initial commit of ebook 18301HEADmain

5 files changed, 14245 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18301-8.txt b/18301-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..cb39a7a
--- /dev/null
+++ b/18301-8.txt
@@ -0,0 +1,14229 @@
+Project Gutenberg's Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906, by J. H. Erkko
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906
+
+Author: J. H. Erkko
+
+Release Date: May 2, 2006 [EBook #18301]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA 1886-1906
+
+Kirj.
+
+J. H. Erkko
+
+
+Otava, Helsinki, 1910
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+VUOSI 1886.
+
+_Havaittuani_.
+
+Maltu, mieleni
+Toinen aika
+Häkkilintu
+Vapautta
+Ihmisyys
+Pois epäilys
+Keväällä
+Tyynellä järvellä
+Havaittuani
+Kummitus-aika
+Lapsesi
+Haluni
+Kastevirsi
+En itse
+Palaus
+Pyhänä
+Sinun me
+Loppuhymni
+
+VUODET 1887-1890.
+
+Helmeni puolesta
+Linnunpoikaset
+Haaveita
+Tumma ja vaalea
+Veldeslaakso
+Syyslaulu
+Käynti kotikylässä
+Elias Erkko
+Jouluhymni
+Johannes Takasen kohtalosta
+Surun kevätlaulu
+Kevätruno
+Anarkisti
+Tähän aikaan
+Viisauden paikka
+Tottunut
+Nuot ja me
+Entinen juoksija
+St Denissä
+Se kolmas
+Miksi?
+Seinen rannalla
+Ranskan tyttö
+Se tyttö
+Pariisin kahvilassa
+Vietiin pois
+Vieraat silmät
+Ilmojen mukaan
+Joka aika
+Matkan jälkeen
+Mieleni
+
+_Helli_.
+
+Kevätlinnulle etelässä
+Hän kotona
+Matkavaunussa
+Yöllä
+Vältän pulan
+Aurinkoni
+Henkeni
+Muistellessa
+Vilskeessä
+Merellä
+Se
+Unessa
+Siitä herättyä
+Totelkoon!
+Iloitse
+
+VUOSI 1891.
+
+Uunna vuonna
+Ahtaissa oloissa
+Kansanopistoruno
+Elämä ja lepo
+Yksin
+Se naikkonen
+Koululinna
+Valitus miehestä
+Naisesta
+
+VUOSI 1892.
+
+Ilta tyynellä järvellä
+Yks
+Hämäläisten laulu
+Kaksi nälkää
+Ajatus ja julkisuus
+Julkisuus
+
+VUOSI 1893.
+
+Merimatka
+Suomalaisen teaatterin synty
+Työkansan marssi
+
+VUOSI 1894.
+
+Nuorukaisen muistikirjaan
+Hallitsijaparimme hääpäivänä
+Rautatiellä
+Kukka lumessa
+Syystunne
+Jok' aika
+Ihanteelleni
+Höyhenkengälle
+
+VUOSI 1895.
+
+Kohtaus hangella
+Kukkia talvessa
+Mökinpojan laulu
+Mustiakin joutsenia
+Meille kaikille
+
+VUOSI 1896.
+
+Ompelijatar
+Turvaton äiti
+Kuopassa
+Lohdutteeksi
+Uusimaa
+Valon valvattia
+Aamusumussa
+Nuorille
+Sydämmeni on viety
+Janne Sibeliukselle
+Rajoitettu
+On tulossa
+
+_Tumma orvokki._
+
+Iltalaulu
+Käy kanssani!
+Pulassa
+Kahleeton rakkaus
+Kuin ihminen
+Oikein, armahani
+Sekö palkkani!
+Neula
+Lemmen-onni
+Käännekohta
+Vaihtuu yhtenään
+Sairas lempi
+Hän viisas on
+Hyvästi
+Jumal'auta!
+
+VUOSI 1897.
+
+Suomalainen sävel
+Nuorten liitto
+Suomalaisen teaatterin sydän
+Minna Canthin muisto
+Seminaarilaismarssi
+Ruusukuumeessa
+Syys-ilta
+Suksilla
+
+VUOSI 1898.
+
+Etten sammuisi
+Lauluun yritys
+Aino Achtélle
+Meranin laakso
+Kevään eleitä
+Herhiläitä
+Nimetön kukka
+Korkealla
+Laula, tyttö!
+Oma tupa
+Rhonen joutsenet
+Alppimuistoja
+Pihlaja etelässä
+Aidan takana
+Montblanc
+Liian kallis
+Etelässä
+Suljettuna
+Perholleni
+Tunnelmissaan
+Totuudessa
+Laulu kuusta
+Eukalyptus
+Kaksi ruohoa
+Suihkukaivo
+Öljypuitten alla
+Eri kieliä
+
+VUOSI 1899.
+
+Raajarikkoinen
+Pois valon tieltä!
+Suljettu puutarha
+Alahalla
+Tomuinen
+Pensaita ja puita
+Viirimme
+Rajamailla
+Uutta, uutta
+Jumala hylkysillä
+Murhelintu
+Meren rannalla
+Sankari
+Kevätvirrat
+Sveitsi
+Palaustunnelma
+Elämän lahjat
+Käy vastakin!
+Alas vääryys
+Valossa
+Taivaasen
+Vielä kaipaa
+Mennyt
+Järki ja sydän
+Suuret lahjat
+Ihmis-eläimiä
+Muistossa
+Kohtaus lähteellä
+Kahleeni
+Koko taivas
+Puhtoinen
+Jouluyö Rivieralla
+
+VUOSI 1900.
+
+Vuosisatain vaihteessa
+Yhteiskoulu
+Käsitysten
+Meranin ruusu
+Leirilaulu
+Pienten sankari
+"Rosenhügel"
+Kukka kalliossa
+Tule!
+Suurten laulu
+Suomalaisen teaatterin peruskivellä
+Pikku tytölle
+Miesten laulu
+Nuoriso!
+Kallioniemessä
+Jouluaattona
+Käy voittamaan
+Tunnustus arvostelijalleni
+Karjalainen loitsu
+Sun kanssasi
+Sua ajatellessani
+Onni!
+Ei kostoa
+
+VUOSI 1901.
+
+Pikku Paavolle
+Suurelle laulajattarelle
+Hemmoteltuja
+Hiihtäjän laulu
+Kukko
+Vanhan emännän mentyä
+Lehtityttö
+Pakkasella
+Kevät-aamu
+Suo meille johto!
+Häähymni
+Päivänpoika
+Nuori prinsessa
+Opettajani Nestor Järvinen
+
+VUOSI 1902.
+
+Sanattomasti
+Amerikkaan lähdössä
+Keskus
+Nuorten liitto
+Vanha vamma
+Nuolien liesi
+
+VUOSI 1903.
+
+Hulluuden kaaos
+Mielen mato
+Perhosen satu
+Ulla Riepu
+Tunnelman valta
+Ei rauhaa saa
+Kauhutauti
+Tarttuvan taudin ajalla
+Viel' onko ken järjessään?
+Outo
+Pieni
+Eräissä hopeahäissä
+Th Rein
+Kesä ilmestyy
+Enempi tilaa
+Kansalaismarssi
+Vapaudesta
+Onneton heikkous
+Valkoruusu
+Kaarlo Bergbom 60-vuotiaana
+Eksyttäjille
+Minne?
+Luojan linnulle
+Odottaessa
+Myrsky hullujen huoneessa
+Suuttunut
+He ja me
+Lastu ulapalla
+Raskas syksy
+Sveitsin Rheinillä
+Nuorelle veljyelle
+Kerran
+Viipurin kaupungin 500-vuotiselle muistolle
+Jaakko Häkliä muistellen
+Kyyhkyn pojat
+Aamutoitotus
+Päivän laskussa
+
+VUOSI 1904.
+
+Kevätkirje kesäpaikalta
+Nuorison kevätlaulu
+Evästys
+Eri aikoja
+Esilaulu "Ilmojen lauluihin"
+Loppulaulu "Ilmojen lauluihin"
+Vaiheissa
+Yhteisnuotta
+Järjestykää!
+Edla Soldan
+Orjia
+Talvipäivän pysäys
+Herra meitä varjele
+Leski
+Uhri
+Kotipääskyn kaipaus
+Sotamies
+Myrsky ja kotiväki
+Ruotulainen
+Joutuos!
+Heikko tuuli
+Luonnon yö
+Karpale
+Selin
+Kaikkialla
+
+VUOSI 1905.
+
+Päivän säde
+Päivän impi
+Uusi kevät
+Kun jälleen näin
+Maanpaosta palaaville
+Kotilamppu
+Luonnonmaassa
+Valtalaulu
+Kultarannassa
+Juhannusnuoriso
+Kesäkuumassa
+Toiveita
+Albert Edelfeltiä muistellen
+Vaihtelua
+Onnen oppi
+Tuttu tähti
+Paimenlauluja
+Olvilaulu
+Viipyessäni
+Aik'ihminen
+
+VUOSI 1906.
+
+Vallanhimoni
+Marjapuuni
+Lumitähtiä
+Hymni
+Maamies
+Elämä on loputon
+
+
+
+
+
+VUOSI 1886.
+
+
+
+
+HAVAITTUANI.
+
+
+
+MALTU, MIELENI.
+
+Maltu, mieleni!
+Taltu tasaiseen,
+Niin voit airoella aukealle.
+-- Airot särryt on
+Kiihko Kullervon. --
+Hilli luontosi,
+Lennä vakaiseen,
+Niin voit sinkoella loitommalle.
+-- Louhi raivossaan
+Katkoi sormiaan. --
+Totta puuhaat, etsit oikeata
+Lemmen voimin.
+Käytä mielenvartta vakavata
+Töin ja toimin.
+Suojaa intoasi lemmenlasta,
+Lemmonlasta hurjaa torjuen
+Tahdon ohjaksia tempomasta,
+Hengen valtasuuntaa häiriten.
+Missä kiihko, kiivaus,
+Mielen-ärty, riivaus,
+Siinä kohtaa kompastus,
+Palkka mielten ylpeitten.
+Vakaa Luojan kokko vasta
+Merest' auttoi hukkumasta
+Väinämöisen, henkimahdin,
+Valon vahdin.
+Tartut maailman
+Rattaaseen,
+Tunnet kulkevan
+Verkalleen,
+Survaltaa sen tahdot vauhtihin --
+Huomaatkin
+Kuin se vyöryy vakavasti,
+Survaisee sun helpommasti.
+Joll'et seuraa, se sun survaiskaan!
+Paras muisto maailmalle,
+Paras palkka: aikanaan
+Musertua edistyksen vauhtipyörän ale.
+
+Viipuri 13/4
+
+
+
+TOINEN AIKA.
+
+Aika lakata on valamasta
+Kiiltokulkusia onttoja,
+Aika kieltää suita soittamasta
+Hengetöntä sananhelinää;
+Kauppimasta kissankultia,
+Kuoritotta pettävää,
+Taikka säkittäisin helpeitä,
+Joiss' on hyppyistäysi jyviä.
+Aika lakata on laittamasta
+Kirjapainoksia paksuja,
+Joista mielehen jää tyhjä muoto,
+Autio kuin louhipohja luoto.
+
+Aika mieltyä on soitelmiin,
+Joissa henki liittyy säveliin;
+Aika kuulla kullanhuuhtojaa,
+Vaikka köyhä onkin Lapinmaa,
+Elämän ei virta kullaton,
+Helmiäkin puhtait' on.
+Miksi korjaella hallanviljaa
+Mehutonta?
+Salolammen luona kypsyy hiljaa
+Sarkaa monta,
+Joissa terve suurus rehottaa,
+Hengen suurus, hengen maa.
+
+Aika uimahan on oppia,
+Elämässä uimaan uppoomatta,
+Sukeltamaan haahten aarteita
+Syväst', elävästä virrasta
+Uupumatta.
+Sukeltamaan ennen särkyneet
+Ihmishengen onnenpirstaleet,
+Rakenteeksi ehjän aikajakson,
+Jossa yhtyy kansain säveleet,
+Kurjain huuto vaikenee,
+Sorretut saa sovituksen, makson,
+Edistyksen suunta selkenee.
+
+14/7
+
+
+
+HÄKKILINTU.
+
+Linda äsken pääsi koulusta,
+Hoitelee nyt häkkilintua.
+Lintu pyrähtelee häkissään,
+Tekis mieli ulos lentämään.
+Rautalangat lausuu: "Vaarallista!
+Eksyt, hukut! -- tääll' on turvallista."
+
+Lintu pyrähtelee yhtenään.
+-- No, jos koetteeksi päästetään --
+Vapaus! ah, tuntuu hyvältä!
+Oikein tekis mieli etemmä,
+Tekis mieli laulaa vuorimailla,
+Joss' on salit seiniäkin vailla.
+
+Siell' ois nähdä maat ja taivahat,
+Tunnustella tuulet vapahat,
+Kuuluis ehkä laulu loitompaa,
+Voisi kilpausta koettaa. --
+Tuoss' on auki akkuna -- he heijaa!
+Siitä lintu ulko-ilmaan leijaa.
+
+Linda itkee: "Nyt sen surma vie!"
+Lintu laulaa: "Tääll' on auki tie!
+Vaivun varhemmin tai myöhemmin,
+Lauluni on vapaa kuitenkin."
+Linda tuntee jotain kaipausta,
+Kaipausta, rinnan ahdistusta.
+
+"Siivet kun on lentokuntoiset,
+Vapahina leijaa lintuset.
+'Vaarallista!' mulle huudetaan,
+Itse kun vaan ajattelenkaan.
+Tuhat veruketta, pahaa paulaa
+Turhan luulon rautalangat laulaa."
+
+Antrea 9/6
+
+
+
+VAPAUTTA.
+
+Linda, linnun vapahan
+Saaos hengen siipyet!
+Vapahina taivahan
+Menestyvät lintuset,
+Vapaast' ajatella voivat,
+Vapaat säveleensä soivat.
+
+Vapaan ilman hengitys
+Autuus kukkamaailman,
+Kevään uusisyntymys
+Työ on poven vapahan.
+Luonto tuoss' on ulkonamme
+Kuva sisämaailmamme.
+
+Ahdas henki, maho maa,
+Orja vuoden mennehen.
+Vapaa henki, viljamaa,
+Kohtu uutten satojen.
+Hengi rintaas vapautta,
+Kahleiksi vaan -- rakkautta!
+
+13/4
+
+
+
+IHMISYYS.
+
+Yhteiskunt' ois mantteliko vanha puhki palvellut?
+Korjatkaa se! Paikatkaa!
+Voitte poiskin viskata,
+Mutta uusi ommelkaa!
+Ihmiskunta oisko vaan kuin patarani rikkunut?
+Uudestaan se valakaa,
+Tehkää kello sointuva,
+Jonka kunniasta maa
+Kajahtaa!
+
+       *   *   *
+
+    Hyv' on huutaa, valvoa,
+    Mutta pelko pois!
+    Vaikka puhki katuja,
+    Talot raunioina ois:
+    Katu kasvaa umpehen,
+    Uusiakin aukee teitä,
+    Talot kilpaa kohoten
+    Kotinamme suojaa meitä.
+    Elämä luo muotoja,
+    Vanhat hylkää, uusiin vaihtaa,
+    Edistyksen sulkuja
+
+    Tieltään työntää, väistää, kaihtaa.
+    Vaikka eksyy ihmisyys
+    Toisinaan,
+    Usein käypi kestävyys
+    Uupumaan,
+    Elämää maass' aina asustaa,
+    Joka aikanaan taas puhkeaa,
+    Usein ottaa aimo pohdin,
+    Ryntää tarkoitusta kohdin
+    Koskenaan.
+
+        *   *   *
+
+    Elämä
+    Ihmistä
+    Johtaa vallassaan.
+    Elämä
+    Hänessä
+    Toteuttaa tahtoaan.
+    Elämän
+    Liekkivän
+    Näet rakkaudessa --
+    Elämä on Jumala.
+
+    Ihmiskunta elävä on puu,
+    Vuosituhannet se kukoistuu,
+    Kantaa hedelmää,
+    Siittää elämää.
+    Kuivuu oksia,
+    Monta haaraa lahoaa,
+    Mut taas uusia
+    Uhkeoita puhkeaa.
+    Vaikka moni verho lankeaa,
+    Kevät uutta vaippaa valmistaa,
+    Sillä sisällä
+    Asuu elämä.
+
+        *   *   *
+
+    Eikö kodissa
+    Äiti rakasta,
+    Koska tarvitsee hän rakastaa?
+    Pikku sisko hoitaa siskojaan
+    Mielihalust', aivan luonnostaan,
+    Siit' ett' oikein posket punoittaa.
+    Hyve salassa
+    Kukkii kainona,
+    Tuntee palkakseen,
+    Kun saa elääkseen.
+    Uhrauksen innostusta
+    Viel' on ihmiskunnassa,
+    Aatevaltain lumousta
+    Hehkuu nuorukaisissa:
+    Henkivirrat heitä tempaa
+    Aikakautta johtamaan,
+    Yhteishyöty alhaisempaa,
+    Sorrettua nostamaan.
+
+        *   *   *
+
+    Suotta ennustaa
+    Huuhkat kuolemaa:
+    Ydin ihmisyydessä
+    Terves on ja elävä;
+    Vaikka vanhat verhot lankeaa,
+    Uudet aatokset,
+    Voimat, nestehet
+    Kansoja taas kirkastaa.
+    Sinnes kuin maa muotoaan
+    Aina pukee uudestaan,
+    Uumenistaan voimaa uhkuen,
+    Sinnes pienoismaailma,
+    Suurin pienist', ihminen,
+    Uudestaan on versova,
+    Sillä sisällä
+    Asuu elämä.
+
+Leppävirta, Tanssikallio 28/8
+
+
+
+POIS EPÄILYS.
+
+Maa yöhön synkeäänkö uppoais? --
+Se usein näyttää niin,
+Kuin päivä kuolis, kesä haudattais
+Yön, hangen peitoksiin
+Ja ihmishenki sortuis syvyyksiin.
+
+Niin näyttää kuoltavan kuin synnytään,
+Kosk' yht' on molemmat:
+Pois kuollen vanhast', uuteen herätään,
+Niin vaihtuu maailmat,
+Niin uudet aamut, keväät koituvat.
+
+Tääll' elän päiväni, niin haudan yö
+Taas päivään synnyttää,
+Ei auringolta puutu päivätyö,
+Ei hengelt' elämää,
+Yö sammuttaa, mut aamu sytyttää.
+
+Ei syksyihinsä sorru ihmisyys,
+Ei talven tainnoksiin:
+Uus voima nousee, uusi henkevyys,
+Kuin luonnon ytimiin.
+Lait luonnon ylttyy hengen ongelmiin.
+
+Ei kuole lapsi luonnon siittämä,
+Jumalan ihminen,
+Hän kasvaa, versoo verraks isänsä,
+Eteenpäin pyrkien,
+Vaikk' käykin tie kautt' yön ja varjojen.
+
+Eteenpäin riento, kaiken tarkoitus,
+Tie ihmiskunnan on
+Ja kaiken liikevoima rakkaus
+Vie voitost' voittohon.
+Pois epäilys, jos syys tai kevät on!
+
+Antrea 7/6
+
+
+
+KEVÄÄLLÄ.
+
+Yökynttilänne pankaa pois!
+Jo päivä täyttää loukot,
+Maailman valtaa valkeus,
+Elämä johtaa joukot.
+Se luodut henkiin nostattaa,
+Jäät sydämmistä sulattaa.
+
+Miss' ennen hohti kylmä jää,
+Siin' nousee lämmön asteet,
+Jumala ilmaan hengittää,
+Luo pilvet, kaataa kasteet:
+Elämän virrat lonsiaa
+Ja viljavoituu hengenmaa.
+
+Maa pohjan vaihtuu etelään,
+Ikuisen kesän maaksi,
+Ja hetki lietsoo lempeään,
+Luo kansan autuaaksi:
+Yks toistaan tuntee veljekseen,
+Elämän armaaks isäkseen.
+
+Jumalan, joka lapsissaan
+Itsensä ilmi antaa,
+Kuin kotka siipipankoillaan
+Kaikk' ihmisheimot kantaa,
+Heit' tekee verraks toisilleen
+Ja omaisiksi itselleen.
+
+Heit' yhdistää kuin perhettä,
+Joll' yhteiset on juuret,
+On tarkoitukset ylhäällä
+Ja perimykset suuret:
+Maa aina valmis hedelmiin
+Ja uusiin kevätkukkasiin.
+
+Antrea 8/6
+
+
+
+TYYNELLÄ JÄRVELLÄ.
+
+Nuo taivaan hopeavuoret
+Ja kultaiset kunnahat
+Syvyyden kirkkaudesta
+Niin tyyninä loistavat.
+
+Ja syvyys rantojen paltaat
+Niin kauniisti kuvastaa,
+Ett' aivan henkeä hurmaa
+Tää armas aaltojen maa.
+
+Tuon tahtoisi kaiken kauniin
+Mun sieluni omistaa
+Ja unhotuksien aaltoon
+Maan kurjuuden painaltaa.
+
+Vaan noin sulorunsas rauha,
+Kuin järvikin heijastaa,
+Se taisteluiden on tuoma,
+Sit' ilmaiseksi ei saa.
+
+Kallavedellä 26/7
+
+
+
+HAVAITTUANI.
+
+Jo olin vapaa syntyjään,
+Miks orjan mieltä yhtenään,
+Kuin perintöä, kannoin?
+Jumalan aatos alussa
+Mun siittänyt on vapaana,
+Miks aarteeni pois annoin?
+
+Miks eksyin Herrast', uskomaan,
+Ett' orjina hän omiaan
+Vaan pitää pelvon alla;
+Kuin itämainen valtias,
+On heille julma, oikukas,
+Lyö rautavaltikalla.
+
+Hän suuttuneena omansa
+Pois sulkisiko luotansa
+Ikuisen tuskan yöhön;
+Hän leppyisikö lahjuksiin
+Ja mieltyneenä muutamiin
+Ne ottais päivätyöhön.
+
+Ne ryömijät ja lahjojat
+Ja teurashärkäin uhraajat
+Hän kutsuis pitoihinsa,
+Muut jättäis ulos parkumaan
+Ja hammastansa puremaan
+Ikuisiin tuskihinsa.
+
+Ja pojastansa parhaasta,
+Kun hänet näkis uhrina
+Ihastuis isä vasta,
+Ja sitten hänen kauttansa
+Vaan vapahtuisi muutama
+Iäksi hukkumasta.
+
+Mik' isä, vaikka maallinen
+Ja kuinka julmaluontoinen,
+Noin ankara tok' oisi?
+Vaikk' kuinka lastaan kurittais
+Ja tuskain kautta paimentais,
+Ei ikiorjaks soisi.
+
+Niin yksityist' ei ainoaa
+Tää Isämme voi unhottaa,
+Vaan tahtoo tasallensa:
+Meit' edistykseen ainaiseen
+Hän vihkinyt on vierelleen
+Kuin oman Kristuksensa.
+
+Ei yhtä suosi liiemmin,
+On yhtä rakas kaikkihin,
+Jokaista tahtoo nostaa;
+Ken orja on ja pakenee
+Hänt' omat työnsä rankaisee,
+Työt pahat pahan kostaa.
+
+Siis auki hengen kahlehet,
+Vapaaksi pääskää sydämmet,
+Jumalan kevät koittaa!
+On totuus vapahduksemme
+Ja rakkaus on voimamme, --
+Tää usko kaikki voittaa.
+
+Tää ihmislapset nousemaan
+Saa halvast' orjantilastaan
+Jumalan ihmisiksi.
+Niin Herra maata valloittaa
+Ja rakkaus kaikki kirkastaa
+Entistä ehommiksi.
+
+Ja kansat, suurta sukuaan
+Kun tuntee, syntyy uudestaan,
+Häveten halpaa työtä.
+Taas Isä ilmi elävin
+Lihaksi syntyy lapsihin
+Ja poistaa pelvon yötä.
+
+15/6
+
+
+
+KUMMITUS-AIKA.
+
+Min' olin pelvon jo perinyt
+Ja vavistuksen vanhemmilta,
+Vereeni lasna jo imenyt
+Kamalat kummat suuremmilta.
+
+Join peikkomyrkkyä kotona
+Ihanat puhteet istuessa,
+Ja kuulin helvetin tuskia
+Pyhänä Herran huonehessa.
+
+Siit' öillä valvoin ja vapisin,
+Nuo kummitukset silmissäni.
+"Rukoile, lapsi!" Ma rukoilin,
+Vaan haahmot kiehtoi henkeäni.
+
+Kun äiti otti mun vierelleen,
+Sain unenkultaa rauhaisata.
+Jos tiesin hänenkin peljänneen,
+Ois ollut tuskani kauheata.
+
+Niin kasvoi heikoksi varteni,
+Päänpakkoa sain sairastella,
+Ja eukot kuoloa ennusti,
+Ma koetin vastaan hangotella.
+
+Tein syyksi: "Annahan, Jumala,
+Mun ensin hyödyks elää täällä!"
+Se auttoi; viel' olen elossa,
+Vaan hyödyst' ollaan eri päällä.
+
+Niin kauan pelkäsin Jumalaa,
+Kuin ryöstömiestä ankarata,
+Jok' armahtaa vaan lahjojaa
+Ja poikiensa tuttavata.
+
+Tok' uhkamielisnä yhtenään
+Ma rikoin itse Herraa vasten:
+En tuntenut Hänen lämmintään,
+En oikeutta kaikkein lasten.
+
+Vaan tuntui tuo salakaipaus:
+Jos äidin armautta saisin,
+Niin katoaisi yökummitus
+Ja rauhan unta uinahtaisin.
+
+
+
+LAPSESI.
+
+Sun perhees ihmiskunta on,
+Me kaikki lapsiasi.
+Jos ken on kurja, onneton,
+Se painaa tuntoasi.
+Sun isänsydämmes ei sois
+Yht' ainokaista luotaan pois.
+
+Et pety tarkoituksissas,
+Kuin pettyy ihmiskäsi,
+Vaan sinnes jatkat keinojas
+Kuin laps' on sylissäsi.
+Niin meitä kanssas nousemaan
+Viet kunniasta kunniaan.
+
+Kuink' isä toisin tehdä vois?
+Jos luotaan luovuttaisi,
+Kuin hylkylapsen heittäis pois --
+Ken häntä rakastaisi?
+Ken nauttii, Herra, armostas,
+Jos joukot kärsii kostoas!
+
+Sä Isämme, me lapses myös,
+Tee meitä verraksesi,
+Tee suurin rakkaudentyös
+Ja nosta rinnallesi!
+Ilmesty meissä lihaksi,
+Niin tapahtuu Sun tahtosi!
+
+Niin työmme on sun töitäsi.
+Tää maa Sun valtamaasi,
+On henkemme Sun henkesi,
+Maa kukkii kunniaasi.
+Niin keskelläkin pauhinaa
+Tää maa on meille rauhan maa.
+
+Maa, jossa Herra, rakkaus,
+Kuin päivä, lämmön valaa,
+Ja totuus, pyhä valkeus
+Kuin sähköliekki palaa,
+Ja totuutehen rakkaus
+On kuolemasta vapahdus.
+
+Suovu 11/7
+
+
+
+HALUNI.
+
+Jos ken, niin minä olen syntinen,
+Jos ken, niin minä armos tarvitsen,
+Jumala, pyhä ykseys!
+Sinussa syntieni sovitus,
+Sinussa armon lähde, rakkaus,
+Mun puutteheni täyttamys.
+
+Minuhun rakkautes vuodata,
+Anteeksi antamahan opeta,
+Minusta hukkaa katkeruus.
+Anteeksi antaville anteeks suot,
+Ja heihin henkes majan luot;
+Minuhun tee siis templis uus!
+
+Tee minust' asuntos, se valaise,
+Sun totuudellas kirkastuta se,
+Mun totuus vaan voi vapahtaa:
+Siis toteuta minuss' itsesi,
+Niin kirkastan sun maailmassasi,
+Ja nostan luokses maailmaa.
+
+Kun janon loit, myös annoit juomia,
+Isoovan nälkä taukoo ruuasta,
+Niin kaipuun täyttää tyydytys:
+Iäti Sinuss' elää haluan,
+Iäti kanssas kasvaa rakastan,
+Se halu oisko pettymys?
+
+Kun petosta et, Herra, rakasta,
+Et ihmiseesi luonut janoa,
+Jot' et vois itse sammuttaa.
+Ei Isä poista lasta luotansa,
+Et kättä hylkää ojennettua,
+Jonk' oma lapses tarjoaa.
+
+Sua rakkautes vaatii tarttumaan
+Ja rinnoillesi minut nostamaan,
+Sä itse voit mun puhdistaa.
+Mun riistä synneistäni irralleen,
+Luo tahtos, tarmos mulle sydämmeen,
+Aut', että voin Sua rakastaa!
+
+Ja ihmiskuntaa Sinun kauttasi,
+Ett' ynnä Isässään se kasvaisi
+Sun totuuksias tuntemaan;
+Ett' ihmisistä maasi kaunistuis
+Ja rauhan valtakunta rakentuis
+Sun oikeuttas noutamaan.
+
+Ei voitonhimo mua kiihota,
+En yksinäni luokses halaja,
+Meit' ota, Herra, kaikkia!
+Mun kansani ja kansat suuremmat
+Niin laita, että luokses nousevat,
+Sun omas on jok'ainoa.
+
+Sen teet ja luotkin meidät uudestaan.
+Kun Isäkseen ken tuntee Sinut vaan,
+Ei hirmuherraks orjien:
+Hän sisältänsä kasvaa, uudistuu,
+Hän tuortuu, nuortuu, vaikka vanhentuu,
+Sun kanssas, Herra, halliten.
+
+Suovu 29/7
+
+
+
+KASTEVIRSI.
+
+Tään lapsen, Herra, tuomme sylihesi,
+Hän Sinust' on, Sinuhun palajaa.
+Hänt' auta, että pyhä siemenesi
+Oraasen, putkeen, tähkään puhkeaa.
+Hänt' estä saastumuksen halloista,
+Sun aittaas hengenvilja tallenna.
+
+Hän, lapseksesi siinnyt hengestäsi,
+Nyt puhtauden kansaks siunataan.
+Hänt' ohjaele, hoida kädelläsi
+Ja auta Sinuss' aina kasvamaan.
+On tulta kastehesi, rakkaus,
+Siit' elämän on kasvu, uudistus.
+
+Kenelle aukee rakkautes povi,
+Hän halulla Sun töitäs toimittaa.
+Ken omas on, ei sille synti sovi,
+Hän sukuansa muistaa korkeaa.
+Kun häness' asut, Herra, henkenä,
+Sun tahdolles hän uhraa verensä.
+
+Hänt' itsekaltaisekses kasvattele,
+Kuin sopii rakkautes luontohon,
+Totuuden valkeuteen valvattele
+Ja auta oikeuden voittohon.
+Hän neuvo maailmaa niin käyttämään,
+Ett' edistyy hän Sinuss' yhtenään.
+
+Paranna, kasvata ja puhdistuta,
+Jos lankeaa, niin nosta uudestaan!
+Et hänest' armoasi poikkeuta,
+Jos kuritatkin usein ankaraan.
+Suo hälle Sinuhun vaan uskallus:
+On rakkautes uusi nousemus.
+
+Sylisi ain' on lämmin lapsillesi
+Ja katuville armost' anteeks suot,
+Jokaisen tahdot painaa povellesi,
+Kotihin viimein kaiken laumas tuot.
+Kuin kulkeneekin lapses elintiet,
+Kun hänet viimein kotihin vaan viet.
+
+Vaan rakkauteen kasvattaakses meitä
+Soit seurahamme omas pienosen,
+Hänt' et tok' yksin ihmishoitoon heitä,
+Sä kasvattaja keskenkasvuisten.
+Me kaikki Sinun, Sinä meidän myös,
+Siis meissä täytä suuri hengentyös!
+
+On parannuksen merkki kasteen vesi,
+Se lapsen ohjaa puhdistuksehen,
+Vaan rakkauden sana, hengen mesi,
+Luo voimaa elämähän uutehen.
+Siis ilmestytä itses lapsessa,
+Niin lapsi löytää kasteen Sinussa.
+
+Hän kasvaa kautt' elämän myrskysäitten
+Ja henkeäsi huokuu maailmaan,
+Ei väisty tieltä vihan vaahtopäitten,
+On valmis kärsimään ja kuolemaan.
+Kun häness' asut, Herra, elämä,
+Ei kuolemassakaan hän häviä.
+
+27/7
+
+
+
+EN ITSE.
+
+Vast' äsken nostit mun rinnoilles,
+Ja painoit povellesi.
+Jo tunsin tykkivän sydämmes,
+Hyvyytes, autuutesi.
+Jo vapauttasi hengitin,
+Jo uskoin, toivoin ja rakastin.
+
+Sä laskit lapsesi astumaan,
+Pois juoksin johdostasi,
+Niin lankesin yhä uudestaan
+Ja rikoin neuvojasi:
+Nyt kärsin töitteni tuloksen,
+Nyt olen arka ja epäilen.
+
+On, Herra, kasvosi pilvessä,
+Mun tukkehessa tieni.
+Suur' olin Isäni sylissä,
+Nyt poistuneena pieni.
+Mun tempaa luoksesi uudestaan,
+Taas ala tietäni aukomaan!
+
+Jok' askeleella käy kanssani,
+Sun korkuiseks asti.
+Kun omakseni teet henkesi,
+Teen tahtos nuorteasti.
+Jään muuten orjaksi ainiaan,
+Jos isänkättäs et anna vaan.
+
+En orja, vaan Sinun sukuas,
+Sun leimaas tahdon kantaa;
+Sun täytyy mulle siis johtoas
+Ja voimanhenkes antaa.
+Jos rikkoi ihminen minussa,
+Jumala minuss' ei lankea.
+
+Hän vapahaksi mun uudistaa,
+Sen tunnen hengessäni:
+Kosk' uskon, toivon, voin rakastaa,
+On Herra ystäväni.
+En itse, vaan Isä minussa
+On hyvän alkuna, voittona.
+
+Kuopio, Suovu 1-2/8
+
+
+
+PALAUS.
+
+Jumalani, Herrani!
+Hylkäisitkö lapsesi?
+Luotasko mun luovuttaisit
+Siks ett' olen syntinen,
+Kodistasko karkoittaisit
+Lapses tuhattuskaisen?
+Mistä armo ammentuis,
+Jos Sun sylis sulkeuis?
+
+Näin kuin olen, luokses käyn,
+Katso, Herra, miltä näyn.
+Puhdista ja tee mun siksi
+Miksi mieles halajaa,
+Kaikki käy sen parahiksi,
+Joka sinuun uskaltaa.
+Muu on apu pettävä,
+Herra, Sinuss' elämä.
+
+Olen ilman puoltajaa,
+Joll'ei Sinuss' auttajaa.
+En voi muiden hartialle
+Syntejäni lastata.
+Pojallesi tuhlaajalle
+Armosylis avaja!
+Syleilysi voimasta
+Elän Sinuss' uutena.
+
+Anteeksi suon kaikille,
+Anteeks, Isä, minulle!
+Mieli uus luo henkeheni,
+Oma mieles minuhun;
+Istuta mun ihmiseni
+Jumalaani, Sinuhun!
+Niin Sun valtakunnassas
+Olen altis palvelijas.
+
+Palaus 11/8
+
+
+
+PYHÄNÄ.
+
+Jumala, Sinun päiväsi
+Maan päivistä on vapain,
+Kun emme vaipuis orjiksi
+Vaan tuhmain ihmistapain.
+Sun tahtosi on: rakkaus
+Ja pakkotöistä vapaus.
+
+Oi päivää, jonka rakkaus
+Noin vihkii vapahaksi.
+Tee, Herra, täällä vaellus
+Vaan pyhäks ainoaksi:
+Luo meihin työhön mieltymys,
+Työn kautta mielen ylennys!
+
+Pyhänä kukin omans' on,
+Jokainen oma Herran;
+Tee meille toimet arkion
+Myös vapahiksi kerran,
+Ett' orjamieli katoais
+Ja väkivalta haudattais.
+
+Pyhänä kutsuu temppeli
+Ja Herran helma, luonto,
+Vaan pakkoa ei sietäisi
+Jumalan hyvänsuonto:
+Hänelle pakkorukous
+Ja pakkotyö on kauhistus.
+
+Tee mitä mieles halajaa,
+Vaan seuraukset kestä.
+Jumala hurjan kuolemaa
+Ei väkivalloin estä.
+Hän tietää: Herran tahto vaan
+Tapahtuu meissä aikanaan.
+
+Elämän saarnakirjasta
+Se oppi selv' on meille:
+Se rikkoo Herran tahtoa,
+Ken eksyy orjan teille,
+Ja luonnon lain tallaaja
+On ihmis-onnen sortaja.
+
+Sun vapautes ilmassa
+Totuuden kukkaa kantaa,
+On hyve siellä luontoa,
+Se runsaan sadon antaa.
+Vaan pakkovallan orjissa
+Käy petos ulkokullassa.
+
+Pyhitä meissä päiväsi,
+Jumala, johtajamme!
+Tee tahtos meissä luonnoksi,
+Sen että oivallamme.
+Niin luontohonkin juurtuen
+Tok' yllätymme taivaasen.
+
+Niin maasi kauneuksillaan
+Tääll' evästelee meitä
+Pyhyyden vapaavalkamaan,
+Totuuden viittateitä.
+Niin löytää kansas pyhän maan
+Vapaana, uunna, loistossaan.
+
+Suovu 8-9/9
+
+
+
+SINUN ME.
+
+Kaikk' ihmisesi, Herra, me
+Sun pappikuntas olemme,
+Luo meihin valkeutta.
+Totuuden tulkit meistä tee,
+Ett' ilki vääryys pakenee
+Sun valtaas, oikeutta.
+
+Tee meistä uhripappeja,
+Ett elämämme altisna
+Ain' ois Sun tahdollesi;
+Niin vakauta mielemme,
+Ett' ois myös altis henkemme,
+Kun vaatii totuutesi.
+
+Sun aatelisi, Herra, me
+Sun sotaväkes olemme,
+Tee meistä urhokkaita!
+Tee kestäviksi jalossa
+Sun ihmiskuntas sodassa,
+Kun hyvyys valtaa maita.
+
+Me lapset suuren kuninkaan,
+Jumalan kaikkivaltiaan,
+Ei sovi halpuus meille.
+Kun muistamme Sun, Isämme,
+Niin totuus valtaa veremme
+Ja viittaa käskyis teille.
+
+Ken sukuas on korkeaa,
+Hän tahtoasi rakastaa
+Ja pyrkii pyhyytehen.
+Kuin lapsi äidin rinnoista,
+Niin vahvistuu hän Sinusta
+Ja kasvaa hyvyytehen.
+
+Min hyvää, pyhää, oikeaa,
+Sen lapset Isäst' ammentaa,
+Hän yksin nostaa meitä.
+Hän korjaa vajavuutemme,
+Hän täyttää varrenmittamme,
+Ei kesken työtään heitä.
+
+Oi, Herra, suurin kuningas,
+Suot meille voimas, kunnias,
+Suot armost' autuutesi!
+Ken Sinua ei rakastais,
+Ken mainettas ei kuuluttais
+Ja rientäis rinnoillesi!
+
+Leppävirta, Tanssikallio 26/8
+
+
+
+LOPPUHYMNI.
+
+Sun olemukses täyttää avaruuden,
+Ikäsi kaiken iankaikkisuuden.
+Tuoll' ylähällä Sinä asustat
+Ja maassa pienimmänkin paimennat.
+
+Sun neuvos ohjaa koko maailmata,
+Maan kansakuntaa myös jok' ainoata:
+Siis meidän kansaa myös et unhota,
+Vaan asut meissä tahtos voimalla.
+
+Kumoa täällä hengen orjavallat,
+Pois perkaa saastan suot, yöhuurut, hallat,
+Ett' ylentyisi touot tohisten
+Ja sato kasvais satakertainen.
+
+Ett' aina uutta viljaa versoaisi,
+Niin kansas hengen luonne puhkeaisi
+Ja kasvais kypsi, täysi tähkäpää,
+Se tähkä, jota kaipaa kansa tää.
+
+Se siemen, joka ihmishengen antaa
+Totuuden voimallista viljaa kantaa:
+Siit' on Sun vapautes valossa
+Uus elon-aika kerran koituva.
+
+Niin asut, Herra, meissä valtiaana
+Ja koko maa on Sulle viljamaana.
+Vaan tuulten arka, päivän pelkääjä
+Ei istuintasi tohdi lähetä.
+
+
+
+
+
+VUODET 1887-1890.
+
+
+
+HELMENI PUOLESTA.
+
+"Hän on julma Antikristus,
+Suuri syntinen;
+Vältä hänen ystävyyttään,
+Kunnon ihminen.
+
+Hän ei usko niinkuin uskoo
+Kansa kristitty:
+Kieltää pirut, pyhimykset,
+Hän on villitty.
+
+Kieltää, ett'ei Jumala ois
+Verenhimoinen, --
+Vaikka Brutus konsulikin
+Oli semmoinen."
+
+Niin ne kuiskaa siellä, täällä.
+Onpa ihme vaan:
+Ympärilläni on kansa
+Tyynnä, rauhassaan!
+
+Puolueeton on se, näkee
+Pelkän ihmisen;
+Mua suosivi ja multa
+Viepi sydämmen.
+
+Vaan jos kuulis papin huudon:
+"Väärän uskon mies!"
+Kansan uskovaisen viha
+Polttais mun kenties.
+
+Suloiset ois polttohaavat
+Tunnonrauhassa. --
+Tok' ei moista onnentuskaa
+Enään ansaita.
+
+Terve, syytöksien keihäät,
+Teitä syleilen!
+Ystävinä rintahani
+Painan jokaisen.
+
+Vaikk'ei muut kuin surma yksin
+Ystäväni ois,
+Vakuutuksen helmeäni
+Tok' en vaihtais pois.
+
+29/3 1887
+
+
+
+LINNUNPOIKASET.
+
+Kun linnunpoikaset pesästään
+Kesällä kypsyvät elämään,
+Viel' eivät taida ne laulella,
+"Tiutiu, tiu tiu" vaan tiukkua.
+Sen verran oppivat äidiltään.
+
+Suo heidän kulkea maailmaa,
+Kokea, kärsiä, oivaltaa,
+Niin ensi kevähän tultua
+On syvä, sointuva laulunsa
+Ja sydämmiin se jo vaikuttaa.
+
+Pain. 13/12 1887
+
+
+
+HAAVEITA.
+
+Olenko vaan yksi noista
+Miljonista elukoista,
+Jotka hetken hengittää?
+Yksi noista tuhansista
+Kuolevista kukkasista,
+Jotka jälleen häviää?
+
+Häviää kuin rakkulainen,
+Niinkuin liekki sammuvainen,
+Jok' ei tiedä itsestään.
+Miksi synnyin tietäväksi,
+Kaipaavaksi, etsiväksi,
+Miksi toivon yhtenään?
+
+Miksi aavistuksen sarven
+Tungen yli tähtiparven,
+Yli äärimaailmain?
+Elämä jos loppuu tähän,
+Miksi synnyin etsimähän?
+Luomistyö ois petos vain!
+
+Pettää voivat kangastukset,
+Toki silmän huomaukset
+Tosi luonto synnyttää.
+Saari, jonka näen tuolla,
+Onkin ehkä vastapuolla,
+Kerran voin sen yllättää.
+
+Kerran, jossain hienommassa
+Suuren luonnon saarelmassa
+Itseni voin saavuttaa.
+Saavuttaa tuon korkeamman,
+Puhtahamman, ihanamman,
+Jota henki aavistaa.
+
+16/4 1888
+
+
+
+TUMMA JA VAALEA.
+
+Leski-äidillä
+Kaksi tytärtä
+Oli: tumma ja vaalea.
+Tytär tumma se
+Koko kunnalle
+Tuli kuuluksi kauneinna.
+
+Tytär vaalea
+Kävi kirkossa
+Sekä seuroissa uskovain.
+Väki vanha sen
+Näki kiitellen,
+Kylän nuoriso naurahtain.
+
+Tytär tumma se
+Pojat ymmälle
+Pani luonteenhehkullaan.
+Monen liekistään
+Saatti syttymään,
+Monen herätti toivomaan.
+
+Tytär vaalea
+Yhä ankara,
+Yhä vakavan muotoinen.
+Sulon hymysuu,
+Ilonliike muu
+Oli outoa hänellen.
+
+Tytön tumman sen
+Joka poikanen
+Olis tanssihin tahtonut.
+Ja hän naurusuin,
+Yhä innostuin
+Monet yöt oli tanssinut.
+
+Tytär vaalea
+Rukouksissa
+Yhä valvoi hartaammin,
+Ja hän haaveissaan
+Kävi kuihtumaan,
+Kävi silmät jo kuoppihin.
+
+Äiti vaaleaan
+Toki luottaa vaan:
+Hänen tiensä vie taivaasen.
+Mutta tummasta
+Hän on murheisna:
+"Heitä maailma, lapsonen!"
+
+"Ennen kuolisin
+Kuin ma hylkäisin
+Ilot ihanan nuoruuden."
+Tumma lausui niin
+Ja hän temmattiin
+Kylän tanhujen pyörteesen.
+
+Meni yö ja kaks,
+Kovin vaaleaks
+Kävi tummikot poskuet.
+Veri aamulla
+Tuli rinnasta
+Sekä silmistä kyynelet.
+
+Tytär vaalea
+Rukouksissa
+Päin käänsihen Jumalaan:
+"Sun on kunnia,
+Että siskoa
+Olet alkanut kutsumaan!"
+
+Veri nuoruuden
+Pian terveyden
+Tuotti tummahan tyttöseen:
+Sydän entistään
+Tunsi liekkiään
+Paloi tanssihin uudelleen.
+
+Meni yö ja kaks,
+Kovin vaaleaks
+Kävi tummikot poskuet.
+Jopa tanssissa
+Yönä kolmanna
+Veri ruskosi vaattehet.
+
+Veren purppura
+Pursui rinnasta,
+Kaasi kalmahan tyttösen.
+Kaasi päivikseen,
+Ettei uudelleen
+Noussut tummikko tanssillen.
+
+Tytär vaalea
+Rukouksissa
+Taas käänsihen Jumalaan:
+"Hyvin, Herra, teit,
+Että siskon veit --
+Hän ei totellut kuitenkaan!"
+
+Kellot soivatten,
+Nuorten kantaen
+Tummaa tyttöä hautahan.
+Mutta vaalea
+Äiti raukalta
+Vietiin -- hourujen hoivalaan.
+
+26/10 1888
+
+
+
+VELDESLAAKSO
+
+Yli-Krainissa, Itävallassa.
+
+Komeat on Karavankivuoret,
+Juliset on alpit uhkeat.
+Ne ne Veldesjärven laaksomailta
+Myrskyn tuhotöitä torjuvat.
+
+Paljon aurinko suo paistettansa
+Soman Veldeslaakson lapsillen,
+Kansaa pulskeata kasvatellen,
+Hedelmiä maasta kansallen.
+
+Vapauden hedelmää ei vielä
+Kasva toki Veldeslaaksossa,
+Vaikka siellä vuorituulet huokuu,
+Ilma puhdast' on ja raitista.
+
+Vaikka raikkahasti iltasilla
+Kansa joskus juo ja kirkuaa,
+Hengen kielet sen on soinnutonna,
+Luonto ääniään vaan irroittaa.
+
+Vaikka laakson kymmenkunnat kirkot
+Soittelevat kilvan kellojaan,
+Soittavat öin, päivin, illoin, aamuin,
+Kansaa eivät nosta kuitenkaan.
+
+Soittakaatte, kirkot, kellojanne,
+Pois ne kansan työstä nukuttaa:
+Velttona vaan taivas-armoon luottaa,
+Mutta taistelunsa unhottaa.
+
+"Toivonkirkko" tuolla sinivehreen
+Veldesjärven saaress' uskottaa:
+Kuka vaan sen kellonnuoraan tarttuu,
+Hän sen voittaa, minkä toivottaa.
+
+Petosta ja kansan peijausta!
+Toivonkello kunkin rinnass' on.
+Jokaisen on sitä helppo soittaa,
+Mutta työ vaan viepi voittohon.
+
+Veldeslaakson kansa nukkuu vielä,
+Omia ei tunne kellojaan:
+Maa on herrain, kansa kirkon orja,
+Kumpikin on jäykkä vallassaan.
+
+Terveyttä vuorituulet huokuu,
+Vapahina virrat kohajaa:
+Mukahanne, vapauden virrat,
+Veldeslaakson kansa temmatkaa!
+
+28/10 1888
+
+
+
+SYYSLAULU.
+
+Niin synkkä, kylm' on päivä,
+On syys jo Suomessa.
+Kun säilyis toivontuike
+Sydämmen pohjassa!
+
+Pois väistyi laululinnut
+Niin kauas Suomesta.
+Kun säilyis laulunhenki
+Sydämmen pohjassa!
+
+Ei kukka päätään nosta,
+Se vaipui turpeesen.
+Kun nousis raitis mieli,
+Sydämmen kukkanen!
+
+Palaa ne linnut vielä,
+Kohoo ne kukkaset,
+Elämä vaan kun valtaa
+Sydämmen syvyydet.
+
+Viel' armas päivä nousee,
+Valaisten Suomea,
+Kun säilyy valo ja lämmin
+Sydämmen pohjassa.
+
+14/11 1888
+
+
+
+KÄYNTI KOTIKYLÄSSÄ.
+
+Kun kuljin kotilaaksoon,
+Sit' tuskin tunsinkaan.
+Siell' oli kaikki toisin
+Ja uutta kerrassaan.
+
+En vanhaa nähnyt muuta
+Kuin kuun ja päivyen
+Ja vanhat valtatuulet
+Ja virran savisen.
+
+Maa, pohjaltansa vanha,
+Myös näytti muuttuneen:
+Nyt suurusviljan antaa,
+Mut ennen ohdakkeen.
+
+Se mökki, jossa synnyin,
+Matala, ränstynyt,
+Se uuden uljaan tieltä
+Jo pois on väistynyt.
+
+Ja naapuritkin vanhat,
+Nyt nuoren näköiset,
+Ei niinkuin ennen juopot,
+Vaan selvät, puhtoiset.
+
+Kapakkarähjän kohtaan
+On koulu noussunna:
+Ei kuulu rekivirret,
+Vaan laulu sointuisa.
+
+Myös kirkko, "koulun äiti",
+On uusi seiniltään.
+Mut ken se siellä nyyhkii
+Ja itkee yhtenään?
+
+Kaikk' uudistuu ja nuortuu,
+Siis miksi huudellaan,
+Ett' uusi polvi kaataa
+Kumohon kaikki vaan?
+
+Jos ränstyneet se kaataa,
+Niin uutta rakentaa.
+Myös sen työt aikanansa
+Uus suku uudistaa.
+
+20/11 1888
+
+
+
+ELIAS ERKKO.
+
+Syntyi 12/4 1863, kuoli Meranissa Tiroolissa 21/11 1888.
+
+Täällä kirjoist', elämästä etsit
+Totta, kaunista ja oikeaa.
+Suuntia loit tehtävihin suuriin,
+Että iloinnut ois isänmaa.
+
+Kultalankaa mieles kehräeli,
+Kertorunon kerran luodakseen
+Suomen herännästä, nousennasta,
+Suomen vyölle siitä kaunisteen.
+
+Suomen edistys ja Suomen nousu,
+Koko kansan hengen kasvanta,
+Mieltäsi ne lämmitti ja loisti
+Köyhyydessäkin ja sairasna.
+
+Joudutella halusit tuot' aikaa,
+Jolloin kansa luontaisvoimistaan
+Suomalaisen hengen värit painaa
+Sivistyksen joka tuotelmaan.
+
+Niinpä hautui mielessäsi suurta,
+Aattehesi pyrki elämään,
+Mutta surma armotonpa särki
+Parhaat hankkehesi yhtenään.
+
+Särki niinkuin myrsky puuta pirstoo,
+Kunnes kaikki oksat irroittaa,
+Sitten rungon lehvättömän luhtoo,
+Suojattoman varren kukistaa.
+
+Niin sun nuori elämäsi riutui,
+Aattehesi kuihtui nupussaan.
+Väärin sulle, väärin Suomellemme,
+Jollei toivos toteuisikaan.
+
+Sulle siellä, täällä Suomellemme
+Puhkee kukka, kasvaa hedelmä;
+Sulle siellä, täällä Suomellemme
+Myrskyn jälkeen päivä selkeä.
+
+15/12 1888
+
+
+
+JOULUHYMNI.
+
+Jumala valkeus maailman,
+Jumala kirkkaus taivahan,
+Jumala kaiken alkujuuri,
+Jumala elämän voima suuri,
+Sinulle kiitos ja kunnia,
+Sinulle valtakunta meissä!
+Kuin kätes ohjaa taivaita,
+Kuin tahtos johtaa tähtyeissä,
+Niin meitä ohjaa, johdata,
+Totuuttas meissä soinnuta,
+Asusta, Herra, itse meissä!
+
+19/12 1888
+
+
+
+JOHANNES TAKASEN KOHTALOSTA.
+
+Tää kansa ulkokullattu
+Sun haudallasi itki;
+Sen päälle kylvi kukkia
+Ja ohdakkeet pois kitki.
+
+Se nosti kiven kaunihin
+Sun hautakummullesi
+Ja hurskaat virret veisaten
+Se kätösensä pesi.
+
+Mut eläessäs ahkeraan
+Sait veistää nälissäsi,
+Sait sairastaa ja kuollakin --
+Ei auta kansas käsi.
+
+Tää hetken kansa tuhlaten
+Jos hylkii parhaitansa,
+Sen hengen viljat halla vie
+Ja mierost' elää kansa.
+
+Se muilta aina lainaten
+Ei muille mitään maksa;
+Ei miehen varren mitallen
+Se koskaan nousta jaksa.
+
+13/4 1889
+
+
+
+SURUN KEVÄTLAULU.
+
+Kevähällä käyskelen
+Hautakumpuin päällä:
+Etsin velivainajaa --
+Hän ei nuku täällä.
+
+Nukkuu hänkin, nukkuu vaan
+Kaukan' etelässä.
+En voi hänen haudallaan
+Käydä itkemässä.
+
+Syksy hänet hautasi,
+Kevät vaan ei nosta.
+Miks et, Herra elämän,
+Kuolemalle kosta?
+
+Joka kevät kukkia
+Uudestaan voit luoda,
+Miks et veljyt armasta
+Takaisin voi tuoda?
+
+Ruoho maasta puhkeaa,
+Noustaksensa kukkaan,
+Hedelmäänkin -- veljeni,
+Hänkö sortui hukkaan?
+
+Hänessäkin kauneus
+Pyrki puhjetakseen.
+Pyrki Suomen kunniaa
+Hänkin kukkiakseen.
+
+Kevät hänen rinnassaan,
+Niinkuin lintusella.
+Lintu laulaa, hän ei vaan
+Saanut lauleskella.
+
+Kevät, jospa noutaisit
+Veljyt kultaseni!
+Maani toivot maksaisit,
+Surut sydämmeni!
+
+16/4 1889
+
+
+
+KEVÄTRUNO
+
+Suomen laulujuhlaan Viipurissa 18 p. kesäkuuta 1889.
+
+
+I.
+
+Valon, päivän pojan, sydämmessä
+Syvä lempi paisui polttavaksi.
+Läksi kultalinnastaan hän maahan,
+Kosimahan maata morsiokseen.
+Missä liikkui, kylvi kultiansa,
+Luonnon suurisyntyisen tavalla,
+Elämäksi kaiken luomakunnan.
+
+Suomi vartoi armast' auttajakseen
+Yön ja kylmän orjakahlehista;
+Monen kovan takatalven kesti,
+Idän imut, pohjan puuskaukset,
+Kevähän tok' uskoi koittavaksi.
+
+Taivaan seitsenkaarta kulkiessaan
+Valo näki Suomi-neiden, mieltyi
+Kaunihimpaan sinisilmäisistä.
+Seitsenkaarelt' astui kukkulalle,
+Siitä hongan latvahan laseiksen,
+Alentiiksen koivun, pihlajan ja
+Pajupuun ja lepän, tuomen oksiin --
+Huutehessa hohti metsän hapset. --
+Siitä laski immen poven päälle,
+Mutta vaippa valkoinen sen peitti,
+Valkovaipan alla nukkui Suomi,
+Rinnassa vaan heikko toivo tykki.
+
+Valo luonnonsyntyinen ei säiky:
+Poven lämmitti, niin sydän sykki,
+Vaippa valui immen ryntähiltä,
+Hymy vieno värjyi poskipäillä,
+Mut on silmä himmeä ja kylmä.
+
+Valo luonnonsyntyinen ei säiky:
+Lämpimillä lemmensuudelmilla
+Vapautti immen sinisilmät
+Sokeudesta, jäisen kaihen alta.
+
+Nyt ne loistaa päivän päilyessä,
+Kuvastavat kaiken luomakunnan.
+Saimaa, Päijänne ja Roine läikkyy,
+Välkkyy etelän ja pohjan virrat
+Niinkuin Suomenlahden lainehetkin --
+Talvell' ei kuin koskipäät vaan kuohui.
+Nyt ne välkkyvät kuin hohtohelmet
+Morsiamen kaulan kaunisteena.
+Mut häävaattehit' on impi vailla.
+
+Valo suurisyntyinen ei säiky:
+Kutoi armahansa kukkasihin,
+Tuorehisin, luonnonsyntyisihin,
+Teki tukkametsät tuuheoiksi,
+Vehreöiksi painoi hienot helmat,
+Että kuohahteli immen rinta,
+Kevät-tuntehet kun siellä tulvi.
+Valollen jo sykki Suomen sydän,
+Lämpimästi lainehteli mieli.
+Mut on soitto vielä suorimatta,
+Riemunkielet kesken jännitystä.
+
+Valo luonnonsyntyinen ei säiky:
+Etelästä kutsui päivän poika
+Linnut tänne, täällä syntynehet,
+Kutsui soittajoiksi valon häihin.
+Sytytti ne linnut sätehillä,
+Sätehetpä muuttui säveliksi,
+Että kaikui kaikki ilmanrannat,
+Ilontiusketta kun piti peippo
+Leivon, sirkun, kerttusien kanssa.
+Nousi riemu runsahimmillensa,
+
+Satakielisen kun soitto helskyi.
+Ylimmilleen yltyi juhlahenki,
+Käki valon kunniaa kun kukkui.
+Niin ne juhlalaulut lainehteli
+Yli järven, niittyjen ja pellon,
+Kylän kautta kallionkin rintaan,
+Josta kaiku vastasi ja kertoi,
+Että vuori ihastuksest' itki,
+Kuullessansa valon vihkivirttä.
+Säveliä tuore tuuli kantoi
+Joka kukkasenkin kuulustella:
+Eri nuotti eri lintusella,
+Eri kukkasella eri tuoksu.
+Yhtehen ne sointuivat tok' kaikki,
+Suomen linnut, Suomen kukkasetkin:
+Sytyttihän sama valo heidät.
+
+Niin kun kaikui valon vihkivirsi
+Suomen laululintusien suusta,
+Vapautti paimenen ja lauman
+Rikkahille luonnon laitumille;
+Säikkyi halla, karsas luonnon impi,
+Kietasiiksen usvavaippahansa,
+Nousi suolta, läksi liikkehelle,
+Pimeässä rauhatonna piili,
+Kunnes, kevätkielten sointuessa,
+Itse yökin poistui pohjolasta --
+Halla hukkui valon valtakuntaan.
+Valonvirttä, kevätkieltä kuullen,
+Suomen suuri toukoaika alkoi:
+Höyryt vinkuivat ja lastilaivat
+Suomen sinivettä viilteleivät.
+
+Toiset mailta vierahilta toivat
+Seitsemiä touonsiemeniä,
+Koetteeksi kodistuuko täällä
+Suomen oman siemenen ohessa
+Ulkomaitten uusi toukovilja.
+Suomen suuri toukoaika alkoi,
+Kävi kuokka, uudenmoinen aura,
+Vanha pelto siementä sai uutta,
+Elämän loi siemenehen valo.
+
+Niin se valo Suomi-neiden voitti,
+Että immen kasvot kirkastuivat.
+Niin se paloi rakkautta Suomi,
+Että taivas tulta soilehteli.
+Niin se kaikui Suomen kevätlaulu,
+Että syttyi koko Suomen sydän,
+Yhtyi kansa valon vihkivirteen.
+
+
+II.
+
+Tiedonvalo ennen loisti
+Opinkukkuloille vaan.
+Harva saavutti sen sieltä,
+Käytti kohta valtanaan.
+
+Joukko valonjanoisena
+Kuihtui hengenköyhyyteen.
+Joskus tiedonsirun löysi,
+Niinkuin lasinsirpaleen.
+
+Sirut voivat vahingoittaa,
+Mutta huolin hoivaten
+Taito niistäkin voi laittaa
+Mökin seinään ruutusen.
+
+Siitä valonsäde tuikki
+Laakson mökki huonohon.
+Vaan ken sätehen on nähnyt,
+Pyrkii päivän valohon.
+
+Valonjano juurtui, suurtui,
+Henki alkoi viljomaan.
+Valon arvon kautta kansa
+Tunsi omaa arvoaan.
+
+Tunsi, etsi oikeuttaan,
+Suurempata soihtua.
+Noustiin opinkukkuloille,
+Huudettihin: "Tietoa!"
+
+Vihdoin tiedon teljet särkyi,
+Valo vyöryi virtanaan,
+Pyrki päästä joka laaksoon --
+Siellä täällä torjutaan!
+
+Valo nosti puoltajoikseen
+Pojat päivärintaiset,
+Alkoi Suomen kevätkesä,
+Kuohui kaikki sydämmet.
+
+Naiset nousivat kuin miehet,
+Valo, valo huulillaan.
+Sydänmaankin syvät joukot
+Läksi valon noudantaan.
+
+Läksivät kuin paimenetkin
+Muinen valon kehdollen,
+Sieltä kantoi kallihinta
+Kotihinsa jokainen.
+
+Hengen hedelmät ne nousi,
+Nousevat nyt yhtenään:
+Valon, vapauden joukko
+Nuorisossa näytetään.
+
+Aika huutaa: Päästäkäätte
+_Valo kaiken kansan luo!_
+Valtava kuin kevätvalo,
+Joka uudistusta tuo.
+
+
+III.
+
+Pois raunioilta laulamasta
+Ja jumaloimast' entis-aikaa!
+Kun vanhain kunto johtaa lasta,
+Niin uudet laulut suusta raikaa.
+
+Apina luotiin matkijaksi,
+Mut ihminen ain' uutta luomaan:
+Meit' etehen vie jalkaa kaksi,
+Ain' uutta työtä valmiit tuomaan.
+
+Mit' entisess' on oivanlaista,
+Se luonnostaan on perustamme,
+Mut mekin jotain kelpaavaista
+Myös jälkeisille rakennamme.
+
+Siis eteenpäin, työ johtajamme
+Ja silmät kauas aikaan luomme!
+Me uuden jakson aloitamme,
+Mut jälkeistenkin alkaa suomme.
+
+Elämä juoksee jaksoellen,
+Puu kasvaa kerkin vuodessansa,
+Niin korkeuteen päin vähitellen
+Myös kasvi pyrkii -- samoin kansa.
+
+Ja noustessaan soi luonnon kielet,
+Sen huomaa parhain leivosista.
+Soi Suomikin, sen reippaat mielet
+Ne kaikuu kevätlaulelmista.
+
+Soi, Suomen laulu, nyt kuin ennen,
+Ett' yön ja sorron vallat nukkuu!
+Ei herätäksensä kuin ennen,
+Vaan niin, ett' ainiaaks ne hukkuu.
+
+Soi, Suomen laulu, nyt kuin ennen,
+Ett' aina valvehill' on kansa!
+Ei velttoon horroksehen mennen,
+Vaan vartioiden soihtuansa.
+
+Soi, laulu, nuorna, tuorehena,
+Totellen omaa luontoasi!
+Vapaana valon kukkasena
+Myös vapaa olkoon maailmasi.
+
+Niin laulu aikain vaihtuessa
+Keväimet jälleen palauttaa
+Ja maailmankin vanhetessa
+Se kansan hengen nuorennuttaa.
+
+
+
+ANARKISTI.
+
+Mies näki niin paljon rikkaita,
+Ne näyttivät onnellisilta.
+Mut köyhä raukka hän kerjäsi
+Ja usein vilussa värjätti.
+Mies näki niin paljon rikkaita,
+Mut itse hän kerjäsi.
+
+Hän kerjuhun eksyi tehtaasta,
+Kun siell' oli murtanut jalkansa.
+Siit' asti köyhtyi ja vaimo läks
+Luo naapurin, rikkaan ystäväks.
+Hän kerjuhun eksyi tehtaasta,
+Lapsjoukko jäi leivättömäks.
+
+Ja katuja lapset kuljeksi.
+Mut vanhinpa heistä kelpasi.
+Se oli niin kaunis tyttönen,
+Senvuoks se kelpasi valloillen.
+Muut neljä katuja kuljeksi,
+Yks kelpasi valloillen.
+
+Nyt isä on aivan raivossaan.
+Lie tuskin terve hän aivoiltaan.
+Hän kulkee noituen valtoja.
+Muut pitävät häntä hulluna.
+Ja kyllä hän onkin raivossaan,
+Mikä liekin aivoissa.
+
+19/5 1890.
+
+
+
+TÄHÄN AIKAAN.
+
+Totta se mahtaa maailma olla
+Hullu ja kurja sentään,
+Koska ne toinen toistaan syövät,
+Onnea etsien sentään.
+
+Pienempiään syö suuret kansat,
+Rikkaat köyhempiänsä,
+Särkevät lemmen, luottamuksen,
+Polkevat ystävänsä.
+
+Syöväthän raa'at Afrikassa,
+Nekin syö toisiansa.
+Sieltäkö lie ne suuret rikkaat
+Etsineet esikuvansa.
+
+9/6 1890.
+
+
+
+VIISAUDEN PAIKKA.
+
+Hän ennen näytti kuin kerjäläinen,
+Oli arka, raukka ja tyhjäpäinen.
+Mikä lie tehnyt sen?
+Nyt hän on reipas, rohkea,
+Kuin valtakunnan vartija.
+Mikä sen siksi sai?
+On viisas, voipa, mahdikas
+Kuin vanha virkavaltias.
+Mikä sen siksi sai?
+Voi kuinka on tuhma maailma,
+Kun syitä ne eivät oivalla:
+Hän syödäkseen kuin sai!
+
+No niin, nyt ymmärrämme sen,
+Mies köyhä on neuvoton,
+On tyhmä, arka nälkäinen,
+Vaan vatsassa viisaus on.
+Siis iloitkaamme, riemuitkaamme,
+Kun vatsassa viisaus on!
+
+1890.
+
+
+
+TOTTUNUT.
+
+Papukaija kartanolla
+Oli aivan valloillaan,
+Kuitenkin kuin sidottuna
+Seinän luokse napukkaan.
+
+Siit' ei liikkunut hän kauas,
+Päivät päästään pakisi,
+Samat jutut mitkä muinen
+Talon tytär opetti.
+
+Kerran siinä istuttaissa,
+Juodessani kahvia,
+Kysyin: "Siivet sull' on, lintu,
+Mikset lennä ulomma?"
+
+Lintu päätään kallisteli,
+Näytti kuin ois tuuminut.
+Sitte luulin lausuneen sen:
+"Olen tähän tottunut."
+
+
+
+NUOT JA ME.
+
+Nuo luulevat itsensä oppineiksi,
+Jotk' eivät usko kuin vaan näitä
+Täänpäiväisiä tähkäpäitä.
+He eivät tahtoisi muuttua meiksi,
+Jotk' uskomme myös vanhaa viljaa
+Ja uutta omistamme hiljaa.
+He ovat uuden päivän narrit,
+Me edistyksen rattaan jarrit.
+He eteenpäin muka tahtovat viedä --
+Mut sit' emme, suoraan sanoen, siedä.
+
+
+
+ENTINEN JUOKSIJA.
+
+Niin kaunis oli se nuorena,
+Niin uljahasti se juoksi,
+Ett' aika harva sen ohasi
+Ja harva ennätti luoksi.
+
+Sit' ylistettiin ja ihailtiin
+Ja voitti se palkinnoita
+Ja päivälehdissä mainittiin
+Sen suuria ansioita.
+
+Mut köyhän miehenpä tallissa
+Se laihtui nälkiä nähden.
+Se kiskoi raskaita kuormia
+Vaan elatuksensa tähden.
+
+Niin synnyltään jalo juoksija
+Kävi ahdasrintahiseksi,
+Sai pattijalkana ontua
+Ja joutui hylkiömeksi.
+
+Niin Polle kuihtui ja kuoli pois,
+Se haudattiin tässä tuonaan.
+Mut kenties taivas nyt kohtelee
+Hänt' armollisemmin luonaan.
+
+
+
+ST. DENISSÄ.
+
+St. Denissä, liki Pariisia, on vanhassa tuomiokirkossa
+Ranskan ruhtinassukujen hautaholvit.
+
+Näinkö ahtaat hautaholvit
+On se valtakunta,
+Jossa Ranskan ruhtinaat nyt
+Vetää pitkää unta?
+Iäkseenkö itsevalta
+Tänne vaipui maailmalta?
+
+Ennen takkikin ja tukka
+Tottelivat heitä;
+Noudatteli puu ja kukka
+Heidän kätyreitä.
+Kansaa painoi heidän eljet,
+Puissa viel' on saksen jäljet.
+
+Vaan nyt ahdingotta kansa
+Versoo vapahasti.
+Puu ja kukka voivat nousta
+Vaikka pilviin asti.
+Miss' on valta jälkeistenne,
+Missä sukusuuruutenne?
+
+Kysyin. Vastasiko kaiku
+Vaiko joku haamu:
+"Meidän vallan maassa murti
+Tieto, opin aamu.
+Kansa kasvoi suuremmaksi,
+Nousi itse valtiaksi."
+
+Mutta jälkeisenne, mitä,
+Mitä niist' on tullut? --
+"Muiden vertaisia taikka
+Ovat suuruushullut." --
+Eikö siitä pelastusta? --
+"Kyllä -- laittakaa yö musta!"
+
+Lausuin: Tok' on kirkossa nyt
+Vielä yksinvalta.
+Mahtaa teille tuntua siis
+Täällä mieluisalta. --
+"Kyllä, kun vaan kestäis tätä
+Kirkollista hämärätä."
+
+
+
+SE KOLMAS.
+
+Tiroolin kauniissa vuorimaassa
+Se vaunu kiiruhti kulkuaan.
+Siin' istui vaunussa kalvas sulho
+Ja nuori morsian rinnakkaan,
+Ja kolmanten' oli kuolema.
+
+Se vaunu vierisi vuorten halki
+Ja halki virtavan laaksomaan.
+Niin voimakkaina ne virrat hyökyi
+Ja vuoret nostivat huippujaan.
+Mut kulki sielläkin kuolema.
+
+Siell' lehdet ilmahan tuuli puisti
+Ja kylvi ne virran vietäviin,
+Ja surma paineli suukkojansa
+Jo kauniin rannikon kukkasiin.
+Niin kulki sielläkin kuolema.
+
+Mut vaunu vierisi loitommaksi,
+Meranin laaksohon lauhkeaan.
+Ja morsian seuras sulhoansa,
+Sen sairasvuoteelle, hoitamaan,
+Ja kolmanten' oli kuolema.
+
+Ja käsivartensa kietoi neiti
+Sen nuorukaisensa kaulahan,
+Ja nuorukainen niin kiihkeästi
+Se näytti neitoonsa tarttuvan.
+Mut kolmas siin' oli kuolema.
+
+Oi auta, rakkaus, kuolemasta,
+Mies nuori Suomelle pelasta!
+Niin paljon hänestä toivotaan ja
+Niin paljon hällä on toivoja.
+Mut kolmas siin' oli kuolema.
+
+Se kolmas painalti nuorukaisen
+Niin liki luisia ryntäitään:
+"On turha kaivata talven maata,
+Jää tänne luokseni etelään!"
+Se kolmas, se oli kuolema.
+
+Se julma riisti sen nuorukaisen
+Ja painoi etelän multahan.
+Jäi pohja poikaansa kaipaamahan,
+Jäi itkemään polo morsian.
+Se julma, se oli kuolema.
+
+
+
+MIKSI?
+
+Jo aikaisin, kun olit piennä,
+Ihailin sinuss' ihmistä,
+Avujen tielle syntynyttä,
+Elämään ilman vilppiä.
+
+Se mitä aattehissa etsin,
+Sinussa näytti elävän
+Ja sinuss' itsekkyyttä vailla
+Näin tahdon puhtaan, ylevän.
+
+Se tahto, niinkuin lähteen suoni,
+Poreili tyynnä povestas,
+Siit' ensi lauluvirtas hertyi,
+Lapsuuden aamulaulelmas.
+
+Niin itse iloitsit ja muihin
+Loit rakkauden lämpimän,
+Mut veljyesi sydän silloin
+Se liikkui muita enemmän.
+
+Hän innostui ja aatos lensi:
+Tuost' armas Suomi miehen saa,
+Kun koulu lahjat kukkasehen
+Ja avut tähkään kasvattaa.
+
+Niin kouluun pääsit. Uusi onni
+Sukusi täytti toivossaan.
+Jokainen askel uusi voitto
+Ja huonosti et noussutkaan.
+
+Mut koulun ahdas tunkka-ilma
+Söi hennot voimas nuorena.
+(Jos tiesin tuon, en pois ois vienyt
+Sinua luonnon rinnoilta.)
+
+Jo laulus elpyi -- surkastuikin
+Taas niinkuin touko kylmyyteen.
+Mut koulutunkan jätettyäs
+Heristyi henkes uudelleen.
+
+Taas lapsimieles puhdas into
+Säteili vapaudessaan,
+Ett' ystäväsi tuolla täällä
+Sinusta toivoi parhaintaan.
+
+Nyt itselles et rauhaa suonut,
+Vaan luonnosta ja kansasta
+Ja ajanvirran pyörtehestä
+Kokoilit kauniit' aarteita.
+
+Ne niinkuin tähtimaailmasi
+Valaisi mieles taivasta
+Ja armahalle kansallesi
+Ne kerran tahdoit tarjota.
+
+Mut voimas sortui innon alle,
+Kuin hento ratsu juoksussaan
+Ja aartehias isänmaalle
+Et ehtinytkään tarjoomaan.
+
+Niin sorruit niinkuin työmies sortuu,
+Aseensa vasta takonut,
+Ja työhön nähnyt pystyviksi,
+Mut silloin käsi rauennut.
+
+Halusit silloin hartahasti:
+"Niin mielelläni eläisin!"
+Sukusi rukoili ja itki
+Ja morsiames kiihkeimmin.
+
+Mut taipumaton oli taivas
+Ja Herran korvat lummessaan:
+Hänt' ehkä väärin kiusasimme,
+Hän kenties teki parhaintaan.
+
+Niin moni huima hurjaellen
+Elänyt harmaapääksi on.
+Miks sortui häness' ennen aikaa
+Elämä siivo, nuhteeton?
+
+Tai entispolvienko synnit
+Hänessä etsi kostoaan,
+Nuo synnit, joita harjoitellen
+Sovitusvereen luotetaan?
+
+Tai yhteiskunnan yhteistauti
+Söi hänet niinkuin hallayö,
+Jok' usein uutismailla hiipii
+Ja jyvän tähkäpästä syö?
+
+Vai liiaksiko, taivas, annoit
+Sun rikkauttas Suomellen,
+Kun monen monta toivon tähkää
+Noin murrat kesken kukkien?
+
+Nyt tuolla nukkuu nuorukainen
+Tiroolin vuorilaaksossa,
+Mut morsian itkee, suku itkee
+Tääll' isänmaassa kaukana.
+
+
+
+SEINEN RANNALLA.
+
+Viinitarhojen rintehellä,
+Astuen Seinen rannalla,
+Mieleni on niin musta, raskas,
+Mieleni kolkko, katkera.
+
+Mikä se vaivaa miehen mieltä,
+Mikä se tuottaa murhetta?
+Kirkas on ilma, kaunis luonto,
+Kaunis on täällä maailma.
+
+Suru se vaivaa, karvas murhe:
+Kuollut on kallein ystävä,
+Eik' ole armast' ainoata,
+Maailma puuttuu lämpöä.
+
+Vielä se kaivaa katkerammin
+Suomeni kansan kohtalo.
+Pilvi se peittää Suomen taivaan,
+Synkempi uhkaa turmio.
+
+Pois suru sairas! Miehen murhe
+Työssä se näyttää suuruuttaan.
+Työtä se vaatii ystävän muisto,
+Työtä kunnia synnyinmaan.
+
+Lemmettömänkin lohdutus työ on,
+Siinä hän etsii onnea.
+Sairaankin paras onni on työhön,
+Mielityöhönsä sortua.
+
+
+
+RANSKAN TYTTÖ.
+
+Imi viiniä hän jo äidistään,
+Joi janoon sitä ja syödessään.
+Niin kasvoi kuutehentoista.
+Nyt on hän viiniä puhdasta,
+Sitä hehkua enin huulilla.
+Moni lie jo juopunut noista.
+
+Niin kuohuu nyt hänen luontonsa
+Kuin puhtahin Ranskan sampanja.
+Se kirpoaa yli laitain.
+Senvuoks' ei siedä hän kahleita,
+Ei jähmettyneitä muotoja,
+Vaan kapsahtaa yli aitain.
+
+
+
+SE TYTTÖ.
+
+Hän yritti lehteä puusta,
+Tuo viehkeä tyttönen.
+Hän yritti lehteä kauan --
+Ei käynyt se kätehen.
+
+Min' aattelin: riemastuttaa
+Voin tyttöä -- ruhjaisin
+Puun lehvän ja hälle annoin.
+Hän otti ja kiittikin.
+
+Mut halp' oli hälle lehvä,
+Sen lehtoset halvat vaan:
+Ne leikkien maahan riipi
+Ja tallasi jaloillaan.
+
+
+
+PARIISIN KAHVILASSA.
+
+Tyttö kaunis istuu
+Tiskin takana,
+Viehkeästi kiehtoo,
+Hurmaa pakana.
+
+Sinne silmät tähtää
+Nuorten herrojen,
+Luota olven, viinin,
+Kahvitassien.
+
+Punehdu ei neiti:
+Posken hipiä
+On kuin alabaster
+Hieno, hempeä.
+
+Kelle hymyn heittää,
+Kelle silmän luo,
+Jokainen voi ottaa
+Omaksensa nuo.
+
+Kuinka monta yötä
+Lie hän hymyillyt,
+Kun noin huulten puna
+Pois on hälvennyt.
+
+Mut on kauneus kaikki
+Yleistavaraa,
+Joll' on mieli auki,
+Nauttii, nauttikaa!
+
+Tuota nähden juopi
+Lasin mielellään,
+Käy tääll' useammin,
+Lähtee myöhempään.
+
+Kahvila on hetken,
+Hetken hauskutus.
+Kauemminko kestäis
+Tuon tytön rakkaus?
+
+
+
+VIETIIN POIS.
+
+Nyt se tyttö viedään pois,
+Nyt se viedään pois.
+Aivan niinkuin myöty ois,
+Nyt se viedään pois.
+
+Rikas sill' on sulhanen,
+Kun se viedään pois.
+Tyttö tahtoi toisellen --
+Kuinka vanhin vois! --
+
+Kuinka vanhin antaa vois
+Lastaan köyhällen,
+Arvostaan hän eksyis pois,
+Eksyis alhaallen.
+
+Rikas mies sen viepi nyt,
+Ottaa vaimokseen.
+Tyttö köyhän säästänyt
+On -- rakastajakseen.
+
+Niin se tyttö vietiin pois,
+Niin se vietiin pois.
+
+
+
+VIERAAT SILMÄT.
+
+Nuo silmät suuret ja ruskeat,
+Palavat etelämaiset,
+Ne sydämmestäni poistivat
+Sinisilmät suomalaiset.
+
+Eteläilmojen aurinko
+Nyt taivahallani loistaa.
+Kenties sen hehkuvat sätehet
+Voi katovuosia poistaa.
+
+Jos sitten etelän runsaus
+Minussa puhkeaisi,
+Niin Suomi laihon ja hedelmän
+Tok' aina korjata saisi.
+
+
+
+ILMOJEN MUKAAN.
+
+Kaunihilla ilmall' elän satavuotiseksi.
+Rumaksi kun ilma kääntyy,
+Muotonikin vääräks vääntyy --
+Silloin tuskin eläväni uskon huomiseksi.
+
+
+
+JOKA AIKA.
+
+Lämpö seuraa valoa,
+Kukka kevät-aikoja,
+Tunne ajatuksia,
+Rakkauspa nuoruutta.
+Minua nuo kaikki kahdeksan
+Tunnen joka aika seuraavan.
+
+
+
+MATKAN JÄLKEEN.
+
+Matkustaissa hiukan muututaan:
+Nyt on mulla housut Pariisista,
+Liivi sekä takki Englannista,
+Hattu Belgiasta perujaan.
+Alusvaattehet on entiset,
+Suomen villaa, kotikutoiset.
+Mielenikin, juro karttavainen,
+Muuttumaton on ja Suomalainen. --
+Missä ovat uudet aattehet?
+
+
+
+MIELENI.
+
+Kuinka lie niin mieleni
+Herkkä kaunihille:
+Miellyn joka kukkaseen,
+Minkäs teen mä sille!
+
+Miellyn joka rantahan,
+Miss' on suloisuutta.
+Mietin: tuohon rakennan
+Kotiani uutta.
+
+Aion paikan omistaa,
+Silloin vasta pula:
+Huomaan, että toivoni
+Pettymys on sula.
+
+Milloin muut jo hallitsee
+Koko seudun yli,
+Tai se mulle kylmenee
+Niinkuin vieras syli.
+
+Kylmenee. Mut kaunista
+Uutta nähdessäni,
+Tuntuu niinkuin näkisin
+Parhaan ystäväni.
+
+Nähdä saan ja tuntea,
+Omistaa en -- miksi?
+Särkynytkö onni lie
+Hetken kuplasiksi.
+
+Olisko vaan kauneus
+Pelkkä laulun aine:
+Sydämmeeni koskettaa, --
+Väistyy niinkuin laine.
+
+Uuden kauneuden suo
+Kohdallensa tulla,
+Että laulun ainetta
+Aina riittäis mulla.
+
+Senkö vuoksi tyttönen
+Minut ihastutti?
+Laulatutti hetkisen,
+Jätti, kutti, kutti!
+
+Lentotähdet, jättäkää!
+Viel' on tyttö yksi,
+Aurinkoni, tok' ei hän
+Saane hyljätyksi.
+
+Hän jos hylkää, sortukoon
+Koko luomakunta.
+Sitte tiedän elämän
+Olleen valheunta.
+
+
+
+
+HELLI.
+
+
+
+KEVÄTLINNUILLE ETELÄSSÄ.
+
+Täält' etelästä sinne pohjolaan
+Jo kevätlinnut lentää laulamaan.
+On sydän heillä Suomen lapsillen
+Niin hellä, lämmin -- kyllä tunnen sen.
+
+Olette, linnut, täynnä lauluja,
+Suloa, rakkautta, sointuja
+Ja keväthenkeä -- ne kaikki, ne
+Myös lahjoittakaa Suomen lapsille.
+
+Ja lasten joukosta hän etsikää,
+Jok' uskollinen on ja ymmärtää.
+Hänelle tiukuttakaa erikseen
+Mun sydämmeni laulut sydämmeen.
+
+2/4 1888
+
+
+
+HÄN KOTONA.
+
+Hän on kuin rauha, järjestys,
+Kuin kevät-aamun henkäys.
+Ja hänen pikku kammarinsa,
+Sen pöytä, tuolit, kirjasto
+Ja lelut -- joutilaat nyt jo --
+Niin somasti ne sointuu toisihinsa,
+Ett' aavistan kuin armahaksi
+Hän kerran kodin kaunistaa
+Ja kuinka hänen henkeänsä
+Jokainen kohta heijastaa.
+
+Kun palajaa hän koulustaan,
+Niin kohta muistaa serkkujaan.
+Niin itse unhottuu hän heihin
+Ja tietämättä palvelee.
+Mut aina sentään hallitsee:
+Hyvehen valta suur' on meihin,
+Kuin valo muovaa kukkasia,
+Niin hänkin ympäristöään.
+Ah, onnellista aikaa silloin
+Kuin valaisee hän perhettään.
+
+7/8 1888.
+
+
+
+MATKAVAUNUSSA.
+
+Minä myrskyssä ja pakkasessa
+Kuljen kaupunkihin kaukaiseen.
+Matka viipyy tuiskun tuprutessa,
+Kylmänhenki pyrkii sydämmeen.
+Kenties jähmettyisin pakkasehen,
+Jollet sydäntäni lämmittäis.
+Mieleni nyt siirtyy keväimehen,
+Vaikka kuinka nurkat jyskyäis.
+Vaikka torkun matkavaunussa,
+Vieras kansa ympärilläni,
+Mielessäni kotivalkea
+Leimuaa, kun muistan silmäsi.
+
+Königsberg 5/3 1888.
+
+
+
+YÖLLÄ.
+
+Nuku, armas, siellä kotosella,
+Sisko kultasesi kupehella.
+Silmiesi sinitaivosen
+Kattaa kansi tummaripsinen.
+Unelmista
+Suloisista
+Punehtuvat poskuesi,
+Rauha täyttää sydämmesi.
+Sydäntaivahasi kirkkahan
+Uni verhoo untuvainen.
+Sinust' annan kaiken maailman,
+Ollessas noin ihanainen.
+Mutta yö sun näkee vainen.
+
+Königsberg 4/3 1888.
+
+
+
+VÄLTÄN PULAN.
+
+Sinä kullan murunen,
+Kullan puhtahimman.
+Minä vasken palanen,
+Vasken ruosteisimman.
+Minä kultahan kun sulan,
+Vältän ruostumisen pulan.
+
+21/3 1888.
+
+
+
+AURINKONI.
+
+Kuu kiertää maata yhtenään,
+Se siit' ei pääse minnekään.
+Maa aurinkoa kiertelee,
+Siit' elää, siitä riemuitsee.
+Ja minun sydämmeni, se
+On pyhitetty Hellille:
+Hän maani, aurinkoni on
+Ja taivahani tahraton.
+
+1888.
+
+
+
+HENKENI.
+
+Mun henkenikö vanhettuis?
+Ei koskaan, milloinkaan!
+Se on kuin taivaan tähtönen
+Ikuinen loistossaan.
+
+Se yhtyy tähtein kiertohon
+Ja kulkuun auringon,
+Maan kaikkein maitten keväimeen
+Se yhdistynyt on.
+
+Ja kaikkein kansain innostus
+Minussa puhkeaa
+Ja kaikkein aikain toivehet
+Mun toivomahan saa.
+
+Ja kiihkot kaikkein hurjimmat
+Mun nostaa kuohumaan.
+Mut sydämmeni kuvastaa
+Myös taivaan kirkkainnaan.
+
+Syliini tullos, immyt, siis
+Kevääsen ainaiseen!
+Sun nuoruutesi kautta taas
+Ma liityn nuoruuteen.
+
+Jos sitten tappais minut syys
+Ja talvi hautoais,
+Niin joka kevät henkeni
+Elohon puhkeais.
+
+Ja niinkuin meri virrat maan
+Poveensa painaltaa,
+Niin suonet kaiken elämän
+Minuhun pulppuaa.
+
+l5/1 1889.
+
+
+
+MUISTELLESSA.
+
+Maailman pauhinassa
+Sinutko unhotan?
+Sinua muistellessa
+Unhotan maailman.
+
+Sinua muistellessa
+Mieleni rauhoittuu.
+Maailma pauhatkoonkin,
+Mieleni rauhoittuu.
+
+Kuvasi sydämmeeni
+Suloa ammentaa,
+Kuvasi mielestäni
+Pahuuden kukistaa.
+
+Sinua muistellessa
+Katselen taivaaseen,
+Tarkastan kotijärven
+Tyynehen syvyyteen.
+
+
+
+VILSKEESSÄ.
+
+Joukot vilskuu ohi silmiäni,
+Yksin, armas, asut mielessäni.
+Istun, syön, juon täällä ulkona
+Aatokseni seuraa sinua.
+
+Katua kun astun valtavata,
+Silmissäni huomattavaa sata,
+Joukossa tok' etsin sinua,
+Silmies ja sielus suloa.
+
+Silmä etsii, joutuu petetyksi:
+Yks on Suomi, Hellikin vaan yksi.
+Silmää viehättää voi tuhannet,
+Yksin sydäntäni hallitset.
+
+Katuvarret kantaa loistavinta
+Tavarata kaikkein kallihinta.
+Silmiäni kiehtoisivat ne,
+Jos ne ostaa voisin Hellille.
+
+Sit' en voi. Ne hylkään hyvillensä.
+Köyhä lahjoittaa vaan sydämmensä.
+Kaksi uskollista sydäntä
+Kaks on rikkauden lähdettä.
+
+
+
+MERELLÄ.
+
+
+I.
+
+Syvästi meri huokaa,
+Sen rinta kuohuaa.
+Mut rauhallisna taivas
+Valoa vuodattaa.
+
+Min' olen meri, minä,
+Levoton, aaltoinen.
+Sin olet taivahani,
+Valoisa, rauhainen.
+
+
+II.
+
+Jos kanssani laivass' oisit,
+Jos ynnä nyt kuljettais,
+Niin maailman myrskyt meitä
+Ei epäilyksehen sais.
+
+Vaan saaren kaukaisen rantaan
+Meit' tuuli tuutien veis.
+Siell' ain' olis kevät-ilma
+Ja lintuset lauleleis.
+
+Siell' aina on kevät-ilma
+Miss' asuvi rakkaus:
+Siell' onnellisten on saari
+Ja riemujen rikkaus.
+
+
+III.
+
+Kuvasi, armas, kannan
+Nyt vasten rintoain
+Ja sinut itses kätken
+Syvällä sielussain.
+
+Voi laivan myrsky murtaa
+Ja kenties uppoan,
+Mut sinut sielussani
+Vien aallon pohjahan.
+
+
+
+SE.
+
+Ken ei voisi loistoakin voittaa,
+Kun sit' elämänsä läpi koittaa?
+Ken ei ulkokauneutta saisi,
+Kaikkensa jos sille lahjoittaisi?
+
+Rakkautta tuskin ostaa jaksaa,
+Myös ei myödä: -- lempi lemmen maksaa.
+Se on rikkain, jota rakastan,
+Kaunihin se, jonka omistan.
+
+
+
+UNESSA.
+
+Sinua suutelin unissani.
+Niin puhdas oli se kohtaus.
+Olin äärettömästi onnellinen.
+Niin syvä oli se rakkaus.
+
+Ei himon hiutua karkeata
+Viel' yhtynyt siihen suudelmaan,
+Vaan murheen sortama mieli siinä
+Sammutti onnenjanoaan.
+
+Mut sitten erosimme -- sin' itkit
+Ja minua vihloi niin haikeaan.
+Sen teki aatos, tuo julma aatos,
+Ett'emme yhtyisi milloinkaan.
+
+
+
+SIITÄ HERÄTTYÄ.
+
+Miks uskonut olen joka solun
+Ja joka rahtusen, hiukkasen
+Meiss' olleen toisiamme varten?
+No miksi houkko nyt uskoin sen!
+
+Kaikk' usko onko vaan pettymystä,
+Vaan hetken lievitys sairaallen?
+Totuutta varmaa vartoessa
+Vaan satu kerrottu lapsellen?
+
+
+
+TOTELKOON!
+
+On hulluus järjen silmillen,
+Kun Helliä rakastan.
+Mut luonnonlait on sydämmen
+Ja niitä noudatan.
+
+Ei järki kauan vainottu
+Ja vaivaiskasvuinen,
+Voi luonnon mieltä ymmärtää --
+Totelkoon nöyrtyen!
+
+Tai kasvakoon ja nouskoon se
+Sydämmen suuruuteen,
+Niin eivät aina riitele,
+Vaan käyvät rinnakseen.
+
+Ja sitten -- sen jo aavistan --
+Ei naura järkikään,
+Ett' Helliäni rakastan
+Kuin valo lämmintään.
+
+
+
+ILOITSE.
+
+Iloitse, Helli, pilvet pois,
+Ja nauti elämästä!
+Sydämmes auki luonnolle!
+Juo reippautta mielelle
+Elämän hyörinästä.
+
+Siks on niin kaunis maailma,
+Siit' että iloitsemme.
+Iloa suosii Jumala,
+Vaan murhe pitää nurjana,
+Ilo on kiitoksemme.
+
+Iloitsee päivänperhonen,
+Iloitsee kevätkukka.
+Syy iloita on ihmisen,
+Elämä olkoon ikuinen
+Tai periköön sen hukka.
+
+Iloa, tyyntä riemua
+Siis sydämmeesi päästä.
+Ei kevätpäivä valoa
+Ja lintuin riemulaulua
+Maan asujilta säästä.
+
+Kun joutuu syys, niin silloinkaan
+Iloa elä heitä.
+Se sydämmeesi rauhaisaan,
+Kuin lampun valo varjossaan,
+Maan myrskysäiltä peitä.
+
+Kun kuihtuu ruusut nuoruuden,
+Keväimen lyhyt laina,
+Sydämmen ilo hiljainen,
+Elämän puhtaan kukkanen,
+Se suojaa, armas, aina!
+
+Kun kohtaat milloin murhetta,
+Se kestä uljahana.
+Siit' ylene taas puhtoisna,
+Kuin valkojoutsen aallosta,
+Iloisna, kirkkaampana.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1891.
+
+
+
+UUNNA VUONNA.
+
+On vaipunut vanha vuosi.
+Ja yöhön se haudattiin.
+Ja katkerat muistovirret
+Sen haudalla laulettiin.
+
+Se vuotten parvesta painui
+Kuin rosvokin joukostaan,
+Jok' ahneuskiihkossa ryntää
+Työkansahan rauhaisaan.
+
+Viel' uhkaushuudot soivat
+Ja kansa on vauhkona --
+Uusvuosi, oi tervetullut,
+Jo Suomea rauhoita!
+
+Uus aika, oi tervetullut,
+Jo viihdytä voimakkaat,
+Ett' onnentoukoa tehdä
+Voi pienet kansat ja maat.
+
+Mut voima jos raa'ast' uhkaa
+Lait polkea pohjiltaan,
+Uusvuosi ain' uskollisna
+Käy oikeutta puoltamaan!
+
+Vie Suomen kansa kuin ennen
+Ohi nielujen, kuilujen,
+Vie vierellä kansakuntain,
+Läpi turmion tuiskuisen!
+
+Uusvuosi, säilytä miehet,
+Ain' alttihit uhraamaan:
+Oman voiton, onnen ja hengen,
+Kun vaarassa on etu maan.
+
+Uusvuosi, varjele maata,
+Elä synnytä pettäjää.
+Jos syntyy, sammuta henki,
+Ett'ei elinpäivää nää.
+
+Ja syntynyt liekkö jo kurja,
+Se painajaisvaivoin lyö!
+Ja ruumiinkoi hänen luunsa
+Ja hengentarmonsa syö!
+
+Mut uskollismieliset, uljaat,
+Uusvuosi, jo siunaa ne!
+Ja kunnioin, onnenpäivin,
+Uus aika, ne palkitse!
+
+Ja kansa jos missä torkkuu,
+Sen korvihin toitota:
+Olemustasi vaara uhkaa,
+Pysy virkkuna, valveilla!
+
+
+
+AHTAISSA OLOISSA.
+
+Korsikossa pörriäinen
+    yritteli lentoa,
+Mutta varvut vaiveroiset
+    tielle loivat vastusta.
+Työnsin sille sauvan pään:
+Nousi -- läksi lentämään!
+
+Keskeltä tuon törkyjoukon
+    onkin nousu hankalaa:
+Ylös ahdingosta koittaa --
+    silloin alas tupsahtaa.
+Vaivoin, vaikka siivet on,
+Siitä pääsee lentohon.
+
+30/6
+
+
+
+KANSANOPISTORUNO.
+
+Hämäläisten kesäjuhlaan Tampereella.
+
+
+I.
+
+Nouskaa maamme harjanteille, nähkää kaunis Suomenmaa.
+Kuinka pellot viljavoivat, vetten rannat kukoistaa,
+Kylät kasvaa kaupungeiksi, nousten vetten vieremiin,
+Liike liukastuu ja teitä juoksee kolkkiin syrjempiin.
+
+Missä ennen hyinen halla särpi vuoden toivehet,
+Siellä nyt on talo kaunis, pellot viljan aaltoiset.
+Missä sorsa rauhass' ennen souti -- höyry huhkii nyt.
+Sitkeästi maata, vettä kansa tää on viljellyt.
+
+Nähkää täällä uuras kansa, juro, jäykkä luonnoltaan,
+Mut sen murtumaton tarmo viljellyt on meidän maan.
+Vankka tarvittiinkin voima hallaa, nälkää kestämään,
+Kestämähän vainovaltaa, sortumatta jännettään.
+
+Meidän isät, jäykät Jäämit, syvän kynnön kyntäjät,
+Kuokkamiehet, aatran urhot, kovan koulun kävivät.
+Lännen opit, oikeudet omistivat voimakseen,
+Kansan ydintä ei nähty muukalaiseks muuttuneen.
+
+Suomalaisna on se ollut, pysyy suomalaisena.
+Omast' itsestään ken luopuu, menettääpi kaikkensa.
+Kulkee vieraan varjona ja jättämättä hedelmää,
+Vihdoin kesken kevättänsä yöhön, myrskyyn häviää.
+
+Nytkö häviäis tää kansa, nytkö valonpäivinään?
+Pimeäst' on päivään päästy, ken nyt pettäis itseään?
+Kansansako pettäis, maansa möisi leivän kannikkaan?
+Luopuisiko Suomen suku parhaimmasta luonnostaan?
+
+Lännen valta meilt' ei vienyt Suomen mieltä, kieltäkään!
+Idän pilvetkö nyt peittäis Suomen päivän hämärään?
+Pimeyden joka pilkku, raakuus -- viekää meiltä ne!
+Mutta Suomen mieli, kieli -- niiss' on meidän valtamme.
+
+Siin' on Suomalainen pohja, suurin vaivoin viljelty,
+Siltä pohjalt' ellös sorru, ellös eksy, hämmenny!
+Siitä kasvaa kaikenmoinen jalo, kaunis viljelys,
+Siitä Suomen kansan onni, toivo, turva, edistys.
+
+
+II.
+
+Niin muinen kerran raaka rosvojoukko
+Se syrjäkylän viljamaille marssi,
+Se pellot polki, ryösti kuhilaat
+Ja kylän kansan, itse isännät,
+Nuo viljelijät, pellon perkaajat,
+Tuon vapautta nauttinehen heimon
+Se kytki käskettäviks orjikseen
+Ja armottomast' otti heiltä maan.
+Ei auttanut, vaikk' uljas kyläkunta,
+Kuin sankarit, maatilkkujansa puolti,
+Ja moni silloin taistellessaan sortui,
+Perintömaataan hurmein kostutellen,
+Kun illan rusko kultaa päivän laskun
+Siin' uskossa, ett' uusi päivä koittaa,
+Jok' auringon taas nostaa taivahalle,
+Tuo linnut laaksoon, maille vapauden.
+Ei auttanut, vaan joukko suuren suuri
+Löi kylän kansan, painoi pakkotöihin
+Ja herraks asettui se toisen maalle,
+Kuin omin vaivoin viljellyt sen oisi
+Tai omat isät panneet perustuksen.
+
+Ei siinä kyllin, että kylän sorti:
+Tuo rosvojoukko vielä julkeasti
+Ja ylvästellen kertoi maailmalle,
+Mink' oli suuren sankar'työn se tehnyt,
+Kun suuri joukko pienen heimon voitti
+Ja onnelliset onnettomiks painoi.
+
+Mut mennyt on se rosvovallan aika,
+Se aika, jolloin huokas ihmissydän,
+Kun riutua sai julman voiman alla.
+On kylä taaskin kahlehistaan vapaa,
+Sen oma henki särki väkivallan,
+Sen sankarien työt ne päivän nosti
+Ja vapauden linnut kutsui laaksoon.
+
+Mut miksi vielä meidän päivinämme
+Suur' kansakunta pientä poljeksii,
+Sit' ahdistellen, varsin vainoellen,
+Kuin rikkonut ois pieni suurta vastaan?
+
+Pien' edistystä rauhoin, rakkauksin
+Vain etsii, noudatellen luonnettaan, --
+Ei muita sortaen ja solvaellen,
+Ei karsastellen suurten kunnioita --
+Tuot' oikeutta itse luonto puoltaa.
+Miks tallataan siis luonnon kantalait?
+
+Mut kaikki sorto jäännöstä on noista
+Ajoista julmista ja katkeroista.
+Viel' luonnon oikeus ja ihmisyyden
+Voi häätää vääryyden ja pimeyden.
+
+
+III.
+
+Tää meille armas Suomen luonto
+Se meitä muodostellut on,
+Sen ankaruus, sen hyvänsuonto,
+Ne vaativat työn, taistelon.
+Me korvet täällä viljelimme,
+Ne kesytimme, valloitimme --
+Ken uhkaa meille turmion?
+
+Meit' ei lie koskaan hemmoteltu,
+Siit' ansio on kohtalon;
+Vaan koeteltu, kiusaeltu
+Meit' usein raskaastikin on.
+Kun Luoja myötämatkan antoi,
+Niin työmme hedelmiä kantoi,
+Siit' aina kiitos soikohon!
+
+Mut väärän vallan myrkkykohtu
+Jos maahan sorron synnyttää,
+Niin silloinkin on meillä lohtu,
+Kun kansa uskolliseks jää:
+Kun itseään ei Suomi petä
+Ja oikeuden tiet' ei jätä --
+Ken voisi meidät hävittää?
+
+Meiss' yksin, meissä itsessämme
+Voi olla meidän puoltajat:
+Kun mielet, voimat yhdistämme
+Niin ylhäiset kuin alhaisat;
+Kun tiedon tornit matkallemme
+Me rakennamme johdoksemme,
+Niin väylät selvät aukeevat.
+
+Kuin rautaverkko yhdistääpi
+Maakunnat toisen toiseensa;
+Kuin järvet järviin vieriääpi
+Maan halki ranta rannalta,
+Niin yhtyköön myös Suomen kansa
+Ja veren-, hengenvoimallansa
+Itselleen olkoon muurina.
+
+Pois kuolkoon vanha heimokiista
+Ja ahdas nurkkakuntaisuus!
+Meill' yhteinen on hengenriista,
+Sam' entisyys, sam' aika uus.
+Lait, laitokset meill' ovat samat,
+Isien kätten vahvistamat
+Ja niihin vakaa luottavuus.
+
+Tät' oikeuden vankkaa pohjaa
+Siis Suomi seuraa riennoissaan,
+Mut valistus meit' uutta ohjaa
+Sen perustalle laittamaan.
+Ei jähmetyksen kuolemata,
+Vaan edistystä kasvavata
+Nuor' etsii Suomi innoissaan.
+
+2/8
+
+
+
+ELÄMÄ JA LEPO.
+
+Bismarck lausuu: "Anna maata sen,
+Jok' on levollinen, rauhainen."
+    Miksi sittenkin
+    Päivyt aamusin
+    Nousee taivahalle?
+    Miks se nostaa maan
+    Öisest' unestaan,
+    Elämää luo maailmalle?
+    Miksei luonnon maata suo
+    Rauhassa kuin nukkuu nuo
+Vaipunehet kirkkonurmen alle?
+
+Jos on valvovien huoli se,
+Että nukkuvia tuudimme:
+    Miksi keväimet,
+    Nuoret, tuorehet
+    Tervehtivät meitä?
+    Miksei karhua
+    Talvimajassa
+    Lumi ainaiseksi peitä?
+    Eläväiset miljoonat,
+    Kukat, lintuin laulelmat --
+Miksi, päivyt, herättelet heitä?
+
+Tytär nukkuu päivän noustessa,
+Uinuu neitsehisnä, armasna
+    Unta autuaan.
+    Miksi äiti vaan
+    Nyyhkii viatonta?
+    "Nouse, huoleton,
+    Veljes vesill' on,
+    Päivä tehtävää tuo monta!"
+    Miksei umpukan
+    Suoda uinuvan,
+Neiden nähdä unta huoletonta?
+
+Suurin, voimallisin elämä!
+Mikset mertenkin suo levätä?
+    Miksi lähetit
+    Maahan sankarit,
+    Tapausten luojat!
+    Itsetuntohon
+    Kansa noussut on,
+    Hyljännyt jo unensuojat.
+    Tuntee onnenaan
+    Käyttää lahjojaan,
+Itsessänsä löytää turvan tuojat.
+
+Bismarck lausuu: "Anna maata sen,
+Jok' on levollinen, rauhainen."
+    Maatkoon vainajat!
+    Unet rauhaisat!
+    Emme häiri heitä.
+    Maatkaa, väsyneet,
+    Paljon palvelleet,
+    Mekö moittisimme teitä!
+    Mutta, luontaiset
+    Voimat, tuorehet --
+Ettekö jo unenhelmaa heitä!
+
+       *    *    *
+
+Näen kuinka soita ja auhtoja
+Ketoja muokataan.
+Maan luonto nuortuen, tuoretta
+Käy viljaa kasvamaan.
+Ja järki kättä ja työtä käyttää
+Ja koneet ihmisneroa näyttää.
+Näen kuinka auringon valkeus
+Työn avuks kiiruhtaa,
+Ja tieto, kansojen kirkkaus,
+Valloittaa maailmaa.
+Mut muut' ei luonto voi rauhaa antaa
+Kuin minkä toimi ja työmme kantaa.
+
+Ja onni, minkä suo mielityö,
+On maassa varminta.
+Mut milloin -- harvoin se hetki lyö --
+Työ löytää omansa?
+Se yhtä harvinaista on varmaan
+Kuin löytää oikean oman armaan.
+
+Toki levon rauhankin löytää se,
+Ken työss' on tunnokas,
+Ken vieras ollut on vilpille
+Ja muille armias.
+Työn sota, riennotkin vaikka pauhaa,
+Tää vanha keino ain' antaa rauhaa.
+
+
+
+YKSIN.
+
+Yksin istun ja armastelen
+Luonnon suurta maailmaa,
+En voi kuiskata kullalleni
+Mitä tunnenkin ihanaa.
+
+Yksin astelen murhemielin,
+Olen matkalla murtua.
+Kenen kanssa voin neuvotella,
+Kuka tahtoisi kuunnella?
+
+Yksin aattelen lentomielin
+Kauas taakse ja eteenpäin,
+Syvällenkin ja korkealle --
+Mutta yksin, vain yksinäin.
+
+Yksin eksyn ja erhetynkin,
+Yksin nousen ja lankean,
+Yksin, itseeni luottamalla,
+Työni, matkani suunnitan.
+
+Lämmint' etsin tok' ympäriltä,
+Rakkautta tok' ikävöin:
+Senpä puute on kurjuuteni,
+Siitä kärsin mä päivin, öin.
+
+
+
+SE NAIKKONEN.
+
+Allegoriia.
+
+On nainen kiehtovan kaunis,
+Kuin Vuoksikin niskaltaan;
+Sen pyörteeseen kuka eksyy,
+On hukkuva kerrassaan.
+
+Se kielin viekkahin kietoo,
+Yhä tarjoten kultia,
+Donrannan ja Krimin viinaa
+Ja tähtien loistoa.
+
+Lupaellen untuvavuoteet,
+Maat, mannut ja kartanot,
+Mun vapauttani väijyy
+Sen naikkosen suutelot.
+
+Hän hekkumoiksensa vaatii,
+Ett' itseni unhotan,
+Ett' unhotan kansani, maani
+Ja kieleni kalleimman.
+
+Hän hekkumoiksensa tahtoo
+Mua hallita orjanaan,
+Ett' tahrisin kansani maineen
+Petosjuonehen kurjimpaan.
+
+Mun onneani ei etsi
+Se kiehtovakielinen:
+Hän haalii vain himon ruokaa,
+Mun toivoni tallaten.
+
+Hän multa nauttisi tenhon
+Ja mieleni saastuttais,
+Niin katkeruutta, en muuta
+Minä palkaksi siitä sais.
+
+Se portto viskaisi viimein
+Mun nauruksi lapsilleen:
+Te suomalaisen nyt näätte,
+Petetyn sekä pettäneen.
+
+Mut tuot' ei sieluni siedä,
+Ei Suomeni kunnia:
+Valon puolehen kansa kääntyy,
+Sielt' etsien voimia.
+
+Ei loisto, hekkuman pyörre
+Sit' eksytä aaltoineen,
+Jok' aina valkeutt' etsii
+Ja oikeutt' ohjakseen.
+
+Jos unhotan sinut, Suomi,
+Mun itseni parhaimman,
+Suon yöksi päiväni käyvän,
+Suon silmäni sammuvan.
+
+Jos unhotan oman kansan,
+Mun henkeni hettehen,
+Mun hyljätköön kotiranta
+Kuin särjetyn ruokosen. --
+
+Naisnaapuri kiehtovan kaunis,
+Kuin Vuoksikin niskaltaan,
+Sun orjaksesi ei suostu
+Mun henkeni kumminkaan.
+
+
+
+KOULULINNA.
+
+Nyt sotakäskyn kuulla saatte,
+Siis laukku selkään ottakaatte
+Ja linnaan astukaa!
+Se linna kylässä on tuolla,
+Mäen rintehellä, päivän puolla,
+Hei, sinne astukaa!
+
+Se Suomen kivist' on ja puista,
+Isien töistä siunatuista
+Se linna noussut on.
+Ei pyssyin pauke, tykkein kauhu
+Sielt' uhkaa eikä ruudin sauhu,
+Tok' on se pelvoton.
+
+On linnan muoto kirkas, jalo,
+Sen ikkunoista paistaa valo
+Ja mieli lämpöinen.
+On linnan uljas komentaja
+Ei kenraali, vaan opettaja, --
+On koulu linnanen.
+
+Niin, sotakäskyn kuulla saatte:
+Nyt laukku selkään ottakaatte
+Ja kaikki tarpehet:
+Ne kynät, vihkot, muste, taulut,
+Ja kirjat sekä Suomen laulut,
+Ja olkaa urhoiset!
+
+Ken kestää linnan harjoitukset,
+Hän suuret voiman ilmaukset
+Voi kerran osoittaa:
+Hän näyttää, ett' on suomalainen,
+Jokainen, vankka muuri vainen,
+Jot' ei voi kukistaa.
+
+Jokainen oppii aikanansa,
+Ett' on myös luotu Suomen kansa
+Aseeksi korkeimman.
+Ja kukin yksityinen meistä
+Ei syntynyt lie turhan eistä,
+Vaan syntyi valtahan:
+
+Me itseämme vallitsemme
+Edistykseen; mut orjaks emme
+Suo Suomen henkeä.
+On maassa paljon murtuvaista,
+Mut mikä meiss' on suomalaista,
+On aina säilyvä.
+
+Siis, kaunis koululinna, loista
+Ja hengen velttoutta poista,
+Vapaiksi meitä tee!
+Kun kukin meistä kohdastansa
+On vapaa, silloin koko kansa
+Vapaana työskelee.
+
+
+
+VALITUS MIEHESTÄ.
+
+Miehet -- nehän maailman
+Tällaiseksi loivat,
+Naissuvulle katkeran
+Kärsimyksen toivat,
+Itse herrastellakseen
+Naisen loivat orjakseen.
+
+Mies on tehnyt raamatut
+Varsin väärät, nurjat,
+Joiss' on Eevat kuvannut
+Sekä Saarat kurjat,
+Joilla vaan on huolena
+Omenat ja lapsensa.
+
+Senpä vuoksi vielä nyt
+Nainen lasta kantaa.
+Ruokahuolet, keittelyt
+Mies nyt hälle antaa.
+Tuskin naisen salliskaan
+Pistää päätään maailmaan.
+
+Mies -- no kukas sitten muu!
+Naisen pisti häkkiin,
+Jossa raukka tuhmentuu,
+Jääpi niinkuin säkkiin.
+Kureliivit -- eikö net
+Lie tuon häkin jäännökset.
+
+Ken se neuvoi uskomaan
+Miestä naisen pääksi?
+Juuri miesi, noustuaan
+Oikein itsekkääksi. --
+Ikäänkuin ei naisessa
+Äly oiskaan hienointa!
+
+Mies, se julma, kylmä pää,
+Nytkin ottaa, jättää.
+Nainen tuskin hirviää
+Tarjotakkaan kättään.
+Mies -- se hävyttömintä! --
+Mont' on yksin jättännä.
+
+Sama mies, se vietävä,
+Kaikki vallat johtaa.
+Senvuoks sota verisnä
+Maailmaa nyt kohtaa.
+Olis nainen vallassa,
+Sodat käytäis sanalla!
+
+Olis nainen vallassa
+Edes miehen verran,
+Silloin totta maailma
+Parannettais kerran,
+Epäkohtaa tuskin jäis --
+Pois ne kaikki pyyhittäis.
+
+Vaan nyt voittoon pyrkien,
+Sotaa, sotaa käymme;
+Kaikki keinot koitellen
+Salaa, julki näymme:
+Miehen sydän -- ensin se! --
+Järjen kyllä voitamme.
+
+Sitten, naisen johdossa
+Kun on kaikki mielet,
+Maassa saadaan oikeutta,
+Soipi sovun kielet.
+Mieskin, vanhan tavan vuoks,
+Pääsee neuvopöydän luoks.
+
+
+
+NAISESTA.
+
+Maankulkijoitten kummana
+Käy pyrstötähti taivasta.
+Sibillan lailla ennustaa
+Se sotaa, nälkää, kuolemaa.
+Sit' uskoo taikain uskojat,
+Mut järjelliset nauravat:
+Tuo kaasutähti ennustais!
+Sen arvon sais,
+Vaikk' itsetietoista ei sielua
+Sen löyhäss' ainehessa asusta.
+Mist' äly sille puhkeais?
+Inehmo itsetiedoton
+Vain luonnon leikkihyrrä on.
+
+Kun usva aamun silmillä
+On vailla rajapiirteitä,
+Niin aurinko ei armainnaan
+Sen läpi pääse loistamaan.
+Siks etsii usva muotoja
+Ja siittää kultakastetta:
+Niin päivyt seitsenvärisnä
+Voi päilyä,
+Ja kastehelmen kautta kuultaen
+On valo mettä luonnon huulillen
+Ja luonnon sielu säihkyy helmestä. --
+Tät' ennen nainen usvana
+On ollut järjen otsalla.
+
+Nyt tiedon päivän noustua
+On nainen helmi loistava:
+Kun uskon kaaos haaveineen
+On saanut järjen rungokseen,
+Kun tunteen-usva piirteet saa
+Ja taide mieltä kirkastaa,
+Niin nainenkin täys-ikäisen
+On kasvuinen.
+Ja silloin yhtä hyödyllistä on
+Mies taikka nainen johtaa taistelon,
+Kun ihmiskunt' ei kulje ontuen,
+Vaan sukupuolet, ymmärtäin
+Tointoistaan, käyvät vierekkäin.
+
+Siis edistyksen vapaus
+On meillä yhteiskalleus.
+Sen kautta aukee yhteistie,
+Jok' eteenpäin meit' ynnä vie.
+Siis vapahaksi naisen työ!
+Pois naisen hengen tieltä yö!
+Pois ahtaat aatekerrokset,
+Yön jättehet!
+Niin näköpiirit uudet aukeaa
+Ja olot täyteläämmät puhkeaa,
+Kun kunkin luonto voittaa oikeudet.
+Mut nainen tok' ei milloinkaan
+Voi luopua naisluonnostaan.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1892.
+
+
+
+ILTA TYYNELLÄ JÄRVELLÄ.
+
+Tuoll' alhaalla välkkyvi pilviä,
+Siell' aivan siintävi taivas.
+Ja siellä, aaltojen kulkija,
+Näen riippamastoisen laivas.
+Ja eiköpä siellä leijaile
+Maailma, jonnekka kuljemme.
+
+Kuu siell' on ja laskeva aurinko,
+On metsä, kallioranta.
+Mut huiput niillä on hornaan päin
+Ja korkeuksissa kanta.
+Siell' astuu nauta ja ihminen
+Kuin kattolautoja kärpänen.
+
+Maa siellä on aivan nurjin päin,
+Mut taivas on taivaanlainen.
+Maan oloja järvikö pilkkaa näin,
+Niin onko se veitikkamainen?
+Tai liekkö sen käännetty maailma
+Vain aallon nukkuvan unelma.
+
+
+
+YKS.
+
+On maassa monta rientoa,
+Mont' uskoa ja toivoa
+Kuin metsän latvoja.
+Ne rinnan kilpaa kasvakoon,
+Ne vievät työhön, taisteloon.
+Mut kalleinn', armainna
+On sielujemme suvantoon
+Tää maamme painunna.
+
+Jos riennot nostaa kiistoja,
+Se elämän on luontoa,
+Yht' emme unhota:
+Taas vaaran, sorron uhaten
+Mielt' yht' olemme jokainen
+Kuin vuorta harmaata:
+Tää Suomi, summa rientojen,
+On meidän runkona.
+
+Meit' innostuttaa valistus,
+Lain turva, voima, vapaus,
+Meit' ohjaa oikeus.
+Mut niille työtä tehden, ne
+Kun kansan omiks tahdomme,
+Meiss' yks on toivomus:
+Ett' isänmaalle, Suomelle
+Niist' elpyis kukoistus.
+
+Kun toimi, taito, ahkeruus
+Ja hyve, kaunis kuntoisuus
+Tääll' ilmi puhkeaa;
+Kun karttuu riista, rikkaus
+Ja viljelyksen vilkkaus --
+Nuot meitä innostaa.
+Mut intoon liittyy ajatus:
+Noin kukkii Suomenmaa!
+
+Ja viljelys kun versoo niin,
+Ett' ihmishenki kauneimpiin
+Helähtää kukkasiin;
+Kun tiede, taide helmivät
+Ja soiton, laulun helkkinät
+Kun suoltuu sydämmiin:
+Saa Suomi mielet kylmimmät
+Ihastuskyyneliin.
+
+Kun kansa kaikin lahjoineen
+On hedelmöivä Suomelleen
+Kuin pelto viljava,
+Niin hallan hammas murretaan,
+Ei vihollisen sortokaan
+Voi maata turmella.
+Ken ihmisyyttä laihossaan
+Voi suohon sulloa?
+
+Kuin järvet sadat tuhannet
+Ja virrat, kosket kuohuiset
+Tät' yhtä kaunistaa,
+Niin rikkahimmat rientomme
+Ne kuohuvat kaikk' yhdelle:
+Se yks on Suomenmaa.
+On sydän meille maamme, se
+Elomme nuorentaa.
+
+
+
+HÄMÄLÄISTEN LAULU.
+
+Uusi laitos.
+
+Suin emme suurentele me,
+Tok' arvoamme tunnemme,
+Kun meilläkin on työ:
+Me viljelyksen vartijat
+Ja korven kolkon raatajat.
+Ei leikin, jouten, mieroten
+Tää kansa leipää syö.
+
+Työ tyyni, jäykkä, kuuluton
+Loi viljat meidän peltohon
+Ja poisti hallayöt.
+Niin savinen kuin liejumaa
+Se kasvaa viljaa, pellavaa,
+Niin nostaa kylät, kaupungit
+Ja kultaa vetten vyöt.
+
+Nää laajat viljelykset me
+Ain' uskollisna suojaamme,
+Kuin ennen, vasta myös.
+Näill' armahilla rannoilla,
+Hämeemme kyntökunnailla
+Sä, entispolvi ponnekas,
+Yöt voitit, synkät yös.
+
+Yöt kestit, sorron, kuoleman,
+Myös voitat öistä julmimman,
+Sokean hengen yön.
+On Häme hidas, moititaan,
+Mut valonviljaa korjaamaan
+Se ensi miesnä rientänyt
+On, tehnyt suuren työn.
+
+Hitaita milloin kiusataan
+Meit' itsestämme luopumaan
+Ja mit' on kalleinta.
+Mut aikanaan myös pontevat:
+Kun muut jo rientoon uupuvat
+Ja kesken heittäisivät työn,
+On meissä tarmoa.
+
+Ja vapauden ytimen
+Me tallennamme Suomellen:
+Itseisen luontomme.
+Vapaana kun tää pohja on,
+Niin vilja Hämeen vainion
+Myös kattaa kauneudellaan
+Ja kypsyy korjuulle.
+
+On Häme pellon, vetten maa,
+Työn, toimen, viljelyksen maa
+Ihanarantainen.
+Kun minkä tänne istutat,
+Sen juuret syvään juuttuvat.
+Muut laulun tallensivat, me
+Totuuden siemenen.
+
+Voi aika muuttaa kuortamme,
+Mut sydämmemme luonne se
+On Suomen selkäpii.
+Kuin harmaat louhivuoremme
+Me pettämättä kestämme,
+Meiss' ain' on Suomi vankkana,
+Muut joskin horjehtii.
+
+Siis nouse, loista, Hämeenmaa,
+Ja kanna Suomen kunniaa
+Aikoihin vastaisiin.
+Kuin honka pulska pilvihin,
+Niin nouskoon kirkkain toivoskin,
+Mut työsi aina juurtukoon
+Sun luontees syvyyksiin.
+
+
+
+KAKSI NÄLKÄÄ.
+
+Kamarissa istui koulupoika,
+Käsi poskell', itku silmässä.
+Poloiselta silt' ei luku luista,
+Vaikk' on kirja auki pöydällä.
+Vasen käsi kantaa pettupalaa,
+Sille silmä kyyneliä valaa.
+
+Poski kalpea, hän istuu siinä,
+Neuvotonna kaipaa neuvoa:
+Rahaa, ruokaa kodista hän vartoi,
+Mutta näytteheks sai pettua,
+Mustaa, katkeraa kuin murhe itse,
+Joka polttaa, viiltää sydämmitse.
+
+Hyyryt, koulumaksut häntä painaa,
+Eväsleipä kaikki lopuss' on.
+Kotipuolta köyhyys ahdistaapi,
+Täällä hän on outo, turvaton.
+Kouluhun miks äiti lastaan laittoi,
+Viimeisen ruisleivän hälle taittoi?
+
+Miksi hälle tiedon-into luotiin,
+Vaikka koulunkäynti kallis on?
+Miks ei oppi ostamatta vuoda,
+Niinkuin virtaa säde auringon?
+Raha poistaa rikkahitten surun,
+Köyhäkin tok' kaipaa tietomurun.
+
+"Viime viljaleivän, poikaseni,
+Mukanas sait", äiti kirjoittaa.
+"Viime leivän, viime markat annoin,
+Nyt en penniäkään irti saa.
+Kotona on meillä pettu silkka,
+Sille särpimenä maidon tilkka.
+
+Isäsi läks etsimähän työtä,
+Rautatielle luulen mennehen.
+Mutta kultaa sieltäkään ei kuulu.
+Vanhin siskos läksi mierollen.
+Nuorin nukkui rinnoilleni vasta,
+Taudin tuska kiusannut on lasta.
+
+Lapselta on työläs työhön päästä --
+Jospa edes mistä työtä sais! --
+Eiköhän ne herrat kaupungissa
+Sua, poikaseni, armahtais.
+Sitten, kunhan kasvat suuremmaksi,
+Voisit nousta maalles maksajaksi."
+
+Poika nousi tuoliltaan. -- "Oi, äiti!
+Kärsimyksiäs en sietää voi.
+Suruttako poikas ruista söisi,
+Kun sun mieltäs kurjuus katkeroi?
+Avuksesi tahdon työhön rientää,
+Kodin kärsimyksiä niin lientää.
+
+Koettaa tahdon enkö toimeen pysty,
+Kättäkin kuin kirjaa käyttämään.
+Mies se täytyy minustakin tulla,
+Eihän kurjuus kestä yhtenään.
+Kerran päivä Suomellekin loistaa,
+Ruumihin ja hengen nälän poistaa."
+
+
+
+AJATUS JA JULKISUUS.
+
+"Ei uskon asioista saa
+Noin julki aatella.
+Jos mieles muista eroaa,
+Se itse tallenna."
+
+Jos luonto tuntee rinnassaan
+Erikoisen kukkasen,
+Se eikö käyttäis oikeuttaan,
+Sen tuoden ilmoillen?
+
+Niin saarnatkaatte orjille,
+Mut luonto vapaitten
+Ei sammu -- julki puhkee se,
+Valohon aueten.
+
+Lie Sokrateskin luontoa,
+Mut vastoin kansaa hän
+Julisti uutta uskoa --
+Se maksoi elämän.
+
+Ja Galileikin munkeillen
+Maan pyöreäksi loi. --
+Kun totuus pyrkii ilmoillen
+Niin minkäs sille voi!
+
+Niin Lutherit ja Zvinglit -- he
+Miks eivät vaienneet?
+Ois rauha jäänyt kirkolle
+Ja kansat uinailleet.
+
+Elämä ei voi vaieta,
+Vaan uhkuu uudelleen.
+Niin vanhan viljan kuoltua
+Uus nousee kukkaseen.
+
+Niin pienillä kuin suurilla
+On riemu rinnassaan,
+Kun valon nähden puhjeta
+He voivat maailmaan.
+
+Valohon, julkisuutehen
+Myös aatos kirmahtaaa.
+Ken luvan antoi? -- Luonto sen
+Vapaaksi oikeuttaa.
+
+
+
+JULKISUUS.
+
+Se aik' on mennyt menojaan,
+Jolloinka munkki yksin luki,
+Ja oudon kielen kauhtanaan
+Hän kaiken viisautensa puki.
+Maat silloin paavi pannasi
+Ja pappi sielut kahlitsi
+Siteillä hirmuisilla.
+Nuo kahleet katkoi aika uus
+Ja julkisuus.
+
+Sen hengen aik' on sammua,
+Jok' arkaeli julkisuutta
+Kuin konna siivo-seuroja.
+Ja ken nyt kätkee viisautta
+Ja tietoa kuin saituri,
+Hän rakkaudetta kuihtuvi
+Kuin kellarissa kukka.
+Valohon pyrkii aika uus
+Ja julkisuus.
+
+Niin ennen valhe petosta
+Opasti, kutoi juorujansa
+Kuin lukki viekas verkkoja
+Ja niihin juoksi tuhma kansa.
+Nyt ajan sana julkinen
+Kuin päivä paistaa kansoillen,
+Tuop' oikeudet ilmi.
+Niin kansat ohjaa aika uus
+Ja julkisuus.
+
+Niin monta kertaa polkenut
+On julkisuutta väkivalta,
+Mut oikeus on tempaissut
+Taas sanan irti painon alta.
+Se sana, lentoon päästyään,
+Taas levittääpi siipiään
+Ja tuomii painajaiset.
+Vapaaksi pyrkii aika uus
+Ja julkisuus.
+
+Valittiin ennen harvat, nuo
+Sai kuulla julkisuuden kieltä;
+Nyt sanat kiitää kaikkein luo
+Ja kuulustelee kaikkein mieltä.
+Kuin ilma, päivän paiste, niin
+Vapaaksi sana aiottiin
+Ja omaks ihmisille.
+Nyt jokaist' etsii aika uus
+Ja julkisuus.
+
+Käy, vääryys, julkisuuteen, käy!
+Niin oikeus ryntää sulle vastaan.
+Käy, pahe, ilmoillen ja näy! --
+Jos pimeys vaan päästää lastaan, --
+Niin hyve, kunto voimakas
+Ne valoss' on sun voittajas,
+Ja mik' on outo, tumma --
+Ne kaikki vatvoo aika uus
+Ja julkisuus.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1893.
+
+
+
+MERIMATKA.
+
+Laiva kotirannassa
+Kauan vartoi lastissa,
+Vartoi myötätuulta,
+Viedäksensä maailmaan
+Tavaroita Suomenmaan,
+Vartoi myötätuulta.
+
+Tuuli heräsi,
+Purjeet kohosi,
+Kotiranta jäi ja jäi.
+
+Monet hellät sydämmet
+Sinne jäivät -- liinaset
+Liehuivat vain sieltä
+Rakkauden kieltä.
+Kotiranta jäi ja jäi.
+
+Oikein oiva vauhtia
+Mennään alkumatkassa,
+Kautta tuttujen salmien,
+Tutun tuulen liekuttaissa,
+Laivan mieli ja miehien
+Kiitää kaukaisissa maissa.
+
+Mutta mielen lentokuvat
+Tosityössä kukistuvat.
+
+Joutuu sitten ilmat kurjat,
+Vaihtomieliset ja nurjat,
+Tuuli kieppuu siellä täällä
+Eikä viihdy millään päällä.
+Idät, lännet, pohjat pyörii,
+Kaikki ilman kulmat kierii.
+Ilmattaret, hurjat naiset
+Pitävät kai tanssiaiset.
+Kulkee monet virtaukset
+Ristiin, rastiin,
+Vaan ei mitkään viimahdukset
+Viihdy mastiin.
+Perällä kun pohja teutoo,
+Kokass' etelä jo reutoo,
+Kumpikin ne jättää pian
+Uuden tuulen tulla sijan.
+Moisten henkivirtain kanssa
+Lainehet käy kummissansa,
+Sinne tänne huikennellen,
+Neuvotonna lieksahdellen.
+Mielessä on suuntaa sata,
+Mut ei yhtään vakavata.
+Jotain uutta tuumaa tässä
+Harkitaan -- lie syntymässä.
+
+Niin akanvihuri äkkipää
+Nyt ryöpsähtää.
+Sen iilipilvi lennättää.
+Se luulee laivat kääntävänsä
+Ja luonnonvoimat säntiltänsä
+Ja merenpohjat nurin närin,
+Sielt' etsivänsä salakarin
+Ja siihen ruhjovansa laivat,
+Niin päättävänsä matkavaivat.
+Se kohisee
+Ja tohisee,
+Se nostaa meren huomiota
+Kuin nousemass' ois suuri sota. --
+Kun laivaväki
+Sen kumman näki,
+Se kietasiikse öljytakkiin
+Ja rasvalakkiin,
+Niin valvovaksi
+Ja hartahaksi. --
+Mut iilipilvi vihuroi
+Ja räiskää, roiskaa minkä voi.
+Se sataa rapsuttaa
+Ja laivaa liekuttaa.
+Se puskee, pauhaa, pohtaa,
+Kuin uhkamieli sukeltaja
+Tai ahnas aarteen tavoittaja
+Se syvyyksiä kohtaa.
+Se väsyy, taukoaa
+Ja jälleen ponnistaa,
+Mut väsyy aina vaan
+Ja vaipuu, pettyneenä voimistaan.
+
+Laivan mielestä ei jää
+Matkan pää.
+Vaikka venhe väylältään
+Joskus poikkeaa,
+Se tok' yhtenään
+Sinne palajaa.
+Noutain hetken tuulten tarkoitusta
+Matkustaja voittaa kokemusta.
+
+Vanhan tuulen maininki
+Silloin tällöin loiskuvi,
+Laivan kylkeen läikähtää,
+Hervotonna siihen jää.
+Sekin suunta puski aikanaan --
+Raukeaa nyt vuorostaan.
+
+Illan tullen tuuli herää,
+Aallon henki virkoaa.
+Vieno myötätuuli
+Purtta tuudittaa.
+Laivan saumoiss' ei nyt ruska
+Myrskyn tuska,
+Mennä vierii verkalleen.
+Ei se kieku
+Eikä lieku,
+Vettä viiltää tasaiseen.
+Ilmass' ei nyt kuulu uhkaa,
+Ei se vongu, sen kuin suhkaa,
+Niinkuin palkeet seppää palvelee.
+Yö jo lähenee.
+Vilvas tuuli purjeet pullistaa.
+Laineet haastelee --
+Ken se luonnon kieltä oivaltaa?
+Merimies nyt harrasna
+Seisoo laivan kannella.
+Kirkossa hän nuokuten
+Kuuli saarnat pappien.
+Täällä tähtitaivaan alla
+Mielellä nyt valvovalla
+Luonnon sanaa tarkastaa.
+Luopi silmät meren yöhön:
+Sieltä kiiluu, kimaltaa
+Miljoonia parvia
+Kipunia
+Kirkkahia
+Niinkuin kiiltomatoja,
+Siin' ne välkkyy öisess' aallossa.
+Syvyydessä helmiä,
+Korkeudessa tähtiä,
+Mieless' ajatuksia,
+Työtä, vaivaa matkalla --
+Siin' on luonnon totta, kaunista.
+
+Taasen aamulla
+Ilma uinahtaa,
+Purjeet mastossa
+Jouten tutajaa,
+Laiva näyttää torkkuvan.
+Merimieskin kopissaan
+Kuuluu kuorsaavan.
+Toiset korjaa touvia
+Taikka paikkaa purjeita.
+Päivä paahtaa taivaalta.
+
+On suuren suurta ja mahtavaa,
+On juhlallistakin täällä,
+Kun meri taivasta kuvastaa
+Näin kirkkahalla säällä,
+Kun syvyys huokuu, huokuu
+Ja laiva hiljaa nuokkuu,
+Kun merimies laulussaan
+Käy kaipaamaan:
+
+"Niin kaukana kuin on maa ja taivas
+Toinen toisestansa,
+Niin kaukana täytyy merimiehen
+Kulkea kullastansa.
+Tuuli tuu, tuuli tuu, tuuli tuu!"
+
+Tyyntä kestää kauemmin,
+Kestää päivän, toisenkin,
+Kestää ikäviksi.
+Mitä hautookaan
+Syvyys kohdussaan?
+Mitä aikoo avaruus?
+Ikävä kuin ikuisuus
+Äärettömän suuruuden on hiljaisuus.
+
+Meren laine laiskuuttaan
+Homehtuu;
+Luonto työstä, työstä vaan
+Uudistuu.
+Kapteen nurkuu: "Ennen myrsky,
+Ennen hurja aaltoin hyrsky,
+Kuin tää veltto toimettuus!"
+
+On taas ilta.
+Kokkapuolta taivahilta
+Äänettömät liekit väikkyy.
+Tuulee täältä, tuulee sieltä,
+Vastatusten laineet läikkyy.
+Meri kantaa salamieltä
+Syvyydessään.
+
+Mutta yöllä tuuli uhkee
+Valtaan puhkee.
+Meri uuden suunnan saa,
+Yö ja myrsky liittoon yhtyy,
+Työhön ryhtyy,
+Raivopäisnä mellastaa.
+Voimallisna aallot riehuu,
+Kiihtyy, kiehuu,
+Kuohuu, korskuu,
+Pauhaa, parskuu,
+Ylös mastoon roiskuaa.
+Jyskii,
+Ryskii,
+Laivan laitaa pommittaa:
+Saumat oihkaa,
+Ruskaa, voihkaa,
+Niinkuin sairas kajuutassa,
+Outo merta kulkemassa: --
+Hän surkeuttaan vaikeroi,
+Kuin kurja sill' on elämä,
+Jok' itseään ei auttaa voi,
+Niin kurja, niin kurja elämä. --
+Liekkikäärmeet uivat ilmassa,
+Kirjaellen merta, taivasta.
+Pauhinalla sortuu pilvet,
+Kuin ois yössä inhat ilveet,
+Sota julma, miekat, kilvet
+Vuoroin siellä singahtaisi,
+Kolkko vääryys voiton saisi.
+Meri paisuu palleaksi,
+Syvyys vuorehtii ja pärskii,
+Milloin pyrkii pilviin asti,
+Milloin aalto laivaan tyrskii.
+Ilm' uhkii
+Ja puhkii,
+Se huokuu
+Ja vonkuu
+Ja mastoissa vinkuu. --
+Jo lasti roikkuu kallellaan,
+Mut ilma kiihkoilee ja yltyy vaan.
+Tuntuu kuin ois viime hetki,
+Meren pohjaan suorin retki,
+Synkkää täällä, synkkää siellä,
+Viittoja ei laivan tiellä.
+Mutta kapteen karjuu yössä,
+Miehet ankarass' on työssä.
+Ne kääntää
+Ja vääntää,
+Ne veivaa
+Ja reivaa.
+Eivät päästä valitusta,
+Taisteluhun pelko hukkuu.
+Riehukoon yö, korppi musta,
+Kerran, kerran sekin nukkuu.
+Aikansa
+Kaikella.
+Vaihtuu tuulet, myrskyt muuttuu,
+Luonto suuntihinsa suuttuu,
+Ottaa uusia.
+
+Yön työt päivä paljastaa,
+Lastin rippeit' aalto kantaa:
+Siinä uivat pitkät parret,
+Paksut palkit, hoikat hirret.
+Tuolta masto loitompaa
+Siintää, niinkuin hukkuvainen
+Auttajalle kättä antaa,
+Vaikk' on apu myöhänlainen.
+Miss' on nyt tuon laivan väki?
+Rannallako?
+Pohjassako? --
+Taivas tietää, myrsky näki.
+
+Mut on monta laivaa muita,
+Myrskyn halki ohjatuita:
+Toiset suurten perhoin lailla
+Purjesiivet pullistaa,
+Jotkut siipiä on vailla;
+Niitä höyry ryskytellen,
+Itseenluottain, intoellen,
+Suoraa suuntaa kuljettaa.
+Vapahina, uljahasti
+Ulappaa kaikk' uivatten.
+Miksi? Mistä? Minne asti?
+Itse tietköön jokainen.
+Kukin vastaa matkastaan,
+Päästyänsä satamaan.
+
+Aamun rinnoilla
+Myrskyn kohdusta
+Syntyi reipas myötätuuli,
+Pulloposki, paksuhuuli.
+Tarttuu laivan purjeihin,
+Niinkuin poika urhoisin;
+Se kuin pilvissä
+Laivaa lennättää,
+Että silmissä
+Siintää matkan pää. --
+Sydän oikein lämpiää. --
+Viippoo, vaappoo, laiva luikuu
+Aallon harjalt' toisellen,
+Merikarjut vierell' uivat,
+Hyrskis, tyrskis kilvaten.
+Mieli rannan riemuja
+Kuvaa kultaisiksi.
+Tuuli purtta jouduta!
+Miksi viivyt, miksi?
+
+Merimies nyt rauhassaan
+Työskeleepi laivallaan.
+Lasti kalteva
+Täytyy korjata,
+Että väistyis vaara silloin
+Kuin taas myrsky mylvii milloin.
+
+Hetipä tuuli tuittupää
+Kääntyy toisahalle,
+Vinha aalto viilettää
+Laivan loitommalle:
+Riutuu mielen toivehet,
+Toiveet liika varhaiset.
+
+Tuuli tyyntyy vähittäin,
+Nukkuu, raukeaa.
+Tuulen vuoteheksi käy
+Sumu sankka, tiet' ei näy.
+Tuskin huomaa mistä päin
+Reitti aukeaa.
+
+Mutta merisairas se
+Nousee kannelle.
+Rantalintuja
+Lentää laivalla.
+Kalastajat kuutoista
+Tuovat kaloja.
+Terve, oudon rannan tervehdys!
+Terve, kaikkein kansain veljeys!
+
+Herää tuuli uudelleen,
+Tuutii laivaa hiljakseen.
+Illan suussa sumussa
+Venhosta
+Luotsi nousee laivahan,
+Tuttu monen kulkijan.
+Yö kun on
+Valoton
+Eikä kuu ja tähdet riitä,
+Näyttää tulimajakka,
+Toinen, kolmas tietä siitä
+Meriportilt' oudolta
+Rantaan kaupungin.
+Kun on halki päivää, yötä
+Nähty vaivaa, tehty työtä,
+Joutuu vihdoin satama --
+Kuka vartoo rannalla?
+Kenen silmä siellä palaa?
+Terve, ranta rauhaisa!
+Joskus, joskus merimieskin
+Rauhaa halaa.
+
+Tyynessä nyt valkamassa
+Laiva seisoo rauhassaan,
+Kuin ei myrskyss' ankarassa
+Taistellut ois milloinkaan.
+Mut sen ympäri ja yllä
+Elämää on yltäkyllä,
+Pauhinaa ja paukkinata
+Puuttumata.
+
+1889-93.
+
+
+
+SUOMALAISEN TEAATTERIN SYNTY.
+
+Kirjoitettu Kaarlo Bergbomin syntymäpäiväksi 2 p. marrask. 1893.
+Lausuttu suomalaisen teaatterin 25 vuosipäivänä 10 p. marrask. 1894.
+
+Kas kuin lapset leikissänsä
+Häämenoja näyttävät,
+Kaks on hääparina tässä,
+Onnelliset, viehkeät,
+Kolmas pappi vihkimässä,
+Sitten tanssit ketterät.
+
+Kaikki käy kuin elämässä,
+Leikiksi ei muisteta,
+Lastuviuluansa soittaa
+Nuorin poika pankolla,
+Ilon, innon valta voittaa
+Mielet pienten parvessa.
+
+Toinen näytös: lapset leikkii
+Vanhain perhe-elämää:
+Tyttö tuutii vauvalasta,
+Kehtovirttä visertää,
+Poika kengittää hevosta,
+Puuhevosta säyseää.
+
+Kaikki käy kuin elämässä,
+Leikiksi ei muisteta,
+Onhan herkkä lapsen tunne,
+Miel'kuvastin kirkasna.
+Sinne pienet kiitää kunne
+Suuret ajan virrassa.
+
+Kolmas näytös: lapset leikkii
+Hautajaisten menoja:
+Pieni kuoli, kellot soivat,
+Soipi laulu surkea.
+Vanhempainkin mielet voivat
+Tuota kuullen mustua.
+
+Kaikki käy kuin elämässä
+Leikiksi ei muisteta,
+Aik'ihmisten tavat toimeen
+Puhkeavat lapsissa.
+Noin heräisi taide taimeen --
+Kun ois tuota hoivata!
+
+Neljännessä näytöksessä
+Nuor' on impi tuskissaan:
+Ilmoille hän tahtois tuoda
+Kuvat kummat sielustaan,
+Elämän kaikk' eljet luoda,
+Nähtäviksi maailmaan.
+
+Tahtoisi kuvata konnan
+Kujeillensa, koukuilleen,
+Näyttää narrin naurettavan
+Elävänä, ilveineen,
+Sankarinkin kunnokkahan
+Kantaa arvon kirkkauteen.
+
+Tuost' on impi tuskissansa,
+Ei voi auttaa äitikään:
+Isä tyttärensä toivot
+Pitää melkein leikkinään:
+"Turhia nuo tuskat, raivot,
+Paras mennä miehelään!
+
+Papiksi et kelpaa, tyttö,
+Muuksi et voi toivoa." --
+"Suo mun luoda elämästä
+Maailmalle kuvia!
+Elämästä -- juuri tästä
+Tulkita suo totuutta!"
+
+Silloin sankar' immen luokse
+Astuu, tarttuu kätehen;
+Taiteen pappi luontoansa,
+Valpas, säihkysilmäinen,
+Euroopainen koulultansa --
+Sydän suomalain on sen.
+
+Immen temppeliin hän viepi,
+Siellä hoitaa, kasvattaa.
+Alkaa sitten viides näytös,
+Esirippu kohoaa:
+Immen sanat, kasvot, käytös
+Elämätä kuvastaa!
+
+"Suomalainen teaatteri!"
+Huutaa kansa innoissaan.
+Silmät säihkyy riemumieltä,
+Eläköötä huudetaan,
+Talvi riutuu suven tieltä,
+Kukat kasvaa tukkunaan.
+
+Kukkihin se impi peittyy,
+Luonnon kevät tullut on,
+Linnut laulukielin saavat,
+Soitto liittyy voittohon,
+Parantuvat tuskat, haavat, --
+Ihme aavistamaton!
+
+Viides näytös kestää vielä,
+Suomalainen näytelmä,
+Sama impi toimii siellä,
+Kuningatar helmivä,
+Elämän, totuuden tiellä
+Palvelee hän ylintä.
+
+Palvelee hän kauneutta.
+Mutta ylipappina
+Opin on ja luonnon tuote,
+Jolla ain' on varalla
+Viisas lause, varma luote:
+Kaarlo Bergbom -- kunnia!
+
+
+
+TYÖKANSAN MARSSI.
+
+Työkansa, nouskaamme!
+Tuo entisyyden loistoisuus
+Ja nykyisyyden mahtavuus
+On työtämme.
+Nyt painavatko meitä ne!
+Ne niskoiltamme puistamme.
+Täysikäisiksi kypsyttää
+Meit' aika tää
+Ja neuvoo menneisyys.
+
+Työkansa, nouskaamme!
+Työ korkeimman on tahtoa,
+Mut kurjuus orjan kahleita --
+Ne katkomme.
+Siks emme raada juhtina,
+Vaan luonnon eturinnassa,
+Valoa kohti pyrkien,
+Töin, taistellen --
+Se meidän valtatie.
+
+Työkansa, nouskaamme!
+On meissä Suomi suurinna
+Ja kansan voima vahvinna,
+Me nouskaamme!
+Kun perhekunnat, lapsemme
+Me valvehille nostamme,
+Ne uuden voiman tenhokkaan
+Tuo maailmaan
+Ja Suomen vahvuuden.
+
+Työkansa, nouskaamme!
+Meit' osa kallis vartoaa,
+Töin, toimin, voimin valloittaa
+Sen tahdomme.
+Työn kunnia, työn arvo, ne
+Ja valistus on toivomme,
+Kaikk' oikeudet tasaiset,
+Tiet avoimet
+Ja veljein vertaisuus.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1894.
+
+
+
+NUORUKAISEN MUISTIKIRJAAN.
+
+Nuorukainen, soihtuasi kannat,
+Tulta nostat, nostat korkeaan.
+Valaistako maailmaa sen annat
+Vaiko tuotat murhaa mailmaan?
+
+Elämätä vaiko kuolemata
+Ympärilles luonet hehkullas?
+Rakennatko maata ihanata
+Vaiko turmelet sen tarmostas?
+
+Elämäsi antaa vastauksen:
+Kuinka kesyttää voit luontoa,
+Toteutatko maasi toivomuksen,
+Sulle totuus onko kalleinta.
+
+Horjahtanet -- nouse pontevasti,
+Pyri kehnosta ain' oivempaan,
+Pettää voivat voimas useasti,
+Hyvä tahtos älköön milloinkaan!
+
+1888-94.
+
+
+
+HALLITSIJAPARIMME HÄÄPÄIVÄNÄ.
+
+Lausuttu Keisari-Suuriruhtinaan Nikolai II:n ja Aleksandra
+Feodorovnan hääpäivän juhlanäytännössä Suomalaisessa
+teatterissa 26 p. marrask. 1894.
+
+
+I.
+
+Niin sankka usva joskus peittää maan,
+Ett'ei voi siintää valon tuikekaan,
+Käyp' ihmiset kuin raskaan taakan alla
+Ja himmeen silmän kohtaa kaikkialla,
+Töin tuskin toivo jatkaa lentoaan.
+
+Se jatkaa sentään: Halki usvien
+Se pyrkii ilmakertaan kirkkaasen,
+Sen silmä etsii tähtimaailmoita,
+Siks yöt ja myrskyt, tyrskyt sit' ei voita,
+Se löytää aina valon sätehen.
+
+Se halki syksyn, talven pakkasten
+On voinut löytää uuden keväimen,
+Ja kautta takatalven, keväthallan
+On toivo löynnyt lämmön, valon vallan
+Ja hedelmiä luovan kukkasen.
+
+Niin nytkin Suomi suruharsossaan
+Jälestä vankan rauhan ruhtinaan
+Luo silmät puoleen nuoren valtiaansa
+Ja lohdutus on hänen rinnallansa:
+Ihana "Päivänpaiste" loistossaan.
+
+
+II.
+
+Kun päiv' on noussut valtaistuimelle,
+On kevät-aika, luonnossa on häät
+Ja siivet kasvaa luonnon nuoruudelle,
+Elämän riemun kaikkialla näät.
+
+Valoisa lämmin lainehtien kierii,
+Avaten kukkasen ja linnun suun,
+Vapaina tuulet tuoksii, virrat vierii,
+Virittää voimat työhön siunattuun.
+
+Näin luonnonvaltakunnat pienet, suuret
+Omia seuraa peruslakejaan:
+On heillä eri luonne, tavat, juuret,
+Mut kaikki luottaa valon valtikkaan.
+
+Se valtikka se seuraa oikeutta,
+Ikuista, joka mailmat järjestää;
+Hyvyyttä seuraa se ja rakkautta,
+Jok' eri muodot sointuun yhdistää.
+
+
+III.
+
+Terve, nuori oikeuden turva!
+Terve, sulo lemmen "Päivänpaiste"!
+
+Sulle suuret es'isäsi näytti
+Oikeuden, laupeuden tietä,
+Jonka kahden puolen kaunihisti
+Kansakuntain riennot kukoistavat,
+Kaikk' edistys, valistuksen vilja,
+Vapauden ilmanalan anti,
+Nopeasti nousee tähkihinsä
+Alamaisten onnen vahvikkeeksi,
+Hallitsijan töitten kunniaksi:
+Kansan onni valtiaalle kiitos.
+
+Tällä tiellä kaunis valtapari,
+Kauan hallitkoon ja onnellisna.
+Nouskoon heille työstä raskahasta
+Sato herttaisia hedelmiä,
+Sato kukkia ja kunniata,
+Kiitoslaulut kansan sydämmestä,
+Onnellisen, uskollisen kansan,
+Jonk' ei sydän suulla teeskentele!
+Nouskoon kuolemattomuuden kukka
+Iät kaikki ihaeltavaksi
+Miljoonien sydämmellä, suulla! --
+Paras palkka oikeasta työstä:
+Rauhallinen, moittimaton tunto!
+
+Olkoon Valtijaamme ohjaksissa:
+Vankka tarmo Ensi Nikolain,
+Aleksander Ensimmäisen lempeys.
+Aleksander toisen vapaa mieli,
+Aleksander kolmannelta rauha,
+Näiden kaikkein oikeudentunto,
+Niin on ohjaksissa suurin kunto.
+
+Nuoren suuriruhtinaansa häihin,
+Lainkuuliaisna, uskollisna,
+Näitä Suomi sydämmestään toivoo,
+Toivoo pitkää onnen viljavuotta!
+
+
+
+RAUTATIELLÄ.
+
+Säkeniä säihkyy yöhön,
+Höyry kulkee, kylvää ne.
+Nouskaa edistyksen työhön!
+Huutaa kone kansalle.
+
+Mikä jyske, ryske, pauke,
+Seudun kansa kavahtaa:
+Uusi aika tästä aukee,
+Kun näin matk' on joutuisaa.
+
+Liike vilkastuu ja toimi
+Valtaa salon sydämmet,
+Työhön kutsuu kaikin voimin
+Kansan joukot rauhaiset.
+
+Vierähtää vaan anna vuotten,
+Niin nuo suotkin kuivataan:
+Miss' on liike, siell' ei suotten
+Kansa jouda loikomaan.
+
+Mutta valistusta meille!
+Moni voisi hairahtaa:
+Eksyy ehkä tuhman teille,
+Pyörän alle lankeaa.
+
+Seis! Kas tuolla kansan joukko --
+Asemalle saavumme.
+Terve, toisen seudun veikko!
+Näin nyt helpost' yhdymme.
+
+
+
+KUKKA LUMESSA.
+
+On nurmen vihreys vielä
+Niin tumma kuin nuorena,
+Ja kuihtunut kukka nukkuu
+Mun äitini haudalla.
+
+Mut tuulen henki on raaka
+Ja kalsea aurinko,
+Ei hellyytt', armoa riitä,
+Vaan luntakin vihmoo jo.
+
+Voi ankaruutt' olojemme!
+Vaikk' elämän voimat ois
+Ja kukka hedelmän toisi,
+Niin talvi sen sortaa pois.
+
+
+
+SYYSTUNNE.
+
+Syys-ilta on tyynen kaunis
+Ja miettivän rauhaisa,
+Mut luonnossa hiljaa hiipii
+Himo hillitön: kuolema.
+
+Se hehkuvin, ruskoposkin
+Käy taivahan rantoja,
+Ja metsien lehvät hohtaa
+Sen kiehtojan kuumetta.
+
+Kun missä on heikko, hento,
+Sen ahmii se suudellen:
+Niin kaunihin lammen kylmii,
+Vie lehden ja kukkasen.
+
+Ja hedelmät hienot korjaa
+Se hekkumankiihkossaan,
+Vaan muikeat pihlajanmarjat
+Jää oksille nuokkumaan.
+
+Käy haikea tunneviima
+Läpi luonnon ja ihmisen:
+Siit' yöksi on hautuva myrsky,
+Himon temmellys kiihkoinen.
+
+       *    *    *
+
+Mun mieltäni mustat muistot saartaa:
+Näen veljeni kuolinvuoteellaan
+Ja sairaan siskoni kalvaat kasvot --
+Minä jäykistyn heidän vaivoistaan.
+
+Näen julmana vääryyden ja sorron
+Yli pienten ja heikkoin tallaavan,
+Näen luonnon neitsyyden raiskatuksi.
+Pahan ryöstävän kauniin maailman.
+
+Niin vierien tuskissani vaivun
+Syvyyden kuiluhun -- unta nään:
+On siellä kolkkoa autiota,
+Ei tähteä, kukkaa yhtäkään.
+
+On painajan taakka rinnoillani
+Ja henkeni hiutumaisillaan.
+Mut silloin toinnun ja silmät auki
+Näen valkovaipassa kaiken maan.
+
+       *    *    *
+
+Himo kuolema tok' ei ollut,
+Se ei tappanut luontoa,
+Sen vaivutti vain univerhoon.
+Se kerran on nouseva.
+
+Viel' elämän runko on vankka,
+On vihreä kuusisto,
+Yli maailman kirkas taivas,
+Yli taivahan aurinko.
+
+
+
+JOK' AIKA.
+
+Jok' aika kevät on,
+Jok' aika kesäkin,
+Jok' aika syys ja talvi,
+Jok' aika kaikkia.
+Mut eri maissa vainne
+Er' ajoin viihtyvät.
+
+Jok' aika aamu on
+On aina päiväkin,
+Jok' aika iltaa, yötä
+Ja unta, valvontaa,
+Jok' aika taivaan soihtu
+Lakia säätelee.
+
+Jok' aika lapsuutt' on,
+Jok' aika nuoruutta,
+On miehuuttakin aina
+Ja aina vanhuutta.
+Mut puolestansa kaikki
+Ne vuoroin vastaavat.
+
+On aina myrskyjä
+Ja aina tyyntäkin,
+Surua, murhett' aina
+Ja epätoivoa.
+Mut toivokin ja riemu
+Ne valvoo ainiaan.
+
+Niin virrat henkiset
+Jok' aika rientävät,
+Tuhansin muodoin, aalloin
+Ne leikkaa toisiaan.
+Tuo suunta muunne muutti,
+Muut tänne siirtyivät.
+
+Mut kaikkiin muotoihin
+On luonto väsynnä;
+Kehitys, voima, vaihdos
+On aina kestävä:
+Elämä aina kestää
+Ja jatkaa muotojaan.
+
+
+
+IHANTEELLENI.
+
+Meist' onko jo tullut loppu,
+Näin kuollaanko nyt jo pois?
+Pois kuollaanko toisistamme
+Kuin meitä ei ollut ois?
+
+No, jääpihän muistoksemme
+Maan kummulle kukkaset:
+Jää sorrettu rakkautemme
+Ja murretut toivehet.
+
+Ne saarnaisi maailmalle:
+Ihanteet ovat turhat vaan,
+Kuin väistyvä taivaan ranta,
+Jot' ei saavuta milloinkaan.
+
+Toki taivahan rantaa kohti
+Yhä maailma matkustaa,
+Ja milloin loppuisi yökin,
+Jos taivaaton olis maa?
+
+Niin huutaisin surun yössä
+Minä toivoton huohottain:
+Voi maailmaa ihanteitta,
+Voi turhia toivojain!
+
+Mut ei! Ihanteitteni taivas,
+Pysy kaukaisin rantoines!
+Niin kauan on rintani nuori
+Kuin näen sinun kirkkautes.
+
+Niin kauan kuin sinä siinnät,
+Hätäpäiv' ei toivoa vie:
+Surun, kuoleman tuolta puolen
+Voi kuumottaa valon tie.
+
+Ja toivonkin raunioilta
+Viel' elämä virkoaa,
+Kuin tuhkasta kaatun kasken
+Vihannoitseva viljamaa.
+
+
+
+HÖYHENKENGÄLLE.
+
+Ah, jos rikas, nuorikin oisin,
+Niin luoksesi liitäisin
+Ja laulaisin sulokielin
+Ja hehkuvin tuntehin.
+
+Sinut laulaisin ihaninten
+Maan impien maineeseen,
+Sydämestäni helmivän virran
+Sinun johtaisin sydämmeen.
+
+Kuin joutsen joutsenen kanssa
+Me hekkumass' uisimme
+Tai yhdessä lentäisimme
+Ihanammille ilmoille:
+
+Ihanampihin aatemaihin,
+Joiss' ei ole kurjuutta,
+Joiss' ei sydän kylmänä siedä
+Lähimmäisensä sortoa.
+
+Tai kaksoissieluna nousten
+Yli maata, yli maailman,
+Me Suomelle soittaisimme
+Valon virsiä kirkkaimman.
+
+Valo, lämpö se lauluistamme
+Elonvirtana vihmois maan,
+Jäärinnat rikkoisi, kansan
+Vapauttaisi vammoistaan.
+
+       *    *    *
+
+Minä laulankin, palan, hehkun,
+Rikas rintan' on nuoruuttaan,
+Ihaelmani suitsutan sulle, --
+Sinä tuskin kuunteletkaan!
+
+Pojan heilakkeita on parvi
+Mesihuulia muistossas,
+Niin pitkä ja hauska on vielä
+Sun rakkausohjelmas.
+
+Sinä kuuntelet onttoa kieltä,
+Kyläjuoruja, mairetta,
+Ihaellen kuosien kukkaa,
+Helyporvarin luonnetta.
+
+Mukavuuksia mielesi hautoo,
+Kotionnea jouteliaan,
+Nimiarvojen sointuisuutta,
+Rasituksia köyhän maan. --
+
+Mut ohjelmaasi kun tanssit,
+Pian raukenet, kyllästyt,
+Ja rentona, hervakkaana
+Kenen rinnoille heittäydyt?
+
+Sinä silloin nuorena vanha,
+Minä vieläkin reippaana
+Luon uusia maailmoita
+Ja valloitan uusia.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1895.
+
+
+
+KOHTAUS HANGELLA.
+
+Sulo tyttönen, hoikka ja reipas
+Se hiihteli hangella.
+Oli pakkanen poskia purrut --
+Sekö talven on rakkautta!
+
+Oli poskuet vaaleat vallan!
+Jos pakkanen mies nyt ois,
+Niin sillepä antaisin puustin,
+Ett' ilma ja tantere sois!
+
+Tai jospa nyt suudella voisin
+Pois impyen poskilta jään! --
+Olin kaino, en tohtinut -- neittä,
+Lumin ohjasin vain pesemään.
+
+Hän kiitteli teeskelemättä
+Ja suorasti. Voi mua, voi!
+Hänen äänensä suopea, lämmin
+Sydämmessäni soi, yhä soi.
+
+
+
+KUKKIA TALVESSA.
+
+Ken lausui, ettei meillä
+Kukoista talvimaa?
+Poluilla, mäillä, jäillä
+Näen kansaa kukkivaa.
+
+Tuoll' luistimet ja sukset,
+Taas täällä kelkkoja
+Ja reimat innostukset
+Ne raikuu ilmassa.
+
+Voi lunta ryöppyellä,
+Voi soittaa pakkanen,
+Mut Suomen sydämmellä
+On toivon kukkanen.
+
+Eloa posket hohtaa
+Ja silmät säihkyvät,
+Täys uskallus se johtaa
+Nää mielet leikkisät.
+
+Suo talven meitä purra,
+Se voimat raikastaa;
+Et huoli, Suomi, surra,
+Kun nuoruus kukoistaa!
+
+23/3
+
+
+
+MÖKINPOJAN LAULU.
+
+Minä vain olen köyhä poika,
+Vähäpalkkainen työmies vaan,
+Toki tyttöstäni minä lemmin,
+Hänt' en vaihtaisi kultiinkaan.
+
+"Mihin nait sinä?" Niin utelette.
+Mökin vaaralle valmistan,
+Pesän pienen; tyttöni tuopi
+Tulen roihuvan takkahan.
+
+"Vuota vuosia kymmenkunta,
+Elä yksin, säästöjä tee!"
+Niin rikkaat neuvovat mulle.
+Mut nuoruus niin hupenee.
+
+Niin kukkien kultainen aika
+Ohi lentäen lieksahtais,
+Eik' onnenkyyhkyni konsaan
+Mun sylihini taas palajais.
+
+Nyt terveys, voimien kukka,
+Rusot poskiimme hehkuaa.
+Ken moisen rikkautensa
+Rahavoittoihin vaihettaa?
+
+Maa, annahan töitäsi meille
+Ja leipää työstämme tuo,
+Mut nuorena meiss' ilon, lemmen
+Verenlämpöä hehkua suo.
+
+
+
+MUSTIAKIN JOUTSENIA.
+
+Lapsuudessa mulle laulettiin,
+Ett' on joutsenlintu valkea,
+Siksi luettiin se puhtoisiin,
+Mainittihin taivaan lintuna.
+
+Minä kuulin, uskoin vahvasti, --
+Mit' ei voisi lapsi uskoa? --
+Kuinka valkojoutsent' ylisti
+Kaikki, kiitellen sen laulua.
+
+Pyhä laulu, laulu taivainen,
+Valkojoutsen vaan sen laulaa voi;
+Mustat ovat suku korppien,
+Niiden suust' ei moinen sävel soi.
+
+Tuota kummastellen kuuntelin,
+Kaunis kasku lapsen korvillen;
+Valkojoutsenista haaveksin, --
+Mutta viisastui myös lapsonen.
+
+Kävin kerran eläintarhassa.
+Mustan, kaarikaulan linnun näin!
+Onko silmäni nyt harhassa?
+Ymmäll' aivan kysyin itseltäin.
+
+Näenkö mustan korppijoutsenen,
+Ylevän kuin koskaan valkea?
+Kuulenko myös ihmelaulun sen --
+Voinko korviani uskoa?
+
+Musta joutsen taivaslauluineen --
+Kahta kauniimpi on maailma!
+Kaksin kerroin käypi sydämmeen,
+Kun saa kuulla mustaa, valkoista.
+
+       *    *    *
+
+Ennen yksin valkoihmistä
+Ihmis-arvoiseksi uskottiin,
+Musta neeker, juhtaeläjä,
+Arvattihin orjiin alhaisiin.
+
+Myöskin Valkosista arvoa
+Voittivat vain luokat muutamat,
+Jotka tunsi ihmetietoja
+Taikka joitten napit loistivat.
+
+Suuri joukko, "musta kansa" vaan
+Peloin kuuli käskyn: "tottele!"
+Kuivan leivän jyrsi loukossaan,
+Kuivemman sai ruuan hengelle.
+
+Nytpä toisin. Mustat joutsenet
+Joutseniksi nyt jo tunnetaan,
+Neekeritkin mustapintaiset
+Voittavat jo ihmisarvoaan.
+
+Hikiotsa työmies nostaa pään,
+Vaatii vapautta, arvoa;
+Itse tahtoo johtaa itseään,
+Etsii oikeuden voittoa.
+
+Riennä, työmies, nouse ylöspäin,
+Mallinasi musta joutsen on;
+Toki toimes maahan kiinnittäin,
+Ettet eksyis pilvilentohon.
+
+Niinkuin ilma joutsenlennolle,
+Sulle kallis olkoon vapaus!
+Niinkuin johtotähti laivalle,
+Rientos ohja olkoon oikeus!
+
+Sitten Suomi kaksoisjoutsenna
+Joukoin laulaa virttä vahvempaa,
+Musta olkoon ken tai valkea,
+Yhteis-onni meitä innostaa.
+
+
+
+MEILLE KAIKILLE.
+
+Tien varrella on talo,
+Komea, valkoinen:
+"Parantumattomille"
+Sanoivat tehdyks sen.
+
+Mut tarkoituksehensa
+On turhan ahdas se:
+Kaikk' asunnot vain riittää
+Voi meille kaikille.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1896.
+
+
+
+OMPELIJATAR.
+
+Minä astuin katua,
+Katuviertä pitkin. --
+"Herra, kuulkaa, kuulkaapa?"
+"Tyttö, mit' on sinulla?" --
+"Kaiken viime yötä, nähkääs,
+Neuvotonna itkin!" --
+
+"Nuori tyttö houkkio,
+Mikä sua vaivaa?
+Kurja laiskantautiko?
+Vaiko hylkyteillä jo?
+Pystyyn pääsi nosta, luota:
+Ahkeruus tien raivaa!" --
+
+"Kiitos, herra, neuvosta.
+Sisään astukaatte!
+Ette huoli tuomita,
+Ensin täytyy kuunnella." --
+Sisään astuin. Mitä kuulin,
+Tekin kuulla saatte.
+
+Kaunis, hento, kalpea
+Tyttö, hehkuposki:
+Posket hohti kuumetta.
+Kumarassa tuolilla
+Vaikeroi hän vaivojaan:
+Kivut, tuskat koski.
+
+"Tuohon, herra, istukaa!
+Olen sairas, näätte,
+Eikä leivän murenaa,
+Yhtä vähän hoitajaa." --
+"Neiti, valituksiltanne
+Minut säästäkäätte!" --
+
+"En, en säästä! Vaadin sen,
+Että kuuntelette!" --
+Näin hän jatkoi kiihtyen, --
+"Myöskin teitä syyttelen,
+Puutetta kun kärsin tässä,
+Te vain herrailette!" --
+
+"No, no!" -- "Uskotteko sen,
+Työstäni ett' elin?
+Silloin tällöin suuruksen
+Söin kuin heikko kärpänen.
+Mutta päivät, melkein yötkin
+Istuin, neuloskelin.
+
+Markan, puolentoista sain --
+Mitä säästyi siitä?
+Parempata palkkaa hain,
+Herrasväki moitti vain. --
+'Tyydy, tyttö, onnehesi,
+Siitä herraa kiitä!'
+
+Minä kiitin, sairastuin,
+Herrasväki jätti,
+Minut poisti päin ja suin --
+Pian heiltä unhotuin. --
+Tauti, kurjuus kuormiansa
+Niskoilleni mätti." --
+
+"Elä kerro enempää!
+Liiaksi jo kuulin.
+Nyt voin tuskas ymmärtää.
+Miksi -- mua hävettää --
+Sinust' aivan syyttömästi
+Huonoakin luulin!"
+
+Uhkaavasti lausui hän:
+"Siksikin voin tulla!
+Työ ei näytä riittävän
+Kannattajaks elämän --
+Pelkään, että hurjatöihin
+Lahjoja on mulla!" --
+
+Kaivoin kukkaroani --
+Löysin tyhjän sieltä.
+Millä köyhä auttaisi!
+Lauluni, oi, lauluni!
+Kutsu kurjan auttajaksi
+Kansan kättä, mieltä!
+
+27/2
+
+
+
+TURVATON ÄITI.
+
+Jo kahdeksankymment' on eukko,
+On laiha ja ryppyinen;
+Hän mökkinsä kanssa maahan
+On vaipunut syvällen.
+
+Hän vieraan villoja kehrää
+Ja kannikan kuivan syö,
+Pää illoilla puulle painuu,
+On turvaton, kolkko yö.
+
+"Hyv' iltaa, vanhus!" -- "Hyv' iltaa!"
+"No, miss' ovat nuoremmat?" --
+"On mieheni kuollut; lapset
+Ne naivat ja poistuivat." --
+
+"Tyly taisitkin olla heille,
+Et antanut oppia kai?" --
+"En. Koulua tääll' ei ollut.
+Mut rintaa lapseni sai.
+
+Lukutaitoa myöskin neuvoin
+Tämän rukkini rinnalla.
+Kotiantimet ammoin loppui,
+Oli jatkona maailma.
+
+Niin vieraantuivat jo varhain
+Pois lapseni äidistään,
+Työt' etsivät maailmasta,
+Minun jättivät yksinään." --
+
+"Mut äitiä mahtavat muistaa
+Ja auttavat lahjoillaan?" --
+"Kai muistavat, mutt' on lapset
+Taas heilläkin vuorostaan.
+
+Ja pieni on raatajan palkka!" ---
+Hän huokasi painavaan.
+Kysyjään ei kääntänyt silmää.
+Rukin pyörä jäi seisomaan.
+
+27/2
+
+
+
+KUOPASSA.
+
+"Kun köyhäll' ei ole muuta
+Juur' rikkautt' ollenkaan,
+Kai siksi näin viljalta hälle
+Toki lapsia annetaan."
+
+Maakuopassa raskas vaimo
+Näin lohdutti itseään,
+Kun seitsemän törkyistä lasta
+Hänen hääräsi liepeissään.
+
+Mies herran kuormia kiskoi,
+Pui viljat, kynteli maat.
+Öin kuopan mökkihin painui
+Hänen raajansa tarmokkaat.
+
+Mut huomenna taas sama herra
+Hien, voiman mieheltä vie;
+Toki ryysyistä perhe raukkaa
+Se herra ei holhonnut lie.
+
+Talo päivänrinnassa pulska
+Jalon herran on kartano;
+Yli vainion, järven siintää
+Näkö sielt' ylen mainio.
+
+Mut herran hienokas perhe
+Mökin perhett' ei ymmärrä:
+He korkeita kouluja käyvät,
+Mökin lapset kinkeriä.
+
+On muutenkin ilkeä nähdä
+Likasiivoa, raakuutta
+Ja köyhyyttä noin viheljäistä.
+Miks heitä ei nosteta?
+
+22/3
+
+
+
+LOHDUTTEEKSI.
+
+Olet sairas, kauhean sairas,
+Ylen raihnas ja syntinen:
+Sillä syntinen aina on sairas
+Ja sairas on syntinen.
+
+Sinä tahtoisit olla puhdas,
+Sillä terve on puhtoinen.
+Mut kuka on oikein terve,
+Kuka aivan on puhtoinen?
+
+Pese elämän karkea kuona,
+Hiki, ihvekin itsestäs,
+Parannuksella hoitele haavas
+Toki päättyy tää elämäs.
+
+Yhä muotoja muuta ja vaihda,
+Yhä ainettas uudistele,
+Mut ainekin on hivuvaista,
+Elinvoimalle kestä ei se.
+
+Kaikk' aine ja muodot sortuu
+Elinkuonahan raskaaseen.
+Mut sortuuko voimakin? -- Eikä.
+Se on elpyvä uudelleen.
+
+Elämämme on voima, jok' etsii
+Yhä uusia muotoja vaan,
+Ja se muotoja vaihtaen nuortuu
+Eikä ennätä loppuakaan.
+
+30/3
+
+
+
+UUSIMAA.
+
+Täynn' ihanuutta Suomi on
+Kuin rinta nuoren morsion.
+Mut rikkain, runsaslahjaisin
+On tytär Uusimaa.
+Se kasvaa viljaa, kansaakin,
+On aittana pääkaupungin
+Ja merta kansoittaa.
+
+Se kasvanut on urhoja,
+Maan, kansan rakastettuja,
+Heit' emme koskaan unhota,
+Vaan työllä seuraamme:
+Jo kansa tääll' on valvova,
+Työn, uhrin altis, ahkera,
+Valohon rientää se.
+
+Valohon, vapautehen
+Käy kansa kevätrientoinen.
+Edistys kutsuu kaikkia
+Maan onnen valvontaan.
+Maan, merten rikkauksista
+On uusi vilja versova:
+Valistus voimassaan.
+
+Uusmaa on meille kultala,
+Maan kukka, kruunu, valtikka.
+Täält' alkaa Suomen yhteys
+Ja heimot katoaa;
+Täält' ystävyys ja veljeys
+Ja sortohengen hälvennys
+Maan nostaa, vahventaa.
+
+Siis nouse, kansa Uudenmaan,
+Esille lahjas kantamaan!
+Uusmaa on Suomen heimojen
+Kotoinen yhteismaa.
+Kun kansaa kaikkein seutujen
+Tääll' yhtyy rantaveljehen,
+Niin Suomi soinnun saa.
+
+Mit' olkoommekin heimoa,
+Niin kaikki suomalaisina
+Me työtä tehdä, palvella
+Maat' yhtä tahdomme.
+Tään Suomen voitto, kunnia
+On kallihinta, korkeinta,
+On meidän onnemme.
+
+16/4
+
+
+
+VALON VALVATTIA.
+
+Sinikukkasesta syntyi perho,
+Sinivärinsä se siltä otti;
+Punahtava punakukan luota
+Heräsi ja purppuraisna lensi;
+Tumma perho tumman orvonkukan
+Povelt' aivan synkeäksi syntyi;
+Päivänperho valkea se liljan,
+Valkokielon huulilt' ilmaan lähti.
+Jokainen ne toukkina jo joivat
+Itsehensä värin ympäriltään. --
+
+Minä synnyin, piennä uinaelin
+Kaikkivärisien kukkain luona,
+Ilon, toivon, tuskan tuutimana:
+Siks on kaikki kukat kultiani,
+Värit kaikki värjyy mielessäni,
+Tunnossani kaikki kiihkot telmii.
+Mutta kaikissakin kukkasissa
+Minä valon valvattia lemmin:
+Valohan on kukkasien äiti.
+
+22/6
+
+
+
+AAMUSUMUSSA.
+
+Säveleeseen.
+
+Päiv' ei pääse paistamahan,
+Kuu on valtaa vailla,
+Ihmissilm' ei kauas näytä
+Aamu-usvan mailla.
+Mutta meill' on oiva usko,
+Että päivä voittaa,
+Siksi mieli kirkastuupi,
+Ääni raikas soittaa.
+Aamu-usvan mailla
+Päivä vielä voittaa.
+
+Siksi Suomi taisteleepi,
+Siksi teemme työtä,
+Että valon henkivoimat
+Viihtyisivät myötä,
+Että meissä selkiäisi
+Sumut Suomen maasta,
+Ettei veljyt veljyttänsä
+Riistä eikä raasta.
+Me kun teemme työtä,
+Sumut poistuu maasta.
+
+
+
+NUORILLE.
+
+Kun muodot jähmettyvät
+Ja riento uinahtaa,
+Kun harrastuskin sammuu
+Ja voima raukeaa,
+Käy esiin, nuorten parvi,
+Ja ihanteesi tuo,
+Ja niille uudet muodot
+Sydämmes lämmöin luo.
+
+Puhalla riennonhenki
+Sun kansas sydämmeen,
+Ja harrastuksen hehku
+Verehen hyyteiseen.
+Ja Vuoksen kevätvoimin
+Vapaaksi aate tee,
+Niin toimenkukka puhkee,
+Uus vilja korkenee.
+
+Vaan jos on rintas auhto,
+Käy luontoon, kansahan.
+On suuri oppikirja
+Elämä maailman.
+Sielt' opi rakkautta
+Ja voimaa kestävää:
+Himoilta minkä säästät,
+Se innollesi jää.
+
+Elä luontoasi sorra,
+Sit' ohjaa, hallitse,
+Kuin villivarsaa nuorta
+Totuta kuormille.
+Iloitse, leiki nuorna,
+Kun hetki tarjotaan,
+Mut kuntoaskin käytä,
+Kun työhön kutsutaan.
+
+
+
+SYDÄMMENI ON VIETY.
+
+Hän muuten ei kuin silmillään vain mua rakasti,
+Ei sydämmellään, ei.
+Hän sanoillaan ja töillään minut aina hylkäsi,
+Mut sydämmeni hän vei.
+Siks olen hälle kylmä ja jäinen, tunnoton,
+Kun sydämmeni on viety, poveni ontto on.
+
+
+
+JANNE SIBELIUKSELLE
+
+Hänen Kullervosymfoniiansa kuultuani.
+
+Kuin meren mahti voimakas
+On sinun sävelmaailmas;
+Niin syväkin, niin riehuvainen
+Kuin kiihkohurja karkulainen,
+Kuin intohimoin raivo myrsky
+Se vasten kallioita tyrskyy
+Ja halkoo vastuksien vuoret,
+Herättää vanhat, nostaa nuoret.
+Mut on se tyynikin toisinaan,
+Vakava, ankara voimassaan.
+Se suomalaisen on hengen meri,
+Jok' ajan myrskyssä taistelee,
+Se ahdistettu on kansan veri --
+Mut kerran valvova voittanee.
+
+
+
+RAJOITETTU.
+
+    Elämä on rajoitettua toimintaa, joka
+    pyrkii laajentamaan rajojansa.
+
+Sun sydämmesi, omatuntosi
+On neulansilmä, ahdas portti, josta
+Tie käypi itse taivaan valtakuntaan,
+Tie kaikkisuuden kaikkitietoisuuteen.
+Mut seisten portilla jos luulet jo
+Kaupungin kaikkinensa tuntevasi,
+Niin yhtä oikeassa olet varmaan
+Kuin hermonystö, joka tuntevansa
+Ajujen kaiken tietomäärän luuli,
+Tai suuri pullo täynnä kirkast' ilmaa,
+Kun avaruudeks itseänsä uskoi,
+Vaikk' oli siitä hieno hiven vain.
+Mut pulloavaruus jos suljetaan,
+Se ummehtuu ja saastuu, homehtuu;
+Maailma-avaruuteen yhtymällä
+Se raikas-ilmaisena tallentuu.
+Niin hermonystökin on toimeton,
+Jos katkaistu se aivoin liitost' on.
+Myös herkäst' alkuhunsa liittyen
+On sydämmesi kirkassilmäinen.
+Osia nähden kokonaisehen
+Se pyrkii, pyrkii, pyrkii iäten.
+
+
+
+ON TULOSSA.
+
+Miks onkin hurjat ihmiset,
+Vihaiset käärmehet?
+He toisiansa lyövät,
+Purevat, toistaan syövät.
+Oi, joukot, mikä teillä on?
+-- Pimeä heillä on.
+
+Pimeä ihmismieli on
+Ja kylmä, armoton.
+On sydän talven jäässä
+Ja väärät juonet päässä.
+Oi, joukot, mikä teillä on?
+-- No, talvi heillä on.
+
+Ei veljyt suosi veljyttään,
+Vaan sortaa yhtenään.
+Himoa kiehuu itsekästä,
+Ei huoli kevätlämpimästä.
+Mik', ystäväiset, teillä on?
+-- Yö, kalma heillä on.
+
+Ken tulossa, ken tulossa?
+Mies soihdun kantaja!
+Sen silm' on lemmentulta
+Ja sydän puhdas kulta.
+Ken on se ihme? Ken se on?
+-- Se joulusankar' on.
+
+Se joulu on! se joulu on!
+Pois sydän tunnoton!
+Pois kansa kalvat heittää
+Ja peto kynnet peittää,
+Valoa vuoret heijastaa
+Ja kevät sarastaa.
+
+
+
+
+TUMMA ORVOKKI.
+
+
+
+ILTALAULU.
+
+Kun illoin en nää tulta tuikkivan
+Mun kultani ikkunasta,
+Niin on kuin rakkain tähti taivahan
+Ois sammunut maailmasta;
+On mieleni rauhaton,
+Pois onneni tähti on,
+Siks aatokseni eivät viihdy työssä,
+Vaan mustin mielin harhaelen yössä.
+Oi syty, mun onneni tähtönen,
+Pala lohtuna kaipaavan sydämen!
+
+Kun sammut kokonaan,
+Mun mieleni synkkä on;
+Kun tuikat hiemankaan,
+Jo virkoan toivohon;
+Kun täysin liekin käyt loistamaan,
+Valaiset mulle kaiken maan.
+
+
+
+KÄY KANSSANI!
+
+Jätä, kultani, taattosi rikkaus,
+Käy kanssani, lähdemme pois:
+Kaikk' aarteet korvaisi rakkaus,
+Se onnen ja nautinnon tois.
+
+Käy kanssani, lähdemme loitollen,
+Salon sointuvan siimekseen,
+Siell' lauluja kuullen ja laulaen
+Sulot nautimme hiljalleen.
+
+Himon kiihkeän, hempeän, hennokkaan
+Salon raittius raikastaa
+Ja voimaksi vaihtaa, -- tarmollaan
+Käsi kirvestä heiluttaa.
+
+Jätä, kultani, kaupunki kiihkoineen,
+Sun sylihini tempaisen,
+Vien kanssani kansan sydämeen,
+Sen rientojen rinnoillen.
+
+Siell' into ja rohkeus siivet saa
+Ja sielumme kirkkauden,
+Ihanuuksille mielemme aukeaa --
+Se on ansio rakkauden.
+
+
+
+PULASSA.
+
+Minä peljäten
+Ja vapisten
+Lähenin hänen huonettansa --
+"Hän avanneeko oveansa" --
+
+Hän avasi,
+Oi onneni!
+Mut pelon, toivon vaihemailla
+Nyt varmuutta viel' olen vailla.
+
+Taas peljäten
+Ja vapisten
+Yritän tehdä tunnustusta --
+Maailma silmissäni musta.
+
+"Oi, impeni,
+Sun kutrisi
+On minun musta maailmani --
+Jo tunnen siihen hukkuvani."
+
+Minä soperran:
+"Sua rakastan."
+Mut turhaan toivon vastausta --
+Oi, pelastusta! pelastusta!
+
+
+
+KAHLEETON RAKKAUS.
+
+Jo rakastaa, jo rakastaa,
+Jo rakastaa hän mua!
+Hän mun jo sallii valloittaa
+Satakin suutelua.
+
+Min' iloitsen ja riemuitsen
+Kuin hurja hurmatusti.
+Hänt' etsin, seuraan, ihailen
+Kuin haltijaansa Musti.
+
+Niin kestää onnenhurmaus --
+On vähält' etten lennä;
+On mulla harras aikomus
+Avioliittoon mennä.
+
+"No, vaihdammeko sormukset
+Ja kiiruhdamme häitä?" --
+Mut impeni: "Pois kahlehet!
+Elä toiste haasta näitä!"
+
+Me rakastamme muuten siis,
+Naisvapautta suosin!
+Ja vanhoist' avioista viis,
+Alamme uuden kuosin.
+
+Hän rakastaa, hän rakastaa,
+Molemmat rakastamme!
+Oi ihanata maailmaa,
+Vapauden maailmaamme!
+
+
+
+KUIN IHMINEN.
+
+Oi impeni, pikku tekopyhä,
+Mun suuteloitani vastaan yhä
+Sotia käyt
+Ja siltä näyt
+Kuin rakkautta et tuntiskaan.
+Minä rakastan ja ryöstän vaan.
+Elämä rakkaudeton
+On ruumis kylmä, sieluton,
+Keväätön kesä vain se on.
+Ja rakkaus suuteloitta se
+Ei tunnu ihmislemmelle:
+Se on kuin kiitos sanaton,
+Kuin tunne laiha, teoton,
+Kuin ajateltu sävel vaan,
+Kuin runo vailla muotoaan.
+En ole tolstoisti, en,
+Vaan rakastan kuin ihminen.
+Tok' ilman rakkautta suukko
+On varkaus, on murhapuukko.
+
+
+
+OIKEIN, ARMAHANI.
+
+Teet oikein, armahani,
+Kun hillit kiihkoani,
+Mua joskus väistyen.
+Ei aina onnenhellettä,
+On usein päivä pilvessä
+Ja ilma itkuinen.
+Yöhetken jälkeen vilvakan
+Näen päivän kirkkaan koittavan,
+Heleemmän, helteisen.
+Niin onnemmekin maallinen
+Se kautta yön ja pilvien
+Käy uunna ilmoillen.
+Teet oikein, armahani,
+Kun hillit kiihkoani,
+Välistä väistyen.
+
+
+
+SEKÖ PALKKANI!
+
+Oi onnellista hämärää!
+Me istumme, kaks lempivää.
+Kuu kurkistaa meit' ikkunasta.
+Oi, taivaan tähti, maailmasta
+Voit löytää paljon autuaita,
+Kun rakkaus vain valtaa maita.
+Se valtaa,
+Se valtaa!
+Minä hurmattuna suutelen. --
+Vaan kihlasormeeni pistoksen
+Saan ruusuni hempeän vyöstä --
+Sekö palkkani lemmentyöstä!
+
+
+
+NEULA.
+
+Kunpa saisin, kunpa saisin
+Kultanuppisen sormineulan,
+Varvasneulan,
+Silmäneulan,
+Korvaneulan,
+Tukkaneulan,
+Kukkaneulan: --
+Tytön piikkisen, pistävän,
+Poven liekkisen, lempivän!
+Rintahani sen painaltaisin,
+Hurjasti sitä rakastaisin.
+Polttavasti se pistää voisi,
+Mutta kaunis, se kaunis oisi.
+
+
+
+LEMMEN-ONNI.
+
+Kun istut polvellani
+Ja kuulet kuiskettani,
+Kun painut rinnoilleni
+Ja valtaat sydämeni,
+Kun hehku poskillasi
+Kuvastaa rakkauttasi,
+Kun koko maailmani
+Vavahtaa povellani, --
+Niin tunnen hurmausta,
+Rakkauden tenhousta,
+Jot' ei voi kielet maan
+Kuvailla konsanaan. --
+
+Kuvailla voisitko
+Sen, kevät-aurinko? -- --
+Sen voit! sen voit! -- Kun maa
+Kukoistaa, tuoksuaa,
+Ja suonet mantereen
+Kun sykkii säntilleen,
+Kun vetten vuoltehet
+Ja satakieliset
+Luo yhteissäveleen,
+Kun taivas maata painaa rinnoilleen
+Ja koko luonto hehkuu autuuttaan --
+Oi, armas, tunnet jo,
+Ett' yksin aurinko
+Kuvailla voipi lemmen-onnet maan.
+
+
+
+KÄÄNNEKOHTA.
+
+Oli rakkaus kiehuma-asteessaan,
+Oli kuumimmillaan, tuhmimmillaan.
+Piti toinen toistansa aarteenaan,
+Sydämest' oli aarre kalleimmillaan.
+Ja toisiamme, kun rakastimme,
+Me epäluuloin kohtelimme,
+Ja luulevasti loukkasimme,
+Niin onnen tuskaksi vaihetimme --
+Siks että rakastimme.
+Maailman onni ja rakkaus, miksi
+Te haihdutte pilviksi, kyyneliksi!
+
+
+
+VAIHTUU YHTENÄÄN.
+
+Syysaurinko ei näytä itseään,
+Ei mulle impenikään.
+Hän eilen hurmasi mun hehkullaan,
+Tänäänpä peittelee hän rakkauttaan
+Ja arka, kylmä, nurja on,
+On mulle valju, tunteeton.
+Mut huomenna tai viikon päästä
+Taas sulautuu hän kenties jäästä
+Ja lainaa mulle lämmintään,
+Niin vaihtuellen yhtenään.
+Täm' onko lemmen onnea:
+Vain pakovettä, vuoksea,
+Vain hellettä ja pakkasta,
+Ikuista vankkumista vain --
+Se onneako kuolevain?
+
+
+
+SAIRAS LEMPI.
+
+Minä hartahasti katson ikkunaan.
+Miks ei sielt' armas näytä kasvojaan?
+Ei kotona! -- Siis missä? -- Hänkö pois!
+Nyt silmäni siis hänt' ei nähdä vois.
+
+Minä tahdon nähdä kasvot armahat,
+Siit' ehkä tulkoon silmät sokeat.
+Siis uupumatta tutkin ikkunaa --
+Jo näänkin! -- sieltä silmä tuikuttaa!
+
+En lakkaa; ikkunaan vaan tuijotan
+Ja häntä kaipaan, jota rakastan, --
+Niin kasvotkin näen tummin kutrineen!
+Jo päivä paistaa mulle sydämeen.
+
+Syliini siis voin hänet sulkea!
+Jo veri polttaa mulla poskia.
+Käyn huoneesen -- hän eikö vastassa? --
+On huone kylmä, tyhjyys kotona. --
+
+
+
+HÄN VIISAS ON.
+
+Oo minun tyttöni! -- Ensikseen
+Hän puikahti mulle sydämeen;
+Vaan siellä hän alkoi mutkitella
+Ja kolkasta kolkkaan piilotella --
+Hän pääsikin vihdoin valloilleen.
+
+Hän tahtoo oppineeksi nyt tulla
+Ja sitten on toinen sija mulla:
+Ei mielly hän lemmen sokeuteen,
+Hän viisas on -- juoskoon vapauteen.
+
+
+
+HYVÄSTI.
+
+Oi, rakkaus sormukseton
+Vain perhojen leikkiä on,
+Vain onnea itsekästä,
+Kuin elämä kukkasen,
+Jok' ei pyri tähkällen,
+Pois kuihtuu hyödyttämästä.
+
+Jää hyvästi, impeni,
+Ja hyvästi lempesi!
+Sydän raukkaani kirveltää
+Ja kyynelkin vierähtää.
+Tok' ainiaks', impeni, jäät,
+Minä sormuksen tahdon ja häät.
+Siks etsinkin impyen sen,
+Joka suostuu sormuksehen.
+Minä kaipaan täys elämää.
+Jää hyvästi, impeni, jää!
+
+
+
+
+
+VUOSI 1897.
+
+
+
+JUMAL'AUTA!
+
+Me nautimme onnenherkkuja,
+Niin luulimme -- onni on luulo --
+Me kuulimme elämänlintua --
+Lie väärä tok' ollut se kuulo.
+
+Näköhäiriö, silmien pettymys
+Tais olla sun tukkasi musta
+Ja herkkien aistien eksytys
+Sulo hekkuma suutelusta.
+
+Himo siin' oli kenties paksua
+Ja heikosti hengen mieltä,
+Siks ollut on seuraus katkera
+Ja murhetta tihkuu sieltä.
+
+Jumal'auta mieltäni korkeuteen
+Mun tahmean lempeni yöstä,
+Vie vaatimattoman rakkauteen,
+Joka onnea etsii työstä!
+
+Vie rakkauteen, joka pyrkii vaan
+Muit' onnellisiksi luomaan
+Ja kaikille oikeutt' antamaan
+Ja vapauslahjoja suomaan!
+
+
+
+SUOMALAINEN SÄVEL.
+
+Mikkelin laulujuhlassa 19 p:nä kesäkuuta.
+
+
+I.
+
+Ken lähtee järven rannalle
+Ja kuulee kertun kieltä,
+Hän huomaa, ettei yksin se
+Vain kerro kevätmieltä:
+Sen luona laulaa peipponen
+Ja kaino sirkku soittaa,
+Soi leivo, nousten taivaasen,
+Yörastas kaikki voittaa,
+Ja juhlamieli täyttää maan,
+Kun käki lausuu kukkujaan.
+
+Jos vielä korvaa kallistat,
+Niin kuulet kuherrukset
+Ja pääskyn kotirakkahat,
+Suloiset supatukset,
+Ja kylmän suonkin poskessa
+Kun kuovi laulaa koittaa,
+Ja kuinka joutsen kaukana
+Runoa suurta soittaa.
+Ja sointuihin luo varjoja
+Yökehrääjä ja huuhkaja.
+
+Ken tässä sointuvirrassa
+Voi hyttyis-ääntä kuulla,
+Ken nurmen sirkkalauluja
+Myös soitannoksi luulla?
+Mut kukkaniitty tuntee ne
+Ja luonnon korva vieno,
+Yks sydän sykkii kaikille,
+Yks tunto hellä, hieno.
+Näin suurten, pienten liittymys
+On yhteissoinnun täydennys.
+
+Ja kuolleet luonnonvoimatkin
+Tuon soinnun täydentävät,
+Kun aalto yhtyy tuulihin
+Ja loiskii: kevät, kevät,
+Ja metsän, kosken pauhinaa
+Kun säestää myrsky huima,
+Tai myrskyä taas tuimentaa
+Jyrinä, herranvoima --
+Niin kukin luonnon sydämen
+Er' ilmaukset tulkiten.
+
+Maat halki, pitkin maailmaa
+Käy ilmain irtojuoksu,
+Mut meillä niistä hulmahtaa
+Vain Suomen kukkain tuoksu.
+Myös moni lintu meidän maan
+Käy kaukan' ulkomailla.
+Mut ääni niiden oisko vaan
+Sydäntä Suomen vailla?
+Ken syntyy, kasvaa Suomessa,
+Hän täältä lainaa luontonsa.
+
+Hän täältä lainaa luontonsa
+Ja muillekin luo uutta,
+Kun suuren luonnon kuorossa
+Hän nostaa sointuisuutta.
+Niin luonnon osat, laulaen
+Vapaasti itseänsä,
+Myös muita vievät onnehen
+Kuin omaa sydäntänsä.
+Sill' onnen pohjatunnelma
+On kaikkein yhteissoinnussa.
+
+
+II.
+
+Nyt kuulkaa Suomen soitto
+    ja laulu luonnikas!
+Se kansan hengen immyt,
+    maailman oppilas.
+Ja Suomen sydänmailla
+    sen kansan sydän loi,
+Elämän kouluun sieltä
+    sen kova koura toi.
+Vaan nyt se kauas kaikuu
+    ja ihanasti soi.
+
+Sen Suomen sointutaide
+    omisti armaakseen
+Ja voimavasti painoi
+    sen liekkirinnoilleen.
+Siin' on se huolitellen
+    ja hoiten kasvanut,
+On nuoren nousupolven
+    suloillaan hurmannut,
+On maailmankin mielet
+    ja maineen voittanut.
+
+Muit' ennen, Suomen kansa
+    on siitä innoissaan,
+Ja soinnun tenhotarta
+    se kulkee kuulemaan:
+Se tuntemansa tuskat
+    ja riemut kuulla saa,
+Mut taiteen taikakieli
+    nyt niitä verhostaa.
+Se outo on ja tuttu --
+    se kutsuu, tenhoaa.
+
+Sen kehtonsakin luona
+    hän kuuli lapsena:
+Se luonnon on ja kansan
+    elämän kaikua.
+Mut nyt se voimakkaammin
+    ja suurna ouruaa,
+Kun vanha muinaiskannel
+    siin' uunna kajahtaa.
+Siks siit' on haltioissaan
+    tää kansa, kaikki maa.
+
+On haltioissaan, tuntee
+    nyt soiton omakseen:
+On meidän lasten laulu:
+    käy meidän sydämeen.
+Ja meissä kielet parhaat
+    se tempaa soimahan:
+Työvauhti, toimi, tarmo
+    nyt näyttää nousevan;
+Maa viljan kauniin kasvaa
+    ja toivon uhkean.
+
+Se toivo kauas tähtää
+    vapaaseen aikahan:
+Kun ehjä Suomi soittaa
+    ja hurmaa maailman;
+Kun kansain liitto kertyy
+    valistusviirin luo
+Ja suuri kansain kuoro
+    ihannesoinnut luo,
+Myös sävel Suomalainen
+    osansa silloin tuo.
+
+Siis antau, suomalainen,
+    omalle luonnolles
+Ja maailmalle laula
+    vapaasti sydämes:
+Sen myrskyt, myötäpäivät,
+    sen muistot, toivelmat,
+Sen riennot rakkahimmat,
+    ihanteet kirkkahat!
+Kun sielus aarteet laulat,
+    niin parhaas lahjoitat.
+
+
+
+NUORTEN LIITTO.
+
+Nuori voima, vartioitu, ahdistettu, teljetty,
+On kuin vankka virta, sulkuin, patoin kautta kytketty:
+Sulut särkee, puomit puhkoo, valloillensa vaapsahtaa,
+Rannat rikkoo, partaat purkaa, auki tiensä ampuaa.
+
+Kyläss' asui nuori voima, luonnon mahti valtava,
+Elämää se uhkui nuorta, noussut vanhan polvelta.
+Toimintaa sen veri toivoi, liikettä ja toimintaa,
+Mutta ontot ruhkariennot sille tyhjän tarjoaa.
+
+Ahdistettu nuori voima kasvaa, paisuu partailleen,
+Nuorukaisen käsivarsi kaipaa töitä täyttääkseen:
+Jalotöitä, sankartöitä, mutta -- mik' on jaloa?
+Kun sen tietäis! -- mieli kaipaa selvää päivän valoa.
+
+Mutta kieltoja vain kuulee, vapaat väylät suljetaan. --
+Nuori väki hiipii yöhön, tehden pillamuksiaan,
+Hiipii yöhön, juopi siellä raivotarten myrkkyjä,
+Sitten ihmismaille hyökkää, -- mut ei sankartöihinsä:
+
+Toinen toistaan raateleepi, veli iskee veljeään.
+Miksi? kysytään. Ei vastaa, kun ei tiedä itsekään.
+Äidit, siskot, morsiamet sekaan syöksyy itkien.
+Vimma viimein sammuu, mutta tannerkin on hurmeinen.
+
+Joukost' astuu silloin nainen, sydän hehkuu rinnassa:
+"Miksi näitä voimia ei maamme onneks' uhrata?
+Onhan suota kylmää kyllin, lämpimäksi luokaa se,
+Mutta soiset sydämenne -- ensin viljelkäätte ne!
+
+Tuoll' on koulu, saumatkaamme siellä liitto uuden työn.
+Nuorten liitto, joka perkaa Suomen sydämistä yön.
+Etsikäämme itsestämme valon valtasäikehet.
+Niitä hoivatenpa meistä roudat lähtee talviset."
+
+Naisen ääntä juro joukko vaiti, hiljaa kuunteli,
+Kunnes voitollisin veikko päänsä nosti, lausahti:
+"Oikein lausuit, tyttö, meille häpeäks' on leikit nää,
+Aika oiskin paremmin jo elämäämme ymmärtää!"
+
+"Liittoon, nuoret, liittoon!" -- kuului -- "toivomme on paremmuus.
+Sitä jokainen kun tahtoo, meille koittaa aika uus!" --
+Nuoret liittyivät ja voimat viljelykseen ohjattiin,
+Sydämien maista lähtein puistot, pellot raivattiin.
+
+Kukkiakin kasvatettiin, tiede, taide suojan saa,
+Kaiken kansan nuoret kättä toisillensa tarjoaa.
+Lempeämpi henki huokuu mutta sentään voimakas.
+Nuoriso, kun itses ohjaat, myöskin ohjaat Suomeas.
+
+Pönkitä tai kaada vanhaa, tuntos suunnatkoon sun työs,
+Mutta muista, uuden polven uutta luotava on myös,
+Uutta, jonka arvo vaatii tunnustuksen, huomion,
+Uutta, joka kerran kestää jälkipolven tuomion.
+
+Nouse, nuoren kansan päivä, silmin kostein, kirkkahin,
+Sydämen ja tiedon silmin, mielin rohkein, valvovin:
+Valvo hengen oikeutta, vapautta Suomenmaan,
+Myrsky tulkoon -- epätoivo elköön meille milloinkaan!
+
+Tampere 1/7
+
+
+
+SUOMALAISEN TEAATTERIN SYDÄN.
+
+Mehu elämästä puserrettiin,
+Näyttöpermannolle supistettiin.
+Siinä kiehui, kuohui se ja jyski,
+Että lattiat ja seinät ryski.
+Siinä perhe, yhteiskunta eli,
+Valtio ja kirkko toimiskeli,
+Siinä nähtiin päiviä ja öitä,
+Tehtiin sodan- sekä rauhantöitä,
+Elettiin tai kuoltiin kunnialla,
+Hallittiin tai oltiin vallan alla.
+Siinä soitti, siinä lauloi kööri,
+Joukon johti jalo tirehtööri.
+
+Mut ken vienosti, kuin hyvä henki,
+Teki mieluiseksi vastuksenki?
+Kenen hymy joukon kesken hiipi,
+Että tuskin kuului kaino siipi?
+Kuka joukost' etsi yksinäiset,
+Eksyneet tai surren itkeväiset?
+Ken se heille lohdutusta antoi,
+Pulmapäivin kuka avun kantoi?
+Kuka sekamelskan, hämmennyksen
+Uhatessa laittoi järjestyksen?
+Ken se riidan, eripuran tiesi
+Lauhdutella paremmin kuin miesi?
+Sitte, työn ja sovun vallitessa,
+Ken loi mielihyvän jokaisessa,
+Että into lensi ihanteihin,
+Taidetekoihin ja sankareihin?
+
+Moinen, näkymätön maailmalle,
+Käsi, joka joutuu kaikkialle,
+Silmä, joka unhotetut kaivaa,
+Sydän, jota toisen tuskat vaivaa,
+Nainen onpi, rikassielu nainen,
+Kaikki kerkiävä, huomaavainen:
+_Emilia Bergbom_, lämminmieli,
+Hieno sydän, hellä käskykieli,
+Aina nuori, hilpeäkin aina,
+Niinkuin aalto suvisunnuntaina,
+Sydän teaatterin Suomalaisen,
+Kunnia ja kiitos Suomen naisen.
+
+4/9
+
+
+
+MINNA CANTHIN MUISTO.
+
+Minna syntyi kosken partahalla,
+Näki aallot ankarassa työssä.
+Työ ja touhu kiehui kaikkialla,
+Lepoa ei nähty edes yössä.
+
+Luonnonvoimaa ihmistahto käytti,
+Johti sen kuin orhin ohjaksista,
+Hyödyntietä, voitonväylää näytti,
+Nosti linnat virran vaaluvista.
+
+Minna näki kuinka kansa hyöri:
+Miehet, naiset, heikko lapsikansa
+Riensi linnaan, missä rattaat pyöri,
+Sinne syyti ihmisvoimiansa.
+
+Ihminen ja koski kilvan kieri
+Huimaavissa voitonrattahissa,
+Tuhansien onni alas vieri,
+Särkyi miljoonissa kuplasissa.
+
+Joukko kalpeni ja kuihtui, sortui,
+Kääpiöksi nääntyi ihmissielu,
+Tuhansia sydämiä murtui,
+Mut ei tyydy voiton ahnas nielu.
+
+Ajan aatteet köyhän avuks' ehti,
+Saarnaten kuin syksy paljastusta,
+Maahan lensi kuiva, kuollut lehti,
+Tuulet huusi hengen uudistusta.
+
+Paljastusta! -- sitten uudistusta! --
+Minna ajan henkivirtaan yhtyi,
+Sille tarjosi hän palvelusta,
+Ihmisyyden suureen työhön ryhtyi.
+
+Minna sääli siskon, veljen vaivaa,
+Heidän tuskat tunsi povessansa,
+Heille päätti aartehensa kaivaa,
+Sydämenkin riistää rinnastansa.
+
+Hänessäkin luonnonkoski kiehui,
+Jalon intohimon vahva valta,
+Vaan se "köyhän kansan" voitoks riehui,
+Heikon tahtoi nostaa sorron alta.
+
+Siksi kuuma sydämensä sykki
+"Kauppa-Lovolle" ja "Homsantuulle",
+Siksi suonten vilkas veri tykki
+"Kovanonnen lapsille" ja muulle.
+
+Ihmisyyttä, heikon oikeutta,
+Vapautta edistyksen tähden!
+Niitä vaati hän ja rakkautta
+Hehkui maansa yhteis-onnen tähden.
+
+Siitä innostui hän taikka suuttui,
+Kuinka painoi oikeuden vaaka,
+Aina helläks, herttaiseksi muuttui,
+Keventyi kun kärsivien taakka.
+
+Aina herkkä, hellä, hehkuvainen,
+Seuran sydän, innostaja nuorten,
+Tarmokas kuin mies, mut vieno nainen,
+Päivänpaiste, pehmittäjä vuorten.
+
+Missä voittaa valistuksen valta,
+Missä ihmis-oikeus on pyhä,
+Siellä heikot nousee painon alta,
+Siellä elää Minnan muisto yhä.
+
+
+
+SEMINAARILAISMARSSI.
+
+Ylös, Suomen nuori joukko,
+Pimeyttä vastahan!
+Valaiskaamme joka loukko,
+Koti köyhän, rikkahan.
+Valistus on voitonviirimme,
+Suomen onni olkoon onnemme.
+Ylös, ylös, nuori joukko,
+Väki päivän valvovan!
+
+Meiss' on viljelyksen vahti,
+Vaikk' on työmme kuuluton;
+Suomen voima, maine, mahti
+Rientojemme riemu on.
+Toukomieskin elää kylvössään,
+Mekin joutukaamme kylvämään!
+Ylös, viljelyksen vahti,
+Työhön, toivon toukohon!
+
+Polvet nousevaiset, teille
+Elämme tai sorrumme.
+Vilja, jok' ei kypsy meille,
+Luokoon teidän onnenne.
+Meidän silmissämme kangastaa
+Valon Suomi, suuri viljamaa.
+Polvet nousevaiset, teille
+Liehuu voitonviirimme.
+
+
+
+RUUSUKUUMEESSA.
+
+Nyt muistan kuinka metsätorpassa
+Sun kätes hoiti köyhää vaivaista
+Ja kuinka pojan punatautisen
+Sä paransit ja äidin sydämen.
+Ma tuota näin ja melkein kadehdin
+Ja tunsin että myöskin sairastin --
+Mua kädelläs sä koskit: -- paranin.
+
+Nyt poissa olet, Aale, kaukana
+Ja minä kärsin ruusukuumetta.
+Se sydämeni pohjaa kivistää
+Ja parannust' en jaksa ymmärtää. --
+Sun kätesi, sun rintas, tuoppa ne
+Nyt joutuin sydämeni kohdalle,
+Niin terveheksi teet mun varmaste!
+
+
+
+SYYS-ILTA.
+
+Iltataivahall' on pilvi uhkaava ja synkeä,
+Länsiaallon päällä päivä välkkyy hellä, hempeä,
+Koko päivän se piiloskeli,
+Pilven alla vain ujosteli,
+Illalla nyt näyttää loistoaan,
+Mennessänsä toiseen maailmaan.
+
+Päivyt kulta, iltaruskossasi
+Valonriemut vietkö mukanasi?
+Vietkö, ilta syksyinen,
+Kauneudet kukkien?
+Eikä kuulu linnun laulukaan,
+Syys vain vonkuu voitonhuutojaan.
+Vietkö kaikki valonriemut, syksy armoton? --
+
+Järven tuolla puolen kirkas oraspelto on. --
+Ken käy täällä järven rannalla,
+Astuskellen puiston polkuja,
+Hypiskellen, lauleskellen,
+Hedelmiä poimiellen? --
+Sehän itse laulukieli Aale impi on!
+Sinisilmä, tummatukka,
+Puiston lintu, puiston kukka. --
+Syksyssäkin Aale impi viittaa toivohon.
+
+
+
+SUKSILLA.
+
+Hei, parvi nuori, urhokas,
+Nyt nosta, polje suksiasi
+Kas kuin ne luikuaa
+Ja selkä notkahtaa,
+Kun vaaran viertä alas asti
+Me lasketamme terhakasti,
+Ett' aivan polttaa posket,
+Kun kiehuu suonten kosket.
+Ja helmet päivän loistossa
+Ne hohtaa hangella.
+
+Tuo hiihti hankeen -- tupsis! hoi!
+Ken kompastuu, hän nousta voi.
+Jos pikku vamman saa
+Tai veri tilkahtaa,
+Ei sovi siitä liioin surra,
+Vaan luontoansa täytyy purra.
+Elämän moni hetki
+On vastuksien retki.
+Sen vuoksi voima, urhous
+On meidän harjoitus.
+
+Pain. joulukuussa.
+
+
+
+ETTEN SAMMUISI.
+
+En viinoja juo, en rypälevertä,
+Se viekää pois!
+Ne sieluni surma ois.
+Juon valkeutta,
+Ja korkeutta,
+Kuin helmiä,
+Kuin tähtiä,
+Kuin avaran taivaan kirkasta merta,
+Juon soihtuja, jotka välkkyvät yössä,
+Jumalan kirkkaassa tähtivyössä.
+Oi, etten sammuisi milloinkaan,
+Jos sammun, syttyisin uudestaan,
+Yhä uudestaan!
+
+20/2
+
+
+
+LAULUUN YRITYS.
+
+Pää on täynnä aatoksia,
+Sydän sykkii herkkä, hellä
+Täynnä tuskan tuntehia --
+Mieli tekis lenneskellä!
+
+Mutta raukea on siipi,
+Innostust' ei jaksa kantaa:
+Taudin myrkky tarmoon hiipii
+Eikä tahdo lentää antaa.
+
+Rautasängyssä hän loikoo,
+Kylmän reunan kohtaa käsi,
+Päänsä nostaa, kättä oikoo --
+Missä kultas, ystäväsi? --
+
+Kultaniko? -- Elä kysy!
+Niist' on kaiho kertoella.
+Köyhän luon' ei kullat pysy,
+Koditont' ei armastella.
+
+Vieras katto, seinä, tupa,
+Käsi vieras hoitamassa. --
+Eihän vieras! -- Onhan lupa
+Veljestyä maailmassa.
+
+Kuka lempeyttä suopi,
+Hän on veljyt, sisko, kulta;
+Kuka suojan, hoidon tuopi,
+Hän tuo kotilieden tulta. --
+
+Oikein! Kiitos lämmöstäsi!
+Kiitos ystävyyden töistä!
+Ojennahan tänne käsi,
+Noustakseni rautavöistä!
+
+Näistä kalman kapaloista
+Nousta tahdon -- tänne kynä! --
+Laulaa tahdon maailmoista,
+Joit' on mulla keksittynä. --
+
+Nousi hän ja lentoon lähti;
+Kauaskohan siipi kantaa?
+Mik' on uuden laulun tähti? --
+Kai niist' aika tiedon antaa.
+
+
+
+AINO ACHTÉLLE.
+
+Kirjekortti.
+
+Sun laulusi kauas kaikuu
+Yli maailman kaupungin,
+Mut Suomeen ja suomalaiseen
+Se on sattunut syvimmin.
+
+Sydän suomalaisen on Sulla,
+Syvä, hellä ja herttainen,
+Omituinen on taiteesi tenho
+Ja luontosi puhtoinen.
+
+Uus puhtoinen vuosisata
+Sinä laulakin maailmaan,
+Ett' oikeus tähtenä paistaa
+Ja vapaus kirkkainnaan!
+
+Montreux keväällä.
+
+
+
+MERANIN LAAKSO.
+
+Oi ruusujen ja laakerien laakso!
+Satojen alppivetten virtaukset
+Maan allakin tääll' elämätä soipi
+Ja täällä huokuu hienot tuulahdukset,
+Niin vienot, että leijonaankin lemmen
+Ne liehtoisivat, jos se asuis täällä.
+Mut tääll' ei tohdi peto syntyä,
+Kun luonto niin on hellä, hyvänsuova.
+Tääll' löytäneekö käärme myrkkyä,
+Kun ilma näin on rakkautta luova.
+On kansa ruskoposki, vankkavarsi,
+Elämän-iloinen kuin voimankukka.
+Ja kasvitkin ne maitten kaunihimmat,
+Maailman kaikist' ihanista maista:
+Voikukka yhtä ihana kuin ruusu,
+Mun lemmittyni koivu, raita, kuusi
+Ja petäjäkin, hongan heikko veikko
+Ja Rooman laaker', Kreikan öljypuu,
+Kivitammi, Foinikian sypressi,
+Egyptinmaan ja Kiinan palmupuut
+Ja Himalaijan seetri solakka,
+Rehevä Balearin puksipuu
+Vakavan Saksantammen luona seisoo.
+Ripeä, hieno Ranskan poppeli
+Espanjan kastanjata kaulaileepi. --
+Myös viljat kaikki täällä jyvän kantaa:
+Ruis', ohra, kaura vuorten otsapäillä,
+Ja vuorten rintamilla vehnä, maissi.
+Iloisten viinirypäleitten luona.
+Vaan alpin vihreöillä varpahilla
+Hedelmämetsä, kukkakenttä heilii,
+Suloisin tuoksuin auringolle vastaa
+Ja hedelmöivät oksat maalle kääntää. --
+Kaikk' ajat täällä kattelevat toistaan:
+Vanh' aika roomalaisin valtatein
+Ja keskiaika liika linnoineen,
+Uus aika tuhat yrityksineen. --
+Kaikk' ajat täällä yhtyy yhteen aikaan:
+Kun ylähäll' on talvi valkopää
+Ja kevät vuoren rintaa vihertää,
+Niin kesä laaksossa soi parhaillaan
+Ja hellerinteen hedelmät jo kypsyy. --
+Kaikk' ajat, maat ja kansatkin tääll' yhtyy:
+Etelän, Pohjan, Idän, Lännen maista
+Ja Itävallan satain kansain luota
+On täällä etsiviä, kaipaavia:
+Elämän, voiman, terveyden toivo
+Toi heitä tänne luonnon rintapäille,
+Ihanan ilman, sinitaivaan alle.
+Tääll', unohtaen kuumat kiehumiset
+Ja vihan vimmat, riidat, riehunnat,
+He kättelevät toisiaan ja rauhaa,
+Jumalan rauhaa suovat toisillensa.
+He yhtä kohden: terveyttä kohden
+Ja voimaa kohden kaikki pyrkivät,
+Kuin kaikki metsä, kaikki vuoretkin
+Sinisen taivaan korkeutta kohden.
+Ja toiset nousta voivat, nousevatkin,
+Mut toiset laakson pohjaan painuvat,
+Purojen pauhinaan ja kukkain tuoksuun
+Ja ikuisuuden vahvan virran juoksuun.
+
+Tää laakso veljeyttä valmistaako
+Ja kaikkein kansakuntain liittoutta,
+Sit' aikaa, jolloin joka kansa johtaa
+Omia rientojansa omin neuvoin,
+Ei toinen tieltä työnnä, ahdista;
+Kuin kukin itse askeleensa ohjaa
+Ja arvon suo myös toisen askelille?
+Tai tämä ystävyys ja riidan lakko
+Vain valmistaako haudan hiljaisuutta?
+Tää onko kansain sairaskoti vaan
+Ja koti nukkivien terveitten,
+Joit' armovirsin munkit tuutivat
+Siks että viimein kaikki nukkuvat --
+Tää kansain yhteinenkö hautuumaa?
+
+Meran keväällä.
+
+
+
+KEVÄÄN ELEITÄ.
+
+Niin päivä paistaa laaksoon lämpimästi,
+Ett' aivan kiviaita palaa.
+Nyt sisilisko liikkuu vikkelästi
+Ja käärme kiemuroipi salaa
+Ja konnakin nyt kurnaa kuopassansa
+Jo elinhaluisia laulujansa
+Ja maanalaiset virrat pauhaa. --
+Mitäpä sitten perhoset
+Ja kärpäset ja lintuset,
+Ne eivät öilläkään saa rauhaa,
+Ne eivätkö lauleleisi
+Ja voittoa muilta veisi! --
+Ei toki kansan nuorisolta!
+Sen lauluhan soipi vainiolta,
+Niin voimakas ja tuores ihka
+Kuin päivänrinnassa metsän pihka.
+Elämän toukokuussa sen
+On laulu raikas ja lämpöinen.
+
+Meran keväällä.
+
+
+
+HERHILÄITÄ.
+
+Hiidenlintu herhiläinen,
+Tumma syöjä turilas,
+Puusta puuhun lentäväinen,
+Mik' on tarkoituksenas?
+Kaikki kasvaa, viinit, viljat.
+Kaikki kukkii, ruusut, liljat,
+Niityn neilikit ja kirsipuut,
+Päärynät ja omenat ja muut.
+Tuhatkielin, tuhatkukkasin,
+Silmin toivovin ja lupaavin
+Kaikki lempivät ja leikkivät,
+Kaikki hedelmään ne pyrkivät,
+Lintujenkin kevätlaulu soi.
+Tumma syöjä turilas,
+Mik' on tarkoituksenas,
+Hävitys sua huvittaakko voi? --
+Sisään silloin ikkunasta
+Lentää kaksi turilasta.
+Sydäntäni varten tänne
+Luulitte nyt lentävänne! --
+Teistä pääsen surmaamalla!
+Mutta uusia, oi uusia
+Herhiläitä, hiidenlintuja
+Niitä pörrää kaikkialla.
+
+Meran keväällä.
+
+
+
+NIMETÖN KUKKA.
+
+Alpin reunaa astelen,
+Sieltä poimin kukkasen,
+Nimettömän, jot' en tuntenut.
+Sitä tutkin, kyselen.
+Saapuu siihen tyttönen,
+Nimetön myös, jot' en tuntenut.
+Kukan hälle tarjoan.
+Hän sen ottaa hymyten.
+Näytti hieman tuumivan.
+Alpin rintaa astelemme,
+Toisiltamme kyselemme,
+Iloitsemme molemmat,
+Ett' on kukat ihanat,
+Että maailma on kaunis,
+Että linnut laulavat,
+Että, että -- tiesi mitä,
+Kaikkea en kerro sitä.
+Mutta mikä oli kukka?
+Ken se tyttö tummatukka? --
+Multa haipui molemmat.
+
+Meran keväällä.
+
+
+
+KORKEALLA.
+
+Mitä siellä on tuolla korkealla?
+Vain luntako? Pelkkää jäätä?
+Mitä nuo synkät pilvet uhkaa,
+Kun uhmaten nostavat päätä?
+Ne tuovatko ukkosen, rankkasään,
+Ne siellä kun väikkyvät yhtenään,
+Vai rinnalle laakson kukkivan
+Ne laskevat vihman virvoittavan?
+Ja korkea otsa kun selkenee,
+Kun alppimaisema valkenee,
+Mitä kaikkea kaunista nähdä voin?
+Näin vuorta kiiveten aprikoin.
+Hikipäin minä nousen ja huokuen.
+Talo laaksossa pientyy, pientyy.
+Jopa seisaun vuorien keskellen,
+Mua tuulonen vilpeä armii.
+On ympärilläni laaja maa,
+Kyläkunnat ja kaupungit aukeaa,
+Näen vettä ja taivahan valtavan
+Ja nousevan auringon kirkkahan,
+Kuin laivan kiiltävän, kultaisen,
+Näen hohtavan sen yli vuorien.
+Myös alppikarjojen kelloja kuulen
+Ja hoilotuksia paimenten:
+Minä onnelan maisemiks nämä luulen!
+Vaan silmäni lentävät loitollen
+Ja mieleni pyrkii laajenemaan.
+Tämä onni on löytämis-onnea vaan.
+Jääkilpiä silmäni sulattaa
+Haluaisi ja kauaksi katsahtaa.
+Mut siellä ne vuoret sulkevat tieni,
+Maa kiskoo silmäni laaksohon.
+Minä huomaan, että on maailma pieni.
+Mua kaipaus ankara ahdistaa: --
+Taa vuorten ja taivaanrannan taa.
+
+Sveitsi 9/8
+
+
+
+LAULA, TYTTÖ!
+
+Pieni tyttö sinisilmä,
+Punaposki, ruususuu,
+Istu tuohon polvelleni,
+Siin' on sulle laulupuu.
+
+Laula mulle, laula muille,
+Maailmalle laulele,
+Ettei ennen aikojansa
+Sydämemme vanhene.
+
+Laula, tyttö, ettei surra
+Otsaa ryppyiseksi saa,
+Ettei murhe mieltä murra,
+Toivo päivät kirkastaa.
+
+Laula, tyttö, toukomaille
+Päivä kirkas paistamaan,
+Meihin laula rohkeutta
+Työhön, itseuhrantaan.
+
+Kevättänsä lintu laulaa,
+Tyttö laulaa nuoruuttaan.
+Suomityttö sydämensä
+Kullat kantaa maailmaan.
+
+Kesällä.
+
+
+
+OMA TUPA.
+
+Sinisen järven rannalla
+On tupa, pieni tupa,
+Mua kultani sinne on kutsunut,
+Kun hällä on siihen lupa.
+
+Sinisen järven rannalla
+On tilkku, pellon pala,
+Siinä se leipä lainehtii
+Ja aallosta nousee kala.
+
+Se pelto on pieni ja tupanen
+Kuin pienen linnun pesä,
+Mut missä voi viihtyä rakkaus,
+On talvikin siellä kesä.
+
+Heinäkuulla.
+
+
+
+RHONEN JOUTSENET.
+
+On ilma helteinen, on väri
+Ja Rhoness' uipi joutsenpari,
+Ne vastavirtaa nousevat,
+Ne nousevat ja laskevat.
+Ne noustessaan ei seuraa lohta,
+Ei laskiessaan lastua,
+Vaan aina sama virran kohta
+On heidän uida mieluista.
+
+Miks ei ne ulapalle viillä?
+Sielt' uljas Rhone voimaa juo.
+Ne yrittävät, mutta niillä
+On mieli ruokapurnun luo.
+Vaikk' ylöspäin ne halajaa,
+Ne alas sentään palajaa. --
+Hei, joutsenet ne Rhoness' uivat,
+Ne nousevat ja laskevat.
+Ne ulapasta unelmoivat,
+Mut miss' on teot rohkeat?
+Kuin voivat joutsenetkin sorjat
+Noin olla heikot ruokaorjat!
+
+Geneve elokuulla.
+
+
+
+ALPPIMUISTOJA.
+
+Sain alpin rintaa käyskennellä
+Ja raikast' ilmaa hengitellä;
+Näin voimaa, terveyttä siellä,
+Sain rohkeutta alppitiellä --
+Oi, Suomen tyttö, varroppa,
+Tuon sulle alppiruusuja!
+
+      Suokanervia mulle tuo,
+      Mun syntyseutuni on suo.
+
+Sain alppilaaksot armastella
+Ja karjankellot kuulostella;
+Näin vuohet, kauriit kaarisarvet
+Ja onnelliset paimenparvet.
+Siis mailta alppipaimenten
+Tuon sulle orvonkukkasen!
+
+      Tuo orvon Suomen orvokki,
+      Se mulle muita kalliimpi.
+
+Näin aamun aurinkoa nuorta,
+Sen kultaavan jää-otsaa vuorta
+Ja kuulin vuorten soitot, soinnut,
+En hurmaumatta olla voinut. --
+Jään luonta, alpin harjalta
+Tuon sulle jalovalkoja!
+
+      Tuo vilukukka Suomen jään
+      Mun sydämeni lämpimään.
+
+Sain nähdä vuorinuorisoa,
+Sen vapaat' onnentaisteloa,
+Sen ahkeruutta, kestävyyttä,
+Sen tointa, riennon lentävyyttä;
+Sen vapaan käden taidosta
+Tuon sulle, armas, muistoja!
+
+      Tuo kätes, sydämesi, ne
+      Luo meidän yhteis-onnemme.
+
+Kun liikun kansain kultamaita,
+En tahtois sulle olla saita, --
+Oi, tieteen, taiteen kultavuoret
+Ja ihmisriennot, jalot, nuoret!
+Jos vallassani oisitte,
+Niin veisin teidät Suomelle.
+
+      Tuo työsi, toivo, rakasta
+      Ja luota -- siin' on rikkautta.
+
+Mut kultia ja kunniata
+Ja maineen loistopurppurata
+Kun voisin sulle saavuttaa
+Ja kruunun päähäs istuttaa,
+Niin mun ois rintas lämpimyys!
+
+      Voit sydämeni valloittaa --
+      Tuo mulle puhdas ihmisyys.
+
+Geneve elokuulla.
+
+
+
+PIHLAJA ETELÄSSÄ.
+
+Kurja pihlaja, kuinka tänne
+    eksyit, lintuja oksillas?
+Eksyit orvoilta pohjanmailta,
+    etkö kaivanne kotias?
+
+Ethän suorana korkealle
+    nouse täällä kuin Suomessa;
+Valo väikkyy ja lämmin läikkyy
+    täällä -- miksi et kohoa?
+
+Seetri, sypressi luonas seisoo,
+    korkealle ne nostaa pään;
+Sinä mustien lintuin alla
+    alas lyyhistyt kyttyrään.
+
+Kuka kukkias täällä hoivaa,
+    kuka marjojas maistelee?
+Sua täällä ken pyhäpuunaan
+    kotikummulla hoitelee?
+
+Ikivehreät kivitammet
+    täällä tarjovat varjoaan,
+Luumupuistot ja viinitarhat
+    suovat lapsille marjojaan.
+
+Pyhä pihlaja, kuinka tänne
+    eksyit outohon maailmaan?
+Unhotettuna tääll' et höysty --
+    kaipaat hoitoa kotimaan.
+
+Genève 2/9
+
+
+
+AIDAN TAKANA.
+
+Puistotarhass' aidatussa
+Lapset laumoin leikkivät,
+Poikalapset, tyttölapset,
+Siskot, veljet vikkelät.
+
+Ilontunne ylhäisinnä
+Heitä siellä laulattaa,
+Elinvoima ohjatonna
+Omin valloin puhkeaa.
+
+Pienten pauhinata tutkin,
+Seison rauta-aidan taa.
+Murheetonta riemun aikaa
+Sydämeni kaihoaa.
+
+Hellepäivin sääsket surraa,
+Kevättänsä luonto soi,
+Elinkiihkojansa lapset
+Kilvan kiehuu, karkeloi.
+
+Mut on multa suljettuna
+Lapsitarha riemukas,
+Tuskattoman onnen aika --
+Kauas poistuin portiltas.
+
+Rauta-aita pois mun sulkee
+Lasten leikkitarhasta,
+Kauas sieltä tieni kulkee --
+Enkö koskaan palaja?
+
+Enkö koskaan? -- En, en koskaan. --
+Lapset, riemuin leikkikää!
+Aikanansa lapsitarha
+Myöskin teidän taakse jää.
+
+Genève 7/10
+
+
+
+MONTBLANC.
+
+Jalo Montblanc, korkearinta,
+Se päätänsä pilviin nostaa
+Kuin jättiläisvanhus suuri.
+Sen kylmä ja ylpeä otsa
+Ei laaksojen hellettä tunne,
+Ei tuskaa, kuumetta kansain,
+Jotk' alhaalla kantavat kuormaa
+Tai huutavat sääliä suurten.
+Se tunnotta nähnyt on, kuinka
+Himot riehuvat Ranskan maassa,
+Ihmisoikeus sortoa kärsii.
+Se nähnyt on karkean painon,
+Sotavalta kun, Saksasta nousten
+Yli Euroopan rientoja kahlii;
+Ja virka- ja aatelisherruus
+Ja kirkkojen taikaustaito
+Apenniinien, Pyrenein maissa
+Luo sokkoa, kurjuutta kansaan --
+Mut missä on kyyneles, Montblanc?
+
+Jalo Montblanc, korkeaotsa!
+Sydän sulla on vuorta ja jäätä:
+Sinä orjuudesta et suutu,
+Et innostu vapaudesta,
+Joka Sveitsissä viljoja kantaa,
+Luo tointa ja tarmoa kansaan;
+Ei onnettomuus, ei onni
+Sun ruhtinaspäätäsi käännä.
+Olet itsekäs kuin väkivalta,
+Joka Korsikan saarelta nousi,
+Joka loiston ja kunnian paisteen
+Joi yksin ja kansoja polki.
+Miks syty ei rintas ja hehku
+Hyvän, oikean puolesta maassa?
+Kai ohimokulmasi jäiset
+Ovat kiihkojen hautakumpu,
+Sotaraunio taistelun jälkeen. --
+
+Oi, tuomitsenko sun väärin?
+Sinun otsasi pilvet kenties
+Ovat murhetta onnettomista.
+Valonhohtava pääsi -- kun kylpee
+Se auringon purppuramertä --
+Ylös kutsunee valkeuksiinsa.
+Jalo Montblanc, otsasi loistaa
+Ja silmäsi kyynelet vuotaa,
+Purot juoksevat rintojas pitkin. --
+Sydän sullakin sykkiä mahtaa.
+
+Genève.
+
+
+
+LIIAN KALLIS.
+
+Mikä uhkuva kylläisyys!
+On ihmelinna päivänrinnassa,
+Sen ystävä on leuto lämpimyys,
+Ei vuoret sinne päästä pohjoista,
+Vaan etelästä tuulet Afrikan
+Sen rantaan tuovat aallon vilpoisan.
+Siell' loistaa kukkakunta ihana,
+Oranssi kypsyy, viihtyy viikuna
+Ja siellä sankkalatvaa palmua
+Muratti kiertää, ruusu murattia.
+Nuor' pari istuu niiden varjossa,
+Sen kädet loistaa kultarenkahia
+Ja ilma heille tuhat tuoksua
+Tuo ihaninten kukkain huulilta,
+Vaan terveydenkukka hehkuvin
+On heille tuoksultansa mieluisin:
+Sen voimasta he toistaan ihannoivat,
+He nauttivat ja kahden hekkumoivat,
+Kun muurit muilta suojaa puistoa --.
+Vaan kuka vieras seisoo portilla!
+Käy, vahti, kysy, mitä tahtookaan?
+-- Se sairas, kalpea on nuorukainen.
+Hän köyhä mies on, halpa muukalainen
+Ja terveyttä täältä etsii vaan.
+-- Sen sydämeni hälle hyvin sallis,
+Vaan sano, että tääll' on liian kallis.
+-- Suur kiitos, herra! -- Vieras läksi pois.
+Ja päivä paistoi, kukat tuoksusi
+Ja ihmelinnan herkut lemahti,
+Kuin ilma täynnä kylläisyyttä ois.
+Vaan köyhän sairaan soipi korvissa,
+Jos minne kääntyy: liian kallista.
+
+Riviera lokakuulla.
+
+
+
+ETELÄSSÄ.
+
+Näen etelässä kukkaparven valion,
+Hedelmäpuita loistavia paljon,
+Etelän ruusut kiihkotuoksuiset
+Ja hehkuposket marjarypälet;
+Vaan luona loistavien tarhojen
+Myös munkkikukan, kurjuusköynnöksen.
+Ne kaikki kilpailevat keskenään.
+Mut laihemmalla syrjämaalla nään
+Voikukan, orvokin ja heinänpään,
+Ne mulle ystäviä lapsuudesta,
+Kun niitä poimin kotiturpehesta.
+Ne enin täällä viehättävät vasta
+Kuin maailmalla kotimuistot lasta.
+Myös täällä terveyden satakieli
+Soi mulle; mutta sentään kaipaa mieli
+Kotoista laihaa kukka-, viljamaata
+Ja Suomen sävelt' unhottaa en saata.
+Oi nouse, kaiu kauas maailmaan
+Ja käännä kansain korvat kuulemaan
+Mun orpokansaani ja syrjämaata!
+
+Cannes 8/11
+
+
+
+SULJETTUNA.
+
+Käydessäni ulkoilmassa,
+Kysyn, kuulostelen luontoa.
+Toisinaan se avomielin
+Mulle vastaa selvin kielin,
+Lausuu monta ajatuksistaan,
+Joita joskus hellyn laulamaan.
+Mutta toisin vuoroin se
+Mulle tuntuu kylmälle:
+Vaikk' on kukat puhjenneina,
+Tähtitaivaat auenneina,
+Auki virrat, järvet läikkyy,
+Kuvat lähtehissä väikkyy,
+Linnut, lapset laulavat --
+Mulle kaikki tuntuvat
+Niinkuin vanhat tarinat,
+Kuivilta kuin hongan kaarna
+Taikka vanha fraasisaarna,
+Ilman voimaa, vaikutusta,
+Kuin ne peittäis verho musta.
+Ulkosilmin niityt näen,
+Ulkokorvin kuulen käen,
+Sisäsilmät, korvat, ne
+Kääntyivät kai toisaalle.
+
+Cannes 10/11
+
+
+
+PERHOLLENI.
+
+Perhoseni, hetki lennä,
+Tuulten halki koita mennä.
+Vaikka seuraat tunnelmoita,
+Aina etsiä tok' koita
+Valon puolta.
+Pidä huolta,
+Ettei eksy silmistäsi
+Ystäväsi:
+Valon luoma kukkanen --
+Ole päivänperhonen!
+
+Cannes 12/11
+
+
+
+TUNNELMISSAAN.
+
+Kuu ja tähdet tunnelmistaan
+Tunnelmia meihin luovat;
+Tuulet milloin pilvimielen,
+Milloin "hyvän tuulen" tuovat.
+Tunnelmissaan meri rantahan
+Joskus tuopi helmisimpukan,
+Useammin tyhjän kuoren.
+Tunnelmissaan päivä antaa
+Maalle kevätnurmen nuoren,
+Elämää ja kukkia,
+Lintuja ja lauluja,
+Sydämen ja tunnetta;
+Mutta sydän yllään kantaa
+Ajatusten ahjoa.
+Siksi tunnelmista ihminen
+Poimia voi helmen -- aatoksen.
+
+Cannes 12/11
+
+
+
+TOTUUDESSA.
+
+Kuin okapalmun lehti piikkinen,
+Se minun rauhani ollut on;
+Mun lempenikin tuhatväkäinen
+On onnen-etsintä onneton.
+Työn hedelmät ja voiton laakerin,
+Oi, usein nekin kastoin kyynelin.
+Mut totuudessa -- sekin kaktuksen
+On vertainen ja piikkilaitainen --
+Vain totuudessa onnen varmimman
+Voin aina löytää, toivon tuottajan:
+Se, niinkuin kaktus, vaikka haavoittaa,
+Taas palsamillaan voipi parantaa
+Sen, joka rakastaa.
+
+Riviera 21/11
+
+
+
+LAULU KUUSTA.
+
+Pieni tyttö Ranskanmaalla
+Laulun laittoi kuusta;
+Mandoliinilla sen soitti,
+Lauloi sulo suusta.
+
+Kuu se sitä kuulosteli
+Esterelvuoren yllä,
+Hopeoita rannan aallot
+Välkkyi yltäkyllä.
+
+Tummat öljypuut sen kuuli,
+Kuuli pulska palmu,
+Ruusu kuuli hymyhuuli,
+Mutta nukkui valmu.
+
+Sydän ruusun sykkäeli,
+Palmu korvaa käänsi;
+Kylmän kuunkin sydän raukan
+Syrjälleen se väänsi.
+
+Oransit ne onnellisna
+Putoelivat puista,
+Tytön luo ne vierivätkö --
+Sit' en oikein muista.
+
+Viikunakin virren kuullen
+Puussa puhkes' auki;
+Vapahaksi vainottunsa
+Päästi ahnas hauki.
+
+Ihmiset sit' ihmetteli,
+Mistä taika lähti.
+Mutta mulle kuiskasi sen
+Kirkas iltatähti:
+
+Siinä tenho: -- tyttö säihkyi
+Rakkauden tulta:
+Silmä silmään hälle hehkui --
+Nuori nukkekulta.
+
+Cannes 24/11
+
+
+
+EUKALYPTUS.
+
+Eukalyptus, puitten sankaria,
+Kasvaa tummain sypressien luona,
+Mimosan ja myrtin vierehisnä,
+Uljahasti korkealle nousten
+Yli palmujen ja petäjitten,
+Muita suosien ja suojustellen,
+Muita heikompia hoivaellen,
+Ukon uhkaellen, myrskyn tullen:
+Varjossa sen viihtyy kukkakunta,
+Lilja lempeä ja rakas ruusu,
+Sille sydäntään ne tuoksuavat,
+Laakeri sen luona viljoin viihtyy,
+Sitä kaino vuokkokaan ei kammo,
+Turvan siltä tulppaanikin saapi.
+Itse sydämestänsä se vuotaa
+Terveyden, voiman voitehia.
+Eukalyptus, uljas eukalyptus,
+Suuret kasvakoot sun vertaisikses!
+
+13/12
+
+
+
+KAKSI RUOHOA.
+
+On kaksi tunnettua ruohoa,
+Ne toisihinsa voivat vaihtua,
+Niin yhtä maata niill' on kukkaset,
+Ja juuret, varsi, lehdet, helpehet.
+Mut maista heitä, tunnustele heitä,
+Niin toinen terveyttä tuoksuaa
+Ja ympäristöänsä sulostaa,
+Vaan toinen taudin tuo ja kyyneleitä.
+
+14/12
+
+
+
+SUIHKUKAIVO.
+
+Syvä kaivo sydämestä maan
+Öin ja päivin kuohuu suonistaan.
+Valon välkkehessä suihku sen
+Kirkas on ja hohtohelminen.
+Silloin silmä mielihyvissään
+Sitä nähdä tahtois yhtenään.
+Linnut, siipiänsä pöyristellen,
+Lentävät sen kylpyyn leikkiellen,
+Siinä lapsi loiskii mielellään,
+Kukkakin sen virkeyttä juo,
+Sille siitä seppeleen se suo,
+Ruusu sille aukoo silmiään.
+Mutta öisin, kun en unta saa,
+Pimeässä kaivo kiusoittaa:
+Solina sen soipi korvissani,
+Herätellen tuhat muistoani,
+Se kuin suoni suuren valtameren
+Rinnassani virrat virittää,
+Päähän puskee sydämeni veren,
+Aivot, hermot työhön jännittää. --
+Nyt en kuule kaivon solinaa:
+Muistojeni allas loiskottaa,
+Sydämeni suihkukaivostaan
+Helmet nostaa kaiken kirjavat,
+Värivaihtoiset ja kirkkahat,
+Taikka tupruttaapi usviaan,
+Pilviäkin, ukkostakin tuopi,
+Mustaksi mun taivahani luopi.
+Sitte pudottaapi pisareita,
+Katkeria muiston kirpaleita,
+Sielun polttavia kyyneliä,
+Hengen hermopohjaa särkeviä.
+Minä kylven siinä suihkussa,
+Odotellen aamun nousua,
+Kylven helmissä ja pilvissä,
+Salamoissa, yössä synkässä,
+Kunnes uuvun, yöhön uppoan --
+Näenkö, näenkö päivän nousevan?
+
+14/12
+
+
+
+ÖLJYPUITTEN ALLA.
+
+Mitä itket, sydämeni?
+Kirkas päivä paistaa,
+Vapahana päivän alla
+Lämmin laine loistaa,
+Välimeren rantain laine,
+Joll' on kauas kuulu maine.
+
+Mitä itket, sydämeni,
+Oljypuitten alla?
+Rauhanpalmu sulle suhkaa
+Ylläs korkealla.
+Kaikkiall' on kirkas taivas,
+Sydän, mikä sun on vaivas?
+
+Eikö ruusut sulle mieleen?
+Poimi viikunoita!
+Ota vastaan lemmenleikit,
+Viinin nautinnoita! --
+En, en! Niin on raskas mieli,
+Ettei kertoa voi kieli.
+
+Palmut rauhaa tarjoavat,
+Ruusut rakkautta,
+Öljypuut ne lohduttavat --
+Kaikk' on viekkautta!
+Maani unhottaako voisin,
+Etelässä hekkumoisin!
+
+Sanan Suomestani kantoi
+Karsas mistraltuuli,
+Että uhkaa vainioita
+Halla myrkkyhuuli,
+Uhkaa vuosisatain viljaa
+Syövyttää ja jäytää hiljaa.
+
+Siksi itket, sydämeni,
+Oljypuitten alla,
+Vaikka rauhanpalmu suhkaa
+Ylläs korkealla:
+Itket, sydän, kalleintasi,
+Perintöä vanhempasi.
+
+       *    *    *
+
+Ylly työhön, sydämeni,
+Laula voimavasti! --
+Sieltä nuorten laulu soipi,
+Kaikuu tänne asti!
+Valo, lämpö siellä koittaa
+Hallat, vihanviimat voittaa.
+
+Oransien kukkasia
+Täällä myrttiin kiedon,
+Öljyn-oksiin laakeria,
+Kun saan häistä tiedon: --
+Suomen toivo viettää häitä,
+Sille seppeleitä näitä!
+
+Cannes joulukuulla.
+
+
+
+ERI KIELIÄ.
+
+Mitä lausuu sutten ulvonta,
+Mitä kiljuvainen leijona?
+-- Vihan kieltä.
+Mitä kertoo kukka tuoksullaan,
+Mitä kevätleivo laulullaan?
+-- Lemmen kieltä.
+Syksyn kypsi viikuna
+    kun aukeaa,
+Suloutensa kaiken se
+    kun tarjoaa --
+Mitä haastaa se?
+-- Kieltä äitimme?
+
+
+
+
+
+VUOSI 1899.
+
+
+
+RAAJARIKKOINEN.
+
+LAPSI.
+En isää, en äitiä auttaa voi,
+Miksi mun Luoja maailmaan loi?
+
+ÄITI (rukkinsa ääressä).
+Maailman rukissa kehrättäväksi
+Luoja sun tänne tuomaan läksi,
+Kuteheksi kultakankaaseen,
+Kirjavahan, riemuraittaiseen,
+Jota kukin kaunistella voi,
+Jossa kukin säveleensä soi.
+Siellä soinnut ihanasti, sieltä
+Sinä kuulet tuhat onnenkieltä.
+
+LAPSI.
+Miksi täällä täytyy kärsiä,
+Paljon surra, paljon itkeä?
+
+ÄITI.
+Siksi että onnenkutehet
+Tarvitaan niin hienon hienoiset.
+
+Cannes 9/1
+
+
+
+POIS VALON TIELTÄ!
+
+Puut, ikkunastani loitommaksi
+Pois päivän tieltä lähtekää!
+Sisälle, kukkani, astukaatte
+Tai syrjemmälle väistykää!
+Minä puita lemmin ja kukkia lemmin,
+Mut valoa vielä, viel' enemmin;
+Siis suurin kunnia suokaa sille,
+Edellä valkeus päästäkää!
+
+Kun valon valta mun luonani on,
+On puita, on kukkia mulla,
+Myös linnut oksille lentävät,
+Ne tohtivat luokseni tulla.
+Puu, kukka maahan jos hakattaisiin
+Ja linnut oksilta ammuttaisiin,
+Niin valon lämmössä sydämeen
+Ne mulle kasvaisi uudelleen.
+Siis valokullan te sallikaa
+Mun kotiini, luokseni tulla!
+
+Cannes 19/1
+
+
+
+SULJETTU PUUTARHA.
+
+Mies rikas rustasi linnan uljaan
+Ja puutarhan päivänrintaan,
+Vaan köyhän kansan ei sallinut sinne
+Hän silmätä mihinkään hintaan.
+
+Hän linnan, puiston muurilla kaarsi,
+Vaan ruusut kasvoivat yli;
+Sireenit, öljypuut, oransitkin
+Ne huusivat: auki on syli!
+
+Nyt köyhä kansa kuin mettinenkin
+Näki oransin kultaposket
+Ja tunsi tuoksua ruusun, liljan,
+Vaan puuttui kullat ja vasket.
+
+Ei käsi ylty, ei raha riitä --
+Kaikk' yksin rikashan vaatii:
+Siis muurin kauhean korkeaksi
+Hän puiston ympäri laati.
+
+Nyt lintu musta vain sinne pääsi
+Ja käärme nous' yli muurin;
+Ei silmä köyhän, ei auringonkaan,
+Ja siitä tappio suurin.
+
+Siell' yö ja kalma nyt viihdyskeli,
+Puut, kukat kuihdutti huoli,
+Ja mieli haikea rikasraukan
+Myös sairastutti -- hän kuoli.
+
+Sen jälkeen -- muurit kun aika mursi --
+Puutarha virkosi jälleen
+Ja kaikki kansa käy poimimassa
+Sielt' iloa elämälleen.
+
+Cannes 12/1
+
+
+
+ALAHALLA.
+
+Siell' alahalla hurjat riitelevät,
+Ne toinen toistansa tyrkkii,
+Ja joukossa siellä väkevimmät
+Ne kansan jumaliksi pyrkii.
+Mut, oikein ihmeinä loistaakseen,
+Ne kansaa tahdo ei tasalleen.
+
+Kuin fosforipölkyt pimeässä
+He välkkyvät -- niinkuin paavi
+Ja kätyrit kähmivät hämärissä,
+Kuin munkit, kädessä haavi.
+On pimeässä järvessä mukavaa,
+Vaan kunniallista ei, tuulastaa.
+
+Cannes 21/1
+
+
+
+TOMUINEN.
+
+Kuin lapsen sielu, niin hentoinen
+On maantien laidassa kukka:
+On silmäkin sillä kuin ihmisen
+Ja lehtinä tumma tukka.
+
+Vaan tomuinen, oi tomuinen
+On maantien laidassa kukka,
+Ett' eiköhän kuihtune poloinen,
+Sit' eiköhän perine hukka.
+
+Olis siivet sillä, niin lentäisi
+Se puhtahammille maille;
+Vaan sielläkin ihmiset mieltyisi,
+Sen leikkaisi siipiä vaille.
+
+Tuop' ilma tuulia puhtaita,
+Voi taivas lainata kasteen;
+Mut myrsky, halla on korjanna
+Monet joukosta maailman lasten.
+
+Cannes 25/1
+
+
+
+PENSAITA JA PUITA.
+
+Pensahaksi
+Matalaksi
+Kanerva meillä jää;
+Etelässä
+Lämpimässä
+Puuksi se ennättää.
+Kunpa vain ei ihmiset
+Meill' ois pelkät pienoiset,
+Matalat ja matavaiset,
+Kurjat, kierot, halpamaiset.
+
+Oispa aika toivottaa
+Heille vartta vahvempaa:
+Selkärangan
+Niinkuin hongan,
+Joka pilvissä,
+Yössä, myrskyssä
+Korkeutehen päänsä kurkottaa,
+Seistä, sortuakin uskaltaa.
+
+Cannes 2/2
+
+
+
+VIIRIMME.
+
+Mik' onkaan meidän viirimme,
+Jonk' ympäri me yhdymme?
+Peruslakimme, peruslakimme!
+Ei liehu päämme päällä se,
+Se syöpynyt on vereemme.
+Sen johto riittää: järjestys
+Sen riento on ja edistys.
+Sen isät meille sääteli
+Ja ruhtinaamme vahvisti --
+Se on Suomen viiri, se.
+
+Ja mitkä värit viirissä
+Voi kiintää meidän sydäntä?
+Värit luonteemme, värit luonteemme:
+Ne rehti luotettavuus on,
+Pyrintö puhdas, nuhteeton,
+On horjumaton kestävyys
+Ja yhteistyössä ystävyys.
+Ne värit luoja johtaissaan
+Jo meihin piirsi sormellaan --
+Ne on värit viirimme.
+
+Työtanner, sotatanner, se,
+Jonk' yli johtaa viirimme?
+Se on Suomemme, se on Suomemme!
+Maa, jossa kukkii isäin työ
+Ja josta lapset leipää syö,
+Maa, jossa oikeus, valistus
+On kansan toivo, lohdutus,
+Ja jossa työmme hedelmät
+Myös maailmalle kypsyvät --
+Se on meidän Suomemme.
+
+Jos viiri meiltä riistettäis
+Sen henki rintahamme jäis:
+Oma henkemme, peruslakimme.
+Ja värit suomalaiset, ne
+Myös säilyis meidän kanssamme.
+Ja vaikka meidät silvottais,
+Pois luontomme ei lohkeais;
+Jok' uusi polvi povestaan
+Taas nostaa viirin valvomaan --
+Se on viiri Suomemme.
+
+Siis viirihimme yhdymme
+Ja toimeen, työhön ryhdymme!
+Työmme Suomelle työt' on kansoille.
+Ken uskollisna itselleen
+On vilpitön myös veljelleen,
+Hänt' askeleensa kiittävät,
+Hän suhteet luopi lämpimät,
+Ja rauhan viljavainion
+Hän työmies uskollinen on --
+Se on viiri Suomemme.
+
+Cannes 2/2
+
+
+
+RAJAMAILLA.
+
+Ajan aallot ankarasti lyövät
+Ja ryske kaikkialla käy,
+Maan suuret pienempiä syövät
+Ja heikon lohdutust' ei näy.
+Väkivalta toivon sammuttaapi
+Ja villit voimat raivoaapi.
+Oi, ihmisyys, oi oikeus,
+Miss' onkaan teidän pelastus!
+
+Mik' ääni huutaa rinnassamme?
+Se ihmisyyden vaatimus:
+Ett' on myös Suomen kansallamme
+Elämän suuri oikeus.
+Me omilta kun juuriltamme
+Valoa kohti ponnistamme,
+Hedelmät Suomalaiset me
+Sivistystyölle kannamme.
+
+Me nuoret mielet yhdistämme
+Nyt kaikki valon lieden luo
+Ja sydäntämme lämmitämme,
+Se meille uuden tarmon tuo.
+Se taistelussa ihmisyyden
+Tuo meille innon, kestävyyden
+Ja tunnon selvän, kirkkahan,
+Pimeät vallat voittavan.
+
+Tää kansa, joka sielustansa
+Jo muinoin suuret laulut loi,
+Ei sorru miehuusvuosinansa,
+Kun lasnakin se kestää voi.
+Työase sillä heiluu vyössä,
+Sen voima varttuu päivän työssä
+Ja pohjasta sen sydämen
+Soi laulu uuden huomenen.
+
+Kuin niittypaju painon alta
+Me nousemme ain' uudelleen;
+Kuin raita, ilmaa korkealta
+Me hengitämme sydämeen;
+Ja niinkuin laine rantojansa
+Tää kansa seuraa lakiansa.
+Vaan ajan myrskytuulissa,
+Oi Suomi, ollos valvova!
+
+Me naapuria lähestymme,
+Kun kättä ystävän hän tuo,
+Työkumppaliin me veljestymme,
+Kun hänkin meille arvon suo.
+Vaan kädessä jos käärme hällä,
+Me kaartelemme etähällä:
+Mies kelpo karttaa riitoja,
+Tok' oman tuntee arvonsa.
+
+On meidän arvo itse meissä,
+Sit' emme salli tallata.
+Kun rehti kunto töissä, teissä
+On kunniamme mittana;
+Kun valistus on miekkanamme
+Ja puhdas tunto rinnassamme,
+Kun itseämme emme myö,
+Ei mitkään vallat meitä lyö.
+
+Me nuoret mielet yhdistämme
+Siis valistuksen lieden luo,
+Ja sydäntämme lämmitämme,
+Se toivon, voiman, innon tuo:
+Ett' uskollisna suojelemme
+Me isäin lait ja vapautemme,
+Niin Suomi polvi polvelta
+On kukoistuva, nuortuva!
+
+Cannes 9/2
+
+
+
+UUTTA, UUTTA.
+
+Oi linnut, laululinnut, te
+Mun luontoani seuraatte:
+Te orahille
+Ja kukkasille
+Vain laulelette.
+Kun tähkä täyttyy,
+Kun jyvä kypsyy,
+Te vaikenette,
+Tai kevättä etsitte uutta, uutta,
+Valon ja kukkien ikuisuutta
+Ja siksi seutuja vaihtelette.
+
+Cannes 16/2
+
+
+
+JUMALA HYLKYSILLÄ.
+
+LEGENDA.
+
+Tabernakli on särjetty! Jumala
+Pois päästetty! -- Hyvä, se hyvä!
+Mut missä hän voipi nyt asua,
+Mikä paikka on rauhainen, pyhä?
+
+Hän etsimässä on sydäntä;
+Hän mennyt on kirkkoon. Mutta
+Hän kuort' on ja temppuja löytännä
+Sydänraukkoihin kietounutta.
+
+Hän tutki nyt rikkaita kotia,
+Vaan sielläkin kultainen kuori.
+Häntä vanhat kammoi kuin peikkoa,
+Ja moniko siell' oli nuori.
+
+Työmiehiä löysi hän. Niilläkin
+Oli työtään korvihin saakka.
+Kun sydäntä tutki hän -- hirmuisin
+Siell' asui jo murheen taakka.
+
+Hän tarkasti myös sotajoukkoa,
+Jalo sydän on kenties siellä.
+Ei! siell' oli kylmä kuin kirkossa,
+Univormut ja temput tiellä.
+
+Hän valtioviisaita etsimään,
+Mut Gladstone kuolla jo ehti.
+Ja muilla ei sydäntä ensinkään --
+Sen kohdalla vaan joku tähti.
+
+Nyt kääntyi luokse hän ruhtinaan:
+Sun kuinka on sydämes laita? --
+Jumal' armahda! siellä on parhaillaan
+Ministerejä juonikkaita.
+
+Runoseppien luo tuli jumala.
+Mut heillä on sydän kuin laiva:
+Siell' leijailee koko maailma,
+Viha, rakkaus, tuska ja vaiva.
+
+Piti heidätkin heittää, matkustaa
+Sisämaahan, paimenten luokse
+Ja maamies raukkoja lohduttaa --
+Tuli sieltä jo kukkien tuokse!
+
+Maamies oli heinänkorjuussa,
+Elomaillakin häärivät toiset;
+Oli kiirettä, touhua kaikilla,
+Ei joutilaita edes loiset. --
+
+"Mitä? Täälläkö liikkuu jumala!
+Siis taivaassa riitä ei tilaa.
+Siks ollut on kehnoja ilmoja,
+Kun herra noin arvonsa pilaa!"
+
+Niin maamies huudahti ihmeissään,
+Hien pyyhkäsi otsaltansa.
+Ei näyttänytkään hän sydäntään,
+Vaan huolehti saalistansa.
+
+Ei jumala pakkoa käyttänyt
+Kuin maalliset vallat julmat:
+Hän vapaata sydänt' on etsinyt,
+Monet kärsien kiusat ja pulmat.
+
+Vaan asunto, hälle kun tarjottiin,
+Oli ränstynyt ollut jo kauan,
+Ja milloin hän sattuikin ystäviin,
+Ne hoippuivat nojassa sauvan.
+
+Siks siirtyä päätti hän taivaasen,
+Hyvin kauas ja korkealle;
+Hätähetkinä, ihmisten huutaen,
+Alas astua maailmalle.
+
+Vaan siitä on seuraus alhaalla
+Sekasortoinen maailmanvalta:
+Jalo herramme meistä on kaukana,
+Hätähuuto soi kaikkialta.
+
+Cannes 13/2-2/3
+
+
+
+MURHELINTU.
+
+Kottarainen, se murhelintu,
+Jota harvasti mainitaan,
+Oli oppinut elämältä
+Pienen, pienosen laulun vaan.
+
+Kottarainen, se tumma lintu,
+Lauloi pienosen säveleen,
+Minkä lauloi, sen totta lauloi,
+Se koski kuulijan sydämeen.
+
+Cannes.
+
+
+
+MEREN RANNALLA.
+
+Meri valtava, keuhkos anna
+Avaruutta mun hengittää,
+Väkivoimasi mulle kanna
+Luonnon ääriä yllättää.
+
+Meri valtava, sydänpalkeet
+Anna myrskyssä kestäntään,
+Luonnon riehuvat voimat, alkeet
+Tahdon tarmolla säätämään.
+
+Sitten tyynessä anna mieli,
+Joka maailmat kuvastaa,
+Josta välkkyisi taivaan kieli,
+Vaikk' on pohjassa vankka maa.
+
+Rikasriistaiset meren nielut
+Minä sieluuni tahtoisin,
+Sinne hurmaisin ihmissielut,
+Satulinnoihin kirkkaihin.
+
+Onnenmettä kuin mehiläiset
+Kellareissani keittäisin,
+Mut taas onnesta päihtyväiset
+Myrskyn siiville heittäisin.
+
+Merikäärmettä vastaan veisin
+Heitä hurjahan taisteluun
+Enkä uupuisi kyyneleihin,
+Tuskan, onnenkin vaihteluun.
+
+Meri lienenkin rantalaita,
+Aalto pohjattu, katoton,
+Pilvilentoni raja-aita
+Oman painoni pakko on.
+
+Utusiipenä päivän alla
+Ylös kirkasna karkelen,
+Sieltä mielellä raskahalla
+Painun maaemon paarmaillen.
+
+Kiehun, riehun ja etsin merta,
+Yhteisrientojen pauhinaa,
+Mutta kaipaus joka kerta
+Ylös, ylös mun nostattaa.
+
+Hyrski, sieluni, riehu myrsky,
+Jos se aaltojas puhdistaa!
+Toki ankarin, tuimin tyrsky
+Rannan hiekalle raukeaa.
+
+
+
+SANKARI.
+
+Valonsankari, aurinko,
+Sinun matkas on mainio:
+Nouset loistossa, kunniassa
+Niinkuin paavikin valtikassa.
+Mut et kansoja kerjää, kisko
+Etkä valheita heille visko.
+Sinä lämmintä valkeutta
+Kylvät, kasvatat rakkautta.
+Nostat ruusun ja neilikin,
+Lemuhuulisen narsissin,
+Mimosan, kultia kukkivan,
+Eukalyptuksen korkean.
+Jalo palmu ja sypressi
+Kohti taivasta pyrkivi,
+Sitrun, viikuna, viinimarja,
+Tuhatsilmäinen kukkasarja
+Päivän lemmestä päilyvät,
+Pippurmarja ja piikkipensas
+Oman luontonsa näyttävät.
+Sisiliskokin, käärme, konna
+Ovat tahdosta auringon --
+Nehän nostavat taistelon:
+Muuten maailma toimetonna
+Kuollut, keinoton, kurja on.
+Jalopeura ja kotka, ne
+Aasit nostavat valveille.
+Mutta auringon valta, muista
+Ylin, voittavi taisteluista:
+Näitkö riehuvan myrsky-yön?
+Päivä päästi sen pauhinasta;
+Tunnet raakojen rosvo työn --
+Valo auttavi vainojasta.
+Valon kulku se vainoo maata,
+Ettei kuolema voittaa saata.
+Miksi säikyt, kun pilvehen
+Näet peittyvän päivyen?
+Miksi auringon vaipuessa
+Suru sulla on katsehessa?
+Alas Esterelvuoren taa
+Valon sankari uppoaa.
+Meri siellä sen ottaa vastaan,
+Niinkuin äitikin lempilastaan,
+Rinta hehkuen purppurasta,
+Pojan kaunihin kunniasta.
+
+Kukka silmänsä ummistaa,
+Iltalauluja kaikuu maa.
+Miksi riennätte pilvet sinne?
+Päivän haudalle vaiko minne?
+Miksi Esterel synkkä on?
+Hautakumpuko toivoton?
+Pilvet varjoja sinne heittää,
+Suruharso sen kasvot peittää.
+Itkee taivaskin. Tauotkoon!
+
+Valo ei väsy taisteloon.
+Pääskyt muuttivat Afrikkaan,
+Mutta palaavat aikanaan.
+Kesyn pääskynpä seurassa,
+Valon noustua uutena,
+Palajamme taas pohjolaan
+Pimeyksiä voittamaan.
+
+Cannes.
+
+
+
+KEVÄTVIRRAT.
+
+Soista, järvistä
+Jäät on lähtennä,
+Vesi vuorilta
+Vierii virtoina,
+Salon sydämet
+Taas on lämpöiset.
+
+Nuoret virrat, te
+Minne riennätte?
+Mit' on kiirettä?
+Päiv' on pilvessä,
+Sumu peittää maan,
+Miss' on taivaskaan?
+
+Sydän taivaan on
+Tyly, tunnoton.
+Vallat korkeat
+Lain rikkovat.
+Nuoret virrat, te
+Minne riennätte?
+
+Virrat vastaa: me
+Tiemme tiedämme.
+Yksi aatos on
+Meillä verraton:
+Elää tahdomme,
+Siksi riennämme!
+
+Elää omasta
+Suomen voimasta.
+Kivet käännämme,
+Pyörät väännämme,
+Luomme kukkia,
+Kevättoivoja,
+
+Luomme vainiot
+Maassa mainiot;
+Kevätsydämen
+Voiman lämpöisen
+Maalle annamme --
+Siinä uhrimme.
+
+Aikain menneitten
+Päivä paisteinen
+Meidät vapahti,
+Työhön valmisti.
+Meidän rinnassa
+Aik' on tuleva.
+
+Nuorta verta me
+Täynnä hyrskymme,
+Nuorta voimaa me
+Tuomme Suomelle.
+Matka kirkastaa,
+Liitto vahvistaa.
+
+Suuren, mahtavan
+Virran hohtavan
+Luoda tahdomme
+Suomen rannoille
+Lämmön tuojaksi,
+Suven suojaksi.
+
+Meiss' on valkeutta,
+Vaikk'ei taivaalla;
+Meiss' on oikeutta,
+Vaikk'ei korkeilla: --
+Kevätvalkeus,
+Elämänoikeus.
+
+Ne ne voittavat
+Väet valtavat,
+Ne ne uudestaan
+Luovat valonmaan.
+Kevätvirtoja
+Voitte uskoa.
+
+Sveitsi, Vevey 30/4
+
+
+
+SVEITSI.
+
+Vuorivirta pauhaten
+Rientää Lemanjärvehen.
+Kirkasta se välkkyy mieltä,
+Vapauden kertoo kieltä.
+Niinkuin Suomen virroilla
+Sill' on paljon toivoja.
+Mut ei yhtä usein se
+Pettyne.
+
+Niitty heinäsirkkoineen,
+Heilmäpuineen, kukkineen
+Tuntuvat kuin tuttavilta,
+Lupaavilta, tuoksuvilta;
+Hymyilevät päivälle
+Niinkuin lapset taatolle.
+Vaan ei niillä pelkoa
+Hallasta.
+
+Paljon yhteiskukkia
+Tääll' on, joita Suomessa,
+Ihmisissä paljon somaa,
+Tuntuu kuin ois meidän omaa.
+Mutta tääll' on tyydytys,
+Kansan tahdon täyttymys,
+Tääll' on Suomen toivomus:
+Vapaus.
+
+Valistus ja vapaus,
+Joista puhkee rakkaus,
+Joka vieraat veljestyttää,
+Uskot, toivot lähennyttää:
+Heikkoin syöjät, sortajat
+Ihmisiksi muuttuvat.
+Milloin, Sveitsi, Euroopat
+Valloitat?
+
+Vevey 3/5
+
+
+
+PALAUSTUNNELMA.
+
+Etelässä lämpimässä
+Sydän kaipaa Suomeaan,
+Halki myrskyn sinne soutaa
+Kallioiseen rantamaan.
+
+Kylmä viima vinkuu vastaan,
+Taivas lunta tuiskelee,
+Kevätkuussa lehti kuihtuu,
+Sydänparkaa kirvelee.
+
+Pilvessä on kansan mieli,
+Silmä epäluuloinen,
+Epätoivo sydämessä --
+Missä luottamus on sen?
+
+Missä toivo, kotirauha,
+Yhteisonnen kukkanen?
+Ennen toinen toiseen luotti,
+Miss' on turva lakien?
+
+Sydän kotioksaa etsii,
+Siinä surren laulaakseen;
+Ehkä vaihtuis inha ilma,
+Päivä paistais uudelleen.
+
+Mut ei mulla kotikolkkaa,
+Minne pääni kallistan --
+Tuvan takana on turve,
+Sinne, -- sinne torkahdan.
+
+Näen siellä unta synkkää
+Riistetystä maastani,
+Likaisista urkkijoista,
+Taisteluista kansani.
+
+Näen unta enkä herää,
+Kunnes voittaa vapaus,
+Kunnes laki maata valvoo,
+Koittaa kansan oikeus.
+
+Hanko 23/5
+
+
+
+ELÄMÄN LAHJAT.
+
+Maan lahjat, taivaan antimet
+Mit' ovatkaan, kun kerskailet?
+Kuin ruoho, lehti vihreä,
+Vain kesäkauden kestävä.
+On onnellisin tunnelma
+Kuin kukan tuoksu tuulessa,
+Pois haihtuva ja vaihtuva.
+Tekosi, toimes parhaimmat,
+Kuin hedelmät puu, luovutat
+Ja onnen ehkä nautit siitä,
+Etteivät lapses hylkää niitä.
+Ja elämäsi iltana
+Alasti seisot tuulissa,
+Kuin viikunapuu syksyllä,
+Odottain uutta kevättä --
+Jos tohdit, jollet vapisten
+Epäile voimaa juurien.
+
+5/7
+
+
+
+KÄY VASTAKIN!
+
+Tiesi totta se pieni lintu,
+Olalleni kun lennähti:
+Tiesi kuinka mun sydämeni
+Kovin lempeä kaipasi.
+
+Tunsi varmasti linnun lapsi,
+Kuinka kaihosin ystävää,
+Siksi riensi se rinnoilleni,
+Tahtoi mieltäni viihdyttää.
+
+Mutta maailman silmä sattui,
+Siitä lintuni säikähti:
+Kauas karkasi -- minne, minne! --
+Ken sen etsi ja ennätti.
+
+Kiitos, kultainen linnun lapsi,
+Että muistit mun kerrankaan;
+Jollet eksyne ainiaksi,
+Käänny luokseni uudestaan!
+
+Lennä luokseni! ynnä sitten
+Suomen lohduksi lauletaan;
+Läpi kaihon ja kyynelitten
+Toivon laulamme kukkimaan.
+
+Koivula 17/7
+
+
+
+ALAS VÄÄRYYS.
+
+Oli aika, kun ihminen pilkottiin,
+Jäsen päivässä lyötiin pois,
+Ja ne lintujen ruuaksi viskeltiin,
+Että rangaistus julmemp' ois.
+
+Tapa raaka se jäi. Vaan sielumme
+Nyt hienoksi silvotaan,
+Kun julkinen kieli, kun soihtumme,
+Sana lentävä kahlitaan.
+
+Ja mikä on kallihin -- rakkaus
+Isänmaahan -- se kielletään
+Ja synnyinmaaltamme oikeus,
+Terä silmämme, riistetään.
+
+Näin kaikki kun meiltä on riistetty,
+Mikä suurt' on ja kallista,
+Niin sielumme, hienoksi kehrätty,
+Sekö löytäisi rauhansa?
+
+Ei sielumme ennen rauhaa saa
+Kuin oikeus kruunataan:
+Käsi levoton auralta herpoaa,
+Kun lait käy horjumaan.
+
+Ja kansan huutoja tuulet vie
+Yli maan, yli maailman:
+Alas vääryys, oikeudelle tie,
+Valo, vapaus valtahan!
+
+Helsinki syksyllä.
+
+
+
+VALOSSA.
+
+Alat laajat, suuret maailmat
+Silmissäni joskus loistavat,
+Kaikki tähtitaivaan kultaamat.
+Toisinaan näen pienen lemmenkukan,
+Immen silmän taikka hienon tukan,
+Nekin kaikki taivaan kultaamat.
+Joskus mulle kaste ruohossa,
+Pieni helmi suur' on maailma,
+Kun se vaan on taivaan kultaama.
+Äiti, koti, kansa, synnyinmaa
+Valon valvattina heijastaa,
+Kirkastuvat taivaan kullassa.
+
+
+
+TAIVAASEN.
+
+Olen varma, että kukka niinkuin puu,
+Jonka latva korkeutehen kohouu,
+Uskoo kasvavansa taivaasen,
+Sinne silmäilee se tuoksuten,
+Eikä epäile kuin ihminen
+Eikä petykään: -- Jos alhaalla
+Tai ylhäällä on ilma puhdasta
+Niin kaikkiall' on yhtä taivasta.
+
+
+
+VIELÄ KAIPAA.
+
+Beethoven, suuri mestari,
+Hän sieluansa soinnutti.
+Sit' antoi kuulla maailman
+Ja luuli senkin sointuvan.
+Se kuunteli ja kyynelteli
+Ja käsiänsä paukutteli,
+Ett' ois sen luullut noussehen
+Jo maailmoihin sointujen.
+Vaan mestari kun taukosi,
+Niin joukko vaiti kaipasi
+Ja vielä kaipaa -- milloinka
+Luo kukin itse sointunsa?
+
+
+
+MENNYT.
+
+Veti arpansa nuorukainen,
+Sotilaaksi hän kutsuttiin:
+Siit' on asti nyt hurjanlainen,
+Juopi itsensä juovuksiin.
+
+Surumielin hän nauru suussa
+Kylän raitilla rallattaa,
+Eikä viihdy hän työssä muussa,
+Senkuin tyttöjä petkuttaa.
+
+
+
+JÄRKI JA SYDÄN.
+
+Oi, sydämen murhasit rinnastasi,
+Kun viettelit kultaisen omenani
+Ja hylkäsit -- sydämes tapoit.
+Sua järkesi johtaa armoton,
+Kuin terävä partaveitsi;
+Se järki se kesytön, villi on,
+Kuin murhaajan käsissä peitsi.
+
+Varjelkoon Herra sun tieltäsi
+Mun lastani, mun lastani!
+Mun lapseni itkee, itkussansa
+On sydäntä -- olkoon se lohtunansa.
+Mun lapseni sydän ei kuollut.
+Se sydän sorrettu, sairas on,
+Vaan syvempi entistänsä.
+Laps ei ole sieluton, tunnoton,
+Vaan säilytti elämänsä:
+Hän itkee menneitä kukkiaan,
+Vaan sydänhän kukkii uudestaan.
+
+
+
+SUURET LAHJAT.
+
+On hällä haukan kynnet
+Ja sydän ilveksen;
+Hän kuinka tehdä voisi
+Jalotöitä ihmisten?
+
+Hän rosvon koulut kulki,
+Kehitti lahjojaan;
+Miks ihmisrakkautta
+Nyt hältä vaaditaan?
+
+Jos kyntensä hän peittää,
+Kun seura vaatii sen,
+Hän julmuudessa muuten
+On kissan vertainen.
+
+Jos leijonan ei töihin
+Hän nousta jaksakaan,
+Niin saaliin vuoksi suostuu,
+Kuin karhu, tanssimaan.
+
+Hän ketun konstit keksii,
+Kun viisast' etsitään
+Ja hammastaan hän näyttää,
+Kun kysyt sydäntään.
+
+Siis hällä suuret lahjat
+On, mutta villit vaan,
+Tok' ihmisenkin arvoon
+Hän nousee toisinaan.
+
+
+
+IHMIS-ELÄIMIÄ.
+
+Satu vanha kertoo: Löytyi luoto,
+Jossa eläimill' ol' ihmismuoto.
+Muuten elivät ne eläimiksi:
+Joitakuita luultiin lampahiksi,
+Joita ihmisrevot keritsivät
+Taikka heitä suuhun pistelivät.
+Ihmispukki vuohineen siell' eli,
+Että luoto pahoin löyhkäeli.
+Jotkut ilmaisivat julmaa sutta,
+Muiden syöjää perin paatunutta.
+Ihmismuodon alla itse siat
+Säilyttivät hekkumaiset viat.
+Orja, oppimaton ihmis-aasi
+Pistot kärsi, vasten mielin raasi.
+Joukoss' asui joku virkku hepo,
+Jolle työstä harvoin suotiin lepo.
+Moni ihmislehmä minkä säästi,
+Käärmemiehet lypsämään sen päästi.
+Itse koira, aivan ihmiskuono,
+Muita haukkumaan ei ollut huono.
+Mirri, sekin ihmisviiksinensä
+Muiden vainoon uhras sydämensä.
+Mutta haukat, kotkat, leijonat
+Ihmisinä voiton ottivat:
+Nimitettiin vapaasukuisiksi,
+Ne kun jouten jäivät, vapahiksi.
+Sellainen se luoto. Mutta meillä
+Sama satu uudistuu kuin heillä.
+
+
+
+MUISTOSSA.
+
+Sun unhotanko? -- en koskaan.
+Vaikk' eläisin niinkuin taivas,
+Niin vanhaks, harmajaks;
+Vaikk' eläisin niinkuin taivas,
+Niin onnen runsahaks.
+
+Minä paljon karvasta, katkeraa
+Voin matkan varrella unhottaa,
+Se raskas, raskas on kantaa.
+Mut onnellista ja kirkasta
+Elämän muistoa, toivoa,
+Pois sit' en hentoisi antaa.
+
+Sun kultakutrista nuoruuttas,
+Sun kirkassilmäistä taivastas;
+Mun untani, toivon-unta,
+Kuin puhdasta alppilunta --
+Niit' unhottaisi en koskaan,
+En koskaan.
+
+
+
+KOHTAUS LÄHTEELLÄ.
+
+VÄINÖ.
+Miks ei mulla mieli vakaa?
+Miks ain' uutta
+Ihanuutta,
+Suloisuutta
+Ajan takaa?
+Sano, Aino immyt, sano,
+Miksi mulla on
+Aivan loputon
+Kauneuden, rakkauden jano?
+
+AINO.
+Siksi, ettet milloinkaan
+Maltu pohjaan siemaamaan
+Kauneutta,
+Rakkautta.
+
+VÄINÖ.
+Ajatuksen lausuit soman!
+Pohjaan ken juo pohjattoman?
+Sano, Aino immyt, sano,
+Kuinka voisi lähteen jano
+Tyhjentää maan uumenhetteen?
+Vaikk' on täynnä silmä lähteen,
+Sydän sen on janoinen,
+Aina ahmii pohja sen
+Syvyydestä uumenten.
+
+AINO.
+Niinpä niin, mut lähde se
+Juottaa lauman, virran uoman,
+Antaa taivaankaaren juoman,
+Antaa suukon suukolle --
+Mit' annat, kitsas, minulle?
+
+VÄINÖ.
+Anteeks, Aino, tänne juokse,
+Sydänlähteheni luokse,
+Paina tänne pääsi musta,
+Annan janon sammutusta!
+
+Tyttö huima metsään viisti,
+Lähteheltä suukon säästi.
+
+
+
+KAHLEENI.
+
+Sun silmäykses,
+Niin lempeä, hehkuva silmäykses
+Minut ensiksi hurmasi.
+
+Sun kättelysi,
+Niin pehmeä, hempeä kättelysi
+Minut luoksesi kiskalti.
+
+Sun sydämesi,
+Niin luottava, lempeä sydämesi
+Minut valloitti viimeksi.
+
+Sun silmäsi
+Mun hurmasi,
+Sun kätesi
+Mun kiskalti,
+Sun sydämesi
+Vei omaksesi.
+
+Nää kolminkertaiset kahlehet
+Lie ainaiset, oi ainaiset!
+
+
+
+KOKO TAIVAS.
+
+Koko taivas tuikuttaa
+    voi yhdessä tähtösessä.
+Koko kevät puhkeaa
+    vain ruusun nupposessa.
+Sulous kaiken keväimen
+    voi täyttää leivon sävelen.
+Ja kaiken maailman kauneus
+    on mulle impeni rakkaus.
+
+
+
+PUHTOINEN.
+
+On kaunis, valkea kukkapuu,
+Se kummun rinnassa hohtaa;
+Se lintuin lauluhun havahtuu
+Ja päivänpaistetta kohtaa.
+Puut suuremmat sitä suojelee
+Ja kaunis kansakin ihailee.
+
+Kun sitten valkea kukkapuu
+Hedelmäterttuja kantaa,
+Niin niihin nuoriso ihastuu,
+Puu heidän poimia antaa.
+Sen puun on lehtyet puhtoiset
+Kuin paratiisilinnun höyhenet.
+
+Hyv' olla valkean, puhtoisen,
+Kun kaikki antavat suojaa,
+Kun kukka tunne ei tuulien,
+Ei myrskypilvien tuojaa.
+Puut suuret siitä kun kertoivat,
+Niin puhtaan silmät ne kostuivat.
+
+
+
+JOULUYÖ RIVIERALLA.
+
+Jää, niinkuin neitsyt puhtoinen,
+Se hohtaa alpin harjalta,
+Vaan kaukana se valkoinen
+On lauhkeasta laaksosta.
+
+Mut alpin rintapuistossa
+Oransi hohtaa kultiaan,
+Sen toinen oksa tuoksuva
+Suo morsiuskruunuun kukkiaan.
+
+Ja meren luona, rannalla
+On jouluaatto. Joulupuu
+Siell' loistaa, käydään kirkossa,
+Soi tiukukellot, paistaa kuu.
+
+Ja tuikkii taivaan kynttilät.
+Mut yö ei lunt', ei unta nää,
+Vaan tuulet tuntuu lämpimät --
+Ei sentään kodin lämpimää.
+
+       *    *    *
+
+Oi, Suomen joulupahnat ja kuusi
+Ja lasten riemu, se aina uusi
+Ja kodin lämpöinen juhlamieli
+Ja oma kansa ja äidinkieli! --
+Ne joulun tuovat,
+Ne lämmön suovat.
+Mut etelässä ei kotia, --
+Se on kadulla.
+Kodittomalla kulkijalla
+On kotilietensä taivas-alla:
+Maailman suuri yhteisliesi,
+Kuin joulun sankari yhteismiesi.
+
+Jo kuulen aasien ammovan,
+Näen päivän syntyvän, nousevan:
+Se alpin neitsythelmasta
+Kohottaa kirkkaan otsansa.
+Nyt pienet tähdet ja suuri kuu
+Pois väistyy, haipuu -- ne kainostuu.
+Mut maassa suurten, pienien,
+Veshelmien ja kukkasten
+Sydämet, silmät kirkastuupi, --
+Maa hallelujaa kajahuupi.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1900.
+
+
+
+VUOSISATAIN VAIHTEESSA.
+
+Vuossata, kansallisuuksien luoja,
+Hautahan vaipuu.
+Tiedon- ja sähkön valtojen tuoja
+Ainiaks haipuu.
+Yöstä ja myrskystä päivämme koitti,
+Rummut ja torvet sen aamua soitti,
+Kanuunat kansojen verissä ammui --
+Nyt jyrinällä se vuossata sammui.
+
+Kuin kevät maanpoven kahleita laukoo,
+Elämätä luopi,
+Uusia voimia, urttia aukoo,
+Suuntia tuopi,
+Niin yli maitten valvahti kansat,
+Voimansa tunsivat, katkoivat ansat,
+Nuoruutta kiehuvin, kuohuvin voimin
+Ilmoille iskivät, tarttuivat toimiin.
+
+Tää kevätvuossata Suomenkin vyötti
+Miesväen vyöhön,
+Veressä vihki ja urhoksi lyötti
+Sotahan, työhön.
+Siit' asti onnen on toukoja tehty,
+Kukkia juhlittu, tähkiä nähty,
+Kunnia kasvanut, lentänyt maine,
+Vierinyt valtava edistyslaine.
+
+Vaan kevätvuossata käärmeetkin kantoi,
+Myrkkyjä keitti,
+Voimat suuret kun versoa antoi,
+Villiksi heitti:
+Villit ja väkevät heikompiansa
+Polkevat, pientänsä suurempi kansa.
+Petojen oikeus, käärmeitten kieli
+Vallassa viel' on -- ei ihmisten mieli.
+
+Vertuus, veljeys, oikeusvalta --
+Missä ne johtaa?
+Rakkaus ihmisten tekojen alta
+Harvassa hohtaa.
+Konnuus ihmisyyttä vain sylkii,
+Päivänkin valossa oikeutta hylkii,
+Yön ylös kutsuu Manalan maasta,
+Ilosta ilkkuu rikosten saasta.
+
+Jälleenkö yö-ajan talvea, jäitä
+Suomelle luodaan?
+Taotaan kahleita itsekkäitä,
+Orjuutta tuodaan?
+Totuusko mykkä on? Luottamus horjuu.
+Hävityshulluus yksinkö karjuu?
+Toivoko sammuu? Valheko voittaa?
+Milloin, oi milloin taas vapaus koittaa! --
+
+Eläähän nuoruus, keväimen lapsi,
+Vuossadan annos.
+Siihen siis, vanhus harmajahapsi,
+Toivosi pannos!
+Vaikka on riisuttu viiriltä vaatteet,
+Valvoohan kansa ja kansassa aatteet:
+Aatteen valta on taivahan valta,
+Kuka voi päästä sen valtikan alta?
+
+Totuuden oikeus joll' on, se voittaa,
+Kansoja kääntää:
+Kansojen parhaat parhaansa koittaa,
+Valtoja sääntää.
+Uusikin vuossata veressä uipi,
+Kunne se totuuden viljoja puipi,
+Kunne sen sylissä pienikin kansa,
+Heikkokin laps saa oikeuttansa.
+
+Siispä se kansa, jok' oikeutta palvoo,
+Vuossadan taivaan
+Tähtiä tähdätköön, ne kun valvoo!
+Suomenkin laivaan
+Taivahan valtojen tuikkehet kiiluu,
+Vuossadan aatteet meillekin hiiluu.
+Seuraamme niitä, ne johtavat meitä,
+Valossa, myrskyssä kunnian teitä.
+
+Varkaitten, rosvojen kaamea haamu,
+Uppoa yöhön!
+Jyrise ilta ja valkene aamu,
+Kiire on työhön!
+Etsimme miehuuden kesä-aikaa,
+Yhteislaulumme kauas jo raikaa.
+Ylös kaikk' uhrit ja suitsutusmaljat!
+Työmies nyt valvoo -- paukkuvat paljat.
+
+
+
+
+YHTEISKOULU.
+
+Suuri sekametsä kasvattaa
+Kuusen, hongan niinkuin lehtipuun,
+Pilvet heill' on yhteiset ja maa,
+Armo saman auringon ja kuun.
+Yhteistaivaan tuntevat ja maan,
+Eri säilyttävät luonnettaan.
+
+Yhteis-äiti, luonto, kouluttaa
+Pääskyslintua kuin leivoa;
+Sama taivasholvi hiihottaa
+Niiden liitelyä, lentoa --
+Pesätöihin pääsky sentä jää,
+Toukotoivot leivo livertää.
+
+Veljen niinkuin siskon, molemmat
+Yhteis-äiti ruokki rinnoistaan,
+Saman taaton yhteiskannikat
+Heitä voimistutti viljallaan.
+Sittekin on miehen luontoa
+Heistä toinen, toinen naisena.
+
+Suur on yhteiskoulu elämä --
+Ken sen neuvot oikein oivaltaa!
+Sekaisin ja rinnan, yhdessä
+Mies ja nainen siinä opit saa.
+Sentään vaistot, luonnontuntehet
+Eri töihin vie er' ihmiset.
+
+Kaikkein yhteiskouluin yhteinen
+Pohjakallio on synnyinmaa.
+Aatevaltain taivas tähtinen
+Rientojemme latvaa tutjuttaa.
+Nuori, liikkuva ja kasvava
+Mieli olkoon meidän latvana!
+
+Kirkas taivas viirinpohjamme,
+Totuus siinä liekkikirjaimin!
+Niissä oppimme ja ohjamme,
+Niille uhrimmekin kallihin!
+Elämämme valpas vaellus
+Nouskohon kuin ehjä rakennus!
+
+
+
+
+KÄSITYSTEN.
+
+Pellervon päiviä avattaessa 29 p. tammikuuta.
+
+Nytpä on kiihkeä pellon työ!
+Silmistä, mielestä pois nyt yö!
+Suomi on tehtävä Amerikaksi,
+Vapaaksi, väljäksi, viljavaksi.
+Lämpimiksi on luotava soita,
+Kirnuttava on turpeista voita.
+Rikkautta on luotava,
+Markkinoille se tuotava!
+
+Yhteistyöhön jo maamies käy,
+Toimi ja vilkkaus -- eikö ne näy?
+Eikö jo Suomessa vahva ja heikko
+Käy käsitysten, veljenä veikko?
+Vitkastellako aika ois hiljaa?
+Maailman markkinat vaativat viljaa,
+Suomesta toivovat nousevan
+Kansan toimevan, pontevan.
+
+Sydäntä, päätä ja kättämme
+Kysytään meiltä, kun yhdymme.
+Kysytään kirkasta, reipasta mieltä,
+Ett'emme maailman valtatieltä
+Väistyisi kilpailun tuoksinassa.
+Tarpein taistoss' on tarmoa kassa.
+Yhteistoimi luo kassoja,
+Meille ja maallemme aarteita.
+
+Ei pidä pilviksi vaihtua,
+Lampena höyryksi haihtua.
+Luokamme yhdessä valtava vuoksi,
+Nouskamme verraksi kansojen luoksi!
+Suomi, jos yhtyä, toimia kehtaat,
+Pyörität maailman myllyt ja tehtaat,
+Hengen valtoihin aineen tuot,
+Kehität vanhaa, uutta luot.
+
+
+
+MERANIN RUUSU.
+
+Hän Meranissa mulle näytti
+Nuo silmät taivaan haaveiset,
+Ja sydämeni niillä täytti
+Ja kietoi multa aatokset.
+
+Nyt kaikkialla missä liikun
+Mua seuraa ruusu Meranin;
+Jos maalla käyn tai merta kiikun,
+Hän tuopi päivänpaistehen.
+
+Kun missä seutu viljavoipi,
+Hän siellä nostaa kauniin pään
+Ja kevättä kun rastas soipi,
+Min' eksyn häntä miettimään.
+
+Hän on kuin liikkuis kaikkialla
+Miss' siintää taivas, kukkii maa,
+Tok' on hän tähti taivahalla,
+Jonk' en voi kättä saavuttaa.
+
+Mut kaukaakin hän mulle siintää
+Ja hehkuu hellää lämmintään.
+Molemmat meistä toistaan kiintää
+Ja sentään kulkee yksinään.
+
+17/2
+
+
+
+LEIRILAULU.
+
+Järvemme kirkkahat, laitumet laajat, vainiot väljät,
+  Temppelit, koulut ja maan muistojen rikkaus suur,
+Työn kovan, taistelun, toivojen, murheen, riemujen viljat,
+  Meille ne kallihit on, mielestä kuin pyhä maa.
+Meidänkin tarmo ja taito ne kirjaelkoot tätä maata,
+  Kuin jalo, helminen vyö, kirkasta maatamme, työ!
+
+Kansan rakkaus luokoon maan tämän Kaana'an maaksi,
+  Lapsille vuotaos, oi, rieskan ja riemujen vuo!
+Työtä kuin mettisnä teemme, niin mettä on metsämme täynnä,
+  Niin povi pellon ja suon viljoina aallota voi.
+Valppahat suojaamaan kotimaatamme vaaroja vastaan,
+  Nouskamme juuria puun, varttakin varjelemaan.
+
+Aurako tai kynä työase, uhriin maamme jos kutsuu,
+  Lietemme, lain tahi maan puolesta ponnista, mies!
+Kuntomme parhaat yhtyy kuin tuhat järveä virtaan,
+  Niemiä nuoriksi tee, salpoja järkytä pois!
+Voimaa meissä mit' on, oi, korkeakoskena nouskoon,
+  Innoksi, leimuksi maan, rintamme valtimo, lyö!
+
+Innoks ilkeät', ahnasta sortoa, vääryyttä vastaan:
+  Suomesta versova on oikeus-urhojen maa.
+Sankarit kontiorinnat, rohkeat työhön ja kuoloon,
+  Valmihit valjastumaan, kutsumus, huuto kun käy.
+Pois himon alhean tallatkoon jalorientoinen jalka!
+  Korkea on kotimaa, korkea tahtomme myös.
+
+Pois pime yön, uni leuto ja itsekäs nautinnon huume
+  Kansalles onnea luo, siit' oma onnesi juo!
+Ken luja hetkinä vaaran työnsä ja uhrinsa tuopi,
+  Rakkaudestansa hän parhainta nauttia voi:
+Kirkas tunto on hällä ja toivoa säihkyvät silmät,
+  Voittiko, kaatuiko hän -- hän elämään toki jäi.
+
+Kuulkaa kannelkaikua, laulumme siivin jo soutaa!
+  Vallasta talven ja yön kansako noussut jo on?
+Nuoruus, mieheys, vanhuus -- kaikki ne kaartuvat leiriin:
+  Leiri se on isänmaa, kaikk' ovat vartiat sen.
+Kuin kevät-aamuin, riennämme toivoa palppavin rinnoin
+  Työhön ja taistelemaan puolesta kallihin maan.
+
+Keväällä.
+
+
+
+PIENTEN SANKARI.
+
+Herodes laittoi tappamaan
+Pois pienet Betlehemin maalta,
+Niin tahtoi tappaa ruhtinaan,
+Joll' on nyt pienten suurivalta.
+
+Maailman suuret mahdillaan
+Nyt pieniä taas kauhistavat
+Ja luullaan: pienten ruhtinaan
+He maailmasta teurastavat.
+
+Vaan pienten sankar löytää maan,
+Sen, joss' on hälle turvalehto:
+Hän sieltä kypsyy aikanaan,
+Miss' säilyy valistuksen kehto.
+
+Ja vainot, surman-iskut ne
+Vaan Mooseksia kasvattavat
+Ja kansaa messiakselle
+Herodes raukat valmistavat.
+
+Pääpapit, Pontiukset, oi,
+He rauhan herraa ristiin lyövät!
+Mut haudastaan hän nousta voi,
+Vaan madot sortajoita syövät.
+
+Uus sankar, kirkas hengessään,
+Vie kansat oikeuden teille,
+Niin vainonmieskin mielellään
+Taas veljen kättä tarjoo meille.
+
+Lugano 7/5
+
+
+
+"ROSENHÜGEL".
+
+Mäki kaupungin on likeinen,
+Ruusukumpu nimikin on sen.
+Näki sieltä alppivuoria
+Lumipäitä,
+Näki virtoja ja laaksoja
+Viheriäitä,
+Näki kauas sekä korkealle
+Ympäristön kevätmaailmalle.
+Minä ruusukummult' etsin ruusuja.
+Missä silmäni, kun niit' en oivalla?
+Etsin oikealta, vasemmalta,
+Kysyn kummun kukkamaailmalta.
+Enkä huomaa, kunnes eteheni
+Juoksee lapsilauma hehkuposki,
+Jossa vielä virtaa riemunkoski.
+Minä nostan yhden rinnoilleni,
+Suutelen ja päästän valloilleen,
+Jätän sitte kummun kukkineen. --
+Siinä parvi alppiruusuja,
+Jalovalkoja ja vuokkoja --
+Usein muistelen heit' uudelleen.
+
+Chur 10/5
+
+
+
+KUKKA KALLIOSSA.
+
+Kysyin:
+Miksi, pieni, hento kukkanen,
+Juurruit kylmään kallioon?
+Salli, etsin poven lämpöisen,
+Vien sun mustan mullan uumentoon.
+Siellä kaunihimmin kukkisit.
+Mietihän, jos siihen suostuisit!
+
+Vastasi:
+Lämmin rakkaus mun kiinnitti
+Tähän kylmään pohjahan.
+Sydänvereni sen pehmitti,
+Että nytkin näät sen kukkivan.
+Vieras multa voi mun kuolettaa,
+Suo mun kallioita kaunistaa!
+
+17/5
+
+
+
+TULE!
+
+Tule tyttöni, soma sirkkuni,
+Sulle lempeä laulelen!
+Kuin niityn sirkka kukkaselle,
+Kuin lintu laulaa lintuselle,
+Sulle lempeä laulelen.
+
+Tule tyttöni, oma impeni,
+Sulle kultia kuiskutan!
+Kuin lintu kaiken alkukesän
+Viserti, kunnes laittoi pesän,
+Sulle kultia kuiskutan.
+
+Tule tyttöni, rakas rauhani,
+Pesän lämmintä lietsomaan!
+Kas lämpimällä sydämensä
+Myös lintu hautoi pesäsensä,
+Sitte syötteli poikiaan.
+
+Tule tyttöni, ainut armaani,
+Pian pienoset piipottaa!
+Ja syys tuo meille onnen ajat,
+Kun näämme lentämässä pojat,
+Voimme huoleti huoahtaa.
+
+24/5
+
+
+
+SUURTEN LAULU.
+
+Mit' onkaan teillä tehtävää
+Maailman tällä puolla:
+Kun suuret kansat henkiin jää,
+Te pienet voitte kuolla.
+
+Ja hautajaiset hartahat
+Me teille valmistamme,
+Kun pettäjille patsahat
+Maan päälle nostatamme.
+
+Ken mestari on murhaamaan
+Pois pienet, heikot maasta,
+Hän laajennelkoon heimoaan,
+Hän oikeudest' ei haasta.
+
+Niin sitten kukkii kolossit,
+Nuo vahvat ruumiiltansa,
+Vaan hengen heimo, sankarit
+Ne pääsee hautahansa.
+
+Mit' oiskaan heillä tehtävää,
+Kun maa on orjain paula:
+Ei ihmisyyttä kansa nää,
+Ei vapaudesta laula.
+
+Schaffhausen 24/5
+
+
+
+SUOMALAISEN TEAATTERIN PERUSKIVELLÄ.
+
+18 p. kesäkuuta.
+
+Impi kaunis, hyvin kasvatettu,
+Somimpia taiteen tyttäristä,
+Kultakutri intohimon impi,
+Vilussa on kauan värjötellyt,
+Hataran ja harvan katon alla,
+Kylmät kesti, monet tuiskut tunsi,
+Toki kauneutta kannatteli,
+Ihanteihin meitä innostutti,
+Vilussakin, hallan huokuessa,
+Kukkasia kuplehti sen rinta,
+Kieli helkehti sen kultasuussa
+Niinkuin helmet kultakuppisessa,
+Että mieli kaiken kansan syttyi,
+Veri vitkas kuumeni ja kiehui,
+Kiehui rakkautta impehemme:
+Kodin päätti kultaselle laittaa,
+Linnan liikkuvalle, toimivalle,
+Aina lämpimälle, lemmitylle,
+Teaatterin Suomen näytelmälle --
+Pohjapaasi laskekaamme sille!
+
+       *   *   *
+
+Emme laske pyramiidin pohjaa,
+Jonne vanha suuruus haudataan.
+Elämä ja toivo meitä ohjaa
+Toiminnalle talon laittamaan:
+Hengen hehkuvalle toiminnalle,
+Aina kasvavalle, kukkivalle.
+
+Mistä kaunis korkenee ja hyvä,
+Joka kestää aikaan kaukaiseen,
+Sillä perustus on vankka, syvä,
+Juuret kaiventuvat uumeneen:
+Syvällä on suuren hongan juuret,
+Maamme pohjakalliot on suuret.
+
+Suuret aatteet, hengen siemenjyvät,
+Poven vaativat myös lämpimän:
+Kansan henkehen ne syventyvät,
+Tuovat kukan, tuovat hedelmän.
+Taiteen pohja on ja asuinhovi
+Ihmisyyden laaja, lämmin povi.
+
+Ihmisyyttä muodoin suomalaisin
+Palvelee myös Suomen näytelmä,
+Suomen mielin, Suomen miehin, naisin
+Tältä pohjalt' elpyy elämä;
+Nousee kaunis taiteen palmupuisto,
+Pyhä metsä, pysyväisin muisto.
+
+Syvään, syvään paasi painakaatte,
+Talo taatkaa aikaan ainaiseen!
+Taiteen taikavoimaan luottaa saatte,
+Kansan kiehtoopi se kukkineen.
+Eikä sinnes kuole Suomen kansa
+Kuin se lempii kieltään, taidettansa.
+
+
+
+PIKKU TYTÖLLE.
+
+Kun meri on laaja ja laiva yksin,
+Sit' aallot uhkaavat eksytyksin,
+Oi silloin yksikin tähtönen
+Sen voipi ohjata reitilleni
+Sin' ollos, tyttö, se tähtönen!
+
+Mies metsän taivalta yksin astuu
+Ja myrskyn pauhussa läpi kastuu,
+Niin pieni torppa ja tuike sen
+On hälle lohdutus lämpöinen:
+Ole, tyttö, tuike se herttainen!
+
+Jos missä maailmass' istut, liikut
+Tai kotikoivujes alla kiikut,
+Niin hellän päivyen paisteena
+Valoa murheeseen vilkuta
+Ja hoida maallesi kukkia!
+
+Vaan itse toivotko palkkiota?
+Oi, muista kansasi, itses voita!
+Kuin sade auringon liitossa,
+Niin kotimaatasi virvoita,
+Vaan palkkaa -- sit' elä odota!
+
+2/7
+
+
+
+MIESTEN LAULU.
+
+Pois voihke ja itkun hyrske,
+Käy työhön ja toimintaan!
+Pois veltto ja toivoton tyrske,
+Ei viel' ole kuolema maan.
+Ole kylmä kuin kallio jäinen
+Ja valtavan itsepäinen
+Elinvoimasi ponnistaan!
+
+Mies, synnytä tuntees työksi --
+Suupalturit, vaijetkaa! --
+Ota rautainen rohkeus vyöksi,
+Mieskunto se voiton saa.
+Ole oikeutt' uskovainen,
+Luo maailma suomalainen,
+Joka henkeäs heijastaa!
+
+Jos meissä on karhua vielä,
+Jos kynttä ja hammasta,
+Ne hiokaa työllä ja hiellä,
+Petoparvi on vastassa.
+Mies miehelle kättänsä antaa,
+Kun kalleinta maallensa kantaa --
+Nuor', itseäs valmista!
+
+Pois harkinta! anna mit' annat!
+Mikä liiaksi kallist' ois?
+Jos saiturin säkkiä kannat,
+Jää kunniakaartista pois!
+Pien' itsesi anna ja siitä
+Sinä kansasi kunnia niitä, ---
+Se kaunista, suurta lois!
+
+Savonlinna 3/8
+
+
+
+NUORISO!
+
+Nuoriso reipas! Suomea suojelemaan joka sormi!
+  Onnemme juurien maa, toivomme kukkien myös.
+Pieni on kansamme rauhaisa, suuruudella ei loista,
+  Arvo ja rikkaus sen olkoon kunnia työn!
+Paljoudellaan ylpeilköön erämaan tomu, hiekka,
+  Suuret kansat ne kanss' joukoilla korskua voi.
+Pienten mahtina maailmassa on kestävä kunto,
+  Tarmosi talleta siis, kuntosi kasvata töin!
+
+Neuvona sulla on huol' isänmaastasi, kansasi murheet,
+  Kauniimmin kuka voi neuvoa kuin suru maan? --
+Jää kotimaahasi, viihtyös kaihosan äitisi luona,
+  Tee pesä, perhe, ja maa onnea antavaks tee!
+Turhaan ei mene työs, vaikk' itse et voittoja niittäis:
+  Rauhan mielesi saa, kansasi jälkehes jää.
+Aarteistas ihaninta on nuoruus, luottava toivo,
+  Nuori on Suomikin, sun vertasi hurme on sen.
+
+Siis isänmaatasi suojele, itseäs suojelet silloin,
+  Kansasi hengessä jää maass' elämään sinun työs.
+Nuoriso! Kallis on kansasi, ainoa heimoa Suomen,
+  Ainoa siskoista jäi, muut aron hukka kun söi,
+Ainoa, jonka on pään yli paistanut aurinko armas --
+  Surma jos meidätkin syö, vieras ei töitämme tee,
+Autioks jää sija silloin laulujen, toivojen kansan,
+  Kansan, jonka on työ raivata oikeus työn,
+Jonka on kunnia kantaa miekan kohdalla kannel,
+  Hoitaa lämminnä lies, etsiä syntyjen tie.
+
+Suomen kansako hukkuis tilkkana suurmeren yöhön?
+  Ensin kansallistyös ihmiskunnalle tee!
+Sankariaika se meillekin koittaa, messias-aika,
+  Rinnoissa nuorison se kultaista kaikua soi.
+Kaikki mit' oikean, kauniin, suurhyvän siementä kylvät,
+  Uhri se kannettu on päiväksi kultaisen koin.
+Mutt' ole valpas, nuoriso! Kannelta suojele, soita.
+  Laaksoon, vuorille viel' vartioparvia ja'a.
+Taistelut, uhrit on tarpeen, kunnes on täytetty aika:
+  Oikeus voittohon vie! -- miekkamme huotraan viet.
+
+25/8
+
+
+
+KALLIONIEMESSÄ.
+
+Suomenkielen tutkijan kesäkodissa Eemilin päivänä 30 p. elokuuta.
+
+Täällä korven kainalossa,
+Sohinassa suuren metsän,
+Vesijaksojen välissä,
+Kovan kallion jalalla
+Kaivelet kotimme kieltä,
+Syntyjä sen selvittelet,
+Laittelet lakipykälät,
+Joille sointuvat sanamme
+Perustuvat, parvittuvat,
+Laajenevat lausehiksi,
+Ajatuksien kuviksi,
+Tekojen, tapahtumien,
+Koko kansankin elämän
+Oivimmiksi maalareiksi.
+Täällä kuulet suomenkielen
+Alkuääniä syviä,
+Joita lainehet lipatti,
+Lokit haastoi, luoto kuuli,
+Joit' on korpi kuiskaellut,
+Kuusen, hongan huojuessa,
+Vinkuessa vinhan tuulen,
+Taikka lintu lauleskellut,
+Käki kukkunut vakava
+Keväthetkinä hyvinä,
+Sadevihmakin sanellut,
+Myrsky puuskaten puhellut,
+Syksyöinä synkimpinä;
+Täällä ukkonen opetti
+Ilman rannat raikuviksi,
+Kalliotkin kieleviksi --
+Täältä kielitietäjänä
+Sinäkin, Setälä Eemil,
+Suomen alkukieltä kuulet,
+Luonnonvoimien sanoja,
+Kuulet, kuinka se syvälle
+Sydämehen Suomen kansan
+Painoi jälkiä jaloja,
+Joista on kehinnyt kukka,
+Jok' ei kuihdu eikä kuole
+Valtioitten vaihtuessa;
+Kypsynyt on kultalaiho,
+Jota ei hävitä halla,
+Sotke sortajan orihit,
+Vaan se vilja vehmastuupi
+Syvällä sydänten maissa,
+Sieltä laajeten, leveten,
+Valloitellen vainioita,
+Kunnes musta korven kohtu,
+Oman sointunsa sulosta,
+Ihastuen, ihmetellen
+Välähtääpi, väikkyellen
+Valon viljana hyvänä,
+Suomen kielen kaikuessa
+Leivosena lehdon päällä,
+Satakielenä salossa,
+Sulosuuna maailmassa. --
+Silloin siellä työsi tunnet
+Jälkiä jalon tekosi,
+Henkesi hedelmämaita:
+Kuulet kultakellosina
+Sanan hienoksi hijotun,
+Sydämesi syntykielen,
+Suomen kaiken kansan suussa
+Ylinnä ylistetyksi,
+Kaikkialla kiitetyksi --
+Ei kuin nyt tätä nykyä. --
+Kuulet vietävän vesille,
+Kauas maille vierahille
+Kielen kirkkaita jyviä,
+Suomen päivän paistamia,
+Sun omasta kylvöstäsi; --
+Silloin silmäsi ylennät
+Päivien takaisten taakse,
+Yli aikojen suruisten,
+Katkerien kärsimysten;
+Suomen suur'ajan valossa
+Unhotat omat surusi,
+Suuren toivon täyttyessä,
+Peität pienet pettymykset. --
+Siksi nyt sotia käymme,
+Kestämme kovatkin päivät,
+Valvomme valon hyväksi,
+Suomen päivän nousennaksi.
+
+
+
+JOULUAATTONA.
+
+-- Kas, äiti! taivaan joulupuista
+Jo kynttilät kirkkaat loistavat!
+Siell' lapset auringoista, kuista
+Iloiten tanssia mahtavat.
+
+-- Niin, siellä tanssivat maailmat,
+Soi laulu miljonista suista.
+
+-- Kas, äiti, tuolla valpas kuumme
+Se metsissä kiiltää, kimmeltää!
+Sytytä meille joulupuumme,
+Niin taivasta vaille emme jää.
+
+-- Ah, huolet mieltäni hämmentää,
+Maan murhe sulkee laulusuumme.
+
+-- Oi, äiti itkee! Siksi juuri
+Nyt kynttilät joutuin loistamaan!
+Kun miel' on raskas, murhe suuri,
+Niin valoa silloin tarvitaan.
+
+-- Min' olen toivoton kerrassaan,
+Kun laki horjuu, maamme muuri.
+
+-- Miks, äiti, miksi toivon puutos,
+Kun lapsia ympärilläs näät?
+Meist' alkaa pahan päivän muutos,
+Sä meidän turvihin aina jäät.
+
+-- Sielt' astuu taattonne, pystyyn päät!
+-- On taivas kuullut, äiti, huutos!
+
+Niin orren alle astuu taatto,
+Ja puistavi lunta turkistaan.
+On valon, toivon jouluaatto,
+Hän saapuu, muistikin lapsiaan.
+
+Hei, pankaa kynttilät loistamaan!
+On perhe toivon matkasaatto.
+
+5/10
+
+
+
+KÄY VOITTAMAAN.
+
+Sin' olet julma ja tunnoton,
+Jos leikkiä silmänluontis on,
+Jos hurmataksesi hurmaat vaan,
+Mun jättäen verta vuotamaan.
+
+Olen Hannibal, en Scipion:
+Elämän arpia mulla on,
+Mut en ole sortunut, heikkokaan --
+Käy kanssani Rooma voittamaan!
+
+On Rooma kunnian kaupunki,
+Ja'an siellä laakerit kanssasi,
+Ja onnen Pinciovuorelta
+Sun rintasi täytän ruusuilla.
+
+-- Tok' ennen voittoa, ruusuja
+Meit' orjain kotka voi ampua --
+Viis siitä! kun korkealta vaan
+Me taivaan lintuina langetaan!
+
+
+
+TUNNUSTUS ARVOSTELIJALLENI.
+
+"Tuot' ajatellut olen monta kertaa,
+Ett' itsestään hän luulee liikoja --
+Nyt Hannibaliin itseänsä vertaa:
+Hän varmasti on suuruushulluna!"
+
+-- Siin oikeassa olet, ystäväni:
+Mun vertaukseni on ontuva.
+Ei miekaksi juur ole kynästäni,
+En sotamieskään ole arvolta.
+
+Ja arpeni, oi, niist' on puhe turha,
+Kun viel' en ole silmäpuolena!
+Nyt niinkuin muinen kannibaalein murha
+Vain voittaa tunnustusta, arvoa.
+
+14/10
+
+
+
+KARJALAINEN LOITSU.
+
+Hilpeä karjalainen,
+Lempeä niinkuin nainen,
+Toivokas niinkuin nuoruus,
+Avoinen niinkuin suoruus,
+Notkea niinkuin nöyryys,
+Tuhlari niinkuin köyhyys,
+Hetken lapsi kuin perho --
+Poista nyt silmies verho,
+Aattele loitommaksi
+Aikojen ankaruutta,
+Päiväksi raskahaksi
+Kokoa pontevuutta!
+
+Näe mitä vaatii aikas!
+Vanhat ja uudet taikas
+Ilmarin taidolla liitä,
+Miehenä käyttele niitä
+Vakavin, viisain mielin,
+Väinämöisesi kielin.
+Kansasi kontiopeuraa,
+Snellman-Väinöä, seuraa!
+Ain' ole kestäväinen,
+Jota ei surmat suista,
+Rohkea Lemminkäinen
+Vartijavirkas muista.
+
+Sampoas suojele hengin
+Ennenkuin orjarengin
+Antaut alhaistöille,
+Eksyen pitkille öille,
+Kaakkolan jalkojen alle,
+Ilkuksi sortajalle.
+Tempaa tenhosa loihtu,
+Valkeus, sielusi soihtu.
+Karjala, Suomen vahti,
+Sankaritehtäväs täytä.
+Sulla on laulun mahti,
+Nyt jalotöitäsi näytä.
+Säilytä sielusi soitto,
+Uusien päivien voitto!
+
+Kaakossa yö on musta,
+Paha sen on vaikutusta.
+Yöstä on sorto ja viha,
+Kateus, häijy liha;
+Sokeus vimman on luonut,
+Halpoja kiihkoja tuonut:
+Käytä siis laulusi kieltä,
+Valvota nukkuvain mieltä;
+Opeta oikeus heille,
+Totuus ja rakkaus näytä,
+Viitaten viisasten teille,
+Kannelta miekkanas käytä.
+
+16/10
+
+
+
+SUN KANSSASI.
+
+Sun kanssasi suunnitella
+Voin nousua korkeaa,
+Ja korkeita aatemaita
+Ja kirkasta maailmaa.
+Sun nuoren henkesi luona
+Mun ratsuni siivet sais
+Ja kaunisten runomaitten
+Yli kanssasi karauttais.
+
+
+
+SUA AJATELLESSANI.
+
+Sua ajatellessani
+Sydän sykkii rinnassani
+Valtavammin, puhtahammin.
+Sua ajatellessani
+Ihanamp' on maailmani,
+Päivä paistaa suotuisammin.
+Sua ajatellessani
+Lämpiävät laulelmani,
+Sydän sykkii rinnassani
+Toivovammin, uskovammin.
+
+
+
+ONNI!
+
+Ei onni tule etsien,
+Se saapuu eläen.
+Ei onni tule ulkoa,
+Se nousee rinnasta --
+Jos nousee;
+Jos ei, niin herätä se sieltä,
+Se kuulee omantunnon kieltä
+Ja nousee.
+
+
+
+EI KOSTOA.
+
+Oo, miksi huudan julmaa kostoa
+Mun maani kalliin sortajille!
+He oikeutta eivät oivalla
+Ja että vapaus on ihmisille
+Kuin päivä kukkasille --
+Oo, kurjilleko huudan kostoa!
+
+Voit heitä, Herra, siirtää taivaaseen
+Ja siellä viisastuttaa heitä.
+Aseta heidät siellä arvoilleen,
+En kadehdi, tee heistä enkeleitä.
+Vaan säästä maassa meitä,
+Tääll' ihmisyys taas päästä valloilleen!
+
+Ja Aleksander vapaamielinen
+Ja oikea tuo maahan meille!
+Hän rakkaudella suuren sydämen
+Meit' ohjaa onnen valtateille,
+Jaloille Speranskeille
+Ja totuudelle korvans uskoen.
+
+Ja suomalaisiansa suojellen,
+Hän rakkausvallan uuden luopi,
+Ja luottamuksen tammen tasaisen
+Hän maassa juurtua taas suopi,
+Niin toivon kirkkaan tuopi,
+Kun rauhan turvaks antaa oikeuden.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1901.
+
+
+
+PIKKU PAAVOLLE.
+
+Kuuleppas nyt, pieni Paavo!
+Kun sinä marssit maailmaan,
+Elä sinä muilta paljon toivo,
+Vaadi itseltäsi vaan.
+Minkä itseltäsi vaadit,
+Itse myös sen teet ja laadit.
+Itse keksiä voit viisin,
+Kuinka laitat paratiisin,
+Jossa hunajaa ja voita
+Virrat, kosket kohisee,
+Omenoita, rusinoita
+Puut ja pensaat putoilee.
+Ja jos voit, niin kutsu vaan
+Sinne linnut laulamaan;
+Kutsu naapurista Matit,
+Ulkomailta marakatit,
+Tytön tyngät, pojat pienet,
+Punaposket kärpässienet.
+Kutsu kansaa uutterata
+Vaikka kokonainen sata!
+Sitte ynnä leikitte,
+Mansikoita poimitte.
+Mut ei ole mahdotonta
+Katkeraakin marjaa monta.
+Jos on kylmää, pimeää,
+Kutsu kuu ja päivä sinne,
+Niin on valoa jos minne,
+Tähdet näyttää kynttilää.
+
+Sitte hyvää, makeata
+Yrttitarhastasi maista;
+Köyhillenkin puuropata
+Keitä, sairas raukkaa muista.
+Eero, Eljas, Martti, ne
+Muista myös ja kestitse.
+Hyvin hoida vieraitasi,
+Onhan pojat veikkojasi,
+Siskojasi tyttölapset,
+Helmisilmät, pitkähapset.
+Mutta ennen muita anna
+Vanhemmille parhaat palat,
+Kukkasaaret, kultakalat,
+Ilo isänmaalles kanna!
+
+Vaan jos toivot onnenmurut,
+Kestä myöskin suuret surut.
+Ensin kasva mieheksi,
+Että pystyt töihisi!
+
+25/1
+
+
+
+SUURELLE LAULAJATTARELLE
+
+kotoa lähtiessään.
+
+Täält' eikö kultaa löydy Suomesta
+Ja timantteja meidän vuorista?
+Ei kultaa, joka kuivaa sydämet
+Ja sotkee tunnon hellät hettehet,
+Ei timantteja, jotka kiillollaan
+Saa ihmisyyden tunteet kuolemaan.
+
+Mut Sinä tunnet kultakaivoksen,
+Sun oman äitis syvän sydämen;
+Timanttivuori, helmivirta se
+On Suomen äiti tälle Suomelle.
+Sun äitis sydämestään, sielustaan
+On hionut sun suureen maailmaan.
+
+Kun taiteen jalokivet loistavan
+Me näämme näyttelyissä maailman,
+Me muistammeko, että kuumasta
+Ne kehittyvät äitirinnasta?
+Sun laulus loisto, sielus sointuinen,
+On nekin kultaa Suomen sydämen.
+
+Ja taiteet helmiä on, helmimään
+Ne silmämme saa ihmissydäntään,
+Ne valloittavat, niitä voitetaan.
+Ne kohottavat kansat kunniaan,
+Ja ystävinä toistaan hellimään
+Ne vievät vieraita kuin veljiään.
+
+Sun äitisi on suruharsossa
+Ja suru Suomen soipi kaukana.
+Vaan Suomen yllä, harson poimussa,
+Siell' laulajatar loistaa kirkasna.
+Hän minkä voittaa, hurmaa maailmaa,
+Sen meille voittaa, meitä innostaa.
+
+Sua harva täällä joskus kuulla saa,
+Sua sentään kaikki kansa rakastaa:
+Kun saavut, vaikka keskitalvella,
+Niin ilmassa käy kevättuulelma;
+Kun lähdet pois, niin meitä lohduttaa:
+Ett' ääntä Suomen mailma kuulla saa.
+
+Käy usein Suomessasi, uudista
+Sun säveltesi äidinluontoa,
+Ja sitte Suomen toivonlaululla
+Suurkansain sortovalta taltuta!
+Niin onnenvirran johdat Suomehen,
+Kun kansoille luot uuden sydämen!
+
+19/2
+
+
+
+HEMMOTELTUJA.
+
+Sirpale.
+
+He ruikuttavat; voi mun pienoseni!
+Ei -- aika miehiä he ovatkin.
+Ja sentään ruikuttavat! -- Pienosia
+Siis ovat, vaikka aika miehiä.
+
+Ja mitä ruikuttavat? Vastuksia:
+Kun patjat eivät kyllin pehmeitä
+Ja kun ei maantie kasva kukkasia
+Ja päiväkään ei viitsi hymyillä.
+
+Jok' aika heille; ihmiset ei voi
+Jok' aika täyttää heidän halujaan,
+Ja kun ei kultakolikotkaan soi,
+Kun hetken herkut kutsuu tuhlaamaan.
+
+Se kauheaa on, maailma on julma.
+On Valo, Vapaus, Maamme kaunista,
+Mut uhratako niille kaikkensa,
+Tai jotain -- siinä liian suuri pulma!
+
+Vie rahaa heille, pienet lunasta
+Ja velvoituksen painon alta päästä;
+Suo hetken tuulten heitä tuutia
+Ja miehen töiltä muonarengit säästä.
+
+Niin ylistävät isänmaata he
+Ja kiitosvirren tuovat kansalle,
+Jok' antaa laiskuudesta heille hintaa --
+Oi, naiset, naiset! Suokaa heille rintaa!
+
+20/2
+
+
+
+HIIHTÄJÄIN LAULU.
+
+Suistele, suksi, notkojen pohjaa,
+Vuorenkin päältä viiltele tie!
+Tarmo se työntää, tahto se ohjaa,
+Vasta- kuin myötämatkoja vie.
+Tuuletko meitä tuiskella sais?
+Vuoretko matkan seisauttais?
+Päätä ja niskaa
+Kennistä -- viskaa
+Vauhdilla kulkuas maalihin päin! --
+Tieltäsi vastukset väistyvät näin.
+
+Ponnahda, suksi, joustele jalka,
+Rohkea rinta, ilmoja juo!
+Mieli, kuin linnun lentävä sulka,
+Liitele voiman lähtehen luo!
+Suontesi aallot -- kuule kuin soi!
+Riemujen ruuhet soudella voi.
+Rientomme riehu,
+Rinnassa kiehu,
+Hilpeä hiihtomme innoksi tee --
+Aatos jo ilmoja leijailee.
+
+Voima ja valppaus -- oisko ne unta?
+Untansa nähköön talvinen maa! --
+Meissä on tulta, maassa on lunta,
+Liekkimme maankin vapauttaa.
+Karkaise luontos, vartoohan työ!
+Hentous arka helposta myö!
+Nyt sekä huomen
+Sampoa Suomen
+Vahvana rientäös valloittamaan --
+Sen murut liittele onneksi maan!
+
+26/2
+
+
+
+KUKKO.
+
+Kun kukko läiskytti siipiänsä,
+Niin lentävänsä se luuli:
+Se huomas aidalle pääsevänsä,
+Kun sattui myötäinen tuuli.
+
+Nyt kukko laukesi laulajaksi
+Ja taiteheksi sen keksi,
+Niin kukon laulua ihanaksi
+Sai kana kiittäneheksi.
+
+Jo kukon äänikin halkes aivan
+Ja sortui surkean lailla,
+Mut kanan kiitokset maksoi vaivan --
+Hän niit' ei viel' ole vailla.
+
+Se oikein totta on tämä taulu:
+On taideastetta monta,
+Mut kanan mielestä kukon laulu
+On suurta, vertaamatonta.
+
+5/3
+
+
+
+VANHAN EMÄNNÄN MENTYÄ.
+
+Mikä on ihmisen elämä
+Maailman matomäellä? --
+Se on vaaroissa vaellus,
+Kulku käärmekankahilla;
+Surunlaakson lauluretki
+Kyyneliä kylväessä;
+Kyntö kylmien ahojen
+Hallan käyden kantapäillä;
+Niitto mustan murheviljan
+Toivontoukojen aloilta;
+Purjehdus karivesillä
+Myrskyilman mylviessä.
+Se on maailman elämä,
+Jonka päätit, vaimo vanha;
+Pääsit markkinameluista,
+Tuskista tukalan matkan,
+Päivätyösi pälkähistä,
+Kiusauksista, kivuista,
+Pääsit päiville hyville,
+Kevätlehtojen kisoihin,
+Uusille suvisaloille,
+Joita kauan kaipasitkin
+Syksysi sydänsuruissa.
+
+Mit' oli elämä sulle? --
+Uhri uhrien jälestä
+Pienten parkojen hyväksi,
+Työtä, vaivoja, vilua
+Kasvavien kaitsennaksi;
+Muiden onnea avustit,
+Muille riemujen pikarin
+Suistit huultesi sivutse.
+Siihen suoritit sulosi,
+Kukat kultapäiviesi.
+
+Minkä tervettä mehua
+Suontesi joet solisi,
+Sen käytit kodin hyväksi,
+Nostannaksi nuoren polven.
+Nuorten onnesta iloitsit,
+Nuorten voihkit vastuksista,
+Kunnes voimasi väsähti,
+Pysähtyi sydämes pursi
+Rauhan vienoille vesille,
+Armon auringon sylihin.
+Meille muistosi valahti,
+Kuin vesille lämmin hohto
+Päivän heltehen perästä.
+
+Lahti 16/3
+
+
+
+LEHTITYTTÖ.
+
+"Työmieslehti -- viispenniä -- ostakaa!"
+Viiman vinkuen, purren pakkasen,
+Katupielessä huutaa tyttönen:
+"Työmieslehti ostakaa!"
+
+Kansa virtaa vaan, harva ostaakaan.
+Eikä vaikeroi tyttö kodistaan,
+Ei hän hiisku äidistään,
+Kuinka jäi se kärsimään
+Viiden lapsi raukan luo --
+Huvittaisko keitään tuo!
+
+"Työmieslehti -- viispenniä -- ostakaa!"
+Tyttöriepunen seisten huutaa sen,
+Silmät himmeät kansaan kääntäen:
+"Työmieslehti ostakaa!"
+
+Joku rientäen viskaa viitosen,
+Joukko kulkee pois, tuskin huomaten.
+Tyttö, hän ei taatostaan
+Kerro, kuinka maailmaan,
+Lakon tehden, läksi se,
+Jätti tyhjän perheelle.
+
+"Työmieslehti -- viispenniä -- ostakaa!"
+Tyttö kalvas sen huutaa väristen,
+Koti, läksytkin johtuu mielehen.
+"Työmieslehti ostakaa!"
+
+Kautt' yön synkeän kotiin kiitää hän.
+"Ehkä vaaratta sinne ennätän."
+Saapuu -- kylmä, kostea
+Huone. Pienin sairaana.
+Missä äiti? -- Pyykillä. --
+Joukko alkaa itkeä.
+
+"Työmieslehti -- viispenniä -- ostakaa!"
+Tuota huutoa kuulen ulkoa
+Enkä rauhaa saa pienten itkulta. --
+"Työmieslehti ostakaa!"
+
+4/4
+
+
+
+PAKKASELLA.
+
+Tänä tammisena pakkasena
+Sinua, armas, muistelen.
+Kun taivaan tähdet tuikkavat
+Ja kuu ja kuu ja kuu se kuumottaa,
+Kun matkamiehen tiu'ut soivat kirkkahat
+Ja aurinko päivän tullen pienen tunnin paistaa,
+Niin laimeasti
+Ja kalseasti
+Kuin paistaessaan nukkuisi,
+Pää vasten rintaa vaipuisi --
+Tänä tammisena pakkasena
+Sinua, armas, muistelen
+Ja lämpenen --
+
+Sinä olet etelän taivas,
+Mun onneni palmumaa,
+Sinua sydämeni kaipaa
+Kuin lapsi viikunaa.
+
+20/4
+
+
+
+KEVÄT-AAMU.
+
+Aamu soi, aurinko
+    taivaalta hohtaa;
+Niittyjä, järviä
+    silmä sen kohtaa.
+Kukkuu! kukkuu!
+    tyyn' ilma kaikuu,
+Metsissä, pelloilla
+    työnkolke raikuu.
+Kukkuu!
+
+Tiukuttaa, piipottaa
+    lintusten kielet.
+Murheistaan laukeaa
+    raskaatkin mielet.
+Kukkuu! kukkuu!
+    metsä soi vastaan.
+Luonto näin lohduttaa
+    murheista lastaan.
+Kukkuu!
+
+Vapaiksi lentävät
+    suonet ja virrat,
+Helkkyvät kirjavain
+    kangasten pirrat.
+Vapaaksi kontio
+    luolastaan pääsi.
+Kansakin, särje sun
+    kahlees ja jääsi!
+Kukkuu!
+
+Liikkeess' on rohkea luomistyö,
+Maan joka suoni jo sykkii, lyö.
+      -- Kukkuu! --
+Mutta, oi! Kuuluuko ulvontaa? --
+Vartijat, nouskaa ja valvokaa!
+      -- Kukkuu! --
+
+
+
+SUO MEILLE JOHTO!
+
+Me loistajoiksi
+Ja sokeoiksi
+Kuin taivas vaihdumme.
+Me korkealla
+Ja matalalla
+Kuin pilvet vaapumme.
+
+Me kiihkoilemme
+Ja liekitsemme
+Kuin hurja ukkonen.
+Taas laimenemme
+Ja kalpenemme
+Kuin myrskyn tauoten.
+
+Kuin tulvan lailla,
+Kuin mieltä vailla,
+Me joskus riehumme.
+Taas synkin sieluin,
+Kuin kosken nieluin,
+Mert' aavaa etsimme.
+
+Mut mer' ei meitä
+Vaan tyyneen peitä,
+Ei mieltä rauhoita:
+Me aaltoilemme
+Ja kaipailemme
+Kuin höyry taivasta.
+
+Mit' oiskaan missä
+Maan kyynelissä? --
+Vain pilven vuotoa.
+Mit' oiskaan missä
+Meiss' ihmisissä? --
+Vain luonnon kiihkoja.
+
+Oi, voima Herran,
+Meit' auta kerran,
+Luo meihin valkeus!
+Luo meille johto,
+Luo puhdas tahto
+Ja suuri rakkaus!
+
+
+
+HÄÄHYMNI.
+
+Laulettu Aino Achtén ja H. Renvallin häissä 6 p. toukokuuta.
+
+_Kööri_:
+Se ihme vanha aina uusi
+On joulukynttilät ja kuusi
+Ja nuorten raikas rakkaus.
+Oi, kulta, kunnia ja maine,
+Ne jäähtyvät kuin syksylaine,
+Mut ain' on lämmin rakkaus.
+
+Maan suuret seppeleitä kantaa,
+Työt kauniit kiitoksia antaa,
+Mut kaikki voittaa rakkaus.
+Maan linnat loistavina hohtaa,
+Tiet kohden korkeutta johtaa --
+Ne voittaa koti, rakkaus.
+
+Se taiteen luo ja tieteen kaivaa,
+Se yhteisonnen tietä raivaa,
+Suur', uhrialtis rakkaus.
+Se juurtaa synnyinmaahan juuret,
+Se teot maailmaan luo suuret,
+Suur' rakkaus, suur' rakkaus.
+
+_Soolo_ (myöhemmin kööri):
+Herra suojaa, siunaa näitä
+Yhtyneitä lemmekkäitä,
+Rakkaus, luo maailmaa!
+Auta heidän onneansa
+Niin ett' onnistuu myös kansa,
+Toivo taivaat kirkastaa!
+
+_Kööri_:
+Soinnu taivas, soinnu maa!
+
+
+
+PÄIVÄNPOIKA.
+
+Kuusvuotiselle Eljakselle.
+
+Tunnetko sinä, Eljas poika,
+Millainen on Päivänpoika? --
+Uljas, rohkea ja nuori,
+Sen on linna kultavuori.
+Sieltä matkahan se lähti,
+Saattajana aamutähti,
+Lakkaamatta tehden työtä,
+Hävittää se mustaa yötä;
+Silmät säihkyvät kuin palo,
+Muoto muuten puhdas, jalo.
+Kevät-aamusin se varhain
+Pyrki ulos maailmaan,
+Kaikki tahtoi kääntää parhain,
+Kylvi maita kukkimaan.
+Yön se syyti syrjällensä,
+Tähdet siellä kiiluvat,
+Rakkaudella sydämensä
+Tahtoi voittaa maailmat.
+Mihin käänsi silmiään,
+Sinne lahjoi lämmintään,
+Siellä elämätä kyti,
+Tuhansien suonet syti,
+Povet paisui, jäistä suli,
+Valo väikkyi, leimui tuli.
+Köyhät, pienet, suuret suki
+Päivänpoika puhtoisiksi,
+Uusin vaattehin ne puki
+Kirkkahiksi, juhliviksi.
+Kaikille sen paiste riitti,
+Sitä vanhat, nuoret kiitti.
+Kuolleetkin se haudoistaan
+Nosti valkeuden työhön,
+Lähetteli valtojaan
+Pohjolankin pitkään yöhön.
+Suomen tahtoi kruunata
+Niinkuin lapsi maammonsa:
+Näkemähän voittoisata
+Lapsiensa kunniata.
+
+Nyt sinä tunnet, Eljas poika,
+Millainen on Päivänpoika.
+Kasva Päivänpojan parveen,
+Soita sitten voitonsarveen!
+
+1/6
+
+
+
+NUORI PRINSESSA.
+
+Metsän rinnassa
+Vanhassa linnassa
+Kasvoi prinsessa nuori.
+Taivas kun korjasi immen taaton,
+Hoiti hänt' äiti muori.
+
+Kultakutrina
+Auringonruusuna
+Kaunis prinsessa loisti.
+Sulhot suuretkin impeä kosjoi --
+Hän ne rukkasin poisti.
+
+Miksei kelpaa maan
+Vallat, ei rikkaatkaan?
+Hän kun urhotkin hylkää!
+Aamusta iltaan askaroipi
+Eikä aattele ylkää.
+
+Hällä on rinnassaan
+Suursurut synnyinmaan,
+Hälle on kansansa kallis.
+"Jos olis sankari Suomenmaassa,
+Ei se orjuutta sallis!"
+
+Huokas prinsessa
+Sydämen tuskissa,
+Että kansakin kuuli.
+Silloin rinnasta linnan metsän
+Puhui puhtaampi tuuli.
+
+Köyhä kantelen-
+Soittaja laulaen
+Linnanpuistohon astui:
+Hänpä soitti ja lauloi, että
+Silmät kuulijan kastui.
+
+"Astu, impyein,
+Luokseni, rinnallein,
+Hehku nuoruutta mulle!
+Niin minä urhoiksi kansan laulan,
+Vannon lempeni sulle."
+
+Jalo prinsessa
+Hehkuikin nuoruutta:
+Syttyi laulajan mieli.
+Laulut liekkihin kansan nostaa,
+Kannel soi palokieli.
+
+Kannel, kasvata
+Suomelle urhoja,
+Joita rakkaus johtaa,
+Joihin prinsessan into syttyy,
+Konsa taistelu kohtaa!
+
+24/9
+
+
+
+OPETTAJANI NESTOR JÄRVINEN.
+
+k. 19 p. lokakuuta.
+
+En muista lauseitas, en neuvojasi,
+Et luonut mulle tietä valmista.
+Vaan rakkautta uhkui rinnastasi,
+Se innostutti, käski: ponnista
+Ties itse auki!
+
+Mua muistikaavoilla et kiusaellut,
+Vaan tunnon työlle laskit painoa.
+On monta tietä Roomaan johdatellut,
+Vaikk' onkin Rooma maassa ainoa.
+Niin varmaan luotit.
+
+Totuuden voimaan uskoit jokaisessa,
+Kun tahdon löysit vilpittömän vaan;
+Et kiinni kimpuroinut kirjaimessa,
+Vaan hengen päästit luomaan muotojaan.
+Näin neuvos tuntui:
+
+El' usko sokeasti: kaikk' on hyvä.
+Kun jyvän löydät, sitä punnitse,
+Se onko terve vaiko torajyvä,
+Se itse tutki, hyvä nielase,
+Vaan hylkää kehno.
+
+Niin miehen luonne arvokas sun täytti,
+Juur itse miehen eikä matkijan;
+Mit' itse tunsit, sitä toimes näytti,
+Et orjaellut mieltä maailman.
+Mies meilt' on mennyt.
+
+Vaikk' olit aina itsemiehesi,
+Niin rakkaus sun muihin yhdisti.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1902
+
+
+
+SANATTOMASTI.
+
+Ei ne kysyneet toisiltansa:
+Rakastatkos? Rakastatkos?
+Ensi silmäyksestä heti
+Toinen toistansa luokseen veti.
+Missä liikkuivat, siellä heillä
+Linnut lauloivat kukkateillä.
+Missä toisensa toinen näki,
+Siellä kevät, siellä käki.
+
+Ei ne kysyneet toisiltansa:
+Näitkös minut? Saankos sinut?
+Syli aukeni, toinen täytti,
+Rakkauttansa työssä näytti.
+Missä yhtyivät, siellä koti,
+Toinen toisensa tähden soti.
+Nainehiksi ne tiettiin mistä? --
+Hedelmistä, hedelmistä.
+
+19/2
+
+
+
+AMERIKKAAN LÄHDÖSSÄ.
+
+_Maamies_:
+Minne nyt matka?
+
+_Matkustaja_:
+                 Amerikkaan.
+
+_Maamies_:
+Mitähän sieltäkin haeksimaan?
+
+_Matkustaja_:
+Vapautta ja turvaa lain,
+Joita jo turhaan kotona hain.
+
+_Maamies_:
+Olisit taistellut puolesta sen,
+Mikä on kalleus kaikkien.
+Ilmaisiksi ei ykskään maa
+Vapautt', oikeuksia saa.
+
+_Matkustaja_:
+Taistellut! Ahkera rauhan työ
+Lännessä vastukset maahan lyö.
+Meill' on satojen miljonain maa
+Vastassa -- ken sitä vastustaa!
+Pienikö kansa? Yksinkö näin?
+Tarvitaan nyrkit nyrkkiä päin.
+Kultaa ja nyrkkiä kokoamaan
+Läntehen lähden, Amerikkaan.
+
+_Maamies_:
+Tääll' ovat sotilasmiljonat, vaan
+Amerikka sortaa dollarillaan.
+Uusikin päivä valkenee:
+Ihmisyys kansoja tuomitsee,
+Heikko kuin vahva oikeutta saa,
+Vapauden viljoja kasvaa maa.
+Ehjä kun kansalliskontumme on,
+On koko kansakin voittamaton.
+
+Itsensä hylkijä hyljätty on,
+Kansansa karkulas ansioton.
+Maailman aaltohon uppoaa,
+Missä on jälki? -- Tunne ei maa.
+
+_Matkustaja_:
+Neuvoton nurkassa nuhjottaa
+Silloin kun kahletta kantaa maa.
+Minäpä maailman aallossa uin,
+Voimia nostan, myrskynä puin.
+
+Lähetän tuulia lännestä päin,
+Maanikin kerran vapautan näin.
+Noustahan täytyy, liikkua töin
+Puuhata ulkona päivin ja öin.
+
+       *    *    *
+
+Maamies jäi kotirannoilleen.
+Toinen laivalla kaukaiseen
+Läntehen lähti. Puoleltaan
+Heillä on kansansa murheenaan.
+
+17/10
+
+
+
+KESKUS.
+
+Kapinoihan jokainen
+Keväimessä nuoruuden;
+Vaan ken hylkää kokonaan
+Keskustansa -- sammuuhan
+Semmoinen!
+
+Koti, perhe lähtöpää,
+Joka voimat synnyttää;
+Voimasi kun raukeaa,
+Koti taas ne uudistaa;
+Muista tää!
+
+Kaiken keskus, mik' on se?
+Jumalaks sen sanomme.
+Siit' on alku, siihen päin
+Joukottain ja yksittäin
+Tähtäämme.
+
+Valaisetko maailmaa? --
+Siitä kiitä keskustaa!
+Hiiltä, voimaa, liekkiä
+Saitko? -- niinpä lämmitä!
+Se velvoittaa.
+
+Tunne luonto-emomme,
+Siin' on yhteiskotimme!
+Jos sun keinomaailma
+Pirstoaa, taas palaja
+Luonnolle!
+
+Hedelmätä kantaen
+Puu on keskus oksien.
+Meidän keskus kansamme,
+Sille työmme kannamme
+Jokainen.
+
+Taivaan tähdet keskustaa
+Muistavat; niin myöskin maa
+Kiertää ympär' auringon.
+Meidän keskus maamme on,
+Isänmaa.
+
+
+
+NUORTEN LIITTO.
+
+Nuori voima, vartioitu, ahdistettu, teljetty,
+On kuin vankka virta, sulkuin, patoin kautta kytketty:
+Sulut särkee, puomit puhkoo, valloillensa vaapsahtaa,
+Rannat rikkoo, partaat purkaa, auki tiensä ampuaa.
+
+Pönkitä tai kaada vanhaa, tuntos suunnatkoon sun työs,
+Mutta muista, uuden polven uutta luotava on myös,
+Uutta, jonka arvo vaatii tunnustuksen, huomion,
+Uutta, joka kerran kestää jälkipolven tuomion.
+
+Nouse, nuoren kansan päivä, silmin kostein, kirkkahin,
+Sydämen ja tiedon silmin, mielin rohkein, valvovin.
+Valvo hengen oikeutta, vapautta Suomenmaan,
+Myrsky tulkoon, elköön meille epätoivo milloinkaan!
+
+
+
+VANHA VAMMA.
+
+Minua uskot sairahaksi?
+Sairas olen tosiaan.
+Iäkseni jäänkin sairahaksi,
+Joll'et joudu avukseni vaan:
+Sydämeeni veristävän nuolen
+Neljä vuotta sitten linkosit,
+Luulit ehkä, että siitä kuolen
+Kuolisin, jos sinä kuolisit.
+
+
+
+NUOLIEN LIESI.
+
+Hän, jonka ei jalka voi ylttyä maahan,
+Hän ilmojen linnoista laulaa,
+Tai korkeill' oksilla istuen kaukaa
+Hän maalaa kultansa kaulaa.
+
+Mut, jonka on elämä tempaissut maahan,
+Sen töihin ja murhetten luolaan,
+Hän rintansa ahjossa laulunsa paahtaa
+Ja kastaa ne elämän suolaan.
+
+Hän laulunsa nuolet sinnepäin tähtää,
+Miss' ihmisen on vihamiesi.
+Hän itse on sotamies ihmisyyden,
+Hänen rintansa nuolien liesi.
+
+27/12
+
+
+
+
+
+VUOSI 1903
+
+
+
+HULLUUDEN KAAOS.
+
+        Sairauden lähde on raakuus;
+        terveyden ihanteellisuus.
+
+Onkohan maailmassa
+    muita kuin hulluja?
+Toki eri hulluutta hoippuu
+    kullakin portaalla.
+
+Himokin, kiihko ja raivo
+    sairast' on hulluutta;
+Kaikki mikä rantansa rikkoo,
+    purkaen kaaosta.
+
+Juonien koukut ja konnuus,
+    viekkaus, kavallus --
+Eläimen viisaus niiss' on,
+    ihmisen hullaannus.
+
+Verenjano, ahneus vallan,
+    sorranta heikomman --
+Sitähän laatua sairas
+    villi on Afrikan.
+
+Hulluinhuoneessa valvoo
+    eläimen kiihkot vaan,
+Jollei jo voimien lähde
+    ehtynyt juostessaan.
+
+Raakuus, hulluuden kaaos,
+    vielä on valloillaan;
+Viljelty mieli, oi milloin
+    tahtona ohjaat maan?
+
+Pahuuden paisumus silloin
+    tulvana juoksis pois,
+Kuka vain mielensairaat
+    terveiksi tehdä vois.
+
+4/1
+
+
+
+MIELEN MATO.
+
+Oli ystävä mulla terve,
+Oli muinen hän mielevä;
+Kuin hyvän vuoden sato,
+Niin auli, lempeä.
+
+Nyt raukka on mielisairas,
+Eksynyt suunniltaan,
+Ja ymmärryksen kato
+Vei sydämenkin maan.
+
+Nyt ylpeä hän on, karsas,
+Kateinen kaikillen;
+Pää harva heinälato
+Ja sydän hallainen.
+
+Olen verrannut häntä muihin,
+Viisaihin muodoltaan,
+Niin sama mielen mato
+On heilläkin vaivanaan.
+
+8/1
+
+
+
+PERHOSEN SATU.
+
+Pieni perho, lippiäinen
+Kaiken talvea nukkui,
+Maailmast' ei välittännä,
+Se jos kesti tai hukkui.
+
+Toki kevät perhosenkin
+Nosti, nukkuvan pienen,
+Riemun tunnossa se virkkoi:
+Missä kummassa lienen!
+
+Päivä ikkunasta paistoi,
+Ulos perhonen tahtoi.
+Vasten ruutua se lensi --
+Minkä sille se mahtoi?
+
+Seinät vahvat vartioivat,
+Niit' ei särkeä voinut;
+Yöt ja päivät kaipausta
+Perho parka on soinut.
+
+Kerran iltasella lamppu
+Tuvan pöydälle tuotiin,
+Vapautta ylisteltiin,
+Valonmaljoja juotiin.
+
+Perho innostuikin siitä,
+Ja sen hurmaus voitti!
+Valon lampussa hän löysi,
+Siihen rynnätä koitti.
+
+Perho lampun luona liiti,
+Sepä vast' oli mieleen!
+Mutta kiihkossa hän kiiti
+Aivan liekkien kieleen.
+
+Raukan siivet korventuivat,
+Paloi pienosen rinta.
+Kallis onkin maailmassa
+Valon voittojen hinta.
+
+Pain. tammikuussa.
+
+
+
+ULLA RIEPU.
+
+Ei saarnan loimia, kuteita
+Ulla parka kuullut kirkossa;
+Vaan kuulipa hän säveleitä
+Ja näki ympärillään meitä.
+
+Hän yhtyi veisumme hyrinään,
+Vaikk'ei hän värsystä tiennytkään
+Hänt' ääni vei ja tunne johti,
+Yks kaikki sitten mitä kohti.
+
+Kun missä näki hän kyyneltä,
+Alkoi hänkin raukka tyrskiä.
+Niin taudin laajemmas hän johti,
+Ei tiennyt miksi, mitä kohti.
+
+Kun tultiin kirkosta maailmaan,
+Ulla nouti joka tunnettaan:
+Sen armaan, jota tänään kätti,
+Hän vaihtoi huomenna ja jätti.
+
+16/1
+
+
+
+TUNNELMAN VALTA.
+
+Juveliseppiä maailmassa
+Nuor' Ulla eniten rakastaa,
+Ja kellä suuri on kultakassa,
+Hän sille kaikkensa lahjoittaa.
+
+Niin Ulla Riepu, kun ikkunassa
+Hän näki kiiltävän koristeen,
+Hän syttyi, leimusi valkeassa,
+Möi itsensä, osti sen omakseen.
+
+21/1
+
+
+
+EI RAUHAA SAA.
+
+Kuukauden paikassa Ulla vain
+On tyyni ja työssä viihtyy.
+Sitten ei ryhtiä, rauhaa saa,
+Vaan kiehuu, kuohuu ja kiihtyy.
+
+Työ orjuutt' on, koti orjala
+Ja ihmiset ilkimykset;
+Muu maailma kullan kultala,
+Jossa hellut ja helkytykset.
+
+Maat liian tuttuja täällä on
+Ja ilma on aina paha;
+Ei muuta tääll' ole kelpaavaa
+Kuin raha ja raha ja raha.
+
+Vaan rahasta -- kaikista vaaditaan
+Tääll' aina työtä ja työtä;
+Ei huviakaan edes ilman saa,
+Ei särvintä leivän myötä.
+
+Niin pääsikin Ulla Riepu pois --
+Kuukauden paikassa viihtyy.
+Sitten ei ryhtiä, rauhaa saa,
+Vaan kiehuu, kuohuu ja kiihtyy.
+
+2/2
+
+
+
+KAUHUTAUTI.
+
+Koirat raivohon sairastuivat --
+Sep' oli kamalata!
+Purivat eläintä, ihmistä monta,
+Ainakin liki sata.
+
+Mutta kun ihmiset raivostuivat --
+Houraantuivat mieleltään --
+Purivat, tappoivat tuhansia
+Ihmisiä, veljiään,
+
+Myrkyttivät jopa miljoonia
+Niinkuin ei peto tee yksikään.
+Raukat ne potevat onnettomasti,
+Tuskia kärsien kuoloon asti.
+
+Milloin, oi parantuu tää raivo?
+Missä on Pasteurin lääkekaivo?
+
+21/1
+
+
+
+TARTTUVAN TAUDIN AJALLA.
+
+Elegia.
+
+Pakotusvoima julma
+    ja mielivaltainen
+Maailman kulkuun tarttuu toisinaan.
+Raihnaisen maankin rinnan
+    se kourii kuumeesen
+Ajaen vuoret tulta suitsemaan.
+
+Kansatkin kuumesairaat
+    saa houretuskia,
+Tarttuva kauhumyrkky valtaa saa.
+Rakkaus raivoon vaihtuu
+    ja rauhan aatrasta
+Ärtyinen käärmekalpa puhkeaa.
+
+Kansasta kansaan kulkee
+    sen taudin myrkytys,
+Hallana hiipivät sen askeleet.
+Kauhistus sille kaunis
+    on maa, sen järjestys,
+Riemuna heikon tuskat, kyyneleet.
+
+Luonnonkin lait se hylkää,
+    lait järki ihmisten,
+Hulluuden lait sit' yksin hurmaa vaan.
+Vieras on sille toivo
+    jalojen sydänten --
+Himoko voisi kuulla tuntoaan!
+
+Missä, oi, luonnon herra,
+    on luontos viljelys?
+Odotustuskiin kuolee oikeus.
+Jumala, missä liikkuu
+    sun tahtos hengitys?
+Haudasta milloin nouset, rakkaus?
+
+Taivaasen täält' et jouda
+    maan päältä astumaan.
+Etnojen rinnat laita leppymään.
+Sankarit kansoista tee
+    suokylmää perkaamaan --
+Mielemme puhdista tok' ensistään!
+
+31/1
+
+
+
+VIEL' ONKO KEN JÄRJESSÄÄN?
+
+Kun juhannus lunta tuopi
+Ja halloja heinäkuu
+Ja tammikuu vettä vihmoo --
+Jo luontokin hullaantuu.
+
+Kun lapsina vanhoiks tullaan,
+Että sydämen voittaa pää,
+Mut vanhus on hurjan teillä --
+Siin' onkohan mielevää?
+
+Kun kiroaa äiti lastaan
+Ja lapsi lyö äitiään
+Ja es'valta kansaa puijaa --
+Ken silloin on järjessään?
+
+Jos eksyykin luonnonvoima,
+Se sokko ja tunnoton,
+Vaan missä on ihmisen järki,
+Hyvä tahtokin -- missä on?
+
+8/2
+
+
+
+OUTO.
+
+Tuli matkustaja kerran kaupunkiin,
+Uus, outo -- siksi sille juhlittiin.
+Hän kuunteli muita lailla oppilaan,
+Mut ilmi toi tuskin mitään omiaan.
+
+Hän miellytti -- se vasta kunnon mies!
+Ja oudosta vain hyvää kaikki ties.
+Hän kunniapöytiin vietiin vierahaks
+Ja viisaat etsivät häntä tuttavaks.
+
+Toki matkustajan poltti aivoja
+Ja aatos kuuma kyti rinnassa: --
+Hän, hillitön, päästi irti totuuden!
+Se lensikin läpi ihmissydänten!
+
+Siit' asti vierasta ei suosittu.
+Hän kaupungist' on ulos laahattu.
+Ei anneta yötä -- joskus torppihin
+On rohkea sentään päässyt yöksikin.
+
+Ja totuuden ken pääsi paikallen? --
+Se juoru ilkeä on, valheinen.
+Se kyyn on kylväjä; häijy häväistys
+Sen jälkiä juokselee kuin ilkimys.
+
+11/2
+
+
+
+PIENI.
+
+"Olen pieni, oi, liian pieni!
+Ketä puoltaa voisin tai vastustaa?
+Ovat pieniä polkuja tieni! --"
+Viheliäinen raukka näin ruikuttaa.
+
+Olet pieni, halpa ja pieni,
+Et uskoa Daavidin tunnekaan;
+Sinä vaivainen tattisieni,
+Joka maailman jalkoihin tallataan.
+
+Olet pienisieluinen raiska,
+Suurt' itseäs, kansaasi, hyljeksit,
+Oman onnesi onkija laiska,
+Joka maasi mainetta syljeksit.
+
+Sin' et näe kuin itses aina,
+Omat hetkiset toivos ja nautintos;
+Sua maasi murheet ei paina --
+Siin' on sun pienuutes, turmios.
+
+Mene, kurja! -- Meillä on muuri:
+On turvamme kansain oikeus.
+Kun Jumala on pienissä suuri,
+On hänestä meidänkin rohkeus.
+
+17/2
+
+
+
+ERÄISSÄ HOPEAHÄISSÄ.
+
+Hopea -- mikä on hopea?
+Loisto kylmä ja kopea.
+Lumen kiilto ja kimallus
+Talviauringon valossa.
+Vasta, kun kevät sulatti
+Lumen maasta, jään vesistä,
+Vuoti siunaus suvelle.
+
+Kuuvaloa kalpeata
+On hopean kylmä hohto.
+Vasta, kun syleili kaksi
+Kaihomieltä kuuvalossa,
+Kuiskaten kodin suloa: --
+Kuu kumotti aurinkona,
+Muuttui kullaksi hopea.
+
+Mitä on hiuksien hopea,
+Vaikka vanhalla iällä? --
+Pelkkä kuiva kuusen naava
+Talvikuutamon valossa.
+Vasta taistelun, tekojen
+Kunniallisten kulusta
+Hapset hohti kunniata,
+Pääkin arvossa yleni.
+
+Onni kahden kaihomielen,
+Jotka kerran kuutamossa
+Sormet sormihin limitti!
+Osasitte oivalsitte
+Rakkautenne tulessa
+Tehdä kullaksi hopean.
+
+Mikä on kulta? -- Ruokamulta,
+Johon rakkaus ripotti
+Aattehensa armahimmat,
+Että vilja versostuisi
+Kansan kasvavan varaksi.
+
+Kansa -- siinä on sukunne,
+Siinä lapset, laaja perhe!
+Sitä kannattaa syleillä,
+Sille uhrata elämä,
+Siinä uudesti eläen.
+
+24/2
+
+
+
+TH. REININ
+
+erotessa yliopiston sijaiskanslerin virasta.
+
+Hän tammi muodoltaan on vakava
+Ja yhtä vankka oikeudessa.
+Ei suutaan soita, vaan kun lausahtaa,
+Niin kultaa lausuu paljon painavaa.
+Kun Miestä aattelen, niin innostun
+Ja kyyneleihin asti liikutun!
+On onnellinen kansa, joka ties,
+Ett' oma poika sill' on moinen mies;
+Viel' onnellisempi, jos seuraamaan
+Se valmis on tät' uskollisintaan.
+
+Mit' olet meille, mitä tuleville,
+Ei kerrota nyt näille kuuleville.
+Se siemen, jota kylvit, viljoina
+Se nousee nousevissa polvissa.
+Ja taas, kun tässä maassa harhaus
+On selvinnyt, kun voittaa oikeus,
+Niin tahtos voittaa, nimes uudestaan,
+Kuin johtotähti, käypi paistamaan,
+Ja Suomen kansan kunniasta se
+Ei sammu yössäkään, ei himmene.
+
+4/4
+
+
+
+KESÄ ILMESTYY.
+
+On aamu rauhaa hiljaista,
+Mut ilma vallan valkea:
+Lumi astuu maahan taivaasta
+Kuin impi villaverho.
+S'on kevät talvivaipassa,
+Sen läikkyy lämmin rinnasta
+Ja tuulelma sen huulilta
+Juo mettä niinkuin perho. --
+    Immyt valkeavaippainen
+    Hiipii lehtohon rannallen.
+
+Ei lunta -- vettä vihmoo nyt
+Ja ilman immet villityt
+Ne metsää haltioivat.
+Viu vau, viu vau! --
+Ja halki taivaan, halki maan
+Nuor henki huokuu voimiaan,
+Sen luomislaulut soivat.
+Viu, vau, viu vau!
+
+Nuor aalto rantaa rakastaa
+Ja roudan rinta halkeaa,
+Maan voima uhkuaapi,
+Touhinalla kiihkosalla.
+Näin luonto syntyy uudestaan,
+Käy helmimään ja kukkimaan,
+Suur usko silmät saapi,
+Toivoellen, ennustellen.
+
+       *    *    *
+
+On hiljaista, taas hiljaista,
+Ei lunta näy nyt oksilla,
+Vaan taivaan helmihohtoa
+Ja kaikuu linnun soitto.
+Jo kevät talvivaipastaan
+On paljastunut vellomaan. --
+Kas kirkkaassa veen kalvossa
+Jo päilyy päivän voitto!
+    Immyt vihreävaippainen
+    Nousee kylvystä aaltojen.
+
+16/4
+
+
+
+ENEMPI TILAA.
+
+Te hourujen huoneita laittakaa
+Ja vankilat vahvanmoiset!
+Jo joukkoja jyskii portilla
+Ja matkalla riehuu toiset.
+
+Kun irti on valtio saumoistaan,
+Lainvanteita päämies katkoo,
+Niin kansakin hulluna, raivossaan
+Jalot, oikeat ohjeet ratkoo.
+
+Siis rohtoa kansalle keitellään,
+Unirohto -- sitten rauta:
+Jos viina ei tuutisi viihtymään,
+Niin eiköhän kahleet auta!
+
+He juovat ja naivatkin lohdukseen --
+Mitä muut' olis harrastusta! --
+Mut onnetta riutuvat matkalleen
+Ja sammuvat -- yö on musta.
+
+Tää vaivaiskoppihin korjataan,
+Tuo puetaan valtion rautaan,
+Nuo hourujen huoneessa ruokitaan,
+Muut kirkkomme siunaa hautaan.
+
+Vaan valtioviisaus nostaa pään,
+Ylös kiiveten korkealle,
+Ja sieltä se näyttää nyrkkiään
+Tuolle joukolle kirkuvalle.
+
+22/4
+
+
+
+KANSALAISMARSSI.
+
+Väkivalta pois maasta ja turma!
+Alas veljien vaino ja surma!
+Pois miekkavalta, sana soimaan!
+Valo, oikeus, vapaus voimaan!
+Pois ilkeä sorto ja itsekkyys,
+Ruma, kunniaton, loka, kuona se on,
+Jota hävetä saa
+Koko kansa ja maa.
+Suur ihmisyys, suur ihmisyys,
+Kas siinä kansojen kestävyys!
+
+Alas ryömijä, kerjäläishoukko!
+Ylös työmiehet, kunnian joukko!
+Pajat aukaiskaamme, paljat soimaan!
+Kansan arvo ja ansio voimaan!
+Pois tyhmyys, kunnoton typeryys!
+Käsi taitamaton
+Pula ainainen on,
+Siitä kärsiä saa
+Koko kansa ja maa.
+Suur ihmisyys, suur ihmisyys
+Kas siinä kansojen kestävyys.
+
+Vihamiehemme, luottaen rautaan,
+Pani oikeuskirjamme hautaan.
+Meiss' eläköön, -- oi Jumal' auta! --
+Laki voimallisempi kuin rauta!
+Tulihehkuinen, työjalo henkevyys!
+Käy soihdulla ties,
+Tee työsi kuin mies,
+On väistyvä yö
+Ja voittava työ.
+Suur ihmisyys, suur ihmisyys,
+Kas siinä kansojen kestävyys.
+
+Ole suomalais-ihminen aina,
+Oma leimasi töihisi paina,
+Jalo, puhdas, kirkas -- sehän voittaa,
+Kevät luontomme toivoa soittaa.
+Vala uusihin muotoihin entisyys!
+Sinä päivin ja öin
+Lain johtoisin töin
+Ies päältäsi luo,
+Uus aika taas tuo!
+Suur ihmisyys, suur ihmisyys,
+Kas siinä kansojen kestävyys.
+
+Alas rosvojen urkkijavalta!
+Ylös nousemme sorronkin alta.
+Meit' uhkaa vaino! -- omatunto!
+Kun valvonet, kestäähän kunto.
+Tuhat tuskaakin ennenkuin kelmiys.
+Mikä kehnoa on,
+Pois lohjetkohon.
+Mikä tervettä jää,
+Sen pystyssä pää.
+Suur ihmisyys, suur ihmisyys,
+Kas siinä kansojen kestävyys.
+
+Mekö loisimme valtion karjan,
+Mekö teuras-valmihin sarjan?
+Me työmieskansa! Työmme juuri
+Maan onnen on ponsi ja muuri.
+Pois rauhamme sorto ja lemmettyys!
+Miss' oikeus on
+Pyhä, lahjomaton,
+Se Suomen on maa,
+Se työn kotimaa.
+Siell' ihmisyys, suur ihmisyys
+On kansan voima ja kestävyys.
+
+28/4
+
+
+
+VAPAUDESTA.
+
+Amerikan Suomi-opiston kesäjuhlaan 1903.
+
+Vaikk' olisit vapaa kuin taivaan lintu,
+Kuin indiaanikin metsissään,
+Mut tiedotonna jos tietäs kuljet,
+Niin eksyt, harhailet yhtenään.
+
+Vaikk' olisit vapaa kuin pohjatuuli,
+Kuin halla hävitysretkillään,
+Mut hyvää tahtoa vailla vaellat --
+Et parempi rosvoa ensinkään.
+
+Vaikk' olisit vapaa kuin pimeys maassa,
+Jot' yö ja jäätikkö valloittaa,
+Niin vailla lämmintä, valkeutta,
+Elämäsi vaan olis kuolemaa.
+
+Ja vapautesi vaikk' olis suuri
+Kuin meren oikkusten aaltojen,
+Niin elämän aatetta suurta vailla
+Sin' olisit mieletön lastunen.
+
+Mut vaikka raskaissa kahleiss' oisit,
+Kun totuuden tiedät ja oikein teet,
+Niin lohdutusta ja voimaa tunnet,
+Vaikk' uhkaa aallot ja pauanteet!
+
+Oi vapaus kaunis ja vapaus suuri!
+Sun hyvä tahto vain ansaitsee;
+Sun ansaitseepi, ken oikeudesta
+Ja ihmisarvosta taistelee.
+
+
+
+ONNETON HEIKKOUS.
+
+Olit rauha lempeä luonnoltasi,
+Kuin Vuoksen niskakin uomassaan,
+Mutt' edistykselle taistovalmis,
+Kuin koski kuohuva matkallaan.
+
+Kuin pilvi, täynnänsä salamoita,
+On tyyni, kunnes se laukeaa,
+Niin vapausrientoinen, myrskyrinta
+Sin' olit, halveksit kuolemaa.
+
+Sun toimentult' oli rinnassasi
+Ja voimauksien valkeaa,
+Vaan miksi käänsit sen vastahasi,
+Oi miks'et etsinyt sortajaa!
+
+Ei, -- hätälaukaus sulta pääsi,
+Kuin etuvartijan varoitus:
+Sun uskos kansasi kuntoon horjui,
+Kuin Caton -- -- onneton heikkous!
+
+11/6
+
+
+
+VALKORUUSU.
+
+Ruusu valkea, puhdas ruusu,
+Kosken pienen partahalla,
+Kevään varhaisen vieno kukka,
+Sinua muistelen maailmalla.
+
+Ihmisrinnalle mik' on kallis,
+Kaiken parhaani sulle soisin.
+Mut on kallihin puhdas ruusu --
+Mitä sulle siis antaa voisin?
+
+21/6
+
+
+
+KAARLO BERGBOM 60-VUOTIAANA.
+
+Proloogi juhlanäytännössä 2 p. lokakuuta.
+
+Suomi havahti; ja nuorukainen
+Unenhärmän silmästänsä hieroi.
+Päänsä nosti, katse kauas lensi,
+Kevätkirkkaudessa kiiri silmä,
+Sydän syvän hurmauksen tunsi,
+Elämä tempasi kuin tenhovirta,
+Luonto hurmasi kuin luomiskuume,
+Toimipyörre, huima touhukoski
+Valtasi valitun nuorukaisen.
+Ihmetyksin itsensä hän tunsi,
+Ajan aallokossa telmehtivän,
+Sydämessä suuret intokiihkot,
+Levottomat luomisliekit päässä,
+Taikasauvana kädessä taide,
+Kun etehen kansansa hän astui. --
+Suomen kansa odotti kuin lapsi
+Ensi joulua tai juhannusta.
+
+Elämä on laaja, luonto suuri,
+Meri rannaton on kaikkisuus.
+Mutta urhopa elämän merta
+Tunsi leikeltyinä leikkaleiksi,
+Tunsi toimitaiteen siivekkään.
+
+Taide, innostuksen taikalintu,
+Kehyksihin kutsui maailmoita,
+Elämän kirjokangasta avasi,
+Osatöihin otti luonnonpiirit,
+Kutsui kuin elämän päämies itse
+Elämäst' esille annoksia,
+
+Pienoispiirihin lumosi suurta,
+Ehjän, täyden toimimaailman,
+Jossa itseänsä ihmisluokat
+Kaikki peittymättä peilasteli.
+
+Silloin hurmattuna huusi kansa,
+Niinkuin huutaa joukko, joka linnan
+Valtavuorelta on valloittanut --
+Suomen kansan vastaisuuden turva,
+Suomenkielen linna valloitettiin.
+Kansain helmivirta väylän löysi
+Suomen kansan hengen sisäjärveen.
+Taidekin löys' itsellensä kansan.
+
+Missä urho? Tuokaa kansan nähdä,
+Kuka voittaja on valtavuoren! --
+Tunnetaanhan ukko kuuruniska,
+Sielusilmäinen ja hehkuposki,
+Kerä liikkuva ja liekkiväinen,
+Näkymätön, joka kaikki näyttää. --
+
+Hän se kaiken nuoruutensa palon
+Suunnannut on Suomen näyttämölle.
+Miehen tahdon, kunnon, tiedonvalon
+Uhrannut on Suomen näyttämölle.
+Kiskonut on tälle ainoalleen
+Roponsa, rauhansa ja sydämensä.
+Miksi? -- Että nostais elämätä,
+Suomen kansan henkielämätä,
+Itseluovaks', elinvoimaiseksi,
+Uutta uhkuvaksi kasvannaksi,
+Kotiorsien kukittajaksi,
+Helmenhohtajaksi maailmalle!
+
+Siksi sauvaansa on heilutellut,
+Kutsunut on Suomen kunnioita,
+Sananmiestä, laulunsankaria,
+Valon kankahalle kiehtojoita,
+Talttamiehiä ja takojoita,
+Soiton suorijoita, tanssijoita --
+Ennen muita toimitaiteen henget,
+Tenhomiehet, tenhottaret naiset,
+Kaikki kansa, leirit laajimmatkin,
+Kaarlo Bergbomin tulesta syttyi
+Yhteistyöhön, temppelin tekohon,
+Jonka huippu hiipoo korkeutta:
+Suomen kansan kuolemattomuutta.
+
+
+
+EKSYTTÄJILLE.
+
+Ennen meillä miehet tohti
+Käydä vihollista kohti;
+Avomielin, avosuulla
+Antoivat sen totta kuulla.
+
+Tuli vastaan mitä mahtoi,
+Miehestä mies käydä tahtoi.
+Harva suoraa miestä moitti,
+Joka oikeutta soitti.
+
+Jos ken moitti -- mies sen kuuli.
+"Syytön moite" -- sen vei tuuli.
+Mutta miehen arvo, mahti
+Oli oikeuden vahti. --
+
+Nyt on jäniksiä miehet,
+Niinkuin kääpiöt, niin pienet:
+Nääkin taitaa käyttää kieltä,
+Mutta halpaa orjamieltä.
+
+Nuoleksivat kielellänsä
+Jalkaa herran, käskijänsä,
+Potkijansa, polkijansa. --
+Sellainen nyt altis kansa!
+
+Sala-ampujoit' on toiset,
+Veljenmyöjät, kurjat loiset.
+Joku mustetolpon takaa
+Tähtää veljeään ja -- makaa.
+
+Siinä meidän sankarsarja,
+Sortajalle altis karja.
+Maailma, oi nähkös näitä
+Synkän vallan syöttiläitä!
+
+Totuus, oikeus heill' on suussa
+Kukkuessa leipäpuussa: --
+Totuuden he vatsaan syövät,
+Vääryydelle työnsä myövät.
+
+Eksyttäjät, tehkää luku!
+Huutaa kerran uusi suku.
+Täynnä tuskaa, häpeätä
+Muistelee se aikaa tätä.
+
+Ja jos kansa hukkuu teihin,
+Eksyy teidän askeleihin,
+Kiroaa se kiukussansa
+Perintöään, kahlettansa.
+
+Uusi polvi, anteeks anna,
+Kehnot kilvet hautaan kanna!
+Olkoon oman rintas usko
+Sulle toivon aamurusko!
+
+29/10
+
+
+
+MINNE?
+
+Väki rauhaton kodin jättää.
+Äiti vanhus on ihmeissään.
+Ja hän nurkassa nuorimmaltaan
+Käypi uusia tietämään.
+
+-- Kysy, poikani, veljeltäsi,
+Mille maille hän matkustaa?
+-- Amerikkahan kullat kutsui,
+Siell' on dollarin kotimaa.
+
+-- Kysy nuorelta siskoltasi,
+Miksi vaatteensa kokoaa?
+-- Ruotsin rikkahat häntä hempii,
+Tanska pestiä tarjoaa.
+
+-- Kenen seuroja serkkus etsii,
+Ne kun jättivät kotimaan?
+-- Ehkä Islanti -- kaikki rannat
+Meille laskevat verkkojaan.
+
+-- Mille ilmoille itse eksyt,
+Minne poikani vietellään?
+-- Siperiassa on vielä väljää,
+Minä vierinen Venäjään.
+
+-- Kotimaatasi kuka kyntää?
+-- Mielivalta sen viljelee.
+-- Kuka vanhempas täällä vaalii?
+-- Hauta heikkoja korjannee.
+
+-- Jätät maasiko vierahalle?
+Kansas tuulihin kylvetään!
+Sitte kehdosta orja nousee
+Isäin peltoja kyntämään.
+
+-- Orja nouseeko! -- Sit' en sallis! --
+Siunaa, äitini, lapsias,
+Että maamme ois meille kallis,
+Kansa vapaa ja kunnokas!
+
+4-5/11
+
+
+
+LUOJAN LINNULLE.
+
+Miks' ei rintani anna rauhaa?
+Polttaa päivin ja polttaa öin.
+Luojan lintu, oi, missä lennät?
+Riennä luokseni hyvin töin!
+
+Sydän riistä mun rinnastani,
+Että hetkenkin hoivaa saan;
+Luojan lääkitä vie se sinne,
+Miss' ei haavoita kiihkot maan!
+
+Luojan kämmenen päälle laske
+Sydän parkani uutumaan,
+Luojan puhtaaksi puserrella --
+Sitten mulle tuo uudestaan.
+
+Minä vuoksena voimallisna
+Sitten kansani kirkastan,
+Suomen Indus- ja Oxusvirrat
+Johdan korpihin maailman.
+
+Luojan lintu, oi, missä viivyt?
+Sydän kärsivä kanna pois,
+Että voimien lähtehestä
+Ikiterveyden se jois!
+
+15/11
+
+
+
+ODOTTAESSA.
+
+  Suur kaikkisuus!
+Sun käskyäs noutaa vanhus kuu,
+Kun väistyy se pois tai palautuu,
+Sua palvellessaan.
+Sua auringon tahto tottelee,
+Kun pimenee se tai valkenee,
+Sua seuratessaan.
+
+  Suur kaikkisuus!
+Sinä tähtiä käsket leiristään
+Ja ne lähtevät noutain mielellään
+Sun ymmärrystäs.
+Kun soihtuja ihmismaailmaan
+Sinä syttelet, käyvät ne matkoillaan
+Sun järjestystäs.
+
+  Suur kaikkisuus!
+Sua elämä tottelee ja työ.
+Sun tahdissasi ajan suonet lyö
+Ja aalto hakkaa.
+Sun tahdostasi lumi valtaa maan;
+Kun lämmintä lainaat uudestaan,
+Niin talvi lakkaa.
+
+  Suur kaikkisuus!
+Nyt pimeätä on ja odotetaan;
+Tuo valkeusmiehesi päälle maan,
+Sen auringoksi!
+Moni sydän on synkkä ja eksynyt,
+Tuo kynttiläkruunusi edes nyt
+Yövartioksi!
+
+  Suur kaikkisuus!
+Sinä ihmisen kunkin aikanaan
+Myös heität rannalle oudon maan, --
+Hän sammuu täällä.
+Sinä kansamme joulupuuksi tee,
+Jok' itse on kirkas ja valaisee
+Myös muut maan päällä!
+
+  Suur kaikkisuus!
+Me odotamme sulta suurempaa,
+Joka maamme ja kansan kirkastaa
+Ja liekkiin luopi.
+Se suur on takana talven, yön
+Ja takana raskaan päivätyön --
+Suur voiton tuopi.
+
+  Suur valon vallan kaikkisuus,
+Luo meille uhrisydän uus! --
+Se voiman suopi.
+
+11/12
+
+
+
+MYRSKY HULLUJEN HUONEESSA.
+
+Eilen ilma viihtyi rauhassa,
+Vähentyi holhoushuolet.
+Monta viisasta sanaa lausuivat
+Hullut ja mielipuolet.
+Toivottiin parempaa.
+
+Mutta yölläpä jo vaihtui sää --
+Myrsky lentäen pauhaa
+Eikä hullujen huonekunnassa
+Tunneta viisaan rauhaa,
+Levoton pelko vaan!
+
+Tuonpa aivot myrsky herpaisee:
+Hän on neuvoton, myöntää,
+Kuinka holhoja tehdä tahtookin;
+Aivotyön itse hän työntää
+Luotansa, loikoen.
+
+Tuon taas aivot myrsky kiihottaa! --
+Hurja hän riehuu ja liehuu,
+Itse yltyen, muihin hyökäten,
+Tuskissa kuumeen kiehuu,
+Myrskyten myrskyssä.
+
+Suurin hulluus kohtaa holhojan:
+Sairaita tyrmiin sulkee,
+Jäänä kylmänä kuulee huutoja, --
+Julminta tehdä julkee
+Hullujen päämies tää.
+
+Taivas pilvess', usva aivoissa,
+Mielissä myrsky pauhaa.
+Taivas, seesty jo, päivä paljastu,
+Lahjoita, luonto, rauhaa
+Hulluuden kurjuuteen!
+
+Luonto sairastaa kuin ihmiset,
+Luonnon taudit on meidän.
+Missä tahtomme, mielentarmomme?
+Teidän on voitto, teidän
+Vallassa myrskyt myös!
+
+
+
+SUUTTUNUT.
+
+Hän oli suuttunut, miel' oli paha,
+Kielikin pureva kuin vesisaha,
+Ketä tuli vastaan, leikkasi niitä,
+Mut oli muutamat kovaa kuin piitä:
+Purasivat vastaan, särkivät kielen,
+Verille rikkoivat vihaisen mielen.
+
+Miel'paha laajeni, taajeni, suurtui,
+Pitkäksi aikaa joukkohon juurtui.
+Suuttunut tuskansa tulvia suri:
+Miks oli hillitön, ensiksi puri?
+Elinilo karkasi -- minne? ei tietty,
+Vaikka jo kauan on neuvoja pietty.
+
+
+
+HE JA ME.
+
+Taas ratsuja villejä kengitetään
+Sun nuoria viljojas polkemaan,
+Ja vainonvoimia yllytetään
+Sun kirkkosi, koulusi kaadantaan.
+Sinä lempeä, lauhkea suomalainen
+Vain kynnät ja kylvät ja kirkkoa käyt,
+Kuin ystävä sortajallesi näyt,
+Kuin laps' olet luottava, uskovainen.
+
+Sun yhteis-onnesi pohjalta jo
+Pois paasia, parsia riistellään,
+Lain turva, sun kattosi mainio,
+Se kelvottomaksi nyt kiistetään.
+Sinä lempeä, laupias suomalainen
+Näet untasi, nukkuen rauhassa yöt
+Ja tyynesti toimitat päiväsi työt,
+Olet ihmisten oikeutt' uskovainen.
+
+Sun kielesi, joka sun sieluas soi
+Ja jok' on sun elämäs hengitys,
+Sen vieras suustasi kiskoa voi --
+Sitä räiskyy ratsujen kengitys!
+Sinä huoleton, rauhainen suomalainen
+Vain nauttien lauloit, leikit ja joit
+Ja huomispäivälle velkoja toit,
+Kuin lammaslaum' olit hajanainen.
+
+Kun luonasi Kaakkolan kartanomies
+Käy perintö-onneas arpomaan,
+Sinä neuloista kiistelet, veljesi ies
+Ja oikeus -- niitä et huomaakaan.
+Sinä lohdutat itseäs Euroopalla,
+Mut rakkaus sulla on tunnetta vaan,
+Teon mieheksi milloin kasvanetkaan,
+Kun keskoista työmme on kaikkialla?
+
+He meidän keskellä keksivät kyyn,
+Sen auttavat uusia poikimaan;
+Me toistamme syytämme, vaan oman syyn --
+Sen milloin riennämme korjaamaan?
+Meit' auta ei maailman valtain kunto,
+Jos lahkot kansamme juuria syö:
+Meit' auttaa veljekäs toimi ja työ,
+Jalouhrinen, voimakas yhteistunto.
+
+
+
+LASTU ULAPALLA.
+
+Lastulla orava laskee
+Salmen selkää.
+Siipipurjein lintu liitää
+Eikä pelkää.
+Ihminenkö raukka rannalla
+Kuihtuis' orjana?
+
+Suuri lastu kaarilaita
+Eikö kantais? --
+Sen kun sukkulaksi laittais,
+Siivet antais -- -- --
+Eikö halki ulapan se veis,
+Kun sit' ohjaeleis?
+
+Kaksi nuorta lastun laittaa
+Sukkulaksi;
+Työntävät sen lainehille
+Kulkijaksi;
+Uskaltavat sillä avaraan,
+Outoon maailmaan.
+
+Kahta nuorta aalto kantaa,
+Hyppii hyrsky,
+Ei näy ystävää, ei rantaa,
+Soittaa myrsky.
+Venheväki käyttää voimiaan,
+Mitä tulkoonkaan.
+
+Tuntevat ne tuulta, tuskaa
+Nuoret kaksi.
+Venhe vuotaa, laidat ruskaa. --
+Auttajaksi
+Rakkaus on mahti tenhokas,
+Käytä voimias!
+
+Lastulla orava laskee
+Salmen selkää.
+Siipipurjein lintu liitää
+Eikä pelkää.
+Ihminenkö raukka rannalla
+Kuihtuis' orjana?
+
+
+
+RASKAS SYKSY.
+
+Syysmyrsky löi lehdet puista
+Ja kukkaset maahan kaas;
+Vei elämält' ihanan kruunun --
+Mutta palajaa kukka taas.
+
+Yöhallat ja kaakon kylmät
+Ne talvensi meidän maan,
+Ja kotipihan pääskyset poistui --
+Ne palajavat aikanaan.
+
+Suur kurkien parvi kertyi
+Yli kaupungin kirkumaan.
+Ne pakenevat, neuvoen toistaan,
+Vaan palajavat aikanaan.
+
+Koko maatani myrsky riisti,
+Vei viattomat lapsetkin,
+Vei taimissa vastaisen viljan. --
+Heissä toivoa rakastin.
+
+Syys julmuri! Kansani lapset
+Noin kylvätkö maailmaan?
+Tai auringon kanssako kerran
+Ne maahansa kutsutaan?
+
+
+
+SVEITSIN RHEINILLÄ.
+
+Sinä Rheinin rannan viinirinta impi,
+Terve kuin äidiksi syntynyt;
+Sinä toimentyttö, voimakas kuin Rheinvuo,
+Vapaa kuin Rheinfall kahleeton.
+Sinä tohdit nostaa pääsi korkealle,
+Viehätyslaulujas kuunnellaan;
+Europan kansoja sun vapautes hurmaa,
+Sorretut onneas kaipaavat.
+Kaipaavat kuin alppivuoren raikast' ilmaa,
+Terveinä paitansa nostaakseen:
+Rinnalleni riennä, suori, tyttö, Suomeen
+Vapauden lapsia synnyttämään!
+
+
+
+NUORELLE VELJYELLE.
+
+Oi, veli autuas nuor, joka varhain saavutit vaimon!
+  Elämän viisaus suur sun sydämessäsi lie.
+Viisain päin moni poikana hassuelee alas hautaan,
+  Eik' ole päällä tän maan oppinut onneas sun.
+Tien jalon viittoo hän, joka noutaa tuntonsa ääntä,
+  Jollei viitottu vaan ollut jo ennen sun ties.
+
+
+
+KERRAN.
+
+Jo kerran päätin, en vannonut:
+Vast'edes lemmest' en laula;
+Vaan sydän parka on järjellen
+Ain' ollut ansa ja paula.
+
+Jos sydän vait' olis tuskissaan,
+Jos onnen ääneti kantais,
+Ei kannel laulajan kajahtais,
+Ei kielet sointuja antais.
+
+Jos kerran rakkaus kuoltuaan
+Ei haudastaan kohoaisi,
+Sen kanssa kuolisi laulukin,
+Ei kannelkaan kajahtaisi.
+
+Vaan lemmen haudalla tuskat soi;
+Kun lempi kuoleman voittaa,
+Taas kannel riemua kaiuttaa
+Ja onnen aurinko koittaa.
+
+Niin kirkastettuna rakkaus
+Myös laulajan ylentääpi
+Ain' ylle taivahan yhdeksän --
+Mut tuskin sinne hän jääpi. -- -- --
+
+
+
+VIIPURIN KAUPUNGIN 500-VUOTISELLE MUISTOLLE.
+
+        Vihatkaat pahaa,
+        kiintykäät hyvään,
+        veljellinen rakkaus keskenänne olkoon
+        sydämellinen!
+
+                                 Ap. Paavali.
+
+Minä kammon ristiä, kammon uskoa,
+Jos kansalle se kasvaa orjuutta,
+Tai miekkavallan se maahan tuo --
+Se murhaajan oppi on.
+
+Minä kammon kulttuurikaapun kantajaa,
+Jos töissään vääryyttä hän harjoittaa
+Ja sentään kunniast' ylväs on,
+Kuin sokea silmistään.
+
+En ylistä minä Torkkel Voittajaa,
+En Ruotsin miekkavallan kunniaa,
+Jos kyntömiehen lyö rautamies
+Tai susi jos lampaan syö.
+
+Vaan oikeusvallan tuojaa ylistän,
+Lain turvaajalle virren viserrän,
+Ja ihmisarvolle ken suojan soi --
+Eläköön muistossa hän!
+
+
+
+JAAKKO HÄKLIÄ MUISTELLEN.
+
+k. 28 p. toukok. 1902.
+
+Sinut, ystävä, tapasin nuorena
+Siell' ihanassa Karjalan maassa;
+Olit vapauden ilmassa leijaillut
+Kuin varsakin väljässä haassa.
+
+Ilon nuorukaishengessä Suomea
+Sinä näit kuin toivojen saarta;
+Sinä uskalsit lähteä astumaan,
+Vaikk' ylhäistä taivahan kaarta.
+
+Ja nuorukaismieli, se lentävä,
+Sun tiellesi kukkia kylvi;
+Piti sydämesi herkkänä, lämminnä,
+Kun myrskykin telmi ja mylvi.
+
+Sinä herkkä kuin laps olit uskomaan
+Mitä toivoit -- kullaksi vuorta.
+Jos uskosi pettikin toisinaan,
+Et kadottanut intoas nuorta.
+
+Sinä aatteita linkosit ilmoillen,
+Niin ilotulin valkasit tiesi;
+Moni aatekin sammahti kylmeten,
+Ei sammunut sydämesi liesi.
+
+Mitä kultia voittanut lienetkin,
+On kuollutta kultien loiste,
+Mut ilos oli elävä ja lämpöisin
+Sun sydämesi päivänpaiste.
+
+Kovin kaipaillaan, kovin tarvis on
+Valon kirkasta heijastusta:
+Suru maassa on haikea, neuvoton
+Ja auringon silmä on musta.
+
+
+
+KYYHKYN POJAT.
+
+Kuusi suojas oksillansa
+Kyyhkylinnun pesää,
+Jossa emo poikiansa
+Hoiti kaiken kesää,
+Hoiti niinkuin äiti aivan,
+Näki yöt ja päivät vaivan.
+
+Kasvoi pojat, viel' ei lennä --
+Kuherrusta kuultiin:
+"Pakohon täst' ei nyt mennä",
+Pesässä niin luultiin,
+Vaikka usein pesän luoksi
+Kalle Villen kanssa juoksi.
+
+"Häkkilinnut siivot noista
+Kyyhkysistä saisi;
+Oispa hauskaa kaikenmoista,
+Kun nuo kasvattaisi."
+Vaan ei poikain päähän lennä,
+Mit' ois häkkiin itse mennä.
+
+Poiss' on emo. Pienet puusta
+Häkkiin työnnetähän;
+Nähdäkkään ei saa ne kuusta --
+Kylään riennetähän.
+Siellä kauhistuvat uutta --
+Rautahäkin vankeutta.
+
+Ville, Kalle ylpeästi
+Voitto-riemuissansa
+Äidilleen nyt kiireisesti
+Näytti saalistansa:
+"Onhan saalis kumma saatu,
+Äiti, huomaappas sen laatu!"
+
+Murentui nyt äidin mieli,
+Kasvot synkistyivät,
+Nuhteihin sai hellä kieli,
+Silmät kyyneltyivät:
+"Vapahtakoon voima Herran
+Teitä orjuudesta kerran!
+
+Joutuin linnut paikkahansa
+Viekää! Rukoilkaatte,
+Että vapauden kansa
+Aina olla saatte,
+Eikä häkkilinnun lailla,
+Orjat lain turvaa vailla."
+
+
+
+AAMUTOITOTUS.
+
+Tutu tuu, jo päivä koittaa,
+Tutu tuu, jo paimen soittaa
+Laitumelle laumojaan:
+Laajan laakson ruohomaan,
+Virran vieremille
+Miss' on paimenille
+Kukkakumpu, marjamaa,
+Missä lauma rauhan saa
+Rehoittaa.
+Ahdas laidun, lauma nälkäinen
+Syy on paimenten. --
+Tutu tuu, jo kellot kaikuu,
+Tutu tuu, jo torvet raikuu:
+Riemu aamun, rauha illallen.
+
+
+
+PÄIVÄN LASKUSSA.
+
+Metsäjärven rannalla
+Istuin, surin, surin:
+Miks on musta maailma,
+Nurja, nurin kurin?
+
+Päivä yöhön pakenee,
+Väistyi immyt multa.
+Kuka tyttö kestänee
+Sydämeni tulta.
+Yö jo läheneekin, yö,
+Synkkä sydämeni lyö.
+
+Mutta yöstä -- kuulenko? --
+Rastas, rastas soittaa!
+Laulun voiman tunnen jo,
+Siinä valkeus voittaa.
+Minä jollen voittaiskaan,
+Kunhan valkeus voittaa vaan.
+
+Kirkas järvi, rannallas
+Kyyneleenä päilyn;
+Aurinko, tuo suudelmasi
+Sulle, sulle säilyn! --
+
+
+
+
+
+VUOSI 1904.
+
+
+
+KEVÄTKIRJE KESÄPAIKALTA.
+
+En näe minä täällä kaunista --
+Vain karkean sammalmaan
+Ja kanervan, vaan en kukkia
+Ja missä lie linnutkaan.
+
+On mustia kannot honkien,
+Talon taatto möi puut ja joi.
+Nyt auki on tie suvihalloillen
+Ja tuimina tuulet soi.
+
+Vaan nouseva metsä nuorta on
+Ja tuoresta pihka sen;
+Se hentona horjuu, toivohon
+Toki latvansa tähdäten! --
+
+Kalakaijakin huutaa järvellä,
+Kun saalista sielt' ei nää.
+Vaan kalamies kutsuu venheessä:
+"Tule, täällä on kiiskin pää!"
+
+On kiiskiä viel' ja krapuja.
+Ja rannassa lapset ui.
+Jos taatto vei taakse -- nuoretpa
+Taas eistymisviljaa pui. --
+
+Jos pystyvät -- jollei luontoa
+Ne vainoa rosvoten; --
+Kun voisivat muistaa huomista
+Ja heissä ois ihminen!
+
+
+
+NUORISON KEVÄTLAULU.
+
+Kirjoitettu Nuorisoseuran juhlaa varten kesällä 1904.
+
+Raikkaaseen ilmaan laske jo laivas!
+Vapaus valloita väljä kuin taivas!
+Avatkaa taivas, vapaiksi tuulet,
+Vapaiksi ihmisen aatos ja huulet,
+Vapaiksi kukka ja lintu ja keto,
+Orjaksi hukka, se ahmiva peto!
+Auringon ilmaa kaipaa maa,
+Sulkuja, salpoja aukaiskaa!
+
+Aukaiskaa joka lähde ja uoma,
+Missä on ihmisen innostusjuoma!
+Vapaiksi voimien vuoksia luokaa,
+Hengelle kasvantaoikeus suokaa:
+Oikeus hyljätä kuona ja saasta,
+Oikeus kasvaa taivaaseen maasta,
+Oikeus elämän kukkaseen,
+Hedelmäaikaan, miehuuteen.
+
+Suosumu, eksytys, painu jo yöhön!
+Auringon kanssa me nousemme työhön.
+Luontokin auringon silmissä helmii,
+Elämä voimina toimii ja telmii.
+Nuoriso, voimasi puhjeta anna,
+Kansalles kauniita tähkiä kanna!
+Henkemme, luomisen aurinko,
+Vapaaseen työhösi nouse jo!
+
+
+
+EVÄSTYS.
+
+Jukka herra ja impi Aini,
+Joko loppui nyt leikkipaini?
+Tuliko vakava hetki,
+Alkoi yhteinen retki?
+
+Sydän sydäntä luokseen sulkee,
+Retki kukkien läpi kulkee,
+Tie vie miehelään saakka,
+Kuorma on onnentaakka.
+
+Särkemättä sit' onneanne
+Hoitakaatte nyt toisianne,
+Koti sammoksi luokaa,
+Isänmaalle se suokaa!
+
+Laajetkoon kotikummun tuomi,
+Ett' ois kotinne koko Suomi!
+Sille on onnikin vakaa,
+Joka sen maallensa jakaa.
+
+1/8
+
+
+
+ERI AIKOJA.
+
+
+SILLOIN.
+
+Oli laulumme nuorta silloin,
+Kuin huhtikuussa leivojen;
+Kevät oli toukokuuta,
+Oras maasta puski pursuten.
+Sydän oli herkkä, hellä,
+Sen tunne läikkyi lämpöinen.
+
+Kyti Suomessa päiväntulta,
+Se kukki, tuoksui liekissään;
+Elämätä tuhatpäistä,
+Se pyrki julki päilymään.
+Maa, taivas -- toisillensa
+Ne löivät rauhankämmentään.
+
+Eli vapaus meillä silloin,
+Sen etuja valvoi valkeus,
+Ja näiden kesken syttyi
+Iloinen, luova rakkaus.
+Sen aviokylvön anti
+Oli Suomen onnen runsaus.
+
+Niin toivojen vainioilla
+Nuor' into aukoi nuppujaan.
+Suokarpalonkin poski
+Se syttyi elämän purppuraan.
+Punaposket, herkkukosket --
+Ne hallan unhottivat vaan.
+
+
+SITTEN.
+
+Ja sitten
+Tuli halla, rutto, myrsky-yö,
+Joka uskon, toivon maahan lyö
+Ja rakkauden viljan syö,
+Jopa itse ihmis-arvon myö. --
+
+Se sitten,
+Kuin mato viljapellossa
+Ei säästä vuoden toivoa;
+Kuin niityn vaaravalkea
+Syö heinän, hiipii nurmessa. --
+
+Ja sitten
+Se puuhun, metsään leimahtaa
+Ja hongat maahan ampuaa;
+Maan mustentaa ja polttaa juuret,
+Syö muistot, riistää toivot suuret.
+
+Ja sitten
+Se kansan oikean ja suoran
+Lyö päähän raksin, orjanuoran,
+Sit' ohjaten kuin karjalaumaa
+Vain syöttää puuta, heinä-aumaa.
+
+Oi, sitten
+Ies painaa kansan niskan, pään:
+Voit luottaa tuskin ystävään,
+Kun kaikki pettää toisiansa
+Ja itseäänkin pettää kansa.
+
+Vaan sitten
+Ei vainotuista, nääntyneistä
+Edes pyydystäjä kostu meistä,
+Kun kansa kurja, onneton
+Vain katkeruuden saalis on. --
+
+Oi, sitten
+Meist' eläinkunta holhotaan:
+"Syö, juo ja kuole!" huudellaan.
+Meit' outo käsi päähän nappaa
+Ja ihmistahdon meistä tappaa.
+
+Näin sitten
+Se ihminen, se kuopataan,
+Kuin henkipatto, multaan maan.
+Ja juhtakansa jälkeen jää --
+Se tottelee ja mökäjää.
+
+
+JÄLLEEN.
+
+Oi, uusi kevätpäivä meille koita,
+Sun toivojasi jälleen maalle soita!
+Elämä, itseäsi auta,
+Luo auki hangen alta hauta,
+Ja sinne survo ylväät
+Orjuuden pylväät!
+
+Sun voimiesi helmivirrat päästä,
+Elämä, irroilleen taas yöstä, jäästä!
+Taas kuohuttele voimakosket
+Ja ruskottele kansan posket:
+Niin tenhomiehet nosta,
+Hallayöt kosta!
+
+Niin aaltoaisi Suomen peltosarka --
+Suur voima ei lie pienen vuoksi arka
+Ja kypsyis ihmisyyden laiho,
+Se kaikkein kansain yhteiskaiho;
+Ois taivas yks ja meri,
+Laiva vain eri.
+
+25/9
+
+
+
+ESILAULU
+
+Runokokoelmaan "IImojen lauluja".
+
+Merta Ilmatar ui,
+Vettä velloen;
+Aalto venhettä pui,
+Miestä uhmaten.
+Mies käy purjetta hoitamaan
+Ja laulaa vaan.
+
+Maata Ilmatar lyö,
+Metsä touhuaa.
+Vaikk' on pirtissä yö,
+Perhe unta ei saa:
+Sydän äidin ja lasten, ne
+Käy laululle.
+
+Verta Myrskytär käy,
+Läpi valtimon.
+Toivon silmä ei näy,
+Kaikki mustaa on.
+Sydän lauluhun puhkeaa
+Ja lohdun saa.
+
+Aatos tunnetta lyö,
+Sana kaiuttaa;
+Päivä vaihtuu ja yö,
+Sydän aaltoaa:
+Työhön kättämme käskee se
+Ja lauluille.
+
+Ukko, pauhaatko vai
+Ilohelmen luot,
+Meidän lauluissa kai
+Kuvas ilmi tuot.
+Valot, varjotkin taivaan, maan
+Ne lauletaan.
+
+5/10
+
+
+
+LOPPULAULU
+
+Runokokoelmaan "Ilmojen lauluja",
+
+
+SYYSKEVÄTTÄ.
+
+Minä syksyssä
+Näen kevättä:
+Kun orasta
+Näen pellolla,
+Kun odelmaa
+Luo niittymaa --
+Näen lasta äidin rinnoilla.
+
+Syysluonnossa
+Näen toivoa:
+Pois leikaten
+Kun myrsky sen,
+Mik' eisty ei,
+Maan multaan vei --
+Jäi lehtikanta uudelleen.
+
+Kun vaihtuu sää,
+Uus, nuori pää
+Taas silmät saa
+Ja kukoistaa,
+Suu aukenee
+Ja laulelee --
+Uus kevät maata valloittaa.
+
+18/10
+
+
+
+VAIHEISSA.
+
+Näen manteren äärenä meren,
+Meren rantana mantereen;
+Ilon, rauhankin ääriltä veren
+On huomattu hyrskyneen,
+Kuin auringon paistehen mentyä
+On riehunut tuulta ja myrskyä
+Ja kuolema nyrkkiä näytti.
+Mut toivo taas rintoja täytti: --
+Kun takana haaksirikkojen
+Oli tarjona jälleen venhonen.
+Ei rannatont' ole luotoa,
+Ei ääretönt' elämän muotoa.
+Uus aalto vain eillistä jatkaa,
+Kun vaaruen vaellat matkaa.
+Käy, ystävä, tyynesti venheeseen,
+Siin' uskossa myrskyä silmäten,
+Ett' aaltokin pyrkii tyynehen
+Ja ulappa kaipaa rantaa,
+Taas rantakin merta, se myrskyä,
+Yö auringon silmän säihkyä --
+Sun levätä tyyni vain antaa
+Ja venhettä taklata, takoa,
+Ett' uhmemmin myrskyssä kantaa
+Se, kestäen maailman kuohuja.
+Näin, voittaen taikka vaipuen,
+Ole ihminen, ole ihminen!
+
+6/11
+
+
+
+YHTEISNUOTTA.
+
+Oli kartanon herralla kauhea,
+Suur hurtta; se monta söi lammasta
+Ja haavotti viel' useamman.
+Kylä siit' oli rauhaton, tuskainen
+Ja valitteli kartanon herrallen.
+Mut hurtta söi viel' useamman.
+
+"Sido hillitön hurttasi kahleisiin!"
+Niin kansan joukosta huudettiin.
+Mut herra se ääneti loikoi. --
+"Puri koirasi eilen jo lapsia!
+Tapa villitty!" -- "Miks'ette paimenna!"
+Huus herra ja selkäänsä oikoi.
+
+Kylän paimenet juoksivat metsiä,
+Sielt' etsien suuhunsa, säkkiinsä,
+Ja kartanon paimen ei huoli.
+Vaan syrjässä väijyvä metsämies
+Hän pyssynsä luodissa keinon ties:
+Hän ampui -- niin koirapa kuoli.
+
+Kylä riemuitsi, mutta ei äännellyt;
+Vaan kartanon herra on hurja nyt --
+Hän loikomasohvansa jätti!
+Hän ympäri maata on huudellut:
+"Jalon koirani tappoivat kirotut!" --
+Ja kansaa hän ruunulle sätti.
+
+Oli ääneti kansa ja kuulosti,
+Se joukkoja yhdisti, hommasi,
+Ei kiistaten riidellyt suotta.
+Jos herrakin haalasi joukkojaan,
+Niin kansalla valmis on puolestaan
+Suursuuntainen yhteisnuotta.
+
+21/11
+
+
+
+JÄRJESTYKÄÄ!
+
+Siitäkö soimaa viisaat, ettei polvesta polveen,
+  Taattojen kylvöjä tee lapset ja kyntöjä käy?
+Ruissadon runsaan jälkeen Suomen ei kansallispelto
+  Antanut ainian vain pelkkiä ruissatoja.
+Ruismaa entinen kasvaa kauroja, ohria, vehnää,
+  Paksuja palkoja luo, juurikkaitakin tuo.
+Nousipa myös ahon rinnasta kukkien kultainen tarha,
+  Unhotu nousemast' ei ryyti ei pippurikaan.
+Näitä ei nää kuka silkkaan tottunut on rahariistaan:
+  Puupinot nähdä hän voi, miestä ja metsiä ei.
+Turhako lie, kun on pelloksi pengottu karkea kaski,
+  Kun jakoviljelys jo nuorison johdossa käy? --
+Tään saman pellon puolesta vanhaso, nuoriso yhtyy
+  Vartiovuorelle maan parhainta punnitsemaan.
+Nyt kuka toistansa toimii, soimaa toista ja solvaa,
+  Hänpä ei kauaksi nää, jalvoissa nuokkuu pää.
+Ei näe suurta hän työtä, jok' yhteispontta nyt vaatii,
+  Vaatii silmiä päin kauaksi katselemaan.
+Yhtenä miehenä, vartijat, tornimme huipulle nouskaa
+  Kansamme nähkää sielt', ihmiskuntakin myös!
+
+Pain. 21/11
+
+
+
+EDLA SOLDAN.
+
+k. 1/12 1904.
+
+Elinaikanas ympärilles
+Sinä toivoja istutit,
+Isänmaallesi, toivikilles
+Monen laulajan hoivasit.
+
+Moni kukkasi nousi maalle,
+Kättä kiitellen hoitajan;
+Monen linnunki maailmalle
+Laskit, kuulit sen laulavan.
+
+Näit sen nousevan, kansa kuuli,
+Sin' et näyttänyt itseäs.
+Linnut lennätti purjetuuli,
+Se sun riemasti sydäntäs.
+
+Niitä seurasit korvin, silmin,
+Niinkuin äitikin lapsiaan,
+Joit' ei saavuta -- kyynelpilvin
+Yksin raukenit päälle maan.
+
+Sitte silmäsi kauas siirtyi,
+Iltataivasta tarkaten;
+Kalma kasvojes päälle piirtyi,
+Mutta rauha sai sydämen.
+
+Kukan kylvöä kukka tuopi --
+Sinun kukkias hoidellaan;
+Laulu laulua uutta luopi --
+Vielä haudallas lauletaan.
+
+Pain. 5/12
+
+
+
+ORJIA.
+
+Vai vapaiksi mainit meitä! --
+Lie vapaita oltu niin,
+Kun metsissä puista puihin
+Me saalista haalittiin.
+
+Kun karhun ja sutten kanssa
+Me painia löimme vaan --
+Mut Untamo sitten kytki
+Jalon Kullervon kahleillaan.
+
+Sota syttyi ja sotia käytiin
+Ja kahleita katkottiin,
+Mut miekalla vietiin orjuus
+Vaan ihmisten sydämiin.
+
+Himo synnytti kiihkon, vimman
+Ja puolue toistaan söi;
+Veli veljensä kimppuun iski,
+Isä lapsensa orjaksi möi.
+
+On orjia orjat vielä: --
+Käsi, jalka on kahleeton,
+Mut tahto on orjan tahto,
+Kun himo ylivallass' on.
+
+5/12
+
+
+
+TALVIPÄIVÄN PYSÄYS.
+
+Aasian rannoilla hurmeisiin
+Pimeyden valtikka haudattiin,
+Upposi yö,
+Haudast' yön yli maailman
+Päivä on nostanut valtikan --
+Maassa on alkanut valon jalotyö.
+
+Kansa kun valkeuskansaa lie,
+Selvänä sille nyt siintää tie --
+Auringon tie:
+Valon-ilo kuopaten kuolemaa,
+Elämätä kylvää ja nostattaa,
+Muotoja luopi ja elämään vie.
+
+Auringon polkuja oivalla! --
+Murheen mustasta mullasta,
+Kahleista sen,
+Vapauden lapsia puhkeaa,
+Elämänsä lakia ne noudattaa,
+Uskoen, toivoen, laajentuen.
+
+Ruhtinas aurinko säätää näin:
+Kasva sun elämäsi latvaan päin,
+Juurista maa!
+Laiksesi oikea itses tee,
+Kansalais-ihminen niin ylenee,
+Elämän valkeus valtianaan.
+
+Kasvusi nousua kiiruhda,
+Ennenkuin päiväs on vaihtuva,
+Palajava yö!
+Ennenkuin aurinko vuorossaan
+Verisenä luotasi raastetaan,
+Epätoivo huutaa ja raskas on työ.
+
+Kasvusi nousua kiiruhda,
+Taas valohetkesi lyö!
+
+Pain. 23/12
+
+
+
+HERRA MEITÄ VARJELE!
+
+Kynttilät
+Pilkkivät
+Taivahalla
+Korkealla --
+Taivaan tähtikynttilät.
+
+Valkeat
+Loistivat
+Alahalla
+Maailmalla:
+Maamme kotivalkeat.
+
+Varkaat ja
+Rosvotpa
+Kuun ja tähdet tervata
+Tahtoivat -- ei ylttyneet.
+Siit' on julmat suuttuneet.
+
+Ilkeät
+Päättivät
+Valot maan
+Sammumaan: --
+Nyt se kestää kehno työ
+Joka yö, joka yö.
+
+Nouse jo,
+Aurinko,
+Varjele
+Kotimme,
+Herra meitä varjele!
+
+
+
+LESKI.
+
+Hän miehensä kanss' aina pahast' eli,
+Ei rakastanut, sen kuin tukisteli.
+Mies raukka siitä kuihtui kuihtumistaan,
+Pää paljahaksi kävi haivenistaan.
+
+Niin suri mies, ett' otti kuollaksensa
+Ja vaimovallan jätti talollensa.
+Se tapaus kun paikkueella kuultiin,
+Niin leskeä nyt onnelliseks luultiin.
+
+Ei aikaakaan, niin miehen haudan päällä
+Kukoisti mit' on kukkasia täällä.
+Ne vaimo armas istutti ja sääsi,
+Hyvillään ehkä, miehestään kun pääsi.
+
+Niin uskottiin. Mut joka sunnuntaina
+Muut kirkkohon käy, haudalle hän aina.
+Siell' itkee nyyhkyttää hän polvisillaan,
+On kalpea kuin hanki puhtaimmillaan.
+
+Hän katuu entist' ilkeyttään siellä.
+Niin tietää toiset säälivällä miellä.
+Mut toiset tuumii: itkee pahempata:
+Kun ei voi löytää tukisteltavata.
+
+
+
+UHRI.
+
+Niin hoikka hän oli varreltaan
+Ja hento kuin oljenkorsi,
+Ett' elämä häntä painosti
+Ja vastoinkäymiset sorsi.
+
+Muut mitä kantoivat hilpeään,
+Se tuskia hälle tuotti
+Ja tunto soimasi yhtenään,
+Vaikk' aina hän Luojaan luotti.
+
+Oli torpanpoika hän syntyjään,
+Ei hennoksi häntä luultu,
+Vaan kourin karkein kohdeltiin,
+Ei valitusvirttään kuultu.
+
+Ei sotinut vastoin yhtäkään,
+Muut mustasi häntä ja tuhri.
+Kuin karitsa kärsi tuskiaan,
+Tämä nälkäseutujen uhri.
+
+
+
+KOTIPÄÄSKYN KAIPAUS.
+
+Kaiken yötäkin pääsky laulaa
+Suomen räystähän alla:
+Missä viivytte, Eero poika,
+Pikku Paavo ja Ella?
+
+Kauas, kauas te purjehditte
+Meren valtavan taaksi;
+Läpi myrskyjen teitä kantoi
+Suuri maailman haaksi.
+
+Siellä maailman markkinoilla
+Eikö lintuja lennä,
+Joilta siipiä lainaisitte
+Isänmaahanne mennä?
+
+Täällä paljon on perkaamista,
+Paljon kesken on töitä,
+Käsin tehtävin raataaksenne
+Puhki päiviä, öitä.
+
+Ameriikasta ahkeruutta
+Tuokaa korkea taakka,
+Luja tahto ja taitavuutta
+Kotikonnulle saakka!
+
+Vapauttakin, vapautta,
+Jota rintamme soittaa --
+Senpä kullan me kotimaalle
+Omaks aiomme voittaa.
+
+Sitte dollarin suuruisiksi
+Suomen markatkin muuttuis,
+Eikä onnemme kultatähkää
+Näiltä rannoilta puuttuis.
+
+Sydämenne, oi sydämenne
+Isänmaallenne tuokaa!
+Uutta toivoa, rohkeutta
+Suomen lähteistä juokaa!
+
+Täällä pääskynne pieni laulaa
+Kotiräystäänne alta:
+Riennä henkesi hettehille,
+Nosta nuoruuden valta!
+
+
+
+SOTAMIES.
+
+Hän kotiin saapui, sotamies,
+Ja haavoitettuna.
+Ja sodan kauhuja hän ties, --
+Ties paljon kertoa.
+
+Hän kertoi, kuinka luokoa
+Löi sodan viikatteet
+Ja urhot vuoti hurmetta
+Kuin viinin rypäleet.
+
+Ja joukot kuinka talloivat
+Maan viljapeltoja
+Ja kansat lyötiin -- kaupungit
+On maassa tuhkana.
+
+Siell' äidit, lapset parkuivat
+Ja saastui puhtaus.
+Mut urhon maine maalle jäi --
+Niin päättyi kertomus.
+
+Sen kansa kuuli kauhuissaan,
+Jäi vaimot voihkaamaan:
+"Oi, milloin vaipuu vainoojat
+Ja vimma sammuukaan!"
+
+Taas sotamies hän jatkaa: "Ei!
+Oi, kiitos Jumalan!
+Me voitimme, muut surma vei,
+Maa kärsi vierahan!
+
+Ja keskellenne hoiti mun
+Naiskätten laupeus.
+Siis, ystävät, nyt riemuhun,
+Pois voiton vaikerrus!"
+
+Niin kansa kiihtyi intoihin,
+Pois läksi järkevyys.
+Toi riemu maljat seurahan,
+Vaan väistyi ihmisyys.
+
+
+
+MYRSKY JA KOTIVÄKI.
+
+On taivas pilvessä ja sataa --
+Sen mummo eilen jo ennusti,
+Kun selkää särki ja kolotti --
+Nyt lieden luona puuropataa
+Hän hoitaa -- mieli maassa mataa.
+
+Sit' aavisti myös vanha vaari,
+Kun kiljui nuorille "joutua"
+Ja riiheen riennätti viljoja.
+Nyt käyränä kuin sillan kaari
+Hän ulkotöissä ui kun saari.
+
+Kun tahtoo, niin ei ilma haittaa.
+Mut Ulla Riepu se rentona
+On sairasvuoteella hentona;
+Pien' Anni pöytään puuron laittaa
+Ja Ullakin syö, koska maittaa.
+
+Vaan vasta nainut nuori pari
+On tuskin huomannut sadesään:
+Se kahden hyöri kuin leikillään.
+Kun tunne lämmin, tahto vari
+Loi liiton -- väistyi vastakari.
+
+Mut Antti, vanha poika kurja.
+Hän, irti päästäen julman kyyn,
+Nyt lykkää naisille kaiken syyn
+Siit', ett' on maailma näin nurja
+Ja myrsky täällä riehuu hurja.
+
+
+
+RUOTULAINEN.
+
+      "Kylmä kuin kristillinen rakkaus."
+                       _Suomalainen puheenparsi_.
+
+"On nähty, kuinka Jumala
+Hänt' ankarasti tuomii,
+Kuristaa taudin kourilla
+Ja nälkävitsoin suomii.
+Pois hältä otti omaiset
+Ja ajalliset hellyydet.
+
+Nyt Herran vihan virrassa
+Hän uipi -- ken vois auttaa?
+Ken hälle tohtii tarjota
+Nyt pelastuksen lauttaa?
+Kun tuon on tehnyt sallimus,
+On turha tässä vastustus!"
+
+Niin lausuu hurskas Palturi
+Ja silmää ruotulaista.
+"Tuo uskoton", hän jatkavi,
+"Ei koske uskovaista."
+Vaan lapset raahaa raihnaisen
+Pois synkän pirtin soppehen.
+
+Sen jälkeen hurskas linnassaan
+Niin menestyy kuin aina.
+Hän kirkon miesnä siunataan
+Ja murhe hänt' ei paina.
+Vaan seurakunnan parhaimmat
+Hänt' ihannellen huomaavat.
+
+Mut verta itkee ruotilas
+Ja sydämess' on kanne.
+"Oi, Herra, onko lapsias
+Nuo nurjat vainoojamme?"
+Mut kirkonmies on rauhassaan --
+On Herra hänen puolellaan.
+
+
+
+JOUTUOS!
+
+Oi, joutuos, joutuos joutsenlintu
+Mun orteni laulajaksi!
+Ei muit' ole lintuja linnassani,
+Sun kanssasi meitä on kaksi.
+
+Liki liitele, laskeu oksalleni,
+Käsvarteni tarjoan sulle.
+Siin' istuhan! rintani rikkaudesta
+Minä laulan ja -- sinäkin mulle.
+
+Minä köyhäkö? Kultia kaipaat multa!
+Sinut laulankin kullakseni.
+Ja kaivoksen helmiä kannan sulle,
+Kun annan mun oman sydämeni.
+
+
+
+HEIKKO TUULI.
+
+Matti matkusti murhemielin
+Kotirannasta maailmaan
+Eikä kertoa voinut kielin,
+Mitä tuskia tunsikaan.
+
+Tunsi kaihoa, kaipausta,
+Ketä kaipasi, mainitsen:
+Tänä hetkenä silmä musta,
+Toiste lie sinisilmäinen.
+
+Matti kaipasi kaikupohjaa.
+Joka sointuisi sydämeen.
+Usein kohdalle tiensä ohjaa,
+Mutta eksyy mies uudelleen.
+
+Matti! tuulesi lienee heikko,
+Ei vie venhettä valkamaan.
+Toisin touhusi Risto veikko --
+Sill' on Saara nyt polvellaan.
+
+
+
+LUONNON YÖ.
+
+On luonnon yö kuin pääskynen,
+Se siisti, puhdas lintunen:
+Se missä laskee siipensä,
+On siellä rauhaa, lempeä,
+Kuin metsän pirtissä.
+
+Tuo mulle yö, älä myrskyä
+Sun siivissäsi lennätä --
+Yö jälkeen raskaan päivätyön! --
+Oi, toisit onnellisen yön,
+Kuin alla tähtivyön!
+
+Oi, pääsky mustasiipinen,
+Sun rintasi on valkoinen:
+Kun siipes lentoon laukeaa,
+Niin kirkas aamu aukeaa
+Ja laulusta soi maa.
+
+
+
+KARPALE.
+
+Minä olen karpale -- tunnette sen?
+Minua ei turmele pakkanen;
+Talvi ei surmaa, hukka ei syö,
+Petä ei pitkä pohjolan yö,
+Poskeni hohtaa, kevät kun lyö --
+Minä olen voittaja hallojen.
+
+Kirpeän karpalen -- tunnette sen,
+Suon veriruskean kyynelen.
+Voimia murheen mullasta juon,
+Virvotusjuomaa tuskille tuon,
+Lohtua loitsin kansalle suon --
+Yllytän voittoihin hallojen.
+
+
+
+SELIN.
+
+Rakastat kaikkea oikeutta,
+Ihmisyyttä ja puhtautta --
+Sittenkin ilkeät kielet ja huulet
+Maineesi maahan polkevan kuulet.
+
+Olisitko enkeli -- niitä jos ois --
+Parjauksilta et säilyä vois.
+Perkeleitä on maassa sen verran,
+Että ne tahrivat taivaankin Herran.
+
+-- Kuinka siis kuljen, kuinka ma elän?
+-- Tuntosi mukaan, kuntosi mukaan,
+Kääntäen parjaushulluille selän --
+Paremmin ei voisi elää kukaan.
+
+
+
+KAIKKIALLA.
+
+Taivas tuolla näyttää
+  maahan laskevan,
+Kerran tuonkin kohdan
+  varmaan saavutan.
+
+Saavun sinne, siellä
+  taivas loitolla.
+Matkast' ei se kiellä,
+  tie on tarjona.
+
+Jatkan, jatkan matkaa --
+  suurta nähdä saan!
+Taivas unhottuupi
+  kauneudessa maan.
+
+Taivas, joka näyttää
+  loitos laskevan,
+Kaikkialla maassa
+  sen nyt saavutan.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1905.
+
+
+
+PÄIVÄN SÄDE.
+
+Kun päivä syksyin paistaa ikkunaan,
+Se mieleheni nostaa kukkiaan.
+Mut talvi tallaa, hanki hyytää ne,
+Jääkaihi kylmä kasvaa kohdalle.
+Ja sydämeni herkkä lintunen
+Se päänsä siipeen painaa vaieten,
+Se tuntee talveaan
+Ja lakkaa laulustaan.
+
+Mut impi silloin astuu huoneesen,
+Se ruusuposki, helmisilmäinen.
+Hän, hellä, puhdas, kevätsormillaan
+Lyö sydämeni kielet sointumaan.
+Niin elämäni virran rantamat
+Taas kevättänsä mulle versovat,
+Maa antaa kukkiaan
+Ja linnut laulujaan.
+
+12/1
+
+
+
+PÄIVÄN IMPI.
+
+Impi astui tupaseeni,
+Tähtisilmä ruusunen:
+Päivä paistoi sydämeeni,
+Nosti sinne kukkasen.
+Mikä lie se kukkiaan,
+Sydämeeni juurtuu vaan.
+
+Kukka kasvaa versovasti,
+Sit' ei surmi pakkanen.
+Nousee kaunis kattoon asti,
+Lintu istuu lehdellen.
+Sielt' on sitten helkkyneet
+Laulun helmikyyneleet.
+
+Kevät, hallitsekin siellä
+Elämäni lähdettä.
+Valtikkaa en sulta kiellä,
+Sulta päivän immeltä.
+Sinun käsistäsi nään
+Kukat käyvän hedelmään.
+
+14/1
+
+
+
+UUSI KEVÄT.
+
+Hauta se oli minun elämäni,
+Yksin, aukea, kaiuton.
+Nähnyt ei kenkään kyyneltäni --
+Näkihän silmäys auringon!
+
+Näkihän metsäkin ouruvettä,
+Kuinka se talvea huuhtoi pois.
+Sydäntä kyynele huuhtoi, että
+Palata sinne taas nuoruus vois.
+
+Hautaholvini alhoon astui
+Kevät-yö impenä nuorena:
+Silmäni kyyneleistä kastui,
+Riemujen aamukasteesta.
+
+Kukkia immen on poskipäissä,
+Toivoa silmistä säihkyää.
+Minäkin uutena, niinkuin häissä,
+Taas alan kannelta helkyttää.
+
+Hiirenkorvall' on koivun lehti
+Uuden elämäni tarhassa;
+Vuokko ja ruusu jo aueta ehti, --
+Nurmi on nuorta ja puhdasta.
+
+29/1
+
+
+
+KUN JÄLLEEN NÄIN.
+
+Siit' asti kuin sun jälleen näin,
+Voin kiitää korkeuksiin päin:
+Voin unta nähdä puhdasta,
+Kuink' uudistuu tää maailma
+Niin että taivaan vertainen
+On sydän täällä ihmisen,
+Kuin järven rinta tyynellä
+Maan kuvastaa ja tähtiä. --
+Sun kuvas kirkkain tähdist' on
+Ja sill' on tenho auringon:
+Jään vaihettaa se kukkaseen.
+Yön päivään, syksyn keväimeen.
+Ja mik' on vielä suurempaa:
+Se puhdistaa ja kirkastaa
+Niin että sydämeni suo
+On kirkas lähde, helmivuo,
+Jok' yltä vuoren juostessaan
+Voi rannat soittaa kukkimaan.
+Sen jokaisessa helmessä
+Sun kuvas päilyy tähtenä.
+Oi, sinuss' uskon maailmaan
+Ja aurinkohon nousevaan!
+
+25/1
+
+
+
+MAANPAOSTA PALAAVILLE.
+
+Tuskaa tuntomme kerran soi katkeraan,
+Kun tyly ilkeys kaahasi ruoskallaan
+Veljemme syyttömät synnyinmaastansa pois.
+
+Kyynelhelmistä kuumista seppeleen
+Jäisen talvi loi heidän kulmilleen.
+Maansa jättivät -- routa mieltämme söi.
+
+Kurjan maanpaon tuskia kärsien,
+Näkivät koittoa taas kevätpäivyen:
+Kotimaa viittasi: tulkaa töillenne taas!
+
+Tulkaa, sorretut, maan oman rannoillen,
+Roudan alta on nouseva kukkanen.
+Vapautta järvemme vaativat -- ihminen myös.
+
+Suomeen saapuivat veljemme rakkaineen:
+Rannat raikuvat riemuja sydämeen.
+Maast' ilokyynelin jäät sulatamme pois, pois.
+
+Nurmen kukkaset vastaanne tuoksuaa.
+Kansan rinnasta lauluja laikahtaa:
+Kaunis on kärsiä uhrina syntymämaan.
+
+Kaunis on taistella puolesta oikean.
+Kaunis on kantaa seppeltä voittajan,
+Voiton kukka kun ihmis-arvoinen on.
+
+Yöllekö kostaisi päivä, yön voittaja?
+Pimeyden tappio elämän on kunnia.
+Hedelmä maallemme seppel on uhraustyön.
+
+Yön on voittaja aamun purppura,
+Vapaus on orjuuden voittajan rinnassa,
+Auringon ilmassa hän kevätleivona soi.
+
+Pois nyt katkera mieli, se usva yön,
+Vapauden aamun alta ja tieltä työn!
+Kunnian töillä me voitamme arvon ja maan.
+
+Pain. 17/4
+
+
+
+KOTILAMPPU.
+
+-- "Miksi kynttilöitä, lamppuja,
+Miksi vielä sähkövaloja?"
+Kysyi poika. Äiti vastasi:
+"Mitä hourit? Missä silmäsi?
+Etkö iltavirttäs laulellut?
+
+Onhan aurinko jo sammunut,
+Kuu levolla, tähdet peitossaan,
+Jo tulossa -- etkö ymmärrä,
+Ettei riitä yksin kynttilä? --
+Lamput, sähkölyhdyt tarvitaan."
+
+--"Äiti, äiti! Heikot silmäs on,
+Lamppuja kun vaadit kattohon,
+Uuden lampun, vanhan varreltaan,
+Olen toimittanut loistamaan,
+Sähkölampun -- maatkoon kuutamo! --
+Sydämeni kotiaurinko
+Tyttöni on -- eikö valaise? --
+Hänessä on kyllin minulle."
+
+Pain. 31/5
+
+
+
+LUONNONMAASSA.
+
+Kevät on Luonnonmaassa,
+Käki jo kukkuaa,
+Rastas laulaa haassa,
+Ruusuja puhkeaa.
+Vahva tuoksu metsän täyttää,
+Lupaavalta luonto näyttää. --
+Minä vaan Anniani kaipaan.
+
+Saalista aalto antaa,
+Kultia laine luo;
+Peltokin viljaa kantaa,
+Satoa työmme tuo.
+Pesiänsä linnut täyttää,
+Lupaavalta luonto näyttää. --
+Minä vaan Anniani kaipaan.
+
+Suojakin honkapuinen
+Kangasta kaunistaa,
+Lattia elfenluinen
+Askelta kaihoaa.
+Täyttynee kun kerran kaiho,
+Kaksin kasvaa työstä laiho. --
+Minä vaan Anniani kaipaan.
+
+Pain. 9/9
+
+
+
+VALTALAULU.
+
+Turun laulujuhlassa 17 p. kesäkuuta.
+
+
+I.
+
+SOTAVALTA.
+
+Rautamies merestä nousi,
+Ristirinta, pääkypärä,
+Vaskivarsi, miekkavöinen,
+Muoto murskea, kopea;
+Tuhat moistansa mukana
+Kilpirintaista urosta,
+Sotamieltä, rauhakieltä --
+Turun rannalle tulivat.
+
+Saartivat kyliä Suomen,
+Tallasivat Suomen touon,
+Talot polttivat poroksi,
+Vuodattivat kansan verta:
+Maa valitti vainolaista.
+Muukalainen rautarinta
+Vihan lietsotti vihalla:
+Maasta kirposi uroita,
+Hurmemiehiä tuhansin
+Vainomiehien varalle:
+Siinä Lallin keihäslauma,
+Kauko kalpamiehinensä
+Huimassa verikisassa.
+Siinä sankka loitsuparvi,
+Väinön taikojen tekijät,
+Tuimilla tulisanoilla,
+Vasamilla vahvan mielen.
+Suomen vartiat vakavat
+Ukon pilvien pitäjän
+Kutsuivat alas avuksi:
+Ukko tähtäsi tulensa,
+Kaatoi korskia uroita,
+Mielivaltaiset masensi,
+Kuin susien suuren lauman,
+Lammasnahkoihin puetun.
+
+Ukon poika uljas Lalli,
+Suomen sankari väkevä,
+Iski säilänsä salamin
+Itse kirkon kiihkomiestä,
+Itse Henrikki urosta,
+Jotta kaatui kirkon paasi,
+Suomen kirkkovallan vanhin
+Hurme maatamme hyvitti.
+
+
+II.
+
+SYDÄNVALTA.
+
+Kului aika, vieri toinen.
+Suomen rannalle merestä
+Nousi neitsyt lapsirinta,
+Ihmismieli, äitirinta --
+Tuhat neitsyttä mukana.
+
+Hän ei miekkoja mitellyt:
+Kantoi ristin rinnoillansa,
+Poven peitossa sydämen,
+Joka ihmistä rakasti
+Kuin emo omaansa pientä,
+Sitä vaali ja varusti
+Maailman meren varalta,
+Sille suuntasi elämän.
+
+Neitsyt paimenen tapasi
+Neuvoi: kutsu kaikki kansa
+Tänne luonnon temppelihin,
+Heitä lapsen luo opasta!
+
+Paimen nousi kukkulalle,
+Siellä torvehen puhalsi.
+Siitä raikui vuoren rinta
+Auringon kevät-ilossa:
+Kansa arkana likeni
+Kupittaalle, kuulostellen
+Ajan suuria sanoja.
+Siellä taivasholvin alla
+Luonto lehtiään avasi,
+Luki kirjojaan elämä.
+Linnut lauloi, metsä soitti,
+Taivas tulta leimahteli,
+Myrsky mainitsi lakia,
+Rakkautta päivä paistoi,
+Maata siunasi pisarat.
+
+Neitsyt istui lähtehellä,
+Sylissä suloinen lapsi
+Kastekauhanen kädessä:
+Kastoi nuoret, kastoi vanhat,
+Puhtaudelle pyhitti,
+Käski lapsiksi ruveta
+Vertaisiksi toisillensa:
+Jäädä pieniksi pahassa,
+Suuriksi hyvässä nousta,
+Tasalle ikuisen taaton.
+
+Veri säästyi vuotamasta
+Touvot maassamme tohisi.
+
+
+III.
+
+KIRKKOVALTA.
+
+Lapsi neitsyen polvelta kasvoi
+Kansan kaiken suojasankariksi:
+Veljiksi ja siskoiksi opasti
+Kansan kaiken pienimmät kuin suuret
+Niinkuin metsän puista pienimmätkin
+Jumalan on puita, pyrkiviä
+Saman taivahan lakea kohti:
+Sama pyrkimys tuo saman arvon,
+Eri voima eri saavutuksen --
+Ihminenkin kohti taivastansa,
+Elämänsä latvaa kohti kulkee,
+Vartta vahvaa etsii oppahakseen.
+Neitsyt poikansa tuo: tässä meille
+Opastaja oikeuden teille.
+
+Jumalaansa luonnost' etsi joukko,
+Taivaasen päin kirkontorni näytti,
+Lapsi lausui: etsi kaikkialta,
+Kaikkialla liikkuu kaikkivalta --
+Kellot kansaa katon alle kutsui.
+
+Siellä aurinkona autereisna
+Kirkkoholvin alla hohti kruunu,
+Kuu ja tähdet kynttilöiksi vaihtui,
+Humu metsän, virran vilke väistyi,
+Urkusoitto hartautta huokui.
+Metsä kirkkoon kukkinensa muutti,
+Lintuina kumisi kuorolaulu.
+Korkealta pöntöstänsä pappi
+Pauhinalla kansan kuulla kukkui.
+
+Pyhät miehet, sotaurhot mustat,
+Kaunistivat lehterien laidat,
+Neitsyt lapsirinta alttaria
+Armastutti, vaikka herranvoima
+Salamoita säihkyi neitseen yltä,
+Syvyydestä kostonpätsi suitsi,
+Kummitellen, kansaa kammotellen.
+
+Kirkon sauhu-akkunoista sentään
+Totuus pilkisti kuin säde heikko,
+Valon seitsenkaari taide nousi
+Taimehensa kirkon holvin alla --
+Nekin kaipasivat kirkast' ilmaa.
+
+Parvi musta loitsupilvistänsä
+Kansaa kalpeaa sumulla syötti,
+Siltä innon itseluoton riisti.
+Murtui heikot, mut ei tarmo murru,
+Uhkeasti päänsä nostaa uhma.
+Holvi kaikui: "Tääll' on liian ahdas:
+Auki akkunoita tuulten tulla!"
+
+Sydäntänsä kuumaa kuulostellen
+Kansan parhaat päivän alle pyrki.
+"Kääntykää jo kadotuksen tieltä!"
+Huusi kirkko -- kansa päivään kulki.
+
+Neitsyt lapsirinta, ihmisrinta
+Alttarilta nousi, lausui: "amen".
+
+
+IV.
+
+ELÄMÄN VALTA.
+
+Elämän virtaa kirkko vartioitsee
+Joen ruoppaisen tuon rannalla;
+Maailman merta uhmii uljas linna,
+Niemelle kun nosti muurinsa.
+Sydän virta on ja kansa meri.
+
+Elämän virrat kiehuttavat merta,
+Kansa kuohuu, nousee kapinaan:
+Sato oli kehno, pelto kylvön petti,
+Työmies tuskin kestää kuormiaan.
+Esivaltaa ohjaa väkivalta.
+
+Väkevä voittaa, heikko maahan sortuu,
+Miekan valtaa kirkko kannattaa:
+Etuja etsii, riistää rikkautta, --
+Sydämiä painuu, uppoaa:
+Kirkon harjaan korppikotka lentää.
+
+Kirkosta neitsyt ihmisrinta poistuu,
+Poikansa hän löytää ulkoa:
+"Opettakaat", hän huutaa, "kaikki kansa!
+Kirkas mieli vain voi valaista,
+Elämän tiet ja luonnonvoimat johtaa.
+
+Kirkkohon tiede, taide templiin tuokaa
+Kansan kuultaviin ja nähtäviin!
+Aavistus uskon oppahana siintää
+Toivon tiellä kansan sydämiin:
+Sydän aavistuksiansa uskoo.
+
+Vapaus suokaa! Ihmistä ei muuten, --
+Karjaa kasvatatte karsinaan.
+Vapaana luonto muovaa muotojansa,
+Etsii onneansa, taivastaan.
+Itsessään on kullakin lain aita.
+
+Papeiksi kansa käyköön temppeliinsä,
+Elämään ja suureen luontohon!
+Aurinko siellä kirjat aukaisee ja
+Totuuksia täynnä lehdet on,
+Tuhatmuodoin kauneuskin kukkii."
+
+Riemuitsi kansa, huusi: "amen amen!"
+Kirkon luota läksi juhlien:
+Valoa kohti, kerrottiin, se kulki,
+Suomen toivon virttä veisaten.
+Taivas kirkas kansan päällä päilyi.
+
+"Valoa kohti!" väki valpas huusi.
+Laski päivä, saapui tähtiyö:
+Totuuden helmet korkealla hohti,
+Maassa jatkui tutkimuksen työ: --
+Taiteen taivas, tieteen päivä koitti.
+
+Satoa Suomi siitä päivin kantaa,
+Yön ja hallan vallat vapisee;
+Samea vaippa tiedon tieltä halkee,
+Valkeuden virta laajenee:
+Kansa valtaa itsensä ja maansa.
+
+
+V.
+
+TYÖKELLO.
+
+Päivä paistaa, tuulet entää,
+Laivat soutaa suuntiaan;
+Omin tarkoituksin lentää
+Kukin lintu matkoillaan.
+
+Mut on toivon yhteisranta,
+Yhteisparvihin se vie,
+Synnyinmaa on yhteiskanta,
+Sinne johtaa työmme tie.
+
+Lämpö ilmaa, lämpö vettä
+Liikuttaa ja läikyttää;
+Lämpö elämänkin mettä
+Suonissamme lennättää.
+
+Siitä rientojemme venho
+Vauhtihinsa voiman saa;
+Työn ja innostuksen tenho
+Lämpövuosta pursuaa.
+
+Elämä on suurta työtä
+Laivan laajan matkalla;
+Kaikki häärii työssä myötä,
+Suunta heill' on sielussa.
+
+Elämä on suurta työtä,
+Vainio on synnyinmaa;
+Kaikki häärii työssä myötä,
+Oikean ken oivaltaa?
+
+Yönkin sydämessä valvoo
+Valo, vaikka peitossaan;
+Oikeuksiaan se palvoo,
+Niitä neuvoo puoltamaan.
+
+Valvo! Kestä riita, kiista,
+Mutta muista tiellä myös:
+Parhain kasvaa onnen riista,
+Kun teet kunnialla työs!
+
+Työhön, työhön! kello soipi,
+Elämää työ ilmaisee.
+Työssä tarmo nousta voipi,
+Suonten vuokset virtailee.
+
+Vuosituhansien töistä
+Onnemme on tähkäpää;
+Pitkäin öiden tähtivöistä
+Meille päivä pilkistää.
+
+
+
+KULTARANNASSA.
+
+Tuttavan muistikirjaan.
+
+Kultarannassa
+Illan ruskoa
+Ihaellen ihmettelen:
+Näin päivän painuvan
+Alle kullan, purppuran --
+Tuota itselleni tavottelen:
+
+Työni päättyen
+Suomen rannallen
+Soisin jättäväni kultaa:
+Kultaa hengen kirkkahan
+Sydämiä valtavan,
+Vaikka itse vaivun
+Mustaan multaan.
+
+Kultaranta 15/7
+
+
+
+JUHANNUSNUORISO.
+
+Toukomme kukkii: nuoriso uhkee
+Juhannustähkinä loistaa.
+Kerran ne kukkaset viljaksi puhkee,
+Maan hätävuosia poistaa.
+
+Kypsy, oi kylvömme, heilivä työmme
+Hedelmän korjaus-aikaan!
+Haipuos halla ja surmaiset yömme
+Valkeusvaltojen taikaan!
+
+Laulava työ kevätkukkia vaalii:
+Sydämesi kieliä soita!
+Laulava työ pesän linnulle haalii,
+Työn ilot, ottelut koita!
+
+Valu sydän keskelle aaltojen vuota,
+Itsesi ohjaten siellä.
+Oman elinvoimasi lähteihin luota,
+Pysy pyhän tuntosi tiellä!
+
+Kevät on sulla, siis leivona lennä,
+Joutsenna soutele selkää!
+Ylhäälle anna sun laulusi mennä,
+Elon ulapoit' älä pelkää!
+
+Toimi kuin aalto, niin voimasi kestää,
+Toimeton hyytyy ja raukee.
+Sittekin jäähdytkö? -- Uus kevät estää;
+Järvet ja kukkaset aukee.
+
+
+
+KESÄKUUMASSA.
+
+Onhan täällä kukkia,
+Tuoksu vallan huumaa;
+Ilma hohtaa hehkua,
+Kauheast' on kuumaa.
+Niitä sentään sietää vois,
+Jollei sydäntuskaa ois.
+
+Kukkisihan rauhassa
+Sydämeni vilja,
+Jollei kukkaparvesta
+Uupuis itse lilja.
+Lilja! -- eikö kanna vaan
+Sitä toinen rinnallaan?
+
+Lintusia laulatan,
+Istun täällä yksin.
+Kukat, linnut liikkuvan
+Näen vieretyksin. --
+Tyttöni on loitolla,
+Leikkii toisen polvella.
+
+Ruusut, liljat tuoksukaa!
+Päätäni jo huumaa;
+Sydäntäni ahdistaa,
+Tääll' on liian kuumaa.
+Ilmaan haihtua kun vois,
+Taikka talvi unta tois!
+
+Pain. 9/9
+
+
+
+TOIVEITA.
+
+Kasvaisinpa puuna siellä,
+Missä liikut, armas, tiellä:
+Sinut helteessä varjoaisin.
+Liikkuisinko lintu minä,
+Missä päilyt kukka sinä:
+Sulle lauluni soinnuttaisin.
+Oisin vaikka kotiseinä,
+Missä sinä muuriheinä:
+Sulle turvani tarjoaisin.
+Tai kun kattoholvi oisin,
+Sinut lampukseni soisin:
+Korkealle sun kohottaisin.
+Oisinp' oiva honkatupa,
+Siell' ois sulla valtalupa:
+Rakkauden ois valtakunta.
+Valtaistuin uupuis sulta,
+Siihen saisit polven multa:
+Nähdä voisimme onnen unta.
+
+Pain. 14/10
+
+
+
+ALBERT EDELFELTIÄ MUISTELLEN.
+
+Kun taattokansamme asui korvessa
+Ja perkasi peltomaitaan,
+Niin naapuriinsa se kammoi kuulua
+Ja näkyä pellon laitaan.
+
+Kun versoi viljansa, kasvoi karjansa,
+Ei silmätä vieraan suonut. --
+Niin Suomi kättensä taidon kultia
+Myös muille on myöhään tuonut.
+
+Kun pirtin lautsalla syntyi lauluja,
+Ne kantele siellä soitti.
+Vaan vasta uudemman päivän noustua
+Ne maailman rantaa voitti.
+
+Ja mitä maalasi kodin Kullervo,
+Ei maailma niistä tiennyt.
+Vaan vasta uudemman ajan taistelo
+On vuorille meitä vienyt.
+
+Ja aika lausui: On tuossa tannerta,
+Se töilläsi viljavoita!
+Mies raaka sorti sen miekan mahdilla,
+Se hengelläs nostaa koita!
+
+Ja parvi nuori nyt tarjoo töitänsä
+Suurkansojen kilpamaille.
+Se valtaa mieliä, leikkaa lehviä,
+Maa arvoa ei jää vaille.
+
+Niin taiteen tenholla urho valloittaa,
+Kuin miekalla -- mut ei maita:
+Vaan ihmisrientojen tieltä raukeaa
+Tuo kaihtava, karsas aita.
+
+Me sukulaistumme: kansa toistansa,
+Kuin veljeä, uskoo, luottaa,
+Ja kansain veljeys kukkamaistansa
+Suurvaltaisen sadon tuottaa.
+
+Niin henkitenholla, taidon töillä me
+Suurvaltamme rakennamme.
+Ja kansat liittohon aatevöillämme,
+Kuin verkoilla, vahvistamme.
+
+Ei valtaa muuta kuin ihmisoikeus
+Ja oikeus työn ja valon,
+Niin luomisvoimamme nostaa vapaus,
+Kuin kevät auringon palon.
+
+On meissä intona ihmisrientoja
+Ja kuohuja korkealle:
+On mielenkiihkoina luoda muotoja
+Elämään kaikkialle.
+
+Niin ihmiskunta, kuin luonto valtava,
+On muotojen luomispaja,
+Ja maa, kun sankari pois on muuttanna,
+On muistojen pyhä maja.
+
+Sen majan täyttävät teot taiturin,
+Ne elämää täällä jatkaa:
+Ne tunteen työntävät uusiin aaltoihin,
+Tääll' uusivat innon matkaa.
+
+Tuusulassa 16/10
+
+
+
+VAIHTELUA.
+
+
+EILEN.
+
+Päivä paistoi, aalto välkkyi,
+Kevätlinnun laulu helkkyi,
+Tuuli haastoi hongistossa.
+Kuvittelin, toivottelin:
+Mun on Anni kainalossa.
+
+
+TÄNÄÄN.
+
+Mikä maailmass' on varmaa?
+Aalto on kuin taivas harmaa,
+Mets' on musta, myrsky hurja,
+Annia en nää, en kuule,
+Luontokin on mulle nurja.
+
+
+HUOMENNA.
+
+Huomenna -- niin toivon, luulen
+Linnun laulavan taas kuulen.
+Astun onnellisten laivaan,
+Jota tuutii purjetuuli --
+Näen Annin silmäin taivaan.
+
+Pain. 11/11
+
+
+
+ONNEN-OPPI.
+
+Suomennos.
+
+Vanha pöytälaulu vuodelta 1793. Alkuaan A. G. Silverstolpen tekemä.
+Muodostellut 20:nnen vuosisadan ihanteitten mukaan Valfrid Vasenius.
+
+Näkeväsi luulet autuaan,
+Kun joku kansojen johtaa kohtaloita.
+Tunteeko hän rauhaa silloinkaan? --
+Öin pelkää kuolemaa ja kapinoita.
+    Ei voi valtiaiden
+    Arvo, mahti maiden
+    Muuttaa uskoani,
+    Onnen-oppiani:
+Autuas, ken muita rakastaa
+Ja -- huomaa! -- itsensä unhottaa ken voipi,
+Sorroksistakin hän sointuaa,
+Ja rauhan, riemun kannel häness' soipi.
+
+Kysy sotakentän urhoa,
+Hän autuaastiko hurmetöihin suostuu?
+Onko onni hällä teltassa,
+Kun sotamiehen ihmis-arvo ruostuu?
+    Ken on Hannibali,
+    Hän on kannibali.
+    Kurjaa kunniata!
+    Uskon oivempata:
+Autuas ken muita rakastaa j.n.e.
+
+Luulet kultaa onnen seuraavan?
+Oi, muista Lyydian Kroisokuningasta:
+Hänpä nousi päälle valkean
+Ja luopui aarteinensa maailmasta.
+    Rikas murheen tuttu,
+    Se on vanha juttu.
+    Muut voi kulta voittaa,
+    Mulle laulu soittaa:
+Autuas, ken muita rakastaa j.n.e.
+
+Ken tuo onnen luota laumojen,
+Kun politiikasta käypi huutamassa?
+Hermonsa hän myöpi maineesen --
+On sitten sanatooriin sortumassa.
+    Onniraukan moisen
+    Sallin voittaa toisen.
+    Mulle työ tuo rauhaa,
+    Mielentyyntä lauhaa.
+Autuas, ken muita rakastaa j.n.e.
+
+Vallankiiltoako kaipaisin,
+Kun mulle rakkaus onnen kasvaa jaksaa?
+Kun mun tieni puhkee ruusuihin,
+Ne kuihtukuivat laakeritkin maksaa.
+    Lievitystä antaa,
+    Ystävyyttä kantaa,
+    Siin' on onnentaika
+    Tuo se, armas aika!
+Sillä autuas, ken rakastaa
+Ja jot' ei karsaus eikä kiukku paina:
+Sorroksistakin hän sointuaa,
+Käy häness' onnen auvovirrat aina.
+
+Pain. 18/11
+
+
+
+TUTTU TÄHTI.
+
+On tuttu tähti: se valaisee
+Ja lämmittää joka hetki;
+Se pientä, suurtakin palvelee
+Ja kauan kestää sen retki.
+
+Sen väsy siivet ei lennostaan,
+Ei uuvu sydämen juuret,
+Vaan sill' on voimia matkassaan
+Ja tarkoituksetkin suuret.
+
+S'ei pyydä lämmintä, antaa vaan,
+Vaikk' itse jäätä se kohtaa;
+S'ei vaadi, valkeutt' antaissaan,
+Vaan hornankuiluunkin hohtaa.
+
+Jos sille aukean selkäs suot,
+Se sulle lämmintä kantaa;
+Jos mustan muotosi siihen luot,
+Se kirkkauttansa antaa.
+
+Jos missä kalmakin kammottaa,
+Yö valtakelloja soittaa,
+Niin tähden silmä siell' aukeaa,
+Ja hallan vallat se voittaa:
+
+On metsä vihreä, virta soi
+Ja lintu ilmoja liitää. --
+Oi, ihmismielikin, mikset voi,
+Kuin tähti, lämpöisnä kiitää!
+
+Kun lämpötähtenä loistaisin,
+Niin onnistuttaisin muita,
+Ja veisin ilmoihin kirkkaihin
+Maan kylmäkarmeita kuita.
+
+Pain. 9/12
+
+
+
+PAIMENLAULUJA.
+
+Argentiinalaisiin säveliin.
+
+
+1.
+
+Viihdy täällä, impi kukka,
+Helmisilmä, tummatukka!
+Pelkään, tuolla vie sun hukka,
+Jos mun seurastani jäät.
+
+Etsineekö mieles muita?
+Tääll' on ylhäisiä puita,
+Lintujakin laulusuita --
+Niiden seurassa mun näät.
+
+Sulle, laululintu suurin,
+Suojan täällä valmistan;
+Lemmestäni laitan muurin,
+Kukkavallin valtavan.
+
+Niin me, pieni perhekunta,
+Teemme toivontaikoja,
+Näämme onnenpäivist' unta,
+Luomme onnenaikoja.
+
+
+2.
+
+Tupa kylmä; honkametsä ympärillä tohisee.
+Tuvan jättää hento tyttö, korvessa hän harhailee.
+    Kesken loppui mökin leivät,
+    Vilu, nälkä äidin veivät,
+    Mihin taatto eksyi, eivät
+    Tunne -- tuuli arvannee.
+
+Pieni lintu tuulten teitä lenneskellä oivaltaa,
+Mut ei siivet nosta meitä, jalkoja ei päästä maa.
+    Kylä kaukanako lienet,
+    Mihin, metsä, orvon vienet,
+    Mihin eksyy maassa pienet?
+    Puissa tuuli touhuaa.
+
+
+3 a.
+
+Taimi pieni nosti päänsä
+Sydämeni mullasta,
+Jätti talven, jätti jäänsä,
+Tahtoi kerran kukkia:
+Siksi etsi aurinkoa --
+Silloin löysi tyttösen.
+
+Päivä kirkastutti mielen,
+Nosti tunnon kukkimaan;
+Poisti hallan karsaskielen,
+Antoi onnenlaihojaan: --
+Pirtissä nyt aurinkona
+Loistaa äiti lapsien.
+
+
+3 b.
+
+Elämää ja kuolemaa se armas aika aaltoaa.
+Riemu kuihtuu, murhe haihtuu, kaikki on maassa vaihtuvaa.
+Rakkauden kultakuplat rauhan onnen heijastaa.
+
+Joskus pilvi meitä peittää, joskus päivä hohtelee,
+Hellettänsä taivas heittää -- jäilläkin se leikitsee!
+Niinkuin lasta, leikitellen luoja meitä kohtelee.
+
+
+4.
+
+Riennä, riemu, täällä vuotellaan,
+Sulle sydämeni säästän.
+Laita lintus laulamaan
+Mulle kevätkultiaan --
+Ylioksalle sen päästän.
+Riemun rastas rakkautta juo!
+Vapautta sulle sallin.
+Luonnon kaihokannel tuo,
+Sydämeni soida suo,
+Elämälle annat mallin.
+
+Pain. 16/12
+
+
+
+OLVILAULU.
+
+Vanhaan tapaan.
+
+Monesti vanha polvi
+    Se on kuin vanha olvi,
+    Niin katkera ja haikea
+    Ja vaikea.
+
+Monesti nuori polvi
+    Se on kuin uusi olvi,
+    Niin kuohuva ja kiehuva
+    Ja riehuva.
+
+Täys kypsynyt miespolvi
+    On täysin käynyt olvi,
+    Niin tenhokas ja tarmokas,
+    Täys arvokas.
+
+
+
+VIIPYESSÄNI.
+
+Miksi täällä viivyttelen,
+Miks' en riennä kauas pois?
+Hänet, jota etsiskelen,
+Muualt' ehkä löytää vois.
+
+Yksi tyttö tänne kiintää, --
+Eikö muita neitoja? --
+Niityt vihreöinä siintää,
+Kaikkiall' on kukkia.
+
+Povi puhdas, huuli hellä,
+Teillekö näin laulelen?
+Eikö joka tyttösellä
+Syki sydän lämpöinen?
+
+Tääll' on tyttö toimijalo,
+Käsi töillään tenhoaa;
+Tääll' on lämmin, puhdas talo, --
+Minutkin se puhdistaa.
+
+Pain. joulukuussa.
+
+
+
+AIK'IHMINEN.
+
+Kun lapsi kasvaa suureksi,
+Ken sitä silloin holhoisi?
+Hän lähtee suureen maailmaan
+Ja itse ohjaa kulkuaan,
+Tiet itsellensä raivaa.
+Hän itse hoitaa kontuaan
+Ja käypi töistään vastaamaan,
+Hän aarteet itse kaivaa.
+
+Hän valmis tiellään, toimissaan
+On oikeutta valvomaan,
+Ja vaikk' ois rosvoparvessa,
+Hän muistaa ihmisarvonsa,
+Kuin vaatii valpas tunto.
+Ken kunniata tunteva
+Voi ahdistaa sen arvoista,
+Jot' aateloipi kunto?
+
+Mut itsekäs kun naapuri
+Hänt' ahnein mielin maanitti:
+"Myö mulle tahtos ohjakset
+Ja sydämesi toivehet,
+Niin kullat, arvot annan!"
+Hän vastaa: "Kullan arvoinen
+Vaan vapaana on ihminen,
+Siis vapauteni kannan!"
+
+Ja työtä, työtä huutaa hän,
+Kun oman tuntee tehtävän:
+Hän hyörii, pyörii päällä maan;
+Vaikk' aatos kiitää korkeaan,
+Työ tähtää synnyinmaata,
+Ja koti vaikk' ois korvessa,
+Ei ihmiskunta, maailma
+Silt' unhottua saata.
+
+Hän maailmass' on maailma,
+Kuin tähti tähtein parvessa:
+On oma kansa parvi se,
+Jok' antaa ryhdin riennoille,
+Työpohjan ihmistöille.
+Hän maansa tahtoo toimimaan
+Vapaana miehen suunnassaan,
+Sen johtaa ihmisteille.
+
+Hän mielet täynnä tulta lois,
+Aik'ihmisiksi kaikki sois.
+Ja horjumatta, vankkana
+Hän nähdä tahtois joukkonsa,
+Ei nuottaan juoksijoina.
+Vaan omin käsin, omin päin,
+Niin parvittain kuin yksittäin
+Tään maansa vartioina.
+
+Aik'ihmisiä milloin maa,
+Tää Suomi, kyllin kasvattaa?
+Ja milloin meit' ei eksytä
+Yövallat valon reitiltä,
+Kuin lasta alkavata?
+Oi, silloin aamu selkiää,
+Uus aika maata yllättää
+Ja ohjaa maailmata!
+
+Kun kansa kasvaa kunnossa,
+Ken voi sen silloin holhota?
+Se itse kääntyy maailmaan
+Ja itse ohjaa kulkuaan,
+Tiet itsellensä raivaa.
+Se hoitaa maansa, mantunsa
+Ja tahtoo töistään vastata
+Ja aarteet itse kaivaa.
+
+Pain. joulukuussa.
+
+
+
+
+
+VUOSI 1906.
+
+
+
+VALLANHIMONI.
+
+Vapautta kaipaelin kauan,
+Kuin yön synkän jälkeen aamunkoita,
+Kuin keväistä kastevihmaa routa.
+Niinkuin nurmi kukkiansa kaipaa
+Tai sulia aaltosia järvi,
+Tähkä-aaltojansa toukopelto.
+Niinkuin kansa kaiken kaunihinsa,
+Kaiken kunniansa kantaa tahtoo
+Synnyinmaansa arvon seppeleeksi.
+Vapautta kauan kaipaelin,
+Niinkuin nuorta kevätkauneutta
+Janosilmä kaipaa siematakseen,
+Nuortuakseen nuoren metsän kanssa.
+Kevätvapautta kaihoelin,
+Nähdäkseni Suomen suoristuvan
+Pystypäin, vapaina, vieretysten
+Kansan kaiken nousemista kohti,
+Itse käyvän muita polkematta,
+Itse nousevan ja muita nostain.
+Tuota kaipaelin, tuota toivoin. --
+
+Koitti vapaus, se Suomen suvi,
+Maan elämä, parhain onnenpantti.
+Mutta tullessaan sen tulva päästi
+Talvivankiloista kaiken karstan,
+Kansan luontehesta kaiken kuonan,
+Päästi valloilleen se ilkivallat,
+Suvun syöjät, heimon hävittäjät,
+Kaiken ihmis-arvon maahan lyöjät,
+Kuin kevätkin myrkkypistiäiset,
+Kyyt kähyiset maasta irti päästää,
+Niin vapaus ihmismyrkyt päästi
+Piiloistansa päivän paistatella,
+Ajan heltehessä hekkumoimaan,
+Päästi himot, kateuden, koston,
+Vallanhimon muita valtavammin
+Veriseksi veljen vainojaksi.
+Kunnes päänsä päivänkukka nostaa
+Vapauden leivon laulaessa,
+Käen kukkuessa kullan kultaa
+Yli Suomen nuorten viljelysten,
+Sinnes ihmiskiihko verta, valtaa
+Itse ahnehtii ja muita sortaa,
+Oikeuden kytkee mielivalta,
+Kunnes valistuksella on valta,
+Että kukin arvioi tilansa,
+Mutta toisellekin arvon antaa,
+Valliten lakia noutavasti
+Oman valtionsa: itsensäkin.
+
+En kadehdi onneanne, enkä
+Kiellä vapaudelt' askeleita.
+Hallitkaa ja nouskaa korkealle,
+Mutta minun tässä ainoassa
+Valtiossa, itsessäni, suokaa
+Hallita ja johtaa ihmistäni
+Ihmiseni lakikirjan mukaan. --
+Muuta vallanhimoa ei mulla.
+
+
+
+MARJAPUUNI.
+
+Iloisesti syksyn puussa
+Tilhit pihlajan marjoja syövät,
+Iloitsevat, leikkiä lyövät.
+Miksen minä voi iloita,
+Elämäni marjoja poimia?
+
+Miksi mun täytyy vaipua, surra,
+Kivisiä, mustia marjoja purra?
+Oliko laho mun marjapuuni?
+Näinkö nyt saapuu syksykuuni?
+
+22/9
+
+
+
+LUMITÄHTIÄ.
+
+Mistä laitan joulukuusen kukkasia, mistä? --
+Punonko ne pilvilinnan lumitähtösistä?
+Pilvilinnan lumitähdet kylmiä on kyllä,
+Mutta niill' on puku puhdas, valkopaita yllä:
+Paleltaako pilvilinnan puhdas valkopaita?
+Sydämesi sykkehistä veri lämmin laita.
+Veri lämmin lainehtii ja lämpiääpi talo,
+Lumilinnan tähtösistä loistaa kirkas valo.
+Valo mielet valloittaa ja kukkasia luopi,
+Laulunkielet kirvoittaa ja riemun soida suopi.
+
+
+
+HYMNI.
+
+Marraskuun 4 päivänä.
+
+Oikeutta kansa palvoi,
+Vapautta kauan valvoi:
+Särkyi sorto, väistyi vaino,
+Kahleet rikki paukahti.
+Sydämien suistui paino,
+Mielten toivo leimusi.
+Kiitos kasvaa korkealle
+Niinkuin aamutähtönen,
+Kiitos kaikuu kaikkialle,
+Niinkuin sointu keväinen.
+Nähdään Suomen suurta unta,
+Mielet voittaa valkeus.
+Sydämien valtakunta
+Kasvaa, suuri ruskotus.
+Totuus maassa aurinkona
+Ajat kaikki kirkastaa.
+Koko Suomi vainiona,
+Laihot suuret lahjoittaa.
+Kansa laula: kiitos, kiitos,
+Vapauden viisaus!
+Kiitos, kunnia ja kiitos,
+Vapaus, oikeus, valkeus!
+
+
+
+MAAMIES.
+
+Tämän runon kirjoitti runoilija viikkoa ennen kuolemaansa
+erään ystävänsä luona, jolle hän sen jätti.
+
+Maamies paljon ponnistaa,
+Koska hän maata raivaa.
+Toivossa että se onnistaa
+Hän ei karta vaivaa.
+Avuksensa ottaa hevon,
+Kaataa hukan, pyytää revon.
+Peltoja kyntää,
+Metsihin ryntää,
+Korpia kääntää,
+Kantoja vääntää,
+Viemärit maansa halki kaivaa.
+Keskelle salon
+Nostaa hän talon.
+Eikä hän pelkää työtä, ei vaivaa.
+Sitte kunnian kukkoa
+Illalla voipi kuunnella.
+Lapset ympäri hyörii,
+Leikkii ja pyörii...
+
+
+
+ELÄMÄ ON LOPUTON.
+
+Kukan sielu tuoksussa,
+Linnun sielu laulussa
+Siirtyy taivaasen.
+Mutta itse kukkanen,
+Itse laululintunen
+Painuu turpeesen.
+
+Kenties kerran uusina
+Nousevat taas turpeesta
+Uuteen keväimeen.
+Sielun suopi kukallen,
+Laulun luopi linnullen
+Säde auringon.
+
+Kevät jälleen on.
+Kevät jälleen hellänä
+Tuopi riemupäivänsä,
+Alkaa jälleen taistelon.
+Elämä on loputon.
+
+11/11
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906, by 
+J. H. Erkko
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA ***
+
+***** This file should be named 18301-8.txt or 18301-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/3/0/18301/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18301-8.zip b/18301-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..100e01a
--- /dev/null
+++ b/18301-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..199193b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18301 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18301)