path: root/19137-8.txt

The Project Gutenberg EBook of Kumarrusmatka, by Robert Kiljander

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Kumarrusmatka
       Kolminäytöksinen huvinäytelmä

Author: Robert Kiljander

Release Date: August 28, 2006 [EBook #19137]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUMARRUSMATKA ***




Produced by Tapio Riikonen






KUMARRUSMATKA

Kolminäytöksinen huvinäytelmä


Kirj.

R. KILJANDER


Ensimmäisen kerran julkaissut Otava, Helsinki, 1894.



HENKILÖT:

MILLER, hovineuvos, leskimies.
ALBERT, hänen poikansa.
SELMA, hänen tyttärensä.
VIIVI, hänen veljensä tytär.
SALMELA, ylioppilas.
KEKKONEN, lukkari.
VINQVIST, ent. ravintolanpitäjä.
NEITI KRAFTMAN, köyhäinkodin johtajatar.
MÖTTÖNEN, kulkukauppias.
Hänen lapsensa.
POLIISIKOMISARIUS.
KYYPPÄRI.
PALVELIJATAR RAVINTOLASSA.
PALVELIJATAR HOVINEUVOKSESSA.

Tapahtumapaikka Helsingissä. Ensimäinen näytös Hotel National nimisessä
ravintolassa, toinen ja kolmas hovineuvoksen luona.




ENSIMÄINEN NÄYTÖS


Sali pienemmässä ravintolassa. Ovi perällä sekä molemmin puolin.
Jokseenkin siistit huonekalut. Punakupuinen kattolamppu, josta
hämäränlainen valo leviää huoneesen. Aika keskellä yötä.



ENSIMÄINEN KOHTAUS

    Albert, Selma ja Salmela (istuvat oikealla puolella
    [näyttämöltä katsoen] pöydän ympärillä, jossa on kahvineuvot
    likööreineen. Heillä on päällysvaatteet yllä ja heidän
    puvuistaan näkee että he tulevat jostakin hienommasta
    tilaisuudesta).

SALMELA (kohottaen lasinsa): Neiti Selma, saanko luvan? Olkaa nyt niin
hyvä!

SELMA (nauraen): Ei, ei, en minä enää, johan minä otin yhden. En pääse
kotiin sitten.

ALBERT (haukotellen): Ota pois vaan kun sinulla kerran on kunnia olla
viftillä rakkaan veljesi ja tuon toisen tyhjäntoimittajan kanssa.
Maljanne!

    (Juo pohjaan).

SELMA. Niin, mitähän pappa sanoisi, mitä ihmeessä hän sanoisi, jos hän
tietäisi että minä tässä keskellä yötä --! (Maistaa lasistaan) Ai, ai,
kun se on imelätä! Kyll'on hyvää tämmöinen avekki!

SALMELA. Te maistatte niin vähän. Onko teillä kahvia? Ehkä saan
tarjota --?

SELMA. Kiitoksia, minulla on vielä. Mutta muista nyt Abbe, ei
hiiskahdusta, ei pienintäkään viittausta kellenkään siitä että minä
tällä tapaa olen antanut itseäni narrata, sillä --

ALBERT. Että sinä olet antanut itseäsi narrata! Itsehän sinä meidät
tänne viekottelit.

SELMA. Minäkö?

ALBERT. No, kukas muu? Kotimatkalla Alliance Françaisesta kun me, sinä,
minä ja tämä toivorikas nuori mies, joka asuu aivan toisessa päässä
kaupunkia, mutta joka nyt näinä viimeisinä aikoina, hiis' ties' mistä
syystä, on ruvennut pitämään niin hellää huolta perheestämme! -- Niin
no, kun me kuljimme tästä Nationaalin ohitse, niin huudahdit sinä: Kas,
kun tuolta vielä loistaa valkeata! Mennäänpäs sinne viftaamaan. Ja kun
minä puolestani en koskaan hyvää asiata --

SELMA. Niin, mutta enhän minä sillä mitään tarkoittanut -- ilman
aikojanihan vaan --

SALMELA. Niin, te sanoitte olevanne semmoisella hurjapäisellä
seikkailutuulella ja että teitä huvittaisi kerran nähdä, mimmoiset ne
ovat nuo paikat, joissa herrat niin hyvin viihtyvät ja joissa --

SELMA. Niin, mutta hyvät herrat, se olisi ollut teidän velvollisuutenne
estää minua. Tehän kuulutte siihen viisaampaan sukupuoleen, ha ha ha!

ALBERT. Sanoinhan minä että kyllä ukko papan tekotukka nousee pystyyn,
jos hän saa vihiä siitä, että hänen tyttärensä --

SALMELA. Niin, mutta kun sitten muistimme, että herra hovineuvos olikin
valtioneuvoksen luona Uuden vieraskodin johtokunnan kokouksessa, jossa
sitten tavallisesti jälestäpäin pelataan whistiä myöhään aamuun asti,
niin --

SELMA. Niin, niin, syyttäkää vaan minua. Mutta Abbe, ajatteleppas,
ajatteleppas jos Viivi sill'aikaa on tullut kaupunkiin ja minä vaan
istun täällä aivan rauhallisesti! Sehän olisi kaunista!

ALBERT (täyttää lasinsa): No, jos on tullut, niin on tullut.

SALMELA. Kuka tuo Viivi on?

SELMA. Hän on meidän serkkumme maalta ja hän kirjoitti minulle toissa
päivänä että hän tulee meille tänään tahi huomenna.

SALMELA. Tuleeko hän viipymään kauan?

SELMA. Ainoastaan muutamia päiviä. Niillä on siellä hänen
kotipitäjässään Alamäellä jonkunmoinen suurempi juhlatilaisuus ja siksi
pitää hänen täällä laitattaa itselleen vähän hienompi puku tietysti.
Niin, se on kaunis tyttö ja te tulette varmaan rakastumaan häneen,
herra Salmela.

ALBERT. Ikävä hän minusta on. Ja sitä paitsi hän on köyhä, ettei
kannata häntä hakkaillakaan.

    (Juo).

SELMA. Oh, elä sinä hänestä huolehdi. Onhan hänellä ollut kosijoita
siellä maalla parikin, vaikk'ei ole vielä siitä mitään varmempata
kuultu. Ja kyllä minäkin hänestä pidän, vaikka hän välistä onkin liian
kiivas ja itsepäinen. Rupeanko puhemieheksenne, herra Salmela?

SALMELA (ottaa lasinsa): Mutta mitä varten neiti nyt noin --
tiedättehän kyllä -- Kuulkaa, olkaa nyt hyvä ja maistakaa vähän,
hiukkasen vaan --

SELMA. En uskalla -- en totisesti uskalla --

ALBERT (haukotellen): Niin, pullo on nyt lopussa. Tilataanko uutta
vai --?

SALMELA. Se on tietty. (Soittaa) Kalle!

SELMA. Ei nyt enää. Nyt on jo kerrassaan aika lähteä. Ainakaan en
minä --

    (Vetää harson kasvoilleen).



TOINEN KOHTAUS

    Entiset. Kyyppäri.

KYYPPÄRI (vasemmalta, servietti kainalossa, kumartaa): Mitä herrasväki
suvaitsee --?

SALMELA. Yksi neljännes munkki lisää.

KYYPPÄRI. Pyydän anteeksi, mutta kello käy jo kahta. Emme saa
anniskella enää näin myöhään ja --

ALBERT. Mitä tuhmuuksia se on! Onhan meillä yksityinen huone. Kutsu
tänne isäntä!

KYYPPÄRI. Isäntä makaa ja sitä paitsi kävi juuri komsarjus bufetissa ja
oli niin äkäisen näköisenä kun huomasi että täällä vielä oli väkeä,
niin että jos herrasväki ei paheksu niin --

SELMA (matalalla äänellä Salmelalle): Tulkaa pois nyt! Ajatelkaa jos
vielä saisimme tekemistä poliisin kanssa!

SALMELA. Oh, se nyt ei tule kysymykseen. (Kyyppärille) No, tuohan
sitten lasku.

KYYPPÄRI. Tässä se on.

SALMELA (vetäytyy vasemmalle tarkastaen laskua).

ALBERT (puoliääneen Selmalle; ivallisesti): No, joko hän on kosinut?

SELMA. Hyi, kuinka sinä --!

ALBERT (sytyttää paperossin): Niin no, minä puolestani kyllä annan
siunaukseni, jos se teitä huvittaa, mutta pappa tulee luultavasti
räjähtämään ilmaan jos häntä oikein tunnen, sillä --

KYYPPÄRI (Salmelalle): Kiitoksia nöyrimmästi!

    (Kaksi kumarrusta).

ALBERT. Ja nyt me matkustamme, sanoi Blåfjell.

    (Panee päällystakkinsa kiinni ja menee).

KYYPPÄRI (menee edeltäpäin aukaisemaan oven etehiseen, joka on
hämärästi valaistu).

SALMELA. Yksi pyyntö, neiti Selma. Saanko huomenna tulla hakemaan teitä
luistinradalle? Saanko? Mitä?

SELMA. Niin -- en tiedä --

SALMELA. Kyllä te tiedätte.

SELMA. No, tulkaa sitten,

SALMELA. Kiitos, kiitos! En voi sanoa kuinka --

    (Tarttuu Selman käteen, mutta hän vetää sen takaisin ja
    menee edeltäpäin. -- Näyttämö tyhjänä).



KOLMAS KOHTAUS

    Kyyppäri. Palvelijatar.

KYYPPÄRI (tulee takaisin): Stiilinen tyttö, tuo neiti, aika stiilinen!
Mutta suotta se kasvonsa minulta piilotteli, kyllä minä hänet tunsin.
Eipä se muutenkaan ole ensimmäinen kerta kun täällä on istunut naisia
herrojen kanssa yksityisessä huoneessa aamuun saakka.

    (Huutaa) Anna! onko Anna siellä? (Menee ottamaan pois
    tarjottimen, ja kun huomaa että siellä on puolillaan
    oleva lasi, tyhjentää hän sen poskeensa).

PALVELIJATAR (tulee vasemmalta ja pyyhkii silmiään hyvin unisen
näköisenä).

KYYPPÄRI. Anna sulkee ovet ja sammuttaa lamput. Hyvää yötä! Nuku
niinkuin olet alottanutkin.

    (Menee vasemmalle).

PALVELIJATAR. Hyvää yötä!

    (Menee haukotellen perälle. -- Näyttämö tyhjä. Hetkisen
    vaitioloa. Anna kuuluu puhuvan etehisessä jonkun kanssa).

PALVELIJATAR (takaisin): Kalle!

KYYPPÄRI (vasemmalta): Noh? Mitä nyt?

PALVELIJATAR. Tulee matkustajia. Herra ja rouva maalta. Pitää olla
kaksi huonetta ja pilttu hevoselle.

    (Menee perälle).

KYYPPÄRI (hänen perästään): No, mitkä juuttaan matkustajat nyt tähän
aikaan --!

    (Näyttämö vähän aikaa tyhjä).



NELJÄS KOHTAUS

    Kekkonen, Viivi, Kyyppäri ja Palvelijatar (joka kantaa kahta
    pienempää kapsäkkiä [yhdennäköisiä] ja muita matkakapineita).

KEKKONEN (noin 36-vuotias): Jahah, vai tämäkö huone! Kiitoksia paljon,
kiitoksia paljon! Herra on hyvä ja antaa anteeksi että tulemme näin
myöhään häiritsemään, mutta me olemme maalta emmekä ehtineet asemalle
ennenkuin -- (aikoo auttaa Viiviä päällysvaatteista) Saanko luvan --?

VIIVI (lyhyesti): Kyllä minä itsekin -- (osoittaa oikeanpuolista ovea)
Tämäkö se on se toinen huone, joka meille?

KYYPPÄRI. Niin, olkaa hyvä.

    (Menee aukaisemaan oven).

VIIVI. Tehkää hyvin neiti ja kantakaa kapsäkit sinne sisään.

    (Palvelijatar tekee niin).

KEKKONEN (riisuen): Niin, katsokaas, ensimäiseen junaan emme voineet
ajatellakaan että pääsisimme, lumipyry kun teki meille semmoiset
kepposet ja vaikka Polle parka ponnistelikin voimiaan viimeiseen
saakka, niin tulimme sittenkin asemalle vasta kun toinen juna oli
lähdössä ja pyyhkäisi aivan juuri nokkiemme edessä, ja ota sitä sitten
hännästä kiinni. Hm! (Sivukatse Viiviin) Niin no, jos herra sitten on
hyvä ja sanoo teidän rengille että hän toimittaa Pollen talliin ja
antaa sille oikeen kukkurakopan kauraa, sillä kyllä on poika poloinen
tänään saanut reistailla ja rimpuella että oikein sydäntä särkee kun
sitä -- (Kun kyyppäri auttaa häntä) Kiitoksia, kiitoksia, se on
liian paljon vaivaa --! (Viiville) Mutta mitä minun vielä piti
sanomankaan --? Niin, että emmeköhän samassa tilaa vähän ruokaa?
Biffipaisti olisi mainion lämmittävää näin kylmästä tultua, jos --

VIIVI. Ei minun ole nälkä.

KEKKONEN. No, ei minunkaan sitten, ei minunkaan. (Kyyppärille) Niin ei
tarvitse mitään. Mutta jos nyt herra sitten vaan on niin hyvä ja
toimittaa tuota Pollelle, niin --

KYYPPÄRI. Heti paikalla. (Mennessään) Lystikäs herrasmies, tuo!

VIIVI (kävelee edestakaisin): Oiss, että tälle matkalle ollenkaan
tulin! Oiss!

KEKKONEN. No, no, ei pidä olla pahalla tuulella, ei pidä olla pahalla
tuulella, neiti Viivi. Onko tuo nyt sitten niin suuri onnettomuus,
ett'ette enää päässyt sisään tuonne hovineuvokseen, vaikka niin
soitimme ja koputimme! Ottavathan muutkin naiset kortteeria
ravintoloissa ja huomennahan te jo hyvissä ajoissa voitte tavata
sukulaisianne ja makeasti nauraa heidän kanssaan koko jutulle. Minusta
tämä vaan on ollut niin hemmetin lysti matka ettei --

VIIVI. Ja mikä ravintola tämä sitten lieneekään? Uskaltaakohan tässä
edes ummistaa silmänsä yöksi?

KEKKONEN. Hieno paikka, hieno paikkahan tämä on. Tuskin piispallakaan
on paremmat mööpelit. Ja lupasinhan minä mammalle, teidän
kunnioitettavalle mammalle, että kyllä minä pidän huolta neiti Viivistä
ettei mitään -- Niin, teidän mammanne kehotuksestahan se onkin kun nyt
ensimäisen kerran olen täällä Helsingin suuressa kaupungissa. »Hyvä
kanttori», hän sanoi, kun nimittäin kerroin hänelle että koetteeksi
lystin vuoksi olin hakenut hoitajan paikan tässä vasta perustetussa
Uudessa vieraskodissa. »Hyvä kanttori», hän sanoi, »ei ne paperit
paljon paina, teidän pitää kaikin mokomin mennä kumartamaan, sillä jos
ette itse tule Helsinkiin, niin ajattelevat herrat siellä että ehkä te
vaan pilallanne olette jättänyt sisään hakemuksenne, koska ette
persoonallisesti ole käynyt heitä puhuttelemassa». Niin hän puhui. Eikö
niin?

VIIVI (kärsimättömästi): Kyllä --

KEKKONEN. Niin, mutta sitten hän samassa muisti että pitihän neiti
Viivinkin näinä päivinä pistäytyä pääkaupungissa ja siinä tapauksessa
se sopisi mainion hyvästi, jos te pääsisitte minun hevosessani
asemalle, niin se tulisi helpommaksi meille molemmille. Mutta siihen
minä vastasin että --

VIIVI. Niin, niin, kyllä minä muistan --

KEKKONEN. Niin, siihen minä vastasin että kyytirahasta ei
kysymystäkään, he he he, sillä minä jos menen, niin menen omalla
Pollellani ja aivan yksin, että jos Viivi neiti vaan tahtoo tulla minun
halvassa reessäni, niin se on minulle sekä kunnia että ilo, sanoin
minä. Ja seuraavana aamuna sitä sitten mentiin kun mentiinkin ja
mammanne vielä lähtiessä taputti minua olkapäälle ja katsoi meitä niin
viekkaasti ja meinaavasti että mitähän se sillä oikeastaan --

VIIVI. Oiss, mitä te nyt taas noita vanhoja --!

KEKKONEN. No ei mitään sitten, ei mitään. Mutta jättäkää nyt pois tuo
nyrpeä katse. Koettakaapas nyt vähän kikattaa, niin saatte nähdä että
jos ei se auta, niin --

PALVELIJATAR (oikealta päiväkirja kädessä, jonka hän antaa Kekkoselle):
Tässä olisi kirja, jos herrasväki --

KEKKONEN. Mitä? Mikä kirja tämä on --?

PALVELIJATAR. Matkustavaisten kirja.

VIIVI (erikseen): Matkustavaisten kirja! No, se vielä puuttui!

PALVELIJATAR. Niin, siihen kirjoittaa jokainen matkustaja nimensä.

VIIVI (kuin edellä): Minä siis tulisin ilmoitetuksi samassa paikassa
kuin hän! Ei, se ei saa tapahtua.

KEKKONEN. Ahaa, ahaa! (ottaa kynän) No, pistetään nimi, pistetään nimi
vaan. Tulee hauska huomenna nähdä kaikissa sanomalehdissä --

VIIVI (kuin edellä): Tuo piika pitää saada pois täältä. (Ääneen)
Kuulkaapas neiti, tuokaapas minulle lasi juomavettä, mutta oikein
raitista.

PALVELIJATAR. Kyllä. Paikalla.

    (Menee).

VIIVI. Odottakaapas kanttori! Elkää kirjoittako!

KEKKONEN. Heh? Enkö --?

VIIVI. Niin tuota -- Minun nimeni ei saa tulla tuohon kirjaan.

KEKKONEN. Eikö teidän --? No mistä --?

VIIVI. Niin, minä en sitä tahdo. Minusta on niin ikävää nähdä nimeni
sanomalehdissä -- ja kun sitä paitsi vielä tulimme tänne näin keskellä
yötä, niin --

KEKKONEN. Mutta kun tuo tyttö sanoi että jokaisen matkustajan nimi
pitää siinä --

VIIVI. Niin, sen vuoksi juuri meidän täytyy keksiä joku keino. Me
panemme toiset nimet.

KEKKONEN. Toiset nimet! No, kylläpä sen Viivi neidin päähän
pälkähtääkin -- ha ha ha! Mutta jos poliisi vetää meidät siitä
edesvastaukseen?

VIIVI. Poliisi? Mitä se poliisia koskee? Nimi kuin nimi. Sitä paitsihan
te olette aivan tuntematon täällä ja huomennahan minä olen poissa.
Mutta mistä nyt keksimme nimet --?

KEKKONEN. Niin, mutta -- onkohan tämä nyt --?

VIIVI. Pian nyt vaan ennenkuin piika tulee takaisin --

KEKKONEN. Niin, en minä -- en minä suinkaan -- Mutta nyt tiedän. Jos
panisimme pilan vuoksi vaan Nimetön, Niilo ja Nilla Nimetön
esimerkiksi. Se kuuluisi niin --

VIIVI. Eihän tuo nyt -- Pitää olla joku ulkomaalainen, joku
ruotsalainen, joka ei ole niin tunnettu.

KEKKONEN. Niin, kuka nyt niitä ruotsalaisia -- Ahaa, nyt löysin.
Pannaan Pettersson.

VIIVI. Oiss! Mutta nyt sen keksin. Mammalla on vanhoja tuttavia tuolla
Kajaanin toisella puolella, eräs perhe nimeltään Miltopeus.
Kirjoittakaa Miltopeus.

KEKKONEN. Milto -- Miltopeus --?

VIIVI. Niin, Miltopeus.

KEKKONEN. Mutta jos ne sattuisivat lukemaan sanomista että --?

VIIVI. Niillä ei ole muita lehtiä kuin lähetyssanomat. Kirjoittakaa
siis --

KEKKONEN. Mutta eikö se ole väärin että toisen rehellistä nimeä --?

VIIVI. No, kylläpä te olette lapsellinen. Antakaa tänne kynä, niin
minä --

KEKKONEN. Ei, kyllä minäkin. -- Matti ja Mimmi Miltopeus, he he he.
Passaako se?

VIIVI. Mitä te niistä syntymänimistä? ja sitä paitsi --

PALVELIJATAR (tuo vesilasin): Olkaa niin hyvä!

VIIVI. Kiitoksia! (Juo) Se oli oikein hyvää.

KEKKONEN. No, no, kyllä ymmärrän, kyllä ymmärrän. (Kirjoittaa ja antaa
piialle kirjan) Kas niin, minkä minä kirjoitin sen minä kirjoitin.

PALVELIJATAR. Kiitoksia!

    (Oikealle; vilkaisee sivumennen kirjaan).

VIIVI. No, kuinka te kirjoititte?

KEKKONEN. Kirjoitin vaan: Herra Miltopeus rouvineen Kajaanista.

VIIVI. Rouvineen! Kirjoititteko rouvineen?

KEKKONEN. Niinhän minä --

VIIVI. Se oli jokseenkin sopimatonta pilaa, se minun täytyy sanoa. Mitä
minulla teidän nimellänne on tekemistä. Omanihan vaan --

KEKKONEN. Voi peeveli! Mutta kun luulin --

VIIVI. No, mikä on tehty, se on tehty. Itsellänne teillä siitä voi olla
suurimmat hankaluudet. (Rupeaa panemaan päällysvaatteitaan kokoon;
lyhyesti) No, miksi ajaksi tilaamme kahvia aamulla.

KEKKONEN. Miksikä ajaksi kahvia. No, se on minulle yhdentekevä, aivan
yhdentekevä.

VIIVI. No, määrätään sitten k:lo 9. Ja hyvää yötä nyt ja kiitoksia
kyydistä!

    (Aikoo mennä oikealle).

KEKKONEN. No, joko te menette?

VIIVI. Mitäs minä sitten --?

KEKKONEN. Kuulkaapas neiti! Tuota -- saanko vast'edeskin tulla teitä
kyyditsemään? Saanko?

VIIVI. Miks'ei jos soveltuu.

KEKKONEN. Tuota -- että jos olisikin vaikka vähän pitempi matka.
He he he!

VIIVI. Pitempi matka?

KEKKONEN. Niin tuommoinen matka, joka -- hm, joka kestäisi ei
ainoastaan yhden päivän, mutta monta päivää, viikkoa, kuukausia jopa
vuosiakin ja joka -- hm --

VIIVI. Minne ihmeissä kanttori sitten aikoisi minua laahata? (Erikseen)
Aikooko hän nyt tässä keskellä yötä vielä ruveta --?

KEKKONEN. Niin, se olisi semmoinen matka, joka -- joka --

VIIVI. Minä olen jo niin väsynyt tämänkin päivän matkasta että tuskin
luulen voivani pitempiä --

KEKKONEN. Niin no, eihän se ole mikään Ameriikan matka, vaikka kyllähän
sitä reissurahoja juuri siihenkin riittäisi, he he he. Sillä jos en
enää, niinkuin sanotaan, puhuisi esimerkeillä ja kuvilla, vaan --

VIIVI. Ei puhukaa vaan »esimerkeillä ja kuvilla» se on paljon
hauskempaa, mutta puhukaa sitten huomenna, sillä minua nukuttaa
todellakin niin kauheasti etten nyt tällä haavaa --

KEKKONEN. Jahah, jahah. No, niinkuin neiti suvaitsee, niinkuin vaan
itse suvaitsette --

KYYPPÄRI (perältä): Asia on toimitettu. Olen sanonut rengille. Olisiko
mitään muuta käskettävää?

PALVELIJATAR (tulee oikealta).

KEKKONEN. Ei minulla suinkaan. Antakaa nyt vaan anteeksi että näin
yöllä --

PALVELIJATAR. Saanko luvan kysyä milloinka herra ja rouva tahtoo kahvia
aamulla?

VIIVI. Rouva --! (Hillitsee itseään) Tuota -- tuokaa k:lo 9. (Menee
oikealle; erikseen) No, kyllä se nyt on viimeinen kerta kuin minä
tämmöiselle --

KYYPPÄRI. Hyvää yötä sitten!

    (Kumartaa).

PALVELIJATAR. Hyvää yötä!

    (Niiaa).

KEKKONEN. Hyvää yötä, hyvää yötä ja makeata unta!

    (Kun kyyppäri ja piika menevät, näkyy edellinen hiljaa
    väittelevän jotain, johon piika vastaa osoittamalla
    nimikirjoitusta kirjassa, jonka hän on antanut kyyppärille).

KEKKONEN. Rouva! Se sanoi häntä rouvaksi, he he he!

VIIVIN ÄÄNI (oikealta): Herra jumala, mitä tämä on!

KEKKONEN. Mitä, mitä -- mitä siellä --?

    (Juoksee ovelle).

VIIVIN ÄÄNI. Ette saa tulla, ette saa tulla!

    (Ovi paiskataan kiinni).

KEKKONEN. No, sun seitsemän seppää! No, sun seitsemän --! Eihän tuo
johtunut mieleenikään -- (Istuutuu aivan hämillään) No, tämäpä hassua,
ha ha ha! -- Mutta onhan se sentään aivan luonnollista -- seisovathan
nimet tuossa kirjassa -- ja eihän tuo piika voinut muuta ajatella kuin
että -- Mahdottoman hienoilta ne näytti kumminkin nuo punaiset peitteet
ja nuo pitsityynyt -- niinkuin avioparin sänky ainakin! -- Niin, mutta
mitä minulla siitä on hyötyä! täällä minä kuitenkin yksinäni saan -- Ja
sinne se otti minun kapsäkkinikin, etten -- Uskaltaisinkohan häntä --?
(Koputtaa arasti ovelle) Neiti Viivi, kuulkaapas! Minulla olisi
vähän --

VIIVI (sisältä): Jos vaan tulette, niin huudan ja herätän koko talon.

KEKKONEN. Taivas varjelkoon! Enhän minä -- Tahtoisin vaan teitä --

VIIVI. Minä en ryhdy teidän kanssanne minkäänlaiseen puheluun. Te se
olette joka on syypää kaikkiin, tomppeli!

    (Ovi pönkitetään sisäpuolelta).

KEKKONEN. Niin, siinä nyt sain! Kaikki on minun syyni -- jos olisi
täällä edes sohva, johonka voisin --. No, tuossa on kumminkin turkkini.
-- Huh, kuinka se on kylmä! Siitä voi vielä saada influensaa.
(Aivastaa) Nälkäkin rupeaa tässä suolia kopristamaan. -- No, ei auta
muu kuin istua tuohon nojatuoliin koettamaan saisiko siinä unta. (Vetää
tuolin keskelle näyttämöä) No, istuuhan tässä aika mukavasti sentään.
Ja kun oikein ajattelen, niin eihän sitä aina kinkerilläkään ole ollut
niin paljon parempia makuusijoja. Tyytyväinen sitä aina pitää olla.
»Aina tyytyväinen ja iloinen», se onkin minun mielilauseeni. (Kiertää
turkkinsa ympärilleen ja nyökähyttää oikealle päin; puoliääneen) Hyvää
yötä nyt, rouva Milto -- Miltopeus!




TOINEN NÄYTÖS


Hienosti sisustettu sali hovineuvoksen luona. Ovi perällä, yksi
oikealla ja kaksi vasemmalla puolella.



ENSIMÄINEN KOHTAUS

    Miller. Albert. (Edellinen istuu lyijykynä kädessä oikealla
    pöydän ääressä, jolla on koko kasa papereita; jälkimäinen
    loikoo kiikkutuolissa toisella puolella, selaillen sanomalehtiä).

MILLER (mutisee itsekseen): No, niin, hyviä paperejahan nämäkin -- Hm!
-- Eikä nuokaan niin huonoja -- Kanttori Kekkonen Alamäeltä. -- Oojaa,
oojaa -- Hm -- hm!

ALBERT. Onko paljon hakemuksia, pappa?

MILLER (äreästi): Näethän sinä että niitä on tässä koko pöytä täynnä.
(Mutisee) Hm -- hm --

ALBERT. No, kellenkä virka annetaan?

MILLER. Kellenkäkö virka annetaan? Huomennahan se vasta hakemusaika
loppuukin, tiedämmä. Ja mistä minä muutenkaan -- (kuin edellä) Hm, --
hm --

ALBERT. No tuota, tiedetäänhän se kyllä ettei muilla johtokunnan
jäsenillä ole juuri mitään sanomista paitsi valtioneuvoksella ja
sinulla, ja kun nyt valtioneuvos tänä aamuna matkusti Pietariin ja
antoi sinulle kaikki hakemukset että saisit päättää niistä aivan
mielesi mukaan, niin onhan se --

MILLER. Niin, siinäpä se juuri on se vaikeus, se kirottu vaikeus! Että
mitä valtioneuvos sitten sanoo, mitä hän sitten sanoo? Voi vielä
suuttua minuun jos en oikein (kuin edellä) Hm -- hm -- 53 -- 3 -- 4 --

ALBERT. Annappas kuulla keitä kaikkia --?

MILLER. Yhteensä jo 67 hakijaa! Jaa-a, otappas nyt ja sano kuka niistä
nyt on sopivin, varsinkin kun kaikilla on mitä loistavimpia
rekommendatsiooneja! Luulenpa että se kysyy miehen järkeä se, vai mitä?

ALBERT. No, mitä väkeä siellä nyt on sitten? Olisipa hauska kuulla.

MILLER. Hm! Niin, mitä väkeä. Kyllä täällä löytyy kaikista
kansanluokista ja vielä päällekin. Muun muassa on täällä 23
ylimääräistä tulli- ja postivirkamiestä, 10 kyyppäriä, 11 eläkettä
nauttivaa upseeria, yksi kanttori, 9 kansakoulunopettajaa kaikki
absolutisteja, eräs entinen vahtimestari, jolla on todistus
raittiudesta, eräs eläkkeen saanut maanmittari Miltopeus, ainoa jonka
näistä tunnen ja minun vanha ystäväni --

ALBERT. Miltopeus? Missä minä tuon nimen olen --?

MILLER. Et sinä häntä tunne -- siitä on jo 25 vuotta kuin minä hänet
viimeksi näin. Sitten seuraa 8 ent. kauppiasta, yksi saksalainen
probenreiter ja viimein kaksi viralta pantua painoasiamiestä. Summa
summaarum kuusikymm --

ALBERT. Kyll' on kirjava joukko! mutta tuo nimi Miltopeus? Missä minä
siitä --? Ahaa nyt muistan. Tuo sinun ystäväsi Miltopeus on par'aikaa
kaupungissa, pappa.

MILLER. Miltopeus kaupungissa?

ALBERT (antaa hänelle sanomalehden): Niin, seisoohan tässä
matkustavaisten joukossa: H:ra Miltopeus rouvineen Kajaanista, niin
että jos ei muita samannimisiä --

MILLER. Ei, hän se on. Ei sitä muita sillä nimellä --. No, katsoppas
ukkoa, joka on tehnyt näin pitkän matkan vanhoine eukkoineen!

ALBERT. Ehkä hän on tullut kumartamaan, ha ha!

MILLER. Mitä sinä noin naurat?

ALBERT. Muuten vaan kun ajattelen kuinka koomillista se olisi, kun
pappa ottaisi vastaan kumartelijoita.

MILLER. Mitä koomillista siinä olisi? Sitä minä en suinkaan ymmärrä.
Mutta sinä olet aina semmoinen ettet voi mitään katsella totiselta ja
vakavalta kannalta. Kaikille sitä vaan pitää irvistellä ja --

ALBERT. Ei suinkaan, mutta jos kerran on hyvät paperit, niin --

MILLER. Hyvät paperit, niin. Mutta se riippuu siitä millä tavalla nuo
paperit jätetään sisähän, ja se seikka on myöskin lukuun otettava.
Hakija, joka noin vaan työntää hakemuksensa menemään postissa, tekee
aina minuun jonkunmoisen vastenmielisen vaikutuksen. Hän on verrattava
henkilöön, joka lakki päässä, päivää sanomatta, astuu virastoon, nakkaa
hakemuksensa pöytään virkamiesten eteen ja sitten poistuu yhtä
röyhkeästi ja moukkamaisesti kuin tulikin. Tuommoisella miehellä voi
olla vaikka kuinka mainiot paperit, niin ei --

ALBERT. Tarpeeton tuommoinen hännysteleminen minusta on, enkä minä
suinkaan --

MILLER. Niin no, sinä! Niin sen minä kyllä luulen. Valtioneuvos
kysyykin välistä minulta että miksi tuo teidän poikanne oikeastaan
aikoo, ja mitä minä silloin voin muuta kuin --

ALBERT. Tiedäthän että tutkin estetiikkaa ja että --

MILLER. Estetiikkaa! Aivan oikein -- niinkuin aina tyhjäntoimittajat.
Mutta tuo sinun estetiikkasi on jo --

ALBERT. Saanko kysyä jotain pappa? Hävisitkö illalla whistipöydässä,
koska olet noin huonolla --

MILLER. Mi-mitä? Pyydän päästä tuommoisesta nokkaviisaudesta. Niinkuin
ei tässä olisi muitakin huolia kuin että vielä pitää --

ALBERT. No, no, elä viitsi kiivastua. Eletään sovinnossa. Tuolle
Miltopeukselleko siis aiot antaa puoltolauseesi, vai mitä?

MILLER. Johan minä sanoin, että huomennahan se vasta -- (Itsekseen
järjestäen papereitaan) Olisiko hän todellakin tehnyt tänne
kumarrusmatkan? Kun menen ulos kävelemään, niin täytyy pistäytyä häntä
tervehtimässä.



TOINEN KOHTAUS

    Entiset. Selma (vasemmalta).

SELMA (iloisesti): Hyvää huomenta pappa, hyvää huomenta! (Ottaa isänsä
kaulasta ja nyökähyttää samassa Albertille) Huomenta Abbe!

MILLER (mutisee): Päivää! Sinä viivyit kauan Alliance Françaisessa
eilen.

SELMA. Niin, mutta kun siellä oli niin äärettömän hauskaa. Et usko
kuinka --

MILLER. Tuo ei passaa. Semmoinen viipyminen viimeiseen tanssiin saakka
on liian plebeijimäistä ja sopii ompelijaneidille eikä sinun
säätyluokkasi nuorelle naiselle. Sinun pitää paremmin ottaa vaaria
itsestäsi ja panna muistiin että olet hovineuvoksen tytär, sen sanon.

SELMA. Mutta, Herra jee, viipyiväthän siellä muutkin tytöt yhtä kauan
-- Alma, Eugenie, Fiffi, Lullu ja kaikki tyyni. Ja olisinhan minä
tullut aikaisemminkin, mutta kun tuo Abbe ei viitsinyt tulla
saattamaan, niin --

MILLER. Syytä sinä Abbea! Niinkuin ei sinulla aina olisi vakituinen
saattaja. Mutta sen minä nyt tässä vielä kerran sanon, että tuo
kurtiisi on lopetettava, minä en sitä ollenkaan salli.

SELMA. Mutta voinko minä siihen mitään, että hän on niin kohtelias ja
huomaavainen? Ja sitä paitsi hän on Abben parhaimpia ystäviä --

MILLER. Niin, sen kyllä uskon, ainahan vakka kantensa hakee. Mutta
tuommoiselle nuorelle ylioppilaalle, jolla ei ole muuta kuin kaunis
naamansa, sille minä en tytärtäni anna, se on vissi se! Valtioneuvoskin
kerran --

SELMA. Mutta pappa kulta, eihän hän milloinkaan ole -- Hän vaan pitää
minun seurastani. Ja tuota -- onhan hän muuten henkivakuutusagentti --

MILLER. Niinkuin joka toinen mieshenkilö nykyään.

ALBERT (sanomalehden takana): Ja postimerkki-asioitsija.

MILLER. Minä en sinulle tässä --. Niinkuin sanottu, minun tahtoni on,
että sinä tästä päivästä alkaen lopetat koko seurustelun tuon miehen
kanssa.

SELMA. Voi voi, pappa kulta, kuinka sinä olet paha! Mutta jos vasta
huomisesta alottaisimme?

MILLER. Huomisesta?

SELMA. Niin kun lupasin tänään tulla hänen kanssaan luistinradalle ja
hän varmaan paheksuisi jos en --. Rakas, oma pappa kulta, enkö saa
mennä? Sano että saan --

MILLER. No, kyll' on teidän kanssanne peliä, kyll' on peliä!

SELMA. Sano nyt: olkoon nyt tällä kertaa.

MILLER. Anna minun olla rauhassa. Mutta muista se että --

SELMA. Kiitos, kiitos tuhannesti! (Hiljaa Albertille) Ethän sinä
suinkaan millä tavalla siitä yöllisestä --?

ALBERT. Äh, kaikkea nyt --!



KOLMAS KOHTAUS

    Entiset. Palvelijatar. Viivi.

PALVELIJATAR (perältä): Tuolla tambuurissa on vieras neiti kapsäkki
kädessä, joka kysyy neiti Selmaa.

SELMA. Ah, se on Viivi! Kuulkaa, Viivi on tullut!

    (Juoksee ulos perältä; piika seuraa).

MILLER. No no, vähemmälläkin sitä --

ALBERT. No, kuinka hän nyt tähän aikaan -- (Korjaa kravattiansa) Kuule
pappa, jos et minun neuvoani halveksi, niin kyllä voisit antaa
myönnytyksesi. Ne rakastavat toisiaan ja sinun relatsioonillasi kyllä
Eerolle voit hankkia --

MILLER. Kiitos nöyrimmästi! Mutta suot kai anteeksi jos tässä asiassa
omin neuvoin uskallan --. Valtioneuvoskin huomautti --

    Viivi, Selma ja palvelijatar (joka auttaa Viiviä päällysvaatteiden
    riisumisessa).

SELMA. Käy sisään, käy sisään! Ei täällä ole muita kuin --

MILLER. Ah, Viivi! No, tervetultua! Mitä maalta kuuluu?

ALBERT. Terve tultua Helsinkiin!

SELMA. Ja minä kuin odotin sinua vasta iltasella. Tai oikeastaan jo
eilen tuossa iltamassa vähän pelkäsin, että jos sinä tulet ja minä olen
ulkona huilaamassa. Mutta, ethän sinä niin varmaan kirjoittanutkaan
mikä päivä --. No, kerro nyt kuinka sinä tähän aikaan --?

VIIVI. Oli pyryilma ja sen vuoksi --

SELMA. Ahaa! Ja sen vuoksi ehdit vasta aamujunassa. No, johan minä
ajattelinkin että --

VIIVI. Niin, juuri, niin. Minä tulin -- minä tulin aamujunassa.
(Piialle, joka aikoo ottaa hänen kapsäkkinsä) Kiitos, kapsäkkiä ei
tarvitse --

    (Piika menee päällysvaatteineen).

MILLER. Ole nyt hyvä ja käy istumaan, tyttöseni! No, mitenkä mamma
jaksaa? Hyvin tietysti?

VIIVI. Kiitoksia! Kyllähän se --. Lähetti paljon terveisiä. Mitenkä
setä itse on voinut?

MILLER. Kiitos! Mitä tämmöisestä vanhasta äijästä! Huolia ja
edesvastausta vaan. Valtioneuvoskin on mennyt matkalle ja antanut
minulle kaikki hommat. No, teillä on kohta jonkunmoinen juhla siellä
Alamäellä -- kansanopiston vihkiäiset, vai mitä?

VIIVI. Niin, senvuoksihan minäkin tänne --

SELMA. Niin, sinun pitää paikalla näyttää minulle tuo sinun
leninkikankaasi. Se on kai täällä kapsäkissä --? (Tuo kapsäkin tuolille
etunäyttämölle) Voi voi, meillä on niin paljon puhumista ja
rupattamista etten --

MILLER. Niin, sen kyllä arvaan. Parasta siis jättää teidät kahden
kesken, vai mitä?

VIIVI. Kyllähän me vielä ehdimme --

ALBERT. Onko siitä kauan kuin Viivi viimein kävi Helsingissä?

VIIVI. Taitaa siitä kohta olla pari vuotta.

ALBERT. Vai niin. No onko kaupunki sillä ajalla paljon muuttunut? Kyllä
kai.

VIIVI. En voi sanoa. Vilkastahan täällä näkyy olevan. Ja sitten niin
paljon huveja.

SELMA. Niin, tänä iltana pitää meidän välttämättömästi mennä
sirkukseen. Et usko kuinka siellä on kauniita hevosia ja hassuja
klovneja, ja sitten siellä saa nähdä Helsingin hienointa yleisöäkin --

VIIVI. Mutta onhan tänään teatterikin --

SELMA. Äh, se on vanhaa! Ei siellä malta istua. Mutta voi voi, kyllä se
sentään oli sanomattomasti hauskaa että taas sain nähdä sinua näin
pitkän ajan perästä!

    (Ottaa Viiviä vyötäisiltä ja pyörittää häntä).

VIIVI. No no, elähän nyt --!

MILLER. Niin no; minä menen nyt vähän kävelemään ja tapaamaan vanhoja
tuttuja, joita näkyy olevan kaupungissa. En minä kauan viivy. Näkemiin
asti siis.

    (Menee oikealle).

ALBERT. Minä en myöskään tahdo häiritä --. (Mennessään vasemmalle)
Vanhan piian näköiseksi on käynyt.



NELJÄS KOHTAUS

    Selma. Viivi.

SELMA. No, annapas nyt minun oikein katsella sinua. Sinä näytät niin
totiselta. Et ole oikein hyvällä tuulella. Onko sinulle mitään
tapahtunut matkalla, vai --?

VIIVI. Tapahtunut! Ei suinkaan. Mitä minulle --?

SELMA. Mutta ehkä olet rakastunut? Ehkä jo kihloissakin? Niin, niin,
olenhan kuullut kerrottavankin jotain sinnepäin, että siellä maalla
yksi ja toinen on sinua hakkaillut, vaikk'et sinä vielä --

VIIVI. Loruja vaan. Ei siinä ole perää.

SELMA. Niin, sinä oletkin aina ollut noin vähän jäykkä ja vaativainen
-- ylpeä, niinkuin sanotaan, hahaha -- niin ettei sinulle tavalliset
tarjoomukset juuri --

VIIVI. Mitä minä -- köyhä ja vanha tyttö. Mutta kuinkahan lienee itsesi
laita? Poskesi hehkuu ja silmäsi loistavat niin kirkkaasti, että
etköhän vaan itse --

SELMA (hämillään): Minäkö?

VIIVI. Niin, tunnusta vaan. Kyllähän sen näkee että jotain sinulle --

SELMA. Huomaako sitä todellakin?

VIIVI. Vai niin, sinä siis todenteolla olet --?

SELMA. Ei ei, en minä vielä, mutta --

VIIVI. Mutta ei se kaukana olekaan.

SELMA (salaperäisesti):  Niinkö? Niin no, meidän kesken sanottuna, niin
kyllä luulen että se kohta tulee tapahtumaan. Mutta Herran nimessä, et
saa siitä kellenkään virkata! Pappakin on sitä niin vastaan etten tiedä
kuinka hänen kanssaan vehkeillä että --

VIIVI. Onnittelen, onnittelen vaan! No, kuka se sitten tuo --?

SELMA. Se on Eero, Abben hyvä ystävä, josta välistä olen sinulle
kirjoittanut. Mutta pappa ei tahdo hänestä kuullakaan, hänellä kun ei
ole mitään vakinaista. Sillä hän on vaan henkivakuutusagentti, poika
parka. Mutta jos tietäisit kuinka hän on kaunis. Ja kuinka hänellä on
uskolliset silmät! Ja sitten hän on niin rakastunut.

VIIVI. No, sehän on luonnollista --

SELMA. Niin, kuule kyllä se kumminkin on jotain tuommoinen rakastunut
mies. Semmoinen voima ja semmoiset tunteet! Ja kun ajattelen että minä
tämmöinen tyttöletukka, pienimmälläkin nyrpeydelläni saan tuon vahvan
miehen masentuneeksi kuin märkä lapanen ja taas yhdellä ainoalla
katseella loistamaan kuin --

VIIVI. Ai ai, onko sinusta tullut koketti?

SELMA. Ei suinkaan, mutta vaan välistä huvittaa minua koettaa valtaani.
Ja kyllähän minä saan häntä narratuksi vaikka mihin. Kuulepas -- mutta
se on syvä salaisuus -- voitko ajatella että kun tulimme Françaisesta
eilen kl. 1 aikana, niin menimme vielä Eero -- niin minä sanon häntä
vaan Eeroksi, vaikka emme vielä ole lähemmin tuttuja -- niin menimme
me, Eero, Abbe ja minä ravintoaan juomaan kahvia avekin kanssa.

VIIVI. Ravintolaan keskellä yötä! Mutta sehän oli --!

SELMA. Hyvin sopimatonta, niin. Ja se oli minun kehotuksestani. Ja et
voi uskoa kuinka tuo kaikki oli salaperäistä ja mystillistä ja kuinka
nuo Hotel Nationalin avekit olivat mainion --

VIIVI (säpsähtää): Hotel National!

SELMA. Niin, tunnetko sinä sen hotellin? Se on pienempi hotelli tässä
läheisyydessä.

VIIVI. En suinkaan -- mistä minä -- No, mutta kuulehan nyt,
milloinkahan nyt oikeastaan saisin nähdä tuon sinun Eerosi? Ymmärrät
kai että olen tavattoman --

SELMA. Milloinka saisit häntä nähdä. Kuule, hän tulee kohta hakemaan
minua luistinradalle, niin silloin --. Mutta herra jee! tässä minä vaan
itsestäni rupatan -- pitihän meidän tuota kangastasi -- Missä on avain?
Annappa tänne, niin --

VIIVI. Niin, katsotaan vaan. (Rupeaa aukaisemaan kapsäkkiä) Se onkin
tässä aivan ylimmäisenä --



VIIDES KOHTAUS

    Edelliset. Palvelijatar. Salmela.

PALVELIJATAR. Herra Salmela kysyy saisiko hän tavata neiti Selmaa.

SELMA. Ah joko --? (Viiville) Se on Eero. (Palvelijattarelle) Pyydä
herra Salmelaa astumaan sisään. Hän on tervetullut.

PALVELIJATAR (menee).

VIIVI. Minä menen tieheni. En ole niin puettu että --

SELMA. Elä mene. Et _saa_ mennä!

SALMELA (perältä, luistimet kädessä, kumartaa): Hyvää huomenta, neiti
Selma! Tässä minä nyt --

    (Vieras kumarrus Viiville).

SELMA. Päivää, päivää, herra Salmela! Terve tultua! Saan esittää: Hra
Salmela ja serkkuni Viivi.

SALMELA. Hauskaa tehdä tuttavuutenne. Me puhuimme juuri teistä eilen.
No, neiti Selma, pitääkö välipuheemme paikkansa, vai --?

SELMA. Voi voi, herra Salmela, enhän minä nyt, kun minulla on vieraita.
Toinen kerta sitten.

VIIVI. Oh Selma, mitä sinä nyt puhut! Eihän minua tarvitse kursailla.
Sitä paitsihan pitää minunkin mennä ulos ostoksille, niin ettei --

SALMELA. No hyvä, sehän sopii mainiosti! Me teemme seuraa kaikki kolme
tässä kauniissa ilmassa. Ovatko neidit valmiit, niin --

SELMA. Ei, ensin juodaan kuppi kahvia. Menen sanomaan että tuovat
sisään ja sill'aikaa te, hra Salmela, voitte pistäytyä Abbea
katsomassa. (Puoliääneen) Ette suinkaan siitä eilisestä kellenkään --?

SALMELA. Kuinka nyt minä --? Olen vaan uneksinut siitä koko yön --

SELMA. Olkaa te --!

    (Salmela vasemmalle).

SELMA. No, Viivi?

VIIVI. Onhan se. Mutta yhden asian sanon sinulle.

SELMA. No?

VIIVI. Kun tulet takaisin tuolta luistinradalta, niin kyllä tuo silloin
on tapahtunut.

SELMA. Ole vait!

    (Vasemmalle toisesta ovesta).



KUUDES KOHTAUS

    Viivi. Palvelijatar. Kekkonen.

VIIVI (yksin): Niin, ne ovat iloisia ja onnellisia, nuo! Ja kun
ajattelen itseäni! Jos vielä on sallittu että tulen tuon kanttorin
omaksi? Oh, tätä onnetonta matkaa! Ja jos sattumalta tulisi ilmi etten
saapunutkaan aamujunassa ja että olin yötä ravintolassa kanttorin
kanssa? Kuinka silloin selittää käytöstäni? Päätäni pyörryttää kun
tuota ajattelen! Onneksi en kumminkaan enää tule häntä tapaamaan
täällä, koska meillä ei enää ole mitään tekemistä toistemme kanssa.

PALVELIJATAR. Täällä olis eräs herra, joka tahtoisi puhutella neitiä.

    (Menee).

VIIVI. Minua? Kuka minua --?

KEKKONEN. Hehehe, antakaa anteeksi, neiti Viivi että --

    (Aivastaa).

VIIVI (säikähtyneenä): Mitä! Kanttori! Teidän pitää paikalla mennä!
Kuulkaa, ihan paikalla!

KEKKONEN. Heh?

VIIVI. Elkää kysykö mitään! Kyllä minä sen sitten jälestäpäin -- Menkää
nyt vaan, menkää nyt --?

KEKKONEN. Mutta --?

VIIVI. Herran nimessä menkää, sanon minä! Muuten olen hukassa! Jos
vähääkään pidätte minusta, niin -- Vait! Joku tulee! Muistakaa, en
tunne teitä. Te olette erehtynyt. Muistakaa!

KEKKONEN. Niin, erehdyshän se juuri oli, joka --



SEITSEMÄS KOHTAUS

    Edelliset. Selma. Albert. Salmela.

SELMA. No Viivi, nyt me -- (huomaa kanttorin, puoliääneen). Mitä? Kuka
tämä herra --?

VIIVI (varmasti): En minä häntä tunne.

SELMA. Onko teillä mitään asiata hovineuvokselle, vai --?

KEKKONEN (katsoo hämillään ja naurahdellen molempia): Hehehe --

SELMA. Kuinka hän on kummallisen näköinen. Menen sanomaan Abbelle --
(menee vasemmalle päin) Abbe, tulehan tänne vähäsen --

KEKKONEN (kuiskaten): Yksi sana vaan, neiti Viivi! Teillä on --

VIIVI (samoin): Vait!

ALBERT. Mitä sinä --?

SELMA. Täällä on eräs herra, joka --

SALMELA (tulee).

ALBERT (tarkastaa kanttoria lornetillaan): Kenen kanssa meillä on
kunnia --?

KEKKONEN. Hyvää päivää! Tuota -- että --

    (Kolme aivastusta).

ALBERT (jyrkästi): Mikä on asia?

KEKKONEN. Ei mitään, ei mitään, erehdys vaan. Hyvästi ja antakaa
anteeksi että --

    (Yrittää hämmennyksissään mennä vasemmalle).

ALBERT. Ei sinne!

KEKKONEN. Herra Jumala!

    (Juoksee oikealle).

ALBERT. Ei sinne! (Ottaa häntä olkapäästä) Täss' on ovi ja olkaa hyvä
ja vastedes --

KEKKONEN. Kiitoksia, kiitoksia paljon! (Kääntyy ovessa ja katsoo Viiviä
niinkuin hän aikoisi jotain sanoa) Tuota -- Jahah, jahah -- kyllä minä
menen. Anteeksi -- anteeksi että --

    (Albert saattaa häntä etehiseen, josta kuuluu kova aivastus.
    Albert tulee takaisin).



KAHDEKSAS KOHTAUS

    Albert. Salmela. Viivi. Selma. Miller. Palvelijatar.

SELMA. Hahaha, mistä tuo koomillinen ilmiö --? Olikohan Lapviikista
karannut, vai --?

SALMELA. Joku eksynyt maaseutulainen, joka --

ALBERT. Joka haki lääkärin apua nuhaa vastaan, niin. Mutta mitä hän
Viiviä niin katseli? Näytti siltä kun hän olisi sinut tuntenut?

SELMA. Kas! Oletkin oikein säikähtyneen näköinen!

VIIVI. Niin -- niin, kun luulin että jos lie varas tahi mikähän
pahantekijä --

    (Puuhailee kapsäkin kanssa peittääkseen hämmästystään).

MILLER (perältä, hattu päässä ja palttoo päällä, katsoo taakseenpäin
vähän peloissaan): Mitä? Kuka se --? Täältäkö tuo mies --?

ALBERT. Täältähän se -- sanoi erehtyneensä ja --

MILLER. Kuulkaa, se on veijari, suuri veijari, tuo!

ALBERT ja SELMA. Veijari!

SALMELA (kumartaa juhlallisesti): Päivää, herra hovineuvos!

MILLER (kylmästi): Päivää! -- Antakaapas kun kerron teille. Menin
niinkuin sanoin tuonne Hotel Nationaliin. Kysyn: saisinko tavata erään
matkustajan, joka on ilmoitettu tämän päivän lehdissä: Hra Miltopeus
Kajaanista?

VIIVI (erikseen): Mitä?

MILLER. »No, ettekö tuntenut häntä? sehän se oli, joka juuri tuli teitä
vastaan», saan vastaukseksi. Ja se oli tuo sama mies, juuri tuo sama
mies! Kovasti hämmästyneenä haen lähempiä tietoja. Tulee ilmi että hän
oli tullut ravintolaan keskellä yötä omalla hevosella erään nuoren
naisen kanssa, joka aamulla oli kadonnut --

SELMA. Mutta tämähän on romantillista --

MILLER. Hävytöntä se on. No, minä sanoinkin siellä että siitä pitää
heti ilmoittaa poliisille ja että minä puolestani paikalla lähetän
sähkösanoman ukko Miltopeukselle että hänen nimensä sillä tavalla --

VIIVI. Jumalani --!

SELMA. No, mitä nyt --!

VIIVI. Sattui vaan sormeen kun tämä lukko ei tahdo --

SELMA. Annappas kun autan sinua.

MILLER. Mutta mitä hän täällä teki? Ketä hän --?

ALBERT. Ei siitä tullut selkoa. Mutta kuuleppas pappa, kyllä meidän
tässä tapauksessa on kysyminen: Ou est la femme? sillä --

MILLER. Mitä vielä, suurimmat petturit ovat juuri noin viattoman --

PALVELIJATAR (tuo kahvia).

VIIVI (joka on saanut auki lukon): No, vihdoinkin! (Aukaisee kapsäkin)
Mutta mitä tämä on -- mitä Herran nimessä tämä on --?!

SELMA. Mitä se -- mitä se --? (Ottaa kapsäkistä mustan vaatekappaleen,
vilkaisee siihen, viskaa sen lattialle ja juoksee nauraen pois) Voi
taivas, mikä erehdys! Hahaha, hahaha, mikä erehdys!

VIIVI. En voi oikein hyvin -- Saanko pyytää lasin vettä --? Olkaa hyvä,
lasi vettä --!

MILLER. Lasi vettä! Pian, pian! Mitä on tapahtunut? Mitä siinä --?

ALBERT (nostaa vaatekappaleen ilmaan levittäen sitä niin että se tulee
täydellisesti näkyviin): Ainoastaan yhdet mustat miesten nimettömät!




KOLMAS NÄYTÖS


Sama huone kuin edellisessä näytöksessä.



ENSIMÄINEN KOHTAUS

    SELMA (yksin)

SELMA (oikealla, tirkistää lukon reijästä ja kuuntelee) Vait! -- Jos
vaan puhuisivat vähän kovemmin! En kuule mitään -- Nyt Eero taas -- Ah
pappa! (Jättää paikkansa. Ovi avataan ja sisältä kuuluu Millerin ääni:
»Onko Selma siellä? Tulehan tänne!»)

SELMA. No, nyt kohtaloni ratkaistaan. Voi voi, kun sydämeni tykyttää!
(Pyyhkii silmiään ja juoksee oikealle) Täällähän minä, täällähän
minä --

    (Lyhyt äänettömyys).



TOINEN KOHTAUS

    Albert. Palvelijatar.

ALBERT (kamarinsa ovella yönutussa ja tohveleissa): Halloo! Onko siellä
ketään? (Tulee sisään) Missä hiidessä se Mari --?

PALVELIJATAR (kantaen saappaita ja vesikarahvia): Tullaan, tullaan.
Mutta kun ensin piti juosta apteekkiin noita Viivi neidin rohtoja
hakemaan, niin --

ALBERT (ottaa häneltä saappaat ja karahvin): Vai niin, onko hän sairas?

PALVELIJATAR. Kova päänsärkyhän sillä on ollut raukalla eilisestä asti.
Tietäähän sen että vähemmästäkin harmista kuin tuosta kapsäkin
vaihdosta -- Mutta nyt se asia taitaa kumminkin tulla selville, koska
poliisikomsarjus tuolla kadulla juuri kysyi minulta, josko meille eilen
on tullut eräs vieras neiti eli rouva, joka --

ALBERT. Soo, soo. (Ottaa pitkän kulauksen karahvista): Mitä kello on?
Minun seisoo.

PALVELIJATAR. Käy kahtatoista. Täällä on vieraita. Herra Salmela tuli
tänne äsken frakissa ja valkoisessa huivissa ja meni suorastaan
hovineuvoksen kamariin ja siellä Selma neitikin taitaa --

ALBERT (erikseen): Mitä peijakas! Olisiko hän todellakin --?
(Ääneen) Onko siitä kauan kuin hän tuli?

PALVELIJATAR. Noin puoli tuntia luullakseni --

ALBERT (erikseen): Puoli tuntia. Häntä ei siis ole ajettu ulos. Ukko
antaa suostumuksensa. No, se kihlajaisseksa, joka tänään syödään, sen
pitää kerrassaan olla hieno, siitä minä huolta pidän. Vai niin, vai
pikku siskoni jo --



KOLMAS KOHTAUS

    Edelliset. Viivi.

VIIVI (shaali hartioillaan): Eikö se tyttö sieltä jo --?

ALBERT (ottaa saappaat toisen ja karahviinin toisen käsivarren alle ja
poistuu vasemmalle): Pardon, serkkuni!

PALVELIJATAR (Viiville): Tässä olisi pulverit ja rahaa takaisin. Ja nyt
voin kertoa neidille oikean ilosanoman. Tuo kapsäkki, joka --

VIIVI. Onko se tuotu tänne?

PALVELIJATAR. Ei mutta poliisikomisarjus, joka tapasi minut kadulla,
kysyi jos neiti asuu täällä ja --

VIIVI. Poliisi! Mitä? Hän kysyi jos minä täällä --!?

PALVELIJATAR. Niin, ja kun kuulin neidin eilen sanovan että itse ajatte
tuolla kapsäkillä ensin asemalle ja jos ei siellä tule selkoa, niin
sitten poliisikamariin, niin arvasin heti että --

VIIVI. Kuulkaa, kysyikö hän mitään muuta minusta? Tunsiko hän nimeni?
Mitä?

PALVELIJATAR. En tiedä. Kysyi vaan milloinka neiti saapui meille eilen
ja --

VIIVI. Milloinka minä saavuin -- Hyvä! Kiitoksia vaan vaivastanne!
Saatte mennä. En enää teitä tarvitse.

PALVELIJATAR. Niin, niin, ei pidä olla niin levoton. Kyllä poliisilla
jo on asia selvillä ja kyllä kaikki kohta tulee ilmi.

    (Menee).



NELJÄS KOHTAUS

VIIVI (yksin, kävelee edestakaisin): Niin, hän on oikeassa -- kyllä
kaikki nyt tulee ilmi. Oi, mitä minun pitää tekemän! Jumalani, mitä
minun pitää tekemän! Eihän poliisi tästä kapsäkistä tiedä ei niin
mitään. Tuossa hotellissahan vaan kävin kanttoria hakemassa, mutta hän
oli muuttanut, ei tietty minne. Ei, se on tuosta nimenmuutoksesta,
josta poliisi -- Siitä sitten tulee tutkinto ja maineeni on pilattu.
Mitä minä teen, voi mitä minä teen? Jos voisin salaa paeta koko
kaupungista? Niin, jos ottaisin ajurin, sanoisin täällä meneväni
jollekulle asialle ja ajaisinkin asemahuoneelle, jossa ehkä voisin
päästä johonkin tavarajunaan. Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin
sedälle kirjeen, jossa selittäisin käytöstäni, pyytäisin anteeksi ja
antaisin hänen toimekseen selvittää asiat poliisin kanssa. Niin, jos
uskaltaisin -- jos tietäisin että se onnistuisi -- jos ei poliisi vaan
-- (menee ikkunan luo). Taivas, en pääse minnekään enää! Tuossa se
poliisi kävelee ja katsoo tänne ylös. Hän vartioitsee minua ja minä
olen hukassa!



VIIDES KOHTAUS

    Miller. Selma. Salmela. Viivi. Albert.

MILLER (lyhyesti ja jäykästi): Niinkuin jo sanoin, en ollenkaan ole
tyytyväinen teidän tuumaanne. Käytöksenne on molemmin puolin ollut
kevytmielistä. Varsinkin teiltä, herra Salmela, olisin odottanut
enemmän ymmärrystä. Mutta koska nyt kerran tietämättäni, olette
sopineet keskenänne, ja minä en siihen enää mitään voi, niin --

ALBERT (muutetussa puvussa): Hyvää huomenta! No mitä täällä tapahtuu,
koska olette niin juhlallisen näköisiä. Saako --?

MILLER (jatkaa): Niin koska en enää voi sitä estää, niin täytyy minun
nyt siis suostua, mutta niillä ehdoilla, joita jo mainitsin, nimittäin
että --

ALBERT. Onnittelen, onnittelen --!

VIIVI (lähestyy).

MILLER. Ei ole syytä. Niin niillä ehdoilla että kihlaus pidetään aivan
salassa siksi kun herra Salmela on hankkinut itselleen vakinaisen
viran, sekä että hän myöskin siksi aikaa keskeyttää käyntinsä
talossamme eikä muutenkaan --

SELMA. Mutta pappa kulta, miksi et voi seurata minun neuvoani. Anna
Eerolle tuo Uuden vieraskodin hoitajan paikka. Siinähän on suuri palkka
ja sillä me kyllä tulisimme --

MILLER. Johan minä sanoin ettei se käy päinsä. Mitä maailma, mitä
valtioneuvos sanoisi, jos minä tyttäreni sulhaselle --? Niin no, olen
nyt puhunut suuni puhtaaksi ja toivon siis että herra Salmela
täydellisesti minut käsittää. Onko niin?

SALMELA (nolona): Kyllä, herra hovineuvos -- kyllä minä ymmärrän.
Koetan parastani enkä luulekaan että niin kauan kestää ennenkuin olen
hankkinut --

SELMA. Mutta rakas pappa, emmekö edes saa tavata sunnuntaisin?

    (Hyväilee häntä).

MILLER. Ei suinkaan, ei millään muotoa. Minä olen järkähtämätön, aivan
järkähtämätön.

SELMA. Voi voi pappa, et sinä tarkota niin pahasti kuin puhut --

ALBERT (erikseen): Näyttää siltä kuin tuo seksa tulisi vähän lykätyksi.



KUUDES KOHTAUS

    Edelliset. Palvelijatar.

PALVELIJATAR. Siellä on eräs herra, joka kysyy ottaako hovineuvos
vastaan.

MILLER. Eräs herra? Mikä herra se on?

PALVELIJATAR. En tunne. Se on frakissa ja sillä on paperirulla kädessä.

ALBERT. Frakissa! No, sitten se varmaan on joku, joka tulee sinua
kumartamaan tuon vieraskodin viran johdosta, pappa.

MILLER. Kumartamaan! (Erikseen) Olisiko se todellakin --? Se olisi
ensimäinen kerta kun minulle tämmöistä --

SELMA. Me menemme siksi aikaa tänne minun huoneeseeni. Tule pois, Eero!

PALVELIJATAR. Mitä minä sille herralle?

MILLER. Kutsu sisään -- sehän on tietty! Etkö niin paljon ymmärrä!

ALBERT. Kuules pappa, enkö saa olla läsnä tässä seremoniiassa? Se olisi
niin opettavaista ja --

MILLER (aikoo vastata, mutta hillitsee itseään): Mene! Menkää kaikki
tyyni!

ALBERT (erikseen mennessään): No, nyt saa ukko kerran esiintyä suurena
herrana.

MILLER (yksin): Vai niin, vai tulevat minua kumartamaan. Mikä kunnia!
Jos nyt vaan tietäisin kuinka oikeastaan -- Seisonko vai istunko?
Parasta istua niin se näyttää arvokkaammalta.



SEITSEMÄS KOHTAUS

    Miller. Vinqvist.

VINQVIST (keski-ikäinen, lihavanlainen mies, juopon näköinen, mutta
hienosti puettu. Lipevä hymy huulilla ja erittäin kohteliaat liikkeet):
Herra hovineuvos! Saan kunnian esitellä itseni. Nimeni on Vinqvist,
ravintolan pitäjä Wiipurista.

MILLER (nyökähyttää ylhäisesti): Mikä asia?

VINQVIST. Olen matkustanut Helsinkiin jättääkseni itse omakätisesti
hakemukseni tuohon hoitajan paikkaan Uudessa vieraskodissa ja rohkenen,
vaikka valitettavasti en persoonallisesti ole tunnettu, nöyrimmästi
anoa herra hovineuvoksen puoltosanaa tähän virkaan.

    (Rykii).

MILLER. Saanko nähdä hakemuspaperit?

VINQVIST. Olkaa niin hyvä.

    (Hiljaisuus).

MILLER. Hm! Teillä ei enää ole ravintolaa?

VINQVIST. Ei, herra hovineuvos. Vastuksia -- vaikea kilpailu -- hyvä
sydämeni -- Te ymmärrätte.

MILLER. Te tiedätte, että tämä Uusi vieraskoti on raittiusravintola.
Mikä on teidän mielipiteenne raittiusasiasta?

VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, minulla on mitä syvin kunnioitus
raittiutta kohtaan. Se on suuri aate -- suuri aate.

    (Rykii).

MILLER. Te olette sitten myöhemmin ollut lankkivoiteen valmistajana ja
lasimestarina näen mä.

VINQVIST. Niin, minulla on aina ollut se prinsiippi että jokainen on
velvollinen kehittämään luontaisia taipumuksiaan, herra hovineuvos.

MILLER. Tässä on myöskin yksi paperi -- koko joukko allekirjoituksia.
Mitä tämä on?

VINQVIST. Se on minun tuttaviltani ja entisiltä ravintolan vierailtani.
Kiitoslauseita eräästä sopasta, jonka olen keksinyt. Sen nimi on Soupe
à la Grand Espagnol ja on se kaikkialla herättänyt paljon huomiota.

MILLER. Jaa, jaa. Oojaa.

VINQVIST. Uskallanko kysyä onko minulla minkäänlaisia toiveita siitä
että herra hovineuvos minua --

MILLER. Tjaa. Saamme nähdä. Johtokunnastahan se riippuu.

VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, kyllähän se on tunnettu että se on
herra hovineuvos, joka --

    (Rykii).

MILLER. Hm! No, kyllä minä puolestani koetan mitä voin. Muuta en voi
sanoa.

    (Antaa pienellä nyökähdyksellä merkin eitä audienssi on loppunut).

VINQVIST. Kiitoksia nöyrimmästi lupauksesta! Pyydän muistamaan nimeäni:
Entinen ravintoloitsija Vinqvist Wiipurista. Minulla on kunnia. Soupe à
la Grand Espagnol.

    (Kumartaa ja menee rykien).

MILLER (yksin): Kohtelias ja säädyllinen mies, se on myönnettävä.
Ammattilainen myöskin. Ja tuo soppa sitten! Ehkä kyllä olisi sopiva.
Mutia minusta tuntui vähän niinkuin hän olisi haiskahtanut viinalle.



KAHDEKSAS KOHTAUS

    Miller. Neiti Kraftman.

NEITI KRAFTMAN (keski-ikäinen roteva nainen, miehekkäästi puettu,
paperit kädessä, kumartaa miesten tapaan): Onko se herra hovineuvos
Miller itse jonka kanssa minulla on kunnia puhua.

MILLER. Niin, kyllä -- Millä tavalla voin --?

NEITI KRAFTMAN. Nimeni on Kraftman, naimaton, nykyään köyhäinkodin
johtajatar. Olen tullut tänne tuon Uuden vieraskodin hoitajan paikan
tähden.

MILLER. Jonkun hakijan puolesta?

NEITI. Ei, omasta puolestani.

MILLER. Omasta puol -- Mutta --?

NEITI. Tässä olisi hakemuskirjani ja todistukset. Saanko vaivata teitä
niiden lukemisella?

MILLER. No, miks'ei -- Mutta -- (Selailee papereita) Jaa-a, hyvin
loistavia -- parhaimpia kiitoslauseita mitä löytyy. Rehellisyyttä --
käytännöllisyyttä -- Niin, hyvä kyllä, mutta paikan olemme aikoneet
ainoastaan mieshenkilölle, niin että sen vuoksi --

NEITI. Sen kyllä arvaan. Siitä syystä tyydynkin 3/4 osaan palkasta,
vaikka se muuten on mielipiteitäni vastaan, koska tietysti samasta
työstä on maksettava sama palkka naisille kuin miehillekin. Mutta minä
otan sen affäärin kannalta. Sopiiko, niin sanokaa tykö.

MILLER. Se on suuri laitos -- Voi tapahtua yhtä ja toista, jossa
ruumiillinenkin voima --

NEITI. Pyydän, olkaa hyvä ja katselkaa tuota viimeistä paperia tuossa
tukossa.

MILLER. Viimeistä -- Mitä? Tämähän on oikeuden protokolla. -- Näyttää
siltä kun te olisitte ollut, kuinka minä sanoisin? -- -- tappelussa.

NEITI (tyytyväisesti ja kädet kupeilla): Niin olenkin. Viskasin ulos
kaksi humalaista miestä, jotka yöllä tunkeutuivat laitoksen
naispuolelle, ja toinen niistä silloin taittoi jalkansa, josta hän veti
minut oikeuteen. Mutta minä voitin jutun.

MILLER. Mutta tämähän oli hyvin epänaisellista --

NEITI. Pyydän anteeksi, mutta eihän tuo tähän kuulu. Asia kuin asia.
Nythän on vaan kysymys siitä, hyväksytäänkö ehdotukseni vai ei?

MILLER. Minä puhun siitä johtokunnalle --

NEITI. Hyvä! Huomenna tulen tiedustelemaan mitä on päätetty. Hyvästi
siksi!

    (Kumartaa ja menee).

MILLER (yksin): Hm! Karakteeria sillä on tuolla -- 3/4 osaa palkasta.
-- Ajat ovat huonot -- Täytyy miettiä asiata.



YHDEKSÄS KOHTAUS

    Miller. Möttönen. Hänen lapsensa.

MÖTTÖNEN (noin 45-v. laiha mies, parraton, musta pitkä nuttu, valkoinen
huivi kaulassa ja paperirulla kädessä, kumartaa hyvin syvään): Saan
nöyrimmästi toivottaa herra hovineuvokselle rauhaa ja hyvää vointia
tänäkin siunattuna Herran päivänä!

MILLER. Mikä nimi?

MÖTTÖNEN. Herra hovineuvos ei taida enää tuntea minua. Nimeni on
Möttönen, ammatiltani hengellisten kirjain myyjä, ja olihan minulla
joitakuita vuosia takaperin kunnia asua samassa talossa Kaivopuistossa
kuin herra hovineuvoskin. Herra hovineuvoksen piiatkin kerran ostivat
minulta yhden kirjan: »Hunajan pisaroita elämän poluilla».

MILLER. En voi muistaa. Mikä asia?

MÖTTÖNEN. Olen lukenut sanomalehdistä että Uuden vieraskodin hoitajan
paikka on haettavana ja sen vuoksi olen rohjennut --

MILLER. Näyttäkää paperinne!

MÖTTÖNEN. Jos saan luvan --

MILLER (katselee papereita): Hm, teillä ei ole huonoja todistuksia.
Papit kiittävät teitä nöyryydestä ja kuuliaisuudesta ja te olette
saanut paljon kirjoja kaupaksi. Mutta teillä on monta kilpailijaa.

MÖTTÖNEN. Minä luotan ainoastaan taivaaseen ja teihin, herra
hovineuvos.

MILLER (rykii): Hm! No, oletteko käynyt johtokunnan toisten jäsenten
luona?

MÖTTÖNEN. Kyllä, mutta ne sanoivat että se on herra hovineuvoksesta
josta kaikki riippuu. Ja kun sen kuulin, niin silloin iloitsi sydämeni
sillä tiesinhän että herra hovineuvos tuntee minut tosikristilliseksi
veljeksi ja että minulla on iso perhe, joka --

MILLER. Kuinka monta lasta teillä on?

MÖTTÖNEN. Seitsemänhän niitä on kaikkiaan. Olen ottanut ne mukaani,
että jos herra hovineuvos --

MILLER. Mi -- mitä --?

MÖTTÖNEN. Ne ovat täällä etehisessä odottamassa. (Aukaisee peräoven)
Tulkaa sisään lapsukaiset, tulkaa sisään! (Seitsemän pientä palleroista
huolellisesti käärittynä päällysvaatteihin ja huiveihin astuu
huoneeseen).

MILLER. No, mutta --

MÖTTÖNEN. Niin, elkää ujostelko, elkää ujostelko lapsukaiset. Tämä on
vaan yksi semmoinen ystävällinen vanha herra joka tahtoo tehdä papalle
ja meille kaikille niin paljo hyvää. Jos herra hovineuvos niiden
nimet --?

MILLER (katsoo levotonna kelloaan): Minulla todellakin ei ole aikaa --
kello on jo niin paljon etten --

MÖTTÖNEN. Tässä nyt ensin on vanhin. Hänen nimensä on Kalle -- herra
hovineuvoksen mukaan. Kumarra Kalle! Sitten seuraa Miina, Liina ja
Laina. Niiatkaa tytöt! Ja tässä --

MILLER. Minä pyydän, viekää pois joukkonne, viekää pois! Minä en
tässä --

MÖTTÖNEN. Saan siis luottaa herra hovineuvokseen --?

MILLER. Menkää, menkää! Kyllä teen mitä voin --

MÖTTÖNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kiitoksia nöyrimmästi! Herran haltuun!
Tulkaa pois, pienokaiset, tulkaa pois.

    (Menevät).



KYMMENES KOHTAUS

    Miller. Palvelijatar.

MILLER. No, kylläpä oli koko liuta! Panivat mattoni aivan
epäjärjestykseen! (Huutaa) Mari! -- Mutta täytyyhän tuota miesraukkaa
auttaa ja ehkä olisi hän kylläkin paikallaan meidän uskottomuuden
aikakaudella --

    (Palvelijatar tulee).

MILLER. Mari, katsoppas vähän tuon joukon perästä, panivatko oven
oikein kiinni ja --

PALVELIJATAR. Kyllä, mutta siellä on vielä yksi herra, joka tahtoisi
hovineuvosta puhutella.

MILLER. Vielä yksi! (Tyytyväisenä) No, kylläpä niitä tulee, kylläpä
niitä nyt tulee. Sano että hän astuu sisään. Ei, kuule, elä vielä!
(Erikseen) Menen kamariini ja annan hänen vähän odottaa, niin se tekee
suuremman vaikutuksen. (Ääneen) Sano että hän odottaa minua täällä
salissa.

    (Menee arvokkaasti oikealle; piika perälle).



YHDESTOISTA KOHTAUS

    Kekkonen yksin.

KEKKONEN (tavallisessa puvussa, tulee varovasti sisään): Täällä minä
taas -- Enpä olisi uskonut että enää tähän taloon -- Mutta kun nuo muut
herrat sanoivat että tämä se on, joka kaikki päättää, niin -- Ne olivat
hävyttömiä minulle täällä eilen, oikein hävyttömiä. Varsinkin neiti
Viivi. Ja kun tapaan hänet niin täytyy minun vakavasti puhua hänen
kanssaan, että ei se semmoinen kohtelu -- Jos tietäisin onko hän
kotona, niin voisin samalla tuota kapsäkkiä, kiusankappaletta, joka
minulla on tuolla ulkona reessä. -- (Miller rykii huoneessaan) Vait,
nyt hän tulee se herra! Kuinkahan tämä ottaa minua vastaan? Nuo toiset
herrat eivät antaneet minulle minkäänlaisia toiveita ja kohtelivat
minua muutenkin vähän kummallisesti. Ensimäinen luuli minua
vahtimestariksi ja antoi minulle ison pakan papereita vietäväksi
senaattiin, toinen luuli minua suutariksi ja kolmannen luona tuli rouva
minua vastaan etehisessä ja luuli minua piian serkuksi ja rupesi minua
haukkumaan tiesi mistä. (Miller rykii taas) No, nyt hän tulee!
(Aivastaa) Juuttaan nuha, joka ei --! Ja tuo kapsäkkini, jossa on
frakkipukuni --!



KAHDESTOISTA KOHTAUS

    Kekkonen. Miller. Albert. Viivi. Selma. Salmela.

KEKKONEN (kumartaa kolme kertaa syvään mitään sanomatta).

MILLER. Mikä asia?

KEKKONEN. Terveisiä maalta! Pyytäisin nöyrimmästi saada puhutella herra
hovineuvosta.

MILLER. Kyllä -- (säikähtyneenä; erikseen) Mitä -- mitä näen minä!
Onhan se tuo sama mies, joka eilen --!

KEKKONEN (myös erikseen): Se on sama herra, jota vastaan eilen
töyttäsin rappusissa.

MILLER (hätäisesti): Mi -- mitä te täällä --? En tunne teitä -- Mitä
minulla on teidän kanssanne tekemistä, herra?

KEKKONEN. Nimeni on Kekkonen ja olisin tullut vähän juttelemaan
tuosta --

MILLER (erikseen): Nyt hänellä on toinen nimi. Ja minä olen
kahdenkesken hänen kanssaan --!

KEKKONEN (lähestyy vähäsen): Niin, se olisi tuosta --

MILLER (vetäytyy kauemmaksi hänestä): Kyllä, kyllä -- toinen kerta --
(erikseen) Uskaltaisinkohan jättää hänet niin kauaksi yksinään että --
(Huutaa) Abbe, Abbe, tulehan vähän tänne!

ALBERT (ovessa): Mitä? Pappako minua --?

MILLER. Niin, tule sisään!

KEKKONEN (erikseen): Kas tuossa on tuo silmälasi herra, joka eilen
talutti minut ulos! Mitähän tästä nyt --?

MILLER (puhuu Albertille hiljaa pari sanaa osoittaen Kekkosta).

ALBERT (tarkastaa häntä lornetillaan): Sama mies. Mitä saakelia hän
täällä taas --?

MILLER (varmempana): No, sanokaa nyt, mitä te oikeastaan tahdotte, hyvä
herra.

KEKKONEN (erikseen): Miksikähän ne luulevat minua koska minua noin --?
(Vähän närkästyneenä) Olenhan jo selittänyt että nimeni on Kekkonen,
kanttori Alamäeltä. Hakemukseni lähetin jo viikko takaperin ja olen nyt
tullut tänne suullisesti keskustelemaan --

MILLER (vilkaisee hänen pukuunsa): Mitä? Te sanotte olevanne kanttori
Kekkonen Alamäeltä, sama joka on hakenut vieraskodin hoitajaksi --?

KEKKONEN (lyhyesti): Niin olenkin.

ALBERT (puoliääneen Millerille): Samasta pitäjästä, josta Viivikin,
mutta eihän Viivi häntä tuntenut.

MILLER. Ei tuntenut omaa kanttoriansa! No, kyllä tästä pian -- (menee
vasemmalle) Viivi, tuleppas tänne!

KEKKONEN (erikseen): No, nyt hän kutsuu Viivin sisään. No, tulkoon
vaan, sillä tämä rupeaa suututtamaan.

    (Aivastus).

VIIVI. Minuako setä --? (erikseen) Taivas! Hän on täällä taas --?

    (Selma ja Salmela tulevat).

SELMA (puoliääneen): Mitä? Se on tuo sama hassu mies, joka eilen --!

MILLER. Sano tunnetko tämän herran, Viivi?

VIIVI (erikseen): Jumalani, mitä minun pitää sanoman! Enhän minä --

SELMA (kuin edellä kummastellen): Tunnetko hänet?

VIIVI (Selmalle): Kyllä -- Ei, ei, se tahtoo sanoa että en minä -- En
muista --

ALBERT (erikseen, katsellen Viiviä): Mitä helkkarissa tämä
oikeastaan --?

MILLER. No, sano! Tunnetko hänet?

VIIVI. En, en minä -- En tunne.

MILLER. No hyvä herra, kun eivät teidän omat pitäjäläisenne teitä --

KEKKONEN (jonka sappi rupeaa kuohumaan): Neiti Viivi. (Rykii) Neiti
Viivi! Minä sanon teille jotain. Minä olen leikkisä mies, mutta kun
minua suututetaan, niin minä vihastun. Jaa-a, semmoinen minä olen. Minä
kysyn nyt teiltä, neiti Viivi, ettekö todellakaan tunne minua? Enkö ole
kanttori Kekkonen Alamäeltä? Enkö ole? Mitä?

VIIVI. En -- en minä -- Päätänikin särkee niin kovasti etten --

KEKKONEN (rupeaa yhä kiivastumaan): Ei, ette saa mennä! Minä kiellän
sen -- (Kävelee edestakaisin) No, tämä nyt on häpeä, joka ei vielä
eläissäni ole minulle --! Toinen kerta jo sanotaan vasten naamaani,
vasten rehellistä naamaani: En tunne teitä. (Miller sanoo jotain hiljaa
Salmelalle, joka kiiruhtaa ulos) Minua Kaapro Kekkosta, minua joka 10
vuotta olen ollut kanttorina Alamäellä, joka olen hoitanut pitäjän
kaikki asiat, joka olen syönyt samassa pöydässä itse piispan kanssa,
minua, jolla on yleinen luottamus ja kunnioitus! Minua kohdellaan kuin
olisin narri, naurettava houkkio, hampuusi, rakki! Se on kuulumatonta,
se on uhkarohkeata! Ja keltä tämä kaikki! Nuorelta sivist --

ALBERT. Kuulkaapas, herra!

KEKKONEN. -- nuorelta sivistyneeltä ryökkynältä, jonka
kunnioitettavassa kodissa niin monasti olen -- Mutta sen sanon, antakaa
paikalla pois kapsäkkini, sillä täällä en hetkeäkään enää aijo viipyä
enkä tänne Babeliin ikipäivänäni olisi tullutkaan, ellei mammanne
minua --



KOLMASTOISTA KOHTAUS

    Edelliset. Poliisi. Salmela. Palvelijatar.

POLIISI (kapsäkki kädessä, lyö Kekkosta olkapäälle): Rauhoittukaa
herra, rauhoittukaa!

KEKKONEN. Mitä? Poliisi!

VIIVI (erikseen): Taivaan herra! Poliisi!

POLIISI. Herrako se on, joka on jättänyt hevosensa vartiatta tuonne
kadulle?

KEKKONEN. Kyllä --

POLIISI. Hyvä! Se on karannut, kaatanut reen kumoon että kapsäkkinne
lensi ulos ja kiitää nyt täyttä kyytiä katua pitkin --

KEKKONEN. Mitä? Polle karussa! No sitten --

    (Aikoo kiirehtiä ulos).

POLIISI. Malttakaa! Kyllä se korjataan poliisikamariin. (Laskee
kapsäkin lattialle oven suuhun) Ja sinne herrakin on hyvä ja seuraa
minua sakkoa suorittamaan sekä myöskin eräästä esiintulleesta syystä
selittämään mikä herran nimi oikeastaan on. Poliisi on jo vuorokauden
seurannut jälkiänne, mutta vasta nyt onnistunut teitä tavata.

KEKKONEN. Mitä --?

POLIISI. Näin paljon on kumminkin tullut ilmi: Te tulitte toissa yönä
k:lo 1/2 2 Hotel Nationaliin omalla hevosella ilmoituksenne mukaan, ja
erään naisen seurassa. Tilasitte kaksi huonetta, kirjoititte
päiväkirjaan Hra Miltopeus rouvineen Kajaanista.

KEKKONEN. No, nyt tuo --

POLIISI. Seuraavana aamuna muutitte pois, tuntematonta minne. Onko se
oikein!

KEKKONEN. Niin, kyllähän --

POLIISI (kääntyen Albertin, Selman ja Salmelan puoleen): Saanko luvan
kysyä neidiltä ja herroilta, kun samaan aikaan olitte Hotel
Nationalissa, niin huomasitteko silloin tämän herran?

ALBERT (erikseen): No juutas!

SELMA (samoin): Voi taivas!

MILLER. Mitä --? Olitteko te --??

SELMA. Niin -- niin, kun me --

MILLER. Se on siis totta? Oletteko aivan --?!

SELMA. Niin, kun tulimme Françaisesta, niin tykkäsimme että pikkunen
likööri olisi --

MILLER. Mutta tämähän on skandaali -- tämähän --!

POLIISI. Uudistan kysymykseni. Tapasiko herrasväki tämän herran?

ALBERT. Emme nähneet koko miestä. (Erikseen) Tästä nousee myrsky.

POLIISI. Hyvä! Saanko sitten tehdä herra hovineuvokselle erään
kysymyksen. Vossikka N:o 307 on todistanut että hän eilen aamupäivällä
kyyditsi tuon naishenkilön joka oli tämän herran seurassa, tänne herra
hovineuvoksen luo. Onko tänne siihen aikaan saapunut eräs hyvästi
puettu nuorempi nainen, jos saan luvan kysyä?

MILLER. Eräs nuorempi --? Eihän tänne muita kun -- Skandaali skandaalin
perästä! (Kiivaasti) Viivi, veljenitytär! Minä käsken sinua, selitä
paikalla missä suhteissa sinä oikeastaan olet tähän mieheen ja mistä
syystä sinä tällä tavalla olet meille valehdellut?

VIIVI (lyhyen äänettömyyden perästä): Pyydän anteeksi! En tiedä
itsekään -- Mutta kun piti olla yötä hänen kanssaan tuossa ravintolassa
-- kun kotona puhuvat että olemme kihloissa -- kun hän kosi minua koko
matkan -- niin ehdottelin -- niin, niin -- En nyt tällä kertaa --
toiste sitten --

KEKKONEN (erikseen): »Kosi minua koko matkan». Taas hävyttömyys!

MILLER. No, minä uskon sinua sen verran kuin ansaitset. Mene nyt tuonne
kamariin, niin saamme sitten lähemmin puhua. (Viivi menee vasemmalle.
Poliisille) Ja te, poliisi, antakaa tämän neidon jäädä tänne, minä
takaan hänestä ja puhun sitten poliisimestarin kanssa. (Selmalle, joka
aikoo seurata Viiviä) Elä sinä mene, minulla on jotain sanomista
sinulle. (Kekkoselle) Mutta te, herra, teidän kanssanne minulla ei enää
ole mitään tekemistä. Olkaa siis hyvä ja --

KEKKONEN. Ymmärrän -- menen heti, mutta ensin minun pitää saada
kapsäkkini. Siinä on frakkipukuni, tärkkipaitani ja --

MILLER. No, antakaa sitten hiiden nimessä hänelle hänen kapsäkkinsä!
Missä se on? Mari! Mari!

    (Palvelijatar tulee).

MILLER. Mari, missä se on tuo vieras kapsäkki, joka eilen --? Tuo se
tänne heti --

    (Palvelijatar vasemmalle).

KEKKONEN (erikseen): Hullu reissu tämä oli minulle, eikä enää taida
kannattaa puhua mitään tuosta virastakaan. Tuhat tulimmaista, en voi
olla kiroilematta! (Pui nyrkkiään vasemmalle) Mutta varo vaan itseäsi,
senkin prinsessa siellä, vanhaksi pojaksi jään ikipäivikseni, sen
sanon.

PALVELIJATAR (tulee takaisin kantaen kapsäkkiä, jonka hän asettaa
lattialle toisen viereen): Tässä se on.

    (Menee).

POLIISI. No, onko herra valmis?

KEKKONEN. Kyllä, kyllä. (Millerille) Antakaa nyt anteeksi että tällä
tavalla, mutta --

MILLER (viittaa hänelle): Hyvä, hyvä --!

    (Poliisi ja Kekkonen menevät, jälkimäinen kursailee ovessa).

MILLER. Ja nyt mulla on teidän kanssanne vähän puhumista, herrasväkeni.
Kuinka se on mahdollista että sillä tavalla unhottaa asemansa, niinkuin
sinä Selma olet tehnyt! Mennä keskellä yötä ryypiskelemään herrojen
seurassa! Sehän on hansikka viskattu koko yhteiskunnan silmille! Sehän
osoittaa semmoista yleisen opinionin halveksimista etten sitä voi
selittää muulla tavalla kuin että sinä ja te kaikki olette tulleet ihan
hulluiksi! Ja kenen kanssa sinä sitten siellä olit? Nuoren miehen
kanssa, jonka kaikki tietävät sinun ihailijaksesi! Sinun maineesi on
pilattu, tykkänään pilattu!

SELMA. Mutta pappa --

MILLER. Ole vait! Tuo skandaali on peitettävä, oli se sitten millä
tavalla tahansa. Onnellisesti kyllä minulla olisi yksi keino. Mutta
voinko minä sitä käyttää? -- niin voinko minä sitä käyttää? Se on
kysymys -- (kävelee edestakaisin) Se on kysymys, joka -- joka -- Niin,
tässä ei muu auta. Herra Salmela, jättäkää sisään hakemuksenne
vieraskodin hoitajan paikkaan, niin saatte kohta mennä naimisiin --

KEKKONEN (tulee uudestaan sisään): Antakaa anteeksi -- pikkuinen
erehdys -- (Vaihtaa kapsäkit) Anteeksi että --!

    (Katoaa).

SELMA. Voi voi, pappa kulta! Onko se mahdollista --!

SALMELA. Herra hovineuvos, kuinka minä --

MILLER. Niin, mutta mitä maailma, mitä valtioneuvos?

    (Ulkopuolelta kuuluu kolinata ja tukahdettua kirousta).

SALMELA, MILLER ja SELMA. Mitä se oli?

ALBERT (juoksee ovelle): Tuntematon ystävämme vaan, joka teki pienen
kuperkeikan kapsäkkineen päivineen.

    (Kaikki nauravat).

Esirippu








End of the Project Gutenberg EBook of Kumarrusmatka, by Robert Kiljander

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUMARRUSMATKA ***

***** This file should be named 19137-8.txt or 19137-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/1/9/1/3/19137/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org

Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***