallattaret halmemailla,
+Kova talma kosken päällä --
+Takatalvi on tulossa.
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Torvihin puhaltakaamme!
+Lujat loitsut huutakaamme,
+Että ilma liikahtaisi!
+    Puhaltavat torviinsa -- ei kuulu ääntä.
+Usva sammuttaa sanamme.
+Aatos, ilmojen ihana
+Laulelija, luojan lintu,
+Vangittuna vaivojansa
+Rinnoissamme ruikuttavi.
+
+NUORI METSÄMIES.
+Tässä tarvitaan sotia,
+Lemminkäisen miekan leikki.
+Ennen ei kukistu talvi,
+Ei otusta metsä anna,
+Laumat nääntyvät nälässä.
+
+IMMO.
+Sotikohon luonnottaret,
+Itse ilmojen jumalat.
+Maamies ei sotia suosi,
+Sen on tarvis työn-uroita.
+Siksi kammon kaikkialla
+Lietomieltä Lemminkäistä,
+Joka on juomingin pitäjä,
+Paha riitojen pukari,
+Jolle on lempi ja elämä
+Leikin lasku, kihlakiima.
+Hänp' on aamupäivän perho,
+Jok' ei illasta välitä.
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Sin' olet vanha ja vakava,
+Kuulostat kuin naavakuusi. --
+Miksikä tulitkin tänne,
+Kun et kihloista välitä?
+
+IMMO.
+Kyllä kihloista välitän,
+Vakavista ja tosista,
+Vaan en perhojen pelistä --
+Olenpa itsekin leski.
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Tytöt, kuulitteko? -- leski!
+Tässä on tukeva leski --
+Montako sinulla lasta?
+
+    Joukko tyttöjä kertyy Immon ympärille.
+
+IMMO.
+Ei enempi, ei vähempi
+Kuin on sormia käsissä.
+
+NUORI METSÄMIES.
+Lasket leikkiä tosista.
+Miehen sormet tutkikaamme,
+Niit' on katkennut kentiesi.
+
+JOUKKO.
+Tutkikaamme, tutkikaamme!
+
+    Tarkastavat Immon sormia.
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Kaikki on ukolla sormet.
+Laula kukko kunniata,
+Koska on miehessä mehua.
+Kaikk' on sormet, kaikki lapset,
+Pellervon väkeä kaikki,
+Itse Väinön vaalimia.
+
+TOINEN MIESPAIMEN (halveksivasti).
+Ikämiestä harmajata
+Tytöt tuhmat kiertelevät,
+Kuin varikset syyskesällä
+Kuhilasta kaartelevat.
+
+IMMO.
+Ikä heinän heikontavi,
+Vuodet hongan vanhentavat,
+Miestä ei harmaus hävitä.
+Käki on harmas nuorenakin,
+Korppi musta vanhanakin.
+Ikä ei tukasta tunnu
+Eikä vuosien luvusta,
+Vaan sydämen sykkinästä;
+Veressä elämän virta.
+Tunnusta tätä povea!
+
+AILA (tunnustelee Immon rintaa).
+Poika on urholla povessa,
+Vaikk' on hapset harmahissa.
+
+IMMO.
+Senkö tunnustat -- sinunpa
+Tuppehesi puukon painan,
+Työkädellä työteräksen
+Enkä lapsien lelua.
+Sano, suostutko minulle!
+
+AILA.
+Kannan puukkosi pyhänä!
+Salli, seulon päätöstäni --
+Sulla on laaja lapsijoukko?
+
+IMMO.
+On perijät, on perinnöt.
+Syntyi lapsi, kasvoi leipä,
+Polven jatko, pellon jatko,
+Inehmon elämän jatko.
+Miestä kumpikin kysyvät --
+Miestä kai kysyt sinäkin?
+
+AILA.
+Miestäpä hyvinkin. Mutta
+Sin' olet kalevalainen,
+Minä Pohjolan väkeä.
+Sota on kamala kauan
+Riehunut rajoilla näillä,
+Viha veljesten välillä.
+
+IMMO.
+Sin' olet nainen. Ei vihoja,
+Ei sotia sydämessäsi.
+
+AILA.
+Missä mies on meltorauta,
+Siellä naisessa terästä.
+Missä urhot on utua,
+Hentoa ja häilyväistä,
+Siellä kokko, kyy nokassa,
+Keikahtavi kynsinensä,
+Rintahan ripeän naisen,
+Ettei mieheys menisi
+Maasta, vaikka miehistämme --
+Min' olen sukua Louhen.
+
+IMMO.
+Louhen uljasta sukua.
+En sinua siltä säiky.
+Tääll' on suuret kihlajaiset,
+Tupen täyttäjäiset, täällä
+Pyhän kosken partahalla.
+Täällä vanhastansa vahvat
+Isketty on lemmenliitot
+Eri heimojen välillä.
+Minkä taatot tappeluilla,
+Kostolla, kateudella
+Särkivät sukuväliä,
+Löivät haavoja syviä,
+Sen lapset sulolla lemmen
+Voitivat, paransivatkin.
+Puukko, rauhan työkalumme,
+Miekan sorrokset sovitti.
+Taaskin on tekeillä roihu,
+Kokkovalkea komea,
+Liekin lennolle jalolle
+Suomen lahkojen sovuksi.
+Taäll' on kaiken keskustana,
+Tähtisilmänä sulona,
+Urhojen vesivalona
+Pohjolan ihana immyt.
+
+AILA.
+Hänkö täällä?
+
+IMMO.
+              On tulossa.
+
+AILA.
+Sinäkin sitä ihailet.
+
+IMMO.
+Kalevalan kunniata,
+Suomen onnetart' ihailen.
+
+AILA.
+Onnetarko? Ken omisti
+Oikkuisimman impyeistä?
+Ken Kalevan sankareista?
+
+IMMO.
+Neittä kilvan on kosinut
+Veljekset: Vakava Väinö,
+Ihmeseppo Ilmarinen
+Sekä lieto Lemminkäinen.
+Emo tyttönsä lupasi
+Laulajalle kuuluisalle,
+Kun takoisi onnensammon.
+Impi itseppä halusi
+Suurta seppo Ilmaria,
+Tuhattaitoista urosta --
+Emo vaati onnensammon.
+Tytön taatto, vanha Turjo,
+Jota horjuttaa humala,
+Suositti kotivävyksi
+Lietomieltä Lemminkäistä,
+Mutta toivotti salassa
+Hänet surman sulhaseksi, --
+Laittoi Tuonelan joelle.
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+Tämä on tuttua monelle.
+
+    Kuuluu: "tuttua, tuttua".
+
+IMMO (jatkaa).
+Laulaen ei synny sampo
+Itse Väinönkään uhalla,
+Eikä juoden ja tapellen,
+Vaikka Kaukokin kysyisi.
+Tarvitahan työn-urosta,
+Älyn sepposankaria.
+Siksi Väinö veljyensä,
+Itse Ilmarin lähetti
+Oman päänsä päästimeksi
+Pohjolahan. --
+
+JOUKKO.
+               Sitten, sitten?
+
+IMMO.
+Impehen ihastui seppo,
+Vaikkei virkkanut sanoilla.
+Alkoi taidolla takoa,
+Takoi tarmolla, tulella,
+Väellä väkevän luonnon,
+Synnytti sydämestänsä
+Sydämille kaiken kansan
+Samponsa satahyväisen.
+
+AILA.
+Siin' oli sepoksi miestä.
+
+JOUKKO.
+  Ensim.
+    Sampo, sampo, sampo!
+  Toinen.
+    Seppo on takonut sammon!
+  Kolmas
+    Kevät on suuri Kalevalassa!
+  Neljäs
+    Kevät on suuri Suomenmaassa!
+  Viides
+    Kevät suuri, juhla suuri
+    Kalevalassa, Pohjolassa,
+    Kihlajuhla kaiken kansan!
+
+AILA.
+Niinkö Ilmari ehätti
+Immen veljensä uhalla?
+
+IMMO.
+Vielä ei käsissä voitto.
+Kun oli sampo jauhamassa,
+Louhi lausui: "Kaada karhu
+Tuonelan tupien luota!" --
+Seppo kaasi. -- "Suista suuri
+Hiisien himokas hauki!" --
+Seppo suisti. -- "Kynnä kyinen,
+Käärmehinen Louhen pelto!" --
+Seppo kynti kuin kuningas.
+Perkasi petoisen pellon
+Kukkivaksi kultamaaksi,
+Suori suurimman tekonsa,
+Voitti immenkin ihanan.
+
+KAVE (haaveisesti).
+Suurin on teoista sampo,
+Siitä se kumina kumma
+Maavesissä, suovesissä,
+Koskissa raju kohina,
+Pilvissä salamat pitkät.
+    Tähystäen kätensä alate.
+Näettekö Pohjolasta
+Suurta maailman valoa?
+Sumunkin sakean kautta
+Sammon valkeat valuvat,
+Lentoliekkinä leviten,
+Matalalla, korkealla
+Ilonkukkia kuvaten.
+Vedet välkkyvät valossa,
+Liekin on tulessa taivas.
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Tuollapa terävä silmä! --
+Miksi ei valo minulle välky?
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Eikä mulle.
+
+KAVE (yhä jatkaa tähystelyä).
+            Luo syvälle
+Silmäsi läpi sumujen! --
+Hallattaret häämöttävät
+Hopeaisissa helyissä,
+Valot puhki puikehtivat
+Usvatartenkin utuisten.
+Salon siintävän povesta,
+Missä on metsä aina nuori --
+Parven pulskean näette
+Tänne astuvan; edellä
+Uros valkea, valittu.
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Jo näenkin, jo näenkin!
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Parvi vaivasta väkeä,
+Kuuletteko? -- Kuuletteko?
+
+JOUKKO.
+Jo näemme! -- Kuulemmekin!
+Seppo Ilmari tulossa!
+
+IMMO.
+Laula ei sanoilla seppo,
+Vaan vasaran kalkkehella.
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+Lemminkäinen on tulossa!
+
+IMMO.
+Ei ole laulu Lemminkäisen:
+Karkea on Kaukon ääni.
+Väki on Pellervon väkeä,
+Suon sumujen loitsijoita,
+Hallatarten häätäjöitä.
+Joukon johtaja ylevä
+On valittu valvas Väinö, --
+Liekin lentoja näette! --
+Kuulette jumujyrinän.
+Ukonpoika on tulossa!
+
+    VÄINÖ, PELLERVO ja LAULUPARVI astuvat esille.
+
+VÄINÖ.
+Terve kevät, terve kukka!
+Terve nuori nousukansa,
+Vartija tulevan päivän!
+
+KANSA.
+Terve, kunnia keväimen,
+Laulun kultainen kuningas!
+Terve laulu, terve laulajat!
+
+IMMO.
+Terve, laulaja, tulesi! --
+Haamattisi halki pilven,
+Halki harsoisten sumujen
+Maalle valmisti valoa.
+Täytä taivainen tekosi,
+Kevätpäivä päästä kahlehista!
+
+VÄINÖ.
+Seppoamme seuratkaamme.
+Kädet luonnotarten käyvät
+Työmme, toimemme avuksi.
+Onnemme, ilomme ilma
+Selviää sydämistämme.
+
+IMMO.
+Tuolla Hallattaren parvi!
+
+VÄINÖ.
+Hallatar kateinen, karsas,
+Tuonentyttären äpärä!
+Poistu maita polkemasta,
+Hampahin hajottamasta
+Kukkia, kevätsuloa,
+Nuoren toivon tähkäpäitä,
+Anna elpyä elämän viljan!
+Aamuauringon valossa,
+Silmän nuoren auetessa,
+Kun on tyyntä ja iloista --
+Miksi pistät kyisen pääsi,
+Maihin kylvät hyisen jääsi,
+Vain hymyilet kuolemalle? --
+Painu hautahasi halla julma!
+
+    Hallattaret leijuen loittonevat.
+
+HALLATAR (loitotessaan).
+Ihminen, oman povesi
+Hallatar hävitä ensin:
+On sinussa hyytä, kyytä,
+Koska heikkoja hävität,
+Et somaa, suloista säästä,
+Itseskin, omat ilosi,
+Syöpi sun sydämes halla.
+Ensin itsesi sulata,
+Sitten syyttele minua.
+
+IMMO.
+Sepä vastata sukaisi. -- --
+Tässä uivat usvattaret!
+
+VÄINÖ.
+Usvatar, epäsikiö!
+Miks'et tunne minne mennä?
+Ylöskö, alasko maahan
+Vaiko siirtynet sivuille?
+Epämuoto, muitten orja,
+Epävarma kuin on valhe --
+Mitä tahdot, ponnistatko minne?
+Synkeästä yön sylistä
+Kesken syntynyt runotar,
+Eksyttäjäksi herännyt, --
+Sulla on povessa tuska,
+Aurinkoa aavistava,
+Helmettäreksi haluten --
+Maasta ponnista tai maahan painu!
+
+USVATAR (loitotessaan).
+Ihminen, itsekin usva!
+Paljonko valoa päästät
+Läpi luusi ja lihasi?
+Onko tiesi sulle selvä?
+Etkö harhaten hapuile?
+Vaihdat muotoja moniksi --
+Itsesi kivetä ensin
+Taikka vaihetu valoksi --
+Sitten Usvatarta syytä!
+
+VÄINÖ.
+Astu Ilmatar, emoni,
+Alas ilmalinnastasi,
+Lähetä tuvista tuulten
+Tyttäresi tuulettaret:
+Maasta Hallatar hävitä,
+Usvatarten valta voita! --
+Tunnetteko tuulten laulun?
+Ilmattaren kannel soipi!
+
+    ILMATAR ja neljä TUULETARTA humahtavat esille, tarttuen
+    hallattariin ja usvattariin, -- tuuli tohisee ja vinkuu.
+
+VÄINÖ (edelleen).
+Terve, Ilmatar ihana,
+Kun kevättä nuorta kannat,
+Saattelet suven suloja,
+Häätelet haluja hallan,
+Mailta murhannet matoja,
+Ryömijöitä, ryöstäjöitä --
+Raitis ilma, riistavuosi anna!
+Terve kaikki ilman immet,
+Tuulettaret, toimettaret,
+Siiven antajat ajalle,
+Terve luonnon voimattaret,
+Nostajat nopean riennon --
+Kansa, toimen karkeloihin nouse!
+
+KANSA (eri tahoilla).
+Karkeloihin! Karkeloihin!
+
+VÄINÖ.
+Auta armias jumala
+Ajan tuulien tukoista,
+Mielivallasta väkevän!
+
+    Kansa uudistaa ensi ja viime säkeen. -- Tuuli tyyntyy.
+
+ILMARI.
+Ilmatart' ylistä, kansa!
+Tuopi tyynen, tuopi myrskyn:
+Poudan pitkässä levossa
+Ravistuisi rannan venhe,
+Mieskin laiskana lahoisi,
+Jollei purje pullistuisi;
+Rutto tyynessä tulisi,
+Mätänisi maan elämä,
+Jollei puskisi puhuri.
+Tuulten raivoten rajusti,
+Purjemiehet ponnestuvat,
+Neuvostuu peränpitäjä.
+
+VÄINÖ.
+Pois vihurit vinkumasta!
+Ukko, ilmoja aseta,
+Sylihisi tuulet sulje,
+Vie ne valloiksi vesille,
+Luonto luonnolle avuksi,
+Jäitä koskihin kukista! --
+Kevätvallat tee vapaiksi maassa!
+
+    Ilmatar impineen kiitää vinkuen vesille, vieden taustalle
+    siirtyneet hallattaret ja usvattaret kerallaan. Ilma seestyy.
+
+VÄINÖ (kansalle).
+Pojat nuoret, kansa kaunis!
+Kun tekee pahasti luonto,
+Sitä vastahan sodimme;
+Kun luonto hyvällä tiellä,
+Sille riennämme avuksi.
+Nyt kevättä auttakaamme,
+Tuulen tuoksinnalla työhön!
+Tuolta, tuon suvannon suusta,
+Joukko jäitä purkamahan
+Kevätkosken nieltäviksi.
+Ettei tulvia tulisi.
+
+IMMO.
+Vereksemme viisas neuvo!
+Nuoret, seuratkaa minua!
+
+    Johtaa osan nuorisoa suvannolle.
+
+VÄINÖ.
+Aallotar, unesta nouse,
+Ota usvat, hallat helmahasi,
+Niitä liekuta kuin lapsiasi:
+Toimeviksi ja hyviksi!
+    Aallon väkeä näkyy.
+Aallon kansa aina nuori,
+Terve noustua vapaaksi!
+
+PELLERVO (parvineen laulaa).
+Maa uneksi talven alla,
+Kontio pesässä nukkui,
+Saartajat mökin sopessa.
+Aallonkansa, vaikka valvoi,
+Kahleita kovia kärsi,
+Ei hymyillyt sille päivä,
+Ei rakastanut se rantojansa.
+Väinö vanha maan herätti:
+Kukkia unesta kutsui,
+Ajoi kontion pesästä,
+Saartajan salolle johti,
+Aallon kansan jään kiroista
+Päästi päivyen hyväillä,
+Aartehia maalle antamahan. --
+
+VÄINÖ.
+Aallotar, pidä povesi
+Sulana, vapaana aina,
+Rikastuta rantojamme!
+
+IMMO (palaten nuorison kera).
+Nuoriso, pidä povesi
+Sulana, vapaana aina!
+
+JOUKKO. Kansakin, pidä povesi
+Sulana, vapaana aina!
+
+VÄINÖ.
+Näettekö päivän pilkotusta?
+    Kansa liikehtii tähystellen ihastuneena ympärilleen.
+Puut punehtuvat salolla.
+Päivätär, jumalten juhla-impi,
+On likellä liikkumassa --
+Kohta täälläkin -- tulena tuolta
+Se kevein kengin sipsuttavi,
+Sen sivuilla helmetärten parvi
+Kuin tähdet sivuilla päivän.
+
+    RUNOTTARET puitten välistä häämöttävät.
+
+KANSA (yhä tähystellen etäällä leijuvia haltiattaria).
+  Ensim.
+    Valoa, Kevät valoa!
+  Toinen.
+    Päivän, silmien paloa!
+  Kolmas.
+    Kastehelmien kimallus!
+  Neljäs.
+    Tähtiä vesivalossa,
+    Hurman-impien iloa!
+
+    PÄIVÄTÄR päässä valokypärä, kullanhohtavassa puvussa;
+    KANTELETAR hajahapsi, siniverho, kultavöineen;
+    KASTEHELMETÄR niitynkirjavassa kukkaverhossa, jossa
+    helmet kimmeltävät; SADEHELMETAR kimaltelevassa
+    pilvipuvussa. MERIHELMETÄR vesivalolta välkkyvässä
+    helmikimalteessa ja KYYNELHELMETÄR valkeassa, ruusuin
+    kukitetussa helmiverhossa. Kaikilla päässä tammiseppeleet.
+
+KAIKKI HELMETTÄRET.
+Me valoa maahan viehätämme,
+Siksi Päivätär on ystävämme.
+
+KASTEHELMETÄR.
+Kastehelmenä kiiltäen
+Minä maaemon pienosten
+Mieltä virvotan, kirkastan,
+Sitte haihtuen.
+
+SADEHELMETÄR.
+Sadehelmenä kastelen
+Minä maaemon sydämen,
+Maata virvotan, nuorennan,
+Sitte väistyen.
+
+MERIHELMETÄR.
+Aaltohelmenä loistaen
+Minä maailman matkaajoille
+Taivasmuistoja suojelen,
+Sitte haihtuen.
+
+KYYNELHELMETÄR.
+Kyynelhelmenä, sydämen
+Minä huojennan murheisen,
+Valon sieluhun päästän,
+Sitte haihtuen.
+
+KAIKKI HELMETTÄRET.
+Päivätärtä me tarvitsemme
+Avuksemme.
+
+PÄIVÄTÄR.
+Kastehelmi jos lohdutusta
+Ei maasta anna;
+Sadehelmi jos virvotusta
+Ei maahan kanna;
+Meren ja sydämen kyyneleen
+Tunnette ehkä jäähtyneen;
+Silloin Päivätär tarjota
+Voipi lämmintä valoa
+Ja kutsua maailman virrat.
+
+KANTELETAR.
+Minä helmet ja päivän silmän
+Kutsun kielille kanteleen,
+Siitä helkytän sydämeen,
+Siellä kasvatan kukkasiksi
+Hurmaaviksi.
+
+VÄINÖ.
+Ukon tyttö, Ilmattaren tyttö,
+Päivätär, ihanne laulajan!
+Sinä helmastasi heität
+Kevätsiementä saloille;
+Tasan toivoja jakelet,
+Tasan kylvät kultiasi:
+Päivätär, syte sydämen!
+Paljon on muretta maassa,
+Paljon toivojen petosta --
+Pidä mielessäsi meidän maata.
+Helmettäret, aallon lapset,
+Runottaret säihkyväiset:
+Sadehelmi, Kastehelmi,
+Merenhelmi, Kyynelhelmi!
+Teidän pienissä povissa
+Maa ja taivas tuikkelevi;
+Teille Aallotar opetti
+Polennoivan tanssin tahdin,
+Levottoman lentomielen antoi.
+Teissä aurinko herätti
+Sielun seitsenkaaren kauneuisen,
+Korkeutta kaihovan.
+Päivätär, valaise kyyneleitä,
+Meissä Helmetär herätä,
+Keväthetkin, aamuhetkin,
+Kaiken kansan juhlahetkin
+Valon kaihoa kohota!
+Kanteletar, soita kaihojamme.
+
+    Kanteletar seppelöi Väinämöisen. Kansa kohottaa laulajalle
+    käsiään. Paimensoittoa raikuu.
+
+AILA (Immolle).
+Kuulehan, Kalevan urho!
+En ole moista ennen kuullut.
+Tämä on suuri Suomen juhla
+Eikä heimojen pitoja: --
+Sinun maasi on minunkin,
+Siskot, veljethän olemme!
+
+IMMO (Ailan kättä pusertaen).
+Siksi leivänkin ja'amme,
+Onnen kaiken --
+
+KAVE (joukosta erillään, aavistellen).
+                Kuunnelkaamme! --
+Hyvät haltiat heräävät,
+    Salaperäisesti.
+Irti pääsevät pahatkin.
+Metsät kiehuvat mesiä,
+    Salaperäisesti.
+Kyytkin keittävät kähyjä.
+Ilmassa, vesissä soipi,
+Kieli on joka kukalla,
+Povi maan, sydämet kansan
+Auringolle aukenevat --
+Suuri voima on tulossa.
+
+    Kansa levottomasti kuulostaa ja tarkastaa ympärilleen.
+
+VÄINÖ (seppelöitynä, kansalle).
+Mitä on laulu, taito, taika,
+Mitä lahjasi runotar? --
+Vainko riemuja rikasten,
+Herkku kylläisten kotien?
+Hetkenkö helykaluja,
+Kuplia katoavia,
+Joita joutilas puhalsi
+Joutolasten leikitellä?
+Vasta on valoa taito
+Auringon tulipovesta,
+Kun se intonsa janolla
+Kaunista totuutta tuopi
+Maan ja taivahan meristä;
+Kun se kirkastaa elämän
+Kuin valon kevätviserrys;
+Kun se kärsivät sydämet
+Nostattaa masenemasta
+Toimen pirteän poluille,
+Siiville sinisen ilman,
+Kansan onnea avuten,
+Maan parasta paimennellen. --
+Sieltä seppomme tulossa!
+Onnen ankara takoja,
+Taidon urhoista ylevin. --
+Torvihin puhaltakaatte!
+Raikukaatte ilman rannat!
+
+    Paimensoitot raikuvat. Eloa ja liikettä. SEPPO seuroineen
+    laskeutuu taustalta esille.
+
+Terve, taitava takoja,
+Kihlajuhlan kilpasulho!
+
+    Väinö ja Ilmari kättelevät toisiansa; keskustelevat.
+
+KANSA (Ilmarille, nostaen oikean kätensä).
+Yhteis-onnemme takoja!
+
+ILMARI (kohottaen oikean kätensä).
+Terve teille, nuorsydämet,
+Onnen seppiä jokainen,
+Yhteis-onnen ja omansa:
+Hyvän tahdon, tarkan taidon.
+
+KANSA.
+Työkäsissä kansan onni.
+  Ensim.
+    Ei ole kiitosten kipeä.
+  Toinen.
+    Eikä arvonkerjäläinen.
+  Kolmas.
+    Työ tekijän kiitoslaulu.
+
+    LOUHI ja ILVO syrjässä, aluksi tuntemattomina,
+    puolipeitetyin kasvoin.
+
+LOUHI (Ilvolle).
+Nyt olet koskessa luettu,
+Hurmattareksi vihitty.
+Paras miehistä valitse!
+
+ILVO.
+Paras kullakin omansa.
+Ilmari minun paraani.
+
+LOUHI.
+Tääll' on jo kevät käsissä,
+Puskeva, kirkuva, soittava --
+Suven surmata haluisin.
+
+ILVO.
+Minä kevättä toivon:
+Kaipaukseni, haluni,
+Toivoni toteuttaja,
+Kiihkoni keveä lintu,
+Kevät, lentele ja laula!
+
+LOUHI.
+En siedä sitä iloa,
+Sitä onnen siemausta,
+Jota en armostani anna.
+
+ILVO.
+En odota armoasi.
+Elämän ilo on tässä
+Sydämessä sykkivässä,
+Virrassa vereni nuoren.
+
+LOUHI.
+Sen sulle emosi antoi.
+
+ILVO.
+Oman onnesi janossa
+Elämän minulle annoit.
+
+LOUHI.
+Poistukaamme täältä. Tuolla
+Ilmari sinun näkisi.
+
+ILVO.
+Sitä soisin.
+
+LOUHI.
+             Louhen lapsi!
+Jäänä soisin polttavasi
+Enkä virtana valuvan.
+Tyttö, tunne arvoasi!
+
+ILVO.
+Ilmari minut sulatti.
+
+LOUHI.
+Multa ottakoon. -- Sivulle, tyttö!
+
+    Väistyvät syrjemmäksi.
+
+AILA (Immolle syrjässä).
+Jollei syttyisi sotia
+Kilpaveljesten välillä.
+
+IMMO.
+Seppo ei sodan takoja.
+Sampokin satahyväinen
+Hyvän on viljan hyrskyttäjä,
+Rakkaudesta rakettu.
+
+AILA.
+Rauhan viljoista isille
+Syttyi ennenkin sotia: --
+Rakkaus monesti miekan
+Hurmetöihinkin terästi.
+
+    Väistyvät.
+
+VÄINÖ.
+Päärunotar, päivän-impi!
+Kanna Sammon sankarille
+Seppel helmistä hyvistä!
+
+KANSA (ojentaen kätensä).
+Seppel sammon sankarille!
+    Päivätär seppelöi Ilmarin.
+Elä, seppo! terve, seppo!
+Yhteis-onnemme takoja.
+
+    Paimensoittoa kuuluu.
+
+ILVO (Louhelle syrjässä).
+Nyt on Ilmari kuningas!
+Juoksenpa sylihin urhon!
+
+LOUHI.
+Louhen lapsi, malta mieles!
+Kun hillitset itseäsi,
+Niin voit hallita väkeä.
+
+    Väistyvät.
+
+ILMARI (runottarille).
+Päivätär, valokypärä,
+Vaali sampomme vapaana,
+Routihin rutistumasta,
+Pakkasihin painumasta!
+Kanteletar, kaino impi,
+Helmettäret, helmirinnat,
+Suomen onnelle avuksi!
+Että säilyisi sulana
+Jalo riento jauhamassa
+Kansan kasvavan veressä! --
+
+    Runottaret loittonevat, kunnes ilmenevät taustalla
+    häämöttävässä valossa. Ilmari kansalle:
+
+Tuolla Pohjolan perillä,
+Vaaran vaskisen povessa,
+Siellä käy kumisten sampo,
+Aina työssä ja tulessa.
+Siinä vahva on varasto
+Koko kansan kuontaloksi,
+Jos on Suomessa sopua
+Siitä kehrätä keriä,
+Jollei heimojen kateus
+Viritä vihoja maassa. --
+Pojat, pohjan ja etelän,
+Karjalan ja jäämin joukot!
+Kahmaiskaamme kaikki tarmo
+Ehjän onnemme teoksi!
+
+NUORI MAAMIES.
+Kaikki kunto ja elämä
+Suomen onnen suurteoiksi!
+
+JOUKKO (kättä nostaen).
+Kaikki tarmo ja elämä!
+
+ERÄS LOUHELAINEN.
+Mutta meille on taottu
+Sampo, Pohjolan hyväksi,
+Eikä kaiken Suomen kansan.
+Oravasta ei jakaen.
+
+NUORI METSÄMIES (näyttää louhelaiselle nyrkkiään).
+Mies, jos tahdot tappelua,
+Niin tästä sopua näytän!
+
+IMMO.
+Onni suurentuu jakaen:
+Kun rakastat kymmeniä,
+Kymmen-onni on osasi.
+Minkä suojelet satoja
+Tai tuhatta turvaelet,
+Oman onnesi jakaen,
+Sen ylennät onneasi,
+Suurennat oman osasi.
+
+ERÄS LOUHELAINEN.
+Petkutat peto minua!
+
+    Poistuvat.
+
+LOUHI (Ilvolle).
+Kuulit saalihin jaosta,
+Tahtovat jaella sammon.
+
+ILVO.
+Äiti, annatko osani?
+Seppo sen takoikin mulle.
+
+LOUHI.
+Seppo lie sinun osasi.
+Sampo mulle on taottu
+Lunnahiksi.
+Sen minä kytken kalliohon,
+Taakse lukkojen lujien,
+Uskollisteni iloksi.
+Heille, kun hyvin anovat,
+Hyvin käyvät käskyjäni,
+Jakelen jalomuruja,
+Kuinka tunnen ja haluan. --
+Valta kutkuttaa minua.
+
+ILVO.
+Loisto, mahtipa minua: --
+Näätkö, kuin komea seppo!
+
+LOUHI (vetäen Ilvon syrjään).
+Tyttö, ääneti! Salassa
+Hautele halutekoja!
+
+    Menevät.
+
+VÄINÖ.
+Teit hyvin, takoja suuri,
+Tulit oivalla ajalla.
+Tuonen alhaisen ikeestä
+Min' olen päästänyt vapaiksi
+Luonnonvoimia lujia.
+Keveästi ne valuvat
+Vanhoille totuntateille,
+Halpamaisille haluille,
+Jollet, seppo suurtekijä,
+Heitä hyödylle, hyvälle,
+Kaunihille, korkealle
+Opettele ja opasta.
+
+ILMARI.
+Tullut en tänne työpajalle
+Enkä liioin leikkijäksi,
+Tulin kihlan kiintäjäksi,
+Rauhanpuukon pistäjäksi
+Tuppehen tulisen immen. --
+Rakkautehen teit' opastan
+Kevätjuhlassa jalossa!
+Sydän sulkekaa syliinne,
+Perheitä perustakaatte,
+Lapsia, sukua suurta
+Kansaksi kohottakaatte,
+Sille kehrätkää keränne,
+Sille peltonne, pesänne,
+Rauhansahranne, sananne,
+Taitonne ja taikatyönne
+Kunnialla kantakaatte:
+Kevät on lemmen iskuaika.
+Ukkokin salaman iski
+Kohti maaemon povea.
+
+IMMO (Pellervolle).
+Sepon ahjo on tulessa,
+Sieltä säihkyvät säkenet!
+
+PELLERVO (lauluparvelleen).
+Kalevalan laulukansa!
+Kuulitte sepon sanoja.
+Käyttäen sydämen kieltä
+Nyt omanne etsikäätte.
+Mies, kun vaimoa valitset,
+Pyydä tyttö työsuvusta,
+Kodin kunnossa pitäjä:
+Ei tule kylän kävijä. --
+Tyttö, kun valitset miestä,
+Ota rohkearotuinen,
+Joka ei väisty vastuksissa
+Ei jätä turvatta kotia.
+
+ERÄS JOUKOSTA.
+Hyvin neuvoa osasit --
+Meillä on sydämen silmät.
+
+    Joukko kertaa viime säkeen. Lauluparvi yhtyy muihin.
+
+VÄINÖ (Ilmarille).
+Sinä olet varma voitostasi,
+Kun olet samposi takonut,
+Sen lisäksi vielä nuori.
+Mut' on mullakin sydäntä
+Syttyvää, sytyttäväistä. --
+Sallisitko, toimen seppo,
+Sananvuoron laulajalle,
+Niin kosisin kerran vielä
+Kuulun Pohjolan tytärtä? --
+    Ilmari ääneti tarkastelee Väinöä.
+Sulla on ikä edessä,
+Joka sormelle sulotar,
+Et ole Pohjolan varassa --
+Sallisitko, toimen seppo,
+Että impeä kysyisin,
+Laulaisin sorean laulun? --
+Miksi kömmästyit noloksi?
+
+ILMARI.
+Outo on mielesi minulle.
+En sinun luontoas tajua.
+
+VÄINÖ.
+Soisin laulajan sukua
+Jälkeheni jättäväni.
+
+ILMARI.
+Arvo on seponkin suvulla.
+Kerran petkutit minua:
+Minut taikataidollasi
+Vasten mieltäni lähetit
+Pohjan pitkille pihoille:
+Siellä kun takoisin sammon,
+Suomen ehjäksi tekisin,
+Täyttäisin mit' olit luvannut
+Oman pääsi päästimeksi --
+Siitä saisin Pohjan immen.
+Nyt olen takonut sammon
+Suuritöisen.
+Viel' olen pyytänyt petoja:
+Hiiden hauit, Kalman karhut,
+Kyntänytpä kyy-ahoja,
+Immen ansainnut jalosti.
+Vaan sinä, vakava Väinö,
+Nyt mun voittoni valitset
+Sylisi sulostajaksi --
+Siitä kömmästyn kovasti.
+
+VÄINÖ.
+Et ole veikko veljellesi. --
+Kun sun sammontyölle laitoin,
+Laitoin sankarin teoille,
+Että taitosi tapaisi
+Mainetyön eduksi maasi.
+Vaan sinä, lapsen lailla arka,
+Pohjan valtoja vapisit.
+Siksi laulelin leluilla
+Sinut Pohjan pulmatöihin.
+Siellä vaivojen vesillä,
+Monen surman suun ovella
+Vasta lahjasi laveni,
+Mies kehittyi, mieli kasvoi,
+Sukesi pojasta sulho --
+Siitä tuomitset minua!
+
+ILMARI.
+Mutta jos murtunut olisin
+Suuren työni taakan alla?
+
+VÄINÖ.
+Mies jalossa työnteossa
+Eli tai kuoli kunnialla.
+
+ILMARI.
+Mutta jos sortunut olisin
+Hurjissa häpeätöissä?
+
+VÄINÖ.
+Ukon et poika ollut oisi,
+Vaan matala mieron hylky --
+Ansainnut olisit sorron.
+
+ILMARI.
+Taisit oikeaan osata.
+Mutta luopua tytöstä,
+Verin, vaivoin ostetusta,
+Joka on vallannut vereni --
+Multa liikoja puserrat!
+
+VÄINÖ.
+Mutta impi jos vapaasti --?
+
+ILMARI (tuumien).
+Hänpä ei vapaasti sulle. --
+
+VÄINÖ.
+Mutta impi jos vapaasti?
+
+ILMARI.
+Impi jos vapaasti -- silloin
+Hänet riuhtaise syliisi!
+
+    Louhi ja Ilvo näyttäytyvät avoimesti juhlapuvuissaan.
+
+KANSA (huutaa).
+Tullut on tuhannen kaunis!
+Tuhatkauno Pohjan impi!
+Pohjan impi! Pohjan impi!
+
+    Kansa kertyy immen ympärille. Alkaa hitainen kansantanssi,
+    jota keskustana Pohjan impi johtaa.
+
+ILMARI (Väinölle).
+Siellä armas!
+
+VÄINÖ (levottomasti).
+              Niin likellä!
+
+ILMARI.
+Astu, voita!
+
+VÄINÖ.
+             Vaikeata.
+
+ILMARI.
+Kättä anna, täytä tuppi!
+
+VÄINÖ.
+Mahdotonta, kun vapisen.
+Hän on tähdistä punottu!
+
+ILMARI.
+Mies olet, kestänyt sotia,
+Itse surman suussa käynyt,
+Noussut kalman kartanoista --
+Nytkö neitoa vapiset,
+Jot' ihailet, ihmettelet!
+
+VÄINÖ.
+Juuri siksipä vapisen.
+Maailman ovelin mahti, --
+Sen hyväksi, tuon pahaksi, --
+On ihana, sulokas nainen:
+Suloa minä himoitsen,
+Vapauttani vapisen.
+
+ILMARI.
+Ota, hallitse sulotar!
+
+VÄINÖ.
+Milloin on meri vetänyt
+Tähtitaivahan syliinsä?
+Hallitakko sen osaisi?
+Kuvan otti, senkin särki,
+Siit' on kaipaus jälellä --
+Kaipaus minulle kaikki.
+
+ILMARI.
+Noin minä naimist' en kuvaile:
+Tarvitsen emännän, vaimon.
+Kun tapasin mieleiseni,
+Kysyin: "Suostutko?" -- Hän: "Suostun!"
+Sen otan, keikutan kotiini. --
+
+VÄINÖ.
+Käsi on karkea sepolla.
+
+ILMARI.
+Minä sun talutan luokse.
+
+VÄINÖ.
+En, en! Astu itse sinne.
+Sin' olet liiaksi ylevä.
+Luovun immestä sinulle.
+
+ILMARI.
+Luovutko -- sitä parempi,
+Mulle luovutat omani.
+Sinä mieti maan parasta,
+Etsi kansasi etuja.
+
+VÄINÖ.
+Olin heikoksi heretä.
+Turkosen tulikipuna!
+Nyt tuntuu keveämmältä.
+Ei elä mies nojassa naisen,
+Vaan varassa miestekojen.
+Laulajan vapaa sydänkö
+Yhden joutaisi omaksi:
+Kadottaisi kaiken kansan,
+Silmänliekkiä satoja,
+Tuhannen tulisydäntä.
+Yhtä vartenko eläisin,
+Koska kaikkia rakastan?
+Niinkuin aurinko verevä
+Elän kaiken kansan vuoksi!
+
+ILMARI.
+Toisin sulla, toisin muilla.
+Kansa on laulajan perettä,
+Koko Suomi sun kotisi,
+Kuin käellä kaikki metsä;
+Laulussa sinun sulosi,
+Toisin arkityön uroilla:
+Seppo ei pajassa viihdy,
+Mieli kun kyliä käypi,
+Ei talossa työ menesty
+Vailla vaimoa suloista,
+Joka kaitsisi kotia,
+Kuin kekoa mettis-äiti. --
+Kiitos sulle, laulun sulho,
+Kun sovinnon kättä annat.
+
+VÄINÖ (ojentaa Ilmarille kätensä).
+Sovinto, Suvannon onni,
+Viihdy veljesten välillä! --
+Maahan oikeus aseta! --
+
+ILMARI.
+Oikeuttakin enemmän.
+Nyt käyn impehen käsiksi.
+Toivo huojentaa tekoni,
+Kuin sininen taivas lennon.
+
+    Menee taustalle, tanssi taukoo. Ilmari tervehtii Louhea
+    ja Ilvoa, jonka tuppeen painaa puukon. Keskustelevat.
+    Kansan huomio kiertää heitä.
+
+VÄINÖ (itsekseen taistellen).
+Järjen kylmällä kylyllä
+Usein mieltämme valamme,
+Kun potee se kuumettansa.
+Sama mulla on sisässä
+Kaipaus, halujen helle
+Kuin sepolla, kuin on muilla.
+Leivo aina ei liverrä
+Valossa sinisen ilman.
+
+    Syrjemmälle.
+
+ILMARI.
+Pohjantähteni ihana,
+Nyt sinut lopulta löysin!
+Sinä kuin pilvistä putosit. --
+Missä piilottelit täällä?
+
+ILVO.
+Minä kansasta kohosin
+Kuin merestä aallon impi,
+Päivän silmän kun älysi.
+
+PELLERVO (Väinöä läheten).
+Suurta on tekeillä, Väinö.
+Ilmari tupen jo täytti.
+Mitä tästä on tuleva?
+
+VÄINÖ.
+Ajan merkkejä lueksi:
+Pilvet yhtyvät sateiksi,
+Virrat suuriksi vesiksi,
+Linnut parvissa palaavat,
+Pienet pieniä tukevat,
+Suuret käyvät syölähiksi,
+Kaikilla elämänkiihko,
+Kaikki voimia kokoovat.
+
+ILMARI.
+Nää minä kasvatin pajassa. --
+Kevätkukkia sinulle.
+
+    Antaa koruja Ilvolle.
+
+ILVO (koristaen itseään helyillä).
+Kaiken vuotta kasvatatkin
+Kukiksi käsialasi.
+
+ILMARI.
+Hedelmää minä odotan.
+
+ILVO.
+Sampo on suurin hedelmä.
+
+PELLERVO.
+Jää tulessa, yö valossa
+Viihtyvätkö?
+
+VÄINÖ.
+             Luontoansa
+Muuttavat molemmat, luulen.
+
+PELLERVO.
+Ilves ihmisten parissa
+Viihtyneekö?
+
+VÄINÖ.
+             Luontoansa
+Ilves seurata jos saapi.
+
+PELLERVO.
+Joustava kuin jousen jänne,
+Kylmä, kaareva, kavala,
+Väkivaltainen kuin jousi,
+Jok' ei sääli saalistansa --
+Se on luonto Pohjan immen --
+Minä kammon Hallatarta --
+Viha on vievä viljan maasta.
+
+VÄINÖ.
+Vaaran vaimossa näetkö?
+Talven kanssa taisteltuna
+Tääll' on jo tuhannen vuotta:
+Vielä kansa on ko'ossa --
+Sinä vaimoa vapiset!
+
+ILVO.
+Tääll' on silmiä pahoja,
+Katsetta kateista tunnen.
+
+ILMARI.
+Kateinen matalan mieli,
+Mut' ylemmä pääsi nosta.
+
+ILVO.
+Minä päin sinua silmäelen. --
+Minut loitsikin emoni
+Vasten silmiä kateita!
+
+ILMARI.
+Rakkaus väkevin loitsu,
+Pilven reunalla pitäjä --
+Sinne ei karsas katse ylty.
+
+IMMO (Väinöä lähentynyt).
+Mitä on tekeillä, Väinö?
+Ilmarin poven pajasta
+Eikö synny ehjä Suomi,
+Joka ei veljeä veristä?
+Pohjolan terästytöistä
+Karaistu Kalevan kansa,
+Jonka ei mieli mieto maito,
+Vaan teräsnä tahdon jousi
+Jännittyy jalotekoihin?
+
+VÄINÖ.
+Joko nyt meidän miesväestä
+Teräs tyyten on kulunut?
+Suonten malmiko lopussa?
+Pohjan immetkö apumme?
+Anna, armias jumala,
+Naisten äidiksi kyetä
+Rautaisillekin uroille.
+Elä tee tytöistä miestä
+Eläkä naista miesväestä!
+
+LOUHI (Ilmarille).
+Sinä et luota loitsuihini.
+Riistätpä tytönkin uskon.
+
+ILMARI.
+Omat on loitsuni paremmat.
+Toisen taika toist' ei auta.
+
+ILVO.
+Mutta meill' on yhteisloitsu.
+Tänne, seppo, sun kätesi!
+
+PELLERVO.
+Louhen suosiossa seppo!
+Huomannethan, Väinö -- tuolla!
+Tämäkö Suomessa sopua: --
+Hyväillä hävittäjäänsä!
+
+VÄINÖ.
+Sinä itsekin hyväilet
+Suota, hallojen kotia;
+Sitä viljelet, ojitat,
+Sen syleilet lämpimäksi.
+Hallattarenkin sulatat
+Helmiksi hymyileviksi,
+Teet villin vihollisesi
+Ystäväksesi kesyksi.
+
+PELLERVO.
+En hyvällä: kirves, kuokka
+Tai lapio kädessä isken
+Suon sydäntä säälimättä.
+Juurten ja hakojen alle
+Työnnän tuuran ja hävitän
+Pesät hallatarten.
+
+VÄINÖ.
+Eikö Ilmari enempi,
+Sammon luoja? -- Kuule häntä!
+Hän nyt hallitsee sydäntä.
+
+IMMO.
+Kaikki tääll' ovat kihussa,
+Ilmari ylinnä muita.
+
+VÄINÖ.
+Väistykäämme! -- Kahden kauppa.
+
+    Kolmin siirtyvät syrjään.
+
+ILMARI (pitäen Ilvon kädestä, Louhi jälissä. Kalevalaiset ja
+pohjolaiset eri tahoilla seuraavat jännityksin Ilmarin ja
+Louhen kiistaa).
+Niinkuin palkehet pajassa
+Lietsovat takojan tulta,
+Niin sinä sepon kotona
+Onnen liestä lietsoelet,
+Työ-ilon tulia hoidat,
+Nostat Ilmarin asunnon
+Kansan kunniataloksi,
+Taivasta tapailevaksi,
+Maan valoa valvovaksi.
+Maalle kukkia kokoat,
+Joita ei kadota kylmä;
+Kutsut lintuja likelle,
+Kultasuita kukkujoita,
+Itse toimit ja iloitset,
+Punot purppuraketoja
+Rihmoista elämän riemun
+Lapsille Kalevan kansan.
+
+LOUHI.
+Vaadit liikoja tytöltä
+"Lapsille Kalevan kansan".
+Mitä itse hälle annat?
+
+ILMARI.
+Niin tytöltä kaikki vaadin
+Kuin meri sukeltajalta.
+Annan kaikkeni tytölle
+Kuin meri sukeltajalle.
+
+ILVO.
+Vasaroin puhelit mulle
+Ennen, onnea luvaten --
+Nyt sinä runoja laulat.
+
+ILMARI.
+Kevät hurmehtii minussa.
+
+LOUHI.
+Seppo, suopea kosija,
+Riistätkö tytön emolta? --
+Te Suvannon kautokengät,
+Ylpeät, isoiset sulhot,
+Aina tyynessä asujat,
+Hyvänpäivän paistattajat,
+Itsemieluiset, itarat,
+Aina muita moittivaiset --
+Missä voimanne, väkenne?
+Missä aimot ansionne?
+Missä kuntonne, kykynne?
+Missä uljahat uroonne,
+Joit' on koiteltu kovalla?
+    Kiihkeästi.
+Missä? Missä? Missä?
+
+ILMARI.
+Tuki suusi, Turjan eukko!
+Enkö koitellut kovia,
+Enkö sampoa -- --
+
+LOUHI.
+                  Pakosta,
+Kun et päässyt pälkähästä,
+Teit mulle urostekoja,
+Et omasta innostasi.
+
+ILMARI.
+Halvennat hyvänkin työni,
+Kyy kateinen!
+Mitä vaatisit minulta?
+
+LOUHI.
+Et kysy: tuletko, tyttö?
+Et kysy: annatko, äiti?
+Vaan latelet laulujasi
+Kuin olis tyttö jo omasi!
+
+ILMARI.
+Tyttö onkin mun omani.
+Kädestä sydämen tunnen.
+Sitä kuin pihdillä pitelen
+Enkä herkeä hevillä;
+Minkä ansaitsin, omistan.
+
+LOUHI (kiskaisee Ilvon puoleensa).
+Sinä kun pihdillä pitelet,
+Minäkin raastan rautakynsin --
+Multa impeä anotko?
+
+ILMARI (pitäen tyttöä kädestä).
+En anele armoasi,
+Ansioitani anelen.
+Enkä ansiot' anele,
+Vaan sydämen oikeutta vaadin.
+
+ILVO.
+Kun sinulle kallis lienen,
+Niin ojenna immen vuoksi
+Ystävän käsi emolle.
+
+ILMARI.
+Hän on häijyksi ruvennut.
+Väärin on vääriä madella.
+
+ILVO.
+Jollet armona anele
+Rakkautta, et rakasta.
+
+ILMARI.
+Voin rukoilla armastani,
+Sulta rakkautt' anoa.
+
+ILVO (erikseen).
+Luonne kuin käsikin hällä
+On luja, luhistumaton. --
+Tämä mairittaa minua.
+
+LOUHI.
+Multa et armoa anele,
+Niin otakin hiiden hirmu.
+Minä myrkkyampiaisin
+Kotirauhasi ryöstän,
+Pesän päältäsi yösydännä raastan,
+Kiroan ilokisasi,
+Riistän vaimosi sikiön
+Kuin pojat kanalta haukka.
+Vainoan joka vakoa
+Minkä aatralla ajelet!
+Kyyn kähyillä katkerilla
+Turmelen pajavetesi --
+Onko onnea sepolla?
+
+ILMARI (tyynesti).
+Paljastat pahan sisusi.
+Taitomiest' ei taika koske.
+
+ILVO (joka Louhen manatessa on paennut Ilmarin turviin).
+Minä pelvosta vapisen
+Emoni kirotulia.
+Sinä naurat noitujalle,
+Käännät jäistä kylkeäsi
+Kuin kivi kiroilijalle, --
+Sin' et mua rakasta, luulen.
+Jos rakastat, se todista:
+Emoni hyväksi laula,
+Ettei painaisi kironsa
+Sun omaasi, impeäsi.
+Emo on osa minusta,
+Juureni. Paranna juuri,
+Etten sielt' ime kipuja
+Sinun ja minun tuhoksi.
+Et ole kiihkohullu härkä,
+Mies olet ajatteleva.
+Miksi vastahan sotisit
+Onnea, jota rakennat?
+Ei ole kunnia kumota
+Sampoa satahyväistä,
+Jonka rakkaus rakensi.
+
+ILMARI.
+Sin' olet satahyväni,
+Sinä lämmintä puhallat,
+Kevättuulen palkehilla,
+Sinä paisutat poveni,
+Laajennat mun lempeäni
+Suureksi, sulattavaksi,
+Kaikkia kokoavaksi
+Suomen suurehen sylihin.
+    Joukolle:
+Kerran kaikkien sydämet
+Täällä tykkivät toisillensa,
+Liiton luovat,
+Hyvän kaiken kuin itselleenkin
+Muille suovat.
+Sinä loistava, sinä kaunis
+Herätit lavean liekin. --
+Emo Pohjolan, suuri Louhi!
+Sulle tarjoan sopua.
+Unhota kipeä kiista,
+Pyörrytä pyhät sanasi,
+Kiroa omat kirosi
+Maasta nousemattomiksi.
+Anna tyttösi sepolle
+Polvuiseksi puolisoksi,
+Niin sepon sydämen voitat:
+Yhden annat, voitat kaksi,
+Ehkä kohta kolmannenkin.
+
+ILVO.
+Äiti! Pyydän -- suostu -- myönny!
+
+LOUHI (vetäen Ilvoa kädestä).
+Pyörtäisin pyhät sanani? --
+Kiroaisinko kironi? --
+    Ilmariin väijyvästi tirkistäen.
+Jollet viekaskin olisi.
+    Ilvolle.
+Tyttö, sin' olet sokea.
+
+ILVO (irtautuen Louhesta).
+En voi seurata sinua.
+
+    Siirtyy Ilmarin luo.
+
+LOUHI (itsekseen).
+Meit' oli kansa kuulemassa: --
+Kaksi yhdestä lupasi!
+Minun on valta voitossani:
+Mulla on sisu syvempi,
+Katkerampi,
+Hammas kahta karkeampi,
+Kynnet koukkuiset pitemmät.
+Nuoret lemmestä puhuvat!
+Keväthouretta! Kesällä
+Varisee kukoistus, tuoksu.
+Hyöty on syksyistä eloa!
+Oma hyöty, mun etuni,
+Mun makea nautintoni.
+Tuossa joukossa rakastan
+Halujani, hyötyäni,
+Mun sukuni suurhimoja --
+Se minussa rakkautta.
+Sitä ne ajavat muutkin:
+Nautintoa, nautintoa,
+Mikä millaista himoten.
+Minun on valtani jaella
+Heille armoherkkujani --
+Valta on väkevän herkku,
+Isoraajaisen ihanne.
+
+ILMARI (Louhelle).
+Mikset myönny? etkö oivalla,
+Ett' on tässä kolme voittava?
+
+LOUHI (kansalle).
+Kun hyväksi kääntyi seppo,
+Maan parahin työn-uroita,
+Niin minä kironi pyörrän
+Kautta kaikkien syvyysten,
+Mit' on maassa ja merissä: --
+Lotman laajan, luoson luisun,
+Nihkeän,
+Taurun kalliokaukalon,
+Notkovirran, kuilun kurjan,
+Rotkon jylhän ja käärmeisen,
+Meren syöverin, kinahmin --
+Kautta näiden ja kautta hornan
+Sulle Pohjan immen annan,
+Hänet vihkien sydämesi
+Valtiaaksi,
+Kaitsijaksi karjan -- kansan
+Tuossa! -- päivän kämmenelle kanna.
+
+ILVO.
+Nyt sinut omistan, seppo.
+Sin' olet muita muhkeampi,
+Vallan kantaja vakava.
+
+IMMO.
+Pohjan impi! Suomen seppo!
+Terve Suomen rannan rauha!
+Terve kunnia, kukoistus!
+
+    Joukko yhtyy huutoon.
+
+LOUHI (erikseen).
+Mulle tyttöni on miekka
+Kaarikaula -- on enempi:
+On suloinen hurmajuoma,
+Joka jo sepon sulatti.
+Kansa, läikkyvä vetonen, --
+Sekin kallistuu keralle.
+Tässä on sylini täysi,
+Kotionnen päivän koitto.
+Tämän tähteni kimallus
+Luopi Suomen loistopäivän.
+Tästä päivin mun pajani
+Pauke kaikuva on kauas,
+Kutsuen sukua suurta:
+Tule, kansa, Suomen työhön
+Mailta Pohjolan, etelän,
+Idän, lännen ilman alta!
+Keskitä veresi virta
+Kohti Suomesi sydäntä.
+Nyt on Pohjola Kalevan,
+Kalevala Pohjan niellyt,
+Yhtynyt jokea kaksi
+Virtavaksi valtavuoksi.
+Siit' on suurtuva molemmat,
+Jos sovimme sortamatta
+Toisiamme. -- Työpajasi,
+Rakkaus, rakenna maahan,
+Että ahkerain avuksi
+Rauha rientäisi ja taito,
+Seppo keskellä takoisi!
+
+ILVO.
+Puhut kuin punainen taivas,
+Joka aamua syleili!
+
+LOUHI.
+Tämä on ämmien loruja.
+Vanno vahvaksi sanasi!
+
+ILMARI.
+Kautta taivahan siltakaaren
+Pidän liittomme lujana --
+    Antaa Ilvolle sormuksen.
+Tässä sulle sormukseni! --
+Kautta korkean vuorihuipun,
+Joll' on ukkokin jyrissyt;
+Kautta nousevan linnun laulun,
+Kevätmetsissä soittavan,
+    Kevätviserrystä kuuluu.
+Kautta taivaisten tulien,
+Jotka välkkyvät vesissä;
+Kautta korkeakypärän
+Ukon, ilmojen isännän,
+Jolla on jyrinän johto:
+Kaiken tarmoni, tuleni,
+Miehenkuntoni pyhitän
+Rakkaudelle, rakkaudelle,
+Taonnaksi suuren Suomen.
+
+KANSA.
+Rakkaudelle! rakkaudelle!
+
+JOTKUT (tarkastaen toisiaan kysyvästi).
+Taonnaksi suuren Suomen?
+
+LOUHI.
+Ilvo, uskohan minua:
+Kalevala suur' on härkä,
+Itsepäinen, mutta sarveton,
+Suopea silittäjälle,
+Kesy teurastettavaksi.
+
+ILVO (inholla).
+Sin' olet kamala eukko.
+
+LOUHI.
+Suurta ammovan sen kuulet,
+Mutta pien' on se teoissa,
+Toimissa matala, mieto --
+Sill' on rakkaus mahassa.
+Leivällä sitä talutan
+Hääpitoihin -- paistiksesi.
+
+ILVO (Louhesta irtautuen).
+En voi seurata sinua,
+Verinen, vihasisuinen.
+
+    Kiintyy Ilmariin; asettuvat vieretysten korkealle
+    kivelle perällä, jonne Louhikin siirtyy, Ilvo keskelle.
+
+PELLERVO (parvineen laulaa).
+Suuret on keväimen ihmetyöt:
+Valkeoiksi muutti mustat yöt.
+Maan sulatti jääsydämen,
+Luontohon sytytti lemmen,
+Meille kihlajuhlan sääsi:
+Nuoret nuorten luokse pääsi.
+Linnastansa läksi aurinko:
+Maa on nyt sen kukkamorsio.
+Seppo työpajasta lähti,
+Loistelee kuin päivän koitto.
+Kevät suur' on kihlasoitto.
+
+    Immo Ailan kera ja Pellervo parvineen käyvät onnittelemaan
+    seppoa ja Ilvoa; sitte asettuvat sivuille istumaan.
+    Tapion väkeä haamottaa taustalta.
+
+ILMARI.
+Kevät-ilmassa iloja
+Lentelee kuin leivosia,
+Peipposia, pääskysiä.
+Niitä nuorella iällä
+Poimikaa povenne täysi,
+Että kestäisi kevättä
+Syksyllä sydämissänne,
+Alla talvenkin lumien.
+
+    Kansa kihertyy mikä tanssiin, mikä muuhun leikkiin.
+    -- Vienoa soittoa.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Mitä, jos leikimme kevättä!
+
+JOUKKO.
+Kevättä, kevättä nuoret!
+
+ENS MIESPAIMEN (ens. naispaimenelle).
+Minä perhona lepatan,
+Sinä ruusuksi rupea.
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Piikkiä, okia täynnä?
+
+POIKA (joukosta).
+Elä hiidessä okia! --
+Minä päästän ampiaisen.
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Päästä pörriäinen, poika --
+Se sopii paremmin sulle.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Suostutko, minä rupean
+Mettiseksi, mettiseksi? --
+Sinä olet soma apilas!
+
+ENS. NAISPAIMEN.
+Suostunpa hyvinkin; sitten
+Laitamme mesikekoja.
+
+ENS. MIESPAIMEN.
+Minä sinusta mettä kiskon.
+    Yrittää hyväillä. Käyvät käsitysten.
+
+TOINEN MIESPAIMEN (naispaimenelle).
+Minä kuin korento lennän,
+Sinä käyt vesivaloksi?
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Yön vai päivänkö korento
+Tai sudenkorento lienet?
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Arvata sinun sopisi.
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Kun lienet sudenkorento,
+Otan korvosta korennon,
+Sillä sutkin selkähäsi.
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+En toki sudenkorento!
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Yönkorento lienet? Sitten
+Minä kuin lepakko lennän,
+Isken ilmasta sinua.
+
+TOINEN MIESPAIMEN.
+Päivänpä korento kirkas,
+Etsivä vesivaloa!
+
+TOINEN NAISPAIMEN.
+Sitte en väistele sinua,
+Enkä varsin vainoele:
+Rupean vesivaloksi,
+Tai sun kastehelmeksesi.
+
+    Käyvät käsitysten.
+
+KOLMAS MIESPAIMEN.
+Minä paarmana pörisen.
+Sinä ota vasikan vauhti
+Tai jäniksen jalkakyyti --
+Minä lentäisin jälissä.
+
+KOLMAS NAISPAIMEN.
+En vasikan, en jäniksen;
+Minä paisun paksummaksi:
+Kellokaulaksi sukeun,
+Paarmat säikytän pahasti.
+
+KOLMAS MIESPAIMEN.
+Minä muutunkin hukaksi!
+
+KOLMAS NAISPAIMEN.
+Minäpä eksytän sun suohon --
+Sielt' et selviä ikinä.
+
+    Häviävät eri suuntiin.
+
+ERÄS ORJA (kalevalaiselle).
+Ole sinä, tyttö, päivänpaiste,
+Min' olen liukas sissilisko:
+Päivänpaistetta rakastan.
+
+TYTTÖ.
+Näin sinut Louhen pyrstön alla.
+Sin' olet orja kiemuroiva,
+Onnellisten onkiliero,
+Jolla ne pyytävät lohia
+Herkuiksensa. --
+Minä en matoja lemmi.
+
+ORJA.
+Sin' olet jäätä, et valoa:
+Valo kaikkia rakasti.
+
+    Väistyvät eri suunnilleen.
+
+LEMMINKÄINEN (ilmestyy äkkiä kera parin seuralaisen).
+Tässä on tulossa lukki,
+Kevättuulen kuljettama,
+Kevätverkkojen kutoja.
+
+TYTTÖVÄKI (suhisten).
+Kuka se? kuka se urho?
+
+POIKAVÄKI (hämillään).
+Lemminkäinen! Lemminkäinen!
+
+    Levottomuutta joukossa.
+
+LEMMINKÄINEN (rehentelee tyttöjen edessä).
+Missä kärpästen kihermä?
+Missä, piiat, piipotatte?
+Missä impyet, itikat?
+Minä verkkoni levitän.
+
+YKSI TYTÖISTÄ.
+Tässä on meitä kirjavia,
+Kuin kedolla perhosia.
+
+LEMMINKÄINEN.
+En kysele, käärin teitä,
+Kiihkosia kärpäsiä,
+Imen innolla mehunne,
+Juon sinistä suonimettä.
+En anna vapauttani
+Kuin Kalevan muut urohot:
+Omast' onnestansa kansan,
+Maan etuja myöskelevät.
+Minä en kerjäten rukoile,
+Minä en osta, vaan omistan:
+Poveni tulen pakolla
+Teitä kiinnän kihloihini --
+Tuoll' on seppo suurkivellä!
+
+ILMARI (kavahtaen seisaalleen).
+Siellä Kauko Lemminpoika,
+Hurja, vallaton vekara!
+
+LOUHI.
+Seppo, iske miekallasi
+Kilpaveljesi luhaksi!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Tule tänne Turjan sulho,
+Teeppä kansalle tiliä!
+Pohjolaan möit maasi sammon,
+Sillä onnesi lunastit.
+
+ILVO (intohimoisesti).
+Hänkö vaatisi tilille
+Sinut, sammon suuren luojan!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Voitko onnesta iloita,
+Voitko juoda suun suloa,
+Kun on kansa neuvon köyhä,
+Ilman intoa, terästä?
+Sinä kun sampoa takelit
+Ylhäiselle Pohjolalle,
+Routa kansasi kovetti, --
+Vei verestä tahdon, tarmon.
+Katso, annatko avaimet
+Louhen vallan vartijalle!
+Ennen ahjosi tulesta
+Puhalla punainen liekki
+Kansan kaikkihin verihin!
+Sitten onnesi kipuna
+Kerran singahtaa sinulle. --
+On mitätön yhden onni,
+Kun on musta joukon mieli.
+Mit' ovat sankarit? -- Sanoja,
+Jollei kansa käy keralla.
+
+ILMARI.
+Sinunko veresi herkkä
+Mulle neuvoja jakeli!
+Eikö kaiken kansan onni
+Minun mieltäni väristä?
+Poika, metkujen punoja,
+Ei tunne tekoja miesten!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Sepon on viisaus veressä,
+Hyytä, jäätä ahjon alla.
+Pois, pojat, tulenne täältä.
+Tääll' ei kansasta puhuta.
+Osanne, oma etunne
+Tempaiskaa tytöistä tuolta --
+Siinä sankaritekonne!
+
+    Vilkasta liikettä nuorisossa.
+
+LOUHI.
+Hän on riistävä sinulta
+Kotirauhan. -- Iske häntä!
+
+ILMARI.
+En tuhoa veljen verta. --
+Kansa, äänesi kohota,
+Tässä tuomitse välimme! --
+Enkö sampoa takonut?
+
+JOUKKO.
+Sinä olet takonut sammon.
+
+    Toisaalta nurinaa.
+
+ILVO (Ilmarille syrjässä).
+Salli, seppo, mun lukille
+Verkko laskea. Hänestä
+Sulle teen takojaorjan.
+
+ILMARI.
+Tai minusta orjan hälle. --
+
+ILVO.
+On minulla taikataito!
+
+ILMARI.
+En, sitä en salli! Kansa
+Seuratkoon povensa ääntä!
+
+    Epämääräistä murinaa joukossa.
+
+PELLERVO (neuvotonna).
+Minne väistyi Väinämöinen,
+Tietäjämme joukostamme?
+
+IMMO.
+Minun on miehiäni seppo.
+
+    Lähestyy seppoa; osa joukkoa seuraa keralla.
+
+AILA.
+Minunpa ei. -- Hyvästi, Immo!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Valitkaa omanne, nuoret!
+Sitten seuratkaa minua!
+    Ailalle.
+Tyttö, tässä mun sylini!
+    Aila juoksee Lemminkäisen syliin.
+Sinä mun sammon luokse näytät. --
+Hyvästi, hyväsukuiset!
+Se kera, ken keralle!
+Vapaus elämän mahla!
+
+    Lähtee kera tyttönsä. Osa nuoria paria seuraa Lemminkäistä.
+
+LOUHI.
+Suur' on Pohjola, väkevä.
+Minä Pohjan valtiatar
+Häihin kutsun kaiken kansan:
+Riistarikkahat, upeat,
+Rujot, rammat ja sokeat,
+Keskikansan kaikenlaisen.
+Laulajan ylinnä kutsun;
+Vaan en kutsu Lemminkäistä,
+Riitaurhoa rivoa.
+Tule, kansa, ja iloitse!
+
+PELLERVO.
+Pois jätätkö Lemminkäisen,
+Leikin ja kisojen urhon?
+
+    Murinaa joukossa.
+
+ILMARI.
+Suur' on Kauko ja ylevä,
+Ei unohda maan etuja,
+Vaikk' on vallaton tavoissa,
+Raju, rohkea teoissa --
+Matka taltuttaa rajunkin.
+
+ILVO (kooten joukon ympärilleen).
+Kaikki liitymme lujiksi,
+Alistumme, antaumme
+Saman sammon ympärille,
+Hääilolle suuren Suomen,
+Kuin tasainen tähtitaivas
+Päivän suurelle sulolle.
+
+    Esirippu laskee.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+LÄKSIÄISET.
+
+
+    Pohjolan vanha, perältä onkalonmoinen savupirtti, jossa
+    ovi oikealla, toinen vasemmalla; seinillä sota-aseita,
+    metsästys- ja kalastuskojeita, sarvia, metsännahkoja ja
+    kimaltelevia koristeita. Soihtuvalaistus.
+
+    Perältä välkehtii sampovalo, jonka luona kansa, VÄINÖN ja
+    PAIMENTEN soittaessa, hitaasti ja arvokkaasti karkeloipi.
+    MORSIAN KAASON kera sieltä lopulta luopuu; sitte ILMARIKIN.
+    LOUHI ja TURJO, rinnakkain istuen, samoin muu POHJOLAN
+    VÄKI, ovat tarkastelleet touhua loitompaa.
+
+ILVO (kaasolle, joka on sidellyt hänen tukkaansa).
+Joko kassani sitelit?
+
+KAASO.
+Jo sitelin kultakutrit.
+
+ILVO.
+Hää-ilon ajalla, Kaaso,
+Valvo kutrin kauneutta,
+Vaali puhdasta pukua
+Jalon Ilmarin iloksi,
+Hääkansankin huomioksi.
+
+KAASO.
+Kuin silmäteräsi tulta
+Itse valvot, pohjan tähti,
+Niin minä muotoasi hoidan.
+
+    Istuvat pöydän luo luontoperäisille jakkaroille.
+
+ILMARI (Väinölle).
+Hoida, Väinö veljyeni,
+Häissä henkeä Kalevan.
+Laulun, kantelen sulolla
+Luonto karkea kesytä.
+Paimentorvet, sarvet, huilut,
+Kaikki kaikukoot iloa!
+
+VÄINÖ.
+Joka päivä ei iloita
+Sepon suuren hääkemuja.
+Täällä soi sydämet Suomen.
+Sinä armastasi hoida,
+Minä henkeä Kalevan. --
+Pellervo, viritä virret!
+
+PELLERVO.
+Sydän on Suomella vireissä,
+Sieltä virsivirrat soivat.
+
+ILMARI.
+Lintuni, olethan valmis!
+
+    Istuu Ilvon viereen.
+
+ILVO.
+Tuskin huomasit minua.
+
+ILMARI.
+Sinuthan, tähteni ihanin,
+Ensin huomasin, sinulle
+Muut kokoan seppeliksi.
+Näenpä sydänkesäistä
+Kirkkautta kasvoillasi!
+
+ILVO.
+Se on samposi valoa.
+
+IMMO (Pellervolle).
+Helmi kullassa helakka
+On sepon sivulla Ilvo,
+Onnellisia molemmat.
+Koko Suomi on sulana
+Kastemaana kimmeltävä
+Sampoauringon valossa.
+
+PELLERVO.
+Varhain onnea ylistät,
+Vaikk' olet vanha ja petetty
+Kihlajuhlassa menetit
+Tytön vasta voittamasi --
+
+IMMO.
+Sen menetin, toista toivon.
+Mies ei moisista masennu.
+Kulkeva raha on nainen,
+Jos sen hellität povelta,
+Niin jo toiselle livahti,
+Jos hänt' et kotihin kytke.
+Toisin on sepon sulotar,
+Kullan taivas on takoja.
+
+PELLERVO.
+Aina vain parasta uskot
+Ihmisistä; aina toivot
+Olot oivimmin menevän --
+Minä kaikkea epäilen.
+Mikä ei meistä itsestämme,
+Meidän hengestä, käsistä
+Ole päivän alle noussut --
+Sillä on matalat juuret.
+
+IMMO.
+Sampo meistä on: seposta.
+
+PELLERVO.
+Sampo Pohjan on käsissä.
+
+IMMO.
+Pohjan ja Kalevan kansa
+Yhtä on.
+
+PELLERVO.
+         Vesikö tulta?
+Kevyt-uskoinen! Petätkö
+Itseäsi vai minua?
+
+IMMO.
+Uskot itsekin -- katasta
+Tuossa kahta onnellista.
+
+PELLERVO.
+Onni on keväimen tuoksu,
+Jonka haihduttaa vihuri. --
+Louhi kammottaa minua.
+Kotka nahkasiipon siivin,
+Yö-eläjä, ryöstölintu,
+Pilvi auringon edessä. --
+Väistykäämme!
+
+IMMO.
+              Väistykäämme!
+
+    Siirtyvät syrjään.
+
+ILMARI (istuen Ilvon viereen).
+Sano, Ilvoni, sinussa
+Milloin kevät heräsi?
+Milloinka sun sydämes silmä
+Päivän lemmelle teränsä
+Avasi? -- sanohan, armas!
+
+ILVO.
+Sinä kun tasaisna, tyynnä
+Astuit rohkean arasti
+Mun eteeni neuvotonna,
+Kuin hämille tullut hirvi
+Metsän kulkijan polulle,
+Sinä kainosti kysäsit:
+"Tyttö, suostutko sepolle?" --
+Silloin silmäni sokeni,
+Minä sun syliisi horjuin,
+Siinä näin suloista unta,
+Suloista, suloista unta
+Kultatertusta kukasta,
+Joka vainion sylistä
+Laihon korville kohosi,
+Yli elpyvän keväimen,
+Avaten avaran silmän
+Suuren auringon valolle --
+Silmäni avasin sulle,
+Sulle suitsutin suloni,
+Sammon sankarin sinusta tein.
+
+ILMARI.
+Rakkaus takoikin sammon.
+Rakkaus sisälti sammon,
+Sampo rakkauden. --
+Nyt sinä, silmäni ihanne,
+Hohtelet poveni päällä,
+Kypsi kuin kytömäellä
+Mesimarja mairehuuli --
+Virrat suontemme vapaina
+Onnen runsasta satoa
+Ennustavat.
+
+ILVO.
+            Vaan mäellä
+Mustikka pian on kypsi,
+Yöpimeät' ennustellen.
+
+ILMARI.
+Yövalomme yöpaloksi
+Vaihetamme,
+Hetken mansikat makeat
+Puoloiksi punertaviksi.
+
+ILVO.
+Kirpas, muikean makea --
+Sekö kestävä ilomme?
+
+ILMARI.
+Mikä on kestävä? -- kadotus:
+Hiillos ahjossa palava,
+Toista hiillosta paeten.
+Tulenruokia olemme
+Suursepon pajatulessa.
+
+ILVO.
+Mutta voimakas iloja
+Juopi virtojen valosta,
+Taitava takoja onnen
+Keksi ahjonsa tulesta.
+Heikot katkeran, kipeän,
+Mustan ja samean saavat. --
+Niin opetti mulle äiti.
+
+ILMARI.
+Mitä äitisi opetti,
+Lie totuutta äidillesi.
+Kuka on heikko, ken väkevä?
+Voima on monen sukuista.
+Käsivarsiko väkevä
+Yksin voimasta kehuisi?
+Eikö kauneus, sulous,
+Äly, lempeys, jalous,
+Taito ja sanojen tenho,
+Rakkaus ylinnä kaiken --
+Eikö ne voimia olisi?
+
+ILVO.
+Ei ne säikytä, pelota.
+Käsivarsipa väkevä,
+-- Käsivarsia tuhatta
+Hurjamieltä -- niitä säikyt!
+
+ILMARI.
+Pelkokeinot keksi heikko.
+Rakastettavin väkevin.
+
+ILVO.
+Rakastettavin! sanotko
+Rakastettavin? Minäkö?
+Sinäkö? -- Kuka se oisi?
+
+ILMARI.
+Hän, joka enin rakasti,
+Joka tahtoisi jokaisen
+Onnea omistavaksi.
+
+ILVO.
+Minäkin enin rakastan --
+Sinua: sinulle soisin
+Onnen Ilvosi avulla.
+Muut ovat minulle yhtä --
+Toki huomion, ihailun
+Heiltäkin hyväksi tunnen.
+Näyttävätkö ne hyviltä,
+Onnellisia ovatko --
+Sen parempi heille itse,
+Minä heistä en välitä.
+
+ILMARI.
+Etkö uhrata halua
+Kansalle Kalevalassa
+Työtä, vaivoja, varoja?
+
+ILVO.
+Tuota en tajua, seppo,
+Mutta tahtoasi tahdon,
+Kun se miellyttää sinua.
+
+LOUHI.
+Mitä Ilvolle opetat? --
+Onnen ilmaisen jälissä
+Kehnot linnut lenteleisi.
+Hyv' olet, seppo, vaan et viisas,
+Et ole valtikan takoja.
+Onnen jakaisit ilman,
+Arvottomaksi tekisit
+Onnen arvon.
+Onni on vaivojen hedelmä.
+Paljon kärsinyt, kokenut
+Voipi onnesta iloita. --
+    Sepolle.
+Mene, Väinöä kysele! --
+Tyttäreni, ohjat riistä
+Tuolta tuhmalta sepolta!
+Kuka ei itseänsä auta,
+Sit' ei tarvitse elämä.
+Hän on kurja kerjäläinen,
+Suku saamaton; elämän
+Sotaratsujen jaloissa
+Tuomittu tuhottavaksi.
+Kansan onnelle aseta
+Vuoret, vaarat vastamaiksi,
+Itse vuorelle kapua,
+Sieltä käske ja kurita
+Joukkoja joka taholta.
+Kuka sortui, sen elämä
+Ei ansainnut jatkamista,
+Kuka kesti kunnialla,
+Kuka nostamatta nousi,
+Sen suvussa Suomen jatko,
+Sitä kannata, kohota,
+Ruoki reipasta eloilla.
+Heikot, kehnot ja typerät
+Portahiksesi alenna,
+Itse nouse niitä myöten,
+Käy kuin pilvissä jyrinä
+Ilmattaren astuessa,
+Anna singota salaman
+Voimasi valostajaksi.
+Anna itkujen ulista
+Kansan kyynelten kylystä!
+Sitte vasta vaivatuille
+Voipi lempeä hymysi
+Onnen silmänä säteillä.
+Köyhä nälkäkurki voipi
+Lahjoist', almuista iloita,
+Ei makean leivän lapsi.
+
+ILVO (epätoivoisesti päätään käsillään pusertaen).
+Emo, raatelet minua,
+Riistät mun sepon sylistä! --
+Oi seppo, selitä mulle
+Tämä ongelma-elämä!
+Tai minä päästäni pirotan
+Hääväelle helmivaulan --
+Kuin kukan kesäsydännä,
+Ennen aikoja hedelmän, --
+Sepponi, selitä mulle!
+
+ILMARI.
+Selitä? -- Minäkö sulle?
+Sydämesi ei minua
+Seuraisi selittämättä! --
+Joko kylmenet minulle?
+Himo vallanko sinussa
+Rakkautta on rajumpi --
+Silloin ei selitys auta!
+Sinä orjia halajat.
+Orja on almujen alainen,
+Vaan vapaa kalevalainen
+Ansioillansa eläjä.
+Anna pyrkiä jokaisen
+Vapaudessa, valossa.
+
+ILVO (kiihkeästi).
+Ilmari, taoitko puukon? --
+Minä en heltiä sinusta.
+En sinusta, en sinusta.
+
+LOUHI.
+Vapaus! Nimi on vapaus!
+Eikö orjia enimmät?
+Mitä käsket, sen tekevät,
+Se pahetta tai hyvettä
+Taikka jonkin joutavata.
+Leivän, palkkion himosta
+Tekevät mitä haluat.
+
+ILMARI.
+Pohjan kansa -- ei Kalevan.
+
+LOUHI (viitaten kädellään).
+Maahan, kansa, polvillesi!
+    Pohjanväki polvistuu, mutta kalevalaiset murisevat.
+Nouse, notkea väkeni!
+
+    Väki nousee seisaalleen.
+
+ILVO.
+Noin sun orjasi tekevät.
+Toisin on Kalevan kansa:
+Väinö kansan kun herätti,
+Sillä monta on halua,
+Monta pystypyrkimystä,
+Äimäpäitä, äksyjäkin,
+Kuin katajan neulasia.
+Kansa, lahkoihin jaettu,
+Kuka on väkeä Väinön,
+Kuka Ilmarin omia,
+Taikka Kaukon kalpaveikko,
+Kiistelevät keskenänsä,
+Veli veljeä vihaten.
+
+LOUHI.
+Sitä helpompi sinulle,
+Vaali vaan oma etusi.
+Ota kuin osansa haukka
+Kaakotellessa kanojen.
+
+ILVO.
+Eivät kuule käskyjäni,
+Vaativat muka etuja,
+Oikeutta.
+
+LOUHI.
+          Syötä heitä,
+Juota heitä! Täytä vatsa
+Vyötä myöten! -- niinkuin täällä
+Häissäsi hyvin opetan. --
+Kansa on ylevä karja.
+Sitä kaitsen kuin haluan,
+Tai talutan teurahaksi
+Sodan kiljuvan kitahan, --
+Kuinka miellyttää minua.
+
+ILMARI.
+Täällä joukkoa tähystä!
+Harva on Kalevan urho
+Juomahaarikan sivulla.
+Tuolla Väinön ympärillä
+Kannelta he kuuntelevat,
+Laulun, tanhun tuttavina
+Hoitavat iloja nuorten.
+Hieman juovat laulun vuoksi,
+Eivät laula juoman vuoksi. --
+Omiani en ylistä,
+Sanon vaan mikä on totta.
+
+LOUHI.
+Olisi täällä Lemminpoika,
+Totta virtaisi olutta,
+Kumahtaisi kurkihirsi,
+Ehkä vuotaisi verikin.
+
+TURJO.
+Kuka se Ahti Saarelaista
+Täällä kiittelee?
+
+JOUKKO.
+                  Emäntä.
+
+TURJO (humalaisesti).
+Ahti sankarille terve!
+Jotkut Turjon kera juovat.
+Poissa on Kauko, poiss' ilomme.
+Sitä sulhoa sureksin.
+
+ILVO.
+Harvoin Kauko kallistavi,
+Silloin juopi kuin janossa,
+Mutta pystyn pään pitävi.
+Toisin Pohjolan pukarit:
+Juovat kuin luto petäjä,
+Kaatuvat lahoina puina.
+Oikein vertasit, emoni:
+Kansasi on karjalauma,
+Helppo hallita.
+
+LOUHI.
+                Ivaten
+Kohtelet emosi mieltä.
+
+ILVO.
+Sulle puollan seppoani,
+Taas sua sepolle puollan.
+Pohjan kuin Kalevan hyöty
+Mulle on oma etuni.
+
+LOUHI.
+Se sinun oma etusi,
+Kun voit käskeä jokaista,
+Hallita joka tekoa
+Niinkuin vaativat halusi,
+Sekä sun sukusi valta.
+
+ILVO.
+Mun sukuni valta --
+
+ILMARI.
+                    Väärä
+On halujen valta; väärä
+Sukuvaltikan uhalla
+Polkea pyrinnöt kansan.
+Mies kerran pahalla päällä
+Potki pohjan purrestansa --
+Itsekin vetehen vieri.
+Taatto kun talon väkensä
+Hyvin vointia vihasi,
+Niin koko talon kumosi.
+
+LOUHI.
+Nuoko puoltavat taloa,
+Nuo Kalevan leivokielet,
+Jotka ilmoja hosuvat?
+Nuoko maata vartioivat,
+Hennot, hempeät urohot,
+Hyvän päivän laululinnut,
+Vailla kynttä, hammastakin
+Lauluinko sotia käytte?
+Missä on Kalevan kotka,
+Missä miekkanne salama?
+Voitonlintu laajasiipi
+Untuvissa ei ylene --
+Siivet sillä on terästä --
+
+ILMARI.
+Siivet sen terästyi työssä,
+Eikä juoden ja remuten.
+Urho ei petona uhmi,
+Vaan petojen vainojana;
+Sankar' ei rutoksi suostu,
+Vaan ruton hävittäjäksi.
+
+LOUHI.
+Missä noutajat? -- Olutta
+Kantakaa urosten juoda!
+Karhukin olutta juopi,
+Susi suon väkivesiä.
+Ryöstäjäin, petojen luona
+Käyvät sankarit opissa.
+    Rutjolle erikseen.
+Poikani, masenna voima
+Humalalla hääväeltä --
+Hammas-yrttiä sekoita
+Juomihin, väki väsytä! --
+Voisi syttyä meteli,
+Voittaisivat -- juota heitä!
+
+RUTJO.
+Teen parasta -- juovat hieman
+Pohjolan olut ei mettä,
+Kuin Kalevan juhlakalja --
+Tämä on vaahtoa humalan.
+
+LOUHI.
+Terhi, nuorin tyttäreni,
+Marjani kotimäellä!
+Käske korvolla olutta,
+Tarjoa joka tytölle,
+Juota poikaset poroksi,
+Itse kestä kengilläsi!
+
+TERHI.
+Hyvin käsket, suur' emoni,
+Täytän tahtosi paremmin.
+
+LOUHI.
+Turjo! -- tuossako isäntä? --
+Kuin lumessa mäyrä, torkut!
+Muista Pohjolan parasta!
+Onneasi muista!
+
+TURJO (viroten hätäisesti).
+                Onni? --
+Noutajat, enempi oltta! --
+Onni on humalan kukka,
+Jonka Pohjola pusersi --
+Häähumala haihtuvainen, --
+Siinä onni!
+
+VÄINÖ.
+           Kuule, kansa,
+Onnentammesta isosta!
+    Kertovasti.
+Onni on monen kokoinen,
+Metsän puut monen pituiset.
+Suur' on onni suuri tammi,
+Lemmenlehdistä kohonnut.
+Se kun pääsi päivän luokse,
+Siellä auringon pimitti,
+Kunnes pieni mies merestä nousi. --
+Pienestä sukesi suuri
+Mies, joka taivasta tapasi,
+Se kopean tammen kaasi,
+Itsekylläisen kukisti,
+Niin vapaaksi päivän päästi,
+Päivän luokse kansan päästi,
+Kansalle jakeli onnentammen.
+
+IMMO (sivulla).
+Se oli vaihe suuren tammen,
+Jonka pieni mies jakeli
+Kansan kaiken työn hyväksi --
+Sammonkin ja'amme kerran.
+
+PELLERVO.
+Missä nyt pieni mies merestä,
+Joka myrskyistä kohosi?
+Missä rohkearotuinen,
+Jonka innostus ylensi
+Kansan kaiken työjaloksi?
+Suuret töihinsä väsyivät,
+Pienet pieninä pysyvät.
+
+IMMO.
+Ain' epäilet niinkuin syksy --
+Sen on Ilmari tekevä!
+
+    Ulkoa kuuluu torven soittoa ja huutoja: "Ilmarinen! Ilmarinen!"
+
+LOUHI (hätäisesti).
+Missä keittäjä? -- Paturi!
+Onko pöydillä pötyä?
+Kanna kansalle olutta!
+
+PATURI.
+Pöytä on pötyä täynnä,
+Haarikat hyvillä mielin,
+Päät ja vatsat vartomassa.
+
+    Torvensoittoa.
+
+SANANTUOJA.
+Lapin saatto! -- Turkiksia
+Toivat nuorelle parille,
+Poronsarvia lisäksi.
+
+LOUHI.
+Käske tulla turkkimiesten!
+
+LAPPALAINEN.
+Nahka, sarvet -- ne porojen,
+Ne koko Lapinkin turva,
+Jollei ahma niit' anasta
+Tai vihainen Pohjan valta -- --
+Onni nuorelle parille!
+
+LOUHI.
+Lahjoistasi kuin sanoista
+Sarvet pois pudota, Lappi!
+
+ILVO.
+Ahma säästäköön poronne!
+Roihutkoon revontulenne,
+Päivä viihtyköön Lapissa!
+
+TURJO (itselleen).
+Lapin sarvet on syvässä
+Mun poveni pinnan alla --
+    Lappalaisille:
+Juo, porojen paimen, oltta!
+
+    Torvensoittoa.
+
+SANANTUOJA.
+Kantanut on Kainun kansa
+Lintuja liki tuhatta,
+Satoja revonrahoja,
+Karhunpaistia parasta.
+
+    Saatto sisään.
+
+KAINULAINEN.
+Toivon nuorelle parille
+Linnun mieltä liikkuvaista,
+Mutta kestävyyttä karhun!
+
+LOUHI.
+Kainu, Pohjan portin vahti,
+Kasva karhun kuntoiseksi,
+Turvaksi kotitupasi,
+Mut elä torku talven alla!
+
+    Kansa kertaa viime säkeen, nauraen.
+
+ILVO.
+Suojele kotisi tulta!
+
+TURJO.
+Karhun kunniaksi juomme!
+
+    Juopi.
+
+LOUHI.
+Juomme voiman kunniaksi!
+
+POHJAN VÄKI.
+Taikavoiman!
+
+KALEVALAISET.
+             Laulunvoiman!
+
+    Torvensoittoa.
+
+SANANTUOJA.
+Karjala sata oritta,
+Kiiltojouhista, jaloa
+Tuonut on nuorelle parille.
+
+    Saatto sisään.
+
+LOUHI.
+Terve, Karjala, ripeä!
+Terve häihin, laulukansa!
+
+KARJALAINEN.
+Terve nuorelle parille!
+Vastamaita matkatessa
+Ottakaa orilta pohti,
+Tulisuulta tuima into,
+Tieltä kesken kääntymättä!
+
+ILVO.
+Kiitos, Karjala ripeä!
+Suojele iloja Suomen,
+Murhepäiviä valista!
+
+TURJO.
+Ilo on vallaton vasikka,
+Nuori, vilkas peuranpoika --
+Haarikan ilolle juomme!
+
+    Juopi.
+
+KALEVALAISET.
+Juomme innolle, ilolle!
+
+    Torvensoittoa.
+
+SANANTUOJA.
+Häme on tuonut härkiänsä,
+Sata -- ehkäpä enempi.
+
+    Saatto sisään.
+
+HÄMÄLÄINEN.
+Sitkeyttä, kestävyyttä
+Tuomme nuorelle parille.
+
+LOUHI.
+Mies hitaisin viimeiseksi.
+Viimeisnä väsynyt käypi.
+
+HÄMÄLÄINEN.
+Hidas viimeksi väsyvi.
+
+ILVO.
+Terve, härkien kuningas!
+Kestä kuormia kovia,
+Maasi kaatajat kukista,
+Mut elä omia puske.
+
+TURJO.
+Härkähaarikan otamme!
+
+HÄÄKANSA.
+Härkähaarikka, urohot!
+
+JOKU JOUKOSTA.
+Mut elä omia puske!
+
+HÄMÄLÄINEN.
+Säästä en muita, en omia,
+Jos ne tieni tukkeavat.
+
+    Siirtyy joukkoon.
+
+ILMARI.
+Kiitos, kansa, lahjoistasi!
+Toinentoistamme tukien
+Rakennamme onnenmaata.
+Sampo, valvova valomme,
+Meille lempeä lähetä,
+Liiku onnenlintunamme!
+Pilven mustankin lomista
+Ruususulkia satele
+Suomen maille ja vesille.
+Ehkä laskeut levolle,
+Ethän vaipune iäksi,
+Vaan varahin nouse, nosta
+Kansa, vartija kotien,
+Suokirren sulattajaksi,
+Kyyketojen kyntäjäksi.
+Kansa, kasva ja etene!
+Keskitä kuin tähtiparvi
+Valon ympäri tekosi!
+
+KANSA (päin sampovaloa).
+Valon ympäri tekomme!
+
+ILVO (levottomana).
+Sinun samposi lumossa
+Ei näe morsianta kansa;
+Ei nykyistä tehtäväänsä
+Eikä vastaista uraansa.
+
+LOUHI (vetäen Ilvon erikseen).
+Sit' elä valita; salli
+Kansan hetkehen upota,
+Unta nähdä nautinnoista
+Nykyisistä; niin sen älli
+Ei havaitse puuttehia
+Eik' ano uusia etuja --
+Milloin tyydyttäisit joukon!
+
+ILVO.
+Olisitko oikeassa --
+Mutta milloin itse tyydyn,
+Etten uutta toivottaisi? --
+Uupunut iäksi tyytyi.
+
+ILMARI (läheten Ilvoa).
+Minäpä morsianta muistan.
+Minä sun korkealle nostan,
+Kannan kansan nähtäville,
+Että innostus isompi
+Suuren Suomen kannustaisi
+Suurten rientojen urille.
+
+ILVO.
+Mies nyt haastelee sepossa.
+Sin' olet miehiä takova.
+
+VÄINÖ.
+On valonjanossa kansa.
+Valo on sydänten lämmin lähde,
+Vuolas vuotaja keväitten.
+Onni on elämän ouru
+Kukkaranta,
+Jonka aurinko avasi;
+Nuorison kevät-ihanne,
+Jota leivonen ylisti
+Alla taivahan sinisen virran. --
+Laulakaa, Kalevan nuoret,
+Voitoista keväimen nuoren!
+
+LAULUPARVI.
+Laulakaamme! Laulakaamme!
+
+PELLERVO (laulaa, Väinö kannelta soittaa).
+Neito nousi Pohjolasta,
+Luonnon puhtoisen povelta,
+Kultakangasten kutoja,
+Loisti muita loitommaksi
+Hyvän vanhemman varassa.
+Sen suloa leivo lauloi,
+Kannel soi sen kauneutta,
+Maine sen kajahti kaukomaille.
+    Parvi uusii viime säkeen.
+Maan somimmat sankarsulhot
+Nöyristyivät neidon luona,
+Kaunista kumarsi kaikki.
+Impi toivoi työn-urosta,
+Seppoa, joka takoisi
+Maahan taivahan taloa.
+Suomen seppo, Suomen sulho,
+Taivahan takoja immen voitti.
+
+    Parvi uusii viime säkeen.
+
+ILMARI (Ilvolle).
+Eikö muista morsianta kansa?
+
+ILVO.
+Muisti laulunsa sulolla.
+
+IMMO.
+Kasvoitte kukat omanne
+Poskipäistä ja povista,
+Vielä toiste nuortukaatte
+Lastenne kevätkukista!
+
+    Ulkoa kuuluu: "Morsian! Esille morsian! Sammon seppo
+    ja morsian!" Immo jatkaa:
+
+Jo kajahti joukon ääni,
+Pari astukoon esille!
+Kansa kuin sakea pilvi
+Onnituksia satavi.
+
+    Yhä huutoa: "Morsian" ja "Sammon seppo".
+
+HÄÄKANSA (sisässä).
+Esille, pari, esille!
+
+    Pari näyttäytyy.
+
+KANSA (ulkona).
+Kasva, sulho, suuremmaksi,
+Morsian monihyväksi!
+
+    Sama huuto sisässä.
+
+LOUHI.
+Hyvä on onni annettuna,
+Parempi hyvin kannettuna. --
+Osmotar, leveä eukko,
+Aseta pihalle pöytä,
+Jossa joukkoa ravitse!
+Kanna korvolla olutta
+Kansan kaiken juotavaksi.
+
+OSMOTAR.
+Hyvin käskit, teen paremmin --
+Jollei ulkona pihalla
+Kansa kolkoksi kävisi
+Ala-arvoisen osalla.
+
+LOUHI.
+Jo sanoinkin: juota kansa!
+Paturi, väki kokoa
+Pöytihin! Nälän on vuoro.
+Ei iloja kauan kestä,
+Jos on vatsassa valitus.
+
+PATURI (toimeten vieraita ruoalle).
+Pöytihin, hyvänimiset,
+Kansa Pohjan ja Kalevan!
+Kansa nuori, kansa vanha,
+Rujot, rammat ja sokeat!
+Ilo leivän lentimeksi,
+Hyvä mieli särpimeksi!
+
+    Esikävijät samoin toimeavat väkeä pöytiin; ruokailu alkaa.
+
+                 Sekakansaa.
+
+    Kalevalaisia.           Pohjan väkeä
+
+           Varsinaista hääkansaa: Sulho,
+           morsian, omaiset, kaasot,
+           juohtomiehet, laulajat.
+
+VÄINÖ.
+Syötäköön talossa tässä
+Aina leipä suuruksinen!
+Viljankauna, mielenkauna
+Väistykööt väeltä Suomen;
+
+    Kaikki pöytävieraat uusivat kaksi viime säettä.
+    Väinö edelleen:
+
+Aina on talossa tässä,
+Tämän pirtin orren alla,
+Syötetty sulosanoja,
+Tarjottu hyvä tavara,
+Jalo juoma juotettuna.
+Kasva, kultainen hedelmä,
+Nuorenkin suvun saralle!
+
+LOUHI.
+Syökätte, hyväsukuiset,
+Syöden ei talo häviä,
+Vaikka jouten jaaritellen.
+
+TURJO.
+Mihin Pohjola pakeni?
+Tääll' on liiaksi valoa.
+Kansa, katsele olutta,
+Ettei huikene näkösi --
+Siellä on makea yömme.
+
+IMMO.
+Aikanaan ilonpitoa,
+Hetkellänsä työntekoa.
+    Viereiselleen Pellervolle:
+Päästä päivä pilven alta,
+Anna leimuta ilosi!
+
+PELLERVO.
+Kestävä ilo tasaista.
+
+ILMARI.
+Väinö, laulaja ikuisen laulun!
+Suori tuntosi sanoiksi,
+Kansa juovuta runoilla,
+Jotta mielemme palaisi
+Hääilon ikuista tulta!
+
+VÄINÖ.
+Poika, tänne kannel kanna! --
+Lapseni, Kalevan kansa,
+Kirkasta sydämes kieli
+Kunniaksi Pohjan kauneuden!
+
+LAULUPARVI.
+Kunniaksi kauneuden!
+
+PELLERVO.
+Leikin-aika työn lomassa,
+Laulun-aika juhliessa --
+Laulan teille!
+
+PARVI.
+               Laula! laula!
+
+PELLERVO (laulaa, Väinö kanteleellaan säestää).
+Suurvaltaa susi ylisti,
+Ahma peurojen tuhoa,
+Kettu, ilves ilkitöitä --
+Minä kiitän kontiota,
+Jok' ei pieniä pureksi,
+Ei ota ylevän päätä,
+Urhoista jalointa miest' ylistän.
+    Parvi uusii viime säkeen.
+On komea korven hirvi,
+Jonka pään vapaus nosti,
+Kuin salolla hongan latvan;
+Vaan pohjan palojen roihun,
+Hankien kimaltokiillon,
+Kevät-yön valonkin voitti
+Kauneus ihanan Pohjan immen.
+
+    Parvi uusii viime säkeen
+
+IMMO.
+Mutta seppo kauneuden voitti.
+
+PELLERVO.
+Kauneus sepon anasti.
+
+VÄINÖ.
+Rakkaudessa molemmat
+Voittivat, anastivatkin.
+
+TURJO.
+Mihin Pohjola hävisi?
+Tääll' on liiaksi valoa.
+
+ILVO.
+Häävaloa! Sammonvaloa! --
+Onnenvaloa! --
+Anna loimota, isäni!
+
+TURJO.
+Näen liiaksi omani,
+Itseni, -- sitä pakenen. --
+Osmotar, olutta kanna,
+Sitä mustan yön näköistä,
+Jossa on Pohjolan makua --
+Anna kansan kallistella!
+
+OSMOTAR (pyöreä, lihava).
+Tynnyrit tyhjiksi kannan,
+Tuojat täysiksi tapitan.
+Kantajat! Esikävijät!
+
+    Haarikat kulkevat kädestä käteen pöydissä.
+
+LOUHI (Turjolle).
+Sinä huomasit hyvästi --
+Tääll' on liiaksi valoa:
+Sammon ja sananvaloa. --
+
+TERHI.
+Laulakaamme, siskot nuoret,
+Morsiamen poismenosta!
+Itkekäämme, vaikk' ilosta!
+
+IMPIPARVI (laulaen Väinön säestäessä).
+Morsian, suruja soita,
+Murmata muretta, sisko,
+Kun luovut kevätkukista,
+Jätät marjamättähäsi,
+Kisakenttäsi keveät --
+Muun jätät, otahan muisto,
+Kevät istuta sydämehesi!
+
+    Paimensoitto uusii viime säkeen.
+
+ILVO.
+Kiitos siskojen sulosta!
+Otan muistoja mukana,
+Toki toivoja enempi:
+Kirkastan Kalevan yötkin
+Toivontähtien tulilla.
+
+POIKIEN PARVI (laulaen Väinön säestäessä).
+Sinä kuin silkkiperho pyörit
+Muinen meidän kämmenillä
+Kautta karkelon iloisen.
+Nyt menetkö, nyt jätätkö?
+Mitä jättänet jäänehille,
+Sydämille Pohjan poikaparven?
+
+    Paimensoitto uusii lopun.
+
+ILVO.
+Jätin muiston kaunihista,
+Perhosista, kukkasista,
+Itse etsikää omanne.
+Teidän kämmenitse karkeloin --
+Kohti sulhoni sydäntä;
+Nyt pesää uneksin uutta --
+Eikö totta, mun omani?
+
+ILMARI.
+Sen sulle rakensi seppo
+Kuusen kukkalatvan alle
+Yöpesäksi, työpesäksi,
+Toivon kukkien kodiksi,
+Laululintujen taloksi,
+Suomen linnaksi lujaksi,
+Jossa kuulut kukkuavat
+Takatalvenkin uhalla.
+
+VANHAIN PARVI (laulaa Väinön säestäessä).
+Mikä on outoa, etäistä,
+Sinne nuorison ikävä,
+Sieltä siintävän näkevät
+Kultalinnan lintuinensa,
+Kunne saapuvat, tavaavat
+Kaarnalinnan, kaarnelinnun
+Katumusten, kaihon kartanolla.
+
+    Paimensoitto uusii lopun.
+
+ILMARI.
+Etehen elävän mieli.
+Nuorten katse korkealle.
+
+ILVO (intomielin).
+Sinä, kuin väkevä lintu,
+Mun kohotat korkealle
+Reunalle punaisen pilven.
+Aamutyynessä valossa
+Sinä mulle maata näytät,
+Sen vesiä, sen saloja,
+Joissa miljonat pesivät
+Toivossa tulevan onnen --
+Minä yksin onnellisin!
+
+LOUHI.
+Voi mun tyttöni typerä!
+Menetit olevan onnen,
+Luotit kulkijan kuvihin --
+Tyyni toi, hävitti tuuli. --
+Vaihdat valmihin osasi
+Kaivattuhun kannikkahan:
+Pirtin vanhan ja valitun,
+Kurkihirren kuuluisimman,
+Jossa kukkusit kevättä,
+Jossa söit sulinta mettä,
+Vaihdat outohon tupahan,
+Jonka on orret oppimatta,
+Niskahirret notkumatta.
+Toisin siellä seinät soivat,
+Toisin ukset ulvahtavat,
+Toisin kaikuvat katotkin.
+Etkä siellä tuulta tunne,
+Mikä on mistäkin puhuva,
+Kaatava koko tupasi. --
+Tänne jäi kevät-ilosi.
+Siellä -- saannetko suvea.
+
+ILVO.
+Ihaellen entisyyttä,
+Kulkien takanasilmin,
+Aina vanhat vaikeroivat
+Ajan uuden ankaruutta,
+Nuorten toimia, tekoja. --
+Nuorten silmät on edessä:
+Sieltä toivoja tähystän,
+Sieltä etsin onneani
+Luottamuksella lujalla.
+Uskon lempeä -- omistan
+Tulta tässäkin povessa.
+Uskon kultaista kotia
+Muuallakin maailmassa
+Kuin isoni orren alla:
+Suur' on Suomi ja tilava. --
+Hyvä oli lapsella kotona,
+Taaton vanhassa tuvassa,
+Emo kun hyvin opetti,
+Taatto turvasi taloa.
+Mutta kun poveni paisui,
+Niin käsikin kättä etsi,
+Sydän kaipasi sydäntä,
+Niin tapasin uuden onnen.
+Kodin korkean, komean.
+Äiti, anna mun iloita
+Onnesta oman kotini.
+
+LOUHI.
+Itse onnesi valitsit,
+Kiitä, moiti itseäsi!
+
+KAASO.
+Hyvä oli immellä kotona
+Emon askarten apuna:
+Söi nälässä, joi janossa,
+Itse otti minkä mieli,
+Teki työtä kuin huviksi;
+Kun menestyi, taatto kiitti,
+Emo otsalle silitti.
+Kun tuli tukala hetki,
+Kylä kiiruhti avuksi,
+Nuoret, vanhatkin vakavat
+Sulle kukkia kokosi.
+Kun väsytti, kun nukutti,
+Unta onnesta uneksit.
+Kun heräsit, näit helyjä,
+Ystävien antamia,
+Linnut luoksesi tulivat
+Suomen suurilta saloilta.
+Päivän tuulien humussa
+Kuulit lännestä, idästä,
+Pohjan ja etelän mailta
+Ajan suuria sanoja.
+Kaikki kaunista lupasi
+Sulle, suurkesää suloista.
+Mutta illan kuuvalossa
+Sinä tähtiä tähystit,
+Sieltä silmiä tapasit,
+Tulta kauas tuikkavia --
+Kaipasit jotakin silloin.
+Astuit pirttihin pihalta,
+Kotivalkean tapasit,
+Joka lämmintä lähetti
+Ympärillä istuville --
+Taas sinä ikävän tunsit:
+Omaa kaihosit kotia.
+Siksi hylkäsit emosi
+Kehtolaulujen katoksen,
+Putosit, omena, puusta
+Syöjän suurimman käsihin.
+
+ILMARI.
+Kylliksi sanakylyä!
+Parahassa viejän mieli,
+Kun on viejäkin parahin!
+
+ILVO.
+Kiitän taattoni, emoni,
+Ylistän kotiväkeni.
+Koti kasvatti hyvästi:
+Tässä tummassa tuvassa,
+Näillä Pohjan pientarilla
+Ei ole lasta hemmoteltu:
+Kehtoani keikutellen
+Myrsky virsiä veteli.
+Omin neuvoin kun yritin
+Kätkyeltäni kävellä,
+Lankesinpa lautsan luona.
+"Autahan, emoni!" huusin.
+Emo lausahti hymyten:
+"Itse langeta osasit,
+Myös itse osannet nousta."
+Minä koitin ja kohosin. --
+Kun kävin katajamäillä,
+Huusin: "Piikit pistelevät!"
+Emo lausui ja ivasi:
+"Sinä pistele takaisin!" --
+Kun jokinoroa juoksin,
+Kosken porrasta kapusin,
+Pyysin: "Äitini, taluta!"
+Siihen äiti: "Kun et kestä
+Porraspuulla, niin putoa!" --
+Minä en kiusoinkaan pudonnut.
+Nähdäkseni naapuria
+Minä kiipesin mäelle,
+Juoksin jalkani verille.
+Itkin käärettä kotona.
+Äiti vastata sukaisi:
+"Kipu ei kiljuen parane,
+Peitä haava peukalolla,
+Kääri kämmenin kipusi!" --
+Naapurihin juoksin -- sieltä
+Vastahan vihainen rakki!
+Se puraisi polveani.
+Äiti mulle ärhenteli:
+"Miksi et takaisin purrut?" --
+Niin suku minulle yrmi,
+Minä ponnistin uhalla.
+
+PELLERVO (syrjässä).
+Morsianta kuulit, Immo?
+
+IMMO.
+Tyhjä ei tytöllä kieli.
+
+PELLERVO.
+Äkäpussi äidillensä,
+Karvas marja miehellensä.
+
+KAASO.
+Eikö yhtä ystävätä?
+
+ILVO.
+Oksat päätäni silitti,
+Kukat kutsui siskoksensa,
+Marjat mulle suuta suikki,
+Lintu lauloi: "Lemmin, lemmin."
+"Käy syliini!" kuiski laine.
+Mut minä elämän tunsin
+Suonissani soutelevan.
+Kasvoin kaikkien uhalla,
+Nostin siipeni levälle,
+Nousin kuin norosta sorsa,
+Lensin kauas, korkealle
+Pilven kukkapientarelle,
+Jonne suurten silmät säihkyi
+Aamuauringon valossa.
+Kun mun näitte nousevani,
+Tulevan tytöstä immen,
+Jota tähdet tirkisteli,
+Kuu ja päiväkin kyseli,
+Etsivät isosukuiset,
+Silloin kuulin kaikkialta:
+"Kultaseni, lintuseni,
+Silmäni, sydänkeräni!
+Mitä vaadit, valvattini?
+Kukkiako, kultiako?" --
+Mua kannoitte käsillä,
+Valjastitte vaunujanne,
+Veitte venhematkoillenne.
+Emo armasna syleili,
+Kylä kutsui kunniaksi,
+Maineheksi maaväkemme. --
+Toiset pyysi pyykillensä
+Taikka leivän leipojaksi. --
+Minä seurasin sydäntä:
+Langoista elämän laajan
+Kultakangasta kutelin,
+Kunne seppo suurtekijä
+Mun sytytti, syttyi itse,
+Minut kietaisi mukaansa,
+Mun koristi kunnialla,
+Nosti näihin hääpitoihin,
+Suosituksi kaiken Suomen.
+
+LOUHI (uhkaavasti).
+Kasvoit korvani tasalle,
+Nytkö halveksit minua?
+Minä sun maailmalle kannoin,
+Voin sun maasta pois manata!
+
+ILVO.
+Itseäsi jos teloitat.
+
+TURJO.
+Kuin minä musersin muinen
+Lapin laajassa sodassa
+Heimot tunturin tyveltä. --
+Mutta tyttö on omasi.
+
+LOUHI.
+Joka ei tahdo mun tahtoani,
+Ei ole minun omani.
+
+ILMARI.
+Tässä on minulla valta,
+Oikeuden ja sydämen --
+Valvokaa, Kalevan miehet!
+
+ILVO.
+Tässä on tahto myös minulla.
+
+PELLERVO.
+Tässä on oikeus sepolla.
+Muut kalevalaiset samoin.
+
+LOUHI (rajummin).
+Kansa! Kahleihin sitele
+Tyttö sulhonsa sivulta,
+Vuorehen vihaiset kynnet kytke!
+
+    Humalainen pohjanväki hyökkää Ilvoon, mutta
+    kalevalaiset karkoittavat ne.
+
+TERHI (polvistuen Louhen eteen).
+Emo, armahda sisarta!
+Minä palvelen sinua,
+Lohdutan, rypyt silitän --!
+
+RUTJO (samoin polvistuen).
+Säästä -- näätkö, kuinka kaunis!
+
+LOUHI.
+Mutta sen rumempi mieli. --
+Vartijat! Vapisematta
+Kiinni tyttöni epatto!
+
+    Vartijat yrittävät uudelleen, mutta horjahtavat
+    humalaisina, asettuen jälleen seinille.
+
+ILVO.
+Näetkö, emo? -- väkesi
+Oma on kahle kantapäissä.
+
+LOUHI (raivossa).
+Teurastanko teidät kaikki,
+Raavaskarjan! Luon susista
+Suuren, voimakkaamman vallan! --
+Joivat ne isätkin ennen,
+Tuhlanneet ei tarmoansa.
+
+VÄINÖ.
+Kuka nostaisi kätensä,
+Kahlehtisi kauneutta,
+Sortaisi suloa naisen,
+Hänet laulaisin lahoksi puuksi,
+Rutimon ruman väeksi.
+
+KALEVALAISET.
+Rutimon ruman väeksi!
+
+LOUHI (Ilvolle).
+Syytätkö synnyttäjääsi,
+Kun en lastani pilannut,
+Hemmotellut, heikontanut?
+
+ILVO.
+Syytä en -- totuutta lausun;
+Sun kuvasi kuin omani
+Näytän. Kiitos on tekosi
+Kypsynyt hedelmä tässä.
+
+LOUHI.
+Missä on väkevä virta,
+Vainioita vallitseva,
+Jok' ei louhien lomitse,
+Läpi kallion kolojen
+Kerran kierinyt olisi?
+
+ILVO.
+Kun lienen väkevä virta,
+Niin itse urani etsin.
+
+VÄINÖ.
+Kuka on niin valinnut tiensä,
+Ettei hänt' elämä temmo
+Vasemmalle, oikealle?
+Lähdet korskuen kotoa,
+Valtajuovan kun valitsit itse, ¦
+Sittemmin sata jokea,
+Sata vuorta vaativaista
+Sua mutkissa monissa
+Notkistavat, nöyrryttävät.
+Kulkisitpa kunnialla,
+Jollet rikkoisi venettä,
+Jos sydämensilmissäsi
+Aina säilyisi pyhänä
+Kansan onni kuin omasi.
+
+KANSA.
+Kansan onni kuin omasi!
+
+VÄINÖ.
+Kiitos, kunnia talolle,
+Jok' on kylmässä kylässä
+Kasvatellut kauneutta,
+Valvonut valitun immen
+Luonnon suuresta sylistä,
+Yösumuista, myrskysäistä
+Kevätpäivän hääpovelle,
+Sulhonsa syleiltäväksi. --
+Kiitos, impi, kun kohosit
+Kuun sivulle, päivän maille,
+Kukkapilven penkerelle,
+Josta loistit loitommalle,
+Josta innostit uroita
+Suurtekoihin maan hyväksi,
+Hurmasit unisen kansan! --
+Suurin kiitos suuren sulhon,
+Joka ahjonsa tulessa,
+Rakkaudella rajulla
+Suomen yhtehen sulatti:
+Samponsa satahyväisen
+Taikatenholla pyhällä
+Pohjan ja Kalevan liitti
+Kanteleeksi kaikuvaksi,
+Joka nyt valossa soipi
+Ehjänä elämän kieltä.
+
+KAVE (hätäisenä ja aaveisesti, kansan pelokkaasti kuunnellessa).
+Pakene, Kalevan kansa! --
+Korvesta kuminan kuulen: --
+Ratsun lentävän selässä
+Näen suuren miekkamiehen,
+Silmät kuin sysi tulinen,
+Koston kintahat käsissä --
+Noidannuolia satoja
+Miehen miekasta välähti. --
+On likellä! on likellä! --
+Sampo suistui! -- maa pimeni! --
+Mihin, oi, hävisit, sampo? --
+Miekka välkkyi -- pää putosi --
+Hääsalissa verta hyrski. --
+Itke, Pohjolan emäntä! --
+Suru on suuri, musta kissa,
+Joka raatelee sydäntä.
+
+LOUHI (Paturille).
+Pois taluta houru eukko!
+
+    Paturi viepi eukon ulos.
+
+TURJO (itsekseen koristen).
+Koston kintahat käsissä.
+
+ILMARI (kiirehtien).
+Kiitos, laulaja ikuinen,
+Laulustasi, soitostasi! --
+Hyvästi, anoppi, appi!
+Kiitos Pohjolan pidoista. --
+Jätä, kultani, hyvästi!
+Jo on varsa valjahissa,
+Vartovat sepon kotona.
+
+    Morsian itkien ja syleillen jättelee vanhempiaan, siskoaan
+    ja veljeään y.m. kansaa hyvästi. Koko hääväki nousee pöydästä
+    lähtöön. Äkkiä torvien soittoa ja kansan huutoa ulkona.
+
+KAVE (palaten).
+Kuin vihuri tunturilta
+Tai mereltä raivomyrsky,
+Kauko on tulossa sieltä
+Jousijoukkonsa keralla.
+
+LOUHI.
+Hourupää! Näetkö pilven
+Lennon vai soturit maassa?
+
+KAVE.
+Jousijoukon näin, edellä urho,
+Salski kuin salolla pitkä piiro.
+
+VÄINÖ.
+Sinä loukkasit urosta, Louhi,
+Jätit häihin kutsumatta.
+Kauko ei sitä unohda.
+
+LOUHI (hätäisesti).
+Vartijat oville! -- Roistot,
+Horjutteko? -- Tee, Paturi,
+Taikajuoma tainnuttava,
+Jolla juotat Lemminkäisen! --
+    Paturi valmistaa juomaa.
+Ilmari, otahan johto!
+
+ILMARI.
+Täällä? Vasten veljeäni?
+
+LOUHI.
+Ei veli -- vihollisesi!
+
+    Oven takana vasemmalla jatkuvaa huutoa ja kolketta.
+
+ILMARI.
+Väinö johtomies on meillä.
+
+VÄINÖ.
+Johtakaa, runottareni,
+Laulajaa Kalevalahan!
+Sinne riennän. Muut jälissä!
+Kauko vastatkoon tekonsa;
+Mies on veljemme. -- Hyvästi!
+
+LOUHI (asettuen Väinöä vastaan).
+Talon rosvolle jätätkö?
+Minä en morsianta päästä --
+Pohjolan väki avuksi!
+
+    Horjuvaa pohjanväkeä asettuu nuorta paria vastaan.
+
+VÄINÖ.
+Täss' on voimaton väkesi.
+Sepon on sylissä saalis.
+
+    Pohjanväen ja kalevalaisten välillä taistelua. Oven takaa
+    jyryä ja huutoja: "Kuokkavieraita sisälle!"
+
+ILVO.
+Seppo, Pohjola pelasta!
+
+ILMARI.
+Minä Pohjolan pelastan,
+Kun pelastan Pohjan helmen.
+
+ILVO.
+Mutta sampo?
+
+ILMARI.
+             On omamme,
+Kun olet sinä omani.
+Sitä Kauko ei tuhoa.
+
+ILVO.
+Mun kevääni, mun kotini!
+
+ILMARI.
+Sun kevääsi on povesi,
+Sun kotisi mun kotini. --
+Petovaltias, hyvästi!
+
+    Tempaa Ilvon kainaloonsa.
+
+ILVO (lähtiessään).
+Hyvästi, ihana aika!
+
+    Kalevalaiset hyökkäävät, nuorta paria seuraten,
+    ulos oikealle. Turjo neuvotonna.
+
+LOUHI.
+Seppokin jänisti! -- raukka! --
+Turjo! torkut neuvotonna!
+Raukeaa talo jalokin,
+Kun on kunnoton isäntä. --
+    Turjo pöydän ääressä körähtelee.
+Rutjo, mun sukuni turva,
+Väki vartijoiks' aseta! --
+Minä samponi pelastan
+Ennen rosvon ryntäystä.
+
+RUTJO.
+Teen kuin käsket. -- Tänne miehet!
+
+    Asettuvat aseissa oville.
+
+LOUHI (loitsii).
+Tule sampo, kun sun kutsun,
+Käskiessäni katoa!
+    Sampo näkyy.
+Paisukaatte, vuoren posket,
+Aukene, avara linna,
+Ota aittahasi aarre,
+Pohjan vallan vankka turva,
+Jottei ehtisi Kaleva --
+Vuori, niele samposoihtu!
+
+    Sampo suistuu vuoreen; pimeätä. Samalla LEMMINKÄINEN
+    kumppalineen ryntää pirttiin, kaataen vartijoita, jotka
+    pakenevat. Louhi jatkaa:
+
+Sortukoon seponkin onni
+Orjan onnen arvoiseksi!
+Tytär Pohjan ei ikinä
+Synnytä sepon suvulle,
+Jatka ei Kalevan juurta.
+Taito, kuole ja katoa,
+Louhen sampo aina kestä!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Kiroan sinun kirosi,
+Louhi! -- Missä Suomen sampo?
+Tänne laita!
+
+LOUHI.
+             Siellä! -- näitkö?
+Ei se kättäsi hivele.
+Luja on lukko kalliossa. --
+Meille, yksin meille sampo!
+
+ÄÄNET (pimeässä).
+Meille, yksin meille sampo.
+
+LEMMINKÄINEN (karjaisee).
+Sampo Suomelle, katalat!
+
+    Lemminkäisen kumppalit samoin.
+
+LOUHI (nauraa kamalasti).
+Hah, hah, hah, hah, hah, hah, hah, hah! --
+Kysy sampoa sepolta,
+Kiistelkää, kalevalaiset,
+Minä korjasin osani.
+
+PATURI (hiipii arasti esille tarjoten Lemminkäiselle olutta).
+Juothan hääolutta, Kauko?
+
+LEMMINKÄINEN.
+Pois, katala, kaljoinesi!
+Ota en orjalta olutta.
+
+    Paturi pakenee.
+
+KAVE (haaveisesti).
+Minä tieltä taas palasin.
+Näin salolla sammon pyrstön:
+Kuin revontulien roihu
+Taikka airut aamuruskon --
+Sitten sen pimitti pilvivuori.
+
+TURJO (joka Lemminkäisen tultua on piiloutunut, nousee äkkiä
+miekka tanassa näkyville).
+Kiitos, yö, pimeästäsi!
+Pelko rohkaisee minua!
+
+LEMMINKÄINEN (tovereineen pohjanväen kanssa taistellen).
+Siinäkö isäntä uljas!
+Taistele, pimeän urho! --
+Sorru!
+    Turjo kaatuu.
+       Pohjola hyvästi!
+Veikot! sampoa ajamme!
+
+    Hyökkäävät ulos, pohjanväen paetessa edellä.
+
+LOUHI.
+Kauko kaatakaa, jumalat! --
+Kaikki ihmiset ajavat
+Sampoa, sampoa, sampoa --
+Yksin on minulla sampo!
+
+    Esirippu laskee.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+HÄÄT.
+
+
+    Ilmarin uusi, valoisa pirtti; ovi perällä ja molemmilla
+    sivuilla. Seinät katetut monenlaisilla kankailla ja sepän
+    takeilla. Siellä täällä riippuu petoeläinten nahkoja ja
+    työaseita. Hääpöydät valmiina. Perällä tanssitaan
+    "Kalevalan tanssia". Etualalla keskustelua.
+
+LOKKA.
+Eikö jo kellojen helinä
+Kaikunut kylien kautta?
+Eikö kuulunut kumina
+Soiton ja iloisen laulun?
+
+ESIRATSASTAJA.
+Minä hääväen edellä
+Ratsastin -- pikemmin lensin. --
+Näin kylissä loimuavan
+Tiepuolissa tervasroihut.
+Hääparille kansa huusi:
+"Onnea sepon suvulle!"
+Väinö joikui, kangas kaikui,
+Parvi Pellervon säesti.
+Milloin laulajat väsähti,
+Silloin torvet, sarvet soivat,
+Helskyivät hevosten kellot,
+Metsänlaulajat liversi.
+
+LOKKA.
+Kiitos, mies hyväsanainen!
+Tytöt, ruokkikaa urosta! --
+Nyt nuoret iloita voivat.
+Lasten onni on emonkin.
+
+ANJA (levitellen kirjovaippaa).
+Tämänkö, emo, asetan
+Nuorikkojen noustavaksi
+Korjasta kotipihalle?
+
+LOKKA.
+Niin aseta, Anjaseni.
+Sehän on vaippa sun tekosi.
+Käsin lämpimin taluta
+Yli kynnyksen kälysi.
+
+ANJA.
+Riennän jo pihalle -- siellä
+Seinävieret, aitovieret,
+Kaikk' on täynnä vartojoita --
+Joutuisivat! joutuisivat!
+
+LOKKA.
+Jopa saapuivat kapiot,
+Morsiamen myötäjäiset.
+
+ANJA.
+Tuli kuorma, saapui toinen.
+Minä katsoin kummakseni:
+Kallista, kaunista,
+Paitoja ja palttinoita,
+Viidet, kuudet villavaipat,
+Seitsemät sinihamoset,
+Liinaviitat, sarkaviitat,
+Turkit, vyöt, sukat, sitehet,
+Kintahat ja kirjokengät,
+Metsänriistoja monia,
+Sitten suuri karjalauma --
+Kuka ne lukisi kaikki!
+
+LOKKA.
+Mutt' ei sampoa näkynyt?
+
+ANJA.
+Ei -- sitä ei näkynyt siellä.
+Oi, emo, mitä on sampo?
+Eikö vain satua onnen,
+Joka syttyi sammuvaksi,
+Iltaruskoihin hajoten?
+
+LOKKA.
+Satua koko elämä.
+Ensin syttä syttynyttä,
+Sitten säihkyvä säkene,
+Kunnes sen tukehti tuhka.
+
+ANJA.
+Jos sen seppo on takonut,
+Miks'ei tuo sitä kotia?
+Pohjan impi on enempi:
+Hänet seppo tuo kotia.
+
+LOKKA.
+Myöskin sammon.
+
+ANJA.
+                Mahdollista.
+Perästä paras: härätkin
+Joukon jatkona tulivat.
+    Kellojen helinää ja sekasoittoa kuuluu.
+Jo tulevat! jo tulevat!
+
+    Menee ulos.
+
+LOKKA.
+Piikaseni! Poikaseni!
+Kertykää talon pihalle.
+Juhlajoukon saapuessa
+Riisukaa väen hevoset,
+Päällysviitat vierahilta;
+Sintsihin sijoittukaatte.
+    Nuorisoa menee.
+Jo tulevat! Jo tulevat!
+
+    Ensimäisinä astuvat sisään runottaret: PÄIVÄTÄR ja hajahapsi
+    KANTELETAR, sitte KASTEHELMETÄR, SADEHELMETÄR, MERENHELMETÄR
+    ja KYYNELHELMETÄR.
+
+LOKKA.
+Terve, Suomen laulun immet!
+Täällä hallitkaa taloa.
+Teillä on tila ylinnä
+Asunnossa, aatoksissa.
+Valitkaa valoisin paikka.
+
+    Viepi runottaret kunniapaikalle päivänpaisteen alle.
+
+PÄIVÄTÄR.
+Sepon kättä, Väinön kieltä
+Valvomme ja vartijoimme,
+Suomme soitolle suloa,
+Maassa laulunmahdin luomme.
+
+LOKKA.
+Kiitos, korkea runotar! --
+    VÄINÖ laulu- ja soittoparven kera saapuu.
+Terve, Väinö, terve laulu!
+Terve tenho Suomen soiton!
+Täällä täyttäkää sydämet!
+
+    Viittaa heidät runotarten suojaan.
+
+VÄINÖ.
+Kalevatar, kaunis vaimo,
+Terve sulle, Suomen äiti,
+Luoja lastemme sydänten!
+
+    ILVO KAASON ja ANJAN välissä, ILMARI IMMON ja PELLERVON
+    välissä ynnä hääväki saapuu leviten soiton kaikuessa
+    pirttiin.
+
+ILVO (silmäten kattoon).
+Katto, kaiuta iloja,
+    Koskettaen kädellään takkaa.
+Liesi, lämmintä jakele
+Orren alle astujalle!
+
+LOKKA (syleillen Ilvoa, sitte Ilmaria).
+Terve lapseni, omani,
+Terve kauan kaivattuni!
+Terve kuu ja terve tähdet,
+Terve nuori naimakansa!
+Talo teille, te talolle.
+
+VÄINÖ (Kantelettaren soittaessa).
+Terve, suur' Kalevalamme!
+Kaiu täällä, Suomen kannel,
+Sepon taitavan talossa,
+Honkapuisessa tuvassa,
+Päivän suuren silmän alla!
+Järkytä sydämet Suomen,
+Valtavihin voimatöihin nosta!
+    Hääväki uusii viime säkeen.
+Kaiu tuulta, myrskysäitä,
+Soi kevättä, Pohjan häitä,
+Soita virttä voitollista
+Sään pahankin parkuessa,
+Kestä kierot ja kavalat
+Vapaudessa, rakkaudessa,
+Elä orjaksi alennu, kannel.
+    Hääväki uusii viime säkeen.
+Jos pimeä peikkolintu
+Käypi kansahan käsiksi,
+Kannel, soi vihurivirttä
+Liekkimerten leimutessa
+Taivahan tuvista maahan,
+Valo vainosta pelasta,
+Kansa Kalman suun ovelta suista!
+
+    Hääväki uusii viime säkeen.
+
+ANJA (päin Ilvoon).
+Tässä kaivattu Kalevan,
+Kuin sinisen päivän silmä,
+Kansan pään yli palava,
+Miero vuotti uutta kuuta,
+Kevätmetsä kukkapuuta;
+Minä vuotin veikkoani,
+Vuotin veikon morsianta. --
+Olen ylpeä sinusta:
+Minäpä sepon opastin
+Sun sulosi löytäjäksi.
+
+ILVO.
+Sisko kultani -- natoni!
+Tunnenpa hyvän nimesi.
+
+    Syleilee Anjaa. -- Pari viedään Väinön viereen kunniapaikalle.
+
+ENSIMÄINEN EUKKO.
+Voi sun herja kuin on sorja,
+Kuin mansikka auringossa!
+Ei ne suotta Suomen sulhot
+Sit' ole kilvaten kosinna.
+
+TOINEN EUKKO.
+Mitä lie mielessä sepolla,
+Varsin on vakava, vaalas
+Kuin lumella palttina --
+Aavistaisiko sotia.
+
+ENSIMÄINEN EUKKO.
+Katehiksi kaunis vaimo,
+Tuo suruja, tuo sotia.
+
+KALEVALAN LAULUPARVI.
+Morsian, keväisen aamun koitto,
+Kastehelmessä rävähti maahan
+Pulskan puolison povelle --
+Kotikuusen päivänä paista!
+    Naiset uusivat viime säkeen.
+Sulhanen, salon komea kuusi,
+Joka suojelet kotia Suomen,
+Maja myrskyssä pelasta,
+Valon valtakäskyjä täytä!
+
+    Toisaalta kuuluu: "Maja myrskyssä pelasta!" toisaalta:
+    "Valon valtakäskyjä täytä!"
+
+LOKKA.
+Terve, kaksi kaunistani,
+Kuin silmäteriä kaksi,
+Yhtä kallihit molemmat! --
+Minjäni, sinut kohotan
+Oman korvani tasalle.
+Kaunista tätä kotia
+Kuin suvi ketoa! Täällä
+Hoitele elämän taimet
+Hellin, lämpösin kätösin.
+Voita suuria sulolla
+Pienempien puoltajoiksi.
+Kehen kosket, koitukohon,
+Kehen katsot, kasvakohon.
+Se, jolle sydämes suostui,
+Siihen kansa suostukohon.
+Kodin valtikka valitse!
+
+    Viepi Ilvon pöytään.
+
+ILVO.
+Lempeä kesäinen päivä,
+Viel' anoppi lempeämpi. --
+Mitä on minulla täällä?
+Näm' on vierasta väkeä. --
+    Ilmarille.
+Kaunisko? -- Olenko kaunis?
+Tääll' on kaunista kosolta.
+Mutta Pohjolan terästä,
+Sit'ei -- min olen terästä,
+Kauniskiiltoista terästä. --
+Ilmari, sin' olet seppo --
+Minä sun terästän vielä.
+
+ILMARI.
+Työssä tarvitsen terästä.
+
+LOKKA.
+Poikani, sydänalani,
+Jonka maine maita kiersi,
+Sinut verron veljekseni --
+Hallitse tätä taloa
+Niinkuin taito työntekoa,
+Lempeästi ja lujasti,
+Päin hyvinne, päin jaloinne,
+Kohti totta korkeata,
+Kohti kirkasta sineä,
+Työ kohota, kansa nosta! --
+Lento kurkea kohotti --
+Talon valtikka valitse.
+
+ILMARI (kaulaten Lokkaa ja Ilvoa).
+Kiitos, mun sulo emoni,
+Aina armas neuvojani! --
+Kuin vapaa aviolempi
+Immen ja sepon siteli, --
+Tässä renkahat näette --
+Niinpä Pohjan ja Kalevan
+Vapaus siteitä etsi
+Toimiensa ohjaksiksi,
+Liittyäksensä lujaksi
+Vartijaksi yhteis-onnen.
+Sillä heimojen vapaus,
+Irtokiimainen, sokea,
+Ilman järkijärjestystä,
+Oli kuin salattu surma
+Joka miehen pään menoksi. --
+Nyt, sovinnon vallitessa,
+Maassa on kotivapaus,
+Rauhan turva, työn menestys,
+Kaikk' on yhtenä väkenä,
+Kuin kotona suuri perhe
+Lieden lämpimän varana.
+Yksi on Kalevan kansa!
+
+HÄÄKANSA.
+Yksi on Kalevan kansa!
+
+ILVO.
+Sinä et muista Lemminkäistä,
+Et emoni vaatimusta?
+
+ILMARI.
+Tuulen pyörre tyyntyväinen,
+Ei enempi!
+
+ILVO.
+           Eikö myrsky? --
+Minä aavistan pahinta:
+Tuhon valtavan tuloa.
+
+LOKKA.
+Istukaa, isot ja pienet,
+Heimot Pohjan ja Kalevan!
+Aika istuen lyhempi.
+
+    Hääväki istuu.
+
+VÄINÖ.
+Kalevatar, kansan äiti!
+Hyvin hoitelit kotia
+Kärsimyksissä kovissa,
+Kun sota savuna suitsi,
+Halla peltoja palelsi,
+Runotarten kukka kuihtui
+Kansan kalpean povessa,
+Kyynel hyytyi poskipäille
+Lauluksi herahtamatta --
+Sinä lämmitit kotia,
+Toivon säilytit suvesta,
+Uskon uudesta ajasta,
+Laulusta, vapaudesta;
+Sinä seppohon sytytit
+Tulen ahjohon sydämen,
+Jonk' on taikavoimin taito
+Maahan taivasta takonut,
+Suomen ihmesammon luonut:
+Kiitos, suur-emo, sinulle! -- --
+Annahan mun silmäellä
+Tätä toivojen taloa!
+Iso on pirtti Ilmarilla.
+Syvä on allani perustus, --
+Syvemmältä syitä etsin
+Kaiken maailman menoihin. --
+Seinät kuin valantavaski
+Kiipeävät korkealle,
+Niinkuin rannikko elämän
+Mellastavasta merestä.
+Siin' on turva taitomiesten
+Temmellyksille, teoille. --
+Tuolla katto korkealla,
+Kaunis kuin kuparikello,
+Itse Ilmarin takoma
+Kotitaivahan kuvaksi,
+Suuren Suomen päälaelle.
+Korkealle se kohosi -- --
+Katon alta kansan mieli
+Kohoa korkeammallekin,
+Puhki kattojen kamahda
+Luonnon tuorehen tupihin,
+Elämän asuntomaille!
+Siellä siipesi levitä
+Hersyvillä hettehillä,
+Ime vehmasta mehua,
+Tuo se tänne, täällä tuoksu
+Tervettä elämän totta.
+Sillä kaunista kotia,
+Innostuta ihmispolvet,
+Ei huviksi herkän hetken,
+Vaanpa tenhoa tekoihin kansa!
+
+HÄÄKANSA (jyryisellä innolla).
+Tenhoa tekoihin kansa!
+
+VÄINÖ (jatkaen ennustavasti).
+Minä näen nousevan sukuja
+Into-Ilmarin povelta,
+Luonnon äänten etsimiä
+Tenhottuja työjaloja,
+Jotka kansan taivaskaihon
+Hehkuvaksi hengittävät,
+Huokuvat kevätvaloa
+Yli maan, ylitse kansan,
+Suuren Suomen niemen luovat
+Taitomiesten temppeliksi,
+Jonka korkea kupoli
+Vapautta ja valoa
+Vartioipi,
+Rauhantöitä, rakkautta
+Seinät soipi.
+
+HÄÄKANSA.
+Vapautta ja valoa!
+Rauhantöitä, rakkautta!
+
+ILMARI.
+Miekka vaikene mykäksi,
+Ihmistyöt, tekojen kentät
+Oikeuksista puhuvat,
+Kansa töistänsä kohovi.
+Sun sanasi, viisas Väinö,
+Kansan toivot, kaipaukset
+Voipi loitsia tosiksi.
+
+ILVO.
+Sinä tao miekkoja, seppo!
+Naisten kultakangastansa
+Anna helskyttää kotona!
+Sota on miesi, rauha nainen.
+Tai tahdot minusta miehen?
+
+ILMARI.
+Sulle on elämä rukki.
+Sen emosi sulle antoi.
+Miehen on elämä aura,
+Väärin miekaksi taottu.
+
+ILVO.
+Miekan jos hävität -- voitpa
+Hävittää oman kotisi.
+Elät rosvojen seassa,
+Mielivallan miekan alla,
+Herkkuruokana halujen.
+Jollet pysty puoltajaksi,
+Saat aleta suupalaksi.
+
+ILMARI.
+Siksi on rakettu rauha.
+Rauhan lahjoja ja'amme --
+Sinä lahjoista ihanin!
+
+ILVO (kuin yksin).
+Rauha jäi terälle miekan. --
+
+IMMO (ynnä toinen mies kantaa esille suurta kirstua).
+Tässä lahjalippahasi,
+Millä miel'hyväsi näytät --
+Käske, palvelen sinua!
+
+ILVO.
+Ensi lahja laulajalle:
+Helmivyö sun helmistäsi!
+
+    Ojentaa Väinölle helmivyön.
+
+VÄINÖ.
+Vyö olet itsekin: ihana
+Sitoja sovintoliiton!
+
+ILVO.
+Lauluparvelle Kalevan
+Jakelen hopeavöitä! --
+Hopealta laulut soivat.
+
+    Immo värttinän varrella jakaa ensin Pellervolle,
+    sitte muille laulajille.
+
+PELLERVO.
+Kiitos vöistä kirkkahista!
+Kirkasta Kalevan päivä, --
+Laulu lentäisi vapaana!
+
+ILVO.
+Sukkanauhat soittajille,
+Ruusuiset kuin aamukaiku! --
+
+    Immo jakaa sukkanauhoja.
+
+SOITTAJA (joukosta).
+Ruusuiksi elämä sulle!
+
+ILVO.
+Sulle ompelin, anoppi,
+Sinipohjaisen hamosen,
+Tähtitäplin kirjaellun,
+Sekä vahvan villaviitan --
+Lämmintä sinulle soisin.
+
+    Antaa anopilleen.
+
+LOKKA.
+Kiitos, lapsi, lämmöstäsi!
+Koti lämpöinen sinulle,
+Syksyllä satoa paljon,
+Toivontähtiä suruissa!
+
+ILVO.
+Helmiheinäni, natoni,
+Jonk' on liike toimintoa,
+Jonk' on toiminta tekoja!
+Ilmarin sisar ja silmä,
+Sepon sukkela kätönen,
+Onnentaikojen tekijä,
+Muille, mut ei itsellensä,
+Meren rannalla pesijä,
+Joka toivoja tähysti;
+Sinä vaatetat väkeä
+Kuin pukee kevät ketoja --
+Sinä neuvo nuorikkoa,
+Opasta talon tavoille,
+Sano askaret, asiat
+Äyskimättä, ystävyksin,
+Niinkuin sisko siskollensa
+Hyväntahtoisin sydämin --
+Sulle suuresta merestä
+Helmet kaulalle punelin --
+Kanna kaulasi jalosti!
+
+    Antaa Anjalle helmet.
+
+ANJA.
+Kiitos, kultainen kälyni!
+Kansan helmenä heloita! --
+Kun opit, niin opastan
+Sun tutuille työteloille,
+Neuvon töihin ja tapoihin.
+Yhtä sulle en opeta:
+Tietä toisehen talohon.
+
+ILVO.
+Kauneuden kaitsijani,
+Kaasoni, sinulle tässä
+Esiliina onneksesi!
+Sen olet kirjannut kukilla
+Kotiniityn niemen päästä --
+Hyvin hoitelit suloni!
+
+KAASO.
+Vielä kauemmin suloa
+Säilytä sydämessäsi! --
+Se parahin kukkaniitty.
+
+ILVO (Immolle).
+Juohtomiehille jakele,
+Vakaville vanhuksille! --
+Tuossa itselles osasi! --
+Naittajille, nuorisolle,
+Lahjo kaikki naimakansa --
+Kilvan ottakaa osanne! --
+
+    Immo heittelee lahjarihkamaa hääväkeen, joka kokoilee
+    mikä mitäkin jokainen morsianta kiitellen.
+
+ILVO (Ilmarille).
+Näinkö ostan ystäväni,
+Näinkö valtani rakennan?
+
+ILMARI.
+Näin näytät elämän lahjat
+Kaikki yhteistä olevan.
+
+ILVO.
+Yhteistäkö sun älysi,
+Sepontaitosi?
+
+ILMARI.
+              Yritän
+Kaikki keinoni jaella
+Voitoiksi tuhatluvuille.
+Niin ja'amme lähdevettä,
+Joka pulppuaa pihalla
+Ympäri tuhanten juoda.
+Ethän tiedä, kons' on silmä
+Täältä kuiva, tuolta täysi,
+Tätä on sulla, toista muilla.
+Tarpehemme, toivehemme
+Toisihinsa kietouvat
+Kuin oksat tiheikössä
+Taikka juuret maan sisässä;
+Niin luovat väkevän metsän,
+Jok' ei kaadu, ei läpäise,
+Vainustellessa petojen.
+
+ILVO.
+Teillä on omat tapanne.
+Tuskin niitä tunnustaisin --
+Jollen lempisi sinua. --
+Orjako isännän verta?
+
+ILMARI.
+Minä en orjia suvaitse.
+Kaikk' ovat vapaita täällä:
+Työ on arvoksi jokaisen.
+
+ILVO.
+Onko korkea matala?
+Tai väkevä heikko, suurko pieni?
+Kulta rauta?
+
+ILMARI.
+             Vaihtelevat
+Arvot ja asemat maassa.
+Aika vierähtää välillä,
+Toista silmäsi näkevät;
+Monet heikot ja matalat,
+Joit' on vitsonut vihuri,
+Sitkistyvät, suurenevat,
+Yli vaaran vahvimpina,
+Hartevina hallitsevat --
+Käskevä, väkevä, korska
+Entisyys lahovi maassa.
+
+LOKKA (taluttaen suurseppoa).
+Tässä entisyys -- isosi.
+
+SUURSEPPO.
+Terve teille, maan matoset,
+Kaivajat kanervamullan!
+
+ILMARI.
+Terve sulle, suur-isoni!
+Jälkikansasta iloitse!
+
+    Syleilee suurseppoa.
+
+SUURSEPPO.
+Tekö korskina taotte
+Maahan taivahan taloa?
+Minä sen takelin tuonne
+Korkealle päämme päälle,
+Missä maailmat menevät.
+
+ILMARI.
+Ilmalinnasi ihanat
+Eivät ne ylety maahan.
+Siksi meillä on omamme --
+Varataivas on talomme.
+
+SUURSEPPO.
+Tuulen on tupia teillä,
+Myrskylintujen pesiä,
+Taivahisten armon alla,
+Tiellä maallisten vihojen.
+
+ILVO.
+Meille kaikki on elämä:
+Suru, rakkaus, vihakin --
+Niit' elä kateile meiltä. --
+Tässä vanhukselle vaippa
+Talven tullessa levätä.
+
+    Asettaa vaipan vanhuksen harteille.
+
+SUURSEPPO.
+Soisin kyynelten lävitse
+Teille taivasta näkyvän,
+Yön pimeän kautta aamun.
+Minun on takomatyöni
+Ainakestävä, ikuinen.
+Poikani, sukuni seppo!
+Huuhdo virroista elämän
+Ainakelpoista, ikuista!
+Sitä tunnolla takele
+Suomen suurtalon tueksi,
+Vastapolvien varaksi.
+Sitä ei katehet kaada.
+    Kohottaen kätensä.
+Kansa, suureksi sukeite!
+
+ILMARI (Lokan kera vanhusta pois taluttaen).
+Sinä pilviä pitelet.
+Meidän juuret viel' on maassa.
+Maahan taivahan makua
+Etsivät elämän työmme.
+Ei kätemme ylty tuonne.
+
+SUURSEPPO (yhä poistuen).
+Kaipaus, -- kaipaus, -- kaipaus!
+
+VÄINÖ.
+Hän kohotti pilven reunan,
+Mut ei taivasta avannut.
+Moinen sallimuksen ääni
+Käypi myrskysään edellä.
+
+    Pelonalaista kohinaa hääväessä.
+
+ILVO (aavistaen itsekseen).
+Pian on kosto kolkuttava
+Kotionnemme ovella.
+
+ANJA (taluttaen pikku poikaa).
+Pääsi nosta! -- tässä toivo! --
+Tapa vanha on Kalevalassa
+Tuoda nuorikon povelle
+Sulhasen suvusta nuorin,
+Jolle haastaisit halusi,
+Kuinka kansan kasvattaisit. --
+Tahto on emo tekojen. --
+    Nostaa Ilvon polvelle pojan.
+Tässä poika polvellesi,
+Nosta nuoriso jaloksi!
+
+ILVO.
+Mun on tahtoni haluja,
+Mieltekoja. -- Kasva, kansa,
+Myrskylinnuksi merelle,
+Jota ei yletä kotka,
+Tullessa tulisen hetken;
+Joka ei masennu maahan
+Kohtalojen kolhinnasta.
+Itse käske kohtaloa.
+Sallimuksen sarvipäisen
+Riistä ohjakset käsistä.
+Kuole ennenkuin matelet! --
+Rautahan sinut puetan,
+Terästahdon sulle toisin!
+Elä sallimusta syytä,
+Syytä tahtoa omaasi!
+Kansan murinaa.
+
+ANJA.
+Sinä aavistat sotia,
+Vaikk' olet rauhanmiehen vaimo.
+
+    Poistuu pojan kera.
+
+PELLERVO.
+Noilla nurjilla puheilla
+Sinä päällemme kukistat
+Suurjumalten kolkon koston.
+
+KAVE (salaperäisesti).
+Korvissani soi kohina,
+Suurten siipien suhina,
+Silmäni näkevät sankan
+Tuhopilven Pohjolassa.
+
+    Kansa pelon-alaisena.
+
+POIKA PIKKARAINEN (palaten).
+Morsian! Minulle miekka!
+Tahdon suojella sinua.
+
+ILVO.
+Sinä urhoksi sukeut.
+Kerran sun sisusi luopi
+Miekan kuntosi mukaisen.
+Ensin kasva ja karaistu!
+
+POIKA PIKKARAINEN.
+Kyllä, morsian ihana.
+Sepon suuruiseksi kasvan.
+
+IMMO.
+Kuulitko pojan pyrinnön?
+Ilmari ihanne Suomen,
+Rauhan-urho, ei soturi. --
+
+ILVO.
+Emo luonnotar imetti
+Mulle maidossa terästä --
+Sitä Suomelle imetän,
+Kansan runkoa rakennan.
+Kasva, lapsi, korkealle,
+Mutta vankaksi ylene!
+
+    Immo nostaa poikaa ja kansa uusii viime säkeen.
+
+VÄINÖ.
+Miekka on hätävaramme.
+Viisaus velisanainen
+Ensin tarjoaa kätensä.
+Hyvän tahdon taikakeino
+Usein pulmista pelasti.
+Vasta, kun peto vihainen,
+Kynnet, hampahat haralla,
+Syöpi syytöntä sukua,
+Miekalta kysymme mieltä
+Kansan kiusatun avuksi.
+Kerran kaikki heimot, henget,
+Joilla soi sydämenkieli,
+Kaiken antavat omansa
+Yhteisen pesän avuksi,
+Kuin kylän tulipalossa,
+Joka kättä kaivatessa,
+Joka henki tuo apunsa.
+
+ILVO.
+Miekka on sydän sodassa
+Eikä moinen melto mieli!
+Seppo, miekkojen takoja,
+Sinä ota Kalevan ohjat!
+Loistavin kala meressä
+Uipi parvensa edellä,
+Taitomies edellä joukon.
+
+ILMARI.
+Suurin kurki parven kärki,
+Väinön aattehet avarat
+Kuin avara tähtitaivas;
+Väinön innostus ihana,
+Kuin ukontulien läike --
+Ne Kalevan kansan johto.
+Työssä seppo käy esinnä,
+Laulaja sotarivissä.
+
+VÄINÖ.
+Minä vain sytytän; kansa
+Kaukosankarin sivulla,
+Kuin palava myrskypilvi
+Valloittaa vapautensa --
+Kauko Suomen miekan kärki.
+
+ILMARI.
+Kun sinä tyvestä työnnät
+Minne miekan on asia.
+
+ILVO.
+Kauko? Lemminkäinen lieto?
+Hurja häitten häiritsijä,
+Sovun sortaja levoton,
+Joka Pohjolan häväisi --
+Hänkö Suomen miekan kärki? --
+Ennen mulle miekan suotte:
+Min' etsin etuja Pohjan
+Kuin Kalevan -- mulle miekka!
+Minä johtoa tajuan,
+Minä korskan Lemminkäisen --
+
+ILMARI (hillitsevästi).
+Kuohut, kultani, vihasta!
+
+VÄINÖ.
+Kauko ei katohon jouda.
+Kaikki tarvitsee Kaleva,
+Verta lämmintä eniten,
+Nuorta mieltä liiatenkin.
+
+    Pyrähtää torvi. SANANTUOJA sisään.
+
+SANANTUOJA.
+Siell' on Kauko Lemminpoika
+Joukkoinensa!
+
+VÄINÖ.
+              Käske tulla!
+
+LEMMINKÄINEN (sotaveikkoineen).
+Kättä, veikot! Kättä, urhot!
+Onni Ilmarin pitoihin!
+Minä tulen Pohjolan periltä,
+Sammon mailta.
+
+VÄINÖ.
+               Uutta tuonet?
+
+LEMMINKÄINEN.
+En vihoja teille kanna,
+Vaikka tuon sotasanoman.
+Sinne tyhjensin vihani,
+Täällä tarjoan käteni.
+
+ILVO.
+Tarjoat veristä kättä --
+Sinä Pohjolan tuhosit!
+
+ILMARI.
+Missä sampo?
+
+KANSA.
+             Missä sampo?
+
+ILVO (kiihkeästi).
+Tapoit taattoni -- tapoitko?
+
+LEMMINKÄINEN.
+Ehkä arvata osasit.
+
+ILVO (raivossa).
+Tänne kaulasi, katala!
+Kostan sulle Pohjan kohlut.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Kaunis kaulani halata
+Kuulun Pohjan kaunottaren!
+Sitäpä Ahti ansaitseisi. --
+Mut oletkin toisen vaimo.
+
+LOKKA (Kaukolle).
+Etkö haastella häpeä!
+
+ILMARI.
+Miksi et sopua haasta?
+Aina nuolia satelet.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Kalevalan kansan vuoksi
+Mua suututti, hävetti,
+Että seppo suurtekonsa
+Jätti Pohjolan hyväksi,
+Kotikansansa unohti
+Kuin orja osaton, maaton: --
+Minä sampoa yritin
+Korjata pidoista pohjan --
+
+KANSA.
+Missä sampo?
+
+ILVO.
+             Ja emoni?
+
+LEMMINKÄINEN.
+Mieles malta, Louhen lapsi,
+Niin et työtäni kiroa.
+
+ILVO.
+Haasta, hurja!
+
+KANSA.
+               Kerro kaikki!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Sammon? -- Louhi sen manasi
+Kuin tulisen kultalinnun,
+Alle vuoren vaskirinnan,
+Siit' yksin iloitaksensa,
+Tappiolla kansan onnen. --
+Silloin raivossa rajussa
+Minä Turjon päätä kohti -- --
+Eikö totta, veikot?
+
+SOTAVEIKOT.
+                    Totta.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Taisin syyttömän tuhota. --
+
+ILVO (tuskaisesti).
+Taaton rosvosit minulta,
+Ainoan kotisydämen,
+Käden katkaisit sovulta.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Nyt pimeä yölepakko
+Siipiään lepattelevi
+Kansan päällä! maan ylitse --
+Kuulettehan yön kohinan,
+Vaikk' on päivä!
+
+KAVE (arasti).
+                 Kuulen! Kuulen!
+Näenkin jo mustan linnun!
+
+    Kansa peloissaan.
+
+ILMARI (synkästi).
+Sammon kansalta anasti.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Pelko pois, Kalevan kansa!
+Epätoivon me tapamme.
+
+ILVO.
+Eikö Ilvoansa sääli,
+Eikö muistanut minua?
+
+LEMMINKÄINEN.
+Muisti: -- Louhi sun kirosi,
+Jotta et sepon suloksi
+Etkä kansalle Kalevan
+Lasta synnyttäis ikinä.
+
+ILMARI.
+Tämäkö tuho lisäksi!
+
+LOKKA.
+Poikani, sinun sukusi
+Kalevalasta ei katoa.
+Se on heimo hengestäsi,
+Läpi aikojen eläjä.
+
+ILVO (katkerasti).
+Se oliko mun emoni!
+
+LEMMINKÄINEN.
+Sana on Kalevan kulta.
+Jollet uskone sanaani,
+Et ole kalevalainen.
+
+ILVO.
+Oi emoni, oi emoni! --
+    Päättävästi.
+Uskon -- tuossa mun käteni!
+Susi syö sikiöitänsä. --
+Teihin liityn, teitä puollan,
+Kuin käsi sydäntä, kilpi
+Päälakea, puollan teitä,
+Vaikka hiiltyisi vereni.
+
+PELLERVO.
+Tätä aavistin, epäilin:
+Hyvä ei tule pahasta,
+Onnenliitto ei vihasta.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Sanonpa: hyvä pahasta,
+Lempi löylyn saanehesta,
+Vihasta velihopea,
+Rauha suuresta sodasta,
+Vaan ei ystävä ylevä
+Orjan armon antajasta. --
+Sotaliitto iskekäämme
+Vasten rosvoa vihaista!
+Tässä on urosta kolme,
+Koko kansa neljäntenä.
+Nelijalka on oritkin,
+Miksei liitto?
+
+VÄINÖ.
+               Ensin tutki
+Onko orhi kengitetty,
+Onko ruokittu, roteva,
+Tulta suusta suitsuaako,
+Onko päässä päiväntähti?
+Tuon näetkö -- suista ratsu!
+
+IMMO.
+Seppo Ilmari! Taoppa
+Uusi sampo Suomellesi!
+
+KANSA (sepon ympärillä).
+Uusi sampo! Uusi sampo!
+
+ILMARI.
+Eip' ole luotu tälle maalle
+Kahta kuuta, kahta aurinkoa,
+Kahta koskea Imatran.
+Tehty ei kahta Väinämöistä,
+Ei kyhätty kahta Pohjan neittä --
+Sampojako luoda voisin kaksi!
+
+KAVE.
+Meitä ahdistaa pimeys --
+Louhi nahkasiipon siivin!
+Yölepakko näkyy ovella; pimennystä.
+
+VÄINÖ.
+Pois pimeys laulakaamme!
+Loistakaa, runottaremme!
+Hääväki, Kalevan kansa,
+Laula valjakot valolle!
+
+KANSA (intoisasti).
+Laulakaamme! Soittakaamme!
+
+    Seuraavata laulettaissa runottaret yhä enemmän
+    kirkastuvat värivalossa Väinön ympärillä.
+
+PELLERVO.
+Kerronpa valon tarinan teille.
+    Laulaa Väinön säestäessä.
+Louhi, orjien emäntä,
+Valon kansalta varasti,
+Onnen kätki kuoppahansa,
+Sysipilvillä sokaisi päivän.
+Maa valitti, kansa itki:
+"Ukko, auta valkeus vapaaksi!"
+
+    Kansa uusii viime säkeen torvien säestäessä.
+
+Ukko nousi pilven päälle,
+Siellä jyskytti, jyrisi,
+Pilvet puhkoi ja punasi,
+Ilmoihin salaman tulta iski,
+Louhen vallan mustan mursi:
+Päivä paistoi -- Miss' on Suomen sampo?
+
+    Kansa samoin kuin edellä torvien säestäessä.
+    Yölepakko häipyy: pirtti valkenee.
+
+Vuoressa unisen Pohjan,
+Louhen kylmän kynnen alla,
+Siell' on sampo, sieltä etsi.
+Taivahan tulella rintas täytä,
+Orjavallan kahle katko,
+Miehen mieltä, miehen kättä käytä!
+
+    Kansa soiton säestäessä uusien laulaa kolme viime säettä.
+    Koko hääsali loistaa lumovalossa.
+
+ILVO.
+Anja, annahan kätesi!
+Hiiltä kannamme sepolle,
+Ahjon tulta auttelemme! --
+Luovu en sinusta, seppo.
+
+ANJA.
+Jatkamme emoni työtä
+Kuin vuosi ajan pituutta.
+
+ILMARI.
+Työtä, uskollista työtä.
+Jäsenemmekin alati
+Toisiansa palvelevat,
+Toinen toista ei hyleksi.
+Kansako tekisi toisin?
+Jokainen jokaista varten
+Työtä tehkämme tulessa!
+
+VÄINÖ.
+Työtä väljässä valossa.
+Runottaret, laulun immet,
+Valvokaa valon etuja!
+Siitä puhkeaa vapaus
+Kuin kevät povelta päivän.
+
+LEMMINKÄINEN.
+Vapaus, haluni taivas,
+Sulle soitan säilälläni,
+Sulle taistelen ja juonkin --
+Vapautta vartijoimme!
+
+HÄÄKANSA.
+Vapautta vartijoimme!
+
+ILVO.
+Vapaus, hääilomme lapsi,
+Jota Louhi ei kironnut.
+Vapaus, sylini sulho,
+Rakkauteni elämä,
+Jolla on sampoja satoja!
+
+ILMARI (Ilvolle).
+Kaunis mun vapauteni!
+Pöydän päähän sun korotan.
+Näen samponi sinussa. --
+Mut onnenjanoinen kansa?
+
+IMMO.
+Kansako! -- sanonko, seppo?
+Mulla sampona on sahra,
+Jolla kaivan maankamaran,
+Suomen suurennan, sulostan.
+
+PELLERVO.
+Siin' olemme yhtä mieltä:
+Kullakin oma on sampo.
+
+LOKKA.
+Sampo on sydämissämme.
+
+ILMARI.
+Kun se kestäisi, eläisi. --
+Väinö! -- meitä nyt opasta!
+
+VÄINÖ.
+Seppo lausui sammon löytöloitsun:
+"Jokainen jokaista varten
+Työtä tehkämme tulessa!"
+Mitä on onni armolahja,
+Vaivattamme valmistettu? --
+Irtokukka kulmillamme,
+Joka kuihtui ja karisi.
+Vasta, kun on kunkin meistä
+Sampo juurtunut povessa,
+Kun sen itse valloitamme
+Työllä, vaivalla, verellä --
+Silloin on se onnentammi,
+Ylösversova, vakava,
+Lemmenlehviä jakava,
+Eikä Louhi sit' anasta. --
+Joka joukko! Kaikki kansa!
+Heimot, lahkot! Lähtekäämme
+Käsitysten, veljetysten
+Sammon valloitussotahan!
+
+    Väinö, Ilmari ja Lemminkäinen latvistavat kätensä korkeuteen.
+
+KANSA (kohottaen käsiään).
+Sammon valloitussotahan!
+
+    Esirippu laskee.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kootut teokset III: Näytelmät, by J. H. Erkko
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET III: NÄYTELMÄT ***
+
+***** This file should be named 20089-8.txt or 20089-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/0/0/8/20089/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20089-8.zip b/20089-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..9066ae3
--- /dev/null
+++ b/20089-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..69f8763
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20089 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20089)