diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 19095-8.txt | 3540 | ||||
| -rw-r--r-- | 19095-8.zip | bin | 0 -> 50309 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3556 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/19095-8.txt b/19095-8.txt new file mode 100644 index 0000000..de6300b --- /dev/null +++ b/19095-8.txt @@ -0,0 +1,3540 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kihlajaiskemut, by Robert Kiljander + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kihlajaiskemut + Näytelmä 4:ssä näytöksessä + +Author: Robert Kiljander + +Release Date: August 21, 2006 [EBook #19095] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLAJAISKEMUT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KIHLAJAISKEMUT + +Näytelmä 4:ssä näytöksessä + + +Kirjoittanut + +R. KILJANDER + + +U. W. Telén & Co., Kuopio, 1909. + + + +HENKILÖT: + +ASESSORI VILANDER, alipäällikkö eräässä keskusvirastossa. +AMELIE, hänen vaimonsa. +BERTHA | heidän tyttärensä. +MIILI | +HAMARI, insinööri, Berthan mies. +LUNDSTRÖM | virkamiehiä Vilanderin virastossa. +KÄKI | +JUNG, runoilija. +Senaattori | +Paroonitar | +Kamarineuvos | Vieraita. +Hänen rouvansa | +Tukkukauppias | +Asianajaja. +Kisälli. +Suutaripoika. +HENTUNEN, vahtimestari. +FIINA, palvelijatar. +Toinen palvelijatar. +Vieraita. + +Tapahtumapaikka Helsingissä Vilanderin luona. Kolmannen ja neljännen +näytöksen välillä on viisi vuotta kulunut. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Hienosti sisustettu sali. Perällä oviaukko kartiinineen, joiden väliltä +näkyy toinen hieno sali tauluineen ja kandelaabrineen. Ikkuna molemmin +puolin. Oikealla (näyttämöltä) ovi, joka vie naisten puolelle, +vasemmalla kaksi ovea, lähempi herran kamariin, toinen tampuuriin. +Oikealla etunäyttämöllä sohva ja pöytä, vasemmalla pienempi sohva +palmukasvien suojassa. Sanomalehtihylly kulmassa vasemmalla. Koko +huonekalusto uusi ja modeemi sekä maukkaasti järjestetty. -- Aika +päivällä noin 12 paikoilla. + + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + FIINA. HENTUNEN. + +FIINA (oikealta, kantaen kahvitarjotinta, jonka hän panee pöydälle. +Rupeaa järjestämään kuppeja.) + +HENTUNEN (salkku kainalossa ilmestyy tampuurin ovessa. Hän on noin 60 +vanha, kettumaisen näköinen ja puhuu lempeällä äänellä). Hyvää huomenta +lapsukaiseni, hyvää huomenta! + +FIINA. Päivää, vahtimestari, päivää! Ei ole ketään kotona. Rouvat ja +neiti menivät muotimakasiineihin ja asessori missä lienee asioillaan. +Tuleeko vahtimestari passaamaan meidän huomisissa kekkereissä. + +HENTUNEN. Vai ei asessori ole kotona. No, kyllä kai hän pian tulee +koska hän on kutsunut minua. Vai niin, vai teillä on taas kemut, vai +niin. + +FIINA. Niin, ja oikein komeat sitä paitsi. Tulee senaattoreja, +parooneja ja muita ylhäisiä, tanssitaan, syödään hieno illallinen +viineineen ja julaistaan Miili neidin ja herrassöörinki Käen kihlaus, +vaikka kyllähän siitä jo koko kaupunki tietääkin. + +HENTUNEN. Niin niin, muistan kuulleeni. Herasöötinkihän palvelee siellä +meidän virastossa. Säännöllinen mies, säännöllinen mies. + +FIINA. Hyi! Ylpeä ja ikävä! En ymmärrä kuinka se söötti ja herttainen +Miili-neiti on voinut rakastua semmoiseen pökkelöön. Ei, toista se on +tuo vanhempi vävypoika. Niin hauska ja ystävällinen. + +HENTUNEN. Hm! saattaa olla. Huonot asiat muuten. Kerrotaanhan sitä +paitsi että hän aikoo erota rouvastaan. + +FIINA. Se on rouvan syy, joka ei milloinkaan pysy kotona ja istuu +kahviloissa taiteilijain kanssa aamuun saakka ja antaa heidän +kurttiseerata itseään, niinkuin tämä runoilijakin esimerkiksi, joka +aina hyppii hänen kintereillään ja tulee tänne häntä tapaamaan kun hän +ei uskalla käydä hänen omassa kodissaan. Ei, jos olisin insinöörin +sijassa, niin kyllä jo aikoja sitten olisin hankkinut eron. + +HENTUNEN. No, mitä sanovat vanhemmat tästä? + +FIINA. Vanha rouva on aina nuoren rouvan puolella ja väittää ettei +insinööri voi vaimoaan käsittää hän kun muka on liian sivistymätön +siihen. Ja asessori pitää korviaan ja huutaa, että hän ei jaksa kuulla +heidän riitelemistään, kun hänellä on kylliksi muistakin huolista. +Onkohan se totta kun sanotaan että asessorilla on niin huonot asiat. + +HENTUNEN. Mistä minä sen tiedän. Hyvä että tässä matoisessa maailmassa +voi pitää huolta omistakin asioistaan, ettei aivan keppikerjäläiseksi +joudu. + +FIINA. No, kaikkea! Vahtimestarilla kuin on suuri kivitalo ja rahaa +pankissa ja -- -- + +HENTUNEN. Ja kultakaivoksia ja niin edespäin, ja niin edespäin. Niin, +kyllä minä ne huhut tunnen. Ilkeiden ihmisten levittämiä vaan, että +saisivat köyhää miestä enemmän taksoittaa, ho hoo! + +FIINA. Niin, sanoin vaan kuinka kaupungilla puhuvat. Mutta ei +vahtimestarin ainakaan tarvitse juosta vippaamassa ja vigileeraamassa +niinkuin se meidän herra, jota sen vuoksi sanotaankin Vigilanderiksi. + +HENTUNEN. Hehehe, ei ole pahasti keksitty, ei olekaan. Vilander -- +Vigilander! Hehehe! Mutta onhan palkkansa koko lailla suuri ja sitä +paitsihan hänellä on siellä Oulun seudussa vanha, upporikas ja +kivulloinen täti, jonka hän saa periä ja josta hän aina puhuu. Kuinka +hän sanookaan? Täti Beata, joka -- joka -- + +FIINA. »Täti Beata, jonka luonnon lakien mukaan kohta pitäisi heittää +henkensä.» Hahaha! -- Mutta tässä minä seison ja rupatan vaikka kello +on jo yli 12 ja herrasväki paikalla on täällä. Vahtimestari on hyvä ja +odottaa siksi kuin -- -- + +HENTUNEN. Hm! Ehkä vien ensin nämä kirjeet tässä postiin ja tulen +sitten uudestaan. Näkemiin asti vaan. + +FIINA. Hän pyytää teitä tulemaan passaamaan, se on hänen asiansa. + +HENTUNEN. Vai niinkö luulet. (Itsekseen ennenkuin menee.) Niin kyllä +passaamaan. Mutta entäs jos ei minun puolestani passaisikaan, hehe! + + (Vasemmalle). + + + +TOINEN KOHTAUS. + + FIINA. LUNDSTRÖM (vasemmalta, josta hänen äänensä kuuluu + ennenkuin hän tulee näkyviin). + +LUNDSTRÖM (noin 40 ijässä oleva vanha poika. Elähtäneen näköinen, +kaljupää, käyttää monokkelia). Päivää, päivää, Fiinaseni! Mitä kuuluu, +mitä kuuluu? Tulen edelläratsastajana. Tapasin rouvat Magasin des +Dames'issa ja ne lähettivät minut edeltäpäin kahvia tilaamaan. Mutta +tuossahan se jo onkin pöydällä näen mä. -- No kuinkas nyt on tuon pikku +sydämen laita, kultanuppuseni? + + (Ottaa Fiinaa leuasta.) + +FIINA. Hyi, että kamreeri kehtaa! Vanha mies! + +LUNDSTRÖM. Vai vanha mies! Paraimmassa ijässäni. Eikä reumatismia eikä +mitään. Ja aina naisten uskollinen ritari ja ihailija. + +FIINA. No, miks'ei kamreeri sitten ota itselleen rouvaa? + +LUNDSTRÖM. Ehee! Ei mene Matti hirteen. Kyllä minä tuon onnen tunnen. +Riitaa alinomaa, mustasukkaisuutta, manna-ryynipuuroa, lapsia, +lankomiesten vekseleitä -- -- Ehei, se on liian kallis lysti minulle. +Ja sittenhän en enää saisi hakkailla kauniita tyttöjä ja -- -- + +FIINA. Hyi, kuinka jumalattomasti kamreeri puhuu. En viitsi sitä +kuunnella enkä joudakkaan kun täytyy mennä (perälle). + +LUNDSTRÖM (itsekseen). Jos tuota tyttöä koettaisin vähän urkkia talon +asioista. (Ääneen.) No, no, pikku kultaseni älä suutu. Tuleppas tänne. +Teillähän on huomenna suuret kemut, eikö niin? + +FIINA (tulee takaisin). Niin on. Tuleehan kamreerikin tänne? + +LUNDSTRÖM. Tulen kyllä, tulen kyllä. + +FIINA. Niin, ne kekkerit, ne ne vasta ovat rouvan elämätä. Jos hän ei +ole poissa, niin pitää olla vieraita kotona, muuten hän ei tule +toimeen. + +LUNDSTRÖM. No, ymmärtäähän sen. Rikkaita ihmisiä! + +FIINA. No, en tiedä mitenhän lieneekään sen rikkauden laita oikeastaan. +Näkyyhän tuo pieni palkkanikin välistä istuvan hyvinkin kovassa, sen +olen huomannut. + +LUNDSTRÖM. Ai, ai, nuppuseni, ei pidä puhua pahaa isäntäväestään. Mutta +saihan asessori rouvansa mukana suuret myötäjäiset, monta tuhatta +markkaa, niinkuin kerrotaan. + +FIINA. Siitähän se rouva kyllä kuuluu ylvästelevän. Mutta kerran +kuuntelin oven takana kun ne siitä riitelivät ja herra suuttui viimein +ja sanoi että tuo rouvan puhe niistä suurista myötäjäisistä on paljasta +pötyä, sillä niitä oli vaan muutamia satoja ja ne käytti rouva omiin +tarpeihinsa ja koristuksiinsa. Niin sanoi herra. + +LUNDSTRÖM. Ai ai ai, ei saa kuunnella oven takana, silloin syntyy aina +erehdyksiä. Mutta sitä paitsihan he saavat periä tuon rikkaan tätinsä, +tuon kuuluisan täti Beatan, »jonka luonnon lakien mukaan -- --» + +FIINA. »kohta pitäisi heittää henkensä», niin. Mutta minulla on +musteri, joka vielä elää vaikka on 92 vuoden vanha. Mutta tietääkö +kamreeri kuka se on tuo Kalle Petter? + +LUNDSTRÖM. Kalle Petter Johanssonko? Miten niin? + +FIINA. Vai sekö se on se iloinen ruotsalainen herra, joka niin monasti +on käynyt meillä ja naurattanut kaikkia. + +LUNDSTRÖM. Niin no, mitä hänestä? + +FIINA. Muuten vaan. Herrasväki puhui tänä aamuna Kalle Petteristä ja +konkurssista ja vekseleistä ja herra näytti niin huolestuneelta ja +sitten hän otti hattunsa ja meni kaupungille. + +LUNDSTRÖM (erikseen). Kalle Petter konkurssissako! Siitä en mitään ole +kuullut. Hänen paras rahaystävänsä ja asettajansa! (Ääneen.) Vai niin, +vai niin. Ja se hyväluontoinen asessori meni häntä siis lohduttamaan. +Eikö niin? + +FIINA. Mistä minä sen tiedän, näytti kun herra itse olisi tarvinnut +lohdutusta, Minusta on sääli herraa, sillä hän on hyvä mies ja +Miili-neidistä minä myöskin pidän, mutta rouvia en voi kärsiä. Heille +ei voi tehdä mieliksi, vaikka kuinka koettaisi ja -- -- + +LUNDSTRÖM. Hiljaa, hiljaa jo, nuppuseni, enhän minä ole tänne tullut +kotijuoruja kuuntelemaan, en suinkaan. Sinä olet nätti tyttö, mutta +sulla on paha vika, et puhu oikein kauniisti herrasväestäsi, minun +parhaimmista ystävistäni! Ja sen vuoksi rankaisen sinua nyt pienellä +muiskulla -- -- + + (Vilkasta keskustelua kuuluu ulkopuolelta.) + +FIINA. Kas niin, siellä ne nyt tulevat. + + (Juoksee ulos perältä.) + + + +KOLMAS KOHTAUS. + + LUNDSTRÖM (yksin). + +Vai Kalle Petter konkurssitilassa? No, miks'ei. Suuria asioitahan +hänellä on ollut ja kuka niitä ulkomaalaisia oikein tuntee. Olisipa se +aika kolaus Vilanderille jos tuossa olisi perää, asiat kun muutenkin +ovat niin hunningolla että jo palvelusväkikin sen huomaa. Sais' nähdä +kuinka hänelle silloin kävisi. -- No, enhän minä kumminkaan tulisi +mitään kärsimään. Se meidän 2,000 markan paperi kyllä lankeaa kuukauden +perästä, mutta onhan minulla pantti. Niin, on se vähän koomillista +ajatella ettei kukaan tiedä että kaikki nämät hienot huonekalut näissä +komeissa huoneissa oikeastaan ovat minun, hahaha! + + + +NELJÄS KOHTAUS. + + LUNDSTRÖM. AMELIE. BERTHA. JUNG. MIILI. KÄKI. + FIINA (kantaen paketteja, kaikki perältä.) + +AMELIE. Ahaa, kamreeri on jo täällä! Sepä hauskaa! -- Fiina panee +paketit tuonne tuolille ja tuo sitten kahvin sisään. + +FIINA (oikealle). + +LUNDSTRÖM (kumartaa). Terve tultua, hyvä herrasväki, terve tultua! + +BERTHA (hattu päässä). Sano sinä mitä tahansa, Miili, minä olen aina +pitänyt enemmän Magasin Françaisesta. Se on paremmin varustettu ja +palvelus on kohtelijaampi. Ja sitten se hienonhieno yleisö, jota siellä +näkee! + + (Ottaa hattunsa pois ja panee sen pöydälle.) + +AMELIE. Niin, huomasitteko kuka siellä istui sivuhuoneessa? Se oli itse +kenraalikuvernöörskä, ainakin se oli hyvin hänen näköisensä. + +MIILI. Mutta minä näin kassöörin miinin kun puotineiti ilmoitti hänelle +että ostoksemme pannaan laskuun. Se oli niin ivallinen niinkuin hän +olisi luullut ettei niitä maksettaisikaan. Oikein minua harmitti. + +AMELIE. No, kaikkea! Hävetköön semmoinen herra! + +FIINA (tuo kahvikannun ja kerman ja rupeaa kaatamaan kuppeihin). + +AMELIE. Mutta istukaa nyt hyvät ihmiset! Kahvi tulee maistumaan oikein +hyvältä kaiken tämän hyppäämisen perästä. Olkaa niin hyvä! + + (Istuutuu oikealle sohvaan, LUNDSTRÖM tuolille hänen viereensä, + BERTHA ja JUNG toiselle puolelle pöytää.) + +FIINA. Onko rouvalla mitään muuta -- --? + +AMELIE. Niin, sano köksälle että panee tulelle buljonki-kattilan ja +tule sitten ilmoittamaan minulle. + +FIINA (menee). + +MIILI (Käelle). Me istumme tähän pieneen sohvaan kahdenkesken, +kultaseni, eikö niin? Odotappas, minä serveeraan sinulle. + + (Tekee niin.) + +KÄKI (noin 27 vuotta, hyvin jäykkä ja täsmällinen). Kiitos! Jos olet +niin hyvä. + +LUNDSTRÖM (Amelielle). Huomenna siis saamme oikein virallisesti +toivottaa onnea näille nuorille rakastuneille, jos on totta mitä huhu +tietää kertoa? (Kun Amelie antaa hänelle kupin) Kiitos! + +AMELIE. Niin, me ajattelimme että kun meidän kumminkin joskus pitää +nähdä luonamme muutamia parhaimpia ystäviämme, kaikessa +vaatimattomuudessa vaan, sen vakuutan, niin meneehän tuo julistaminen +samassa, vaikka minun mielestäni sitä vielä olisi voinut lykätä +tuonnemmaksikin. Olkaa hyvä, enemmän näitä keksiä, herra kamreeri. + + (Keskustelu jatkuu hiljaa.) + +BERTHA (Jungille, jolle hän on tarjonnut kupin). Te olette tänään niin +totinen, herra Jung. + +JUNG (22 vuotta, pitkä tukka, suuri kaulahuivi ja muuten puettu +huomiota herättävällä tavalla, käsi otsalla). Antakaa anteeksi -- +seuraelämä minua välistä piinaa. Minulla on par'aikaa niin suuret, +syvät ajatukset. + +BERTHA. Te mietitte runoa, eikö niin? Oi, jos kerran saisi kurkistaa +sisään runoilijan aivoihin ja nähdä kuinka ideat siellä liikkuvat ja +välähtävät! Se olisi ihanata! + +JUNG. Ei maksaisi vaivaa. Mitä siellä näkisitte? Ei muuta kuin surua, +pettymystä, toivottomuutta. + +BERTHA. Ja niin te puhutte, vaikka kohta olette matkalla tuonne +päivänpaisteeseen ijäti viheriöitsevään Italiaan, runouden ja laulun +luvattuun maahan. Eikös tuo ajatus yksin jo saa teidän mielenne +kirkastumaan. Minut se panisi aivan tanssimaan ilosta. + +JUNG. (painavasti) Minun suruni seuraa minua. + +LUNDSTRÖM (juoden kahvia, Jungille). Niin, sehän on totta. En ole +muistanut onnitella teitä siitä suuresta matkastipendiosta. Muutamat +tietysti ovat siitä vimmassa ja haukkuvat runoja aistillisuuden +ylistysvirreksi, mutta minä ainakin olen lukenut niitä suurella +nautinnolla, oikein suurella nautinnolla. Mitä naiset pitävät +»Unettomista öistä»? + +AMELIE. Hm! Minulla on niin vähän aikaa tutustua kirjallisuuteen -- +olen joka päivä aikonut ottaa kirjan käteeni, mutta miten lie sitten +jäänyt -- -- + +MIILI. Minä olisin niitä kyllä lukenut, mutta Yrjö sanoi ett'ei ne +minulle sovi. Eikö niin, Yrjö? + +KÄKI. Niin. Ei sovi. + +LUNDSTRÖM. Ai, ai, kylläpä te jo aikaiseen tulette holhoojan alaiseksi +neiti Miili. Muutenhan sanotaan että tuo »Helmi», jolle runot on +omistettu, olisi eräs meidän piirissämme hyvin tunnettu nuori, kaunis +rouva. Niin niin, en minä tahdo teidän salaisuuttanne urkkia, herra +runoilija, hehehe, en suinkaan. Mutta mitä Bertha rouva niistä sanoo? + +BERTHA. Minä -- minä niitä ihailen. + +JUNG (arvokkaasti). Yksinkertainen kiitokseni näistä sanoista! + +LUNDSTRÖM (rykii). Hm, hm! (Amelielle.) Veli asessori ei taida olla +kotona? + +AMELIE. No, ei ole. Hän meni jo aikaisemmin ulos asioille. Hän on nyt +vähän semmoinen hoppu, Vilander parka. Joku oli kertonut hänelle että +Kalle Petter Johansson aikoisi luovuttaa omaisuutensa velkojilleen ja +nyt hän heti tuli siitä niin levottomaksi että juoksi Kalle Petteriltä +kysymään onko tuossa huhussa perää. Minä kyllä kielsin, mutta hän meni +vaan. Onko kamreeri kuullut siitä mitään? + +LUNDSTRÖM. En sanaakaan. Olisiko heillä sitten affäärejä keskenään? + +AMELIE. Eiköhän ole. Se Vilander se on aina niin valmis auttamaan ketä +tahansa, vaikka minä kyllä olen häntä varoittanut ettei menisi kaikkein +ihmisten papereille. Mutta syyttäköön itseään jos vahinko tulee, minä +pesen käteni. + + (Puhelua jatketaan hiljaa.) + +MIILI. Mutta tiedätkös sinä mitä, Yrjö, että nyt kun kihlauksemme +julaistaan niin tuntuu minusta aivan kuin tulisi rakkautemme niin +jokapäiväiseksi ja tavalliseksi. Ennenkuin ihmiset eivät mitään +tietäneet niin oli kaikki niin sanomattoman jännittävää ja hauskaa ja +romantillista. Niin, eikö se ole totta Yrjö? + +KÄKI. Mutta kuinka sinä voit noin puhua, hyvä Miili? Minä oikein +ihmettelen sinua. Kohtahan sinusta tulee arvokas rouva, virkamiehen +rouva, ja vielä on päässäsi tuommoisia lapsellisia ja typeriä houreita! +Minusta taas ovat tämmöiset salakihlaukset jokseenkin sopimattomia. + +MIILI. Sopimattomia! Voi voi sentään kuinka te miehet olette erilaisia +kuin me naiset. Niin jäykkiä ja viisaita. Milloinkahan minäkin voin +tulla viisaammaksi? En suinkaan koskaan. + +KÄKI. Sinä olet vielä vähän kypsymätön, Miili. Mutta jos sinä tarkkaan +otat vaaria minusta ja minun neuvostani, niin kyllä kaikki vielä tulee +hyväksi. Pää-asia on ettei anna mielikuvitukselle liika paljon sijaa, +sillä se on meidän asemassa sopimatonta. + + (Keskustelu jatkuu äänettömästi.) + +JUNG (Berthalle). Jos tahdotte, niin kyllähän minä sen voisin teille +lausua, se on vaan semmoinen pieni pätkä -- tuommoinen miniatyyrikuva +vaan. + +BERTHA. Te tekisitte minut hyvin onnelliseksi, jos antaisitte minun +kuulla sen. + +JUNG. Niin no. Se kuuluu näin, (lausuu): + + Synkkä on yö ja lamppu se palaa, + Purppuravuoteella makaa hän, + Silkkinen peite se vierii salaa, + Valkoiset rinnat näin välkkyvän. + Ulos ma riennän ja musta on yö, + Kuulen kun kello 12 lyö. + +(Puhuu.) Siinä on kaikki. + +BERTHA. Kiitos, herra Jung! Siinä on stemninkiä, siinä on koloriittia. +Kiitos! + +JUNG. Oh, minä pyydän. Mutta täytyyhän minun myöntää ettei se ole niitä +huonoimpia mitä olen kirjoittanut. Huomatkaa nuo kaksi viimeistä riviä: +Ulos ma riennän ja musta on yö, kuulen kun kello 12 lyö. -- Eikö niissä +ole kamala sointu? + +BERTHA. Aivan niinkuin jotain tragillista samassa hetkessä tulisi +tapahtumaan, niin. Ja ketä te olette ajatellut tuota kirjoittaessa? +Onko se salaisuus? + +JUNG. Oi, elkää kysykö! + +BERTHA. Mutta minullehan te sen kumminkin -- -- + +JUNG. Olen ajatellut häntä, jonka jätän tänne kun matkustan. +Runottareni. + +AMELIE (Lundströmille, joka on noussut). Niinkuin jo sanoin, kaikessa +yksinkertaisuudessa vaan, että nuoriso saisi vähän tanssia. No, +täytyykö kamreerin siis lähteä? + +LUNDSTRÖM. On jo virastoaika valitettavasti. (Kumartaa.) Hyvät naiset, +hyvät herrat! Näkemiin! + +AMELIE. No, terve tuloa sitten huomenna, terve tuloa! + +LUNDSTRÖM (tapaa tampuurin ovessa Hamarin). Ah, herra insinööri! Juuri +parhaiksi kahville, hehe! + + + +VIIDES KOHTAUS. + + EDELLISET (paitsi Lundström). HAMARI. + +HAMARI (noin 30 vuoden vanha. Reippaan ja terveen näköinen). Päivää +anoppi ja kaikki tyyni! + +AMELIE (pistävästi). Kas vävypoikani! Sepä harvinainen vieras! + +HAMARI. Minulla on vähän asiaa. + +AMELIE. No, sitähän minäkin. Sillä kuinka meillä muuten olisi se +kunnia. + +JUNG (joka Hamarin tullessa on tullut levottomaksi tekee lähtöä). Minun +täytyy myöskin -- -- + +HAMARI. No, minnekkä kiire? Ei pidä minun antaa häiritä. + +JUNG. Ei suinkaan -- ei suinkaan. Mutta minulla on työtä. Eräs idea, +joka on pantava paperille -- -- + +HAMARI. Ah! No, siinä tapauksessahan se olisi suuri rikos +kirjallisuudelle ruveta viivyttämään -- -- + +JUNG (vähän nolona). Minä menen sitten. (Kumartaa.) Hyvästi ja +kiitoksia! + +HAMARI. Niin, kiirehtikää nyt ennen kuin ideea haihtuu. Kiirehtikää +hiiessä! + +AMELIE. Hyvästi, hyvästi! Tervetuloa huomenna, herra Jung! + +JUNG. Kiitoksia! + + (Katsoo pitkään Berthaan lähtiessään.) + + + +KUUDES KOHTAUS. + + EDELLISET (paitsi Jung). + +HAMARI. Onkos appivaari kotona? + +AMELIE. Ei ole. + +HAMARI. Vai niin. No, kai hän kohta tulee. + +AMELIE. Niin, jos ei seuramme ole sinulle hyvin vastenmielinen, niin +voithan sinä jäädä tänne häntä odottamaan. Mutta elä suinkaan tee sitä +kohteliaisuudesta meitä vastaan. + +HAMARI. Jään tänne koska minulla on toinenkin asia. -- Minä tahtoisin +myöskin puhutella Berthaa. + + (Lyhyt äänettömyys.) + +AMELIE. Omista asioistanne voitte puhua kotonanne, eikä tulla tänne +niistä riitelemään ja meidän kotirauhaamme häiritsemään. + +HAMARI. Mutta hyvä anoppini, kun en Berthaa enää tapaa kotona, missä +minä sitten voisin häntä -- -- Sitä paitsi, en minä ole tullut tänne +riitelemään. En karta mitään niinkuin joutavata kinaa. + +BERTHA (nousee). Vaaditko että heti tulen, niin kyllä minä olen valmis. + +HAMARI. Vaadin! Herra Jumala, enhän minä mitään vaadi. Ajattelin vain +että jos sinulle sopisi että me kerran puhuisimme suumme puhtaaksi. + +KÄKI. Tämä on vastenmielistä. Jos meidän läsnäolomme teitä vaivaa, niin +kyllä me Miilin kanssa -- -- + +AMELIE. Täällä ei saa minkäänlaisia draamallisia kohtauksia esitellä, +sen sanon. Meillä on todellakin paljon tärkeämpiä asioita ajateltavina +huomispäivän suurten kihlajaisten johdosta, ja se on hyvin rumasti +tehty vävyltäni valita tämmöinen hetki purkaakseen meille huonon +humöörinsä. Semmoista ei olisi odottanut sivistyneeltä mieheltä. + +HAMARI. Huonolla tuulella en milloinkaan ole. Maailma on niin hassu ja +naurettava ettei sitä järkevä mies voi ottaakaan muuten kuin +koomilliselta kannalta. Minä jään siis kiltisti odottamaan siksi kuin +sopii Berthalle ja täytyyhän minun sitä paitsi appivaariakin -- -- + +MIILI (nousee). Mutta kuulkaa, ettekö tarjoo kahvia Niilolle. -- Ethän +sinä vain minullekin ole äkäinen, Niilo? + +HAMARI. Vieläkö sinullekin! Me kuin aina olemme olleet niin hyvät +ystävät, pikku Miili. + +MIILI. Niin niin, eikö se ole totta. Ja minäkin olen aina pitänyt +sinusta niin äärettömästi, niin äärettömästi että oikein -- -- + +KÄKI (rykii ja tekee kärsimättömän liikkeen). + +AMELIE. Niin, pitääkö olla kahvia, niin ole hyvä. + +HAMARI. Kiitos, en välitä. Katson tässä sill'aikaa vähän sanomalehtejä. + + (Menee hyllyn luo.) + +AMELIE. Entäs te muut? -- Vai ei. No, tuo sitten nuo paketit tuosta, +Bertha, niin avataan ne ja katsotaan. (Puoliääneen.) Kuule, sinun +täytyy käyttäytyä varovaisemmin tuota herra Jungia kohtaan, jonka +kauheita runoja ei kukaan nainen kehtaa lukea. Käytöksesi herättää +huomiota. + +BERTHA. Herättäköön. Minä olen jo siksi vanha että itse vastaan +itsestäni. + +MIILI (on taas istunut Käen luo). Mutta onhan hän minun oma lankoni, +mitä pahaa siinä on --? + + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + EDELLISET. VILANDER. + +VILANDER (perältä, hattu päässä ja hansikkaat irroillaan vasemmassa +kädessä; vilkkaat ja hätiköitsevät liikkeet). Huomenta, huomenta, +kaikki koolla näen mä. Ja sovussa ja rauhassa, sepä hauskaa. -- Niin, +totta se on. Simson ja K:ni Hullissa on tehnyt kuperkeikan ja Kalle +Petterin täytyy nyt tehdä samoin. Se vekseli on nyt huomenna maksettava +tahi hankittava siihen uusi nimi kun ei Kalle Petterin enää kelpaa. -- +Onko täällä ollut ketään minua hakemassa? Puh puh, kylläpä tuli oikein +kuuma, puh puh! + + (Panee hatun pöydälle ja pyyhkii otsansa.) + +AMELIE. No kas niin, se oli oikein sinulle! Enkö minä aina ole +sinua varoittanut? Olisit neuvotellut minun kanssani, niinkuin +velvollisuutesi olisi ollut, niin -- -- + +VILANDER. No no, kyllä hommataan rahaa, kyllä hommataan. Eikö +vahtimestari ole käynyt minua tapaamassa? + +AMELIE. Mistä minä tiedän. On oltu makasiineissa ja muissa kaupoissa +kun on vielä niin paljon ostamista huomispäivää varten. Mutta sinä vaan +panet kaikki minun niskoilleni ja hyppäät kaupungilla aamusta iltaan. +Viinitilauskin on vielä tekemättä ja -- -- -- + +VILANDER. Viinitilaus? Jaa jaa, kyllä minä sen paikalla -- -- Ei ole +tullut kirjettä Beata-tädiltä? + +AMELIE. Ei suinkaan, ei minun tietääkseni. Sinähän sanoit kuulleesi +että hän on sairastunut influenssaan. + +VILANDER. Niin, siitä syystähän hänelle kirjoitinkin. Ajattelin että +kun emme moneen aikaan ole antanut mitään tietoa itsestämme, niin -- + +MIILI (joka Käen seuraamana on mennyt oikealle kun paketteja ruvettiin +aukaisemaan). Voi voi, jos täti kuolisi, niin sitten me tulisimme +rikkaaksi! + +AMELIE. Kuinka sinä noin, Miili --? + +BERTHA (nauraen). Suoraa puhetta, hahaha! + +MIILI. Niin no, kun pappa aina valittaa kuinka surullista se on että +täti on niin vanha ja kivulloinen, niin olisihan se parasta että täti +parka saisi muuttaa taivaaseen ja pappa pääsisi huolistaan ja sitten +olisivat molemmat tyytyväiset. + +AMELIE (Miilille). No, jos sinä tädin kuolemata rupeat odottamaan, niin +kyllä saat olla kärsivällinen. Kyllä hän elää kauvemmin kuin me kaikki +tässä, se vanha höpsäkkä, siitä voit olla varma. + +VILANDER. Niin niin, emmehän me tädin kuolemata toivo, mutta +luonnonlakien mukaan, niin -- -- + +MIILI. Katsos eikö tämä bluussikangas ole ihmeen viehättävä, Yrjö? Eikö +se minua vaateta --? + + (Tarkastellaan ostoksia ja keskustellaan äänettömästi.) + +VILANDER (menee Hamarin luo). No, joko sinä kävit? Mitenkä onnistui? + +HAMARI (tulee Vilanderin kanssa etunäyttämölle). Enpä tuo juuri +minkäänlaisia hauskoja uutisia. + +VILANDER. Bakk? + +HAMARI. Melkeinpä. Menin ensin Karjalan pankkiin. Ei ollut väkeä +ollenkaan. Hiljaisuus vallitsi. Vedin esille paperimme ja hiljaisuus +kävi jos mahdollista vielä juhlallisemmaksi. »Niin, kyllähän meillä ei +ole mitään näitä nimiä vastaan -- eikä se summakaan ole niin suuri -- +mutta kun olemme päättäneet ettei nykyään ollenkaan osteta yksityisiä +papereita, niin -- -- Olkaa hyvä ja tulkaa takaisin parin, kolmen +kuukauden perästä, niin saamme sitten nähdä jos -- --» Selvällä suomen +kielellä se olisi tietysti kuulunut näin: Teillä on jo täällä niin +monta yhteistä paperia, menkää hiiteen elkääkä enää näyttäkö naamaanne +täällä. + +VILANDER. Peeveli! No entäs sitten? + +HAMARI. Sitten menin Maalaispankkiin. Täällä oli väkeä kaikenlaista. +Ihmiset häärivät ja papattivat. Viipyi kotvasen aikaa ennenkuin voin +paperimme antaa. Pääpöpö omassa persoonassaan otti sen vastaan. + +VILANDER. No, mitä hän sanoi? + +HAMARI. Käänteli sitä verkkaan sormiensa välillä, veti pukinpartaansa +ja sanoi hymyillen: Taitaa olla herrojen aikomus myydä tämä paperi +pankille. Surkuttelen ett'emme voi ryhtyä tähän kauppaan. + +VILANDER. Pirullista! No, se on hänen kaltaistansa. + +HAMARI. Mutta rehellistä peliä. Ei antanut aihetta minkäänlaisiin +illusiooneihin. No, sieltä vaelsin Pääkaupungin pankkiin. Siellä oli +vähemmän väkeä, että heti sain asiani toimitetuksi. -- »Niin, no, +kyllähän nimet ovat tunnettuja». -- Sen kyllä luulen kun meillä +on siellä viisi paperia entuudestaan -- »mutta tämmöisiä +virkamiesvekseleitä ei juuri mielellään osteta» -- mikä virkamies minä +olen? Siviili-insinööri -- »mutta jos hankkisitte tänne kolmanneksi +jonkun affäärimiehen, niin voisimme ehkä» j.n.e. -- Niin no, siinä on +tulos näistä operationeista. Mitä appivaari nyt aikoo tehdä? + +VILANDER. Vai kolmas nimi, jahah, jahah. Mutta mistä sitä juuri +nyt -- --? No, täytyy miettiä. Sitä paitsi minulla on toinenkin tuuma +varalta. Puh, puh, kun hikoilen, puh puh! -- Eikös nyt kukaan ihminen +tiedä onko Hentunen käynyt täällä? + + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + FIINA. EDELLISET. + +FIINA. Köksä käski sanomaan, että kyllä rouva voi tulla jo. + +AMELIE. Jassoo, no se on hyvä. + + (Nousee.) + +FIINA. Ja sitten kävi vahtimestari hakemassa asessoria ja lupasi tulla +takaisin vähän ajan perästä. + +VILANDER. Jahah, jahah. Hyvä! Oikein hyvä! + +AMELIE. No, tulkaa nyt tytöt! (Vilanderille.) Mitä tärkeitä asioita +sulla on tuolle Hentuselle kun sinä niin -- --? + +VILANDER. Mitäkö tärkeitä -- --? Virastoasioita tietysti -- mitä +muuten. Pyydän häntä samassa tulemaan huommenna passaamaan. + +AMELIE. Niin, sehän on luonnollista. Ukko on kyllä jo vähän kömpelö, +mutta onhan hän muuten tottunut serveeraamaan. (Käelle, joka on ottanut +hattunsa). No, täytyykö Yrjönkin jo lähteä? + +KÄKI. Sehän on tietty. Virastoaika! + +MIILI. Voi voi, sitä virastoa kuinka minä sitä vihaan. Minä tulen +saattamaan sinua tampuuriin. + +KÄKI. Hyvästi! + + (Yleinen jäykkä kumarrus.) + +VILANDER. Hyvästi, hyvästi! Tulen perästäpäin kun vaan muutan vähän +päälleni. + +AMELIE. Mutta muista, ensin se viinilista. + + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + VILANDER. HAMARI. + +VILANDER (aikoo mennä vasemmalle, mutta kääntyy takaisin). Mutta se on +totta. Oletko jo puhunut Berthan kanssa? + +HAMARI. En ole vielä saanut tilaisuutta. + +VILANDER. Niin, onhan tämä nyt hyvin ikävä asia, hyvin ikävä asia. Eikö +sitä nyt millään muotoa voisi muulla tavalla järjestää? + +HAMARI. Minä luulen että hän itsekin sitä haluaa. + +VILANDER. Jaa jaa, ne naiset, ne naiset! Kuka heitä ymmärtää? Ja se +skandaali sitten, joka siitä syntyy! + +HAMARI. Mutta sehän on nykyään aivan modeernia, appi hyvä. + +VILANDER. No, tee kuinka tahdot. Sinä olet liika hyvä hänelle, sen +sanon vaikka hän on oma tyttäreni. Toivon ettei ystävyytemme tästä +syystä tule rikkoutumaan. Jäätkö tänne? + +HAMARI. Minä odotan häntä täällä. + +VILANDER. Jahah, jahah, tee niin. + + (Vasempaan). + + + +KYMMENES KOHTAUS. + + HAMARI. KÄKI. + +HAMARI. Ukko parka, olet sinäkin joutunut kaikenlaisiin ikävyyksiin! + +KÄKI (päällystakissa, raottaa tampuurin ovea ja tulee sisään kun näkee +että Hamari on yksin). Kuulkaapas herra insinööri! Sanokaapas minulle, +kuinka se oikeastaan on asessorin affäärien laita? + +HAMARI. Mitä varten te minulta sitä kysytte? + +KÄKI. No, kun te kuulutte perheeseen ja nähtävästi olette asioissa +hänen kanssaan, niin tahtoisin kuulla teidän mielipiteenne. + +HAMARI. No, minun mielipiteeni on se että ne ovat huonolla kannalla. +Mutta ettehän te mennyt tyttären kanssa kihloihin rahojen vuoksi. + +KÄKI. Ei suinkaan, kuinka te niin voitte puhua? Mutta jos nyt jotain +tapahtuisi, esimerkiksi konkurssi, niin sehän vaikuttaisi huonosti +hänen prestiisiinsä ja ylennykseensä. + +HAMARI. Se on tietty. Ja teidän prestiissiinne myöskin. Eikö niin? + +KÄKI. Tietysti, aina vähän. + +HAMARI. Niin, sillä hänen suosituksistaan olisi silloin vähempi hyötyä, +vai mitä? Olette menetellyt hiukan varomattomasti herra herasöötinki. +Olisitte ensin hankkinut otteen konttorikirjoista ennenkuin tyttöä +pyysitte. + +KÄKI (äreästi). Minun täytyy sanoa että tämä on vakava asia eikä tässä +ole naurulle sijaa. + +HAMARI. Päinvastoin. Kaikki me olemme naurettavia. Vaikka kuinka +peittäytyisimme arvokkaisuuden viittaamme, niin se inhimillinen +luonnollinen hassutus aina pistää esille, vaikka tosin emme itse sitä +aina huomaa. + +KÄKI. Jos tuo on tarkoitettu minulle, niin valitan etten sitä ymmärrä. + +HAMARI (kohottaa olkapäitään). Niin, siinähän se juuri onkin. + +KÄKI. Herra insinööri, tämä on sopimatonta -- tämä on -- Hyvästi! + + (Menee kiivaasti.) + +HAMARI. Adieu, mon frere! Ja tuohonkin tomppeliiniin ja +tsjinovnikkasieluun on tuo pikku Miili rakastunut! Sekin kuuluu niihin +elämän hassutuksiin. + + (Menee ottamaan sanomalehden hyllyltä.) + + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + + BERTHA. HAMARI. + +BERTHA (joka ei huomaa Hamaria). Hyvä että hän meni. Missä hattuni? Kas +tässä. + + (Ottaa hattunsa ja aikoo mennä.) + +HAMARI (tulee esille). Jos minua tarkoitat, niin kyllä minä vielä olen +täällä. (Pieni paussi.) Ja koska nyt kerran sattumalta olen +tilaisuudessa puhua kahdenkesken kanssasi, niin käytännöllisenä miehenä +sen käytän ja puhun suoraan kuin tapani on. -- Niinkuin ehkä olet +huomannut, niin suhde välillämme on jo kauvan ollut jokseenkin kylmä ja +yhä kylmentynyt, että se nyt jo voi olla noin 40 asteen paikoilla. +Kahvikuppeja emme vielä ole heittäneet toistemme silmille, mutta riita +ja kina on usein käynyt fortissimossa. Sinua en siitä syytä. Meillä on +kumpaisellakin vikamme ja ominaisuutemme. Työni päätettyä minä pidän +rauhallisesta kotielämästä, se on minun omituisuuteni. Sinä taas +ulkomaailman loistosta ja huumauksista, se on sinun omituisuutesi. Me +siis nähtävästi emme oikein sovi toisillemme, me menemme eri teitä. Ja +luuletko sinä että nuo tiet milloinkaan yhtyvät? Sanoppas lystin +vuoksi. + +BERTHA (kylmästi). Eipä se siltä näytä. + +HAMARI. No, sittenkai se on jokseenkin järjetöntä ja turhaa jatkaa tätä +rinnakkaista vaellusta vai kuinka? + +BERTHA. Tarkoitatko eroa? + +HAMARI. Niin, kyllä minä tarkoitan eroa. + +BERTHA. Saanko luvan kysyä, eikö siihen ole mitään muuta syytä kuin se +ettemme sovi toisillemme, niinkuin sanoit? + +HAMARI. Minusta siinä on jo kylliksi syytä. + +BERTHA. Eipä taida ollakaan. Uskallankohan sanoa sen oikean syyn? + +HAMARI. Mielelläni minun puolestani. Olen todellakin utelias. + +BERTHA. Oh, elä tuossa ole olevinasi. Sinä olet mustasukkainen, siinä +kaikki. + +HAMARI. Erehdys. Mustasukkainen en ole. Mustasukkaisuus perustuu +rakkauteen, mutta minä en rakasta sinua. + +BERTHA. Hävytöntä! + +HAMARI. No, rakastatko sinä minua? + +BERTHA (pienen paussin jälkeen). En, en, tuhatkertaa en. + +HAMARI. Niin no, katsos nyt! Mitä se sitten hyödyttää pitkittää +tämmöistä yhteiselämätä, josta meille molemmin puolin on vaan harmia. +Minä sen vuoksi olen ajatellut näin. Matkustan pois pitemmäksi ajaksi. +Olen nimittäin hakenut toisen paikan kaukana täältä ja paljon +mahdollista että sen saankin. Sinä panet sitten Viralliseen lehteen +ilmoituksen siitä tavallisesta »vuoden ja yön kuluessa» -- minä en +saavu, ero on laillisesti vahvistettu ja minut tuomitaan maksamaan +sinulle niin ja niin paljon vuotuista korvausta ja -- -- + +BERTHA. Ettet häpeä! Maksaa minulle kuin mille tahansa +rakastajattarelle, josta ei enää huoli. + +HAMARI. Sinä erehdyt taas, mehän olemme kristillisessä avioliitossa, +josta pappi garantteerasi meille niin paljon onnea ja siunausta. Mutta +muutenhan tuo korvausasia on vaan sivuseikka. Pääkysymys on nyt vaan +suostutko sinä minun ehdotukseeni? + +BERTHA. En -- en suostu. + +HAMARI. Et siis tahdo erota? + +BERTHA. Tahdon, tahdon kyllä, mutta -- -- + +HAMARI. Mutta sinä odotat ensin kuinka asiat tulisivat muodostumaan. +Eikö niin? + +BERTHA. Mitä sinä sillä tarkoitat? + +HAMARI. Kuule, minä sanon vielä etten ole mustasukkainen. Sinä et ole +vielä ihan varma ihailijastasi, ja sen vuoksi sinä -- -- + +BERTHA. Kuinka sinä uskallat -- --! + +HAMARI. Elä nyt näyttele, vaan kuule mitä minä sanon. Niin pian kuin +saan varmuuden teidän oikeasta suhteestanne, niin se olen minä, joka +pyydän eroa. Sen nyt sanon tässä kaikessa ystävyydessä. Päätä siis! + +BERTHA. Minä halveksin sinua. + + (Aikoo mennä.) + +HAMARI (ottaa häntä käsivarresta). Päätä ensin. + +BERTHA. Ai, ai, aijotko sinä minua tappaa! + +HAMARI (työntää hänet luotaan). No syytä itseäsi sitten! + +BERTHA. Kyllä se nyt on viimeinen kerta kuin minä tämmöistä -- --! + + (Menee). + + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + + MIILI. HAMARI. VILANDER. + +MIILI. Voi, voi, oletteko taas riidelleet --! (Koputtaa Vilanderin +ovelle.) Pappa pappa, nyt vahtimestari on täällä. + +VILANDER (ulkopuolella). Hyvä! Tulen heti. Pyydä häntä sisään. + +MIILI. Mistä te nyt taas -- --? + +HAMARI. Keskustelimme vaan vähän vilkkaasti eräästä päivän +kysymyksestä. Mutta oletko sinä sitten aina yhtä mieltä sulhasesi +kanssa, Miili? + +MIILI. Tietysti. Hän kun on niin viisas. + +HAMARI. Vai niin. Minusta hän on typerä. + +MIILI. Hyi, kuinka sinä sanot! Tänään olet oikein ilkeä, Niilo. Tule +nyt pois sopimaan Berthan kanssa, niin -- -- + +HAMARI. En, tarvitsen raitista ilmaa. Hyvästi! + + (Vasemmalle.) + +MIILI (yksin). Voi voi, kuinka heidän epäsopunsa on ikävä ja kuinkahan +se viimein loppuukaan. + + (Ulos perältä.) + + +KOLMASTOISTA KOHTAUS. + + VILANDER sitten HENTUNEN. + +VILANDER (sisääntullessaan hänellä ei vielä ole nuttu täydellisesti +hihoissa). Lainata rahaa omalta vahtimestarilta, onhan tuo nyt vähän +nöyryttävää, mutta eihän siitä kukaan saa tietää. Kun nyt ukko vaan +suostuisi minun ehdotukseeni, se vanha kettu. Jos ei, niin on siihen +viimeiseen keinoon turvauduttava, vaikka se minua vähän peloittaa. +Mutta ei auta, rahaa minun pitää saada, muuten olen hukassa. + +HENTUNEN (tampuurin ovesta). Täällä minä nyt olen, herra asessori. + +VILANDER. Jassoo, Hentunen. No, astukaa sisään, astukaa sisään. +(Kävelee muutamia askeleita.) Frisches Wetter, niinkuin saksalainen +sanoo. Raitis ilma tänään. + +HENTUNEN. Niin, käyhän siellä semmoinen kylmä viima. + +VILANDER. Mutta Hentunen tulee nyt istumaan. Olkaa niin hyvä, kas tässä +tuoli. + +HENTUNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kyllä minä seisonkin. + +VILANDER (kävelee taas pari askelta; sitten pienen paussin perästä +keveästi ja luontevasti). No, onko Hentunen jo ajatellut sitä meidän +asiaa? + +HENTUNEN. Niin, kyllähän minä, mutta -- -- + +VILANDER. Mutta? + +HENTUNEN. Niin, tuota, katsokaapas nyt. Assessorin ei pidä +pahaksua -- mutta mitä hyötyä minulla oikeastaan olisi tuosta +henkivakuutuskirjasta? + +VILANDER. Sepä kysymys! Jos minä sill'aikaa kuolen, niin saattehan +nostaa tuon summan. Kaikissa tapauksissahan minä kolmen kuukauden +kuluttua maksan teille takaisin nuo 2,000. + +HENTUNEN. Hm, minun täytyy sanoa, minä en tätä asiata oikein ymmärrä. +Olen vanha mies ja nämä henkivakuutukset ovat semmoisia uuden ajan +keksintöjä, joista ei minun nuoruudessani tietty. Luulen sitä paitsi +että tekisin syntiä jos ottaisin vastaan tuon vakuutuskirjan. + +VILANDER. Syntiä! Mistä syystä? + +HENTUNEN. Olen köyhä mies, vallan köyhä, senhän kaikki tietävät, ja jos +nyt pienistä säästöistäni lainaan asessorille tämän summan, niin sen +teen ainoastaan sen hyvän ja ystävällisen kohtelun vuoksi, jota +assessori aina on minulle osoittanut. + +VILANDER (tekee kieltävän liikkeen). Noo noo. + +HENTUNEN (jatkaen). Mutta nämät 2,000 ovat minun oloissani paljon +rahaa, hyvin paljon rahaa, herra assessori, ja minä pelkään, että +minä haudan partaalla oleva vanhus suuressa heikkoudessani ja +levottomuudessani, kun tämä pantti on tämmöistä laatua, rupeisin +taivaasta rukoilemaan toisen ihmisen kuolemata -- teidän kuolemaanne! +herra assessori, josta Jumala varjelkoon. Eikö se olisi kauheata! Ja +sen vuoksi minä en -- -- + +VILANDER. Hahaha, kylläpä te otatte tämän vakavalta kannalta, Hentunen, +enkä tietysti voi luvata kuolla tällä ajalla, hahaha! Mutta jos ette +luota minuun, niin -- -- + +HENTUNEN. luotanhan minä, luotanhan minä -- eihän muuta voi tulla +kysymykseenkään. Mutta tämä tapa vaan tuntuu minusta niin +vastenmieliseltä. -- Puhuihan herra assessori eräästä toisestakin +pantista, jos oikein muistan. + +VILANDER (säpsähtää vähän). Niin, siitä toisesta. (Rupeaa kävelemään.) +Te ette siis pidä tuota vakuutuskirjaa vastaavana panttina? + +HENTUNEN. Kyllä kyllähän -- miks'ei. Mutta kuten jo sanoin, niin -- -- +herra assessorin ei pidä tykätä pahaa, mutta -- -- + +VILANDER. No, olkoon menneeksi sitten, vaikka tämä on naurettavaa, +varsinkin kun ajattelee minun yhteiskunnallista asemaani. Mutta +rauhoittaakseni teitä, niin olkoon menneeksi vaan. Mutta muistakaa: +suurimmassa salaisuudessa ainoastaan, muistakaa se. Muutenhan voisin +joutua koko kaupungin pilkaksi, hahaha! + +HENTUNEN. Ei se minun kauttani ilmi tule. + +VILANDER. Onko teillä ehkä rahat mukananne, Hentunen? + +HENTUNEN. Pistinhän ne tänne lompakkooni, jos niin että -- -- + +VILANDER. No, antakaa tänne. Minä kirjoitan teille pienen todistuksen, +niin asia on päätetty. + + (Istuutuu pienen pöydän ääreen.) + +HENTUNEN. Niin, kyllä minä semmoista pyytäisin. + +VILANDER (kirjoittaa). »Täten todistan että -- --» (Viskaa kynän pois.) +Ei! + + (Rupeaa kävelemään.) + +HENTUNEN. No, jos ei assessorille passaa, niin en suinkaan minä -- -- + +VILANDER. Passaa! Miks'ei, passaahan se. (Istuutuu taas ja puhuu +kirjoittaessaan). Tuumin vaan että mikähän ajatus Hentusella on +minusta, kun tämmöisiin välipuheisiin ryhdyn -- mutta sattuuhan joskus +jokaiselle tämmöinen pikkuinen rahapula, varsinkin näinä ahtaina +aikoina, enkä minä muihin olisi kääntynytkään, mutta kun tunnen +Hentusen rehelliseksi mieheksi, joka voi säilyttää salaisuuden, +niin -- -- Kas tuossa, nyt se on kirjoitettu. Lukekaa se jos se kelpaa. + +HENTUNEN (lukee selvällä äänellä). »Täten todistan, että minä +allekirjoittanut vahtimestari Kristoffer Hentuselta olen saanut +lainaksi 2,000 markkaa, josta kolmelta kuukaudelta maksan provisioonia +ja korkoa yhteensä 120 markkaa, sekä annan hänelle pantiksi salongin -- +vierashuoneen -- ruokasalin ja sänkykamarin huonekalut, jotka kumminkin +vielä saan pitää luonani, mutta jotka hän minulta saa periä, jos en +määrättyjen kolmen kuukauden kuluessa suorita hänelle yllämainittua +rahasummaa 2,000 mk. Sanoo 2,000 mk. Helsingissä 1 p. Huhtik. 1908. +Pontus Vilander, asessori ja ritari.» (Kääntää paperin kokoon.) Kiitos, +se on oikein. + +VILANDER (joka silläaikaa on kävellyt edes takaisin). No, onko +vahtimestari nyt rauhoitettu, hahaha. + +HENTUNEN. Kyllä. Tässä olisi nyt rahat. Mutta assessorin ei pidä +suuttua jos minä edeltäpäin olen vetänyt pois tuon pienen provisioonin, +sillä -- -- + +VILANDER. Mitä? -- No, sehän on yhdentekevä -- aivan yhdentekevä. + + (Ottaa rahat ja rupeaa niitä lukemaan). + +HENTUNEN. Niin, ei muuten, mutta kun olen kuullut että niin on tapana +ja sen vuoksi että kaikki kävisi säännöllisesti -- -- + +VILANDER. Niin, kyllä me ymmärrämme toisemme, kyllä me ymmärrämme. +Hentunen voi olla aivan tyyni -- rahat kyllä maksetaan määräajalla. Vai +toivooko vahtimestari ehkä vielä saavansa loikoa päivällisuntaan minun +parhaimmalla sohvallani. En nyt sentään sillä voi teitä palvella, +hahaha! Mutta se on totta. Meillä on huomenna täällä pienet kemut, niin +että eiköhän Hentunen niinkuin ennenkin tulisi passaamaan, jos sopii? + +HENTUNEN. Vai kemut! Kiitos, kyllä minä tulen siihen tavalliseen +aikaan. Niin no, hyvästi sitten, herra assessori! + +VILANDER. No, hyvästi, Hentunen, hyvästi! (Lyö häntä olkapäille.) Se on +aina niin hauskaa nähdä vahtimestaria, aivan kuin kuuluisitte +perheeseemme. No, hyvästi hyvästi! + +HENTUNEN. Hehehe, nöyrin palvelijanne, nöyrin palvelijanne! + + (Menee.) + +VILANDER (istuutuu). Uff! Tehty kuin tehty. Ei päästänyt minua +vähemmällä, se hävytön juutalainen. -- Niin, Kalle Petterin vekselin +saan nyt lunastetuksi, mutta nämä panttiluovutukset! Jos en ajoissa +niihin voisi hommata -- jos salaisuus tulisi ilmi! -- Järkeni seisoo +kun tuota ajattelen. Rikosasia, rikosasia, ei siitä pääse. + + + +NELJÄSTOISTA KOHTAUS. + + FIINA. VILANDER. + +FIINA. Rouva käski sanomaan, että herra muistaisi tuon listan, josta +rouva -- -- + +VILANDER (nousee). Jahah jahah, viinilista! Tulen heti! +(Huolimattomasti.) No, onhan tässä vielä päiviä. + +(Esirippu lankeaa.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Sama huone, mutta valaistu. Perältä kuuluu heikosti pianomusiikkia ja +joku tanssiva pari vilahtaa silloin tällöin oviaukon ohi. Kello on +noin 9 paikoilla illalla. + + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + AMELIE, LUNDSTRÖM, PAROONITAR, KAMARINEUVOKSETAR (kaikki + oikean puolisen pöydän ympärillä teetä juoden). SENAATTORI, + KAMARINEUVOS ja TUKKUKAUPPIAS vasemmalla, pöydän ääressä + teelasit kädessä. Peremmällä KAKSI NUOREMPAA HERRAA ja + VILANDER äänettömästi keskustellen sekä ottaen teetä, jota + HENTUNEN ja FIINA tarjoo ja sen tehtyä menevät perältä. + +LUNDSTRÖM (jatkaa jotakin kertomusta). Niin, hyvät naiset, niin kuin jo +sanoin, mies oli itse auttamassa rouvaansa karkumatkalle. Heidän oma +hieno trillansa seisoi portin edessä ja kuski istui paikallaan kun mies +saattoi rouvaa ajopeliin, suuteli hänen kättään ja muistutti ettei +viipyisi kauvan. Mutta kun tullaan kaupungin ulkopuolelle, niin hyppää +kuski rouvan viereen, suutelee häntä ei kädelle vaan keskelle suuta, +hevoset panevat täyttä laukkaa -- ja aviomies istuu luultavasti vielä +tänäkin päivänä yhä pitenevällä nenällä odottamassa rouvaansa, jolle +hän niin kohteliaasti teki tämmöisen ystävällisen palveluksen. Hahaha! + +PAROONITAR (hyvin vanha, korkkiruuvikiharat ohimoilla, hieno käytös, +keppi kädessä). Tres bien, tres bien! Mainiota, mainiota! Karkasi oman +kuskinsa kanssa. Muistan samallaisen tapauksen nuoruuteni ajoilta, +mutta silloin oli kuski valepukuinen kreivi. Tres piqvante, tres +piqvante! + +AMELIE (nauraen). Niin, sillä kamreerilla on aina niin hauskoja +juttuja. Ja Italiaanko sitten menivät? + +LUNDSTRÖM. Italiaan. Paavin siunausta pyytämään luultavasti, hehehe! + + (Rouvat nauravat.) + +KAMARINEUVOKSETAR. Ja mies joka ei mitään aavistanut! Hän ei sitten +muuta ansainnutkaan. + +VILANDER (lähenee naisten pöytää). Saako kysyä mikä naisia niin +naurattaa -- --? + + (Keskustelu jatkuu hiljaa.) + +SENAATTORI (harmaa-partanen, pitkänlainen mies, arvokas käytös). Minun +käsitykseni mukaan, hyvät herrat, niin aseman parantumisesta ei +ainakaan nyt tällä hetkellä ole juuri paljon mitään toivoa. Täytyy vaan +kärsivällisesti ja tyynesti katsoa tulevaisuutta kohti. + +KAMARINEUVOS. Niin, ne on ne kirotut puolueet, jotka pilaavat kaikki. +Meillä ei ole mitään luottamusta ulkomailla enää. + +TUKKUKAUPPIAS. Krediitti supistuu supistumistaan, konkurssi konkurssin +perästä! + +KAMARINEUVOS. Niin, se on totta, se meidän hyvä ystävämme Kalle Petter +on myöskin jättänyt sisään paperinsa. Sanotaan että hän tulisi +istumaan. + +KAUPPIAS. Kyllä kai siinä perää onkin. + +SENAATTORI (intresseerattu). Kalle Petter Johanssonko? Niin, kyllä minä +tiedän, hän joka ylläpiti sitä miss Kikkerikiitä Grand hotellin +varieteessä, eikö niin? + +KAMARINEUVOS. Aivan oikein, herra senaattori. + +SENAATTORI. Piffinen tyttö, kerrassaan piffinen tyttö! + + (Keskustelua jatketaan hiljaa.) + +VILANDER (yhtyy sill'aikaa tähän ryhmään). + +KAMARINEUVOKSETAR. Kävimmehän me siellä viime talvena, mutta kun +tulimme Napoliin, niin oli siellä niin harvinaisen kylmä, että olimme +paleltua kuoliaaksi kun niillä raukoilla ei ole kunnollisia +kakluunejakaan, ja mieheni sanoikin, että kyllä se vanha sananlasku nyt +taitaa toteutua: nähdä Napolin ja sitten kuolla, hahaha! Mutta apropos +siitä, sinnehän se meidän nuori nerommekin, herra Jung, näinä päivinä +kuuluu lähtevän. Mitä paroonitar pitää hänen runoistaan? + +PAROONITAR. Oh, paljon, paljon! Ranskalaisia esikuvia. Hänhän se on tuo +nuori mies, joka tanssii niin ahkerasti Berthan kanssa? Hänellä on +makua. Mutta Bertha onkin oikein viehättävä tänä iltana, oikein +viehättävä. + +AMELIE. Oh, kuinka täti viitsii puhua! + +LUNDSTRÖM. Meidän emäntämme onkin tunnettu koko Helsingissä kauneista +tyttäristään. + +PAROONITAR. Niin, kohtahan jättää nuorempikin tyttäresi kotinsa, jos on +totta mitä eräs pikku lintu korvaani kuiskasi. Niin, tunnusta sinä +vaan. + +AMELIE. En minä suinkaan siitä mitään -- -- + +KAMARINEUVOKSETAR. Amelie aikoo meitä surprenerata. + + (Jatketaan hiljaa.) + +VILANDER (seisallaan senaattorin vieressä). Eikö veli senaattori ole +siitä kuullut? Me nauroimme sille jutulle että olimme tukehtua. Se oli +kahden aikana yöllä. Porttieeri näki ystävämme kuinka hän hiipi +korridoorissa kuin mikähän valkoinen haahmu. Hahaha, hassu juttu, +hahaha! + +SENAATTORI (hymyillen). Kyllä minä vähän muistan kuulleeni. + +VILANDER. Lundström sen tuntee paremmin. -- Tuleppas tänne, Lundström. +Kerroppas veli senaattorille tuosta yöllisestä kohtauksesta Grand +Hotellissa -- sinä tiedät. + +LUNDSTRÖM. Jos herra senaattori suvaitsee, niin -- -- + + (Istuutuu heidän pöytäänsä. Puhutaan hiljaa ja salaperäisesti. + Molemmat nuoret herrat ovat lähestyneet pöytää). + +KAMARINEUVOKSETAR. Ja mieheni sanoo että herrassöötinki Käellä on suuri +tulevaisuus. Hän on tarmokas ja kunnianhimoinen ja säntillinen. + +PAROONITAR. Hahaha! Niin, säntillinen! Hän tanssiikin niin vakavasti +kun hän laskisi askeleitaan ettei tulisi liian monta eikä liian vähän. +(Nauraa.) Pardon Amelie, kultaseni! Mutta emmekö mene saliin, se on +aina niin hauskaa nähdä nuorta iloista väkeä. + +KAMARINEUVOKSETAR (nousee). Niin, menemme. + +AMELIE (samoin). Saanko tarjota käsivarteni tädille. + +PAROONITAR. Kiitos, kultaseni! Niin, vanhaksihan tässä tulee, +vanhaksihan tässä tulee. Kuka luulisi että minäkin -- -- + +HENTUNEN (joka on tullut ottamaan pois tyhjät teekupit, tyrkkää +vahingossa tarjottimellaan kamarineuvoksetarta). Ah, pyydän anteeksi, +pyydän nöyrimmästi anteeksi! + +AMELIE (ankarasti). Kuinka vahtimestari nyt sillä tavalla -- --! +(Paroonittarelle.) Ukko on tullut vähän kömpelöksi, mutta vanhan tavan +mukaan me häntä vielä käytämme passaamassa. (Kamarineuvoksettarelle.) +Loukkasitko itseäsi, ystäväni? + +KAMARINEUVOKSETAR. Ei mitään. (Miehelleen mennessään.) Tuletko tanssia +katsomaan, Reinhold? + +KAMARINEUVOS (kärsimättömästi). Jälestäpäin, jälestäpäin -- -- + +PAROONITAR (Amelielle). Niin, minä muistan sen vielä kuin se olisi +tapahtunut eilen. Se oli anno -- annappas kun ajattelen -- anno 1860 se +oli -- enoni kreivi Pommerfeltin maatilalla -- un toujours garçon, se +vanha kreivi -- uuden vuoden aikana -- -- + + (Naiset katoavat). + + + +TOINEN KOHTAUS. + + VILANDER, SENAATTORI, KAMARINEUVOS, TUKKUKAUPPIAS, + LUNDSTRÖM, HENTUNEN ja kaksi herraa. + +LUNDSTRÖM. Niinkuin sanottu, se oli ystävämme Kalle Petter eikä hänellä +ollut muuta päällään kuin yhtä ainoata vaatekappaletta, tuota ihan +välttämätöntä, jonka jo kätkyessä ollessamme oma mammamme puki +päällemme. Hahaha! + + (Kaikki nauravat.) + +SENAATTORI. Ei ole paha juttu! + +KAMARINEUVOS. Mainiota! + +KAUPPIAS. Saakelin hyvä! + +VILANDER. Niin, eikö totta, siinä olisi oivallinen pala pilalehdelle ja +skandaalikröönikalle, hahaha! (Kysyy hiljaa jotain Hentuselta.) Jahah, +hyvä. -- Veli senaattori ja muut herrat, wistipöytä odottaa meitä, +(viittaa vasemmalle). Ehkä siis astumme sisään ja otamme pienen +robbertin. Olkaa hyvä! (Nuorille herroille.) Herrat ottavat tietysti +osaa, eikö niin? + +MOLEMMAT HERRAT (kumartavat yht'aikaa kuin komennosta). Kyllä. + + (Kaikki nousevat.) + +LUNDSTRÖM. Minä en pelaa, tulen vaan katsomaan päälle. + +VILANDER. Veli senaattori on niin hyvä! + +SENAATTORI. Ei, isäntä näyttää tien. Mene edeltäpäin veli Vigilander -- +anteeksi Vilander. + +VILANDER. Hehehe! Ei mitään, ei mitään. + + (Vasemmalle.) + +SENAATTORI (seuraa; muut vasta sitten kuin hän ei enää ole näkyvissä). + +HENTUNEN (menee tarjottimineen perälle. -- Näyttämö on muutamia +silmänräpäyksiä tyhjänä. Musiikki loppuu sointuvilla juoksutuksilla. +Peräoven kautta näkyy liikkeellä olevia herroja ja naisia, heidän +joukossa KÄKI ja MIILI, jotka verkalleen tulevat esille.) + + + +KOLMAS KOHTAUS. + + MIILI. KÄKI. + +MIILI. Sinä et siis pidä tanssista, Yrjö? + +KÄKI. En. Tuommoinen hyppiminen on minusta naurettavaa, eikä se sovi +henkilölle, joka hiukankaan arvosta pitää. + +MIILI (on istuutunut). Sen vuoksiko sinä sitten olet noin tyly minulle +tänään? + +KÄKI. Miten niin? Minä olen niinkuin tavallisesti. Minun luontoni on +nyt semmoinen. + +MIILI. Ei, sinä olet koko illan ollut niin kummallinen ja se näyttää +siltä kuin tahtoisit minun seuraani karttaa. Mitä minä olen sinulle +tehnyt, Yrjö? + +KÄKI. Mutta en suinkaan nyt tässä kaikkien nähden voi ruveta sinua +hyväilemään kun kihlaus ei vielä ole julistettukaan. Sehän näyttäisi +omituiselta. + +MIILI. No, sehän kumminkin tapahtuu aivan heti. Ja mikä salaisuus se +sitä paitsi enää on -- tietäväthän sen jo kaikki. Mutta minä olen +ruvennut miettimään jotain. + +KÄKI. No, mitä se nyt sitten olisi? + +MIILI. Kuule, rakastatko sinä minua oikeastaan, Yrjö? + +KÄKI. No, kaikkea nyt! Olenhan minä pyytänyt sinua vaimokseni. + +MIILI. Niin -- mutta jos sinä olisit minuun kyllästynyt? + +KÄKI. Mistä syystä minä olisin sen tehnyt? + +MIILI. En tiedä. Kun minä olen niin lapsellinen -- -- Minä olen saanut +niin kummallisen aavistuksen -- -- En, en voi siitä puhua. + +KÄKI. No, puhu nyt vaan. + +MIILI. Niin, se tuntuu kuin tahtoisit päästä minusta erilleen. + + (Nyyhkii). + +KÄKI. Kuinka sinä nyt tuommoista joutavata -- -- Olenko minä millään +tavalla -- --? Rauhoitu nyt, rauhoitu! + +MIILI. Minä olen siis erehtynyt. (Katsoo häntä suoraan silmiin.) Sinä +siis et tahdo minusta päästä? + +KÄKI. No, sinä nyt olet merkillinen, se täytyy sanoa. + +MIILI. Sinä et katso minua avonaisesti silmiin, Yrjö. Onko jotain +tapahtunut, joka tekee minut sinulle vastenmieliseksi, sano vaan +suoraan. + +KÄKI. Vastenmieliseksi! Sinä pieni keijukainen! + +MIILI. Jätetään nyt nuo korulauseet. Onko jotain muuta, joka sinun +mielestäsi tekee meidän yhtymisemme arveluttavaksi? Ehkä omaiseni ei +sinua miellytä? Ehkä Bertha -- --? Ehkä et pidä papasta ja mammasta? + +KÄKI. Mutta kuka on istuttanut nuo hullutukset päähäni, Miili? + +MIILI. Ei kukaan -- mutta yöllä kuin makasin valveellani -- tähdet +tuikkivat niin suurina ja kirkkaina -- ja ajatukset kävivät niin +vakaviksi. Minä ajattelin omiani, jotka minun kohta täytyy jättää -- +että minä vielä olen niin lapsellinen -- että minä tarvitsen niin +paljon rakkautta. Enkä tiedä mistä syystä -- mutta minä purskahdin +itkuun -- hillittömään itkuun -- -- + + (Nyyhkii). + +KÄKI. Mutta tämähän on todellakin sopimatonta. Ajatteleppas jos joku +tulisi. + +MIILI (pyyhkii pois kyyneleitään). Mitä se tekee. Sano siis suoraan, +jos et minusta huoli -- eihän se vielä ole liian myöhäistä. + +KÄKI. Minä kiellän sinua puhumasta tuommoista roskaa. Mitä ihmiset +sanoisivat -- mitä koko kaupunki -- --! + +MIILI. Mutta jos ei noita ihmisiä olisi, eikä heidän puheitaan, +niin -- --? + +KÄKI. No, tahtoisitko sinä sitten päästä minusta, Miili? + +MIILI (pienen äänettömyyden perästä). Eihän se nyt minusta ole kysymys. + +KÄKI. Mitä! Voisitko antaa minulle rukkaset! Minulle' Sinä loukkaat +minua, Miili! + +MIILI. Enhän minä sitä ole sanonut. Mutta sinä olet käynyt minulle niin +kylmäksi ja tylyksi. Siihen on joku syy, sen minä huomaan. (Nousee +päättäväisesti.) Ja sen vuoksi vaadin nyt että sinä sen sanot minulle +koska olen kihlattusi. + +KÄKI. Jassoo, vai vaadit. Mutta minä olen kohta miehesi, pääsi ja +järkesi ja minä vaadin että lopetat nuo jaaritukset. Jos tänään olen +kylmä, jota en luule, niin voi se tulla virkahuolista ja muista syistä, +joiden kertomisella en sinua tahdo vaivata -- + +MIILI. Sinä et tahdo sitä sanoa, sen huomaan kyllä. Mutta minä aavistan +että se on papan ekonoominen asema, joka sinua -- -- + +KÄKI (ankarasti). Vait, sanon minä, muuten minä suutun. Kas tuossa +tulee ihmisiä -- elä anna niiden mitään huomata. Tule pois saliin. + +MIILI. En minä nyt jaksaisi -- -- + +KÄKI. Sinun täytyy. + + (Menevät.) + + + +NELJÄS KOHTAUS. + + HENTUNEN, FIINA (tuoden virvokkeita, viiniä ja hedelmiä, + joita asettavat oikealle) VILANDER. + +HENTUNEN. Hm! Näytti silta kun nuorella herrasväellä olisi ollut pientä +kinaa keskenään. Ei ennusta hyvää, hehehe! (Vetää viinin hajua +nenäänsä) Ah, hienoa sorttia, hienoa sorttia! No, hieno talo muutenkin. +Ja niin hienoja huonekalujakin, heheh! Eikö niin tyttöseni? + +FIINA. Tietysti. Mutta mitä vahtimestari sillä tarkoittaa? + +HENTUNEN. Muuten vaan -- muuten vaan sanoin, hehehe! + +VILANDER (vasemman puoleisessa ovessa). Onko vahtimestari -- --? +Jassoo, tuossahan se onkin. Pian totivehkeet sisään. Senaattori on jo +levoton kun ei saa tuutinkiansa. + +HENTUNEN. Paikalla, heti paikalla. + + (Menee, FIINA samoin.) + + + +VIIDES KOHTAUS. + + VILANDER. AMELIE. + +AMELIE. No, hyvä että tapasin sinut, Pontus. Aijoin juuri tulla +sanomaan että eiköhän jo olisi aika julaista kihlaus. Kaikki näyttävät +sitä odottavan ja kihlatutkin ovat jo vähän hermostuneita. Sinä pidät +pienen puheen, juomme heidän maljansa ja sitten on siitä päästy. + +VILANDER. Niin, kyllä kai se on parasta, mutta odotahan siksi kun +ensimäinen robbertti on mennyt. Mutta mitä minä nyt sanon, minä en +juuri ole mikään puhuja, kuin tiedät. + +AMELIE. No, ainahan sinä nyt muutamia sanoja löydät. Mutta eikös +kekkerimme ole onnistuneet, Pontus, vai mitä? Elegantti, valittu seura, +nuoruutta ja kauneutta, hyvä valaistus ja iloinen mieli! Mitä sitten +puuttuu? Ja kuuleppas, vanha paroonitar, joka on semmoinen +aristokraatti, pyysi saada sanoa minua sinuksi ja kutsui minua sitten +vielä kesällä maatilalleen, ajatteleppas! Ja sinä voit arvata kuinka +muut rouvat olivat kateellisia, varsinkin kamarineuvoksetar, joka aina +on niin olevinaan. Hän onkin niin tavattoman herttainen ja miellyttävä +tuo vanha paroonitar! + +VILANDER. Veli senaattori on myöskin ollut niin ystävällinen ja niin +hauskalla tuulella. Tiedätkös hän sanoi minua vahingossa +Vigilanderiksi. Olisipa vaan sen tehnyt joku muu, niin kyllä minä +olisin häntä -- -- mutta mehän olemme vanhoja koulutovereita, hehehe! +Mutta tuo puhe -- mitä minä nyt oikeastaan -- -- + +AMELIE. No, mieti sitä nyt vähäisen. Minä menen vieraiden luo siksi +kuin suoritatte robbertinne. (Kääntyy takaisin.) Mutta miltä minä +näytän tänä iltana? Eikö pukuni vaateta minua? sanoppas Pontus. + +VILANDER. Näytät kymmenen vuotta nuoremmalta, Amelinkkani. Tule tänne +niin saat muiskun, hehehe! + +AMELIE (mennessään, nauraen). No, ei tule kysymykseenkään. + +VILANDER (miettien puhettaan). Hm! Hyvät herrat ja naiset! Koska me nyt +olemme tänne kokoontuneet -- -- Ei, ei se passaa -- Sanotaan: ei ole +hyvä miehen olla yksinään -- -- niin sen vuoksi kun me nyt olemme tänne +kokoontuneet, niin -- -- niin -- -- No, kyllä se sitten menee kun on +lasi kädessä. + + + +KUUDES KOHTAUS. + + HAMARI (tampuurin ovesta), VILANDER, HENTUNEN. + +VILANDER. No, myöhäänpä tulitkin, poikaseni. + +HAMARI. Iltaa! Onko tämän näköistä miestä sitten täällä kaivattu? Olin +johtokunnan kokouksessa ja sanoin itseni irti. Olen saanut tuon paikan +Bakussa, josta teille kerran puhuin. + +HENTUNEN (vie totitarjottimen vasempaan). + +VILANDER. No, sepä helkkarin hauskaa. Mutta sittenhän me tulemme sinut +kadottamaan. Milloinka sinun pitää lähteä? + +HAMARI. No, täytyy ensin järjestää asiansa täällä. Kirjaviahan nuo +ovat, mutta kun saan niin suuren palkan, niin ehkä pääsen kunnollisesti +lähtemään parin viikon päästä. + +HENTUNEN (palaa ja menee ulos perältä). + +VILANDER. Entäs Bertha? + +HAMARI. Niin, antakaa nyt anteeksi appivaari, mutta kyllä minä menen +yksin. + +VILANDER (raapii päätään). Niin niin -- kirottu juttu tämä! Mutta mitä +siihen nyt voi, kun asiat ovat niin kärjistyneet. No niin, ei mitään +ikävyyksiä tänään. Tule pois, niin saamme pienen lasin. Vai tahdotko +ehkä mennä naisia tervehtimään? + +HAMARI. Pelkään etten ole mikään miellyttävä henkilö heidän silmissään. +Varmempi siis turvautua Bakkukseen. + +VILANDER. No, tule sitten. + + (Molemmat vasemmalle) + + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + BERTHA. JUNG. + +BERTHA (hyvin elegantti). Ajss, kuinka se piinaa minua että kaikkien +silmät meitä seuraa. Niinkuin me olisimme mitään kummituksia muka! + +JUNG. No, mitä siitä välittää. Me tunnetut henkilöt, jotka aina olemme +yleisön huomion alaisina pian siihen totumme. + +BERTHA. Minä tahtoisin jotain juotavata. + +JUNG. Ehkä lasi vettä -- --? + +BERTHA. Ei vettä, viiniä sen pitää olla. Kas tässähän onkin. (Ottaa +tarjottimelta täytetyn lasin) Maljanne! + + (Juo lasin pohjaan yhdessä hengenvedossa) + +JUNG (samoin). Maljanne, rouva! + +BERTHA. Minä olen nyt semmoisessa omituisessa mielentilassa että huolin +viis siitä mitä muut minusta ajattelevat. + + (Istuutuu sohvaan vasemmalle.) + +JUNG (istuutuu hänen viereensä). Niin, sehän on luonnollista. Emmekö +ole vapaita indiviidejä, emmekö itse määrää elämästämme. Ja mitä nuo +muut ihmiset sitten ovat? Joukko outoja olennoita, joiden naamoja +tuskin toisistaan eroittaa. Kompakti massa, jossa ei yksilötä voi +huomata. Jotain semmoista, jota silmä kyllä pintapuolisesti havaitsee, +mutta jota ei sen koommin pane mieleen. -- Tiedättekö miltä tuntui +minusta kun yhdessä liitelemme valssin sävelien mukaan? Tuntui kun +olisimme kahden kesken koko maailmassa, ei muita ollenkaan. Kun +tanssisimme suuressa metsässä, jossa puut soittivat tanssimusiikkia, +kuu paistoi suurena kaarilamppuna eikä ollut menneisyyttä eikä +tulevaisuutta. Aikaa ei ollut. + +BERTHA. Niin, sitä samaa minäkin tunsin -- vaikka kumminkaan en aivan +niin. Kun ajattelin tulevia päiviäni -- yksinäisyyttäni, niin tuntui +kuin veitsi olisi tunkeutunut sydämeeni. Mutta minä työnsin sen pois +tuon tunteen. Nauti sekunneista sanoin itselleni. + +JUNG. Te tulette siis minua vähän kaipaamaan kun matkustan? Niin, minun +täytyy sitä uskoa. Nuo silmät eivät voi valehdella. Ja minun kun tästä +pitäisi tulla maailman onnellisemmaksi ihmiseksi, päinvastoin tulen +siitä vaan vielä onnettomammaksi. + +BERTHA. Emme -- emmekö ole vapaita indiviidejä. + +JUNG. Mitä -- mitä te sanotte? + +BERTHA. Ei mitään -- mitä te luulette minun tarkoittaneen? Oh, tuo +viini meni varmaan päähäni. + +JUNG. Kuulkaa rouva, te ette myöskään ole onnellinen. + +BERTHA. Mistä te sen päätätte? + +JUNG. Kun te olette niin vieras ympäristöllenne -- ei kukaan teitä +ymmärrä. Ja elämä on siedettävissä ainoastaan kun ollaan kaksittain -- +kun saa sen jakaa jonkun hengenheimolaisen kanssa. + +BERTHA. Sitähän minäkin välistä olen ajatellut -- mutta mitä sitä voi +kohtalolleen. + +JUNG. Mutta päätimmehän juuri että ollaan vapaita indiviidejä. Itsehän +sitä kohtalonsa luo. + +BERTHA. Niin, ehkä te miehet, mutta meidän naisten laita on toinen. +Meillä ei ole teidän lujuutta. Kohtalo meidät musertaa. -- Me elämme +hiljaista jokapäiväistä arkielämää, emme toivo, emmekä sure, kaikki on +yhdentekevää. Silloin tapahtuu jotain odottamatonta. Esimerkiksi joku +henkilö astuu meidän tiellemme, aivan tuntematon ennen. Mutta hän +vaikuttaa niinkuin olisimme hänet joskus ennen nähneet -- niinkuin +olisimme häntä kauvan kaivanneet -- niinkuin hän tulisi meitä noutamaan +kauvaksi, kauvaksi. Ja meidän kohtalomme on täytetty. Niinkuin +noiduttuna me häntä seuraamme ja -- -- Ah, mitä minä puhunkaan! Tunnen +semmoista väsymystä -- -- + +JUNG. Rouva Bertha -- -- en tiedä -- -- uskallanko -- -- + +BERTHA (korjaa pääkoristettaan). Tuo kukkakin tuossa tukassa niin +vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka -- -- + +JUNG. Minä autan -- minä autan -- jos saan luvan -- -- + +BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa -- hiljaa -- -- + +JUNG. Tälläkö tavalla? Kas niin -- odottakaa -- -- + +BERTHA. Ai, ai, se pistää -- se pistää -- -- + +JUNG. Eikö nyt ole parempi -- --? + +BERTHA. Ehkä -- en tiedä -- + + (Hän lähenee niinkuin vahingossa Jungia.) + +JUNG (ottaa häntä äkkiä vyötäisiltä ja suutelee häntä rajusti). Bertha, +Bertha, seuraa minua Italiaan! + +BERTHA (irtautuu hänestä). Mitä uskallatte! + +JUNG. Bertha, sinä rakastat minua! Sinä seuraat minua! + +BERTHA. Vait! Te olette hullu! Joku voi tulla! + +JUNG. Sinä seuraat! + +BERTHA. En koskaan. + +JUNG. Huomenna me menemme -- yöjunassa -- ei kukaan tiedä mitään -- -- + +BERTHA. En, en -- --! + +JUNG. Ja parin päivän päästä olemme jo kaukana tästä harmaasta +Suomesta. Uusi aika koittaa meille. Sinä tulet minua inspireeraamaan +uusiin teoksiin ja nimemme tulee loistamaan yhdessä kauvaksi +tulevaisuuteen asti. + + (Aikoo suudella häntä. -- Musiikki ulkopuolella alkaa.) + +BERTHA. Hiljaa, sinä villi poika! Hiljaa, sanon minä! Meidän pitää +mennä takaisin saliin etteivät mitään epäile. Annan sinulle sitten +merkin kun -- -- + +JUNG (yrittää taas suudella, mutta samassa ilmestyy LUNDSTRÖM +vasemmalta). + + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + EDELLISET. LUNDSTRÖM. + +BERTHA. Ah, siellä on joku! (Luontevasti ja nauraen.) Ei, herra Jung, +kyllä te erehdytte -- asia ei ole sillä tavalla -- ei suinkaan. + +LUNDSTRÖM (ivallisesti). Pyydän anteeksi! En suinkaan häiritse? + +BERTHA. Ei millään muotoa. Me lopetimme juuri intressantin keskustelun, +jossa olimme vähän eri mieltä. Tulkaa nyt, herra Jung, musiikki on jo +alkanut. + + (Menevät.) + +LUNDSTRÖM (katsoo heidän perään). »Eri mieltä!» Kiitoksia paljon, kyllä +minä sen uskon! Eikö tuo piru olisi häntä suudellut, jos en olisi +sattunut tulemaan. Täydellinen skandaali puhkeaa kohta, sen tunnen +sieramissani. Ja kyllä minä pidän huolta siitä että se tulee +tunnetuksi. Se on pieni yksityislystini, se. Hehe! + + (Aikoo mennä perältä kun HENTUNEN tulee vastaan kantaen + tarjotinta laseineen.) + + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + HENTUNEN. LUNDSTRÖM. + +LUNDSTRÖM. No, vielä se vahtimestarikin vaan jaksaa olla mukana +passaamassa kuin ennenkin maailmassa. + +HENTUNEN. Niin niin, tuntuuhan jalat jo vähän jäykiltä, mutta täytyyhän +sitä hankkia sivutuloja mistä niitä saa. (Panee tarjottimen pöydälle +oikealla ja järjestää lasit.) Köyhä mies, köyhä mies! + +LUNDSTRÖM. Vai köyhä! Joka voisi ostaa koko tämän talon sisustuksineen, +kaikkineen. (Samassa putoaa Hentusen varomattomuudesta lasi +sisältöineen sohvalle.) No, kas nyt! Mitä te teitte! Hieno sohva meni +pilalle! + +HENTUNEN. Voi voi, mikä vahinko, voi voi! + + (Lankeaa polvilleen ja rupeaa kiireesti käsiliinallaan + pyyhkimään päällystä.) + +LUNDSTRÖM. Antaa olla pyyhkimättä; se tulee siitä vaan pahemmaksi. Mitä +ainetta se oli? + +HENTUNEN (pyyhkien). Taisi olla Sauternia. + +LUNDSTRÖM. Siitä tulee pilkkuja. No, sepä nyt vasta kömpelyyttä! +Hentunen saa hankkia siihen uuden päällyksen. Antaa olla sen +pyyhkimisen, sanon minä. + +HENTUNEN. No no, herra kamreeri, kuinka te nyt noin kiivastutte. Kyllä +minä assessorin kanssa tästä sovin. + +LUNDSTRÖM. Mutta huonekalujen pitää olla kunnossa. Assessori saa muuten +niitä itse korjauttaa. + +HENTUNEN (nousee). Mutta minä en ymmärrä mitä tämä asia kamreeria +liikuttaa. + +LUNDSTRÖM. Mitäkö se minua liikuttaa! No, se on yhdentekevä -- +liikuttaahan tuo vähän. Se on aina ikävää nähdä pilkkuja kauniilla +huonekaluilla. + +HENTUNEN. No, siinä tapauksessa uskallan sanoa että tämä asia -- heheh +-- koskee minua hiukan enemmän kuin teitä, herra kamreeri. + +LUNDSTRÖM. Teitä? Mitenkä niin? + +HENTUNEN. Muuten vaan, muuten vaan. Kun tietysti saan korvata vahingon. + +LUNDSTRÖM. Ei -- ei se sitä ole. Te olette niin salaperäisen näköinen, +Hentunen. (Itsekseen.) Ah, voisiko se olla mahdollista! (Ääneen.) +Kuulkaa -- tuota -- Onko assessori teille mitään velkaa? + +HENTUNEN (avoimin suin). Häh?! + +LUNDSTRÖM. Onko hän teille velkaa, kysyn? Oletteko saanut häneltä +mitään hypoteekkiä? Esimerkiksi -- esimerkiksi -- huonekaluja? + +HENTUNEN. O-o-olen. + +LUNDSTRÖM. Nämäkö tässä? + +HENTUNEN. Salongin -- vierashuoneen -- -- + +LUNDSTRÖM (jatkaa). Ruokasalin ja makuukamarin -- -- + +HENTUNEN (samoin). -- »jotka vielä saan pitää luonani -- --» + +LUNDSTRÖM (samoin.) -- »mutta jotka hän minulta saa periä -- --» + +HENTUNEN (samoin). -- »jos en määrättyjen kolmen kuukauden kuluessa +suorita hänelle yllämainittua summaa 2,000 markkaa.» (Lyö kätensä +yhteen.) Herra Jessus siunatkoon! + +LUNDSTRÖM. No, nyt on piru merrassa! + +HENTUNEN. Se petturi! Se hävytön veijari! Se roisto! + +LUNDSTRÖM. Hiljaa, hiljaa! Se teidän sopimuksenne, milloinka se on +päivätty? Sanokaa pian. Minun on kahden kuukauden vanha -- ja teidän? + +HENTUNEN. No, sun suuri luoja! Ja minun on eiliseltä päivältä. +Sittenhän minä en saa mitään -- en niin mitään. En, minä en anna niitä +muille, ne kuuluu minulle. Minä menen hänen luokseen ja paljastan hänet +kaikkien kuullen ja kerron kuinka minua köyhää miestä on petetty ja +narrattu -- -- + +LUNDSTRÖM. Hiljaa, sanon minä! Mistä tiedätte että me olemme ainoat, +joille ne on pantattu, mistä te sen tiedätte. Hiljaa, ihmiset kuulevat +meitä. + + (Pari herraa ovat näkyvissä perällä, mutta poistuvat sitten.) + +HENTUNEN. En -- minä menen -- tulkoon sitten mitä tahansa, minä en +pelkää. Minä tahdon rahani pois -- rakkaat rahani, joita minä niin +suurella vaivalla olen koonnut -- -- -- + + + +KYMMENES KOHTAUS. + + EDELLISET. HAMARI. + +HAMARI. Mitä täällä niin vilkkaasti keskustellaan? Mitä on tapahtunut? + +LUNDSTRÖM (selittää hänelle hiljaa mistä on kysymys). + +HENTUNEN (sill'aikaa). Ja semmoinen lipevä teeskentelijä! Löi minua +olkapäälle ja sanoi, että se on aina niin hauska nähdä minua -- että me +niin hyvin ymmärrämme toisemme -- että minä kuulun heidän perheeseensä. +Kaunis perhe! (Itku suussa.) Saatanan roskaväkeä se on eikä mikään +perhe. + +HAMARI (Lundströmille). Olkoon kuinka tahansa, niin vahtimestari on +saatava täältä pois -- Kuulkaapas vahtimestari, seuratkaa minua -- minä +selitän asiat -- tahtoisin puhua kahden kesken kanssanne. Tulkaa nyt, +niin -- -- + + (Ottaa häntä käsivarresta.) + +HENTUNEN. Ei ei, minä tahdon puhua suuni puhtaaksi. Minä vaadin +oikeutta -- minä vaadin rahani takaisin. Ettehän te mitään tähän voi. +Eihän teillä ole rahaa -- köyhä lutikkahan te itsekin olette. + +HAMARI. Eipäs tiedä, eipäs tiedä. Niin, ei tässä mikään auta. (Vie +hänet pois väkisin) Kas niin, vieraat kuulevat meitä -- -- + +HENTUNEN. En -- en tule -- Tämä on väkivaltaa -- -- (Ulkopuolella.) Voi +voi, sitä roistoa, sitä pirullista roistoa -- --! + + (Vieraita on kokoontunut oviaukolle. Musiikki taukoo.) + + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + + VILANDER. LUNDSTRÖM. + +VILANDER. Kuka täällä tämmöistä meteliä -- --? + +LUNDSTRÖM (vie hänet syrjään). Tule tänne Vilander vähäisen. Vastaa +minulle suoraan ilman verukkeita. Onko huonekalusi pantattu muille, +paitsi minulle ja Hentuselle? Vastaa! + +VILANDER (on pudota seljälleen säikähdyksestä). Mi-mi-mitä! +Kuinka -- --? + +LUNDSTRÖM. Vastaa! + +VILANDER. Mutta se -- sehän oli vaan muodon vuoksi -- kyllä +minä -- -- + +LUNDSTRÖM. Vastaa, sanon minä! + +VILANDER. Eikä ole. Mutta -- -- + +LUNDSTRÖM. No, puhu suusi puhtaaksi. Soh! Pian! + +VILANDER. Vanhan ystävyytemme nimessä -- elä tee mitään skandaalia, +Lundström! Minä olin niin kovassa pulassa -- ei auttanut muuta. Ne -- +ne ei ole vielä maksettu. + +LUNDSTRÖM. Hyvä, sen arvasinkin. Mutta jos et lankeemispäivänä lunasta +tuota vekseliä, niin syytä sitten itseäsi seurauksista, muista se. + + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + + EDELLISET, AMELIE, PAROONITAR (keskustellen BERTHAN kanssa), + KAMARINEUVOKSETAR selittää jotain JUNGILLE, MIILI (seuraa + äitiänsä), KÄKI puhuu jonkun vieraan herran kanssa. Muita + VIERAITA saapuu vähitellen sisään. Viimein SENAATTORI. + KAMARINEUVOS ja nuo molemmat herrat. FIINA. + +AMELIE (lasi kädessä). No, Pontus, ettekö jo ole valmiita. Minä olen +odottanut että tulisit sanomaan, mutta -- -- + +VILANDER. Jahah jahah, aijoin juuri tulla -- mutta sain vähän estettä. +Hentunen -- se tahtoo sanoa Lundström -- -- + +AMELIE. Niin, missä Hentunen on että tulisi tarjoomaan? + + (Viittaa Fiinalle, joka seisoo syrjässä.) + +SENAATTORI, KAMARINEUVOS ja molemmat HERRAT (vasemmalta). + +AMELIE (Vilanderille puoliääneen). No, kuinka sinä olet noin +hajamielisen näköinen? Mitä sinulle on tapahtunut? Voitko pahoin? + +VILANDER. En suinkaan -- en suinkaan. Olen vaan vähän hermostunut +kun täytyy puhua -- ja kun ajattelen että Miili nyt tulee meidät +jättämään -- -- + +MIILI. Pappa, siirretään tämä julistaminen toiseksi kerraksi. Ehtiihän +sitä vielä. + +AMELIE. No kaikkea! Sepä vasta oikku! Kun juuri tätä varten on kutsuttu +vieraita. -- Kilistä nyt lasillasi ja sano pari sanaa, Pontus. + +VILANDER (katsoo ympärilleen onko kaikki saaneet lasinsa ja kilistää). +Hyvät naiset ja herrat! Sanotaan ettei ole hyvä miehen olla yksinään. +Hm! hm! -- Eikä naisenkaan, hm! -- Hyvä herrasväki! Minulla on tytär -- +minulla on kaksi -- mutta minä nyt en siitä toisesta puhu -- sillä hän +on jo onnellisissa naimisissa -- hm -- naimisissa. Minä puhun nyt vaan +nuoremmasta tyttärestäni -- sillä, niinkuin jo sanoin, niin minulla on +kaksi tytärtä -- toinen vanhempi ja toinen nuorempi. (Rykii; pieni +äänettömyys.) Hyvä herrasväki! Avioliitto on tärkeä askel elämässä -- +tärkeä -- sangen tärkeä. Se voi onnistua -- ja se voi epäonnistua. +Niin, en minä nyt itsestäni puhu. Hm! -- Niin, ehkä herrasväki ymmärtää +mistä on kysymys. Eräs nuori mies omasta virastostani -- omasta +virastostani -- vahtimest -- hm -- herasöötinki Yrjö Käki on pyytänyt +tyttäreni Miilin vaimokseen -- ja saan sen vuoksi täten kunnian +julaista heidän kihlauksensa. Eläkööt siis kauvan ja onnellisesti +tyttäreni Miili ja hänen rakas sulhasensa herasöötinki Hent -- tuota -- +Käki piti minun sanoman. Eläkööt! + + (Naurua, onnentoivotuksia ja lasien kilistelemistä.) + +(Esirippu lankeaa.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Sama huone. Oviverhot lasketut alas. Näyttämö on tyhjä. Aika edellä +puolen päivää. Toisen ja kolmannen näytöksen välillä on kaksi päivää +kulunut. + + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. VILANDER, AMELIE, FIINA sitten BERTHA. + +AMELIEN ÄÄNI (oikealta). Fiina Fiina, missä sinä viivyt ihminen -- --! + +VILANDERIN ÄÄNI (vasemmalta). Fiina! Eikös Fiina ole siellä? Fiina! + +FIINA (kädessä tarjotin, jolla on rohtopulloja ja vesikannu). Taivaan +herra, enhän minä voi jakaa itseäni kahtiakaan! + + (Oikealle.) + +AMELIEN ÄÄNI. Fiina! Valeriaanani -- Valeriaanani --! + +VILANDERIN ÄÄNI. Fiina, Fiina! Se kylmä vesi -- Fiina! + +FIINA (tulee takaisin). No, tämäpä vasta meteliä! Hulluksihan tästä +tulee! + + (Vasemmalle.) + +BERTHA (vasemmalta, kävelypuvussa pieni laukku kädessä). Ei ketään +täällä. Hyvä, niin pääsen heitä tapaamasta. Kun nyt vaan näkisin tuon +Fiinan, että voisin hänelle tämän kirjeen -- + + (Ottaa taskustaan pienen kirjeen). + +FIINA (tulee). + +BERTHA. Ah, tuossa hän onkin! Kuule Fiina, minulla olisi sinulle pieni +asia. Tahtoisitko toimittaa sen minulle? + +FIINA. Kyllä. Mutta koko talo on nyt aivan ylös alasin. »Pääkaupungin +lehdessä» on ollut pilakirjoitus, joka kuuluu koskevan meidän +herrasväkeä, vaikka nimiä ei ole mainittu. Puhutaan eräistä komeista +kihlajaiskemuista pari päivää sitten hienommassa perheessä, jossa +elettiin yli varojen ja jossa samassa tilaisuudessa tuli ilmi että +kaikki huonekalut olivat pantatut ja lisäksi kahdelle yhtaikaa eikä +edes maksettukaan vielä. Onko rouva sitä lukenut? + +BERTHA. Kyllähän minä sen luin. Mitä siitä mitä sanomalehdissä seisoo. +Ja kuka sanoo että se on heistä? + +FIINA. Kuuluupa vaan niin olevan. Assessorska on huutanut ja rähissyt +koko aamupäivän ja assessori on aivan suunniltaan. Hän valelee päätään +kylmällä vedellä ja on niin höperön näköinen että saa nähdä kuinka +hänen käy! Miili neiti itkee ja kulkee molempien välillä sovittaakseen +heitä, mutta assessorska on sulkeutunut huoneeseensa, ottaa rohtoja ja +on kieltäytynyt assessoria näyttämästä itseään hänelle. Eikös rouva +mene heitä katsomaan? + +BERTHA. En nyt tällä kertaa -- ehkä myöhemmin. Kuulehan Fiina, tämän +kirjeen tässä sen sinä annat assessorskalle. Mutta ei vielä -- vasta 15 +tai 20 minuutin perästä. Ja muista ettet näytä sitä kenelle muulle. +Ymmärrätkö? + +FIINA (ottaa kirjeen). Mikä kirje tämä sitten -- --? + +BERTHA. Ei mitään -- se on minulta -- se on vaan mamman ja minun +kesken. -- Ah, joku tulee! Piiloita, piiloita se, ettei kukaan näe ja +muista vasta 15 minuutin perästä. Hyvästi! + + + +TOINEN KOHTAUS. + + BERTHA, FIINA, MIILI (oikealta). + +MIILI. Onko Fiina täällä? Ah, Bertha! -- Fiina on hyvä ja menee mamman +luo. + +FIINA (oikealle.) + +MIILI. Bertha, Bertha, sinä tiedät mitä on tapahtunut. Kuka semmoista +olisi voinut luulla! Pappa rukka, pappa rukka! + +BERTHA. Niin, onhan tämä hyvin ikävä juttu enkä todellakaan voi +ymmärtää kuinka pappa on voinut ryhtyä näin halpamaiseen tekoon. + +MIILI. Elä sinä pappaa moiti, me olemme kaikki siihen syypäät. Kuinka +emme ole eläneet ja tuhlanneet, ja pappa on niin hyväsydäminen ja +rauhaa rakastava eikä milloinkaan ole tahtonut kieltää meiltä mitään. +Ja nyt hän saa siitä kärsiä. Herra Jumala, kuinkahan tämä loppuukaan! + +BERTHA. No, ehkä tätä vielä voi arransjeerata. Onhan papalla niin +paljon tuttavia. + +MIILI. Mitä niistä. Ei ne enää hänestä välitä. Pappahan nyt tykkänään +on menettänyt luottamuksensa. Ja siitä hän nyt onkin niin +epätoivoissaan se luottamus kun oli hänelle kaikki kaikessa, sanoo hän. +Ja mammakaan ei tahdo häntä enää nähdä. Tule nyt sinä ja koeta heitä +sovittaa, minä en sitä voi. + +BERTHA. Kukahan lie tämän kirjoittanut, tiedätkö sinä? + +MIILI. Mistä sen tietää? Pappa luulee että se on tuo ilkeä Lundström. +Mutta tule nyt Bertha, niin mennään mamman luo. + +BERTHA. Minä -- minä nyt en tällä kertaa -- Minulla on vähän +asioita -- -- + +MIILI. Mitä niistä nyt. Jätä ne toistaiseksi. + +BERTHA. En voi. Ja sitä paitsi -- en minä osaa heitä lohduttaa. Sinä +sovit siihen paremmin kuin minä. Hyvästi nyt, Miili! + +MIILI (alakuloisesti). No, hyvästi sitten! + +BERTHA. Niin, hyvästi nyt! Elä aina onnellisena ja ajattele joskus +minuakin. (Halailee ja suutelee häntä.) Hyvästi hyvästi, rakas, pikku +Miilini! + + (Kiirehtii ulos.) + +MIILI. Mitä -- mitä tämä merkitsi! Hänellä oli kyyneleet silmissä! +Jättääkö hän meidät, vai -- --? (Juoksee vasemmalle.) Bertha, Bertha, +odotahan vähän -- minulla on jotain sinulle sanomista -- -- Ei, hän on +jo poissa. + + + +KOLMAS KOHTAUS. + + MIILI. VILANDER. + +VILANDER (ilman kaulusta, liivit avoinna ja katse harhaileva ja +onneton). Ei, minun täytyy saada häntä puhutella. Minä tarvitsen +lohdutusta, muuten tulen sekaisin. Olenko minä sitten jo niin syvään +langennut, ettei oma vaimonikaan minusta enää välitä. (Menee ja +koputtaa arasti ovelle.) Amelie! Amelinkkani! Kuulehan! + +MIILI. Antakaa nyt mamman olla siksi kun hän tyyntyy hyvä pappa. + +VILANDER. Hiljaa! -- Amelie, se olen minä. -- Sinun oma rakas +Pontuksesi. Elä nyt enää ole vihoissasi. Kyllä kaikki vielä tulee +hyväksi -- minä olen sähköittänyt täti Beatalle -- hän kyllä auttaa +meitä kun hätä on näin suuri. -- Amelie, etkö kuule? (Hiljaisuus.) +Amelie, muistatkos meidän nuoruuden aikoja? -- kun muutimme uuteen +pieneen kotiimme -- sitä onnen päivänpaistetta ja iloa -- ja kuinka me +rallatimme ja tanssimme -- kuin pieni lintupari omassa pesässään. +Amelie! -- Amelie! Ei vastausta. (Huokaa syvään.) Amelie, sinä rakastit +minua kumminkin kerran. Eikö siitä enää ole rahtuakaan jälellä +sydämessäsi? Ajattele, minä olen jo vanha mies -- sinäkään et enää ole +nuori -- kaikki me tarvitsemme anteeksiantoa. -- Amelinkkani, entisen +rakkautemme nimessä -- elä enää ole suutuksissasi -- anna minun tulla +sisään -- -- + +MIILI. Mutta kuule nyt pappa -- -- + +VILANDER. Anna minun tulla sisään ja istua sinun viereesi ja sitten +itkemme yhdessä meidän kovaa kohtaloamme (nyyhkii) meidän kovaa +kohtaloamme. (Kuuntelee.) Ei mitään. (Kävelee edestakaisin muutamia +askeleita, sitten päättäväisesti.) Amelie, minä tahdon puhua kanssasi. +-- Jassoo, sinä olet päättänyt ettet mitään vastaa. Minä kysyn vielä +kerran, saanko tulla sisään vai kuinka kauvan minun täytyy sinua +rukoilla. (Yhä kiihtyneellä raivolla.) Vastaa, sanon minä. Jassoo, no +sitten tulen väkisin -- minä olen herra talossani, minä -- ja minä +heitän teidät ulos kadulle kaikki tyynni, mammat ja tyttäret ja joka +sorkan -- --! + +MIILI (joka on istunut syrjässä nyyhkien, ryntää ylös ja ottaa häntä +käsivarresta). Pappa pappa, mitä sinä ajattelet -- mikä sinua +vaivaa --! + +VILANDER (vaipuu kokoon). Niin -- niin -- mitä se oli? Taisin vähän +kiivastua. Tuntuu niin omituiselta tässä. + + (Koettaa päätänsä.) + +MIILI. Odota, minä tuon sinulle lasin vettä. Kas tässä! + +VILANDER. Kiitos! Miili, elä jätä minua. Pidäthän sinä toki vähän +vanhasta isästäsi? + +MIILI. Rauhoitu, rauhoitu nyt, pappa kulta. + + + +NELJÄS KOHTAUS. + + EDELLISET. HAMARI. + +HAMARI. Hyvää päivää! Mitäs taloon kuuluu? + +VILANDER. Hamari! -- Päivää! + +HAMARI (luontevasti). Asiat on hullusti, eikö niin? + +VILANDER. Tuletko sinäkin minua pilkkaamaan? Enkö ole jo tarpeeksi +merkitty! + +HAMARI. Niin, appivaari on ollut vähän tyhmä. Mutta tehty on tehty eikä +siihen enää mitään taida. Ei auta muu kuin katsoa elämää suoraan +silmiin. Minä sen vuoksi neuvoisin teitä -- -- + +VILANDER. Minä en huoli sinun neuvostasi. Mikä oikeus sulla on tulla +minua neuvomaan, poikanulikka? Kyllä minä olen hommannut -- kyllä +kaikki vielä tulee hyväksi. + +MIILI (Hamarille). Oletko hiljakkoin tavannut Berthaa, Niilo? + +HAMARI. En persoonallisesti, mutta on minulla ollut tietoja hänestä. +Miten niin? + +MIILI. Hän pistäytyi juuri täällä ja otti minulta niin kummalliset +jäähyväiset -- -- + +HAMARI. Oli kai vähän hermostunut. + +VILANDER (alakuloisesti taas). Kuuleppas, tuleppas tänne, mitä ne sanoo +minusta kaupungilla, Hamari? Mitä ne puhuu minusta kadulla ja +ravintoloissa? Olet kai kuullut? + +HAMARI. Tietysti nauravat ja räkättävät kuin harakat, jotka ovat +löytäneet oikein hyvän makupalan. Mutta olkaa huoleti, kyllä ne pian +teidät unhottavat kun saavat hampaihinsa uuden jutun ja semmoisista ei, +Jumala paratkoon, näy olevan mikään puute tässä meidän herttaisessa +Helsingissämme, haha. Mutta mitäs niistä. Mietitäänpäs nyt millä +tavalla asiat -- -- + +VILANDER. En minä tahdo kuulla mitään -- en minä jaksa -- ja johan minä +sanoinkin että kyllä minä olen hommannut. -- Mutta ajatteleppas, on se +sentään kauheata kun ei tohdi pistäytyä kadullakaan ettei katupojat +näyttäisi sormellaan. Ja virastoon sitten! Milloinka minä sinne +uskallan mennä? Siellähän ovat pahimmat viholliseni. Ja mitä se minun +tuleva vävynikin, se säntillinen mies, minusta ajattelee? On tämä +elämätä, on tämä elämätä! + +HAMARI. Kun tulin niin näin herasöötingin kävelevän tuolla ulkona +kadulla ja katselevan ikkunoihin, niinkuin hän aikoisi tänne. + +VILANDER. Minä en ota häntä vastaan. Minä en tahdo ketään nähdä. Mamma +ja Miili saavat puhua hänen kanssaan. -- Kuuleppas Hamari, kun se +mammakaan ei enää tahdo minusta mitään tietää. Ei suvaitse minua kuulla +eikä nähdä. Hän on sulkeutunut kamariinsa ja -- -- + +MIILI. No, mitä nyt pappa -- -- + +VILANDER. Niin, oletko semmoista ennen kuullut? Oma vaimoni! Niin, +kaikkea tässä saa kokeakin! Mutta mitä muka hän sitten on olevinaan +oikeastaan? Ihminen kuin minäkin -- yhtä hassahtava. Ei, minun pitää +päästä hänen puheille -- se ei auta. Aivan tässä paikassa. Minä -- -- + + (Aikoo nousta.) + +MIILI. No no pappa, istu nyt rauhassa ja kuule mitä Niilolla on sinulle +puhuttavaa. Ainahan te ennen niin hyvin olette tulleet toimeen +keskenänne. + +VILANDER (vaipuu taas kokoon). No, puhu nyt sitten, puhu -- kun vaan +pääsen sitä kuulemasta. + + + +VIIDES KOHTAUS. + + EDELLISET, FIINA sitten KISÄLLI. + +FIINA (tampuurin ovesta). Täällä on eräs herra, joka tahtoisi puhutella +assessoria. + +VILANDER. En minä ota vastaan ketään. Minkänäköinen herra se on? + +FIINA. Siistinnäköinen vanhempi mies. Puhuu kimakalla äänellä. + +VILANDER. Kimakalla äänellä? No, antaa hänen tulla sitten. + +FIINA (menee.) + +KISÄLLI (akkamainen ääni). Päivää! + +VILANDER (mutisee). Päivää! + +KISÄLLI. Onko se assessori Vilander itse, jos saan luvan kysyä? + +VILANDER. Minä se olen. + +KISÄLLI. Terveisiä sitten mestarilta, nikkarimestari Hakkaraiselta. +Minä olen hänen ensimäinen kisällinsä ja tulen ilmoittamaan että +viedään pois mööpelit, jotka assessori sai puoli vuotta sitten. + +VILANDER. Viedään pois mööpelini! Mitä puhutte? + +KISÄLLI. Niin, kun ne ei ole maksettu. + +VILANDER. Hävytöntä! Kyllä minä jonkun päivän päästä tuon rahaa. + +KISÄLLI. Mestari sanoi ettei assessorin sanaan ole luottamista. Tulin +nyt vaan edeltäpäin sanomaan että assessori tietää. Iltapäivällä tulen +niitä hakemaan hevosilla. Hyvästi! Näkemiin asti! + + (Menee.) + +VILANDER. No kaikkea! Tuommoista sitä saa kärsiä kun joutuu skandaalin +esineeksi. Mutta kyllä se on viimeinen kerta kun häneltä enää mitään +tilaan -- -- + +MIILI (itsekseen). No, nythän me olemme aivan hukassa. + + (Menee oikealle.) + + + +KUUDES KOHTAUS. + + VILANDER, HAMARI, FIINA, ASIANAJAJA. + +FIINA. Siellä on eräs herra, jolla on asiata assessorille. + +VILANDER. Taas! Elä laske häntä sisään. Sano että makaan. + +FIINA. Se on hieno herra ja niin kohtelias. + +VILANDER. Kohtelias? Kukahan se on? No, antaa hänen tulla. + +FIINA (menee). + +ASIANAJAJA, (keski-ikäinen mies salkku kainalossa). Onko se assessori +Vilander, jonka kanssa minulla on ilo puhua? + +VILANDER. Kyllä se minä olen. + +ASIANAJAJA. No, sepä hauskaa, oikein hauskaa! Minä olen asianajaja +Pimpstén Speditiooni-Komissiooni-Inkassotoimisto. (Ottaa paperin +salkustaan.) Minulla olisi tässä pieni viinilasku Mikkel ja K:nilta -- +350 markkaa -- bagatelli vaan. Jos passaa? + +VILANDER. Olen tykkönään unhottanut -- -- + +ASIANAJAJA. Jaa jaa, sehän on luonnollista, aivan luonnollista. Kuka +niitä kaikkia muistaa, varsinkin tämmöisiä vähäpätöisiä. Saan siis +kunnian kuitata tämän pienen lapun ja levereerata firmalle saatavansa. +Saanko nöyrimmästi pyytää kynää ja mustetta. Antakaa anteeksi, että +vaivaan, antakaa anteeksi! + +VILANDER. Minulla nyt ei tällä kertaa ole sisällä aivan noin paljon. +Kyllä minä huomenna -- -- + +ASIANAJAJA. Herra assessori laskee leikkiä -- tämmöinen vaatimaton +summa --! + +VILANDER. Olen satunnaisesti vähän rahanpuutteessa tänään, mutta -- -- + +ASIANAJAJA. Siis ei. (Pistää laskun takaisin salkkuun.) Valitan sitten +että tulin häiritsemään. Annan siis laskun ulosottomiehelle -- siinähän +on vähän enemmän formaliteettejä -- mutta jos sillä tapaa sopii +paremmin herra assessorille, niin en minä suinkaan -- -- Olisi muuten +sanomattoman hauskaa saada palvella herra assessoria. Ehkä uskallan +antaa korttini. (Panee käyntikortin pöydälle.) »Lasse Pimpstén. +Speditiooni, kommissiooni, Inkassotoimisto.» -- Minulla on kunnia! + + (Kumartaa ja lähtee.) + +VILANDER. Halpa viinilasku! Kehtaavat jättää asiamiehelle -- --! + + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + VILANDER, HAMARI, SUUTARIPOIKA. + +POIKA (kumartaa ja raapii jalallaan). Hyvää päivää! + +VILANDER. No, mitäs pojalla on asiaa? + +POIKA (kuin edellä). Päivää! Onhan se assessori Vigilander itse? + +VILANDER. Tiedä huutia! No, mitä sinä tahdot? + +POIKA. Minä tulin pyytämään maksua niistä puolipohjatuista saappaista, +jotka viime viikolla toin tänne kyökin puolelle. Piika vei ne sisään ja +sanoi ettei herralla nyt ole rahaa. + +VILANDER. Pötki paikalla tiehesi -- kyllä maksu tänään lähetetään. + +POIKA. En, en minä lähde. Mestari sanoi etten saa tulla takaisin ilman +rahoja. Siinä on ollut kirjoitus lehdissä, sanoi mestari, että tuon +Vigilanderin asiat ovat päin mäntyyn ja tuo viimeinen korjaus on vielä +maksamatta, niin että juokse heti sitä karhuamaan ettei se mene hukkaan +jos se piru tekee konkurssin, ja varo tukkaasi jos tulet ilman +takaisin, sanoi mestari, niin että enhän minä -- -- + +HAMARI. Tule tänne, poika. Kuinka paljon se on? + + (Kaivelee liivintaskuaan.) + +POIKA (kääntyy Hamariin). Neljä markkaa 50 p., hyvä herra. + +HAMARI. Tuoss' on. Mene! + +POIKA. Kiitoksia, kiitoksia hyvin paljon! Hyvästi! + + (Katoo.) + +VILANDER. Konkurssi! Vai niinkö sitä jo minusta puhutaan. + +HAMARI. Ei ole tarpeen. Kuulkaapas kuinka minä olen miettinyt. Te +kutsutte kokoon kaikki karhunne ja tarjootte heille puolet palkastanne, +johon heidän täytyy tyytyä, sillä parempi jotain kuin ei mitään. +Minullakin on nyt suurempi palkka ja muutaman vuoden perästä minäkin +voin teitä -- -- + +VILANDER (kiivaasti). Johan minä sanoin etten neuvojasi tarvitse. +Merkillistä kun pitää olla päälletunkeva, vaikka pitäisi paremmin +ymmärtää. Mene matkaasi ja anna minun olla rauhassa, sanon! + +HAMARI. Niin no, hyvästi sitten, en minä tahdo teitä vaivata. + +VILANDER. Ei ei, elä mene -- en voi olla yksin. Minä pelkään, minä +pelkään jotain -- jotain -- -- + + (Pitää päätään). + + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + EDELLISET. FIINA sitten KÄKI. + +FIINA. Herasöötinki Käki kysyy ottaako herrasväki vastaan. + +VILANDER. Ei! En tahdo häntä nähdä. Tule pois Hamari, tule pois tänne +minun puolelle. + +FIINA. Mitä minä sitten hänelle sanon? + +VILANDER. Pyydä astumaan sisään. Sano Miili neidille -- tee mitä +tahansa. Tule pois, Hamari. + + (Katoo.) + +FIINA (menee.) + +HAMARI (mennessään). Jos oikein tuon miehen tunnen, niin kyllä hänen +asiansa on ratkaisevaa laatua. + +FIINA. Herassöötinki on hyvä ja istuu, minä ilmoitan Miili neidille. + + (Oikealle.) + +KÄKI (yksin). Huh, tämä on vastenmielinen asema. Tuntuu kuin en olisi +oikein varma itsestäni. Mutta en saa epäröidä. Koskeehan se minun omaa +parastani. Pää-asia on vaan esiintyä arvokkaasti ja miehekkäästi. -- +Hiljaa, nyt hän tulee. + + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + KÄKI. MIILI (tulee verkalleen, katsoo Käkeä mitään sanomatta). + +KÄKI (rykii). Hyvää päivää! Mitä kuuluu? + +MIILI. Mitäkö kuuluu! Ja sitä sinä nyt kysyt! + +KÄKI. Niin -- minä tarkoitan -- kuinka Miili voi? + +MIILI. Kiitos, minua ei vaivaa mikään. Istu alas! + +KÄKI. Kiitoksia -- minä nyt en oikein jouda -- -- Virasto -- -- + +MIILI (paussi). Sinulla on jotain sanomista, eikö niin? + +KÄKI (rykii ja suoristaa itseään). Niin, kyllä minulla on Miilille +sanomista. Toivon ettei Miili pane pahakseen, asia on minulle tärkeä -- +minä olen varaton mies -- ei ole minulla muuta kuin tulevaisuuteni -- +sitä minun pitää ensimäiseksi ajatella. Jos Miili suvaitsee, niin +minä -- -- + +MIILI. Miks' et sano minua sinuksi niinkuin ennen, vaan Miiliksi? + +KÄKI (koettaa hymyillä). No, sen vuoksi -- kun se minun mielestäni +sopii paremmin tähän meidän nykyiseen asemaan. Minun täytyy vakuuttaa +Miilille, etten tätä askelta ota ilman surua. Mutta minä olen vakavasti +miettinyt asiata kaikin puolin ja omatuntoni sanoo, ett'en muulla +tavalla voi toimia. + +MIILI. No, mitä se sinun -- anteeksi Yrjön -- omatunto sitten sanoo? +Annahan kuulla. + +KÄKI. Se sanoo -- se sanoo -- Niin -- kyllä se tuntuu minusta hyvin +vaikealta sitä sanoa -- -- + + (Pyyhkii otsansa.) + +MIILI. Ehkä minä sitten autan herra Yrjöä tielle. + +KÄKI (eloisasti). Niin niin -- jos tahtoisit -- jos -- -- + +MIILI (ottaa kihlasormuksen sormestaan). Onko se kysymys tästä? + +KÄKI. Hehe -- aivan oikein -- -- Kuinka sinä aavistit. Se on minulle +niin suuri helpotus että sinä itse -- -- Se ei tunnu nyt enää niin +piinaavalta. + +MIILI. Kuule, oletko milloinkaan rakastanut muita paitsi itseäsi? + +KÄKI. Kuinka sinä noin puhut? Sinä tahdot minua loukata. Ainahan minä +sinua -- anteeksi! -- Miiliä olen kunnioittanut ja tulen Miiliä +vastedeskin kunnioittamaan, siitä voit olla varma. + +MIILI. Sen vuoksiko että minä annan sinulle tämän sormuksen takaisin? +Kas tässä! + +KÄKI (ottaa sen mielihyvällä), Miili -- minä saan kiittää sinua niin +paljon! Se tuntuu nyt minusta oikein kevyeltä ja hyvältä. Et suinkaan +sinä hyvin kovasti tästä pane pahaksesi. Tässä olisi sitten se minun +sormukseni -- minä panen sen tänne pöydälle. Kas tässä se on! + +MIILI. Olkaa niin hyvä -- herra Yrjö Käki. + +KÄKI. Niin, kuinkas tuo nyt on muuten? Tarkoittaako Miili että kun me +eroamme -- että me taas kutsuisimme toisiamme herraksi ja neidiksi kuin +ennen kihlaustamme. + +MIILI. Se tahtoo sanoa -- purkaa sinun-maljamme, ha ha. Niin, eiköhän +tuo olisi parasta, sillä olisihan se teille ikävä, jos muut sattuisivat +tuota sinuttelemista kuulemaan. Se vaikuttaisi varmaan teidän +kallisarvoiseen tulevaisuuteenne. + +KÄKI. Minä pyydän -- tämä ei ole mikään leikin asia. + +MIILI. Eihän tuon pitäisi niin olla, mutta kumminkin panee se +väkisinkin nauramaan. + +KÄKI. Se on sopimatonta. Nauratteko minulle? + +MIILI. Teille -- ja itselleni. No, hyvästi siis -- ja kiittäkää minua +että pääsitte niin pian tästä situatioonista, joka luultavasti on +saattanut teille paljon huolia ja huokauksia. Hyvästi siis entinen +sulhaseni, hyvästi! Haha! + +KÄKI. Minä toivon, niinkuin jo sanoin, että ymmärrätte etten ole +ottanut tätä askelta kevytmielisyydestä, vaan vakavan harkinnan +perästä -- -- + +MIILI (viittaa hänelle että menisi). Hyvästi! Raukka! + +KÄKI. Ra-ra-raukka! Se on hävytöntä -- se -- se -- Hyvästi! + + (Menee kiivaasti). + +MIILI (yksin). Niin, täytyykö minun nauraa vai itkeä, sitä en itsekään +tiedä. Tämmöinenkö se sitten oli se mies, johonka vielä muutamia päiviä +sitten luulin olevani niin rakastunut! Kuinka olen milloinkaan voinut +olla näin sokea, sitä en ymmärrä. + + + +KYMMENES KOHTAUS. + + AMELIE. MIILI. + +AMELIE (avattu kirje kädessä verkalleen ja juhlallisesti). Miili, +valmistaudu kuulemaan suurta uutista. Bertha on poissa. + +MIILI. Poissa! Missä? Mitä? + +AMELIE. Hän on lähettänyt minulle tämmöisen lapun. Lue se! + +MIILI (lukee kirjeen). »Minä seuraan sydämeni ääntä. Kun luette tämän, +niin olen matkalla Italiaan runoilija Jungin kanssa. Terveisiä! Bertha» +-- Oi Jumalani, enkö aavistanut oikein! Bertha, Bertha, kuinka sinä +olet voinut sillä tavalla unhottaa itseäsi! + +AMELIE. No, sanos muuta! Niinkuin ei perheessämme olisi jo kylliksi +skandaalia! Se hävytön kappale! Mutta niinhän sen lopullisesti piti +käymänkin. Mutta hänen miestään täytyy valmistaa. + +MIILI. Hän on täällä. + +AMELIE. Mene sitten sanomaan hänelle. + +MIILI. En -- en minä voi. + +AMELIE. Kyllä minä hänelle puhun. Se on minun velvollisuuteni äitinä. +Hänen pitää matkustaa heidän perästään ja tuoda Berthan takaisin, +ennenkuin asia tulee yleisölle tunnetuksi. Anna tänne kirje ja kutsu +häntä sisään. + +MIILI (vasemmalle, josta heti palaa). + + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + + ENTISET. VILANDER. HAMARI. + +VILANDER (kun näkee vaimonsa). Amelinkkani, Amelinkkani -- viimein siis +tulit -- vihdoin voin sun kanssasi -- -- + +AMELIE (torjuen). Hiljaa! Ei minulla teidän kanssanne ole mitään +puhumista, se on vävylleni, jolle minulla nyt on asiaa. + +VILANDER (vaipuu tuoliin istumaan). Ei sittenkään -- -- + +AMELIE. Olen saanut kirjeen tyttäreltäni Berthalta. + +HAMARI. Hauskaa kuulla. Minä myöskin. + +AMELIE. Milloinka? Tänään? + +HAMARI. Tänään. + +AMELIE. Te tiedätte siis -- --? + +HAMARI. Ehkä kollationeerataan. (Ottaa taskustaan kirjeen.) Luenko? + +AMELIE. Olkaa hyvä! + +HAMARI (lukee). »Minä seuraan sydämeni ääntä. Kun luet tämän niin olen +matkalla Italiaan runoilija Jungin kanssa. Terveisiä! Bertha.» -- Onko +se oikein? + +AMELIE. Oikein on. Ja mitä te nyt aijotte tehdä? + +HAMARI. En mitään. + +VILANDER. Mitä? Onko Bertha karannut? Mun oma lapseni! No, se vielä +puuttui! + +AMELIE. Teidän velvollisuutenne on matkustaa hänen perästään ja tuoda +hänet kotiin. + +HAMARI. Ei pistä päähänikään. Uskallan nimittäin epäillä onko se minun +velvollisuuteni ollenkaan. Ja sitä paitsi olen vähän herkkusuu vississä +suhteessa -- en tahdo mielelläni syödä omenaa, johon toinen jo on +hampaansa iskenyt. + +AMELIE. Te välitätte siis vähät skandaalista? Te annatte heidän mennä? +Niinkö? + +HAMARI. Aivan niin. Sanonpa vielä lisäksi: lykkyä tykö! + +AMELIE. Te olette raaka -- sivistymätön -- ilman sydäntä! Eikä se kumma +olekaan jos Bertha on teidät jättänyt. Itse te olette tähän syypää, sen +nyt huomaa kaikki ihmiset. + +MIILI (Vilanderin luona). Elä nyt sure pappa -- minähän aina jään sinun +luoksesi, sillä kun juuri sanoin -- -- + +VILANDER. Siis kihlauksesi purettu -- toinen ukonlyömä toisensa +perästä! Tämä on liian paljon yhtaikaa -- tämä on liian paljon -- --! + +AMELIE. Mitä? Onko Miilin kihlaus purettu? Onko sulhasesi -- --? + +MIILI. Niin, hän kävi täällä ja antoi sormuksensa takaisin -- -- + +AMELIE. No, nythän on maailma aivan mullin mallin. Vähät hänestä, sillä +minä en häntä milloinkaan ole voinut kärsiä, mutta mitä maailma, mitä +ihmiset -- --! (Vilanderille.) Niin niin, se on kaikki teidän syynne, +herraseni. Ja sen vuoksi minä en enää tahdokkaan olla teidän kanssanne +minkäänlaisessa tekemisessä. Me kyllä voimme asua yhdessä -- sen sallin +-- mutta huoneet jaetaan kahtia, me syömme erikseen ja olemme kaikin +puolin vieraita toisillemme. -- Kas niin, tule nyt pois, Miili. + +MIILI. Mutta mamma -- katsopas nyt pappaa, kuinka hän kärsii -- -- + +AMELIE. Kärsiköön -- se on hänelle oikein -- + + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + + EDELLISET. FIINA. + +FIINA. Tässä olisi sähkösanoma assessorille. + +VILANDER (hyppää ylös). Sähkösanoma! Se on tätiltä. Aivan oikein, se on +Oulusta. Kuitatkaa joku. + +HAMARI (kuittaa ja FIINA menee kuitilla). + +VILANDER. Se hyvä täti! (aukaisee sähkösanoman, lukee sen hiljaa, +pudottaa sen lattialle, katsoo tylsästi ympärilleen ja rupeaa sitten +hillitsemättömästi nauramaan). + +MIILI. Herra Jumala, mitä se sisältää! (lukee) »En voi lähettää rahaa, +en enää hallitse omaisuuttani. Olen tänään mennyt naimisiin nuoren +pehtorini kanssa. Onnellinen tätisi.» -- Onko se mahdollista! + +VILANDER (nauraa). Hahahaha! No, nyt se romahtaa. Antaa tulla vaan. +Katso tuolla ne lähestyy, ne mustat vuoret. Ne tulee yhä lähemmäksi ja +lähemmäksi -- nyt tuo on aivan päälläni. Ai, kuin se painaa -- ai, kun +se painaa! -- Ja vielä tuo toinen -- ja tuo kolmas -- minä painun maan +sisään. Mutta mitä te minulle voitte --- minä vaan nauran teille -- +minä vaan nauran -- -- + +AMELIE. Pontus Pontus, Jumalan tähden, mikä sinua vaivaa! mitä sinä +puhut -- --! + +VILANDER. Mene helvettiin siitä sinä täti perkele, muuten väännän +nenäsi korkkiruuviksi -- ja tulkaa tänne te muutkin häävieraat -- kyllä +minä teitä tanssitan. Niin, tanssitaan, tanssitaan ja lauletaan ja +nauretaan -- ja nauretaan -- ja nauretaan! Hahaha! + +MIILI (nyyhkii). Pappa on sekaisin. + +HAMARI. Täällä on lääkäri tarpeen. + + (Menee.) + +AMELIE. Pontus, etkö enää tunne minua? Sehän on Amelie -- oma +Amelinkkasi. (Kun Vilander yhä vaan nauraa.) Pontus Pontus, anna +anteeksi kaikki paha, mitä olen sinulle tehnyt, anna anteeksi! Kuule, +kuulehan minua! + + (Esirippu lankeaa.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Vaatimattomasti mutta kodikkaasti sisustettu pienempi huone. Oikealla +puolella sohva ja sen edessä pöytä, vasempaan kirjoituspöytä. Samalla +puolella ikkuna. Ovi perällä ja oikeaan. -- Iltapäivä kevätkesällä. -- +Viisi vuotta on kulunut. + + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + MIILI. PALVELUSTYTTÖ (noin 14 vuoden ijässä, kantaen teetarjotinta, + jonka hän asettaa pöydälle). + +MIILI (joka kirjoituspöydän ääressä korjaa vihkoja, kääntämättä +itseään). Jassoo, teesi on jo valmis, Anna. Peitä sitä vähän, herra +tulee heti, hän on vaan tavallisella iltakävelyllään rannalla. + +PALVELUSTYTTÖ. Hän on jo takaisin tulossa. Näin hänen pistäytyvän +sisään Viikunan puotiin vastapäätä. Enköhän minäkin saisi mennä vähän +kaupungille kun on niin kaunis ilma? + +MIILI. Hyvin mielelläni, mutta elä viivy kauvan, sillä mahdollisesti +saadaan tänä iltana vieraita. + +PALVELUSTYTTÖ. Vieraita? Kiitoksia, en minä kauvan ole. + + (Menee.) + +MIILI (yksin). Kohta minä siis tulen hänet tapaamaan. Ja mitä minä +silloin hänelle vastaan? Jos sydämeltäni kysyn, niin kyllä vastaukseni +jo on valmis, mutta teenkö silloin oikein, teenkö silloin oikein? Sitä +minä yöt ja päivät olen miettinyt. + + + +TOINEN KOHTAUS. + + MIILI. VILANDER. + +VILANDER (paljon vanhentunut). Hyvää iltaa, rakas lapseni! Yhä sinä +vaan niitä vihkojasi korjailet. + +MIILI. Se onkin heti tehty. Ja kohtahan niistä tykkänään pääsenkin kun +lukukausi kahden päivän perästä loppuu. Istu nyt pappa, niin tulen heti +kaatamaan sinulle teetä. + +VILANDER (istuutuu). Ihana ilta tänään, kesä tekee tuloaan ja vanhakin +siitä iloitsee. On niin hauskaa asua täällä laitakaupungilla, täällä on +melkein kuin maalla eikä sitä täällä tarvitse pelätä tapaavansa vanhoja +tuttaviakaan. Kävin myös siellä puutarhurin luona ja hän lupasi pitää +huolta mamman haudasta niinkuin edellisinäkin kesinä. Niin niin, +milloinkahan tässä minunkin kurja elämäni saa loppunsa, milloinkahan +minut viedään sinne mamman viereen? Hohoo! + +MIILI. Kas niin, elä nyt taas niitä synkkiä ajattele, pappa. + +VILANDER. Niin, mutta kun minä kuolen, niin sinä jäät yksin, yksin +maailmaan. Kuuleppas Miili, kyllä sinun nyt täytyy vakavasti ajatella +tuota asiata, josta niin usein olen sinulle puhunut. Ja mitä sinulla +oikeastaan on tuota Viikunata vastaan, sitä en ymmärrä. Nuori, +hyvännäköinen, rehellinen ja toimelias mies, vähän kömpelö ja ujo +tosin, mutta sehän on sivuasia. Minä säälin miestä, sillä minä näen +että hän rakastaa sinua ja joka kerta kun olen siellä hänen laskujaan +kirjoittamassa, niin hän kysyy sinua, mutta hän ei uskalla tuoda esille +tarjoomustansa kun hän ei ole varma jos sinä -- -- + +MIILI. Kas niin, nyt se on valmis. No, nyt juodaan teetä, pappa. + +VILANDER. Jaa jaa, aina sinä pujahdat pois tuosta pääasiasta. Mutta +enhän minä muuta tarkoita kuin parastasi ja -- -- + +MIILI. Kyllähän minä sen ymmärrän, pappa kulta, mutta kun on nuori ja +terve ja työkykyinen, niin aina sitä tässä elämässä toimeen tulee. +Otappas näitä pikkuleipiä, pappa. + +VILANDER (teetä juoden). Niin, se on totta, minnekkä minä olisin +joutunut ilman sinua -- Kun ajattelen näitä viimeisiä vuosia! +Täydellinen häviö -- yleinen halveksiminen -- ero virasta -- vankila -- +ei näet kelvannut asianajajani puolustus tuon hermokohtaukseni johdosta +etten silloin olisi ollut täydessä järjessä -- sitten mamman kuolema. +Niin, eihän minulla silloin ollut ketään maailmassa paitsi sinua, +Miili. Mutta juuri sen vuoksi -- -- + +MIILI. No, elä nyt noin puhu. Emme me nyt sentään ole aivan ystäviä +vailla, pappa. + +VILANDER. Keitäs ne sitten olisivat, sanoppas se? + +MIILI. No, esimerkiksi -- esimerkiksi Niilo. + +VILANDER. Niin, Hamari siellä Bakussa. Niin niin, se on totta, hän on +rehti mies. Ja aina hyvällä tuulella. Lähettää joka jouluksi meille +sata markkaa että saisimme ostaa oikein lihavan kinkun, niinkuin hän +kirjoittaa. Mutta nyt hän ei ole antanut kuulla itsestään moneen +aikaan. + +MIILI. Ei -- eihän tuo ole. + +VILANDER. Vai onko tullut häneltä kirjettä? Sinähän sen parhaiten +tiedät. Ennen hän aina kirjoitti minulle, mutta nyt kirjeet ovat +sinulle osoitetut ties mistä syystä. + +MIILI. Mutta sehän on yhdentekevä kun ne kuuluvat meille yhteisesti, +pappa. + +VILANDER. Mutta minä pelkään ettet sinä lue kaikkea mitä niissä seisoo. +Se viimeinenkin kirje näytti niin pitkältä, mutta yks kaks sinä sen +vaan minulle luit. Onko teillä joku salaisuus keskenänne, jota ukko +höperö ei saa kuulla. Se ei ole kauniisti tehty teiltä, sen sanon. + +MIILI. No, onhan meillä tavallaan. + +VILANDER. Niin, enkös arvannut oikein! + +MIILI. No, tiedä se siis -- hän tulee takaisin kotimaahan. + +VILANDER. Mitä? Mistä syystä? + +MIILI. Hän saa paikan täällä Suomessa. Mutta sen hän itse voi kertoa +sinulle kun hän saapuu. + +VILANDER. No, milloinka hän saapuu sitten? + +MIILI. Aivan kohta. + +VILANDER. Tänäänkö? + +MIILI. Niin, tänään. Kyllä hänen tuossa paikassa pitäisi olla täällä. + + (Katsoo kelloaan ja menee ikkunan luo.) + +VILANDER. No, sepä vasta oikea salaisuus, sen sanon! (Erikseen.) Hyvä, +oikein hyvä että tulee, niin hän saa puhua Miilille tästä minun +tuumastani. Miili panee paljon arvoa hänen sanalleen. Oivallinen +ajatus! + +MIILI. Nyt hän tulee! + + (Kiirehtii oikealle.) + +VILANDER. No, minnekkä sinä nyt juokset --? + +MIILI. Menen -- menen vaan hakemaan teetä lisää -- -- + + (Katoo). + + + +KOLMAS KOHTAUS. + + HAMARI. VILANDER. + +HAMARI (päivettynyt ja puvussa jotain vierasta). Terve taloon monesta +ajasta! + +VILANDER. No, terve tuloa! Sepä oikein hauskaa jälleen nähdä sinua! +Miili, se veitikka, puhui sinun tulostasi vasta nyt juuri. Paina nyt +puuta, veikkoseni, Miili tulee heti. + +HAMARI. Niin, täällähän minä taas olen Suomessa takaisin. Olin jo +kauvan sitten kyllästynyt siihen mustaan kaupunkiin, jossa ei päiväkään +paksujen savupilvien läpi pääse paistamaan ja jossa revolveri kourassa +täytyy pakoittaa työmiehet työhön. Ja kun sitten tarjottiin minulle +johtajanpaikka tässä uudessa »Orion» yhtiössä, niin ei muuta kuin +pillit pussiin vaan ja kiireimmiten valoisata Pohjolaa kohti. Mutta +kuinka täällä teillä oikeastaan jaksetaan? + +VILANDER. No, senhän tiedät kirjeestämme. Mamman kuoltua kolme +vuotta sitten on Miili minulle kaikki kaikessa. Me elämme +hänen vaatimattomasta palkastaan, sillä mitä minä ansaitsen +puhtaaksikirjoittamisella ja semmoisella pienellä nakertamisella, se ei +ole paljon. Minun ainoa pyrkimykseni on nyt vaan saada hänelle hyvän +miehen, ennenkuin silmäni ummistan. Mutta siitä puhun vielä sinulle. +Mutta mitä sinulle itsellesi kuuluu? Terveenä olet saanut olla, sen +näkee jo päältäpäinkin. + +HAMARI. No, pysyyhän sitä terveenä kun on yltä kyllin työtä ja muuten +vapaa mies. + +VILANDER. Niin, sitähän sinä nyt olet. -- Oletko muuten kuullut mitään +hänestä -- Berthasta? + +HAMARI. Enpä juuri. Näin kerran saksalaisessa lehdessä pienen uutisen +hänestä, siinä kaikki. + +VILANDER. Se oli luultavasti sama uutinen, josta Miili minulle kertoi. +Oli esiintynyt eräässä sirkuksessa balettitanssijattarena. Hän on +auttamaton. + +HAMARI. Se oli nyt hänen kohtalonsa. -- Mutta mitä minun piti +kysyäkään? Niin, se suuri runoilija, monsieur Jung, hän kai on jo +maineensa kukkuloilla, vai mitä? + +VILANDER. No, enpä tiedä. Miili kerran puhui hänestä. Hänen viimeinen +runovihkonsa oli saanut ankaran arvostelun ja pilalehdet olivat sitä +ivanneet ja nyt hän itse kuuluu ruvenneen arvostelijaksi. Eihän se +hänen ja Berthan onni muuten kuulu kestäneen kuin pari kuukautta +ennenkuin tuli ero. + +HAMARI. Tiedän sen. -- No, entäs tuo nuori eteenpäin pyrkivä +tsjinovnikka Käki. Joko hän on kiivennyt montakin arvoastetta +virkatikapuita ylöspäin? + +VILANDER. No, sillä miehellä vasta on tulevaisuutta. Hän on juuri +saanut suuren matkarahan Venäjän kielen oppimista varten. Tapasin hänet +kerran kirjakaupassa, mutta hän käänsi minulle selkänsä. -- Eihän se +Lundströmkään minua enää tunne, Kun eräänä päivänä tulimme kadulla +vastakkain -- hän kävelee nyt kahdella sauvalla kovan reumatisminsa +vuoksi -- ja kun nöyrästi tervehdin häntä, niin irvisteli hän vaan +pahasti ja tuijotti toiseen seinään. Ja Hentunen se vaan rikastuu +rikastumistaan. Hiljakkoin hän on saanut valmiiksi uuden suuren +kivirakennuksen ja toiseen pannaan jo perustusta. En ole tavannut häntä +niiden onnettomien kihlajaiskemujen jälkeen, jolloin hullu operationini +tuli ilmi. Niin niin, suuressa lapsellisuudessani ja typeryydessäni +ainahan kuvittelin itselleni, että kyllä se täti viimeisessä tingassa +auttaa. + +HAMARI. Niin, se on totta, vieläkö se Beata täti elää? + +VILANDER. Kyllä hän minun tietääkseni vielä on hengissä, vaikka +miehensä kuuluu häntä rääkkäävän nälällä ja muullakin tavalla, mutta +hän on sitkeä kuin kumi. Muuten kuuluu koko talo jo olevan aivan +rappiolla miehen juoppouden tähden. Niin, kaikkihan me saamme kärsiä +tuhmuuksistamme. -- Mutta kuuleppas nyt. Niin kauvan kuin me vielä +olemme tässä kahdenkesken, niin puhun sinulle yhdestä asiasta. +Katsoppas, täällä on eräs nuori mies, joka on kovasti rakastunut +Miiliin. + +HAMARI. Mitä? Kuka se on? + +VILANDER. Eräs kauppias Viikuna, tässä vastapäätä, siivo ja varakas +mies -- vähän yksinkertainen ehkä, mutta niistähän tavallisesti tulee +hyviä aviomiehiä. Hän ei vielä ole kosinut, sillä hän pelkää rukkasia, +ja kun puhun tästä Millille, niin hän vaan panee kaikki leikiksi ja +alkaa rupattaa muista asioista. Ja sen vuoksi minä nyt pyytäisin, että +sinä, ystäväni, puhuisit Millille tästä asiasta ja selittäisit hänelle +kuinka kevytmielistä se on antaa näin hyvän tilaisuuden pujahtaa +käsistään ja -- -- + +HAMARI. Hahaha, sepä kummallinen pyyntö! Enhän minä tuota miestä +tunnekkaan. + +VILANDER. Niin, eihän hänen tähtensä, mutta Miilin vuoksi. Olethan aina +pitänyt niin paljon Miilistä? + +HAMARI. Kyllä. Oikein, oikein paljon. + +VILANDER. Niin no, kun tämä nyt koskee hänen parastaan, niin -- -- + +HAMARI. Mutta jos Miili ei häntä rakasta? + +VILANDER. Rakasta! Eihän ne naiset itsekään tiedä ketä ne rakastaa. +Pää-asia on että hän suostuu. + +HAMARI. Niin, se on totta, eihän ne tiedä. No, minä koetan parastani. + +VILANDER. No, kiitos! Sitä minä sinulta odotinkin. Ja nyt minä +pistäydyn tänne Viikunan kauppaan ja otan sieltä puoliskon portviiniä +että saamme juoda tulomaljasi ja jos sill'aikaa jo sopii aloittaa, niin +olisihan se hyvä. Onnen sattuma todellakin että tulit juuri nyt. En +minä kauvan viivy. + + (Ulos perältä.) + +HAMARI (yksin). Tämäpä sangen omituinen asema, se on myönnettävä! Kun +itse tulen tuomiotani vastaan ottamaan, niin pannaan minut toisen +henkilön puhemieheksi samalle tytölle. Mutta ehkä se on juuri tämän +henkilön vuoksi kun hän viivyttää vastaustaan minulle. Mutta näenhän +hänen kirjeistään että hän minusta pitää. Ei, tätä en kauvemmin kestä, +minun täytyy saada varmuutta. Minun täytyy heti saada häntä tavata. + + (Katsoo ympärilleen kun ei tiedä minne kääntyä. + Samassa tulee Miili.) + + + +NELJÄS KOHTAUS + + MIILI. HAMARI. + +MIILI (avonaisesti ja sydämmellisesti). Terve tuloa, Niilo! + +HAMARI (eloisasti, tarttuen hänen käteensä). Niin, täällä minä nyt olen +ja kuinka kuuluu nyt minun tuomioni? + +MIILI. Elä nyt noin puhu -- + +HAMARI. Niin niin, tässä minä nyt seison kuin koulupoika. Hyväksytäänkö +vai tuleeko reput? + +MIILI. Elä katso minua noilla silmillä, kyllähän sinä tiedät -- -- + +HAMARI. Minä en tiedä mitään -- päinvastoin juuri tahtoisin tietää. + +MIILI. Tiedäthän sinä että minä aina olen pitänyt sinusta -- että vielä +pidän sinusta niin paljon -- -- + +HAMARI. Sitä löytyy niin monenlaista semmoista pitämistä, mutta tässä +nyt vaan on kysymys eräästä erikoislajista. Ja se kutsutaan +rakkaudeksi. + +MIILI (tuskallisesti). Niilo -- --! + +HAMARI. Onko tämä sitä lajia? + +MIILI. Rakastanhan minä sinua mutta -- -- + +HAMARI. Mutta? + +MIILI. Se tuntuu niin vaikealta minulle siitä puhua. Istutaan tänne +niin koetan sitä selittää. + +HAMARI (istuutuu hänen viereensä). Minä kuuntelen. + +MIILI. Katsos -- se koskee Berthaa. + +HAMARI (säpsähtää). Bertha! Mitä tämä häntä liikuttaa. + +MIILI (pieni paussi). Hän on minun oma sisareni. + +HAMARI. No, mitäs sitten? + +MIILI (kuin edellä). Hän elää vielä. + +HAMARI. Niin, kyllä minun tietääkseni. + +MIILI (kuin yllä). Sinä olet kerran vannonut rakastaa häntä myötä- ja +vastoinkäymisessä, eikö niin? + +HAMARI. Kyllä. Mutta nythän me olemme laillisessa erossa. + +MIILI. Vaikka. Mutta minusta tuntuu kuin te vieläkin olisitte +naimisissa, kun hän vaan olisi pitemmällä matkalla ja että te vielä +yhtyisitte kerran. + +HAMARI. Sehän ei koskaan tule tapahtumaan, ei hänen eikä minun +puolesta, senhän sinäkin kyllä tiedät. + +MIILI. Vaikka ei tulisikaan, niin hän on tuolla ulkona maailmassa +kumminkin. Ja jos -- -- + +HAMARI. Ja jos? + +MIILI. Niin, jos minä tulisin sinun luoksesi, sinun vaimoksesi, niin +tuntuisi aina kun olisin Berthan kodissa ja että hän milloinka tahansa +voisi tulla ja heittää minut ulos kuin minkähän -- minkähän vieraan +ihmisen. + +HAMARI. Mutta Miili, rakas Miili, kuinka sinä voit noin puhua! Sehän on +hullutusta! + +MIILI. Saattaa olla. Mutta minusta se vaan niin tuntuu. + +HAMARI. Ja tämä tunne, onko se sinussa niin voimakas että se estää +sinua tulemasta vaimokseni? + +MIILI. En tiedä -- -- + +HAMARI. En tahdo sinua vaivata, mutta etkö sinä taistelemalla tuota +tunnetta vastaan luule voivasi sitä voittaa. + +MIILI. En tiedä -- en voi sanoa -- + +HAMARI. Toisen tähden -- minun tähteni esimerkiksi, Miili. + +MIILI. Niin sinun tähtesi. + +HAMARI. Niin no, enhän minä sitä voi vaatia, mutta sanotaanhan sitä +että rakkaudelle on kaikki helppoa. -- Niin, nyt vasta oikein huomaan +kuinka onneton avioliittoni oli kun se eronkin jälkeen voi vaikuttaa +näin tuhoavasti elämääni! -- Mutta mitä tästä enää on puhumista. Reput +tuli ja sillä kuitti. + +MIILI. Ei ei, elä sitä siltä kannalta ota. Kuule nyt vielä kun +selitän -- -- -- + + + +VIIDES KOHTAUS. + + EDELLISET. VILANDER. + +VILANDER. Saakelin tyhmä juttu, saakelin tyhmä juttu! Kuule Hamari, et +suinkaan vielä ole puhunut tuosta asiasta, josta oli kysymys. + +HAMARI. En -- en ole vielä ehtinyt. + +VILANDER. Elä sitten puhukaan mitään; se on nyt tarpeetonta. + +MIILI. No, mitä nyt on tapahtunut kun pappa on noin huonolla tuulella? + +VILANDER. Mitäkö on tapahtunut? Ikävyyksiä. Se on sinun syysi, Miili. +En viitsi siitä puhuakaan. + +MIILI. Minun syyni? + +VILANDER. No, voinhan sen kertoa niin pääsen sitä sitten ajattelemasta. +Menin tuonne Viikunan puotiin ostamaan vähän portviiniä tulijaisiksi -- +perhana senkin unhotin sinne harmissani. Viikuna ei ollut itse kotona +ja puhelin vähän puotimiehen kanssa päivän tapauksista, kun ulko-ovi +yhtäkkiä avataan ja Viikuna astuu sisään talonomistajan, tuon vanhan +lesken, kanssa. Molemmat loistivat tyytyväisyydestä ja vilkkuivat +toisilleen omituisella tavalla. Näin heti että heillä oli joku +salaisuus keskenään. Ja niin se olikin, sillä kun Viikuna näki minut, +niin tarttui hän eukon käteen, hymyili hölmömäisesti ja sanoi: saanko +esitellä morsiameni. Kuulitko sinä? Morsiameni! Ymmärrätkö? Hän oli +kihloissa tuon vanhan ihratynnyrin kanssa. Ymmärrätkö? + +MIILI (hymyillen). Kyllä kyllä, mutta mitä siihen voi. + +VILANDER. Niin, kyllä se on totta, mitä siihen nyt enää voi kun olet +tehnyt itsellesi tuommoisen vahingon. Ja ajatteleppas minun noloa +naamaani kun kaikki olin niin hyvin edeltäpäin valmistanut. Tämä nyt on +semmoinen häpeä että -- että -- -- + +MIILI (hyväilee häntä). Pappa kulta, oletko sinä kovasti suuttunut +minuun? + +VILANDER. No, enhän minä ole suuttunut, mutta -- -- + +MIILI. Tulisitko tyytyväiseksi jos tietäisit minun joutuvan naimisiin? + +VILANDER. Turha kysymys! Sitähän minä juuri -- --! + +MIILI. No, ehkä löytyy vielä joku, joka minusta huolii. + +VILANDER. Kuka? -- Mitä? + +MIILI. Niin, minä sanon vaan että ehkä minä vielä voin tehdä sinulle +mieliksi. + +VILANDER. Mitä tämä merkitsee? Kuinka minä tätä ymmärrän? Oletteko +te -- --? + +MIILI. Onko sinulla mitään -- Niiloa vastaan, pappa? + +VILANDER. Lapset, te olette pitäneet minua narrina. Tätäkö ne sitten +oikeastaan merkitsivätkin ne pitkät kirjeet, joita en saanut lukea? Te +olette siis -- -- + +HAMARI. Minä olen tänään pyytänyt Miilin vaimokseni, mutta -- -- + +MIILI. Luuletko, pappa, että tulisimme onnellisiksi, Niilo ja minä? + +VILANDER. Sepä kysymys! Te molemmat hyvät ihmiset! Mutta en ole ennen +tullut tuota ajatelleeksi. Ja kun vielä pyysin sinua puhemieheksi, +Hamari, hahaha! Ukko on vanha, ukko on vanha. + +MIILI. Mutta me tulemme sinua hoitamaan, sinä tulet asumaan luonamme ja +me kolme emme koskaan jätä toisiamme. + +VILANDER. Minä olen aivan ymmällä. + +HAMARI. Miili, sinä siis tahdot -- --? + +MIILI. Papan, sinun ja meidän kaikkien tähden. + + (Ottaa häntä kaulasta.) + +HAMARI. Miili! Rakas Miilini! + +VILANDER (halailee heitä). Lapseni, tämä on onnellisin päivä +elämässäni! Kun kesä on tullut, niin vanhakin puu rupeaa uudestaan +kukkimaan. + +Loppu. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kihlajaiskemut, by Robert Kiljander + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLAJAISKEMUT *** + +***** This file should be named 19095-8.txt or 19095-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/9/0/9/19095/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/19095-8.zip b/19095-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..eed7b19 --- /dev/null +++ b/19095-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a7df15b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #19095 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19095) |