initial commit of ebook 19047HEADmain

5 files changed, 3348 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/19047-8.txt b/19047-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..a7d2765
--- /dev/null
+++ b/19047-8.txt
@@ -0,0 +1,3332 @@
+The Project Gutenberg EBook of Sysmäläinen, by Berthold Auerbach
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Sysmäläinen
+       Kyläinen tarina
+
+Author: Berthold Auerbach
+
+Translator: Arvid Genetz
+
+Release Date: August 14, 2006 [EBook #19047]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYSMÄLÄINEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+SYSMÄLÄINEN
+
+Kyläinen tarina
+
+
+Kirj.
+
+BERTHOLD AUERBACH
+
+
+Saksankielestä ["Der Lauterbacher"] mukaillen suomentanut Kustaa
+Karjalainen [A. O. G. Genetz]
+
+
+K. E. Holm, Helsinki, 1877.
+
+
+
+
+Venäjän kirkonkellot soivat heleästi [kylässä oli sekä venäläinen että
+luterilainen kirkko]; niiden sävelet kaikuivat yhä kauemmaksi
+keskipäivän valaisemaan seutuun; ihmiset palasivat työstään kotiin
+päivälliselle. Nuori, solakka mies oli tullut kaupungilta päin tietä
+myöten. Hän oli kaupunkilaisen tavalla puettu ja kädessään oli hänellä
+mustankirjava pahkakeppi, johon monta nimeä oli piirretty. Nähdessään
+kirkonkylän levenevän edessään seisattui hän, kuunteli kellon soitantoa
+ja katsoi ympärilleen niihin kukoistaviin tuomistoihin, jotka olivat
+kylän kummallakin puolen. Hän tervehti kansaa, joka tuli hänelle
+vastaan vainiolta, erinomaisella ystävyydellä, aivan niinkuin olisi
+heidät tuntenut. Ihmiset kiittivät iloisesti ja katsahtivat kaikki
+vielä kerran taakseen hänen jälkeensä, arvellen, että se on varmaan
+joku kyläläinen, joka kaukaisilta matkoilta kotiin palajaa; hän oli
+muka heitä niin tarkkaan silmäillyt, eivätkä häntä kuitenkaan
+tunteneet.
+
+Kun kellon viimeiset sävelet olivat vaienneet, kun pellolla kaikki oli
+äänettä, ei yhtään ihmistä enää näkyvissä ja ainoastaan leivot
+riemuilivat korkealla ilmassa, silloin vieras istuihe tienvarrelle,
+katseli vielä kauan kylään päin, otti viimein muistikirjan esille ja
+taaskin katsahdellen ympärilleen kirjoitti siihen:
+
+"Kreikan ja Rooman kansat! Kyllä korkealle kajahtelivat voittoriemunne
+ja raikahtelivat sotatorvenne, mutta kristinusko yksin kaivoi malmin
+syvältä maan povesta ja kohotti sen korkealle ilmaan heilumaan ja
+kaikuansa kauas levittämään, hartautta, iloa ja surua herättämään.
+Kyllä ihanasti lienevät kanteleet ja rummut Jerusalemin temppelissä
+soineet; mutta nyt ei ole enää vaan yksi temppeli maan päällä,
+tuhansittain on kristinusko niitä pystyttänyt kaikkialle... Minusta oli
+taannoin, niinkuin kellot olisivat kaiullaan ilmoittaneet minun tuloni
+uuteen määräpaikkaani, niinkuin Jumalan ääni olisi minulle huutanut:
+terve tultuasi! Kyllä ihmetellen loitte katseenne taaksenne, te hyvät
+ihmiset, ettekä tietäneet, mikä meidän keskinäinen välimme tulee
+olemaan. Oi, voisinko saada näiden ihmisten sielut kokonaan valtaani,
+niin tahtoisin päästää heidät sitkeästä taikauskostaan ja antaa heidän
+maistaa hengen puhtaita iloja. -- Mutta tuolla he käydä köntivät, ja
+samoin kuin eläin, joka kulkee heidän edellänsä, eivät halua muuta
+mitään kuin ravintoa ruumiillensa... Tämä siis on se paikka, jossa uusi
+elämä minulle alkaa: nämä notkot ja peltomaat, millä ajatuksillahan
+minä niitä vielä kerran silmäilen! Ah, maa on kaikkialla ihana ja iloa
+tuottava, missä kukkasia on. Ja vaikk'eivät ihmiset minua ymmärtäisi,
+ymmärrät sinä minut kumminkin, sinä ijänkaikkinen Luoja, ja hymyilet
+minulle lempeästi kun kuuntelen hiljaisia ilmaisemias... Tuolla
+seisovat puut soreasti kukkien, ja kylästä kuulen lasten iloa, lasten,
+joiden sydämiin minun tulee heittää sivistyksen valon säteitä..."
+
+Hän herkesi kirjoittamasta; sauvaansa katsellen sanoi hän hiljaa
+itsekseen: "Joka haaralle olette hajonneet, te nuoruuteni kumppalit,
+muuta ei ole minulle teistä jäänyt, kuin tähän piirretyt nimenne, ja
+niiden kanssa minä nyt astun uuden elämäni kynnykselle, te kaikki minua
+seuraatte näkymättöminä. Minä lähetän teille sydämestäni tervehdyksen
+kevätilmaan, kaikukoon se teille vastaan lintuisten suusta ja
+virvoittakoon mieltänne!"
+
+Äkkiä nousi hän seisaalleen ja kulki kylään.
+
+Nyt tiedämme, että nuori tuttavamme on uusi kansakoulunopettaja. Hän
+kysyi koulun johtokunnan esimiestä ja häntä neuvottiin Hukkasen taloon.
+
+Hukkanen istui pöydässä lukuisan perhekuntansa kanssa, kun vieras astui
+sisään. Kun oli ystävällisesti tervehditty, pyydettiin häntä pöytään
+käymään; opettaja vaan kiitti.
+
+"Mitä nyt?" sanoi Hukkanen, joka kohta taas oli istautunut, kun ei
+antanut minkään häiritä itseään syömisessä, "tehkeä työ tiloa
+vieraalle. Tuo sie Heli lautane sukkelaa. Käykää istumaan tähän,
+opettaja. Meillä ei ole sama muoti kuin Inkeriläisillä, jotka sanovat:
+oisitta ennen tulleet; kuka meille sattuu tulemaan syöntaikana, se
+pöytään. Vaikka mihin muualle menisitte, ette enää saa niin mitään, ja
+tässä on keittoruokaa; täytyyhän teidän hyvänä pitää mitä talossa on.
+Sattuipa olemaankin oikein Karjalan ruokia: lammaskoalii ja
+keitinpiiraita."
+
+Heli oli tuonut lautasen ja opettaja istunut pöytään, ett'ei näyttäisi
+epäkohteliaalta.
+
+"Tuon minun Helini saatte sunnuntaikouluun oppilaaksi," sanoi Hukkanen
+tyhjennettyään kukkurapäisen lautasen.
+
+"Noo, teillä ei mahda enää olla paljoa oppimista," virkkoi opettaja,
+edes jotain sanoakseen. Tyttö ujosti vaan katsoi lautaseen alas.
+
+"Mitä! Heli, puhu sinäkin, ethän muulloin ole mykkä ollut, sanoppas,
+osaatko kaiken?"
+
+"Ka lukiiha mie siks osoasin kutakuinki, vain kirjuttoa miun ei soa
+putillee, sormet on jäykällaiset ku kaiken viikkautta täytyy roatoa
+mitä mitäki."
+
+Kaikki tytön sulous katosi yht'äkkiä opettajan mielestä, kun kuuli nämä
+murteelliset, raa'alla tavalla äännetyt sanat.
+
+Kun oli syömästä päästy, tuli yksi renki, joka pöydässä oli istunut
+jotenkin likellä Hukkasta, isäntänsä eteen ja sanoi veistään tuppeen
+pistäessänsä:
+
+"Tullooko miun lähtii yksin heposiin kansa pellolle?"
+
+"Mene vaan, minä kohta tulen jälestä. Ota poika mukaasi Hiirakkaa
+taluttamaan, se ei taho oikein taipua."
+
+"Elkeä työ hoppuilko, soan mie sen hallituks," sanoi renki ja meni
+raskailla askelilla tuvasta. Opettaja pudisti päätään.
+
+Heli raivasi pöydän sukkelaan, sillä hänellä oli kiire päästä kyökkiin
+piikojen kanssa haastelemaan, mitä kullakin oli vastatulleesta
+muistuttamista.
+
+"Potra poika," virkkoi Varpu, joka oli piioista vanhin ja Helin
+uskottu, "se sinuu silmäili niin jott' en mie tietänyt, kätöistäkö vai
+suukkoista heän siulle ojentaa. Mitäs sanot, eikö siin' ois siulle
+mies? Heän on vielä naimatta."
+
+"Kernaammin mie jeän naimattomaks kunnes kivi vein peällä pyörii,
+ennenku hänelle mänisin."
+
+"Oikeen sanot," virkkoi toinen piika, "heän vielä kahella kopralla
+pistäs siunki suuhuse; et sie nähnyt miten heä otti veihen oikiise ja
+kahvelin vasempaa käteese ja sitte kahella käillä syyvvä ahmasi, sitä
+mie en oo eläissän' nähnyt kenenkää tolkullisen ihmisen tekevän."
+
+"Nii," sanoi kolmas, "ja sitte heä vielä veihellää leikkel piiraita
+palasiks."
+
+Sill'aikaa kun tytöt kyökissä astioita pestessään opettajaakin vähän
+huuhtelivat, ei juuri pahasta sydämestä, mutta sentähden, että kerran
+oli niin aljettu, oli tuvassakin Hukkasen puhe jotenkin vähän
+ilahuttava.
+
+"Kielestä päättäen," alkoi hän, "tuntuu kuin olisitte Mikkelin puolelta
+kotoisin."
+
+"En juuri sieltä, minä olen Päijänteen rannoilta."
+
+"No, niitä eroituksia me emme niin tarkkaan tiedä; mikä sitte pitäjän
+nimi on?"
+
+Opettaja joutui vähän hämille, pani molemmat kätensä rinnalleen ja
+sanoi viimein maahan katsoen: "Sysmä."
+
+Hukkanen purskahti kaikuvaan naurunhohotukseen, opettaja vaan katsoi
+totisesti eteensä; viimein virkkoi edellinen:
+
+"Elkää pahaksi panko, mutta Sysmän tietää jok'ainoa lapsenkakara, onhan
+se laulussakin. Miksikä ette sitä paikalla suoraan sanoneet? Eihän se
+mikään häpeä ole. No te varmaan tiedätte sanoa oikean syyn, miksi juuri
+Sysmä on lauluun pantu?"
+
+"Kuka sen voi tietää? luultavasti siinä ei ole mitään perää, sellaisia
+lauluja tekevät yksinkertaiset ihmiset, jotka valitsevat tämän tai tuon
+paikan nimen sen tähden, että se juuri sopii heille runomittaan."
+
+"Ei se laulu ole niinkään tuhma, ja sill' on vielä hyvin lysti nuotti,
+sitä minä oikein kernaasti kuulen laulettavan."
+
+"Sallikaa minun olla toista mieltä."
+
+"Mitä siitä sallimisesta? vaikk'en sallisikaan, olisitte te kuitenkin
+toista mieltä, mutta virkkakaa vaan vapaasti: miksi?"
+
+"Minä en voi ymmärtää, mitä tarkoitusta, mitä tolkkuakaan tuossa
+laulussa on:
+
+    "Sy sy Sysmässä sukkani hukkasin;
+    Susi sukitta suikkikoon!
+    Minä Sysmähän taas menen takaisin
+    Sukan uutosen osteloon.
+
+"Se ei ole muuta kuin paljasta lorua, ja sitäkö te sanotte lystiksi.
+Kuinka voipi laulu olla lysti, kun ei siinä ole tuon taivaallista
+tolkkua? Tolkuttomuusko se onkin se hauskuus."
+
+"Niin, olkoon se nyt miten tahansa, mutta lystiä se on kuitenkin; se
+sopii niin aivan tesmälleen, kun sitä" -- Hukkanen ei tässä enää voinut
+ajatuksiansa oikein selittää, hän vain löi näppiä molemmilla käsillään,
+ja jatkoi sitten: "niin tuota, kun sen perille oikein pääsee. Täällä on
+meillä eräs mies, Yrjö, siltä teidän pitää saada se kerran kuulla, niin
+sitten tekin sanotte, ett'ei sen lystimpää ole. Muutama irvihammas
+mulle kerran sanoi, että pitäisi laulaa 'kengästä' eikä 'sukasta' ja
+että sentähden Sysmä on pilkan alaisena, kun siellä kenkirajat
+vetelehtävät joka paikassa. Mutta mitä laulu nyt meihin koskee?
+Puhutaan jotain muuta. Onko teillä näillä tienoin tuttavia?"
+
+"Ei ketään."
+
+"No, kyllä täällä meillä löydätte hyviä ystäviä, vaikka ihmiset näillä
+seuduilla ovat vähän raakamaisia; eivät ne sitä oikeastaan ole, mutta
+siltä näyttävät kumminkin. Pikkusen pilkkaa mielellään laskevat, se on
+totta, mutta ei siinä ole pahaa tarkoitusta, täytyy vaan antaa takaisin
+aika tavalla; ja kun vaan ymmärtänet heitä oikein kohdella, niin saatat
+kääriä vaikka sormesi ympäri."
+
+"Minä kyllä tahdon kaikkia ihmisiä rakkaudella kohdella."
+
+"Niin, mitä minä olinkaan sanomassa, nyt teidän tulee tervehtiä koulun
+johtokunnan ja kunnan lautakunnan jäseniä, käydä heidän luonansa; ja
+vielä yksi asia, menkää myös vanhan opettajan luo, jolla jo on 25
+vuotta ollut ero virastaan: hän on kunnon mies ja se olisi hänelle
+hyvin mieleen. Hän on vielä vanhan ajan ihmisiä, mutta myös kerrassaan
+kelpo mies. Minäkin vielä kävin koulua hänen luonansa, vaikka vähän
+minä kyllä tiedän. Edellinen opettaja tuli hänen kanssaan huonoon
+sopuun, sen vuoksi kun ei käynyt hänen luonansa; ja jos te tahdotte
+oikein tehdä hänelle mieliksi, niin antakaa hänen jonkun kerran
+sunnuntaina soittaa urkuja. [Kansakoulunopettajalla oli myös urkunistan
+ammatti.] Nyt näytän teille asuntonne, teidän kapineenne tulivat jo
+eilen."
+
+Alakuloisen näköisenä kulki opettaja Hukkasen rinnalla kylän kautta.
+Hän oli tullut tänne niin jaloilla, ylevillä ajatuksilla, ja oli
+kolahtanut niin kovaa, kivistä todellisuutta vastaan. Usein kuuli hän
+takanaan sanottavan: toa on varmaan veres opettaja. Keskievarin
+kohdalla tuli heille vastaan Matti Väistö, joka oli lautamiehenä
+kunnallishallituksessa. Hukkanen esitti hänelle uuden opettajan.
+Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siitä tieto kulovalkean
+nopeudella. Matti rupesi käymään heidän molempien kanssa.
+
+Niin paljo rakkautta ja taipumusta opettajaan oli lapsissa, joiden
+sydämiin hän aikoi tunkeutua, että kiitivät tiehensä niin pian kun vaan
+kaukaa saivat häntä nähdä. Siellä täällä jäi kuitenkin joku rohkeampi
+poika seisomaan ja nyykäytti ystävällisesti päätään, eikä kohottanut
+lakkiansakaan, siitä luonnollisesta systä, ett'ei hänellä sitä päässä
+ollut.
+
+Likellä koulukartanoa seisoi soma kuusi- tai seitsenvuotinen poika.
+"Tule tänne, Jussiseni," huusi Matti, katsokaas, opettaja, tuo on
+minun. Pitäkää häntä vaan kovalla, kyllä hän on hyväoppinen, mutta
+monesti huolimaton. Anna kättä opettajallesi, häntä sinun pitää
+rakastaa. Mitenkäs vieraille sanotaan?"
+
+"Hyvä päivä," sanoi poika, rohkeasti kättä tarjoten.
+
+Opettajan kasvot olivat ikäänkuin kirkastuneet, tämä tervehdys lapsen
+suusta ilahutti häntä suuresti. Hän oli taas omassa paratiisissaan, kun
+lapsen viaton mieli kääntyi häneen. Hän kyyristyi alas lapsen eteen ja
+suuteli sitä.
+
+"Tahdotko mua rakastaa?" kysyi hän sitten. Jussi katsoi isäänsä.
+
+"Rupiit sie opettajoa armaana pitämää?" kysyi Matti.
+
+Poika nyykäytti päätään vastaukseksi, hän ei voinut enää puhua, sillä
+kyynelet olivat hänellä silmissä.
+
+Ne kolme miestä menivät eteenpäin, poika juoksi kiireesti kotia,
+taakseen katsahtamattakaan.
+
+Hukkanen ja Väistö näyttivät nyt opettajalle hänen asuntonsa.
+
+"Tämä koti on vielä emäntää vailla," sanoi Matti, "kouluopettajalla
+pitää olla vaimo. Meillä nyt on ensi kertaa naimaton opettaja, mutta on
+täällä pulskia tyttöjä, katsokaa vaan ympärillenne. Parasta olisi naida
+täkäläinen; jos et itse ole paikkakunnasta kotoisin etkä siitä naikaan,
+niin jäätkin kokonaan vennon vieraaksi. Olenko oikeassa, vai en,
+lanko?"
+
+"Kenties on opettaja jo valinnut jonkun itselleen," vastasi Hukkanen,
+"ja olkoon se kotoisin mistä hyvänsä, niin kyllä se täällä hyvästi
+vastaan otetaan."
+
+"Niin, me pidämme hänelle tulijaiset," sanoi Matti, ajatellen: kyllä
+Hukkanen on minua viisaampi. Opettaja virkkoi:
+
+"Minä olen ihan irtonainen, ja voin vielä hyvän aikaa katsella
+kassapäitä." Mutta itsekseen ajatteli hän: parempi apina kuin
+tuommoinen talonpoikaistallukka vaimona.
+
+"Nyt elkää pahaksi panko," sanoi Hukkanen, mun täytyy lähteä pellolle.
+Minä olen heposen kaupassa ja täytyy katsoa minkälainen se on vetämään.
+No, näämmehän tän'iltana tosiamme. Jääkää hyvästi siks'aikaa. Lähetkö
+mukaan, Matti?"
+
+"Lähen, hyvästi, opettaja, ja jos teillä aika pitkäksi käypi, niin
+pankaa kaksin kerroin."
+
+Opettaja ei oikein ymmärtänyt tätä Matin vähän epäselvää kuvallista
+puheenpartta, joka oli tehty vertaamalla liian pitkään lankaan.
+
+Kun miesten lähdettyä ovi jo oli kiinni, vetäisi opettaja sitä vielä
+kerran ikäänkuin vakuutukseksi itselleen, että hän nyt oli yksin.
+Hänestä tuntui mielensä hyvin raskaalta, eikä oikein tietänyt sanoa
+minkä vuoksi. Viimein johtui hänelle Sysmän juttu taas mieleen. Hän
+katsoi sitä raa'aksi ja törkeäksi kohteluksi, eikä muistanut koko sitä
+hyväntahtoisuutta, jota hänelle muuten oli osoitettu.
+
+Semmoisia ihmiset ovat! Kun ovat suutuksissaan, niin pitävät aina vaan
+sitä yhtä mielessään, joka heitä loukkasi, ja unohtavat kaiken muun,
+vaikka se olisi kuinka lempeätä. Ensin opettaja istui kauan alallaan,
+sitten nousi kapineitansa purkamaan. Hänelle muistuivat koti-olot
+mieleen, kun näki tutut esineet ympärillään. Mutta pian hän taas vaipui
+ajatuksiinsa ja mietti itsekseen: tässä nyt olet, niinkuin erämaahan
+joutunut; mikä sinua ilahuttaa ja surettaa, sitä nämä ihmiset eivät
+tiedä olevankaan; esimiehesi ei ole muuta mitään kuin talonpojan
+tolvana, vielä päälliseksi ylpeä raakuudestaan. Saattaa näissäkin
+ihmisissä piillä henkistä voimaa, mutta sen päälle on kaikenlaista
+rikkaa karttunut, Tahdon kaikki voimani ponnistaa, vastustaakseni
+talonpoikaistumista. Jok'ikinen päivä tahdon perkaa koko olentoni, minä
+tahdon pysyä vapaana seuralaisteni vaikutuksesta. Minä olen nähnyt
+opettajia, jotka astuivat virkaan täynnä ajan vapaata henkeä, ja
+muutaman vuoden kuluttua ovat he kokonaan vaipuneet vanhan tavan
+orjiksi, muuttuneet talonpojiksi, ja heidän ulkomuotonsakin on tullut
+huolimattomaksi ja veltoksi. -- Hän kirjoitti paperilipulle: _muista!_
+ja pisti sen peiliin.
+
+Viimein hän kavahti seisaalleen ja läksi ulos kävelemään sitä tietä,
+jota oli tullut. Talonpojat jotka tekivät työtä pelloilla maantien
+vieressä, sanoivat: "No, mitä kuuluu, opettaja? joko alkaa kylä
+tuttavalta tuntua?" Opettaja vastasi lyhyesti mutta ystävällisesti;
+tämä heidän kainostelematon käytöksensä oudostutti ja melkein loukkasi
+häntä. Hän ei tietänyt, että nämä ihmiset luulivat itsellänsä olevan
+oikeutta siihen, koska olivat häntä ensin nähneet, hän heitä
+ensimmäiseksi tervehtinyt.
+
+Kauan kuljettuansa sinne tänne vainioita myöten huomasi hän yksinäinen,
+sorean pihlajan. Hän katseli sitä joka puolelta, kunnes löysi oikean
+paikan. Silloin istuihe rajapyykille ja alkoi piirustaa.
+
+Useammat talonpojat tulivat uteliaina sinne katsomaan. Pian levisi
+suusta suuhun sanoma: veres opastaja kirjuttaa kai puutki kirjaa.
+
+Päivä painui illemmalle. Tyyntyneellä mielellä kääntyi opettaja kotiin
+päin. Matkalla yhtyi hänen seuraansa useampia talonpoikia;
+kursailematta astuivat rinnatusten hänen kanssaan ja paljo oli heillä
+kyselemistä. Vaikka tämä oli vieraasta hyvin rasittavaa, suostui hän
+siihen kuitenkin. Mutta se oli hyvin sopimatonta, että hän heidän
+kysymykseensä: eikö tämä ole kaunis seutu? vastasi: "no, käypihän tuo
+laatuun." Hän ajatteli, että täällä ei näkynyt olevan paljo kuvattavaa
+kaunista, mutta ei saattanut sitä kuitenkaan sanoa. Kun kirkontornin
+rumuus oli hänelle silmään pistänyt, kysyi hän: "Kuka on kirkon
+rakentanut?"
+
+Ihmiset katselivat häntä ällistellen; he eivät voineet ajatellakaan
+semmoista aikaa, jolloin koko kirkkoa ei vielä ollut olemassa.
+
+Kotonaan odotti opettaja Hukkasta, jonka luuli tulevan itseänsä
+noutamaan. Jo alkoi hämärtää, tiellä oli vilkas liike: opettaja yksin
+istui ääneti avatun ikkunan vieressä. Elävämmin kuin ennen juontui
+hänelle nyt mieleen, kuinka tarpeellinen ikuinen kumppali olisi, joka
+hänet oikein ymmärtäisi, niin ett'ei hän olisi ainoa hehkuva rinta
+kylmien aaltojen kesken.
+
+Oli perjantai-ilta; nuoret pojat kulkivat laulellen kylän läpi. Kun
+tultiin opettajan asunnon kohdalle, oli juuri aloitettu kaunista
+laulua:
+
+    Mitä sinä itket ja mitä sinä suret
+        Kultani kaunokainen?
+    Elä sinä sentähen kantele murett'
+        Ett' olet kulkevainen!
+
+Vähitellen kuului laulu soinnahtuvan yläkylään päin. Opettaja tunsi
+olevansa syvimmässä sydämessään liikutettu. Hän tempasi viulunsa ja
+soitti kaipausvalssia; niitä säveliä ei oltu kylässä koskaan kuultu.
+Pian huomasi hän, että oli useampia ihmisiä kokoutunut huoneen
+edustalle; ilahuttaakseen itseänsä ja toisia soitti hän sitten vielä
+uuden lystikkään valssin. Naurua ja riemuhuutoja kaikui kadulta hänelle
+palkinnoksi.
+
+Viimein kuitenkin kävi hänestä aika liian pitkäksi; hän läksi ulos ja
+kysyi vastaan tulevalta Matilta Hukkasta.
+
+"Tulkaa mukaan," sanoi Matti, "keskievarissa hän käy mielellään,
+etenkin perjantai-iltoina."
+
+Opettajan mielestä se tosin ei ollut paikoillaan, että johtokunnan
+esimies istui muiden talonpoikain kanssa keskievarissa, mutta hän meni
+kuitenkin mukaan.
+
+Siellä saapui hän suureen seuraan ja vilkkaasen keskusteluun.
+Venäjänuskoisia istui tässä suomenuskoisten kansalaistensa keskellä.
+
+Vähä aikaa oltiin ääneti sen perästä, kun opettaja oli tupaan tullut:
+mutta kohta kun oli tervehditty ja Hukkanen tehnyt viereensä tilaa,
+alkoi hän taas:
+
+"Mitä te, opettaja, sanotte eläintenrääkkäys-yhtiöistä? Voipiko kukaan
+määrätä minulle, kuinka minun pitää menetellä oman omaisuuteni kanssa?
+Saapiko minua siitä sakoittaa?"
+
+Opettaja siinä taas ei nähnyt muuta mitään kuin näiden ihmisten
+raakuutta; sen tähden hän suurella innolla puolusti poliisisääntöjä,
+jotka koskevat eläinten rääkkäystä; mutta Hukkanen vastasi:
+
+"Kaupungissa olkoon minusta nähden tarpeellista, että kehoitetaan
+ihmisiä elukoitansa säästämään, mutta sakoittaa heitä siitä ei saa.
+Tuommoisella vossikalla eli vossikan rengillä tahi herraskutsarilla ei
+ole mitään oikeata rakkautta eläintä kohtaan, usein se ei ole hänen
+omansakaan, ja siitä ei puhumistakaan, että hän olisi sen itse
+kasvattanut. Mutta meillä, sen olen kyllä nähnyt, enemmän älistään jos
+lehmä kylmäksi kellehtää, kuin jos lapsi kuolee."
+
+"Herrojen pitäisi ensin kohdella talonpoikia paremmin," sanoi Matti.
+"Entinen vallesmanni esimerkiksi sanoi koiralleen sulimmat sanat, mutta
+talonpojille vaan tiuskasi. Heidän pitäisi ensin perustaa semmoinen
+yhteys, ett'ei kukaan enää saisi sanoa talonpoikaa sinuksi."
+
+"Niin," sanoi Hukkanen, "siinä se puntti seisookin, että virkamiehet
+nyt kernaasti tahtoisivat hallita eläimienkin yli. Saattehan nähdä, jos
+sillä tavalla jatketaan, niin kymmenen vuoden perästä vielä säädetään,
+mitä sinun pitää peltoosi kylvää ja milloin se pitää kesannoksi jättää;
+voipihan peltojaankin piinata ja niiden voimia liian paljon koettaa."
+
+"Jos ihmiset eivät ole niin viisaat," sanoi opettaja, "että joka
+asiassa tietävät pitää määränsä, niin valtion velvollisuus on pitää
+kohtuuden puolta sakoittamalla."
+
+"Ei, sata seitsemän kertaa ei, ei!" huusi Hukkanen, mutta vaikeni taas
+heti: joko lienee tahtonut hillitä kiihkoansa, vai eikö lienekään ollut
+hänellä mitään vastaan sanottavaa.
+
+"No luuletteko, että valtiolla on oikeus sakoilla pakoittaa ihmisiä
+lapsiansa kouluun lähettämään?" kysyi opettaja.
+
+"Kyllä, tiettävästi."
+
+"Niin, mutta mistä syystä?"
+
+"Sen tähden, että se on oikein."
+
+"Mutta eihän muka ole valta pakoittaa ihmisiä olemaan hyviä."
+
+"Ei, vaan rangaista heitä saapi, jos ovat pahoja, ja kuka ei laita
+lastansa kouluun, se tekee pahoin. Eikö niin?" lopetti Hukkanen
+kääntyen toiseen, joka äsken oli puhunut samaan suuntaan kuin hän.
+
+"Se on tietty," vastasi tämä, joka oli kreikan-uskoisten opettaja.
+"Valtio on niiden holhoja, jotka eivät voi itsestään huolta pitää eikä
+itseään puolustaa. Niinkuin valtiolla on velvollisuus ottaa huomaansa
+lapsi, jos vanhemmat kuolevat, ett'eivät voi sitä hoitaa, niin pitää
+valtion myöskin sakoilla pakoittaa niitä vanhempia velvollisuuksiansa
+täyttämään, jotka joko tuhmuudesta tai pahuudesta laimin lyövät
+lapsiansa."
+
+"Se on oikein, ihan tismalleen sanottu," virkkoi Hukkanen riemuiten.
+
+Kääntymättä tähän muka kutsumattomaan puhujaan, mutta myöskin häntä
+karttamatta, sanoi opettaja:
+
+"Jos valtio on alaikäisten holhoja, niiden, jotka eivät voi itseänsä
+auttaa eikä puolustaa, niin on sillä myös valta eläinten yli, jotka
+ovat samassa tilassa kuin lapset."
+
+"Se vertaus ei pidä ryhtiään," sanoi Hukkanen nauraen. "Elkää,
+opettaja, pahaksi panko, mutta siinä ajoitte päin männikköön. Minulla
+on kotona orpovasikka, sillä eläinrukalla ei ole isää eikä äitiä enää
+elossa, täytyy, totta Jumala, saada kihlakunnanoikeus määräämään
+hänelle vörmyntärin."
+
+Koko tupa kajahteli naurunhohotuksista. Opettaja koki kaikella tapaa
+selvemmin puolustaa mielipidettään, mutta ei päässyt sitä enää oikein
+tarkalleen selvittämään. Se oli kaikille aivan mieleen, että liian
+totinen puhe viimein oli kääntynyt lystimmälle polulle. Sen verran hän
+vaan sai lausuneeksi, ett'ei millään muotoa tahtonut panna lapsia
+nautojen kanssa samalle tasalle.
+
+"Siitä ei puhettakaan," sanoi Hukkanen, "olettehan antaneet suuta
+Väistön Jussille, sitä ei tehdä eläville. Mutta nyt minusta näyttää
+niinkuin olisin saanut kolminkertaisen vakuutuksen siitä, että
+eläinrääkkäys-yhtiöistä lähtee yhtä paljo lisää, kuin jos sitoo
+kanoilta pyrstön pystyyn: ne pitävät sitä ilmankin kohti taivasta."
+Lystillisyys karttui nyt karttumistaan, kompasanoja lasketeltiin joka
+haaralta lakkaamatta ja tarkoin punnitsematta. Opettaja ei ollut sillä
+tuulella, että olisi mennyt muiden mukiin, päin vastoin tuli hän
+sydämensä pohjaa myöten pahoillensa, ja läksi pian pois keskievarista.
+
+Toisena päivänä, joka oli lauantai, kävi opettaja koulun johtokunnan
+jäsenten luona, mutta ei tavannut ketään kotona. Viimein läksi hän
+entisen opettajan luo, ja häntä neuvottiin tien ääressä olevaan
+puutarhaan. Puutarhan takapuolelta, humaliston luota kuului puhetta.
+Opettaja astui sinne, näki siinä kaksi miestä ja sanoi lakkiansa
+kohottaen:
+
+"Saisinko tavata koulumestaria?"
+
+"Meitä on tässä kaksi yhden sijassa, he, he, he," sanoi vanha mies,
+joka paitahihasillaan piti lapiota kädessä.
+
+"Minä tarkoitan entistä opettajaa."
+
+"Minä se olen, ja tämä tässä on kreikan-uskoisten opettaja he, he,"
+vastasi ukko viitaten vieressään seisovata.
+
+"Hupaista tavata teidätkin tässä. Emmekö jo eilen liene toisiamme
+nähneet?"
+
+"Kunko Hukkasen kanssa puhelitte?"
+
+Vanhus heitti lapion pois, otti piipun suustaan, tempasi, takkinsa ja
+tahtoi sen pukea päälleen; mutta ystävämme esteli häntä.
+
+"Eihän meidän kesken kursailemista tarvitse," sanoi hän, "oommehan
+virkaveljeksiä, minä olen uusi opettaja. Teidänkö omanne tämä puutarha
+on?"
+
+"He, he, kenenkäs muuten?" vastasi vanhus; kaikkia hänen puheitansa
+seurasi kumakka, rinnan pohjasta tuleva nauru. "Terve tultuanne
+Karjalaan," jatkoi hän, antaen tulijalle kättä; tämän mielestä oli
+niinkuin olisi tarttunut oven rautaiseen ripaan, niin kovalta se
+tuntui.
+
+Venäjän-uskoinen opettaja seisoi siinä neuvotonna, hieroen käsiänsä,
+eikä tietänyt, pitikö antaa vasta tulleelle kättä vai ei. Viimein hän
+kuitenkin astui esille, ojensi kättä ja sanoi erittäin ystävällisesti:
+"tulkaa terveenä." Vieras sanoi:
+
+"Te voitte varmaan antaa mulle hyviä neuvoja, miten olla, kuin eleä;
+minä olen täällä niin peräti äkkinäinen."
+
+"Sen minä voin hyvin arvata," virkkoi kreikan-uskoisten opettaja,
+"minäkin saavuin tänne vaan pyhän sinodan määräyksestä, enkä tuntenut
+yhtään sielua. Usein toivoin, että olisin saanut jonkun aikaa olla
+täällä tuntemattomana tullakseni tarkalleen tuntemaan vanhempien
+luonteet, sillä ilman vanhempien avutta ei voi lapsiin mitään
+vaikuttaa, sen tiedätte hyvinkin. Minulla oli senkin puolesta
+hankalampi, kun minun täytyi alusta alkain perustaa säännöllistä
+koulua, josta venäjän-uskoisilla siihen aikaan ei vielä ollut
+aavistustakaan. Minusta tuntui ensi aikoina, niinkuin olisin ollut
+toiseen maailmaan lumottuna."
+
+"Niin, pian annoitkin lumota itsesi ja nait koko paikkakunnan
+kauniimman tytön, he, he, ja se, se olikin oikein," vastasi vanhus.
+Kääntyn meidän tuttuumme jatkoi hän: "Pitääpä teidänkin naida tyttönen
+meidän pitäjästä."
+
+Ystävämme kavahti niin säikähtyneenä taaksepäin, että polki hyvin
+silitettyyn kukkaispenkkiin: hänestä tuntui ikäänkuin kaikki olisi
+ruvennut yhteen liittoon häntä parittaakseen. Pyydettyään anteeksi
+tekemästänsä vahingosta, virkkoi hän:
+
+"Minä tarkoitin neuvoa pyytää, mitenkä käyttäytyä vanhempia ja lapsia
+kohtaan."
+
+"Hyvin ankarasti vaan," sanoi vanhus, taaskin tasoittaen tallattua
+paikkaa. "Uudesta koulumeiningistä minä en ymmärrä mitään, siinä
+kysytään lapsilta: kuka on tuolin tehnyt? niinkuin sitä ei jo tietäis
+itsestään; siinä äännetään änkytetään p. k. l. m. niinkuin mykät,
+aapista ei enää olekaan."
+
+"Oikein ankarastiko siis?" vastasi ystävämme kääntäen puheen toisaanne.
+
+"Niin, jok'ainoa mies, joka kylässä liikkuu, on minun makeitani
+maistanut, ja sanoppas sinä, eivätkö vielä tänäkin päivänä pidä minua
+kunniassa?"
+
+"Kyllä kai," sanoi kreikkalainen opettaja hymyillen. Vanhus jatkoi:
+
+"Ja jos kylässä on kemut, niin ei pidä herrastella, noin vähän aikaa
+katsella, kuinka tuhma kansakin osaa huvitteleita; ei, siinä pitää olla
+itsen muassa. Hitto vieköön! Hulluimmissa tempuissa minä olen osallisna
+ollut, tolppatanssin ovat minulta oppineet, ja ristikisassa minä aina
+olin Kerttuni kanssa lökittämässä: vieläkin hypittää kun sitä
+ajattelen.
+
+"Te olitte täkäläinen, saatoitte siis ennemmin olla semmoisissa
+osallisna."
+
+"En minä ole täkäläinen: minä olen Wiipurin tienoilta syntyisin."
+
+"Varmaan olette eläissänne paljon kokeneet?"
+
+"Senpä luulen. Ne ihmiset, joilla nyt on noin kolmekymmentä vuotta
+ikää, eivät tiedä maailmasta niin mitään, nyt kaikki menee niin
+tasaista kulkua, kuin suksen latua myöten. Tuommoinen opettaja, minä en
+teitä sillä tarkoita, mutta mitä tietää nyt tuommoinen? Mitenkä paljon
+hän on maailmasta nähnyt? Kirjoissaan hän on nuhjaellut. Nyt kaikki
+sujuu siloista tietään, yks, kaks, kolm, koulupojasta seminaristiksi,
+seminaristista opettajaks. Minä olen ollut sotamiehenä, minä
+musikanttina, minä keräjäsihteerinä sen seitsemässä kihlakunnassa. Minä
+olen tullut tuntemaan Venäläiset, Ruotsalaiset, Saksalaiset ja muut
+pirulaiset"
+
+Kello 11 lähdettiin puutarhasta; ystävämme kulki vielä venäläisen
+virkaveljensä seurassa keskievariin asti, joka oli hänen
+ruokapaikkansa.
+
+Toisena aamuna sai opettaja paljon kiitosta urunsoittamisestaan.
+Yksityisistä joukoista, jotka kirkosta päästyä olivat kokoutuneet,
+kuuli hän useamman kerran lauseen: "hän sitä taitaa melkein niinkuin
+vanha opettaja." Hän meni nyt tämän luo ja tarjosi hänelle urkujen
+soittamista puolipäiväsaarnan ajaksi.
+
+Vanhus nauroi aivan autuaana ja sanoi viimein, puhuen niinkuin aina
+lyhyissä poikkinaisissa lauseissa. "Niin, siitä voivat nuoret
+ihmiset jotain oppia, jos tahtovat. Minä olin puolen kolmatta vuotta
+ala-urkunistina Wiipurissa, he, he. Entinen, ylpeä tirehtööri karkoitti
+minut pois koko kirkosta, niin että koko vuodessa en käynyt ovesta
+sisään, sillä minä en voinut kuulla hänen rämpytystään, ja sen perästä
+minä vaan saarnan aikana olin kirkossa; kun ruvettiin virsiä laulamaan,
+niin minun täytyi mennä pakoon."
+
+Vanha opettaja siis puolipäiväsaarnassa soitti urkuja, mutta teki
+pyhällä soitolla niin lystikkäitä hyppäyksiä, että nuori mies usein
+pudisteli päätään; mutta kaikkein muiden läsnäolevien kasvoilla loisti
+tyytyväisyyttä ja iloa.
+
+Tästä ystävällisyydestä vanhaa opettajaa kohtaan kiiteltiin nuorta
+suuresti: mutta siitä, että hän oli arkipäivänä käynyt johtokunnan
+jäsenten luona, jolloin eivät kuitenkaan olleet kotona, siitä tuli
+hänelle yhtä paljo moitetta. Ei tuo eikä tämä kuitenkaan tullut hänen
+korviinsa.
+
+Maanantaina alkoi koulu. Kirkkoherra, hyvätahtoinen ja jalomielinen
+mies, asetti paljon sisältävällä puheella uuden opettajan virkaansa
+koko koulun johtokunnan ja kunnallislautakunnan läsnä ollessa.
+
+Siitä päivästä asti, kun koulu oli alkanut, söi opettaja kotonaan;
+keskievarin hälinä häiritsi häntä, sillä hän tahtoi olla aivan
+yksinänsä päästettyään lapsijoukon pois luotaan. Ylimalkaan hän
+vetäytyi kokonaan itseensä, toimitti virkaansa tunnollisesti, mutta ei
+pitänyt kanssakäymistä kenenkään kanssa; jonkun kerran vaan meni
+kävelemään venäjän-uskoisen tahi vanhan opettajan kanssa. Muiden
+kyläläisten, myöskin Hukkasen kanssa, oli opettaja yhtä vähän tuttu
+kuin tulopäivänä. -- Hän ei käynyt koskaan keskievarissa eikä niissä
+seuroissa jotka iltaisin kokoutuivat pitäjäntuvalle. Kun koulutunnit
+olivat lopussa, kuljeskeli hän yksinänsä metsiä ja niittyjä myöten
+piirustellen tai kirjoitellen muistikirjaansa, ja pimeän tultua soitti
+tahi luki.
+
+Kosk' emme saata piirustuksia tähän nähtäväksi panna emmekä taida
+musiikkikappaleita uudestaan soittaa, saakoot muistoonpanot tässä
+paikkansa sillä päällekirjoituksella, jonka opettaja itse oli niille
+pannut:
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesämietteitä, mietiskellyt
+
+Aukusti Opattinen.
+
+
+(Heinikossa pitkällään.) Kaikessa elpymisessä, jokaisessa uudessa
+olemuksessa on jäännöksiä entisestä kesken sekoitettuina. Jos tarkkaan
+katselee nurmikkoa keväällä, niin huomaa paljon kuivaa kuloheinää
+vihannan ruohon välissä ja alla; sen täytyy ensin mädätä, tullaksensa
+höysteeksi uudelle elämälle. Mutta tässä mielettömät huutavat: ei tämä
+ole mikään kevät, eikä kevättä voi tullakaan, katsokaa näitä kuivia
+korsia tässä! Eikö ole myös koko hengen elämän laita sama? ... eikö
+vanha opettaja ole myöskin tuommoinen tukku kuloa?...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minusta on koko luonto kuvaus hengestä: minä ajattelen aina, että
+luonto on vaan naamus, jonka takana hengen kasvot piilevät. Noita
+talonpoika raukkoja! he elävät keskellä vapaata luontoa niinkuin
+kuoleman kodissa, eivät pelloissaan eivätkä metsissään näe muuta kuin
+mahdollista voittoa, kuinka monta lyhdettä viljaa, potaattisäkkiä,
+halkosyltä j.n.e. niistä tulee, mutta minä imen sitä kauneuden
+hengenhuokua, joka niiden yli heiluu. Minä tahdon jättää oleville
+onnillensa ne ihmiset, jotka keskellä tätä valoisata elämää vaeltavat
+pimeydessä, minä tahdon kohotaita kaikkien alhaisten, kurjain
+pyrintöjen yli, ja niinkuin mehiläinen tässä imee mettä ohdakkeesta,
+josta raavas vaan saapi raa'an ravintonsa, niin tahdon minäkin kaikesta
+imeä hengen hunajata. Auta minua, ijänkaikkinen Henki, eläkä anna minun
+tulla niiden kaltaiseksi, jotka ovat maassa kiinni, kunnes maa vieree
+heidän ruumiin-arkkunsa yli: ja te! te minun kansani suuret henget,
+joiden teokset ovat minua tänne seuranneet, vahvistakaa minua ja
+sallikaa minun aina istua teidän jalkainne juuressa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jokaisella pellolla on oma historiansa. Jos tietäisi ne muutokset,
+jotka ovat saattaneet pellon yhden omistajan kädestä toisen käteen, ja
+niiden ihmisten elämänvaiheet ja tunteet, jotka ovat sitä viljelleet,
+niin se olisi ihmiskunnan historia: samoin kuin pellon geologillinen
+muodostus, jos se olisi tutkittu syvälle aina maan keskukseen asti,
+toisi maanpallon historian ilmi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikki mitä maan päällä on, tulee jollekulle toiselle ravinnoksi, tai
+muuten käytettäväksi ja nautittavaksi: ihminen yksin omistaa itsellensä
+kaikki, mutta seisoo itse vapaana maan päällä, kunnes se avaa suunsa ja
+nielee hänen ruumiinsa. Minä olen siis omituisella tavalla tullut
+siihen jokapäiväiseen ajatukseen, että ihminen on maan herra; mutta se
+vaan onkin totta, omaa havaintoa, jonka omituisella tavalla
+havaitsemme.
+
+Minä olen kerran kuullut ja lukenut, että ainoasti siinä, missä
+hyödyllisten koti-eläinten luku on suurempi kuin ihmisten, olisi
+yleinen varallisuus hyvällä ja onnellisella kannalla.
+
+Onkohan hengenkin alalla sama laita, että mielettömiä täytyy olla
+enämpi kuin mieleviä?
+
+Se olisi kauheata, jos niin olisi, ja kuitenkin...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Se on todistettu, että ihmiskunnan sivistys alkoi vasta maanviljelyksen
+kanssa ja sen kautta. Niin kauan kuin ihmiset vaan hankkivat
+ravintoansa metsästyksellä, kalastuksella y.m. semmoisella, olivat he
+melkein samalla kannalla kuin eläimet. Vasta aljettuansa ennakolta
+varustaa itselleen ravintoansa, siten että vaarinottivat ja johdattivat
+kasvien luonnollista kehkeämistä, siten että niitä istuttivat ja
+hoitivat, vasta silloin alkoivat pysyä yhdessä paikassa, rupesivat
+tutkimaan ja keksimään luonnon lakeja, vaikuttamaan sekä ulkonaiseen
+maailmaan että sen sisälliseen elämään.
+
+Maanviljelys on kaiken sivistyksen juuri tässä maailmassa, mutta
+maanviljelijät itse saavat siitä vähimmän hyödyn. Pitääkö niin olla?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Uutterasti hunajata imeskellen pitäytyy mehiläinen kiinni kukkasessa,
+jota tuuli heiluttaa: niin ihminenkin nautitsee horjuvata maallista
+elämää, ja maa vapisee hänen allansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+(Lammen rannalla.) Vesipisara, joka taivaasta putoo liikkumattomaan
+veteen, synnyttää hetkeksi poreen, joka sitten halkeaa ja sekaantuu
+lampiveden kanssa; vilkkaasen virtaan pudoten muuttuu se itse
+liikkuvan, elävän laineen osaksi. Onko minun olemukseni semmoinen
+pisara? Minä tahdon yhdistyä vilkkaasen virtaan, niin, niin...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikki linnut pakenevat sadetta, pääskyset vaan iloisesti siinä
+lentelevät.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Se minussa usein vaikuttaa erinomaista tunnetta, että, kun lähden ulos
+kedolle hankkiakseni itselleni ruumiillisesti virkistävää väsymystä,
+ihmiset tulevat väsyneinä kotiin työstänsä; minusta on silloin usein
+ikäänkuin minun pitäisi hävetä, että silloin lähden kävelykselle.
+
+Ainoastaan illoin ja aamuin huomataan valon sukkelat muutokset;
+kuitenkin se kaiken päivää on enenemässä puolipäivään asti ja siitä
+saakka samaten vähenemässä.
+
+Eikö ihmishengen kehkeämisen ole sama laita?
+
+Vaikka jo usein olen päivänlaskua katsellut, ei se ole koskaan ollut
+samallainen; tässä näytäksen luonnon ääretön moninaisuus, jonka vuoksi
+se onkin ijäti ihana ja uusi.
+
+Auringon lasketessa luulet aina iltaruskon ulottuvan lännestä siihen
+paikkaan asti, jossa seisot; siihen asti näyttää vielä valoisalta,
+mutta jos käännyt taaksepäin näyttää kaikki pimeältä; ne taas, jotka
+seisovat takana päin, luulevat sen ulottuvan ainoastaan heihin asti.
+Niin jokainen määrää näköalansa oman kantansa mukaan, ja joka katoovaa
+valkeutta katsoo, arvaa sen ulottuvan vaan itseensä asti.
+
+Minkä vuoksi on auringon lasku useimmista ihmisistä miellyttävämpi kuin
+nousu?
+
+Senkö tähden, että harvat näkevät nousua usein, vaiko siitä syystä,
+että mikä on katoova, kuoleva likemmin koskee meihin? En sitä luule.
+Päivän laskussa tulee tämän näytelmän vienoksi salaiseksi päätökseksi
+yö ja sen rauha; mutta auringon nousulla ei ole mitään oikeata
+päätöstä, sen jälkeen tulee kirkas valo, päivän rauhattomuus ja
+hääriväinen hälinä. Kaunis on kuolema! ah kuin halajan...
+
+       *       *       *       *       *
+
+(Hovinha'an takana.) Kun vaaja juntataan maahan, täytyy hiillyttää sen
+päätä, ett'ei se lahoisi; kehen hengen liekki käypi, se ei voi kuolla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhden eläimen nahasta leikataan hihnat, joista toiselle tehdään ohjat,
+suitset ja ikeenjutta. Vertaus helppo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jos jollekulle ilmoittaa jonkun matkan liian lyhyeksi, niin hän väsyy
+kahta vertaa enemmän; tämä luultavasti tulee siitä, että yhä
+levottomasti toivoo pääsevänsä perille.
+
+Minä olen myös liian lyhyeksi ajatellut sen tien, jolla elämäni
+tarkoitus on saavutettava.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niittäessä täytyy vaan ottaa lyhyitä askeleita ja suoraan eteenpäin.
+Mitä harvempi apilas on, sitä enemmän väsyy niittäjä; silloin viikate
+vaan vuorotellen kolajaa kovaa maata vasten ja viilee tyhjää ilmaa, ja
+lopulla ei ole mitään aikaan saanut. Kuinka monta vertausta tästä
+saapi!!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Elon leikkuussa täytyy aina panna leikattu vilja taakseen, jossa sillä
+on kyllin tilaa; edessäpäin ovat uudet korret, jotka vasta ovat
+leikattavat; niin on meidän myös meneteltävä tehtyjen tekojemme kanssa:
+ne täytyy siirtää pois näkö-alaltamme ja käydä käsin uusiin tehtäviin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun kaukaa katselen leikkaajia, mitenkä välistä ojentavat itseään,
+välistä taas kyyristyvät alas, näyttää minusta usein, niinkuin
+pitäisivät monimenollista rukousta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuolla hovin puutarhan säle-aitaa maalataan viheriäisellä öljymaalilla.
+Kuiva puu lahoo tuulessa ja sateessa, jos ei sitä maalilla suojele.
+Luoja on kaikkien luomiensa päälle levittänyt varjelevaisen kuoren;
+mutta ihmiset repivät sen luonnollisen pinnan pois ja sitten täytyy
+hankkia keinotekoinen sijaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ehkä sivistys ei ole muuta mitään kuin öljymaali, joka korvaa
+luonnollisen sulavuuden? Ei, se on jalostutettu, todellinen luonto;
+nämä tämmöiset ihmiset kuin täällä on...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vanha salvomies Niskanen on niin hajamielinen, kulkee piiska kädessä
+vaan tietään eteenpäin ja sanoo aina itsekseen: naa, ruuna!
+huomaamatta, että ruuna on jo kolmekymmentä askelta taempana mennyt
+toista tietä. Eikö monelle hallitsijalle käy aivan samalla lailla?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vastapäätä minun taloani on niin kutsuttu tulipalon paikka; siinä oli
+talo, johon kokonainen perhekunta, mummo, miniä ja viisi vunukkaa
+paloi; nyt lapset kernaimmin leikittelevät siinä, semmoisissa
+raunioissa on muuten harvinaisia piilopaikkoja. Mustia seiniä myöten
+kapuilevat punaposkiset pojat, peuhaten ja iloa pitäen. Niin nousee
+joka paikassa pian uusi elämä entisen sijaan; missä liekki ennen on
+raivonnut, siinä nuori sukupolvi huoletonna lyöpi leikkiä. Samaten on
+myös maailmanhistoriassa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nämä lehdet ovat kolmen kuukauden hedelmiä, joina kuukausina opettaja
+maleksi kedoilla ja metsissä. Ne olivat hänelle tuottaneet monta
+salaista moitetta, sillä kansa ei voinut ollenkaan ymmärtää, mitä
+kummia hänellä aina oli kirjaan pistettävää, vaan vaivasivat päitään
+kaikellaisilla arvauksilla. Luultavasti olette huomanneet, että hän
+pani kirjaansa monta havaintoa aivan tavallisista asioista, jotka
+olivat hänelle vielä uusia; ihmiset katselivat häntä suurilla silmillä
+ja pudestivat päitään, sillä he eivät ollenkaan voineet käsittää,
+kuinka semmoisissa asioissa voipi olla tietämätön.
+
+Luultavasti on monellekin tapahtunut, kun on maalaiselta kysynyt tietä
+lähimpään kylään, että tämä ensin hämmästyy luullen itseänsä
+pilkattavan, mutta sitten neuvoo tietä sillä tavalla, kuin jos toinen
+tuntisi likiseudun. Mutta samoin käypi monelle sivistyneellekin: koska
+heillä itsellään on hengellinen eli aatteellinen piirinsä selvänä, niin
+luulevat, että jokainen sen käsittää, ja siis ilmaisevat ajatuksensa
+vaan puoleksi.
+
+Opettaja oli vielä niin tuntematon kylässä, ett'ei kukaan tietänyt
+hänen nimeänsä. Yhden asian vaan oli jokainen kuullut, sen, että hän
+oli Sysmästä kotoisin, ja siihen nyt tarttui pilkkaamisen halu kiinni:
+tahdottiin häntä rangaista siitä, että hän oli niin ylpeä ja rahvasta
+karttavainen. Iltaisin kun kylän pojat tiesivät opettajan olevan
+kotona, tunkeutuivat he yhteen joukkoon hänen ikkunainsa eteen ja
+lauloivat lakkaamatta Sysmän virttä. Ja kun myös tiedettiin, että hän
+oli eläinten suojelusyhteyden ankara puolustaja, niin veisasivat
+tavallisesti päälliseksi toista laulua, joka kuului näin:
+
+    Jop' on laulu loppununna,
+    Virsi vieno vierähtännä:
+    Tuolla hiironen hitserti,
+    Sen on näppihin nipistin.
+
+    Veiin veihen, riisun rauan,
+    Päästän hiireltä hipiän;
+    Kaivan silmän, kaivan toisen:
+    Siin' on silmitön sikiö.
+
+Tämä "ilkeys" suututti opettajaa. Mutta ei hän vieläkään tietänyt, mitä
+tämä kaikki merkitsi, ennenkuin entinen lukiolainen Aleksanteri liittyi
+poikaparveen; sillä vaikka tämä oli jo nainut mies, oli hän kuitenkin
+ensimmäisenä kaikissa vallattomissa kepposissa. Hän lisäsi nyt uuden
+värsyn, jota usein kerrottiin:
+
+    Sy sy Sysmässä siinnyt ja syntynyt oon,
+    Sisus siitä mull' ylpeä on;
+    Voi voi voisinko kääntyä takaisin,
+    Oisin omalla oksallain.
+
+Nyt huomasi opettaja, mitä nämä yhteenliittäytymiset merkitsivät, ja
+hän suri syvimmässä sydämessään sitä, että nämä ihmiset, joille hän soi
+ainoastaan hyvää, kohtelivat häntä niin pahalla tavalla. Sisässä
+opettaja oli suruissaan, mutta ulkona karttui ilo karttumistaan.
+Silloin hän kavahti pystyyn, tahtoi astua ikkunan luo ja puhua muutamia
+viisaita sanoja: mutta onneksi sattui hänen silmänsä viuluun, hän otti
+sen seinältä ja soitti höläytti Sysmän laulun nuottia suoraa päätä.
+Alaalla kuunneltiin ääneti, ei kuulunut sieltä muuta kuin estettyä
+naurunhikerrystä; mutta pian alkoi laulu uudestaan ja opettaja soitti
+viulullaan sen mukaan, vaikka kuinka usein olisi aloitettu.
+
+Viimein astui hän ikkunan tykö ja sanoi ulospäin:
+
+"Kas niin, oikeinko minä tämän tein?"
+
+"Oikein," kaikui yleinen vastaus, ja siitä illasta asti pääsi opettaja
+tätä laulua kuulemasta, sillä nyt tiedettiin, ett'ei se häntä enää
+harmittanut.
+
+Siitä ajasta asti alkoi myös opettaja olla ystävällisempi ja
+puheliaampi käytöksessään kansaa kohtaan; hän huomasi itsellään olevan
+ei ainoastaan koulussa, vaan myös sen ulkopuolella velvollisuuksia
+niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa hän eli yhdessä.
+
+Tämän päätöksen täyttäminen tuli hänelle piankin palkituksi runsaassa
+määrässä.
+
+Muutamana sunnuntaina kirkosta päästyä näki hän, kylän kautta
+astuessaan, erään talon edustalla istuvan vanhan vaimon, jonka kädet
+olivat ristissä ja jonka pää vapisi; hän sanoi ystävällisesti:
+
+"Hyvää päivää! Auringon paisteessa on teidän hyvä istua, eikö niin?"
+
+"Jumal' antakoon, on kyllä, vieras kulta," vastasi tämä, päätänsä
+nykytellen. Opettaja jäi seisomaan.
+
+"Te olette jo monta kesää nähneet," sanoi hän.
+
+"Kahdeksan kahdeksatta, on sitä hyvä kappale aikaa eletty;
+seitsemänkymmentä ajastaikaa on ihmisen ikä, sanotaan raamatussa. Usein
+minusta tuntuu niinkuin kuolema olisi minut unohtanut; vaan kyllä Luoja
+minut korjaa, kun aika tulee; hän kyllä tietää, ett'en minä häntä
+pakene."
+
+"Te kuitenkin yhä vielä näytte olevan hyvissä voimissa".
+
+"En suinkaan -- rintaani ahdistaa -- mutta tämä tekee hyvää," vastasi
+hän näyttäen harmaita lankoja, jotka hänellä olivat sidottuna
+kumpaisenkin käsivarren ympäri, niin että suonet olivat pullistuksissa.
+
+"Mitäs nuo sitten ovat?"
+
+"Ka, nämä on puhdas neitsyt punonut aamulla varhain, syömättömällä
+suulla ja on sitä tehdessään lukenut kolme isämeitää. Jos ne sitoo
+käsivarren ympäri ja silloin lukee Herran rukousta yhdeksän kertaa,
+niin heittää ahdistamisen, -- minua niin kovasti ryvittää," sanoi hän
+rintaansa osoittaen, ikäänkuin sillä selittäen syyn katkonaiseen
+puheesensa.
+
+"Kuka sitte on langat punonut?" kysyi opettaja.
+
+"Kah, minun poikani tytär, Katri, ettekö häntä tunne? Ketä te sitte
+olette?"
+
+"Minä olen uusi opettaja."
+
+"Ettekä tunne Katistani, vaikka hän on kirkonparvessa laulamassa. Mitkä
+ihmeen ajat nämä ovat, kun opettaja ei enää tunne parvilaulajoita. Minä
+olen myös ollut parvilaulajana, vaikk'ei sitä enää voi kuulla
+ryvitykseltäni: ja pulska tyttö minä olin: ei minun tarvinnut hävetä
+näköäni. Mutta 'Ei ole ajat niinkuin oli ennen, Entiset ajat on olleet
+ja menneet.'"
+
+"Te kai hyvin rakastatte poikanne tytärtä?"
+
+"Kuinkas muuten: hän on kaikista nuorin. Ohho! Kati kultani on niinkuin
+vanhan ajan ihmiset; hän nostattaa ja makauttaa minua eikä päästä pahaa
+sanaakaan: kernaasti soisin hänelle, että pian kuolisin, sillä hänen
+täytyy olla niin paljo kotona minun tähden; ja kun olen kuollut, niin
+tahdon vasta oikein rukoilla hänen puolestaan taivaassa."
+
+"Taidatte paljon rukoilla?" kysyi opettaja, istuen penkille mummon
+viereen.
+
+"Niin, mitä minä parempaa voin tehdä? Työstä ja puuhasta ei tule enää
+mitään."
+
+"Onko teillä enemmän lapsenlapsia?" kysyi opettaja.
+
+"On vielä viisi ja neljätoista lapsenlapsen lasta, ja Aleksanterille
+tulee pian viidestoista. Ettekö tunne häntä. Hän on myös kouluja
+käynyt, mutta on aika rasavilli; vaikk'ei mulla ole mitään
+valittamista, sillä minulle hän on aina hyvä."
+
+Yht'äkkiä tuli talon takaa näkyviin tyttö, jota lumivalkoinen kana
+seurasi aivan likeltä. "Onko teillä hyvä olla, mummo?" kysäsi tyttö ohi
+mennessään, ja tuskin ylös katsahtaenkaan. Opettaja niin hämmästyi
+tytön ilmautumista, että hän kavahti seisaalleen ja tarttui lakkiinsa.
+
+"Oliko se teidän poikanne tytär?"
+
+"Oli kyllä."
+
+"Sepä pulska neitonen," sanoi opettaja.
+
+"Eikö se ole siivo tyttö? Vanha Yrjö seppä sanoo hänelle aina, kun
+tulee kylällä vastaan, että tyttö on aivan mummonsa näköinen. Yrjö
+seppä on ainoa niistä nuorukaisista, joiden kanssa minä olen tanssinut,
+joka vielä on elossa; mutta nyt on niinkuin olisimme tuhat virstaa
+toisistamme, hän istuu tuolla keskellä kylää eikä voi tulla minun
+luokseni, enkä minäkään pääse hänen tykönsä; totta meidän täytyy
+odottaa, kunnes tulemme yhteen hautausmaalla ja siellä saan tavata
+kaikki vanhan ajan ihmiset, ja taivaassa sitä vasta oikein aletaan
+elää. Aatami vainajani saapi kauan odottaa, ennenkuin tulen hänen
+luoksensa, taitaa aika käydä hänestä pitkäksi."
+
+"Teitä kaikki kylän ihmiset varmaankin rakastavat," sanoi opettaja.
+
+"Miten metsään huutaa, siten metsä vastaa. Nuorena tahtoisi kernaasti
+purra kaikki ihmiset kuoliaksi, muutamia rakkaudesta, toisia vihasta;
+mutta vanhaksi tultua jättää jokaisen rauhaan. Te ette voi uskoa,
+kuinka hyviä ihmiset täällä ovat; kyllä sen saatte vielä kokea. Joko
+olette paljon maailmassa liikkuneet?"
+
+"En juuri ollenkaan. Isäni oli myös opettaja, hän kuoli kun minä olin
+kuusivuotiaana, ja pian sen perästä kuoli äitinikin; sitten tulin
+seminaarin normaalikouluun, siitä seminaariin ja tänä keväänä
+määrättiin minut tähän. Niin, hyvä emäntä, se on kovan onnen mies, joka
+tuskin muistaa, miltä äidin käden silitys tuntuu."
+
+Vanhan emännän käsi pyyhkäisi äkkiä hänen kasvojensa yli, hänestä
+tuntui todellakin niinkuin korkeampi valta olisi häneen koskenut; hän
+istui siinä silmät ummessa, silmät vapisivat, posket hehkuivat:
+ikäänkuin heräten tarttui hän vanhan emännän käteen ja virkkoi:
+
+"Saanhan minäkin luvan kutsua teitä mummoksi?"
+
+"Aivan kernaasti, hyvä, armas mies, yksi vunukka enemmän tai vähemmän
+on minulle yhden tekevä: olkoon siis niin, minä rupean sukkiasi
+neulomaan, ja saat tuoda rikkinäisetkin parsittavaksi."
+
+Ylevällä nautinnolla istui opettaja nyt vanhan vaimon luona eikä
+tahtonut ollenkaan lähteä pois. Ohitse kulkijat ihmettelivät, kuinka
+tuo ylpeä mies niin tuttavasti puheli vanhan Annan kanssa.
+
+Viimein tuli mies ulos tuvasta, hieroen silmiään ja itseänsä ojennellen
+ja kiskotellen.
+
+"Saitko levänneeksi, Pekkoseni?" kysyi mummo.
+
+"Sain, mutta sivuja vielä riivatusti kivistää tuosta leikkaamisesta."
+
+"Kyllä se taas paranee, ei Luoja anna kellenkään vahinkoa tulla
+työnteosta," vastasi äiti.
+
+Opettajalle juohtui mieleen, kuinka ihmisten kyyristeleiminen oli
+hänestä näyttänyt monimenolliselta rukoilemiselta. Kun olivat toisiansa
+tervehtineet, seurasi hän Pekkoa pelloille.
+
+Pekko rakasti semmoista kanssakäymistä, jossa ei tarvinnut mitään
+tarjota, joka siis ei tullut mitään maksamaan; hän oli sentähden
+ihastuksissaan opettajan herttaisuudesta ja ymmärtäväisyydestä, sillä
+tämä kuunteli häntä tarkkaan, kuinka hän selitti talouttaan,
+Aleksanterin elämäkertaa ja monta muuta asiaa.
+
+Iltasella kertoi Pekko kaikille ihmisille, ett'ei opettaja ollut
+niinkään hullu; kieli vaan ei tahtonut sujua, ei ollut hänellä muka
+oikein hyvä supliiki.
+
+Mutta opettaja kotiin tultuaan kirjoitti muistikirjaansa: "hurskaus
+yksin pysyttää ihmisen vanhoillakin päivillään rakastettavana, vieläpä
+tekee hänet kunnian-arvoiseksi ja pyhäksi; hurskaus on sielun lapsuus;
+vaikka ihminen nähtävästi taaskin muuttuu lapseksi, niin tämä muutos
+kuitenkin levittää suloisen sädekehän-tapaisen lempeyden koko olennon
+yli. Kuinka kovia, raakoja ja rumia ovat nautinnonhimoiset, itsekkäät
+ihmiset vanhuudessaan, kuinka ylevä oli tämä vaimo taikauskossansakin?"
+
+Vielä muutakin kirjoitti opettaja muistikirjaansa, mutta pyyhkäisi sen
+taas paikalla pois. Katkerasti itseään syytellen istui hän kauan yksin;
+viimein läksi hän ulos kadulle, hänen sydämensä oli niin täynnä; hänen
+täytyi päästä ihmisten seuraan; poikien laulanta, joka kajahteli kauas
+ympärille, vapisutti hänen rintaansa, ja hän sanoi: "Onnellinen minä,
+se hetki on minulle tullut, että ihmisten laulu minua syvemmälti
+liikuttaa, kuin lintujen; minä kuulen veljellisen huudon. Oi Jumala!
+minä rakastan heitä kaikkia!"
+
+Niin käveli hän vielä kauan pitkin kylää, sydämessään tuttavasti
+puhutellen kaikkia, mutta ei sanaakaan suusta saanut, Tietämättä, kuin
+se oli tapahtunut, seisoi hän äkkiä Pekon talon kohdalla: kaikki oli
+hiljaista ympärillä, ainoastaan alatuvasta, jossa mummo eli
+muonamuorina, kuului rukousten yksitoikkoista hörpötystä.
+
+Vasta myöhään yöllä palasi opettaja kotiin, kaikki oli ääneti,
+ainoastaan siellä täällä kuului kahden rakastavan hiljaista sopotusta.
+Kun hän viimein tuli kammariinsa, jossa ei ollut ketään, joka olisi
+vastannut hänen puheesensa, joka olisi katsahtanut ylös häneen ja
+hänelle sanonut: iloitse, sinä elät ja minä elän kanssasi -- silloin
+rukoili hän ääneen Jumalata: "Herra! anna minun löytää se sydän, joka
+minun sydäntäni ymmärtää."
+
+Toisena päivänä eivät lapset voineet ymmärtää mitenkä opettaja tänään
+oli niin mahdottoman iloisen näköinen. Välitunnilla lähetti hän Matin
+Jussin keskievariin sanomaan, ett'ei tänä päivänä tarvinnut lähettää
+ruokaa hänelle kotiin, sillä hän tahtoi itse sinne tulla.
+
+Se ei tahtonut oikein soveltua, että opettaja niin korkealle lentävillä
+ajatuksilla läheni sitä elämää, joka liikkui hänen ympärillään; hän
+kyllä saattoi pidättyä omia tunteitaan muille julkaisemasta, mutta sitä
+ei voinut estää, että moni ruma ja ilkeä asia tuli hänen näkyviinsä ja
+kuuluviinsa.
+
+Isossa tuvassa, jossa hänelle syödä annettiin, tapasi hän keskievarin
+emännän vilkkaasti puhelemassa toisen vaimon kanssa.
+
+"No," sanoi emäntä, "eilis-iltana siulle tuotii ukkos kotii hyvin
+kylläsenä; se olj aika hutikassa; ku mie oisin nähnyt, jotta toiset
+koatoat hänelle viinoa oluen keskee, ni oisin mie heitä opettanut."
+
+"Nii," sanoi toinen vaimo, "heä olj aika lastissa, ihan niinku täpötäys
+säkki."
+
+"Nii, ja vielähä sie niitä toisii kiitit niin kauniisti, mitäs sie
+heille sanot? Hyö niin nakrettii, jott' ei tahtonut loppuu tulla."
+
+"Mie heille sanon, jotta suur kiitosta, paljo kiitoksii teille, miehet;
+kost' Jumala. Ni hyö miulta kysy tää, jotta mistä sie kiität? Ni mie
+toas virkan, jotta kiitetäähä sitä, jos toine tuop pikkaraisen
+potsinki, ammunka aika siasta pitää tuojalle kost' Jumala sanuu."
+
+Opettaja pani kahvelin pois, kuullessaan tämän törkeyden; mutta pian
+taas rupesi edelleen syömään, ja ajatteli hymyillen, kuinka onnettomuus
+ja kiivastus usein tekevät ihmisen sukkelaksi.
+
+Mutta aina kun talonpoikain raa'at tavat ja puheet loukkasivat
+opettajan tunnetta, ei hän kuitenkaan enää kääntynyt luonnon, kaikkien
+äidin puoleen, vaan uuden isoäitinsä Annan puoleen, jolta hän sai monta
+selitystä sikäläisten ihmisten elämästä ja tavoista. Moni sanoi
+sentähden, että vanha mummo oli hänet lumonnut. Niin ei kuitenkaan
+ollut. Sillä vaikka hän kyllä kernaasti haki virvoitusta tämän
+lempeästä sydämestä, niin saattoi kuitenkin pikemmin sanoa, että Kati
+oli sen hänelle tehnyt, vaikk'ei opettaja ollut häntä nähnyt kuin
+kerran, eikä vielä sanaakaan puhunut hänen kanssaan. "Onko teillä hyvä
+olla, mummo?" Näitä sanoja hän usein kertoeli itsekseen, ne hänestä
+kaikuivat niin lempeästi, niin soinnullisesti, vaikka olivat lausutut
+raa'alla murteella, vieläpä itse murrekin oli niiden kautta saanut
+erinäisen vienouden ja suloisuuden.
+
+Entisten päätöksiensä koko voimalla vastusti tuttavamme taipumustansa
+talonpoikaistyttöön, mutta niinkuin aina käypi, keksii rakkaus monta
+keinoa; niin sanoi opettajakin itsekseen: "Hän on nähtävästi hyvän
+mummonsa kuva, ainoastaan tuoreempi, uudemman ajan valaisema kuva. Onko
+teillä hyvä olla, mummo?"
+
+Muutamana iltana opettaja taas istui mummon luona, niin tuli tyttö
+hehkuvilla poskilla, sirppi kädessä pellolta, pitäen esiliinaansa
+varovasti koossa; hän astui nyt mummonsa luo ja tarjosi hänelle
+esiliinastaan kypsiä vaaramia.
+
+"Tiedäthän sinä, Kati, että on tapana ensiksi tarjota vieraille," sanoi
+isoäiti.
+
+"Nakoa tästä, opettaja," sanoi tyttö vilkkaasti katsahtaen häneen;
+opettaja otti punastuen yhden marjan.
+
+"Syö sinä itsekin," sanoi mummo.
+
+"Kiitoksii, syökeä vai työ kahen kesken."
+
+"Mistäkäs sinä nämä sait?"
+
+"Toalta alaalta meijän pellon pientarelta, tijjättähä työ sen
+voapukiston," vastasi tyttö ja meni sisään.
+
+Opettajan mielestä oli aivan omituista, että samasta paikasta, jossa
+hän ensi päivänä täällä ollessaan oli piirustanut puun, sieltä toi nyt
+tyttö kypsiä marjoja.
+
+Kati tuli pian taas sisästä, valkea kana aivan hänen jäljissään.
+
+"Minnekäs taas niin pian, Katri neiti?" kysyi opettaja, "ettekö tahdo
+vähän istua meidän kanssamme?"
+
+"Kiitoksii vain, mut mie tahon vielä ennen iltasta pistäytyy vanhan
+opettajan luona." [Kati tosin aina puhui aivan murteen mukaan, mutta me
+muutamme sen niin paljon kuin mahdollista kirjakielen mukaan, että sitä
+paremmin ymmärrettäisiin.]
+
+"Jos suvaitsette niin minä seuraan teitä," sanoi ystävämme, ja läksi
+mukaan, vastausta odottamatta.
+
+"Käyttekö usein vanhan opettajan luona?"
+
+"Se on tietty, heän on näet miulle sukuu, hänen eukko vainoa olj miun
+mummonj sisar."
+
+"Voi niin, no sepä oli oikein iloista kuulla."
+
+"Mitenkäs niin? Tunsittako työ miun tätii."
+
+"En, minä muuten vaan."
+
+Nyt olivat tulleet vanhan opettajan puutarhaan, Kati sulki sukkelaan
+puutarhan portin, jättäen kanan ulkopuolelle seisomaan ikäänkuin
+vahdiksi.
+
+"Mistä se tulee," kysyi opettaja, "että kana noin aina juoksee teidän
+perästä? Hyvin harvoinhan semmoista näkee?"
+
+Kati seisoi hämillään huiviansa näpelöiden.
+
+"Ettekö tohdi sitä minulle sanoa," kysyi opettaja taas.
+
+"Kyllä tohdin, kyllä voisin, mutta -- ette saa minua nauraa, ja teidän
+täytyy luvata, ett'ette sano sitä muille; he muuten rupeisivat minusta
+pilkkaa tekemään."
+
+Opettaja tarttui nopeasti tytön käteen ja sanoi: "sen lupaan niinkuin
+valan vannomalla." Hän ei enää päästänytkään kättä irti, ja kainosti
+katsoen alas sanoi tyttö:
+
+"Minä, minä oon, minä olen hautonut tämän kanan povessani; hautojakana
+säikäytettiin pois, se juoksi tiehensä ja jätti munat silleen, mutta
+minä kun yhtä munaa katselin kynttilää vasten, niin näin että siinä on
+pikkarainen pää, ja silloin minä sen otin omakseni... Te ette saa mua
+nauraa, mutta kun poikanen sitten tuli ulos munasta, niin minä ilosta
+en voinut itseäni hillitä; minä sille tein pienen höyhentilasen, purin
+sille leipää, syötin sitä, ja toisena päivänä se jo juoksenteli
+pöydällä. Siitä ei tiedä kukaan mitään, paitsi mummoni. Sen tähden kana
+on minulle niin uskollinen, että kun lähden pellolle, niin täytyy se
+salvata kotiin, ett'ei juoksentelis minun jäljissäni. Ettehän minua
+naura?"
+
+"En suinkaan," sanoi opettaja ja kävi vielä jonkun matkaa käsi kädessä
+Katin kanssa, mutta sitten kirosi itsekseen vanhan opettajan
+järjestystä ja säästäväisyyttä, joka oli tehnyt tien niin kapeaksi,
+ett'ei kaksi mahtunut vieretysten käymään.
+
+Ystävämme hyvin suuttui, kun vanha opettaja tavattoman pikaisella
+naurulla huusi tulijoille vastaan:
+
+"Joko tunnette toinen toisenne? Enkö sitä sinulle jo aikoja sanonut,
+Kati, että sinun pitää saaman kouluopettaja?"
+
+Tämä liian aikainen kajoominen vasta puhkeamassa olevaan kukkaan, koski
+kipeästi opettajaan, kuitenkin hillitsi hän närkästymistään ja oli
+vaiti; mutta hän ihmetteli, että Kati, ikäänkuin ei olisi mitään
+sanottu, alkoi puhua:
+
+"Eno, teidän pitää huomispäivänä leikkauttaa otranne alapellosta,
+muuten alkavat jyvät karista tähkistä, ne on jo liian tuleentuneet."
+
+Siellä puheltiin vähä, Kati näytti kovin väsyneeltä, hän istausi
+penkille puun eteen. Molemmat opettajat puhuivat kyllä keskenään, mutta
+sill'aikaa nuori ystävämme yhä katseli tyttöä niin terävästi, että tämä
+monta kertaa pyyhkäisi kasvojaan esiliinalla, luullen tulleensa nokeen
+kyökissä, kun pani potaatit tulelle. Mutta ystävämme huomio oli aivan
+toisiin asioihin kiintynyt. Hän nyt vasta ensi kerran havaitsi, että
+Kati vasemmalla silmällä katsoi hiukan kieroon; mutta tämä ei ollut
+suinkaan rumaa, vaan antoi päin vastoin tytölle vienon ja ujon näön,
+joka hyvin sopi yhteen kasvojen muun muodon kanssa: hienon, hoikan
+nenän, aivan pienen punahuulisen suun, pyöreiden, vienosti rusottavien
+poskien kanssa -- nuoren miehen silmät pysyivät mielihyvällä tätä
+kaikkea katselemassa. Viimein kun oli virkaveljelleen antanut monta
+hullua vastausta, huomasi hän, että oli aika lähteä pois; hän jätti
+hyvästi, ja Kati sanoi:
+
+"Hyvää yötä, opettaja."
+
+"Eikö mulle anneta kättä jäähyväisiksi?"
+
+Kati pisti sukkelaan molemmat kädet selän taakse.
+
+"Meillä ei kysytä, vaan otetaan kättä, he, he," sanoi vanha opettaja.
+
+Ystävällemme ei tarvinnut kahdesti tätä neuvoa antaa, vaan hän hyppäsi
+puun taakse tarttuakseen Katin käteen, tämäpä taas pani kätensä
+sukkelaan syliinsä.
+
+Opettaja ei uskaltanut ruveta hänen kanssaan sylipainiin, vaan hyppeli
+vielä useamman kerran edes taas, kunnes viimein kompastui ja lankesi
+Katin eteen, niin että päänsä sattui tytön syliin, tämän käden päälle;
+kauan arvelematta painoi hän tulisen suutelon tälle kädelle, sanoen
+sitä mielessään omakseen. Siinä asemassa hän pysyi jonkun aikaa
+nousematta, kunnes viimein Kati, molemmilla käsillään peittäen hänen
+kasvonsa, nosti hänet ylös; hämmentyneenä ympärillensä katsellen sanoi
+tyttö:
+
+"Nouskaa ylös, ettehän lie loukanneet itseänne? Näetten, mitä
+semmoisesta leikinteosta tulee; elkää vaan antako tuon enoni opettaa
+teille mitään liikaa."
+
+Opettaja nousi seisaalleen ja Kati kumartui nopeasti alas, esiliinansa
+sisäpuolella pyyhkiäkseen hänen likautuneita polviaan; mutta opettaja
+ei sitä sallinut, hänen sydämensä tykytti pikemmin, kun hän näki tätä
+nöyrää itsensä-alentamista. Pian seisoi hän taas puhtaana siinä ja
+sanoi Katille uudestaan hyvää yötä; tämä katsoi maahan, mutta ei
+kieltänyt häneltä enää kättänsä.
+
+Lentävillä askelilla meni opettaja sieltä; näytti siltä kuin hänen
+jalkansa tuskin olisivat maahan koskeneet, niinkuin joku korkeampi
+valta olisi häntä kantanut; sanomaton voiman tunne täytti hänen
+sisimmän ytimensä, hänestä tuntui niin helpolta ja huokealta, kaikki
+ihmiset katselivat häntä kummastellen, sillä hän hymyili heille aivan
+peittelemättä.
+
+Mutta niin äkkiä vaihtelee ihmisen mieli, että opettaja kohta tämän
+ensimmäisen riemun perästä kotonaan istuen surkeasti syytteli itseään:
+"Sinä olet liian pian antautunut himon valtaan," sanoi hän itsekseen.
+"Onko tämä lujuutta? Sivistymättömälle talonpojan tyttärelle olet
+antautunut, olet menettänyt itsesi. -- Ei, ei, nämä kasvot ilmaisevat
+hienon, hellän sielun." Monenlaisia muita ajatuksia syntyi hänessä; hän
+nyt tunsi talonpojan-elämän, ja vielä myöhään kirjoitti hän
+muistikirjaansa: "Hopearisti joka hänellä on rintansa päällä, minun
+mielestäni kauniisti kuvaa hänen pyhyyttään, lähenemättömyyttään ja
+koskemattomuuttaan."
+
+Kati taas kotonaan ei syönyt yhtä palaa iltaiseksi, ja omaiset toruivat
+häntä, että hän oli liian paljon päivällä muokkautunut ja varmaankin
+vielä auttanut vanhaa opettajaa puutarhantyössä; hän vaan kielsi ja
+siirtyi pian mummonsa luo, jonka kanssa hän makasi samassa huoneessa.
+
+Kauan iltarukouksen perästä, kun kuuli mummon yskivän ja siis tiesi
+hänenkin olevan vielä valveella, sanoi tyttö:
+
+"Mummo, mitä se merkitsee, kuin kättä suudellaan?"
+
+"Että kättä armaana pidetään."
+
+"Eikö muuta mitään?"
+
+"Ei."
+
+Taas vähän ajan päästä sanoi Kati: "Mummo."
+
+"Mitä, kultaseni?"
+
+"Oli mieli kysyä teiltä jotain, mut enpä sitä muistakaan."
+
+"Niin makaa siis, sinä olet väsyksissä; jos se oli jotain hyvää, niin
+on siihen aikaa huomisaamunakin, kyllä se taas juohtuu sinulle
+mieleen."
+
+Kati kääntelihe unetonna vuoteellaan. Hän uskotti itselleen, ett'ei
+voinut sentähden nukkua, kun oli muka antanut nälän mennä ohitse; hän
+siis väkisen nieli leipäpalasen, jonka oli ottanut mukaansa kaikkia
+vaaroja varten.
+
+Opettaja oli myös sill'aikaa saanut oman asiansa selville. Ensin hän
+oli päättänyt koettaa itseään ja taipumustansa, olla jonkun aikaa Katia
+näkemättä; mutta viimeisellä tuli hän kuitenkin siihen viisaampaan ja
+ilahuttavampaan päätökseen, että päin vastoin hyvin usein tapaisi Katia
+ja kaikella tavoin tutkisi hänen mielenlaatuaan ja sivistyksen
+kantaansa. Toisena päivänä hän siis meni vanhan virkaveljensä luo ja
+pyritti häntä kävelykselle lähtemään; hän hyvin ymmärsi, että hänen
+täytyi Katinkin vuoksi ruveta likempään tuttavuuteen tämän kanssa.
+Vanhus oikeastaan ei käynyt koskaan kävelemässä, sillä puutarhatyössään
+oli hänellä liikettä kyllin; kuitenkin piti hän ystävämme kehoitusta
+kunnianosoituksena, ja läksi siis mukaan.
+
+Se oli kummallista, kuinka harva puheen aine sytytti vanhuksessa
+puhelemisen halua; se meni aina taas yhtä pian sammuksiin kuin hänen
+piippunsa, jota hän aina viiden minuutin perästä viritteli. Katista
+nuori opettaja ei tahtonut kohdastaan puhua, vaan toivoi saavansa
+paljonkin johdatusta vanhuksen pyrinnöistä.
+
+"Vieläkö välistä luette jotain," kysyi hän siis.
+
+"En juuri mitään, eihän siitä kuitenkaan lähde minulle mitään hyötyä;
+vaikkapa osaisin kaikki kirjat ulkoa, mitä minä sillä voittaisin?
+Minulla on pensioni."
+
+"Niin," vastasi nuori mies, "mutta eihän ihminen kehkeytä, jalostuta
+henkeänsä ainoastaan ulkonaisen hyödyn tähden, vaan saavuttaaksensa yhä
+korkeampaa, sisällistä elämää, tullaksensa näkemään yhä syvemmälle ja
+yhä selvemmin. Kaiken, mikä maan päällä on, ja etenkin korkeamman
+hengenelämän tulee ensiksi olla itsenäisenä tarkoituksena --"
+
+Vanhus veti itselleen tulta hyvin tyynellä mielellä, ja ystävältämme
+keskeytyi pitkä selitys, joka vasta äskettäin oli hänelle itselleen
+tullut selväksi. Jonkun aikaa kävivät molemmat ääneti vieretysten,
+sitten kysyi nuorempi taas:
+
+"Mutta soitattehan aina mielellänne?"
+
+"No se on tietty, usein istun puoliyöhön asti ja vetelen viulua, siihen
+en tarvitse kynttilää, en tärvele silmiäni, huvitusta on kyllin, enkä
+kaipaa muita ihmisiä ollenkaan."
+
+"Ja harjoitatte itseänne siihen yhä eteenpäin, niin paljon kuin
+voitte?"
+
+"Miks'ei? Kyllä kai."
+
+"Mutta eihän teillä siitäkään ole mitään hyötyä," sanoi nuori mies.
+Vanhus katsoi häneen kummastuneena; mutta toinen jatkoi: "Niinkuin
+musiikki ja sen harjoitteleminen tuottaa teille iloa, ettekä siitä hae
+mitään hyötyä, niin voisi ja pitäisi myöskin olla lukemisen ja hengen
+vaurastuttamisen laita; mutta tässä tapahtuu usein aivan niinkuin
+monelle ihmiselle, joka ei enää pukeudu tarpeellisella huolella, sen
+tähden että ei ole ketään, jolle etenkin tahtoisi olla mieliksi. Minä
+kuulin toissa päivänä, kuinka nuorukainen moitti erästä nuorta vaimoa
+hänen huolimattomasta puvustaan. 'Kah,' sanoi tämä, 'mitä siitä nyt
+enää? Minä olen jo kaupattu kananen, täytyyhän ukkoni tyytyä minuun
+semmoisena kuin olen.' Ikäänkuin pukeutuisimme huolellisesti ulkonaisen
+tarkoituksen vuoksi, ainoastaan toisia varten, eikä sen tähden, että
+oma luonto, oma kunnioitus sen vaatii. Samoin käypi monelle myös
+henkensä vaurastuttamisessa; koska sitä harrastavat ainoastaan
+ulkonaisella tarkoituksella, niin herkeävätkin siitä, niin pian kuin
+lähin tarkoitus on saavutettu tai kadonnut. Mutta kuka hengellistä
+luontoaan, hengellistä ruumistaan, jos niin sopii sanoa, arvossa pitää
+ja kunnioittaa, hän myös aina pitää sitä kauniina ja puhtaana, kokee
+kartuttaa sille yhä enemmän voimaa."
+
+Nuori mies nyt vasta huomasi oikeastaan puhuneensa ääneen vaan oman
+itsensä kanssa; ei hän kuitenkaan pelännyt loukanneensa vanhusta, sillä
+hän näki kuinka täydellisesti välinpitämätön tämä oli. Raskaalla
+sydämellä huomasi hän taaskin, kuinka yleisten, ylevien ajatuksien ja
+katsantotapojen tyrkytteleminen jokaiseen yksityiseen on työlästä. "Jos
+vanha opettaja jo on niin kovapintainen, mitenkä sitten menestyt
+talonpoikien luona?" ajatteli hän. Niin astuivat äänettöminä jonkun
+aikaa, kunnes nuorempi taas alkoi:
+
+"Eikö teidänkin mielestänne ihmiset ole nykyaikana paljon hurskaampia
+tai ainakin yhtä hurskaita kuin entisinä aikoina?"
+
+"Hurskaampiako? Ei, hitto vieköön vanhoinakaan aikoina oltu pakanoita,
+mutta silloin siitä ei niin ylpeilty, ei niin paljon turhaa lapetta
+laskettu; liian vähä ja liian paljo on yhtä hullu, he, he."
+
+Taas oltiin vaiti.
+
+Viimein osasi nuori mies oikeaan asiaan, kun kysäsi:
+
+"Kuinkas entisinä aikoina oli soitannon laita?"
+
+Silloin vanhus kokonaan virkosi uuteen elämään, piti tikkuloutaa
+kädessä tulta virittämättä ja sanoi:
+
+"Nykyajan musiiki on siihen verraten paljasta remputusta. Minä olen
+puolen kolmatta vuotta ollut ala-urkunistina Wiipurissa, kas siinä on
+vasta urut, minä kuulin Lagi vainajan niitä kerran soittavan, eikä
+taivaassa ole kauniimpaa musiikia, kuin se oli. Sittemmin olen usein
+soittanut häissä. Ennen soitettiin vaan kannelta tai viulua, mutta nyt
+pitää olla klaneetit ja harmonikat ja sen seitsemän konstia, paljasta
+ähkämistä ja puhkamista ja suurta älinää. Ja mitä tuommoinen musikantti
+nykyaikoina häissä tienaa. Ennen oli pari miestä tarpeeksi, nyt täytyy
+niitä olla nelin, viisin; ennen oli pienet tuvat, hienot sävelet ja
+suuret rahat, nyt on suuret tuvat, suuret sävelet ja palkka pieni."
+
+"No eikö teidän arvonne opettajana siitä alennut, että soititte
+häissä?" kysyi nuori mies.
+
+"Päin vastoin; minä olen tässä kylässä soittanut enemmän kuin
+viisikymmentä kertaa, mutta ette näe ketään, joka ei kohottaisi
+lakkiaan minun edessäni."
+
+Vanhuksen puhe nyt virtasi tulvanaan, kunnes taaskin olivat puutarhaan
+palanneet; mutta ystävämme turhaan odotti Katin tuloa: tämä ei tullut.
+Siis tuli kuitenkin alkunainen päätös täytetyksi, hän oli kauan, kauan
+aikaa Katia näkemättä, nimittäin kokonaisen päivän.
+
+Toisena päivänä meni ystävämme taas yksin vainiolle ja näki Hukkasen
+tekevän työtä hevosella, joka oli valjastettu jonkunlaisen vierun
+eteen.
+
+"Jumal' avuksi!" sanoi opettaja; hän oli jo pannut muistiin tavalliset
+puheen-alut.
+
+"Hyvä on Jumalan apu," vastasi Hukkanen ja ajoi hevosensa pellon
+päähän, tien viereen asti, sitten vasta seisatti.
+
+"Onko tuo se hiirakka, jota totutitte aatraa vetämään samana päivänä
+kuin minä tänne tulin?"
+
+"On, ihan samanen, lysti kuulla, että te semmoistakin muistelette; minä
+kun luulin, että te yhtä vaan kirjojanne ajattelette. Näetten, tämän
+hevosen laita on ollut aivan omituinen. Minä annoin isäntärenkini tehdä
+oman päänsä mukaan ja totutella sitä kohta alusta käymään toisen
+rinnalla, mutta siitä ei tullut mitään. Tuommoinen sälkö, joka
+eläissään ei ole ollut minkäänlaisissa valjaissa, nykii ja keikelehtää
+ja muokkautuu kaikella laatua, eikä saa kuitenkaan mitään kunnollista
+aikaan; kun vetäisee junnittaa aika tavalla ja pääsee hiukan edelle,
+niin siitä toinen hämmentyy niin, ett'ei toimita mitään, mutta löhäjää
+vaan toisen muassa; jos sälkö on yksin valjaissa, niin se tottuu
+tasaisesti vetämään eikä noin uuvuta itseään tyhjän takeen. Jos hevonen
+kerran on hyvästi oppinut yksin vetämään, niin käypi se toisenkin
+rinnalla hyvin ja silloin voipi jo edeltäkäsin arvata, kuinka väkevä
+toisen pitää olla."
+
+Niistä monenlaisista vertauksista, jotka opettaja teki tästä puheesta,
+sanoi hän vaan tämän ääneen:
+
+"Sama on ihmistenkin laita: ensin pitää olla itsessään jonkin arvoinen,
+ennenkuin voipi yhdyskunnassa olla kunnollinen ja hyödyllinen."
+
+"Sitä minä en ennen ole tullut ajatelleeksi, mutta se on totta."
+
+"Tuo taitaa olla uusi kylvykone, joka teillä on tuossa."
+
+"Niin on."
+
+"No, onko teidän mielestänne parempi kylvää massinalla, kuin entisellä
+tavalla?"
+
+"On kyllä, tulee tasaisemmin kylvetyksi, mutta se kelpaa vaan suurilla
+peltoloilla; ne talonpojat, joilla on vaan muutama pieni kapale, jonka
+yli ylettää yhdellä viskaamalla laidasta laitaan, niiden on parempi
+kylvää kädellä."
+
+"Minun täytyy tunnustaa, että minusta on kädellä kylvämisessä jotain
+miellyttävää; siinä on syvällinen merkitys, että jyvä ensin on
+välittömästi ihmisen kädessä, sitten lennätetään hetkiseksi ilmaan,
+kunnes maa sen vetää tykönsä ja se lankee maahan mädätäkseen ja
+uudestaan taas noustakseen. Ettekö tekin sitä huomaa?"
+
+"Saattaa olla, mutta minä nyt vasta huomaan, ett'ei enää oikein sovi
+kylväjän sanoja lukea massinalla kylväessä, vaan sopiihan niitä
+kumminkin ajatella."
+
+"Mitä kylväjän sanoja?"
+
+"Ennen aina kylvettäessä luettiin:
+
+    "Minä kylvän kyyhättelen
+    Luojan sormien lomitse,
+    Käen kautta kaikkivallan
+    Tälle maalle kasvavalle,
+    Ahollen ylenevälle," j.n.e.
+
+"Mutta ei pitäisi antaa noiden joutua unhotuksiin."
+
+"Niinkuin sanottu, sopiihan niitä ajatella tahi vaikkapa lukeakin.
+Joutuisampi on massinalla kylväminen?
+
+"Taipuuko täkäläinen kansa helposti uusiin keksintöihin?"
+
+"Ei. Kun minä ensi kerran rupesin kyntämään Skottilaisella auralla ja
+pistin kaksi hevosta eteen, niin juoksi koko kylänväki perässäni; ja
+kun toin tuon massinan maanviljelyskokouksesta ja aloin sitä
+ensimmäistä kertaa koettaa, niin pidettiin minua hupsuna."
+
+"Se on sentään surkeata, että yhteinen kansa on niin vastahakoinen
+parannuksille."
+
+"Ptruu, Hiirakka, ptruu!" huusi Hukkanen hevoselleen, joka levottomasti
+kaapi maata; sitten pitäen sitä kovemmalla, jatkoi hän: "ei se ole
+yhtään surkeeta, päin vastoin se on oikein hyvä. Uskokaa pois,
+opettaja, että jos talonpojat eivät olisi niin vastahakoiset, vaan joka
+vuosi koettaisivat niitä uusia konstia, joita oppineet herrat keksivät,
+niin olisi jo monta vuotta oltu nälässä. Ptruu, Hiirakka. Teidän pitää
+vähän tutustua maanviljelyksen kanssa, minä lainaan teille pari
+kirjaa."
+
+"Minä tulen teille käymään, hevonen ei näy tahtovan enää seisoa
+paikoillaan: toivon siunausta työllenne."
+
+"Jumalan haltuun," vastasi Hukkanen hymyillen viimeisiä
+tervehdyssanoja.
+
+Opettaja kulki tietään eteenpäin, Hukkanen taas jatkoi työtään. Mutta
+tuskin oli edellinen astunut muutamia askelia, ennenkuin kuuli Hukkasen
+viheltelevän Sysmän laulua: hän sitä vähän säpsähti, sillä hän ei ollut
+vielä päässyt herkkätuntoisuudestaan ja oli taipuvainen pitämään tätä
+pilkkana; mutta pian lausui hän itsekseen: luultavasti hän ei tarkoita
+sillä mitään pahaa -- ja siinä hän oli oikeassa, sillä Hukkanen ei
+ainoastaan ei tarkoittanut sillä mitään pahaa, vaan ei mitään
+ollenkaan, tuo lystikäs nuotti oli vast'ikään hänelle suuhun
+sujahtanut.
+
+Laaksossa katseltuaan ensin ympärilleen, ett'ei kukaan huomaisi,
+kirjoitti opettaja muistikirjaansa:
+
+"Kansallisuuden, kansanhengen pysyväinen ja melkein liikkumaton valta
+on pyhä luounonvalta; se on maallisen elämän painokeski, se on, niin
+sanoakseni, hitausvoima ihmiskunnan elämässä.
+
+"Kuinka onnettomiin horjumisiin joutuisi ihmiskunta, jos yht'äkkiä
+jokainen siveydellinen, uskonnollinen ja taloudellinen liike tulisi
+yleiseksi, kaikkia käsittäväksi! Se vasta, joka on horjumasta
+herjennyt, joka on tullut pysyväiseksi, paremmin sanoakseni, tasaisesti
+liikkuvaksi, se vasta voipi laskeutua tähän; tässä on suuri valtameri,
+joka itsessään liikkuu...
+
+"Minä tahdon pyhänä pitää näiden ihmisten elämää ja ajatustapaa, mutta
+tahdon myös koettaa..."
+
+Mitä opettaja aikoi koettaa, ei tullut tässä mainituksi, mutta hän oli
+onnellisella tavalla löytänyt monen langanpään kylä-elämän vyyhdistä.
+
+Katin kanssa hän ei puhunut moneen päivään; hän kyllä näki häntä
+muutamia kertoja ollessansa mummon luona, mutta tytöllä näytti olevan
+kova kiire, hän vaan aina muutamalla sanalla riensi ohitse, vieläpä
+näkyi karttavankin opettajaa; tämä kärsiväisyydellä odotti
+rauhallisempaa aikaa.
+
+Kyllä rakkaus tyttöön mahtavasti liikutti hänen sydäntään, mutta myös
+kansallisuuden koko maailma, joka hänelle aukesi, paisutti hänen
+rintaansa. Hän usein kuljeskeli niinkuin unissaan, eikä kuitenkaan
+koskaan ennen ollut seisonut niin lujalla ja vakavalla kannalla kuin
+juuri nyt.
+
+Monta harmia ja häiriötä sai opettaja kärsiä myös Aleksanterin kautta.
+Tämä oli utelias tietämään, mitä opettajalla oli hänen mummonsa kanssa
+"rupattamista;" hän siis useamman kerran yhtyi heihin. Jos kanssapuhe
+oli kääntynyt syvemmälle, totisemmalle suunnalle, pisti hän väliin
+naurettavia pilkkapuheitaan.
+
+Kun opettaja kysyi: "Mummo, ettekö koskaan käy kirkossa?" jatkoi
+Aleksanteri sukkelaan: "Niin, mummo, te kenties vielä muistatte, kuka
+se rakensi kirkon; opettaja tahtoisi sitä kernaasti tietää, mutta aikoo
+kuitenkin jättää kirkon paikoilleen."
+
+"Ole sinä äänettäs," vastasi mummo, "jos olisit johonkin kelvannut,
+niin olisit nyt pappina ja kirkkoherrana." Opettajaan kääntyen jatkoi
+hän: "Siitä on jo viisi vuotta, kun olin kirkossa, mutta kuulenhan minä
+sunnuntaisin tänne asti kun kelloja soitetaan, ja tiedän milloin
+jumalanpalvelus alkaa, silloin luen saarnan itsekseni. Ja kahdesti
+vuodessa tulee kirkkoherra minua ripittämään; se on herttainen mies
+tämä meidän kirkkoherra, hän käypi muutenkin minun luonani."
+
+"Eikö se teidänkin mielestänne, opettaja, ole kova kohtalon ivaus, että
+mummoni ei sattunut olemaan _masculini generis_ [s.o. miespuolta],
+jotta olisi saattanut vetää mustan mekon selkäänsä?"
+
+Mummo kummastuneena katsoi molempia silmiin, kuullessaan niin outoja
+sanoja itsestänsä, eikä tietänyt mitä se merkitsi.
+
+"Minä luulen," vastasi opettaja, "että hän näinkin voipi olla yhtä
+jumalinen ja tulla yhtä autuaaksi."
+
+"Kuulkaas sitä, mummo," virkkoi Aleksanteri riemuellen, "opettaja
+kanssa sanoo, ett'eivät papit ole hiuskarvaakaan paremmat muita
+ihmisiä."
+
+"Onko se totta?" kysyi ämmä huolestuneen näköisenä.
+
+"Minä tarkoitan," alkoi opettaja, "että kaikki ihmiset tietysti voivat
+tulla autuaiksi, vaan että oikea sielunpaimen, joka on hyvä ja hurskas
+ja joka harrastaa lampaittensa hengellistä terveyttä, pääsee
+korkeammalle autuuden portaalle."
+
+"Sitä minäkin meinaan," sanoi mummo. Opettajalla oli tuskanhiki
+otsassa, mutta Aleksanteri kysyi taas:
+
+"Eikö teidänkin mielestänne pitäisi päästää papit mammonan
+palveluksesta, puustellien hoitamisesta, ja maksaa heille koko palkka
+suoraan rahassa ja elossa. Sillä tavalla moni pappi parka, jolta nyt
+heinäsuovat, halkopinot ja sontatunkiot peittävät koko hengellisen
+näköalan, voisi pitää sielunsa puhtaana tämän maailman huolista."
+
+"Minä puolestani luulen, ett'ei maanviljeleminen paaduta pappia enemmän
+kuin muitakaan ihmisiä. Päin vastoin tämä luonnon jalostuttaminen
+luullakseni virkistää hänen mieltään, enentää hänen hengellistäkin
+voimaansa ja, mikä on tärkeintä, saattaa hänet paremmin ymmärtämään
+seurakuntalaisiensa, talonpoikien kantaa ja katsantotapaa."
+
+"Sitä minäkin meinaan," sanoi mummo hyvin kiivaasti, "kuka pappi
+pilautuu puustellinsa hoitamisesta, se muuttuis jo ensi vuonna
+alkärsäksi, jos leipä, suola lentäis hänelle suoraan suuhun. Mutta
+elkää te, opettaja enää vastatko tuolle mitään, elkääkä antako hänen
+saattaa teitä huonolle tuulelle, hänellä on tänään taas jumalaton
+päivänsä, mutta ei hän ole niin ilkeä, kuin miksi hän teeskentelee."
+
+Aleksanteri näki, ett'ei hänellä ollut mummon luona mitään
+toimittamista, ja meni nurpeillaan tiehensä; opettaja myöskin pian
+läksi pois; taaskin oli häneltä yksi hellä, suloinen väli tullut
+häirityksi. Vasta kotonaan tuli hän taaskin tasapainoon ja karkaisi
+itseään pääsemättömiä ulkonaisia ryntäyksiä vastaan.
+
+Vasta sunnuntaina onnistui ystävällemme taaskin saada rauhassa
+puhutella Katia; hän tapasi häntä vanhan opettajan luona puutarhassa
+istumassa tämän vieressä penkillä, he eivät näkyneet puhuneen mitään
+toistensa kanssa.
+
+Muutamien tavallisten lauseitten perästä alkoi opettaja: "Se on
+kuitenkin ylevä, mieltä kohottava asia, että seitsemäs päivä on
+uskonnon kautta pyhitetty ja kaikesta työstä vapaa; jos ajattelemme,
+että niin ei olisi, niin ihmiset kuolisivat liiasta työstä. Jos esim.
+näin keskellä leikkuu-aikaa päivä päivältä lakkaamatta tehtäisiin
+työtä, kunnes kaikki olisi valmis, ei sitä voisi kukaan kestää."
+
+Kati ja vanha opettaja näkyivät ensin kummastuvan tätä puhetta, sitten
+sanoi Kati:
+
+"Johan te silloin lienette täällä olleet, kun sunnuntaina oltiin heiniä
+levittämässä, sentähden että oli niin kauan satanut, että kaikki olisi
+muuten pilalle mennyt. Minä olin myös nurmella, mutta minusta tuntui,
+niinkuin jokainen sylillinen heiniä olisi ollut kahta vertaa raskaampi
+kuin muutoin; minusta oli ihan kuin toinen olisi käs-vartta kiini
+pitänyt ja toisena päivänä ja koko viik-kauden tuntui niinkuin maailma
+olis ollut nurin narin, ja niinkuin koko vuos-kauteen ei olis ollut
+sunnuntakia."
+
+Ilosta hehkuvin silmin katseli opettaja Katia, niin, tyttö oli aivan
+mummoonsa.
+
+Ei kukaan näkynyt olevan taipuvainen puhetta jatkamaan. Kati kaiveli
+jalallaan kuoppaa hiekkaan, ja opettaja tässä ensi kerran sai
+tilaisuutta huomata hänen jalkansa pienuuden.
+
+"Ettekö välistä luekin jotain sunnuntaina?" sanoi hän noin melkein
+itsekseen; ei kukaan vastannut; hän katsoi tarkkaan Katia, jolloin tämä
+vastasi:
+
+"Emme, me lystäilemme."
+
+"Niin millä sitten?"
+
+"Voi, kuin te kyselettekin; juttelemme, laulelemme ja sen perästä
+käymme kävelemässä."
+
+"No, mitä te juttelette?"
+
+Tyttö naurahti ääneen ja sanoi sitten: "Sitä en ois eläissäni luullut,
+että näitä minulta kysyttäisiin. Emme me niitä asioita niin tarkalleen
+tahi kauan aprikoi, vaan juttelemme mitä mieleen juontuu. Mutta nyt
+tulee tänne pian minun ystäväni Hukkasen Heli, silloin teidän ei ole
+tarvis kysyä mitä jutellaan, hänellä piisaa puhetta Kekristä
+Juhannukseen."
+
+"Ettekö siis vielä ole mitään kirjaa lukenut?"
+
+"Olen kyllä, koko Katkesmuksen ja Piplian historian ja vähän
+Virsikirjaa ja Raamattuakin."
+
+"Entäs muuta?"
+
+"Ja Helmivyön ja Kenovevan."
+
+"Ja vielä mitä?"
+
+"Ja Kylän Heittiön. Siin' on kaikki tyynni," sanoi tyttö molemmilla
+käsillään pyyhkäisten esiliinaansa, ikäänkuin nyt olisi tyhjentänyt
+kaiken tietonsa opettajan eteen; tämäpä vielä jatkoi:
+
+"No mikäs teitä enimmin miellytti?"
+
+"Kylän Heittiö, se oli aika poika, mutta kieli siinä on niin
+kummallista, huonoa suomea, niinkuin ruotsalaisien hiuksenkauppiaiden
+metostamista, ett'ei sitä paikoin tahdo ymmärtääkään."
+
+"Minä teille hankin kirjoja, joissa on paljon kauniimpia kertomuksia ja
+paljon parempaa suomea."
+
+"Kertokaa ennen joku tarina, mutta tuommoinen oikein kauhistuttava,
+tahi paremmin, odottakaa, kunnes Helikin tulee, hän niitä kuuntelee
+oikein halusta."
+
+Silloin tuli poika, joka sanoi vanhalle opettajalle, että hänen piti
+kohta tulla lukkariin ja tuoda viulunsa mukaan: lukkarin Kaapriel oli
+saanut uuden valssin nuotit; vanhus paikalla nousi, sanoen: "Jääkää
+terveeksi, täytyy siellä pistäytyä," ja meni tiehensä.
+
+Kun opettaja nyt jäi kahden kesken Katin kanssa, sykähti hänen
+syämensä, eikä hän rohjennut katsoa ylös. Viimein sanoi hän noin
+itsekseen:
+
+"Se on kuitenkin oikein hyväntahtoinen ukko."
+
+"Niin," sanoi Kati, "ja teidän täytyy tulla häntä oikein tuntemaan.
+Sitä ette saa pahaksi panna, että hän on kaikkia opettajia vastaan
+vähän juro ja äreä; hän ei voi sitä vieläkään unohtaa, että hänet
+pantiin koulumestarin viralta pois, vaan meinaa, että jokainen, joka
+tulee tänne opettajaksi, on ikäänkuin tunkenut hänet pois, vaikka
+toinen tietysti ei mahda siihen mitään. Mutta hän on vanha mies, ja
+vanhojen ihmisten kanssa pitää olla kärsivällinen."
+
+Opettaja tarttui tytön käteen ja katsoi häntä hellästi silmiin: tämä
+lempeä osanotto toisen kohtalosta ihastutti koko hänen sielunsa.
+Yht'äkkiä putosi kuollut lintu heidän eleensä, ja he säikähtivät
+molemmat: mutta Kati kohta kumartui alas ja nosti linnun maasta.
+
+"Se on vielä aivan lämpimänä," sanoi hän, "Voi sinua eläin parkaa, sin'
+oot ollut sairaana, eikä kukaan ole voinut sinua auttaa; ei se ole
+muuta kuin kiuru, mutta se on kuitenkin ollut elävä olento."
+
+"Mielellään tahtoisi ajatella," sanoi opettaja, "että tuommoinen lintu,
+joka laulellen kohoaa kohti taivasta, kuollessaan tulisi suoraan
+taivaasen, se liitelee niin vapaana korkealla maasta; mutta kun kuolema
+sen kohtaa, niin maan painovoima vetää sen alas: maasta olet sinä
+tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
+
+Kati katsoi häneen suurin silmin, nämä sanat miellyttivät häntä,
+vaikk'ei hän niitä oikein ymmärtänyt; vähän ajan päästä virkkoi hän:
+
+"Se on kuitenkin paha, ett'ei sen omaiset, sen vaimo tai lapset yhtään
+huoli siitä, vaan antavat hänen noin vaan pudota maahan ja siihen
+jäädä; mutta saattaahan olla, ett'eivät vielä tiedä hänen
+kuolleenkaan."
+
+"Eläimet," sanoi opettaja, "niinkuin lapsetkin, eivät käsitä kuolemaa,
+sen tähden että elävät, elämää ajattelematta, siitä mitään
+tietämättäkään."
+
+"Onko se varma!" kysyi Kati.
+
+"Niin luulen," vastasi opettaja. Kati ei sitä asiaa sen enempää
+aprikoinut, niinkuin ei ylimalkaan ollut tottunut mitään perin juurin
+tutkimaan; mutta opettaja ajatteli: tässä tytössä on suuri taipumus
+sivistykseen, tässä on jo itsenäisen hengen alku. Ottaen linnun tytön
+kädestä sanoi hän sitten:
+
+"Minä en tahtoisi maan mustaan poveen kätkeä tätä yläilmojen asukasta,
+vaan kiinnittäisin hänet tähän puuhun, että kuoltuaan hajoisi tuuleen."
+
+"Ei, se ei ole minulle mieleen; Hukkasen tallinuksen peälle on huuhkaja
+naulittu, siivet hajallaan, mutta miun tekisi aina mieli ottoa se alas,
+kun mänen sivutse". Siis hiljaan hautasivat linnun. Opettaja, joka
+tänään oli niin onnellinen havainnoissaan, astui pian askeleen
+etemmäksi; hän tahtoi koettaa, kuinka suostuvainen Kati olisi hienompaa
+sivistystä vastaan ottamaan.
+
+"Te puhutte niin viisaasti," alkoi hän, "että oikein mieltä karvastaa,
+kun kuulee teidän puhuvan tuommoista murteellista kieltä; te varmaan
+osaisitte paremmin puhua ja se sopisi teille paljoa paremmin.
+
+"Mie häpiisin silmittömäks, jos rupiisin toisella tapoa hoastamaa, ja
+tolkuitsooha nytki jokahine, mitä mie sanon."
+
+"Kyllä kai, mutta hyvä on hyvä, parempi sitä parempi. Milläs kielellä
+sitte rukoilette?"
+
+"Ka, niinku on kirjutettu, se on ihan toista, se."
+
+"Ei suinkaan, niinkuin Jumalan kanssa puhuu, niin pitäisi ihmisillekin
+puhua."
+
+"Mutta sitä mie en osoa enkä sitä tahokkaa. Neättähä työ, opettaja, mie
+en eneä tietäs mitä hoastella, ku miun aina vain pitäs aitella, millä
+loatuu sanoja asetella; miun ois itsiini häpii. Ei, opettaja, olkoo
+teijän sana vaikka kuin viisas, vain ei siitä tule mitään."
+
+"Elkää aina sanoko minua opettajaksi, kutsukaa minua nimellänikin."
+
+"Se toas ei kelpoa, se ei käy loatuu."
+
+"Miks'ei käy?"
+
+"No kuhan ei käy."
+
+"Vaan pitäähän olla syy, minkä tähden?"
+
+"No enhä mie tiijjä teijän nimiikää."
+
+"Vai niin? Minun nimeni on Aukusti Opattinen."
+
+"Vai Opattinen, no se on melkeen yhtä jos sanoo Opattiseks tahi
+opettajaks."
+
+"Ei, mutta sanokaa Aukustiksi."
+
+"Voi, voi, elkeä työ tyhjeä ... mitä imeiset siitä sanoisi?"
+
+"Että pidämme toisistamme," sanoi opettaja, painaen tytön kättä vasten
+rintaansa, "ettekö tekin rakasta minua?"
+
+Kati kumartui alas ja taittoi neilikan. Samassa aukesi puutarhan
+portti.
+
+"Jumalalle kiitos ja ylistys, että viimeisellä pääsin," huusi Hukkasen
+Heli. "Hyvä päivä opettajalle! Kati, ole sinä hyvilläsi, ett'ei sinun
+tarvitse käydä sunnuntaikoulussa. Semmoinen laki teidän pitäisi saada
+toimeen, opettaja, ett'ei näin suuria tyttöjä pantaisi enää kouluun,
+ainakin minulla on siitä hyvin vähä hyötyä."
+
+"Antakaa mulle neilikka," sanoi opettaja hellästi rukoilevalla äänellä
+Katille; tämä punastuen antoi hänelle kukkasen, jota hän innokkaasti
+painoi huuliansa vastaan ikäänkuin vastarakkauden merkkinä.
+
+"Aika saarnapa sinulle pidettäisiin, jos tuo vanha he, he näkisi, että
+olet taittanut kukan; mutta näin on hyvä, tuolla hän istuu lukkarissa
+ja soittelee uutta valssia. Sitäpä sitten oikein tanssitaankin ensi
+häissä. Tanssittehan tekin, opettaja?"
+
+"Vähän, mutta en ole kaualla aikaa sitä harjoittanut."
+
+"Mutta sopii koetella kuitenkin lalalalala," rallatti Heli hypellen
+puutarhassa, "mitä sinä siinä kainostelet, Kati? Tule pois!" Hän
+tempasi mukaansa Katin, joka ei voinut häntä vastustaa; mutta he olivat
+niin varomattomat, että polkivat kukkapenkkiin. Heli yhä laulellen taas
+tasoitti sen ja sanoi sitten:
+
+"Tule nyt, lähetään pois tästä puutarhasta, jossa ei voi liikkuakaan,
+toiset tytöt ovat jo kaikki tuolla Kisamäellä, ja hän on varmaankin jo
+kauan odottanut meitä."
+
+"Kuka?" kysyi opettaja.
+
+"No hän," vastasi Heli, "jos tulette mukaan, niin saatte häntä nähdä
+ilman edestä; ettehän pidä meitä niin halpana, että häpeäisitte käydä
+meidän seurassamme."
+
+Opettaja tarttui Helin käteen, ja pitäen sitä kiinni, niinkuin se olisi
+ollut Katin käsi, läksi hän molempien tyttöjen kanssa pois puutarhasta.
+
+Tien vieressä, siinä jossa se poikkee Läävälahteen, istui kivellä
+voimakkaan näköinen mies, suora ja solakka kuin nuori petäjä, opettaja
+tunsi hänet Hukkasen isäntärengiksi; tämäpä kun näki heidän tuolla
+tavalla yhdessä tulevan, kavahti pystyyn ja jäi seisomaan niinkuin
+kiinni lumottuna: uhkaa ja surua ilmaisi koko hänen olentonsa. Mutta
+kasvonsa kirkastuivat, puristettu nyrkki laukesi taas, kun Heli
+iloisesti astui hänelle vastaan. Opettaja erittäin ystävällisesti
+tervehti Tyniä, se oli rengin nimi. Niin astuivat nyt molemmat
+pariskunnat tyytyväisinä vieretysten.
+
+Ollakseen ystävyksin Tynin kanssa, puhui opettaja paljon Hiirakasta ja
+kyseli, kuinka sen opettaminen luonnistui.
+
+Siis oli nyt tapahtunut, mitä opettaja ei olisi koskaan uskonut:
+hänellä oli talonpoikainen tyttö tiettona ja talonpojan renki
+kumppalina.
+
+Pian meni Tyni Helin kanssa edelle ja opettaja astui Katin kanssa käsi
+kädessä jäljestä.
+
+Tuttavasti puhellen kävivät tietä myöten. Nyt tuli opettaja kyllin
+ymmärtäneeksi, että voipi jutella paljonkin toistensa kanssa, vaikk'ei
+ole juuri kirjoja lukenut. Likellä Halinojaa, josta kansan tarinan
+mukaan Vetehinen nousee joka yö, istautuivat penkerelle tien viereen ja
+nyt aljettiin laulaa. Opettaja oli sydämessään ihastunut Katin
+kauniista altti-äänestä, Tynin ääni soveltui hyvästi tyttöjen lauluun
+ja opettaja huomasi surulla, kuinka vähän kansanlauluja hän tunsi;
+musiikillisella aistillaan hän kuitenkin pian oppi nuo yksinkertaiset
+nuotit ja säisti syvällä baassilla. Loistavin silmin Kati päätään
+nyykyttäen osoitti hänelle hyväksymistään. Mutta usein täytyi hänen
+vaieta jossain arvaamattomassa nuotin käänteessä, jolla oli
+tarkoituksena tasoittaa liian jyrkkiä ajatuksen hyppäyksiä tahi
+runomitan epäsäännöllisyyksiä; silloin Kati häntä kehoitti katseillaan,
+jotka sanoivat niin paljon kuin: laula vaan kanssa, vaikk'ei kävisikään
+niin erinomaisen hyvin. Siten opettaja yhdisti äänensä kyläisten
+laulajien äänten kanssa.
+
+Nyt oli niin pitkälle tultu, ett'ei hän tietänyt muuta kuin nuotin,
+mutta oppimattomilla kyläläisillä oli sanat ja sisällys.
+
+Siinä laulettiin paljo enimmäkseen surullisia lauluja, vaikka laulajat
+olivat iloiset ja hyvällä mielellä. Niinkuin joki heidän allansa juoksi
+eteenpäin hiljaa liristen peltojen välitse, niin näkyi heidän
+laulujensakin virta olevan loppumaton.
+
+Opettaja oli niinkuin toiseen maailmaan muutettu. Hän kyllä oli jo
+ennenkin tullut tuntemaan kansanlaulussa ilmautuvan lapsellisen
+tuntemis- ja ajatustavan, vaan oli niitä ainoastaan sillä tavalla
+maistellut, niinkuin herkkupöydissä pidetään aholla kypsyneitä
+mansikoita erinomaisen raittiin tuoksunsa vuoksi parempina kuin
+ryytimaassa huolellisen hoidon alla kasvaneita, vaikka edellisiä
+kuitenkin syödään sokerin ja maidon kanssa; mutta tässä hän oli itse
+osannut mansikistoon ja nyt marjat, nautittuina yksitellen suoraan
+varresta eikä vadilta joukottain, maistoivat aivan toisella lailla.
+
+Kansanlaulun syvä alkuvoima aukesi koko ihanuudessaan ystävällemme, hän
+näki itsensä suljetun Suomen jalon, majesteetillisen kansallishengen
+syliin, ja tämän hengen suloinen edustaja istui hartaana, tuttavana
+hänen vieressään. Hän päätti ruveta papiksi tämän pyhän kansallishengen
+palvelukseen.
+
+Kun hän iltasella palasi kotiin Katin kanssa ja molemmat seisoivat
+mummon edessä, tarttui hän tämän käteen, painallutti sen rintaansa
+vasten ja sanoi:
+
+"Rasittavaan työhön ette saa käyttää käsiänne minun hyväkseni, Van
+siihen johon ne on luotu: siunaamiseen."
+
+Enempää ei hän voinut puhua, vaan läksi nopeasti sieltä pois.
+
+Koko kylässä ei sinä iltana puhuttu muusta mistään kuin siitä, että
+opettaja piti tuttavuutta Pekon Katin kanssa.
+
+Ystävämme, joka ennen niin kernaasti ja melkein aina oli ollut yksin,
+ei nyt enää lopetettuaan koulu-tunnit viihtynyt neljännestuntiakaan
+yksinänsä, ei kotonaan eikä ulkona. Kaikista kirjoista, jotka hänellä
+oli, ei yksikään sopinut hänen nykyiseen mielialaansa, ja kun tahtoi
+jotain kirjoittaa muistikirjaansa, niin se näytti hänestä niin tyhjältä
+ja mitättömältä, että hän sen heti taas pyyhkäisi pois.
+
+Ulkona kävellessään ei hän enää saanut mitään oikeata mietettä eikä
+mitään piirustusta aikaan, hän puhui kaikkien kanssa, jotka vastaan
+tulivat, tai jotka tekivät työtä tien vieressä, ja ihmiset olivat
+ystävälliset hänelle, sillä hänen avonainen sielunsa oli tullut
+näkyviin hänen kasvoilleen. Mutta usein seisoi hän myös heidän
+vieressään uneksivana hymyillen ja sanaakaan virkkamatta; hänestä
+tuntui niinkuin olisi mahdotonta lähteä pois, niinkuin pelkäisi
+tulevansa taas pois sysätyksi yksinäisyyteen ja ikävyyteen, niinkuin
+hänen pitäisi tarttua lujasti kiinni jokaiseen, olkoonpa se kuka
+tahansa.
+
+Kerran näki hän Katin leikkaavan pellolla ja riensi hänen luo, mutta
+läksi taas heti pois; hänestä tuntui sanomattoman vaikealta olla yksin
+joutilaana ahkerain keskellä, eikä kuitenkaan ymmärtänyt mitään talon
+töistä, vaan tiesi kuinka taitamattomasti käyttäisi itseään niissä.
+Katin jalous ei hänestä näyttänyt alenevan, vaan päin vastoin ylenevän
+tämän työn kautta. Pois mennessään sanoi hän itsekseen: ainoastaan
+öylättejä, ainoastaan rippileipiä pitäisi tehtämän siitä viljasta,
+jonka hän on leikannut.
+
+Mummon luona istuessaan oli hän usein hajamielinen, ainoastaan kun tämä
+kertoi vanhemmistaan ja esivanhemmistaan saattoi hän vetää hänen
+huomionsa kokonaan puoleensa; hänestä oli niin suloista kapuilla tätä
+sukupuuta myöten kauas muinaisten aikojen historiaan. Mummon isänisä
+oli sotinut Venäläisiä vastaan Kustaa III:nnen johdon alla, ja hänestä
+oli mummolla vielä paljo kertomista. Useasti hän myös, vaikka
+valittamatta, sanoi tuntevansa, että vielä tänä talvena oli taaskin
+näkevä kaikki esivanhempansa. Opettaja koki hänestä häätää näitä
+ajatuksia, joka ei ollutkaan vaikeata, ja tahtoi saada hänet kertomaan
+Katin lapsuudesta: kuinka tämä jo pikkulapsena paheksi sitä, että nuken
+täytyi maata avosilmin ja sentähden yöllä peitti sen silmiä
+paperipalasella, ynnä monta muuta tarinaa. Näitä juteltaessa loisti
+sama pyhä tuli nuoren miehen ja vanhan vaimon silmistä, niinkuin sama
+kuunsäde valaisee kaksi vieretysten vierivää aaltoa.
+
+Katista ei ole mitään muistikirjassa, mutta mummon tarinoiden ja muiden
+kokemusten synnyttämiä ovat luultavasti seuraavat sanat:
+
+"Kernaasti luulet voivasi astua kansan keskeen, jonkunlainen selvän
+järjen katkismus kädessäsi ja sillä kääntää kansan heti paikalla; mutta
+tässä on kaikkialla historian pyhää maata, meidän täytyy etsiä
+muinaisuuden jälkiä. Sääli, että historiamme on niin hajanainen ja
+rikki revitty ... mistä voipi aloittaa..." Myöskin Hukkasen luona
+opettaja nyt kävi usein, hän innokkaasti opetteli maanviljelystä ja
+iloitsi Hukkasen mietteistä ja lauseista, jotka aina olivat
+ytimekkäitä, vaikka vähän raakoja; mitä enemmän hän perehtyi Hukkasen
+taloon, sitä enemmän näkyi hän vierautuvan Pekon talosta; itse hän
+kyllä oli niinkuin ennenkin, mutta Kati nähtävästi kartti häntä ja
+vastaan sattuessa aina tervehti vaan arasti ja epäilevästi.
+
+Muutamana iltana tuli Kati itkien Helin luo ja sanoi:
+
+"Aitteleppas, hurja velimies ei kärsi sitä."
+
+"Mitä?"
+
+"No, että opettaja käypi minun luona. Aleksanteri sanoo, jotta jos heä
+vielä kerran näköö miun yhessä Sysmäläisen kanssa, sanoo, ni heä,
+sanoo, lyöp miun sekä hänen vaivaseks, sanoo; tiijjäthä sie, jotta heä
+on sen takee vihoissaa, ku opettaja on siun toattos kansa hyvä
+tuttava."
+
+"Sepä on aika risti. Mitäs siihen nyt mahtaa?"
+
+"Sano opettajalle, jos hän tänne tulee, jotta elkään pahaksi panko,
+mutta käykään vielä harvemmin meillä, minä en tohdi hänen kanssaan
+haastella. Minä en omasta puolestani äijää siitä huolisi, jos veljeni
+olisikin törkeä, mutta jos hän häntä loukkaa, ja sen hän kyllä saattaa
+tehdä rahvaan aikanakin, niin minä kuolemakseni paheksisin sitä."
+
+"Ole jo surematta," vastasi Heli, "en minä kuitenkaan sano hänelle
+sanaakaan."
+
+"Miksi?"
+
+"Siksi, voi sinua rakastunutta narria! Luuletko minun rupeevan hänelle
+semmoista kertomaan, josta hän arvelis, että meille Jalonvaaran
+tyttölöille ei tarvitse muuta kuin viheltää, niin tulemme perästä
+juosten niinkuin koirat."
+
+"Sitä hän ei suinkaan luule."
+
+"Mutta minä en anna hänelle tilaisuuttakaan siihen, sitä minä vaan en
+tee, että sanoisin hänelle jotain sinusta; hänen täytyy aloittaa. Anna
+minun vaan ajaa sitä asiaa, kyllä minä saan hänet siihen. Ja sitte kun
+häneltä sydän oikein kuohahtaa, niin minä sanon: 'saattaa olla,
+kukaties voipi olla mahdollista, minä koetan Katia siihen yllyttää,
+että saatte kenties ensi pyhänä yhtyä minun luonani; kyllä minä silloin
+näen, onko lemmen lehti puhjennut ja kuinka pitkälle hänen kanssaan on
+päästy.'"
+
+"Niin no, tee sinä kuin tahdot, enhän minä voi sinua pakoittaa, mutta
+sen minä sanon, että piinata häntä et saa; hän on näet niitä ihmisiä,
+jotka kaikkia asioita niin paljon ajattelevat, sitä minä kyllä olen
+huomannut, ja silloin hän voisi tulla pahalle mielelle, kenties ei
+voisi nukkuakaan."
+
+"Mistä sinä tuon kaiken tiedät?"
+
+"Mistäkö?" sanoi Kati, "minä vaan luulen, sillä hänelle juontuu
+kaikellaiset ajatukset päähän, ja niin käypi minullekin usein."
+
+"Voi sinua taivaan vasikkaa. Ole huoletta, en minä häneltä ruumista
+riko, enkä henkeä vie; tuommoinen opettaja pitää niin monta tutkintoa
+kaiken ikänsä, että tekee mieli kerta tutkia häntäkin; saapi nähdä,
+juokseeko pää-nyörit hänellä hyvästi."
+
+"Sen ne tekevät."
+
+"No jos hyvästi käypi, saanko antaa hänelle suutelon?"
+
+"Anna minusta nähden."
+
+"Elä nyt näytä tuommoista näköä, rakkauden pitää olla iloisen eikä
+vääräsuisen. Ajatteleppas, kun kirkherra mennä pyhänä kysyi: kuinka
+meidän tulee rakastaa Jumalaa? niin minä kauan arvelematta vastasin:
+iloisesti, niin hän muhahti ja otti nuuskaa näpillisen ja sanoi: se on
+oikein -- tiedäthän sinä, miten hän tekee, sanoo kaikesta, jos se ei
+ole ihan päin männikköön: se on oikein, mutta jäljestäpäin selittää
+sitä sinulle, niin että siitä tulee ihan toista -- niin hän silloinkin
+sanoi: Jumalaa pitää rakastaa niinkuin isäänsä, nöyryydellä, niin minä
+taas virkoin: voipihan isäänsäkin rakastaa iloisesti; niin hän naurahti
+ääneen, käänsi nuuskatuusansa alassuin, niin että kaikki nuuskat meni
+maahan ja sitte nauroimme kaikki yhdessä;
+
+    "En mie huoli ikävöijä, enkä huoli surra,
+    Tuulia illan lailailaila tuulia illan laila,"
+
+niin lopetti Heli laulaen ja veti Katin ulos pihamaalle, josta hän
+kokosi levitetyt palttinakankaat kantaaksensa ne sisään, ja sitä
+tehdessään selitti, että ne olivat hänen myötäjäisiänsä.
+
+Toisena iltana, niillä ajoilla kuin opettaja tavallisesti tuli, odotti
+Heli porstuassa; mutta kaikki aikomansa iloiset pilapuheet haihtuivat
+mielestä, kun hän Katia mainitessaan näki mitenkä opettajan kasvot
+tuskallisesti vavahtivat ja kun tämä sitten avomielisesti haasteli
+huoliansa. Tyttö nyt selitti hänelle seurakunnan eri puolueita:
+Aleksanteri, joka oli entisen koulun-johtokunnan esimiehen vävy, kuului
+tietysti hänen puolueesensa, joka piti kaikkia Hukkasen tuttavia
+julkisina vihollisinaan; sen lisäksi Aleksanterilla oli sappi
+liikkeellä siitäkin, kun Hukkasen toimesta Matti oli hänen sijassaan
+tullut kunnan hallitukseen valituksi.
+
+"Se on suuri risti ja rasitus," sanoi Heli lopettaessaan selityksensä
+kyläpolitiikistä, "minä olen sitä niin ihanaksi ajatellut, kuinka
+Kekrinä menisimme yhdessä tanssiin. Mutta odottakaahan vaan! keksin
+minä keinot Aleksanterin juoniin, ja Tynin pitää kanssa auttaa ja
+neuvoa."
+
+Opettaja ei sitä tahtonut, Heli katsoi häneen suurin silmin, mutta
+lupasi asettaa niin, että hän saisi tavata Katia heillä; hän lupasi
+teeskennellä itsensä sairaaksi ja pysyä kotona, vaikka olisi kuinka
+kaunis ilma tahansa.
+
+Muistikirjaansa kirjoitti opettaja vielä myöhään iltasella: "Kuinka
+helppo on pysyä puhtaana hengen piirissä, rakentaa itselleen siinä maa
+ja taivas: mutta kun vaan lähenet todellista elämää, niin temmataan
+sinut päivän riitojen, vastaisten vihaisten virtojen pyörteesen. Minä
+tahdoin tunkeutua tämän kylän sopusointuiseen elämään, nytpä seison
+keskellä puolueitten vimmaa ja se nielee syvimmätkin sydämeni halut."
+
+Heli piti sanansa. Niiden kahden rakastavaisen salainen yhtyminen avasi
+heidän sydämensä äkisti ja hillitsemättömästi. Siinä ei ollut enää
+vastustelemista, kun olivat salaisesti tavoittaneet ja tavanneet
+toisiaan.
+
+Kun kumpikin oli purkanut sydämensä huolet ja murheet, heräsi Katissa
+vilpas eloisuus taas pikemmin kuin opettajassa.
+
+"Onko se totta," kysyi hän, "että olette Sysmästä?"
+
+"On kyllä."
+
+"No miksi olette tahtoneet sitä kieltää? Eihän se ole mikään häpeä."
+
+"En minä ole sitä milloinkaan kieltänyt."
+
+"Mutta se on julmaa, mitenkä ihmiset voivat valehdella. Täällä ovat
+levittäneet sitä huhua, että te sentähden olette hypelleet yksin
+niinkuin hännätön harakka, kun luulitte itseänne pilkattavan siitä,
+että olette Sysmästä. Ja vaikkapa oisitte Hiitolasta kotoisin, niin
+oisitte kuitenkin --"
+
+"No, mikä minä olisin?"
+
+"Kultainen mies," sanoi Kati, peittäen hänen silmänsä, mutta hän
+kaappasi tytön syliinsä, suuteli ja likisti häntä ja sanoi viimein:
+
+"Ole huoletta, armas, hyvä tyttö, kyllä kaikki vielä hyvin käypi."
+
+Pyrkimättä hänen sylistään sanoi Kati kuitenkin: "Eikä nyt tuolla
+tavalla."
+
+Mutta opettaja suuteli ja syleili häntä uudestaan ja hän sanoi taas:
+
+"No, haastelkaa nyt, kertokaa minulle jotain; mikä teille tuli? Ettehän
+haastele yhtään mitään."
+
+Opettaja otti hänen kätensä ja painoi sitä suutansa vasten, ikäänkuin
+olisi tahtonut sillä sulkea tien jokaiselta sanalta; Kati ainakin
+selitti sitä tällä tavalla, sillä hän alkoi taas:
+
+"Ei, teidän pitää haastella, minä kuuntelen teitä niin mielelläni, ja
+mummoni kanssa sanoo, jotta hänellä on niin herttaiset sanat, sanoo;
+mummo teitä oikein toden perästä rakastaa."
+
+"Sano sinuksi toki!" olivat ainoat sanat, jotka opettaja sai suustansa.
+
+"Sie sie sie, sie, sie," sanoi Kati kumartuen alas ia pudistellen
+päätään, ikäänkuin lapsen kanssa leikitellen; opettaja katseli häntä,
+ilokyynelet silmissä, ja sen huomattuaan sanoi tyttö:
+
+"Ei ole tarvis vetistellä? Eihän vielä ole mitään kadotettu, ja
+Aleksanteri saapi pitää silmät auki, niin, mitä hän tuumakaan?
+Saammehan nähdä, kuka voittaa, minä en ole enää lapsi." --
+
+Vaikka itse oli niin puhunut itkemistä vastaan, valui häneltäkin
+kyynelet silmistä, mutta hän ne pian pyyhkäisi pois ja jatkoi:
+
+"Kas niin, heitetään huolet pois, mitä tässä onkaan suremista? Jos se
+on Jumalan tahto, mm saamme kuitenkin toinen toisemme. Minusta olisikin
+ollut liian suloista, jos kaikki olisi käynyt suoraa tietä ilman
+vastuksitta. Minä en tiedä, mitenkä se lienee ollut mutta samana pyhänä
+kun istuttiin mummon luona ja minä tulin nurkan takaa, niin minusta
+tuntui niinkuin joku olisi tulisella kädellä sivellyt kasvojani; ei,
+ihan toisella tavalla, mutta en saata yhtään selittää miltä se tuntui.
+Niin, siitä silmänräpäyksestä asti minä olen sinua rakastanut."
+
+"Ei siitä tarvitse sanaakaan puhella," sanoi Kati, loistavilla silmillä
+katsoen rakastettunsa kasvoihin, ikäänkuin peljäten jokaista sanaa,
+sillä talonpojan tyttöjen tavalla hän sitä vähemmin tahtoi mainita
+rakkautta, mitä enemmän hän rakasti; "vaan jotain muuta," lausui hän
+siihen täytteeksi, mutta oli myös tyytyväinen, kun niinikään
+puhelematta istuivat vieretysten eikä kuulunut ääntäkään tuvassa paitsi
+sirkkojen sirinää ja seinäkellon yksitoikkoista rapsutusta.
+
+Viimein Heli, joka viisaasti kyllä oli mennyt tiehensä, tuli takaisin
+sisään. Kati sanoi nousten:
+
+"Saappas sinä hänet haastamaan, tuossa hän vaan istuu nököttää ja
+katsele minua."
+
+Kun ohi mennessään sattumalta katsahti peiliin, kääntyi hän äkkiä pois,
+sillä hän näytti itsestään aivan toiselta ihmiseltä, niin oli näkönsä
+muuttunut.
+
+Opettaja istui paikoillaan liikahtamatta, niinkuin avosilmin uneksuen.
+
+Heli astui hänen luo, pudisteli häntä käsivarresta ja sanoi:
+
+"Mitä? Kuinka? Silmät auk! Seisaalleen! Sy sy Sysmässä sukkani
+hukkasin." Tanssien pyöritteli hän häntä tuvassa.
+
+Nyt oli kaikki taas eloa ja iloa, ja Tyni tuli sinne lisäksi. Suuressa
+neuvoittelussa tehtiin nyt se valtioviisas päätös: että jos
+Aleksanterin konstit eivät lopu ennen Kekriä, niin menee Tyni Katin
+kanssa ja opettaja Helin kanssa kisaan.
+
+Vielä kauan istuivat ystävällisesti yhdessä edeltäpäin maistellen
+tulevaisuuden iloja. Viimein Heli kehoitti opettajaa hänelle palkaksi
+kertomaan tarinan, johon pyyntöön toisetkin yhtyivät. Mutta opettaja ei
+ollut sillä päällä, hän tahtoi mennä kotiin kirjaa noutamaan; sitäpä ei
+sallittu, vaan hänen täytyi kertoa omasta muististaan, valmistelematta.
+
+Väkisin koottuaan ajatuksensa aloitti hän viimein tarinaa Adalminan
+helmestä. Alusta hän lausui sanat äänettömästi, melkein tietämättä,
+että hän puhuikaan; hän piti Katin kättä omassaan. Vähitellen hän taas
+ummisti silmänsä ja puhui itsensä kokonaan satujen maahan, kuulijat
+ihastuneina pitivät loistavat katseensa hänen suuhunsa kiinnitettyinä
+ja Kati riemuitsi sydämessään.
+
+Kun opettaja oli lopettanut, otti Heli hänen päänsä molempien käsiensä
+väliin, pudisti sitä ja sanoi:
+
+"Aika poikahan tämä onkin," kääntyen taaksepäin kysyi hän sitten:
+"saanko hänelle nyt antaa suutelon, Kati?"
+
+"Saat kernaasti."
+
+Heli kohta käytti toisen antamaa lupaa, ja opettaja sitten sanoi:
+
+"Ollaan ystävyksiä," ja ojensi kättä Tynille.
+
+Kun hän läksi pois, seurasi Tyni häntä ja sanoi portailla:
+
+"Kuulkaa, opettaja, minä pyytäisin teiltä yhtä asiata ja tahdon
+kernaasti tehdä teille hyvää vastaan: minä osaan siksi hyvästi lukea,
+etteköhän tahtoisi lainata minulle kanssa tuommoista tarinakirjaa?"
+
+"Hyvin kernaasti," sanoi opettaja, puristaen ystävänsä kättä
+jäähyväisiksi. --
+
+Paitsi sydämen muutosta, tai oikeammin sanoen sydämen
+onnellista kehkeämistä, oli Katin rakkaus vaikuttanut ystävämme
+opettajan-toimiinkin; sillä kaikki hänessä pyrki yhteyteen.
+
+Hän oli niin suurella ilolla ottanut vastaan Katin suloisia sanoja,
+että hän melkein mieltyi niiden muotoonkin. Hän nyt päätti tutkia
+murretta ja opetuksessa käyttää sitä ajatus- ja puhetavan perustuksena.
+Hänen koko olentonsa oli juuriansa myöten liikahtanut.
+
+Eräänä päivänä tuli Hukkanen hänen luokseen ja kehoitti häntä hakemaan
+kunnankirjurin virkaa, jota hän varmaan voisi saada. Opettaja tarttui
+iloisesti Hukkasen leveään käteen ja virkkoi:
+
+"Nyt, nyt voitte tehdä rauhaa ja sovintoa koko kylässä, teidän täytyy
+auttaa minun lank -- mitä minun piti sanoakaan, tuota Aleksanteria
+siihen ammattiin, hän voipi sitä hyvästi hoitaa."
+
+Hukkanen hymyili, mutta ei tahtonut siihen suostua; opettajan hartaasta
+pyynnöstä hän kuitenkin viimein lupasi olla kokonaan vaaliin
+vaikuttamatta.
+
+Opettaja riensi Aleksanterille ilmoittamaan asian laidan, mutta tämä
+oli olevinaan ylpeä eikä sanonut vielä tietävänsä, ottaisiko semmoista
+paikkaa vastaan: kuitenkin kiitti hän opettajaa ystävällisyydestään, ja
+siis olivat tavallansa rauhan alku-ehdot heidän kesken päätetyt.
+
+Kekri oli tullut, molemmat rakastavaiset parit menivät tanssiin,
+niinkuin oli sovittu.
+
+Nyt opettaja ei enää seisonut ulkona kedolla, sill'aikaa kun kaikki
+kylässä iloitsivat ja tanssivat, vaan oli itse keskellä hurjaa hälinää,
+vaikk'ei hän kuitenkaan vielä ollut siihen aivan tottunut.
+
+Kekrinä oli hän melkein aina kisapirtissä, ainoastaan silloin tällöin
+meni hän Katin ja Helin kanssa kedolle kävelemään, sitten taas
+palatakseen uusilla voimilla takaisin. Usein myös hänen sydäntään
+viilaisi syvä suru, kun täytyi kuulla jotain rivoa laulua: hän olisi
+silloin mielellään tukennut korvat itseltään ja Katilta. Se ajatus
+vahvistui hänessä, että ennen kaikkea piti kääntää huomionsa ja
+vaikutuksensa lauluihin; koska oli saanut nuorten poikien suosion
+ottamalla osaa heidän huvitukseensa, niin hän nyt tahtoi käyttää tätä
+suosiota hyväkseen.
+
+Iloa ja surua vaihetteli pian Kekrin perästä Pekon talossa. Aleksanteri
+oli valittu kunnankirjuriksi ja opettaja oli julkisesti koonnut hänelle
+ääniä. Nyt oli rauha syntynyt puolueiden välille, ja Aleksanteri läheni
+opettajaa ystävyydellä; tämä sydämensä ilossa meni niin kauas, että
+käski häntä kutsumaan itseänsä "sinuksi." Vasta määrätty kunnankirjuri
+ei heittänyt vähemmällä, vaan täytyi paikalla mennä keskievariin ja
+ylioppilaan tavalla lasia kilistellen juoda veljenmalja.
+
+Mutta Aleksanteri se sitten perheen neuvoittelussa puhuikin opettajan
+puolesta ja voimallisesti auttoi häntä, kun kosi Katia.
+
+Sitten vietettiin kihlaus eli lujuut, joissa opettaja ja Kati panivat
+kätensä yhteen isän, veljen, vanhan kunnanesimiehen ja Hukkasen silmien
+edessä, jonka viimeksi mainitun opettaja oli kutsunut omasta
+puolestaan.
+
+Kati pian läksi sulhasensa kanssa tuvasta, syleili häntä ulos tultua ja
+sanoi nyt ensi kerran:
+
+"Minä sinua hyvin paljon rakastan."
+
+Sitten menivät alakertaan mummon luo, joka sairaana makasi sängyssä, ja
+lankesivat polvilleen sängyn eteen.
+
+"Hän on nyt minun omani ijänkaikkisesti," sanoi Kati, enempää ei voinut
+puhua. Mummo levitti kätensä kihlattujen yli ja luki hiljaa rukouksen,
+sitten sanoi hän:
+
+"Nouskaa pois, ei pidä muiden kuin Jumalan edessä olla polvillaan.
+Sitähän minä olen sanonut, että minä olen sanansaattaja, jonka pitää
+viedä viesti taivaasen, että olette saaneet toinen toisenne. Opettaja,
+mikä sinun äitisi nimi on? Minä kohta menen hänen luo, kun pääsen
+tuonne ylös, ja myös isäsi luo, ja sitten otan Aatamivainajani,
+sisareni ja veljeni, vanhempani ja kolme vunukkaani, jotka ovat
+kuolleet, ja sitten käymme yhteen istumaan ja haastelemme teistä ja
+rukoilemme teidän edestänne ja silloin täytyy teille käydä hyvin. Kati,
+sinulle minä annan kaulavitjani, ne sinä löydät tuosta kaapista, ja
+siinä on morsiusruununikin, se tuottaa sinulle siunausta, ja anna
+lastesikin kasteen jälkeen haistella sitä. Ja vaikka pitäisittekin häät
+kohta minun kuoltuani, niin pitää niissä kuitenkin olla soittoa ja
+tanssia. Tietäkää se. Kauan ette saa minua surra, ja ristikisa teidän
+pitää tanssia minulle, minä tuolta yläältä katselen teitä ilolla ja
+siellä koko perekin viettää häitänne."
+
+Kihlatut koettivat luovuttaa häntä kuoleman ajatuksista, mutta hän
+vastasi:
+
+"Minusta yhä tuntuu niinkuin joku nykisi minua käsivarresta ja sanoisi:
+tule pois, jo on aika; mutta se käsky ei ole vielä oikein luja, täytyy
+tulla vielä kovemman käskyn. Ette saa tillittää, se ei kelpaa, eihän
+siihen ole syytäkään; minä olen hyvässä korjuussa. Minä kiitän Luojaa,
+että hän on antanut minun elää tähän asti, että näen Katini tulevan
+hyvän miehen turviin. Pysykää vaan kunniassa kiinni. Kati, sulhases on
+koulunkäynyt mies, ja niille usein pistää mitä mitäki päähän, sen minä
+tiedän sisareni miesvainajasta, sun täytyy olla kärsivällinen hänen
+kanssaan; opastuneilla pyörii kaikellaisia ajatuksia aivoloissa, ja
+ajatuksissaan sitten sanovat toista kuin tahtovat. Opettaja, ja sinun
+täytyy minun Katiani, Kati kultaani --" enempää ei hän voinut puhua,
+sillä tyttö heittäytyi itkien hänen kaulaansa.
+
+Mummo oli puhunut aivan sujuvasti, ryvitys oli kokonaan kadonnut, mutta
+nyt vaipui hän väsyneenä vuoteelle takaisin; kihlatut seisoivat
+surullisina hänen edessään. Viimein kohotti hän taaskin itsensä ja
+sanoi:
+
+"Kati, käske Kammosen Anni tänne; hän jääköön minun luokseni; minä en
+vielä tänä päivänä kuole. Tänään et saa enää koko päivässä tulla minun
+luo, vaan teidän pitää olla yhdessä ja oikein iloiset, luvatkaa se,
+että olette oikein iloiset."
+
+Opettaja jätti Katin sinne ja nouti Kammosen Annin. Nyt heidän
+kumpaisenkin täytyi lähteä pois; mutta heidän sydämensä särähteli yhä
+surullisesti, kunnes olivat olleet Hukkasen Helin luona, joka
+kaikellaisilla leikkipuheilla ilahutti heidän mielensä.
+
+Sitten menivät kedolle kävelemään; valkea kana seurasi heitä, sillä nyt
+oli syksy, eikä sitä tarvinnut enää sulkea sisään. Luonnon raitis,
+elähyttävä huoku herätti molemmissa korkean taivaallisen ilon, ja
+vaikka syksy heidän ympärillänsä karisteli kellastuneita lehtiä puista,
+oli heidän sydämissään uusi ennen aavistamon kevät.
+
+Toisena päivänä tahtoi mummo pappia. Opettaja kävi häntä noutamassa ja
+oli sitten läsnä, kun hän ripitti mummoa. Ainoa ajatus, joka sill'aikaa
+vallitsi opettajassa oli: voivatkohan vapaa-uskoiset yhtä hyvällä
+uskalluksella muuttaa Tuonen majoille. Avonaisin, loistavin silmin otti
+mummo vastaan Herran ehtoollista, sitten hän kääntyi seinään päin eikä
+enää puhunut mitään; ja kun vähän ajan perästä katsottiin häntä, oli
+hän kuollut.
+
+Hiljaisella, hartaalla surumielisyydellä, ilman äänellisettä itkutta ja
+valituksetta haudattiin vanha Anna. Kaikki kyläläiset surivat. Itse
+vanha Yrjö seppäkin sanoi tavattoman totisesti: "minä oikein sydämestä
+suren hänen kuolemaansa; no, nyt tulee minun vuoroni."
+
+Kun opettaja tuli hautuumaalta kotiin, s.o. Katin luo, syleili tämä
+häntä itkien ja sanoi: "Nyt olet minulle kahta vertaa tarpeellisempi,
+kun minulla ei ole mummoa enää."
+
+Opettajalle oli kylä siitä asti tullut kahta kalliimmaksi ja
+omaisemmaksi: hän oli siinä löytänyt uuden elämän ja saattanut rakkaan
+vainajan hautaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siis olemme saattaneet hyvän vanhan Annan toiseen elämään asti ja
+opettajan uuteen elämään. Kosk'emme voi mummon kanssa astua taivaasen,
+katsokaamme vielä vähän aikaa, kuinka opettaja maan päällä elelee.
+
+Koko kylässä oli hänen kihlauksensa synnyttänyt riemua ja suurta iloa.
+Lapsissakin, jotka leikittelivät palopaikalla, sai se vilkasta
+keskustelua aikaan, kun yksi ja toinen tahtoi selittää sukulaisuuttaan
+Katin kanssa ja sen kautta myös opettajan kanssa. Pekolla oli muuten
+vähä ystäviä kylässä, mutta tästä uudesta tapauksesta riemuitsivat
+kaikki. Jokainen, joka tuli opettajalle vastaan, antoi hänelle kättä ja
+sanoi: Toivotan onnea ja siunausta: jokainen tiesi kertoa jotain hyvää
+ja suloista Katista. Miehet ja vaimot, jotka muuten kenties eivät
+eläissään olisi tulleet niin tuttavasti puhuneeksi opettajan kanssa,
+seisoivat nyt hänen vieressään niinkuin vanhat tutut. Matti tuli hänen
+kotiinsa, pudisteli rohkeasti hänen kättänsä ja sanoi:
+
+"Johan minä sen ennustin, että niin se käypi; vieläkö te muistatte?
+Vaikka olisitte minulle mitä antaneet, ette olisi voineet tuottaa
+minulle suurempaa iloa. Kun vanha opettaja kuolee, saatte tekin ne
+kaksi peltoa, jotka hänellä ovat käytettävänä; ne on aika hyviä
+peltoja, ja sanokaa vaan minulle, niin minä kernaasti panen niihin
+parin päivän työn."
+
+Opettajalle oli tämä ihmisten läheneväisyys kahdesta puolesta mieleen:
+hän näki siitä heidän hyvän sydämensä ja tunsi myös nyt saaneensa
+paljoa vakavamman pohjan ryhtyäkseen vaikuttamaan näiden ihmisten
+elämään.
+
+Ihmiset eivät ole enää siihen tottuneet, että yleisestä rakkaudesta
+lähenee heitä, katsoo heitä vapaasti ja iloisesti silmiin tahtoen
+virvoittaa, ilahuttaa ja jalostuttaa heitä. Heitä on niin usein petetty
+ja viekoiteltu, ja sen tähden arvelevat toisella olevan erityisiä
+salaisia tarkoituksia; siis eivät pelkäämättä salli sinun heitä
+rakastavan, jos et ole heille veriheimolainen tahi lanko.
+
+Talvi tuli suurilla askelilla kylään, ihmiset olivat enimmiten
+kotoisella ja nautitsivat kesäisen työnsä koottuja hedelmiä; elon
+puiminen ja pellavan loukutus olivat ainoat raskaammat työt. Kun ne oli
+tehty, vallitsi hiljaisuus koko kylässä. Lumi pyrysi, kaikki mielellään
+pysyivät lämpimässä tuvassa. Silloin hiljaa hiipi paha olento keskellä
+päivää kylän läpi, se oli: ikävä. Ja ketä se olento katsoi, sen täytyi
+haukottaa tai riidellä ja toraa hakea. Levon aika ei ollut mikään
+virvoituksen aika, sillä ihmiset eivät tienneet, millä keinoin saisivat
+tuon rasittavan hirviön, ajan tapetuksi. Naineet miehet ja naimattomat
+istuivat usein päiväkaudet keskievarissa korttia lyöden ja kuitenkaan
+eivät näkyneet saavan tarpeekseen tuota liian pitkää aikaa, sillä
+sieltä ei lähdetty ennenkuin viimeisellä hetkellä, kun ajettiin ulos.
+Toiset panivat aikaisin maata ja menettivät siten makaamalla hyvän osan
+elämäänsä, toiset taas kulkivat huonoja teitä.
+
+Sanotaan: jouten-olo on kaiken pahan alku; ensimmäinen, mikä siitä
+syntyy, on ikävä, kun ei tiedä mihin ruveta, mitä tehdä. Ainoastaan
+ahkerat ihmiset ovat itsessään iloiset, sopuisat ja hyvät, mutta
+joutilaita viehättää juoppous ja kortinlyönti, heistä tulee äkäisiä,
+riitaisia, juonikkaita ja pahoja ihmisiä. Sentähden kaikellaiset pahat
+tavat vallitsevat monessa ylhäisessä säädyssä.
+
+Sill'aikaa kun siis enin osa kyläläisistä vietti vaan puolinaista
+elämää, oli opettajalle kaksinkertainen olemus koittanut.
+
+Sitä on jo usein nähty, että ihminen on kovasta kuumetaudista noussut
+ruumiiltaankin muutamia tuumia pitempänä, ja niin oli ystävässämme,
+sill'aikaa kun hän polttavin suonin imi itseensä Katin elämää, myös
+kansallisuuden tunto nopeasti, melkein ihmeellisellä tavalla kypsynyt.
+Niinkuin hän kerran "imi kauneuden hengenhuokua", joka on levitetty
+ulkonaisen luonnon yli, ja jätti sen raa'an nautitsemisen muille, niin
+hän nyt havaitsi jokaisessa yksityisessä korkeamman olemuksen, joka
+hänestä oli pyhän, ikuisen kansanhengen edustaja! Jalommalta, kuin
+miksi hän katsoi itseään, näytti hänestä nyt jokainen yksityinen, sillä
+hän hänessä etsi, löysi ja rakasti puhtaampaa voimaa ja pyhyyttä. Hän
+asetti jokaisen korkeammalle kuin itsensä, sillä hän kunnioitti hänessä
+korkeampaa itselöä.
+
+Hän seisoi siinä miehenä, joka käsitti kaikkein ympärillä olevien
+sisällisen olennon. Rohkealla päätöksellä ryhtyi hän nyt "antamaan
+heidän maistaa hengen puhtaita iloja," hän oli nyt kyllin kypsynyt
+voidaksensa tunkea läpi päällimmäisen kuoren.
+
+Siis istui hän nyt usein keskievarin tuvassa ja luki sanomalehtiä
+toisten kuulla; ja paljo hänellä oli oikaisemista, sillä Aleksanteri,
+joka ennen oli lukenut, kertoi mielellään talonpojille kaikellaisia
+hullutuksia.
+
+Pieni piiri oli kokoutunut opettajan ympärille, toiset istuivat pöytien
+ääressä korttia lyöden, mutta usein hekin höröstyivät kuulemaan mitä
+opettaja luki tai selitti, ja moni peli meni siten pilalle.
+
+Miehet vähitellen alkoivat luottaa opettajaan ja lausua ajatuksiansa
+enemmin peittelemättä.
+
+Mutta vaikka opettaja rakasti kansaa, oli hänen kuitenkin vaikea
+kokonaan perehtyä näiden ihmisten tapoihin.
+
+Se on helposti sanottu: minä rakastan kansaa! mutta oleppas joka hetki
+itse valmis myöntymään kaikellaisiin kummallisuuksiin, loukkautumatta
+heidän usein rumista tottumuksistaan ja paatuneista tavoistaan, välistä
+ystävänä mennen mukiin mielivaltaisiin poikkeuksiin, välistä lempeän
+äidin tavalla kieltäen itseltäsi kaikkinaisen levon ja ilohymyllä
+kuunnellen jokaista uutta sanaa -- siihen tarvitaan semmoista itsensä
+kieltämistä, semmoista oman personallisuuden jakelemista, joka
+ainoastaan oikealle rakkaudelle on mahdollinen. Mutta tämä rakkaus
+löytyi ystävässämme.
+
+Muutamana iltana alkoi Matti: "Ei tuo Uuden Suomentaarin toimittaja
+sentähen näy olevan mikään sivistymätön mies eikä toas mikään tuhma
+mies, vaikk'en minä ole hänen kaljastaan tätä ennen paljon huolinut.
+Mutta kuulkaa te, opettaja, vaikka tuhmahan tuo tulee kysyä, miksi se
+on pantu Suomen taariksi? parempihan olis ollut Suomen olut tahi
+vaikkapa renska?"
+
+"Osasitpahan niinkuin kurikalla naulan päähän," sanoi Aleksanteri, "se
+on oikein, Matti, ja Helsingissä ei ymmärretä mitään. Sinuna minä
+kirjoittaisin sinne ja sanoisin mitenkä pitää olla, niin saisit varmaan
+metalin."
+
+"Eihän siihen olekaan kirjoitettu Suomen taari, vaan Suometar, ja
+tottahan se tarkoittanee, että siinä on uutta Suomen tarua eli tarinaa,
+vai miten?" pisti Tyni väliin.
+
+"Ei se ole Suomen taaria eikä tarinaa, vaan Suometar on yhtä kuin
+Suomen tytär, eli Suomen haltia, Suomen kansan henki, jota tämä aviisi
+tahtoo palvella ja edes auttaa," selitti opettaja. "Mutta mitä
+epäluuloa Matilla on sitä vastaan?"
+
+"Epäluulo minussa oli jo ennen kuin tämä tyttölapsi syntyikään, ja
+siihen minut saattoi itse se Ilmoitus, jota silloin tuhansittain
+jaeltiin ympäri Suomen maan. Siinä toimitus lupasi 'Tyystin tähdelle
+panna kaikki tärkeämmät kotomaan ja ulkomaan tapaukset.' Tuota minä en
+ymmärtänyt: Tyystin tähteä minä en ole nähnyt en taivaalla enkä maalla,
+ja jos uutiset pannaan siihen eikä kasettiin, tahi mikä tuo on,
+sanomalehteen, niin minä en siitä paljon hyödy; ja ihan hulluahan se
+oli, kun toimitus lupasi 'voimiansa myöden tyydyttää yleisön
+vaatimuksia.' 'Vai niin,' arvelin minä, 'vai samanlaisia junkkariako te
+olette, kuin Venäjän vieraat miehet, että rahalla saapi teitä sanomaan
+ja kirjoittamaan mitä tahtoo, ettekä häpeekään. Ei, kiitoksia, myökää
+vaan muille voimianne, minä en osta.'"
+
+"Tyystin tähdelle paneminen, se on Hämeen suomea ja merkitsee tarkkaa
+vaarinottoa," selitti opettaja, "ja mitä voimien myymiseen tulee, niin
+Hämeessä ja Länsi-Suomessa sanotaan tosin myören eli myölen eikä
+myöten, ja yksipuoliset kirjoittajat kirjoittavatkin myöden, vaikka
+kyllä eivät kirjoita muuden eikä siden eikä täden eikä kuidenkin."
+
+"No on se Suomen haasti monenlaista," sanoi Matti, "moista minä en ole
+kuullut, vaikka onhan sitä outoa suomea nähty ja kuultu raamatussa ja
+pappien saarnoissa. Juontuu mieleen, miten maisteri kyynelet silmissä
+toissa pyhänä paukutti: syvästi sisälleotettuna kiitollisuudesta
+ulospuhkee kuningas David: Oo, kuinka viheliäisiä me emme ole! -- Mutta
+se kuului kauniilta, vaikk'ei sitä ymmärtänyt."
+
+"Täytyy minunkin vielä vähän kysyä, kun sanotte Suometarta Suomen
+haltiaksi," virkkoi Tyni. "Olivathan haltiat pakanuuden aikana
+Suomalaisilla niinkuin jumalia, vai miten?"
+
+"Ihan niin," vastasi Aleksanteri, "jumalia oli niillä miekkoisilla koko
+pataljoona, yksi sontaa veti, toinen kylvi, yksi vettä satoi, toinen
+jyrisi; joka lähteellä ja joka puullakin oli oma jumalansa: mutta
+ruotsalaiset, Eerikki ja Henrikki ja Pirkele Jaari eivät suvainneet
+näitä jumalallisia forstmestaria, vaan ajoivat heidät tiehensä. Ja
+mitäs siihen sanot, että Suomen ukot olivat antaneet jumalilleen luvan
+naidakin; monella oli akka ja lapsikakarat ja suuri pere".
+
+"Se on mahdotonta, että kaikki olisivat olleet samanarvoisia jumalia,"
+sanoi muurari Heikki, "pitihän heillä olla jonkunlainen päällysmies,
+eli yhteinen komentaja, eihän muuten olis tullut mitään tolkkua koko
+maailman hallituksesta."
+
+"Etpähän ollut Paapelin tornia tekemässä, vaikka olet vanha: kuningasta
+ei ollut Suomalaisten jumalilla enemmän kuin itse Suomalaisillakaan,
+vaan he olivat itsenäisiä isäntiä perheineen, käskyläisineen. Ukkoa
+kyllä sanottiin ylijumalaksi, mutta se ei tarkoittanut muuta kuin hänen
+taivaallista asuntoansa. Sanoppas sinäkin, opettaja, eikö niin ole,
+muuten eivät taas usko minua."
+
+Opettaja näki mielipahalla veljenmaljan kautta antaneensa langolleen
+semmoisen aseman itsensä suhteen, joka tuotti paljonkin haittaa ja
+harmia; hän kuitenkin pian taas tyyntyi ja selitti talonpojille
+lyhykäisesti pakanallisten Suomalaisten jumaluusoppia. Hänestä
+itsestäänkin oli eriskummaista, että hän näin veti Ukon, hattarojen
+hallitsijan, Ahon, aaltojen isännän, Tapion, metsän kultaisen
+kuninkaan, ynnä muun jalon jumalisten pimeään, ahtaasen pirttiin, joka
+päälliseksi oli täynnä tupakan savua. Kaikki oli Suomettaren syy.
+Kerrottuansa muutaman kauniin runon Kalevalasta, puhui hän sitten
+Kristinopin perustamisesta Suomeen ja tuli maininneeksi pyhän Henrikin
+kohtaloa ja loppua.
+
+"Sittenhän hänelle kävi ihan niinkuin Vapahtajallekin," sanoi muutama
+joukosta.
+
+"Niinpä kyllä," vastasi opettaja. "Joka tahtoo ihmisille selittää uutta
+autuaallista totuutta, hänen täytyy sen edestä ottaa risti päällensä."
+Opettaja huokasi samassa, tämä näet ei ollut sanottu ilman
+syrjätarkoituksetta, sillä hän hyvin tunsi, kuinka vaikeaksi hänelle
+kävisi päätöksensä täyttäminen.
+
+Pois mennessään sanoivat miehet toinen toisellensa: "Sepä vasta oli
+ilta, siinä oppii jotain samassa ja aika kuluu, niin ett'et tiedä mihin
+se on saanut."
+
+Opettaja oli päättänyt lukea talonpojille jotain Suomen mytologiasta,
+mutta onneksi sattui hänelle toisena iltana aivan toinen kirja käsiin,
+nimittäin "Suomen kansan Sananlaskuja". Kun sitten tuli pitäjäntupaan,
+veti hän kirjan taskustansa ja sanoi: "Nyt tahtoisin teille lukea
+jotain." Siellä istujat eivät näkyneet tästä mielistyvän, sillä he
+kovasti inhosivat kaikkia kirjoja. Väistö oli ensimmäinen, joka sai
+sanat suuhunsa, ja sanoi:
+
+"Kertokaa meille ennemmin, opettaja."
+
+"Niin, niin, kertokaa, elkää lukeko," kuului yleisesti.
+
+"Kuunnelkaahan vähäisen vaan," sanoi opettaja, "jos ei miellytä, niin
+voitte pelkäämättä sanoa, että minun pitää herjetä."
+
+Opettaja nyt alkoi sananlaskuja lukea, vähän väliä pysähdellen.
+
+"Ka, nuinha se Yrjö seppä sanoo -- ja sehän on Kammosen sananväli --
+niin vanha Anna vainaja aina virkkoi -- Ja tuoss' oli sinunki makupalas
+Antti, Mikko, Kasperi," niin kuului nyt joka haaralta. Kortinlyöjät
+olivat hyljänneet korttinsa, ja yhtyneet kuulijoiden joukkoon, sillä
+usein kajahti kaikuva naurukin, kun joku voimakas mahtilause tuli
+esille.
+
+Opettaja ei voinut kieltää itseltään sitä voitoniloa, että kysyi:
+
+"Luenko vielä eteenpäin?"
+
+"Lukekaa, vaikka huomeisaamuun asti," kuului joka haaralta, ja Yrjö
+seppä sanoi:
+
+"Se on ollut aika viisas mies, joka tuon kirjan on tehnyt: hän on näet
+muistanut kaikki, varmaan se oli vanhan ajan tietäjiä."
+
+"Niin, ne on sinun miehiäs, Yrjö," kuului yhdestä nurkasta.
+
+"Olkaa nyt äänettä," kuului toisaalta. "Opettaja, lukekaa vielä."
+
+Niin tapahtui. Usein tuli myös oikaisuja ja lisäyksiä, ja opettajasta
+oli ikävä, ett'ei saattanut panna niitä kirjaan. Sitä hän ei
+uskaltanut, sillä hän syystä pelkäsi sillä tavoin hävittävänsä miesten
+avomielisyyden. Se näkyi heille olevan ennen tuntematon nautinto, kun
+tässä löysivät koko viisautensa niinkuin yhteen kokoon koottuna. Usein
+nousi yksityisten välillä väittelyäkin toisen tai toisen sananlaskun
+oikeasta selittämisestä ja sen totuudesta, joihin väittelyihin
+opettaja, viisaasti kyllä, ei sekaantunut. Silloin muutamat ahdistivat
+väittelijöitä, että herkeäisivät riitelemästä, toiset taas opettajaa,
+että hän vaan lukisi eteenpäin. Siis olivat kaikki ilmitulessa, ja
+opettaja oli hyvillänsä ja tyytyväinen, kun oli saanut sen tulen
+syttymään.
+
+Kun hän toisena iltana taas tuli, oli siellä enämpi talonpoikia koossa
+kuin tavallisesti; he eivät enää kirjaa peljänneet, vaan keräytyivät
+kaikki hänen ympärillensä ja kysyivät:
+
+"Onko teillä taas mitä lystiä samanlaista kuin eilen?"
+
+"On," sanoi opettaja vetäen kirjan esille; mutta tällä kertaa asia ei
+käynyt niin helposti, sillä nyt oli rikkaruohoa nisun seassa:
+Aleksanteri oli sen kylvänyt, sillä hän kammoksui kaikkea totista
+tointa. Muutamien nuorten miesten kanssa, jotka hän oli saanut
+puolelleen, istui hän toisen pöydän ääressä, ja he alkoivat ääneen
+laulaa: opettaja ei tietänyt, mitä piti tehdä. Silloin sanoi Matti:
+
+"Kuuleppas, Aleksanteri, etkös sinä häpee, sinä olet nyt kunnankirjuri,
+ja julkeet tuolla tavalla käyttää itseäs."
+
+"Minä olen tässä omilla rahoillani ja teen mitä tahdon," vastasi
+Aleksanteri, "eikä tässä yhteisessä paikassa tarvita mitään saarnaa."
+
+Murinaa alkoi kuulua.
+
+"Vaiti," huusi Matti, "ei tämän takeen saa riidellä, tästä vähällä
+päästään. Hoi, keskievari, pannaan sukkelaan uusi tupa lämpiämään. Kuka
+kuunnella tahtonee, tulkoon sinne, kuka ei, saapi jäädä tähän."
+
+"Minä pistän uunin palamaan," sanoi Tyni, joka tänäkin iltana oli
+tullut sinne, ja meni kiireesti ulos. Uuden tuvan uunissa pian leimusi
+vilkas tuli, sillä Tyni ei tahtonut kadottaa yhtään sanaa jäljestäpäin
+tulta virittelemällä; Väistö kävi istumaan opettajan viereen ja niisti
+hänelle kynttilää. Opettaja luki Kansanvalistusseuran toimituksista
+kirjoituksen Norjasta, joka suuresti näkyi huvittavan kuulijoita.
+
+Kun viimein ruvettiin lähtöä tekemään, nykäisi Tyni Väistöä ja sanoi
+hiljaa:
+
+"No, haasta nyt, muuten kaikki taas hajoovat, eikä tule asiasta
+mitään."
+
+"Mitenkähän tuo ois, miehet," alkoi Matti, "mitenkähän tuo ois, jos
+opettaja olis niin hyvällä paikalla, lukis meille näinikään iltasilla
+pari kertaa viikossa?"
+
+"Niin, sehän vasta olis hyvä." huusivat kaikki.
+
+"Siihen minä mielelläni myönnyn," sanoi opettaja, "tullaan huomenna
+kokoon, kenties kouluhuoneesen; siksi voipi jokainen ajatella tätä
+lukuyhteyttä ja tehdä ehdoituksia."
+
+"Hyvä, hyvä on, olkoon niin," kuului joka haaralta, jonka perästä hyvin
+tyytyväisinä erottiin.
+
+Toisena päivänä pidettiin kokous, se oli rajuinen. Opettaja oli
+Hukkasen kanssa tehnyt sääntöehdoituksen yhteydelle. Tätä luettiin
+pykälä pykälältä ja aina välillä lauottiin vähäksi aikaa. Silloin aina
+joka haaralta kuului puhetta, niin että luultiin kaikilla olevan jotain
+muistuttamista, mutta kun heitä kehoitettiin mielipiteitään lausumaan,
+vaikenivat he: ainoastaan Matti, Yrjö seppä, ja muurari Heikki
+lausuivat ajatuksensa ääneen. Silloinpa nousi yleinen hirveä
+vastarinta, kun luettiin:
+
+"Luku-iltoina on tupakanpoltto lukuhuoneissa kielletty."
+
+Yleinen murina ei tahtonut ollenkaan loppua, ennenkuin Hukkanen alkoi
+puhua, samassa viitaten opettajalle, ikäänkuin sanoakseen: "Enkö minä
+sitä ennustanut? Tunnen minä mieheni." Hän puhui ääneen:
+
+"Minun mielestäni sopii pyyhkiä koko sääntö pois."
+
+"Niin, pois, pois," kajahti niinkuin yhdestä suusta. Mutta Hukkanen
+jatkoi:
+
+"Joka ei voi olla tupakoimatta, polttakoon siis Jumalan nimeen; mutta
+opettajalle tulee vaikea lukea siinä savussa, ja jos hänen täytyy
+heretä lukemasta, niin hän herkeää, siitä ei voi kukaan häntä moittia.
+Mutta yksi asia meidän kuitenkin pitää määrätä: jos kuka on alkanut
+polttaa ja piippu häneltä sammuu, niin hän ei saa sitä jälleen
+sytyttää, ennenkuin on lukeminen loppunut; hän maatkoon sen aikaa, jos
+ei voi silmiään auki pitää, mutta kuorsnata ei saa kukaan."
+
+Kaikuva nauru oli tämän puheen vastauksena.
+
+"Ja joka tahtoo haastella, ottakoon piipun suustaan," huusi yksi ääni,
+ei tiedetty kestä se tuli, eikä tiedetä vieläkään, sillä ujo puhuja ei
+ole tähän päivään saakka antanut itseänsä ilmi.
+
+Toinen päätös myöskin synnytti paljon puhelemista sinne tänne,
+nimittäin kokouspaikasta. Koska melkein kaikki kunnanhallituksen
+jäsenet olivat läsnä, määrättiin sitä varten pitäjän tuvan iso
+perähuone, sillä opettaja oli oikealla aistilla vastustanut
+kouluhuoneen valitsemista siksi.
+
+Paljo oli muitakin vaikeuksia voitettavina, ennenkuin yhteys oli oikein
+täydessä reilassa, mutta opettajan ympärille oli kokoutunut innokas
+joukko, joka häntä kaikessa auttoi, ja johon etenkin Matti Väistö ja
+Tyni kuuluivat. Tynistä oli vaan ikävä, ett'ei hän saattanut tehdä
+jotain oikein raskasta työtä opettajan edestä, sillä hän olisi
+mielellään hänen tähden juossut vaikka tuleen. -- Sitä vastoin oli
+yhteydellä kaksi ankaraa vihollistakin, keskievarin isäntä ja
+Aleksanteri. Edellinen näki vierastensa luvun tuntuvasti vähenevän ja
+moitti kovasti opettajaa, joka sulhaseksi tultuaan ei enää syönytkään
+keskievarissa, vaan appelassa; Aleksanteri taas luuli kaikessa
+huomaavansa kerettiläisyyttä ja sanoi julkisesti lankomiehensä olevan
+hihhulin uskoa, vaikka muka alussa tahtoi asiatansa peitellä, mutta
+pian oli näkyvä, mitä tarkoitettiin.
+
+Niinkuin valtion hallitus usein tekee kansankiihoittajat virkamiehiksi
+ja siten voittaa heidät puolelleen, niin teki opettajakin Aleksanterin
+vara-lukijaksi. Nyt, kun hänellä oli jotain toimittamista, joka
+tyydytti hänen ylpeyttään, muuttui hän yhteyden innokkaimmaksi
+puolustajaksi.
+
+Niin opettaja vähitellen oppi ihmisiä ymmärtämään ja johdattamaan.
+
+Vanhaa opettajaa ja kreikanuskoisten opettajaa koetti ystävämme myöskin
+yllyttää yhteyden puolelle. Edellinen ei siihen ollut taipuvainen,
+mutta sitä innokkaampi ja nerokkaampi oli toinen. Myös useampi
+venäjänuskoinen talonpoika otti vilkkaasti osaa.
+
+Kirjojen valitseminen oli vaikea. Ystävämme pian huomasi, että
+opettavaiset ja suorastaan siveyttä tarkoittavat kirjat eivät saaneet
+yksistään vallita. Asiata paljaaksi huvitukseksi alentamatta luettiin
+siis osittain "Kertomuksia Suomen historiasta," "Säkeniä," "Mikä mies
+Porthan oli?" y.m. Erittäin paljon iloa herätti kertomus Paulista ja
+Virginiasta ja "Kavaluus ja Rakkaus," jonka perästä luettiin Kiven
+"Lea."
+
+Harvoin oli opettajalla aikaa ja halua yleisiä muistutuksia
+muistikirjaansa kirjoittaa; mitä hän ajatteli, sen hän lausui heti
+miehille, ja mitä tunsi, ilmoitti hän Katille ja oli tyytyväinen sillä
+tavoin purettuaan sydämensä. Muutamia muistutuksia olemme kuitenkin
+löytäneet ennen mainituista lehdistä:
+
+"Kun minä näitä lehtiä katselen, tuntuu minusta usein, niinkuin olisin
+ollut erinomaisen itsekäs; minä vaan tahdoin itseeni ottaa koko
+maailman, enkä aikonut antaa itseäni sille, sen hyväksi. Mitä maksaa
+koko tuommoinen itsekäs tunteiden sievistys yhden ainoan aatteensäkenen
+rinnalla, jonka olet heittänyt toiseen sieluun? Se on tuhatta vertaa
+enemmän arvoinen kuin kaikki vaikka kuinka näppärät ja runsassanaiset
+mietteet. Se on hyvä, että nämä ovat minulla omassa hallussani..."
+
+"Kuinka vähällä vaivalla voipi tekeytyä suuren, ylhäisen ja oppineen
+näköiseksi, jos vetäytyy pois kansasta, rakentaa itselleen erityisen
+tiedon ja ajatuksen palatsin, linnan korkean vuoren huipulle, kauas
+alangon asujista. Mutta jos astut alas laaksoon, elät sikäläisten
+ihmisten kanssa ja teet työtä heidän edestä, silloin huomaat, että
+välistä et tiedä yksinkertaisimpia asioita, et aavista paraita
+ajatuksia. Minä olen kerran lukenut, että löytyy ruhtinaita, jotka
+eivät koskaan tahi eivät muuta kuin harvoin näyttäy kansalle: sillä
+tavalla on kyllä helppo kääriytyä majesteetin verhoon."
+
+"Varmaankin useampi mainio kreikkalainen sankari ei ollut
+sivistyneempi, mitä sivistyneellä oikein tarkoitetaan, kuin nämä meidän
+Yrjöt, Matit, Tynit, Heikit y.m.m., Hukkasesta puhumattakaan; mutta
+julkisten valtiollisten ja oikeudellisten olojen kautta, julkisen
+taide-elämän kautta, jumalanpalveluksen kautta, joka oli lähtenyt
+kansanelämän sisimmästä ytimestä, liikkui kaikenlaisia ajatuksia,
+tunteita ja käsityksiä ilmassa. Ihmiset eivät kuulleet ja oppineet
+niinkuin me ainoastaan piplianhistorioita, kertomuksia ihmisistä, jotka
+ovat eläneet aivan toisenlaisissa oloissa ja jotka eivät myönnä mitään
+suoraa vertausta. He kuulivat esi-isistä, jotka olivat eläneet samoin
+kuin he itsekin, käyttäytyneet sillä ja sillä tavalla, ajatelleet siten
+ja siten, ja yksityiset tarinat heistä kulki sukupolvesta sukupolveen;
+kaikki oli heille niin likeistä, niin tuttua, ja jos niiksi tuli, niin
+olivat jälkeiset sankareita ja jalomielisiä ihmisiä kuin esi-isätkin.
+Mutta meille on vieraan, juutalaisen kansan, eikä oman kansamme
+historia tullut pyhäksi... Kreikkalaiset osasivat Homeroksensa ulkoa,
+siitä saivat lauseita ja vertauksia, jotka sopivat heidän elämäänsä:
+meillä Suomalaisilla olisi Kalevala, mutta sitä vielä niin vähän
+luetaan; meillä on runsas kansanviisaus koottuna Sananlaskuissa, mutta
+kansa niitä alkaa unhottaa ja sivistyneet eivät niistä myöskään huoli."
+
+Kohta lukuyhteyden perustettua oli opettaja saanut toimeen myöskin
+lauluseuran; siihen olivat kokoutuneet melkein kaikki naimattomat
+miehet ynnä muutamat nuoret naineetkin. Keskievari tuli siitä
+lepytetyksi, sillä laulukokouksia pidettiin hänen uudessa tuvassaan.
+Vaikka ystävämme hiljaisuudessa johteli kaikkea, siirsi hän kuitenkin
+näkyväisen hallinnon vanhalle opettajalle, joka siihen oli erittäin
+sopiva. Viisaasti kyllä harjoitettiin parhaasta päästä kansanlauluja.
+Miehet suuresti iloitsivat, saadessaan omaisuutensa täten kaunistettuna
+ja täydellisenä takaisin, sillä tuskin kukaan kylässä enää tunsi
+yhdestä laulusta kaikki värsyt. Vähitellen harjoitettiin myös muutamia
+uusia lauluja, hyvin varovaisesti, mutta kuitenkin pontevasti pidettiin
+sävel- ja tahti-harjoituksia, vieläpä nuottejakin opetettiin. Niinkuin
+luku-yhteydessä Aleksanterin vastarinta, niin oli tässä Kammosen Antin
+ylpeys voitettava, sillä hän, joka oli mainio laulaja, tahtoi olla
+etupäässä ja päämiehenä, mutta pilasi siten koko järjellisen
+harjoituksen. Eikä onnistunutkaan saada häntä kokonaan seuran puolelle,
+vaan hän erosi pois ja seura oli vähällä hajota. Sen hyvät seuraukset
+olivat kuitenkin jo tulleet näkyviin; moni ilkeä, ruokoton laulu
+väistyi pois paremman tieltä, vaikka alusta ei sentähden, että tämä oli
+parempi, vaan sen tähden että se oli uudempi. Sillä tavalla kuitenkin
+puhtaammat sanat ja sävelet pääsivät voitolle ja herättivät monta
+vienompaa kaikua ihmisten mielissä.
+
+Mutta nyt Antti kaikkialla levitti sitä huhua, että opettaja tahtoi
+aikaihmisille opettaa lastenlauluja, ja oli muka häpeä semmoisia
+laulaa; hän pian sai jotenkin suuren puolueen, ja vaikka vielä muutamat
+pysyivät seuralle uskollisina, oli heitä kuitenkin vähä. Tyni tahtoi
+antaa Antille hyväisesti selkään, mutta Hukkanen keksi vienomman keinon
+seuran ylläpitämiseksi. Hän kutsui kirkkoherran ja kaikki, jotka olivat
+olleet seuran jäseninä, paitsi Anttia, luokseen uuden vuoden päivänä
+illaksi, ja sen kautta kaikki taas virkosi uuteen elämään.
+
+Kirkkoherra oli antanut opettajan pyrinnöissään menetellä aivan oman
+mielensä mukaan, sillä hän ei ollut niitä pappeja, jotka tahtovat, että
+kaikki olisi heidän kädessään ja heistä alkunsa saisi.
+
+Sinä iltana oli siis suuri ilo Hukkasen talossa, lauleltiin, kasteltiin
+kaulaa ja laskettiin leikkipuheita.
+
+"Opettaja," sanoi Hukkanen kerran, kun olette naineet, pitää teidän
+perustaa myös neitosille lauluseura."
+
+"Mutta nuoria vaimoja pitää siihen kanssa ottaa," virkkoi Heli.
+
+"Niin, mutta niitä teidän pitää laulattaa yhtä kyytiä, muuten
+lörpöttävät paholaiseltakin korvat umpeen."
+
+Monta maljaa esitettiin. Muuten aivan arat nuorukaiset uskalsivat tässä
+puhua julkisesti kirkkoherran, opettajan ja muun hyvälistön edessä.
+Viimein tarttui Tyni lasiin ja huusi:
+
+    "Tämän maljan tyhjennämme
+    Johtajallemme jalolle,
+    Omallen opettajalle
+    Ynnä Katrikaunoiselle!"
+
+"Eläkööt! Eläkööt!" kajahteli, eikä tahtonut loppua tulla.
+
+Katin ja opettajan väli oli mitä sopusointuisinta; tyttö mielellään
+suostui hänen sivistyttämispyrintöönsä, kun sulhanen ei enää
+tarkoittanut hänen luontonsa uudestaan muodostamista, vaan ainoastaan
+vapaata kehkeyttämistä. Alussa oli heillä omituinen seikka sovitettava.
+Kun opettaja tahtoi kääntää morsiamensa mielen yleisiä asioita
+ajattelemaan ja käsittämään, piti hän aina pitkiä esipuheita ja
+johdatuksia, sanoen: "Niin ja niin minä sitä tarkoitan, sinun pitää
+minua oikein ymmärtää," j.n.e. Sitten Kati kerran sanoi: "Kuuleppas,
+jos annat minulle jotain ajateltavaksi, tahi muuten tahdot opettaa
+minulle mitä tahto, niin sano suoraan pois, eläkä sitä tuolla tavalla
+venyttele ja vanuttele, kyllä minä sitten virkan, tokko minä sitä
+ymmärrän, vai en." Opettaja heitti pois tämän viimeisen jäännöksen
+yksinäisestä, ainoastaan sisään päin käännetystä elämästään ja oli
+iloisena ja yksissä mielin Katin kanssa.
+
+Kouluunkin pian levisi tämä opettajassa vasta herännyt uusi henki. Hän
+taitavasti liitti kertomuksiansa ja esimerkkiänsä lähimpään ympäristöön
+ja uutterasti keräili hän aineita pitäjän historiaan, käyttääksensä
+niitä vast'edes puheen perustuksena ja selittiminä isänmaan historiata
+esittäessään.
+
+Moni viisastelija kyllä vakuuttaa, että opettajan into pian lannistuu,
+mutta me saatamme hyvällä uskalluksella toivoa parasta. Varma on, että
+viime talvena tehtiin kylässä vähemmän syntiä kuin ennen.
+
+Pääsiäinen oli ollut ja mennyt ja hääpäivä oli tullut, sama päivä, jona
+opettaja vuosi takaperin oli tullut kylään. Edellisenä iltana meni Kati
+vanhan opettajan luo ja käski hänen huomenna tehdä oikein kaunista
+alkusoittelua, koska hänen tuli soittaa urkuja kirkossa. Vanha mies
+naurahti salaisesti ja sanoi:
+
+"Hyvä, kyllä saat iloita."
+
+Toisena päivänä ajettiin kelloissa, kulkusissa kirkolle. Kun kaikki
+olivat koossa kirkossa, alkoi vanha opettaja soittaa häämarssia.
+Jokaisen kasvoille lensi hymy; sillä vanha veitikka oli hyvin
+taitavasti siihen sovittanut Sysmän laulun. Kohta sen perästä aloitti
+lauluseura kaunista virttä:
+
+    "Tule Pyhä Henki, Luoja!"
+
+Iloisella vakaisuudella solmittiin avioliitto. -- Olkoon se siunattu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Sysmäläinen, by Berthold Auerbach
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYSMÄLÄINEN ***
+
+***** This file should be named 19047-8.txt or 19047-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/9/0/4/19047/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/19047-8.zip b/19047-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d5543d6
--- /dev/null
+++ b/19047-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9a9ad7b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #19047 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19047)