diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18246-8.txt | 6644 | ||||
| -rw-r--r-- | 18246-8.zip | bin | 0 -> 95492 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6660 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18246-8.txt b/18246-8.txt new file mode 100644 index 0000000..ef80671 --- /dev/null +++ b/18246-8.txt @@ -0,0 +1,6644 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kuninkaan-alut, by Henrik Ibsen + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kuninkaan-alut + Historiallinen näytelmä viidessä näytöksessä + +Author: Henrik Ibsen + +Release Date: April 24, 2006 [EBook #18246] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAAN-ALUT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KUNINKAAN-ALUT + +Historiallinen näytelmä viidessä näytöksessä + + +Kirj. + +HENRIK IBSEN + + +Suomensi Ellei + + +Werner Söderström, Porvoo, 1884. + + + + +JOHDATUS. + + +Henrik Ibsen syntyi 20 p. Maaliskuuta v. 1828 pienessä Skien-nimisessä +kaupungissa Etelä-Norjassa. Hänen isänsä, Knud Ibsen, oli kauppias; +äitinsä nimi oli Marie Cornelia Altenburg. + +Isän kauppatoimi ei menestynyt hyvin ja pojan jo varsin nuorena +täytyi itsensä hankkia elatustansa. Hän tuli siis 16-vuotiaana +apteekkarin-oppilaaksi vielä pienempään naapurikaupunkiin Grimstadiin, +joka siihen aikaan oli melkein nykyisen Kajaanin tahi Kaskisen +suuruinen. + +Nuoren oppilaan aikomus ei kuitenkaan ollut koko elämänsä ajaksi jäädä +pilleriä kiertelemään, vaan hän toivoi saavansa tilaisuuden oppia niin +paljon, että hän apteekkarista voisi päästä lääkäriksi. Mutta hänellä +oli apteekkitoimessa niin paljon työtä, että, niinkuin hän itse kertoo, +hänen täytyi melkein varastaa joutohetkiä lukemiseen. Ja pian toinen +seikka uhkasi vielä enemmän häiritä hänen opintojansa. Lukiessansa +latinaa hän tutustui Ciceron puheisin Catilinaa vastaan sekä Sallustion +kertomukseen Catilinan salaliitosta; ja ne kirjat herättivät hänessä +halun draaman sepittämiseen, jonka pääsankari tuo onneton Catilina +olisi. Sitä varten hän nyt varastetuista opintotunneista varasti +minuutteja runoilemiseen ja tällä tapaa syntyi v. 1849 hänen ensimäinen +näytelmänsä _Catilina_. + +Niinkuin nuori runoilija ainakin, Ibsen tähän ensimäiseen kokeesensa +perusti suuria tulevaisuuden toiveita, ja samoin tekivät ne kaksi hänen +ystävistänsä, joille hän oli uskonut muilta huolellisesti salatun +seikan, että hän oli kirjoittanut draaman. Vaan tosi-olot -- niinkuin +usein käy -- eivät vastanneet niitä toiveita: Kristianian teaatteri +ei ottanut "Catilinaa" näyttääksensä eikä kukaan kustantaja +painattaaksensa; viimein toinen ystävistä rupesi kustantajaksi -- +lainatuilla rahoilla -- ja kirja ilmestyi keväällä v. 1850. + +Kohta sen jälkeen Ibsen itsekin tuli Kristianiaan. Hän oli jo niin +edistynyt opinnoissansa, että hän uskalsi koettaa suorittaa +ylioppilastutkintoa. Ja sen hän tekikin, vaan kauemmaksi +akateemiallisella uralla hän ei koskaan päässyt -- ennenkuin hän +Upsalan yliopiston riemujuhlassa v. 1877 nimitettiin kunniatohtoriksi +filosofiian tiedekunnassa. + +Runous yhä edelleen houkutteli Ibseniä pois tieteen teiltä -- vaikkapa +ensimäinen kokemus ei juuri ollut ilahuttavaa laatua. Toivottu suuri +voitto Catilinasta meni surkeasti myttyyn: kirjaa myytiin ainoastaan +noin 30 kappaletta. Vaan eivätpä kuitenkaan jäännökset painoksesta +olleet aivan hyödyttömiä. Kustantaja-ystävä ja runoilija asuivat +yhdessä ja eleskelivät miten kuten; kerran tuli heidän yhteisen +taloutensa tila liian arveluttavaksi; silloin Catilinan täytyi siirtyä +kauppapuotiin, lähteäksensä siitä ulos maailmaan toisenmuotoisena: +katkerat sanat turmeltuneesta Roomasta lievennettiin sokurilla ja +rusinoilla, joita synkät lehdet saivat sulkea syliinsä -- ja +"seuraavina päivinä emme kaivanneet mitään", sanoo Ibsen itse. + +Vaan vähät siitä, jos kärsittiin vähän nälkääkin; nuoruuden into +helpotti kaipausten kuormaa. Ystävykset usein eivät voineet hankkia +itsellensä päivällistäkään, vaan olematta siitä millänsäkään menivät +aina päivällisen aikana ulos kaupungille luulotellaksensa +isäntäväellensä, että menivät syömään; kahvin aikana palasivat taas +kotiin ja joivat silloin kahvinsa leivän kanssa -- siinä oli koko +heidän "runollinen" päivällisensä. + +Vihdoin parempi aika koitti. Norjassa heräsi monella taholla +kansallisia pyrintöjä, ja muun muassa mainio viulunsoittaja Ole Bull, +kun tuli kotiin voitettuansa koko maailman suosion ja runsaasti kultaa, +perusti kansallisteaatteria Bergeniin. Siihen otettiin Ibsen v. 1851 +johtajaksi ja näytelmäin kirjoittajaksi ja kaikenlaiseksi muuksi, ja +sitä varten hän seuraavana vuonna teki matkustuksen Tanskaan ja +Saksaan. + +Bergenissä hän sen jälkeen teki ahkerasti työtä: joka vuosi hän +näytteli omatekoisen näytelmän: 1853 tilapää-näytelmä "Juhannusilta" +(_Sankthansnatten_), 1854 pieni yksinäytöksinen näytelmä "Sankarin +hautakumpu" (_Ksempehöjen_), joka jo varhemmin oli ollut Kristianiassa +näytelty, 1855 "Inger Östrootin rouva" (_Fru Inger til Östråt_), 1856 +"Solhougin kemut" (_Gildet på Solhoug_) ja 1857 _Olaf Liljekrans_. + +Ibsenin olo Bergenissä on luettava hänen runolliseksi oppimisajaksensa; +tähän aikaan kuuluvat näytelmät osoittavat kyllä muutamissa kohden +edistystä, vaan ovat toiselta puolen taas paljoa heikommat kuin +seuraavat. + +Bergenistä Ibsen myös (1858) löysi puolisoksensa Susanne Thoresenin +(kirjailija Magdalene Thoresenin tytärpuolen). Jo sitä ennen hän oli +(1857) muuttanut takaisin Kristianiaan, tullaksensa siellä "Norjalaisen +teaatterin" johtajaksi. Kohta seuraavana vuonna ilmestyi "Helgelannin +sankarit" (_Hærmændene på Helgeland_), joka on luettava tekijän +ensimäiseksi tositaiteelliseksi näytelmäksi. Siinä ovat ensikerran +nähtävinä se mutkaton toiminta, se lyhyt mutta voimakas lausetapa ja ne +syvät draamalliset ristiriidat, joita sittemmin olemme tottuneet +löytämään Ibsenin draamoista. + +"Helgelannin sankarien" jälkeen kului Ibseniltä noin neljä vuotta ilman +uuden draaman julkasemista; sitä vastaan ilmestyi niinä vuosina pari +suurta runoelmaa, joista "Terje Vigen" on erittäin huomattava. Tämä +kertomus köyhän kalastajan vaiheista on koristamattoman pukunsa ja +kuitenkin mahtavan sisällyksensä puolesta sukua "Vänrikki Stoolin +tarinain" kanssa. + +Se teos, jolla Ibsen v. 1862 taas palasi draaman alalle, näytti hänet +aivan uuden muotoisena. "Rakkauden komedia" (_Kærlighedens komedie_) ei +enää liiku synkkinä muinaisaikoina, vaan täydessä nykyisyydessä; ja +aseina runoilija ei enää käytä noita syviä mahtisanoja kuin ennen, vaan +leikillisiä värssyjä, joilla hän ruoskii aikamme heikkouksia ja +proosaa. Ei kummaa siis että tämä teos suututti hyvin monta, kun se +muka oli suoraa pessimismiä, sekä vielä sisälsi hyökkäyksen kirkkoa +vastaan. Viimeksi mainittu kohta oli vaikuttaa hyvin paljon Ibsenin +elämän oloihinkin. + +Norjalainen teaatteri Kristianiassa, jonka johtajana Ibsen oli, teki v. +1862 konkurssin, ja Ibsen oli sen jälkeen ilman vakavata elatuskeinoa. +Pian hänen ulkonainen elämänsä taivas synkistymistään synkistyi, +samassa kuin hänen ystäväinsä piirikin harveni: pienessä maassa ei ole +mahdollista koskea ajan heikkouksiin suututtamatta monta ystävääkin. +Eikä Ibsen säästänytkään kansalaisiansa. Tanskan sodan aikana, kun +norjalaiset eivät lähteneet Tanskan avuksi, hän kirjoitti tuon +innokkaan runon "Veli hädässä" (_En broder i nöd_), joka sisältää +ankarampia sanoja kuin mitä ehkä mikään runoilija on kansallensa +lausunut. + +Tuli siis Ibsenille viimein liian ahtaaksi Kristianiassa. Mutta oli +hänellä vielä niin monta ystävää jäljellä, että hänelle voitiin hankkia +apurahaa matkaa varten, ja siten hän v. 1864 pääsi lähtemään pois +Norjasta ensiksi Roomaan. + +Mutta vielä sen jälkeen oli hänellä kotimaassaan taistelu taisteltava. +Hän oli hakenut "runoilijan-apurahaa" (digtergage), mitä jo oli +Björnsonille annettu, vaan kirkollistoimiston päällikkö ensin ei +tahtonut siihen suostua, koska muka Ibsen "Rakkauden komediassa" oli +solvaissut kirkkoa. Onnistui kuitenkin Ibsenin ystäville lieventää +valtioneuvoksen intoa, ja kun kerran hallitus oli apurahaa ehdottanut, +niin valtiopäivät myönsivät sen melkein yksimielisesti (1866). + +Ennenkuin Ibsen lähti pois kotimaastansa, oli hän jäähyväisiksensä +kirjoittanut "Kuninkaan-alut" (_Kongsemnerne_, 1863). Ja tultuansa +Roomaan hän pian lähetti kotiin toisen suurenlaisen teoksen, jonka nimi +oli _Brand_ (1866), ja joka hankki hänelle taatun ja pysyväisen paikan +pohjoismaiden runoilijain joukossa. Brandia seurasi samanlaatuiset +syväaatteiset kappaleet _Peer Gynt_ (1867) sekä "Keisari ja +Galilealainen" (_Keiser og Galilæer, 1873). + +Yhä edelleen oleskellen ulkomailla, milloin Italiassa, milloin +Saksassa, on Ibsen viimeisenä 15 vuotena julistanut ryhmän draamoja, +jotka ovat herättäneet mitä suurinta huomiota ja mitä vilkkainta +keskustelua, ne kun usein liikkuvat ajan "palavien kysymysten" alalla. +Nämä kappaleet ovat "Nuorison liitto" (_De unges förbund_, 1869) +"Yhteiskunnan tukeet" (_Samfundets stötter_, 1877), "Nora" (_Et +dukkehjem_, 1879), "Haamuja" (_Gengangere_, 1881), "Kansan vihollinen" +(_En folkefiende_, 1882) ja "Metsäsorsa" (_Vildänden_, 1884). + +Niinkuin jo tästä lyhyestä elämäkerrasta näkyy, on Ibsenin, varsinkin +elämänsä alkupuolella, täytynyt kärsiä jotensakin kovaa kohtaloa, ja +nämä kokemukset ovat tietysti vaikuttaneet hänen runolliseen +katsantotapaansakin. Tämä on ylipäätään synkkä: tekijä havaitsee +etupäässä ihmisten puutteita ja heikkouksia. Sitä merkillisempi on +siis, että kuitenkin se teos, joka yleisesti myönnetään hänen +tositaiteellisimmaksi, "Kuninkaan-alut", syntyi juuri siihen aikaan +kuin runoilijan olot olivat mitä ahtaammalla. Ilmestyypä tässä +draamassakin kerran se katkeruus, joka silloin täytti runoilijan +mielen, ja sen Nikolaus piispa lausuu viimeisissä säkeissään. Mutta +toiselta puolen esiintyy juuri tässä kappaleessa se henkilö, joka +selvemmin kuin kukaan muu Ibsenin luomista henkilöistä osottaa +saavutettuna sen harmonian, joka muissa draamoissa enimmiten esitetään +ainoastaan vaadittuna. + +Nähtävästi Ibsenin katsantotapa siis on ollut toisenkin vaikutuksen +alaisena. Hän on näet elänyt aikakaudella, joka on ollut suuria +maailman tapauksia täynnä, ja jolloin Norjassa tapahtui kansallinen +herääminen, jossa Ibsen on myös varsinkin nuoruutensa aikaan ollut +osallisna. Jo Catilinaansa kirjoittaessaan hän, niinkuin hän itse +kertoo, vilkkaasi harrasti aikansa pyrintöjä. Helmikuun vallankumous +Ranskassa, Unkarilaisten vapaussota ja Tanskan sota Saksaa vastaan, +kaikki ne tapaukset vaikuttivat syvästi häneen: hän kirjoitti hehkuvia +lauluja Unkarilaisille kehoittaaksensa heitä urhoollisesti taistelemaan +tiranneja vastaan; samaten koko joukon sonetteja kehoittaaksensa +kuningas Oskaria rientämään Tanskalaisten avuksi. Ja samalla aikaa oli +hän itse sotatilassa rehellisiä Grimstadilaisia vastaan, joita hän oli +suututtanut ivakuvilla ja pilkkarunoilla. + +Kummako siis että hänen Catilinansakin taistelee "vapauden ja +oikeuden", vieläpä "muinaisen roomalais-hengen" edestä, kummako että +draaman pääsankari on kuvailtu rohkeaksi ja jalomieliseksi, jota +vastoin hänen toverinsa ovat kurjia ja pettureja? + +Samaten on, niinkuin äsken mainittiin, tekijä mitä hartaimmalla +myötätuntoisuudella seurannut Tanskan sotaa Saksaa vastaan 1863-64, ja +näihin tapauksiin viittaavat muutamat paikat Brandissa ja Peer +Gyntissä. + +Mutta juuri tämä valtiollinen harrastus on epäilemättä monessa kohden +kehittänyt Ibsenin historiallista katsantotapaa. Olkoonpa että +Catilinan kuva välistä on liian paljon kaunisteltu, mutta toiselta +puolen jo tämä Ibsenin draamallinen esikko osottaa merkillistä kykyä +historiallisten ristiriitaisuuksien ymmärtämisessä ja kuvailussa. +Samaten "Inger Östrootin rouva" liikkuu historiallisella alalla, ja +sekä Norjan valtiollinen asema, että kansan ja sen eri luokkien +mieliala 1500-luvun alkupuolella ovat siinä kuvaillut aivan historian +mukaisiksi. + +"Kuninkaan-alut" on kuitenkin tässä kohden edellisiä draamoja vielä +etevämpi, sillä monessa yksityiskohdassakin tekijä on tarkasti +seurannut vanhan Hookon kuninkaan historiaa eli "tarinaa". Siinä löytyy +esim. Dagfinn Bonden neuvo "kylmästä teräksestä", riita jaarlin miesten +ja Iivari Bodden välillä, vieläpä Hookonin ja Margaretan yhtyminen kun +Skule on ottanut kuninkaan nimen. Tietysti tekijä muuten on käyttänyt +semmoisia yksityiskohtia jotensakin vapaasti, draamallisten +tarkoitustensa saavuttamiseksi, ja mitä taitavimmin hän on osannut +sovittaa ne draamalliseen kokonaisuuteen: niin on tarinassa esim. +Vegard Væradalin surma, pyrstötähden ilmestyminen ja hyvä vuodentulo +Hookonin hallitus-aikana j.m.s. kerrottu ilman oikeata yhteyttä +tärkeämpäin tapausten kanssa, kun ne sitä vastoin draamassa vaikuttavat +suoraan pääristiriitaisuuden kehitykseksi taikka luonteiden +kuvailemiseksi. Samoin on tekijä, enentääksensä Skulen epäilemistä, +itse keksinyt Trondin tunnustuksen, josta historia ei tiedä mitään. +Tärkeämpi kuin nämä yksityiskohdat on kuitenkin se seikka, että draama +kokonaisuudessaan antaa oikean kuvan niistä historiallisista +pyrinnöistä, jotka Hookon Hookoninpojan aikana taistelivat keskenänsä +Norjassa. "Norja on valtakunta, se on tuleva kansaksi" sanoo Hookon, ja +tämä hänen "kuninkaan-ajatus" on todellakin peräti historiallinen; +sehän oli Hookon Hookoninpojan tehtävä historiassa, sentähden hänen +hallituksensa oli niin onnellinen ja hyödyllinen Norjalle. Jos lukee +Norjan etevimpien historioitsijain kertomukset tästä ajasta, niin +täytyy ihmetellä sitä erinomaista taitoa, jolla Ibsen on voinut +draamassansa kuvaella taistelua tämän Hookonin edustaman uuden +kehitysasteen ja "vanhan tarinan", Skulen ja Nikolauksen pyrintöjen, +välillä. + +Eipä kuitenkaan Ibsen ole unhottanut että historia on toista kuin +taide, ja ett'ei siis historiallinen todenperäisyys yksistään riitä +suuren draaman aikaansaamiseen, vaan että henkilöitten täytyy osottaa +vilkasta persoonallista sielunelämääkin. Niin onkin laita sekä tässä +että Ibsenin edellisissä historiallisissa draamoissa. + +Jo Catilinassa esiintyy, niinkuin Ibsen itse sanoo, paljon siitä, jota +tekijän myöhemmät teokset koskevat: "taistelu ky'yn ja halun, tahdon ja +mahdollisuuden välillä". Samaten tässä ristiriita kolmen kuninkaan-alun +välillä ei yksistään synny siitä että Hookon edustaa "uutta", Nikolaus +ja Skule sitä vastoin "vanhaa tarinaa", vaan myös siitä että Hookon +itse uskoo oikeuteensa, molemmat muut epäilevät ja horjuvat. Tämä +Hookonin luottamus kutsumukseensa on hänen väkevyyden-vyö, se vaikuttaa +että muutkin häneen luottavat. Hän kuulee "Herran pettämättömän äänen +huutavan sisässänsä: sinun pitää toimittaman suuri kuninkaan-työ +Norjassa". Ja kun Skule on ottanut kuninkaan nimen, hän uskaltaa kysyä: +"Jumala, Jumala -- miksi rankaiset minua niin kovasti, minua, joka en +ole mitään rikkonut?". Mutta pian hän havaitseekin rikkoneensa, Ingaa +ja Margaretaa vastaan, joilta hän on sulkenut sydämmensä, voidaksensa +muka siten paremmin täyttää kuninkaallisia velvollisuuksiaan. Nyt hän +tunnustaa rikoksensa ja siten yhdistyttyänsä äitiinsä ja vaimoonsa on +hän taas vahvistunut. "Tulkoon mitä tahansa, minä tunnen itsessäni +Herran voiman!". + +Vastakohtina Hookoniin ovat Nikolaus, jolla on palava himo +hallitsemaan, mutta jolta kyky puuttuu, ja Skule, joka himossa on +Nikolauksen vertainen samassa kuin hänellä on kykyäkin. Mutta kuitenkin +hänen itsensä täytyy myöntää: "Minä olen kuninkaan käsi, kentiesi +kuninkaan pääkin mutta Hookon on täysi kuningas". Luottamus, joka +Hookonissa on niin vahva, se puuttuu Skulelta, Ja tähänkin seikkaan +näemme persoonallisen syyn: Skule on samaten kuin Hookon kutistanut +osan sisällisestä elämästänsä; hänkin jää vieraaksi niille, jotka häntä +innokkaasti rakastavat. Mutta koska hän on sen tehnyt itsekkäisessä +tarkoituksessa niin tuo synti on hänelle turmiollisempi kuin +Hookonille; vasta kun on liian myöhään hän tuntee ja tunnustaa mitä hän +on rikkonut. + +Täten yhdistämällä kuvailtujen henkilöitten persoonallisen ja +historiallisen elämän suurellaiseksi kokonaiskuvaksi on Ibsen luonut +teoksen semmoisen että joku arvostelija on voinut sanoa Kuninkaan-alut +"ehkä suurimmaksi draamaksi, joka on näyttämölle annettu Shakespearen +ajoista saakka". + +VALENTIN VASENIUS. + + + + + + +KUNINKAAN-ALUT + + + +Henkilöt: + +HOOKON HOOKONINPOIKA, Birkebeinien valitsema kuningas. +Inga VARTEIGIN ROUVA, hänen äitinsä. +SKULE JAARLI. +RAGNHILD ROUVA, hänen puolisonsa. +MARGARETA, hänen tyttärensä. +SIGRID, jaarlin sisar. +GUTHORM INGENPOIKA. +SIGURD RIBBUNG. +NIKOLAUS ARNENPOIKA, Oslon piispa. +DAGFINN BONDE, Hookonin tallimestari. +IIVARI BODDE, hänen sotapappinsa. +VEGARD VÆRADALIN herra, eräs hänen seuruelaisistaan. +GREGORIUS JUHONPOIKA, läänitysmies. +POOL FLIDA, läänitysmies. +INGEBORG, Antero Skjaldarbandin vaimo. +PIETARI, hänen poikansa, nuori pappi. +SIRA VILJAM, Nikolaus piispan huonekappalainen. +SIGARD MESTARI, Brabantilainen lääkäri. +JATGEIR RUNOILIJA, Islantilainen. +BOORD BRATTE, päällikkö Trondhjemin maakunnasta. +Kansaa ja Bergenin, Oslon ja Nidarosin kaupunkien asukkaita. +Ristiveljiä, pappeja, munkkeja ja nunnoja. +Vieraita, asemiehiä ja naisia. +Sotaväkeä j.n.e. + +Toiminta tapahtuu kolmannentoista vuosisadan alkupuolella. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +(Kristuksenkirkon tarha Bergenissä. Taka-alalla kirkko, jonka suun ovi +on vastapäätä katsojia. Etualan vasemmalla puolella seisoo Hookon +Hookoninpoika, Dagfinn Bonde, Vegard Væradalin herra, Iivari Bodde sekä +joukko läänitysmiehiä ja päällikköjä. Vastapäätä niitä seisoo Skule +jaarli, Gregorius Juhonpoika, Pool Flida y.m. jaarlin miehiä. Taempana +samalla puolen nähdään Sigurd Ribbung seuralaisinensa ja häntä +etäämpänä Guthorm Ingenpoika ynnä useampia päällikköjä. Kirkon +sisäänkäytäville on asetettu vartioita; kansa täyttää koko +kirkkotarhan; useat ovat kiivenneet puihin ja kirkon aidalle; kaikki +näyttävät hyvin tuskallisella mielellä odottavan jotakin juuri +tapahtuvaa. Kaupungin kirkon torneista kaikuu joka haaralta kellojen +soitto.) + +SKULE JAARLI (levottomasti, alennetulla äänellä Gregorius +Juhonpojalle). Mitä siellä niin kauvan viivytellään? + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Hiljaa; nyt virttä alotetaan. + + (Suljetusta kirkosta kuuluu pasuunain pauhu sekä:) + +MUNKKIEN JA NUNNIEN KUORI. Domine coeli etc. etc. + + (Laulun kaikuessa avataan kirkon ovi sisäpuolelta; etuhuoneessa + nähdään Nikolaus piispa pappien ja luostariveljien keskellä.) + +NIKOLAUS PIISPA (kohotettu sauva kädessä, astuu esiin kirkon ovelle, +ja julistaa). Nyt Inga Varteigin rouva kokee raudankannantaa +kuninkaan-alun Hookonin edestä! + + (Kirkko suljetaan jälleen; laulua jatketaan yhä.) + +GREGORIUS JUHONPOIKA (alennetulla äänellä jaarlille). Rukoile pyhää +Olavi kuningasta oikean asian avuksi. + +SKULE JAARLI (äkisti ja poistavaisesti). Ei nyt. Parasta ett'ei minua +hänelle muistuteta. + +IIVARI BODDE (tarttuu Hookonin käsivarteen). Rukoile Jumalaa, Hookon +Hookoninpoika. + +HOOKON. Ei ole tarpeen, minä olen varma hänestä. + + (Laulu kirkossa kaikuu kovemmin; kaikki paljastavat päänsä, + moni lankeaa polvillensa ja rukoilee.) + +GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille). Ankara on tämä hetki sinulle ja +monelle. + +SKULE JAARLI (katsoo kiinteästi kirkkoa kohti). Ankara hetki Norjalle. + +POOL FLIDA (jaarlin lähellä). Nyt hän pitelee rautaa. + +DAGFINN BONDE (Hookonin puolella). Tullaan kirkon lattiata alaspäin. + +IIVARI BODDE. Kristus varjelkoon sinun kirkkaita käsiäsi, Inga +kuninkaan-äiti! + +HOOKON. Totisesti palkitsen minä häntä koko elinaikani tästä hetkestä. + +SKULE JAARLI (joka on tarkasti kuunnellut, huudahtaa äkisti). Parkasiko +hän? Päästikö hän raudan? + +POOL FLIDA (menee ylöspäin). En tiedä mitä se oli. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Vaimot itkevät ääneensä etuhuoneessa. + +KUORI KIRKON SISÄLLÄ (alkaa riemuiten). Gloria in excelsis deo! + + [Ovi aukeaa. Inga astuu ulos, nunnat, papit ja munkit jäljessä.] + +INGA (kirkon-portailta). Jumala on tuominnut! Katsokaa näitä käsiä; +näillä olen raudan kantanut! + +ÄÄNI KANSASTA. Ne ovat kirkkaat ja valkoiset, niinkuin ennen! + +TOISIA ÄÄNIÄ. Vielä ihanammat! + +KOKO KANSA. Hän on totisesti Hookon Sverrenpojan poika! + +HOOKON (syleilee häntä). Ole kiitetty, kiitetty, sinä iäti siunattu! + +NIKOLAUS PIISPA (käyden jaarlin ohitse). Mieletöintä oli panna toimeen +raudankannanta. + +SKULE JAARLI. Ei niinkään, herra piispa, Jumalan täytyi tässä asiassa +puhua. + +HOOKON (syvästi liikutettuna pitäen Ingaa kädestä). Nyt se siis on +tapahtunut, jota koko sieluni on niin kiivaasti vastustanut, -- jota +odottaessa sydämmeni on vaikeroinut ja tuskitellut -- + +DAGFINN BONDE (kansaa kohti). Niin, katsokaa tätä vaimoa ja ajatelkoon +itseänsä jok'ainoa läsnä oleva! Kuka on epäillyt hänen sanaansa, sillä +moniaat pitivät epäilemisen hyödyllisenä? + +POOL FLIDA. Epäilys on kuiskannut joka mökissä siitä hetkestä saakka, +kun Hookon kuninkaan-alku lasna kannettiin Inge kuninkaan kartanoon. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Ja viime talvena se yleni huudoksi ja leveni +korkeaäänisenä maan ylitse pohjoiseen ja etelään; sen voi luullakseni +joka mies todistaa. + +HOOKON. Paraiten minä itse voin sen todistaa. Senpä vuoksi olenkin +noudattanut monen uskollisen ystävän neuvoa ja nöyristänyt itseni +syvempään kuin pitkään aikaan kukaan muu kuninkaaksi valittu. Minä olen +raudankannannan kautta todistanut syntyperäni, todistanut oikeuteni, +Hookon Sverrenpojan poikana perimään maan ja valtakunnan. Minä en tahdo +tarkemmin tiedustella, kuka on epäilyksen pannut alkuun ja tehnyt sen +niin korkeaääniseksi, kuin jaarlin heimolainen sanoo; sen vaan tiedän, +katkerasti olen minä sen alla kärsinyt. Minä olen ollut kuninkaaksi +valittu lapsuudesta saakka, mutta vallan niukasti minulle kuninkaan +kunniaa on osotettu, vieläpä siltäkin taholta, jolta luulisi +voivan sitä vakaimmin odottaa. Muistutan ainoastaan viimeisestä +palmusunnuntaista Nidaros'issa, kun astuin alttarin eteen uhraamaan ja +arkkipiispa käänsi selkänsä eikä ollut minua näkevinään, päästäksensä +minua tervehtimästä niinkuin tapa on kuninkaita tervehtiä. Kuitenkin +olisin semmoista helposti jaksanut kärsiä, mutta ilmi sota oli +syttymäisillään maassa ja sitä minun täytyi estää. + +DAGFINN BONDE. Hyvä voi kuninkaitten olla noudattaa viisaita neuvoja; +mutta jos minun neuvoani tässä asiassa olisi kuultu, niin olisi Hookon +Hookoninpoika kylmällä teräksellä eikä kuumalla raudalla ratkaissut +kiistan vihamiestensä kanssa. + +HOOKON. Hillitse itses, Dagfinn; se on soveliasta miehelle, jonka tulee +ylimpänä valtakuntaa hallita. + +SKULE JAARLI (pienellä hymyllä). Helppo on sanoa kuninkaan vihamieheksi +jokaista, joka kuninkaan tahtoa vastustaa. Minun mielestäni on se +kuninkaalle pahin, joka kieltelee häntä vakuuttamasta oikeuttansa +kuninkaan nimeen. + +HOOKON. Kuka tiesi. Jos tässä olisi kysytty ainoastaan minun +oikeuttani, niin on mahdollista kyllä, ett'en sitä olisi niin kalliisti +ostanut; mutta meidän on korkeammalle katsominen; tässä kysytään, +kutsumusta ja velvollisuutta. Minulla on siitä ylevä ja lämmin tunto +rinnassani, enkä minä häpeä sitä lausua, -- minä olen ainoa, joka tällä +ajalla voi onnellisesti ohjata maata; -- kuninkaan-synty siittää +kuninkaan velvollisuuden -- + +SKULE JAARLI. On niitä täällä toisiakin, jotka antavat itselleen yhtä +kauniita puoltolauseita. + +SIGURD RIBBUNG. Minä teen niin, ja yhtä täydellä syyllä. Minun isoisäni +oli kuningas Maunu Erlinginpoika -- + +HOOKON. Niin, jos sinun isäsi, Erling Steinvæg, oli Maunukuninkaan +poika; mutta useammat sitä epäävät, eikä kukaan ole vielä +raudankannantaa siitä asiasta kokenut. + +SIGURD RIBBUNG. Ribbungit ottivat minun kuninkaaksensa ja vapaasta +tahdosta, samalla kuin Dagfinn Bonde ja muut Birkebeinit pakolla +toimittivat kuninkaan nimen sinulle. Hookon. Juuri niin surkeaan tilaan +olette Norjan saattaneet, että Sverren sukuperäisen täytyy väkisin +astua paikkaansa. + +GUTHORM INGENPOIKA. Sverren sukuperäinen olen minä yhtä hyvin kuin +sinäkin -- + +DAGFINN BONDE. Et kuitenkaan yhtenäisessä polvijaksossa miehestä +mieheen. + +NIKOLAUS PIISPA. Vaimonpuolinen polvi on välissä, Guthorm. + +GUTHORM INGENPOIKA. Sen kuitenkin tiedän, että isäni, Inge +Boordinpoika, laillisesti otettiin Norjan kuninkaaksi. + +HOOKON. Sen vuoksi, ett'ei ollut ketään, joka tiesi Sverren pojanpojan +olevan elossa. Siitä päivästä saakka, kun se tuli ilmi, hallitsi hän +valtakuntaa minun holhojanani, eikä muuten. + +SKULE JAARLI. Se ei ole toden mukaan kerrottu; Inge oli koko aikansa +kuninkaana täydellä laillisella vallalla ja ilman ehtoja. Totta voi +kyllä olla, että Guthorm'illa on vähän oikeutta; sillä hän on +äpärälapsi; mutta minä olen Ingen veli, aviossa syntynyt, ja laki on +puolellani, kun minä vaadin ja otan täyden perinnön hänen jälkeensä. + +DAGFINN BONDE. Niin, herra jaarli, te olette todella ottanut täyden +perinnön, ettekä ainoastaan oman isänne sukuomaisuuden, vaan +päälliseksi kaiken sen, minkä Hookon Sverrenpoikakin jätti jälkeensä. + +NIKOLAUS PIISPA. Eipä kaikkia, hyvä Dagfinn. Pidä totuutta kunniassa; +-- Hookon kuningas on pitänyt yhden soljen ja sen kultavanteen, joka on +hänen käsivarressaan. + +HOOKON. Olkoon kuinka tahansa; Jumalan avulla voitan jälleen +omaisuutta. Ja nyt, läänitysmiehet ja laamannit, kirkkoveljet ja +päälliköt ja asemiehet, nyt on aika pitää valtakokousta vanhan tavan +mukaan. Tähän päivään saakka olen istunut kädet sidottuna; enkä luulisi +kenenkään oudoksuvan, että ikävöin päästä siteistä. + +SKULE JAARLI. Monella on sama mieli kuin teillä, Hookon Hookoninpoika. + +HOOKON (tullen tarkkaavaiseksi). Herra jaarli, mitä tarkoitatte? + +SKULE JAARLI. Minä tarkoitan, että kaikilla meillä kuninkaan-aluilla on +sama syy ikävöimiseen. Kaikki olemme olleet yhtä lujasti sidottuina; +sillä ei kukaan meistä ole tiennyt, kuinka kauvas hänen oikeutensa on +ulottunut. + +NIKOLAUS PIISPA. Epävakaisina ovat sekä kirkolliset että maalliset olot +olleet; mutta ratkaiskoon nyt pyhän Olavi kuninkaan laki. + +DAGFINN BONDE (puoliääneensä). Uusia juonia! + + (Hookon ja miehet lähestyvät toisiaan.) + +HOOKON. (pakoittaa itsensä levolliseksi ja astuu pari askelta jaarlia +kohden). Tahdon uskoa, ett'en ole tarkoitustanne käsittänyt. +Raudankannanta on todistanut minun perintöoikeuteni valtakuntaan, enkä +siis voi muuta arvata, kuin että valtakokous vaan voi antaa lainvoiman +minun kuninkaanvaalilleni, joka jo tapahtui keräjillä kuusi vuotta +sitten. + +USEAT JAARLIN JA SIGURDIN MIEHISTÄ. Ei, ei, -- me emme myönnä sitä! + +SKULE JAARLI. Ei koskaan niin ajateltu, kun valtakokous määrättiin +pidettäväksi täällä. Raudankannannan kautta te ette vielä ole +valtakuntaa voittanut, vaan ainoastaan todistanut oikeutenne astua tänä +päivänä meidän toisten kuninkaan-alkujen rinnalle koettamaan saada +hyväksytyksi vaatimusta, jonka luulette voivanne tehdä -- + +HOOKON (hillitsee itsensä). Lyhyesti ja suoraan sanottuna, olisin minä +siis vastoin oikeutta kuusi vuotta kantanut kuninkaan nimeä, ja kuusi +vuotta olisitte te, herra jaarli, vastoin oikeutta hallinnut maata +minun holhojanani. + +SKULE JAARLI. Ei suinkaan. Yhden täytyi kantaa kuninkaan nimeä, kun +veljeni oli kuollut. Birkebeinit, ja Dagfinn Bonde etupäässä, toimivat +teidän asianne puolesta ja saivat teidän vaalinne toimitetuksi, +ennenkuin me toiset ehdimme tuoda esiin vaatimuksiamme. + +NIKOLAUS PIISPA (Hookonille). Jaarli tarkoittaa, että se vaali antoi +teille ainoastaan käytäntöoikeuden, mutta ei omistamisoikeutta +kuninkaan valtaan. + +SKULE JAARLI. Te olette pitänyt omananne kaikki oikeudet; mutta sekä +Sigurd Ribbung että Guthorm Ingenpoika ja minä pidämme itsemme yhtä +likeisinä perillisinä, kuin te itse, ja nyt on laki ratkaiseva meidän +kesken ja lausuva kenen tulee iäksi päiviksi omistaa perintö. + +NIKOLAUS PIISPA. Totta sanoen on jaarlilla hyvät syyt käsitykseensä + +SKULE JAARLI. Useasti on näinä vuosina puhuttu sekä raudankannannasta +että valtakokouksesta, mutta aina on joku este ilmaantunut. Ja jos te +Hookon herra piditte oikeutenne peruuttamattomasti vahvistettuna +ensimmäisen kuninkaanvaalin kautta, miksi nyt annoitte suostumuksenne +raudankannantaan? + +DAGFINN BONDE (vihaisena). Käyttäkää aseitanne, kuninkaan miehet, ja +antakaa _niiden_ ratkaista! + +USEAT SEURUEESTA (ryntäävät esiin). Lyökäät kuninkaan vihamiehet! + +SKULE JAARLI (huutaa miehillensä). Elkää tappako! Elkää haavoittako +ketään! Torjukaa heidät vaan päältänne. + +HOOKON (pidättää miehiänsä). Miekka tuppeen, joka mies joka siihen +tarttui! -- Miekka tuppeen, sanon minä! (levollisena.) Tällaisella +käytöksellä pahennatte asiani kymmenkertaisesti. + +SKULE JAARLI. Sillä tavoin nousee mies miestä vastaan ympäri koko +maata. Siitä näitte, Hookon Hookoninpoika; nyt arvatakseni paraiten +näkyi, mitä teidän on tekeminen, jos maan rauha ja miesten henki on +teille kallis. + +HOOKON (kotvasen mietittyään). Niin -- minä näen sen (ottaa Ingaa +kädestä ja kääntyy lähellä seisovaan mieheen.) Torkel, sinä olit +uskollinen mies isäni seurueessa; ota tämä vaimo kotiisi ja ole lempeä +häntä kohtaan; -- Hookon Sverrenpoika häntä hellästi rakasti. -- Jumala +siunatkoon sinua, rakas äitini, -- nyt minun on käyminen +valtakokoukseen. (Inga likistää hänen kättään ja menee Torkelin kanssa. +Hookon on hetken vaiti, astuu sitten esiin ja lausuu selvästi:) +Tuomitkoon laki; laki yksinänsä. Te Birkebeinit, jotka olitte läsnä +Örekeräjillä ja otitte minut kuninkaaksi, te olette nyt vapaat +valastanne, jonka siellä minulle vannoitte. Sinä Dagfinn, et enää ole +minun tallimestarini; en tahdo käydä kokoukseen tallimestarin tahi +seurueen, kuninkaan miesten tahi vannottujen soturein kanssa; minä olen +köyhä mies; koko perintöni on tämä solki ja tämä kultarengas; -- se on +vähäinen omaisuus palkitakseni niin monen kunnon miehen palvelusta. +Nyt, te toiset kuninkaan-alut, nyt on meidän välimme yhtäläinen; minä +en tahdo mitään edeltä käsin, paitse sitä oikeutta, jonka olen ylhäältä +saanut, -- sitä min'en voi, enkä tahdo jakaa kenenkään kanssa. -- +Antakaa torvien soida valtakokoukseen, ja tuomitkoon sitten Jumalan ja +pyhän Olavi kuninkaan laki. + + (Menee miehinensä ulos vasemmalle; torvien toitotus kuuluu kaukaa.) + +GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille, kansan poismennessä). Kun rautaa +kannettiin, näytit pelkäävältä, ja nyt olet iloisen ja luottavaisen +näköinen. + +SKULE JAARLI (mielissään). Näitkös, hänellä oli Sverren silmät, kun hän +puhui? Vaali on onnellinen, tehkööt kumman tahansa meistä kuninkaaksi. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (levottomasti). Elä vaan väisty. Muista niitä +kaikkia, jotka lankeevat sinun asiasi kanssa. + +SKULE JAARLI. Tässä seison oikeuden pohjalla; nyt en lymyy pyhimysten +edestä. + + (Menee ulos vasemmalle seurueensa kanssa.) + +NIKOLAUS PIISPA. Kyllä onnistuu, kelpo Dagfinn, kyllä onnistuu; -- +mutta pidä vaan jaarli kaukana kuninkaasta, sittenkuin hän on valittu; +-- pidä hänet vaan kaukana! + + (Kaikki menevät ulos vasemmalle kirkon taa.) + + * * * * * + + (Sali kuninkaan kartanossa. Vasemmalla kädellä etualalla on + matala akkuna, oikealla kädellä ovi ulkoa; perällä on isompi + ovi kuninkaan valtasaliin. Akkunan edessä on pöytä; muuten on + huone sisustettu tuoleilla ja penkeillä.) + + (Ragnhild rouva ja Margareta tulevat pienemmästä ovesta; Sigrid + seuraa kohta heitä jäljissä.) + +RAGNHILD ROUVA. Tänne sisään. + +MARGARETA. Niin täällä on hämärin. + +RAGNHILD ROUVA (menee ikkunan luo). Ja täältä voimme nähdä alas +keräjäkentälle. + +MARGARETA (Katsoo varovasti ulos). Niin, tuolla kirkon takana ovat he +kaikki koossa, (kääntyy itkien.) Tuolla alhaalla nyt tapahtuu se, joka +on tuottava niin paljon seurauksia. + +RAGNHILD ROUVA. Kuka hallitsee huomenna tässä salissa? + +MARGARETA. Oi hiljaa. En koskaan olisi arvannut näin raskasta päivää +kohtaavani. + +RAGNHILD ROUVA. Sen täytyi tulla; kuninkaanholhojan toimi ei riittänyt +hänelle. + +MARGARETA. Niin -- sen täytyi tulla; kuninkaan nimi yksinänsä ei voinut +olla _hänelle_ kylläksi. + +RAGNHILD ROUVA. Kenestä puhut? + +MARGARETA. Hookonista. + +RAGNHILD ROUVA. Minä puhuin jaarlista. + +MARGARETA. Etevämpiä miehiä kuin ne kaksi, ei maailmassa ole. + +RAGNHILD ROUVA. Näetkö Sigurd Ribbungia? Kuinka kavalana hän istuu, -- +juuri kuin susi kahleissa. + +MARGARETA. Niin katso --! Hän pitää kätensä miekan nupilla ja nojaa +niihin leukaansa. + +RAGNHILD ROUVA. Hän puree huulipartaansa ja hymyilee -- + +MARGARETA. Kuinka ilkeästi hän hymyilee. + +RAGNHILD ROUVA. Hän tietää, ett'ei kukaan tahdo puollustaa hänen +asiaansa; -- se tekee hänet vihaiseksi. -- Kuka se laamanni on, joka +nyt puhuu? + +MARGARETA. Se on Gunnar Grjonbak. + +RAGNHILD ROUVA. Onko hän jaarlin puolella? + +MARGARETA. Ei, kyllä hän on kuninkaan miehiä -- + +RAGNHILD ROUVA (katsoo häneen). Kenen miehiä sinä sanot? + +MARGARETA. Hookon Hookoninpojan. + +RAGNHILD ROUVA (katsoo ulos hetken päästä). Missä Guthorm Ingenpoika +istuu, -- en näe häntä. + +MARGARETA. Miestensä takana, tuolla alimpana, -- pitkässä viitassa. + +RAGNHILD ROUVA. Niin tuolla. + +MARGARETA. Hän näyttää ikäänkuin häpeävän -- + +RAGNHILD ROUVA. Niin, äitinsä puolesta. + +MARGARETA. Niin ei tehnyt Hookon. + +RAGNHILD ROUVA. Kuka nyt puhuu? + +MARGARETA (katsoo ulos). Tord Skolle, Ranafylkin laamanni. + +RAGNHILD ROUVA. Onko hän jaarlin miehiä? + +MARGARETA. Ei, -- Hookonin. + +RAGNHILD ROUVA. Kuinka järkähtämättömänä jaarli istuu ja kuuntelee. + +MARGARETA. Hookon näyttää hiljaiselta, -- mutta kuitenkin voimakkaalta, +(elävästi.) Jos tässä seisoisi kaukaisilta mailta tullut mies, niin hän +tuntisi ne kaksi noiden tuhansien toisten joukosta. + +RAGNHILD ROUVA. Katso, Margareta; Dagfinn Bonde asettaa esiin kullatun +tuolin Hookonille. + +MARGARETA. Pool Flida asettaa samankaltaisen jaarlin taa -- + +RAGNHILD ROUVA. Hookonin miehet tahtovat sen estää! + +MARGARETA. Jaarli pitää kiinni tuolista --! + +RAGNHILD ROUVA. Hookon puhuu vihaisesti hänelle -- (pakenee kirkaisten +akkunasta.) Oi Jesus Kristus! Näitkös silmät -- ja hymyilemisen --! Ei, +se ei ollut jaarli! + +MARGARETA (joka pelvolla on seurannut häntä). Ei se ollut Hookonikaan! +Ei jaarli eikä Hookon. + +SIGRID (akkunassa). Oi kurjaa, kurjaa! + +MARGARETA. Sigrid! + +RAGNHILD ROUVA. Oletkos sinä täällä! + +SIGRID. Niin alhaista polkua täytyy heidän käydä, kiivetäksensä ylös +kuninkaan istuimelle. + +MARGARETA. Oi, rukoile meidän kanssamme, että kaikki kääntyisi +paraaksi. + +RAGNHILD ROUVA (vaaleana ja peljästyneenä Sigridille). Näitkös +hänet --? Näitkös minun isäntäni --? Silmät ja hymyilemisen, -- en +olisi häntä tuntenut! + +SIGRID. Oliko hän Sigurd Ribbungin näköinen! + +RAGNHILD ROUVA (hiljaa). Oli, hän oli Sigurd Ribbungin näköinen! + +SIGRID. Hymyilikö hän niinkuin Sigurd? + +RAGNHILD ROUVA. Niin juuri! + +SIGRID. Silloin tulee meidän kaikkien rukoilla! + +RAGNHILD ROUVA (epätoivon voimalla). Jaarlin täytyy tulla valituksi +kuninkaaksi! Hänen sielunsa turmeltuu, jollei hän tule maan +ylimmäiseksi mieheksi! + +SIGRID (voimakkaammin). Siis tulee meidän kaikkien rukoilla! + +RAGNHILD ROUVA. Hiljaa, mitä se on! (akkunassa.) Mikä huuto! Kaikki +miehet ovat nousseet; kaikki liput ja sotamerkit liehuvat tuulessa. + +SIGRID (tarttuu hänen käsivarteensa). Rukoile, vaimo! Rukoile isäntäsi +edestä! + +RAGNHILD ROUVA. Niin, pyhä Olavi, suo hänelle kaikki valta tässä +maassa! + +SIGRID (raivoisasti). Ei, -- ei ollenkaan! Muutoin hän ei pelastu! + +RAGNHILD ROUVA. Hänen _täytyy_ saada valta. Kaikki hyvä hänessä itää ja +hedelmöi, jos hän sen saa. -- Katso ulos, Margareta! Kuuntele tarkkaan! +(peräytyy askeleen taapäin.) Kaikki kohottavat kätensä valaan! + +MARGARETA (kuuntelee akkunassa). + +RAGNHILD ROUVA. Jumala ja pyhä Olavi, ketä se tarkoittaa? + +SIGRID. Rukoile! + +MARGARETA (kuuntelee ja käskee kohottamalla kätensä vaikenemaan). + +RAGNHILD ROUVA (hetken päästä). Puhu! + + (Keräjäkentältä kuuluu kova torvien toitotus.) + +RAGNHILD ROUVA. Jumala ja pyhä Olavi, ketä se tarkoitti? (lyhyt +äänettömyys.) + +MARGARETA (kääntää päänsä ja sanoo). Nyt he ottivat Hookon +Hookoninpojan kuninkaaksi. + + (Kuninkaansaaton soitto alkaa kuulua, ensin hiljemmin, sitten + yhä lähemmältä. Ragnhild rouva turvautuu itkien Sigridiin, joka + vie hänet ulos oikealle. Margareta jää liikkumattomana nojaamaan + akkunan pieleen. Kuninkaan hovipojat aukaisevat suuret ovet; + näky on vapaa valtasaliin, jonka keräjäkentältä tuleva saatto + vähitellen täyttää.) + +HOOKON (kääntyy ovessa Iivari Bodden puoleen). Tuo mulle kynä ja vahaa +ja silkkiä, -- pergamenttia on minulla täällä sisällä. (Menee hyvin +liikutettuna pöydän luo ja laskee muutamia pergamenttikääryjä esille.) +Margareta, nyt olen kuningas! + +MARGARETA. Minä tervehdän herraani ja kuningastani. + +HOOKON. Kiitos! -- (katsoo häneen ja ottaa häntä kädestä.) Suokaa +anteeksi; minä en tullut ajatelleeksi, että se varmaan loukkaa teitä. + +MARGARETA (vetää kätensä pois). Ei se minua loukannut; -- Te olette +varmaan kuninkaaksi syntynyt. + +HOOKON (elävästi) Niin eikö täydy jokaisen niin sanoa joka muistaa, +kuinka ihmeellisesti Jumala ja kaikki pyhät ovat minut pelastaneet +kaikesta pahasta? Vuoden vanhana kantoivat Birkebeinit minut vuorten +yli pakkasessa ja pahassa säässä ja niitten keskeltä, jotka minun +henkeäni vainosivat. Nidarosissa pääsin minä eheänä Baglein käsistä, +silloin kuin he polttivat kaupungin ja surmasivat niin monta meidän +puoluelaistamme, ja kuin Inge kuningas itse hädintuskin pelastui +laivalle kiipeämällä ankkuriköyttä ylös. + +MARGARETA. Te olet kokenut kovan kasvatuksen. + +HOOKON (katsoo häneen tarkasti). Minusta tuntuu nyt, että te olisitte +voinut sitä huojentaa. + +MARGARETA. Minäkö? + +HOOKON. Te olisitte voinut olla minulle hyvä kasvatussisar niinä +vuosina, jolloin yhdessä kasvoimme. + +MARGARETA. Mutta niin ei käynyt. + +HOOKON. Niin, -- niin ei käynyt; -- me katselimme toiseemme, kumpikin +nurkastansa, mutta harvoin me puhuttelimme toisiamme -- +(kärsimättömästi.) mihinkä hän jäi! (Iivari Bodde tulee kirjoitusneuvot +kädessä.). Siinäkös olet; anna tänne! + + (Hookon istuu pöytään ja kirjoittaa. Vähän jälkeen tulee Skule + jaarli sisään, sitten Dagfinn Bonde. Nikolaus piispa ja Vegard + Væradalin herra.) + +HOOKON (katsoo ylös ja laskee kynän). Herra jaarli, tiedättekö mitä +kirjoitan? (jaarli lähestyy.) Minä kirjoitan äidilleni; minä kiitän +häntä kaikesta hyvästä ja annan hänelle tuhat suudelmaa -- kirjeessä, +ymmärrättehän. Hän tulee lähetettäväksi itäkulmalle Borgasysseliin, +jossa hän saa asua kaikessa kuninkaallisessa kunniassa. + +SKULE JAARLI. Te ette tahdo pitää häntä kuninkaan kartanossa? + +HOOKON. Hän on minulle liian rakas, jaarli; -- kuningas ei saa pitää +luonansa ketään, joka on hänelle liian rakas, kuninkaan täytyy toimia +kädet vapaina, olla yksinänsä, eikä ohjattuna, viekoteltuna. Täällä +Norjassa on niin paljon parannettavata (jatkaa kirjoitustansa.) + +VEGARD VÆRADALIN HERTTUA (hiljaa Nikolaus piispalle). Se oli minun +neuvoni, tämä kuninkaan äidistä Ingasta. + +NIKOLAUS PIISPA. Minä tunsin teidät kohta neuvostanne. + +VEGARD VÆRADAL. Mutta verta verrasta nyt. + +NIKOLAUS PIISPA. Odottakaa. Minä pidän lupaukseni. + +HOOKON (antaa pergamentin Iivari Boddelle). Kääri se ja vie se itse +hänelle, sekä paljo rakkaita terveisiä -- + +IIVARI BODDE (joka on luonut silmäyksen pergamenttiin). Herra, -- jo +tänä päivänä, kirjoitatte te! + +HOOKON. Nyt on myötätuuli alaspäin matkustajalle. + +DAGFINN BONDE (vitkaan). Muistakaa, herra kuningas, että hän on koko +yön rukoellen ja paastoten maannut alttarin juurella. + +IIVARI BODDE. Ja mahdollisesti on hän väsynyt raudankannannasta. + +HOOKON. Totta kyllä, totta kyllä; -- hyvä armas äitini --! (päättäen.) +Niin, jos hän on liian väsynyt, niin odottakoon huomiseksi. + +IIVARI BODDE. Teidän tahtonne on tapahtuva, (panee uuden pergamentin +esille.) Mutta sitten toinen, herra. + +HOOKON. Toinen? -- Iivari Bodde, minä en voi. + +DAGFINN BONDE (osottaen Ingan kirjettä). Tuon te kuitenkin voitte. + +IIVARI BODDE. Kaikki, joka on syntistä, on rikottava. + +NIKOLAUS PIISPA (joka tällä aikaa on lähestynyt). Sitokaa nyt jaarlin +kädet, Hookon kuningas. + +HOOKON (matalammalla äänenä). Pidättekö sen tarpeellisena? + +NIKOLAUS PIISPA. Ette koskaan voi maan rauhaa ostaa huokeampaan +hintaan. + +HOOKON. Silloin voin sen tehdä. Kynä tänne! (kirjoittaa.) + +SKULE JAARLI (piispalle, joka käy näkymön yli oikealle). Teillä näkyy +olevan kuninkaan korva vallassanne. + +NIKOLAUS PIISPA. Teidän eduksenne. + +SKULE JAARLI. Niinkö sanotte? + +NIKOLAUS PIISPA. Ennen iltaa olette minua kiittävä. + + (Astuu etäämmälle.) + +HOOKON (tarjoo pergamenttia). Lukekaa tämä, jaarli. + +SKULE JAARLI (lukee, katsoo kummastuneena kuninkaasen ja sanoo +puoliääneensä). Te rikotte kaiken yhteyden nuoren Kangan kanssa? + +HOOKON. Kangan kanssa, jota olen rakastanut yli kaiken maailmassa. +Tästä päivästä saakka hän ei enää saa näkyä sillä tiellä, jota kuningas +käy. + +SKULE JAARLI. Suuri on työnne, Hookon; -- itsestäni hyvin tiedän, miltä +se tuntuu -- + +HOOKON. Pois täytyy jokaisen, joka on kuninkaalle liian rakas. -- Sido +kirje, (antaa sen Iivari Boddelle.) + +NIKOLAUS PIISPA (kumartaa tuolin yli). Herra kuningas, nyt lähestytte +suuren askeleen jaarlin ystävyyttä. + +HOOKON (ojentaa hänelle kätensä). Kiitos, Nikolaus piispa; paraasen +neuvoitte minua. Pyytäkää joku armo, ja se on teille myönnetty. + +NIKOLAUS PIISPA. Tahdotteko? + +HOOKON. Sen lausun kuninkaan-sanallani. + +NIKOLAUS PIISPA. No, tehkää Vegard Væradal Hoologalannin +käskynhaltijaksi. + +HOOKON. Vegard? Hän on milt'ei uskollisin ystäväni; en mielelläni +lähettäisi häntä niin kauvas luotani. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuninkaan ystävä on kuninkaallisesti palkittava. +Sitokaa jaarli niinkuin olen neuvonut, niin olette ijäksi turvattu. + +HOOKON (ottaa pergamenttilehden). Vegard saakoon viran Hoologalannissa. +(kirjoittaen.) Tässä annan hänelle kuninkaallisen kirjeeni +vahvistukseksi. + + (Piispa väistyy etäämmälle.) + +SKULE JAARLI (lähestyy pöytää). Mitä kirjoitatte? + +HOOKON (ojentaa hänelle lehden). Lukekaa. + +SKULE JAARLI (lukee ja katsoo tarkasti kuninkaasen). Vegard Væradal? +Hoologalantiin? + +HOOKON. Pohjanpuoliseen, joka on avoinna. + +SKULE JAARLI. Ette siis muista, että Antero Skjaldarband myös on +käskynhaltijana pohjoisessa? He ovat katkeria vihollisia; -- Antero +Skjaldarband on minun miehiäni -- + +HOOKON (hymyilee ja nousee seisoalle). Ja Vegard Væradal minun. Siis +katsokoot että sopivat mitä pikemmin, sitä parempi. Tästä lähtein +poistukoon viha kuninkaan ja jaarlin miesten väliltä. + +NIKOLAUS PIISPA. Hm, tässä voi pian käydä hullusti! (lähestyy +levottomana.) + +SKULE JAARLI. Te ajattelette älykkäästi ja syvästi, Hookon. + +HOOKON (lämpimästi). Skule jaarli, tänään otin teiltä valtakunnan, -- +mutta antakaa tyttärenne jakaa se minun kanssani! + +SKULE JAARLI. Tyttäreni! + +MARGARETA. Jumala! + +HOOKON. Margareta, -- tahdotteko olla kuningatar? + +MARGARETA (pysyy äänettömänä). + +HOOKON (ottaa häntä kädestä). Vastatkaa minulle. + +MARGARETA (hiljaa). Tahdon kernaasti olla teidän vaimonne. + +SKULE JAARLI (lyöden kättä). Rauha ja sovinto sydämmestäni! + +HOOKON. Kiitos! + +IIVARI BODDE (Dagfinnille). Jumalan kiitos; nyt päivä koittaa. + +DAGFINN BONDE. Melkeinpä luulen niin. En koskaan ennen ole jaarlista +niin pitänyt kuin nyt. + +NIKOLAUS PIISPA (taempana). Olkaa aina varoillanne, hyvä Dagfinn, --, +olkaa aina varoillanne. + +IIVARI BODDE (Vegardille). Nyt olette käskynhaltija Hoologalannissa; +tässä on teille kuninkaan vahvistus, (antaa hänelle kirjeen.) + +VEGARD VÆRADAL. Sitten kiitän kuningasta hänen armostaan, (aikoo +mennä.) + +NIKOLAUS PIISPA (seisottaa hänet). Antero Skjaldarbandilla on kankea +niska, elkää antako kukistaa itseänne. + +VEGARD VÆRADAL. Se ei ole kellenkään ennen onnistunut, (menee.) + +NIKOLAUS PIISPA (seuraa jäljestä). Olkaa kiven kova Antero +Skjaldarbandia vastaan, -- ja ottakaa muuten siunaukseni matkallenne. + +IIVARI BODDE (joka on kuninkaan takana odottanut, pergamenttikääryt +kädessä) Tässä ovat kirjeet, herra -- + +HOOKON. Hyvä; anna ne jaarlille. + +IIVARI BODDE. Jaarlille? Ettekö te ensin pane sinettiä päälle? + +HOOKON. Sehän on jaarlin toimi; -- hänellä sinetti on. + +IIVARI BODDE (hiljaisemmalla äänellä). Niin tähän saakka, -- niin +kauvan kuin hänellä oli holhojavalta; -- mutta nyt! + +HOOKON. Nyt niinkuin ennen; sinetti on jaarlilla, (poistuu.) + +SKULE JAARLI. Antakaa kirjeet minulle, Iivari Bodde. + + (Menee kirjeet kädessä pöydän luo, ottaa esiin valtasinetin, + jota pitää kätkettynä vyössään, ja sulkee seuraavana aikana + kirjeet.) + +NIKOLAUS PIISPA (puoliääneen). Hookon Hookoninpoika on kuningas -- ja +kuninkaan sinetti on jaarlilla; -- ei ole hätää, ei ole hätää. + +HOOKON. Mitä sanotte, herra piispa? + +NIKOLAUS PIISPA. Minä sanon, Jumala ja pyhä Olavi varjelevat pyhää +kirkkoansa. (Menee sisään kuninkaan saliin.) + +HOOKON (lähestyy Margaretaa). Viisas kuningatar voi valtakunnassa +suuria vaikuttaa; teidät voin vakaasti valita, sillä minä tiedän, että +te olette viisas. + +MARGARETA. Enkö muuta! + +HOOKON. Mitä tarkoitatte? + +MARGARETA. En mitään, en mitään, herra. + +HOOKON. Ettekä te kanna vihaa minua kohtaan, vaikka minun tähteni +olette luopuneet ihanista toiveista? + +MARGARETA. Minä en ole teidän tähtenne luopunut mistään ihanista +toiveista. + +HOOKON. Ja te tahdotte olla minua lähellä, ja antaa minulle hyviä +neuvoja? + +MARGARETA. Sydämmestäni haluan olla teitä lähellä. + +HOOKON. Ja antaa minulle hyviä neuvoja. Kiitos siitä; vaimojen neuvot +ovat hyvät joka miehelle, ja minulla ei tästä lähin ole muuta kuin te; +-- minun täytyi lähettää pois äitini -- + +MARGARETA. Niin, hän oli teille liian rakas. + +HOOKON. Ja minä olen kuningas. Hyvästi siis, Margareta! Te olette vielä +niin nuori; mutta tulevana kesänä vietämme häämme, -- ja siitä hetkestä +lupaan pitää teidät luonani kaikessa kohtuullisessa uskollisuudessa ja +kunniassa. + +MARGARETA (hymyilee surumielisesti). Niin, minä tiedän, että pitkä aika +kuluu, ennenkuin lähetätte minut pois. + +HOOKON (elävästi). Lähettää teidät pois? Sitä en koskaan tee! + +MARGARETA (kyynelsilmin). Ette, niin tekee Hookon ainoastaan niille, +jotka ovat hänelle liian rakkaat. (Menee ovea kohti. Hookon katsoo +miettiväisenä hänen jälkeensä.) + +RAGNHILD ROUVA (oikealta). Kuningas ja jaarli niin kauvan täällä +sisällä! Levottomuus minut tappaa; -- Margareta, mitä on kuningas +sanonut ja tehnyt? + +MARGARETA. Oi, niin paljon! Viimeksi hän otti käskynhaltijan ja +kuningattaren. + +RAGNHILD ROUVA. Sinun, Margareta! + +MARGARETA (äidin kaulassa). Niin! + +RAGNHILD ROUVA. Sinä tulet kuningattareksi! + +MARGARETA. Ainoastaan kuningattareksi; -- mutta luulen että olen +sentäänkin iloinen. (Hän ja äiti menevät yhdessä ulos oikealle.) + +SKULE JAARLI (Iivari Boddelle). Tässä ovat kirjeemme; viekää ne +kuninkaan äidille ja Kangalle. + + (Iivari Bodde kumartaa ja menee.) + +DAGFINN BONDE (salin ovella). Nidarosin arkkipiispa pyytää saada tehdä +kunnioituksensa kuningas Hookon Hookoninpojalle! + +HOOKON (hengittää täysin rinnoin). Vihdoin olen siis Norjan kuningas. + + (Menee sisään valtasaliin.) + +SKULE JAARLI (kätkee kuninkaan sinetin vyöhönsä). Mutta minä hallitsen +maata ja valtakuntaa. + +Esirippu laskee. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +(Kestisali Bergenin kuninkaanhovissa. Iso kaariakkuna keskellä +peräseinää. Pitkin seinää on lava, jolla istuimia naisia varten. +Vasemmalla sivuseinällä on kuninkaan istuin muutama askel lattiaa +ylempänä; suuri ovi vastaisella seinällä. Lippuja, sotamerkkejä, kilpiä +ja aseita sekä kirjavia peitteitä riippuu seinäpylväissä ja +leikkauksilla koristetusta parvesta. Ympäri salia on asetettu +juomapöytiä kannuineen, sarvineen ja tuoppineen.) + +(Hookon kuningas istuu lavalla Margaretan, Sigridin, Ragnhild rouvan ja +useamman muun korkean naisen kanssa. Iivari Bodde seisoo kuninkaan +istuimen takana. Kuninkaan ja jaarlin miehet sekä vieraat istuvat +juomapöydissä. Ensimmäisessä pöydässä oikealla kädellä istuu muiden +muassa Dagfinn Bonde, Gregorius Juhonpoika ja Pool Flida. Skule jaarli +ja Nikolaus piispa pelaavat lautapeliä eräällä pöydällä vasemmalla +kädellä. Jaarlin kotoväki liikkuu edes takaisin kantaen juotavia esiin, +Toisesta likeisestä huoneesta kuuluu soittoa seuraavien tapausten +aikana.) + +DAGFINN BONDE. Nyt on viides päivä käsissä, ja yhtä virkkuja ovat +passarit täysiä tuoppia tuomaan. + +POOL FLIDA. Jaarlin ei koskaan ollut tapana vieraitansa janoon +näännyttää. + +DAGFINN BONDE. Ei, eipä siltä näytä. Näin oivallisia kuninkaan häitä ei +Norjassa ennen ole kuultu eikä nähty. + +POOL FLIDA. Skule jaarli ei olekkaan ennen tytärtä naittanut. + +DAGFINN BONDE. Totta kyllä; jaarli on mahtava mies. + +ERÄS ASEMIES. Hänellä on kolmas osa valtakuntaa. Enemmän kuin +yhdelläkään jaarlilla ennen on ollut. + +POOL FLIDA. Kuninkaan osa on kuitenkin suurempi. + +DAGFINN BONDE. Siitä emme tässä väittele; nyt olemme ystäviä ja hyvässä +sovussa, (juo Poolin kanssa.) Olkoon kuningas kuningas ja jaarli olkoon +jaarli. + +POOL FLIDA (hymyilee). Helposti kuulee, että olet kuninkaan miehiä. + +DAGFINN BONDE. Niin on jokaisen jaarlinkin miehen velvollisuus. + +POOL FLIDA. Ei koskaan. Me olemme vannoneet valamme jaarlille, emmekä +kuninkaalle. + +DAGFINN BONDE. Se voi vielä tapahtua. + +NIKOLAUS PIISPA (matalalla äänellä jaarlille heidän pelatessaan). +Kuuletteko mitä Dagfinn Bonde sanoo? + +SKULE JAARLI (katsomatta ylös) Kuulen kyllä. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (katsoo tarkasti Dagfinniin). Miettiikö kuningas +semmoista. + +DAGFINN BONDE. No, no, -- olkoon menneeksi; -- ei riitaa tänään. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuningas tahtoo valaa teidän miehiltänne, jaarli. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (kovemmin). Miettiikö kuningas semmoista, kysyn +minä? + +DAGFINN BONDE. Minä en vastaa. Juokaamme kuninkaan ja jaarlin rauhan ja +ystävyyden malja. Olut on oivallista. + +POOL FLIDA. Se onkin saanut aikansa seistä. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Kolme kertaa on jaarli valmistanut häitä, kolme +kertaa lupasi kuningas tulla, -- kolme kertaa jäi hän tulematta. + +DAGFINN BONDE. Syyttäkää jaarlia siitä; hän antoi meille täyden työn +Vikenissä. + +POOL FLIDA. Olen kuullut sanottavan, Sigurd Ribbung tuotti teille vielä +enemmän työtä Vermelannissa. + +DAGFINN BONDE (kiihoittuen). Niin, kuka päästi Sigurd Ribbungin irti? + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Sigurd Ribbung karkasi meiltä Nidoros'issa, sen +jokainen tietää. + +DAGFINN BONDE. Mutta ei kukaan tiedä teidän estäneen häntä. + +NIKOLAUS PIISPA (jaarlille, joka miettii yhtä siirrosta pelissä). +Kuuletteko jaarli, -- te se päästitte Sigurd Ribbungin irti. + +SKULE JAARLI (siirtää). Se sävel on vanha. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (Dagfinnille.) Luulin toki sinun kuulleesi +Iislantilaisesta, Antero Torsteinin pojasta, Sigurd Ribbungin +ystävästä -- + +DAGFINN BONDE. Niin; Sigurd kun oli karannut, niin te hirtitte +Iislantilaisen, sen tiedän. + +NIKOLAUS PIISPA (siirtää ja sanoo hymyillen jaarlille). Nyt minä lyön +talonpojan, herra jaarli. + +SKULE JAARLI, (äänekkäästi). Lyö vaan; vähäinen arvo talonpojalla. + + (Siirtää nopan). + +DAGFINN BONDE. Niin kyllä, sen sai Iislantilainen todistaa, kun Sigurd +Ribbung karkasi Vermelantiin. + + (Hillittyä naurua kuninkaan miehissä; kanssapuhetta jatketaan + alennettuin äänin; kohta tämän jäljestä tulee mies sisään ja + kuiskaa Gregorius Juhonpojalle.) + +NIKOLAUS PIISPA. Ja sitte minä siirrän tuohon; ja te olette voitettu. + +SKULE JAARLI. Siltä näyttää. + +NIKOLAUS PIISPA (nojauu taapäin tuoliinsa). Te puollustitte huonosti +kuningasta lopulla. + +SKULE JAARLI (kaataa pelin kumoon ja nousee seisoalle.) Minä olen jo +aikoja sitten väsynyt kuningasta puollustamaan. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (lähestyy ja sanoo matalalla äänellä.) Herra +jaarli, Jostein Tamb ilmoittaa, että laiva nyt on valmis purjehtimaan. + +SKULE JAARLI (hiljaa). Hyvä. (Ottaa esiin sinetillä suljetun +pergamentin.) Tässä on kirje. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (ravistaa päätänsä). Jaarli, jaarli, -- onko se +viisaasti? + +SKULE JAARLI. Mikä? + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Siinä on kuninkaan sinetti. + +SKULE JAARLI. Minä toimin kuninkaan hyväksi. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. No, antakaa sitte kuninkaan itse kieltää +tarjomus. + +SKULE JAARLI. Sitä hän ei tee, jos hän itse saa asiata ajaa. Hän tahtoo +vaan kaikin mielin ja voimin kukistaa Ribbungilaisia ja sen vuoksi +vahvistaa itsensä joka suunnalla. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Teidän toimenne on kenties älykäs, -- mutta se on +vaarallinen. + +SKULE JAARLI. Olkoon se minun huolenani. Viekää kirje, ja käskekää +Jostein kohta purjehtimaan. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Teidän tahtonne on tapahtuva, (menee ulos +oikealle ja palaa jälleen hetken päästä.) + +NIKOLAUS PIISPA (jaarlille.) Teillä näkyy olevan paljon toimitettavaa. + +SKULE JAARLI. Mutta vähän kiitosta. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuningas on noussut. + + (Hookon astuu alaspäin; kaikki miehet nousevat pöydistä.) + +HOOKON (piispalle.) Suuresti meitä ilahuttaa, että te olette niin +terveenä ja vahvana pysynyt näinä iloisina päivinä. + +NIKOLAUS PIISPA. Toisin kuuroin virkistyn, herra kuningas; mutta +tuskinpa vaan pitkäksi aikaa. Minä olen maannut sairaana koko pitkän +talven. + +HOOKON. Niin, niin, -- te olette elänyt toimintarikasta elämää, tehnyt +monta kuuluisata työtä. + +NIKOLAUS PIISPA (ravistaen päätään). Oh, eipä niinkään; mulla on vielä +paljon tekemättä, jospa vaan tietäisin, suodaanko aikaa kaikkihin. + +HOOKON. Elävät saavat periä pois menevät, kunnianarvoisa +herra; kaikkihan me tahdomme maan ja kansan parasta, (kääntyy +jaarliin.) Eräs asia minua suuresti kummastuttaa; ei kumpikaan meidän +käskynhaltijoistamme Hoologalannista ole saapunut häihin. + +SKULE JAARLI. Totta kyllä; Antero Skjaldarbandia minä varmaan odotin. + +HOOKON (hymyillen). Ja Vegard Væradalia myös. + +SKULE JAARLI. Niin, Vegardia myös. + +HOOKON (leikillisesti). Ja minä toivon, että te nyt olisitte paremmin +vastaan ottanut vanhaa ystävääni, kuin seitsemän vuotta sitten Oslon +sillalla, jolloin pistitte häntä poskeen, niin että miekka leikkausi +ulos. + +SKULE JAARLI (hymyilee väkinäisesti). Niin, silloin kuin teidän enonne, +Gunnulf, löi oikean käden Sira Eiliviltä, minun paraimmalta ystävältäni +ja neuvon-antajaltani. + +NIKOLAUS PIISPA (iloisesti). Ja silloin kuin Dagfinn Bonde asemiehineen +asetti vahvan yövahdin kuninkaan laivalle, koska kuningas muka oli +huonossa turvassa jaarlin suojelemana! + +HOOKON (totisesti). Ne ajat ovat menneet ja unohdetut. + +DAGFINN BONDE (lähestyy). Nyt sopii torvien kutsua miehet kentälle +aseleikkiin, jos teitä haluttaa, herra. + +HOOKON. Hyvä. Tänään olkoon ilo valloillaan; huomenna saamme taasen +ajatella Ribbungeja ja Orknööjaarlia. + +NIKOLAUS PIISPA. Niin, hän kuuluu kieltävän veronmaksua? + +HOOKON. Kun vaan saisin Ribbungit niskoiltani, niin lähtisin itse +länteen. + + (Hookon menee lavaa kohti, tarjoo kätensä Margaretalle ja vie + hänet ulos oikealle; vähitellen seuraavat toiset jäljestä.) + +NIKOLAUS PIISPA (Iivari Boddelle). Kuulkaapas sananen. Kuka on mies +nimeltä Jostein Tamb? + +IIVARI BODDE. Täällä on eräs Orknööläinen kauppias senniminen. + +NIKOLAUS PIISPA. Orknööläinen? Vai niin. Ja nyt hän purjehtii kotia? + +IIVARI BODDE. Niin varmaankin. + +NIKOLAUS PIISPA (hiljemmin). Kallis lasti mukana, Iivari Bodde! + +IIVARI BODDE. Jyviä ja kankaita, luullakseni. + +NIKOLAUS PIISPA. Ja yksi kirje Skule jaarlilta. + +IIVARI BODDE (hämmästyy). Kellenkä? + +NIKOLAUS PIISPA. En tiedä; siinä oli kuninkaan sinetti -- + +IIVARI BODDE (tarttuu häntä käsivarteen). Herra piispa, -- onko +niinkuin sanotte? + +NIKOLAUS PIISPA. Hys, elkää sekoittako minua tähän asiaan, (syrjäytyy.) + +IIVARI BODDE. Silloin minun kohta täytyy --! Dagfinn Bonde! Dagfinn, +Dagfinn --! (tunkeutuu ovella olevan kansan läpi.) + +NIKOLAUS PIISPA (osan-ottavaisesti Gregorius Juhonpojalle). El päivää, +jona ei jonkun omaisuutta ja vapautta häirittäisi! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Kuka nyt on vaarassa? + +NIKOLAUS PIISPA. Eräs kauppias parka, -- Jostein Tambiksi luullakseni +häntä mainittiin. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Jostein --? + +NIKOLAUS PIISPA. Dagfinn Bonde tahtoo estää häntä purjehtimasta. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Tahtooko Dagfinn estää häntä, sanotteko niin? + +NIKOLAUS PIISPA. Nyt juuri hän meni. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Suokaa anteeksi, herra, minun täytyy kiirehtiä -- + +NIKOLAUS PIISPA. Niin, tehkää niin, kunnon läänitysmies; -- Dagfinn +Bonde on niin pahan-ilkinen. + + (Gregorius Juhonpoika kiirehtii ulos oikealle toisten + läsnäolevien keskitse, ainoastaan Skule jaarli ja Nikolaus + piispa jäävät saliin.) + +SKULE JAARLI (käy miettien edes takaisin; yhtäkkiä on ikäänkuin hän +heräisi; hän katsoo ympärilleen ja lausuu). Kuinka täällä kerrassaan +tuli hiljaiseksi. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuningas meni. + +SKULE JAARLI. Ja kaikki miehet seurasivat häntä. + +NIKOLAUS PIISPA. Kaikki, paitse meitä. + +SKULE JAARLI. Suurta on olla kuningas. + +NIKOLAUS PIISPA (varovaisesti). Tahdotteko sitä kokea jaarli? + +SKULE JAARLI (hymyilee totisesti). Minä _olen_ sitä kokenut; joka yö, +kun näen unta, olen Norjan kuningas. + +NIKOLAUS PIISPA. Unet ennustavat. + +SKULE JAARLI. Ne kiusaavat myös. + +NIKOLAUS PIISPA. Tuskinpa teitä. Ennen aikaan, sen voin käsittää; -- +mutta nyt, kun teillä on kolmas osa valtakuntaa, kun hallitsette +ensimmäisenä miehenä valtakunnassa ja teidän tyttärenne on +kuningatar -- + +SKULE JAARLI. Nyt enemmän kuin ennen, -- juuri nyt. + +NIKOLAUS PIISPA. Elkää mitään salatko! Ripittäkää; sillä teillä on +varmaan suuri tuska. + +SKULE JAARLI. Nyt enemmän kuin ennen, sanon minä. Se on koko elämäni +kirous seisoa korkeinta niin lähellä -- ainoastaan juopa on välillä -- +hyppäys vaan yli, -- toisella puolen on kuninkaan nimi ja +purppuraviitta ja hallitsija-istuin ja valta ja kaikki; joka päivä on +tuo silmieni edessä -- mutta en koskaan pääse ylitse. + +NIKOLAUS PIISPA. Totta, totta, jaarli. + +SKULE JAARLI. Kun Guthorm Sigurdinpoika otettiin kuninkaaksi, olin minä +nuoruuteni kukoistavassa voimassa; silloin huusi kova ääni minun +sisässäni: poistettakaan lapsi, -- _minä_ olen täys-ikäinen, voimakas +mies! -- mutta Guthorm oli kuninkaan poika; siinä oli juopa minun ja +valta-istuimen välillä. + +NIKOLAUS PIISPA. Ja teiltä puuttui uskallusta -- + +SKULE JAARLI. Sitte Slittungit tunnustivat Erling Steinvægin +kuninkaaksi. Silloin huusi minussa ääni jälleen: Skule on etevämpi +päällikkö kuin Erling Steinvæg! Mutta minun olisi täytynyt rikkoa +välini Birkebeinien kanssa, -- siinä oli juopa tällä kertaa. + +NIKOLAUS PIISPA. Ja Erling tuli Slittungein kuninkaaksi, ja myöhemmin +Ribbungein, ja te odotitte! + +SKULE JAARLI. Minä odotin Guthormin kuolemata. + +NIKOLAUS PIISPA. Ja Guthorm kuoli, ja Inge Boordinpoika, teidän +veljenne, tuli kuninkaaksi. + +SKULE JAARLI. Sitten odotin veljeni kuolemaa. Hän oli kivuloinen alusta +aikain; joka aamu kun me pyhässä messussa kohtasimme toisemme, istuin +minä ja vilkistelin, eikö tauti kiihtynyt. Joka tuskan vavahdus, mikä +ilmestyi hänen kasvoissaan, oli minulle kuin tuulen puuska purjeihin ja +saatti minut lähemmäksi valta-istuinta. Joka huokaus, jolla hän +helpotti vaivaansa ja kipuansa, kuului minusta kuin torvien ääni kaukaa +kunnasten takaa, kuin lähettiläs, joka oli pitkät taipaleet käynyt, +ilmoittaaksensa, että pian saisin tarttua valtaruoriin. Siten hävitin +minä juurinensa päivinensä jok'ainoan ajatuksen veljellisestä +rakkaudesta; ja Inge kuoli ja Hookon tuli, -- ja Birkebeinit valitsivat +_hänet_ kuninkaaksi. + +NIKOLAUS PIISPA. Ja te odotitte. + +SKULE JAARLI. Minun mielestäni täytyi avun tulla ylhäältä. Minä tunsin +itsessäni kuninkaan voiman, mutta vuodet vierivät; jok'ainoa mennyt +päivä vähensi minun elämäni työtä. Jok'ainoa ilta ajattelin: huomenna +on ihme tapahtuva, joka kaataa hänet ja asettaa minut tyhjälle +istuimelle. + +NIKOLAUS PIISPA. Hookonin valta oli silloin mitätöin; hän oli +ainoastaan lapsi; muuta ei olisi tarvittu kuin askel vaan, mutta te +ette sitä ottanut. + +SKULE JAARLI. Se askel oli vaikea ottaa; se olisi minut erottanut koko +suvustani ja kaikista ystävistäni. + +NIKOLAUS PIISPA. Niin _siinäpä_ solmu, Skule jaarli, -- siinä juuri se +kirous, joka on painanut teidän elämäänne. Te tahdotte hädän hetkeksi +pitää kaikki tiet avoinna, -- te ette uskalla purkaa kaikkia siltoja +paitse _yhtä_, puollustaa sitä ainoata ja sillä voittaa tai kaatua. Te +viritätte ansoja vihamiehellenne, te kaivatte kuoppia hänen polullensa +ja ripustatte teräviä miekkoja hänen päänsä ylitse, te ripoitatte +myrkkyä kaikkiin vateihin ja teillä on sadoittain pauloja pantuna; +mutta jos hän on yhteen kietoutumaisillaan, niin ette uskalla +häntä siihen kiertää; jos hän tarttuu myrkkyyn, niin katsotte +miekkaankuolemista turvallisemmaksi; jos hän on kiinni joutumaisillaan +aamupäivällä, niin te pidätte iltapäivää sopivampana. + +SKULE JAARLI (katsoo häneen totisesti). Ja mitä te tekisitte, herra +piispa? + +NIKOLAUS PIISPA. Elkää minusta puhuko; minun toimenani tässä maassa on +rakentaa kuninkaan-istuimia, eikä istua siellä ylhäällä kansaa ja +valtakuntaa hallitsemassa. + +SKULE JAARLI (hetken päästä). Selittäkää minulle _yksi_ asia, +kunnian-arvoisa herra; mutta selittäkää minulle aivan totuuden mukaan. +Miksi käy Hookon niin järkähtämättömästi suoraa tietä? Hän ei ole teitä +älykkäämpi, eikä rohkeampi minua. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuka tekee suurimman työn maailmassa? + +SKULE JAARLI. Sen tekee suurin mies. + +NIKOLAUS PIISPA. Mutta kuka on suurin mies? + +SKULE JAARLI. Se on rohkein mies. + +NIKOLAUS PIISPA. Niin sanoo päällikkö. Pappi sanoisi, se jolla on +vahvin usko, -- viisas, se joka on taitavin. Mutta se ei ole kenkään +niistä, jaarli. _Onnellisin_ mies on suurin mies. Onnellisin mies tekee +suurimmat työt, hän, jonka ajan kutsumus valloittaa ikäänkuin kiimassa, +synnyttäen ajatuksia, joita hän ei itse käsitä, ja osottaen hänelle +tien, jonka loppua hän ei tiedä, mutta jota hän kuitenkin kulkee ja +_täytyy_ kulkea, siksi kuin hän kuulee kansan riemuiten huutavan ja +suurin silmin katsoo taakseen, kummastuu ja havaitsee tehneensä suuren +työn. + +SKULE JAARLI. Niin, siitä tulee tuo Hookonin varma turvallisuus. + +NIKOLAUS PIISPA. Sitä Roomalaiset tarkoittivat sanalla _ingenium_. -- +Minä en muutoin ole vahva latinan kielessä; mutta sitä tarkoitti +_ingenium_. + +SKULE JAARLI (ensin miettivästi, sitten yhä kiihtyen). Olisiko Hookon +luotu toisesta aineesta kuin minä? Olisiko hän noita onnellisia? -- +Niin, eikö hänelle kaikki onnistu? Eikö kaikki käänny paraaksi, kun +asia koskee häntä? Talonpoikakin sen havaitsee; hän sanoo puiden kaksi +kertaa hedelmöivän, ja lintujen hautovan munia kaksi kertaa joka kesä, +kun Hookon on kuningas. Vermelannissa, jossa hän poltti ja ryösti, +loistavat jälleen uudestaan rakennetut huoneet ja joka pellolla +aaltoilee sakea vilja. On ikäänkuin veri ja tuhka höystyttäisi ne +seudut, joihin Hookon tekee sotaretkiä; on ikäänkuin Luoja viljalla +peittäisi, minkä Hookon tallaa jalkoihinsa; on ikäänkuin pyhät +haltijattaret kiiruusti pyyhkisivät pois joka velan hänen jäljestään. +Ja kuinka helppo hänen oli kuninkaaksi päästä! Hänen etunsa vaati, että +Inge kuolisi varahin, ja Inge kuoli; hän tarvitsi suojelusta ja +puollustusta, ja hänen miehensä häntä suojelivat ja puollustivat; hän +tarvitsi raudankannantaa, ja hänen äitinsä tuli ja kantoi sen hänen +edestänsä. + +NIKOLAUS PIISPA (huudahtaa ehdottomasti). Mutta me -- me kaksi -! + +SKULE JAARLI. Me? + +NIKOLAUS PIISPA. Niin te -- te sitte! + +SKULE JAARLI. Hookonilla on oikeus, piispa. + +NIKOLAUS PIISPA. Hänellä on oikeus, syystä että hän on onnellinen; -- +suurin onni on se, että on oikeus puolella. Mutta millä oikeudella sai +Hookon oikeuden, ettekä te? + +SKULE JAARLI (hetken päästä). On asioita, joita Jumala minua varjelkoon +ajattelemasta. + +NIKOLAUS PIISPA. Näittekö koskaan erästä vanhaa kuvaa Nidarosin +Kristuksenkirkossa? Se kuvailee vedenpaisumusta, joka kasvaa yhä ja +nousee nousemistaan vuorien ylitse, niin että yksi ainoa huippu enää on +näkyvissä. Sille kiipee koko perhekunta, isä ja äiti ja poika ja pojan +vaimo lapsinensa; -- ja poika repii isää alas vedentulvaan saadaksensa +turvallisemman aseman, ja hän tahtoo repiä äitinsäkin ja vaimonsa ja +kaikki lapsensa, itse päästäksensä huipulle; -- sillä _siellä_ on jalan +verta mannerta, siellä voi hän tunnin ajan olla turvassa. -- Se on, +jaarli, viisauden tarina ja jokaisen viisaan miehen tarina. + +SKULE JAARLI. Entäs oikeus? + +NIKOLAUS PIISPA. Pojalla oli oikeus. Hänellä oli voimaa ja halua +elämään; -- noudata haluasi ja käytä voimiasi, jokaisella on se oikeus. + +SKULE JAARLI. Niin, hyviin tarkoituksiin, kyllä. + +NIKOLAUS PIISPA. Sanoilla leikkimistä! Hyvää ja pahaa ei ole +olemassakaan, ei ylhäistä ei alhaista, ei korkeata ei halpaa. +Tuommoiset sanat tulee teidän unohtaa, muutoin ette koskaan uskalla +viimeistä askelta, ette koskaan tule juovan toiselle puolelle, +(alennetulla äänellä, mutta pakoittavasti.) Teidän ei pidä vihaaman +joukkoa eikä puoluetta, siksi että joukko taikka puolue vaatii _sitä_ +eikä _tätä_; mutta teidän pitää vihaaman joka miestä joukossa, sen +vuoksi että hän vastustaa teitä, ja vihaaman jokaista joka harrastaa +jotakin asiata, sen vuoksi että asia ei edistä teidän tahtoanne. +Kaikki, jota voitte käyttää, on hyvää, -- kaikki, joka laskee esteitä +tiellenne, on pahaa. + +SKULE JAARLI (katsoo miettien eteensä). Mitä olenkaan uhrannut sen +kuninkaan-istuimen tähden, jolle kuitenkaan en ulettunut; -- ja mitä on +Hookon sen vuoksi uhrannut, hän, joka nyt siinä istuu niin +turvallisena! Olin nuori ja luovuin ihanasta, salaisesta rakkaudestani, +ottaakseni puoliso mahtavasta suvusta. Minä rukoilin pyhimyksiä, että +minulle suotaisiin poika, -- mutta sain ainoastaan tyttäriä. + +NIKOLAUS PIISPA. Hookon saa poikia, jaarli, -- saattepa nähdä! + +SKULE JAARLI (menee oikeanpuoleista akkunaa kohti). Niin, -- kaikki käy +Hookonin mielen mukaan. + +NIKOLAUS PIISPA (seuraa häntä). Ja te, te sallitte, että teitä +rauhatoinna ajetaan onnestanne koko elämänne halki! Oletteko sokea? +Ettekö näe, että Hookonin rinnalla on mahtavampi voima kuin +Birkebeinien joukko edistämässä kaikkia hänen toimiansa? Hän saa apua +ylhäältä päin, niiltä -- niiltä, jotka teitä vastustavat, -- niiltä, +jotka syntymästänne saakka ovat teitä kadehtineet! Ja te kumarratte +noita kadehtijoitanne! Nouskaa, mies; ojentakaa selkänne! Miksikä +teille muuten olisikaan suotu hillitsemätöin sielunne? Muistakaa, että +ensimmäisen suuren työn maailmassa toimitti eräs, joka nousi kapinaan +vahvaa valtakuntaa vastaan! + +SKULE JAARLI. Kuka? + +NIKOLAUS PIISPA. Enkeli, joka nousi kapinaan valoa vastaan. + +SKULE JAARLI. Ja joka viskattiin syvyyden kitaan -- + +NIKOLAUS PIISPA (raivokkaasti). Ja perusti siellä valtakunnan, ja tuli +kuninkaaksi, mahtavaksi kuninkaaksi, -- mahtavammaksi kuin yksikään +noista kymmenestätuhannesta -- jaarlista tuolla ylhäällä! (vaipuu +rahille juomapöydän ääreen.) + +SKULE JAARLI (katsoo häneen kauvan ja lausuu). Piispa Nikolaus, +oletteko enemmän tai vähemmän kuin ihminen? + +NIKOLAUS PIISPA (hymyilee). Minä olen viattomuuden tilassa: minä en +tiedä erotusta hyvän ja pahan välillä. + +SKULE JAARLI (puoleksi itsekseen). Miksi minut pantiin maailmaan, kun +ei tahdottu minusta sen parempaa huolta pitää? Hookonilla on niin luja +ja järkähtämätöin luottamus itseensä, -- kaikki hänen miehensä +luottavat häneen lujasti ja järkähtämättömästi -- + +NIKOLAUS PIISPA. Salatkaa, että teillä ei ole semmoista luottamusta +itseenne! Puhukaa ikäänkuin teillä se olisi; vannokaa korkeasti ja +kalliisti, että se teillä on, -- ja kaikki teitä uskovat. + +SKULE JAARLI. Jos minulla olisi poika! Jos minulla olisi poika, joka +voisi ottaa koko tuon suuren perinnön minun jälkeeni! + +NIKOLAUS PIISPA (elävästi). Jaarli -- jos teillä olisi poika? + +SKULE JAARLI. Minulla ei ole. + +NIKOLAUS PIISPA. Hookon saa poikia. + +SKULE JAARLI (pusertaa käsiänsä). Ja on kuninkaaksi syntynyt. + +NIKOLAUS PIISPA (nousee). Jaarli -- joll'ei hän olisikaan. + +SKULE JAARLI. Onpa hän sen todistanut; raudan-kannanta -- + +NIKOLAUS PIISPA. Ja joll'ei hän olisikaan -- huolimatta +raudan-kannannasta? + +SKULE JAARLI. Tahdotteko sanoa Jumalan valehdelleen kun hän antoi +raudan-kannannan onnistua? + +NIKOLAUS PIISPA. Mitä asiata todistaaksensa Inga Varteigin rouva +uskalsi vaatia Jumalan tuomiota. + +SKULE JAARLI. Sitä että se poika, jonka hän synnytti, idän puolella, +Borgasysselissä, oli Hookon Sverrenpojan poika. + +NIKOLAUS PIISPA (nyykäyttää päätään, katsoo ympärilleen ja lausuu +hiljaa). Ja joll'ei nyt Hookon kuningas olisikaan tuo lapsi? + +SKULE JAARLI (peräytyy askeleen.) Kaikkivaltias --! (rauhoittuu) Se on +mahdotointa. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuulkaa minua, jaarli. Minä olen kuudenkahdeksatta +vanha; aika rupeaa nyt menemään nopeasti alas mäkeä, ja tätä asiata en +uskalla ottaa muassani toiselle puolen -- + +SKULE JAARLI. Puhukaa, puhukaa! Eikö hän ole Hookon Sverrenpojan poika? + +NIKOLAUS PIISPA. Kuulkaa minua. Silloin kuin Inga oli raskaana, ei +kukaan saanut siitä tietoa. Hookon Sverrenpoika oli juuri kuollut, ja +arvattavasti pelkäsi hän Inge Boordinpoikaa, joka siihen aikaan oli +kuningas, ja teitä, -- niin, ja Bagleja myöskin, arvatakseni. Hän +synnytti piilossa pappi Trondin luona, idän puolella Heggenin +kihlakunnassa, ja yhdeksän päivää myöhemmin palasi hän kotia; mutta +kuninkaan lapsi jäi koko vuodeksi papin luo, ilman että äiti uskalsi +siitä huolta pitää, ja ilman että kukaan tiesi asiasta, paitse Trond ja +kaksi hänen poikaansa. + +SKULE JAARLI. Niin, niin, -- entä sitte? + +NIKOLAUS PIISPA. Kun lapsi oli vuoden vanha oli sitä vaikea kauvemmin +salata. Inga ilmoitti silloin asian Erlend Husebyn herralle, -- +niinkuin tiedätte, eräs vanha Birkebeini Sverren ajoilta. + +SKULE JAARLI. No? + +NIKOLAUS PIISPA. Hän sekä muut ylämaiden päälliköt ottivat lapsen ja +matkustivat sen kanssa sydäntalvella vuorten ylitse ja veivät sen +kuninkaalle, joka silloin piti hovia Nidorosissa. + +SKULE JAARLI. Ja kuitenkin voitte sanoa, että --? + +NIKOLAUS PIISPA. Vallan vaarallista, ymmärrättehän, oli halvan +pappismiehen kasvattaa kuninkaan lasta. Kohta lapsen synnyttyä, +ilmoitti hän ripissä asian eräälle kirkolliselle päämiehellensä ja +pyysi häneltä neuvoa. Tämä päämies käski silloin Trondin salaa +vaihtamaan lapsen, lähettämään oikean kuninkaan lapsen turvalliseen +paikkaan ja antamaan Ingalle toisen, jos hän taikka Birkebeinit +myöhemmin vaatisivat kuninkaan poikaa. + +SKULE JAARLI (liikutettuna). Ja kuka oli se koira, joka sen neuvon +antoi? + +NIKOLAUS PIISPA. Minä se olin. + +SKULE JAARLI. Te? Niin, te olette aina vihannut Sverren sukua. + +NIKOLAUS PIISPA. Turvatoin olisi luullakseni kuninkaan poika ollut +teidän käsissänne. + +SKULE JAARLI. Entä pappi? + +NIKOLAUS PIISPA. Hän lupasi tehdä minun käskyni mukaan. + +SKULE JAARLI (tarttuu häntä käsivarteen). Ja Hookon on tuo vaihdokas! + +NIKOLAUS PIISPA. Jos pappi on pysynyt sanassaan. + +SKULE JAARLI. Jos hän on pysynyt? + +NIKOLAUS PIISPA. Trond pappi lähti maasta samana talvena kuin lapsi +tuli Inge kuninkaan luo. Hän matkusti Tuomas Becketin haudalle ja jäi +sitte Englantiin kuolemaansa saakka. + +SKULE JAARLI. Hän lähti maasta, sanotte te! Silloin hän varmaan on +lapsen vaihtanut ja peljännyt Birkebeinien kostoa. + +NIKOLAUS PIISPA. Taikka on hän ollut vaihtamatta, ja peljännyt minun +kostoani. + +SKULE JAARLI. Kumpaako te uskotte? + +NIKOLAUS PIISPA. Kumpainenkin on yhtä mahdollista. + +SKULE JAARLI. Mutta ne papin pojat, joista puhuitte. + +NIKOLAUS PIISPA. Ne lähtevät ristiretkeläisten kanssa pyhälle maalle. + +SKULE JAARLI. Eikö kukaan ole heistä sittemmin kuullut? + +NIKOLAUS PIISPA. On kyllä. + +SKULE JAARLI. Missä he ovat? + +NIKOLAUS PIISPA. He hukkuivat matkalla Kreikan mereen. + +SKULE JAARLI. Entäs Inga? + +NIKOLAUS PIISPA. Ei tiedä asiasta mitään, ei papin ripistä eikä minun +neuvostani. + +SKULE JAARLI. Hänen lapsensa oli ainoastaan yhdeksänpäiväinen, kun hän +lähti; niinhän sanoitte? + +NIKOLAUS PIISPA. Niin; ja se lapsi, jonka hän sai takaisin, oli yli +vuoden vanha -- + +SKULE JAARLI. Siis ei ole ainoatakaan ihmistä maailmassa, joka voi +tähän valoa luoda! (kävelee muutaman kerran kiivaasti edestakaisin.) +Kaikkivaltias Jumala, voiko tässä olla perää? Hookon -- kuningas -- +hän, joka hallitsee maata ja valtakuntaa, hän olisi syntymäoikeutta +vailla! -- Ja miksi asia ei voisi niin olla? Onpa häntä kaikissa +seurannut ihmeteltävä onni, -- miksi siis ei sekin, että hän lapsena +otetaan köyhän mökkiläisen majasta ja lasketaan kuninkaan lapsen +kätkyeesen -- + +NIKOLAUS PIISPA. Samalla kuin koko kansa uskoo häntä kuninkaan +pojaksi -- + +SKULE JAARLI. Samalla kuin _hän itse_ sen uskoo, piispa, -- se on +suurin onni, se on väkevyyden vyö! (menee akkunalle.) Katsokaa, kuinka +kauniina hän istuu hevosen seljässä. Ei kukaan ole siinä hänen +vertaisensa. Hänen silmissään on hymy ja välke ikäänkuin auringon +paiste, hän katsoo vasten päivää niinkuin tietäisi olevansa luotu +käymään eteenpäin, yhä eteenpäin, (kääntyy piispaa kohti.) Minä olen +kuninkaan käsi, kentiesi kuninkaan pääkin; mutta hän on täysi kuningas. + +NIKOLAUS PIISPA. Eikä kenties sittekään ole. + +SKULE JAARLI. Niin, -- kenties ei sittekään. + +NIKOLAUS PIISPA (panee kätensä hänen olkapäällensä). Jaarli, kuulkaa +minua -- + +SKULE JAARLI (katsoo yhä ulos). Tuossa istuu kuningatar. Hookon puhuu +hänelle lempeästi; hän punehtuu ja vaalenee ilosta. Hän otti hänet +puolisoksensa, koska oli viisasta valita maan mahtavimman miehen tytär. +Silloin ei hänen sydämmessään ollut ainoatakaan lämmintä ajatusta häntä +kohtaan -- mutta niitä tulee; Hookonilla on onni kaikessa. Hänen +vaimonsa on valaiseva hänen elämänsä -- (vaikenee ja lausuu +hämmästyen.) Mitä se tietää? + +NIKOLAUS PIISPA. Mikä? + +SKULE JAARLI. Dagfinn Bonde tunkeusi väkisin ympärillä seisovan joukon +läpi. Nyt hän ilmoittaa jotakin kuninkaalle. + +NIKOLAUS PIISPA (katsoo ulos jaarlin takaa). Hookon näyttää vihastuvan; +-- eikös niin? Hän puristaa nyrkkiänsä -- + +SKULE JAARLI. Hän katsoo tänne ylös, -- mitä se merkinnee? (aikoo +mennä.) + +NIKOLAUS PIISPA. Jaarli, kuulkaa minua, -- yksi keino löytynee +varmuuden saamiseen Hookonin oikeudesta. + +SKULE JAARLI. Yksi keino, sanotte? + +NIKOLAUS PIISPA. Trond pappi on ennen kuolemaansa kirjoittanut kirjeen +elämästänsä ja sakramenttein nauttimisella vakuuttanut todeksi sen +kirjoittamansa. + +SKULE JAARLI. Ja se kirje, -- Jumalan armon kautta, -- missä se on? + +NIKOLAUS PIISPA. Tietäkää siis, että -- (katsoo ovelle). Hys, kuningas +tulee! + +SKULE JAARLI. Kirje, piispa, -- kirje! + +NIKOLAUS PIISPA. Tuossa on kuningas. + + (Hookon astuu sisään seurueensa ja usean vieraan seuraamana. + Kohta sen jälkeen tulee Margareta; hän on tuskallisen levotoin + ja tahtoo rientää kuninkaan luo, mutta häntä estää Ragnhild + rouva, joka useamman naisen kanssa on häntä seurannut. Sigrid + on vähän erillään perässäpäin. Jaarlin miehet näyttävät + levottomilta ja kokoontuvat yhteen oikealle kädelle, jossa + Skule seisoo, vaikka hiukan taempana.) + +HOOKON (sisällisesti suuresti liikutettuna). Skule jaarli, kuka on +kuningas tässä maassa? + +SKULE JAARLI. Kukako on kuningas? + +HOOKON. Niin minä kysyin. Minulla on kuninkaan nimi, mutta kellä on +kuninkaan valta? + +SKULE JAARLI. Kuninkaan vallan pitää oleman siellä, missä kuninkaan +oikeus on. + +HOOKON. Niin sen pitäisi oleman; mutta onko se niin? + +SKULE JAARLI. Haastatteko minua tässä oikeuteen? + +HOOKON. Haastan; sillä se oikeus on minulla, joka miestä kohtaan +valtakunnassa. + +SKULE JAARLI. Minä luulen voivani töistäni vastata. + +HOOKON. Hyvä meidän kaikkein, jos niin on laita (astuu askeleen ylemmä +kuninkaan-istuimen luokse ja nojaa siihen.) Tässä seison teidän +kuninkaananne ja kysyn: tiedättekö että Jon jaarli Orknööläinen on +noussut kapinaan minua vastaan? + +SKULE JAARLI. Tiedän. + +HOOKON. Että hän kieltää minulta veron? + +SKULE JAARLI. Tiedän. + +HOOKON. Ja onko se totta, herra jaarli, että tänään olette lähettänyt +kirjeen hänelle? + +SKULE JAARLI. Kuka sen sanoo? + +IIVARI BODDE. Minä sen sanon. + +DAGFINN BONDE. Jostein Tamb ei uskaltanut kieltäytä sitä ottamasta, kun +siinä oli kuninkaan sinetti. + +HOOKON. Te kirjoitatte kuninkaan vihamiehille ja käytätte kuninkaan +sinettiä, ilman kuninkaan tietämättä mitä kirjoitatte! + +SKULE JAARLI. Niin olen tehnyt monta vuotta teidän suostumuksellanne. + +HOOKON. Niin, siihen aikaan, jolloin olitte minun holhojani. + +SKULE JAARLI. Ei teille koskaan ole siitä vahinkoa tullut. Jon jaarli +kirjoitti minulle ja pyysi minun välitystäni; hän tarjosi sovintoa, +mutta kuninkaalle kunnottomilla ehdoilla. Vermelannin retki on +raskaasti painanut mieltänne; jos itse olisitte saanut asiata ajaa, +niin olisi Jon jaarli päässyt liian helpolla, -- minä voin selvittää +asian paremmin. + +HOOKON. Me haluaisimme mieluisimmin selvittää asian itse. -- Ja mitä +olette vastannut? + +SKULE JAARLI. Lukekaa kirjeeni. + +HOOKON. Antakaa tänne! + +SKULE JAARLI. Minä luulin sen teillä olevan? + +DAGFINN BONDE. Paremminkin asian laidan tiedätte. Gregorius +Juhonpojalla oli nopsemmat jalat; kun tulimme laivalle, oli kirje +poissa. + +SKULE JAARLI (kääntyy Gregorius Juhonpoikaan). Herra läänitysmies, +antakaa kuninkaalle kirje. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (lähestyy levottomana). Kuulkaa minua --! + +SKULE JAARLI. Mitä nyt. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (alentaen ääntänsä). Muistattehan, että kirjeessä +oli teräviä sanoja kuninkaasta. + +SKULE JAARLI. Niistä kyllä osaan vastata. Kirje! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Se ei ole minulla. + +SKULE JAARLI. Se ei ole teillä! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Dagfinn Bonde seurasi kantapäillämme. Minä otin +kirjeen Jostein Tambilta, sidoin siihen kiven -- + +SKULE JAARLI. No? + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Se on vuonon pohjassa. + +SKULE JAARLI, Pahasti, -- pahasti siinä menettelitte. + +HOOKON. Minä odotan kirjettä herra jaarli! + +SKULE JAARLI. Minä en voi tuoda sitä esiin. + +HOOKON. Te ette voi? + +SKULE JAARLI (lähestyy pari askelta kuningasta). Minä olen liian ylpeä +turvatakseni selityksiin, joita te ja teidän miehenne voisitte sanoa +verukkeiksi -- + +HOOKON (hillitsee kiihtyvää vihaansa). Entä sitten? + +SKULE JAARLI. Sanalla sanottu; -- minä en tuo sitä esille; -- minä en +tahdo tuoda sitä esille! + +HOOKON. Te siis kohtaatte minua uhalla! + +SKULE JAARLI. Joll'ei toisin voi olla, -- no niin, minä kohtaan teitä +uhalla. + +IIVARI BODDE (lujasti). Nyt herra kuningas, nyt luullakseni ovat kaikki +todistukset tarpeettomia! + +DAGFINN BONDE. Niin, nyt, arvatakseni, tunnemme jaarlin mielen. + +HOOKON (kylmästi jaarlille). Suvaitsetteko antaa kuninkaansinetin +Iivari Boddelle. + +MARGARETA (rientää kädet ristissä lavaa kohti, jolla kuningas seisoo). +Hookon, ole minulle lempeä ja armollinen isäntä! + +HOOKON (osottaa hänelle käskevästi kädellään; hän peittää kasvonsa +huntuunsa ja palaa toiselle puolelle äitinsä luokse). + +SKULE JAARLI (Iivari Boddelle). Tässä on kuninkaan sinetti. + +IIVARI BODDE. Tämä siis oli oleva pitojen viimeinen ilta. Se loppui +kuninkaalle raskaasen suruun; mutta se oli kerran tuleva, ja minun +mielestäni täytyy jokaisen uskollisen miehen iloita, että se tuli. + +SKULE JAARLI. Ja minun mielestäni täytyy jokaisen uskollisen miehen +syvästi närkästyä siitä, että pappi tuolla tavoin saa tuukeutua meidän +Birkebeinien väliin; -- niin, minä sanon Birkebeinien, sillä minä olen +Birkebeini niin hyvin kuin kuningas ja hänen miehensä. Minä olen samaa +sukua, Sverren sukua, kuninkaan sukua, -- mutta te, pappi, olette +rakentanut epäluulon-kehän kuninkaan ympärille ja sulkenut minut +ulkopuolelle; sitä te olette jo monta vuotta puuhannut. + +POOL FLIDA (kiivastuneena ympärillä seisoville). Jaarlin miehet! +Tuleeko meidän tuommoista kärsiä? + +GREGORIUS JUHONPOIKA (astuu esiin). Ei koskaan, me emme enää voi emmekä +me tahdo kauvemmin tätä kärsiä. Tässä täytyy tulla ääneen sanotuksi, -- +ett'ei kukaan jaarlin miehistä voi kuningasta palvella täydellä +luottamuksella ja rakkaudella, niin kauvan kuin Iivari Bodde käy +kuninkaan hovissa edestakaisin sytytellen vihaa ja epäluuloa meitä +kohtaan. + +POOL FLIDA. Pappi! Minä julistan sinut maanheitoksi sekä hengen että +jäsenien puolesta, missä minä sinut tavannenkin vapaalla manterella, +laivalla, taikka pyhittämättömässä huoneessa! + +USEA JAARLIN MIES. Minä samoin! Minä samoin! Sinä olet lainhylky meidän +edessämme! + +IIVARI BODDE. Jumala varjelkoon minua olemasta kuninkaan ja niin monen +mahtavan päällikön välillä. -- Hookon, minun korkea herrani, omatuntoni +minulle vakuuttaa, että olen teitä uskollisesti palvellut. Jaarlia +vastaan olen teitä varjellut, se on totta; mutta jos minä jonkun ajan +olen väärin menetellyt häntä kohtaan, niin suokoon Jumala minulle +anteeksi. Nyt ei minulla enää ole mitään tehtävää kuninkaan kartanossa; +tässä on sinettinne; ottakaa se omiin käsiinne; jo kauvan aikaa olisi +sen pitänyt siellä oleman. + +HOOKON (joka on astunut alas lavalta). Te jäätte! + +IIVARI BODDE. Minä en voi. Omatuntoni minua vaivaisi ja kalvaisi yöt +päivät, jos minä jäisin. Suurempaa onnettomuutta ei kukaan voi matkaan +saattaa tähän aikaan, kuin se joka asettautuu kuninkaan ja jaarlin +väliin. + +HOOKON. Iivari Bodde, minä käsken sinua jäämään! + +IIVARI BODDE. Jos pyhä Olavi kuningas nousisi hopea-arkustaan ja +käskisi minua jäämään, niin täytyisi minun kuitenkin nyt mennä (laskee +sinetin kuninkaan käteen.) Hyvästi, jalo herrani! Jumala edistäköön ja +siunatkoon kaikkia teidän toimianne! + + (Menee joukon keskitse ulos oikealle.) + +HOOKON (synkkänä, jaarlille ja hänen miehillensä). Siinä kadotin +uskollisen ystävän teidän tähtenne; suuren korvauksen saatte tarjota, +jos tahdotte tappion maksaa. + +SKULE JAARLI. Minä tarjoon itseni ja kaikki mieheni. + +HOOKON. Melkeinpä pelkään, että enemmän tarvitaan. Minä tarvitsen nyt +ympärilläni kaikki ne, joihin voin ehdottomasti luottaa. Dagfinn Bonde, +toimita kohta sanansaattaja pohjoiseen, Hoologolantiin; Vegard Væradal +on kutsuttava takaisin tänne. + +DAGFINN BONDE (joka on seisonut vähän taempana ja puhutellut erästä +matkustajan-puvussa olevata miestä, joka on astunut sisään saliin, +lähestyy ja lausuu kauhistuneena). Vegard ei voi tulla, herra. + +HOOKON. Mistä sen tiedät? + +DAGFINN BONDE. Juuri nyt saapui tänne sanoma hänestä. + +HOOKON. Mitä se ilmoittaa? + +DAGFINN BONDE. Vegard Væradal on surmattu. + +USEAT ÄÄNET. Surmattu! + +HOOKON. Kuka hänen surmasi? + +DAGFINN BONDE. Antero Skjaldarband, jaarlin ystävä. + + (Lyhyt äänettömyys; miehet kuiskaavat levottomasti keskenänsä.) + +HOOKON. Missä on sanansaattaja? + +DAGFINN BONDE (tuo miehen esiin). Tässä, herra kuningas. + +HOOKON. Mikä oli syy surmantekoon? + +SANANSAATTAJA. Sitä ei kukaan tietäne. He puhuivat lappalais-verosta ja +yks kaks hypähti Antero seisaalleen ja iski häneen kuolinhaavan. + +HOOKON. Olivatko he ennen riidelleet? + +SANANSAATTAJA. Joskus. Antero sanoi usein erään viisaan neuvon-antajan +täältä etelästä hänelle kirjoittaneen että hänen piti oleman kiven kova +Vegard Væradalia kohtaan. + +DAGFINN BONDE. Outoa totisesti; -- ennenkuin Vegard lähti, kertoi hän +minulle, erään viisaan neuvon-antajan sanoneen, että _hänen_ piti +oleman kiven kova Antero Skjaldarbandia kohtaan. + +NIKOLAUS PIISPA (sylkäisee). Hyi semmoisia neuvonantajia! + +HOOKON. Me emme huoli tarkemmin tutkia, mistä juuresta tämä on +kasvanut. Kaksi uskollista sielua olen tänään kadottanut. Minä voisin +kyyneleitä vuodattaa Vegardin tähden; mutta tässä on tarvis enemmän +kuin kyyneleitä; tässä on pantava henki henkeä vastaan. Herra jaarli, +Antero Skjaldarband on teidän miehiänne; te tarjositte kaiken apunne, +korvataksenne Iivari Boddea. Minä tartun sanaanne ja toivon, että te +toimitatte niin, että tämä rikos tulee rangaistuksi. + +SKULE JAARLI. Pahat enkelit asettuvat varmaan meidän välillemme +tänä päivänä. Ketä hyvänsä puoluelaistani olisin sallinut koston +kohtaavan -- + +HOOKON (tarkasti). No? + +SKULE JAARLI. Mutta en Antero Skjaldarbandia. + +HOOKON (kiivastuen). Tahdotteko suojella murhamiestä! + +SKULE JAARLI. Tätä murhamiestä täytyy minun suojella. + +HOOKON. Ja mistä syystä --? + +SKULE JAARLI. Sitä ei kukaan saa tietää paitse taivaan Jumala. + +NIKOLAUS PIISPA (hiljaa Dagfinnille). Minä sen tiedän. + +DAGFINN BONDE. Ja minä sen aavistan. + +NIKOLAUS PIISPA. Elkää mitään virkatko, hyvä Dagfinn! + +HOOKON. Jaarli, minä tahdon mitä kauvemmin uskoa ett'ette tosianne +haasta siinä, mitä nyt lausutte -- + +SKULE JAARLI. Jos Antero Skjaldarband olisi oman isäni surmannut, -- +pääsisi hän kuitenkin rankaisematta. Elkää kysykö enempätä. + +HOOKON. Hyvä. Sitten saamme itse asian suorittaa! + +SKULE JAARLI (tuskallisesti). Kuningas! veritöitä tulee molemmin +puolin! + +HOOKON. Olkoon menneeksi; rangaistus on kuitenkin tapahtuva. + +SKULE JAARLI. Se ei ole tapahtuva! -- Se ei voi tapahtua! + +NIKOLAUS PIISPA. Ei, jaarli on oikeassa. + +HOOKON. Ja niin sanotte te, kunnian-arvoisa herra? + +NIKOLAUS PIISPA. Antero Skjaldarband on ottanut ristin merkin. + +HOOKON ja SKULE JAARLI. Ottanut ristinmerkin! + +NIKOLAUS PIISPA. Ja on jo lähtenyt pois maasta. + +SKULE JAARLI. Se oli meille kaikille onneksi. + +HOOKON. Päivä laskee; häät olkoot loppuneet. Minä kiitän teitä, herra +jaarli, kaikesta kunniasta, jota tällä ajalla on minulle osoitettu. -- +Te lähdette Nidaroosiin, tietääkseni? + +SKULE JAARLI. Niin on aikomukseni. + +HOOKON, Ja minä lähden Vikeniin. -- Jos sinä, Margareta mieluisammin +haluat jäädä tänne Bergeniin, niin tee niin. + +MARGARETA. Minne sinä menet, sinne tahdon tulla jäljessäsi, siksi kuin +minua kiellät. + +HOOKON. Hyvä, seuraa sitten. + +SIGRID. Lavealle hajoaa suku nyt. (lankeaa polvillensa Hookonin eteen.) +Suokaa minulle armo, herra kuningas! + +HOOKON. Nouskaa, Sigrid rouva, mitä pyydätte, on tapahtuva. + +SIGRID. Minä en voi seurata jaarlia Nidaroosiin. Reinin nunnaluostari +on juuri vihittävä; kirjoittakaa arkkipiispalle -- vaikuttakaa minun +hyväkseni, että pääsen sinne abbedissaksi. + +SKULE JAARLI. Sinä, sisareni? + +HOOKON. Te tahdotte mennä luostariin! + +SIGRID (nousee). Nidaroosin veri yönä, minun hääpäivänäni, kun Baglit +tulivat ja löivät minun ylkäni kuoliaaksi ja monta sataa hänen +kanssansa, samalla kun kaupunki paloi joka kulmalta, -- silloin oli +ikään kuin olisi veri ja murhapalo tehneet näköni tylsäksi ja +suljetuksi ulkomaailmaan päin. Mutta minä sain voiman hämärästi +huomata, mitä ei kukaan muu voi nähdä, -- ja nyt juuri näen -- suuren +hirmuajan koittavan maalle! + +SKULE JAARLI (kiivaasti). Hän on sairas! Elkää huoliko hänestä! + +SIGRID. Runsas vilja on kypsyvä hänelle, joka pimeässä niittää. +Kaikilla Norjan naisilla pitäisi nyt oleman ainoastaan yksi toimi, -- +maata polvillansa luostareissa ja kirkoissa, ja rukoilla -- rukoilla +yöt päivät! + +HOOKON (kauhistuen). Onko se ennustuslahja vai sieluntauti, joka noin +haastaa? + +SIGRID. Hyvästi, veljeni, -- me kohtaamme toisemme vielä kerran. + +SKULE JAARLI (vastenmielisesti). Koska? + +SIGRID (hiljaa). Silloin kuin otat kruunun; silloin kuin vaara on +läsnä, -- silloin kuin tarvitset minua korkeimmassa hädässä! + + (Menee ulos oikealle Margaretan, Ragnhild rouvan ja toisten + naisten kanssa.) + +HOOKON (lyhyen äänettömyyden jälkeen vetää miekkansa ja lausuu uljaalla +ja levollisella vakavuudella). Kaikilta jaarlin miehiltä on otettava +uskollisuuden vala. + +SKULE JAARLI (kiivaasti). Onko _se_ teidän vakaa aikomuksenne! (milt'ei +rukoillen.) Hookon kuningas, luopukaa siitä! + +HOOKON. Ei yksikään jaarlin miehistä pääse Bergenistä, ennenkuin hän on +vannonut kuninkaalle uskollisuutensa. + + (Menee seurueinensa. Kaikki paitse piispa ja jaarli seuraavat + jäljestä.) + +NIKOLAUS PIISPA. Kovin kourin on hän teitä tänään pidellyt. + +SKULE JAARLI (pysyy sanatonna ja katsoo ääneti kuninkaan jälkeen). + +NIKOLAUS PIISPA. Ja kenties hän ei sittenkään ole kuninkaaksi syntynyt. + +SKULE JAARLI (kääntyy äkisti suuresti levotonna ja tarttuu piispan +käteen). Trond papin tunnustus -- missä se on? + +NIKOLAUS PIISPA. Hän lähetti sen minulle Englannista ennen kuolemaansa; +en tiedä kenen kanssa, -- enkä minä ole sitä saanut. + +SKULE JAARLI. Mutta se on löydettävä! + +NIKOLAUS PIISPA. Sen minä varmaan ja lujasti uskon. + +SKULE JAARLI. Ja jos sen löydätte, annatteko sen minun käsiini? + +NIKOLAUS PIISPA. Sen lupaan. + +SKULE JAARLI. Vannotteko sen sielunne autuuden kautta! + +NIKOLAUS PIISPA. Minä vannon sen sieluni autuuden kautta! + +SKULE JAARLI. Hyvä; siksi tahdon Hookonia vastustaa missä suinkin sopii +hiljaisuudessa ja salassa. On estettävä hänen olemasta minua +mahtavampi, kun taistelu alkaa. + +NIKOLAUS PIISPA. Mutta jos tulee ilmi, että hän on oikea kuninkaan +poika, -- kuinka sitten? + +SKULE JAARLI. Sitten saan koettaa rukoilla -- rukoilla nöyrää mieltä +häntä palvellakseni kunnollisena päällikkönä ja kaikin voimin. + +NIKOLAUS PIISPA. Entä jos hän on vaihdokas? + +SKULE JAARLI. Silloin hän on poistuva minun edestäni! Kuninkaan nimen +ja kuninkaan istuimen, seurueen ja sotaväen, rahaston ja laivaston, +kaupungit ja linnat, kaikki tahdon minä haltuuni! + +NIKOLAUS PIISPA. Hän on etsivä turvaa Vikenistä! + +SKULE JAARLI. Minä karkoitan hänet Vikenistä! + +NIKOLAUS PIISPA. Silloin hän asettautuu Nidaroosiin. + +SKULE JAARLI. Minä valloitan Nidaroosin! + +NIKOLAUS PIISPA. Hän sulkee itsensä Olavin pyhään kirkkoon -- + +SKULE JAARLI. Minä rikon kirkkorauhan -- + +NIKOLAUS PIISPA. Hän pakenee ylös pääalttarille ja tarttuu kiinni +Olavin arkkuun -- + +SKULE JAARLI. Minä tempaan hänet alas alttarilta, vaikka samalla +vetäisin pyhän-arkun maahan -- + +NIKOLAUS PIISPA. Mutta hänellä on kuitenkin kruunu päässä, jaarli! + +SKULE JAARLI. Minä sivallan miekallani kruunun maahan! + +NIKOLAUS PIISPA. Mutta jos se on liian lujassa --? + +SKULE JAARLI. No sitten, Jumalan taikka saatanan nimessä -- minä +sivallan päänkin samalla! (menee ulos oikealle.) + +NIKOLAUS PIISPA (katsoo hänen jälkeensä, nyykäyttää päätänsä vitkalleen +ja lausuu). Niin -- niin; -- semmoisena on jaarli minun mieleeni! + +Esirippu laskeupi. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +(Huone Oslon piispankartanossa. Sisäänkäytävä ovi oikealla. Perällä on +pieni avattu ovi valaistuun kappeliin. Esiripulla peitetty ovi +vasemmalla seinällä vie piispan makuuhuoneesen. Edessä samalla puolella +on topattu makuupenkki. Vastapäätä oikealla on kirjoituspöytä, jolla on +nähtävänä kirjeitä, asiapaperia ja palava lamppu.) + +(Huoneessa ei alusta ole ketään; esiripun takaa vasemmalla kädellä +kuuluu munkkien laulu. Vähän myöhemmin tulee Pool Flida matkapuvussa +sisään oikealta, seisahtuu ovelle, odottaa, katsoo ympärilleen ja +tömistää sitten kolme kertaa sauvallaan lattiaan.) + +SIRA VILJAM (tulee sisään vasemmalta ja lausuu hiljennetyllä äänellä). +Pool Flida! Jumalan kiitos; -- nyt ei jaarli ole kaukana. + +POOL FLIDA. Laivasto purjehtii juuri Hovedsaaren ohitse; minä lähdin +edeltä päin. Mutta kuinka on piispan laita? + +SIRA VILJAM. Hän saa juuri viimeistä voidetta. + +POOL FLIDA. Siis on vaara suuri. + +SIRA VILJAM. Sigard mestari Brabantilainen on sanonut, ett'ei hän voi +yön yli elää. + +POOL FLIDA. Silloin luulen hänen liian myöhään kutsuneen meidät +luoksensa. + +SIRA VILJAM. Ei, ei, -- hän on aivan tunnoissansa ja hänellä on hiukka +voimiakin, -- joka hetki kysyy hän, eikö jaarli pian tule. + +POOL FLIDA. Te sanotte häntä vielä jaarliksi; ettekö tiedä, että +kuningas on antanut hänelle herttuan nimen? + +SIRA VILJAM. Tiedän, tiedän kyllä; se on vaan semmoinen vanha tapa. +Hys -- (hän ja Pool Flida tekevät ristinmerkin ja kumartavat. Piispan +kamarista tulee kaksi kuoripoikaa kynttilät kädessä, sitten kaksi +toista kantaen suitsutus-astioita; heidän jäljessään pappeja, jotka +kantavat kalkkia, öylättilautasta, ristiinnaulitun kuvaa ja +kirkonlippua; heidän jäljessään tulee joukko pappeja ja munkkeja; +kuoripojat, kynttilät ja suistutusastiat kädessä, päättävät saaton, +joka hitaasti liikkuen edelleen menee sisään kappeliin. Ovi suljetaan +saaton jälkeen.) + +POOL FLIDA. Nyt on siis vanha herra tehnyt tilinsä tämän maailman +kanssa. + +SIRA VILJAM. Saanko ehkä sanoa, että Skule herttua tulee niin pian kuin +mahdollista? + +POOL FLIDA. Hän astuu suoraan laiturilta tänne ylös piispan kartanoon. +Hyvästi! (menee.) + + (Usea pappi, joukossa Pietari, sekä piispan palvelijoita tulee + ulos vasemmalta, kantaen vaippoja, paljoja ja suurta tuliastiaa.) + +SIRA VILJAM. Mihin noita tarvitaan? + +ERÄS PAPPI (tekee vuodetta penkille). Piispa tahtoo maata täällä +ulkona. + +SIRA VILJAM. Mutta onko se hyvä? + +PAPPI. Sigard mestari arvelee, että me kernaasti voimme noudattaa hänen +tahtoansa. Tuossa hän jo on. + + (Nikolaus piispa tulee ulos, nojaten itseään Sigard mestariin + ja erääsen pappiin. Hän on piispan puvussa, mutta ilman sauvaa + ja hiippaa.) + +NIKOLAUS PIISPA. Sytyttäkää enemmän kynttilöitä! (Hän saatetaan +istumaan penkille tuliastian viereen ja peitetään vaipoilla.) Viljam! +Nyt olen saanut kaikki syntini anteeksi! He ottivat ne kaikkityyni; -- +minä tunnen itseni nyt niin keveäksi. + +SIRA VILJAM. Herttua on lähettänyt teille sanan, herra; hän on jo tällä +puolen Hovedsaarta. + +NIKOLAUS PIISPA. Se on hyvä, vallan hyvä. Kuningas on myöskin pian +tänne saapuva. Minä olen kaiken aikani ollut syntinen koira, Viljam; +olen pahasti rikkonut kuningasta kohtaan. Papit tuolla sisällä +sanoivat, että kaikki syntini muka olivat minulle anteeksi annetut; -- +niin, se voi kyllä olla hyvä; mutta heidän on sangen helppo luvata, +sillä minä en ole rikkonut heitä vastaan. Ei, ei -- on kuitenkin +turvallisinta saada se kuulla kuninkaan omasta suusta, (lausuu +kiivaasti:) Tulta, sanon minä! Täällä sisällä on niin pimeä. + +SIRA VILJAM. Täällä on sytytetty -- + +SIGARD MESTARI (keskeyttää häntä merkinannolla ja lähestyy piispaa). +Kuinka nyt on laitanne, herra? + +NIKOLAUS PIISPA. Hyvin, -- hyvin kyllä; käsiäni ja jalkojani kylmää. + +SIGARD MESTARI (puoliääneen, muuttaen tuliastiaa likemmäksi). Hm, -- se +on alku loppuun. + +NIKOLAUS PIISPA (tuskallisesti Viljamille). Olen sanonut, että +kahdeksan munkin pitää veisata ja rukoilla minun edestäni kappelissa +tänä yönä. Pidä heitä silmällä; heidän joukossaan on unisia veitikoita. + +SIRA VILJAM (osottaa äänettä kappelia kohti, josta veisu yhä kuuluu +seuraavana aikana). + +NIKOLAUS PIISPA. Niin paljon tekemättä, ja kuitenkin kaikki jättäminen! +Paljon tekemättä, Viljam! + +SIRA VILJAM. Herra, ajatelkaa taivaallisia! + +NIKOLAUS PIISPA. Minulla on aikaa; -- aamupuoleen, arvelee Sigard +mestari -- + +SIRA VILJAM. Herra, herra! + +NIKOLAUS PIISPA. Antakaa minulle hiippa ja sauva! -- sinun on hyvä +sanoa minun tulee ajatella -- (eräs pappi tuo hänen anomansa). Niin, +pane lakki tuohon, se on liian raskas; anna minulle sauva käteen; kas, +nyt olen varustettu. Piispa! -- Paha henki ei nyt uskalla minuun +ruveta! + +SIRA VILJAM. Haluatteko muuten jotakin? + +NIKOLAUS PIISPA. En. Niin, sano minulle; -- Pietari, Antero +Skjalderbandin poika, -- kaikki puhuvat hänestä niin hyvää -- + +SIRA VILJAM. Hän on varmaan viatoin sielu. + +NIKOLAUS PIISPA. Pietari, sinun pitää valvoman minun luonani siksi kuin +kuningas taikka herttua tulee. Menkää ulos toiset siksi, mutta olkaa +saatavissa. + + (Kaikki paitse Pietari, menevät ulos oikealle.) + +NIKOLAUS PIISPA (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Pietari! + +PIETARI (lähestyy). Herra? + +NIKOLAUS PIISPA. Oletko koskaan nähnyt vanhan miehen kuolevan? + +PIETARI. En koskaan. + +NIKOLAUS PIISPA. Kaikki he pelkäävät; sen uskallan vannoa! Tuolla +pöydällä on iso kirja, sinetti päällä; anna se minulle. (Pietari tuo +kirjeen.) Se on äidillesi. + +PIETARI. Äidilleni? + +NIKOLAUS PIISPA. Sinä saat matkustaa pohjoiseen, Hoologalantiin, sitä +viemään. Olen kirjoittanut hänelle eräästä suuresta ja painavasta +asiasta; sinun isästäsi on tullut tietoja. + +PIETARI. Hän taistelee Herran sankarina pyhässä maassa. Jos hän siellä +kaatuu, on hän kaatuva siunatulla maalla; sillä _siellä_ on joka +jalan-ala maata pyhää. Minä muistutan Jumalaa hänestä kaikissa +rukouksissani. + +NIKOLAUS PIISPA. Rakastatko Antero Skjaldarbandia? + +PIETARI. Hän on rehellinen mies; mutta toinen mies on olemassa, jonka +suuruudella äitini minua ikäänkuin imetti ja elätti. + +NIKOLAUS PIISPA (nopeasti). Onko se Skule herttua? + +PIETARI. Niin on, herttua, -- Skule Boordinpoika. Äitini tunsi hänet +nuorena. Herttua on varmaan etevin mies maassa! + +NIKOLAUS PIISPA. Tuossa on kirje; lähde kohta sen kanssa pohjoiseen! -- +Veisaavatko ne tuolla sisällä? + +PIETARI. Veisaavat, herra. + +NIKOLAUS PIISPA. Kahdeksan vahvaa miestä, kurkut kuin pasuunat, +tietääkseni täytyy sen jotakin auttaa? + +PIETARI. Herra, herra, minä rukoilisin itse! + +NIKOLAUS PIISPA. Minulla on liian paljon tekemättä, Pietari. Elämä on +liian lyhyt; -- sitä paitse on kuningas kyllä anteeksi antava, kun hän +tulee -- (kutistuu kokoon tuskissaan). + +PIETARI. Te kärsitte varmaan? + +NIKOLAUS PIISPA. En kärsi; mutta korvani soivat; silmissäni vilkkuu ja +välähtelee -- + +PIETARI. Taivaalliset kellot soivat teitä kotia; -- välke silmissänne +on valo alttarikynttilöistä, jotka Jumalan enkelit ovat sytyttäneet +teille. + +NIKOLAUS PIISPA. Varmaan se niin on; -- ei ole mitään hätää, kun eivät +vaan herkene rukoilemasta tuolla sisällä. -- Hyvästi, lähde heti +kirjeen kanssa. + +PIETARI. Eikö minun ensin pidä --? + +NIKOLAUS PIISPA. Ei, mene; minä en pelkää olla yksin. + +PIETARI. Onnellista yhtymistä siis, kuin taivaalliset kellot kerta +äännähtävät minullekin, (menee ulos oikealle.) + +NIKOLAUS PIISPA. Taivaalliset kellot, -- niin, sellaista on niin helppo +sanoa, kun seisoo kahdella terveellä jalallaan. -- Niin paljon +tekemättä! Mutta paljo jää kuitenkin elämään minun jälkeeni. Minä +lupasin herttualle sieluni autuuden kautta antaa hänelle Trond papin +tunnustuksen, jos sen saisin käsiini; -- hyvä, etten ole sitä saanut. +Jos hän olisi varma, niin hän joko voittaisi tai kaatuisi; silloin +tulisi toinen heistä mahtavammaksi mieheksi, kuin koskaan Norjassa on +elänyt. Ei, ei, -- sitä, jota _minä_ en voinut saavuttaa, sitä ei pidä +kenenkään saavuttaman. Epävarmuus on paras; niin kauan kuin se painaa +herttuata, vainovat he molemmat toisiansa, miten vaan voivat; kaupunkia +poltetaan, viljamaita hävitetään, -- ei kumpanenkaan voita toisen +tappion kautta -- -- (kauhistuneena) Armoa, sääliä! Minähän se olen, +joka olen syyllinen -- minä, joka ensi hetkestä saatin kaikki alkuun! +(rauhoittuen) Niin, niin, niin! mutta nyt tulee kuningas, -- häntäpä se +enemmin koskee, -- kyllä hän anteeksi antaa -- rukouksia ja messuja +pitää luettaman; ei ole hätää ollenkaan; -- olenpa piispa, enkä ole +koskaan ketään surmannut omalla kädelläni. -- Hyvä on, että Trond papin +tunnustus ei tullut; pyhimykset ovat minun puolellani, he eivät tahdo +kiusata minua lupaustani rikkomaan. -- Kuka kolkuttaa ovella? Herttua +se mahtaa olla! (hieroo iloissaan käsiään) Hän aikoo kerjätä +todistuksia kuninkaanoikeuteen, -- eikä minulla ole mitään todistuksia +hänelle antaa! + + (Inga Varteigin rouva tulee sisään; hän on puettu murhepukuun, + kaapuun ja huntuun.) + +NIKOLAUS PIISPA (kutistuu pelosta). Kuka se on? + +INGA. Eräs vaimo Varteigistä Borgasysselistä, kunnianarvoisa herra. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuninkaan äiti! + +INGA. Siksi minua kerran mainittiin. + +NIKOLAUS PIISPA. Menkää, menkää! En minä neuvonut Hookonia erottamaan +teitä luotansa! + +INGA. Minkä kuningas tekee, on hyvin tehty; enkä sen vuoksi tule teidän +luoksenne. + +NIKOLAUS PIISPA. No minkä vuoksi sitten? + +INGA. Gunnulf veljeni on palannut kotia Englannin retkeltä. -- + +NIKOLAUS PIISPA. Englannin retkeltä --! + +INGA. Hän on ollut poissa monta vuotta, kuten tiedätte, ja kuljeksinut +avaralta; nyt hän toi kirjeen kotia -- + +NIKOLAUS PIISPA, (hengetönnä). Kirjeen --? + +INGA. Trond papilta. Se on teille, herra, (ojentaa sen hänelle). + +NIKOLAUS PIISPA. Vai niin; -- ja te sen tuotte? + +INGA. Se oli Trondin tahto. Minä olen hänelle suuressa kiitollisuuden +velassa siitä ajasta, kun hän kasvatti Hookonia. Minä sain tiedon +sairaudestanne; ja lähdin sentähden kohta matkalle; minä olen tullut +tänne jalkaisin -- + +NIKOLAUS PIISPA. Sinun ei olisi pitänyt niin kiirehtiä, Inga! + +DAGFINN BONDE (tulee sisään oikealta). Jumalan rauha, kunnianarvoisa +herra! + +NIKOLAUS PIISPA. Tuleeko kuningas? + +DAGFINN BONDE. Nyt hän ratsastaa Ryenvuoria alas kuningatar ja +kuninkaan lapsi ja suuri seurue keralla. + +INGA (juoksee Dagfinniä kohti). Kuningas -- kuningas! tuleeko hän +tänne? + +DAGFINN BONDE. Inga! Tekö täällä, kovaa kokenut vaimo? + +INGA. Ei se ole kovaa kokenut, jolla on niin jalo poika. + +DAGFINN BONDE. Nyt hänen kova sydämmensä heltyy. + +INGA. Ei kuninkaalle sanaakaan minusta. Oi, nähdä minun täytyy hänet +kuitenkin; -- kuulkaa, -- tuleeko hän tänne? + +DAGFINN BONDE. Tulee kohta. + +INGA. Ja nyt on pimeä ehtoo. Kuninkaan tietä varmaankin tulisoitoilla +valaistaan? + +DAGFINN BONDE. Niin kyllä. + +INGA. Silloin tahdon asettautua johonkuhun kuistiin, josta hän kulkee +ohitse; -- ja sitten kotia Varteigiin. Mutta ensin Hallvardin kirkkoon; +siellä on tänä yönä valaistu; siellä tahdon rukoilla hyvää kuninkaalle, +minun kauniille pojalleni. (Menee ulos oikealle.) + +DAGFINN BONDE. Olen toimittanut asiani; menen kuningasta vastaan. + +NIKOLAUS PIISPA. Vie hänelle sydämelliset tervehdykset, hyvä Dagfinn! + +DAGFINN BONDE (mennessään ulos oikealle). En tahtoisi minä olla +Nikolaus piispa huomenna. + +NIKOLAUS PIISPA. Trond papin ripitys --! Siis se kuitenkin tuli; -- +tässä sen pidän kädessäni, (miettii ja tirkistelee eteensä). Ei pitäisi +koskaan luvata sielunsa autuuden kautta, kun on niin vanha kuin minä. +Jos olisi vuosia jäljellä niin aina viekottelisin itseni vapaaksi +semmoisesta lupauksesta; mutta tänä iltana, viimeisenä iltana -- ei, se +ei ole viisaasti. -- Voinko sitten pitää lupaukseni? Eikö se olisi +panna kaikki se alttiiksi, jonka eteen olen koko elämäni puuhannut? -- +(kuiskaten). Oi, jos voisin tehdä paholaiselle kepposet, vielä tämän +ainoan kerran! (kuuntelee.) Mitä _se_ on? (huutaa.) Viljam Viljam! + +SIRA VILJAM (tulee sisään oikealta). + +NIKOLAUS PIISPA. Mikä se on, joka suhisee ja ulvoo niin ilkeästi? + +SIRA VILJAM. Se on myrsky, joka kiihtyy. + +NIKOLAUS PIISPA. Kiihtyykö myrsky! -- Varmaankin minä lupaukseni pidän! +Myrskykö, sanot --? Veisaavatko ne tuolla sisällä? + +SIRA VILJAM. Veisaavat, herra. + +NIKOLAUS PIISPA. Käske heitä olemaan ahkeria; -- erittäin Aslak veljeä; +hän lukee aina niin vaillinaisia rukouksia; hän katkoo missä vaan +sopii; hän tekee hyppäyksiä, Se koira! (tömistää lattiaan piispan +sauvallansa.) Käy sisään ja sano hänelle, että tämä on viimeinen yö, +joka minulla on jäljellä; olkoon hän vaan ahkera, taikka minä tulen +hänen luoksensa ja kummittelen! + +SIRA VILJAM. Herra pitääkö minun kutsuman Sigard mestaria? + +NIKOLAUS PIISPA. Käy sisään, sanon minä! (Viljam menee sisään +kappeliin.) Taivaan tahto mahtaa varmaankin olla, että minä sovitan +kuninkaan ja herttuan välin, koska se nyt lähettää minulle Trond papin +kirjeen. Kovaa sinulta vaaditaan, Nikolaus; kerrassaan repiä alas minkä +olet koko elämäsi työllä rakentanut. Mutta ei muuta neuvoa löydy; minun +on tällä kertaa noudattaminen taivaan tahtoa. -- Jospa vaan voisin +lukea mitä kirje sisältää; mutta minä en voi nähdä sanaakaan! Sumua +ajelehtii silmieni edessä, niissä säkenöitsee ja räiskii -- enkä +uskalla antaa kenenkään lukea sitä itselleni! Luvata semmoista --! Onko +siis ihmisen äly niin kehno, ett'ei se voi ohjata oman työnsä toista ja +kolmatta polvea? Minä puhuin niin kauvan ja niin pontevasti Vegard +Væradalille, saadakseni kuningasta lähettämään Ingan pois luotansa, +että se viimein tapahtui. Se työ oli hyvä ensi polvessa; mutta jos en +olisi sitä neuvonut, niin ei Inga nyt olisi ollut Varteigissa, kirje ei +olisi ajoissa tullut minun käsiini, ja minulla ei olisi ollut lupausta +pidettävänä, -- siis tyhmä toisessa polvessa. Jos vaan olisi aikaa; +mutta ainoastaan tämä yö loppuun -- ja tuskinpa sitäkään. Minun täytyy, +minä tahdon elää kauvemmin! (tömistää sauvalla; pappi astuu sisään +oikealta.) Käske Sigard mestari tulemaan! (pappi menee; piispa pusertaa +kirjettä käsissään.) Tässä, tämän ohuen sinetin alla lepää Norjan +historia sadaksi vuodeksi. Se lepää ja uneksii, niinkuin linnunpoika +munassa! Oi, sitä, jolla nyt olisi useampi kuin _yksi_ sielu -- taikka +_ei yhtäkään!_ (painaa raivokkaasti kirjettä rintaansa.) Oi, jos ei +loppu olisi kintereilläni -- ja tuomio ja rangaistus -- minä hautoisin +sinut haukaksi, joka levittäisi pimeän kauhun kaiken maan ylitse ja +iskisi terävät kyntensä joka miehen sydämmeen! (kutistuen.) Mutta +viimeinen hetki on lähellä, (huutaen.) Ei, ei, -- sinusta pitää tuleman +joutsen, valkea joutsen! (heittää kirjeen pois kauvas lattialla ja +huutaa:) Sigard mestari, Sigard mestari! + +SIGARD MESTARI (oikealta). Kuinka laita on, kunnianarvoisa herra? + +NIKOLAUS PIISPA. Sigard mestari, -- myykää minulle kolmen päivän elämä! + +SIGARD MESTARI. Minä olen teille sanonut -- + +NIKOLAUS PIISPA. Niin, niin; mutta se ei ollut totta se oli pieni +rangaistus. Minä olen ollut kohtuuton herra teitä kohtaan; sen vuoksi +tahdotte te pelottaa minua. Hyi, se oli ilkeätä, -- ei, ei, -- se oli +paraiksi minulle! Mutta olkaa nyt hyvä ja kiltti! Minä maksan hyvin; -- +kolmen päivän elämä, Sigard mestari, ainoastaan kolmen päivän elämä! + +SIGARD MESTARI. Jos minun vaikka itseni olisi mentävä pois samalla +hetkellä, kuin teidän, niin en kuitenkaan voisi lisätä kolmea päivää. + +NIKOLAUS PIISPA. _Yksi_ päivä sitten; ainoastaan yksi päivä! Antakaa +olla valoisata, antakaa auringon paistaa, silloin kuin minä erkanen! +Kuulkaa Sigard! (viittaa häntä luoksensa ja vetää hänet alas penkille.) +Olen antanut melkein kaikki kultani ja hopeani kirkolle, saadakseni +suuria messuja luetuksi jälkeeni. Tahdon muuttaa tuon; te saatte kaikki +tyyni! Mitä, Sigard, teemmekö me kaksi pienet kepposet noille tuolla +sisällä? He, he, he! Te tulette rikkaaksi, Sigard, ja lähdette pois +maasta; minä saan vähän viivytystä ja voin vähän asettaa asiani toisin +ja auttaa itseni vähemmilläkin rukouksilla. Mitä Sigard, emmekö --? +(Sigard koettaa suonta; piispa huudahtaa tuskallisesti:) No, miks'ette +vastaa? + +SIGARD MESTARI (nousee). Minulla ei ole aikaa, herra. Tahdon valmistaa +teille juoman, joka voi tuottaa teille hiukan helpotusta viimeisellä +hetkellänne. + +NIKOLAUS PIISPA. Ei, viipykää! viipykää -- ja vastatkaa minulle! + +SIGARD MESTARI. Minulla ei ole aikaa; juoman täytyy olla valmis tunnin +sisällä (menee ulos oikealle.) + +NIKOLAUS PIISPA. Tunnin sisällä! (tömistää hurjasti.) Viljam! Viljam! + +SIRA VILJAM (tulee ulos kappelista). + +NIKOLAUS PIISPA. Ota useampia avuksi sinne sisään! Kahdeksan ei riitä! + +SIRA VILJAM. Herra --? + +NIKOLAUS PIISPA. Useampia avuksi, sanon minä! Kolbein ristiveli on +maannut sairaana viisi viikkoa, -- sillä aikaa hän ei suinkaan ole +voinut paljon syntiä tehdä -- + +SIRA VILJAM. Hän oli eilen ripillä. + +NIKOLAUS PIISPA (innokkaasti). Niin, hän mahtaa olla kelvollinen; ota +hän! (Viljam menee jälleen sisään kappeliin.) Tunnin sisällä! (pyyhkii +hien otsastaan.) Puh, kuinka täällä on lämmin! -- Kurja koira, -- mitä +kaikki hänen oppinsa minua auttaa, kun ei hän voi lisätä tuntiakaan. +Siellä hän istuu huoneessaan päiväkaudet ja asettaa yhteen konstikkaita +rattaita ja painoja ja vipuja; hän tahtoo luoda koneen, joka käy ja +käy, koskaan seisahtumatta, -- _perpetuum mobile_ nimittää hän sitä. +Miksi hän ei ennen käytä taitoansa ja älyänsä tehdäksensä ihmisestä +Semmoisen _perpetuum mobilen_ --? (taukoaa ja miettii; hänen silmänsä +valaistuvat.) _Perpetuum mobile_, -- en ole vankka latinan kielessä, -- +mutta se tarkoittaa jotakin, jolla on voima iäisesti vaikuttaa, +kaikkien aikojen halki. Jos minä nyt itse voisin --? Se olisi työ, +jolla sopisi lopettaa! Se olisi tehdä suurimman työnsä viimeisellä +hetkellään! Panna rattaita ja painoja ja vipuja kuninkaan ja herttuan +sielussa käymään; panna ne sillä tavoin käymään, ett'ei mikään voima +maan piirillä voi saada niitä seisahtumaan; jos minä sen voin, +silloinhan jään elämään, elämään työssäni, -- ja kun asiaa oikein +punnitaan, niin juuri _se_ se lieneekin se, jota sanotaan +kuolemattomuudeksi. -- Lohduttavia, vilvoittavia ajatuksia, kuinka +teette hyvää vanhalle miehelle! (puhaltaa ja ojentaa itseänsä mukavasti +penkille.) Diabolus on kovasti ahdistanut minua tänä iltana. Se on +seuraus joutilaana lepäämisestä; _otium est pulvis -- pulveris_ -- no, +yhtäkaikki, latina siksensä, -- Diabolus ei ole enää saava valtaa minun +ylitseni; tahdon olla toimelias viimeiseen saakka; tahdon --; kuinka he +ammovat tuolla sisällä -- (tömistää; Viljam tulee ulos.) Sano, että he +ovat vaiti; he häiritsevät minua. Kuningas ja herttua tulevat paikalla, +minulla on suuria mietittävänä. + +SIRA VILJAM. Herra, pitääkö minun sitten --? + +NIKOLAUS PIISPA. Käskeä heitä herkeämään hetkeksi, että saan miettiä +rauhassa. Kas tuossa, ota ylös kirje, joka on lattialla. -- Hyvä. Anna +sitten paperit tänne -- + +SIRA VILJAM (menee kirjoituspöydän luo). Mitkä, herra? + +NIKOLAUS PIISPA. Yhtä kaikki --; ne, joilla on sinetti päällä; ne, +jotka ovat päällimmäisinä. -- Niin; käy nyt sisään ja sano, että he +ovat hiljaa. (Viljam menee.) -- Kuolla, ja kuitenkin hallita Norjassa! +Kuolla, ja toimittaa niin, ett'ei yksikään mies tule kohottamaan +itseänsä pään vertaa kaikkien toisten ylitse. Tuhat tietä voi saattaa +tuohon päämaaliin; mutta ainoastaan yksi voi olla, joka kelpaa; -- se +on löydettävä, -- se on käytävä. -- Haa! Onpa tie aivan lähellä, niin +lähellä! Niin olkoon asia. Minä pidän lupaukseni; herttuan pitää saaman +kirje käsiinsä; -- mutta kuninkaan -- hm, hänen pitää saaman epäilyksen +oraan sydämeensä. Hookon on rehellinen, niinkuin on tapa lausua; +kadotettuansa luottamuksen itseensä ja oikeuteensa, on paljo hänessä +höltyvä. Molempain pitää uskoman ja epäilemän, keikkuman ylös ja alas, +koskaan saamatta vakavaa pohjaa jalkainsa alle, -- _perpetuum mobile!_ +-- Mutta ottaakohan Hookon uskoaksensa minun sanaani? Kyllä kai; +olenhan kuoleman kourissa; minä syötän häntä ensin tosiasioilla. -- +Voimat horjuvat, mutta sielu virkistyy; -- minä en enää lepää +sairasvuoteella, minä istun työhuoneessani, tahdon puuhata viimeisen +yön, puuhata -- siksi kuin kynttilä sammuu -- + +SKULE HERTTUA (tulee sisään oikealta ja astuu piispaa kohti). Rauhaa ja +terveyttä, kunnian-arvoisa herra! Kuulen, että laitanne on huono. + +NIKOLAUS PIISPA. Olen ruumiin silmikko, hyvä herttua; tänä yönä +puhkean; huomenna voipi tuntea, kuinka tuoksun. + +SKULE HERTTUA. Tänä yönä, sanotte? + +NIKOLAUS PIISPA. Sigard mestari sanoo: tunnin kuluttua. + +SKULE HERTTUA. Ja Trond papin kirje --? + +NIKOLAUS PIISPA. Ajatteletteko te vielä sitä? + +SKULE HERTTUA, Se ei koskaan lähde mielestäni. + +NIKOLAUS PIISPA. Kuningas on tehnyt teidät herttuaksi; herttuan nimeä +ei ole yksikään mies, ennen teitä, Norjassa kantanut. + +SKULE HERTTUA. Ei ole kylliksi. Joll'ei Hookon ole oikea, niin täytyy +minun saada kaikki! + +NIKOLAUS PIISPA. Kuinka täällä on kylmä; kaikkia jäseniäni värisyttää. + +SKULE HERTTUA. Trond papin kirje, herra! Jumalan kaikkivaltiaan kautta, +-- onko se teillä? + +NIKOLAUS PIISPA. Kaikissa tapauksissa tiedän, missä se on löydettävänä. + +SKULE HERTTUA. Niin sanokaa se, sanokaa se! + +NIKOLAUS PIISPA. Odottakaa -- + +SKULE HERTTUA. Ei, ei, -- käyttäkää aikaa; näen, että se kuluu +kiireesti, -- ja minulle on sanottu, kuninkaankin tänne tulevan. + +NIKOLAUS PIISPA. Niin, kuningas tulee; siitä parhaiten näette, että +minä valvon teidän asiatanne, vielä nytkin. + +SKULE HERTTUA. Mikä on teidän tarkoituksenne? + +NIKOLAUS PIISPA. Muistatteko kuninkaan häissä, -- silloin sanoitte, +että Hookonin järkähtämätön luottamus itseensä tekee hänet lujaksi. + +SKULE HERTTUA. No? + +NIKOLAUS PIISPA. Jos minä ripitän itseni ja herätän hänessä epäilyksen, +niin luottamus kukistuu ja voima sen kanssa. + +SKULE HERTTUA. Herra, se on syntiä, syntiä; jos hän on oikea! + +NIKOLAUS PIISPA. Se on oleva teidän vallassanne tehdä hänet jälleen +luottavaiseksi. Ennen kuin täältä erkanen, sanon minä teille, missä +Trond papin kirje on löydettävänä. + +SIRA VILJAM (oikealta). Nyt kuningas tulee tulisoittojen valossa ja +seurueen keralla katua ylöspäin. + +NIKOLAUS PIISPA. Hän olkoon terve tullut. (Viljam menee.) Herttua, +pyydän teiltä viimeisen suosion. Olkaa minun kostajani minun +vihamiehiäni vastaan (ottaa esiin erään kirjeen.) Tähän minä olen +pannut heidän nimensä. Ne, jotka ensiksi ovat mainitut, tahtoisin +kernaasti saada hirteen, jos vaan niin sopii. + +SKULE HERTTUA. Elkää nyt kostoa ajatelko; teillä ei ole pitkiä +jäljellä -- + +NIKOLAUS PIISPA. Ei kostoa, vaan rangaistusta. Luvatkaa minulle +heiluttavanne rangaistuksen miekkaa kaikkien vihamiesteni ylitse, kun +minä olen poissa. Ne ovat teidän vihamiehiänne yhtä hyvin kuin +minunkin; kun te tulette kuninkaaksi, täytyy teidän heitä kurittaa; +lupaatteko sen? + +SKULE HERTTUA. Minä lupaan ja vannon; -- mutta Trond papin kirje --! + +NIKOLAUS PIISPA. Te saatte tietää, missä se on; -- mutta, katsokaa --; +kuningas tulee; kätkekää vihamiestemme luettelo! (Herttua kätkee +paperin; samassa tulee Hookon sisään oikealta). + +NIKOLAUS PIISPA. Terve tullut maahanpaniaisiin, herra kuningas! + +HOOKON. Kovasti olette kaiken aikaa minua vastustanut; mutta nyt se +olkoon unohdettu ja anteeksi annettu; kuolema pyyhkäisee puhtaaksi +suurimmankin rätingin. + +NIKOLAUS PIISPA. Se helpotti! Oi, kuinka kuninkaan laupeus on +ihmeellisen suuri! Herra, mitä tänä iltana olette tehnyt vanhaa +syntistä kohtaan, olkoon se kymmenkertaisesti -- + +HOOKON. Jättäkäämme sikseen; mutta minun täytyy sanoa, että minua +suuresti kummastuttaa. Te kutsutte minut tänne saadaksenne minun +anteeksi antamukseni, ja kuitenkin valmistatte minulle tämmöisen +yhtymisen. + +NIKOLAUS PIISPA. Yhtymisen, herra? + +SKULE HERTTUA. Kuningas tarkoittaa minua. Herra piispa, tahdotteko +vakuuttaa Hookon kuninkaalle minun uskoni ja kunniani kautta, että minä +en ensinkään tietänyt hänen tulostansa, ennenkuin laskin jalkani Oslon +laiturille. + +NIKOLAUS PIISPA. Ah, ah; koko syy on minussa! Olen ollut sairas, +vuoteen-oma koko menneen vuoden; olen vähän taikka en ollenkaan +hankkinut tietoja maan asioista; minä luulin, että korkeain sukulaisten +väli nyt olisi hyvä ja sopuisa! + +HOOKON. Olen havainnut, että ystävyys herttuan ja minun välilläni +menestyy paraiten, kun me pysymme erillämme; sentähden hyvästi, +Nikolaus piispa, ja Jumala olkoon teidän kanssanne siellä, johon nyt +menette, (aikoo mennä.) + +SKULE HERTTUA (hiljaa ja levottomasti). Piispa, piispa; hän menee! + +NIKOLAUS PIISPA (äkkiä ja raivokkaan voimalla). Jääkää, Hookon +kuningas! + +HOOKON (seisahtuu). Mitä nyt? + +NIKOLAUS PIISPA. Ette saa mennä tästä huoneesta, ennenkuin vanha +Nikolaus piispa on lausunut viimeisen sanansa! + +HOOKON (tarttuen ehdottomasti miekkaansa). Oletteko kenties +miesvoimalla saapunut Viikeniin, herttua? + +SKULE HERTTUA. Minulla ei ole mitään tämän kanssa tekemistä. + +NIKOLAUS PIISPA. Sanan voimalla olen teidät pidättävä. Missä +maahanpaniaisia vietetään, siellä on vainaja ensimmäinen mies seurassa; +hän voi tehdä ja jättää tekemättä, mitä tahtoo -- niin pitkälle kuin +hänen voimansa riittää. Senvuoksi tahdon nyt pitää oman ruumissaarnani; +ennenaikaan pelkäsin aina kovasti, että Sverre kuningas tulisi sitä +pitämään --. + +HOOKON. Elkää puhuko niin hurjasti, herra! + +SKULE HERTTUA. Te lyhennätte sitä kallista aikaa, joka teillä on +jäljellä! + +HOOKON. Silmänne ovat jo hämärät! + +NIKOLAUS PIISPA. Niin, näköni on hämärä; tuskin voin nähdä teitä, missä +seisotte; mutta minun sisässäni kuvastuu elämäni loistavan kirkkaana +eteeni. Minä näen näkyjä _siinä_ --; kuulkaa ja oppikaa, kuningas! -- +Minun sukuni oli maan mahtavin; moni suuri päällikkö sai siitä +syntynsä; _minä_ tahdoin olla suurin heistä kaikista. En ollut kuin +poika, kun jo rupesin isoamaan suuria töitä; minusta oli, ikään kuin en +millään tavoin voisi odottaa siksi kuin tulisin täysikasvuiseksi; +kuninkaita nousi vähemmän oikeuden nojalla kuin minulla oli, -- Maunu +Erlingin poika, Sverre pappi --; _minä_ myös tahdoin olla kuningas; +mutta päällikkö ensin, -- se oli välttämätöntä. Silloin piti oleman +tappelu Ilekentällä; siellä olin ensi kerran muassa. Aurinko nousi, ja +välkkyen säteilivät tuhannet kirkkaat asehet. Maunu ja kaikki hänen +miehensä astuivat esiin, ikäänkuin kisahan; minä yksin tunsin sydäntäni +ahdistavan. Ankarasti raivasi meidän seurueemme itsellensä tietä; mutta +minä en voinut olla mukana -- minä olin pelkuri! Kaikki muut Maunun +päälliköt taistelivat miehuullisesti, ja usea tapellen kaatui; mutta +minä pakenin vuorta ylös päin, juoksin ja juoksin, enkä seisahtunut +ennenkuin jälleen tulin alas vuonolle, kaukana ulompana. Monen miehen +täytyi sinä iltana pestä veriset vaatteensa Trondhjemin vuonossa; -- +minun täytyi myöskin pestä vaatteeni, mutta ei verestä. Niin, kuningas, +minä olin pelkuri; luotu päälliköksi -- ja pelkuri! Minuun sattui kuin +ukonnuoli; siitä hetkestä vihasin joka miestä; minä rukoilin salaa +kirkoissa, itkin ja makasin polvillani alttarien edessä, minä annoin +suuria lahjoja, tein pyhiä lupauksia; minä yritin ja koetin yhä uusissa +tappeluissa, Saltöönsalmella, Jonskentillä sinä kesänä kun Baglit +majailivat Bergenissä, -- aina turhaan. Sverre se oli, joka asian ensin +huomasi, hän puhui siitä kaikkien kuullen ja pilkaten, ja siitä +päivästä nauroi joka seurueen mies, kun Nikolaus Arnen poika tuli +näkyviin sota-asussa. -- Pelkuri, pelkuri ja minä tahdoin kuitenkin +olla päällikkö, tahdoin olla kuningas, tunsin olevani kuninkaaksi +luotu, olisin voinut edistää Jumalan valtakuntaa maan päällä; mutta +pyhimykset itse sulkivat minulta tien. + +HOOKON. Elkää soimatko taivasta, piispa! Te olette paljon vihannut! + +NIKOLAUS PIISPA. Niin, minä olen paljon vihannut; vihannut joka päätä +tässä maassa, joka on kohonnut joukon ylitse. Mutta minä vihasin +sentähden, ett'en voinut rakastaa. Ihania naisia, -- oi, minä voisin +nielaista heitä vieläkin säkenöivin silmin! Olen kahdeksankymmentä +vuotta, ja vieläkin minä himoan sortaa miehiä ja naisia syleillä; mutta +_siinä_ kävi minun samoin kuin tappelussa; tahtoa ja himoa vaan, voima +oli minulta jo syntyessäni varastettu; -- himon kuohuva lahja -- ja +kuitenkin raajarikko! Niin tulin sitten papiksi; kuningas taikka pappi +täytyy sen miehen olla, joka tahtoo saada kaiken vallan haltuunsa, +(nauraa.) Minä pappi! Minä kirkon mies! Niin, yhteen kirkolliseen +toimeen oli Luoja minut erittäin sopivaksi tehnyt, -- laulamaan kimeitä +ääniä, -- veisaamaan nais-äänellä suurissa kirkkojuhlissa. Ja kuitenkin +vaativat he tuolla ylhäällä minulta -- puolimieheltä --, mitä heillä on +oikeus vaatia kaikilta niiltä, jotka saivat täyden kyvyn elämän työhön! +On ollut aikoja, jolloin pidin semmoisen vaatimuksen kohtuullisena; +tässä olen kuolinvuoteellani maannut, kutistuneena rangaistuksen ja +tuomioa pelvosta. Nyt se on ohitse; minulla on jälleen ydintä sielun +solmuissa! Minä en ole rikkonut mitään; minua kohtaan on vääryyttä +tehty; minä olen päälle kantaja! + +SKULE HERTTUA (alennetulla äänellä). Herra -- kirje! Teillä ei ole +pitkiä jäljellä! + +HOOKON. Ajatelkaa sieluanne ja nöyryyttäkää itsenne! + +NIKOLAUS PIISPA. Miehen työ on hänen sielunsa, ja minun työni on yhä +elävä maan päällä. Mutta teidän, Hookon kuningas, teidän tulisi olla +varoillanne; sillä samoin kuin taivas on vastustanut _minua_ ja saanut +vahinkoa palkinnoksi, samoin vastustatte te sitä miestä, joka pitää +maan onnen käsissänsä -- + +HOOKON. Haa -- herttua, herttua! Nyt minä käsitän yhtymisen täällä! + +SKULE HERTTUA (kiivaasti piispalle). Ei sanaakaan enää siitä! + +NIKOLAUS PIISPA (Hookonille). Hän on teitä vastustava niin kauvan kuin +hänen päänsä on kiinni hänen olkapäissänsä. Jakakaa hänen kanssaan! +Minä en saa rauhaa arkussani, minä palaan jälleen, jos te ette jaa! Ei +kumpikaan teistä saa lisätä toisen korkeutta omaan vartaloonsa; tässä +maassa syntyisi jättiläinen, jos niin kävisi, ja täällä ei pidä +jättiläisiä oleman; sillä minä en koskaan ollut jättiläinen! (vaipuu +taapäin penkille.) + +SKULE HERTTUA (heittäytyy polvillensa alas penkin viereen ja huutaa +Hookonille). Tuokaa apua! Jumalan laupeuden tähden, piispa ei saa vielä +kuolla! + +NIKOLAUS PIISPA. Kuinka minun silmäni yhä enemmän pimentyvät! -- +Kuningas, viimeinen kerta, -- tahdotteko jakaa herttuan kanssa? + +HOOKON. En ropoakaan lahjoita siitä, minkä Jumala minulle antoi! + +NIKOLAUS PIISPA. Hyvä. (alennetulla äänellä.) Luottamuksen pitää teidän +kuitenkin kadottaman, (huutaa:) Viljam! + +SKULE HERTTUA (alennetulla äänellä). Kirje! kirje! + +NIKOLAUS PIISPA (häntä kuulematta). Viljam! (Viljam tulee; piispa vetää +hänen aivan viereensä ja kuiskaa:) Kun sain viimeisen voiteen, niin +sainhan kaikki syntini anteeksi? + +SIRA VILJAM. Kaikki syntinne, syntymästänne saakka siihen hetkeen, +jolloin voiteen saitte. + +NIKOLAUS PIISPA. Eikö edemmäksi? Enkö täydelleen siksi kuin menen pois? + +SIRA VILJAM. Herra, te ette tee syntiä tänä yönä. + +NIKOLAUS PIISPA. Hm, kuka sen voi tietää --; ota kultamalja, jonka sain +Absalon piispan peruja -- anna se kirkolle -- ja lue seitsemän suurta +kirkkorukousta lisäksi. + +SIRA VILJAM. Herra, Jumala olkoon teille armollinen! + +NIKOLAUS PIISPA. Seitsemän rukousta lisäksi, sanon minä -- tämän yön +syntien edestä! Mene, mene! (Viljam menee; piispa kääntyy Skulen +puoleen.) Herttua, jos kerta luette Trond papin kirjeen, ja +mahdollisesti tulisi ilmi että Hookon on oikea, -- mitä tahdotte +silloin tehdä? + +SKULE HERTTUA. Jumalan nimessä, -- silloin hän myös on oleva kuningas. + +NIKOLAUS PIISPA. Ajatelkaa joka soppi sydämmessänne; vastatkaa, juuri +kuin tuomio-istuimen edessä! Mitä teette, jos hän on oikea? + +SKULE HERTTUA. Nöyrryn ja palvelen häntä. + +NIKOLAUS PIISPA (mutisee). Niin, niin, ota sitten seuraukset. +(Skulelle). Herttua, minä olen voimaton ja väsynyt; mieleni tuntuu niin +lempeältä ja sovinnolliselta -- + +SKULE HERTTUA. Se on kuolema! Trond papin kirje! Missä se on? + +NIKOLAUS PIISPA. Ensin eräs toinen asia; -- annoin teille vihamiesteni +luettelon -- + +SKULE HERTTUA (kärsimätöinnä). Niin, niin; minä kostan heille kaikki -- + +NIKOLAUS PIISPA. Ei, minä olen nyt niin lempeä; minä tahdon anteeksi +antaa, niinkuin kirjoitettu on. Samoin kuin te luovutte vallasta, +samoin minä tahdon luopua kostosta. Polttakaa luettelo! + +SKULE HERTTUA. Hyvä, hyvä; teidän tahtonne mukaan. + +NIKOLAUS PIISPA. Tuossa tuliastiassa, niin että minä sen näen -- + +SKULE HERTTUA (heittää paperin valkeaan). Kas niin, nyt se palaa! Ja +nyt, puhukaa, puhukaa! Tuhansien henki on kysymyksessä, joll'ette nyt +puhu! + +NIKOLAUS PIISPA (kyynelöivin silmin). Tuhansien henki! (huutaa:) +Valoa! ilmaa! + +HOOKON (rientää ovelle ja huutaa). Avuksi! piispa kuolee! + + (Sira Viljam sekä usea piispan väkeä tulee sisään.) + +SKULE HERTTUA (ravistaa piispan käsivartta). Norjan onni vuosisatojen +halki; sen suuruus kenties ijankaikkisiin aikoihin! + +NIKOLAUS PIISPA. Ijankaikkisiin aikoihin! (riemuiten:) _Perpetuum +mobile!_ + +SKULE HERTTUA. Sielunne autuuden kautta, -- missä on Trond papin kirje! + +NIKOLAUS PIISPA (huutaen:) Seitsemän rukousta lisää, Viljam! + +SKULE HERTTUA (mieletönnä). Kirje! kirje! + +NIKOLAUS PIISPA (hymyilee kuoleman kamppauksessa). Sen te poltitte, +hyvä herttua. (Vaipuu taapäin penkille ja kuolee.) + +SKULE HERTTUA (kirkaisee ehdottomasti, heittäytyen taapäin ja peittäen +kasvonsa käsillään). Jumala, Sinä kaikkivaltias! + +MUNKIT (tulevat paeten ulos kappelista). Pelastakoon itsensä, ken +voipi! + +YKSITYISIÄ ÄÄNIÄ. Kaikki pahat ovat tänä yönä irti! + +TOISIA. Nurkasta kuului äänekäs nauru! -- Huuto kuului "hän on +käsissämme!" -- Kaikki kynttilät sammuivat! + +HOOKON. Nyt kuoli Nikolaus piispa. + +MUNKIT (paeten oikealle). _Pater noster -- pater noster!_ + +HOOKON (lähestyy Skulea ja sanoo alennetulla äänellä). Herttua, minä en +huoli tutkia, mitä salaisia neuvoja te laskitte piispan kanssa, ennen +hänen kuolemaansa, -- mutta huomisesta saakka täytyy teidän jälleen +laskea valtanne sekä arvonne minun käsiini; minä näen nyt selvään, -- +me molemmat emme voi käydä yhdessä eteenpäin. + +SKULE HERTTUA (katsoo häneen hämmentyneenä). Käydä yhdessä +eteenpäin --? + +HOOKON. Huomenna pidän keräjiä kuninkaan kartanossa; siellä täytyy +kaiken tulla selville meidän välillämme. + + (Menee ulos oikealle.) + +SKULE HERTTUA. Piispa on kuollut ja kirje poltettu! Elämä täynnä +epäilystä ja taistelua ja kauhua! Oi, jospa voisin rukoilla! -- Ei, -- +minun täytyy käydä asiaan; -- tänä iltana on askel otettava täydelleen! +(Viljamille:) Mihinkä kuningas meni? + +SIRA VILJAM (peljästyneenä). Kristus pelastakoon minut, -- mitä hänestä +tahdotte? + +SKULE HERTTUA. Luuletteko kenties, että aion hänet surmata tänä yönä? + + (Menee ulos oikealle.) + +SIRA VILJAM (katsoo hänen jälkeensä, ravistaen päätänsä, sillä aikaa +kuin huoneväki kantaa ruumiin ulos vasemmalle). Piispa sanoi: seitsemän +rukousta lisää; -- minä arvelen turvallisimmaksi, että luemme +neljätoista. (Seuraa toisia jäljestä.) + + * * * * * + +Huone kuninkaan kartanossa. + +(Perällä on sisäänkäytävä ovi; kummallakin sivu seinällä pienempi ovi; +akkuna etummaisna oikealla puolella. Lamppu palaa katossa. Oven suussa +vasemmalla kädellä on penkki, ja etäämpänä kätkyt, jossa kuninkaan +lapsi nukkuu; Margareta on polvillaan lapsen vieressä.) + +MARGARETA (soutaa kätkyttä ja laulaa). + + Nyt suoja väljeneepi + Jo tähtikaarten taa; + Ja lentoon pikku Hookon + Nyt unisiivin saa. + + Tie sätehinen tehty + On maasta taivaasen; + Sill' liitää pikku Hookon + Nyt seurass' enkelten. + + Ja enkelit, ne rauhaa + Laps armaan suojaavat; + Myös Herra, pikku Hookon, + Ja äitis valvovat. + + (Lyhyt äänettömyys. Skule herttua tulee sisään perältä.) + +MARGARETA (hypähtää ylös ilohuudolla ja rientää häntä vastaan). Isä! -- +Oi, kuinka olen huokaillut ja ikävöinyt tätä yhtymistä! + +SKULE HERTTUA. Jumalan rauha kanssasi, Margareta. Missä kuningas on? + +MARGARETA. Nikolaus piispan luona. + +SKULE HERTTUA. Hm -- no, sitten saapunee hän pian tänne. + +MARGARETA. Ja te tahdotte puhutella toisianne ja sopia, tulla jälleen +ystäviksi, niinkuin ennen muinoin? + +SKULE HERTTUA. Sen kernaasti soisin. + +MARGARETA. Hookon myöskin suo sen kernaasti; ja minä rukoilen joka +päivä Jumalaa, että se tapahtuisi. Oi, mutta tule tänne ja katso -- +(tarttuu häntä käteen ja vie hänet kätkyeelle.) + +SKULE HERTTUA. Sinun lapsesi! + +MARGARETA. Niin, tuo ihana lapsi on minun; -- eikö se ole ihmeellistä? +Hänen nimensä on Hookon, niinkuin kuninkaan! Katso tänne, hänen +silmänsä -- ei, sinä et nyt voi niitä nähdä, hän nukkuu, -- mutta +hänellä on isot siniset silmät; ja sitten hän osaa nauraa ja ojentaa +kätensä ja tavoittaa minua, -- ja hän jo tunteekin minut! + + (Järjestää huolellisesti kätkytvaatteita.) + +SKULE HERTTUA. Hookon saa poikia, ennusti piispa. + +MARGARETA. Tämä pikku lapsi on minulle tuhat kertaa rakkaampi kuin maa +ja valtakunta, -- ja niin on se Hookonille myös. -- On ikään kuin en +oikein voisi uskoa onneani; minä pidän kätkyen vuoteeni vieressä; joka +yö kun herään, katson, onko se paikoillaan, -- minä ikäänkuin pelkään, +että se on unta -- + +SKULE HERTTUA (kuuntelee ja menee akkunan luo). Eikö se ole +kuningas --? + +MARGARETA. On; hän menee toisia portaita ylös; minä käyn hänet +tuomassa! (Ottaa isäänsä kädestä ja vie hänet leikillisesti takaisin +kätkyeelle.) Skule herttua, seisokaa vahdissa kuninkaan lapsen luona +sill'aikaa -- niin, sillä hän on myös kuninkaan lapsi -- sitä en +koskaan muista! Ja jos hän herää, niin kumarra syvään ja tervehdi +häntä, niinkuin kuninkaita tulee tervehtiä! Nyt minä tuon Hookonin; oi +Jumala, Jumala! nyt siis on vihdoin valo ja rauha suvulle koittava! + + (Menee ulos oikealle.) + +SKULE HERTTUA (lyhyen ja synkän äänettömyyden jälkeen). Hookonilla on +poika. Hänen sukunsa on elävä hänen jälkeensä. Jos hän kuolee, niin on +kuninkaan alku olemassa, joka on valtaistuinta likempänä kuin kaikki +muut. Hookonille onnistuu kaikki. Kenties hän ei ole oikea; mutta hänen +luottamuksensa itseensä pysyy lujana kuin ennen; piispa olisi saanut +sen horjumaan, mutta kuolema ei suonut hänelle aikaa, Jumala ei sitä +sallinut. Jumala suojelee Hookonia, hän sai pitää väkivyönsä. Nyt sanoa +se hänelle? Nyt vannoa piispan sana todeksi? Mitä se hyödyttäisi? Ei +kukaan minua uskoisi, ei Hookon eivätkä muut. Hän olisi uskonut piispaa +kuoleman hetkellä; epäilys olisi myrkyttänyt hänet; mutta se ei saanut +tapahtua. Ja yhtä järkähtämätön kuin luottamus on Hookonilla, yhtä +järkähtämätön on epäilys minussa; ei ole ihmistä maan päällä, joka +voisi perata sen pois. Ei ole, ei ole. Raudankannanta on kannettu, +Jumala on puhunut, ja kuitenkin voi Hookon olla väärä, samalla kuin +minä hukkaan elämäni. (Istuu miettien pöydän viereen oikealle.) Ja jos +nyt voittaisin maan ja valtakunnan, niin eikö epäilys kuitenkin minussa +pysyisi ja purisi ja kalvaisi ja kovertaisi minua ijankaikkisilla +jäätipoillaan? -- Niin, niin; mutta parempi on istua ylhäällä +valtaistuimella ja epäillä itseänsä, kuin seisoa alhaalla joukossa ja +epäillä häntä, joka istuu ylhäällä. -- Päätös tulkoon minun ja Hookonin +välillä! Päätös? Mutta millä tavoin? (nousee.) Kaikkivaltias, sinä, +joka olet minun tähän tilaan asettanut, sinä saat vastata siitä, mikä +seuraa! (kävelee edestakaisin, seisahtuu ja miettii.) Kysymyksenä on +hajoittaa kaikki sillat, paitse yksi ja _sillä_ voittaa tai kaatua, -- +sanoi piispa kuninkaanhäissä Bergenissä; siitä on jo kolmatta vuotta +ja koko tuon ajan olen minä hukannut ja särkenyt voimiani +puollustellessani kaikkia siltoja -- (ripeästi.) _Nyt_ tulee minun +piispan neuvoa noudattaa; nyt taikka ei koskaan! Molemmat olemme täällä +Oslossa; minulla on tällä kertaa suurempi miesvoima kuin Hookonilla; +miksi en käyttäisi etuani, -- se onni on harvoin minun puolellani, +(epäröiden.) Mutta nyt tänä yönä -- paikalla --? Ei, ei! Ei tänä yönä! +-- Ha, ha, ha, -- kas siinä se on jälleen, miettiminen -- epävakaisuus! +Hookon ei tiedä semmoisesta; hän käy suoraan eteenpäin, hän, ja siten +hän voittaa! (Kävelee pari askelta lattiaa ylöspäin ja seisahtuu äkkiä +kätkyen viereen.) Kuninkaan lapsi! -- kuinka kaunis otsa. Hän uneksii. +(Parantelee peittoa ja katsoo kauvan lasta.) Sinun kaltaisesi voi +paljon pelastaa miehen sielussa. Minulla ei ole poikaa. (Kumartuu +kätkyen ylitse.) Hän on Hookonin näköinen. -- (Peräytyy yht'äkkiä.) +Kuninkaan lapsi, sanoi kuningatar! Kumarra syvään ja tervehdi häntä +niinkuin kuningasta! (hänen levottomuutensa kasvaa yhä.) Tämä lapsi, +Hookonin poika, on istuva ylhäällä sillä istuimella, jota minä kentiesi +olen lähempänä, -- ja minun pitää seisoman hänen astinlautansa edessä, +valkohapsin, iän kangistamana, näkemän koko elämäni työn tekemättä, -- +kuoleman kuninkaana olematta! -- Minulla on suurempi miesvoima kuin +Hookonilla -- myrsky pauhaa tänä iltana, tuuli käy vuonosta ulapalle +päin --! Jos ottaisin kuninkaan lapsen? Tröndeihin voin luottaa. Mitä +Hookon uskaltaisi, kun hänen lapsensa olisi minun vallassani! Minun +mieheni seuraavat minua, tappelevat minun edestäni ja voittavat. Kun +minä palkitsen heidät kuninkaallisesti, niin he sen tekevät. -- +Tapahtukoon se! Askel otettu; ensikerran juovan toiselle puolelle! -- +Kunpa voisin nähdä, onko sinulla Sverren silmät -- taikka Hookon +Sverrenpojan --! Hän nukkuu. En voi sitä nähdä. (Äänettömyys.) Uni on +turva. Nuku rauhassa, pikku kuninkaanalku! (Menee pöydän luo.) Hookon +on päättävä; kerran vielä tahdon puhua hänen kanssaan. + +MARGARETA (tulee kuninkaan kanssa oikeanpuolisesta huoneesta). Piispa +kuollut! Oi, uskokaa minua, kaikki rauhattomuus kuolee hänen kanssaan. + +HOOKON. Mene levolle, Margareta; olet varmaan väsynyt matkasta. + +MARGARETA. Niin, niin! (herttualle:) Isä, ole lempeä ja sopuisa -- +Hookon on sen myös luvannut! Tuhansin hyvää yötä, molemmat! + + (Viittaa vasemmanpuoleiselle ovelle, ja menee; kaksi naispalvelijaa + kantaa kätkyen sisään.) + +SKULE HERTTUA. Hookon kuningas, me emme saata enään erota vihamiehinä. +Ääretön onnettomuus siitä syntyisi; kauhun aika koittaisi maalle. + +HOOKON. Maa on siihen nyt tottunut sukupolvien halki; mutta te näette, +että Jumala on kanssani; joka vihollinen kaatuu, joka minua vastustaa. +Baglit, Glittungit, Ribbungit ovat hävinneet; Jon jaarli on surmattu, +Guthorm Ingen poika on kuollut, Sigurd Ribbung samoin -- kaikki +vaatimukset, jotka tulivat esiin Bergenin valtakokouksessa ovat +osottauneet voimattomiksi, -- kuka sen kauhun ajan nyt herättäisi? + +SKULE HERTTUA. Hookon, pelkään, että sen voisin herättää minä! + +HOOKON. Kun tulin kuninkaaksi, annoin teille kolmannen osan +valtakuntaa -- + +SKULE HERTTUA. Itse piditte kaksi kolmatta osaa! + +HOOKON. Aina te janositte enempää; minä enensin osanne; nyt on puoli +valtakuntaa teidän hallussanne. + +SKULE HERTTUA. Kymmenen laivakuntaa puuttuu. + +HOOKON. Minä tein teidät herttuaksi; ennen ei ole yhdelläkään miehellä +Norjassa sitä arvoa ollut! + +SKULE HERTTUA. Mutta te olette kuningas! Elköön kenkään olko kuningas +minun ylitseni! Minä en ole luotu teitä palvelemaan; minun täytyy itse +hallita ja vallita! + +HOOKON (katsoo häneen silmänräpäyksen aikaa ja lausuu kylmästi). Taivas +varjelkoon teidän järkeänne, herra. Hyvää yötä! (aikoo mennä.) + +SKULE HERTTUA (astuu hänen eteensä). Te ette pääse minusta sillä +tavoin! Olkaa varoillanne, taikka minä lausun itseni irti teistä; te +ette voi kauvemmin olla minun yliherrani; meidän molempain täytyy +jakaa! + +HOOKON. Te uskallatte minulle sen sanoa! + +SKULE HERTTUA. Olen saapunut Osloon suuremmalla miesvoimalla kuin te, +Hookon Hookoninpoika. + +HOOKON. Kentiesi on aikomuksenne -- + +SKULE HERTTUA. Kuulkaa minua! Muistakaa piispan sanat! Jakakaamme; +antakaa minulle ne kymmenen laivakuntaa lisäksi; suokaa minun ottaa +osani vapaana kuningaskuntana, ilman veroitta ja maksuitta teille. +Norja on ennenkin ollut jaettuna kahteen valtakuntaan; -- me tahdomme +uskollisesti pitää yhtä -- + +HOOKON. Herttua, te mahdatte olla sielultanne sairas, kun voitte vaatia +semmoista! + +SKULE HERTTUA. Niin, minä olen sielultani sairas, enkä minä muulla +tavoin parane. Meidän on oleminen saman-arvoisia, ei kenenkään pidä +oleman minun ylitseni! + +HOOKON. Joka puuton saari on kivi siinä rakennuksessa, jonka Haarald +Kaunotukka ja pyhä Olavi kuningas rakensivat; ja te tahdotte minua +hajoittamaan, mitä he liittivät yhteen? En koskaan! + +SKULE HERTTUA. No, hallitkaamme sitte vuoroitellen kumpikin kolme +vuotta vuoroonsa! Te olette kauvan hallinnut; nyt on _minun_ aikani +tullut. Lähtekää maasta kolmeksi vuodeksi; -- minä tahdon olla kuningas +sillä aikaa; minä tahdon tasoittaa teille tien, siksi kuin palaatte +kotia, hallita ja ohjata kaikki paraaksi; -- alituisesti vahdissa-olo +hivuttaa ja tylsyttää. Hookon, kuuletteko, -- kolme vuotta kumpikin; +kantakaamme kruunua vuorottain! + +HOOKON. Luuletteko minun kruununi sopivan teidän ohimoillenne? + +SKULE HERTTUA. Ei mikään kruunu ole liian väljä minulle! + +HOOKON. Jumalan oikeus ja kutsumus tarvitaan kruunun kantamiseen. + +SKULE HERTTUA. Ja uskotteko niin varmaan, että Jumalan oikeus on +teillä? + +HOOKON. Jumalan tuomio on sen vahvistanut. + +SKULE HERTTUA. Elkää niin varmasti siihen turvatko. Jos piispa olisi +saanut puhua, -- no, nyt se olisi turhaa; te ette uskoisi minua. Niin, +varmaan on teillä mahtavia liittolaisia tuolla ylhäällä; mutta minä +vastustan kuitenkin! -- Te ette tahdo hallita vuoroittain? No, no -- +sitten saamme valita viimeisen keinon; -- Hookon, taistelkaamme, mies +miestä vastaan, raskailla aseilla, elämän ja kuoleman uhalla! + +HOOKON. Puhutteko tosissanne, herra? + +SKULE HERTTUA. Minä puhun elämäni työn ja sieluni autuuden tähden! + +HOOKON. Silloin on vähän toivoa sielunne autuudesta. + +SKULE HERTTUA. Ette tahdo taistella minun kanssani? Teidän pitää, +teidän pitää! + +HOOKON. Soaistu mies! En voi muuta kuin surkutella teitä. Te luulette +Herran kutsumuksen käskevän teitä kuninkaan istuimelle, ettekä näe, +että se on ainoastaan teidän ylpeytenne. Mikä teitä houkuttelee! +Kuninkaan vanne, viitta purppurareunuksineen, oikeus istua penkissä +kolme askelta lattiasta; -- kurjaa, kurjaa, -- jos se olisi +kuninkaana-olemista, niin heittäisin kuninkuuden hattuunne, samoin kuin +viskaan rovon kerjäläiselle. + +SKULE HERTTUA. Te olette tuntenut minun lapsuudesta saakka ja +arvostelette minua tuolla tavalla! + +HOOKON. Teillä on kaikki sielun hyvät avut, neroa ja rohkeutta, te +olette luotu seisomaan kuningasta lähinnä, mutta ette itse olemaan +kuningas. + +SKULE HERTTUA. Sitä saamme koettaa nyt! + +HOOKON. Sanokaa minulle yksi ainoa kuninkaantyö, jonka olisitte +toimittanut niinä kaikkina vuosina, kun hallitsitte valtakuntaa minun +edestäni! Ovatko Baglit ja Ribbungit koskaan olleet mahtavammat kuin +silloin? Te olitte täysi mies, mutta kapinoitsevat joukot ryöstelivät +maata; -- saitteko ainoatakaan nöyrtymään? Minä olin nuori ja +kokematoin, kun tartuin vallan peräsimeen, -- katsokaa minuun -- kaikki +lankesi jalkojeni eteen, kun tulin kuninkaaksi; Baglit ovat hävinneet, +hävinneet ovat Ribbungit! + +SKULE HERTTUA. Siitä pitäisi teidän vähemmin kerskaaman; sillä siinä on +suurin vaara. Seisköön joukko joukkoa vastaan, vaatimus vaatimusta +vastaan, maanosa maanosaa vastaan, jos kuningas aikoo pysyä mahtavana. +Joka seudun, joka suvun tulee joko tarvita taikka peljätä häntä. Jos te +lopetatte kaiken rauhattomuuden, niin olette samalla ryöstänyt vallan +itseltänne. + +HOOKON. Ja te tahdotte olla kuningas, -- te, joka arvelette noin? +Erling Skakken aikoina olisi teistä voinut tulla kelpo päällikkö; mutta +aika on kasvanut ohitsenne teidän huomaamattanne. Ettekö näe, että +Norjan valtakunta, semmosena kuin Haarald ja Olavi sen rakensivat, on +ainoastaan kirkon vertainen, joka vielä on vihkimistä vailla? Seinät +kohoovat vahvoine pilarineen, holvit kaareilevat väljästi, huippu +osottaa ylöspäin kuin kuusi metsässä; mutta henki, sykkivä sydän, +raitis verenvirta puuttuu työstä; Jumalan elävä henki ei vielä ole +siihen puhallettu; se on vihkimistä vailla. -- Minä tahdon toimittaa +vihkimisen! Norja oli _valtakunta_, se on tuleva _kansaksi_. Tröndi +seisoi Vikeniläistä vastaan, Agdelainen Hördalantilaista vastaan, +Hoologalannin mies Sognin miestä vastaan; kaikkien pitää tästälähin +oleman yhtä, ja kaikkien pitää itsessään tietämän ja näkemän, olevansa +yksi! Se on toimi, jonka Jumala on laskenut hartioilleni; se on työ, +joka nyt on Norjan kuninkaan tehtävä. Sen työn, herttua, sen +luullakseni jätätte siksensä, sillä toden totta, teissä ei ole sen +tekijätä! + +SKULE HERTTUA (hämmästyneenä). Yhdistää --? Yhdistää yhdeksi Tröndit ja +Vikeniläiset -- koko Norja --? (epäileväisesti.) Mahdotonta! Sitä ei +Norjan tarina mainitse ennen! + +HOOKON. Teille se on mahdotonta; sillä te voitte ainoastaan tehdä +vanhaa tarinaa uudestaan; mutta minulle se on helppoa niinkuin haukalle +on helppoa kiitää pilvien halki. + +SKULE HERTTUA (levottomana liikutuksesta). Yhdistää koko kansa, -- +herättää se tuntemaan itsensä yhdeksi! Mistä olette saanut sen oudon +ajatuksen? Se jäähdyttää ja tulistaa minua, (hurjistuen:) Te olette +saanut sen perkeleeltä, Hookon; sitä ei panna koskaan toimeen, niin +kauan kuin minä jaksan sitoa teräskypärän päähäni! + +HOOKON. Jumala on ajatuksen antanut enkä minä siitä luovu, niin kauvan +kuin minä kannan pyhän Olavi kuninkaan vannetta otsallani! + +SKULE HERTTUA. Niin pudotkoon pyhän Olavi kuninkaan vanne! + +HOOKON. Kuka sen pudottaa? + +SKULE HERTTUA. Minä, joll'ei kukaan muu. + +HOOKON. Te, Skule, te tulette voimattomaksi keräjillä huomenna. + +SKULE HERTTUA. Hookon! elkää kiusatko Jumalaa. Elkää pakoittako minua +syvyyden äärimmäiselle partaalle! + +HOOKON (osottaa ovea). Menkää, herra, -- ja olkoon se unohdettu, että +olemme puhuneet terävin kielin tänä iltana. + +SKULE HERTTUA (katsoo silmänräpäyksen jäykästi häneen ja lausuu:) Me +tulemme puhumaan terävämmin kielin tulevalla kertaa (menee ulos +perältä.) + +HOOKON (lyhyen hiljaisuuden perästä.) Hän uhkaa! -- Ei, ei; sinne +saakka ei asian pidä menemän. Hänen täytyy, hänen pitää nöyrtyä ja +taipua; minä tarvitsen tätä vahvaa kättä, tätä nerokasta päätä. -- Mikä +tässä maassa löytyy rohkeutta ja voimaa, sen on Jumala suonut miehille +minun käytettäväkseni; -- minua palvellaksensa Skule herttua sai kaikki +hyvät avut; minua uhkaaminen on taivasta uhata; minun on +velvollisuuteni rangaista jokaista, joka asettuu taivaan tahtoa +vastaan, -- sillä taivas on niin paljon tehnyt minun hyväkseni. + +DAGFINN BONDE (tulee sisään perältä). Herra, olkaa varoillanne tänä +yönä; herttua miettii varmaankin pahaa. + +HOOKON. Mitä sanot? + +DAGFINN BONDE. Ei tiedä, mitä hän ajattelee; mutta todella on jotakin +tekeillä. + +HOOKON. Ajattelisiko hän karata meidän päällemme? Mahdotonta, +mahdotonta! + +DAGFINN BONDE. Ei, se on jotakin muuta. Hänen laivansa ovat valmiit +purjehtimaan; sanotaan pidettävän keräjiä laivalla. + +HOOKON. Sinä olet väärässä --! Mene, Dagfinn, ja tuo minulle tarkka +sana. + +DAGFINN BONDE. Menen, menen; voitte luottaa minuun, (menee.) + +HOOKON. Ei, -- se olisi mieletöntä! Herttua ei uskalla nousta minua +vastaan. Jumala ei sitä salli, -- Jumala, joka tähän saakka on +asettanut kaikki minulle niin ihmeteltävän hyvästi. _Nyt_ minun täytyy +saada rauhaa, _nytpä_ minun on alkaminen! -- Minä olen niin vähän vielä +vaikuttanut; mutta minä kuulen Herran pettämättömän äänen huutavan +sisässäni: sinun pitää toimittaman suuri kuninkaantyö Norjassa! + +GREGORIUS JUHONPOIKA (tulee perältä). Minun herrani ja kuninkaani! + +HOOKON. Gregorius Juhonpoika! Tekö tulette tänne? + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä tarjoun teidän uskolliseksi mieheksenne; +tähän saakka olen seurannut herttuata; nyt en uskalla seurata häntä +kauvemmin. + +HOOKON. Mitä on tapahtunut? + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Se, jota ei yksikään mies usko, kun huhu siitä +levittää maan ylitse. + +HOOKON. Puhu, puhu! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä pelkään kuulla omain sanaini sointua; -- +tietäkää siis -- (tarttuu häntä käteen ja kuiskaa.) + +HOOKON (peräytyy huudahtaen). Haa, te olette mieletön! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Jumala suokoon, että niin olisin. + +HOOKON. Mahdotonta! Se ei voi niin olla! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Kristuksen kalliin veren kautta, se on niin. + +HOOKON. Mene, mene; anna torvien kutsua sotakokoukseen; kaikki mieheni +yhtykööt. + + (Gregorius Juhonpoika menee.) + +HOOKON (käy muutaman kerran edestakaisin, lähestyy sitten rivakkaasti +Margaretan huoneen ovea, kolkuttaa, kävelee taasen pari kertaa +edestakaisin, menee jälleen ovelle, kolkuttaa ja huutaa:) Margareta! +(kävelee yhä edestakaisin.) + +MARGARETA (ovessa, yöpuvussa, hiukset hajalla; hänellä on hartioilla +punainen nyörivaippa, jonka hän pitää tiiviisti koossa rinnan yli). + +MARGARETA. Hookon! sinäkö se olet? + +HOOKON. Minä, minä; tule ulos. + +MARGARETA. Oi, mutta sinä et saa katsoa minuun; minä olin jo käynyt +levolle. + +HOOKON. Muuta on minulla nyt ajateltavata. + +MARGARETA. Mitä on tapahtunut! + +HOOKON. Anna minulle hyvä neuvo! Juuri vasta tuotiin minulle pahin +kaikista sanomista. + +MARGARETA (tuskallisesti). Mikä sanoma, Hookon? + +HOOKON. Että Norjassa nyt on kaksi kuningasta. + +MARGARETA. Kaksi kuningasta Norjassa! -- Hookon, missä on isäni? + +HOOKON. Hän otti kuninkaan nimen laivalla; nyt hän purjehtii +Nidaroosiin antaaksensa kruunata itsensä. + +MARGARETA. Oi, Jumala, kaikkivaltias--! (vaipuu alas penkille, peittää +kasvonsa käsillään ja itkee.) + +HOOKON. Kaksi kuningasta maassa! + +MARGARETA. Isäntäni on toinen, -- ja isäni toinen! + +HOOKON (kävelee levottomasti edes takaisin). Anna minulle hyvä neuvo, +Margareta! Menenkö ylämaiden kautta, tullakseni ensin Tröndein +maakuntaan estämään kruunausta? Ei, mahdotonta; minulla on liian +vähäinen sotajoukko koossa; siellä pohjoisessa on hän minua mahtavampi. +-- Neuvo minua; kuinka saan herttuan surmatuksi, ennenkuin hän tulee +Nidoroosiin? + +MARGARETA (rukoillen, kädet ristissä). Hookon, Hookon! + +HOOKON. Etkö voi keksiä älykästä neuvoa saada herttua surmatuksi, sanon +minä! + +MARGARETA (vaipuu tuskissaan alas penkiltä ja makaa polvillaan). Oi, +unohdatko sitte kokonaan, että hän on minun isäni! + +HOOKON. Sinun isäsi --; niin, niin, se on totta; sen unohdin, (nostaa +hänet ylös.) Istu, Margareta; ole pelvotta; elä itke; sinulla ei ole +syytä tähän, (menee akkunaa kohti.) Skule herttua tulee minulle +vaarallisemmaksi kuin kaikki muut viholliset! -- Jumala, Jumala, -- +miksi rankaiset minua niin kovasti, minua, joka en ole mitään rikkonut! +(perällä kolkutetaan, hän säpsähtää, kuuntelee ja huutaa:) Kuka siellä +ulkona kolkuttaa niin myöhään ehtoolla? + +INGAN ÄÄNI (ulkopuolelta). Eräs viluhinen, Hookon! + +HOOKON (huutaa). Äitini! + +MARGARETA (hypähtää ylös). Inga! + +HOOKON (rientää ovelle ja avaa sen; Inga istuu kynnyksellä). Äitini! +Istuen kuin koira ulkopuolella poikansa ovea! Ja minä kysyn miksi +Jumala minua rankaisee! + +INGA (ojentaa kätensä häntä kohti). Hookon, lapseni! Siunaus sinulle! + +HOOKON (nostaa hänet ylös). Tule -- tule sisään; täällä on valoisa ja +lämmin! + +INGA. _Saanko_ minä tulla sisään sinun luoksesi? + +HOOKON. Me emme koskaan enää eroa. + +INGA. Minun poikani, minun kuninkaani, -- voi, kuinka sinä olet hyvä ja +laupias! Minä seisoin eräässä sopessa ja näin sinut, kun menit piispan +kartanosta; sinä näytit niin murheelliselta; minä en voinut sinusta +erota sillä tavoin! + +HOOKON. Jumalan olkoon siitä kiitos. Sinä olit varmaan paras, joka nyt +voi tulla! Margareta, -- äiti, -- minä olen tehnyt suuren synnin; olen +sulkenut sydämmeni teiltä molemmilta, jotka olette niin täynnä +rakkautta. + +MARGARETA (heittäypi hänen kaulaansa). Oi, Hookon, rakas isäntäni; +olenko nyt sinua lähellä? + +HOOKON. Olet, olet; et antaaksesi minulle hyviä neuvoja, vaan +valaistaksesi ja paistaaksesi minun tielläni. Tulkoon mitä tahansa, +minä tunnen itsessäni Herran voiman! + +DAGFINN BONDE (tulee rientäen perältä). Herra, herra! Nyt on pahin +tapahtunut! + +HOOKON (hymyilee luottavaisesti painaen Margaretaa ja Ingaa rintaansa). +Tiedän sen; mutta ei ole hätää, vanha Dagfinn! Olkoonpa kaksi +kuningasta Norjassa, niin on ainoastaan yksi taivaassa, -- ja hän kyllä +seikat selvittää! + +Esirippu laskee. + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +(Suuri sali Oslon kuninkaan-kartanossa. Skule kuningas pitää pitoja +seurueellensa ja päälliköillensä. Etualalla vasemmalla kädellä on +kunnia-istuin, jolla Skule istuu loistavassa puvussa, purppuraviitassa, +kuninkaan vanne päässä. Illallispöytä, jossa vieraat istuvat, ulottuu +kunnia-istuimelta ylös taka-alalle. Skulea vastapäätä istuu Pool Flida +ja Boord Bratte. Muutamia halvempia vieraita kestitetään seisovillaan +oikealla puolella. On myöhäinen ilta; sali on kirkkaasti valaistu. +Pidot ovat loppumaisillaan; miehet ovat hyvin iloisia ja osaksi +humalassa; he juovat toistensa kanssa, nauravat ja haastelevat toinen +toistansa kuulematta.) + +POOL FLIDA (nousee ja anoo äänenvuoroa). Hiljaa huoneessa; Jatgeir +runoilija tahtoo lausua runoelmansa _Skule_ kuninkaan kunniaksi. + +JATGEIR (astuu esiin keskelle laattiaa). + + Skule herttua kutsui Örekeräjiin + Aikana Olavin päivien; + Herttua kuninkaan nimen otti: + kellot soi Ja kalske soi aseiden. + + Skule kuningas ja uroita tuhansin + Yli Dovren hiihtäen samosivat; + Gudbrandilaiset pelvosta parkuin + Rahalla rauhaa rukoilivat. + + Skule kuningas retkeili etelään, -- + Sitä kiroili Ylämaan mies; + Skule kuningas kulki Rauman halki + Ja Lookaan hän tulla ties. + + Birkebeinit pyhinä paaston + Tulit miekkoja mittelemään; + Knuut jaarli johti, -- ratkaisi rauta + Riidan vallasta kuninkaan. + + Se totta on: ajoist' ei Sverren saakka + Niin tuimasti taisteltu; + Luminen kenttä, veristen urhoin vuode, + Oli kuin kukista kudottu. + + Pakohon pötkivät Birkebeinit, + Pois heittivät kirveet ja kilpensä; + Satamääriltä pako toki sikseen jäi, + Kun lepäsit kylminä kentällä. + + Hookon kuningas käy mieron teitä, + Skule kuningas sai vallan sorjan. + Terve sä, herra! kauvan uljasna seiso, + Terve kuningas, jalo, koko Norjan! + +SKULEN MIEHET. (Nousevat seisomaan rajulla riemulla, kohottavat +maljojansa, kalistavat aseillaan ja kertovat:) + + Terve sä, herra! kauvan uljasna seiso, + Terve kuningas, jalo, koko Norjan! + +SKULE KUNINGAS. Kiitos runoelmasta, Jatgeir runoilija! Se on ihan +mieleni mukaan; sillä se ylistää miehiäni samalla kuin minua itseä. + +JATGEIR. Kuninkaan on kunnia, että hänen miehiänsä voi ylistää. + +SKULE KUNINGAS. Ota runoilijan palkaksi tämä rannerengas, pysy minun +luonani ja ole minun avun-antajani; minä tahdon pitää monta runoilijaa +seurassani. + +JATGEIR. Monta tarvitaankin, herra, jos runoelma on tehtävä joka teidän +urotyöstänne. + +SKULE KUNINGAS. Minä tahdon olla Hookonia kolme vertaa anteliaampi; +runous on kunnioitettava ja palkittava kuin muu neron työ, niin kauvan +kuin minä olen kuningas. Istu paikalles; sinä kuulut nyt seurahani; +kaikki, mitä tarvitset, on sinulle ilmaiseksi annettava. + +JATGEIR (istuu). Siitä, jota minä enimmin tarvitsen, on teillä pian +suuri puute, herra. + +SKULE KUNINGAS. Mistä niin? + +JATGEIR. Kuninkaan vihollisista, joiden paosta ja tappiosta minä voin +runoilla. + +USEAT MIEHISTÄ (nauraen ja myöntäen). Hyvin lausuttu, Islantilainen! + +POOL FLIDA (Jatgeirille). Laulusi oli oiva; mutta pitäähän vähän +valetta oleman joka runoelmassa, ja olipa sitä siinäkin. + +JATGEIR. Valetta, herra tallimestari? + +POOL FLIDA. Niin ikään; sinä sanot, ett'ei kukaan tiedä missä Hookon +kuningas retkeilee; mutta niin ei ole; varmuudella sanotaan Hookonin +olevan Nidaroosissa. + +SKULE KUNINGAS (hymyillen). Niin, hän on antanut valita lapsen +kuninkaaksi ja suonut sille kuninkaan nimen. + +JATGEIR. Olen sen kuullut; mutta en tietänyt, että mies voi antaa, mitä +hänellä itsellään ei ole. + +SKULE KUNINGAS. Helpointa on antaa, mitä itsellä ei ole. + +BOORD BRATTE. Mutta vaikeata mahtaa olla matkustaa sydän talvella +Bergenistä Nidaroosiin, kun täytyy kerjäten kulkea eteenpäin. + +JATGEIR. Birkebeinit kiertävät ympyrän kehää; he alkoivat näljällä ja +pakkaisella ja nyt he päättävät samoin. + +POOL FLIDA. Bergenissä käy huhu, että Hookon on luopunut kirkosta ja +kaikesta pyhästä; hän ei kuunnellut messua uuden vuoden päivänä. + +BOORD BRATTE. Hänellä oli laillinen syy, Pool; koko päivän hän hakkasi +hopea-astioitansa ja hopealautasiansa palaisiksi, -- hänellä ei ollut +muuta soturien palkaksi. + + (Naurua ja korkeaäänistä puhetta vieraiden kesken.) + +SKULE KUNINGAS (kohottaa maljansa). Nyt juon sinun onneksesi, Boord +Bratte, ja kiitän sinua sekä kaikkia uusia miehiäni. Te taistelitte +miehuullisesti minun edestäni Lookan luona ja suuri on teidän osanne +voitosta. + +BOORD BRATTE. Oli ensimmäinen kerta kun taistelin teidän johdollanne, +herra; mutta minä huomasin pian, että helppo on voittaa, kun teidän +kaltaisenne päällikkö ratsastaa sotarivin etupäässä. Paha vaan, että +surmasimme niin monta ja ajoimme toiset niin kauvas; nyt, pelkään minä, +kuluu pitkä aika, ennenkuin uudestaan uskaltavat käydä meitä vastaan. + +SKULE KUNINGAS. Odottakaamme kevääsen, niin kohtaamme heidät taasen. +Nyt istuu Knuutti jaarli pelastuneitten kanssa Tunsbergin vuorella, ja +Arnbjörn Juhonpoika kokoaa miehiä idästä päin Vikenissä; kun he pitävät +itsensä kylläksi väkevinä, antavat varmaankin itsestänsä tietoja. + +BOORD BRATTE. He eivät uskalla, suuren miestapon jälkeen Lookan luona. + +SKULE KUNINGAS. No, saakaamme sitte heidät viekkaudella ulos. + +MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, -- tehkää se, herra! + +BOORD BRATTE. Viekkautta on teillä runsaasti, Skule kuningas. +Vihollisenne eivät koskaan tiedä mistään, ennenkuin te olette heidän +niskoillansa, ja aina te olette siellä, jossa teitä vähemmin varrotaan. + +POOL FLIDA. Sen vuoksi Birkebeinit sanovat meitä Kevätketoiksi. + +SKULE KUNINGAS. Toiset sanovat Sudenketoiksi; mutta sen minä vannon, +että Birkebeinit, kun me tulevalla kertaa kohtaamme toisemme, +tunnustavat, että on vaikea nylkeä semmoisia susia. + +BOORD BRATTE. Heidän tahdollansa emme kohtaa toisiamme; -- saamme käydä +jahtia ympäri koko maan. + +SKULE KUNINGAS. Niin käymmekin. Ensin karkoitamme heidät Vikenistä ja +laskemme maan allemme täällä idässä, sitten keräämme laivoja ja menemme +niemen ympäri ja yhä edelleen Nidaroosiin saakka. + +BOORD BRATTE. Ja kun te sillä tavoin tulette Nidaroosiin, niin +arvelenpa ett'eivät ristiveljet kiellä teitä asettamasta Olavin arkkua +ulos keräjäkentälle, niinkuin syksyllä, kun teidät kuninkaaksi +julistettiin. + +SKULE KUNINGAS. Arkku on saatava ulos; minä tahdon kantaa kuninkaan +nimeä kaikissa kohdin lain mukaan. + +JATGEIR. Ja minä lupaan sepittää teille suuren kunniarunon, kun te +olette surmannut nukkuvan miehen. + + (Naurua miesten joukosta.) + +SKULE KUNINGAS. Nukkuvan miehen? + +JATGEIR. Ettekö tiedä, herra, että Hookon kuningasta sanotaan +"Uni-Hookoniksi", sen vuoksi että hän on ikäänkuin halvattuna siitä +saakka kun te saitte vallan. + +BOORD BRATTE. Hän makaa silmät kiinni, kerrotaan. Totta hän uneksii +vielä olevansa kuningas. + +SKULE KUNINGAS. Uneksikoon mitä tahansa; ei hän koskaan uneksi itseään +kuninkaanvaltaan. + +JATGEIR. Nukuttakaa hänet pitkään ja unelmattomaan yöhön, niin saan +ainetta runoon. + +MIEHET. Niin, niin, tehkää niinkuin runoniekka sanoo! + +SKULE KUNINGAS. Kun niin monta kunnon miestä neuvoo, mahtaa neuvo olla +hyvä; jätettäköön kuitenkin asia tällä erää. Mutta yhden lupauksen minä +teen; -- jokainen minun miehistäni periköön sen aseet ja sen puvun, +kullan ja hopean, jonka hän kaataa; ja jokainen saakoon sen arvon, +jonka hän on voittanut. Joka tappaa läänitysmiehen tulkoon itse +läänitysmieheksi; joka tappaa käskynhaltijan saakoon kaadetun viran; ja +kaikki ne, joilla ennestään on semmoisia kunnia-arvoja ja virkoja, +saavat jonkun muun kuninkaallisen palkinnon. + +MIEHET (hypähtävät ylös hurjasti riemuiten). Eläköön, eläköön Skule +kuningas! Johda meitä Birkebeiniä vastaan! + +BOORD BRATTE. Nyt voitte luottaa siihen, että voitatte joka tappelussa! + +POOL FLIDA. Minä tahdon Dagfinn Bonden osakseni; hänellä on oiva kalpa, +jota minä kauvan olen halunnut. + +BOORD BRATTE. Minä tahdon Boord Torsteininpojan rautapaidan; se pelasti +hänen henkensä Lookan luona, se kestää lyöntiä ja pistoja. + +JATGEIR. Ei, anna se mulle; mulle se paremmin sopii -- saat viisi +naulaa kultaa väliä. + +BOORD BRATTE. Mistä sinä aiot saada viisi naulaa kultaa, runoseppä? + +JATGEIR. Aion ottaa ne Gregorius Juhonpojalta, kun tulemme pohjoiseen. + +MIEHET (toinen toisiansa kuulematta). Ja minä tahdon -- minä tahdon -- +(muuta ei kuulu melusta) + +POOL FLIDA. Pois nyt, jokainen majapaikkaansa; muistakaa, että olette +kuninkaan huoneessa. + +MIEHET. Niin, niin, -- eläköön kuningas, eläköön Skule kuningas! + +SKULE KUNINGAS. Nyt levolle, hyvät miehet! Kauvan olemme tänä yönä +istuneet juomapöydässä. + +ERÄS SEURUELAINEN (joukon lähtiessä). Huomenna lyömme arpaa +Birkebeinien omaisuudesta. + +TOINEN. Sattumus määrätköön! + +MOMIAAT. Ei, ei! + +TOISET. Niin, niin! + +BOORD BRATTE. Nyt tappelevat sudenketot karhunnahasta. + +POOL FLIDA. Ja jäljestä päin kaatavat he karhun. + + (Kaikki menevät ulos taka-alalta.) + +SKULE KUNINGAS (odottaa siksi kuin miehet ovat menneet; hänen +kasvojensa kiinteät piirteet veltostuvat, hän vaipuu alas penkille). +Kuinka olen väsynyt, väsynyt kuolemaan saakka. Päivästä päivään seisoa +tuon joukon keskellä, katsella hymyilevin silmin, ikäänkuin +järkähtämättömästi luottaisin oikeuteeni ja voittoon ja onneen. Eikä +sitte ihmistä, jolle voisin puhua siitä, joka minua niin kipeästi +kalvaa. (Nousee ikäänkuin peljästyneenä.) Entäs Lookan tappelu! +Siinähän voitin! Hookon lähetti sotajoukkonsa minua vastaan; Jumalan +piti ratkaiseman kuninkaiden riidan, -- ja minä voitin, voitin niin +ett'ei ikinä siten ole Birkebeiniä voitettu! Kilvet olivat pystyssä +lumessa, mutta niiden takana ei ollut ketään; -- Birkebeinit pötkivät +metsään, lakeiden ja kankaitten ja mäkien yli, niin pitkälle kuin jalat +kannattivat. -- Uskomattomia tapahtui; Hookon voitettiin ja minä +voitin. Siinä voitossa on joku salainen kammo. Taivahan suuri Jumala, +eikö siis olekaan siellä ylähällä järkähtämätöntä lakia, jonka mukaan +kaikki tapahtuu? Siis ei _oikeudessa_ olekaan voittavata voimaa? +(hurjasti keskeyttäen) Minä olen sairas, minä olen sairas! -- Miks'ei +oikeus olisi minun puolellani? Eikö Jumala juuri ehkä tahdo itse +vakuuttaa sitä minulle, koska hän soi minulle voiton? (miettien.) +Mahdollisuus on yhtä suuri; -- ei rahtuakaan enemmän toisella kuin +toisellakaan puolen, ja kuitenkin -- (ravistaa päätänsä) kuitenkin +painuu vaaka Hookonin puolelle. Minulla on vihaa ja palavia himoja +heittää vaakakuppiini, mutta kuitenkin painuu se Hookonin puolelle. Jos +ajatus kuninkaan oikeudesta arvaamatta pistää päähän, niin on hän aina, +enkä minä koskaan todellinen kuningas. Jos minä pidän itseni oikeana, +niin pääsen minä siihen päätökseen erityisillä keinoilla, minun täytyy +rakentaa konstikas rakennus, älykäs teos, minun täytyy karkoittaa +muistot mielestäni, ja väkisin valloittaa usko. Ei ollut ennen näin. +Mikä on sitten tullut, joka on tehnyt minun niin epäileväksi? Sekö että +piispa poltti kirjeen? Ei, -- sen kautta tuli epätieto ijankaikkiseksi; +mutta ei suuremmaksi. Onko sitten Hookon viime aikana toimittanut +jonkun suuren kuninkaallisen työn? Ei, suurimmat työnsä toimitti hän +silloin, kuin vähimmin uskoin häneen, (istahtaa oikealle puolelle.) +Mitä se on? Haa, ihmeellistä; tulee ja häviää kuin virvatuli; +kielelläni hyppelee, ikäänkuin silloin kun on sanan kadottanut, eikä +voi sitä löytää, (hypähtää ylös.) Haa! Siinä se on! Ei --! Niin, niin! +siinä se on! -- "Norja on ollut _valtakunta_; se on tuleva kansaksi; +kaikkien pitää tuleman yhdeksi ja kaikkien pitää tietämän olevansa +yksi!" Sitten kun Hookon lausui nuo mielettömät sanat, seisoo hän aina +edessäni oikeana kuninkaana. -- (Tuijottaa tuskastuneena eteensä ja +kuiskaa:) Jos noissa ihmeellisissä sanoissa välkkyisi Jumalan kutsumus? +Jos Jumala olisi pitänyt ajatuksen tähän saakka ja nyt tahtoo kylvää +sen -- ja on valinnut Hookonin kylvömieheksi? + +POOL FLIDA (tulee sisään taka-alalta). Herra kuningas, minulla on +uutisia. + +SKULE KUNINGAS. Uutisia? + +POOL FLIDA. Eräs mies, joka tulee vuonon suulta, kertoo, että +Birkebeinit Tunsbergissä ovat laskeneet aluksensa vesille ja että +paljon miehiä on kokoontunut kaupunkiin viime päivinä. + +SKULE KUNINGAS. Hyvä, me tahdomme kohdata heitä! -- huomenna, taikka +niin. + +POOL FLIDA. Voisi niinkin käydä, herra, että Birkebeinit aikovat ensin +käydä meitä vastaan. + +SKULE KUNINGAS. Siksi ei heillä ole kylliksi aluksia, eikä väkeä. + +POOL FLIDA. Mutta Arnbjörn Juhonpoika kokoaa miehiä ja aluksia ympäri +Vikeniä. + +SKULE KUNINGAS. Sitä parempi; me voitamme heidät yhdessä, niinkuin +Lookan luona. + +POOL FLIDA. Herra, ei ole niin helppo voittaa Birkebeiniä kahta kertaa +perätysten. + +SKULE KUNINGAS. Miksikä ei? + +POOL FLIDA. Siksi, ett'ei Norjan tarina tiedä semmoista ennen +tapahtuneen. -- Eikö pidä lähettää vakoojia Hovedsaarelle? + +SKULE KUNINGAS. Ei tarvitse; yö on pimeä, ja sitä paitse sumuinen. + +POOL FLIDA. Niin, niin, kuningas sen paraiten tietää; mutta muistakaa, +herra, että kaikki ovat teitä vastaan täällä Vikenissä. Oslon +kaupunkilaiset vihaavat teitä, ja jos Birkebeinit tulevat, niin ne +yhtyvät heihin. + +SKULE KUNINGAS (elävästi). Pool Flida, eikö voisi ajatella, että minä +saisin Vikeniläiset puolelleni? + +POOL FLIDA (katsoo kummastuen häneen ja ravistaa päätänsä). Ei, herra, +ei sitä voi ajatella. + +SKULE KUNINGAS. Miksikä ei? + +POOL FLIDA. Sen vuoksi, että Tröndit ovat teidän puolellanne. + +SKULE KUNINGAS. Minä tahdon sekä Tröndit että Vikeniläiset puolelleni! + +POOL FLIDA. Ei, herra, se ei ole mahdollista. + +SKULE KUNINGAS. Ei voi ajatella; ei ole mahdollista! ja miksikä ei -- +miksikä ei? + +POOL FLIDA. Sen vuoksi, että Vikeniläinen on Vikeniläinen ja Tröndi on +Tröndi, ja sen vuoksi, ett'ei tarina muuta kerro, ja sen vuoksi että +niin on aina ollut. + +SKULE KUNINGAS. Niin, niin -- sinä olet oikeassa. Mene. + +POOL FLIDA. Eikö minun pidä lähettää vakoojia? + +SKULE KUNINGAS. Odota päivänkoittoon. (Pool Flida menee.) Norjan tarina +ei kerro semmoista; ei koskaan ole niin ollut. Pool Flida vastaa +minulle, niinkuin minä vastasin Hookonille. Onko siis asteita ylempänä +ja alempana? Onko Hookon sen verran minua ylempänä, kuin minä olen Pool +Flidaa ylempänä? Olisiko Hookon saanut näön nähdäkseen syntymättömiä +ajatuksia, enkä minä? Kuka oli Haarald Kaunotukan tasalla, silloin kuin +eri kuningas vallitsi joka niemellä, ja hän lausui: nyt he kaatukoot, +tästä lähin olkoon vaan yksi. Hän hävitti vanhan tarinan ja perusti +uuden, (vaikenee; kävelee miettien edes takaisin; sitten seisahtuu.) +Voiko mies ottaa Jumalan kutsumuksen toiselta, niin kuin hän voi ottaa +aseet ja kullat kaadetulta viholliseltaan? Voiko kuninkaan-alku ottaa +kuninkaan tehtävän päällensä, samoin kuin hän voi pukea itsensä +kuninkaan viittaan? Voiko tammi, joka kaadetaan laivapuuksi, voiko se +lausua: minä tahdon olla laivan masto, minä tahdon ottaa hongan +tehtävän, osottaa suorana ja loistavana ylöspäin, kantaa kultaista +viiriä latvassani, seisoa valkoisin, tuulen pullistamin purjein +auringon paisteessa ja näkyä kansalle kaukaa, etäältä? -- Ei, ei, +raskas oksainen tammipuu, sinun paikkas on laivan anturassa; siellä +sinun tulee virua ja olla hyödyllinen, hiljaisena ja päivän +näkymättömänä; sinun pitää estämän laivaa kaatumasta myrskyssä; maston +kultaisine viirineen ja pullistuneine purjeineen pitää viemän sitä +eteenpäin uutta, outoa kohti, vieraita rantoja, tulevata tarinaa kohti! +(äkisti.) Sitten kun Hookon lausui suuren kuninkaan-ajatuksensa, en näe +muuta ajatusta maailmassa kuin sen ainoan. Joll'en voi sitä ottaa ja +tehdä sitä todeksi, niin en näe ajatusta, jonka edestä voisi taistella. +(Miettien.) Ja enhöhän sitä voisi? Joll'en voisi, miksi minä sitten +rakastan Hookonin ajatusta? + +JATGEIR (tulee sisään taka-alalta). Suokaa anteeksi, herra kuningas, +että tulen -- + +SKULE KUNINGAS. Hyvä että tulet, runoniekka! + +JATGEIR. Minä kuulin kaupunkilaisten majapaikassa puhuvan +salaperäisesti, että -- + +SKULE KUNINGAS. Jätä se tuonnemmaksi. Sano minulle, runoilija, oletko +sinä, joka olet lavealti kulkenut vieraissa maissa, oletko sinä koskaan +nähnyt vaimon rakastavan vierasta lasta? Ei ainoastaan siitä pitävän, +-- sitä en tarkoita; vaan rakastavan, rakastavan sielun hellimmällä +rakkaudella? + +JATGEIR. Niin tekevät vaan ne vaimot, joilla ei ole omia lapsia +rakastaa. + +SKULE KUNINGAS. Vaan ne vaimot --? + +JATGEIR. Ja varsinkin ne vaimot, jotka itse ovat hedelmättömät. + +SKULE KUNINGAS. Varsinkin hedelmättömät --? He rakastavat toisten +lapsia hellimmällä rakkaudellaan? + +JATGEIR. Niin tapahtuu usein. + +SKULE KUNINGAS. Eikö myös joskus tapahdu, että semmoinen hedelmätön +tappaa toisen vaimon lapsen, sen vuoksi että hänellä itsellä ei ole +lasta? + +JATGEIR. Kyllä kai; mutta silloin hän ei menettele viisaasti. + +SKULE KUNINGAS. Viisaasti? + +JATGEIR. Niin, sillä hän antaa surun lahjan sille, jonka lapsen hän +tappaa. + +SKULE KUNINGAS. Pidätkö sinä surun lahjaa niin suurena? + +JATGEIR. Pidän, herra. + +SKULE KUNINGAS (katsoo häneen tarkasti). Sinussa on ikään kuin kaksi +miestä, islantilainen. Kun istut sotilasten iloisessa seurassa, käärit +sinä joka ajatuksen nuttuun ja viittaan; kun on yksin kanssasi, olet +sinä joskus niiden kaltainen, joiden joukosta tekee mieli valitsemaan +ystävänsä. Mistä se tulee? + +JATGEIR. Kun te menette uimaan virtaan, herra, niin te ette riisu +päältänne siinä, missä kirkkoväki kulkee ohitse, vaan etsitte +itsellenne salaisen suojan. + +SKULE KUNINGAS. Niin tietysti. + +JATGEIR. Minulla on sielun kainous; sen vuoksi en riisu päältäni, kun +on monta huoneessa. + +SKULE KUNINGAS. Hm. (lyhyt hiljaisuus). Sano, Jatgeir, kuinka sinusta +tuli runoilija? Keneltä opit runotaidon? + +JATGEIR. Ei runo-taitoa opita, herra. + +SKULE KUNINGAS. Eikö opita? Miten se sitte kävi? + +JATGEIR. Minä sain surunlahjan ja silloin olin runoilija. + +SKULE KUNINGAS. Surunlahjaa siis runoilija tarvitsee. + +JATGEIR. Minä tarvitsin surunlahjan; toisia voi olla, jotka tarvitsevat +uskoa, taikka iloa -- taikka epäilystä -- + +SKULE KUNINGAS. Epäilystäkin? + +JATGEIR. Niin; mutta silloin tulee epäilevän olla vahva ja raitis. + +SKULE KUNINGAS. Ketä sanot epäraittiiksi epäilijäksi? + +JATGEIR. Sitä, joka epäilee omaa epäilystänsä. + +SKULE KUNINGAS (pitkään). Se on mielestäni kuolema. + +JATGEIR. Vielä pahempi; se on pimeänhämärä. + +SKULE KUNINGAS (reippaasti, ikäänkuin ravistaen ajatukset päältänsä). +Missä ovat aseeni! Minä tahdon taistella ja toimia -- enkä ajatella. +Mitä tahdoit ilmoittaa, tullessasi? + +JATGEIR. Tahdoin ilmoittaa, mitä huomasin majapaikassa. Kaupunkilaiset +puhuvat salaa keskenänsä; neuvovat pilkallisesti ja kysyvät, tiedämmekö +tarkkaan, että Hookon kuningas on lännessä; he iloitsevat jostakin. + +SKULE KUNINGAS. Ne ovat Vikeniläisiä ja Vikeniläiset ovat minua +vastaan. + +JATGEIR. He tekevät pilkkaa siitä, ett'ei Olavi kuninkaan pyhää arkkua +voitu nostaa ulos keräjäkentälle, kun teidät kuninkaaksi julistettiin; +sanovat sen pahaksi enteeksi. + +SKULE KUNINGAS. Kun ensi kerran tulen Nidaroosiin on arkku saatava +ulos; se on seisova paljaan taivaan alla, jos minun täytyisikin ruhtoa +murskaksi Olavin kirkko ja laventaa keräjäkenttä yli tontin, jolla se +oli! + +JATGEIR. Mahtava teko tuo; mutta minä sepitän siitä runon, yhtä +mahtavan kuin tekonne. + +SKULE KUNINGAS. Onko sinulla varalla monta sepittämätöntä runoa, +Jatgeir? + +JATGEIR. Ei, mutta monta syntymätöntä; ne sikiävät toinen toisensa +jälkeen, saavat hengen ja syntyvät. + +SKULE KUNINGAS. Ja jos minä, joka olen kuningas, ja jolla on valta, +surmauttaisin sinut, kuolisivatko sinun kanssasi kaikki ne +syntymättömät runoilija-ajatukset, joita kannat sisässäsi? + +JATGEIR. Herra, suuri synti on surmata sorea ajatus. + +SKULE KUNINGAS. Minä en kysy, onko se synti; minä kysyn onko se +_mahdollista!_ + +JATGEIR. En tiedä. + +SKULE KUNINGAS. Onko sinulla koskaan ollut toinen runoilija ystävänä, +ja onko hän koskaan kuvaillut sinulle suurta, ihanaa runoelmaa, jonka +hän aikoi sepittää? + +JATGEIR. On herra. + +SKULE KUNINGAS. Etkö sinä toivonut voivasi tappaa häntä ottaaksesi +hänen mietteensä ja sepittääksesi runoelman itse? + +JATGEIR. Herra, en ole hedelmätön; minulla on omia lapsia; minä en ole +pakoitettu rakastamaan toisten. (Menee). + +SKULE KUNINGAS (lyhyen hiljaisuuden jälkeen). Islantilainen on todella +runoilija. Hän lausuu tietämättänsä Jumalan syvimmän totuuden. -- +_Minä_ olen niinkuin hedelmätön vaimo. Sen vuoksi rakastan Hookonin +kuninkaallista ajatusta, rakastan sitä sieluni hellimmällä rakkaudella. +Oi, jospa voisinkin sen omakseni saada! Se kuolisi käsiini. Mikä on +parempi, ettäkö se kuolee minun käsiini, taikka kasvaa isoksi hänen +hoidossaan? Saako sieluni rauhaa, jos se tapahtuu? Voinko siitä luopua? +Voinko katsella, kuinka Hookon perustaa itselleen semmoisen +jälkimaineen! -- Kuinka kuollutta ja tyhjää on sisässäni, -- ja +ympärilläni! Ei yhtäkään ystävää --; Islantilainen! (menee ovelle ja +huutaa ulospäin:) Onko runoniekka mennyt kuninkaankartanosta? + +SEURUELAINEN (ulkona). Ei, herra, hän seisoo etusuojassa puhutellen +vahtia. + +SKULE KUNINGAS. No, käske hänet sisään! (käy pöydän luokse; hetkisen +päästä tulee Jatgeir). En saa unta, Jatgeir; suuret kuninkaalliset +ajatukset, näet, pitävät minua valveilla. + +JATGEIR. Kuninkaan ajatukset ovat samoin kuin runoilijan, näen mä. Ne +lentävät korkeimmalle ja kasvavat paraiten, kun hiljaisuus ja yö on +ympärillä. + +SKULE KUNINGAS. Onko runoilijankin niin? + +JATGEIR. On, herra; ei ainoakaan runo synny päivän valossa; sen voi +kirjoittaa auringon paisteessa; mutta se sepittyy hiljaisina yöhetkinä. + +SKULE KUNINGAS. Kuka sinulle antoi surun lahjan, Jatgeir? + +JATGEIR. Se, jota rakastin. + +SKULE KUNINGAS. Hän kuoli siis? + +JATGEIR. Ei, hän petti minut. + +SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sinä runoilijaksi. + +JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi. + +SKULE KUNINGAS (tarttuu häntä käsivarteen). Minkä lahjan minä tarvitsen +tullakseni kuninkaaksi? + +JATGEIR. Ette suinkaan epäilyksen; sillä silloin te ette kysyisi noin. + +SKULE KUNINGAS. Minkä lahjan tarvitsen? + +JATGEIR. Herra, olettehan te kuningas. + +SKULE KUNINGAS. Uskotko sinä joka hetki varmaan olevasi runoilija. + +JATGEIR (katsoo häneen hetken hiljaisena ja kysyy): Oletteko koskaan +rakastanut? + +SKULE KUNINGAS. Olen kerran, -- palavasti, ihanasti ja rikoksellisesti. + +JATGEIR. Teillä on vaimo. + +SKULE KUNINGAS. Hänen otin, että hän synnyttäisi minulle poikia. + +JATGEIR. Mutta teillä on tytär, herra, -- suloinen ja ihana tytär. + +SKULE KUNINGAS. Jos tyttäreni olisi poika, niin en kysyisi, mitä lahjaa +tarvitsen, (äkkiä:) Minulla täytyy olla joku luonani, joka minua +tottelee itse mitään tahtomatta, -- joka järkähtämättömästi uskoo +minuun, joka liittäytyy minuun hyvässä ja pahassa, joka elää ainoastaan +valaistaksensa ja lämmittääksensä minun elämääni, jonka täytyy kuolla, +jos minä kaadun. Neuvo minua, Jatgeir runoilija! + +JATGEIR. Ostakaa koira, herra. + +SKULE KUNINGAS. Eikö ihminen riittäisi? + +JATGEIR. Semmoista ihmistä saatte kauan etsiä. + +SKULE KUNINGAS (Äkisti). Tahdotko _sinä_, Jatgeir, olla se ihminen? +Tahdotko olla poikani! Sinä saat Norjan kruunun perinnöksi, -- sinä +saat maan ja valtakunnan, jos tahdot olla minun poikanani, elää minun +elämäni työn eteen ja uskoa minuun! + +JATGEIR. Ja mikä takaus tulisi minun antaa, ett'en teeskentele --? + +SKULE KUNINGAS. Jätä sikseen elämäsi kutsumus; elä koskaan enää +runoile, niin minä luotan sinuun! + +JATGEIR. Ei, herra, -- sillä olisi kruunu liian kalliisti ostettu. + +SKULE KUNINGAS. Mieti asiata! Suurempi on olla kuningas kuin runoilija! + +JATGEIR. Ei aina. + +SKULE KUNINGAS. Sinä uhraat ainoastaan syntymättömät runoelmasi! + +JATGEIR. Syntymättömät runoelmat ovat aina ihanimmat. + +SKULE KUNINGAS. Mutta minulla täytyy -- minulla täytyy olla ihminen, +joka voi uskoa minuun! Yksi ainoa! Minä sen tunnen, että -- jos minulla +se on, niin olen pelastettu! + +JATGEIR. Uskokaa itseenne, niin olette pelastettu! + +POOL FLIDA (tulee kiireesti). Skule kuningas, puolustakaa itseänne nyt! +Hookon Hookoninpoika on Elgjarnäsillä koko laivastoinensa! + +SKULE KUNINGAS. Elgjarnäsillä --! Silloin hän ei ole kaukana. + +JATGEIR. Nyt teräkseen ja aseihin! Jos tässä kaatuu miehiä tän' yönä, +olen minä mielelläni ensimmäinen, joka kaatuu teidän edestänne! + +SKULE KUNINGAS. Sinä, joka et tahtonut elää minun edestäni. + +JATGEIR. Mies voi kuolla toisen elämän työn edestä; mutta jos hän jää +elämään, niin eläköön omansa edestä. + + (Menee.) + +POOL FLIDA (levottomasti). Mitä käskette tekemään, herra? Birkebeinit +voivat tunnissa olla Oslossa! + +SKULE KUNINGAS. Paras olisi, jos voisimme matkustaa pyhän Tuomas +Becketin haudalle; hän on pelastanut niin monen murheellisen ja +katuvaisen sielun. + +POOL FLIDA (kovemmin). Herra, elkää nyt puhuko hurjasti! Birkebeinit +ovat niskoillamme, sanon minä! + +SKULE KUNINGAS. Anna avata kaikki kirkot, että voimme niihin paeta ja +saada turvan. + +POOL FLIDA, Te voitte lyödä kaikki vihollisenne yhdellä iskulla, ja +tahdotte paeta kirkkoihin! + +SKULE KUNINGAS. Niin, niin pitäkää kaikki kirkot auki. + +POOL FLIDA. Olkaa siitä varma, Hookon rikkoo kirkkorauhan, kun on +tekemistä kevätkettojen kanssa. + +SKULE KUNINGAS. Sitä hän ei tee; Jumala häntä varjelee semmoisesta +rikoksesta; -- Jumala varjelee aina Hookonia. + +POOL FLIDA (tuskallisena ja syvästi suuttuen). Sen, joka nyt kuulisi +teidän puhuvan, täytyisi kysyä: kuka on kuningas tässä maassa? + +SKULE KUNINGAS (hymyillen surumielisesti). Niin, Pool Flida, se on se +suuri kysymys: _kuka_ on kuningas tässä maassa? + +POOL FLIDA (rukoillen). Sielunne on sairas tänä yönä, herra; suokaa +minun toimia teidän puolestanne. + +SKULE KUNINGAS. Niin, niin, tee se. + +POOL FLIDA (mennessään). Ensin tahdon särkeä kaikki sillat. + +SKULE KUNINGAS. Mieletön mies! seiso! -- Särkeä kaikki sillat! Tiedätkö +mitä se on? Minä olen sitä kokenut; -- kavahda sitä! + +POOL FLIDA. Mitä sitte tahdotte, herra? + +SKULE KUNINGAS. Minä tahdon puhutella Hookonia. + +POOL FLIDA. Hän on teille vastaava miekan kielellä! + +SKULE KUNINGAS. Mene, mene! -- sitten saat tietää tahtoni. + +POOL FLIDA. Joka silmänräpäys on kallis! (tarttuu hänen käteensä). +Skule kuningas, särkekäämme kaikki sillat, tapelkaamme kuin sudet ja +luottakaamme taivaasen! + +SKULE KUNINGAS (matalalla äänellä). Taivas ei luota minuun; enkä +minäkään uskalla luottaa taivaasen. + +POOL FLIDA. Lyhyeksi tuli sudenkettojen tarina (menee ulos +taka-alalta). + +SKULE KUNINGAS. Minä hallitsen satoja älykkäitä päitä, tuhansia +aseellisia käsivarsia; mutta en ainoatakaan rakastavaa, uskollista +sydäntä. Se on kuninkaallinen köyhyys, se; ei enempää, eikä vähempää. + +BOORD BRATTE (taka-alalta). Ulkona on kaukaa tulleita, jotka pyytävät +teitä puhutella, herra. + +SKULE KUNINGAS. Ketä ne ovat? + +BOORD BRATTE. Vaimo ja pappi. + +SKULE KUNINGAS. Antakaa vaimon ja papin tulla. + + (Boord menee; Skule kuningas istuu miettien oikealle; vähän + päästä tulee murhevaatteihin puettu vaimo sisään; hän on + puettu pitkään kaapuun, päähineesen ja tiheään huntuun, joka + peittää kasvot; pappi seuraa häntä ja jää ovelle seisomaan). + +SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet? + +VAIMO. Muuan, jota olet rakastanut. + +SKULE KUNINGAS (ravistaa päätään). Ei ole ketään, joka muistaa +semmoista. Kuka olet, kysyn minä? + +VAIMO. Muuan, joka sinua rakastaa. + +SKULE KUNINGAS. Silloin sinä varmaan olet kuolleiden joukkoa. + +VAIMO (lähestyy ja lausuu hiljaa ja sydämmellisesti): Skule +Boordinpoika! + +SKULE KUNINGAS (nousee huudahtaen). Ingeborg! + +INGEBORG, Tunnetko minut nyt, Skule! + +SKULE KUNINGAS. Ingeborg -- Ingeborg! + +INGEBORG. Oo, suo minun katsoa sinuun, -- katsoa sinuun kauvan, kauvan! +(tarttuu hänen käsiinsä, hiljaa.) Sinä ihana, rakastettu, kavala mies! + +SKULE KUNINGAS. Pane pois huntu; katso minuun niillä silmillä, jotka +kerran olivat kirkkaat ja siniset kuin taivas. + +INGEBORG. Ne silmät ovat olleet sateinen taivas kaksikymmentä vuotta; +sinä et niitä enää tuntisi, etkä saa niitä enää koskaan nähdä. + +SKULE KUNINGAS. Mutta äänesi on raitis ja suloinen ja nuori, niinkuin +silloin! + +INGEBORG. Olen sitä käyttänyt ainoastaan kuiskatakseni sinun nimeäsi, +painaakseni sinun suuruutesi nuoreen sydämmeen ja rukoillakseni +syntisten Jumalalta armoa meille molemmille, jotka olemme rakastaneet +rikoksellisesti. + +SKULE KUNINGAS. Niinkö olet sinä tehnyt? + +INGEBORG. Olen ollut hiljaa, kun en puhunut rakkauden sanoja sinusta; +-- sen vuoksi on ääneni pysynyt raittiina ja suloisena ja nuorena. + +SKULE KUNINGAS. Siitä on kulunut kokonainen elämä. Jokaisen kauniin +muiston siltä ajalta olen menettänyt ja unohtanut -- + +INGEBORG. Se oli oikeutesi. + +SKULE KUNINGAS. Ja sillä aikaa olet sinä, Ingeborg, sinä hellä, +uskollinen vaimo, istunut kaukana pohjassa, jäisessä yksinäisyydessä ja +koonnut ja pannut talteen! + +INGEBORG. Se oli minun onneni. + +SKULE KUNINGAS. Sinut olen voinut jättää, voittaakseni valtaa ja +rikkautta! Jos sinä olisit seisonut vaimona rinnallani, olisi minun +ollut helpompi tulla kuninkaaksi. + +INGEBORG. Jumala on ollut hyvä minulle, niin ett'ei niin ole +tapahtunut. Semmoinen luonto kuin minun tarvitsi suuren rikoksen +herätäksensä katumukseen ja parannukseen. + +SKULE KUNINGAS. Ja nyt sinä tulet --? + +INGEBORG. Antero Skjaldarbandin leskenä. + +SKULE KUNINGAS. Isäntäsi on kuollut! + +INGEBORG. Paluumatkalla Jerusalemista. + +SKULE KUNINGAS. Hän on siis sovittanut Vegardin murhan. + +INGEBORG. Sen vuoksi ei jalo isäntäni ristiä ottanut. + +SKULE KUNINGAS. Eikö sen vuoksi? + +INGEBORG. Ei; minun rikokseni hän otti vahvoille, armaille +olkapäilleen; sitä hän läksi pesemään Jordanin virrassa; sen vuoksi hän +verensä vuodatti. + +SKULE KUNINGAS (hiljaisesti). Hän on tietänyt kaikki? + +INGEBORG. Ensi hetkestä saakka. Nikolaus piispa on sen myös tietänyt; +sillä hänelle minä ripitin; ja oli vieläkin yksi, joka oli saanut sen +tietää, vaikka minulle on selittämätöntä millä tavoin. + +SKULE KUNINGAS. Kuka? + +INGEBORG. Vegard Væradal. + +SKULE KUNINGAS. Vegard! + +INGEBORG. Hän kuiskasi pilkallisen sanan minusta isäntäni korvaan; +silloin veti Antero Skjaldarband kalpansa ja surmasi hänet paikalla. + +SKULE KUNINGAS. Hän puollusti sitä, jonka minä petin ja unohdin. -- Ja +miksi minua nyt etsit? + +INGEBORG. Sinulle uhratakseni viimeisen. + +SKULE KUNINGAS. Mitä tarkoitat? + +INGEBORG (osottaa pappia, joka seisoo ovella). Katso häntä! -- Pietari, +poikani, lähesty! + +SKULE KUNINGAS. Sinun poikasi --! + +INGEBORG. Ja sinun, Skule kuningas! + +SKULE KUNINGAS (puoleksi hurjistuneena). Ingeborg! + +PIETARI (lähestyy vienosti liikutettuna ja heittäytyy polvilleen Skulen +eteen). + +INGEBORG. Ota hänet! Hän on ollut elämäni valo ja lohdutus +kaksikymmentä vuotta; -- nyt olet sinä Norjan kuningas; kuninkaan pojan +täytyy päästä perintöönsä; minulla ei ole enää oikeutta häneen. + +SKULE KUNINGAS (nostaa hänet ylös hurjalla riemulla). Ylös +sydämmelleni, sinä, jota niin palavasti olen ikävöinyt! (Likistää häntä +syliinsä, päästää hänet taasen, katselee häntä ja syleilee häntä +uudestaan). Poikani! poikani! Minulla on poika! Ha, ha, ha; kuka voi +nyt minua vastustaa? (Menee Ingeborgin luokse ja tarttuu hänen +käteensä). Ja sinä, sinä annat hänet minulle. Ingeborg! Sinä et +peruuta, sanaasi? Annathan hänet minulle? + +INGEBORG. Raskas on uhri, ja tuskin olisin sen voinut tehdä, ell'ei +Nikolaus piispa olisi lähettänyt häntä luokseni tuomaan kirjettä ja +sanomaa Antero Skjaldarbandin kuolemasta. Piispa, hän määräsi minulle +raskaan uhrin rikokseni sovitukseksi. + +SKULE KUNINGAS. Siis on rikos sovitettu; ja tästä lähin on hän +yksistään minun omani; eikö niin, yksistään minun? + +INGEBORG. Niin; mutta yhden lupauksen sinulta vaadin. + +SKULE KUNINGAS. Taivas ja maa, vaadi, mitä tahdot: + +INGEBORG. Hän on puhdas kuin Jumalan karitsa, nyt kun hänet lasken +käsiisi. Vaarallinen on tie, joka johtaa kuninkaan istuimelle; elä anna +hänen sielunsa turmeltua. Kuule sinä, Skule kuningas, elä anna lapseni +sielun turmeltua! + +SKULE KUNINGAS. Sen lupaan ja vannon! + +INGEBORG (tarttuu hänen käteensä). Heti kun huomaat hänen sielunsa +turmeltuvan, niin anna hänelle ennen kuolema! + +SKULE KUNINGAS. Ennen kuolema. Sen lupaan ja vannon! + +INGEBORG. Nyt palajan turvallisena pohjaan, Hoologalantiin. + +SKULE KUNINGAS. Niin, sinä voit turvallisena palata. + +INGEBORG. Siellä tahdon katua ja rukoilla, siksi kuin herra minua +kutsuu. Ja kun tapaamme toisemme Jumalan edessä, niin tulee hän +puhtaana ja syyttömänä äitinsä luokse! + +SKULE KUNINGAS. Puhtaana ja syyttömänä! (kääntyy Pietariin.) Anna minun +katsoa sinua! Niin, minä näen äitisi ja omien kasvojeni piirteet; sinä +se olet, jota niin kipeästi olen ikävöinyt. + +PIETARI. Isäni, suuri, jalo isäni; suokaa minun elää ja taistella +teidän edestänne! Suokaa teidän asianne olla minunkin omani, ja olkoon +sitten asianne mikä tahansa, -- minä tiedän kuitenkin, että taistelen +oikeuden edestä! + +SKULE KUNINGAS (ilohuudolla.) Sinä uskot minuun! Sinä uskot minuun! + +PIETARI. Järkähtämättömästi. + +SKULE KUNINGAS. Siis on kaikki hyvin; siis olen todella pelastettu! +Kuule, laske pois papinkaapu; arkkipiispa irroittaa sinut +kirkkolupauksestasi; kuninkaan pojan tulee kalpaa kantaa, käydä +seisahtumatta edelleen valtaan ja kunniaan. + +PIETARI. Teidän seurassanne, korkea isäni! Yhdessä me käymme! + +SKULE KUNINGAS (likistää häntä rintaansa). Niin, yhdessä, me kaksi +vaan! + +INGEBORG (itsekseen). Rakastaa, uhrata kaikki ja tulla unohdetuksi, se +oli minun tarinani. (Menee hiljaa ulos taka-alalta). + +SKULE KUNINGAS. Suuri kuninkaan tyo on nyt Norjassa tehtävä! Pietari, +minun poikani, kuule! Koko kansan tahdomme herättää ja koota yhdeksi; +Vikeniläinen ja Tröndi, Hoologolannin mies ja Agdelainen, Ylämaan ja +Sognin miehien, kaikkien pitää oleman _yksi_ suuri suku, -- arvaathan +kuinka silloin maa vahvistuu. + +PIETARI. Mikä suuri ja huimaava ajatus _se_ on -! + +SKULE KUNINGAS. Käsitätkö sen? + +PIETARI. Käsitän - käsitän! -- Selvästi --! + +SKULE KUNINGAS. Ja uskotko siihen? + +PIETARI. Uskon, uskon; sillä minä uskon teihin! + +SKULE KUNINGAS (hurjasti). Hookonin Hookoninpojan täytyy kaatua! + +PIETARI. Kun te sen tahdotte, niin on oikein, että hän kaatuu. + +SKULE KUNINGAS. Se maksaa verta; mutta ei auta. + +PIETARI. Ei se veri ole kadotettu, joka vuotaa teidän asianne hyväksi. + +SKULE KUNINGAS. Sinun olkoon kaikki valta, kun saan valtakunnan +perustetuksi. Sinä olet istuva kuninkaan istuimella, kultavanne +otsalla, purpuraviitta valuen väljänä hartioiltasi; joka mies maassa on +kumartava sinua -- (torven ääniä kuuluu kaukaa.) Haa! mikä se on! +(huutaen). Birkebeinien sotajoukko! Mitä Pool Flida sanoi --? (rientää +taka-alalle). + +POOL FLIDA (tulee sisään ja huutaa). Nyt On hetki tullut, Skule +kuningas! + +SKULE KUNINGAS (hurjistuneena). Birkebeinit! Hookon kuninkaan +sotajoukko! Missä ne ovat? + +POOL FLIDA. Ne tulla vilistävät tuhansittain alas Ekebergiä. + +SKULE KUNINGAS. Käskekää aseihin! käskekää, käskekää! Neuvokaa; missä +käymme heitä vastaan? + +POOL FLIDA. Kaikki kirkot ovat avoinna meille. + +SKULE KUNINGAS. Birkebeiniä kysyn minä --! + +POOL FLIDA. Heille ovat kaikki sillat avoinna. + +SKULE KUNINGAS. Onnetoin mies, mitä olet tehnyt? + +POOL FLIDA. Kuullut kuninkaani käskyä. + +SKULE KUNINGAS. Poikani! Poikani! Minä onnetoin; minä olen menettänyt +kuningaskuntasi! + +PIETARI. Ei, te olette voittava. Niin suuri kuninkaan ajatus ei kuole! + +SKULE KUNINGAS. Vaiti, vaiti! (torvenääniä ja huutoja lähemmältä.) +Ratsaille; aseihin! Tässä kysytään enempää kuin miehen elämää ja +kuolemaa! (Rientää ulos taka-alalta; toiset seuraavat jäljestä). + + * * * * * + +Katu Oslon kaupungissa. + +(Matalia puurakennuksia kuistineen molemmin puolin. Taka-alalla P. +Hallvardin kirkkomaa, jota ympäröi korkea portitettu muuri. Vasemmalla, +muurin päässä näkyy kirkko, jonka pääovi on avoinna. On vielä yö; vähän +päästä alkaa päivä koittaa. Hätäkello soi; kaukaa oikealta kuuluu +etäisiä sotahuutoja ja sekaista melua.) + +SKULE KUNINKAAN TORVEN PUHALTAJA. (Tulee oikealta, puhaltaa torveen ja +huutaa). Aseihin! aseihin kaikki Skule kuninkaan miehet! (puhaltaa +jälleen ja käy edelleen; hetken päästä kuuluu hän huutavan +lähimmäisellä kadulla). + +VAIMO (tulee ulos erään huoneen ovelle oikealle). Suuri armollinen +Jumala, mikä nyt on? + +KAUPUNKILAINEN (joka on vaan puoleksi puettuna astunut alas huoneesta +toisella puolen katua). Birkebeinit ovat kaupungissa! Nyt saa Skule +palkan kaikista pahoista teoistaan. + +ERÄS SKULEN MIES (tulee muutamien toisten kanssa, kantaen kaapuja ja +aseita käsivarsillaan, syrjäkadulta vasemmalta). Missä ovat +Birkebeinit? + +TOINEN SKULEN MIES (eräästä huoneesta oikealla). En tiedä! + +EENSIMMÄINEN. Hys! Kuulkaa! -- He ovat varmaan Geitesillalla. + +TOINEN. Siis alas Geitesillalle! (Kaikki rientävät ulos oikealle, eräs +kaupunkilainen tulee juosten samalta haaralta.) + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Hei, naapuri, mistäs tulette? + +TOINEN KAUPUNKILAINEN. Loojoelta; siellä on paha meteli. + +VAIMO. Pyhä Olavi ja Pyhä Hallvard! Ovatko ne Birkebeiniä, vai ketä? + +TOINEN KAUPUNKILAINEN. Birkebeiniä aivan varmaan; Hookon kuningas on +muassa; koko laivasto laskee laitureille; mutta itse hän kävi maalle +paraimpine miehineen Ekebergin niityllä. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Nyt hän kostaa miestapon Lookan luona! + +TOINEN KAUPUNKILAINEN. Luottakaa siihen! + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Kas tuossa, -- Siinä jo pakenevat +Kevätketot! + + (Joukko Skulen miehiä rientää paeten sisään oikealta). + +ERÄS MIEHISTÄ. Sisään kirkkoon! Ei kukaan kestä Birkebeiniä vastaan, +niin ne ovat rajuja tänä yönä! (Joukko rientää sisään kirkkoon, jonka +oven sulkevat sisäpuolelta). + +TOINEN KAUPUNKILAINEN (katsoo oikealle). Tuolla näkyy lippu kaukana +kadun päässä, se mahtaa olla Hookon kuninkaan. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Katsokaa, kuinka Kevätketot pakenevat! + + (Uusi joukko tulee esiin oikealta). + +ERÄS JOUKOSTA. Pelastakaamme itsemme kirkkoon ja rukoilkaamme armoa, +(rientävät porttia vastaan). + +USEAT KEVÄTKETOT. Se on suljettu; se on suljettu. + +ENSIMMÄINEN. Mennään sitten ylös Martestokkelle. + +TOINEN. Missä Skule kuningas on? + +ENSIMMÄINEN. En tiedä. Pois, tuolla näkyy Birkebeinien lippu! + + (Pakenevat kirkon sivutse ulos vasemmalle). + +HOOKON (tulee oikealta, hänen lipunkantajansa, Gregorius Juhonpoika, +Dagfinn Bonde ynnä useita muita miehiä seurassa). + +DAGFINN BONDE. Kuulkaa sotahuutoa! Skule järjestää miehiänsä +kirkkotarhan takana. + +VANHA KAUPUNKILAINEN (huutaa huoneensa etukäytävästä Hookonille). Olkaa +varoillanne, hyvä herra; Sudenketot ovat vihoissaan, nyt he taistelevat +henkensä edestä. + +HOOKON. Sinäkö se olet, vanha Guthurm Erlandin poika? Sinä olet +taistellut sekä isäni että isoisäni puolella. + +KAUPUNKILAINEN. Jumala suokoon, että voisin taistella teidänkin +puolellanne. + +HOOKON. Sinä olet siksi liian vanha, eikä tarvetta ole; miehiä tulee +ympärilleni joka taholta. + +DAGFINN BONDE (osottaa muurin yli oikealle). Tuolla tulee herttuan +lippu! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Herttua itse! Hän istuu valkoisella ratsullaan. + +DAGFINN BONDE. Estäkäämme hänet pääsemästä ulos tämän portin kautta! + +HOOKON. Puhalla, puhalla! (Torvensoittaja puhaltaa). Paremmin puhalsit, +koiran penikka, kun puhalsit rahan edestä Bergenin sillalla! + + (Torvensoittaja puhaltaa uudestaan, mutta kovemmin kuin ensin; + paljo miehiä yhtyy joukkoon.) + +ERÄS KEVÄTKETTO (oikealta, paeten kirkkoa kohti; yksi Birkebeini ajaa +häntä takaa.) Säästä henkeni! Säästä henkeni! + +BIRKEBEINI. En vaikka istuisit alttarilla! (lyö hänet maahan). Sinulla +näkyy olevan kallis viitta; sitä voin käyttää. (Aikoo ottaa viitan, +kirkaisee kovasti ja heittää miekan kädestään.) Herra kuningas! En lyö +enää iskuakaan teidän puolellanne! + +DAGFINN BONDE. Ja niin sanot tämmöisellä hetkellä. + +BIRKEBEINI. En iskuakaan enää! + +DAGFINN BONDE (lyö hänet maahan). No, nyt et enää tarvitsekaan! + +BIRKEBEINI (osottaen kuollutta Kevätkettoa). Minä tarkoitin, että olin +kylläksi tehnyt, kun tapoin oman veljeni (kuolee). + +HOOKON. Hänen veljensä! + +DAGFINN BONDE. Mitä! (lähestyy Kevätketon ruumista). + +HOOKON. Onko se totta? + +DAGFINN BONDE. Totta on. + +HOOKON (liikutettuna). Tästä näkyy paraiten, mitä sotaa käydään. Veli +veljeä vastaan, isä poikaa vastaan; -- Jumalani, kaikkivaltiaan kautta, +tästä on loppu tehtävä! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Tuolla tulee herttua täydessä tappelussa Knuutti +jaarlin joukon kanssa. + +DAGFINN BONDE. Sulkekaa häneltä portti, kuninkaan miehet! + + (Muurin sisäpuolella tulevat tappelevat näkyviin. Kevätketot + raivaavat itselleen tietä vasemmalle, ajaen Birkebeinit askel + askeleelta taapäin. Skule kuningas ratsastaa valkoisella + sotahevosellaan, paljastettu kalpa kädessä. Pietari käy hänen + rinnallansa pitäen hevoista ohjista, vasemmassa kädessä + korkealle kohotettuna ristiinnaulitun kuva. Pool Flida kantaa + Skulen lippua, jossa sinisellä pohjalla on kultainen kirvehetön + jalopeura.) + +SKULE KUNINGAS. Lyökää kaikki maahan! Elkää säästäkö ketään! Uusi +kuninkaan-alku on ilmestynyt Norjassa! + +BIRKEBEINIT. Uusi kuninkaan-alku, sanoo hän! + +HOOKON. Skule Boordin poika, jakakaamme valtakunta! + +SKULE KUNINGAS. Kaikki taikka ei mitään! + +HOOKON. Ajatelkaa kuningatarta, teidän tytärtänne! + +SKULE KUNINGAS. Minulla on poika, minulla on poika! En ajattele muita +kuin häntä! + +HOOKON. On minullakin poika; -- jos minä kaadun, niin saa hän +valtakunnan! + +SKULE KUNINGAS. Surmatkaa kuninkaan lapsi, missä sen löydätte? +Surmatkaa se kuninkaan istuimella; surmatkaa se, surmatkaa se +kuningattaren sylissä! + +HOOKON. Nyt lausuit oman tuomiosi! + +SKULE KUNINGAS (lyö ympärilleen). Surmatkaa, surmatkaa kaikki. Skule +kuninkaalla on poika. Surmatkaa, surmatkaa! + + (Tappelu vetäytyy ulospäin vasemmalle). + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Sudenketot raivaavat itselleen tien! + +DAGFINN BONDE. Niin, mutta ainoastaan paetakseen. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Niin, taivahan nimessä, -- toinen portti on auki; +sen kautta he pakenevat! + +DAGFINN BONDE. Ylös Martestokkelle! (huutaa ulos.) Ajakaa takaa, ajakaa +takaa, Knuutti jaarli! Kostakaa miestappo Lookon luona! + +HOOKON. Te kuulitte sen; hän tuomitsi lapseni henkipatoksi, -- +viattoman lapseni, Norjan valitun kuninkaan minun jälkeeni! + +KUNINKAAN MIEHET. Niin, niin, me kuulimme sen! + +HOOKON. Ja mikä rangaistus on määrätty semmoisesta rikoksesta? + +MIEHET. Kuolema! + +HOOKON. Siis kuolkoon hän! (nostaa kätensä valaan). Tässä sen +vannon; Skule Boordin poika kuolkoon, missä ikänä hän tavataan +pyhittämättömällä alalla! + +DAGFINN BONDE. Jokaisen uskollisen miehen velvollisuus on hänet +surmata. + +ERÄS BIRKEBEINI (vasemmalta). Nyt Skule herttua pakenee! + +KAUPUNKILAISET. Birkebeinit ovat voittaneet! + +HOOKON. Mitä tietä? + +BIRKEBEINI. Martestokken ohitse, ylös Eidsvoldille; useimmilla oli +hevoset varalla kaduilla, muuten ei yksikään olisi päässyt hengissä. + +HOOKON. Jumalalle olkoon kiitos avusta tälläkin kertaa! Nyt voi +kuningatar vapaasti astua maalle laivastosta. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (osottaa oikealle). Hän on jo maalla, herra; +tuolla hän tulee. + +HOOKON (läheisimmille). Raskain tehtävä on jäljellä; hän on hellä +tytär; -- kuulkaa, -- ei sanaakaan hänelle vaarasta, joka uhkaa lasta. +Luvatkaa kaikki, niinkuin yksi mies, puollustaa kuninkaanne poikaa! +mutta elkää hänelle mitään ilmaisko. + +MIEHET (matalalla äänellä). Sen lupaamme! + +MARGARETA (tulee rouvineen ja seurueineen oikealta). Hookon, +isäntäni! Taivas on sinua varjellut; sinä olet voittanut ja olet +vahingoittumatonna. + +HOOKON. Niin, minä olen voittanut. Missä lapsi on? + +MARGARETA. Kuninkaan laivalla, taattujen miesten käsissä. + +HOOKON. Menkää sinne useampi (moniaat miehistä menevät). + +MARGARETA. Hookon, missä on -- Skule herttua? + +HOOKON. Hän on painunut Ylämaille. + +MARGARETA. Hän elää siis! -- Isäntäni, saanko kiittää Jumalata siitä, +että hän elää? + +HOOKON (tuskallisesti taistellen itsensä kanssa). Kuule minua, +Margareta; sinä olet minulle ollut uskollinen vaimo, olet minua +seurannut hyvässä ja pahassa, sinun rakkautesi on ollut niin +sanomattoman runsas; -- nyt täytyy minun tuottaa sinulle raskas +suru; todella en tahtoisi; mutta minä olen kuningas, sen vuoksi +_täytyy_ minun -- + +MARGARETA (kiihkeästi). Koskeeko se -- herttuata? + +HOOKON. Koskee. Ei minua voisi kohdata tuskallisempi kohtalo, kuin +täytyminen elää kaukana sinusta; mutta jos katsot, että niin pitää +oleman sen johdosta, mitä nyt sinulle sanon, -- jos sinä mielestäsi +tästä lähin et enää voi istua rinnallani, etkä enää voi minua katsella +kalpenematta, -- niin, silloin erotkaamme -- eläkäämme erillämme +toisistamme, -- enkä minä sinua siitä syystä soimaa. + +MARGARETA. Erota sinusta! Kuinka voit sitä ajatella? Anna minulle +kätesi --! + +HOOKON. Elä siihen koske! -- Se oli juuri nostettu valaan. -- + +MARGARETA. Valaan? + +HOOKON. Valaan, joka laski järkähtämättömän sinetin erääsen +kuolemantuomioon. + +MARGARETA (huutaa). Oo, isäni! Oo, isäni! (horjuu; pari naista rientää +häntä nojaamaan.) + +HOOKON. Niin, Margareta, -- kuninkaana olen tuominnut isäsi kuolemaan. + +MARGARETA. Silloin on hän varmaan rikkonut pahemmin, kuin ottaessaan +kuninkaan nimen. + +HOOKON. Niin onkin; -- ja jos meidän nyt täytyy erota, niin tapahtukoon +se. + +MARGARETA (lähempänä ja voimakkaasti). Me emme voi koskaan erota! Minä +olen sinun vaimosi, en mitään muuta maailmassa kuin sinun vaimosi! + +HOOKON. Oletko kylliksi voimakas? Kuulitko ja käsititkö kaikki? Minä +tuomitsin isäsi. + +MARGARETA. Minä kuulin ja käsitin kaikki. Sinä tuomitsit isäni. + +HOOKON. Etkö vaadi tietoa hänen rikoksestaan? + +MARGARETA. Siinä on kyllä, että sinä sen tiedät. + +HOOKON. Mutta minä tuomitsin hänen kuolemaan! + +MARGARETA (lankee polvillensa kuninkaan eteen ja suutelee hänen +kättänsä). Minun isäntäni ja korkea herrani, sinä tuomitset oikein! + +(Esirippu laskee.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +(Huone Nidaroosin kuninkaankartanossa. Sisäänkäytävä ovi on oikealla; +likempänä samalla puolen akkuna. Vasemmalla pienempi ovi. Iltahämärä; +Pool Flida, Boord Bratte ja useat Skule kuninkaan etevimmät miehet +seisovat akkunassa katsoen ylöspäin.) + +SEURUELAINEN. Kuinka punaiselta hohtaa! + +TOINEN. Se ulettuu puolen taivahan yli, juuri kuin hehkuva kalpa. + +BOORD BRATTE. Pyhä Olavi kuningas, mitä ennustaa tuommoinen +hirmunmerkki? + +VANHA KEVÄTKETTO. Se ennustaa totisesti suuren päällikön kuolemata. + +POOL FLIDA. Hookonin kuolemata, hyvät Kevätketot, hän on ulkona +lahdella laivastolla; me voimme odottaa häntä kaupunkiin tänä iltana; +-- tällä kertaa on meidän vuoromme voittaa! + +BOORD BRATTE. Elä luota siihen; nyt ei löydy paljo miehuutta väestössä. + +VANHA KEVÄTKETTO. Se on luonnollista kyllä; Hamasta Oslon paosta saakka +on Skule kuningas sulkenut itsensä sisään, eikä tahdo nähdä eikä puhua +miestensä kanssa. + +ENSIMMÄINEN SEURUELAINEN. Niitä on kaupungissa, jotka eivät tiedä +pitääkö häntä elävänä vai kuolleena. + +POOL FLIDA. Kuninkaan on tultava ulos, olkoonpa kuinka sairas tahansa. +Puhuttele häntä, Boord Bratte, -- se koskee kaikkein pelastusta. + +BOORD BRATTE. Ei se auta; olen jo ennen häntä puhutellut. + +POOL FLIDA. Silloin täytyy minun itse yrittää, (menee ovelle vasemmalla +kädellä ja kolkuttaa.) Herra kuningas, ottakaa johto omiin käsiinne; +tällä tavoin ei käy kauvemmin. + +SKULE KUNINGAS (sisältä). Minä olen sairas, Pool Flida! + +POOL FLIDA. Voitteko muuta pyytää? Ettehän ole syönyt kahteen päivään; +teidän täytyy vahvistaa ja ravita itseänne -- + +SKULE KUNINGAS. Minä olen sairas. + +POOL FLIDA. Kaikkivaltiaan kautta, ei se auta. Hookon kuningas on +laivastolla ulkona lahdella ja voi saapua Nidaroosiin joka hetki. + +SKULE KUNINGAS. Lyökää hänet minun puolestani! Surmatkaa hänet ja +kuninkaan-lapsi! + +POOL FLIDA. Teidän täytyy itse olla muassa. + +SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei, -- Onnenne ja voittonne on varmenpi, kun +minä en ole muassa. + +PIETARI (tulee oikealta; hän on aseissa). Levottomuus vallitsee +kaupunkilaisissa; he kokoontuvat suuriin joukkoihin kuninkaankartanon +edustalle. + +BOORD BRATTE. Joll'ei kuningas heille puhu, niin he pettävät hänet +pahimmalla hetkellä. + +PIETARI. Puhukoon hän sitte heille. (Ovella vasemmalla puolen.) Isä! +Tröndit, uskollisimmat miehesi, teistä luopuvat joll'ette anna heille +rohkeutta! + +SKULE KUNINGAS. Mitä sanoi runoilija? + +PIETARI. Runoilija? + +SKULE KUNINGAS. Runoilija, joka kuoli minun asiani edestä Oslossa. Ei +voi antaa, jota ei itsellä ole, sanoi hän. + +PIETARI. Siis ette tekään voi antaa pois valtakuntaa; sillä se on minun +teidän jälkeenne! + +SKULE KUNINGAS. Nyt minä tulen! + +POOL FLIDA. Jumalalle olkoon kiitos! + +SKULE KUNINGAS (tulee esiin ovesta; hän on vaalea ja laihtunut, hänen +hiuksensa ovat kovin harmaantuneet). Elkää katsoko minuun! Minä en +kärsi, että minua katsotte nyt, kun olen sairas! (Menee Pietarin +luokse.) Ottaa valtakuntaa sinulta, sanot sinä! Suuri taivahan Jumala, +mitä olin tekemäisilläni. + +PIETARI. Oi, suokaa minulle anteeksi; -- tiedänhän että se, jota teette +on oikein. + +SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei tähän saakka; -- mutta nyt tahdon olla +väkevä ja raitis, -- minä tahdon toimia. + +KORKEITA HUUTOJA (ulkoa oikealta). Skule kuningas! Skule kuningas! + +SKULE KUNINGAS. Mitä se on? + +BOORD BRATTE (akkunalla). Kaupunkilaiset kokoontuvat; koko +kuninkaankartano on täynnä kansaa; -- teidän täytyy heille puhua. + +SKULE KUNINGAS. Olenko minä kuninkaan näköinen; voinko minä nyt puhua! + +PIETARI. Sinun täytyy, ylhäinen isäni! + +SKULE KUNINGAS. Hyvä, olkoon niin. (Menee akkunaan ja vetää uutimen +syrjään, mutta heittää sen äkisti ja peräytyy peljästyksestä.) Tuolla +välkkyy jälleen hehkuva kalpa päälläni! + +PIETARI. Se ennustaa, että voiton kalpa on paljastettu sinun +puolestasi. + +SKULE KUNINGAS. Niin, jos vaan niin olisi, (menee akkunaan ja puhuu +ulospäin). Tröndit, mitä tahdotte; -- tässä seisoo kuninkaanne. + +ERÄS KAUPUNKILAINEN (ulkona). Lähtekää ulos kaupungista! Birkebeinit +murhaavat teidät täällä. + +SKULE KUNINGAS. Meidän kaikkien täytyy pitää yhtä. Minä olen teille +ollut laupias kuningas; olen vaatinut ainoastaan pienen sotaveron -- + +MIEHEN ÄÄNI (alhaalta kansan keskeltä). Miksikä sitten sanot kaikkea +verta, joka vuoti Lookalla ja Oslossa? + +ERÄS NAINEN. Anna minulle minun sulhaseni takaisin! + +ERÄS POIKA. Anna minulle isäni ja veljeni! + +TOINEN NAINEN. Anna minulle kolme poikaani, Skule kuningas! + +ERÄS MIES. Hän ei ole kuningas; sillä hän ei julistettu kuninkaaksi +pyhän Olavin arkulla! + +MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, -- hän ei ole julistettu kuninkaaksi Olavin +arkulla! Hän ei ole kuningas. + +SKULE KUNINGAS (peräytyy uutimen taakse). Ei julistettu --! Ei +kuningas! + +POOL FLIDA. Onnetonta oli, että ei pyhää arkkua kannettu ulos, kun +teidät valittiin. + +BOORD BRATTE. Jos kaupunkilaiset pettävät, niin emme voi puollustaa +itseämme Nidaroosissa, kun Birkebeinit tulevat. + +SKULE KUNINGAS. Ja ne pettävät, niin kauan kuin en ole kuninkaaksi +julistettu pyhänarkulla. + +PIETARI. No, kannattakaa arkku ulos ja antakaa nyt julistaa itsenne +kuninkaaksi! + +POOL FLIDA (ravistaa päätänsä). Kuinka se olisi mahdollista? + +PIETARI. Onko mikään mahdotonta, joka koskee häntä! Puhaltakaa kansa +keräjiin ja kantakaa arkku ulos! + +USEAT MIEHISTÄ (vetäytyen takaisin). Kirkonryöstö! + +PIETARI. Ei ole kirkonryöstö; tulkaa, tulkaa! Ristiveljet ovat Skule +kuninkaalle hyvänsuovat; ne antavat suostumuksensa -- + +POOL FLIDA. Sitä he eivät tee; he eivät uskalla arkkipiispan tähden. + +PIETARI. Te olette kuninkaan miehiä, ettekä tahdo auttaa, kun niin +suurta asiata kysytään. Hyvä, tuolla alhaalla on toisia, jotka ovat +taipuvampia. Isäni ja kuninkaani, ristiveljien pitää suostuman; minä +pyydän, minä kerjään; puhalluttakaa kansa keräjiin; te olette kantava +kuninkaan nimeä oikeudella! (rientää ulos oikealle.) + +SKULE KUNINGAS (riemuisena). Näittekö hänet! Näittekö ihanan poikani! +Kuinka hänen silmänsä loistivat! Niin, me kaikki taistelkaamme ja +voittakaamme. Kuinka lukuisat ovat Birkebeinit? + +POOL FLIDA. Ei lukuisammat kuin että me kestämme heidät, jos +kaupunkilaiset pitävät puoltamme. + +SKULE KUNINGAS. He _ovat_ puollellamme. Meidän täytyy nyt kaikki olla +yksimielisiä ja lopettaa tämä hirmutaistelu. Ettekö näe, että se on +taivahan käsky, että me lopetamme sen? Taivas on vihastunut Norjaan +niistä pahoista töistä, joita niin kauan on harjotettu. Tuolla +taivahalla loistaa hehkuvia kalpoja joka yö; vaimot lankeavat ja +synnyttävät kirkoissa; papit ja luostariveljet tulevat sielunsairaiksi, +niin että juoksevat kaduilla ja huutavat, että viimeinen päivä on +tullut. Niin, kaikkivaltiaan kautta, tämä on lopetettava yhdellä +iskulla! + +POOL FLIDA. Mitä käskette tekemään? + +SKULE KUNINGAS. Repimään kaikkia siltoja. + +POOL FLIDA. Menkää ja antakaa repiä kaikki sillat. + + (Yksi seuruelaisista menee ulos oikealle). + +SKULE KUNINGAS. Kaikki miehet kokoontukoot alas rannalle; ei yksikään +Birkebeini ole pääsevä Nidaroosiin. + +POOL FLIDA. Hyvin puhuttu, kuningas. + +SKULE KUNINGAS. Kun pyhänarkku on kannettu ulos, puhalletaan kansa +keräjiin. Sotaväestö ja kaupunkilaiset ovat kutsuttavat kokoon. + +POOL FLIDA (yhdelle miehistä). Mene ulos ja käske torvenpuhaltajan +puhaltaa kaduilla. + + (Mies menee.) + +SKULE KUNINGAS (puhua kansalle akkunasta). Yhtykää minuun, te, jotka +surette ja valitatte siellä alhaalla. Rauha ja valo on jälleen tuleva +maahan, niinkuin Hookonin ensimmäisinä suloisina päivinä, kun vilja +antoi kaksi satoa joka suvi. Yhtykää minuun, luottakaa minuun ja +uskokaa minuun; sitä tarvitsen sanomattomasti. Minä valvon ja taistelen +teidän edestänne; minä vuodatan vereni ja kaadun teidän edestänne, jos +vaaditaan; mutta elkää minua pettäkö, elkää epäilkö --! (Korkeita +huutoja ikäänkuin kauhistuksesta kuuluu kansan seasta). Mitä se on? + +ERÄS HURJA ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta! + +BOORD BRATTE (katsoo ulos). Se on pappi, jota paha henki riivaa! + +POOL FLIDA. Hän repii kaapunsa repaleiksi ja ruoskii itseänsä +vitsoilla. + +ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta; viimeinen päivä on tullut! + +MONTA ÄÄNTÄ. Paetkaa, paetkaa! Voi Nidaroosia! Mikä syntinen teko! + +SKULE KUNINGAS. Mitä on tapahtunut? + +BOORD BRATTE. Kaikki pakenevat, kaikki peräytyvät, juuri kuin villipeto +olisi tullut heidän keskellensä. + +SKULE KUNINGAS. Niin, kaikki pakenevat -- (ilohuudolla). Haa! yhtä +kaikki; -- me olemme pelastetut; katsokaa, katsokaa, -- Olavi kuninkaan +arkku seisoo keskellä kuninkaanpihaa! + +POOL FLIDA. Olavi kuninkaan arkku! + +BOORD BRATTE. Niin, taivaan nimessä, -- se se on! + +SKULE KUNINGAS. Ristiveljet ovat minulle uskolliset; niin oivaa tekoa +eivät he ole ennen tehneet! + +POOL FLIDA. Kuulkaa; puhalletaan keräjiin. + +SKULE KUNINGAS. Nyt siis tulen laillisesti julistetuksi kuninkaaksi. + +PIETARI (tulee oikealta). Ota kuninkaanviitta päällesi; nyt on +pyhänarkku ulkona. + +SKULE KUNINGAS. Niin olet sinä pelastanut valtakunnan minulle ja +itselles; ja kymmenkertaisesti kiittäkäämme hurskaita ristiveljiä +siitä, että myöntyivät. + +PIETARI. Ristiveljiä, isä; -- niitä ei teidän ole ollenkaan +kiittäminen. + +SKULE KUNINGAS. Eivätkö he sinua auttaneet? + +PIETARI. He julistivat kirkonkirouksen jokaisen ylitse, joka uskaltaisi +koskea pyhään esineesen. + +SKULE KUNINGAS. Arkkipiispa siis! Vihdoin on hän siis taipunut. + +PIETARI. Arkkipiispa julisti ankaramman kirouksen kuin ristiveljet. + +SKULE KUNINGAS. Oi, näenpä, että minulla kuitenkin on uskollisia +miehiä. Te seisoitte täällä peljäten ja peräydyitte, te, joiden pitäisi +oleman minua lähinnä, -- ja tuolla alhaalla joukossa on minulla +semmoisia, jotka uskalsivat ottaa päällensä niin suuren rikoksen minun +edestäni. + +PIETARI. Ei teillä ole _yhtäkään_ uskollista miestä, joka uskalsi ottaa +rikoksen päällensä. + +SKULE KUNINGAS. Kaikkivaltias Jumala, onko siis ihme tapahtunut -- kuka +kantoi pyhän arkun ulos? + +PIETARI. Minä, isä! + +SKULE KUNINGAS (huutaen). Sinäkö! + +MIEHET (peräytyvät kauhistuen). Kirkonryöstäjä! + + (Pool Flida, Boord Bratte ja pari muuta menevät.) + +PIETARI. Teko oli tehtävä. Ei yhdenkään miehen uskollisuuteen voi +luottaa, ennenkuin olette laillisesti kuninkaaksi julistettu. Minä +pyysin, minä kerjäsin ristiveljiä; ei mikään auttanut. Silloin mursin +kirkonoven; ei kukaan uskaltanut seurata minua. Minä hyppäsin ylös +pääalttarille, tartuin sankaan kiinni ja ponnistin polveani vastaan; +oli kuin olisi joku salainen valta antanut minulle yliluonnollisen +voiman. Arkku lähti irti, ja minä vedin sen perässäni kirkonlattiaa +alas, vaikka pannanuoli suhisi kuin myrsky korkealla holvien alla; minä +vedin sen ulos kirkosta, kaikki pakenivat edestäni; kun olin tullut +keskelle kuninkaankartanoa, katkesi sanka; tässä se on! (pitää sitä +ilmassa.) + +SKULE KUNINGAS (hiljaisesti, kauhistuksissaan). Kirkonryöstäjä! + +PIETARI. Teidän edestänne, teidän suuren kuninkaanajatuksenne edestä! +Mutta te sovitatte rikoksen, kaiken pahan te parannatte. Valo ja rauha +on syntyvä teidän kauttanne; loistava päivä on koittava maalle; -- mitä +se tekee, jos myrskyinen yö kävi sen edellä? + +SKULE KUNINGAS. Pyhänkaari väikkyi sinun pääsi ympärillä, kun äitisi +tuli sinun kanssas; -- ja nyt on ikäänkuin näkisin pannanuolen +salamoivan. + +PIETARI. Isä, isä, elkää ajatelko minua; elkää huoliko minun onnestani. +Olenhan minä täyttänyt teidän tahtonne, -- kuinka sitä voitaisiin lukea +minulle rikokseksi! + +SKULE KUNINGAS. Minä tahdoin saada sinut uskomaan minuun, ja uskosi on +muuttunut synniksi. + +PIETARI (hurjasti). Teidän edestänne, teidän edestänne! Sen tähden +Jumala ei voi muuta kuin pyyhkiä sen pois! + +SKULE KUNINGAS. Puhdas ja syytön, lupasin minä Ingeborgille, -- ja hän +pilkkaa taivasta! + +POOL FLIDA (tulee). Meteli on valloillaan! Hirmutyö on kauhistuttanut +miehesi; he pakenevat kirkkoihin. + +SKULE KUNINGAS. Niiden pitää; niiden täytyy ulos! + +BOORD BRATTE (tulee). Kaupunkilaiset kapinoitsevat teitä vastaan; he +tappavat Kevätkettoja kaduilla ja huoneissa, missä vaan niitä löytävät! + +SEURUELAINEN (tulee). Nyt purjehtivat Birkebeinit ylös jokeen! + +SKULE KUNINGAS. Puhaltakaa mieheni kokoon. Elköön kukaan minua pettäkö +nyt! + +POOL FLIDA. Mahdotonta; peljästys on heidät halvannut. + +SKULE KUNINGAS (epätoivossa). Mutta minä en _voi_ nyt kaatua! Poikani +ei saa kuolla kuolemanrikos sielullansa! + +PIETARI. Elkää ajatelko minua; te olette ainoa, jota kysytään. +Koittakaamme mennä Indherrediin; siellä ovat kaikki miehet uskollisia! + +SKULE KUNINGAS. Niin, pakoon! Seuratkoon minua se, joka tahtoo henkensä +pelastaa! + +BOORD BRATTE. Mitä tietä? + +SKULE KUNINGAS. Sillan ylitse! + +POOL FLIDA. Kaikki sillat ovat revityt, herra. + +SKULE KUNINGAS. Revityt --! Kaikki sillat revityt, sanot sinä! + +POOL FLIDA. Jos te olisitte repinyt sillat Oslossa, niin olisitte +voinut antaa niiden olla Nidaroosissa. + +SKULE KUNINGAS. Joen yli, vaikka mitenkä; -- tässä kysytään hengen ja +autuuden pelastamista! Pakoon! Pakoon! + + (Hän ja Pietari rientävät ulos vasemmalle.) + +BOORD BRATTE. Niin, parempi se on, kuin kaatua kaupunkilaisten ja +Birkebeinien aseihin. + +POOL FLIDA. Jumalan nimessä, lähtekäämme siis pakoon. (Kaikki seuraavat +Skulea.) + + (Huone on hetken tyhjä; kaduilta kuuluu kaukaista ja sekaista + melskettä, sitten ryntää joukko aseellisia kaupunkilaisia + sisään ovesta oikealta). + +ERÄS KAUPUNKILAINEN. Tänne sisään! Täällä hänen täytyy olla. + +TOINEN. Surmatkaa hänet! + +USEAT. Surmatkaa kirkonryöstäjä myös! + +YKSITYINEN. Menetelkää varovasti; he purevat. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Ei ole hätää; Birkebeinit ovat jo kadulla. + +ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee). Liian myöhään; -- Skule kuningas on +paennut. + +USEAT. Mihinkä? mihinkä? + +TULEVA. Sisään johonkin kirkkoon, arvatakseni; ne ovat täynnä +Sudenkettoja. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Etsikäämme häntä; suuren kiitoksen ja +palkinnon suo Hookon sille miehelle, joka Skulen surmaa. + +TOINEN. Tuolla Birkebeinit tulevat. + +KOLMAS. Hookon kuningas itse. + +MONET JOUKOSSA (huutavat): Eläköön kuningas Hookon Hookoninpoika! + +HOOKON (tulee sisään oikealta, Gregorius Juhonpoika, Dagfinn Bonde ja +useat muut seurassa). Niin, nyt olette nöyriä, Tröndit, te olette +kauvan kyllä minua vastustaneet. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN (polvillansa). Armoa, herra; Skule Boordin +poika on meitä pakoittanut! + +TOINEN (myös polvillaan). Hän meitä pakoitti, muuten emme olisi häntä +seuranneet. + +ENSIMMÄINEN. Hän otti omaisuutemme ja pakoitti meidät taistelemaan +väärän asiansa edestä. + +TOINEN. Voi, ylhäinen herra, hän on ollut vitsauksena sekä ystävillensä +että vihollisillensa. + +MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, -- Skule Boordin poika on ollut vitsauksena +koko maalle. + +DAGFINN BONDE. Se lienee tosi sana, se. + +HOOKON. Hyvä; teitä kaupunkilaisia aion sitten puhutella; aikomukseni +on ankarasti rankaista mitä rikottu on; mutta ensin on toista +ajatteleminen. Tietääkö kukaan missä Skule Boordin poika on? + +USEAT. Jonkin kirkon sisällä, herra! + +HOOKON. Tiedättekö sen varmaan? + +KAUPUNKILAISET. Tiedämme, kaikki Sudenketot ovat siellä. + +HOOKON (hiijaa Dagfinn Bondelle). Hän on löydettävä; pane vartijat joka +kirkon eteen kaupungissa. + +DAGFINN BONDE. Ja kun hän löydetään, onko hän viipymättä surmattava. + +HOOKON (alhaisella äänellä). Surmattava? Dagfinn, Dagfinn, kuinka +raskaalta se minusta tuntuu. + +DAGFINN BONDE. Herra, te vannoitte sen kalliisti Oslossa. + +HOOKON. Ja joka mies valtakunnassa on vaativa hänen kuolemansa. +(Kääntyy Gregorius Juhonpoikaan toisten kuulematta.) Mene; sinä olit +kerran hänen ystävänsä; etsi hänet, ja saa hänet pakenemaan maasta. + +GREGORIUS JUHONPOIKA (iloisena). Tahdotteko sen, herra? + +HOOKON. Hurskaan, suloisen vaimoni tähden. + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Mutta joll'ei hän pakene; jos hän ei tahdo, +taikka ei voi? + +HOOKON. Jumalan nimeen, silloin en voi häntä enää säästää; silloin +pysyköön kuninkaan-sanani järkähtämätöinnä. Mene! + +GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä menen ja teen parastani. Suokoon taivas, +että onnistuisi. (Menee oikealle.) + +HOOKON. Sinä, Dagfinn Bonde, menet taattujen miesten seurassa alas +kuninkaanlaivalle; teidän tulee seurata kuningatarta ja lasta +Elgesäterin luostariin. + +DAGFINN BONDE. Herra, luuletteko hänet siellä turvatuksi. + +HOOKON. Hän ei ole missään paremmin turvattu. Sudenketot ovat sulkeneet +itsensä kirkkoihin, ja hän on niin paljon pyytänyt; hänen äitinsä on +Elgesäterillä. + +DAGFINN BONDE. Niin, niin, minä tiedän sen. + +HOOKON. Vie kuningattarelle hellimmät terveiseni; ja tervehdi myös +Ragnhild rouvaa. Sinä voit sanoa heille, että kohta kun Sudenketot ovat +nöyrtyneet ja saaneet armoa, soitetaan Nidaroosissa kaikilla kelloilla +osoitteeksi, että rauha on jälleen tullut maahan. -- Teidän +kaupunkilaisten tulee huomenna seisoa oikeuteni edessä ja saada +rangaistus kunkin töittensä mukaan (menee miehinensä). + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Voi meitä huomenna! + +TOINEN KAUPUNKILAINEN. Meillä on suuri tili edessä. + +ENSIMMÄINEN. Me, jotka olemme Hookonia niin kauan vastustaneet, -- +jotka huusimme Skulen puolesta, kun hän otti kuninkaan nimen. + +TOINEN. Ja annoimme Skulelle sekä laivoja että sotaveron, -- ja ostimme +kaikki omaisuuden, jonka hän ryösti Hookonin käskynhaltijoilta. + +ENSIMMÄINEN. Niin, voi meitä huomenna! + +ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee kiireesti vasemmalta). Missä on Hookon? +Missä on kuningas? + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mitä tahdot hänestä? + +TULEVA. Saattaa hänelle suuren ja tärkeän sanoman. + +USEAT. Minkä sanoman? + +TULEVA. Sitä en sano muille kuin kuninkaalle itselle. + +USEAT. Sano, sano! + +TULEVA. Skule Boordin poika pakenee ylös Elgesäteriä kohti. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mahdotonta! hän on jossakin kirkossa. + +TULEVA. Ei, ei; hän ja poikansa pääsivät veneellä joen yli. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Haa, sitten me voimme pelastaa itsemme +Hookonin vihan alta. + +TOINEN KAUPUNKILAINEN. Niin, ilmoittakaamme hänelle kohta, missä Skule +on. + +ENSIMMÄINEN. Ei, vielä paremmin; me emme sano mitään, vaan lähdemme +itse ylös Elgesäterille ja surmaamme Skulen. + +TOINEN. Niin, niin, -- tehkäämme niin! + +KOLMAS. Mutta eikö moni Kevätketto seurannut häntä joen yli. + +TULEVA. Ei, ainoastaan vähän miehiä oli veneessä. + +ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Me varustamme itsemme aseilla miten +paraiten voimme. Oi, nyt kaupunkilaiset ovat pelastetut! Elkää sanoko +kelienkään, mitä aiomme; me olemme kylläksi väkevät, -- ja nyt ylös +Elgesäterille. + +KAIKKI (alhaisella äänellä). Niin ylös Elgesäterillé! (Menevät +kiireesti, mutta varovasti ulos vasemmalle.) + + * * * * * + +Kuusimetsä Nidaroosin yläpuolisilla mäillä. + +(Kuutamo; mutta yö on sumuinen, niin että taka-ala vaan näkyy +epäselvästi ja aina välistä ei ollenkaan. Kantoja ja isoja kiviä +kaikkialla. Skule kuningas, Pietari, Pool Flida, Boord Bratte ja useita +muita Kevätkettoja tulee metsästä vasemmalta.) + +PIETARI. Tulkaa tänne ja levähtäkää isä! + +SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minun levähtää, levähtää. + + (Vaipuu alas kiven viereen). + +PIETARI. Kuinka teidän on? + +SKULE KUNINGAS. Minulla on nälkä! Olen sairas, sairas! Minä näen +vainajien haamuja! + +PIETARI (hypähtää ylös). Auttakaa -- tuokaa leipää kuninkaalle. + +BOORD BRATTE. Tässä on jokainen kuningas; sillä tässä kysytään henkeä. +Nouse ylös, Skule Boordin poika, jos olet kuningas, niin elä makaa +siinä, maata hallitsemassa. + +PIETARI. Jos pilkkaat isääni, lyön sinut kuoliaaksi! + +BOORD BRATTE. Minä jos kukaan olen kuoleman oma; Hookon kuningas ei suo +minulle armoa; sillä minä olin hänen käskynhaltijansa ja petin hänet +Skulen vuoksi. Keksi jotakin, joka meidät auttaisi! Ei ole niin +toivotonta tekoa, johon en nyt uskaltaisi ryhtyä. + +ERÄS KEVÄTKETTO. Kun vaan pääsisimme Holmin luostarille. + +POOL FLIDA. Parempi olisi tulla Elgesäterille. + +BOORD BRATTE (huudahtaa äkisti). Paras on mennä Hookonin laivalle ja +ryöstää kuninkaan-lapsi. + +POOL FLIDA. Oletko raivoissasi! + +BOORD BRATTE. En, en ole, se on ainoa pelastuksemme ja helposti tehty. +Birkebeinit etsivät joka huoneen läpi ja vartioivat kirkkojen edessä; +he eivät usko yhdenkään meistä päässeen, kun kaikki sillat ovat +revityt. Mahdotonta on, että laivastolla on paljon väkeä; kun kerran +kuninkaanalku on käsissämme on joko Hookon meille antava rauhan taikka +kuolee hänen perillisensä meidän kanssamme. Kuka tahtoo olla muassa +pelastamassa henkeänsä? + +POOL FLIDA. Minä en, kun se sillä tavoin on pelastettava. + +USEAT. En minäkään! En minäkään! + +PIETARI. Haa, jos se olisi isäni pelastukseksi --! + +BOORD BRATTE. Tahdotko olla muassa, niin tule. Nyt menen alas +Hladehammerille; siellä se joukko on, jonka me kohtasimme mäen alla; he +ovat hurjimmat uskalikot kaikista Sudenketoista; he ovat uineet joen +yli, sillä he tiesivät, ett'eivät olisi saaneet armoa kirkoissa. Ne +pojat uskaltavat kyllä käydä kestissä kuninkaan-laivalla! Kuka teistä +mielii olla muassa? + +MONIAAT. Minä, minä! + +PIETARI. Kenties minäkin; mutta ensin täytyy minun tietää isäni olevan +turvallisen katon alla. + +BOORD BRATTE. Ennen päivän koittoa laskemme ylös jokeen. Tulkaa, tästä +käy oikotie Hladelle. + + (Hän ja muutamat toiset menevät oikealle.) + +PIETARI (Pool Flidalle). Elkää puhuko sanaakaan tästä isälleni; hänen +sielunsa on sairas tänä yönä, meidän tulee toimia hänen edestänsä. +Pelastus on Boord Bratten yrityksessä; ennen päivän koittoa on +kuninkaan-lapsi käsissämme. + +POOL FLIDA. Surmattavaksi, minä arvaan. Ettekö näe, että se on synti -- + +PIETARI. Ei se voi olla synti; sillä isä sen tuomion lausui Oslossa. +Kaikessa tapauksessa on se tieltä saatava; se on isälleni esteeksi; se +on sama kuka tai kuinka monta sen edestä kaatuu. + +POOL FLIDA. Onnetoin oli teille se päivä, jona saitte tietää olevanne +Skule kuninkaan poika. (Kuunnellen). Hys; -- heittäykää pitkäksenne +maahan; ihmisiä tulee. + + (Kaikki heittäytyvät maahan kivien ja kantojen taa; joukko + ratsastavia ja jalkamiehiä näkyy epäselvästi sumun lävitse + puiden välistä; he tulevat vasemmalta ja menevät ulos oikealle). + +PIETARI. Se on kuningatar... + +POOL FLIDA. Niin, niin; hän puhuu Dagfinn Bonden kanssa. + +PIETARI. He aikovat Elgesäterille. Kuninkaan-lapsi on muassa! + +POOL FLIDA. Ja kuningattaren naiset. + +PIETARI. Mutta ainoastaan neljä miestä! Ylös, ylös, Skule kuningas, -- +nyt on valtakuntanne pelastettu! + +SKULE KUNINGAS. Minun valtakuntani? Se on pimeä se, -- niinkuin +enkelin, joka kapinoitsi Jumalaa vastaan. + + (Jonkko ristiveljiä tulee oikealta). + +ERÄS RISTIVELI. Kuka täällä puhuu? Onko se Skule kuninkaan miehiä? + +POOL FLIDA. Skule kuningas itse. + +RISTIVELI (Skulelle). Jumala olkoon kiitetty, että teidät löysimme, +armas herra! Muutamat kaupunkilaiset tiesivät sanoa teidän lähteneenne +ylöspäin, ja me olemme yhtä turvattomat Nidaroosissa, kuin te itse -- + +PIETARI. Te olisitte ansainneet kuoleman, kun ette antaneet Olavin +arkkua ulos. + +RISTIVELI. Arkkipiispa kielsi sen; mutta me tahdomme kuitenkin +mielellämme palvella Skule kuningasta; olemmehan aina olleet hänen +puolellansa. Tässä on meillä muassamme ristikaapuja teille ja +miehillenne; pukekaa ne päällenne, niin pääsette helposti johonkin +luostariin, ja voitte koettaa saada armoa Hookonilta. + +SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minulle ristikaapu päälleni; minun ja +minun poikani täytyy seisoa pyhällä alalla. Minä tahdon Elgesäterille. + +PIETARI (hiljaa Pool Flidalle). Katsokaa, että isäni pääsee +turvallisesti kulkemaan -- + +POOL FLIDA. Ettekö muista, että on Birkebeiniä Elgesäterillä? + +PIETARI. Ainoastaan neljä miestä; ne te helposti voitatte, ja luostarin +muurin sisäpuolella he eivät uskalla hätyyttää teitä. Minä etsin Boord +Brattea. + +POOL FLIDA. Olkaa varoillanne. + +PIETARI. Ei kuninkaan laivalla, vaan Elgesäterillä tulee henkipattojen +pelastaa valtakunta isälleni! + + (Menee reippaasti oikealle.) + +ERÄS KEVÄTKETTO (kuiskaten toiselle). Menetko sinä Elgesäterille Skulen +kanssa? + +TOINEN. Hys; en; siellähän on Birkebeiniä. + +ENSIMMÄINEN. En minäkään; mutta elä hiisku mitään toisille. + +PIETARI. Ja nyt matkalle, kaksittain, -- yksi sotilas ja yksi +ristiveli -- + +TOINEN RISTIVELI (istuu kannolle toisten taakse). Minä otan Skule +kuninkaan. + +SKULE KUNINGAS. Tiedätkö tien? + +RISTIVELI. Lavean tien. + +ENSIMMÄINEN RISTIVELI. Kiiruhtakaa; hajoitkaamme eri poluille ja +yhtykäämme luostarin portin edessä. + + (Menevät ulos puiden välistä oikealle; sumu hälvenee ja + pyrstötähti näkyy punaisena ja hehkuvana utuisessa ilmassa). + +SKULE KUNINGAS. Pietari, poikani --! (Peräytyen.) Haa, tuolla on se +hehkuva kalpa taivahalla! + +RISTIVELI (istueu hänen takanansa kannolla). Ja tässä olen minä! + +SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet? + +RISTIVELI. Vanha tuttu. + +SKULE KUNINGAS. Kalpeampaa miestä en ole koskaan nähnyt. + +RISTIVELI. Mutta et tunne minua. + +SKULE KUNINGAS. Sinä se olet, joka tahdot seurata minua Elgesäterille. + +RISTIVELI. Minä se olen, joka seuraan sinua kuninkaan-istuimelle. + +SKULE KUNINGAS. Voitko sen? + +RISTIVELI. Voin, jos itse tahdot. + +SKULE KUNINGAS. Ja millä keinoin. + +RISTIVELI. Samoilla keinoin, joita _ennen_ olen käyttänyt; -- minä +tahdon saattaa sinut korkealle vuorelle ja näyttää sinulle koko +maailman kunnian. + +SKULE KUNINGAS. Koko maailman kunnian olen ennen nähnyt kiusaavissa +unelmissa. + +RISTIVELI. Minä se olin, joka sinulle unelmat annoin. + +SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet? + +RISTIVELI. Lähettiläs maailman vanhimmalta kuninkaan-alulta. + +SKULE KUNINGAS. Maailman vanhimmalta kuninkaanalulta? + +RISTIVELI. Ensimmäiseltä jaarlilta, joka nosti kapinan suurinta valtaa +vastaan, ja itse perusti vallan, joka on pysyvä ohi tuomiopäivän! + +SKULE KUNINGAS (kirkaisten). Nikolaus piispa! + +RISTIVELI (nousee). + + Tunnetko mun nyt? + Tutut me oltihin; -- + Sinun vuokses oon jällehen täällä. + Yksissä mielin purtta me ohjattiin, + Niin hyvällä kuin pahalla säällä. + Mä pelvolla erosin; oli myrskyinen yö; + Mun sieluani raateli haukka; kov' oli työ: + Kerjäämällä kellot soimaan sain, + Ja messut munkeilta rahalla hain, -- + Kerrasta maksoin, he luit kaks kertaa, + Vaan porttia ei auaistu sormeni vertaa. + +SKULE KUNINGAS. Ja nyt tulet sä sieltä alhaalta päin --? + +RISTIVELI. + + Niin, mä tulen ala-vallasta juuri, + Jot' aina niin ilkeesti herjataan, + Siell' ei ole hullusti ensinkään; + Ja peljätty kuumuus ei ole suuri. + +SKULE KUNINGAS. Ja sitte, kuuleman, olet oppinut runotaitoa, vanha +Baglien päällikkö! + +RISTIVELI. + + Runotaitoa? niin, ja latinaakin + Kuin tohtori paras mä hiastani puistan -- + Siin' olin mä huono, sen hyvinkin muistan. + Siellä päästäkses arvo-paikkoihin, + Niin, sisäänkin jo sun tullakses. + On täytymys latinaa haastaakses! + Ja oppi se onkin kuin leikin työ, + Kun yhä vaan arkkiviisaiden seurass' syö -- + Puol' sataa paavia, puol' tuhat kardinaalia täältä, + Runoniekkaa seitsemän tuhatta arvion päältä. + +SKULE KUNINGAS. Sano terveisiä herrallesi, ja kiitä häntä kelpo +ystävyydestä. Voit sanoa, että hän on ainoa kuningas, joka lähettää +apua Skule ensimmäiselle Norjassa. + +RISTIVELI. + + Mun tääll' oloin syynä on tämmöinen juttu. + Häll' alaalla monta on palvelijaa, + Ja he kukin soppeaan hoitaa saa; + Minä sain Norjan, kun tääll olen tuttu. + Hookon Hookoninpoika ei mies ole meille, + Ei meistä hän huoli, käy toisille teille; + Kas, hän on sortuva, sinä saat maan, + Saat kruunua kantaa sä yksinäs vaan. + +SKULE KUNINGAS. Niin, anna minulle kruunu! Jos minulla _se_ on, niin +hallitsen kyllä sillä lailla, että voin ostaa itseni irti jälleen. + +RISTIVELI. + + Niin, kaiken sen tulevaisuus näyttää; + Nyt täytyvi vaan yön hetkiä käyttää. + Laps Hookonin Elgesäterillä nukkuu; -- + Jos toimitat että se kuolohon hukkuu, + Niin vastukset poistuu kuin tuulehen lastut, + Ja kuninkaana sä voittoisan' astut! + +SKULE KUNINGAS. Oletko niin varma, että silloin olen voittanut? + +RISTIVELI. + + Koko Norja jo rauhan joutuvan sois; + Kuninkaalla nyt lapsi oleva ois, + Joka sais perinnöks isältänsä vallan; + Näes, kansa jo nääntyy vuoks' sodanhallan. + Nous, kuningas Skule, tän' yönä tee työ; + Nyt vihollinen, jos koskaan, lyö! + Kas, kirkastuvan näet pohjoisen taivaan, + Näes, kuinka sumu se kohoaa, -- + Tuoll' liittyvi hiljaa laiva nyt laivaan, -- + Ja kuule, kuink' kumajaa luto maa! + Kaikki sä saat sanan lausumisvaivaan, + Tuhansin miehiä matkoilles, + Tuhansin laivoja lahdilles! + +SKULE KUNINGAS. No sano siis tuo sana! + +RISTIVELI. + + Saattaaksein sinut hallitsemaan, + Tahdon, sä seuraat haluas vaan; + Maan sinä saat, kylät, linnat ja rannat, + Jos poikasi jälkees hallita annat! + +SKULE KUNINGAS (kohottaa kätensä, niinkuin valaan). Poikani on saava -- +(pysähtyy äkkiä ja huudahtaa kauhistuneena). Kirkonryöstäjä! Kaikki +valta hänelle! Haa! nyt älyän sinut; -- sinä tahdot hänen sielunsa +kadotusta! Poistu minusta, poistu minusta! (ojentaa kätensä taivasta +kohti.) Ja armahda minua, sinä, jota minä nyt huudan avukseni +suurimmassa hädässäni! + + (Heittäypi maahan.) + +RISTIVELI. + + Kirous! Kaikki meni Ilmolan teitä; + Niin varmaan kun luulin, mä hänet saan; + Mut valo on muuttanut noppoaan, + Jota minä en nähnyt, -- ja pelisi heitä! + No olkoon; toimen on kiiruuton; + _Perpetuum mobile_ liikkeill' on; + Olen valtuutettuna suvusta sukuun, + Valta mull' on valonkieltäjäin lukuun; + Heitä mä Norjassa hallitsen, ohjaan, + Vaikk' itse he ei näe valtani pohjaan! + (likempänä.) + Norjan miehet kun toimihin käy + Vaan haparoin, kun päämaali ei näy, -- + Kun sydän heillä ja miel'ala vaipuu, + Niin kuni viitakko tuulessa taipuu, -- + Kun heill' yhdestä vaan sopu on, + Siit' että suur' yhä sortukohon, -- + Kun kehnous kerskuvi rievuistaan, + Kunnian saa pako, tappio heillä, -- + Silloin Nikolaus piispa on teillään, + Baglien-piispa on toimessaan! + + (Katsoo sumuun puiden väliin.) + +SKULE KUNINGAS (nousee, hetkisen kuluttua, puoleksi pystyyn ja katsoo +ympärilleen). Missä hän on, se musta? (hypähtää ylös.) Opas, opas, +missä olet? Poissa! -- Yhtäkaikki; nyt tiedän tien itse, sekä +Elgesäteriin että kauemmaksi. + + (Menee ulos oikealle.) + + * * * * * + +Luosrarinpiha Elgesäterillä. + +(Vasemmalla kappeli, johon ovi pihalta; akkunat ovat valaistut. Pitkin +pihan vastaista puolta on muutamia alhaisempia rakennuksia, perämöllä +luostarinmuuri ja siinä vahva portti, joka on suljettu. Kirkas kuutamo. +Kolme Birkebeinien päällikköä seisoo portin edessä; Margareta, Ragnhild +rouva ja Dagfinn Bonde astuvat ulos kappelista.) + +RAGNHILD ROUVA (puoleksi itsekseen). Skule kuninkaan täytyi paeta +kirkkoon, sanot sinä! Hän, hän, pakenevana, rauhaa kerjäävänä alttarin +juurella, -- kerjäävänä kentiesi henkeänsä -- ei, ei, sitä hän ei ole +tehnyt; mutta Jumala on teitä rankaiseva, kun te päästitte asiat niin +pitkälle. + +MARGARETA. Hyvä, rakas äitini, hillitkää itsenne; ette tiedä mitä +sanotte; murhe teissä puhuu. + +RAGNHILD ROUVA. Kuulkaa Birkebeinit! Se oli Hookon Hookoninpojan, jonka +piti makaaman alttarin juurella ja kerjäämän henkeänsä ja rauhaa Skule +kuninkaalta! + +ERÄS BIRKEBEINI. Sopimatonta on uskollisten miesten tuommoisia sanoja +kuulla. + +MARGARETA. Hattu päästä vaimon murheen edessä! + +RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas tuomittu! Olkaa varoillanne, olkaa +varoillanne kaikki, kun hän jälleen saa vallan! + +DAGFINN BONDE. Sitä hän ei enää saa, Ragnhild rouva. + +MARGARETA. Vaiti, vaiti! + +RAGNHILD ROUVA. Uskotko sinä, että Hookon Hookoninpoika uskaltaa +täyttää tuomion, jos hän saa kuninkaan kiinni? + +DAGFINN BONDE. Hookon kuningas tietää paraiten, voiko kuninkaan-valaa +rikkoa. + +RAGNHILD ROUVA (Margaretalle). Ja semmoista verimiestä olet sinä +uskolla ja rakkaudella seurannut! Oletko sinä isäsi lapsi! Rangaistus +iskeköön --! Mene luotani, mene pois luotani! + +MARGARETA. Siunattu olkoon teidän suunne, vaikka nyt minua kirootte. + +RAGNHILD ROUVA. Minun täytyy alas Nidaroosiin, kirkkoon löytääkseni +Skule kuninkaan. Hän lähetti minut luotansa, kun hän oli onnellinen; +eipä hän minua silloin tarvinnutkaan; -- nyt hän ei vihastu, jos tulen. +Avatkaa minulle portti, päästäkää minut Nidaroosiin! + +MARGARETA. Äiti, Jumalan armon kautta --! + + (Kolkutetaan kovasti luostarin portilla). + +DAGFINN BONDE. Kuka kolkuttaa? + +SKULE KUNINGAS (ulkona). Eräs kuningas. + +DAGFINN BONDE. Skule Boordin poika! + +RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas! + +MARGARETA, Isä! + +SKULE KUNINGAS. Avatkaa, avatkaa! + +DAGFINN BONDE. Täällä ei avata henkipatoille. + +SKULE KUNINGAS. Se on kuningas, joka kolkuttaa sanon minä; kuningas, +jolla ei ole kattoa pään päällä; kuningas, joka tarvitsee pyhää alaa, +varjellaksensa henkeänsä. + +MARGARETA. Dagfinn, Dagfinn, se on isäni! + +DAGFINN BONDE (menee portille ja aukaisee pienen luukun). Tuletteko te +monen miehen kanssa luostariin? + +SKULE KUNINGAS. Kaikkien, jotka pysyivät minulle uskollisina hädässä. + +DAGFINN BONDE. Ja kuinka monta niitä on? + +SKULE KUNINGAS. Vähemmän kuin yksi. + +MARGARETA. Hän on yksin, Dagfinn! + +RAGNHILD ROUVA. Taivaan viha sinuun iskeköön, jos kiellät häneltä pyhän +alan! + +DAGFINN BONDE. Jumalan nimeen sitte! + + (Avaa portin; Birkebeinit paljastavat kunnioituksella päänsä; + Skule kuningas tulee sisään luostarin pihalle) + +MARGARETA (hänen kaulassansa). Isä! Siunattu, onnetoin isäni! + +RAGNHILD ROUVA (asettaa itsensä hurjasti hänen ja Birkebeinien väliin). +Te teeskentelette nöyryyttä hänen edessänsä ja tahdotte hänet pettää +niinkuin Juutas. Elkää uskaltako häntä lähestyä! Te ette saa häneen +koskea, niin kauvan kuin minä olen hengissä. + +DAGFINN BONDE. Täällä hän on turvassa, sillä hän on pyhällä alalla. + +MARGARETA. Eikä yhdelläkään miehistänne ollut rohkeutta seurata teitä +tänä yönä! + +SKULE KUNINGAS. Sekä ristiveljiä että sotilaita oli seurassani tiellä; +mutta he hiipivät syrjään toinen toisensa perästä, sen vuoksi että +tiesivät Birkebeiniä olevan Elgesäterillä. Pool Flida minut viimeiseksi +jätti, hän seurasi minua luostarin portille; siinä hän antoi minulle +viimeisen kerran kättä ja kiitti siitä ajasta, jolloin Norjassa oli +Sudenkettoja. + +DAGFINN BONDE (Birkebeineille). Menkää sisään, päälliköt, ja seisokaa +vahtina kuninkaan lapsen ympärillä; minun täytyy mennä Nidaroosiin +ilmoittamaan kuninkaalle, että Skule Boordin poika on Elgesäterillä; +hän itse toimikoon niin ankarassa asiassa. + +MARGARETA. Oi, Dagfinn, Dagfinn, voitko sitä tahtoa! + +DAGFINN BONDE. Huonosti muutoin palvelisin kuningasta ja maata. +(Miehille). Sulkekaa portti jälkeeni, vartioitkaa lasta, ja elkää +avatko kellenkään, ennenkuin kuningas tulee. (Hiljaa Skulelle). Hyvästi +Skule Boordin poika, -- Jumala suokoon teille autuaan lopun. + + (Menee ulos portista; Birkebeinit sulkevat sen hänen perästään + ja menevät sisään kappeliin). + +RAGNHILD ROUVA. Niin, Hookon tulkoon; minä en luovu sinusta; minä pidän +sinut lujasti ja hellästi sylissäni, niinkuin en koskaan ennen. + +MARGARETA. Oi, kuinka olette kalpea ja vanhentunut; teitä viluttaa. + +SKULE KUNINGAS. Ei minua viluta, -- mutta olen väsynyt, väsynyt. + +MARGARETA. No, tule sisään, ja levähdä -- + +SKULE KUNINGAS. Niin, niin; lieneepä pian levon aika käsissä. + +SIGRID (kappelista). Vihdoin sinä tulet, veli! + +SKULE KUNINGAS. Sigrid! oletko sinä täällä? + +SIGRID. Lupasinhan, että me silloin kohtaisimme toisemme, kun tarvitset +minua suurimmassa hädässä. + +SKULE KUNINGAS. Missä on lapsesi, Margareta? + +MARGARETA. Se nukkuu sakaristossa. + +SKULE KUNINGAS. Siis on suku koossa Elgesäterillä tänä yönä. + +SIGRID. Niin, koossa pitkien riehuvien aikojen päästä. + +SKULE KUNINGAS. Hookon Hookoninpoika vaan puuttuu. + +MARGARETA ja RAGNHILD ROUVA (likistyvät häneen tuskallisella +liikutuksella). Isä! -- Isäntäni! + +SKULE KUNINGAS (katsoo heihin liikutettuna). Oletteko te minua +rakastaneet niin hellästi, te molemmat? Minä etsin onnea ulkoa +vieraista, enkä koskaan huomannut, että minulla oli koto, jossa olisin +voinut löytää sen. Minä ajoin rakkautta takaa synnin ja rikoksen +tiellä, enkä koskaan tietänyt, että minulla sitä oli Jumalan ja +ihmisten lain kautta. -- Ja sinä, Ragnhild, vaimoni, sinä, jota vastaan +niin paljon olen rikkonut, sinä likistyt minuun armaana ja hellänä, kun +hätä on korkeimmilleen noussut, sinä voit peljätä ja vavista sen miehen +hengen edestä, joka ei koskaan ole heittänyt auringon sädettä sinun +polullesi. + +RAGNHILD ROUVA. Sinäkö rikkonut! Oi, Skule, elä puhu niin; luuletko +sinä, että minä hetkeäkään olen uskaltanut sinua tuomita! Minä olen +aina ollut liian alhainen sinulle, ylhäinen isäntäni; ei yksikään sinun +tekosi voi syyllinen olla. + +SKULE KUNINGAS. Oletko niin lujasti uskonut minuun, Ragnhild? + +RAGNHILD ROUVA. Ensi päivistä, kun sinut näin. + +SKULE KUNINGAS (elävästi). Kun Hookon tulee, tahdon rukoilla armoa! +Armaat, hellät vaimot, -- oi, onpa kuitenkin ihanata elää! + +SIGRID (pelvon osoituksena). Skule, veljeni! Voi sinua, jos eksyisit +tiellä tänä yönä! + + (Melua ulkoa; kohta jälkeen kolkutetaan portilla). + +MARGARETA. Kuulkaa, kuulkaa! Kuka se on, joka ryntää esiin! + +RAGNHILD ROUVA. Kuka kolkuttaa? + +ÄÄNIÄ (ulkopuolelta). Nidaroosin kaupunkilaiset! Avatkaa! Me tiedämme, +että Skule Boordin poika on sisällä! + +SKULE KUNINGAS. Niin, hän on sisällä; -- mitä tahdotte hänestä? + +RIEHUVIA ÄÄNIÄ (ulkopuolelta). Tule ulos, tule ulos! Sinun pitää +kuolla, ilkeä mies! + +MARGARETA. Ja sitäkö te kaupunkilaiset uskallatte vaatia? + +YKSITYINEN. Hookon kuningas on hänet tuominnut Oslossa. + +TOINEN. Joka miehen velvollisuus on hänet surmata. + +MARGARETA. Minä olen kuningatar; minä käsken teitä lähtemään täältä +pois! + +ERÄS ÄÄNI. Se on Skule Boordin pojan tytär eikä kuningatar, joka niin +puhuu. + +TOINEN. Teillä ei ole valtaa hengen ja kuoleman ylitse; kuningas on +hänet tuominnut. + +RAGNHILD ROUVA. Sisään kirkkoon, Skule! Jumalan laupeuden kautta, elä +anna verimiesten sinua lähestyä! + +SKULE KUNINGAS. Niin, sisään kirkkoon; en tahdo kaatua noiden miesten +iskujen alle. Vaimoni, tyttäreni; minun on kuin olisin löytänyt rauhaa +ja valoa; oi, elköön sitä otettako minulta niin pian! + + (Tahtoo rientää kappeliin). + +PIETARI (ulkopuolelta oikealla). Isä --, minun kuninkaani! Nyt on +teillä pian voitto! + +SKULE KUNINGAS (kirkaisten). Hän! Hän! (vaipuu alas kirkon-portaille). + +RAGNHILD ROUVA. Kuka se on? + +ERÄS KAUPUNKILAINEN (ulkopuolelta). Katsokaa, katsokaa; kirkon-ryöstäjä +kiipee luostarinkaton ylitse! + +TOISET. Heittäkää häntä kivellä! Heittäkää häntä kivellä! + +PIETARI (tulee näkyviin eräällä katolla oikealla ja hyppää alas +pihalle). Terve, isä! + +SKULE KUNINGAS (katsoo häneen kauhistuneena). Sinun -- sinun olin +unohtanut --! Mistä tulet? + +PIETARI (hurjasti). Missä on kuninkaan-lapsi? + +MARGARETA. Kuninkaan-lapsi! + +SKULE KUNINGAS (hypähtää ylös), Mistä tulet, kysyn minä? + +PIETARI. Tulen Hladehammerista; olen ilmaissut Boord Brattelle ja +Sudenketoille, että kuninkaan-lapsi on Elgesäterillä tänä yönä. + +MARGARETA. Jumala! + +SKULE KUNINGAS. Niinkö olet tehnyt! Ja nyt? + +PIETARI. Hän kokoaa joukon, ja sitten he tulevat ylös luostariin. -- +Missä on kuninkaan-lapsi, vaimo? + +MARGARETA (joka on asettanut itsensä kirkon ovelle). Se nukkuu +sakaristossa! + +PIETARI. Yhtäkaikki, vaikkapa nukkuisi alttarilla! Minä olen kantanut +ulos pyhän Olavin arkun, -- enkä minä pelkää ottaa kuninkaan-lastakaan! + +RAGNHILD ROUVA (huutaa Skulelle). Hänkö se on, jota niin hellästi olet +rakastanut. + +MARGARETA. Isä, isä! Kuinka voit sinä unhoittaa meidät kaikki toiset +hänen tähtensä! + +SKULE KUNINGAS. Hän oli puhdas, kuin Jumalan karitsa, kun katuva nainen +hänet minulle antoi, -- usko minuun on hänet tehnyt siksi, joka hän nyt +on. + +PIETARI (häntä kuulematta). Lapsen täytyy ulos! Surmatkaa se, surmatkaa +se kuningattaren sylissä, -- niin lausui Skule kuningas Oslossa. + +MARGARETA. Syntiä, syntiä + +PIETARI. Pyhimys voisi sen huoletta tehdä, kun isäni on sen lausunut! +Isäni on kuningas; sillä hänellä on suuri kuninkaanajatus! + +KAUPUNKILAISET. Avatkaa! Tulkaa ulos, sinä ja kirkonryöstäjä, muuten +poltamme luostarin tuhaksi! + +SKULE KUNINGAS (ikäänkuin lujalla päätöksellä). Suuri kuninkaanajatus! +Niin, _se_ se on, joka on myrkyttänyt nuoren, armaan sielusi! Puhtaana +ja syyttömänä piti minun antaman sinut takaisin; se on usko minuun, +joka sinut ajaa niin hurjasti rikoksesta rikokseen, kuolemansynnistä +kuolemansyntiin! Oi, mutta minä voin sinut vielä pelastaa; voin meidät +kaikki pelastaa! (huutaa taka-alalle). Odottakaa, odottakaa, -- +kaupunkilaiset; minä tulen. + +MARGARETA (tarttuu peljästyksissään hänen käteensä). Isä, mitä aiotte? + +RAGNHILD ROUVA (likistyy häneen, huutaen). Skule! + +SIGRID (repii heidät hänestä erilleen ja huutaa hurjalla, loistavalla +ilolla): Päästäkää, päästäkää hänet, vaimot; -- nyt siivet kasvavat +hänen ajatukselleen. + +SKULE KUNINGAS (lujasti ja vakavasti Pietarille). Sinä näit +minussa taivaan valitseman, -- _sen_, jonka piti toimittaa suuren +kuninkaan-tehtävän maassa. Katso minuun tarkemmin, sinä hurjistunut! +Kuninkaan repaleet, joilla olin itseni koristellut, olivat lainatut ja +varastetut, -- nyt riisun ne päältäni, toisen toisensa perästä. + +PIETARI (tuskallisesti). Ylhäinen isäni, jalo isäni, elkää puhuko noin! + +SKULE KUNINGAS. Kuninkaan-ajatus oli Hookonin eikä minun; ainoastaan +hän on saannt Herralta voiman sitä toteuttaa. Sinä olet uskonut +valhetta; käänny pois minusta ja pelasta sielusi. + +PIETARI (murretulla äänellä). Kuninkaan-ajatus on Hookonin! + +SKULE KUNINGAS. Tahdoin olla mahtavin maassa. Jumala, Jumala; katso, +minä nöyrryn etehesi ja seison tässä halvimpia halvimpana. + +PIETARI. Ota minut pois maasta; sillä täällä olen minä kodoton nyt! + + (Vaipuu alas kirkonportaille). + +SKULE KUNINGAS. Minulla oli ystävä, joka vuodatti verensä minun +edestäni Oslossa. Hän sanoi: mies voi kuolla toisen elämän tehtävän +edestä; mutta jos hän jää elohon, niin eläköön omansa eteen. -- Minulla +ei ole elämän tehtävää, jonka eteen eläisin, enkä minä myöskään voi +elää Hookonin tehtävän eteen, -- mutta minä voin kuolla sen edestä. + +MARGARETA. Ei, ei, sitä ei teidän pidä! + +SKULE KUNINGAS (tarttuu häntä käteen ja katsoo häneen lempeästi). +Rakastatkos isäntääsi, Margareta? + +MARGARETA. Enemmän kuin kaikkea maailmassa. + +SKULE KUNINGAS. Sinä voit kärsiä, että hän lausui kuolemantuomion minun +ylitseni; mutta voisitko myös kärsiä jos hänen täytyisi se täyttää? + +MARGARETA. Taivaan Herra, suo minulle voimaa! + +SKULE KUNINGAS. Voisitkos, Margareta? + +MARGARETA (hiljaan ja vavisten). En, en, -- meidän täytyisi erkaantua, +-- minä en uskaltaisi häntä nähdä sen jälkeen! + +SKULE KUNINGAS. Sinä sulkisit ihanimman valon hänen elämästänsä ja +omastasi; -- ole pelotta, Margareta, -- sinun ei tarvitse sitä tehdä. + +RAGNHILD ROUVA. Lähde maasta, Skule; minä sinua seuraan mihin ja kuinka +kauas vaan tahdot. + +SKULE KUNINGAS (ravistaa päätään). Pilkkaava varjo meidän välillämme? +-- Tänä yönä olen sinut löytänyt ensi kerran; minun ja sinun välilläsi +elköön olko varjoa, hiljainen, uskollinen vaimoni; -- sen tähden +elkäämme eläkö yhdessä tässä maailmassa. + +SIGRID. Kuninkaallinen veljeni! Minä näen, ett'et enään tarvitse minua; +minä näen, sinä tiedät, mitä tietä sinun tulee vaeltaa. + +SKULE KUNINGAS. On miehiä, jotka luotiin elämään, ja miehiä, jotka +luotiin kuolemaan. Minun tahtoni tarkoitti aina sinne, johon ei Jumalan +sormi minua viitannut; sentähden en koskaan nähnyt tietä selvästi, +ennenkuin nyt. Hiljaisen koto-elämäni olen menettänyt; sitä en voi +voittaa takaisin; synnin minkä olen tehnyt Hookonia kohtaan, minä voin +parantaa päästämällä häntä kuninkaan-velvollisuudesta, jonka täytyisi +erottaa hänet rakkaimmasta, joka hänellä on. Kaupunkilaiset seisovat +ulkopuolella; minä en tahdo odottaa Hookon kuningasta! Sudenketot ovat +lähellä; niinkauan kuin minä olen hengissä, he eivät luovu aikeestansa; +jos he löytävät minut täältä, en minä voi pelastaa lastasi, Margareta. +-- Katso, katso, ylös! Katso kuinka vaalenee ja poistuu tuo hehkuva +kalpa, joka on ollut paljastettu päälläni! Niin, niin, -- Jumala on +puhunut, ja minä olen hänet ymmärtänyt, ja hänen vihansa on +rauhoittunut. Minun ei ole Elgesäterin kappelissa heittäyminen maahan +rukoillakseni armoa eräältä maan kuninkaalta; -- minun on astuttava +siihen korkeaan kirkkoon, jonka yli tähtiholvi kaareilee, ja +kuninkaiden kuninkaalta minun täytyy rukoilla armoa ja pelastusta +kaikkien elämäni töiden edestä! + +SIGRID. Elkää vastustako häntä! Elkää vastustako Jumalan kutsumusta! +Päivä koittaa; päivä koittaa Norjassa ja päivä koittaa hänen +levottomassa sielussaan! Emmekö me peljästyneet naiset jo kylläksi +kauan ole seisoneet piilokammioissa, kauhistuneina kätkeytyen +pimeimpään soppeen, kuunnellen hirmutöiden hälinää ulkoa, kuunnellen +veriretken parkunaa, joka ulottui maan halki toisesta päästä toiseen +päähän? Emmekö me ole maanneet vaaleina ja pelvosta kivettyneinä +kirkoissa, uskaltamatta katsoa ulos, samoin kuin Kristuksen +opetuslapset makasivat Jerusalemissa suurena pitkänäperjantaina, kun +retki kulki Golgatalle! Käytä siipiäsi, ja voi niitä, jotka nyt +tahtovat sinua sitoa! + +RAGNHILD ROUVA. Lähde rauhassa, isäntäni! Lähde sinne, jossa ei +pilkkaava varjo seiso välillämme, kun me jälleen toisemme kohtaamme, +(rientää sisään kappeliin). + +MARGARETA. Isä, hyvästi, hyvästi, -- tuhat kertaa hyvästi! (seuraa +Ragnhild rouvaa). + +SIGRID (avaa kirkon ovet ja huutaa sisälle). Esiin, esiin kaikki +naiset! Kootkaa itsenne rukoukseen; lähettäkää veisaten sanoma ylös +Herralle, ja ilmoittakaa hänelle, että Skule Boordin poika nyt palaa +katuvana kotiin tottelemattomuutensa retkeltä maan päällä! + +SKULE KUNINGAS. Sigrid, uskollinen sisareni, tervehdi Hookon kuningasta +minulta; sano hänelle, että minä en viimeisessäkään hetkessä tiedä, jos +hän on kuninkaaksi-syntynyt, mutta sen minä tiedän järkähtämättömästi: +että hän on Jumalan valitsema. + +SIGRID. Minä toimitan hänelle tervehdyksesi. + +SKULE KUNINGAS, Ja vielä _toisenkin_ tervehdyksen saat toimittaa. +Kaukana pohjassa Hoologalannissa istuu katuvainen vaimo; sano hänelle, +että hänen poikansa meni edellä; hän seurasi minua, kun hänen sielunsa +oli vaarassa. + +SIGRID. Sen teen. + +SKULE KUNINGAS. Sano hänelle, että hän ei tehnyt syntiä sydämmellänsä; +puhtaana ja syyttömänä on hän varmaan hänet jälleen kohtaava. + +SIGRID. Sen teen. -- (Osoittaa taka-alalle). Kuule, tuolla he murtavat +lukon! + +SKULE KUNINGAS (osoittaa kappeliin). Kuule, tuolla veisataan ääneen +Jumalalle pelastuksesta ja rauhasta! + +SIGRID. Kuule, kuule! Nidaroosin kaikki kellot soivat --! + +SKULE KUNINGAS (hymyillen surullisesti). Soivat kuningasta hautaan. + +SIGRID. Ei, ne soivat sinun oikeaan kruunaukseesi nyt! Hyvästi, +veljeni, anna veren purpuravaippa liehua laveana olkapäilläsi, kaikki +rikokset voivat peittyä sen alle. Mene sisään, mene sisään suureen +kirkkoon ja ota elämän kruunu! (rientää sisään kappeliin.) + + (Veisua ja kellon soittoa jatketaan yhä seuraavan aikana). + +ÄÄNIÄ (portin ulkopuolelta). Nyt on lukko irti! Elä meitä pakoita +rikkomaan kirkonrauhaa! + +SKULE KUNINGAS. Minä tulen. + +KAUPUNKILAISET. Kirkon-ryöstäjän pitää myös tulla. + +SKULE KUNINGAS. Kirkonryöstäjän pitää myös tulla, niin! (menee Pietarin +luokse). Poikani, oletko valmis? + +PIETARI. Olen isä, valmis olen. + +SKULE KUNINGAS (katsoo ylöspäin). Jumala, minä olen köyhä mies, minulla +on vaan yksi henki antaa; mutta ota se ja pelasta Hookonin suuri +kuninkaan-ajatus. -- Kas niin, ojenna minulle kätesi. + +PIETARI. Tässä on käteni, isä. + +SKULE KUNINGAS. Eläkä pelkää sitä, joka nyt tulee. + +PIETARI. En, isä, en minä pelkää, kun menen teidän kanssanne. + +SKULE KUNINGAS. Turvallisempaa tietä emme vielä ole yhdessä vaeltaneet. +(Aukaisee portin; kaupunkilaiset seisovat joukossa aseet nostettuna). +Tässä me olemme; me tulemme vapaehtoisesti; -- mutta elkää lyökö häntä +kasvoihin. + + (Menevät ulkopuolelle, käsikädessä; portti sulkeutuu). + +ERÄS ÄÄNI. Elkää tähdätkö, elkää säästäkö; -- iskekää, mihin sattuu! + +SKULE KUNINKAAN ÄÄNI. Kunniatonta on niin menetellä päälliköiden +kanssa! + + (Lyhyt aseiden kalske; sitten kuuluu raskas kaatuminen; + kaikki on silmänräpäyksen ääneti). + +ERÄS ÄÄNI. Molemmat ovat kuolleet! (kuninkaan-torvi kaikuu). Tuolla +Hookon kuningas tulee koko sotajoukollaan! + +TOINEN ÄÄNI. Eläköön Hookon Hookoninpoika; nyt ei teillä enää ole +vihollisia! + +GREGORIUS JUHONPOIKA (seisahtuu vähän kuolleiden viereen). Siis tulin +kuitenkin liian myöhään! (menee sisään luostarin pihalle). + +DAGFINN BONDE. Onnetonta Norjalle, jos olisitte ennen tullut! (huutaa +ulos). Tänne sisään, Hookon kuningas! + +HOOKON (seisahtaen). Ruumis on tielläni! + +DAGFINN BONDE. Jos Hookon Hookoninpoika tahtoo eteenpäin, niin täytyy +hänen astua Skule Boordin pojan ruumiin ylitse! + +HOOKON. Jumalan nimeen sitte! (astuu ruumiin ylitse ja tulee sisään). + +DAGFINN BONDE. Vihdoin voitte vapain käsin ryhtyä kuninkaan-tehtävään. +Tuolla sisällä on teillä ne, joita rakastatte; Nidaroosissa soitetaan +rauha maahan; ja tuolla ulkona makaa hän, joka oli teille pahin +kaikista. + +HOOKON. Joka mies tuomitsi häntä väärin; hänessä oli arvoitus. + +DAGFINN BONDE. Arvoitus? + +HOOKON (tarttuu häntä käsivarteen ja sanoo hiljaa). Skule Boordin poika +oli Jumalan lapsipuoli maan päällä; se oli hänen arvoituksensa. + + (Naisten veisu kaikuu kovemmin kappelista; kaikki kellot + soivat Nidaroosissa). + +Esirippu laskee. + + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kuninkaan-alut, by Henrik Ibsen + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAAN-ALUT *** + +***** This file should be named 18246-8.txt or 18246-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/2/4/18246/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/18246-8.zip b/18246-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..d77230c --- /dev/null +++ b/18246-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..452670c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18246 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18246) |