diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 19125-8.txt | 3819 | ||||
| -rw-r--r-- | 19125-8.zip | bin | 0 -> 77569 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3835 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/19125-8.txt b/19125-8.txt new file mode 100644 index 0000000..4f7e031 --- /dev/null +++ b/19125-8.txt @@ -0,0 +1,3819 @@ +Project Gutenberg's Satanen muistelmia Pohjanmaalta, by Saara Wacklin + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Satanen muistelmia Pohjanmaalta + +Author: Saara Wacklin + +Translator: J. Aulén + +Release Date: August 26, 2006 [EBook #19125] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATANEN MUISTELMIA POHJANMAALTA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm. + + + + + + + + +Satanen +muistelmia +Pohjanmaalta. + + +Kirjoittanut +Saara Wacklin. + + +Suomentanut +J. Aulén. + + +Ensimäinen osa. + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +G. W. Edlund 1872. + + + + +1. + +Oulu puoli sataa vuotta takaperin[1]. + + +[1] Alkuperäinen kirja tuli ulos v. 1844, josta vuodesta meidän päiviin +asti kulunut aika siis on lisättävä ylläsanottuun ajan-määrään. Suom. +muist. + +Jo viisikymmentä vuotta takaperin oli Oulu niin kasvanut, että se oli +Pohjanmaan etevin, ja Turun, sen aikaisen pääkaupungin perästä, Suomen +suurin kaupunki. Väestön luku oli yli kolmen tuhannen, ja siihen katsoen +oli kaupungin ala, joten tavallista on pohjoisimmissa maissa, sangen +avara. Myöskin kaupungin kauppa, jonka esineenä oli Pohjois-Suomen +äärettömäin metsien tuotteet, oli mahtava. Kauppiailla oli suuria +laivoja ja moni kauppias oli itse meri-katteinina koonnut osittain +varoja, osittain sellaista kykyä ja kuntoa, jota kauppiaan on tarvis. +Oulu oli todellinen kauppakaupunki ja kaupasta elivät sen enimmät +asukkaat. Kaupungin avara merien kulku tuotti sinne vierasten maitten +ylöllisyyttä ja turhuutta, jotka tapain yksinkertaisuuden suhteen olivat +hyvin silmäänpistävät. + +Parikymmentä vuotta takaperin oli tulipalo hävittänyt melkein koko +kaupungin, niin että sen entinen muoto jo on melkein unohtunut. Pulska +ja nuorempi on se nyt vast'uudesta rakennettuna, mutta sen +muinaisuudellakin on muistille suloja, ei yksinään kodissa, mutta +myöskin kaupungin soreassa ympäristössä. + +Paikan, jossa useimmat näistä "sadasta muistelmasta" ovat tapahtuneet, +kaunistaa koski, joka raivona kuohuu monen pensailla ja ruohostolla +verhotetun luodon välitse, vanhan linnan rauniot saarella, keskellä +virtaa, jonka haarat sen sulkevat; pellot, niityt ja metsä sekä vihdoin +Pohjanlahti kaupungin edustalla olevine saaristoinensa, jonka välillä +satamalla välkkyvät aallot tuuvittelevat suuria laivoja tavaroinensa. + +Mutta ensiksi katselkaamme itseä kaupunkia. Se oli rakennettu +niemekkeelle virran ja Kempeleen-lahden välillä. Siinä oli monioita +kumpuja; myöskin muutamilla virran saarilla oli asukkaita. Kaupungin +lävitse juoksi Juurus-oja mereen. Rakennukset olivat puusta, paitsi +hovineuvos Nylanderin ison Torikadun varrella oleva kartano ja eräs +navetta kauppias Wacklinin talossa. Kaksinkertaisia pytinkiä oli tuskin +kahta toistakymmentä vaikka pihat kyllä olivat avarat ja monellakin oli +ryytimaansa, joista kyökkiin saatiin niitä ruokakasvuja, jotka lyhyen +kesän kululla joutuivat kypsymään. + +Mutta omenapuita ei ollut ainoatakaan; kirsimarjat eivät kypsyneet; +ainoa karvokas-pensas tuotti kypsymättömiä röhkäleitä: tuomi ja pihlaja +olivat hedelmäpuut; vaaramia ja viinamarjoja saatiin kunnollisia. +Huonomaineiset lienevät kyllä pihlajamarjat etelässä, ollen muka +karvaita ja mehuttomia, mutta hallan panemina ovat ne pohjoisissa sekä +virvoittavat että maukkaat. Samoin tuomenmarjatkin, joita myöskin +syödään ja joista tehdään hyvin kunnollista viiniä. Mutta lavealla +matkailevat laivat toivat ei vaan omenia ja puuperunia, mutta myöskin +runsaasti lämpimäin ilmapiirin hedelmiä. + +Kaupungin monista mäkilöistä oli korkein ja jyrkin Pokkisenmäki, josta +katsojalla oli kaunis näköala. Lähimpänä oli pienempi koski, suuren +kosken haara. Vastapäätä oli Linnansaari raunioinensa. Sen yli näkyi +Maaherranluoto, Raattiluoto ja Kuusisaari. Vähän vasemmalle viimeiksi +sanotun luodon kohdalla oli Pikisaari. Salmen toisella puolella luotojen +väliin tunkihen matala Hietasaaren niemeke, jonka hiekassa moniaat +pensaat rehottelivat oksinensa ja muutama puukin oli sinne valinnut +olopaikkansa. + +Hietasaaren kupeella oli satama, jonka melkein ainaisena koristuksena +oli useampia suuria laivoja. Vielä etempänä vasemmalla Linnansaaresta ja +aivan sen lähellä olivat molemmat Kiikeliluodot makasiineinensä ja +rantapuotinensa. Näitten rinnalla oli Hahtiperä, jossa myöskin oli +makasiineja. Hahtiperä oli melkein etukaupungin tapainen, vaikka siellä +sisään tulevain ja ulosvietäväin tavarain joukossa ei ketään asunut. +Siellä oli puinen kakslakinen "pakkhuusi" rantalaiturinensa. Hahtiperän +ja Pikisaaren väliltä näkyi Kempeleenlahti ja Saloluoto ynnä sen vanha +kirkko. Etäinpänä silmänkantaman päässä näkyi Marjaniemen majakka +selvällä ilmalla. Oikealla näkyi koski ihan sen perättymä paikalla +lohipatojen luona, jotka nekin tuottivat kaupungille tuloja. Näkyalan +tämän puolisena rajana oli metsäisiä selännettä. + +Mäkitörmällä oli raastupa torninensa ja kelloinensa, keltaiseksi +maalattu, nurkat siniset. Sen yhdellä puolla laski Torin-, toisella +Kallisenmäki. Viimeksi sanottu laski aina virtaan asti. Se ei ollut niin +jyrkkä kuin Pokkisenmäki. Oikealla Plaattaluodon vastassa oli pieni +katu, jonka varrella seisoi moniaita, Saksalaisten entisinä aikoina +rakentamia kauppapuoteja, joissa muinoin tekivät kauppaa. Näitten +puotien rakennus-tapa oli kummallisen matala ja niitten ikkunat +sentähden myöskin matalat ja leveät. Tämän mäen juurelta oli tehty +porras Plaattasaarelle. Eräänä talvena tässä tapahtui harvoin kuultu +tapaus, jonka toisella erää ai'omme kertoa. Koulunuorison oli tapana +tässä mäkeä laskea. Eräänä laskiais-tiistaina, jolloin leikki oli juuri +parhaillansa, tuli poikien joukkoon suurikasvuinen juopunut nainen. Se +oli kyllin hurja haastamaan riitaa reippaan poikajoukon kanssa, mutta +hän kun oli humalassa, ei muistanutkaan mäen olevan liukkaan. Pojat +päättivät karkoittaa häiritsijän ja rupesivat kiivaasti lumipalloja +loiskimaan. Puolustus-vehkeisään lankesi eukko ja alkoi luistaa mäkeä +myöten. Sepä seikka oli käytettävä. Hurraa huutaen ryntäsivät +urhoollisimmat pojat esille, lisäten vauhtia jäälle asti. Polisin +väliin-tulo päätti leikin. + +Metelimäellä oli uusi kouluhuone kelloinensa, laiskojen kauhu, ahkerain +lemmitty. Vanha koulu pärekattoinensa, mataloine ikkunoinensa oli +rappiolle joutunut ja siis tarkoitukseensa kelvoton. Se oli siinä +kohdalla, missä kauppaneuvos Franzenin talo nyt seisoo, vastapäätä +kellostapulia. Tässä pidettiin kirkonmenoja uutta kivikirkkoa +rakentaessa. Myöhemmin sitä myös käytettiin näytelmähuoneeksi. + +Juurusojan eli kaupungin joen yli oli kaksi siltaa kiviarkkujen päällä, +toinen Tori-, toinen Kirkkokadulle. Paitsi näitä oli kaksi kapeata +porrassiltaa ojan yli. Keväällä paisui se, samoinkun virtakin äyrästensä +yli. + +Kuparimäellä oli kakslakinen vaivaishuone vallassäätyjen köyhiä varten. +Sen ympärillä oli vähäpätöisiä mökkilöitä. Kaupungin neljä tullia olivat +Mylly-, Meri-, Kajaanin- ja Limingan tulli, joista viimeiksi sanotun +portti oli siniseksi maalattu, korkea ja veistinkuvilla koristettu. + +Kultaseppä Collinin talossa Metelinmäellä oli huoneita, joitten hirret +olivat kasvaneet samalla paikalla, jossa sittemmin pytinki seisoi. +Samoin raatimies Siniuksen talossa, sillä kohdalla, jossa tätä nykyä +pappila on. Yhden salin seinät samassa pytingissä olivat koristetut +maalauksilla ja maisemakuvilla, jotka sanottiin olevan jonkun mainion +mestarin tekemät. Katon keskellä oli kuvattu sorea kukkais-seppele, jota +pienet lentävät enkelit kannattivat. Monen muun suojan seinissä ja +ovissa oli maalauksia, joista moni mainion Granberg-nimisen kuvailijan +tekemä. + + + + +2. + +Kirkko ja Messeniuksen hauta. + + +Kaupungin rakennuksista suurin ja pulskin oli uusi harmaasta kivestä +rakettu ristikirkko. Kuningattaren kunniaksi oli sen nimi Sofia +Magdalena. Sitä voisi sanoa ihanaksi juuri sentähden, että siinä oli +niin vähä koristusta. Sen yksinkertaisuus ja jalo rakennustapa +viehättivät mieltä. Ulkopuolelta oli kirkko vastattu ja +vaalean-keltainen; perustuksen ympärillä punainen vanne. Katto oli saman +karvainen ja sen nojalla seisovilla hoikilla tikapuilla koetteli +kaupungin nuoriso käsivarttensa jäntevyyttä. Kolmen korkean kaarioven +lävitse jokaisen ristin päässä tultiin kirkon sisään. Neljänen ristin +perukassa oli kuori ja sametilla ja valkosella peitteellä verhotettu +alttari kirjatellinensä, tyynyinensä, ja pari suuria metallisia +haarakynttilän-pitimiä. Ylinnä oli alttaritaulu, kuvaileva +ristiinnaulittua Kristusta ja se oli erään kaupunkilaisen, kauppamies +Henrik Wacklinin maalaama. + +Sakastin oven yli riippui Messeniuksen kuva, kirja kädessä. Milloin niin +tarvittiin, valaisi yhdeksän valmista kynttiläkruunua paitsi jalkoja ja +telliä, kirkon. Valkoisen saarnastuolin ainoat koristukset olivat +tiimalasi ja haarukas-jalka. Mutta harvat saarnastuolit jakoivat niin +kalliita maan ja taivaan lahjoja kuin ne, joita moni mainio saarnaaja +tästä kylvi. Milloinkaan ei unohdu niitten saarnojen muisto, joita +pitivät rovasti Ståhle, kappalainen Rajalin, sittemmin rovasti +Limingalla, apulainen Abraham Mellin, myöhemmin kappalainen Revolahdella +ja vihdoin Thun'in pitäjän kirkkoherra Ruotsissa, apulainen Kaarle +Elfving, myöhemmin kappalainen Oulussa ja vihdoin Lohtajan rovasti. +Kaksi penkkiä kirkon keskellä läänin maaherraa ja hänen perhettänsä +varten, oli punaisella veralla peitetty. Alttaria vastapäätä ison +sisään-käytävän yli, oli soreat urut, valkoseksi maalatut, samoinkuin +koko kirkko. Saman oven ulkopuolella oli Messeniuksen hautakivi, mutta +sen toimitti eräs seurakuntalainen siirretyksi kirkon sisään. Se oli +kirkon merkillisin muinaismuisto. + +Matala kiviaita oli hautuumaan ja kadun rajana ja sen sisässä temppeli. +Vanhoilla haudoilla kasvoi runsaasti koiruohoa ja harakannunnuja. +Vapaana seisoi yhdessä kulmassa korkea kellostapuli ja siinä pari niin +helevää kelloa, että pitkältä matkailijat usein ihmettelivät niitten +juhlallista kaikua. + +Varoitukseksi ja kauhuksi seisoi punainen sammaltunut jalkapuu kirkon +ovella, mutta seurakunnan kunniaksi oli se vuosikausia ollut viratoinna. + +Varahaudaksi sanottiin ison käytävän oven luona maahan kaivettua, +irtaimilla laudoilla peitettyä hautaa. Siihen haudattiin toisinaan +muutamia köyhempien ruumiita. Köyhän kirstua seurasi silloin saattoväki +laulaen surullista virttä, jonka pappi, lukkari, omaiset ja ystävät, +joita ehkä oli runsaammin kuin rikkaan haudalla, jo etäällä olivat +alkaneet. Usein oli sellaisissa tiloissa väenkokous suuri, hartaus +Jumalan vapaan taivaan alla rehellinen ja liikuttavat ne huokaukset, +joita lähti surun runtelemista sydämistä. Sillä rehelliset kaipauksen +kyynelet usein olivat sekotetut ilokyyneleillä rakastetun pääsystä +parempaan mailmaan; Suomen varallisemmatkin pitävät nim. kuoleman +suurena onnena. Murheesta nääntynyt äitinsydän pidättää lapsensa kuoltua +surunsa, kiittäen Jumalaa, joka pelasti sen elämän vastuksista. +Lohdutukseksensa muistelee suomalainen äiti vanhaa sananlaskua: "joka +olis kuollut kolmi-yönä, kadonnut kapalolasna!" + +Kirkon kertomuksen lisäksi panemme tähän lyhyesti kertoen Messeniuksen +elämäkerran. Se on otettu erään maamiehen G. H. Mellinin teoksesta: +"Ruotsin mainiot miehet". + +Juhana Messeniuksen isä, joka mestattiin kapina-vehkeistä isänmaata +kohtaan, oli mylläri lähellä Vadstenan kaupunkia. Kymmenvuotisena tuli +poika kouluun, jossa osotti erinomaisen hyvän oppinsa. Kuusi vuotta +myöhemmin veivät jesuitat hänen salaisesti Braunsbergin laitokseen, +jossa häntä kasvatettiin paavilaisuuden asian-ajajaksi Ruotsissa. +Ylistys-lauseella läpikävi hän opiston ja oleskeli myöhemmin Tanskan ja +Krakovan hovissa, kävi Ruomissa ja sai keisarilta Pragissa +"keisarillisen runoniekan" nimen muutamasta tekemästänsä +latinankielisestä runosta. Avattuansa oppilaitoksen Danzigissä, tuli hän +siellä tuntemaan Sigismundin kanslerin, Arnold Grothufin tyttären +Lucian, jonka otti vaimoksensa ja joka paljon vaikutti hänen elämäänsä +ja kohtoihinsa. Se oli itsepintainen ja äkäinen akka, jota kuningas +Kustaa Adolf sanoi Messeniuksen "rikka-ruohoksi". Luultavasti jesuittain +toimesta, päätti Messenius palata Ruotsiin, jossa Lucian isälle annetut +tilat olivat poisotetut ja annetut toiselle. Lucia matkusti ensin ja +toimitti miehellensä kirjallisen luvan saada tulla perässä. +Kirjoittamansa kirjat laittoivat hänelle heti kuninkaan ja ylimysten +suosion. Laintiedetten rohvessorina Upsalassa hän voitti opetuksensa +kunnolla nuorison rakkauden. Kahdeksan tuntia päivässä jakoi hän oppia +ja kuitenkin oli hänellä aikaa tehdä koko joukon tieteellisiä teoksia. +Mutta kunniahimonsa saatti hänet riitaan kumppaniensa, varsinkin ahkeran +ja oppineen Juhana Rudbeckin kanssa. Messeniuksella oli oppilaina joukko +nuoria vapasukuisia, hänen puoltansa pitäviä, syystä että hän etunenässä +antoi heidän oppia aseitten käyttämistä, tanssia ja ratsastusta. +Nuorukaisten harjoitettua mieli-valtaa, puolusti hän niitä +konsistorissa, niin että opistokaupunki oli täynnä levottomuutta ja +verisiä melskeitä. Kerrankin syntyi konsistorissa niin kiivas sanelu, +että Messenius, ensin päästettyänsä katkerimpia häväistyssanoja, lähetti +noutamaan miekkaansa, vaatien Rudbeckiä kahden-taisteluun. Tästä +saatuaan tiedon ja arvaten syyn, lähetti Lucian sanan Messeniuksen +puolustajille, jotka sai kehotetuksi ryntäämään konsistorin. Itse +tunkeusi hän myöskin sinne ja haukkui konsistorin jäsenet +pahanpäiväsiksi. Tämä häpiällinen seikka kävi hallitukselle kovin +harmiksi ja Aksel Oxenstjerna matkusti Upsalaan asiasta selvon ottamaan, +jonka jälkeen Messenius kutsuttiin Stockholmaan valtiokirjaston +hoitajaksi ja hovioikeuden jäseneksi. Mutta täälläkin toimitti hän +häväistyksiä ja mielipahaa. Vuonna 1616 löydettiin toimia Sigismundin ja +paavilais-lahvon eduksi. Messeniuksen todistettiin olevan niissä +osallisen ja että hän ulkomaalaisten petturien kanssa oli pitänyt +kirjevaihtoa. Häntä syytettiin ja hän sai kuoleman tuomion, joka +kuitenkin hänen opillisen ansionsa tähden helpoitettiin elinkautiseksi +vankeudeksi. Kajaanin linnassa pohjanmaan erämaassa pahasti rääkättiin +Messeniusta, samoinkuin hänen vaimoansakin, joka nyt osotti suurinta +kärsivällisyyttä, ja osanottamista miehellensä hänen onnettomuudessansa. +Vaikka muuten kyllä kiusattuna, sai hän kuitenkin pitää kirjoja ja +kirjotuskalut. Täällä ollessansa kirjoitti hän ensimäisen arvollisen +Ruotsin historian. Itse sanoi hän kovan vankeutensa olevan Jumalan +rangaistuksen synneistänsä tai sallimuksen että Ruotsin valtakunnan +historia kerrankin tulisi kirjoitetuksi. Tämän kanssa työskeleminen ja +siitä odottama kunnia oli se, joka virkistytti hänen voimiansa, +kärsiessänsä sellaista kohtelemista, jota ei senaikaisten tapain +raakuuskaan voi peittää. Sitä kesti 19 ajastaikaa. Vasta Kustaa Adolfin +kuoltua muutettiin hän Oulun linnaan ja siellä häntä pidettiin paremmin. +Työnsä palkkioksi pyysi hän saada vapautensa ja hallitus lähetti +tiedustelemaan hänen teoksensa sisällystä, mutta hänpä kuoli juuri kuin +tästä kävi kirjevaihto. Käsikirjoituksen otti Lucia ja meni sen kanssa +pois valtakunnasta. Töin-tuskin saatiin hän siitä luopuneeksi. Mutta +painosta se tuli vasta v. 1700. Messeniuksen muista teoksista, joita +lienee lukuansa 58, ovat hänen näytelmänsä, joita Ruotsissa luettiin ja +suosittiin, parhaimmin tutut. + + + + +3. + +Pikisaari. + + +Mainitessamme Pokkisenmäkeä, sanoimme jo tämän luodon aseman. Siinä oli +meritulli, johon huudettiin kaikki veneet, jotka aikoivat sivutse +purjehtia. Syynin käytyä ja tullin maksettua saivat vapaasti mennä. +Talvitie kävi Pikisaaren yli. + +Tällä saarella oli ja on vieläkin kaupungin laivavarvi. Joka vuosi +lykätään monta täällä rakettua laivaa vesille. Sellainen vesille +laskeminen on todellakin juhlallinen. Kuin työmiehet kolmannen kerran +nuijilla ovat kiilaamalla irroittaneet laivan teloistansa, alkaa se +jalosti juosta rutisevilta kannattimiltansa. Pidättimet, jotka nyt ovat +aivan heikot, lankevat räiskynällä alas, ja yhä lisääntyvällä vauhdilla +juoksee tuo sorea kummitus, ihmiskäden jalo työ, tyyneen veteen. Ja se +siitä ikään kuin mielipahoissa, työntää, meren tapasena vaahtoen uutta +laivaa vastaan, viskoen raivona aaltoja rannalle. Mutta aivankuin +tuntein oman arvonsa, seisahtuu tuo honkainen kummitus pian läikkyvään +veteen; lippu kastetaan aalloissa ja kannelta julistetaan huutamalla +laivan nimi. Hurraa huutaen heilutetaan tuhansia hattuja ilmassa ja +lähellä olevat laivat juhlapuvussa liehuvine lippuinensa toivottavat +tervetuloa uudelle toverille. Itse aallotkin tyyntyvät pian, ikäskuin +tullutta vierasta suositella. + +Hätien ja ilomielin kokoovat köyhät akat ja lapset sen suovan, jolla +laivantehtaat ovat voidellut, että laiva liukkaammin juoksisi vesille. + +Mutta vieläkin suurempi on työmiesten ilo. Koko talven työ on nyt +onnellisesti päätetty ja paitsi sitä alkaa nyt pidot, jotka laivan +omistajat aina kustantavat. Niitä sanotaan "lykkäjäisiksi" ja kaikki, +jotka laivan rakentamisesta ovat vaivaa nähneet, saavat nyt mieltä +mukaan juoda olutta ja viinaa, syödä läskirokkaa y. m. Kestiä pidetään +vuorokausi, monelta menee viikkokin ennenkuin pääsee +lykkäjäis-pohmelosta. + +Pikisaarella oli suuri, raatimies Wacklinin omistava pikiruukki. Myöskin +oli siinä joukko työväen asuntoja. + + + + +4. + +Löytty. + + +Limingan tulliportin ulkopuolella oli nurmi, jota sanottiin Löytyksi. +Tässä muutamina vuosina harjoitettiin Kajaanin komppaniaa päällikköin +tuhansia tulimmaista kirotessa ennen kun jäykkä ja vankka kajaanilainen +muuttui notkeaksi ja vilkkaaksi. Mutta tämän tehtyä kävikin koko +sotapalvelus aivan kuin itsestänsä. Suomen sotilas on joka aika +ansainnut hyvän maineen, missä tarvittiin vakuutta, voimaa, +urhollisuutta ja kestävyyttä. Pahin koetuksensa on hänellä ollut +sotamenojen oppiminen. + +Alipäällikköinä kokousaikoina oli useasti majuri B...., kiivas herra, +mutta arvossa pidetty upsieri; katteini F., ontuva ja riutunut, tukka +koristettu, virkanuttu kulunut ja "tuhansia tulimaista" yltäkyllin +suussa; ja vihdoin luutnantti E--, jonka ruoka oli siirappi ja rinkilät, +joka pakeni naisia, mutta ei vihollista, oli aina soreassa puvussa ja +tukkansa niin sievästi pantuna että vaan lauvantai-vastasena yönä tohti +käydä maata, sillä joka lauvantai rakennettiin hänen tukkansa +sunnuntaiksi. Muut yöt nukkui hän istuen tanakkana tuolilla, ettei +sotkeisi hiuskiehkuroita korvillansa, eikä kähäröitä niskallansa. Tätä +olisi ehkä voinut sanoa virkainnoksi, mutta eipä siitä edes +ritariston-tähteäkään annettu. Aina hän asui yksin maalla sivistyneiden +ihmisten seurasta erillään. Saatuansa suuren perinnön kehoitti se +lempeäluontoisen mutta köyhän upsierin-lesken pitämään huolta tästä +nuoltusta eräkkäästä, ja vihdoin kaikkein ihmeeksi käymään tämän naisten +vihaajan kanssa naimisiin. Vaan pian palasi von E-- entiseen +vanhanpojan-elämäänsä ja yksinäisyyteen. Mutta rouvallensa osotti hän +aina suurinta kohteliaisuutta ja kävi pari kertaa kuukaudessa hänen +luonansa naapuristossa tekemässä velvollisen "visiitin". Nämä olivat +aina sangen lyhyet ja tehtiin huolellisimmassa puvussa, sellaisessa, +joka tavallinen oli Kustavi III:nen aikakautena. Testamenttaamalla +heitti hän koko suuren jäännöksensä hänelle perinnöksi. + +Kevät houkutteli koko kaupungin nuorison Löytylle. Täällä koulupojat +löivät pallia opettajainsa kanssa, jotka monasti seurasivat oppaaltansa +tänne. + +Joka kinkeripäivä leikkivät täällä lapset närhystellen rinkilää tai +muuta makuista, ahkeruuden palkkioksi kotoa annettua. Myöskin oli Löytty +nuorten tyttöjen ainoa kesähuvi. Tytöt, joita harvoin laskettiin äitin +silmistä ikävöivät kevättä saadaksensa Löytyllä ikäkumppaliensa kanssa +juosta lesken-leikkiä. Sattuipa toisinaan siellä tapamaan +lemmittynsäkin, sillä nuorisolla ei siihen aikaan ollut niin +monenlaatusta tilaa toinen toistansa tavata kuin nykyisenä, paljoa +vilkkaampana aikana. + + + + +5. + +Talonpojan poika Iisalmesta. + + +Wacklinin sukua oli ensimäinen Oulussa Mikko niminen. Hän oli varakkaan +talonpojan poika Valkolan talosta Iisalmen pitäjän Pielaveden kylästä. + +Pojalla ei ensinkään ollut halua maanmiehen töihin. Eräänä päivänä sanoi +siis isällensä "tahtovansa tulla herraksi". Hän oli silloin 16 vuotinen +nuorukainen, suora, pitkä ja hoikka, nenä korkea, vilkkaat siniset +silmät, otsa sileä ja terveyden ruusut iloisilla kasvoilla. +Ymmärtäväinen isä, joka kyllä huomasi pojan raskaalle työlle aivan +heikoksi, ei ruvennut estelemään hänen aikomustansa, vaan antoi hänen +mennä Ouluun koettamaan onneansa. Vaikka isän oli kyllä vaikeaa luopua +rakkaasta "kuopuksestansa", joka oli maksanut äitin hengen ja joka siitä +alkaen oli ollut lähin isän sydäntä, antoi hän kuitenkin suostumuksensa. + +Liikutettua mutta ääneti luki ukko pojan perinnön kiiltävissä +hopia-riksissä uuteen selässä kannettavaan tuohi-konttiin. Nuorukaisen +pukuna oli ahdas valkonen sarkatakki, poimukas sivulla ja liepeessä, +ulottuva pohkeesen asti. Kaksi punaista villanauhaa oli neulottu +selkäsaumojen yli. Syrjät pienet ja pallistetut punaisilla nahvoilla, +edessä pienet kulkusen tapaset hopia-napit. Lumivalkea paidan-kaulus oli +laskettu mustan silkkihuivin yli, edestä umpisolmussa. Sen alta kiilsi +suuri hopia solki. Vyötäisen ympäri punainen vyö, niin että sen päät +ryhmynä riippuivat molemmin puolin. Kirjava liivi, polvihousut +keltaisesta säämiskästä, sidotut punaisilla tupsu-nauhoilla, harmaat +villasukat ja pystykärkiset pieksut. Punaiset villapaulat puolisääreen +käärrityt, joitten tupsut riippuivat jalan ulkopuolla; keltainen +kähärätukka jaettu keskeltä otsaa ja päässä sini-samettinen +kuusikaistainen patalakki. Sormessa hopiainen kantasormus, villa-lapaset +ja niitten päällä vasikan-nahkaset rukkaset kädessä. + +Näin varustettuna seisoi nuori matkamies valmiina isänsä edessä, sydän +täynnä eri-tunteita: iloa siitä, että kaupunkiinpääsy-toivonsa kävi +toteen, murheesta, täytyä heittää kaikki, mikä hänellä oli rakkaimpaa +maan päällä. Silmät täynnä kyyneleitä seurasi hän isänsä liikunnoita, +mutta kuin tämä myöskin kyynel-silmin, lausuen: "Jumalan kanssa", +likisti hellämielisen pojan väkeviin käsiinsä, niin pojan silmistä +virtana valui kuumia kyyneliä. Mutta ei ainoatakaan sanaa, vaan kuuluvan +käden lyönnin antoi hän ukon isällisten varoitusten vastaukseksi ja +kiiruhti äänin itkien jalkasin Oulua kohden. Hän ei hirvinnyt luoda +silmiänsä kertaakaan takaisin rakastettua syntymäkotiansa kohden, +peljäten kohtaavansa isän hellän katsannon, joka ehkä ainaseksi vetäisi +hänen sinne takaisin. + +Huolimatta syysillan pimeydestä, kääntyi matkamiehemme sivutielle ja oli +pian hautuu-maalla. Paljastetuin päin lähestyi hän siellä +äiti-vainajansa hautaa, jolle ristissä käsin lankesi polvillensa ja +hartaassa rukouksessa Jumalan tykö anoi siunausta syntymäkodilleen ja +omille tuntemattomille kohtaloilleen. Vihdoin lausui hän: "Äiti, äiti! +koska mailmassa et saanut minua hoitaa, äiti! seuratkoon nyt taivaasta +silmäsi minua matkallani!" Vahvistettuna tästä, kiiruhti nuorukainen +iloisempana määränsä perille. + +Kymmenen vuorokauden kuluttua tuli hän terveenä ja iloisena Ouluun. +Siellä haki hän heti isänsä majatalon, sen jossa ukko kaupungissa +kauppamatkoillansa piti asuntoa. Sen löydettyään kävi hän +perheenhuoneesen heittämään majakakun ja kalakukon, jotka on tapana +antaa lahjaksi sille kauppiaalle jossa matkamies majataloa pitää. + +Tupa oli sen ajan tavan mukaan, hyvin avara, kolmella leveällä ikkunalla +kolmessa jaksossa, puuluukut katua kohden, ruu'ut pienet, kortin +kokoset, lyijyllä kiinnitetyt, paksut orret katossa, valkostetut seinät, +permanto hiekotettu ja suuren avoimen uunin ympärillä havuja. Korkea, +maalattu puukaappi seisoi yhdessä kulmassa ja siinä maitopyttyjä laesta +permantoon asti. Sen vieressä suuri kannellinen korvo naappuinensa +täynnä piimää. Pitkä maalaamaton, pesty puupöytä ja samallainen penkki +anastivat yhden seinustan. Ikkunain välissä suuri tamminen saranapöytä. +Samallainen veistämä-kuvilla koristettu vaatekaappi seisoi mataloilla +pallojaloilla toisella seinällä. Talon tyttäriä varten oli kangastellit +toisella puolla sen vastapäätä. Yhdessä kulmassa oli seinäkello +kaappineen ruusulliseksi maalattu ja joka kellon lyömä aukeni luukku, +josta kurkisti käki kukkumalla kertoen kellon lyömät. Muutama puutuoli, +ruoka- ja avain-kaappi ja puolen tusinaa rukkia oli vielä huoneessa +nähtävänä, eikä muuta mitään. + +Kehräten pellavia kahden tyttären ja kolmen piian seurassa, istui emäntä +itse esinnä. Eukko oli kärevän näköinen, pukunsa pitkä, leveäraitainen +kotona kudottu naisnuttu ja päässä nuorimman tyttären Liisan kutoma +"tykki" ja lakki. Tyttäret olivat melkein samanlaisessa puvussa, mutta +nutut pitkäuumaiset ja myssyt vehreät. Kolmas nuori tyttö seisoi +maitokaapin luona kirnuamassa. Sen nimi oli Helena Paldanius, papin +tytär Törnävältä ja talonväen sukulainen. Hänellä oli valkonen esiliina, +kiverretyt hihat ja kerman pisara tylsäpäisen nenän päällä. + +Iloisesti ja ystävällisesti silmäili Helena neiti sisääntullutta soreata +talonpojan poikaa. Vähän ujostellen laski tämä tuomisensa pöydälle, +noikkasi monioita kertoja, oikialla jalalla raapasten permantoa, kunnes +vasemmalla kädellä pyyhkäsi tukan otsaltansa. Oikean kurotti hän ensin +emännälle ja sitten kaikille tyttärille järjestään, mutta Helenan kättä +hän niin puisti että se huudata "varo kirnuani", josta toisille syntyi +paljon iloa ja vastedes monta muistutusta Helena-poloiselle. + +Tervetultu oli Mikko ja Mikon riksit kaupan vaurastumiseksi. Hänestä +tuli aikaa myöten talon taitava "puukhollari" ja vihdoin jo ensimäisestä +kohtaamasta rakastetun Helenan mies ja oma isäntänsä, sekä koko +Pohjanmaan Wacklini-suvun esi-isä. Ensin vastaanotti hän vanhan isänsä +toivosta kutsumuksen syntymä-seurakuntansa lukkariksi, asui siellä +onnellisena ja tytyväisenä isänsä kuolemaan asti; muutti sitte vaimonsa +ja ensimäisen poikansa kanssa Ouluun, jossa v. 1717 pääsi +posti-pehtuoriksi. + + + + +6. + +Iso-muori + + +Oikein kunnon eukko oli vanha iso-muori, joksika koko suku häntä kutsui. +Rehellisellä vanhan ajan hyväntahtoisuudella, lausui hän aina +mielipiteensä suoraan eikä suinkaan sanoja valinnut, vaikka usein ja +syvästi kumarteli, milloin arveli asiain niin vaativan. + +Eräänä kesäiltana oli pari Turkulais-rouvaa ihan odottamatta tulleet +Raahesta Ouluun kahdeksan penikulman matkan eukon luoksi vieraisiin. +Emäntä vastaanotti heidät ystävällisesti ja laittoi heille vuoteen +samassa suojassa, jossa omakin makuusiansa oli. + +Sinä yönä ei eukon tullut tavallisen makea uni ihan +ruuanlaitto-huolesta. Hänen oli tapa äänin lausua aatoksensa. Nytpä +mummo nousi istualleen vuoteellensa, veti pari kertaa nuuskaa nenäänsä +tavallisin runsaammin, äänin itseksensä pitäen seuraavan keskustelun: +"Mitä annan huomenna heille päivälliseksi? Niinpä tulevatkin niin +odottamatta, ettei mitenkään olisi voinut teurastaa tai muuten olla +valmiina vieraita vastaamaan. Mielettömät! He kyllä tietävät täällä +yhtävähän kun sielläkään olevan lihapuotia eikä kalakauppaa." + +"Sisar hyvä, älä meidän tähtemme rupee vaivaa näkemään", lausui rouvista +toinen, joka ei vielä ollut nukkunut. + +"Tuki suus' ja nuku yöllä, kas niin tekee muut ihmiset", keskeytti hänen +emäntänsä, "äläkä huoli kuunnella toisten emännys-murheita; ja nyt -- +hyvää yötä." + +Vaikitetut ja matkasta väsyneet, nukkuivat vieraat vähittäin. Myöhään +aamulla herättyänsä löysivät emäntänsä hiljaa hiivistelemässä aamiais +pöydän luona toisessa suojassa. Jo ennen auringon nouseman oli hän +antanut teurastaa, paistaa ja leipoa. Sen ajan tapainen suurus oli +valmis. Kukkurapäinen vati höyryviä paistinkaloja oli pöydän keskellä. +Neljässä eri vadissa pöydän kulmilla, lohta keitettynä, suolattuna, +savustettuna ja paistettuna. Pöydän yhdessä päässä paistettu porsas +persiljaa suussa ja korvissa, peuran paisti toisessa ja kaksi +viilipyttyä valkoisimmasta puu-laista keltainen kerma hohtava kuin +pilvet kesäsillä taivaalla. Pyreilevää olutta kirkkaissa +hopeapikareissa, jotka kylmästä utuisina näyttivät vieraita odottavan. + +Ilomielisenä hymyili eukko vieraillensa, kumarrellen ja sydämellisesti +kiittäen heitä ystävällisestä käynnistänsä. Sitte vaati hän heitä +syömään kaikkia ruokia niin runsaasti, että viimein todenperäisen +rupesivat pahoin voimaan. Siitäpä eukko säikähtyneeksi ja vaati heidän +juomaan suuren lasin jernestestamentti viinaa, mummon ainoa lääke +kaikissa tapauksissa. + +Seuraavana päivänä lähtivät rouvat terveinä ja iloisina matkaansa, +hyvillä mielin kestitsemisestä ja yhtä paljon että pääsivät siitä. + + + + +7. + +Perheen turva. + + +Eräänä kesäpäivänä oli Oulun maaherra, kenraali Carpelan työhuoneessansa +kansselissa, jossa kirjoitti avoimen ikkunan ääressä. Sen saman kohdalla +oli asetettu hoikat tikapuut katon nojalla. Tämä suuri pytinki oli +laamanni Holmbergin. Maaherran-viraston suojat olivat toisessa kerrassa. + +Kaupunkiin oli tullut mies Kuusamosta, noin 50 vuotinen, ruma, +päivettynyt ja laiha raskaasta työstä, näljästä ja murheesta. +Tervaisissa rääpäleissä ja avojaloin oli poloinen varhain aamusta +seisonut odottaen maaherratalon vastaisessa porstuassa. Raskaita +huokauksia nousi hänen raskautetusta sydämestänsä kenenkään niitä +kuulematta, kunnes eräs koulusta tuleva lapsi häneltä kysyi, mitä +tahtoisi. + +Murheenalainen mies vastasi: onkos korkia konsistoriumi itse kotona? + +Lapsi vaan ymmärsi miehen huolellisen muodon ja kyyneleen hänen +silmässänsä, jonka vuoksi kiiruhti noutamaan äitinsä. Tämä heti älysi +miehen aikomuksen olevan saada puhutella maaherraa, tai hänelle +kansselissa antaa anomuskirjan. Nyt luuli hän olevansa osotetulla +paikalla, mutta rouva neuvoi häntä selvästi menemään vastapäisestä +portista ja sitten ensimäisestä rapusta vasemmalle, niin olisi määränsä +perillä. Paljon kiitellen ja kumarrellen, noudatti matkamies osoitusta +ja kävi ilomielisenä yli kadun. + +Nyt luuli mies olevansa osotetulla pihalla. Pitkän silmäilyn heitti hän +tikapuille, katon nojalla seisoville, tuumaillen katon ei olevan niin +korkean kuin moni honka, jonka latvaan metsästysmatkoillansa oli +kiivennyt. + +Tikapuut luuli hän olevan ne raput, joita hänen piti nousta kansseliin, +mutta niitä koitettuaan olivat ne niin lahot, että puukappaleita lohkesi +hänen käsiinsä. Ne asetti hän ihan paikallensa, lausuen: noin se on +ollut. + +Vaikka kansselin matka hänestä oli vähän vaarallinen, ei hän kuitenkaan +kauan epäillyt. Nähden ylhällä ikkunassa ihmisiä, jotka toki vielä eivät +olleet häntä huomainneet, ajatteli hän: eihän tikapuut tässä mitättömänä +seiso, ja koska ne muitakin ovat kannattaneet, niin tottahan ne minunkin +pitää. + +Paperinsa otti hän suuhunsa ja nyt lahoja tikapuita kömpimään ylös. +Moniaat puolapuita murtuivat, mutta se ei hänen mieltänsä masentanut; +hän vaan lujemmin piti kiini notkuvista sivupuista ja pitkitti +itsepintaisena ja tyynenä matkaansa. Jaakopin enkelit kai häntä +suojelivat, sillä ihmisvallassa se ei olisi ollut. + +Käveltyänsä ikkunan kohdalle, jossa maaherra ahkeraan kirjoitti, +odottamatonta tulijaa huomaamatta, otti mies paperinsa yhteen, hattunsa +toiseen käteen, surkealla äänellä lausuen: "armollinen maaherra ja +korkea konsistoriumi", kurottaen papereitansa ikkunaa kohden. + +Enempää ei mies joutunut lausumaan, kuin maaherra kiivaasti ja äreällä +äänellä käski hänen mennä samaa tietä kuin oli tullutkin. + +Pelästyksestä oli mies melkein maahan pudota, sillä hänen +paluumatkallansa katkesi taas kaksi puolapuuta. Mutta hän oli +Suomalainen ja itsepintainen: yksin käsin piti hän kiini vielä monta +syltää maasta; hatun piti hän toisessa ja paperin suussa, itse riippuen +ilmassa. Voimansa rupesivat loppumaan, jonka varsinkin vaikutti niin +suuren herran lähellä olo. + +Herrat vaalistuivat tätä nähdessään ja itse maaherra käski avuksi. +Kaikki juoksivat kiiruhtain ja köysi saatiin onnettoman uumalle ennen +kuin hänen voimansa peräti loppuivat. + +Hengen vaaralla ja köyden avulla vipusi hän tikapuun reidelle. Maaherran +ja kaikkein toisten yhteisellä avulla saatiin mies vihdoin ikkunasta +sisään. + +Typerä ja pelonalainen oli nyt mies, mutta onnensa ja asiansa +tarkoituksen oli hän voittanut. Jalomielinen maaherra luki hänen +anomuskirjansa ja paperinsa, joista näki että tämä kunnon mies 30 vuotta +työllänsä oli elättänyt köyhät vanhempansa ja kaksi sisarta, joista +toinen virheenalainen ja toinen köyhän uudisasukkaan leski, jolla oli +monta lasta. Nyt oli mies käynyt yli 40 peninkulman hakemaan oikeutta 80 +vuotiselle isällensä saada verottomasti nauttia uudistaloa, jonka +korpeen oli raivannut, sillä kruunun maksujen aika oli tullut, mutta +mistä otti rahaa monihenkinen perhe, joka teki raskasta työtä syöden +pettuleipää. Heillä ei ollut mitään. Mieron tie tai nälkään kuoleminen +olisi ollut vanhusten, samoin kuin toistenkin kohtalo, ell'ei +jalomielinen poika olisi tätä keinoa koetellut. Yleisesti voi sanoa, +että Suomalainen mieluisammin kuolisi kuin kerjäläiseksi rupeisi, jos +uskonto ei käskisi osaansa kärsivällisyydellä kantaa. Maaherra suostui +Kuusamon miehen pyyntöön ja vielä lisäksi toisten kanssa kokosi +melkoisen rahasumman tälle perheen turvalle, joka ilokyynelin ja +siunauksilla palasi omaistensa luokse. + +Lahot tikapuut, jotka erämaan-mies luuli maaherran-viraston rappuiksi, +tulivat siis hänen ja hänen omaistensa pelastuskeinoksi +viheliäisyydestä. + + + + +8. + +Kaarle Saksa + + +Kaarle Saksa oli kaupungin kirkkoherran apulainen. Sivistynyt, hauska +seuramies, rakastettu ja arvossa pidetty opettaja ja ystävä, oli hän +jokapaikassa tervetullut. Vilkas muotonsa osotti hyvää sydäntä. Hän oli +nerokas ja hyvänluontoinen, vartaloltansa pitkä, sinisilmäinen ja +valjumuotonen. Oltuansa jonkun ajan Oulussa, muuttui nuoren papin luonto +ihan toiseksi. Hän rupesi seuroja välttämään, kävi surullisena ja +miettivänä saamatta yönlepoakaan. Tunnittain nähtiin hänen istuvan +kosken reunalla Pokkisenmäen alla, mutta estelemättä seurasi hän siitä +ystäviänsä, jotka kokivat hänen raskasmielisyyttänsä hälventää. Mutta +heidän yrityksensä oli turhat; sairasmielisyys kasvoi yhä, syystä ettei +hän mielestänsä saanut pois nuorta tyttöä, joka jo oli toisen kanssa +kihlattu. + +Vihdoin tuli tämä onneton niin hurjaksi että oli vahdattava. Mutta +monasti karkasi hän, ja älykkäämpi kun moni viisas, meni hän sinne, +minne tahtoi. + +Eräänä valoisana kesä-yönä heräsi nuori morsian, jota raivomielinen niin +toivottomasti rakasti, siitä että kuuli jonkun häntä puhuttelevan. +Säikähdyksensä on ymmärrettävä nähdessään hurjan vuoteensa äärellä +polvillaan. Hullu-äänisesti nauraen, pyytää hän häntä levollisesti +sulkemaan silmiänsä, sillä hän muka ei sietäisi kolmea aurinkoa yhtaikaa +(nouseva aurinko pilkotti ikkunasta). "Jos nukut taikka valvot, olet +minun silmissäni yhtä ihana; vaikka olisit kymmenen vuotta haudassa +maannut, niin sittekin sinun tuntisin. Olethan sinä Vapahtajani äiti, +neitsyt Maria! Minäkö en sinua tuntisi?" Nyt yritti hän suudella häntä, +mutta samassa näki tyttö kaksi välkkyvää pistoolia povitaskussa. +Peljästyksestä oli lähes menehtyä. Hän ei edes voinut ääntääkään, kuin +samassa kuului ääniä kadulta, jotka hakivat karannutta raivoa, mutta +tämäpä kuuli ja näki nekin. Yht'äkkiä viritti hän pistolein hanat. +Toisella tarkoitti hän tulijoita, toisella tyttöä, joka ei muuta voinut, +kun kädet ristissä huo'ata: Herra, ota minun henkeni! + +Mutta nytpä raivo itkien viskasi pois aseet. "Anna anteeksi, sinä pyhä", +niiskui hän; "enhän se minä ollut, joka pistolin viritin sinua kohden; +se oli pahahenki itse! Ei, tuhat kertaa mieluisammin kuolisin!" Mutta +samassa tavotti hän niitä taas; vaan ne jo olivat vartiain käsissä. Nyt +tyttö taas rohkeni hengittää, mutta peljästyksestä jäi hän monta päivää +kipeäksi. + +Saksa oli ensin käynyt erään ystävänsä luona ja sieltä ottanut +pistoolit. Tänne tultua oli löytänyt avaimen, hiipinyt niin hiljaa +etusuojan lävitse ettei siellä makaava palkollinen sitä kuullut +ennenkuin hakijatkin olivat sisässä. + +Mielen-sairautensa kautta menetti Saksa virkansa, mutta muutaman vuoden +kuluttua oli hän taas terve ja pääsi kappalaiseksi Hyrynsalmelle. Hän +kävi naimisiin, eli onnellisena ja tyytyväisenä. Mutta taaski kääntyi +hän hurjaksi ja lunastettiin sitte Kronobyn hulluinlaitokseen. Nuori +puolisonsa seurasi häntä sinne ja kiitos hänen seuralle ja siellä +saamalle hoidolle, tuli hän kuusi vuotta siellä oltuansa ihan terveeksi. +Mutta kuin hän oli parantumattomien luvussa, ei huolittu hänen +pyynnöstänsä päästä vapaaksi. Vihdoin karkasi hän sieltä ja kävi +jalkaisin Turkuun. Siellä kävi hän konsistoriin, valitti kärsimäänsä +vääryyttä ja vaati vapautta. Hän puhui niin selvästi ja väkevästi, että +se liikutti ja kummastutti koko konsistorin. Hän sai vapautensa ja heti +senjälkeen kappalaispaikkansa Hyrynsalmella. + +Lähes 30 vuotta onnettomuutensa jälkeen Oulussa, halasi hän tavata +siellä olevia sukulaisiansa ja ystäviänsä. Siellä oli kappalaispaikka +avoin. Hän haki sitä ja pääsi vaalille. Ilolla kohtasivat siellä olevat +ystävät vanhan opettajansa. + +Sunnuntaina, jolloin koetussaarna oli pidettävä ja hän nousi +saarnastuolille, liikutti häntä sanomattomasti se, mikä kohtasi hänen +silmiänsä. Suuri kirkko oli väkeä niin täynnä että paljo, joilla ei +ollut tilaa sisässä, seisoivat ulkona. Vanha opettaja tunsi joukossa +ystäviä, tuttavia ja monta rippilastansakin, jotka kyynelsilmin +odottivat kuulla entisen rakastetun opettajansa ääntä. Ääneti tuli hän +ensin monta rukousta, sitte tahtoi korottaa äänensä, mutta ei voinutkaan +sillä sydämensä tunteet olivat liian väkevät. Ensin purskahti hän +katkerasti itkemään, sitten hämmentyivät silmänsä ja muotonsa kävi +hurjan näköiseksi. Sitte rupesi hän äänin tervehtimään ystäviänsä ja +tuttaviansa. "Kas veikko Keckman", huudatti hän, "miten olet jaksanut +sitten kun viimein tarjoit meille hyvää kotopantua olutta suuresta +hopeakannustasi, jonka jalusteella oli apostolein kuvat ja sotamies +kannella? -- Hyvää päivää veikot Niska ja Wacklinit! Montako tuhatta +tynnyriä tervaa olette pieksi keittäneet tänä vuonna Pikisaarella? -- +Kas ystävä Öberg! Muistatko, miten Blommi pisti pienen elävän kalan sun +viinapottuusi? Sinun, veli Antell, näin viimeksi Kajaanissa käräjää +pitämässä. -- Kaikkihan minä teidät muistan Julinit, Mellinit ja +Collinit, Nylanderin, Polvianderin, Ulbrantin ja viisastelia Kantin. +Muistatko, veikko, mitenkä paisti karkasi, kuin kenraalin olit +päivälliselle kutsunut?" + +Näin pitkitti hän joutavaa tarinoimistansa. Kirkkoväen valloitti synkeä +mieli ja vähittäin hiipi yksi toisensa perään ulos, niin että kirkko +vihdoin jäi tyhjäksi. Sitte nousi muutama mielipuolen ystävistä +saarnastuoliin, ottivat ja veivät hänen kotia. + +Hyrynsalmessa tuli hän taas selväksi ja eli monta vuotta tämän +surullisen tapauksen jälkeen. + + + + +9. + +Koirankuonolainen. + + +Kauppias Posseniuksen satavuotinen leski oli kaupungin ivallisin, mutta +ei suinkaan niin pelkäämätöin kuin miehensä esi-isä Knut Posse, mainio +Viipurin pamauksesta. Hän oli Oulussa syntynyt suku-nimellä Fagerholm. +Taloudessansa toimellinen eukko, on hän muistettava siitä, että hän näki +1714, 1743, 1788 ja 1808 vuosien sodat. Ensimäisen sodan aikana oli hän +lapsena vanhempiensa seurassa hengen vaaralla paennut metsiin ja +erämaihin. Toisen aikana oli hän jo naimisissa eikä pienen lapsen kanssa +voinut paeta vaikka moni muu niin teki. + +Miehensä oli poissa. Talossa oli majotettu venäläinen kenraali. Hänen +läsnäolo varjeli sen ryöstöstä ja muusta väkivallasta, niin että eukon +ei juuri mitään ollut pelkäämistä, mutta lapsuudesta hänessä asuva kauhu +vaikutti toista. + +Vaston kenraalin kieltoa tuli eräänä päivänä hänen huoneesensa kalmukki. +Miehen muoto oli villi, kasvot vaskenkarvaiset, nenä tylsäpäinen, otsaa +ei ensinkään mustan, karkean tukan alla, joka näytti tunkevan puolen +korttelin matkalla toisistaan pyöriviin silmiin. Leveästä +paksuhuulisesta suusta kiilsi pitkät valkoset hampaat. Leukaa ei +miehellä ollut enempää luin otsaakaan. Kalmukki-poloinen ei suinkaan +pahaa tarkottanut, mutta rouva, joka nyt luuli näkevänsä +koirankuonolaisen, säikähtyi niin, että tuli hermottomaksi ja ihan +kuuroksi. + +Kolmannen sodan onnettomuuksia ei Oulu joutunut koettelemaan, lukematta +sodan aikaisia tautia. + +Viimeisen sodan aikana rukoili tuo jo lähes satavuotinen eukko Jumalaa +saada kuolla näkemättä kaupunkia vielä vihollisten vallassa. Rukouksensa +tuli kuulluksi, sillä hän nukkui hiljaisesti päivää ennen ensimäisen +venäläisen rykymentin kaupunkiin marssimista, joka tapahtui Antin +päivänä v. 1808. Mutta tämä tapahtui niin rauhallisesti, että eukolla ei +suinkaan olisi ollut ylellisen pelvon syytä. + + + + +10. + +Hyvin-viisaan kahdenkertaiset häät. + + +Kaupungin pormestari Timbom oli lihava, hyvin jaksava herra, jonka +suuret harmaat silmät näyttivät kaikkia kummastelevan, varsinkin jos +peilissä tapasivat hyvin-viisaan pormestarin oman jauhotetun pään ja +loistavat kasvot ja sen muuten sileässä aavassa oman pienen suunsa ja +nenänsä. Mitaltansa oli herra pormestari keskinkertanen ja hänen +leveällä selällänsä heilui tukka-piiska. Virkanutussa suuret kullatut +napit ja sen takataskusta kurkisteli sininen nuuskaliina. Polvihousut, +samoin kuin kengät koristetut hopea-soljilla. Muitakaan, senaikaisia +koristusaineita ei puuttunut pormestarin asusta, kuin rouvinensa kävi +tuulittelemassa. + +Rouvansa ei myöskään ollut mikään pila-eukko. Hänen epäsuosioonsa joutui +välttämättömästi jokainen, joka hänen miestänsä ei kunnioittanut +hyvin-viisaaksi. Muuten oli hän aina ja kaikkiin tyytymätön, samoin kuin +itse pormestari oli pitkämielinen ja kärsiväinen. Molemmat olivat +taikauskoset ja yksinkertaiset. + +Ne olennot, olin sanoa luontokappaleet, joita pormestarin rouva +enimmiten rakasti, olivat hänen miehensä, kanansa ja valkonen kissansa, +jota "Sokuriksi" sanottiin. Syystä että luonto oli rouvalta kieltänyt +omia perillisiä, kohteli hän kissanpoikia kaikella äidillisellä +helleydellä, jonka palkkioksi sai sulaa maksutonta iloa. + +Morsius-aikana oli pormestarinna kauniin maineessa, jonka ansaitsikin +välkkyväin silmäinsä, valkoisen pintansa, punaisten huulten ja +poskeinsa, sekä korkean nenänsä vuoksi. Vartalonsa oli korkea, uumansa +hoikka, kädet ja jalat pienet. + +Tämä itse mielestänsä niin ylevä rouva oli nyt jo kuitenkin +harmaapäinen, ylellisesti lihava riippuvin poskin, nurkuva ja miestänsä +epäilevä. + +Eräänä päivänä vei eukko puolisonsa koreaan kammariinsa, johon ei ketään +vierasta laskettu, vaikka hän kyllä kynnykseltä näytteli sen +siniruusuisia seinäpapereja, kirjavaa sohvaa ja istuimia pähkinäpuusta, +lootapöytää ja suurta kultaraamista peiliä. Yleisesti oli tämä suoja +siisti ja puhdas, mutta sen eteisessä salissa oli kaikki riipin raapin. +Vaski-astiat kyökissä olivat emännän kunniaksi aina kirkkaat. + +Eräänä päivänä, niinkuin jo sanoimme, sai hyvin-viisas pormestarimme sen +suuren kunnian rouvansa seurassa päästä koreaan kammariin. Siellä asetti +hän hänen tuon suuren peilin eteen, kysyen ilosta hymyellen, eikö ukko +huomaisi heidän vielä olevan hyvin kaunis pariskunta. Ukko pullisti +suuret silmänsä vieläkin suuremmaksi, tarkemmin miettiäksensä asiaa ja +sen seurauksia. Mutta olleen aina totta puhuva, lausui hän vihdoin +hyvämielisesti: "hm, hm, tuota -- noh kyllä -- 40 vuotta takaperin." + +"Etkö häpee!" tiuskasi pormestarinna ja kenokaulassa käydä sipsutti hän +kammarista, heittäen sinne pormestarin, joka nyt oli sekä peljästyksissä +että katuva, ajatellen mitenkä pulastansa pääsisi. Ukko milloin tuijotti +kattoon milloin ikkunaan, siksi että rouvan vinkuva ääni vihdoin kuului +lausuvan: "korjaa luus' sieltä, ettet sokase koreaa kammariani." + +Nytpä ukko sukkelaan sai hattunsa ja keppinsä ja niin raastupaan, jossa +kysymys oli saisivatko kaupungin nelijalkaiset, niinkuin tähänkin asti, +estelemättä ja luonnollisessa viattomuuden tilassa mieltänsä myöten +kävellä kaduilla. + +Virastosta kotio tultuaan, sai pormestari vielä kiivaita muistutuksia +huonosta ihanne-ajustansa ja lisääntyvästä kylmäkiskoisuudestansa +pormestarinnan suloa kohtaan. Mutta siitä hetkestä päätti lemmellinen +rouva avata miehensä silmät ja tehdä hänet niin rakastuneeksi kuin +nuorenakin oli ollut, sillä hän väitteli olevansa kyllä keinokkaan jos +vaan tahtoi, ja sen oli nyt toteen näyttävä. + +Pormestarinna tunsi erään noituri-Anna nimisen akan, joka kyllä ei +asunut kaupungissa, mutta tuli sinne ajottain rahallista ammattiansa +ajamaan. Se oli jättiläisen suuruinen eukko, väkevä ja leveäsuinen, joka +suurilla hampaillansa yhtä helposti puri rautanaulan poikki kuin tytöt +langan pään. Tälle ilmoitti rouva mikä hänen sydäntänsä raskautti. Vanha +Anna kuunteli tarkasti ylevää ystäväänsä. Kuin velho oli vaatinut ja +saanut suuren lasin viinaa, jonka sisällystä taikalukuja höpisten +katseli, kysäsi hän, oliko hänen miehensä vielä hänelle kaikissa +kuuliainen. Tähän saatuaan myöntävän vastauksen, viskasi eukko yhtäkkiä +kaiken viinan kurkkuunsa, juhlallisesti lausuen: "sittenpä ei hätää, +jahka vaan teette kaikki, mitä minä käsken." + +Tämän lupasi rouva iloisena. + +"Teidän täytyy, sanoi noita, pukeuta vanhaan morsiuspukuunne, samoin +myös herra pormestarin; sitte käydä pimeässä hautausmaalle, siellä luen +minä luvut, niin sitte saatte nähdä tulevanne yhtä onnelliseksi kun +naimisenne ensi päivänä." + +Läpi-iloisena kiiruhti pormestarinna kotio valmistustoimihin. + +Mutta ukko pormestaria oli tällä kertaa rouvansa tuumiin melkein +taipumaton. Paljon kyyneleitä ja rukouksia oli tarvis, ennenkuin sai +miehensä, joka muuten oli kyllä nöyrä ja kuuliainen, vast'uudesta +rupeemaan sulhaseksi, mutta vihdoin öitä ja päiviä häntä kaikin tavoin +piinattuaan, sai hän hänen myöntyneeksi. + +Pimeänä syysiltana kello 11 oli pormestarinna vaatetettu entiseen +morsiuspukuunsa. Sen aikaisia koristuksia oli eukolla yltäkyllin. Itse +pormestari tuli tästä niin liikutetuksi että pukeutui hänkin vanhaan +virkanuttunsa ja miekka kupeelle. Niin oli siis pormestarikin +nuoruutensa puvussa, vaikka kyllä vaivaloisesti, sillä nuttu oli niin +ahdas että pormestarin kädet seisoivat kuin myllynsiivet, joten +parhaimmalla tahdollakaan ei saattanut rouvaansa likistää. Mutta rouvan +länninki taas oli samasta syystä runsaan puolen kyynärää auki +takapuolella, joten siis etupuolla virhe oli näkymätön. + +Morsian pani vihkimäsormuksen sulhasen vasempaan pikkusormen ja +kaksikulmainen hatun hänen oikiaan käteensä. + +Nyt kutsuttiin noituri-Anna toimitusmieheksi. Julkisesti näkyi sen tätä +ennen luontoansa viinalla hyvästi vahvistaneen, eikä se ujostellutkaan, +vaikka herrasväen puku hänestä kyllä näytti oudolta. Yksi yhteinen +päällisvaate viskattiin parikunnan hartioille ja niin liikkeelle. +Kummasteleva ja hämmästynyt piika sai käskyn tulla salalyhdyllä +valaisemaan, vaikka ulkona melkein tuimasti tuuli. + +Näin varustettuna kulki nyt hyvin-viisas pormestarimme morsiamensa +kanssa hiljaa hiipien hautuumaalle. + +Sinne tultua asetti noita heidät avoimen haudan yhdelle puolelle, itse +astuen toiselle. Kummallinen näkö oli noita-akan kolkko muoto, pitkä +vartalo ja paljaat jalat, lyhdyn epävakaisen valon valaisemat, yöllinen +tuuli oli kiihtynyt myrskyksi. Äkisti tempasi tuulenpuuska huivirentun +noidan päästä, niin että sen harmaa tukka liehui ilmassa hänen rumain +poskeinsa ympäri, sen silmät pyörivät päässä ja vahtova suu oli irvissä. +Esiliinan oli noita sitonut kaulaansa kaiketikin papin kapan asemasta. + +Sekä morsian että ylkä vapisivat kauhusta ja kylmästä, kuin noita +viivaili suurella puukolla jokaista ilmansuuntaa kohden ja vihdoin +tavotti sen kärellä sulhasen sydäntä. Kolkolla äänellä, ja sormella +osottaen hautaa ärähti hän: "sinä olet kuollut; astu hautaasi." + +Vaikka epäillen, ei pormestari tiennyt muuta neuvoa kuin totella. Piian +avulla laskeutui hän sinne alas ja paneutui pitkälleen kädet hajalla ja +liikkumattomana. + +Samanlaisen käskyn saatuansa laskeutui sinne morsiankin ruveten maata +sulhasensa käsivarrelle. + +Sitte luki noita jonkuntapaisen hautaus luvun, jota seurasi monta +eriskummallista loihtolorua. Kimeällä äänellä käski hän heitä vihdoin +nousemaan ylös tullaksensa uudistetuiksi. + +Paljolla vaivalla sai piika peljästyneen morsiamen ja äkästyneen +sulhasen ylös haudasta. Varsinkin kiukutti pormestaria se seikka, että +kuin nyt noidan käskyn mukaan parikunta piti ruveta uudesta vihkimään, +niin näkyi joukko käskemättömiä vihkivieraita, joita lyhdyn valo ja +uteliaisuus oli koonnut noita kummallisia vehkeitä katsomaan. + +Pormestari ei mitenkään jäänyt sinne enää, vaan veti vastahakoisen +morsiamensa kotiin. Noita ja piika seurasivat perässä. + +Rouvan suurella vaivalla jo näin paljon menestynyt toimi oli siis +turhaan menemäisillään, jota ei millään tavalla tahtonut niin laskea. +Melkein väkisin päätettiin menot kotona. + +Mutta tästä raakuuden ja taikauskon työstä ei seurannut sitä, mitä +pormestarinna odotti. Häntä noudatti kosto. Sillä miehensä, vaikka +muuten kyllä huonopäisenä pidetty, houkutteli taloonsa yhden kaupungin +ihanimmista tyttölöistä, erään kahdeksantoista vuotisen immen, jota +kaupungin ylimmätkin lepertäjät olivat tavotelleet. Tämä kevytmielinen +tyttö tärväsi pormestarin maineen ja avio-onnen, ja harmista kääntyi +pormestarinna sukunsa suureksi murheeksi heikkomieliseksi ja hulluksi. + + + + +11. + +Koski ja Pikkarainen. + + +Mainio Oulunjoki ja sen suuri koski ovat paikkakunnan suurin luonnon +merkillisyys. Jo tätä ennen olemme muutaman sanan niistä maininneet. + +Koskenniskaksi sanotusta paikasta vaahto virta kaksihaaraisena +saaristo-ryhmän ohitse. Yksi näistä haaroista on Niskakoski. Muinoin oli +sen vesi paljon kuohuvampi, myöhemmin on se hallituksen toimesta +valtiovaroilla tullut peratuksi. Kosken keskellä oli karia ja kiviä, +jotka estivät veden juoksua vääntäen koskea pahoiksi pyörteiksi. Mutta +rohkeat ja jäykkämieliset Suomalaiset eivät peljänneet Vellamon salaisia +voimiakaan. Sillä juuri Koskenniskan lävitse kävi paikkakunnan etevin +kulkuväylä. Suurin osa Oulun ulosviemästä tervasta ja metsäntuotteista +tuli kaupunkiin juuri tuon kuohuvan kosken kautta. Mutta niin vaikea oli +kulku sen lävitse, että siihen oli tarvis erittäin harjaantuneita miehiä +veneitten kuljettajiksi. Sellaiset kosken uroot olivat valan tehneitä +paikkakunnan uljaimpia nuoria miehiä. + +Soma oli nähdä noiden pitkäin ohuista laudoista rakettujen venhetten +raskaan lastinsa kanssa hurjaa vauhtia kivien keskitse tulevan kuohuvaa +virtaa myöten. Mutta perämiehen tarkka silmä ja väkevä käsi osasi +kuitenkin antaa venheelle oikean suuntansa pyörretten ja karien +keskitse. + +Oulun koskenlaskijoista mainioin oli Pikkarainen, jonka talo oli +neljännespenikulman Oulusta. Mies oli varallinen, hänellä oli rakastettu +vaimo ja kaunis tytär. Pikkaraisen Liisulle oli naimatarjouksia tehneet +kaupungin kauppiaatkin hänen sekä ihanuutensa että varallisuutensa +vuoksi, mutta hän otti vihdoin miehen omasta talonpojan-säädystänsä. +Itse ukko Pikkarainen oli vartaloltansa pitkä ja pulskea mies. Kuningas +Kustaa Adolfin puolisoinensa Oulussa käydessä sai Pikkarainen heille +näyttää kuntoansa. + +Virran rannalla kosken liehuvimmalla kohdalla oli rakettu parvi ja sen +pohja peitetty sinisellä veralla. Kuninkaalliset seuroinensa siitä +katselivat koskenlaskijaa. + +Kosken yläpuolla oli koskivenhe suurimpaa lajia ja siinä Pikkarainen. +Airoja käytti kaksi talonpoikaa. Pikkarainen itse perässä kesäisessä +juhlapuvussaan, punainen liivi teräs-nappinensa, kirjava silkkihuivi +kaulassa ja leveät lumivalkeat paidan hihat. Hatussa välkkyi terässolki. +Nyt kääntyi kokka koskea kohden, vauhti lisääntyi ja nuolen +pikaisuudella, kiiti se alas kosken vahdossa usein näkymättömänä, niin +että katselijat toisinaan näkivät vaan Pikkaraisen välkkyvän +hatun-soljen voittamansa kosken hyrskystä. + +Norrköpingin valtiopäivillä v. 1800 tuli Pikkarainen +herrainpäivämieheksi. Motala-virran koski tämän kaupungin luona kehotti +rohkean koskenlaskijan koettamaan tätäkin, josta hänen osaksensa tuli +yleinen ihmetteleminen. Rakentamassansa venheessä laski hän +kuninkaallisen perheen, monen vieraan ja lukemattoman katselija-joukon +nähden kevyessä veneessänsä Motala-koskesta. + +Näiltä herrainpäiviltä kotio tullessaan oli Pikkaraisella kaksi +kunniarahaa rinnassa. Oltuaan v. 1808 Porvoon valtiopäivillä, antoi +hänelle keisari Aleksander kolmannen kultaisen punaisessa rihmassa +kaulassa kannettavan. + +Niinkuin sanoimme, on koski jo perattu niin että tätä nykyä käy helposti +sitä kulkea. Tämä koskenperkaus saatiin toimeen varsinkin maaherra +Stjernserantsin huolesta. Iloiten katseli hän, miten muutamat miehet +eräänä päivänä kuljettivat venettänsä korjatun kosken lävitse. Hänen +kysymykseensä, eivätkö olleet iloiset niin helposti päästä koskesta, +vastasi vankka Suomalainen: ompa tästä päästy ennenkin. + +Ihan Raattisaaren lähellä kosken lopulla on lohipato, josta mainiota +Oulunlohta pyydetään. Mutta talvellakin oli Oulunjoella luonnon +näytelmiä näytettävänä. Parhaimpia on jäänlähtö, joka varsinkin on outoa +etelämaalaisista, jotka sattuvat sitä näkemään. + +Eräs senlainen tuli tärkeissä asioissa huhtikuun viimepäivänä Ouluun. +Heti paikalla kysyi kestikiivarilta, saisiko luvan nähdä suurta +jäänlähtöä, josta oli kuullut maineen. Isäntä vastasi sen olevan +kaikille vapaan. Tästä iloisena tahto hän tietää jäänlähtöpäivän. +Kestikiivari sanoi sen olevan toukokuun 10 p. + +Vaikka kyllä kiire matkailijalla oli, päätti hän odottaa nuo kymmenen +päivää, saadaksensa täällä pohjoisessa nähdä sellaista, mitä +kotomaassansa oli mahdoton. Ikävästi kului vieraan aika paikkakunnalla, +jossa hänen mielisiänsä ja hänen maansa tapaisia ajanvietteitä ei ollut. +Mutta vihdoin tuli odotettu päivä. Varhain kiiruhti vieras osotetulle +paikalle Pukkisenmäelle. Koko tunnin katseli hän väsymättömästi jäitä, +joita jo kyllä odotusaikana oli tottunut näkemään. Häntä nukutti, sillä +tavallista varemmin oli noussut ollaksensa aikanansa paikalla. Mitä +enemmän aika kului, sitä useimmin katsoi hän levottomana kelloansa, +mutta jäykkänä ja liikkumattomana makasi jää vaikka jo oli sydänpäivä. +Nälkä vaati matkailijan majataloon, jossa kiiruhtaen söi päivällisensä +ja sitte sukkelasti koskelle takaisin, ettei vaan jäisi näkemättä +odotettua jäänlähtöä, jonka alkuhetki oli epätietoinen, sillä poissa oli +kestikiivarin isäntä, ainoa mies, jonka sanottiin se ehkä tarkoin +tietävän. + +Vielä monta tuntia pysyi matkailija paikallansa mutta, odotuksensa oli +turha. Vihdoin loppui hänen kärsivällisyytensä. Hän kepillänsä pieksi ja +jalvoin potki kuoressa olevata maata, mutta jäät jäivät yhtä +liikkumattomiksi, kaikista kiiruhdusyrityksistä huolimatta. + +Hämärän tullessa suuttui matkailija enää odottamasta. Pahoissa mielin +kiiruhti hän majataloon kiivaasti toruen kestikiivarin valheestansa. +Tukevamman syyn puutteessa puolusteli tämä itseänsä sillä, ettei olisi +uskottava sitä, jota sanotaan huhtikuun ensimäisenä tai viimeisenä +päivänä. + +Äkäisenä pyysi vieras hevosia ja läksi matkaansa vielä samana yönä. + +Seuraavana päivänä nousi väkevä tuuli, joka mursi jäät ja pani ne +liikkeelle. Koski kohisi tavallista rajummin, joka heti kutsui sadottain +ihmisiä näkemään vieraan niin hartaasti odottamaa jäänlähtöä. Vesi +kohosi nosten niin korkealle, että jäälohkareet joko nostivat, siirtivät +tai kaatoivat ranta-aittoja ja äyrästensä yli paisunut koski raivosi +kahta väkevämmin. Etäältä nähden olivat jäälohkareet purjehtivan +laivaston näköiset. + +Nämä suuret jääkappaleet monasti toivat muassansa rannoilta irti repimiä +esineitä. Erään jäälohon päällä oli mylly. Venheitä, tynnyriä, hirsiä ja +kiviä oli useimmin. Rannoilla hyppivät pojat irtainten jääkappalten +päällä sukkelasti siirtyen yhdeltä toiselle ennenkun tuli lian myöhäksi. + +Erän värjärin työhuone oli vaarassa tulla joko muserretuksi tai jäitten +viemäksi. Huolettomasti katseli omistaja tätä. Häneltä kuin kysyttiin, +eikö vaaraa pelkäisi, vastasi hän: ei hätää mitään; se on +palovakuutettu. + +Alkaen Ämmäkoskelta, lisääntyi pää-joukkoja, kunnes kulkivat alas kaikki +Oulunjoen putoukset ja päästyänsä Niskakosken saivat vihdoin levätä +Pohjanlahden helmoissa. Mutta pakkaistalvina, jolloin meren jää on niin +vahva ettei tunkevat virran jäät voi sitä särkeä, kokoontuu niitä +summassa virran suuhun. Juoksussansa näin estettynä kohoaa virran vesi +kaupungissa julmasti, uhaten vahingoita tehdä, mutta useastikin +murskaavat virran jäät vastaisensa merijään ja rauhallisessa yhteydessä +käyvät molemmat valtameren avarassa helmassa sulamaan. + +Putouksen yläpuolla Erkkolan luona kävi talvitie virran yli. Täällä kuin +virran tähden ei ollut jäätä, laitettiin sitä siihen levollisesti. +Maamiehet, näet, kiinteimmästä jäästä pitkinpäin virtaa hakkasivat irti +jääkappaleen, niin pitkän kun virta oli leveä. Sitte annettiin virran +vähittäin viedä se muassansa kääntäen sitä niin, että sen toinen pää +tuli rannalle, kunnes virta käänsi sen toisen pään toiselle rannalle. +Kovat pakkaset jäädyttivät sen niin lujasti kiinni rantajäihin, että +sitä kävi hevosilla ja kuormilla ajaminen. Tällaista jäätietä sanottiin +sillaksi. Sellainen silta rakettiin joka talvi uudestaan virran yli, ja +juuri sen irti käyminen ennustaa yleistä jäänlähtöä. + + + + +12. + +Eriskummallinen mäen-lasku + + +Kummallisista tapauksista kosken luona, tai oikeimmin sanoaksemme +koskessa, ansaitsee seuraava jäädä jälkimailman muistiin. Se onkin +luonnoltansa ihan pohjoismainen talvitapaus, joka muissa maissa olisi +mainioksi tehnyt tapauksen sankarin. Suomalaiselle se näytti aivan +vähäpätöiseltä. + +Eräs vanha, Antti Hägg niminen merimies, pitkä ja vahva, vaatetettu +kuluneesen merimiehen pukuun, tuli kylmänä talvipäivänä Kallisenmäelle, +josta hänen oli kulkeminen alas. Perässänsä veti ukko tiilikuormaa +kelkassa, Mäen päälle tultuaan istui ukko mukavuuden vuoksi kuormalle, +laskeaksensa mäeltä alas. Mutta raskasta kuormaansa ja kelkkaansa ei +ukko voinut johtaa oikeaa suuntaa. Täyttä vauhtia luisti kelkka joelle +suurta värjärien tekemää avantoa kohden. Vankkana ja ääntämättä kiiti +merimies avantoa ja hengen vaaraa kohden päästämättä hätähuutoa tai +pyytämättä apua ihmisiltä, jotka toisen läheisen avannon luona +kummastellen ja suu auki näkivät ukko Häggin mäkeä laskevan ja täyttä +hojakkaa panevan suurta avantoa kohden. Silmänräpäyksessä oli hän +kuormineen kelkkoinensa koskessa jään alla. + +Tämän nähtyään saivat näkijät äänen. Akat, jotka olivat vaatteen +pesossa, juoksivat huutaen, ja pian oli väkijoukko avannon ympärillä, +mutta ei merkkiäkään näkynyt onnettomasta, joka heidän silmiensä nähden +oli koskeen joutunut. + +Hukkunutta ruvettiin koettamaan saada ylös; reikiä hakattiin useampaan +kohtaan jäähän, mutta turhaan. Ei edes raskasta kelkkaakaan löydetty +koskesta, joka kolkosti humesi jääkannen alla. + +Parin tunnin kuluttua, kunnes koko toivo oli loppunut, alkoivat +työmiehet lähteä pois jäältä. Ihan odottamatta kuultiin huuto ja nähtiin +miehen pää toisesta pienemmästä avannosta sadan sylen vaiheella +haetuista paikoista. "Miehet hoi! auttakaa minua tästä saakelin rotan +reijästä", huusi Hägg. Avanto, näet, oli niin ahdas, että ukko ei siitä +mahtunut ennenkuin sitä kirveellä avaroittiin. Vihdoin nousi Hägg +jäälle, oikasi pitkän selkänsä ja lausui: "saakelin köyryselkänä siellä +alhaalla onkin kuleksiminen!" Huolimatta siitä että oli läpimärkä, veti +ukko kelkkansa nuoraa lausuen: "ylös veikko! sinuapa en heitäkään, +kosk'et vaarassamme lastista mitään mereen heittänyt." + +Sitte veti ukko raskaan kelkkansa lähimmäiseen taloon, jossa hänelle +lämpösessä suojassa annettiin pari kuppia kahvipunssia. Sitte kertoi hän +tapauksensa, joka hänestä itsestään ei suinkaan ollut niin kumma, kuin +hänen kuulijoistansa. + +"Minä nyt tuumailin", kertoi ukko, "että yhtä hyvä olisi laskea mäestä +alas, kuin saada raskaan tiilikelkan kinttuihini. Senpätähden niin +teinkin. Mutta kelkka sai liikapaljon tuulta, niin ettei enää perämiestä +totellut. Kyllä minä näin, mihin satamaan se aikoi, mutta sen myöskin +oivalsin, ettei siinä auttanut huutaa eikä kitistä. Minä ajattelin: +olkoon menneeksi, koettellaanpa sitäki reisua. Saadaanpa nähdä, mitenkä +se päättyy. Samassa pulpahdin veteen kuormineni. Tämä lemmon kova +pakkanen on sentään johonkin hyvä, sillä se on niin kuivannut veden että +sen ja jään välillä on avara tila. Vettä oli niin vähä että tuskin kävi +saapasvartteni yli. Mutta jääkatto oli niin turkasen matala, että minun +täytyi köyryssä käydä livettävien pohjakivien päällä tuon tuostakin +kolhasten päätäni kattoon. Monasti kaaduinkin ja mun täytyi rämpiä +etsien tyynempää vettä. Se otti aikaa, etten kelkkaani tahtonut heittää. +Oikean suunnan löytäminen oli pahin. Ei siellä juuri pimeä ollut, mutta +ei aivan etäällekään nähnyt. Muuta kompassia ei mulla ollut kuin +päässäni ja sekin näytti nurin. Sillä lyhempihän matka olisi ollut +Ullbrandtin kuin Buchtin avantoon. Mutta minäpä muka tein luovin. Minä +kyllä jäältä kuulin huutoja ja nujua ja huusin minäkin takaisin, mutta +eihän huutotorvi muka kosken kohinaa voita. Ja oikean suunnanpa vihdoin +löysinkin vaikka kävin ämmän tavalla vastoin virtaa." + +Sitte sai ukko kuivat vaatteet, söi ja makasi, kiitti hänen tähden +nähdystä vaivasta, heitti jäähyväiset ja veti kelkkansa kotio iloisena, +että tiilet olivat kaikki. Niin vähäpätöisenä piti ukko tämän asian, +että kotio tultuaan unohti kertoa sen vaimollensa ja lapsillensa. Mutta +siitä alkaen ei ukon enää milloinkaan nähty mäkeä laskevan. + + + + +13. + +Miten kolmen rouvan kävi. + + +Eräänä kesäpäivänä läksi kolme kaupungin etevimpää rouvaa Laanilaan +tervehtimään tuomari Polvianderin rouvaa. He olivat puetetut +juhlapukuunsa ja hienoimpiin koristuksiinsa. + +Erkkolan talosta tahtoivat päästä virran yli vastapäiseen tuomarin +hoviin. Mutta vaan yksi venhe oli kotona ja sekin pieni. Myöskin väki +oli poissa paitsi pieni tyttö, joka hoiti vielä pienempiä siskojansa. +Mutta se lupasi kyllä soutaa rouvat yli ja sanoi jo ennenkin vieraita +soutaneensa Laanilaan. + +Rouvat istuivat venheesen, tyttö lykkäsi sen vesille, otti airot ja +rupesi soutamaan, mutta virta oli nyt tavallista väkevämpi, sillä vesi +oli kohonnut. + +Tyttö souti soutamistaan, rouvat nuuskasivat ja tarinoivat, eivätkä +mitään vaaraa huomanneet ennenkuin virta, väkevämpi kuin soutaja, oli +kääntänyt venheen koskenniskan putousta kohden. Kohinan kuullessansa +rouvat vasta älysivät vaaran ja rupesivat täyttä kurkkua huutamaan. +Tyttö teki samoin ja heitti vielä peljästyksissä airotkin. + +Mutta vaara kasvoi joka silmänräpäys. Yksi rouvista riisui myssynsä, +jota hätälippuna ilmassa liehutti rannoilla juoksevalle kansalle +merkiksi. Kaikki tahtoivat auttaa, mutta venheitä ei ollut saatavana, +niin että kaikki, juoksivat neuvottomina venheen yhä lähestyessä koskea. +Onnettomat heittivät jo kaiken pelastuksen toivon eivätkä hengen hädässä +mitään muuta voineet tehdä kuin huutaa. + +Ihan lähellä koskea rouvista yksi pyörtyi. Samassa töytäsi venhe kiveä +vastaan, niin että toinen rouvista loiskahti veteen. Mutta kaikkein +ihmeeksi ei hän uponnut, sillä monet tärkkihameet kannattivat häntä +veden päällä, ja niin hänen onnistui kiivetä kivelle, johon venhe oli +tölmähtänyt. Kurjan näkösenä vaikka paitsi vaaratta istui hän nyt siinä, +mutta korea ja kallis pitsimyssy meni teitänsä. + +Onnellisin oli se, joka vaarasta tietämättä makasi menehtyneenä venheen +pohjassa. Kolmas rouva ja tyttö olivat polvillaan ja kädet ristissä +antauneet välttämättömän kovan kohtalonsa haltuun. + +Mutta saamasta nyhjäyksesta kääntyi venhe oikeaan väylään ja kaikkein +ihmeeksi ja iloksi sujusi se ihan sievisti alas Koskenniskalta ja sitten +sen vauhti vähentyi. + +Koskenniskan ja ison kosken välillä on tyynempi vesi. Siinä rannalla on +aina venheitä. Sieltä kiiruhdettiin heti avuksi. Rouva-poloisten ilon ja +kiitollisuuden pelastuksestansa voi jokainen hyvin käsittää. Maalle +päästyänsä virkosi pyörtynytkin pian. Sitte noudettiin se rouva, joka +vaakalastin tavalla tuli veteen viskatuksi. Muutaman päivän kuluttua, +joina rouvat säikähdyksestä jaksoivat pahoin, oli heillä vaan +täyttymättömän käyntinsä muisto jäljellä. + + + + +14. + +"Herra-Jumala pitää hulluista huolta." + + +Toinen tapaus koskella on yhtä omituinen. Se on monelle paikkakunnan +asukkaalle tuttu. + +Mielipuoli mierolainen, joka kerjäten kävi taloissa Oulujoen varrella, +irroitti eräänä päivänä venheen koskenniskalta, istui mieropussinensa +siihen ja heittäytyi niin ihan iloisena vesille. Venhe oli jo +väkevimmässä koskessa, kuin tämä huomattiin, eikä pelastusta enää ollut +ajattelemistakaan, ja vihdoin katosi se kokonaan näkijäin silmistä. +Miehen kuolema pidettiin varmana eikä häntä siis haettukaan yhtävähän +kuin venheen omistaja venhettänsä, jonka luuli koskessa +murskaantuneeksi. Mutta sanotaan Herran Jumalan olevan hulluin hoitajan, +ja niin oli nytkin, sillä onnellisesti oli venhe tullut alas koskesta, +mutta tuuli ajoi sen merelle, Ruotsin puolelle, jossa Tukholmaan kulkeva +laivuri löysi mielipuolen, otti sen laivaansa, hoiti sitä vaikkei sen +kieltäkään ymmärtänyt ja vihdoin heitti Tukholmaan. + +Monta vuotta myöhemmin löysivät muutamat Suomalaiset saman miehen +kunnollisena ja taitavana ruukintyömiehenä lähellä Ruotsin pääkaupunkia. + +Hänen järkensä oli selvinnyt, ja onnettomuudestansa oli hänelle vaan se +muisti, että Jumalan enkeli oli hänen kehnosta venheestä nostanut +suureen laivaan. Hän sanoi myöskin Jumalan hänestä ainaisen huoleen +pitäneen. + + + + +15. + +Hovineuvos. + + +Tämä oli kauppias ja vanhin kolmesta veljeksestä, jotka kaikki nerolla +ja toimella olivat koonneet suuret rikkaudet. + +Hovineuvoksella oli hyvä pää ja hyvä kauppa-kyky, tunnoton sydän ja +eriskummaiset mielipiteet. Hänen onnelliset kauppatoimensa ja +toimelliset työnsä hyödyttivät häntä itseänsä ja yleisöä. Olhavaan, +neljä peninkulmaa Oulusta teetti hän lasitehtaan, jossa suuri joukko +ihmisiä sai työtä ja elatusta. Paitsi sitä oli hänellä lavea kauppa ja +laivoja rakensi hän ulkomaalaisillekin. Monta hänen omaa laivaansa +purjehti valtamerellä. + +Kauppa-asiainsa tähden matkusti hovineuvos usein Tukholmassa. +Monilaatuisten teostensa ja yritystensä tähden pääsi hän kuninkaankin +puheille. Kustaa kolmas aina älysi kunnon, olipa se minkälaatuinen +hyvänsä; ymmärsipä antaa hovineuvoksellekin arvonsa. Monesta asiasta +neuvottelikin hänen kanssansa, kysyen hänen mieltänsä. + +Eräänä päivänä kysyi kuningas, millaisen palkkion soisi saavansa +palveluksiansa; tahtoisiko arvonimeä vai mitä muuta. Sankarimme kiitti +ja kumarsi, sanoi arvonimistä ei milloinkaan pitäneensä; mutta koska +kuninkaallinen majesteetti hänelle senlaista tarjosi, niin pyysi saada +nimen, jonka kannattajaa kyllä tarvittaisiin ja jonka nimistä Ruotsissa +tietysti ei vielä ollut. + +Sanokaapa se, lausui kuningas. + +Älköön kuninkaani vihastuko, että nöyrimmästi pyydän saada hovineuvoksen +nimen. + +Naurahtaen lausui kuninkas: "hyvä, hyvä; siinä kohden olemme todellakin +köyhät. Ei saa sanoa Ruotsin hovissa neuvoja puuttuvan." + +Hovineuvos oli pituudellansa keskinkertainen, paksu ja väkevä, +katsantonsa kavala ja muotonsa ei hyvä. + +Hän jo oli ijäkäs ja miten sanotaan, vanha-poika, kuin eräänä +kesäpäivänä yhden ystävänsä seurassa istui tupakoiden asuntonsa +avoimessa ikkunassa ison Torikadun varrella Oulussa. Ukot tarinoivat +niitä näitä ja ystävä, joka oli onnellisesti naituna, sanoi +kummastelevansa, ettei niin varallinen mies mennyt naimisiin. + +Hän ylisti aviosäätyä ja omaa onneansa, siksi että hovineuvos vihdoin +savupilvestänsä keskeytti hänen: "hyvä kyllä, mutta sanoppa mistä saan +minä sellaisen hame-enkelin? Neljäkymmentä vuotta olen sitä hakenut +yhtätarkoin kun Diogenes ihmistä, mutta turhaan. Vaan koska tahdot minua +naittaa, niin sanoppa nyt, otanko ensimäisen oikialta tai vasemmaltako +puolelta tulevan naisen? Sinä saat kohtaloni päättää mutta ennenkuin +vastaat, et saa ikkunasta katsoa." Ystävä sanoi ei tahtovansa niin +tärkeää asiaa päättää, mutta hovineuvos ei häntä heittänyt, ennenkuin +ystävänsä lausui: "noh, tulkoon se sitte oikealta." + +Hovineuvos kiitti, sytytti sammuneen piippunsa ja niin tuumailemaan +Amerikan sodasta. Samassa kuului keveä astunta kadulta. Ukot +tirkistivät, ken kulkija olisi. Se oli oikealta puolelta tuleva pieni +poika. Samassa kuului taas askeleet. Se oli maanmies eukkoinensa ja +tyttärinensä, mutta ne tulivat vasemmalta. Nauraen sanoi hovineuvos: +"näethän nyt, veikko, että minulla ei ole naimaonnea, sillä tuo kaunis +tyttö ei tullutkaan oikealta. Ystävänsä ei vielä ennättänyt vastata, +kuin jo nuori rouvasihminen tulla sipsutti oikealta. Sen käynti oli niin +sievä, että jo oli joutunut ikkunan ohitse ennen kuin ukot hänen +huomasivat. Mutta samassa pisti hovineuvos päänsä ikkunasta huudahtaen: +"kuulkaapa, mamselli." + +Tyttö katsahti taaksensa ja suloisista kasvoista näkyi kysyvä ja +ihmettelevä katsanto. Iloisena tunsi hovineuvos sen olevan erään +kaukaisen heimolaisensa, joka nyt oli neidoksi kasvaneena, vaan jonka +hän viimeksi oli nähnyt lapsena. Muutama vuosi oli lapsesta tehnyt +ihanan immen. Sievästi pyysi hovineuvos rohkeuttansa anteeksi, kysyen +eikö se olisi mamseli N., jota sai kunnian puhutella? Punastuen ja +kumartaen vastasi tyttö: "se minä olen." "Minua iloittaa, että sain +sinut nähdä", lausui hovineuvos. "Mitenkä jaksaa äiti kotona? Joka päivä +olen aikonut tulla häntä tervehtämään, mutta kenellä on sata rautaa +tulessa, se ei aina joudu rakkaimpiakaan velvollisuuksiansa täyttämään." + +"Minä kiitän äitini puolesta suuresta kunniasta", vastasi tyttö. + +"Minä olen luullut isäsi olevan kuolleen ja että teidän täytyy työllä +elatuksenne hankkia. Niinpä niinkin: köyhällä on paljon huolta." + +Kyynel välkkyi tytön silmässä, kuin vastasi: "meidän tarpeet ovat pienet +ja me tyydymme vähään. Mamma pitää pikkulasten koulua, ja minä autan +mammaa", lisäsi hän ilosta välkkyvin silmin. + +"Oikein tehty, lapseni", sanoi hovineuvos, tirkistelevin silmin +omituisella mielihyvällä tarkastellen ujoa tyttöä. "Tervehdä äitiäsi ja +sano hänelle, että minä tänä iltana tulen häntä tervehtimään." + +Syvästi kumartaen kiiruhti tyttö matkaansa. + +"Saakelin kaunis moilukas", lausui hovineuvos sulkien ikkunan. Sitte +sanoi hän jäähyvästin ystävällensä, käyden toiseen huoneesen pukeumaan. +Ystävä yksin jäätyänsä kopisti hymyellen suuren meren-vaahto piipun, +jota oli polttanut, otti hattunsa ja meni kotiinsa. Pian oli hovineuvos +valmiiksi puetettu Kustavin aikaiseen pukuun. Pieni juveli-sormus kiilsi +hänen sormestansa. Suuren vanhanaikaisen peilin edessä asetteli hän +vielä pukuansa, vääntäen hattua milloin oikealle milloin vasemmalle ja +tarkasteli soreata muotoansa. Sitte huusi hän piikaa, joka autti hänen +hartioillensa hienoimmasta verasta tehdyn tummansinisen kapan. Sen +alustin oli silkistä ja ha'at hopiaiset. Sen toisen liepeen käänsi hän +senverran nurin, että lapan korea vuori pääsi näkymään. Muotonsa koki +peilin edessä saada niin makeaksi kuin vaan voi, kiersi itseänsä pari +kertaa mielihyvissä ja lähti sitte köyhän lesken asuntoon. + +Ihan hengästyneenä oli nuori Greetastiina tullut kotio äitinsä luokse. +"Noh, nyt!" huusi tämä. "Koiriako vai juopuneita miehiä välttäen olet +taas juossut itsesi lämpöseksi ja hengästyneen? Rakas lapseni, muista +heikkoa rintaas', joka on ainoa perintö isältäsi. Onhan lääkäri +kieltänyt sinua juoksemasta!" + +"Elä tällä kertaa minua toru äiti-kulta", rukoili tyttö. "Mun oli kotio +kiiruhtaminen antamaan sulle tiedon korkean vieraan tulosta." + +"Korkean?" keskeytti äiti. »Varmaan siis joku matkustavainen, sillä +maaherran ovat poissa ja muuten ei koko kaupungissa ole ketään, jota +voisi korkeaksi sanoa. Aateli-sukuiset ja kravut eivät menesty +Pohjanmaalla, sanoo tosi sananparsi." + +"Noh, harvinainen vieras sitte, jos mamma sen siksi tahtoo sanoa", +vastasi tyttö, ruveten korjaamaan lasten kirjoja sekä ompeluksia +koulusuojassa. + +"Saatpa minun ihan uuteliaksi, lapseni", lausui äiti, lasisilmien läpi +katsellen tyttöä, joka torjua teki ehtimiseen. + +Vihdoin istahti Greetastiina, kertoi tapauksensa hovineuvoksen kanssa ja +minkä kunnian se oli luvannut tehdä hänen äitillensä. + +Huoaten sanoi tämä: "Hän olisi voinut pysyä poissa! Kerran pakotti tarve +minun isäs kuoleman jälkeen etsimään apua ja neuvoa varakkaalta +sukulaiseltani, mutta hänpä sulki ovensa ja sydämensä köyhältä leskeltä. +Nyt häntä en enää tarvitse." + +Samassa nähtiin hovineuvos muhkeassa puvussaan käyvän ikkunan ohitse +portista sisään. Heti senjälkeen oli hän lesken suojassa tuhansilla +soreilla sanoilla peitellen leväperäisyyttänsä, ettei ennen ollut käynyt +rouvaa tervehtimässä. + +Ihastuneena tällaisesta kohteliaisuudesta unohti tämä heti paikalla +mielipahansa entisestä kovasta käytöksestä ja kumarteli yhtä paljon kuin +hovineuvos leperteli. Hän ylisteli eukkoa yhtäpaljon kuin tytärtä, +sanoen että tytön oli äitiänsä yksinänsä kiittäminen hyvästä +kasvatuksestansa, tavoistansa ja hyvästä käytöksestänsä, jotka muka +olisivat hovineiden tapaiset. + +Tätä ihan kuin valheeksi ajaen, seisoi Greetastiina häveten nurkassa +kääriintynyt suureen huiviinsa aivan kuin olisi tahtonut lymytä +hovineuvoksen kavaloista silmäniskuista, joitten tarkoitusta ei +ymmärtänyt, mutta kuitenkin koetti välttää. Puna ja vaalea vaihteli yhä +hänen kasvoissansa. Milloinkaan ei äiti ollut nähnyt lastansa niin ujona +ja käytöksissänsä kömpelönä kuin juuri nyt, jolloin rikkaalle +sukulaiselleni tahtoi kiittäin osottaa ihanaa tytärtänsä, jonka +käytökseen hän nyt ensikerran oli tyytymätön. + +Tuo hyvä tyttö ei tahtonut häiritä äitinsä iloa, näyttämällä +epäsuosiotansa hovineuvosta kohtaan ja miten vähäarvoisena hän piti sen +tyhjää suukopua. Hän jo otti hattunsa tahtoen mennä ulos, mutta äitin +katsanto pidätti hänen. + +Tämän katsannon huomasi hovineuvos ja itse rakkaudessansa luuli hän +tytön ujouden syntyneen siitä suuresta kunniasta, jonka hän teki +köyhille sukulaisiansa käyden heitä katsomassa ja siitä +kohteliaisuudesta, minkä osotti niin köyhälle tytölle. Ja todellaan oli +tämä tyttö hovineuvoksen mieluinen enemmän kuin milloinkaan luuli naisen +olevan. Tunsiko tämä jääkylmä mies ehkä ensikerran sääliä toisen ihmisen +levottomuudelle? Vaikka tytön ujous häntä mielitti, niin oli se +kuitenkin hänestä katkera, vaikka hänen luontonsa oli sellainen, että +suurin ilonsa oli kiusata ja rääkätä tunnollisia olennoita, ihmisiä sekä +eläimiä. + +Hän tunsi tarvitsevansa tytön suosiota, jonka vuoksi pyysi äidiltä +hänelle lupaa saada mennä käyskentelemään. Heti suostui äiti siihen, +jota palkitsi iloinen katsanto tytöltä, joka ei itse ymmärtänyt sen +levottomuuden syytä, joka nyt vaivasi muuten niin huoletonta sydäntänsä. +Sukkelaan otti hän hattunsa, kumarsi nöyrästi hovineuvokselle; hän +suuteli äitinsä kättä luvaten pian tulla takaisin. + +Tytön poismentyä lausui hovineuvos äidille: "eläissäni en ole nähnyt +niin hyvää ja rakastettavaa tyttöä kuin sinun Greetastiina. Onnellinen +on se mies, joka hänen saa." + +Syvästi huoaten vastasi äiti: "kyllä minä luulen siitä tulevan yhtähyvän +puolison kuin tytönkin, mutta köyhät tytöt eivät saa toivoa pääsevänsä +naimisiin. Niitten on ajatteleminen itse itsestänsä huolen pitää." + +Hovineuvos vastasi: "siitä ei tässä tule kysymys, sillä minä tahdon olla +yhtä suorasanainen kuin rehellinenkin ja sanoa, että vaikka minä vielä +aivan vähän tunnen tytärtäsi, niin minä ehkä olen ensimäinen pyytämässä +häntä puolisoksi. Tunnettehan te molemmat hovineuvoksen ja tiedättehän, +mitä minulta on odottamista." + +Leski punastui ilosta ja ainoastaan kyyneleet olivat vastauksena. + +Kunnes äidin sydämmen ensimäinen ilo näin oli purkautunut, niin leski +myöskin sanoilla antoi iloisen suostumuksensa ja kiitollisuutensa +hovineuvokselle siitä onnesta, jonka tarjosi Greetastiinalle, joka oli +hänen ainoa maallinen ilonsa. + +Tämä suostumus päätettiin pitää salassa Greetastiinalta siksi kuin hän +täyttäisi seitsemäntoista vuotta. Niin siis tyttö tuli poisluvatuksi +ennenkuin tiesi itsellänsä olevankaan oikeutta sellaisessa asiassa +päättää. + +Eräs nuori puotimies naapuristossa oli tosin häntä imarrellut, mutta +naimisesta ei tähän asti vielä ollut kysymystä ollut. Mutta sitä enemmän +muistivat he toinen toisensa ja suurin ilonsa oli toisinaan saada +tanssia yhdessä tai juosta lesken leikkiä Löytyllä. + +Greetastiinasta oli sekä kummaa että iloista nähdä mitenkä äitinsä +yhtäkkiä rupesi varastumaan. Mutta tästä kysellessään sai vaan välttäviä +vastauksia ja kalliita lahjoja. Hänen vaate-varastonsa oli kaupungin +rikkaimpain naisten tapainen. Hovineuvosta ei hän pitänyt antajana, +syystä että se vaan harvoin kävi heillä ja silloinkin aivan vähän huoli +tyttärestä, jota tähän asti vaan etäältä piti silmällä. + +Eräänä kylmänä helmikuun päivänä heräsi Greetastiina soitannosta +ikkunansa alla, joka julisti sitä juhlallista päivää, joka nyt oli +päättävä hänen elämänsä onnen. + +Iloisena heräsi tyttö korottaen ensimäisen ajatuksensa kaiken +lapsuutensa ilon antajan luokse. Samassa tuli äitinsä siunaamaan häntä, +ja toivottamaan hänelle onnea niihin moniin ilon aineihiin, joita +tänäpäivänä oli kohtaava. + +Kuin hän sitten tuli kammaristaan koulusaliin, oli siellä koossa paljon +sukulaisia ja ystäviä hänelle onnea toivottamassa. Koristetulla pöydällä +oli monta kallista lahjaa, joita hän kyynelsilmin katseli, kysyen, millä +olisi sen kaiken ansainnut. + +Myöskin hovineuvos tuli ja piti niin juhlallisen puheen, että +tyttö-rukka ei siitä puoliakaan ymmärtänyt, ja kun sanoi "onnensa tähden +johdattaneen hänen askeleensa silloin hänen ikkunansa ohitse, jolloin +sydämensä aukeni hänen ihanuudelle", niin Greetastiina kuiskasi +äitillensä: "mitä hän tähdistä ja sydämistä haastelee?" + +Äiti teki vaikittavan merkin; hovineuvos otti raskaan kultavitjan, jossa +riippui kultakuoreen suljettu kalliilla kivillä koristettu hovineuvoksen +kuva hänen nuoruuensa ajoista. Sitte otti hän sormuksen ja pyysi äitin +suostumuksella saada antaa nämät Greetastiinalle morsiuslahjaksi, sillä +hän sanoi toivovansa nyt tytöltä sen suostumuksen, minkä äiti jo aikoja +oli antanut. + +Kalman valjuna seisoi morsian. Ei sanaakaan päässyt hänen huuliltansa +äitin ja yljän näin sitoessa häntä hovineuvoksen kivikovaan sydämeen. + +Neljä viikkoa myöhemmin pidettiin komeat häät ja hovineuvos vei nuoren +rouvansa tiluksillensa Olhavaan, Täällä sai hän hoidettavaksensa +kolmenkymmenen hengen talouden; paitsi sitä sahdinpanot, leipomiset, +lahtaamiset monelle laivalle, joita joka vuosi ruukista lähetettiin. +Nuori koettelematon emäntä kyllä pudotti lukemattomia kyyneleitä, mutta +niistä ei tietänyt kukaan muu kuin kaikkinäkevä. Häitten jälkeen ei +miehensä hänelle pienemintäkään helleyttä osottanut, sillä senlaista +tunnetta ei hänellä milloinkaan ollut. Itse mielestänsä antoi hän +hänelle paljon, antaessaan hänelle koko talouden hoidannon, joka olikin +ainoa osottamansa luottamus. Tämän murheen sai hän pitää miehensä +monilla pitkillä matkoillansakin ollessa. + +Kuin hän aina oli kärsivä ja hellä, kului kuitenkin hänen aikansa +täyttäessänsä kovan miehensä tahtoa. Äitiksi tultuaan sai sekä iloa että +murhetta. Murhetta siitä, että isä ei milloinkaan osottanut lapsillensa +helleyttä. Niin vanhaksi tultua että tunsivat isänsä, pelkäsivät he +häntä niin, että lymysivät tai tekivät mutkamatkoja häntä välttääksensä, +syystä että hän aina käytti kovia sanoja, eikä milloinkaan osottanut +iloista muotoa, sitä vähemmin isän sydäntä. Mutta milloin voi rääkätä +tai kiusata äitiä ja lapsia, silloin oli hyvillä mielin. + +Muutamien vuosien kuluessa syntyi hänelle moniaita tyttöjä, mutta ei +poikaa, ja sitä ei hän voinut rouvallensa antaa anteeksi. Kunnes vihdoin +tämäkin toivo kävi toteen, näki äiti onnellisena ensimäisen kerran +ilokyyneleen isän silmässä ja harras oli siitä kiitoksensa Jumalalle. + +Ilosta rupesi nyt hovineuvos oikein uudesta elämään. Vaimollensa osotti +hän enemmän luottamusta kuin tähän asti, sillä hän aina puhui siitä +kasvatuksesta, jonka oli antava pojallensa, kaikkein keksintöinsä ja +tavarainsa perilliselle. Hänestä oli tehtävä muinais-ajan viisaimpain +miesten tapainen. Näitten tuumain alku oli se, että lapselle nimeksi +pantiin Aristoteles. + +Isän suureksi mielipahaksi pieni Aristoteles ei suinkaan tehnyt +nimellensä kunniata. Hän oli hyväntapainen, rakastettava lapsi, +ruumiiltansa ja sielultaan äitinsä muotoinen, mutta isän terävää päätä +ja tajua puuttui hän vallan. Monia vieraita kieliä ja taitoja, joita +tavattoman varhain ruvettiin hänelle opettamaan, ei myöskään voinut +tajuta. + +Vilkkaammat olivat tyttäret, mutta isän kovuus harvoin salli heidän +häntä lähestyä vielä täysikasvaneinakaan. Pienimmänkin erhetyksen +rankasi hän kovasti. Kerran sulki hän heidät huoneen alakertaan ottaen +avaimen mukaansa. Äiti oli kovin pahoillaan, vaikka ei mitään voinut +tehdä heidän vapauttamiseksi. Koko päivän olivat siellä olleet ruuatta +vankina. Yksi heistä rohkeni vihdoin hypätä ikkunasta ruokaa hakemaan. +Käydessänsä sen kanssa sisariensa luokse, tuli isä vastaansa, äreällä +äänellä kysyen: "Mitä teet tyttö?" Rehellisellä rohkeudella vastasi +tytär: "vien ruokaa nälkääntyneille sisarilleni." + +Naurahtaen löi hovineuvos häntä hansikkaallansa poskelle sanoen: "saanko +kysyä, kenenkä luvalla?" + +Tyttö ei vielä joutunut vastaamaan, kuin isä kiintyen erään herran +puoleen, joka oli hänen kanssansa, sanoi: "kaikista mun lapsistani tämä +ainua on älykäs. Minä panin ne kaikki tänäpänä koetukselle ja toiset +olisivat tuhmuudesta ehkä kuolleet nälkään, jos tämä ei olisi ollut +toisia viisaampi." + +Isän kovuutta vastustamaan rohkeampi, olisi hänen todenmukaisesti +pitänyt sanoa, sillä kaikki tyttärensä olivat hyvin terävä-järkiset. + +Nuori Aristoteles kasvoi kituvan ulkomaan kasvin tavalla, jota +kasvihuoneessa pidetään. Oppimaan oli hän hidas, syystä että häntä +pakotettiin yli voimainsa. Turhamielinen isä ei säästänyt kovuutta eikä +kustannuksia hankkiakseen hyviä opettajia ainoalle pojallensa, josta oli +ylpeä. Lapsuudesta asti kovitettuna tuli Aristoteles vähittäin laiskaksi +ja huolimattomaksi. Hän oli heikkokasvuinen, kaunis ja hyväsydäminen. +Orjallisesti isällensä kuuliainen, saatiin hän vihdoin paljolla +vaatimalla tutentiksi. Älykäs isä kyllä huomasi poikansa opin tiellä ei +edemmäksi pääsevän. Petetty toiveissansa tahtoi hän nyt +Aristoteles-poloisestansa tehdä kunnollisen maanomistajan. Hän siis +lahjoitti hänelle maatalon omain tilustensa lähellä, kunnes ensin hänen +kahdeksantoista vuotisena oli hakenut täysi-ikäseksi. Mutta lahjan teki +hän laillisen kauppakirjan muodossa. Vaan Aristoteles rukka ei suinkaan +saanut rauhassa taloansa nauttia, sillä pian veti isä hänen käräjään +rajan rikkomisesta. Tällaisista asioista mitään tietämättä täytyi pojan, +joka milloinkaan ei puolella sanalla ollut isäänsä vastustanut, seisoa +oikeudessa isäänsä vastaan. + +Hovineuvokselle kuin sanottiin, miten sopimatonta olisi omaa poikaansa +tällaiseen pulaan vaatia, vastasi hän: "kun kaikista kulungistani en +mitään ole saanut poikani kalloon, niin oppikoon kumminkin käräjöimään, +sillä muuten konnan-juoniseet häneltä vievät maat mantereet." Käräjiin +käyntiä kesti sitte monta vuotta, eikä milloinkaan tullut päätteesen, +jota isä lienee toivonutkin. Yksinäisenä ja raskasmielisenä eli +Aristoteles sitte talossaan, kunnes isä hänet vihdoin heitti rauhaan. + +Kaikki tiesivät hovineuvoksen olevan rahasta ja tavarasta rikkaan. Mutta +kuin joku hänen tuttavistansa pyysi häneltä lainaa, vastasi hän joka +kerta: "oikein hyvä oli että luottamuksellasi tulit mun luokseni. +Mieluisasti tahdon sinua auttaa, koska sinuun niin luotan, että juuri +samassa asiassa olin tulemassa sun luoksesi, sillä koko kassani on tätä +nykyä nämä 36 killinkiä. Kas tässä nämät kolme rääpäleistä kahdentoista +killingin seteliä. Ne on kaikki mitä mulla tätä nykyä on." Sitte levitti +hän lainanhakijan eteen pöydälle ne kuluneet setelit, jotka aina kantoi +muassansa. + +Hovineuvos sanoi kaikkea ylöllisyyttä vihaavansa ja kävi useasti +vaatetettuna köyhän talonpoikaisukon tällaisena, mutta toisinaan taas +kuin ruhtinas. Ylellisyys-aineista, joista tahtoi väkeänsä vieroittaa, +oli leipä, jota sanoi syötävän vanhasta tarpeettomasta tavasta. Hän +väitteli puhtaat jauhamattomat rukiit olevan yhtä hyvät kuin vaan niihin +totuttaisin. Paljon vaivaa ja kulunkia vältettäisiin niin tavoin sanoi +hän. Omassa perheessään tahtoi hän ensin opettaa tämän tavan, mutta jos +olisikin saanut rouvansa ja lapsensa siihen pakotetuksi, niin ei +yksikään palkkaväestä siihen suostunut, vaikka hovineuvos itse oli niin +hyvänä esikuvana, että aina kantoi kuivia rukiita taskussansa. Näitä söi +hän kolme vuotta leivän verosta. Näin tavoin arveli myös säästyvän +paljon voita, joka hänestä oli tarpeeton tavara, paitsi milloin sitä +korkeasta hinnasta toisille möi. Tällaisia talousneuvoja luki hän yhäti +rouvallensa ja lapsillensa. + +Eräs entinen kuninkaallisen vartiaväen upsieri oli maaherran hyvässä +suosiossa, sillä hän oli hauska ja iloinen seuramies, joka ajan +vietteeksi lateli huvittavia kertomuksia ja uutisia kaupungista ja sen +ulkoa. Hänen pilkkaava kielensä ei säästänyt tuttaviansakaan, ei edes +maaherraa itseäkään. Mutta hovineuvos pian älysi miehen oikean arvon, +vaikka hänkin piti häntä lystinä seuramiehenä. Tästä muistutti hän +maaherraa, neuvoen häntä siihen mieheen ei paljon luottamaan. Maaherra +sanoi todistusten puutteessa pitävänsä miehen kunniallisena, vaikka +kyllä suurena jaarittelijana. + +Vähä tämän keskustelun jälkeen maaherran kanssa, tuli kysymyksen alainen +herra talvipäivänä pohjoisista Tukholmasta. Matkallansa poikkesi hän +Olhavaan ystävänsä hovineuvoksen luokse, jossa söi herkullisen aamuruuan +kertoillen uutisia matkaltansa. Myöskin hovineuvos puoleltansa lateli +uutisia. Paitsi muita sanoi juhlallisen vaiti-olemisen luvalla, +huomanneensa maaherran olevan suuren konnan ja luottamattoman miehen, +jolle ei voisi salaisuutta uskoa. Sitte varotti hän ystäväänsä liika +suuresta puheliaisuudestansa. + +Suuruksen jälkeen matkusti ystävä kiitellen siitä ja hyvistä neuvoista +sekä luottamuksesta, vielä kerran luvaten pitää kaikki salassa. + +Heti senjälkeen valjasti hovineuvos hevosensa ajaen ystävänsä perässä. +Hän ei ennen seisahtunut, kuin maaherran rappujen luona, jossa +matkailijan reki jo ennen seisoi tyhjänä. + +Etuhuoneessa pyysi hän palvelijan ilmoittamaan hänen tulonsa +maaherralle. Palvelija tuli takaisin vastauksella että maaherra ei nyt +eikä vastedes aikonut huolia hovineuvoksesta. + +Naurahtaen lausui hovineuvos: "hyvä, hyvä!" ja kävi sitten vakaasti +astuen maaherran luokse. Mutta tämä oli ovessa häntä vastaan, kiivasti +ärjästen: "mitenkä te vastoin mun kieltoani hirviätte tunkeuta mun +luokseni?" + +"Minä arvelin läänin isän ei paheksivan, että tullaan todeksi näyttämään +asiaa, jossa rehellisen miehen lausetta epäiltiin." + +Häpeyksissänsä oli tuo liukaskielinen ystävä vetäynyt suojan toiselle +puolelle. + +"Mitä tämä on?" kysyi maaherra vuorottain katsellen hovineuvosta ja +häpeänalaista upsieria. + +Naurahtaen vastasi hovineuvos: "lieneehän toi syntinen, joka +vapatahtoisesti pistäyy häpeäloukkoon, tarkasti mun sanani kertonut? +Minä puhuin konnasta ja luottamattomasta miehestä, jolle ei voisi +salaisuutta uskoa. Tunteekoo maaherra nämät sanat?" + +"Kuulinhan minä ne ihan äsken", vastasi maaherra kummastellen. + +"Tämä antoi mulle kunniasanansa ei kenellekään sanovansa, mitä minä +hänelle koetteeksi sanoin, mutta nyt hän itse on osottanut minkä verran +häneen on luotettava. Ihan sitä minä tarkotinkin, kuin varotin häneen +luottamasta. Nyt olen sanani toteen tuottanut." + +"Kiitos ystäväni, että niin sukkelaan ja julkisesti autit minua", sanoi +hän taputtain petturia hartioille; "nyt tiedämme, mikä mies olet. +Tervetultu uuden vuoden päivänä kaupunkitalooni entisen suostumuksemme +mukaan, jos kerrankaan voit lupausta pitää." + +Sievästi heitti hovineuvos maaherralle ja häväistylle ystävälle +jäähyväiset. + +Uudenvuoden päivänä oli 40 pykälän pakkanen mutta mahdoton oli +tavallisia onnentoivotusajoja heittää. Päivällisen edellä oltiin +maaherran luona. + +Tuo kielevä ystävä oli jo aikoja sitten saanut luvan päästä +hovineuvoksen rekeen, jonka vuoksi tuli varhain sinne hienossa +juhlapuvussa, kengissä ja silkkisukissa. Etuhuoneessa riisui hän +päällissaappaansa ja sudennahkaisen turkkinsa. Myöskin hovineuvos oli +matkavaatteissa ja turkissa. Yhtäkkiä lausui hän ystävällensä: "nyt +muistan velikulta luvanneeni näyttää sulle Englannista nykyisin saamani +verat; sinun on ne näkeminen, sinä joka sellaisia tavaroita tunnet. Ne +ovat tuolla ylhäällä." Hän otti avaimen. Lepertäjä tahtoi ottaa +turkkinsa, mutta hovineuvos sanoi sitä parin minutin kululla ei +tarvittavan. Herrat astuivat rappuja myöten ylikertaan, joka oli täynnä +kaikellaisia tavaroita. Hovineuvos pyysi vilusta värisevän ystävän +arvaamaan niitten hintoja kunnes itse menisi alas katsomaan oliko +hevonen valjastettu. Mutta mennessään sulki hän oven ja pisti avaimen +taskuunsa. Hevonen kun jo olikin valjastettu, istui hovineuvos rekeen, +ja niin pois. + +Ystävä ei kauvan voinut tavaroita katsella, kuin jo vilusta kankeana +helisevin hampain rupesi huutamaan ja kolkuttamaan ovea, päästäksensä +ulos. Mutta kaikki oli lukussa. Kuski ja palvelija olivat hovineuvoksen +kanssa poissa ja koko huoneissa ei yhtään henkeä. Suljetun herran hätä +kävi hirveäksi, mutta kadullakaan ei näkynyt ketään. + +Hän huusi, juoksi ja hyppi kuin hurja pysyäksensä lämpösenä. Vihdoin +särki hän ikkunat. Sitte vasta havattiin hän naapuristosta ja hankittiin +seppä ovea avaamaan, mutta juuri sitä tehdessä tuli hovineuvos kotio. +Hän uhkasi manuuttaa ne, jotka sanoi hänen poissa ollessaan murtauneen +hänen huoneesensa. + +Mutta kuin muistutettiin hänelle kylmiin huoneisiin suljetun ihmisen +hengen vaaraa, vastasi hän, mitään hätää ei olleen miehellä, joka ennen +oli ollut niin monessa kuumassa. Sellainen muka tarvitsisi kerran +kylmääkin koetella. + +Mutta tämän pulan perästä mies kuitenkin sairastui. Tämä oli +hovineuvoksen kosto siitä, että tämä mies seuroissa oli hänestäkin +pilkkaa tehnyt. + +Oltuaan 25 vuotta naimisissa, sanoi hän eräänä päivänä rouvallensa ei +katuvansa sitä, että hänen otti. Iloissaan tästä rohkeni tämä nyt +muistuttaa aikoja sitten saatua lupausta, että 25 vuotisena +hääpäivänänsä pääsisi Ouluun, jonne vaan oli muutama peninkulma, mutta +jossa siitä päivästä ei ollut käynyt, jolloin heitti äidin kodin, joka +siihen asti oli hänen rakkaimpansa mailmassa. + +"Olkoon menneeksi", sanoi hovineuvos omituisesti nauraen, "jos pukeut +morsiuspukuun ja olet valmis kuin olen valjastanut hevoset uuden reen +eteen, niin nyt saat nähdä Oulun, jota niin kauan olet mankunut." + +Tuon uuden reen oli hovineuvos maalauttanut kummallisen kirjavaksi +lehti- ja ruusukoristuksilla. Takana ja kummallakin sivulla oli suurten +seppelien sisällä suomalaisin pieniä lauseita. Tuon korean reen eteen +antoi hän valjastaa vanhan tottuneen ja toisen nuoren opettamattoman +hevosen. Hän jo käski ilosta liikutetun rouvansa astua rekeen, kuin +havaitsi, miten huolellisesti hän kääri kapan ympärillensä, ettei +lastensa ja palkkaväen silmissä näyttäisi pilamaiselta vanhassa +morsiuspuvussansa. Mutta nytpä hovineuvos hetipaikalla käski hänen +näyttää itsensä morsiamena läsnäoleville. Nämä näkivät vaan hänen +salaiset huokauksensa ja kyynelensä ja menivät kiiruhtaen pois, säälien +rakastettua äitiänsä ja emäntäänsä. + +Itse autti hovineuvos nyt rouvansa rekeen, otti ohjat ja istui itse +ohjilliseksi. Hevoset läksivät liikkeelle. Ne oli hän valinnut sellaiset +syystä että tiesi rouvansa pelkäävän vikurihevosia. Toinen veti sinne, +toinen tänne ja muutaman minutin kuluessa oli reki nurin ja rouva +hangessa. Mutta hovineuvos autti hänen teeskennellyllä ystävyydellä +ylös, kysyen oliko häntä sattunut. Kuullessaan niin ei olevan, +valjastettiin hevoset uudestaan ja taas lähdettiin matkalle. Mutta +hevoset rupesivat pian taas vikuroimaan ja rouva kimmahti monta syltää +reestä metsään. Miehensä tuli taas avuksi ja kysyi, tahtoiko vieläkin +pyrkiä edespäin, vaikka matkan alku näytti niin onnettomalta. + +"Tottapa todellakin soisin näkeväni Oulun, jota niin kauvan olen +toivonut", vastasi hän itkien. Toinen kätensä oli murttunut, mutta siitä +ei virkkanut mitään saadaksensa vaan toivonsa täytetyksi. Nyt kului +pitkä aika ennenkuin oli kaikki korjattu, mikä oli rikki mennyt. + +Tie kulki sitten korkeain lumi-kinoisten välitse, jotka estivät hevosten +hurjailemista, niin että rupesivat kulkemaan vakavammin. Mutta toisin +kohdin taas, retkailivat niin, että reki 4 penikulman matkalla kaatui 15 +kertaa. Vihdoin tulivat kuitenkin jäälle ihan lähelle Oulua, joka jo +selvästi näkyi edessänsä. + +Hovineuvos kuuli rouvansa niiskuttavan, pysähti hevoset ja kysyi, joko +nyt näki 25 vuotta toivomansa Oulun. + +"Näenhän minä nyt sen rakkaan kaupungin", vastasi hän kiitollisesti; "oi +jos pian olisimme paikalla." + +"Minua suuresti iloittaa, että nyt olet niin monivuotisten toivettesi +perillä", sanoi hovineuvos. "Katsoppa nyt tarkkaan: tunnetko talotkin?" + +"Tunnenpa kyllä, jo näen äitini tuvan katon", lausui hän, rinta täynnä +sanomattomia tunteita. + +"Niin", sanoi miehensä, "sulla on aina ollut hyvä näkö. Kiitä nyt +Jumalaa, että antoi sulle sellaisen edun! Ehkä nyt olet nähnyt kyllä! +saanko taas ajaa?" + +"Aja, aja ystäväni!" Ilokyynelin kastuneet kasvonsa kätki hän käsiinsä +kuin hovineuvos sillä aikaa käänsi hevoset takaisin samaa tietä kuin +tulleetkin olivat. + +Kuin rouva poloinen tuokion kuluttua nosti silmänsä nähdäkseen eikö jo +olisi määränsä perillä äitinsä pihalla, näki hän pelästyen taas olevansa +metsäisellä maantiellä, Hän huusi miehellensä, mutta se ei sitä ollut +kuulevinaan, Vaikka hevoset juoksivat täyttä vauhtia, viskausi hän +kuitenkin reestä. Tästä tietämättä ajoi hovineuvos siksi, että vihdoin +käänsi päänsä kysyen "mitenkä kyyti kelpasi eukolle". Mutta nyt huomasi +eukon olevan poissa. Paikalla käänsi hän hevoset ja pian löysi hän +onnettoman vaimonsa kahlaavan lumessa pyrkien Oulua kohden. Nyt pyysi +hän häntä rekeen, luvaten ajaa mieltänsä mukaan, mutta istui itse hänen +viereensä estääksensä uutta karkaamista. Sydän-yöllä tuli läpi itkenyt +ja kiusattu rouva kolkkoon kotiinsa äitiänsä ja ystäviänsä näkemättä. + +Tämän toivon sulki hän sitten monta vuotta vaivatussa povessansa, kunnes +hovineuvos eräänä päivänä ilmotti kaikkine perheineen tahtovansa muuttaa +Ouluun ja heittää ruukin yhden vävynsä haltuun. Siis sai vanha rouva +kuitenkin päättää päivänsä rakastetulla syntymäpaikalla lastensa ja +ystäviensä keskellä. + +Yhtä ruukin palvelusherraa piti hovineuvos erittäin hyvänä. Se oli papin +poika ja hyvästi kasvatettu, vaikka ei akatemiaa käynyt, sillä hänen +vanhemmillansa ei siihen ollut varaa. Monta vuotta oli hän rehellisesti +käyttänyt nuoruutensa voimia toisten eduksi, jonka vuoksi ei yksinään +hovineuvos, vaan koko ruukin väki häntä kunnioitti ja arvossa piti. Hän +oli koko perheen ystävä ja rakasti heitä kaikkia, mutta varsinkin +hovineuvoksen nuorinta tytärtä. Enemmän kuin itse luulikaan, rakasti hän +häntä, mutta hän kyllä tunsi isän eriskummallisen luonnon vaan +rakkautensa toivoi olevan vastatun. Nuoret rakastavaiset eivät kauvan +rakkauttansa toisiltansa salanneet, sillä tytön äiti oli sen hyväksynyt. +Sulhanen koetti vieläkin ahkerammin ansaita hovineuvoksen suosiota. +Tämä, joka täydesti luotti häneen, koska tunsi hänen rehellisyytensä ja +ahkeruutensa, sanoi kerran ei tietävänsä mitenkä palkitsisi hänen +jokapäivä osottamat palvelukset. + +Nyt taikka ei milloinkaan, ajatteli puukhollari ja tunnusti rehellisesti +taipumuksensa ja toivonsa saada kutsua häntä apeksi. + +"Aivan mieluisasti saat tyttäreni", sanoi hovineuvos. "Niin ruma ja +köyhä tyttö on halvin palkka, jota voit pyytää. Sinä kyllä sen saisit, +jos en jo aikoja sitten olisi luvannut Jumalalle, ei antaa häntä muulle +miehelle kuin papille. Ja sen kyllä tiedät, että senlaista lupausta en +voi rikkoa." + +Niin siis nuoren miehen toivo oli särjetty. Hän oli jo yli kahden +kymmenen vuoden vanha, eikä milloinkaan lukenut latinaa eikä monta muuta +papin alulle tarpeellista ainetta. Mutta hän tunsi hovineuvoksen +päätökset ja tiesi varmaan, että se kuin kerran niin oli sanonut, niin +ei muun kuin papin ollut tyttöä toivomistakaan. + +Surumielisenä ja murehtivana löysi morsiamensa hänen ja arvasi syyn +olevan isän kiellon. Mutta ehdot kuultuaan sanoi hän iloisesti: +"toivomme ei ole hukassa! sinulla on hyvä pää etkä sinä monia aikoja +tarvitse lukeaksesi papiksi." + +Tästä kehotettuna vastasi hän vilkkaasti: "sopiihan koetella." + +Samana iltana pyysi hän palveluksestansa eroa, jonka hovineuvos +vastahakoisesti antoi. Hän näet ei tietänyt miehen päätöstä, vaan luuli +hänen jonkun ajan tahtovan välttää rakastettuansa, että pikemmin +unohtaisi hänen. Erotessa antoi hän hänelle runsaan rahapalkkion. + +Kolme vuotta myöhemmin tuli eräänä päivänä nuori pappismies +hovineuvoksen luo, muistuttamaan hänelle lupaustansa tyttärestänsä. Tämä +sekä iloisena että häpeissänsä, tunsi entisen pukhollarinsa ja sanoi nyt +ei suinkaan voivansa kieltää tytärtänsä, mutta että hänen oli +odottaminen siihen asti, että kumminkin pääsisi kirkkoherraksi. Mutta +nyt saisi hän ruveta saarnaaja-virkaansa ruukin pappina. + +Rakastajat aluksi tyytyivätkin tähän, mutta kuin mies pari vuotta +myöhemmin sai kappalaisen paikan ja paitsi sitä paljosta työstä oli +tullut kivuloiseksi, puolustivat kaikki hovineuvoksen ystävät näitä +nuoria niin, että hän vihdoin suostui heidän naimiseensa. Kahta vuotta +myöhemmin jätti pappi rakastetun vaimonsa leskeksi. Hänelle jäi pieni +poika, joka ei vielä osannut mainita isän nimeä, mutta peri kaikki sen +hyvät avut, jotka äiti oli istuttanut lapsen sydämmeen. + +Vihdoin myi hovineuvos ruukinsa ja tiluksensa sille vävyllensä, joka +niitä jo kauvan oli hoitanut. Itse muutti hän suuren rikkautensa kanssa +Ruotsiin. Siellä eli hän tavoiltansa yhtä kummallisena kuin +nuorempanakin. Tukholmassa osti hän suuren kivimuurin, mutta asui +melkein aina vuorotuissa asunnoissa, joita hänellä oli useampia yhtaikaa +ja riiteli aina isäntäväkensä kanssa. + +Yhteen aikaan asui hän erään sivistyneen ja hyväntapaisen leskirouvan +luona, jolla oli ihana tytär. Hovineuvos rupesi tätä kosioimaan, mutta +ukko sai heti paikalla rukkaset. Se sapetti häntä niin, että eräänä +päivänä huoneessansa rupesi täyttä kurkkua huutamaan. Piika kiiruhti +ylös ja hovineuvos sanoi olevansa kuolemaisillaan ja kovimmissa tunnon +vaivoissa. Hän pyysi pappia ja lääkäriä. Ilman sitä pyysi hän kokoomaan +väkeä, miten paljo mahdollista kuulemaan tärkeää salaisuutta, jonka +tahtoi ilmoittaa ennen kuolemaansa. "Joutukaa, joutukaa", huusi hän +surkialla äänellä; "parin minuutin kuluttua olen minä kuollut. Käskekää +emännän tyttärinensä myöskin tulla." + +Nämä ja talon kaikki hyyriväki kiiruhtivat kuolevan luokse, joka tuskin +enää näytti hengittävän Papin ja lääkärin myöskin paikalle jouduttua +sanoi sairas: "koska tässä nyt on näin paljo todistajia koossa, niin +heidän läsnäollessa juhlallisesti ilmotan, että emäntäni ja hänen +tyttärensä ovat pahanpäiväiset votakat, jotka mielellään olisivat minun +kuoliaksi kiukuttaneet, jos se olisi menestynyt! Nyt joka mies ulos mun +huoneestani, sillä muuta mulla ei ole sanomista!" + +Tämän sanottua hypätä sinkautti hän vuoteelta niin ryntävästi että +kaikki hämmästyksissä juoksivat ovesta ulos. Hovineuvos pukeusi +turkkiinsa vaikka oli sydänkesä, sulki kammarinsa, pisti avaimen +taskuunsa ja todistajansa keskitse meni hän suoraan näytelmää katsomaan. + +Yli 70 vuoden vanhana kuoli hovineuvos viimenkin todellisesti. Lapsensa +kiiruhtivat Tukholmaan rikasta ukkoa perimään. Siellä saivat tietää +hänen myyneen kivimuurinsa ja muuttaneen kaiken kiinteimen rahaksi. +Suuri rautainen rahakirstu suljettu ja lattiaan kiinitetty oli hänen +huoneessansa. Siinä oli käräjäpaperit kaikista oikeuden käynneistänsä +poikansa ja vävyinsä kanssa, mutta ei äyriäkään rahaa ja niitä ei +vieläkään ole löydetty. + +Yli 30 vuoden hänen kuolemansa jälkeen oli ruotsalaisissa sanomalehdissä +luettavana, että hovineuvoksen perillisten oli saatava summa jostakusta +pankista. Asiaa tiedusteltua, oli siellä vaan pari sataa riksiä. Niin +hän vielä kuolemansa jälkeenkin vietteli ja harmitti omaisiansa. + + + + +16. + +Kova Ukkosenilma. + + +Elokuun 1 p. vuonna 1793 oli rasittavan lämpönen. Synkeitä ukonpilviä +kokoontui taivasranteelle ja raju-ilma oli odotettava, jota välttäen +tavallista varemmin kiiruhdettiin levolle. Mutta ukon tulia leimusi niin +kauheasti kaikilta puolin jo ennen jyrinän kuuluman, että niitten valo +valaisi pimeän taivaan ja värisevän maan yhtä selvästi kuin aurinko, +vaikka erityisellä kauhulla. Hirvittävät tulipilvet ajoivat toinen +toisiaan ja väliaikoina oli pilkko-pimeä. Silloin korotti luonnon herra +väkevän äänensä pilvistä. Jäykkäluontoisimmatkin kävivät pelkuriksi +nähdessään sellaisen tulen ja kuullessaan ukon väkevimmät pamaukset. +Ainoastaan pienet lapset nukkuivat viattomuudessaan sinä kauhiana yönä, +joka teki kaikki, jotka sen näkivät, ukkoista pelkääviksi. + +Jyry kasvoi; nuoret ja vanhat naiset parkuivat, itkivät ja rukoilivat +Jumalalta säästämistä. Kauhun ollessa korkeimmillaan, oli taivas täynnä +tulta ja valkeaa ja samassa kuului kauhistava järäys ikään kun koko maa +olisi revennyt. Tuomiopäivän luultiin tulleen. Pamauksen perästä satoi +kiviä koko kaupungin yli. Suuria kiviä putosi kattojen ja lattian läpi +monta kyynärää syvälle maahan. Kaikki ikkunat särkyivät. Kirkon ovet +aukenivat, ruunut putosivat; ihmiskäden kajoomatta soivat kellot +kolkosti. Huikea tuuli humisi ikkunain lävitse ja porutti urkuja. + +Tuhansittain ihmisiä kiiruhti osittain alastomana kirkkoon. He eivät +tietäneet, mitä oli tapahtunut tai mitä heidän oli peljättävä, mutta +kaikki pyrkivät Jumalan huoneesen ikäänkuin siellä saamaan turvaa. +Liikuttava oli nähdä ja kuulla näiden valjuin, pelästyneiden olentoin +hartautta ja palavia rukouksia temppelin hävityksen kauhistuksen +keskellä ukonnuolten valossa ja jyryn vähentyessä, sillä raju-ilma oli +loppumaisissaan. + +Luonto rupesi tyventymään ja ihmisten mielet samoin, sillä taivas +selkeni, tulet sammuivat ja jyry vaikeni. Pappi astui alttarille. +Hartaasti ylisti hän Jumalan suurta voimaa ja kiitti äsken päästyn +vaaran pelastuksesta. Ja harvoin lienee hartaampia kiitoksia noussut +ihmissydämistä, kuin näitten monta hetkeä kuoleman kauhun kanssa +taistelleitten ihmisten sydämistä. + +Sitte käytiin tiedustelemaan viimeisen kummallisen seikan laitaa. +Silloinpa havattiin ukkosen iskeneen vanhan linnan raunioissa olevaan +ruutikellarin. Siitä viskaantui kiviä ympärinsä. Niitten joukossa oli +niin suuria, että 10 miestä ei voinut niitä liikuttaa paikasta. Yhtäkään +ihmishenkeä ei mennyt eikä ainoatakaan tullut vahingoitetuksi. Vaikka +yhdessäkin kohdassa suuri kivi oli pudonnut erään köyhän miehen asunnon +katon lävitse ihan lähelle makaavan lapsen kehtoa lattian lävitse +maahan, niin ei lapselle mitään vahinkoa tullut. + +Pienessä puuhuoneessa Linnan saarella asui mies vaimoinensa, jotka +sattuivat olemaan poissa. Heidän asunto kukistui; sen sisällä ei ollut +muuta kuin lintu häkissään ja kissa. Kumpikin löydettiin elävänä ja +vahingoittamatta raunioin alta. Kissa, joka ennen aina oli lintua +tavottanut, istui nyt rauhallisena ihan kuin vartiana rypistyneen häkin +luona, josta lintu viserti kiitoslauluansa ja kissa köyristi +mielihyvässä selkäänsä. Siitä asti ei Linna-luodolla ole ketään asunut. + + + + +17. + +Kenraali Carpelan ja Vallesmannin kirja. + + +Maaherra, kenraali Carpelan istui eräänä rasittavan lämpöisenä +kesäpäivänä virka-huoneessansa raskaasta ilmasta ja paljosta työstä +suuttuneena. Ympärillänsä istui kirjottavia herroja, kaikki ääneti, +arvossa pitäen maaherran pahaa mieltä ja rypistynyttä nenää, jota vaan +kärpäset eivät muistaneet välttää. Vaiti-olemista keskeytti ainoastaan +kynien raapina ja kenraalin silloin tällöin lausuma "tuhannen +tulimaista", jota harmissaan käytti tottuneesta tavasta +sotamies-ajoistansa. Pieninkin vastoin käyminen sapitti ä'ästä +kenraalia, joka aamusta alkaen oli odottanut tärkeää virka-kirjaa, joka +koski asioita vieläki tärkeimpiä. + +Kenraalin kärsimys oli loppua, kuin aisakellon helinä kuului ulkoa ja +samassa tuli pölyttynyt kirjantuoja antaen odotetun kirjan maaherran +omiin käsiin. + +Äkisti avasi tämä kirjan, mutta vähän ajan katseltuansa sen sisällystä +huusi hän taas "tuhansia tulimaisia. Onko mies hurja? Hullu hän se on! +Tälläinen kirja! tällaista lörpötystä minulle." Sitte purskahti hän +ääneensä nauruun, niin että läsnä-olijat kummastelivat tuota +odottamatonta iloa maaherralta. Hän katseli vieläkin kirjaa mutta +vihdoin lausui: hullumpaa sekasotkua en milloinkaan ole nähnyt! en tiedä +mitä tehdä, tulisiko nauraa vai itkeä. Lukekaa itse, sanoi hän, antaen +kirjan lääninsihteeri Holmbergille. Päällekirjotus oli: Vapasukuiselle +maaherralle ja tähtimiehelle kenraal-majuri herra parooni I. F. +Carpelanille. Sisällys oli seuraava: + + "Minun kuolemaan asti rakastettu morsiameni Maijastiina! + +Erityisen lähettilään muassa, jonka ruunun kustannuksella lähetän +maaherran tykö, laitan tämän sinulle, oma kultani, sanoakseni että +rakkautemme taivas nyt rupeaa selkeämään, sillä minä olen voittanut +kenraalin suosion tarkalla hänen käskyinsä täyttämällä, jonka aina pidän +kalliina velvollisuutenani. Sen kyllä saat nähdä, jahka tulet minun +eukokseni. Tiedäthän sinä kenraalin olevan itse pirun sitä kohtaan, joka +ruokottomasti täyttää tehtävänsä. Nyt olen kirjottanut hänelle, pyytäen +vallesmannin paikkaa Pudasjärvellä, ja jos sen saan, niin sittepä me +ensi pyhänä kuulutetaan ja kahta viikkoa myöhemmin vihitään. Niin armas +Maijastiinani, siunaa meidät pappi ja me kenraalia kaikesta siitä +onnesta, jonka sinä, oma lintuni, armas kyhkyseni, olet minulle +tuottava. + +Sinua Pudasjärveltä kuolemaan asti rakastava ystäväsi + + Tuomas Ransuusi." + +Paljon aikaa ei kulunut, kunnes kenraali sai oikean virka-kirjan, jonka +päällekirjoitus oli ollut hänen emännöitsiällensä. Maijastiina oli +saanut kunnian jauhosilla käsillänsä avata tuon tärkeän kirjan ja lukea +sulhasensa nöyrän pyynnön vallesmannin virasta Pudasjärvellä. +Tällaisesta hyvästä uutisesta iloisena, juoksi hän kolme kertaa +kyökkipöydän ympäri, mutta hänen täytyi vielä toimitella yhtä toista +ennen kun tuli mieleensä huutaa palvelijata viemään kirjaa kansseliin, +sillä hän heti oivalsi erhetyksen päällekirjoituksessa. + +Palvelija pian tavattiin ja sen käski Maijastiina leimauksena juosta +kansseliin. Vastaan otettuansa paperin, luki hän sen ulkopuolla sanat: +"parhaimpaa suklaata." Hämmästyksestä päästi Maijastiina niin kimeän +äänen, että palvelija pudotti koko suklaan mäkeen. Erhetyksestä oli näet +kirjan siasta tullut suklaa-kääry käsiinsä. Nytpä juosten sitä hakemaan, +mutta suureksi ihmeeksensä ei onnetonta pakettia missään löytynyt. + +Maijastiina huusi, haki, kiroili ja siunasi vuorottain, niin että koko +palkkaväki kokoontui yhteen. Hän sanoi etsivänsä kuninkaallista +raporttia, jonka hän oli saanut, joka muka olisi tärkein koko sodan +aikana. Padat ja pannut viskeltiin sinne tänne, pihdit lensivät piisistä +pöydälle, vasikan paisti viskattiin pois tieltä ja vihdoin rupesi hän +kauhalla kalastamaan paperia soppapadasta. Pahempaa sekasotkua +säännöllisessä kyökissä tuskin voi nähdä. + +Palkkaväki näki kaiken tämän suurin silmin ja suu auki, luullen tytön +tulleen hulluksi, sillä se yhä huusi kuninkaallista raporttia, joka ihan +nenänsä edestä ja omista käsistänsä oli hukkunut ja jonka arveli itse +pirun vieneen. + +"Minä onneton", vaikeroi hän avaten ryytikaapin, ja kas sielläpä olikin +hakemansa paperi suklaa-paperien seurassa veljellisessä ystävyydessä. + +Maijastiina juhlallisesti vakuutti sitä ei sinne panneensa, ja kuka sen +teki, sitä miettiköön jälkimaailma tai Maijastiinan perilliset, jos +tahtovat; mutta päällekirjotusten erhetys ja sen seuraus on tullut +meidän tiedoksi. + +Saatuaan odotetun oikian kirjan, oli maaherra niin tyytyväinen, että hän +nauroi koko erhetykselle ja antoi hakijalle, jonka kunnon ja +rehellisyyden tunsi, pyydetyn vallesmannin paikan, vaikka muuten oli +aikonut sen ihan toiselle. + +Tämä onnellinen erhetys oli syntynyt siitä että kirjotusmies, joka nämät +lähetti, oli istunut avoimen ikkunan luona ja oli äänin lausunut, +käydessään lakkaa ja kynttilää hakemaan: oikean puolinen on kenraalille, +vasemman puolinen morsiamelleni. Eräs koiran-silmä hänen kumppaneistansa +muutti kirjain paikan, josta syntyi kerrottu erehdys, mutta myöskin +perusti nuoren miehen onnen, sellaisen, jota parempaa ei ollut +toivonutkaan. + + + + +18. + +Kosto. + + +Omituinen on se kosto-oikeus, mikä monessa kohden maailmassa tavataan. +Sen jäljet varsinkin huomataan perhe-elämässä. + +Kivi-Taneli oli arvossa pidetty ja varakas kauppias. Tämän liika-nimen +oli saanut siitä, että aina voimallisesti ja nerollisesti johdatti +raskaimpia töitä, niinkuin pellon raivaamista ja kiven murtamista, joita +tarvitsi monen pytinkinsä perusteeksi. + +Vaikka ei niin sivistynyt ja sievä kuin veljensä hovineuvos, sai hän +vaikk'ei itse enää ollut nuori, erään rikkaan, ihanan ja nuoren tytön +vaimoksensa. Se oli rikas, ei vaan rahoista, sillä hänen paras +tavaransa, jota sivistyneempi mies, kuin Kivi-Taneli oli, olisi pitänyt +arvossa, oli hänen rikas sielunsa ja tunnollinen sydämmensä. Mutta +Kivi-Taneli ei ymmärtänyt kumpaakaan. Hän kohteli häntä kovuudella, +kielsi häneltä kaikki huvitukset ja vielä päälliseksi tahtoi riistää +rakkauden siteet hänen vanhempainsa ja sisartensa välillä. Hänen puhdas +mielensä tahtoi nähdä ympäristönsäkin puhtaana, mutta miehensä tahtoi +päinvastoin. Opettaaksensa häntä oleman kuuliaisen ja alamaisen oli hän +kieltänyt kaiken maalaamisen ja pesemisen huoneessansa. Mutta kerran +kuin oli koko päivän maalla, antoi rouva siivoa kaikki huoneet ja pestä +oman kamarinsa. Kotio tultuaan huomasi mies heti tehdyksi vastoin hänen +tahtoansa, jonka vuoksi meni ulos, toi suuren tervapytyn ja maalasi +tervalla rouvan valkiaksi pestyn kamarin lattian. Tälläinen käytös +runteli rouvan muutenkin heikon terveyden. Pitkällisestä murheesta ja +mielipahasta oli jo ennenkin keuhko-tautinen. Sydämensä särkyi ja neljä +pientä lastansa jäivät äidittömiksi ja kovan isän kasvatettaviksi. + +Ei kauan hänen ensimäisen rouvansa kuoleman jälkeen kuultiin kaikkein +ihmeeksi, että rikas Kivi-Taneli kuulutettiin yhden oman piikansa +kanssa. Yleisesti säälittiin pieniä lapsia, jotka nyt saivat äitipuolen, +jolta ei mitään hyvää ollut odotettavana. + +Kivi-Tanelin toinen rouva oli kaunis vaalean verevä, väkevä nainen. +Ensin oli se ollut tarha-, sitten sisä-piikana ja oli siisti sekä +järjestystä rakastava. Emännäksi päästyään rupesi hän hellästi hoitamaan +lapsia ja kovuudella ojentamaan miestänsä. Hän, joka ennen oli rääkännyt +entistä hellää vaimoansa, sai nyt tanssia toisen rouvansa nuottien +mukaan. Mutta ennenkuin sai vanhan jäykän miehen taivutetuksi, täytyi +hänen monta kertaa sitä ennen sille näyttää käsivoimansa. Jos kiivaat ja +vakavat sanat eivät auttaneet, niin oli hänellä lonkassa valmiina tukeva +keppi, jota käytti niin voimakkaasti ja viisaasti, että ukko pian kävi +nöyräksi kuin lammas. Tästä, joka pidettiin oikeana kostona, käytettiin +sanantapaa: "tuli karttu koiran viereen." + +Palkkaväeltänsä vaati Kivi-Tanelin rouva enemmän kuin moni muu. Entistä +säätyänsä ei häveten, sanoi tuo ymmärtävä emäntä: "minä olen itse ollut +palkollinen; tiedän siis tarkoin, mitä saatan väeltäni vaatia ja mitä +piika saa toimeen, kuin vaan tahtoo." Paitsi sitä palkitsi hän heitä +ansionsa mukaan, niin että kunnolliset palkolliset palvelivat häntä +kauan ja mieluisasti otettiin Kivi-Tanelilla palvelleita, sillä ne +olivat aina hyviä. + +Kivi-Tanelin kuoltua otti hänen leskensä erään nuoren arvostetun +kauppiaan, jonka kanssa eli kauan onnellisessa naimisessa, koko +kaupungilta arvossa pidettynä ja kunnioitettuna. Seuraelämässäkin oli +hänen huoneensa etevimpiä, ja hän kuoli rakastettuna ja kaivattuna +mieheltänsä ja pojiltansa. + + + + +19. + +Kivi-Taneli Lesken pelto. + + +Jäännöksenä entisistä varakkaammista ajoista oli pieni pelto erään +lesken ainoa tavara. Siitä sai hän ja kolme tytärtänsä leipänsä, niin +että kuin lisäksi tuli kättensä ahkera työ, niin eivät tarvinneet tulla +toisten ihmisten rasitukseksi. Kynnönaika oli tullut ja leski oli +huolessa, miten saisi peltonsa kynnetyksi. Parhaampana työaikana oli +kaikki maanviljelijät juhtinensa omissa töissään niin että runsastakin +päivä-palkkaa vastaan oli vaikea saada niitä; köyhän lesken vielä +sitäkin vaikeampi. + +Leskellä tuskin oli yönlepoa murheesta, miten ajallansa saisi peltonsa +kynnetyksi, sillä aika kului eikä vielä neuvoa tietänyt. Joka päivä kävi +leski raskasmielisenä puolen peninkulman matkan syvässä hiekassa +pellollensa. Nöyrästi kysyi hän kaikilta työmiehiltä, jotka tunsi eli +joita tapasi, eivätkö joutaisi hänen työhönsä, mutta sai ihan kieltäviä +vastauksia. + +Eräänä aamuna kohta auringon nouseman jälkeen kävi leski taas rakkaalle +pellollensa, josta hänellä nyt oli niin paljon huolta. Koko luonto +iloitsi rauhassa aamuauringon säteitä vastaan. Lintuparvet ylistivät +luojaansa ja kesän alkua, joka oli niin ihana. Ympärillänsä kaikki +iloitsi, mutta lesken sydän oli murheellinen. Raskaaksi tuntui hänestä +ei saada syksyllä mitään leikata. Hän arveli ehkä ensikerran eläissänsä +joutuvansa leivän puutteesen. Tätä ajatellessaan vuoti katkeria +kyyneleitä hänen valjuja poskiansa myöten. Ne, jotka samanlaisia +tunteita eivät ole koettaneet, voivat tuskin käsittää, mitä vaivoja asui +hänen ahdistetussa rinnassansa. + +Lähimäisellä pellolla näki samassa miehen kyntävän. Hän kävi sen luokse +ja kysyi tervehdettyänsä, eikö mies maksusta kyntäisi likimäistäkin +peltoa. + +"Mieluisasti tekisin sen mummo-kulta, jos eivät usiammat Kivi-Tanelin +pellot vielä olisi kyntämättä, vaikka aika jo kiirehtii." + +"Kyllä minä odotan", sanoi leski iloisena, "kuin vaan autatte minun +hädästäni. Rikas Kivi-Taneli itse kyllä maksaa teidän vaivanne, mutta +köyhän lesken puolesta Jumala lisää siunausta." + +"Saadaanpa nähdä mitä voin tehdä", sanoi mies, nyökäyttäen päätänsä ja +ajoi taas uuden vaon. + +Iloisena palasi leski kotiinsa, hartaudella laulaen aamuvirttä Jumalalle +ylistykseksi. + +Ensi kerran moneen viikkoon nukkui leski yönsä rauhallisesti. + +Niin tottunut oli leski käymään tuon pitkän matkan pellollensa, ettei +hän sitä ensinkään lukenut väsyttäväksi. Jo parin päivän kuluttua kävi +hän taas sinne. Mutta suuri oli ihmettelemisensä nähdessään pellon +olevan kynnetyn sekä valmiiksi kylvetynkin. + +Kiitollisena ja ihmetellen kävi hän kotiinsa useamman päivän odottaen +työmiehen tulevan palkkaansa noutaman. Vähä suutuksissaan oli siitä, +että pelto ilman hänen luvatta oli kylvetty. Mutta kuin turhaan oli +odottanut miestä eikä sen nimeäkään tietänyt, rupesi hän kyselemään +kaikilta ihmisiltä, joita peltomatkoillansa tapasi, eikö kukaan ollut +nähnyt, kuka hänen peltonsa valmisti. + +Vihdoin sai eräältä naapuri-akalta kuulla, että rikas Kivi-Taneli itse +oli pellon sekä kyntänyt että kylvänyt. + +Hengästyneenä tuli leski kotio, pukeentui parhaamman asuunsa ja niin +Kivi-Tanelin luokse kiittelemään ja kumartelemaan. Hän aikoi myöskin +pitää korean puheen ja niin tavoin anteeksi pyytää erhetystänsä. + +Mutta kuultuaan, mitä asia koski, keskeytti hänen Kivi-Taneli lausuen: +"sepä ihan pilaa" ja jätti lesken, kolmannen kumarruksen vielä ollessa +ihan keskieräisen. + + + + +20. + +Uusi lenninki. + + +"Katsoppa, Timbom, miten uusi lenninkini passaa", sanoi pormestarinna. +Hän jo kyllä kymmenen kertaa oli sitä sovitellut suuren peilin edessä +koreassa kamarissaan. "Onko se kasvoani ja vartaloani mukaan, Timbom?" + +Ukko hyvissä mielin hänelle osotetusta luottamuksesta ja siitä, että +hänen mieltänsä kysyttiin, tahtoi eukostansa vähä pilaa tehdä. Makeasti +nauraen vastasi hän: "jopa luulen kultaseni, että olet vähän +viista-selkäinen." + +Kiukkuisella silmäniskulla lausui rouva: "Nosta nyt se juoru!" Sitte +käydä tapsutti koreasta kamaristaan, lyöden paukauksella oven kiini. + +Nytpä hyvin viisaan ei ollut hyvä olla, eikä ollut aikaa odotella +pilansa seurausta. Sukkelaan sai hän hatun ja kepin sekä lähti pikasesti +ulos välttääksensä myrskyä kotona. Mutta onnettomuuden lisäksi tapasi +portissa leski-pormestarinna Degermannin, joka kumarrellen tervehteli +ukkoa, niin että tämä oli kuin kuumilla kivillä, peljäten puolisonsa +äänen häntä takaisin kutsuvan, ennenkuin joutuisi pois. Tuskassansa +rohkeni pormestari keskeyttää kaikki koreat puheet lauseella: "antakaa +anteeksi, mulla on pieni asia toimitettavana, mutta tulen heti +takaisin." Ja niin menikin pois. + +Nenä tavallista pitempänä, astui pormestarinna virka-sisarensa luokse, +joka juuri sattui olemaan sillä tuulella, ettei vieraasta olisi +huolinut. Ikkunasta kurkistaen Timbomin perään, näki vieraan tulevan, +jonka vuoksi kävi istumaan saliin suureen topattuun sohvaan. + +Tulia kumarteli syvään ja sievästi virka-sisarellensa, joka kaupan +tekijäisiksi sai nekin kumarrukset, joita portissa ei joutunut +pormestarille antamaan, vaikka ne olivat hänelle aijotut. + +Soreimmilla sanoilla ilmotti ilonsa siitä, että näki sisaren jo ylhäällä +viimeisen pahoin jaksamisen jälkeen. + +Mutta tämä vielä suuttunut miehensä loukkaavasta lauseesta, vastasi +äkäisesti: "no eikö muka saisi istua omassa tuolissaan." + +Tällaisesta kohtelemisesta epätietoisena, mitenkä olisi tehtävä, arveli +jo lähteä pois, mutta päätti vielä tehdä yhden kokeen, saadakseen +ystävänsä pahan mielen karkotetuksi. "Kas, mitenkä kaunis ja nätti +lenninki sulla on; onhan se ihan kuin valettu sinulle, joka olet suora +ja hyvästi kasvanut." + +Samoin kuin kahvi selkiää poron laskettua, niin selkeni pormestarinnan +mieli, kuin rouva Degerman tietämättänsä todisti Timbomin olleen +väärässä. "Älä nyt mene pois", sanoi hän, "juo ensin kahvea meillä; +vaikka mulla ei ole kermaa muuta kuin pisara ja sekin hapannutta, niin +tiedän ett'et sitä paheksi." Ja niin pieni kirkas kahvipannu pöydälle. +Vieraan kauhistukseksi pani emäntä lemmityn kissansa vadin vieraan eteen +syytellen sitä, että kupit olivat vinnillä ja että kissa oli niin +puhdas-luontoinen että se aina nuoli vatinsa yhtä puhtaaksi kuin olisi +se pesty. + +Urhollisesti päätti leskirouva tytyä kissan vatiin, kiitteli vieläkin +uutta lenninkia ja joi sitte kaksi kuppia, vaikka kummallakin kertaa sai +muistutuksen säästäen ottaa kermaa, että Timbomillekin jäisi, jolle +myöskin aikoi antaa pisaran. Sitte keskustelivat eukot naapuri-rouvainsa +tuhlaamisesta ja huonosta taloudesta, nykyaikaisen nuorison +tunnottomuudesta ja siitä ylellisyydestä ja turhuudesta, joka kaikin +kohdin rupesi näkymään. + +Vihdoin pyysi pormestarinna vierasta kauniilla äänellänsä laulamaan +kauniin laulun. Muutaman kerran yskittyänsä rupesi vieras laulamaan +laulua, joka oli rouvasta niin suloista ja ihanaa, että pudotti runsaita +kyyneliä ja teki hänet niin hellämieliseksi että, kuin miehensä samassa +tuli sisään, lankesi hän hänen kaulaansa pyytäen anteeksi sitä että +suuttui hänen leikistänsä. + +"Soma ääni on sisarella", sanoi iloinen aviomies laulajalle. "Kenellä +senlainen kieli on ja sitä oikein käyttää, se saisi kivetkin +tanssimaan." + + + + +21. + +Tiina-täti. + + +Eräs vanha arvossa pidetty lasten opettajatar Oulussa oli saanut tämän +nimen ensin lapsilta ja sitten koko kaupungilta. Yli seitsemän kymmenen +vuoden vanha, oli akka etunojoinen ja köyrä, mutta oli nuoruudessansa +ollut hoikka ja pitkä, pulskavartaloinen ja käytöksiltänsä soma. Hänen +suuret siniset silmänsä eivät milloinkaan olleet löytäneet miestä, jonka +eduksi olisi vapautensa menettänyt, sillä Tiina-täti oli kaupungin +viidestä kymmenestä vanhasta piiasta yksi. Tämä valittu joukko oli aina +sotinut Naimaikeen rasitusta vastaan, johon heitä aivan vähän lienee +kehotettukaan. + +Tiina-täti oli nerokas ja kovin säännöllinen nainen myöskin +puhetavassansa. Hän aina lausui sanat samoin kuin ne kirjoitetaankin +eikä lyhennettynä ja katkastuna, joka juuri tekee vieraan-kielen +oppimisen niin vaikeaksi. Tiina-tädin lausetapa oli ihan säännöllinen ja +suurin murheensa oli, ettei oppilaihinsa saanut samanlaisiksi, vaikka +kyllä sai heidät hyvin lukemaan ja soreasti kirjoittamaan. Myöskin oli +hän, miten itse sanoi, heidän kalloonsa saanut aapisen, pitkän kirjan, +raamatun historian, Europan pääkaupungit Djurbergin mukaan, sekä +muutamia Gellertin satuja. Jos lapset erhettyivät tai vastasivat väärin, +niin tuli eukko oikein huimaksi ja jos silloin ei auttanut viivaimella +pöytään lyöminen, niin hän itkevän lapsen kanssa kyllä kymmenen kertaa +juoksi samassa talossa asuvan sisarensa, erään nöyrämielisen +kirkkoherran lesken luokse, jossa luku oli kerrottava ja jota kehotti +lasta torumaan. Lempeämielinen sisar siihen tavallisesti sanoi: "tee se +itse sisareni; sen sinä osaat niin hyvin." Tästä aivan vähän kehotettuna +kääntyi Tiina-täti kotiinsa, vast'uudesta koettelemaan keinojansa. Mutta +jo viiden minuutin kuluttua oli hän lapsen kanssa siellä takaisin, siksi +että joko luku oli mielessä tai kouluhetki loppui. + +Tiina-täti oli monta vuotta toimittanut isänsä postimestarin viran, +sillä se oli sairaudelta siitä estetty. Tämän toimen piti helpompana +kuin pitsimyssyjen rakentamisen. Näitä tehdessään hän monasti +vihamielissä jupisi miehen ja vaimon kohtalon jakamisen vääryyttä. +"Vaimolta, joka on heikompi, vaaditaan monta vertaa enempi kuin +pahalaisilta miehiltä", pakisi hän. "Niinpä niinkin", arveli hän +tuimasti käyden edestakaisin, "monta vertaa enemmän kuin miehiltä, +joitten ei ole paljon tekemistä ennenkuin palkkioksi saavat ylistystä, +rikkautta, arvonimiä ja virkoja. Mutta mitä kehoitusta saa nainen, +olisiko vaikka täydellisinkin! Ei mitään, huusi hän julmasti vihaisena. +Mutta kuitenkin pitää hänen olla sekä räätärin, leipojan ja keittäjän, +sahdin panijan ja lahtarin, makiaisten leipojan, kahvin keittäjän, +värjärin, sukan kutojan, kynttiläin kastajan, puutarhurin, voudin, +yövahdin ja pikkukaupungeissa puotipalvelijan. Sitä paitsi pitää hänen +olla äiti ja emäntä, lasten hoitaja ja opettaja, kyökkipiika, sairasten +hoitaja ja miehensä palvelija. Hänen pitää vastaan ottaa ja yksin kantaa +kaikki talon harmit ja olla iloinen, vaikka mieluisammin tahtoisi itkeä. +Hänen pitää aamulla olla ensimäisen nousemassa ja illalla viimeisen +maata menemässä ja mieheltänsä rukoilla rahaa suuren taloutensa +tarpeeksi; ken tiesi itkeäkin ennenkuin hirviää niitä pyytää, ja +tarhasta huolta pitää paremmin kuin itse tarhapiian. Mutta kaikkein +pahin kaikista on, että hänen on tekeminen hävyttömäin palkollisten ja +pahantapaisten lasten kanssa, joita yksinään ei joudu kasvattamaan." + +"Mutta mitä tekee mies?" Eukon into lisääntyi oikeen peljättäväksi, eikä +nyt olisi ollut miehen hyvä häntä lähestyä. "Hän kirjottelee hetken ajan +kirjoihinsa, käyskentelee ja tupakoitsee siksi että saa tulla +valmistettuun pöytään, jossa tekee kaikenlaisia muistutuksia. Sitte juo +hän kahvia, käy päivällislevollensa ja sitte käyskentelemään siksi että +toti lasi muistuttaa illan tulleeksi. Sitten tulee iltaruoka, jonka +aikana moittii naisia ja etsii heidän virheitänsä itsellensä +kehotukseksi ja sitten ansioinsa palkkioksi levolle." + +Näin sadatteli eukko miehiä, kuin samassa eräs vanha merikatteini +Possenius, kasvinkumppalinsa ja nuoruutensa ystävä, tuli eukkoa +tervehtimään. Kukostuksensa päivinä oli hän moniaassa tanssissa samalta +ukolta suvainnut likistyksen tapaisen. + +Yskästen kysäsi ukko, miten sisar oli jaksanut hänen meriä +purjehtiessaan. Hymyellen näytti ukko katselevan nuoruutensa +tanssikumppalia. + +Punastuen melkein kuin viistoista vuotinen tyttö, pyysi hän ystäväänsä +istumaan, kumartaen niin sievästi että meidän aikaiset tytöt tuskin niin +osaisivatkaan. + +Nuoruuden ystävät istuivat keskustelemaan kuluneista ajoista ja sen +aikaisesta nuorisosta, sekä mitenkä silloin oli nykyistä parempi. +Siirtyneinä nuoruutensa aikoihin eivät vanhukset huomanneet ajan kulua, +ennenkuin ilta-rummun räminä muistutti Posseniusta huoaten kääntymään +tyhjään kotiinsa. + +Kumarrellen seurasi Tiina-täti häntä porttiin asti, jonka sitte sulki, +käyden suojaansa takaisin. Iloisena ja tytyväisenä siitä, että Possenius +ei ollut häntä unhottanut, ylisti hän nuoruutensa aikuisia miehiä, +jolloin olivat mitenkä vieläkin, arveli eukko, oikein hyvät. Siihen +aikaan olivat vaimot vielä onnellisia, tuumaili vanha piika itsekseen. + +Eräänä päivänä odottivat koululapset suurta huvia, sillä he tiesivät +Tiina-tädin aina pitävän lupauksensa, varsinkin milloin oli uhannut +heitä rangaista. Eräs pieni paroni Silfverhjelm oli monta päivää ollut +laiska, ja niin tavoin koetellut eukon kärsivällisyyttä, niin että se, +antaessaan hälle kotiläksyn sanoi: "Kuulkaapa lapset! Jos Aatolvi +huomenna virheettömästi osaa lukunsa, niin lupaan ensin hypätä +tervatynnyriin ja sitte höyhentynnyriin, niin varma olen siitä, ettei se +tule osaaman." + +Iloisina erisivät lapset, saatuansa Aatolvin lupauksen, että hyvin +oppisi luettavansa. + +Kotio tultua kummasteli äitinsä, että poika heti ja ahkeraan puuttui +lukemaan. Aamulla varhain oli hän jo noussut lukemaan ja iloisena meni +hän kouluun kerrottuansa vanhemmillensa odotetun ilon. + +Kumppanit kuulustelivat porttisolassa hänen lukunsa ja riemuksensa +havaitsivat hänen osaavan iki-hyvin. Ensimäiseksi kävi hän esiin pitkän +lukunsa kanssa, jonka selvästi osasi. Tiina-tädin posket punottivat +epäilyksestä, mitenkä ajattelemattomasta lupauksesta pääsisi. Sitte sai +pikku parooni paljon ylistyksiä taidostansa, joka oli hyvän muistinsa +todiste. Sitte sanoi tahtovansa nyt, samoin kuin ainakin pitää +lupauksensa, jos vaan Aatolvin luonto sallisi hänen itse nauraa ja antaa +toisten tehdä pilkkaa vanhasta opettajattarestansa, joka hänen +hyväksensä oli tehnyt tällaisen ajattelemattoman lupauksen. + +Mutta eukko kuin otti asian näin vakavalta puolelta, niin lasten muoto +yhtäkkiä kävi totiseksi ja he luopuivat vapaehtoisesti odotetusta +huvista, jonka olisivat saaneet opettajansa kustannuksella. + +Kyynel silmin vastasi pieni parooni: ei suinkaan Tiina-tädin minun +tähteni ole tarvis senlaista tehdä. Tästä alkaen rupeen oikein +ahkeraksi. Liikutettuna likisti vanhus kiitollisen lapsen syliinsä. + +Vastoin naisten tapaa, oli Tiina-täti hyvin halukas tietämään +valtio-uutisia. Hän käski lasten pitää korvansa auki, milloin kotona +kuulivat herrain niitä keskustelevan, että muka hänkin saisi kuulla +maailman menoista. + +Mutta pian huomattiin, kenen asioita lapset ajoivat. Sentähden pilan +vuoksi annettiin lasten toisinaan viedä Tiina-tädille varsin +eriskummasia uutisia, joita lapset sanoivat kuulleensa "papalta +itseltä." + +Muitten muassa kertoi eräs pieni tyttö kerran, viimes yönä tulleen +tiedon, että jäämeren kansasto oli alkanut kapinan ja väkirynnäköllä +ottanut itse pohjan navan ja että voittava joukko nyt olisi +tulemaisillaan Ouluun, jossa olivat uhanneet kuolijaksi ampua kaikki +vanhat piiat ja mamselit. + +"Sinä haastelet tuhmia ja panet sekasotkua", sanoi Tiina-täti lapselle, +joka odotti kiitoksia tai makiaista suuresta uutisestansa ja hyvästä +muistostansa. Mutta kuitenkin rupesi tädin korvia kuumottamaan. +Itseksensä ajatteli hän: joku perä siinä toki lienee; mun on meneminen +ottamaan asiasta selvon. "Te pääsette vapaaksi lapset", kuului ihanan +soiton tavalla heidän pienissä korvissansa ja yhtä sukkelaan kuin eukko +oli saanut sinisen kapottinsa, olivat lapsetkin kadulla ja pian jokainen +omassa kodissaan, voileivät kädessä. + +Tiina-täti kiiruhti likimäisen naapurin luo, saadaksensa todenperäisen +selvon tästä tärkeästä uutisesta. + +Mutta isäntä oli tämän uutisen levittäjäin kanssa liitossa, niin että se +vaan vakuutti asian, joten se eukon silmissä tuli vieläkin toden +mukaisemmaksi. Eukko juoksi heti kotiinsa, tuntein mahaansa +kivistelevän. + +Pelosta väristen kokosi nyt pienen hopea-varastonsa, jonka muka tahtoi +ryöstöstä varjella, sitoen sen ja mitä hänellä muuta oli kalliimpaa +myttyyn, jonka kätki lastuihin puuvajansa perään. + +Tämän tehtyä kiiruhti sisarellensa ilmoittamaan lähestyvää vaaraa. + +Tämä oivalsi heti herrojen kurit, lohdutti peljästynyttä sisartansa, +joka muka ei ollut joutunut asiaa tarkemmin miettimään. Mutta nyt kuin +näki itsestänsä tehdyn julkista pilkkaa, päätti hän ei enää uskoa lasten +valtiollisia ilmoituksia eikä niitä enää sietääkkään. + +Koko puoleen vuoteen ei Tiina-täti käynyt siinä talossa, jossa hän niin +oli petetty, eikä ehkä milloinkaan olisi sinne mennyt, niin oli +kumminkin uhannut, jos ei olisi yhtä paljon rakastanut emäntää, kuin +hänen hyviä torttujansakin. Nämä viettelivät hänen eräänä helluntaina +vastaan ottamaan päivällis-kutsumuksen sinne. Nähdessään iloisen emännän +ja muhkeat tortut, hajosi kaikki katkerat muistot eukon mielestä. + +Mutta kiusa-puheinen isäntä otti jutuksi päivän saarnan ja sanoi kansan +vältelleen että opetuslapset olivat juopuneet paloviinasta, eikä +makiasta viinasta. Sellainen erhetys säpitti eukkoa niin, että löi +nyrkkinsä pöytään ja niin tavoin kaasi kaikki viini-lasit, jotka siis +eukon kanssa todistivat kysymyksen olleen vallasta, eikä paloviinasta. +Tästä harmista sai eukko taas maha-taudin niin että hänen täytyi +kiiruhtaa kotio, torttuja maistamatta. + +Tiina-täti oli ahkera ja tarkka, mutta ei saita. Hän sanoi että köyhiä +ja kerjäläisiä ei olisikaan jos vaan kaikki tahtoisivat työtä tehdä eikä +laiskotella. Kehittääksensä sellaisia ahkeruuteen antoi hän runsaita +manauksia, mutta rahaa ei hänen milloinkaan nähty antavan. Mutta hänen +sydämensä kunniaksi tiedämme sanoa, että moni kykenemätön ja köyhä ja +monta orpolasta saivat Tiina-tädiltä runsaampia lahjoja kuin olisi +luultukaan. Mutta hän ei sietänyt kenenkään määräävän kelle ja mitenkä +paljo hänen olisi annettava. Ymmärrettävä on siis äkkipikaisen eukon +mielipaha, kuin kerran määrättiin hän kaupungin köyhille maksamaan 2 +riksiä. Eukko ei kauan miettinyt. Yht'äkkiä sai suuren kaula-huivinsa ja +oli melkein sukka-jaloin juosta kevätlumeen, jos ei olisi kompastunut +vanhoin kenkiinsä ja niin lähti ruti kiukkusena erään +kaupungin-hallituksen jäsenen luokse valittamaan tuota hänen mielestänsä +sopimatonta maksua. + +Mutta täällä ei muutosta ollut saatavana, niin että eukko pahoilla +mielin ja väsyneenä märin silmin ja märin jaloin tuli kotiinsa. Sitte +hän sairastui. Kahden viikon kuluttua oli päättänyt toimellisen +elämänsä. + +Monta oli hänellä virhettä ja omituisuutta, mutta monta avuakin. Hän oli +jumalinen, järjestystä rakastava, toimellinen ja työskentelevä +kansalainen. Hän oli rehellinen, yksinkertainen, totuutta rakastava ja +luotettava ystävä. Äkkipikainen, mutta ei paha, ei hän milloinkaan +puuttunut toisten asioihin. Kuollessansa oli hän lähes 80 vuotinen. + +Muuta muistopatsasta ei hän saanut kuin sen, minkä oli rakentanut +parhaimpain oppilastensa sydämiin. + + + + +22. + +Tullimiehen Kalakukko. + + +Ennen aikaan oli tapana Suomessakin kaupungin tullien luona tarkkaan +syynätä ja tiedustella tulijain kuormat ja tavarat. Sen teki +tavallisesti ne jolta "syökäreiksi" sanottiin, mutta usein tullimies +itsekin, joka siihen aikaan ei saattanut odottaa suuria lahjoja maita +valtakuntia matkustaneilta asioitsioilta. Sitä kovempi oltiin siis +maamiesten kanssa, jotka tulli-asetuksia eivät tunteneet, jos heillä ei +ollut jotain pientä lahjaa tarjottavana. Ne maamiehet, jotka olivat +kyllin tuhmat antamaan näitten itsensä pelottaa, saivat näille jakaa, +jos ei muuta, niin matka-eväänsä. + +Eräs maamies, viisaampi toisia, jotka olivat antaneet tullimiesten +itsensä ryöstää, oli valmis lähtemään talvimatkallensa kaupunkiin, +myytäväksi viemään voita, talia, kalaa ja lintuja. + +Syvissä tuumissa käyskeli mies pirttinsä lattialla, kunnes yhtäkkiä +kääntyi eukkonsa puoleen lausuen: "Maija kultaseni! paneppa tulta uuniin +ja tee sitten kukkotaikina parhaimmista jauhoista, mitä sulla on kotona. +Sen minä itse leivon ja paistan lahjaksi ahnaalle Prytzille, joka on +tullimies Kajaanin tullissa. Viimein hän otti parhaimman evääni; nyt +tahdon antaa hänelle suuren kukon. Tee taikina mahdollisimman +kauniiksi." + +"Mieluisasti saat multa aineet, kuin vaan sanot mitä kalaa tahdot +siihen." + +"Kalan aijon pyytää kuivalla maalla", vastasi mies liukkasti naurahtaen. + +Uunin ja taikinan valmistuttua kaasi mies itse taikinan +leipoma-pöydälle. Eukkonsa kummastukseksi ja kauhuksi väänsi hän sitte +vanhalta kissalta niskat nurin ja leipoi sen nahkoinensa kannuinensa +kukkoon. Sitte paistettiin se uunissa oikein hyvän näköiseksi. Valmiina +haisi se hyvältä ja oli muhkea. + +Varovasti pantiin kukko sitten rekeen ja konnanjuoninen maamies istui +iloisena ajamaan kaupunkia kohden. Hän sovitti matkansa niin, että +hämärässä tuli tulliin. + +Siellä ei sattunut tullimiehiä olemaan esillä. Hän siis itse kantoi +lahjansa tullitupaan, nöyrästi pyytäen että hän laskettaisiin sillä hän +muka pelkäsi että majataloin portit suljettaisiin. + +Hyvästä lahjasta iloisena laski tullimies hänen heti. Ajaen mitään +kiirettä osottamatta lähti maamies matkaansa, mutta tultuaan pois +silmännäöstä, sai hevonen juosta minkä voi majataloon, jossa kertoi +isännälle, mitä oli tehnyt. Tämä kätki hänen jos hakioita olisi tullut, +sillä häntäkin huvitti tämä kuje koska kaikki toivoivat jotaan +rangaistusta ahnaille tullimiehille. + +Ilomielin laski tullimies komean kukkonsa keskelle tullituvan pöytää +nälkäisten kumppaniensa nenän eteen. Niitten tuli sylki suuhun kuin +kadehtien katselivat maukasta kukkoa. + +Tästä pehmeni tullimiehen sydän anteliaisuuteen, niin että hän hyvillä +mielin lausui: "minusta todellakin on saamani lahja ulottuva meille +kaikille." Niin otti terävän puukon, leikkasi itsellensä ensin suuren +vönkäleen ja sitten kappaleen kummallekin kumppanillensa. + +Makiaan suuhunsa söivät nyt kaikki herkkua ja tullimies lausui ilkkuen: +"todellakin on tämä kukko tavallisia maamiesten antamia parempi, sillä +tässä tuntuu olevan sekä lintua että kalaa, vaikka linnusta ei liene +höyhenet oikein tyyni nyhdetyt." (Siinä oli vanha lihava kotokissa, joka +siis oli sekä rasvanen että maukas.) + +Tullimies itse oli sattunut osaksensa saaman toisen etukäpäliin; paras +ystävänsä pään ja niskan ja kolmas takapuolen ja hännän. + +"Minulla on oikein sudenmoinen nälkä", sanoi tämä ikäänkuin puolustaen +paljoa syömistänsä, kunnes samassa jotakin terävää iski ikeneensä ja +hampaansa ympärille. Töin tuskin saatiin se irti; niin pahasti oli se +kiinni iskeentynyt. Hän tuumaili sen olevan linnun kynnen, mutta siksi +se oli liian hieno. Nyt rupesivat kaikin kolmen tyynemmin tarkastelemaan +kukko-osiansa. Se ehdittiin tarkemmin kuin milloinkaan maamiesten +kuormat jo kontit. + +Mutta mikä oli heidän kauhunsa tunteissaan kukon sisällyksen. Kiukusta +kihisten, lähtivät kaiken kolmen hakemaan miestä, joka oli kukon +antanut, mutta sinä päivänä, samoin kuin edellisinäkin, oli monta sataa +maamiestä tullut, niin että mahdoton oli löytää todellista, varsinkin +kuin hänen nimensä ja kotipaikkansa olivat tietämättömät. + +Tämän perästä syynättiin Kajaanin tullissa helpommin niin että +kukko-herkusta oli herroille voittoa mutta talonpojille vieläkin +enemmän. + + + + +23. + +Makkonen. + + +Tämä oli rehellinen, toimellinen ja hyvin jaksava talollinen Siikajoen +pitäjän Paavolan kappelissa. Hän oli kirkon varaston haltia ja koko +pitäjän asiamies milloin joku tärkeä kysymys oli esillä. Makkonen oli +köyhille, erittäin hyvä, samoin myös arvostettava vaimonsa. Itse +kymmenen lapsen äiti, armahti hän varsinkin orpolapsia. Hän oli +työskentelevä ja järjestystä rakastava vaimo, joka varhain totutti +lapsensa Jumalan pelkoon ja ahkeruuteen. Väsymättömän isänsä seurassa +nähtiin pojat metsässä ja pellolla jokainen voimiansa myöten auttavan +häntä; tytöt jakoivat äitinsä vaivoja tarhassa ja aitassa, pellolla ja +niityllä. Paitsi sitä oli Makkosen emäntä kaikissa talonpoikais-juhlissa +ruuan laittajana ja koko paikkakunnan emäntäin neuvonantaja. + +Makkonen eli onnellisena ja tytyväisenä perheensä keskellä ja +kiitollisella hartaudella nosti hän silmänsä kaiken hyvän lahjan antajan +luokse nähdessään vaivainsa palkan, täysinäiset tähät kesätuulessa +aaltoilevan. Myöskin oli hän harrasmielinen mies. Liikuttava oli nähdä +ukko Makkosen sunnuntai-iltasina monilukuisen perheensä joukossa +havutetussa tuvassa paljastetuin päin pitävän ilta-rukouksia. Omituisen +surullisella äänellä lauloi koko väki virren. Sitte luettiin luku +raamatusta ja muutamia ilta-rukouksia, veisattiin taas ja perheenisäntä +päätti hartauden siunauksella. Ja pyhässä hiljaisuudessa levitti yö +leponsa siunatun joukon yli. + +Mutta tähänkin rauhan asuntoon löysivät murheet ja huoli. Sitä kohtasi +kuoleman raskain lyömä. + +Tarttuva tauti oli liikkumassa ja Makkonen oli ensimäisiä, joka +vaimoinensa lapsinensa kävi sairaita auttamassa. Pian makasi tämä jalo +perheenisä paarilla. Puolisonsa ja kolme vanhempaa lastansa seurasivat +häntä parin päivän kuluessa. + +Vainajain ympärillä itki seitsemän orpoa, joista vanhin oli +kaksitoistavuotinen poika. Ystävät, naapurit ja köyhät sukulaiset eivät +muuta voineet kuin kyynelin valittaa näin sydäntä särkevää tapausta, +sillä heiltä itseltä puuttui neuvoa ja turvaa, joita juuri Makkoselta ja +hänen huoneessansa olivat tottuneet saamaan. Mutta kuitenki toimittivat +he vainajat kunniallisesti hautaan. + +Hautaus-päivänä oli seurakunnan arvostettu kirkkoherra talossa, jossa +kokoontuneilta kysyi, kuka ottaisi hoitaaksensa lapset, heidän kodin ja +talouden. Kaikki olivat liikutetut, mutta asia oli vaikia ja sieti +tuumailla. + +Mutta ennenkuin kukaan vielä oli vastannut, tuli talon Pekka-niminen +renki, joka ennen oli ollut siisti ja puhdas, nokisena ja ryvöttynä +uunin päältä, jossa kolme vuorokautta oli maannut itkien ja syömättä. +Itkusta turvottuneita silmiänsä ei voinut nostaa päivää kohden ja +kovalla kädellänsä pyhkäsi kyyneleet, jotka väkisin tunkeutuivat eikä +hetken aikaan sanaakaan saanut lausuneeksi. Ainoastaan "voi, voi", +röhisi rasittuneesta rinnastansa nähdessään seitsemän orpoa +murhevaatteissaan. Mutta vihdoin nosti hän vainajan vanhimman pojan +syliinsä. Melkein huutaen, että saisi äänensä selväksi, sanoi hän: "kas +tässä on isäntäni; häntä tahdon palvella, vaikka palkattomasti, jos hän +vaan lupaa ruveta yhtä rehelliseksi ja kunnolliseksi kuin isänsäkin oli +sekä pitää huolen pienistä siskoistansa. Kaikki he ovat mulle rakkaat +nämä hyväntekiäni lapset." + +Äänin itkien lupasi kiitollinen poika sen, ja myöskin että kaikissa +seuraisi vanhan koetellun Pekan neuvoja. Talon toiset palvelijat +sanoivat tahtovansa noudattaa Pekan esimerkkiä. + +Kirkkoherran sydäntä ilahutti nähdessään tämmöisen jalomielisyyden +köyhiltä palkollisilta. Itse tarjousi hän pienten turvattomain +neuvonantajaksi heittäin heidän kohtalon kaikkivallan huoleen. + +Äitin siaiseksi lapsille ja emännäksi valittiin vanha hyväntapainen +sukulainen. Sitte tarkastettiin talon raha-asiat ja nähtiin että vastoin +luuloa talo vielä oli suuressa velassa, vaikka kaikki korkorahat, +ruununverot ja osa ostosummasta olivat maksetut. + +Kuultuaan tämän, tuli tuo kaksitoista-vuotinen isäntä yhtäkkiä +miehuulliseksi. Vakavalla äänellä sanoi hän tahtovansa yksin maksaa +isä-vainajansa velan eikä tahtovansa siskojen sitä jakavan, sillä hän +toivoi Jumalalta voimaa. + +"Pidä lupauksesi poikani ja tapahtukoon sinulle niinkuin uskot", sanoi +kirkkoherra. + +Syvissä mielin kävi kirkkoherra talosta, jossa oli löytänyt niin vahvan +uskon, niin jaloja ajatuksia ja niin paljon hyviä avuja, joitten +nimeäkään nämä yksinkertaiset ihmiset eivät tunteneet. + +Seuraavana päivänä tuumaili nuori isäntä Pekan kanssa mitä olisi +myytävä, että saataisiin hautausta varten otettu velka maksetuksi. + +Pekka sanoi siihen vaan tarvittavan saada pari tynnyriä tervaa myydyksi, +mutta sittepä oli isännän itsen välttämättömästi kaupunkiin +matkustaminen, sillä Pekan ja toisen rengin täytyi pysyä kotona muissa +raskaammissa töissä. + +Matka päätettiin tehtäväksi jo seuraavana päivänä. Kolme tervatynnyriä +pantiin hevosen perään sillä tavoin, että ne itse pyörinä, ilman +ajokalua pyörivät vetäjän perässä. Tällä tapaa Suomen maamiehet +tavallisesti kulettavat maata myöten vietävää tervaansa. Pari +naapurimiestä myöskin matkusti kaupunkiin, niin että nuorella Matti +Makkosella oli matkaseuraa. + +Parin vuorokauden kuluttua tultiin Ouluun. Silloin oli pimiä syysilta. +Matkakumppanit kääntyivät jokainen majataloansa kohdin ja heittivät +Matin yksinään kadulle. Poika-poloinen ei yksinään minnekään osannut ja +isänsä Matkatalon nimen oli hän unohtanut. + +Pimeys lisääntyi aina. Lisäksi rupesi satamaan lumiräntää eikä yhtään +ihmistä näkynyt kadulla. Siinä nyt seisoi poika-rukka läpimärkänä +sateesta ja värisevänä vilusta. Hän ajoi muutaman askeleen väsynyttä +hevostansa ja seisahtui taas. Kynttilät sammuivat ikkunoista eikä hän +vielä tietänyt missä saisi yösijaa. Myöskin pelkäsi hän yövartiain +tulevan viemään hänen arestiin, jolla matkakumppaninsa olivat häntä +peljättänyt. Poika-poloinen oli ihan neuvoton. Mutta juuri samassa +sattui hän muistamaan Jumalaa ja kotona olevia pieniä rakkaita +siskojaan, jotka rauhallisesti lämpösessä makasivat. Tämä häntä vähä +lohdutti ja kuivasi hänen kyyneleensä. Rohkeammin ajoi hän kirkkokatua +myöten, mutta sekin päättyi rantaan eikä vielä näkynyt tulta eikä +ihmisiäkään. Pari tähteä, jotka pilkottivat pimeässä muistuttain +taivasta ja sitä lohdutusta mikä sieltä tulee, niitäkään ei hän +huomannut. + +Mutta poika-poloisen tila tuli yhä kurjemmaksi. Valuvin kyynelin ja +helisevin hampain päätti hän vihdoin kolkuttaa yhden apteekin ovea, +josta vielä näki tulen pilkottavan. + +Ovi avattiin ja liikutettuna pojan hädästä, annettiin hänen ajaa +kuormansa pihalle. Herra johdatti sitten pojan lämpöseen suojaan, ensin +annettuansa hänelle lasin punssia lämmitykseksi. Kiitollinen lapsi +nukkui pian. + +Kuin itse talon herra aamulla näki pojan ja kuuli hänen kertomuksensa, +tarjousi itse ostamaan tervan ja antamaan pojalle majatalon. Apteekin +isännällä, näet, oli kauppaoikeudet, syystä että oli nainut rikkaan +kauppiaan lesken ja myöskin että oli ensimäisen apteekin toimittanut +Ouluun. Talon tytöt olivat pojalle antaneet viiniä ja makiaista ja +mieluisasti olisi tähän jäänyt, mutta sanoi isänsä jääneen entiseen +majataloon 14 riksiä velkaa, jotka ensin olisivat maksettavat, vaikka +isänsä kyllä oli aikonut siitä muuttaa, sillä hänelle oli siellä monasti +tehty vääryyttä. + +"Jos tahdot, sanoi apteekin herra, niin saat minulta ne rahat. Ne saat +vastedes maksaa, myöskin maksan talon-velkasi samoilla ehdoilla." + +Mutta nytpä oli Matti iloinen. "Eläissäni en unhota teidän hyvyyttänne", +lausui hän kyynelsilmin puristaen tuon hyvän herran kättä. Vakavasti +lausui poika tämän lupauksen, jonka rehellisesti pitikin. + +Kaksikymmentä vuotta Matti Makkosen ensimäisen kaupunkimatkan jälkeen +istui köyhä leski halvassa mökissään Kajaanin tullin luona Oulussa; +kolme valjua ja näljästynyttä lasta istui hänen ympärillänsä. Hän oli +heille jakanut viimeisen leipänsä ja käskenyt heidän mennä maata, +etteivät enää pyytäisi ruokaa, jota hänellä ei ollutkaan. Tottuneet +kuuliaisuuteen ja kärsimiseen, tekivät lapset niin. Lukivat +iltarukouksensa ja tahtoivat nukkua, mutta näljän vaivat karkoittivat +lapsuuden makean unen heidän silmistänsä. + +Äiti luuli heidän jo nukkuvan, kuiskasi siis vanhalle Reetalle, joka nyt +palkattomana ja pitäen oman ruokansa, jonka kehräämällä ansaitsi, +palveli leskeä ja hoiti pieniä -- tälle kuiskasi äiti, pitää siitä +huolta että nuorin kuusivuotinen tyttönsä ei ottaisi ainoaa jäljellä +olevaa leivän kappaletta, joka oli säästettävä kaikille aamiaiseksi, jos +ehkä nyt ei saisi rahaa työstä, jota meni kotio viemään. + +Mutta tyttöpä ei nukkunutkaan vaan oli kuullut kaikki. Hän myöskin tiesi +veljeinsä ei nukkuvan ja aina valmis heitä ilottamaan juoksi kaapin +luokse ja sitten ulos pihalle. Reeta luuli hänen nyt vieneen +leipäkappaleen ja juoksi voimiansa myöten näpistelijän perässä, vaikka +leiniset jalkansa olivat kyllä kankeat. Tyttö huusi veljiänsä avuksi, +mutta nähdessään eukon kömpelömäisen juoksun, ne eivät naurulta päässeet +paikastakaan. Tehden satoja mutkia vältti tyttö joka kerta tuon kömpelön +eukon. Mutta vihdoin antautui tyttö vangiksi, näyttäen tyhjät kätensä. +Hän ei leipää ollut koskenutkaan, tahtoi vaan huvittaa veljiänsä ja +toimittaa eukolle terveellistä liikuntoa. Vaikka väsynyt ja hengästynyt, +nauroi tämä tytön juonta. + +Ken köyhyyden kurjuutta ei ole koetellut, se ei voi aavistaakaan niitä +tunteita, joita liikkuu tarvitsevan sydämmessä käydessään lastensa +puolesta rikkaalta apua anomassa. Leski sai vastaukseksi: "tulkaa +huomenna jälleen, niin saatte työstänne maksun." Neuvottomana tuli hän +takaisin eikä koko yönä tullut unta hänen silmiinsä. Hartaan rukouksen +perästä rupesi auringon nostessa taas työhönsä. + +Yht'äkkiä kuuli kärryin jyrinän. Katsoessaan ulos näki hän maamiehen +ajaneeksi pihalle ja nostelevan säkkiä rapuille sekä tahtoen kenenkään +näkemättä mennä pois. Leski tunsi miehen olevan Makkosen. Ujona ja +punastuen pyysi mies anteeksi että muka vasta nyt voisi maksaa vanhan +velkansa. + +Kumpikin oli kyyneleihin liikutettu. "Sinä Matti, et minulle ole mitään +velkaa", sanoi leski. "Minkä isälleni olit velkaa, se oli perillisille +maksettu." + +"Teidän sukua minun tulee ikuisesti kiittää", sanoi kahdeksan lapsen +isä, "älkää hyljätkö sitä pientä palkintoa, minkä voin tehdä +hyväntekijäni tyttärelle. Unhottaisinko minä milloinkaan, mitenkä hyvä +olitte minua kohtaan orpona ollessani." + +Jumalan suomasta ja kiitollisen Makkosen toimesta pääsi leski hädästänsä +ei vaan tällä erää, mutta monta muutakin. Sillä niin kauvan kuin lapset +olivat pienet, toi mies joka vuosi leskelle maa-tuotteitansa ja vielä +lisäksi oli se niin hellätuntoinen, että aina sanoi maksavansa vanhoja +velkoja. + + + + +24. + +Komennon voima. + + +Eräs entinen Kajaanin komppanian upseeri, joka sotapalveluksesta oli +eron ottanut, oli nyt tuomarin apulainen. Kauniina kesäaamuna istui hän +kirjottaen käräjäsalissa, jonka ovi oli auki. Hänellä oli tärkeä työ +käsillä ja siis hyvin kiire. Samassa tuli sisään maamies, joka ennen oli +sotamiehenä palvellut hänen komppaniassansa. Sen oli kainalossa suuri +kääry papereja. Mies tuli hyvin iloiseksi saadessaan nähdä vanhan +rakastetun kapteeninsa ja häntä puhutella. Mutta toista ei suinkaan +ilottanut, varsinkin kuin aikansa kiirehtivä arveli miehen suotta +ruvenneen riitaiseksi. + +"Tervetultu vanha sotakumppanini", sanoi kirjoittava kapteeni, "vieläkö +muistat vanhoja sotatemppuja?" + +"Tottapa niinkin, armollinen kapteeni!" Sitä mies ei ollut unohtanut; se +oli liian hyvin istutettuna hänen sielussansa ja ruumiissansa. + +Koetteeksi korotti kapteeni äänensä komentamaan niinkun muinoinkin ja +huusi: "suoristakaa!" + +Silmänräpäyksessä seisoi mies suorana kuin pölkky, riippuvin käsin. + +"Käännös oikealle!" huusi kapteeni. + +Mies kääntihe melkosen sukkelaan. + +"Kivääri olalle!" Komenti kapteeni vielä. + +Mies nosti olallensa paperikäärämänsä, jonka todellisesti oli tuonut +ruvetaksen käräjöimään. + +"Marsch!" huusi kapteeni. + +Suorana astui mies avoimesta ovesta ulos pihalle ja maantielle lukein +niinkuin ennenkin yks', kaks', yks', kaks'. + +Me emme tiedä, miten kauas meni vanha sotamies. Ehkä marssii hän vielä, +mutta katteini istui naurahtaen kirjotuspöytänsä ääressä ja lopetti +työnsä. Miestä ei kuulunut takaisin yhtä vähän kuin aivotusta riidasta +tuli mitään. + + + + +25. + +Kauppa-oikeuden juhlat. + + +"Mitenkä nyt vietämme juhlan saadusta kauppa-oikeudesta?" kysyi +pormestari raatihuoneessa kokoontuneelta porvaristolta. "Pidämmekö +suuren paalin?" + +Neuvokset miettimään. Vihdoin lausui niistä yksi: "sittehän olisi +tanssittavakin." + +"Kaiketikin", vastasi usiampi. + +"Mutta koko läänissä emme saa soittoa kokoon." + +"Ompa täällä Collinin viulu", sanoi joukosta yksi. + +"Ja Blomin huilu", sanoi toinen. + +"Mutta pidettäisiinkö suuri paali niin pienellä soitolla?" sanoi +pormestari. + +"Tuottakaamme lähimäinen rykymentin musiikki", sanoi eräs paksu herra, +joka mielellään tanssi. + +"Lähin on tästä 37 peninkulmaa Vaasassa", sanoi pormestari, "ja pidot +ovat kolmen päivän perästä; paitsi sitä tulisi se liian kalliiksi." + +"Tanssipaalia emme voi pitää, syystä ettei meillä ole sopivaa tilaa", +sanoi vakaasti pormestari. + +"Entä jos pitäisimme suuret päivälliset herroille", esitteli muuan +kauppias. + +"Mutta rouvat tahtovat olla muassa, sen on mun eukkoni sanonut, muuten +en minä ota siihen osaa", sanoi eräs suutari tyytymättömänä. + +"Jos teidän matami ei tulekaan sinne, niin tulee sinne kaikki teidän +tekemät saappaat ja kengät", sanoi nappimaakari, sillä osottaaksen +halveksimistansa suutarin rouvaa kohtaan. + +Äkäisesti vastasi suutari: "huonosti olisi asiat jos teidän napit ei +olisi muassa." + +"Vaiti, herrat!" käski pormestari; "Päätetäänkö siis pitää herroille +päivälliset?" + +"Ei, ei, rouvat on otettavat mukaan sillä mun vaimoni sanoi ....." + +"Vaiti, suutari, käy lestisi luokse, sinun ei täällä ole mitään +tekemistä", kuului joukosta miehen ääni ja äkäisenä meni suutari +matkaansa vaimonsa suureksi harmiksi. + +Eräs vaskiseppä, jonka poika kävi isossa koulussa ja jolla oli kaunis +laulu-ääni, esitteli olevan halvimman ja parhaimman, että koulupojat +kirkon tornista laulaisivat ilolauluja. + +"No tottahan musiiki tornista olisi kuuluvampi kuin Vaasasta", keskeytti +leikkipuheinen neuvos. + +Pormestari sanoi: "tässä on nyt kysymys, pidetäänkö päivälliset vai ei. +Juhlat ja asia koskevat kauppaa tekevää porvaristoa lähimmin; ne +sanokoot suoraan mielipiteensä." + +"Minä vaadin päivällistä", huusi eräs eileisestä asti humalainen +kauppias. "Maljoja juodaan ja kanuunilla ammutaan." Tähän suostuivat +useimmat. + +"No Vaasassa kai sitten ammutaan", sanoi neuvoksista se, jolla aina oli +vastaansanomista, "sillä lähemmältä ei ole kanuunaa." + +Yleisellä naurulla päättyi kokous ilman minkäänlaista päätöstä. Mutta +pormestari kutsui kaupungin etevimmät luoksensa ja siellä juotiin +maljoja kauppa-oikeuksista, vaikkei ollut kanuunia eikä soitantoa. + + + + +26. + +Mitenkä kadonnut hopea-lusikka löydettiin. + + +Varhain kesän alussa matkusti kauppamies Juha Possenius omalla aluksella +Oulusta Tukholmaan. Sellaista matkaa ei siihen aikaan tehty niin +joutuisasti kuin nyt, sillä vastatuulella mentiin lähimäiseen satamaan, +niin että käytiin melkein joka kaupungissa kuin tien varrella oli. +Monasti odotettiin viikottain myötätuulta. + +Posseniuksen laiva oli jo kauan ollut poissa, mitään tietoa siitä +saamatta. + +Kotona oleva rouvansa ja lapsensa olivat levottomat, mutta tavallinen +lohdutuksensa oli, että laiva kaiketikkin oli jossain satamassa. + +Eräänä päivänä osti Posseniuksen rouva suuren lohen. Hämmästykseksensä +löydettiin sen mahasta hopea-lusikka merkitty Posseniuksen nimellä, joka +oli otettu mukaan matkalle. + +Perheensä luuli hänen epäilemättä kuolleeksi, sillä laivan luultiin +joutuneen haaksirikkoon ja koko väen hukkuneen. + +Mutta suuri oli kaikkein ihme ja ilo, kuin laiva parin päivän kuluttua +tuli Oulun satamaan. Se oli tullut niin pikaisesti, että tieto sen +lähdöstä postissa ei vielä ollut joutunut. + +Possenius kyllä oli lusikkaansa kaivannut, mutta ei tietänyt, miten se +tulomatkalla oli kadonnut. Hän toki arveli sen pesoveden muassa +heitetyksi mereen. Lohi oli siis ollut laivaa paljon joutuisampi. + + + + +27. + +Kenraali Carpelan ja Oulun koulu-nuoriso. + + +Oulun läänin maaherrana olemme jo näissä muistelmissa maininneet +Carpelania. Missä joku hyvä avu tai ansio oli, olkoon halvimmassakin, +sen osasi hän löytää ja hän kehoitti ahkeruutta ja tehollisuutta +siinäkin, missä työntekijältä puuttui luonnonlahjoja hänen vaivaloisessa +kutsumuksessansa. + +Varsinkin isällistä huolta piti hän koulu-nuorison opista ja +edistymisestä eikä milloinkaan ollut poissa loppu-tutkinnoista. + +Lucian päivänä Joulun edellä oli nuorison suurin juhla, sillä silloin +paloi avarassa koulu-huoneessa sadottain talikynttilöitä, joista moni +antajallensa oli arvosampi kuin toiselle vahakynttilä, sillä +köyhimmänkin lapsen omaiset saivat sinne viedä kynttilänsä. Yhtä +mieluisasti kuin varalliset poikainsa ahkeruuden kehoitukseksi antoivat +usiampia nauloja kynttilöitä, yhtä mieluisasti istui köyhän äiti Pari +vuorokautta pimeässä pientensä kanssa, saadaksensa vaan lahjoittaa +muutaman hetken valoa ja iloa sille, jonka äidin sydän arveli tulevan +heidän turvaksensa. + +Yksi vanhimmista pojista oli *custos* (vartia). Hän johti toisten +poikien toimia, jotka nyt muurahaisten tavalla kaikin toimin +työskentelivät juhlapäiväksi saadaksensa koulun oikein siistiksi. Moni +heistä ei unta silmiinsä saanut edellisenä yönä ja monasti kotolaiset +samati poikain ahkerain hyörimisten ja toimeilemisten tähden, ettei vaan +mitään unohtuisi. Pohjalaisen vilkas, levoton, toimellinen ja kärsimätön +luonto näkyi sellaisissa tiloissa jo lapsissakin. Jo kello kolmen neljän +aikoina aamulla olivat lapset puhtaina juhla-puvussansa liikkeellä. +Sitte kiiruhtivat saatuaan juuston leipää tai vähän rahaa taskuunsa ulos +koulua kohden. Ilosta ja pakkasesta väristen juoksivat he koulu-huoneen +ympäri kello viiteen asti, jolloin ovet avattiin. + +Kello kuusi oli koko koulu valistettu. Puu-kaaria asetettiin ikkunoihin +ja ne kynttilöitä täyteen. Niitä pantiin myöskin puu-ruunuihin ja +yleensä minne vaan kynttilän sopi asettaa. Seinän rakoihin pistettyihin +päretikkuinkin asetettiin kynttilöitä samoin kuin niihin reikiin, joita +pojat olivat kaivaneet seiniin ja penkkiin. + +Koulun porstuassa istui eukko Skönborg tavallisella paikallansa +torttu-korinensa yhäti kertoen: "ettekö osta torttuja? -- Hyviä +torttuja, kaksi äyriä kappale." + +Koko perheensä kanssa oli kenraali Carpelan tällaisissa tiloissa aina +muassa. Rouvastansa voi sanoa mitä sanottiin toisesta samanarvoisesta +samalla paikalla, että mielen aateli, jonka hän omisti, on arvosampi +syntymä-aatelia. Hyvyytensä tähden oli hän yleisesti arvossa pidetty ja +rakastettu. Ollen köyhäin ystävä, ei hän milloinkaan sulkenut sydäntänsä +tarvitsevan pyynnölle ja apu tuli, jos se vaan hänen voimissaan oli. +Vuonna 1799, jolloin kenraali muutti Göteborgin maaherraksi, seurasi +häntä sinne kaipauksen ja kiitollisuuden kyyneleitä ja tuhansia +siunauksia. + +Kuin maaherran rouva tyttärinensä olivat loppu-tutkinnoissa, niin +pitivät kaupungin toisetkin rouvat velvollisuutenansa sinne mennä, +vaikka vastahakoisesti niin varhain nousivat. + +Tutkinnon päätettyä piti kenraali kehottavan puheen koulu-nuorisolle. +Vanhin poikansa, parooni Wilhelm, vaikka vielä nuori, piti siellä kerran +latinankielisen puheen. + +Kaikkein toimitusten loputtua ja kuin pojat ahkeruuden ja ansion mukaan +olivat luokkihinsa siirretyt, kutsui maaherra ahkerimmat luoksensa +päivällisille. Tällainen kunnia oli pojille suuri kehotus, niin että +monikertaisella ahkeruudella seuraavana lukukautena sitä taas +tavottivat. + +Yleiseksi iloksi pidettiin näissä tiloissa myöskin tanssit, jotka olivat +ihan omituiset, arvattavasti paavilaisuuden ajoista muisti. Kaikki pojat +olivat siinä osalliset ja sen harjotukseen meni paljon aikaa ja vaivaa. +Tanssiessa käytettiin hienoja vanteita, joita laulun mukaan muutettiin +eri tapasiin käännöksiin ja pyöriin. Milloin tanssittiin pyörissä, +milloin taas yhdistettiin vanteet ruunuiksi, milloin hyppivät notkeat +pojat niitten yli kaariksi asetettuina. Tätä tehdessä laulettiin +latinaisia lauluja, jotka sisältönsä suhteen enimmäksi olivat +joulu-lauluja ja neitsyt Marian kunniaksi. + +Näytteeksi panemme tähän palasen sellaisesta: + + Ecce novum gaudium + Ecce novum mirum; + Virgo parit filium, + Quæ non novit virum. + Quæ non novit virum, + Sed ut pyrus pyrum, + Gleba fert papyrum, + Florens lilium. + Ecce qvod natura + Mutat sua jura. + Virgo parit pura + Dei filium. + + + + +28. + +Rovastin rouvan pula. + + +Rovasti Idmannin rouva seisoi Iin pitäjän pappilan isoilla rapuilla. Hän +piti toista kättänsä silmiensä edessä auringon varjona, toisessa oli +vesipullo. Hän tarvitsi apua, mutta oli pulassa. Miehensä ja apulainen +olivat menneet lähimäiseen kestikievariin kuningas Adolf Fredrikkiä +vastaan, joka v. 1752 matkusti Pohjanmaan lävitse. Kaikki väki oli +myöskin sinne juossut, niin että hän oli yksinään kotona vaatetettuna +parhaimmassa juhla-puvussaan. + +Yht'äkkiä naurahti eukko mielihyvissään, kuin näki muhkean ratsastajan +täyttä laukkaa tulevan pihalle. Hän tervehti ystävällisesti eukkoa, joka +kävi vierasta vastaan kumartaen joka askel. Hypättyänsä hevosen seljästä +ja tervehdittyään, käski rouva hänen olla tervetullut ja kysäsi, joko +kuningas pian tulisi. + +Sievästi vastasi tuntematon, että Hänen Majesteettinsä arvattavasti +tunnin kuluttua olisi täällä. + +Rouva vaalistui ja sanoi vapisten ei suinkaan pelkäävänsä rakastettua +armollista kuningasta, mutta kuitenkin sanoi nyt olevansa sekä ujon että +epätietoisen, mitenkä oikein vastaanottaisi herran voidellun. "Teille, +joka olette niin hyvän näköinen, soisin saavani ilmoittaa huoleni. Minä +en tiedä, mitä kuningas hyveksii, en tunne hovitapoja enkä paljoa muuta, +jota vaaditaan emännältä, joka kuningasta odottaa vieraaksi. Kyllä minä +olen siivonnut, leiponut ja paistanut parhaan voimani mukaan ja isä sekä +maisteri kiittävät olutta ja tyttäreni Briita-Liisa paistia, mutta mitä +tietävät he enemmän kuin minäkään. Enkö saisi vaivata teitä antamaan +minulle neuvoja sekä katsomaan, onko kaikki niinkuin olla pitää +kuninkaan mielen mukaan, jonka te kaiketikin hyvin tunnette, kumminkin +paremmin kuin kukaan meistä." + +"Aivan mieluisasti", vastasi vieras; "ja mikä kuninkaalle kelpaa, sen +tiedän yhtä hyvin kuin omankin suuni vaatimukset." + +Käsi kädessä käytiin sitten ensin ruokasaliin katsomaan, oliko pöytä +asetettu miten piti. Sitten kyökkiin maistamaan soppaa ja tupaan +katsomaan paistia ja muita. + +Vieras oli vakuuttanut, että kuningas tulisi tyytymään kaikkiin +laitoksiin, josta rouva oli ilomielinen. Mutta vielä pyysi hän rukoillen +seuraajaansa tulemaan kellariin koettelemaan, mitä olutta vielä +otettaisiin kuninkaan pöytään, sillä hän oli tehnyt usiampaa lajia. +Tähänkin suostui vieras naurahtaen. + +Täältä tultua kiitti ja kumarsi rouva seuraajaansa, mutta samassa näkyi +pöly maantieltä. Nytpä rouva taas vaalistui ja ajatellessaan tyhjää +vesilasia lausui: "ei pisaraakaan raikasta vettä eikä ketään, jota +auttaisi sitä minun ottamaan!" Tämän sanottua kiiruhti kaivolle, jonne +vieras seurasi häntä ja yhdistetyin voimin koetettiin saada vettä ylös, +mutta sill'aikaa ajoi kuninkaan seura vaunuinensa pihalle. Herra +siunatkoon, huusi rouva pelästyksissään, päästäen vesiastian kaivoon. + +Seuraajansa meni nyt tulijain joukkoon, jättäen rouvan, joka pistäysi +kyökkiin, jossa piiat ja tyttärensä jo olivat täydessä +ruuanlaitos-toimissa. + +Kuin ruuat olivat sisäänkannetut ja herrat koossa, tuli vieras kyökkiin, +sanoen rouvalle, että Hänen Majesteettinsa tahtoi häntä pöytään. + +Eukko kyllä esteli, mutta vieras sanoi hänen ei mitenkä voivan kieltää +vastaanottamasta sellaista kuninkaallista armoa. + +Itkusilmin sanoi hän siihen: "olkoon sitte Jumalan nimessä menneeksi, +jos vaan saan istua teidän rinnalla pöydässä. Sitte koetan olla rohkea." + +Ystävällisesti suostuttiin tähän pyyntöön ja sykkivin sydämin sekä +epävakaisilla askeleilla astui nyt rouva saliin, jossa kuningas oli, +ihan kuin peljäten lattian vaipuvan. Häntä lohdutti se seikka, että sai +vasemmalle puolellensa oman ukkonsa, joka koko päivän oli poissa ollut +ja se, että häntä paljon ei oltu huomavinakaan. + +Vähittäin tuli hän rohkeammaksi ja kysäsi vihdoin mieheltänsä, kuka +näistä herroista olisi kuningas. + +Mutta sitä ei tietänyt rovasti itsekään, vaikka oli kuninkaalle pitänyt +sekä latinan- että ruotsin-kielisen puheen. + +Saman kysymyksen teki hän oikianpuoliselle naapurillensakin. Tämä sanoi +naurahtaen, että kuningas pitäisi ulko-näyltänsä olla kaikkein helposti +tunnettava. + +"Sitäpä en, peijakas vie, voikaan sanoa; minun silmissä ovat kaikki +nämät herrat kuningasten näkösiä." + +Niin otti naapuri taskustansa kalliilla kivillä koristetun kulta-toosan, +jonka kannella oli kuva, lausuen: "katsokaa tarkasti, kenenkä muotoinen +tämä on, se on kuningas." + +Kauan katseli rouva vuorottain ensin omaa miestänsä ja kuvaa sitten +kaikkia pöydässä istuvia herroja ja vihdoin toosan antajaa. Kuin nyt +selvästi tunsi sen, joka häntä oli seurannut neuvonantajana kyökissä, +kellarissa ja aitassa, niin pari minuuttia katsoa töllistäen häntä, +huudahti: "kuningas!" ja oli hämmästyksestä lähes pyörtyä. Mutta pian +tointui hän taas ja lankesi samassa kuninkaan jalkain juureen, pyytäen +armoa. Kuningas nosti hänet ylös, kiittäen häntä siitä ilosta, jota +ruhtinaat harvoin saavat, että tuntemattomana kuulla olevansa +alamaisiltansa rakastettu. + +Kalliin kulta-toosan kuvinensa lahjotti hän rouvalle muistoksi. Se käy +vielä perintönä Idmannin suvussa. + + + + +29. + +Pidot kuninkaan kunniaksi. + + +Kuin Adolf Fredrik tuli Ouluun, laittoivat kaupunkilaiset suuret pidot. +Yksi toimittajista oli Mikael Wacklin. Tämä oli kauppias ja muutamia +vuosia naimisissa. + +Hän oli saanut huolellisen kasvatuksen, ollut ulkomaan matkoilla ja +muutamat ajat oleskellut Pariisissa. Eräs tapaus hänen nuoruutensa +ajoista on kerrottava tässä ennenkun sanomme miten kävi paalissa. + +Kotimatkalla ulkomailta oli isä yhden laivansa kanssa Tukholmassa häntä +vastassa. Valmiit pois lähtemään tahtoi ukko vielä kerran käydä +näytelmiin ja otti sinne pojan mukaansa. Tämä tahtoi isällensä näyttää +yhtä taitoa jonka matkoillansa oli saanut, mutta jota isä ei vielä +tietänyt. Ensimäisen näytelmä-kappaleen loputtua katosi Mikko isänsä +seurasta, mutta kuin esirippu nousi, ilmestyi hän Parisiksi vaatetettuna +yksityistanssissa näytelmäkentälle. Katselijain suosio oli yleinen ja +kiitoksen osoitukset samoin, niin että isäkin mielihyvissänsä taputteli +käsiänsä. Mutta ihan odottamatta sai kuulla, kuka tanssia oli ja +tunsikin nyt poikansa. Vihassa lähti ukko heti paikalla majataloonsa, +jossa keppi kourassa odotti tanssijan kotio. Tämä mitään pahaa +aavistamatta, tuli iloisena laulaen kotio ja astui kamariin isänsä +luokse. Mutta nytpä sai Mikko hyppiä toista tanssia isän kepin nuottien +mukaan, sillä ukko arveli koko nimensä häväistyksi pojan julkisen +tanssimisen tähden. Rangaistuksen jälkeen ajoi hän poikansa heti +laivalle, josta ei saanut maalle tulla, vaikka vielä kaksi viikkoa +täytyi myötätuulta odottaa. Oulussa oli hän kaupungin sivistynein +porvari ja niin tavoin sopivin kuninkaan paalin toimittajaksi. Hänen +vaimonsa oli niissä emännän siainen. Ne pidettiin kauppias Holländerin +salissa, joka oli kaupungin suurin. + +Pitoin koristukseksi koottiin, mitä parainta ja kalleinta oli. Sali oli +kaunistettu parhaimmalla tavalla; naispuolet puvuissansa samoin. +Minkäänlaista siihen aikaan käytettyä tanssitapaa ei unohdettu. + +Kuin Wacklini isäntänä esitettiin kuninkaalle, muisti hän nimen ja +kysyi, oliko hän se, joka moniaita vuosia takaperin Tukholman +näytelmissä oli tanssinut. Wacklin sanoi se olevansa, ja kuningas pyysi +häntä vielä kerran tanssimaan. Vaikka nyt jo oli ruumiiltaan lihava, +raskas ja paksu, niin ei kuitenkaan tohdittu estellä. Hän ei sitten +ollut tanssinut, pitäen mielessään isän kurituksen. Nyt oli tekeminen +kuninkaan mieliksi. Hän tanssi vieläkin sievästi ja kevyesti, niin että +korkea vieras ihastuneena monta kertaa huusi: "vielä, vielä", siksi että +tanssija tunnottomana lankesi lattialle. + +Yleiseksi peljästykseksi täytyi hänen kantaa ulos salista. Muutaman +tunnin perästä kuoli hän veren ojentamiseen. Saatuansa sen kuulla +nähtiin kyynel helläsydämisen kuninkaankin silmässä. + +Näin surullisesti päättyivät pidot. Wacklini jätti lesken ja pienen +pojan suremaan isän onnetonta tanssitaitoa. + + + + +30. + +Kustaa-Aatolvin käynti. + + +V. 1802 matkusti Kustaa-Aatolvi drotninkinsa Fredrika Dorothea +Wilhelminan kanssa Suomessa. Korkeat vieraat tulivat eräänä pilvisenä +iltana Ouluun. Maaherra Edelsvärd oli kuninkaallisia vastaan ottamassa. +Koko kaupungin väestö oli liikkeellä. Virkamiehet, maistraati ja +porvaristo odottivat usiampia tuntia vieraita Limingan tulli-portilla. + +Vihdoin tuli ratsastava käskyläinen ja sen perästä toinen +virkasauvoinensa. Nämät ilmoittivat korkeain matkailijain jo pian +tulevan. + +Nytpä aaltoili väkijoukko niinkuin meri huokealla tuulella. Siinä +tungettiin, kurkistettiin ylös ilmaan, nyittiin, siunattiin, kirottiin +ja litistiin. Väkevämmät imivät ilmaa keuhkohinsa että väkevästi +jaksasivat huutaa hurraa, kuin tuli kuninkaalliset vaunut näkyviin. +Asianomaiset olivat määränneet, että sitä hurraa piti kestämän +Limingan-tullista kaupungin lävitse aina mylly-tulliin asti ja vielä +vähän enemmänkin, siksi että kuninkaalliset seuroinensa tulisivat +maaherrataloon Rännisaarelle. + +Maistraati ja porvaristo olivat puetetut Kustaavin-aikaisiin vaatteihin, +soukat silkkikapat ja pienet miekat sivulla. Näitten johtajana oli +pormestari, sittemmin lakmanni Lilljedal. + +Mutta kaikista silmäänpistävin oli vara-pormestari ja raatimies Timbom +väkevän kurkkunsa ja palavan virkaintonsa tähden. + +Kuin kyytihevoset riisuttiin ja maistraati porvariston kanssa kävivät +paikallensa, oli pormestarimme ilosta ja kunniasta oikein hurja. Milloin +veti hän siloista, milloin taas veti vaunuja eteenpäin huutaen täyttä +kurkkua ja suu auki: "hurraa, hurraa!" Vaivattuna lihavuudeltansa hän +sekä punotti että hikoili, kunnes vihdoin huokuen ja höyryten kaatui +kuraan vaunujen alle. Tämän onnettomuuden ei antanut estää iloansa, jota +kesti määrän päähän asti, vaikka suuhunsa saama kura esti parin minuutin +ajan häntä huutamasta. Mutta pian soi äänensä taas yhtä kirkkaasti. + +Kuninkaalliset olevat jo yöpaikallansa toivoen äänettömyyttä ja lepoa, +mutta Timbom yksin seisoi vielä pihalla tuon tuostakin päästellen +riemuhuutoja. Yhtäkkiä tuli yksi hovipalvelija, laski kätensä hänen +suullensa sanoen: vaiti. Pormestarin kun oli nieleminen jo kurkusta +tunkevat äänet, oli tukehtua äkkinäisestä pysähdyksestä. Kumartaen ja +harmissaan, mutta voitosta epätietonen lähti hän pois. Hiljaisesti +hiipien kävi pormestari kotiin rouvansa luokse. Hän kyllä tiesi itseänsä +odotettavan. Peljäten huutohimonsa vast'uudesta puhkeavan, piti hän +kättänsä vielä suunsa edessä. + +Eukkonsa oli jo hyvän ajan kurkistellen ikkunasta odottanut miestänsä. +Jos julkisesti olisi kaipauksensa osottanut, pelkäsi miehensä tulevan +itserakkaaksi. Sentähden oli hänelle satoja kertoja muistuttanut samaa +hyvää neuvoa, jonka aina antoi kaikille nais-ystävillensä, että miestä +pitää kurittaa, muuten se kurittaa vaimoansa. Tätä ohjetta seuraten ja +ettei miehensä suinkaan huomaisi, miten iloinen hän oli sen +kotiotulosta, lausui hän tavallisella tytymättömällä kilisevällä +äänellänsä: "hyi Timbom! pysy poissa; minä luulen että olet humalassa." +(Hän tiesi miehensä ei milloinkaan olleen juopuneen.) + +"En humalassa, mutta pölyssä ja kurassa, ja paitsi sitä on minulla julma +nälkä." Nämät sanat sulattivat rouvan hellän sydämen niin, että paikalla +käski Tiinan harjaaman pormestaria ja sill'aikaa toimitti hän omin käsin +ruokaa. Syödessä varotti hän miestänsä, ei millonkaan oleman poissa +myöhään, sillä hän jo luuli hänelle jotain tapahtuneen tai kuninkaan +hänen ottaneen. Hän sanoi seitsemän kertaa lähettäneensä Tiinan Ränniä +kohden häntä hakemaan. Itse oli hän "Sokurin" kanssa monta kertaa käynyt +kirkolle asti häntä vastaan, mutta turhaan. Sitten oli hän ikkunasta +pitänyt vahtia eikä vieläkään sanonut ymmärtävänsä, mitenkä hän oli +päässyt kamariin asti ilman hänen huomaamattansa. Mutta eukkopa ei +tietänyt ukon oikotietä kyökin ikkunan lävitse, yhtä vähän kuin monta +muuta salatietä, joita ukko toisinansa huviksensa käyskeli. + +Nyt pormestari vuorostansa kertoi Tiinalle ja rouvallensa, miten +armollisesti kuningas suurilla silmillänsä oli häntä katsonut ja miten +ihana drotninki ystävällisesti oli hänelle päätä nyökäyttänyt ja miten +iloiset olivat hoviryökinät olleet kuin vaan vähäsen saivat häntä nähdä +y. m. + +Näistä sekä iloinen että murheellinen, lausui pormestarinna: "Jumalan +kiitos, että taas olet kotona!" + +Mutta vahvasti päätti hän ei enää päästää Abeliansa hoviryökynäin +katseltavaksi. Ja siinä asiassa piti eukko puheensa. + + + + +31. + +Kuninkaallinen pari. + + +Ihminen rakastaa usein sitä, mikä on eritapainen kuin hän itse on. Tämä +muistui mieleen sille, joka näki tämän kuninkaallisen parin. Nuoruuden +vilkkaus, tunnollisuus, sielun voima ja hyvät avut loistivat nuoren +drotningin suloisista silmistä, kuin taas nuori kuningas näytti kovalta, +miehuulliselta, tylyltä ja melkein vanhuuden vakaiselta. Porvariston +hevosten sinisinä vaunuja vetäessä näytti hänen muotonsa sanovan: koska +juhdaksi olette ruvenneet, niin tehkää velvollisuutenne. Mutta +drotningin lempeässä silmässä kiilsi kyynel valjuna istuessaan +jyrkkämielisen puolisonsa vieressä ystävällisesti tervehtien iloitsevaa +joukkoa. + +Kuninkaallisten kunniaksi toimitti porvaristo päivällisen ja suuren +paalin. Ne pidettiin kauppamies Spårmannin suuressa salissa. + +Kaupungin tavallista hiljaisuutta tällä aikaa keskeyttivät riemuitsevan +kansan ilohuudot joka kerta kuin korkiat matkalaiset jossakin +liikkuivat. Ja vaikea oli ymmärtää, mistä tulivat ne väkijoukot, jotka +nyt virtailivat Oulun kaduilla, jonka väestön luku vaan oli kolme +tuhatta. + +Tanssisalin koristukseksi oli koottu kaikki, mitä kaupungissa oli +kalliimpaa ja koriampaa, vaikka jo parhaimmat oli käytetty +kuninkaallisen asunnon koristukseksi. Porvaristosta oli valittu +toimittajaksi kaksi isäntää ja emännäksi kaksi rouvaspuolta. +Väsymättömällä vaivalla oli tänne toimitettu kaikkia herkkuja, joita +vaan oli mahdollinen ollut saada. Parhaimmat saatiin kauppalaivain +kuljettajilta, jotka tavallisesti muassansa toivat vierasten maaosain +tuotteita isännillensä ja niitten rouville. Estelemättä luovuttiin nyt +näistä, että muka saataisiin näyttää yleinen ilo siitä kunniasta, jonka +korkiat vieraat tekivät pienelle kaupungille. Tuskin kumpikaan +kuninkaallisista matkailijoista voi odottaa näkevänsä niin monta herkkua +täällä Lapinmaan rajoilla pohjoisnapaa lähellä. Loistavaa ylöllisyyttä +tosin ei ollut, mutta rehellinen hyvänsuoma oli sitä kauniimpi. +Sekottamattomia viinejä, ulkomaan hedelmiä, sokuri-leipouksia ja muita +makiaisia oli pöydällä, samoin parhaimpia maamuuramia posliini-vadeissa, +Kiinassa tehdyissä. Suomuuramet lakkoina olivat melkein yhtä maukkaita. +Pyyn ja peuran paistin näytti kehottavan eteläisten maitten paistia +taisteluun. Lohi, nykyisin koskesta otettu, oli kuudella eri tavalla +laitettu. Kotimaan ja ulkomaan herkut todistivat suomalaista +kohteliaisuutta ja alamaisten rakkautta ruhtinastansa kohtaan. + +Kuninkaallisessa seurassa oli eräs irvihammas narrina. Nauraa +irvistellen talonpojan tavalla hääpohmelossa, koetti hän pilkata tätä +kuninkaallisille vieraille osottamaa vanhanaikaista kohteliaisuutta. +Mutta kaupunkilaiset antoivat hänen pilkantekonsa anteeksi, arvattavasti +siitä syystä, että arvelivat aivan vähä olevan järkeä tukkakähkyräinsä +alla, joita yhä sormillansa hierteli. Pilkan vuoksi lausui hän paitsi +muita eräälle nuorelle tytölle: "te kun olette niin täydellisen ihana, +voisitte kyllä antaa aistimistanne yhden ja sittekin olla viehättävä! +Minkä niistä mieluisemmin antaisitte, jos teitä siihen vaadittaisiin?" + +Hänen lepertelemisestänsä suuttuneena vastasi tyttö lyhyesti: "kuuloni, +hyvä herra", sulkien korvansa hänen lörpötyksiltänsä. + +Kuningas ja kuningatar itse eivät tanssineet, mutta käskivät seuraajansa +tanssia niitten kaupungin nuorten neitojen kanssa, jotka erittäin olivat +ansainneet heidän huomionsa. Niitten joukossa oli kuningas erinomasella +suosiolla havainnut rikkaan kauppiaan Erik Candelbergin ainoan tyttären, +joka oli kaupungin kauniimpia. Hän oli vaatetettu kansallispukuun vaikka +se oli kalleista aineista, joka miellytti kuningasta paremmin kuin +toisten rouvaspuolten ulkomaan tapainen puku. + +Kuningas sanoi tahtovansa nähdä mamseli Candelbergin tanssivan. Heti vei +hoviherroista yksi ujon kaunottaren katrilli-tanssiin paikalle +kuninkaallisten lähinnä. + +Silloin nähtiin kylmäluontosen Kustaa-Aatolvin ihastuksissa katselevan +tätä luonnon tyttöä joka punastuvan ruusun tavalla ei tohtinut nostaa +suloisia sinisiä silmiänsä kuninkaallisen majesteetin puoleen. Monet +ajat myöhemmin muisteli Kustaa-Aadolf ihanaa Suomalaista tyttöä +tykki-lakkinensa. Kuninkaan huviksi olivat moniaat hovi-neidit +suostuneet käyttämään tällaista pää-vaatetusta, mutta kuin kerran +käyskennellessään erhetyksestä luultiin tavalliseksi neidiksi, niin +eivät vastedes milloinkaan uskaltaneet käyttää tykki-lakkia. + +Kanuunain paukkuessa juotiin korkeain vierasten malja ja vasta +aamupuoleen loppuivat pidot, jonka kuninkaalliset jo varemmin olivat +jättäneet. + + + + + + +End of Project Gutenberg's Satanen muistelmia Pohjanmaalta, by Saara Wacklin + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATANEN MUISTELMIA POHJANMAALTA *** + +***** This file should be named 19125-8.txt or 19125-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/9/1/2/19125/ + +Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/19125-8.zip b/19125-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..2a22b0f --- /dev/null +++ b/19125-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9f809ec --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #19125 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19125) |