diff options
Diffstat (limited to '18354-8.txt')
| -rw-r--r-- | 18354-8.txt | 3750 |
1 files changed, 3750 insertions, 0 deletions
diff --git a/18354-8.txt b/18354-8.txt new file mode 100644 index 0000000..fe54119 --- /dev/null +++ b/18354-8.txt @@ -0,0 +1,3750 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sevillan parturi eli Turha varovaisuus, by +Pierre de Beaumarchais + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sevillan parturi eli Turha varovaisuus + Komedia neljässä näytöksessä + +Author: Pierre de Beaumarchais + +Translator: K. Cronstedt + +Release Date: May 8, 2006 [EBook #18354] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEVILLAN PARTURI ELI TURHA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +SEVILLAN PARTURI + +eli Turha varovaisuus + + +Kirj. + +BEAUMARCHAIS + + +Franskan kielestä suomentanut K. Cronstedt + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879. + + + +Henkilöt: + +KREIVI ALMAVIVA, Espanjan grandi. +BARTHOLO, lääkäri. +ROSINA, hänen holhottinsa. +FIGARO, parturi. +DON BAZIL, musikin-opettaja. +LA JEUNESSE, | +L'ÉVEILLÉ, | Bartholon palvelijoita. +YKSI NOTARIUS. +YKSI TUOMARI. +OIKEUDENPALVELIJOITA ja KÄSKYLÄISIÄ soitoilla. + +Tapahtumapaikka: Sevilla; ensimäisessä näytöksessä kadulla Rosinan +ikkunain alla, sitten Bartholon asunnossa. + + + + +Kun surusanoma saapui sen nuorukaisen tapaturmaisesta kuolemasta, jonka +muotokuvan näemme alkulehdellä ja jonka viimeisen yön hedelmä tässä +ilmestyy, herätti se kaipausta ei ainoastaan niissä, jotka +sukulaisuuden ja ystävyyden siteillä olivat häneen liittyneet, vaan +varmaankin kaikissa, joille työ meidän kansallisen sivistyksemme +puolesta on kallis ja rakas. Tuoni oli kylmänkiiltävällä +viikatteellansa katkaissut elämän niin toivorikkaan, oli riveistämme +temmannut pois taistelun niin innokkaan. Tuskin ori Kaarle Cronstedt +ottanut ensimmäiset itsenäiset askeleensa elämän uralla, kuin jo silmä +sammui, veri jäähtyi, ja se elon aamu, joka ennusti kaunista päivää, +peittyi surupilviin. + +Vapaherra Kaarle Alfred Cronstedt syntyi Helsingissä v. 1860 Tammikuun +27 p. Hänen vanhempansa olivat Yhdyspankin tirehtööri, vapaherra Juhana +Cronstedt ja tämän vaimo, vapaherratar Olga Beatrice Cronstedt. Nuori +Kaarle sisäänkirjoitettiin kymmenvuotiaana Helsingin ruotsalaiseen +yksityislyseoon ja jatkoi siinä sillä menestyksellä lukemistansa, että +hän ylimmäisestä luokasta ensimmäisenä päästettiin yliopistoon 15 p. +Toukok. v. 1878. Jo kouluajallaan hän osoitti harrasta halua toimia +kansan hyväksi. Niinpä hän usein jakeli isänsä maatilalla oleville +palvelijoille huvittavia ja hyödyllisiä kirjasia; mielellään oleskellen +kansan parissa hän tuli sen rakkaaksi ystäväksi, koska hän kertoeli +sille opettavia asioita. Eipä hän aikoinaan olisi epäillyt antautua +kansakoulun opettajan raskaasen toimeen. Ja kun hänen käsitteensä +enemmän kehkeyivät ja antoivat ikään kuin tukea nuorukaisen +epämääräisille tunteille, niin tämä kansanharrastus muodostui +kansalliseksi harrastukseksi. Hänen vielä koulupenkillä istuessa syttyi +hänessä palava halu oppia Suomen kieltä; ja lienee joskus sattunut +niinkin, että muut aineet saivat kärsiä sen rinnalla. + +Tämä hänen mielihalunsa kasvoi vaan ja vahvistui, kun hän oli jättänyt +koulun. Ahkeran työn perästä oli tullut se suloinen hetki, jolloin +nuorukainen hehkuvin mielin kiinnittää ylioppilaslyyryn lakkiinsa. +Yht'äkkiä on koulun ahdas piiri laajentunut rajattomiksi. Loitolla +näkee hänen innostunut silmänsä suurten maalien viittaavan, nuoruuden +täydelle voimalle hän huomaa avaroja aloja olevan valloitettavana. Vaan +näitä ylioppilaan idealia ei suinkaan saavuteta siten, että niitä vaan +kädet ristissä ihaillaan. Paljaisin haaveksimisiin Cronstedt ei +tyytynytkään, sillä raitis ja uhkuva elonvoima asui hänessä. Tuskin oli +hän muutamia päiviä ollut ylioppilaana, ennen kuin hän ryhtyi toimeen, +jonka kautta hän tahtoi harjautua Suomen kieleen samalla kuin kantaa +kortensa isänmaalliseen työhön. Perehtyneenä Franskan kieleen rupesi +hän entisen, rakastetun opettajansa, maisteri F. W. Rothstenin johdolla +suomeksi kääntämään Alfred de Vignyn mainiota romaania _Cinq-Mars_. +Tällainen tehtävä tarjoo suuria vaikeuksia sillekin, joka lapsuudestaan +tuntee kansan kieltä, mutta paljoa suuremmat ne ovat sille, joka +harvoin sitä on kuullut Suomalaisen suusta ja jonka on luottaminen +omaan kieliaistiinsa. Näistä vaikeuksista huolimatta Cronstedt +tavattomalla ahkeruudella ja tarkkuudella jatkoi työtänsä, niin että +vuoden lopussa oli suorittanut suurimman osan käännöstänsä. Sen +päätettyänsä hän heti tuumi samanlaisen työn jatkamista ja alkoi kevään +puolella kääntää Beaumarchais'in tekemää näytelmäkappaletta _Sevillan +Parturi_. Tätä loppuun saattaaksensa, ennen kuin kesäksi jättäisi +kotinsa, hän työskenteli mitä suurimmalla innolla; vieläpä viimeisinä +aikoina käytti yötkin siihen. Oliko se aavistus, että hänen työaikansa +olisi niin lyhyt, joka kiihdytti häntä näin kuumeentapaiseen +ahkeruuteen? Viimeiset korjaukset tahtoi hän jättää siksi kun hän, +kesän vietettyänsä suomalaisissa seuduissa ja tutustuttuaan kansan +rikkaasen kieleen, syksyllä palaisi kotiin. + +Ilomielin hän sen vuoksi oli odottanut suven tuloa. Muutamain +toveriensa kanssa hän päätti asettua Keuruulle, joka seutu erittäin on +tunnettu kauniista, puhtaasta kielestään. Täällä hän myös voi oppia +tuntemaan Suomalaisen luonnetta ja tapoja hänen omassa kodissaan sekä +ihailla Suomen luonnon suloutta. Vaan ne hedelmät, jotka varmaankin +tämmöinen matka olisi tuottanut, eivät päässeet kypsymään: kalman henki +ne kylmi. Eräänä kauniina Heinäkuun päivänä läksi hän parin kumppaninsa +kanssa järvelle huonossa venheessä, joka vähän matkan päässä rannasta +täyttyi vedestä. Koska Cronstedt oli hyvä uimari, hän ei epäillyt uiden +pyrkiä maalle päin. Vaan tässä hänen voimansa pettyivät, erittäin kun +hänen vedestä raskas pukunsa kovin painoi häntä. Ainoastaan muutama +syli rannasta hänen viimeiset voimansa raukesivat ja hän vaipui +syvyyteen. Tämä tapahtui 10 p. Heinäkuuta v. 1879. + +[Lähelle surmapaikkaa aikovat Keuruulaiset asettaa muistokiven +vainajalle. Hänen muistoansa säilyttää niillä seuduin myös se kaunis +rahalahja, jonka isänsä antoi kunnan käytettäväksi kansaa hyödyttäviin +tarkoituksiin.] + +Nuoruuden kukoistuksessa hänet siis kova kohtalo riisti pois elämästä, +joka oli tarpeeksi pitkä, herättämään suuria toiveita, liiaksi lyhyt +niitä täyttämään. Hänen ikänsä valoisa kevät ne synnytti; ennen kuin +sen suvi oli saapunut, vei hän ne mukaansa hautaan. Olihan syytä +kysyäkin "mitä voittaa vielä, jos elää saa", kun näki hänen nuorukaisen +tulisella innolla, miehen lujalla ahkeruudella työskentelevän +tarkoitusmäärää kohden, joka hänellä oli selvänä. Jo ensimmäisenä +ylioppilasvuonna oli hän ahkerain oppiharjoitustensa ohessa ennättänyt +kääntää kaksi teosta, jotka samassa ovat todistuksena hänen +erinomaisesta kielitaidostaan, katsoen siihen, että hänellä oli +pääasiallisesti teoreetilliset tiedot Suomen kielessä. Kaiken +uutteruuden ohessa hän kuitenkin otti osaa semmoisiin viattomiin +huvituksiin, jotka virkistävät mieltä ja pitävät luonnon raittiina ja +sydämen puhtaana. Ja tämä sisällinen siveys kuvautuikin koko hänen +olennossaan, jonka hilpeys, teeskentelemätöin suoruus ja kaino +vaatimattomuus viehätti kaikkia, jotka tulivat hänen kansansa +tuttavuuteen ja jotka nyt kaipauksella häntä muistelevat. Se ei +ollutkaan pitkä hänen elonsa polku: ainoastaan yhdeksäntoista vuotta, + + Mut ikää siinäkin, työ jalo vaan + Jos on elämää. + +Emmekä murheella valita hänen lyhyitä elinpäiviänsä; me muistelemme +hänessä jaloa nuorukaista, jonka harras, kansallishengen elähyttämä työ +ei jäljettömästi kadonnut ajan virtaan, vaan jätti jälkeensä +todistuksen siitä, mitä ylevä, isänmaallinen mieli ja luja tahto saavat +toimeen. + +Eräät vainajan ystävät. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + + Joku Sevillan katu, jossa kaikki ikkunat ovat ristikolla varustetut. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + (Kreivi, yksin, iso, ruskea viitta yllä ja leveä-lierinen + hattu silmille painettuna. Katsoo kelloansa kävellessään.) + +KREIVI. Päivä on vähemmin kulunut, kuin luulinkaan. Hetki, jolloin +hänen on tapana näyttäitä ristikko-akkunansa takana, on vielä etäällä. +Mutta yhtä kaikki; parempi on tulla liika aikaiseen kuin laiminlyödä +sitä hetkeä, jolloin saattaa nähdä hänet. Jos joku hovin teikari voisi +arvata minun olevan sadan peninkulman päässä Madrid'ista ja joka aamu +pysähtyvän jonkun naisen ikkunan alla, vaikk'en ole häntä milloinkaan +puhutellut, luulisi hän minua Isabellan aikuiseksi Espanjalaiseksi. -- +Miks'ei? Jokainen juoksee onnellisuuttansa takaa. Minun onnellisuuteni +on Rosinan sydämessä. Mutta kuinka! juosta naista takaa Sevillassa, +vaikka Madrid ja hovi joka haaralla tarjoo niin helppoja huvituksia? -- +Ja juuri niitä minä pakenen. Minä olen kyllästynyt noihin +valloituksiin, joita voitonpyyntö, tavanmukaisuus tahi turhamielisyys +lakkaamatta tarjoo meille. Sangen suloista on olla rakastettu itsensä +vuoksi! Ja jos minä voisin tässä valhepuvussa hankkia varman tiedon... +Hiisi vieköön tuon häiritsijän! + + +Toinen kohtaus. + + (Figaro. Kreivi, piilossa.) + +FIGARO (selässä gitarri, joka leveästä nauhasta riippuu olkapään yli; +hän hyräilee iloisesti, paperi ja lyijykynä kädessään). + + Pois nyt surut, pois! + Ne masentaa. + Jos viinaa ei jois + Virvoittelevaa, + Niin elämä vaan + Olis hupsun työ, + Eik' aikaakaan, + Tulis kuolon yö. + +Tähän asti tämä käy hyvin laatuun, hei! hei! + + Tulis kuolon yö. + Hei, viinan + Ja laiskuuten', + Ne kiistelevi: + Ken sais sydämen. + +Eipä! ne ei kiistelekään, ne hallitsevat siinä rauhallisesti yhdessä... + + Ne jakaapi + Mun sydämen'. + +Sanoinko jakaapi? Entäs sitte! Me komillisten operain tekijät emme +katso niin likeltä. Meidän aikoihimme lauletaan, mitä ei maksa vaivaa +lausua. + + (Hän laulaa:) + + Hei, viinani + Ja laiskuuten', + Ne jakaapi + Mun sydämen'. + +Minä tahtoisin päättää jollakin kauniilla, loistavalla, säihkyvällä +lauseella, joka näyttäisi ajatukselta. + + (Hän laskee toisen polvensa maahan ja kirjoittaa laulaessaan.) + + Oi viinan, + Mun armaimpan'! + Oi laiskuuteni, + Sua rakastan! + +Hyi! se on typerää. Se ei kelpaa... Tarvitaan joku vastakohta: + + Oi viinani, + Mua hallitset + Sä laiskuuten'! + +Saakeli, kas nyt se onnistuu. + + Mua palvelet! + +Oivallista, Figaro! (Hän kirjoittaa laulaessaan.) + + Oi viinani, + Mua hallitset! + Sä laiskuuteni, + Mua palvelet! + Mua palvelet! + Mua palvelet! + +Hei! hei! kun tähän tulee säestys lisäksi, saadaanpa nähdä, herrat +juonittelijat, enkö tiedä, mitä sanon. (Hän huomaa kreivin.) Minä olen +nähnyt tuon pappismiehen jossakin. (Hän nousee.) + +KREIVI (itseksensä). Tuo mies ei ole minulle outo. + +FIGARO. Eipä se olekaan mikään pappismies! Tuo kopea ja ylhäinen +ulkomuoto... + +KREIVI. Tuo törkeä ryhti... + +FIGARO. En erehdykään; se on kreivi Almaviva. + +KREIVI. Minä luulen, että se on tuo Figaro veijari! + +FIGARO. Hän se juuri on, armollinen herra. + +KREIVI. Konna! jos lausut yhden sanan... + +FIGARO. Niin, minä tunnen teidät; tämmöisillä tuttavallisilla hyvyyden +osoituksilla olette aina kunnioittanut minua. + +KREIVI. Minä puolestani saatoin tuskin tuntea sinua. Sinä olet niin +paksu ja lihava... + +FIGARO. Mitäs tehdä, armollinen herra! Se on kurjuus. + +KREIVI. Voi raukkaseni! Mutta mitä sinä toimitat Sevillassa? Minä olin +ennen aikaan puhunut sinun puolestasi, että saisit jonkun viran. + +FIGARO. Minä sain sen, armollinen herra, ja minun kiitollisuuteni... + +KREIVI. Puhuttele minua Lindor'iksi. Etkö valhepuvustani näe, että minä +tahdon olla tuntematon? + +FIGARO. Minä menen tieheni. + +KREIVI. Ei suinkaan. Minä odotan täällä jotakin, ja kaksi miestä, jotka +lavertelevat, ovat vähemmin epäluulon alaisia kuin yksi, joka kävelee. +Olkaamme lavertelevinamme. No! entäs tuo virka? + +FIGARO. Teidän Excellensinne puolustus-sanaan katsoen antoi ministeri +heti paikalla nimittää minut apteekipalvelijaksi. + +KREIVI. Armeijan hospitaleissako? + +FIGARO. Ei; Andalusian hevossiitos-laitoksissa. + +KREIVI (nauraen). Soma alku! + +FIGARO. Virka ei ollut huono, sillä kun minulla oli haavanhoidon ja +apteekitavarain osasto, kaupitsin usein ihmisille hyviä hevoslääkkeitä. + +KREIVI. Jotka surmasivat kuninkaan alamaisia. + +FIGARO. Ah! ah! ei ole mitään yleis-lääkettä; mutta ne ovat välistä +kuitenkin parantaneet Galitian, Katalonian ja Auvergnen miehiä. + +KREIVI. Minkätähden olet siis jättänyt tuon viran? + +FIGARO. Jättänyt? Virka se minut on jättänyt; minua on paneteltu +mahtavien herrojen luona. + + "Kateus kalvas kynsineen..." + +KREIVI. Oi! säästä minua, ystäväni! Vieläkö sinäkin runoja sepität? +Minä olen nähnyt sinun tuolla töhertelevän polvellasi ja laulavan +aamusta saakka. + +FIGARO.. Siinäpä juuri on onnettomuuteni syy, Teidän Excellensinne. Kun +ministerille ilmoitettiin, että minä tein, voin sanoa, jotenkin +sievästi, -- kukkasvihkoja Cloriille, että lähetin arvoituksia +sanomalehtiin, että oli liikkeellä minun tekemiäni madrigaleja; sanalla +sanoen, kun hän kuuli, että minä olin painettu aivan elävänä, käänsi +hän asian tragilliseksi ja eroitti minut virastani, väittäen syyksi, +että kirjalliset harrastukset ovat mahdottomat sovittaa yhteen +virkatointen hengen kanssa. + +KREIVI. Järjellisesti tuumittu! etkä sinä antanut huomauttaa hänelle... + +FIGARO. Minä katsoin itseäni varsin onnelliseksi siitä, että hän +unhotti minut, sillä minä olin vakuutettu, että grandi tekee meille +kylliksi hyvää, kun hän ei tee meille pahaa. + +KREIVI. Sinä et sano kaikkia. Minä muistan, että sinä minun +palveluksessani olit aika hulivili. + +FIGARO. Oi Jumalani, tahdotaanhan, armollinen herra, että köyhän miehen +pitää olla ilman vikoja. + +KREIVI. Laiska, rappeutunut... + +FIGARO. Kun niin paljon hyviä avuja palvelijalta vaaditaan, tunteeko +Teidän Excellensinne monta isäntää, jotka rengiksi kelpaisivat? + +KREIVI (nauraen). Se ei ole hullumpaa. Ja sinä vetäysit syrjään tähän +kaupunkiin? + +FIGARO. En heti. + +KREIVI (keskeyttäen häntä). Maltappas... Minä luulin, että se oli +hän... Jatka vaan, minä kuulen kyllä. + +FIGARO. Madridiin palattuani tahdoin uudestaan koettaa kirjallista +kykyäni, ja teateri näytti minusta kunnian kentältä... + +KREIVI. Jumala varjelkoon! + +FIGARO. (Hänen vastatessaan katsoo kreivi tarkasti ristikkoakkunaan +päin.) Todellakaan en tiedä, kuinka minulla ei ollut mitä suurinta +menestystä; sillä minä olin täyttänyt parterrin oivallisimmilla +työmiehillä; kämmenet ... kartunkaltaiset; minä olin kieltänyt +käyttämästä hansikoita, ruokokeppejä ja kaikkia, mikä vaan synnyttää +heikkoja taputuksia; ja, kunniani kautta, ennen näytelmän alkua oli +koko kahvila näyttänyt olevan mitä edullisimmassa mielen laadussa minua +kohtaan. Mutta salajuonittelijain ponnistukset... + +KREIVI. Aha! salajuonittelijat! herra tekijän kävi huonosti + +FIGARO. Aivan samoin kuin muittenkin: miks'ei? He vihelsivät minulle; +mutta jos minä milloinkaan voin koota ne jälleen... + +KREIVI. Ikävyys kyllä kostaa heille sinun puolestasi. + +FIGARO. Oi! kuinka minä vihaan heitä! saakeli! + +KREIVI. Kiroothan sinä! Tiedätkö, että oikeustossa saadaan kirota +tuomareita ainoasti neljäkolmatta tuntia. + +FIGARO. Mutta teaterissa neljäkolmatta vuotta. Elämä on niin lyhyt, +ett'ei se voi hävittää sellaista tunnetta. + +KREIVI. Sinun iloinen vihasi ilahuttaa minua. Mutta sinä et sanonut +minulle, mikä saattoi sinut Madridista lähtemään. + +FIGARO. Sen teki minun hyvä enkelini, Teidän Excellensinne, koska olen +niin onnellinen, että jälleen tapaan entisen isäntäni. Madrid'issa +huomasin, että kirjailijain tasavalta oli susien tasavalta, jotka aina +ovat aseissa toisiansa vastaan, ja että, tämän naurettavan vimman +kautta jouduttuansa ylenkatseen esineiksi, kaikki hyönteiset, muskitot, +hyttyset, arvostelijat, maringuinit, kadehtijat, kynäilijät, +kirjakauppiaat, censorit ja kaikki, mitä tarttuu onnettomien +kirjailijain nahkaan, yhä pistivät heitä ja imivät sitä vähäistä mehua, +mikä heillä oli jälellä. Kirjoittamasta väsyneenä, itseeni +kyllästyneenä, muita ihmisiä inhoten, velkoihin uponneena ja rahoista +tyhjänä vihdoin vakuutettuna, että partaveitsen tuottamat edulliset +tulot ovat paremmat kuin kynän mitätön kunnia, läksin minä Madrid'ista. +Matkakapineeni kaulapussissa, samosin filosofin tavalla molempain +Kastiliain, la Manchan, Estremaduran, Sierra Morenan ja Andalusian +halki; yhdessä kaupungissa minua otettiin ystävällisesti vastaan, +toisessa minä pantiin vankeuteen, mutta aina olin tapausten haltijana; +moniailta kiitettynä, toisilta moitittuna, hyvinä aikoina toimeen +tullen, huonoa aikaa kärsien, hupsuja pilkaten, ilkiöitä pelkäämättä, +kurjuuttani nauraen ja kaikkien ihmisten partaa ajaen olen saapunut +tänne Sevillaan ja olen valmis Teidän Excellensiänne uudestaan +palvelemaan kaikissa, mitä suvaitsette käskeä. + +KREIVI. Kuka on antanut sinulle noin iloisen filosofian? + +FIGARO. Tottumus onnettomuuteen. Minä kiiruhdan nauramaan kaikkia, +peläten, että täytyisi itkeä sitä. Mutta miksi aina katsotte tälle +puolelle? + +KREIVI. Paetkaamme! + +FIGARO. Minkätähden? + +KREIVI. No, tulehan, konna! + + (He menevät piiloon.) + + +Kolmas kohtaus. + + (Bartholo, Rosina. Alakerran ristikko-akkuna aukenee, + ja Bartholo ja Rosina käyvät ikkunaan.) + +ROSINA. Kuinka minun tekee hyvää hengittää raitista ilmaa! Tämä +ristikko-akkuna aukenee niin harvoin... + +BARTHOLO. Mikä paperi teillä on kädessänne? + +ROSINA. Se on _Turhan varovaisuuden_ runoja, jotka laulu-opettajani +on antanut minulle eilen. + +BARTHOLO. Mitäs se on, tuo _Turha varovaisuus_? + +ROSINA. Se on uusi huvinäytelmä. + +BARTHOLO. Vieläkin joku drama! Joku uuden-laatuinen hullutus! + + [Bartholo ei pitänyt dramoista. Hän oli ehkä nuoruudessaan + tehnyt jonkun murhenäytelmän.] + +ROSINA. Minä en tiedä siitä mitään. + +BARTHOLO. Öh, öh, sanomalehdet ja esivalta kyllä varjelevat meitä +niistä. Barbarinen vuosisata!... + +ROSINA. Te soimaatte aina meidän poloista vuosisataamme. + +BARTHOLO. Suokaa se rohkeus anteeksi; mitä tämä vuosisata on tuottanut, +josta sitä sopisi kiittää! Kaikenlaisia hullutuksia: ajatusvapauden, +vetovoiman, sähkövoiman, uskonnonvapauden, rokon-istuttamisen, +kiinankuoren, encyklopedian ja näytelmät... + +ROSINA. (Paperi putoo hänen kädestänsä kadulle.) Ai! lauluni! lauluni +putosi, kun teitä kuuntelin; juoskaa, juoskaa, hyvä herra! Lauluni, se +häviää. + +BARTHOLO. No, Lempo vieköön! pidettäköön kiinni, mitä on käsissä. + + (Hän menee pois balkongilta.) + +ROSINA (katsoo sisäpuoleen ja tekee viittauksen kadulle päin). +St, st! (Kreivi ilmaantuu.) Ottakaa se pian ja lähtekää. + + (Kreivi hypähtää paikalle, ottaa paperin ylös ja palaa.) + +BARTHOLO (tulee ulos rakennuksesta ja hakee). Missä se onkaan? Minä en +näe mitään. + +ROSINA. Balkongin alla, muurin ääressä. + +BARTHOLO. Annattehan minulle soman tehtävän! Joku on siis mennyt +ohitse? + +ROSINA. Minä en ole nähnyt ketään. + +BARTHOLO. (itsekseen). Ja minä olen niin hyvä, että haen... Bartholo, +sinä olet hupsu, ystäväni: tämän tapauksen tulee opettaa sinulle, +ett'ei ole koskaan avaamista ristikko-akkunaa kadulle päin. + + (Hän menee sisään.) + +ROSINA (yhä balkongilla). Minun onneton tilani antaa minulle tämän +anteeksi: yksin, sisäänsuljettuna, alttiina inhoittavan miehen +vainolle; onko silloin rikollista yrittää päästä orjuudesta? + +BARTHOLO (ilmaantuen balkongille). Tulkaa sisään, Sennora; se on minun +vikani, että teiltä on hukkunut laulunne; mutta tämä tapaturma ei ole +enää tapahtuva teille, sen vannon minä. + + (Hän sulkee ristikko-akkunan avaimella.) + + +Neljäs kohtaus. + + (Kreivi, Figaro. He tulevat varovaisesti sisään.) + +KREIVI. Nyt, kun he ovat poistuneet, tutkikaamme tätä laulua, joka +varmaankin sisältää jonkun salaisuuden. Se on kirje-piletti! + +FIGARO. Hän kysyi, mitä se on tuo "tarpeeton varovaisuus"! + +KREIVI (lukee vilkkaasti). "Teidän hartautenne herättää minun +uteliaisuuttani; niin pian kuin minun holhojani on mennyt ulos, +laulakaa huolimattomasti näitten runojen tunnetulla nuotilla jotakin, +joka vihdoin ilmoittaisi minulle sen miehen nimen, säädyn ja +aikomukset, joka näyttää niin itsepäisesti mieltyneen kova-onniseen +Rosinaan." + +FIGARO (jäljitellen Rosinan ääntä). Lauluni, lauluni putosi; juoskaa, +juoskaa! (Hän nauraa.) Ah! ah! ah! ah! Oi noita naisia! jos tahdotte +antaa viisautta mitä vilpittömimmälle, sulkekaa hänet sisään. + +KREIVI. Armas Rosinaseni! + +FIGARO. Armollinen herra, minä huomaan jo selvästi teidän maskeradinne +syyt; te toimitatte täällä lemmenkauppaa aaveissanne. + +KREIVI. Sinä olet siis asian jäljillä, mutta jos sinä lavertelet... + +FIGARO. Minäkö lavertelisin! Minä en ensinkään käytä teidän +rauhoittamiseksenne noita kauniita kunnioituksen ja uskollisuuden +korulauseita, joita joka päivä väärin-käytetään; minä sanon ainoasti +yhden sanan: minun oma etuni on teille takauksena minun puolestani; +punnitkaa kaikkia tuolla vaa'alla, j.n.e.... + +KREIVI. Varsin hyvä. Kuule siis. Kuusi kuukautta sitte kohtasin +sattumalta Prado'ssa [julkinen kävelypaikka Madridissa. Suom. muist.] +nuoren naisen, jonka kauneus!... Sinä näit hänet äsken. Minä olen +turhaan antanut hakea häntä koko Madrid'issa. Vasta muutamia päiviä +sitte olen saanut tiedon, että hänen nimensä on Rosina, että hän on +jalosukuinen ja naitu eräälle vanhalle tämän kaupungin lääkärille, +nimeltä Bartholo. + +FIGARO. Kaunis lintunen, todellakin! vaikea karkoittaa pesästänsä! +Mutta kuka on sanonut teille, että hän on tohtorin vaimo? + +KREIVI. Kaikki ihmiset. + +FIGARO. Se on valhe, jonka hän on sepittänyt Madrid'ista tullessaan, +pettääksensä kosijoita ja karkoittaaksensa heitä; Rosina on vielä vaan +hänen holhottinsa, mutta ennen pitkää... + +KREIVI (vilkkaasti). Ei ikinä. Oi! mikä uutinen! Minä olin päättänyt +ruveta vaikka mihin, tuodakseni hänelle esiin surkuttelemistani, ja +minä tapaan hänet naimatonna! Ei ole hetkeäkään hukkaamista; minun +täytyy saavuttaa hänen rakkautensa ja temmata hänet pois siitä halvasta +liitosta, joka hänelle määrätään. Sinä tunnet siis tuon holhojan? + +FIGARO. Niinkuin äitini. + +KREIVI. Minkälainen mies hän on? + +FIGARO (vilkkaasti). Hän on kaunis, paksu, lyhytläntä, nuori äijä, +harmaan-täplikäs, kunnoton, parraton, innoton, joka väijyy ja nuuskii, +toruu ja ähkää, kaikki yht'aikaa. + +KREIVI (tuskastuneena). Ho! minä näin hänet. Hänen luonteensa? + +FIGARO. Raaka, ahnas, ylenmäärin mustasukkainen ja rakastunut +holhottiinsa, joka vihaa häntä kuolemaan asti. + +KREIVI. Hänen miellyttämis-keinonsa siis ovat... + +FIGARO. Olemattomia. + +KREIVI. Sitä parempi. Hänen rehellisyytensä? + +FIGARO. Aivan niin suuri kuin tarvitaan hirsipuun välttämiseksi. + +KREIVI. Sitä parempi. Rangaista petturia samalla kuin tekee itsensä +onnelliseksi... + +FIGARO. Se on yht'aikaa yleisen ja yksityisen hyödyn edistämistä: +todellakin siveellinen urhotyö, armollinen herra! + +KREIVI. Sinä sanot, että pelko kosijoista saattaa hänet oveansa +sulkemaan? + +FIGARO. Kaikilta ihmisiltä: jos hän voisi tilkittää sen umpeen... + +KREIVI. Ah! hiisi, sitä pahempi! Voisitko sinä päästä sisään hänen +luoksensa? + +FIGARO. Josko minä pääsisin! Primo, se rakennus, jossa minä asun, on +tohtorin oma, hän vouraa sitä minulle _ilmaiseksi_. + +KREIVI. Vai niin! + +FIGARO. Ja minä lupaan hänelle kiitollisuudesta kymmenen kultarahaa +vuodessa, _ilmaiseksi_ senkin. + +KREIVI (tuskastuneena). Sinä olet hänen hyyryläisensä? + +FIGARO. Vielä enemmän, hänen parturinsa, hänen haavalääkärinsä, hänen +apteekarinsa; hänen talossaan ei kukaan muu pitele partaveistä, +lansettia tahi ruiskun-mäntää kuin teidän palvelijanne. + +KREIVI (syleilee häntä). Oi! Figaro, ystäväni, sinä olet oleva minun +enkelini, minun vapauttajani, minun suojelushenkeni. + +FIGARO. Pahus vieköön! kuinka hyöty nopeasti on lyhentänyt teille eri +säätyjen välin! kelpaa kuulla kiihtyneitä ihmisiä! + +KREIVI. Onnellinen Figaro! Sinä saat nähdä Rosinaani! sinä saat nähdä +häntä! Käsitätkö onneasi? + +FIGARO. Tuo on vasta-rakastuneen puhetta! Minäkö häntä ihailen? Jospa +te voisitte ottaa minun asemani! + +KREIVI. Ah! jospa saattaisi eksyttää kaikki valvojat! + +FIGARO. Sitäpä minä juuri mietin. + +KREIVI. Ainoastaan kahdeksitoista tunniksi. + +FIGARO. Jos pitää ihmisiä puuhassa heidän omia etujansa varten, estää +heitä toisen miehen etuja vahingoittamasta. + +KREIVI. Epäilemättä. Entäs sitte? + +FIGARO (syvästi miettien.) Minä tuumailen, eikö apteeki voisi tarjota +vähäisiä viattomia keinoja... + +KREIVI. Lurjus! + +FIGARO. Tahdonko minä vahingoittaa heitä? He tarvitsevat kaikki minun +apuani, täytyy vaan hoitaa heitä kaikkia yht'aikaa. + +KREIVI. Mutta tuossa lääkärissä saattaa syntyä joku epäluulo. + +FIGARO. Täytyy toimia niin nopeasti, ett'ei epäluulo ehdi syntymään. +Yksi ajatus johtuu mieleeni: Kuninkaallisen Infantin rykmentti saapuu +tähän kaupunkiin. + +KREIVI. Eversti on minun ystäviäni. + +FIGARO. Hyvä! Menkää tohtorin luoksi ratsumiehen puvussa, +majoituskirjeellä varustettuna; täytyyhän hänen ottaa teidät +majaansa; mitä vielä on tehtävää, sen minä otan toimekseni. + +KREIVI. Oivallista + +FIGARO. Se ei myöskään olisi hullumpaa, jos näyttäisitte olevan noin +vähän humalassa... + +KREIVI. Miksi niin? + +FIGARO. Ja vähän sopimattomasti kohtelevan häntä tuon järjettömän +ulkomuodon peitossa. + +KREIVI. Miksi niin? + +FIGARO. Siksi, ett'ei hän ryhtyisi mihinkään varomiseen, vaan luulisi, +että teitä pikemmin haluttaisi nukkua kuin rakentaa salavehkeitä hänen +luonansa. + +KREIVI. Erinomainen ajatus! Mutta minkätähden sinä et mene sinne? + +FIGARO. Ah! niin, minä! Me olemme varsin onnelliset, joll'ei hän tunne +teitä, jota hän ei milloinkaan ole nähnyt. Ja millä tavoin sitten +hankkia teille pääsy sinne? + +KREIVI. Sinä olet oikeassa. + +FIGARO. Sillä te ette ehkä osaa kannattaa tuota vaikeata rôlia. +Ratsumies ... humalassa... + +KREIVI. Sinä pilkkaat minua (juopuneena olevinansa). Eiköhän tämä ole +tohtori Bartholon talo, ystäväni? + +FIGARO. Todellakin, jotenkin hyvin; jalat vaan vähän enemmin +hoipertelevina. (Juopuneemman näköisenä.) Eiköhän tämä ole... + +KREIVI. Hyi! Tuo on rahvaan jupumusta. + +FIGARO. Sepä onkin hyvä. Se on ilon hutikka. + +KREIVI. Ovi aukenee. + +FIGARO. Se on miehemme: poistukaamme siksi, kuin hän on mennyt. + + +Viides kohtaus. + + (Kreivi ja Figaro piilossa; Bartholo.) + +BARTHOLO (tulee ulos, puhuen oven suussa rakennukseen päin). Minä tulen +heti takaisin; ei saa päästää ketään sisään. Mikä hulluus, että minä +menin alas! Niin pian kuin hän pyysi minua siihen, olisi minun pitänyt +aavistaa... Ja Bazil, joka ei tule! Hänen piti valmistaman kaikki, +jotta hääni vietettäisiin huomenna salaisesti! Mennäänpä katsomaan, +mikä saattaa viivyttää häntä. + + +Kuudes kohtaus. + + (Kreivi, Figaro.) + +KREIVI. Mitä minä kuulin? Huomenna hän nai Rosinan salaisuudessa! + +FIGARO. Armollinen herra, onnistumisen vaikeus lisää vaan yrittämisen +tarpeellisuutta. + +KREIVI. Kukahan tuo Bazil on, joka puuttuu hänen naimiseensa? + +FIGARO. Muuan raukka, joka opettaa soitantoa hänen holhotillensa. +taiteensa ihastelija, veitikka, puutteenalainen, ropoa kumarteleva, ja +hänen suhteensa tullaan helposti toimeen, armollinen herra... (Katsoen +ristikko-akkunaan päin.) Tuossa hän on, tuossa hän on. + +KREIVI. Kuka? + +FIGARO. Tuossa hän on ristikko-akkunansa takana. Älkää katsoko, +älkäähän katsoko! + +KREIVI. Minkätähden? + +FIGARO. Kirjoittihan hän: _Laulakaa huolimattomasti_, se on, laulakaa +niinkuin laulaisitte ... vaan laulaaksenne. Oi! kas tuossa hän on. + +KREIVI. Koska minä olen alkanut miellyttää häntä, vaikk'ei hän minua +tunne, niin älkäämme heittäkö tuota Lindor nimeä, jonka olen ottanut; +voittoni on oleva sitä suloisempi. (Hän levittää paperin, jonka Rosina +on heittänyt.) Mutta kuinka laulaa tällä nuotilla? Minä puolestani en +osaa sepittää runoja. + +FIGARO. Kaikki, mitä mieleenne johtuu, armollinen herra, on oivallista: +rakastunut sydän ei vaadi liikoja neron tuotteitten suhteen... Ottakaa +minun gitarrini. + +KREIVI. Mitäs tahdot, että sillä tekisin? minä soitan sitä sangen +huonosti! + +FIGARO. Onko teidän kaltainen mies mitään osaamatta? Käden selällä; +from, from, from... Jos laulaisitte Sevillassa ilman gitarria, +tunnettaisiin te pian, toden totta pian päästäisiin teidän jäljillenne. + + (Figaro nojaa seinää vastaan balkongin alla.) + +KREIVI (laulaa kävellen ja säestäen gitarrilla:) + + Ensimmäinen värssy. + + Käskystäs ilmoitan mä nimeäni. + Sua nimetönnä tohdein rakastaa; + Nyt tehdäkö myös tuttuna sen saa? + Vaan mikäs auttaa? Olet käskijäni. + +FIGARO (matalalla äänellä). Varsin hyvin, hitto vieköön! Rohkeutta, +armollinen herra! + +KREIVI. + + Toinen värssy. + + Lindor mä olen, halpa suvultani, + Vaikk' korkealle kohoo haluni. + Ah, miks en ole jalo ritari! + Palatsiss' oisi sijas rinnallani. + +FIGARO. Kuinka saakeli! Minultakaan se ei kävisi paremmin, vaikka minä +olen olevinani runoilija. + +KREIVI. + + Kolmas värssy. + + Jok' aamu tänne nöyräst' aion tulla + Rakkauttan' toivotonta laulamaan, + Iloisna kun vaan nähdäkin sun saan, + Josp' ois siit' iloa myös hiukka sulla! + +FIGARO. Oo! todellakin, tämä vasta!... + + (Hän lähestyy ja suutelee herransa takin alapuolta.) + +KREIVI. Figaro? + +FIGARO. Teidän Excellensinne? + +KREIVI. Luuletko hänen kuulleen minua? + +ROSINA (sisäpuolella, laulaa). + + Lindor voi kuinka on suloinen! + Mä hällen suon koko sydämen'. + + (Joku ikkuna kuuluu kolinalla sulkeuvan.) + +FIGARO. Uskotteko nyt, että hän on teidät kuullut? + +KREIVI. Hän pani ikkunansa kiinni; joku on luultavasti tullut sisään +hänen luoksensa. + +FIGARO. Ah! pikku raukka! kuinka hän vapisee laulaessaan! Hän on +valloitettu, armollinen herra. + +KREIVI. Hän käyttää sitä keinoa, jonka itse osoitti. Mikä hempeys! +mikä äly! + +FIGARO. Mikä kuje! mikä lempi! + +KREIVI. Luuletko, että hän tulee minulle, Figaro? + +FIGARO. Hän astuu pikemmin ulos tuon ristikko-akkunan kautta, kuin +jättää sen tekemättä. + +KREIVI. Se on ratkaistu, minä olen Rosinani oma ... elin-ajaksi. + +FIGARO. Te unhotatte, armollinen herra, ett'ei hän enää kuule teitä. + +KREIVI. Herra Figaro! minulla on vaan yksi sana teille sanottava: hän +tulee minun vaimokseni; ja jos sinä hyvin edistät hankettani siten, +että salaat häneltä minun nimeni... Sinä ymmärrät, sinä tunnet minut... + +FIGARO. Minä myönnyn. Hei! Figaro, lennä rikkauden heimoihin, +poikaseni. + +KREIVI. Lähtekäämme, epäluuloja karttaaksemme. + +FIGARO (vilkkaasti). Minä puolestani menen tänne sisään, jossa taiteeni +nojassa yhdellä noita-sauvan iskulla nukutan valppauden, herätän +rakkauden, eksytän mustasukkaisuuden, hairautan vehkeet ja kaadan +kaikki esteet. Te, armollinen herra, minun luonani soturin-puku ja +majoituskirje, ja kultaa teidän taskuissanne. + +KREIVI. Kenelle, kultaa? + +FIGARO (vilkkaasti). Kultaa, Jumalani, kultaa: se on juonen ponsi. + +KREIVI. Älä suutu, Figaro, minä tuon paljon kultaa muassani. + +FIGARO (mennessään). Minä tapaan teidät jälleen ennen pitkää. + +KREIVI. Figaro! + +FIGARO. Mitäs nyt? + +KREIVI. Entäs gitarrisi? + +FIGARO. Minä unhotan gitarrini! olenhan hullu! + + (Hän menee pois.) + +KREIVI. Ja sun asuntosi, ajattelematon? + +FIGARO (tulee takaisin). Ah! todellakin minä hämmästyn! -- Minun +kauppani on neljän askelen päässä tästä, siniseksi maalattu, +ikkunanpuitteet lyijyiset, kolme suonenisku-astiaa ilmassa, silmä +käteen kuvattuna, _Consilio manuque, Figaro_. + + (Hän rientää pois.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + Rosinan huone. Ikkuna näyttämön perällä on ristikolla suljettu. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + (Rosina, Yksin, matala kynttilänjalka kädessä. Hän ottaa + paperia pöydältä ja rupee kirjoittamaan.) + +ROSINA. Marceline on sairaana; kaikki palvelijat ovat askareissaan: +eikä kukaan näe minun kirjoittavan. En tiedä, onko näillä seinillä +silmät ja korvat, vai onko minun vakojallani joku paha henki, joka +antaa hänelle tietoja ihan paikalla; mutta minä en voi lausua sanaakaan +enkä astua askeltakaan, jonka tarkoitusta hän ei heti arvaisi... Ah! +Lindor! (Hän sulkee kirjeen sinetillä.) Suljetaanpa kuitenkin tämä +kirje, vaikk'en tiedä, koska ja millä tavoin voin toimittaa sen +hänelle. Minä olen ikkunastani nähnyt hänen kauan puhuvan Figaro +parturin kanssa. Hän on kelpo ukko, joka joskus on osoittanut +sääliväisyyttä minua kohtaan. Jos voisin hetken keskustella hänen +kanssaan! + + +Toinen kohtaus. + + (Rosina, Figaro.) + +ROSINA (hämmästyneenä). Ah! herra Figaro, kuinka minua ilahuttaa nähdä +teitä! + +FIGARO. Teidän terveytenne, hyvä neiti? + +ROSINA. Ei liioin kehuttava, herra Figaro. Ikävyys kuolettaa minut. + +FIGARO. Sen minä uskon; se lihottaa vaan hupsuja. + +ROSINA. Kenenkä kanssa puhuitte niin vilkkaasti tuolla alhaalla? Minä +en kuullut; mutta... + +FIGARO. Erään nuoren maisterin kanssa, joka on minun sukulaisiani ja +josta toivotaan suuria; älykäs, tuntehikas, taidokas ja sangen +miellyttävän näköinen. + +ROSINA. Ohi siis aivan soma mies, uskon ma! Hänen nimensä on?... + +FIGARO. Lindor. Hänellä ei ole ropoakaan; mutta joll'ei hän olisi äkkiä +lähtenyt pois Madrid'ista, olisi hän siellä voinut saada jonkun hyvän +paikan. + +ROSINA (ajattelemattomasti). Hän kyllä saa semmoisen, herra Figaro; hän +kyllä saa. Sellainen mies, jommoiseksi te olette häntä kuvaillut, ei +ole luotu tuntemattomaksi pysymään. + +FIGARO (itseksensä). Varsin hyvä! (Ääneen.) Mutta hänellä on suuri +vika, joka aina on oleva hänen edistymiselleen haittana. + +ROSINA. Vika, herra Figaro! Vika! oletteko aivan varma siitä? + +FIGARO. Hän on rakastunut. + +ROSINA. Hän on rakastunut! Ja te sanotte sitä viaksi? + +FIGARO. Itse asiassa se on vika vaan hänen hoikkaan kukkaroonsa +katsoen. + +ROSINA. Ah! kuinka kohtuuton sallimus on! Ja eikö hän sano, keneen hän +on rakastunut? Minun uteliaisuuteni... + +FIGARO. Te olette viimeinen, hyvä neiti, jolle minä tahtoisin ilmoittaa +tämänkaltaisen salaisuuden. + +ROSINA (vilkkaasti). Minkätähden, herra Figaro? Minä olen vaitelias. +Tuo nuori mies on teidän sukulaisenne, hän miellyttää minua +erinomaisesti... Sanokaahan. + +FIGARO (katsellen häntä viekkaasti). Kuvailkaa mielessänne sievintä +pikku hempukkaista, hellää, lempeää, sukkelaa ja hilpeätä, +miellyttävää; keveäjalkaista, notkeaa, solevaa, käsivarret pulskeat, +suu ruusuinen, ja kädet! posket! hampaat! silmät!... + +ROSINA. Asuuko hän tässä kaupungissa? + +FIGARO. Tässä korttelissa. + +ROSINA. Tämän kadun varrella ehkä? + +FIGARO. Kahden askelen päässä minusta. + +ROSINA. Ah! se on viehättävää ... teidän herra sukulaisellenne. Ja tuo +tyttö on?... + +FIGARO. Enkö ole sanonut hänen nimeänsä? + +ROSINA (vilkkaasti). Se on ainoa asia, jonka olette unhottanut, herra +Figaro. Sanokaahan, sanokaahan pian; jos hän tulisi sisään, niin en +voisi enää saada kuulla... + +FIGARO. Te tahdotte sitä välttämättömästi, hyvä neiti? No hyvä, tuo +tyttö on ... teidän holhojanne holhotti. + +ROSINA. Holhotti?... + +FIGARO. Tohtori Bartholon holhotti, niin, hyvä neitini. + +ROSINA (levottomuudella). Ah! herra Figaro! ... minä en usko teitä, +sen vakuutan. + +FIGARO. Ja hän palaa halusta itse tulla tänne, saadaksensa teitä sitä +uskomaan. + +ROSINA. Te saatatte minut vapisemaan, herra Figaro. + +FIGARO. Hyi, vapisemaan! huonosti harkitsimme, hyvä neiti. Kun vaipuu +pahan pelkoon, tuntee jo pelon pahan. Muutoin olen äsken vapauttanut +teidät valvojistanne huomispäivään asti. + +ROSINA. Jos hän rakastaa minua, täytyy hänen osoittaa sitä siten, että +hän pysyy aivan alallansa. + +FIGARO. Hoo! hyvä neiti! voivatko lepo ja rakkaus asua samassa +sydämessä? Nuoriso parka on niin onneton näihin aikoihin, että sillä +vaan on tuo kauhea vaali: rakkaus ilman lepoa, taikka lepo ilman +rakkautta. + +ROSINA (luoden silmänsä alaspäin). Lepo ilman rakkautta ... näyttää... + +FIGARO. Ah! sangen kuihtuvaiselta. Todellakin rakkaus ilman lepoa +ilmestyy suuremmassa hempeydessä: ja mitä minuun tulee, jos minä olisin +nainen... + +ROSINA (hämmentyneenä). Se on tietty, että nuori tyttö ei voi estää +kelpo miestä häntä kunnioittamasta. + +FIGARO. Sentähdenpä minun sukulaiseni kunnioittaakin teitä +rajattomasti. + +ROSINA. Mutta jos hän tekisi jotakin varomatonta, herra Figaro, niin +hän saattaisi meidät perikatoon. + +FIGARO (itseksensä). Hän saattaisi meidät perikatoon! (Ääneen.) Jos te +nimen-omaan pikku kirjeen kautta kieltäisitte häntä sitä tekemästä... +Kirjeessä on paljon voimaa. + +ROSINA (antaa hänelle sen kirjeen, jonka äsken on kirjoittanut). +Minulla ei ole aikaa uudestaan aloittaa tätä; mutta, kun annatte sen +hänelle, sanokaa hänelle ... sanokaa hänelle selvästi... + + (Hän kuuntelee.) + +FIGARO. Ei ketään, neitini. + +ROSINA. Että se on pelkästä ystävyydestä kaikki, mitä minä teen. + +FIGARO. Se on ihan selvää. Rakkaudella tietysti on aivan toisenlainen +menetystapa! + +ROSINA. Ainoasti pelkästä ystävyydestä, ymmärrättekö? Minä pelkään +vaan, että hän vastuksista lannistuneena... + +FIGARO. Niin, joku virvatuli. Muistakaa, neitini, että tuuli, joka +sammuttaa kynttilän, sytyttää hiiloksen, ja että me olemme tuo hiilos. +Siitä puhuessaan päästää hän ilmi sellaisen tulen, että hän melkein +kiihoitti minua innostuksensa kautta, vaikka minulla ei ole mitään sen +asian kanssa tekemistä! + +ROSINA. Hyvä Jumala! minä kuulen holhojani tulevan. Jos hän tapaisi +teidät täällä... Lähtekää klaverin-huoneesen ja astukaa alas niin +hiljaa kuin mahdollista. + +FIGARO. Olkaa huoleti. (Itseksensä, kirjettä näyttäen.) Kas tässä +jotakin, joka on parempi kuin kaikki havainnot. + + (Hän menee huoneesen.) + + +Kolmas kohtaus. + + (Rosina, yksin.) + +ROSINA. Minä menehdyn levottomuudesta siksi, kuin hän on päässyt +ulos... Kuinka minä pidän paljon hänestä, tuosta hyvästä Figarosta! Hän +on aika kunnon mies, hyvä sukulainen! Ah! tuoss' on minun tyrannini; +ryhtykäämme jälleen työhömme. + + (Hän sammuttaa kynttilän, käy istumaan ja ottaa neulomuskehän.) + + +Neljäs kohtaus. + + (Bartholo, Rosina.) + +BARTHOLO (vihoissaan). Oi! kirous! tuo hurjapää, tuo konnamainen +kiskoja Figaro! Eihän voi mennä hetkeksikään ulos olematta +vakuutettuna, että kotiin tullessaan... + +ROSINA. Kuka niin kovasti on suututtanut teitä, herra? + +BARTHOLO. Tuo kirottu parturi, joka yhtäkkiä on tehnyt koko talonväkeni +raajarikoksi: hän antaa unettavan aineen L'Éveillé'lle, aivastus-aineen +La Jeunesse'lle; hän iskee suonta Marceline'n jalasta; jopa muulikin... +Sokean eläin raukan silmille haude! Sentähden että hän minulle sata +écu'tä velkaa, kiiruhtaa hän rätinkejä kirjoittamaan. Ah! tuokoon ne +tänne vaan!... Eikä ketään etuhuoneessa! Tähän huoneesen tullaan +niinkuin julkiseen paikkaan. + +ROSINA. Oh! Kuka voi päästä tänne sisään paitsi te, herra? + +BARTHOLO. Pikemmin pelkään suotta kuin varottomasti panen mitään +kaupalle. Joka paikassa on rohkeita ihmisiä, uskalikkoja... Eiköhän +vielä tänä aamuna sievästi viety teidän lauluanne sill'aikaa, kuin minä +menin ulos sitä hakemaan? Oi! minä... + +ROSINA. Huviksenne katsottekin kaikenlaista tärkeäksi! Tuuli ehkä vei +tuon paperin, ehkäpä ensitulija; mitä minä tiedän? + +BARTHOLO. Tuuli, ensitulija!... Ei ole tuulta, neitini, eikä +ensitulijaa maailmassa; ja aina tuossa on joku valmiina ottamaan niitä +papereita, joita nainen näyttää epähuomiosta pudottavan. + +ROSINA. Näyttää, herra? + +BARTHOLO. Niin, neitini, näyttää. + +ROSINA (itseksensä). Oi häijyä vanhusta! + +BARTHOLO. Mutta mitään semmoista ei enää tapahdu, sillä minä aion +panettaa kiinni tämän ristikon... + +ROSINA. Tehkää paremmin; muurauttakaa ikkunat umpeen samassa; +vankihuoneesta pimeään koppiin, eroitus on aivan vähäpätöinen! + +BARTHOLO. Mitä niihin ikkunoihin tulee, jotka ovat kadulle päin, se +ehkä ei olisi hullumpaa... Eihän ainakaan tuo parturi ole käynyt teidän +luonanne? + +ROSINA. Tuottaako hänkin teille levottomuutta? + +BARTHOLO. Aivan samoin kuin joku muukin. + +ROSINA. Kuinka kohteliaat teidän vastauksenne ovat! + +BARTHOLO. Ah! luottakaa vaan kaikkiin ihmisiin, ja te saatte ennen +pitkää taloonne hyvän vaimon, joka pettää teitä; hyviä ystäviä, jotka +sieppaavat hänet teiltä pois, ja hyviä palvelijoita, jotka auttavat +heitä siinä. + +ROSINA. Kuinka! te ette myönnä minulla olevan periohjeita edes sen +vertaa, että herra Figaron houkuttelemisia vastustaisin? + +BARTHOLO. Kuka ymmärtää mitään naisten oikuista? Ja kuinka paljon minä +olen nähnyt noista peri-ohjeellisista avuista!... + +ROSINA (suutuksissaan). Mutta, herra, jollei meitä miellyttääksensä +tarvitse muuta kuin olla mies, minkätähden te olette minulle niin +kovasti vastenmielinen? + +BARTHOLO (kovasti hämmästyneenä). Minkätähden? ... minkätähden?... Te +ette vastaa minun kysymykseeni tuon parturin suhteen. + +ROSINA (loukattuna). No niin! tuo mies tuli sisään minun luokseni; minä +näin hänet, minä puhuttelin häntä. Minä en myöskään salaa teiltä, että +hän minusta näyttää varsin herttaiselta; voi jospa te kuolisitte +harmista siitä! + + +Viides kohtaus. + + (Bartholo, yksin.) + +BARTHOLO. Voi noita juutalaisia, noita palvelija-koiria! La Jeunesse! +L'Éveillé! L'Éveillé hylkiö! + + +Kuudes kohtaus. + + (Bartholo, L'Éveillé.) + +L'ÉVEILLÉ (tulee sisään haukotellen, aivan unissaan). Aah, aah, ah, +ah... + +BARTHOLO. Missä sinä olit, kirottu hirtehinen, kun tuo parturi tuli +tänne sisään? + +L'ÉVEILLÉ. Herrani, minä olin ... ah, aah, ah... + +BARTHOLO. Joitakuita kepposia toimittamassa, luultavasti? Ja sinä et +siis nähnyt häntä? + +L'ÉVEILLÉ. Aivan varmaan minä näin hänet, koska hän tapasi minut vallan +kipeänä, kuten sanoi; ja kyllä kai se oli totta, sillä minä tunsin +kipuja koko ruumiissani, kun vaan kuulin hänen siitä puhu... Ah, ah, +aah... + +BARTHOLO (osottelee häntä). Kun vaan kuulin hänen siitä puhuvan!... +Entäs miss' on tuo heittiö La Jeunesse? Alinomaa anniskella lääkkeitä +tälle pikku pojalle ilman minun käskyäni! siin' on joku koiranjuoni sen +takana. + + +Seitsemäs kohtaus. + + (Edelliset; La Jeunesse tulee vanhuksen tavalla, vekara-sauva + kädessä; hän aivastaa useita kertoja.) + +L'ÉVEILLÉ (yhä haukotellen). Vai La Jeunesse? + +BARTHOLO. Sinä saat aivastaa sunnuntaina. + +LA JEUNESSE. Kas niin, enemmän kuin viisikymmentä ... viisikymmentä +kertaa ... hetken ajalla! (Hän aivastaa.) Minä olen uuvuksissa. + +BARTHOLO. Kuinka! minä kysyn teiltä molemmilta, onko joku mennyt sisään +Rosinan luoksi, ettekä te sano, että tuo parturi... + +L'ÉVEILLÉ (yhä haukotellen). Onko hän siis joku herra Figaro? Aah! +ah... + +BARTHOLO. Minä takaan, että se lurjus on salaliitossa hänen kanssansa. + +L'ÉVEILLÉ (itkien kuin hupsu). Minä ... minäkö salaliitossa!... + +LA JEUNESSE (aivastaen). No! mutta herrani, löytyykö ... löytyykö +oikeutta? + +BARTHOLO. Oikeutta! Se sopii hyvin teidän kaltaisten kurjien kesken; +oikeutta! Minä olen teidän isäntänne, minä, ja olen siis aina oikeassa. + +LA JEUNESSE (aivastaen). Mutta, Jumal'auta, kun asia on totta... + +BARTHOLO. Kun asia on totta! Jos minä en tahdo, että se on totta, +väitänhän, että se ei ole totta. Kun vaan antaisi kaikkien noitten +lurjusten olla oikeassa, niin saisi pian nähdä, mitä auktoritetistä +tulisi. + +LA JEUNESSE (aivastaen). Minä tahdon yhtä mielelläni saada eroni. +Hirveä palvelus, ja aina helvetin puuha! + +L'ÉVEILLÉ (itkien). Rehellistä miesraukkaa kohdellaan niinkuin konnaa. + +BARTHOLO. Mene siis ulos, rehellinen mies! (Hän osottelee heitä.) Et +tschi et tscha; toinen aivastaa ja toinen haukottelee minua vasten +naamaa. + +LA JEUNESSE. Ah! herrani, minä vannon teille, että ilman neitiä ei +olisi ... ei olisi mahdollista jäädä tähän taloon. + + (Hän menee ulos aivastaen.) + +BARTHOLO. Mihin tilaan tuo Figaro on saattanut heidät kaikki! Minä +näen, mitä hän tarkoittaa: se veijari tahtoisi maksaa minulle nuot sata +écu'täni kukkaroansa avaamatta... + + +Kahdeksas kohtaus. + + (Bartholo, don Bazil; Figaro, piilossa kabinetissä, tulee + tuon tuostakin näkyviin ja kuuntelee heitä.) + +BARTHOLO (jatkaa). Ah! don Bazil, te tulette antamaan Rosinalle hänen +soitantotuntiansa? + +BAZIL. Sen on kaikkein vähemmin kiiru. + +BARTHOLO. Minä kävin teidän luonanne, mutta en tavannut teitä. + +BAZIL. Minä olin lähtenyt ulos teidän asioittenne vuoksi. Kuulkaa +uutinen, joka on jotenkin harmillinen. + +BARTHOLO. Teillekö? + +BAZIL. Ei, teille. Kreivi Almaviva on kaupungissa. + +BARTHOLO. Puhukaa hiljaa. Hänkö, joka antoi etsiä Rosinaa koko +Madrid'issa? + +BAZIL. Hän asuu ison torin ääressä ja käy joka päivä ulkona +valhepuvussa. + +BARTHOLO. Ei ole epäilemistäkään, tuo tarkoittaa minua. Ja mitäs tehdä? + +BAZIL. Jos hän olisi yksityinen mies, voisi saada hänet poistetuksi. + +BARTHOLO. Niin, sillä tavoin, että mentäisiin väijyksiin illalla, +aseilla ja haarniskalla varustettuna... + +BAZIL. _Bone Deus!_ Saattaa itsensä rettelöihin! Herättää +pahanlaatuinen juttu, se käy laatuun; ja yleisessä kiihtymyksessä +moittia niinkuin pää-moittijat; _concedo_. + +BARTHOLO. Ainoa keino päästä miehestä vapaaksi! + +BAZIL. Moite, hyvä herra! Te ette tiedä ensinkään, mitä halveksitte; +minä olen nähnyt mitä kunnollisimpia ihmisiä, joista se on ollut +vähällä tehdä lopun. Uskokaa pois, ei löydy typerää häijyyttä, ei +kauheita asioita eikä tolkutonta tarinaa, jota ei voisi uskottaa suuren +kaupungin laiskureille, kun vaan suorittaa asiansa hyvin: ja meillä on +täällä erinomaisen taitavia miehiä!... Ensiksi hiljainen huhu, joka +siveltelee maata ikäänkuin pääskynen ennen raju-ilmaa, pianissimo, +suhisee ja kulkee hitaasti sekä kylvää vierressänsä myrkytetyn nuolen. +Joku suu korjaa sen haltuunsa ja piano, piano, luikahuttaa sen +taitavasti korvaanne. Paha työ on tehty; se itää, se länkeilee, se +vaeltaa, ja _rinforzando_ suusta suuhun paholainen kulkee; sitten +yht'äkkiä, en tiedä millä tavoin, näette moitteen nousevan pystyyn, +sihisevän, paisuvan, kasvavan silmin-nähtävästi. Se syöksähtää, lentää, +pyörii, tempaa irti, vetää myötänsä, paukahtaa ja jyrisee ja siitä +tulee, kiitos taivaan, yhteinen huuto, julkinen _crescendo_, yleinen +vihan ja vainon chorus. Kuka perhana voisi sitä vastustaa? + +BARTHOLO. Mutta mitä lörpötystä te tuolla somerratte, Bazil? Ja mikä +yhteys tuolla _piano-crescendo'lla_ lienee minun asemani kanssa? + +BAZIL. Kuinka, mikä yhteys? Mitä jokainen tekee vihollisensa +poistamiseksi, se täytyy meidän tehdä, estääksemme teidän vihollistanne +lähestymästä. + +BARTHOLO. Lähestymästä? Minä aion naida Rosinan, ennenkuin hän edes +tietää, että tuo kreivi on olemassa. + +BAZIL. Siinä tapauksessa teillä ei ole hetkeäkään hukata. + +BARTHOLO. Ja kenestä se riippuu, Bazil? Minä olen antanut teidän +huoleksenne kaikki tämän asian sivuhaarat. + +BAZIL. Niin, mutta te olette itaroinnut kustannuksia; ja hyvän +järjestyksen sopusoinnussa ovat epätasainen avioliitto, väärä tuomio ja +julkinen lainsääntöjen laiminlyönti epäsointuja, joita aina tulee +valmistaa ja peitellä kullan täydellisellä soinnulla. + +BARTHOLO (antaen hänelle rahaa). Täytyy suostua kaikkiin, mitä +tahdotte; mutta saattakaamme asia perille. + +BAZIL. Sepä vasta puhetta. Huomenna kaikki on valmiina: teidän tulee +laittaa niin, ett'ei kukaan tänään pääse holhottia neuvomaan. + +BARTHOLO. Luottakaa te siinä kohden minuun. Tuletteko tänä iltana, +Bazil? + +BAZIL. Älkää katsoko sitä varmaksi. Yksistään teidän naimisenne antaa +minulle tekemistä koko päiväksi; älkää katsoko sitä varmaksi. + +BARTHOLO (saattaa häntä). Nöyrä palvelijanne. + +BAZIL. Jääkää, tohtori, jääkää vaan. + +BARTHOLO. Ei, ei. Minä aion teidän perästänne lukita oven kadun +puolelta. + + +Yhdeksäs kohtaus. + + (Figaro, yksin, tulee ulos kabinetistä.) + +FIGARO. Voi tuota hyvää varovaisuutta! Lukitse, lukitse ovi kadulle +päin; ja minä avaan sen uudestaan kreiville ulos mennessäni. Hän on +aika lurjus, tuo Bazil! Onneksi hän on vielä suurempi hupsu. Sillä, +joka tahtoo moittimisella nostaa huomiota maailmassa, tarvitsee olla +arvoisa asema, korkea suku, nimi, virka, sanalla sanoen pontevuutta. +Mutta semmoinen, kuin Bazil! hän moittikoon vaan, häntä ei ihmiset +usko. + + +Kymmenes kohtaus. + + (Rosina, saapuville rientäen; Figaro.) + +ROSINA. Kuinka! te olette vielä täällä, herra Figaro? + +FIGARO. Suureksi onneksi teille, neitini. Äsken teidän holhojanne ja +teidän laulu-opettajanne luulivat olevansa yksin ja puhuivat suunsa +puhtaaksi... + +ROSINA. Ja te olette kuunnellut heitä, herra Figaro? Mutta tiedättekö, +että se on sangen paha! + +FIGARO. Kuunnellako? Se on kuitenkin paras keino kuulla hyvin. Minä +annan teille tiedoksi, että teidän holhojanne aikoo naida teidät +huomenna. + +ROSINA. Oi! taivaan jumala! + +FIGARO. Älkää pelätkö mitään; me annamme hänelle niin paljon tekemistä, +ett'ei hän ehdi sitä ajattelemaan. + +ROSINA. Kas, tuossa hän tulee takaisin; lähtekäähän pikku portaita +myöten. Te saatatte minut pelosta kuolemaan. + + (Figaro rientää pois.) + + +Yhdestoista kohtaus. + + (Bartholo, Rosina.) + +ROSINA. Te olitte täällä jonkun kanssa, herra? + +BARTHOLO. Don Bazilin kanssa, jonka minä saatoin ulos, ja syystäkin. Te +olisitte pikemmin suonut, että se olisi ollut herra Figaro? + +ROSINA. Se on minulle aivan yhden tekevää, sen vakuutan. + +BARTHOLO. Minä tahtoisin mielelläni tietää, mitä niin tärkeätä tuolla +parturilla oli teille sanomista? + +ROSINA. Täytyykö puhua totta? Hän kertoi minulle Marceline'n tilasta, +joka ei olekaan aivan hyvä, kuten hän sanoo. + +BARTHOLO. Kertoa teille! Minä takaan, että hän oli ottanut +tehtäväksensä laittaa teidän haltuunne jotakuta kirjettä. + +ROSINA. Ja keneltä, jos suvaitsette? + +BARTHOLO. Oh! keneltä! Joltakulta, jonka nimeä naiset eivät milloinkaan +sano. Mitä minä tiedän? Ehkä se oli vastaus tuohon ikkunapaperiin. + +ROSINA (itseksensä). Häneltä ei ole mitään jäänyt huomaamatta. +(Ääneen.) Te kyllä ansaitsisitte, että niin olisi. + +BARTHOLO (katselee Rosinan käsiä). Niin onkin. Te olette kirjoittanut. + +ROSINA (hämillänsä). Se olisi varsin hupaista, jos aikoisitte saada +minut sitä myöntämään. + +BARTHOLO (tarttuen hänen oikeaan käteensä). Minäkö! en ensinkään; mutta +teidän sormenne, joka vielä on läkillä tahrattuna! Heh! viekas signora! + +ROSINA (itseksensä). Kirottu mies! + +BARTHOLO (yhä pitäen hänen kädestään kiinni). Nainen luulee kyllä +olevansa turvassa sentähden, että hän on yksin. + +ROSINA. Ah! epäilemättä... Sepä soma todistus!... Tauotkaahan jo, +herra, te vääntelette minun käsivarttani. Minä poltin sormeni, kun +laittelin vaatekoristeitani tuon kynttilän ääressä; ja minulle on aina +sanottu, että pitää heti panna läkkiä päälle: sen teinkin. + +BARTHOLO. Vai sen te teitte? Katsokaamme siis, vahvistaako toinen +todistus edellisen. Se on tuo paperivihko, jossa minä varmaan tiedän +olleen kuusi arkkia; sillä minä luen ne joka aamu, tänään vielä. + +ROSINA (itseksensä). Voi tolvana minua! + +BARTHOLO (lukien). Kolme, neljä, viisi... + +ROSINA. Kuudes... + +BARTHOLO. Minä näen kyllä, että kuudes ei ole täällä. + +ROSINA (luoden silmänsä alaspäin). Kuudes? Minä olen käyttänyt sen +tuutiksi niitä makeisia varten, joita lähetin Figaron tyttärelle. + +BARTHOLO. Figaro'n tyttärelle? Entäs kynä, joka oli aivan uusi, kuinka +se on tullut mustaksi? Sitenkö, että olette kirjoittanut Figaro'n +tyttären adressin? + +ROSINA (itseksensä). Tuolla miehellä on mustasukkaisuuden vainu jo +luonnosta!... (Ääneen.) Minä olen sillä uudestaan piirtänyt kuluneen +kukkasen siinä liivissä, jota ompelen teille neulomuspuissani. + +BARTHOLO. Kuinka mieltä ylentävää tuo on! Jotta teitä uskottaisiin, +lapseni, pitäisi teidän olla punastumatta, kun yhtä mittaa +vääristelette totuutta; mutta sitä te ette vielä osaa. + +ROSINA. No! kukapa olisi punastumatta, herra, kun näkee noin ilkeitä +johtopäätöksiä tehtävän mitä viattomimmista töistä? + +BARTHOLO. Tietysti, minä olen väärässä. Polttaa sormensa, tahrata sitä +läkillä, tehdä paperituutti Figaron tyttärelle lähetettäviä makeisia +varten, piirtää minun liiviäni neulomuspuissa! mitä löytyy sen +viattomampaa? Mutta kuinka paljon valheita läjättyinä yhden tositeon +salaamiseksi!... Minä olen yksin, ei kukaan näe minua; minä saan +valhetella mieleni mukaan. Mutta sormen pää jää tahratuksi, kynä on +mustunut, paperia puuttuu! Eihän kaikista voi pitää huolta. Aivan +varmaan, signora, kun minä menen ulos kaupunkiin, saa lukittu ovi +vastata minulle teidän puolestanne. + + +Kahdestoista kohtaus. + + (Kreivi, Bartholo, Rosina. Kreivi ratsumiehen puvussa, näyttäen + olevan vähän humalassa ja laulaen: _Réveillons-la_ etc.) + +BARTHOLO. Mutta mitä tuo mies tahtoo? Sotamies! Menkää huoneesenne, +signora. + +KREIVI (laulaa: _Réveillons-la_ ja lähestyy Rosinaa). Kumpi teistä, +hyvät naiset, on tohtori Balordo? (Rosinalle matalalla äänellä.) Minä +olen Lindor. + +BARTHOLO. Bartholo! + +ROSINA (itseksensä). Hän puhuu Lindor'ista. + +KREIVI. Balordo, Barque à l'eau; minä huolin siitä viis. On vaan +kysymys saada selkoa, kumpi teistä... (Rosinalle, näyttäen hänelle +paperia.) Ottakaa tämä kirje. + +BARTHOLO. Kumpi! Näettehän, että se olen minä. Kumpi! Menkäähän, +Rosina; tuolla miehellä näyttää olevan hyvä hutikka päässään. + +ROSINA. Juuri sentähden, herra; te olette yksin. Nainen saattaa joskus +vaikuttaa. + +BARTHOLO. Menkää, menkää; minä en ole arka. + + +Kolmastoista kohtaus. + + (Kreivi, Bartholo.) + +KREIVI. Oo! minä tunsin teidät heti signalimenttinne mukaan. + +BARTHOLO (kreiville, joka puristaa kirjettä). Mitäs te tuossa kätkette +taskuunne? + +KREIVI. Minä kätken sen taskuuni, jotta te ette tietäisi, mitä se on. + +BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat aina +puhuvansa sotamiesten kanssa. + +KREIVI. Luuletteko, että olisi peräti vaikea asia tehdä teidän +signalimenttinne? + + Nuotti: _Ici sont venus en personne_. + + Pää kalju on, tutisevainen, + Ja silmä tumma, talimainen, + Rumempaa naamaa eipä näe, + Kas selkä on kuin sarvet kauriin + Ja pinta niinkuin paistonauriin, + Vinossa toinen olkapää! + Suoniss' on veri niinkuin jää, + Jalassa patti, sääri väärä, + Puhuissaan määkii niinkuin jäärä, + On ahne saivarnylkyri, + Sanalla: oikein _tohtori!_ + + [Bartholo keskeyttää signalimentin siinä paikassa, + joka hänestä sopii.] + +BARTHOLO. Mitäs tämä merkitsee? Oletteko täällä minua häväistäksenne? +Menkää heti tiehenne. + +KREIVI. Mennä tieheni! Ah! hyi! kuinka törkeästi puhutte! Osaatteko +lukea, tohtori ... Barbe à I'eau? + +BARTHOLO. Toinen mieletön kysymys. + +KREIVI. Oho! älkää ensinkään huolestuko siitä; sillä minä, joka +vähintäänkin olen yhtä paljon tohtori kuin te... + +BARTHOLO. Kuinka niin? + +KREIVI. Enkö minä ole rykmentin hevosten lääkäri? Juuri sentähden minä +pantiinkin virkaveljen luoksi asumaan. + +BARTHOLO Uskallatteko verrata hevoskengittäjää... + +KREIVI + + Nuotti: _Vive le vin_. + + En väitäkään, en, tohtori, + Mun taiton' että voittavi + Tuon Hippokrateen joukkoinehen. + Taitonne kas se kohdallehen + Osaapi, aina auttaa kai! + Jos harvoin taudin pois se sai, + Tok' saattaa sairaan autuutehen. + +Onko tämä kohteliasta, mitä sanon teille? + +BARTHOLO. Se soveltuu hyvin teille, tietämätön kätyri, tällä tavoin +alentaa taiteista ensimmäistä, suurinta ja hyödyllisintä! + +KREIVI. Hyödyllinen kaiketi niille, jotka harjoittavat sitä. + +BARTHOLO. Taide, jonka edistymistä aurinko pitää kunnianansa valaista! + +KREIVI. Ja jonka erehdyksiä maa kiiruhtaa peittämään. + +BARTHOLO. Selvästi näkyy, sivistymätön ihminen, että te olette tottunut +ainoastaan hevosia puhuttelemaan. + +KREIVI. Hevosia puhuttelemaan? Ah! tohtori! Eikö järki-tohtorille ole +tunnettu asia, että hevoslääkäri aina parantaa sairaansa heitä +puhuttelematta, kun päinvastoin lääkäri puhuu paljon sairaillensa... + +BARTHOLO. Heitä parantamatta, eikö niin? + +KREIVI. Te olette sen sanonut. + +BARTHOLO. Kuka perhana lähettää tänne tuon kirotun juomarin? + +KREIVI. Minä luulen, että te tekaisette minulle epigrammeja, Amor! + +BARTHOLO. Mitä vihdoin tahdotte? mitä pyydätte? + +KREIVI (kovasti suuttuvinansa). Kuinka, hän kiihtyy! Mitä minä tahdon? +Ettekö näe sitä? + + +Neljästoista kohtaus. + + (Rosina, Kreivi, Bartholo.) + +ROSINA (saapuville juosten). Herra sotamies, älkää vimmastuko, armoa! +(Barthololle.) Puhukaa hänelle hiljaa, herra: mies, joka puhuu +järjettömästi. + +KREIVI. Te olette oikeassa; hän puhuu järjettömästi, hän; mutta me +olemme järjellisiä, me! Minä kohtelias ja te kaunis ... siinä kyllin. +Oikeastaan minä tahdon tässä talossa tavata ainoastaan teitä. + +ROSINA. Mitä voin tehdä teidän hyödyksenne, herra sotamies? + +KREIVI. Vähäpätöisen asian, lapseni. Mutta jos on jotakin hämärää minun +lauseissani... + +ROSINA. Minä käsitän niitten tarkoituksen. + +KREIVI (antaen hänelle kirjeen). Ei, pitäkää vaan kiinni puustavista, +puustavista; on ainoasti kysymys ... mutta minä sanon aivan +rehellisessä tarkoituksessa, että antaisitte minulle makuusijan täksi +yöksi. + +BARTHOLO. Eikö mitään muuta? + +KREIVI. Ei mitään. Lukekaa tämä lempikirje, jonka meidän +majoitus-mestarimme kirjoittaa teille. + +BARTHOLO. Katsokaamme. (Kreivi kätkee kirjeen ja antaa hänelle toisen +paperin. -- Bartholo lukee.) "Tohtori Bartholo antaa ruoan, majan, +makuusijan..." + +KREIVI (ääntänsä teroittaen). Makuusijan. + +BARTHOLO. "Ainoasti yhdeksi yöksi mainitulle Lindor'ille, liikanimeltä +l'Écolier, joka on ratsumies rykmentissä..." + +ROSINA. Hän se on, juuri hän se on. + +BARTHOLO (vilkkaasti, Rosinalle). Mikäs nyt? + +KREIVI. No, olenko väärässä nyt, tohtori Barbaro? + +BARTHOLO. Luulisi, että tuo mies ilkeäksi huviksensa typistää nimeäni +kaikella mahdollisella tavalla. Menkää hiiteen, Barbaro! Barbe á l'eau! +ja sanokaa hävyttömälle majoitus-mestarillenne, että siitä asti, kuin +kävin Madrid'issa, olen vapautettu sotaväkeä majauttamasta. + +KREIVI (itseksensä). Oi Jumala! harmillinen vastus! + +BARTHOLO. Ah! ah! ystävä, tämä haittaa teitä ja saattaa teidät vähän +selkiämään! mutta korjatkaa sentään heti luunne pois täältä. + +KREIVI (itseksensä). Olin vähällä joutua ilmi. (Ääneen.) Korjata luuni! +Jos te olette vapautettu sotaväestä, ette ehkä kuitenkaan ole +vapautettu kohteliaisuuden vaatimuksista? Korjata luuni! näyttäkää +minulle vapautus-todistuksenne; vaikka minä en osaa lukea, näen heti... + +BARTHOLO. Se ei ole vaikeata, se on tässä kirjoituspulpetissa. + +KREIVI (sillä välin kuin Bartholo menee sinne, sanoo, paikaltansa +liikahtamatta). Ah! kaunis Rosinani! + +ROSINA. Kuinka, Lindor, tekö se olette? + +KREIVI. Ottakaa toki vastaan tämä kirje. + +ROSINA. Olkaa varoillanne, hän pitää meitä silmällä. + +KREIVI. Ottakaa esiin nenäliinanne, minä lasken sen putoomaan. + + (Hän lähestyy.) + +BARTHOLO. Hiljaa, hiljaa, herra sotamies; minä en suvaitse, että +katsellaan minun vaimoani noin likeltä. + +KREIVI. Hänkö teidän vaimonne? + +BARTHOLO. No mitäs myös? + +KREIVI. Minä luulin teitä hänen vaarinsa tahi mummonsa sitkeähenkiseksi +isäksi: on vähintäänkin kolme sukupolvea hänen ja teidän välillänne. + +BARTHOLO (lukee jotakuta pergamenttia). "Niitten hyvien ja luotettavien +todistuksien johdosta, joita meille on annettu..." + +KREIVI (lyö kädellään pergamentteja niin että ne putoovat lattiaan). +Mitä minä tarvitsen tuota sanatulvaa? + +BARTHOLO. Tiedättekö, sotamies, että, jos minä kutsun väkeni, annan +heti paikalla kohdella teitä niin, kuin ansaitsette? + +KREIVI. Tappelu? Ah! mielelläni, tappelu! se on minun ammattini +(osoittaen pistoliansa vyössään), ja täss' on se, jolla heitän heille +ruutia silmiin. Te kenties ette ole milloinkaan nähnyt tappelua, +rouvaseni? + +ROSINA. Enkä tahdo nähdäkään. + +KREIVI. Ei mikään ole kuitenkaan niin hupaista kuin tappelu. Kuvailkaa +mielessänne (tohtoria tyrkäten) ensiksi, että vihollinen on toisella +puolella laaksoa ja ystävät toisella. (Rosinalle, näyttäen hänelle +kirjettä.) Vetäkää ulos nenäliinanne. (Hän sylkee maahan.) Tuossa on +laakso, se on selvää. + + (Rosina vetää ulos nenäliinansa; kreivi pudottaa kirjeensä + hänen ja itsensä väliin.) + +BARTHOLO (kumartuen). Ah! ah!... + +KREIVI (ottaa sen ylös ja sanoo:). Kas niin ... tulihan minun opettaa +teille ammattini salaisuudet... Todellakin sangen varomaton nainen! +eikö hän huomaa lempikirjettä, jonka hän pudottaa taskustaan? + +BARTHOLO. Antakaa se minulle, antakaa. + +KREIVI. _Dulciter_, pappa! jokaiselle omansa. Jos joku rabarberin +resepti olisi pudonnut teidän taskustanne? + +ROSINA (ojentaa kättänsä). Ah! minä tiedän, mitä se on; herra sotamies. + + (Hän ottaa kirjeen, jonka hän kätkee esiliinansa pieneen taskuun.) + +BARTHOLO. Lähdettekö vihdoinkin ulos? + +KREIVI. No hyvä, minä lähden. Hyvästi, tohtori; ilman vihaa. Hyvästi, +kultaseni: pyytäkää kuolemaa, että se vielä muutamilla sotaretkillä +unhottaa minut; elämä ei ole milloinkaan ollut minulle niin kallis. + +BARTHOLO. Menkää vaan. Jos minulla olisi tuommoinen valta kuoleman +suhteen... + +KREIVI. Kuoleman suhteen? Olettehan lääkäri! Te teette niin paljon +kuolemaa varten, että se ei voi kieltää teiltä mitään. + + (Hän lähtee.) + + +Viidestoista kohtaus. + + (Bartholo, Rosina.) + +BARTHOLO (katsoo, kuinka hän menee). Hän on vihdoin mennyt! +(Itseksensä.) Teeskennelläänpä. + +ROSINA. Myöntäkää kuitenkin, herra, että hän on hyvin iloinen, tuo +nuori sotamies! Hänen pohmelonsa takaa näkyi, ettei häneltä puutu älyä +eikä jonkinlaista kasvatusta. + +BARTHOLO. Onnellinen olen, kultaseni, että sain hänet luotamme +lähtemään! Mutta etkö ole vähän utelias lukemaan minun kanssani tuota +paperia, jonka hän antoi sinulle? + +ROSINA. Mikä paperi? + +BARTHOLO. Tuo, jonka hän oli ottavinansa ylös, saadaksensa sitä sinun +haltuusi. + +ROSINA. Hyvä! se on minun serkkuni upseerin lähettämä kirje, joka +putosi minun taskustani. + +BARTHOLO. Minulla on se ajatus, että hän veti sen omasta taskustaan. + +ROSINA. Minä tunsin sen aivan hyvin. + +BARTHOLO. Voihan helposti katsoa. + +ROSINA. Minä en vaan tiedä, mihin se joutui. + +BARTHOLO (taskua osoittaen). Sinä panit sen tuohon. + +ROSINA. Ah! ah! hajamielisyydestä. + +BARTHOLO. Ah! varmaankin. Sinä saat nähdä, että se on joku hullutus. + +ROSINA (itseksensä). Joll'en suututa häntä, ei löydy keinoa kieltää. + +BARTHOLO. Annahan, sydänkäpyseni. + +ROSINA. Mutta mitä ajattelette, kun yhä vaaditte sitä, herra? Onko se +taas joku epäluulo? + +BARTHOLO. Entäs te, mikä syy teillä on olla sitä näyttämättä? + +ROSINA. Minä kerron sen vielä teille, herra, että tämä paperi ei ole +mitään muuta kuin serkkuni kirje, jonka te annoitte minulle eilen +avattuna; ja koska siitä on puhe, sanon teille suoraan, että tämä +rohkeus suututti minua kovin. + +BARTHOLO. Minä en ymmärrä teitä. + +ROSINA. Tutkinko minä niitä papereita, jotka tulevat teille? Minkä +tähden katsotte te oikeudeksenne kajota niihin, jotka ovat minulle +aiotut? Jos se on mustasukkaisuutta, loukkaa se minua; jos on kysymys +anastetun vallan väärin käyttämisestä, vimmastun siitä vielä enemmin. + +BARTHOLO. Kuinka, vimmastutte! Te ette ole milloinkaan puhunut minulle +noin. + +ROSINA. Jos olen hillinnyt itseäni tähän päivään saakka, niin en ole +tehnyt sitä antaakseni teille oikeutta rankaisematta loukata itseäni. + +BARTHOLO. Mistä loukkauksesta puhutte? + +ROSINA. Siitä, jota ei ole ennen kuultu, että joku rohkenee avata +toisen kirjeitä. + +BARTHOLO. Vaimonsa kirjeitä? + +ROSINA. Minä en ole vielä teidän vaimonne. Mutta minkätähden tekisi +etusijassa vaimollensa ilkityön, jota ei tekisi kenellekään muulle? + +BARTHOLO. Te tahdotte saada minut pettiöön ja kääntää minun huomioni +pois kirjeestä, joka epäilemättä on lähetyskirja joltakulta +rakastajalta. Mutta minä saan nähdä sen, minä vakuutan teille. + +ROSINA. Te ette saa nähdä sitä. Jos lähestytte minua, pakenen minä +tästä talosta ja pyydän turvapaikkaa ensitulijalta. + +BARTHOLO. Joka ei ensinkään ota teitä vastaan. + +ROSINA. Sepä saadaan nähdä. + +BARTHOLO. Me emme täällä ole Franskassa, jossa aina annetaan oikeus +naisille; mutta ottaakseni teistä sitä ajatusta, menen ovea +lukitsemaan. + +ROSINA (sillä välin, kuin hän menee sinne). Voi taivaan Jumala! mitä +tehdä? Pankaamme pian sen sijaan serkkuni kirje ja antakaamme hänelle +tilaisuus ottaa se. + + (Hän vaihtaa kirjeet ja panee serkkunsa kirjeen taskuunsa + niin, että se ulottuu vähän taskun ulkopuolelle.) + +BARTHOLO (takaisin tullessaan). No! nytpä toivon saavani nähdä sen. + +ROSINA. Millä oikeudella, jos suvaitsette? + +BARTHOLO. Yleisimmin tunnetulla oikeudella, vahvemman oikeudella. + +ROSINA. Ennen minä lyödään kuoliaksi, kuin se kirje minulta saadaan. + +BARTHOLO (jalkaansa koputtaen). Signora! signora!... + +ROSINA (vaipuu nojatuoliin ja on pahoin voivinansa). Ah! mikä +ilkeys!... + +BARTHOLO. Antakaa tuo kirje tahi pelätkää minun vihaani. + +ROSINA (taaksepäin kallistuneena). Voi onnetonta Rosinaa! + +BARTHOLO. Mikähän teitä vaivaa! + +ROSINA. Mikä kauhea tulevaisuus! + +BARTHOLO. Rosina! + +ROSINA. Minä tukehdun raivosta! + +BARTHOLO. Hän voi pahoin. + +ROSINA. Minä käyn heikommaksi, minä kuolen. + +BARTHOLO (tunnustelee hänen valtasuontansa ja sanoo itseksensä). +Jumalani! kirje! Lukekaamme se niin, ett'ei hän tiedä siitä. + + (Hän tunnustelee yhä Rosinan valtasuonta ja ottaa kirjeen, + jota hän koettaa lukea, vähän kääntyen.) + +ROSINA (yhä taaksepäin kallistuneena). Onneton kuin olen, ah!... + +BARTHOLO (hellittää hänen kädestänsä ja sanoo itseksensä). Kuinka +vimmatut ollaan sitä tiedustelemaan, jota aina pelätään tietämästä! + +ROSINA. Ah! Rosina parka! + +BARTHOLO. Haju-aineitten käyttäminen ... tuottaa noita pudistuksia. + + (Hän lukee nojatuolin takana, Rosinan valtasuonta tunnustellen. + Rosina nousee hiukan, katselee häntä viekkaasti, tekee liikunnan + päällänsä ja kallistuu jälleen puhumatta.) + +BARTHOLO (itseksensä). Oi Jumala! Se on hänen serkkunsa kirje. Kirottu +levottomuus! Kuinka nyt rauhoittaa häntä? Olkoon hän ainakin +tietämättä, että minä olen sen lukenut! + + (Hän on häntä tukevinansa ja panee kirjeen hänen + taskuunsa takaisin.) + +ROSINA (huokaa). Ah!... + +BARTHOLO. No! se ei ole mitään, lapseni; vähäinen kiihtymys, siinä +kaikki; sillä sinun suonesi tykytys ei ole ensinkään muuttunut. + + (Hän menee pulloa seinähyllyltänsä noutamaan.) + +ROSINA (itseksensä). Hän on pannut kirjeen takaisin, sepä hyvä. + +BARTHOLO. Rakas Rosinani, vähän tätä väkivettä. + +ROSINA. Minä en tahdo mitään teiltä; jättäkää minut. + +BARTHOLO. Minä myönnän, että olen osoittanut liika paljon tuimuutta +tuon kirjeen suhteen. + +ROSINA. Ei ole kirjeestä kysymys. Teidän tapanne, kun pyydätte jotakin, +se se on, joka vimmastuttaa. + +BARTHOLO (polvillansa). Anteeksi: minä olen heti huomannut vääryyteni; +ja sinä näet minut jalkojesi juuressa, valmiina sitä parantamaan. + +ROSINA. Niin, anteeksi! vaikka luulette, että tämä kirje ei tule minun +serkultani. + +BARTHOLO. Olkoon se joltakulta muulta tahi häneltä, minä en tahdo +mitään selitystä. + +ROSINA (antaen hänelle kirjettä). Te näette, että hyvällä +kohtelemisella saa kaikki minulta. Lukekaa se. + +BARTHOLO. Tämä rehellinen menetys hajoittaisi epäluuloni, jos olisin +niin onneton, että sellaisia olisi minulla jälellä. + +ROSINA. Lukekaa se siis, herra. + +BARTHOLO (peräytyy). Jumala varjelkoon, että minä tekisin teille +sellaisen solvauksen! + +ROSINA. Te teette mieltäni vastaan, jos kiellätte. + +BARTHOLO. Ota korvaukseksi vastaan tämä todistus minun täydellisestä +luottamuksestani. Minä menen tuota Marceline-raukkaa katsomaan, jonka +tuo Figaro, en tiedä mistä syystä, on iskenyt suonta jalasta: etkö sinä +myös tule sinne? + +ROSINA. Minä tulen heti sinne ylös. + +BARTHOLO. Koska rauha on solmittu, kultaseni, anna minulle kätesi. Jos +sinä voisit rakastaa minua, ah! kuinka onnellinen olisit! + +ROSINA (luoden silmänsä alaspäin). Jos te voisitte miellyttää minua, +ah! kuinka teitä rakastaisin. + +BARTHOLO. Minä olen sinua miellyttävä, minä olen sinua miellyttävä; kun +sanon, että olen sinua miellyttävä! + + (Hän menee ulos.) + + +Kuudestoista kohtaus. + + (Rosina, katsoo, kuinka hän menee.) + +ROSINA. Ah Lindor! hän sanoo, että hän on minua miellyttävä!... +Lukekaamme tämä kirje, joka on ollut vähällä tuottaa minulle niin +paljon kiusaa. (Hän lukee ja huudahtaa:) Ah!... minä olen lukenut liika +myöhään; hän neuvoo minulle, että pitäisin suoraa riitaa holhojani +kanssa; minulla oli niin sopiva ja sen päästin menemään. Kun otin +vastaan kirjeen, tunsin, että punastuin silmiä myöten. Ah! minun +holhojani on oikeassa: minulla ei ole ensinkään tuota maailman +tottumusta, joka, kuten hän usein sanoo minulle, vahvistaa naisen +ryhtiä joka tapauksessa! Mutta kohtuuttoman miehen onnistuisi itse +viattomuudesta tehdä juonikas nainen. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + (Bartholo, yksin ja epätoivoissaan.) + +BARTHOLO. Mikä äreys! mikä äreys! Hän näytti rauhoittuneelta... +Kuka hitto lienee pannut hänen päähänsä, ett'ei hän tahdo ottaa +oppituntiansa don Bazilin edessä! Hän tietää, että tuo sekaantuu minun +naimisiin... (Kolkutetaan ovea.) Tehkää kaikki maailmassa naisia +miellyttääksenne; jos laiminlyötte ainoan pienen kohdan ... minä sanon +ainoan... (Kolkutetaan uudestaan.) Katsokaamme, kuka se on. + + +Toinen kohtaus. + + (Bartholo; Kreivi, maisteriksi puettuna.) + +KREIVI. Asukoon rauha ja ilo aina tässä talossa! + +BARTHOLO (karkeasti.) Ei mikään toivotus koskaan tule sopivampaan +aikaan. Mitä tahdotte? + +KREIVI. Herra, minä olen Alonzo, licentiati... + +BARTHOLO. Minä en tarvitse opettajaa. + +KREIVI. ... Don Bazilin oppilas, hänen, joka on suuren luostarin +urkujensoittaja ja jolla on kunnia opettaa musikia madamelle teidän... + +BARTHOLO. Bazil! urkujen-soittaja! jolla on kunnia! Minä tiedän sen; +entäs sitte? + +KREIVI (itseksensä). Mikä mies! (Ääneen.) Äkkinäinen tauti, joka +pakoittaa häntä vuoteessansa pysymään... + +BARTHOLO. Vuoteessansa pysymään! Bazil? Hän teki hyvin, kun lähetti +sanoman; minä menen heti paikalla häntä katsomaan. + +KREIVI (itseksensä). No lempo! (Ääneen.) Kun puhun vuoteesta, herra, +tarkoitan kamaria. + +BARTHOLO. Olkoonhan vaikka vähän epävoipa vaan. Menkää edellä, minä +seuraan teitä. + +KREIVI (hämillänsä). Herra, minä sain toimekseni... Eikö kukaan voi +kuulla meitä? + +BARTHOLO (itseksensä.) Se on joku peijari... (Ääneen.) Ei, ei, herra +salamielinen! puhukaa huoleti, jos voitte. + +KREIVI (itseksensä.) Kirottu äijä! (Ääneen.) Don Bazil oli antanut +minulle toimeksi ilmoittaa teille... + +BARTHOLO. Puhukaa kovasti, minä olen kuuro toiselta korvalta. + +KREIVI (ääntänsä koroittaen). Ah! mielelläni. Että kreivi Almaviva, +joka asui ison torin vieressä... + +BARTHOLO (pelästyneenä). Puhukaa hiljaa; puhukaa hiljaa! + +KREIVI (korkeammalla äänellä). ... On muuttanut sieltä pois tänä +aamuna. Koska hän minun kauttani on saanut tiedon, että kreivi +Almaviva... + +BARTHOLO. Hiljaa; puhukaa hiljaa, minä pyydän teitä. + +KREIVI (samalla äänellä). ... Oli tässä kaupungissa, ja koska minä olen +saanut ilmi, että signora Rosina on kirjoittanut hänelle... + +BARTHOLO. On kirjoittanut hänelle? Rakas ystäväni, puhukaa hiljemmin, +minä rukoilen teitä! Istukaamme ja jutelkaamme ystävällisesti. Te +olette saanut ilmi, että Rosina... + +KREIVI (kopeasti). Niin aina. Bazil, joka teidän puolestanne pelkäsi +tätä kirjeenvaihtoa, oli pyytänyt minua näyttämään teille hänen +kirjettänsä, mutta se tapa, jolla te otatte vastaan asiat... + +BARTHOLO. Herra Jumala! minä otan ne hyvin vastaan, mutta eiköhän +teidän ole mahdollista puhua hiljemmin? + +KREIVI. Te olette kuuro toiselta korvalta, olette sanonut. + +BARTHOLO. Anteeksi, anteeksi, seigneur Alonzo, jos olen näyttänyt +teistä epäluuloiselta ja karkealta; mutta minua ympäröivät niin kovasti +vehkeet, ansat ... ja sitten teidän ryhtinne, teidän ikänne, teidän +muotonne... Anteeksi, anteeksi. No! teillä on kirje? + +KREIVI. Olkoon menneeksi tuolla äänellä, herra! Mutta minä pelkään, +että joku on salaa kuuntelemassa. + +BARTHOLO. No mutta kuka? Kaikki palvelijani pääsemättömissä! Rosina +sisään sulkeunut vimmassaan! Piru on tullut talooni. Minä menen vielä +varmuuden vuoksi katsomaan... + + (Hän menee Rosinan ovea hiljaa avaamaan.) + +KREIVI (itseksensä). Minä olen harmikseni pahasti kietoontunut. Kuinka +nyt olla kirjettä antamatta! täytyy paeta: parempi olisi ollut olla +tulematta... Näyttää kirje!... Jos voin edeltäpäin antaa tiedon siitä +Rosinalle, on sen näyttäminen oivallinen juoni. + +BARTHOLO (tulee varpaillansa takaisin). Hän istuu ikkunan vieressä, +selkä oveen päin kääntyneenä, ja lukee uudestaan serkkunsa upseerin +kirjettä, jonka minä olin avannut... Katsotaan siis hänen kirjettänsä. + +KREIVI (antaa hänelle Rosinan kirjeen). Tässä se on. (Itseksensä.) +Minun kirjettäni hän uudestaan lukee. + +BARTHOLO (lukee). "Sen jälkeen, kuin olette ilmoittanut minulle nimenne +ja säätynne." Ah! tuo kavala! tämä on aivan hänen käsi-alaansa! + +KREIVI (pelästyneenä). Puhukaahan te hiljaa vuorostanne. + +BARTHOLO. Kuinka minä olen kiitollinen, ystäväni!... + +KREIVI. Kun kaikki on päättynyt, jos silloin luulette olevanne minulle +kiitollisuutta velkaa, olette te isäntä. Bazil työskentelee par'aikaa +erään lakimiehen kanssa... + +BARTHOLO. Lakimiehen kanssa, minun naimistani varten? + +KREIVI. Enhän muuten olisi keskeyttänyt teitä. Ja hän on käskenyt minun +sanoa teille, että kaikki voi olla valmiina huomiseksi. Jos hän ei +silloin suostu... + +BARTHOLO. Hän ei suostu. + +KREIVI (tahtoo ottaa kirjeen takaisin, Bartholo puristaa sitä). Silloin +on se hetki, jolloin minä voin olla teille hyödyllinen: me näytämme +hänelle hänen kirjeensä ja, jos tarvitaan (vielä salamielisemmin), +menen niin pitkälle, että sanon, että olen saanut sen eräältä naiselta, +jolle kreivi on antanut sen. Te ymmärrätte, että hämmennys, häpeä, +harmi voivat saattaa hänet heti paikalla... + +BARTHOLO (nauraen). Moitetta! Rakas ystäväni, nyt minä kyllä näen, että +tulette don Bazil'in puolelta! Mutta jotta se ei näyttäisi sovitulta, +eiköhän se olisi hyvä, että hän edeltäpäin tuntisi teidät? + +KREIVI (tukehuttaa suurta ilon liikuntaa). Se oli kyllä don Bazil'in +ajatus. Mutta kuinka tehdä? on myöhäistä... Meillä on varsin vähän +aikaa jälellä. + +BARTHOLO. Minä sanon, että te tulette hänen siastansa. Ettekö tahtoisi +antaa tuntia? + +KREIVI. Ei ole mitään, jota minä en tekisi teitä miellyttääkseni. Mutta +muistakaa, että kaikki nuot opettajan sijaiset ovat vanhoja tunnettuja +juonia, ilveilyksen keinoja. Jos hän aavistaa?... + +BARTHOLO. Kun minä esitän teidät, mikä toden-näköisyys? Te näytätte +pikemmin rakastajalta valhepuvussa kuin auttavaiselta ystävältä. + +KREIVI. Todella? Te luulette siis, että minun ulkomuotoni voi auttaa +petosta? + +BARTHOLO. Ei kaikkein viisainkaan voi arvata sitä. Hän on tänä iltana +hirveän pahalla tuulella. Mutta heti kun hän vaan näkee teidät... Hänen +klaveerinsa on tuossa kabinetissä. Huvitelkaa, häntä odottaessanne. +Minä teen mitä suinkin voin, saadakseni häntä tulemaan. + +KREIVI. Älkää vaan puhuko hänelle kirjeestä. + +BARTHOLO. Ennen ratkaisevaa hetkeä? Se kadottaisi koko vaikutuksensa. +Ei tarvitse kahdesti sanoa minulle asioita, ei tarvitse sanoa niitä +kahdesti. + + (Hän menee.) + + +Kolmas kohtaus. + + (Kreivi, yksin.) + +KREIVI. Kas nyt olen pelastettu. Uh! Kuinka tuo kirottu mies on +kovakiskoinen pidellä! Figaro tuntee hänet kyllä. Minä tunsin, kuinka +valhettelin; se antoi minulle kömpelön ja pöllömäisen muodon; ja +hänellä on silmät!... Toden totta, joll'ei tuo kirje äkkiä olisi +juohtunut mieleeni, se täytyy myöntää, olisi hän työntänyt minut +luotaan kuin hyvänkin tolvanan. Oi Jumala! he riitelevät tuolla +sisällä. Jos hän jyrkästi kieltäisi tullaksensa! Kuunnelkaamme... Hän +ei tahdo lähteä huoneestansa, ja minulta on mennyt kujeeni hedelmä. +(Hän menee kuuntelemaan.) Tässä hän on; älkäämme heti näyttäkö +itseämme. + + (Hän menee kabinettiin.) + + +Neljäs kohtaus. + + (Kreivi, Rosina, Bartholo.) + +ROSINA (teeskennellyllä suuttumuksella). Kaikki, mitä te sanotte, on +turhaa, herra. Minä olen tehnyt päätöksen; minä en tahdo enää kuulla +musikista puhuttavan. + +BARTHOLO. Kuulkaahan toki, lapseni; se on herra Alonzo, don Bazil'in +oppilas ja ystävä, jonka hän on valinnut yhdeksi todistajaksemme. +Musiki viihdyttää sinua varmaan. + +ROSINA. Oh! mitä siihen tulee, voitte heittää sen ajatuksen. Jos minä +laulan tänä iltana!... Missä hän siis on tuo opettaja, jota pelkäätte +takaisin lähettämästä? Minä teen kahdella sanalla tilin hänen kanssansa +ja don Bazil'in. (Hän huomaa rakastajansa ja huudahtaa kovasti.) Ah!... + +BARTHOLO. Mikä teitä vaivaa? + +ROSINA (molemmat kädet sydämellään, suurella levottomuudella). Ah! +Jumalani, herra... Ah! Jumalani, herra... + +BARTHOLO. Hän voi vielä pahoin! Herra Alonzo! + +ROSINA. Ei, minä en voi pahoin ... mutta kääntyessäni... Ah!... + +KREIVI. Teidän jalkanne on nyrjähtynyt, rouvaseni? + +ROSINA. Ah! niin, jalkani nyrjähtyi. Se kirvisti kauheasti. + +KREIVI. Minä huomasin sen kyllä. + +ROSINA (kreiviä katsellen). Tuska tuntui sydämeen asti. + +BARTHOLO. Tuoli, tuoli. Eikö ole yhtään nojatuolia täällä? + + (Hän menee sellaista noutamaan.) + +KREIVI. Ah, Rosina! + +ROSINA. Mikä varomattomuus! + +KREIVI. Minulla on tuhat tärkeää asiaa jutella teille. + +ROSINA. Hän ei jätä meitä. + +KREIVI. Figaro tulee heti meitä auttamaan. + +BARTHOLO (tuo nojatuolin). Kas tässä, kultaseni, istu. -- Ei näytä +siltä, maisteri, kuin hän ottaisi tuntiansa tänään, se jääpi toiseksi +illaksi. Hyvästi. + +ROSINA (kreiville). Ei, odottakaa; tuskani on vähän lieventynyt. +(Barthololle.) Minä tunnen, että olen ollut väärässä teidän suhteenne, +herra: minä tahdon noudattaa teidän esimerkkiänne, ja heti paikalla +korvaten... + +BARTHOLO. Oi tuota naisten luonnollista lempeyttä! Mutta tällaisen +mielenliikutuksen jälkeen, lapseni, minä en salli, että sinä teet +vähintäkään ponnistusta. Hyvästi, hyvästi, maisteri. + +ROSINA (kreiville). Silmänräpäys vaan! minä pyydän! (Barthololle.) Minä +luulen, herra, että te ette mielellänne osoita minulle kohteliaisuutta, +jos estätte minua teille katumustani osoittamasta siten että otan +oppituntini. + +KREIVI (syrjään, Barthololle). Älkää vastustako häntä, jos minua +uskotte. + +BARTHOLO. Se on päätetty, armaiseni. Minä en tahdo millään muotoa olla +sinulle vastenmielinen; päinvastoin tahdon olla läsnä koko tuntisi +kestäessä. + +ROSINA. Ei, herra. Minä tiedän, että musiki ei ensinkään miellytä +teitä. + +BARTHOLO. Minä vakuutan sinulle, että se tänä iltana viehättää minua. + +ROSINA (kreiville, syrjään). Minä olen hirveässä tuskassa. + +KREIVI (ottaen nootti-paperia pulpetilta). Tätäkö aiotte laulaa, +rouvaseni? + +ROSINA. Niin, se on hyvin herttainen kappale _Turhasta +varovaisuudesta_. + +BARTHOLO. Yhä tuo _turha varovaisuus!_ + +KREIVI. Se on uusinta, mitä tätä nykyä löytyy. Se on kevään kuvaus +jotenkin vilkkaassa muodossa. Jos, rouva, tahdotte koettaa... + +ROSINA (kreiviä katsellen). Suurella mielihyvällä: kevään kuvaus +viehättää minua; se on luonnon nuoruus. Talven lopussa näyttää sydän +käyvän tuntehikkaammaksi, niinkuin orja, joka kauan on ollut sisään +suljettuna, suuremmalla ilolla nauttii suloista vapautta, jota vasta on +hänelle tarjottu. + +BARTHOLO (matalalla äänellä kreiville). Aina romantillisia aatteita +päässä. + +KREIVI (matalalla äänellä). Käsitättekö niitten viittauksen? + +BARTHOLO. Peijakas omiansa! + + (Hän menee istumaan siihen nojatuoliin, jossa Rosina on istunut.) + +ROSINA (laulaa). + + [Alkuperäänsä tässä laulettu laulu on Franskassa sitten tullut + poisjätetyksi, jonka vuoksi ei sitä ole tähänkään suomennettu. + Sen sijasta sopii teaterissa laulaa vaikka mitä romanssia.] + + (Häntä kuunnellessaan Bartholo on uinahtanut. Laulun kestäessä + kreivi rohkene tarttua Rosinan toiseen käteen, jota hän hartaasti + suutelee. Mielenliikutus saattaa Rosinan laulun hitaisemmaksi ja + heikommaksi sekä katkaisee vihdoin hänen äänensä kesken jotakin + sanaa. Orkesteri seuraa laulajattaren vaihteloa, heikontaa + soitantoansa ja vaikenee hänen kanssansa. Kun ääni, joka on + nukuttanut Bartholon, taukoo, herää tämä. Kreivi nousee jälleen, + Rosina ja orkesteri aloittavat nopeasti uudestaan arian jatkoa. + Jos laulu uudestaan kerrotaan, alkaa uudestaan sama leikki.) + +KREIVI. Todellakin, se on viehättävä kappale ja te, rouva, toimitatte +sen semmoisella älyllä... + +ROSINA. Te imartelette minua, herra; kunnia on kokonansa opettajan. + +BARTHOLO (haukotellen). Minä puolestani luulen vähän nukkuneeni tuon +viehättävän kappaleen kestäessä. Minulla on sairaani hoidettavina. Minä +menen, minä tulen, minä hyörin, ja heti kuin käyn istumaan, niin +poloiset jalkani... + + (Hän nousee ja sysää nojatuolia.) + +ROSINA (hiljaa kreiville). Figaro ei tule! + +KREIVI. Pitentäkäämme aikaa. + +BARTHOLO. Mutta, maisteri, minä olen jo sanonut sen tuolle vanhalle +Bazil'ille; eikö hänen olisi mahdollista opettaa iloisempia kappaleita, +kuin nuot suuret ariat, jotka menevät ylös, alas, vierien, hi, ho, a, +a, a, a, ja jotka minusta näyttävät aivan hautajaisten tapaisilta? +Vaikka vaan noita pikkuisia lauluja, joita minun nuoruuteni aikana +laulettiin ja joita jokainen varsin helposti muisti? Minä osasin ennen +aikaan... Esimerkiksi... + + (Riturnellin kestäessä etsii hän sanoja, päätänsä kynsien, + ja laulaa, peukaloitaan paukauttaen ja vanhusten tavalla + kyyrypolvin tanssien.) + + Ota vaan, Rosinani, + Ihanani, + Mun sormukseni! + +(Kreiville nauraen.) Laulussa on Mariani; mutta minä panin sen sijaan +Rosinan, tehdäkseni sitä hänelle miellyttävämmäksi ja sovittaen sitä +asianhaaroihin. Ah! ah! ah! ah! Varsin hyvin tehty! eikö niin? + +KREIVI (nauraen). Ah! ah! ah! Oivallisesti. + + +Viides kohtaus. + + (Figaro, perällä. Rosina, Bartholo; Bartholo laulaa). + +BARTHOLO. + + Ota vaan, Rosinani, + Ihanani, + Mun sormukseni! + En oo teikkari, + Vaan yöllähän harmaat + Kaikk' kissatki lie; + Ja sulhot kaik' armaat, + Kun ne vihille vie. + + (Hän kertoo laulukerron tanssien. Figaro hänen takanansa + jäljittelee hänen liikuntojaan.) + +(Figaron huomatessaan.) Ah! astukaa sisään, herra parturi; tulkaa +lähemmäksi; te olette viehättävä! + +FIGARO (tervehtii). Herra, se on totta, että äitini ennen aikaan sanoi +sen minulle; mutta siitä ajasta olen vähän menettänyt muotoani. (Syrjään +kreiville.) Bravo, armollinen herra! + + (Koko tämän kohtauksen kestäessä tekee kreivi, mitä hän voi, + saadaksensa puhutella Rosinaa; mutta holhojan levoton ja vireä + silmä estää häntä aina siitä. Tämä aikaan-saattaa äänettömän + näytelmän kaikkien henkilöitten kesken, joka on aivan erillänsä + tohtorin ja Figaron sananvaihdosta.) + +BARTHOLO. Tuletteko vielä vatsaa perkaamaan, suonta iskemään, lääkkeitä +anniskelemaan, panemaan koko talonväkeäni vuoteelle? + +FIGARO. Herra, juhlaa ei ole joka päivä; mutta jokapäiväisiä huolia +lukemattakaan, olette saattanut huomata, että kun siitä on ollut +tarvis, minun intoni ei odota että käsketään... + +BARTHOLO. Teidän intonne ei odota! Mitä sanotte, herra innokas, tuolle +onnettomalle, joka haukottelee ja nukkuu aivan hereillänsä? ja +toiselle, joka kolme tuntia jo on aivastanut niin että hänen +pääkallonsa halkee ja hänen aivonsa tärisevät? mitä te heille sanotte? + +FIGARO. Mitäkö minä heille sanon? + +BARTHOLO. Niin. + +FIGARO. Minä sanon heille... No! saakeli! minä sanon sille, joka +aivastaa, _prosit!_ ja sille, joka haukottelee, _mene levolle!_ Se ei, +herra, paisuta rätinkiä. + +BARTHOLO. Eipä suinkaan; mutta suonen-iskeminen ja lääkkeet +paisuttaisivat sitä, jos minä tahtoisin suostua siihen. Innostako myös +olette pannut muulini silmät myttyihin? ja tuottaako teidän laastarinne +sille näön takaisin? + +FIGARO. Joll'ei se tuota sille näköä takaisin, se ei myöskään ole se, +joka estää sitä näkemästä. + +BARTHOLO. Jos minä tapaan sen rätingissä!... Semmoinen julkeus ei käy +laatuun! + +FIGARO. Totta puhuen, herra, kun ihmisillä ei ole muuta valitsemista +kuin hullunkurisuus ja mielettömyys, niin siinä, mistä minä en näe +mitään hyötyä lähtevän, tahdon kumminkin saavuttaa iloa; ja eläköön +riemu! Kuka tietää, kestääkö maailma vielä kolme viikkoa! + +BARTHOLO. Te tekisitte paljon paremmin, herra viisastelija, jos +maksaisitte minulle sata écu'täni ja korot hidastelematta, sen ilmoitan +teille. + +FIGARO. Epäilettekö rehellisyyttäni, herra? Teidän sata écu'tänne! minä +tahtoisin pikemmin koko elinaikani olla ne teille velkaa kuin +hetkeäkään evätä niitä. + +BARTHOLO. Ja sanokaa minulle, mitä tyttärenne piti niistä makeisista, +joita veitte hänelle. + +FIGARO. Mitkä makeiset? Mitä tarkoitatte? + +BARTHOLO. Niin, nuot makeiset siinä paperituutissa, joka tehtiin tuosta +kirjepaperista tänä aamuna. + +FIGARO. Piru vieköön jos... + +ROSINA (keskeyttäen). Oletteko edes huolinut antaa niitä hänelle minun +puolestani, herra Figaro? Minä pyysin teitä sitä tekemään. + +FIGARO. Vai niin! nuot makeiset tänä aamuna? Kuinka minä olen tyhmä! +minä olin unhottanut koko tuon asian... Oivallisia, signora, +ihmeteltävän hyviä! + +BARTHOLO. Oivallisia! ihmeteltävän hyviä! Niin, epäilemättä, herra +parturi, palatkaa asiaan! Te toimitatte täällä somaa virkaa, herra! + +FIGARO. Mitäs nyt, herra? + +BARTHOLO. Ja joka on tuottava teille varsin hyvän maineen, herra! + +FIGARO. Minä aion pitää sitä voimassa, herra. + +BARTHOLO. Sanokaa, että aiotte kantaa sitä, herra. + +FIGARO. Kuinka vaan suvaitsette, herra. + +BARTHOLO. Te olette kovin ylpeä, herra! Tietäkää, että kun minä +riitelen narrin kanssa, en koskaan väisty hänen edestään. + +FIGARO (kääntyy selin häneen). Me olemme siinä kohden erilaisia, herra; +minä väistyn aina semmoisen edestä. + +BARTHOLO. Häh! mitä hän sanoo, maisteri? + +FIGARO. Luuletteko, että teillä on tekemistä jonkun kyläparturin +kanssa, joka ei osaa muuta kuin pidellä partaveistä? Teidän tulee +tietää, herra, että minä olen tehnyt kynätyötä Madrid'issa, ja että +ilman noita kadehtijoita... + +BARTHOLO. No! minkä tähden ette jäänyt sinne, vaan tulitte tänne +ammattia muuttamaan? + +FIGARO. Tehdään, mitä voidaan. Asettukaa minun asemaani. + +BARTHOLO. Minä teidän asemaanne! No! saakeli, minä puhuisin somia +hullutuksia! + +FIGARO. Herra, te ette aloita peräti huonosti; minä vedän todistajaksi +teidän virkaveljenne, joka tuolla uneksii. + +KREIVI (toipuen). Minä ... minä en ole herran virkaveli. + +FIGARO. Ettekö? Kun minä näin teidät täällä neuvottelemassa, luulin +teidän harrastavan samaa ainetta. + +BARTHOLO (vihoissaan). Mikä asia vihdoin tuo teidät tänne? Onko joku +kirje vielä tänä iltana annettava rouvalle? Puhukaa, täytyykö minun +poistua. + +FIGARO. Kuinka ankarasti kohtelette ihmisraukkoja! Hiisi vieköön, +herra, minä tulen teidän partaanne ajamaan, siinä kaikki; onhan tänään +teidän tavallinen päivänne? + +BARTHOLO. Te saatte pian tulla takaisin. + +FIGARO. Ah! niin, tulla takaisin! Koko garnisoni ottaa lääkityksiä +huomenna aamulla, minä olen suosijoitteni kautta saanut sen asian +urakalla. Päättäkää siis itse, kuinka vähän aikaa minulla on menettää! +Tuletteko, herra, hiukan huoneesenne? + +BARTHOLO. Ei, herra ei tule ensinkään huoneesensa. No! mutta... Mikä +estää partaani tässä ajamasta? + +ROSINA (ylenkatseella). Te olette siivotapainen! Ja miks'ei minun +huoneessani? + +BARTHOLO. Sinä suutut! Anteeksi, lapseni, sinä päätät oppituntisi; minä +en tahdo hetkeksikään menettää iloa kuulla sinua. + +FIGARO (hiljaa kreiville). Häntä ei saa tästä lähtemään. (Ääneen.) Hei, +L'Éveillé? La Jeunesse? malja, vettä, kaikki, mitä herran on tarvis. + +BARTHOLO. Niin aina, kutsukaa ne tänne! Väsyneinä, uupuneina, teidän +keksintönne kautta hoki runneltuina, onhan täytynyt lähettää ne +levolle! + +FIGARO. No hyvä! minä menen kaikkia hakemaan. Eikö niin, teidän +kamarissanne? (Hiljaa kreiville.) Minä tahdon houkutella häntä ulos. + +BARTHOLO (irroittaa avain-kimppunsa, mutta sanoo miettiväisesti:) Ei, +ei, minä menen itse sinne. (Hiljaa kreiville, mennessään.) Pitäkää +heitä silmällä, minä pyydän. + + +Kuudes kohtaus. + + (Figaro, Kreivi, Rosina.) + +FIGARO. Ah! mikä hyvä tilaisuus pääsi käsistämme! hän oli vähällä antaa +minulle avain-kimpun. Eikö ristikkoakkunan avain ole siinä? + +ROSINA. Se on kaikkein uusin. + + +Seitsemäs kohtaus. + + (Bartholo, Figaro, Kreivi, Rosina.) + +BARTHOLO (palaten, itseksensä). No niin! minä en tiedä, mitä teen, +jättää tänne tuo kirottu parturi. (Figarolle.) Kas tässä! (Antaa +hänelle avainkimpun). Kabinetissani, kirjoituspulpettini alla; mutta +älkää kajotko mihinkään. + +FIGARO. Pahus vieköön! se olisi mainiota, epäluuloinen kuin te olette! +(Syrjään, mennessään.) Huomatkaa, kuinka taivas suojelee viattomuutta! + + +Kahdeksas kohtaus. + + (Bartholo, Kreivi, Rosina.) + +BARTHOLO (hiljaa kreiville). Se on tuo lurjus, joka vei kirjeen +kreiville. + +KREIVI (hiljaa). Hän näyttää minusta aika veitikalta. + +BARTHOLO. Hän ei enää saa minua petetyksi. + +KREIVI. Minä luulen, että siinä kohden vaikein osa jo on tehty. + +BARTHOLO. Kaikki tyystin mietittyäni luulin varovaisemmaksi lähettää +hänet kamariini kuin jättää hänet tänne Rosinan kanssa. + +KREIVI. He eivät olisi lausuneet sanaakaan, jota minä en olisi kuullut. + +ROSINA. Sangen kohteliasta, hyvät herrat, lakkaamatta puhua hiljaa! +Entäs oppituntini? + + (Nyt kuuluu sellainen ääni, kuin astia olisi pudonnut.) + +BARTHOLO (huutaen). Mitä minä kuulen! Tuo julma parturi on varmaankin +laskenut kaikki portaita myöten putoomaan, ja matkalippaani kauniimmat +kalut!... + + (Hän juoksee ulos.) + + +Yhdeksäs kohtaus. + + (Kreivi, Rosina.) + +KREIVI. Käyttäkäämme hyödyksemme sitä hetkeä, jonka Figaron äly hankkii +meille. Suokaa minulle tänä iltana, minä rukoilen sitä, hyvä neiti, +hetken keskustelu, joka on välttämättömän tarpeellinen teidän +pelastukseksenne siitä orjuudesta, johon olitte joutua. + +ROSINA. Ah! Lindor! + +KREIVI. Minä voin nousta teidän ristikko-akkunaanne, ja mitä tuohon +kirjeesen tulee, jonka tänä aamuna sain, olen ollut pakoitettuna... + + +Kymmenes kohtaus. + + (Rosina, Bartholo, Figaro, Kreivi.) + +BARTHOLO. Minä en erehtynyt; kaikki on särjettynä, rusentuneena. + +FIGARO. Tästäkö tapaturmasta nyt sopii nostaa tämmöistä pauhinaa! +Portaissa on pilkkopimeä. (Hän näyttää avaimen kreiville.) Kun astuin +niitä ylös, tarttuivat vaatteeni johonkuhun avaimeen... + +BARTHOLO. Täytyy pitää vaaria siitä, mitä tehdään. Tarttua avaimeen +kiinni! Ketterä mies! + +FIGARO. Toden totta, herra, hakekaa itsellenne joku ketterämpi. + + +Yhdestoista kohtaus. + + (Edelliset, don Bazil.) + +ROSINA (pelästyneenä, syrjään). Don Bazil!... + +KREIVI (syrjään). Taivaan Jumala! + +FIGARO (syrjään). Sepä pirua! + +BARTHOLO (menee häntä vastaan). Ah! Bazil, ystäväni, minua ilahuttaa +nähdä teitä terveenä. Teidän sairastumisenne ei siis tuottanut mitään +seurauksia? Todellakin, herra Alonzo peloitti minua kovasti teidän +terveytenne suhteen; kysykää häneltä, minä olin jo lähtemäisilläni +teitä katsomaan, ja joll'ei hän olisi pidättänyt minua... + +BAZIL (hämmästyneenä). Herra Alonzo? + +FIGARO (koputtaa jalkaansa). Sepä vielä! yhä noita esteitä! Kaksi +tuntia parta pahuksen vuoksi... Koiran virka! + +BAZIL (heitä kaikkia katsellen). Tahdotteko tehdä minulle mieliksi, +hyvät herrat, ja sanoa?... + +FIGARO. Te saatte puhua hänen kanssansa, kun minä olen lähtenyt. + +BAZIL. Mutta vielä tarvitsisi... + +KREIVI. Teidän tarvitsisi olla vaiti, Bazil. Luuletteko ilmoittavanne +herralle jotakin, jota hän ei tiedä? Minä olen kertonut hänelle, että +olitte antanut minulle toimeksi tulla teidän sijastanne oppituntia +antamaan. + +BAZIL (enemmän hämmästyneenä). Oppituntia!... Alonzo!... + +ROSINA (syrjään, Bazil'ille). No! olkaa vaiti. + +BAZIL. Hänkin! + +KREIVI (hiljaa, Bartholo'lle). Sanokaahan hänelle aivan hiljaa, että me +olemme sopineet niin. + +BARTHOLO (Bazil'ille, syrjään). Älkää saattako meitä valhettelijoiksi, +Bazil; jos sanotte, ett'ei hän ole teidän oppilaanne, pilaisitte +kaikki. + +BAZIL. Vai niin! + +BARTHOLO (ääneen). Todellakaan, Bazil, ei ole taidokkaampaa ihmistä, +kuin teidän oppilaanne. + +BAZIL (ällistyneenä). Minun oppilaani!... (Hiljaa.) Minä tulin +ilmoittamaan teille, että kreivi on muuttanut pois. + +BARTHOLO (hiljaa). Minä tiedän sen, olkaa vaiti. + +BAZIL (hiljaa). Kuka on sanonut sen teille? + +BARTHOLO (hiljaa). Hän, tietysti! + +KREIVI (hiljaa). Minä, epäilemättä: kuulkaa vaan. + +ROSINA (hiljaa Bazil'ille). Onko teidän niin vaikea olla vaiti? + +FIGARO (hiljaa Bazil'ille). Hm! Lurjus! Hän on kuuro! + +BAZIL (syrjään). Ketä hiidessä täällä petetään? Kaikki tietävät +salaisuuden! + +BARTHOLO (ääneen). No hyvä! Bazil, teidän lakimiehenne?... + +FIGARO. Te voitte koko illan puhua lakimiehestä. + +BARTHOLO (Bazil'ille). Yksi sana; sanokaa vaan, oletteko tyytyväinen +lakimieheen? + +BAZIL (kauhistuneena). Laki-mieheen? + +KREIVI (naurahtaen). Ettekö nähnyt lakimiestä? + +BAZIL (tuskaantuneena). No! ei, en minä ole häntä nähnyt tuota +lakimiestä. + +KREIVI (Bartholo'lle, syrjään). Tahdotteko, että hän rupee selityksiin +täällä hänen edessään? Lähettäkää hänet pois. + +BARTHOLO (hiljaa kreiville). Te olette oikeassa. (Bazilille.) Mutta +mikä tauti on niin äkisti teihin ryhtynyt? + +BAZIL (suutuksissaan). Minä en ymmärrä teitä. + +KREIVI (pistää hänelle, syrjässä, rahakukkaron käteen). Niin: herra +kysyy teiltä, mitä te tulette tänne tekemään, vaikka voitte pahoin. + +FIGARO. Hän on kalpea kuin ruumis! + +BAZIL. Ah! minä ymmärrän... + +KREIVI. Menkää levolle, rakas Bazil: te ette voi hyvin, ja te saatatte +meidät pelosta kuolemaan. Menkää levolle. + +FIGARO. Hänen kasvonsa ovat vallan muuttuneet. Menkää levolle. + +BARTHOLO. Kunniani kautta, hänellä on kauhea kuumetauti. Menkää +levolle. + +ROSINA. Minkätähden olette lähtenyt ulos? + +BAZIL (erinomaisen hämmästyneenä). Että minä menisin levolle! + +KAIKKI YHDESSÄ. No! tietysti. + +BAZIL (katsellen heitä kaikkia). Todellakin, hyvät herrat, minä luulen, +että tekisin viisaasti, jos poistuisin; minä tunnen, ett'en ole täällä +tavallisessa paikassani. + +BARTHOLO. Huomiseksi siis, jos jaksatte paremmin. + +KREIVI. Bazil, minä olen teidän luonanne hyvin aikaisin. + +FIGARO. Uskokaa minua, pitäkää itsenne hyvin lämpimänä sängyssänne. + +ROSINA. Hyvää yötä, herra Bazil. + +BAZIL (syrjään). Hiisi vieköön, jos minä tajuan mitään tästä! ja ilman +tätä rahakukkaroa... + +KAIKKI. Hyvää yötä, Bazil, hyvää yötä. + +BAZIL (mennessään). No hyvä, hyvää yötä siis, hyvää yötä. + + (Kaikki saattavat häntä nauraen.) + + +Kahdestoista kohtaus. + + (Edelliset, paitsi Bazil.) + +BARTHOLO (pontevalla äänellä). Tuo mies ei jaksa ensinkään hyvin. + +ROSINA. Hänen silmänsä haihattelevat. + +KREIVI. Ulko-ilma on tehnyt hänen pahaa. + +FIGARO. Huomasitteko, kuinka hän puhui aivan itseksensä? Tuon verran +meistä on! (Bartholo'lle.) No, teettekö päätöksenne tällä kertaa? + + (Hän työntää hänelle nojatuolin hyvin kauas kreivistä ja tarjoo + hänelle liinaa.) + +KREIVI. Ennenkuin päätämme, rouvaseni, täytyy minun sanoa teille +sananen, joka on tärkeä teidän edistymisellenne siinä taiteessa, jota +minun on kunnia opettaa teille. + + (Hän lähestyy ja puhuu hänen kanssansa kuiskuttaen.) + +BARTHOLO (Figaro'lle). No, mutta näyttää siltä kuin te varta vasten +lähestyisitte ja asettuisitte minun eteeni estääksenne minua +näkemästä... + +KREIVI (hiljaa Rosinalle). Meillä on ristikko-akkunan avain ja me +olemme täällä kello kaksitoista tänä yönä. + +FIGARO (panee liinan Bartholo'n kaulaan). Mitä näkemästä? Jos se olisi +tanssi-tunti, sopisi asettaa teidät niin, että saisitte katsella sitä; +mutta laulua! ... ai, ai. + +BARTHOLO. Mikäs nyt on? + +FIGARO. Minä en tiedä, mikä tuli silmääni. + + (Hän asettaa päänsä lähemmäksi.) + +BARTHOLO. Älkäähän hieroko. + +FIGARO. Se on vasen silmä. Tahdotteko tehdä hyvin ja puhaltaa siihen +jotenkin kovasti? + + (Bartholo tarttuu Figaro'n päähän, katsoo sen ylipuolitse, + sysää sen kovasti luotansa ja menee rakastavien taaksi heidän + keskusteluansa kuuntelemaan.) + +KREIVI (hiljaa Rosinalle). Ja mitä teidän kirjeesenne tulee, olin äsken +semmoisessa ahdingossa, jäädäkseni tänne... + +FIGARO (kaukaa, varoittaaksensa). Hm! ... hm!... + +KREIVI. Epätoivoissani siitä, että valepukunikin oli turha... + +BARTHOLO (astuen heidän väliinsä). Teidän valepukunne turha! + +ROSINA (pelästyneenä). Ah!... + +BARTHOLO. Varsin hyvä, neitoseni, älkää antako häiritä itseänne. +Kuinka! Minun silmienikin edessä, minun läsnä ollessani uskalletaan +tuolla tavalla loukata minua! + +KREIVI. Mikähän teitä vaivaa, herra? + +BARTHOLO. Kavala Alonzo! + +KREIVI. Herra Bartholo, jos teillä usein on sellaisia kummallisia +oikkuja kuin se, jonka minä sattumuksesta saan nähdä, en hämmästy +ensinkään neitosen inhoa ruveta teidän vaimoksenne. + +ROSINA. Hänen vaimoksensa! Minä! Viettää päiväni mustasukkaisen äijän +luona, joka kaiken onnellisuuden sijasta tarjoo nuoruudelleni +kammottavan orjuuden. + +BARTHOLO. Ah! mitä kuulen! + +ROSINA. Niin, minä sanon sen aivan korkealla äänellä: minä annan +sydämeni ja käteni sille, joka voi temmata minut tästä kauheasta +vankihuoneesta, jossa minua itseä ja tavaraani pidetään vasten kaikkea +oikeutta. + + (Rosina menee ulos.) + + +Kolmastoista kohtaus. + + (Bartholo, Figaro, Kreivi.) + +BARTHOLO. Viha tukehuttaa minut. + +KREIVI. Todellakin, herra, nuoren naisen on vaikea... + +FIGARO. Niin, nuori nainen ja korkea ikä, sepä vaivaa vanhuksen päätä. + +BARTHOLO. Kuinka! kun tapaan heidät verekseltä! Kirottu parturi! Minun +tekee kovasti mieli... + +FIGARO. Minä menen tieheni, hän on hullu. + +KREIVI. Ja minä myöskin; kunniani kautta, hän on hullu. + +FIGARO. Hän on hullu, hän on hullu... + + (He menevät ulos.) + + +Neljästoista kohtaus. + + (Bartholo, yksin, ajaa keitä takaa.) + +BARTHOLO. Minä olen hullu! katalat viettelijät, pirun lähettiläät, +jonka työtä te täällä toimitatte ja jonka pitäisi viedä teidät +kaikki ... minä olen hullu!... Minä näin heidät niinkuin näen tämän +pulpetin ... ja hävyttömästi keskustella minun kanssani!... Ah! +ainoastaan Bazil voi selittää minulle tämän asian. Niin, lähettäkäämme +häntä hakemaan. Holoo! joku... Ah! minä unhotin, ett'ei minulla ole +ketään... Joku naapuri, ensitullut, yhtä kaikki. Tämä voi viedä +mieheltä järjen! Tämä voi viedä mieheltä järjen! + + (Näytösten välillä näyttämö pimenee, raju-ilman pauhu kuuluu + ja orkesteri soittaa entre-actin Rossini'n saman-nimisestä + operasta.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + + Näyttämö on pimeä. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + (Bartholo. Don Bazil, paperilyhty kädessä.) + +BARTHOLO. Kuinka, Bazil, te ette tunne häntä! Onko se mahdollista, mitä +sanotte? + +BAZIL. Jos sata kertaa kysytte minulta, annan aina saman vastauksen. +Jos hän on antanut teille kreivin kirjeen, on se epäilemättä joku +kreivin lähettiläs. Mutta tuohon komeaan lahjaan katsoen, jonka hän +antoi minulle, olisi se mahdollista, että se olisi kreivi itse. + +BARTHOLO. Mikä todennäköisyys? Mutta, tuon lahjan johdosta, no! +minkätähden otitte sen vastaan? + +BAZIL. Te näytitte suostuvan; minä en ymmärtänyt siitä mitään; ja +semmoisissa tilaisuuksissa, joita on vaikea arvostella, näyttää +kultakukkaro minusta aina vastustamattomalta argumentilta. Ja sitten, +kuten sananlasku sanoo, mikä kelpaa ottaa... + +BARTHOLO. Minä ymmärrän, se kelpaa... + +BAZIL. Pitää. + +BARTHOLO (hämmästyneenä). Ah! ah! + +BAZIL. Niin, minä olen tuolla tavoin laittanut monta pikku sananlaskua +vähäisillä muutoksilla: mutta ryhtykäämme itse asiaan; mitä olette +päättänyt? + +BARTHOLO. Ettekö minun asemassani, Bazil, ponnistaisi kaikkia +voimianne, häntä omistaaksenne? + +BAZIL. En tosiaankaan, tohtori. Kaikenlaisen tavaran suhteen +omistaminen on vähäpätöinen asia; nautitseminen tekee onnelliseksi: +minun ajatukseni on, että se, joka nai naisen, joka ei rakasta häntä, +hän panee itsensä alttiiksi... + +BARTHOLO. Te pelkäisitte onnettomia kohtauksia? + +BAZIL. Hoho, herra ... niitä näkee paljon tänä vuonna. Minä en +ensinkään tekisi väkivaltaa hänen sydämellensä. + +BARTHOLO. Teidän palvelijanne, Bazil. Parempi on, että hän itkee siitä, +että minä olen hänen omansa, kuin että minä kuolen siitä, että hän ei +ole minun omani. + +BAZIL. Onko henkenne vaarassa? Naikaa, tohtori, naikaa. + +BARTHOLO. Sen teenkin, ja vielä tänä yönä. + +BAZIL. Hyvästi siis. -- Muistakaa, kun puhutte holhottinne kanssa, että +teette heidät kaikki mustemmiksi kuin helvetti. + +BARTHOLO. Te olette oikeassa. + +BAZIL. Moite, tohtori, moite! Siihen keinoon täytyy aina ryhtyä. + +BARTHOLO. Tässä on Rosinan kirje, jonka tuo Alonzo antoi minulle; ja +hän näytti minulle, sitä tahtomatta, miksi hyödyksi minun tulee käyttää +sitä hänen edessään. + +BAZIL. Hyvästi, me olemme kaikki täällä kello neljä. + +BARTHOLO. Miks'ei ennemmin? + +BAZIL. Se on mahdotonta; notarius on estetty. + +BARTHOLO. Naimistako varten? + +BAZIL. Niin, parturi Figaron luona; hän naittaa veljentyttärensä. + +BARTHOLO. Veljentyttärensä? semmoista hänellä ei ole. + +BAZIL. Niin he ovat notariukselle sanoneet. + +BARTHOLO. Tuo veijari on salahankkeessa osallinen: mitä hiiden nimessä! + +BAZIL. Ajattelisitteko?... + +BARTHOLO. Nuot ihmiset ovat kovin valppaat! Joutukaa, ystäväni, minä en +saa rauhaa. Menkää takaisin notariuksen luoksi. Tulkoon hän heti +paikalla tänne teidän kanssanne. + +BAZIL. Nyt sataa, on oikein lemmon ilma; mutta ei mikään estä minua +teitä palvelemasta. Mitä te puolestanne teette? + +BARTHOLO. Minä saatan teidät ulos: ovathan ne antaneet laittaa koko +talonväkeni raajarikoksi tuon Figaron kautta! Minä olen yksin täällä. + +BAZIL. Minulla on lyhtyni. + +BARTHOLO. Ottakaa, Bazil, tässä on minun kaksoisavaimeni. Minä odotan +teitä, minä valvon: ja tulkoon kuka tahansa; paitsi notariusta ja +teitä, ei kukaan pääse sisään tänä yönä. + +BAZIL. Näillä varokeinoilla olette varma asiastanne. + + +Toinen kohtaus. + + (Rosina yksin, astuen ulos kamaristaan.) + +ROSINA. Minusta näytti, kuin olisin kuullut puhuttavan. Kello on lyönyt +kaksitoista; Lindor ei tule! Tämä ruma ilmakin olisi sovelias häntä +auttamaan. Varmana siitä, ett'ei hän kohtaisi ketään... Ah, Lindor! jos +olisit pettänyt minut!... Minkä äänen kuulen?... Hyvä Jumala! se on +holhojani. Menkäämme sisään. + + +Kolmas kohtaus. + + (Rosina, Bartholo.) + +BARTHOLO (tulee takaisin sisään, kynttilä kädessään.) Ah, Rosina, +kosk'ette vielä ole mennyt sisään huoneesenne... + +ROSINA. Minä menen juuri. + +BARTHOLO. Nyt kun on tämmöinen kauhea ilma, te ette voi levätä, ja +minulla on sangen tärkeitä asioita teille sanottavana. + +ROSINA. Mitä tahdotte minusta, herra? Eikö siinä ole kylliksi, että +päivällä vaivaatte minua? + +BARTHOLO. Rosina, kuulkaa minua. + +ROSINA. Huomenna minä kuuntelen teitä. + +BARTHOLO. Silmänräpäys vaan, minä pyydän. + +ROSINA (syrjään). Jos hän tulisi! + +BARTHOLO (näyttää hänelle hänen kirjeensä). Tunnetteko tätä kirjettä? + +ROSINA (tuntee sen). Ah, suuri Jumala! + +BARTHOLO. Aikomukseni, Rosina, ei ole nuhdella teitä: teidän iällänne +saattaa hairahtua; mutta minä olen teidän ystävänne; kuulkaa minua. + +ROSINA. Minä en jaksa enää. + +BARTHOLO. Tämä kirje, jonka olette kirjoittanut kreivi Almavivalle... + +ROSINA (hämmästyneenä). Kreivi Almavivalle! + +BARTHOLO. Katsokaa, mikä hirveä mies tuo kreivi on: heti sen saatuansa +teki hän siitä voittomerkin. Minä olen saanut sen eräältä naiselta, +jolle hän on uhrannut sen. + +ROSINA. Kreivi Almaviva! + +BARTHOLO. Teidän on vaikea uskoa tätä kauheata asiaa. Kokemattomuus, +Rosina, tekee teidän sukupuolenne luottavaiseksi ja herkkä-uskoiseksi; +mutta kuulkaa, mihin paulaan teitä koetettiin vietellä. Tuo nainen on +toimittanut minulle tiedon kaikista, luultavasti poistaaksensa niin +vaarallista kilpailijaa, kuin te olitte. Minä vapisen siitä! mitä +ilettävin komplotti Almavivan, Figaron ja tuon Alonzon välillä, tuon +muka Bazil'in oppilaan, joka kantaa toista nimeä eikä ole kuin kreivin +katala asiamies, oli vähällä temmata teidät pohjattomaan syvyyteen, +josta ei mikään olisi voinut pelastaa teitä. + +ROSINA (alakuloisena). Kuinka kauheata! ... kuinka, Lindor! ... kuinka, +tuo nuori mies!... + +BARTHOLO (syrjään). Ah! se on Lindor. + +ROSINA. Siis kreivi Almavivan puolesta... Toisen puolesta... + +BARTHOLO. Niin minulle sanottiin, kun kirjeenne annettiin minulle. + +ROSINA (ylimäärin loukattuna). Ah! mikä ilkeys!... Hän saapi siitä +rangaistuksen. -- Herra, te olette tahtonut naida minut? + +BARTHOLO. Sinä tiedät tunteitteni tulen. + +ROSINA. Jos se vielä palaa teissä, olen teidän omanne. + +BARTHOLO. No hyvä! notarius tulee vielä tänä yönä. + +ROSINA. Siinä ei ole kaikki. Oi Jumala! olenko tarpeeksi +nöyryytetty!... Kuulkaa; ennen pitkää tuo katala rohkenee tulla sisään +tästä ristikko-akkunasta, jonka avaimen he viekkaudella ovat vieneet +teiltä. + +BARTHOLO (avain-kimppuansa katsoen). Ah! nuot ilkiöt! Lapseni, minä en +enää lähde sinun luotasi. + + +Kolmas kohtaus. + + (Rosina, Bartholo.) + +BARTHOLO (tulee takaisin sisään, kynttilä kädessä). + +ROSINA (kauhulla). Ah! herra! mutta jos he ovat aseissa? + +BARTHOLO. Sinä olet oikeassa: kosto menisi minulta hukkaan. Mene ylös +Marceline'n luoksi; sulje itsesi sisään hänen kamariinsa ja väännä +avainta kaksi kertaa. Minä menen aseellista voimaa noutamaan ja odotan +rakennuksen vieressä. Me vangitsemme hänet varkaana ja saamme sen +mielihyvän, että samalla kostamme hänelle ja pääsemme hänestä vapaaksi +ja luota siihen, että minun rakkauteni korvaa sinulle... + +ROSINA (epätoivoissaan). Unhottakaa vaan minun erhetykseni. (Syrjään.) +Ah! minä rankaisen itseäni siitä tarpeeksi. + +BARTHOLO (menee pois). Menkäämme väijyksiin. Vihdoinkin ovat he minun +kynsissäni. + + (Hän menee ulos.) + + +Neljäs kohtaus. + + (Rosina, yksin.) + +ROSINA. Hänen rakkautensa korvaa minulle!... Minua onnetonta!... (Hän +vetää esiin nenäliinansa ja purskahtaa itkuun.) Mitäs tehdä?... Hän +tulee pian. Minä jään ja teeskentelen hänen edessään, saadakseni hetken +katsella häntä koko hänen ilkeydessään. Hänen käytöksensä huonous on +vastaiseksi varjeleva minua... Ah! minä tarvitsen sitä suuresti. Jalot +kasvot, lempeä muoto, niin hellä ääni! ... ja se on vaan viettelijän +katala asiamies! Voi minua onnetonta! onnetonta! Jumala!... +Ristikko-akkuna avataan! + + (Hän rientää pois.) + + +Viides kohtaus. + + (Kreivi. Figaro, viittaan käärittynä, ilmaantuu ikkunassa.) + +FIGARO (puhuu ulkona). Joku pakenee: astunko sisään? + +KREIVI (ulkona). Mieskö? + +FIGARO. Ei. + +KREIVI. Se on Rosina, jonka sinun tuimat kasvosi luultavasti ovat +peloittaneet pakoon. + +FIGARO (hypähtää kamariin). Toden totta, minä uskon sen... Nyt olemme +vihdoinkin saapuneet perille, sateesta, ukkosesta ja salamoista +huolimatta. + +KREIVI (pitkään viittaan käärittynä). Ojenna minulle kättäsi. (Hän +hypähtää sisään vuorostaan.) Meidän on voitto! + +FIGARO (heittää viittansa pois). Me olemme aivan läpi kastuneet. Ihana +ilma kosimis-retkeä varten! Armollinen herra, miltä tämä yö näyttää +teistä? + +KREIVI. Oivalliselta rakastajalle. + +FIGARO. Niin, mutta uskotulle?... Ja jos joku äkkiarvaamatta tapaisi +meidät täällä. + +KREIVI. Etköhän ole minun kanssani? Mutta minulla on toinen murhe: +mitenkä saisin hänet heti paikalla lähtemään holhojansa talosta. + +FIGARO. Teidän puolellanne on kolme tunnetta, jotka ovat kaikkivaltiaat +ihanan sukupuolen suhteen: rakkaus, viha ja pelko. + +KREIVI (katselee pimeässä). Mitenkä ilmoittaa hänelle äkillisesti, että +notarius odottaa häntä sinun luonasi, meitä yhdistääksensä? Minun +ehdoitukseni näyttää varmaan hänestä kovin rohkealta: hän on nimittävä +minua liika uskaliaaksi. + +FIGARO. Jos hän sanoo teitä uskaliaaksi, sanotte te häntä julmaksi. +Naiset pitävät paljon siitä, että heitä sanotaan julmiksi. Muutoin, jos +hänen rakkautensa on sellainen, kuin te tahtoisitte, sanotte hänelle, +kuka te olette; hän ei silloin enää epäile teidän tunteitanne. + + +Kuudes kohtaus. + + (Kreivi, Rosina, Figaro. Figaro sytyttää kaikki kynttilät, + jotka ovat pöydällä.) + +KREIVI. Tässä hän onkin. -- Ihana Rosinani!... + +ROSINA (kovin teeskennellyllä äänellä). Minä rupesin pelkäämään, herra, +että te ette tulisi. + +KREIVI. Viehättävä levottomuus!... Neitini, minun ei sovi +väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte +onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, +minä vannon kunniani... + +ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen +täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä. Puolustakoon +hätätila teidän silmissänne sitä, mikä tässä yhteen-tulossa on +säädytöntä. + +KREIVI. Te, Rosina! puolisoksi onnettomalle, ilman rikkautta, ilman +sukuperää!... + +ROSINA. Sukuperä, rikkaus! Jättäkäämme siksensä nuot sattumuksen +vaiheet, ja jos vakuutatte minulle, että aikomuksenne ovat puhtaat... + +KREIVI (hänen jalkojensa juuressa). Ah Rosina! minä jumaloitsen +teitä!... + +ROSINA (loukattuna). Herjetkää, onneton! ... te uskallatte häväistä +Jumalan nimeä!... Sinä jumaloitset minua!... Mene! sinä et ole enää +vaarallinen minulle; minä odotin tuota sanaa, sinua kammotakseni. Mutta +ennenkuin jätän sinut siihen omantunnon tuskaan, joka odottaa sinua +(itkien), kuule, että minä rakastin sinua; kuule, että minä katsoin +onnekseni saada jakaa sinun kanssasi kovaa kohtaloasi. Katala Lindor! +minä olin vähällä jättää kaikki, sinua seuratakseni. Mutta se kehno +tapa, jolla olet väärinkäyttänyt minun hyvyyttäni, sekä tuon kauhean +kreivi Almavivan ilkeys, jolle sinä olet myynyt minut, ovat saattaneet +käsiini takaisin tämän heikkouteni todistuksen. Tunnetko tätä kirjettä? + +KREIVI (vilkkaasti). Jonka holhojanne on antanut teille? + +ROSINA (kopeasti). Niin, minä olen hänelle siitä kiitollinen. + +KREIVI. Jumala! kuinka minä olen onnellinen! Hän on saanut sen minulta. +Eilen pulassani käytin sitä, saavuttaakseni hänen luottamustaan; enkä +minä saanut tilaisuutta antaa teille tietoa siitä. Ah Rosina! se on +siis totta, että te todenteolla rakastatte minua! + +FIGARO. Armollinen herra, te etsitte vaimoa, joka rakastaisi teitä +teidän itsenne vuoksi... + +ROSINA. Armollinen herra!... Mitä hän sanoo? + +KREIVI (heittäen yltänsä leveän viittansa, ilmestyy komeassa puvussa). +Oi naisista kaikkein enimmin rakastettu! nyt ei ole enää aikaa pettää +teitä: se onnellinen mies, jonka näette jalkojenne juuressa, ei ole +mikään Lindor; minä olen kreivi Almaviva, joka kuolen rakkaudesta ja +turhaan olen etsinyt teitä kuusi kuukautta. + +ROSINA (vaipuu kreivin syliin). Ah!... + +KREIVI (pelästyneenä). Figaro! + +FIGARO. Älkää huolestuko, armollinen herra: riemun suloinen +mielenliikutus ei koskaan tuota ikäviä seurauksia; kas nyt, kas nyt hän +tointuu. Saakeli! kuinka hän on kaunis! + +ROSINA. Ah Lindor!... Ah herra; kuinka syyllinen minä olen! minä olin +tänä yönä vähällä antautua holhojalleni. + +KREIVI. Tekö, Rosina? + +ROSINA. Älkää katsoko muuta kuin minun rangaistustani! Minä olisin +viettänyt elämäni teitä inhoten. Ah Lindor! eiköhän kaikkein hirvein +tuomio ole vihaaminen, kun on luotu rakastamiseen? + +FIGARO (katsoo ikkunasta). Armollinen herra, paluumatkamme on suljettu; +tikapuut ovat pois otetut. + +KREIVI. Pois otetut! + +ROSINA (hämmentyneenä). Niin, se olen minä ... se on tohtori. Tämä on +herkkä-uskoisuuteni hedelmä. Hän on pettänyt minut. Minä olen +tunnustanut kaikki, kavaltanut kaikki: hän tietää, että te olette +täällä ja tulee asevoimalla. + +FIGARO (katselee yhä). Armollinen herra! katu-ovea avataan. + +ROSINA (pelästyneenä juosten kreivin syliin). Ah Lindor! + +KREIVI (vakavasti). Rosina, te rakastatte minua! Minä en pelkää ketään, +ja te tulette minun vaimokseni. Minä saan ilon vuorostani rangaista +tuota ilettävää vanhusta!... + +ROSINA. Ei, ei; armahtakaa häntä, rakas Lindor! Minun sydämeni on niin +täynnä, että kosto ei voi saada siinä sijaa. + + +Seitsemäs kohtaus. + + (Notarius, don Bazil, Edelliset.) + +FIGARO. Armollinen herra, se on meidän notariuksemme. + +KREIVI. Ja ystävä Bazil hänen kanssansa! + +BAZIL. Ah! mitä näen? + +FIGARO. No! mistä sattumuksesta meidän ystävämme?... + +BAZIL. Mistä sattumuksesta, hyvät herrat?... + +NOTARIUS. Nämätkö ovat vihittävät? + +KREIVI. Niin, herra. Teidän tuli yhdistää signora Rosina ja minut tänä +yönä parturi Figaron luona; mutta me olemme katsoneet tätä huonetta +soveliaammaksi syistä, jotka saatte kuulla. Onko teillä meidän +kontrahtimme? + +NOTARIUS. Minulla on siis kunnia puhua hänen excellensinsä herra kreivi +Almavivan kanssa? + +FIGARO. Niin aivan. + +BAZIL (syrjään). Jos hän tämän vuoksi on antanut minulle +kaksois-avaimensa... + +NOTARIUS. Minulla on kaksi naimis-kontrahtia, armollinen herra. +Älkäämme sekoittako niitä: tämä on teidän; ja tässä on herra Bartholon +signora ... Rosinan kanssa sekin. Neidet ovat luultavasti kaksi +sisarta, joilla on sama nimi. + +KREIVI. Kirjoittakaamme vaan alle. Don Bazil suvaitsee kai ruveta +toiseksi todistajaksemme. + + (He kirjoittavat alle.) + +BAZIL. Mutta, teidän excellensinne ... minä en ymmärrä... + +KREIVI. Herra opettaja Bazil, mitätön asia saattaa teidät hämille, ja +kaikki hämmästyttää teitä. + +BAZIL. Armollinen herra... Mutta jos tohtori... + +KREIVI (heittäen hänelle rahakukkaron). Te lapsittelette! +Kirjoittakaahan pian alle. + +BAZIL (hämmästyneenä). Ah! ah!... + +FIGARO. Missä on siis allekirjoittamisen este? + +BAZIL (kukkaroa punniten). Sitä ei ole enää. Mutta kun minä kerran olen +antanut sanani, tarvitsee sangen pontevat syyt... (Hän kirjoittaa +alle.) + + +Kahdeksas kohtaus. + + (Bartholo, yksi tuomari, polisipalvelijoita, käskyläisiä + tulisoitoilla ja edelliset näyttelijät.) + +BARTHOLO (näkee kreivin suutelevan Rosinan kättä, ja Figaron +naurettavalla tavalla syleilevän don Bazilia; hän huutaa, tarttuen +notariusta kaulaan:) Rosina näitten lurjusten kanssa! Vangitkaa kaikki. +Minä pidän yhtä niistä kauluksesta. + +NOTARIUS. Se on teidän notariuksenne. + +BAZIL. Se on teidän notariuksenne. Lasketteko leikkiä? + +BARTHOLO. Ah! don Bazil, no! kuinka olette te täällä? + +BAZIL; Mutta pikemmin te, kuinka te ette ole täällä? + +TUOMARI (osoittaen Figaroa). Malttakaa! minä tunnen tuon. Mitä sinä +olet tullut tähän taloon tekemään sopimattomalla tunnilla? + +FIGARO. Sopimattomalla tunnilla. Näettehän, herra, että on yhtä lähellä +aamua kuin iltaa. Muutoin kuulun hänen excellensinsä monseigneur kreivi +Almavivan seurueesen. + +BARTHOLO. Almavivan! + +TUOMARI. Ne eivät siis olekaan varkaita? + +BARTHOLO. Jättäkäämme tuo. -- Joka paikassa muualla, herra kreivi, olen +minä teidän excellensinne palvelija; mutta te ymmärrätte, että teidän +korkeammalla säädyllänne tässä ei ole mitään voimaa. Tehkää, jos +suvaitsette, hyvin ja poistukaa. + +KREIVI. Niin, säädyllä ei tule täällä olla mitään voimaa; mutta +paljonkin voimaa on sillä etu-oikeudella, jonka neiti äsken on suonut +minulle, antautuessaan minulle vapaa-ehtoisesti. + +BARTHOLO. Mitä hän sanoo, Rosina? + +ROSINA. Hän puhuu totta. Mistä tulee teidän hämmästyksenne? Eiköhän +minun tullut vielä tänä yönä saada kostoa petturille? Minä olen saanut +sen. + +BAZIL. Enkö minä sanonut teille, tohtori, että se oli kreivi itse? + +BARTHOLO. Mitä se minuun koskee? Hupainen avioliitto! Missä todistukset +ovat? + +NOTARIUS. Siitä ei puutu mitään. Minulla on täällä nämät molemmat +herrat todistajina. + +BARTHOLO. Kuinka, Bazil! oletteko te kirjoittanut alle? + +BAZIL. Mitäs tehdä? Tuolla kirotulla miehellä on aina taskut täynnä +vastustamattomia argumenttejä. + +BARTHOLO. Minä huolin viis noista argumenteistä. Minä käytän valtaani. + +KREIVI. Te olette kadottanut sen, väärinkäyttäessänne sitä. + +BARTHOLO. Neiti on holhon-alainen. + +FIGARO. Hän on äsken vapauttanut itsensä siitä. + +BARTHOLO. Kuka puhuttelee sinua, pää-lurjus? + +KREIVI. Neiti on jalo ja kaunis: minä olen korkea-arvoinen mies, nuori +ja rikas; hän on minun vaimoni. + +BARTHOLO. Ei häntä milloinkaan riistetä minun käsistäni. + +KREIVI. Hän ei ole enää teidän vallassanne. Minä panen hänet lakien +suojeluksen alle; ja se herra, jonka itse olette tuonut tänne, on +suojeleva häntä sitä väkivaltaa vastaan, jota te aiotte tehdä hänelle. +Todelliset virkamiehet ovat kaikkien niitten tukena, joita sorretaan. + +TUOMARI. Aivan varmaan. Ja tämä turha vastusteleminen mitä +kunniallisinta avioliittoa vastaan osoittaa tarpeeksi, kuinka hän on +peloissaan holhottinsa tavaran huonon hoidon vuoksi, josta hänen tulee +tehdä tiliä kreiville. + +KREIVI. Ah! suostukoon hän kaikkiin, enkä minä vaadi häneltä mitään. + +FIGARO. Muuta kuin että minun sata écu'täni kuitataan: älkäämme +kadottako järkeämme. + +BARTHOLO (suuttuneena). He olivat kaikki minua vastaan; minä olen +pistänyt pääni ampiaispesään. + +BAZIL. Mihin ampiaispesään? Kun ette voi saada tyttöä, ajatelkaa, +tohtori, että rahat ovat teillä säilyssä; niin aivan, ovat teillä +säilyssä! + +BARTHOLO. No! jättäkäähän minut rauhaan; Bazil! Te ajattelette vaan +rahoja. Minäkö rahoista huolisin! No hyvä! minä pidän ne, mutta +luuletteko, että ne ovat syynä minun päätökseeni? + + (Hän kirjoittaa alle.) + +FIGARO (nauraen). Ha, ha, ha! armollinen herra! he ovat samaa sukua. + +NOTARIUS. Mutta, hyvät herrat, minä en enää ymmärrä mitään tästä. Eikö +heitä ole kaksi neitoa, joilla on sama nimi? + +FIGARO. Ei, herra, heitä ei ole kuin yksi. + +BARTHOLO (lohduttamatonna). Ja minä, joka vein heiltä tikapuut pois, +jotta avioliitto olisi varmempi! Ah! minä olen saattanut itseni +perikatoon huolettomuuden kautta. + +FIGARO. Järjettömyyden kautta. Mutta puhukaamme totta, tohtori: kun +nuoruus ja rakkaus ovat sopineet vanhusta pettämään, silloin kaikki, +mitä tehdään sen estämiseksi, sopii syystä nimittää _Turhaksi +varovaisuudeksi_. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sevillan parturi eli Turha varovaisuus, by +Pierre de Beaumarchais + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEVILLAN PARTURI ELI TURHA *** + +***** This file should be named 18354-8.txt or 18354-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/3/5/18354/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + |