diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 19372-8.txt | 3028 | ||||
| -rw-r--r-- | 19372-8.zip | bin | 0 -> 54919 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3044 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/19372-8.txt b/19372-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7db69c7 --- /dev/null +++ b/19372-8.txt @@ -0,0 +1,3028 @@ +The Project Gutenberg EBook of John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?, by +Wilkie Collins + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä? + +Author: Wilkie Collins + +Translator: Anton Oskar Forsman + +Release Date: September 25, 2006 [EBook #19372] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHN JAGON *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +JOHN JAGON HENKI TAHI KUOLLUTKO VAI ELÄVÄ + +Kirj. + +Wilkie Collins + + +Englannista "The Dead Alive" suomentanut A. O. F. [Anton Oskar Forsman] + + +G. W. Edlund, Helsinki, 1880. + + + +SISÄLTÖ: + + I. Sairas mies + II. Uudet kasvot + III. Seurustelu kuutamolla + IV. Pyökki-sauva + V. Uutisia Narrabeesta + VI. Kalkki-uuni + VII. Oikeudessa + VIII. Tunnustus + IX. Kuulutus + X. Tuomari ja vankilan tirehtööri + XI. Piikivi ja ikkuna + XII. Loppu + Loppumuistutus + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +Sairas mies. + + +"Sydän terve", sanoi tohtori. "Keuhkot hyvät. Ei mitään vikaa elimissä, +jota voisi huomata. Filip Lefrank, älkää olko levotonna. Ette vielä +kuole. Tautinne on tullut liiallisesta työstä. Lepo on ainoa lääke". + +Niin lausui tohtori huoneissani Lontoossa; tohtoria oli noin puolen +tuntia ennen lähetetty noutamaan minun tähteni, koska olin peloittanut +kirjuriani pyörtyessäni pulpettini ääressä. En tahdo ilman syyttä +kääntää lukiani huomion puoleeni; mutta ehkäpä lienee tarpeellinen +selitykseksi lisätä, että olen "nuorempi" asian-ajaja suurella +harjoituksella. Olen kotoisin Jersey nimisestä saaresta Englannin +kanavassa. Nimeni franskalainen muoto (Lefanc) sai englantilaisen +muodon useita polvia sitten: siihen aikaan käytettiin kirjain "k" +Englannissa vielä sanain lopussa, jotka nyt päättyvät "c":llä. Siitä +huolimatta me vielä toki kannamme päämme pystyssä kuten Jersey-perhe +ainakin. Vielä tänäkin päivänä on isälleni ikävää kuulla puhuttavan +pojastansa Englannin asian-ajaja-säädyn jäsenenä. + +"Lepoa!" sanoin toistamiseen, kun lääketieteellinen neuvon-antajani oli +päättänyt puheensa. "Ystäväni, tiedättekö nyt juuri käräjä-ajan olevan +käsissä. Oikeudet istuvat. Katsokaahan, mikä tukku asiakirjoja makaa ja +odottaa minua tuolla pöydällä. Lepo ja perikato ovat minulle yhtä". + +"Ja työ on kuolema", lisäsi tohtori tyynesti. + +Minä säpsähdin. Hän ei tahtonut pelottaa minua, hän puhui nähtävästi +toden perästä. + +"On ainoastaan kysymys ajasta", jatkoi hän. "Teillä on hyvä ruumiin +rakennus, olette nuori mies, vaan ette voi aivan kauan liiallisesti +rasittaa aivojanne ja turmella hermostoanne. Lähtekää kohta matkalle. +Jos kärsitte merta, tehkää meri-matka. Meri-ilma voisi paraite tehdä +teidät terveiksi. En tahdo kirjoittaa teille mitään receptiä. En voi +parantaa teitä. Minulla ei ole muuta lisättävää". + +Näin sanoen jätti lääkärini asuntoni. Olin itsepintainen; lähdin samana +päivänä oikeuteen. + +Vanhempi asian-ajaja siinä jutussa, jonka kanssa minulla oli tekemistä, +kääntyi puoleeni pyytäen minulta jonkun selityksen, jonka olin +velvollinen hänelle antamaan. Kauhukseni ja hämmästyksekseni en kyennyt +kokoamaan ajatukseni: tapaukset ja asianhaarat olivat aivan sekasin +aivoissani. Minä vietiin oikeudesta suuresti säikähtyneenä itsestäni. +Seuraavana päivänä lähetettiin asia-kirjani takaisin asianomaisille, ja +minä seurasin lääkärini neuvoa, lähtien Amerikaan ensi höyryssä, joka +kulki New-Yorkiin. + +Minä olin erityisestä syystä pitänyt matkan Amerikaan parempana muita +merimatkoja. Muuan äitini sukulainen, näet, oli useita vuosia sitten +muuttanut Yhdys-valtoihin ja siellä ruvennut maanviljelijäksi. Hän oli +käskenyt minun käymään luonaan, jos joskus olisin tullut Atlantin meren +poikki. Tuota pitkää toimettomuutta levon nimellä, johon tohtori oli +minua tuominnut, voitiin tuskin suloisemmalla tavalla viettää, luulin +minä, kuin käymällä orpanoimassa ja katselemassa Amerikaa. Viivyttyäni +hetken aikaa New-Yorkissa, kuljin rautatietä sukulaiseni, herra +Meadowcroft'in luokse Morwickin talossa. + +Amerikassa löytyy mitä juhlallisimpia näkö-aloja koko mailmassa. +Terveellisenä vastakohtana näille voit myöskin usein valtioissa +Yhdys-valloissa nähdä maisemia, jotka ovat niin tasaisia, niin +yksitoikkoisia ja ikäviä matkustajalle, kuin koskaan missään muualla +mailmassa. Se maanosa, jossa herra Meadowcroft'in maatila oli, kuului +jälkimäiseen luokkaan. Silmäilin ympärilleni, kun astuin +rautatievaunuista alas portaille Morwickin pysäyspaikalla ja sanoin +itsekseni: "jos tulen terveeksi sillä, että tulen kankeaksi ja +tyhmäksi, silloin olen tosiaan löytänyt paraan paikan". + +Minä muistelen näitä sanoja seuraavien tapausten valossa; ja sanon, +kuten tekin pian olette sanova, niiden lähteneen jotenkin rohkeasta +miehestä, jonka sukkela ajatus ei koskaan kyllin tyynesti ottanut +punnitakseen, mitä odottamattomia tapauksia aika ja sattumus +yhdistyneenä voivat aikaan saada hänelle. + +Herra Meadowcroft'in vanhin poika, Ambrose, odotti pysäyspaikalla +ajaakseen minut taloon. + +Ambrose Meadowcroft'in ulkonaisessa olennossa ei ollut mitään, joka +olisi ennustanut niitä hirveitä ja kummallisia tapauksia, jotka +tulisivat tapahtumaan tuloni jälkeen Morwickiin. + +Terve, kaunis, nuori mies kysyi: "Miten voitte herra Lefrank? Iloitsen +nähdessäni teitä, herraseni. Nouskaa vaunuihin; mies kyllä saapi selkoa +kapineistanne." + +Yhtä kohteliaasti vastasin minä: + +"Kiitoksia kysymästänne! Miten voidaan kotona?" + +Niin lähdimme matkalle taloon. + +Matkustaessamme keskustelimme ensin maanviljelyksestä ja +karjanhoidosta. Ennenkuin olimme kulkeneet 20 kyynärää, tuli minun +täydellinen tietämättömyyteni elonkorjuussa ja karjanhoidosta ilmi. +Ambrose Meadowcroft koetti kääntää keskustelumme toiseen aineesen, vaan +hänelle ei onnistunut tämä hanke. Nyt taasen minä vuorossani etsin +keskustelu-ainetta ja kysäsin umpi-mähkään, tulinko sopivalla ajalla. +Nuoren maanviljelijän jotenkin yksinkertaiset, päivettyneet kasvot +kirkastuivat silmänräpäyksessä. Minä olin nähtävästi sattumalta +keksinyt huvittavan keskustelu-aineen. + +"Ette olisi voineet tulla soveliaammasti", sanoi hän. "Meidän talomme +ei koskaan ole ollut niin hauska ja hupainen kuin tätä nykyä". + +"Onko teillä vieraita luonanne?" + +"Eipä juuri mikään vieras. Ainoastaan uusi perheen jäsen, joka on +tullut keskuuteemme". + +"Uusi perheen jäsen! Sallikaa minun kysyä, kukahan?" + +Ambrose Meadowcroft mietiskeli, ennenkuin hän vastasi, läiskähti +hevosta ruoskalla, katsoi minuun jonkunmoisella yksinkertaisella +epäilyksellä ja toi yhtäkkiä totuuden ilmi mitä selvimmillä sanoilla: + +"Onpahan kauniin tyttö, jonka te koskaan eläissänne olette nähneet". + +"Voi, voi! Arvatenkin sisarienne ystävätär?" + +"Ystävätär? Aivan niin, häntä on meidän pieni amerikalainen serkkumme +-- Naomi Colebrook". + +Himmeästi nyt muistelin, että herra Meadowcroft'in nuorempi sisar oli +kauan aikaa sitten joutunut naimisiin erään amerikalaisen kauppamiehen +kanssa ja että hän oli kuollut monta vuotta sitten, jättäen jälkeensä +yhden ainoan lapsen. Minä sain nyt kuulla, että myöskin isä oli +kuollut. Kuolinvuoteellansa oli hän jättänyt turvattoman tyttärensä +vaimonsa sukulaisten ystävälliseen hoitoon Morwick'issa. + +"Hän keinotteli alinomaa", jatkoi Ambrose. "Hän koetti milloin mitäkin +ja kaikki kävi nurin. Hän kuoli tuskin jättäen jälkeensä, mitä +maahan-paniaisiin tarvittiin. Ennenkuin Naomi tuli tänne, isääni vähän +arvelutti, mimmoinen hänen amerikalainen sisarensa tytär olisi. Me +olemme englantilaisia, kuten tiedätte; ja vaikka elämme täällä +Yhdys-valloissa, noudatamme kuitenkin englantilaisia tapojamme. Me +emme yleensä paljon huoli amerikalaisista naisista, vaan kun Naomi +tuli, voitti hän kaikki puolelleen. Mikä tyttö! Kohta hän asettui kuten +perheen-jäsen ainakin. Viikossa hän oppi maito-talouden kaikki +askareet. Vaikkapa hän ei vielä ole ollut vallan kahtakaan kuukautta +luonamme, ihmettelemme jo, miten me koskaan voimme tulla toimeen ilman +häntä!" + +Kun Ambrose kerran oli ruvennut puhumaan Naomi Colebrook'ista, puhui hän +lakkaamatta hänestä. Ei tarvinnut olla kovin teräväsilmäinen voidakseen +huomata, minkä vaikutuksen amerikalainen serkku oli tehnyt häneen. +Nuoren miehen kiihko tarttui myöskin minuun, vaikkapa heikommassa +määrässä. Minä olin tosin ennakolta hiukan hämmästyksissäni, +ajatellessani saavani nähdä Naomia, kun me iltapuoleen saavuimme +Morwick'in talon porteille. + + + + +TOINEN LUKU. + +Uudet kasvot. + + +Kohta tultuani minua esiteltiin vanhemmalle herra Meadowcroft'ille. + +Vanhuksesta oli tullut täydellinen raajarikko ja hän oli jäsenten +kolotuksen vuoksi aivan sidottu tuoliinsa. Hän vastaanotti minut +ystävällisesti, vaan myöskin hiukan kylmästi. Hänen ainoa naimaton +tyttärensä (hän oli kauan ollut leskenä) oli huoneessa isän hoitamista +varten. Hän oli keski-ikäinen, surumielinen nainen, ilman mitään +viehättäviä ulkonaisia omaisuuksia -- eräs niitä henkilöitä, jotka +näyttivät vastahakoisesti suostuvan elämiseen, joka on heille taakka, +jota eivät koskaan olisi suostuneet kantamaan, jos ensin heidän mieltä +olisi kysytty. Meidän kolmen kesken syntyi aivan lyhyt, eikä juuri +vilkaskaan keskustelu arki-huoneessa paljaine seininen; tämän päätettyä +minä astuin huoneeseni ja aloin tyhjentää kapusäkkiäni. + +"Illallinen syödään kello 9, herra", sanoi neiti Meadowcroft. Hän +lausui nämät sanat, juuri kuin "illallinen" olisi joku perheellinen +kiusa, johon miehet tavallisesti ovat syypäät, vaan jota ainoastaan +vaimot kärsivät. Minä seurasin renkiä huoneeseni, olematta sanottavasti +tyytyväinen ensi tuttavuuteeni talossa. + +Tähän saakka en vielä ollut nähnyt Naomia, enkä mitään romantisuutta. + +Huoneeni oli puhdas ja siistii -- vieläpä oli kaikki niin säntilleen, +että tuntui raskaalta. Minä oikein halusin saadakseni nähdä +tomunhiekkaa edes jossakin. Kirjastossa ei ollut muuta kuin raamattu ja +rukouskirja. Ikkunasta näki aukean tasangon, joka ainoastaan osaksi oli +viljelty ja näytti muuten kolkolta ja ikävältä laskevan auringon +valossa. Puhtaan, valkoisen vuoteeni päänalasen yläpuolella riippui +pergamentti-kääry, johon ankara ja tuomitseva pyhän raamatunlause +punaiseksi ja mustaksi maalatuilla kirjaimilla oli kirjoitettu. Neiti +Meadowcroftin synkkä-mielinen henki oli leijaillut huoneeni läpi ja +tehnyt sen ikäväksi. Mieleni tuli alakuloiseksi silmäillessäni +ympärilleni. Vielä oli illalliseen kotvasen aikaa. Minä sytytin +kynttilän ja otin käsille kapusäkistäni ensimäisen franskalaisen +romanin, jonka koskaan luulen olleen Morwick'in talossa. Oli muuan +vanhemman Dumas'en mestarillisesti mieltä-jännittävistä kertomuksista. +Viidessä minuutissa minä olin toisessa maailmassa ja ikävän huoneeni +asujamina oli mitä vilkkain franskalainen seura. Käskevän soittokellon +kilinä palautti minut asianomaisessa ajassa tosi-oloihin. Katselin +kelloani. Kello oli yhdeksän. + +Ambrose oli minua vastassa porrasten päässä ja näytti minulle tien +ruoka-huoneesen. + +Herra Meadowcroft'in sairastuoli oli lykätty pöydän yläpäähän. + +Hänen oikealla puolella istui hänen alakuloinen, harva-puheinen +tyttärensä. Neiti Meadowcroft käski melkein aaveen-tapaisella +juhlallisuudella minun istumaan tyhjälle paikalle isänsä vasemmalle +puolelle. Silas Meadowcroft astui samassa sisään ja esiteltiin minulle. +Veljekset Silas ja Ambrose olivat hyvin toistensa näköisiä, vaikka +Ambrose oli pitempi ja kauniimpi. Ei kummankaan kasvoissa ollut +varsinaista tunnon-ilmausta. Kummallakin tuntui olevan kehkeytymättömät +hengen voimat, jotka, -- olkootpahan sitten hyvät tahi huonot -- +odottivat asian-haarain kautta kypsyvänsä. + +Ovi aukesi taasen, sillä aikaa kuin minä vielä tarkastelin molempia +veljeksiä ja minun on suoraan tunnustaminen, ett'eivät ne tehneet +ylimalkaan hyvää vaikutusta minuun. Uusi perhekunnan jäsen astui +huoneesen ja käänsi kohta huomioni puoleensa. + +Hän oli varreltaan lyhyt-läntä, laiha ja kuivahka sekä erittäin kalpea, +siihen katsoen että hän eleli maaseudulla. Kasvot olivat myöskin muussa +suhteessa silmään-pistäviä. Kasvojen ala-osaa peitti paksu, musta parta +ja viikset, vaikka siihen aikaan miehillä yleensä Amerikassa oli parta +ajettuna ja partaa käytettiin harvoin. Kasvojen ylä-osaa valaisi +kummallisesti kiiltävä, ruskea silmäpari, joiden katsanto minussa +herätti tuon ajatuksen, ett'eivät miehen hengenlahjat mahtaneet olla +oikeassa tasapainossa. Vaikka hän, sen-verran kuin minä voin huomata, +kaikissa tunnon-ilmauksissaan ja toimissaan oli aivan terve ja raitis, +oli kuitenkin noissa kummallisissa ruskeissa silmissä jotakin, joka +minussa herätti sen ajatuksen, että hän erityisissä, sattuvissa +tapauksissa voisi hämmästyttää vanhimpiakin ystäviänsä jollain +väkivaltaisella tahi hurjapäisellä työllä. "Hiukan hurja" -- tämän +vaikutuksen, käyttääkseni jokapäiväistä lausepartta, teki minuun +tuntematon, joka nyt astui huoneesen. + +Vanhempi herra Meadowcroft, joka tähän saakka ei ollut hiiskunut +sanaakaan, esitteli nyt itse äskentullutta minulle, vilkuttaen +silmäänsä pojilleen; tämä silmäys oli jotenkin ynseä ja myöskin +molemmat pojat katselivat karsaasti isäänsä, joka minusta tuntui +jotenkin ikävältä. + +"Filip Lefrank, tämä on minun pehtorini, herra Jago", sanoi vanhus ja +esitteli meitä aivan säännöllisesti. "John Jago, tämä on nuori +sukulaiseni vaimovainajani puolelta, herra Lefrank. Hän ei ole terve: +hän on matkustanut meren yli saadakseen lepoa. Herra Jago on +amerikalainen, Filip. Minä en luule sinulla olevan pahoja luuloja +amerikalaisista. Tee tuttavuus Jagon kanssa. Asettukaa istumaan". + +Hän loi uudelleen synkän silmäyksen poikiinsa ja pojat vuorossaan +loivat häneen. He väistivät nähtävästi Jagoa, kun hän läheni tyhjää +tuolia vieressäni ja kiersi pöydän toiselle puolelle. Oli selvä, että +partainen mies oli isän suuressa suosiossa ja että pojat tästä tahi +jostakin muusta syystä eivät voineet kärsiä häntä. + +Ovi aukeni vielä kerran. Muori nainen astui hiljalleen sisään ja +asettui istumaan pöydän ääreen. + +Oliko hän Naomi Colebrook? Minä loin silmäyksen Ambroseen ja lu'in +vastauksen hänen kasvoissaan. Vihdoinkin Naomi Colebrook! + +Kaunis tyttö, vieläpä hyväkin tyttö, sen verran kuin minä voin päättää +muodosta. Kuvaillakseni häntä lyhyesti, oli hänellä pieni pää, joka +kuitenkin oli somasti muodostettu ja hyvin sovitettu hänen +hartioilleen; vaalean harmaat silmät, jotka katselivat niin +rehellisesti ja myöskin tarkoittivat samaa, kuin osoittivatkin; pieni, +sievä vartalo -- liian pieni meidän englantilaisten kauneus-käsitteiden +mukaan; hänen kielimurteensa oli amerikalainen ja -- jotakin joka on +aivan harvinaista Amerikassa -- hänen äänensä oli sointuva ja teki +hänen murteensa suloiseksi englantilaisille korville. Ihmisten +ensimäinen vaikutus meihin on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä oikea. +Minä pidin kohta Naomi Colebrook'ista; hänen suloinen hymyilynsä +miellytti minua, hänen sydämellinen käden-puristuksensa, kun meitä +esiteltiin toisillemme. + +"Vaikk'en olisi hyvässä sovussa kenenkään muun kanssa talossa", arvelin +itsekseni, "niin varmaankin olen viihtyvä hänen seurassaan". + +Ainakin sillä kertaa minä ennustin oikein. Siinä pahuuden ja +eripuraisuuden ilman-alassa, joka vallitsi Morwick'in talossa, olimme, +tuo kaunis amerikalainen tyttö ja minä, totisia ystäviä ensimäisestä +silmänräpäyksestä viimeiseen saakka. + +Ambrose antoi sijaa Naomille, jotta tämä voisi istua hänen ja hänen +veljensä välillä. Naomi punehtui silmänräpäykseksi ja katseli häntä +suloisella, hiukan vastahakoisella sydämellisyydellä, kun hän istahti. +Minä epäilin suuresti, että nuori maanmies salaisuudessa pusersi hänen +kättänsä pöytä-vaatteen alla. + +Illallinen ei ollut erittäin vilkas ja hauska. Ainoa iloinen keskustelu +oli Naomin ja minun välillä. + +Jostakin selittämättömästä syystä ei John Jago näkynyt olevan hyvällä +tuulella nuoren kansalaisensa, Naomin, läsnä-ollessa. Hän katsoi +epäluuloisesti ylös lautasestansa Naomia ja painoi jälleen hiljalleen +silmänsä alas synkällä katseella. Kun minä puhuttelin häntä, vastasi +hän väkinäisesti. Myöskin puhutellessaan herra Meadowcroft'ia varoi hän +tarkasti molempia nuoria miehiä, kuten minä olin huomaavinani siitä +suunnasta, jonka hänen silmäyksensä saivat niissä tilaisuuksissa. Kun +aloitimme atriamme, huomasin vasta että Silas Meadowcroft'in vasen käsi +oli sidottuna laastari-lapuilla; ja minä huomasin myöskin, että John +Jago, jonka ruskeat silmät lensivät toisesta toiseen pöydän ääressä, +katsoi kummallisen kiukkuisesti nuoren miehen loukkaantunutta kättä. + +Mitä suuremmaksi hämmästykseksi minulle muukalaiselle huomasin jo tänä +ensimäisenä iltana talossa, että isä ja pojat puhuivat ainoastaan +välillisesti toistensa kanssa herra Jagon ja minun kautta. Kun vanha +herra Meadowcroft pehtorinensa moitti jotain talon peltojen +viljelemisessä tapahtunutta erehdystä, ilmottivat vanhuksen silmät, +että tämä tyly nuhde tarkoitti hänen molempia poikiansa. Jos minä tein +jonkun muistutuksen eläinten hoidosta yleensä, niin kohta molemmat +pojat pistelevästi sovittivat sanojani lammasten ja härkien huonoon +hoitoon ja katselivat John Jagoa, vaikka olivat puhuttelevinaan minua. +Sellaisissa tilaisuuksissa -- ja niitä oli usein -- sekaantui Naomi +rohkiasti ja juuri aikanaan keskusteluun ja käänsi puheen johonkuhun +harmittomaan aineesen. Joku kerta kun hän täten koetti olla +välittäjänä, katseli suru-mielinen neiti Meadowcroft häneen, ankarasti +paheksien hänen sekaantumistansa. En ole vielä koskaan istunut pöydässä +ikävämmän ja eripuraisemman perheen kanssa. Kateus, viha, pahuus ja +tylyys eivät koskaan näytä minusta niin ilettäviltä, kuin näiden +ilmaantuessa jonkulaisen kunnioituksen varjossa. Joll'en olisi +mieltynyt Naomiin ja hänen pikkisiin rakkauden silmäyksiin, joita +silloin tällöin huomasin vaihetettavan hänen ja Ambrosen kesken, en +olisi koskaan voinut tulla toimeen tässä iltasessa. Olisin varmaan +paennut franskalaisen romanini luokse ja omiin huoneisini. + +Vihdoin päättyi äärettömän pitkä ja ylöllinen illallinen. Neiti +Meadowcroft nousi tuoliltaan aaveentapaisella juhlallisuudella ja sanoi +minulle jäähyväiset sanoilla: + +"Tässä talossa noustaan varhain aamulla, herra Lefrank. Hyvää yötä!" + +Hän laski laihat kätensä herra Meadowcroftin sairastuolin +selkälaudalle, keskeytti häntä jättäessään hyvästi minulle ja lykkäsi +hänet sänkynsä tykö, juurikuin hän lykkäisi hänet hautaan. + +"Käyttekö kohta, herraseni, huoneisinne? Joll'ette vielä käy pois, +ehkäpä minä saan tarjota sikarin -- jos vaan nuo nuoret herrat sen +suvaitsevat". + +Täten tahallaan teroittaen sanojansa ja syrjästä silmäillen "nuoria +herroja", täytti John Jago puolestaan kesti-ystävyyden vaatimuksia. + +Minä en huolinut sikarista. Perin opitulla kohteliaisuudella toivotti +ruunisilmäinen mies minulle hyvää yötä ja lähti huoneesta. + +Ambrose ja Silas lähestyivät nyt ystävällisesti minua avatuine +sikari-laatikoineen. + +"Olipa ihan paikallansa, että kielsitte ottamasta", alkoi Ambrose. +"Älkää milloinkaan polttako John Jagon kanssa. Hänen sikarinsa +myrkyttää teidät". + +"Älkää koskaan uskoko sanaakaan John Jagon puheesta", lisäsi Silas, +"hän on suurin valehtelia koko Amerikassa". + +Naomi uhkasi heitä nuhdellen sormellansa, juurikuin nuo väkevät ja +vankat miehet olisivat olleet lapsukaisia. + +"Mitähän herra Lefrank ajattelee", sanoi Naomi, "kun näin puhutte +henkilöstä, jota isänne kunnioittaa ja johon hän luottaa? Minä häpeen +teitä molempia". + +Silas meni matkoihinsa sanomatta sanaakaan vastaukseksi. Ambrose jäi +jälelle nähtävästi haluten sopia Naomin kanssa, ennenkuin hän erosi +hänestä. + +Kun nyt huomasin olevani tiellä, väistyin syrjään erään lasi-oven +luokse huoneen alapäässä. Ovesta tultiin pieneen, sievään puutarhaan, +joka nyt oli kauniin kuutamon valaisemana. Minä kävin sinne +ihaillakseni somia paikkoja ja tulin istumapaikalle jalavan juurelle. +Luonnon juhlallinen rauhallisuus ei koskaan ollut näyttänyt niin +sanomattoman juhlalliselta ja kauniilta kuin nyt, jolloin olin tuolla +ihmisasunnossa kuullut ja nähnyt niin paljon. Minä käsitin nyt tahi +luulin käsittäväni tuota hurjaa toivottomuutta ihmiskunnan suhteen, +joka muinoin ajoi ihmiset luostareihin. Ihmisiä vihaava puoli +luonteessani (ja kuka sairas ei tunne sellaista puolta itsessään?) +alkoi miltei päästä voitolle, kun tunsin kepeän käden laskeuneen +hartioilleni ja olin taasen leppynyt ihmisiin Naomi Colebrookin kautta. + + + + +KOLMAS LUKU. + +Seurustelu kuutamolla. + + +"Minä haluan puhua kanssanne", alkoi Naomi. "Ettehän suinkaan ajattele +pahaa minusta, sentähden että olen seurannut teitä tänne. Me emme ole +suuresti tottuneet kursastelemisiin täällä Amerikassa". + +"Siinä teette aivan oikein Amerikassa. Olkaa niin hyvä ja istukaa". + +Hän istahti viereeni ja katseli minuun suoraan ja pelvotta kuutamolla. +"Te olette tämän perheen sukulainen", jatkoi hän, "ja niin minäkin +olen. Minä arvelen voivani sanoa teille, mitä en voi sanoa vieraalle. +Minä olen kovin iloissani, että te, herra Lefrank, tulitte tänne; ja +tämäpä eräästä syystä, jota te herraseni, ette voi arvata". + +"Kiitoksia komplimangistanne, neiti Colebrook, olipahan syy mikä +tahansa". + +Hän ei ottanut vaaria vastauksestani, vaan seurasi jäykästi omaa +ajatusjuoksuansa. + +"Minä luulen teidän voivan vaikuttaa paljon hyvää tässä onnettomassa +talossa", jatkoi tyttö yhä pitäen silmänsä kiinitettynä minun +kasvoihin. "Täällä Morwick'in talossa ei löydy mitään rakkautta, mitään +luottamusta, mitään rauhaa. Täällä tarvitaan joku paitsi Ambrose. Älkää +ajatelko Ambrosesta pahaa: hän on ainoastaan ajattelematon; minä +arvelen, että muut tarvitsevat jonkun täällä, joka voi saattaa heitä +häpeemään kovia sydämiään ja ilkeitä, petollisia, kateellisia toimiaan. +Te olette kelpo mies; te tiedätte enemmän kuin ne; ne eivät voi auttaa +itseänsä, niiden on turvaaminen teihin. Koettakaa, herra Lefrank, kun +tulee sopiva tilaisuus, -- minä pyydän teitä, koettakaa solmia rauha +niiden kesken. Te kuulitte, miten kävi illallis-pöydässä; ja olitte +tyytymätön. Niinhän olitte! Minä näin teidän vetävän kulmianne ryppyyn +ja minä tiedän, mitä englantilaiset sillä tarkoittavat". + +Minä en voinut muuta kuin puhua suoraan Naomin kanssa. Minä tunnustin, +mitä olin huomannut illallispöydässä yhtä suoraan kuin tässä olen sen +tunnustanut, Naomi nyykäytti päätänsä merkiksi, että hän aivan hyväksyi +vilpittömyyteni. + +"Aivan niin", sanoi hän. "Mutta, voi, te tuomitsette liian leppeästi, +kun sanotte, että miehet täällä eivät tiedä, saattaapa olla, että me +olemme väärässä. En voi moittia John Jagoa muuten, kuin että hänen +käytöksensä on niin kummallinen. Kerrotaan hänen kantavan tuota +takkuista tukkaa silmissään -- en voi kärsiä että miehellä on tukka +silmissä -- erään lupauksen vuoksi, jonka hän teki, kun häneltä kuoli +vaimo. Eikö teidän mielestänne, herra Lefrank, mies ole hiukan höperö, +kun hän ilmoittaa suruansa vaimon kuolemasta lupaamalla, ettei hän +koskaan keritä tukkaansa? Kuitenkin kerrotaan John Jagon tehneen tämä +päätös. Ihmiset valehtelevat kyllä täältä! Olipa miten tahansa, tosi on +(pojatkin sen myöntävät) että kun John tuli tänne taloon, oli hänellä +paraat todistukset. Ei ole helppo olla vanhukselle mieliksi; vaan Jago +häntä miellytti. Aivan niin. Herra Meadowcroft ei pidä yleensä +kansalaisistani. Hän on siinä suhteessa poikiensa kaltainen -- +englantilainen, englantilainen perin pohjin. Kuitenkin sai John Jago +hänet taipumaan; ehkäpä senvuoksi, että John Jago hyvin tuntee asiansa. +No niin, eloa ja karjaa hän kyllä ymmärtää hoitaa. Hänen tultua +pehtoriksi on kaikki menestynyt paljon paremmin kuin poikien aikana. +Ambrose on sen itse myöntänyt minulle. Vaan vaikea on olla pidettynä +huonompana kuin muukalainen; eikö niin? John nyt antaa käskyjä. Pojat +tekevät askareensa; vaan heillä ei ole mitään sanomista, kun John ja +vanhus ovat yksimieliset talon asioiden suhteen. Minä olen ollut +pitkäveteinen puhuessani näistä seikoista, herrani; mutta nyt tiedätte, +miten kateus ja viha miesten välillä täällä syntyi ennen minun +aikojani. Minun tultuani tänne, näkyy heidän keskinäinen välinsä +pahenevan pahenemistaan. Tuskin kuluu päivääkään, ettei kiukkuisia +sanoja vaihdeta poikien ja John'in tahi poikien ja isän välillä. +Vanhuksella on se paha tapa, että hän aina pitää John'in puolta. Puhu +vanhuksen kanssa tästä, kun sopiva tilaisuus ilmaantuu. Riita Silas'en +ja John'in välillä joku päivä sitten on etupäässä luettava vanhuksen +syyksi; niin ainakin on minun ajatukseni. En tahdo puollustella +Silasta. Vaikka hän on Ambrosen veli, sanon toki sen, että oli jotenki +raakamaisesti häneltä tehty, kun hän löi Johnia, joka on pienempi ja +heikompi. Mutta John teki vielä pahemmasti kerran, kun hän veti esiin +puukkonsa ja koetti tappaa Silas'en. Sen hän teki! Ellei Silas olisi +saanut puukon käsiinsä (hänen kätensä on pahoin haavoitettu, sen voin +vakuuttaa, kun itse sidoin haavan) niin olisi tämä riita, sen verran +kuin minä voin ymmärtää, päättynyt murhalla". + +Näin sanottuaan keskeytti Naomi puheensa, katsoi taakseen ja säpsähti +äkkiä. + +Minäkin tirkistin samaan suuntaan. Tumma mies seisoi jalavan +siimeksessä ja katseli meitä. Minä kohta nousin käydäkseni hänen +luokse. Naomi malttoi mielensä ja pidätti minua. + +"Kuka olette?" kysyi Naomi ja kääntyi kiivaasti tuntematointa miestä +kohden. "Mikä on asianne?" + +Mies astui esiin siimeksestä kuuvaloon; hän näytti olevan John Jago. + +"Minä en toivo tulevan sopimattomalla ajalla", sanoi hän ja katsoi +ankarasti minuun. + +"Mikä on asia?" kysyi Naomi toistamiseen. + +"En tahdo häiritä teitä eikä tuota herraa", jatkoi hän. "Voisitteko +tehdä minulle palvelus, jos suvaitsisitte minun kahden kesken puhua +vähäisen kanssanne, kun joudatte". + +Hän puhui aivan teeskennellyllä kohteliaisuudella, turhaan koettaen +salata mielenliikutusta, joka hänen valtasi. Hänen kiiltävät, ruskeat +silmänsä, jotka nyt kuutamolla vilkkuivat vielä enemmän, katselivat +rukoilevaisesti ja kummallisella epätoivon katseella Naomin kasvoja. +Hänen kätensä, joita hän piti ristissä edessänsä, värisivät alinomaa. +Vaikka peräti vähän olin mieltynyt tähän mieheen, teki hän kuitenkin +tällä hetkellä minuun sellaisen vaikutuksen, että säälin häntä. + +"Haluatteko puhutella minua tänä iltana?" kysyi Naomi +teeskentelemättömällä kummastuksella. + +"Kyllä, neiti; jos niin sallitte, kun te ja herra Lefrank olette +lopettaneet puheenne". + +Naomi oli kahden vaiheella. + +"Eiköhän sopisi odottaa huomiseksi!" sanoi hän. + +"Huomenna olen talon asioissa viipyvä poissa koko päivän. Olkaa siis +hyvä ja suokaa minulle tänä iltana muutama minuuti." Jago lähestyi +askeleen Naomia, hänen äänensä tyrehtyi ja painui kainoon kuiskaukseen. +"Minulla on tosiaan jotain sanomista teille, neiti Naomi. Tekisitte +hyvin, -- perin, perin hyvin, jos sallisitte minun puhua kanssanne, +ennenkuin tänä iltana käyn levolle". + +Minä nousin taasen ylös jättääkseni paikkani hänelle. Vielä kerran +Naomi pidätti minua. + +"Ei", sanoi hän, "älkää liikkuko". Sitten kääntyi hän hyvin +vastahakoisesti John Jagoon. "Jos te pidätte sen niin tärkeänä, herra +John, lieneepä asian laita myöskin niin. Minä en toki voi ymmärtää, +mitä _teillä_ olisi sanomista minulle, jota ei voida sana kolmannen +henkilön läsnä-ollessa. Mutta ehk'ei olisi minulta kohteliaasti +kieltää. Te tiedätte minulla olevan tapana vetää ylös salin kelloa joka +ilta kello kymmenen. Jos tahdotte tulla minua auttamaan, on luultava, +että me siellä tulemme olemaan kahden kesken. Suostutteko siihen?" + +"Suokaa anteeksi, neiti, vaan ei salissa". + +"Ei salissa!" + +"Tai sisällä huoneissa, jos saanen olla niin rohkea ja sanoa sen". + +"Mitä te tarkoitatte?" Hän kääntyi nurpeasti ja vetosi minuun. +"Ymmärrättekö te hänen tarkoituksensa?" + +John Jago loi minuun rukoilevan silmäyksen, jotta antaisin hänen +vastata itse puolestansa. + +"Antakaa anteeksi minulle, neiti Naomi", sanoi hän. "Minä luulen teidän +ymmärtävän minua. Tässä talossa sekä silmät että korvat väjyvät; ja +löytyy myöskin askeleita, -- en huoli sanoa kenenkä -- jotka ovat niin +hiljaisia, ett'ei kukaan ihminen voi kuulla niitä." + +Viimeinen viittaus ymmärrettiin nähtävästi kyllä selvään. Naomi pidätti +häntä, ennenkuin hän ehti lausua enemmän. + +"No, missä sitten?" kysäsi Naomi myöntäväisesti. "Onko puutarha +sovelias, herra John?" + +"Kyllä, kiitoksia neiti: puutarha on sopiva". Hän osotti hiekkakäytävää +takanamme, johon kuu paistoi yleensä. "Tuolla", sanoi hän, "voimme me +nähdä kaikki paikat ympärillämme ja olla varmat, ett'ei kukaan kuuntele +puhettamme. Kello kymmenenkö?" Hän vaikeni ja kääntyi minuun. "Minä +pyydän anteeksi, herra, että näin tulen ja keskeytän puhettanne. Olkaa +niin hyvä ja suokaa anteeksi!" + +Hänen silmänsä loivat viimeisen, surullisesti rukoilevan katseen Naomin +kasvoihin. Hän kumarsi ja katosi puun siimekseen. Suljetun oven +kaukainen ääni tunkesi hiljaa yön hiljaisuudessa luoksemme. John Jago +oli palannut asuinhuoneisin. + +Kun hän nyt ei enää voinut kuulla meitä, sanoi Naomi vakaisesti +minulle: + +"Älkää luulko, herra, että minä olen missään salaisessa liitossa +_hänen_ kanssansa", sanoi hän. "En tiedä paremmin kuin tekään, mitä +asiaa hänellä on minulle. Minua melkein haluttaa olla lupaustani +pitämättä, kun kello lyöpi kymmenen. Mitä te minun sijassani +tekisitte?" + +"Kun olette kerran luvanneet, on mielestäni velvollisuutenne myöskin +pitää sananne", vastasin minä. "Jos vähänkään olette levotonna, odotan +minä teitä muualla puutarhassa, jotta voin kuulla, jos huudatte minua". + +Naomi vastaanotti ehdoitustani ynseällä pään pudistuksella ja +sääliväisesti hymyillen tietämättömyydelleni. + +"Te olette muukalainen, herra Lefrank, muuten ette puhuisi minun +kanssani tuolla tavalla. Amerikassa emme anna miesten peloittaa meitä. +Amerikassa naiset hoitavat itseänsä. Olen luvannut tavata häntä, kuten +sanotte; ja minun tulee pitää lupaukseni. Mutta aatelkaapas", lisäsi +hän puhuen enemmän itsekseen, kuin minulle, "että John Jago on +huomannut neiti Meadowcroft'in rumaa, kamalaa käytöstä tässä talossa. +Useimmat miehet eivät olisi laisinkaan huomanneet sitä". + +Minä hämmästyin suuresti. Alakuloinen ja ankara neiti Meadowcroft +kuuntelisi ja vakoilisi! Mitähän nyt tulisi tapahtumaan Morwickin +talossa? + +"Tarkoittiko viittaus valppaista silmistä ja korvista sekä äänettömistä +askeleista tosiaankin herra Meadowcroft'in tytärtä?" kysyin minä. + +"Tietysti. Voi, tytär on vaikuttanut teihin, kuten kaikkiin muihin. Tuo +viekottelija! Hän on salaa syypää riitaan miesten välillä. Minä olen +varma siitä, hän tekee herra Meadowcroft'in mielen katkeraksi poikia +kohtaan. Vaikka hän on niin vanha ja ruma, herra Lefrank, olisi hän +kuitenkin vallan halukas rupeemaan John Jagon toiseksi vaimoksi, jos +hän vaan voisi saada Jagoa naimiskauppaa ehdoittelemaan. Ei, herrani; +eikä hän suinkaan olisi pahoillaan, vaikk'eivät pojat saisi lastua eikä +kiveäkään talossa, kun isä kuolee. Minä olen huomannut sen hänestä ja +tiedän sen. Voi! minä voisin kertoa paljo. Mutta meillä ei nyt ole +aikaa siihen, kello on kohta kymmenen: meidän on sanominen hyvää yötä +toisillemme. Minä olen hyvin iloinen siitä, että olen puhunut +kanssanne, herrani. Minä sanon vielä toistamiseen, mitä jo olen +ennenkin sanonut: Olkaa niin hyvä ja käyttäkää vaikutusvoimaanne +saattaaksenne tämän kirotun talon asukkaita leppeämmiksi ja häpeämään +itseänsä. Huomenna, kun olette katselleet taloa, puhukaamme vielä +siitä, mitä teidän on tekeminen. Hyvää yötä nyt! Kuulkaapas! kello +lyöpi kymmenen! Kas! tuolla tulee John Jago taasen hiipien puun +siimeksessä. Hyvää yötä, rakas herra Lefrank; suloisia unia teille!" + +Naomi otti käteni ja puristi sydämellisesti; toisella kädellään työnsi +hän minut luotaan asuinhuoneisin päin. Viehättävä tyttö! -- +vastustamaton tyttö. Minä olin melkein yhtä paha kuin pojat. Minä +vakuutan, että minäkin melkein tunsin vihaavani John Jagoa, kun +tapasimme toisemme puun varjossa. + +Tultuani lasi-oven luo, seisahduin ja katsahdin taakseni pitkin +hiekka-käytävää. + +He olivat kohdanneet toisensa. Minä näin molemmat varjontapaiset haamut +verkallensa käyskentelevän edestakaisin kuutamossa, nainen vähän miehen +etupuolella. Mitähän Jagolla oli hänelle sanottavaa? Minkätähden hän +piti niin tarkkaa huolta, ettei sanaakaan kuuluisi. Aavistuksemme ovat +joskus, muutamissa harvinaisissa tapauksissa, uskollinen ennustus +tulevaisuudesta. Jonkunlainen epä-luulo tätä kuutamolla seurustelemista +vastaan valtasi salaa mieleni. "Seuraako tästä mikään onnettomuus?" +kysyin itsekseni sulkiessani oven ja astuessani asuinhuoneesen. + +Onnettomuus _oli seurauksena_ tästä. Saatte kuulla, miten se tapahtui. + + + + +NELJÄS LUKU. + +Pyökki-sauva. + + +Kun senlaiset henkilöt, joilla on herkkä-tunteinen temperamentti, +ensikerran nukkuvat vieraassa talossa ja oudossa sängyssä, täytyy +heidän valmistautua valvomaan yönsä. Ensimäinen yöni Morwick'in talossa +ei ollut mikään poikkeus säännöstä. Unet katkaisivat ja häiritsivät +lyhyttä uinahdustani. Kello kuuden aikana aamulla ei minun enää käynyt +laisinkaan oleminen vuoteellani. Aurinko paistoi niin kirkkaasti +ikkunan kautta. Minä päätin kokea, miten kävely raittiissa aamu-ilmassa +vaikuttaa. + +Juuri noustessani vuoteeltani kuulin askeleita ja ääniä ikkunani alla. + +Askeleet seisahtuivat ja ääniä voitiin eroittaa. Minä olin viettänyt +yöni ikkuna avoinna; minä voin siis katsella ulos vetämättä huomiota +puoleeni alhaaltapäin. + +Henkilöt tuolla alhaalla olivat Silas Meadowcroft, John Jago ja kolme +tuntematonta, joiden vaatteet ja ulkomuoto jotenki selvästi osoittivat +heidän olevan työmiehiä maatilalla. Silas heilutti paksua pyökki-sauvaa +kädessään ja puhui jotenkin raa'asti ja loukkaavaisesti Jagon +seurustelusta kuutamolla Naomin kanssa edellisenä iltana. + +"Toiste, kun ai'otte miellytellä nuorta naista", sanoi Silas, "on +teidän ensin katsominen, että kuu laskeupi tahi kätkeentyy pilvien +taakse. Teitä, herra Jago, nähtiin puutarhassa; ja te voitte yhtä hyvin +puhua kaikki suoraan. Suostuiko hän, herra? Myöntyikö hän +kauppoihinne?" + +John Jago vielä malttoi mielensä. + +"Jos te, herra Silas, välttämättä tahdotte laskea leikkiä", sanoi hän +tyynesti ja vakavalla äänellä, "niin olkaa niin hyvä ja laskekaa +leikkiä jostakin muusta aineesta. Te, herra, olette aivan väärässä +siinä, mitä luulette tapahtuneen nuoren neitosen ja minun välillä". + +Silas kääntyi poispäin ja puhui ivallisella äänellä noille kolmelle +työmiehelle. + +"Kuuletteko, pojat, häntä? Hän ei voi puhua totta, vaikka kuinka paljo +hyvänsä kokisitte pakottaa häntä siihen. Hän ei eilen illalla kosinut +Naomia puutarhassa -- ei, poikaset, ei suinkaan! Hänellä on jo ollut +vaimo; ja hän kyllä ymmärtää paremmin, kuin että hän toistamiseen +ottaisi ikeen hartioilleen." + +Suureksi hämmästyksekseni vastasi John Jago tähän kömpelöön +leikki-puheesen kohteliaasti ja vakaisesti. + +"Teillä on aivan oikein, herra", sanoi hän. "Minä en ai'okaan naida. +Mitä minä puhuin neiti Naomille, ei koske teihin. Minä en puhunut +ollenkaan siitä, kuin luulette; puheemme oli aivan toisista asioista, +joiden kanssa teillä ei ole mitään tekemistä. Olkaa niin hyvä ja +huomatkaa kerrassaan, ett'en koskaan ole ajatellutkaan miellytellä +nuorta naista. Minä kunnioitan häntä; minä ihmettelen hänen hyviä +omaisuuksiaan; mutta, vaikkapa hän olisikin ainoa nainen maailmassa ja +minä olisin paljo nuorempi mies kuin olenkaan, en kuitenkaan koskaan +aikoisi pyytää häntä vaimokseni". Hän purskahti äkkiä kovaan +teeskenneltyyn nauruun. "En, en, herra Silas, en minä sitä tarkoita, -- +en laisinkaan sitä tarkoita!" + +Näissä sanoissa tahi siinä tavassa, jolla ne lausuttiin, oli jotakin, +joka teki Silas'en vallan hurjaksi. Hän lakkasi kömpelöstä pilkastansa +ja kääntyi suorastaan Jagoon raa'alla ylenkatseellisella äänellä: + +"Ette tarkoita?" kertoi hän. "Totta tosiaankin, tuo on hyvin korskisti +puhuttu teidänlaiselta mieheltä. Mitä merkitsee tuo teidän lauseenne +Naomista, ett'ette häntä tarkoita? Te hävytön kerjäläinen! Naomi +Colebrook ei kelpaa teille, vaan herrallenne!" + +John Jagon mieli alkoi vihdoin käydä äreäksi. Hän läheni Silasta pari +askelta. + +"Kuka te olette, herrani?" kysyi hän. + +"Ambrose on sanova teille sen, jos käännytte häneen", vastasi toinen. +"Naomi on _hänen_ lemmittynsä, eikä minun. Välttäkää häntä, jos +tahdotte säilyttää nahkanne eheänä". + +John Jago katsoi ivallisesti Silas'en haavoitettua vasenta kättä. + +"Älkää unohtako omaa nahkaanne, herra Silas, kun uhkaatte minun +nahkaani! Minä olen kerran merkinnyt teidän nahkaanne, herrani. Antakaa +minun nyt käydä askareisini tahi minä ehkä toistamiseen merkitsen +teitä". + +Silas kohotti sauvaansa. Työmiehet, jotka alkoivat huomata, miten riita +tuimistui, kävivät miesten väliin ja eroittivat heidät toisistaan. Minä +olin tuota pikaa pukeutunut vaatteisini sanakiistan kestäessä; ja +kiirehdin nyt alas portaita tehdäkseni, mitä minä voin rauhan +palauttamiseksi Morwickin talossa. + +Kiivas sanasota yhä kesti, kun tulin alas. + +"Käy pois toimiisi, sinä pelkuri koira!" kuulin minä Silas'en sanovan. +"Käy kaupunkiin! ja varo, jott'et tapaa Ambrosea tielläsi!" + +"Varo _sinä_, ettet saa maistaa puukkoani vielä kerran, ennenkuin +lähden!" huudahti toinen. + +Silas teki hurjan ponnistuksen riistäkseen itseään irralleen +työmiehistä, jotka pitelivät häntä. + +"Viime kerralla saitte vaan tuntea nyrkkiäni!" huudahti hän. "Vast'edes +saatte tuntea _tätä_!" + +Näin sanoen kohotti hän sauvaansa. Minä kiirehdin ulos ja tempasin +sauvan hänen kädestään. + +"Herra Silas", sanoin minä, "olen kivuloinen ja heikko ja ai'on mennä +kävelemään. Teidän sauvanne on minulle hyvin tarpeen. Olkaa niin hyvä +ja lainatkaa se minulle!" + +Työmiehet purskahtivat nauruun. Silas katsoa tuijotti minuun vihaisella +hämmästyksellä. John Jago, joka kohta jälkeen malttoi mielensä, nosti +hattunsa ja teki kohteliaan kumarruksen minulle. + +"Minä en voinut aavistaakaan, että häiritsimme teitä, herra Lefrank", +sanoi hän. "Minä oikein häpeen itseäni. Minä pyydän teiltä anteeksi". + +"Minä annan teille anteeksi, herra Jago", vastasin minä, "sillä +ehdolla, että te, kuten vanhempi, olette kärsivällinen, joo +kärsivällisyyttänne jossain vastaisessa tilaisuudessa niin +koetettaisiin, kuin tänään. Ja isänne vieraana minä myöskin teiltä, +herra Silas, pyydän palveluksen. Kun toiste ollessanne hyvällä tuulella +haluatte pilkata herra Jagoa, niin älkää menkö niin kauas. Minä olen +varma siitä, ett'ette tarkoittaneet mitään pahaa, herra Silas. +Tahdotteko ilahuttaa minua myöntämällä sitä? Haluan nähdä teidän ja +herra Jagon kättelevän toisianne". + +John Jago ojensi kohta kätensä jonkunmoisella hyvän-sävyisyydellä, joka +minun mielestäni oli hiukan teeskennelty. Silas Meadowcroft sitä +vastoin ei osoittanut mitään ystävyyden merkkiä. + +"Antakaa hänen mennä askareisinsa", sanoi Silas. "Minä en huoli +_teidän_ vuoksi, herra Lefrank, tuhlata hänelle sanoja. Vaan tahdon +olla kirottu, jos tartun hänen käteen, suokaa anteeksi, että sanon sen +teidän läsnäollessanne!" + +Ei hyödyttänyt nähtävästi laisinkaan koettaa sen kovemmin houkutella +tällaista miestä. Silas ei antanut minulle tilaisuutta vastata, +vaikkapa minulla olisi ollut halukin siihen. Itsepintaisella +äänettömyydellä hän kääntyi pois, seurasi polkua ja katosi huoneen +nurkan taakse. Työmiehet hajaantuivat nyt eri tahoille ruvetakseen +päivätyöhönsä. Minä ja John Jago olimme yksin. + +Minä annoin miehen kiiltävillä, ruskeilla silmillä puhua ensin. + +"Puolen tunnin perästä", sanoi hän, "lähden minä Narrabeen, +myyntipaikkaamme. Voinko ottaa teidän kirjeitänne mukaani postiin? tahi +voinko muussa suhteessa ajaa asioitanne kaupungissa?" + +Minä kiitin häntä, enkä suostunut kumpaankaan ehdoitukseen. Hän kumarsi +vielä kohteliaasti ja palasi asuinhuoneesen. Minä seurasin +koneellisesti sitä suuntaa, jonne Silas oli käynyt. + +Kun olin käynyt huoneen nurkan sivutse ja astunut vähän matkaa, saavuin +karja-pihan portille ja seisoin vielä kerran Silas Meadowcroft'in +silmäin edessä. Hän nojasi kyynäspäitään talon porttia vastaan, jota +hän verkalleen heilutteli edestakaisin ja käänteli ja pureskeli olkea +hampaiden välissä. Kun hän näki minun lähenevän, astui hän askeleen +eteenpäin portilta ja koki vastahakoisesti puolustella itsensä. + +"Minä en tahtonut loukata teitä, herra. Pyytäkää minulta mitä muuta +tahansa ja minä olen tekevä sen teille. Vaan älkää käskekö minun +tarttua John Jagon käteen: minä vihaan häntä liian paljo voidakseni +tehdä sitä. Jos minä koskisin häneen toisella kädellä, minä kuristaisin +hänen toisella; tietäkää se, herraseni". + +"Teillä, Silas, on siis semmoiset tunteet miestä kohtaan". + +"Aivan niin, herra Lefrank; enkä minä sitä häpee". + +"Löytyykö näillä seuduin semmoista paikkaa, kuin kirkko, Silas?" + +"Luonnollisesti". + +"Onko teillä milloinkaan tapana käydä siellä?" + +"Kyllä kaiketi". + +"Pitkilläkö väli-ajoilla, herra Silas?" + +"Kunakin pyhänä, herrani". + +Kolmas henkilö, joka seisoi takanani, purskahti nauruun; hän oli +kuunnellut mitä me puhuimme. Minä käännähdin ja näin Ambrose +Meadowcroft'in. + +"Minä käsitän kysymystenne tarkoituksen, herra, vaikka veljeni ei sitä +tee", sanoi hän. "Älkää olko kova Silas'elle, herra. Hän ei ole ainoa +kristitty, joka jättää kristilllisyytensä kirkon penkkiin, kun hän +menee temppelistä. Te ette koskaan voi tehdä meitä ystävällisiksi John +Jagoa kohtaan, vaikkapa kuinkakin kokisitte. Mutta mikä teillä on +tuossa, herra Lefrank? Jumalan nimessä, tuohan on minun sauvani! Minä +olen etsinyt sitä kaikkialla." + +Paksu pyökki-sauva oli tuntunut hyvin hankalalta ja raskaalta heikolle +kädelleni. Minun ei tarvinnut pitää sitä kauemmin. John Jago aikoi +lähteä Narrabeen ja Silas Meadowcroft'in hurja luonne oli asettunut +ynseäksi tyyneydeksi. Minä annoin sauvan takaisin Ambroselle. Hän +naurahti ottaessaan sen minulta. + +"Te ette voi ajatella, herra Lefrank, kuinka oudolta tuntuu olla +sauvaansa vailla", sanoi hän. "Aivan tottuu sauvaansa, eikö niin? +Oletteko valmis einehtimään?" + +"En vielä. Minulla oli ensin aikomus mennä kävelemään". + +"Vai niin, herrani. Haluaisin ruveta seuraanne; vaan minä olen tänä +aamuna saanut tehtäväni ja Silas niinikään. Jos palaatte samaa tietä, +kuin tulitte, tulkaa puutarhaan. Jos tahdotte käydä vielä edemmäs, +voitte pienen veräjän kautta puutarhan perällä päästä maantielle". + +Sulasta ajattelemattomuudesta tein minä nyt tyhmyyden. Minä palasin +takaisin, kuten minua oli käsketty ja jätin molemmat veljekset +karja-pihan portille. + + + + +VIIDES LUKU. + +Uutisia Narrabeesta. + + +Kun olin saapunut puutarhaan, johtui minulle äkkiä tuo ajatus mieleen. +Ambrosen iloinen puhe ja mieli osoittivat selvään, ettei hän vielä +tuntenut sitä riitaa, joka oli ollut ikkunani alla. Silas tulisi +tunnustamaan ottaneensa veljensä sauvan ja hän ehkä mainitsisi, kenenkä +pääkalloa hän sillä on uhannut. Ei ollut ainoastaan turha, vaan ei +ollut laisinkaan suotavakaan, että Ambrose saisi tietoa riidasta. Minä +palasin karja-pihalle. Ei ketään näkynyt portilla. Minä huusin väliin +Silasta, väliin Ambrosea. Ei kukaan vastannut. Veljekset olivat käyneet +työhönsä. + +Kun palasin puutarhaan, kuulin suloisen äänen sanovan minulle hyvää +huomenta. Minä silmäilin ympärilleni. Naomi Colebrook seisoi eräässä +asuinhuoneen alimmaisessa ikkunassa. Hänellä oli yllään työ-esiliinansa +ja kuurasi ahkeraan veitsiä aamiais-pöytään. sileä, musta kissa istui +hänen olkapäillään ja seurasi veitsen kiiltävää liikettä, kun Naomi +ripeästi hioi sitä nahalla päällystetyllä laudalla. + +"Tulkaa tänne", sanoi hän, "minä tahdon puhua kanssanne". + +Tultuani lähemmäksi tein sen muistutuksen, että hänen kauniit kasvonsa +olivat synkät ja levottomat. Hän pukkasi kissan vihaisesti hartioiltaan +ja tervehti minua ainoastaan heikolla heijastuksella tavallisesta, +iloisesta hymyilystään. + +"Minä olen puhunut John Jagon kanssa", sanoi Naomi. "Hän viittasi +johonkin, jonka hän väitti tapahtuneen teidän sänkykamarin ikkunan alla +aamulla. Kun minä pyysin häneltä likempää selitystä, vastasi hän +ainoastaan: 'Kysykää herra Lefrank'ilta; minun on matkustaminen +Narrabeen'. Mitä tuo merkitsee? Puhukaa suoraan, herra! Minä en ole +hyvällä tuulella, enkä voi odottaa!" + +Kuten tässä olen kertonut, kerron minä kaikki, joka oli tapahtunut +ikkunani alla, ainoastaan sillä eroituksella, että koetin saattaa +kaikki mitä paraimpaan valoon. Hän laski veitsen luotaan, jota hän oli +kiillottamaisillaan ja laski miettiväisesti kädet ristiin. + +"Olisi ollut hyvä, jollen koskaan olisi seurustellut John Jagon kanssa +eilis-iltana", sanoi hän. "Kun mies pyytää naiselta jotakin, saapi +nainen useimmiten katua, jos hän suostuu pyyntöön". + +Hän lausui tämän mietteen hyvin levottomalla katseella. Seurustelu +kuutamolla oli jättänyt jälkeensä ikäviä muistoja hänen mieleensä. Minä +näin tuon nyt yhtä selvästi, kuin Naominkin. + +Mitä oli John Jago sanonut hänelle? Minä tein tämän kysymyksen kaikella +tarpeellisella hellä-tuntoisuudella, pyytäen edeltäkäsin anteeksi +Naomilta. + +"Minä tahtoisin mielelläni sanoa sen _teille_", alkoi hän, laskien +suuren painon viimeisele sanalle. + +Siinä vaikeni hän. Hän kalpeni ja kävi taasen tulipunaiseksi. Hän otti +vielä kerran veitsen käteensä ja alkoi taasen ripiästi kuurata. + +"Mutta minä en saa sanoa sitä teille", jatkoi hän taasen, pitäen päänsä +kumarruksissa veitsen yli. "Minä olen luvannut olla siitä puhumatta +kellenkään. Niin on asianlaita tosiaan. Unohtakaa kaikki tuo, niin pian +tuin voitte. Hiljaa! täällä meillä on vakooja, joka näki meidät +kävelyllä eilen illalla ja kertoi Silas'elle". + +Neiti Meadowcroft aukaisi tavallisella alakuloisuudellansa köökin oven. +Hänellä oli muassaan äärettömän suuri rukouskirja; ja hän katsoi +Naomiin, niinkuin ainoastaan mustasukkainen, ikäpuoli nainen voipi +katsoa nuorempaan ja kauniimpaan naiseen kuin hän itse. + +"Aamu-rukous, neiti Colebrook", sanoi hän katkerimmalla muodollaan. Hän +vaikeni nähdessään minun seisovan ikkunan alla. "Aamu-rukous, herra +Lefrank", lisäsi hän surkeasti sääliväisellä katseella. + +"Me tulemme kohta, neiti Meadowcroft", sanoi Naomi. + +"Minä en halua laisinkaan tunkeutua teidän salaisuuksiin, neiti +Colebrook". + +Tällä terävällä vastauksella lähti naispappimme rukouskirjoineen +köökistä. Minä kävin Naomia vastaan ja astuin huoneesen lasi-oven +kautta. Hän tuli kiihkeästi vastaani. + +"Tuopa on seikka, jonka suhteen en ole aivan levollinen", sanoi Naomi. +"Tehän kerroitte, että jätitte Ambrosen ja Silas'en kahden kesken?" + +"Aivan niin". + +"Mutta, jos Silas kertoisi Ambroselle aamuisista tapauksista?" + +Sama ajatus oli, kuten jo mainitsin, herännyt myöskin minussa. Minä +koetin paraan kykyni mukaan rauhoittaa Naomia. + +"Herra Jago on poissa", muistutin minä. "Te ja minä voimme helposti +hänen poissa-ollessaan saattaa asiat selville". + +Naomi tarttui käsivarteeni. + +"Tulkaa rukoukseen", sanoi hän. "Ambrose on siellä ja minä kyllä löydän +sopivan tilaisuuden puhuakseni hänen kanssa". + +Ei Ambrose, eikä Silaskaan ollut ruoka-salissa, kun tulimme sinne. +Herra Meadowcroft'in turhaan odotettua kymmenen minuutia, käski hän +tytärtään lukemaan rukouksia. Neiti Meadowcroft luki loukatun naisen +äänellä, joka väkirynnäköllä valloittaa arvo-istuimen ja vaatii +oikeuksiansa. Aamiainen seurasi, ja veljekset yhä olivat poissa. Neiti +Meadowcroft katsoi isäänsä ja sanoi: + +"Yhä pahemmin ja pahemmin. Mitä minä sanoin teille, isäni?" + +Naomi tuli kohta vasta-myrkyllä: + +"Pojat kaiketi ovat viipyneet työssänsä, enoni". Hän kääntyi sitte +minun puoleeni. "Tehän haluatte katsella taloa, herra Lefrank. Tulkaa +auttamaan minua poikien etsimisessä". + +Enemmän kuin tunnin aikaa kävelimme talon toisesta osasta toiseen +löytämättä kaivatuita. Vihdoin tapasimme heidät erään suuren metsän +reunalla, jossa istuivat kaatuneen puun päällä, haastellen keskenänsä. + +Silas nousi ylös meidän lähestyessä ja meni metsään, lausumatta +sanaakaan jäähyväisiksi. Hänen noustessaan ylös näin hänen veljensä +kuiskasevan hänelle jotakin korvaan; ja minä kuulin hänen vastaavan. + +"Ambrose, merkitseekö tuo, että teillä on joku salaisuus?" kysyi Naomi +ja läheni hymyillen rakastajaansa. "Oletko käskenyt Silas'en olla +vaiti?" + +Ambrose potkasi ynseästi irtanaisia kiviä, jotka makasivat hänen +jalkainsa ympärillä. Kummastellen minä tein sen muistutuksen, ettei +hänellä ollut lempi-sauvaansa kädessä ja ettei se liioin ollut hänen +vieressään. + +"Ne ovat minun ja Silas'en keskinäisiä asioita", vastasi hän Naomille, +vaikkapa ei juuri tarinollisesti. "Meillä on kyllä salaisuus, jos +välttämättä tahdot sen tietää". + +Naomi jatkoi kysymyksiään, kuten vaimon sopii, huolimatta siitä, mitä +vihastunut mies piti hänen kysymyksistään. + +"Minkätähden ette kumpikaan tulleet aamu-rukoukseen ja eineelle?" +kysäsi hän sitten. + +"Meillä oli liian paljo tekemistä", vastasi Ambrose vihaisesti, "ja +paitse sitä olimme liian kaukana kotoa". + +"Hyvin kummallista", sanoi Naomi. "Semmoista ei ole koskaan ennen +tapahtunut, sitten kun minä tulin taloon". + +"Kuta kauemmin eletään, sitä enemmän opitaan. Nythän tuo kuitenkin on +tapahtunut". + +Se ääni, jolla hän lausui nämä sanat, olisi kehoittanut jokaista miestä +jättämään hänet rauhaan. Mutta sellaiset välilliset varoitukset ovat +joutavat, kun ne tarkoittavat naisia. Kun naisella vielä on mielessään +jotakin, lausuu hän sen. + +"Oletteko nähneet John Jagoa tänään aamulla?" + +Ambrose oli pahalla tuulella ja hän suuttui silmittömäksi -- mahdotoin +oli sanoa minkä vuoksi. + +"Kuinka moneen kysymykseen minun vielä pitää vastata?" puhkesi hän +kiivaasti puhumaan. "Oletko sinä pappi, joka luettelet minua +katekismuksessa? Minä en ole nähnyt Jagoa ja minulla on omat työni +tehtävät. Oletko tyytyväinen nyt?" + +Hän kääntyi pois kiroillen ja seurasi veljeänsä metsään. Naomin kauniit +silmät katsoivat minuun, tulistuneena vihasta. + +"Mitähän hän ajattelee, herra Lefrank, joka tuolla tavoin puhuttelee +minua! Kuinka raaka ihminen! Kuinka hän uskaltaa niin käyttää itsensä?" +Tässä vaikeni hän, muuttaen äkkiä äänensä ja kasvonsa. "Tuommoista ei +ole koskaan ennen tapahtunut, herra. Onko jotaki tullut +epäjärjestykseen? Minä en voisi mitenkään tuntea Ambrosea, niin +muuttunut on hän. Sanokaa, mitä te arvelette?" + +Minä koetin vielä esittää asian paraimmassa valossa. "Jokin seikka on +saattanut hänet raivoon", sanoin minä. "Vähäpätöisinkin asia voi joskus +saattaa miehen raivoon, neiti Colebrook. Minä puhun kuten mies ja +tiedän sen. Suokaa hänelle aikaa ja hän on tuleva pyytämään anteeksi ja +kaikki on taasen hyvä". + +Minulle ei onnistunut ollenkaan puheellani rauhoittaa kaunista +sukulaistani. Me palasimme kotia. Päivällis-tunti tuli ja veljekset +saapuivat. Isä puhui heidän kanssa poissa-olosta aamu-rukouksesta ja +puhutteli heitä mielestäni liiallisella ankaruudella. Pojat puolestaan +närkästyivät muistutuksista ja lähtivät pois huoneesta. Tyytyväisyyden +imelä hymyily lepäsi neiti Meadowcroft'in ohuilla huulilla. Hän katsoi +isäänsä; sen perästä hän alakuloisesti kohotti silmiään kattoon päin ja +sanoi: + +"Me voimme ainoastaan rukoilla niiden puolesta, isäni". + +Naomi katosi päivällisen jälkeen. Kun jälleen tapasin hänet, oli +hänellä muutamia uutisia kerrottavina minulle. + +"Minä olen puhunut Ambrosen kanssa", sanoi hän, "ja hän on pyytänyt +minulta anteeksi. Me olemme sopineet asiasta, herra Lefrank. +Mutta ... mutta..." + +"Mutta -- mitä neiti Naomi?" + +"Hän ei ole näköisensä, herra. Hän ei tahdo myöntää sitä; vaan minä en +sille voi mitään, minä luulen hänen salaavan jotakin minulta". + +Päivä kului; ilta tuli. Minä taasen rupesin lukemaan franskalaista +novelliani. Mutta ei itse Dumaskaan voinut kääntää huomiotani +puoleensa. Minä en voi sanoa, mitä muuta minä ajattelin. Minä en voi +selittää, minkätähden olin pahalla tuulella. Minä halusin takasin +Englantiin; minä suutuin ilman syyttä Morwickin taloon. + +Kello löi yhdeksän; me kokoonnuimme taasen kaikki illallispöytään +paitsi John Jago. Häntä odotettiin kotia siihen aikaan ja me viivyimme +hänen vuoksi neljänneksen tuntia herra Meadowcroft'in omasta +kehoituksesta. Mutta John Jagoa ei näkynyt. + +Yö tuli ja kaivattu ei palannut. Neiti Meadowcroft tarjoutui itse +istumaan ja odottamaan häntä. Naomi vilkutti silmiänsä hänelle, hiukan +pahan-ilkisesti, sen minun täytyy myöntää, kun molemmat naiset sanoivat +toisilleen hyvää yötä. Minä nousin ylös huoneeseni, vaan en nytkään +voinut nukkua. Auringon noustessa kävin taasen uloshengittämään +aamu-ilmaa. + +Portailla tapasin neiti Meadowcroft'in, joka silloin oli menossa +huoneisinsa. Ei ainoa kutrikaan hänen karkeista, harmaista hiuksistaan +ollut epä-järjestyksessä; ei mikään tuossa naisessa osoittanut, että +hän oli valvonut koko yön. + +"Eikö herra Jago ole palannut?" kysyin minä. + +Neiti Meadowcroft puisti hiljaa päätään ja loi minuun synkän katseen. + +"Me olemme Jumalan hallussa, herra Lefrank. Herra Jagoa on varmaan +pidätetty Narrabeessa yötä". + +Ateriat seurasivat jokapäiväisessä, muuttumattomassa järjestyksessänsä. +Aamiainen tuli, päivällinen samoin, eikä John Jagon hahmua näkynyt +Morwick'in talon ovissa. Herra Meadowcroft ja hänen tyttärensä +tuumailivat keskenänsä ja päättivät lähettää väkeä hakemaan kaivattua. +Eräs uskollisimmista työmiehistä lähetettiin Narrabeehen +kuulustelemaan. + +Hän palasi myöhään illalla, tuoden kummallisia uutisia. Hän oli käynyt +kaikissa ravintoloissa ja liikepaikoissa Narrabeessa; hän oli +kuulustellut lukemattomia kertoja kaikilla suunnilla ja tahoilla, aina +vaan samalla menestyksellä; ei kukaan ollut nähnyt John Jagoa. Kaikki +vakuuttivat, että John Jago ei ollut käynyt kaupungissa. + +Me katselimme kaikki toisiimme, paitsi molemmat veljekset, jotka +istuivat yhdessä eräässä huoneen pimeässä loukossa. Johto-päätös näkyi +olevan välttämätön. John Jago oli kadonnut. + + + + +KUUDES LUKU. + +Kalkki-uuni. + + +Herra Meadowcroft alkoi ensin puhua. + +"Jonkun pitää hankkia selko Johnista", sanoi hän. + +"Ilman silmänräpäyksenkään viivytystä", lisäsi tytär. + +Ambrose astui äkkiä esiin pimeästä loukosta. + +"Minä lähden etsimään", sanoi hän. + +Silas seurasi häntä. + +"Minä lähden kanssasi", sanoi hän. + +Herra Meadowcroft väliytyi isällisellä vallallansa. + +"Toinen teistä on kylliksi, ainaki tätä nykyä. Mene sinä Ambrose. Sinun +veljeäsi ehkä tarvitaan sitten. Jos joku onnettomuus on tapahtunut -- +josta Jumala varjelkoon! -- tulee meidän hakea usealla suunnalla. -- +Silas, sinä jäät taloon siksi". + +Molemmat veljekset menivät pois -- Ambrose hankkiakseen lähtöänsä, +Silas satuloijakseen jonkun hevosista hänelle. Naomi hiipi ulos heidän +perässä. Minä olin nyt yksin herra Meadowcroftin ja hänen tyttärensä +kanssa, joita kumpiakin suru ahdisti ja he kokivat peitellä tätä +suruansa hurskaan nöyryyden varjolla -- eikä minun tarvinne lisätä, +että minäkin lähdin pois huoneesta, niin pian kuin kohteliaisuus sen +salli. Kun minä kävin alas portaita mennäkseni huoneeseni, huomasin +Naomin, joka istui puoleksi kätkettynä eräässä piilopaikassa, jonka +muodosti eräs vanhanaikuinen ikkuna-istuin ala-kerrassa. Pieni, kaunis +ystäväni oli surullinen ja alakuloinen. Hän piti esiliinan kasvojensa +edessä ja itki katkerasti. Ambrose ei ollut sanonut hyvästi +tavallisella hellyydellä. Hän oli enemmän kuin milloinkaan ennen +vakuutettu siitä, että "Ambrose salasi jotaki häneltä". Me odotimme +kaikki levottomasti seuraavan päivän. Tämä teki salaisuuden vielä +kummallisemmaksi. + +Sen hevosen, jolla Ambrose oli kulkenut Narrabeehen, toi taloon +takaisin muuan tallirenki eräästä hotellista. Hän jätti kirjeen +Ambroselta, joka pani meidät hämille. Kun Ambrose tarkemmin oli +kuulustellut, oli hän saanut selville, että kaivattu ei koskaan ollut +käynyt Narrabeehen lähellä. Ainoat tiedot, jotka saatiin hänen +olopaikastaan, perustuivat hyvin horjuvaan ja epäluotettavaan +ilmoitukseen. Kerrottiin, että John Jagon näköinen henkilö oli +edellisenä päivänä nähty rautatie-vaunuissa, jotka olivat matkalla +New-Yorkiin. Tämän vaillinaisen tiedon johdosta oli Ambrose päättänyt +saada varmuutta asian totuudesta ulottamalla tiedustuksiaan New-Yorkiin +saakka. + +Tämä tavaton hanke herätti minussa epäluuloa, että jotakin väärää +tosiaan oli tehty. Minä pidin kuitenkin epäilykseni itseäni varten, +vaan tästä hetkestä minä varoin John Jagon katoomisen matkaan saattavan +hyvin ikäviä seurauksia. + +Nämä seuraukset tulivat samana päivänä itsestään. + +Kyllin aikaa oli nyt kulunut, jotta tapaukset talossa olivat ehtineet +levitä seudussa. Naapurit, jotka jo ennestään tunsivat miesten +keskinäisiä riitoja, olivat nyt arvatenkin läsnäolevaisten työmiesten +kautta saaneet tietää siitä ikävästä tapauksesta, joka oli tapahtunut +sänkykamarini ikkunan alla. Yleinen mielipide Amerikassa lausuu +ajatuksensa ilman vähintäkään arvelutta tahi huolimatta seurauksista. +Yleinen mielipide julisti myöskin tässä tilaisuudessa, että kaivattu +oli joutunut jonkun ilkityön uhriksi ja katsoi toisen tahi molemmat +veljekset Meadowcroft edesvastauksen-alaisiksi hänen katoomisesta. +Myöhemmin päivällä vahvistui yleisö tässä ajatuksessaan asian ikävästä +luonteesta erään kummallisen ilmi-saaton kautta. Kerrottiin, että eräs +metodisti-saarnaaja, joka äskettäin oli tullut Morwick'iin ja joka +seudussa pidettiin suuressa arvossa, oli nähnyt unta, että John Jago +oli murhattu ja että hänen luunsa pidettiin kätkettynä Morwick'in +talossa. + +Asiain nykyisessä hirveässä tilassa osoitti herra Meadowcroft vanhempi +sellaista terävyyttä ja toimeliaisuutta, jota en olisi odottanut. + +"Pojilla on vikansa", sanoi hän, "vieläpä suuret vikansa; ei kukaan +tunne niitä paremmin kuin minä. Minun poikani ovat käyttäneet itsensä +pahasti ja kiittämättömästi John Jagoa kohtaan; minä en tahdo sitä +kieltää. Vaan Ambrose ja Silas eivät ole murhamiehiä. Pitäkää +tutkintoja; minä pyydän sitä; vieläpä minä vaadin sitä, koska on +semmoisia puhuttu, jotta oikeus tapahtuisi perheelleni ja nimelleni!" + +Naapurit ottivat hänen sanoistaan kiinni. Amerikan kansan +Morwickilainen osasto järjestyi kohta. Itsevaltainen kansa kokoontui, +puheita pidettiin, kelvollisia henkilöitä valittiin edustamaan yhteistä +hyvää ja seuraavana päivänä alkoivat tiedustelemiset. Nämä omituiset +ihmiset suorittivat koko toimen, joka lain kannalta oli naurettavan +luonnoton, niin vakaisella ja ankaralla oikeudentunnolla, juuri kuin +korkein oikeus maassa olisi sen vahvistanut. + +Naomi oli tässä onnettomuudessa, johon perhe oli joutunut, yhtä nerokas +kuin hänen enonsa. Tytön rohkeus paisui yhä, kuta enemmän se oli +tarpeen. Hän oli ainoastaan levoton Ambrosen suhteen. + +"Hänen pitäisi olla täällä", sanoi Naomi minulle. "Halpa-mieliset +ihmiset näissä seuduin ovat kyllin pahoja väittääkseen, että hänen +poissa-olonsa on tunnustus hänen rikollisuudestansa". + +Hänellä oli oikein. Kansan nykyisessä mieli-alassa oli Ambrosen +poissa-olo itsessään epäluulon-alainen tosi-asia. + +"Lähettäisimme sähkösanoman New-Yorkiin", sanoin minä, "kunhan vaan +tietäisimme, missä sähkösanoma mahdollisesti tapaisi hänet". + +"Minä tiedän, missä ravintolassa Meadowcroft'in perheellä on tapana +asua New-Yorkissa", keskeytti Naomi. "Minä lähetettiin isäni kuoleman +jälkeen sinne odottamaan, kunnes neiti Meadowcroft toi minut +Morwick'iin". + +Me päätimme lähettää sähkösanoma ravintolaan. Minä kirjoitin +sähkösanoman ja Naomi seisoi ja katsoi hartiaini yli, kun +äkki-arvaamatta vieras ääni kuului takanamme. + +"Vai niin, onko tuo hänen adressinsa?" kuului ääni. "Sitä me juuri +tahdoimme tietää". + +Puhuja oli tuntematon minulle; vaan Naomi tunsi hänen olevan erään +naapureista. + +"Minkätähden tahdotte tietää hänen adressinsa?" kysyi Naomi terävästi. + +"Minä luulen löytäneemme John Jagon kuolevaiset jäännökset, neiti", +vastasi mies. "Me olemme jo vanginneet Silas'en ja tahdomme myöskin +vaatia Ambrosea käsiimme, ne ovat epäluulon-alaisia murhasta". + +"Se on häpeällinen vale!" sanoi Naomi vihoissaan -- "ilkeä vale!" + +Mies kääntyi minuun. + +"Viekää hänet lähimäiseen huoneesen, herra", sanoi hän, "ja antakaa +hänen hiukan miettiä". + +Me menimme molemmat viereiseen huoneesen. + +Siellä näimme ankaran ja jäykän neiti Meadowcroft'in istuvan nurkassa +isänsä vieressä, jonka kättä hän piti, ja itkevän. Vastapäätä niitä +huomasimme Silas Meadowcroft'in, joka istui kyyristyneenä +ikkunalaudalla ja harhailevilla silmäyksillään sekä voimattomasti +alasriippuvilla käsillään selvästi ilmoitti olevansa peljästynyt mies. +Muutamat niistä, jotka olivat puuhailleet hänen etsimisessä, istuivat +hänen läheisyydessä ja pitivät häntä silmällä. Useimmat läsnäolevista +vieraista seisoivat kokoontuneina pöydän ympärillä keskellä huonetta: +Ne vetäytyivät syrjäpuoleen, kun minä Naomin kanssa lähestyin ja +antoivat meille siten tilaisuuden katsella jonkun osan pöydällä +olevista esineistä. + +Pää-esine kokoelmassa oli pieni kasa hiiltyneitä luita. Niiden +ympärillä oli puukko, kaksi metalli-nappia ja sauva, joka osaksi oli +palanut. Työmiehet olivat tunteneet tämän puukon olevan sen, jota John +Jagolla oli tapana kantaa vyössään -- saman puukon, jolla hän oli +haavottanut Silas Meadowcroft'ia käteen. Naomi itse selitti nappien +olevan samaa mallia, kuin Ambrose ennen oli hänelle näyttänyt olevan +John Jagon takissa. Mitä sauvaan tuli, minä helposti tunsin sauvan +taiteellisesti leikeltyä nuppia. Tämä oli sama raskas pyökki-sauva, +jonka minä olin temmannut Silas'en kädestä ja jättänyt Ambroselle, kun +hän vaati sen omaisuutenaan. Kun minä kuulustelin, sanottiin, että +luut, puukko, napit ja sauva olivat kaikki tyynni löydetyt eräässä +kalkki-uunissa, jota silloin käytettiin talossa. + +"Onko tuo suuri-arvoista?" kuiskasi Naomi minulle käydessämme pöydän +luota. + +Olisi ollut hirveätä pettää häntä. + +"On kyllä", kuiskasin minä vastaukseksi, "tuo on suuri-arvoista". + +Tutkimuskomitea menetteli suurimmalla säännöllisyydellä. Oikeus +haastatti asianomaisia oikeuteen. Silas vietiin samana iltana +vankeuteen ja eräs virkamies lähetettiin New-Yorkiin panemaan Ambrosea +rautoihin. + +Minä puolestani koetin hyödyttää, minkä voin. Herra Meadowcroft'in ja +hänen tyttärensä suostumuksella lähdin minä Narrabeehen ja hankin +siellä paraan asian-ajajan kuin oli kaupungissa. Kun tämä oli tehty, ei +ollut muuta tehtävissä, kuin odottaa uutisia Ambroselta ja +rauhantuomarin edessä tapahtuvaa tutkintoa. En huoli kertoa talon +voivotuksista näinä odotuksen päivinä: näiden kertomisesta ei nyt +olisi mitään hyvää. Sanon vaan, että Naomin käytös vahvisti minua +vakuutuksessani, että hänellä oli jalo luonne. Minä en tiennyt omista +tunteistani siihen aikaan, vaan melkein luulen, että silloin rupesin +kadehtimaan Ambrosea hänen vaimonsa vuoksi. + +Sähkösanoma toi meille ensimäiset tiedot Ambrosesta. Hän oli vangittu +ravintolassa ja oli matkalla Morwick'iin. Seuraavana päivänä saapui hän +ja seurasi veljeänsä vankilaan. Veljekset suljettiin eri koppiin ja +kaikki keskustelu heidän välillä kiellettiin. + +Kaksi päivää myöhemmin pidettiin valmistava tutkinto. Ambrose ja Silas +Meadowcroft syytettiin oikeudessa John Jagon tahallisesta +murhaamisesta. Minä käskettiin muiden muassa vieraaksi mieheksi; Naomin +omasta pyynnöstä vein tyttö-raukan oikeuteen ja istuin hänen vieressä +asiaa tutkittaessa. Isäntä oli myöskin sairastuolissansa saapuvilla +tyttärineen. + +Sellainen oli seuraus matkastani meren yli, jonka kautta tahdoin etsiä +lepoa ja rauhaa ja niin toteutti sallimus ensimäiset äkki-pikaiset +arveluni yksi-toikkoisesta elämästä, jota tulisin viettämään Morwick'in +talossa! + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +Oikeudessa. + + +Käydessämme niiden tuolien luokse, jotka oikeudessa olivat meitä varten +asetetut, kävimme sen korko-paikan ohitse, jossa vangit seisoivat. +Silas ei ottanut vaaria meistä laisinkaan. Ambrose viittasi meille +ystävällisesti ja laski sitten kätensä aidakkeelle edessänsä. Naomi oli +kyllin pitkä voidakseen, käydessään varpailla ulottua hänen käteensä +sivumennen. Ottaen Ambrosea käteen kuiskasi Naomi: "Minä tiedän teidän +olevan syytöin", ja loi häneen rohkaisevan ystävällisen katseen, +seuratessaan minua paikallensa. Ambrose malttoi mielensä. Minä ehkä +olin väärässä, vaan pidin tämän huonona merkkinä. + +Itse asia osotti suuressa määrin epäluulonalaisten miesten +syyllisyyttä, ainaki siinä muodossa, kuin se esitettiin oikeudessa. + +Ambrose ja Silas Meadowcroft syytettiin John Jagon murhasta (joko +sauvalla tahi jollakin muulla aseella) ja ruumiin tahallisesta +hävittämisestä siten, että se oli heitetty kalkki-uuniin. Tämän +viimeisen väitteen todistukseksi otettiin puukko esille, jota vainaja +tavallisesti kantoi vyöllään ja metalli-napit, jotka kuuluivat hänen +takkiinsa. Sanottiin, että nämä häviämättömät aineet ja muutamat +suuremmat luut yksinänsä olivat ainoat, joihin palava kalkki ei ollut +voinut vaikuttaa. Kun päällekantaja tämän väitteensä todistukseksi oli +antanut esille lääkärin todistuksen, joka selitti luiden olevan ihmisen +luita ja lavealta kerrottuaan jäännösten löydöstä uunissa, rupesi hän +näyttämään, että veljekset olivat murhanneet John Jagon ja heittäneet +hänen kalkki-uuniin, jott'ei heidän rikoksensa tulisi ilmi. + +Todistaja toisensa perästä todisti, kuinka Ambrose ja Silas olivat +vihanneet vainajata. Heidän tavalliset uhkauksensa häntä vastaan, +heidän kiivaat riidat hänen kanssansa, jotka olivat herättäneet yleistä +huomiota seudussa ja jotka ainaki yhdessä tilaisuudessa olivat +päättyneet lyönnillä; tuo ikävä tapaus ikkunani alla ja se seikka että +Ambrose juuri samana aamuna, jolloin tuo onneton riita tapahtui, oli +saanut juuri sen sauvan takaisin, joka oli löydetty vainajan jäännösten +joukossa, -- kaikki nämä tosi-asiat ja tapaukset ja koko joukko muita +vähäpätöisempiä seikkoja vahvistivat kauhealla tavalla päällekantajan +tekemää johtopäätöstä. + +Minä silmäilin veljeksiä, aina sen mukaan kuin toteen-näytäntö yhä +enemmän osotti heidän syyllisyyttänsä. Ulkonaisesti Ambrose toki vielä +malttoi mielensä, mutta Silas'en laita oli ihan toinen. Pelkurimainen +kauhu oli kuvattuna hänen kalpeissa kasvoissaan; hänen suurissa, +vankoissa käsissään, jotka vavahdellen pitivät kiinni aidakkeesta, +jonka vieressä hän seisoi; hänen tuijottavissa silmissään, jotka +pelolla olivat kiinnitettyinä kuhunkin esiin astuvaan todistajaan. +Yleinen mielipide tuomitsi hänen kohta. Siinä hän seisoi yleisessä +mielipiteessä ja tuomittuna syylliseksi. + +Ainoa seikka, josta veljesten puolustaja tutkinnossa piti kiinni, oli +nuo hiiltyneet luut. + +Kun lääketieteelliset todistajat tarkemmin kyseltiin tässä seikassa, +myönsivät kyllä, että heidän tutkintonsa oli pintapuolinen ja että oli +aivan mahdollista, jotta luut vielä näkyisivät olevan eläimen eikä +ihmisen jäännöksiä. Oikeuden puheenjohtaja päätti tästä syystä, että +uusi tutkimus oli pidettävä ja että useampia lääkäreitä kutsuttaisiin +saapuville. + +Tähän päättyivät valmistavat tutkinnot. Vangit kolme päivää vielä +pidettäisiin kahleissa. + +Silas oli tutkinnon lopussa jo niin alakuloinen ja murheellinen, että +täytyi kutsua pari miestä tukemaan häntä, kun hän kävi pois oikeuden +istunto-huoneesta. Ambrose kumartui aidakkeen yli puhutellaksensa +Naomia, ennenkuin hän seurasi vanginvartijaa ulos huoneesta. + +"Odota", kuiskasi hän luottavaisesti, "kunnes saavat kuulla, mitä +minulla on sanomista". + +Naomi suihkasi hänelle ystävällisesti suuta ja kääntyi minuun, kirkkaat +kyyneleet silmissä. + +"Minkä tähden eivät kohta kuuntele, mitä hänellä on sanomista?" kysyi +Naomi. "Jokainenhan voi nähdä Ambrosen olevan syyttömän. Hirveä synti +on, herra, lähettää häntä takaisin vankeuteen. Eikö niin teidänkin +mielestänne?" + +Jos minä olisin tunnustanut, mitä minä ajattelin, niin olisin sanonut, +että Ambrose minun mielestäni ei ole osottanut mitään, paitsi että hän +erinomaisessa määrässä voipi malttaa mielensä. Mutta mahdotointa oli +tunnustaa tätä pienelle ystävättärelleni. Minä luovutin hänen +ajatuksensa pois tuosta kysymyksestä lemmityn syyttömyydestä, +ehdotellessani että hankkisimme itsellemme tuota turhaa lupaa saada +käydä seuraavana päivänä hänen luonaan vankilassa. Naomi pyyhki +kyyneleitänsä ja puristi kiitollisuudella keveästi kättäni. + +"Kuinka hyvä olette!" lausui puhelias amerikalainen tyttö. "Kun teidän +vuoronne tulee naida, herra, ei suinkaan se nainen kadu, joka rupee +vaimoksenne". + +Herra Meadowcroft oli yhä vaan sanaakaan hiiskumatta palatessamme +taloon, käyden sairastuolin kummallaki puolella. Uskaliaisuus, joka +hänessä vielä oli ollut jäljellä, näkyi kadonneen oikeudentutkintojen +kestäessä. Hänen tyttärensä taipui Naomin vuoksi armollisesti lausumaan +mielipiteitänsä meille viittaamalla pyhään raamattuun. Jos ne jotakin +sisälsivät, niin niiden tarkotus oli kaiketi lausua sitä, että hän +edeltäpäin oli aavistanut kaikki, mitä oli tapahtunut ja hänen +mielestään ainoa surullinen seikka oli se, että John Jago ei ollut +valmis kuolemaan. + +Minä sain luvan käydä vankilassa seuraavana aamuna. + +Me huomasimme Ambrosen vielä varmaan luottavan tutkinnon päättyvän sekä +veljen että omaksi edukseen. Hän näkyi melkein olevan yhtä harras +kertomaan, kuin Naomi kuulemaan todellisen kertomuksen tapahtumista +kalkki-uunin luona. Vankilan virkamiehet, jotka luonnollisesti olivat +tällä haavaa saapuvilla, muistuttivat häntä, että kaikki, mitä hän +sanoi, saattaisi tulla kirjoitetuksi ja kerrotuksi oikeudessa. + +"Kirjoittakaa vaan, hyvät herrat, ja olkaa tervetulleet!" vastasi +Ambrose. "Minulla ei ole mitään pelättävää: minä puhun ainoastaan +totta". + +Näin puhuen kääntyi hän Naomiin ja alkoi kertomuksensa melkein näillä +sanoilla: + +"Minä voin yhtähyvin keventää omaatuntoani kohta, tyttöseni. Kun herra +Lefrank aamulla oli eronnut meistä, kysyin Silas'elta, miten hän oli +saanut sauvani käsiinsä. Silas kertoi, miten se oli tapahtunut ja +mainitsi myöskin ne sanat, joita oli vaihdettu hänen ja John Jagon +välillä herra Lefrank'in ikkunan alla. Minä olin raivossani ja +mustasukkainen; ja minä tunnustan suoraan, Naomi, että minä ajattelin +mitä pahinta sinusta ja Johnista". + +Tässä Naomi keskeytti häntä. + +"Senkötähden sinä niin puhuit minulle, kuin teit, tavatessamme +toisiamme metsässä?" kysäsi Naomi. + +"Niin". + +"Ja senkötähden sinä jätit minun ilman lähtö-muiskutta, kun lähdit +Narrabeehen?" + +"Niin". + +"Pyydä minulta anteeksi tästä, ennenkuin pitkität puhettasi". + +"Anna minulle anteeksi!" + +"Sano häpeeväsi". + +"Minä häpeen", vastasi Ambrose katuvaisesti. + +"Nyt voit pitkittää", sanoi Naomi. "Nyt olen tytyväinen". + +Ambrose jatkoi: + +"Me olimme matkalla toiseen metsä-rinteesen Silas'en kertoessa tätä +minulle; ja pahaksi onneksi me seurasimme sitä polkua, joka kulki +kalkki-uunin ohitse. Kun me käännyimme kalkki-uunin nurkan ohitse, +tapasimme John Jagon, joka oli matkalla Narrabeehen. Minä olin liiaksi +vihoissani voidakseni antaa hänen kulkea rauhassa ohitse, se minun on +myöntäminen. Minä tiuskasin hänelle. Hänen verensä oli kaiketi myös +liikkeessä ja hänkin puolestaan puhui yhtä äkäisesti. Minä tunnustan +kyllä, että uhkasin häntä sauvalla; vaan voin vannoa, että en tahtonut +tehdä hänelle mitään pahaa. Te tiedätte Silas'en käden haavoittamisen +perästä, että John Jago on hyvin kärkäs käyttämään puukkoansa. Hän on +lännestä, jossa kaikilla aina on ase valmiina taskussa. Aivan luultava +on myös, ett'ei hän minulle aikonut tehdä mitään pahaa; mutta mistäpä +minä sen varmaan voin tietää? Kun hän astui minua vastaan ja näytti +puukkoaan, nakkasin pois sauvan ja tartuin häneen kiinni. Toisella +kädellä tempasin minä puukon häneltä, ja toisella tartuin hänen vanhan +takkinsa kaulukseen ja puistelin häntä niin, että luut ruumiissa +kolisivat. Suuri vaatekappale jäi käteeni. Minä nakkasin sen vieressä +olevaan kalkki-uuniin ja nakkasin sinne puukonkin; ja joll'ei Silas +olisi pidättänyt minua, luulen melkein että olisin antanut John Jagon +mennä samaa tietä kalkkiin. Nyt hillitsi Silas minua. Silas huusi +hänelle: 'Menkää matkoihinne, älkää tulko takaisin, joll'ette tahdo +tulla poltetuksi kalkki-uunissa!' Hän seisoi tuokion ja katseli meitä +hengähtäessään ja käärien repaleisen takkinsa ympärilleen". + +"Sitten hän tuijottaen niin jyrkästi kuin ruumis puhui haudantapaisella +äänellä: 'Moni tosi sana sanotaan leikillä, herra Silas', sanoi hän. +'_Minä en enää palaa_!' hän kääntyi pois ja meni matkoihinsa. Me +seisoimme tuijotellen toisiamme kuni mielipuolet. 'Luuletko tosiaan +hänen tarkoittaneen, mitä hän sanoi?' kysyin minä. 'En suinkaan!' +vastasi Silas. 'Hän on liian rakastunut Naomiin ollakseen palaamatta'. +Vaan mikä sinulla on Naomi?" + +Minäkin olin huomannut Naomin säpsähtäneen ja vaalenneen kun Ambrose +kertoi hänelle, mitä Silas oli sanonut Ambroselle. + +"Ei mitään", vastasi Naomi. "Veljelläsi ei ole oikeus tuolla tapaa +käyttää nimeäni. Pitkitä! sanoiko Silas vielä jotakin?" + +"Hän katsoi uuniin ja kysyi: 'minkätähden nakkasit, Ambrose, pois +puukon?' -- 'Kuinka ihminen voi tietää, minkätähden hän tekee jotaki, +kun hän tekee sen kiihkeässä vihassa?' sanoin minä. -- 'Tuo on hyvä +puukko', sanoi Silas: 'sinun sijassasi minä olisin sen pitänyt. Minä +otin sauvan maasta. Miten voit sanoa, että minä olen sen hävittänyt?' +vastasin minä hänelle ja näin puhuttuani kävin minä uunin luo ja +rupesin etsimään puukkoa, toivoen helposti saavani sen käsiini lapiolla +eli jollaki muulla aseella. 'Anna tänne kätesi', sanoin minä +Silas'elle, jotta voin hiukan ojentaa itseni ja minä kyllä vielä löydän +sen'. En saanutkaan puukkoa käsiini, vaan olin putoamaisillani palavaan +kalkkiin. Höyry kaiketi oli tukehuttaa minut. Kaikki, mitä minä tiedän, +on, että minä pyörryin ja päästin sauvan kalkki-uuniin. Minä olisin +seurannut sitä varmaan kuolemaan, jollei Silas olisi vetänyt minua +takaisin. 'Anna tuo olla', sanoi Silas. 'Joll'en olisi saanut sinua +kiinni, olisi John Jagon puukko ollut sinulle kuolemaksi!' Hän talutti +minua pois käsivarresta ja me kuljimme yhdessä tiellä metsään, jossa te +tapasitte meidät ja istahdimme kaatuneelle puulle. Me puhuimme vielä +tuokion John Jagosta ja päätimme odottaa ja katsoa, mitä voisi tapahtua +ja sillä välin tuumailla keskenämme. Sinä, Naomi, ja herra Lefrank +tulitte luoksemme meidän vielä keskustellessa; ja sinä arvasit oikein +päättäessäsi meillä olevan joku salaisuus. Nyt sinä tunnet sen". + +Tässä hän vaikeni. Minä tein hänelle kysymyksen, ensimäisen, jonka +vielä olen tehnyt. + +"Pelkäsittekö te vai teidän veljenne silloin, että teitä syytettäisiin +siitä, josta sittemmin on syytetty?" sanoin minä. + +"Emme, tuommoinen ajatus ei juolahtanut mieleeni, herra", vastasi +Ambrose. "Miten voimme me aavistaa että naapurit tutkisivat +kalkki-uunia ja väittäsivät, mitä he ovat väittäneet meistä? Ainoa +pelkomme oli, että vanhus kuulisi puhuttavan riidastamme ja tulisi +vielä katkerammaksi meitä kohtaan. Minä olin halukkaampi meistä +molemmista pitämään asiaa salassa, sentähden että minun täytyi ajatella +sekä Naomia että vanhusta. Asettukaa vaan, herra, minun asemaani ja +teidän on myöntäminen, ettei minulla suinkaan kotona ollut hauska, jos +John Jago tosiaan piti itseänsä poissa talosta ja jos se huhu leviäisi, +että se oli minun syyni". + +Tämähän oli kyllä selitys hänen käytökseensä; mutta ei tuo minua oikein +tyydyttänyt. + +"_Teidän_ luulonne mukaan", sanoin minä, "on John Jago siis täyttänyt +uhkauksensa olla palaamatta taloon? Hän on siis teidän luulonne mukaan +nyt hengissä ja piileilee jossakin?" + +"Aivan niin", sanoi Ambrose. + +"Aivan niin!" kertoi Naomi. + +"Luuletteko sen kertomuksen olevan totta, joka tietää, että hän on +nähty matkustavan rautatiellä New-Yorkiin?" + +"Minä luulen sen varmaan olevan totta, herra; ja luulenpa myös olleeni +hänen jäljillä. Minä vaan olin liian innokas löytämään häntä; ja minä +olisin voinut löytää hänet, jos olisi suotu minun viipyä New-Yorkissa". + +Minä katsoin Naomiin. + +"Sen minäkin luulen", sanoi Naomi. "John Jago piileilee jossakin". + +"Luuletteko hänen pelkäävän Ambrosea ja Silasta?" + +Naomi epäili. + +"Jago ehkä _voi_ peljätä niitä", vastasi hän suurella painolla. + +"Mutta ettekö pidä sitä luultavana?" + +Naomi epäili taasen. Minä kävin uudelleen hänen kimppuun. + +"Luuletteko jonkun muun syyn olevan hänen poissaoloonsa?" + +Hän loi silmänsä lattiaan. Hän vastasi vastahakoisesti, melkein +kiukkuisesti. + +"Minä en voi tähän vastata". + +Minä käännyin Ambroseen. + +"Onko teillä vielä mitään sanomista meille?" kysyin minä. + +"Ei", vastasi hän. "Minä olen sanonut teille kaikki, mitä tiedän +asiasta". + +Minä nousin ylös puhuakseni lakimiehen kanssa, joka oli auttanut meitä +hankkimaan lupaa käydä vankilassa ja oli seurannut meitä sinne. Hän oli +istunut syrjäpuolessa ja ollut aivan vaiti, tarkoin pitäen silmillä, +minkä vaikutuksen Ambrose Meadowcroft'in kertomus oli tehnyt vankilan +virkamiehiin ja minuun. + +"Tuleeko puollustuksen pitää kiinni tästä?" kuiskasin minä. "Kyllä, +herra Lefrank. Mitkä on teidän ajatuksenne meidän kesken sanottu?" + +"Meidän kesken sanottu, luulen minä, että rauhatuomari lähettää heidät +oikeuteen!" + +"Syytöksen alaisina murhastako?" + +"Niin". + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +Tunnustus. + + + +Minun vastaukseni asian-ajajalle sisälsivät aivan sitä kuin minä +ajattelin. Ambrosen tekemä kertomus näytti minun silmissäni +valheelliselta ja näkyi ainoastaan keksityn kumotakseen kanteen selviä +todistuksia. Minä tulin tähän päätökseen hiukan vastahakoisesti ja +Naomin vuoksi olin pahoilla mielin. Minä sanoin kaikki, mitä minä voin +järkyttääkseni hänen vahvaa luottamustaan, jotta vangit tulevassa +tutkinnossa julistettaisiin syyttömiksi. + +Päivä, jolloin uusi tutkinto oli pidettävä, tuli. + +Naomi ja minä lähdimme taasen yhdessä oikeuteen. Herra Meadowcroft ei +voinut tällä kertaa tulla. Hänen tyttärensä sitävastoin tuli +saapuville. Hän oli yksinänsä käynyt sinne ja istui tuolille itsekseen. + +Silas oli tällä kertaa tyynempi ja enemmän veljensä kaltainen. Uusia +todistajia ei ollut haastettu. Me rupesimme riitelemään lääkärin +antamasta todistuksesta hiiltyneiden luiden suhteen ja saimme jossain +määrin voiton. Toisin sanoen, me pakoitimme lääkärit tunnustamaan, että +heidän mielipiteensä olivat aivan vastakkaisia. Kolme lääkäreistä +tunnusti, ett'eivät olleet aivan varmat asiasta; kaksi väitti sen +lisäksi, että luut olivat eläimen, eivätkä ihmisen luita. Me käytimme +tätä hyväksemme ja rupesimme sitten puolustamaan Ambrose Meadowcroft'in +antaman kertomuksen nojassa. + +Me puolestamme emme tietysti voineet tuoda esiin todistajia. Minä en +voi sanoa, tämäkö seikka masensi asian-ajajamme rohkeutta, vai oliko +hän samaa mieltä kuin minäkin turvattinsa kertomuksen suhteen. Varma +vaan on, että hän puhui koneellisesti, ilman epäilemättä koettaen +parastansa, vaan tehden ilman todellista vakuutusta tahi voimiaan +ponnistamatta. Naomi loi tuskallisen katseen minuun, kun asian-ajaja +istahti. Minä tunsin, kuinka tytön käsi, kun minä otin sen käteeni, +kävi yhä kylmemmäksi. Naomi huomasi päällekantaja puolueen liikenteistä +ja kasvoista selvään, että puolustus ei voisi mitään; vaan hän odotti +rohkeasti, kunnes rauhan-tuomari julisti päätöksensä. Minä olin liian +selvään aavistanut, mitä hän piti velvollisuutenansa. Naomin pää painui +olkapäälleni, kun hän lausui nuo hirmuiset sanat, joiden johdosta +Ambrose ja Silas Meadowcroft syytettäisiin oikeudessa murhasta. + +Minä vein hänet ulos oikeuden istuntohuoneesta ulko-ilmaan. Käydessäni +aidakkeen ohitse, näin Ambrosen, joka oli kuoleman kalvea, katselevan +meidän jälkeen, kun lähdimme pois: rauhan-tuomarin päätös oli aivan +kukistanut hänen. Hänen veljensä Silas oli pelkurimaisesta kauhusta +vaipunut alas vanginvartijan tuolille; tuo raukka värisi ja vapisi, +kuten peljästynyt koira. + +Neiti Meadowcroft palasi kanssamme taloon ja oli aivan vaiti koko +koti-matkalla. Minä en voinut koko hänen olennossaan huomata mitään, +joka osotti vankia säälivän tunteen syntyneen hänen tuimassa ja +umpinaisessa luonteessaan. Naomi meni omaan kamariinsa, niin että +jäimme muutamaksi minutiksi kahden kesken; ja silloin kummastuksekseni +säälimätön ja kova nainen osotti, että hänkin oli Evan tyttäriä, joka +voi kuten me muutkin tuntea ja kärsiä, vaikkapa tuimalla tavallaan. Hän +astui äkkiä luokseni ja laski kätensä käsivarrelleni. + +"Te olette asian-ajaja, eikö niin?" kysäsi hän. + +"Kyllä". + +"Onko teillä ollut mitään harjoitusta ammatissanne?" + +"Kymmenen vuotta olen sitä harjoittanut". + +"Luuletteko --" + +Hän vaikeni äkkiä; hänen ankarat kasvonsa tulivat suopeammiksi; hän loi +silmänsä maahan. + +"Sehän on saman tekemä", sanoi hän hurmautuneella äänellä. "Minä olen +aivan uuvuksissa tämän onnettomuuden vuoksi, vaikka ehkä en siltä +näytä. Älkää huoliko minusta". + +Hän kääntyi pois. Minä odotin varmasti vakuutettuna, että kesken jäänyt +kysymys myöhemmin tahi varemmin tulisi uudelleen hänen huulilleen. +Minulla oli oikein. Hän tuli hiukan vastahakoisesti takasin luokseni, +juurikuin jonkun vaikutuksen vallassa oleva nainen, jota vaikutusta hän +ei suurimmallakaan ponnistuksella voi vastustaa. + +"Luuletteko John Jagon vielä elävän?" + +Hän teki tämän kysymyksen niin kiivaasti, melkein epätoivoissaan, juuri +kuin sanat vasten hänen tahtoansa syöksähtäisivät hänen suustansa. + +"Minä en sitä usko", vastasin minä. + +"Muistakaa, mitä John Jago on saanut kärsiä veljeltäni", jatkoi hän. +"Eikö teillä asian-ajajana ole mitään tukea sille luulolle, että Jago +yht'äkkiä on voinut päättää luopua talosta?" + +Minä vastasin yhtä suoraan kuin ennen. + +"Ei!" + +Hän seisoi silmän-räpäyksen ja katsoi minuun ihan kalman kalpeana +epä-toivosta; sitten hän vaiti-ollen nyykäytti harmaata päätänsä ja +jätti minun. Minä näin hänen katsahtavan ylöspäin käydessään huoneen +läpi ovea kohden ja kuulin hänen hiljaa mumisevan hampaissaan: "Kosto +on minun, minä olen kostava, sanoi Herra". + +Tämä oli John Jagon sielu-messu, jonka piti se nainen, joka rakasti +häntä. + +Kun toiste tapasin hänet, oli hän taasen verhoutunut naamioonsa. Neiti +Meadowcroft oli taasen sama kuin ennen. Hän voi istua sanomattoman +tyynenä lakimiehen keskustellessa hänen veljiensä hirveästä tilasta, +jossa mestaus-lava mahdollisesti odotteli heitä. + +Kun olin jäänyt yksinäni, rupesin olemaan levotonna Naomin suhteen. +Minä nousin rappusia, koputin hiljaa hänen ovelleen ja kyselin +ulkopuolelta. Raikas, nuori ääni vastasi minulle surullisesti: "Minä +koen kärsiä kaikkia: minä en huoli pahoittaa teitä, kun taasen tapaamme +toisemme". Minä menin rappusia alas, nyt vasta oikein tuntien, minkä +verran pidin amerikalaisesta tytöstä. Minkätähden hänen vastauksensa +oli pusertanut kyyneleitä silmiini? Minä kävin ulos yksinäni saadakseni +rauhassa olla omissa mietteissäni. Minkätähden soi hänen äänensä +alinomaa korvissani koko matkalla? Minkätähden tunsi käteni vielä hänen +kätensä kylmän, heikon puristuksen, kun vein hänet ulos oikeuden +istuntohuoneesta. + +Minä päätin äkkiä palata takaisin Englantiin. + +Kun palasin taloon, oli ilta. Lamppu salissa ei vielä ollut sytytetty. +Sillä aikaa kun minä seisoin ja odottelin totuttaakseni silmiäni +sisällä olevaan pimeyteen, kuulin minä meidän asian-ajajamme äänen +puhuvan hyvin kiivaasti jollekulle. + +"Ei se ollut minun syyni", kuului ääni. "Hän tempasi paperin kädestäni, +ennenkuin tiesin aavistaakaan". + +"Tarvitsetteko paperia vielä?" kysyi neiti Meadowcroft'in ääni. + +"En, se on ainoastaan ote. Jos hän sen kautta rauhoittuu, niin pitäköön +hän sen kaikin mokomin. Hyvää yötä!" + +Näin sanoen lähestyi asian-ajaja, joka tahtoi käydä pois huoneesta, +sitä paikkaa, jossa minä seisoin. Minä pidätin häntä suorastaan: minä +olin hyvin utelias saadakseni tietää enemmän. + +"Kuka tempasi paperin kädestänne?" kysäsin äkkiä. + +Asian-ajaja säpsähti. Minä olin hämmästyttänyt häntä. Se vaisto, joka +kuuluu hänen ammatin-mukaiseen äänettömyyteensä, pani hänet tuokioksi +vaikenemaan, ennenkun hän vastasi minulle. + +Nyt vastasi neiti Meadowcroft huoneen toisesta päästä kysymykseeni. + +"Naomi Colebrook tempasi paperin hänen kädestään". + +"Minkä paperin?" + +Ovi aukeni hiljaa takanani. Naomi näkyi kynnyksellä ja hän vastasi itse +kysymykseeni. + +"Minä sen sanon teille", kuiskasi hän. "Tulkaa tänne sisälle." + +Yksi ainoa kynttilä paloi huoneessa. Minä katselin häntä himmeässä +valossa. Minun päätökseni kohta palata Englantiin jäi vastaiseksi +sikseen. + +"Hyvä Jumala!" huudahdin minä, "mikä on nyt tapahtunut?" + +Naomi kurotti minulle paperin, jonka hän oli temmannut asian-ajajan +kädestä. + +Se ote, jota hän oli tarkoittanut, oli ote Silas Meadowcroft'in +tekemästä tunnustuksesta, kun hän palasi vankilaan. Silas siinä +selittää veljensä Ambrosen olevan syypää John Jagon murhaan. + +Minä, käyttääkseni jokapäiväistä lausepartta, tuskin voin uskoa omia +silmiäni. Minä luin toistamiseen viimeiset lauseet tässä +tunnustuksessa: + +"... ... Minä kuulin niiden äänet kalkki-uunin tykönä. Ne kiistelivät +orpana Naomista. Minä kiiruhdin sinne erottaakseni heitä. Minä tulin +liian myöhään. Minä näin Ambrosen raskaalla sauvallaan hirveästi lyövän +vainajata päähän. Vainaja kaatui sanaakaan puhumatta. Minä laskin +käteni hänen sydämelleen. Hän oli kuollut. Minä tulin hyvin +levottomaksi. Ambrose uhkasi tappaa minunkin, jos tästä kertoisin +sanaakaan kellenkään kuolevaiselle. Ambrose nosti ylös ruumiin ja +heitti sen kalkki-uuniin ja nakkasi sinne myöskin sauvansa. Me lähdimme +molemmat metsään. Me istuimme metsän reunaan eräälle kaatuneelle +puulle. Ambrose mietiskeli, mitä me sanoisimme, jos saataisiin +selville, mitä hän oli tehnyt. Hän antoi minun kertoa sanojaan +ulko-läksynä. Me vielä hommasimme tätä, kun orpana Naomi ja herra +Lefrank tulivat luoksemme. Ne tuntevat loput. Tämä on valani päälle +totinen tunnustus. Omasta vapaasta tahdostani minä teen sen, +vilpittömästi katuen, etten ole sitä tehnyt ennen. + + Silas Meadowcroft". + +Minä laskin paperin luotani ja silmäilin vielä kerran Naomia. Hän +puhutteli minua ihmeteltävällä tyyneydellä. Järkähtämätöin rohkeus oli +luettava hänen silmissään ja kaikui hänen äänessään. + +"Silas on valehdellut pelastaakseen oman henkensä", sanoi hän. "Minä +näin pelkurimaisen viekkauden ja pelkurimaisen julmuuden tämän paperin +jokaisessa rivissä. Ambrose on syytön ja vielä on aika näyttää hänen +syyttömyyttään". + +"Te unohdatte", sanoin minä, "ett'emme äsken siinä onnistuneet" + +"John Jago on hengissä, vaikka hän pitää itsensä piilossa meiltä ja +kaikilta, jotka tuntevat häntä", lausui Naomi. + +"Auttakaa minua, rakas herra Lefrank, kuuluttamaan sanomalehdissä". + +Minä peräydyin sanomattomasta tuskasta: minä myönnän, että luulin tuon +uuden surun, joka äsken oli kohdannut häntä, vaikuttaneen hänen +aivoihinsa. + +"Te ette usko minua", sanoi Naomi. "Sulkekaa ovi!" + +Minä tottelin häntä. Hän istahti ja osotti tuolia vieressänsä. + +"Istukaa!" pitkitti hän. "Minä olen nyt tekemäisilläni vääryyden; vaan +se ei ole autettavissa. Minä olen rikkova pyhän lupauksen. Te kaiketi +muistelette tuota kuutama-iltaa, kun tapasin hänet puutarhan +käytävällä". + +"John Jagoako?" + +"Niin. Kuulkaa. Minä kerron, mitä tapahtui John Jagon ja minun +välillä". + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +Kuulutus. + + +Vaienneena minä odotin sitä selitystä, joka nyt seuraisi. Naomi alkoi +kysellä minua. + +"Muistattehan käyntiänne vankilassa Ambrosen luona?" sanoi hän. + +"Muistan kyllä". + +"Ambrose kertoi meille jotakin, jota hänen halpamainen veljensä oli +lausunut John Jagosta ja minusta. Muistatteko, miten asia oli?" + +Minä muistelin tuota vallan hyvin. Silas oli sanonut: "John Jago on +liian rakastunut Naomiin voidakseen olla palaamatta". + +"Niin, aivan niin hän puhui", sanoi Naomi, kun minä olin kertonut +sanat. "Minä en voinut olla säpsähtämättä, kun kuulin, mitä Silas oli +sanonut; ja minä luulin teidän huomanneen sen". + +"Minä huomasin kyllä". + +"Kummastelitteko, mitä tuo merkitsi?" + +"Kummastelin". + +"Minä kerron kaikki teille. Tuo merkitsi: Mitä Silas Meadowcroft sanoi +veljelleen John Jagosta, ihan sitä samaa minäkin ajattelin John Jagosta +samassa silmänräpäyksessä. Minua kummastutti havatessani miehen +mielessä oman ajatukseni, jonka mies puolestani toi julkisuuteen. +Minähän, herra, olin se, joka olen karkottanut John Jagon Morwickin +talosta ja minä sekä voin että tahdon taasen palauttaa häntä." + +Hänen olennossaan oli, enemmän kuin hänen sanoissaan, jotakin, joka +äkkiä levitti valoa mieleeni. + +"Te olette sanoneet minulle salaisuuden", sanoin minä, "John Jago on +rakastunut teihin". + +"Hurjasti rakastunut minuun?" keskeytti Naomi ja alkoi kuiskailla. +Käveltyämme muutaman kerran edestakaisin hiekka-käytävällä, puhkesi hän +äkkiä sanoihin, ikään-kuin hän olisi ollut haltioissaan. Hän laski +polvilleen; hän suuteli vaatteitani, jalkojani; hän nyyhki ja rukoili +rakkauttani. Ollakseni vaimo, herra, minulta ei puutu rohkeutta. Ei +kukaan mies ole koskaan ennen muistaakseni pelottanut minua. Mutta John +Jago pelotti minua, sen minä myönnän; voi kuin hän säikähytti minua? +Minä olin sydän kourassa ja polveni vapisivat. Minä olin ääneti ja +pyysin hänen nousemaan ylös ja menemään matkoihinsa. Ei; tuossa hän yhä +oli polvillaan ja piti kiinni hameestani. Sanat virtana vuotivat hänen +suustaan; enpä tiedä sen parempaa vertausta kuin että sanat tulvasivat +kuten vesi pumpusta, hänen autuutensa ja elämänsä, hänen toiveensa +taivaassa ja maan päällä ja Jumala tiesi mitä kaikkia riippui minun +yhdestä ainoasta sanasta, sanoi hän. Minä rohkaisin itseni, muistuttaen +häntä, että olin luvannut ruveta Ambrosen vaimoksi. 'Minusta teidän +pitäisi hävetä tunnustaessanne olevanne niin halpamielinen, että +tahdotte rakastaa minua, vaikka tiedätte, että olen luvannut rakastaa +toista!' Näin puhuttuani alkoi hän laulaa toista nuottia: hän alkoi +häväistä Ambrosea. + +"_Tämäpä_ teki minun kovaksi ja jäykäksi. Minä tempasin hameen hänen +kädestään ja huudahdin: 'Minä vihaan teitä! vaikka en olisikaan +kihloissa Ambrosen kanssa, en kuitenkaan rupeaisi vaimoksenne: en, +vaikkapa koko mailmassa ei olisi ketään muuta miestä, joka minua +kosisi. Minä vihaan teitä, herra Jago! Minä vihaan teitä!' Hän hypähti +ylös ja alkoi taasen puhua tyynesti. 'Te olette kyllin puhuneet', +vastasi hän minulle. 'Te olette musertaneet elämäni. Minulla ei nyt +enää ole mitään toiveita tulevaisuuden suhteen. Minä ylpeilin taloista, +neiti, ja työstäni; minä en piitannut orpanainne vihasta minua kohtaan; +minä palvelin uskollisesti herra Meadowcroft'ia; kaikki teidän +tähtenne, Naomi Colebrook -- kaikki teidän tähtenne! Nyt on kaikki +lopussa ja myöskin elämäni talossa on päättynyt. Minä en koskaan enää +vaivaa teitä. Minä menen matkoihini, kuten kipiät eläimet, jotka +piileilevät johonkin nurkkaan ja kuolevat. Tehkää minulle viimeinen +palvelus! Älkää saattako minua naapuriston naurettavaksi. Sitä minä en +voi kärsiä! Minä tulen hulluksi paljaasta tuosta ajatuksesta. Luvatkaa +minulle, ett'ette koskaan puhu kellenkään ihmiselle, mitä minä olen +sanonut teille tänä iltana -- luvatkaa sitä pyhästi miehelle, jonka +elämän olette musertaneet!' Minä tein, kuten hän pyysi: kyynel-silmin +minä lupasin hänelle. Niin on asianlaita. Sanottuani hänelle, että +vihasin häntä, itkin hänen onnettomuuttansa. Herra Jumala, kuinka me +naiset olemme mielettömiä! Mikähän siihen lienee syynä, että me aina +olemme valmiit säälimään miehiä? Hän ojensi kätensä minulle ja sanoi: +'Hyvästi ijäksi päiviksi!' -- ja minä säälin häntä. Minä sanoin: 'Minä +otan kätenne, jos te vuorostanne annatte minulle lupauksen. Minä pyydän +teitä, ett'ette luovu talosta. Kuinka enoni tulee toimeen, jos te +lähdette täältä pois? Jääkää tänne ja olkaa ystäväni, unohtakaa ja +antakaa anteeksi, herra John'. Hän lupasi minulle (hän ei voi minulta +kieltää mitään); ja hän vielä uudisti lupauksensa, kun tapasin hänet +seuraavana aamuna. Minä en tahdo tehdä hänelle vääryyttä, vaikka vihaan +häntä! Minä luulen, että hän totisesti aikoi pitää sanansa, niin kauan +kuin minä katselin häntä. Vasta kun hän tuli itsekseen, kiusasi perkele +häntä syömään sanansa ja luopumaan talosta. Minä olen kasvatettu +uskomaan perkeleen olevan olemassa, herra Lefrank; ja siitäpä selviää +kaikki, kuten minä huomaan. Antakaa minun saada selville, mihin Jago on +joutunut ja hän on palaava, sen minä takaan, ja on vapauttava Ambrosea +siitä epäluulosta, jonka alaiseksi hänen halpamielinen veljensä on +tehnyt hänet. Tässä on kynä ja paperia ja läkkiä. Kuuluttakaa hänen +perään, rakas Lefrank; ja tehkää se pian, minä pyydän minun tähteni!" + +Minä annoin Naomin jatkaa puhettaan, kunnes hän lopetti, enkä +yrittänytkään kumota hänen päätöksiään. Kun olin saanut kynän käteeni, +aloin minä kirjotella kuulutusta yhtä mielelläni, kuin minäkin uskoin +John Jagon olevan hengissä. + +Minä olisin kelle toiselle hyvänsä suoraan tunnustanut, että +minun vakuutukseni yhä oli sama kuin ennenkin. Joll'ei mikään riita +kalkki-uunin tykönä olisi ollut, olisin minä käsitykseni mukaan +ollut valmis uskomaan, jotta John Jagon katoomiseen oli syynä tuo +hirveä isku, jonka Naomi kiellollaan oli antanut hänelle. Sama +naurun-alaiseksi joutumisen pelko, joka oli saattanut hänet väittämään, +ettei hän huolinut Naomista, kun hän ja Silas olivat kiistelleet minun +makuuhuoneeni ikkunan alla, voi myöskin saattaa hänet salassa ja äkkiä +väistymään surkean tappion tantereelta. Mutta kalkki-uunin luona +tapahtuneiden seikkojen perästä en minä voinut uskoa Jagon vielä +elävän, sillä silloinhan olisi minun pitänyt uskoa Ambrose +Meadowcroft'in kertomuksen todeksi. + +Minä en alusta alkain ottanut uskoakseni tuota kertomusta; ja minä yhä +olin samaa mieltä. Jos minun olisi tullut päättää, kumpiko oli +todenmukaisempi, Ambrosenko puolustuksekseen tekemä kertomus, vai +Silas'en tekemä tunnustus, niin minun olisi täytynyt, jos kohta +vastahakoisestikin myöntää, että mielestäni tunnustus oli +toden-mukaisempi. + +Voinkohan minä sanoa tuota Naomille? Mieluummin kuin sen olisin +sanonut, olisin kirjottanut viisikymmentä kuulutusta John Jagon perään; +ja te olisitte tehneet sen saman, jos olisitte olleet yhtä mieltynyt +häneen kuin minä. + +Minä kirjotin tähän tapaan kuulutuksen, joka oli painettava "Morwickin +Sanansaattajaan": + +Murha. -- Kaikki sanomien toimittajat Yhdysvalloissa kehoitetaan +julkisesti ilmoittamaan, että Ambrose Meadowcroft ja Silas Meadowcroft +ovat haastetut oikeuteen, syytettyinä John Jagon murhasta, jota nyt +kaivataan sekä talossa että seudussa. Jokainen, joka voi antaa +jonkulaista tietoa, missä mainittu Jago oleskelee, voi heti tätä +ilmoittamalla pelastaa kahden syyttömän miehen hengen. Jago on noin +viisi jalkaa neljä tuumaa pitkä. Hän on laihan-kalpea; hänellä on +tummat, kiiltävät ja levottomat silmät; musta, paksu parta ja viikset +peittävät hänen kasvojensa ala-osaa. Miehen koko katsannossa on jotakin +levotonta ja arkaa. + +Minä kirjotin lisäksi päivän ja paikan. Vielä samana iltana ratsasti +eräs palvelija Narrabeehen toimittamaan, että kuulutus tuli +sanomalehden ensi numeroon. + +Kun me illalla erosimme toisistamme oli Naomi melkein yhtä heloittava +ja iloinen kuin koskaan ennen. Koska kuulutus nyt oli matkalla painoon, +tunsi hän olevansa aivan herkkä-verinen: hän oli varma asian +menestyksestä. + +"Te ette arvaa, kuinka suuria toiveita olette herättäneet minussa", +sanoi hän suoralla, ystävällisellä tavallaan, kun sanoimme toisillemme +jäähyväiset. "Kaikki sanomalehdet painattavat kuulutuksen ja me saamme +kuulla puhuttavan John Jagosta ennen viikon loppua". + +Naomi kääntyi pois aikoen mennä matkoihinsa, vaan palasi jälleen +luokseni. + +"Minä en koskaan anna anteeksi Silas'elle, että hän on kirjottanut tuon +tunnustuksen!" kuiskasi hän korvaani. "Jos hän joskus vielä tulee +asumaan saman katon alla Ambrosen kanssa, niin -- minä tosiaan en usko +meneväni naimisiin Ambrosen kanssa! Aivan niin!" + +Naomi jätti minut yksinäni. Yöllä minä valvoin useita tuntia ja +ajattelin hänen viimeisiä sanojaan. Että hän vissien asian-haarain +vuoksi ajatteli olevan mahdollista olla naimiseen menemättä Ambrosen +kanssa, tuo kehoitti minua -- minä häpeen sitä tunnustaa -- vissiin +toiveisin, joita jo salaa pidin mielessäni. Seuraavan päivän postissa +minä sain asia-kirjeen. Minun kirjurini kysyi, oliko mitään toiveita +minun palaamisestani Englantiin kyllin aikaisin voidakseni olla +oikeudessa tulevan käräjä-ajan alussa. Minä vastasin kohta, että +minulle oli mahdotoin määrätä, minä päivänä minä palaan. Naomi oli +huoneessa minun kirjottaessani tätä. Mitähän Naomi olisi vastannut, jos +olisin puhunut hänelle suoraan ja sanonut, että hän oli syypää kirjeeni +sanoihin? + + + + +KYMMENES LUKU. + +Tuomari ja vankilan tirehtööri. + + +Aika oli nyt suuresta arvosta Morwickin talossa. Kuuden viikon sisään +rikosoikeuden Narrabeessa piti ruveta istumaan. + +Tällä ajalla ei mitään merkillistä tapahtunut. + +Monta arvotonta kirjettä tuli meille, jotka koskivat John Jagon +kuulutusta; mutta emme saaneet mitään varmaa tietoa. Ei vähintäkään +jälkeä Jagosta ilmaantunut; ei ollut epäilemistäkään, ettei hänen +ruumiinsa ollut hävinnyt kalkki-uunissa. Silas Meadowcroft yhä piti +kiinni siitä kauheasta tunnustuksesta, jonka hän oli tehnyt. Hänen +veljensä Ambrose vakuutti yhtä varmasti syyttömyyttään ja kertoi +uudelleen saman kertomuksen kuin ennenkin. Muutamia päiviä minä +seurasin Naomia, kun hän kävi Ambrosen luona vankilassa. Aina sen +mukaan kuin oikeuden käyntiä varten määrätty päivä läheni, näkyi hän +horjuvan päätöksessään; hän tuli surulliseksi ja epäluuloiseksi +vähäpätöisimpienkin asioiden suhteen. Tämä muutos ei välttämättömästi +osottanut, että hänellä oli paha omatunto: se osotti ehkä ainoastaan +aivan luonnollista tuskaisuutta, aina sen mukaan kuin oikeus-päivä +lähestyi. Naomi huomasi tämän muutoksen lemmityssään. Tämä lisäsi +suuressa määrin hänen tuskaansa, vaikka hän ei koskaan muuttanut +mieltänsä Ambrosen suhteen. Siihen aikaan, josta nyt on puhe, olin minä +melkein aina tytön kanssa. Neiti Meadowcroft tutki huoneessaan +sanomalehtiä, jotta hän jos suinkin saisi jotakin tietoa John Jagosta; +herra Meadowcroft ei suvainnut nähdä muita kuin tyttärensä ja +lääkärinsä ja vieläpä joskus myöskin jonkun vanhoista ystävistään. +Siitä ajasta saakka minulla on syytä uskoa, jotta Naomi meidän +ystävällisen seurustelun kestäessä huomasi niiden tunteiden oikeata +laatua, joita hän oli minussa herättänyt. Vaan hän ei siitä hiiskunut +mitään. Hänen kohtelunsa minua kohtaan oli yhä vaan sisaren; hän ei +hituakaan koskaan poikennut säädyllisyydestä. + +Oikeuden istunnot alkoivat. Kun suuri jury (valamiehistö) oli kuullut +todistukset ja tarkastanut Silas Meadowcroft'in tunnustuksen, päätti +se, että tutkinto olisi pidettävä molempien vankien kanssa ja +määrättiin sitä varten ensi päivä nousevalla viikolla. + +Minä olin edeltäpäin kyllä sanonut Naomille, mikä suuren juryn päätös +tulisi olemaan. Hän kärsi rohkeasti tuota uutta iskua. + +"Joll'ette ole kyllääntyneet", sanoi hän, "seuratkaa minua myöskin +huomenna vankilaan. Ambrose on silloin pienen lohdutuksen puutteessa". +Hän vaikeni ja silmäili kaikkia päivän kuluessa tulleita kirjeitä, +jotka makasivat pöydällä. "Ei vieläkään mitään tietoa Johnista", sanoi +Naomi. "Kaikissa sanomalehdissä löytyy kuulutus. Minä olin aivan varma, +että me jo aikoja sitten saisimme tietoa hänestä". + +"Oletteko vielä varma siitä että hän elää?" rohkenin minä kysyä. + +"Yhtä varma kuin koskaan ennen", vastasi hän vakavalla äänellä. "Hän +piileilee jossakin: ehkäpä hän käyttää vale-pukua. Mutta joll'emme, kun +oikeus alkaa istua, tietäisi hänestä enemmän kuin nyt tiedämme? Jos +jury" -- Naomi itse katkaisi puheensa kauhistuksella. Kuolema -- +häpeällinen kuolema mestauslavalla -- voisi olla kauhistava seuraus +juryn neuvottelusta. "Me olemme jo kyllin kauan odottaneet tietojen +saapuvan luoksemme", jatkoi Naomi. "Nyt meidän itse täytyy etsiä John +Jagon jälkiä. Vielä kuluu viikko, ennenkuin tutkinto alkaa. Kuka tahtoo +auttaa minua etsimisessäni? Tahdotteko te, rakas Lefrank?" + +Turhaa on kaiketi lisätä, että minä suotuin ehdotukseen, vaikka tiesin, +ettei siitä olisi mitään apua. + +Me suostuimme nyt käyttää päivän käymällä vankilassa ja, tavattuamme +Ambrosea, kohta ruveta aivottuun etsimiseen. Kuinka tämä etsiminen +olisi tapahtuva, siitä en minä, eikä liioin Naomi ollut selvillä. Me +päätimme aluksi kääntyä poliisin luo pyytäen, että tämä auttaisi meitä +John Jagon etsimisessä ja sitten menetellä asianhaarain mukaan. Onkohan +koskaan kellään ollut enemmän toivotonta programmia kuin tämä? + +"Asian-haarat" olivat kohta vastaisia. Minä pyysin, kuten tavallisesti, +luvan saada käydä vankilassa ja nyt ensi kerta kiellettiin, eivätkä +liioin asianomaiset huolineet ilmottaa mitään syytä tähän kieltoon. +Vaikka kysyin miten tahansa, en minä saanut muuta vastausta kuin: "Ei +tänään". + +Naomin ehdotuksesta lähdimme vankilaan, jotta siellä ehkä saisimme +pyydettyä selitystä. Virkaatekevä vanki-nihti ulko-portin luona kuului +Naomin suureen ihaillja-joukkoon. Hän ilmasi varovaisesti salaisuuden +kuiskauksella. Tuomari ja vankilan tirehtööri puhuivat juuri silloin +Ambrose Meadowcroft'in kanssa hänen kopissansa: ne olivat nimenomaan +kieltäneet laskemasta ketään muuta kuin heitä vangin puheille. + +Mitähän tuo merkitsi? Me palasimme kummastellen taloon. Naomi tuli +sattumalta puhuneeksi erään naispalvelijan kanssa siellä ja huomasi +muutamia seikkoja. + +Varhain aamulla samana päivänä oli eräs Meadowcroft'in vanhoista +ystävistä tuonut tuomarin Morwickiin. Pitkä keskustelu oli ollut herra +Meadowcroft'in, hänen tyttärensä ja sen virkamiehen välillä, jonka +ystävä oli sinne tuonut. Tuomari oli lähdettyään talosta suoraan mennyt +vankilaan ja yhdessä tirehtöörin kanssa käynyt Ambrosen koppiin. +Koetettiinko yksityisesti voimakkaasti vaikuttaa Ambroseen? Melkein +näytti siltä. Jos täten tosiaankin koetettiin vaikuttaa, voipi kysyä: +Mikä oli sitten tarkoitus? Me voimme ainoastaan vartoa ja tehdä +havaintojamme. + +Meidän kärsivällisyyttämme ei kauan kysytty. Seuraavan päivän tapaukset +ilmottivat sen meille aivan odottamattomalla tavalla. Edellä +puolenpäivän kertoivat naapurit kummallisia uutisia vankilasta taloon. + +Ambrose Meadowcroft oli tunnustanut olevansa John Jagon murhaaja! Hän +oli samana päivänä kirjottanut tunnustuksen alle tuomarin ja vankilan +tirehtöörin läsnä-ollessa! + +Minä näin tämän asia-kirjan. Turhaa on tässä kertoa sen sisältöä. +Lyhyesti sanoen, Ambrose tunnusti, mitä Silas oli tunnustanut, vaikka +hän sanoi ainoastaan lyöneensä John Jagoa hänen pahan-ilkisen +kiusanteon vuoksi, sillä hän luuli täten vähentävän rikollisuuttansa +murhasta miestappoon. Oliko tunnustus tosiaan todenmukainen kertomus +tapauksesta? Vai olivatko tuomari ja tirehtööri toimineet perheen +hyväksi ja houkutelleet Ambrosea käyttämään tätä hurjaa keinoa +välttääkseen häpiällistä kuolemaa -- mestaus-lavalla? Tuomari ja +tirehtööri olisivat aivan ääneti, kunnes oikeus pakottaisi heitä +puhumaan. + +Kuka antaisi Naomille tiedon tästä viimeisestä ja kaikkia +surullisimmasta onnettomuudesta, joka oli häntä kohdannut? Koska Naomi +tiesi, että minä salaisesti rakastin häntä, olin minä hyvin +vastahakoinen ilmottamaan hänelle lemmittynsä Ambrose Meadowcroft'in +tunnustuksen. Oliko joku muu perheen-jäsen kertonut hänelle, mikä oli +tapahtunut? Asian-ajaja saattoi vastata minulle tähän kysymykseen: +neiti Meadowcroft oli Naomille kertonut kaikki. + +Minä olin suuresti liikutettu, kun kuulin tämän. Neiti Meadowcroft +ei suinkaan ollut se henkilö, joka jollain kurin tahtoi säästellä +tyttö-parkaa: ikävät uutiset olivat neiti Meadowcroft'in ilmotus-tavan +kautta tulleet toista vertaa ikävämmiksi. Minä koetin saada selville, +missä Naomi oli, mutta turhaan. Hän oli kyllä muuten ollut +tavattavissa. Oliko hän nyt minua piilossa? Tämä ajatus juolahti +mieleeni, kun kävelin alas rappusia turhaan koputeltuani hänen +huoneensa ovea. Olin päättänyt puhua hänen kanssansa. Minä odotin +muutaman minuutin ja nousin sitten taasen äkkiä ylös rappusia myöden. +Minä tapasin Naomin penkereellä, juuri kun hän oli menemäisillään +huoneestansa. + +Hän koki juosta takasin. Minä tartuin hänen käsivarsiinsa ja pidätin +häntä. Toisella kädellä, joka vielä oli vapaa, painoi hän nenäliinansa +vasten kasvojansa, ikäänkuin tahtoisi hän peitellä kasvojansa minulta. + +"Te sanoitte kerran, että minä olen lohduttanut teitä", puhuin minä +ystävällisesti. "Ettekö tahto antaa minun lohduttaa teitä nytkin?" + +Hän koki vielä päästä irti minusta. + +"Ettekö ymmärrä, että minä häpeen katsoa teitä silmiin?" puhui hän +matalalla, sortuneella äänellä. "Antakaa minun mennä!" + +Minä koetin vielä rauhoittaa Naomia. Minä vedin hänen ikkuna-penkin +luo. Minä sanoin odottavani, kunnes hän voisi puhua kanssani. + +Hän vaipui alas penkille ja väänteli käsiään helmassaan. Hänen maahan +luodut silmänsä yhä välttivät jäykästi kohdata minun silmäyksiäni. + +"Voi!" sanoi Naomi itsekseen, "minkälaisissa houreissa minä olen ollut? +Onkohan mahdollista, että minä koskaan olen voinut alentaa itseäni +rakastamaan Ambrose Meadowcroft'ia?" + +Hän säpsähti, kun tämä ajatus tuli hänen huulillensa. Kyyneleet +valuivat hiljakseen pitkin hänen poskiansa. + +"Älkää halveksiko minua, herra Lefrank!" sanoi hän matalalla äänellä. + +Minä koetin vakaisesti selittää Ambrosen tekemää tunnustusta niin +edullisessa valossa kuin suinkin oli mahdollista. + +"Hänen mielevyytensä ei ole pitänyt ryhtiänsä", sanoin minä. "Hän on +tehnyt tämän, koska hän epäili voimansa näyttää syyttömyytensä toteen +ja pelkäsi mestaus-lavaa". + +Naomi nousi ylös ja polki jalkaansa kiivaasti lattiaan. Hän käänsi +kasvojansa minuun päin, häpeän puna poskilla ja suuret kyyneleet +riippuivat hänen silmä-ripsistään. + +"Minä en enää tahdo tietää hänestä", sanoi Naomi ankaralla äänellä. +"Joll'ei hän ole murhamies, mikä hän sitten on? Valehtelija, ja arka +raukka! Kummassako näistä omaisuuksista on hän minulle enemmän +vastamielinen? Minä olen ainaiseksi erilläni hänestä! Minä en tahdo +koskaan enää puhua hänen kanssansa!" + +Naomi työnsi minun kiivaasti luotaan, kävi muutaman askeleen oveansa +kohden, seisahtui ja palasi luokseni. Hänen jalo luonteensa ilmaantui +näissä hänen sanoissaan: + +"Minä en ole kiittämätön _teitä_ kohtaan, rakas Lefrank. Nainen minun +asemassani on ainoastaan nainen; ja kun hän häpee, kuten minä, tuntee +hän sen syvästi, katkerasti. Antakaa minulle kätenne! Jumala siunatkoon +teitä!" + +Hän kohotti käteni huulilleen, ennenkuin huomasinkaan, ja suuteli sitä +sekä kiirehti takaisin huoneisinsa. + +Minä istahdin sille paikalle, jolla hän äsken oli istunut. Hän oli +luonut silmäyksen minuun suudellessaan kättäni. Minä en muistanut +Ambrosea ja hänen tunnustustansa, minä en muistanut lähestyvää +oikeuden-istuntoa, minä en muistanut virkani toimia ja englantilaisia +ystäviäni. Minä istuin siellä, mielipuolen itseluodussa Onnelassa, +ajattelematta mitään muuta kuin Naomin kasvoja siinä silmänräpäyksessä, +kun hän viimeksi oli katsellut minua. + +Minä olen jo maininnut, että olin rakastunut Naomiin. Minä tässä sen +sanon toistamiseen vakuuttaakseni teitä, että olen puhunut totta. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +Piikivi ja ikkuna. + + +Neiti Meadowcroft ja minä olimme talon perheen ainoat edusmiehet, jotka +olivat läsnä tutkinnossa. Me lähdimme kumpiki erikseen Narrabeesen. +Paitsi tavallisia tervehdyksiä aamuin illoin neiti Meadowcroft ei ollut +sanonut sanaakaan minulle sittenkun sanoin hänelle, etten uskonut John +Jagon olevan hengissä. + +Tahallani minä en ole huolinut täyttää kertomustani kaikenmoisilla +lakitieteellisillä yksityis-seikoilla. Minä aivon nyt niin lyhyesti +kuin suinkin kertoa puollustuksen laatua. + +Me sanoimme ensiksi kanteen olevan laittoman kummankin vangin suhteen. +Sen perästä ilmotimme tyytymättömyyttä oikeuden laillisuuden suhteen. +Me vedimme väitteemme perusteeksi vanhan englantilaisen lain, joka +sanoo, ettei ketään voida tuomita murhasta, ennenkuin murhatun henkilön +ruumis on löydetty tahi varmoja todistuksia on saatu ruumiin +hävittämisestä. Me väitimme, ettei riittäviä todistuksia ole voitu +hankkia siinä jutussa, joka nyt oli oikeuden tutkittavana. + +Oikeus neuvoteltuaan julisti sen päätöksen, että tutkinto tulee +jatkettavaksi. + +Me ilmotimme toistamiseen tietämättömyyttämme, kun syytettyin +tunnustukset tuotiin esille. Me väitimme, että joko pelko tahi +sopimaton houkutteleminen ovat pakottaneet näihin tunnustuksiin; ja me +viittasimme muutamiin erityisseikkoihin, joissa molemmat tunnustukset +poikkesivat toisistaan. Muuten oli meidän puollustus tässä +tilaisuudessa ylimalkaan samanlainen, kuin rauhan-tuomarin edessä +tapahtuneessa tutkinnossa. Oikeus neuvotteli vielä uudelleen eikä +hyväksynyt muistutuksiamme. Tunnustukset olivat oikeuden mielestä +todistusten arvoisia. + +Yleinen päällekantaja puolestaan toi esiin uuden todistajan syytettyjä +vastaan. On turhaa kuluttaa aikaa tämän todistuksen kertomisessa. +Kuulusteltaessa tämä todistaja puhui kahdella tavalla. Me osotimme +selvään, ettei tähän todistajaan ollut luottamista, vaikka hän oli +valansa vannonutkin. + +Oikeuden puheenjohtaja kertoi nyt lyhykäisesti, mitä oli asiassa +selville tullut. + +Hän sanoi tunnustusten suhteen, ettei voida pitää mitään lukua +sellaisesta tunnustuksesta, jota joko toivo tahi pelko on saanut +aikaan; sekä jätti juryn päätettäväksi, olivatko sellaiset tunteet +aikaan saaneet nämät tunnustukset. Tutkinnon kestäessä olivat +syytettyin asian-ajajat toteen näyttäneet, että tuomari ja vankilan +tirehtööri Ambrosen isän tiedolla ja suostumuksella olivat Ambroselle +sanoneet asian olevan hänelle hyvin arveluttavaa laatua; ainoa +mahdollisuus perheen pelastamiseen Ambrosen häpeällisestä kuolemasta +mestauslavalla oli, että Ambrose tunnusti ja että perhe, jos hän +tunnustaisi, tekisi, mitä suinkin voisi, saadakseen hänen tuomionsa +muutetuksi elinkautiseen vankeuteen. Mitä Silaseen tuli, oli myöskin +näytetty toteen, että hän kauheasti pelkäsi, kun hän teki hirveän +kanteensa veljeänsä vastaan. Me olimme turhaan viitanneet näihin +molempiin asianhaaroihin saadaksemme oikeuden kumoamaan tunnustukset; +vielä kerran me olimme pettyneet toiveissamme, että tämä vaikuttaisi +juryn tuomioon ja lieventäisi sitä. Oltuaan tunnin poissa palasi jury +saliin, julistaen molemmat vangit "syyllisiksi". + +Kun Ambroselta ja Silaselta asianomaisella tavalla kysyttiin, oliko +heillä mitään sanomista tuomionsa lieventämiseksi, vakuuttivat he +juhlallisesti olevansa syyttömät ja tunnustivat suoraan, että heitä oli +houkuteltu tunnustamaan, kun heille oli uskoteltu, jotta he +tunnustamalla pääsisivät pyövelin käsistä? Oikeus ei huolinut heidän +puheestansa. Kumpikin vanki tuomittiin kuolemaan. + +Kun minä palasin taloon, en tavannut Naomia, neiti Meadowcroft ilmotti +hänelle, kuinka juttu oli päättynyt. Puolen tuntia sen perästä jätti +muuan palveliattarista minulle kirjeen, jonka kuorelle Naomi oli +kirjoittanut nimeni. + +Tämä kuori sisälsi kirjeen ja paperiliuskan, johon Naomi kiireissään +oli kirjoittanut nämät sanat: "Jumalan nimessä, lukekaa tämä kirje, +jonka teille tässä lähetän ja käyttäkää se kohta hyväksenne". + +Minä silmäilin kirjettä? Muuan henkilö New-Yorkissa oli kirjoittanut +sen. Tämä oli edellisenä päivänä sattumalta nähnyt kuulutuksen +John Jagon perään, joka kuulutus oli leikattu sanomalehdestä ja +liisteröity erään ystävän kirjaan, johon oli koottu kaikenmoisia +eris-kummallisuuksia, tämän johdosta kirjotti hän Morwickin taloon +ilmottaakseen, että hän oli nähnyt erään henkilön, joka oli aivan John +Jagon kuvan kaltainen, vaikka hänellä oli toinen nimi ja palveli +kirjanpitäjänä eräässä kauppamiehen konttorissa Jersey-Cityssä. Koska +hänellä oli ollut hyvin aikaa, ennen postin lähtöä, oli hän palannut +takaisin konttoriin vielä kerran silmäilläkseen miestä, ennenkuin hän +pani kirjeensä postiin. Kummastuksekseen sai hän tietää, että +kirjanpitäjä ei sinä päivänä ollut saapunut pulpettinsa ääreen. Hänen +isäntänsä oli lähettänyt tiedustelemaan hänen kortteeriinsa ja siellä +saanut tietää, että hän yht'äkkiä oli sullonut vaatteensa kapusäkkiinsä +luettuaan kuulutuksen aamiais-pöydässä; hän oli kyllä maksanut hyyrynsä +ja lähtenyt pois teille tietämättömille! + +Oli myöhään illalla, kun minä luin nämät rivit. Minulla oli miettimisen +aikaa, ennenkuin tarvitsin toimia. + +Pitäen kirjeen oikeana ja muistaen Naomin selitystä, mistä syystä John +Jago salaa oli mennyt matkoihinsa talosta, tulin minä siihen +päätökseen, että olisi paras etsiä John Jagoa ainoastaan Narrabeessa ja +sen lähiseuduilla. + +Sanomalehti aamiaispöydässä oli epäilemättä antanut John Jagolle +ensimäisen tiedon suuren juryn päätöksestä ja tutkinnosta, joka oli +vast'edes tapahtuva. Kokemukseni ihmisluonnosta sanoi minulle, että +Jago, asiain näin ollen ja rakkaudesta Naomiin viehätettynä, tulisi +takaisin Narrabeehen. Kokemukseni sanoi minulle myöskin, minun on ikävä +sitä tunnustaa, että Jago kokisi käyttää Ambrosen vaarallista tilaa +pakottaakseen Naomia suostumaan naimis-tuumiin. Hän oli talosta +lähtemisellään osottanut kauheinta väliäpitämättömyyttä siitä +loukkauksesta ja niistä kärsimyksistä, joita hänen lähtönsä voisi +aikaansaada muille. Sama väliäpitämättömyys vielä suuremmassa muodossa +voisi ehkä pakottaa häntä salaa tekemään ehdoituksiansa Naomille ja +vaatimaan niiden hyväksymistä palkaksi Ambrosen hengen pelastamisesta. + +Pitkien mietintöjen perästä tulin minä tähän päätökseen. Minä olin +Naomin vuoksi päättänyt saada asiassa selkoa; mutta minun on suoraan +tunnustaminen, että tämä kirje ei poistanut niitä epäluuloja, kuin +minulla oli John Jagon hengissä olon suhteen. Minä en luullut kirjeen +olevan muuta kuin tunnotonta narrailemista. Salin kellon lyönnit +herättivät minua mietiskelemisistäni. Oli yö-sydän. + +Minä nousin ylös mennäkseni huoneeseni. Kaikki muut talossa olivat, +kuten tavallisesti, menneet levolle jo tuntia tätä ennen. Syvin +hiljaisuus vallitsi talossa hiipiessäni huoneen läpi, tulin sattumalta +vilkasemaan pihalle. Kaunis kuutama kohtasi silmiäni; kuutama oli sen +onnettoman illan kuutaman kaltainen, jona Naomi oli kohdannut John +Jagoa hiekkakäytävällä. + +Sänkykamarini kynttilä seisoi pöydällä: minä olin äsken sytyttänyt sen +palamaan. Minä olin juuri lähtemäisilläni huoneesta, kun ovi äkkiä +aukeni ja Naomi itse seisoi edessäni! + +Kohta minä hänen tuijottavista silmistään ja kalpeista poskistaan +huomasin, että jotakin tärkeää oli tapahtunut. Hän oli heittänyt +hartioilleen väljän viitan ja sitonut valkean nenäliinan pään +ympärille. Hänen hiuksensa olivat epä-järjestyksessä; hän oli +nähtävästi äsken noussut ylös pelosta ja kiireesti. + +"Mitä nyt?" kysyin minä ja menin häntä vastaan. + +Naomi tarttui täristen käsivarteeni. + +"John Jago!" kuiskasi hän. + +Te ehkä luulette, että minun itsepintaisuuteni oli ääretön. Minä tuskin +nytkään saatoin uskoa hänen sanojansa. + +"Missä?" kysyin minä. + +"Takapihalla, sänkykamarini ikkunan alla", vastasi Naomi. + +Tämä oli liiaksi tärkeää saattaakseni pitää mitään lukua jokapäiväisen +elämän pikkuseikoista. + +"Antakaa minun nähdä hänet!" sanoin minä. + +"Minä olen tullut tänne noutamaan teitä", vastasi Naomi suoralla +tavallaan. "Tulkaa mukanani!" + +Naomin huone oli toisessa kerrassa ja oli ainoa makuuhuone, jonka +ikkunat olivat takapihalle päin. Astuessamme ylös portaita, kertoi hän +minulle, mitä oli tapahtunut. + +"Minä olin pannut levolle", kertoi Naomi, "vaan en vielä nukkunut, kun +kuulin kiven kilkahtavan ikkunaa vasten. Minä odotin, kummastellen, +mitä tuo olisi. Kivi nakattiin uudelleen. Minä hämmästyin, vaan en +pelännyt. Minä nousin ylös ja riensin ikkunan luokse katsoakseni +pihalle. Siellä seisoi John Jago kuutamossa ja katsoi ylös minuun +päin!" + +"Näkikö hän teitä?" + +"Kyllä. Hän sanoi: Tulkaa alas, jotta saan puhua kanssanne. Minulla on +jotakin tärkeää sanomista teille!" + +"Vastasitteko te hänelle?" + +"Hengähdettyäni sanoin minä: odottakaa vähän! ja kiiruhdin alas +portaita luoksenne. Mitä minun nyt on tekeminen?" + +"Antakaa _minun_ nähdä hänet ja minä olen sanova teille". + +Me astuimme Naomin kamariin. Minä asetuin varovasti akuttimen taakse ja +katsahdin ulos. + +Tuossa hän oli tosiaan! Hän oli ajanut partansa ja viiksensä ja hänen +tukkansa oli lyhyeksi leikattu. Mutta ei voinut erehtyä, kun katseli +hänen tuimasti tuijottavia ruskeita silmiänsä tahi hänen laihankälpiän +ruumiinsa liikenteitä, kun hän verkalleen käveli edes takaisin +kuutamalla ja odotteli Naomia. Minä silmänräpäykseksi jouduin +tunteitteni valtaan. Minä olin varmaan luullut, ett'ei John Jago enää +ollut hengissä. + +"Mitä minun on tekeminen?" kysyi Naomi toistamiseen. + +"Onko meijerin ovi avoinna?" kysyin minä. + +"Ei; mutta halkoliiterin ovi nurkan takana ei ole suljettu". + +"Hyvä. Näyttäkää itsenne ikkunassa ja sanokaa hänelle: Minä tulen +kohta!" + +Ripsas tyttö totteli minua ilman vähintäkään arvelemista. + +Minä en voinut laisinkaan olla kahdella päällä hänen silmiensä ja +käyntinsä suhteen; hänen äänensä minä myöskin tunsin, kun hän alhaalta +vastasi: + +"Laittakaa niin, että hän puhuu teille siitä paikasta jossa hän nyt +on", sanoin minä Naomille, "kunnes minä ehdin kiertää toista tietä +halkoliiteriin. Sanokaa silloin pelkäävänne, että tulette herättämään +huomiota meijerissä, ja viekää hänet nurkan ympäri, jotta minä voin +kuunnella oven takana". + +Me lähdimme molemmat asuinhuoneesta ja erkanimme hiljaa. Naomi seurasi +neuvojani naisen nopealla älyllä. Minä olin tuskin ollut minuutinkaan +verran halkoliiterissä, kun kuulin hänen puhuttelevan Naomia oven +toisella puolen. + +Ensiksi John Jago alkoi selvitellä, mistä syystä hän salaa oli luopunut +talosta. Nöyryytetty ylpeys -- suuresti nöyryytetty Naomin +ylenkatseellisen kiellon ja Ambrosen solvauksen kautta -- oli syynä +hänen lähtöönsä Morwick'ista. Hän tunnusti lukeneensa kuulutuksen ja +että kuulutus tosiaan oli yllyttänyt häntä pitämään itseään piilossa! + +"Tultuani nauretuksi, solvatuksi ja ylönkatsotuksi", sanoi tuo raukka, +"olin minä iloinen huomatessani, että muutamilla teistä oli tärkeitä +syitä, joiden vuoksi te toivoitte minun palaavan. Teistä, neiti Naomi, +nyt riippuu pidättää minua täällä ja houkutella minua pelastamaan +Ambrosea nimeni ilmottamalla". + +"Mitä te tarkoitatte?" kuulin minä Naomin kysyvän ankaralla äänellä. + +Hän puhui hiljemmin; mutta minä kuitenkin voin kuulla hänen puhettansa. + +"Luvatkaa minulle, että tahdotte ruveta vaimokseni", sanoi hän, "ja +huomenna minä menen tuomarin luokse ja näytän olevani hengissä". + +"Mutta jos kieltäisin?" + +"Silloin minä taasen katoan, eikä kukaan teistä saa selkoa minusta, +ennenkuin Ambrose on hirtetty". + +"Oletteko kyllin ilkeä tehdäksenne, mitä sanotte, John Jago?" kysyi +tyttö ääneensä. + +"Jos te rupeatte meluamaan", vastasi hän, "tulette, niin totta kuin +Jumala on taivaassa, tuntemaan käteni kurkussanne! Nyt on minun +vuoroni, neiti; eikä minun kanssa ole leikkiä laskeminen. Tahdotteko +minua mieheksenne -- sanokaa jaa tahi ei?" + +"Ei!" vastasi Naomi korkealla ja vakavalla äänellä. + +Minä potkasin ylös oven ja tartuin häneen kiinni, juuri kuin hän +kohotti kätensä Naomia kohden. Jago oli minua väkevämpi. Naomi pelasti +henkeni. Hän survasi Jagon pistoolin syrjään, kun Jago vedettyään +pistoolin lakkarista tähtäili päätäni. Luoti meni ilmaan. Samassa minä +paiskasin Jagon kumoon. Pistoolin laukaus oli herättänyt koko +talonväen. Naomille ja minulle onnistui pitää häntä kiinni, kunnes apua +ehti saapua meille. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +Loppu. + + +John Jago vietiin tuomarin eteen ja seuraavana päivänä näytettiin +toteen, että hän oli sama mies. + +Ambrosen ja Silas'en henki ei tietysti enää ollut vaarassa saada kärsiä +lain ankaruutta. Mutta muutamat lain-opilliset muoto-asiat vielä +puuttuivat, ennenkuin he laskettiin syyttöminä vankilasta. + +Tällä väli-ajalla tapahtuivat muutamat seikat, joita tässä lyhyesti +mainittakoon, ennenkuin päätän kertomukseni. + +Herra Meadowcroft vanhempi, jota kestetyt tuskat olivat kerrassaan +runnelleet, kuoli äkkiä sydämen kolotukseen. Eräs lisäys vainajan +testamenttiin vahvisti Naomin lausetta neiti Meadowcroft'in vallasta +isänsä yli ja ilmotti samassa, missä tarkotuksessa neiti Meadowcroft +tätä valtaa piti. Herra Meadowcroft'in pojat saivat ainoastaan määrätyn +eläke-rahan. Maatilan omistus-oikeus jäi tyttärelle sillä vainajan +kehoituksella, että neiti Meadowcroft ottaisi vainajan "paraimman ja +rakkaimman ystävän, herra John Jagon", mieheksensä. + +Tämän testamentin johdosta lähetti Morwick'in uusi omistajatar +loukkaavan sanan Naomille, ett'ei hän kauemmin viipyisi talossa. Tässä +lisättäköön, että neiti Meadowcroft ei lainkaan ottanut uskoaksensa, +että John Jago koskaan oli pyytänyt Naomia vaimoksensa tahi häntä +uhkaillut, jos hän kieltäisi suostumasta. + +Neiti Meadowcroft syytti minua, samalla tapaa kuin Naomikin, että minä +vihasta suuresti soimattua John Jagoa kohtaan olin tahallani kokenut +halventaa häntä neiti Meadowcroftin kunnioituksessa; minäkin, kuten +Naomi sain käskyn korjata luuni talosta. + +Me molemmat talosta ajetut tapasimme toisemme porstuassa +matka-kampsuinemme. + +"Me olemme molemmat karkoitetut, rakas herra Lefrank", sanoi Naomi +suloisella, iloisella hymyilyllään. "Te matkustatte takaisin +Englantiin, arvaan minä; ja minä kaiketi koetan tulla toimeen täällä +kotimaassani. Naiset voivat saada paikan, jos joku antaa heille +puoltosanansa. Missähän minä löydän jonkun, joka voi antaa minulle +paikan?" + +Nyt minä huomasin, että minun tuli puhua oikealla ajalla. + +"Minulla on paikka tarjona teille", vastasin minä. + +Naomi ei vielä aavistanut mitään. + +"Se oli hyvä, herraseni", oli Naomin ainoa vastaus. "Oliko se +sähkölennätin-konttorissa tahi kauppapuodissa?" + +Minä hämmästytin pienen amerikalaisen ystävättäreni syleilemällä häntä +ja painamalla ensimäisen suukkoseni hänen huulillensa. + +"Paikka on oman takkani ääressä", sanoin minä; "palkkanne on kaikki, +mitä syystä voitte pyytää minulta; ja jollei teillä Naomi ole mitään +vastaan-sanomista, otan minä teidät vaimokseni". + +Minulla ei ole mitään muuta lisättävää, paitsi että vuosikausia on +kulunut, sittenkun lausuin nämät sanat ja vielä olen yhtä rakastunut +Naomiin kuin koskaan ennen. + +Muutamia kuukausia häiden jälkeen kirjotti rouva Lefrank eräälle +ystävälleen Narrabeessa, kuulustellen, kuinka talossa voitiin. +Vastauksesta saatiin tietää, että Ambrose ja Silas olivat muuttaneet +Uuteen-Seelantiin ja että Meadowcroft oli yksin Morwick'in talossa. +John Jago ei huolinutkaan ruveta hänen avio-mieheksensä. John Jago oli +taasen kadonnut teille tietämättömille. + + * * * * * + +Loppumuistutus. + +Muuan painettu kertomus eräästä oikeus-jutusta, joka tämän vuosisadan +alkupuolella koskaan tapahtui, antoi ensimäisen aiheen tähän pieneen +kertomukseen. Julkaistu kertomus tästä eriskummallisesta jutusta on +nimeltään: "Jesse ja Stephan Boornin tutkinto, tunnustukset ja tuomio +Russel Colwin'in murhasta ja sen miehen palaaminen, joka luultiin +murhatuksi". Kirjoitti Leonhard Sargeant, entinen apulais-kuvernöri +Vermontista (painettu Manchesterissa 1873). Lienee paikoillaan, että +epäilevien lukijain vuoksi lisään, jotta kaikki nuo "uskomattomat +tapaukset" tässä kertomuksessa ovat tosi-asioita, joita olen lainannut +painetusta kertomuksesta. Kaikki mikä näyttää "todennäköiseltä", on +yhdeksässä kohdassa kymmenestä kirjottajan keksimä. + +W. C. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of John Jagon henki tahi kuollutko vai +elävä?, by Wilkie Collins + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHN JAGON *** + +***** This file should be named 19372-8.txt or 19372-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/9/3/7/19372/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/19372-8.zip b/19372-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..67a67fd --- /dev/null +++ b/19372-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fd37a99 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #19372 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19372) |