initial commit of ebook 18201HEADmain

5 files changed, 20960 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18201-8.txt b/18201-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..306cda3
--- /dev/null
+++ b/18201-8.txt
@@ -0,0 +1,20944 @@
+The Project Gutenberg EBook of David Copperfield II, by Charles Dickens
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: David Copperfield II
+       David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset
+
+Author: Charles Dickens
+
+Translator: Waldemar Churberg
+
+Release Date: April 18, 2006 [EBook #18201]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAVID COPPERFIELD II ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+DAVID COPPERFIELD II
+
+David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset
+
+
+Kirj.
+
+CHARLES DICKENS
+
+
+Englannin kielestä suomentanut
+
+Waldemar Churberg
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Pitkän matkan alku.
+ 2. Autuaana.
+ 3. Tätini kummastuttaa minua.
+ 4. Alakuloisuutta.
+ 5. Innostusta.
+ 6. Vähän kylmää vettä.
+ 7. Eräs kumppani-kunta hajoo.
+ 8. Wickfield ja Heep.
+ 9. Matkamies.
+10. Doran tädit.
+11. Ilkeyttä.
+12. Toinen takaisinkatsaus.
+13. Taloutemme.
+14. Mr. Dick toteuttaa tätini ennustuksen.
+15. Uutisia.
+16. Martha.
+17. Perheellisiä oloja.
+18. Minä kietounnun salaisiin seikkoihin.
+19. Mr. Peggotyn uni käy toteen.
+20. Vielä pidemmän matkan alku.
+21. Minä olen läsnä eräässä räjähdyksessä.
+22. Vielä yksi takaisinkatsaus.
+23. Mr. Micawber'in raha-asiat.
+24. Myrsky.
+25. Uusi ja vanha haava.
+26. Siirtolaiset.
+27. Poissa-olo.
+28. Takaisintulo.
+29. Agnes.
+30. Minulle näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää.
+31. Valkeus loistaa tielleni.
+32. Eräs vieras.
+33. Viimeinen takaisinkatsaus.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+Pitkän matkan alku.
+
+
+Mikä on luonnollista minussa, on luonnollista monessa muussa ihmisessä,
+arvaan minä, enkä niin muodoin pelkää kirjoittamasta, etten ollut
+koskaan rakastanut Steerforth'ia enemmän, kuin nyt, jolloin ne siteet,
+jotka yhdistivät minut häneen, katkaistiin. Haikeassa tuskassani, kun
+huomasin hänen kunnottomuutensa, ajattelin enemmän kaikkia, mitä
+hänessä oli loistavaa, miellyin enemmän kaikkiin, mitä hänessä oli
+hyvää, tein enemmän oikeutta niille ominaisuuksille, jotka olisivat
+voineet saattaa hänet jaloksi ja kuuluisaksi mieheksi, kuin mitä ikinä
+olin tehnyt silloin, kuin ihastukseni häneen oli ylimmillään. Vaikka
+syvästi tunsin, että olin tietämättäni ollut osallinen, kun hän häväisi
+kunniallisen perheen, luulen, että, jos olisin kohdannut hänet
+kasvoista kasvoihin, en olisi kyennyt lausumaan yhtäkään moitteen
+sanaa. Minä olisin rakastanut häntä niin paljon vielä -- vaikka hän ei
+enää lumonnut minua -- minä olisin niin hellästi muistanut rakkauttani
+häneen, että olisin, luullakseni, ollut yhtä heikko, kuin
+sairasmielinen lapsi, kaikissa, paitsi semmoisen ajatuksen pitämisessä,
+että me vielä keskenämme yhdistyisimme. Semmoista ajatusta minulla ei
+koskaan ollut. Minä tunsin, niinkuin hän oli tuntenut, että meidän
+välimme ijäksi oli rikkountunut. Mitkä hänen muistonsa minusta olivat,
+en ole koskaan saanut tietää -- ne olivat ehkä keveät kyllä ja helposti
+haihdutetut -- mutta minun muistoni hänestä olivat niinkuin muisto
+hartaasta ystävästä, joka oli kuollut.
+
+Niin, Steerforth, sinä olet aikoja sitten kadonnut tämän surkean
+kertomuksen näkymöiltä! Suruni todistanee tahtomatta sinua vastaan
+suuren tuomarin valta-istuimen edessä; mutta vihaiset ajatukseni taikka
+moitteeni eivät koskaan todista, minä tiedän sen!
+
+Sanoma siitä, mitä oli tapahtunut, levisi niin pian kaupungissa, että
+kun seuraavana aamuna kuljin pitkin katuja, kuulin ihmisten puhuvan
+siitä porteillansa. Useat olivat tylyt Em'lylle, muutamat harvat
+Steerforth'ille, mutta Em'lyn toisen isän ja hänen sulhonsa suhteen
+pitivät kaikki yhtä mieltä. Kaikensäätyiset ihmiset osoittivat heille
+heidän surussaan semmoista kunnioitusta, joka oli täynnä hyvänsuontia
+ja hienotuntoisuutta. Merimiehet pysyivät syrjässä, kun näitten
+molempien nähtiin varhain kävelevän hitaisilla askelilla rannalla, ja
+seisoivat ryhmissä, puhuen sääliväisesti keskenänsä.
+
+Rannalla aivan likellä merta minä tapasin heidät. Olisi voinut helposti
+huomata, että he eivät olleet nukkuneet koko viime yönä, vaikk'ei
+Peggotty olisi kertonutkaan minulle, että he vielä, kun oli iso päivä,
+istuivat juuri niinkuin minä olin jättänyt heidät. He näyttivät
+väsyneiltä; ja minusta tuntui kuin Mr. Peggotyn pää olisi yhtenä yönä
+painunut enemmän alaspäin, kuin kaikkina niinä vuosina, joina olin
+tuntenut hänet. Mutta he olivat molemmat yhtä totiset ja vakavat, kuin
+meri itse, joka silloin makasi aallotonna mustan taivaan alla -- vaikka
+se verkalleen kuohui, niinkuin se olisi levätessään hengittänyt -- ja
+ilmanrannalla välkkyen näkymättömän auringon hopeasäteistä.
+
+"Me olemme puhuneet paljon, Sir", lausui Mr. Peggotty minulle, kun
+olimme kaikki kolme kävelleet vähän aikaa äänettöminä, "siitä, mitä
+meidän tulee ja mitä meidän ei tule tehdä. Mutta me näemme tiemme nyt".
+
+Minä satuin luomaan silmäni Ham'iin, joka silloin katseli tuota
+kaukaista valoa ulkona merellä, ja se kauhea ajatus joutui mieleeni --
+ei sen vuoksi, että hänen kasvonsa olisivat olleet vihaiset, sillä sitä
+ne eivät olleet; muistaakseni ei niissä ilmestynyt, kuin luja päätös --
+että, jos hän kohtaisi Steerforth'in, hän tappaisi tämän.
+
+"Velvollisuuteni täällä, Sir", lausui Mr. Peggotty, "on täytetty. Minä
+menen hakemaan" -- hän pysähtyi ja jatkoi vahvemmalla äänellä -- "minä
+menen hakemaan häntä. Se on tästälähin minun velvollisuuteni".
+
+Hän pudisti päätänsä, kun kysyin häneltä, mistä hän aikoi hakea
+sisarentytärtänsä, ja tiedusteli, aioinko seuraavana päivänä matkustaa.
+Minä sanoin hänelle, etten ollut lähtenyt tänään, koska pelkäsin, että
+minulta menisi hukkaan joku tilaisuus olla hyödyksi hänelle; mutta että
+olin valmis lähtemään, milloin hän vaan tahtoi.
+
+"Minä tulen huomenna teidän kanssanne, Sir", vastasi hän, "jos
+suvaitsette".
+
+Me astuimme taas hetken mitään puhumatta.
+
+"Ham", jatkoi hän vähän ajan perästä, "hän jää nykyiseen työhönsä ja
+muuttaa asumaan sisareni luoksi. Tuo vanha vene tuolla --".
+
+"Hylkäättekö tuon vanhan veneen, Mr. Peggotty?" keskeytin hiljalleen.
+
+"Minun paikkani, Mas'r Davy", vastasi hän, "ei ole enää siinä; ja jos
+koskaan mikään vene on siitä asti hukkunut, kuin pimeys asettui
+syvyyden kasvoille, on tämä pohjaan mennyt. Mutta ei, Sir, ei; minä en
+tarkoita, että se jätettäisiin autioksi. Kaukana siitä".
+
+Me astuimme taas tuokion, niinkuin ennen, siksi kuin hän selitti
+tarkemmin:
+
+"Minun tahtoni on, Sir, että se yöt päivät, suvet talvet näyttää
+samanlaiselta, kuin se aina näytti siitä asti, kuin Em'ly ensin tunsi
+sen. Jos hän joskus tulisi kuljeksien takaisin, en tahtoisi, että tuo
+vanha paikka näyttäisi sysäävän häntä pois, te ymmärrätte, vaan
+houkuttelisi häntä tulemaan likemmäksi ja ehkä haamun tavalla tuulesta
+ja sateesta vanhan akkunan lävitse katsahtamaan tuota vanhaa paikkaa
+pesän vieressä. Silloin hän ehkä, Mas'r Davy, nähdessään, ettei siellä
+ole ketään muuta, kuin Mrs. Gummidge, uskaltaa väristen hiipiä sisään,
+ja laskeuu ehkä vanhaan vuoteesensa ja levähyttää väsynyttä päätänsä
+siinä paikassa, jossa ennen oli niin iloista".
+
+Minun oli mahdoton vastata hänelle mitään, vaikka koetin.
+
+"Joka ilta", sanoi Mr. Peggotty, "yhtä säännöllisesti, kuin ilta tulee,
+täytyy kynttilän seisoa vanhan akkunanruudun vieressä, että, jos hän
+joskus näkisi sen, se näyttäisi sanovan: 'tule takaisin, lapseni, tule
+takaisin!' Jos joskus pimeän tultua kuuluu koputus tätisi ovelta, Ham,
+(varsinkin hiljainen koputus); älä sinä lähesty. Sovita, että se on
+tätisi, -- etkä sinä -- joka näkee langenneen lapseni!"
+
+Hän astui vähän eteenpäin meistä ja käveli sillä tapaa edellämme hetken
+aikaa. Tällä välin minä taas loin silmäni Ham'iin ja havaitessani, että
+hänellä oli sama katse kasvoissaan ja että hän yhä tähysteli tuota
+kaukaista valoa, koskin hänen kättänsä.
+
+Kaksi kertaa kutsuin häntä nimeltä semmoisella äänellä, jolla olisin
+koettanut nukkuvaa herättää, ennenkuin hän huomasi. Kun vihdoin kysyin,
+mitä hän ajatteli, vastasi hän:
+
+"Sitä, mikä on edessäni, Mas'r Davy; ja tuota tuolla puolen".
+
+"Tarkoitatteko sitä elämää, joka on edessänne?" Hän oli hämmentyneenä
+viitannut merelle päin.
+
+"Niin, Mas'r Davy. Minä en oikein tiedä, kuinka laita on, mutta tuolta
+toiselta puolen näytti minusta tulevan -- niinkuin tämän loppu",
+katsellen minua, niinkuin hän olisi herännyt, mutta kasvot osoittaen
+samaa lujaa päätöstä.
+
+"Mikä loppu?" kysyin minä edellisen pelkoni hallussa.
+
+"En tiedä", sanoi hän miettiväisesti; "minä muistelin, että kaikki sai
+alkunsa täällä -- ja sitten tulee loppu. Mutta se on mennyt! Mas'r
+Davy", lisäsi hän; vastaten, niinkuin minusta näytti, katseeseni;
+"teidän ei tarvitse pelätä minua; mutta minä olen niin huumeissani;
+minä en ole siinä tilassa, että tuntisin mitään" -- joka tarkoitti,
+ettei hän tietänyt omaa mieltänsä, vaan että hänen ajatuksensa olivat
+aivan sekaisin.
+
+Kun Mr. Peggotty pysähtyi odottamaan meitä, yhdyimme häneen emmekä
+puhuneet sen enempää. Muisto tästä ynnä edellinen ajatukseni vaivasivat
+minua kuitenkin silloin tällöin, siksi kuin leppymätön loppu tuli
+määrätyllä ajallansa.
+
+Me lähestyimme huomaamatta vanhaa venettä ja astuimme sisään. Mrs.
+Gummidge, joka ei enää nuhaellut erityisessä nurkassaan, valmisteli
+ahkerasti aamiaista. Hän otti Mr. Peggotyn hatun ja asetti tuolin
+hänelle ja puhui niin lohdullisesti ja ystävällisesti, että tuskin
+tunsin hänet.
+
+"Rakas Dan'l", sanoi hän, "teidän täytyy syödä ja juoda ja ylläpitää
+voimianne, sillä muutoin ei teistä ole mihinkään. Koettakaatpa, hyvä
+toveri! Ja jos häiritsen teitä kalkutuksellani", hän tarkoitti
+lavertamistansa, "sanokaat minulle, Dan'l, ja minä heitän sen".
+
+Kun hän oli tuonut meille kaikille ruokamme, vetäytyi hän akkunan
+luo, jossa hän uutterasti paikkasi muutamia Mr. Peggotyn paitoja ja
+muita vaatteita, pani ne sievästi kokoon ja sovitti ne vanhaan
+vaksitahti-laukkuun, jommoisia merimiehet käyttävät. Tällä välin puhui
+hän yhä samalla levollisella tavalla:
+
+"Joka hetki ja aika, tiedättekö, Dan'l", lausui Mrs. Gummidge, "olen
+täällä ja pidän kaikki semmoisessa tilassa, kuin tahdotte. Minulla ei
+ole suuri oppi, mutta minä kirjoitan teille silloin tällöin, kun olette
+poissa, ja lähetän kirjeeni Mas'r Davy'lle. Ehkä tekin kirjoitatte
+minulle, Dan'l, jolloin kulloin ja kerrotte minulle, kuinka teidän käy
+yksinäisellä, kolkolla matkallanne".
+
+"Minä varon, että olonne täällä käy kovin yksinäiseksi!" lausui Mr.
+Peggotty.
+
+"Ei, ei, Dan'l", vastasi hän, "ei se käy. Älkäät minusta huoliko.
+Minulla on kyllin tekemistä, kun pidän tätä oltavaa (Mrs. Gummidge
+tarkoitti asuntoa) kunnossa teille, siksi kuin palajatte -- kun pidän
+tätä oltavaa kunnossa jokaiselle, joka sattuu tulemaan takaisin, Dan'l.
+Kun on kaunis sää, menen istumaan ulkopuolelle ovea, niinkuin tapani on
+ollut. Jos muutamat tulisivat likipaikoille, saavat he pitkän matkan
+päästä nähdä, että vanha leski on heille uskollinen".
+
+Mikä muutos Mrs. Gummidge'ssä lyhyellä ajalla! Hän oli ihan toinen
+ihminen. Hän oli niin harras ystävyydessään, hän käsitti niin nopeasti,
+mitä oli hyvä sanoa ja mitä oli hyvä jättää sanomatta, hän unhotti niin
+itsensä ja muisti niin sitä surua, joka oli hänen ympärillänsä, että
+minä oikein kunnioitin häntä. Sitä työtä, jonka hän sinä päivänä teki!
+Oli paljon tavaraa, jota piti tuoda rannasta ja koota ulkohuoneesen --
+niinkuin airoja, verkkoja, purjeita, köysiä, raakoja, hummeri-astioita,
+ballasti-säkkejä ja semmoista; ja vaikka apua yltäkyllin annettiin,
+kosk'ei koko sillä rannalla löytynyt yhtäkään paria työ-kättä, joka ei
+olisi pannut liikkeelle voimiansa Mr. Peggotyn hyväksi ja katsonut sitä
+kylläiseksi palkinnoksi, että heitä avuksi pyydettiin, puuhasi Mrs.
+Gummidge kuitenkin koko päivän pitkän semmoisten taakkojen alla, joihin
+hänen voimansa eivät riittäneet, ja hääri edestakaisin kaikenlaisissa
+tarpeettomissa askareissa. Mitä siihen tuli, että hän olisi valittanut
+onnettomuuttansa, näytti hän kokonaan unhottaneen, että hänellä koskaan
+oli ollut mitään semmoista. Sääliväisyytensä ohessa osoitti hän
+tasaista iloa, ja tämäkin kummastutti minua suuresti siinä muutoksessa,
+joka hänessä oli tapahtunut. Päivitteleminen ei tullut kysymykseenkään.
+Minä en edes havainnut, että hänen äänensä olisi värissyt taikka mikään
+kyynel vierähtänyt hänen silmistänsä koko päivän kuluessa hämärään
+asti; jolloin, kun hän ja minä ja Mr. Peggotty olimme kolmen kesken
+yhdessä, ja Mr. Peggotty oli perin uupuneena mennyt nukuksiin, hän
+purskahti puoleksi pidätettyyn itkuun ja nyyhkytykseen ja, taluttaen
+minua oven luo, sanoi: "Jumala siunatkoon teitä aina, Mas'r Davy,
+olkaat ystävä hänelle, mies paralle!" Sitten hän kohta juoksi ulos
+huoneesta pesemään kasvojansa, että hän istuisi levollisesti Mr.
+Peggotyn vieressä ja nähtäisiin työskentelevän siinä, kun tämä heräisi.
+Lyhyeltä, illalla lähtiessäni jätin hänet tueksi ja turvaksi Mr.
+Peggotylle hänen surussaan; enkä saattanut kyllin miettiä sitä
+opetusta, jonka Mrs. Gummidge oli antanut minulle, ja sitä uutta
+kokemusta, jonka hänen kauttansa olin saanut.
+
+Kello oli yhdeksän ja kymmenen välillä, kun minä synkkämielisenä
+kaupunkia kävellessäni seisahduin Mr. Omer'in ovelle. Asia oli niin
+kovasti koskenut Mr. Omer'in sydäntä, kertoi hänen tyttärensä minulle,
+että hän oli ollut kovin alakuloinen ja huono ja pannut maata
+piippuansa polttamatta.
+
+"Viekas, paha-sydäminen tyttö", sanoi Mrs. Joram. "Hänessä ei ollut
+koskaan mitään hyvää!"
+
+"Älkäät sanoko niin", vastasin minä. "Se ei ole teidän ajatuksenne".
+
+"Ajattelen minä!" huudahti Mrs. Joram vihaisesti.
+
+"Ette suinkaan", sanoin minä.
+
+Mrs. Joram heitähytti päätänsä, koettaen olla kovin ankara ja
+suuttunut; mutta hän ei voinut hillitä luonnollista leppeyttänsä, vaan
+alkoi itkeä. Minä tosin olin nuori, mutta minä pidin paljon enemmän
+hänestä tämän sääliväisyyden tähden ja arvelin, että se sopi hänelle,
+siveälle vaimolle ja äidille, erittäin hyvin.
+
+"Mitä hän nyt tehnee!" nyyhkytti Minnie. "Mihin hän menee! Mihin hän
+joutuu! Voi, kuinka hän saatti olla niin julma itseänsä ja häntä
+vastaan!"
+
+Minä muistin sitä aikaa, jolloin Minnie oli nuori ja sievä tyttö; ja
+minua ilahutti, että hänkin muisti sitä niin hellästi.
+
+"Pikku Minnie'ni", lausui Mrs. Joram, "on vast'ikään mennyt nukuksiin.
+Unissaankin nihkuttaa hän Em'lyä. Koko päivän on pikku Minnie itkenyt
+häntä ja kysynyt minulta monta monituista kertaa: 'onko Em'ly ollut
+häijy?' Mitä saatan sanoa hänelle, kun Em'ly viimeisenä iltana, jona
+hän oli täällä, pani nauhan omasta kaulastaan pikku Minnie'n kaulaan ja
+laski päänsä tyynylle lapsen pään viereen, siksi kuin tämä oli
+sitkeästi nukkunut! Nauha on vielä pikku Minnie'ni kaulassa. Sen ehkä
+ei pitäisi olla, mutta mikä neuvokseni tulee? Em'ly on kovin huono
+ihminen, mutta he pitävät niin toisistaan. Eikä lapsi ymmärrä mitään!"
+
+Mrs. Joram oli niin onneton, että hänen puolisonsa tuli ulos pitämään
+huolta hänestä. Jättäen heidät yksikseen, lähdin kotiin Peggotyn luo,
+enemmän synkkämielisenä, jos mahdollista, kuin olin tähän saakka ollut.
+
+Tämä hyvä olento -- minä tarkoitan Peggottya -- oli nykyisistä
+vaivoistansa ja onnettomista öistään uupumatta mennyt veljensä luo,
+jonne hän aikoi jäädä aamuksi. Eräs vanha eukko, joka muutamia viikkoja
+oli toimittanut talon askareita, sillä aikaa kuin Peggotty itse ei
+ollut ehtinyt niihin, oli huoneen ainoa asukas, paitsi minua. Kosk'en
+tarvinnut hänen palvelustansa, lähetin hänet levolle (ei millään lailla
+vastoin hänen tahtoansa); ja istuin kyökin valkean eteen vähäksi aikaa
+ajattelemaan näitä kaikkia.
+
+Minä ajattelin vaihetellen näitä ja Mr. Barkis vainajan kuolinvuodetta
+ja liuvuin vuoksen kanssa sitä kaukaisuutta kohden, jota Ham aamulla
+oli niin kummallisella tavalla katsellut, kun koputus ovelle herätti
+minut haaveksimisestani. Ovessa oli kolkutin, mutta se ei tätä ääntä
+aikaan saanut. Koputus oli ihmiskäden ja kuului alhaalta ovesta,
+niinkuin lapsi olisi naputtanut.
+
+Tämä säpsäytti minua yhtä paljon, kuin jos se olisi ollut jonkun
+ylhäisen miehen palvelian koputus. Minä avasin oven enkä ihmeekseni
+ensi aluksi nähnyt mitään muuta kuin ison paraplyyn, joka näytti
+kävelevän itsestänsä. Mutta melkein kohta huomasin Miss Mowcher'in sen
+alla.
+
+Kenties en olisi ollut taipuvainen erittäin ystävällisesti
+vastaan-ottamaan tätä pikkuista olentoa, jos hän, paraplyytä sivulle
+päin asettaessaan, jota hänen kovimmat ponnistuksensa eivät olleet
+saaneet alas lasketuksi, olisi näyttänyt minulle tuota "liehun" muotoa,
+joka oli niin suuresti vaikuttanut minuun meidän ensimäisessä ja
+viimeisessä yhtymyksessämme. Mutta kun hän käänsi kasvonsa minuun päin,
+olivat ne niin totiset, ja kun minä päästin hänet paraplyystä (joka
+olisi ollut Irlannin jättiläisenkin hankala pidellä), väänteli hän
+vähäisiä käsiänsä niin surullisella tavalla, että minä oikein miellyin
+häneen.
+
+"Miss Mowcher!" sanoin minä, tyhjää katua ylös- ja alaspäin
+katsottuani, vaikk'en tarkoin tietänyt, mitä odotin saavani lisäksi
+nähdä; "kuinka te tänne tulette? Mikä nyt on?"
+
+Lyhyellä oikealla käsivarrellansa viittasi hän minua laskemaan alas
+paraplyytä ja, astuen kiivaasti ohitseni, meni kyökkiin. Kun olin
+sulkenut oven ja, paraplyy kädessäni, seurasin häntä, tapasin hänet
+kaminin-ristikon kulmalta istumasta -- se oli matala rautakehä, jossa
+oli kaksi litteätä poikki-pienaa, johon sopi asettaa talrikkeja --
+kattilan varjosta, jossa hän huojutti ruumistansa edestakaisin ja
+hieroi käsiänsä polviinsa, niinkuin tuskissaan oleva ihminen.
+
+Aivan levotonna siitä, että olin ainoa, joka vastaanotin tämän
+myöhäisen käviäimen, ja ainoa, joka näin tämän pahan-enteisen
+käytöksen, huudahdin taas: "tehkäät hyvin ja sanokaat minulle, Miss
+Mowcher, mikä nyt on! Oletteko kipeä?"
+
+"Kallis nuori sieluni", vastasi Miss Mowcher, laskien molempia käsiänsä
+toistensa päälle sydämensä kohdalle. "Minä olen kipeä täältä, olen
+kovin kipeä. Kun ajattelee, että näihin jouduttaisiin, vaikka minun
+olisi ollut mahdollista tietää ja ehkä estää se, jollen olisi ollut
+ajattelematon houkkio!"
+
+Taas hänen iso hattunsa (jossa ei ollut mitään suhtaa hänen vartaloonsa
+katsoen) liikkui edestakaisin, kun hän huojutti vähäistä ruumistansa;
+samalla kuin oikea jättiläishattu myöskin edestakaisin heilui seinällä.
+
+"Minua kummastuttaa", aloitin minä, "nähdä teitä niin surullisena ja
+totisena" -- mutta hän keskeytti minut.
+
+"Niin, sillä tapaa on aina laita!" sanoi hän. "Heitä kummastuttaa
+kaikkia noita huolettomia nuoria ihmisiä, hyvä- ja täysikasvuisia,
+nähdä luonnollisia tunteita niin vähäisessä olennossa, kuin minussa! He
+pitävät minua leikkikalunansa, käyttävät minua huviksensa, heittävät
+minut pois, kun ovat väsyneet, ja ihmettelevät, että minussa on enemmän
+tunteita, kuin lelu-hevosessa taikka puu-soturissa! Niin, niin, se on
+heidän tapansa. Heidän vanha tapansa!"
+
+"Kenties muitten on niin laita", vastasin minä, "mutta ei minun,
+vakuutan teille. Kenties minun ei olisi tullut ollenkaan kummastella,
+että näin teidät semmoisena, kuin nyt olette: minä tunnen teitä niin
+vähän. Minä sanoin arvelematta, mitä ajattelin".
+
+"Mikä minun on neuvona?" vastasi pikku nainen, nousten seisoalle ja
+ojentaen käsivarsiaan näyttääksensä itseään. "Katsokaat! Mikä minä
+olen, oli isäni, on sisareni ja on veljeni. Minä olen monta vuotta
+työskennellyt sisartani ja veljeäni varten -- kovasti, Mr. Copperfield
+-- päiväkaudet. Minun täytyy elää. Minä en tee mitään pahaa. Jos löytyy
+niin ajattelemattomia taikka niin julmia ihmisiä, että he tekevät
+pilkkaa minusta, mitä jää minulle muuta, kuin tehdä pilkkaa itsestäni,
+heistä ja kaikista? Jos teen niin eri tiloissa, kenen vika lienee?
+Minunko?"
+
+Ei. Ei Miss Mowcher'in, huomasin minä.
+
+"Jos olisin ilmestynyt tuntehikkaana kääpiönä petollisen ystävänne
+edessä", jatkoi pikku nainen, pudistaen päätänsä minulle nuhtelevalla
+vakavuudella, "kuinka paljon apua taikka hyvän-suontia luulette, että
+_minä_ olisin häneltä saanut? Jos pikku Mowcher (joka ei ole, nuori
+gentlemani, luonut itseänsä) olisi puhutellut häntä taikka hänen
+vertaisiansa vastustensa johdosta, milloin luulette, että hänen heikkoa
+ääntänsä olisi kuultu? Pikku Mowcher'in olisi yhtä suuri tarve elää,
+vaikka hän olisi ärein ja ikävin kääpiö; mutta hänen olisi ollut
+mahdoton tehdä sitä. Ei. Hän saisi vikistä leipäänsä ja voitansa, siksi
+kuin hän kuolisi ilmasta!"
+
+Miss Mowcher istui taas kaminin-ristikolle, veti esiin nenäliinansa ja
+pyyhki silmiänsä.
+
+"Kiittäkäät Jumalaa minun puolestani, jos teillä on hyvä sydän,
+niinkuin teillä, luullakseni, on", sanoi hän, "siitä, että, vaikka
+hyvin tiedän, mikä olen, minä voin olla iloinen ja kestää kaikkia.
+Kaikissa tapauksissa kiitän itse puolestani Jumalaa, että pääsen
+vähäistä tietäni eteenpäin mailman läpi kiitollisuuden velassa
+kenellekään olematta; ja että palkinnoksi kaikesta siitä, mitä
+hulluudesta tai turhamielisyydestä heitetään minulle, kun kuljen
+matkaani, voin laskea pilapuheita takaisin. Jos en sureksi kaikkia,
+mitä kaipaan, on se parempi minulle eikä pahempi kenellekään. Jos minä
+olen leikkikalu teidän, jättiläisten, käsissänne, olkaat lempeät minua
+kohtaan".
+
+Miss Mowcher pani nenäliinansa takaisin plakkariinsa, katsellen minua
+hyvin tarkasti koko ajan, ja pitkitti:
+
+"Minä näin teidät vast'ikään kadulla. Teidän on helppo ymmärtää, etten
+lyhyillä jaloillani ja lyhyellä hengitykselläni pysty astumaan yhtä
+nopeasti, kuin te, jonka vuoksi en myöskään voinut saavuttaa teitä;
+mutta minä arvasin, mihin menitte ja seurasin teitä. Minä olen käynyt
+täällä ennen tänään, mutta tuo hyväntahtoinen nainen ei ollut kotona".
+
+"Tunnetteko häntä?" kysyin minä.
+
+"Minä tunnen hänet", vastasi hän, "Omer ja Joram'in kautta. Minä olin
+siellä kello seitsemän tänä aamuna. Muistatteko, mitä Steerforth sanoi
+minulle tuosta onnettomasta tytöstä sillä kertaa, kuin näin teidät
+molemmat hotellissa?"
+
+Iso hattu Miss Mowcher'in päässä ja tuo vielä isompi hattu seinällä
+alkoivat uudestaan liikkua edestakaisin, kun hän teki tämän kysymyksen.
+
+Minä muistin sangen hyvin, mitä hän tarkoitti, koska se oli ollut
+mielessäni monta kertaa tänä päivänä. Minä sanoin sitä hänelle.
+
+"Kadottakoon kaiken pahuuden isä hänet", lausui pikku nainen, pitäen
+ylöspäin etusormeansa minun ja säkenöivien silmiensä välissä, "ja
+kymmentä kertaa pahemmin kadottakoon tuon ilkeän palvelian; mutta minä
+luulin, että te se olitte, joka olitte lapsellisesti rakastuneet
+tyttöön!"
+
+"Minäkö?" toistin minä.
+
+"Lapsi, lapsi!" huudahti Miss Mowcher kärsimättömästi
+käsiänsä väännellen, tuossa kun hän taas kiikkui edestakaisin
+kaminin-ristikolla, "miksi sokean onnettomuuden nimessä kiititte häntä
+niin paljon ja punehduitte ja näytitte hämmentyneeltä?"
+
+Minä en saattanut salata itseltäni, että olin tehnyt niin, vaikka aivan
+toisenlaisesta syystä, kuin hän luuli.
+
+"Mitä minä tiesin?" lausui Miss Mowcher, taas vetäen esiin
+nenäliinaansa ja polkien lattiata joka kerta, kuin hän vähän väliä pani
+sen silmiensä eteen molemmilla käsillään yhtä haavaa. "Hän vastusteli
+teitä ja lepytti teitä, näin minä; ja te olitte pehmeä vaha hänen
+käsissään, näin minä. Minä tuskin ehdin huoneesta, kun tuo palvelia jo
+jutteli minulle, että 'nuori viaton' (siksi hän teitä nimitti ja teidän
+sopii nimittää häntä 'vanhaksi vialliseksi', niin kauan kuin elätte)
+oli iskenyt silmänsä tyttöön ja että tyttö oli huima ja rakasti teitä,
+mutta hänen isäntänsä oli päättänyt, ettei mitään vahinkoa saisi
+tapahtua -- enemmän teidän tähtenne, kuin tytön -- ja että se oli
+heidän toimensa täällä, Kuinka minä _muuta_ voin, kuin uskoa häntä?
+Minä näin, että se tyydytti ja miellytti teitä, kun Steerforth kiitti
+tyttöä! Te olitte ensimäinen, joka mainitsitte tytön nimeä. Te
+myönsitte olleenne hänen vanha ihasteliansa. Te olitte kuuma ja kylmä,
+punainen ja valkoinen, kaikki yhtä haavaa, kun puhuin teille hänestä.
+Mitä minä muuta voin ajatella -- mitä ajattelin muuta -- kuin, että te
+olitte nuori aituri kaikissa, paitsi kokemuksessa, ja olitte joutuneet
+semmoisiin käsiin, joilla oli tarpeeksi kokemusta ja voimaa hillitä
+teitä (koska se oli juolahtanut hänen mieleensä) omaksi hyväksenne?
+Voi! voi! voi! He pelkäsivät, että minä huomaisin asian oikean laidan",
+huudahti Miss Mowcher, laskeutuen alas kaminin-ristikolta ja astuen
+edestakaisin kyökissä, tuskissaan nostaen ylös molempia käsinysiänsä,
+"koska minä olen teräväsilmäinen pikku olento -- minun täytyy olla
+niin, mailmassa toimeen tullakseni! -- ja he pettivät minut kokonaan,
+ja minä annoin onnettomalle tyttö-raukalle yhden kirjeen, jota varmaan
+luulen ensimäiseksi syyksi siihen, että hän joutui puheesen Littimer'in
+kanssa, joka varta vasten jätettiin jälelle!"
+
+Minä seisoin hämmästyneenä, kun koko tämä petollisuus paljastettiin,
+ja katselin Miss Mowcher'ia, joka käveli edestakaisin kyökissä,
+siksi kuin hän oli kokonaan hengästyneenä, jolloin hän taas istui
+kaminin-ristikolle ja kasvojansa pyyhkien kauan aikaa pudisti päätänsä
+muulla tavalla liikkumatta tai äänettömyyttä keskeyttämättä.
+
+"Matkoillani maakunnassa", lisäsi hän viimein, "jouduin tois-iltana
+Norwich'iin, Mr. Copperfield. Mitä siellä satuin näkemään siitä
+salaisesta tavasta, jolla he tulivat ja menivät ilman teitä -- joka
+minusta näytti kummalliselta -- saatti minut siihen ajatukseen, että
+jotakin oli väärällä kannalla. Minä astuin London'in vaunuihin
+eilis-iltana, kun ne kulkivat Norwich'in läpi, ja olin täällä tänä
+aamuna. Voi, voi, voi! liian myöhään!"
+
+Pikku Mowcher paran oli kaikesta tästä itkusta ja riehumisesta tullut
+niin vilu, että hän kääntyi kaminin-ristikolla, pisti vähäiset, märät
+jalka-raukkansa tuhkaan, lämmittääksensä niitä, ja istui katsellen
+valkeata, niinkuin iso vauva. Minä istuin tuolilla toisella puolella
+liettä surullisiin mietteisin vaipuneena ja katsellen myöskin valkeata
+ja toisinaan häntä.
+
+"Minun täytyy mennä", sanoi hän viimein ja nousi puhuessaan. "On
+myöhäistä. Ette suinkaan epäile minua?"
+
+Kun kohtasin hänen terävän katseensa, joka oli tavallista terävämpi,
+kun hän kysyi minulta, en saattanut tähän äkilliseen kysymykseen
+suorastaan vastata: en.
+
+"No!" lausui hän, vastaan-ottaen kättäni, jota tarjosin, auttaakseni
+häntä ristikolta, ja katsellen totisesti kasvoihini, "te tiedätte,
+ettette epäilisi minua, jos olisin täysikokoinen nainen!"
+
+Minä tunsin, että oli paljon perää näissä sanoissa; ja minä melkein
+häpesin itseäni.
+
+"Te olette nuori mies", lausui hän päätänsä nyykäyttäen. "Ottakaat yksi
+varoituksen sana myöskin kolmen jalan tyhjiköltä. Älkäät ajatelko
+ruumiillisia vikoja sielun vioista eroamattomiksi, hyvä ystäväni,
+jollei teillä ole täyttä syytä".
+
+Hän oli nyt päässyt ristikolta ja minä epäilyksestäni. Minä sanoin
+hänelle, että luulin hänen antaneen todenperäisen kertomuksen
+itsestänsä ja meidän molempien olleen onnettomia välikappaleita
+kavaltajien käsissä. Hän kiitti minua ja sanoi, että minä olin hyvä
+toveri.
+
+"Muistakaat nyt!" huudahti hän, matkallansa oven luo kääntyen takaisin
+ja viekkaasti katsellen minua, etusormi ylöspäin nostettuna. "Sen
+johdosta, mitä olen kuullut -- minun korvani ovat aina auki; minun ei
+käy niitä voimia säästäminen, joita minulla on -- on minulla syytä
+luulla, että he ovat lähteneet ulkomaille. Mutta, jos he koskaan
+palajavat, jos koskaan jompikumpi heistä palajaa minun eläessäni, on
+luultava, että minä, joka aina liikun siellä täällä, pikemmin, kuin
+kukaan muu, kuulen siitä. Mitä hyvänsä minä tiedän, saatte tekin
+tietää. Jos koskaan voin tehdä jotakin auttaakseni petettyä tyttö
+parkaa, teen sen, Jumala suo, rehellisesti! Ja Littimer'in olisi
+parempi, jos verikoira ajaisi häntä takaa, kuin pikku Mowcher!"
+
+Minä uskoin ehdottomasti tätä viimeistä väitettä, kun näin sen katseen,
+joka yhtyi siihen.
+
+"Älkäät luottako minuun enemmän, mutta älkäät luottako minuun
+vähemmänkään, kuin luottaisitte täysikokoiseen naiseen", lausui pikku
+olento, rukoilevaisesti koskien minua kalvoisimeeni. "Jos joskus näette
+minut taas toisenlaisena, kuin nyt olen, ja semmoisena, kuin olin, kun
+ensin näitte minut, huomatkaat, missä seurassa minä olen. Johdattakaat
+mieleenne, että minä olen kovin avuton ja turvaton pikku olento.
+Ajatelkaat minua kodissani minun kaltaisen veljeni ja minun kaltaisen
+sisareni kanssa, kun päivällinen työni on tehty. Kenties te ette
+silloin ole niin ankara minulle ettekä kummastele, että minäkin voin
+olla surullinen ja totinen. Hyvää yötä!"
+
+Minä annoin Miss Mowcher'in kättä aivan toisenlaisella ajatuksella
+hänestä, kuin mitä minulla oli tähän saakka ollut, ja avasin oven
+päästääkseni häntä ulos. Ei ollut mikään leikki-asia saada hänen isoa
+paraplyytänsä viritetyksi ja asetetuksi tasapainoon hänen käteensä;
+mutta viimein tämä onnistui minulta, ja minä näin sen sateessa
+hytkyttävän katua alaspäin, ilman että vähintäkään näkyi, että ketään
+oli sen alla, paitsi kuin joku tavallista raskaampi rästäskourun
+roikkaus pani sen kupertumaan toiselle puolelle ja asetti näkyviin Miss
+Mowcher'in, joka kaikin voimin koetti saada sitä pystyyn jälleen. Pari
+kertaa hyökättyäni ulos hänen avuksensa, joka kuitenkin oli turhaa
+työtä, koska paraplyy taas harpasti eteenpäin, niinkuin suunnattoman
+suuri lintu, ennenkuin ehdin sen luo, menin sisään, panin maata ja
+nukuin aamuun asti.
+
+Aamulla tulivat Mr. Peggotty ja vanha hoitajattareni luokseni, ja me
+lähdimme hyvin varhain vaunukonttoriin, jossa Mrs. Gummidge ja Ham
+odottivat, saadaksensa jättää meitä hyvästi.
+
+"Mas'r Davy", kuiskasi Ham, vetäen minua syrjäpuoleen, sillä välin kuin
+Mr. Peggotty sovitti laukkuansa muitten matkatavarain joukkoon, "hänen
+elämänsä on aivan pilaantunut. Hän ei tiedä, mihin hän menee; hän ei
+tiedä, mikä hänen edessään on; hän lähtee semmoiselle retkelle, joka
+kestää hänen elämänsä loppuun saakka, sen takaan sanallani, jollei hän
+löydä, mitä hän hakee. Minä olen varma, että pysytte hänen ystävänänsä,
+Mas'r Davy?"
+
+"Luottakaat minuun, minä pysyn", sanoin minä, vakaasti Ham'in kättä
+pudistaen.
+
+"Kiitoksia. Kiitoksia, te olette kovin hyvä, Sir. Yksi asia vielä. Minä
+olen edullisessa työssä, tiedättehän, Mas'r Davy, eikä minulla ole
+mitään, johon käyttäisin, mitä ansaitsen. Raha ei ole enää miksikään
+hyödyksi minulle, paitsi että elän sillä. Jos teidän sopisi maksaa
+hänen puolestansa, teen minä työtäni paremmalla mielellä. Vaikka, mitä
+tähän tulee, Sir", ja hän puhui hyvin vakavasti ja lempeästi, "te ette
+saa ajatella muuta, kuin että aina teen työtä, niinkuin mies, ja koetan
+parastani!"
+
+Minä lausuin hänelle, että olin hyvin varma siitä; ja minä viittasin
+siihen, että toivoin senkin ajan tulevan, jolloin hän herkeisi elämästä
+sitä yksinäistä elämää, jota hän nyt luonnollisesti ajatteli.
+
+"Ei, Sir", sanoi hän, päätänsä pudistaen, "kaikki nuot ovat menneet
+minulta, Sir. Ei kukaan voi milloinkaan täyttää sitä paikkaa, joka on
+tyhjä. Mutta älkäät unhottako tuota rahaa, sillä hänen varallansa tulee
+aina olla jotakin".
+
+Minä muistutin häntä, että Mr. Peggotty sai varman, vaikka tosin
+vähäisen tulon, lanko vainajansa testamentteeraamasta omaisuudesta,
+mutta lupasin pitää asiaa mielessäni. Me sanoimme sitten hyvästi
+toisillemme. Minä en saata edes nyt jättää häntä, mielihaikealla
+muistamatta yhtä haavaa hänen ujoa urhoollisuuttansa ja hänen suurta
+suruansa. Mitä Mrs. Gummidge'en tulee, jos koettaisin kuvailla, kuinka
+hän juoksi katua alaspäin vaunujen vieressä, näkemättä ketään, paitsi
+Mr. Peggottya katolla, niitten kyynelten takaa, joita hän koetti
+pidättää, ja törmäten kaikkiin ihmisiin, jotka tulivat vastaan,
+ryhtyisin jokseenkin vaikeaan toimeen. Sentähden on parempi, että jätän
+hänet istumaan erään leipurin portaille hengästyneenä, hattu aivan
+lytistyneenä ja toinen kenkä jääneenä kadulle jokseenkin kauas hänestä.
+
+Kun pääsimme matkamme päähän, oli ensimäinen tehtävämme etsiä jotakin
+vähäistä asuntoa Peggotylle, jossa hänen veljensä saisi yö-sijaa.
+Meidän onnistuikin löytää sangen puhdas ja helppo asuinpaikka jonkun
+rihkamakauppiaan puodin päällä ainoastaan kaksi katua minusta. Kun
+olimme hyyränneet tämän paikan, ostin vähän kylmää lihaa jostakin
+ravintolasta ja vein matkakumppanini kotiin teetä juomaan; jota
+menetystä, minä sanon sitä surulla, Mrs. Crupp ei hyväksynyt, vaan
+päinvastoin paheksi. Minun täytyy kuitenkin tämän ladyn mieli-alan
+selitykseksi muistuttaa, että hän loukkaantui kovasti siitä, että
+Peggotty tuskin oli ollut kymmentä minuutia siellä, kun hän jo sonnusti
+leskihameensa ja alkoi tomuttaa makuuhuonettani. Tätä katsoi Mrs. Crupp
+sopimattomaksi rohkeudeksi, ja sopimaton rohkeus, arveli hän, oli
+semmoinen asia, jota hän ei koskaan sallinut.
+
+Mr. Peggotty oli London'in matkallamme ilmoittanut minulle jotakin,
+jota tiesin odottaa. Hän sanoi aikovansa ensiksi käydä Mrs.
+Steerforth'in luona. Koska katsoin itseni velvolliseksi auttamaan häntä
+tässä, niinkuin myöskin rupeamaan heidän välittäjäkseen (siinä
+toivossa, että sen kautta säästäisin äidin tunteita niin paljon, kuin
+mahdollista), kirjoitin Mrs. Steerforth'ille samana iltana. Minä
+kerroin hänelle niin taitavasti, kuin voin, mitä vääryyttä Mr. Peggotty
+oli kärsinyt ja millä tapaa itse olin ollut siinä osallinen. Minä
+sanoin, että hän oli aivan alhainen mies, mutta että hänellä oli
+erittäin säyseä ja rehellinen luonto; sekä että minä uskalsin toivoa,
+ettei Mrs. Steerforth kieltäytyisi vastaan-ottamasta häntä hänen
+raskaassa surussansa. Minä mainitsin, että meidän oli aikomus tulla
+kello kaksi jälkeen puolen päivän, ja lähetin itse kirjeen ensimäisillä
+vaunuilla aamulla.
+
+Määrätyllä ajalla seisoimme ovella -- sen asunnon ovella, jossa minä
+muutamia päiviä takaperin olin ollut niin onnellinen; jossa olin niin
+alttiisti antanut nuorekkaan luottamukseni ja sydämen hellyyteni; joka
+tästälähin oli ijäksi suljettu minulta; joka nyt oli autiona, rauniona.
+
+Ei mitään Littimer'iä näkynyt. Ne hauskemmat kasvot, jotka olivat
+tulleet niitten sijaan, kun viimein kävin siellä, avasivat oven meille
+ja kävivät edellämme vierashuoneesen. Mrs. Steerforth istui siellä. Kun
+astuimme sisään, luikahti Rosa Dartle esiin toisesta huoneen osasta ja
+asettui hänen tuolinsa taa.
+
+Minä näin kohta Mrs. Steerforth'in kasvoista, että hän oli pojaltansa
+kuullut, mitä tämä oli tehnyt. Ne olivat kovin vaaleat; ja niissä näkyi
+syvemmän liikutuksen jälkiä, kuin mitä minun kirjeeni yksistänsä,
+heikkountuneena niitten epäilysten kautta, joita hänen rakkautensa
+olisi luonut sitä vastaan, olisi voinut synnyttää. Hän oli minusta
+enemmän Steerforth'in näköinen, kuin koskaan ennen olin huomannut; ja
+minä tunsin enemmän kuin näin, ettei tämä yhtäläisyys jäänyt
+kumppaniltanikaan havaitsematta.
+
+Hän istui suorana nojatuolissaan komealla, liikkumattomalla, tyvenellä
+muodolla, jota ei mikään näyttänyt voivan häiritä. Hän katseli hyvin
+vakaasti Mr. Peggottya, kun tämä seisoi hänen edessään; ja Mr. Peggotty
+katseli aivan yhtä vakaasti häntä. Rosa Dartle'n terävä katse käsitti
+meidät kaikki. Tuokioon aikaan ei puhuttu yhtään sanaa. Mrs. Steerforth
+viittasi Mr. Peggottya istumaan. Tämä vastasi matalalla äänellä:
+"minusta ei tuntuisi luonnolliselta, Ma'am, että tässä huoneessa
+kävisin istumaan. Minä seison mieluisammin". Ja tätä seurasi taas
+äänettömyys, jota Mrs. Steerforth keskeytti näin:
+
+"Minä tiedän suurella surulla, mikä on tuottanut teidät tänne. Mitä
+minulta tahdotte? Mitä vaaditte minut tekemään?"
+
+Mr. Peggotty pani hattunsa kainaloonsa ja, tavoitellen povestansa
+Em'lyn kirjettä, veti sen esiin, avasi sen ja antoi sen hänelle.
+
+"Tehkäät hyvin ja lukekaat tämä, Ma'am. Se on sisarentyttäreni
+käsi-alaa!"
+
+Mrs. Steerforth luki sen samalla komealla ja tyvenellä tavalla -- sen
+sisältö ei minun nähdäkseni ensinkään vaikuttanut häneen -- ja antoi
+sen takaisin Mr. Peggotylle.
+
+"'Jollei hän tuo minua takaisin vaimonaan'", lausui Mr. Peggotty,
+osoittaen sitä paikkaa sormellansa. "Minä tulen tiedustelemaan, Ma'am,
+pitääkö hän puhettansa, vai ei!"
+
+"Ei", vastasi Mrs. Steerforth.
+
+"Miks'ei?" lausui Mr. Peggotty.
+
+"Se on mahdotonta. Poikani häväisisi itsensä. Te ette voi olla
+tietämättä, että tyttö on kovasti alhainen hänen rinnallansa".
+
+"Koroittakaat hänet!" sanoi Mr. Peggotty.
+
+"Hänellä ei ole mitään kasvatusta; hän on taitamaton".
+
+"Kenties hän ei ole, kenties onkin", lausui Mr. Peggotty. "_Minä_ en
+luule, että hän on, Ma'am; mutta minä en voi tämmöisiä asioita
+ratkaista. Antakaat hänelle parempi oppi!"
+
+"Koska pakoitatte minua puhumaan selvemmin, jota sangen vastahakoisesti
+teen, saattaisivat hänen alhaiset sukulaisensa asian mahdottomaksi, jos
+ei mikään muu".
+
+"Kuulkaat tämä, Ma'am", vastasi hän pitkäänsä ja tyvenesti. "Te
+tiedätte, mitä rakkaus omaan lapseen on. Minäkin tiedän sen. Vaikka
+tyttö olisi sata kertaa lapseni, en voisi rakastaa häntä enemmän. Te
+ette tiedä, mitä lapsensa kadottaminen on. Minä tiedän. Kaikki mailman
+aarteet olisivat vähäpätöiset minulle (jos ne olisivat minun), kun vaan
+saisin ostaa hänet takaisin! Mutta pelastakaat hänet tästä häpeästä,
+emmekä me koskaan häväise häntä. Ei kukaan meistä, joitten kesken hän
+on kasvanut, ei kukaan meistä, jotka olemme eläneet hänen kanssaan ja
+pitäneet häntä silmäteränämme näinä monena vuotena, tule koskaan
+katsomaan hänen sieviä kasvojaan jälleen. Mielellään jätämme hänet
+rauhaan; mielellään ajattelemme häntä kaukaiseksi, niinkuin hän olisi
+toisen auringon ja taivaan alla; mielellään uskomme hänet hänen
+puolisollensa -- hänen pienille lapsillensa ehkä -- ja odotamme sitä
+aikaa, jolloin kaikki olemme yhtäläiset Jumalamme edessä!"
+
+Se yksinkertainen kaunopuheliaisuus, jolla hän tämän lausui, ei ollut
+kokonaan vaikutusta vailla. Mrs. Steerforth tosin ei luopunut ylpeästä
+käytöksestänsä, mutta hänen äänensä oli lempeän-puolinen, kun hän
+vastasi:
+
+"Minä en puollusta mitään. Minä en tee mitään vastasyytöksiä. Mutta
+mielipahakseni toistan, että se on mahdotonta. Semmoinen naiminen
+tekisi ikipäiviksi lopun poikani tulevaisuudesta ja hävittäisi hänen
+toiveensa sen suhteen. Ei mikään ole varmempi, kuin ettei se koskaan
+voi eikä koskaan saa tapahtua. Jos sopisi muulla lailla palkita --".
+
+"Minä näen nyt", keskeytti Mr. Peggotty vakavalla, mutta syttyvällä
+silmällä, "niitten kasvojen kuvan, jotka ovat katselleet minua
+kodissani, valkeani ääressä, veneessäni -- missä ei? -- ystävällisinä
+ja hymyilevinä, vaikka ne olivat niin petolliset, että puoleksi
+vimmastun, kun ajattelen sitä. Jollei noitten kasvojen kuva muutu
+palavaksi tuleksi aikoessaan tarjota rahaa minulle lapseni turmiosta
+ja perikadosta, on tämä kuva yhtä paha, kuin nuot kasvot, kenties
+pahempikin, koska se on ladyn".
+
+Mrs. Steerforth muuttui nyt silmänräpäyksellä. Vihan puna levisi hänen
+kasvoihinsa; ja hän sanoi, kärsimättömästi molemmin käsin tarttuen
+nojatuoliinsa:
+
+"Mitä palkintoa te saatatte tarjota _minulle_ siitä, että avaatte
+semmoisen juovan minun ja poikani välille? Mitä teidän rakkautenne
+minun rakkauteni rinnalla on? Mitä teidän eronne meidän eromme
+rinnalla?"
+
+Miss Dartle kosketti häntä hiljalleen ja notkisti alas päätänsä,
+kuiskataksensa jotakin, mutta Mrs. Steerforth ei tahtonut kuulla
+sanaakaan.
+
+"Ei, Rosa, ei sanaakaan! Tuo mies kuulkoon, mitä minä sanon! Kun
+poikani, joka on ollut elämäni tarkoitus, jolle olen pyhittänyt kaikki
+ajatukseni, jonka jokaista mielihalua olen täyttänyt hänen
+lapsuudestaan asti, jota ei mikään ole eroittanut minusta hänen
+syntymisestään saakka -- yht'äkkiä tyytyy kurjaan tyttöön ja karttaa
+minua! Kun hän palkitsee luottamukseni varsinaisella petoksella tuon
+tytön tähden ja tämän vuoksi jättää minut! Kun hän asettaa tämän
+viheliäisen oikun niitä vaatimuksia vastaan, jotka minulla on hänen
+velvollisuutensa, hänen rakkautensa, hänen kunnioituksensa, hänen
+kiitollisuutensa suhteen -- vaatimuksia, joita jokaisen päivän ja
+hetken hänen elämässään olisi pitänyt vahvistaa semmoisiksi siteiksi,
+joita ei mikään olisi vastustanut! Eikö tässä ole mitään vääryyttä?"
+
+Taas Rosa Dartle koetti rauhoittaa häntä; taas turhaan.
+
+"Minä sanon, Rosa, ei sanaakaan! Jos hän voi panna kaikki alttiiksi
+halvimman esineen tähden, voin minäkin panna kaikki alttiiksi suuremman
+tarkoituksen tähden. Menköön hän, mihin hän tahtoo, niillä varoilla,
+joita rakkauteni on hankkinut hänelle! Luuleeko hän saattavansa
+kukistaa minua pitkän pois-olon kautta? Hyvin vähän hän äitinsä tuntee,
+jos hän semmoisia luulee. Heittäköön hän oikkunsa, ja hän on
+tervetullut takaisin. Olkoon hän tyttöä hylkäämättä, eikä hän koskaan
+saa lähestyä minua, ei elävänä eikä kuolleena, niin kauan kuin jaksan
+nostaa kättäni, viitatakseni häntä pois, jollei hän, tytöstä erottuaan,
+palaja nöyränä luokseni ja pyydä anteeksi minulta. Se on minun
+oikeuteni. Se on se myönnytys, jota minä _tahdon itselleni_. Tämä on se
+ero, joka on meidän välillämme! Eikö tässä", lisäsi hän, katsellen
+vierastansa sillä ylpeällä, suvaitsemattomalla muodolla, jolla hän oli
+aloittanut, "ole mitään vääryyttä?"
+
+Kun kuulin ja näin äidin tämän puheen kestäessä, oli minusta, kuin
+olisin kuullut pojan vastustavan sitä. Mitä ikinänsä olin taipumatonta,
+itsepintaista henkeä Steerforth'issa nähnyt, näin äidissä. Minkä verran
+ymmärsin pojan harhaantunutta jäntevyyttä, sen verran ymmärsin nyt
+äidin luonnetta ja havaitsin, että molemmat olivat pää-lähteistänsä
+samat.
+
+Mrs. Steerforth lausui nyt, palaten entiseen kylmäkiskoisuuteensa,
+minulle ääneen, että oli turha kuulla enemmän taikka puhua enemmän, ja
+että hän pyysi, että tämä kohtaus päättyisi. Hän nousi arvokkaalla
+muodolla, jättääksensä huonetta, kun Mr. Peggotty ilmoitti, että se oli
+tarpeetonta.
+
+"Älkäät peljätkö, että aion rasittaa teitä. Minulla ei ole enään mitään
+sanomista, Ma'am", muistutti hän, kun hän astui ovea kohden. "Minä en
+tullut tänne milläkään toivolla enkä vie muassani mitään toivoa. Minä
+olen tehnyt, mitä mielestäni oli tehtävä, mutta minä en koskaan
+odottanut, että mitään hyvää tulisi siitä, että seison, missä seison.
+Tämä on ollut liian paha huone minulle ja omaisilleni, että täydellä
+järjellä odottaisin sitä".
+
+Tällä puheella lähdimme pois, jättäen Mrs. Steerforth'in seisomaan
+nojatuolinsa viereen jalon ryhdin ja kauniitten kasvojen esikuvaksi.
+
+Meidän tuli meno-matkallamme käydä kivitetyn, lasiseinillä ja -katolla
+varustetun eteisen poikki, jonka ylitse viiniköynnös oli kasvatettu.
+Tämän lehdet ja vesat olivat silloin viheriöinä ja, koska aurinko
+paisti sinä päivänä, oli pari lasi-ovea, joista pääsi puutarhaan, auki.
+Juuri kuin lähestyimme niitä, astui Rosa Dartle sisään kuulumattomilla
+askelilla ja puhutteli minua.
+
+"Te teitte kai mielestänne hyvin", sanoi hän, "kun toitte tämän toverin
+tänne!"
+
+Semmoista vihan ja ylenkatseen määrää, kuin se, joka pimitti hänen
+kasvonsa ja leimusi hänen pikimustista silmistään, en olisi luullut
+mahtuvan edes näihin kasvoihin. Vasaran tekemä arpi oli, niinkuin
+ainakin, kun hänen kasvonjuonteensa kiihtyivät, kovasti näkyvissä. Kun
+se värähdys, jonka ennen olin nähnyt, nyt ilmestyi siinä, minun
+katsellessani häntä, nosti hän nopeasti ylös kättänsä ja löi sitä.
+"Tämä on juuri sovelias toveri", sanoi hän, "suojella ja tuoda tänne,
+eikö ole? Te olette oikea mies!"
+
+"Miss Dartle", vastasin minä, "te ette suinkaan tee niin väärin, että
+moititte _minua_!"
+
+"Miksi synnytätte eripuraisuutta näitten molempain mielettömäin
+olentojen välillä?" vastasi hän. "Ettekö tiedä, että he ovat molemmat
+mielettömät itsepäisyydestään ja ylpeydestään?"
+
+"Synnytänkö minä eripuraisuutta?" vastasin minä.
+
+"Synnytätte te eripuraisuutta!" vastasi hän. "Miksi tuotte tämän miehen
+tänne?"
+
+"Hän on kärsinyt kovaa vääryyttä, tämä mies, Miss Dartle", vastasin
+minä. "Te ehkä ette tiedä sitä".
+
+"Minä tiedän, että James Steerforth'illa", lausui hän, käsi povellansa,
+ikäänkuin estääksensä sitä myrskyä kuulumasta, joka riehui siinä, "on
+viekas, turmeltunut sydän, ja että hän on petturi. Mutta mitä minun
+tarvitsee tietää taikka huolia tästä toverista ja hänen yhteisestä
+sisarentyttärestään?"
+
+"Miss Dartle", sanoin minä, "te suurennatte tuota vääryyttä. Se on jo
+kylläksi suuri. Minä tahdon vaan jäähyväisiksi sanoa, että pahasti
+solvaisette häntä".
+
+"Minä en solvaise häntä ollenkaan", vastasi hän. "He ovat alhaista,
+huonoa joukkoa. Minä soisin, että tyttö saisi raippoja!"
+
+Mr. Peggotty astui eteenpäin sanaakaan lausumatta ja meni ulos ovesta.
+
+"Hävetkäät, Miss Dartle! hävetkäät!" sanoin minä suuttuneena. "Kuinka
+kehtaatte polkea jalkojenne alle tämmöistä ansaitsematonta surua!"
+
+"Minä tahtoisin polkea heitä kaikkia jalkojeni alle", vastasi hän.
+"Minä tahtoisin tämän miehen huoneen hajotetuksi, tahtoisin merkin
+poltetuksi tytön otsaan, tahtoisin hänet ryysyihin puetuksi ja kaduille
+heitetyksi nälkään nääntymään. Jos minulla olisi oikeus laskea hänen
+tuomionsa, pitäisin huolta siitä, että nämät tehtäisiin. Pitäisin
+huolta siitä, että nämät tehtäisiin? Minä tekisin itse! Minä inhoon
+häntä. Jos saisin joskus soimata häntä hänen kelvottomasta
+käytöksestään, menisin sitä varten mihin hyvänsä. Jos voisin vainota
+häntä hänen hautaansa asti, vainoisin. Jos löytyisi joku lohdutuksen
+sana, josta hän saisi lievitystä kuolinhetkellänsä, ja se olisi
+ainoastaan minulla, en hellittäisi siitä, vaikka henkeni menisi".
+
+Sanojen kiivaus yksistään ei synnytä, sen huomaan, muuta kuin heikon
+kuvan siitä intohimosta, joka vallitsi hänessä ja joka ilmestyi koko
+hänen ruumiissaan, vaikka hänen äänensä ei ollut kovempi, vaan
+päinvastoin matalampi, kuin tavallisesti. Ei mikään minun kertomukseni
+vastaisi muistoani hänestä eikä sitä vihaa, johon hän kokonaan
+heittäysi. Minä olen nähnyt intohimon moninaisissa muodoissa, mutta en
+ole koskaan nähnyt sitä semmoisessa muodossa, kuin tässä.
+
+Kun yhdyin Mr. Peggottyyn, käveli hän hitaasti ja miettiväisesti mäkeä
+alaspäin. Kun pääsin hänen viereensä, kertoi hän minulle, että, koska
+hän nyt oli tehnyt, mitä hänen oli määrä Londonissa tehdä, hän aikoi
+lähteä matkalleen tänä iltana. Minä kysyin häneltä, mihin hän aikoi?
+Hän vastasi vaan: "minä menen, Sir, hakemaan sisarentytärtäni".
+
+Me palasimme tuohon vähäisen asuntoon rihkamakauppiaan puodin päällä,
+ja siellä minun oli tilaisuus kertoa Peggotylle, mitä Mr. Peggotty oli
+minulle sanonut. Hän ilmoitti minulle vastaukseksi, että Mr. Peggotty
+aamulla oli sanonut hänelle samaa. Hän ei tietänyt enemmän, kuin minä,
+mihin hän aikoi mennä, mutta luuli, että hänellä oli joku tuuma
+mielessään.
+
+Minä en tahtonut tämmöisissä oloissa jättää Mr. Peggottya, vaan me
+söimme kaikki kolme yhdessä päivällisiksi biffipasteijaa -- joka oli
+yksi niistä monesta herkusta, joista Peggotty oli kuuluisa -- ja jota
+tässä tilaisuudessa kummallisella tavalla mausti, sen muistan hyvin,
+joku sekanainen, puodista herkeämättä nouseva haju teestä, kahvista,
+silavasta, juustosta, tuoreesta leivästä, polttopuista, kynttilöistä ja
+saksanpähkinä-kastimesta. Päivällisten jälkeen istuimme tunnin verran
+akkunan vieressä, vaikk'emme puhuneet juuri mitään; ja sitten Mr.
+Peggotty nousi ylös, toi vaksitahtilaukkunsa ja tukevan sauvansa ja
+laski ne pöydälle.
+
+Sisarensa rahavaroista otti hän vähäisen summan testamentin johdosta;
+töintuskin niin paljon, että niitä minun mielestäni riitti kuukaudeksi.
+Hän lupasi ilmoittaa minulle, jos jotakin tapahtui hänelle; sitten hän
+heitti laukkunsa selkäänsä, tarttui hattuunsa ja sauvaansa ja sanoi
+meille molemmille: "Jumalan haltuun!"
+
+"Kaikenlainen onni seuratkoon sinua, rakas, vanha sisar", sanoi hän,
+Peggottya syleillen, "ja teitä myöskin, Mas'r Davy!" pudistaen kättäni.
+"Minä menen hakemaan häntä laajalta ja lavealta. Jos hän tulisi kotiin,
+kun minä olen poissa -- mutta voi, ei ole luultavaa, että niin käy! --
+taikka, jos minä toisin hänet takaisin, on minun aikomukseni, että hän
+ja minä elämme ja kuolemme, missä ei kukaan voi soimata häntä. Jos joku
+vahinko tapahtuisi minulle, muistakaat, että viimeiset sanani, jotka
+jätin jälkeeni hänelle, olivat: 'muuttumaton rakkauteni on aina
+lemmityn lapseni kanssa, ja minä annan hänelle anteeksi!'"
+
+Hän sanoi tämän juhlallisella tavalla ja paljastetulla päällä; sitten
+pani hän hattunsa päähän ja lähti portaita alas ja pois. Me seurasimme
+häntä portille. Oli lämmin, tomuinen ilta, juuri siihen aikaan, jolloin
+tuo ikuinen jalkojen astunta sillä suurella valtakadulla, josta tälle
+sivukadulle poikettiin, oli hetkeksi herjennyt. Aurinko paisti väkevänä
+ja punertavana. Hän kääntyi yksinään varjokkaan katumme kulmasta
+hohtavaan valoon, johon hän silmistämme katosi.
+
+Harvoin tuli tämä illan tunti, harvoin heräsin yöllä, harvoin
+tähystelin kuuta taikka tähtiä taikka katselin lankeevaa sadetta taikka
+kuuntelin tuulta, ajattelematta, kuinka hän, pilgrimi raukka, yksinään
+pyrki eteenpäin matkallansa, ja muistamatta sanoja:
+
+"Minä menen hakemaan häntä laajalta ja lavealta. Jos joku vahinko
+tapahtuisi minulle, muistakaat, että viimeiset sanani, jotka jätin
+jälkeeni hänelle, olivat: 'muuttumaton rakkauteni on aina lemmityn
+lapseni kanssa, ja minä annan hänelle anteeksi!'"
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Autuaana.
+
+
+Koko tämän ajan olin yhä rakastanut Doraa enemmän, kuin ennen.
+Pettyneissä toiveissani ja suruissani oli minun turvani ajatella häntä,
+ja tämä palkitsi vähän ystävänikin kadon. Mitä enemmän säälin itseäni
+taikka säälin muita, sitä enemmän etsin lohdutusta Doran kuvasta. Mitä
+sakeammalta petoksia ja huolia mailmassa, sitä kirkkaammin ja
+puhtaammin loisti Doran tähti korkealla mailman ylitse. Minä en luule,
+että minulla oli mikään selvä käsitys, mistä Dora tuli taikka missä
+määrässä hän kuului johonkin korkeampaan olentojen luokkaan; mutta minä
+olen varma, että olisin suuttumuksella ja ylenkatseella hyljännyt sen
+ajatuksen, että hän oli vaan inhimillinen olento, niinkuin kaikki muut
+nuoret ladyt.
+
+Minä olin uppoontunut Doraan, jos minun sopii niin sanoa. Minä en ollut
+ainoastaan korvia myöden rakastunut häneen, vaan kokonaan likoontunut
+hänestä. Olisi voitu, verrannollisesti puhuen, vääntää rakkautta
+minusta kylläksi kenen hukuttamiseen hyvänsä; vaan kuitenkin olisi sitä
+jäänyt niin tarpeeksi sisä- ja ulkopuolelle minua, että se olisi
+tunkenut läpi koko olentoni.
+
+Ensi työksi minä kotiin tultuani otin hämärässä kävelläkseni
+Norwood'iin, jossa minä, niinkuin esine eräässä vanhassa lapsuuteni
+arvoituksessa, 'kiersin ehtimiseen huoneen ympäri, sisään koskaan
+pääsemättä', Doraa ajatellen. Minä luulen, että tämän käsittämättömän
+arvoituksen selitys oli kuu. Vähät siitä, mikä se oli, minä, Doran
+kuu-houreinen orja, kiertelin huonetta ja puutarhaa kaksi tuntia,
+kurkistellen säle-aidakkeen raoista, ankaralla ponnistuksella nostaen
+leukaani sen ruosteisten päällis-naulojen yli, heittäen sormi-suukkosia
+kynttilöille akkuniin ja tuon tuostakin romantillisesti vannottaen
+yötä suojelemaan Doraani -- en tiedä tarkoin mistä, arvatakseni
+valkean-vaarasta. Kenties hiiristä, joita hän suuresti kammosi.
+
+Rakkauteni oli niin paljon mielessäni ja minusta oli niin luonnollista
+uskoa kaikki Peggotylle, että minä, kun hän taas iltaisin istui
+vieressäni ja vanhoilla työkapineillansa ahkerasti paikkasi
+vaatteitani, ilmoitin hänelle monen mutkan perästä suuren salaisuuteni.
+Peggotty otti hartaasti osaa siihen, mutta minun oli mahdoton saada
+häntä katsomaan asiaa minun kannaltani. Hän oli edeltäpäin rohkeasti
+minun puolellani eikä voinut ensinkään ymmärtää, miksi minulla oli
+mitään pahoja aavistuksia taikka olin alakuloinen sen asian tähden.
+"Tuon nuoren ladyn sopi pitää itseänsä onnellisena", muistutti hän,
+"kun hänellä oli semmoinen kosija. Ja mitä hänen isäänsä tulee", lausui
+hän, "mitä Jumalan nimessä tämä gentlemani odotti!"
+
+Minä huomasin kuitenkin, että Mr. Spenlow'in proktorin vaippa ja kankea
+kaulahuivi vähän masensivat Peggottya ja vuodattivat häneen suurempaa
+kunnioitusta sitä miestä kohtaan, joka vähitellen ja päivästä päivään
+minun silmissäni muuttui yhä enemmän etherilliseksi ja jonka ympäri
+kirkas sädekiehkura näytti hohtavan, kun hän suorana istui oikeustossa
+paperien keskellä, niinkuin vähäinen tulitorni kirjoitustarpeitten
+meressä. Ja sen ohessa oli minun, muistan, tavattoman kummallista
+ajatella, oikeustossa itsekin istuessani, kuinka nuot vanhat, tylsät
+tuomarit ja tohtorit eivät olisi huolineet Dorasta, jos olisivat
+tunteneet hänet; kuinka he eivät olisi ihastuksesta menneet
+järjeltänsä, jos heille olisi tarjottu avioliittoa Doran kanssa; kuinka
+Dora olisi saanut laulaa ja soittaa tuolla taivaallisella gitarrilla,
+siksi kuin hän olisi saattanut _minut_ hulluuden partaalle, eikä
+kuitenkaan olisi houkutellut yhtäkään näistä hitureista tuumaakaan pois
+heidän uraltaan!
+
+Minä ylenkatsoin heitä jok'ikistä. Jäätyneet vanhat puutarhurit sydämen
+kukkastarhoissa, te loukkasitte minua itseä! Tuomio-istuin oli minusta
+täynnä tunnottomia houkkioita. Advokatin-aidakkeessa ei ollut enemmän
+hellyyttä eikä runoutta, kuin ravintolan tiskissä.
+
+Jommoisellakin ylpeydellä otin Peggotyn asiain hoidon omiin käsiini,
+vein testamentin tutkittavaksi ja vahvistettavaksi, maksoin veron siitä
+asian-omaisessa byroossa, saatin Peggotyn pankkiin ja laitin pian
+kaikki seikat selville. Virvoitukseksi näissä lain-opillisissa puuhissa
+menimme katsomaan muutamia hikoilevia vahakuvia Fleet-street'illä
+(kuvat ovat luullakseni sulanneet jo parikymmentä vuotta takaperin);
+kävimme Miss Linwood'in näyttelyssä, joka muistissani kangastaa
+jonkunlaisena neuloma-töitten mausoleumina, varsin sovelias
+itsetutkimusta ja katumusta synnyttämään; tarkastimme London'in
+Tower'ia; ja nousimme St. Paul'in kirkon huippuun. Kaikki nämät ihmeet
+tarjosivat Peggotylle niin paljon huvia, kuin hänen oli mahdollista
+silloisissa oloissa nauttia; paitsi, luullakseni, St. Paulin kirkko,
+joka sen vuoksi, että hän niin kauvan oli rakastanut työ-rasiaansa,
+joutui kilpailemaan kannessa olevan kuvan kanssa eikä, arveli hän,
+muutamissa kohden vetänyt vertoja tälle taideteokselle.
+
+Kun Peggotyn asia, joka oli, mitä meidän Commons'issa oli tapa sanoa
+"tavanmukaiseksi" (sangen helpot ja tuottavat nuot tavanmukaiset asiat
+olivatkin), oli ratkaistu, vein hänet eräänä aamuna alas byroosen
+rätinkiänsä maksamaan. Mr. Spenlow oli pistäynyt ulos, sanoi vanha
+Tiffey, vannottaaksensa jotakuta gentlemania naimalupaa varten; mutta
+kun tiesin, että hän pian palaisi, koska meidän paikkamme oli likellä
+piispa-kanslerin edustajan ja generalivikariuksen virastoja, käskin
+Peggotyn odottaa.
+
+Testamentin tutkimisen ja vahvistamisen asioissa olimme Commons'issa
+vähän niinkuin hautajaishankkijat, tavallisesti sääntönä pitäen, että
+näytimme enemmän taikka vähemmän sortuneelta, kun meidän oli tekemistä
+murehtivien kanssa. Samanlaisesta hienotuntoisuuden syystä olimme aina
+iloiset ja hupaiset naimaluvan hakiain suhteen. Sentähden mainitsin
+Peggotylle sitä mahdollisuutta, että hän havaitsisi Mr. Spenlow'in
+suuresti tointuneeksi siitä surusta, jonka Mr. Barkis'in kuolema oli
+tuottanut, ja tämä astuikin todella sisään hilpeänä kuin ylkämies.
+
+Mutta ei Peggotyn eikä minun tehnyt mieli katsoa häntä, kun hänen
+seurassaan näimme Mr. Murdstone'n. Tämä gentlemani oli hyvin vähän
+muuttunut. Hänen hiuksensa näyttivät yhtä tuuhealta ja olivat varmaan
+yhtä mustat, kuin koskaan; ja hänen katseensa oli yhtä vähän
+luotettava, kuin ennen.
+
+"Ah, Copperfield!" lausui Mr. Spenlow. "Te tunnette tämän gentlemanin,
+luulen minä?"
+
+Minä kumarsin kylmästi gentlemaniani ja Peggotty oli häntä tuskin
+tuntevinaan. Mr. Murdstone oli ensin hiukan hämmennyksissään, kun näki
+meidät molemmat yhdessä, mutta päätti nopeasti, mitä tehdä, ja tuli
+minun luokseni.
+
+"Minä toivon", lausui hän, "että teidän on hyvin laita?"
+
+"Siitä te tuskin pidätte lukua", sanoin minä. "Hyvin. jos tahdotte
+tietää".
+
+Me katselimme toisiamme, ja hän puhutteli nyt Peggottya.
+
+"Entä te", arveli hän. "Minä huomaan surulla, että teidän on miehenne
+kuollut".
+
+"Tämä ei ole ensimäinen, jonka kuolema on minulta eläessäni vienyt, Mr.
+Murdstone", vastasi Peggotty, kiireestä kantapäähän vapisten. "Minä
+toivon ilolla, ettei tarvitse soimata ketään tästä -- ettei kenenkään
+tarvitse vastata siitä".
+
+"Hoo!" lausui Mr. Murdstone; "se on lohduttava ajatus. Te olette siis
+tehneet velvollisuutenne?"
+
+"Minä en ole, kiitos Jumalan, vaivannut ketään kuoliaaksi", sanoi
+Peggotty. "Ei, Mr. Murdstone, minä en ole pakoittanut ja peloittanut
+mitään suloista olentoa ennenaikaiseen hautaan!"
+
+Mr. Murdstone katseli hetken aikaa Peggottya synkästi -- katuvaisesti,
+siltä minusta näytti -- ja sanoi sitten kääntäen päätänsä minua kohden,
+mutta katsellen jalkojani eikä kasvojani:
+
+"Ei ole luultavaa, että yhdymme pian jälleen; -- epäilemättä yksi ilon
+lähde meille molemmille, sillä tämmöiset kohtaukset eivät koskaan voi
+olla hupaiset. Minä en odota, että te, jotka aina kapinoitsitte minun
+oikeata valtaani vastaan, jota harjoitin teidän eduksenne ja
+parannukseksenne, nytkään osoittaisitte mitään hyvänsuontia minulle.
+Meillä on molemmin-puolinen vastenmielisyys --".
+
+"Vanha, luullakseni?" sanoin minä, keskeyttäen häntä. Hän hymyili ja
+loi minuun niin vihaisen katseen, kuin ikinä saatti lähteä hänen
+mustista silmistään.
+
+"Se äityi rinnassanne jo lapsena", sanoi hän. "Se katkeroitti
+äiti-raukkanne elämän. Te olette oikeassa. Minä toivon, että vielä
+menettelette paremmin; minä toivon, että oikaisette käytöksenne".
+
+Tähän hän päätti keskustelun, jota olimme matalalla äänellä pitäneet
+yhdessä ulkopuolisen byroon nurkassa, sillä, että hän meni Mr.
+Spenlow'in huoneesen ja ääneen sanoi lempeimmällä tavallansa:
+
+"Mr. Spenlow'in ammatin gentlemanit ovat tottuneet perhe-riitoihin ja
+tietävät, kuinka mutkikkaat ja vaikeat ne aina ovat!" Näin puhuen hän
+maksoi rahat naimaluvasta, jonka Mr. Spenlow antoi hänelle sievästi
+kokoon taitettuna, samalla pusertaen hänen kättänsä ja kohteliaasti
+toivottaen hänelle ja morsiamelle onnea, ja lähti ulos byroosta.
+
+Minun ehkä olisi ollut vaikeampi pidättää itseäni ja hänen puhuessaan
+pysyä vaiti, jollei minun olisi ollut niin suuri vastus teroittaa
+Peggottyyn (joka vaan minun puolestani oli vihoissaan, tuo
+hyvänlaitainen olento!), ettemme olleet missään vastasyytösten
+paikassa, jonka vuoksi pyysin häntä rauhoittumaan. Hän oli joutunut
+niin tavattomaan mielenliikutukseen, että olin iloissani, kun pääsin
+hellällä syleilyllä, johon tämä vanhojen vääryyksiemme muisto
+houkutteli häntä ja jota koetin parhaan voimani mukaan pitää hyvänäni
+Mr. Spenlow'in ja konttoristien läsnä ollessa.
+
+Mr. Spenlow ei näyttänyt tietävän, minkälaisessa sukulaisuudessa Mr.
+Murdstone ja minä olimme; josta olin iloinen, sillä minun oli mahdoton
+tunnustaa häntä siksi, mikä hän oli, edes omassa rinnassani, niin kauan
+kuin muistin, mitä muistin äiti raukkani kohtalosta. Mr. Spenlow näytti
+ajattelevan, jos hän ollenkaan ajatteli asiaa, että tätini oli
+hallituspuolueen johdattaja heimossamme ja että löytyi joku
+vastustuspuolue, jota joku johdatti -- niin minä ainakin päätin siitä,
+mitä hän sanoi, sillä aikaa kuin odotimme Mr. Tiffey'tä, joka kirjoitti
+ulos Peggotyn rätinkiä.
+
+"Miss Trotwood", muistutti hän, "on epäilemättä sangen luja, eikä ole
+todenmukaista, että hän taipuisi minkään vastustuksen alle. Minä
+ihmettelen hänen luonnettansa ja minun sopii toivottaa onnea teille,
+Copperfield, että olette oikealla puolella. Sukulais-riidat ovat kovin
+surkuteltavia -- mutta ne ovat hyvin tavallisia -- ja pää-asia on, että
+on oikealla puolella", tarkoittaen, käsitän minä, rahallisella
+puolella.
+
+"Jotenkin edullinen naimakauppa tämä, luulen?" sanoi Mr. Spenlow.
+
+Minä ilmoitin, etten tuntenut mitään siitä.
+
+"Todella!" lausui hän. "Niistä muutamista sanoista päättäen, joita Mr.
+Murdstone laski -- jotenka miehet usein tämmöisissä tiloissa tekevät --
+ja sen johdosta, mitä Miss Murdstone tuli lausuneeksi, sanoisin, että
+se on hyvänpuolinen naimakauppa".
+
+"Tarkoitatteko, että hän saa rahaa, Sir?" kysyin minä.
+
+"Tarkoitan", arveli Mr. Spenlow. "Minä ymmärsin, että hän saa rahaa.
+Kauniin ladyn sen lisäksi, jutellaan minulle".
+
+"Vai niin? Onko hänen morsiamensa nuori?"
+
+"Äsken päässyt lailliseen ikään", lausui Mr. Spenlow. "Niin äsken
+päässyt, että ovat, luullakseni, vaan odottaneet sitä".
+
+"Jumala armahtakoon häntä!" sanoi Peggotty, niin pontevasti ja
+äkki-arvaamatta, että kaikki kolme seisoimme hämmästyneenä; siksi kuin
+Tiffey tuli sisään rätingin kanssa. Vanha Tiffey ilmestyi kuitenkin
+pian ja ojensi sen Mr. Spenlowille katseltavaksi. Leukaansa
+kaulahuiviinsa sovittaen ja hivuttaen sitä hiljalleen, luki Mr. Spenlow
+eri kohdat anteeksi pyytävällä katsannolla -- niinkuin ne kaikki
+olisivat olleet Jorkins'in tekoa -- ja antoi sitten lempeällä
+huokauksella rätingin takaisin Tiffey'lle.
+
+"Niin", hän sanoi. "Se on oikea. Aivan oikea. Minä olisin ollut
+erittäin onnellinen, Copperfield, jos olisin voinut rajoittaa näitä
+kulunkeja vaan niihin maksoihin, joita meillä on ollut hänen
+puolestaan; mutta se on minun ammatillisessa elämässäni ikävä seikka,
+etten ole oikeutettu noudattamaan omaa tahtoani. Minulla on
+asiakumppani -- Mr. Jorkins".
+
+Koska hän sanoi tätä semmoisella suopealla raskasmielisyydellä, joka
+oli lähin askel ilmaiseksi antamiseen, lausuin kiitollisuuttani
+Peggotyn puolesta ja maksoin Tiffey'n pankkiseteleissä. Peggotty lähti
+nyt asuntoonsa, mutta Mr. Spenlow ja minä menimme oikeustoon, jossa
+meillä oli käsiteltävänä joku avio-eron pyyntö, erään näppärän
+asetuksen nojalle rakennettu (tämä asetus on, luullakseni, nyt
+lakkautettu, mutta sen voimasta olen nähnyt monta avioliittoa
+purettavan). Pyynnön perustukset olivat nämät. Mies, jonka nimi oli
+Thomas Benjamin, oli ottanut ulos naimalupansa ainoastaan Thomaan
+nimellään; jättäen pois Benjaminin nimensä sitä tapausta varten, ettei
+hänen olonsa tulisi niin mukavaksi, kuin hän odotti. Koska hänen olonsa
+_ei_ tullut niin mukavaksi, kuin hän oli odottanut, taikka hän oli
+vähän kyllästynyt vaimoonsa, mies raukka, astui hän nyt vuoden parin
+naimisissa oltuaan esiin erään ystävän kautta ja ilmoitti, että hänen
+nimensä oli Thomas Benjamin ja ettei hän sentähden ollut naimisissa
+ollenkaan. Jonka oikeusto hänen suureksi iloksensa vahvisti.
+
+Minun täytyy sanoa, että minua epäilytti, oliko tämä aivan oikein, eikä
+edes tuo vehnän busheli, joka suoritti kaikki säännöttömyydet, voinut
+haihduttaa näitä epäilyksiäni. Mutta Mr. Spenlow puhui minun kanssani
+tästä asiasta. Hän sanoi: "katsokaat mailmaa, siinä on hyvää ja pahaa;
+katsokaat kirkollislakia, _siinäkin_ on hyvää ja pahaa; kaikki oli
+saman järjestelmän osaa; hyvä; mitä muuta tarvitaan!"
+
+Minulla ei ollut rohkeutta esitellä Doran isälle, että ehkä voisimme
+parantaa mailmaakin vähän, jos nousisimme varhain aamuisin ja
+heittäisimme takkimme yltämme työhön ryhtyessämme; mutta minä tunnustin
+ajattelevani, että Commons'ia ehkä voisimme parantaa. Mr. Spenlow
+vastasi, että hän tahtoi erittäin neuvoa minua karkoittamaan tuota
+ajatusta aivoistani, kosk'ei se soveltunut minun gentlemanin luontooni;
+mutta että hän tahtoisi ilolla kuulla minulta, mitä parannusta minä
+arvelin Commons'issa mahdolliseksi.
+
+Minä ryhdyin siihen Commons'in osaan, joka sattui olemaan lähinnä meitä
+-- sillä puheen-alainen mies oli nyt vaimostansa eroitettu, ja me
+olimme jättäneet tuomio-salin ja astuimme testamentin-oikeuston ohitse
+-- ja arvelin, että testamentin-oikeusto oli jotenkin kummallisesti
+hoidettu laitos. Mr. Spenlow kysyi, missä kohden? Minä vastasin
+kaikella soveliaalla kunnioituksella hänen kokemuksensa suhteen (mutta
+suuremmalla kunnioituksella, pelkään minä, sen asian vuoksi, että hän
+oli Doran isä), että ehkä oli vähän järjetöntä, että tämän oikeuston
+arkistoa, joka sisälsi kaikkien niitten ihmisten alkuperäiset
+testamentit, jotka laveassa Canterbury'n maakunnassa kolmen kokonaisen
+vuosisadan kuluessa olivat jättäneet jälkeensä omaisuutta, pidettiin
+väliaikaisessa rakennuksessa, jota ei oltu koskaan aiottu tähän
+tarkoitukseen, jota registratorit hyyräsivät ulos omaa, yksityistä
+voittoansa varten, joka ei ollut turvallinen, joka ei ollut suojassa
+valkean-vaaralta, joka oli läkähtymällänsä niistä tärkeistä
+dokumenteista, joita siinä talletettiin, ja joka katosta lattiaan
+suorastaan oli registratorien rahanhankkeen keinona, jotka
+registratorit kiskoivat isoja palkkoja yleisöltä ja pistivät yleisön
+testamentit pois millä tavalla hyvänsä ja mihin paikkaan hyvänsä ilman
+mitään muuta tarkoitusta, kuin että he helposti pääsivät niistä; että
+kenties oli vähän järjetöntä, etteivät nämät registratorit, joitten
+tulot nousivat kahdeksaan taikka yhdeksään tuhanteen puntaan vuoteensa
+(vararegistratorien ja ääntövaltaisten sihteerien tuloista puhumatta),
+olleet velvolliset käyttämään edes osaa tästä rahasta ja etsimään
+kohtuullisen turvallista paikkaa niitä kalliita dokumentteja varten,
+joita kaikkien kansaluokkien täytyi uskoa heille, joko tahtoivat taikka
+ei; että oli ehkä vähän väärin, että kaikki isot virat tässä suuressa
+oikeustossa olivat uhkeita sinekyrejä, kun päinvastoin nuot onnettomat
+työkonttoristit tuossa kylmässä, pimeässä huoneessa toisessa
+kerroksessa olivat mitä huonoimmin palkittuja ja vähimmässä arvossa
+pidettyjä ihmisiä kaikista niistä London'in virkamiehistä, joilla oli
+tärkeä toimi; että ehkä oli vähän sopimatonta, että korkein
+registratori, jonka velvollisuus oli katsoa, ettei se yleisö, joka
+alinomaa kävi tässä paikassa, kaivannut mitään tarpeellista mukavuutta,
+tämän virkansa kautta oli suunnattoman suuri sinekyristi (ja sai olla,
+paitsi sitä, pappi, useitten kirkkoherranpaikkojen pitäjä, tuomiokirkon
+penkkien vouraaja ja jos jotakin), -- sillä välin kuin yleisö kärsi
+semmoista epämukavuutta, josta meillä oli esimerkki joka ilta, kun
+byroo oli auki, ja jonka tiesimme kauhean isoksi; että, lyhyeltä
+puhuen, tämä Canterbury'n hippakunnan testamentin-oikeusto ehkä oli
+kokonaan semmoinen myrkyllinen laitos ja semmoinen turmiollinen
+hulluus, että, jollei sitä olisi rutistettu kokoon St. Paul'in
+kirkkotarhan nurkkaan, josta harvat ihmiset tiesivät, se varmaan kauan
+aikaa sitten olisi täydellisesti käännetty nurin narin ja ylös alaisin.
+
+Mr. Spenlow hymyili, kun ujosti innostuin tässä aineessa, ja keskusteli
+sitten tästä kysymyksestä minun kanssani niinkuin hän oli keskustellut
+toisestakin. Hän sanoi, mitä se viimeistä lukua oli? Se oli tunteen
+kysymys. Jos yleisöstä tuntui siltä, kuin heidän testamenttinsa
+olisivat turvallisessa paikassa, ja yleisö lisäksi piti varmana, ettei
+oikeustoa voinut paremmaksi saattaa, kenellä siis siitä vahinkoa oli?
+Ei kenelläkään? Kenellä hyötyä siitä? Kaikilla sinekyristeillä. No.
+Niinmuodoin hyvä oli voittopuolella, Tässä kenties ei ollut mikään
+täydellinen järjestelmä; _ei mikään_ maan päällä _ollut_ täydellistä;
+mutta mitä hän kammoi, oli vaajan sisään-lyöminen. Niin kauan kuin
+testamentin-oikeusto oli ollut olemassa, oli maa ollut kunniakas.
+Lyötäköön vaaja testamentin-oikeustoon, ja maa lakkaa kunniakkaana
+olemasta. Hän arveli gentlemanin perus-aatteen olevan sen, että hän
+otti asiat semmoisina, kuin hän tapasi ne; eikä hän epäillyt, että
+testamentin-oikeusto kestäisi meidän aikamme. Minä taivuin hänen
+ajatukseensa, vaikka suuresti itse epäilin sitä. Minä huomaan
+kuitenkin, että hän oli oikeassa; sillä se ei ole ainoastaan
+kestänyt tähän aikaan saakka, vaan se on kestänyt erään suuren
+parlamentinmietteen kiusallakin, joka miete laitettiin (ei erittäin
+mielukkaasti) kahdeksantoista vuotta takaperin, jolloin kaikki nämät
+minun muistutukseni esiteltiin perinpohjin ja jolloin senaikainen
+testamenttien säilytyshuone ilmoitettiin riittävän vaan puoleksi
+kolmatta vuotta siitä lähtien. Mitä he sen jälkeen ovat näitten
+testamenttien tehneet, ovatko he hukanneet montakin vai myyvätkö he
+niitä silloin tällöin voipuoteihin, sitä en tiedä. Minua ilahuttaa,
+ettei minun testamenttini ole siellä, ja minä toivon myöskin, ettei se
+vielä pitkään aikaan joudu sinne.
+
+Minä olen kirjoittanut nämät kaikki tähän autuaalliseen lukuuni, koska
+ne tässä joutuvat luonnolliseen paikkaansa. Kun Mr. Spenlow ja minä
+rupesimme tähän keskusteluun, pitkitimme sitä ja kävelyämme
+edestakaisin, siksi kuin haaraannuimme yleisiin puhe-aineisin. Ja niin
+tapahtui lopulta, että Mr. Spenlow kertoi minulle, että tästä päivästä
+viikko oli Doran syntymäpäivä ja että häntä ilahuttaisi, jos tulisin ja
+ottaisin osaa vähäiseen piknikkiin sinä päivänä. Minun meni kohta
+järkeni; minä kävin aivan houkkapäiseksi seuraavana päivänä, kun
+vastaan-otin vähäisen koru-reunaisen kirjepaperi-arkin, jossa seisoi:
+"Isä suosii. Älkäät unhottako"; ja vietin loma-ajan jonkunlaisessa
+mielettömyyden tilassa.
+
+Minä luulen, että rupesin kaikkiin mailmattomiin hullutuksiin,
+valmistaessani itseäni tätä siunattua tilaisuutta varten. Minua
+kuumottaa vielä, kun muistan sen kaulahuivin, jonka ostin. Saappaani
+sopisi asettaa mihin kidutuskoneitten kokoelmaan hyvänsä. Iltaa ennen
+hankin ja lähetin Norwood'in vaunuilla menemään sievän pikkuisen korin,
+joka jo itsessänsä oli, arvelin, melkein koko rakkauden ilmoitus. Siinä
+oli paukkukaramelleja mitä hellimmillä mielilauseilla vaan rahalla sai.
+Kello kuusi aamulla olin Covent Garden'in torilla Doralle kukkakimppua
+ostamassa. Kello kymmenen ratsastin (minä olin tätä tilaisuutta varten
+hyyrännyt uljaan kimon) kukkakimppu hatussa, että se pysyisi tuoreena,
+täyttä ravia Norwood'ia kohden.
+
+Minä luulen, että, kun näin Doran puutarhassa, mutta en ollut häntä
+näkevinäni, ja ratsastin rakennuksen ohitse, mutta en ollut millään
+muotoa sitä tuntevinani, vaan tuskallisesti etsin sitä, minä tein kaksi
+vähäistä narrin työtä, joita muut nuoret gentlemanit minun tilassani
+ehkä myöskin olisivat tehneet -- koska ne minusta tuntuivat niin
+luonnollisilta. Mutta voi! kun todella löysin rakennuksen ja astuin
+maahan puutarhan portilla ja vaivalla vedin nuot kivisydämiset
+saappaani nurmikon poikki Doran luo, joka istui puutarhan tuolilla
+syrenipuun alla, mimmoiselta hän näytti tänä ihanana aamuna perhosten
+keskellä valkoisella olkihatullaan ja taivaan-sinisellä hameellaan!
+
+Hänen seurassaan oli eräs nuori lady -- häneen verraten vanhanpuolinen
+-- melkein kahdenkymmenen vuotinen, sanoisin. Hänen nimensä oli Miss
+Mills, ja Dora sanoi häntä Juliaksi. Hän oli Doran paras ystävä.
+Onnellinen Miss Mills! Jip oli siellä, ja Jip yritti taas haukkumaan
+minua. Kun tarjosin kukkakimppuani Doralle, kiristi se hampaitansa
+mustasukkaisuudesta. Hyvällä syyllä. Hyvällä syyllä todellakin, jos se
+olisi hiukankin aavistanut, kuinka minä jumaloitsin hänen emäntäänsä!
+
+"Oh, kiitoksia, Mr. Copperfield! Mitkä kauniit kukat!" sanoi Dora.
+
+Minun oli aikomus sanoa (ja minä olin kolme penikulmaa opiskellut
+parasta lausetta sitä varten), että katsoin niitä kauniiksi, ennenkuin
+näin ne niin likellä _häntä_. Mutta minä en saanut sitä tehdyksi. Hän
+oli liian lumoava. Kun näin hänen panevan kukat vähäistä, kuoppaista
+leukaansa vastaan, meni mieli ja kieli ja minä raukesin ihastukseen.
+Minä kummastelen, etten sanonut: "tappakaat minut, jos teillä on mitään
+sydäntä, Miss Mills. Sallikaat minun kuolla tähän!"
+
+Sitten piti Dora kukkiani Jip'in edessä haistettavaksi. Mutta Jip
+murisi eikä tahtonut haistaa niitä. Nyt Dora nauroi ja asetti ne hiukan
+likemmäksi Jip'iä, pakoittaaksensa sitä. Mutta Jip tarttui johonkin
+geraniumin varteen ja pureskeli sitä, niinkuin se olisi ollut kissa.
+Silloin Dora löi sitä ja näytti nyreältä ja sanoi: "ihanat kukka
+parkani!" yhtä sääliväisesti, ajattelin minä, kuin jos Jip olisi
+iskenyt minuun. Minä toivoin, että se olisi!
+
+"Te tulette hyvin iloiseksi, Mr. Copperfield, kun kuulette", lausui
+Dora, "ettei tuo äreä Miss Murdstone ole täällä. Hän on lähtenyt
+veljensä häihin ja jää pois ainakin kolmeksi viikoksi. Eikö se ole
+hauskaa?"
+
+Minä vastasin, että olin vakuutettu siitä, että se oli hauskaa hänelle,
+ja että kaikki, mikä oli hauskaa hänelle, oli hauskaa minulle. Miss
+Mills hymyili meille jonkunlaisella korkeamman viisauden ja
+hyvänsuonnin katsannolla.
+
+"Hän on mitä ikävin olento minä milloinkaan olen nähnyt", sanoi Dora.
+"Sinä et saata uskoa, kuinka pahaluontoinen ja häijy hän on, Julia".
+
+"Kyllä minä saatan, rakas ystäväni!" lausui Julia.
+
+"_Sinä_ ehkä saatat, kultani", vastasi Dora, pitäen kättänsä Julian
+käden päällä. "Anna minulle anteeksi, etten kohta eroittanut sinua
+muista".
+
+Minä opin tästä, että Miss Mills'illä oli ollut koetuksensa
+vaiherikkaan elämän kuluessa; ja minun sopii ehkä lukea tätä syyksi
+siihen viisaasen ja hyvänsuopaan käytökseen, jota jo olen maininnut.
+Minä huomasin päivän kuluessa, että näin oli asian laita: Miss Mills
+oli ollut onneton rakkaudessaan ja luultiin paenneen mailmasta
+katkerasti kootulla kokemuksellansa, vaikka yhä ottavan tyvenesti osaa
+nuoruuden eheään toivoon ja lempeen.
+
+Mutta nyt tuli Mr. Spenlow ulos asunnosta, ja Dora meni hänen
+luoksensa, sanoen: "katso, isä, niin ihania kukkia!" Ja Miss Mills
+hymyili miettiväisesti, niinkuin hän olisi sanonut: "te päivänperhoset,
+nauttikaat lyhyttä olemustanne elämän kirkkaana aamuna!" Ja nyt
+astuimme kaikki nurmikolta vaunuja kohden, jotka seisoivat valmiina.
+Minä en saa koskaan semmoista matkaa enää. Minulla ei ole koskaan ollut
+toista semmoista. Vaunuissa ei ollut kuin nämät kolme, heidän korinsa,
+minun korini ja gitarrikotelo; ja tietysti vaunut olivat avonaiset; ja
+minä ratsastin niitten takana, ja Dora istui, selkä hevosia päin,
+katsoen minua kohden. Hän piti kukkakimppua likellä itseänsä tyynyllä
+eikä tahtonut sallia, että Jip ollenkaan istui sillä puolella häntä,
+peläten, että se rusentaisi kukkia. Hän otti ne usein käteensä ja
+virvoitti itseänsä usein niitten hajulla. Semmoisiin aikoihin meidän
+silmämme usein kohtasivat toisensa, ja suuresti minua kummastuttaa,
+etten lentänyt uljaan kimoni pään ylitse vaunuihin.
+
+Tomutti, luullakseni. Tomutti kovin, luullakseni. Minulla on joku
+heikko muisto, että Mr. Spenlow nuhteli minua siitä, että ratsastin
+tomussa; mutta minä en tietänyt mistään tomusta. Minä näin jonkun
+rakkauden ja ihanuuden pilven Doran ympäri, mutta ei mitään muuta
+pilveä. Mr. Spenlow nousi välisti seisoalle ja kysyi minulta, mitä minä
+näköalasta pidin. Minä sanoin, että se oli kaunis, ja niin se todella
+olikin; mutta se oli kaikki Doraa minulle. Aurinko paisti Doraa, linnut
+lauloivat Doraa. Etelätuuli puhalsi Doraa, ja metsäkukat pensastoissa
+olivat kaikki Doria, joka umpu. Se on lohdutukseni, että Miss Mills
+ymmärsi minut. Miss Mills yksin käsitti tunteeni kokonaan.
+
+Minä en tiedä, kuinka kauas ajoimme; enkä tähän hetkeen saakka sen
+paremmin tiedä, mihin ajoimme. Kenties olimme likellä Guildford'ia.
+Kenties joku Tuhat-yhdenyön loihtija oli avannut paikan päiväksi ja
+sulki sen ijäksi, kun olimme jättäneet sen. Se oli viheriäinen paikka
+pehmeillä turpeilla peitetyllä kunnaalla. Siellä oli varjokkaita puita
+ja kanervaa ja niin pitkältä, kuin silmä kannatti, viljavaa maisemaa.
+
+Oli harmillista nähdä, että siellä oli ihmisiä, jotka odottivat meitä;
+ja mustasukkaisuuteni ladyjenkin suhteen oli rajaton. Mutta kaikki oman
+sukupuoleni jäsenet -- erittäin eräs ryökäle, kolme, neljä vuotta minua
+vanhempi, punaisella poskiparralla, johon hän perusti niin paljon
+röyhkeyttä, että oli mahdoton sitä kärsiä -- olivat veri-vihollisiani.
+
+Kaikki purkasimme korimme ja puuhasimme päivällistemme valmistamisessa.
+Punaparta kehui osaavansa laittaa erästä sallattia (jota minä en usko)
+ja tungetteli yleisön huomioon. Muutamat nuoret ladyt pesivät kaalikset
+hänelle ja leikkasivat ne palasiksi hänen johdollaan. Dora oli niitten
+joukossa. Minä tunsin, että sallimus oli asettanut minut tätä miestä
+vastaan ja että toisen meistä täytyi kuolla. Punaparta teki sallattinsa
+(minä kummastelin, kuinka he saivat sitä syödyksi; vaikka mikä olisi
+ollut, _minä_ en olisi siihen koskenut!) ja äänesti itsensä
+viinikellarin päälliköksi. Viinikellarin oli hän, kekseliäs peto,
+rakentanut ontelon puun tyveen. Vähän ajan perästä näin hänen, hummerin
+enemmistö talrikillansa, syövän päivällistänsä Doran jalkojen juurella!
+
+Minulla on vaan himmeä muisto siitä, mitä tapahtui jonkun ajan kuluessa
+siitä, kuin tämä surkea esine ilmestyi silmieni eteen. Minä olin hyvin
+iloinen, tiedän minä; mutta se oli onteva ilo. Minä lähestyin erästä
+nuorta, pieni-silmäistä, vaalean-punaisiin puettua olentoa ja
+mielittelin häntä hurjasti. Hän vastaan-otti kohteliaisuuteni
+suosiolla; mutta oliko se ainoastaan minun tähteni, vai sentähden, että
+hänellä oli jonkunlaisia tuumia Punaparran suhteen, en voi sanoa.
+Juotiin Doran maljaa. Kun join sitä, olin siksi tarpeeksi
+keskeyttävinäni puhettamme ja heti jälleen siihen ryhtyvinäni. Minä
+kohtasin Doran silmää, kun kumarsin häntä, ja minusta tuntui, kuin se
+olisi näyttänyt rukoilevalta. Mutta se katseli minua Punaparran pään
+yli, ja minä olin kuin timantti.
+
+Tuolla nuorella, vaalean-punaisiin puetulla olennolla oli viheriäisiin
+puettu äiti; ja minä melkein luulen, että jälkimäinen valtiollisista
+syistä eroitti meidät. Oli miten oli, koko seura hajosi, sillä välin
+kuin päivällisten tähteet korjattiin pois; ja minä kävelin itsekseni
+puitten välissä jonkunlaisessa riehuvassa ja katuvaisessa tilassa. Minä
+mietin, pitikö minun sanoa syyksi, etten voinut hyvin, ja paeta -- en
+tiedä mihin -- uljaalla kimollani, kun Dora ja Miss Mills kohtasivat
+minut.
+
+"Mr. Copperfield", sanoi Miss Mills, "te olette raskasmielinen".
+
+Minä pyysin anteeksi. En ollenkaan.
+
+"Ja Dora", sanoi Miss Mills, "_sinä_ olet raskasmielinen".
+
+"En! En suinkaan!"
+
+"Mr. Copperfield ja Dora", lausui Miss Mills melkein kunnian-arvoisalla
+katsannolla. "Tässä on jo kylläksi. Älkäät salliko, että joutava
+epä-ymmärrys kuihduttaa kevään kukat, joita, kun ne kerta ovat
+puhjenneet ja lakastuneet, ei koskaan voi elvyttää. Minä puhun",
+sanoi Miss Mills, "entisyyden -- kaukaisen, peräyttämättömän
+entisyyden kokemuksesta. Niitä kuohuvia lähteitä, jotka kimaltelevat
+päivänpaisteessa, ei saa pelkkä oikku seisauttaa; Saharan erämaan
+kosteikkoa ei saa suotta autioksi muuttaa".
+
+Minä tuskin tiesin, mitä tein; siinä määrässä kiehahti vereni kuumaksi;
+mutta minä tartuin Doran pieneen käteen ja suutelin sitä -- ja hän
+salli minun! Minä suutelin Miss Mills'in kättä; ja mielestäni tuntui,
+kuin kaikki kolme olisimme suoraan menneet seitsemänteen taivaasen.
+
+Me emme laskeneet alas takaisin. Me pysyimme siellä ylhäällä koko
+illan. Ensiksi astuimme edestakaisin puitten välissä: minä, Doran ujo
+käsivarsi kainalossani; ja sen Jumala tietää, että, vaikka tämä kaikki
+oli hulluutta, se olisi ollut onnellinen kohtalo, jos kesken näitä
+hullumaisia tunteita olisi muuttunut kuolemattomaksi ja ijäti saanut
+astua puitten välissä!
+
+Mutta liian pian kuulimme muitten nauravan ja haastelevan ja huutavan:
+"missä Dora on?" Jonka vuoksi palasimme, ja he pyysivät Doraa
+laulamaan. Punaparta olisi noutanut gitarrikotelon vaunuista, mutta
+Dora sanoi hänelle, ettei kukaan tietänyt, missä se oli, paitsi minä.
+Niin Punaparta silmänräpäyksellä sysättiin pois; ja minä sen toin, minä
+sen avasin, minä gitarrin esiin otin, minä Doran viereen istuin, minä
+hänen nenäliinaansa ja hansikkaitansa pidin, minä jokaisen sävelen
+hänen suloisesta äänestään join, minulle hän lauloi, joka rakastin
+häntä; ja taputtivat kaikki muut käsiänsä mitä taputtivat, heillä ei
+ollut mitään tekemistä sen kanssa!
+
+Minä olin päihtynyt ilosta. Minä pelkäsin, että tämä onni oli liian
+suuri todellisena ollaksensa, ja että minä ennen pitkää heräisin
+Buckingham Street'illä ja kuulisin Mrs. Crupp'in kilistelevän
+tee-kuppeja, aamiaista valmistaessaan. Mutta Dora lauloi, ja muut
+lauloivat, ja Miss Mills lauloi -- kuinka muistin onkaloissa kai'ut
+nukkuvat; niinkuin hän olisi ollut sadan vuoden vanha -- ja ilta tuli;
+ja me joimme teetä ja pidimme kattilaa kiehumassa mustalaisten tavalla;
+ja minä olin yhä yhtä onnellinen, kuin ennen.
+
+Minä olin onnellisempi, kuin koskaan, kun seura hajosi, ja toiset,
+voitettu Punaparta ja kaikki, lähtivät kukin tahollensa, ja me lähdimme
+meidän tahollemme. Ilta oli hiljainen, päivä alkoi himmetä ja suloiset
+lemut nousivat maasta ympäriltämme. Koska Mr. Spenlow oli unissansa
+champagnesta -- kunnia maalle, joka synnytti rypäleen, rypäleelle, joka
+tuotti viinin, auringolle, joka kypsensi sen, ja kauppiaalle, joka
+väärensi sen! -- ja nukkui sitkeästi yhdessä vaunun-nurkassa, ratsastin
+minä vaunujen vieressä ja puhuttelin Doraa. Hän ihmetteli hevostani ja
+taputti sitä -- voi kuinka kalliilta, pieneltä hänen kätensä näytti
+hevosen kaulalla! eikä hänen shaalinsa tahtonut pysyä oikein
+paikallansa, vaan minä sovitin sitä tuon tuostakin hänen ympärillensä
+käsivarrellani; ja minusta tuntui vielä, kuin Jip olisi ruvennut
+huomaamaan, kuinka asian laita oli, ja ymmärtämään, että sen täytyi
+taipua ystävyyteen minun kanssani.
+
+Tuo viisas Miss Mills myöskin; tuo rakastettava, vaikka mailmaan
+kyllästynyt nunna; tuo pikkuinen, tuskin kahdenkymmenen täyttänyt
+patriarkka, joka oli suorittanut välinsä mailman kanssa ja joka ei
+millään lailla sallinut herättää nukkuvia kaikuja muistin onkaloissa;
+minkä hyvän asian _hän_ teki!
+
+"Mr. Copperfield", lausui Miss Mills, "tulkaat tälle puolelle vaunuja
+hetkeksi -- jos teiltä liikenee yksi silmänräpäys. Minä tahtoisin puhua
+teidän kanssanne".
+
+Katsokaat minua uljaalla kimollani, kun nojaun Miss Mills'in puoleen,
+käsi vaunujen ovella!
+
+"Doran on määrä oleskella joku aika minun luonani. Hän lähtee
+ylihuomenna kotiin minun kanssani. Jos teidän tekisi mieli käydä meitä
+tervehtimässä, olen varma, että isä ilolla näkisi teidät".
+
+Mitä minä muuta voin tehdä, kuin rukoilla hiljaista siunausta Miss
+Mills'in pään päälle ja kätkeä Miss Mills'in adressin muistini
+varmimpaan soppeen! Mitä minä muuta voin tehdä, kuin ilmoittaa Miss
+Mills'ille kiitollisilla katseilla ja hehkuvilla sanoilla, kuinka
+suuressa arvossa pidin hänen hyvänsuontiansa, ja kuinka sanomattoman
+kallis hänen ystävyytensä oli minulle!
+
+Silloin Miss Mills lempeästi laski minut pois sanoen: "menkäät takaisin
+Doran luo!" ja minä menin; ja Dora kallistui ulos vaunuista,
+puhutellaksensa minua, ja me haastelimme koko loppupuolen matkaa; ja
+minä ratsastin uljaalla kimollani niin likellä pyörää, että hivutin sen
+vasenta etujalkaa siihen ja "vein kuorta pois", niinkuin sen omistaja
+sanoi minulle, "kolmen punnan ja seitsemän shillingin edestä" -- jotka
+minä suoritin ja pidin erinomaisen halpaa maksona niin suuresta ilosta.
+Jonka ajan kuluessa Miss Mills istui ja katseli kuuta, lausuen värssyjä
+ja ajatellen, arvaan minä, niitä muinaisia päiviä, jolloin hänellä
+vielä oli jotakin tekemistä mailman kanssa.
+
+Norwood oli monta penikulmaa liian lähellä, ja me saavuimme siihen
+monta tuntia liian pian; mutta Mr. Spenlow tointui vähän sitä ennen ja
+sanoi: "teidän täytyy tulla sisään, Copperfield, ja levätä!" ja kun
+minä suostuin, saimme voileipää, viiniä ja vettä. Valoisassa huoneessa
+Dora punehtuessaan näytti niin armaalta, etten voinut riistää itseäni
+pois, vaan istuin siinä tuijottaen unelmassani, siksi kuin Mr.
+Spenlow'in kuorsaaminen sen verran herätti minua, että jätin hyvästi.
+Niin erosimme toisistamme, minä ratsastaen London'iin, koko matkan
+kädessäni tuntien Doran käden hienoa jäähyväis-koskemista,
+kymmenen-tuhatta kertaa mieleeni johdattaen jokaista tapausta ja sanaa,
+ja viimein laskeutuen omaan vuoteeseni yhtä ihastuneena, kuin mikä
+nuori narri hyvänsä, jolta rakkaus ikinä vei kaikki viisi aistia.
+
+Kun seuraavana aamuna heräsin, olin päättänyt ilmoittaa rakkauteni
+Doralle ja saada tietoa kohtalostani. Onnesta tai onnettomuudesta oli
+kysymys. Muuta kysymystä ei minun tietääkseni löytynyt mitään
+mailmassa, ja ainoastaan Dora voi antaa vastausta siihen. Minä vietin
+kolme päivää jonkunlaisessa uhkeassa kurjuudessa, kiduttaen itseäni
+sillä, että selitin kaikenlaisella lannistuttavalla tavalla kaikki,
+mitä oli tapahtunut Doran ja minun välilläni. Viimein suurilla
+kustannuksilla yritykseeni hankittuani lähdin Miss Mills'in luo,
+rakkauden ilmoituksen taakka hartioillani.
+
+Kuinka monta kertaa kävelin katua edestakaisin ja neliskulmaisen
+edustan ympäri -- tuskalla huomaten, että itse olin paljon parempi
+selitys vanhaan arvoitukseen, kuin tuo alkuperäinen -- ennenkuin sain
+astutuksi portaita ylös ja kolkutetuksi, on yhdentekevä asia nyt.
+Silloinkin, kuin vihdoin olin kolkuttanut ja ovella odotin, aioin,
+hädässäni vähän Barkis raukkaa ajatellen, kysyä Mr. Blackboy'ta, pyytää
+anteeksi ja peräytyä. Mutta pysyin sentään paikallani.
+
+Mr. Mills ei ollut kotona. Minä en odottanutkaan, että hän olisi. Häntä
+ei kukaan kaivannut. Miss Mills oli kotona. Miss Mills'issä oli
+kylläksi.
+
+Minä saatettiin johonkin huoneesen toisessa kerroksessa, jossa Miss
+Mills ja Dora olivat. Jip oli myöskin siellä. Miss Mills kopioitsi
+nuotteja (minä muistan, että se oli uusi laulu nimeltä Rakkauden
+ruumiinvirsi) ja Dora maalasi kukkia. Kuinka onnelliseksi kävin, kun
+tunsin omat kukkani; juuri samat, jotka olin ostanut Covent Garden'in
+torilta! Minun ei sovi sanoa, että ne olivat suuresti niitten näköiset
+taikka ylimalkain muistuttivat mistäkään muista kukista, joita olin
+nähnyt; mutta siitä paperista, joka ympäröitsi niitä ja joka oli
+tarkasti kopioittu, tunsin, mitä tarkoitettiin.
+
+Miss Mills'iä ilahutti suuresti nähdä minua ja hän oli kovin
+pahoillansa, ettei hänen isänsä ollut kotona; vaikka minusta tuntui,
+kuin kaikki olisimme mielilujuudella sitä kantaneet. Miss Mills
+haasteli meidän kanssamme hetken aikaa, mutta laski sitten kynänsä alas
+Rakkauden ruumiinvirren päälle, nousi ja jätti huoneen.
+
+Minä rupesin ajattelemaan, että lykkäisin ilmoitukseni huomiseksi.
+
+"Minä toivon, ettei teidän ratsu parkanne ollut väsynyt, kun se
+tois-iltana tuli kotiin", lausui Dora, nostaen ylös ihania silmiänsä.
+"Se oli pitkä matka sille".
+
+Minä rupesin ajattelemaan, että suorittaisin sen tänään.
+
+"Se oli pitkä matka _sille_", sanoin minä, "kosk'ei sillä ollut mitään,
+joka voimistutti sitä matkalla".
+
+"Eikö sitä ruokittu, luontokappale raukkaa?" kysyi Dora.
+
+Minä rupesin ajattelemaan, että lykkäisin sen huomiseksi.
+
+"Kyllä -- kyllä", vastasin minä, "siitä pidettiin hyvästi huolta. Minä
+tarkoitan, ettei sillä ollut se sanomaton onni, joka minulla oli, kun
+sain olla niin likellä teitä".
+
+Dora painoi päätänsä maalauksensa puoleen ja sanoi tuokion perästä --
+minä olin tällä välin istunut tulisessa kuumeessa, jalat kovasti
+kankeassa asemassa --
+
+"Te ette näyttäneet itsekään huomaavan tätä onnea yhteen aikaan
+päivästä".
+
+Minä näin nyt, että olin pahassa pulassa ja että minun täytyi suorittaa
+se paikalla.
+
+"Te ette huolineet vähintäkään siitä onnesta", lausui Dora, kohottaen
+hiukan kulmakarvojansa ja pudistaen päätänsä, "kun istuitte Miss
+Kitt'in vieressä".
+
+Kitt, tulee minun muistuttaa, oli tuon pieni-silmäisen vaalean-punaisiin
+puetun olennon nimi.
+
+"Vaikk'en tosiaan tiedä, miksi te huolisitte siitä", sanoi Dora,
+"taikka miksi te ensinkään sanoisitte sitä onneksi. Mutta tietysti te
+ette tarkoita, mitä sanotte. Ja minä olen varma, ettei kukaan epäile,
+että teillä on vapaus tehdä, mitä hyvänsä tahdotte. Jip, sinä häijy
+poika, tule tänne!"
+
+Minä en tiedä, kuinka suoritin sen. Minä suoritin sen; yhdellä
+silmänräpäyksellä. Minä katkaisin Jip'in tien. Minä suljin Doran
+syliini. Minä olin täynnä kaunopuheliaisuutta. Minä en hetkeksikään
+pysähtynyt sanoja tavoittaakseni. Minä kerroin hänelle, kuinka rakastin
+häntä. Kerroin hänelle, että kuolisin ilman häntä. Kerroin, että
+jumaloitsin ja palvelin häntä. Jip haukkui, kuin hullu, koko ajan.
+
+Kun Dora painoi alas päänsä, itki ja vapisi, karttui vaan
+kaunopuheliaisuuteni. Jos hän tahtoi, että minä kuolisin hänen
+jalkojensa eteen, ei hänen tarvinnut kuin sanoa sana, ja minä olin
+valmis siihen. Elämä ilman Doran rakkautta oli jotakin, jota en millään
+tavalla voinut elää. Minä en voinut kestää sitä enkä tahtonutkaan. Minä
+olin rakastanut häntä joka hetki yöt päivät siitä saakka, kuin ensin
+näin hänet. Minä rakastin häntä tänä hetkenä hulluuteen asti.
+Rakastajat olivat ennen rakastaneet ja vasta rakastaisivat, mutta ei
+yksikään rakastaja ollut koskaan rakastanut eikä vasta rakastaisi, ei
+saattanut, taitanut, voinut ikinä rakastaa niin, kuin minä rakastin
+Doraa. Mitä enemmän minä raivosin, sitä enemmän Jip haukkui. Me kävimme
+kumpikin omalla tavallamme hetkestä hetkeen hullummaksi. Hyvä, hyvä!
+Dora ja minä istuimme vähän ajan perästä sohvalla jotenkin
+tyventyneinä, ja Jip makasi hänen sylissänsä, sovinnollisesti
+vilkuttaen silmiänsä minulle. Taakka oli nyt poissa. Minä olin
+jonkunlaisessa täydellisen hurmauksen tilassa. Dora ja minä olimme
+kihloissa.
+
+Minä arvaan, että meillä oli joku käsitys, että tämän tuli päättyä
+naimisiin. Meillä oli epäilemättä joku semmoinen, koska Dora asetti sen
+ehdon, ettemme koskaan menisi naimisiin ilman hänen isänsä suostumusta.
+Mutta minä en luule, että me nuorekkaassa ihastuksessamme todella
+katsoimme eteenpäin taikka taaksepäin taikka pyrimme mihinkään tuolle
+puolen tiedotonta nykyisyyttä. Meidän oli määrä pitää asiamme salassa
+Mr. Spenlow'ilta; mutta minä olen varma siitä, ettei se ajatus silloin
+ensinkään tullut mieleeni, että tässä olisi jotakin kunniatonta.
+
+Miss Mills oli tavallista miettiväisempi, kun Dora, joka oli lähtenyt
+noutamaan häntä, toi hänet takaisin -- arvattavasti sen vuoksi, että
+nykyinen tapahtuma oli omainen herättämään muistin onkaloissa nukkuvia
+kaikuja. Mutta hän antoi meille siunauksensa ja vakuutti meitä
+ijäisestä ystävyydestänsä ja puhutteli meitä yleensä, niinkuin sopi
+luostarista lähtevälle äänelle.
+
+Mikä joutava aika se oli! Mikä haaveellinen, onnellinen, narrimainen
+aika se oli!
+
+Kun otin mittaa Doran sormesta sormukseen, joka oli lemmikeistä
+tehtävä, ja juvelikauppias, jolle vein mitan, huomasi asian ja nauroi
+tilauskirjansa takana ja vaati minulta mielin määrin maksoa tuosta
+sievästä, sinikivisestä, pienestä leikkikalusta -- joka muistissani on
+niin likeisesti yhdistynyt Doran käteen, että eilen, kun sattumalta
+näin toisen samanlaisen sormuksen oman tyttäreni sormessa, pikainen
+liikutus tuntui sydämessäni, niinkuin tuskasta!
+
+Kun kävelin ympäri, ylpeänä salaisuudestani ja omaa ettäni ajatellen,
+ja tunsin, mikä arvokas asia se oli, että minä rakastin Doraa ja hän
+minua, siinä määrässä, että, jos olisin kävellyt ylhäällä ilmassa, minä
+en olisi saattanut olla enemmän koroitettu niitten ihmisten yli, jotka,
+toisessa tilassa ollen, matelivat maan päällä!
+
+Kun meidän oli tapa yhtyä neliskulmaisen talon-edustan puutarhassa ja
+istuimme sen mustan-ruskeassa huvimajassa niin onnellisina, että minä
+vaan tästä syystä vielä tänä hetkenä rakastan Londonin varpusia, ja
+niitten savuttuneet höyhenet silmissäni muuttuvat tropikein kirjaviksi
+suliksi!
+
+Kun meillä oli ensimäinen suuri riitamme (ensi viikolla kihlauksen
+jälkeen) ja Dora lähetti minulle takaisin sormuksen suljettuna
+toivottomaan kolmikulmaiseen pilettiin, jossa hän käytti sitä kauheata
+lausetta, että "rakkautemme oli alkanut narrimaisuudessa ja päättyi
+hulluuteen!" jotka julmat sanat saivat minut repimään hiuksiani ja
+itkien huutamaan, että kaikki oli ohitse!
+
+Kun illan pimeässä pakenin Miss Mills'in luo, jonka varkain näin
+takakyökissä, jossa mankeli oli, ja rukoilin Miss Mills'iä rupeamaan
+välittäjäksemme ja estämään mieleni vikaantumista. Kun Miss Mills
+ryhtyi tähän toimeen ja palasi Doran kanssa, oman katkeran nuoruutensa
+saarnastuolista kehoittaen meitä keskinäisiin myönnytyksiin ja Saharan
+erämaan karttamiseen!
+
+Kun itkimme ja sovimme ja taas olimme niin autuaat, että takakyökki,
+mankeli ja kaikki muuttuivat rakkauden omaksi temppeliksi, jossa
+tuumimme Miss Mills'in kautta tapahtuvaa kirjeenvaihtoa, joka aina
+käsittäisi vähintäänkin yhden kirjeen kummaltakin puolelta päiväänsä!
+
+Mikä joutava aika! Mikä haaveellinen, onnellinen, narrimainen aika!
+Kaikista niistä elämäni jaksoista, joita Aika pitää kourassansa, ei
+löydy yhtäkään, jota, taaksepäin katsoessani, voin hymyillä
+puoleksikaan niin paljon taikka ajatella puoleksikaan niin hellästi.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Tätini kummastuttaa minua.
+
+
+Minä kirjoitin Agnes'ille heti kuin Dora ja minä olimme menneet
+kihloihin. Minä kirjoitin hänelle pitkän kirjeen, jossa koetin saada
+häntä ymmärtämään, kuinka onnellinen minä olin ja mikä suloinen
+tyttö Dora oli. Minä pyysin, ettei hän pitäisi tätä minäkään
+ajattelemattomana taipumuksena, joka kerta voisi peräytyä jonkun muun
+edestä, taikka joka vähintäkään muistutti niistä poikamaisista
+mielijohteista, joista meidän oli tapa laskea leikkiä. Minä vakuutin
+hänelle, että sen syvyys oli aivan pohjaton, ja sanoin uskovani, ettei
+mitään senkaltaista oltu ikinä mailmassa tiedetty.
+
+Kun eräänä ihanana iltana avoimessa akkunassani kirjoitin Agnes'ille ja
+hänen kirkkaitten, levollisten silmiensä ja lempeitten kasvojensa
+muisto vähitellen virisi minussa, vuodatti se jollakin tapaa semmoista
+rauhaa siihen hämmennykseen ja kiihtymykseen, jossa olin viime aikoina
+elänyt ja joka jossakin määrässä vaikutti itse onnellisuuteenikin, että
+sydämeni heltyi kyyneliin asti. Minä muistan, että, kun kirje oli
+puoli-valmiina, istuin käsi poskellani ja että minusta tuntui, niinkuin
+Agnes olisi välttämätön osa luonnollisesta kodistani. Niinkuin jos Dora
+ja minä sen asunnon suojassa, jonka hänen läsnä-olonsa oli tehnyt
+melkein pyhäksi minulle, olisimme onnellisemmat kuin missään muualla.
+Niinkuin jos rakkaudessa, ilossa, surussa, toivon täyttyessä taikka
+pettyessä, kaikissa mielenliikunnoissa sydämeni vaistomaisesti
+kääntyisi häneen ja hänestä saisi turvansa ja parhaan ystävänsä.
+
+Steerforth'ista minä en puhunut mitään. Minä kerroin hänelle vaan, että
+oli ollut suuri suru Yarmouth'issa Emily'n pa'on tähden; ja että se
+kaksinkertaisesti koski minuun siihen kuuluvien asianhaarojen vuoksi.
+Minä tiesin, kuinka nopeasti hän aina arvasi totuuden ja ettei hän
+suinkaan olisi ensimäinen, joka lausuisi Steerforth'in nimeä.
+
+Tähän kirjeesen sain vastauksen ensi postilla. Kun luin sitä, tuntui
+mielestäni, kuin Agnes olisi puhutellut minua. Oli niinkuin hänen
+sydämellinen äänensä olisi soinut korvissani. Mitä minä muuta voin
+sanoa!
+
+Viime aikoina kun olin ollut poissa kotoa, oli Traddles pari kolme
+kertaa käynyt minua hakemassa. Hän oli tavannut Peggotyn minun
+asunnossani ja tältä saanut sen tiedon, että hän oli minun vanha
+hoitajattareni (tämän tiedon oli Peggotty aina valmis antamaan kenelle
+hyvänsä, joka vaan vastaan-otti sen), sekä ruvennut hyvänsävyiseen
+tuttavuuteen hänen kanssansa ja jäänyt hetkeksi jaarittelemaan hänen
+kanssaan minusta. Niin Peggotty sanoi, mutta minä varon, että jaaritus
+oli kokonaan hänen omansa ja kohtuuttoman pitkä, koska häntä oli kovin
+mahdoton hillitä, Jumala siunatkoon häntä! kun minä jouduin hänen
+puheen-aineeksensa.
+
+Tämä muistuttaa minua osittain siitä, että minä odotin Traddles'ia
+eräänä iltana, jonka hän itse oli määrännyt ja joka nyt oli tullut,
+osittain siitä, että Mrs. Crupp oli luopunut kaikista, mitä hänen
+virkaansa kuului (paitsi palkasta), siksi kuin Peggotty lakkaisi
+luonani käymästä. Mrs. Crupp oli kimeällä äänellä pitänyt useita
+puheita portaissa -- ilmeisesti jonkun näkymättömän talon-tontun
+kanssa, sillä, ruumiillisesti puhuen, oli hän aivan yksinään niissä
+tiloissa -- ja lähetti sitten minulle kirjeen, jossa hän toi esiin
+mielipiteitänsä. Aloittaen sitä sillä yhteiskäytöllisellä väitöksellä,
+joka sopi jokaiseen kohtaukseen hänen elämässään, nimittäin, että hän
+itse oli äiti, jatkoi hän ilmoittaen minulle, että hän oli kerta nähnyt
+aivan toisenlaisia päiviä, mutta että hänellä oli koko elin-aikansa
+ollut syntyperäinen viha urkkijoita, päälletunkioita ja ilmi-antajia
+vastaan. Hän ei nimittänyt mitään nimeä, sanoi hän; se lakin pitäköön,
+jolle se sopii; mutta urkkijoita, päälletunkioita ja ilmi-antajia,
+erittäinkin leski-puvussa (näitten sanojen alle oli viiva vedetty), oli
+hän aina tottunut ylenkatsomaan. Jos urkkijat, päälletunkiat ja
+ilmi-antajat (mutta yhä nimiä nimittämättä) olivat saaneet jonkun
+gentlemanin haltuunsa, olkoon se hänen oma huvinsa. Gentlemanin oli
+oikeus huvittaa itseänsä; tehköön hän siis niin. Kaikki, mitä hän, Mrs.
+Crupp, tahtoi, oli, ettei häntä "saatettaisi kontrahtiin" semmoisten
+henkilöin kanssa. Sentähden pyysi hän, että hänelle annettaisiin
+anteeksi, jollei hän enää tullut ylikerrokseen passaamaan, ennenkuin
+kaikki oli niinkuin ennen ja niinkuin suotava oli; ja mainitsi lisäksi,
+että hänen pikkuinen kirjansa löydettäisiin aamiaispöydältä joka
+lauantai-aamu, jolloin hän heti vaati maksonsa siinä hyvänsuovassa
+tarkoituksessa, että asianomaisilta säästettäisiin vaivaa ja
+rettelöitä.
+
+Tämän jälkeen rajoitti Mrs. Crupp toimensa siihen, että hän asetti
+loukkaita portaisin, etupäässä vesi-ämpäreitä, ja koetti houkutella
+Peggottya taittamaan poikki jalkansa. Minusta tuntui jotenkin ikävältä
+elää tämmöisessä piiritystilassa, mutta minä pelkäsin liian paljon Mrs.
+Crupp'ia, keksiäkseni mitään keinoa, millä siitä päästä.
+
+"Rakas Copperfield'ini", huudahti Traddles, joka kaikista näistä
+haitoista huolimatta säntilleen ilmestyi ovellani, "kuinka voit?"
+
+"Rakas Traddles'ini", sanoin minä, "minua ilahuttaa saada viimeinkin
+nähdä sinua ja minä olen kovin pahoillani, kun en ole ennen ollut
+kotona. Mutta minulla on ollut niin paljon puuhaa --".
+
+"Kyllä ymmärrän, kyllä ymmärrän", lausui Traddles, "tietysti. Sinun
+asuu kaiketi London'issa".
+
+"Mitä tarkoitat?"
+
+"Hän -- suo minulle anteeksi -- Miss D., tiedäthän", sanoi Traddles,
+punehtuen suuressa hienotuntoisuudessaan, "asuu kaiketi London'issa?"
+
+"Kyllä. Likellä London'ia".
+
+"Minun, ehkä muistat", lausui Traddles totisella katsannolla, "asuu
+alhaalla Devonshire'ssä -- yksi kymmenestä, minulla ei ole siis niin
+paljon puuhaa, kuin sinulla -- tässä kohden".
+
+"Minä ihmettelen, kuinka saat olluksi", vastasin minä, "häntä sen
+useammin näkemättä".
+
+"Oh!" sanoi Traddles miettiväisesti. "Se näyttää ihmeelliseltä. Minä
+arvaan, että se tulee siitä, Copperfield, ettei voi auttaa sitä".
+
+"Minä arvaan sen", vastasin minä hymyillen ja hiukan punehtuen. "Ja
+myöskin siitä, että sinä olet niin kestäväinen ja kärsivällinen,
+Traddles".
+
+"Voi minua!" arveli Traddles, sitä ajatellen, "kummastuttaako sinua
+tässä suhteessa, Copperfield? Minä en todella tietänyt, että olin
+semmoinen. Mutta hän on itse niin erittäin suloinen tyttö, että hän
+kenties on vähän istuttanut minuunkin näitä hyviä avuja. Kun nyt
+mainitset sitä, Copperfield, en ihmettelisi sitä ollenkaan. Minä
+vakuutan sinulle, että hän aina unhottaa itsensä ja pitää huolta noista
+toisista yhdeksästä".
+
+"Onko hän vanhin?" kysyin minä.
+
+"Ei", sanoi Traddles. "Vanhin on oikea kaunotar".
+
+Hän näki, luullakseni, etten minä voinut olla tämän vastauksen
+suoruutta hymyilemättä; ja lisäsi, vähäinen hymy omilla avosydämisillä
+kasvoillaan:
+
+"Ei tietysti niin, ettei minun Sofiani -- sievä nimi, Copperfield, vai
+kuinka?"
+
+"Sangen sievä!" sanoin minä.
+
+"Ei tietysti niin, ettei Sofia myöskin olisi kaunis minun silmissäni ja
+jokaisen täytyisi, luullakseni, lukea häntä suloisinten tyttöjen
+joukkoon, mitkä milloinkaan ovat eläneet. Mutta kun sanon, että vanhin
+on oikea kaunotar, tarkoitan, että hän todella on --" hän näytti
+kuvaavan pilviä ilmassa molemmilla käsillänsä -- "komea, näetkö",
+lausui Traddles voimakkaasti.
+
+"Todella!" sanoin minä.
+
+"Niin, minä vakuutan sinulle", lausui Traddles, "todesti jotakin varsin
+tavatonta! Koska hän, näetkö, on luotu seura-elämässä ihasteltavaksi,
+mutta heidän vähien varojensa vuoksi ei paljon saa nauttia tätä iloa,
+käy hän tietysti toisinaan hiukan närkkääksi ja vaativaiseksi. Sofia
+saattaa hänet hyvälle tuulelle taas!"
+
+"Onko Sofia nuorin?" kysyin minä koetteeksi.
+
+"Ei!" sanoi Traddles, leukaansa sivellen. "Molemmat nuorimmat ovat vaan
+yhdeksän ja kymmenen vuoden vanhat. Sofia kasvattaa heitä".
+
+"Ehkä toinen järjestyksessä?" kysyin uudestaan.
+
+"Ei", vastasi Traddles. "Sarah on toinen. Sarah on jollakin tapaa kipeä
+selästänsä, tyttö parka. Tauti katoo vähitellen, sanovat lääkärit,
+mutta sillä välin täytyy hänen maata vuoteen omana noin vuosi aikaa.
+Sofia hoitaa häntä. Sofia on neljäs".
+
+"Elääkö äiti?" kysyin minä.
+
+"Kyllä", vastasi Traddles, "hän elää. Hän on hyvin etevä nainen, mutta
+kostea paikkakunta ei ole sovelias hänen ruumiillensa ja -- totta
+puhuen, hän ei voi enää käyttää jäseniänsä".
+
+"Sepä onnetonta!" sanoin minä.
+
+"Kovin surkeata, eikö ole?" vastasi Traddles. "Mutta, pelkältä
+kodilliselta kannalta katsoen, se ei ole niin paha, kuin se voisi olla,
+koska Sofia on astunut hänen sijaansa; Sofia on yhtä paljon äiti
+äidillensä, kuin yhdeksälle sisarukselleen".
+
+Minä ihmettelin suuresti tämän nuoren ladyn hyviä avuja; ja
+rehellisesti tahtoen tehdä parastani estääkseni, että Traddles'in hyvää
+luontoa käytettäisiin väärin ja heidän yhteisen tulevaisuutensa
+vahingoksi, kysyin, kuinka Mr. Micawber jaksoi.
+
+"Hän jaksaa varsin hyvin, Copperfield, kiitoksia paljon", lausui
+Traddles. "Minä en asu hänen luonansa tätä nykyä".
+
+"Etkö?"
+
+"En. Asia on se", sanoi Traddles kuiskaten, "että hän satunnaisten
+vastustensa vuoksi on muuttanut nimensä Mortimer'iksi eikä liiku ulkona
+ennenkuin pimeän tultua -- ja silloin silmälaseilla. Kävivät
+ryöstämässä meillä hyyryn tähden. Mrs. Micawber oli niin kauheassa
+tilassa, etten todella juljennut olla nimeäni antamatta tuohon toiseen
+vekseliin, josta täällä puhuimme. Sinun on helppo arvata, Copperfield,
+kuinka hauskalta minusta tuntui, kun näin, että asia sen kautta
+suoritettiin ja Mrs. Micawber jälleen tointui".
+
+"Hm!" sanoin minä.
+
+"Ei niin, että hänen onneansa kesti kauan", jatkoi Traddles, "sillä,
+paha kyllä, kävivät viikon perästä uudestaan ryöstämässä. Se kukisti
+koko laitoksen. Minun on siitä saakka asuntonani ollut kaluineen
+hyyrätty huone, ja Mortimer'in on oltu hyvin piilossa. Minä toivon,
+ettet katso sitä itsekkäisyydeksi, Copperfield, jos mainitsen, että
+mäkläri vei pikkuisen, pyöreän, marmori-laikkaisen pöytäni ja Sofian
+kukka-ruukun sekä alustan?"
+
+"Mikä ikävä seikka!" huudahdin minä suuttuneena.
+
+"Se oli kova kiusta", sanoi Traddles, ruumistansa rytkyttäen, niinkuin
+ainakin, tätä lausetta käyttäessään. "Minä en kuitenkaan mainitse sitä
+soimatakseni heitä, vaan eräässä tarkoituksessa. Asia on, Copperfield,
+se, etten kyennyt ostamaan niitä takaisin siihen aikaan, kuin ne
+vietiin; ensiksi, koska mäkläri, jota aavisti, että minä halasin saada
+niitä, suunnattomasti koroitti niitten hintaa; ja toiseksi, koska
+minulla -- ei ollut mitään rahaa. Nyt olen siitä asti pitänyt mäklärin
+puotia silmällä", lausui Traddles, suuresti iloiten salaisuudestaan. --
+"Se on Tottenham Court Road'in päässä, ja vihdoin olen tänään nähnyt,
+että ne ovat asetetut esiin myytäväksi. Minä olen vaan katsellut niitä
+kadun toiselta puolelta, sillä, jos hän näkisi _minut_, vaatisi hän
+äärettömiä niistä! Minun on nyt johtunut mieleeni, että, koska minulla
+tällä haavaa on rahaa, sinä ehkä suostuisit pyytämään, että sinun hyvä
+hoitajattaresi lähtisi minun kanssani puotiin -- minun sopii näyttää se
+hänelle toisen kadun kulman takaa -- ja ostaisi ne niin huokealla, kuin
+mahdollista, ikäänkuin itseänsä varten!"
+
+Se ilo, jolla Traddles esitteli tätä tuumaa minulle, ja se vakuutus,
+joka hänellä oli sen tavattomasta sukkeluudesta, ovat mitä tuoreimpia
+seikkoja muistissani.
+
+Minä vastasin hänelle, että vanha hoitajattareni mielihyvällä auttaisi
+häntä, ja että me kaikki kolme yhdessä astuisimme sotatanterelle, mutta
+yhdellä ehdolla. Tämä ehto oli juhlallinen päätös hänen puoleltaan,
+ettei hän enää lainaisi nimeänsä eikä mitään muuta Mr. Micawber'ille.
+
+"Rakas Copperfield'ini", lausui Traddles, "minä olen jo tehnyt niin,
+koska rupesin ymmärtämään, etten ole ainoastaan ollut varomaton, vaan
+suorastaan tehnyt väärin Sofian suhteen. Jos kerta olen luvannut sen
+itselleni, ei ole enää mitään pelkoa; mutta minä olen aivan taipuvainen
+lupaamaan sitä sinullekin. Tuon ensimäisen onnettoman vekselin olen
+maksanut. Minä en epäile, että Mr. Micawber olisi maksanut sen, jos hän
+olisi voinut, mutta hän ei voinut. Yksi asia täytyy minun, Copperfield,
+mainita, josta pidän hyvin paljon Mr. Micawber'issa. Se koskee tuota
+toista vekseliä, joka ei vielä ole maksettavaksi langennut. Hän ei sano
+minulle, että siitä _on_ pidetty huolta, vaan että hän _aikoo_ pitää
+huolta siitä. Tuossa on mielestäni jotakin sangen rehellistä ja
+kunnollista!"
+
+Minä en tahtonut vähentää hyvän ystäväni luottamusta ja yhdyin
+sentähden hänen ajatukseensa. Hiukan vielä keskusteltuamme lähdimme
+rihkamakauppiaan puotia päin Peggottya pestaamaan, koska Traddles ei
+suostunut viettämään iltaa minun kanssani osittain sentähden, että hän
+suuresti pelkäsi, että joku muu ostaisi hänen omaisuutensa, ennenkuin
+hän ehti ostaa sitä takaisin, ja osittain sentähden, että se oli se
+ilta, jona hän aina kirjoitti suloisimmalle tytölle mailmassa.
+
+Minä en koskaan unhota, kuinka hän kurkisteli kadun kulmasta Tottenham
+Court Road'illa, sillä aikaa kuin Peggotty hieroi kauppaa noista
+kalliista kaluista, eikä hänen levottomuuttansa, kun Peggotty jotakin
+hintaa turhaan tarjottuaan verkalleen lähestyi meitä, mutta helpoittava
+myymämies huusi häntä takaisin ja hän palasi. Kaupanteko päättyi niin,
+että Peggotty osti tavaran jotenkin hyvillä ehdoilla, ja Traddles oli
+sanomattomasti ihastunut.
+
+"Minä olen todella hyvin kiitollinen teille", sanoi Traddles, kun hän
+kuuli, että ne samana iltana lähetettäisiin hänen asuntoonsa. "Jos
+lisäksi pyytäisin yhtä hyvää työtä sinulta, Copperfield, toivon, ettet
+katsoisi sitä aivan narrimaiseksi?"
+
+Minä sanoin edeltäpäin, etten suinkaan katsoisi.
+
+"Jos siis tahtoisitte tehdä niin hyvin", lausui Traddles Peggotylle,
+"ja hankkia minulle kukkaruukun, luulen, että minun tekisi mieli itse
+(koska se oli Sofian, Copperfield) kantaa se kotiin!"
+
+Peggotty hankki sen hänelle ilolla, ja hän lausui Peggotylle sulimmat
+kiitoksensa sekä astui Tottenham Court Road'ia ylöspäin, hellästi
+sylissään kantaen kukkaruukkua mitä iloisimmalla katsannolla minä
+milloinkaan olen nähnyt.
+
+Tuosta palasimme asuntooni. Koska puodit siinä määrässä viehättivät
+Peggottya, etten koskaan ole moista nähnyt, kävelin verkalleen
+eteenpäin, huvitettuna siitä, että hän tirkisteli sisään akkunoista, ja
+odottaen häntä niin usein, kuin hän tahtoi. Meiltä meni niin muodoin
+kappale aikaa, ennenkuin pääsimme Adelphi'in.
+
+Portaita ylöspäin astuessamme, huomautin hänelle, että Mrs. Crupp'in
+loukkaat äkkiä olivat kadonneet, niinkuin myöskin että näkyi jälkiä
+äskeisistä askelista. Me olimme molemmat kovasti kummastuksissa, kun
+korkeammalle tullessamme näimme, että ulko-ovi, jonka olin sulkenut,
+oli auki ja kuulimme ääniä sisältäpäin.
+
+Me katselimme toisiamme tietämättä, mitä tehdä, ja astuimme
+arkihuoneesen. Kuinka suuresti hämmästyin, kun aivan odottamatta siellä
+näin tätini ja Mr. Dick'in! Tätini istui niinkuin mikä naispuolinen
+Robinson Crusoe tahansa ja joi teetä läjään kootulla matkatavarallaan,
+molemmat lintunsa edessään ja kissa polvillansa. Mr. Dick nojautui
+miettiväisesti isoon paperileijaan, jommoisia olimme usein yhdessä
+laskeneet, Ja hänen ympärillänsä oli vielä enemmän kaluja kasattuna!
+
+"Kallis täti!" huudahdin minä. "Mikä odottamaton ilo!"
+
+Me syleilimme sydämellisesti toisiamme; Mr. Dick ja minä pudistimme
+sydämellisesti kättä; ja Mrs. Crupp, joka ahkerasti jakeli teetä ja oli
+ylenmäärin kohtelias, sanoi sydämellisesti, että hän hyvin tiesi, että
+Mr. Copperfield'illä olisi sydän suussa, kun hän näkisi rakkaat
+sukulaisensa.
+
+"Halloo!" sanoi tätini Peggotylle, joka seisoi epäilevänä hänen
+kammottavan olentonsa edessä. "Kuinka _te_ jaksatte?"
+
+"Sinä muistat tätini, Peggotty?" sanoin minä.
+
+"Älä Jumalan tähden, lapsi", huudahti tätini, "nimitä tätä naista
+tuolla Etelämeren Saarien nimellä! Jos hän on mennyt naimisiin ja
+päässyt siitä, joka oli mitä parasta hän voi tehdä, miks'et suo hänelle
+voittoa tästä muutoksesta? Mikä nimenne nyt on, P.?" kysyi tätini,
+lievittääksensä tuota vastenmielistä nimitystä.
+
+"Barkis, Ma'am", lausui Peggotty niiaten.
+
+"Hyvä! se on inhimillistä", sanoi tätini. "Se kuuluu vähemmän siltä,
+kuin tarvitsisitte lähetys-saarnaajaa. Kuinka voitte, Barkis? Minä
+toivon, että voitte hyvin?"
+
+Näistä armollisista sanoista rohkaistuna sekä siitä, että tätini ojensi
+kättänsä, tuli Barkis esiin, tarttui hänen käteensä ja niiasi
+kiitokseksi.
+
+"Me olemme, näen minä, vanhemmat, kuin olimme", sanoi tätini. "Me
+olemme vaan kerran ennen kohdanneet toisemme, tiedättehän. Sievä toimi
+meillä silloin oli! Rakas Trot, kupillinen lisäksi".
+
+Minä ojensin sen nöyrästi tädilleni, jonka ryhti oli jäykkä, kuin
+ainakin, ja uskalsin muistuttaa, että hän istui arkulla.
+
+"Sallikaat minun vetää tänne sohva taikka nojatuoli, täti", sanoin
+minä. "Miksi istutte niin epämukavasti?"
+
+"Kiitoksia, Trot", vastasi tätini, "minä istun mieluisammin omaisuuteni
+päällä". Tässä tätini terävästi katseli Mrs. Crupp'ia ja muistutti:
+"meidän ei tarvitse enää vaivata teitä, Ma'am".
+
+"Panenko hiukan enemmän teetä kannuun, ennenkuin menen, Ma'am", arveli
+Mrs. Crupp.
+
+"Ei, kiitoksia, Ma'am", vastasi tätini.
+
+"Tahtoisitteko, että tuon kappaleen voita lisäksi, Ma'am?" kysyi Mrs.
+Crupp. "Taikka suvaitsisitteko maistaa tuoreita munia? taikka paistanko
+palasen silavaa? Eikö ole mitään, jota voisin tehdä rakkaan tätinne
+hyväksi, Mr. Copperfull?"
+
+"Ei mitään, Ma'am", vastasi tätini. "Minä tulen varsin hyvästi toimeen,
+kiitoksia".
+
+Mrs. Crupp, joka oli lakkaamatta hymyillyt, ilmoittaaksensa lempeätä
+luontoansa, ja lakkaamatta pitänyt päätänsä kallella, ilmoittaaksensa
+yleistä heikkoutta ruumiinrakennuksessaan, sekä lakkaamatta hieronut
+käsiänsä, ilmoittaaksensa haluansa palvella kaikkia ansiollisia
+olentoja, hymyili vähitellen itsensä, kallisti itsensä sekä hieroi
+itsensä ulos huoneesta.
+
+"Dick!" lausui tätini. "Te tiedätte, mitä sanoin teille
+silmänpalvelioista ja kullankumartajista?"
+
+Mr. Dick -- näyttäen jotenkin pelästyneeltä, niinkuin hän olisi
+unhottanut sen -- vastasi nopeasti myöntämällä.
+
+"Mrs. Crupp on yksi niistä", lausui tätini. "Barkis, tahdotteko nähdä
+sitä vaivaa, että katsotte teetä ja annatte minulle kupillisen lisäksi,
+sillä minun ei ole mieleeni, että tuo nainen kaataa sitä minulle!"
+
+Minä tunsin tätini kylläksi hyvin, havaitakseni, että hänellä oli
+jotakin tärkeätä sydämellänsä ja että hänen tulonsa tiesi paljon
+enemmän, kuin mitä outo ehkä olisi ajatellut. Minä huomasin, kuinka
+hänen silmänsä siirtyivät minun puoleeni, kun hän luuli minun
+kääntäneen huomioni muuanne, ja kuinka joku omituinen epäneuvoisuus
+näytti taistelevan hänessä, vaikka hän ulkonaisesti pysyi jäykkänä ja
+tyvenenä. Minä rupesin miettimään, olinko tehnyt mitään, joka oli
+loukannut häntä; ja omatuntoni kuiskasi minulle, etten ollut vielä
+kertonut hänelle Dorasta. Lieneekö se tämä, ajattelin minä.
+
+Koska tiesin, ettei hän ilmoittaisi mitään, ennenkuin hänen mielestään
+aika oli tullut, istuin likelle häntä, puhuttelin lintuja, leikittelin
+kissan kanssa ja olin niin levollinen, kuin suinkin mahdollista.
+Mutta todella minä en likimainkaan ollut levollinen; enkä olisi
+ollut levollinen, vaikka Mr. Dick, joka seisoi nojautuen isoon
+paperileijaansa tätini takana, ei olisikaan käyttänyt jokaista salaista
+tilaisuutta ja synkkämuotoisesti pudistanut päätänsä minulle, samalla
+kuin hän osoitti tätiäni.
+
+"Trot", lausui tätini viimein, kun hän oli juonut teensä, huolellisesti
+silitellyt pukuansa ja pyhkinyt huuliansa -- "teidän ei tarvitse mennä,
+Barkis! -- Trot, oletko sinä oppinut lujaksi ja itseesi luottavaksi?"
+
+"Minä toivon sitä, täti".
+
+"Mitä sinä pidät varmana?" kysyi miss Betsey.
+
+"Sitä, mitä sanoin, täti".
+
+"Miksi siis, lemmittyni", sanoi tätini, totisesti minua katsellen,
+"miksi sinä luulet, että minä mieluisammin istun tänä iltana tämän
+omaisuuteni päällä, kuin missään muualla?"
+
+Minä pudistin päätäni kykenemätönnä arvaamaan.
+
+"Koska", lausui tätini, "se on kaikki, mitä minulla on. Koska olen
+kokonaan häviöön joutunut, rakas poikani!"
+
+Jos rakennus ja me kaikki olisimme pyörähtäneet alas virtaan yhdessä,
+olisin tuskin kovemmin säpsähtänyt.
+
+"Dick tietää sen", sanoi tätini, laskien kättänsä levollisesti
+olkapäälleni. "Minä olen kokonaan häviöön joutunut, rakas Trotini!
+Kaikki, mitä minulla mailmassa on, löytyy tässä huoneessa, paitsi tuo
+vähäinen taloni; ja sen olen käskenyt Janet'in hyyrätä muille. Barkis,
+minä tarvitsisin vuodetta yöksi tälle gentlemanille. Kustannusten
+karttamiseksi ehkä saatatte hankkia täällä vuoteen minulle itselle.
+Kaikki kelpaa. Se on vaan täksi yöksi. Puhutaan tästä enemmän
+huomenna".
+
+Hämmästyksestäni ja huolestani hänen tähtensä -- todella hänen tähtensä
+-- heräsin, kun hän hetkeksi lankesi kaulaani ja itkien sanoi, että
+häntä suretti vaan minun puolestani. Seuraavana silmänräpäyksenä
+tukahutti hän mielenliikutuksensa ja lausui pikemmin voittosalla, kuin
+alakuloisella katsannolla:
+
+"Meidän tulee kohdata vastuksia eikä sallia niitten peloittaa itseämme,
+rakas poikani. Meidän tulee oppia näyttämään näytelmä loppuun asti.
+Meidän tulee osoittaa, ettei onnettomuus voi kukistaa meitä, Trot!"
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Alakuloisuutta.
+
+
+Heti kuin jälleen saavutin mielenmalttini, joka kokonaan oli kadonnut
+minusta, kun ensin kuulin tätini masentavan ilmoituksen, esittelin Mr.
+Dick'ille, että hän tulisi rihkamakauppiaan puotiin ja ottaisi
+haltuunsa sen vuoteen, jonka Mr. Peggotty tuonain oli jättänyt
+tyhjäksi. Koska rihkamakauppiaan puoti oli Hungerford-torin vieressä ja
+Hungerford-tori niihin aikoihin oli aivan toisenlainen paikka, kuin
+nyt, oli oven edessä matala, puinen pylvästö (muistuttaen vähän siitä,
+joka oli sen huoneen edessä, jossa pikku ukko ja akka elivät vanhassa
+ilmapuntarissa), joka suuresti huvitti Mr. Dick'iä. Varmaan olisi se
+kunnia, että hänen oli tilaisuus asua ylipuolella tämmöistä rakennusta,
+saanut hänet unhottamaan monta ikävää asiaa; mutta koska niitä todella
+oli vaan hyvin harva, paitsi tuo seka-haju, josta jo olen puhunut, ja
+ehkä tilan puute, oli hän aivan mieltynyt asuntoonsa. Mrs. Crupp oli
+suuttuneena vakuuttanut hänelle, ettei siellä ollut kylläksi tilaa
+kissan hirttämiseenkään; mutta niinkuin Mr. Dick oikein huomautti
+minulle, sänkynsä päähän istuen ja jalkaansa pidellen, "te tiedätte,
+Trotwood, minä en tahdo hirttää mitään kissoja. Minä en koskaan hirtä
+kissoja. Sentähden, mitä tämä _minun_ tekee!"
+
+Minä koetin tutkia, tiesikö Mr. Dick ollenkaan syitä tähän äkkinäiseen
+ja suureen muutokseen tätini asioissa. Niinkuin minun sopi odottaa, hän
+ei tietänyt. Ainoa selitys, jonka hän voi antaa siihen, oli se, että
+tätini toisena päivänä oli sanonut hänelle: "no, Dick, oletteko todella
+ja totisesti se filosofi, jona pidän teitä?" että hän silloin oli
+vastannut: "kyllä, minä toivon sitä"; että tätini silloin oli sanonut:
+"Dick, minä olen häviöön joutunut"; että hän silloin oli sanonut: "vai
+niin!" että tätini silloin oli kovasti kiittänyt häntä, josta hän oli
+hyvin iloissaan; että he silloin olivat lähteneet minun luokseni ja
+matkalla syöneet voileipää ja juoneet pullo-porteria.
+
+Mr. Dick oli niin hyvillään, tuossa kun hän istui sängyn päässä,
+pidellen jalkaansa ja kertoen minulle näitä, silmät pystyssä ja
+kummastuksen hymy huulilla, että, minä sanon sitä mielipahalla, minä
+suutuin ja selitin hänelle, että häviö oli sama kuin hätä, puute ja
+nälkä; mutta minä rangaistiin pian tästä tylyydestä, kun näin, että
+hänen kasvonsa kävivät vaaleiksi ja kyynelet juoksivat hänen
+pidentyneille poskillensa, samalla kuin hän niin tuskastuneena katseli
+minua, että paljon kovempi sydän, kuin minun, olisi heltynyt. Minulla
+oli paljon enemmän vaivaa hänen reipastuttamisestaan, kuin hänen
+surettamisestaan, ja minä huomasin pian (mitä minun kohta olisi pitänyt
+huomata), että hän oli ollut niin levollinen vaan sen vuoksi, että hän
+uskalsi kaikkein viisaimpaan ja ihmeellisimpään naiseen ja rajattomasti
+luotti minun hengenvoimiini, joitten jälkimäisten hän, luullakseni,
+arveli voittavan kaikenlaiset vaarat, jotka eivät suorastaan kuolemaa
+tuottaneet.
+
+"Mitä voimme tehdä, Trotwood?" kysyi Mr. Dick. "Ensiksi meillä on
+memoriali --".
+
+"On kyllä", sanoin minä. "Mutta kaikki, mitä tätä nykyä voimme tehdä,
+Mr. Dick, on se, että näytämme iloisilta emmekä anna tätini huomata,
+että ajattelemme asiaa".
+
+Hän suostui tähän mitä vakavimmalla tavalla ja käski minun, jos näkisin
+hänen poikkeevan vaan tuuman verran oikealta suunnalta, muistuttaa
+häntä jollakin semmoisella oivallisella keinolla, joka aina oli minun
+tarjonani. Mutta mielipahalla kerron, että se pelko, jonka olin hänessä
+herättänyt, oli niin suuri, ettei hän pystynyt millään lailla sitä
+salaamaan. Koko illan kääntyivät hänen silmänsä tätini kasvoja kohden
+semmoisella kammolla, kuin hän olisi nähnyt tätini paikalla laihaksi
+muuttuvan. Mr. Dick tiesi kyllä tämän ja koetti pidättää päätänsä,
+mutta asia ei ensinkään parantunut siitä, että hän istui pää
+liikkumatonna ja pyöritti silmiänsä niinkuin hengetön kone.
+Illallisella näin hänen katsovan leipäänsä (joka sattui olemaan
+vähäinen), niinkuin tämä olisi ollut ainoa, joka varjeli meitä
+nälänhädästä; ja kun tätini kehoitti häntä syömään niinkuin
+tavallisesti, tapasivat silmäni hänet, kun hän juuri pisti palasia
+leivästänsä ja juustostansa plakkariinsa, epäilemättä siinä
+tarkoituksessa, että hän näillä säästöillä virvoittaisi meitä, kun
+olimme jommoisessakin määrässä hoikenneet.
+
+Tätini päinvastoin oli aivan levollisella mielellä, joka oli
+opetukseksi meille kaikille -- varsinkin minulle. Hän oli erittäin
+armollinen Peggottya kohtaan, paitsi kun minä huomaamatta nimitin häntä
+tällä nimellä; ja vaikka tiesin että hän tunsi olonsa Londonissa
+oudoksi, näytti hän olevan aivan kuin kotona. Hänen oli määrä saada
+minun vuoteeni, ja minun tuli maata arkihuoneessa, vartioitakseni
+häntä. Hän pani paljon arvoa siihen, että hän oli niin likellä virtaa,
+jos tulipalo sattuisi; ja minä todella luulen, että hän suuresti
+rauhottui tämän seikan kautta.
+
+"Ei, Trot, rakas poikani", lausui tätini, kun hän näki, että minä
+hankin sekoittamaan hänelle hänen tavallista iltajuomaansa.
+
+"Eikö mitään, täti?"
+
+"Ei viiniä, poikani. Olutta".
+
+"Mutta täällä on viiniä, täti. Ja se tehtiin teille aina viinistä".
+
+"Säästä viini tautia varten", lausui tätini. "Me emme saa varottomasti
+kuluttaa sitä, Trot. Olutta minulle. Puoli mittaa".
+
+Minä pelkäsin, että Mr. Dick pyörtyisi. Kun täti ei ottanut
+taipuaksensa, menin itse olutta ostamaan. Koska ilta oli joutunut,
+käyttivät Peggotty ja Mr. Dick tätä tilaisuutta ja lähtivät yhdessä
+asuntoonsa. Minä erosin hänestä, mies raukasta, kadun kulmassa, jossa
+hän seisoi, paperi-leija selässä, täydellisenä inhimillisen
+onnettomuuden kuvapatsaana.
+
+Tätini käveli edestakaisin huoneessa, kun palasin, sormillansa
+laskostellen yölakkinsa reunuksia. Minä lämmitin oluen ja leikkasin
+paahdettua leipää tavallisten, tarkasti pidettävien sääntöjen mukaan.
+Kun se oli valmiina hänelle, oli hän valmiina sille, yölakki päässä ja
+hameen liepeet polven kohdalta sonnustettuina.
+
+"Rakas poikani", sanoi tätini, lusikallisen siitä juotuaan, "se on
+monin verroin parempaa, kuin viini. Se ei vaivaa päätä puoleksikaan
+niin paljon".
+
+Minä arvaan, että näytin epäilevältä, sillä hän lisäsi:
+
+"Hyi, hyi, lapseni. Jollei mikään pahempi, kuin täytymys juoda olutta,
+tapahtuisi meille, olisi meidän hyvin laita"
+
+"Niin itsekin ajattelisin, täti", sanoin minä.
+
+"No, miks'et siis ajattele niin?" lausui tätini.
+
+"Koska teillä ja minulla on suuri eroitus", vastasin minä.
+
+"Joutavia, Trot!" sanoi tätini.
+
+Levollisella tyytyväisyydellä, jossa ilmestyi varsin vähän, jos
+mitäkään, teeskentelemistä, särpi tätini sitten lämmintä oluttansa
+tee-lusikalla ja kasti siihen leivän liuskojansa.
+
+"Trot", arveli hän. "Yleensä oudot kasvot eivät miellytä minua, mutta
+Barkis'ia, tiedätkö, melkein rakastan!"
+
+"Teidän sananne maksavat enemmän, kuin sata puntaa!" lausuin minä.
+
+"Mailma on aivan kummallinen", muistutti tätini, nenäänsä hivuttaen;
+"kuinka tuo vaimo joutui siihen tuommoisella nimellä, on minun mahdoton
+ymmärtää. Luulisi, että olisi paljon helpompi syntyä Jackson'iksi
+taikka joksikin semmoiseksi".
+
+"Kenties hänkin ajattelee niin; eihän nimi ole hänen vikansa", sanoin
+minä.
+
+"Arvattavasti ei", vastasi tätini, melkein paheksien myöntymistänsä;
+"mutta ikävä seikka se on. Kuitenkin hän nyt on Barkis. Siinä on
+jotakin lohdutusta. Barkis pitää tavattoman paljon sinusta, Trot".
+
+"Ei löydy mitään, jota hän ei tekisi osoittaaksensa sitä", sanoin minä.
+
+"Niin minäkin luulen", vastasi tätini. "Tässä huppelo raukka on
+pyytänyt ja rukoillut, että hän saisi antaa minulle vähän rahoistansa
+-- koska hän on saanut liian paljon niitä! Se houkkio!"
+
+Tätini silmistä tiukkuivat ilon kyynelet suorastansa lämpimään olueen.
+
+"Hän on mitä naurettavimpia olentoja milloinkaan on löytynyt", lausui
+tätini. "Ensi hetkestä, jolloin näin hänet rakkaan äiti vainajasi
+luona, tiesin, että hän oli kaikkein naurettavin kuolevaisten joukosta.
+Mutta Barkis'issa on paljon hyvää!"
+
+Hän oli nauravinansa ja sai sillä tapaa tilaisuutta nostaa kättänsä
+silmilleen. Tämän tehtyä alkoi hän taas syödä paahdettua leipäänsä ja
+samalla puhua.
+
+"Niin! Jumala armahtakoon meitä!" huokaili tätini. "Minä tiedän kaikki,
+Trot! Barkis ja minä haastelimme vähän sillä aikaa, kuin sinä olit
+poissa Dick'in kanssa. Minä tiedän kaikki. Minä en puolestani ymmärrä,
+mihin nuot viheliäiset tytöt toivovat pääsevänsä. Minua kummastuttaa,
+että he eivät särje aivojansa -- kaminin-reunuksiin", lausui tätini;
+joka ajatus arvattavasti joutui hänen mieleensä, kun hän katseli minun
+kaminin-reunustani.
+
+"Em'ly parka!" sanoin minä.
+
+"Voi, älä puhu minulle paroista", vastasi tätini. "Hänen olisi sopinut
+ajatella sitä, ennenkuin hän aikaan-saatti niin paljon onnettomuutta!
+Suutele minua, Trot. Sinun varhainen kokemuksesi surettaa minua".
+
+Kun kallistuin eteenpäin, pani hän lasinsa polvelleni, pysyttääkseni
+minua lähellään ja sanoi:
+
+"Oi, Trot, Trot! Vai luulet sinäkin itsesi rakastuneeksi! Luuletko?"
+
+"Luulen, täti!" huudahdin minä niin punaisena, kuin minun oli
+mahdollinen olla. "Minä jumaloitsen häntä kaikesta sydämestäni!"
+
+"Doraa, se on tietty!" vastasi tätini. "Ja sinä aiot kai sanoa, että
+tuo pikku olento on aivan lumoava?"
+
+"Rakas tätini!" vastasin minä, "ei kukaan voi arvatakaan, mimmoinen hän
+on!"
+
+"Vai ei! Eikö hän ole typerä?" sanoi tätini.
+
+"Typerä, täti!"
+
+Minä luulen täyttä totta, etten ollut koskaan hetkeksikään joutunut
+ajattelemaan, oliko hän semmoinen, vai ei. Minä paheksin tietysti koko
+tuota ajatusta; mutta se iski mieltäni jollakin tapaa, niinkuin ihan
+uusi miete.
+
+"Eikä huikentelevainen?" lausui tätini.
+
+"Huikentelevainen, täti!" Minä en voinut muuta kuin toistaa tätä
+rohkeata arvelua samanlaisella tunteella, kuin millä olin toistanut
+edellisen kysymyksen.
+
+"No, no!" sanoi tätini. "Minä kysyn vaan. Minä en halvenna häntä. Pikku
+pariskunta raukka! Ja te luulette kai, että olette luodut toisianne
+varten ja saatte viettää jonkunlaista pitopöydän elämää, niinkuin kaksi
+sievää konfektia, vai kuinka, Trot?"
+
+Hän kysyi minulta tätä niin ystävällisesti ja niin lempeällä
+katsannolla, puoleksi leikillisellä ja puoleksi surullisella, että se
+oikein koski sydäntäni.
+
+"Me olemme nuoret ja kokemattomat, sen tiedän kyllä, täti", vastasin
+minä; "ja totta puhuen sanomme ja ajattelemme paljon, joka on jotenkin
+lapsellista. Mutta me rakastamme toisiamme vilpittömästi, siitä olen
+varma. Jos ajattelisin, että Dora voisi rakastua johonkuhun muuhun
+taikka lakata minua rakastamasta, taikka että minä voisin rakastua
+johonkuhun muuhun taikka lakata häntä rakastamasta, en tiedä, mitä
+tekisin -- tulisin hulluksi, luulen minä!"
+
+"Voi, Trot!" lausui tätini, päätänsä pudistaen ja totisesti hymyillen;
+"sokea, sokea, sokea!"
+
+"Joku, jonka minä tunnen, Trot", jatkoi tätini, hetken vaiti oltuansa,
+"on, vaikka sangen taipuvainen luonnoltansa, kuitenkin tunteiltansa
+niin vakava, että tuo lapsi parka muistuu mieleeni. Vakavuutta, sitä
+juuri tämän jonkun tulee tavottaa tueksensa ja paranteeksensa, Trot.
+Syvää, suoraa, puhdasta vakavuutta".
+
+"Jospa vaan tietäisitte Doran vakavuuden, täti!" huudahdin minä.
+
+"Voi, Trot!" sanoi hän taas; "sokea, sokea!" ja, vaikk'en tietänyt
+mistä syystä, tunsin jonkun epämääräisen, onnettoman kadon taikka
+kaipauksen pimittävän itseäni, niinkuin pilvi.
+
+"Minä en kuitenkaan tahdo", lausui tätini, "kyllästyttää kahta nuorta
+olentoa toisiinsa taikka saattaa heitä onnettomiksi; ja vaikka
+se on pikku tytön ja pikku pojan rakkaus, ja semmoiset lasten
+rakkauden-liitot sangen usein -- huomaa! minä en sano aina! --
+raukeavat tyhjään, katsokaamme kuitenkin asiaa totiselta kannalta ja
+toivokaamme onnellista päätöstä jonakin päivänä. Asialla on kyllä aikaa
+kypsyä!"
+
+Tämä ei ylimalkain ollut erittäin lohdullista innostuneelle
+rakastajalle; mutta minua ilahutti, että tätini tiesi asiani, ja minä
+muistin, että hän oli väsynyt. Minä kiitin häntä sen vuoksi hartaasti
+tästä hänen rakkautensa osoituksesta ja kaikesta muusta hyvyydestä
+minua kohtaan; ja hellästi hyvää yötä toivotettuaan hän meni
+yö-lakkineen makuuhuoneeseni.
+
+Kuinka onneton olin maata pannessani! Kuinka ajattelemistani ajattelin,
+että olin köyhä Mr. Spenlow'in silmissä; etten ollut, mitä luulin
+olevani, kun kosin Doraa; että minun tuli ritarillisesti ilmoittaa
+Doralle, mimmoinen maallinen tilani oli, ja päästää hänet hänen
+lupauksestansa, jos hän katsoi sitä tarpeelliseksi; että minun täytyi
+keksiä, kuinka elää pitkän oppi-aikani kuluessa, jolloin en ansainnut
+mitään; että minun tuli tehdä jotakin, auttaakseni tätiäni, vaikk'en
+ensinkään ymmärtänyt, millä keinoin; että minun täytyisi nöyrtyä
+olemaan ilman rahaa plakkarissani, pitämään kulunutta takkia, käymään
+Doran luona ilman vähäisiä lahjoja, olemaan uljailla kimoilla
+ratsastamatta ja miellyttävässä valossa itseäni näyttämättä! Vaikka
+tiesin, että oli häpeällistä ja itsekästä ajatella omaa suruani niin
+paljon, ja vaikka vaivasin itseäni sillä tiedolla, että näin oli laita,
+rakastin kuitenkin Doraa niin, etten voinut sitä auttaa. Minä tiesin,
+että tein huonosti, kun en enemmän ajatellut tätiäni ja vähemmin
+itseäni; mutta itsekkäisyyteni oli siinä määrässä Dorasta eroamaton,
+enkä minä voinut ajatuksissani syrjäyttää Doraa kenenkään kuolevaisen
+tähden. Kuinka peräti onneton sinä yönä olin!
+
+Mitä nukkumiseeni tulee, näin unta kaikenmuotoisesta köyhyydestä, mutta
+tuntui siltä, kuin olisin nähnyt unta ennen nukuksiin mentyäni. Minä
+milloin olin ryysyissä, tahtoen myydä tulitikkuja Doralle, kuusi
+kimppua puolesta pennystä; milloin olin byroossani puettuna vaan
+yö-nuttuun ja saappaisin, ja sain nuhteita Mr. Spenlow'ilta sen vuoksi,
+että ilmestyin siellä-käviäin edessä tässä ilmaisessa puvussa; milloin
+ahneesti noukin niitä muruja, jotka putosivat vanhan Tiffey'n
+jokapäiväisestä korpusta, jonka hän säännöllisesti söi, kun St. Paul'in
+kirkonkello löi yksi; milloin turhaan koetin hankkia Doralle ja minulle
+naimalupaa eikä minulla ollut maksoksi tarjota mitään muuta, kuin
+toinen Uriah Heep'in hansikkaista, jonka koko Commons hylkäsi; ja
+enemmän taikka vähemmän omaa huonettani tuntien, heiluin lakkaamatta
+sinne tänne, niinkuin hätääntynyt laiva sänkyvaatteitten merellä.
+
+Tätini oli myöskin levoton, sillä minä kuulin hänen usein kävelevän
+edestakaisin. Pari kolme kertaa hän yön kuluessa ilmestyi, niinkuin
+häiritty haamu, huoneessani, puettuna pitkään flanelli-vaippaan, jossa
+hän näytti seitsemän jalan pitkältä, ja tuli sen sohvan viereen, jossa
+minä makasin. Ensi kerralla kavahdin ylös ja sain tietää, että hän
+jostakin omituisesta valosta taivaalla päätti Westminster Abbey'n
+olevan tulessa; jonka ohessa hän keskusteli minun kanssani, oliko
+luultavaa, että se sytyttäisi Buckingham Street'in siinä tapauksessa,
+että tuuli kääntyisi. Kun sitten makasin alallani, huomasin, että
+tätini oli käynyt istumaan likelle minua ja itseksensä kuiskasi:
+"poika parka!" Ja silloin minä kohta kymmenen kertaa kovemmin tunsin
+onnettomuuteni, kun tiesin, kuinka hän unhotti itsensä minua
+muistaakseen, mutta kuinka minä itsekkäästi ajattelin vaan omaa oloani.
+
+Vaikea oli uskoa, että semmoinen yö, joka oli niin pitkä minulle, voi
+kenellekään muulle olla lyhyt. Tämä miete pani minut itsekseni
+kuvailemaan pitoja, joissa ihmiset tanssivat pois tuntinsa, siksi kuin
+sekin muuttui unelmaksi ja minä kuulin samaa nuottia lakkaamatta
+soitettavan ja näin Doran lakkaamatta tanssivan samaa tanssia, minua
+vähintäkään huomaamatta. Se mies, joka koko yön oli soittanut harppua,
+koetti turhaan peittää tätä konettaan jollakin yölakilla, joka ei ollut
+tavallista suurempi, kun vihdoin heräsin taikka, pikemmin sanoen,
+herkesin unta tavottamasta, ja viimein näin päivän paistavan sisään
+akkunasta.
+
+Jonkun Strand'in poikkikadun päässä löytyi siihen aikaan eräs vanha
+romalainen kylpyhuone -- se ehkä on siellä vielä -- jossa monta kertaa
+olin sukeltanut kylmään veteen. Minä puin itseni niin hiljalleen, kuin
+voin, jätin Peggotyn katsomaan tätiäni, syöksin päätähavin kylpyyn ja
+lähdin sitten kävelemään Hampstead'ia päin. Minä toivoin, että tämä
+vilpas temppu vähän virvoittaisi aivojani; ja minä luulen, että se teki
+niitten hyvää, sillä minä tulin pian siihen päätökseen, että minun
+tarvitsi ensi työkseni koettaa, saisinko kontrahtini puretuksi ja
+sisäänkirjoitus-rahani takaisin. Minä söin aamiaista Heath'in
+ravintolassa ja astuin, matkallani ajatellen tätä ensimäistä koetta,
+jolla aioin parantaa kohtaloamme, takaisin Doctors Commons'iin pitkin
+kastettuja katuja, jossa tuntui suloinen haju kesäkukista, jotka
+kasvoivat puutarhoissa taikka joita myyjättäret päänsä päällä kantoivat
+kaupunkiin.
+
+Minä ehdin kuitenkin niin varhain byroosen, että kuljeksin puolen
+tunnin aikaa Commons'in ympäri ennenkuin vanha Tiffey, joka aina oli
+ensimäinen, ilmestyi avaiminensa. Sitten kävin istumaan varjokkaasen
+nurkkaan, katselin päivänpaistetta vastapäisillä takantorvilla ja
+ajattelin Doraa, siksi kuin Mr. Spenlow tuli sisään kireävaatteisena ja
+kiharaisena.
+
+"Kuinka jaksatte, Copperfield?" sanoi hän. "Kaunis aamu!"
+
+"Ihana aamu, Sir", vastasin minä. "Saisinko puhua teille sanan,
+ennenkuin menette oikeustoon?"
+
+"Hyvin mielelläni", lausui hän. "Tulkaat huoneeseni".
+
+Minä seurasin häntä hänen huoneesensa, ja hän alkoi pukea päällensä
+vaippaansa ja hankkia itseänsä vähäisen peilin edessä, joka riippui
+jonkun kaapin oven sisäpuolella.
+
+"Minua surettaa ilmoittaa", sanoin minä, "että olen saanut pahoja
+sanomia tädiltäni".
+
+"Voi minua!" lausui hän. "Ei suinkaan halvattu, toivon minä".
+
+"Asia ei koske hänen terveyttänsä, Sir", vastasin minä. "Hänelle on
+tullut kova rahallinen häviö. Hänelle on jäänyt sangen vähän".
+
+"Te kummastutatte minua, Copperfield!" huudahti Mr. Spenlow.
+
+Minä pudistin päätäni. "Hänen tilansa, Sir", sanoin minä, "on
+todella niin muuttunut, että minä tahtoisin kysyä teiltä, olisiko
+mahdollista -- me puolestamme uhraisimme tietysti jonkun osan
+sisäänkirjoitus-rahoistani", tämän pistin väliin hetken kehoituksesta
+ja varoitettuna hänen kasvojensa hämmästyneestä muodosta -- "peräyttää
+kontrahtini?"
+
+Mitä tämän ehdoituksen tekeminen maksoi minulle, sitä ei kukaan tiedä.
+Tuntui siltä, kuin suosion osoitukseksi olisin pyytänyt päästä
+maanpakolaisuuteen pois Doran tyköä.
+
+"Peräyttää kontrahtinne, Copperfield? Peräyttää?"
+
+Minä selitin jotenkin levollisesti, etten todella tietänyt, mistä saada
+elatukseni, jollen itse voinut sitä ansaita. Minulla ei ollut mitään
+pelkoa tulevaisuuden suhteen, arvelin minä -- ja minä lausuin sitä
+erittäin pontevasti niinkuin viittaukseksi vaan, että minut sopisi
+varsin hyvin vielä jonakin päivänä valita vävyksi -- mutta tätä nykyä
+täytyi minun tulla omin voimin toimeen.
+
+"Minua surettaa kovasti kuulla tätä, Copperfield", lausui Mr. Spenlow.
+"Surettaa kovasti. Ei ole tavallista peräyttää kontrahteja mistään
+semmoisesta syystä. Se ei ole mikään ammatin-mukainen menetys. Se ei
+ole mikään sovelias esimerkki. Kaukana siitä. Mutta" --
+
+"Te olette sangen hyvä, Sir", sopersin minä, odottaen jotakin
+myöntymistä.
+
+"En ollenkaan. Älkäät puhuko siitä", lausui Mr. Spenlow. "Mutta minä
+aioin sanoa, jos minun olisi sallittu vapaasti liikkua -- jos minulla
+ei olisi asiakumppania -- Mr. Jorkins" --
+
+Toivoni raukesi silmänräpäyksellä, mutta minä yritin uudestansa.
+
+"Luuletteko, Sir", sanoin minä, "että jos mainitsisin asiaa Mr.
+Jorkins'ille --"
+
+Mr. Spenlow pudisti päätänsä peloittavaisesti. "Jumala varjelkoon,
+Copperfield", vastasi hän, "että arvostelisin väärin ketään ihmistä,
+saatikka Mr. Jorkins'ia. Mutta minä tunnen asiakumppanini, Copperfield.
+Mr. Jorkins _ei_ ole se mies, joka suostuu tämmöiseen omituiseen
+ehdoitukseen. Mr. Jorkins on varsin vastahakoinen poikkeemaan totutulta
+tieltä. Te tiedätte, mimmoinen hän on!"
+
+Minä en totta puhuen tietänyt hänestä mitään, paitsi että hän alusta
+oli yksinään hoitanut tätä tointa ja nyt eli itseksensä likellä Montagu
+Square'ä semmoisessa asunnossa, joka kovasti kaipasi maalausta; että
+hän tuli sangen myöhään päivällä ja meni pois sangen varhain; että
+näytti siltä, kuin ei hänen kanssaan koskaan neuvoteltaisi mistään; ja
+että hänellä toisessa kerroksessa oli pimeä, vähäinen koppi, jossa ei
+mitään asioita koskaan ajettu ja jossa hänen pulpetillansa alustana oli
+keltaista, vanhaa kartuusi-paperia, joka ei ollut tahraantunut läkistä
+ja sanottiin olevan kahdenkymmenen vuoden vanha.
+
+"Olisiko teillä mitään sitä vastaan, että mainitsen asiaa hänelle,
+Sir?" kysyin minä.
+
+"Ei mitään", vastasi Mr. Spenlow. "Mutta minä tunnen hiukan Mr.
+Jorkins'in, Copperfield. Minä soisin, että olisi toisin laita, sillä
+minä olisin onnellinen, jos voisin täyttää teidän tahtonne jossakin
+suhteessa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että puhuttelette Mr.
+Jorkins'ia, Copperfield, jos luulette, että se maksaa vaivan".
+
+Käyttäen tätä lupaa, joka annettiin hartaalla käden puserruksella,
+istuin ajatellen Doraa ja katsellen auringonpaistetta, joka hiipi
+takantorvilta vastapäisen rakennuksen seiniä alaspäin, siksi kuin Mr.
+Jorkins tuli. Minä menin nyt ylös Mr. Jorkins'in huoneesen ja
+kummastutin häntä silminnähtävästi sangen paljon ilmestymiselläni.
+
+"Astukaat sisään, Mr. Copperfield", lausui Mr. Jorkins. "Astukaat
+sisään!"
+
+Minä menin sisään, kävin istumaan ja esittelin asiaani Mr. Jorkins'ille
+melkein samalla tavalla, kuin olin esitellyt sitä Mr. Spenlow'ille. Mr.
+Jorkins ei ollut millään lailla se kammottava olento, jota olisi
+sopinut odottaa, vaan iso, lempeä, ystävällinen mies seitsemännellä
+kymmenellä, joka pani niin vahvasti nuuskaa, että Commons'issa hoettiin
+hänen etupäässä elävän tästä kiihdykkeestä, koska hänellä oli varsin
+vähän tilaa ruumiissansa muille elatus-aineille.
+
+"Te olette puhuneet tästä Mr. Spenlow'ille, arvaan minä?" lausui Mr.
+Jorkins, kun hän kovin levottomana oli kuunnellut minua loppuun saakka.
+
+Minä vastasin: olen, ja ilmoitin hänelle, että Mr. Spenlow oli
+maininnut hänen nimeänsä.
+
+"Hän sanoi kaiketi, että minä vastustaisin?" kysyi Mr. Jorkins.
+
+Minun täytyi myöntää, että Mr. Spenlow oli arvellut sitä
+todennäköiseksi.
+
+"Minä tunnustan mielipahalla, Mr. Copperfield, etten voi auttaa teitä
+tässä asiassa", lausui Mr. Jorkins maltittomasti. "Asia on se -- mutta
+minun on määrä tavata joku pankissa, jos tahdotte tehdä hyvin ja antaa
+minulle anteeksi".
+
+Tällä puheella nousi hän kiireesti ja oli huoneesta lähtemäisillänsä,
+kun minä rohkenin sanoa, että pelkäsin, ettei siis saatu tätä seikkaa
+millään lailla suoritetuksi.
+
+"Ei!" vastasi Mr. Jorkins, pysähtyen oven eteen päätänsä
+pudistaaksensa. "Ei! Minä panen sitä vastaan, tiedättehän sen", jota
+hän sanoi hyvin nopeasti ja meni ulos. "Teidän tulee huomata, Mr.
+Copperfield", lisäsi hän, levottomasti katsoen sisään ovesta, "että jos
+Mr. Spenlow vastustaa -- ".
+
+"Itse kohdaltansa hän ei vastusta, Sir", sanoin minä.
+
+"Itse kohdaltansa!" toisti Mr. Jorkins maltittomalla tavalla. "Minä
+vakuutan teille, että tässä on esteitä, Mr. Copperfield. Turhaan
+yritätte. Mitä tahdotte tehdyksi, sitä ei voi tehdä. Minun -- minun on
+todella määrä tavata joku pankissa". Näin puhuen hän suorastaan juoksi
+pois; ja minun muistaakseni meni kolme päivää, ennenkuin hän ilmestyi
+Commons'issa jälleen.
+
+Kosk'en tahtonut jättää mitään keinoa käyttämättä, odotin siksi, kuin
+Mr. Spenlow tuli sisään, ja kerroin silloin, mitä oli tapahtunut,
+viitaten siihen toivoon, että hän voisi lepyttää tuota kovasydämistä
+Jorkins'ia, jos hän tahtoisi käydä asiaan käsin.
+
+"Copperfield", vastasi Mr. Spenlow viekkaalla hymyllä, "te ette ole
+tunteneet asiakumppaniani, Mr. Jorkins'ia, niin kauan kuin minä.
+Ei mikään ole kauempana minusta kuin syyttää Mr. Jorkins'ia
+mutkallisuudesta. Mutta Mr. Jorkins'illa on semmoinen tapa laatia
+vastalauseitansa, joka usein pettää ihmisiä. Ei, Copperfield!"
+pudistaen päätänsä, "Mr. Jorkins'ia ei voi järkähyttää, uskokaat
+minua!"
+
+Minä olin kokonaan epätiedossa, kumpiko, Mr. Spenlow vai Mr. Jorkins,
+todella oli tuo vastustava asiakumppani; mutta minä näin kyllin
+selvästi, että oli jäykkyyttä firmassa jossakin ja ettei tätini
+tuhannen punnan takaisin saaminen tullut kysymykseenkään. Alakuloisessa
+mielentilassa, jota en suinkaan tyytyväisyydellä muista, koska tiedän,
+että se yhä liian paljon koski minua itseä (vaikka aina yhteydessä
+Doran kanssa), jätin byroon ja lähdin kotiinpäin. Minä koetin totuttaa
+ajatuksiani kaikkein pahimpiin ja mitä synkeimmässä muodossa itselleni
+esittää niitä muutoksia, joita meidän tulevaisuudessa täytyi tehdä, kun
+puolikatteiset hyyryvaunut, jotka ajoivat minun perässäni ja
+pysähtyivät aivan jalkaini viereen, saivat minut katsahtamaan ylös.
+Kaunis käsi ojennettiin minulle akkunasta, ja minua kohden hymyili ne
+kasvot, joita en koskaan ollut nähnyt levollisuutta ja onnea tuntematta
+siitä hetkestä saakka, kuin ne ensiksi vanhoilla, isolla, leveällä
+rintanojalla varustetuilla tammi-portailla kääntyivät takaisin ja minä
+sovitin niitten lempeätä kauneutta yhteen maalatun kirkon-akkunan
+kanssa. "Agnes!" huudahdin minä iloisesti. "Rakas Agnes, kuinka hauska
+nähdä sinua!"
+
+"Todesti?" lausui hän sydämellisellä äänellänsä.
+
+"Minulla on niin paljon puhumista sinun kanssasi!" sanoin minä.
+"Sydämeni huojentuu jo siitä, että vaan näen sinut! Jos minulla olisi
+ollut joku taikalakki, en olisi halannut nähdä ketään muuta, kuin
+sinua!"
+
+"Kuinka?" vastasi Agnes.
+
+"No! ehkä Doraa ensiksi", myönsin punehtuen.
+
+"Niin, Doraa ennen kaikkia, tietysti", lausui Agnes nauraen.
+
+"Mutta sinua hänen jälkeensä!" sanoin minä. "Mihin sinä aiot?"
+
+Hän aikoi minun asuntooni, tätiäni tavataksensa. Koska ilma oli sangen
+kaunis, tuli hän mielellään ulos vaunuista, jotka haisivat (minä pidin
+päätäni niitten sisäpuolella koko ajan) niinkuin talli kurkkulavan
+alla. Minä lähetin pois vaunut; Agnes pisti kätensä kainalooni, ja me
+astuimme eteenpäin yhdessä. Hän oli minusta niinkuin toivo itse. Kuinka
+toisenlaiseksi mieleni muuttui lyhyellä aikaa, kun Agnes oli
+vieressäni!
+
+Tätini oli kirjoittanut hänelle yhden noista kummallisista, lyhyistä
+kirjeistä -- ne olivat tuskin pankinseteliä pidemmät -- joihin hänen
+kirjeelliset ponnistuksensa tavallisesti rajoittuivat. Hän oli siinä
+ilmoittanut, että häntä oli kohdannut vastoinkäyminen ja että hän aikoi
+jättää Dover'in ijäksi, mutta että hän oli kokonaan mieltynyt tähän
+päätökseen ja voi niin hyvin, ettei kenenkään tarvinnut olla levoton
+hänen tähtensä. Agnes oli tullut London'iin tätiäni tervehtimään, sillä
+heidän välillään oli näinä monena vuonna syntynyt keskinäinen ystävyys,
+niin, se alkoi siihen aikaan, jolloin minä muutin Mr. Wickfield'ille.
+Hän ei ollut tullut yksinään, sanoi hän. Hänen isänsä oli hänen
+kanssaan -- ja Uriah Heep.
+
+"Ja nyt he ovat asiakumppanit", sanoin minä. "Hiiteen koko mies!"
+
+"Niin", vastasi Agnes. "Heillä on joku asia täällä; ja minä käytin
+heidän lähtöänsä tullakseni minäkin. Sinun ei tarvitse ajatella, että
+minä käyn täällä vaan ystävyydestä ja ilman tarkoituksetta, Trotwood,
+sillä -- minä pelkään kuitenkin, että tuomitsen kovasti väärin -- minä
+en tahdo päästää isää matkustamaan yksinään hänen kanssaan".
+
+"Onko hänellä yhä sama vaikutus Mr. Wickfield'in suhteen, Agnes?"
+
+Agnes pudisti päätänsä. "Kotona on tapahtunut niin suuret muutokset",
+lausui hän, "että sinä tuskin tuntisit rakasta, vanhaa kotiamme. He
+asuvat nyt meillä".
+
+"Kutka?" kysyin minä.
+
+"Mr. Heep ja hänen äitinsä. Mr. Heep makaa sinun vanhassa huoneessasi",
+sanoi Agnes, katsoen ylös kasvoihini.
+
+"Minä soisin, että saisin määrätä hänen unelmansa", arvelin minä. "Hän
+ei makaisi siellä kauan".
+
+"Minä asun omassa vähäisessä huoneessani", lausui Agnes, "jossa minun
+oli tapa lukea läksyjäni. Kuinka aika menee! Muistatko sitä? Tuo
+vähäinen paneli-seinäinen kammio, johon päästään vierashuoneesta?"
+
+"Muistanko minä sitä, Agnes? Sitä, jonka ovesta näin sinun ensi kerran
+tulevan ulos, tuo omituinen pikku avainkori riippuen vyötäisiltäsi?"
+
+"Juuri se", sanoi Agnes hymyillen. "Minua ilahuttaa, että muistat sitä
+niin hupaisesti. Me olimme sangen onnelliset".
+
+"Olimme tosiaan", vastasin minä.
+
+"Minä pidän yhä tätä huonetta itseäni varten; mutta minä en voi aina
+jättää Mrs. Heep'iä yksin, tiedätkö. Ja niin", sanoi Agnes
+levollisesti, "olen mielestäni velvoitettu olemaan hänen kanssansa,
+milloin ehkä mieluisammin olisin itsekseni. Mutta minulla ei ole mitään
+muuta syytä valittaa häntä vastaan. Jos hän välisti väsyttää minua
+poikaansa kiittämällä, on se vaan luonnollista äidissä. Uriah on sangen
+hyvä poika häntä kohtaan".
+
+Minä katselin Agnes'ia, kun hän lausui nämät sanat, mutta en mielestäni
+havainnut, että hän olisi tietänyt Uriah'n tarkoituksesta. Hänen
+lempeät, mutta vakavat silmänsä kohtasivat minua ihanalla suoruudellaan
+eikä hänen leppeissä kasvoissaan ollut mitään muutosta.
+
+"Suurin haitta siitä, että he asuvat meillä", jatkoi Agnes, "on se,
+etten voi olla niin likellä isääni, kuin soisin -- koska Uriah aina on
+välissämme -- enkä voi vartioita häntä, jollei tämä ole liian rohkeasti
+sanottu, niin tarkasti, kuin tahtoisin. Mutta jos jotakin vilppiä eli
+petosta harjoitetaan häntä vastaan, toivon, että yksinkertainen rakkaus
+ja rehellisyys lopulta voittavat. Minä toivon, että todellinen rakkaus
+ja rehellisyys lopulta vievät voiton mistä pahuudesta taikka
+onnettomuudesta tahansa mailmassa".
+
+Jonkunlainen kirkas hymy, jota en ole koskaan nähnyt missään muissa
+kasvoissa, kuoli pois jo sillä aikaa, kuin minä ajattelin, kuinka
+suloinen se oli ja kuinka hyvin minä sen ennen olin tuntenut; ja hän
+kysyi minulta, äkkiä muodoltansa muuttuen (me lähestyimme nyt minun
+katuani), tiesinkö minä, mistä tämä kommelus tätini asioissa oli
+tullut. Kun vastasin: "en, hän ei ole kertonut sitä minulle", kävi
+Agnes miettiväiseksi ja minusta tuntui, kuin hänen käsivarttansa olisi
+värisyttänyt kainalossani.
+
+Me tapasimme tätini yksinään ja jotenkin kiivastuneena. Hän ja Mrs.
+Crupp olivat riitaantuneet yhden yleisen kysymyksen johdosta (oliko
+soveliasta, että hempeämpi sukupuoli asui hyyryhuoneissa); ja tätini,
+joka huoli viisi Mrs Crupp'in värveistä, oli katkaissut keskustelun
+sillä, että hän ilmoitti tälle ladylle, että hän haisi minun
+konjakiltani, ja käski hänen tehdä hyvin ja mennä tiehensä. Molemmat
+nämät lauseet sopivat Mrs. Crupp'in mielestä kanteen alle pantavaksi,
+ja hän oli uhannut saattaa asian "brittiläisen juryn" eteen --
+tarkoittaen, niinkuin arvelimme, yhtä kansallisten oikeuksiemme
+pääturvaa.
+
+Koska tätini kuitenkin oli ehtinyt tyyntyä, sillä välin kuin Peggotty
+oli ulkona Mr. Dick'ille hevoskaartin sotamiehiä näyttämässä -- ja
+koska hän paitsi sitä suuresti ihastui Agnes'in nähdessänsä -- ylpeili
+hän pikemmin tästä kahakasta, kuin paheksi sitä, ja vastaan-otti meidät
+aivan hyvällä tuulella. Kun Agnes oli asettanut hattunsa pöydälle ja
+käynyt istumaan tätini viereen, en saattanut hänen lempeitä silmiänsä
+ja kirkasta otsaansa katsellessani olla ajattelematta, kuinka
+luonnolliselta näytti, että hän oli täällä; kuinka luottavaisesti
+tätini turvasi häneen, vaikka hän oli niin nuori ja kokematon; kuinka
+voimakas hän todella oli yksinkertaisessa rakkaudessaan ja
+rehellisyydessään.
+
+Me rupesimme puhumaan tätini tappiosta, ja minä kerroin heille, mitä
+tänä aamuna olin koettanut tehdä.
+
+"Joka oli järjetöntä, Trot", lausui tätini, "vaikka hyvässä
+tarkoituksessa tehty. Sinä olet jalomielinen poika -- minä arvaan, että
+minun nyt täytyy sanoa nuori mies -- ja minä olen ylpeä sinun
+puolestasi, ystäväni. Tämä on kaikki hyvä. Nyt, Trot ja Agnes,
+katsokaamme Betsey Trotwood'in asiaa kasvoihin ja oppikaamme tietämään,
+millä kannalla se on".
+
+Minä huomasin, että Agnes vaaleni tätiäni tarkasti katsellessaan.
+Tätini, joka taputti kissaansa, katseli puolestaan hyvin tarkasti
+Agnes'ia.
+
+"Betsey Trotwood'illa", lausui tätini, joka ei koskaan ollut
+ilmoittanut raha-asioitansa kenellekään: "-- minä en tarkoita
+sisartasi, Trot, rakas poikani, vaan itseäni -- oli jommoinenkin
+omaisuus. Vähät siitä, kuinka suuri; kylläksi suuri elättämään häntä.
+Suurempikin, sillä hän oli säästänyt vähän ja kartutti sitä. Betsey
+pani ajaksi rahansa valtiopapereihin ja lainasi ne sitten asiamiehensä
+neuvosta takuuta vastaan maatiloissa. Tämä kannatti sangen hyvin ja
+tuotti varsin edullisen koron, siksi kuin Betsey maksettiin. Minä puhun
+Betsey'stä niinkuin sotalaivasta. Hyvä! Silloin tuli Betsey'n etsiä
+jotakin paikkaa, mihin nyt tiloittaa rahansa. Hän luuli jo olevansa
+viisaampi, kuin hänen asiamiehensä, joka ei ollut niin hyvä asiamies
+siihen aikaan, kuin hän ennen oli -- minä tarkoitan teidän isäänne,
+Agnes -- ja sai päähänsä, että hän itse tiloittaisi niitä. Niin hän vei
+porsaansa", lausui tätini, "muille markkinoille; ja kovin huonot
+markkinat ne havaittiin olevan. Ensiksi hävisi hän vuorityön toimissa,
+sitten hävisi hän sukellus-hankkeissa -- oli määrä onkia aarteita
+taikka muuta Tom Tidler'in tavaraa", selitti tätini, nenäänsä
+hivuttaen; "ja sitten hävisi hän taas vuorityön toimissa, ja päälle
+päätteeksi hävisi hän pankkitoimissa. Minä en tiedä, mikä pankin
+osakkeitten hinta kappaleen aikaa olikaan", lausui tätini; "sata
+prosenttia luvattiin vähintäin, luulen minä; mutta pankki oli toisessa
+päässä mailmaa ja meni kuperinkeikkaa, en tiedä mistä syystä; tavalla
+taikka toisella se hajosi eikä koskaan tahdo eikä koskaan voi maksaa
+kuutta pennyä; mutta Betsey'n kuuden pennyn kappaleet olivat siinä
+kaikki, ja sinne ne menivät. Mitä vähemmin puhutaan siitä, sitä
+parempi!" Tätini päätti tämän filosofillisen katsauksen sillä, että hän
+jonkunlaisella voitonriemulla loi silmänsä Agnes'iin, jonka kasvoihin
+puna vähitellen palasi.
+
+"Rakas Miss Trotwood, onko tässä koko kertomus?" lausui Agnes.
+
+"Minä toivon, että siinä on kyllin, lapseni", sanoi tätini. "Jos olisi
+löytynyt enemmän rahoja hukata, ei suinkaan kertomus vielä olisi
+loppunut. Betsey olisi osannut heittää nekin toisten perästä ja
+epäilemättä aloittanut uutta pääkappaletta. Mutta rahaa ei löytynyt
+enemmän, ja sen vuoksi loppuu juttukin".
+
+Agnes oli ensin kuunnellut pidätetyllä hengellä. Hänen kasvojensa puna
+tuli ja meni yhä, mutta hän hengitti alttiimmin. Minä luulin tietäväni,
+minkä vuoksi. Minä luulin hänen pelkäävän, että hänen isä raukkansa oli
+jollakin tapaa syypää siihen, mitä oli tapahtunut. Tätini otti hänen
+kätensä omaan käteensä ja nauroi.
+
+"Onko tämä koko kertomus?" toisti tätini. "No, kyllä se on koko,
+paitsi: 'Ja hän eli aina onnellisena sen jälkeen'. Ehkä minä saan
+lisätä tämän Betsey'stä vielä jonakin päivänä. Nyt on teillä, Agnes,
+terävä pää. Niin myöskin sinulla, Trot, muutamissa asioissa, vaikk'en
+aina saata kehua sitä sinusta"; ja tässä tätini omituisella
+jäntevyydellä pudisti päätänsä minulle. "Mikä on tehtävä? Taloni
+tuottaa keskimäärin seitsemänkymmentä puntaa vuoteensa. Minä luulen,
+että saamme varmuudella laskea tulon siksi. Hyvä! -- Siinä on kaikki,
+mitä meillä on", lausui tätini, joka, niinkuin muutamat hevoset, oli
+erinomainen siitä, että hän aivan äkkiä pysähtyi, kun hän näytti olevan
+parhaassa vauhdissansa.
+
+"Sitten", arveli tätini levättyänsä, "on meillä Dick. Hänen kauttansa
+tulee sata puntaa vuoteensa, mutta tietysti täytyy käyttää ne häntä
+varten. Minä lähettäisin hänet mieluisammin pois, vaikka tiedän, että
+olen ainoa, joka panee arvoa häneen, kuin pitäisin häntä luonani
+käyttämättä hänen rahaansa häntä itseä varten. Kuinka nyt Trot ja minä
+vast'edes parhaiten tulemme toimeen varoillamme? Mitä te, Agnes,
+sanotte?"
+
+"_Minä_ sanon, täti", keskeytin minä, "että minun täytyy ruveta
+johonkin!"
+
+"Ruveta sotamieheksi kaiketi?" vastasi tätini levottomasti; "taikka
+mennä merelle? Minä en tahdo kuulla semmoisia. Sinusta täytyy tulla
+proktori. Me emme tahdo mitään särjetyitä päitä meidän suvussamme, jos
+suvaitsette, Sir".
+
+Minä yritin selittämään, etten tahtonut aloittaa tuommoista
+elatuskeinoa suvussamme, kun Agnes kysyi, olivatko huoneeni hyyrätyt
+pitkäksi ajaksi.
+
+"Te osasitte oksaan, rakas tyttöni", lausui tätini. "Niistä ei pääse
+ainakaan puoleen vuoteen, jollei niitä saa vouratuksi pois vähempään
+hyyryyn, enkä minä sitä usko. Viimeinen asukas kuoli tänne. Viisi
+henkeä kuudesta tappaisi -- tietysti -- tuo nankini-nainen villaisella
+alushameella. Minulla on vielä vähän puhdasta rahaa; ja minä arvelen,
+niinkuin te, että paras asia, jonka voimme tehdä, on se, että asumme
+täällä, siksi kuin hyyry-aika loppuu, ja hankimme Dick'ille
+makuuhuoneen jossakin likellä".
+
+Minä katsoin velvollisuudekseni viitata siihen vaivaan, jota tätini
+saisi nähdä, kun hänen olisi täytymys elää lakkaamattomassa
+guerilla-sodassa Mrs. Crupp'in kanssa; mutta hän suoritti tämän aineen
+lyhyesti sillä selityksellä, että hän kohta vihollisuuden ilmestyessä
+oli valmis kummastuttamaan Mrs. Crupp'ia koko hänen loppu-elämäkseen.
+
+"Minä olen ajatellut, Trotwood", lausui Agnes epäillen, "että jos
+sinulla olisi aikaa --".
+
+"Minulla on paljon aikaa, Agnes. Minä olen aina vapaa kello neljän
+taikka viiden jälkeen, ja minulla on aikaa varhain aamulla. Tavalla
+taikka toisella on minulla yltäkyllin aikaa", sanoin minä, tietäen,
+että punehduin vähän, kun ajattelin niitä tunteja, joita olin
+menettänyt kuljeksiessani ympäri kaupunkia taikka Norwood'in tiellä.
+
+"Minä tiedän, ettet halpelisi sihteerin virkaa", arveli Agnes luokseni
+tullen ja puhuen matalalla äänellä, joka oli niin täynnä suloa ja
+toivokasta huolenpitoa, että vielä nytkin kuulen sen.
+
+"Halpelisin, rakas Agnes'ini?"
+
+"Sillä", jatkoi Agnes, "tohtori Strong on pannut toimeen aikomuksensa
+luopua virastaan ja tullut London'iin asumaan; ja hän kysyi isältäni,
+tiedän minä, voiko hän neuvoa hänelle ketään. Etkö luule, että hän
+mieluisammin valitsisi vanhan lempi-oppilaansa, kuin kenenkään muun?"
+
+"Rakas Agnes!" sanoin minä. "Mitä minä tekisin ilman sinutta? Sinä olet
+aina minun hyvä enkelini. Minä olen sanonut sitä sinulle ennen. Minä en
+koskaan katso sinua miksikään muuksi".
+
+Agnes vastasi hupaisella naurullansa, että yhdessä hyvässä enkelissä
+(tarkoittaen Doraa) oli kylläksi; ja muistutti lisäksi minulle, että
+tohtorin oli ollut tapa työskennellä lukuhuoneessansa aamuisin ja
+iltaisin -- ja että minun joutoaikani luultavasti sangen hyvästi sopisi
+yhteen hänen vaatimustensa kanssa. Se toivo, että voisin ansaita oman
+leipäni, tuskin ilahutti minua enemmän, kuin se todennäköisyys, että
+saisin ansaita sitä vanhan opettajani johdolla; lyhyeltä, Agnes'in
+neuvoa noudattaen istuin alas ja kirjoitin kirjeen tohtorille,
+esitellen asiaani ja ilmoittaen, että kävisin hänen luonansa seuraavana
+aamuna kello kymmenen. Kirjeen adresseerasin Highgate'en -- sillä tässä
+minulle niin merkillisessä paikassa hän asui -- menin ulos ja vein sen
+itse postikonttoriin hetkeäkään hukkaamatta.
+
+Missä hyvänsä Agnes oli, näytti myöskin joku miellyttävä merkki hänen
+hiljaisesta läsnä-olostaan ilmestyvän. Palatessani näin, että tätini
+linnunhäkki riippui juuri niinkuin se oli riippunut niin kauan
+vierashuoneen akkunassa hänen talossaan; että minun nojatuolini oli
+asetettu avonaisen akkunan viereen samalla tapaa, kuin tätini paljon
+mukavampi nojatuoli Dover'issa; ja että yksin tuo ympyriäinen, viheriä
+varjostinkin, jonka tätini oli ottanut mukaansa, oli väännetty kiinni
+akkunan lautaan. Minä tiesin, kuka kaikki nämät muutokset oli tehnyt,
+siitä, että ne näyttivät hiljaisuudessa tapahtuneen itsestänsä; ja minä
+olisin silmänräpäyksellä tietänyt, kuka oli asettanut laiminlyödyt
+kirjani koulupäivieni vanhaan järjestykseen, vaikkapa olisin luullut
+Agnes'in olevan penikulmien päässä sen sijaan, että näin hänen
+puuhaavan niitten kanssa ja hymyilevän sitä epäjärjestystä, johon ne
+olivat joutuneet.
+
+Tätini oli hyvin mielissään Thems'in tähden (se näytti todella sangen
+komealta, kun aurinko paisti siihen, vaikk'ei se ollut niinkuin meri
+tätini talon edessä), mutta hän ei voinut sallia London'in savua, joka,
+sanoi hän, "pippuroitsi kaikki". Täydellinen mullistus, jossa
+Peggotylla oli etevä osa, tapahtui joka nurkassa huoneissani tämän
+pippurin vuoksi; ja minä katselin sitä, ajatellen, kuinka vähän
+Peggottykin näytti saavan aikaan häärinällänsä, ja kuinka paljon Agnes
+sai aikaan ilman minkäänlaista häärinää, kun kuulimme ovea
+koputettavan.
+
+"Minä arvaan", lausui Agnes vaaleten, "että se on isä. Hän lupasi
+tulla".
+
+Minä avasin oven ja laskin sisään sekä Mr. Wickfield'in että Uriah
+Heep'in. Minä en ollut moneen aikaan nähnyt Mr. Wickfield'iä. Sen
+johdosta, mitä olin Agnes'ilta kuullut, tiesin odottaa suurta muutosta
+hänessä, mutta kuitenkin hänen ulkomuotonsa säikäytti minua.
+
+Se ei ollut se, että hän näytti monta vuotta vanhemmalta, vaikka hän
+yhä oli puettu entisellä perin tarkalla puhtaudellaan; ei sekään, että
+kivulloinen puna hehkui hänen kasvoissansa; ei sekään, että hänen
+silmänsä olivat pullistuneet ja veristyneet; eikä sekään, että hänen
+kätensä hermoja värisytti, johon tiesin syyn, koska olin muutamia
+vuosia nähnyt sen vaikuttavan. Se ei ollut se, että hän oli kadottanut
+komean katsantonsa ja vanhan gentlemanin ryhtinsä -- sillä hän ei ollut
+kadottanut sitä -- vaan se minua kaikkein enimmän kummastutti, että,
+vaikka hänen syntyperäisen etevyytensä todistukset vielä näkyivät
+hänessä, hän antautui tuon huonouden matelevan perikuvan, Uriah Heep'in
+alle. Noitten molempien luontojen keskinäisessä asemassa tapahtunut
+muutos, Uriah'n valta ja Mr. Wickfield'in vallan-alaisuus, oli
+tuskallisempi näky minulle, kuin voin ilmoittaa. Jos olisin nähnyt
+apinan rupeavan ihmistä komentamaan, luulen tuskin, että se minusta
+olisi näyttänyt häpeällisemmältä.
+
+Mr. Wickfield näytti itse erittäin hyvin tietävän tämän. Sisään
+tultuaan seisoi hän paikallansa ja painoi päänsä alaspäin, niinkuin hän
+olisi tuntenut sen. Tätä kesti kuitenkin vaan silmänräpäys, sillä Agnes
+sanoi lempeästi hänelle: "isä! tässä on Miss Trotwood -- ja Trotwood,
+jota ette ole nähneet moneen aikaan!" Ja silloin hän lähestyi ja ojensi
+kankeasti kättänsä tädilleni, mutta pudisti sydämellisesti minun
+kättäni. Sen vähäisen seisahuksen aikana, jota mainitsin, näin Uriah'n
+kasvojen kääntyvän mitä ilkeimpään hymyyn. Agnes näki sen myöskin,
+luulen minä, sillä hän vetäytyi taaksepäin hänestä.
+
+Mitä tätini näki taikka ei nähnyt, sitä ei mikään muodon tuntia olisi
+voinut saada selville ilman hänen suostumustansa, rohkenen väittää.
+Minä luulen, ettei koskaan ole löytynyt ketään, jolla oli semmoinen
+järkähtämätön katsanto, kuin hänellä, kun hän tahtoi. Puheen-alaisessa
+tilassa olisi hänen kasvojansa sopinut verrata akkunattomaan muuriin,
+siihen vähäiseen valoon katsoen, joka niistä levisi hänen ajatuksiinsa,
+siksi kuin hän tavallisella äkillisyydellään keskeytti äänettömyyden.
+
+"No, Wickfield!" lausui tätini; ja Mr. Wickfield katsahti ylös häneen
+ensi kerran. "Minä olen kertonut tyttärellenne, kuinka hyvin olen
+käyttänyt rahani, kosk'en voinut uskoa niitä teille, joka rupeatte
+ruostumaan raha-asioissa. Me olemme neuvotelleet yhdessä ja, kaikki
+seikat lukuun otettuina, tulleet hyvään päätökseen. Agnes maksaa
+mielestäni yhtä paljon kuin koko firma".
+
+"Jos minä saisin nöyrästi tehdä yhden muistutuksen", sanoi Uriah Heep,
+ruumistansa luikerruttaen, "pidän kaikin puolin Miss Betsey Trotwood'in
+ajatusta ja olisin peräti onnellinen, jos Miss Agnes myöskin olisi
+asiakumppani".
+
+"Olettehan itse asiakumppani", vastasi tätini, "ja siinä on melkein
+kylläksi teille, toivon minä. Kuinka voitte, Sir?"
+
+Vastaukseksi tähän kysymykseen, joka asetettiin hänelle erinomaisen
+lyhyesti, sanoi Mr. Heep, kömpelösti puserrellessaan sitä sinistä
+laukkua, jota hän kantoi, että hän voi sangen hyvin, kiitti tätiäni ja
+toivotti hänelle samaa.
+
+"Ja te Master -- Mister Copperfield aioin sanoa", jatkoi Uriah, "minä
+toivon, että tekin voitte hyvin! Minua ilahuttaa, että saan nähdä
+teitä, Mister Copperfield, nykyisessäkin tilassa".
+
+Tästä olin varma, sillä hän näytti olevan sydämestään mielissään siitä.
+"Nykyinen tila ei ole semmoinen, kuin ystävänne soisivat teille, Mister
+Copperfield, mutta raha se ei miestä tee; se on -- minä en todellakaan
+halvoilla hengenlahjoillani pysty selittämään, mikä se on", lausui
+Uriah imartelevasti väänneksien, "mutta raha se ei ole!"
+
+Tässä hän pudisti kättäni; ei niinkuin tavallisesti, vaan seisoen
+etäällä minusta ja nostaen kättäni ylös ja alas niinkuin pumpun tankoa,
+jota hän hiukan pelkäsi.
+
+"Ja miltä me mielestänne näytämme, Master Copperfield -- Mister aioin
+sanoa?" liehitteli Uriah. "Eikö Mr. Wickfield ole mielestänne
+kukoistava, Sir? Vuodet eivät vaikuta paljon meidän firmassamme, Master
+Copperfield, paitsi että ne koroittavat halpoja, äitiäni ja itseäni --
+ja kehittävät", lisäsi hän joksikin jälki-ajatukseksi, "kaunottaria,
+nimittäin Miss Agnes'ia".
+
+Tämän kohteliaisuuden lausuttuaan rytkytti hän ruumistansa niin
+inhottavalla tavalla, että tädiltäni, joka oli istunut ja katsonut
+häntä suorastansa kasvoihin, loppui kaikki kärsivällisyys.
+
+"Hiisi vieköön miehen!" sanoi tätini vakavasti, "mikä häntä vaivaa?
+Älkäät olko galvanillinen, Sir?"
+
+"Minä pyydän anteeksi, Miss Trotwood", vastasi Uriah, "minä huomaan,
+että olette heikkohermoinen".
+
+"Menkäät järveen, Sir!" lausui tätini, joka ei suinkaan ollut leppynyt.
+"Älkäät rohjetko laskea tuommoisia! Minä en ole ensinkään semmoinen.
+Jos olette ankerias, Sir, käyttäkäät itseänne niinkuin ankerias. Jos
+olette mies, hallitkaat jäseniänne, Sir! Hyvä Jumala!" huudahti tätini
+kovasti suuttuneena, "minä en aio antaa tuommoisten kiemuroimisten ja
+vääntelemisten saattaa itseäni järjeltä!"
+
+Mr. Heep oli vähän häpeissänsä, niinkuin enimmät ihmiset olisivat
+olleet, tästä räjähyksestä, jonka voima lisääntyi siitä suuttuneesta
+tavasta, jolla tätini jälestäpäin liikahteli tuolillansa ja pudisti
+päätänsä, niinkuin hän olisi hankkinut hypätä taikka karata Uriah'n
+kimppuun. Mutta tämä sanoi minulle syrjään nöyrällä äänellä:
+
+"Minä tiedän hyvin, Master Copperfield, että vaikka Miss Trotwood on
+oivallinen lady, hän on äkkipikainen mielenlaadultaan (minä todella
+luulen, että minun oli ilo halpana konttoristina tuntea hänet,
+ennenkuin te, Master Copperfield), ja aivan luonnollista, totta puhuen,
+on, että nykyiset asianhaarat ovat tehneet hänet vielä pikaisemmaksi.
+Kummallista on, ettei hän ole käynyt paljon äreämmäksi! Minä tulin vaan
+ilmoittamaan, että jos löytyi jotain, jota äiti ja minä itse, taikka
+Wickfield ja Heep, voisimme tehdä nykyisessä tilassa, olisimme todella
+iloiset. Minä saanen mennä niin pitkälle?" kysyi Uriah, kivulloisesti
+hymyillen asiakumppanilleen."
+
+"Uriah Heep", lausui Mr. Wickfield yksitoikkoisella, väkinäisellä
+tavalla, "on se, joka toimii asiakumppanuudessamme, Trotwood. Siihen,
+mitä hän sanoo, suostun täydellisesti. Te tiedätte, että minä ennen
+pidin paljon väliä teillä. Mutta sitäkin katsomatta suostun
+täydellisesti siihen, mitä Uriah sanoo!"
+
+"Oh, mikä palkinto tämmöisen luottamuksen osoitus on", arveli Uriah,
+nostaen ylös toista jalkaansa, että oli syy pelätä, että hän saisi
+tätini uudestaan kimppuunsa, "mutta minä toivon voivani tehdä jotakin,
+säästääkseni häneltä ammattimme vaivoja, Master Copperfield!"
+
+"Uriah Heep'istä on minulla suuri helpoitus", lausui Mr. Wickfield
+samalla unteloisella äänellä. "Minä olen päässyt raskaasta taakasta,
+Trotwood, kun sain semmoisen asiakumppanin".
+
+Tuo punainen kettu pani Mr. Wickfield'in sanomaan nämät kaikki, että
+tämä ilmestyisi minun edessäni semmoisena, joksi hän oli kuvannut häntä
+sinä iltana, jolloin hän myrkytti leponi. Minä näin taas saman ilkeän
+hymyn hänen kasvoissansa ja huomasin, kuinka hän tarkasteli minua.
+
+"Ettehän lähde vielä, isä?" kysyi Agnes tuskallisesti. "Ettekö tahdo
+kävellä takaisin Trotwood'in ja minun kanssani?"
+
+Hän olisi, luullakseni, katsonut Uriah'n puoleen, ennenkuin hän
+vastasi, joll'ei tämä kunnon mies olisi ennättänyt häntä.
+
+"Minulla on asioita ajettavana", lausui Uriah; "muutoin olisin ylen
+mielelläni pysynyt ystävieni luona. Mutta minä jätän asiakumppanini
+edustamaan firmaa. Miss Agnes, aina teidän palvelianne! Minä toivotan
+teille hyvää päivää, Master Copperfield, ja lausun nöyrän
+kunnioitukseni Miss Betsey Trotwood'ille".
+
+Tällä puheella hän poistui, suudellen isoa kättänsä ja uskotellen
+meitä, niinkuin naamarin takaa.
+
+Me istuimme tuossa, puhuen tunnin taikka pari hupaisista, vanhoista
+Canterbury'n ajoistamme. Agnes'in haltuun jätettynä kävi Mr. Wickfield
+pian enemmän entisen itsensä näköiseksi, vaikka hänessä huomasi
+jonkunlaista vakavaa alakuloisuutta, jota hän ei saanut luovutetuksi.
+Kuitenkin hän kirkastui ja häntä huvitti silminnähtävästi kuulla meidän
+johdattavan mieleemme pieniä tapauksia vanhasta elämästämme, joista hän
+sangen hyvin muisti monta. Hän sanoi, että, kun hän taas oli kolmen
+kesken Agnes'in ja minun kanssani, tuntui siltä, kuin entiset ajat
+olisivat palanneet; ja hän soi Jumalan kautta, etteivät ne koskaan
+olisi muuttuneet. Minä olen varma, että Agnes'in leppeissä kasvoissa ja
+jo hänen kätensä herkässä kosketuksessa, kun se lepäsi isän
+käsivarrella, oli joku voima, joka sai toimeen tämän ihmeen.
+
+Tätini, joka melkein koko tämän ajan puuhasi Peggotyn kanssa
+sisähuoneessa, ei tahtonut seurata meitä heidän asuntoonsa, vaan
+kehoitti minua menemään; ja minä menin. Me söimme päivällistä yhdessä.
+Päivällisen jälkeen istui Agnes Mr. Wickfield'in vieressä, niinkuin
+ennen, ja kaatoi viiniä hänelle. Hän otti, mitä Agnes antoi hänelle,
+eikä enempää -- niinkuin lapsi -- ja me istuimme kaikki kolme yhdessä
+akkunan luona, siksi kuin ilta saapui. Kun oli melkein pimeä, laskeusi
+Mr. Wickfield jollekin sohvalle. Agnes pani tyynyn hänen päänsä alle ja
+kallistui hänen puoleensa vähäksi aikaa; ja kun hän palasi akkunan luo,
+ei ollut niin pimeä, etten voinut nähdä, kuinka kyynelet kiilsivät
+hänen silmissään.
+
+Minä rukoilen Jumalaa, etten koskaan unhottaisi tätä kallista tyttöä
+hänen rakkaudessaan ja vilpittömyydessään tähän elämäni aikaan; sillä,
+jos sen tekisin, lähestyisin varmaan loppuani, ja silloin tahtoisin
+muistaa häntä parhaiten! Hän täytti sydämeni semmoisilla hyvillä
+päätöksillä, lujitti esimerkillänsä heikkouttani, johdatti -- en tiedä
+kuinka; hän oli liian ujo ja hellä monilla sanoilla neuvomaan --
+levotonta intoani ja epävakaisia aikomuksiani, että kaikki, mitä vähän
+hyvää olen tehnyt, ja kaikki, mitä pahaa olen välttänyt, sai alkunsa
+hänestä, siitä olen varma.
+
+Ja kuinka hän puhui minulle Dorasta, akkunani luona pimeässä
+istuessamme; kuunteli, kun minä ylistin tätä; ylisti itse; ja vuodatti
+tämän feen-kaltaisen olennon ympäri muutamia säteitä omasta puhtaasta
+valostansa, jotka saattivat sen vielä kalliimmaksi ja viattomammaksi
+minun silmissäni! Voi, Agnes, lapsuuteni sisar, jos minä silloin olisin
+tietänyt, mitä kauan aikaa perästäpäin tiesin! --
+
+Ulos tullessani oli joku kerjäläinen kadulla; ja kun käänsin kasvojani
+akkunaa kohden, ajatellen Agnes'in levollisia, serafin-kaltaisia
+silmiä, sai hän minut hypähtämään sillä, että hän, niinkuin aamullisen
+puheemme kaikku, hiljalleen lausui:
+
+"Sokea! sokea! sokea!"
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Innostusta.
+
+
+Minä aloitin seuraavan päivän toistamiseen romalaiseen kylpyyn
+sukeltamalla ja lähdin sitten Highgate'en. Minä en ollut enää
+alakuloinen. Minä en pelännyt kulunutta takkia enkä halannut uljaita
+kimoja. Koko se tapa, jolla ajattelin viimeistä onnettomuuttamme, oli
+muuttunut. Minun oli velvollisuus osoittaa tädilleni, ettei hänen
+entinen hyvyytensä ollut tuhlattu pois mihinkään tunnottomaan,
+kiittämättömään esineesen. Minun tuli hyödykseni käyttää nuorempien
+päivieni kovaa opetusta ja ryhtyä työhön lujalla ja vakavalla
+sydämellä. Minun tuli tarttua puunhakkaajan kirveesen ja raivata
+itselleni tietä vastusten metsän läpi, kaataen puita, siksi kuin pääsin
+Doran luo. Ja minä astuin kelpo vauhtia, niinkuin kaikki olisi saatu
+aikaan vaan kävelemällä.
+
+Kun havaitsin itseni olevan tutulla Highgate'n tiellä, vieläpä ihan
+toisenlaisessa toimessa, kuin entisillä huviretkilläni, joista se
+muistutti, tuntui siltä, kuin täydellinen muutos olisi tapahtunut koko
+elämässäni. Mutta tämä ei lannistanut minua. Uusi elämä tuotti uuden
+tarkoituksen, uuden aikomuksen. Suuri oli työ; palkinto arvaamattoman
+kallis. Dora oli palkinto, ja Dora täytyi minun voittaa.
+
+Minä jouduin semmoiseen intoon, että olin pahoillani, kun ei takkini jo
+ollut vähän kulunut. Minä tahdoin päästä kaatamaan noita puita
+vastusten metsässä semmoisilla oloilla, jotka osoittaisivat voimaani.
+Minun teki suuresti mieli pyytää erästä vanhaa miestä, joka,
+rautalankaiset silmälasit päässä, rouhensi kiviä tiellä, lainaamaan
+itselleni vasaraansa hetkeksi ja antamaan minun rakentaa itselleni
+kivinen silta Doran luo. Minä kiihoitin itseäni semmoiseen lämpimän
+määrään ja tulin niin hengästyneeksi, että minusta tuntui, kuin olisin
+ansainnut tiesi kuinka paljon rahaa. Tässä tilassa astuin vähäiseen
+asuntoon, jonka näin olevan hyyrättävänä, ja tutkin sitä tarkasti --
+sillä minä huomasin tarpeelliseksi, että olin käytöllinen. Se sopi
+ihmeen hyvin Doralle ja minulle: siinä oli edustalla vähäinen puutarha,
+jossa Jip'in kelpaisi juosta ympäri ja aidakkeen takaa haukkua
+käsityöläisiä, ja oivallinen huone ylikerroksessa tätiäni varten. Minä
+tulin ulos jälleen kuumempana ja hätäisempänä, kuin koskaan, ja riensin
+Highgate'en semmoisella kiiruulla, että tulin sinne tuntia varemmin,
+kuin tarvitsi; ja vaikk'en olisi tullutkaan, olisi minun täytynyt
+kävellä jähdyttääkseni itseäni, ennenkuin olin ensinkään mahdollinen
+ilmestymään. Tämän tarpeellisen valmistustyön suoritettuani, oli
+ensimäinen huoleni etsiä tohtorin asuntoa. Se ei ollut siinä Highgate'n
+osassa, jossa Mrs. Steerforth asui, vaan vastapäisellä puolella tässä
+vähäisessä kaupungissa. Tämän havaittuani palasin minä jonkunlaisesta
+viehätyksestä, jota en voinut vastustaa, eräälle syrjäkadulle lähelle
+Mrs. Steerforth'in kartanoa ja tähystelin puutarhan muurin ylitse.
+Steerforth'in huone oli tarkasti suljettu. Kasvihuoneen ovet olivat
+auki, ja Rosa Dartle käveli avopäin nopeilla, kiivailla askelilla
+edestakaisin somer-käytävällä nurmikon vieressä. Hän johdatti mieleeni
+villi-eläintä, joka tallatulla tiellä laahaa kahleitansa ja näännyttää
+sydäntänsä.
+
+Minä poistuin hiljaisesti tähysteliän paikaltani ja karttaen
+tämänpuolista seutua sekä suoden, etten olisi mennyt likelle sitä,
+käyskelin siellä täällä, siksi kuin kello oli kymmenen. Hoikka-torninen
+kirkko, joka nyt seisoo ylinnä mäellä, ei ollut silloin siellä
+ilmoittamassa, mikä aika oli. Vanha, punatiilinen rakennus, jota
+käytettiin kouluksi, oli sen asemalla; ja kaunis vanha kouluhuone se
+lienee ollut, sitä myöden kuin minä muistan sitä.
+
+Kun lähestyin tohtorin taloa -- sievää, vanhaa paikkaa, johon hän
+näytti panneen vähän rahaa, niistä korjauksista ja koristuksista
+päättäen, jotka näyttivät äskettäin valmistuneen -- näin hänen
+säärystimineen kaikkineen jaloittelevan viereisessä puutarhassa,
+niinkuin hän ei koskaan olisi laannut jaloittelemasta siitä ajasta,
+kuin olin hänen oppilaansa. Hänellä oli myöskin vanhat kumppaninsa
+ympärillään; sillä siellä oli paljon korkeita puita lähellä, ja pari
+kolme peltovaresta astuskeli ruohossa häntä katsastellen, niinkuin
+Canterbury'n peltovarekset olisivat kirjoittaneet heille hänestä ja he
+sen johdosta tyystisti tarkastelleet häntä.
+
+Koska tiesin, että oli mahdoton saada häntä mitään huomaamaan näin
+kaukaa, uskalsin avata veräjän ja kävellä hänen jälkeensä, että
+kohtaisin hänet, kun hän kääntäisi takaisin. Kun hän käänsi ja tuli
+minua kohden, katseli hän minua tuokion miettiväisesti, ilmeisesti
+minua ollenkaan ajattelematta; mutta sitten hänen hyvänsuovat kasvonsa
+osoittivat erinomaista mieltymistä, ja hän tarttui minuun molemmin
+käsin.
+
+"No, rakas Copperfieldini", lausui tohtori; "olettehan nyt aika mies!
+Kuinka voitte? Minua ilahuttaa nähdä teitä. Rakas Copperfieldini,
+kuinka suuresti olette varttuneet! Te olette -- niin -- voi sentään!"
+
+Minä toivoin, että hän voi hyvin, ja Mrs. Strong myöskin.
+
+"Kyllä!" vastasi tohtori; "Annie voi varsin hyvin ja käy varmaan
+iloiseksi, kun hän saa nähdä teidät. Te olitte aina hänen lemmittynsä.
+Hän sanoi niin eilen illalla, kun näytin hänelle kirjeenne. Ja -- niin
+tosiaan -- te muistatte Mr. Jack Maldon'in, Copperfield?"
+
+"Täydellisesti, Sir".
+
+"Tietysti", sanoi tohtori. "_Hänkin_ voi sangen hyvin".
+
+"Onko hän tullut kotiin, Sir?" kysyin minä.
+
+"Indiastako?" arveli tohtori. "On. Mr. Jack Maldon ei sietänyt
+ilman-alaa siellä, ystäväni. Mrs. Markleham -- te ette ole unhottaneet
+Mrs. Markleham'ia?"
+
+"Unhottaneet 'vanhaa soturia!' Ja niin lyhyellä aikaa!"
+
+"Mrs. Markleham raukka", lausui tohtori, "oli kovin pahoillansa hänen
+tähtensä; sentähden toimitimme hänet takaisin jälleen ja ostimme
+hänelle vähäisen patentti-paikan, joka soveltuu hänelle paljon
+paremmin".
+
+Minä tunsin kylläksi Mr. Jack Maldon'in, tästä kertomuksesta
+arvatakseni, että se oli semmoinen paikka, jossa ei ollut paljon työtä,
+mutta hyvä palkka. Tohtori, joka tällä välin käveli edestakaisin, käsi
+olkapäälläni ja nuot lempeät kasvot rohkaisevaisesti minua kohden
+käännettyinä, jatkoi:
+
+"Mitä nyt, rakas Copperfieldini, teidän ehdoitukseenne tulee, se on,
+totta puhuen, sangen ilahuttava ja mieluisa minulle; mutta ettekö luule
+voivanne muulla lailla ansaita paremmin? Te pääsitte, tiedättehän,
+hyvin eteväksi meillä ollessanne. Te pystytte moneen hyvään asiaan. Te
+olette laskeneet semmoisen perustuksen, että siihen sopii asettaa mikä
+rakennus hyvänsä; ja eikö ole vahinko, että panisitte elämänne kevään
+niin halpaan toimeen, kuin minä voin tarjota?"
+
+Minä hehkaannuin taas ja puhuen, niinkuin pelkään, jotenkin
+katkonaisella tavalla, puollustin pyyntöäni lujasti; muistuttaen
+tohtorille, että minulla jo oli virka.
+
+"Hyvä, hyvä", vastasi tohtori, "se on totta. Tosin se asia, että teillä
+on virka ja että ahkerasti opettelette sitä harjoittamaan, muuttaa
+paljon. Mutta, hyvä, nuori ystäväni, mitä seitsemänkymmentä puntaa
+vuoteensa on?"
+
+"Se saattaa tulomme kahta suuremmaksi, tohtori Strong", sanoin minä.
+
+"Hyvä Jumala!" vastasi tohtori. "Kun ajattelee sitä! Ei sen vuoksi,
+että tahtoisin sanoa, että palkka välttämättömästi on rajoitettu
+seitsemäänkymmeneen puntaan vuoteensa, koska aina olen aikonut antaa
+sille nuorelle ystävälle, jota näin käyttäisin, lahjan lisäksi. Aivan
+varmaan", lausui tohtori, yhä kuljettaen minua edestakaisin, käsi
+olkapäälläni, "olen aina ottanut lukuun vuotuisen lahjan".
+
+"Rakas opettajani", lausuin minä (tällä kertaa tyvenesti), "jolle jo
+olen suuremmassa velassa, kuin mitä ikinä voin maksaa --".
+
+"Ei, ei", keskeytti tohtori. "Älkäät millään muotoa!"
+
+"Jos tahdotte hyväksyä sitä aikaa, joka minulta liikenee, nimittäin
+aamu- ja iltakaudet, ja katsotte työtäni seitsemänkymmenen punnan
+arvoiseksi vuoteensa, teette minulle niin suuren hyvän työn, etten voi
+sitä sanoa".
+
+"Voi minua!" lausui tohtori viattomasti. "Kun ajattelee, että näin
+vähällä saa aikaan niin paljon! Voi, voi! Mutta jos saatatte ansaita
+muualla paremmin, ettekö mene sinne? Lupaatteko sanallanne?" kysyi
+tohtori -- tämä oli aina suuri vetoaminen meidän, poikien,
+kunniantuntoomme.
+
+"Sanallani, Sir!" vastasin minä, noudattaen vanhaa koulutapaamme.
+
+"Olkoon siis menneeksi!" arveli tohtori, taputtaen minua olkapäälleni
+ja yhä pitäen kättänsä siinä, kun vielä kävelimme edestakaisin.
+
+"Ja minä tulen kahtakymmentä kertaa onnellisemmaksi, Sir", sanoin minä
+vähäisellä -- minä toivon viattomalla -- imartelevaisuudella, "jos
+minua käytetään sanakirjan työhön".
+
+Tohtori pysähtyi, taputti hymyillen minua olkapäälleni jälleen ja
+huudahti semmoisella voitonriemulla, joka oli erittäin hauska katsella
+ja josta olisi sopinut päättää, että olin tunkenut inhimillisen
+viisauden syvimpään pohjaan: "rakas, nuori ystäväni, te olette arvannut
+oikein. Se _on_ sanakirjan työhön!"
+
+Kuinka se saattikaan olla mitään muuta! Hänen plakkarinsa olivat yhtä
+täynnä sanakirjaa, kuin hänen päänsäkin. Se pisti ulos hänestä joka
+taholta. Hän kertoi minulle, että hän, koulu-elämästään luovuttuaan,
+kummallisessa määrässä oli edistynyt siinä; sekä ettei mikään sopinut
+hänelle paremmin, kuin esitetty aamu- ja iltatyön aika, sentähden, että
+hänen oli tapa päivällä kävellä miete-lakki päässä. Hänen paperinsa
+olivat vähän sekaannuksissa, koska Mr. Jack Maldon nykyisin oli
+tarjounut toimittamaan hänelle amanuensin virkaa eikä ollut tottunut
+tähän työhön; mutta pian me oikealle kannalle asettaisimme, mitä oli
+väärin, ja menestyisimme mainiosti. Jälestäpäin, kun olimme ryhtyneet
+työhömme, huomasin Mr. Jack Maldon'in kokeet itselleni vaikeammiksi,
+kuin olin odottanut, sillä hän ei ollut tyytynyt siihen, että hän laski
+summalta virheitä, vaan oli lisäksi piirtänyt niin monta sotamiestä ja
+naispäätä tohtorin käsikirjoitukseen, että usein eksyin täydellisiin
+epätiedon labyrinteihin.
+
+Tohtori oli varsin onnellinen, kun hän ajatteli, että yhdessä
+rupeisimme työskentelemään tässä ihmeellisessä teoksessa, ja me
+päätimme ruveta seuraavana aamuna kello seitsemän. Meidän oli määrä
+tehdä työtä kaksi tuntia joka aamu, ja kaksi, kolme tuntia joka ilta,
+paitsi lauantaisin, jolloin minä saisin levätä. Sunnuntaisin saisin
+tietysti myöskin olla jouten, ja minä katsoin näitä ehtoja sangen
+helpoiksi.
+
+Kun näin olimme keskinäiseksi mielihyväksi järjestäneet toimemme, vei
+tohtori minut sisään, esitelläksensä minua Mrs. Strong'ille, jonka
+tapasimme tohtorin uudesta lukuhuoneesta hänen kirjojansa tomuttamasta
+-- jota vapautta noitten pyhien suosikkiensa suhteen hän ei koskaan
+sallinut kenellekään muulle.
+
+He olivat minun tähteni viivyttäneet aamiaistansa, ja me istuimme
+pöytään yhdessä. Me emme olleet kauan istuneet, ennenkuin Mrs.
+Strong'in kasvoista näin, että joku lähestyi taloa, vaikk'en kuullut
+mitään ääntä. Joku ratsastava gentlemani tuli portille, talutti,
+ohjakset käsivarrellaan, hevosensa vähäiseen pihaan, niinkuin hän olisi
+ollut kokonaan kotona, sitoi sen renkaasen tyhjän vaunu-vajan seinään
+ja astui aamiais-huoneesen, ratsu-vitsa kädessä. Se oli Mr. Jack
+Maldon; eikä Mr. Jack Maldon ollut ensinkään parantunut Indiassa,
+siltä minusta näytti. Mutta minä arvostelin silloin niin ankaran
+siveellisesti nuoria miehiä, jotka eivät kaataneet puita vastusten
+metsässä, että tulee soveliaalla varovaisuudella vastaan-ottaa minun
+muistutukseni.
+
+"Mr. Jack!" lausui tohtori, "Copperfield!"
+
+Mr. Jack Maldon pudisti kättäni, mutta mielestäni jotenkin penseästi ja
+jollakin välinpitämättömällä suojelian katsannolla, josta salaisesti
+suutuin. Mutta hänen välinpitämättömyytensä oli kummallinen näky,
+paitsi kun hän puhutteli serkkuansa Annie'ta.
+
+"Oletteko syöneet aamiaista tänäpänä, Mr. Jack?" kysyi tohtori.
+
+"Minä syön tuskin milloinkaan aamiaista, Sir", vastasi hän, heittäen
+päätänsä taaksepäin nojatuolissaan. "Minä huomaan, että se haittaa
+minua".
+
+"Onko mitään uutisia tänään?" kysyi tohtori.
+
+"Ei mitään, Sir", vastasi Mr. Maldon. "Puhutaan ihmisistä, jotka ovat
+nälissään ja suutuksissaan Pohjois-Englannissa, mutta aina niitä on
+nälkäisiä ja suuttuneita jossakin".
+
+Tohtori näytti totiselta ja sanoi, niinkuin hän olisi tahtonut vaihtaa
+puhe-ainetta, "ei ole siis mitään uutisia; joka on sama, sanotaan, kuin
+hyvät uutiset".
+
+"Sanomalehdissä on pitkä juttu, Sir, jostakin murhasta", jatkoi Mr.
+Maldon. "Mutta aina joku murhataan, enkä minä lukenut sitä".
+
+Siihen aikaan ei, luullakseni, katsottu penseyden osoitusta kaikkien
+ihmiskunnan tekojen ja intohimojen suhteen niin erinomaiseksi
+ominaisuudeksi, kuin olen huomannut sitä jälestäpäin katsottavan. Minä
+olen havainnut tuommoisen penseyden hyvin muodinmukaiseksi. Minä olen
+nähnyt sitä tuotavan esiin semmoisella menestyksellä, että olen
+kohdannut muutamia hienoja ladyjä ja gentlemaneja, joitten olisi
+sopinut yhtä hyvin syntyä kaalimadoiksi. Se ehkä vaikutti enemmän
+minuun silloin, koska se oli jotakin uutta minulle, mutta ei se
+suinkaan puolestansa koroittanut ajatustani Mr. Jack Maldon'ista eikä
+lujittanut luottamustani häneen.
+
+"Minä tulin kysymään, tekeekö Annie'n mieli mennä operaan tänä iltana",
+lausui Mr. Maldon, kääntyen Mrs. Strong'in puoleen. "Se on viimeinen
+hyvä ilta tällä näytäntökaudella; ja siellä on eräs laulajatar, jota
+hänen todella pitäisi kuulla. Hän on aivan erinomainen. Paitsi sitä
+on hän niin viehättävän ruma", ja Mr. Maldon vaipui entiseen
+välinpitämättömyyteensä.
+
+Tohtori, jota aina kaikki huvitti, mikä, hänen luullaksensa, huvitti
+hänen nuorta vaimoansa, kääntyi nyt tämän puoleen ja sanoi:
+
+"Sinun tarvitsee mennä, Annie. Sinun tarvitsee mennä".
+
+"Minä en juuri huolisi", sanoi tämä tohtorille. "Minä jään mieluisammin
+kotiin. Minä jäisin paljon mieluisammin kotiin".
+
+Serkkuunsa katsahtamatta puhutteli Mrs. Strong sitten minua ja kysyi
+minulta Agnes'ista, saisiko hän nähdä tätä ja oliko luultavaa, että
+Agnes tulisi tänään. Mrs. Strong oli niin hämmentynyt, että minua
+kummastutti, kuinka tohtorikaan, joka levitti voita paahdetulle
+leivällensä, saatti olla niin ilmeistä asiaa näkemättä.
+
+Mutta tohtori ei nähnyt mitään. Hän sanoi hyvänsävyisesti vaimollensa,
+että hän oli nuori, että hänen täytyi huvitella ja hauskutella eikä
+saanut sallia, että hänen ikävä, vanha toverinsa ikävystytti hänen
+elämänsä. Paitsi sitä, lausui hän, tahtoi hän kuulla vaimonsa laulavan
+kaikkia tuon uuden laulajattaren lauluja; ja kuinka tämä siihen
+pystyi, jollei hän mennyt? Niin tohtori yhä pyysi sopia asiasta
+hänen puolestaan, ja Mr. Jack Maldon'in oli määrä tulla takaisin
+päivällisiksi. Kun tämä oli päättynyt, lähti hän, arvaan minä,
+patentti-paikkaansa; oli kuinka tahansa, hän lähti pois ratsullansa,
+kovin joutilaalta näyttäen.
+
+Seuraavana aamuna olin utelias tietämään, oliko Mrs. Strong käynyt
+operassa. Hän ei ollut käynyt, vaan oli lähettänyt sanan London'iin ja
+päästänyt serkkunsa hänen lupauksestaan. Hän oli illalla mennyt ulos
+tapaamaan Agnes'ia ja oli saanut tohtorin seuraamaan itseänsä; ja he
+olivat palanneet kotiin ketojen poikki, jutteli tohtori minulle, koska
+ilta oli ollut kaunis. Minä tuumailin silloin, olisiko Mrs. Strong
+mennyt operaan, jollei Agnes olisi ollut kaupungissa, ja vaikuttiko
+Agnes hyvää hänenkin suhteensa!
+
+Mrs. Strong ei näyttänyt erittäin onnelliselta, ajattelin minä; mutta
+hänen kasvonsa olivat hyvät taikka kovin viekkaat. Minä katselin niitä
+usein, sillä hän istui akkunan vieressä koko ajan, kuin teimme työtä,
+ja laitti aamiaistamme, jota söimme palasittain, koska olimme
+toimessamme kiinni. Kun kello yhdeksältä lähdin, oli hän polvillansa
+lattialla tohtorin edessä, vetäen kenkiä ja säärystimiä tämän jalkaan.
+Muutamat viheriät lehvät, jotka riippuivat matalan huoneen avonaisen
+akkunan edessä, loivat jonkunlaista lientynyttä varjoa hänen
+kasvoillensa; ja Doctors' Commons'iin mennessäni ajattelin koko matkan
+sitä iltaa, jona olin nähnyt niitten katselevan tohtoria, tämän
+lukiessa.
+
+Minä olin nyt kovin ahkera: ylhäällä kello viisi aamuisin ja kotona
+kello yhdeksän taikka kymmenen illalla. Mutta minä olin sanomattoman
+tyytyväinen, kun minulla oli niin paljon työtä, enkä koskaan kävellyt
+verkalleen mistään syystä, vaan tunsin innokkaasti, että mitä enemmän
+väsytin itseäni, sitä enemmän ansaitsin Doraa. Minä en ollut vielä
+Doralle ilmoittanut muuttunutta tilaani, koska hän muutamien päivien
+perästä aikoi käydä Miss Mills'in luona, ja minä siksi lykkäsin kaikki,
+mitä minulla oli hänelle puhuttavaa; minä kerroin vaan hänelle
+kirjeissäni (kaikki meidän keskinäiset tiedon-antomme toimitti
+salaisesti Miss Mills), että minulla oli paljon sanottavaa hänelle.
+Tällä välin rupesin yhä vähemmin käyttämään karhun-ihraa, heitin
+kokonaan hyvähajuisen saipuan ja lavendeli-veden sekä myin suurella
+tappiolla pois kolme liiviä, koska ne olivat liian koreat nykyisellä,
+vakavalla elämänradallani.
+
+Minä en tyytynyt näihin ponnistuksiin, vaan hartaasti tahtoen tehdä
+jotakin lisäksi, lähdin tapaamaan Traddles'ia, joka nyt asui
+ylikerroksessa rintavarustimen takana jossakin rakennuksessa Castle
+Street'illä, Holborn'issa. Minä otin mukaani Mr. Dick'in, joka jo oli
+kahdesti ollut minun kanssani Highgate'ssa ja uudestaan aloittanut
+tuttavuuttansa tohtorin kanssa.
+
+Minä otin Mr. Dick'in mukaani, sillä kovasti pahaksensa pannen tätini
+vastoinkäymisiä ja täyttä totta uskoen, ettei mikään kaleri-orja taikka
+pahan-tekiä tehnyt työtä niinkuin minä, oli hän ruvennut kiusaamaan ja
+vaivaamaan itseänsä alakuloiseksi ja nujoksi, kosk'ei hänellä ollut
+mitään hyödyllistä tehtävää. Tässä tilassa hän vielä vähemmin, kuin
+muutoin, kykeni päättämään memorialiansa; ja mitä kovemmin hän puuhasi
+siinä, sitä useammin kuningas Kaarlo Ensimäisen onneton pää pujahti
+siihen. Toden takaa pelätessäni, että hänen tautinsa pahentuisi,
+jollemme jollakin viattomalla tavalla voisi viekoitella häntä uskomaan,
+että hänestä oli hyötyä, taikka todella saisi häntä tekemään jotakin
+hyötyä (joka olisi parempi), päätin koettaa, voisiko Traddles auttaa
+meitä. Ennenkuin lähdimme, kirjoitin Traddles'ille ja kerroin
+täydellisesti kaikki, mitä oli tapahtunut, ja Traddles kirjoitti
+minulle takaisin oivallisen vastauksen, jossa hän ilmoitti
+osan-ottoansa ja ystävyyttänsä.
+
+Me tapasimme hänet ahkerassa työssä läkki-tolpponsa ja paperiensa
+ääressä, jossa hän välisti virvoituksekseen katseli kukkaruukun alustaa
+ja tuota pikkuista, pyöreätä pöytää, jotka seisoivat jossakin nurkassa
+vähäisessä huoneessa. Hän vastaan-otti meidät sydämellisesti ja rupesi
+kohta hyväksi ystäväksi Mr. Dick'in kanssa. Mr. Dick väitti varmaan
+nähneensä häntä ennen, ja me sanoimme molemmat: "hyvin luultavaa".
+
+Ensimäinen asia, josta aioin neuvotella Traddles'in kanssa, oli tämä:
+-- minä olin kuullut, että moni eri toimissa mainio mies oli ensi
+aluksi laatinut kertomuksia parlamentin keskusteluista. Koska Traddles
+oli minulle maininnut sanomalehtiä yhdeksi toiveistansa, olin minä
+sovittanut yhteen nämät molemmat asiat ja ilmoitin hänelle kirjeessäni,
+että tahdoin tietää, kuinka minä pääsisin tämmöiseen virkaan. Traddles
+esitteli nyt minulle, mitä hän oli kysymällä saanut tietää, nimittäin,
+että, paitsi harvoissa tapauksissa, jo yksistään se mekanillinen taito,
+jota vaadittiin, jos mieli tulla eteväksi siinä, se on, jos mieli
+täydellisesti ja kokonaan oppia pikakirjoituksen keinon, oli yhtä
+vaikea, kuin kuuden kielen oppiminen; ja että sitä voi saavuttaa, jos
+oli kestäväinen, vaan muutamien vuosien kuluessa. Traddles tietysti
+luuli, että tämä ratkaisi asian; mutta minä, jonka mielestä tässä vaan
+oli muutamia pitkiä puita kaadettavana, päätin kohta kirves kädessä
+avata itselleni tietä Doran luo tämän tiheikön lävitse.
+
+"Minä olen kovasti kiitollinen sinulle, rakas Traddles'ini!" sanoin
+minä. "Minä aloitan huomenna".
+
+Traddles näytti kummastuneelta, niinkuin hänen hyvin sopi; mutta
+hänellä ei ollut vielä mitään käsitystä innostuneesta tilastani.
+
+"Minä ostan kirjan", lausuin minä, "joka sisältää hyvän opastuksen
+tähän taitoon; minä tutkin sitä Commons'issa, jossa minulla ei ole
+puoleksikaan kyllin työtä; harjoitukseksi kirjoitan ylös, mitä
+oikeustossamme puhutaan -- Traddles, rakas toverini, minä opin sen!"
+
+"No, voi", sanoi Traddles, silmät selällään, "minulla ei ollut mitään
+aavistusta, että sinulla oli niin luja luonto, Copperfield!"
+
+Minä en tiedä, kuinka hänellä olisi voinutkaan olla, sillä se oli
+jotenkin uutta minullekin. Minä jätin tämän sikseen ja rupesin puhumaan
+Mr. Dick'istä.
+
+"Jos, näettekö, Mr. Traddles", lausui Mr. Dick miettiväisesti, "minä
+voisin ryhtyä johonkin -- jos osaisin lyödä rumpua taikka puhaltaa!"
+
+Mies raukka! Minä en epäile, että hän sydämessänsä olisi pitänyt
+semmoista työtä kaikkein mieluisimpana. Traddles, joka ei olisi
+tahtonut nauraa, vaikka mikä olisi ollut, vastasi tyvenesti:
+
+"Mutta olettehan sangen hyvä kynämies, Sir. Sinä kerroit minulle siitä,
+Copperfield?"
+
+"Oivallinen!" sanoin minä. Ja hän olikin todella. Hän kirjoitti
+erinomaisen sievästi.
+
+"Ettekö luule", kysyi Traddles, "että voisitte kopioita asiakirjoja,
+Sir, jos minä hankkisin niitä teille?"
+
+Mr. Dick katseli minua epäileväisesti. "Kuinka teen, Trotvood?"
+
+Minä pudistin päätäni. Mr. Dick pudisti myös päätänsä ja huokaili.
+"Kertokaat hänelle memorialista", lausui Mr. Dick.
+
+Minä selitin Traddles'ille, että oli vastus pitää kuningas Kaarlo
+Ensimäistä poissa Mr. Dick'in käsikirjoituksista; jolla aikaa Mr. Dick
+sangen kunnioittavaisesti ja vakavasti katseli Traddles'ia ja imi
+peukaloansa.
+
+"Mutta ne asiakirjat, joista minä puhun, ovat jo paperille piirretyt ja
+päätetyt", lausui Traddles vähän mietittyänsä. "Mr. Dick'in ei tarvitse
+lisätä mitään niihin. Eikö tämä muuttaisi asiaa, Copperfield? Eikö
+kaikissa tapauksissa olisi hyvä koettaa?"
+
+Tämä antoi meille uutta toivoa. Sillä aikaa kuin Mr. Dick huolestuneena
+katseli meitä tuoliltansa, laskimme Traddles ja minä syrjässä päämme
+yhteen ja sepitimme semmoisen tuuman, jonka johdosta saimme hänet
+seuraavana päivänä suurella menestyksellä ryhtymään työhön.
+
+Yhdelle pöydälle akkunani viereen Buckingham Streett'illä asetimme sen
+työn, jonka Traddles hankki hänelle -- joka oli semmoinen, että hän
+tekisi en muista kuinka monta kopiaa eräästä oikeudenkirjasta, joka
+koski jotakin tietä -- ja toiselle pöydälle levitimme viimeisen suuren
+memorialin keskentekoisen alkukirjoituksen. Me teroitimme Mr. Dick'iin,
+että hän kopioitsisi tarkkaan sitä, joka oli hänen edessään,
+originalista vähintäkään poikkeamatta; ja että, kun hän katsoi
+tarpeelliseksi hiukankin viitata kuningas Kaarlo Ensimäiseen, hän
+turvaisi memorialiin. Me kehoitimme häntä olemaan lujana tässä kohden
+ja jätimme hänet tätini valvottavaksi. Tätini kertoi meille
+jälestäpäin, että Mr. Dick ensiksi menetteli niinkuin mies, joka lyö
+vaskirumpuja, ja ehtimiseen jakoi huomiotansa molempain asiakirjain
+välille, mutta että hän, huomattuansa, että se hämmensi ja vaivasi
+häntä sekä että hänen kopiansa oli suoraan hänen silmiensä edessä, pian
+kävi siihen säännöllisellä asiamiehen tavalla käsiksi ja lykkäsi
+memorialinsa soveliaammaksi ajaksi. Sanalla sanoen, vaikka me tarkasti
+katsoimme, ettei hänellä olisi enemmän työtä, kuin oli hyvä hänelle,
+ja vaikk'ei hän aloittanut viikon alusta, oli hän seuraavana
+lauvantai-iltana ansainnut kymmenen shillingiä ja yhdeksän pennyä; enkä
+minä eläissäni unhota, kuinka hän kävi kaikissa puodeissa naapuristossa
+vaihtamassa tätä aarrettansa kuuden pennyn kappaleiksi, taikka kuinka
+hän ilon ja ylpeyden kyynelet silmissä toi ne tädilleni tarjottimella,
+johon hän oli järjestänyt ne sydämen muotoon. Oli niinkuin joku
+hyvänsuopa henki tenhovoimallaan olisi vaikuttanut häneen siitä
+hetkestä saakka, kuin häntä hyödyksi käytettiin; ja jos mailmassa
+ketään onnellista sinä lauvantai-iltana löytyi, oli se se kiitollinen
+olento, joka ajatteli tätiäni ihmeellisimmäksi naiseksi ja minua
+ihmeellisimmäksi nuoreksi mieheksi koko maan päällä.
+
+"Nyt ei enää kuolla nälkään, Trotwood", lausui Mr. Dick, pudistaen
+kättäni jossakin nurkassa. "Minä pidän huolta hänestä, Sir!" ja hän
+heilutti kymmentä sormeansa ilmassa, niinkuin ne olisivat olleet
+kymmenen pankkia.
+
+Minä tuskin tiedän, kumpi oli iloisempi, Traddles vai minä. "Se on,
+totta puhuen", sanoi Traddles samalla kuin hän veti esiin yhden kirjeen
+plakkaristansa ja ojensi sen minulle, "kokonaan karkoittanut Mr.
+Micawber'in päästäni!"
+
+Kirje (Mr. Micawber ei laiminlyönyt mitään tilaisuutta kirjeitten
+kirjoittamiseen) oli adresseerattu minulle "Inner Temple'n jäsenen
+T. Traddles'in, Esquire'n, hyvyyden kautta". Se kuului näin:
+
+"_Rakas Copperfieldini_!"
+
+"Luultavasti se tieto, että jotakin on ilmaantunut, ei äkki-arvaamatta
+kohtaa teitä. Minä olen ehkä maininnut teille jossakin edellisessä
+tilaisuudessa, että olen odottanut jotakin semmoista tapausta".
+
+"Minä olen asettumallani erääsen siunatun saaremme maaseutu-kaupunkiin
+(jonka vallasväessä sopii sanoa maanviljeliäin ja pappien onnellisesti
+sulanneen toisiinsa) suoraan yhteyteen erään oppineen ammatin kanssa.
+Mrs. Micawber ja lapsemme seuraavat minua. Jonakin tulevana aikana
+löydetään varmaan meidän kaikkien tuhkamme sen kunnianarvoisen
+rakennuksen hautausmaassa, josta se paikka, jota tarkoitan, on
+saavuttanut mainetta, sanonko Kiinasta Peruun saakka?"
+
+"Kun jätämme hyvästi tämän uuden-aikaisen Babelin, jossa olemme nähneet
+niin monta muutosta, minä toivon aivan kunniallista, emme, Mrs.
+Micawber ja minä, voi salata itseltämme, että eroamme kenties vuosiksi
+ja kenties ijäksi eräästä henkilöstä, joka on lujilla siteillä liitetty
+kodillisen elämämme alttariin. Jos te semmoisen lähdön aattona tahdotte
+seurata yhteistä ystäväämme, Mr. Thomas Traddles'ia, nykyiseen
+asuntoomme ja siellä vaihtaa toivotuksia, jotka ovat luonnollisia
+semmoisessa tilaisuudessa, osoitatte paljon
+
+                                 hyvyyttä
+                                   yhdelle,
+                                     joka
+                                       aina
+                                         on
+                                           teidän
+                                             _Wilkins Micawber_".
+
+Minua ilahutti kuulla, että Mr. Micawber oli päässyt tomustaan ja
+tuhastaan, ja että jotakin todella viimein oli ilmaantunut. Kun sain
+Traddles'ilta kuulla, että kutsumus tarkoitti paraikaa kuluvaa iltaa,
+sanoin olevani valmis noudattamaan sitä; ja me lähdimme pois yhdessä
+siihen taloon, jossa Mr. Micawber asui Mr. Mortimer'ina ja joka oli
+likellä Gray's Inn Road'in päätä.
+
+Tässä asunnossa oli niin vähän tilaa, että tapasimme kaksoiset, jotka
+nyt olivat noin kahdeksan taikka yhdeksän vuoden vanhat, makaavina
+kokoon lykättävässä sängyssä perheen arkihuoneessa, jossa Mr. Micawber
+oli pesukannuun laittanut, niinkuin hän sanoi, "panoksen" sitä
+miellyttävää juomaa, josta hän oli mainio. Minulla oli ilo tässä
+tilaisuudessa uudistaa tuttavuuteni Master Micawber'in kanssa, joka oli
+hyvätoiveinen poika kahden- tai kolmentoista vuoden ijällä ja hyvin
+taipusa siihen jäsenten levottomuuteen, joka on jotenkin tavallinen
+ilmauma hänen ikäisissä nuorukaisissa. Minä tulin myöskin kerran vielä
+tuttavaksi hänen sisarensa, Miss Micawber'in kanssa, jossa, niinkuin Mr.
+Micawber sanoi meille, "hänen äitinsä uudisti nuoruutensa, niinkuin
+Phoenix".
+
+"Rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber, "te ja Mr. Traddles
+tapaatte meidät lähdön liepeillä ja antanette anteeksi ne vähäiset
+hankaluuden kohdat, jotka kuuluvat semmoiseen tilaan".
+
+Soveliaalla tavalla vastattuani katselin ympärilleni ja huomasin, että
+perheen kalut jo olivat kokoon säälityt sekä ettei tavaraa ollut
+erittäin kauhistavassa määrässä. Minä onnittelin Mrs. Micawber'ia
+lähestyvän muutoksen suhteen.
+
+"Rakas Copperfieldini", sanoi Mrs. Micawber, "teidän ystävällisestä
+osan-otostanne kaikkiin meidän asioihimme olen hyvin varma. Heimoni
+katsokoon tätä maanpakolaisuudeksi, jos heitä haluttaa; mutta minä olen
+vaimo ja äiti enkä minä koskaan jätä Mr. Micawber'ia".
+
+Traddles, johon Mrs. Micawber'in silmä vetosi, myönsi hellätunteisesti.
+
+"Tämä", lausui Mrs. Micawber, "tämä on ainakin minun käsitykseni, rakas
+Mr. Copperfieldini ja Mr. Traddles, siitä velvollisuudesta, johon
+sitouduin, kun toistin nuot peräyttämättömät sanat: 'minä, Emma, otan
+sinut, Wilkins'in'. Minä luin eilen illalla yökynttilän ääressä
+vihkisanat ja se päätös, johon siitä tulin, oli se, etten koskaan voisi
+jättää Mr. Micawber'ia. Ja", jatkoi Mrs. Micawber, "vaikka on
+mahdollista, että käsitykseni vihkisanoista on väärä, en minä ikänä
+sitä tee!"
+
+"Rakas ystäväni", arveli Mr. Micawber vähän maltittomasti, "minä en
+tiedä, että kukaan luulee sinun tekevän mitään semmoista".
+
+"Minä näen, rakas Mr. Copperfield", jatkoi Mrs. Micawber, "että nyt
+lähden koettamaan onneani vieraitten joukossa, ja näen myöskin,
+etteivät ne erinäiset heimoni jäsenet, joille Mr. Micawber on mitä
+gentlemanin-kaltaisimmilla lauseilla kirjoittanut ja ilmoittanut tämän,
+ole pitänyt vähintäkään väliä Mr. Micawber'in sanomalla. Minä ehkä olen
+taika-uskoinen", lausui Mrs. Micawber, "mutta minusta näyttää, kuin Mr.
+Micawber'in ei olisi suotu koskaan saada minkäänlaista vastausta
+useimpiin niihin kirjeisin, joita hän kirjoittaa. Heimoni vaiti-olosta
+saan ehkä ennustaa, että he moittivat sitä päätöstä, jonka olen tehnyt;
+mutta minä en sallisi, Mr. Copperfield, kenenkään, ei edes isäni ja
+äitini, jos he vielä eläisivät, työntää itseäni velvollisuuden tieltä".
+
+Minä lausuin ajattelevani, että tämä kävi oikeaa suuntaa.
+
+"Monesta edusta luopuu", sanoi Mrs. Micawber, "kun menee sulkeumaan
+vähäiseen tuomiokirkko-kaupunkiin; mutta totta puhuen, Mr. Copperfield,
+jos minä eduista luovun, luopuu Mr. Micawber'in lahjainen mies paljon
+suuremmista".
+
+"Vai niin! Te lähdette siis johonkin tuomiokirkkokaupunkiin?" arvelin
+minä.
+
+Mr. Micawber, joka oli jaellut meille kaikille pesu-kannusta, vastasi;
+
+"Canterbury'yn. Minä olen todella, rakas Copperfieldini, suostunut
+semmoiseen sopimukseen, jonka johdosta olen velvoitettu ja kontrahdilla
+sidottu auttamaan ja palvelemaan ystäväämme Heep'iä hänen uskottuna
+konttoristinaan".
+
+Minä tuijotin Mr. Micawber'iin, jota hämmästykseni suuresti miellytti.
+
+"Minun tulee kertoa teille", sanoi Mr. Micawber varsinaisella
+virkamiehen katsannolla, "että Mrs. Micawber'in asioitsian kokemus ja
+viisaat tuumat suureksi osaksi ovat aikaan saaneet tämän seikan. Sen
+haastokintaan, johon Mrs. Micawber eräässä edellisessä tilaisuudessa
+viittasi ja joka heitettiin ulos sanomalehti-ilmoituksen muodossa, otti
+ystävämme Heep ylös, ja me tunsimme toisemme jälleen. Ystävästäni
+Heep'istä", lausui Mr. Micawber, "joka on erinomaisen terävä mies,
+tahdon puhua kaikenlaisella kunnioituksella. Ystäväni Heep ei ole
+määrännyt oikeata palkkaani erittäin korkean laskun mukaan, mutta hän
+on pääasiallisesti luvannut auttaa minua rahallisten vastusteni
+kuormasta sitä myöden kuin palveluksellani on arvoa; ja juuri tämän
+palveluksen arvoon perustan minä toivoni! Mitä sukevuutta ja tietoa
+minulla sattuu olemaan", sanoi Mr. Micawber vanhalla gentilillä
+katsannollansa kehuvaisesti alentaen itseänsä, "pannaan ystävälleni
+Heep'ille alttiiksi. Minä tunnen jo vähän lakia -- vastaajana
+sivili-asioissa -- ja minä aion heti ryhtyä yhden mitä etevimmän ja
+mainioimman englantilaisen lakimiehemme kommentareihin. Minä katson
+tarpeettomaksi lisätä, että tarkoitan tuomaria Mr. Blackstonea".
+
+Näitä selityksiä niinkuin useimpia niistä selityksistä, joita tuotiin
+esiin tänä iltana, keskeytti Mrs. Micawber, kun hän huomasi, että
+Master Micawber milloin istui saappaillansa, milloin tuki päätänsä
+molemmilla käsivarsillansa, niinkuin hän olisi pelännyt, että se oli
+irti, milloin vahingossa potkaisi Traddles'ia pöydän alla, milloin
+viskeli jalkojansa toinen toisensa päälle, milloin siirsi niitä
+luonnottoman kauas luotansa, milloin kallisteli itseänsä, että hiukset
+menivät viini-laseihin, milloin osoitti jäsentensä levottomuutta
+jollakin muulla lailla, joka ei soveltunut yhteen seuran yleisen edun
+kanssa; samoin ikään Master Micawber, joka suuttumuksella vastaan-otti
+nämät muistutukset. Minä istuin koko ajan kummastellen Mr. Micawber'in
+ilmoitusta ja ihmetellen, mitä se tiesi; siksi kuin Mrs. Micawber taas
+jatkoi keskustelua ja kiinnitti huomiotani.
+
+"Mitä minä erittäin käsken Mr. Micawber'in varoa, on se", lausui Mrs.
+Micawber, "ettei hän, rakas Mr. Copperfieldini, tähän alhaiseen
+lain-opin haaraan ruvetessaan saata itseänsä kykenemättömäksi
+lopullisesti nousemaan puun latvaan. Minä olen vakuutettu, että, jos
+Mr. Micawber kääntyy tämmöiseen ammattiin, joka niin soveltuu hänen
+uhkeihin taidonlahjoihinsa ja sujuvaan kieleensä, hän _varmaan_
+tulee eteväksi. Pannaan nyt, Mr. Traddles", sanoi Mrs. Micawber,
+syvämietteiseltä näyttäen, "esimerkiksi tuomari taikka vaikka
+kanslerikin. Asettuuko joku ulkopuolelle näitä ylhäisiä paikkoja,
+jos rupeaa semmoiseen virkaan, johon Mr. Micawber on suostunut?"
+
+"Rakas ystäväni", muistutti Mr. Micawber -- mutta samalla myöskin
+kysyväisesti katsellen Traddles'ia; "meillä on kylläksi aikaa vast'edes
+ajatella näitä kysymyksiä".
+
+"Ei, Micawber!" vastasi hän. "Sinun erehdyksesi elämässä on se, ettet
+katso kyllin kauas eteenpäin. Sinä olet velvollinen perheesi tähden,
+jollet itsesi tähden, luomaan silmäsi kaukaisimpaan kohtaan
+ilman-rannalla, johon luonnonlahjasi ehkä johdattavat sinua".
+
+Mr. Micawber yski ja joi punssiansa erinomaisen tyytyväisellä muodolla
+-- yhä katsellen Traddles'ia, niinkuin hän tahtoisi kuulla hänen
+ajatustansa.
+
+"No, asian laita, Mrs. Micawber", sanoi Traddles, lempeästi ilmoittaen
+totuutta hänelle, "minä tarkoitan oikeata, prosallista tosi-asiaa,
+tiedättekö --".
+
+"Juuri niin", lausui Mrs. Micawber, "rakas Mr. Traddles'ini, minä
+tahdon olla niin prosallinen ja kirjaimenmukainen, kuin mahdollista
+näin tärkeässä seikassa".
+
+"-- on yksinkertaisesti se", sanoi Traddles, "että tällä lain-opin
+haaralla, vaikkapa Mr. Micawber olisi oikea asianajaja", --
+
+"Aivan niin", vastasi Mrs. Micawber ("Wilkins, sinä karsastelet etkä
+saa silmiäsi kohdalleen jälleen".)
+
+"-- ei ole mitään", jatkoi Traddles, "tekemistä tämän kanssa.
+Ainoastaan advokati kelpaa valittavaksi semmoisiin virkoihin; eikä Mr.
+Micawber'ista voi tulla advokatia, jollei hän ole viisi vuotta ollut
+oppilaana jossakin lakitieteellisessä kollegiumissa".
+
+"Ymmärränkö teitä?" kysyi Mrs. Micawber ystävällisimmällä asiamiehen
+katsannollansa. "Saanko päättää, rakas Mr. Traddles'ini, että Mr.
+Micawber tämän ajan kuluttua kelpaisi tuomarin tai kanslerin virkaan
+valittavaksi?"
+
+"Hän _kelpaisi valittavaksi_", vastasi Traddles, pannen suurta painoa
+näihin sanoihin.
+
+"Kiitoksia", lausui Mrs. Micawber. "Tässä on aivan kylläksi. Jos asia
+on semmoinen eikä Mr. Micawber kadota mitään etu-oikeuksia, vaikka hän
+rupeaa tähän ammattiin, ovat huoleni menneet. Minä puhun", sanoi Mrs.
+Micawber, "tietysti niinkuin nainen; mutta minulla on aina ollut se
+ajatus, että Mr. Micawber'illa on, miksi kuulin isäni sitä sanovan, kun
+asuin kotona, lakimiehen äly; ja minä toivon, että Mr. Micawber nyt
+astuu semmoiselle kentälle, jossa tämä äly saa kehittyä ja pääsee
+valtavaan asemaan".
+
+Minä olen ihan varma, että Mr. Micawber lakimiehen älynsä silmällä jo
+näki itsensä istuvan villasäkillä. [Villasäkiksi nimitetään suurta,
+neliskulmaista, punaisella veralla päällistettyä tyynyä, jolla
+lordkansleri istuu Englannin parlamentin ylihuoneessa.] Hän siveli
+tyytyväisesti kaljua päätänsä kädellään ja sanoi kerskaavalla
+nöyryydellä:
+
+"Rakas ystäväni, meidän ei tule pyrkiä sallimuksen ennalle. Jos olen
+määrätty kantamaan perukia, olen ainakin ulkonaisesti valmis",
+paljaspäisyyttänsä tarkoittaen, "tähän kunniaan. Minä en", lausui Mr.
+Micawber, "sure hiuksiani, ja ehkä ne vietiin minulta jossakin
+erityisessä tarkoituksessa. Sitä on vaikea sanoa. Minun on aikomus,
+rakas Copperfieldini, kasvattaa poikani kirkon palvelukseen; minä en
+kiellä, että minua hänen tähtensä ilahuttaisi, jos pääsisin eteväksi".
+
+"Kirkon palvelukseen?" sanoin minä, vielä vähän väliä muistellen Uriah
+Heep'iä.
+
+"Niin", lausui Mr. Micawber. "Hänellä on mainio tenori-ääni,
+ja hän saa alkaa kuorilaulajana. Canterbury'ssä olomme ja
+paikkakunnallinen tuttavuutemme tuottavat epäilemättä hänelle
+tilaisuutta hyödyksi käyttää jokaista avointa paikkaa, joka ehkä
+ilmestyy tuomiokirkollisessa virkamiehistössä".
+
+Kun taas katselin Master Micawber'ia, huomasin, että hänen kasvonsa
+jollakin lailla näyttivät siltä, kuin hänen äänensä olisi ollut hänen
+kulmakarvojensa takana; jossa se heti havaittiinkin olevan, kun hän
+lauloi meille (hänen oli toinen ehdolla, laulaminen tai maatapano)
+"Nokkivan tikan". Useita kertoja kiitettyämme sitä tapaa, jolla hän
+tehtävänsä toimitti, ryhdyimme yleiseen keskusteluun; ja koska hurjat
+tuumani siinä määrässä pyörivät päässäni, etten voinut salata
+muuttunutta tilaani, annoin siitä tiedon Mr. ja Mrs. Micawber'ille.
+Minun on mahdoton kuvata, kuinka se ajatus, että tätini oli joutunut
+pahaan pulaan, erinomaisesti huvitti heitä molempia, ja kuinka
+hauskaksi ja ystävälliseksi se teki heidät.
+
+Kun lähestyimme sitä aikaa, jolloin punssi viimeisen kerran kiertelisi,
+käännyin Traddles'in puoleen ja muistutin hänelle, ettemme saisi
+erota ystävillemme terveyttä, onnea ja menestystä heidän uudella
+elämänradallaan toivottamatta. Minä käskin Mr. Micawber'in täyttää
+lasimme ja esittelin maljan asianmukaisella tavalla: pudistaen hänen
+kättänsä pöydän poikki ja suudellen Mrs. Micawber'ia tämän tärkeän
+kohtauksen muistoksi. Traddles teki niinkuin minä ensimäisen tempun
+suhteen, mutta hän ei katsonut itseänsä kyllin vanhaksi ystäväksi
+uskaltamaan ruveta toiseen.
+
+"Rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber nousten, peukalot
+liivinplakkareissaan, "nuoruuteni kumppani -- jos minun sallitaan
+käyttää tätä lausetta -- ja kunnioitettu ystäväni Traddles -- jos minun
+sallitaan nimittää häntä siksi -- suvainnevat minun Mrs. Micawber'in,
+omasta ja lastemme puolesta hartaimmilla ja vakavimmilla sanoilla
+kiittää heitä heidän hyvistä toivotuksistaan. Sopii odottaa, että minä
+semmoiselle matkalle hankkiessani, joka saattaa meidät aivan uuteen
+elämään", Mr. Micawber puhui, niinkuin olisivat aikoneet lähteä
+viiden sadan tuhannen penikulman päähän, "omistaisin muutamia
+jäähyväis-lauseita kahdelle semmoiselle ystävälle, kuin nyt näen
+edessäni. Mutta kaikki, mitä minulla on sanomista tässä suhteen, olen
+sanonut. Mihin yhteiskunnalliseen asemaan hyvänsä minä pääsnen sen
+oppineen ammatin kautta, jonka halvaksi jäseneksi olen joutumallani,
+koetan olla sitä häväisemättä, ja Mrs. Micawber on puoleltansa varmaan
+sitä kaunistava. Semmoisten rahallisten sitoumusten satunnaisen taakan
+alla, joihin menin siinä toivossa, että ne kohta suoritettaisiin,
+vaikka ne moninaisten asianhaarain vuoksi ovat jääneet suorittamatta,
+olen ollut pakoitettu rupeamaan tämmöiseen valepukuun, jota luontoni
+inhoo -- minä tarkoitan silmälaseja -- ja ottamaan semmoista
+liikanimeä, johon en voi tuoda esiin mitään laillista vaatimusta.
+Kaikki, mitä minun tulee sanoa tämän johdosta, on, että pilvi on
+siirtynyt pois kolkolta näkymöltä ja että päivän jumala kerran vielä on
+kohonnut korkealle vuorten huippujen ylitse. Ensi maanantaina, kun
+neljän-vaunut saapuvat Canterbury'yn, on jalkani kotiseutuni nummella
+-- on nimeni Micawber!"
+
+Mr. Micawber istui takaisin paikallensa näitten muistutusten lopulla ja
+joi vakaasti kaksi lasillista punssia perätysten, jonka tehtyänsä hän
+juhlallisesti sanoi:
+
+"Yksi seikka lisäksi tulee minun suorittaa, ennenkuin tämä ero on
+täydellinen, ja se on eräs oikeuden osoitus. Ystäväni Mr. Thomas
+Traddles on kahdessa eri tilaisuudessa 'pistänyt nimensä', jos saan
+käyttää tätä jokapäiväistä lausetta, vekseleihin minun hyväkseni.
+Ensimäisessä tilaisuudessa jätettiin Mr. Thomas Traddles -- sallikaat
+minun lyhyeltä sanoa -- pulaan. Toinen vekseli ei ole vielä langennut.
+Ensimäinen vekseli tekee", tässä Mr. Micawber huolellisesti katsoi
+papereihinsa, "luullakseni, kolmekolmatta puntaa, neljä shillingiä
+ja yhdeksän ja puoli pennyä; toinen, minun kirjojeni mukaan,
+kahdeksantoista puntaa, kuusi shillingiä ja kaksi pennyä. Nämät summat
+tekevät yhteen laskettuina, jos lukuni ovat oikeat, yksiviidettä
+puntaa, kymmenen shillingiä ja yksitoista ja puoli pennyä. Ystäväni
+Copperfield on ehkä hyvä ja tarkastaa tätä laskua!"
+
+Minä tein niin ja huomasin sen oikeaksi.
+
+"Jos jättäisin tämän metropolin", lausui Mr. Micawber, "ja ystäväni Mr.
+Thomas Traddles'in, tämän sitoumuksen rahallista osaa suorittamatta,
+rasittaisi se mieltäni sanomattomasti. Minä olen sentähden laatinut
+ystävälleni Mr. Thomas Traddles'ille ja pidän nyt kädessäni semmoisen
+dokumentin, joka toimittaa tämän asian. Minä pyydän saadakseni ojentaa
+ystävälleni Thomas Traddles'ille yhdenviidettä punnan, kymmenen
+shillingin ja yhdentoista ja puolen pennyn velkasetelin; ja minä tunnen
+itseni onnelliseksi, kun saan takaisin siveellisen arvoni ja tiedän,
+että voin kerran vielä käydä pää pystyssä kanssa-ihmisteni vieressä!"
+
+Tämän johdannon jälkeen (joka suuresti liikutti häntä) antoi Mr.
+Micawber velkasetelinsä Traddles'ille käteen ja sanoi, että hän
+toivotti hänelle hyvää kaikissa elämän oloissa. Minä en ole ainoastaan
+varma siitä, että tämä Mr. Micawber'in mielestä oli aivan sama, kuin
+makso, vaan myöskin siitä, että Traddles itse tuskin tiesi eroitusta,
+ennenkuin hänellä oli ollut aikaa ajatella sitä.
+
+Mr. Micawber käveli tämän kunnon työn johdosta pää niin pystyssä
+kanssa-ihmistensä vieressä, että hänen rintansa taas näytti puolta
+leveämmältä, kun hän, kynttilä kädessä, saatti meitä portaita alas. Me
+erosimme suurella sydämellisyydellä kummaltakin puolelta; ja kun minä
+olin seurannut Traddles'ia hänen portillensa ja yksinään astuin kotiin,
+ajattelin muitten kummallisten ja vastakkaisten asiain joukossa, että,
+vaikka Mr. Micawber oli löyhä, minä arvattavasti sain kiittää jotakin
+hellämielistä muistoa, jota hän oli säilyttänyt minusta niiltä ajoilta,
+jolloin poikana olin hänen hyyryläisensä, siitä, ettei hän koskaan
+pyytänyt minulta rahaa. Minulla ei tosiaankaan olisi ollut siveellistä
+voimaa kieltää sitä; enkä minä epäile, että hän (olkoon se kirjoitettu
+hänen kunniaksensa) tiesi tämän yhtä hyvin, kuin minä.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Vähän kylmää vettä.
+
+
+Uutta elämääni oli kestänyt toista viikkoa, ja minä olin jäykempi kuin
+koskaan noissa kauhean käytöllisissä päätöksissä, joita muutos
+mielestäni vaati. Minä astuin yhä erinomaisen nopeasti ja luulin
+yleensä, että edistyin. Minä määräsin säännöksi, että ponnistaisin
+itseäni niin paljon, kuin mahdollista, kaikissa toimissa, joihin
+ryhdyin. Minä tein itseni täydelliseksi uhriksi. Jopa puolimmiten
+päätin ruveta elämään vaan kasviruoalla, himmeästi ajatellen, että
+kantaisin Doralle uhrin, jos näin muuttuisin ruohonsyöjäksi eläimeksi.
+
+Tähän saakka pikku Dora ei ollenkaan tietänyt hurjasta lujuudestani,
+paitsi mitä kirjeissäni hämärästi heijasti. Mutta toinen lauantai tuli,
+ja sinä lauantai-iltana oli hänen määrä olla Miss Mills'in luona; ja
+kun Mr. Mills oli lähtenyt whisti-klubiinsa (joka telegrafeerattiin
+minulle kadulle linnunhäkin avulla, joka asetettiin vierashuoneen
+keski-akkunaan), tuli minun mennä sinne teetä juomaan.
+
+Tähän aikaan olimme saaneet taloutemme täyteen järjestykseen Buckingham
+Street'illä, jossa Mr. Dick ihan onnellisena jatkoi kopioimistaan.
+Tätini oli saanut suuren voiton Mrs. Crupp'ista sillä, että hän maksoi
+hänet pois, viskasi ensimäisen ruukun, jonka hän oli asettanut
+portaisin, ulos akkunasta, ja itse suojellen saatti portaita ylös ja
+alas erään varapalvelian, jonka hän pestasi ulkonaisesta mailmasta.
+Nämät ankarat keinot synnyttivät semmoista kammoa Mrs. Crupp'in
+povessa, että hän peräytyi omaan kyökkiinsä siinä vakuutuksessa, että
+tätini oli hullu. Koska tätini piti yhtä vähän väliä Mrs. Crupp'in kuin
+muitten ajatuksella ja pikemmin vahvisti kuin vähensi tuota vakuutusta,
+muuttui Mrs. Crupp, joka äskettäin oli niin rohkea, muutaman päivän
+perästä semmoiseksi pelkuriksi, että hän ennemmin, kuin kohtasi tätini
+portaissa, koetti kätkeä kookasta ruumistansa ovien taa -- josta
+kuitenkin leveä päärme hänen villaisesta alushameestaan pisti näkyviin
+-- taikka pakeni pimeihin nurkkiin. Tämä miellytti tätiäni niin
+sanomattomasti, että hän semmoisiin aikoihin, kuin sopi arvata, että
+Mrs. Crupp oli tulossa, pelkäksi huviksensa, niinkuin minä luulen,
+kulki portaita ylös ja alas, hattu mielettömän tavalla orsitettuna pään
+laelle.
+
+Tätini, joka oli tavattoman siisti ja keksiväinen, teki niin monta
+pientä parannusta huoneellisissa laitoksissamme, että minusta tuntui
+siltä, kuin olisin ollut rikkaampi eikä köyhempi. Muun muassa muutti
+hän ruokakammion pukiaishuoneeksi minulle ja osti minulle sängyn ja
+koristi sen, että se päivällä näytti niin paljon kirjakaapilta, kuin
+sänky voi näyttää. Minusta hän lakkaamatta piti huolta; eikä oma äiti
+raukkani olisi voinut rakastaa minua enemmän taikka hartaammin
+koettanut tehdä minua onnelliseksi.
+
+Peggotty oli katsonut itseänsä suuresti kunnioitetuksi, kun hän sai
+ottaa osaa näihin töihin; ja vaikka hän yhä niinkuin ennenkin vähän
+pelkäsi tätiäni, oli hän vastaanottanut niin monta kehoituksen ja
+luottamuksen osoitusta, että he olivat mitä parhaat ystävät mailmassa.
+Mutta se aika oli nyt tullut (minä puhun siitä lauantaista, jona minun
+oli määrä juoda teetä Miss Mills'in luona), jolloin hänen täytyi palata
+kotiin ja ruveta toimittamaan niitä velvollisuuksia, joihin hän oli
+sitounut Ham'in suhteen. "Jumalan haltuun siis, Barkis", lausui tätini,
+"ja pitäkäät huolta itsestänne! Minä en todella koskaan luullut, että
+voisin sureksia teidän lähtöänne!"
+
+Minä vein Peggotyn vaunukonttoriin ja näin hänen lähtevän pois. Hän
+itki, kun erosimme, ja sulki veljensä minun ystävyyteeni, niinkuin Ham
+oli tehnyt. Me emme olleet kuulleet Mr. Peggotysta siitä kuin hän lähti
+pois tuona päivänpaisteisena iltana.
+
+"Ja nyt oma, rakas Davyni", lausui Peggotty, "jos opissa ollessanne
+tarvitsisitte rahaa taikka jos opista päästyänne, rakas poikani,
+tarvitsisitte jotakin oman taloutenne asettamiseksi (ja jompikumpi
+taikka molemmat, lemmittyni, tapahtuu varmaan), kuka on enemmän
+oikeutettu pyytämään saadaksensa lainata sitä teille, kuin suloisen
+tyttöni oma, vanha, typerä minä!"
+
+Minä en ollut niin kauhean itsenäinen, että olisin vastannut mitään
+muuta, kuin että, jos koskaan lainaisin rahaa keneltäkään, minä
+lainaisin häneltä. Paitsi jos paikalla olisin vastaan-ottanut suuren
+summan, luulen, että tämä tuotti enemmän lohdutusta Peggotylle, kuin
+mikään muu asia, jonka olisin voinut tehdä.
+
+"Ja, kultani!" kuiskasi Peggotty, "kertokaat tuolle sievälle pikku
+enkelille, että minä olisin niin mielellään tahtonut nähdä hänet,
+vaikka vaan pikimmältä. Ja sanokaat hänelle, että, ennenkuin hän menee
+naimisiin poikani kanssa, minä tulen ja teen asuntonne niin ihanaksi
+teille, jos sallitte minun!"
+
+Minä vakuutin, ettei kukaan muu saisi koskea siihen; ja tämä teki
+Peggotyn niin iloiseksi, että hän lähtiessään oli varsin hyvällä
+tuulella.
+
+Koko päivän vaivasin itseäni Commons'issa niin paljon, kuin
+mahdollista, kaikenlaisilla tuumilla, ja menin määrättyyn aikaan
+illalla Mr. Mills'in kadulle. Mr. Mills, joka oli koko kauhea nukkumaan
+jälkeen päivällisen, ei ollut vielä lähtenyt ulos eikä ollut mitään
+linnunhäkkiä keski-akkunassa. Hän odotutti minua niin kauan, että minä
+hartaasti toivoin, että klubi sakoittaisi hänet myöhästymisestä.
+Viimein hän tuli ulos, ja silloin minä näin oman Dorani ripustavan ylös
+linnunhäkin, kurkistelevan balkongille, etsiäksensä minua, ja juoksevan
+sisään taas, kun hän näki minun olevan siellä, samalla kuin Jip jäi
+jälelle ja hävyttömästi haukkui julman isoa teurastajan koiraa, joka
+oli kadulla ja olisi voinut nielaista sen, niinkuin pillerin.
+
+Dora tuli minua vastaan vierashuoneen ovessa; ja Jip syöksi ulos ja
+tupertui omaan murinaansa, epäilemättä luullen, että minä olin rosvo;
+ja sen jälkeen menimme kaikki kolme sisään niin onnellisina ja
+rakastavaisina, kuin mahdollista. Minä tuotin ennen pitkää surua
+iloomme -- ei sen vuoksi, että aioin tehdä sitä, vaan sen vuoksi, että
+asiani oli täyttänyt kaikki ajatukseni -- kun ilman vähintäkään
+valmistusta kysyin Doralta, voiko hän rakastaa kerjäläistä?
+
+Sievä, pikkuinen, hämmästynyt Dora! Muuta ei tämän sanan johdosta
+tullut hänen mieleensä, kuin keltaiset kasvot ja yölakki taikka pari
+kainalo-sauvoja taikka puujalka taikka koira, karaffin-tarjotin suussa,
+taikka jotakin sellaista; ja hän tuijotti minuun mitä hupaisimmalla
+kummastuksella.
+
+"Kuinka saatat kysyä minulta niin hullunkurisia!" sanoi Dora vähän
+närkästyneenä. "Rakastaa kerjäläistä!"
+
+"Dora, oma kultani!" lausuin minä. "_Minä_ olen kerjäläinen!"
+
+"Kuinka saatat olla niin typerä", vastasi Dora, vähän napaisten
+kättäni, "että istut tässä ja lasket semmoisia juttuja? Minä panen
+Jip'in puremaan sinua!"
+
+Hänen lapsellinen käytöksensä oli minusta mitä suloisin käytös
+mailmassa, mutta nyt oli tarpeellista puhua selvästi, ja minä toistin
+juhlallisesti:
+
+"Dora, oma henkeni, minä olen sinun häviöön joutunut David'isi!"
+
+"Minä sanon, että panen Jip'in puremaan sinua!" lausui Dora,
+kiharoitansa pudistaen, "jos yhä olet niin naurettava".
+
+Mutta minä näytin niin totiselta, että Dora herkesi kiharoitansa
+pudistamasta, pani vapisevan pikku kätensä olkapäälleni ja näytti
+ensiksi pelästyneeltä ja tuskastuneelta, mutta alkoi sitten itkeä. Tämä
+oli kauheata. Minä lankesin polvilleni sohvan eteen, hyväilin häntä ja
+rukoilin, ettei hän musertaisi sydäntäni; mutta isoon aikaan pikku Dora
+parka ei tehnyt muuta, kuin huusi: voi minua! voi minua! Oi, hän oli
+niin pelästynyt! Missä Julia Mills oli! Oi! Minun tuli viedä hänet
+Julia Mills'in luo ja olla hyvä ja mennä pois, siksi kuin itse olin
+melkein mieleltä mennyt.
+
+Viimein minä, tuskissani paljon rukoiltuani ja vakuutettuani, sain
+Doran katsomaan itseeni kauhistuneella muodolla, jota vähitellen
+lievitin, siksi kuin se kävi lempeäksi ja hänen hieno, sievä poskensa
+taas nojausi minun poskeani vastaan. Silloin minä kiersin käsivarteni
+hänen ympärillensä ja kerroin hänelle, kuinka hellästi, ylen hellästi
+rakastin häntä; kuinka katsoin oikeaksi esitellä, että hän olisi vapaa
+lupauksestaan, koska minä nyt olin köyhä; kuinka en kuitenkaan voinut
+kestää hänen katoansa taikka tointua siitä; kuinka en pelännyt
+köyhyyttä, jos ei hän pelännyt, sillä hän terästi käsivarttani ja
+innostutti sydäntäni; kuinka jo työskentelin semmoisella rohkeudella,
+jota ei kukaan, paitsi rakastaja, tuntenut; kuinka olin ruvennut
+olemaan käytöllinen ja ajattelemaan tulevaisuutta; kuinka rehellisesti
+ansaittu leivänkannikka maistui makeammalta, kuin peritty ateria;
+ja paljon muuta senlaatuista, jota lausuin niin hehkuvalla
+kaunopuheliaisuudella, että se kummastutti itseänikin, vaikka olin
+ajatellut asiaa yöt päivät siitä saakka, kuin tätini oli kummastuttanut
+minua.
+
+"Onko sydämesi vielä minun, rakas Dora?" sanoin minä ihastuneena, sillä
+siitä, että hän painui puoleeni, tiesin, että se oli.
+
+"Voi, on!" huudahti Dora. "Voi, on; se on kokonaan sinun. Mutta älä ole
+julma!"
+
+_Minä_ julma! Doralle!
+
+"Älä puhu köyhyydestä ja kovasta työstä!" sanoi Dora vielä enemmän
+lähestyen minua. "Voi, älä, älä!"
+
+"Kallis sydänkäpyni", lausuin minä, "rehellisesti ansaittu
+leivänkannikka --".
+
+"Niin kyllä; mutta minä en tahdo kuulla mitään enää leivänkannikoista!"
+arveli Dora. "Ja Jip'in täytyy saada lammaskotlettinsa joka päivä kello
+kaksitoista, muutoin se kuolee!"
+
+Hänen lapsellinen, viehättävä käytöksensä lumosi minut. Minä
+selitin lempeästi Doralle, että Jip saisi lammaskotlettinsa yhtä
+säännöllisesti, kuin ennen. Minä kuvasin yksinkertaista kotiamme, jonka
+oma työni oli tekevä itsenäiseksi -- ja piirsin hänen eteensä sen
+vähäisen huoneuksen, jonka olin nähnyt Highgate'ssa ja jossa tätini oli
+asuva kammiossansa ylikerroksessa.
+
+"Olenko nytkin julma, Dora?" kysyin minä hellästi.
+
+"Voi, ei, ei!" huudahti Dora. "Mutta minä toivon, että tätisi enimmiten
+pysyy omassa huoneessansa! Ja minä toivon, ettei hän ole mikään toruva,
+vanha tonttu!"
+
+Jos minun olisi ollut mahdollinen rakastaa Doraa enemmän, kuin ennen,
+olen varma, että nyt rakastin. Mutta minä havaitsin, että hän oli
+hiukan taipumaton. Se jähdytti vasta syntynyttä intoani, kun näin, että
+oli niin vaikea vuodattaa tätä intoa häneen. Minä koetin uudestaan. Kun
+hän jälleen oli entisellään ja kiverteli sylissään makaavan Jip'in
+korvia, kävin vakavaksi ja lausuin:
+
+"Dorani! Saanko sanoa sinulle jotakin?"
+
+"Voi, mutta älä ole käytöllinen!" vastasi Dora hyväillen. "Sillä se
+peloittaa minua niin kovasti!"
+
+"Suloinen sydämeni!" vastasin minä; "ei näissä ole mitään huolettavaa.
+Minä soisin, että katsoisit asiaa aivan toiselta kannalta. Minä soisin,
+että se terästäisi ja innostuttaisi sinua, Dora!"
+
+"Voi, se on niin kauheata!" huudahti Dora.
+
+"Ei, armaani. Kestäväisyys ja lujaluontoisuus tekevät, että kykenemme
+kantamaan paljon pahempia asioita".
+
+"Mutta minussa ei ole mitään lujuutta ensinkään", lausui Dora,
+kiharoitansa pudistaen. "Onko minussa, Jip? Kas niin, suutele Jip'iä ja
+ole kiltti!"
+
+Minun oli mahdoton olla Jip'iä suutelematta, kun hän nosti sitä
+ylöspäin minua kohden tätä tarkoitusta varten, sovittaen omaa heleätä,
+ruusuista suutansa suutelon asentoon, samalla kuin hän johdatti minun
+tointani, joka oli tehtävä niin, että täsmälleen kosketin kuonon
+keskipalkkaa. Minä tein, niinkuin hän käski -- palkiten itseäni
+jälestäpäin kuuliaisuudestani -- ja niin hän tenhosi minut pois
+vakavammasta mieli-alastani, en tiedä kuinka pitkäksi ajaksi.
+
+"Mutta, rakas Dora!" lausuin minä vihdoin, jälleen palaten siihen;
+"minä aioin sanoa jotakin".
+
+Itse prerogativi-oikeuston tuomarikin olisi rakastunut Doraan, jos hän
+olisi nähnyt, kuinka tämä pani pikkuiset kätensä ristiin ja nosti niitä
+ylöspäin, pyytäen ja rukoillen, etten taas rupeisi julmaksi.
+
+"Sitä en suinkaan aio, lemmittyni!" vakuutin hänelle. "Mutta, Dora,
+silmäteräni, jos joskus tahtoisit ajatella -- ei epätoivossa; kaukana
+siitä -- mutta jos joskus tahtoisit ajatella -- ainoastaan
+rohkaistaksesi itseäsi -- että olet kihlattu köyhälle miehelle --".
+
+"Älä, älä!" huudahti Dora. "Se on niin kauheata!"
+
+"Ei ollenkaan, Dora kultani!" sanoin minä iloisesti. "Jos joskus
+ajattelisit tätä ja silloin tällöin loisit silmäsi isäsi talouteen ja
+koettaisit vähän harjaantua -- esimerkiksi kirjanpitoon --".
+
+Pikku Dora raukka vastaan-otti tämän ehdoituksen jollakin puoleksi
+huokauksen- ja puoleksi huudontapaisella äänellä.
+
+"-- hyödyttäisi se meitä jälestäpäin", jatkoin minä. "Ja jos tahtoisit
+luvata minulle, että luet pikkuista -- pikkuista kokkikirjaa, jonka
+aion lähettää sinulle, olisi se mainion hyvä meille molemmille. Sillä
+elämämme tie, Dorani", sanoin minä aineestani kiihtyen, "on nyt kivinen
+ja karkea, ja meistä itse riippuu sen tasoittaminen. Meidän täytyy
+taistellen pyrkiä eteenpäin. Meidän täytyy olla urhoollisia. Esteitä
+on, jotka kohtaavat meitä, mutta meidän täytyy kohdata ja kukistaa ne!"
+
+Minä puhuin hyvin nopeasti, käsi kokoon puristettuna ja kasvot aivan
+hehkuvina, mutta oli ihan tarpeetonta jatkaa. Minä olin puhunut
+kylläksi. Kaikki oli taas hullusti. Oi, hän oli pelästynyt! Missä Julia
+Mills oli! Oi, minun tuli viedä hänet Julia Mills'in luo ja olla hyvä
+ja mennä pois! Niin että minä, lyhyeltä puhuen, nyt olin kokonaan
+suunniltani ja riehuin sinne tänne vierashuoneessa.
+
+Tällä kertaa luulin, että olin tappanut hänet. Minä parskutin vettä
+hänen kasvoillensa. Minä lankesin polvilleni. Minä revin hiuksiani.
+Minä julistin itseni luonnottomaksi hirviöksi ja säälittömäksi pedoksi.
+Minä rukoilin häneltä anteeksi. Minä pyysin häntä avaamaan silmiänsä.
+Minä myljäsin Miss Mills'in ompelurasian, hajuveden-pulloa tavatakseni,
+sieppasin sen sijasta tuskissani elfen-luisen neulakotelon ja kaasin
+kaikki neulat Doran ylitse. Minä pudistin nyrkkiä Jip'ille, joka oli
+yhtä raivosa, kuin minä itse. Minä tein kaikki hurjat mielettömyyden
+työt, joita ikinä voi tehdä, ja olin aikaa kadottanut järkeni, kun Miss
+Mills astui sisään.
+
+"Kuka tämän on tehnyt!" huudahti Miss Mills, juosten ystävänsä avuksi.
+
+Minä vastasin: "_minä_, Miss Mills! _Minä_ sen olen tehnyt! Katsokaat
+surmaajaa!" -- taikka jotakin semmoista -- ja kätkin kasvoni sohvan
+tyynyyn.
+
+Ensiksi Miss Mills luuli, että olimme riitaantuneet ja lähestyimme
+Saharan erämaata, mutta huomasi pian, kuinka asian laita oli, sillä,
+häntä syleillen, alkoi rakas, säälivä pikku Dorani huudahdella, että
+minä olin "köyhä työmies", käski minun sitten itkien luoksensa, syleili
+minua ja kysyi, sallisinko, että hän antoi kaikki rahansa minulle,
+jonka jälkeen hän lankesi Miss Mills'in kaulaan, nyyhkien, niinkuin
+hänen hellä sydämensä olisi ollut pakahtumallaan.
+
+Miss Mills näytti oikein syntyneen siunaukseksi meille. Hän tiedusteli
+muutamilla sanoilla minulta, mitä oli tapahtunut, lohdutti Doraa ja sai
+hänet vähitellen uskomaan, etten minä ollut mikään työmies -- siitä
+tavasta, jolla olin asiaa esitellyt, päätti Dora, että minä olin
+merimies, joka päiväkaudet viippuen lykkäsin kärryjä ylös ja alas
+plankkua myöden -- ja tällä tapaa sovitti meidät. Kun olimme kokonaan
+tyyntyneet, ja Dora oli mennyt ylikerrokseen vähän hautomaan silmiänsä
+ruusuvedellä, soitti Miss Mills sisään teetä. Tällä välin vakuutin minä
+Miss Mills'ille, että hän ijäti oli minun ystäväni, ja että minun
+sydämeni täytyi laata sykkimästä, ennenkuin unhotin hänen osan-ottonsa.
+
+Tuosta minä selitin Miss Mills'ille, mitä niin vähällä menestyksellä
+olin koettanut selittää Doralle. Miss Mills vastasi yleisillä
+lauseilla, että tyytyväisyyden maja oli parempi, kuin kylmän komeuden
+palatsi, ja että missä rakkaus oli, siinä oli kaikki.
+
+Minä sanoin Miss Mills'ille, että tämä oli aivan totta, ja kuka sen
+paremmin tiesi, kuin minä, joka rakastin Doraa semmoisella rakkaudella,
+jota ei kukaan kuolevainen tähän saakka ollut koettanut. Mutta kun Miss
+Mills alakuloisesti huomautti, että todella olisi hyvä muutamille
+sydämille, jos niin laita olisi, lisäsin, että pyysin saada supistaa
+väitöstäni miespuolisiin kuolevaisiin.
+
+Minä kehoitin sitten Miss Mills'iä sanomaan, oliko vai ei, hänen
+mielestänsä, mitään käytöllistä ansiota siinä ehdoituksessa, jonka minä
+niin kiivaasti olin tehnyt kirjanpidosta, taloudesta ja kokkikirjasta?
+
+Vähän mietittyään vastasi Miss Mills näin:
+
+"Mr. Copperfield, minä aion olla suora teitä kohtaan. Sielun vaivat ja
+koetukset täyttävät muutamissa luonnoissa vuosien sijan, ja minä aion
+olla yhtä suora teitä kohtaan, kuin jos olisin luostarin abedissa. Ei.
+Ehdoitus ei ole sovelias Doralle. Rakas Doramme on luonnon lempilapsia.
+Hänen koko olentonsa on valoa, ilmaa ja iloa. Minä olen valmis
+tunnustamaan, että, jos sitä voisi tehdä, se olisi hyvä, mutta --".
+
+Ja Miss Mills pudisti päätänsä.
+
+Tämän viimeisen Miss Mills'in myönnytyksen johdosta rohkaisin mieltäni
+ja kysyin häneltä, tahtoiko hän, jos hänellä olisi jotakin tilaisuutta
+johdattaa Doran huomiota tämmöisiin totisen elämän valmistuksiin, Doran
+tähden käyttää sitä? Miss Mills vastasi suostuvaisesti, jopa niin
+alttiisti, että minä lisäksi kysyin häneltä, tahtoiko hän ottaa
+tuota kokkikirjaa huostaansa sekä, jos hän joskus saisi Doran
+vastaan-ottamaan sitä, häntä peloittamatta, tehdä minulle tämän suuren
+hyvän työn. Miss Mills vastaan-otti tämänkin toimen, mutta hän ei
+toivonut suuria siitä.
+
+Ja Dora palasi, näyttäen niin armaalta pikku olennolta, että todella
+epäilin, sopiko vaivata häntä milläkään niin jokapäiväisellä asialla.
+Ja hän osoitti rakkauttansa minua kohtaan niin paljon ja oli niin
+viehättävä (erittäin, kun hän pani Jip'in seisomaan takajaloillaan
+paahdettua leipää varten ja oli pitävinään sen kuonoa päin kuumaa
+tee-kannua rangaistukseksi, kun se ei ottanut totellaksensa), että
+minä, kun ajattelin, että olin peloittanut ja itkettänyt häntä,
+mielestäni olin niinkuin jonkunlainen hirviö, joka oli joutunut feen
+lehtoon.
+
+Teen jälkeen soitettiin gitarria ja Dora lauloi nuot samat rakkaat,
+vanhat franskalaiset laulut, kuinka oli mahdoton mistäkään syystä
+herjetä tanssimasta, tra-la-ra, trala-ra, siksi kuin pidin itseäni
+paljon suurempana hirviönä, kuin ennen.
+
+Ilomme häirittyi vaan kerran, ja se tapahtui vähän ennenkuin jätin
+hyvästi, kun Miss Mills sattui viittaamaan huomis-aamuun ja minä, paha
+kyllä, ilmoitin, että, koska minun nyt täytyi ponnistaa voimiani, minä
+nousin kello viisi. Luuliko Dora, että minä olin jonkunlainen
+yksityinen yövartia, sitä en saata sanoa, mutta se koski kipeästi
+häneen ja sitten hän ei soittanut eikä laulanut mitään enää.
+
+Se oli vielä hänen mielessänsä, kun sanoin hyvästi hänelle; ja hän
+lausui minulle sievällä, hyväilevällä tavallansa -- niinkuin olisin
+ollut joku nukki, siltä minusta näytti:
+
+"Älä nyt nouse kello viisi, sinä häijy poika. Se on niin julmaa!"
+
+"Lemmittyni", sanoin minä, "minun täytyy tehdä työtä".
+
+"Mutta älä huoli siitä!" vastasi Dora. "Miksi sinä siitä huolisit?"
+
+Oli mahdoton sanoa näille suloisille pikku hämmästyneille kasvoille
+muulla lailla, kuin iloisesti ja leikillisesti, että meidän täytyi
+tehdä työtä, voidaksemme elää.
+
+"Voi! Kuinka naurettavaa!" huudahti Dora.
+
+"Kuinka voimme elää työtä tekemättä, Dora?" arvelin minä.
+
+"Kuinka? Millä lailla hyvänsä!" lausui Dora.
+
+Hän näytti ajattelevan, että hän tällä oli kokonaan ratkaissut asian ja
+antoi minulle semmoisen voittosan, pikkuisen suudelman suoraan
+viattomasta sydämestänsä, että tuskin olisin tahtonut osoittaa hänen
+erehdystänsä, vaikka olisin saanut koko mailman.
+
+Niin! Minä rakastin häntä, ja minä yhä rakastin häntä aivan
+yksinomaisesti, täydellisesti ja kokonaan. Mutta kovasti
+työskennellessäni ja ahkerasti pitäessäni tulikuumina kaikkia rautoja,
+jotka minulla oli ahjossa, istuin välisti iltaisin vastapäätä tätiäni
+ja ajattelin, kuinka sillä kertaa olin peloittanut Doraa, ja kuinka,
+gitarrikotelo kädessä, parhaiten voisin raivata itselleni tietä
+vastusten metsän läpi, siksi kuin rupesin luulemaan, että pääni kävi
+aivan harmaaksi.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+Eräs kumppani-kunta hajoo.
+
+
+Minä en antanut päätökseni parlamentin keskustelujen suhteen jähtyä.
+Se oli yksi niistä raudoista, joita rupesin heti lämmittämään, ja
+yksi niistä raudoista, joita pidin kuumana ja taoin semmoisella
+kestäväisyydellä, jota minun syystä sopii ihmetellä. Minä ostin hyväksi
+katsotun oppikirjan pikakirjoituksen jalossa, salamyhkäisessä taidossa
+(se maksoi minulle kymmenen shillingiä ja kuusi pennyä); ja sukelsin
+semmoiseen hämmennysten mereen, joka muutamien viikkojen perästä saatti
+minut hulluuden partaalle. Ne muutokset, jotka syntyivät pisteistä,
+jotka tiesivät missä sitä, missä tätä; ne kummalliset oikut, joita
+ympyrät osoittivat; ne arvaamattomat seuraukset, jotka lähtivät
+kärpäsjalan kaltaisista merkeistä; ne kauheat vaikutukset, joita joku
+koukero-viiva väärässä paikassa tuotti, ne eivät ainoastaan rasittaneet
+minua, kun olin valveilla, vaan ilmestyivät jälleen edessäni, kun
+nukuin. Kun olin hapuillut tietäni eteenpäin näitten vastusten läpi ja
+olin oppinut aapiston, joka jo itsessään oli kokonainen Egyptin
+temppeli, astui eteeni joukko uusia kauhuja, joita nimitettiin
+mielivaltaisiksi kirjaimiksi; mitä puolettomimpia olentoja minä
+milloinkaan olen nähnyt, jotka esimerkiksi vaativat, että
+hämähäkin-siiman kaltainen saikura merkitsi "toivomusta", ja että
+läkki- ja pännäraketti oli sama kuin "eduton". Kun olin kiinnittänyt
+nämät pahukset muistiini, huomasin, että ne olivat karkoittaneet pois
+kaikki muut siitä, ja kun aloitin uudestaan, unhottuivat ne itse pois;
+kun taas poimin niitä ylös, pudotin muita järjestelmän kappalia;
+lyhyeltä, se oli melkein kuolettavaa.
+
+Se olisikin tappanut minut, jollei Doraa olisi ollut. Hän oli minun
+myrskyn-alaisen haahteni tuki ja ankkuri. Jokainen oppikirjan piirto
+oli oksainen tammi vastusten metsässä, ja minä kaasin niitä toinen
+toisensa perästä semmoisella voimalla, että minun oli kolmen taikka
+neljän kuukauden perästä tilaisuus tehdä yksi koe, kun joku meidän
+korupuhujistamme Commons'issa käytti sanavaltaansa. Unhottanenko
+koskaan, kuinka korupuhuja juoksi luotani, ennenkuin pääsin alkuun, ja
+jätti heikon kynäni hoipertelemaan paperilla, niinkuin se olisi ollut
+jossakin taudin setkessä!
+
+Tämä ei käynyt laatuun; se oli aivan selvää. Minä lensin liian
+korkealle enkä koskaan edistyisi tällä tapaa. Minä pyysin neuvoa
+Traddles'ilta, joka esitteli, että hän lukisi ääneen puheita minulle
+niin pitkäänsä ja semmoisilla satunnaisilla pysäyksillä, jotka
+soveltuivat heikkoudelleni. Hyvin kiitollisena tästä ystävällisestä
+avusta suostuin ehdoitukseen, ja ilta toisensa perästä, melkein
+jok'ikinen ilta, pidimme monta aikaa jonkunlaista yksityistä
+parlamenttia Buckingham Street'illä, kun olin tullut kotiin tohtorin
+tyköä. Minä tahtoisin nähdä semmoista parlamenttia muualla! Tätini ja
+Mr. Dick edustivat hallitusta taikka vastustajakuntaa (kuinka
+kulloinkin sopi) ja Traddles paiskeli Enfield'in Puhujan taikka
+vihkollisen parlamentin-puheitten avulla mitä kummastuttavimpia
+soimauksia heitä vastaan. Seisoen pöydän ääressä, sormi kirjan sivulla,
+paikkaa tietääksensä, ja heiluttaen oikeata kättänsä päänsä yli,
+kiihoitti Traddles, niinkuin Mr. Pitt, Mr. Fox, Mr. Sheridan, Mr.
+Burke, Lord Castlereagh, Viscount Sidmouth taikka Mr. Canning, itseänsä
+mitä tulisimpaan intoon ja syytti mitä myrkyllisimmällä tavalla tätiäni
+ja Mr. Dick'iä kelvottomuudesta ja lahjan-alaisuudesta, sillä välin
+kuin minä istuin vähän matkan päässä, muistoonpanokirjani polvellani,
+ja voimani takaa pyrin hänen jälessään. Ei mikään todellinen
+valtiomies olisi voittanut Traddles'ia ristiriitaisuudessa ja
+välinpitämättömyydessä. Hän puollusti jos jonkunlaista valtiollista
+menetystä saman viikon kuluessa ja veti vaikka mimmoisen lipun
+mimmoiseen mastoon tahansa. Tätini, joka näytti yhtä jäykältä, kuin
+mikä lordkansleri hyvänsä, keskeytti silloin tällöin, kun teksti näytti
+sitä vaativan, sanoilla: "kuulkaat!" taikka "ei!" taikka "oh!"; jonka
+merkin kuullessa Mr. Dick (joka oli täydellinen maakunnan gentlemani)
+lujasti huusi samalla tavalla. Mutta Mr. Dick'iä moitittiin parlamentin
+jäsenenä semmoisista asioista ja tehtiin vastuun-alaiseksi semmoisista
+kauheista seurauksista, että hän välisti rupesi hätääntymään. Minä
+luulen, että hän alkoi pelätä todella tehneensä jotakin, joka tarkoitti
+brittiläisen perustuslain kumoamista ja maan häviötä.
+
+Usein jatkoimme näitä keskusteluita siksi kuin kello osoitti keski-yötä
+ja kynttilät paloivat loppuun. Seuraus niin paljosta hyvästä
+harjoituksesta oli, että minä ennen pitkää rupesin pysymään sangen
+hyvin Traddles'in rinnalla ja olisin ollut oikein riemuissani, jos
+minulla vaan olisi ollut vähintäkään aavistusta, mitä kirjoitukseni
+merkitsivät. Mutta mitä kirjoitetun lukemiseen tulee, olisin yhtä
+hyvin voinut ymmärtää suunnattoman teerasia-joukon kiinalaiset
+päällekirjoitukset taikka nuot kullatut kirjaimet kaikissa suurissa
+punaisissa ja viheriöissä apteeki-pulloissa!
+
+Tässä ei ollut muuta neuvoa kuin palata takaisin ja aloittaa aivan
+uudestaan. Se oli kovin ikävää, mutta minä palasin, vaikka raskaalla
+sydämellä, ja rupesin ahkerasti ja säännöllisesti etanan hitaisuudella
+tarsimaan samaa väsyttävää tietäni, pysähtyen tyystisti kaikilta
+tahoilta tutkimaan jokaista pilkkua matkalla ja vimmatun tavalla
+koettaen kohta nähdessäni tuntea näitä petollisia merkkejä, missä
+hyvänsä kohtasin niitä. Minä olin aina säntillinen byroossa; tohtorin
+luona myöskin; ja minä tein todella työtä, tavallista puheenpartta
+käyttääkseni, niinkuin juhta.
+
+Kun eräänä päivänä tapani mukaan lähdin Commons'iin, näin Mr.
+Spenlow'in erittäin totisena seisovan käytävässä ja puhuvan itseksensä.
+Koska hänen oli tapa valittaa päänkipua -- hän oli luonnosta
+lyhytkaulainen ja minä luulen vakaasti, että hän käytti liiaksi
+tärkkelystä -- kävin ensin levottomaksi, kun ajattelin, ettei hänen
+ollut oikein hyvin laita tässä kohden; mutta hän päästi minut pian
+huolistani.
+
+Hän ei vastannut tavallisella ystävyydellänsä "hyvään huomeneeni", vaan
+katseli minua vieraalla, juhlallisella lailla ja kylmäkiskoisesti käski
+minun seurata itseään erääsen kahvilaan, joka siihen aikaan oli
+vähäisessä St. Paul'in kirkkomaan holvikäytävässä ja josta ovi kävi
+Commons'iin. Minä tottelin jotenkin alakuloisena, ja koko ruumistani
+pisteli ja kuumotti, niinkuin pelkoni olisi puhjennut kukkiin. Kun
+soukan tien vuoksi väistyin hänen edestään, laskeakseni häntä ohitseni,
+huomasin, että hän piti päätänsä pystyssä ylpeällä katsannolla, joka ei
+ennustanut mitään hyvää; ja minua aavisti, että hän oli saanut tietää
+jotakin minun ja lemmityn Dorani keskinäisestä välistä.
+
+Jollen matkalla kahvilaan olisi arvannut tätä, olisin tuskin voinut
+olla asian laitaa huomaamatta, kun seurasin häntä johonkin huoneesen
+ylikerrokseen ja siellä näin Miss Murdstone'n selin nojaavan pöytään,
+jolla oli useita ylös alaisin käännettyjä laseja, sitruuneja pohjalla,
+ja kaksi tuommoista kummallista, pelkkiä syrjiä ja uurteita täynnä
+olevaa laatikkoa, joihin veitsiä ja kahveleita pistettiin, mutta jotka
+ihmiskunnan onneksi nyt ovat vanhan-aikaisia.
+
+Miss Murdstone ojensi minulle kylmät kyntensä ja istui tuossa kovasti
+tylyn-näköisenä. Mr. Spenlow sulki oven, osoitti minulle yhtä tuolia ja
+asettui matolle kaminin eteen seisomaan.
+
+"Tehkäät hyvin ja näyttäkäät Mr. Copperfieldille", lausui Mr. Spenlow,
+"mitä teillä on väskyssänne, Miss Murdstone".
+
+Minä luulen, että se oli tuo vanha teräslukkoinen lapsuuteni väsky,
+joka meni kiinni kuin pihti. Ummistaen huuliansa sopusointuun lukon
+kanssa, avasi Miss Murdstone sen -- avaten suutansa vähän samalla
+kertaa -- ja veti esiin viimeisen kirjeeni Doralle, joka oli täynnä
+hartaan rakkauden lauseita.
+
+"Minä luulen, että tämä on teidän käsi-alaanne, Mr. Copperfield?"
+lausui Mr. Spenlow.
+
+Minua kuumotti kovasti, ja se ääni, jonka kuulin, kun sanoin: "niin on,
+Sir!" oli aivan toisenlainen, kuin minun ääneni.
+
+"Jollen erehdy", sanoi Mr. Spenlow, kun Miss Murdstone väskystänsä otti
+esiin kimpun kirjeitä, joka oli sidottu kiinni mitä sievimmällä,
+sinisellä nauhan-palasella, "ovat nuotkin siis teidän kynästänne
+lähteneet, Mr. Copperfield?"
+
+Minä otin ne häneltä syvän alakuloisuuden tunteella, ja nähden
+semmoisia lauseita kirjeitten alussa, kuin: "0ma, kallis Dorani",
+"Hartaasti rakastettu enkelini", "Ijäti lemmitty" ja samanlaisia,
+punehduin kovasti ja painoin alas pääni.
+
+"Ei, kiitoksia!" vastasi Mr. Spenlow kylmästi, kun minä
+koneentapaisesti tarjosin näitä takaisin hänelle. "Minä en tahdo
+ryöstää niitä teiltä. Miss Murdstone, tehkäät hyvin ja jatkakaat!"
+
+Tuokion miettiväisesti mattoon katsottuaan, puhui tämä lempeä olento
+kuivakiskoisella tekoliikutuksella niinkuin seuraa:
+
+"Minun täytyy myöntää, että kappaleen aikaa olen epäillyt Miss
+Spenlow'ia David Copperfieldin suhteen. Minä katselin Miss Spenlow'ia
+ja David Copperfieldia, kun he ensi kerran kohtasivat toinen toisensa;
+eikä se vaikutus, jonka tämä kohtaus teki minuun, ollut miellyttävä.
+Ihmissydämen huonous on semmoinen --".
+
+"Minä olen kiitollinen teille, Ma'am", keskeytti Mr. Spenlow, "jos
+pysytte teko-asioissa".
+
+Miss Murdstone loi silmänsä maahan, pudisti päätänsä, niinkuin hän
+olisi pannut vastaväitteensä tähän sopimattomaan keskeyttämiseen, ja
+jatkoi sitten synkkämuotoisella arvokkaisuudella:
+
+"Koska minun täytyy pysyä teko-asioissa, esittelen niitä niin
+koristelematta, kuin mahdollista. Tätä ehkä katsotaan mieluisaksi
+menetykseksi. Minä olen jo sanonut, Sir, että jonkun aikaa olen
+epäillyt Miss Spenlow'ia David Copperfieldin suhteen. Minä olen usein
+koettanut löytää jotain ratkaisevaa vahvistusta näihin luuloihin, mutta
+ilman menestyksettä. Minä en ole sen vuoksi maininnut niitä Miss
+Spenlow'in isälle", tätä ankarasti katsellen, "koska tiedän, kuinka
+vähän taipusat semmoisissa asioissa ollaan hyväksymään tunnollista
+velvollisuuksien täyttämistä".
+
+Mr. Spenlow näytti kovasti pelästyvän Miss Murdstone'n käytöksen
+miehen-tapaista vakavuutta ja koetti luovuttaa hänen ankaruuttansa
+vähäisellä, lepyttävällä käden liikunnolla.
+
+"Kun palasin Norwood'iin, veljeni häitten tähden poissa oltuani",
+jatkoi Miss Murdstone välinpitämättömällä äänellä, "ja Miss Spenlow
+palasi, ystävänsä Miss Mills'in luona käytyänsä, oli mielestäni kuin
+Miss Spenlow'in käytös olisi antanut minulle enemmän syytä epäluuloon,
+kuin ennen. Sentähden pidin tarkkaa vaaria Miss Spenlow'ista".
+
+Kallis, hellä, pikku Dora, joka niin vähän aavistit tämän lohikäärmeen
+silmää!
+
+"Minä en kuitenkaan", pitkitti Miss Murdstone, "löytänyt mitään
+todistusta, ennenkuin eilen illalla. Minusta tuntui siltä, kuin Miss
+Spenlow olisi saanut liian paljon kirjeitä ystävältänsä Miss
+Mills'iltä; mutta koska Miss Mills oli hänen ystävänsä hänen isänsä
+täydellisellä suostumuksella", toinen sattuva kolhaus Mr. Spenlow'ille,
+"ei minun tullut siihen ryhtyä. Jollei minun sallita viitata
+ihmissydämen luonnolliseen huonouteen, saanen ainakin -- minun täytyy
+saada -- huomauttaa tästä väärin sijoitetusta luottamuksesta".
+
+Mr. Spenlow sopersi jotakin puollustukseksi ja suostumukseksi.
+
+"Eilen illalla teen jälkeen", jatkoi Miss Murdstone, "näin pikku koiran
+hyppelevän vierashuoneen lattialla, murisevan ja repivän jotakin. Minä
+sanoin Miss Spenlow'ille: 'Dora, mikä se on, joka koiralla on suussaan?
+Se on joku paperi'. Miss Spenlow pisti kohta kätensä hameesensa,
+huudahti ja juoksi koiran luo. Minä astuin väliin ja sanoin: 'rakas
+Dorani, teidän täytyy sallia minun katsoa'".
+
+Voi Jip, pahanpäiväinen pentu, sinä siis tämän surkeuden synnytit!
+
+"Miss Spenlow koetti", lausui Miss Murdstone, "lahjoa minua
+suudelmilla, ompelu-rasioilla ja vähäisillä hempukaluilla -- mutta
+tämän jätän tietysti mainitsematta. Pikku koira pakeni, minun
+lähestyessäni, sohvan alle ja saatiin vaan suurella vastuksella
+ajetuksi pois sieltä hiilihangon avulla. Sieltä karkoitettunakin se yhä
+piti kirjettä suussaan; ja kun minä yritin ottamaan sitä pois ja oli
+suuri vaara, että se purisi minua, kiristi se hampaansa kiinni niin
+lujasti, että saatti nostaa sen paperista ilmaan. Viimein sain
+kuitenkin paperin käsiini. Sen luettuani väitin minä, että Miss
+Spenlow'illa oli monta semmoista kirjettä hallussansa; ja sain
+lopullisesti häneltä sen kimpun, joka nyt on David Copperfieldin
+kädessä".
+
+Tähän hän päätti ja näytti, väskyänsä jälleen lukiten ja suutansa
+ummistaen, semmoiselta, kuin hänet ehkä olisi saanut murtumaan, mutta
+ei koskaan mukaantumaan.
+
+"Te olette varmaan kuulleet, mitä Miss Murdstone on lausunut", sanoi
+Mr. Spenlow, kääntyen minun puoleeni. "Minä tahdon kysyä, Mr.
+Copperfield, onko teillä mitään vastata tähän?"
+
+Se kuva, joka oli edessäni, kuinka tuo sievä pikku sydämeni aarre
+koko yön oli nyyhkinyt ja itkenyt -- kuinka hän oli ollut yksinään,
+peloissaan ja huolissaan -- kuinka hän oli niin surkeasti pyytänyt
+ja rukoillut tätä kivisydämistä naista antamaan itselleen anteeksi
+-- kuinka hän turhaan oli tarjonnut hänelle noita suudelmia,
+ompelu-rasioita ja hempukaluja --- kuinka hän oli kovin suuressa
+tuskassa, ja kaikki minun tähteni -- heikonsi sangen paljon, mitä vähän
+arvokkaisuutta olisin kyennyt osoittamaan. Minä pelkään, että olin
+tuokion aikaa jonkunlaisessa vapisevassa tilassa, vaikka tein
+parastani, sitä salatakseni.
+
+"Minulla ei ole mitään sanomista tähän, Sir", vastasin minä, "paitsi,
+että koko vika on minun. Doran --".
+
+"Miss Spenlow'in, jos suvaitsette", lausui hänen isänsä
+majesteetillisesti.
+
+"-- minä houkuttelin ja suostutin", jatkoin minä, nielaisten tuon
+kylmemmän nimen, "myöntymään tähän salaamiseen, ja minä kadun sitä
+katkerasti".
+
+"Te olette kovasti moitittava, Sir", lausui Mr. Spenlow, kävellen
+edestakaisin kaminin matolla ja kaulahuivinsa ja selkänsä kankeuden
+tähden pannen pontta sanoihinsa koko ruumiillansa eikä päällään. "Te
+olette tehneet salaisen ja sopimattoman teon, Mr. Copperfield. Kun
+lasken gentlemanin huoneeseni, vähät siitä, onko hän yhdeksäntoista,
+yhdeksänkolmatta vai yhdeksänkymmenen vuoden vanha, lasken hänet
+luokseni täydellä luottamuksella. Jos hän väärinkäyttää luottamustani,
+tekee hän kunniattoman työn, Mr. Copperfield".
+
+"Minä ymmärrän sen, Sir, vakuutan teille", vastasin minä. "Mutta minä
+en ole koskaan ennen sitä ajatellut. Suoraan, rehellisesti sanottuna,
+minä en, Mr. Spenlow, ajatellut sitä ennen. Minä rakastan Miss
+Spenlow'ia siinä määrässä --".
+
+"Pah! Joutavia!" sanoi Mr. Spenlow punehtuen. "Älkäät sanoko vasten
+kasvojani, että rakastatte tytärtäni, Mr. Copperfield!"
+
+"Voisinko puollustaa käytöstäni, jollen sitä tekisi, Sir?" vastasin
+minä kaikella nöyryydellä.
+
+"Voitteko puollustaa käytöstänne, jos teette sen, Sir?" kysyi Mr.
+Spenlow, yht'äkkiä pysähtyen kaminin matolla. "Oletteko ajatelleet omaa
+ikäänne ja tyttäreni ikää, Mr. Copperfield? Oletteko ajatelleet, mikä
+asia se on, kun hävitätte sen luottamuksen, jonka pitäisi olla
+tyttäreni ja minun välilläni? Oletteko ajatelleet tyttäreni asemaa
+elämässä, niitä tuumia, joita minä ehkä mietin hänen eduksensa, niitä
+testamentin aikomuksia, joita minulla ehkä on hänen suhteensa? Oletteko
+ajatelleet mitään, Mr. Copperfield?"
+
+"Sangen vähän, Sir, varon minä", vastasin minä, puhuen hänelle sillä
+kunnioituksella ja surulla, jota tunsin; "mutta olkaat hyvä ja uskokaat
+minua, minä olen ajatellut omaa maallista tilaani. Kun selitin sitä
+teille, olimme jo kihloissa --".
+
+"Minä _pyydän_", lausui Mr. Spenlow, enemmän Punch'in näköinen, kuin
+olin ikinä nähnyt hänet, samalla kuin hän toisella kädellä lujasti löi
+toista kättänsä selkään -- jota en edes tuskassani voinut olla
+huomaamatta; "ett'ette puhu minulle kihlauksista, Mr. Copperfield!"
+
+Tuo muutoin liikahtamaton Miss Murdstone naurahti halveksien yhdellä
+lyhyellä tavulla.
+
+"Kun selitin muuttunutta tilaani teille, Sir", rupesin uudestaan,
+pannen toisia sanoja niitten sijaan, jotka olivat niin vastenmieliset
+hänelle, "oli tämä salaaminen, johon, paha kyllä, olen johdattanut Miss
+Spenlow'in, alkanut. Siitä asti, kuin jouduin muuttuneesen tilaani,
+olen jännittänyt jokaista hermoa, olen ponnistanut kaikkia voimiani,
+parantaakseni sitä. Minä olen varma, että voin parantaa sitä aikaa
+myöden. Tahdotteko sallia minulle aikaa -- kuinka pitkän tahansa? Me
+olemme molemmat niin nuoret, Sir --".
+
+"Te olette oikeassa", keskeytti Mr. Spenlow, nyykäyttäen päätänsä
+useita kertoja ja kovasti rypistäen otsaansa, "te olette molemmat hyvin
+nuoret. Pelkkää hulluutta. Tehkäät loppu siitä. Ottakaat pois nämät
+kirjeet ja heittäkäät ne tuleen. Antakaat minulle Miss Spenlow'in
+kirjeet tuleen heitettäväksi; ja vaikka meidän yhteytemme vast'edes
+täytyy, te ymmärrätte, supistua Commons'iin, suostukaamme, ettemme sen
+koommin menneitä mainitse. No niin, Mr. Copperfield, teiltä ei puutu
+järkeä; ja tämä on järjellinen meno".
+
+Ei! Minä en voinut ajatella mitään tämmöistä suostumusta. Minä olin
+kovin pahoillani, mutta tässä oli eräs korkeampi arvostelukanta, kuin
+järki. Rakkaus oli kaikkia maallisia arvostelukantoja korkeampi, ja
+minä rakastin Doraa niinkuin epäjumalaani, ja Dora rakasti minua. Minä
+en juuri sanonut niin; minä lievitin sanojani niin paljon, kuin voin;
+mutta minä viittasin selvästi siihen, ja minä olin luja siinä.
+
+"Hyvä, Mr. Copperfield", lausui Mr. Spenlow, "minun täytyy koettaa,
+mitä valtaa minulla on tyttäreni suhteen".
+
+Selvästi kuvailevalla äänellä, pitkäveteisellä henkäyksellä, joka ei
+ollut huokaus eikä voihkaus, vaan molempien kaltainen, ilmoitti Miss
+Murdstone, että tämä olisi ollut ennen tehtävä.
+
+"Minun täytyy koettaa", arveli Mr. Spenlow, jota tämä apu vahvisti,
+"valtaani tyttäreni suhteen. Ettekö suostu ottamaan näitä kirjeitä, Mr.
+Copperfield?" Sillä minä olin laskenut ne pöydälle.
+
+Ei. Minä sanoin hänelle, että toivoin, ettei hän katsoisi sitä
+vääräksi, mutta minä en voinut millään lailla ottaa niitä Miss
+Murdstone'n kädestä.
+
+"Eikö minunkaan?" kysyi Mr. Spenlow.
+
+Ei, vastasin minä syvimmällä kunnioituksella; ei hänenkään.
+
+"Hyvä!" sanoi Mr. Spenlow.
+
+Tuosta oltiin vaiti, enkä minä tietänyt, tuliko minun mennä vai jäädä.
+Viimein minä verkan astuin ovea kohden, aikoen sanoa, että ehkä
+parhaiten tekisin hänen mieltänsä myöden, jos menisin; jolloin hän,
+kädet takinplakkareissaan, joihin hän töin tuskin sai ne pistetyksi, ja
+semmoisella katsannolla, jota minä ylimalkain sanoisin suoraan
+hurskaaksi, lausui:
+
+"Arvattavasti tiedätte, Mr. Copperfield, etten minä ole maallista
+omaisuutta aivan vailla, ja että tyttäreni on lähin ja kalliin
+sukulaiseni?"
+
+Minä kiirehdin vastaamaan hänelle, että toivoin, ettei se erehdys,
+johon hurjaluontoinen rakkauteni oli houkutellut minua, saattanut häntä
+ajattelemaan minua myöskin rahanhimoiseksi?
+
+"Minä en maininnut asiaa siitä syystä", lausui Mr. Spenlow. "Se
+olisi parempi teille itselle ja meille kaikille, jos _olisitte_
+rahanhimoinen, Mr. Copperfield -- minä tarkoitan, jos olisitte
+älykkäämpi ja vähemmän altis kaikkiin noihin nuoruuden hullutuksiin.
+Ei. Minä sanon vaan toisenlaisessa aikomuksessa, että arvattavasti
+tiedätte, että minulla on omaisuutta testamenteerata lapselleni?"
+
+Minä arvelin, että niin oli laita.
+
+"Ja koska olette nähneet, mitä joka päivä Commons'issa näemme ihmisten
+anteeksi antamattomasta ja huolimattomasta menetyksestä testamenttiensä
+suhteen -- jotka kaikista asioista ovat ne, joissa ehkä kummallisimmat
+todistukset ihmisten epämukaisuudesta tavataan, te tuskin voitte
+ajatella muuta, kuin että minä olen testamenttini säännökset tehnyt?"
+
+Minä notkistin päätäni myönnytykseksi.
+
+"Minä en sallisi", sanoi Mr. Spenlow, jonka hurskaat tunteet ilmeisesti
+enenivät ja joka pitkäänsä pudisti päätänsä, kun hän viippui
+vuorotellen varpaillansa ja kantapäillään, "että joku nuoruuden
+hulluus, niinkuin tämä, vaikuttaisi niihin soveliaisin keinoihin,
+joihin olen ryhtynyt lastani varten. Sillä se on hulluutta. Pelkkää
+mielettömyyttä. Lyhyen ajan perästä se on köykäisempi, kuin höyhen.
+Mutta kenties minä -- kenties minä -- jollei tätä tyhmää tointa
+kokonaan heitetä, jonakin tuskan hetkenä saatettaisiin varjelemaan ja
+suojelemaan häntä niistä seurauksista, jotka lähtisivät järjettömästä
+naimishankkeesta. Minä toivon nyt, Mr. Copperfield, ettette pakoita
+minua avaamaan, edes neljänneksen tunnin ajaksi, tätä suljettua sivua
+elämän kirjassa ja kumoamaan, edes neljänneksen tunnin ajaksi, vakaita
+määräyksiä, joita kauan sitten asetettiin".
+
+Häntä ympäröitsi joku levollisuus, joku tyvenyys, joku hiljaisen
+päivänlaskun ilma, joka suuresti koski minuun. Hän oli niin rauhallinen
+ja tyytyväinen -- hänen asiansa olivat ilmeisesti niin hyvässä kunnossa
+ja niin täydellisessä järjestyksessä -- että hän oli mies, jonka sopi
+tulla liikutetuksi, kun hän ajatteli itseänsä. Minä todella luulen,
+että näin kyynelten puhkeavan hänen silmiinsä niitten tunteitten
+syvyydestä, joita tämä kaikki synnytti.
+
+Mutta mitä minä voin tehdä? Minä en voinut kieltää Doraa ja omaa
+sydäntäni. Kun hän sanoi minulle, että olisi paras, jos viikon aikaa
+miettisin, mitä hän oli lausunut, kuinka voin vastata, etten tahtonut
+miettiä viikon aikaa, mutta kuinka voin toiselta puolelta olla
+tietämättä, ettei mikään viikkojen määrä voinut vaikuttaa semmoiseen
+rakkauteen, kuin minun?
+
+"Tällä välin neuvotelkaat Miss Trotwood'in taikka kenenkä hyvänsä
+kanssa, jolla on joku kokemus elämästä", lausui Mr. Spenlow, molemmin
+käsin korjaten kaulahuiviansa. "Miettikäät viikko aikaa, Mr.
+Copperfield".
+
+Minä mukaannuin ja astuin ulos huoneesta semmoisilla kasvoilla, jotka
+osoittivat niin paljon alakuloista ja toivotonta kestäväisyyttä, kuin
+voin saada niitä osoittamaan. Miss Murdstone'n synkät kulmakarvat
+seurasivat minua oven luo -- minä sanon hänen kulmakarvansa ennemmin,
+kuin hänen silmänsä, koska ne olivat paljon tärkeämmät hänen
+kasvoissaan -- ja hän näytti niin samanlaiselta, kuin hänen oli
+tapa näyttää juuri tähän aikaan aamuisin vierashuoneessamme
+Blunderstone'ssa, että helposti olisin luullut, että jälleen hämmennyin
+läksyissäni ja että se paino, joka rasitti sydäntäni, tuli tuon kauhean
+vanhan aapiskirjan soikeista puupiirroksista, jotka lapsellisen
+mielikuvitukseni mukaan olivat muodoltaan niinkuin silmälasit.
+
+Kun tulin byroosen ja, käsilläni sulkien vanhaa Tiffey'tä ja heitä
+kaikkia näkyvistäni, istuin pulpettini vieressä omassa erityisessä
+nurkassani, ajatellen tätä niin äkkiä tapahtunutta maanjäristystä sekä
+katkerassa mielentilassani kiroten Jip'iä, jouduin semmoiseen tuskaan
+Doran vuoksi, että minua kummastuttaa, etten siepannut hattuani käteeni
+ja mielettömän tavalla rientänyt Norwood'iin. Se ajatus, että he
+peloittaisivat ja itkettäisivät häntä ja etten minä ollut siellä häntä
+lohduttamassa, vaivasi minua niin, että se pakoitti minua kirjoittamaan
+hurjan kirjeen Mr. Spenlow'ille, jossa rukoilin häntä, ettei hän
+rankaisisi Doraa minun kovan onneni tähden. Minä pyysin, että hän
+armahtaisi hänen lempeätä luontoansa -- ettei hän murtaisi hentoa
+kukkaa -- ja puhuttelin häntä, muistaakseni, yleisesti, niinkuin hän
+olisi ollut joku petolintu taikka lohikäärme eikä hänen isänsä. Tämän
+kirjeen panin sinettiin ja laskin sen Mr. Spenlow'in pulpetille,
+ennenkuin hän palasi, ja kun hän tuli sisään, näin minä hänen huoneensa
+puoleksi avatusta ovesta, että hän otti ylös ja luki sen.
+
+Hän ei puhunut siitä koko aamun kuluessa, mutta ennenkuin hän illalla
+lähti pois, käski hän minut sisään ja ilmoitti minulle, ettei minun
+tarvinnut ollenkaan pitää murhetta hänen tyttärensä onnesta. Hän oli
+vakuuttanut tyttärellensä, lausui hän, että kaikki oli vaan joutavaa;
+eikä hänellä ollut tyttärelleen mitään muuta sanomista. Hän luuli
+olevansa hellä isä (niinkuin hän todella oli), ja minun sopi säästää
+huoliani hänen tyttärensä puolesta.
+
+"Jos yhä olette järjetön taikka itsepintainen, Mr. Copperfield",
+muistutti hän, "ehkä pakoitatte minut lähettämään tyttäreni joksikin
+aikaa ulkomaille jälleen; mutta minulla on parempi ajatus teistä. Minä
+toivon, että tulette viisaammaksi jo muutamien päivien perästä. Mitä
+Miss Murdstone'en koskee", sillä minä olin kirjeessäni viitannut
+häneen, "kunnioitan tämän ladyn valppautta ja tunnen itseni
+kiitolliseksi hänelle; mutta minä olen ankarasti käskenyt hänen karttaa
+tätä ainetta. Minä en pyydä mitään muuta, Mr. Copperfield, kuin että se
+unhotetaan. Teidän ei tarvitse tehdä muuta, Mr. Copperfield, kuin
+unhottaa se".
+
+Ei muuta! Siinä kirjeessä, jonka kirjoitin Miss Mills'ille, toistin
+katkerasti tämän lauseen. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta, sanoin
+minä synkällä ivalla, kuin unhottaa Dora. Ei siis mitään muuta, ja
+kuinka helppo tämä oli! Minä pyysin saadakseni tavata Miss Mills'iä
+sinä iltana. Jollei se voinut tapahtua Mr. Mills'in luvalla ja
+suostumuksella, anoin salaista yhtymystä takakyökissä, jossa mankeli
+oli. Minä ilmoitin hänelle, että järkeni horjui valta-istuimellansa ja
+että ainoastaan hän, Miss Mills, voi estää sitä kukistumasta. Minä
+kirjoitin kirjeen alle: "hänen mielimennyt palveliansa"; ja kun luin
+tätä kynäelmääni, ennenkuin lähetin sen, en voinut itseltäni salata,
+että se oli vähän Mr. Micawber'in laatuun.
+
+Kuitenkin panin sen menemään. Illalla lähdin Miss Mills'in kadulle ja
+kävelin edestakaisin, siksi kuin Miss Mills'in neitsyt varkain vei
+minut sisään ja saatti minut piha-tietä takakyökkiin. Minä olen
+jälestäpäin saanut syytä siihen luuloon, ettei mikään mailmassa olisi
+estänyt minua katuovesta sisään menemästä ja vierashuoneesen
+pääsemästä, paitsi Miss Mills'in taipuvaisuus kaikkiin, mitä oli
+romantillista taikka salamyhkäistä.
+
+Takakyökissä raivosin niinkuin tilani vaati. Minä olin, arvatakseni,
+lähtenyt sinne, tehdäkseni itseäni narriksi, ja minä olen varma siitä,
+että se onnistui minulta. Miss Mills oli saanut hätäisen kirjeen
+Doralta, jossa tämä kertoi, että kaikki oli saatu ilmi, ja sanoi: "Oi,
+tee hyvin ja tule luokseni, Julia, tule, tule!" Mutta Miss Mills, joka
+epäili, olisiko hänen läsnä-olonsa korkeille asianomaisille otollinen,
+ei ollut vielä lähtenyt; ja me yövyimme kaikki Saharan erämaahan.
+
+Miss Mills'in varalla oli kummallinen sanantulva, ja hän laski sitä
+mielellään liikkeelle. Vaikka hän yhdisti kyynelensä minun kyyneliini,
+en voinut olla ajattelematta, että meidän surumme tuottivat hänelle
+hirveätä hekumaa. Hän hyväili niitä, sopisi minun sanoa, ja teki niistä
+niin paljon, kuin hän voi. Syvä juopa, arveli hän, oli auennut Doran
+ja minun välilläni, ja ainoastaan rakkaus saatti silloittaa sen
+taivaankaarellansa. Rakkaus sai kärsiä tässä tylyssä mailmassa; niin
+oli aina ollut, niin oli aina oleva. Vähät siitä, muistutti Miss Mills.
+Hämähäkin verkkoihin kiedotut sydämet pakahtuvat viimein, ja silloin
+rakkaus on kostettu.
+
+Tässä ei ollut paljon lohdutusta, mutta Miss Mills ei tahtonut
+kehoittaa petollisiin toiveisin. Hän saatti minut paljon kurjemmaksi,
+kuin ennen olin, mutta minä tunsin (ja sanoinkin sitä hänelle
+syvimmällä kiitollisuudella), että hän oli tosi-ystävä. Me päätimme,
+että hän ensimäiseksi työksensä aamulla menisi Doran luo ja jollakin
+tavalla, katseilla taikka sanoilla, koettaisi vakuuttaa hänelle minun
+rakkauttani ja surkeata tilaani. Me erosimme kokonaan surun vallassa,
+ja minä luulen, että Miss Mills'in nautinto oli täydellinen.
+
+Kotiin tultuani uskoin kaikki tädilleni, ja mistäkään hänen puheestaan
+huolimatta panin epätoivossa maata. Minä nousin epätoivossa ja lähdin
+ulos epätoivossa. Oli lauvantaiaamu, ja minä menin suoraan Commons'iin.
+
+Byroon ovea lähestyessäni näin ihmeekseni, että palvelusmiehemme
+seisoivat ulkopuolella, keskinäisesti puhuen, samalla kuin kymmenkunta
+ohitse meneviä katseli akkuniin, jotka olivat suljetut. Minä joudutin
+askeliani ja, käyden heidän välitsensä, kummastelin heidän katseitansa
+ja menin nopeasti sisään.
+
+Konttoristit olivat siellä, mutta ei kukaan tehnyt mitään. Vanha Tiffey
+istui ensi kerran eläessänsä, luulen minä, jonkun muun tuolilla eikä
+ollut ripustanut ylös hattuansa.
+
+"Se on kauhea onnettomuus, Mr. Copperfield". lausui hän, kun minä
+astuin sisään.
+
+"Mikä on?" huudahdin minä. "Mitä on tapahtunut?"
+
+"Ettekö tiedä?" huusi vanha Tiffey, ja koko muu joukko kerääntyi minun
+ympärilleni.
+
+"En!" vastasin minä, katsellen heitä toinen toisensa perästä.
+
+"Mr. Spenlow", sanoi Tiffey.
+
+"Mitä hänestä?"
+
+"Kuollut!"
+
+Minä luulin, että se oli byroo, joka horjui, enkä minä, kun joku
+konttoristi tarttui minuun. He asettivat minut jollekin tuolille,
+päästivät auki kaulahuivini ja toivat minulle vettä. Minulla ei ole
+mitään käsitystä, veikö tämä mitään aikaa.
+
+"Kuollut?" sanoin minä.
+
+"Hän söi päivällistä eilen kaupungissa ja ajoi Norwood'iin
+faetonillansa yksinään", lausui Tiffey, "lähetettyänsä oman palveliansa
+kotiin postivaunuilla, niinkuin hänen toisinaan oli tapa tehdä,
+tiedättehän --".
+
+"No?"
+
+"Faetoni tuli kotiin ilman häntä. Hevoset pysähtyivät tallin ovelle.
+Palvelia meni ulos lyhdyllä. Ei ketään faetonissa".
+
+"Olivatko hevoset vauhkoontuneet?"
+
+"Ne eivät olleet hiessä", lausui Tiffey, pannen silmälasinsa päähän;
+"ei enemmän hiessä, kuulen ma, kuin ne olisivat olleet, jos olisivat
+menneet Norwood'iin tavallista kulkuansa. Ohjakset olivat katkenneet,
+mutta ne olivat laahanneet pitkin maata. Koko talonväki herätettiin
+heti, ja kolme heistä lähti liikkeelle tietä myöden. He löysivät hänet
+penikulman päästä".
+
+"Enemmän, kuin penikulman päästä, Mr. Tiffey", keskeytti joku nuorempi
+konttoristi.
+
+"Oliko se niin? Minä luulen, että olette oikeassa", lausui Tiffey, --
+"_enemmän_, kuin penikulman päästä -- likeltä kirkkoa -- silmillänsä
+makaamasta puoleksi ajo- ja puoleksi kävelytiellä. Oliko hän jossakin
+taudin kohtauksessa pudonnut vaunuista vai astunut maahan sen vuoksi,
+että hän tunsi itsensä pahoinvoivaksi, ennenkuin tauti kohtasi häntä --
+vai oliko hän edes oikein kuollut silloin, vaikka siitä ei ole mitään
+epäilystä, että hän oli kokonaan tainnoksissa -- sitä ei kukaan näytä
+tietävän. Jos hän hengittikin, ei hän ainakaan puhunut mitään. Lääkärin
+apua hankittiin niin pian, kuin mahdollista, mutta siitä ei ollut
+mitään hyötyä".
+
+Minä en voi kuvailla sitä mielentilaa, johon tämä sanoma saatti minut.
+Kauhistus tästä tapauksesta, joka tuli niin äkkiä ja kohtasi semmoista,
+jonka kanssa minä olin ollut kaikin päin riidassa -- kammottava tyhjyys
+siinä huoneessa, jossa hän oli niin nykyisin oleskellut, jossa hänen
+tuolinsa ja pöytänsä näyttivät odottavan häntä ja hänen eilispäiväinen
+käsi-alansa oli niinkuin aave -- sanomaton mahdottomuus ajatella häntä
+paikasta eronneeksi ja se tunto, joka kerta kuin ovi avattiin, että hän
+astuisi sisään -- joutilas hiljaisuus ja rauha, joka vallitsi byroossa,
+ja se ääretön halu, jolla meidän väki puhui siitä ja muut tulivat ja
+menivät koko päivän, ahdaten itseänsä täyteen tällä aineella -- nämät
+kaikki jokainen helposti ymmärtää. Mitä en voi kuvata, se on se, kuinka
+oman sydämeni sisimmissä sopukoissa olin mustasukkainen itse
+kuolemallekin; kuinka tuntui siltä, kuin sen voima sysäisi minut
+sijaltani Doran ajatuksissa; kuinka minä jollakin nureksivalla tavalla,
+jota en voi sanoiksi saattaa, kadehdin hänen suruansa; kuinka kävin
+levottomaksi, kun ajattelin, että hän itki muitten edessä taikka muut
+lohduttivat häntä; kuinka minulla oli joku kiihkeä halu sulkea pois
+kaikki hänen yhteydestään, paitsi itseni, ja olla kaikki kaikissa
+hänelle tähän perin sopimattomaan aikaan.
+
+Tässä tuskallisessa mieli-alassa -- joka ei liene, toivon minä,
+yksin-omaisesti minun, vaan jota muutkin tuntevat -- lähdin samana
+iltana Norwood'iin; ja kun, ovella tiedusteltuani, sain joltakin
+palvelialta tietää, että Miss Mills oli siellä, pyysin tätini
+adresseeraamaan hänelle yhden kirjeen, jonka minä kirjoitin. Minä
+surkuttelin vilpittömästi Mr. Spenlow'in ennen-aikaista kuolemaa ja
+vuodatin kyyneliä sitä tehdessäni. Jos Dora oli semmoisessa tilassa,
+että hän saatti kuulla sitä, pyysin häntä kertomaan Doralle, että Mr.
+Spenlow oli puhutellut minua suurimmalla ystävyydellä ja arvon-annolla
+ja maininnut Doran nimeä vaan hellyydellä ilman yhtäkään ainoata
+nuhtelevaa sanaa. Minä tiedän, että tein tämän itsekkäisyydestä, että
+nimeni tuotaisiin hänen eteensä, mutta minä koetin uskoa, että siinä
+tein vaan oikeutta Mr. Spenlow'in muistolle. Kenties uskoinkin sitä.
+
+Tätini sai seuraavana päivänä muutamia rivejä vastaukseksi,
+adresseerattuina päältäpäin hänelle, sisältäpäin minulle. Dora oli
+surusta sortunut, ja kun hänen ystävänsä oli kysynyt häneltä, saisiko
+hän lähettää terveisiä häneltä minulle, oli hän vaan huutanut, niinkuin
+hän aina huusi: "voi kallista isääni! voi isä raukkaa!" Mutta hän ei
+ollut sanonut: "ei!" ja sitä minä pidin hyvänä enteenä.
+
+Mr. Jorkins, joka siitä asti, kuin onnettomuus tapahtui, oli ollut
+Norwood'issa, tuli byroosen muutamia päiviä jälestäpäin. Hän ja Tiffey
+neuvottelivat vähän aikaa eri huoneessa, ja sitten Tiffey katsoi ulos
+ovesta ja viittasi minua sisään.
+
+"Mr. Tiffey ja minä, Mr. Copperfield", arveli Mr. Jorkins, "aiomme
+tutkia pulpettia, laatikoita ja muita semmoisia vainajan kätköjä,
+pannaksemme hänen yksityisiä papereitansa sinettiin ja etsiäksemme
+testamenttia. Semmoisesta ei näy mitään jälkiä missään. Kenties teette
+hyvin ja autatte meitä".
+
+Minä olin halannut saada tietää, mimmoisiin oloihin Dorani joutuisi --
+esimerkiksi, kenenkä holhottavaksi ja niin edespäin -- ja tämä johdatti
+vähän sinnepäin. Me rupesimme heti etsimään, Mr. Jorkins avaten
+laatikoita ja pulpetteja, ja me kaikki kolmen vetäen esiin papereita
+niistä. Virkaan koskevat paperit panimme toiselle puolelle ja hänen
+yksityiset paperinsa (joita ei ollut paljon) toiselle. Me olimme kovin
+totiset, ja kun tapasimme jonkun sinetin taikka lyijyspiirtimen taikka
+sormuksen taikka jonkun muun samankaltaisen pikku kapineen, joka
+sattumalta oli tullut sinne ja joka erittäin muistutti hänestä,
+puhuimme hyvin matalalla äänellä.
+
+Me olimme jo lakanneet useita paketteja ja jatkoimme yhä tomussa ja
+rauhassa, kun Mr. Jorkins sanoi meille, käyttäen juuri samoja sanoja
+kumppani vainajansa suhteen, kuin hänen kumppani vainajansa oli
+käyttänyt hänen suhteensa:
+
+"Mr. Spenlow oli sangen vastahakoinen poikkeemaan totutulta tieltä. Te
+tiedätte, mimmoinen hän oli! Minä olen taipuvainen uskomaan, ettei hän
+ole tehnyt mitään testamenttia".
+
+"Oh, minä tiedän, että hän on!" sanoin minä.
+
+He pysähtyivät molemmat ja katselivat minua.
+
+"Juuri sinä päivänä, kuin minä viimein näin hänet", lausuin minä,
+"kertoi hän minulle, että hän oli tehnyt testamenttinsa, ja että hänen
+asiansa olivat kanan sitten järjestetyt".
+
+Mr. Jorkins ja vanha Tiffey pudistivat yhtä haavaa päätänsä.
+
+"Se ei merkitse paljon", sanoi Tiffey.
+
+"Varsin vähän", arveli Mr. Jorkins.
+
+"Te ette suinkaan epäile --", aloitin minä.
+
+"Hyvä Mr. Copperfieldini!" lausui Tiffey, laskien kättänsä minun
+käsivarrelleni ja ummistaen molempia silmiänsä, samalla kuin hän
+pudisti päätänsä: "Jos olisitte olleet Commons'issa niin kauan, kuin
+minä, tietäisitte, ettei löydy mitään asiaa, jossa ihmiset ovat niin
+epämukaiset ja jossa voi luottaa heihin niin vähän".
+
+"No, siunatkoon sieluani, hän teki itse juuri tämän muistutuksen!"
+vastasin minä, väitöksessäni kiinni pysyen.
+
+"Minä sanoisin tätä melkein ratkaisevaksi", muistutti Tiffey. "Minun
+ajatukseni on -- ei löydy mitään testamenttia".
+
+Tämä näytti kummalliselta minusta, mutta havaittiin, ettei löytynyt
+mitään testamenttia. Hän ei ollut edes sen vertaa kuin ajatellut
+tämmöistä, sitä myöden kuin hänen paperinsa todistivat; sillä niissä ei
+ollut vähintäkään viittausta, suunnitelmaa taikka aihelmaa mihinkään
+testamenttiin. Se, mikä melkein yhtä paljon kummastutti minua, oli,
+että hänen asiansa olivat kokonaan epäjärjestyksessä. Oli erittäin
+vaikea, kuulin minä, saada selville, mitä hän oli velkaa taikka mitä
+hän oli maksanut taikka mitä omaisuutta hänellä oli kuollessaan.
+Todennäköiseksi arveltiin, ettei hänellä itselläkään vuosikausiin ollut
+mitään varmaa tietoa näissä asioissa. Vähitellen huomattiin, että hän,
+pyytäessään kaikin puolin kannattaa sitä komeutta ja ylellisyyttä, joka
+silloin kuului hyvään tapaan Commons'issa, oli kuluttanut enemmän, kuin
+virkatulonsa, jotka eivät olleet erittäin isot, ja mitättömiin
+vähentänyt yksityiset varansa, jos ne koskaan olivat olleet suuret,
+joka oli erittäin epäiltävää. Norwood'issa huonekalut myytiin ja talo
+vourattiin pois, ja Tiffey jutteli minulle, varsin vähän ajatellen,
+kuinka suuresti asia koski minuun, että, kun kaikki vainajan velat
+olivat maksetut ja hänen osansa ulkona olevista huonoista ja
+epävarmoista firman saatavista otettiin pois, hän ei antaisi tuhatta
+puntaa kaikesta jälelle jääneestä omaisuudesta.
+
+Tämä tapahtui noin kuusi viikkoa kuoleman kohtauksen jälkeen. Minä olin
+kärsinyt kauheita vaivoja koko ajan ja luulin, että minun täytyi
+menettää itseni, kun Miss Mills lisäksi ilmoitti minulle, että
+sydämestä sortunut pikku Dorani, joka kerta kuin minua mainittiin,
+huudahti vaan: "voi isä raukkaa! voi kallista isää!" Sen ohessa sain
+tietää, ettei hänellä ollut mitään muita sukulaisia, kuin kaksi tätiä,
+Mr. Spenlow'in naimattomia sisaria, jotka asuivat Putney'ssa ja jotka
+eivät olleet moneen vuoteen olleet kuin satunnaisessa yhteydessä
+veljensä kanssa. Ei sen vuoksi, että he koskaan olisivat riidelleet
+(kertoi Miss Mills minulle); vaan sen vuoksi, että, kun heitä
+kutsuttiin Doran ristiäisiin teetä juomaan, vaikka he mielestänsä
+olivat oikeutetut päivällisiin, he olivat kirjallisesti lausuneet
+ajatuksensa, että "oli parempi kaikkien puolten onnelle", että he
+pysyivät poissa. Jonka jälkeen he olivat astuneet omaa tietänsä, ja
+heidän veljensä omaa.
+
+Nämät molemmat ladyt tulivat nyt esiin turvapaikastansa ja esittelivät,
+että Dora muuttaisi asumaan heidän luoksensa Putney'hin. Dora syleili
+heitä molempia ja huudahti itkien: "Voi, niin, tädit! Tehkäät hyvin ja
+ottakaat Julia Mills ja minut ja Jip Putney'hin!" Sinne he lähtivätkin
+pian hautajaisten jälkeen.
+
+Kuinka sain aikaa käydä Putney'ssa, minä en suinkaan tiedä,
+mutta minä keksin tavalla taikka toisella keinoja sangen usein
+liikkua likiseuduilla. Voidaksensa tarkemmin täyttää ystävyyden
+velvollisuuksia, piti Miss Mills päiväkirjaa, ja hän tuli välistä
+tapaamaan minua yhteismaalla ja luki sitä taikka (jos hänellä ei ollut
+aikaa siihen) lainasi sen minulle. Kuinka paljon arvoa panin näihin
+muistelmiin, joista liitän tähän yhden esimerkin!
+
+"Maanantaina. Suloinen D:ni yhä kovasti alakuloinen. Päänkivistystä.
+Johdatin hänen huomionsa J:iin, koska se oli niin hienon sileä. D.
+hyväili J:iä. Muistot näin herätettyinä avasivat surun sulkuportit.
+Tuska laskettiin tulvaamaan. (Ovatko kyynelet sydämen kastepisaroita?
+J. M.)"
+
+"Tiistaina. D. heikko ja hermoton. Ihana vaaleudessansa. (Emmekö huomaa
+tätä myöskin kuusta? J. M.) D., J. M. ja J. kävimme vaunuilla
+ilmailemassa. Akkunasta katsellen ja rajusti lakaisijaa haukkuen sai J.
+hymyn leviämään D:n kasvoille. (Semmoisista vähäpätöisistä renkaista on
+elämän jakso kokoon pantu! J. M.)"
+
+"Keskiviikkona. D. verraten iloinen. Lauloin hänelle Iltakellot,
+mielestäni soveliaat sävelet. Vaikutus ei viihdyttävä, vaan
+päinvastainen. D. sanomattomasti liikutettu. Tavattiin jälestäpäin
+omasta huoneestansa nyyhkimästä. Lausuin värssyjä hänestä itsestä ja
+nuoresta gazellista. Turhaan. Viittasin myöskin Kärsivällisyyteen
+hautapatsaalla. (Kysytään: miksi hautapatsaalla? J. M.)"
+
+"Tuorstaina. D. ilmeisesti vaurastuneena. Hyvänpuolinen yö. Vieno
+ruusun puna taas poskella. Päätin mainita D. C:n nimeä. Lausuin sitä
+varovaisesti, kun olimme ilmailemassa. D. heti surun vallassa. 'Voi,
+rakas, rakas Julia! Oh, minä olen ollut häijy ja tottelematon lapsi!'
+Viihdytin ja hyväilin. Kuvasin ihanteellisesti D. C:ia haudan reunalla.
+D. taas surun vallassa. 'Voi mitä minun tulee tehdä, mitä minun tulee
+tehdä? Oi, vie minut johonkin!' Minä kovasti levotonna. D. tainnoksissa
+ja lasillinen vettä ravintolasta. (Runollinen heimolaisuus: kirjava
+nimitaulu portinpielessä; ihmis-elämä myöskin kirjava. Ah! J. M.)"
+
+"Perjantaina. Tapauksista rikas päivä. Mies ilmestyy kyökissä, sininen
+pussi kädessä ja siinä 'ladyjen korkotettavaksi annetut kengät'. Kokki
+vastaa: 'ei täältä'. Mies väittää vastaan. Kokki menee sisältä
+kysymään, jättäen miehen kahden kesken J:n kanssa. Kun kokki palajaa,
+väittää mies yhä vastaan, mutta lähtee viimein. J:iä kaivataan. D.
+suunniltansa. Ilmoitus lähetetty polisille. Miehen tunnusmerkit: leveä
+nenä ja jalat niinkuin siltapylväät. Etsitään joka haaralta. Ei mitään
+J:iä. D. itkee katkerasti eikä ota lohdutusta. Uudistin viittausta
+nuoreen gazelliin. Soveliasta, mutta hyödytöntä. Iltapuolella käy outo
+poika meillä. Tuodaan vierashuoneesen. Leveä nenä, mutta ei mitään
+siltapylväitä. Sanoo tahtovansa yhden punnan ja tietävänsä erään
+koiran. Ei taivu enempiin selityksiin, vaikka kovasti ahdistetaan. Kun
+D. on tuonut esiin punnan, vie poika kokin vähäiseen majaan, jossa Jip
+seisoo yksinään sidottuna pöydänjalkaan. D. iloitsee. Tanssii J:n
+ympäri, joka syö illallistansa. Tästä onnellisesta muutoksesta
+rohkaistuneena mainitsen ylikerroksessa D. C:ia. D. itkee uudestaan ja
+huutaa surkeasti: 'Voi, älä, älä, älä. On niin häijyä ajatella mitään
+muuta, kuin isä parkaa!' -- syleilee J:iä ja nyyhkyttää itsensä
+nukuksiin. (Eikö D. C:n tule luottaa Ajan leveihin siipiin? J. M.)"
+
+Miss Mills ja hänen päiväkirjansa olivat ainoa lohdutukseni tähän
+aikaan. Kun näin hänet, joka vaan vähäistä ennen oli nähnyt Doran --
+kun vainusin Doran nimen alkukirjaimia hänen myötätunteisilla
+lehdillänsä -- kun mieleni tila hänen kauttansa kävi yhä kurjemmaksi --
+se oli minun ainoa lievitykseni. Minusta tuntui, kuin olisin asunut
+korttilinnassa, joka oli luhistunut kokoon, jättäen ainoastaan Miss
+Mills'in ja minut raunioin joukkoon; kuin joku julma loihtija olisi
+vetänyt tenho-piirinsä sydämeni viattoman jumalattaren ympäri, jonka
+piirin sisäpuolelle minä en pääsisi muulla keinolla, kuin noitten
+samojen lujien siipien avulla, jotka kantavat niin monta ihmistä niin
+moninaisten ylitse!
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+Wickfield ja Heep.
+
+
+Tätini, jota, arvaan minä, pitkällinen alakuloisuuteni rupesi toden
+perästä pelottamaan, oli hartaasti tahtovinaan, että lähtisin Dover'iin
+katsomaan, että kaikki oli hyvällä kannalla hänen talossaan, joka oli
+hyyrätty pois, sekä sopimaan nykyisen asukkaan kanssa voura-ajan
+pidentämisestä. Janet oli muuttanut Mrs. Strong'in palvelukseen,
+jossa näin hänet joka päivä. Dover'ista lähtiessään oli hän ollut
+kahdenvaiheella, tokko hän tekisi sen miespuolten kieltämisen, jossa
+häntä oli kasvatettu, täydelliseksi ja menisi vaimoksi eräälle
+luotsille, vai ei; mutta hän päätti karttaa tätä vaarallista yritystä.
+Ei niin paljon perus-aatteen tähden, luulen minä, kuin sen tähden,
+ettei hän sattunut rakastamaan tätä.
+
+Vaikka minun oli vaikea jättää Miss Mills, olin jotenkin taipuvainen
+tätini tuumaan, koska sen kautta sain viettää muutamia rauhallisia
+hetkiä Agnesin kanssa. Minä pyysin hyvältä tohtorilta lupaa olla poissa
+kolme päivää; ja kun tohtori kehoitti minua levähtämään tämän ajan --
+hän olisi suonut minulle vielä pidemmän ajan, mutta intoni ei sallinut
+sitä -- päätin lähteä.
+
+Mitä Commons'iin tulee, ei minulla ollut mitään syytä olla erittäin
+tarkka velvollisuuksieni suhteen sillä taholla. Totta puhuen rupesivat
+etevämmät proktorit saamaan huononlaisen ajatuksen meistä, ja me
+livuimme nopeasti alas johonkin arveluttavaan asemaan. Toimi oli käynyt
+laimeasti Mr. Jorkins'in johdattaessa ennen Mr. Spenlow'in aikaa; ja
+vaikka uusi, lisäksi tullut veri sekä se komeus, jota Mr. Spenlow
+kannatti, olivat virkistyttäneet sitä, ei se kuitenkaan ollut niin
+lujalle pohjalle perustettu, että se olisi järkkymättä kestänyt
+semmoista kohtausta, kuin sen uutteran johtajan äkillistä poismenoa. Se
+huononi huononemistaan. Vaikka Mr. Jorkins'illa firmassa oli hyvä
+maine, oli hän hidas, kykenemätön mies, jonka arvo ulkopuolella firmaa
+ei ollut semmoinen, josta olisi ollut jotakin tukea. Minä jouduin nyt
+hänen haltuunsa ja kun näin hänen panevan nuuskaansa ja antavan asiain
+mennä menoansa, surin tätini tuhatta puntaa enemmän, kuin koskaan.
+
+Mutta tämä ei ollut pahin seikka. Commons'issa hyöri joukko
+liikavieraita ja syrjäläisiä, jotka, vaikk'eivät itse olleet
+proktoreita, askaroitsivat tavallisissa laki-asioissa ja saivat niitä
+toimitetuksi todellisten proktorein avulla, jotka lainasivat nimensä
+sitä vastaan, että heille annettiin osa ryöstöstä; -- ja tämmöisiä oli
+päälliseksi sangen paljon. Koska meidän firmamme nyt tahtoi työtä
+vaikka mimmoisilla ehdoilla, rupesimme liittoon tämän kunnon joukkion
+kanssa ja heitimme ulos syöttejämme näille liikavieraille ja
+syrjäläisille, että he toisivat työtänsä meille. Naimaluvat ja
+vähäisten testamenttien vahvistamiset, niitä me kaikki halusimme ja
+niistä saimme parhaimman makson, jonka vuoksi niistä myöskin kiihkeästi
+kilpailtiin. Kaappareita ja houkuttelioita asetettiin kaikille
+Commons'in oville ja heidän käskettiin voimiensa mukaan katkaista tie
+kaikilta suruvaatteisin puetuilta ja kaikilta ujomuotoisilta
+gentlemaneilta sekä viekoitella näitä niihin byroisin, joita heidän
+itsekunkin isäntäänsä hallitsivat; ja noita käskyjä noudatettiin niin
+hyvin, että minä itse, ennenkuin olin tunnettu ulkomuodoltani, kaksi
+kertaa sysättiin päävastustajamme huoneesen. Koska näitten onkijain
+ristiriitaiset pyrinnöt oman luontonsa kautta ärsyttivät tunteita,
+joutuivat he itse usein kahakkaan; ja Commons sai senkin häpeän, että
+paras houkutteliamme (joka ennen oli ollut viinikaupassa, ja
+jälestäpäin vannotettu mäkläri) muutamia päiviä kävi silmä
+mustansinisenä. Ei kukaan näistä vakojista pitänyt sitä minään, jos hän
+kohteliaasti auttoi vanhaa, mustiin puettua ladyä ulos vaunuista,
+tappoi jokaisen proktorin, jota tämä kysyi, esitteli isäntäänsä saman
+proktorin lailliseksi jälkeläiseksi ja edustajaksi sekä kantoi tämän
+ladyn (joka välisti oli kovasti säikähtynyt) mainitun isäntänsä
+byroosen. Monta vangittua tuotiin tällä tapaa minun luokseni. Mitä
+naimalupiin tulee, kohosi kilvoitus niin suureksi, että ujo gentlemani,
+joka tahtoi semmoista, ei voinut muuta, kuin antautua ensimäiselle
+houkuttelialle taikka sallia heidän tapella hänestä itsestä ja joutua
+väkevimmän saaliiksi. Tuimimman tappelun aikana istui eräs meidän
+konttoristimme, joka oli tuota ukittajan joukkoa, tavallisesti hattu
+päässä, että hän olisi valmis ryntäämään ulos ja asian-omaisen tuomarin
+edessä vannottamaan jokaista uhria, joka tuotiin sisään. Tätä
+houkuttelemisen tapaa kestää vielä tänä päivänä, luulen minä. Kun
+viimeisen kerran olin Commons'issa, karkasi kohtelias mies valkoisella
+esiliinalla kimppuuni jostakin käytävästä, kuiskasi "naimaluvan" sanan
+korvaani, ja minä sain vaan suurella vastuksella häntä estetyksi
+sivumasta itseäni syliinsä ja kantamasta itseäni jonkun proktorin luo.
+
+Sallikaat minun tämän poikkeuksen perästä jatkaa matkaani Dover'iin.
+
+Tätini talossa havaitsin kaikki olevan hyvässä kunnossa, ja minun oli
+tilaisuus suuresti ilahuttaa häntä, kun kirjoitin hänelle, että hänen
+hyyryläisensä oli perinyt hänen riitansa ja lakkaamatta kävi sotaa
+aaseja vastaan. Kun olin toimittanut vähäisen asiani ja maannut yön
+siellä, lähdin varhain aamulla Canterbury'yn. Nyt oli taas talvi, ja
+vilpas, kylmä, tuulinen päivä ja avara tasanko saattivat toiveeni vähän
+kirkkaammiksi.
+
+Kun tulin Canterbury'yn, kävelin pitkin vanhoja katuja jonkunlaisella
+vakavalla ilolla, joka rauhoitti mieltäni ja tyynnytti sydäntäni.
+Tuossa olivat vanhat nimi-taulut, vanhat kirjoitukset puotien ovissa,
+vanhat palveliat puodeissa. Siitä, kuin olin koulupoikana täällä,
+tuntui niin pitkä aika kuluneen, että minua kummastutti, että paikka
+oli niin vähän muuttunut, siksi kuin tulin ajatelleeksi, kuinka vähän
+itse olin muuttunut. Kumma kyllä, sama levollinen vaikutus, jota aina
+ajattelin Agnes'iin yhdistyneeksi, näytti vallitsevan joka paikassa
+yksin siinä kaupungissakin, jossa hän asui. Kunnian-arvoiset
+tuomiokirkon tornit ja vanhat naakat ja peltovarekset, joitten ilmasta
+kuuluvat äänet tekivät nämät yksinäisemmiksi, kuin täydellinen
+äänettömyys olisi tehnyt; vanhentuneet holviportit, muinoin täytetyt
+kuvapatsailla, jotka aikaa sitten olivat kukistuneet ja tomuksi
+muuttuneet niinkuin ne kunnian-arvoiset pilgrimit, jotka olivat
+katselleet niitä; hiljaiset sopet, joissa vuosisatojen muuri vehreä
+suikerteli pitkin päätyjä ja hajoavia seiniä; vanhanaikuiset
+rakennukset; maaseudun kaltainen kaupungin ympäristö, jossa pellot,
+puutarhat ja kryytimaat vaihtelivat; kaikkialla -- kaikissa -- tunsin
+saman puhtaan ilman, saman rauhallisen, miettivän, lievittävän hengen.
+
+Kun saavuin Mr. Wickfield'in asuntoon, näin siinä vähäisessä huoneessa
+alikerroksessa, jossa Uriah Heep'in ennen oli tapa istua, Mr.
+Micawber'in suurella ahkeruudella juoksuttavan kynäänsä. Hän oli puettu
+lakimiehen tapaisiin, mustiin vaatteisin ja häämötti isona ja kookkaana
+tässä vähäisessä byroossa.
+
+Mr. Micawber kävi erittäin iloiseksi minut nähdessään, mutta oli
+myöskin vähän hämmentynyt. Hän tahtoi heti saattaa minut Uriah'n luo,
+mutta minä kielsin.
+
+"Minä tunnen tämän talon vanhastansa, niinkuin muistatte", lausuin
+minä, "ja osaan kyllä ylikerrokseen. Mitä lakitieteestä pidätte, Mr.
+Micawber?"
+
+"Rakas Copperfieldini", vastasi hän, "semmoiselle miehelle, joka
+on varustettu mielikuvituksen korkeammilla lahjoilla, on
+lakitieteellisissä tutkimuksissa paha vastus niissä monilukuisissa
+erityis-seikoissa, joita ne käsittävät. Ei edes ammatillisessa
+kirjeenvaihdossamme", lausui Mr. Micawber, katsellen muutamia kirjeitä,
+joita hän paraikaa suoritti, "mieli saa kohota mihinkään ylevämpään
+lauselaatuun. Kuitenkin on se jalo harrastus. Jalo harrastus!"
+
+Hän kertoi sitten minulle, että hän oli hyyrännyt Uriah Heep'in vanhan
+asunnon, ja että Mrs. Micawber ihastuksella vastaan-ottaisi minut oman
+kattonsa alla.
+
+"Se on halpa", sanoi Mr. Micawber -- "käyttääkseni ystäväni Heep'in
+mielilausetta, mutta se kenties on astuin komeampaan taloudelliseen
+asemaan".
+
+Minä kysyin häneltä, oliko hänellä tähän saakka ollut syytä olla
+tyytyväinen siihen tapaan, jolla hänen ystävänsä Heep kohteli häntä.
+Hän nousi katsoaksensa, oliko ovi oikein kiinni, ennenkuin hän
+matalammalla äänellä vastasi:
+
+"Rakas Copperfieldini, mies, joka ponnistaa rahallisten vastusten
+taakan alla, on useimpien ihmisten suhteen eduttomassa asemassa. Tämä
+eduton asema ei parane, jos tuo taakka pakoittaa häntä pyytämään
+palkkaansa ennen määrättyä makso-aikaa. Kaikki, mitä minä voin sanoa,
+on, että ystäväni Heep on vastannut anomuksiini, joita minun ei
+tarvitse tarkemmin selittää, semmoisella tavalla, joka on omainen
+lisäämään kunniaa yhtä paljon hänen järjellensä kuin hänen
+sydämellensä".
+
+"Minä en olisi luullut hänen olevan aivan auliin rahoillensa",
+muistutin minä.
+
+"Antakaat anteeksi minulle!" lausui Mr. Micawber, muotoansa teeskellen,
+"minä puhun ystävästäni Heep'istä minun kokemukseni mukaan".
+
+"Minua ilahuttaa, että teidän kokemuksenne on niin hyvä", vastasin
+minä.
+
+"Te olette hyvin ystävällinen, rakas Copperfieldini", sanoi Mr.
+Micawber ja hyräili jotakin nuottia.
+
+"Näettekö Mr. Wickfield'iä usein?" kysyin minä, puheainetta
+muuttaakseni.
+
+"En usein", vastasi Mr. Micawber halveksivaisesti. "Mr. Wickfield on,
+rohkenen sanoa, mies, jolla on sangen oivalliset aikomukset, mutta hän
+on -- lyhyeltä, hän on vanhan-aikainen".
+
+"Minä pelkään, että hänen asiakumppaninsa koettaa saattaa häntä siksi",
+sanoin minä.
+
+"Rakas Copperfieldini!" vastasi Mr. Micawber, levottomasti ruumistansa
+tuolillaan väänneltyään, "sallikaat minun tehdä yksi muistutus! Minä
+olen täällä luottamus-virassa. Minä olen täällä uskotun asemassa.
+Muutamien aineitten keskusteleminen, vaikka itse Mrs. Micawber'in
+kanssa (joka niin kauan on ottanut osaa erinäisiin vaiheisini ja on
+erinomaisen selväjärkinen nainen), on, minun täytyy ajatella niin,
+soveltumaton niihin toimiin, jotka nyt ovat jätetyt minulle. Minä
+rohkenisin sentähden esitellä, että me ystävällisessä keskuudessamme,
+joka, toivoakseni, ei koskaan häirity! -- vedämme viivan. Toisella
+puolen tätä viivaa", lausui Mr. Micawber, byroon linjaalilla osoittaen
+sitä pulpetillansa, "on kaikki, mitä ihmisjärki käsittää vähäisellä
+poikkeuksella; toisella on tämä vähäinen poikkeus, se on: Messrs.
+Wickfield ja Heep'in asiat ynnä kaikki, mitä kuuluu ja koskee niihin.
+Minä toivon, etten loukkaa nuoruuteni kumppania, kun panen tämän
+ehdoituksen hänen kylmemmän ymmärryksensä ratkaistavaksi?"
+
+Vaikka Mr. Micawber'issa näin jonkun levottoman muutoksen, joka vaivasi
+häntä, niinkuin hänen uudet velvollisuutensa olisivat olleet
+sopimattomat hänelle, tunsin, ettei minulla ollut mitään oikeutta
+katsoa itseäni loukatuksi. Kun sanoin sitä hänelle, näytti se
+lievittävän häntä, ja hän pusersi kättäni.
+
+"Minä olen ihastunut, Copperfield", lausui Mr. Micawber, "antakaat
+minun vakuuttaa sitä teille, Miss Wickfield'iin. Hän on sangen etevä
+nuori lady; hänellä on tavattoman viehättävät ominaisuudet, sulot ja
+hyvät avut. Totta tosiaan", sanoi Mr. Micawber, lukemattomia kertoja
+suudellen kättänsä ja kumartaen gentilimmalla ryhdillänsä, "minä
+kunnioitan Miss Wickfield'iä! Hem!"
+
+"Siitä ainakin olen iloinen", arvelin minä.
+
+"Jollette, rakas Copperfieldini, tuona hauskana iltana, jota meidän oli
+onni viettää teidän kanssanne, olisi vakuuttanut meille, että D. oli
+teidän lempikirjaimenne", sanoi Mr. Micawber, "olisin epäilemättä
+luullut A:ta siksi".
+
+Meillä on kaikilla joku kokemus eräästä tunteesta, joka satunnaisesti
+valloittaa meidät, että mitä sanomme ja teemme, on sanottu ja tehty
+ennen jonakin kaukaisena aikana -- että samat kasvot, esineet ja
+asianhaarat ovat ympäröinneet meitä hämäriä ikäkausia sitten -- että
+täydellisesti tiedämme, mitä ensiksi tämän jälkeen sanotaan, niinkuin
+yhtäkkiä muistaisimme sen! Minä en koskaan ollut havainnut tätä
+salamyhkäistä tuntoa voimakkaammin eläessäni, kuin hänen lausuessaan
+näitä sanoja.
+
+Minä sanoin siksi kertaa hyvästi Mr. Micawber'ille, käskien hänen
+viedä parhaita terveisiäni kaikille kotona oleville. Kun jätin hänet
+ja hän jälleen ryhtyi tuoliinsa ja kynäänsä ja sovitti päätänsä
+kaulahuiviinsa, mukavaan kirjoitus-asemaan päästäksensä, huomasin
+selvästi, että siitä, kuin hän oli ruvennut uuteen virkaansa, jotakin
+oli tullut hänen ja minun väliini, joka esti meitä lähestymästä
+toisiamme, niinkuin meidän oli tapa lähestyä, ja kokonaan muutti
+keskuutemme luonteen.
+
+Tuossa omituisessa, vanhassa vierashuoneessa ei ollut ketään, vaikka
+siinä näkyi jälkiä Mrs. Heep'in läsnä-olosta. Minä katsoin siihen
+huoneesen, joka vielä oli Agnesin, ja näin tämän istuvan valkean
+vieressä, vanhan-aikuisen pulpettinsa ääressä, ja kirjoittavan.
+
+Varjoni saatti hänet katsomaan ylös. Mikä ilo, kun sai olla syynä
+tuommoiseen kirkkaasen muutokseen hänen huomiokkaissa kasvoissaan ja
+tulla kunnioitetuksi semmoisella suloisella tervehdyksellä!
+
+"Voi Agnes!" sanoin minä, kun istuimme toinen toisemme vieressä; "minä
+olen kaivannut sinua niin paljon viime aikoina!"
+
+"Todella?" vastasi hän. "Taas! Ja niin pian!"
+
+Minä pudistin päätäni.
+
+"Minä en tiedä, kuinka laita on, Agnes; minä kaipaan mielestäni jotakin
+hengen-avua, joka pitäisi olla minulla. Sinä olit niin tottunut
+ajattelemaan minun puolestani noina onnellisina vanhoina päivinä
+täällä, ja minä käännyin niin luonnollisesti sinuun, neuvoa ja turvaa
+etsiäkseni, että todella luulen, etten ole tuota avua saavuttanut".
+
+"Ja mikä se on?" kysyi Agnes iloisesti.
+
+"Minä en tiedä, miksi sanon sitä", vastasin minä. "Minä luulen, että
+olen vakava ja kestäväinen?"
+
+"Minä olen varma siitä", arveli Agnes.
+
+"Ja kärsivällinen, Agnes?" kysyin vähäisellä epäilyksellä.
+
+"Niin", vastasi Agnes nauraen. "Jotenkin".
+
+"Vaan kuitenkin", lausuin minä, "käyn niin onnettomaksi ja
+kiusaantuneeksi, ja olen niin horjuva ja epäneuvoinen, kun koetan
+lujittaa itseäni, että varmaan tiedän kaipaavani jonkunlaista --
+sanonko sitä siksi? -- luottamusta".
+
+"Sano sitä siksi, jos niin tahdot", arveli Agnes.
+
+"Hyvä!" vastasin minä. "Kuule siis! Sinä tulet London'iin, minä luotan
+sinuun, ja minulla on kohta joku tarkoitus ja elämänsuunta. Ne katoovat
+minulta, minä tulen tänne ja tunnen itseni silmänräpäyksellä
+toisenlaiseksi ihmiseksi. Asianhaarat, jotka vaivaavat minua, eivät ole
+muuttuneet, siitä kuin tulin tähän huoneesen, mutta lyhyellä aikaa
+valloittaa minut joku vaikutus, joka muuttaa minut, voi, kuinka paljon
+paremmaksi! Mikä se on? Missä sinun salaisuutesi on, Agnes?"
+
+Hän oli painanut päänsä alaspäin ja katseli valkeaan.
+
+"Se on se vanha juttu", sanoin minä. "Älä naura, kun sanon, että ennen
+kävi vähissä asioissa aina samalla tapaa, kuin nyt suurissa. Entiset
+huoleni olivat joutavia, ja nykyiset ovat totisia, mutta milloin
+hyvänsä olen lähtenyt pois kasvatus-sisareni luota --".
+
+Agnes katsahti ylös -- kuinka taivaallisilla kasvoilla! -- ja ojensi
+minulle kätensä, jota minä suutelin.
+
+"Joka kerta, jolloin sinä, Agnes, et ole ollut minua neuvomassa ja
+hyväksymässä jossakin hankkeessa, olen mielestäni käynyt epävakaiseksi
+ja joutunut kaikenlaisiin vastuksiin. Kun lopulta olen tullut sinun
+luoksesi (niinkuin aina olen tullut), olen muuttunut levolliseksi ja
+onnelliseksi. Nyt palajan kotiin, niinkuin väsynyt matkustaja, ja
+löydän semmoisen siunatun rauhan!"
+
+Minä tunsin syvästi, mitä sanoin, se koski minuun niin suoraan, että
+ääneni petti minut; minä peitin kasvoni kädelläni ja puhkesin
+kyyneliin. Minä kirjoitan totuuden. Mitä ristiriitaisuutta ja
+epämukaisuutta tahansa minussa oli, niinkuin sitä on meissä niin
+monessa; mikä hyvänsä olisi voinut olla aivan toisenlaista ja paljon
+parempaa; mitä hyvänsä olin tehnyt, jossa itsepäisesti käännyin pois
+oman sydämeni äärestä, sitä en tietänyt. Minä tiesin vaan, että täyttä
+totta tunsin rauhaa ja lepoa Agnesin läheisyydessä. Leppeällä,
+sisarellisella käytöksellänsä, sädehtivillä silmillänsä, hellällä
+äänellänsä ja tuolla suloisella tyvenyydellä, joka oli aikoja sitten
+tehnyt sen asunnon, jossa hän oleskeli, pyhäksi paikaksi minulle,
+toinnutti hän minut pian tästä heikkoudesta ja sai minut kertomaan
+kaikki, mitä oli tapahtunut siitä asti, kuin viimein tapasimme
+toisemme.
+
+"Eikä minulla ole sanaakaan lisätä, Agnes", lausuin minä, kun olin
+päättänyt kertomukseni. "Nyt luotan sinuun".
+
+"Mutta minuun sinä et saa luottaa, Trotwood", vastasi Agnes, iloisesti
+hymyillen. "Sinun täytyy luottaa toiseen".
+
+"Doraanko?" sanoin minä.
+
+"Tietysti".
+
+"No, minä en ole maininnut, Agnes", lausuin vähän hämmentyneenä, "että
+Doraan on jotenkin vaikea -- minä en tahtoisi millään muotoa sanoa
+luottaa, koska hän on itse puhtaus ja totuus -- vaan jotenkin vaikea --
+minä todella tuskin tiedän, mitä sanaa käyttäisin, Agnes. Hän on arka
+pikku olento ja helposti häirittynyt ja peloitettu. Kun vähäistä ennen
+hänen isänsä kuolemaa katsoin velvollisuudekseni mainita hänelle --
+mutta minä kerron sinulle, jos maltat kuunnella, kuinka se oli".
+
+Minä juttelin siis Agnesille, kuinka olin puhunut köyhyydestäni,
+kokkikirjasta, kirjanpidosta ja kaikista muista.
+
+"Voi Trotwood!" nuhteli hän hymyillen. "Juuri sinun vanhaa,
+äkkipikaista käytöstäsi! Olisihan sinun kyllä sopinut vakaasti pyrkiä
+eteenpäin mailmassa eikä kuitenkaan tarvinnut olla niin raju arkaa,
+hellää, kokematonta tyttöä vastaan. Dora raukka!"
+
+Minä en ole koskaan kuullut semmoista suloista, kärsivällistä hyvyyttä
+lausuttavan, kuin se, jota hän osoitti, tätä vastatessaan. Oli niinkuin
+olisin nähnyt hänen ihmetellen ja hellästi syleilevän Doraa sekä sillä
+huolenpidolla, jolla hän puollusti tätä, äänettömästi moittivan minua
+siitä hätäisyydestä, jolla olin säikähyttänyt tätä pikkuista sydäntä.
+Oli niinkuin olisin nähnyt Doran koko lumoavassa luonnollisuudessaan
+hyväilevän Agnesia ja kiittävän häntä sekä miellytellen vetoavan hänen
+puoleensa minua vastaan, mutta kuitenkin rakastavan minua koko
+lapsellisella viattomuudellansa.
+
+Minä tunsin itseni niin kiitolliseksi Agnesille ja ihmettelin häntä
+niin suuresti! Minä näin, ikäänkuin valoisassa tulevaisuudessa, nämät
+kaksi yhdessä, pari soveliaita ystäviä, toinen toistansa kaunistaen!
+
+"Mitä minun siis tulee tehdä, Agnes?" kysyin minä, vähän aikaa valkeaan
+katseltuani. "Mikä olisi oikein tehty?"
+
+"Minä arvaan", lausui Agnes, "että menettelisit kunniallisesti, jos
+kirjoittaisit noille molemmille ladyille. Eikö omasta mielestäsi
+kaikenlaiset salaiset toimet ole sopimattomat?"
+
+"Kyllä. Jos niin on sinun mielestäsi", sanoin minä.
+
+"Varsin vähän pystyn päättämään tämmöisistä asioista", vastasi Agnes
+ujolla epäilyksellä, "mutta minä tunnen varmaan -- lyhyeltä, minä
+tunnen, että, jos peität ja salaat asiaa, se ei ole sinun tapaistasi".
+
+"Ei minun tapaistani sen liika hyvän ajatuksen mukaan, jota sinä,
+Agnes, pelkään minä, pidät minusta", lausuin minä.
+
+"Sinun tapaistasi suoran luonteesi puolesta", vastasi hän; "ja
+sentähden minä kirjoittaisin noille molemmille ladyille. Minä kertoisin
+niin selvästi ja avosydämisesti, kuin mahdollista, kaikki, mitä on
+tapahtunut, ja kysyisin heiltä lupaa saada välisti käydä heidän
+luonansa. Siihen katsoen, että olet nuori ja vasta pyrit johonkin
+asemaan elämässä, luulen, että olisi hyvä, jos sanoisit, että
+mielellään tyydyt niihin ehtoihin, joita he ehkä asettavat sinulle.
+Minä pyytäisin, että he eivät hylkäisi anomustani Doran puoleen
+kääntymättä, vaan keskustelisivat siitä hänen kanssaan, kun katsoivat
+aikaa sopivaksi. Minä en olisi liian kiivas", lausui Agnes lempeästi,
+"enkä vaatisi liian paljon. Minä luottaisin uskollisuuteeni ja
+kestäväisyyteeni -- ja Doraan".
+
+"Mutta jos he taas tällä ilmoituksella peljättäisivät Doran, Agnes",
+sanoin minä. "Ja jos Dora itkisi eikä sanoisi mitään minusta!"
+
+"Lieneekö se luultavaa?" kysyi Agnes samalla suloisella
+huolenpitäväisyydellä kasvoissaan.
+
+"Jumala siunatkoon häntä, hän on arka, kuin lintu", lausuin minä.
+"Olisipa tuo mahdollista. Taikka jos molemmat Miss Spenlow'it
+(tämänlaatuiset vanhanpuoliset ladyt ovat toisinaan hyvin kummallisia)
+eivät olisi semmoisia, joihin sopisi tällä tapaa kääntyä!"
+
+"Minä en luule, Trotwood", vastasi Agnes, nostaen lempeitä silmiänsä
+minun silmiäni kohden, "että minä katsoisin tuota. Olisi kenties
+parempi vaan katsoa, onko oikein tehdä näin; ja, jos on, tehdä".
+
+Minulla ei ollut enää mitään epäilystä tässä asiassa. Huojentuneella
+mielellä, vaikka tyyni tietäen, kuinka ylen tärkeä toimeni oli, pyhitin
+koko iltapuolen tämän kirjeen suunnittelemiseen, jota suurta
+tarkoitusta varten Agnes jätti pulpettinsa minulle. Mutta ensiksi menin
+alikerrokseen kohtaamaan Mr. Wickfield'iä ja Uriah Heep'iä.
+
+Minä tapasin Uriah'n uudessa, muurisavelta haisevassa byroossa, joka
+oli rakennettu ulos puutarhaan päin ja jossa hän keskellä kirjoja ja
+papereita istuessaan näytti erinomaisen ilkeältä. Hän vastaan-otti
+minut tavallisella imarruksellaan ja oli olevinaan, niinkuin hän ei
+olisi Mr. Micawber'ilta kuullut mitään tulostani, jota väitöstä minä
+suorastaan en uskonut. Hän saatti minut Mr. Wickfield'in huoneesen,
+joka oli entisestä kovasti muuttunut -- sieltä oli uuden asiakumppanin
+eduksi viety koko joukko mukavia huonekaluja -- ja seisoi valkean
+edessä, lämmittäen selkäänsä ja hivuttaen leukaansa laihalla
+kädellänsä, sillä välin kuin Mr. Wickfield ja minä tervehdimme
+toisiamme.
+
+"Totta kai jäätte meille, Trotwood, siksi aikaa, kuin olette
+Canterbury'ssä?" sanoi Mr. Wickfield, pikimmältä katsahtaen Uriah'an
+tämän suostumusta varten.
+
+"Onko täällä sijaa minulla?" kysyin minä.
+
+"Minä muutan mielelläni, Master Copperfield -- Mister aioin sanoa,
+mutta tuo toinen tuntuu niin luonnolliselta", lausui Uriah -- "vanhasta
+huoneestanne, jos se olisi hauskaa teille".
+
+"Ei, ei", arveli Mr. Wickfield. "Miksi _teitä_ häirittäisiin? Löytyy
+toinen huone. Löytyy toinen huone".
+
+"Niin, mutta te tiedätte", vastasi Uriah irvistellen, "minua todella
+ilahuttaisi!"
+
+Asiaa ratkaistakseni sanoin, että tahdoin tuota toista huonetta taikka
+ei mitään, ja niin päätettiin, että minä saisin sen. Minä jätin firman
+hyvästi päivällisiksi ja menin jälleen ylikerrokseen.
+
+Minä olin toivonut, etten saisi muuta seuraa, kuin Agnesin. Mutta Mrs.
+Heep oli pyytänyt lupaa saada kutiminensa istua pesän vieressä samassa
+huoneessa sillä nimellä, että se tällä tuulella oli soveliaampi hänen
+luuvalollensa, kuin vieras- taikka päivällishuone. Vaikka olisin ilman
+mitään omantunnon vaivaa juljennut asettaa hänet tuomiokirkon
+korkeimmalle harjalle tuulen armoille, taivuin pakon alle ja tervehdin
+häntä ystävällisesti.
+
+"Minä kiitän teitä nöyrästi, Sir", vastasi Mrs. Heep, kun kysyin hänen
+terveyttänsä, "mutta minä en voi oikein hyvin. Minulla ei ole paljon,
+josta sopii kerskata. Jos saisin nähdä Uriah'ni toimeen-tulon taatuksi
+mailmassa, ei minulla ole mielestäni juuri mitään lisäksi toivottavaa.
+Miltä Ury'ni teistä näyttää, Sir?"
+
+Minusta hän näytti yhtä konnamaiselta, kuin ennen, ja minä vastasin,
+etten huomannut mitään muutosta hänessä.
+
+"Vai ei hän teistä ole muuttunut?" kysyi Mrs. Heep. "Tässä minun täytyy
+nöyrästi pyytää lupaa ajatella toisin. Ettekö näe, että hän on laiha?"
+
+"Ei laihempi, kuin tavallisesti", vastasin minä.
+
+"_Ettekö_ tosiaan!" sanoi Mrs. Heep. "Mutta te ette tarkasta häntä
+äidin silmällä!"
+
+Uriah'n äidin silmä oli paha silmä koko muulle mailmalle, ajattelin
+minä, kun se kohtasi minut, olipa se kuinka hellä hyvänsä Uriah'lle, ja
+minä luulen, että hän ja hänen poikansa rakastivat toisiansa. Se
+siirtyi nyt minusta Agnes'iin.
+
+"Ettekö _te_ näe, että hän riutuu ja hiukenee, Miss Wickfield?" kysyi
+Mrs. Heep.
+
+"En", lausui Agnes, tyvenesti jatkaen työtänsä. "Te olette liiaksi
+huolissanne hänen puolestaan. Hän voi varsin hyvin".
+
+Paha-enteisellä nuhistuksella ryhtyi Mrs. Heep jälleen kutimeensa.
+
+Tästä hän ei hiukkaakaan luopunut eikä jättänyt meitä hetkeksikään.
+Minä olin tullut varhain aamulla, ja meillä oli vielä kolme, neljä
+tuntia päivällisiin, mutta hän istui tuossa, liikuttaen vartaitansa
+yhtä yksitoikkoisesti, kuin tuntilasi hiekkaansa juoksuttaa. Hän istui
+toisella puolella valkeata: minä pulpetin vieressä vastapäätä sitä;
+vähän tuolla puolen minua ja syrjempänä Agnes. Joka kerta kuin minä,
+kirjeeni ääressä miettien, nostin ylös silmäni ja katseeni kohtasi
+Agnes'in ajattelevaiset kasvot sekä minä näin niitten kirkkaina ja
+enkelinkaltaisina hohtavan rohkeutta itselleni, huomasin kohta, että
+paha silmä siirtyi minusta Agnes'iin päin, palasi takaisin minuun ja
+lopulta taas varkain kutimeen. Mitä hän kutoi, sitä en tiedä, kosk'en
+ole perehtynyt siihen taitoon; mutta verkolta se näytti; ja kun hän
+työskenteli kiinalaisten syömäpuikkojen muotoisilla vartaillansa,
+näytti hän valkean valossa häijyn-ilkiseltä noidalta, jota vastapäätä
+istuva, hohtava hyvyys vielä piti kurissa, mutta joka hankki ensi
+tilaisuudessa heittämään verkkoansa. Päivällisillä hän samalla tapaa
+pitkitti vartioimistansa silmiään räpyttämättä. Päivällisten jälkeen
+tuli hänen poikansa vuoro, ja kun Mr. Wickfield, hän ja minä jäimme
+yksikseen, karsasteli hän minua ja luikerrutti ruumistansa, siksi kuin
+tuskin saatin kestää sitä. Vierashuoneessa oli äiti taas kutomassa ja
+vartioimassa. Koko ajan, kuin Agnes lauloi ja soitti, istui äiti pianon
+ääressä. Kerran hän pyysi jotakin erityistä balladia, johon, sanoi hän,
+hänen Ury'nsa (joka haukotellen istui jossakin nojatuolissa) oli kovin
+mieltynyt, ja tuon tuostakin katsahti hän poikaansa ja kertoi
+Agnesille, että Ury oli ihastuksissaan hänen soitostaan. Mutta hän
+puhui tuskin koskaan -- minä epäilen, josko kertaakaan -- poikaansa
+jollakin tavalla mainitsematta. Minä näin selvästi, että tämä oli se
+tehtävä, joka oli hänelle annettu.
+
+Tätä kesti maata-panon aikaan saakka. Kun olin nähnyt äidin ja pojan,
+niinkuin kaksi isoa yö-lepakkoa, liehuvan koko asunnon ympäri ja
+pimittävän sitä rumalla ruumiillansa, kävin niin alakuloiseksi, että
+olisin mieluisammin jäänyt alikerrokseen, kutimista ja kaikista
+huolimatta, kuin mennyt levolle. Minä en saanut paljon mitään unta.
+Seuraavana päivänä alkoi kutominen ja vartioiminen taas ja sitä kesti
+koko päivän.
+
+Minulla ei ollut mitään tilaisuutta puhua Agnesin kanssa edes kymmentä
+minutia. Minä tuskin sain hänelle kirjettäni näytetyksi. Minä esittelin
+hänelle, että hän tulisi kävelemään kanssani, mutta kun Mrs. Heep
+useita kertoja valitti, että hän voi huonommin, jäi Agnes armeliaisesti
+hänen luoksensa pitämään hänelle seuraa. Kun rupesi hämärtämään, lähdin
+ulos yksinään, miettien, mitä minun piti tehdä ja olinko oikeutettu
+kauemmin Agnesilta salaamaan, mitä Uriah Heep London'issa oli kertonut
+minulle; sillä tämä rupesi taas kovasti huolettamaan minua.
+
+Minä en ollut vielä astunut niin pitkälle, että olisin ehtinyt
+ulkopuolelle kaupunkia Ramsgate'n tiellä, jossa löytyi hyvä polku, kun
+joku pimeässä takaapäin huusi minua. Hoikan ruumiin ja kapean
+päällystakin suhteen oli mahdoton erehtyä. Minä pysähdyin ja Uriah Heep
+saavutti minut.
+
+"No?" sanoin minä.
+
+"Kuinka nopeasti te astutte!" lausui hän. "Minulla on sangen pitkät
+jalat, mutta te annoitte niille täyden työn".
+
+"Mihin olette menossa?" kysyin minä.
+
+"Minä aion seurata teitä, Master Copperfield, jos suotte minulle huvin
+kävellä vanhan tuttavan kanssa". Hän lausui tätä jonkunlaisella
+ruumiinsa rytkytyksellä, jota sopi katsoa joko anovaksi taikka
+pilkkaavaksi, ja alkoi astua rinnallani.
+
+"Uriah!" sanoin minä niin kohteliaasti, kuin voin, vähän vaiti-olon
+perästä.
+
+"Master Copperfield!" vastasi Uriah.
+
+"Totta puhuakseni (te ette saa paheksia sitä) lähdin ulos kävelemään
+yksinään, koska minulla on ollut niin paljon seuraa".
+
+Hän katseli minua sivultapäin ja sanoi inhottavimmalla irvillänsä: "te
+tarkoitatte äitiäni?"
+
+"Niin tarkoitan", arvelin minä.
+
+"Ah! Mutta te tiedätte, että me olemme niin halpoja", vastasi hän. "Ja
+koska me tiedämme oman halpuutemme, täytyy meidän todella pitää huolta,
+etteivät ne, jotka eivät ole halpoja, sysää meitä syrjälle. Rakkaudessa
+ovat kaikki sotakeinot luvallisia, Sir".
+
+Hän nosti isot kätensä, että ne koskivat hänen leukaansa, hieroi niitä
+hiljalleen toisiinsa ja nauroi leppeästi, näyttäen niin häijyltä
+babianilta, kuin mikään inhimillinen olento voi näyttää.
+
+"Te olette, näettekö, Master Copperfield", lausui hän, yhä hyväillen
+itseänsä samalla ilkeällä tavalla ja pudistaen päätänsä minulle, "te
+olette kovin vaarallinen kilpakosija. Niin olette aina olleet, sen
+tiedätte".
+
+"Minunko tähteni Miss Wickfield'iä vartioitsette ja teette, ettei hänen
+kotinsa ole mikään koti?" kysyin minä.
+
+"Oh! Master Copperfield! Nuot ovat kovin ankaria sanoja", vastasi hän.
+
+"Pukekaat ajatukseni mihin sanoihin tahdotte", arvelin minä. "Te
+tiedätte, mikä se on, Uriah, yhtä hyvin, kuin minä".
+
+"Voi, ei! Teidän täytyy itse pukea se sanoihin", lausui hän. "Oi,
+todella! Minä en saata sitä tehdä".
+
+"Luuletteko", sanoin minä, Agnesin tähden pakoittaen itseäni hyvin
+maltilliseksi ja tyveneksi häntä kohtaan, "että minä pidän Miss
+Wickfield'iä minäkään muuna, kuin varsin kalliina sisarena?"
+
+"Hyvä, Master Copperfield", vastasi hän, "te havaitsette, etten ole
+velvollinen vastaamaan tähän kysymykseen. Te ette ehkä pidä,
+tiedättehän. Mutta te, näettekö, ehkä pidättekin!"
+
+Minä en ole koskaan nähnyt mitään semmoista, kuin hänen kasvojensa ja
+varjottomien silmiensä alhaisen viekkauden, noitten silmien, joissa ei
+ollut ripsen haamuakaan.
+
+"No siis!" sanoin minä. "Miss Wickfield'in tähden --".
+
+"Minun Agnesini tähden!" huudahti hän jollakin vavahtelevalla, jyrkällä
+ruumiinsa vääntelyllä. "Tahtoisitteko olla niin hyvä ja nimittää häntä
+Agnesiksi, Master Copperfield!"
+
+"Agnes Wickfield'in tähden -- Jumala siunatkoon häntä!"
+
+"Kiitoksia tästä siunauksesta, Master Copperfield", keskeytti hän.
+
+"Minä kerron teille, mitä olisin, asiain toisin ollen, yhtä pian
+kertonut -- Jack Ketch'ille". [S.o. pyövelille.]
+
+"Kenelle, Sir?" sanoi Uriah, kaulaansa kurottaen ja pitäen kättänsä
+korvan takana.
+
+"Pyövelille", vastasin minä. "Sille, joka kaikkein vähimmin olisi
+tullut mieleeni" -- vaikka hänen omat kasvonsa olivat aivan itsealtansa
+synnyttäneet tämän viittauksen. "Minä olen kihloissa toisen nuoren
+ladyn kanssa. Minä toivon, että tämä tyydyttää teitä".
+
+"Kunnianne kautta?" lausui Uriah.
+
+Minä aioin suuttuneena antaa sanoilleni sitä vahvistusta, jota hän
+pyysi, kun hän tarttui käteeni ja likisti sitä.
+
+"Voi Master Copperfield!" sanoi hän. "Jos olisitte vaan alentaneet
+itseänne ja vastanneet luottamukseeni, kun vuodatin sydämeni kyllyyden
+teidän eteenne sinä iltana, jona häiritsin teitä niin paljon ja nukuin
+arkihuoneenne pesän edessä, en olisi koskaan epäillyt teitä. Asiain
+nykykannalla käsken heti pois äitini, jopa aivan halustakin. Minä
+tiedän, että annatte anteeksi rakkauden varokeinot, ettekö anna? Mikä
+onnettomuus, Master Copperfield, ettette alentaneet itseänne ja
+vastanneet luottamukseeni! Minä olen varma, että annoin teille monta
+tilaisuutta. Mutta te ette ole koskaan alentaneet itseänne minun
+suhteeni niin paljon, kuin minä olisin suonut. Minä tiedän, ettette ole
+koskaan rakastaneet minua, niinkuin minä olen rakastanut teitä!"
+
+Koko tämän ajan likisti hän kättäni kosteilla, kalankaltaisilla
+käsillänsä, sillä välin kuin minä kaikenlaisilla tempuilla, joita
+häveliäisyys salli, koetin saada sitä pois. Mutta se ei onnistunut
+minulta. Hän veti käsivarteni silkkiäismarjan-karvaisen päällystakkinsa
+hian alle, ja minä astuin eteenpäin, melkein pakosta, käsitysten hänen
+kanssaan.
+
+"Joko palataan?" kysyi Uriah, samalla kääntäen minut ympäri, että
+kasvoni tulivat kaupunkia kohden, johon nouseva kuu nyt paisti,
+kaukaisia akkunoita hopioiten.
+
+"Ennenkuin jätämme tämän aineen, täytyy teidän saada tietää", sanoin
+minä, keskeyttäen jokseenkin pitkää äänettömyyttä, "että Agnes
+Wickfield, minun luullakseni, on niin paljon teitä ja kaikkia teidän
+toiveitanne ylempänä, kuin itse tuo kuu!"
+
+"Niin levollinen! Eikö hän ole!" lausui Uriah. "Sangen levollinen!
+Tunnustakaat nyt, Master Copperfield, ettette ole rakastaneet minua
+aivan niinkuin minä olen rakastanut teitä. Koko ajan olette ajatelleet
+minua liian halvaksi. Minä en ihmettele sitä!"
+
+"Minua ei miellytä halpuuden vakuutukset", vastasin minä, "eikä minkään
+muunlaisetkaan vakuutukset".
+
+"Kas niin!" lausui Uriah, kuutamossa näyttäen kovin lakastuneelta ja
+lyijynkarvaiselta. "Enkö minä sitä tietänyt! Mutta kuinka vähän te
+ajattelette, että minun kaltaiseni hyvällä syyllä on nöyrä, Master
+Copperfield! Isä ja minä kasvatettiin eräässä köyhäin koulussa poikia
+varten; ja äitini kasvatettiin samaten eräässä armeliaisuuden
+laitoksessa. Meille opetettiin kaikille nöyryyttä -- aamusta iltaan
+saakka ei paljon muuta, tietääkseni. Meidän tuli olla nöyrät tälle
+henkilölle, ja nöyrät tuolle, nostaa lakkiamme täällä ja kumartaa
+tuolla, aina tietää paikkamme ja alentaa itseämme niitten edessä, jotka
+olivat meitä paremmat. Ja kuinka suuri joukko tämmöisiä oli! Isä sai
+monitorin metalin nöyryytensä tähden. Häntä mainittiin ylhäisten
+joukossa hyvän käytöksensä puolesta, ja he päättivät auttaa häntä. 'Ole
+nöyrä, Uriah', sanoo isä minua, 'ja sinun käy hyvin'. Se se oli, jota
+aina soitettiin sinulle ja minulle koulussa; se se on, joka parhaiten
+miellyttää. 'Ole nöyrä', sanoo isä, 'ja sinä menestyt!' Eikä, totta
+puhuen, minun ole huonosti käynyt!"
+
+Se oli ensimäinen kerta, kuin mieleeni johtui, että tuo inhottava
+väärän nöyryyden jahkina oli peritty Heep'in perheessä. Minä olin
+nähnyt sadon, mutta en ollut koskaan siementä ajatellut.
+
+"Kun vielä olin pieni poika", lausui Uriah, "opin tietämään, mitä
+nöyryys aikaan sai, ja minä rupesin nöyräksi. Minä söin maukkaasti
+nöyryyden leipää. Minä pysähdyin alhaiselle opin asteelle ja sanoin:
+'jää tähän!' Kun te lupasitte opettaa minulle latinaa, tiesin paremmin.
+'Ihmiset tahtovat olla sinua ylempänä', sanoo isä, 'pysy sen vuoksi
+alipuolella'. Minä olen hyvin nöyrä vieläkin, Master Copperfield, mutta
+minä olen saanut hiukan valtaa!"
+
+Ja hän sanoi kaikki nämät -- minä tiesin sen, kun näin hänen kasvonsa
+kuutamossa -- että minä ymmärtäisin, että hän aikoi palkita itseänsä
+valtaansa käyttämällä. Minä en ollut koskaan epäillyt hänen
+huonouttansa, viekkauttansa ja häijyyttänsä, mutta nyt ensi kerran
+täydellisesti käsitin, mikä kurja, tunnoton ja kostonhimoinen luonto
+oli syntynyt tämmöisen varhaisen ja pitkällisen sorron kautta.
+
+Hänen kertomuksellaan oli sillä tapaa hyvä seuraus, että hän veti pois
+kätensä, leukaansa uudestaan sivelläksensä. Kerran irti hänestä
+päästyäni päätin pysyä erinään hänestä, ja me palasimme vieretysten
+monta sanaa matkallamme puhumatta.
+
+Oliko minun ilmoitukseni vai hänen takaisinkatsahduksensa innostuttanut
+häntä, sitä en tiedä, mutta innostunut hän oli jostakin syystä. Hän
+puhui enemmän päivällisillä, kuin hänen oli tapa, kysyi äidiltänsä
+(joka pääsi vahdinpidostaan samalla hetkellä, kuin jälleen astuimme
+huoneesen), eikö hän alkanut käydä liian vanhaksi nuorena miehenä
+ollaksensa, ja katseli kerta Agnesia semmoisella tavalla, että olisin
+tahtonut antaa kaikki, mitä minulla oli, kun vaan olisin saanut lyödä
+hänet maahan.
+
+Kun me kolme miespuolta olimme jääneet yksiksemme päivällisten jälkeen,
+kävi hän vielä uskaliaammaksi. Hän oli juonut vähän taikka ei ensinkään
+viiniä, ja minä arvaan, että syy hänen menetykseensä oli pelkkä voiton
+uhkamielisyys, jota ehkä läsnä-oloni houkutteli näkyviin.
+
+Edellisenä päivänä olin huomannut, että hän oli koettanut viekoitella
+Mr. Wickfield'iä juomaan, ja hyvin ymmärtäen sitä katsetta, jonka Agnes
+mennessään oli luonut minuun, olin tyytynyt yhteen lasiin ja sitten
+esitellyt, että me seuraisimme häntä. Minä olisin tehnyt niin tänään
+taas, mutta Uriah oli minua nopeampi.
+
+"Me näemme harvoin nykyisen vieraamme, Sir", sanoi hän, puhutellen Mr.
+Wickfield'iä, joka hänen täydellisenä vastakohtanaan istui pöydän
+päässä, "ja minä ehdottaisin, että toivottaisimme häntä tervetulleeksi
+vielä yhdellä taikka parilla lasilla viiniä, jos ei teillä ole mitään
+sitä vastaan. Mr. Copperfield, teidän terveydeksenne ja onneksenne!"
+
+Minun täytyi olla likistävinäni sitä kättä, jota hän ojensi pöydän
+poikki minulle, ja tartuin sitten aivan toisenlaisilla tunteilla
+onnettoman gentlemanin, hänen asiakumppaninsa käteen.
+
+"No asiakumppani", lausui Uriah, "jos saan anastaa itselleni sen
+vapauden -- mitähän jos nyt esittelisitte meille jotakin maljaa, joka
+sopisi Copperfield'in puolesta!"
+
+Minä jätän kertomatta, kuinka Mr. Wickfield esitteli tädilleni,
+esitteli Mr. Dick'ille, esitteli Doctors Commons'ille, esitteli
+Uriah'lle, esitteli jokaista maljaa kaksi kertaa; kuinka hän tiesi oman
+heikkoutensa; kuinka hän turhaan ponnisti sitä vastaan; kuinka hänen
+häpeänsä Uriah'n käytöksestä ja hänen halunsa lepyttää tätä taistelivat
+keskenänsä; kuinka Uriah ilmeisellä riemulla kierteli ja väänteli ja
+asetti Mr. Wickfield'iä minun katsottavakseni. Sydäntäni viilsi, kun
+näin tämän, ja käteni kammoo sitä kirjoittamasta.
+
+"No asiakumppani!" lausui Uriah viimein, "_minä_ tahdon esitellä teille
+toista maljaa ja pyydän nöyrästi täysiä laseja, koska aion esitellä
+sitä sukupuolensa oivallisimmalle".
+
+Agnesin isällä oli tyhjä lasi kädessään. Minä näin hänen asettavan sen
+pois, katsovan sitä kuvaa, jonka näköinen Agnes niin suuresti oli,
+nostavan kättänsä otsalleen ja heittäytyvän taaksepäin nojatuolissaan.
+
+"Minä olen kovin halpa esittelemään Agnes'in maljaa", jatkoi Uriah,
+"mutta minä ihmettelen -- jumaloitsen häntä".
+
+Ei mikään ruumiillinen kipu, joka olisi voinut kohdata hänen isänsä
+harmaata päätä, olisi, luullakseni, ollut minun kauheampi nähdä, kuin
+se sielun tuska, jonka nyt näin pusertuneena hänen molempien käsiensä
+välissä.
+
+"Agnes", sanoi Uriah, joka ei katsellut Mr. Wickfield'iä taikka ei
+ymmärtänyt hänen liikuntonsa luontoa, "Agnes Wickfield on, sitä
+uskallan väittää, sukupuolensa oivallisin. Saanko puhua suuni puhtaaksi
+ystävien joukossa? Suuri kunnia on olla hänen isänsä, mutta olla hänen
+puolisonsa --".
+
+Säästyköön minulta ijäksi toinen semmoinen huuto, kuin se, jolla hänen
+isänsä nousi pöydästä!
+
+"Mikä nyt on?" lausui Uriah ja kävi kalmankarvaiseksi. "Ette suinkaan
+ole tulleet hulluksi, Mr. Wickfield, toivon minä? Jos sanon, että minun
+kunnianhimoni on, että teidän Agnes'inne joutuu minun Agnesikseni, on
+minulla yhtä hyvä oikeus siihen, kuin kenelläkään muulla. On minulla
+parempikin oikeus siihen, kuin kenelläkään muulla!"
+
+Minä kiersin käsivarteni Mr. Wickfield'in ympärille ja rukoilin häntä
+kaikkien kautta, mitä voin ajatella, erittäin hänen rakkautensa kautta
+Agnesiin, että hän vähän tyyntyisi. Hän oli sillä hetkellä kokonansa
+mieleltään mennyt, repi hiuksiansa, löi päätänsä, koetti työntää minua
+luotansa, riisti itsensä irti minusta, ei vastannut sanaakaan, ei
+katsellut ketään eikä nähnyt ketään, reutoi umpimähkään itsekään
+tietämättä mitä varten, silmät tuijottain ja kasvot hurjistuneina --
+kamala näky.
+
+Minä vannotin häntä katkonaisilla sanoilla, mutta mitä innokkaimmalla
+tavalla, vastustamaan tätä vimmaa ja kuuntelemaan minua. Minä käskin
+hänen ajatella Agnesia, Agnesia ja minua yhdessä, kuinka Agnes ja minä
+olimme kasvaneet toinen toisemme vieressä, kuinka minä kunnioitin ja
+rakastin Agnesia, kuinka Agnes oli hänen ylpeytensä ja ilonsa. Minä
+koetin saattaa Agnesin kuvaa hänen eteensä jos jossakin muodossa, jopa
+nuhtelinkin häntä, ettei hän ollut kyllä luja säästämään Agnesilta
+tietoa tämmöisestä kohtauksesta. Minä ehkä vaikutin jotakin häneen
+taikka kukaties hänen vimmansa itsestään raukeni, sillä vähitellen
+riehui hän vähemmin ja alkoi katsella minua -- oudosti ensiksi, sitten
+tuntevilla silmillä. Viimein hän sanoi: "minä tiedän sen, Trotwood!
+Lemmitty lapseni ja te -- minä tiedän sen! Mutta katsokaat tuota!"
+
+Hän osoitti Uriah'ta, joka vaaleana ja synkkämuotoisena seisoi nurkassa
+ilmeisesti suuresti erehtyneenä laskuissansa ja aivan hämillään.
+
+"Katsokaat kiusaajaani", vastasi hän. "Hänen kauttansa minulta
+vähitellen on mennyt nimeni ja maineeni, leponi ja rauhani, kotini ja
+kartanoni".
+
+"Minä olen teille säilyttänyt nimenne ja maineenne, ja leponne ja
+rauhanne, ja kotinne ja kartanonne myöskin", lausui Uriah suuttuneella,
+hätääntyneellä, lannistuneella sovituksen katsannolla. "Älkäät olko
+narrimainen, Mr. Wickfield. Jos olen mennyt vähän kauemmaksi, kuin
+tiesitte odottaa, arvaan, että voin palata takaisin. Ei mitään vahinkoa
+ole tapahtunut".
+
+"Minä tutkin, mitkä erinäiset johdattavat syyt jokaisella oli", sanoi
+Mr. Wickfield, "ja minä olin varma siitä, että olin kiinnittänyt hänet
+itseeni oman edun siteillä. Mutta katsokaat, mikä hän on -- voi,
+katsokaat, mikä hän on!"
+
+"Olisi paras hillitä häntä, Copperfield, jos voitte", huudahti Uriah,
+osoittaen pitkällä etusormellansa minua kohden. "Hän sanoo pian jotakin
+-- huomatkaat! -- hän katuu jälestäpäin, että hän on sanonut, ja te
+kadutte, että olette kuulleet!"
+
+"Minä sanon vaikka mitä!" huudahti Mr. Wickfield hurjistuneella
+muodolla. "Miks'en olisi koko mailman vallassa, jos olen teidän!"
+
+"Huomatkaat! Minä sanon teille", lausui Uriah, yhä varoittaen minua.
+"Jollette tuki hänen suutansa, ette ole hänen ystävänsä! Miks'ette
+olisi koko mailman vallassa, Mr. Wickfield? Siksi, että teillä on
+tytär. Te ja minä tiedämme, mitä tiedämme, eikö niin? Antakaat nukkuvan
+koiran maata -- kuka sitä tahtoisi herättää? Minä en tahdo. Ettekö näe,
+että minä olen niin nöyrä, kuin olla voin? Minä sanon teille, että olen
+pahoillani, jos olen mennyt liian pitkälle. Mitä lisäksi pyydätte,
+Sir?"
+
+"Voi, Trotwood, Trotwood!" huudahti Mr. Wickfield, käsiänsä väännellen.
+"Mimmoiseksi olen tullut siitä, kuin ensin näin teidät tässä huoneessa!
+Jo silloin olin matkalla alaspäin, mutta se kauhea, kauhea tie, jonka
+olen kulkenut sen jälkeen! Heikko myöntyväisyys on tehnyt lopun
+minusta. Minä olen antanut liian paljon valtaa muistolle, ja liian
+paljon valtaa unhotukselle. Luonnollinen suruni lapseni äidin
+kuolemasta muuttui taudiksi; luonnollinen rakkauteni lastani kohtaan
+muuttui taudiksi. Minä olen saastuttanut kaikki, mihin olen koskenut.
+Minä olen saattanut kurjuuteen sen, jota hellästi rakastan, minä tiedän
+sen -- te tiedätte sen! Minä luulin mahdolliseksi totisesti rakastaa
+yhtä olentoa maailmassa, kaikkia muita rakastamatta; minä luulin
+mahdolliseksi totisesti murehtia yhtä olentoa, joka oli mennyt
+maailmasta, osaa ottamatta kaikkien muitten murehtivien suruun. Näin
+ovat elämäni opetukset tulleet nurin käännetyksi! Minä olen kalvanut
+omaa kivulloista, pelkurimaista sydäntäni, ja se on kalvanut minua.
+Kurja olen ollut surussani, kurja rakkaudessani, kurja viheliäisessä
+paossani kummankin pimeältä puolelta. Oi, katsokaa, mikä raunio minä
+olen, ja vihatkaat minua, kammotkaat minua!"
+
+Hän vaipui tuoliinsa ja nyyhkytti heikosti. Se kiihtymys, johon hän oli
+joutunut, laantui. Uriah tuli esiin nurkastansa.
+
+"Minä en tiedä kaikkia, mitä järjettömyydessäni olen tehnyt," lausui
+Mr. Wickfield, kurottaen käsiänsä, niinkuin minun tuomiotani
+torjuaksensa. "_Hän_ sen parhaiten tietää", tarkoittaen Uriah Heep'iä,
+"sillä hän on aina seisonut vieressäni. Te näette, mikä myllynkivi hän
+on kaulassani. Te tapaatte hänet huoneessani, te tapaatte hänet
+toimessani. Te kuulitte hänen puhuvan vaan vähä aika sitten. Mitä muuta
+minun tarvitsee sanoa!"
+
+"Teidän ei tarvitse sanoa niin paljon eikä puoltakaan sen vertaa eikä
+mitään ollenkaan", muistutti Uriah, puoleksi uljaillen ja puoleksi
+imarrellen. "Te ette olisi panneet sitä niin pahaksenne, jollette olisi
+juoneet. Te ajattelette siitä toisin huomenna, Sir. Jos minä olen
+sanonut liian paljon taikka enemmän, kuin aioin, entä sitten? Minä en
+pidä kiinni siitä!"
+
+Ovi aukeni ja Agnes astui, kasvot aivan vaaleana, sisään, pani
+käsivartensa Mr. Wickfield'in kaulaan ja sanoi tyvenesti: "isä, te ette
+voi hyvin. Tulkaat minun kanssani!" Mr. Wickfield laski päänsä hänen
+olallensa, niinkuin haikea häpeä olisi rasittanut häntä ja lähti ulos
+hänen kanssaan. Agnesin silmät kohtasivat minut vaan vilaukselta, mutta
+kuitenkin minä näin, kuinka hyvin hän tiesi, mitä oli tapahtunut.
+
+"Minä en olisi uskonut, että hän olisi näin närkästynyt, Master
+Copperfield", lausui Uriah. "Mutta sillä ei ole mitään väliä. Minä olen
+ystävä hänen kanssaan huomenna. Se on hänen hyväksensä. Minä olen
+nöyrästi huolissani hänen hyvästänsä".
+
+Minä en vastannut hänelle mitään, vaan menin ylikerrokseen siihen
+hiljaiseen huoneesen, jossa Agnes niin usein oli istunut vieressäni,
+kun luin kirjaani. Ei kukaan lähestynyt minua ennenkuin myöhään
+illalla. Minä tartuin johonkin kirjaan ja koetin lukea. Minä kuulin
+kellojen lyövän kaksitoista ja luin yhä tietämättä, mitä luin, kun
+Agnesin käsi koski minua.
+
+"Sinä lähdet varhain aamulla, Trotwood. Jättäkäämme nyt toinen toisemme
+hyvästi!"
+
+Hän oli itkenyt, mutta nyt hänen kasvonsa olivat niin levolliset ja
+ihanat!
+
+"Jumala siunatkoon sinua!" sanoi hän, ojentaen minulle kättänsä.
+
+"Rakas Agnes!" vastasin minä, "minä näen, että käsket minun olla
+puhumatta tänä iltana -- mutta eikö ole mitään neuvoa?"
+
+"On Jumala, johon luottaa!" vastasi hän.
+
+"Enkö _minä_ voi tehdä mitään -- _minä_, joka tulen sinun luoksesi
+_minun_ vähillä suruillani?"
+
+"Ja teet minun suruni niin paljon keveämmäksi", vastasi hän. "Rakas
+Trotwood, ei!"
+
+"Rakas Agnes", lausuin minä, "se on rohkeata, että minä, joka olen niin
+köyhä kaikista, joista sinä olet niin rikas -- hyvyydestä, lujuudesta,
+kaikista jaloista avuista, epäilen taikka neuvon sinua; mutta sinä
+tiedät, kuinka paljon minä rakastan sinua, ja kuinka suuressa
+kiitollisuuden velassa olen sinulle. Ethän sinä koskaan rupee minkään
+väärän velvollisuuden tunteen uhriksi, Agnes?"
+
+Hän kiihtyi tuokioksi enemmän, kuin koskaan olin nähnyt, irroitti
+kätensä minun kädestäni ja astui askeleen taaksepäin.
+
+"Sano, ettei sinulla ole mitään semmoista ajatusta, rakas Agnes. Sinä
+sisarta enempi! Ajattele, mikä arvaamattoman kallis lahja semmoinen
+sydän, kuin sinun, semmoinen rakkaus, kuin sinun, on!"
+
+Voi! kauan, kauan jälestäpäin näin näitten kasvojen ilmestyvän eteeni
+silloisella katseellansa, joka ei kummastellut, ei syyttänyt, ei
+murehtinut. Voi, kauan, kauan jälestäpäin näin tämän katseen muuttuvan,
+niinkuin se nyt muuttui, siksi armaaksi hymyksi, jolla hän vakuutti
+minulle, ettei hän itse puolestansa pelännyt mitään -- ettei minunkaan
+tarvinnut pelätä hänen puolestansa -- ja erosi minusta, veljestänsä, ja
+oli kadonnut!
+
+Hämärsi jo aamulla, kun nousin postivaunuihin ravintolan ovella. Päivä
+koitti juuri, kun meidän oli määrä lähteä, ja kun tuossa istuin,
+Agnesia ajatellen, pyrki Uriah'n pää ylöspäin sekaantuneen päivän ja
+yön lävitse pitkin vaunujen kylkeä.
+
+"Copperfield!" sanoi hän käheällä kuiskauksella, pitäen kiinni
+vaununkaton raudasta, "minä ajattelin, että teitä ilahuttaisi ennen
+lähtöänne kuulla, että välimme taas on hyvä. Minä olen jo käynyt hänen
+huoneessansa, ja me olemme sovittaneet kaikki. No, vaikka minä olen
+halpa, olen hyödyllinen hänelle, niinkuin tiedätte; ja hän ymmärtää
+etunsa, kun hän ei ole päissänsä! Mikä miellyttävä mies hän sentään on,
+Master Copperfield!"
+
+Minä pakoitin itseäni sanomaan, että olin mielissäni siitä, että hän
+oli pyytänyt anteeksi.
+
+"No niin!" sanoi Uriah. "Kun on nöyrä, mikä on anteeksi pyytäessä? Se
+käy niin helposti! Kuulkaat! Oletteko koskaan", lisäsi hän nytkähtäen,
+"poiminut päärynää, ennenkuin se oli kypsä, Master Copperfield?"
+
+"Olen, luullakseni", vastasin minä.
+
+"Minä tein niin eilen illalla", lausui Uriah; "mutta se kypsyy vielä!
+Täytyy vaan malttaa mieltänsä vähän. Minä voin odottaa!"
+
+Yltäkylläisen hyvästi-jätön jälkeen astui hän maahan taas, kun
+vaunun-ajaja nousi ylös. Hyvin mahdollista, että hän söi jotakin,
+sulkeaksensa pois raakaa aamu-ilmaa; mutta hän liikutti suutansa,
+niinkuin päärynä jo olisi ollut kypsä ja hän olisi siitä maiskuttanut
+huuliaan.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+Matkamies.
+
+
+Meillä oli sinä iltana varsin totinen keskustelu Buckingham Street'illä
+niistä perheellisistä kohtauksista, joista viimeisessä luvussa
+laveammalta puhuin. Tätini otti sydämestään osaa niihin ja käveli
+jälestäpäin, kädet ristissä, edestakaisin huoneessa enemmän, kuin kaksi
+tuntia. Milloin hyvänsä hän oli erittäin huolestuneena, suoritti hän
+aina jonkun tämmöisen kilpakäynnin; ja hänen huoltensa suuruus näkyi
+aina hänen kävelynsä pitkällisyydestä. Tässä tilaisuudessa oli hän niin
+levoton, että hän katsoi tarpeelliseksi avata makuuhuoneen oven ja
+tehdä itselleen radan, joka käsitti makuuhuoneitten koko pituuden
+seinästä seinään; ja sillä välin kuin Mr. Dick ja minä rauhallisesti
+istuimme valkean edessä, astui hän sisään ja ulos pitkin tätä mitattua
+polkua samanlaisilla askelilla ja yhtä säännöllisesti kuin kellonlekku.
+
+Kun tätini ja minä, Mr. Dick'in levolle mentyä, olimme jääneet kahden
+kesken, istuin kirjoittamaan kirjettäni noille kahdelle vanhalle
+ladylle. Tähän aikaan väsyi tätini kävelemästä ja asettui valkean
+ääreen, puku sonnustettuna, niinkuin tavallisesti. Mutta hän ei
+istunut, niinkuin muutoin, pitäen lasiansa polvellaan, vaan tämä seisoi
+laiminlyötynä kaminin-reunuksella; ja hän katseli miettiväisesti minua,
+nojaten vasenta kyynäspäätänsä oikeaan käsivarteensa ja leukaansa
+vasempaan käteensä. Joka kerta, kuin nostin silmäni työstäni, kohtasin
+hänen silmänsä. "Minä olen mitä lempeimmällä tuulella, rakas poikani",
+vakuutti hän minulle pään nyykkäyksellä, "mutta minä olen levoton ja
+suruissani!"
+
+Minä olin ollut niin harras työssäni, etten huomannut, ennenkuin tätini
+oli pannut maata, että hän oli jättänyt ilta-mixturinsa, joksi hän aina
+nimitti sitä, koskematta kaminin-reunukselle. Kun koputin hänen
+oveansa, ilmoittaakseni hänelle tätä havaintoani, tuli hän vielä
+suuremmalla hellyydellä käytöksessään, kuin tavallisesti, minua
+vastaan, mutta sanoi vaan: "minä en saa sitä tänä iltana juoduksi,
+Trot", pudisti päätänsä ja meni sisään taas.
+
+Seuraavana aamuna luki hän, mitä olin kirjoittanut noille kahdelle
+ladylle, ja hyväksyi sitä. Minä panin kirjeen postiin, eikä minulla
+sitten ollut muuta tekemistä, kuin odottaa vastausta niin
+kärsivällisesti, kuin voin. Minä olin yhä tässä vartovassa tilassa ja
+olin ollut niin melkein viikon aikaa, kun eräänä lumisena iltana lähdin
+tohtorilta ja astuin kotiin.
+
+Oli ollut kylmä päivä, ja viukka koillistuuli oli puhaltanut jonkun
+aikaa. Illan tullen oli tuuli laantunut, ja sitten oli alkanut sataa
+lunta. Sitä satoi raskaasti, pitkäänsä ja suurissa hahtuvissa, muistan
+minä; ja maa peittyi siihen paksulta. Pyöräin ja ihmisjalkojen kopina
+oli niin hiljentynyt, kuin olisi höyheniä yhtä paksulta kaduille
+levitetty.
+
+Lyhyin matkani kotiin -- ja tietysti semmoisena iltana valitsin
+lyhyimmän matkan -- kävi Saint Martins' Lane'n kautta. Se kirkko, josta
+tämä soukka katu on saanut nimensä, ei siihen aikaan sijainnut niin
+erinänsä muista rakennuksista, kuin nyt, koska ei ollut mitään
+avonaista paikkaa sen edustalla ja katu suikerteli alas Strand'ia päin.
+Kun menin pylväs-käytävän astuinten ohitse, kohtasin nurkassa naisen
+kasvot. Nämät katsoivat minun kasvoihini, astuivat kapean kadun poikki
+ja katosivat. Minä tunsin ne. Minä olin nähnyt ne jossakin. Mutta minä
+en voinut muistaa, missä. Minussa virisi joku tunto, joka heti iski
+sydämeeni, mutta kun se ensiksi tuli, ajattelin jotakin muuta ja olin
+vähän hämmentynyt.
+
+Kirkon portailla istui maahan notkistunut mies, joka oli sileälle
+lumelle käsistään laskenut jonkun taakan, sitä järjestääksensä. Minä
+näin kasvot ja minä näin hänet yhtä haavaa. Minä en luule, että olin
+kummastuksissani pysähtynyt; mutta oli miten oli, hän nousi, kun astuin
+eteenpäin, kääntyi ja tuli minua kohden. Minä seisoin kasvoista
+kasvoihin Mr. Peggotyn kanssa.
+
+Silloin minä muistin, kuka nainen oli. Se oli Martha, jolle Em'ly tuona
+iltana oli antanut rahaa kyökissä. Martha Endell -- jonka vieressä,
+niinkuin Ham oli sanonut minulle, Mr. Peggotty ei olisi tahtonut nähdä
+kallista sisarentytärtänsä, vaikka hän olisi saanut kaikki aarteet,
+jotka olivat mereen hukkuneet.
+
+Me pudistimme kättä sydämellisesti. Ensiksi ei kumpikaan meistä voinut
+puhua sanaakaan.
+
+"Mas'r Davy!" lausui hän, tukevasti tarttuen minuun, "se tekee sydämeni
+hyvää, kun näen teidät, Sir. Onnellinen yhtymys. Onnellinen yhtymys!"
+
+"Onnellinen yhtymys, rakas, vanha ystäväni!" sanoin minä.
+
+"Minä aioin vähän tulla kysymään teitä tänä iltana, Sir", arveli hän,
+"mutta tietäen, että tätinne asui luonanne -- sillä minä olen käynyt
+tuolla alhaalla -- Yarmouth'in puolella -- pelkäsin, että oli liian
+myöhäistä. Minä olisin tullut huomenna varhain, Sir, ennenkuin lähdin",
+
+"Taas?" sanoin minä.
+
+"Niin, Sir", vastasi hän, kärsivällisesti pudistaen päätänsä, "minä
+olen poissa huomenna".
+
+"Mihin nyt aiotte mennä?" kysyin minä.
+
+"No!" vastasi hän, varistaen lunta pitkistä hiuksistaan, "minä aion
+poiketa sisään johonkin".
+
+Tähän aikaan löytyi melkein vastapäätä sitä paikkaa, jossa seisoimme,
+eräs syrjä-pääsy "Kultaisen Ristin" tallipihalle, tämän ravintolan,
+jonka hyvin muistin sen yhteyden tähden, joka sillä oli hänen
+onnettomuutensa kanssa. Minä osoitin porttia, pistin käteni hänen
+kainaloonsa, ja me astuimme kadun poikki. Tallipihasta pääsi pariin,
+kolmeen ravintolan huoneesen; ja katsoen yhteen niistä ja havaiten,
+että se oli tyhjä sekä että hyvä valkea paloi siinä, vein hänet sisään
+siihen.
+
+Kun näin hänet kynttilän valossa, huomasin, ettei ainoastaan hänen
+hiuksensa olleet pitkät ja pörröiset, vaan myöskin että aurinko oli
+paahtanut hänen kasvonsa mustaksi. Hän oli harmaampi, vaot hänen
+kasvoissaan ja otsassaan olivat syvemmät, ja näytti kaikin puolin
+siltä, kuin hän olisi ponnistellut ja kuljeskellut kaikenlaisissa
+säissä; mutta hän oli muodoltaan voimallinen, semmoisen miehen
+kaltainen, jota luja tarkoitus tukee ja jota ei mikään voi uuvuttaa.
+Hän karisti lumen hatustansa ja vaatteistansa ja pyyhki sitä pois
+kasvoistansa, sillä aikaa kuin minä ajattelin näitä. Kun hän oli käynyt
+istumaan vastapäätä minua jonkun pöydän viereen, selkä päin sitä ovea,
+jonka kautta olimme tulleet, ojensi hän jälleen minulle karkean kätensä
+ja tavoitti lempeästi minun kättäni.
+
+"Minä kerron teille, Mas'r Davy", sanoi hän -- "missä kaikkialla minä
+olen ollut ja mitä kaikkia olemme kuulleet. Minä olen käynyt kaukana,
+ja vähän olemme kuulleet; mutta minä kerron teille!"
+
+Minä soitin kelloa, että saisimme jotakin lämmintä juoda. Hän ei
+tahtonut mitään väkevämpää, kuin olutta; ja sillä välin kuin se tuotiin
+sisään ja lämmitettiin valkean edessä, istui hän itsekseen ajatellen.
+Hänen kasvoissaan kuvautui kaunis, kiinteä vakavuus, jota en uskaltanut
+häiritä.
+
+"Kun Em'ly oli lapsi", lausui hän, nostaen ylös päätänsä heti, kuin
+olimme jääneet kahden kesken, "oli hänen usein tapa puhua minulle
+merestä ja niistä rannikoista, joissa meri oli tumman sininen ja aina
+kimalteli auringonpaisteessa. Minä tuumin välisti, että hänen isänsä
+hukkuminen saatti hänet ajattelemaan sitä niin paljon. Minä en tiedä,
+mutta ehkä hän luuli -- taikka toivoi -- että hänen isänsä oli
+ajaantunut niille seuduille, jossa kukat alati kukkivat ja maa on
+heleä".
+
+"Hyvin luultavaa, että semmoiset kuvittelivat hänen lapsellisessa
+mielessään", vastasin minä.
+
+"Kun hän oli kadonnut", lausui Mr. Peggotty, "tiesin sydämessäni, että
+tuo mies veisi hänet näille maille. Minä tiesin sydämessäni, että tuo
+oli kertonut hänelle kummia niistä ja kuinka hän pääsisi ladyksi
+siellä, ja kuinka hän ensiksi tämmöisten kautta sai hänet kallistamaan
+korvaansa. Kun näimme tuon miehen äidin, tiesin aivan hyvin, että olin
+oikeassa. Minä lähdin kanavan poikki Franskaan ja rantauduin sinne,
+niinkuin olisin taivaasta pudonnut".
+
+Minä näin oven liikkuvan ja lumen vierähtävän sisään. Minä näin sen
+liikkuvan vähän enemmän ja käden pistäyvän väliin, pitääksensä sitä
+auki.
+
+"Minä tapasin erään englantilaisen gentlemanin, jolla oli joku virka
+siellä", lausui Mr. Peggotty, "ja kerroin hänelle, että mielin hakea
+sisarentytärtäni. Hän hankki minulle ne paperit, joita välttämättömästi
+tarvitsin eteenpäin päästäkseni -- minä en oikein tiedä, miksi niitä
+nimitetään -- ja hän olisi myöskin antanut minulle rahaa, mutta minä
+en, Jumalan kiitos, tarvinnut sitä. Minä kiitin häntä sydämestäni
+kaikista, mitä hän teki! 'Minä olen edeltäpäin kirjoittanut teitä
+varten', sanoo hän minulle, 'ja minä aion puhutella monta, jotka
+matkustavat samaa tietä, ja moni on tunteva teidät kaukana täältä
+yksinäisellä vaelluksellanne'. Minä ilmoitin hänelle parhaan kykyni
+mukaan, kuinka kiitollinen olin, ja lähdin Franskan maata astumaan".
+
+"Yksin ja jalkaisin?"
+
+"Enimmiten jalkaisin", vastasi hän; "välisti torille lähtevien
+maalaisten rattailla, välisti tyhjissä vaunuissa. Monta penikulmaa
+päiväänsä jalkaisin ja usein sotamies raukan taikka jonkun muun kanssa,
+joka lähti ystäväänsä tervehtimään. Minä en osannut puhua hänen
+kanssaan", sanoi Mr. Peggotty, "eikä hän minun kanssani, mutta meistä
+oli kuitenkin seuraa toisillemme pölyisillä teillä".
+
+Minä olisin arvannut sen hänen ystävällisestä äänestään.
+
+"Kun tulin johonkin kaupunkiin", jatkoi hän, "hain ylös ravintolan
+ja varroin pihalla, siksi kuin joku ilmestyi (useimmiten joku
+ilmestyikin), joka osasi Englannin kieltä. Sitten kerroin, kuinka olin
+lähtenyt etsimään sisarentytärtäni, ja he ilmoittivat minulle, mitä
+vallasväkeä talossa oli, ja minä odotin nähdäkseni, josko joku Em'lyn
+muotoinen tuli taikka meni. Kun se ei ollut hän, lähdin taas
+liikkeelle. Vähitellen, kun tulin johonkin kylään eli talonryhmään
+köyhiin ihmisiin, huomasin, että he tiesivät minusta. He käskivät minua
+istumaan majansa oven eteen ja antoivat minulle kaikenlaista syötävää
+ja juotavaa ja neuvoivat minulle makuupaikan; ja monta vaimoa, Mas'r
+Davy, jolla oli ollut Em'lyn ikäinen tytär, olen tavannut itseäni
+odottamassa Vapahtajan ristin luona ulkopuolella kylää, että hän saisi
+osoittaa minulle samanlaista ystävällisyyttä. Muutamilla oli ollut
+tyttäriä, jotka olivat kuolleet. Mutta Jumala yksin tietää, kuinka
+hyvät nämät äidit minulle olivat!"
+
+Se oli Martha, joka seisoi ovella. Minä näin selvästi hänen laihat,
+kuuntelevat kasvonsa. Minä pelkäsin, että Mr. Peggotty kääntäisi
+päätänsä ja myöskin näkisi hänet.
+
+"He asettivat usein lapsensa -- erittäin pikku tyttönsä", lausui Mr.
+Peggotty, "polvelleni, ja monta kertaa olisitte nähneet minun yön
+saapuessa istuvan heidän ovellansa, melkein niinkuin lapset olisivat
+olleet lemmittyni lapset. Voi lemmittyäni!"
+
+Äkillisen surun vallassa nyyhkytti hän ääneen. Minä laskin vapisevan
+käteni sen käden päälle, jota hän piti kasvojensa edessä. "Kiitoksia,
+Sir", sanoi hän, "älkäät pitäkö sillä väliä".
+
+Vähän ajan perästä veti hän kätensä pois, pisti sen poveensa ja jatkoi
+kertomustansa.
+
+"He saattivat minua usein aamuisin", sanoi hän, "noin penikulman tai
+parin matkallani; ja kun erosimme ja minä sanoin: 'minä olen kovin
+kiitollinen teille! Jumala siunatkoon teitä!' näyttivät he aina
+ymmärtävän ja vastasivat iloisesti. Viimein tulin meren-rannikolle.
+Minun, merimiehen, ei ollut, niinkuin arvaatte, vaikea päästä sen
+poikki Italiaan. Kun olin päässyt sinne, lähdin taas kävelemään,
+niinkuin olin tehnyt ennen. Ihmiset olivat aivan yhtä hyvät minulle, ja
+minä olisin kulkenut kaupungista kaupunkiin ehkä koko maan halki,
+jollen olisi saanut kuulla, että olivat nähneet hänet Schweitzin
+vuoristossa. Joku, joka tunsi tuon miehen palvelian, oli nähnyt heidät
+kaikki kolme siellä ja kertoi minulle, kuinka he matkustivat ja missä
+olivat. Minä pyrin noita vuoria kohden, Mas'r Davy, yöt päivät. Mitä
+kauemmaksi kuljin, sitä kauemmaksi näyttivät vuoret siirtyvän minusta.
+Mutta minä saavutin ne ja astuin niitten yli. Kun lähestyin sitä
+paikkaa, josta minulle oli puhuttu, rupesin itsekseni ajattelemaan:
+'mitä teen, kun tapaan Em'lyn?'"
+
+Kalseasta ilta-ilmasta huolimatta pysyivät kuuntelevat kasvot yhä
+notkistuneina ovella, ja kädet pyysivät -- rukoilivat minua -- etten
+sysäisi niitä pois.
+
+"Minä en koskaan epäillyt Em'lyä", lausui Mr. Peggotty. "Ei! ei
+yhtäkään! Jahka hän vaan näkisi minun kasvoni -- jahka hän vaan kuulisi
+ääneni -- jahka vaan seisoisin hänen edessään ja palauttaisin hänen
+ajatuksensa siihen kotiin, josta hän oli paennut, ja siihen lapseen,
+jona hän oli ollut -- ja vaikka hän olisi tullut ruhtinattareksi,
+lankeisi hän jalkojeni juureen! Minä tiesin sen hyvin! Usein olin
+unissani kuullut hänen huutavan: 'eno!' ja nähnyt hänen lankeevan
+eteeni, niinkuin kuollut. Usein olin unissani nostanut hänet ylös ja
+kuiskannut hänelle: 'rakas Em'lyni, minä olen tullut antamaan sinulle
+anteeksi ja viemään sinua kotiin!'"
+
+Hän vaikeni, pudisti päätänsä ja jatkoi huoaten:
+
+"Tuo mies ei ollut mitään minulle nyt. Em'ly oli kaikki. Minä ostin
+maatytön puvun häntä varten; ja minä tiesin, että, jos hän kerta
+löydettiin, hän kulkisi minun vieressäni noita kivisiä teitä, menisi,
+mihin minä tahtoisin, eikä jättäisi minua koskaan, ei koskaan enää.
+Että saisin pukea tämän puvun hänen päällensä ja heittää pois sen, joka
+hänellä oli yllään -- että saisin jälleen tukea häntä käsivarrellani ja
+astua kotia päin -- että saisin välisti pysähtyä tiellä ja parantaa
+hänen loukkaantuneita jalkojansa ja vielä pahemmin loukkaantunutta
+sydäntänsä -- siinä oli kaikki, mitä nyt ajattelin. Minä en luule, että
+olisin edes sen verran kuin katsellut tuota toista. Mutta, Mas'r Davy,
+se ei saanut vielä tapahtua -- ei vielä! Minä myöhästyin, ja he olivat
+lähteneet. Mihin, siitä en saanut selkoa. Muutamat sanoivat sinne,
+toiset tänne. Minä matkustin sinne, ja matkustin tänne, mutta en
+löytänyt mitään Em'lyä, ja silloin matkustin kotiin".
+
+"Kauanko sitten palasitte?" kysyin minä.
+
+"Ainoastaan muutamia päiviä sitten", vastasi Mr. Peggotty. "Pimeän
+tultua keksin vanhan veneen ja valon, joka loisti akkunasta. Kun
+lähestyin ja katsahdin akkunan ruudun takaa sisään, näin tuon
+uskollisen olennon Missis Gummidge'n yksinään istuvan valkean vieressä,
+niinkuin puhe oli ollut. Minä huusin: 'älkäät pelästykö! Se on Dan'l!'
+ja menin sisään. Minä en olisi voinut koskaan ajatella, että vanha vene
+olisi tuntunut niin oudolta!"
+
+Jostakin poviplakkarista veti hän hyvin varovaisella kädellä esiin
+vähäisen paperikääryn, joka sisälsi pari kolme kirjettä elikkä pientä
+pakettia, jotka hän laski pöydälle.
+
+"Tämä ensimäinen tuli", sanoi hän, etsien sitä muitten joukosta,
+"ennenkuin olin ollut viikon poissa. Se oli viidenkymmenen punnan
+pankkiseteli, joka paperiin pantuna ja minulle adresseerattuna yöllä
+oli pistetty oven alle. Em'ly oli koettanut tehdä käsi-alaansa
+toisenlaiseksi, mutta hän ei voinut eksyttää minua!"
+
+Hän taitti suurella maltilla ja huolella setelin kokoon jälleen, aivan
+niinkuin se oli ollut ennen, ja asetti sen syrjälle.
+
+"Tämä tuli Missis Gummidge'lle", sanoi hän, avaten toista paperia,
+"pari kolme kuukautta takaperin". Katseltuaan tätä tuokion aikaa, antoi
+hän sen minulle ja lisäsi matalalla äänellä: "olkaat hyvä ja lukekaat
+se, Sir".
+
+Minä luin, niinkuin seuraa:
+
+"Voi, mitkä tunteenne lienevät, kun näette tämän kirjoituksen ja
+tiedätte, että se lähtee minun rikollisesta kädestäni! Mutta
+koettakaat, koettakaat -- ei minun tähteni, vaan enoni hyvyyden tähden,
+koettakaat antaa teidän sydämenne lauhtua minua kohtaan ainoastaan
+vähäksi, vähäksi aikaa! Koettakaat leppyä kurjaa tyttöä kohtaan ja
+kirjoittakaat paperilipulle, voiko eno hyvin ja mitä hän sanoi minusta,
+ennenkuin lakkasitte koskaan minua keskenänne mainitsemasta -- ja
+havaitsetteko milloinkaan iltaisin, kun on vanha kotiin-tuloni aika,
+hänen näyttävän, niinkuin hän ajattelisi jotakuta, jota hän rakasti
+niin kalliisti. Oi, sydämeni pakahtuu, kun ajattelen sitä! Minä olen
+polvillani teidän edessänne, minä pyydän ja rukoilen teitä, ettette ole
+niin kova minua vastaan, kuin ansaitsen -- kuin hyvin, hyvin tiedän
+ansaitsevani -- vaan olette niin lempeä ja hyvä ja kirjoitatte jotakin
+hänestä ja lähetätte sen minulle. Teidän ei tarvitse sanoa minua pikku
+Em'lyksi, teidän ei tarvitse nimittää minua sillä nimellä, jota olen
+häväissyt; mutta, voi, kuulkaat tuskani ja armahtakaat minua niin
+paljon, että panette minulle jonkun sanan enosta, jota minun silmäni
+eivät koskaan, koskaan enää näe tässä mailmassa!"
+
+"Rakkaani, jos sydämenne on kova minua vastaan -- syystä kova, minä
+tiedän sen -- mutta kuulkaat, jos se on kova, kysykäät häneltä, jolle
+olen tehnyt suurimman vääryyden -- häneltä, jonka vaimoksi minä olisin
+tullut -- ennenkuin kokonaan ummistatte sydämenne rukous-raukaltani!
+Jos hän olisi niin sääliväinen ja sanoisi, että saatte kirjoittaa
+jotakin minulle luettavaksi -- minä luulen, että hän olisi, oi, minä
+luulen, että hän olisi, jos vaan kysyisitte häneltä, sillä hän oli aina
+niin hyvä ja anteeksi antava -- kertokaat hänelle silloin (mutta ei
+muutoin), että, kun kuulen tuulen iltaisin puhaltavan, tuntuu minusta,
+kuin se, hänet ja enon nähtyään, vihaisena kulkisi ohitseni ja nousisi
+ylös Jumalan luo minua syyttämään. Kertokaat hänelle, että jos kuolisin
+huomenna (ja, voi, kuinka mielelläni kuolisin, jos vaan olisin valmis
+siihen!), minä siunaisin häntä ja enoa viimeisillä sanoillani ja
+rukoilisin hänen onnellisen kotinsa puolesta viimeisellä
+henkäykselläni!"
+
+Vähän rahaa oli myöskin tähän kirjeesen suljettu. Viiden punnan seteli.
+Se oli koskematta, niinkuin edellinen summa, ja hän taitti sen kokoon
+samalla tavalla. Täydelliset osoitukset, mihin vastaus oli lähetettävä,
+olivat kirjoitukseen liitetyt ja vaikka ne ilmaisivat monen käden
+välityksen ja tekivät vaikeaksi päästä aivan tarkkaan päätökseen, missä
+paikalla Em'ly piileskeli, eivät ne ainakaan kieltäneet mahdottomaksi,
+että hän oli kirjoittanut siitä paikasta, jossa väitettiin hänen
+olleen.
+
+"Mimmoinen vastaus lähetettiin?" kysyin Mr. Peggotylta.
+
+"Kosk'ei Missis Gummidge", vastasi hän, "ole erittäin oppinut, Sir,
+pani Ham hyväntahtoisesti kokoon vastauksen ja hän kopioitsi sen
+sitten. He kertoivat Em'lylle, että minä olin lähtenyt etsimään häntä,
+ja mitkä minun jäähyväissanani olivat".
+
+"Onko tuokin kirje, joka teillä on kädessänne?" kysyin minä.
+
+"Se on rahaa, Sir", sanoi Peggotty, avaten sitä vähän. "Kymmenen
+puntaa, niinkuin näette. Ja sisäpuolella seisoo kirjoitettuna:
+'totiselta ystävältä', niinkuin ensimäisessäkin. Mutta ensimäinen
+pistettiin oven alle, ja tämä tuli toispäivänä postin kautta. Minä
+menen etsimään häntä postimerkin johdolla".
+
+Hän näytti sen minulle. Se oli joku kaupunki ylisen Rhein'in varrella.
+Hän oli tavannut Yarmouth'issa muutamia muukalaisia kauppiaita, jotka
+tunsivat tämän maan, ja he olivat piirtäneet hänelle paperille
+yksinkertaisen kartan, jota hän ymmärsi aivan hyvin. Hän levitti sen
+pöydälle meidän väliimme, ja, tukien leukaansa toisella kädellä,
+osoitti hän tietänsä toisella.
+
+Minä kysyin häneltä, kuinka Ham jaksoi. Hän pudisti päätänsä.
+
+"Hän tekee työtä", lausui hän, "niin rotevasti, kuin kukaan ihminen
+voi. Hänen maineensa on koko siinä paikkakunnassa niin hyvä, kuin
+kenenkään muun ihmisen missään mailmassa. Jokaisen käsi on valmis
+auttamaan häntä, ja hänen kätensä on valmis auttamaan heitä. Hänen ei
+ole koskaan kuultu valittavan. Mutta sisareni luulo on (meidän kesken
+puhuen), että asia on kovasti koskenut häneen".
+
+"Mies raukka, sen kyllä uskon!"
+
+"Hän ei huoli, Mas'r Davy", lausui Mr. Peggotty juhlallisella
+kuiskauksella -- "hän ei huoli yhtään hengestänsä. Kun miestä tarvitaan
+kovaan paikkaan kovassa säässä, on hän saapuvilla. Kun on jotain
+vaikeata ja vaarallista tehtävää, astuu hän esiin ennen kaikkia
+kumppaneitansa. Vaan kuitenkin hän on lempeä, kuin lapsi. Yarmouth'issa
+ei löydy sitä lasta, joka ei tunne häntä".
+
+Hän keräsi miettiväisesti kokoon kirjeet, silittäen niitä kädellänsä,
+pani ne vähäiseen kääryynsä ja kätki tämän hellästi poveensa jälleen.
+Kasvot olivat nyt kadonneet ovelta. Minä yhä näin lumen tunkevan
+sisään, mutta siellä ei ollut mitään muuta.
+
+"Hyvä!" sanoi hän, katsellen laukkuansa, "koska olen tavannut teidät
+tänä iltana, Mas'r Davy (ja tämä tekee minun hyvää!), lähden huomenna
+varhain pois. Te olette nähneet, mitä olen saanut tänne", laskien
+kättänsä sille paikalle, jossa pieni kääry oli; "ainoa asia, joka
+huolettaa minua, on se ajatus, että joku vahinko tapahtuu minulle,
+ennenkuin nämät rahat ovat takaisin annetut. Jos minä kuolisin, ja ne
+hukkaantuisivat taikka varastettaisiin taikka muulla lailla joutuisivat
+pois, eikä tuo mies koskaan saisi tietää muuta, kuin että minä olen
+pitänyt ne, luulen, etten saisi lepoa toisessa mailmassa! Minä luulen,
+että minun täytyisi palata takaisin!"
+
+Hän nousi, ja minä nousin myöskin; me tartuimme taas toistemme käteen,
+ennenkuin lähdimme ulos.
+
+"Minä astuisin kymmenen tuhatta penikulmaa", lausui hän, "minä astuisin
+siksi, kuin kuolleena kaatuisin maahan, kun vaan saisin laskea nämät
+rahat alas tuon miehen eteen. Jos saan tehdä sen ja löydän Em'lyn, olen
+tyytyväinen. Jollen löydä häntä, ehkä hän kerran kuulee, että hänen
+rakas enonsa lakkasi häntä etsimästä vasta, kuin hän lakkasi elämästä;
+ja jos tunnen hänet, tuottaa tämäkin hänet viimein kotiin!"
+
+Kun lähdimme ulos kylmään yöhön, näin tuon yksinäisen haamun poistuvan
+edestämme. Jollakin verukkeella käännähytin Mr. Peggotyn toisaalle ja
+pidätin häntä puheellani, siksi kuin haamu oli kadonnut.
+
+Hän puhui jostakin ravintolasta Dover'in tiellä, jossa hän tiesi
+saavansa puhtaan, yksinkertaisen yö-majan. Minä saatin hänet
+Westminster Bridge'n yli ja erosin hänestä Surrey'n rannalla. Tuntui
+siltä, kuin kaikki olisi hiljentynyt kunnioituksesta häntä kohtaan, kun
+hän jälleen aloitti yksinäistä vaellustansa lumessa.
+
+Minä palasin ravintolan pihalle ja muistaen noita kasvoja, etsin niitä,
+kammolla katsoen ympärilleni. Ne eivät olleet siellä. Lumi oli
+peittänyt äskeiset jälkemme; minun viimeiset jälkeni olivat ainoat,
+jotka näkyivät, ja nekin alkoivat hävitä (niin vahvasti satoi lunta),
+kun katsoin taaksepäin olkapääni ylitse.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+Doran tädit.
+
+
+Viimein tuli vastaus noilta kahdelta vanhalta ladyltä. He lähettivät
+tervehdyksensä Mr. Copperfield'ille ja ilmoittivat hänelle, että he
+olivat tarkoin miettineet hänen kirjettänsä, "silmällä pitäen molempien
+puolten onnea" -- jota lausetta minä katsoin jotenkin huolettavaksi, ei
+ainoastaan sen tähden, että he olivat käyttäneet sitä tuossa ennen
+mainitussa perhe-riidassa, vaan myöskin sen tähden, että olin (ja olen
+koko elin-aikani) huomannut, että tuommoiset tavanmukaiset lauseet ovat
+jonkunlaisia leikkitulitus-kapineita, jotka ovat helpot laukaista ja
+taipusat kääntymään kaikenlaisiin muotoihin ja väreihin, joita
+alkuperäinen rakennus ei ollenkaan ennustanut. Missit Spenlow
+lisäsivät, että he pyysivät saada olla kirjeenvaihdon kautta
+ajatustansa Mr. Copperfield'in ilmoituksesta lausumatta; mutta että,
+jos Mr. Copperfield osoittaisi heille sitä kunniaa, että hän kävisi
+heidän luonansa jonakin määrättynä päivänä (jonkun hyvän ystävän
+seurassa, jos hän katsoi soveliaaksi), keskustelisivat he mielellään
+vähän asiasta.
+
+Tähän suosion-osoitukseen vastasi Mr. Copperfield viipymättä, nöyrästi
+tervehtien ja ilmoittaen, että hänellä olisi kunnia käydä Missien
+Spenlow'in luona määrätyllä ajalla, ja että hänen ystävänsä Mr. Thomas
+Traddles, Inner Temple'n jäsen, heidän hyväntahtoisella luvallansa
+seuraisi häntä. Jonka kirjeen lähetettyään Mr. Copperfield joutui
+kovaan tuskaan, jota kesti, siksi kuin määräpäivä oli tullut.
+
+Levottomuuteni karttui suuresti siitä, etten tässä tärkeässä elämäni
+kääntökohdassa saanut käyttää Miss Mills'in arvaamattoman kallista
+apua. Mutta Mr. Mills, joka aina teki sitä taikka tätä minua
+harmittaaksensa -- taikka minusta näytti, niinkuin hän olisi tehnyt,
+joka oli sama asia -- oli saattanut menetyksensä pahimmillensa ja
+saanut päähänsä, että hänen piti lähteä Indiaan. Miksi hän Indiaan
+lähtisi, jollei minua kiusataksensa? Hänellä ei suinkaan ollut mitään
+tekemistä missään muussa mailman osassa, mutta hänellä oli paljon
+tekemistä tuossa; koska hän harjoitti suurta Indian kauppaa, mitä se
+lienee ollutkaan (mielessäni kuvitteli kulta-kuteiset shaalit ja
+elefantin hampaat); koska hän nuoruudessaan oli oleskellut
+Calcutta'ssa; ja koska hän nyt aikoi muuttaa sinne firman päämieheksi.
+Mutta mitä tämä minuun koski! Häneen se kuitenkin koski niin paljon,
+että Indiaan hän hankki matkustaaksensa, ja Julia hänen kanssaan; ja
+Julia lähti maalle jättämään sukulaisiansa hyvästi; ja talo pantiin
+täydelliseen plakati-pukuun, joka ilmoitti, että se oli hyyrättävänä
+tai myytävänä, ja että huonekalut (mankeli ja kaikki) saataisiin ostaa
+määrättyyn hintaan. Näin tapahtui täällä toinen maanjäristys, jonka
+alaiseksi minä jouduin, ennenkuin olin toipunut edellisenkään
+täräyksestä!
+
+Minä olin kahdella päällä, kuinka pukisin itseni sinä tärkeänä päivänä;
+sillä toiselta puolen tahdoin näyttää hyvin miellyttävältä, mutta
+toiselta puolen pelkäsin panemasta päälleni jotakin, joka Missien
+Spenlow'in silmissä heikontaisi minun kovin käytännöllistä luontoani.
+Minä koetin soveliaalla tavalla karttaa liiallisuutta kummaltakin
+puolen; tätini hyväksyi lopullisen päätökseni, ja Mr. Dick heitti hyvää
+onnea varten toisen kenkänsä Traddles'in ja minun jälkeeni, kun menimme
+portaita alas.
+
+Vaikka tiesin, että Traddles oli oivallinen toveri, ja vaikka olin
+sydämestäni mieltynyt häneen, en voinut tässä arkaluontoisessa
+tilaisuudessa olla toivomatta, ettei hän koskaan olisi ruvennut
+harjaamaan hiuksiansa niin peräti pystyyn. Se antoi hänelle
+jonkunlaisen hämmästyneen, jopa luudantapaisen muodon, joka, niin
+pelkoni kuiskasi, ehkä olisi turmiollinen meille.
+
+Minä mainitsin sitä Traddles'ille, kun astuimme Putney'hin, ja sanoin,
+että, jos hän tahtoisi silittää niitä vähän --.
+
+"Rakas Copperfield", vastasi Traddles, ottaen hattuansa päästään ja
+tokaisten hiuksiansa kaikille tahoille, "ei mikään ilahuttaisi minua
+enemmän. Mutta ne eivät ota laskeaksensa".
+
+"Eivätkö ota?" sanoin minä.
+
+"Ei", arveli Traddles. "Ei mikään saa niitä taipumaan. Vaikka koko
+Putney'n matkan kantaisin kolmen leiviskän painon niitten päällä,
+nousisivat ne taas pystyyn samalla hetkellä, kuin paino olisi poissa.
+Sinä et voi uskoa, kuinka itsepintainen tukka minulla on, Copperfield.
+Minä olen oikein äkäinen piikkisika".
+
+Minä petyin toiveissani, se täytyy minun tunnustaa, mutta ihastuin
+myöskin täydellisesti hänen hyvänluontoisuuteensa. Minä sanoin hänelle,
+kuinka panin arvoa siihen, ja arvelin, että hänen hiuksensa varmaan
+olivat ottaneet kaiken itsepintaisuuden hänen luonteestaan, sillä
+hänessä itsessä ei ollut mitään semmoista.
+
+"Oh!" vastasi Traddles nauraen, "minä vakuutan sinulle, että tästä
+onnettomasta tukastani on pitkä juttu. Setäni vaimo ei sietänyt sitä.
+Hän sanoi, että se ärsytti häntä. Kovasti se haittasi minua myöskin,
+kun ensin rakastuin Sofiaan. Kovasti!"
+
+"Paheksiko hän sitä?"
+
+"Ei hän", vastasi Traddles; "mutta hänen vanhin sisarensa -- se, joka
+on kaunotar -- oikein pilkkasi sitä, ymmärtääkseni. Totta puhuen,
+kaikki sisaret nauravat sitä".
+
+"Varsin hauskaa!" sanoin minä.
+
+"Niin", vastasi Traddles aivan viattomasti, "me laskemme kaikki leikkiä
+siitä. He väittävät, että Sofialla on suortuva siitä pulpetissansa, ja
+että hänen täytyy sulkea se hakasilla varustettuun kirjaan, pitääksensä
+sitä alallaan. Me nauramme kaikki asiaa".
+
+"Kesken puheen, rakas Traddles'ini", lausuin minä, "sinun
+kokemuksestasi ehkä on minulla joku neuvo. Kun ensin menit kihloihin
+tuon nuoren ladyn kanssa, jota juuri mainitsit, pyysitkö häntä
+säännön-mukaisesti omaksesi hänen perheeltänsä? Täytyikö sinun
+esimerkiksi tehdä jotakin semmoista, jota me tänään aiomme tehdä?"
+lisäsin minä levottomasti.
+
+"No", vastasi Traddles, jonka tarkkaavaiset kasvot vähän synkistyivät,
+"minun asiassani oli jotenkin tuskalliset temput, Copperfield. Koska,
+näetkö, Sofia oli niin tuiki tarpeellinen perheessä, ei kukaan heistä
+kärsinyt sitä ajatusta, että hän koskaan menisi naimisiin. He olivat
+keskenänsä suoraan päättäneet, ettei hän milloinkaan saisi mennä
+naimisiin, ja he nimittivät häntä vanhaksi piiaksi. Kun minä siis
+suurimmalla varovaisuudella ilmoitin asian Mrs. Crewler'ille --".
+
+"Äidille?" kysyin minä.
+
+"Niin äidille", lausui Traddles -- "kunnian-arvoisa Horace Crewler on
+tytön isä -- kun kaikenlaisella varovaisuudella ilmoitin asian Mrs.
+Crewler'ille, vaikutti se häneen niin, että hän kirkasi ja pyörtyi.
+Minä en uskaltanut moneen kuukauteen uudestansa koskea tähän aineesen".
+
+"Mutta viimein koskit?" sanoin minä.
+
+"Kunnian-arvoisa Horace koski", vastasi Traddles. "Hän on oivallinen
+mies, kaikin puolin esikuvaksi kelpaava, ja hän teroitti vaimoonsa,
+että tämän tuli kristittynä taipua tähän uhraukseen (erittäin koska se
+oli niin epätietoinen) eikä saisi pitää nurjaa mieltä minua vastaan.
+Mitä minuun itseen tulee, Copperfield, takaan sinulle, että minusta
+tuntui juuri kuin olisin ollut joku petolintu perheen suhteen".
+
+"Sisaret pitivät kai sinun puoltasi, toivon minä, Traddles?"
+
+"No, sitä minun ei juuri sovi sanoa", vastasi hän. "Kun olimme johonkin
+määrään lepyttäneet Mrs. Crewler'in, tuli meidän ilmoittaa asia
+Sarah'lle. Sinä muistat, että mainitsin Sarah'ta siksi, joka on kipeä
+selästään?"
+
+"Täydellisesti!"
+
+"Hän puristi kiinni molempia käsiänsä", lausui Traddles, katsellen
+minua kauhulla, "ummisti silmänsä, kävi lyijynkarvaiseksi, tuli aivan
+kankeaksi eikä syönyt mitään kahteen päivään, paitsi paahdettua leipää
+ja vettä, jota annettiin hänelle tee-lusikalla".
+
+"Sepä oli ilkeä tyttö, Traddles", muistutin minä.
+
+"Oh, anna anteeksi, Copperfield!" lausui Traddles. "Hän on sangen
+viehättävä tyttö, mutta hän on kovin tuntehikas. Totta puhuen, he ovat
+kaikki tuntehikkaita. Sofia kertoi minulle jälestäpäin, etteivät
+mitkään sanat voi kuvata niitä syytöksiä, joita hän, Sarah'ta
+hoitaessaan, teki itse suhteensa. Minä tiedän, että ne olivat ankarat,
+Copperfield, omista tunteistani päättäen, jotka olivat niinkuin
+pahantekiän. Kun Sarah oli toipunut, täytyi meidän vielä ilmoittaa asia
+toisille kahdeksalle; ja se vaikutti eri lailla heihin, mutta kaikkiin
+mitä syvimmällä tavalla. Nuot kaksi vähintä, joita Sofia kasvattaa,
+ovat vast'ikään lakanneet minua inhoamasta".
+
+"Totta he nyt kaikki ovat suostuneet siihen, toivoakseni?" arvelin
+minä.
+
+"O-ovat; minä sanoisin, että he ylipäänsä ovat mukaantuneet siihen",
+vastasi Traddles epäileväisesti. "Tosi asia on, että kartamme siitä
+puhumasta; ja minun epävakaiset tulevaisuuden toiveeni ja vähäiset
+varani lohduttavat heitä suuresti. Syntyy surkea meno, milloin hyvänsä
+me menemme naimisiin. Ne häät tulevat enemmän hautajaisten kuin häitten
+kaltaiseksi. Ja he vihaavat minua varmaan kaikki sen vuoksi, että vien
+hänet pois!"
+
+Hänen rehelliset kasvonsa, kun hän katseli minua puoleksi totisella ja
+puoleksi naurettavalla pään pudistuksella, vaikuttavat muistissani
+enemmän minuun, kuin silloin todellisuudessa, sillä minä olin siihen
+aikaan semmoisessa erinomaisen tuskan ja hajamielisyyden tilassa, että
+olin aivan kykenemätön kiinnittämään huomiotani mihinkään. Kun
+lähestyimme sitä kartanoa, jossa Missit Spenlow asuivat, olin
+katsannoltani ja ryhdiltäni niin huono, että Traddles esitteli jotakin
+lienteätä kiihdykettä olut-lasin muodossa. Kun olimme läheisessä
+ravintolassa nauttineet tämän, talutti hän minut horjuvilla askelilla
+Missien Spenlow'in ovelle.
+
+Kun palvelusneitsyt avasi oven, oli minussa joku himmeä tunto, että
+olin niinkuin näyteltäväksi asetettu; että jollakin tapaa eteisen
+poikki, jossa oli ilmapuntari, hoipertelin vähäiseen vierashuoneesen
+ensi kerrokseen, joka antoi sievään puutarhaan päin; että siellä kävin
+sohvaan istumaan ja näin Traddles'in hiusten, kun hattu oli otettu
+pois, kimmahtavan ilmaan, niinkuin joku tuommoinen vähäinen, nenäkäs
+vieterivauva, joka hyppää ylös valhe-tekoisesta nuuskarasiasta, kun
+kansi vedetään pois; että kuulin vanhan-aikaisen kellon tikittävän
+kaminin-reunuksella ja koetin saada sitä pitämään samaa tahtia, kuin
+sykkivä sydämeni -- johon se ei taipunut; että katselin ympäri huonetta
+nähdäkseni jotain merkkiä Dorasta, mutta mitään näkemättä; ja että
+luulin kuulevani Jip'in kerran etäällä haukkuvan, mutta että joku kohta
+tyystytti sitä. Viimein huomasin itseni sysäävän Traddles'ia pesään ja
+kovassa hämmennyksessä kumartavan kahta kuivaa, pientä, vanhanpuolista
+ladyä, jotka olivat puetut mustiin ja kumpikin muodoltaan ihmeen
+tavalla yhtäläinen kuin joku puusta tai parkista tehty Spenlow vainajan
+kuva.
+
+"Tehkäät hyvin", sanoi toinen pienistä ladyistä, "ja käykäät istumaan".
+
+Kun olin kompastellut Traddles'in yli ja istahtanut jollekin esineelle,
+joka ei ollut mikään kissa -- ensimäinen istuimeni oli kissa -- sain
+sen verran näköni takaisin, että havaitsin, että Mr. Spenlow ilmeisesti
+oli ollut nuorin perheessä; että oli kuuden tai kahdeksan vuoden
+eroitus molempien sisarten välillä, ja että nuorempi nähtävästi
+johdattaisi keskustelua, koska hänellä oli kirjeeni kädessä -- kuinka
+tuttavalta se minusta näytti, vaan kuitenkin niin oudolta! -- ja hän
+tuon tuostakin katsahti siihen lorgnetillansa. He olivat puetut samalla
+tavalla, mutta toinen kantoi pukuansa nuorekkaammalla ryhdillä, kuin
+toinen, ja hänellä oli ehkä hiukan suurempi rintaröyhelö tai kaulaharso
+tai joku solki tai rannerengas tai muu semmoinen pikku kapine, joka
+teki, että hän näytti virkeämmältä. He olivat molemmat suorat
+käytökseltään, jäykät, vakavat ja tyvenet. Se sisar, jolla minun
+kirjeeni ei ollut, piti käsivartensa ristissä rinnan ylitse kiinni
+toinen toisessaan, niinkuin epäjumalan kuva.
+
+"Mr. Copperfield, arvaan minä", sanoi se sisar, jolla kirjeeni oli,
+Traddles'ia puhutellen.
+
+Tämä oli kauhea alku. Traddles'in tuli ilmoittaa, että minä olin Mr.
+Copperfield, minun tuli vakuuttaa itseni itsekseni, heidän tuli poistaa
+itsestänsä se luulo, että Traddles oli Mr. Copperfield, ja, kaikki
+lukuun otettuna, olimme sangen tukalassa tilassa. Päälle päätteeksi
+kuulimme kaikki selvästi Jip'in kahdesti urahtavan ja jonkun taas
+tyystyttävän sitä.
+
+"Mr. Copperfield!" lausui se sisar, jolla kirje oli.
+
+Minä tein jotakin -- kumarsin, arvaan minä -- ja olin kokonaan korvana,
+kun toinen keskeytti.
+
+"Sisareni Lavinia", lausui hän, "jolla on kokemus tämmöisissä asioissa,
+on selittävä, mikä meidän mielestämme soveliaimmin edistää molempien
+puolten onnea".
+
+Minä havaitsin jälestäpäin, että Miss Laviniaa pidettiin valtatuomarina
+sydämen asioissa, koska oli muinoin löytynyt eräs Mr. Pidger, joka
+pelasi lyhyttä whistiä ja luultiin olevan rakastunut häneen. Minun
+yksityinen ajatukseni on se, että tämä oli kokonaan mielivaltainen
+päätös ja että Pidger oli aivan syytön tämmöisiin tunteisin -- joita
+hän ei milloinkaan ollut lausunut, sitä myöden kuin minä sain
+tietoihini. Sekä Miss Lavinia että Miss Clarissa uskoivat kuitenkin,
+että hän olisi ilmoittanut rakkautensa, jollei hän äkkiä nuoruudessaan
+(noin kuuden kymmenen ijällä) olisi kuollut sen kautta, että hän
+ryyppäsi liiaksi ja terveytensä parantamiseksi liiaksi joi Bath'in
+vettä. Heillä oli joku sisällinen tunto, että hän riutui salaisesta
+rakkaudesta; vaikka minun täytyy sanoa, että talossa oli eräs hänen
+kuvansa, jonka tummanpunaista nenää salainen rakkaus ei näyttänyt
+koskaan kalvaneen.
+
+"Me emme ryhdy", lausui Miss Lavinia, "tämän asian entisiin vaiheisin.
+Veljemme Francis vainajan kuolema on pyyhkäissyt pois ne".
+
+"Meillä ei ollut tapa", arveli Miss Clarissa, "usein olla yhteydessä
+veljemme Francis'in kanssa; mutta meillä ei ollut keskenämme mitään
+suoraa eripuraisuutta elikkä riitaa. Francis astui omaa tietänsä; me
+astuimme omaa tietämme. Me ajattelimme, että se edistäisi kaikkien
+puolten onnea, että niin oli. Ja se edistikin".
+
+Kumpikin sisar nojasi puhuessaan vähän eteenpäin, pudisti puhuttuaan
+päätänsä ja oikaisi vaietessaan selkänsä. Miss Clarissa ei koskaan
+liikuttanut käsivarsiansa. Välisti hän näpytteli sormillansa niihin --
+minuetteja ja marsseja, luullakseni -- mutta ei liikuttanut niitä
+koskaan.
+
+"Veljentyttäremme tila taikka luultu tila on paljon muuttunut veljemme
+Francis'in kuoleman kautta", lausui Miss Lavinia; "ja sentähden
+arvelemme, että veljemme ajatukset hänen tilansa suhteen myöskin ovat
+muuttuneet. Meillä ei ole mitään syytä epäillä, Mr. Copperfield, että
+te olette nuori gentlemani, jolla on hyvät avut ja kunniallinen luonto,
+taikka että rakastatte -- taikka olette täydellisesti vakuutetut siitä,
+että rakastatte -- veljentytärtämme".
+
+Minä vastasin, niinkuin tavallisesti tein, milloin hyvänsä minulla oli
+siihen tilaisuutta, ettei kukaan koskaan ollut rakastanut ketään,
+niinkuin minä rakastin Doraa. Traddles tuli avukseni vahvistavalla
+muminalla.
+
+Miss Lavinia yritti vastaamaan jotakin, kun Miss Clarissa, joka näytti
+ehtimiseen haluavan mainita veljeänsä Francis'ia, taas keskeytti:
+
+"Jos Doran äiti", sanoi hän, "kun hän meni naimisiin veljemme
+Francis'in kanssa, kerrallaan olisi sanonut, ettei sukulaisilla ollut
+tilaa päivällispöydässä, olisi se ollut parempi kaikkien puolten
+onnelle".
+
+"Sisar Clarissa", sanoi Miss Lavinia. "Ehkä meidän ei tarvitse huolia
+siitä nyt".
+
+"Sisar Lavinia", vastasi Miss Clarissa, "se kuuluu aineesen. Siihen
+aineen osaan, jossa sinä yksin pystyt puhumaan, en tahtoisi ensinkään
+sekaantua. Tässä aineen osassa on minulla ääni ja ajatus. Olisi ollut
+parempi kaikkien puolten onnelle, jos Doran äiti, kun hän meni
+naimisiin veljemme Francis'in kanssa, olisi sanonut, mitkä hänen
+aikomuksensa olivat. Me olisimme silloin tietäneet, mitä saimme
+odottaa. Me olisimme sanoneet: 'älkäät kutsuko meitä milloinkaan'; eikä
+olisi ollut mitään epäsovun aihettakaan".
+
+Kun Miss Clarissa oli pudistanut päätänsä, jatkoi Miss Lavinia,
+lorgnetillansa taas katsoen kirjeeseni. Heillä oli, sivumennen,
+molemmilla pienet, kirkkaat, pyöreät, vilkkuvat silmät, jotka olivat
+niinkuin lintujen silmät. He olivat itse vähän lintujen näköiset, sillä
+heillä oli pikainen, vilpas, äkillinen käytös ja hiukan nopea, sievä
+tapa järjestää pukuansa, niinkuin kanarilinnut.
+
+Niinkuin olen sanonut, jatkoi Miss Lavinia:
+
+"Te pyydätte lupaa sisareltani Clarissalta ja minulta itseltä, Mr.
+Copperfield, käydä täällä veljentyttäremme hyväksyttynä kosijana".
+
+"Jos veljemme Francis", arveli Miss Clarissa, hyökäten esiin taas, jos
+sopii nimittää niin tyventä menetystä hyökkäämiseksi, "tahtoi elää
+jonkunlaisessa Doctors' Commons'in ilmassa ja ainoastaan Doctors'
+Commons'in ilmassa, mikä oikeus taikka halu meillä on paheksia sitä? Ei
+mikään tosiaan. Me olemme aina olleet viimeiset tunkemaan kenenkään
+pariin. Mutta miks'ei sitä sanota suoraan? Pitäköön veljemme Francis ja
+hänen vaimonsa oman seuransa. Pitäköön sisareni Lavinia ja minä meidän
+seuramme. Me voimme, toivon minä, itse valita seuramme!"
+
+Koska tämä näytti olevan aiottu Traddles'ille ja minulle, vastasimme
+sekä Traddles että minä jotakin. Traddles'in sanat eivät kuuluneet.
+Minä puolestani luulen muistuttaneeni, että se suuresti kunnioitti
+kaikkia asian-omaisia. Minä en tiedä vähintäkään, mitä tällä tarkoitin.
+
+"Sisar Lavinia", lausui Miss Clarissa näin sydämeltänsä huojentuneena,
+"sinä saat jatkaa, rakkaani".
+
+Miss Lavinia jatkoi:
+
+"Mr. Copperfield, sisareni Clarissa ja minä olemme hyvin huolellisesti
+punninneet tätä kirjettä, emmekä ole punninneet sitä lopullisesti, sitä
+veljentyttärellemme näyttämättä ja veljentyttäremme kanssa siitä
+keskustelematta. Me emme epäile ollenkaan, että luulette rakastavanne
+häntä suuresti".
+
+"Luulen, Ma'am", aloitin minä innokkaasti, "voi!" --
+
+Mutta kun Miss Clarissa loi minuun katseen (juuri niinkuin hilpeä
+kanarilintu), joka vaati, etten keskeyttäisi orakelia, pyysin anteeksi.
+
+"Rakkaus", lausui Miss Lavinia, katsellen sisartansa, että tämä
+vahvistaisi hänen sanojansa, jota tämä tekikin, vähän nyykäyttäen
+päätänsä jokaiseen lauseesen, "kypsynyt rakkaus, sydämen kunnioitus,
+hellyys ei helposti ilmoita itseänsä. Sen ääni on matala. Se on ujo ja
+arka, se on väijyksissä, se odottaa ja vartoo. Semmoinen kypsynyt
+hedelmä on. Välisti kokonainen elämä liukuu pois ja tapaa sen yhä
+kypsymästä varjossa".
+
+Tietysti minä en silloin ymmärtänyt, että tämä oli viittaus hänen
+luultuun kokemukseensa surustansa sortuneen Pidger'in suhteen, mutta
+siitä vakavasta tavasta, jolla Miss Clarissa nyykäytti päätänsä, näin,
+että näihin sanoihin pantiin suuri arvo.
+
+"Kovin nuorten ihmisten herkät taipumukset -- sillä minä sanon niitä
+herkiksi tuommoisten tunteitten rinnalla --" jatkoi Miss Lavinia, "ovat
+kuin pöly kallion rinnalla. Siitä syystä, että on niin vaikea tietää,
+onko luultavaa, että ne kestävät taikka että niillä on joku todellinen
+perustus, olemme sisareni Clarissa ja minä kovasti epäilleet, kuinka
+menetellä, Mr. Copperfield ja Mr. --"
+
+"Traddles", sanoi ystäväni, havaiten, että häneen katsottiin.
+
+"Minä pyydän anteeksi. Inner Temple'n jäsen, luullakseni?" lausui Miss
+Clarissa, taas kirjettäni silmäillen.
+
+Traddles sanoi: "niin oikein", ja kävi tulipunaiseksi.
+
+Vaikka en vielä ollut saanut mitään selvää kehoitusta, luulin
+molemmissa pienissä sisarissa ja erittäin Miss Laviniassa havaitsevani
+jonkunlaista harrasta iloa tästä uudesta, hedelmällisestä kodillisen
+elämän aineesta, jonkunlaista aikomusta tehdä siitä, mitä suinkin voi,
+jonkunlaista taipumusta hoimia sitä, josta kirkas toivon säde lähti
+minulle. Minä luulin huomaavani, että Miss Lavinia tavattomalla
+tyytyväisyydellä vartioitaisi kahta semmoista nuorta rakastavaista,
+kuin Dora ja minä; ja että Miss Clarissa tuskin vähemmällä
+tyytyväisyydellä näkisi, että hänen sisarensa vartioitsi meitä, sekä
+itse ryhtyisi omaan, erityiseen osaansa tästä toimesta, milloin hyvänsä
+hän sai halun siihen. Tämä rohkaisi minua mitä kiihkeimmällä tavalla
+väittämään, että minä rakastin Doraa enemmän, kuin saatin sanoa taikka
+kukaan uskoi; että kaikki ystäväni tiesivät, kuinka rakastin häntä;
+että tätini, Agnes, Traddles, jokainen, joka tunsi minut, tiesi, kuinka
+rakastin häntä ja kuinka vakavaksi rakkauteni oli tehnyt minut. Minä
+vetosin Traddles'iin, että hän vakuuttaisi näitä todeksi. Ja innostuen,
+niinkuin hän olisi syösnyt johonkin parlamentin väittelyyn, puhui
+Traddles oikein jalosti, puollustaen minua sopivilla, suorilla
+lauseilla ja yksinkertaisella, käytöllisellä tavalla, joka nähtävästi
+teki hyvän vaikutuksen.
+
+"Minä puhun, jos niin uskallan sanoa, semmoisen tavalla, jolla on vähän
+kokemusta tämmöisissä asioissa", lausui Traddles, "koska itse olen
+kihloissa nuoren ladyn kanssa -- hän on yksi kymmenestä alhaalla
+Devonshire'ssä -- enkä tätä nykyä näe, kuinka olisi mahdollista, että
+kihlauksestamme lopulta jotakin syntyisi".
+
+"Te ehkä, Mr. Traddles, voitte vahvistaa, mitä minä olen puhunut",
+muistutti Miss Lavinia, ilmeisesti vielä enemmän mieltyen häneen,
+"siitä rakkaudesta, joka on ujo ja arka, joka odottaa ja vartoo?"
+
+"Täydellisesti, Ma'am", vastasi Traddles.
+
+Miss Clarissa katsahti Miss Laviniaan ja pudisti totisesti päätänsä.
+Miss Lavinia katsahti ymmärtävän tavalla Miss Clarissaan ja huoahti
+vähän.
+
+"Sisar Lavinia", lausui Miss Clarissa, "ota minun hajupulloni".
+
+Virvoitukseksi Miss Lavinia muutamia kertoja vähän haisti aromatillista
+etikkaa -- Traddles ja minä katselimme sitä suurella huolella; ja Miss
+Lavinia jatkoi puhettansa jotenkin heikolla äänellä:
+
+"Sisareni ja minä olemme, Mr. Traddles, suuresti epäilleet, mitä meidän
+tulee tehdä niin nuorten ihmisten, kuin ystävänne, Mr. Copperfieldin,
+ja veljentyttäremme taipumusten taikka luultujen taipumusten suhteen".
+
+"Veljemme Francis'in tyttären", muistutti Miss Clarissa. "Jos veljemme
+Francis'in vaimo eläessänsä olisi katsonut soveliaaksi (vaikka hänellä
+oli kieltämätön oikeus menetellä, niinkuin hän parhaiten tahtoi) kutsua
+sukulaisensa päivällispöytäänsä, olisimme ehkä paremmin tunteneet
+veljemme Francis'in lapsen tänä hetkenä. Sisar Lavinia, jatka".
+
+Miss Lavinia käänsi kirjeeni niin, että päällekirjoitus tuli häneen
+päin ja katseli lorgnetillansa muutamia säännöllisiltä näyttäviä
+muistutuksia, joita hän oli piirtänyt sille puolelle kirjettä.
+
+"Meistä näyttää viisaalta, Mr. Traddles", sanoi hän, "laskea nuot
+tunteet oman vaarin-ottomme koetuskivelle. Tätä nykyä emme tiedä niistä
+mitään emmekä ole tilaisuudessa päättää, kuinka paljo todellisuutta
+niissä lienee. Sentähden olemme taipuvaiset siinä määrässä suostumaan
+Mr. Copperfieldin ehdoitukseen, että sallimme hänen käydä täällä".
+
+"Minä en koskaan, kalliit ladyt, unhota teidän hyvyyttänne", huudahdin
+minä, ankarasta pelon taakasta pääsneenä.
+
+"Mutta, Mr. Traddles", jatkoi Miss Lavinia -- "mutta me soisimme
+mielellään, että näitä käyntejä toistaiseksi ajateltaisiin meitä
+tarkoittaviksi. Meidän täytyy varoa, ettemme tunnusta mitään oikeata
+kihlausta Mr. Copperfieldin ja veljentyttäremme välillä, ennenkuin
+meillä on ollut tilaisuus" --
+
+"Ennenkuin _sinulla_ on ollut tilaisuus, sisar Lavinia", sanoi Miss
+Clarissa.
+
+"Olkoon niin", suostui Miss Lavinia huoahtaen -- "ennenkuin minulla on
+ollut tilaisuus tarkastaa heitä".
+
+"Copperfield", lausui Traddles, kääntyen minun puoleeni, "sinä huomaat
+varmaan, ettei mikään voisi olla järkevämpää ja kohtuullisempaa".
+
+"Ei mikään!" huudahdin minä. "Minä tunnen sen sydämessäni".
+
+"Koska asiat nyt ovat tällä kannalla", lausui Miss Lavinia, katsoen
+taas muistoonpanoihinsa, "ja me sallimme hänen ainoastaan näillä
+ehdoilla käydä täällä, täytyy meidän Mr. Copperfieldilta vaatia tarkka
+lupaus hänen kunniansanallansa, ettei hän ja veljentyttäremme pidä
+minkäänlaista keskuutta meidän tietämättä, sekä ettei ryhdytä mihinkään
+tuumaan veljentyttäremme suhteen, ilman että sitä ensiksi esitellään
+meille --".
+
+"Sinulle, sisar Lavinia", keskeytti Miss Clarissa.
+
+"Olkoon niin, Clarissa!" myönsi Miss Lavinia nöyrästi -- "minulle, ja
+me siihen suostumme. Meidän tulee katsoa tätä nimen-omaiseksi ja
+vakavaksi määräykseksi, jota ei millään tavalla käy purkaminen. Me
+tahdoimme, että joku hyvä ystävä tänään seuraisi Mr. Copperfieldia",
+notkistaen päätänsä Traddles'ille, joka kumarsi, "ettei olisi mitään
+epäilystä eikä väärää käsitystä tässä kohden. Jos Mr. Copperfieldia
+taikka teitä, Mr. Traddles, vähänkin arveluttaa antaa tätä lupausta,
+pyydän, että olette hyvä ja otatte mietintö-aikaa".
+
+Minä huudahdin innoissani, ettei meidän tarvinnut hetkeäkään miettiä.
+Minä sidoin itseni mitä hartaimmalla tavalla vaadittuun lupaukseen,
+pyysin Traddles'ia todistamaan sitä ja julistin itseni mitä julmimmaksi
+ihmiseksi, jos milloinkaan vähintäkään poikkeisin siitä.
+
+"Malttakaat!" sanoi Miss Lavinia, nostaen ylös kättänsä; "ennenkuin
+meidän oli ilo nähdä teitä, gentlemanit, päätimme jättää teidät kahden
+kesken neljänneksen tunnin ajaksi, että saisitte ajatella tätä kohtaa.
+Te suvainnette meidän poistua".
+
+Turhaan vakuutin, ettei mitään mietintö-aikaa tarvittu. He tahtoivat
+välttämättömästi poistua mainituksi ajaksi. Nuot kaksi pientä lintua
+hyppäsivät siis suurella arvokkaisuudella ulos, jättäen minut
+vastaan-ottamaan Traddles'in onnentoivotuksia ja tuntemaan itseäni
+muutetuksi ikuisen onnen maille. Juuri neljänneksen kuluttua
+ilmestyivät he jälleen samalla arvokkaisuudella, kuin millä olivat
+kadonneet. He olivat menneet kahisten pois, niinkuin heidän pienet
+pukunsa olisivat olleet syksyn lehdistä tehdyt; ja he tulivat kahisten
+takaisin samalla tavalla.
+
+Minä sitouduin silloin kerran vielä määrättyihin ehtoihin.
+
+"Sisar Clarissa", lausui Miss Lavinia, "loppu-asiat kuuluvat sinulle".
+
+Miss Clarissa irroitti ensi kerran käsivartensa, tarttui
+muistoonpanoihin ja katseli niitä.
+
+"Meitä ilahuttaisi", sanoi Miss Clarissa, "saada nähdä Mr.
+Copperfieldia päivällisillä joka sunnuntai, jos hänen sopii. Me
+aterioitsemme kello kolme".
+
+Minä kumarsin.
+
+"Meitä ilahuttaisi", jatkoi Miss Clarissa, "saada viikon kuluessa nähdä
+Mr. Copperfieldia teellä. Me juomme teetä puoli seitsemän".
+
+Minä kumarsin taas.
+
+"Kaksi kertaa viikkoonsa", sanoi Miss Clarissa, "mutta ylipäänsä ei
+useammin".
+
+Minä kumarsin uudestaan.
+
+"Miss Trotwood", sanoi Miss Clarissa, "jota mainitaan Mr. Copperfieldin
+kirjeessä, ehkä tulee meitä tervehtimään. Jos toistensa luona käyminen
+on parempi kaikkien puolten onnelle, vastaan-otamme mielellään käviät
+ja käymme itse. Jos päinvastoin on parempi kaikkien puolten onnelle,
+ettei mitään kanssakäymistä pidetä (niinkuin veljemme Francis'in ja
+hänen perheensä asiassa), se on aivan toista".
+
+Minä viittasin siihen, että tätini olisi sekä ylpeä että iloinen, jos
+hän saisi tutustua heidän kanssansa; vaikka minun täytyy sanoa, etten
+aivan varmaan tietänyt, kuinka he yhdessä menestyisivät. Koska kaikista
+ehdoista nyt oli sovittu, lausuin sulimmat kiitokseni, tartuin ensiksi
+Miss Clarissan ja sitten Miss Lavinian käteen ja suutelin niitä
+kumpaakin vuorostansa.
+
+Miss Lavinia nousi silloin ja, pyytäen Mr. Traddles'ilta anteeksi
+hetkeksi, käski minun seurata itseänsä. Minä tottelin, kovasti
+vapisten, ja johdatettiin toiseen huoneesen. Siellä minä näin kalliin
+lemmittyni oven takana pitävän käsiään korviensa edessä, suloiset pikku
+kasvot seinää vastaan, ja Jip'in seisovan talrikin-lämmittäjässä, pää
+sidottuna käsiliinaan.
+
+Voi kuinka kaunis hän oli mustassa hameessansa ja kuinka hän
+ensiksi nyyhki ja itki eikä tahtonut tulla esiin oven takaa!
+Kuinka hellät olimme toisillemme, kun hän viimein tuli sieltä, ja
+missä autuaallisessa tilassa minä olin, kun otimme Jip'in ulos
+talrikin-lämmittäjästä ja päästimme hänet jälleen päivän valoon,
+ja Jip aivasteli, ja me kaikki kolme taas olimme yhdistetyt!
+
+"Kallis Dorani! Nyt ijäti minun!"
+
+"Voi, älä!" vastasi Dora. "Voi, älä, älä!"
+
+"Etkö sinä ole ijäti minun, Dora?"
+
+"Voi, kyllä, tietysti minä olen!" huudahti Dora, "mutta minä olen niin
+peloissani!"
+
+"Peloissasi, kultani?"
+
+"Niin. Minä en kärsi häntä", lausui Dora. "Miksi hän ei mene pois?"
+
+"Kuka, henkeni?"
+
+"Sinun ystäväsi", sanoi Dora. "Asia ei koske häneen yhtään. Kuinka
+typerä hän lienee!"
+
+"Armaani!" (Tuskin löytyi mitään niin mielittelevää, kuin hänen
+lapsellinen käytöksensä). "Hän on mitä kunnollisimpia ihmisiä!"
+
+"Oh, mutta emme tarvitse mitään kunnollisia ihmisiä!" nureksi Dora.
+
+"Rakas Dorani", väitin minä, "sinä opit pian tuntemaan hänet hyvin ja
+pitämään hänestä paljon. Tätini tulee pian tänne, ja hänestäkin sinä
+varmaan pidät paljon, kun opit tuntemaan häntä".
+
+"Ei, ole kiltti äläkä tuo häntä tänne!" sanoi Dora, antaen minulle
+pelästyneen pienen suudelman ja pannen käsiänsä ristiin. "Älä. Minä
+tiedän, että hän on vanha, häijy olento, joka aikaan-saattaa vaan
+pahaa! Älä päästä häntä tänne, Doady!" joka oli väännös David'ista.
+
+Selityksistä ei ollut mitään apua silloin, jonka vuoksi minä nauroin ja
+ihmettelin ja olin kovasti rakastunut ja onnellinen; ja Dora näytti
+minulle, kuinka Jip viimeiseksi oli oppinut seisomaan takajaloillaan
+nurkassa -- jota se pystyi tekemään vaan leimauksen aikaa ja putosi
+alas taas -- enkä tiedä, kuinka kauaksi olisin jäänyt sinne,
+Traddles'ia muistamatta, jollei Miss Lavinia olisi tullut ja vienyt
+minua pois. Miss Lavinia piti hyvin paljon Dorasta (hän jutteli
+minulle, että Dora oli aivan niinkuin hän itse oli ollut hänen
+ijällänsä -- hän oli varmaan paljon muuttunut) ja kohteli Doraa juuri
+niinkuin tämä olisi ollut joku leikkikalu. Minä houkuttelin Doraa
+tulemaan Traddles'ia katsomaan, mutta kun esittelin sitä, juoksi hän
+pois omaan huoneesensa ja lukitsi oven perästään; minä menin siis
+Traddles'in luo ilman häntä ja astuin ihastuneena pois tämän kanssa.
+
+"Paremmin ei olisi voinut käydä", lausui Traddles; "he ovat hyvin
+miellyttäviä vanhoja ladyjä. Minä en kummastelisi ollenkaan, vaikka
+sinä menisit naimisiin vuosikausia ennen minua, Copperfield".
+
+"Osaako sinun Sofiasi soittaa mitään, Traddles?"
+
+"Hän soittaa sen verran pianoa, että hän voi opettaa vähäisiä
+sisariansa", vastasi Traddles.
+
+"Laulaako hän?" kysyin minä.
+
+"No, hän laulaa välisti balladeja virvoittaaksensa vähän toisia, kun
+ovat huonolla tuulella", vastasi Traddles. "Ei mitään taiteellista".
+
+"Hän ei laula ja säestä itseään gitarrilla?" sanoin minä.
+
+"Oh, rakas ystäväni, ei!" lausui Traddles.
+
+"Maalaako hän?"
+
+"Ei ollenkaan", arveli Traddles.
+
+Minä lupasin Traddles'ille, että hän saisi kuulla Doran laulavan ja
+nähdä muutamia hänen kukan-maalauksistaan. Hän sanoi, että hän tahtoisi
+hyvin mielellään, ja me astuimme kotiin käsitysten, kovasti hilpeinä ja
+iloisina. Minä kehoitin häntä matkalla puhumaan Sofiasta; jota hän teki
+niin herttaisella luottamuksella morsiameensa, että minä olin suuresti
+ihmeissäni. Ajatuksissani minä melkoisella sisällisellä
+tyytyväisyydellä vertasin Sofiaa Doraan, mutta myönsin rehellisesti
+itsekseni, että hän kuitenkin oivallisesti sopi Traddles'ille.
+
+Tietysti tätini heti sai tietää neuvottelun onnellisen päätöksen ja
+kaikki, mitä siinä oli sanottu ja tehty. Häntä ilahutti, kun hän näki
+minut niin onnellisena, ja hän lupasi viipymättä käydä Doran tätien
+luona. Mutta hän käveli sinä iltana niin kauan edestakaisin
+huoneissamme, sillä välin kuin minä kirjoitin Agnesille, että rupesin
+pelkäämään, että hän aikoi kävellä aamuun asti.
+
+Kirjeeni Agnesille oli innokas ja kiitollinen ja kertoi kaikki ne hyvät
+seuraukset, jotka olivat lähteneet siitä, että noudatin hänen
+neuvoansa. Hän vastasi ensi postilla minulle. Hänen kirjeensä oli
+toivokas, sydämellinen ja iloinen. Tästä silmänräpäyksestä saakka hän
+aina oli iloinen.
+
+Minulla oli nyt enemmän tekemistä, kuin koskaan. Jos ottaa lukuun
+jokapäiväisiä matkojani Highgate'en, oli Putney kaukana poissa, ja
+tietysti tahdoin käydä siellä niin usein, kuin suinkin mahdollista.
+Koska esiteltyt teen-juomiset olivat aivan epäkäytölliset, sovin Miss
+Lavinian kanssa, että saisin käydä heillä joka lauantai-ilta, ilman
+että se haittaisi etu-oikeutettuja sunnuntaitani. Sillä tapaa jokaisen
+viikon loppu oli suloinen aika minulle, ja minä kestin viikon muut
+päivät sillä, että muistelin sitä.
+
+Mieleni huojentui ihmeellisesti, kun huomasin, että tätini ja Doran
+tädit ylimalkain tulivat paljon paremmin toimeen yhdessä, kuin olisin
+voinut toivoa. Tätini suoritti luvatun käyntinsä pari päivää
+neuvottelun jälkeen; ja toisten parin päivän perästä kävivät Doran
+tädit soveliaalla komeudella ja kaavanmukaisuudella hänen luonansa.
+Samanlaisia, mutta enemmän ystävällisiä vuoro-vierailuita tapahtui
+jälestäpäin ja tavallisesti kolmen tai neljän viikon väli-ajan perästä.
+Minä tiedän, että tätini sangen usein tuskastutti Doran tätejä, kun hän
+kokonaan halveksi sitä arvokkaisuutta, jota hyyry-vaunut antoivat, ja
+astui Putney'hin eriskummallisiin aikoihin, niinkuin kohta aamullisen
+jälkeen taikka juuri ennen teetä; samaten, kun hän piti hattuansa,
+millä tavalla milloinkin vaan hänen päällensä sopi, eikä ollenkaan
+taipunut sivistyneen mailman ennakkoluuloihin tässä kohden. Mutta Doran
+tädit yhdistyivät pian siihen ajatukseen, että tätini oli omituinen ja
+vähän miehentapainen lady, jolla oli terävä järki; ja vaikka tätini
+tuon tuostakin pöyristytti Doran tätien höyheniä sillä, että hän lausui
+väärä-uskoisia ajatuksia useissa kohteliaisuuden kysymyksissä, rakasti
+hän minua niin paljon, että hän mielellään luopui muutamista vähistä
+omituisuuksistaan yhteisen sopusoinnun vuoksi.
+
+Ainoa vähäisen seurapiirimme jäsen, joka suorastansa kieltäysi oleviin
+oloihin mukaantumasta, oli Jip. Sen ei tarvinnut kuin nähdä tätini, kun
+se jo näytti jokaisen hampaan suussansa, peräytyi jonkun tuolin alle ja
+murisi lakkaamatta, silloin tällöin surkeasti ulvoen, niinkuin
+tädissäni todella olisi ollut liikaa sen tunteille. Kaikkia keinoja
+koetettiin: sitä hyväiltiin, nuhdeltiin, lyötiin, tuotiin Buckingham
+Street'ille (jossa se heti kaikkein katseliain kauhuksi karkasi
+molempien kissojen kimppuun), mutta sen oli mahdoton sietää tätini
+seuraa. Välisti se jo luuli voittaneensa vastenmielisyytensä ja oli
+hetken aikaa ystävällinen. Mutta sitten se kohotti tylpeän kuononsa
+ilmaan ja vonkui hirveästi, ettei ollut muuta neuvoa, kuin sitoa sen
+silmät ja pistää se talrikin-lämmittäjään. Viimein Dora säännöllisesti
+peitti sen käsiliinalla ja sulki sen siihen, milloin hyvänsä vaan
+tätini ilmoitettiin tulleen.
+
+Yksi seikka huoletti minua paljon sen jälkeen, kuin asiat olivat
+tulleet tähän tasaiseen menoon. Se oli se, että näytti siltä, kuin
+yhteisestä suostumuksesta Doraa olisi katsottu joksikin sieväksi
+nukeksi tai muuksi leikkikaluksi. Tätini, jota hän yhä enemmän
+lähestyi, nimitti häntä aina Pikku Kukaksi, ja Miss Lavinian elämän ilo
+oli, että hän sai palvella Doraa, kähertää hänen hiuksiansa, tehdä
+koristuksia hänelle ja pidellä häntä niinkuin hempu-lasta. Mitä Miss
+Lavinia teki, teki tietysti myöskin hänen sisarensa. Se oli hyvin
+kummallista minusta, mutta he näyttivät kaikki kohtelevan Doraa hänen
+asemassaan melkein niinkuin Dora kohteli Jip'iä sen asemassa.
+
+Minä päätin puhua tästä Doralle; ja eräänä päivänä, kun olimme
+kävelemässä (sillä Miss Lavinia oli vähän ajan perästä antanut meille
+luvan mennä kahden kesken kävelemään), sanoin hänelle, että soisin,
+että hän pyytäisi heitä kohtelemaan häntä toisella tavalla.
+
+"Koska, niinkuin tiedät, lemmittyni, et ole mikään lapsi", muistutin
+minä.
+
+"Kas niin!" lausui Dora. "Nyt sinä käyt häijyksi!"
+
+"Häijyksi, armaani?"
+
+"Ovathan he niin hyvät minua kohtaan", sanoi Dora, "ja minä olen varsin
+onnellinen".
+
+"No mutta rakkain Dorani!" arvelin minä, "sinä saatat olla varsin
+onnellinen ja heidän sopii kuitenkin kohdella sinua järkevällä
+tavalla".
+
+Dora loi minuun nuhtelevan katseen -- mitä sievimmän katseen! -- ja
+alkoi sitten nyyhkiä, sanoen, että, jollen rakastanut häntä, miksi olin
+niin hartaasti pyrkinyt kihloihin hänen kanssaan? Ja miks'en nyt mennyt
+tieheni, jollen voinut sietää häntä?
+
+Mitä minä muuta voin tämän jälkeen tehdä, kuin suudella pois hänen
+kyynelensä ja kertoa hänelle, kuinka rakas hän oli minulle!
+
+"Minä pidän todella sinut kovin hyvänä", lausui Dora; "sinä et saa olla
+julma minua vastaan, Doady!"
+
+"Julma, kallis Dorani! Niinkuin minä tahtoisin -- taikka voisin -- olla
+julma sinua vastaan, vaikka saisin koko mailman!"
+
+"Älä siis etsi vikoja minussa", sanoi Dora, sovittaen suutansa
+ruusun-ummuksi; "ja minä olen kiltti".
+
+Minä ihastuin, kun hän heti sen jälkeen itse-altansa käski minun antaa
+hänelle sen kokki-kirjan, josta kerta olin puhunut, ja opettaa hänelle
+kirjanpitoa, niinkuin kerta olin luvannut. Kun taas tulin, toin kirjan
+myötäni (minä sidotin sen ensiksi kauniisti, ettei se näyttäisi niin
+kuivalta ja miellyttäisi enemmän); ja kun kävelimme kedolla, näytin
+hänelle tätini vanhan talouskirjan ja annoin hänelle joukon vähäisiä
+tauluja, sievän, pienen lyijyspitimen ja rasian lyijyspuikkoja, että
+hän saisi harjoitella kirjanpitoa.
+
+Mutta kokkikirja pani Doran pään kivistämään, ja numerot saivat hänet
+itkemään. Ne eivät tahtoneet lyödä yhteen, sanoi hän. Sen vuoksi hän
+pyyhki pois ne ja piirsi taulun täyteen pieniä kukkaskimppuja ja minun
+ja Jip'in kuvia.
+
+Nyt minä lauvantai-iltaisin, kun olimme kävelemässä, leikillä yritin
+suullista opetusta talouden asioissa. Välisti esimerkiksi, kun kuljimme
+jonkun teurastajan-puodin ohitse, sanoin:
+
+"Otaksukaamme nyt, sydänkäpyni, että olisimme naimisissa ja sinä
+menisit ostamaan lampaanlapaa päivällisiksi, tietäisitkö, kuinka
+ostaisit sen?"
+
+Sievän pikku Dorani kasvot synkistyivät ja hän sovitti taas suunsa
+ruusun-ummuksi, niinkuin hän olisi paljon mieluisammin tukkinut suuni
+suudelmalla.
+
+"Tietäisitkö, kuinka ostaisit sen, lemmittyni?" toistin, jos olin hyvin
+taipumaton.
+
+Dora ajatteli vähän ja vastasi sitten suurella riemulla:
+
+"No, teurastaja tietäisi kyllä, kuinka myydä se, ja mitä minun siis
+tarvitsee tietää sitä? Voi, sinä tyhmä poika!"
+
+Samalla tapaa, kun kerta, kokkikirjaa tarkoittaen, Doralta kysyin, mitä
+hän tekisi, jos olisimme naimisissa ja minä sanoisin, että tahtoisin
+hyvää irlantilaista ragout'ia, vastasi hän, että hän käskisi piian
+laittaa sitä, ja pusersi sitten pienet kätensä käsivarteni ympäri ja
+nauroi niin viehättävällä tavalla, että hän oli suloisempi, kuin
+koskaan.
+
+Päätapa, jolla kokkikirjaa siis käytettiin, oli, että se pantiin
+lattialle nurkkaan, Jip päälle seisomaan. Mutta kun Dora oli opettanut
+Jip'in liikahtamatta seisomaan kirjan päällä ja samalla pitämään
+lyijyspiirrintä suussansa, huvitti se häntä niin suuresti, että minä
+olin oikein iloinen, että olin ostanut sen.
+
+Ja me ryhdyimme taas gitarrinkoteloon, kukan-maalaukseen ja noihin
+lauluihin, kuinka ei koskaan saisi lakata tanssimasta, tra-la-ra! ja
+olimme yhtä onnelliset, kuin viikko pitkä. Minä toivoin toisinaan, että
+olisin uskaltanut viitata siihen, että Miss Lavinia kohteli sydämeni
+lemmittyä liian paljon niinkuin leikkikalua; ja minä heräsin toisinaan
+niinkuin unesta, ihmeekseni havaiten, että minullekin oli tullut sama
+yleinen vika ja minäkin kohdellut häntä niinkuin leikkikalua -- mutta
+en usein.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+Ilkeyttä.
+
+
+Vaikk'ei tätä käsikirjoitusta ole aiottu kenenkään muun silmille, kuin
+minun, tuntuu minusta, niinkuin minun ei tulisi kertoa, kuinka
+ahkerasti minä, hyvin tuntien, missä edesvastauksessa olin Doralle
+ja hänen tädeillensä, tein työtä, oppiakseni tuota kauheata
+pikakirjoitusta ja kaikkia siihen kuuluvia parannuksia. Siihen, mitä jo
+olen kirjoittanut kestäväisyydestäni tähän elämäni aikaan sekä siitä
+kärsivällisestä ja hellittämättömästä jäntevyydestä, joka silloin alkoi
+kypsyä minussa ja joka, minä tiedän sen, on luonteeni voimakkain osa,
+jos siinä yleensä on mitään voimaa, tahdon vaan lisätä, että,
+taaksepäin katsoessani, pidän juuri niitä menestykseni lähteenä. Minä
+olen ollut hyvin onnellinen maallisissa asioissa; moni mies on tehnyt
+paljon kovemmin työtä eikä ole onnistunut puoleksikaan niin hyvin;
+mutta minä en olisi koskaan saanut aikaan, mitä olen saanut, jollen
+olisi tottunut säännöllisyyteen, tarkkuuteen ja ahkeruuteen sekä
+päättänyt yhdistää kaikkia voimiani yhteen asiaan kerrallaan,
+kysymättä, kuinka pian toinen seuraisi sitä kantapäillä. Jumala tietää,
+etten kirjoita tätä missään oman kiitoksen hengessä. Se mies, joka
+tarkastaa omaa elämäänsä, niinkuin minä, sivusta sivuun jatkaen, saa
+todella olla eheä ihminen, jos hän välttää katkeria omantunnon vaivoja
+siitä, että hän on laiminlyönyt monta luonnonlahjaa, että hän on
+jättänyt monta tilaisuutta käyttämättä, että monta hairastelevaa ja
+väärää tunnetta taukoamatta on taistellut hänen rinnassaan ja voittanut
+hänet. Minulla ei suinkaan ole yhtäkään luonnonlahjaa, jota en ole
+väärin käyttänyt. Tarkoitukseni on yksinkertaisesti se, että mitä
+tahansa olen elämässä koettanut tehdä, sitä olen kaikesta sydämestä
+koettanut tehdä hyvin; että mihin tahansa olen antaunut, siihen olen
+täydellisesti antaunut; että suurissa aikeissa niinkuin vähäisissäkin
+aina olen täydellä todella käynyt asiaan käsiksi. Minä en ole koskaan
+luullut mahdolliseksi, että mikään syntyperäinen tai saavutettu
+taito voi toivoa pääsevänsä tarkoituksensa perille, jollei siihen
+yhdy vakavuus, suoruus ja uutteruus. Ei tässä mailmassa löydy
+mitään päämäärää, johon päästään ilman näitä hyviä avuja. Mainio
+luontoperäinen kyky ja onnellinen sattumus saattavat ehkä olla niitten
+tikapuitten molempina kylkinä, joita myöden muutamat ihmiset nousevat
+ylöspäin, mutta näitten tikapuitten puolapuina täytyy olla semmoinen
+aine, jota kestää kuluttaa; eikä löydy mitään, joka palkitsee
+perinpohjaista, harrasta ja vilpitöntä todentekoa. Etten koskaan pannut
+vaan kättäni mihinkään, johon sopi panna koko ruumis, ja etten koskaan
+halveksinut työtäni, olipa se mikä hyvänsä, ne, huomaan minä nyt,
+olivat minun kultaiset sääntöni.
+
+Kuinka paljon niistä tavoista, joita vast'ikään olen säännöiksi
+muodostanut, olen saanut Agnesilta, en tahdo uudestaan tässä selittää.
+Kertomukseni kääntyy nyt kiitollisella rakkaudella hänen puoleensa.
+
+Hän tuli kahdeksi viikoksi vieraisille tohtorille. Mr. Wickfield oli
+tohtorin vanha ystävä, ja tohtori tahtoi haastella hänen kanssaan ja
+virkistyttää häntä. Tästä oli puhuttu Agnesin kanssa, kun tämä viimein
+oli kaupungissa, ja mainittu vieraisilla käynti oli seuraus siitä.
+Agnes ja hänen isänsä tulivat yhdessä. Minä en kummastellut paljon, kun
+kuulin häneltä, että hän oli luvannut hankkia jotakin asuntoa
+lähitteellä Mrs. Heep'ille, jonka luuvalo vaati ilman muutosta ja joka
+mielellään tahtoi nauttia sitä tämmöisessä seurassa. Enkä sitäkään
+kummastellut, kun seuraavana päivänä Uriah, niinkuin kuuliainen poika,
+tuotti arvokkaan äitinsä uuteen asuntoon.
+
+"Näettekö, Master Copperfield", lausui hän, kun hän minun pyytämättäni
+tuli kävelemään kanssani tohtorin puutarhassa, "kun on rakastunut, on
+aina vähän mustasukkainen -- kumminkin tahtoo pitää armastansa
+silmällä".
+
+"Ketä te nyt epäilette?" kysyin minä.
+
+"Kiitos teidän, Master Copperfield", vastasi hän, "ei ketään
+erityisesti juuri tätä nykyä -- ei mitään miespuolta kumminkaan".
+
+"Tarkoitatteko siis, että epäilette jotakin naispuolta".
+
+Hän loi minuun syrjäisen katseen paha-enteisistä, punaisista
+silmistänsä ja nauroi.
+
+"Todella, Master Copperfield", sanoi hän. -- "Mister aioin sanoa, mutta
+minä tiedän, että annatte anteeksi vanhan tapani -- te ahdistatte minua
+niin, että vedätte minut ylös niinkuin korkkiruuvi! Hyvä, minä en
+huoli, vaikka juttelen teille", pannen kalankaltaisen kätensä minun
+käteni päälle, "minä en ylipäänsä ole mikään naisten ihastelia, Sir,
+enkä ole koskaan ollut Mrs. Strong'in".
+
+Hänen silmänsä näyttivät viheriäisiltä nyt, kun ne konnamaisella
+kavaluudella katselivat minua.
+
+"Mitä tarkoitatte?" sanoin minä.
+
+"No, vaikka minä olen lakimies, Master Copperfield", vastasi hän,
+kuivasti irvistellen, "tarkoitan tällä kertaa juuri, mitä sanon".
+
+"Ja mitä katseellanne tarkoitatte?" vastasin tyvenesti.
+
+"Katseellani? No, Copperfield, ankarastipa tarkastattekin minua! Mitäkö
+katseellani tarkoitan?"
+
+"Niin", sanoin minä. "Katseellanne".
+
+Häntä näytti kovasti huvittavan, ja hän nauroi niin sydämellisesti,
+kuin hänen luontonsa salli hänen nauraa. Leukaansa vähän kädellään
+raapittuaan, sanoi hän, silmät maahan luotuina -- yhä pitkäänsä
+raappien:
+
+"Kun olin vaan halpa konttoristi, ei Mrs. Strong pitänyt minua
+minäkään. Agnesia hän aina tahtoi jos jollakin tapaa käyttäyttää
+edestakaisin tykönänsä, ja teille, Master Copperfield, tahtoi hän aina
+olla ystävä, mutta minä olin häntä niin paljon huonompi, ettei hän
+minua huomannutkaan".
+
+"No?" sanoin minä; "olkoon, että todella olitte!"
+
+"-- Ja myöskin _häntä_ huonompi", jatkoi Uriah hyvin pontevasti ja
+jonkunlaisella miettivällä äänellä, samalla kuin hän yhä raappi
+leukaansa.
+
+"Ettekö te tohtoria niin hyvin tunne", arvelin minä, "että olette varma
+siitä, ettei hän edes tietänyt teidän olevan olemassa, jollette
+seisoneet juuri hänen edessään?"
+
+Hän loi minuun taas tuommoisen syrjäisen katseen ja pani kasvonsa kovin
+kaidaksi, että hänen olisi mukavampi raappia, kun hän vastasi:
+
+"Oh, ystäväni, minä en puhu tohtorista! Ei hänestä, mies raukasta. Minä
+tarkoitan Mr. Maldon'ia!"
+
+Sydämeni melkein seisahtui minussa. Minä näin kaikki vanhat epäilykseni
+ja pelkoni tässä suhteen, koko tohtorin onnen ja rauhan, koko sen
+mahdollisen viattomuuden tai syyllisyyden sykkyrän, jota minä en voinut
+selvittää, silmänräpäyksellä joutuneen tämän vääristelevän konnan
+käsiin.
+
+"Hän ei voinut koskaan tulla byroosen, minua johonkin käskemättä ja
+lähettämättä", lausui Uriah. "Juuri yksi teidän oivallisia
+gentlemaneja! Minä olin hyvin suopea ja nöyrä -- ja olen vieläkin.
+Mutta minä en pitänyt tuommoisesta -- enkä pidä nytkään!"
+
+Hän herkesi leukaansa raappimasta, mutta imi poskiansa sisäänpäin,
+siksi kuin ne näyttivät yhtyvän, koko ajan katsellen minua syrjältä.
+
+"Mrs. Strong on yksi noita armaita naisianne, on kyllä", jatkoi hän,
+kun hän verkalleen oli laskenut kasvonsa entisellensä; "eikä suinkaan
+halullinen olemaan ystävä semmoiselle, kuin minulle, sen tiedän _minä_.
+Hän on juuri se henkilö, joka tahtoisi opettaa Agnesilleni korkeampia
+säveliä. Niinkuin sanoin, minä en ole mikään teidän naisten
+ihastelioitanne, Master Copperfield; mutta minulla on ollut silmät
+päässä kauan aikaa. Me halvat ihmiset olemme ylipäänsä saaneet silmät
+päähämme -- ja me katsomme niillä".
+
+Minä koetin näyttää siltä, kuin en olisi ymmärtänyt ja olisin ollut
+levollinen, mutta huonolla menestyksellä, sen näin hänen kasvoistaan.
+
+"Minä en aio antaa juosta itseäni kumoon, Copperfield", pitkitti hän,
+häijyllä riemulla kohottaen sitä kasvojensa osaa, jossa hänen punaiset
+kulmakarvansa olisivat olleet, jos hänellä olisi ollut mitään
+semmoisia, "ja minä koetan, mitä voin, tehdäkseni loppua tästä
+ystävyydestä. Minä en hyväksy sitä. Minä en huoli, vaikka myönnän
+teille, että minulla on jotenkin nureksivainen luonto ja että tahdon
+torjua pois kaikkia päälletunkioita. Minä en mene tieten taiten
+semmoiseen paikkaan, jossa voidaan juonitella minua vastaan".
+
+"Te juonittelette aina itse ja luulette, että kaikki muut tekevät
+samoin", sanoin minä.
+
+"Ehkä niin, Master Copperfield", vastasi hän. "Mutta minä olen saanut
+yhden johdattavan syyn, niinkuin asiakumppanini oli tapa sanoa, ja minä
+pidän kiinni siitä kynsin hampain. Minua ei saa polkea peräti paljon,
+vaikka olen halpa henkilö. Minä en siedä ihmisiä tielläni. Heidän
+täytyy todella väistyä edestäni, Master Copperfield!"
+
+"Minä en ymmärrä teitä", arvelin minä.
+
+"Vai ette ymmärrä?" vastasi hän, ruumistansa rytkyttäen. "Minä
+kummastelen sitä, Master Copperfield, koska tavallisesti olette niin
+terävä! Minä koetan toisten olla selvempi. -- Onko tuo ratsastaja, joka
+soittaa portilla, Mr. Maldon, Sir?"
+
+"Siltä näyttää", vastasin minä niin huolimattomasti kuin voin.
+
+Uriah pysähtyi heti kesken puhettansa, pisti kätensä isojen
+polvi-lumpioinsa väliin ja meni täyteen mutkaan naurusta. Aivan
+äänettömästä naurusta. Ei tikahustakaan kuulunut hänestä. Hänen ilkeä
+käytöksensä ja erittäin tämä loppukohta inhotti minua niin, että
+käännyin pois ilman sen enempää ja jätin hänet puutarhaan mutkistuneena
+seisomaan, niinkuin linnunpeloituksen, jolla ei ole mitään tukea.
+
+Se ei ollut sinä iltana, vaan niinkuin hyvin muistan, toisena iltana
+siitä, eräänä lauantai-päivänä, kuin vein Agnesin Doraa tervehtimään.
+Minä olin edeltäpäin puhunut tästä käynnistä Miss Lavinian kanssa, ja
+Agnesia odotettiin teen ajaksi.
+
+Minä olin hämmennyksissä ylpeydestä ja levottomuudesta; ylpeä olin
+rakkaan pikku morsiameni puolesta ja levoton, kun ajattelin, pitäisikö
+Agnes hänestä vai ei. Koko Putney'n matkalla, jolloin Agnes istui
+postivaunujen sisäpuolella ja minä ulkopuolella, kuvasin Doraa
+itsekseni jokaisessa niissä sievissä muodoissa, jotka niin hyvin
+tunsin, milloin päättäen, että soisin hänen näyttävän juuri
+semmoiselta, kuin hän näytti sillä tai sillä erällä, milloin epäillen,
+enkö mieluisammin soisi, että hän näyttäisi semmoiselta, kuin hän
+näytti jollakin muulla erällä, ja melkein kiduttaen itseäni kuumeesen
+näillä ajatuksilla.
+
+Minä en epäillyt, että hän kaikissa tapauksissa olisi hyvin kaunis;
+mutta kävi niin, ettei hän koskaan minun silmissäni ollut näyttänyt
+niin kauniilta. Hän ei ollut vierashuoneessa, kun esittelin Agnesia
+hänen pienille tädeillensä, vaan pysyi ujosti jossakin syrjäpuolella.
+Minä tiesin nyt, mistä etsiä häntä, ja löysin kuin löysinkin hänet taas
+käsillänsä korviaan peittämästä saman raskaan, vanhan oven takaa.
+
+Ensiksi hän ei tahtonut ollenkaan tulla esiin, mutta sitten hän pyysi
+viisi minutia aikaa minun kelloni mukaan. Kun hän viimein pisti
+käsivartensa kainalooni, että veisin hänet vierashuoneesen, punottivat
+hänen viehättävät pikku kasvonsa eivätkä ne olleet koskaan olleet niin
+sievät. Mutta kun tulimme sisään vierashuoneesen ja ne kävivät
+vaaleiksi, olivat ne kymmentä tuhatta kertaa sievemmät.
+
+Dora pelkäsi Agnesia. Hän oli sanonut minulle, että hän tiesi, että
+Agnes oli "niin kovasti järkevä". Mutta kun hän havaitsi, että Agnes
+näytti yhtä haavaa niin iloiselta ja totiselta, niin miettivältä ja
+niin hyvältä, huudahti hän vähän iloisesta hämmästyksestä, syleili
+ystävällisesti Agnesia ja nojasi viatonta poskeansa hänen kasvojansa
+vastaan.
+
+Minä en ollut koskaan ollut niin onnellinen. Minä en ollut koskaan
+ollut niin tyytyväinen kuin nyt, kun näin näitten molempien istuvan
+vieretysten; kun näin pikku lemmittyni niin luonnollisesti katsovan
+ylös noihin sydämellisiin silmiin; kun näin sen hellän, ihanan katseen,
+jonka Agnes loi häneen.
+
+Miss Lavinia ja Miss Clarissa ottivat omalla tavallansa osaa ilooni. Se
+oli kaikkein hupaisin teepöytä mailmassa. Miss Clarissa emännöitsi.
+Minä leikkasin ja jakelin makeaa anis-kakkua -- pienet sisarukset
+olivat, niinkuin linnut, halukkaat noukkimaan ylös siemeniä ja
+tökkimään sokuria; Miss Lavinia katseli meitä hyvän-suovalla suojelian
+muodolla, niinkuin meidän onnellinen rakkautemme olisi ollut kokonaan
+hänen tekonsa; ja me olimme täydellisesti tyytyväiset itseemme ja
+toinen toiseemme.
+
+Agnesin leppeä iloisuus voitti kaikkein sydämet. Hänen levollinen
+osan-ottonsa kaikkiin, mikä huvitti Doraa; hänen tapansa tutustua
+Jip'in kanssa (joka kohta taipui); hänen hauska menetyksensä, kun Dora
+häpesi tulemasta tavalliseen paikkaansa minun viereeni; hänen ujo
+armautensa ja luonteva käytöksensä, joka houkutteli esiin joukon
+punehtuvia pieniä luottamuksen osoituksia Doran puolelta, kaikki nämät
+näyttivät saattavan seuramme mielihyvän korkeimmillensa.
+
+"Minä olen niin iloissani", sanoi Dora teen jälkeen, "että pidät minut
+hyvänä. Minä en luullut, että pitäisit; ja minä kaipaan enemmän, kuin
+koskaan, rakkautta nyt, kun Julia Mills on lähtenyt".
+
+Tätä en, ohimennen, ole muistanut mainita. Miss Mills oli purjehtinut
+pois, ja Dora ja minä olimme käyneet isossa Itä-Indian kulkiassa
+Gravesand'issa häntä saattamassa; ja meille oli murkinaksi tarjottu
+sokuroittua inkivääriä ja guavaa ja muita semmoisia herkkuja; ja me
+olimme jättäneet Miss Mills'in saranatuolille peräkannelle itkemään,
+iso, uusi päiväkirja kainalossa, jossa ne omantakeiset ajatukset, joita
+valtameren miettiminen herätti, olivat säilytettävät lukon ja avaimen
+takana.
+
+Agnes vastasi, että hän pelkäsi, etten minä ollut kuvannut häntä
+hyvältä puolelta, mutta Dora oikaisi tämän heti.
+
+"Voi, ei!" sanoi hän, pudistaen kiharoitansa minulle; "se oli pelkkää
+ylistystä. Hän panee niin suurta arvoa sinun ajatukseesi, että minä
+oikein pelkäsin sitä".
+
+"Minun hyvä ajatukseni ei voi enentää hänen rakkauttansa muutamiin
+henkilöihin, joita hän tuntee", lausui Agnes hymyillen; "minun
+ajatustani ei maksa vaivaa kuulustella".
+
+"Mutta suo minulle hyvä ajatuksesi, jos voit", sanoi Dora hyväilevällä
+tavallansa.
+
+Meitä nauratti, että Dora kaipasi rakkautta, ja Dora sanoi, että minä
+olin tyhmä, kuin hanhi, ja ettei hän pitänyt minusta ollenkaan, ja
+lyhyt ilta lensi pois köykäisillä siivillä. Se aika oli käsillä,
+jolloin vaunujen oli määrä noutaa meitä. Minä seisoin yksinään kaminin
+edessä, kun Dora tuli hiljaa hiipien sisään, antaaksensa minulle tuota
+tavallista, kallista pikku suudelmaa, ennenkuin lähdin.
+
+"Etkö luule, Doady, että, jos Agnes kauan olisi ollut minun ystäväni,
+minä ehkä olisin ollut paljon järkevämpi?" lausui Dora, samalla kuin
+hänen kirkkaat silmänsä loistivat hyvin kirkkaasti ja hänen pikku oikea
+kätensä ilman aikojaan piteli yhtä takkini nappia.
+
+"Mitä joutavia, lemmittyni!" sanoin minä.
+
+"Pidätkö sinä sitä joutavana?" vastasi Dora, minua katselematta.
+"Oletko varma, että se on joutavaa?"
+
+"Tietysti olen!"
+
+"Minä olen unhottanut", arveli Dora, yhä sormien nappia, "kuinka Agnes
+ja sinä olette sukua, sinä rakas, häijy poika".
+
+"Ei mitään likeistä sukua", vastasin minä; "mutta me kasvatettiin
+yhdessä, niinkuin veli ja sisar".
+
+"Minua kummastuttaa, minkä vuoksi sinä milloinkaan rakastuit minuun?"
+lausui Dora, ryhtyen toiseen takkini nappiin.
+
+"Kenties sen vuoksi, etten voinut nähdä sinua, sinua rakastamatta,
+Dora!"
+
+"Entä, jollet koskaan olisi nähnyt minua", sanoi Dora, siirtyen toiseen
+nappiin.
+
+"Entä, jollemme koskaan olisi syntyneet!" vastasin minä iloisesti.
+
+Minä mietiskelin, mitä hän ajatteli, sillä välin kuin ihmettelevällä
+äänettömyydellä katselin sitä pientä, lauheata kättä, joka kulki
+takkini nappiriviä ylös, ja sitä kiharaa tukkaa, joka tulvasi rintaani
+vastaan, ja ripsiä hänen maahan luotujen silmiensä ympäri, jotka hiukan
+kohosivat hänen leikkiviä sormiansa seuratessaan. Viimein hän oli
+kokonaan nostanut silmänsä ylös minun silmiäni kohden ja seisoi
+varpaillaan, antaaksensa, enemmän miettiväisenä, kuin tavallisesti,
+minulle tuota kallista pikku suudelmaa -- kerran, kahdesti, kolmesti --
+ja kiirehti ulos huoneesta.
+
+He tulivat kaikki yhdessä takaisin viiden minutin perästä, ja Doran
+outo miettiväisyys oli silloin kokonaan mennyt. Hän päätti nauraen,
+että Jip näyttäisi kaikki opitut temppunsa, ennenkuin vaunut tulivat.
+Ne veivät jonkun aikaa (ei niin paljon moninaisuutensa vuoksi, kuin
+päinvastoin Jip'in vastahakoisuuden tähden) eivätkä olleet vielä
+päättyneet, kun vaunut kuuluivat portilta. Agnes ja hän erosivat
+nopeasti, mutta hellästi toisistaan; ja Doran oli määrä kirjoittaa
+Agnes'ille (joka ei saisi huolia, vaikka hänen kirjeensä olivat vähän
+hullunkuriset, sanoi hän) ja Agnes'in oli määrä kirjoittaa Doralle.
+Toistamiseen he erosivat vaunun ovella ja kolmannen erän, kun Dora,
+Miss Lavinian nuhteista huolimatta, kerran vielä tuli juosten ulos
+vaununakkunan luo muistuttamaan Agnesia kirjeistä ja pudistamaan
+kiharoitansa minulle, tuolla kun istuin kuskinlaudalla. Meidän oli
+määrä astua postivaunuista likellä Covent Garden'ia, josta meidän
+toisilla vaunuilla tuli lähteä Highgate'en. Tällä väli-aikaisella,
+lyhyellä kävelyllä odotin levottomasti, että Agnes kiittäisi Doraa.
+Voi, mikä ylistys se oli! Kuinka hartaasti ja innokkaasti hän
+hellimpään huostaani uskoi sen sievän olennon, jonka olin voittanut ja
+jonka kaikki teeskentelemättömät sulot hän asetti parhaasen valoon
+eteeni! Kuinka vakavasti, vaikka hyvänsävyisesti hän muistutti minulle,
+minä kalliina talletuksena tuo orpolapsi oli minulle annettu!
+
+Minä en ollut milloinkaan rakastanut Doraa niin syvästi ja totisesti,
+kuin sinä iltana rakastin häntä. Kun taas olimme astuneet maahan ja
+tähtien valossa kävelimme pitkin sitä levollista tietä, joka johdatti
+tohtorin asuntoon, sanoin Agnesille, että sain kiittää häntä siitä.
+
+"Kun istuit hänen vieressänsä", sanoin minä, "näytit olevan yhtä paljon
+hänen suojelus-enkelinsä, kuin minun; ja sinä näytät semmoiselta
+nytkin, Agnes".
+
+"Huono enkeli", vastasi hän, "mutta uskollinen".
+
+Hänen heleä äänensä tunki niin suorastaan sydämeeni, että minusta
+tuntui luonnolliselta vastata:
+
+"Se iloisuus, joka on sinussa, Agnes (eikä kenessäkään muussa, jonka
+minä koskaan olen nähnyt), on niin palannut, minä olen huomannut sen
+tänään, että rupeen toivomaan, että olet onnellisempi kodissasi?"
+
+"Minä olen onnellisempi omassa sydämessäni", lausui hän; "mieleni
+tuntuu niin iloiselta ja huokealta".
+
+Minä katselin noita levollisia, ylöspäin käännettyjä kasvoja ja
+ajattelin, että tähdet ne niin jaloiksi saattivat.
+
+"Kotona ei ole mitään muutosta tapahtunut", lausui Agnes tuokion
+perästä.
+
+"Ei mitään uutta viittausta", sanoin minä -- "minä en tahtoisi surettaa
+sinua, Agnes, mutta en voi olla kysymättä -- viittausta siihen, josta
+viimein erotessamme puhuimme?"
+
+"Ei, ei mitään", vastasi hän.
+
+"Minä olen ajatellut sitä niin paljon".
+
+"Sinun tulee vähemmin ajatella sitä. Muista, että minä lopuksi luotan
+yksinkertaiseen rakkauteen ja rehellisyyteen. Älä ollenkaan pelkää
+minun puolestani, Trotwood", lisäsi hän hetken perästä; "sitä askelta,
+jota varot minun ottavan, en koskaan ota".
+
+Vaikka luulen, etten koskaan ollut todella pelännyt sitä, kun tyvenesti
+pystyin sitä ajattelemaan, lohdutti se minua sanomattomasti, kun kuulin
+tämän vakuutuksen hänen omilta, totisilta huuliltaan. Minä sanoin sen
+hänelle vakavasti.
+
+"Ja kun täällä-käyntisi on ohitse", sanoin minä -- "sillä me ehkä emme
+saa toista kertaa olla kahden kesken -- onko luultavaa, että menee
+pitkä aika, rakas Agnesini, ennenkuin jälleen tulet London'iin?"
+
+"Arvattavasti hyvin pitkä", vastasi hän; "minä luulen, että on paras --
+isäni tähden -- pysyä kotona. Ei ole todennäköistä, että kohtaamme
+toisiamme usein ensi aikoina, mutta minä aion kirjoittaa ahkerasti
+Doralle, ja me saamme usein kuulla toisistamme sitä tietä".
+
+Me olimme nyt tohtorin talon pihalla. Alkoi jo käydä myöhäiseksi. Mr.
+Strong'in huoneen akkunasta näkyi valkeata ja, sitä osoittaen, sanoi
+Agnes minulle hyvää yötä.
+
+"Älä sure", hän arveli, minulle kättänsä antaessaan, "huoliamme ja
+vastuksiamme. Minä en voi olla onnellisempi mistään, kuin sinun
+onnestasi. Jos sinä joskus voit olla avuksi minulle, luota siihen, että
+anon sitä sinulta. Jumala siunatkoon sinua aina!"
+
+Hänen hohtavassa hymyssään ja näissä viimeisissä hänen iloisen äänensä
+sävelissä tuntui minusta taas, kuin olisin nähnyt ja kuullut pikku
+Dorani hänen seurassaan. Minä seisoin hetken portinkäytävässä ja
+katselin tähtiä, sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta, ja astuin
+sitten verkalleen pois. Minä olin tilannut yö-sijaa läheisessä
+ravintolassa ja olin juuri portista menemälläni, kun sattumalta
+käännyin ja näin valkeata tohtorin lukuhuoneessa. Päähäni tuli se
+puoleksi moittiva ajatus, että hän oli työskennellyt sanakirjassansa
+ilman minun avuttani. Saadakseni nähdä, oliko laita niin, ja kaikissa
+tapauksissa toivottaakseni hänelle hyvää yötä, jos hän vielä istuisi
+kirjojensa vieressä, palasin minä ja, astuen hiljaisesti eteishuoneen
+läpi ja varovasti avaten ovea, katsoin sisään.
+
+Ensimäinen henkilö, jonka varjostetun lampun himmeässä valossa
+ihmeekseni näin, oli Uriah. Hän seisoi aivan likellä lamppua, toinen
+luurangon-käsi suun edessä ja toinen nojaten tohtorin pöytään. Tohtori
+istui lukutuolissansa, peittäen kasvojansa käsillään. Kovasti
+huolestuneena ja hämmentyneenä kumartui Mr. Wickfield eteenpäin,
+epäileväisesti koskien tohtorin käsivartta.
+
+Silmänräpäyksen aikaa arvelin, että tohtori oli kipeä. Minä astuin
+nopeasti askeleen eteenpäin tässä luulossa, kun kohtasin Uriah'n silmän
+ja näin, kuinka asian laita oli. Minä olisin peräytynyt, mutta tohtori
+viittasi minulle, etten menisi, ja minä jäin.
+
+"Kaikissa tapauksissa", muistutti Uriah, luikerruttaen ilkeätä
+ruumistansa, "sopii meidän pitää ovea kiinni. Meidän ei tarvitse
+levittää tätä _kaikille_ kaupungissa".
+
+Jonka sanottuaan hän varpaillansa meni oven luo, jonka minä olin
+jättänyt auki, ja sulki sen tarkasti. Hän palasi sitten takaisin ja
+rupesi entiseen asemaansa. Hänen äänessään ja käytöksessään ilmestyi
+jonkunlainen sääliväinen into, jota hän oli kiihkeä osoittamaan ja joka
+-- ainakin minun silmissäni -- inhotti enemmän, kuin mikään muu hänen
+menetyksensä.
+
+"Minä olen, Master Copperfield, katsonut velvollisuudekseni", lausui
+Uriah, "ilmoittaa tohtori Strong'ille, mitä te ja minä jo olemme
+keskustelleet. Te ette ymmärtäneet minua kokonaan, eikö niin?"
+
+Minä katsahdin häneen, mutta en vastannut mitään, ja, astuen hyvän
+vanhan opettajani viereen, lausuin muutamia sanoja, joilla koetin
+lohduttaa ja rohkaista häntä. Hän laski kätensä olkapäälleni, niinkuin
+hänen oli ollut tapa tehdä, kun olin pieni poika, mutta ei nostanut
+ylös harmaata päätänsä.
+
+"Kosk'ette ymmärtäneet minua, Master Copperfield", jatkoi Uriah samalla
+palveliaalla käytöksellä, "uskallan tässä ystävien kesken nöyrästi
+mainita, että olen huomauttanut tohtori Strong'ia Mrs. Strong'in
+menetyksestä. Minusta on kovasti vastahakoista, vakuutan teille,
+Copperfield, sekaantua näin ikävään seikkaan, mutta niinkuin nyt on,
+otamme kaikki osaa semmoiseen asiaan, joka ei saisi olla. Tätä minä
+tarkoitin, Sir, sillä kertaa, kuin ette ymmärtäneet minua".
+
+Minä kummastelen nyt, kun muistan hänen katsantonsa, etten tarttunut
+hänen kaulukseensa ja koettanut pudistaa henkeä hänen ruumiistansa.
+
+"Minä tosin en silloin puhunut oikein selvästi", jatkoi hän, "ettekä
+tekään. Tietysti olimme molemmat taipusat karttamaan semmoista asiaa.
+Minä olen kuitenkin viimein päättänyt puhua suoraan; ja minä olen
+maininnut tohtori Strong'ille, että -- sanoitteko mitään, Sir?"
+
+Se oli tohtori, joka oli voihkaissut. Tämän äänen olisi pitänyt
+liikuttaa jokaisen sydäntä, ajattelin minä, mutta se ei vaikuttanut
+ollenkaan Uriahan.
+
+"-- olen maininnut tohtori Strong'ille", jatkoi hän, "mitä jokainen voi
+nähdä, että Mr. Maldon ja se suloinen ja miellyttävä lady, joka on
+tohtori Strong'in vaimo, ovat liian hellät toisillensa. Se aika on
+todella tullut (koska me kaikki tätä nykyä otamme osaa semmoiseen
+asiaan, joka ei saisi olla), jolloin täytyy kertoa tohtori Strong'ille,
+että tämä oli selvän selvä asia kaikille, ennenkuin Mr. Maldon lähti
+Indiaan; että Mr. Maldon pyysi päästäksensä takaisin ainoastaan tämän
+vuoksi; ja että hän ainoastaan tämän vuoksi yhä on täällä. Kun te
+tulitte sisään, Sir, vetosin asiakumppaniini", jota kohden hän nyt
+kääntyi, "että hän sanoisi tohtori Strong'ille kunniansanalla, onko
+hänellä kauan aikaa ollut tämä ajatus, vai ei. No, Mr. Wickfield, Sir!
+Olisitteko niin hyvä ja sanoisitte meille? Niin tai ei, Sir? No,
+kumppani!"
+
+"Jumalan tähden, rakas tohtori", lausui Mr. Wickfield, taas laskien
+epäilevän kätensä tohtorin käsivarrelle, "älkäät panko liian paljon
+arvoa mihinkään epäluuloihin, joita minulla ehkä on ollut".
+
+"Kas niin!" huudahti Uriah, pudistaen päätänsä. "Mikä surullinen
+vahvistus, eikö niin? Häneltä! Semmoiselta vanhalta ystävältä!
+Siunatkoon sieluanne, Copperfield, kun minä en ollut muuta, kuin
+konttoristi hänen byroossaan, olen nähnyt hänen monta kymmentä kertaa
+kovasti paheksivan suuresti surevan (sangen soveliasta hänen, isän,
+puolelta; _minä_ en suinkaan voi moittia häntä), kun hän ajatteli, että
+Miss Agnes otti osaa semmoiseen asiaan, joka ei saisi olla".
+
+"Rakas Strong", lausui Mr. Wickfield vapisevalla äänellä, "hyvä
+ystäväni, minun ei tarvitse kertoa teille, että minussa on ollut se
+vika, että olen etsinyt jotakin johdattavaa syytä jokaisessa ihmisessä
+ja tutkinut kaikkia tekoja ahtaan koetuskaavani mukaan. Tämän
+erehdyksen kautta ehkä olen joutunut semmoisiin epäilyksiin, kuin
+minulla on ollut".
+
+"Teillä on ollut epäilyksiä, Wickfield", lausui tohtori, päätänsä ylös
+nostamatta. "Teillä on ollut epäilyksiä".
+
+"Puhukaat suunne puhtaaksi, asiakumppani", kehoitti Uriah.
+
+"Minulla oli tosiaan kerta", lausui Mr. Wickfield. "Minä -- Jumala
+suokoon minulle anteeksi -- minä luulin, että teillä itsellä oli".
+
+"Ei, ei, ei!" vastasi tohtori, jonka äänessä mitä syvin suru ilmestyi.
+
+"Minä luulin kerta", lausui Mr. Wickfield, "että tahdoitte lähettää
+Maldon'in ulkomaille, suotuisaa eroa aikaan saadaksenne".
+
+"Ei, ei, ei!" vastasi tohtori. "Ilahuttaakseni Annie'ta ja hankkiakseni
+jotakin tointa hänen lapsuutensa kumppanille. Ei mistään muusta
+syystä".
+
+"Sen minä jälestäpäin huomasin", sanoi Mr. Wickfield. "Minä en voinut
+epäillä sitä, kun sanoitte sitä minulle. Mutta minä luulin -- minä
+pyydän teitä muistamaan sitä ahdasmielistä käsitystapaa, joka on ollut
+valtasyntini -- että tämmöisessä tapauksessa, jossa oli niin suuri
+eroitus ijässä --".
+
+"Sillä tapaa tulee asiaa esitellä, Master Copperfield!" muistutti Uriah
+imartelevalla ja loukkaavalla sääliväisyydellä.
+
+"-- niin nuori ja viehättävä lady, vaikka hän olisi kuinka
+vilpittömästi tahansa kunnioittanut teitä, kenties ainoastaan
+maallisten etujen vuoksi suostui naimisiin. Minä en ajatellut niitä
+lukemattomia tunteita ja asianhaaroja, jotka ehkä kaikki tarkoittivat
+hyvää. Muistakaat se Jumalan tähden!"
+
+"Kuinka kauniisti hän esittelee asiaa!" arveli Uriah, päätänsä
+pudistaen.
+
+"Koska aina katsoin Mrs. Strong'ia yhdeltä kannalta", lausui Mr.
+Wickfield; "mutta kaikkien kautta, mikä on teille kallista, vanha
+ystäväni, pyydän teitä ajattelemaan, mimmoinen se oli; täytyy minun
+nyt, kun ei ole mitään pakoa, tunnustaa --".
+
+"Ei! Ei tästä mihinkään pääse, Mr. Wickfield", huomautti Uriah, "kun on
+näin pitkälle jouduttu".
+
+"-- että minä", sanoi Mr. Wickfield, avuttomasti ja hajamielisesti
+katsellen asiakumppaniansa, "että minä epäilin Mrs. Strong'ia ja
+luulin, että hän vilpisteli velvollisuudessansa teitä kohtaan; ja että
+välisti, jos minun täytyy sanoa kaikki, pelkäsin, että Agnes oli niin
+likeisessä tuttavuudessa hänen kanssaan, että hän näki, mitä minä näin
+taikka kivulloisessa teoriassani luulin näkeväni. Minä en koskaan
+maininnut tätä kenellekään. Minä en koskaan tahtonut, että kukaan saisi
+tietää sitä. Ja vaikka teidän on kauhea kuulla tätä", lausui Mr.
+Wickfield aivan sortuneena, "säälisitte varmaan minua, jos tietäisitte,
+kuinka minun on kauhea kertoa sitä!"
+
+Täydellisessä luontonsa hyvyydessä ojensi tohtori kättänsä, jota Mr.
+Wickfield hetken aikaa piti kädessään, pää alas painettuna.
+
+"Minä olen varma", lausui Uriah, joka oli nyt seuraavan vaiti-olon
+aikana väännellyt ruumistansa, niinkuin meri-ankerias, "että tämä aine
+on kovin vastenmielinen jokaiselle. Mutta koska olemme menneet näin
+pitkälle, täytyy minun nöyrästi mainita, että Copperfield myöskin on
+huomannut sen".
+
+Minä käännyin hänen puoleensa ja kysyin häneltä, kuinka hän rohkeni
+vedota minuun!
+
+"Oh! siinä teette varsin kauniisti, Copperfield", vastasi Uriah, ja
+hänen koko ruumiinsa liikkui aallontapaisesti, "ja me tunnemme kaikki,
+mikä rakastettava luonto teillä on; mutta te tiedätte, että sinä
+hetkenä, kuin minä tois-iltana puhuin teidän kanssanne, te ymmärsitte,
+mitä minä tarkoitin, Copperfield. Älkäät kieltäkö sitä! Te kiellätte
+sitä hyvässä aikomuksessa, mutta älkäät tehkö sitä, Copperfield!"
+
+Minä näin hyvin vanhan tohtorin lempeän silmän hetkeksi kääntyvän
+minuun, ja minä tunsin, että vanhojen, pahojen aavistusteni ja
+muistojeni tunnustus oli niin selvästi kirjoitettu kasvoihini, että ne
+täytyi huomata. Raivoamisesta ei ollut mitään hyötyä. Minä en voinut
+peräyttää niitä. Sanoin, mitä sanoin, en voinut epäyttää niitä.
+
+Me olimme taas ääneti ja pysyimme niin, siksi kuin tohtori nousi ja
+kävi pari kolme kertaa edestakaisin huoneessa. Hän palasi pian siihen
+paikkaan, jossa hänen tuolinsa seisoi; ja nojaten sen selkään ja
+tuontuostakin nostaen nenäliinaansa silmillensä semmoisella
+suoruudella, joka minun mielestäni tuotti hänelle enemmän kunniaa, kuin
+mikään salaaminen tahansa, sanoi:
+
+"Minua on sopinut kovasti moittia. Minä luulen, että minua on sopinut
+kovasti moittia. Minä olen asettanut yhden semmoisen, jota sydämestäni
+hellin, alttiiksi koetuksille ja parjauksille -- minä nimitän niitä
+parjauksiksi, vaikk'ei niitä olisi lausuttu kuin jonkun sisimmissä
+ajatuksissa -- joitten alaiseksi hän ei koskaan ilman minua olisi
+joutunut".
+
+Uriah Heep honisti nenäänsä, arvattavasti osan-ottonsa ilmoittamiseksi.
+
+"Joitten alaiseksi Annie'ni", lausui tohtori, "ei koskaan ilman minua
+olisi joutunut. Gentlemanit, minä olen vanha nyt, niinkuin tiedätte;
+minä tunnen tänä iltana, ettei minulla ole paljon, jota varten elän.
+Mutta henkeni -- henkeni -- sen kalliin ladyn uskollisuuden ja kunnian
+puolesta, joka on ollut tämän keskustelun esineenä!"
+
+Vaikka kaikkein paras ritarillisuuden perikuva, kaikkein kauniin ja
+romantillisin maalarin ihanne olisi eläväksi olennoksi muuttunut,
+ei se olisi voinut sanoa tätä suuremmalla ja liikuttavammalla
+arvokkaisuudella, kuin suora, vanha tohtori sanoi.
+
+"Mutta minä en ole valmis", jatkoi hän, "kieltämään -- ehkä olisin
+itsekään tietämättä jossakin määrässä ollut valmis myöntämään -- että
+olen vastoin tahtoani houkutellut tämän ladyn onnettomaan avioliittoon.
+Minä olen itse kokonaan tottumaton mitään havaitsemaan, enkä voi muuta
+kuin uskoa, että useitten eri-ikäisten ja eri asemissa olevien ihmisten
+havainnot, jotka kaikki aivan selvästi viittaavat samaan suuntaan
+(vieläpä niin luonnollisesti), ovat tarkemmat, kuin minun".
+
+Niinkuin toisessa paikassa olen sanonut, olin usein ihmetellyt
+tohtorin lempeätä käytöstä nuorekasta vaimoansa kohtaan, mutta se
+kunnioittavainen hellyys, jota hän koko ajan tässä tilaisuudessa
+osoitti vaimonsa suhteen, ja se arvoisa tapa, jolla hän torjui luotansa
+vähintäkin epäilystä tämän viattomuudesta, koroittivat häntä
+sanomattomasti minun silmissäni.
+
+"Minä näin tämän ladyn", lausui tohtori, "kun hän oli varsin nuori.
+Minä otin hänet puolisokseni, kun hänen luonteensa tuskin oli
+täydellisesti muodostunut. Minkä verran se oli kehkeynyt, oli minun
+ollut onni kehittää sitä. Minä tunsin hänen isänsä hyvin. Minä tunsin
+tytönkin hyvin. Rakkaudesta kaikkiin hänen ihaniin ja hyviin
+ominaisuuksiinsa olin opettanut hänelle, mitä voin. Jos tein hänelle
+vääryyttä, niinkuin pelkään tehneeni, edukseni käyttäen (mutta minä en
+koskaan aikonut sitä) hänen kiitollisuuttansa ja harrasta
+mieltymystään, pyydän sydämessäni anteeksi tältä ladyltä!"
+
+Hän astui huoneen poikki, ja tultuaan takaisin samaan paikkaan piti hän
+kiinni tuolista kädellään, joka vapisi, niinkuin hänen matala, totinen
+äänensäkin.
+
+"Hänellä oli minusta, luulin minä, jonkunlainen turva elämän vaaroja ja
+vaiheita vastaan. Minä olin siinä uskossa, että, vaikka olimme
+erilaiset vuosien suhteen, hän voisi elää tyvenesti ja tyytyväisesti
+minun kanssani. Minä en sulkenut pois ajatuksistani sitä aikaa, jolloin
+minä jättäisin hänet vapaaksi ja hän vielä oli nuori ja kaunis, mutta
+hänen järkensä enemmän kypsynyt -- en, gentlemanit -- kunniani kautta!"
+
+Hänen vaatimaton ulkomuotonsa näytti kirkastavan hänen
+uskollisuudestansa ja jaloudestaan. Jokaisella sanalla, jonka hän
+lausui, oli semmoinen voima, jota ei mikään muu sulo olisi voinut sille
+antaa.
+
+"Elämäni tämän ladyn kanssa on ollut hyvin onnellinen. Tähän iltaan
+saakka on minulla ollut ainainen tilaisuus siunata sitä päivää, jona
+tein niin suuren vääryyden hänelle".
+
+Hänen äänensä, joka vapisi yhä enemmän, kun hän lausui näitä sanoja,
+seisahtui tuokioksi; sitten hän jatkoi:
+
+"Kerran unelmastani herätettynä -- minä olen tavalla taikka toisella
+koko elin-aikani ollut jonkunlainen uneksija raukka -- näen, kuinka
+luonnollista on, että vaimoni jonkunlaisella ikävällä muistaisi vanhaa
+lapsuuden ystäväänsä ja ikä-kumppaniansa. Että hän katselee häntä
+jonkunlaisella viattomalla kaipauksella, jonkunlaisilla nuhteettomilla
+ajatuksilla siitä, mikä olisi voinut olla ilman minua, se on, pelkään
+minä, liian totta. Paljon semmoista, jota olen nähnyt, mutta en pannut
+mieleeni, on tänä viimeisenä, koettavana tuntina palannut eteeni
+uudella merkityksellä. Mutta ulkopuolella sitä, gentlemanit, ei saa
+koskaan yhdistää yhtä epäilyksen sanaa, ei yhtä henkäystäkään tämän
+kalliin ladyn nimeen".
+
+Vähäksi aikaa hänen silmänsä syttyi ja hänen äänensä oli luja; vähän
+aikaa oli hän vaiti jälleen. Sitten hän jatkoi taas, niinkuin ennen:
+
+"Minun ei nyt ole jälellä muuta, kuin niin nöyrästi, kuin mahdollista,
+kantaa tietoa siitä onnettomuudesta, jonka olen aikaan saanut. Vaimoni
+se on, jonka tulee syytöksiä tehdä; ei minun. Minun on velvollisuus
+suojella häntä vääriä ajatuksia vastaan, julman vääriä ajatuksia
+vastaan, joita eivät edes ystäväni ole voineet välttää. Mitä enemmän
+itseksemme elämme, sitä paremmin voin sitä tehdä. Ja kun se aika tulee
+-- tulkoon se pian, jos se on Hänen armollinen tahtonsa! -- jolloin
+kuolemani vapauttaa hänet pakosta, silloin minä rajattomalla
+luottamuksella ja rakkaudella ummistan silmäni hänen kunnioitetuilta
+kasvoiltaan ja jätän hänet surutonna kohtaamaan onnellisempia ja
+kirkkaampia päiviä".
+
+Minä en saattanut nähdä häntä niiltä kyyneliltä, joita hänen
+vakavuutensa ja hyvyytensä, niin suuresti kaunistuen hänen
+yksinkertaisesta käytöksestään ja niin suuresti tätä kaunistaen,
+tuottivat silmiini. Hän oli astunut oven luo ja lisäsi:
+
+"Gentlemanit, minä olen näyttänyt teille sydämeni. Minä olen varma,
+että pidätte sitä kunniassa. Mitä tänä iltana olemme puhuneet, siitä ei
+saa koskaan enää puhua. Wickfield, tukekaat minua vanhan ystävän
+käsivarrella toiseen kerrokseen!"
+
+Mr. Wickfield kiirehti hänen luoksensa. Sanaakaan vaihtamatta menivät
+he verkalleen ulos huoneesta yhdessä, sillä välin kuin Uriah katseli
+heitä.
+
+"No, Master Copperfield!" lausui Uriah, leppeästi kääntyen minun
+puoleeni. "Asia ei ole kokonaan muodostunut semmoiseksi, kuin olisi
+sopinut toivoa, sillä tuo vanha opinmies -- mikä oivallinen mies! -- on
+yhtä sokea kuin tiilikivi; mutta _se_ perhe on nyt toimitettu pois
+tieltä, luulen minä!"
+
+Minun ei tarvinnut muuta, kuin kuulla hänen äänensä, kun jo vimmastuin
+niin mielettömästi, etten ole koskaan ennen enkä jälestäpäin siinä
+määrässä vimmastunut.
+
+"Te konna", sanoin minä, "mitä tarkoitatte, kun sekoitatte minut
+juoniinne? Kuinka rohkenette, petollinen koira, vedota minuun juuri
+nyt, niinkuin olisimme yhdessä keskustelleet siitä?"
+
+Kun sillä tapaa seisoimme vastakkain, näin minä niin selvästi hänen
+kasvojensa salaisesta riemusta, mitä jo ennen täydellisesti tiesin
+(minä tarkoitan, että hän oli tyrkyttänyt luottamuksensa minulle, varta
+vasten minua pahoittaaksensa, sekä juuri tässä asiassa virittänyt ansan
+eteeni), etten voinut kauemmin hillitä itseäni. Koko hänen laiha
+poskensa oli tuossa houkutellen edessäni, ja minä löin häntä
+kämmenelläni semmoisella voimalla, että sormiani pisteli, niinkuin
+olisin polttanut ne.
+
+Hän tarttui käteeni, ja me seisoimme tässä asemassa, katsellen
+toisiamme. Me seisoimme tällä tapaa kauan; kylläksi kauan, että minä
+näin sormieni valkoisten jälkien katoavan hänen tulipunaisesta
+poskestaan ja jättävän sen vielä punaisemmaksi.
+
+"Copperfield", sanoi hän viimein, huohottaen, "oletteko jättäneet
+järkenne hyvästi?"
+
+"Minä olen jättänyt teidät hyvästi", vastasin minä, temmaten irti
+käteni. "Te viheliäinen, minä en tahdo tietää teistä enää".
+
+"Ettekö tahdo?" sanoi hän, poskensa tuskasta pakoitettuna nostamaan
+ylös kättänsä. "Ehkä teidän on mahdoton välttää sitä. Eikö tämä nyt ole
+kiittämättömästi tehty teiltä?"
+
+"Minä olen kylläksi usein osoittanut teille", arvelin minä, "että
+ylenkatson teitä. Minä olen nyt osoittanut sitä vielä selvemmin.
+Miksi minä pelkäisin, että teette pahinta, mitä voitte, kaikille
+ympärillänne? Mitä muuta olette koskaan tehneet?"
+
+Hän ymmärsi täydellisesti tämän viittauksen niihin syihin, jotka tähän
+saakka olivat ehkäisseet minua keskusteluissani hänen kanssansa. Minä
+melkein luulen, etten olisi tullut lyöneeksi eikä viitanneeksi, jollen
+sinä iltana olisi kuullut tuota vakuutusta Agnesilta. Mutta se on
+vähäpätöinen asia.
+
+Oltiin taas kauan vaiti. Kun hänen silmänsä katselivat minua, näyttivät
+ne vivahtelevan jokaisella tavalla, joka voi tehdä silmät rumaksi.
+
+"Copperfield", lausui hän, ottaen pois kätensä poskeltaan, "te olette
+aina vastustaneet minua. Minä tiedän, että aina vastustitte minua Mr.
+Wickfield'in luona".
+
+"Te saatte ajatella, mitä tahdotte", sanoin minä, yhä kiehuen vihasta.
+"Jollei se ole totta, sitä soveliaampi teille".
+
+"Vaan kuitenkin minä aina pidin teistä, Copperfield!" vastasi hän.
+
+Minä en viitsinyt vastata hänelle mitään, ja hattuuni tarttuen aioin
+lähteä yö-majaani, kun hän astui minun ja oven väliin.
+
+"Copperfield", lausui hän, "jokaisessa riidassa täytyy olla kaksi
+puoluetta. Minä en tahdo olla toinen".
+
+"Te saatte mennä hiiteen!" arvelin minä.
+
+"Älkäät sanoko niin!" vastasi hän. "Minä tiedän, että jälestäpäin
+olette pahoillanne. Kuinka voitte saattaa itsenne niin paljon alemmaksi
+minua, että näytätte näin pahaa sisua? Mutta minä annan anteeksi
+teille".
+
+"Te annatte anteeksi minulle!" toistin minä halveksien.
+
+"Niin annan, ettekä te voi välttää sitä", vastasi Uriah. "Kun
+ajattelee, että karkaatte _minuun_, joka aina olen ollut teidän
+ystävänne! Mutta ei voi olla mitään riitaa ilman kaksi puoluetta, enkä
+minä tahdo olla toinen. Minä aion olla ystävä teille vastoin tahtoanne.
+Niin, nyt tiedätte, mitä teidän tulee odottaa".
+
+Tarpeellista oli pitää tätä keskustelua (hänen osansa siinä oli kovin
+verkkainen, minun kovin nopea) matalalla äänellä, ettei talon väki
+häirittyisi tähän sopimattomaan aikaan, eikä se mielentilaani
+parantanut, vaikka kiivauteni alkoi jähtyä. Sanoen hänelle vaan, että
+häneltä odotin, mitä aina olin odottanut koskaan pettymättä, avasin
+oven päin häntä, niinkuin hän olisi ollut iso pähkinä, joka oli
+asetettu siihen rikottavaksi, ja menin ulos huoneesta. Mutta ei hänkään
+maannut siellä, vaan äitinsä asunnossa; ja ennenkuin minä olin astunut
+monta sataa kyynärää, saavutti hän minut.
+
+"Te tiedätte, Copperfield", lausui hän korvaani (minä en kääntänyt
+päätäni), "että olette aivan väärässä asemassa"; jonka asian minä
+tunsin todeksi ja joka ärsytti minua vielä enemmän; "te ette voi tehdä
+tätä miksikään hyväksi työksi ettekä voi välttää, että minä annan
+teille anteeksi. Minä en aio mainita sitä äidille eikä kenellekään
+elävälle hengelle. Minä olen päättänyt antaa anteeksi teille. Mutta
+minä kummastelen, että nostitte kättänne semmoista vastaan, jonka
+tiesitte niin halvaksi!"
+
+Minusta tuntui, kuin olisin ollut melkein yhtä kurja, kuin hän. Hän
+tunsi minut paremmin, kuin minä itse. Jos hän olisi lyönyt takaisin
+taikka suoraan suututtanut minua, olisi se lohduttanut minua ja
+oikeuttanut käytöstäni; mutta hän oli laskenut minut hiljaiselle
+tulelle, jolla makasin vaivoissani puolen yötä.
+
+Aamulla, kun lähdin ulos, soivat aamukellot kirkkoon, ja Uriah käveli
+edestakaisin äitinsä kanssa. Hän puhutteli minua, niinkuin ei mitään
+olisi tapahtunut, enkä minä voinut muuta, kuin vastata. Minä olin
+lyönyt häntä kylläksi kovasti, että hänen hampaitansa oli ruvennut
+särkemään, arvaan minä. Ainakin olivat hänen kasvonsa sidotut mustalla,
+silkkisellä nenäliinalla, joka, kun hattu oli asetettu sen päälle, ei
+suinkaan parantanut hänen ulkomuotoansa. Minä kuulin, että hän
+maanantai-aamuna meni erään hammaslääkärin luo Londoniin ja otatti pois
+yhden hampaan. Minä toivon, että se oli kaksinkertainen.
+
+Tohtori ilmoitti, ettei hän voinut oikein hyvin, ja pysyi itsekseen
+melkoisen osan jokaisesta päivästä niin kauan, kuin vieraat viipyivät.
+Agnes ja hänen isänsä olivat olleet poissa viikon aikaa, ennenkuin
+rupesimme tavalliseen työhömme. Päivää ennen kuin se uudestaan alkoi,
+antoi tohtori omin käsin minulle kokoon-taitetun kirjeen, joka ei ollut
+kiinni lakattu. Se oli adresseerattu minulle ja teroitti muutamilla
+lempeillä sanoilla minuun, etten milloinkaan enää koskisi tuon illan
+puheisin. Minä olin uskonut asian tädilleni, mutta ei kenellekään
+muulle. Se ei ollut semmoinen asia, josta minun olisi sopinut Agnesin
+kanssa keskustella, eikä Agnesilla suinkaan ollut vähintäkään
+aavistusta siitä, mitä oli tapahtunut.
+
+Eikä liioin Mrs. Strong'illakaan silloin, siitä olin vakuutettu. Monta
+viikkoa kului, ennenkuin näin vähintäkään muutosta hänessä. Se tuli
+vitkalleen, niinkuin pilvi tyvenellä ilmalla. Ensiksi hän näytti
+kummastelevan sitä lempeätä sääliä, jolla tohtori puhutteli häntä, ja
+tämän tahtoa, että hänen äitinsä tulisi asumaan heille, virkistääksensä
+hänen elämänsä kolkkoa yksitoikkoisuutta. Usein kun olimme työssä ja
+Mrs. Strong istui tohtorin vieressä, näin hänen pysähtyvän ja
+katselevan tohtoria noilla muistettavilla kasvoilla. Sittemmin näin
+hänen välisti nousevan, silmät täynnänsä kyyneliä, ja astuvan ulos
+huoneesta. Vähitellen jonkunlainen onneton varjo laskeusi hänen
+ihanille kasvoillensa ja synkkeni päivästä päivään. Mrs. Markleham oli
+nyt ainainen asukas talossa; mutta hän puhui vaan puhumistaan eikä
+nähnyt mitään.
+
+Sitä myöden kuin tämä muutos verkalleen valloitti Annie'n, joka ennen
+oli niinkuin päivänpaiste tohtorin huoneessa, kävi tohtorikin
+ulkomuodoltaan vanhemmaksi ja totisemmaksi; mutta hänen suopea
+luontonsa, hänen levollinen, ystävällinen käytöksensä ja hänen hellä
+huolenpitonsa Mrs. Strong'ista lisääntyivät, jos niitten oli
+mahdollinen lisääntyä. Minä näin hänen kerta varhain aamulla, kun oli
+Mrs. Strong'in syntymäpäivä ja tämä tuli istumaan akkunan viereen sillä
+aikaa kuin me olimme työssä (jota hän aina oli tehnyt, mutta nyt alkoi
+tehdä aralla ja epäilevällä katsannolla, joka minusta tuntui hyvin
+liikuttavalta), ottavan vaimonsa otsan käsiensä väliin, suutelevan sitä
+ja hätäisesti menevän pois niin heltyneenä, ettei hän voinut jäädä
+huoneesen. Minä näin Mrs. Strong'in seisovan, niinkuin kuvapatsas, kun
+tohtori oli mennyt, ja sitten painavan alas päätänsä, panevan kätensä
+ristiin ja itkevän, en saata sanoa, kuinka katkerasti.
+
+Tämän tapauksen jälkeen näytti minusta toisinaan, kuin Mrs. Strong
+olisi koettanut puhutella myöskin minua, kun lomahetkinä olimme jääneet
+itseksemme. Mutta hän ei koskaan lausunut sanaakaan. Tohtorilla
+oli aina joku uusi tuuma, kuinka hänen vaimonsa kävisi ulkona
+huvittelemassa äitinsä kanssa; ja Mrs. Markleham, joka oli hyvin
+mieltynyt huveihin ja kovin pian väsyi kaikkiin muihin toimiin, ryhtyi
+niihin sangen halukkaasti ja puhui äänekkäästi ylistyksiänsä. Mutta
+Annie itse meni vaan vastahakoisesti ja alakuloisesti, mihin häntä
+johdatettiin, eikä näyttänyt huolivan mistään.
+
+Minä en tietänyt, mitä ajatella. Eikä myöskään tätini, joka eri aikoina
+epätietoisuudessaan varmaan astui runsaasti sata penikulmaa.
+Kummallisinta kaikista oli se, että ainoa todellinen lohdutus, joka
+näytti tunkevan tämän perheellisen onnettomuuden salamyhkäiselle
+alalle, tunki siihen Mr. Dick'in kautta.
+
+Mitä hän tästä asiasta ajatteli taikka mitä hän oli huomannut, sitä
+minä yhtä vähän pystyn selittämään, kuin hän olisi pystynyt auttamaan
+minua selityskokeissani. Mutta niinkuin koulupäivistäni kertoessani
+olen maininnut, kunnioitti hän tohtoria rajattomasti; ja todellisessa
+mieltymyksessä, alhaisen eläimenkin mieltymyksessä ihmiseen, löytyy
+jonkunlainen havaintokyky, joka voittaa terävimmänkin järjen. Tähän
+sydämen ymmärrykseen, jos minun sopii nimittää sitä siksi, sattui
+suorastaan, mitä Mr. Dick'iin tulee, kirkas totuuden säde.
+
+Hän oli, uljaasti etu-oikeuteensa palaten, ruvennut monina
+joutohetkinänsä kävelemään edestakaisin tohtorin kanssa niinkuin hän
+oli tottunut astumaan edestakaisin tohtorin käynti-radalla
+Canterbury'ssä. Mutta tuskin olivat asiat joutuneet tähän tilaan, kun
+hän jo uhrasi kaiken loma-aikansa (ja hän nousi varemmin, saadaksensa
+enemmän aikaa) näihin kävelyihin. Jos hän ennen oli ollut ylen
+onnellinen, kun tohtori luki tuota ihmeellistä teosta, sanakirjaa,
+hänelle, oli hän nyt aivan onneton, jollei tohtori ottanut sitä esiin
+plakkaristansa ja aloittanut lukemistaan. Kun tohtori ja minä
+työskentelimme, rupesi hän nyt kävelemään edestakaisin Mrs. Strong'in
+kanssa ja auttamaan tätä, kun hän hoiti lempikukkiansa taikka perkasi
+lavoja. Minä rohkenen väittää, ettei hän puhunut enempää kuin kymmenen
+sanaa tuntiinsa; mutta hänen levollinen mielihartautensa ja hänen
+miettivät kasvonsa suostuttivat molempien sydäntä; kumpikin tiesi
+rakastavansa häntä ja hänen rakastavan heitä molempia; ja hänestä tuli,
+mitä ei kenestäkään muusta olisi voinut tulla -- yhdistys-side heidän
+välillään.
+
+Kun ajattelen, kuinka hän tutkimattoman viisailla kasvoillansa käveli
+edestakaisin tohtorin kanssa ja oli ihastuksissaan, kun sanakirjan
+kovat sanat satelivat hänen päällensä; kun ajattelen, kuinka hän kantoi
+isoja kastin-kannuja Annie'n perässä; kuinka hän, pedon-käpälän
+kaltaiset hansikkaat kädessä, laskeusi polvillensa kärsivälliseen,
+mikroskopilliseen työhön pienten lehtien väliin; kuinka hän paremmin,
+kuin mikään filosofi, jokaisessa toimessaan osoitti hienotunteista
+halua olla hänen ystävänsä; kuinka hän jokaisesta kastinkannun lävestä
+vihmoi hellyyttä, luottamusta ja rohkeutta; kun ajattelen, kuinka hän
+tässä valoisammassa järjen tilassa, johon onnettomuus vetosi, ei
+koskaan hairaantunut, ei koskaan tuonut kova-osaista kuningas
+Kaarloa muassaan puutarhaan, ei koskaan horjunut kiitollisessa
+palveliaisuudessaan, ei koskaan luopunut tiedostansa, että jotakin oli
+väärällä kannalla, taikka toivostaan sovittaa sitä entiselleen -- minua
+melkein hävettää, että olen tietänyt, ettei hän ollut täydellä
+järjellänsä, erittäinkin kun muistan, kuinka huonosti olen omaa
+järkeäni käyttänyt.
+
+"Ei kukaan, paitsi minä itse, Trot, tiedä, mikä mies hän on!" oli
+tätini välisti tapa ylpeästi huomauttaa, kun keskustelimme tästä.
+"Kyllä Dick vielä kunnostaa itsensä!"
+
+Ennenkuin päätän tämän luvun, täytyy minun vielä poiketa toiseen
+asiaan. Sillä aikaa kuin vieraat vielä olivat tohtorilla, huomasin,
+että postimies joka aamu toi pari kolme kirjettä Uriah Heep'ille, joka,
+koska nyt oli loma-aika, jäi Highgate'en, siksi kuin toisetkin
+lähtivät; ja että Mr. Micawber, joka nyt oli ruvennut kirjoittamaan
+sujuvalla lakimiehen kädellä, aina oli asia-miehen tapaan ne
+suorittanut. Minä päätin ilolla näistä vähistä asioista, että Mr.
+Micawber menestyi hyvin, ja hämmästyin siis kovasti, kun tähän aikaan
+sain seuraavan kirjeen hänen rakastettavalta puolisoltaan.
+
+"_Canterbury'ssä_, Maanantai-iltana".
+
+"Epäilemättä kummastelette, rakas Mr. Copperfield, tätä kirjettäni.
+Vielä enemmän sen sisältöä. Vielä enemmän pyyntöäni saada täydellisesti
+luottaa teihin. Mutta minun, vaimon ja äidin, tunteeni kaipaavat
+huojennusta; ja koska en tahdo keskustella heimoni kanssa (jota Mr.
+Micawber jo vanhastaan ei salli), en tiedä ketään, jolta minun paremmin
+sopisi kysyä neuvoa, kuin ystävältäni ja entiseltä hyyryläiseltäni".
+
+"Te olette kenties huomanneet, rakas Mr. Coppelfield, että minun ja Mr.
+Micawber'in välillä (jota minä en aio koskaan jättää) aina on säilynyt
+joku keskinäisen luottamuksen henki. Mr. Micawber ehkä joskus on
+asettanut vekselin minun kanssani puhumatta, taikka eksyttänyt minua
+sen ajan suhteen, jolloin tämä velkakirja oli lunastettava. Tämmöistä
+on todella tapahtunut. Mutta ylipäänsä Mr. Micawber ei ole salannut
+mitään hellyyden povelta -- minä tarkoitan hänen vaimoansa -- vaan on
+aina, levolle mennessämme, kertonut päivän tapaukset".
+
+"Teidän on helppo mielessänne kuvata, rakas Mr. Copperfield, kuinka
+tuikeat tunteeni ovat, kun ilmoitan teille, että Mr. Micawber kokonaan
+on muuttunut. Hän on harvapuheinen. Hän on umpimielinen. Hänen elämänsä
+on mysteri, aivan salassa hänen ilojensa ja surujensa kumppanilta --
+minä tarkoitan taas hänen vaimoansa -- ja jos vakuutan teille, että
+paitsi sitä tietoani, että tuota elämää vietetään aamusta iltaan saakka
+byroossa, minä nyt tiedän siitä vähemmän, kuin siitä Etelän miehestä,
+jonka suusta ja kylmästä pluumuliemestä ajattelemattomat lapset
+kertovat joutavan tarinan, käytän tunnettua temppua, oikeata teko-asiaa
+ilmoittaakseni".
+
+"Mutta tässä ei ole kaikki. Mr. Micawber on äreä. Hän on tyly. Hän on
+vieraantunut vanhimmasta pojastamme ja tyttärestämme, hän ei ylpeile
+kaksoisistaan, hän katselee kylmällä silmällä yksin sitä viatonta
+vierastakin, joka viimein tuli perheemme jäseneksi. Vaikka menomme ovat
+supistetut kaikkein vähimpään, saan rahalliset välikappaleet häneltä
+vaan suurella vastuksella, vieläpä saan kuulla kauheita uhkauksia, että
+hän aikoo 'asettaa asiansa toisin' (juuri hänen sanansa); eikä hän
+tahdo milläkään tavalla selittää tätä menetystä, joka vie minulta
+järjen".
+
+"Tätä on vaikea kestää. Tämä on sydäntä särkevää. Jos te, joka
+tunnette, kuinka heikot voimani tätä nykyä ovat, tahtoisitte neuvoa
+minua, kuinka teidän luulonne mukaan olisi paras käyttää niitä näin
+tavattomassa ahdingossa, lisäisitte taas yhden ystävällisen työn niihin
+moneen, joita jo olette tehneet minulle. Lähettäen terveisiä lapsilta
+ja hymyn tuolta onneksensa vielä ymmärtämättömältä vieraalta, olen minä
+alati, rakas Mr. Copperfield,
+
+                                         teidän koeteltu
+                                         _Emma Micawber_".
+
+Minä en ollut mielestäni oikeutettu antamaan semmoiselle vaimolle,
+jolla oli Mrs. Micawber'in kokemus, muuta neuvoa, kuin että hän
+kärsivällisyydellä ja hyvyydellä koettaisi suostuttaa Mr. Micawber'ia
+(niinkuin tiesin, että hän kaikissa tapauksissa tekisikin); mutta kirje
+saatti minut sangen paljon ajattelemaan Mr. Micawber'ia.
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+Toinen takaisinkatsaus.
+
+
+Sallikaat minun kerran vielä seisahtua erääsen muistettavaan
+aikakauteen elämästäni. Sallikaat minun astua syrjään ja nähdä näitten
+päivien haamut himmeässä kulkueessa liikkuvan sivutseni, omaa varjoani
+seuraten.
+
+Viikkoja, kuukausia, vuosia vierii ohitse. Ne näyttävät tuskin
+pidemmältä, kuin suvinen päivä tai talvinen ilta. Milloin on
+yhteismaa, jossa kävelen Doran kanssa, kokonaan kukassa, heleänä
+kultaketona. Milloin kanervan penkeret peittyvät lumiseen vaippaan.
+Silmänräpäyksellä joki, jonka vieressä sunnuntaisin astumme, säteilee
+kesän auringossa, kiihtyy talvituulesta tai sakenee ajelevista
+jääkappaleista. Nopeammin, kuin koskaan virta juoksi merta kohden, se
+välähtää, mustenee ja vyöryy pois.
+
+Ei mitään muutosta tapahdu molempien pienten, linnun-kaltaisten ladyjen
+huoneessa. Kello tikittää kaminin ylipuolella, ilmapuntari riippuu
+eteisessä. Ei kello eikä ilmapuntari koskaan ole oikeassa; mutta me
+uskomme hartaasti molempia.
+
+Minä olen päässyt miehen-ikään. Minä olen saavuttanut yhdenkolmatta
+vuoden arvon. Mutta tämä on semmoinen arvo, joka annetaan jokaiselle.
+Sallikaat minun ajatella, mitä olen toimittanut.
+
+Minä olen kesyttänyt tuon huiman pikakirjoituksen mysterin. Minulla on
+melkoiset tulot siitä. Minä olen suuressa maineessa näppäryydestäni
+kaikissa tähän taiteesen koskevissa asioissa ja laadin yhdentoista
+kumppanin kanssa kertomuksia parlamentin-keskusteluista erääsen
+aamulehteen. Ilta toisensa perästä kirjoitan ennustuksia, jotka eivät
+koskaan toteudu, lupauksia, joita ei koskaan pidetä, selityksiä, jotka
+tarkoittavat vaan asiain hämmentämistä. Minä ryven sanoissa. Britannia,
+tuo onneton nainen, on aina edessäni niinkuin paahdettavaksi kääritty
+lintu: pistetty läpi ministeristön kirjoituskynillä ja sidottu käsistä
+ja jaloista hallituksen punaisella langalla. Minä olen kylläksi
+kulissien takana, tietääkseni valtiollisen elämän arvoa. Minä olen
+aivan vääräuskoinen sen suhteen, eikä minua koskaan voi kääntää.
+
+Rakas, vanha Traddles'ini on koettanut kättänsä samassa työssä, mutta
+se ei sovellu Traddles'in luontoon. Hän mukaantuu täydellisesti huonoon
+menestykseensä ja muistuttaa minulle, että hän aina piti itseänsä
+hitaisena. Hänellä on satunnainen virka samassa sanomalehdessä ja hän
+kerää kuivia tietoja, joita kekseliäämmät henget kirjoittavat
+valmiiksi ja kaunistavat. Hän on nimitetty asianajajaksi; ja hän on
+ihmeteltävällä ahkeruudella ja alttiiksi antamisella koonnut toiset
+sata puntaa maksoksi eräälle julkiselle notariukselle, jolta hän kysyy
+neuvoja. Paljon kuumennettua portviiniä juotiin hänen nimityksensä
+johdosta; ja makson suuruuteen katsoen luulen, että Inner Temple
+varmaan hyötyi siitä.
+
+Minä olen astunut esiin toisella tavalla. Minä olen pelolla ja
+vapistuksella ryhtynyt kirjailian toimeen. Minä panin salaisesti kokoon
+vähäisen kirjoituksen ja lähetin sen johonkin aikakauslehteen, joka
+julkaisi sen, Sen jälkeen olen uskaltanut kirjoittaa useita pieniä
+kappalia. Nyt saan säännöllisen makson niistä. Ylipäänsä olen hyvissä
+varoissa; kun luen tulojani vasemman käteni sormilla, sivun kolmannen
+sormen ja pääsen neljännen keski-niveleen.
+
+Me olemme muuttaneet Buckingham Street'iltä hauskaan, pieneen
+huoneukseen juuri likelle sitä, jota katselin, kun intoni ensin tuli
+minuun. Tätini (joka on edullisesti myynyt talonsa Dover'issa) ei
+kuitenkaan jää tänne, vaan aikoo muuttaa vielä pienempään asuntoon
+kohta viereen. Mitä tämä ennustaa? Naimistaniko! Niin!
+
+Niin! Minä hankin naimisiin Doran kanssa! Miss Lavinia ja Miss Clarissa
+ovat antaneet suostumuksensa; ja jos koskaan kanarilinnut ovat
+hyörineet, niin he hyörivät. Miss Lavinia, joka vapaa-ehtoisesti on
+ruvennut lemmittyni vaattehiston katsastajaksi, leikkaa lakkaamatta
+käärepaperin haarniskoita ja pitää toista mieltä, kuin eräs kovasti
+arvokas, nuori mies, jolla on pitkä kangaspankko ja kyynärämitta
+kainalossaan. Joku ompeliatar, jonka rinta on lävistetty neulalla ja
+langalla, saa sekä asunnon että ravinnon talossa; ja minusta näyttää
+siltä, kuin hän ei koskaan, joko hän syö, juo taikka nukkuu, luopuisi
+sormistimestaan. He tekevät täydellisen puetti-kuvan armaastani. He
+lähettävät aina noutamaan häntä milloin mitäkin koettamaan. Me emme saa
+olla onnelliset yhdessä viittä minutiakaan illalla ilman että joku
+tungettelevainen nais-ihminen koputtaa ovea ja sanoo: "jos suvaitsette,
+Miss Dora, tulla ylikerrokseen!"
+
+Miss Clarissa ja tätini käyvät koko Londonin, etsiäksensä huonekaluja
+Doran ja minun nähtäväkseni. Olisi parempi, jos he kohta ostaisivat
+tavaran ilman tätä tutkimisen menoa; sillä, kun me lähdemme katsomaan
+jotakin takanristikkoa tai ruokakaappia, huomaa Dora kiinalaisen,
+Jip'ille sopivan huoneen, jossa on pienet kulkuset katolla, ja pitää
+enemmän siitä. Ja menee monta aikaa, ennenkuin Jip tottuu uuteen
+asuntoonsa, siitä kuin ostimme sen; sillä joka kerta, kuin se menee
+sisään tai ulos, panee se kaikki kulkuset helisemään ja pelästyy
+kovasti.
+
+Peggotty tulee Londoniin auttamaan ja ryhtyy heti työhön. Hänen
+tehtävänsä näyttää olevan se, että hän ehtimiseen puhdistaa kaikkia
+esineitä. Hän tahkoo jokaista kalua, jota tahkoa voi, siksi kuin se
+alituisesta hivutuksesta hohtaa niinkuin hänen oma, rehellinen otsansa.
+Ja nyt minä rupean näkemään hänen yksinäisen veljensä iltaisin
+kävelevän pitkin pimeitä katuja ja kulkiessaan katselevan ohitse
+menevien kasvoja. Semmoisissa tiloissa minä en koskaan puhuttele häntä.
+Minä tiedän liian hyvin, kun hänen vakava haamunsa liikkuu eteenpäin,
+mitä hän etsii ja mitä hän pelkää.
+
+Miksi Traddles näyttää niin juhlalliselta, kun hän tulee luokseni
+Commons'iin -- jossa vielä toisinaan muodon vuoksi käyn, kun joudan?
+Nuoruuteni unelmat ovat toteen käymällänsä. Minä aion mennä ottamaan
+naimalupaa.
+
+Se on pikkuinen dokumentti siihen katsoen, mitä se toimittaa; ja
+Traddles katselee sitä, kun se makaa pulpetillani, puoleksi ihmetellen,
+puoleksi kammoten. Siinä ovat suloisessa, vanhastaan uneksitussa
+yhteydessä nimet David Copperfield ja Dora Spenlow; ja tuolta kulmasta
+katselee tuo isällinen laitos, karttapaperi-virasto, joka niin
+hartaasti ottaa osaa ihmis-elämän erinäisiin vaiheisin, meidän
+yhdistystämme; ja tuolta lausuu Canterbury'n arkkipiispa painettua
+siunaustansa meille ja tekee sitä niin halvalla hinnalla, kuin suinkin
+sopii odottaa.
+
+Kuitenkin olen niinkuin unelmassa, hurmaavassa, onnellisessa,
+joutusassa unelmassa. Minä en voi uskoa, että se tapahtuu; enkä
+kuitenkaan saata uskoa muuta, kuin että jokaisella, joka kulkee
+ohitseni kadulla, on jonkunlainen tieto, että ylihuomenna menen
+naimisiin. Sijaiskansleri tuntee minut, kun tulen hänen luoksensa
+vannotettavaksi, ja suorittaa asiani niin helposti, kuin olisi joku
+salamuurarin liitto meidän välillämme. Traddles'ia ei tarvita
+ollenkaan, mutta hän seuraa minua yleisenä apumiehenäni kaikkialla.
+
+"Minä toivon, että, kun ensi kerran tulet tänne, rakas toverini", sanon
+minä Traddles'ille, "puuhaat samaa itseäsi varten. Ja minä toivon, että
+se tapahtuu pian".
+
+"Kiitoksia hyvistä toivotuksistasi, rakas Copperfieldini", vastaa hän.
+"Sitä minäkin toivon. Se lohduttaa, kun tiedän, että Sofia odottaa
+minua, vaikka kuinka kauan, ja että hän todella on suloisin tyttö --".
+
+"Koska sinun on määrä tavata häntä postivaunujen luona?" kysyn minä.
+
+"Kello seitsemän", sanoo Traddles, katsoen yksinkertaista, vanhaa
+hopeakelloansa -- ihan samaa kelloa, josta hän kerta koulussa otti
+yhden rattaan, vesimyllyä rakentaaksensa. "Samaan aikaan, kuin Miss
+Wickfield, eikö niin?"
+
+"Vähän varemmin. Agnes tulee puolivälissä yhdeksän".
+
+"Minä vakuutan sinulle, rakas poikani", lausuu Traddles, "että olen
+melkein yhtä iloinen, kuin jos itse menisin naimisiin, kun ajattelen,
+että tämä asia on näin hyvin päättynyt. Ja se suuri ystävyys ja
+kohteliaisuus, kun asetat niin, että Sofia ottaa osaa tähän iloiseen
+tilaisuuteen, ja kutsut hänet morsiuspiiaksi yhdessä Miss Wickfield'in
+kanssa, vaatii todella sulimpia kiitoksiani. Minä tunnen sen sydämeni
+pohjassa".
+
+Minä kuuntelen häntä ja pudistan hänen kättänsä; ja me puhumme ja
+kävelemme ja syömme päivällistä ja niin edespäin; mutta minä en usko
+sitä. Ei mikään ole todellista.
+
+Sofia saapuu aikanansa Doran tätien asuntoon. Hänellä on hyvin suloiset
+kasvot -- ei suorastaan kauniit, mutta erinomaisen miellyttävät -- ja
+hän on mitä hilpeimpiä, luonnollisimpia, suorimpia ja viehättävimpiä
+olentoja, mitä minä milloinkaan olen nähnyt. Traddles esittelee häntä
+meille suurella ylpeydellä ja hieroo käsiänsä kymmenen minutia kellon
+mukaan, ja jok'ikinen hius hänen päässään seisoo varpaillansa, kun minä
+jossakin nurkassa toivotan onnea hänelle hänen vaaliinsa.
+
+Minä olen noutanut Agnesin Canterbury'n postivaunuista, ja hänen
+iloiset ja ihanat kasvonsa ovat uudestaan meidän joukossamme. Agnes on
+suuresti mieltynyt Traddles'iin, ja on oikein hauska nähdä heidän
+kohtaavan toisiansa ja katsoa Traddles'in riemua, kun hän sulkee
+suloisimman tytön mailmassa Agnesin tuttavuuteen.
+
+En minä kuitenkaan usko sitä. Meillä on hupainen ilta, ja me olemme
+erittäin onnelliset; mutta minä en usko sitä kuitenkaan. Minä en voi
+koota ajatuksiani. Minä en voi hallita onneani, kun se on tullut.
+Minusta on, kuin olisin jossakin sumuisessa ja sekanaisessa tilassa;
+kuin olisin nousnut hyvin varhain aamulla pari viikkoa takaperin enkä
+sen jälkeen ollenkaan maannut. Minä en voi päästä selville, milloin
+eilispäivä oli. Tuntuu siltä, kuin olisin kantanut naimalupaani
+plakkarissani useita kuukausia.
+
+Seuraavana päivänä, kun kaikki yhdessä menemme katsomaan asuntoa --
+meidän -- Doran ja minun asuntoamme -- on minun myöskin aivan mahdoton
+pitää itseäni sen isäntänä. Minusta tuntuu, kuin olisin siellä jonkun
+muun luvalla. Minä puoleksi odotan, että oikea isäntä äkkiä tulee
+kotiin ja sanoo, että häntä ilahuttaa nähdä minua siellä. Mikä kaunis,
+pikkuinen asunto, kuinka kirkasta ja uutta kaikki siinä on; mattojen
+kukat näyttävät, kuin ne olisivat vast'ikään poimitut, ja tapettien
+viheriät lehdet, kuin ne juuri olisivat puhjenneet; musliini-kartiinit
+ovat niin puhtaat, ja ruusunväriset huonekalut niin punertavat, ja
+Doran puutarhan-hattu sinisine nauhoineen -- enkö vieläkin muista,
+kuinka ihastuin häneen, kun ensi kerran näin hänet tuommoisella
+hatulla! -- riippuu jo vähäisellä vaarnallansa; gitarri-kotelo on aivan
+niinkuin kotona kannoillansa nurkassa, ja jokainen kompastuu Jip'in
+pagodiin, joka on liian iso tähän asuntoon.
+
+Toinen onnellinen ilta, juuri yhtä olematon, kuin kaikki muut sen
+tapahtumat, ja minä hiivin tavalliseen huoneesen, ennenkuin lähden
+pois. Dora ei ole siellä. Minä arvaan, etteivät ole päättäneet
+koettamisiaan vielä. Miss Lavinia katsahtaa sisään ja kertoo minulle
+salamyhkäisesti, ettei Dora viivy kauan. Hän viipyy kuitenkin jotenkin
+kauan; mutta vihdoin kuulen kolinan ovelta, ja joku koputtaa.
+
+Minä huudan: "tulkaat sisääni" mutta joku koputtaa uudestaan.
+
+Minä menen oven luo, kummastellen, kuka se on; siinä kohtaan kaksi
+kirkasta silmää ja punehtuvat kasvot; ne ovat Doran silmät ja kasvot,
+ja Miss Lavinia on pukenut hänet huomispäivän pukuun, hattuun ja
+kaikkiin, minun katsottavakseni. Minä suljen pikku vaimoni syliini; ja
+Miss Lavinia huudahtaa, koska rusennan hattua, ja Dora nauraa ja itkee
+yhtä haavaa, koska minä olen niin tyytyväinen; ja minä uskon sitä
+vähemmän, kuin milloinkaan.
+
+"Onko se kaunis mielestäsi, Doady?" sanoo Dora.
+
+"Kaunis! Epäilemättä".
+
+"Ja oletko varma, että rakastat minua oikein paljon?" kysyy Dora.
+
+Tämä aine on niin vaarallinen Doran hatulle, että Miss Lavinia taas
+huudahtaa ja käskee minun ymmärtää, että Doraa saa ainoastaan katsoa
+eikä millään lailla koskea. Sillä tapaa Dora ihastuttavan kainona ja
+hämmentyneenä pari kolme minutia seisoo ja antaa katsella itseänsä; ja
+sitten hän ottaa hattunsa päästään -- näyttäen niin luonnolliselta
+ilman sitä! -- ja juoksee pois, hattu kädessään; ja tulee hyppien taas
+sisään omassa tavallisessa puvussansa ja kysyy Jip'iltä, olenko minä
+saanut kauniin pikku vaimon ja antaako se hänelle anteeksi, että hän
+menee naimisiin, ja laskeuu polvillensa ja panee viimeisen kerran
+tyttö-elämässään sen seisomaan kokkikirjan päälle.
+
+Heikko-uskoisempana, kuin koskaan, lähden erääsen yö-majaan, jonka olen
+hyyrännyt likitteellä, ja nousen hyvin varhain aamulla, ajaakseni
+Highgate'en tätiäni noutamaan.
+
+Minä en ole koskaan nähnyt tätiäni niin komeana. Hän on puettu
+lavendeli-väriseen silkkiin, hänellä on valkoinen hattu päässä ja hän
+on hämmästyttävä. Janet on pukenut hänet ja on siellä minua katsomassa.
+Peggotty on valmis menemään kirkkoon ja aikoo katsoa juhlamenoja
+parvelta. Mr. Dick, jonka on määrä alttarin edessä antaa minulle
+morsiameni, on käherryttänyt hiuksensa. Traddles, jonka minä puheemme
+mukaan kohtaan korkotiellä, ilmestyy häikäisevän keltaisena ja
+vaalean-sinisenä; ja sekä hän että Mr. Dick näyttävät siltä, kuin he
+olisivat pelkkiä hansikkaita.
+
+Epäilemättä näen nämät kaikki, koska tiedän, että niin on laita; mutta
+minä olen kokonaan hämmennyksissä enkä mielestäni näe mitään. Enkä minä
+usko mitään. Kuitenkin nämät feen-kaltaiset häät ovat kylläksi
+todelliset täyttämään minua, avonaisissa vaunuissa ajaessamme,
+jonkunlaisella kummastelevalla säälillä kaikkien niitten onnettomien
+ihmisten suhteen, joilla ei ole mitään osaa niissä, vaan tulevat ulos
+puodeista ja lähtevät jokapäiväisiin töihinsä.
+
+Tätini istuu koko matkan pitäen minun kättäni omassa kädessään. Kun
+vähän ennen kirkolle tultuamme pysähdymme, laskeaksemme alas Peggottya,
+jonka olemme tuoneet muassamme kuskinlaudalla, pusertaa tätini kättäni
+ja suutelee minua.
+
+"Jumala siunatkoon sinua, Trot! Oma poikani ei voisi olla minulle
+kalliimpi. Minä olen koko aamukauden ajatellut tuota lapsi raukkaa,
+äiti vainajaasi".
+
+"Niin minäkin olen ajatellut. Ja kaikkia, mistä olen velassa teille,
+kallis täti".
+
+"Älä, lapseni!" sanoo tätini ja ojentaa yltäkylläisessä
+sydämellisyydessään kättänsä Traddles'ille, joka sitten ojentaa
+kättänsä Mr. Dick'ille, joka sitten ojentaa kättänsä minulle, joka
+sitten ojennan kättäni Traddles'ille, ja niin tulemme kirkon ovelle.
+
+Kirkko on kylläksi levollinen, mutta mitä sen rauhoittavaan
+vaikutukseen minun suhteeni tulee, saisi se yhtä hyvin olla höyryn
+käyttämä kutouskone täydessä työssä. Minä olen liiaksi kiihtynyt.
+
+Loppu on enemmän tai vähemmän katkonainen unelma.
+
+Unelma, kuinka he tulevat sisään Doran kanssa; kuinka kirkonpenkkien
+avaaja, niinkuin harjoituskersantti, järjestää meitä alttaritarhan
+edessä; kuinka myöskin silloin kummastelen, miksi penkkien avaajat aina
+ovat mitä rumimpia naisia vaan löytyy, ja onko se joku uskonnollinen
+pelko, että iloisuus turmiollisesti tarttuu, joka tekee tarpeelliseksi
+asettaa tämmöisiä etikka-astioita taivaan tielle.
+
+Kuinka pappi ja lukkari ilmestyvät; kuinka joukko venemiehiä ja muita
+ihmisiä pyrkii sisään; kuinka eräästä vanhasta merisoturista minun
+takaani kovasti löyhkää rommin-hajua kirkkoon; kuinka menot alkavat
+syvällä äänellä, ja me kaikki hyvin tarkasti kuuntelemme.
+
+Kuinka Miss Lavinia, joka on jonkunlaisena morsiuspiian apulaisena, on
+ensimäinen, joka itkee, ja kuinka hän (niinkuin minä luulen)
+nyyhkytyksillä osoittaa kunnioitustaan Pidger'in muistolle; kuinka Miss
+Clarissa antaa hänelle hajupullonsa; kuinka Agnes pitää huolta Dorasta;
+kuinka tätini koettaa ilmestyä jonakin vakavuuden esikuvana, mutta
+kyynelet valuvat hänen poskillensa; kuinka pikku Dora vapisee kovasti
+ja vastaa heikoilla kuiskauksilla.
+
+Kuinka lankeemme polvillemme vieretysten; kuinka Dora vapisee yhä
+vähemmän, mutta aina pitää lujasti kiinni Agnesin kädestä; kuinka
+toimitus käy levollisesti ja vakavasti; kuinka kaikki, kun se on
+ohitse, katsomme toisiamme jonkunlaisessa hymyjen ja kyynelten
+Huhtikuun tilassa; kuinka nuori vaimoni sakaristossa käy
+hysterilliseksi ja huutaa isä raukkaansa, kallista isäänsä.
+
+Kuinka hän ennen pitkää jälleen tointuu ja kaikki kirjoitamme nimemme
+kirkonkirjaan. Kuinka minä menen parvelta tuomaan Peggottya, että
+hänkin kirjoittaisi; kuinka Peggotty syrjäpuolella syleilee minua ja
+kertoo, että hän näki oman, kalliin äitini vihkimyksen; kuinka kaikki
+on ohitse, ja me lähdemme pois.
+
+Kuinka minä ylpeästi ja hellästi astun kuorinkäytävää alas, suloinen
+vaimoni kainalossani, jonkunlaisen puoleksi nähtyjen ihmisten,
+saarnastuolien, muistopatsaitten, penkkien, ristinmaljojen, urkujen ja
+kirkon-akkunain sumun lävitse, jossa väreilee hienoja muiston säveliä
+vanhasta lapsuuteni kirkosta.
+
+Kuinka ohitse mennessämme kuiskataan, mikä nuori pariskunta me olemme,
+ja mikä sievä pikku vaimo hän on. Kuinka kaikki palatessamme olemme
+niin iloiset ja puheliaat vaunuissa. Kuinka Sofia kertoo meille, että,
+kun hän näki, että naimalupaa pyydettiin Traddles'ilta (jolle minä olin
+antanut sen), hän melkein pyörtyi, sillä hän oli varma siitä, että
+Traddles oli hukannut sen tai antanut varastaa sen plakkaristansa.
+Kuinka Agnes nauraa iloisesti; ja kuinka Dora on niin mieltynyt
+Agnesiin, ettei hän tahdo erota hänestä, vaan yhä pitää kiinni hänen
+kädestään.
+
+Kuinka aterioitsemme aamiaista, jossa on yltäkyllin koreita ja
+mehukkaita aineita syödä ja juoda ja jota nautin, niinkuin missäkin
+muussa unelmassa, vähintäkään huomaamatta niitten hyvyyttä; sillä minä
+syön ja juon, niin sanoakseni, ainoastaan rakkautta ja häitä ja uskon
+yhtä vähän liharuokia, kuin mitään muuta.
+
+Kuinka minä samanlaisella uneksivalla tavalla pidän puhetta ilman
+vähintäkään muuta käsitystä siitä, mitä mielin sanoa, paitsi sitä, että
+olen varma, etten sanonut sitä. Kuinka olemme erittäin ystävälliset ja
+sydämestä onnelliset (kaikki kuitenkin niinkuin unelmassa); ja kuinka
+Jip'ille annetaan hääkakkua, joka jälkeenpäin tekee sen pahaa.
+
+Kuinka postihevospari on valmiina ja Dora menee muuttamaan pukuansa.
+Kuinka tätini ja Miss Clarissa jäävät meidän luoksemme; kuinka
+kävelemme puutarhassa; kuinka tätiäni suuresti huvittaa, että hän
+aamiaisella piti puheen Doran tädeille, vaikka hän myöskin on vähän
+ylpeä siitä.
+
+Kuinka Dora on valmis, ja kuinka Miss Lavinia pyörii hänen ympärillänsä
+ja on vastahakoinen hellittämään sievästä leikkikalustansa, joka on
+tuottanut hänelle niin paljon hupaista puuhaa. Kuinka Dora ihmeeksensä
+huomaa, että hän on unhottanut koko pitkän sarjan kaikenlaisia pikku
+kaluja; ja kuinka kaikki juoksevat sinne tänne noutamaan niitä!
+
+Kuinka he kaikki kokoontuvat Doran ympärille, kun hän viimein rupee
+jättämään hyvästi, ja he loistavissa väreissänsä ja nauhoissansa
+näyttävät niinkuin kukkaslava. Kuinka lemmittyni melkein tukeutetaan
+kukkien väliin ja yhtä haavaa nauraen ja itkien tulee ulos kadehtivaan
+syliini.
+
+Kuinka minä tahdon kantaa Jip'iä (jonka on määrä tulla meidän
+kanssamme), mutta Dora sanoo: ei, sillä hänen täytyy itse kantaa sitä,
+muutoin se ajattelee, ettei hän naimisiin jouduttuaan rakasta sitä, ja
+särkee sydämensä. Kuinka me käsitysten astumme pois, ja Dora seisahtuu,
+katsoo taaksensa ja sanoo: "Jos joskus olen ollut paha taikka
+kiittämätön jollekulle, älkäät muistako sitä!" ja purskahtaa kyyneliin.
+
+Kuinka hän viittaa pikkuisella kädellänsä, ja me taas astumme
+eteenpäin. Kuinka hän kerran vielä seisahtuu, katsoo taaksensa ja
+juoksee Agnesin luo ja antaa Agnesille, ennen kaikkia muita, viimeiset
+suudelmansa ja hyvästijättönsä.
+
+Me ajamme pois yhdessä, ja minä herään unelmastani. Vihdoin uskon sitä
+todeksi. Se on kallis, kallis pikku vaimoni, joka on vieressäni ja jota
+niin hellästi rakastan!
+
+"Oletko onnellinen nyt, sinä tyhmä poika?" sanoo Dora. "Ja oletko
+varma, ettet kadu?"
+
+Minä olen seisonut syrjässä, nähdäkseni noitten päivien haamujen
+liikkuvan ohitseni. He ovat liikkuneet, ja minä jatkan kertomustani.
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+Taloutemme.
+
+
+Oli kummallinen asiain laita, kun lempiviikot olivat ohitse,
+morsiuspiiat lähteneet kotiin ja minä istuin omassa vähäisessä
+kodissani yhdessä Doran kanssa, kokonaan työnnettynä pois työstäni,
+joksi minun sopii sanoa vanhaa, suloista armastelemisen tointani.
+
+Tuntui niin erinomaiselta, kun Dora aina oli luonani. Oli niin outoa,
+kun ei tarvinnut lähteä ulos häntä tapaamaan, kun ei ollut mitään syytä
+kiduttaa itseänsä hänen tähtensä, kun ei enää tarvinnut kirjoittaa
+hänelle, ei juonitella ja keinotella, saadaksensa tilaisuutta olla
+kahden kesken hänen kanssansa. Kun välisti iltaisin katsoin ylös
+kirjoituksestani ja näin hänen istuvan vastapäätä itseäni, nojausin
+taaksepäin tuolissani ja ajattelin, kuinka kummallista oli, että täällä
+olimme yksinään toistemme kanssa, vieläpä niinkuin asia olisi ollut
+aivan luonnollinen -- ei kenenkään huolena enää -- koko kihlauksemme
+romanssi pistettynä hyllylle ruostumaan -- ei ketään huvitettavana
+enää, paitsi meitä itseä -- paitsi meitä itseä elinkaudeksi.
+
+Kun oli joku pitkä parlamentin-keskustelu ja minun täytyi jäädä pois
+hyvin myöhäiseen, tuntui minusta kotimatkalla ihmeelliseltä ajatella,
+että Dora oli kotona! Oli ensiksi niin kummallista, kun hän hiljalleen
+tuli alas puhumaan kanssani sillä aikaa, kuin söin illallistani. Oli
+niin outoa taatusti tietää, että hän pani hiuksensa paperruksiin.
+Oikein hämmästytti nähdä hänen tekevän sitä!
+
+Minä epäilen, että kaksi nuorta lintua olisi vähemmän ymmärtänyt
+taloudenpitoa, kuin minä ja sievä Dorani. Tietysti meillä oli
+palvelustyttö. Hän emännöitsi meillä. Minulla on vieläkin se salainen
+luulo, että hän oli Mrs. Crupp'in tytär valepuvussa; niin hirveän
+paljon vastusta meillä Mary Anne'sta oli!
+
+Hänen nimensä oli Paragon. Kun pestasimme hänet, kuvasivat häntä meille
+paljon paremmaksikin luontonsa puolesta, kuin hänen nimensä oli
+[paragon = esikuva]. Hänen pääsinkirjansa oli pitkä kuin kuninkaallinen
+julistus; ja tämän dokumentin mukaan hän osasi toimittaa kaikkia
+talossa tarvittavia askareita, mitä minä milloinkaan olen kuullut, ja
+koko joukon semmoisia, joista en koskaan ole kuullut mitään. Hän oli
+elämänsä keväässä; hänellä oli ankarat kasvot; ja häntä vaivasi
+(erittäinkin käsivarsista) jonkunlainen ainainen rupuli eli
+tulimaahinen. Hänellä oli kaartissa serkku, jolla oli niin pitkät
+koivet, että ne vetivät vertoja toisen ihmisen iltapäivän varjolle.
+Tämän miehen arki-takki oli yhtä lyhyt hänelle, kuin hän pitkä meidän
+asunnolle. Hän teki koko huoneuksen vähemmäksi, kuin sen todella olisi
+tarvinnut olla, koska hän oli niin suunnaton sen suhteen. Paitsi sitä
+seinät eivät olleet paksut ja joka kerta kuin hän vietti iltansa
+meillä, tiesimme sen aina siitä alituisesta muminasta, joka kyökistä
+kuului.
+
+Mary Anne'amme oli taattu raittiiksi ja rehelliseksi. Sen vuoksi
+mielelläni uskon, että joku tauti oli kohdannut häntä, kun tapasimme
+hänet kattilan alta, ja että tuli syyttää lakaisiaa kaivatuista
+tee-lusikoista.
+
+Mutta hän rasitti meitä kauheasti. Me tunsimme kokemattomuutemme,
+emmekä kyenneet auttamaan itseämme. Me olisimme olleet hänen armonsa
+alla, jos hänessä olisi ollut mitään semmoista; mutta hän oli sydämetön
+nainen, eikä tietänyt armosta mitään. Hän oli syypää ensimaiseen pikku
+riitaamme.
+
+"Lemmittyni", sanoin minä eräänä päivänä Doralle, "luuletko, että Mary
+Anne'lla on mitään käsitystä ajasta?"
+
+"Miksi sitä kysyt, Doady?" vastasi Dora, viattomasti katsoen ylös
+piirrostyöstään.
+
+"Siksi, kultani, että kello on viisi, ja meidän olisi pitänyt syödä
+päivällistä kello neljä".
+
+Dora katseli miettiväisesti kelloa ja arveli, että se hänen
+luullaksensa kävi liian nopeasti.
+
+"Päinvastoin, ystäväni", lausuin minä, omaa kelloani katsoen, "se on
+viisi minutia perässä".
+
+Pikku vaimoni tuli ja istui polvelleni, hyväilläksensä minua
+levolliseksi, ja veti lyijyskynällänsä viivan nenävarttani myöden
+alaspäin; mutta siitä ei ollut mitään päivälliseksi, vaikka se oli
+sangen hupaista.
+
+"Etkö luule, rakas Dora", sanoin minä, "että olisi parempi, jos
+nuhtelisit Mary Anne'a?"
+
+"Voi! Minä en voisi, Doady!" sanoi Dora.
+
+"Miks'ei, sydänkäpyni?" kysyin lempeästi.
+
+"Oi, koska olen semmoinen pikkuinen hanhi", vastasi Dora, "ja hän
+tietää, että olen!"
+
+Minun mielestäni tämmöinen käsitys niin peräti poisti kaiken
+mahdollisuuden pitää Mary Anne'a silmällä, että vähän rypistin otsaani.
+
+"Oh, mitkä rumat rypyt häijyn poikani otsassa!" sanoi Dora, ja yhä
+istuen polvellani jälitteli hän niitä kynällänsä, kastellen tätä
+ruusuisilla huulillansa, piirteitä mustemmaksi tehdäkseen, ja
+parannellen otsaani semmoisella leikillisellä ahkeruudella, että minua
+oikein huvitti vasten tahtoani.
+
+"Kas se oli kiltti lapsi", lausui Dora, "ja sinun kasvosi ovat niin
+paljon kauniimmat, kun naurat".
+
+"Mutta, armaani", sanoin minä.
+
+"Ei, ei! älä nyt!" huudahti Dora, suudellen minua, "älä ole mikään paha
+Siniparta! Älä ole totinen!"
+
+"Kallis vaimoni", arvelin minä, "meidän täytyy joskus olla totisia.
+Tule! Istu tälle tuolille minun viereeni! Anna minulle lyijyskynä!
+Niin! Puhutaan nyt järkevästi. Sinä tiedät, rakas ystäväni" -- mikä
+pikkuinen käsi pidellä ja mikä vähäinen vihkisormus katsella! -- "sinä
+tiedät, rakas ystäväni, ettei ole erittäin hauska mennä ulos
+päivällistä syömättä, vai kuinka?"
+
+"E-e-ei!" vastasi Dora heikosti.
+
+"Kuinka sinä vapiset, lemmittyni!"
+
+"Koska _tiedän_, että aiot torua minua", huudahti Dora surkealla
+äänellä.
+
+"Silmäteräni, minä aion vaan puhua järkevästi kanssasi".
+
+"Niin, mutta järkevästi puhuminen on pahempi kuin toruminen!" huudahti
+Dora tuskissaan. "Minä en mennyt naimisiin, että minun kanssani
+järkevästi puhuttaisiin. Jos aioit puhua järkevästi semmoisen pikkuisen
+raukan kanssa, kuin minun, olisi sinun pitänyt sanoa se, sinä julma
+poika!"
+
+Minä koetin rauhoittaa Doraa, mutta hän käänsi pois kasvonsa ja pudisti
+kiharoitansa toiselta puolelta toiselle ja sanoi: "sinä julma, julma
+poika!" niin monta kertaa, etten tosiaan oikein tietänyt, mitä tehdä;
+sen vuoksi minä neuvottomuudessani astuin pari kolme kertaa
+edestakaisin huoneessa ja palasin jälleen samaan paikkaan.
+
+"Rakastettu Dorani!"
+
+"Ei, minä en ole sinun rakastettu Dorasi. Sinä varmaan kadut, että nait
+minut, muutoin et puhuisi järkevästi minun kanssani!" vastasi Dora.
+
+Tämän syytöksen perättömyys loukkasi minua niin paljon, että sain siitä
+rohkeutta olla totinen.
+
+"No, oma Dorani", lausuin minä, "nyt olet kovin lapsellinen ja puhut
+joutavia. Sinun tulee muistaa, että minun eilen täytyi lähteä ulos
+kesken päivällistäni; ja että toispäivänä voin oikein pahoin, kun piti
+hätäisesti syödä puolikypsää vasikanpaistia; tänään en saa päivällistä
+ollenkaan -- enkä tohdi sanoakaan, kuinka kauan aamiaista odotimme --
+ja silloin vesi ei kiehunut. Minä en aio moittia sinua, rakas ystäväni,
+mutta tämä ei ole hauskaa".
+
+"Oh, sinä julma, julma poika, kun sanot, että minä olen ikävä vaimo!"
+huudahti Dora.
+
+"Mutta, rakas Dorani, tiedäthän, etten koskaan ole sitä sanonut!"
+
+"Sinä sanoit, etten ollut hauska!" arveli Dora.
+
+"Minä sanoin, ettei talouden-pitomme ollut hauska".
+
+"Se on aivan sama asia!" huudahti Dora. Ja hän ajatteli ilmeisesti
+niin, sillä hän itki katkerasti.
+
+Minä astuin taas muutamia kertoja huoneen poikki täynnä rakkautta
+sievää vaimoani kohtaan ja mieletönnä itsesyytöksistä ja halusta särkeä
+pääni oveen. Minä kävin taas istumaan ja sanoin:
+
+"Minä en moiti sinua, Dora. Meillä on molemmilla paljon oppimista. Minä
+koetan vaan näyttää sinulle, ystäväni, että sinun täytyy -- sinun
+todella täytyy" (minä olin päättänyt, etten luopuisi tästä) "tottua
+katsomaan Mary Anne'a ja samoin toimittamaan jotakin itseäsi ja minua
+varten".
+
+"Minua kummastuttaa, että puhut näin kiittämättömästi", nyyhkytti Dora.
+"Vaikka tiedät, että minä nykyisin, kun sanoit tahtovasi vähän kalaa,
+itse kuljin pitkät matkat ja toimitin sitä, ilahuttaakseni sinua".
+
+"Ja siinä teit oikein kauniisti, oma lemmittyni", lausuin minä. "Minä
+tunsinkin sen sydämessäni niin, etten olisi millään lailla tahtonut
+edes mainita, että ostit lohen -- jossa oli liiaksi kahdelle. Taikka
+että se maksoi punnan ja kuusi shillingiä -- joka oli enemmän, kuin
+meidän varamme sallivat".
+
+"Sinä olit niin mielissäsi siitä", nyyhkytti Dora. "Ja sanoit, että
+minä olin pikku hiiri".
+
+"Samaa sanon taas, kultani", vastasin minä, "ja tuhat kertaa!"
+
+Mutta minä olin haavoittanut Doran hellää pikku sydäntä eikä häntä
+saanut lohdutetuksi. Hän nyyhkytti ja vaikeroitsi niin lujasti, että
+minusta tuntui, kuin olisin sanonut, en tiedä mitä, häntä loukatakseni.
+Minun täytyi kiiruhtaa pois; minun oli pakko olla poissa myöhäiseen
+saakka, ja minä tunsin koko illan semmoisia omantunnon vaivoja, että
+olin aivan kurja. Minä olin mielestäni kuin murhamies, ja minua rasitti
+hämärä tieto äärettömästä häijyydestä.
+
+Oli kulunut pari kolme tuntia puoli-yöstä, kun tulin kotiin. Minä
+tapasin tätini meillä. Hän istui minua odottamassa.
+
+"Onko jotain tapahtunut, täti?" sanoin minä levottomana.
+
+"Ei mitään, Trot", vastasi hän. "Käy istumaan, käy istumaan. Pikku
+Kukka on ollut vähän alakuloinen, ja minä olen ollut hänen
+hupilaisenansa. Siinä kaikki".
+
+Minä nojasin päätäni kättäni vastaan ja tunsin itseni, tuossa kun
+istuin ja tuijotin valkeaan, enemmän surulliseksi ja sortuneeksi, kuin
+olisin luullut mahdolliseksi niin pian sen jälkeen, kuin kirkkaimmat
+toiveeni olivat toteutuneet. Näin istuessani ja ajatellessani kohtasin
+sattumalta tätini silmät, jotka olivat minuun kääntyneet. Niissä oli
+joku tuskallinen katsanto, mutta se katosi kohta.
+
+"Minä vakuutan teille, täti", lausuin minä, "että olen koko illan ollut
+onneton, kun ajattelin, että Dora oli onneton. Mutta minä en aikonut
+muuta, kuin hellästi ja ystävällisesti puhua koti-asioistamme".
+
+Tätini nyykäytti rohkaisevaisesti päätänsä minulle.
+
+"Sinun täytyy olla kärsivällinen, Trot", sanoi hän.
+
+"Epäilemättä. Jumala tietää, etten tahdo olla järjetön, täti!"
+
+"Ei, ei", sanoi tätini. "Mutta Pikku Kukka on hyvin hento pikku kukka,
+ja tuulen täytyy olla lempeä häntä kohtaan".
+
+Minä kiitin sydämestäni hyvää tätiäni hänen hellyydestään vaimoani
+kohtaan; ja minä olin varma, että hän tiesi sen.
+
+"Luuletteko, täti", arvelin minä, vähän taas valkeaan katsottuani,
+"että te voisitte silloin tällöin neuvoa ja oikaista Doraa yhteiseksi
+eduksemme?"
+
+"En, Trot!" vastasi tätini jonkunlaisella mielenliikutuksella. "Älä
+pyydä minulta mitään semmoista!"
+
+Hänen äänensä oli niin peräti vakava, että kummastuneena nostin ylös
+silmäni.
+
+"Minä katson taaksepäin menneesen elämääni, lapseni", lausui tätini,
+"ja ajattelen muutamia, jotka nyt lepäävät haudassansa ja joitten
+kanssa minä olisin voinut olla ystävällisemmällä kannalla. Jos
+tuomitsin ankarasti muitten ihmisten erehdyksiä heidän avioliitoissaan,
+lienee se tullut siitä, että minulla oli katkera syy ankarasti tuomita
+omia erehdyksiäni. Jätetään se asia. Minä olen monta monituista vuotta
+ollut äreä, näreä, itsepäinen nainen. Minä olen semmoinen vielä ja aina
+vastedeskin. Mutta sinä ja minä olemme tehneet toisillemme vähän hyvää,
+Trot -- ainakin sinä olet tehnyt minulle, rakas poikani; eikä mitään
+eripuraisuutta saa syntyä meidän välillemme tällä ijällä".
+
+"Eripuraisuutta _meidän_ välillemme!" huudahdin minä.
+
+"Lapsi, lapsi!" lausui tätini, pukuansa silitellen, "kuinka pian se
+syntyisi meidän välillemme taikka kuinka onnettomaksi se tekisi Pikku
+Kukkamme, jos minä sekaantuisin johonkin, sitä ei mikään profeta voisi
+sanoa. Minä tahdon, että lempilapsemme rakastaa minua ja on iloinen,
+kuin perhonen. Muista omaa kotiasi tuon toisen avioliiton aikana; äläkä
+koskaan tee minulle eikä hänelle sitä vääryyttä, johon viittasit!"
+
+Minä käsitin kohta, että tätini oli oikeassa, ja ymmärsin kokonaan
+hänen jalot tunteensa kallista vaimoani kohtaan.
+
+"Nyt olette vasta alussa, Trot", jatkoi hän, "eikä Romaa rakennettu
+yhtenä päivänä ei vuonnakaan. Sinä olet valinnut omaa mieltäsi myöden"
+-- minusta näytti, kuin joku pilvi pikimmältä olisi vierähtänyt hänen
+kasvojensa yli -- "valinnut hyvin sievän ja herttaisen olennon. Sinun
+on velvollisuus, ja se on oleva sinun ilosi myöskin -- sen tiedän; minä
+en pidä mitään luentoa -- arvostella häntä (koska valitsit hänet)
+niitten ominaisuuksien mukaan, jotka hänellä on, eikä niitten
+ominaisuuksien mukaan, joita hänellä ehkä ei ole. Jälkimäisiä tulee
+sinun kasvattaa hänessä, jos voit. Jollet voi, lapsi", tässä tätini
+hivutti nenäänsä, "täytyy sinun tottua tulemaan toimeen ilman niitä.
+Mutta muista, rakas poikani, tulevaisuutenne riippuu teistä molemmista.
+Ei kukaan voi auttaa teitä; teidän täytyy itse luoda se. Semmoinen
+avioliitto on, Trot; ja Jumala siunatkoon teitä molempia siinä, koska
+olette niinkuin pari pientä lasta metsässä!"
+
+Tätini sanoi tämän hilpeällä tavalla ja antoi minulle suudelman,
+siunaustansa vahvistaakseen.
+
+"Nyt", sanoi hän, "sytytä pikku lyhtyni ja saata minut hattu-rasiaani
+puutarhan polkua myöden"; sillä tällä taholla olivat asuntomme
+keskinäisessä yhteydessä. "Sano Kukalle terveisiä Betsey Trotwood'ilta,
+kun palaat; ja mitä hyvänsä tehnet. Trot, älä koskaan aseta Betsey'tä
+miksikään linnunpelottimeksi, sillä niin totta kuin olen hänet peilissä
+nähnyt, on hän kylläksi julma ja laiha jo ennaltakin!"
+
+Näin sanoen sitoi tätini päänsä nenäliinaan, jolla hän tämmöisissä
+tiloissa oli tottunut sitä mytyksi muodostamaan; ja minä seurasin häntä
+kotiin. Kun hän seisoi puutarhassaan, pitäen ylöspäin pikku lyhtyänsä,
+näyttääksensä minua, kun palasin, oli minusta, kuin hän taas olisi
+tarkastanut minua tuskallisella katsannolla; mutta minä en pannut sitä
+erittäin mieleeni, sillä minä olin ruvennut syvästi miettimään, mitä
+hän oli sanonut, ja olin vakuutettu -- oikeastaan ensimäisen kerran --
+siitä, että Doran ja minun todellakin itse täytyi luoda tulevaisuutemme
+ja ettei kukaan voinut auttaa meitä.
+
+Dora tuli hiipien alas vähäisillä tohveleillansa, kohdataksensa minua
+nyt, kun olin yksinäni, ja itki olkapääni nojalla ja sanoi, että minä
+olin ollut kovasydäminen ja hän oli ollut häijy; ja minä sanoin melkein
+samaa, luullakseni; ja me sovimme ja suostuimme, että ensimäinen pikku
+riitamme olisi viimeinen ja ettemme koskaan rakentaisi mitään uutta,
+vaikka eläisimme sata vuotta.
+
+Seuraava kotoinen kiusaus, johon jouduimme, oli palkollisten tuottama
+kiirastuli. Mary Anne'n serkku karkasi sotaväestä alas meidän
+hiilikellariimme, josta piketti aseellisia kumppaneita suureksi
+ihmeeksemme veti esiin hänet, pani hänet käsirautoihin ja vei hänet
+pois, semmoinen saattojoukko perässä, joka tuotti häväistystä talomme
+edustan puutarhalle. Tästä sain rohkeutta laskea palveluksesta pois
+Mary Anne'n, joka, palkkansa saatuaan, meni matkoihinsa niin siivosti,
+että se kummastutti minua, siksi kuin huomasin jotakin tee-lusikkain ja
+myöskin muutamien vähäisten rahasummain suhteen, joita hän minun
+nimessäni ja ilman minun luvattani oli lainannut kauppiailta. Kun
+kappaleen aikaa olimme pitäneet Mrs. Kidgerbury'ä -- vanhin Kentish
+Town'in asukas, luullakseni, joka kävi muilla lattioita pesemässä,
+mutta nyt oli liian heikko toteuttamaan aatteitansa tämän taiteen
+suhteen -- löysimme toisen hyvän, joka oli mitä säyseimpiä naisia,
+mutta tavallisesti katsoi velvollisuudekseen kyökin portaissa kompastua
+tarjottimineen ja melkein aina sukelsi teekapineitten kanssa
+vierashuoneesen, niinkuin kylpy-ammeesen. Ne vahingot, joita tämä
+onneton aikaan saatti, pakoittivat meitä antamaan hänelle eron, jolloin
+häntä seurasi (Mrs. Kidgerbury oli aina väli-ajat meillä) pitkä sarja
+kelvottomia, päättyen erääsen nuoreen, gentililtä näyttävään henkilöön,
+joka lähti Greenwich'in markkinoille Doran hatulla. Tämän jälkeen minä
+en muista muuta, kuin samanlaista, yhtämittaista huonoa menestystä.
+
+Jokainen, jonka kanssa meillä oli jotakin tekemistä, näytti pettävän
+meitä. Meidän ei tarvinnut kuin tulla johonkin puotiin, kun jo kaikki
+pahentuneet tavarat tuotiin esiin. Jos ostimme hummerin, oli se vettä
+täynnä. Lihamme oli aina sitkeätä, ja pehmeässä leivässämme oli tuskin
+mitään kuorta. Sitä peri-aatetta etsiessäni, jonka mukaan liha oli
+paistettava kypsäksi, mutta ei palaneeksi, tutkin itse kokkikirjaa ja
+näin siinä neljänneksen tuntia määrätyksi jokaiselta naulalta, johon
+ehkä neljännes oli lisättävä. Mutta jonkun kummallisen onnettomuuden
+kautta tämä perus-aate aina petti meidät emmekä koskaan keksineet
+mitään keskikohtaa raakuuden ja tuhan välillä.
+
+Minulla oli syytä luulla, että nämät vastoinkäymiset maksoivat meille
+paljon enemmän, kuin jos olisimme viettäneet koko joukon suuria juhlia.
+Kun katselin kontrakirjojamme, näytti minusta, kuin olisimme voineet
+laskea alikerroksen lattian voilla, niin summalta tätä tavaraa
+kulutimme. En tiedä, osoittivatko tullikertomukset siihen aikaan
+enentynyttä pippurin tarvetta; mutta jollei meidän menetyksemme
+vaikuttanut kauppaan, väittäisin, että useat perheet varmaan olivat
+laanneet tätä kryytiä käyttämästä. Mutta kaikkein kummallisin asia oli
+se, että meillä ei kuitenkaan koskaan ollut sitä talossamme.
+
+Mitä siihen tulee, että pesu-akka vei vaatteemme pantiksi ja
+päihdyksissään katuvaisena tuli pyytämään anteeksi, arvaan, että
+semmoista on tapahtunut monta kertaa jokaiselle. Samaa sopii sanoa
+nokivalkeasta, piirikunnan ruiskun kelvottomuudesta ja kirkonpalvelian
+väärästä valasta. Mutta itsen-omaiseksi onnettomuudeksi katson sitä
+seikkaa, että tulimme pestanneeksi palvelus-tytön, jolla oli taipumus
+väkeviin juomiin ja joka kartutti juoksevaa porteri-rätinkiämme
+ravintolassa semmoisilla selittämättömillä posteilla, kuin "kortteli
+rommi-punssia (Mrs. C.)", "puoli korttelia giniä ja kryytineiliköitä
+(Mrs. C.)", "lasillinen rommia ja piparminttua (Mrs. C.)" --
+sulkumerkit tarkoittivat aina Doraa, joka, niinkuin tiedusteltaessa
+huomattiin, luultiin nauttineen kaikkia näitä virvoituksia.
+
+Ensimäisiä urotekojamme taloudellisella alalla oli vähäiset päivälliset
+Traddles'ille. Minä kohtasin hänet kaupungissa ja pyysin häntä astumaan
+ulos minun kanssani iltapuolella. Kun hän mielellään suostui, kirjoitin
+Doralle ja ilmoitin, että toisin hänet kotiin. Ilma oli kaunis, ja
+matkallamme keskustelimme minun perheellisestä onnestani. Traddles oli
+varsin ihastuksissaan siitä ja sanoi, että, kun hän mielessänsä kuvasi
+semmoista kotia, jossa Sofia vartoisi häntä ja valmistelisi kaikkia
+hänelle, hän ei voinut ajatella, että mitään puuttui hänen
+autuudessaan.
+
+Minä en olisi voinut toivoa itselleni sievempää pikku emäntää pöydän
+toiseen päähän, mutta todella olisi minun sopinut toivoa itsellemme
+hiukan enemmän tilaa, kun kävimme istumaan. En tiedä, kuinka laita oli,
+mutta vaikka meitä oli vaan kaksi, olimme aina yhteen sullotut tilan
+puutteesta, samalla kuin meillä aina oli kylläksi tilaa, johon hukata
+kaikki. Minä pelkään, että se tuli siitä, ettei milläkään kalulla ollut
+oma paikkansa, paitsi Jip'in pagodilla, joka alinomaa sulki
+pääkäytävän. Tässä tilaisuudessa saarsivat pagodi ja gitarrikotelo,
+Doran kukanmaalaus-kapineet ja minun kirjoituspöytäni Traddles'ia niin,
+että minua syystä epäilytti, sopiko hänen ollenkaan käyttää veistänsä
+ja kahveliansa; mutta hyvänluontoisena, kuin ainakin, hän väitti
+vastaan: "tilaa kuin valtamerta, Copperfield! Kuin valtamerta, vakuutan
+sinulle!"
+
+Oli toinenkin asia, jota olisin suonut, nimittäin ettei Jip'iä koskaan
+olisi kehoitettu kävelemään pöytäliinalla päivällisten aikana. Minä
+rupesin ajattelemaan, että oli jonkunlaista huonoa järjestystä jo
+siinäkin, että se oli siinä ollenkaan, vaikk'ei sen olisi ollutkaan
+tapa pistää jalkojansa suolaan tai sulattuun voihin. Tällä kertaa se
+näytti luulevan itsensä sisään tuoduksi varta vasten pitämään
+Traddles'ia alallansa; ja se haukkui vanhaa ystävääni ja hyökkäili
+hänen talrikkiansa vastaan niin rohkealla itsepintaisuudella, että sopi
+sanoa sen anastaneen koko keskustelun.
+
+En minä kuitenkaan lausunut mitään moitetta, koska tiesin, kuinka
+helläsydäminen rakas Dorani oli ja kuinka hän panisi pahaksensa
+vähimmänkin loukkauksen suosikkiansa vastaan. Samanlaisista syistä minä
+en myöskään puhunut sanaakaan lattialla kahakoitsevista talrikeista; ei
+kryytikopaston sopimattomasta ilmestymisestä, jonka osat olivat vinossa
+ja väärässä ja joka näytti päihtyneeltä; eikä siitäkään, kuinka
+sallatti-astiat ja -pullot lisäksi saarsivat Traddles'ia. Kun katselin
+edessäni olevaa keitettyä lampaanreittä, ennenkuin rupesin leikkaamaan
+sitä, en voinut olla itsekseni kummastelematta, mistä se tuli, että
+kaikilla meidän lihakappalillamme oli niin eriskummainen muoto -- ja
+ostiko meidän teurastaja kaikki rumat lampaat, jotka syntyivät
+mailmaan; mutta minä pidin nämät mietteet takanani.
+
+"Armaani", sanoin minä Doralle, "mitä sinulla tuossa vadissa on?"
+
+Minä en voinut ymmärtää, miksi Dora oli muhostellut suutansa minulle
+niin viehättävällä tavalla, kuin hän olisi tahtonut suudella minua.
+
+"Ostroneita, ystäväni", sanoi Dora ujosti.
+
+"Sinunko mieleesi tämä johtui?" kysyin minä iloisesti.
+
+"Ni-i-n, Doady", vastasi Dora.
+
+"Parempaa et olisi voinut keksiä!" huudahdin minä, laskien pois
+jakaajan-veitseni ja kahvelin. "Traddles ei pidä mistään niin paljon!"
+
+"Ni-i-n, Doady", lausui Dora, "ja sentähden minä ostin kauniin, pienen
+tynnyrin niitä, ja mies sanoi, että ne olivat erittäin hyviä. Mutta
+minä -- minä pelkään, että niissä on joku vika. Ne eivät näytä
+oikeilta". Tässä Dora pudisti päätänsä ja timantteja välkkyi hänen
+silmissään.
+
+"Ne ovat avatut, mutta molemmat kuoret jätetyt paikallensa", arvelin
+minä. "Ota päällinen kuori pois, kultani".
+
+"Mutta se ei lähde pois", sanoi Dora, koettaen kaikin voimin ja
+näyttäen sangen huolestuneelta.
+
+"Tiedätkö, Copperfield", lausui Traddles, iloisesti tutkien vatia,
+"minä luulen, että syy on se -- ne ovat mainioita ostroneita, mutta
+minä luulen, että syy on se -- ettei niitä ensinkään ole avattu".
+
+Niitä ei oltu ensinkään avattu; eikä meillä ollut mitään
+ostroni-veitsiä -- emmekä olisi osanneet käyttääkään näitä, vaikka
+meillä olisi ollutkin; sentähden katselimme ostroneita ja söimme
+lampaanlihaa. Söimme ainakin sen verran, kuin oli kypsää, ja maustimme
+sitä kaprisilla. Jos olisin sallinut, olen varma, että Traddles olisi
+ruvennut varsinaiseksi villi-ihmiseksi ja syönyt talrikin täyden raakaa
+lihaa, osoittaaksensa, kuinka ihastunut hän oli ateriaan; mutta minä en
+tahtonut kuulla mistään semmoisesta uhrista ystävyyden alttarilla, ja
+me söimme sen sijaan vähän kylmää sian-lihaa, jota onneksi sattui
+löytymään ruokakammiossamme.
+
+Pikku vaimo raukkani oli niin suruissaan, kun hän ajatteli, että minä
+olisin suuttunut, ja niin iloissaan, kun huomasi, etten ollut, että se
+mielipaha, jonka olin tukeuttanut, sangen pian katosi ja me hupaisesti
+vietimme iltaa; sillä välin kuin Traddles ja minä keskustelimme
+viini-lasin ääressä, istui Dora, käsivarsi tuolillani, ja käytti
+jokaista tilaisuutta kuiskataksensa korvaani, että olin oikein kiltti,
+kun en ollut mikään kova-sydäminen, äreä vanha poika. Vähitellen hän
+laitti teetä meille, ja oli niin hauska nähdä häntä tässä toimessa --
+oli niinkuin hän olisi askaroinnut nuken teekalujen kanssa -- etten
+pitänyt sillä niin suurta väliä, mimmoinen juoma oli. Sitten Traddles
+ja minä pelasimme pari, kolme peliä cribbage'a; ja kun Dora sillä aikaa
+lauloi ja soitti gitarria, tuntui minusta, kuin kosimiseni ja naimiseni
+olisi vaan suloinen unelma ja se ilta, jona ensin kuuntelin hänen
+ääntänsä, ei vielä olisi ollut ohitse.
+
+Kun Traddles lähti pois ja minä, häntä saatettuaan, palasin
+vierashuoneesen, muutti vaimoni tuolinsa likelle minun tuoliani ja
+istui viereeni.
+
+"Minä olen hyvin suruissani", sanoi hän. "Tahdotko koettaa opettaa
+minua, Doady?"
+
+"Minun täytyy ensin itse oppia, Dora", sanoin minä. "Minä en ole
+parempi, kuin sinäkään, armaani".
+
+"Voi! Mutta sinä kykenet oppimaan", vastasi hän; "ja sinä olet taitava,
+taitava mies!"
+
+"Joutavia, pikku hiireni!" arvelin minä.
+
+"Minä soisin", jatkoi vaimoni, kauan vaiti oltuaan, "että olisin saanut
+lähteä maalle vuodeksi aikaa ja asua Agnesin kanssa!"
+
+Hänen kätensä olivat ristissä olkapäälläni, hänen leukansa nojasi
+siihen, ja hänen siniset silmänsä katsoivat vakavasti minun silmiini.
+
+"Miksi niin?" kysyin minä.
+
+"Minä luulen, että hän olisi voinut parantaa minua, ja minä luulen,
+että olisin voinut oppia _hänestä_", sanoi Dora.
+
+"Aikansa kullakin, lemmittyni. Agnesilla on monta vuotta ollut isä
+hoidettavana, täytyy sinun muistaa. Silloinkin kuin hän oli vaan lapsi,
+oli hän se Agnes, jonka me tunnemme", arvelin minä.
+
+"Tahdotko nimittää minua eräällä nimellä, jota tahtoisin saada
+sinulta?" kysyi Dora liikahtamatta.
+
+"Mikä se on?" kysyin minä hymyillen.
+
+"Se on tyhmä nimi", sanoi hän, hetken kiharoitansa pudistaen.
+"Vaimo-lapsukainen".
+
+Nauraen kysyin minä vaimo-lapsukaiseltani, mitä hän sillä tarkoitti,
+kun hän tahtoi, että häntä nimitettäisiin niin. Hän liikahti vaan niin
+paljon, kuin se käsivarsi, jonka kiersin hänen ympärillensä, ehkä
+siirsi hänen siniset silmänsä likemmäksi minua, ja vastasi:
+
+"Minä en tarkoita, sinä typerä toveri, että käyttäisit tätä nimeä Doran
+sijasta. Minä tarkoitan vaan, että ajattelisit minua semmoiseksi. Kun
+aiot suuttua minuun, sano itseksesi: 'se on vaan vaimo-lapsukaiseni!'
+Kun minun tähteni kovasti petyt toiveissasi, sano: 'tiesinhän jo aikoja
+sitten, että hänestä tulisi vaan vaimo-lapsukainen!' Kun kaipaat, mitä
+minä tahtoisin olla, mutta en koskaan, luullakseni, voi olla, sano:
+'kuitenkin vaimo-lapsukaiseni rakastaa minua!' Sillä minä todella
+rakastan sinua".
+
+Minä en ollut ollut totinen hänen suhteensa, kosk'ei minulla ollut,
+ennenkuin nyt, mitään aavistusta siitä, että hän itse oli totinen.
+Mutta hänen luonnosta hellä mielensä kävi niin onnelliseksi siitä, mitä
+nyt koko sydämestäni sanoin hänelle, että hänen kasvonsa alkoivat
+hymyillä, ennenkuin hänen kyyneltyneet silmänsä olivat kuivat. Hän
+olikin ennen pitkää tosiaan vaimo-lapsukaiseni, sillä hän istui
+lattialle tuon kiinalaisen huoneen eteen ja soitti kaikkia pikku
+kelloja järjestänsä, rangaistaksensa Jip'iä äskeisestä pahasta
+käytöksestä; mutta Jip makasi ovessa, pää ulkopuolella, ja vilkutti
+silmiänsä liian laiskana edes suuttumaan.
+
+Tämä Doran vetoaminen minun puoleeni vaikutti minuun syvästi. Minä
+katson taaksepäin siihen aikaan, josta kirjoitan; minä rukoilen sitä
+viatonta olentoa, jota kalliisti rakastin, tulemaan esiin entisyyden
+sumuista ja varjoista, ja vielä kerran kääntämään lempeätä päätänsä
+minua kohden; ja minä voin vielä vakuuttaa, että tämä hänen pikkuinen
+puheensa alinomaa on pysynyt muistissani. Minä ehkä en käyttänyt sitä
+niin hyvin, kuin olisin voinut; minä olin nuori ja kokematon; mutta
+minä en koskaan sulkenut korvaani sen yksinkertaisilta sanoilta.
+
+Dora kertoi minulle vähän aikaa sen jälkeen, että hän aikoi ruveta
+oikein mainioksi taloudenpitäjäksi. Hän siivosi siis taulunsa, teroitti
+kynänsä, osti summattoman suuren konttokirjan, pisti huolellisesti
+neulalla ja langalla kiinni kaikki ne kokkikirjan lehdet, joita Jip oli
+repinyt rikki, ja teki oikein ankaran pikku ponnistuksen "tulla
+hyväksi", joksi hän nimitti sitä. Mutta numeroilla oli vanha itsepäinen
+taipumuksensa -- ne eivät tahtoneet lyödä yhteen. Kun hän suurella
+vaivalla oli kirjoittanut pari kolme postia konttokirjaan, Jip ehkä
+astui sivun ylitse, heilutti häntäänsä ja tahrasi kaikki. Hänen oma
+pikkuinen oikean käden keskisormensa lioitettiin luuhun saakka läkillä;
+ja minä luulen, että tämä oli ainoa varma seuraus hänen yrityksestään.
+
+Välisti iltaisin, kun olin kotona ja työssä -- sillä minä kirjoitin nyt
+paljon ja aloin saada vähän kirjailian mainetta -- laskin pois kynäni
+ja katselin vaimo-lapsukaistani, kuinka hän koetti olla hyvä. Kaikkein
+ensimäiseksi otti hän esiin tuon ison konttokirjan ja pani sen
+raskaalla huokauksella pöydälle. Sitten avasi hän sen siitä paikasta,
+josta Jip edellisenä iltana oli tehnyt sen ihan epäselväksi, ja käski
+Jip'in tulla ylös katsomaan pahoja tekojansa. Näin keskeytyi työ Jip'iä
+varten ja sen nenää ehkä mustattiin läkillä rangaistukseksi. Sitten
+käski hän Jip'in heti laskeuta alas pöydälle "leijonaksi" -- joka oli
+yksi sen opituista tempuista, vaikka en juuri voi kehua, että
+yhtäläisyys oli suuri -- ja, jos se oli tottelevaisella tuulella, se
+totteli. Nyt tarttui Dora kynään ja alkoi kirjoittaa, mutta löysi
+hiuksen siinä. Tuosta tarttui hän toiseen kynään, alkoi kirjoittaa,
+mutta huomasi, että se pärskytti. Sitten hän tarttui kolmanteen kynään
+ja alkoi kirjoittaa, mutta sanoi matalalla äänellä: "voi, se on
+kirskuva kynä ja se häiritsee Doadya!" Ja nyt hän jätti koko toimen,
+kosk'ei se ottanut menestyäksensä, ja pani konttokirjan pois, kun hän
+ensiksi oli ollut leijonan sillä musertavinaan.
+
+Taikka jos hän oli hyvin levollisessa ja vakavassa mielentilassa, istui
+hän taulujensa ja erään vähäisen korin ääreen, jossa oli rätinkejä ja
+muita dokumentteja, jotka näyttivät enemmän hiuspaperruksilta, kuin
+miltään muulta, ja koetti saada jotakin selkoa niistä. Kun hän oli
+tarkasti verrannut niitä toinen toiseensa ja joka kerta kirjoittanut
+niistä jotakin tauluillensa ja taas pyyhkinyt sen pois ja lukenut
+kaikilla vasemman kätensä sormilla monta kertaa edestakaisin, suuttui
+hän niin ja kävi niin alakuloiseksi ja näytti niin onnettomalta, että
+minua tuskastutti, kun näin hänen kirkasten kasvojensa pilvettyvän --
+vieläpä minun tähteni! -- ja minä menin hiljalleen hänen luoksensa ja
+sanoin:
+
+"Kuinka laita on, Dora?"
+
+Dora katsahti nyt ylös toivottomana ja vastasi: "ne eivät lyö yhteen.
+Ne panevat pääni kivistämään niin kovasti. Eivätkä ne tahdo tehdä
+mitään, mitä minä tahdon!"
+
+Sitten minä ehkä sanoin: "koettakaamme yhdessä. Anna minun näyttää
+sinua, Dora".
+
+Silloin minä aloitin jotakin käytöllistä selitystä, jota Dora kuunteli
+hartaasti kenties viiden minutin ajan, jolloin hän alkoi kauheasti
+väsyä ja tahtoi helpoittaa asiaa hiuksiani kähertämällä taikka sillä
+tapaa, että hän koetti, miltä kasvoni näyttivät, kun paidan-kaulukseni
+taitettiin alas. Jos äänettömyydellä pidätin tätä leikillisyyttä ja yhä
+jatkoin, hän ehkä, samalla kuin hän yhä enemmän hämmentyi, näytti niin
+pelästyneeltä ja lohduttomalta, että muisto hänen luonnollisesta
+iloisuudestaan siihen aikaan, kuin ensin jouduin hänen tiellensä, ja
+siitä, että hän oli minun vaimo-lapsukaiseni, nuhdellen heräsi minussa;
+ja minä laskin kynän pois ja käskin hänen ottaa esiin gitarrin.
+
+Minulla oli paljon työtä ja monta huolta, mutta samoista syistä pidin
+niitä takanani. Minä en suinkaan nyt ole varma, että tein oikein siinä,
+mutta minä tein niin vaimo-lapsukaiseni tähden. Minä tutkin sydäntäni
+ja uskon sen salaisuudet, sitä myöden kuin tunnen ne, ilman mitään
+epäilystä tälle paperille. Sillä vanhalla onnettomalla tunteella, että
+olin kadottanut jotakin taikka kaipasin jotakin, oli, minä huomaan sen,
+joku sija sydämessäni; mutta ei niin, että se elämääni katkeroitti. Kun
+kauniilla ilmalla kävelin yksinään ja ajattelin niitä kesäpäiviä,
+jolloin koko ilma oli ollut täynnä lapsimaista ihastustani, puuttui
+mielestäni jotakin unelmieni toteen käymisessä; mutta minä ajattelin,
+että se oli joku lientynyt entisyyden loisto, jota ei mikään olisi
+voinut luoda nykyisiin oloihin. Minusta tosin aiottain tuntui, kuin
+olisin suonut, että olisin voinut neuvotella vaimoni kanssa; että
+hänellä olisi ollut enemmän voimaa ja tahtoa auttaa minua ja parantaa
+minua; että hänellä olisi ollut kyky täyttää se tyhjä paikka, joka
+näytti olevan jossakin minussa; mutta minusta tuntui, kuin tämä olisi
+ollut joku taivaallinen onnen täydellisyys, jonka ei koskaan ollut
+määrä olla ja joka ei koskaan olisi voinut olla.
+
+Ikä-vuosien puolesta olin hyvin nuori isäntä. Minä en ollut tuntenut
+minkään muun surun tai kokemuksen hillitsevää vaikutusta, kuin niitten,
+jotka ovat kuvatut näillä lehdillä. Jos tein jotakin, mikä ei ollut
+oikein, niinkuin ehkä tein paljonkin, tein sen väärin ymmärretystä
+rakkaudesta ja puuttuvasta viisaudesta. Minä kirjoitan suoran totuuden.
+Sen kaunistaminen ei hyödyttäisi minua ollenkaan nyt.
+
+Näin tapahtui, että otin omakseni elämämme toimet ja huolet ilman
+ketään osallista. Me elimme jotenkin niinkuin ennen, mitä huonoon
+taloutemme kuntoon tulee, mutta minä olin tottunut siihen, ja Dora,
+minä näin sen mielihyvällä, oli nyt harvoin pahoillansa. Hän oli hilpeä
+ja iloinen vanhalla, lapsellisella tavallaan, rakasti minua hellästi ja
+oli onnellinen vanhoissa pikku puuhissansa.
+
+Kun parlamentin-keskustelut olivat rasittavia -- minä tarkoitan
+pituuden puolesta, eikä sisällön, sillä jälkimäisessä suhteessa ne
+enimmiten olivat niin -- ja minä tulin myöhään kotiin, ei Dora koskaan
+tahtonut levätä, kun kuuli askeleeni, vaan tuli aina portaita alas
+kohtaamaan minua. Kun välisti iltaisin olin vapaa siitä työstä, johon
+niin suurella vaivalla olin harjoittanut itseäni, ja kirjoitin kotona,
+istui hän toisinaan hiljalleen vieressäni, olipa kuinka myöhäistä
+tahansa, ja oli niin ääneti, että usein luulin hänen vaipuneen uneen.
+Mutta tavallisesti, kun nostin päätäni, näin hänen sinisten silmiensä
+katselevan itseäni sillä levollisella vaarinpidolla, josta jo olen
+puhunut.
+
+"Oi, mikä väsynyt poika!" sanoi Dora eräänä iltana kun kohtasin hänen
+silmänsä, pulpettiani sulkiessani.
+
+"Mikä väsynyt tyttö!" sanoin minä. "Sitä sopii vielä paremmin sanoa.
+Sinun täytyy vast'edes panna maata, lemmittyni. Tämä on liian myöhäistä
+sinulle".
+
+"Ei, älä lähetä minua makaamaan!" rukoili Dora, viereeni tullen. "Älä
+tee sitä!"
+
+"Dora!"
+
+Kummastuksekseni nyyhkytti hän kaulassani.
+
+"Sinä et voi hyvin, ystäväni! et ole onnellinen!"
+
+"Kyllä! Minä voin varsin hyvin ja olen aivan onnellinen!" lausui Dora.
+"Mutta lupaa, että saan jäädä ja katsella, kuinka sinä kirjoitat".
+
+"No, mitä katsottavaa siinä on parilla niin kirkkaalla silmällä
+yö-sydännä!" vastasin minä.
+
+"Ovatko ne todella kirkkaat?" kysyi Dora, hymyillen. "Minua ilahuttaa,
+että ne ovat kirkkaat".
+
+"Pikku Turhamieli!" lausuin minä.
+
+Mutta se ei ollut turhamielisyyttä; se oli vaan viatonta iloa minun
+ihmettelemisestäni. Minä tiesin sen sangen hyvin, ennenkuin hän sanoi
+sitä minulle.
+
+"Jos pidät niitä kauniina, niin lupaa, että aina saan jäädä ja
+katsella, kuinka sinä kirjoitat!" arveli Dora. "Pidätkö todella niitä
+kauniina?"
+
+"Hyvin kauniina".
+
+"Anna minun siis aina jäädä ja katsella, kuinka sinä kirjoitat".
+
+"Minä pelkään, ettei se paranna niitten kirkkautta, Dora".
+
+"Kyllä se parantaa! Sillä, sinä taitava poika, sinä et unhota minua
+silloin, kun pääsi on täynnä äänettömiä mielikuvituksia. Suututko, jos
+sanon jotakin hyvin, hyvin tyhmää? -- tavallista tyhmempää?" kysyi
+Dora, tähystellen olkapääni yli kasvoihini.
+
+"Mikä kummallinen asia se lienee?" arvelin minä.
+
+"Anna minun pitää kynäsi kädessäni", lausui Dora. "Minä tahdon saada
+jotakin tekemistä niitten monien tuntien kuluessa, joina sinä olet niin
+ahkera. Saanko minä pitää kynäsi?"
+
+Muisto hänen sievästä ilostaan, kun minä sanoin: kyllä, saattaa
+kyyneliä silmiini. Kun ensi kerran istuin kirjoitustyöhöni, ja aina
+jälestäpäin, istui Dora vanhalla paikallansa, pieni kimppu kyniä
+vieressänsä. Hänen riemunsa, kun hän näin otti osaa minun työhöni,
+ja hänen ilonsa, kun minä tarvitsin uutta kynää -- jota sangen
+usein olin tarvitsevinani -- tuotti minulle uuden keinon huvittaa
+vaimo-lapsukaistani. Minä olin toisinaan tahtovinani kahta, kolmea
+sivua käsikirjoituksestani kopioituksi. Silloin Dora oli varsin mainio.
+Ne hankkeet, joihin hän rupesi tätä suurta työtä varten, ne esiliinat,
+joita hän pani päällensä, ne rintatilkut, joita hän lainasi kyökistä,
+läkkiä torjuaksensa, se aika, jonka hän kulutti, ne lukemattomat
+pysähdykset, jolloin hänen täytyi nauraa Jip'in kanssa, niinkuin se
+olisi ymmärtänyt nämät kaikki, hänen vakuutuksensa, ettei hänen työnsä
+ollut täydellinen, jollei hän kirjoittanut nimeänsä alle, ja se tapa,
+jolla hän näytti sitä minulle, niinkuin jotakin kouluvihkoa, ja sitten,
+kun kiitin sitä, halasi minua -- niissä on liikuttavia muistoja
+minulle, vaikka ne ehkä muista näyttävät yksinkertaisilta.
+
+Hän otti vähä aika tämän jälkeen avaimet haltuunsa ja astui kilistellen
+kaikkialla asunnossamme, koko kimppu pienessä korissa, joka oli sidottu
+hänen hoikkaan vyötäimeensä. Harvoin huomasin, että ne paikat, joihin
+ne kuuluivat, olivat lukossa, taikka että avaimia käytettiin mihinkään
+muuhun tarpeesen, kuin leikkikaluksi Jip'ille -- mutta Dora oli
+iloinen, ja se ilahutti minua. Hän oli aivan varma, että paljon oli
+aikaan saatu tämän teko-taloudenpidon kautta; ja asia huvitti
+häntä yhtä paljon, kuin jos olisimme leikillä pitäneet jotakin
+nukki-huonetta.
+
+Sillä tapaa jatkoimme. Dora oli melkein yhtä hellä tädilleni, kuin
+minulle, ja kertoi tälle usein siitä ajasta, jolloin hän pelkäsi, että
+hän olisi häijy, vanha olento. Minä en koskaan nähnyt tätini
+säännöllisemmin mukaantuvan kenenkään mieltä myöden. Hän hyväili
+Jip'iä, vaikka Jip ei koskaan vastannut; kuunteli päivän toisensa
+perästä gitarria, vaikka minä varon, ettei hän pitänyt mitään soitosta;
+ei torunut koskaan kelvottomia palvelioitamme, vaikka epäilemättä mieli
+kyllä teki; kävi kummallisen pitkät matkat jalkaisin, odottamattomaksi
+lahjaksi ostaaksensa jotakin pientä kalua, jota hän huomasi Doran
+tarvitsevan, eikä koskaan tullut sisään puutarhasta ja kaivannut häntä
+huoneissa, alhaalta portailta huutamatta semmoisella äänellä, joka
+iloisesti kaikkui koko asunnossa:
+
+"Missä Pikku Kukka on?"
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+Mr. Dick toteuttaa tätini ennustuksen.
+
+
+Oli nyt joku aika kulunut siitä, kuin olin jättänyt tohtorin. Mutta
+koska asuin lähellä häntä, näin hänet usein; ja me kävimme kaikki
+kahdessa, kolmessa tilaisuudessa hänen luonansa päivällisillä tai
+teellä. Vanha soturi oli ainaiseksi majoittunut hänen kattonsa alle.
+Hän oli ihan yhtäläinen, kuin ennen, ja samat ijankaikkiset perhoset
+liehuivat hänen lakkinsa yli.
+
+Niinkuin muutamat muut äidit, joita eläessäni olen tuntenut, oli Mrs.
+Markleham paljon enemmän mieltynyt huveihiu, kuin hänen tyttärensä. Hän
+tarvitsi paljon hauskutusta; ja niinkuin viisas, vanha soturi, oli hän
+uhraavinaan itsensä lapsensa tähden, vaikka hän vaan noudatti omia
+taipumuksiansa. Tohtorin tahto, että Annie huvittelisi, oli sentähden
+erittäin otollinen tälle oivalliselle vanhemmalle, joka lausui
+ehdotonta hyväksymistään tohtorin huolenpitoon.
+
+Minä olen varma, että hän tietämättä koetti tohtorin haavan syvyyttä.
+Ilman mitään muuta tarkoitusta, ainoastaan jonkunlaisen kypsyneen
+kevytmielisyyden ja itsekkäisyyden johdosta, joka toisinaan yhtyy
+isoonkin ikään, suurensi hän luullakseni sitä tohtorin pelkoa, että
+tämä oli vastuksena nuorelle vaimollensa sekä etteivät missäkään olleet
+samantunteisia, sillä, että hän niin hartaasti ylisti häntä, kun hän
+koetti keventää Annie'n kuormaa.
+
+"Rakas tohtori", sanoi hän tälle eräänä päivänä, kun minä olin läsnä,
+"epäilemättä tiedätte, että Annie'n olisi vähän ikävä aina olla täällä
+sisään suljettuna".
+
+Tohtori nyykäytti hyväntahtoisesti päätänsä.
+
+"Kun Annie pääsee äitinsä ijälle", lausui Mrs. Markleham, viuhkaansa
+heiluttaen, "silloin on toinen asia. Minut saisi panna vankeuteen enkä
+minä koskaan pitäisi väliä sillä, pääsisinkö sieltä, jos vaan olisi
+hyvä seura ja vähän korttipeliä. Mutta minä en ole Annie, eikä Annie
+ole Annien äiti.
+
+"Tietysti, tietysti", arveli tohtori.
+
+"Te olette ihmisten parhaita -- ei, minä pyydän anteeksi teiltä!" sillä
+tohtori teki kieltävän liikenteen, "minun täytyy sanoa kasvojenne
+edessä, mitä aina sanon selkänne takana, että olette ihmisten parhaita;
+mutta arvattavasti teillä ei ole -- ei suinkaan? -- samat harrastukset
+ja mieliteot, kuin Annie'lla?"
+
+"Ei", vastasi tohtori murheellisella äänellä.
+
+"Ei, tietysti ei", vastasi vanha soturi. "Ottakaamme esimerkiksi
+sanakirjanne. Mikä hyödyllinen teos sanakirja on! Mikä tarpeellinen
+kirja! Sanojen merkitys! Ilman tohtori Johnson'ia taikka jotakuta
+senlaatuista ehkä tänä hetkenä sanoisimme käherrysrautaa sängyksi.
+Mutta me emme voi toivoa, että mikään sanakirja -- varsinkaan kun se on
+tekeillä -- huvittaisi Annie'ta, voimmeko?"
+
+Tohtori pudisti päätänsä.
+
+"Ja juuri tämän vuoksi minä", lausui Mrs. Markleham, kokoon lasketulla
+viuhkallansa taputtaen tohtoria olkapäälle, "niin suuresti hyväksyn
+teidän huolenpitoanne. Se osoittaa, että te ette odota, niinkuin moni
+vanhanpuolinen ihminen, vanhaa päätä nuorilla hartioilla. Te olette
+tutkineet Annie'n luonnetta ja te ymmärrätte sen. _Tämä_ se on, joka
+minusta on niin kauniisti tehty!"
+
+Yksin tohtori Strong'inkin levollisissa ja kärsivällisissä kasvoissa
+ilmestyi mielestäni jonkunlainen vähäinen tuskan tunne näitten
+kohteliaisuuden lausetten johdosta.
+
+"Sentähden, rakas tohtorini", lausui soturi, useita kertoja
+ystävällisesti häntä taputellen, "saatte joka hetki ja aika käyttää
+minua. Tietäkäät siis, että minä olen kokonaan teidän käskettävissänne.
+Minä olen valmis Annie'n kanssa käymään operoissa, konserteissa,
+näyttelyissä, kaikkialla; ettekä te koskaan saa huomata, että minä olen
+väsynyt. Velvollisuus, rakas tohtorini, ennen kaikkia mailmassa".
+
+Hän piti puheensa. Hän oli yksi niistä ihmisistä, jotka sietävät paljon
+huvia, eikä hän koskaan järkähtänyt kestäväisyydessään tässä suhteen.
+Hän sai harvoin käsiinsä mitäkään sanomalehteä (hän asettui joka päivä
+pariksi tunniksi talon hempeimpään tuoliin lorgnetillaan sitä lukemaan)
+jotakin havaitsematta, jota Annie, hän oli vakuutettu siitä, tahtoisi
+nähdä. Turhaan väitti Annie, että hän oli väsynyt semmoisiin asioihin.
+Hänen äitinsä muistutti aina: "rakas Annie'ni, minä olen varma, että
+ymmärrät paremmin; ja minun täytyy sanoa sinulle, lapseni, ettet
+soveliaasti palkitse tohtori Strong'in hyvyyttä".
+
+Tämä lausuttiin tavallisesti tohtorin läsnä-ollessa ja näytti minusta
+olevan Annie'n pääsyy, kun hän luopui vastustamasta, jos hän oli
+vastustanut. Mutta useimmiten taipui hän heti äitinsä tahtoon ja meni,
+mihin vanha soturi käski.
+
+Harvoin tapahtui nyt, että Mr. Maldon seurasi heitä. Välisti pyydettiin
+tätini ja Dora mukaan, ja he vastaanottivat kutsumuksen. Välisti
+pyydettiin vaan Dora. Semmoinen aika oli ollut, jolloin minä olisin
+ollut levoton siitä, että hän seurasi heitä; mutta, kun olin ajatellut,
+mitä tuona iltana tohtorin lukuhuoneessa oli tapahtunut, oli ajatukseni
+muuttunut. Minä uskoin, että tohtori oli oikeassa, enkä pitänyt mitään
+pahempaa epäluuloa.
+
+Tätini hivutti välisti nenäänsä, kun hän sattui olemaan yksinään minun
+kanssani, ja sanoi, ettei hän voinut ymmärtää asiaa; hän soi, että he
+olisivat onnellisemmat; hän ei luullut, että soturi ystävämme (joksi
+hän aina nimitti vanhaa soturia) vähintäkään paransi asiaa. Lisäksi
+sanoi tätini ajattelevansa, "että, jos soturi ystävämme leikkaisi pois
+perhosensa ja antaisi ne nokikolareille heidän Vapun-päivän
+juhlaksensa, se näyttäisi vähäiseltä järjen alulta hänessä".
+
+Mutta ennen kaikkia tätini luotti Mr. Dick'iin. Tällä miehellä oli
+ilmeisesti joku aate päässänsä, sanoi hän; ja jos hän vaan saisi sen
+saarretuksi johonkin soppeen, joka oli hänen pää-vastuksensa,
+kunnostaisi hän itseänsä jollakin erinomaisella tavalla.
+
+Tästä ennustuksesta mitään tietämättä piti Mr. Dick yhä aivan samaa
+asemaa tohtorin ja Mrs. Strong'in suhteen. Hän ei näyttänyt astuvan
+eteenpäin eikä taaksepäin. Hän näytti, niinkuin joku rakennus,
+painuneen alkuperäiseen perustukseensa, ja minun täytyy tunnustaa, että
+uskoni hänen liikkeelle lähtemisestään ei ollut paljon suurempi, kuin
+jos hän olisi ollut oikea rakennus.
+
+Mutta eräänä iltana, kun olin ollut naimisissa muutamia kuukausia,
+pisti Mr. Dick päänsä vierashuoneesen, jossa yksinäni kirjoitin (Dora
+oli mennyt tätini kanssa juomaan teetä molempien pikku lintujen luo),
+ja sanoi, omituisella tavalla yskäisten:
+
+"Saisinko hetken aikaa puhua kanssanne, Trotwood, teitä vaivaamatta?"
+
+"Kyllä, Mr. Dick", vastasin minä; "tulkaat sisään!"
+
+"Trotwood", lausui Mr. Dick ja pani sormensa nenälleen kättäni
+pudistettuaan. "Ennenkuin käyn istumaan, tahtoisin lausua jotakin. Te
+tunnette tätinne?"
+
+"Vähän", vastasin minä.
+
+"Hän on kaikkein ihmeellisin nainen mailmassa, Sir!"
+
+Tämän ilmoituksen jälkeen, jonka hän laukaisi itsestänsä, niinkuin hän
+olisi ollut ladattu sillä, istui Mr. Dick alas tavallista suuremmalla
+vakavuudella ja katseli minua.
+
+"Nyt, poikani", sanoi Mr. Dick, "aion asettaa yhden kysymyksen teille".
+
+"Niin monta, kuin haluttaa", vastasin minä.
+
+"Miksi katsotte minua, Sir?" kysyi Mr. Dick, pannen käsivartensa
+ristiin.
+
+"Rakkaaksi vanhaksi ystäväksi", sanoin minä.
+
+"Kiitoksia, Trotwood", vastasi Mr. Dick nauraen ja kallistui
+riemastuneena minua kohden, kättäni pusertaaksensa. "Mutta", vakavaksi
+jälleen ruveten, "miksi katsotte minua tältä puolelta?" otsaansa
+koskien.
+
+Minä en tietänyt, kuinka vastata, mutta hän autti minua yhdellä
+sanalla.
+
+"Heikoksi?" lausui Mr. Dick.
+
+"No", vastasin minä epäileväisesti. "Vähän".
+
+"Aivan oikein!" huudahti Mr. Dick, joka näytti suuresti ihastuneen
+vastauksestani. "Näettekö, Trotwood, kun ottivat osan huolista, te
+tiedätte, kenenkä päästä, ja panivat ne, te tiedätte, mihin, niin
+syntyi" -- Mr. Dick pyöritti molempia käsiänsä useita kertoja hyvin
+nopeasti toinen toisensa ympäri, sovitti ne sitten yhteen ja kieritteli
+niitä taas ehtimiseen toistensa ympäri, sekaannusta osoittaaksensa.
+"Niin minun kävi tavalla taikka toisella. Eikö niin?"
+
+Minä nyykäytin päätäni hänelle, ja hän takaisin minulle.
+
+"Lyhyeltä, poikani", lausui Mr. Dick, hiljentäen ääntänsä
+kuiskaukseksi, "minä olen vähämielinen".
+
+Minä olisin tahtonut lievittää tätä päätöstä, mutta hän pidätti minua.
+
+"Niin minä olen! Teidän tätinne on väittävinään, etten ole. Hän ei
+tahdo kuulla siitä; mutta minä olen. Minä tiedän, että olen. Jollei hän
+olisi ollut minun ystäväni, Sir, olisivat sulkeneet minut viettämään
+kauheata elämää näinä monena vuonna. Mutta minä aion pitää huolta
+hänestä! Minä en koskaan kuluta kopioimis-rahojani. Minä kätken ne
+yhteen laatikkoon. Minä olen tehnyt testamenttini. Minä jätän ne kaikki
+hänelle. Hän tulee rikkaaksi -- ylhäiseksi!"
+
+Mr. Dick otti esiin nenäliinansa ja pyyhki sillä silmiänsä. Hän kääri
+sen sitten kokoon suurella huolella, likisti sen sileäksi molempien
+käsiensä välissä, pani sen plakkariinsa ja näytti samalla panevan
+tätini syrjäpuoleen.
+
+"Te olette nyt lukenut mies, Trotwood", lausui Mr. Dick. "Te olette
+hyvin lukenut. Te tiedätte, mikä oppinut mies, mikä suuri mies tohtori
+on. Te tiedätte, mitä kunniaa hän aina on osoittanut minulle. Ei ylpeä
+viisaudestaan. Nöyrä, nöyrä, alentuvainen yksin Dick raukallekin, joka
+on vähämielinen eikä tiedä mitään. Minä olen lähettänyt hänen nimensä
+paperilipulla pitkin nuoraa leijalle, kun se on ollut ilmassa leivosten
+parissa. Leija on ilolla vastaanottanut sen, Sir, ja taivas on käynyt
+kirkkaammaksi siitä".
+
+Häntä ilahutti, kun mitä sydämellisimmällä tavalla sanoin, että tohtori
+ansaitsi meidän parasta ja korkeinta kunnioitustamme.
+
+"Ja hänen ihana vaimonsa on tähti", lausui Mr. Dick. "Loistava tähti.
+Minä olen nähnyt hänen loistavan, Sir. Mutta", siirtäen tuoliansa
+likemmäksi ja laskien toista kättänsä polvelleni -- "pilviä, Sir --
+pilviä".
+
+Minä vastasin siihen tuskaan, jota hänen kasvonsa osoittivat, sillä,
+että osoitin samanlaista tuskaa omissa kasvoissani ja pudistin päätäni.
+
+"Mimmoisia pilviä?" kysyi Mr. Dick.
+
+Hän katsoi niin tarkasti kasvoihini ja tahtoi niin hartaasti ymmärtää,
+että minä koetin vastata hänelle pitkäänsä ja vakavasti, niinkuin
+olisin selittänyt jotakin lapselle.
+
+"Heidän välillään on joku onneton eripuraisuus", vastasin minä.
+"Joku onneton vieraantumisen syy. Joku salaisuus. Se ehkä riippuu
+eri-ikäisyydestä. Se on kenties syntynyt melkein tyhjästä".
+
+Mr. Dick, joka merkitsi jokaisen lauseen loppua miettiväisellä pään
+nyykkäyksellä, pysähtyi, kun olin päättänyt, ja istui ajatellen, silmät
+kääntyneinä kasvoihini ja käsi polvellani.
+
+"Tohtori ei ole suuttunut häneen, Trotwood?" sanoi hän jonkun ajan
+perästä.
+
+"Ei. Rakastunut häneen".
+
+"Siinä tapauksessa on asia selvä minulle, poikani!" lausui Mr. Dick.
+
+Se äkillinen riemu, jolla hän taputti minua polvelle ja nojausi
+taaksepäin tuolissansa, kulmakarvat nostettuina niin korkealle ylös,
+kuin suinkin mahdollista, saatti minut siihen luuloon, että hän oli
+enemmän järjeltänsä, kuin koskaan. Hän kävi yhtä äkillisesti totiseksi
+jälleen ja, kallistuen eteenpäin, niinkuin ennen, sanoi -- ensiksi
+kunnioittavaisesti ottaen esiin nenäliinansa, niinkuin se todella olisi
+edustanut tätiäni:
+
+"Kaikkein ihmeellisin nainen mailmassa, Trotwood. Miks'ei _hän_ ole
+tehnyt mitään, asettaaksensa asioita oikealle kannalle?"
+
+"Liian arka ja vaikea asia sillä tapaa välittää", vastasin minä.
+
+"Lukenut mies", lausui Mr. Dick, koskien minua sormellansa, "miks'ei
+_hän_ ole tehnyt mitään?"
+
+"Samasta syystä", vastasin minä.
+
+"Siinä tapauksessa on asia selvä minulle, poikani!" arveli Mr. Dick. Ja
+hän nousi seisoalle eteeni vielä suuremmalla riemulla, kuin äsken,
+nyykäyttäen päätänsä ja lyöden useita kertoja rintaansa, siksi kuin
+olisi luullut, että hän oli melkein nyykäyttänyt ja lyönyt kaiken
+hengen ruumiistansa.
+
+"Kurja, seka-aivoinen toveri, Sir", lausui Mr. Dick, "vähämielinen,
+heikkopäinen olento -- nykyinen puhuttelianne!" lyöden itseänsä
+jälleen, "ehkä tekee, mitä ihmeelliset ihmiset eivät voi tehdä. Minä
+aion saattaa heidät yhteen, poikani. Minä aion koettaa. He eivät moiti
+_minua_. He eivät suutu _minuun_. He eivät huoli siitä, mitä _minä_
+teen, jos se olisikin väärin. Minä olen vaan Mr. Dick. Ja kuka
+Dick'istä huolii! Dick ei ole kukaan! Huh!" Hän puhalsi lyhyesti ja
+halveksien, niinkuin hän olisi puhaltanut pois itsensä.
+
+Hyvä oli, että hän oli päässyt niin pitkälle salaisuudessaan, sillä nyt
+kuulimme vaunujen, jotka toivat kotiin tätini ja Doran, seisahtuvan
+vähäiselle puutarhan-portille.
+
+"Ei sanaakaan, poikani!" jatkoi hän kuiskauksella; "syyttäkäät Dick'iä
+koko asiasta -- vähämielistä -- hullua Dick'iä. Minä olen kappaleen
+aikaa ajatellut, Sir, että saisin selkoa asiasta, ja nyt olen saanut.
+Sen johdosta, mitä olette sanoneet minulle, olen varma, että olen
+saanut selkoa. Kaikki hyvin!"
+
+Mr. Dick ei puhunut enään sanaakaan tästä asiasta; mutta seuraavana
+puolena tuntina hän (tätini suureksi huoleksi) teki itsestänsä
+täydellisen telegrafin, rikkomatonta vaiti-oloa minuun teroittaaksensa.
+
+Kummastuksekseni en pariin, kolmeen viikkoon kuullut sen enempää tästä,
+vaikka olin kyllä halukas tietämään, kuinka hänen yrityksensä
+menestyisi; semminkin kuin olin huomannut oudon vilauksen selvää järkeä
+-- minä en sano hyvää sydäntä, sillä sitä hän aina oli osoittanut --
+siinä johtopäätöksessä, johon hän oli tullut. Viimein rupesin
+ajattelemaan, että hän häilyväisessä ja vaihtelevassa mielentilassaan
+oli joko unhottanut aikomuksensa taikka kokonaan siitä luopunut.
+
+Eräänä kauniina iltana, jona Doraa ei haluttanut lähteä ulos, menimme
+tätini ja minä kävellen tohtorille. Oli syksy, jolloin ei ollut mitään
+parlamentin-keskusteluita iltailmaa vaivaamassa; ja minä muistan,
+kuinka lehdet hajahtelivat, niinkuin puutarhamme Blunderstone'ssa, kun
+poljimme niitä jaloillamme, ja kuinka tuo vanha onnettomuuden tunne
+näytti liikkuvan ohitse huokailevan tuulen siivillä.
+
+Oli hämärä, kun pääsimme perille. Mrs. Strong tuli juuri ulos
+puutarhasta, jossa Mr. Dick vielä viipyi, puuhaten veitsellänsä ja
+auttaen puutarhuria, kun tämä teroitti muutamia paaluja. Tohtori puhui
+jonkun kanssa lukuhuoneessaan; mutta vieraan oli määrä kohta lähteä,
+sanoi Mrs. Strong ja käski meidän jäädä odottamaan tohtoria. Me menimme
+vierashuoneesen hänen kanssansa ja istuimme pimenevän akkunan viereen.
+Niin vanhojen ystävien ja naapurien, kuin meidän, tullessa, ei pidetty
+koskaan mitään eri menoja.
+
+Me emme olleet istuneet siellä monta minutia, kun Mrs. Markleham, joka
+aina keksi jotakin syytä häärinään, tuli pauhaten sisään, sanomalehti
+kädessä, ja sanoi hengästyneenä: "hyvä Jumala, Annie, miks'et sanonut
+minulle, että oli joku lukuhuoneessa!"
+
+"Rakas äitini", vastasi tämä tyvenesti, "mistä saatin arvata, että
+tahdoitte tietää sitä!"
+
+"Tahdoin tietää!" lausui Mrs. Markleham, vaipuen alas sohvaan. "Minä en
+ole eläessäni niin hämmästynyt!"
+
+"Oletteko siis olleet lukuhuoneessa, äiti?" kysyi Annie.
+
+"_Olleet_ lukuhuoneessa, rakas lapseni!" vastasi hän pontevasti. "Olen
+kyllä! Minä tapasin sen rakastettavan olennon -- jos voisitte
+mielessänne kuvailla minun tunteitani, Miss Trotwood ja David -- juuri
+kun hän teki testamenttiansa".
+
+Hänen tyttärensä kääntyi äkkiä pois akkunasta.
+
+"Juuri kun hän, rakas Annie'ni", toisti Mrs. Markleham, levittäen
+sanomalehteä syliinsä niinkuin pöytäliinaa ja taputtaen sitä
+käsillänsä, "kirjoitutti viimeistä tahtoansa ja testamenttiansa. Mikä
+huolenpito ja hellyys tuon rakkaan tohtorin puolelta! Minun täytyy
+kertoa teille, kuinka tässä kävi. Minun täytyy todella oikeuden ja
+kohtuuden vuoksi tuota oivallista miestä kohtaan -- sillä oivallinen
+hän on! -- kertoa teille, kuinka tässä kävi. Ehkä tiedätte, Miss
+Trotwood, ettei tässä talossa koskaan mitään kynttilää sytytetä,
+ennenkuin silmät suorastaan putoavat ihmisen päästä, kun ponnistaa
+niitä sanomalehtiä lukiessaan. Ja ettei tässä talossa löydy yhtään
+tuolia, jossa sopii, niinkuin _minä_ sanon sitä, lukea sanomalehteä,
+paitsi yhtä tuolla lukuhuoneessa. Tämä saatti minut lukuhuoneesen,
+jossa näin valkeata. Minä avasin oven. Rakkaan tohtorin seurassa oli
+kaksi virkamiestä, nähtävästi lakimiehiä, ja he seisoivat kaikki kolme
+pöydän ääressä, rakas tohtori kynä kädessä. 'Tämä ilmoittaa siis
+suorastansa', lausui tohtori -- kuule, Annie kultani, tarkkaan näitä
+sanoja -- 'tämä ilmoittaa siis suorastansa, gentlemanit, minun
+luottamustani Mrs. Strong'iin ja jättää ehdottomasti hänelle kaikki?'
+Toinen virkamies vastasi: 'ja jättää ehdottomasti hänelle kaikki'.
+Johon minä äidin luonnollisilla tunteilla sanoin: 'hyvä Jumala,
+antakaat anteeksi!' kompastuin kynnykseen ja kiiruhdin pois tuon
+pikkuisen käytävän kautta ruokakammion ohitse".
+
+Mrs. Strong avasi akkunan ja astui ulos verandalle, jossa hän asettui
+jonkun pylvään nojalle.
+
+"Mutta eikö se virkistä, Miss Trotwood, eikö virkistä, David", lausui
+Mrs. Markleham, koneentapaisesti seuraten tytärtänsä silmillään, "kun
+tapaa tohtori Strong'in ikäisen miehen, jolla on kylläksi
+mielenlujuutta tämmöiseen toimeen? Se osoittaa vaan, kuinka oikeassa
+minä olin. Minä sanoin Annie'lle, kun tohtori Strong suureksi
+kunniakseni kävi luonani ja teki Annie'ta koskevan selityksen ja
+tarjomuksen, minä sanoin: 'rakas lapseni, minun mielestäni ei tarvitse
+ollenkaan epäillä, kun puhumme soveliaasta toimeen-tulostasi, että
+tohtori Strong tekee enemmän, kuin hän sitoutuu tekemään'".
+
+Tässä kello soitti, ja me kuulimme vieraitten jalankopinan, kun he
+astuivat ulos.
+
+"Kaikki on epäilemättä ohitse", arveli vanha soturi kuunneltuaan; "se
+rakas olento on allekirjoittanut, sinetillä vahvistanut ja heidän
+haltuunsa jättänyt asiakirjan, ja hänen mielensä on levollinen. Se
+saakin syystä olla! Mikä sydän! Annie, rakas lapseni, minä menen
+lukuhuoneesen sanomalehtineni, sillä minusta ei ole mitään, jollen saa
+uutisia kuulla. Miss Trotwood, David, tehkäät hyvin ja tulkaat tohtoria
+katsomaan".
+
+Kun seurasimme Mrs. Markleham'ia lukuhuoneesen, huomasin, että Mr. Dick
+seisoi varjopuolella huoneessa ja laski kokoon veitsensä; ja että
+tätini pikimmältä kovasti hivutti nenäänsä, niinkuin vähän
+liennyttääksensä kärsimättömyyttänsä soturi ystävämme suhteen; mutta
+kuka ensin tuli lukuhuoneesen taikka kuinka Mrs. Markleham
+silmänräpäyksellä asettui nojatuoliinsa taikka kuinka tätini ja minä
+jouduimme jäämään vieretysten oven luo (jollei siitä syystä, että
+tätini silmät olivat nopeammat, kuin minun, ja hän pidätti minua), sen
+olen unhottanut. Jos olen koskaan sitä tietänytkään. Mutta sen tiedän
+-- että, ennenkuin tohtori näki meidät, me näimme hänen miettivän
+pöytänsä ääressä niitten folianttein keskellä, jotka olivat hänen
+ilonsa, ja levollisesti nojaavan päätään kättänsä vastaan; että samalla
+silmänräpäyksellä näimme Mrs. Strong'in tulevan sisään vaaleana ja
+vapisevana; että Mr. Dick käsivarrellansa tuki häntä; että hän pani
+toisen kätensä tohtorin käsivarrelle, saattaen häntä katsomaan ylös
+hajamielisellä muodolla; että kun tohtori liikutti päätänsä, hänen
+vaimonsa laskeusi alas polvilleen hänen jalkojensa juureen,
+rukoilevaisesti nosti ylös kätensä ja loi hänen kasvoihinsa sen
+muistettavan katseen, jota en koskaan ollut unhottanut; että Mrs.
+Markleham, tämän nähdessään, pudotti sanomalehden ja tuijotti kuin
+kokkakuva, joka on aiottu Hämmästys-nimiseen laivaan.
+
+Tohtorin lempeä käytös ja kummastus, se arvokkaisuus, joka ilmestyi
+hänen vaimonsa rukoilevassa asemassa, Mr. Dick'in ystävällinen
+huolenpito ja se vakavuus, jolla tätini itsekseen sanoi: "_tuoko_ mies
+hullu!" (riemullisesti viitaten siihen kurjuuteen, josta hän oli
+pelastanut hänet), sen näen ja kuulen pikemmin, kuin muistan nyt, kun
+siitä kirjoitan.
+
+"Tohtori!" lausui Mr. Dick. "Mikä ei ole laidallansa? Katsokaat tänne!"
+
+"Annie!" huudahti tohtori. "Ei jalkaini juuressa, armaani!"
+
+"Kyllä!" vastasi hän. "Minä pyydän ja rukoilen, ettei kukaan lähde
+huoneesta! Oi, puoliso ja isä, keskeytä tämä pitkä äänettömyys.
+Oppikaamme molemmat, mikä se on, joka on tunkenut väliimme!"
+
+Mrs. Markleham, joka tällä välin oli saanut puhekykynsä jälleen ja
+näytti paisuvan perhe-ylpeydestä ja äidillisestä harmista, huudahti
+nyt: "nouse heti ylös, Annie, äläkä häväise jokaista omaistasi, kun
+tuolla tapaa alennat itsesi, jollet tahdo nähdä, että paikalla kadotan
+järkeni!"
+
+"Äiti!" vastasi Annie, "älkäät tuhlatko mitään sanoja minun tähteni,
+sillä minä vetoon puolisooni ettekä tekään ole mitään täällä".
+
+"En mitään!" huudahti Mrs. Markleham. "Minä en mitään! Lapsi on mennyt
+mieleltänsä. Tuokaat minulle lasillinen vettä!"
+
+Minun huomioni oli niin kiintynyt tohtoriin ja hänen vaimoonsa, etten
+pitänyt lukua tästä pyynnöstä; eikä se vaikuttanut keneenkään
+muuhunkaan, niin että Mrs. Markleham sai mieltänsä myöden läähöttää,
+tuijottaa ja viuhkoittaa itseänsä.
+
+"Annie!" lausui tohtori, hellästi sulkien häntä syliinsä. "Armaani! Jos
+ajan kuluessa joku välttämätön muutos on syntynyt avio-elämässämme, ei
+sinua saa siitä syyttää. Vika on minun, ja ainoastaan minun.
+Rakkaudessani, ihmettelemisessäni ja kunnioituksessani ei ole mitään
+muutosta. Minä tahdon tehdä sinut onnelliseksi. Minä rakastan ja
+kunnioitan sinua vilpittömästi. Nouse, Annie, minä pyydän!"
+
+Mutta hän ei nousnut. Tohtoria vähän aikaa katseltuaan vaipui hän alas
+vielä likemmäksi häntä, pani käsivartensa hänen polvensa poikki ja,
+nojaten päätänsä siihen, sanoi:
+
+"Jos minulla on joku ystävä täällä, joka voi puhua sanan minun taikka
+puolisoni hyväksi tässä asiassa; jos minulla on joku ystävä täällä,
+joka voi ääneksi saattaa sen luulon, jonka sydämeni välisti on
+kuiskannut minulle; jos minulla on joku ystävä täällä, joka kunnioittaa
+puolisoani taikka joskus on huolinut minusta, ja jolla on jotakin
+tiedossansa, olipa mitä tahansa, joka voi sovittaa meidän väliämme,
+rukoilen tätä ystävää puhumaan!"
+
+Syntyi syvä äänettömyys. Muutamien minutien tuskallisen epäilyksen
+jälkeen minä katkaisin sen.
+
+"Mrs. Strong", sanoin minä, "minulla on jotakin tiedossani, jota
+tohtori Strong vakaasti on pyytänyt minut salaamaan ja jota olen
+salannut tähän iltaan saakka. Mutta minä luulen, että se aika on
+tullut, jolloin sen pidempi salaaminen olisi väärää uskollisuutta ja
+arkuutta, ja teidän vetoomisenne vapauttaa minut lupauksestani".
+
+Mrs. Strong käänsi hetkeksi kasvonsa minua kohden, ja minä tiesin, että
+olin oikeassa. Minä en olisi voinut vastustaa näitten kasvojen pyyntöä,
+vaikka se vakuutus, jonka ne antoivat minulle, ei olisi ollutkaan niin
+todistavainen.
+
+"Tuleva rauhamme", lausui Mrs. Strong, "ehkä on teidän käsissänne. Minä
+luotan täydellisesti siihen, ettette peitä mitään. Minä tiedän
+edeltäpäin, ettei mikään, jota te taikka kukaan muu voi kertoa minulle,
+aseta puolisoni jaloa sydäntä mihinkään muuhun valoon, kuin yhteen.
+Vaikka se kuinka näyttäisi loukkaavan minua, älkäät huoliko siitä. Minä
+vastaan itse puolestani hänen edessänsä ja Jumalan edessä jälestäpäin".
+
+Näin totisesti pyydettynä en kääntynyt tohtorin puoleen, häneltä lupaa
+saadakseni, vaan, ilman milläkään muulla tavalla totuudesta
+poikkeamatta, kuin niin, että vähän lievitin Uriah Heep'in raakaa
+puhetta, kerroin suoraan, mitä tuona iltana samassa huoneessa oli
+tapahtunut. Mahdoton on kuvata Mrs. Markleham'in tuijottelevia katseita
+kertomukseni aikana ja niitä kirkahuksia, joilla hän tuon tuostakin
+sitä keskeytti.
+
+Kun olin päättänyt, pysyi Annie muutamia minuteja äänettömänä, pää alas
+painettuna, niinkuin olen kertonut. Sitten hän tarttui tohtorin käteen
+(tämä istui samassa asemassa, kuin meidän sisään tullessamme), likisti
+sitä rintaansa vastaan ja suuteli sitä. Mr. Dick nosti hänet lempeästi
+ylös; ja Mrs. Strong seisoi, puhetta aloittaessaan, häneen nojaten ja
+katsoen alas tohtorin puoleen -- josta hän ei ensinkään kääntänyt pois
+silmiänsä.
+
+"Kaikki, mitä ikinä on ollut ajatuksissani, siitä kuin menin
+naimisiin", lausui hän matalalla, nöyrällä, hellällä äänellä, "tahdon
+ilmoittaa sinulle. Kun olen saanut tietää, mitä nyt tiedän, en voisi
+elää ja pitää jotakin takanani".
+
+"Ei, Annie", lausui tohtori leppeästi, "minä en ole koskaan epäillyt
+sinua, lapseni. Se ei ole ensinkään tarpeellista; se ei ole tosiaan
+ollenkaan tarpeellista, ystäväni".
+
+"Se on hyvin tarpeellista", vastasi Mrs. Strong samalla tavalla, "että
+avaan koko sydämeni itse jalomielisyyden ja totuuden esikuvalle, jota
+vuodesta vuoteen ja päivästä päivään olen rakastanut ja kunnioittanut
+yhä enemmän, niinkuin Jumala tietää!"
+
+"Totta puhuen", keskeytti Mrs. Markleham, "jos minulla on mitään
+älyä" --.
+
+("Jota teillä ei ole, te rauhan-häiritsiä", lausui tätini suuttuneella
+kuiskauksella.)
+
+-- "täytyy minun saada muistuttaa, ettei liene tarpeellista ryhtyä
+näihin syrjä-asioihin".
+
+"Tästä ei kukaan, paitsi puolisoni, voi päättää, äiti", sanoi Annie,
+silmiänsä tohtorin kasvoista siirtämättä, "ja hän on minua kuunteleva.
+Jos sanon jotakin, joka tuskastuttaa teitä, äiti, antakaat anteeksi
+minulle. Minä olen itse ensin kärsinyt tuskaa, usein ja kauan".
+
+"Voi ijankaikkinen!" huohotti Mrs. Markleham.
+
+"Kun olin ihan nuori", lausui Annie, "lapsi vaan, yhdistyivät
+ensimäiset tiedon aiheeni erääsen kärsivälliseen ystävään ja opettajaan
+-- isä vainajani ystävään -- joka aina oli rakas minulle. Siitä, mitä
+tiedän, en voi muistaa mitään, häntä muistamatta. Hän sydämeeni laski
+sen ensimäiset aarteet ja painoi luonteensa niihin kaikkiin. En olisi,
+luullakseni, koskaan hyötynyt niistä niin paljon, kuin olen, jos olisin
+saanut ne jonkun muun kädestä".
+
+"Tekee äitinsä ihan mitättömäksi!" huudahti Mrs. Markleham.
+
+"Ei niin, äiti", lausui Annie; "mutta minä teen puolisoni siksi, mikä
+hän oli. Minun täytyy tehdä se. Kun kasvoin suuremmaksi, oli hänellä
+vielä sama sija. Minä olin ylpeä hänen osan-otostaan, syvästi,
+hartaasti, kiitollisesti liittynyt häneen. Minä katsoin ylös häneen,
+tuskin voin kuvata, millä tavalla -- niinkuin isään, niinkuin
+johdattajaan, niinkuin semmoiseen, jonka kiitos oli peräti toista
+laatua, kuin kenenkään muun, niinkuin semmoiseen, johon olisin voinut
+luottaa ja turvata, jos olisin epäillyt koko mailmaa. Te tiedätte,
+äiti, kuinka nuori ja kokematon minä olin, kun yhtäkkiä esittelitte
+häntä kosijakseni".
+
+"Sitä asiaa olen vähintäänkin viisikymmentä kertaa jutellut jokaiselle
+täällä!" sanoi Mrs. Markleham.
+
+("Pitäkäät siis Jumalan nimessä suunne kiinni ja älkäät puhuko siitä
+enää!" mutisi tätini).
+
+"Se oli niin suuri muutos; se oli minusta ensiksi niin suuri kato",
+lausui Annie, jatkaen samalla katsannolla ja äänellä, "että olin
+levoton ja huolestunut. Minä olin vaan nuori tyttö; ja kun niin suuri
+muutos tuli siinä asemassa, jossa olin niin kauan katsonut ylös hänen
+puoleensa, luulen, että minua suretti. Mutta ei mikään olisi voinut
+muuttaa häntä jälleen siksi, mikä hän ennen oli ollut minun silmissäni;
+ja minä olin ylpeä, että hän katsoi minua itsensä arvoiseksi, ja niin
+me rupesimme avioliittoon".
+
+"St. Alphage'ssa Canterbury'ssä", muistutti Mrs. Markleham.
+
+("Hiiteen tuo nainen!" lausui tätini, "hän ei saa suutansa tukituksi!")
+
+"Minä en koskaan ajatellut", jatkoi Annie, heleämpi puna poskissansa,
+"mitään maallista etua, jonka puolisoni voisi tuottaa minulle. Nuori
+sydämeni ei kunnioituksessaan suvainnut minkäänlaisia semmoisia
+viheliäisiä mietteitä".
+
+Äiti, antakaat minulle anteeksi, kun sanon, että _te_ se olitte, joka
+ensiksi esittelitte minulle sitä ajatusta, että joku voisi loukata
+minua ja häntä semmoisella julmalla luulolla".
+
+"Minä!" huudahti Mrs. Markleham.
+
+("Niin! Te, juuri te!" muistutti tätini, "ettekä saa sitä pois
+viuhkoitetuksi, soturi ystäväni!")
+
+"Se oli ensimäinen onnettomuus uudessa elämässäni", lausui Annie. "Se
+oli ensimäinen syy jokaiseen onnettomaan hetkeen, jonka olen nähnyt.
+Näitä hetkiä on viime aikoina ollut enemmän, kuin mitä olen voinut
+lukea; mutta ei -- jalo puolisoni -- ei siitä syystä, kuin sinä luulet;
+sillä minun sydämessäni ei löydy yhtäkään ajatusta, yhtäkään muistoa
+eikä toivoa, jota mikään voima saattaisi sinusta eroittaa!"
+
+Mrs. Strong nosti ylös silmänsä, pani kätensä ristiin ja näytti
+mielestäni niin ihanalta ja totiselta, kuin enkeli. Tästä alkaen
+katseli tohtori vaimoansa yhtä vakaasti, kuin tämä häntä.
+
+"Äitiäni ei saa syyttää siitä", jatkoi hän, "että hän koskaan on
+vaivannut sinua itseänsä varten, ja hänen aikomuksensa ovat epäilemättä
+olleet moitteettomat -- mutta kun näin, kuinka monta kohtuutonta
+vaatimusta asetettiin sinun suhteesi minun nimessäni; kuinka koetettiin
+hyötyä sinusta minun nimessäni; kuinka jalomielinen sinä olit ja kuinka
+Mr. Wickfield, joka piti tarkkaa huolta hyvästäsi, paheksi sitä;
+silloin kohtasi minua, niinkuin ansaitsematon häväistys, johon pakoitin
+sinua ottamaan osaa, ensi kerran se tunto, että kurjasti epäiltiin,
+että hellyyteni oli ostettu ja myyty sinulle. Minä en voi kertoa
+sinulle, miltä tuntui -- äitini ei saata ajatella, miltä tuntui -- kun
+tämä pelko ja huoli aina oli mielessäni, vaan minä kuitenkin omassa
+sydämessäni tiesin, että hääpäiväni saatti elämäni rakkauden ja kunnian
+korkeimmilleen!"
+
+"Siinä nähdään, mitä kiitosta saa", huudahti Mrs. Markleham itkien,
+"kun pitää huolta omaisistaan! Minä soisin, että olisin Turkkilainen!"
+
+("Sitä minäkin kaikesta sydämestäni soisin -- ja että olisitte omassa
+maassanne taas!" lausui tätini.)
+
+"Siihen aikaan äitini niin hartaasti ajatteli serkkuni Maldon'in asiaa.
+Minä olin rakastanut häntä", hän puhui hiljaa, mutta epäröimättä,
+"hyvin paljon. Me olimme lapsina olleet sulho ja morsian. Jolleivät
+asianhaarat olisi muuttuneet toisenlaisiksi, olisin ehkä tullut siihen
+luuloon, että todella rakastin häntä, olisin kenties mennyt naimisiin
+hänen kanssaan ja joutunut peräti onnettomaksi. Avioliitossa ei ole
+mitään pahempaa erilaisuutta, kuin erilaisuus mieli-alassa ja
+taipumuksissa".
+
+Vaikka tarkasti kuuntelin, mitä seurasi, mietin näitä sanoja,
+niinkuin niillä olisi ollut joku erinäinen arvo ja ne semmoisella
+kummallisella tavalla, jota en voinut käsittää, sopineet minun
+oloihini. "Avioliitossa ei ole mitään pahempaa erilaisuutta, kuin
+erilaisuus mieli-alassa ja taipumuksissa" -- "ei mitään pahempaa
+erilaisuutta, kuin erilaisuus mieli-alassa ja taipumuksissa".
+
+"Meillä ei ole mitään yhteistä", lausui Annie. "Sen olen jo kauan aikaa
+sitten nähnyt. Jollen olisi puolisolleni kiitollinen mistään muusta sen
+sijaan, että olen kiitollinen niin monesta asiasta, olisin hänelle
+kiitollinen siitä, että hän pelasti minut harjaantumattoman sydämeni
+ensimäisestä väärästä taipumuksesta".
+
+Mrs. Strong seisoi aivan liikahtamatta tohtorin edessä ja puhui
+semmoisella vakavuudella, joka värähytti sydäntäni. Kuitenkin oli hänen
+äänensä yhtä tyven, kuin ennen.
+
+"Kun hän odotti saadaksensa nauttia sitä anteliaisuutta, jota
+niin alttiisti tuhlattiin minun tähteni, ja kun minua suretti se
+kaupan-alainen tila, jota olin määrätty kantamaan, olisi mielestäni
+hänen paremmin sopinut itse raivata tietä itsellensä. Minä ajattelin,
+että minä hänen sijassaan olisin koettanut tehdä sitä, maksoi se kuinka
+paljon vaivaa tahansa. Mutta minä en luullut sen pahempaa hänestä,
+ennenkuin sinä iltana, jona hän lähti Indiaan. Sinä iltana minä
+havaitsin, että hänellä oli petollinen ja kiittämätön sydän. Minä näin
+silloin kaksinkertaisen merkityksen Mr. Wickfield'in tutkivissa
+katseissa. Minä havaitsin ensimäisen kerran sen pimeän epäluulon, joka
+synkistytti elämääni".
+
+"Epäluulo, Annie!" sanoi tohtori. "Ei, ei, ei!"
+
+"Sinun sydämessäsi ei ollut mitään semmoista, sen tiedän, puolisoni!"
+vastasi hän. "Ja kun sinä iltana tulin luoksesi purkamaan koko häpeän
+ja surun taakkaani ja tiesin, että minun tuli kertoa, että sinun
+kattosi alla yksi minun sukulaisistani, jolle sinä rakkaudesta minuun
+olit tehnyt hyvää, oli minulle puhunut sanoja, joita ei milloinkaan
+olisi sopinut laskea, vaikka olisin ollutkin semmoinen heikko ja altis
+raukka, joksi hän luuli minua -- kammosi mieleni sitä häpeää, jota jo
+yksistään tunnustus tuottaisi. Kertomus kuoli huulillani eikä se siitä
+hetkestä saakka tähän asti ole päässyt niitten yli".
+
+Lyhyellä voihkinalla painui Mrs. Markleham taaksepäin nojatuolissaan ja
+kätkeytyi viuhkansa taa, niinkuin hän ei koskaan enään aikoisi tulla
+esiin.
+
+"Siitä ajasta lähtien minä en koskaan, paitsi sinun läsnä-ollessasi,
+ole vaihtanut sanaakaan hänen kanssansa, ja silloinkin vaan, kun se on
+ollut tarpeellista tämän selityksen karttamiseksi. Vuosia on kulunut
+siitä, kuin hän minulta kuuli, mimmoinen hänen asemansa täällä oli. Ne
+hyvät työt, joita sinä salaisesti olet tehnyt, häntä eteenpäin
+auttaaksesi, ja sitten ilmoittanut minulle, iloisesti kummastuttaaksesi
+ja huvittaaksesi minua, ovat vaan, usko sanojani, lisänneet
+onnettomuuttani ja tehneet salaisuuteni raskaammaksi".
+
+Vaikka tohtori kaikin tavoin koetti estää sitä, vaipui Mrs. Strong
+hiljaa hänen jalkainsa juureen ja sanoi, katsoen, kyyneleet silmissä,
+ylös hänen kasvoihinsa:
+
+"Älä puhu minulle vielä! Anna minun sanoa vähäisen lisäksi. Olipa
+oikein taikka väärin, jos täytyisi tehdä se uudestaan, luulen, että
+tekisin aivan samalla tavalla. Sinun on mahdoton ajatella, miltä
+tuntui, kun olin niin liittynyt sinuun noitten vanhojen muistojen
+kautta ja havaitsin, että joku julkeni olla kylläksi kova luulemaan,
+että sydämeni oli myyty, vieläpä lisäksi havaitsin, että kaikki, mitä
+ympärilläni oli, näytti vahvistavan semmoista luuloa. Minä olin hyvin
+nuori eikä minulla ollut mitään neuvon-antajaa. Kaikissa asioissa,
+jotka koskivat sinuun, oli suuri juopa äitini ja minun välilläni. Jos
+peräydyin omaan itseeni ja salasin sitä häväistystä, jota olin
+kärsinyt, tapahtui se sentähden, että minä niin suuresti kunnioitin
+sinua ja niin hartaasti tahdoin, että sinäkin kunnioittaisit minua!"
+
+"Annie, sinä puhdas sydämeni!" lausui tohtori, "sinä kallis tyttöni!"
+
+"Vähäisen lisäksi! muutamia sanoja vaan! Minä ajattelin usein, että
+löytyi niin monta, joitten kanssa olisit voinut mennä naimisiin, jotka
+eivät olisi tuottaneet semmoista vaivaa ja huolta sinulle, ja jotka
+olisivat tehneet kotisi soveliaammaksi kodiksi. Minä varoin, että olisi
+ollut parempi, jos olisin pysynyt sinun oppilaisenasi ja melkein
+lapsenasi. Minä varoin, etten ollut mahdollinen sinun opillesi ja
+viisaudellesi. Jos sillä kertaa, kuin olin tuota tunnustusta
+lausumallani, kaikki nämät saivat minut peräytymään omaan itseeni
+(niinkuin ne todella saivat), se oli yhä sentähden, että kunnioitin
+sinua niin suuresti ja toivoin, että sinä jonakin päivänä
+kunnioittaisit minua".
+
+"Se päivä on paistanut koko tämän pitkän ajan, Annie", sanoi tohtori,
+"eikä sitä voi seurata, kuin yksi pitkä yö, armaani".
+
+"Vielä sananen! Minun oli sitten aikomus -- vakava, luja aikomus --
+kantaa koko tuo rasittava tieto sen miehen huonoudesta, jolle sinä olit
+ollut niin hyvä. Ja nyt yksi viimeinen sana, rakkain ja paras ystäväni!
+Syy siihen nykyiseen muutokseen sinussa, jonka olen niin suurella
+tuskalla ja surulla havainnut ja jota välisti olen selitellyt vanhan
+pelkoni mukaan -- välisti häilyvien arveluitten mukaan, jotka olivat
+totuutta likempänä -- on tullut ilmi tänä iltana; ja sattumuksen kautta
+olen myöskin tänä iltana saanut tietää, kuinka sinä kokonaan ja jalosti
+luotit minuun myöskin tässä epä-ymmärryksessä. Minä en toivo, että
+mikään rakkaus ja velvollisuus, jota voin palkinnoksi osoittaa, koskaan
+saattaa minua ansaitsemaan sinun arvaamattoman kallista luottamustasi;
+mutta vasta saadun tietoni johdosta voin minä nostaa silmäni näitten
+kalliitten kasvojen puoleen, joita kunnioitan, niinkuin isän, rakastan,
+niinkuin puolison, ja jotka lapsuudessani olivat pyhät minulle,
+niinkuin ystävän, ja juhlallisesti vakuuttaa, etten ole vähimmässäkään
+ajatuksessani tehnyt mitään vääryyttä sinulle enkä koskaan horjunut
+siinä rakkaudessa ja uskollisuudessa, jota minun tulee sinulle
+osoittaa!"
+
+Hän kiersi käsivartensa tohtorin kaulan ympäri ja tohtori kallisti
+päätänsä hänen puoleensa, sekoittaen harmaita hiuksiansa hänen
+tumman-ruskeihin palmikkoihinsa.
+
+"Oi, anna minun lähestyä sydäntäsi, puolisoni! Älä koskaan sysää minua
+pois! Älä ajattele äläkä puhu erilaisuudestamme, sillä semmoista ei
+löydy, paitsi kaikessa minun moninaisessa vaillinaisuudessani. Joka
+seuraava vuosi olen yhä paremmin tietänyt tämän ja yhä enemmän
+kunnioittanut sinua. Oi, suo minulle sija likellä sydäntäsi, puolisoni,
+sillä rakkauteni oli kalliolle perustettu ja se on pysyväinen!"
+
+Sen äänettömyyden aikana, joka nyt alkoi, astui tätini vakavasti ja
+ollenkaan hätimättä Mr. Dick'in luo, syleili häntä ja antoi hänelle
+aika suudelman. Ja Mr. Dick'in arvoa varten oli oikein onni, että
+tätini teki niin; sillä minä olen varma, että näin, kuinka hän tällä
+hetkellä hankki seisomaan yhdellä jalalla soveliaaksi ilonsa
+ilmoitukseksi.
+
+"Te olette merkillinen mies, Dick!" lausui tätini ehdottoman
+hyväksymisen muodolla; "älkäätkä koskaan olko olevinanne mitään muuta,
+sillä minä tiedän asian paremmin!"
+
+Näin sanoen tätini nykäisi Mr. Dick'iä takin-hiasta ja nyykäytti
+minulle; ja me hiivimme kaikki kolme hiljaisesti ulos huoneesta ja
+lähdimme pois.
+
+"Masensi tämä sentään soturi-ystäväämme", lausui tätini kotimatkalla.
+"Minä nukkuisin paremmin tämän vuoksi, jollei olisikaan mitään muuta,
+josta sopisi iloita!"
+
+"Hän oli kokonaan kukistunut, pelkään minä", sanoi Mr. Dick
+sääliväisesti.
+
+"Kuinka! Oletteko koskaan nähneet krokotiilin kukistuvan?" kysyi
+tätini.
+
+"Minä en, luullakseni, koskaan ole nähnyt mitään krokotiilia", vastasi
+Mr. Dick suopeasti.
+
+"Ei olisi syntynyt mitään selkkauksia, jollei tuo vanha peto olisi
+ollut", lausui tätini ankarasti. "Olisi erittäin suotavaa, että
+muutamat äidit jättäisivät tyttärensä rauhaan naimisen jälkeen eivätkä
+olisi niin kauhean hellät. He näyttävät ajattelevan, että ainoa
+palkinto, jonka voi antaa heille siitä, että ovat saattaneet onnettoman
+tyttölapsen mailmaan -- siunatkoon sieluani, niinkuin tämä olisi
+pyytänyt taikka tahtonut päästä mailmaan! -- on täysi vapaus vaivata
+hänet pois siitä jälleen. Mutta mitä sinä ajattelet, Trot?"
+
+Minä ajattelin kaikkia, mitä oli lausuttu. Mielessäni pysyi vielä
+muutamia lauseita, joita oli laskettu. "Avioliitossa ei ole mitään
+pahempaa erilaisuutta, kuin erilaisuus mieli-alassa ja taipumuksissa".
+"Harjaantumattoman sydämen ensimäinen, väärä taipumus". "Rakkauteni oli
+kalliolle perustettu". Mutta me olimme nyt kotona; tallatut lehdet
+makasivat jalkojemme alla, ja syksyinen tuuli puhalsi.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+Uutisia.
+
+
+Jos saan luottaa vaillinaiseen ajan-muistiini, lienen ollut naimisissa
+vuoden taikka niillä vaiheilla, kun eräänä iltana yksinäiseltä
+kävelyltä palatessani ja sitä kirjaa ajatellessani, jota silloin
+kirjoitin -- sillä menestykseni oli vakaasti enentynyt, koska olin
+kovasti ahkera, ja minä puuhasin siihen aikaan ensimäistä romaniani --
+astuin Mrs. Steerforth'in kartanon ohitse. Minä olin usein kulkenut sen
+sivutse ennen, kun asuin sen likiseuduilla, vaikkei koskaan, kun minun
+vaan sopi valita joku muu tie. Kuitenkin sattui välisti, ettei ollut
+juuri helppo löytää toista tietä, suurta kiertoa tekemättä; ja sillä
+tapaa olin ylimalkain sangen usein käynyt tätä tietä.
+
+Minä en ollut koskaan muuta kuin katsahtanut kartanoon, kun joudutin
+askeliani sen ohitse. Se oli alinomaa ollut kolkko ja autio. Ei
+mikään sen parhaista huoneista ollut tien puolella; ja kapeat,
+jykeä-puitteiset, vanhan-aikaiset akkunat, jotka eivät koskaan missään
+tilaisuudessa olleet iloiset, näyttivät kovin surullisilta, kun olivat
+tiveästi suljetut ja kartiinit aina alas lasketut. Vähäisen, kivitetyn
+pihan poikki johdatti katettu tie sisäänpääsy-portille, jota ei koskaan
+käytetty; ja siellä oli kaikista muista eriävä porrasakkuna, ainoa
+akkuna, jota ei mikään kartiini varjostanut, mutta joka kuitenkin
+näytti yhtä joutilaalta ja tyhjältä, kuin muutkin. Minä en muista
+koskaan nähneeni mitään valkeata koko talossa. Jos olisin ollut
+satunnainen ohitse-kulkia, olisin arvattavasti luullut, että joku
+lapseton henkilö makasi kuolleena siellä. Jos onneksi en olisi tietänyt
+mitään tästä paikasta, mutta usein nähnyt sen tässä muuttumattomassa
+tilassa, olisin kai huvitellut mielikuvitustani kaikenlaisilla
+älykkäillä mietteillä.
+
+Niinkuin laita nyt oli, ajattelin tätä asuntoa niin vähän, kuin
+mahdollista. Mutta sieluni ei voinut mennä sen ohitse ja jättää sitä,
+niinkuin ruumiini; ja se synnytti tavallisesti pitkän sarjan ajatuksia.
+Kun se mainittuna iltana astui eteeni, samalla haavaa tuoden
+esiin lapsuuden muistoja ja myöhempiä mielenkuvituksia, puoleksi
+muodostuneitten toivojen haamuja, hämärästi nähtyjen ja yhtä hämärästi
+ymmärrettyjen harhaluulojen liehuvia varjoja, yhteen sekaantunutta
+todellisuutta ja haaveellisuutta, joka syntyi siitä työstä, jossa
+ajatukseni olivat puuhanneet, herätti se tavallista enemmän mietteitä
+minussa. Minä vaivuin, eteenpäin astuessani, syviin ajatuksiin, kun
+joku ääni vieressäni sai minut säpsähtämään.
+
+Se oli lisäksi naisen ääni. Ei kestänyt kauan, ennenkuin muistin Mrs.
+Steerforth'in nuoren kamarineitsyen, jolla ennen oli ollut siniset
+nauhat lakissaan. Hän oli luultavasti talon muuttunutta luontoa
+noudattaaksensa ottanut ne pois ja niitten sijaan pannut vaan pari
+toivotonta, siivon ruskeata nauha-ruusua.
+
+"Ettekö tahtoisi tehdä hyvin, Sir, ja astua sisään puhumaan Miss
+Dartle'n kanssa?"
+
+"Onko Miss Dartle lähettänyt teidät noutamaan minua?" kysyin minä.
+
+"Ei tänä iltana, Sir, mutta se ei tee mitään. Miss Dartle näki teidän
+kulkevan ohitse pari kolme iltaa sitten; ja sen vuoksi täytyi minun
+istua portaissa neulomuksineni, että käskisin teidän tulla sisään
+puhumaan hänen kanssaan, kun jälleen astuisitte ohitse".
+
+Minä käännyin ja kysyin johdattajaltani, kuinka Mrs. Steerforth jaksoi.
+Hän sanoi, että hänen emäntänsä oli vaan huono ja pysyi enimmiten
+omassa huoneessansa.
+
+Kun saavuimme taloon, saatettiin minä Miss Dartle'n luo puutarhaan ja
+jäin itse ilmoittamaan läsnä-oloani hänelle. Hän istui jollakin
+penkillä sen pengermän toisessa päässä, josta näki suuren kaupungin.
+Oli kolkko ilta, taivas näytti vaalean-harmaalta, ja kun näin
+ilman-rannan synkistyvän kaukaisuudessa, josta siellä täällä joku
+korkeampi esine kohosi himmeässä valossa, tuntui minusta, kuin nämät
+kaikki olisivat hyvin sopineet yhteen muistoni kanssa tästä kiihkeästä
+naisesta.
+
+Hän näki minut, kun astuin eteenpäin, ja nousi hetkeksi,
+vastaan-ottamaan minua. Hän oli mielestäni nyt vielä vaaleampi ja
+laihempi, kuin milloin viimein näin hänet; hänen leimuavat silmänsä
+olivat vielä kirkkaammat ja arpi selvempi.
+
+Meidän yhtymisemme ei ollut sydämellinen. Me olimme eronneet vihoissa,
+kun viimein kohtasimme toisemme, ja hänen kasvonsa osoittivat
+halveksimista, jota hän ei huolinut salata.
+
+"Minulle ilmoitettiin, että tahdotte puhua kanssani, Miss Dartle",
+lausuin minä, seisoen likellä häntä, käsi penkin selkä-nojalla ja sitä
+liikennettä noudattamatta, jolla hän käski minua istumaan.
+
+"Jos suvaitsette", sanoi hän. "Onko tuota tyttöä löydetty?"
+
+"Ei".
+
+"Vaan kuitenkin on hän karannut matkoihinsa!"
+
+Sillä välin kuin hän katseli minua, näin hänen ohueitten huultensa
+liikkuvan, niinkuin ne olisivat tahtoneet syytää soimauksia tyttöä
+vastaan.
+
+"Karannut matkoihinsa?" toistin minä.
+
+"Niin! Hänen luotansa", sanoi Miss Dartle naurulla. "Jollei tyttöä ole
+löydetty, ehkä häntä ei koskaan löydetä. Hän on kenties kuollut!"
+
+Niin ylpeilevää julmuutta, kuin sen, jolla hän kohtasi minun
+katsettani, en ole koskaan nähnyt kenenkään kasvoissa.
+
+"Se toivo, että hän on kuollut", lausuin minä, "lienee paras toivo,
+mitä mikään hänen sukupuolensa jäsen voisi pitää hänen suhteensa. Minua
+ilahuttaa, että aika on lepyttänyt teitä niin paljon, Miss Dartle".
+
+Hän ei suvainnut vastata mitään, vaan, kääntyen minun puoleeni toisella
+ylenkatseellisella naurulla, sanoi:
+
+"Tämän oivallisen ja kovasti loukatun nuoren ladyn ystävät ovat teidän
+ystävänne. Te olette heidän ritarinsa ja puollustatte heidän
+oikeuksiansa. Tahdotteko tietää, mitä hänestä tiedetään?"
+
+"Tahdon", vastasin minä.
+
+Hän nousi paha-enteisellä hymyllä, astui muutamia askelia erästä
+rautatammi-aitaa kohden, joka oli likellä ja eroitti nurmikon
+kryytimaasta, ja lausui, ääntänsä koroittaen: "tulkaat tänne!" --
+niinkuin hän olisi huutanut saastaista eläintä.
+
+"Tietysti ette tässä paikassa rupee mihinkään ritariuden taikka
+kostonhimon osoituksiin, Mr. Copperfield?" sanoi hän, katsoen
+olkapäänsä yli minun puoleeni samalla kasvojen muodolla.
+
+Minä notkistin päätäni, käsittämättä, mitä hän tarkoitti; ja hän sanoi
+taas: "tulkaat tänne!" ja palasi arvokkaan Mr. Littimer'in kanssa, joka
+vähentymättömällä arvokkaisuudella kumarsi minua ja asettui Miss
+Dartle'n taa. Se häijynilkisen sulon ja voitonriemun muoto, jossa,
+kumma kyllä, kuitenkin ilmestyi jotakin naisellista ja viehättävää ja
+jolla hän nojausi taaksepäin penkillään meidän välillämme ja katseli
+minua, olisi sopinut jollekulle sadun julmalle prinsessalle.
+
+"No", sanoi Miss Dartle käskeväisesti, häntä katselematta ja
+kosketellen vanhaa arpea, kun se värähteli, ehkä tällä kertaa enemmän
+mielihyvästä, kuin tuskasta. "Kertokaat Mr. Copperfieldille tuosta
+paosta".
+
+"Mr. James ja minä, Ma'am --".
+
+"Älkäät puhutelko minua!" keskeytti Miss Dartle, otsaansa rypistäen.
+
+"Mr. James ja minä, Sir" --.
+
+"Eikä minuakaan, jos suvaitsette", lausuin minä.
+
+Vähintäkään hämmentymättä osoitti Mr. Littimer vähäisellä
+kumarruksella, että kaikki, mikä oli mieluisaa meille, oli hänellekin
+mieluisaa, ja alkoi taas:
+
+"Mr. James ja minä olemme olleet ulkomailla tuon nuoren naisen kanssa
+siitä saakka kuin hän jätti Yarmouth'in Mr. James'in turvissa. Me
+olemme käyneet monessa paikassa ja nähneet koko joukon vieraita maita.
+Me olemme olleet Franskassa, Schweitzissä, Italiassa, lyhyeltä melkein
+kaikkialla".
+
+Hän katseli penkin selkä-nojaa, niinkuin hän olisi puhutellut sitä, ja
+liikutti hiljaa sormiansa sen päällä, niinkuin hän olisi näpähyttänyt
+mykän pianon kieliä.
+
+"Mr. James mieltyi tavattomasti tähän nuoreen naiseen ja oli jonkun
+aikaa vakavampi, kuin olen nähnyt hänen olleen siitä saakka, kuin
+rupesin hänen palvelukseensa. Nuori nainen oli hyvin oppivainen ja
+puhui pian vieraita kieliä; eikä kukaan olisi tuntenut häntä entiseksi
+maatytöksi. Minä huomasin, että häntä paljon ihmeteltiin, mihin hyvänsä
+hän tuli".
+
+Miss Dartle pani kätensä kupeesen. Minä näin, että Mr. Littimer salaa
+katseli häntä ja hymyili hiukan itseksensä.
+
+"Niin, nuorta naista ihmeteltiin todella paljon. Milloin puvun tähden,
+milloin ilman ja auringon tähden, milloin sen vuoksi, että pidettiin
+niin suurta menoa hänen tähtensä, milloin mistäkin syystä synnyttivät
+hänen ansionsa yleistä huomiota".
+
+Hän pysähtyi tuokioksi. Miss Dartle'n silmät liikkuivat levottomasti
+kaukaisen näky-alan ylitse Ja hän puri alihuultansa, hillitäkseen
+vireätä suutansa.
+
+Mr. Littimer nosti nyt kätensä pois penkiltä, laski toisen niistä
+toiseen ja asettui yhdelle jalalle, pitkittäen, silmät alaspäin
+luotuina ja arvokas pää hiukan ojennettuna eteenpäin ja vähän
+kallelleen käännettynä:
+
+"Tällä tapaa nuori nainen jatkoi kappaleen aikaa, toisinaan ollen
+alakuloisena, siksi kuin hän alakuloisuudellaan ja tämäntapaisella
+mieli-alalla, luullakseni, alkoi väsyttää Mr. James'ia; eikä asiat
+olleet enää niin hyvin päin. Mr. James muuttui jälleen levottomaksi.
+Mitä levottomammaksi hän tuli, sitä pahemmaksi nuori nainen kävi; ja
+minun täytyy myöntää, että minulla tosiaan oli sangen paljon vastusta
+heistä. Kuitenkin asiat paikattiin täällä ja parannettiin siellä useita
+kertoja perästyksin; ja sitä kesti kauemman aikaa, kuin kukaan olisi
+voinut odottaa".
+
+Miss Dartle peräytti silmänsä kaukaisuudesta ja katseli minua taas
+entisellä muodollansa. Selvittäen kurkkuansa kätensä takana
+arvokkaalla, lyhyellä yskäyksellä, vaihetti Mr. Littimer jalkaa ja
+jatkoi:
+
+"Lopulta, kun monta sanaa ja soimausta ylipäänsä oli lausuttu, lähti
+Mr. James eräänä aamuna Neapelin seuduilta, jossa meillä oli villa
+(koska nuori nainen oli erittäin ihastunut mereen), ja, ollen päivän
+taikka parin perästä palaavinaan, jätti minulle toimeksi ilmoittaa,
+että hän, kaikkien asianomaisten yhteiseksi eduksi oli" -- tässä lyhyt
+yskä keskeytti -- "mennyt matkaansa. Mutta Mr. James, täytyy minun
+tunnustaa, menetteli erittäin kunniallisesti; sillä hän esitteli, että
+nuori nainen menisi naimisiin erään sangen arvokkaan henkilön kanssa,
+joka oli kokonaan valmis unhottamaan kaikki entiset tapaukset ja
+joka ainakin oli yhtä hyvä, kuin kukaan, jota nuori nainen asiain
+tavallisessa menossa olisi voinut toivoa, koska hänen sukulaisensa
+olivat hyvin alhaista väkeä".
+
+Hän vaihetti taas jalkaa ja kostutti huuliansa. Minä olin vakuutettu,
+että tuo konna puhui itsestänsä, ja minä näin vakuutukseni
+heijastelevan Miss Dartle'n kasvoissa.
+
+"Tämä oli minun käsky myöskin ilmoittaa. Minä tahdoin mielelläni tehdä
+kaikki, päästääkseni Mr. James'iä pulasta ja rakentaakseni jälleen
+sopusointua hänen ja hellän äidin välillä, joka oli kärsinyt niin
+paljon hänen tähtensä. Sen vuoksi minä ryhdyin toimeen. Nuoren naisen
+rajuus, kun hän tointui, sitten kuin olin ilmoittanut Mr. James'in
+lähdön, oli suurempi, kuin olisi odottanut. Hän oli aivan hullu, ja
+häntä täytyi pitää alallansa väki voimalla; sillä hän olisi särkenyt
+päänsä marmorilattiaan, jollei hän olisi saanut veistä käteensä tai
+hukuttanut itseänsä".
+
+Nojautuen taaksepäin penkillänsä ja kasvot riemusta hohtaen, näytti
+Miss Dartle melkein hyväilevän niitä sanoja, joita tuo ilkiö oli
+lausunut.
+
+"Mutta kun tulin sen asian jälkimäiseen puoleen, joka oli toimekseni
+uskottu", lausui Mr. Littimer, levottomasti käsiänsä hieroen, "ja jota,
+niinkuin olisi luullut, kaikissa tapauksissa olisi sopinut katsoa
+hyväksi aikomukseksi, silloin ilmestyi nuori nainen oikeassa
+luonnossaan. Hurjempaa ihmistä en ole koskaan nähnyt. Hänen käytöksensä
+oli kummastuttavan paha. Hänessä ei ollut enemmän kiitollisuutta,
+enemmän tuntoa, enemmän kärsivällisyyttä, enemmän järkeä, kuin kannossa
+tai kivessä. Jollen olisi ollut varoillani, olen vakuutettu, että hän
+olisi vuodattanut vereni".
+
+"Sitä parempana minä pidän häntä", arvelin minä harmistuneena.
+
+Mr. Littimer notkisti päätänsä, niinkuin sanoaksensa: "Todella, Sir?
+Mutta te olette kovin nuori!" ja jatkoi kertomustansa.
+
+"Täytyi, lyhyeltä puhuen, joksikin aikaa poistaa hänen saataviltaan
+kaikki, millä hän olisi voinut vahingoittaa itseänsä taikka muita, ja
+sulkea hänet sisään. Vaan kuitenkin hän yöllä pääsi ulos; hän avasi
+akkunan-ristikon, jonka itse olin naulannut kiinni, laskeusi alas
+viiniköynnöstä myöden, joka oli kasvatettu akkunan alitse; eikä häntä
+sitten, minun tietääkseni, ole nähty eikä kuultu".
+
+"Hän on ehkä kuollut", lausui Miss Dartle hymyillen, niinkuin hän olisi
+juljennut potkaista onnettoman tytön ruumista.
+
+"Hän on ehkä hukuttanut itsensä, Miss", vastasi Mr. Littimer, käyttäen
+tätä syytä, puhutellaksensa jotakuta. "Se on sangen mahdollista. Taikka
+hän kenties sai apua venemiehiltä ja venemiesten vaimoilta ja lapsilta.
+Koska hän oli taipuvainen alhaiseen seuraan, oli hänen usein tapa
+puhutella heitä rannalla, Miss Dartle, ja istua heidän veneittensä
+vieressä. Minä tiedän, että hän on tehnyt niin päiväkaudet, kun Mr.
+James on ollut poissa. Mr. James ei ollut juuri mielissään, kun hän
+kerta sai tietää, että hän oli jutellut lapsille, kuinka hän oli
+venemiehen tytär ja kuinka hän oli pitkiä aikoja sitten omassa maassaan
+juoksennellut rannalla, niinkuin he".
+
+Voi Em'ly! Onneton kaunotar! Mikä kuva nousi eteeni! Minä näin hänen
+istuvan kaukaisella rannikolla lasten parissa, jotka olivat niinkuin
+hän itse, kun hän oli viaton, ja kuuntelevan vienoja ääniä, jommoiset
+olisivat voineet sanoa häntä äidiksi, jos hän olisi ollut köyhän miehen
+vaimo, ja meren suurta ääntä ja sen ijankaikkista "ei koskaan enää!"
+
+"Kun selvästi havaittiin, ettei mitään voitu tehdä, Miss Dartle --".
+
+"Enkö kieltänyt teitä puhuttelemasta minua?" kysyi Miss Dartle
+vakavalla ylenkatseella.
+
+"Te puhuttelitte minua, Miss", vastasi hän. "Minä pyydän anteeksi.
+Mutta minun tulee totella".
+
+"Toimittakaat asianne", vastasi Miss Dartle. "Päättäkäät kertomuksenne
+ja menkäät!"
+
+"Kun selvästi havaittiin", lausui hän äärettömällä arvokkaisuudella ja
+kuuliaisella kumarruksella, "ettei häntä voitu löytää, lähdin Mr.
+James'in luo siihen paikkaan, johon minun oli määrä kirjoittaa, ja
+ilmoitin hänelle, mitä oli tapahtunut. Ankaria sanoja vaihdettiin
+meidän keskenämme tämän johdosta, ja minä luulin kunniani vaativan,
+että jätin hänet. Minä siesin, ja minä olen sietänyt paljon Mr.
+James'in puolelta, mutta hän loukkasi minua liiaksi. Hän löi minua.
+Koska tiesin tuon onnettoman eripuraisuuden hänen ja hänen äitinsä
+välillä, ja mimmoinen äidin mielentila luultavasti oli, tulin omin päin
+kotiin Englantiin ja kerroin --".
+
+"Rahaa vastaan, jonka minä maksoin hänelle", sanoi Miss Dartle minulle.
+
+"Juuri niin, Ma'am -- ja kerroin, mitä tiesin. Minä en luule", arveli
+Mr. Littimer hetken mietittyään, "että on mitään lisättävää. Minä olen
+tätä nykyä ilman virkaa ja olisin onnellinen, jos saisin jonkun
+kunniallisen paikan".
+
+Miss Dartle katsahti minuun, niinkuin kysyäksensä, oliko muutoin
+mitään, jota minä tahdoin tiedustella. Koska eräs asia oli joutunut
+mieleeni, vastasin:
+
+"Minä ehkä tahtoisin kuulla tältä -- luontokappaleelta", minä en saanut
+ystävällisempää sanaa sanotuksi, "sieppasivatko salaa pois jonkun
+kirjeen, joka kirjoitettiin hänelle kotoa, vai luuleeko hän tytön
+koskaan saaneen sitä".
+
+Hän pysyi tyvenenä ja äänettömänä, silmät maassa, ja asetti jokaisen
+oikean käden sormenpään tarkasti jokaista vasemman käden sormenpäätä
+vastaan.
+
+Miss Dartle käänsi halveksien kasvonsa häntä kohden.
+
+"Minä pyydän anteeksi teiltä, Miss", lausui hän, hajamielisyydestään
+heräten, "mutta olinpa teille kuinka alamainen tahansa, on minulla
+kuitenkin asemani, vaikka en ole muuta, kuin palvelia. Mr. Copperfield
+ja te, Miss, olette kaksi eri ihmistä. Jos Mr. Copperfield tahtoo
+kuulla jotakin minulta, uskallan muistuttaa Mr. Copperfield'ille, että
+hänen sopii asettaa kysymyksensä minulle. Minun tulee säilyttää
+arvoani".
+
+Hetken taisteltuani itse kanssani, käänsin silmäni häntä kohden ja
+sanoin: "te olette kuulleet kysymykseni. Pitäkäät sitä teille itselle
+tehtynä, jos niin tahdotte. Mitä vastaatte?"
+
+"Sir", lausui hän, tuon tuostakin eroittaen ja jälleen yhdistäen
+hienoja sormenpäitänsä, "minun vastaukseni täytyy olla rajoitettu,
+sillä eri asia on ilmoittaa Mr. James'in äidille, mitä Mr. James on
+uskonut minulle, ja ilmoittaa sitä teille. Ei ole luultavaa, arvaan
+minä, että Mr. James olisi auttanut tuommoisten kirjeitten tuloa, jotka
+nähtävästi vaan olisivat kartuttaneet nuoren naisen alakuloisuutta ja
+ikävää; mutta kauemmaksi kuin tähän, Sir, en tahtoisi mennä".
+
+"Siinäkö kaikki?" kysyi Miss Dartle minulta.
+
+Minä ilmoitin, ettei minulla ollut mitään muuta sanomista, "Paitsi",
+lisäsin minä, kun näin Mr. Littimer'in tekevän lähtöä, "että ymmärrän
+tämän ystävän osan tuossa häijyssä asiassa, ja että minä, koska aion
+antaa siitä tiedon sille rehelliselle miehelle, joka on ollut tytölle
+isän sijassa hänen lapsuudestaan saakka, neuvoisin häntä jotenkin
+karttamaan julkista ilmestymistä".
+
+Mr. Littimer oli seisahtunut samalla silmänräpäyksellä, kuin aloitin,
+ja kuunnellut ainaisella, levollisella tavallaan.
+
+"Kiitoksia, Sir. Mutta te suotte minulle anteeksi, jos sanon, Sir,
+ettei tässä maassa löydy orjia eikä orjanpäälliköitä, ja ettei ihmisten
+ole lupa omin käsin lakia laskea. Jos niin tekevät, on se vaarallisempi
+heille itselle, luulen minä, kuin muille. Niin muodoin minä en
+ollenkaan pelkää menemästä, mihin vaan haluttaa, Sir".
+
+Tällä puheella kumarsi hän minua kohteliaasti, ja kumarrettuaan myöskin
+Miss Dartle'a lähti hän pois sen rautatammi-aidan aukon kautta, josta
+hän oli tullut. Miss Dartle ja minä katsoimme vähän aikaa ääneti
+toisiimme; hänen käytöksensä oli aivan samanlainen, kuin se oli ollut,
+kun hän ensiksi toi esiin miehen.
+
+"Tuo mies sanoo paitsi sitä", muistutti Miss Dartle, verkalleen
+huultansa koukistaen, "että hänen isäntänsä, niinkuin hän on kuullut,
+purjehtii pitkin Espanjan rannikkoa ja tämän tehtyänsä jää tyydyttämään
+haluansa meri-elämään, siksi kuin hän väsyy. Mutta tästä te tuskin
+pidätte lukua. Noitten molempien ylpeitten henkilöin, äidin ja pojan,
+välillä on suurempi eripuraisuus, kuin koskaan, ja on vähempi toivo
+saada sitä poistetuksi, sillä heillä on samanlainen sydän, ja aika
+tekee kummankin itsepäisemmäksi ja käskevämmäksi. Te ette pidä
+tästäkään mitään lukua; mutta se johdattaa minua siihen, mitä aion
+sanoa. Se perkele, josta te teette enkelin, minä tarkoitan tuota
+alhaista tyttöä, jonka hän onki ylös rannan mudasta" -- hän kiinnitti
+nyt mustat silmänsä kokonaan minuun ja nosti kiihkeästi ylös sormensa,
+"ehkä on elossa -- sillä minä luulen, että muutamat yhteiset olennot
+ovat sitkeä-henkisiä. Jos hän on, tahdotte kai, että niin arvaamattoman
+kallis helmi pyydetään ja talletetaan. Sitä mekin soisimme, jottei
+James millään lailla jälleen joutuisi hänen saaliiksensa. Siinä
+määrässä on meillä yhteinen asia; ja sen vuoksi minä, joka tahtoisin
+tehdä hänelle mitä pahaa ikänänsä, jota semmoinen hylky voi tuntea,
+olen tuottanut teidät kuulemaan, mitä olette kuulleet".
+
+Hänen kasvojensa muutoksesta näin, että joku lähestyi minun takaani.
+Se oli Mrs. Steerforth, joka ojensi minulle kättänsä enemmän
+kylmäkiskoisesti ja komeasti kuin ennen; mutta kuitenkin -- minä
+huomasin sen, ja se liikutti minua -- sammumattomalla muistilla
+vanhasta rakkaudestani hänen poikaansa kohtaan. Hän oli suuresti
+muuttunut. Hänen pulskea vartalonsa ei ollut enään niin suora, hänen
+kauniissa kasvoissaan oli syvät vaot, ja hänen hiuksensa olivat melkein
+valkoiset. Mutta kun hän istui penkille, oli hän vielä kaunis lady; ja
+hyvin minä tunsin tuon kirkkaan, uljas-katseisen silmän, joka oli
+loistanut edessäni yksin unelmissanikin koulussa.
+
+"Onko Mr. Copperfield saanut tietää kaikki, Rosa?"
+
+"On".
+
+"Ja onko hän kuullut Littimer'iä itseä?"
+
+"On; minä kerroin hänelle, miksi te tahdoitte sitä".
+
+"Te olette hyvä tyttö. Minulla on ollut joku vähäinen kirjeenvaihto
+teidän entisen ystävänne kanssa, Sir", puhutellen minua, "mutta se ei
+ole palauttanut häntä velvollisuutensa tai luonnollisen tehtävänsä
+tuntoon. Sentähden minulla ei ole mitään muuta tarkoitusta tässä, kuin
+mitä Rosa on maininnut. Jos tämän menetyksen kautta, joka ehkä
+huojentaa sen kunniallisen miehen mieltä, jonka te toitte tänne (jota
+minun tulee sääli -- enempää en saata sanoa), poikani estetään
+joutumasta juonittelevan vihollisen pauloihin, hyvä!"
+
+Hän oikaisi ruumistansa ja istui, katsellen suoraan eteensä
+kaukaisuuteen.
+
+"Madam", sanoin minä kunnioittavaisesti, "minä ymmärrän. Minä vakuutan
+teille, ettei ole mitään vaaraa, että erehtyisin teidän syittenne
+suhteen. Mutta, koska lapsuudestani asti olen tuntenut tämän loukatun
+perheen, täytyy minun sanoa yksin teillekin, että, jos luulette, ettei
+tyttöä, joka on suurta vääryyttä kärsinyt, ole julmasti vietelty ja
+ettei hän mieluisammin kuolisi sataa kuolemaa, kuin nyt ottaisi
+maljallista vettä teidän poikanne kädestä, petytte kauheasti".
+
+"Älä huoli, Rosa!" lausui Mrs. Steerforth, kun Miss Dartle aikoi
+keskeyttää, "vähät siitä, jätä se silleen. Te olette naimisissa, Sir,
+olen kuullut?"
+
+Minä vastasin, että olin jonkun ajan ollut naimisissa.
+
+"Ja teidän on käynyt hyvin? Minä kuulen varsin vähän siinä hiljaisessa
+elämässä, jota elän, mutta tiedän kuitenkin, että rupeatte saamaan
+mainetta".
+
+"Minulla on ollut hyvä onni", vastasin minä, "ja minä näen nimeäni
+mainittavan jonkunlaisella kiitoksella".
+
+"Teillä ei ole mitään äitiä?" -- lauhkeammalla äänellä.
+
+"Ei".
+
+"Se on vahinko", vastasi hän. "Hän olisi ollut ylpeä teistä. Hyvää
+yötä!"
+
+Minä tartuin siihen käteen, jota hän arvokkaalla, kukistumattomalla
+katsannolla ojensi minulle, ja se oli yhtä levollisena minun kädessäni,
+kuin jos hänen rintansa olisi ollut rauhassa. Hänen ylpeytensä osasi
+hillitä suonen tykytystäkin, siltä näytti, ja vetää sen tyvenen verhon
+hänen kasvojensa eteen, jonka takaa hän istuessaan katsoi suoraan
+eteensä kaukaisuuteen.
+
+Kun astuin pois heidän luotansa pitkin pengertä, en voinut olla
+huomaamatta, kuinka vakaasti he molemmat istuivat ja katselivat
+ilman-rantaa ja kuinka tämä tummeni ja taajeni heidän ympärillään.
+Sieltä täältä näkyi joku varhainen lamppu vilkkuvan etäisestä
+kaupungista; ja taivaan itäisellä puolella väikkyi yhä tuo
+vaalean-harmaa valo. Mutta suuremmasta osasta välillä olevasta,
+leveästä laaksosta nousi sumu, niinkuin meri, ja kun se yhtyi pimeään,
+näytti siltä, kuin kokoontuvat vedet olisivat saartaneet heidät.
+Minulla on hyvä syy muistaa tätä ja ajatella sitä kauhulla, sillä,
+ennenkuin taas näin nämät kaksi, oli myrskyinen meri kohonnut heidän
+jalkoihinsa asti.
+
+Miettiessäni, mitä oli kerrottu minulle, katsoin oikeaksi, että se
+ilmoitettaisiin Mr. Peggotylle. Seuraavana iltana lähdin London'iin
+häntä etsimään. Hän kulki alinomaa paikasta paikkaan, ja
+sisarentyttären pelastaminen oli hänen ainoa pää-määränsä; mutta hän
+oleskeli enemmän Londonissa, kuin missään muualla. Monta monituista
+kertaa olin nyt nähnyt hänen sydän-yönä kävelevän pitkin katuja,
+niitten kasvojen joukosta, jotka liikkuivat ulkona tähän ajattomaan
+aikaan, hakien, mitä hän pelkäsi löytämästä.
+
+Hän asui sen vähäisen rihkamakauppiaan puodin ylipuolella
+Hungerford-torilla, jota minun on ollut syy monta kertaa mainita ja
+josta hän ensin lähti armeliaisuuden asiallensa. Sinne suunnitin
+askeleeni. Häntä kysyessäni kuulin talonväeltä, ettei hän vielä ollut
+mennyt ulos ja että minä tapaisin hänet hänen huoneessansa
+ylikerroksessa.
+
+Hän istui ja luki akkunan vieressä, jossa hänellä oli muutamia kukkia.
+Huone oli hyvin sievä ja siisti. Minä näin silmänräpäyksellä, että se
+aina oli varustettu hänen sisarentyttärensä vastaan-ottoa varten ja
+ettei hän koskaan mennyt ulos sitä mahdollisuutta ajattelematta, että
+hän toisi tämän muassaan kotiin. Hän ei ollut kuullut, kun koputin
+ovea, vaan nosti silmänsä vasta, kun laskin käteni hänen olkapäällensä.
+
+"Mas'r Davy! Kiitoksia, Sir! sydämellisiä kiitoksia tänne tulostanne!
+Käykäät istumaan. Te olette suuresti tervetullut, Sir!"
+
+"Mr. Peggotty", sanoin minä, ottaen sitä tuolia, jota hän tarjosi
+minulle, "älkäät odottako suuria! Minä olen kuullut vähän uutisia".
+
+"Em'lystäkö?"
+
+Hän pani levottomasti kätensä suunsa eteen ja vaaleni, samalla kuin hän
+kiinnitti silmänsä minuun.
+
+"Ei tiedetä mitään, missä hän on; mutta hän ei ole enää tuon miehen
+luona".
+
+Hän istahti, katseli minua tarkasti ja kuunteli aivan ääneti kaikkia,
+mitä minulla oli kerrottavaa. Minä muistan hyvin, kuinka arvokkaalta,
+vieläpä ihanalta hänen kasvojensa kärsivällinen vakavuus minusta
+näytti, kun hän, vähitellen siirrettyään silmänsä pois minun
+silmistäni, istui ja katsoi alaspäin, käsi poskella. Hän ei pyytänyt
+keskeyttää, vaan istui koko ajan mitään puhumatta. Hän näytti seuraavan
+ainoastaan Emilyn kuvaa koko kertomuksessa ja antavan jokaisen muun
+haamun vierähtää ohitse, niinkuin se ei olisi ollut mitään.
+
+Kun olin päättänyt, peitti hän kasvonsa käsillään ja pysyi ääneti. Minä
+katselin vähän aikaa ulos akkunasta ja askaroitsin kukkien kanssa.
+
+"Mitä te tästä luulette, Mas'r Davy?" kysyi hän viimein.
+
+"Minä luulen, että hän elää", vastasin minä.
+
+"En tiedä. Ensimäinen isku ehkä oli liian ankara, ja sydämensä
+kurjuudessa --! Nuot siniset vedet, joista hänen oli tapa puhua.
+Olisiko hän ajatellut niitä niin monta vuotta sentähden, että niitten
+oli määrä tulla hänen haudaksensa!"
+
+Hän sanoi tätä miettiväisesti matalalla, vapisevalla äänellä, ja astui
+vähäisen huoneen poikki.
+
+"Vaan kuitenkin, Mas'r Davy", lisäsi hän, "olen niin varmaan tuntenut,
+että hän elää -- olen valveilla ollessani ja nukkuessani varmaan
+tietänyt, että löytäisin hänet -- se on niin paljon johdattanut ja
+tukenut minua -- etten luule pettyneeni. Ei. Em'ly elää!"
+
+Hän laski vakaasti kätensä pöydälle, ja hänen päivettyneet kasvonsa
+saivat erittäin lujan katsannon.
+
+"Sisarentyttäreni Em'ly elää, Sir!" lausui hän vakaasti. "Minä en
+tiedä, mistä se tulee taikka kuinka laita on, mutta _minulle on
+sanottu_, että hän elää!"
+
+Hän näytti tätä sanoessaan melkein sisällisen ilmoituksen saaneelta.
+Minä odotin muutamia silmänräpäyksiä, siksi kuin hän käänsi huomionsa
+kokonaan puoleeni, ja rupesin selittämään sitä varokeinoa, johon -- se
+oli joutunut, mieleeni edellisenä iltana -- olisi viisainta ryhtyä.
+
+"Kuulkaat nyt, rakas ystäväni" -- aloitin minä.
+
+"Kiitoksia, kiitoksia, hyvä Sir", lausui hän, molemmin käsin tarttuen
+minun käteeni.
+
+"Jos hän pyrkisi Londoniin, joka on luultavaa -- sillä missä hän niin
+helposti voisi piilotella, kuin tässä äärettömässä kaupungissa, ja mitä
+hän muuta tahtoisi tehdä, kuin piilotella ja kätkeä itseänsä, jollei
+hän tule kotiin?" --
+
+"Eikä hän tule kotiin", keskeytti hän, pudistaen päätänsä surullisesti.
+"Jos hän olisi itse-altansa eronnut tuosta miehestä, ehkä hän olisi
+tullut; mutta ei, niinkuin asian laita nyt on, Sir".
+
+"Jos hän tulisi tänne", arvelin minä, "löytyy, luullakseni, täällä
+yksi, joka varmaan helpommin, kuin kukaan muu mailmassa, huomaa hänet.
+Muistatteko -- kuulkaat miehuullisesti, mitä sanon -- ajatelkaat suurta
+päämääräänne! -- muistatteko Marthaa?"
+
+"Meidän kaupungista?"
+
+Minä en tarvinnut muuta vastausta, kuin hänen kasvonsa.
+
+"Tiedättekö, että hän on Londonissa?"
+
+"Minä olen nähnyt hänet kaduilla", vastasi hän ja häntä värisytti.
+
+"Mutta te ette tiedä", sanoin minä, "että Em'ly Ham'in avulla teki
+hyvää hänelle kauan ennenkuin hän katosi kotoa. Eikä myöskään, että,
+kun eräänä iltana kohtasimme toisemme ja yhdessä puhuimme tuossa
+huoneessa kadun toisella puolella, hän kuunteli ovella".
+
+"Mas'r Davy!" vastasi hän kummastuksella. "Sinäkö iltana, kuin satoi
+lunta niin vahvasti?"
+
+"Sinä iltana. Minä en ole kertaakaan nähnyt häntä sen jälkeen. Teistä
+erottuani palasin puhumaan hänen kanssansa, mutta hän oli mennyt. Minä
+en tahtonut mainita häntä teille silloin enkä tahtoisi nytkään; mutta
+hän on se, jota tarkoitan ja jonka kanssa meidän tulee neuvotella.
+Ymmärrättekö?"
+
+"Liian hyvin, Sir", vastasi hän. Me olimme alentaneet äänemme melkein
+kuiskaukseksi ja jatkoimme puhettamme yhtä hiljaa.
+
+"Te sanotte nähneenne hänet. Luuletteko voivanne löytää häntä? Minulla
+ei ole toivoakaan kuin sattumalta löytää häntä".
+
+"Minä luulen, Mas'r Davy, että tiedän, mistä etsiä häntä".
+
+"Siellä on pimeä. Lähdetäänkö ulos, koska nyt olemme yhdessä, ja
+koetetaan tavata häntä tänä iltana?"
+
+Hän suostui ja hankki seuratakseen minua. Vaikk'en näyttänyt pitävän
+vaaria siitä, mitä hän teki, näin, kuinka hän huolellisesti siivosi
+vähäistä huonetta, asetti kynttilän ja sytytys-neuvot valmiiksi,
+järjesti vuodetta ja otti lopullisesti jostakin laatikosta yhden Em'lyn
+puvun (minä muistin nähneeni tämän käyvän sillä), joka oli sievästi
+pantu kokoon muutamien muitten vaatteitten kanssa, ynnä hatun, ja pani
+ne tuolille. Hän ei puhunut mitään näistä vaatteista enkä minäkään.
+Epäilemättä ne monta monituista iltaa olivat olleet siellä Emilyä
+vartomassa.
+
+"Oli semmoinen aika, Mas'r Davy", lausui hän, kun tulimme portaita
+alas, "jolloin en pitänyt tätä tyttöä, Marthaa, parempana, kuin tomua
+minun Em'lyni jalkojen alla. Jumala antakoon minulle anteeksi, nyt on
+toisin!"
+
+Matkalla minä osittain puhetta vireillä pitääkseni, osittain itseäni
+tyydyttääkseni kyselin häneltä Ham'ista. Hän vastasi melkein samoilla
+sanoilla, kuin ennen, että Ham oli samanlainen, "viettää elämäänsä,
+hengestänsä yhtäkään huolimatta; ei nureksi koskaan, ja kaikki
+rakastavat häntä".
+
+Minä kysyin häneltä, mimmoiseksi hän luuli Ham'in mieli-alaa heidän
+onnettomuutensa syyn suhteen? Katsoiko hän sitä vaaralliseksi? Mitä hän
+esimerkiksi luuli Ham'in tekevän, jos hän ja Steerforth joskus
+kohtaisivat toisensa?
+
+"Sitä en tiedä, Sir", vastasi hän. "Minä olen usein ajatellut sitä,
+mutta en pääse selville siitä".
+
+Minä johdatin hänen mieleensä tuon aamun Emilyn lähdön jälkeen, jona
+olimme kaikki kolme rannalla.
+
+"Muistatteko", sanoin minä, "sitä hurjaa tapaa, jolla hän katsoi ulos
+merelle ja puhui 'lopusta'".
+
+"Muistan kyllä!" lausui hän.
+
+"Mitä luulette hänen tarkoittaneen?"
+
+"Mas'r Davy", vastasi hän, "minä olen useita kertoja asettanut tämän
+kysymyksen eteeni enkä ole koskaan löytänyt mitään vastausta. Ja siinä
+on yksi outo asia -- että, vaikka hän on niin ystävällinen, minä en
+kuitenkaan mielelläni tahtoisi johdattaa hänen ajatuksiansa siihen. Hän
+ei ole koskaan puhunut sanaakaan minulle, joka ei ole ollut niin
+kuuliainen, kuin kuuliainen voi olla, eikä ole luultavaa, että hän nyt
+rupeisi puhumaan jollakin muulla lailla; mutta hänen mielessään, jossa
+nämät ajatukset makaavat, ei ole läheskään matalaa vettä. Siinä on
+syvä, Sir, enkä minä selitä pohjaa".
+
+"Te olette oikeassa", sanoin minä, "ja tämä on välisti tehnyt minut
+levottomaksi".
+
+"Ja minut myöskin, Mas'r Davy", vastasi hän. "Vielä enemmän, vakuutan
+teille, kuin hänen uskalias käytöksensä, vaikka molemmat ovat lähteneet
+siitä muutoksesta, joka on tapahtunut hänessä. Minä en tiedä, rupeisiko
+hän missään tapauksessa väkivaltaan, mutta minä toivon, että nämät
+kaksi eivät koskaan yhdy".
+
+Me olimme tulleet Temple Bar'in kautta City'yn. Hän ei puhunut sen
+enempää, vaan, vieressäni kävellen, antausi ainoaan hartaan elämänsä
+päämäärään ja astui eteenpäin siinä äärettömässä mielen-jännityksessä,
+joka olisi tehnyt hänet yksinäiseksi olennoksi ihmisjoukossakin. Me
+emme olleet kaukana Blackfriars Bridge'stä, kun hän käänsi päätänsä ja
+osoitti yhtä yksinäistä naishaamua, joka liikkui eteenpäin toisella
+puolella katua. Minä huomasin tämän heti siksi, jota etsimme.
+
+Me astuimme kadun poikki ja pyrimme häntä kohden, kun mieleeni
+joutui, että hän ehkä paremmin tuntisi naisen sääliä kadonneen tytön
+suhteen, jos puhuttelisimme häntä syrjässä ihmistungosta jossakin
+levollisemmassa paikassa, jossa meitä ei huomattaisi niin paljon. Minä
+neuvoin sentähden kumppaniani, ettemme vielä puhuttelisi häntä, vaan
+seuraisimme häntä, samalla tässä totellen jotakin epäselvää halua
+nähdä, mihin hän aikoi.
+
+Kun Mr. Peggotty suostui tähän, seurasimme tyttöä kappaleen matkan
+päässä. Me emme koskaan päästäneet häntä näkyvistämme, mutta emme
+myöskään huolineet tulla aivan likelle, koska hän usein katsoi
+ympärillensä. Kerran hän pysähtyi kuuntelemaan jotakin soittokuntaa, ja
+silloin mekin pysähdyimme.
+
+Hän astui pitkän matkan, ja yhä mekin astuimme. Siitä tavasta, jolla
+hän noudatti suuntaansa, näki selvästi, että hän mieli johonkin
+määrättyyn paikkaan; ja tämä seikka sekä hänen pysymisensä vireimmillä
+kaduilla niinkuin myöskin, arvatakseni, se outo viehätys, joka lähti
+siitä salamyhkäisestä tavasta, jolla seurasimme jotakuta, saivat minut
+pysymään kiinni ensimäisessä aikomuksessani. Viimein hän poikkesi
+ikävälle, kolkolle kadulle, jossa hälinä ja ihmishyörinä loppui; ja
+minä sanoin: "puhutellaan häntä nyt"; ja, jouduttaen askeliamme,
+seurasimme häntä.
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+Martha.
+
+
+Me olimme nyt Westminster'issä. Me olimme kääntäneet, häntä
+seurataksemme, koska olimme kohdanneet hänet meitä vastaan tulemasta;
+ja Westminster Abbey oli se paikka, jossa hän jätti pääkatujen valon ja
+melskeen. Kun hän selvisi niistä molemmista ihmis-virroista, jotka
+kulkivat sillalle ja sillalta, liikkui hän niin nopeasti, että me,
+ennenkuin olimme tästä suorittaneet sen ennakko-matkan, joka hänellä
+poiketessaan oli meidän suhteemme, olimme kapealla, virranviereisellä
+Millbank'in kadulla ja vasta siellä saavutimme hänet. Tällä hetkellä
+astui hän kadun poikki, niinkuin välttääksensä niitä askelia, joita hän
+kuuli niin likeltä takaansa; ja taaksensa katsomatta kulki hän
+eteenpäin vielä nopeammin.
+
+Erään pimeän porttikäytävän kautta, johon muutamia vaunuja yöksi oli
+majoitettu, vilahti virta silmiini, ja tämä näytti seisauttavan
+jalkaani. Minä koskin kumppaniani mitään puhumatta emmekä menneetkään
+kadun poikki hänen jälkeensä, vaan seurasimme häntä vastapäisellä
+puolella, pysyen niin hiljaa, kuin mahdollista, rakennusten varjossa,
+mutta pyrkien hyvin likelle häntä.
+
+Tämän matalan kadun päässä seisoi ja seisoo vieläkin, kun kirjoitan
+tätä, rappeutunut, vähäinen puurakennus, arvattavasti vanha
+lauttahuone, jota ei enää käytetty. Se sijaitsee juuri siinä paikassa,
+jossa katu päättyy ja tie alkaa käydä rakennusrivien ja virran välillä.
+Heti kuin hän tuli sinne ja näki veden, pysähtyi hän, niinkuin hän
+olisi päässyt määräpaikkaansa, ja astui nyt verkalleen pitkin virran
+reunaa, tarkasti vettä katsellen.
+
+Sinne mennessämme olin koko matkan luullut, että hän koki johonkin
+asuntoon; minulla oli todella ollut joku epämääräinen toivo, että tämä
+asunto jollakin tapaa olisi yhteydessä kadonneen tytön kanssa. Mutta
+tuo musta vilaus virrasta porttikäytävän kautta oli vaistomaisesti
+ilmoittanut minulle, ettei hän menisi kauemmaksi.
+
+Koko seutu oli siihen aikaan kolkko ja iltaisin niin raukaiseva,
+surullinen ja yksinäinen, kuin mikään Londonissa. Ei ollut varveja eikä
+rakennuksia tällä alakuloisella, autiolla tiellä likellä isoa, tyhjää
+vankihuonetta. Sakea viemäri purkasi rataansa vankihuoneen valleille.
+Karheata ruohoa ja uhkeata ruhkaheinää kasvoi joka paikassa vetelällä
+maalla läheisyydessä. Yhdessä paikassa paha-enteisesti aljettujen,
+mutta kesken jätettyjen rakennusten raadot mätänivät. Toisessa maa oli
+peitetty ruosteisilla, kauhean isoilla, rautaisilla höyrypannuilla,
+rattailla, kammeilla, putkilla, uuneilla, lastoilla, ankkureilla,
+sukelluskelloilla, tuulimyllyn-siivillä ja tiesi mimmoisilla oudoilla
+esineillä, joita joku ostaja oli koonnut, mutta jotka makasivat
+pitkällänsä mudassa, johon -- koska olivat omasta painostaan sateisilla
+säiliä vajonneet maahan -- ne näyttivät turhaan koettavan kätkeä
+itseänsä. Useitten virran-ääreisten tehtaitten kolina ja hohto nousi
+öisin häiritsemään kaikkia, paitsi sitä paksua, yhtäjaksoista savua,
+joka tulvasi ulos niitten kattotorvista. Limaiset kuopat ja polut,
+kierrellen vanhojen paalujen välitse, joihin jotakin kivulloista
+ainetta oli tarttunut, niinkuin viheriäiset hius-suortuvat, ja joissa
+viime-vuotiset ilmoituspaperit repaleisina löyhyivät ylipuolella
+korkeanvedenmerkkiä, luvaten palkintoja hukkuneista ihmisistä,
+johdattivat ruopan ja loan läpi pakoveden kohdalle. Hoettiin, että yksi
+niistä kuopista, joita Ison ruton aikana kaivettiin kuolleita varten,
+oli näillä paikoilla; ja joku turmeleva vaikutus näytti levinneen siitä
+koko seudun yli. Taikka myöskin näytti siltä, kuin se saastaisen virran
+tulvista vähitellen olisi ränstynyt tähän painajaistilaan.
+
+Niinkuin hän olisi ollut osa siitä ryönästä, jonka virta oli hylännyt
+ja jättänyt lahoamaan ja häviämään, pyrki se tyttö, jota olimme
+seuranneet, virran rannalle ja seisoi yksinään ja ääneti keskellä tätä
+yötistä näkymöä, vettä katsellen.
+
+Rannalla mudassa oli muutamia veneitä ja aluksia, joitten avulla
+pääsimme parin kyynärän päähän hänestä, ilman että hän näki meidät.
+Minä viittasin nyt Mr. Peggottya jäämään siihen, missä hän oli, ja
+astuin esiin varjosta tyttöä puhuttelemaan. Minua vapistutti vähän, kun
+lähestyin yksinäistä haamua, sillä hänen lujan astuntansa synkkä
+päämäärä ja se tapa, jolla hän seisoi melkein sisäpuolella rautaisen
+sillan luolan-kaltaista varjoa ja katseli valonsäteitä, jotka
+taittuneina heijastelivat väkevästä virrasta, kauhistutti minua. Minä
+luulen, että hän puhui itseksensä. Minä olen varma, että, vaikka hän
+kiinteästi katseli vettä, hän oli heittänyt shaalinsa olkapäiltään ja
+käärinyt kätensä siihen jollakin tajuttomalla, sekamielisellä tavalla,
+joka enemmän osoitti unissa-käviää, kuin hereillä olevaa. Minä tiedän
+enkä voi koskaan unhottaa, että hänen hurjassa käytöksessään oli
+jotakin, joka melkein vakuutti minua siitä, että hän uppoisi silmieni
+edessä, jollen sieppaisi kiinni hänen käsivarteensa.
+
+Samalla silmänräpäyksellä sanoin minä: "Martha!"
+
+Säikähtyneenä huudahti hän ja ponnisti minua vastaan semmoisella
+voimalla, että epäilen, olisinko yksinäni jaksanut pidättää häntä.
+Mutta vahvempi käsi, kuin minun, laskeusi hänen päällensä; ja kun hän
+nosti ylös pelästyneet silmänsä ja näki, kenenkä se oli, yritti hän
+vaan kerran vielä ja vaipui alas meidän väliimme. Me kannoimme hänet
+pois veden luota semmoiseen paikkaan, jossa oli muutamia kuivia kiviä,
+ja siihen panimme hänet alas itkevänä ja vaikeroivana. Vähän ajan
+perästä kohosi hän istualle kivien välissä, tukien pää-raukkaansa
+molemmilla käsillänsä.
+
+"Voi, virta!" huusi hän kiihkeästi. "Voi, virta!"
+
+"Hiljaa, hiljaa!" sanoin minä. "Rauhoittukaat".
+
+Mutta hän toisti yhä samoja sanoja, ehtimiseen huutaen: "voi, virta!"
+
+"Minä tiedän, että se on niinkuin minä!" huudahti hän. "Minä tiedän,
+että olen sen oma. Minä tiedän, että se on minunlaisen luonnollinen
+seura! Se tulee maaseuduilta, jossa se ennen oli puhtaana, ja se hiipii
+tahrattuna ja viheliäisenä poikki näitä kauheita katuja -- ja se
+vierii, niinkuin elämäni, pois isoon mereen, joka alati riehuu -- ja
+minä tunnen, että minun täytyy seurata sitä!"
+
+Minä en ole koskaan tietänyt, mitä epätoivo on, ennenkuin näitten
+sanojen äänessä!
+
+"Minä en voi pysyä poissa siitä. Minä en voi unhottaa sitä. Se vaivaa
+minua yöt päivät. Se on ainoa koko mailmassa, jolle minä sovin, taikka
+joka sopii minulle. Voi, tuo julma virta!"
+
+Minussa syntyi se ajatus, että, kun kumppanini puhumatta tai
+liikahtamatta katseli tyttöä, minä olisin voinut hänen kasvoistaan
+lukea hänen sisarentyttärensä vaiheet, vaikk'en ennen olisi tietänyt
+niistä mitään. Minä en ole koskaan nähnyt, ei missään maalauksessa eikä
+todellisuudessa, kauhua ja sääliä niin liikuttavalla tavalla
+yhdistyneenä. Häntä värisytti niin, että hän oli kaatumallaan; ja hänen
+kätensä -- minä koskin sitä omalla kädelläni, sillä hänen ulkomuotonsa
+huoletti minua -- oli kylmä, kuin kuolema.
+
+"Tyttö on kokonaan suunniltansa", kuiskasin hänelle. "Vähän ajan
+perästä hän puhuu toisella tavalla".
+
+Minä en tiedä, mitä Mr. Peggotty aikoi vastaukseksi sanoa. Hän liikutti
+vähän huuliansa ja näytti luulevan, että hän oli puhunut; mutta hän oli
+vaan osoittanut tyttöä ojennetulla kädellänsä.
+
+Tyttö purskahti nyt uudestansa itkuun, kätki kerran vielä kasvonsa
+kivien väliin ja makasi meidän edessämme matelevana häpeän ja perikadon
+kuvana. Tietäen, että tämän kohtauksen täytyi mennä ohitse, ennenkuin
+milläkään toivolla voimme puhutella häntä, uskalsin pidättää Mr.
+Peggottya, kun tämä tahtoi nostaa ylös tyttöä, ja me seisoimme ääneti
+hänen vieressään, siksi kuin hän kävi tyvenemmäksi.
+
+"Martha", sanoin minä nyt, kallistuen alaspäin ja auttaen häntä
+nousemaan -- hän näytti tahtovan nousta, niinkuin mennäksensä pois,
+mutta hän oli liian heikko ja nojautui jotakin venettä vastaan.
+"Tiedättekö, kuka se on, joka on kanssani?"
+
+Hän vastasi heikosti: "kyllä".
+
+"Tiedättekö, että olemme seuranneet teitä pitkän matkaa tänä iltana?"
+
+Hän pudisti päätänsä. Hän ei katsonut Mr. Peggottya eikä minua, vaan
+seisoi alas painuneena, pitäen hattuaan ja shaaliaan toisessa kädessä,
+silminnähtävästi siitä tietämättä, ja painaen toista, puristettuna,
+otsaansa vastaan.
+
+"Oletteko nyt kylläksi tointuneet", kysyin minä, "puhuaksenne siitä
+asiasta, johon -- minä toivon, että Jumala muistaa sen! -- otitte niin
+hartaasti osaa tuona lumisena iltana?"
+
+Hän alkoi uudestaan nyyhkiä ja sopersi muutamia epäselviä kiitoksen
+sanoja minulle siitä, etten ollut karkoittanut häntä pois ovelta.
+
+"Minä en pyydä puhua mitään itse puolestani", sanoi Martha tuokion
+perästä, "minä olen huono, minä olen kadotettu. Minulla ei ole mitään
+toivoa. Mutta sanokaat hänelle, Sir", hän oli vetäynyt pois Mr.
+Peggotyn luota, "jollette halveksi minua liian paljon, sitä
+tehdäksenne, etten minä koskaan millään lailla ole ollut vikapää hänen
+onnettomuuteensa".
+
+"Teitä ei ole koskaan syytetty siitä", vastasin minä, vakavasti
+vastaten hänen vakavuuteensa.
+
+"Te se olitte, jollen erehdy", lausui Martha sortuneella äänellä, "joka
+tulitte kyökkiin sinä iltana, jolloin _hän_ armahti minua, oli niin
+lempeä minulle, ei kammonnut minua, niinkuin kaikki muut, vaan antoi
+minulle niin hyvän avun! Tekö se olitte, Sir?"
+
+"Minä", vastasin minä.
+
+"Minä olisin kauan aikaa sitten syössyt virtaan", arveli Martha,
+katsellen sitä kauhistuneella muodolla, "jos joku rikos hänen suhteensa
+olisi rasittanut mieltäni. Minä en olisi yhtäkään talvi-yötä päässyt
+sen ohitse, jollen olisi vapaa kaikenlaisesta osallisuudesta siinä!"
+
+"Syy hänen pakoonsa on liian hyvin tunnettu", sanoin minä. "Te olette
+kokonaan syytön siihen, sen uskomme täydellisesti -- sen tiedämme".
+
+"Oi, minä olisin voinut olla paljon parempi hänen kauttansa, jos
+minulla olisi ollut parempi sydän!" huudahti tyttö katkeralla
+katumuksella; "sillä hän oli aina hyvä minulle! Hän ei koskaan puhunut
+sanaakaan minulle, joka ei ollut ystävällinen ja oikea. Onko luultavaa,
+että minä olisin tahtonut koettaa tehdä häntä siksi, mikä itse olen,
+koska niin hyvin tiedän, mikä olen! Kun kadotin kaikki, mikä tekee
+elämän kalliiksi, oli se kaikkein haikein ajatukseni, että olin ijäksi
+hänestä eroitettu!"
+
+Mr. Peggotty, joka seisoi, toinen käsi veneen partaalla ja silmät
+maassa, pani toisen kätensä kasvojensa eteen.
+
+"Ja kun muutamilta meidän kaupungista kuulin, mitä oli tapahtunut ennen
+tuota lumista iltaa", nyyhkytti Martha, "oli se kaikkein katkerin
+ajatukseni, että ihmiset muistaisivat, että hän kerta oli seurustellut
+minun kanssani, ja sanoisivat, että minä olin turmellut hänet! Vaikka,
+Jumala sen tietää, minä mielelläni olisin kuollut, jos olisin voinut
+tuottaa hänen hyvän nimensä takaisin!"
+
+Hän oli kauan ollut tottumaton kaikenlaiseen itsehillintöön, ja hänen
+omantunnon soimaustensa ja surunsa tuikea tuska oli kauhea.
+
+"Olisin kuollut! Se ei olisi ollut paljon -- mitä sanon? -- minä olisin
+elänyt!" huudahti hän. "Minä olisin elänyt, vanhentuakseni näillä
+viheliäisillä kaduilla -- kammottuna liikkuakseni pimeässä --
+nähdäkseni päivän koittavan aaveentapaisille rakennusriveille ja
+muistaakseni, kuinka sama aurinko kerta paisti minun huoneeseni ja
+herätti minut -- minä olisin tehnyt senkin, häntä pelastaakseni!"
+
+Kiville vaipuen otti hän muutamia kumpaankin käteensä ja puserteli
+niitä, niinkuin hän olisi tahtonut rusentaa rikki niitä. Hän väänteli
+lakkaamatta ruumistansa sinne tänne, jännitti käsivarsiansa, kiersi
+niitä toinen toisensa ympäri kasvojensa edessä, niinkuin sulkeaksensa
+pois silmistään sitä vähäistä valoa, jota löytyi, ja painoi alas
+päänsä, niinkuin se olisi ollut liian raskas kärsimättömistä
+muistoista.
+
+"Mitä minun tulee tehdä?" lausui hän, näin epätoivoansa vastaan
+taistellen. "Kuinka saatan elää semmoisena, kuin olen, kirouksena
+itselleni yksinäisyydessäni, elävänä häväistyksenä jokaiselle, jota
+lähestyn!" Yhtäkkiä hän kääntyi kumppanini puoleen. "Polkekaat minut
+jalkojenne alle, tappakaat minut! Silloin kuin hän oli teidän
+ylpeytenne, olisitte arvelleet, että minä olisin loukannut häntä, jos
+olisin, ohitse mennessäni, koskettanut häntä kadulla. Te ette voi --
+kuinka voisittekaan? -- uskoa tavuakaan, joka lähtee minun huuliltani.
+Se olisi polttava häpeä teille nytkin, jos hän ja minä vaihtaisimme
+vaan sanasen keskenämme. Minä en valita. Minä en sano, että hän ja minä
+olemme yhtäläiset -- minä tiedän, että on pitkä, pitkä matka meidän
+välillämme. Minä sanon vaan, että, vaikka koko rikokseni ja kurjuuteni
+painavat päätäni, minä olen kiitollinen hänelle sydämestäni ja rakastan
+häntä. Voi, älkäät luulko, että koko se rakkauden voima, joka minussa
+oli, tykkönään on kulunut pois! Sysätkäät minut luotanne, niinkuin koko
+mailma sysää. Tappakaat minut siitä, että olen, mikä olen, ja että olen
+koskaan tuntenut häntä; mutta älkäät luulko sitä minusta!"
+
+Sillä välin kuin Martha rukoili näin, katseli Mr. Peggotty häntä
+hurjalla, hajamielisellä tavalla; ja kun tyttö oli vaiennut, nosti hän
+hänet lempeästi ylös.
+
+"Martha", lausui Mr. Peggotty, "Jumala varjelkoon, että minä teitä
+tuomitsisin. Varjelkoon, että minä, vielä vähemmän, kuin kukaan muu,
+tekisin sitä, tyttöni! Te ette tunne puoleksikaan sitä muutosta, joka
+ajan kuluessa on tapahtunut minussa, koska luulette sitä mahdolliseksi.
+Ei!" hän pysähtyi hetkeksi, sitten hän jatkoi. "Te ette ymmärrä, mistä
+syystä tämä gentlemani tässä ja minä olemme tahtoneet puhua teidän
+kanssanne. Te ette ymmärrä, mikä aikomus meillä on. Kuulkaat nyt!"
+
+Mr. Peggotyn vaikutus häneen oli täydellinen. Tyttö seisoi väristen
+hänen edessään, niinkuin peläten nyt kohtaamasta hänen silmiänsä; mutta
+hänen kiihkeä surunsa oli kokonaan hiljentynyt ja äänetönnä.
+
+"Jos kuulitte", lausui Mr. Peggotty, "jotakin siitä, mitä tapahtui
+Mas'r Davyn ja minun välilläni sinä iltana, kuin satoi lunta niin
+vahvasti, tiedätte, että minä olen ollut -- missä en? -- etsimässä
+rakasta sisarentytärtäni. Rakasta sisarentytärtäni", toisti hän
+vakavasti. "Sillä hän on rakkaampi minulle nyt, Martha, kuin hän
+koskaan on ollut".
+
+Martha pani kätensä kasvojensa eteen, mutta pysyi muutoin levollisena.
+
+"Minä olen kuullut hänen kertovan", sanoi Peggotty, "että te varhain
+jäitte orvoksi ja ettei ollut ketään ystävää, joka olisi karkealla
+merimiehen tavalla astunut vanhempienne sijaan. Te ehkä voitte
+ajatella, että, jos teillä olisi ollut joku semmoinen ystävä, te aikaa
+voittain olisitte ruvenneet pitämään hänestä, ja että sisarentyttäreni
+oli niinkuin tytär minulle".
+
+Koska Martha seisoi väristen ja ääneti, kääri Mr. Peggotty
+huolellisesti shaalin hänen ympärillensä, tätä varten otettuaan sen
+ylös maasta.
+
+"Jonka vuoksi", lausui hän, "minä tiedän, että hän seuraisi minua
+mailman viimeisiin ääriin, jos hän voisi kerran nähdä minut jälleen,
+sekä että hän pakenisi mailman viimeisiin ääriin, minua karttaaksensa.
+Sillä vaikka hänellä ei ole mitään syytä epäillä rakkauttani eikä
+epäile -- eikä epäile", toisti hän, tyvenesti vakuutettuna sanojensa
+totuudesta, "on häpeä astunut meidän väliimme ja eroittaa meidät".
+
+Jokaisessa hänen yksinkertaisen, liikuttavan kertomuksensa sanassa
+havaitsin uuden todistuksen siitä, että hän oli ajatellut tätä ainoata
+ainetta jok'ikiseltä puolelta.
+
+"Meidän, Mas'r Davyn ja minun, ajatuksemme mukaan", jatkoi hän, "on
+luultava, että hän jonakin päivänä kääntää yksinäisen, kurjan matkansa
+Londoniin. Me uskomme -- Mas'r Davy, minä ja me kaikki -- että te
+olette niin syytön kaikkiin, mitä hänelle on tapahtunut, kuin
+syntymätön lapsi. Te olette puhuneet, että hän oli ystävällinen, hyvä
+ja lempeä teille. Jumala siunatkoon häntä, minä tiedän, että hän oli!
+Minä tiedän, että hän aina oli semmoinen kaikille. Te olette
+kiitollinen hänelle ja rakastatte häntä. Auttakaat meitä parhaitten
+voimienne mukaan löytämään häntä, ja palkitkoon Jumala teitä!"
+
+Martha katsahti häneen pikaisesti ja ensi kerran, niinkuin hän olisi
+epäillyt hänen sanojaan.
+
+"Tahdotteko luottaa minuun?" kysyi hän matalalla, kummastuneella
+äänellä.
+
+"Täydellisesti ja alttiisti!" vastasi Mr. Peggotty.
+
+"Luottaa minuun, että saan puhutella häntä, jos joskus löytäisin hänet,
+suojella häntä, jos minulla olisi joku suoja, jota voisin tarjota
+hänelle, ja sitten hänen tietämättänsä tulla teidän luoksenne ja
+saattaa teidät hänen luoksensa?" kysyi hän hitaisesti.
+
+Me vastasimme molemmat yhdessä: "kyllä!"
+
+Hän nosti ylös silmänsä ja vakuutti juhlallisesti, että hän antautuisi
+tähän toimeen innokkaasti ja vilpittömästi; ettei hän koskaan horjuisi
+siinä, ei koskaan viehättyisi siitä, ei koskaan luopuisi siitä, niin
+kauan kuin jotakin toivoa löytyi. Jollei hän uskollisesti pysyisi
+tässä, jättäköön se tarkoitus, joka hänellä nyt oli elämässä ja joka
+sitoi hänet johonkin, joka ei ollut pahaa, poistuessaan hänet
+suurempaan viheliäisyyteen ja epätoivoon, jos oli mahdollista, kuin
+missä hän oli ollut virran reunalla sinä iltana; ja hyljätköön sitten
+kaikki apu, inhimillinen ja jumalallinen, hänet ijäksi!
+
+Hän ei kohottanut ääntänsä kuiskausta korkeammaksi eikä puhutellut
+meitä, vaan sanoi nämät yötiselle taivaalle ja seisoi sitten syvässä
+äänettömyydessä, katsellen synkkää vettä.
+
+Me katsoimme nyt soveliaaksi ilmoittaa hänelle kaikki, mitä tiesimme;
+ja minä kerroin sen hänelle perinpohjin. Hän kuunteli suurella
+tarkkuudella, ja hänen kasvonsa muuttuivat usein, vaikka kaikissa
+niitten vaihtelevissa muodoissa kuvautui sama tarkoitus. Hänen silmänsä
+täyttyivät välisti kyynelillä, mutta hän pidätti niitä. Näytti siltä,
+kuin hänen mielensä olisi kokonaan muuttunut ja niinkuin hän ei olisi
+voinut olla kylläksi tyven.
+
+Kun kaikki oli kerrottu, kysyi hän, missä hän voisi tavata meitä, jos
+tarve vaatisi. Himmeän katulampun valossa kirjoitin minä meidän
+molempien adressit yhdelle taskukirjani lehdelle, jonka reväisin irti
+ja annoin hänelle ja jonka hän kätki povi-raukkaansa. Minä kysyin,
+missä hän itse asui. Hän vastasi, hetken vaiti oltuaan, ettei hän
+asunut missään paikassa pitkää aikaa. Olisi parempi, ettemme tietäisi.
+
+Kun Mr. Peggotty kuiskasi minulle, mitä jo oli tullut mieleeni, vedin
+esiin kukkaroni, mutta en voinut saada häntä vastaan-ottamaan mitään
+rahaa eikä myöskään lupaamaan, että hän vast'edes ottaisi. Minä selitin
+hänelle, ettei sopinut sanoa Mr. Peggottya köyhäksi, jos ajatteli hänen
+ammattiansa, sekä että se ajatus, että toinen ryhtyisi tähän etsimiseen
+ainoastaan omien varojensa nojalla, oli vastenmielinen meille
+molemmille. Mutta Martha pysyi lujana. Tässä asiassa oli Mr. Peggotyn
+vaikutus häneen yhtä vähäinen, kuin minun. Hän kiitti Mr. Peggottya
+nöyrästi, mutta oli taipumaton.
+
+"Ehkä voin saada jonkunlaista työtä", lausui hän. "Minä aion koettaa".
+
+"Ottakaat ainakin vastaan jotakin apua", vastasin minä, "siksi kuin
+olette koettaneet".
+
+"Minä en voisi rahasta tehdä, mitä olen luvannut", arveli hän. "Minä en
+voisi ottaa sitä, vaikka nääntyisin nälkään. Jos antaisitte minulle
+rahaa, riistäisitte samalla pois luottamuksenne, riistäisitte pois sen
+päämäärän, jonka olette antaneet minulle, riistäisitte pois sen ainoan
+varman asian, joka varjelee minut virrasta".
+
+"Sen suuren tuomarin nimessä", sanoin minä, "jonka edessä teidän ja
+meidän kaikkein täytyy Hänen kauhealla ajallansa seisoa, karkoittakaat
+tuo julma ajatus mielestänne! Me voimme kaikki tehdä jotakin hyvää, jos
+tahdomme".
+
+Martha vapisi, hänen huultansa vavahti, ja hänen kasvonsa olivat
+kalpeammat, kun hän vastasi:
+
+"Se on ehkä johdatettu sydämeenne, että teidän tulee pelastaa kurja
+olento katumusta varten. Minä pelkään ajattelemasta niin; se näyttää
+liian rohkealta. Jos jotakin hyvää voisi lähteä minusta, sopii minun
+kenties ruveta toivomaan; sillä ei mitään, paitsi pahaa, ole koskaan
+tähän saakka teoistani lähtenyt. Pitkästä ajasta uskotaan minulle
+ensimäinen kerta viheliäinen elämäni, koska olette antaneet minulle
+tämän toimitettavaksi. Minä en tiedä sen enempää enkä voi sanoa sen
+enempää".
+
+Taas hän pidätti kyyneleitänsä, jotka olivat alkaneet vuotaa, ja
+ojentaen vapisevaa kättänsä ja koskien Mr. Peggottyyn, niinkuin hänessä
+olisi ollut joku parantava voima, lähti pois pitkin autiota tietä. Hän
+oli sairastanut, arvattavasti kauan aikaa. Kun nyt sopi likemmältä
+katsella häntä, huomasin, että hän oli riutunut ja laiha ja että hänen
+sisään vajonneet silmänsä ilmoittivat puutetta ja kärsimistä.
+
+Me seurasimme häntä vähän matkaa, koska tiemme kävi samaan suuntaan,
+siksi kuin palasimme valoisille ja väekkäille kaduille. Minä luotin
+niin täydellisesti Marthan lupaukseen, että kysyin Mr. Peggotylta, eikö
+näyttäisi jo alusta, niinkuin epäilisimme häntä, jos seuraisimme häntä
+kauemmaksi. Koska hänellä oli sama ajatus ja yhtäläinen luottamus
+Marthaan, annoimme tämän astua omaa tietänsä ja menimme itse
+Highgate'en päin. Mr. Peggotty saatti minua melkoisen matkan; ja kun
+erosimme, rukoillen menestystä tälle uudelle yritykselle, ilmestyi
+hänessä jonkunlainen uusi ja miettiväinen sääli, jonka luontoa minun ei
+ollut vaikea ymmärtää.
+
+Oli keski-yö, kun saavuin kotiin. Minä olin päässyt omalle portilleni
+ja seisoin kuunnellen Saint Paul'in syvä-äänistä kelloa, jonka huminan
+luulin saattavani eroittaa monesta muusta lyövästä kellosta, kun
+ihmeekseni näin, että tätini huoneen ovi oli auki ja että heikko valo
+eteisestä loisti kadun poikki.
+
+Siinä uskossa, että tätini jälleen oli joutunut vanhaan pelkoonsa ja
+kenties katseli, kuinka luultu tulipalo kaukana levisi, menin puhumaan
+hänen kanssansa, mutta näin suureksi hämmästyksekseni, että eräs mies
+seisoi hänen vähäisessä puutarhassaan.
+
+Miehellä oli lasi ja pullo kädessään, ja hän joi paraikaa. Minä
+seisahduin äkkiä tiheän lehdikön varjoon ulkopuolelle, sillä kuu oli
+nyt nousnut, vaikka himmennettynä, ja minä tunsin sen miehen, jonka
+olin kerta luullut Mr. Dick'in mielikuvituksen luomaksi ja jonka kerran
+tätini seurassa olin tavannut City'n kaduilla.
+
+Mies sekä söi että joi, ja näytti syövän nälkäisen halulla. Hän näytti
+myöskin uteliaasti katselevan asuntoa, niinkuin hän nyt ensi kerran
+olisi nähnyt sen. Kumarrettuaan alas, asettaaksensa pulloa maahan, loi
+hän silmänsä akkuniin ja katseli ympärillensä, vaikka salaisella ja
+levottomalla muodolla, niinkuin häntä olisi haluttanut pian lähteä.
+
+Eteisen valo pimeni hetkeksi, ja tätini tuli ulos. Hän oli kiihtynyt ja
+luki rahoja miehen käteen. Minä kuulin niitten kilisevän.
+
+"Mitä hyvää näistä on?" kysyi hän.
+
+"Minä en voi antaa sen enempää", vastasi tätini.
+
+"Siinä tapauksessa minä en voi lähteä", lausui hän. "Tuossa! Te saatte
+ottaa ne takaisin!"
+
+"Te häijy mies", vastasi tätini suurella mielen-liikutuksella; "kuinka
+voitte kohdella minua näin? Mutta miksi tätä kysyn? Se tulee siitä,
+että tiedätte, kuinka heikko olen! Mitä minä muuta voin tehdä,
+ainaiseksi estääkseni teitä luonani käymästä, kuin sallia, että teidän
+käy ansionne mukaan?"
+
+"Ja miks'ette salli sitä?" arveli hän.
+
+"Te kysytte minulta, miksi!" vastasi tätini. "Mikä sydän teillä
+onkaan!"
+
+Mies seisoi nurpeasti kalistellen rahoja ja pudistaen päätänsä, siksi
+kuin hän viimein sanoi:
+
+"Tässäkö siis kaikki, mitä aiotte antaa minulle?"
+
+"Siinä on kaikki, mitä _voin_ antaa teille", lausui tätini. "Te
+tiedätte, että olen joutunut vahinkoon, ja että olen köyhempi, kuin
+olin ennen. Minä olen kertonut sen teille. Kun olette saaneet nuot,
+miksi pakoitatte minua kauemmin katselemaan itseänne ja näkemään,
+mimmoiseksi olette käyneet?"
+
+"Minä olen käynyt jotenkin repaleiseksi, jos sitä tarkoitatte", sanoi
+hän. "Minä vietän huuhkan elämää".
+
+"Te ryöstitte minulta suuremman osan varoistani", lausui tätini. "Te
+suljitte vuosikausiksi sydämeni koko mailmalta. Te kohtelitte minua
+petollisesti, laittamattomasti ja julmasti. Menkäät ja katukaat sitä.
+Älkäät lisätkö uusia vääryyksiä niitten vääryyksien pitkään, pitkään
+sarjaan, joita olette tehneet minulle!"
+
+"Kyllä kait" vastasi hän. "Tuo kuuluu varsin kauniilta! -- No niin!
+Minun täytyy tulla toimeen niin hyvin, kuin voin, tällä kertaa, arvaan
+minä".
+
+Vasten omaa tahtoansa näytti hän häpeävän tätini suuttumuksen kyyneliä
+ja tuli rahjustellen ulos puutarhasta. Parilla, kolmella nopealla
+askeleella, niinkuin vast'ikään olisin paikalle saapunut, kohtasin
+häntä portilla ja astuin sisään, kun hän meni ulos. Ohitse kulkiessamme
+katselimme toisiamme tarkasti eikä juuri suosiollisesti.
+
+"Täti", sanoin minä kiireesti. "Tämä mies häiritsee teitä taas!
+Antakaat minun puhua hänen kanssaan. Kuka se on?"
+
+"Lapsi", vastasi tätini, käsivarteeni tarttuen, "tule sisään äläkä puhu
+minun kanssani kymmeneen minutiin".
+
+Me kävimme istumaan hänen vähäiseen vierashuoneesensa. Tätini peräytyi
+entisten päivien ympyriäisen, viheriäisen viuhkan taa, joka oli
+väännetty kiinni jonkun tuolin selkään, ja pyyhki tuon tuostakin
+silmiänsä neljänneksen tunnin aikaa. Sitten hän tuli esiin ja istui
+viereeni.
+
+"Trot", lausui tätini levollisesti, "se on puolisoni".
+
+"Teidän puolisonne, täti? Minä luulin, että hän oli kuollut!"
+
+"Kuollut minulle", vastasi tätini, "mutta kuitenkin elossa".
+
+Minä istuin, hiljalleen kummastellen.
+
+"Betzey Trotwood ei näytä erittäin taipuvaiselta rakkauden hellään
+tunteesen", lausui tätini tyvenesti, "mutta semmoinen aika oli, Trot,
+jolloin hän täydellisesti uskoi tuota miestä; jolloin hän lempi häntä,
+Trot, sydämestänsä; jolloin ei löytynyt mitään hartaan rakkauden
+osoitusta, jota hän ei olisi tarjonnut hänelle. Palkinnoksi tämä mies
+hävitti hänen omaisuutensa ja melkein särki hänen sydämensä. Siitä
+syystä Betzey Trotwood laski kaikki semmoiset tunteet kerrallaan ja
+ijäksi hautaan, täytti sen ja tasoitti sen".
+
+"Rakas, hyvä tätini!"
+
+"Minä kohtelin häntä jalomielisesti", jatkoi tätini, asettaen kättänsä,
+niinkuin tavallisesti, minun käteni selälle. "Minun sopii näin pitkän
+ajan perästä sanoa, Trot, että kohtelin häntä jalomielisesti. Hän oli
+ollut niin julma minulle, että helposti olisin saanut edullisen eron
+hänestä; mutta minä en tahtonut. Hän tuhlasi pian kaikki, mitä annoin
+hänelle, huonontui huonontumistaan, nai toisen naisen, luulen minä,
+muuttui seikkailiaksi, kortinlyöjäksi ja petturiksi. Itse näet, mikä
+hän nyt on. Mutta hän oli kauniinnäköinen mies, kun minä menin
+naimisiin hänen kanssansa", lausui tätini, ja hänen äänessään kuului
+joku kaikku hänen vanhasta ylpeydestänsä ja ihmettelemisestään; "ja
+minä luulin häntä -- minä narri! -- itse kunniaksi!"
+
+Hän likisti kättäni ja pudisti päätänsä.
+
+"Nyt hän ei ole mitään minulle, Trot, -- ei edes sitä. Mutta ennenkuin
+sallin, että hän rangaistaan rikoksistansa (niinkuin tapahtuisi, jos
+hän kuljeksisi tässä maassa), annan hänelle, kun hän ilmestyy, enemmän
+rahaa, kuin minun kannattaisi, että hän lähtisi pois. Minä olin narri,
+kun menin naimisiin hänen kanssansa; ja minä olen siinä määrässä
+parantumaton narri tässä kohden, että sen johdosta, miksi kerran
+katsoin häntä, minä en soisi, että edes tämän joutavan mielijohteeni
+varjoa kohdeltaisiin kovasti. Sillä tosi minun oli sydämessäni, Trot,
+jos minkään naisen".
+
+Tätini päätti tämän aineen raskaalla huokauksella ja silitti pukuansa.
+
+"Kas niin, rakas lapseni!" sanoi hän. "Nyt tunnet alun, keskikohdan ja
+lopun ja kaikki. Me emme puhu tästä asiasta toisillemme enää; etkä
+tietysti puhu siitä kenellekään muulle. Tämä on minun äreä, näreä
+kertomukseni, ja me pidämme sen itse omanamme, Trot!"
+
+
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
+
+Perheellisiä oloja.
+
+
+Minä sepittelin ahkerasti kirjaani enkä kuitenkaan sallinut sen estää
+sanomalehti-velvollisuuksieni säännöllistä täyttämistä; ja se ilmestyi
+ja saavutti suurta suosiota. Se ylistys, joka soi korvissani, ei
+huumannut minua, vaikka olin hyvin herkkä tuntemaan sitä ja epäilemättä
+pidin omaa teostani parempana, kuin kukaan muu. Minä olen ihmisluontoa
+tarkastellessani havainnut, että semmoinen mies, jolla on hyvä syy
+uskoa itseensä, ei koskaan pöyhistele, saadaksensa muita uskomaan
+häneen. Tästä syystä pysyin häveliäänä pelkästä itse-kunnioituksesta;
+ja mitä enemmän kiitoksia sain, sitä enemmän koetin ansaita niitä.
+
+Minun ei ole aikomus tässä kertomuksessa, vaikka se kaikissa muissa
+tärkeämmissä kohdissa tuo esiin elämäni muistot, laatia omien teoksieni
+historiaa. Ne esittelevät itsensä, ja minä jätän ne itseksensä. Kun
+satunnaisesti käännyn niitten puoleen, tapahtuu se vaan sen vuoksi,
+että niissä ilmestyy osa omasta edistymisestäni.
+
+Koska minulla siihen aikaan oli syytä uskoa, että luonto ja sattumus
+olivat tehneet minut kirjailiaksi, noudatin luottamuksella
+kutsumustani. Ilman semmoista vakuutusta olisin varmaan luopunut siitä
+ja käyttänyt jäntevyyttäni johonkin muuhun yritykseen. Minä olisin
+koettanut päästä selville, miksi luonto ja sattumus todella olivat
+aikoneet minua, ja ruveta siksi eikä miksikään muuksi.
+
+Minä olin kirjoittanut tuohon sanomalehteen ja muualle niin suurella
+menestyksellä, että, kun uusi voittoni saavutettiin, katsoin itseäni
+oikeutetuksi jättämään nuot ikävät parlamentin-keskustelut. Eräänä
+iloisena iltana panin sentähden viimeisen kerran parlamentin
+säkkipillien nuotit paperille enkä ole koskaan sen jälkeen kuullut
+niitä; vaikka aina koko pitkän istunto-ajan yhä tunnen tuon vanhan
+huminan sanomalehdissä ilman mitään varsinaista muutosta, paitsi ehkä
+siinä, että sitä nyt ilmestyy runsaammalta.
+
+Minä kirjoitan nyt siitä ajasta, jolloin olin ollut naimisissa noin
+puolentoista vuotta. Monen erilaisen kokeen jälkeen olimme luopuneet
+taloudenpidosta, niinkuin jostakin pahasta puuhasta. Talo piti itse
+itseänsä, ja me pidimme pagia. Tämän palvelian päätoimi oli
+riiteleminen kyökkipiian kanssa; jossa suhteessa hän oli täydellinen
+Whittington, mutta ilman tämän kissaa taikka kaukaisinta toivoa päästä
+Lord Mayor'iksi.
+
+Minusta näyttää, kuin hän olisi elänyt ainaisessa kattilan-kansien
+sateessa. Hänen koko olemisensa oli ijankaikkinen kahakka. Hänen oli
+tapa huutaa apua kaikkein sopimattomimpiin aikoihin -- esimerkiksi,
+kun meillä oli päivällisvieraita taikka muutamia ystäviä iltaa
+viettämässä -- ja tulla tupertuen ulos kyökistä, samalla kuin rautaiset
+heitto-aseet lensivät hänen perässään. Me tahdoimme saada eroa hänestä,
+mutta hän riippui niin kiinni meissä, ettei häntä haluttanut lähteä.
+Hän oli herkkä-itkuinen nuorukainen ja purskahti semmoisiin surkeihin
+vaikerruksiin, kun viitattiin yhteytemme lakkauttamiseen, että meidän
+täytyi pitää häntä. Hänellä ei ollut mitään äitiä -- eikä mitään
+sukulaisen tapaista, sitä myöden kuin minun oli tilaisuus huomata,
+paitsi yksi sisar, joka pujahti Amerikaan samalla hetkellä, kuin me
+olimme ottaneet pojan hänen niskoiltaan; ja tämä majoitettiin meille,
+niinkuin kauhea nuori vaihdokas. Hänellä oli elävä tunto omasta
+onnettomasta asemastaan ja hän hieroi aina silmiään jakkunsa hialla
+taikka kumartui niistämään nenäänsä vähäisen nenäliinansa viimeisellä
+nipulla, jota nenäliinaa hän ei koskaan kokonansa vetänyt ulos
+plakkaristaan, vaan aina säästi ja salasi.
+
+Tämä onneton pagi, joka pahalla hetkellä pestattiin kuuden punnan ja
+kymmenen shillingin vuotuista palkkaa vastaan, aikaan saatti alituisia
+huolia minulle. Minä katselin häntä, sitä myöden kuin hän kasvoi -- ja
+hän kasvoi kuin salkopapu -- tuskalla peläten sitä aikaa, jolloin hän
+rupeisi ajamaan partaansa, vieläpä niitä aikoja, jolloin hän tulisi
+kalju- tai harmaapäiseksi. Minä en nähnyt mitään mahdollisuutta koskaan
+päästä hänestä; ja tulevaisuutta mietiskellessäni oli minun tapa
+ajatella, mikä vastus hänestä olisi, kun hän kävisi vanhaksi mieheksi.
+
+Ei mikään asia ollut minulle niin odottamaton, kuin että tämän poloisen
+oma käytös päästäisi minut pulastani. Hän varasti Doran kellon, jolla
+ei enemmän, kuin milläkään muulla meidän kapineellamme, ollut mitään
+määrättyä paikkaa, muutti sen rahaksi ja kulutti saaliin (hän oli aina
+vähäjärkinen poika) sillä tapaa, että hän herkeämättä ajoi edestakaisin
+Londonin ja Uxbridge'n väliä postivaunujen katolla. Hän vietiin Bow
+Street'in polisikonttoriin, kun hän oli, minun muistaakseni, päättänyt
+viidennentoista matkansa, jolloin neljä shillingiä ja kuusi pennyä ynnä
+vanha huilu, jota hän ei osannut puhaltaa, löydettiin hänen
+taskuistaan.
+
+Ilmi-saanti ja sen seuraukset eivät olisi olleet likimainkaan niin
+ikävät minulle, jollei hän olisi ollut katuvainen. Mutta hän oli hyvin
+katuvainen, jopa omituisella tavalla -- ei tukulta, vaan vähitellen.
+Esimerkiksi: toisena päivänä sen jälkeen, kuin minun täytyi ilmestyä
+oikeuden edessä häntä vastaan, toi hän esiin muutamia seikkoja eräästä
+isosta, kellarissa talletetusta korista, jonka luulimme olevan viiniä
+täynnä, mutta jossa ei ollut mitään muuta, kuin tyhjiä pulloja ja
+korkkeja. Me arvelimme, että hän nyt oli huojentanut sydäntänsä ja
+kertonut pahimpia, mitä hän kyökkipiiasta tiesi; mutta pari, kolme
+päivää sen perästä tunsi hänen omatuntonsa uuden pistoksen, ja hän
+kertoi, kuinka kyökkipiialla oli pikkuinen tyttö, joka varhain joka
+aamu vei leipämme; niinkuin myöskin, kuinka häntä itseä oli houkuteltu
+varustamaan maidontuojaa hiilillä. Kun taas muutamia päiviä oli
+kulunut, ilmoittivat virkakunnat, että hän oli jutellut häränpaisteista
+kyökin-töryissä ja lakanoista rääsy-pussissa. Vähä aika sen jälkeen
+poikkesi hän kokonaan toisaalle ja tunnusti tietävänsä yötisistä
+varkaudenhankkeista meitä vastaan oluentuojan puolelta, joka heti
+otettiin kiinni. Minua rupesi niin hävettämään, että olin ollut
+semmoinen uhri, että olisin antanut vaikka kuinka paljon rahaa, kun hän
+vaan olisi pitänyt suunsa kiinni, taikka olisin tarjonnut runsaat
+lahjat, jos olisivat päästäneet hänet karkaamaan. Se oli vaikea seikka
+tässä jutussa, ettei hänellä ollut mitään käsitystä tästä, vaan hän
+luuli hyvittävänsä minua jokaisella uudella ilmoituksellaan, jopa
+saattavansa minut kiitollisuuden velkaan.
+
+Lopulta lähdin itse karkuun joka kerta, kuin näin polisilähettilään
+tulevan jollakin uudella sanomalla, ja elin jonkunlaista sala-elämää,
+siksi kuin hänen asiansa oli tutkittu ja hän tuomittu maasta
+vietäväksi. Ei hän edes silloinkaan pysynyt hiljalleen, vaan kirjoitti
+aina kirjeitä meille ja halasi niin paljon nähdä Doraa, ennenkuin hän
+lähti, että Dora meni hänen luoksensa ja pyörtyi, kun havaitsi olevansa
+rautasalpojen takana. Lyhyeltä, minulla ei ollut tään taivaallista
+rauhaa, ennenkuin hän oli toimitettu pois maasta ja (niinkuin
+jälestäpäin kuulin) tehty lampuriksi jossakin "ylämaassa"; minulla ei
+ole mitään maatieteellistä käsitystä, missä.
+
+Kaikki nämät johdattivat minua muutamiin totisiin mietteisin ja
+asettivat erhetyksemme uuteen valoon, jota en voinut olla eräänä iltana
+Doralle ilmoittamatta, vaikka kyllä hellin häntä.
+
+"Armaani", sanoin minä, "minua tuskastuttaa kovin ajatella, että
+puuttuva järjestyksemme ja hallinnon-kykymme saattaa sekä meidät itse
+(johon jo olemme tottuneet) että muutkin ihmiset pulaan".
+
+"Sinä et ole pitkään aikaan puhunut mitään, mutta nyt aiot ruveta
+häijyksi!" lausui Dora.
+
+"Ei suinkaan, rakas Dorani! Anna minun selittää sinulle, mitä
+tarkoitan".
+
+"Minä luulen, etten tahdo tietää", arveli Dora.
+
+"Mutta minä tahdon, että tiedät, lemmittyni. Laske pois Jip".
+
+Dora pani Jip'in kuonon minun nenääni vastaan ja sanoi: "puh!"
+haihduttaaksensa totisuuttani; mutta kun se ei onnistunut häneltä,
+käski hän Jip'in pagodiinsa ja istui silmäillen minua ristiin
+lasketuilla käsillä ja mitä kärsivällisimmällä pikku katsannolla.
+
+"Tosi-asia on se, rakas ystäväni", aloitin minä, "että meissä on
+jotakin tarttuvaista. Me saastutamme kaikki ympärillämme".
+
+Minä olisin ehkä jatkanut tällä kuvannollisella tavalla, jolleivät
+Doran kasvot olisi ilmoittaneet minulle, että hän kaikesta sydämestänsä
+kummasteli, aioinko ehdoitella jotakin uuden-aikaista rokon-istutusta
+taikka muuta lääketieteellistä parannuskeinoa tähän kivulloiseen
+tilaamme. Sentähden pidätin itseäni ja esittelin selvemmin, mitä olin
+tarkoittanut.
+
+"Ei siinä kyllin, kultani", lausuin minä, "että meiltä menee raha ja
+mukavuus, vieläpä toisinaan iloinen mielikin, kun emme opi olemaan
+huolellisempia, vaan me joudumme myöskin ankaraan edesvastaukseen
+siitä, että turmelemme kaikki, jotka tulevat palvelukseemme taikka ovat
+asioissa meidän kanssamme. Minä rupeen pelkäämään, ettei vika ole
+kokonaan yhdellä puolella, vaan että nämät ihmiset kaikki kääntyvät
+kipeiksi sentähden, ettemme itse näytä olevan aivan terveet".
+
+"Voi, mikä syytös", huudahti Dora, avaten silmänsä selälleen, "kun
+sanot, että olet nähnyt minun varastavan kultakelloja! Voi!"
+
+"Rakas Dorani", muistutin minä, "älä laske tyhjiä! Kuka on
+vähimmälläkään tavalla viitannut kultakelloihin?"
+
+"Sinä", vastasi Dora. "Sinä tiedät, että viittasit. Sinä sanoit, etten
+näyttänyt terveeltä ja vertasit minua häneen".
+
+"Keneen?" kysyin minä.
+
+"Pagiin", nyyhkytti Dora. "Oi, sinä julma toveri, kun vertaat
+hellää vaimoasi maasta vietyyn pagiin! Miks'et sanonut, mitä ajattelit
+minusta, ennenkuin menimme naimisiin? Miks'et sanonut, sinä
+kova-sydäminen olento, että olit vakuutettu, että minä olin pahempi,
+kuin maasta viety pagi? Oi, kun pitää semmoista kauheata ajatusta
+minusta! Voi minua!"
+
+"Mutta, Dora kultani", vastasin minä, lempeästi koettaen vetää pois
+nenäliinaa, jota hän painoi silmiänsä vastaan, "tämä ei ole ainoastaan
+naurettavaa sinun puoleltasi, vaan kovin väärää. Kaikkein ensimäiseksi
+se ei ole totta".
+
+"Sinä sanoit aina, että hän valehteli", huokasi Dora. "Ja nyt sanot
+samaa minusta! Voi, mitä tehnen! Mitä tehnen!"
+
+"Rakas tyttöni!" vastasin minä, "minun täytyy todella pyytää, että olet
+järkevä ja kuulet, mitä sanoin ja sanon. Hyvä Dora, jollemme opi
+tekemään velvollisuuttamme niitä kohtaan, joita otamme palvelukseemme,
+eivät hekään koskaan opi tekemään velvollisuuttansa meitä kohtaan. Minä
+varon, että tarjoomme ihmisille semmoisia tilaisuuksia pahantekoon,
+joita ei koskaan tulisi tarjota. Vaikkapa olisimme tahallamme -- jota
+emme ole -- kaikissa toimissamme niin huolimattomat, kuin todella
+olemme, vaikkapa rakastaisimme semmoista oloa ja pitäisimme sitä
+hauskana -- jota emme pidä -- olen vakuutettu, ettei meidän olisi
+oikeus jatkaa tällä tapaa. Me suorastaan pahennamme ihmisiä. Meidän
+täytyy ajatella tätä. Minä en voi olla sitä ajattelematta, Dora. Se on
+semmoinen ajatus, jota en kykene poistamaan, ja se tekee minut välisti
+kovin levottomaksi. Siinä, rakas Dora, on kaikki. Tule nyt! Älä ole
+lapsellinen!"
+
+Dora ei sallinut minun pitkään aikaan vetää pois nenäliinaa. Hän istui
+ja nyyhki sen takana, sopertaen, että, jos minä olin levoton, miksi
+olin koskaan mennyt naimisiin? Miks'en ollut sanonut, vaikka vaan
+päivää ennen kuin lähdimme kirkkoon, että tunsin, että kävisin
+levottomaksi, ja etten tahtoisi mennä naimisiin? Jollen minä voinut
+sietää häntä, miks'en lähettänyt häntä pois hänen tätiensä luo
+Putney'hin taikka Julia Mills'in luo Indiaan? Julia näkisi hänet ilolla
+eikä sanoisi häntä maasta viedyksi pagiksi; Julia ei ollut koskaan
+nimittänyt häntä miksikään semmoiseksi. Lyhyeltä, Dora oli niin
+suruissaan ja huoletti tällä mieli-alallansa minuakin niin, että
+huomasin, ettei ensinkään hyödyttänyt, vaikka kuinka lempeästi, toistaa
+tätä keinoa, vaan että minun täytyi ruveta johonkin muuhun menetykseen.
+Mikä muu menetys jäi minulle! "Kehittää hänen järkeänsä?" Tämä oli
+tavallinen puheenparsi, joka soi hyvältä ja toivokkaalta, ja minä
+päätin kehittää Doran järkeä.
+
+Minä aloitin heti. Kun Dora oli kovin lapsellinen, ja minä paljon
+mieluisammin olisin noudattanut hänen mieltänsä, koetin olla totinen --
+ja nyreytin sekä häntä että itseäni. Minä puhuin hänelle niistä
+asioista, jotka olivat ajatuksissani, ja luin Shakespeare'a hänelle ja
+väsytin häntä sanomattomasti. Minä otin tavakseni jaella hänelle,
+niinkuin ihan sattumalta, pieniä kappaleita hyödyllistä opetusta taikka
+ymmärtäväistä katsantotapaa -- mutta, kun laukaisin ne, säpsähti hän
+niitä, niinkuin ne olisivat olleet sähikäisiä. Vaikka kuinka sattumalta
+taikka luonnollisesti olisin koettanut kehittää pikku vaimoni järkeä,
+en voinut olla näkemättä, että hän aina vaistomaisesti tiesi
+tarkoitukseni ja joutui kovimman pelon haltuun. Erittäin selvästi
+havaitsin, että hän katsoi Shakespeare'a oikeaksi kauhistukseksi.
+Kehittäminen kävi sangen hitaasti.
+
+Minä pakoitin Traddles'ia palvelukseeni, ilman että hän itse tiesi
+siitä; ja joka kerta, kuin hän tuli tervehtimään meitä, räjähytin
+jonkun miinan häntä vastaan, tällä tapaa välittäen Doran kasvatusta.
+Sen käytöllisen viisauden määrä, jonka näin istutin Traddles'iin, oli
+arvaamattoman suuri ja parasta laatua; mutta sillä ei ollut mitään
+muuta vaikutusta Doraan, kuin että se teki hänet alakuloiseksi ja aina
+araksi siitä pelosta, että hänen vuoronsa nyt tulisi. Minä huomasin,
+että minusta oli tullut koulumestari, ansa, salakuoppa; ja minusta
+näytti siltä, kuin Dora olisi ollut kärpänen ja minä hämähäkki, joka
+lakkaamatta hyökkäsin esiin pesästäni hänen rajattomaksi hämmingikseen.
+
+Kuitenkin minä kuukausia jatkoin, katsoen eteenpäin tämän välitilan
+ylitse siihen aikaan, jolloin Dora ja minä olimme käyneet ihan
+saman-tunteisiksi ja minä olin täydellisesti itse tyytynyt hänen
+järkensä kehittämiseen. Kun kuitenkin viimein huomasin, että, vaikka
+koko tämän ajan olin ollut oikea piikki-sika taikka siili, jyrkkyydestä
+kauttaaltani pöyristyen, minä en ollut saanut aikaan mitään, rupesin
+arvelemaan, että Doran järki ehkä jo oli kehitetty.
+
+Tarkemman miettimisen perästä näytti tämä niin todenmukaiselta, että
+luovuin tuumastani, joka olikin luvannut menestystä enemmän sanoissa,
+kuin todellisuudessa, ja päätin tästälähin tyytyä vaimo-lapsukaiseeni
+eikä minkään menetyksen kautta koettaa muuttaa häntä miksikään muuksi.
+Minä olin itse sydämestäni väsynyt olemasta viisaana ja varovaisena ja
+näkemästä lemmittyäni tämän pakon alla; sen vuoksi ostin parin kauniita
+korvarenkaita hänelle ja kaulavyön Jip'ille, ja menin kotiin eräänä
+päivänä, tehdäkseni itseäni miellyttäväksi.
+
+Dora oli ihastuksissaan pikku lahjoistani ja suuteli minua iloisesti;
+mutta välissämme oli joku varjo, vaikka vaan vähäinen, ja minä olin
+päättänyt, ettei sitä saisi olla. Jos tämmöinen varjo täytyi löytyä
+jossakin, tahdoin tästälähin pitää sitä omassa rinnassani.
+
+Minä istuin vaimoni viereen sohvalle ja panin korvarenkaat hänen
+korviinsa; ja sitten sanoin hänelle, että pelkäsin, ettei meillä viime
+aikoina ollut ollut juuri niin hauskaa yhdessä, kuin tavallisesti, ja
+että vika oli minun. Tämän minä vilpittömästi tunsin, ja niin laita
+olikin.
+
+"Totuus on, rakas Dorani", sanoin minä, "että minä olen koettanut olla
+viisas".
+
+"Ja tehdä minutkin viisaaksi", lausui Dora arasti. "Eikö niin, Doady?"
+
+Minä nyykäytin suostumustani kohotettujen kulmakarvojen sievään
+kysymykseen ja suutelin puoleksi auenneita huulia.
+
+"Siitä ei ole vähintäkään hyötyä", arveli Dora, pudistaen päätänsä,
+että korvarenkaat jälleen helisivät. "Sinä tiedät, mikä vähäpätöinen
+olento minä olen ja miksi alusta tahdoin, että nimittäisit minua.
+Jollet voi tehdä sitä, pelkään, ettet koskaan voi rakastaa minua.
+Oletko varma, ettet välisti ajattele, että olisi ollut parempi, jollet
+olisi" --.
+
+"Tehnyt mitä, lemmittyni?" Sillä hän ei yrittänyt jatkamaan.
+
+"Ei mitään!" sanoi Dora.
+
+"Ei mitään?" toistin minä.
+
+Hän kiersi käsivartensa kaulani ympäri, nauroi, nimitti itseänsä
+mielinimellään hanheksi ja kätki kasvonsa olkapäätäni vastaan
+semmoiseen uhkeaan kiharain tulvaan, että oli oikein vastus hajottaa
+sitä ja nähdä niitä.
+
+"Enkö ajattele, että olisi ollut parempi olla mitään tekemättä, kuin
+koettaa kehittää pikku vaimoni järkeä?" sanoin minä, itseäni nauraen.
+"Tätäkö aioit kysyä? Kyllä, niin todella ajattelen".
+
+"Sitäkö sinä olet koettanut?" huudahti Dora. "Oi, mikä hirmuinen
+poika!"
+
+"Mutta minä en koskaan enää koeta sitä", arvelin minä. "Sillä minä
+rakastan häntä kalliisti semmoisena, kuin hän on".
+
+"Onko se oikein totta?" kysyi Dora, hiipien likemmäksi minua.
+
+"Miksi koettaisin muuttaa sitä", lausuin minä, "mikä on ollut niin
+kallista minulle niin kauan aikaa! Sinä et voi koskaan ilmestyä
+parempana, kuin omana, luonnollisena itsenäsi, suloinen Dorani; emmekä
+enää rupea minkäänlaisiin tekokokeisin, vaan palaamme entiseen tapaamme
+ja olemme onnelliset".
+
+"Ja olemme onnelliset!" vastasi Dora. "Niin! Päiväkaudet! Etkä sinä
+huoli, vaikka toisinaan käy vähän hullusti?"
+
+"En minä, en minä", sanoin minä. "Meidän täytyy tulla toimeen niin
+hyvin, kuin voimme".
+
+"Etkä sinä kerro minulle koskaan enää, että me teemme muita ihmisiä
+pahaksi", hyväili Dora; "et suinkaan? Koska tiedät, että se on niin
+julman ikävää".
+
+"En minä", sanoin minä.
+
+"Minun on parempi olla typerä, kuin onneton, eikö niin?" kysyi Dora.
+
+"Parempi on, että olet luonnollinen, Dora, kuin mitään muuta
+mailmassa".
+
+"'Mailmassa!' Oi Doady, se on avara paikka".
+
+Hän pudisti päätänsä, käänsi ihastuneet, kirkkaat silmänsä ylös minun
+silmiäni kohden, suuteli minua, purskahti iloiseen nauruun ja juoksi
+pois panemaan uutta vyötä Jip'in kaulaan.
+
+Niin päättyi viimeinen yritykseni muuttaa Doraa. Minä olin ollut
+onneton sitä tehdessäni; minä en voinut sietää omaa, yksinäistä
+viisauttani; minä en saattanut yhdistää sitä Doran entiseen pyyntöön,
+että pitäisin häntä vaimo-lapsukaisenani. Minä päätin kaikessa
+hiljaisuudessa tehdä, mitä voin, itse parantaakseni koti-olojamme,
+mutta näin edeltäpäin, että parhaat ponnistukseni aikaan saisivat
+sangen vähän, jollen taas muuttuisi pahaksi hämähäkiksi ja alati olisi
+väijyksissä.
+
+Entä tuo äsken mainittu varjo, joka ei enää saisi olla meidän
+välissämme, vaan painaa yksistään minun sydäntäni? Kuinka se kääntyi?
+
+Tuo vanha onnettomuuden tunto tunki elämäni läpi. Se oli syvempi, jos
+se ensinkään oli muuttunut; mutta se oli yhtä epämääräinen, kuin
+koskaan, ja puhutteli minua niinkuin jonkun surullisen soiton sävel,
+joka heikosti kuuluu yöllä. Minä rakastin vaimoani hellästi ja olin
+onnellinen; mutta se onni, jota kerta himmeästi olin ajatellut, ei
+ollut se onni, jota nautin, ja aina oli jotakin, joka puuttui.
+
+Sitä lupausta suorittaakseni, jonka olen tehnyt itselleni, että nämät
+lehdet saisivat kuvastella mieltäni, tutkin sitä taas tarkasti ja tuon
+ilmi sen salaisuudet. Mitä kaipasin, katsoin yhä -- olin aina katsonut
+-- nuoruuden unelmaksi, joka ei koskaan toteutuisi ja jonka nyt
+luonnollisella tuskalla, niinkuin kaikki ihmiset, semmoiseksi huomasin.
+Mutta että olisi ollut parempi minulle, jos vaimoni olisi voinut
+enemmän auttaa minua ja ottaa osaa niihin moniin ajatuksiin, joissa
+minulla ei ollut mitään kumppania, ja että tämä olisi käynyt laatuun,
+sen minä tiesin.
+
+Näitten molempien yhteen soveltumattomien päätösten välillä: toinen se,
+että, mitä tunsin, oli yleistä ja välttämätöntä; toinen se, että se oli
+omituista minulle ja olisi voinut olla toisin, heiluin kummallisella
+tavalla ilman mitään selvää tietoa, että ne olivat vastakkaiset
+toisillensa. Kun ajattelin nuoruuden ilmaisia unelmia, jotka eivät voi
+toteutua, ajattelin sitä parempaa tilaa, joka käy miehen ijän edellä ja
+josta olin kasvanut pois; ja silloin nuot onnelliset päivät Agnesin
+seurassa tuossa rakkaassa, vanhassa talossa nousivat eteeni, niinkuin
+kuolleitten haamut, joilla ehkä on uusi elämä toisessa mailmassa, mutta
+jotka eivät koskaan, koskaan enää voi virvota täällä.
+
+Välisti tuli mieleeni tämä ajatus: mikä olisi voinut tapahtua taikka
+mikä olisi tapahtunut, jollemme, Dora ja minä, koskaan olisi tunteneet
+toisiamme? Mutta Dora oli niin yhdistynyt olemiseeni, että se oli
+joutavin kaikista mietteistäni ja nousi pian saatavistani ja
+näkyvistäni, niinkuin ilmassa uivat kylvylangat.
+
+Minä rakastin yhä Doraa. Mitä kerron, se nukkui, heräsi puoleksi ja
+meni taas nukuksiin sydämeni sisimmissä sopissa. Siitä ei ollut mitään
+näkyväistä todistusta minussa; enkä tiedä, että se milläkään tapaa
+olisi vaikuttanut mihinkään, mitä sanoin taikka tein. Minä kannoin
+kaikkien pikku huoltemme ja kaikkien tuumieni taakan; Dora piti kyniäni
+kädessään, ja me tunsimme molemmat, että meidän kummankin osa oli
+sovitettu niinkuin asianhaarat vaativat. Hän oli sydämestä rakastunut
+minuun ja uljasteli minusta; ja kun Agnes kirjeissänsä Doralle
+kirjoitti muutamia vakavia sanoja siitä ylpeydestä ja osan-otosta,
+jolla vanhat ystäväni kuulivat maineeni kasvavan ja lukivat kirjaani,
+niinkuin olisivat kuulleet minun lausuvan sen sisältöä, luki Dora niitä
+minulle, ilon kyynelet kirkkaissa silmissään, ja sanoi, että minä olin
+rakas vanha, taitava, kuuluisa poika.
+
+"Harjaantumattoman sydämen ensimäinen, väärä taipumus". Nämät Mrs.
+Strong'in sanat joutuivat lakkaamatta tähän aikaan mieleeni, olivat
+melkein aina läsnä ajatuksissani. Minä heräsin usein niihin öisin; minä
+muistan lukeneeni niitä unissanikin rakennusten seiniin kirjoitettuina.
+Sillä minä tiesin nyt, että oma sydämeni oli harjaantumaton, kun se
+ensin rakastui Doraan, ja että, jos se olisi ollut harjaantunut, se ei
+koskaan, kun olimme naimisissa, olisi tuntenut, mitä se oli tuntenut
+salaisessa kokemuksessaan.
+
+"Avio-liitossa ei ole pahempaa erilaisuutta, kuin erilaisuus
+mieli-alassa ja taipumuksissa". Näitä sanoja minä myöskin muistin.
+Minä olin koettanut muodostaa Doraa itseni mukaan ja huomannut sen
+mahdottomaksi. Minun ei ollut nyt muuta neuvoa kuin muodostaa itseäni
+Doran mukaan; jakaa hänen kanssansa, mitä voin, ja olla onnellinen;
+omilla hartioillani kantaa, mitä täytyi kantaa, ja kuitenkin olla
+onnellinen. Tämä se kuri oli, johon koetin pakoittaa sydäntäni, kun
+rupesin miettimään. Se teki toisen vuoteni paljon onnellisemmaksi,
+kuin ensimäisen, ja, mikä parempi oli, teki Doran elämän pelkäksi
+päivänpaisteeksi.
+
+Mutta tämän vuoden kuluessa Dora ei enää ollut voimissaan. Minä olin
+toivonut, että köykäisemmät kädet, kuin minun, auttaisivat muodostamaan
+hänen luonnettansa ja että pikku lapsen hymy hänen povellansa muuttaisi
+vaimo-lapsukaiseni naiseksi. Se ei ollut tapahtuva. Henki väikkyi
+hetken aikaa vähäisen vankihuoneensa kynnyksellä ja vankeudesta mitään
+tietämättä lähti lentoon.
+
+"Kun taas jaksan juosta ympäri, niinkuin ennen, täti", lausui Dora,
+"opetan Jip'in juoksemaan kilpaa. Se käy niin hitaiseksi ja laiskaksi".
+
+"Minä pelkään, rakas lapseni", lausui tätini, tyvenesti työskennellen
+hänen vieressänsä, "että sitä vaivaa pahempi tauti, kuin tämä. Ikä,
+Dora".
+
+"Luuletteko, että se on vanha?" kysyi Dora kummastellen. "Voi, kuinka
+oudolta tuntuu, että Jip olisi vanha!"
+
+"Se on semmoinen tauti, jonka alaiseksi kaikki, pikkuiseni, joudumme,
+mitä enemmän edistymme elämässä", sanoi tätini iloisesti; "minä en
+tunne itseäni siitä vapaammaksi nyt, kuin ennen, vakuutan sinulle".
+
+"Mutta Jip", lausui Dora, sääliväisesti katsellen sitä, "pikku Jip'kin!
+Voi toveri raukkaa!"
+
+"Se kestää varmaan vielä monta aikaa, Kukkani", lausui tätini,
+taputtaen Doraa poskelle, kun hän kallistui vuoteestansa
+katsomaan Jip'iä, joka vastaukseksi asettui takajaloillensa ja
+ahdas-henkisyydessään turhaan ponnisti päätänsä ja hartioitansa, ylös
+kiivetäkseen. "Sen täytyy saada kappale flanellia tänä talvena, eikä
+minua kummastuttaisi, vaikka se ilmestyisi ihan vilppaana jälleen
+keväällä kukkien kanssa. Siunatkoon tuota pikkuista koiraa!" huudahti
+tätini, "jos sillä olisi yhtä monta henkeä, kuin kissalla, ja olisi ne
+kaikki menettämällänsä, haukkuisi se minua viimeisessä henkäyksessään,
+luulen minä!"
+
+Dora oli auttanut Jip'in ylös sohvalle, jossa se todella ynsisteli
+tätiäni vastaan niin rajusti, ettei se pysynyt suorana, vaan haukkui
+itsensä koukkuun. Mitä enemmän tätini katseli sitä, sitä enemmän se
+suuttui häneen, sillä tätini oli nykyisin ruvennut käyttämään
+silmälaseja, ja jostakin tutkimattomasta syystä katsoi Jip niitä
+personalliseksi loukkaukseksi.
+
+Kauan suostutettuaan sai Dora Jip'in viereensä makaamaan, ja kun se
+taas oli rauhoittunut, veti hän ehtimiseen toista sen pitkistä korvista
+kätensä lävitse, kertoen miettiväisesti: "pikku Jip'kin! Voi toveri
+raukkaa!"
+
+"Sen keuhkot ovat sangen hyvät", lausui tätini iloisesti, "eikä sen
+vihatkaan ensinkään ole heikontuneet. Sillä on epäilemättä vielä monta
+vuotta edessään. Mutta jos tahdot koiraa, jonka kanssa sopii juosta
+kilpaa, Pikku Kukkani, on Jip siksi elänyt liian hyvin, ja minä annan
+sinulle toisen".
+
+"Kiitoksia, täti", sanoi Dora heikosti. "Mutta älkäät kuitenkaan!"
+
+"Eikö?" kysyi tätini ja otti pois silmälasinsa.
+
+"Minä en voisi pitää mitään muuta koiraa, kuin Jip'iä", lausui Dora.
+"Se olisi niin tylyä Jip'in suhteen. Paitsi sitä en voisi ruveta niin
+hyväksi ystäväksi minkään muun koiran kanssa, kuin Jip'in, sillä toinen
+ei olisi tuntenut minua ennen naimistani eikä olisi haukkunut Doady'a,
+kun hän ensi kerran tuli meille. Minä varon, täti, etten voisi huolia
+mistäkään muusta koirasta, kuin Jip'istä".
+
+"Tosiaan!" sanoi tätini, taputtaen häntä poskelle jälleen. "Sinä olet
+oikeassa".
+
+"Te ette pane pahaksi", lausui Dora. "Panetteko?"
+
+"Voi sinä hellätunteinen pikku hempukka!" huudahti tätini, lempeästi
+kumartuen hänen puoleensa. "Kun luulet, että minä panisin pahakseni!"
+
+"En minä luule, minä en todella ajatellut sitä", vastasi Dora; "mutta
+minä olen hiukan väsyksissä ja tästä kävin hetkeksi typeräksi -- minä
+olen aina pikku typerä olento, niinkuin tiedätte, mutta minä kävin
+vielä typerämmäksi -- kun puhuin Jip'istä. Se on tuntenut minut
+kaikissa, mitä minulle on tapahtunut, etkö ole, Jip? Enkä minä voisi
+halveksia sitä sentähden, että se on vähän muuttunut -- voisinko, Jip?"
+
+Jip painui likemmäksi emäntäänsä ja nuoli hitaasti hänen kättänsä.
+
+"Sinä et ole niin vanha, Jip, oletko, että jo jätät emäntäsi", lausui
+Dora. "Me saamme vielä jonkun aikaa seurustella toinen toisemme
+kanssa!"
+
+Sievä Dorani! Kun hän seuraavana sunnuntaina tuli alas päivällisille ja
+häntä niin suuresti ilahutti nähdä vanhaa Traddles'ia (joka aina söi
+päivällistä meillä sunnuntaisin), luulimme, että hän muutamien päivien
+perästä juoksisi ympäri, niinkuin ennen. Mutta sanoivat: "odottakaat
+vielä muutamia päiviä", ja sitten: "odottakaat muutamia päiviä
+lisäksi"; eikä hän kuitenkaan juosnut eikä kävellyt. Hän näytti hyvin
+kauniilta ja oli erittäin iloinen, mutta nuot vähäiset jalat, jotka
+olivat niin nopsaat, kun ne tanssivat Jip'in ympärillä, olivat raskaat
+ja kankeat.
+
+Minä rupesin kantamaan häntä portaita alas joka aamu ja portaita ylös
+joka ilta. Hän laski silloin tavallisesti käsivartensa kaulani ympäri
+ja nauroi, niinkuin minä olisin tehnyt sitä veikalla. Jip haukkui ja
+hyppi ympärillämme, juoksi edellä ja katsoi huohottaen taaksepäin
+porraslavalla, nähdäksensä, tulimmeko perässä. Täti, joka oli paras ja
+iloisin hoitajatar mailmassa, tuli meidän jälessämme, liikkuva kasa
+shaaleja ja tyynyjä. Mr. Dick ei olisi jättänyt kynttilänkantajan
+virkaansa kenellekään ihmiselle. Traddles seisoi usein portaitten
+alipäässä, katsellen ja vastaan-ottaen hupaisia terveisiä Doralta
+suloisimmalle tytölle mailmassa. Me teimme tästä oikein iloisen
+saattoretken, ja vaimo-lapsukaiseni oli meistä kaikista iloisin.
+
+Mutta välisti, kun nostin ylös hänet ja huomasin, että hän oli keveämpi
+sylissäni, valloitti jonkunlainen kuollut, tyhjä tunne minut, niinkuin
+olisin lähestynyt jotakin vielä näkymätöntä jääseutua, joka jähmetytti
+elämääni. Minä kartin nimittämästä tätä tunnetta milläkään nimellä enkä
+keskustellut siitä itseni kanssa; siksi kuin eräänä iltana, jona se oli
+erittäin voimakas minussa ja tätini oli jättänyt Doran, jääbyväisiksi
+huutaen: "hyvää yötä, Pikku Kukka", istuin yksin pulpettini viereen ja
+itkin ajatellessani: voi, mikä paha-enteinen nimi se oli, ja kuinka
+kukka kesken kukkimistaan lakastui puussa!
+
+
+
+
+KAHDEKSASTOISTA LUKU.
+
+Minä kietounnun salaisiin seikkoihin.
+
+
+Eräänä aamuna sain postin kautta Canterbury'ssä dateeratun ja minulle
+Doctors Commons'iin adresseeratun kirjeen, jota luin jonkunlaisella
+kummastuksella:
+
+"Rakas Sir!"
+
+"Semmoiset asianhaarat, jotka ovat ulkopuolella omaa valtaani, ovat
+melkoisen ajan kuluessa keskeyttäneet sitä likeistä ystävyyttä, joka
+niinä harvoina hetkinä, jolloin minun on virkatoimieni tähden ollut
+tilaisuus miettiä muiston prismatillisessa valossa läikkyvän entisyyden
+kohtauksia ja tapauksia, aina on tuottanut minulle, niinkuin se varmaan
+vast'edeskin tuottaa, suloisia tunteita, jotka eivät ole tavallista
+laatua. Tämä tosi-asia, rakas Sir, ynnä se etevä sija, johon
+luonnonkirjanne ovat kohottaneet teidät, estää minua anastamasta
+itselleni vapautta puhutella nuoruuteni kumppania tuolla
+tuttavallisella Copperfield'in nimellä! Siinä on kyllin, kun tietää,
+että se nimi, johon minun on kunnia viitata, aina säilytetään perheemme
+asiakirjoissa (minä tarkoitan sitä entisten hyyryläistemme arkistoa,
+jota Mrs. Micawber tallettaa) personallisella, rakkauteen vivahtavalla
+kunnioituksella".
+
+"Sen, joka alkuperäisten erehdystensä ja eduttomien asianhaarain
+satunnaisen yhtymyksen kautta on joutunut semmoiseen asemaan, kuin se
+haaksirikkoinen parkki-laiva (jos minun suvaitaan omistaa tämmöistä
+meriliikkeesen kuuluvaa nimitystä), joka nyt tarttuu kynään, teille
+kirjoittaaksensa -- sen, sanon toistamiseen, joka on joutunut
+semmoiseen asemaan, ei tule käyttää kohteliaisuuksien eikä
+onnentoivotusten kieltä. Sen hän jättää kykenevämmille ja puhtaammille
+käsille".
+
+"Jos tärkeämmät toimenne sallisivat teidän seurata näitä vaillinaisia
+kirjaimia näin kauas -- joka suittaa tapahtua taikka suittaa olla
+tapahtumatta, sen mukaan kuin asianhaarat muodostuvat -- kysytte
+tietysti, missä tarkoituksessa sepitän tämän kirjeen? Suokaat minun
+sanoa, että täydellisesti tunnustan tämän kysymyksen järjen-mukaiseksi
+ja nyt lähden vastaamaan siihen, lausuen edeltäpäin, että aine _ei_ ole
+rahallista luontoa".
+
+"Minä en selvemmin viittaa mihinkään salaiseen voimaan, joka minulla
+ehkä on, ukon-nuolen ohjaamiseen taikka hävittävän ja kostavan liekin
+suunnittamiseen sinne taikka tänne, mutta saanen sivumennen huomauttaa,
+että valoisimmat näkyni ijäti ovat haihtuneet -- että leponi on
+häiritty ja ilon kykyni kukistettu -- ettei sydämeni ole enää oikealla
+paikalla -- ja etten enää käy pää pystyssä kanssa-ihmisteni vieressä.
+Kukka on vikaantunut. Sen kupu on katkera reunoja myöden. Mato tekee
+työtänsä ja tuhoo pian uhrinsa. Mitä pikemmin, sitä parempi. Mutta minä
+en tahdo poiketa aineestani".
+
+"Semmoisessa kovassa mielentuskassa ollessani, jota ei edes Mrs.
+Micawber'in vaikutus pysty lievittämään, vaikka sitä harjoitetaan
+kolminaisessa vaimon, puolison ja äidin ominaisuudessa, aion paeta
+itseäni vähäksi aikaa ja pyhittää kahdeksanviidettä tuntia muutamien
+entisten huvitusten näkymöin katsomiseen pääkaupungissa. Muitten
+kodillisen levon ja mielenrauhan satamien joukossa vetää tietysti
+King's Bench'in vankihuone jalkojani luoksensa. Kun sanon, että minä,
+jos Jumala suo, juuri kello seitsemän illalla aion olla ulkopuolella
+tämän sivili-asiain vankihuoneen eteläis-muuria, on tämän kirjeellisen
+ilmoitukseni tarkoitus täytetty".
+
+"Minä en tunne itseäni oikeutetuksi pyytämään entistä ystävääni Mr.
+Copperfieldia eikä entistä ystävääni Mr. Thomas Traddles'ia, Inner
+Temple'n jäsentä, jos tämä gentlemani vielä elää ja on voimissa,
+suosiollisesti kohtaamaan minua ja uudistamaan (niin paljon kuin sopii)
+menneitten päivien keskinäisiä oloja. Minä rajoitan itseni siihen
+muistutukseen, että siihen aikaan ja sillä paikalla, jota olen
+maininnut, tavattaneen semmoisia hävityksen jälkiä, jotka vielä
+                                  löytyvät
+                                    eräästä
+                                      kukistuneesta
+                                        tornista
+                                          _Wilkins Micawber'ista_.
+
+"P. S. Lienee hyödyllistä yllä seisovaan lisätä se sanoma, että Mrs.
+Micawber'ille _ei_ ole uskottu näitä tuumia".
+
+Minä luin tämän kirjeen useita kertoja. Vaikka kyllä muistin Mr.
+Micawber'in korkeapontisen kirjoitustavan ja sen erinomaisen
+mielihyvän, jolla hän kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa
+tilaisuuksissa istui pitkiä kirjeitä kirjoittamaan, luulin kuitenkin,
+että jotakin tärkeätä piili tämän kiertelevän ilmoituksen takana. Minä
+laskin kirjeen kädestäni, sitä ajatellakseni, ja tartuin siihen
+jälleen, sitä kerran vielä lukeakseni, ja luin sitä par'aikaa, kun
+Traddles tapasi minut suurimmassa epätietoisuuden tilassa.
+
+"Rakas toverini", sanoin minä, "minä en ole koskaan nähyt sinua
+halukkaammin. Sinä tulet juuri parhaasen aikaan auttamaan minua
+terveellä järjelläsi. Minä olen saanut hyvin omituisen kirjeen,
+Traddles, Mr. Micawber'ilta".
+
+"Vai niin!" huudahti Traddles. "Todella? Ja minä olen saanut Mrs.
+Micawber'ilta!"
+
+Näin puhuen Traddies, joka oli punastunut kävelystä ja jonka hiukset
+ruumiin- ja sielun-liikunnon yhteisestä vaikutuksesta seisoivat
+pystyssä, niinkuin hän olisi nähnyt jonkun iloisen aaveen, otti esiin
+kirjeensä ja vaihtoi sen minun kirjeeseni. Minä seurasin häntä
+silmilläni Mr. Micawber'in kirjeen keskipalkoille ja vastasin siihen
+kulmakarvojen kohotukseen, jolla hän sanoi: "'ukon-nuolen ohjaamiseen
+taikka hävittävän ja kostavan liekin suunnittamiseen!' Siunatkoon
+minua, Copperfield!" -- ja rupesin sitten lukemaan Mrs. Micawber'in
+kirjettä. Se kuului näin:
+
+"Parhaat terveiseni Mr. Thomas Traddles'ille, ja, jos hän vielä muistaa
+erästä, jonka ennen oli onni tuntea hänet hyvin, tohdinko pyytää
+muutamia hetkiä hänen jouto-ajastaan? Minä vakuutan Mr. T. T:ille,
+ett'en koettaisi käyttää hänen hyvyyttänsä, jos olisin jossakin muussa
+asemassa, kuin hulluuden partaalla".
+
+"Vaikka minun on katkera sitä sanoa, on ennen niin kodillisen Mr.
+Micawber'in vieraantuminen vaimostaan ja perheestään syy, että näin
+onnettomasti käännyn Mr. Traddles'in puoleen ja anon itselleni hänen
+suosiollista kärsivällisyyttänsä. Mr. T:in on mahdoton täydellisesti
+käsittää Mr. Micawber'in muuttunutta käytöstä, hänen hurjuuttansa,
+hänen rajuuttansa. Se on vähitellen enentynyt, siksi kuin se on
+ruvennut näyttämään mielen vialta. Tuskin päivääkään kuluu, vakuutan
+Mr. Traddles'ille, ilman jonkunlaista puuskaa. Mr. T. ei vaadi, että
+minä kuvaan tunteitani, kun kerron hänelle, että olen saanut tottua
+kuulemaan, kuinka Mr. Micawber väittää myyneensä itsensä p--lle.
+Salamyhkäisyys ja umpimielisyys ovat kauan aikaa olleet hänen
+päätunnusmerkkinsä, ovat kauan aikaa sitten astuneet rajattoman
+luottamuksen sijaan. Vähinkin syy, vaikk'ei muuta kuin kysyisi,
+löytyykö mitään, jota hän suvaitsisi päivällisiksi, saattaa hänet
+sanomaan, että hän tahtoo avio-eroa. Viime iltana, kun lapset pyysivät
+häneltä kahta pennyä sitruna-karamelleihin -- eräänlaisia tämän
+paikkakunnan makiaisia -- näytti hän ostroni-veistä kaksoisille!"
+
+"Minä rukoilen teitä, Mr. Traddles, antamaan minulle anteeksi, vaikka
+ryhdyn näihin pikku-seikkoihin. Ilman niitä Mr. T:in todella olisi
+vaikea saada vähintäkään aavistusta sydäntä musertavasta tilastani".
+
+"Rohkenenko nyt uskoa Mr. T:lle kirjeeni tarkoituksen? Salliiko hän
+minun nyt turvata ystävälliseen huolenpitoonsa? Oi kyllä, sillä minä
+tunnen hänen sydämensä!"
+
+"Rakkauden nopeaa silmää ei ole helposti sokaistu, jos se on naisen.
+Mr. Micawber lähtee Londoniin. Vaikka hän tarkasti salasi käsi-alaansa
+tänä aamuna ennen suurusta, kun hän kirjoitti adressikortin, jonka hän
+kiinnitti tuohon vähäiseen, ruskeaan onnellisten päivien matkalaukkuun,
+näki aviollisen huolen kotkan-silmä selvästi kirjaimet d-o-n.
+Postivaunujen West-End'in määräpaikka on Kultainen Risti. Uskallanko
+hartaasti pyytää Mr. T:ia käymään hairaantuneen puolisoni luona ja
+puhuttelemaan häntä? Uskallanko pyytää Mr. T:ia rupeamaan Mr.
+Micawber'in ja hänen vaivaantuneen perheensä välittäjäksi? Oi ei, sillä
+siinä olisi liian paljon!"
+
+"Jos Mr. Copperfield vielä muistaisi yhtä maineettomaksi jäänyttä,
+tahtoisiko Mr. T. toimittaa hänelle muuttumattoman kunnioitukseni ja
+samat pyyntöni? Kaikissa tapauksissa lienee hän niin ystävällinen,
+_että hän pitää tätä ilmoitusta kokonaan yksityisenä eikä missään
+tapauksessa viittaa, vaikka kuinka vähän, siihen, Mr. Micawber'in läsnä
+ollessa_. Jos Mr. T. joskus vastaisi tähän (jota en voi katsoa
+milläkään lailla todenmukaiseksi), tuottaisi semmoinen kirje, joka on
+adresseerattu M. E:lle Canterbury'n postikonttoriin, vähemmän
+tuskallisia seurauksia, kuin jokainen muu kirje, joka olisi suorastaan
+adresseerattu eräälle, joka syvimmässä surussa kirjoittaa itsensä
+
+                             Mr. Thomas Traddles'in kunnioittavaiseksi
+                                     ystäväksi ja avun-anojaksi
+                                       _Emma Micawber'iksi_".
+
+"Mitä arvelet tuosta kirjeestä?" sanoi Traddles, minuun katsahtaen, kun
+olin kahdesti lukenut sen.
+
+"Mitä sinä tuosta toisesta arvelet?" vastasin minä. Sillä hän luki sitä
+vielä rypistyneellä otsalla.
+
+"Minä arvelen, että ne molemmat, Copperfield", vastasi Traddles,
+"merkitsevät enemmän, kuin tavallisesti Mr. ja Mrs. Micawber'in
+kirjoitukset -- mutta mitä, sitä en tiedä. Epäilemättä ovat molemmat
+kirjoitetut rehellisessä aikomuksessa ja ilman keskinäistä suostumusta.
+Ihmisparka!" hän tarkoitti nyt Mrs. Micawber'in kirjettä, ja me
+seisoimme vieretysten molempia verraten; "kaikissa tapauksissa tekee
+hyvän työn, kun kirjoittaa hänelle ja ilmoittaa hänelle, että aiomme
+käydä Mr. Micawber'in luona".
+
+Minä suostuin tähän sitä halukkaammin, kuin nyt nuhtelin itseäni siitä,
+että olin ollut hänen edellisen kirjeensä suhteen jotenkin huolimaton.
+Se oli tosin siihen aikaan suuresti ajatteluttanut minua, niinkuin olen
+paikallansa maininnut; mutta kiintymiseni omiin asioihini, kokemukseni
+Mr. Micawber'in perheestä ja se seikka, etten sen koommin kuullut
+tästä, oli vähitellen vaikuttanut, että unhotin koko asian. Minä olin
+usein ajatellut Micawber'ilaisia, mutta etupäässä kummastellakseni,
+mihin rahallisiin sitoumuksiin he Canterbury'ssä olivat ruvenneet, ja
+muistaakseni, kuinka Mr. Micawber kartti minua, kun hän oli päässyt
+Uriah Heep'in konttoristiksi.
+
+Kuitenkin minä nyt yhteisessä nimessämme kirjoitin lohduttavan kirjeen
+Mrs. Micawber'ille, ja me allekirjoitimme sen molemmat. Kun astuimme
+kaupunkiin, toimittaaksemme sitä postiin, pidimme, Traddles ja minä,
+pitkän keskustelun ja laskimme monenlaisia arveluita, joita minun ei
+tarvitse toistaa. Iltapuolella otimme tätini neuvon-antajaksi; mutta
+ainoa varma päätöksemme oli se, että hyvin tarkasti noudattaisimme Mr.
+Micawber'in määräystä.
+
+Vaikka ilmestyimme yhtymäpaikassa neljänneksen ennen aikaamme,
+tapasimme jo Mr. Micawber'in siellä. Hän seisoi, käsivarret ristissä,
+vastapäätä muuria ja katseli rautapiikkejä sen ylisyrjässä
+hellätunteisella muodolla, niinkuin ne olisivat olleet ne yhteen
+pujottuneet lehvät, jotka olivat suojelleet häntä hänen nuoruudessaan.
+
+Kun tervehdimme häntä, oli hänen käytöksensä hiukan enemmän hämmentynyt
+ja hiukan vähemmän gentili, kuin ennen. Hän oli tämän pikku retken
+johdosta heittänyt mustan lakimiehen-pukunsa ja kävi nyt vanhalla
+takillaan ja vanhoilla kapeilla housuillaan, mutta ei kokonaan vanhalla
+katsannollaan. Se palasi tosin vähitellen yhä enemmän, kun puhuimme
+hänen kanssaan; mutta yksin hänen lorgnettinsakin näytti heiluvan
+raskaammin ja hänen paidankauluksensa, vaikka sillä yhä oli vanha,
+pelottava kokonsa, oli jotenkin lerpullansa.
+
+"Gentlemanit!" lausui Mr. Micawber ensimäisten tervehdysten jälkeen,
+"hädässä ystävä tutaan. Sallikaat minun esitellä kysymyksiäni, kuinka
+Mrs. Copperfield _in esse_ ja Mrs. Traddles _in posse_ ruumiillisesti
+jaksavat -- edellytettynä nimittäin, että ystäväni Traddles ei vielä
+ole yhdistetty rakkautensa esineesen myötä- ja vastoinkäymisessä".
+
+Me kiitimme häntä hänen kohteliaisuudestansa ja vastasimme siihen
+soveliaalla tavalla. Hän johdatti sitten huomiotamme muurin puoleen ja
+aloitti: "minä vakuutan teille, gentlemanit", kun minä uskalsin panna
+tätä juhlallista lausumistapaa vastaan ja pyytää, että hän puhuttelisi
+meitä, niinkuin ennen.
+
+"Rakas Copperfieldini", vastasi hän, kättäni likistäen,
+"sydämellisyytenne liikuttaa minua kovasti. Kun näin vastaanottaa
+särkynyttä katkelmaa siitä temppelistä, jota kerta sanottiin ihmiseksi
+-- jos minun suvaitaan käyttää semmoista lausetta -- osoittaa se
+sydäntä, josta on kunnia yhteiselle luonnollemme. Minä yritin sanomaan,
+että taas näen sen levollisen paikan, jossa muutamat elämäni
+onnellisimmista hetkistä soluivat ohitse".
+
+"Jommoiseksi epäilemättä Mrs. Micawber sen teki", lausuin minä. "Minä
+toivon, että hän voi hyvin?"
+
+"Kiitoksia", vastasi Mr. Micawber, jonka kasvot synkistyivät tästä
+viittauksesta, "hän voi vaan niin ja näin. Ja tämä", lausui Mr.
+Micawber, murheellisesti päätänsä nyykäyttäen, "on Kings Bench! Täällä
+ensi kerran vuosien vieriessä rahallisten sitoumusten rasittavaa painoa
+ei päivästä päivään julistettu rohkeilta ääniltä, jotka eivät ottaneet
+poistuaksensa käytävästä; täällä ei ollut ovessa mitään kolkutinta,
+johon velkojien sopi tarttua; täällä ei päässyt antamaan kenellekään
+itselle haastoa, sillä haasteet jätettiin portinvartialle!
+Gentlemanit!" sanoi Mr. Micawber, "kun varjo noista rautapiikeistä
+tiilimuurin harjalta kuvasteli kävelypaikan hiekalla, olen nähnyt
+lasteni astelevan monimutkaisia kaavoja myöden, karttaen pimeitä
+kohtia. Minä olen tuntenut jokaisen tämän paikan kiven. Jos minussa
+näkyy jotakin heikkoutta, tiedätte antaa sen anteeksi minulle".
+
+"Me olemme kaikki kulkeneet eteenpäin elämässä sen jälkeen, Mr.
+Micawber", arvelin minä.
+
+"Mr. Copperfield", vastasi Mr. Micawber katkerasti, "kun olin tämän
+turvapaikan asukkaana, saatin katsoa kanssa-ihmistäni kasvoihin ja
+lyödä häntä päähän, jos hän loukkasi minua. Kanssa-ihmiseni ja minä
+emme enää ole tällä kunniakkaalla kannalla keskenämme!"
+
+Synkkämuotoisesti kääntyen pois rakennuksesta, vastaanotti Mr. Micawber
+minun tarjotun käsivarteni toiselta puolelta ja Traddles'in tarjotun
+käsivarren toiselta puolelta ja astui eteenpäin meidän välissämme.
+
+"Löytyy muutamia rajamerkkejä", huomautti Mr. Micawber, lempeästi
+katsoen taaksensa olkapäänsä ylitse, "matkallamme hautaan, joita,
+jollei semmoinen toivo olisi jumalatonta, ihminen ei soisi koskaan
+jättäneensä. Semmoinen rajamerkki on King's Bench minun kirjavalla
+elämänradallani".
+
+"Voi, te olette alakuloinen, Mr. Micawber", lausui Traddles.
+
+"Niin olen, Sir", keskeytti Mr. Micawber.
+
+"Minä toivon", arveli Traddles, "ettei se tule siitä, että olette
+ikävystyneet lakitieteesen -- sillä minäkin olen lakimies, niinkuin
+tiedätte".
+
+Mr. Micawber ei vastannut sanaakaan.
+
+"Kuinka ystävämme Heep jaksaa, Mr. Micawber?" sanoin minä vähäisen
+vaiti-olon perästä.
+
+"Rakas Copperfieldini", vastasi Mr. Micawber, kovasti kiihtyen ja
+vaaleten, "jos kysytte isäntääni _teidän_ ystävänänne, olen pahoillani
+siitä; jos kysytte häntä _minun_ ystävänäni, hymyilen sitä
+sardonillisesti. Joko kysytte isäntääni semmoisena taikka tämmöisenä,
+pyydän saadakseni, teitä loukkaamatta, rajoittaa vastaustani tähän --
+että, mikä hyvänsä hänen terveydentilansa lienee, hänen ulkomuotonsa on
+kettumainen, etten sanoisi: pirullinen. Te sallinette, että minä
+yksityisenä ihmisenä en suostu jatkamaan semmoista ainetta, joka on
+saattanut minut lakimiehenä epätoivon äärimmäiselle reunalle".
+
+Minä ilmoitin mielipahaani siitä, että olin vasten tahtoani koskenut
+semmoiseen aineesen, joka närkästytti häntä niin paljon. "Saanko",
+lausuin minä, "äskeisen hairauksen vaaraan joutumatta, kysyä, kuinka
+vanhat ystäväni Mr. ja Miss Wickfield voivat?"
+
+"Miss Wickfield", vastasi Mr. Micawber, nyt punaiseksi kääntyen, "on,
+niinkuin ainakin, malli ja loistava esikuva. Rakas Copperfieldini, hän
+on aina kirkastähtinen kohta kurjassa olemisessani. Minä kunnioitan
+tätä nuorta ladyä, minä ihmettelen hänen luonnettansa, minä olen
+ihastunut häneen hänen rakkautensa, rehellisyytensä ja hyvyytensä
+tähden. -- Viekäät minua", lausui Mr. Micawber, "jotakin syrjäkatua
+myöden, sillä, sieluni kautta, minä en nykyisessä mielentilassani kestä
+tätä!"
+
+Me talutimme hänet kapealle kadulle, jossa hän otti esiin nenäliinansa
+ja asettui seisomaan, selkä jotakin seinää vastaan. Jos minä katselin
+häntä yhtä totisesti, kuin Traddles, hän ei suinkaan pitänyt seuraamme
+juuri virkistävänä.
+
+"Se on minun osani", sanoi Mr. Micawber ja nyyhki teeskentelemättä,
+mutta teki sitäkin jonkunlaisella vivahduksella tuohon vanhaan
+katsantoon, jolla hän teki kaikki, niinkuin hän olisi tehnyt jotakin
+gentiliä; "se on minun osani, gentlemanit, että luontomme kauniimmat
+tunteet ovat muuttuneet soimaukseksi minua vastaan. Se kunnioitus,
+jolla katselen miss Wickfield'iä, on parvi nuolia rinnassani. Teidän
+olisi parempi jättää minut, jos suvaitsette, kulkiaimena kiertelemään
+maata. Mato on kahta pikemmin suorittava _minun_ asiani".
+
+Tätä kehoitusta noudattamatta seisoimme hänen vieressään, siksi
+kuin hän oli pistänyt nenäliinansa plakkariinsa, kohottanut
+paidankaulustansa ja, pettääksensä niitä läheisiä, jotka ehkä olivat
+katselleet häntä, ruvennut, hattu kovasti kallellaan, hyräilemään
+jotakin nuottia. Kosk'en tietänyt, mitä ehkä menisi hukkaan meiltä, jos
+nyt jättäisimme hänet näkyvistämme, mainitsin hänelle, että suurella
+mielihyvällä esittelisin häntä tädilleni, jos häntä haluttaisi tulla
+Highgate'en, jossa yö-sija oli hänen tarjonansa.
+
+"Te laitatte meille lasillisen omaa punssianne, Mr. Micawber", sanoin
+minä, "ja hauskempia muistaessamme unhotatte kaikki, mikä painaa
+mieltänne".
+
+"Taikka", arveli Traddles varovaisesti, "jos jonkun asian ystäville
+uskominen paremmin huojentaa sydäntänne, ilmoitatte sen meille, Mr.
+Micawber".
+
+"Gentlemanit", vastasi Mr. Micawber. "tehkäät minun, mitä tahdotte!
+Minä olen ruoko merellä, ja elefantit -- pyydän anteeksi: minä aioin
+sanoa elementit -- ja elementit heittelevät minua kaikille ilman
+suunnille".
+
+Me astuimme taas eteenpäin käsitysten, tapasimme postivaunut, kun ne
+juuri olivat lähtemällänsä, ja saavuimme Highgate'en ilman mitään
+vastuksia matkalla. Minä olin kovin levoton ja epätietoinen, mitä
+parhaiten sanoa taikka tehdä -- ja niin oli ilmeisesti myöskin
+Traddles. Mr. Micawber oli enimmäksi osaksi vaipunut syvään
+surumielisyyteen. Hän koetti tuon tuostakin reipastuttaa itseänsä ja
+hyräillä jotakin sävelen pätkää; mutta hän vaipui jälleen synkkään
+alakuloisuuteen, ja tämä pisti vielä enemmän silmään, koska kallellaan
+oleva hattu ja silmiin asti ylös vedetty paidankaulus pilkallisesti
+sitä vastustivat.
+
+Me menimme tätini luo ennemmin, kuin minun luokseni, koska Dora ei
+ollut terve. Tätini tuli, kun lähetin noutamaan häntä, ja tervehti Mr.
+Micawber'ia miellyttävällä sydämellisyydellä. Mr. Micawber suuteli
+hänen kättänsä, peräytyi akkunan luo ja, vetäen ulos nenäliinaansa,
+taisteli jotakin sisällistä taistelua itse kanssaan.
+
+Mr. Dick oli kotona. Hän oli luonnostaan niin erinomaisen hellä
+jokaiselle, joka näytti murheelliselta, ja huomasi niin nopeasti
+semmoisen henkilön, että hän pudisti Mr. Micawber'in kättä ainakin
+kymmenkunnan kertoja viidessä minutissa. Tämmöinen lempeys vieraan
+puolelta liikutti niin suuresti Mr. Micawber'ia hänen surussaan, ettei
+hän voinut muuta kuin jokaiseen semmoiseen kädenpudistukseen sanoa:
+"rakas Sir, te valloitatte kokonaan sydämeni!" Joka ilahutti Mr.
+Dick'iä niin paljon, että hän ryhtyi kädenpudistamiseensa jälleen
+suuremmalla innolla, kuin ennen.
+
+"Tämän gentlemanin ystävällisyys", lausui Mr. Micawber tädilleni,
+"paiskaa minut maahan, jos sallitte minun, Ma'am, lainata tätä
+puheenpartta raa'anpuolisten kansallishuviemme sanakirjasta.
+Semmoiselle miehelle, joka ponnistaa hämmennyksen ja levottomuuden
+monimutkaista painoa vastaan, on tämmöinen kohtelu oikea koetus,
+vakuutan teille".
+
+"Ystäväni Mr. Dick", vastasi tätini ylpeästi, "ei olekaan mikään
+tavallinen mies".
+
+"Siitä olen vakuutettu", lausui Mr. Micawber. "Rakas Sir!" sillä Mr.
+Dick pudisti taas hänen kättänsä; "minä tunnen syvästi teidän
+sydämellisyytenne!"
+
+"Kuinka voitte?" kysyi Mr. Dick huolellisella katsannolla.
+
+"Keskinkertaisesti, rakas Sir", vastasi Mr. Micawber huokaillen.
+
+"Teidän täytyy reipastua", sanoi Mr. Dick, "ja tehdä olonne niin
+mukavaksi, kuin mahdollista".
+
+Nämät ystävälliset sanat ja se asia, että hän taas huomasi Mr. Dick'in
+käden omassa kädessään, valloittivat kokonaan Mr. Micawber'in sydämen.
+"Kohtaloni on sallinut minun", huomautti hän, "silloin tällöin
+ihmis-elämän vaihtelevassa panoramassa tavata kosteikon, mutta ei
+koskaan niin vihantaa, niin uhkuvaa, kuin tämän!"
+
+Toisessa tilaisuudessa olisi tämä huvittanut minua; mutta minä tunsin,
+että meidän oli kaikkien tukala ja vaikea olla, ja minä katselin Mr.
+Micawber'ia, joka ilmeisesti tahtoi ilmoittaa jotakin, mutta samalla
+kertaa ei tahtonut ilmoittaa mitään, niin tuskastuneena, että olin
+täydellisessä kuumeessa. Traddles, joka istui tuolinsa syrjällä, silmät
+selällään ja hiukset vielä hartaammin pystyssä, kuin ennen, tuijotteli
+vuorotellen maahan ja Mr. Micawber'iin eikä edes koettanut hiiskahtaa
+sanaakaan. Vaikka näin, että tätini terävimmällä tavallansa
+yksin-omaisesti tutkisteli uutta vierastansa, hallitsi hän kuitenkin
+paremmin mieltänsä, kuin kukaan meistä; sillä hän piti voimassa
+keskustelua tämän kanssa ja pakoitti hänet puhumaan, joko hän tahtoi
+taikka ei.
+
+"Te olette sangen vanha ystävä veljenpojalleni, Mr. Micawber", lausui
+tätini. "Minä soisin, että minun olisi ollut ilo nähdä teitä ennen".
+
+"Madam", vastasi Mr. Micawber, "minä soisin, että minun olisi ollut
+kunnia tuntea teidät varhemmin. Minä en ollut aina se hylky, jonka nyt
+näette".
+
+"Minä toivon, että Mrs. Micawber ja perheenne voivat hyvin, Sir",
+arveli tätini.
+
+Mr. Micawber painoi alas päänsä. "He voivat niin hyvin, Ma'am", sanoi
+hän hetken ääneti oltuaan ja epätoivoisen tavalla, "kuin muukalaisten
+ja maanpakolaisten sopii toivoa".
+
+"Herra siunatkoon teitä, Sir!" huudahti tätini jyrkällä tavallansa.
+"Mitä sanotte?".
+
+"Perheeni toimeentulo, Ma'am", vastasi Mr. Micawber, "tutisee vaa'assa.
+Isäntäni --"
+
+Tässä Mr. Micawber, ikävä kyllä, katkaisi puheensa ja alkoi kuoria
+sitruneja, joita, niinkuin kaikkia muita punssin-laitoksen tarpeita,
+oli minun käskystäni asetettu hänen eteensä.
+
+"Isäntänne, sanoitte", lausui Mr. Dick, nykäisten häntä käsivarresta
+ystävälliseksi muistutukseksi.
+
+"Hyvä, Sir", vastasi Mr. Micawber, "te saatatte minut takaisin
+kertomukseeni, Minä olen kiitollinen teille". He pudistivat taas kättä.
+"Isäntäni, Ma'am -- Mr. Heep -- huomautti minulle kerta suosiollisesti,
+että, jollen nauttisi niitä palkallisia etuja, jotka lähtevät virastani
+hänen luonansa, minusta luultavasti tulisi kuljeksiva silmänkääntäjä,
+joka nielee sapeleita ja syö hävittävää elementtiä. Ja totta puhuen,
+sitä myöden kuin minä ymmärrän, on vielä luultavaa, että lasteni on
+täytymys etsiä elatustansa ruumiinsa vääntelemisellä, samalla kuin Mrs.
+Micawber positivia soittamalla kehoittaa heitä noissa luonnottomissa
+tempuissa".
+
+Umpimähkäisellä, mutta osoittavalla veitsensä heilahuttamisella
+ilmoitti Mr. Micawber, että näitä näytäntöjä sopi odottaa tapahtuviksi
+vasta silloin, kuin hän ei enään ollut; sitten jatkoi hän kuorimistaan
+epätoivoisella muodolla.
+
+Tätini nojasi kyynärpäätänsä siihen pieneen, pyöreään pöytään, jota hän
+tavallisesti piti vieressänsä, ja katseli Mr. Micawber'ia tarkasti.
+Vaikka minusta tuntui vastenmieliseltä houkutella tätä paljastamaan
+jotakin, jota hän ei ollut valmis itse-altansa paljastamaan, olisin nyt
+käynyt hänen kimppuunsa, jollen olisi nähnyt niitä kummallisia toimia,
+joihin hän oli ryhtynyt ja joista etevimmät olivat ne, että hän pisti
+sitrunan-kuoret kattilaan, pani sokurin niistinlautaselle, vuodatti
+rommin tyhjään ruukkuun ja aivan varmana asian menestyksestä koetti
+kaataa kiehuvaa vettä kynttilänjalasta. Minä näin, että käännepää oli
+tulossa, ja se tulikin. Hän kaappasi kokoon kaikki aineet ja astiat,
+nousi tuoliltansa, veti ulos nenäliinansa ja purskahti kyyneliin.
+
+"Rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber nenäliinansa takaa, "tämä
+on semmoinen toimi, joka enemmän, kuin kaikki muut toimet, vaatii
+levollista mieltä ja oman arvon tietoa. Minä en saa aikaan tätä. Se on
+ihan mahdotointa".
+
+"Mikä nyt on, Mr. Micawber?" sanoin minä. "Puhukaat suunne puhtaaksi.
+Te olette ystävien parissa".
+
+"Ystävien parissa, Sir!" toisti Mr. Micawber, ja kaikki, mitä hän oli
+pidättänyt, puhkesi esiin hänestä. "Hyvä Jumala, etupäässä sentähden,
+että _olen_ ystävien parissa, on mielentilani semmoinen, kuin se on.
+Mikä nyt on, gentlemanit? Mikä nyt _ei_ ole? Konnamaisuus on; huonous
+on; petos, vilppi, kavallus on; ja koko tuon kauhean joukon nimi on --
+_Heep_."
+
+Tätini löi käsiänsä yhteen, ja me kavahdimme kaikki hämmästyneinä ylös.
+
+"Taistelo on ohitse!" sanoi Mr. Micawber, rajusti heiluttaen
+nenäliinaansa ja tuon tuostakin heittäen molempia käsivarsiansa
+taaksepäin, niinkuin hän olisi uinut yliluonnollisissa vastuksissa.
+"Minä en tahdo elää tätä elämää enää. Minä olen kurja olento, olen
+suljettu kaikista, mikä tekee elämän elettäväksi. Minä olen ollut
+kirouksen alaisena tuon helvetillisen konnan palveluksessa, Antakaat
+minulle takaisin vaimoni, antakaat minulle takaisin perheeni,
+asettakaat Micawber sen viheliäisen ryökäleen sijaan, joka käy niillä
+saappailla, jotka nyt ovat jalassani, ja käskekäät minun niellä sapeli
+huomenna ja minä teen sen -- halukkaasti;"
+
+Minä en ole eläissäni nähnyt kenenkään kiivastuvan, niinkuin hän. Minä
+koetin rauhoittaa häntä, että pääsisimme johonkin järkevään päätökseen,
+mutta hän kävi yhä kiivaammaksi eikä tahtonut kuulla sanaakaan.
+
+"Minä en laske kättäni kenenkään ihmisen käteen", lausui Mr. Micawber,
+huohottaen, puhkaten ja nyyhkien siinä määrässä, että hän oli niinkuin
+mies, joka rehkii kylmässä vedessä, "ennenkuin olen -- lyönyt
+pirstaleiksi -- tuon -- inhottavan -- käärmeen -- _Heep'in!_ Minä en
+nauti kenenkään vieraanvaraisuutta, ennenkuin olen -- pannut --
+Vesuviuksen -- syöksemään tultansa -- tuon -- viheliäisen roiston --
+_Heep'in_ päälle! Kaikenlainen virvoitus -- tämän katon -- alla --
+varsinkin punssi -- tukehuttaisi minut -- jollen ole -- ensiksi --
+pusertanut silmiä -- tuon äärettömän petturin ja valehtelian --
+_Heep'in_ -- päästä! Minä --e-e-n -- tahdo tuntea ketään -- enkä sanoa
+-- mitään -- enkä asua -- missään -- ennenkuin olen musertanut --
+mäsäksi -- tuon -- pahanpäiväisen ja ijankaikkisen teeskenteliän ja
+valapatturin -- _Heep'in_!"
+
+Minä pelkäsin todella, että Mr. Micawber kuolisi siihen paikkaan. Se
+tapa, jolla hän ponnisti näitten katkonaisten lauseitten lävitse ja
+joka kerta, kuin hän havaitsi lähestyvänsä Heep'in nimeä, raivasi
+itselleen tietä sen luo, kävi sen kimppuun, niinkuin pyörryksissä, ja
+sysäsi sen suustansa ihmeteltävällä vimmalla -- oikein kauhistutti;
+mutta kun hän höyryen vaipui alas tuolille ja katseli meitä, kasvot
+hohtaen kaikenlaisista värivivahduksista, joilla ei ollut mitään
+tekemistä niissä, ja loppumaton jono tönkäleitä kiireesti ja peräkkäin
+nousi ylös hänen kurkkuansa myöden, josta ne näyttivät putkahtavan
+hänen otsaansa, näytti siltä, kuin hän olisi henkitoreissa. Minä olisin
+tahtonut mennä hänen avuksensa, mutta hän viittasi minua pois eikä
+tahtonut kuulla sanaakaan.
+
+"Ei, Copperfleld! -- ei mitään ilmoitusta -- ennenkuin -- Miss
+Wickfield -- korvaus vääryyksistä, joita tuo -- pääkonna -- _Heep_ --
+on tehnyt!" (Minä olen aivan varma, ettei hän olisi voinut lausua
+kolmea sanaa ilman sitä kummastuttavaa intoa, jota tämä sana hänessä
+herätti, kun hän tunsi sen tulevan.) "Täydellinen salaisuus -- koko
+mailmalta -- ei mitään poikkeusta -- tästä päivästä viikko -- aamiaisen
+aikana -- kaikki läsnä -- täti siihen luettuna -- ja erittäin
+ystävällinen gentlemani -- Canterbury'n hotellissa -- jossa -- Mrs.
+Micawber ja minä -- 'Vanha, mennyt aika' köörissä -- ja -- aikomus
+paljastaa ilkeä rosvo -- _Heep!_ Ei mitään muuta sanomista -- taikka
+kehoitusten kuuntelemista -- menen heti -- kykenemätönnä -- kestämään
+muitten seuraa -- olen kirotun ja tuomitun petturin -- _Heep'in_ --
+jäljillä!"
+
+Viimeistä kertaa toistaessaan tätä taika-sanaa, joka oli saanut
+hänet ensinkään puhumaan, vieläpä toistaessaan sitä semmoisella
+ponnistuksella, joka voitti kaikki edelliset, hyökkäsi Mr. Micawber
+ulos huoneesta, jättäen meidät semmoiseen kiihtymyksen, toivon ja
+hämmästyksen tilaan, että meidän tuskin oli paremmin laita, kuin hänen.
+Mutta nytkin oli hänen halunsa kirjeitten kirjoittamiseen niin suuri,
+ettei hän voinut vastustaa sitä, sillä me emme olleet vielä pääsneet
+kiihtymyksestämme, toivostamme ja hämmästyksestämme, kun jo minulle
+tuotiin seuraava paimenkirje läheisestä ravintolasta, johon hän oli
+poikennut kirjoittamaan sitä:
+
+"Suurimmassa salaisuudessa ja kokonaan meidän kesken.
+
+_Rakas Sir!_
+
+Minä pyydän saadakseni teidän kauttanne oivalliselle tädillenne
+toimittaa anteeksi pyyntöäni viimeisestä kiivaudestani. Kauan
+pidätetyn, suitsevan tulivuoren ilmi puhkeaminen oli seuraus
+sisällisestä taistelusta, jota on helpompi käsittää, kuin kuvata.
+
+Minä toivon, että jotenkin selvästi puhuin aamukokouksestamme tästä
+päivästä viikko Canterbury'n hotellissa, jossa Mrs. Micawber'in ja
+minun kerta oli kunnia yhdistää äänemme teidän kanssanne tuossa hyvin
+tunnetussa laulussa, jonka ikimuistettava, tuolla puolen Tweed'iä
+kasvatettu tullimies on sepittänyt.
+
+Kun velvollisuuteni on suoritettu ja se hyvitys toimitettu, joka
+yksistään voi saattaa minut katsomaan kanssaihmisiäni kasvoihin, ei
+minusta enää tiedetä. Minä pyydän vaan, että minä lasketaan siihen
+yhteiseen lepopaikkaan, jossa
+
+    'Ahtaissa iki-kammioissaan lepäävät
+    He kukin, karkeat es'isämme',
+
+    [Skotlantilainen runoilia _Robert Burns_.]
+
+                    -- tällä yksinkertaisella päällekirjoituksella
+                                   _Wilkim Micawber_".
+
+
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
+
+Mr. Peggotyn uni käy toteen.
+
+
+Tällä välin oli muutamia kuukausia kulunut siitä kuin tapasimme Marthan
+virran partaalla. Minä en ollut ensinkään nähnyt häntä sen jälkeen,
+mutta hän oli useita kertoja keskustellut Mr. Peggotyn kanssa. Hänen
+innokkaasta välityksestään ei ollut lähtenyt mitään, enkä minä siitä,
+mitä Mr. Peggoty kertoi minulle, voinut päättää, että mitään johtoa
+olisi hetkeksikään saatu Emilyn kohtalon ilmisaantiin. Minä tunnustan,
+että rupesin epäilemään hänen löytämistään ja vähitellen vaipumaan yhä
+syvemmin siihen uskoon, että hän oli kuollut.
+
+Mr. Peggotyn vakuutus pysyi lujana. Sitä myöden, kuin minä tiedän -- ja
+minä luulen, että voin nähdä hänen rehellisen sydämensä sisimpiin -- ei
+hän koskaan järkähtänyt juhlallisessa varmuudessaan, että hän löytäisi
+sisarentyttärensä. Hänen kärsivällisyytensä ei loppunut koskaan ja
+vaikka minä pelkäsin sitä tuskaa, jolla hän jonakin päivänä huomaisi
+vahvan uskonsa yht'äkkiä särkyvän, oli tässä hänen uskossaan jotakin
+niin harrasta, jotakin, joka niin liikuttavalla tavalla ilmoitti, että
+sen ankkuri oli hänen jalon luontonsa puhtaimmissa syvänteissä, että se
+kunnioitus ja arvo, jolla katselin häntä, päivästä päivään eneni.
+
+Hänen luottavaisuutensa ei ollut mikään joutilas luottavaisuus, joka
+toivoi eikä tehnyt sen enempää. Hän oli koko elinkautensa tehnyt
+kovasti työtä ja hän tiesi, että kaikissa asioissa, joissa hän kaipasi
+apua, hänen tuli uskollisesti toimittaa oma osansa ja auttaa itseänsä.
+Minä tiedän, että hän oli lähtenyt matkalle yötistä aikaa, kun häntä
+aavisti, että tapaturmasta kynttilä ei ollut vanhan veneen akkunassa,
+ja kävellyt Yarmouth'iin asti. Minä tiedän, että, sanomalehdistä
+jotakin luettuaan, jota voi sovittaa hänen sisarentyttäreensä, hän
+tarttui sauvaansa ja ryhtyi kuuden- tai kahdeksankymmenen penikulman
+retkeen. Hän kulki meritse Neapeliin ja takaisin, kun hän oli kuullut
+sen kertomuksen, jonka Miss Dartle oli toimittanut minulle. Hän
+suoritti kaikki matkansa yksinkertaisella tavalla; sillä hän oli aina
+luja päätöksessään säästää rahaa Emilyä varten, kun tämä löydettäisiin.
+Koko tässä pitkässä pyrinnössä minä en koskaan kuullut hänen
+valittavan, en koskaan kuullut hänen sanovan, että hän oli väsynyt
+taikka alakuloinen.
+
+Dora oli usein nähnyt hänet naimisemme jälkeen ja oli suuresti
+mieltynyt häneen. Minä näen vielä Mr. Peggotyn kuvan, kun hän seisoo
+likellä Doran sohvaa, pitäen karkeata lakkiansa kädessään, samalla kuin
+vaimo-lapsukaiseni siniset silmät ujolla kummastuksella ovat käännetyt
+hänen kasvojansa kohden. Välisti iltaisin, kan hän hämärän aikana tuli
+puhumaan kanssani, sain hänet polttamaan piippunsa puutarhassa, sillä
+aikaa kuin verkalleen kävelimme edestakaisin yhdessä; ja silloin hänen
+autio kotinsa ja se hauska muoto, joka tällä oli lapsellisissa
+silmissäni, kun valkea iltaisin paloi ja tuuli vonkui sen ympärillä,
+astui ihan elävästi mieleni eteen.
+
+Eräänä iltana juuri tähän aikaan kertoi hän minulle, että hän
+edellisenä ehtoona ulos lähtiessään oli nähnyt Marthan odottavan
+itseään likellä asuntoansa, ja että tämä oli pyytänyt, ettei hän
+millään muotoa jättäisi Londonia, ennenkuin hän oli nähnyt hänet
+jälleen.
+
+"Sanoiko hän teille, miksi?" kysyin minä.
+
+"Minä kysyin häneltä, Mas'r Davy", vastasi hän, "mutta hän ei puhu
+koskaan kuin muutamia sanoja, ja hän sai vaan lupaukseni ja meni pois".
+
+"Sanoiko hän, milloin teidän olisi tilaisuus nähdä hauet jälleen?"
+kysyin minä.
+
+"Ei, Mas'r Davy", vastasi hän, miettiväisesti vetäen kättänsä
+kasvojensa ylitse. "Minä kysyin sitä myöskin; mutta siinä oli enemmän
+(lausui Martha), kuin hän voi sanoa".
+
+Koska olin jo kauan aikaa sitten herjennyt kehoittamasta häntä
+heikoilla toiveilla, en tehnyt muuta muistutusta tähän ilmoitukseen,
+kuin että arvelin, että hän ehkä pian saisi nähdä Marthan. Ne mietteet,
+joita asia minussa synnytti, pidin takanani, ja ne olivat hyvin
+vähäpätöiset.
+
+Noin neljätoista päivää sen jälkeen kävelin eräänä iltana yksinään
+puutarhassa. Minä muistan hyvin sen illan. Se oli toinen Mr.
+Micawber'in määräämässä odotusviikossa. Oli satanut koko päivän, ja
+ilma tuntui kostealta. Lehdet olivat turpeat puissa ja raskaat vedestä;
+mutta sade oli lakannut, vaikka taivas vielä oli synkkä, ja toivokkaat
+linnut lauloivat iloisesti. Kun kävelin edestakaisin puutarhassa, ja
+hämärä alkoi taajeta ympärilläni, vaikenivat heidän vienot äänensä, ja
+tuo kummallinen hiljaisuus vallitsi, joka on omituinen semmoiselle
+illalle maalla, jona hennoimmatkin puut ovat aivan liikahtamatta ja
+vaan oksat satunnaisesti tiukkuvat.
+
+Asuntoni vieressä oli vähäinen, viheriä, säleistä ja muurivehreästä
+rakennettu kaarikäytävä, jonka kautta minun sopi puutarhasta, jossa
+kävelin, nähdä tielle ulkopuolelle huonetta. Moninaisia eri asioita
+miettiessäni satuin kääntämään silmäni tätä paikkaa kohden ja näin
+siellä ihmishaamun, joka oli puettu yksinkertaiseen vaippaan. Se
+notkistui kiihkeästi minua kohden ja viittasi minua.
+
+"Martha!" lausuin minä, astuen sen luo.
+
+"Sopiiko teidän seurata minua?" kysyi hän levottomalla kuiskauksella.
+"Minä olen käynyt Mr. Peggotyn luona eikä hän ole kotona. Minä
+kirjoitin hänelle, mihin hänen piti tulla, ja laskin omin käsin kirjeen
+hänen pöydälleen. He sanoivat, ettei hän viipyisi kauan ulkona. Minulla
+on uutisia hänelle. Sopiiko teidän kohta seurata minua?"
+
+Vastaukseksi lähdin heti ulos portista. Hän teki nopean liikenteen
+kädellänsä, ikäänkuin pyytääksensä minua olemaan kärsivällinen ja
+ääneti, ja kääntyi Londoniin päin, josta, niinkuin hänen pukunsa
+osoitti, hän oli jalkaisin kiireesti tullut.
+
+Minä kysyin häneltä, eikö se ollut määräpaikkamme? Kun hän
+samanlaisella nopealla liikenteellä, kuin ennen, myönsi, pysäytin
+tyhjät vaunut, jotka ajoivat ohitse, ja me nousimme niihin. Kun kysyin
+häneltä, mihin ajettaisiin, vastasi hän: "mihin hyvänsä likelle Golden
+Square'a! Ja joutuin!" -- vetäytyi sitten yhteen nurkkaan, pitäen
+toista vapisevaa kättänsä kasvojensa edessä, samalla kuin toinen
+toimitti äskeisen liikenteen, niinkuin hän ei olisi voinut sietää
+mitään puhetta.
+
+Hämmennyksissäni ja levotonna ristiriitaisista toivon ja pelon
+vilauksista katselin Marthaa, jonkunlaista selitystä saadakseni. Mutta
+kun näin, kuinka kovasti hän halusi pysyä ääneti, ja tunsin, että se
+oli minunkin luonnollinen taipumukseni tällä hetkellä, en yrittänyt
+vaiti-oloa keskeyttämään. Me kuljimme eteenpäin sanaakaan puhumatta.
+Välisti hän katsoi ulos akkunasta, niinkuin hänen mielestään olisimme
+ajaneet hitaasti, vaikka todella ajoimme nopeasti; mutta muutoin hän
+pysyi samassa asemassa, kuin alusta.
+
+Me astuimme maahan eräässä kadun suussa sen torin vieressä, jota hän
+oli maininnut, ja minä käskin vaunujen odottaa, kosk'en tietänyt
+muuta, kuin että ehkä tarvitsisimme niitä. Hän pani kätensä minun
+käsivarrelleni ja vei minut pikaisesti yhdelle tuommoiselle kolkolle
+kadulle, joita löytyi monta sillä puolella ja joissa rakennukset kerta
+olivat rehellisiä yksityisten perheitten asuntoja, mutta ovat ja olivat
+kauan aikaa sitten huonontuneet kurjiksi oltaviksi, joissa yksityisiä
+huoneita hyyrättiin. Hän astui yhden tämmöisen rakennuksen avoimesta
+ovesta ja hellittäen käsivarrestani viittasi minua seuraamaan itseään
+ylöspäin yhteisiä portaita, jotka olivat niinkuin kadulla johdattava
+syrjäkanava.
+
+Rakennus kuohui asukkaista. Kun menimme ylös, avattiin huoneitten ovia
+ja ihmispäitä pistäysi ulos, ja portaissa kuljimme toisten ihmisten
+ohitse, jotka tulivat alas. Katsahtaen ylös ulkopuolelta, ennenkuin
+astuimme sisään, olin nähnyt naisten ja lasten kallistuvan ulos
+akkunoista kukkaruukkujen ylitse; ja me näytimme vetäneen niitten
+huomiota puoleemme, sillä nämät olivat etupäässä ne katseliat, jotka
+kurkistelivat ovistaan. Portaat olivat leveät ja paneloitut, rintanojat
+tukevat ja tummasta puusta tehdyt; ovet, joihin oli leikattu hedelmiä
+ja kukkia, olivat varustetut karniseilla, ja akkunoissa oli väljät
+istumapaikat. Mutta kaikki nämät entisen suuruuden merkit olivat
+kovasti lahonneet ja likaantuneet; mätä, kosteus ja ikä olivat
+heikontaneet permannon, joka monesta kohden notkui, jopa tahtoi pettää.
+Oli, huomasin, koetettu vuodattaa tuoretta verta tähän riutuvaan
+rnumiisen ja siellä täällä paikata kalliita, vanhoja puu-aineita
+tavallisilla honkalaudoilla; mutta se oli niinkuin köyhtyneen, vanhan
+aatelismiehen naiminen plebejisen kerjäläisen kanssa; ja kumpikin
+osakas tässä sopimattomassa liitossa kammoi toista. Useita portaitten
+taka-akkunoita oli pimitetty taikka kokonaan tukittu. Jälellä olevissa
+oli tuskin mitään lasia; ja hajoavista kehistä, joista huono ilma
+näytti lakkaamatta tulvaavan sisään, mutta ei koskaan lähtevän ulos,
+näin muitten lasittomien akkunain kautta toisiin samanlaisiin
+huoneisin, ja minua huimasi, kun katsahdin alas viheliäiselle pihalle,
+joka oli kartanon yhteinen rikkaläjä.
+
+Me jatkoimme rakennuksen ylimmäiseen kerrokseen. Pari, kolme kertaa
+luulin matkalla himmeässä valossa näkeväni jonkun nais-olennon liepeet,
+joka kävi edellämme. Kun käänsimme noustaksemme viimeistä porrasjaksoa
+meidän ja katon välillä, näimme täydellisesti tämän olennon hetkeksi
+pysähtyvän ulkopuolelle yhtä ovea. Sitten se väänsi avainta ja meni
+sisään.
+
+"Mitä tämä on!" lausui Martha kuiskaten. "Hän meni minun huoneeseni.
+Minä en tunne häntä!"'
+
+_Minä_ tunsin hänet. Minä olin kummastuksella tuntenut hänet Miss
+Dartle'ksi.
+
+Minä sanoin parilla sanalla oppaalleni jotakin sentapaista, että se oli
+eräs lady, jonka olin ennen nähnyt, ja olin tuskin lausunut tämän, kun
+kuulimme hänen äänensä huoneessa, vaikk'emme siitä paikasta, jossa
+seisoimme, erottaneet, mitä hän sanoi. Hämmästyneellä katsannolla
+toisti Martha entistä viittaustaan ja vei minut hiljaa portaita ylös ja
+sitten vähäisen perä-oven kautta, jossa ei näyttänyt olevan mitään
+lukkoa, vaan jonka hän lykkäsi auki kädellänsä, vähäiseen tyhjään
+vinttikamariin, jossa oli matala, kaltava katto ja joka ei ollut
+suurempi, kuin kaappi. Tämän kamarin ja sen huoneen välillä, jota hän
+sanoi omakseen, oli vähäinen ovi, joka oli raollaan. Tähän me
+pysähdyimme hengästyneinä ylös nousemisestamme, ja hän pani kätensä
+keveästi huulilleni. Minä näin vaan sen verran toisella puolella
+olevasta huoneesta, että se oli sangen iso ja että siellä oli vuode ja
+muutamia yksinkertaisia laivankuvia seinillä. Minä en voinut nähdä Miss
+Dartle'a eikä sitä henkilöä, jota olimme kuulleet hänen puhuttelevan.
+Eikä kumppaninikaan suinkaan voinut, sillä minulla oli paras paikka.
+
+Täydellinen äänettömyys vallitsi muutamia hetkiä. Martha piti yhä
+toista kättä huulillani ja nosti ylös toista kuuntelevassa asemassa.
+
+"Se ei koske minuun, joko hän on kotona taikka ei", lausui Rosa Dartle
+ylpeästi; "minä en tiedä mitään hänestä. Teitä minä olen tullut
+katsomaan".
+
+"Minua?" kysyi joku lempeä ääni.
+
+Kun kuulin tämän, värisytti koko ruumistani. Sillä ääni oli Emilyn!
+
+"Niin", lausui Miss Dartle. "Minä olen tullut katsomaan teitä. Kuinka?
+Te ette häpeä näyttämästä niitä kasvoja, jotka ovat olleet syynä niin
+paljoon?"
+
+Hänen äänensä luja ja leppymätön viha, sen kylmä, tyly tuikeus ja sen
+hillitty vimma esittelivät häntä eteeni, niinkuin hän olisi seisonut
+päivän valossa. Minä näin nuot leimuavat, mustat silmät ja himosta
+hiuenneen ruumiin; ja minä näin arven ja sen valkoisen jäljen, joka
+kävi hänen huultensa poikki, vapisevan ja värvehtivän, kun hän puhui.
+
+"Minä olen tullut katsomaan", sanoi hän, "James Steerforth'in
+mielitiettyä; sitä tyttöä, joka karkasi pois hänen kanssaan ja nyt on
+kotikaupunkinsa alhaisimpien juorupuheena; tuota rohkeata, hersuvaa,
+oppinutta kumppania James Steerforth'in kaltaisille. Minä tahdon
+tietää, miltä semmoinen olento näyttää".
+
+Kuului kahina, niinkuin se onneton tyttö, jota vastaan hän syyti näitä
+herjauksia, olisi juosnut ovea kohden ja puhuja nopeasti asettunut sen
+eteen. Sitä seurasi lyhyt vaiti-olo.
+
+Kun Miss Dartle taas keskeytti, puhui hän kiristetyillä hampailla ja
+lattiata polkien.
+
+"Pysykäät paikallanne!" sanoi hän, "taikka minä annan teidät ilmi talon
+väestölle ja koko kadulle! Jos koetatte päästä käsistäni, pidätän teitä
+vaikka hiuksista ja nostan itse kivetkin teitä vastaan!"
+
+Pelästynyt mumina oli ainoa vastaus, joka kohtasi korviani. Oltiin taas
+hiljaa. Minä en tietänyt, miten menetellä. Vaikka kovasti halusin tehdä
+loppua tästä kohtauksesta, tunsin kuitenkin, ettei minulla ollut mitään
+oikeutta astua esiin; että yksistään Mr. Peggotyn tuli nähdä ja
+pelastaa Emily. Eikö hän perästäkään tule? ajattelin maltittomasti.
+
+"Vai niin!" sanoi Rosa Dartle ylenkatseellisella naurulla, "minä näen
+siis vihdoin tuon tytön! Mikä viheliäinen raukka James Steerforth oli,
+kun antoi tämän hienon valheujouden ja kallistuneen pään kietoa
+itsensä!"
+
+"Voi, säästäkäät minua Jumalan tähden!" huudahti Emily. "Kuka hyvänsä
+lienette, te tunnette surkean elämäni, ja säästäkäät minua Jumalan
+tähden, jos tahdotte itse tulla säästetyksi!"
+
+"Jos _minä_ tahdon tulla säästetyksi!" vastasi toinen kiivaasti; "mitä
+yhteistä meillä, luulette, on?"
+
+"Ei mitään, paitsi sukupuolemme", lausui Emily, kyyneliin purskahtaen.
+
+"Ja tämä", sanoi Rosa Dartle, "on niin rohkea vaatimus semmoisen
+kelvottoman olennon puolelta, että, jos minulla rinnassani olisi joku
+muu tunne teitä kohtaan, kuin ylenkatse ja inho, tämä tunne muuttuisi
+jääksi. Meidän sukupuolemme! Teistä on juuri kunnia meidän
+sukupuolellemme!"
+
+"Minä olen ansainnut tämän", huudahti Emily, "mutta se on kauheata!
+Rakas, rakas lady, ajatelkaat, mitä olen kärsinyt ja kuinka langennut!
+Oi, Martha, tule takaisin! Oi, koti, koti!"
+
+Miss Dartle istuutui tuolille, joka oli näkyvissä oven takaa, ja katsoi
+alaspäin, niinkuin Emily olisi kyykistynyt lattialle hänen eteensä. Hän
+oli nyt minun ja valon välissä, ja minun sopi nähdä hänen koukistunut
+huulensa ja julmat silmänsä, jotka ahneella voiton riemulla tuijottivat
+yhteen paikkaan.
+
+"Kuulkaat, mitä sanon!" lausui hän; Ja säästäkäät viekkaat temppunne
+petettäviänne varten. Luuletteko, että voitte _minua_ kyynelillänne
+liikuttaa? Ei enemmän, kuin voisitte lumoa minua hymyillänne, te
+ostettu orja".
+
+"Voi, armahtakaat minua vähän!" huudahti Emily. "Osoittakaat minulle
+jotakin sääliä taikka kuolen hulluuteen!"
+
+"Se ei olisi iso rangaistus", lausui Rosa Dartle, "teidän
+rikoksistanne. Tiedättekö, mitä olette tehneet? Ajatteletteko koskaan
+sitä kotia, jonka olette tehneet autioksi?"
+
+"Oi, onko yhtäkään yötä taikka päivää, jona en sitä ajattele!" huudahti
+Emily; ja nyt minun juuri sopi nähdä hänet, tuossa kun hän makasi
+polvillansa, pää heitettynä taaksepäin, vaaleat kasvot ylöspäin
+kääntyneinä, kädet hurjasti ristiin puserrettuina ja ojennettuina ja
+hiukset valuen hänen ympärillänsä. "Onko ainoatakaan hetkeä ollut, joko
+valvoin taikka nukuin, jona se ei ole ollut edessäni juuri niinkuin sen
+oli tapa olla niinä onnettomina päivinä, jolloin käänsin selkäni sitä
+päin ijäksi! Voi, koti, koti! Voi, kallis, kallis eno, jos olisitte
+joskus arvanneet, mitä tuskaa rakkautenne tuottaisi minulle, kun
+poikkesin hyvyyden tieltä, ette olisi osoittaneet sitä minulle niin
+alinomaa, vaikka se oli niin suuri teissä, vaan olisitte edes kerran
+eläissäni suuttuneet minuun, että minulla olisi ollut joku lohdutus!
+Nyt minulla ei ole mitään, ei mitään, ei mitään lohdutusta maan päällä,
+sillä he olivat kaikki aina hyvät minulle!" Hän vaipui kasvoillensa
+tuon käskevaisen, tuolilla istuvan olennon eteen ja koetti
+rukoilevaisesti tarttua hänen pukunsa liepeisin.
+
+Taipumatonna kuin vaskikuva istui Rosa Dartle ja katsoi alas hänen
+puoleensa. Hänen huulensa olivat tiveästi ummistetut, niinkuin hän
+olisi tietänyt, että hänen tuli pitää tarkkaa vaaria itsestänsä -- minä
+kirjoitan, mitä totisesti uskon -- taikka hän viehättyisi jalallansa
+potkaisemaan tuota ihanata vartaloa. Minä näin selvästi Miss Dartle'n,
+ja koko hänen kasvojensa ja luonteensa voima näytti yhtyvän tähän
+katsantoon. -- Eikö hän vihdoinkaan ollut tuleva?
+
+"Näitten matojen kurja turhamaisuus!" lausui hän, kun hän oli sen
+verran hillinnyt rintansa vihaista kuohua, että hän uskalsi ruveta
+puhumaan. "_Teidän_ kotinne! Luuletteko, että minä viitsin edes
+ajatella sitä, taikka luuletteko voivanne tehdä tuolle alhaiselle
+paikalle jotakin pahaa, jota ei rahalla saa sovitetuksi, yltäkyllin
+sovitetuksi? _Teidän_ kotinne! Te olitte osa kotinne tavarasta ja
+myytiin ja ostettiin, niinkuin mikä muu käypä kalu, jota omaisenne
+pitävät kaupan".
+
+"Älkäät sanoko niin!" huudahti Emily. "Sanokaat mitä hyvänsä minusta,
+mutta älkäät häväistykselläni ja häpeälläni rangaisko enemmän, kuin
+minä olen rangaissut, ihmisiä, jotka ovat yhtä kunniallisia, kuin te!
+Pitäkäät heitä arvossa, koska olette lady, jollette voi minua sääliä".
+
+"Minä puhun", lausui Miss Dartle eikä alentunut pitämään minkäänlaista
+väliä tällä kehoituksella, vaan veti pois hameensa, ettei Emilyn
+koskeminen tahraisi sitä, "minä puhun James Steerforth'in kodista
+-- jossa minä asun. Tässä", sanoi hän, ojentaen ulos kättänsä
+ylenkatseellisella naurulla ja katsoen alas maassa makaavaan tyttöön,
+"on sovelias syy eripuraisuuteen lady-äidin ja gentlemani-pojan
+välillä; syy suruun semmoisessa huonekunnassa, johon häntä ei olisi
+päästetty edes kyökkipiiaksi; syy vihaan, murheesen ja soimauksiin.
+Tämä saastan kappale, joka pyydettiin meren rannalta hetkeksi aikaa
+hyväiltäväksi ja sitten alkupaikkaansa heitettäväksi!"
+
+"Ei! ei!" huudahti Emily, pannen käsiänsä ristiin. "Kun hän ensi kerran
+tapasi minut -- jospa se päivä ei koskaan olisi koittanut minulle, vaan
+hän olisi kohdannut minut, kun minä kannettiin hautaani! -- olin
+kasvatettu yhtä siveäksi, kuin te taikka kukaan muu lady, ja aioin
+ruveta niin hyvän miehen vaimoksi, kuin te taikka kukaan muu lady
+koskaan voitte puolisoksi saada. Jos asutte hänen kodissaan ja tunnette
+hänet, ehkä tiedätte, mikä voima hänellä on heikon, turhamaisen tytön
+suhteen. Minä en puollusta itseäni, mutta minä tiedän hyvin ja hän
+tietää hyvin taikka hän on sen tietävä, kun hän kerran kuolee ja hänen
+tuntonsa on tuskissaan, että hän käytti koko voimansa minua
+pettääksensä, ja että minä uskoin häntä, luotin häneen ja rakastin
+häntä!"
+
+Rosa Dartle kavahti ylös istuimeltansa, astahti taaksepäin ja heristi
+samalla kättänsä hänelle niin pahansuovilla kasvoilla, niin himosta
+mustuneilla ja rumiksi vääntyneillä, että olin melkein syöksähtämälläni
+heidän väliinsä. Mutta lyönti, jolla ei ollut mitään tarkoitusta,
+tapasi vaan ilmaa. Kun hän nyt seisoi siinä huohottaen, katsellen
+Emilyä suurimmalla inholla, mitä hän pystyi osoittamaan, ja vihasta ja
+ylenkatseesta vavisten kiireestä kantapäähän, tuntui siltä, kuin en
+olisi ikinä nähnyt enkä ikinä saisi nähdä mitään semmoista.
+
+"_Tekö_ rakastitte häntä? _Te_?" huusi hän, ja hänen kokoon puristettu
+kätensä vapisi, niinkuin se vaan olisi kaivannut asetta, surmatakseen
+vihansa esinettä.
+
+Emily oli väistynyt, etten enää nähnyt häntä. Ei tullut mitään
+vastausta.
+
+"Ja te kerrotte sitä _minulle_", lisäsi Miss Dartle, "ilkeillä
+huulillanne? Miks'ei piestä tämmöisiä olentoja! Jos minä saisin käskeä,
+antaisin piestä tämän tytön kuoliaaksi".
+
+Ja niin hän olisi tehnyt, sitä en ollenkaan epäile. Minä en olisi
+uskonut hänelle itse kidutus-lavaakaan sillä aikaa, kuin tätä hurjaa
+katsetta kesti.
+
+Hän rupesi pitkäänsä, aivan pitkäänsä jonkunlaiseen nauruun ja osoitti
+Emilyä kädellänsä, niinkuin tämä olisi ollut häväistys Jumalan ja
+ihmisten edessä.
+
+"_Tuoko_ rakastaa!" sanoi hän. "Tuo haaska! Ja hän väittää minulle,
+että James Steerforth on huolinut hänestä! Hah, hah! Mitä valehtelioita
+ne ovat, nämät alttiit tytöt!"
+
+Hänen ivansa oli pahempi, kuin hänen julkinen vimmansa. Näistä kahdesta
+olisin paljon mieluisammin ollut jälkimäisen esineenä. Mutta kun hän
+salli vimmansa ilmestyä, tapahtui se vaan hetkeksi. Hän oli kahlettanut
+sen jälleen, ja vaikka se kuinka olisi sisällisesti raadellut häntä,
+hillitsi hän sitä.
+
+"Minä tulin tänne, te puhdas rakkauden-lähde", lausui hän, "katsomaan
+-- niinkuin aloin kertoa teille, miltä semmoinen olento, kuin te,
+näyttäisi. Minä olin utelias. Uteliaisuuteni on nyt tyydytetty. Minä
+tulin myöskin sanomaan teille, että teidän olisi paras kiiruimman
+kautta etsiä tuota kotianne ja kätkeä itsenne noitten oivallisten
+ihmisten joukkoon, jotka odottavat teitä ja joita rahanne varmaan
+lohduttavat. Kun ne ovat loppuneet, sopiihan teidän taas uskoa ja
+luottaa ja rakastaa! Minä luulin teitä särkyneeksi leikkikaluksi, joka
+oli kestänyt aikansa; arvottomaksi kiiltokoruksi, joka oli tummentunut
+ja heitetty pois. Mutta koska huomaan, että olette lujaa kultaa, oikea
+lady ja loukattu viattomuus, jolla on tuore sydän täynnänsä rakkautta
+ja luottavaisuutta -- jommoiselta näytätte ja joka täydellisesti
+soveltuu vaiheisinne! -- on minulla jotakin lisäksi sanottavaa.
+Pitäkäät vaaria siitä; sillä mitä minä sanon, sen myöskin teen.
+Kuuletteko minua, te hennotar? Mitä minä sanon, sen aion tehdä!"
+
+Hänen vimmansa voitti hänet jälleen hetkeksi; mutta se vierähti hänen
+kasvojensa yli, niinkuin vainos, ja jätti hymyn jälkeensä.
+
+"Menkäät piiloon", jatkoi hän, "jollei kotiin, niin johonkin
+muuanne. Olkoon se jossakin saavuttamattomassa paikassa, jossakin
+tuntemattomassa elämässä -- taikka, vielä parempi, jossakin
+tuntemattomassa kuolemassa. Kosk'ei rakastava sydämenne ota
+pakahtuaksensa, kummastuttaa minua, ettette ole keksineet mitään
+keinoa, joka rauhoittaa sitä! Minä olen välisti kuullut semmoisista
+keinoista. Minä luulen, että niitä on helppo tavata".
+
+Matala huuto Emilyn puolelta keskeytti häntä tässä. Miss Dartle vaikeni
+ja kuunteli sitä, niinkuin se olisi ollut suloinen soitto.
+
+"Minulla on kukaties kummallinen luonto", jatkoi hän; "mutta minä en
+voi hengittää vapaasti siinä ilmassa, jota te hengitätte. Minusta se on
+taudillinen. Sentähden tahdon saada sitä raitistetuksi, tahdon saada
+sitä teistä puhdistetuksi. Jos asutte täällä huomenna, annan yhteisissä
+portaissa julkaista maineenne ja virkanne. Tässä kartanossa löytyy
+kunniallisia naisia, niin on minulle juteltu; ja olisipa oikein paha,
+että semmoinen valonkappale, kuin te, olisi heidän joukossaan ja
+salattaisiin. Jos tästä asunnosta lähdettyänne etsitte tässä
+kaupungissa turvapaikkaa jonkunlaisessa muussa virassa, kuin teidän
+oikeassa (jota mielellään saatte pitää ilman mitään estettä minun
+puoleltani), käy teidän samalla tapaa, heti kuin minä saan tiedon
+teidän olopaikastanne. Koska eräs gentlemani auttaa minua, joka
+nykyisin pyysi kunniaa saada teitä vaimoksensa, olen varma tässä
+kohden".
+
+Eikö Mr. Peggotty siis vihdoinkaan, vihdoinkaan ollut tuleva? Kuinka
+kauan täytyi minun kestää tätä? Kuinka kauan voin kestää?
+
+"Voi minua, voi minua!" huudahti Emily raukka semmoisella äänellä, joka
+minun mielestäni olisi liikuttanut kovinta sydäntä; mutta Rosa Dartle'n
+hymy ei osoittanut mitään leppeyttä. "Mitä, mitä tulee minun tehdä!"
+
+"Tehdä?" vastasi toinen. "Elää onnellisena omissa ajatuksissanne!
+Pyhittää elämänne James Steerforth'in hellyyden muistolle -- hän tahtoi
+tehdä teidät palveliansa vaimoksi, eikö niin? -- taikka kiitollisuuden
+tunnolle sitä rehellistä ja ansiokasia miestä kohtaan, joka olisi
+vastaanottanut teidät lahjaksi häneltä. Taikka jolleivät nämät uljaat
+muistot ja omien hyvien avujenne tieto ja se kunniallinen asema, johon
+ne ovat koroittaneet teidät kaikkien ihmisten silmissä, pidä teitä
+pystyssä, menkäät naimisiin tämän hyvän miehen kanssa ja olkaat
+onnellinen hänen alentumisestaan. Jollei kumpikaan näistä kelpaa, niin
+kuolkaat! Löytyypä portin käytäviä ja rikkaläjiä semmoista kuolemaa ja
+semmoista epätoivoa varten -- hakekaat itsellenne joku semmoinen ja
+lentäkäät taivaasen!"
+
+Minä kuulin kaukaisen astunnan portailta. Minä tunsin sen, minä olin
+varma siitä. Se oli Mr. Peggotyn, kiitos Jumalan.
+
+Miss Dartle astui tätä sanoessaan verkalleen oven ohitse ja katosi pois
+näkyvistäni.
+
+"Mutta muistakaat!" lisäsi hän pitkäänsä ja vakavasti, samalla kuin hän
+avasi toista ovea ulos lähteäksensä, "että minä erinäisistä syistä,
+joita minulla on, ja sen vihan vuoksi, jota minä pidän, olen päättänyt
+karkoittaa teidät pois, jollette kokonaan väisty saatavistani taikka
+heitä sievää valenaamaanne. Tämä on, mitä minulla oli sanottavaa; ja
+mitä sanon, sen aion myöskin tehdä!"
+
+Askeleet portailla lähestyivät lähestymistään, kulkivat Miss Dartle'n
+ohitse, kun hän meni alas -- syöksivät huoneesen!
+
+"Eno!"
+
+Kauhea huuto seurasi tätä sanaa. Minä odotin silmänräpäyksen aikaa ja,
+katsoen sisään, näin Mr. Peggotyn kannattavan Emilyn taintunutta
+ruumista käsivarsillaan. Hän katseli tuokion tyttöä kasvoihin, kumartui
+sitten suudellaksensa niitä -- voi, kuinka hellästi! -- ja peitti ne
+nenäliinallansa.
+
+"Mas'r Davy", lausui hän matalalla, vapisevalla äänellä, kun ne olivat
+peitetyt, "minä kiitän taivaallista isääni, että uneni on käynyt
+toteen! Minä kiitän häntä, sydämestäni, että Hän omilla teillänsä on
+johdattanut minut lemmittyni luo!"
+
+Näin puhuen otti hän Emilyn syliinsä ja kantoi tämän, verhotut kasvot
+nojaantuen hänen rintaansa vastaan ja käännetyt hänen omia kasvojansa
+kohden, liikkumatonna ja taidotonna, portaita myöden alas.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENES LUKU.
+
+Vielä pidemmän matkan alku.
+
+
+Varhain aamulla seuraavana päivänä kävelin puutarhassani tätini kanssa
+(jolla nyt oli varsin vähän muuta ruumiinliikuntoa, koska hän niin
+ahkerasti hoiti rakasta Doraani), kun minulle ilmoitettiin, että Mr.
+Peggotty tahtoi puhutella minua. Hän tuli puutarhaan ja kohtasi minua
+puolitiessä, kun lähestyin porttia, ja paljasti päänsä, niinkuin hänen
+tapansa aina oli, kun hän näki tätini, jota hän suuresti kunnioitti.
+Minä olin juuri kertonut tädilleni kaikki, mitä edellisenä iltana oli
+tapahtunut. Sanaakaan lausumatta astui hän sydämellisellä muodolla Mr.
+Peggotyn luokse, pudisti hänen kättänsä ja taputti häntä käsivarrelle.
+Hän teki tämän niin tuntehikkaasti, ettei hänen tarvinnut lausua
+yhtäkään sanaa. Mr. Peggotty ymmärsikin hänet yhtä hyvin, kuin jos hän
+olisi lausunut tuhansia sanoja.
+
+"Minä menen nyt sisään, Trot", sanoi tätini, Ja katson pikku Kukkaa,
+joka kohdakkoin nousee ylös".
+
+"Ei suinkaan sen vuoksi, että minä olen täällä, Ma'am, toivon minä?"
+sanoi Mr. Peggotty. "Jollei järkeni tänä aamuna kokonaan ole tylstynyt,
+jätätte meidät minun tähteni".
+
+"Teillä on jotakin sanottavaa, hyvä ystäväni", vastasi tätini, "ja te
+menestytte paremmin ilman minua".
+
+"Teidän luvallanne, Ma'am", vastasi Mr. Peggotty, "olisi mieleeni, jos
+tahtoisitte jäädä tänne ettekä muutoin pane jaaritustani pahaksi".
+
+"Olisiko se mieleenne?" kysyi tätini lyhyesti ja suopeasti. "Siinä
+tapauksessa kyllä jään!"
+
+Niin hän pisti käsivartensa Mr. Peggotyn kainaloon ja astui hänen
+kanssaan pikkuiseen lehtimajaan, joka oli puutarhan päässä. Siihen hän
+istui penkille ja minä hänen viereensä. Löytyi myöskin paikka Mr.
+Peggotylle, mutta hän tahtoi mieluisammin seisoa ja nojata kättänsä
+vähäiseen, yksinkertaiseen pöytään. Kun hän siinä seisoi ja vähän aikaa
+katseli lakkiansa, ennenkuin hän alkoi puhua, en voinut olla
+huomaamatta, mikä luonteen voima ja väkevyys kuvautui hänen
+suonikkaassa kädessään, ja mikä hyvä ja turvallinen kumppani tämä oli
+hänen rehelliselle otsallensa ja rautaharmaille hiuksilleen.
+
+"Minä vein rakkaan lapseni eilen illalla", aloitti Mr. Peggotty,
+nostaen silmiänsä meitä kohden, "asuntooni, jossa kauan olen odottanut
+häntä ja hankkinut kaikki, häntä vastaan-ottaakseni. Meni iso aika,
+ennenkuin hän oikein tunsi minut; ja kun hän tunsi, lankesi hän
+polvillensa jalkojeni juureen ja kertoi minulle, niinkuin hän olisi
+lausunut rukouksensa, kuinka kaikki oli tapahtunut. Te saatte uskoa
+minua, että, kun kuulin hänen äänensä, jonka olin kuullut kotona niin
+iloisena -- ja näin hänet masentuneena ikäänkuin siihen tomuun, johon
+Vapahtajamme kirjoitti siunatulla kädellänsä -- tunsin sydäntäni
+viiltävän kesken sen kiitollisuutta".
+
+Hän pyyhkäisi kasvojansa hiallaan, koettamattakaan salata, miksi, ja
+yskäisi.
+
+"Minä en tuntenut sitä kauan, sillä hän oli löydetty. Minun tarvitsi
+vaan ajatella, että hän oli löydetty, ja se oli mennyt. Minä en tiedä,
+miksi edes sen verran kuin mainitsen sitä nyt. Minä en aikonut hetki
+sitten lausua sanaakaan itsestäni; mutta se tuli niin luonnollisesti,
+että taivuin siihen, ennenkuin itsekään huomasin".
+
+"Teissä on itsensäkieltävä sydän", lausui tätini, "ja te saatte kerta
+palkintonne".
+
+Mr. Peggotty, jonka kasvoilla lehtien varjot leikkivät, notkisti hiukan
+hämmentyneenä päätänsä tädilleni, niinkuin kiitokseksi tämän hyvästä
+ajatuksesta, ja jatkoi sitten katkaistua kertomustansa.
+
+"Kun Em'lyni pakeni", lausui hän, hetkeksi katkerasti vihastuen, "siitä
+huoneesta, jonka vangiksi tuo kirjava käärme, jonka Mas'r Davy tuntee,
+oli tehnyt hänet -- tämän käärmeen kertomus on tosi, ja paha hänet
+periköön! -- pakeni hän yöllä. Oli pimeä yö, ja monta tähteä loisti.
+Hän oli vimmassa. Hän juoksi pitkin meren rantaa siinä luulossa, että
+vanha vene oli siellä, ja huusi meille, että kääntäisimme pois
+kasvomme, sillä nyt hän tuli. Hän kuuli itsensä huutavan, niinkuin se
+olisi ollut joku muu; ja teräväkärkiset kivet ja kalliot haavoittivat
+häntä eikä hän tuntenut sitä enemmän, kuin jos hän itse olisi ollut
+kallionkappale. Yhä kauemmaksi hän vaan juoksi, ja hänen silmissään
+leimusi ja hänen korvissaan kohisi. Yht'äkkiä -- elikkä niin hänestä
+tuntui, te ymmärrätte -- päivä koitti kosteana ja tuulisena, ja hän
+makasi kiviläjän vieressä rannalla, ja joku nainen puhutteli häntä,
+kysyen maan kielellä, mikä kova onni häntä oli kohdannut".
+
+Mr. Peggotty näki kaikki, mitä hän kertoi. Se ilmestyi hänen edessään,
+kun hän puhui, niin elävältä, että hän syvässä totisuudessaan esitteli,
+mitä hän kertoi, suuremmalla selvyydellä, kuin minun on mahdollinen
+osoittaa. Nytkin, kun kauan jälestäpäin panen sen paperille, voin
+tuskin uskoa muuta, kuin että todella olin läsnä näissä kohtauksissa;
+niin kummastuttavan tarkasti ne ovat mieleeni painuneet.
+
+"Kun Em'lyn silmät -- jotka olivat raskaat -- näkivät tämän naisen
+paremmin", jatkoi Mr. Peggotty, "tunsi hän, että se oli yksi niistä,
+joita hän usein oli puhutellut rannalla. Sillä, vaikka hän (niinkuin
+kerroin) oli juosnut pitkän matkan yöllä, oli hän usein käynyt sangen
+kaukana milloin jalkaisin, milloin veneillä tai vaunuilla, ja tunsi
+koko tuon rantaseudun monta, monta penikulmaa. Tuolla naisella ei ollut
+vielä mitään lasta, sillä hän oli nuori vaimo; mutta näytti siltä, kuin
+hän pian saisi. Ja saapukoot rukoukseni taivaasen, että siitä lapsesta
+tulisi hänelle onnea ja lohdutusta ja kunniaa koko hänen elin-ajakseen!
+Rakastakoon se häntä ja olkoon se kuuliainen hänelle hänen vanhoilla
+päivillänsä, avullinen hänelle viimeisiin saakka, enkeli hänelle täällä
+ja tämän jälkeen!"
+
+"Amen!" lausui tätini.
+
+"Vaimo oli ollut vähän peloissaan ja ujona", lausui Mr. Peggotty, "ja
+oli ensiksi istunut hiukan syrjässä, kehräten taikka muuta työtä
+tehden, kun Emily puhutteli lapsia. Mutta Em'ly oli kääntänyt huomionsa
+häneen, mennyt hänen luoksensa ja puhutellut häntä; ja koska nuori
+vaimo itse piti paljon lapsista, oli heistä pian tullut hyvät ystävät.
+Siinä määrässä, että kun Em'ly kulki tätä tietä, hän aina antoi
+Em'lylle kukkia. Tämä se nyt oli, joka kysyi, mikä kova onni oli Em'lyä
+kohdannut. Em'ly kertoi hänelle, ja tämä -- vei hänet kotiinsa. Hän
+teki todella niin. Hän vei hänet kotiinsa", lausui Mr. Peggotty,
+kasvojansa peittäen.
+
+Hän oli enemmän liikutettu tästä armeliaisuuden teosta, kuin olin
+koskaan nähnyt hänen olevan mistään sen yön jälkeen, jona Emily
+karkasi. Tätini ja minä emme koettaneet häiritä häntä.
+
+"Se oli vaan vähäinen mökki, niinkuin ymmärrätte", sanoi hän kohta sen
+perästä, "mutta hän hankki sijaa Em'lylle siinä -- hänen puolisonsa oli
+poissa merillä -- ja piti asiaa salassa ja vaikutti niihin naapureihin,
+jotka hänellä olivat (niitä ei ollut monta likellä), että hekin pitivät
+sen salassa. Em'ly sairastui kuumeesen ja, mikä minusta on hyvin
+kummallista -- kenties se ei oppineista ole niin kummallista -- tuon
+maan kieli meni hänen muististaan, ja hän osasi puhua ainoastaan omaa
+kieltänsä, jota ei kukaan ymmärtänyt. Hän muistaa, niinkuin unen-näköä,
+että hän makasi siellä, aina puhuen omaa kieltänsä, aina luullen, että
+vanha vene oli lahdessa lähimmäisen niemen takana, ja pyytäen ja
+rukoillen heitä lähettämään sinne ilmoittamaan, että hän oli
+kuolemallansa, ja tuomaan takaisin jotakin anteeksi-antamuksen sanomaa,
+vaikk'ei sitä olisikaan, kuin yksi sana. Melkein koko ajan luuli hän --
+milloin, että se mies, jonka äsken mainitsin, väijyi häntä akkunan
+alla; milloin, että se, joka oli syypää kaikkiin, oli huoneessa -- ja
+hän huusi hyvälle nuorelle vaimolle, ettei tämä luopuisi hänestä, ja
+tiesi samalla haavaa, ettei häntä ymmärretty, ja pelkäsi, että hän
+vietäisiin pois. Samoin leimusi taas hänen silmissään ja kohisi hänen
+korvissaan; eikä ollut mitään nykypäivää, ei eilispäivää eikä
+huomispäivää, vaan kaikki hänen elämässään, mitä ikinä oli ollut taikka
+ikinä voisi olla, ja kaikki, mitä ei ikinä ollut ollut ja mitä ei ikinä
+voisi olla, tunki yht'aikaa hänen päällensä eikä mikään ollut selvää
+eikä mieluisaa, mutta kuitenkin hän lauloi ja nauroi sitä! Kuinka kauan
+tätä kesti, en tiedä; mutta sitten meni hän nukuksiin; ja tässä unessa
+hän, joka oli ollut monta kertaa väkevämpi, kuin koskaan ennen, kävi
+niin heikoksi; kuin pienin lapsi".
+
+Tähän hän pysähtyi, ikäänkuin lievitykseksi oman kertomuksensa
+kauhuista. Tuokion ääneti oltuaan, jatkoi hän:
+
+"Oli kaunis iltapäivä, kun hän heräsi, ja niin tyyni, ettei mitään
+ääntä kuulunut, paitsi aaltojen litinä sen sinisen meren rannalla,
+jolla ei ollut mitään luodetta ja vuosta. Hän luuli ensin, että hän oli
+kotona ja oli sunnuntai-aamu; mutta viiniköynnökset, joita hän näki
+akkunasta, ja kunnaat ta'ampana eivät olleet koti, vaan vastustivat
+hänen luuloansa. Silloin tuli hänen ystävänsä sisään valvomaan hänen
+vuoteensa vieressä; ja nyt hän tiesi, ettei vanha vene ollut
+lähimmäisen niemen takana, vaan kaukana poissa, ja huomasi, missä hän
+oli ja miksi, ja purskahti itkuun tämän nuoren vaimon rinnalla, jossa,
+minä toivon sitä, pieni lapsi nyt lepää ja ilahuttaa häntä kauniilla
+silmillänsä!"
+
+Hän ei saanut puhutuksi tästä Emilyn hyvästä ystävästä, kyyneliä
+vuodattamatta. Hän koetti turhaan. Hän sortui uudestaan, kun hän yritti
+siunaamaan häntä!
+
+"Tämä teki Em'lyni hyvää", jatkoi hän jälleen semmoisen liikunnon
+perästä, jota en voinut osaa ottamatta nähdä; ja, mitä tätiini tulee,
+hän itki kaikesta sydämestänsä; "tämä teki Em'lyn hyvää, ja hän alkoi
+parantua. Mutta tuon maan kieli oli kokonaan mennyt hänen muististaan,
+ja hänen täytyi puhua viittaamalla. Näin hän edistyi, päivästä päivään
+tointuen hitaasti, mutta vakaasti, ja koettaen oppia tavallisten
+kalujen nimiä -- nimiä, joita hän mielestänsä ei eläissään ollut
+kuullut -- siksi kuin eräs ilta tuli, jona hän istui akkunassaan,
+katsellen pikkuista tyttöä, joka leikitteli rannalla. Ja yhtäkkiä
+ojensi tämä lapsi kättänsä ja sanoi, mitä Englannin kielellä olisi yhtä
+kuin: 'kalastajan-tytär, tässä on näkinkenkä!' -- sillä teidän tulee
+ymmärtää, että heidän ensin oli tapa nimittää häntä 'kauniiksi
+ladyksi', niinkuin yleinen tapa siinä maassa on, mutta hän oli
+opettanut heitä sen sijaan sanomaan 'kalastajan-tytär'. Lapsi sanoo
+yhtäkkiä: 'kalastajan-tytär, tässä on näkinkenkä!' Silloin Em'ly
+ymmärtää hänet ja vastaa, itkuun purskahtaen; ja sillä tapaa tulee
+kaikki takaisin!"
+
+"Kun Em'ly taas pääsi voimiinsa", lausui Mr. Peggotty toisen vaiti-olon
+jälkeen, "päätti hän jättää tämän hyvän, nuoren olennon ja lähteä omaan
+kotiinsa. Vaimon mies oli sillä välin tullut kotiin; ja nämät molemmat
+toimittivat hänet vähäiseen kauppalaivaan, jonka oli määrä purjehtia
+Livorno'on ja sieltä Franskaan. Hänellä oli vaan vähän rahaa, mutta
+tuskin ottivat mitään kaikista, mitä olivat tehneet. Minä olen melkein
+iloinen siitä, vaikka he olivat niin köyhät! Mitä he ovat tehneet, on
+talletettu siellä, jossa ei koi syö eikä ruoste raiskaa ja jossa eivät
+varkaat kaiva eikä varasta. Mas'r Davy, se kestää kauemmin, kuin kaikki
+mailman aarteet".
+
+"Em'ly pääsi Franskaan ja rupesi matkustavien ladyjen palvelukseen
+jossakin ravintolassa satamassa. Sinne, sinne tuli eräänä päivänä tuo
+käärme. -- Älköön hän koskaan lähestykö minua. Minä en tiedä, mitä
+pahaa kenties teen hänelle! -- Heti kuin Em'ly näkee tämän, ja vaikk'ei
+tämä nähnyt Em'lyä, palasi koko hänen pelkonsa ja tuskansa, ja hän
+pakeni jo sitä ilmaa, jota tuo hengitti. Hän saapui Englantiin ja
+laskettiin maalle Dover'iin".
+
+"Minä en tiedä varmaan", lausui Mr. Pegotty, "milloin hänen rohkeutensa
+alkoi höltyä, mutta koko matkan Englantiin oli hän aikonut tulla
+rakkaasen kotiinsa. Kohta kuin hän saapui Englantiin, käänsi hän
+kasvonsa sitä kohden. Mutta peläten, ettei hänelle annettaisi anteeksi,
+peläten, että häntä osoitettaisiin sormella, peläten, että joku meistä
+olisi kuollut hänen tähtensä, peläten monta asiaa, kääntyi hän melkein
+väkisin pois siitä maantielle. 'Eno, eno', sanoo hän minulle, 'se
+pelko, etten ollut mahdollinen tekemään, mitä raadeltu ja verta vuotava
+sydämeni niin hartaasti halusi tehdä, oli kauhein pelko kaikista! Minä
+käänsin takaisin, vaikka sydämeni oli täynnä rukouksia, että saisin
+illalla madella vanhan kynnyksen luo, suudella sitä, nojata rikollisia
+kasvojani siihen ja aamulla tulla löydetyksi kuolleena sieltä'".
+
+"Hän tuli", lausui Mr. Peggotty, alentaen ääntänsä säikähtyneeksi
+kuiskaukseksi, "Londoniin. Hän -- joka ei koskaan eläissään ollut
+nähnyt sitä -- yksinään -- ilman pennyäkään -- nuorena -- niin kauniina
+-- tuli Londoniin. Melkein samalla silmänräpäyksellä, kuin hän saapui
+tänne niin peräti hyljättynä, tapasi hän (niinkuin hän luuli) ystävän,
+erään kunnialliselta näyttävän naisen, joka puhui hänelle siitä
+ompelutyöstä, jota hän oli kasvatettu tekemään, kuinka hän voisi
+hankkia yltäkyllin semmoista hänelle, kuinka hän toimittaisi yösijaa
+hänelle ja seuraavana päivänä salaisesti tiedustelisi minua ja
+kaikkia kotona olevia. Kun lapseni", sanoi Mr. Peggotty ääneen ja
+semmoisella voimakkaalla kiitollisuudella, joka pudisti häntä kiireestä
+kantapäähän, "seisoi semmoisen vaaran liepeillä, jota en voi sanoa eikä
+ajatella -- pelasti Martha, uskollisesti lupaustansa pitäen, hänet!"
+
+Minä en voinut pidättää yhtä ilon huudahusta.
+
+"Mas'r Davy!" lausui hän, lujalla kädellänsä tarttuen minun käteeni,
+"te se olitte, joka ensin puhuitte hänestä minun kanssani. Minä
+kiitän teitä, Sir! Tyttö oli harras. Hän tiesi omasta, katkerasta
+kokemuksestaan, missä vartioida ja miten menetellä. Hän on tehnyt sen.
+Ja Jumala johdatti kaikki. Martha tuli vaaleana ja hätäisenä Em'lyn luo
+tämän nukkuessa. Hän sanoo hänelle: 'nouse ylös tästä kuolemaa
+pahemmasta paikasta ja tule minun kanssani!' Talon asukkaat tahtoivat
+pidättää häntä, mutta yhtä hyvin olisivat saaneet meren pidätetyksi.
+'Pysykäät kaukana minusta', sanoo hän, 'minä olen haamu, joka kutsun
+hänet pois hänen avonaisen hautansa partaalta!' Hän kertoi Emilylle
+nähneensä minut ja tietävänsä, että minä rakastin häntä ja annoin
+hänelle anteeksi. Martha puki kiireesti Em'lyn päälle ja talutti tätä
+heikkona ja vapisevana vieressään. Hän ei huolinut enemmän siitä, mitä
+he sanoivat, kuin jos hänellä ei olisi ollut korvia ollenkaan. Hän
+liikkui heidän joukossaan lapseni kanssa, ajatellen ainoastaan häntä;
+ja vei hänet keskellä yötä eheänä pois tuosta mustasta perikadon
+luolasta!"
+
+"Hän hoiteli Em'lyä", sanoi Mr. Peggotty, joka oli päästänyt minun
+käteni ja pannut oman kätensä kuohuvalle rinnalleen; "hän hoiteli
+Em'lyäni, joka makasi uupuneena ja vähän väliä houraili, koko seuraavan
+päivän myöhäiseen iltaan asti. Silloin hän lähti etsimään minua; sitten
+etsimään teitä, Mas'r Davy. Hän ei ilmoittanut Em'lylle, mitä varten
+hän lähti, ettei tämä kävisi alakuloiseksi ja tahtoisi mennä piiloon.
+Kuinka tuo julma lady oli saanut tietää, että Em'ly oli siellä, sitä en
+voi sanoa. Oliko tuo, josta olen puhunut niin paljon, sattunut näkemään
+heitä, kun he menivät sinne, vai oliko (joka on mielestäni enemmän
+todenmukaista) hän kuullut sen tuolta naiselta, siitä en pidä suurta
+lukua. Sisarentyttäreni on löydetty".
+
+"Koko yön", lausui Mr. Peggotty, "olemme olleet yhdessä, Em'ly ja minä.
+Aikaan katsoen se on vähän, mitä hän sanoilla on särkyneen sydämensä
+kyyneliltä saanut puhutuksi; se on vielä vähemmän, mitä olen nähnyt
+hänen kalliista kasvoistaan, jotka muodostuivat naisen kasvoiksi minun
+lieteni luona. Mutta koko yön ovat hänen käsivartensa olleet kaulassani
+ja hänen päänsä on maannut tässä, ja me tiedämme hyvin, että ijäti
+voimme luottaa toisiimme".
+
+Hän herkesi puhumasta, ja hänen kätensä nojasi pöytään semmoisella
+levollisuudella ja lujuudella, joka olisi kyennyt leijonia voittamaan.
+
+"Se oli valon säde minulle, Trot", arveli tätini, silmiänsä pyyhkien,
+"kun päätin ruveta risti-äidiksi sisarellesi Betsey Trotwood'ille, joka
+petti minut; mutta lähinnä sitä tuskin mikään olisi voinut tuottaa
+minulle suurempaa iloa, kuin olla risti-äiti tälle hyvälle, nuorelle
+pikku lapselle!"
+
+Mr. Peggotty nyykäytti päätänsä osoitukseksi, että hän ymmärsi tätini
+tunteet, mutta hän ei tahtonut sanallakaan viitata tätini suosion
+esineesen. Me pysyimme kaikki ääneti ja omiin ajatuksiimme kiintyneinä
+(tätini pyyhki silmiänsä, milloin vavahdellen nyyhkytyksestä, milloin
+nauraen ja nimittäen itseänsä narriksi), siksi kuin minä ryhdyin
+puheesen.
+
+"Te olette siis tehneet täydellisen päätöksen", sanoin minä Mr.
+Peggotylle, "tulevaisuuden suhteen, hyvä ystävä? Minun tuskin tarvitsee
+kysyä sitä teiltä".
+
+"Täydellisen, Mas'r Davy", vastasi hän, "ja kertonut sen Em'lylle.
+Tuolla on suuria maita kaukana täältä. Tuleva elämämme on toisella
+puolella merta".
+
+"He muuttavat pois maasta yhdessä, täti", sanoin minä.
+
+"Niin!" vastasi Mr. Peggotty toivokkaalla hymyllä.
+
+"Ei kukaan voi soimata lemmittyäni Australiassa. Me aloitamme uutta
+elämää siellä!"
+
+Minä kysyin häneltä, oliko hän jo ajatellut mitään lähdön aikaa.
+
+"Minä olin varhain tänä aamuna alhaalla laivatokkien luona, Sir",
+vastasi hän, "laivaa kuulustelemassa. Noin kuuden viikon tai kahden
+kuukauden perästä purjehtii yksi sinne -- minä näin sen tänä aamuna --
+nousin siihen -- ja sillä me lähdemme".
+
+"Aivan yksinännekö?" kysyin minä.
+
+"Niin, Mas'r Davy!" vastasi hän. "Sisareni, näettekö, pitää niin paljon
+teistä ja omaisistanne, ja on niin tottunut ajattelemaan ainoastaan
+omaa maatansa, että olisi tuskin rehellistä päästää häntä matkalla. Ja
+paitsi sitä, Mas'r Davy, on siellä yksi, jota hän hoitaa ja jota ei
+tule unhottaa".
+
+"Ham parka!" sanoin minä.
+
+"Minun hyvä sisareni pitää huolta hänen taloudestaan, näettekö, Ma'am,
+ja Ham on kokonaan suostunut häneen", selitti Mr. Peggotty tätini
+paremmaksi tiedoksi. "Ham istuu usein ja haastelee tyvenesti hänen
+kanssaan, vaikka on luultavaa, ettei hän taipuisi avaamaan suutansa
+kenellekään muulle. Poika raukka!" lausui Mr. Peggotty, päätänsä
+pudistaen, "hänelle ei ole jäänyt niin paljon, että hän saattaisi olla
+sitä vähäistä vailla, mitä hänellä on!"
+
+"Entä Mrs. Gummidge?" sanoin minä.
+
+"Niin, minulla on ollut paljon tuumia Missis Gummidge'n suhteen,
+vakuutan teille", vastasi Mr. Peggotty hämmentyneellä katsannolla, joka
+vähitellen selkeni, kun hän jatkoi. "Kun Missis Gummidge, näettekö,
+alkaa ajatella tuota vanhaa, ei hän juuri ole, mitä sopii sanoa
+hupaiseksi seuralaiseksi. Teidän ja minun kesken, Mas'r Davy -- ja
+teidän myöskin, Ma'am -- kun Mrs. Gummidge rupeaa itkemään, on
+arvattava, että ne, jotka eivät ole tunteneet tuota vanhaa, pitävät
+häntä äreänä. Mutta _minä_ tunsin tuon vanhan", sanoi Mr. Peggotty, "ja
+tunsin hänen ansionsa, että ymmärrän hänen vaimonsa; mutta niin ei ole,
+näettekö, muitten laita -- eikä tietysti saata olla!"
+
+Tätini ja minä pidimme molemmat samaa mieltä.
+
+"Jonka vuoksi", lausui Mr. Peggotty, "sisareni ehkä arvelee -- minä en
+sano, että hän arvelee, vaan että hän ehkä arvelee -- että Missis
+Gummidge tuottaa hänelle vähän vaivaa silloin tällöin. Sentähden en ole
+aikonut majoittaa Missis Gummidge'a heidän luoksensa, vaan etsiä
+hänelle jotakin asuntoa, jossa hän voi itseksensä tulla toimeen, ja
+tätä varten", jatkoi Mr. Peggotty, "määrään hänelle vuotuisen summan,
+ennenkuin lähden, jotta hän voi elää mukavasti. Hän on mitä
+uskollisimpia olentoja. Ei sovi tietysti pyytää, että vanha, hyvä eukko
+sillä ijällä ja ollen yksinäinen ja hyljätty, tahtoisi keikutella
+laivankannella ja oudon ja kaukaisen maan metsissä ja erämaissa. Tämä
+siis on, mitä olen päättänyt tehdä hänen suhteensa".
+
+Hän ei unhottanut ketään. Hän ajatteli kaikkien vaatimuksia ja
+tarpeita, paitsi omia.
+
+"Em'ly", jatkoi hän, "pysyy minun luonani -- lapsi parka, hän kaipaa
+suuresti rauhaa ja lepoa! -- siksi kuin lähdemme matkallemme. Hän saa
+laittaa vaatteita, joita tarvitaan; ja minä toivon, että hänen surunsa
+rupeavat tuntumaan kaukaisemmalta, kuin ne olivat, kun hän taas on
+karkean, mutta rakastavan enonsa luona".
+
+Tätini nyykäytti päätänsä tämän toiveen vahvistamiseksi, ja tästä Mr.
+Peggotty oli hyvin mielissään.
+
+"On vielä yksi asia, Mas'r Davy", lausui hän, pistäen kättänsä
+poviplakkariinsa ja vakaasti ottaen esiin sitä vähäistä paperikääryä,
+jonka olin ennen nähnyt. Hän avasi sen pöydällä. "Tässä ovat nuot
+pankin-setelit -- toinen viidenkymmenen punnan ja toinen kymmenen.
+Niihin tahdon lisätä ne rahat, jotka Em'lyllä oli paetessaan. Minä olen
+kysynyt häneltä, paljonko niitä oli (kuitenkaan sanomatta, miksi), ja
+olen laskenut ne yhteen. Minä en ole mikään oppinut mies. Tahtoisitteko
+tehdä hyvin ja katsoa, mitä summa tekee?"
+
+Pyytäen anteeksi vähä-oppisuuttansa, ojensi hän minulle paperiliuskan
+ja katseli minua, sillä välin kuin luin sitä. Lasku oli aivan oikea.
+
+"Kiitoksia, Sir", sanoi hän, ottaen takaisin paperinsa. "Nämät rahat
+minä, jollei teillä ole mitään sitä vastaan, Mas'r Davy, ennen lähtöäni
+panen kirjeesen ja adresseeraan sen hänelle, ja suljen tämän toiseen,
+jonka adresseeraan hänen äidillensä. Useampaa sanaa käyttämättä, kuin
+nyt teitä puhutellessani, kerron tälle, minkä hinta ne ovat, ja että
+minä olen mennyt sekä että on mahdoton toimittaa niitä minulle
+takaisin".
+
+Minä sanoin hänelle, että minun mielestäni oli oikein tehdä näin --
+että minä olin kokonaan vakuutettu, että niin oli, koska hänen
+tuntoansa myöden se oli oikein.
+
+"Minä arvelin, että oli vaan yksi asia lisäksi", jatkoi hän vakavasti
+hymyillen, kun hän oli pannut kokoon vähäisen käärynsä jälleen ja
+pistänyt sen plakkariinsa; "mutta oikeastaan niitä oli kaksi. Minä en
+ollut varma mielessäni, kun lähdin ulos tänä aamuna, että voin itse
+mennä ja ilmoittaa Ham'ille, mitä oli niin onnellisesti tapahtunut. Sen
+vuoksi ulkona ollessani kirjoitin kirjeen ja panin sen postiin, kertoen
+heille, kuinka kaikki oli käynyt, niinkuin oli käynyt, ja että minä
+huomenna tulisin sinne suorittamaan sitä vähäistä, mitä minun siellä
+tulee tehdä, ja arvattavasti Yarmouth'ia hyvästi jättämään".
+
+"Ja tahdotteko, että tulen kanssanne?" sanoin minä nähdessäni, että hän
+jätti jotakin mainitsematta.
+
+"Jos voisitte osoittaa minulle sitä ystävyyttä, Mas'r Davy", vastasi
+hän, "tiedän, että teidän näkönne ilahuttaisi heitä hiukan".
+
+Koska pikku Dorani oli hyvin virkeänä ja mielellään soi, että minä
+lähdin -- niinkuin hänen kanssansa asiasta puhuessani huomasin --
+sitouduin alttiisti seuraamaan häntä, niinkuin hän tahtoi. Seuraavana
+aamuna istuimme siis Yarmouth'in vaunuissa ja matkustimme taas vanhoja
+seutuja.
+
+Kun illalla astuimme tuota tuttua katua myöden -- kiellostani
+huolimatta kantoi Mr. Peggotty laukkuni -- katsahdin Omer ja Joram'in
+puotiin ja näin vanhan ystäväni Mr. Omer'in polttavan piippuansa
+siellä. Minusta tuntui vastenmieliseltä olla läsnä, kun Mr. Peggotty
+ensin kohtasi sisarensa ja Ham'in, jonka vuoksi pysähdyin sillä
+nimellä, että tahdoin hetken aikaa puhutella Mr. Omer'ia.
+
+"Kuinka jaksatte, Mr. Omer, tämän pitkän ajan perästä?" lausuin minä,
+sisään astuen.
+
+Hän löyhäytti pois piippunsa savun, että hän näkisi minut paremmin, ja
+tunsikin minut pian suureksi iloksensa.
+
+"Minä nousisin, Sir, kiittämään semmoisesta kunniasta, kuin tästä
+käynnistä", arveli hän, "mutta jalkani ovat huononlaiset ja minua
+lykätään ympäri pyörillä. Kuitenkin, jollei ota lukuun jalkojani ja
+henkeäni, olen, Jumalan kiitos, niin terve mies, kuin olla voi".
+
+Minä toivotin hänelle onnea hänen tyytyväiseen katsantoonsa ja hilpeään
+mieleensä ja näin nyt, että hänen nojatuolinsa liikkui pyörillä.
+
+"Eikö tämä ole näppärä kalu?" kysyi hän, seuraten katseeni suuntaa ja
+käsivarrellansa hivuttaen tuolin käsipieltä. "Se käy keveästi, kuin
+höyhen, ja pysyy radalla yhtä tarkasti, kuin rautatien vaunut. Pikku
+Minnie'ni, näettekö -- tyttärentyttäreni, niinkuin tiedätte, Minnie'n
+lapsi -- panee pikku voimansa selkää vastaan, sysäisee sitä ja me
+lähdemme menemään yhtä taitavasti ja iloisesti, kuin mikä hyvänsä! Ja
+minä juttelen teille jotakin -- siinä on varsin erinomainen istua, jos
+mielii polttaa piippuansa siinä".
+
+Minä en ole koskaan nähnyt tämmöistä hyvää, vanhaa toveria, kuin Mr.
+Omer'in, joka osasi käyttää kaikki hyväksensä ja saada iloa siitä. Hän
+hohti, ikäänkuin hänen tuolinsa, hänen ahdashenkisyytensä ja hänen
+jalkojensa kankeus olisivat olleet eri osia jossakin suuressa
+keksinnössä, joka enensi piipun hekumaa.
+
+"Minä näen enemmän mailmaa tästä tuolista, voin vakuuttaa teille",
+lausui Mr. Omer, "kuin milloinkaan ennen sen saatuani. Te
+kummastelisitte sitä ihmisten paljoutta, joka päivän kuluessa poikkee
+sisään juttelemaan. Te todella kummastelisitte! Sanomalehdissä on kahta
+vertaa enemmän, kuin ennen, siitä asti, kuin turvasin tähän tuoliin.
+Mitä lukemiseen yleensä tulee, voi minua, kuinka kosolta minä sitä
+suoritan! Tämä se on, josta olen niin kiitollinen! Jos vika olisi ollut
+silmissäni, mikä olisi tullut neuvokseni? Jos vika olisi ollut
+korvissani, mitä olisin tehnyt? Koska se vaan on jaloissani, vähät
+siitä. No, jalkani tekivät vaan hengitykseni lyhyemmäksi, kun käytin
+niitä. Mutta jos nyt tahdon mennä ulos kadulle taikka alas rantaan, ei
+minun tarvitse muuta kuin huutaa Dick'iä, Joram'in nuorinta oppipoikaa,
+ja liikkeelle lähden omissa vaunuissani, niinkuin London'in Lord
+Mayor".
+
+Hän puoleksi tukehutti itsensä naurullaan.
+
+"Hyvä Jumala!" sanoi Mr. Omer, tarttuen jälleen piippuunsa, "ihmisen
+tulee ottaa vastaan lihavat niinkuin laihatkin; tähän tämmöiseen
+hänen täytyy tässä elämässä taipua. Joram'in toimi menestyy hyvin.
+Oivallisesti!"
+
+"Minua ilahuttaa suuresti kuulla sitä", sanoin minä.
+
+"Minä tiesin, että niin olisi", vastasi Mr. Omer. "Ja Joram ja Minnie
+ovat vielä niinkuin kaksi vasta rakastunutta. Mitä ihminen parempaa voi
+toivoa? Mitä sääret sen rinnalla maksavat!"
+
+Hänen kova ylenkatseensa omien säärtensä suhteen, tuossa kun hän istui
+ja poltti, oli mitä hupaisinta ja omituisinta ikinä olen nähnyt.
+
+"Ja siitä lähtien kuin minä olen ruvennut lukemaan yleensä, olette te
+ruvenneet kirjoittamaan yleensä, kuinka, Sir?" sanoi Mr. Omer ja
+katseli minua ihmetellen. "Mikä herttainen kirja tuo kirjanne oli!
+Mitkä lauseet siinä! Minä luin jok'ikisen sanan siinä -- jok'ikisen
+sanan. Ja mitä siihen tulee, että unittaisi! Ei ollenkaan!"
+
+Minä ilmoitin nauraen mielihyvääni, mutta minun täytyy tunnustaa, että
+katsoin tätä ajatuksen johtoa omituiseksi.
+
+"Minä vakuutan teille kunnian sanallani, Sir", lausui Mr. Omer, "että,
+kun lasken tämän kirjan pöydälleni ja katselen sen kolmea eri sidettä
+-- ensimäistä, toista, kolmatta -- olen ylpeä, kuin Punch, kun
+ajattelen, että minulla kerran oli kunnia olla yhteydessä teidän
+perheenne kanssa. Ja, voi minua, siitä on pitkä aika nyt, eikö ole?
+Tuolla Blunderstone'ssa. Sievä, pikkuinen henki toisen hengen viereen
+pantuna. Ja itsekin olitte silloin vähäinen. Hyvä Jumala sentään!"
+
+Minä muutin puheen ainetta, Em'lyä mainiten. Vakuutettuani hänelle,
+etten ollut unhottanut, kuinka hän aina oli ottanut osaa Emilyn
+kohtaloon ja kuinka hyvästi hän aina oli tyttöä kohdellut, kerroin
+hänelle yleisesti, kuinka hänen enonsa oli saanut hänet takaisin
+Marthan avulla; joka, niinkuin tiesin, miellyttäisi vanhaa miestä. Hän
+kuunteli suurimmalla tarkkuudella ja sanoi hellästi, kun olin
+päättänyt:
+
+"Se ilahuttaa minua, Sir! Nämät ovat parhaat uutiset, joita olen moneen
+aikaan kuullut. Voi, voi, voi! Ja mitä nyt aiotaan toimittaa tämän
+onnettoman nuoren naisen, Marthan, hyväksi?"
+
+"Te koskette semmoiseen asiaan, jota minä olen eilispäivästä asti
+ajatellut", lausuin minä, "mutta johon en voi vielä antaa teille mitään
+vastausta, Mr. Omer. Mr. Peggotty ei ole viitannut siihen, ja minusta
+se on liian arka asia minun viitattavakseni. Minä olen varma, ettei Mr.
+Peggotty ole unhottanut sitä. Hän ei unhota mitään, joka on jaloa ja
+hyvää".
+
+"Minä kysyn sen vuoksi", arveli Mr. Omer, jatkaen, missä hän oli
+päättänyt, "että mitä hyvänsä tehdään, minä tahtoisin ottaa osaa
+siihen. Kirjoittakaat minun maksettavakseni minkä summan hyvänsä
+katsotte oikeaksi ja antakaat minun tietää se. Minä en koskaan voinut
+ajatella, että tyttö oli perin-juurin paha, ja ilolla näen, ettei hän
+ollutkaan. Niin on tyttäreni Minnie'nkin laita. Nuoret naiset ovat
+risti-riitaiset itse suhteensa muutamissa asioissa -- hänen äitinsä oli
+aivan samanlainen, kuin hän -- mutta heidän sydämensä ovat leppeät ja
+hyvät. Minnie vaan teeskelee, kun hän on suutuksissa Marthalle. Miksi
+hän katsoo tarpeelliseksi teeskellä, en koeta kertoa teille. Mutta
+pelkkää teeskelemistä se on. Hän olisi valmis yksityisesti osoittamaan
+Marthalle mitä hyvää tahansa. Niin, tehkäät hyvin ja kirjoittakaat
+minun maksettavakseni, mitä tahansa oikeaksi katsotte, ja pankaat
+sitten minulle joku rivi, mihin lähettää se. Hyvä Jumala!" lausui Omer,
+"kun ihminen lähestyy sitä aikaa, jossa elämän molemmat päät yhtyvät;
+kun hän näkee, että vaikka hän on kuinka virkeä hyvänsä, häntä toinen
+kerta lykellään, niin sanoakseni, käymä-tuolissa, sopii hänen
+sydämellisellä ilolla tehdä joku hyvä työ, jos hän voi. Hän on valmis
+moneen hyvään työhön. Enkä minä puhu erittäin itsestäni", sanoi Mr.
+Omer, "sillä minun katsantotapani mukaan, Sir, me kaikki kuljemme mäkeä
+alaspäin, olimmepa millä ijällä hyvänsä, koska aika ei milloinkaan
+seiso hetkeäkään alallansa. Tehkäämme siis aina joku hyvä työ ja
+olkaamme sydämestämme iloiset. Totta totisesti!"
+
+Hän koputti tuhan piipustansa ja laski tämän hyllylle, joka erittäin
+sitä varten oli laitettu tuolin selkään.
+
+"Esimerkiksi Em'lyn serkku, hän, jonka vaimoksi tämän oli määrä tulla",
+lausui Mr. Omer, hiljalleen hieroen käsiänsä, "on niin oivallinen
+toveri, ettei vertaistakaan Yarmouth'issa! Hän tulee välisti iltaisin
+tunniksi aikaa puhumaan kanssani taikka lukemaan minulle jotakin. Sekin
+on hyvä työ, sanoisin minä! Koko hänen elämänsä on yksi hyvä työ".
+
+"Minä aion juuri mennä tervehtimään häntä", sanoin minä.
+
+"Vai niin!" lausui Mr. Omer. "Sanokaat hänelle, että minä olen
+roveillani ja lähetän terveisiä. Minnie ja Joram ovat poissa pidoissa.
+Heitä ilahuttaisi yhtä paljon, kuin minua, saada nähdä teitä, jos
+olisivat kotona. Minnie tahtoo tuskin ollenkaan käydä ulkona 'isän
+tähden', niinkuin hän sanoo. Sen vuoksi tänä iltana vannoin, että,
+jollei hän menisi, minä panisin maata kello kuusi. Ja sillä tapaa", Mr.
+Omer nauroi oman tuumansa menestymistä niin, että hän pudistutti
+itseänsä ja tuoliansa, "hän ja Joram ovat pidoissa".
+
+Minä pusersin hänen kättänsä ja toivotin hänelle hyvää yötä.
+
+"Puoli minutia, Sir", sanoi Mr. Omer. "Jos menisitte pois pikku
+elefanttiani näkemättä, jäisi teiltä kaikkein paras näky näkemättä.
+Tämmöistä ei ole koskaan ollut teidän tarjonanne! Minnie!"
+
+Sointusa, vähäinen ääni vastasi ylikerroksesta jostakin: "minä tulen,
+iso-isä!" ja pieni, sievä tyttö pitkällä, kiharalla liinatukalla tuli
+kohta sen jälkeen juosten puotiin.
+
+"Tässä on pikku elefanttini, Sir", lausui Mr. Omer, hyväillen lasta.
+"Siamin rotua, Sir. No, pikku elefantti!"
+
+Pikku elefantti pani auki vierashuoneen oven, jolloin minun oli
+tilaisuus huomata, että se näihin aikoihin oli muutettu makuuhuoneeksi
+Mr. Omer'ille, jota ei ollut helppo kuljettaa ylikerrokseen; sitten
+asetti hän sievän otsansa Mr. Omer'in tuolinselkää vastaan, niin että
+hänen pitkät hiuksensa valuivat hänen kasvojensa yli.
+
+"Elefantti tuuppaa päällänsä, niinkuin tiedätte, Sir", lausui Mr. Omer,
+silmiänsä vilkuttaen, "kun se käy jotakin vastaan. Yksi, elefantti.
+Kaksi. Kolme!"
+
+Tällä merkillä pyörähytti pikku elefantti semmoisella taidolla, joka
+oli melkein ihmeellinen niin vähäisessä eläimessä, tuolin ja Mr.
+Omer'in ja lykkäsi ratistaen molemmat tuota hätää vierashuoneesen
+ovenpieltä satuttamatta, samalla kuin Mr. Omer sanomattomasti ihasteli
+tätä toimintaa ja matkalla katsoi taaksensa minuun, niinkuin tämä olisi
+ollut hänen elämänsä ponnistusten riemuisa päätös.
+
+Siellä täällä kaupungissa käveltyäni lähdin Ham'in asuntoon. Peggotty
+oli nyt muuttanut sinne ainaiseksi ja oli hyyrännyt oman huoneensa Mr.
+Barkis'in jälkeiselle ajomiehelle, joka oli kunnollisesti maksanut
+hänelle oikeudesta, kärryistä ja hevosesta. Minä luulen, että aivan
+sama, laiska hevonen, jota Mr. Barkis aikanansa ajoi, yhä oli toimesta
+liikkeellä.
+
+Minä tapasin heidät tuossa sievässä kyökissä yhdessä Mrs. Gummidge'n
+kanssa, jonka Mr. Peggotty itse oli noutanut vanhasta veneestä.
+Minä epäilen, olisiko kukaan muu voinut saada häntä luopumaan
+vahdinpidostaan. Mr. Peggotty oli nähtävästi kertonut heille kaikki.
+Sekä Peggotty että Mrs. Gummidge pitivät esiliinaansa silmiensä edessä,
+ja Ham oli juuri lähtenyt ulos kävelemään rannalla. Hän tuli pian
+kotiin ja oli hyvin iloissaan, kun hän näki minut; ja minä luulen, että
+heidän oli kaikkien parempi, kun minä olin siellä. Me puhuimme
+jonkunlaisella iloisuudella Mr. Peggotyn rikastumisesta tuossa uudessa
+maassa ja niistä kummista, joista hän oli kirjeissänsä kertova. Me emme
+ollenkaan maininneet Em'lyä nimeltä, mutta viittasimme häneen kaukaa
+useampia kertoja. Ham oli iloisin kaikista.
+
+Mutta kun Peggotty näytti minua vähäiseen huoneesen, jossa
+krokotiili-kirja oli valmiina minua varten pöydällä, jutteli hän, että
+Ham yhä oli samanlainen. Hän luuli (kertoi hän minulle itkien), että
+Ham'in sydän oli särkynyt, vaikka hänessä oli yhtä paljon uskallusta
+kuin ystävällisyyttä ja hän työskenteli ahkerammin ja paremmin, kuin
+mikään veneen-rakentaja millä veistämöllä tahansa näillä paikoin. Oli,
+sanoi hän, iltaisin semmoisia aikoja, jolloin Ham puhui heidän vanhasta
+elämästään venehuoneessa; ja silloin hän mainitsi Emilyä lapsena. Mutta
+hän ei koskaan maininnut häntä naisena.
+
+Minä luulin Ham'in kasvoista huomanneeni, että hän tahtoi puhua kahden
+kesken minun kanssani. Minä päätin sentähden mennä häntä vastaan
+seuraavana iltana, kun hän tuli kotiin työstänsä. Tästä sovittuani
+itse kanssani vaivuin uneen. Tänä iltana kynttilä ensi kerta näinä
+monena iltana otettiin pois akkunasta. Mr. Peggotty makasi vanhassa
+riippu-matossaan vanhassa veneessä, ja tuuli vonkui vanhalla äänellänsä
+hänen päänsä ympärillä.
+
+Koko seuraava päivä meni Mr. Peggotylta siihen, että hän myi
+kalaveneensä ja pyydyksensä, sääli kokoon ja lähetti Londoniin
+vaunuilla semmoista vähäistä tavaraa, jota hän ajatteli hyödylliseksi
+itsellensä, ja antoi pois loput tai lahjoitti ne Mrs. Gummidge'lle.
+Tämä oli hänen luonansa koko päivän. Koska minulla oli jonkunlainen
+surun-sekainen halu vielä kerta nähdä tuota vanhaa paikkaa, ennenkuin
+se suljettiin, määräsin, että illalla siellä yhtyisin heihin, mutta
+sovitin niin, että ensin kohtaisin Ham'in.
+
+Minun oli helppo tavata häntä, koska tiesin, missä hän työskenteli.
+Minä menin häntä vastaan yksinäisellä paikalla ranta-särkällä, jonka
+poikki tiesin hänen astuvan, ja käänsin takaisin hänen seurassaan, että
+hänellä olisi tilaisuus puhua kanssani, jos hän todella halusi. Minä en
+ollut erehtynyt hänen katsantonsa suhteen. Me emme olleet astuneet,
+kuin vähän matkan yhdessä, kun hän minuun katsomatta sanoi:
+
+"Mas'r Davy, oletteko nähneet _häntä_?"
+
+"Hetken vaan, kun hän oli tainnoksissa", vastasin hiljaa.
+
+Me kävelimme hiukan eteenpäin, ja hän sanoi:
+
+"Mas'r Davy, luuletteko, että joudutte näkemään häntä?"
+
+"Se olisi kenties liian tuskallista hänelle", arvelin minä.
+
+"Minä olen ajatellut sitä", vastasi hän. "Niin se olisi, Sir, niin se
+olisi".
+
+"Mutta, Ham", sanoin minä ystävällisesti, "jos on jotakin, jota minun
+sopisi kirjoittaa hänelle teidän puolestanne, siinä tapauksessa, etten
+voisi sanoa sitä hänelle; jos on jotakin, jota tahtoisitte saattaa
+hänen tietoonsa minun kauttani, katsoisin sitä pyhäksi luottamukseksi".
+
+"Siitä olen varma. Minä kiitän teitä, Sir! Te olette kovasti hyvä! Minä
+luulen, että on jotakin, jota tahtoisin sanotuksi tai kirjoitetuksi".
+
+"Mitä se on?"
+
+Me astuimme taas hiukan eteenpäin ääneti, ja sitten hän puhui.
+
+"Ei sitä, että minä annan hänelle anteeksi. Ei niin paljon sitä, vaan
+pikemmin, että minä pyydän häneltä anteeksi, että minä tyrkytin
+rakkauttani hänelle. Välisti ajattelen, että, jollei hän olisi luvannut
+ruveta naimisiin minun kanssani, Sir, hän olisi ystävällisellä tavalla
+luottanut minuun, kertonut minulle, mitä hänen mielessään oli, ja
+neuvotellut minun kanssani, ja minä olisin ehkä voinut pelastaa hänet".
+
+Minä likistin hänen kättänsä. "Onko siinä kaikki?"
+
+"On sitä vähän muutakin", vastasi hän, "jos voin sanoa sitä, Mas'r
+Davy".
+
+Me kävelimme eteenpäin kauemmaksi, kuin tähän saakka olimme kävelleet,
+ennenkuin hän taas puhui. Hän ei itkenyt niissä kohdin pysähtyessään,
+joita aion viivalla osoittaa. Hän kokosi vaan ajatuksiansa, oikein
+selvästi puhuakseen."
+
+"Minä rakastin häntä -- ja minä rakastan hänen muistoansa -- niin
+paljon -- että minun on mahdoton uskotella häntä, että minä olen
+onnellinen. Minä voisin olla onnellinen ainoastaan -- jos unhottaisin
+hänet -- ja minä varon, että tuskin kestäisin sitä, että hänelle
+kerrottaisiin, että olen hänet unhottanut. Mutta jos te, Mas'r Davy,
+jolla on niin suuri oppi, keksisitte jotakin, joka hänelle sanottuna
+saisi hänet uskomaan, etten ole peräti onneton, vaikka yhä rakastan ja
+suren häntä; jotakin, joka saisi hänet uskomaan, etten ole kyllästynyt
+elämääni, vaan vielä toivon saavani nähdä häntä viatonna siellä, missä
+pahat eivät enää vahingoita ja väsyneet pääsevät lepoon -- jotakin,
+joka huojentaisi hänen murheellista mieltänsä eikä kuitenkaan saattaisi
+häntä ajattelemaan, että minä koskaan voisin mennä naimisiin taikka
+että olisi mahdollista, että kukaan koskaan voisi olla minulle, mitä
+hän oli -- pyytäisin teitä sanomaan hänelle sitä -- ja myöskin että
+minä rukoilen hänen puolestansa -- joka oli minulle niin kallis".
+
+Minä pusersin hänen miehuullista kättänsä jälleen ja sanoin hänelle,
+että sitouduin tekemään tätä niin hyvin, kuin minun oli mahdollinen.
+
+"Minä kiitän teitä, Sir", vastasi hän. "Siinä teitte ystävällisesti,
+että kohtasitte minua. Siinäkin teitte ystävällisesti, että seurasitte
+setääni tänne. Mas'r Davy, minä ymmärrän aivan hyvin, että, vaikka
+tätini aikoo lähteä Londoniin, ennenkuin he purjehtivat, ja he vielä
+kerran yhtyvät, minä en luultavasti enää näe setääni. Minä olen varma
+siitä asiasta. Me emme puhu siitä, mutta niin käy, ja parasta se onkin.
+Kun viimeisen -- kaikkein viimeisen kerran -- näette hänet, tahdotteko
+sanoa hänelle mitä hartaimpia terveisiä ja kiitoksia sen orvon
+puolesta, jolle hän aina oli enemmän, kuin isä?"
+
+Tämänkin lupasin uskollisesti toimittaa.
+
+"Minä kiitän teitä vielä, Sir", sanoi hän, sydämellisesti pudistaen
+kättäni. "Minä tiedän, mihin menette. Jumalan haltuun!"
+
+Vähäisellä kätensä viittauksella, ikäänkuin selittääksensä minulle,
+ettei hän voinut tulla tuohon vanhaan paikkaan, kääntyi hän pois. Minä
+seurasin häntä silmilläni, kun hän astui aution poikki kuutamassa, ja
+näin hänen kääntävän kasvonsa hopeista, merellä väikkyvää valo-juovaa
+kohden ja kulkevan, yhä sitä katsellen, siksi kuin hän oli vaan varjo
+kaukana poissa.
+
+Vene-huoneen ovi oli auki, kun lähestyin, ja sisään astuessani
+huomasin, että kaikki huonekalut olivat muutetut pois, paitsi yksi
+noista vanhoista arkuista, jolla Mrs. Gummidge istui, joku kori
+polvillansa, ja katseli Mr. Peggottya. Mr. Peggotty nojasi
+kyynäspäätänsä jyrkeään kaminin-reunukseen ja tuijotti muutamiin
+sammuviin kekäleisin ristikon taa; mutta hän nosti päätänsä
+toivokkaasti, kuin minä tulin sisään, ja puhui iloisella tavalla.
+
+"Te tulette tänne lupauksenne mukaan hyvästi-jätölle, Mas'r Davy!"
+sanoi hän, tarttuen kynttilä-jalkaan. "Jotenkin tyhjää, eikö niin?"
+
+"Te olette todella käyttäneet aikaanne hyvästi", arvelin minä.
+
+"No, me emme ole olleet joutilaina, Sir. Missis Gummidge on
+työskennellyt, niinkuin -- minä en tiedä ketään, jonka tavalla hän ei
+olisi työskennellyt", lausui Mr. Peggotty, katsellen häntä ja ollen
+ymmällänsä sopivan vertauksen puutteessa.
+
+Mrs. Gummidge kallistui korinsa puoleen eikä sanonut mitään.
+
+"Tuossa on sama arkku, jolla teidän oli tapa istua Em'lyn vieressä!"
+sanoi Mr. Peggotty kuiskaten. "Minä aion viedä sen muassani täältä
+kaikkein viimeiseksi. Ja tässä on vanha, pikkuinen makuuhuoneenne,
+näettekö, Mas'r Davy! On melkein niin kolkko ilta, kuin suinkin sopii
+toivoa!"
+
+Vaikka tuuli oli heikko, oli sillä jonkunlainen juhlallinen ääni, ja se
+hiipi hyljätyn huoneen ympäri kuiskaavalla voihkinalla, joka oli hyvin
+surullinen. Kaikki oli poissa, yksin tuo pikkuinen, simpsukankuorilla
+varustettu peilikin. Minä muistin, kuinka olin maannut siellä, kun tuo
+ensimäinen suuri muutos kodissani tapahtui. Minä muistin tuon
+sinisilmäisen lapsen, joka oli ihastuttanut minua. Minä muistin
+Steerforth'in; ja joku joutava, kammottava ajatus tuli mieleeni, että
+hän oli likellä jossakin, ja että me ehkä kohtaisimme hänet mikä
+silmänräpäys hyvänsä.
+
+"Kestää arvattavasti kauan", arveli Mr. Peggotty matalalla äänellä,
+"ennenkuin vene saa uusia asukkaita. Täälläpäin pitävät sitä nyt
+onnettomuutta tuottavana!"
+
+"Onko se kenenkään oma näillä seuduin?" kysyin minä.
+
+"Erään kaupungissa asuvan maston-tekiän", vastasi Mr. Peggotty. "Minä
+vien hänelle avaimen tänä iltana".
+
+Me katsahdimme toiseen vähäiseen huoneesen ja palasimme Mrs. Gummidge'n
+luo. Hän istui arkulla, ja, asettaen kynttilää kaminin-reunukselle,
+käski Mr. Peggotty hänen nousta, että hän saisi kantaa ulos arkun,
+ennenkuin kynttilä sammutettiin.
+
+"Dan'l", lausui Mrs. Gummidge, yht'äkkiä jättäen korinsa ja tarttuen
+Mr. Peggotyn käsivarteen, "rakas Dan'lini, ne erosanat, joita lausun
+tässä huoneessa, ovat, ettette saa jättää minua jälelle. Älkäät tuumiko
+jättää minua tänne, Dan'l! Oi, älkäät millään muotoa tehkö sitä!"
+
+Hämmentyneenä käänsi Mr. Peggotty silmänsä Mrs. Gummidge'sta minuun ja
+minusta Mrs. Gummidge'en, niinkuin hän olisi unesta herännyt.
+
+"Älkäät, rakas Dan'l, älkäät!" huusi Mrs. Gummidge innokkaasti.
+"Ottakaat minut mukaanne, Dan'l, ottakaat minut teidän ja Em'lyn
+mukaan! Minä tahdon olla teidän alinomainen ja uskollinen palvelianne.
+Jos löytyy orjia noissa maissa, joihin hankitte, rupean minä, vieläpä
+mielellänikin, siihen virkaan, mutta älkäät jättäkö minua tänne,
+kunnollinen, rakas Dan'l!"
+
+"Oi hyvänen", lausui Mr. Peggotty, pudistaen päätänsä, "te ette tiedä,
+mikä pitkä matka ja mikä kova elämä se on!"
+
+"Kyllä minä tiedän, Dan'l! Minä voin arvata!" huusi Mrs. Gummidge.
+"Mutta ero-sanani tämän katon alla ovat: minä menen tähän huoneesen ja
+kuolen, jollei minua oteta mukaan. Minä osaan kaivaa, Dan'l. Minä osaan
+tehdä työtä. Minä osaan elää vaivaloista elämää. Minä osaan olla
+iloinen ja kärsivällinen nyt -- enemmän, kuin luulette, Dan'l, jos vaan
+tahdotte koettaa minua. Minä en pitelisi noita rahoja, en, vaikka
+puutteesen kuolisin, Dan'l Peggotty mutta minä tahdon seurata teitä ja
+Em'lyä, jos vaan sallitte, mailman ääriin asti! Minä tiedän, kuinka
+laita on; minä tiedän, että arvelette minun olevan yksinäisen ja
+hyljätyn, mutta, rakas Dan'l, niin ei ole enää! Minä en ole istunut
+täällä niin kauan vartioimassa ja ajattelemassa teidän koetuksianne,
+ilman että siitä on ollut mitään hyvää minulle. Mas'r Davy, puhutelkaat
+häntä minun puolestani! Minä tiedän hänen tapansa ja Em'lyn, ja minä
+tiedän heidän surunsa ja voisin toisinaan olla lohdutukseksi heille ja
+tehdä työtä heidän kaikkein eteensä! Dan'l, rakas Dan'l, antakaat minun
+seurata teitä!"
+
+Ja Mrs. Gummidge tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä
+yksinkertaisella hellyydellä ja rakkaudella teeskelemättömässä
+ystävyyden ja kiitollisuuden innossa, jota Mr. Peggotty hyvin ansaitsi.
+
+Me nostimme ulos arkun, sammutimme kynttilän, lukitsimme oven
+ulkopuolelta, ja tarkasti suljettu, vanha vene jäi meiltä mustaksi
+pilkuksi pilviseen yöhön. Kun seuraavana päivänä palasimme Londoniin
+postivaunujen ulkopuolella, olivat Mrs. Gummidge ja hänen korinsa
+taka-istuimella, ja Mrs. Gummidge oli onnellinen.
+
+
+
+
+YHDESKOLMATTA LUKU.
+
+Minä olen läsnä eräässä räjähdyksessä.
+
+
+Kun siihen aikaan, jonka Mr. Micawber niin salamyhkäisesti oli
+määrännyt, oli vaan neljäkolmatta tuntia, neuvottelimme tätini ja minä,
+kuinka menettelisimme; sillä tätini oli kovin vastahakoinen jättämään
+Doraa. Voi! kuinka helposti minä Doran nyt kannoin portaita ylös ja
+alas!
+
+Vaikka Mr. Micawber oli tahtonut, että tätini olisi läsnä, teki meidän
+mieli sovittaa niin, että tätini jäisi kotiin ja edustettaisiin Mr.
+Dick'in ja minun kauttani. Lyhyeltä, me olimme päättäneet asettaa asian
+näin, kun Dora taas saatti meidät horjumaan päätöksessämme, vakuuttaen,
+ettei hän koskaan antaisi anteeksi itsellensä eikä häijylle pojallensa,
+jos tätini jostakin syystä pysyisi kotona.
+
+"Minä en aio puhua teidän kanssanne", sanoi Dora, pudistaen
+kiharoitansa tätiäni kohden. "Minä aion olla ikävä. Minä panen Jip'in
+koko päiväksi haukkumaan teitä. Minä olen varma, että todella olette
+äreä, vanha olento, jollette lähde!"
+
+"No mutta, Kukka!" nauroi tätini. "Tiedäthän, ettet voi tulla toimeen
+ilman minua!"
+
+"Voin kyllä", vastasi Dora. "Teistä ei ole minulla mitään hyötyä. Te
+ette koskaan päiväkausia juokse portaita ylös ja alas minun tähteni. Te
+ette koskaan istu ja kerro minulle Doady'sta, kuinka hänen kenkänsä
+olivat kuluneet ja hän oli kokonaan pölyssä -- oi, mikä pikkuinen
+toveri raukka! Te ette koskaan tee mitään, huvittaaksenne minua,
+teettekö, rakas täti?" Dora suuteli kiireesti tätiäni ja sanoi: "kyllä
+te teette! Minä lasken vaan leikkiä!" -- ettei tätini luulisi, että hän
+todella tarkoitti, mitä hän sanoi.
+
+"Mutta, täti", lausui Dora hyväileväisesti, "kuulkaat nyt. Teidän
+täytyy lähteä. Minä aion kiusata teitä, siksi kuin annatte minun
+tahtoni tapahtua tässä asiassa. Minä aion toimittaa _semmoisen_ elämän
+häijylle pojalleni, jollei hän saata teitä lähtemään. Minä teen itseni
+_niin_ ikäväksi -- ja niin tekee Jip myöskin! Te suotte vielä, että
+olisitte hyvällä lähteneet jo aikoja sitten, jollette nyt mene. Paitsi
+sitä", arveli Dora, heittäen hiuksensa taaksepäin ja kummastuneena
+katsellen tätiäni ja minua, "miks'ette molemmat lähtisi? Enhän minä ole
+niin kovasti kipeä. Olenko?"
+
+"No, mikä kysymys!" lausui tätini.
+
+"Mikä mielijohde!" sanoin minä.
+
+"Niin! minä tiedän, että olen typerä pieni olento!" lausui Dora,
+pitkäänsä katsellen meitä vuorottain ja sitten tarjoten sieviä
+huuliansa suudeltavaksi, kun hän makasi sohvallansa. "Hyvä, teidän
+täytyy siis molempien lähteä taikka minä en usko teitä; ja sitten minä
+rupeen itkemään!"
+
+Minä näin tätini kasvoista, että hän nyt alkoi taipua, ja Dora
+kirkastui jälleen, kun hänkin näki sen.
+
+"Kun tulette takaisin, on teillä niin paljon kerrottavaa minulle, että
+menee ainakin viikko, ennenkuin ymmärrän kaikki!" sanoi Dora. "Sillä
+_minä_ tiedän, etten hevin ymmärrä, jos se on joku kauppa-asia. Ja se
+on varmaan joku kauppa-asia! Jos siinä lisäksi on jotakin yhteen
+laskettavaa, en tiedä, kuinka siitä suoriun; ja silloin häijy poikani
+näyttää _niin_ onnettomalta koko ajan. Kas niin! Nyt lähdette, ettekö
+lähde? Te olette vaan poissa yhden yön, ja Jip pitää huolta minusta,
+niin kauan kuin te olette poissa. Doady kantaa minut portaita ylös,
+ennenkuin lähdette, enkä minä tule alas jälleen, ennenkuin palaatte; ja
+te saatte viedä Agnesille kauhean nuhdekirjeen minulta, koska hän ei
+kertaakaan ole käynyt meitä katsomassa!"
+
+Me päätimme ilman pidempää keskustelua, että molemmat lähtisimme ja
+että Dora oli pikkuinen petturi, joka oli olevinansa kipeä, koska hän
+tahtoi, että häntä hemmoteltaisiin. Hän oli kovasti mielissänsä ja
+hyvin iloinen; ja me neljä, se on: tätini, Mr. Dick, Traddles ja minä,
+lähdimme samana iltana Dover'in vaunuilla Canterbury'yn.
+
+Siinä hotellissa, jossa Mr. Micawber oli pyytänyt meitä odottamaan
+häntä ja johon jonkunlaisella vaivalla pääsimme yö-sydännä, annettiin
+minulle kirje, joka sisälsi, että hän ilmestyisi aamulla juuri kello
+puolivälissä kymmenen. Jonka jälkeen me, matkasta ryytyneinä tähän
+kolkkoon aikaan vuorokaudesta, menimme erinäisiin makuuhuoneisimme
+kapeita käytäviä myöden, jotka haisivat, niinkuin niitä olisi
+vuosisadat kastettu johonkin lihaliemen ja hevostallin liuvokseen.
+
+Varhain aamulla astuskelin noilla rakkailla, vanhoilla, hiljaisilla
+kaduilla ja painuin taas noitten arvoisien portinkäytävien ja kirkkojen
+varjoihin. Peltovarekset liitelivät tuomiokirkon tornien ympäri, ja
+tornit itse, jotka penikulman määrät katselivat tätä uhkeata,
+yhdenmuotoista maisemaa ja sen hupaisia virtoja, kohosivat kirkkaasen
+aamuilmaan, niinkuin ei olisi löytynyt mitään semmoista asiaa, kuin
+muutosta mailmassa. Kuitenkin kellot soidessaan surullisesti puhuivat
+minulle muutoksista joka paikassa; puhuivat minulle omasta ijästäni ja
+sievän Dorani nuoruudesta; ja noista monesta iki nuorista, jotka olivat
+eläneet ja rakastaneet ja kuolleet, sillä aikaa kuin kellojen kaikku
+oli humistuttanut Mustan Prinssin ruosteisia haarniskoita, jotka
+riippuivat sisäpuolella, ja tomu-hiukkoina ajan syvyyden ylitse
+kadonnut ilmaan, niinkuin pyöröt katoavat veden pinnalla.
+
+Minä katselin tuota vanhaa asuntoa kadun kulmasta, mutta en mennyt
+likemmäksi sitä, etten, jos minut huomattaisiin, tietämättä tekisi
+mitään vahinkoa sille asialle, jota olin tullut auttamaan. Aikainen
+aurinko kohtasi syrjältä sen päätyjä ja ristikko-akkunoita, kullaten
+niitä; ja muutamat säteet sen vanhasta rauhasta näyttivät tapaavan
+sydäntäni.
+
+Minä astuskelin parin tunnin ajan ulkopuolella kaupunkia ja palasin
+sitten pääkatua myöden, joka tällä välin oli pudistanut pois viime yön
+unensa. Niitten joukossa, jotka häärivät puodeissaan, näin entisen
+vihamieheni, teurastajan, joka nyt oli edistynyt siinä määrässä, että
+hänellä oli kaulus-saappaat, pieni lapsi ja omantakeinen asialiike. Hän
+hointeli lastansa ja näytti olevan hyvänsävyinen jäsen yhteiskunnassa.
+
+Me kävimme kaikki kovin levottomiksi ja maltittomiksi, kun istuimme
+aamiaista syömään. Mitä lähemmäksi kello tuli puoli kymmentä, sitä
+tuskallisemmaksi muuttui odottamisemme. Viimein me emme enää koettaneet
+salata, ettemme huolineet aterioimisesta, joka meille muille, paitsi
+Mr. Dick'ille, oli alusta aikain ollut pelkkä muodon asia, vaan tätini
+käveli edestakaisin huoneessa, Traddles istui sohvalla ja oli
+lukevinansa sanomalehteä, silmät katossa, ja minä katsoin ulos
+akkunasta, että saisin niin pian kuin mahdollista ilmoittaa Mr.
+Micawber'in tulon. Eikä minun tarvinnut kauan odottaa, sillä
+ensimäisellä puolen tunnin lyömällä ilmestyi hän kadulla.
+
+"Tuossa hän tulee", sanoin minä, "eikä lakimiehenpuvussaan!"
+
+Tätini sitoi kiinni hattunsa nauhat (hän oli tullut alas aamiaista
+syömään, hattu päässä) ja pani shaalinsa yllensä, ikäänkuin hän olisi
+ollut valmis mihin uskaliaasen ja ankaraan toimeen hyvänsä. Traddles
+pani takkinsa nappiin jyrkällä katsannolla. Mr. Dick, joka hämmentyi
+näistä pelottavista hankkeista, mutta katsoi tarpeelliseksi jälitellä
+niitä, veti molemmin käsin hattunsa niin lujaan korviensa yli, kuin
+suinkin mahdollista, mutta otti kohta taas pois sen Mr. Micawber'ia
+tervehtiäksensä.
+
+"Gentlemanit ja Madam", lausui Mr. Micawber, "hyvää huomenta! Rakas
+Sir", Mr. Dick'ille, joka rajusti pudisti hänen kättänsä, "te olette
+erinomaisen hyvä".
+
+"Oletteko syöneet aamiaista?" kysyi Mr. Dick. "Suvaitsetteko yhtä
+kotlettia?"
+
+"Ei, vaikka saisin koko mailman, hyvä Sir!" huudahti Mr. Micawber,
+pysäyttäen häntä hänen matkallansa kellon luo; "ruokahalu ja minä
+olemme, Mr. Dixon, kauan aikaa olleet vieraat toisillemme".
+
+Mr. Dixon oli niin hyvillään uudesta nimestänsä ja näytti ajattelevan,
+että Mr. Micawber oli niin erittäin kohtelias, kun hän antoi hänelle
+tämän nimen, että hän taas pudisti tämän kättä ja nauroi jotenkin
+lapsellisesti.
+
+"Dick!" sanoi tätini, "pitäkäät vaaria itsestänne!"
+
+Mr. Dick maltti mielensä punehtuen.
+
+"Nyt, Sir", lausui tätini Mr. Micawber'ille, hansikkaitaan käteensä
+vetäen, "olemme valmiit Vesuviuksen vuorta tai mitä varten hyvänsä,
+heti kuin vaan _te_ suvaitsette".
+
+"Madam", vastasi Mr. Micawber, "minä toivon, että ennen pitkää saatte
+nähdä vuoren puhkeavan. Mr. Traddles, minulla on, luullakseni, teidän
+lupanne tässä mainita, että olemme neuvotelleet keskenämme?"
+
+"Niin on todella laita, Copperfield", vastasi Traddles, jota minä
+suurella kummastuksella katselin. "Mr. Micawber on keskustellut minun
+kanssani siitä, mitä hän aikoo tehdä, ja minä olen kehoittanut häntä
+parhaan ymmärrykseni mukaan".
+
+"Jollen pety, Mr. Traddles", jatkoi Mr. Micawber, "on se, jota aion
+tehdä, tärkeä ilmi-saanti".
+
+"Kovasti tärkeä", lausui Traddles.
+
+"Kenties asiain näin ollen, Madam ja gentlemanit", arveli Mr. Micawber,
+"olette suosiolliset ja hetkeksi taivutte erään semmoisen
+johdatettaviksi, joka tosin ei ansaitse tulla katsotuksi miksikään
+muuksi, kuin haaksi-hylyksi inhimillisen luonnon rannalla, mutta
+kuitenkin yhä on teidän kanssa-ihmisenne, vaikka omat erehdykset ja
+yhtyneitten asianhaarain kokoontunut voima ovat pusertaneet hänet ulos
+alkuperäisestä muodosta".
+
+"Me luotamme täydellisesti teihin, Mr. Micawber", sanoin minä, "ja
+teemme, mitä tahdotte".
+
+"Mr. Copperfield", vastasi Mr. Micawber, "teidän luottamuksenne ei ole
+nykyisessä tilaisuudessa väärin sijoitettu. Minä pyydän, että minun
+sallitaan lähteä pois viideksi minutiksi kellon mukaan ja sitten
+vastaanottaa tämä seura, joka kysyy Miss Wickfield'iä Wickfleld ja
+Heep'in byroossa, jossa minä olen palkkalaisena".
+
+Tätini ja minä katsoimme Traddles'iin, joka nyykäytti suostumustansa.
+
+"Tällä hetkellä minulla ei ole mitään muuta sanottavaa", muistutti Mr.
+Micawber.
+
+Jonka jälkeen hän suureksi kummastuksekseni sulki meidät kaikki
+avaraan kumarrukseen ja katosi, samalla kuin hänen käytöksensä oli
+erittäin vakava ja hänen kasvonsa erittäin vaaleat.
+
+Traddles hymyili vaan ja pudisti päätänsä (hänen hiuksensa seisoivat
+pystyssä sen laella), kun katselin häntä, saadakseni jonkunlaista
+selitystä; jonka vuoksi minä otin esiin kelloni ja viimeiseksi
+apukeinoksi luin noita viittä minutia. Tätini teki samoin, oma kello
+kädessään. Kun mainittu aika oli kulunut, tarjosi Traddles hänelle
+käsivarttansa, ja me kävimme kaikki yhdessä vanhaan asuntoon, sanaakaan
+matkalla puhumatta.
+
+Me tapasimme Mr. Micawber'in hänen pulpettinsa vieressä torni-byroossa
+ensi kerroksessa. Hän joko kirjoitti taikka oli kirjoittavinansa
+nopeasti. Iso byroo-linjaali oli pistetty hänen liivinsä alle, mutta
+niin huonosti kätketty, että jalan verta taikka enemmän tästä
+kapineesta pyrki esiin hänen povestaan, niinkuin uudenlaatuinen paidan
+röyhelö.
+
+Koska mielestäni näytti siltä, kuin olisi odotettu, että minä puhuisin,
+sanoin ääneen:
+
+"Kuinka voitte, Mr. Micawber?"
+
+"Mr. Copperfield", lausui Mr. Micawber vakaasti, "minä toivon, että
+jaksatte hyvin".
+
+"Onko Miss Wickfield kotona?" kysyin minä.
+
+"Mr. Wickfield sairastaa luuvaloa ja makaa vuoteen omana, Sir", vastasi
+hän; "mutta Miss Wickfield käy epäilemättä iloiseksi, kun hän saa nähdä
+vanhoja ystäviä. Tahdotteko astua sisään, Sir?"
+
+Hän meni meidän edellämme vierashuoneesen -- ensimäinen huone, johon
+minä tässä talossa olin astunut -- avasi Mr. Wickfield'in entisen
+byroon oven ja sanoi sointuvalla äänellä:
+
+"Miss Trotwood, Mr. David Copperfield, Mr. Thomas Traddles ja Mr.
+Dixon!"
+
+Minä en ollut nähnyt Uriah Heep'iä siitä lähtien, kuin löin häntä.
+Meidän tulomme kummastutti häntä ilmeisesti, eikä vähemmän,
+luullakseni, sen vuoksi, että se kummastutti meitä itseä. Hän ei
+vetänyt kulmakarvojansa kokoon, sillä hänellä ei ollut mitään
+semmoisia, ainakaan mainittavia; mutta hän rypisti otsaansa siinä
+määrässä, että hän melkein kätki vähäiset silmänsä, samalla kuin se
+hätäisyys, jolla hän nosti rystöisen kätensä leualleen, osoitti
+jonkunlaista tuskaa taikka hämmästystä. Tätä kesti vaan niin kauan kuin
+astuimme hänen huoneesensa ja minä katsahdin häneen tätini olkapään
+takaa. Silmänräpäys jälestäpäin oli hän yhtä imarteleva ja nöyrä, kuin
+koskaan.
+
+"Hyvä, todella", lausui hän. "Tämä on odottamaton ilo! Kun saa,
+niinkuin minun sopii sanoa, yhtä haavaa nähdä kaikki ystävänsä Saint
+Paul'in seuduilta, on se odottamaton juhla! Mr. Copperfield, minä
+toivon, että olette terve ja jos saan nöyrästi lausua niin --
+ystävällinen niitä kohtaan, jotka kaikissa tapauksissa aina ovat teidän
+ystävänne. Mrs. Copperfield, Sir, on paranemaan päin, toivon. Me olemme
+viime aikoina käyneet aivan levottomiksi niitten ikävien tietojen
+vuoksi, joita olemme saaneet hänen tilastaan, vakuutan teille".
+
+Minua hävetti antaa hänen tarttua käteeni, mutta en tietänyt vielä,
+kuinka muutoin menetellä.
+
+"Asiat ovat muuttuneet täällä byroossa, Miss Trotwood, siitä kuin minä
+olin halpa konttoristi ja pidin kiinni teidän pony-hevosestanne, eikö
+ole?" kysyi Uriah kivulloisimmalla hymyllänsä. "Mutta _minä_ en ole
+muuttunut, Miss Trotwood".
+
+"Hyvä, Sir", vastasi tätini, "totta puhuen luulen, että olette hyvin
+uskollinen nuoruutenne lupauksille, jos se jollakin tapaa tyydyttää
+teitä".
+
+"Kiitoksia, Miss Trotwood, hyvästä ajatuksestanne", lausui Uriah,
+luikerruttaen ruumistaan inhottavalla tavallansa. "Micawber,
+toimittakaat Miss Agnesille tieto vieraista -- ja äidille. Äitini
+ihastuu varmaan, kun hän saa nähdä täällä olevan seuran!" lausui Uriah,
+asettaen esiin tuoleja.
+
+"Ette suinkaan ole missään työssä, Mr. Heep?" lausui Traddles, jonka
+silmän tuo viekas, punainen silmä satunnaisesti kohtasi, kun se yhtä
+haavaa tutki ja kartti meitä.
+
+"Ei, Mr. Traddles", vastasi Uriah, jälleen istuen virkatuolillensa ja
+pusertaen laihoja käsiänsä, joitten kämmenet hän oli asettanut
+vastatusten laihojen polviensa väliin. "Ei niin paljon, kuin soisin.
+Mutta lakimiehiä, hai-kaloja ja imi-matoja ei ole helppo kyllästyttää,
+niinkuin tiedätte! Ei niin, ettei minulla itsellä ja Micawber'illa
+ylimalkain olisi ollut kylläksi tekemistä, koska Mr. Wickfield tuskin
+ollenkaan pystyy työhön, Sir. Mutta minun on yhtä suuri ilo kuin
+velvollisuus työskennellä _hänen_ puolestaan. Te ette ole, luullakseni,
+tutustuneet Mr. Wickfield'in kanssa, Mr. Traddles? Tietääkseni minun on
+itse ollut ainoastaan kerta kunnia nähdä teitä?"
+
+"En, minä en ole tutustunut Mr. Wickfield'in kanssa", vastasi Traddles;
+"muutoin olisin ehkä jo kauan aikaa sitten käynyt teidän luonanne, Mr.
+Heep".
+
+Tämän vastauksen äänessä oli jotakin, joka sai Uriah'n jälleen
+tarkastamaan puhujaa kovin paha-enteisellä ja epäilevällä katsannolla.
+Mutta kun hän näki vaan Traddles'in ja hänen hyvänluontoiset kasvonsa,
+hänen yksinkertaisen käytöksensä ja pysty-tukkansa, karkoitti hän tämän
+katsannon ja vastasi rytkyttäen koko ruumistansa, mutta erittäin
+kurkkuansa:
+
+"Minä olen pahoillani siitä, Mr. Traddles. Te olisitte ihmetelleet
+häntä yhtä paljon, kuin me kaikki. Hänen vähäiset vikansa olisivat vaan
+tehneet hänet rakkaammaksi teille. Mutta jos tahdotte kuulla
+asiakumppanini ylistystä, pyydän teitä kääntymään Copperfield'in
+puoleen. Tämä perhe on semmoinen aine, jossa hän on hyvin taitava,
+jollette vielä ole kuulleet häntä".
+
+Agnes'in tulo esti minua tätä kohteliaisuutta torjumasta (jos missään
+tapauksessa olisin torjunutkaan sitä). Mr. Micawber talutti hänet
+sisään. Hän ei ollut mielestäni juuri niin levollinen, kuin
+tavallisesti, ja oli ilmeisesti kärsinyt tuskaa ja vaivaa. Mutta hänen
+vakava sydämellisyytensä ja hänen tyven kauneutensa loistivat sitä
+lempeämmällä loistolla.
+
+Minä näin Uriah'n tarkastelevan Agnesia, sillä välin kuin tämä tervehti
+meitä, ja Uriah johdatti mieleeni rumaa ja kapinallista paholaista,
+joka vartioitsi enkeliä. Tällä aikaa vaihtoivat Mr. Micawber ja
+Traddles keskenään jotakin merkkiä; ja kenenkään huomaamatta, paitsi
+minun, lähti Traddles ulos.
+
+"Teidän ei tarvitse jäädä tänne, Micawber", sanoi Uriah.
+
+Käsi kiinni poveen pistetyssä linjaalissa seisoi Mr. Micawber suorana
+oven edessä, aivan selvästi katsellen jotakin kanssa-ihmistänsä, ja
+tämä kanssa-ihminen oli hänen isäntänsä.
+
+"Mitä odotatte?" kysyi Uriah. "Micawber! Ettekö kuulleet, kun sanoin,
+ettei teidän tarvinnut jäädä tänne?"
+
+"Kyllä!" vastasi Mr. Micawber liikahtamatta.
+
+"Miksi siis odotatte?" arveli Uriah.
+
+"Sentähden, että minä -- lyhyeltä, tahdon", vastasi Mr. Micawber
+yhdellä vanhalla puuskauksellaan.
+
+Uriah'n muoto muuttui, ja kivulloinen vaaleus, josta hänen ihonsa puna
+heikosti pisti esiin, levisi hänen poskillensa. Hän katseli tarkasti
+Mr. Micawber'ia, samalla kuin koko hänen kasvonsa hengittivät lyhyesti
+ja nopeasti jokaisen juonteen kautta.
+
+"Te olette irstainen toveri, niinkuin koko mailma tietää", lausui hän
+ja koetti hymyillä, "ja minä pelkään, että minun on täytymys antaa
+teille ero. Menkäät tiehenne! Minä puhun pian teidän kanssanne".
+
+"Jos löytyy ketään konnaa tässä mailmassa", lausui Mr. Micawber
+uudella, äkillisellä, mitä ankarimmalla puuskauksella, "jonka kanssa
+minä jo olen puhunut liian paljon, on tämän konnan nimi -- _Heep_!"
+
+Uriah astahti taaksepäin, niinkuin häntä olisi lyöty taikka pistetty.
+Katsoen pitkäänsä ympäri meidän puoleemme synkimmällä ja häijyimmällä
+katsannolla, mihin hänen kasvonsa pystyivät, sanoi hän hiljennetyllä
+äänellä:
+
+"Vai niin! Tämä on siis salaliitto! Te olette kokoontuneet tänne
+yhteisen suostumuksen johdosta! Te puhallatte yhteen hiileen
+konttoristini kanssa, eikö niin, Copperfield! Mutta varokaat. Siitä
+ette mitään hyödy. Me ymmärrämme toinen toisemme, te ja minä.
+Meillä ei ole mitään ystävyyttä keskenämme. Te olette aina olleet
+pöyhkeä-vatsainen penikka siitä asti, kuin tänne tulitte; ja te
+kadehditte minua siitä, että olen päässyt eteenpäin, kuinka? Mutta pois
+kaikki sala-vehkeenne minua vastaan; minä aion myöskin puolestani
+vehkeillä! Suorikaat tiehenne, Micawber. Minä puhun pian teidän
+kanssanne".
+
+"Mr. Micawber", lausuin minä, "tässä miehessä on tapahtunut äkillinen
+muutos muissakin kohdin, kuin siinä erinomaisessa, että hän kerran
+puhuu totuutta, ja tästä tulen siihen vakuutukseen, että hän on pulaan
+saatettu. Menetelkäät hänen suhteensa, niinkuin hän ansaitsee!"
+
+"Te olette uhkeata väkeä", sanoi Uriah samalla hiljennetyllä äänellä ja
+pyyhki pitkällä, laihalla kädellänsä pois sitä tahmaista hikeä, joka
+puhkesi hänen otsastansa, "kun lahjoitatte konttoristini, joka on
+yhteiskunnan viimeistä rojua -- niinkuin itse olitte, Copperfield,
+kuten tiedätte, ennenkuin joku armahti teitä -- että hän häväisisi
+minua valheillansa! Miss Trotwood, teidän olisi paras tehdä loput
+tästä, sillä muutoin minä teen lopun teidän aviopuolestanne pikemmin,
+kuin ehkä suotavaksi katsotte. Minä en ole turhan vuoksi ammattini
+kannalta ottanut selkoa teidän elämänne vaiheista, vanha lady! Miss
+Wickfield, jos rakastatte isäänne, olisi parempi teille, jollette yhdy
+tuohon joukkoon. Minä saatan hänet perikatoon, jos yhdytte. Noh,
+tulkaat tänne! Minä olen saanut muutamat heistä äkeeni alle. Ajatelkaat
+kahdesti, ennenkuin se menee teidän ylitsenne. Ajatelkaat kahdesti, te,
+Micawber, jollette tahdo tulla muserretuksi. Minä neuvon teitä
+lähtemään tiehenne, te narri! ja tulemaan puheilleni, niin kauan kuin
+teillä vielä on aikaa peräytyä. Missä äiti on!" sanoi hän, yht'äkkiä
+näyttäen levottomuudella huomaavan, että Traddles oli poissa, ja
+nykäisten kellon nuoraa. "Menettelettepä siivosti toisen omassa
+huoneessa!"
+
+"Mrs. Heep on täällä, Sir", vastasi Traddles, palaten arvokkaan pojan
+arvokkaan äidin kanssa. "Minä olen uskaltanut esitellä itseni hänelle".
+
+"Kuka te olette, että esittelette itsenne?" vastasi Uriah. "Ja mitä te
+täältä tahdotte?"
+
+"Minä olen Mr. Wickfield'in asiamies ja ystävä, Sir", lausui Traddles
+tyvenellä, asiamiehen kaltaisella tavalla. "Ja minun on plakkarissani
+valtuuskirja häneltä, että saan kaikissa edustaa häntä".
+
+"Se vanha aasi on juonut itsensä höperöksi", sanoi Uriah, käyden vielä
+rumemmaksi, kuin ennen. "Ja valtuuskirja on petollisesti houkuteltu
+häneltä!"
+
+"Jotakin on petollisesti houkuteltu häneltä, sen tiedän minä", vastasi
+Traddles levollisesti; "ja sen tiedätte tekin, Mr. Heep. Me lykkäämme
+tämän kysymyksen Mr. Micawber'in päätettäväksi".
+
+"Ury --!" aloitti Mrs. Heep tuskastuneella liikenteellä.
+
+"Olkaat vaiti, äiti", vastasi hän; "mitä vähemmin puhuttu, sitä
+pikemmin korjattu".
+
+"Mutta Ury'ni --".
+
+"Tahdotteko olla vaiti, äiti, ja jättää asian minulle?"
+
+Vaikka kauan olin tietänyt, että Uriah'n nöyryys oli teeskennelty ja
+kaikki hänen koristelemisensa konnamaiset ja tyhjäntäpöiset, ei
+minulla kuitenkaan ollut ollut mitään oikeata käsitystä hänen
+ulkokultaisuutensa määrästä, ennenkuin nyt näin hänen valhenaamansa
+riisutuksi. Se pikaisuus, jolla hän heitti sen, kun hän huomasi, ettei
+se hyödyttänyt häntä; se pahansuonti, röyhkeys ja viha, jota hän
+osoitti; se pilkallinen ilo, jolla hän tälläkin hetkellä riemuitsi
+siitä pahasta, jota hän oli tehnyt -- samalla kuin hän myös koko tämän
+ajan oli epätoivossa ja ymmällään, kuinka saada meistä voittoa --
+hämmästyttivät, vaikka ne täydellisesti sopivat yhteen sen kokemuksen
+kanssa, joka minulla oli hänestä, ensiksi minuakin, joka olin tuntenut
+hänet niin kauvan ja niin sydämestäni inhonnut häntä.
+
+Minä en sano mitään siitä katseesta, jonka hän loi minuun, kun hän
+seisoi ja tarkasteli meitä järjestänsä; sillä minä olin aina
+ymmärtänyt, että hän vihasi minua, ja minä muistin käteni merkit hänen
+poskessaan. Mutta kun hän käänsi silmänsä Agnesiin, ja minä näin sen
+vimman, jolla hän tunsi valtansa tämän suhteen luiskahtavan käsistään,
+ja millä tavalla ne ilettävät intohimot, jotka olivat saattaneet hänet
+tavottamaan semmoista, jonka hyviä avuja hän ei koskaan voinut ymmärtää
+eikä arvossa pitää, ilmestyivät pettyneissä toiveissaan, säpsähdin
+yksin sitä ajatustakin, että Agnes oli elänyt tunninkaan semmoisen
+miehen näkyvissä.
+
+Hetken hierottuaan kasvojensa alipuolta ja katseltuaan meitä noilla
+pahoilla silmillänsä rystöisten sormiensa ylitse, puhutteli hän kerran
+vielä minua, puoleksi vaikeroiden ja puoleksi soimaten.
+
+"Vai katsotte te, Copperfield, joka ylpeilette niin paljon kunniastanne
+ja kaikista tuommoisista, oikeaksi hiiviskellä huoneeni ympäri ja
+kuunnella konttoristini kanssa? Jos se olisin ollut _minä_, en olisi
+kummastellut, sillä minä en kehu itseäni miksikään gentlemaniksi
+(vaikken koskaan ole kuljeksinut pitkin katuja, niinkuin te Mr.
+Micawber'in kertomuksen mukaan), mutta kun se olette _te!_ -- Ettekä
+pelkää tätä tekemistä? Te ette ollenkaan ajattele, mitä minä
+korvaukseksi teen, taikka että itse joudutte ahdinkoon salaliitosta ja
+semmoisesta? Hyvä. Saadaan nähdä! Mr. Mikä-teidän-nimenne-lieneekään,
+te aiotte lykätä jonkun kysymyksen Mr. Micawber'in päätettäväksi.
+Tuossa on arviotuomarinne. Miks'ette pane häntä puhumaan? Hän on
+oppinut läksynsä, näen minä".
+
+Kun Mr. Heep näki, etteivät hänen sanansa ensinkään vaikuttaneet minuun
+eikä keneenkään meistä, istui hän pöytänsä reunalle, kädet plakkarissa
+ja toinen vääristä jaloistaan kierrettynä toisen ympäri, ynseästi
+odottaen, mitä tulossa oli.
+
+Mr. Micawber, jonka kiivautta olin tähän asti suurimmalla vaikeudella
+pidättänyt ja joka oli ehtimiseen laskenut suustaan _kon_-nan
+ensimäisen tavun toiseen tavuun ehtimättä, puuskahti nyt esiin, veti
+linjaalin povestaan (nähtävästi puollustus-aseeksi) ja otti taskustaan
+propatria-paperin dokumentin, joka oli taitettu kokoon suuren kirjan
+muotoon. Hän avasi tämän paketin vanhalla komeudellansa, katseli
+sisällystä, niinkuin hän olisi taiteelliselta kannalta ihmetellyt
+lausetapaa, ja alkoi lukea, niinkuin seuraa:
+
+"'Hyvä Miss Trotwood, hyvät gentlemanit'".
+
+"Siunatkoon ja varjelkoon miestä!" huudahti tätini matalalla äänellä.
+"Hän kirjoittaisi kirjeitä riisittäin, vaikka henki kaupalla olisi!"
+
+Häntä kuulematta jatkoi Mr. Micawber:
+
+"'Kun astun eteenne, paljastaakseni arvattavasti suurinta konnaa, mikä
+milloinkaan on löytynyt'", silmiään paperista nostamatta osoitti Mr.
+Micawber linjaalillansa, niinkuin haamun komento-sauvalla, Uriah
+Heep'iä, "'en pyydä mitään armoa itselleni. Kehdosta asti oltuani
+semmoisten rahallisten sitoumusten uhrina, joista en voinut vastata,
+olen aina ollut alentavien asianhaarain heittelynä ja leikki-kaluna.
+Häpeä, puute, epätoivo ja mielettömyys ovat yhdessä taikka kukin
+erinänsä olleet seurakumppaneina elämänradallani'".
+
+Sitä ihastusta, jolla Mr. Micawber kuvasi itseänsä näitten kauheitten
+onnettomuuksien saaliiksi, sopi vaan verrata siihen korkeapontisuuteen,
+jolla hän luki kirjettänsä, ja siihen kunnian-osoitukseen, jonka hän
+suoritti tälle päänsä keikahuttamisella joka kerta kuin hän luuli
+osaavasti valinneensa jonkun lauseen.
+
+"'Karttuneen häpeän, puutteen, epätoivon ja mielettömyyden taakan alla
+tulin tähän konttoriin -- elikkä niinkuin meidän vilkas naapuri,
+Gallialainen, sanoisi, byroosen -- sen firman palvelukseen, jota
+nimellisesti Wickfield ja -- _Heep_ johdattavat, mutta jota todella --
+_Heep_ yksin hallitsee. _Heep_ ja ainoastaan _Heep_ on päävipu tässä
+koneessa. _Heep_ ja ainoastaan _Heep_ on väärentäjä ja pettäjä'".
+
+Enemmän sinisenä, kuin valkoisena näistä sanoista syöksähti Uriah
+kirjettä kohden, niinkuin repiäksensä sitä kappaleiksi, mutta
+ihmeellisellä taidolla taikka onnella osasi Mr. Micawber linjaalillansa
+lyödä häntä lähestyviin rystöihin ja teki hänen oikean kätensä
+hermottomaksi. Se vaipui alas, niinkuin se olisi mennyt poikki
+ranteimesta. Kuului semmoinen ääni, kuin olisi puuta lyöty.
+
+"Piru vieköön teidät!" huusi Uriah, väänneksien tuskasta ihan uudella
+tavalla. "Minä aion maksaa teille samalla mitalla takaisin".
+
+"Lähestykäät minua vielä, te -- te -- te häpeän _Heep_", huohotti Mr.
+Micawber, "ja, jos teidän päänne on niinkuin muitten ihmisten, rusennan
+sen. Tulkaat tänne vaan!"
+
+Minä luulen, etten ole koskaan nähnyt mitään niin naurettavaa -- jo
+silloinkin huomasin sen -- kuin Mr. Micawber'in, kun hän linjaaleinensa
+seisoi sapelin-taistelian asemassa ja huusi: "tulkaat tänne vaan!"
+samalla kuin Traddles ja minä sysäsimme häntä nurkkaan, josta hän joka
+kerta, kuin olimme saaneet hänet sinne, lakkaamatta jälleen pyrki
+esiin.
+
+Hänen vastustajansa mutisi muutamia sanoja itsekseen, väänteli hetken
+aikaa satutettua kättänsä, riisui verkalleen kaulahuivinsa ja sitoi
+sillä kätensä, piti sitä sitten toisessa kädessään ja istui
+pöydällensä, katsoen maahan synkistyneellä muodolla.
+
+Kun Mr. Micawber oli kylläksi tyyntynyt, jatkoi hän kirjettänsä.
+
+"'Ne palkalliset edut, joitten vuoksi minä tulin -- _Heep'in_
+palvelukseen'", hän pysähtyi aina tämän sanan eteen ja lausui sitä
+kummastuttavalla voimalla, "'eivät olleet määrätyt paitsi mitättömät
+kaksikolmatta shillingiä ja kuusi pennyä viikkoonsa. Loput jätettiin
+riippuvaksi ammatillisten tointeni arvosta elikkä toisin ja selvemmin
+sanoen luontoni huonoudesta, aikomusteni ahneudesta, perheeni
+köyhyydestä ja siitä yleisestä siveellisestä taikka pikemmin
+epäsiveellisestä yhtäläisyydestä, joka oli minulla ja -- _Heep'illä_.
+Tarvitseeko minun sanoa, että minun pian oli täytymys pyytää --
+_Heepiltä_ etumaksoja Mrs. Micawber'in ja meidän hävinneen, mutta
+karttuvan perheemme elatukseksi? Tarvitseeko minun sanoa, että --
+_Heep_ -- oli edeltäpäin arvannut tämän täytymyksen? että näitä
+etumaksoja annettiin vekseleitä ja muita samanlaisia sitoumuksia
+vastaan, joista tämän maan lain-säännöissä puhutaan? ja että minä näin
+kietounnuin siihen verkkoon, jonka hän oli kutonut minua varten?'"
+
+Mr. Micawber'in mielihyvä siitä taidosta, jolla hän kirjeen tapaan
+kuvasi tätä onnetonta asiain laitaa, näytti voittavan jokaisen tuskan
+taikka huolen, jonka tosi-olot olisivat voineet tuottaa hänelle. Hän
+luki eteenpäin:
+
+"'Silloin se oli, kuin -- _Heep_ -- alkoi suosia minua juuri niin
+suurella luottamuksella, kuin oli tarpeellista hänen kirotun hankkeensa
+toimeenpanoksi. Silloin se oli, kuin hän alkoi, jos saan käyttää
+Shakespeare'n lausetta, kitua, potea ja hiueta. Minä huomasin, että
+apuani lakkaamatta vaadittiin väärennys-asioihin ja erään henkilön
+peijaamiseen, jota nimitän Mr. W:ksi. Tämä Mr. W. eksytettiin,
+pidettiin tietämättömyydessä ja petettiin jos jollakin tavalla; vaan
+kuitenkin oli tuo rosvo -- _Heep_ -- koko tämän ajan tunnustavinaan
+rajatonta kiitollisuutta ja ystävyyttä tälle kovaa vääryyttä
+kärsineelle gentlemanille. Tämä oli kyllä paha; mutta, niinkuin tuo
+filosofinen Tanskalainen [Hamlet] muistuttaa sillä yleisellä
+käytöllisyydellä, joka on omituinen Elisabetin aikakauden kuuluisalle
+kaunistukselle, _pahempia tulee vielä_!'"
+
+Mr. Micawber oli niin ihastuksissaan siitä, että hän tällä citatilla
+sai lauseensa näin luontevasti päätetyksi, että hän omaksi ja meidän
+nautinnoksemme toisti saman lauseen sillä nimellä, että hän oli
+lukiessaan sekaantunut.
+
+"'Minun ei ole aikomus'", jatkoi hän, "'tässä kirjoituksessa ruveta
+perinjuuriseen luetteloon (vaikka semmoinen on valmiina toisessa
+paikassa) niistä monesta vähemmästä juonesta, joita on harjoitettu Mr.
+W:ksi nimittämääni henkilöä vastaan ja joihin minä äänettömällä
+suostumuksella olen ottanut osaa. Kun taistelo rinnassani palkan ja
+palkattomuuden, leipurin ja leipurittomuuden, olemisen ja
+olemattomuuden välillä lakkasi, päätin käyttää jokaista tilaisuutta
+saattaakseni ilmi ja asettaakseni näkyviin ne isommat juonet, joita --
+_Heep_ -- tämän gentlemanin kovaksi vääryydeksi ja vahingoksi oli
+nivonut. Sisällisesti kehoitettuna hiljaiselta varottajalta ja
+ulkonaisesti yhtä liikuttavalta ja voimalliselta varottajalta -- jota
+lyhyeltä sanon Miss W:ksi -- rupesin jokseenkin töisevään salaiseen
+tutkimiseen, jota nyt on kestänyt parhaan tietoni, taitoni ja
+vakuutukseni mukaan enemmän kuin kaksitoista kalenteri-kuukautta'".
+
+Hän luki tätä paikkaa, niinkuin se olisi seisonut jossakin parlamentin
+päätöksessä, ja näytti saavan juhlallista virvoitusta sanojen
+soinnusta.
+
+"'Kanteeni -- _Heep'iä_ -- vastaan'", luki hän, katsellen tätä, ja pani
+hätävaraksi linjaalinsa soveliaasen asemaan vasempaan kainaloonsa,
+"'ovat seuraavat:'"
+
+Me pidätimme kaikki henkeämme. Varma on, että Uriah teki niin.
+
+"'Ensiksi'", lausui Mr. Micawber. "'Kun Mr. W:in kyky ja muisto
+virka-asioissa muutamista syistä, joihin minun ei ole tarpeellista eikä
+soveliasta ryhtyä, kävivät heikoiksi ja himmeiksi, sekoitti ja selkkasi
+-- _Heep_ -- tahallaan kaikki ammatti-toimet. Kun Mr. W. kaikkein
+vähimmin kelpasi työhön, oli -- _Heep_ -- aina käsillä ja kehoitti
+häntä rupeamaan siihen. Tämmöisissä tiloissa sai hän Mr. W:in
+nimikirjoituksen tärkeihin dokumentteihin, joita hän väitti toisiksi,
+vähäpätöisiksi. Näin viekoiteltuna Mr. W. valtuutti hänet ottamaan ulos
+erityisen talletus-summan, joka nousi kahteentoista tuhanteen kuuteen
+sataan ja neljääntoista puntaan, kahteen shillingiin ja yhdeksään
+pennyyn, ja käytti sen valheteltujen kustannusten ja vajausten
+suorittamiseksi, joista joko oli jo huolta pidetty taikka joita ei
+koskaan ollut löytynyt. Hän antoi tälle menetykselleen kokonaan
+semmoisen muodon, kuin se olisi lähtenyt Mr. W:in omista,
+epärehellisistä aikomuksista ja kuin se olisi tapahtunut Mr. W:in
+epärehellisen toimen kautta; ja hän on käyttänyt sitä aina sen jälkeen
+kiduttaaksensa ja pitääksensä toista vallassaan'".
+
+"Te saatte näyttää tämän todeksi, te Copperfield!" sanoi Uriah
+uhkaavalla pään pudistuksella. "Kaikki aikanansa!"
+
+"Kysykäät -- _Heep'iltä_ -- Mr. Traddles, kuka asui hänen huoneessansa
+hänen jälkeensä", lausui Mr. Micawber, katsahtaen ylös kirjeestänsä;
+"tehkäät hyvin".
+
+"Tuo narri itse -- ja hän asuu siellä nytkin", vastasi Uriah
+halveksien.
+
+"Kysykäät -- _Heep'iltä_ -- pitikö hän koskaan mitään päiväkirjaa
+tuossa huoneessa", sanoi Mr. Micawber; "tehkäät hyvin".
+
+Minä näin Uriah'n laihan käden tahtomatta pysähtyvän hänen poskeansa
+raappimasta.
+
+"Taikka kysykäät häneltä", lausui Mr. Micawber, "polttiko hän koskaan
+mitään päiväkirjaa. Jos hän sanoo polttaneensa ja kysyy teiltä, missä
+tuhka on, käskekäät hänen kääntyä Wilkins Micawber'in puoleen ja hän
+saa kuulla jotakin, joka ei ollenkaan ole hänelle eduksi!"
+
+Se voitonriemuinen komeus, jolla Mr. Micawber laski nämät sanat,
+huolestutti suuresti Uriah'n äitiä, joka kovasti pelästyneenä huusi:
+
+"Ury, Ury! Ole nöyrä ja sovi pois, rakas poikani!"
+
+"Äiti!" vastasi hän, "tahdotteko olla vaiti? Te olette säikähtyneet
+ettekä tiedä, mitä sanotte taikka tarkoitatte. Nöyrä!" toisti hän,
+muristen katsellen minua; "nöyränäkin olen kauan aikaa nöyryyttänyt
+muutamia heistä!"
+
+Gentilisti sovittaen leukaansa paidankaulukseensa, jatkoi Mr. Micawber
+nyt lukemistansa.
+
+"'Toiseksi. On -- _Heep_ useissa tiloissa, parhaan tietoni, taitoni ja
+vakuutukseni mukaan'" --.
+
+"Mutta _tämä_ ei kelpaa", mutisi Uriah tointuneena. "Äiti, te olette
+vaiti".
+
+"Me koetamme ennen pitkää hankkia teille jotakin, joka kelpaa, kelpaa
+täydellisesti, Sir", vastasi Mr. Micawber.
+
+"'Toiseksi. On -- _Heep_ -- useissa tiloissa parhaan tietoni, taitoni
+ja vakuutukseni mukaan säännöllisesti useissa laskuissa, kirjoissa ja
+dokumenteissä vääristänyt Mr. W:in nimen; ja on selvästi tehnyt niin
+eräässä tapauksessa, jonka minä voin näyttää todeksi. Asian laita on
+tämä tämmöinen:'"
+
+Mr. Micawber ihasteli taas tätä muodon-mukaista sanojen kasaamista,
+joka tosin tuntui hyvin naurettavalta hänessä, mutta ei suinkaan,
+täytyy minun myöntää, ole hänelle yksistään omituinen. Minä olen
+eläissäni huomannut sen monessa ihmisessä. Minusta näyttää, kuin se
+olisi yleinen sääntö. Esimerkiksi, kun todistaja vannoo laissa määrätyn
+valan, näyttää hän suuresti iloitsevan, kun häntä kohtaa pitkä jono
+tukevia sanoja, jotka ilmoittavat samaa asiaa; niinkuin, että he
+inhoovat, kammovat, kieltävät taikka niin edespäin; ja vanhat
+kirkonpannat laitettiin maukkaiksi saman perus-aatteen mukaan. Me
+puhumme sanojen hirmuvallasta, mutta tahdomme myöskin harjoittaa
+hirmu-valtaa niitten suhteen; me suomme mielellään, että meillä on iso
+liika vara sanoja tarjona suurissa tiloissa; me luulemme, että se
+näyttää arvokkaalta ja soi hyvältä. Niinkuin emme erittäin huoli
+livreaimme merkityksestä juhlatiloissa, jahka ne vaan ovat kylläksi
+kauniit ja lukuisat, niin on myöskin sanojemme tarkoitus taikka
+tarpeellisuus vähäpätöinen asia, jahka niitä vaan ilmestyy komea rivi.
+Ja niinkuin yksityiset joutuvat pulaan, kun liiaksi komeilevat
+livreoillansa, taikka niinkuin orjat, kun ne ovat liian lukuisat,
+nousevat kapinaan herrojansa vastaan, niin luulen voivani mainita erään
+kansakunnan, joka on joutunut moneen suureen vastukseen ja joutuu
+varmaan vielä suurempiin sen vuoksi, että se pitää liian suurta sanojen
+saattoa.
+
+Mr. Micawber luki eteenpäin, melkein maiskuttaen huuliansa:
+
+"'Asian laita on nimittäin tämä tämmöinen. Koska Mr. W. oli heikko ja
+mahdollisuuden piirissä oli, että hänen kuolemansa johdosta
+tulisi ilmi muutamia seikkoja ja, niinkuin minä, Wilkins Micawber,
+allekirjoittanut, otaksun, se valta kukistuisi, joka -- _Heep'illä_ --
+oli W:n perheen suhteen, jollei voisi salaisesti taivuttaa hänen
+tytärtänsä lapsellisesta rakkaudesta suostumaan siihen, ettei mihinkään
+tutkintoon firman asioista koskaan ruvettaisi, katsoi sanottu -- _Heep_
+-- hyödylliseksi pitää varalla velkaseteliä, jonka Mr. W. muka oli
+antanut hänelle ennen mainituista kahdestatoistatuhannesta kuudesta
+sadasta ja neljästätoista punnasta, kahdesta shillingistä ja yhdeksästä
+pennystä ynnä koroista, ja jossa sanottiin, että -- _Heep_ --
+edeltäpäin oli maksanut rahat Mr. W:lle, Mr. W:iä häpeästä
+pelastaaksensa; vaikka hän todella ei koskaan ollut tätä summaa
+antanut, vaan se jo aikaa sitten oli takaisin maksettu. Tämän
+dokumentin allekirjoitukset, joita muka Mr. W. on kirjoittanut ja
+Wilkins Micawber todistanut, on -- _Heep_ -- vääristänyt. Minulla on
+hallussani hänen käsi- ja päiväkirjansa, jossa tavataan monta
+samanlaista Mr. W:in nimen mukailemaa; tuli on sieltä täältä
+vahingoittanut niitä, mutta jokainen voi lukea niitä. Minä en ole
+koskaan todistanut mitään semmoista dokumenttia. Ja minulla on itse
+dokumentti hallussani'".
+
+Ylös hypähtäen otti Uriah Heep plakkaristansa avainkimpun ja avasi
+erään laatikon, rupesi sitten yht'äkkiä miettimään, mitä hän aikoi
+tehdä, ja kääntyi taas meitä kohden laatikkoon katsomatta.
+
+"'Ja minulla on itse dokumentti hallussani'", luki Mr. Micawber
+uudestaan, katsoen ympärillensä, niinkuin se olisi ollut teksti hänen
+saarnassansa -- "se on: se oli minulla varhain tänä aamuna, kun tämä
+kirjoitettiin, mutta minä olen sitten jättänyt sen Mr. Traddles'ille".
+
+"Se on aivan oikein", myönsi Traddles.
+
+"Ury, Ury!" huusi äiti, "ole nöyrä ja sovi pois. Minä tiedän, että
+poikani tahtoo olla nöyrä, gentlemanit, jos annatte hänelle
+mietintö-aikaa. Mr. Copperfield, te tiedätte varmaan, että hän aina
+oli hyvin nöyrä, Sir!"
+
+Oli omituista nähdä, kuinka äiti yhä piti kiinni vanhasta tempusta, kun
+poika jo oli heittänyt sen hyödyttömänä.
+
+"Äiti", lausui hän, maltittomasti purren siihen nenäliinaan, joka oli
+kääritty hänen kätensä ympäri, "tekisitte paremmin, jos ottaisitte
+ladatun pyssyn ja ampuisitte minut".
+
+"Mutta minä rakastan sinua, Ury", huusi Mrs. Heep. Enkä minä epäile,
+että hän teki niin taikka että Uriah rakasti häntä, näyttipä se kuinka
+kummalliselta hyvänsä; vaikka, totta puhuen, he olivat yhtäläinen pari!
+"Enkä minä voi kuulla, kuinka sinä yllytät gentlemaneja ja saatat
+itsesi vielä suurempaan vaaraan. Minä sanoin ensiksi tuolle
+gentlemanille, kun hän ilmoitti minulle ylikerroksessa, että asia oli
+tullut ilmi, että tahdoin vastata siitä, että sinä olisit nöyrä ja
+taipuisit antamaan hyvitystä. Oi, katsokaat, kuinka nöyrä _minä_ olen,
+gentlemanit, älkäätkä huoliko hänestä!"
+
+"Tuossa seisoo Copperfield, äiti", vastasi Uriah vihaisesti, laihalla
+sormellansa osoittaen minua, jota vastaan koko hänen suuttumuksensa oli
+kääntynyt, koska olin muka päämies asian ilmi tuonnissa; enkä minä
+poistanut hänestä tätä harhaluuloa; "tuossa seisoo Copperfield, joka
+olisi maksanut teille sata puntaa, vaikk'ette olisi sanoneet niinkään
+paljon, kuin mitä olette sanoneet".
+
+"Minä en voi auttaa sitä, Ury", huusi hänen äitinsä. "Minä en voi
+nähdä, että menet vaaraan sen kautta, että pidät päätäsi niin pystyssä.
+Parempi on, että olet nöyrä, niinkuin aina olit".
+
+Uriah puri vähän aikaa nenäliinaansa ja sanoi sitten minulle, otsaansa
+rypistäen:
+
+"Mitä muuta aiotte tuoda esiin? Jos teillä on jotakin, ilmoittakaat se.
+Miksi katselette minua tuolla tapaa?"
+
+Mr. Micawber ryhtyi nopeasti jälleen kirjeesensä, suuresti iloissaan,
+kun hän sai palata semmoiseen toimeen, joka tyydytti häntä niin paljon.
+
+"'Kolmanneksi. Ja viimeiseksi. Minun on nyt tilaisuus -- _Heep'in_ --
+väärien kirjojen ja -- _Heep'in_ -- oikeitten muistoonpanojen avulla,
+jotka alkavat tuolla osaksi hävitetyllä päiväkirjalla (jota minä en
+pystynyt ymmärtämään siihen aikaan, kuin muutimme nykyiseen asuntoomme
+ja Mrs. Micawber satunnaisesti löysi sen siitä arkusta elikkä
+laatikosta, jonka on määrä vastaan-ottaa kodillisella liedellämme
+poltettu tuhka), todistaa, että onnettoman Mr. W:in heikkoja puolia,
+vikoja, jopa hyviä avujakin, isällistä rakkautta ja kunniantuntoa on
+vuosikaudet käytetty ja pinnistetty -- _Heep'in_ -- huonoja
+tarkoituksia varten; että Mr. W:iä on monta vuotta petetty ja ryöstetty
+jos jollakin tavalla tuon ahneen, viekkaan ja kiskovan -- _Heep'in_ --
+rikastumiseksi; että -- _Heep'in_ -- päätarkoitus oli, paitsi
+voiton-toivonsa tyydyttämistä, Mr. W:in ja Miss W:in periujuurinen
+kukistaminen oman valtansa alle (mitä hän lisäksi tämän jälkimäisen
+suhteen tavotteli, siitä en puhu mitään); että hänen viimeinen,
+ainoastaan muutamia kuukausia sitten toimitettu tekonsa oli se, että
+hän houkutteli Mr. W:in kirjallisesti luopumaan osastansa firmassa
+niinkuin myöskin jättämään yksin huonekalunsakin määrättyä vuotuista
+maksoa vastaan, jonka -- _Heep_ -- oikein ja rehellisesti oli
+suorittava joka vuosi noina neljänä kvarttali-päivänä; että nämät
+paulat, jotka alkoivat huolestuttavilla ja väärennetyillä kertomuksilla
+niistä tiluksista, jotka olivat Mr. W:in hallussa siihen aikaan, kuin
+Mr. W. oli ryhtynyt varomattomiin ja huonosti suunniteltuihin
+asiahankkeisin eikä hänellä ollut takanansa niitä rahoja, joista hänen
+tuli siveelliseltä ja lailliselta kannalta vastata; -- jatkaantuivat
+valheteltuilla rahalainoilla suunnatonta korkoa vastaan, jotka lainat
+todella tulivat -- _Heep'iltä_ -- ja joihin -- _Heep_ -- ensin oli
+vilpillisesti saanut taikka vienyt rahat Mr. W:iltä itseltä sillä
+varjolla, että niitä tarvittiin kauppatuumiin tai muihin yrityksiin;
+-- ja lisääntyivät useilla erilaisilla tunnottomilla juonilla --
+vähitellen kiristyivät siinä määrässä, ettei tuo onneton Mr. W.
+tietänyt, mikä neuvoksi. Hävinneenä, jommoiseksi hän katsoi itseään
+yhtä paljon varojen kuin kaikkien muitten toivojen ja kunnian puolesta,
+luotti hän kokonaan tuohon hirviöön ihmishaamussa'" -- Mr. Micawber
+pani erinäistä pontta tähän, koska se oli uusi lausetavan muodostus --
+"'joka oli tehnyt itsensä tarpeelliseksi hänelle ja näin aikaan-saanut
+hänen perikatonsa. Kaikki nämät lupaan näyttää todeksi. Arvattavasti
+paljon enemmänkin!'"
+
+Minä kuiskasin muutamia sanoja Agnesille, joka itki minun vieressäni
+puoleksi ilosta, puoleksi surusta; ja jonkunlainen liikunto syntyi
+meidän joukossamme, niinkuin Mr. Micawber olisi päättänyt. Mutta hän
+sanoi erinomaisella vakavuudella: "antakaat minulle anteeksi", ja
+ryhtyi kirjoituksensa loppu-osaan syvimmällä alakuloisuudella, johon
+sydämellinen mielihyvä yhdistyi.
+
+"'Minä olen päättänyt. Minun tulee nyt vaan näyttää nämät syytökset
+todeksi ja sitten kova-osaisen perheeni kanssa kadota siitä
+maakunnasta, jolle näytämme olevan rasitukseksi. Tämä on pian tehty.
+Sopii hyvällä syyllä arvata, että pikku lapsemme ensiksi nääntyy
+ruoan-puutteesen, koska se on heikoin jäsen joukossamme, ja että
+kaksoisemme lähinnä seuraavat. Olkoon niin! Mitä minuun tulee, on
+pilgrimi-retkeni tänne Canterbury'yn tehnyt paljon; velkavankeus ja
+puute tekevät pian enemmän. Minä toivon, että tämän tutkimukseni vaiva
+ja vaara -- sen vähimmät tuotteet ovat verkalleen poimitut kokoon
+kiireisten virkatointen päälle tunkiessa, painavissa rahallisissa
+huolissa, aamun valjetessa, kasteisina iltoina, yön varjoissa, erään
+semmoisen miehen silmän helteessä, jota olisi tarpeeton nimittää
+pahaksi hengeksi -- ynnä minun, köyhän perheen-isän, ponnistus saada
+tämä tutkimus, kun se päättyy, kantamaan hyviä hedelmiä -- ovat
+niinkuin muutamat pisarat viiniä sirotettuna hauta-roviolleni. Muuta en
+pyydä. Puollustuksekseni sanottakoon vaan, niinkuin on sanottu eräästä
+miehuullisesta ja etevästä merisankarista, johon en tahdo ensinkään
+verrata itseäni, että mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt ilman mitään
+ahneita ja itsekkäitä tarkoituksia
+
+    Englannin e'estä, kodin ja kauneuden.
+    Pysyen aina &c. &c.
+                               _Wilkins Micawber_".
+
+Kovasti liikutettuna, mutta samalla myös suuresti ihastuneena taitti
+Mr. Micawber kokoon kirjeensä ja antoi sen kumartaen tädilleni niinkuin
+jotakin, jota tämä mielellään tallettaisi.
+
+Niinkuin jo ensi kerralla kauan aikaa sitten täällä käydessäni olin
+huomannut, löytyi tässä huoneessa rautainen raha-arkku. Avain oli
+suulla. Äkillinen epäilys näytti syntyvän Uriah'ssa. Mr. Micawber'iin
+katsahtaen meni hän sen luo ja kimmahutti auki ovet. Se oli tyhjä.
+
+"Missä kirjat ovat?" huusi hän kauhistuneilla kasvoilla. "Varas on
+vienyt kirjat!"
+
+Mr. Micawber taputti itseänsä linjaalilla. "_Minä_ ne vein, kun sain
+avaimen teiltä, niinkuin tavallisesti -- mutta hiukan varemmin -- ja
+avasin sen tänä aamuna".
+
+"Älkäät olko levoton", lausui Traddles. "Ne ovat joutuneet minun
+haltuuni. Minä pidän huolta niistä sen oikeuden nojassa, jota olen
+maininnut".
+
+"Te talletatte siis varkaankalua, vai kuinka?" huusi Uriah.
+
+"Talletan tämmöisessä tilassa", vastasi Traddles.
+
+Kuinka suuresti kummastuin, kun näin tätini, joka oli tyvenesti
+kuunnellut, syöksähtävän Uriah Heep'iä vastaan ja molemmin käsin
+tarttuvan hänen kaulukseensa!
+
+"Tiedättekö, mitä _minä_ tahdon?" sanoi tätini.
+
+"Pakkotröijyä", vastasi hän.
+
+"Ei. Omaisuuttani!" vastasi tätini. "Agnes, rakas lapseni, niin kauan
+kuin luulin, että isänne todella oli hukannut sen, en tahtonut sanoa
+sanaakaan -- niinkuin en sanonutkaan, ei edes Trot'ille, sen hän tietää
+-- siitä, että se oli jätetty tänne talletettavaksi. Mutta nyt tiedän,
+että tämän toverin tulee vastata siitä, ja tahdon sitä! Trot, tule
+ottamaan pois se häneltä!"
+
+Luuliko tätini sinä hetkenä, että Uriah Heep piti hänen omaisuuttansa
+kaulahuivissaan, sitä en suinkaan tiedä; mutta varma on, että hän rytki
+siitä, niinkuin hänellä todella olisi ollut semmoinen luulo. Minä
+kiirehdin asettumaan heidän väliinsä ja vakuuttamaan tädilleni, että
+yhdessä pitäisimme huolta, että Uriah toimittaisi takaisin kaikki, mitä
+hän oli vääryydellä ottanut. Tämä ja muutamien minutien mietintö
+rauhoitti tätiäni; mutta hän ei ollut ollenkaan hämmennyksissä siitä,
+mitä hän oli tehnyt (jota minun ei sentään sovi sanoa hänen hatustaan),
+vaan kävi levollisesti istumaan entiselle paikallensa.
+
+Viimeisinä parina minutina oli Mrs. Heep lakkaamatta kehoittanut
+poikaansa olemaan "nöyränä", ja oli langennut polvillensa meidän
+jokaisen eteen järjestänsä, tehden mitä hurjimpia lupauksia. Poika
+asetti hänet nyt tuolille, seisoi äreänä hänen vieressään ja piti
+kiinni hänen käsivarrestaan, vaikk'ei raa'asti, sanoen minulle julmalla
+katseella:
+
+"Mitä vaaditte minut tekemään?"
+
+"Minä sanon teille, mikä on tehtävä", lausui Traddles.
+
+"Eikö tuolla Copperfield'illa ole mitään kieltä?" mutisi Uriah. "Minä
+tekisin teille sangen paljon, jos valehtelematta saattaisitte kertoa
+minulle, että joku on leikannut sen hänen suustaan".
+
+"Uriah'ni aikoo olla nöyrä!" huusi hänen äitinsä. "Älkäät huoliko
+siitä, mitä hän sanoo, hyvät gentlemanit!"
+
+"Tämä se on tehtävä", arveli Traddles. "Ensiksi on se luopumuskirja,
+josta olemme kuulleet, jätettävä minulle tuossa paikkaa".
+
+"Otaksutaan, etten ole saanut sitä", keskeytti Uriah.
+
+"Mutta te olette saaneet sen", lausui Traddles; "sentähden emme
+otaksu sitä". Enkä minä voi olla tunnustamatta, että tämä oli
+ensimäinen tilaisuus, jolloin todella itsekseni myönsin, että vanhalla
+koulukumppanillani oli selvä pää ja hyvä, tasainen, käytöllinen järki.
+"Sitten", sanoi Traddles, "täytyy teidän olla valmiina tuomaan esiin
+kaikki, mitä saaliinhimonne on anastanut, ja antaa se takaisin
+viimeiseen äyriin asti. Kaikki firman paperit ja kirjat jäävät meidän
+haltuumme, kaikki omat kirjanne ja paperinne, kaikki tilin-laskut ja
+takuut kumpaakin laatua. Lyhyeltä, kaikki, mitä täällä on".
+
+"Täytyy? Sitä en juuri tiedä", lausui Uriah. "Minun täytyy saada aikaa
+ajatella sitä".
+
+"Kyllä", vastasi Traddles; "mutta sillä välin ja siksi kuin kaikki on
+tehty meidän mieltämme myöden, pidämme nämät kaikki hallussamme; ja
+pyydämme teitä -- lyhyeltä, pakoitamme teidät -- pysymään omassa
+huoneessanne eikä rupeamaan yhteyteen kenenkään muun kanssa".
+
+"Sitä en tee!" sanoi Uriah, kiroten.
+
+"Maidstone'n vankihuone on luotettavampi säilytyspaikka", huomautti
+Traddles; "ja vaikka laki ei niin nopeasti toimita oikeutta meille eikä
+ehkä pysty toimittamaan oikeutta meille niin täydellisesti, kuin te, ei
+ole mitään epäilystä, että se rankaisee _teitä_. Te tiedätte sen yhtä
+hyvin kuin minä! Copperfield, tahdotko mennä raastuvasta noutamaan pari
+polisia?"
+
+Tässä Mrs. Heep taas keskeytti, polvillansa pyytäen Agnesia välittämään
+heidän puolestaan ja huudahtaen, että Uriah oli kovin nöyrä ja että
+kaikki oli totta ja että, joll'ei Uriah tekisi, mitä me tahdoimme, hän
+tekisi, ja paljon samanlaista, ollen puoleksi mieletönnä pelosta
+lemmittynsä vuoksi. Se kysymys, mitä Uriah olisi tehnyt, jos hänellä
+olisi ollut jotakin rohkeutta, olisi ollut samanlainen, kuin se
+kysymys, mitä sekasikiö-koira tekisi, jos sillä olisi tiikerin rohkeus.
+Hän oli pelkuri kiireestä kantapäähän ja osoitti vihaisuudellansa ja
+äreydellänsä pelkurin luontoansa yhtä paljon nyt, kuin ainakin kurjassa
+elämässään.
+
+"Odottakaat!" tiuskaisi hän minulle ja pyyhki kuumia kasvojansa
+kädellään. "Äiti, olkaat hiljaa. Hyvä! Saakoot he tuon dokumentin.
+Menkäät noutamaan sitä!"
+
+"Tehkäät hyvin ja auttakaat häntä, Mr. Dick", lausui Traddles.
+
+Ylpeänä annetusta toimesta ja ymmärtäen sen arvoa, seurasi Mr. Dick
+häntä, niinkuin paimenkoira seuraa lammasta. Mutta Mrs. Heep ei
+tuottanut hänelle paljon murhetta, sillä hän ei ainoastaan palannut
+dokumentin kanssa, vaan toi myöskin lippaan, jossa se oli ja josta
+löysimme erään pankkikirjan ynnä muutamia muita papereita, jotka
+jälestäpäin olivat meille hyödyksi.
+
+"Hyvä!" arveli Traddles, kun nämät olivat tuodut. "Nyt saatte, Mr.
+Heep, peräytyä ajattelemaan, mutta muistakaat erittäin, jos
+suvaitsette, että minä kaikkien läsnä olevien puolesta ilmoitan teille,
+että on ainoastaan yksi asia tehtävä, nimittäin se, jonka jo olen
+maininnut; ja että se on viipymättä tehtävä".
+
+Silmiänsä maasta nostamatta astui Uriah huoneen poikki, käsi
+kuvallansa, ja sanoi, pysähtyen oven suuhun:
+
+"Copperfield, minä olen aina vihannut teitä. Te olette aina olleet
+onnen-onkija ja te olette aina vastustaneet minua".
+
+"Itse te, niinkuin, luullakseni, olen sanonut teille kerran ennen",
+lausuin minä, "olette ahneudellanne ja kavaluudellanne koko mailmaa
+vastustaneet. Teidän lienee täst'edes hyödyllinen miettiä, ettei
+koskaan vielä mailmassa ole ollut mitään ahneutta eikä kavaluutta, joka
+ei ole mennyt liikoihin ja pettänyt itseänsä. Se on yhtä varma, kuin
+kuolema".
+
+"Taikka yhtä varma, kuin heidän oli tapa koulussa opettaa (samassa
+koulussa, jossa minä harjaannuin niin suureen nöyryyteen) kello
+yhdeksästä yhteentoista, että työ oli kirous, ja yhdestätoista yhteen,
+että se oli siunaus, ilo, kunnia, tiesi mitä kaikkia", sanoi hän
+ivallisesti. "Te saarnaatte melkein yhtä johdonmukaisesti, kuin he.
+Eikö nöyryys miellytä? Ilman sitä minä en, luullakseni, olisi voinut
+peijata tuota gentlemani-kumppaniani. -- Micawber, te vanha lörppö,
+minä aion maksaa _teille_!"
+
+Mr. Micawber, joka suuresti halveksi Uriah'ta ja hänen ojennettua
+sormeansa ja kovasti pöyhisti rintaansa, siksi kuin Uriah oli
+luikahtanut ulos ovesta, kääntyi nyt minun puoleeni ja tarjosi minulle
+iloa "todistaa keskinäisen luottamuksen uudestaan rakentamista hänen ja
+Mrs. Micawber'in kesken". Jonka perästä hän kutsui koko seuran tulemaan
+saapuville tähän liikuttavaan kohtaukseen.
+
+"Se verho, joka kauan aikaa on eroittanut Mrs. Micawber'in ja minun, on
+nyt vedetty pois", lausui Mr. Micawber, "ja lapseni ja heidän
+olemisensa alku voivat vielä kerran yhtyä tasakannalla".
+
+Koska kaikki olimme hyvin kiitolliset hänelle ja tahdoimme näyttää sitä
+niin paljon, kuin levottomuutemme ja hämmennyksemme salli, uskallan
+sanoa, että olisimme kaikki menneet, jollei olisi ollut tarpeellista,
+että Agnes palaisi isänsä luo, joka ei vielä kestänyt muuta kuin
+heikkoa toivon valoa, ja että joku muu vartioitsisi Uriah'ta. Traddles
+jäi siis sinne jälkimäistä tarkoitusta varten; Mr. Dick'in oli määrä
+jonkun ajan perästä tulla hänen sijaansa; ja Mr. Dick, tätini ja minä
+menimme kotiin Mr. Micawber'in luo. Kun kiireisesti erosin siitä
+kalliista tytöstä, jolle olin niin suuressa kiitollisuuden velassa, ja
+ajattelin, mistä hän ehkä tänä aamuna oli pelastettu -- vaikka hän
+olikin tehnyt järkevän päätöksen -- tunsin itseni sydämestäni
+kiitolliseksi lapsuuteni kurjuudesta, joka oli saattanut minut
+tuttavuuteen Mr. Micawber'in kanssa.
+
+Mr. Micawber'in asunto ei ollut kaukana, ja koska kadulta tuli
+suoraan arkihuoneesen ja Mr. Micawber omituisella hätäisyydellään
+syöksähti sisään, olimme yht'äkkiä keskellä perhettä. Huudahtaen:
+"Emma, kulta-henkeni!" riensi Mr. Micawber Mrs. Micawber'in syliin.
+Mrs. Micawber kirkaisi ja halasi Mr. Micawber'ia. Miss Micawber, joka
+hoiteli sitä ymmärtämätöntä vierasta, josta Mr. Micawber oli puhunut
+viimeisessä kirjeessänsä minulle, oli syvästi liikutettu. Vieras
+hypiskeli. Kaksoiset ilmoittivat iloansa muutamilla vähän
+sopimattomilla, mutta viattomilla tempuilla. Master Micawber, jonka
+mieli näytti käyneen katkeraksi varhaisista vastuksista ja jonka
+katsanto oli muuttunut nyreäksi, joutui parempien tunteittensa valtaan
+ja itki.
+
+"Emma!" lausui Mr. Micawber. "Pilvi on poistunut sielustani.
+Keskinäinen luottamus, joka niin kauan oli säilynyt meidän välillämme,
+on nyt palannut, eikä sitä mikään enää keskeytä. Terve tultua nyt
+köyhyys!" huusi Mr. Micawber, kyyneliä vuodattaen. "Terve tultua
+kurjuus, terve tultua kodittomuus, terve tultua nälkä, ryysyt,
+raju-ilma ja kerjuu! Keskinäinen luottamus on meitä loppuun saakka
+tukeva!"
+
+Näillä lauseilla asetti Mr. Micawber Mrs. Micawber'in istumaan tuolille
+ja syleili perhettänsä järjestään, tervetulleeksi toivottaen koko
+joukkoa kolkkoja tulevaisuuden oloja, jotka parhaan ymmärrykseni mukaan
+eivät suinkaan heistä näyttäneet tervetulleilta, ja kehoittaen heitä
+lähtemään liikkeelle Canterbury'ssä ja laulamaan kööri-lauluja, kosk'ei
+mitään muuta ollut jäänyt heidän elinkeinokseen.
+
+Mutta koska Mrs. Micawber oli ankarasta mielenliikutuksestaan mennyt
+pyörryksiin, tuli ensiksi, jopa ennenkuin sopi katsoa kööriä
+täydelliseksi, toinnuttaa häntä. Tämän tätini ja Mr. Micawber
+toimittivat; jonka jälkeen tätini esiteltiin, ja Mrs. Micawber tunsi
+minut jälleen.
+
+"Suokaat minulle anteeksi, rakas Mr. Copperfield", lausui tämä lady
+raukka, ojentaen minulle kättänsä, "mutta minulla ei ole suurin voimia,
+ja Mr. Micawber'in ja minun nykyisen väärin-ymmärryksemme poistuminen
+koski minuun liian paljon".
+
+"Onko tämä koko perheenne, Ma'am?" kysyi tätini.
+
+"Tätä nykyä sitä ei ole enemmän", vastasi Mrs. Micawber.
+
+"Hyvä Jumala, minä en tarkoittanut sitä, Ma'am", lausui tätini. "Minä
+tarkoitin, ovatko kaikki nämät lapset teidän?"
+
+"Madam", vastasi Mr. Micawber, "se lasku pitää paikkansa".
+
+"Ja tuo vanhin nuori gentlemani tuossa", arveli tätini miettiväisesti.
+"Miksi häntä on kasvatettu?"
+
+"Minun oli toivo, kun tulin tänne", lausui Mr. Micawber, "saada Wilkins
+kirkon palvelukseen; taikka kenties lausun ajatukseni tarkemmin, jos
+sanon kööriin. Mutta ei löytynyt mitään avointa tenori-laulajan paikkaa
+siinä kunnian-arvoisassa temppelissä, josta tämä kaupunki niin suurella
+syyllä on mainio, vaan hän on -- lyhyeltä, hän on ruvennut laulamaan
+ravintoloissa pyhien rakennusten sijasta".
+
+"Mutta hänellä on hyvät aikomukset", väitti Mrs Micawber hellästi.
+
+"Minä uskallan sanoa, lemmittyni", vastasi Mr. Micawber, "että hänellä
+on erittäin hyvät aikomukset; mutta minä en ole vielä huomannut, että
+hän toteuttaa aikomuksiansa milläkään erinäisellä taholla".
+
+Master Micawber'in nyreä katsanto palasi jälleen ja hän kysyi
+jonkunlaisella kiivaudella, mitä hänen tuli tehdä? Oliko hän syntynyt
+kirvesmieheksi taikka vaunun-maalariksi enemmän, kuin linnuksikaan?
+Saattiko hän mennä ensimäisen kadun varrelle ja avata apteekin?
+Saattiko hän rientää lähimmäiseen tuomio-istuimeen ja julistaa itsensä
+lakimieheksi? Voiko hän rynnäköllä ilmestyä operassa ja väkisin
+menestyä? Pystyikö hän tekemään mitään, kun ei hänelle oltu opetettu
+mitään?
+
+Tätini mietti hiukan aikaa ja sanoi sitten:
+
+"Mr. Micawber, minä kummastelen, ettei mieleenne ole tullut muuttaa
+pois maasta".
+
+"Madam", vastasi Mr. Micawber, "se oli nuoruuteni unelma ja kypsemmän
+ikäni petollinen pyrintö".
+
+Ohi mennen sanottuna, olen täydellisesti vakuutettu, ettei hän
+kertaakaan eläissään ollut ajatellut sitä.
+
+"Oliko?" sanoi tätini, katsellen minua. "No, mikä hyvä asia se olisi
+teille ja teidän perheellenne, Mr. ja Mrs. Micawber, jos nyt
+muuttaisitte maasta".
+
+"Pää-omaa, Madam, paä-omaa", arveli Mr. Micawber synkästi.
+
+"Tämä on suurin, minun sopii sanoa ainoa vastus rakas Mr. Copperfield",
+myönsi hänen vaimonsa.
+
+"Pää-omako?" huudahti tätini. "Mutta olettehan meille suuren hyvän työn
+tekemällänne -- olette jo tehneet meille suuren hyvän työn, sopii minun
+sanoa, sillä varmaan saamme paljon tästä tulesta pelastetuksi -- ja
+mitä voisimme tehdä teille, joka olisi puoleksikaan niin hyvä, kuin
+tuon pää-oman hankkiminen?"
+
+"Minä en voisi vastaan-ottaa sitä lahjaksi", lausui Mr. Micawber
+innokkaasti, "mutta jos olisi mahdollista, että kylläksi suuri summa
+lainattaisiin minulle viiden prosentin vuotuista korkoa ja
+personallista sitoumustani vastaan -- se on reverssejä vastaan, joita
+asetan kahdeksitoista, kakdeksaksitoista ja neljäksikolmatta
+kuukaudeksi, saadakseni aikaa, että jotakin ilmaantuisi" --.
+
+"Olisi mahdollista? Se on mahdollista ja on oleva mahdollista teidän
+omilla ehdoillanne heti kuin asiaan suostutte. Ajatelkaat nyt tätä, te
+molemmat. David tuntee muutamia henkilöitä, jotka ennen pitkää lähtevät
+Australiaan. Jos päätätte matkustaa, miks'ette matkustaisi samalla
+laivalla? Te voitte auttaa toisianne. Ajatelkaat nyt tätä, Mr. ja Mrs.
+Micawber. Ottakaat aikaa itsellenne ja punnitkaat sitä hyvin".
+
+"On vaan yksi kysymys, rakas Ma'am, jonka tahtoisin tehdä", sanoi Mrs.
+Micawber. "Ilman-ala on, luulen minä, hyvä".
+
+"Mitä paras mailmassa!" lausui tätini.
+
+"Juuri niin", vastasi Mrs. Micawber. "Nyt tulee kysymykseni. _Ovatko_
+sen maan olot semmoiset, että Mr. Micawber'in lahjaisen miehen olisi
+mahdollinen nousta ylöspäin yhteiskunnallisella vaa'alla? Minä en
+tarkoita, sopiiko hänen heti pyrkiä kuvernöriksi taikka joksikin
+semmoiseksi, vaan olisiko hänen luonnonkirjoillansa tilaisuus siellä
+kehkeytyä -- siinä olisi kyllin -- ja päästä täyteen voimaan?"
+
+"Parempaa tilaisuutta ei ole missään", vastasi tätini, "semmoisella
+miehellä, joka käyttää itsensä hyvin ja on ahkera".
+
+"Miehellä, joka käyttää itsensä hyvin ja on ahkera", toisti Mrs.
+Micawber selvimmällä asian-miehen tavallansa. "Aivan niin. Ilmeisesti
+Australia on Mr. Micawber'in oikea vaikutus-ala!"
+
+"Minulla on se vahva luulo, rakas Madam", sanoi Mr. Micawber, "että
+se on nykyisessä tilassa oikea maa, ainoa oikea maa minulle ja
+perheelleni, ja että jotakin erinomaista sillä rannikolla ilmaantuu.
+Matka sinne ei ole juuri mitään -- verrannollisesti puhuen; ja vaikka
+tulee ystävällistä ehdoitustanne miettiä, voin vakuuttaa teille, että
+tämä miettiminen ei ole muuta, kuin muodon asia".
+
+Unhottanenko koskaan, kuinka Mr. Micawber silmänräpäyksellä täyttyi
+toivolla ja katsoi eteenpäin onneansa kohden, taikka kuinka Mrs.
+Micawber kohta keskusteli kängurun tavoista! Muistanenko koskaan tuota
+Canterbury'n katua eräänä markkinapäivänä, Mr. Micawber'ia
+ajattelematta, kun hän seurasi meitä takaisin, sillä rohkealla,
+huolimattomalla käytöksellä, johon hän rupesi, osoittaen semmoisen
+epävakaista oloa, joka vaan satunnaisesti oleskelee manterella, sekä
+Australian farmerin silmillä katsellen ohitse astuvia härkiä!
+
+
+
+
+KAHDESKOLMATTA LUKU.
+
+Vielä yksi takaisinkatsaus.
+
+
+Minun täytyy kerta vielä pysähtyä. Voi, vaimo-lapsukaiseni! muistini
+edessä seisoo liikkuvassa joukossa tyvenenä ja hiljaisena haamu, joka
+viattomassa rakkaudessaan ja lapsellisessa kauneudessaan sanoo:
+seisahdu ja muista minua -- käänny ja katsele Pikku Kukkaa, kun se
+vaipuu maahan! Minä seisahdun. Kaikki muut esineet käyvät himmeäksi ja
+katoavat pois. Minä olen taas Doran kanssa asunnossamme. En tiedä,
+kuinka kauan hän on ollut kipeä. Olen niin tottunut ajattelemaan sitä,
+etten voi lukea aikaa. Se ei ole pitkä aika viikoissa ja kuukausissa;
+mutta käytöksessäni ja kokemuksessani se on raskas, raskas aika.
+
+He ovat herjenneet sanomasta minulle: "odottakaat vielä muutamia
+päiviä". Minä olen ruvennut hämärästi pelkäämään, ettei se päivä
+koskaan enää koita, jona saan nähdä vaimo-lapsukaiseni juoksentelevan
+auringonpaisteessa vanhan ystävänsä Jip'in kanssa.
+
+Jip on, niinkuin yht'äkkiä, käynyt kovin vanhaksi. Ehkä se emännässään
+kaipaa jotakin, joka vilpastutti sitä ja teki sen nuoremmaksi; mutta se
+on nuopea, sen näky on heikko, sen jalat ovat voimattomat, ja täti on
+pahoillansa, kun ei se enää vihaa häntä, vaan silloin, kuin se makaa
+Doran vuoteella ja tätini istuu vieressä, hiipii likelle häntä ja
+leppeästi nuolee hänen kättänsä.
+
+Dora makaa ja hymyilee meille ja on ihana eikä laske yhtään
+kärsimätöntä eikä valittavaa sanaa. Hän sanoo, että me olemme sangen
+hyvät hänelle; että hänen rakas, vanha, huolikas poikansa väsyttää
+itsensä; ettei tätini yhtään nuku, vaan aina on valveilla, toimelias ja
+ystävällinen. Välisti nuot pienet linnun-kaltaiset ladyt tulevat
+katsomaan häntä; ja silloin me puhumme hääpäivästämme ja koko siitä
+onnellisesta ajasta.
+
+Mikä kummallinen rauha ja seisaus näyttää olevan elämässäni -- ja
+kaikessa elämässä sekä sisällä että ulkona -- kun istun hiljaisessa,
+puoli-pimeässä, siivotussa huoneessa, samalla kuin vaimo-lapsukaiseni
+siniset silmät ovat käännetyt minua kohden ja hänen pikkuiset sormensa
+kiertyvät käteni ympäri! Monta, monta tuntia istun niin; mutta kaikista
+noista kerroista pysyy kolme tuoreimpana muistissani.
+
+       *       *       *       *       *
+
+On aamu; ja Dora, jonka tätini kädet ovat sievistäneet, näyttää
+minulle, kuinka hänen kauniit hiuksensa vielä kähertyvät pään-aluksella
+ja kuinka pitkät ja kiiltävät ne ovat ja kuinka hän tahtoo, että ne
+ovat höllällänsä siinä verkossa, jota hän pitää päässään.
+
+"Ei sen vuoksi, että olisin ylpeä niistä nyt, sinä pilkkaava poika",
+sanoo hän, kun minä hymyilen, "vaan sen vuoksi, että sinun oli tapa
+sanoa, että ne sinusta olivat kauniit, ja sen vuoksi, että, kun rupesin
+ensiksi ajattelemaan sinua, minun oli tapa katsoa peiliin ja
+kummastella, tahtoisitko mielellään saada kiharan niistä. Voi, kuinka
+narrimainen sinä olit, Doady, kun annoin sinulle yhden!"
+
+"Se oli samana päivänä, jona maalasit noita kukkia, joita olin antanut
+sinulle, Dora, ja minä ilmoitin sinulle, kuinka kovasti rakastunut
+olin".
+
+"Voi! mutta _silloin_ minä en tahtonut ilmoittaa _sinulle_", sanoo
+Dora, "kuinka olin itkenyt niitten ääressä, koska luulin, että todella
+rakastit minua! Kun taas jaksan juosta ympäri, niinkuin minun oli tapa
+tehdä, Doady, menkäämme katsomaan noita paikkoja, joissa olimme
+semmoinen typerä pari, mennäänkö? Ja kävelemme jälleen noita vanhoja
+kävelyitämme? Emmekä unhota isä raukkaa?"
+
+"Niin, me menemme ja vietämme muutamia onnellisia päiviä. Sen vuoksi
+sinun täytyy nyt nopeasti tulla terveeksi, lemmittyni".
+
+"Oi, minä tulen pian terveeksi! Sinä et tiedä, kuinka paljon parempi
+olen!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+On ilta; ja minä istun samalla tuolilla saman vuoteen luona, samat
+kasvot käännettyinä minua kohden. Me olemme olleet ääneti, ja Doran
+kasvot hymyilevät. Minä olen nyt lakannut kantamasta keveätä taakkaani
+portaita ylös ja alas. Hän makaa täällä koko päivän.
+
+"Doady!"
+
+"Rakas Dorani!"
+
+"Ethän sinä katso järjettömäksi, mitä aion sanoa, vaikka tuonain
+kerroit minulle, että Mr. Wickfield ei voi hyvin? Minä tahtoisin nähdä
+Agnesia. Tahtoisin hyvin mielelläni nähdä häntä".
+
+"Minä kirjoitan hänelle, rakas ystäväni".
+
+"Kirjoitatko?"
+
+"Kohta".
+
+"Mikä hyvä, kiltti poika! Doady, ota minut käsivarrellesi. Se ei ole,
+rakas poikani, mikään oikku. Se ei ole mikään tyhjä mielijohde. Minä
+tahtoisin todella hyvin mielelläni nähdä häntä!"
+
+"Minä olen varma siitä. Minun tarvitsee vaan ilmoittaa se hänelle, ja
+hän tulee epäilemättä".
+
+"Sinä olet kai nyt hyvin yksinään, kun istut tuolla alhaalla?" kuiskaa
+Dora, käsivarsi kaulassani.
+
+"Kuinka voin olla muuta, oma kultani, kun näen sinun tyhjän tuolisi?"
+
+"Minun tyhjän tuolini!" Hän nojauu nyt ääneti vähäksi aikaa minuun. "Ja
+kaipaatko sinä todella minua, Doady?" katsoen ylös ja hymyillen
+kirkkaasti. "Semmoista lyhytmielistä, typerää raukkaakin, kuin minä
+olen?"
+
+"Oma Dorani, ketä koko mailmassa kaipaisin niin paljon?"
+
+"Voi puoliso! Minä olen niin iloissani, vaan kuitenkin niin
+suruissani!" painuen likemmäksi minua ja kiertäen molemmat käsivartensa
+ympärilleni. Hän nauraa ja nyyhkii, ja sitten hän on tyven ja aivan
+onnellinen.
+
+"Aivan!" sanoo hän. "Sano vaan Agnesille hartaimmat terveiseni ja
+ilmoita hänelle, että minä tahtoisin hyvin, hyvin mielelläni nähdä
+häntä; eikä minulla ole lisäksi mitään toivottavaa".
+
+"Paitsi, että tulet terveeksi taas, Dora".
+
+"Voi, Doady! Välisti minä ajattelen -- sinä tiedät, että minä aina olin
+tyhmä, pikkuinen olento! -- ettei se koskaan tapahdu!"
+
+"Älä sano niin, Dora! Kallis vaimoni, älä ajattele niin!"
+
+"Minä en tee niin, jos voin jättää sen, Doady. Mutta minä olen hyvin
+onnellinen; vaikka rakas poikani on niin yksinään vaimo-lapsukaisensa
+tyhjän tuolin edessä!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+On yö; ja minä olen vielä hänen luonansa. Agnes on tullut, on ollut
+tykönämme kokonaisen päivän ja yhden illan. Hän, tätini ja minä olemme
+istuneet Doran vieressä aamusta asti kaikki yhdessä. Me emme ole
+puhuneet paljon, mutta Dora on ollut täydellisesti tyytyväinen ja
+iloinen. Nyt olemme kahden kesken.
+
+Tiedänkö nyt, että vaimo-lapsukaiseni pian jättää minut? He ovat
+sanoneet minulle niin; he eivät ole sanoneet mitään, joka olisi uutta
+ajatuksilleni; mutta minä en ole likimainkaan varma, että olen
+omistanut tämän totuuden. Minä en voi käsittää sitä. Minä olen monta
+kertaa tänä päivänä mennyt itsekseni itkemään. Minä olen muistanut
+Häntä, joka itki elävien ja kuolleitten eroa. Minä olen ajatellut koko
+tuota kaunista ja liikuttavaa kertomusta. Minä olen koettanut taivuttaa
+ja lohduttaa itseäni ja toivon, että se on menestynyt, vaikka
+vaillinaisesti; mutta mahdotonta on minun ollut uskoa, että loppu
+välttämättömästi tulee. Minä pidän hänen kättänsä omassa kädessäni,
+hänen sydämensä omassa sydämessäni, minä näen hänen rakkautensa
+edessäni elävän kaikessa voimassaan. Minä en voi sulkea pois yhtä
+vaaleata, viipyvää uskon sädettä, että hän vielä säästetään minulle.
+
+"Minä aion puhua kanssasi, Doady. Minä aion sanoa jotakin, jota olen
+usein viime aikoina tuuminut sanoa. Ethän sinä paheksi sitä?" lempeällä
+katsannolla.
+
+"Paheksi, armaani?"
+
+"Niin, sillä minä en tiedä, mitä vasta ajattelet taikka mitä lienet
+välisti ajatellut. Kenties usein olet ajatellut samaa. Rakas Doady,
+minä pelkään, että olin liian nuori".
+
+Minä lasken kasvoni pään-alukselle hänen viereensä, ja hän katsoo minun
+silmiini ja puhuu hyvin hiljaa. Vähitellen, kun hän jatkaa, huomaan
+pakahtuvalla sydämellä, että hän puhuu itsestänsä niinkuin menneestä.
+
+"Minä pelkään, ystäväni, että olin liian nuori. Minä en tarkoita
+vuosien puolesta ainoastaan, vaan kokemuksen, ajatusten, kaikkien
+puolesta. Minä olin semmoinen tyhmä, pikkuinen olento! Minä luulen,
+että olisi ollut parempi, jos olisimme vaan rakastaneet toisiamme,
+niinkuin poika ja tyttö, ja unhottaneet sen. Minä olen ruvennut
+ajattelemaan, etten ollut sovelias vaimoksi".
+
+Minä koetan pysäyttää kyyneliäni ja vastata: "oi, rakas Dora, yhtä
+sovelias kuin minä mieheksi!"
+
+"Minä en tiedä", vastaa hän ja pudistaa kiharoitansa vanhalla tavalla.
+"Ehkä! Mutta, jos minä olisin ollut enemmän sovelias naimisiin, olisin
+kenties voinut tehdä sinutkin soveliaammaksi siihen. Paitsi sitä sinä
+olet kovin taitava, mutta en minä".
+
+"Me olemme olleet hyvin onnelliset, suloinen Dorani".
+
+"Minä olen hyvin onnellinen, hyvin. Mutta vuosien kuluessa olisi rakas
+poikani väsynyt vaimo-lapsukaiseensa, joka yhä vähemmän olisi sopinut
+kumppaniksi hänelle. Poikani olisi yhä enemmän huomannut, mitä hänen
+kodissaan puuttui. Hänen vaimo-lapsukaisensa ei olisi muuttunut.
+Parempi näin".
+
+"Voi, kalliin, kalliin Dorani, älä puhu minulle tällä tapaa. Jokainen
+sana tuntuu moitteelta!"
+
+"Ei, ei tavukaan!" vastaa hän, suudellen minua. "Voi, ystäväni, sinä et
+koskaan ansainnut sitä, ja minä rakastin sinua liian paljon, mitään
+moittivaa sanaa sinulle todella sanoakseni -- se oli ainoa ansio, joka
+minulla oli, paitsi että olin kaunis -- taikka että sinusta näytin
+siltä. Onko kyllä kolkko tuolla alhaalla, Doady?"
+
+"Kovin! Kovin!"
+
+"Älä itke! Onko minun tuolini siellä?"
+
+"Se on vanhalla paikallansa".
+
+"Voi, kuinka poika raukkani itkee. Hiljaa, hiljaa! Anna minulle nyt
+yksi lupaus. Minä tahdon puhua Agnesin kanssa. Kun menet alikerrokseen,
+sano se Agnesille ja lähetä hänet ylös luokseni; ja sillä aikaa, kuin
+minä puhun hänen kanssaan, älä anna kenenkään -- ei edes tädin --
+tulla. Minä tahdon puhua kahden kesken Agnes'in kanssa. Minä tahdon
+puhua Agnesin kanssa aivan yksin".
+
+Minä lupaan, että hän tulee kohta; mutta surulta en voi jättää häntä.
+
+"Minä sanoin, että on parempi näin!" kuiskaa Dora, minua syleillessään.
+"Oi, Doady, vielä muutama vuosi etkä koskaan olisi voinut rakastaa
+vaimo-lapsukaistasi hellemmin, kuin nyt; ja lisäksi vielä muutama
+vuosi, ja hän olisi niin koettanut ja kiusannut sinua, ettet ehkä olisi
+voinut rakastaa häntä puoleksikaan niin paljon! Minä tiedän, että olin
+liian nuori ja lapsellinen. Paljon parempi näin!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Agnes on alikerroksessa, kun tulen vierashuoneesen, ja minä toimitan
+hänelle sanoman. Hän katoo, jättäen minut yksin Jip'in kanssa.
+
+Jip'in kiinalainen huone on pesän edessä; itse se makaa siinä
+flanelli-vuoteellansa ja koettaa vaikeroiden nukkua. Kirkas kuu kumottaa
+korkealta. Kun katson ulos yöhön, vuotavat kyyneleni nopeasti, ja
+harjaantumaton sydämeni kuritetaan kovasti -- kovasti.
+
+Minä istun valkean viereen, ajatellen sokealla omantunnon soimauksella
+kaikkia niitä salaisia tunteita, joita olen tuntenut naimiseni jälkeen.
+Minä ajattelen jokaista pikku asiaa minun ja Doran välillä ja tunnen
+sen totuuden, että pikku asiat ne elämän tekevät. Alati kohoo
+muistojeni merestä tämän kalliin lapsen kuva semmoisena, kuin hän oli,
+kun ensiksi opin tuntemaan hänet, kaunistettuna nuoren rakkauteni ja
+hänen oman rakkautensa kautta kaikilla ihanteilla, joista semmoinen
+rakkaus on niin rikas. Olisiko todella ollut parempi, jos olisimme
+rakastaneet toisiamme, niinkuin poika ja tyttö, ja unhottaneet sen?
+Harjaantumaton sydän, vastaa!
+
+Kuinka aika kuluu, en tiedä, ennenkuin vaimo-lapsukaiseni vanha
+kumppani herättää minut. Tavallista levottomampana pyrkii se ulos
+huoneestansa, katselee minua, astuu oven luo ja inisee päästäksensä
+ylikerrokseen.
+
+"Ei tänä yönä, Jip! Ei tänä yönä!"
+
+Se tulee verkalleen takaisin luokseni, nuolee kättäni ja nostaa himmeät
+silmänsä kasvojani kohden.
+
+"Oi Jip! Kenties se ei tapahdu koskaan enää!"
+
+Se laskeuu alas jalkojeni juureen, oikaisee itsensä, ikäänkuin
+nukkuakseen, ja vaikeroivalla huudolla kuolee.
+
+"Voi Agnes! Katso, katso tänne!"
+
+-- Nuot kasvot, niin täynnänsä sääliä ja surua, tuo kyynel-sade, tuo
+kammottavan mykkä ilmoitus minulle, tuo juhlallinen taivaasen päin
+nostettu käsi!
+
+"Agnes?"
+
+Se on ohitse. Pimeys ympäröitsee minua; ja ajaksi on kaikki kadonnut
+muististani.
+
+
+
+
+KOLMASKOLMATTA LUKU.
+
+Mr. Micawber'in raha-asiat.
+
+
+Tämä ei ole se aika, jolloin aion kuvata mieleni tilaa surun taakan
+alla. Minusta tuntui kuin tulevaisuus olisi suljettu minulta, kuin
+elämäni jäntevyys ja toimi olisivat loppuneet, kuin en voisi koskaan
+löytää mitään turvapaikkaa, paitsi haudassa. Minusta tuntui niin, sanon
+minä, mutta ei suruni ensimmäisessä puuskauksessa. Minä jouduin
+verkalleen niin pitkälle. Joll'eivät ne tapaukset, joitten kertomiseen
+nyt ryhdyn, olisi taajenneet ympärilläni, aluksi hämmentääkseen ja
+lopuksi enentääkseen suruani, on mahdollista (vaikk'en luule sitä
+todennäköiseksi), että olisin kerrallaan vaipunut tähän tilaan.
+Niinkuin asian laita nyt oli, tuli väli-aika, ennenkuin täydellisesti
+tiesin oman tuskani; väli-aika, jolloin pidin sitäkin luuloa, että sen
+tuikeimmat kivut olivat ohitse, ja jona sydämeni sai lohdutusta
+muistellessaan kaikkia, mitä oli viattominta ja ihaninta siinä hellässä
+sadussa, joka nyt oli ijäksi päättynyt.
+
+Milloin ensiksi esiteltiin, että lähtisin ulkomaille, taikka kuinka
+tapahtui, että me sovimme siitä, että etsisin rauhaa muutoksessa ja
+matkustuksessa, sitä en edes nyt selvästi tiedä. Agnesin henki vallitsi
+niin täydellisesti kaikissa, mitä ajattelimme ja sanoimme ja teimme
+sinä surun aikana, että luulen saavani päättää, että tämä ehdoitus
+lähti hänen vaikutuksestansa. Mutta hänen vaikutuksensa oli niin
+hiljainen, etten tiedä sen enempää.
+
+Ja nyt rupesin todella ajattelemaan, että vanhassa muistossani hänestä
+ja tuosta maalatusta kirkon-akkunasta mieleeni oli tunkenut joku
+profeetallinen ennustus siitä, mitä hän oli oleva minulle siinä
+onnettomuudessa, joka ajan täyttyessä oli minua kohtaava. Koko tässä
+surussa siitä ijäti muistettavasta hetkestä saakka, jolloin hän seisoi
+edessäni, käsi ylöspäin nostettuna, oli hän niinkuin pyhä olento
+yksinäisessä asunnossani. Kun kuoleman enkeli laskeusi siihen, nukkui
+vaimo-lapsukaiseni hymyillen -- he kertoivat sen minulle, kun kykenin
+kuulemaan sitä -- uneen Agnesin rinnalle. Tainnoksistani heräsin,
+ensiksi havaitakseni hänen sääliväisiä kyyneleitänsä, hänen toivon ja
+rauhan sanojansa, hänen leppeitä kasvojansa, jotka kallistuivat
+niinkuin jostakin puhtaammasta, lähempänä taivasta olevasta seudusta
+harjaantumattoman sydämeni puoleen ja lievittivät sen tuskaa. Sallikaat
+minun jatkaa.
+
+Minun oli määrä lähteä ulkomaille. Tämä näyttää olleen alusta päätetty
+keskenämme. Koska maa nyt peitti kaikki, mitä katoavaista oli
+eronneesta vaimostani, odotin ainoastaan sitä, mitä Mr. Micawber
+nimitti "Heep'in lopulliseksi murentamiseksi", ja siirtolaisten lähtöä.
+
+Traddles'in, tämän surussani hellän ja uskollisen ystäväni
+kehoituksesta palasimme Canterbury'yn: minä tarkoitan tätini, Agnes ja
+minä. Me menimme yhteisestä suostumuksesta suoraan Mr. Micawber'in
+asuntoon, jossa, niinkuin myöskin Mr. Wickfield'in luona, ystäväni yhä
+oli työskennellyt räjähdys-kokouksestamme asti. Kun Mrs. Micawber
+raukka näki minun tulevan sisään mustissa vaatteissani, tuli hän
+kovasti liikutetuksi. Mrs. Micawber'in sydämessä löytyi paljon hyvää,
+jota ei mikään ollut tunkenut pois siitä kaikkina näinä monena vuonna.
+
+"No, Mr. ja Mrs. Micawber", oli tätini ensimäinen tervehdys, kun olimme
+käyneet istumaan. "Oletteko ajatelleet tuota ehdoitustani maasta
+muuttamisesta?"
+
+"Rakas Madam", vastasi Mr. Micawber, "kenties minä en voi paremmin
+ilmoittaa sitä päätöstä, johon Mrs. Micawber, teidän nöyrä palvelianne
+ja, minun sopii lisätä, lapsemme yhteisesti ja yksityisesti olemme
+tulleet, kuin niin, että vastaukseksi lainaan erään mainion runoilian
+sanat:
+
+    'Ruuhemme rannassa kiikkuu,
+    Laivamme laineilla liikkuu'".
+
+"Se on oikein", arveli tätini. "Minä ennustan teille kaikenlaista hyvää
+järkevästä päätöksestänne".
+
+"Madam, te teette meille suuren kunnian", vastasi Mr. Micawber ja veti
+samalla esiin jonkun muistokirjan. "Mitä siihen rahalliseen apuun
+tulee, jonka kautta meidän on mahdollinen lykätä heikko kanotimme
+yrityksen valtamerelle, olen tyyni ajatellut tuota tärkeätä asianhaaraa
+ja pyydän saadakseni esitellä reverssejäni -- varustettuina, sitä
+on tarpeeton lisätä, semmoisilla karttamerkeillä, kuin eri
+parlamentin-päätökset tämmöisiä vakuutuspapereita varten määräävät --
+kahdeksaksitoista, neljäksikolmatta ja kolmeksikymmeneksi kuukaudeksi.
+Siinä ehdoituksessa, jonka ensiksi toin esiin, puhuttiin
+kahdestatoista, kahdeksastatoista ja neljästäkolmatta kuukaudesta;
+mutta minä pelkään, ettei semmoinen sopimus sallisi kylläksi aikaa,
+että -- jotakin -- ilmaantuisi. Ehk'emme ole", lausui Mr. Micawber,
+katsoen ympäri huonetta, niinkuin se olisi edustanut useita satoja
+tynnyrin-aloja oivasti viljeltyä maata, "kun ensimäinen reverssi on
+lunastettava, olleet onnelliset sadon puolesta taikka ehk'emme ole
+saaneet satoamme korjatuksi. Työntekiöitä on, luullakseni, välisti
+vaikea saada siinä osassa meidän siirtokunnallisista alueistamme, johon
+kohtalo heittää meidät taistelemaan viljavan maan kanssa".
+
+"Sovittakaat asia kokonaan mieltänne myöden, Sir", vastasi tätini.
+
+"Madam", vastasi hän, "Mrs. Micawber ja minä itse olemme syvästi
+kiitolliset ystäviemme ja suojeliaimme huolellisesta hyvyydestä. Mitä
+minä tahdon, on se, että olen täydellisesti asianmiehen kaltainen ja
+aivan säntillinen. Kun käännämme, niinkuin nyt aikomuksemme on, ihan
+uutta lehteä, ja peräydymme, niinkuin nyt peräydymme, semmoista
+harppausta varten, jossa ei ole tavallinen mitta, on se tärkeätä
+itsekunnioitukselleni ja lisäksi esimerkkinä pojalleni, että nämät
+määräykset tehdään niinkuin miehen ja miehen kesken".
+
+Minä en tiedä, paniko Mr. Micawber mitään merkitystä tähän viimeiseen
+sananparteen; minä en tiedä, paneeko kukaan taikka onko kukaan koskaan
+pannut, mutta hän näytti tavattomasti ihastelevan sitä ja toisti
+osoittavalla yskällä: "niinkuin miehen ja miehen kesken".
+
+"Minä ehdottelen", lausui Mr. Micawber, "vekseleitä -- mukava keksintö
+kauppaa harjoittavassa mailmassa, josta, luullakseni, alkuansa saamme
+kiittää Juutalaisia, joilla minusta näyttää olleen pirun paljon
+tekemistä niitten kanssa aina siitä saakka -- koska niitä sopii
+diskonteerata. Mutta jos reverssejä taikka jotakin muuta vakuutta
+katsottaisiin paremmaksi, olen valmis ilolla laittamaan semmoisia
+asiakirjoja. Niinkuin miehen ja miehen kesken".
+
+Tätini huomautti, että semmoisessa asiassa, jossa molemmat puolueet
+olivat taipusat suostumaan vaikka mihin, hän piti varmana, ettei olisi
+vaikea sopia tästä kohdasta. Mr. Micawber'illa oli sama ajatus.
+
+"Mitä niihin kotoisiin hankkeisin tulee, Madam", lausui Mr. Micawber
+jonkunlaisella ylpeydellä, "joilla varustamme itseämme sen kohtalon
+vastaan-ottamiseen, johon nyt saa arvella meidän ruvenneen, pyydän
+saadakseni kertoa niitä. Vanhin tyttäreni käy joka aamu kello viisi
+eräässä läheisessä laitoksessa oppimassa sitä processia -- jos sitä
+processiksi sopii nimittää -- jolla lehmiä lypsetään. Nuoremmat lapseni
+ovat saaneet käskyn tutkia niin tarkasti, kuin asianhaarat sallivat,
+niitten sikojen ja kanojen tapoja, joita pidetään tämän kaupungin
+köyhemmissä osissa, josta toimesta he kahdesti ovat tuodut kotiin ja
+tuskin on tuumaa puuttunut, että olisivat joutuneet hevosten jalkoihin.
+Itse olen viime viikon kuluessa kääntänyt huomiotani leipomisen
+taitoon; ja poikani Wilkins on lähtenyt liikkeelle, sauva kädessä,
+ajamaan kotiin karjaa, kun ne raa'at palkkalaiset, jotka sitä hoitavat,
+ovat suvainneet hänen tehdä jotakin tämäntapaista vapaa-ehtoista
+palvelusta -- joka, minä sanon; sitä surulla ihmisluontomme puolesta,
+ei kuitenkaan usein ole tapahtunut, sillä tavallisesti häntä
+sadatuksilla käskettiin korjaamaan luunsa".
+
+"Kaikki aivan oikein", lausui tätini kehoittavaisesti. "Mrs. Micawber
+on epäilemättä myös ollut ahkera".
+
+"Rakas Madam", vastasi Mrs. Micawber asianmiehen kaltaisella
+muodollansa, "minä olen valmis tunnustamaan, etten ole puuhannut
+semmoisissa askareissa, jotka suorastaan koskevat maanviljelykseen
+taikka karjanhoitoon, vaikka hyvin havaitsen, että molemmat vast'edes
+vaativat huomiotani vieraalla rannikolla. Ne joutohetket, joita olen
+voinut säästää perheellisiltä velvollisuuksiltani, olen pyhittänyt
+lavealäntäiseen kirjeenvaihtoon heimoni kanssa. Sillä minä tunnustan,
+rakas Mr. Copperfield", lausui Mrs. Micawber, joka, luullakseni,
+vanhasta totutusta tavasta aina palasi minuun, "että minusta näyttää
+kuin se aika olisi tullut, jolloin entisyys on haudattava unhotukseen;
+jolloin heimoni tulee ojentaa kättänsä Mr. Micawber'ille ja Mr.
+Micawber'in tulee ojentaa kättänsä heimolleni; jolloin leijonan tulee
+laskeutua lampaan viereen ja heimoni olla ystävällisellä kannalla Mr.
+Micawber'in kanssa".
+
+Minä vastasin, että myöskin ajattelin niin.
+
+"Tämä on ainakin se kanta, rakas Mr. Copperfield", jatkoi Mrs.
+Micawber, "jolta _minä_ katselen asiaa. Kun asuin kotona isän ja äidin
+luona, oli isän tapa kysyä, kun joku asia oli keskusteltava vähäisessä
+piirissämme: 'miltä kannalta Emma tätä asiaa katsoo?' Että isäni
+liiaksi suosi minua, tiedän kyllä; mutta semmoisesta asiasta, kuin
+tuosta jäisestä kylmyydestä, joka aina on ollut Mr. Micawber'in ja
+heimoni välillä, olen tietysti tehnyt itselleni jonkun päätöksen, oli
+se kuinka perätön tahansa".
+
+"Epäilemättä. Olette kaiketi, Ma'am", arveli tätini.
+
+"Juuri niin", yhtyi häneen Mrs. Micawber. "No, minä olen ehkä
+erhettynyt päätöksissäni; on hyvin todennäköistä, että olen; mutta
+yksityinen mielipiteeni on, että juopa heimoni ja Mr. Micawber'in
+välillä on saanut alkunsa jostakin semmoisesta luulosta heimoni
+puolelta, että Mr. Micawber pyytäisi rahallista apua heiltä. Minä en
+voi olla ajattelematta", lausui Mrs. Micawber syvän viisauden muodolla,
+"että löytyy niitä heimossani, jotka ovat pelänneet, että Mr. Micawber
+ahdistaisi heitä, saadaksensa heidän nimeänsä -- minä en tarkoita
+lapsillemme kasteessa annettavaksi, vaan vekseleihin kirjoitettavaksi
+ja rahamarkkinoilla myytäväksi".
+
+Se teräväjärkisyyden katse, jolla Mrs. Micawber ilmoitti tämän
+havaintonsa, ikäänkuin ei kukaan muu olisi koskaan ennen huomannut
+sitä, näytti kummastuttavan tätiäni, joka äkkiä vastasi: "Noh, Ma'am,
+ylimalkain en kummastelisi, vaikka olisitte oikeassa!"
+
+"Koska Mr. Micawber nyt aikoo katkaista ne rahalliset kahleet, jotka
+niin kauan ovat kytkeneet häntä", lausui Mrs. Micawber, "ja aloittaa
+uutta elämää semmoisessa maassa, jossa on kylläksi tilaa hänen
+luonnonlahjoillensa -- joka minun ajatukseni mukaan on erittäin tärkeä
+asia, koska Mr. Micawber'in luonnonlahjat nimen-omaan kaipaavat avaraa
+vaikutus-alaa -- näyttää minusta, kuin heimoni tulisi ottaa vaaria
+tästä tilaisuudesta ja astua esiin. Mitä minä soisin näkeväni, on Mr.
+Micawber'in ja heimoni kokoontuminen juhlallisiin pitoihin, jotka
+heimoni saisi kustantaa ja joissa, kun joku johdattava heimokuntani
+jäsen olisi esitellyt onnea ja menestystä Mr. Micawber'ille, Mr.
+Micawber saisi tilaisuutta selittää mielipiteitänsä".
+
+"Rakas ystäväni", vastasi Mr. Micawber vähän kiivaasti, "lienee
+paras, että sanon kohta suoraan, että, jos joutuisin selittämään
+mielipiteitäni tuolle kokoontuneelle joukolle, ne ehkä huomattaisiin
+olevan loukkaavaa laatua, koska minun ajatukseni on se, että sinun
+heimolaisesi yleisesti ovat hävyttömiä snobbeja ja yksityisesti aika
+veijareita".
+
+"Ei, Micawber!" lausui Mrs. Micawber, päätänsä pudistaen. "Sinä et ole
+koskaan ymmärtänyt heitä eivätkä he ole koskaan ymmärtäneet sinua".
+
+Mr. Micawber yski.
+
+"He eivät ole koskaan ymmärtäneet sinua, Micawber", sanoi hänen
+vaimonsa. "He ehkä eivät pysty siihen. Jos niin on laita, on se heidän
+onnettomuutensa. Minä voin surkutella heidän onnettomuuttansa".
+
+"Minä olen erittäin pahoillani, rakas Emmani", lausui Mr. Micawber
+leppyen, "että tulin laskeneeksi semmoisia lauseita, jotka vaan
+vähänkin näyttävät ankaralta. Muuta en mielinyt sanoa, kuin sitä, että
+minä pääsen lähtemään ulkomaille ilman että heimolaisesi astuvat esiin
+kunnioittamaan minua -- lyhyeltä, kylmiä olkapäitänsä jäähyväisiksi
+kohottamaan, ja että minä ylimalkain mieluisammin tahtoisin jättää
+Englannin sillä vauhdilla, joka minulla itsellä on, kuin saada mitään
+lisää siihen siltä taholta. Samalla sanon, rakas ystäväni, että, jos he
+alentuisivat vastaamaan sinun kirjeisisi -- jonka asian yhteinen
+kokemuksemme tekee kovasti epäiltäväksi -- olkoon se kaukana minusta,
+että estäisin mieli-haluasi".
+
+Kun asia oli tällä ystävällisellä tavalla ratkaistu, tarjosi Mr.
+Micawber käsivartensa Mrs. Micawber'ille ja, luoden silmäyksen siihen
+kirjojen ja paperien läjään, joka makasi Traddles'in edessä pöydällä,
+sanoi, että he tahtoivat jättää meidät itseksemme; jonka he
+juhlallisesti tekivätkin.
+
+"Rakas Copperfield", lausui Traddles, nojautuen taaksepäin tuolissansa,
+kun he olivat menneet, ja katsellen minua semmoisella hellyydellä, joka
+saatti hänen silmänsä punaiseksi ja hänen hiuksensa vääntymään kaikille
+tahoille, "minä en pyydä anteeksi, että aion vaivata sinua työllä,
+koska tiedän, että otat hartaasti osaa siihen ja se ehkä haihduttaa
+ajatuksiasi. Rakas poikani, minä toivon, ettet ole kokonaan uupunut?"
+
+"Minä olen täysissä voimissa", sanoin minä vähäisen vaiti-olon perästä.
+"Meillä on enemmän syytä ajatella tätiäni, kuin ketään muuta. Sinä
+tiedät, kuinka paljon hän on tehnyt".
+
+"Varmaan, varmaan", vastasi Traddles. "Kukapa sitä unhottaisi!"
+
+"Mutta ei siinäkään ole kaikki", sanoin minä. "Viimeisinä parina
+viikkona ovat jonkunlaiset uudet huolet vaivanneet häntä; ja hän on
+joka päivä ollut sisä- ja ulkopuolella Londonia. Monta kertaa on hän
+lähtenyt kotoa varhain aamulla ja jäänyt pois iltaan saakka. Eilen,
+Traddles, oli melkein sydän-yö, ennenkuin hän tuli kotiin, vaikka tämä
+matka oli hänen edessään. Sinä tiedät, kuinka paljon hän pitää lukua
+muista. Hän ei tahdo kertoa minulle, mikä ikävä asia on kohdannut
+häntä".
+
+Kovin vaaleana ja syvät va'ot kasvoissansa istui tätini liikahtamatta,
+siksi kuin olin päättänyt; jolloin muutamat kyynelet eksyivät hänen
+poskillensa ja hän laski kätensä minun kädelleni.
+
+"Se ei ole mitään, Trot; se ei ole mitään. Se menee pian ohitse. Sinä
+saat aikanansa tietää sen. Nyt Agnes, rakas tyttöni, tarkatkaamme näitä
+asioita".
+
+"Mr. Micawber'in kunniaksi tulee minun myöntää", aloitti Traddles,
+"että, vaikk'ei hän näytä milläkään menestyksellä työskennelleen omaksi
+hyväkseen, hän on aivan väsymätön, kun hän työskentelee muita varten.
+Minä en ole hänen vertaistaan nähnyt. Jos hän aina menettelee samalla
+tapaa, on hän tätä nykyä oikeastaan parin sadan vuoden vanha. Se into,
+johon hän ehtimiseen on kiihoittanut itseänsä, ja se kaikki unhottava
+ja kiivas tapa, jolla hän yöt päivät on sukeltanut paperein ja kirjojen
+kasaan, niistä lukemattomista kirjeistä puhumatta, joita hän on
+kirjoittanut minulle tämän ja Mr. Wickfield'in asunnon välillä, vieläpä
+usein pöydän poikki, kun hän on istunut vastapäätä minua ja hänen olisi
+ollut paljon mukavampi puhua -- kaikki tämä on varsin erinomaista".
+
+"Kirjeitä!" huudahti tätini. "Minä luulen, että hän näkee unta kirjeen
+muodossa!"
+
+"Mr. Dick on myöskin", lausui Traddles, "tehnyt ihmeitä! Heti kuin hän
+pääsi Uriah Heep'iä vartioimasta, jota hän piti silmällä semmoisella
+tavalla, että minä en koskaan ole parempaa nähnyt, alkoi hän palvella
+Mr. Wickfield'iä. Ja hänen harras tahtonsa olla hyödyksi niissä
+tutkinnoissa, joita olemme tehneet, ja se tehokas apu, joka hänestä on
+ollut, kun hän teki otteita, kopioitsi, toi ja vei, on todella
+innostuttanut meitä".
+
+"Dick on hyvin merkillinen mies", huudahti tätini. "Sitä olen aina
+sanonut. Sinä tiedät sen, Trot!"
+
+"Minä voin ilolla sanoa, Miss Wickfield", jatkoi Mr. Traddles yhtä
+suurella hienotunteisuudella, kuin vakavuudella, "että Mr. Wickfield on
+teidän poissa ollessanne melkoisesti vaurastunut. Siitä painajaisesta
+päästyänsä, joka niin kauan aikaa oli kiusannut häntä, ja siitä
+pelosta, jossa hän oli elänyt, on hän tuskin sama ihminen enää. Jopa
+hän toisinaan taas kykenee kiinnittämään muistiansa ja huomiotansa
+erinäisiin asioihin, joka kyky viime aikoina on ollut heikontuneena
+hänessä; ja hän on pystynyt auttamaan meitä ja selittämään
+kaikenlaisia, joita olisimme havainneet kovin vaikeaksi, jollei
+mahdottomaksi, suorittaa ilman häntä. Mutta minun tehtäväni on kertoa,
+mihin päätöksiin olemme tulleet, olkootkin vähäpätöiset, eikä puhua
+niistä kaikista toivokkaista asioista, joita olen huomannut, sillä
+muutoin minusta ei koskaan tule mitään valmista".
+
+Hänen suora käytöksensä ja miellyttävä luontevuutensa osoittivat
+selvästi, että hän oli sanonut nämät, saattaaksensa meitä hyvälle
+tuulelle ja Agnesia siihen tilaan, että hän vähemmällä levottomuudella
+kuulisi isäänsä mainittavan; mutta asia tuntui yhtä hyvältä sen vuoksi.
+
+"No, malttakaat, minä katson", sanoi Traddles, silmäillen papereita
+pöydällä. "Kun olemme laskeneet varamme ja tehneet suoran melkoisesta
+ehdottomasta sekasohrosta ensimäisessä sijassa ja ehdollisesta
+selkkauksesta ja väärennyksestä toisessa sijassa, pidämme varmana, että
+Mr. Wickfield nyt voi lakkauttaa asiamiehen toimensa niin, ettei
+minkäänlaista rahanpuutetta eli haaskausta tule ilmi".
+
+"Oi, kiitos Jumalan!" huudahti Agnes hartaasti.
+
+"Mutta", lausui Traddles, "ne loppuvarat, jotka jäisivät hänen
+elatuksekseen -- ja minä otan silloin lukuun, että talo myydään --
+olisivat niin pienet, koska ne eivät suinkaan nousisi enempään, kuin
+muutamaan sataan puntaan, että olisi ehkä paras, Miss Wickfield,
+ajatella, eikö hänen vielä tulisi hoitaa niitä tiluksia, jotka niin
+kauan ovat olleet hänen hallussaan. Hänen ystävänsä saattavat nyt
+neuvoa häntä, kun hän on vapaa. Te itse, Miss Wickfield -- Copperfield
+-- minä --".
+
+"Minä olen ajatellut sitä, Trotwood", sanoi Agnes, katsellen minua,
+"ja minä tunnen, ettei tule olla niin eikä saa olla niin, vaikka
+semmoinenkin ystävä kehoittaa siihen, jolle olen niin kiitollinen ja
+niin suuressa velassa".
+
+"Minä en pyydä sanoa, että kehoitan siihen", muistutti Traddles. "Minä
+katson oikeaksi esitellä sitä. Ei muuta".
+
+"Minä kuulen ilolla teidän sanovan niin", vastasi Agnes vakaasti,
+"sillä se synnyttää minussa toivoa, melkein varmaa tietoa, että me
+ajattelemme samalla tavalla. Rakas Mr. Traddles ja rakas Trotwood, mitä
+lisäksi voisin toivoa, kun isä nyt on kunnialla vapaa! Minä olen aina
+sydämestäni halannut, että, jos voisin päästää hänet niistä vaivoista,
+joissa hän on ollut, saisin antaa takaisin vähäisen osan siitä
+rakkaudesta ja huolesta, josta olen kiitollisuuden velassa hänelle, ja
+pyhittää elämäni hänelle. Se on vuosikaudet ollut korkein toivoni. Kun
+saan omin neuvoin pitää huolta tulevaisuudestamme, on se oleva suurin
+onni -- suurin onni lähinnä sitä, että tiedän hänen pääsneen
+kaikenlaisesta tilistä ja edesvastauksesta -- minkä voin tuntea".
+
+"Oletko ajatellut, millä tavalla, Agnes?"
+
+"Usein! Minä en pelkää, rakas Trotwood. Minä olen varma menestyksestä.
+Niin moni ihminen tuntee minut täällä ja suo minulle hyvää, että olen
+varma. Ole huoleti minun puolestani. Me emme tarvitse suuria. Jos
+hyyrään ulos rakkaan, vanhan asuntomme ja pidän koulua, hyödytän muita
+ja olen itse onnellinen".
+
+Hänen iloisen äänensä levollinen hartaus palautti jälleen ensiksi
+rakkaan, vanhan asunnon ja sitten oman, yksinäisen kotini niin elävästi
+mieleeni, että sydämeni oli aivan täynnä enkä minä voinut lausua
+sanaakaan. Traddles oli vähän aikaa ahkerasti papereita katsovinaan.
+
+"Nyt seuraa, Miss Trotwood", lausui Traddles, "teidän omaisuutenne".
+
+"Hyvä, Sir", huokaili tätini. "Minulla ei ole muuta sanottavaa siitä,
+kuin että, jos se on mennyt, minä tyydyn siihen, mutta, jos se ei ole
+mennyt, minä ilolla otan sen takaisin".
+
+"Sitä oli alusta, luullakseni, kahdeksan-tuhatta puntaa
+obligationeissa?" sanoi Traddles.
+
+"Oikein!" vastasi tätini.
+
+"Minä en voi saada selkoa enemmästä, kuin viidestä", lausui Traddles
+hämmentyneellä muodolla.
+
+"-- tuhannesta, niinkö tarkoitatte?" kysyi tätini tavattomalla
+tyvenyydellä, "vaiko vaan viidestä punnasta?"
+
+"Viidestä tuhannesta punnasta", lausui Traddles.
+
+"Muuta sitä ei ollutkaan", vastasi tätini. "Itse myin kolme tuhatta.
+Yhden tuhannen maksoin sinun kontrahdistasi, Trot, rakas poikani; ja
+toiset kaksi on minulla itsellä. Kun loput menivät minulta, katsoin
+viisaaksi olla mitään tästä summasta puhumatta, vaan pidin sitä
+tallella hätävaraksi. Minä tahdoin nähdä, kuinka sinä suoriuisit
+koetuksesta, Trot; ja sinä suoriusit jalosti -- kestäväisenä,
+itseluottavaisena, itsekieltäväisenä! Niin myöskin Dick. Älkäät
+puhutelko minua, sillä minä huomaan, että hermoni ovat hiukan
+kiihdyksissä!"
+
+Sitä ei kukaan olisi uskonut, kun näki hänen istuvan suorana,
+käsivarret ristissä; mutta hän osasi kummallisella tavalla hillitä
+itseänsä.
+
+"Siinä tapauksessa minua ilahuttaa sanoa", huudahti Traddles,
+mielihyvästä hohtaen, "että olemme pelastaneet koko summan!"
+
+"Älkäät onnitelko minua kukaan!" huudahti tätini. "Kuinka niin on
+käynyt, Sir?"
+
+"Te luulitte, että Mr. Wickfield oli hukannut ne?" kysyi Traddles.
+
+"Tietysti tein niin", lausui tätini, "ja sentähden minun oli helppo
+olla vaiti. Ei sanaakaan, Agnes!"
+
+"Arvopaperinne myytiinkin todella", sanoi Traddles, "sen valtuus-kirjan
+nojalla, jonka Mr. Wickfield oli saanut teiltä; mutta minun ei tarvitse
+sanoa, kuka ne myi taikka kenenkä allekirjoitus oli. Tuo konna
+uskotteli jälestäpäin Mr. Wickfield'iä -- näytti myöskin todeksi
+numeroilla -- että hän, Heep, oli ottanut nämät rahat (yleisen käskyn
+johdosta, sanoi _hän_), estääksensä muita puutteita ja vastuksia
+näkymästä. Koska Mr. Wickfield oli niin heikko ja avuton hänen
+käsissään, että hän teille jälestäpäin maksoi useita korkosummia
+semmoisesta nimellisestä pää-omasta, jonka hän tiesi olemattomaksi,
+saatti hän, paha kyllä, itsensä osalliseksi petokseen".
+
+"Ja otti viimein koko syyn omaksensa", lisäsi tätini; "ja kirjoitti
+minulle mielettömän kirjeen, jossa hän syytti itseänsä varkaudesta ja
+äärettömistä rikoksista. Tämän johdosta minä kävin hänen luonansa
+varhain eräänä aamuna, käskin tuoda kynttilän, poltin kirjeen ja pyysin
+häntä tekemään minulle ja itsellensä oikeutta, jos hän suinkin voi;
+mutta, jollei, pitämään asiaa salassa tyttärensä tähden. -- Jos kukaan
+sanoo sanan minulle, menen pois täältä!"
+
+Me pysyimme kaikki ääneti; Agnes kasvojansa peittäen.
+
+"No, rakas ystäväni", lausui tätini tuokion perästä, "te olette siis
+todella kiristäneet ulos rahat häneltä?"
+
+"Niin, asia on semmoinen", vastasi Traddles, "että Mr. Micawber oli
+niin täydellisesti kietonut hänet ja piti aina, kun joku vanha petti,
+niin monta uutta solmua varalla, että hänen oli mahdoton välttää meitä.
+Aivan omituinen seikka on, että todella luulen hänen vieneen tämän
+summan pikemmin vihaansa Copperfieldiin tyydyttääksensä, kuin
+ahneuttansa, vaikka se oli suunnaton. Sen hän sanoi minulle suoraan.
+Hän sanoi, että hän olisi vaikka kuluttanut yhtä paljon lisäksi,
+jotakin kiusaa taikka vahinkoa Copperfieldille tehdäksensä".
+
+"Haa!" lausui tätini, otsaansa miettiväisesti rypistäen ja katsellen
+Agnesia. "Ja mihin hän nyt on joutunut?"
+
+"Minä en tiedä. Hän lähti täältä", lausui Traddles, "äitinsä kanssa,
+joka koko ajan parkui, rukoili ja tunnusteli kaikenlaisia. He lähtivät
+Londonin yö-vaunuilla, enkä minä tiedä sen koommin Heep'istä, paitsi
+että hän oli kovasti kiukuissaan minulle, kun erosimme. Hän näyttää
+katsovan velkaansa minulle melkein yhtä suureksi, kuin Mr.
+Micawber'ille, jota minä (niinkuin hänelle sanoinkin) pidän oikein
+kohteliaisuuden lauseena".
+
+"Luuletko, että hänellä on mitään rahaa, Traddles?" lausuin minä.
+
+"Kyllä, ystäväni, niin minä luulisin", vastasi hän, pudistaen päätänsä
+totisesti. "Minä sanoisin, että hän on tavalla tai toisella pistänyt
+paljon plakkariinsa. Mutta minä luulen sinun huomaavan, Copperfield,
+jos sinun olisi tilaisuus tarkastaa hänen elämäänsä, ettei raha koskaan
+pidätä tätä miestä konnamaisuudesta. Hän on niin teeskelemiseen
+piitynyt, että ajoi hän mitä asiaa hyvänsä, hänen täytyy ajaa sitä
+koukuilla. Se on hänen ainoa palkintonsa siitä ulkonaisesta pakosta,
+jolla hän vaivaa itseänsä. Aina madellen pitkin maata milloin mitäkin
+pientä tarkoitusta varten, suurentaa hän alati jokaista esinettä, jota
+hän kohtaa tiellänsä, ja vihaa siis ja epäilee jokaista, joka
+viattomimmalla tavalla tulee hänen ja hänen tarkoitusperänsä väliin.
+Niin nuot koukut joka hetki käyvät yhä koukkuisemmaksi vähimmästäkin
+syystä taikka ilman mitään syytä. Ei tarvitse kuin katsoa hänen
+menetystänsä tässä", sanoi Traddles, "sitä tietääksensä".
+
+"Hän on koko huonouden hirviö!" lausui tätini.
+
+"Sitä en, totta puhuen, tiedä", huomautti Traddles miettiväisesti.
+"Moni ihminen voi olla hyvinkin huono, kun hän siihen rupee".
+
+"Mutta nyt Mr. Micawber'in asioihin", sanoi tätini.
+
+"Hyvä", lausui Traddles iloisesti, "minun täytyy kuin täytyykin kerta
+vielä lujasti kiittää Mr. Micawber'ia. Jollei hän olisi ollut niin
+kärsivällinen ja sitkeä niin kauan aikaa, emme koskaan olisi voineet
+toivoakaan mitään mainittavia seurauksia. Ja minun mielestäni täytyy
+meidän huomata, että Mr. Micawber teki oikein vaan oikean tähden, kun
+ajattelemme, mitä etuja hän vaiti-olostansa olisi voinut saada Uriah
+Heep'iltä".
+
+"Niin minunkin mielestäni täytyy", arvelin minä.
+
+"No, mitä antaisitte hänelle?" kysyi tätini.
+
+"Oh! Ennenkuin tullaan siihen kohtaan", lausui Traddles, hiukan
+hämmentyneenä, "täytyy minun tunnustaa, että minä (kosk'en voinut
+saavuttaa kaikkia, mitä tahdoin), katsoin viisaaksi jättää pois kaksi
+seikkaa, kun laittomalla tavalla -- sillä kokonaan laiton se on alusta
+loppuun saakka -- sovitimme tämän vaikean asian. Nuot velkasetelit ja
+niin edespäin, joita Mr. Micawber antoi hänelle niistä etumaksoista,
+joita hän sai --".
+
+"Hyvä! Ne ovat lunastettavat", arveli tätini.
+
+"Niin, mutta minä en tiedä, milloin ne tuodaan esiin, eikä missä ne
+ovat", vastasi Traddles, avaten silmiänsä; "ja minua aavistaa, että Mr.
+Micawber nykyhetken ja lähtönsä välillä varmaan joutuu vankeuden tai
+ryöstön alaiseksi".
+
+"Siinä tapauksessa täytyy kaiketi yhtä usein vapauttaa hänet
+vankeudesta ja ryöstön-alaisuudesta", lausui tätini. "Kuinka suuri koko
+summa on?"
+
+"No, Mr. Micawber on kirjoittanut raha-asiansa -- siksi hän niitä
+nimittää -- suurella säännöllisyydellä yhteen kirjaan", vastasi
+Traddles hymyillen; "ja hänen mukaansa nousee summa sataan kolmeen
+puntaan ja viiteen shillingiin".
+
+"Paljonko annamme hänelle, tämä summa siihen luettuna?" kysyi tätini.
+"Rakas Agnes, jälestäpäin sopii meidän kahden puhua sen jakamisesta.
+Paljonko pitäisi antaa hänelle? Viisi sataa puntaa?"
+
+Tässä Traddles ja minä vastasimme molemmat yhtä haavaa. Me esittelimme,
+että tätini antaisi vähäisen summan rahassa ja ilman mitään eri
+suostumusta Mr. Micawber'in kanssa maksaisi Uriah Heep'in vaatimukset
+sitä myöden, kuin ne tuotiin esiin. Me arvelimme, että perheelle
+kustannettaisiin matka ja tamineet sekä maksettaisiin sata puntaa,
+niinkuin myöskin, että vakaasti keskusteltaisiin siitä tavasta, jolla
+Mr. Micawber suorittaisi lainansa, koska se varmaan oli terveellistä
+hänelle, että hän katsoi itsensä velvolliseksi vastaamaan siitä. Tähän
+lisäsin sen tuuman, että minä antaisin muutamia tietoja hänen
+luonteestaan ja elämästään Mr. Peggotylle, johon, niinkuin tiesin, sopi
+luottaa, sekä että Mr. Peggottya salaisesti pyydettäisiin ennalta
+hänelle jättämään toiset sata puntaa. Minä esittelin vielä, että
+koetettaisiin saada Mr. Micawber'ia pitämään väliä Mr. Peggotylla sen
+kautta, että hänelle kerrottaisiin niin paljon Mr. Peggotyn
+tapauksista, kuin katsoin itselläni olevan oikeutta taikka muutoin
+olevan viisasta ilmoittaa, yleensä koetettaisiin saada heitä
+keskinäisesti auttamaan toisiansa yhteisen hyvän vuoksi. Me suostuimme
+kaikki hartaasti näihin tuumiin; ja minun sopii kerrallaan mainita,
+että puheen-alaiset henkilöt kohta jälestäpäin tekivät samoin
+täydellisellä taipuvaisuudella ja sovulla.
+
+Kun näin, että Traddles taas huolestuneena katseli tätiäni, muistutin
+häntä toisesta ja viimeisestä kohdasta, johon hän oli kääntänyt
+huomionsa.
+
+"Sinä ja tätisi annatte minulle anteeksi, Copperfield, jos otan
+puheeksi ikävän aineen, niinkuin suuresti varon tekeväni", lausui
+Traddles epäillen; "mutta minä katson tarpeelliseksi johdattaa sitä
+mieleenne. Sinä päivänä, kuin Mr. Micawber teki muistettavan kanteensa,
+viittasi Uriah Heep uhkaavaisesti sinun tätisi -- puolisoon".
+
+Tätini, joka istui yhtä kankeana ja ulkonaisesti näytti yhtä
+levolliselta, kuin ennen, nyykäytti suostumukseksi.
+
+"Kenties", huomautti Traddles, "se oli vaan tyhjää hävyttömyyttä?"
+
+"Ei", vastasi tätini.
+
+"Löytyi siis -- antakaat minulle anteeksi -- todella semmoinen henkilö,
+vieläpä kokonaan hänen vallassansa?" kysyi Traddles.
+
+"Löytyi, hyvä ystäväni", vastasi tätini.
+
+Traddles ilmoitti nyt ja hänen kasvonsa pidentyivät nähtävästi, ettei
+hän ollut voinut ryhtyä siihen asiaan; että sillä oli ollut sama
+kohtalo, kuin Mr. Micawber'in sitoumuksilla, nimittäin, ettei sitä
+käsitetty niihin ehtoihin, joita hän oli asettanut; ettei meillä enää
+ollut mitään valtaa Uriah Heep'in suhteen, ja että, jos tämä voisi
+tehdä meille taikka jollekulle meistä vahinkoa tai kiusaa, hän
+epäilemättä tekisi.
+
+Tätini pysyi tyvenenä, siksi kuin taas muutamat kyynelet eksyivät hänen
+poskillensa.
+
+"Te olette aivan oikeassa", lausui hän. "Te teitte hyvin
+ajattelevaisesti, kun mainitsitte sitä".
+
+"Voinko minä -- tai Copperfield -- tehdä jotakin tässä asiassa?" kysyi
+Traddles lempeästi.
+
+"Ei mitään", lausui tätini. "Minä kiitän teitä monta kertaa. Se oli,
+rakas Trot, turha uhkaus! Kutsukaamme Mr. ja Mrs. Micawber takaisin.
+Älköönkä kukaan teistä puhutelko minua!" Näin sanoen hän silitti
+pukuansa ja istui suorana, ovea katsellen.
+
+"No, Mr. ja Mrs. Micawber!" lausui tätini, kun he astuivat sisään. "Me
+olemme keskustelleet teidän lähdöstänne ja pyydämme nöyrästi anteeksi,
+että olemme pitäneet teitä niin kauan poissa tästä huoneesta. Minä
+ilmoitan nyt teille, mitä ehdotuksia meillä on ollut".
+
+Näitä tätini nyt selitti perheen rajattomaksi mielihyväksi -- lapset ja
+kaikki olivat silloin läsnä -- ja vireytti siinä määrässä sitä
+säännöllisyyttä, jota Mr. Micawber osoitti jokaisen vekseli-asian
+alku-näytöksessä, ettei auttanut kieltää häntä mitä iloisimmalla
+tuulella rientämästä ulos ostamaan karttapaperia velkaseteleihinsä.
+Mutta hänen ilonsa sai äkillisen kolauksen, sillä viiden minutin
+perästä palasi hän sheriffin seurassa, vedet silmissä ilmoittaen
+meille, että kaikki oli hukassa. Koska tiesimme odottaa tämmöistä
+tapausta, joka epäilemättä oli saanut alkunsa Uriah Heep'in pajasta,
+maksoimme kohta rahat; ja toisten viiden minutin perästä istui Mr.
+Micawber pöydän ääressä, täyttäen karttablanketteja semmoisen
+ylenpaltisen ilon muodolla, jota vaan tämmöinen toimi taikka punssin
+pano pystyi niin suuresti antamaan hänen paistaville kasvoillensa. Kun
+näki hänen taiteilian ihastuksella askaroitsevan karttablankettien
+kanssa, viimistellen niitä niinkuin maalauksia, katsellen niitä
+syrjältä, kirjoittaen ylös taskukirjaansa tärkeitä muistutuksia
+päivistä ja summien suuruudesta ja tarkastellen niitä, kun hän oli
+päättänyt, syvästi tuntien niitten arvon -- näki jotakin todella
+nähtävää.
+
+"Paras asia, jonka voitte tehdä, Sir, jos sallitte minun neuvoa teitä",
+lausui tätini, ääneti häntä tarkasteltuaan, "on se, että ijäksi
+luovutte tämmöisestä toimesta".
+
+"Madam", vastasi Mr. Micawber, "minun on aikomus piirtää semmoinen
+lupaus tulevaisuuden neitseelliselle lehdelle. Mrs. Micawber
+todistakoon sen. Minä toivon", sanoi Mr. Micawber juhlallisesti, "että
+poikani Wilkins aina muistaa, että hänen olisi sanomattoman paljon
+parempi pistää kätensä tuleen, kuin käyttää sitä niitten käärmeitten
+pitelemiseen, jotka ovat myrkyttäneet hänen onnettoman isänsä
+sydän-veren!" Syvästi liikutettuna ja silmänräpäyksellä epätoivon
+kuvaksi muuttuneena katseli Mr. Micawber noita käärmeitä synkällä
+kammolla (johon hänen äskeinen ihastuksensa ei kuitenkaan kokonaan
+ollut tukehtunut), taitti ne kokoon ja pisti ne plakkariinsa.
+
+Tähän päättyivät illan toimet. Me olimme väsyneet suruista ja
+vaivoista, ja tätini ja minun oli määrä palata Londoniin seuraavana
+aamuna. Sovittiin niin, että Micawber'ilaiset tulisivat perästäpäin,
+kun ensin olivat myyneet tavaransa jollekulle mäklärille; että Mr.
+Wickfleld'in asiat niin pian kuin mahdollista suoritettaisiin
+Traddles'in johdolla, ja että myöskin Agnes näitten toimitusten
+kestäessä oleskelisi Londonissa. Me vietimme yön tuossa vanhassa
+talossa, joka, vapaana Heep'in läsnä-olosta, tuntui niinkuin se olisi
+puhdistunut jostakin taudista; ja minä makasin vanhassa huoneessani,
+niinkuin haaksirikkoinen matkustaja, joka on päässyt kotiin.
+
+Me palasimme seuraavana päivänä tätini asuntoon -- ei minun; ja kun hän
+ja minä niinkuin menneinä päivinä istuimme yksinään ennen levolle
+mentyämme, sanoi hän:
+
+"Trot, haluatko todella tietää, mikä nykyisin on painanut mieltäni?"
+
+"Haluan totisesti, täti. Jos milloinkaan löytyi mitään aikaa, jolloin
+en suonut, että teillä olisi mitään surua tai tuskaa, johon en voisi
+ottaa osaa, se on tämä".
+
+"Sinulla on ollut suruja kylläksi, lapsi", sanoi tätini hellästi,
+"ilman että lisään niihin _minun_ pikku huoliani. Muuta syytä minulla
+ei olisi voinut olla, Trot, salata sinulta mitään".
+
+"Minä tiedän sen hyvin", lausuin minä. "Mutta kertokaat minulle nyt".
+
+"Tahtoisitko ajaa minun kanssani vähän matkaa huomen-aamulla?" kysyi
+tätini.
+
+"Kyllä".
+
+"Kello yhdeksän", arveli hän. "Minä kerron sinulle silloin kaikki,
+rakas poikani".
+
+Kello yhdeksän lähdimme liikkeelle vähäisillä vaunuilla ja ajoimme
+Londoniin. Me ajoimme pitkän matkan katuja myöden, ennenkuin tulimme
+yhden noitten suurten sairashuoneitten luo. Rakennuksen edustalla
+seisoi yksinkertaiset ruumiinvaunut. Ajaja tunsi tätini ja, noudattaen
+hänen viittaustansa akkunasta, ajoi verkalleen pois; me seurasimme.
+
+"Nyt ymmärrät asian, Trot", lausui tätini. "Hän on mennyt!"
+
+"Kuoliko hän sairashuoneesen?"
+
+Tätini istui liikahtamatta vieressäni; mutta taas minä näin nuot
+eksyneet kyynelet hänen kasvoillansa.
+
+"Hän oli siellä kerran ennen", lausui tätini vähän ajan perästä. "Hän
+kitui kauan aikaa -- hän oli jo monta vuotta ollut heikkona ja huonona,
+hävinnyt mies. Kun hän tunsi tilansa tässä viimeisessä taudissa, käski
+hän noutaa minua. Hän oli kovin surullinen silloin. Kovin surullinen".
+
+"Te lähditte, täti, sen tiedän".
+
+"Minä lähdin. Minä kävin sittemmin usein hänen luonansa".
+
+"Hän kuoli yötä ennen kuin lähdimme Canterbury'yn?" kysyin minä.
+
+Tätini nyykäytti päätänsä. "Häntä ei kukaan enää voi vahingoittaa",
+lausui hän. "Se oli turha uhkaus".
+
+Me ajoimme eteenpäin ulos kaupungista Hornsey'n kirkkomaalle. "Parempi
+täällä kuin kadulla", sanoi tätini. "Hän oli syntynyt täällä".
+
+Me astuimme maahan ja seurasimme yksinkertaista ruumiin-arkkua yhteen
+kulmaan, jonka hyvin muistan; ja siellä siunattiin hänen tomunsa
+multaan.
+
+"Kuusineljättä vuotta takaperin minä tänä päivänä, rakas poikani",
+lausui tätini, kun kävelimme takaisin vaunujen luo, "menin naimisiin.
+Jumala antakoon meille kaikille anteeksi!"
+
+Me asetuimme ääneti taas paikallemme vaunuihin; ja hän istui
+vieressäni, kauan aikaa pitäen kiinni kädestäni. Viimein hän yht'äkkiä
+purskahti itkuun ja sanoi:
+
+"Hän oli kauniin-näköinen mies, kun menin naimisiin hänen kanssaan,
+Trot -- mutta kuinka surkeasti hän sitten muuttui!"
+
+Sitä ei kestänyt kauan. Kyynelet huojensivat häntä, ja hän kävi pian
+levolliseksi, jopa iloiseksikin. "Hänen hermonsa olivat vähän
+kiihdyksissä", sanoi hän, "muutoin hän ei olisi niin sortunut. Jumala
+antakoon meille kaikille anteeksi!"
+
+Tällä tapaa ajoimme takaisin hänen vähäiseen asuntoonsa Highgate'en,
+jossa tapasimme seuraavan lyhyen kirjeen, jonka saman aamun posti oli
+tuonut Mr. Micawber'ilta:
+
+                                               "Canterbury'ssä,
+                                                     Perjantaina".
+
+"Rakas Madam ja Copperfield!"
+
+"Tuo ihana, luvattu maa, joka nykyisin kangasti ilmanrannalla, on taas
+peittynyt sakeaan sumuun ja ijäksi poistunut sen haaksirikkoisen
+silmistä, jonka tuomio on vahvistettu!"
+
+"Toinen haasto on lähetetty (Hänen Majesteettinsa korkean King's
+Bench'in oikeuden toimesta Westminsterissä) toisessa Heep'in jutussa
+contra Micawber, ja vastaaja tässä jutussa on sen sheriffin saalis,
+joka käyttää lakia tässä piirikunnassa.
+
+    'Aika on jo joutununna,
+    Edvard saapuu joukkoineen,
+    Vapaus on kadonnunna,
+    Orjuus tulee ikeineen!'"
+
+"Näihin tuomittuna ja samoin pikaiseen loppuun (sillä sielun tuskien
+kestämisessä on raja ja tämän rajan tunnen saavuttaneeni), olen nyt
+päättänyt kilpajuoksuni. Jääkäät hyvästi! Jääkäät hyvästi! Joku
+vastainen vaeltaja, joka uteliaisuudesta, johon, toivokaamme niin,
+sääli yhtyy, käy sitä vankihuonetta katsomassa, jossa velan-alaisia
+tässä kaupungissa pidetään, lienee, niin, minä luotan siihen,
+on varmaan vaipuva mietteisin, kun hän lukee seinässä ne
+maineettomat alkukirjaimet, jotka ruosteisella naulalla
+
+                                                    siihen piirsi
+
+                                                      _W. M._"
+
+P. S.
+
+"Minä avaan tämän kirjeen jälleen, sanoakseni, että yhteinen ystävämme
+Mr. Thomas Traddles (joka ei vielä ole lähtenyt luotamme ja näyttää
+erittäin terveeltä) on maksanut velan ja kustannukset Miss Trotwood'in
+jalossa nimessä; sekä että minä ja perheeni olemme maallisen autuuden
+kukkuloilla".
+
+
+
+
+NELJÄSKOLMATTA LUKU.
+
+Myrsky.
+
+
+Minä lähestyn nyt semmoista kohtausta elämässäni, joka on niin
+häviämätön, niin kauhistava ja lukemattoman erilaisilla siteillä niin
+liittynyt kaikkiin, mitä on käynyt sen edellä näillä sivuilla, että
+olen kertomukseni alusta saakka koko ajan nähnyt sen kohoavan yhä
+suuremmaksi, niinkuin korkean tornin lakealla, ja edeltäpäin luovan
+varjonsa yksin lapsuutenikin päivien tapauksiin.
+
+Sillä vuosikausia perästäpäin näin usein unta siitä. Minä olen
+kavahtanut ylös, kun se on ollut niin elävästi painettuna mieleeni,
+että se näytti vielä riehuvan tyvenessä huoneessani yön hiljaisuudessa.
+Vielä nytkin näen toisinaan unta siitä, vaikka pidemmillä ja
+epämääräisillä väli-ajoilla. Ankara tuuli taikka vähin meren rannikon
+mainitseminen muistuttaa minua siitä yhtä paljon, kuin ikinä mikään
+asia muistuttaa minua mistään. Yhtä selvästi, kuin näin, mitä tapahtui,
+koetan sitä kirjoittaa. Minä en johdata sitä mieleeni, vaan näen sen;
+sillä se tapahtuu silmieni edessä.
+
+Koska se aika nopeasti likeni, jolloin siirtolaisten oli määrä
+purjehtia pois, tuli hyvä, vanha hoitajattareni (jonka sydän melkein
+pakahtui minun tähteni, kun ensin kohtasimme toinen toisemme)
+Londoniin. Minä olin alinomaa hänen ja hänen veljensä ja
+Micawber'ilaisten seurassa (sillä nämät olivat nyt paljon yhdessä);
+mutta Emilyä en nähnyt koskaan.
+
+Eräänä iltana, kun lähdön aika juuri oli käsissä, olin yksinäni
+Peggotyn ja hänen veljensä kanssa. Keskustelumme koski Ham'ia. Peggotty
+kertoi, kuinka hellästi Ham oli jättänyt hänet hyvästi ja kuinka
+miehuullisesti ja levollisesti hän oli käyttänyt itsensä, varsinkin
+viime aikoina, jolloin hänen luullaksensa Ham'ia oli kovimmin koetettu.
+Se oli semmoinen aine, johon tämä harras olento ei koskaan väsynyt; ja
+se halu, jolla me kuulimme niitä useita esimerkkejä, joita hän, joka
+oli niin paljon Ham'in kanssa, tiesi jutella, oli yhtä suuri, kuin
+hänen halunsa jutella niitä.
+
+Tätini ja minä tyhjensimme tähän aikaan kumpikin huoneemme
+Highgate'ssa, koska minä aioin lähteä ulkomaille ja hän palata taloonsa
+Dover'iin. Meillä oli väliaikainen asunto Covent Garden'issa. Kun tämän
+illan keskustelun perästä astuin kotiin, ajatellen, mitä oli tapahtunut
+Ham'in ja minun kesken, kun viimein olin Yarmouth'issa, horjuin
+ensimäisessä päätöksessäni, jonka olin tehnyt, että antaisin kirjeen
+Emilylle samalla kuin jättäisin hänen enonsa hyvästi laivalla, ja
+arvelin, että olisi parempi heti kirjoittaa hänelle. Emily ehkä
+tahtoisi, ajattelin, kirjoituksen vastaanotettuansa, lähettää jonkun
+jäähyväis-sanan onnettomalle rakastajallensa. Minun tuli antaa hänelle
+tilaisuutta siihen.
+
+Minä istuin sen vuoksi huoneeseni kirjoittamaan hänelle, ennenkuin
+menin levolle. Minä kerroin hänelle, että olin tavannut Ham'in ja että
+tämä oli käskenyt minun kertoa hänelle, mitä olen jo paikallansa
+kirjoittanut näille lehdille. Minä toistin sen sanasta sanaan. Minun ei
+tarvinnut liioittaa sitä, vaikka minulla olisi ollutkin oikeus siihen.
+Noissa sanoissa ilmestyvää sydämellistä uskollisuutta ja hyvyyttä ei
+tarvinnut minun eikä kenenkään muun kaunistaa. Minä vein ulos kirjeen,
+että aamulla lähettäisivät sen menemään, ynnä pari riviä Mr.
+Peggotylle, jossa pyysin häntä antamaan sitä Emilylle, ja panin maata
+päivän koittaessa. Minä olin heikompi, kuin itsekään silloin tiesin, ja
+kosk'en saanut unta ennenkuin auringon noustua, makasin isoon päivään
+enkä kuitenkaan tuntenut itseäni virkistyneeksi. Minä heräsin siihen,
+että tätini aivan hiljalleen seisoi vuoteeni vieressä. Minä tunsin sen
+unessani, niinkuin luulen, että kaikki semmoisia tunnemme.
+
+"Rakas Trot", lausui hän, kun avasin silmäni, "minä en malttanut
+herättää sinua. Mr. Peggotty on täällä; saako hän tulla sisään?"
+
+Minä vastasin: kyllä, ja hän ilmestyi pian.
+
+"Mas'r Davy", lausui hän, kun olimme pudistaneet kättä, "minä annoin
+Em'lylle kirjeenne, Sir, ja hän kirjoittaa tämän tässä ja käski minun
+pyytää teitä lukemaan sitä ja, jollette näe mitään pahaa siinä,
+tekemään hyvin ja pitämään huolta siitä".
+
+"Oletteko lukeneet sen?" kysyin minä.
+
+Hän nyykäytti päätänsä suruisesti. Minä avasin sen ja luin, niinkuin
+seuraa:
+
+"Minä olen saanut sanomasi. Voi, mitä saatan kirjoittaa kiitokseksi
+sinulle sinun hyvästä ja siunatusta ystävyydestäsi minua kohtaan!"
+
+"Minä olen kätkenyt sanat syvältä sydämeeni. Minä aion pitää niitä
+siellä, siksi kuin kuolen. Ne ovat teräviä okaita, mutta niissä on
+samalla suuri lohdutus. Minä olen rukoillut niitten johdosta, oi, minä
+olen paljon rukoillut. Kun näen, mimmoinen sinä olet ja mimmoinen eno
+on, ajattelen, mimmoinen Jumala varmaan on, ja minä voin itkeä Hänen
+edessään".
+
+"Jää hyvästi ijäksi. Jää nyt, rakas ystäväni, hyvästi ijäksi tässä
+mailmassa. Toisessa mailmassa, jos minulle on anteeksi annettu, saan
+kenties herätä lapsena ja tulla luoksesi. Tuhansia kiitoksia ja
+siunauksia. Jää hyvästi ainaiseksi!"
+
+Näin kuului kyynelistä kastunut kirje.
+
+"Saanko sanoa Em'lylle, ett'ette näe mitään pahaa siinä ja että teette
+hyvin ja pidätte huolta siitä, Mas'r Davy?" kysyi Mr. Peggotty, kun
+olin lukenut sen.
+
+"Saatte kyllä", vastasin minä -- "mutta minä tuumin -- ".
+
+"Mitä, Mas'r Davy?"
+
+"Minä tuumin"', sanoin minä, "itse taas lähteä alas Yarmouth'iin. On
+aikaa, vieläpä yltäkyllin, mennä ja tulla, ennenkuin laiva purjehtii
+pois. Minä muistan lakkaamatta Ham'ia hänen yksinäisyydessään; jos nyt
+antaa tämän Emilyn kirjeen hänen käteensä ja sovittaa niin, että teidän
+on tilaisuus eron hetkenä kertoa Emilylle, että Ham on saanut sen, on
+se ystävällisesti tehty heitä molempia kohtaan. Minä vastaan-otin
+juhlallisesti Ham'in käskyn, rakas, vanha toveri, enkä voi toimittaa
+sitä kyllin täydellisesti. Matka ei tee minun mitään. Minä olen levoton
+ja voin varmaan paremmin, jos liikun. Minä lähden tänä iltana".
+
+Vaikka hän koetti hartaasti kieltää minua, näin, että hän ajatteli,
+niinkuin minä; ja jos olisin tarvinnut jotakin vahvistusta aikeeseni,
+olisi tämä tuottanut sitä.
+
+Hän meni minun pyynnöstäni vaunukonttoriin ja osti minulle kuskinlaudan
+sijan postivaunuissa. Illalla lähdin näillä kulkuneuvoilla sitä tietä,
+jota olin matkustanut niin monenlaisissa vaiheissa.
+
+"Eikö mielestänne", kysyin ajajalta ensimäisellä taipaleella
+Londonista, "taivas ole kovin omituinen? Minä en muista nähneeni mitään
+tämänkaltaista ennen".
+
+"En minäkään -- en tämmöistä", vastasi hän. "Se tietää tuulta, Sir.
+Kyllä vaan tapahtuu onnettomuutta merellä ennen pitkää".
+
+Synkässä sekaseurassa -- joka sieltä täältä oli tahraantunut ikäänkuin
+kosteitten poltto-aineitten savusta -- pakenivat pilvet kasaantuneina
+aivan kummallisiin joukkoihin, joista päättäen suurempia ylänteitä oli
+pilvissä, kuin alanteita niistä lähtien maan syvimpiin rotkoihin
+saakka, ja keskellä tätä sekaseuraa hurja kuu näytti syöksevän
+päätähavin, ikäänkuin se olisi jossakin kauheassa luonnonlakien
+epäjärjestyksessä eksynyt tieltänsä ja ollut peloissaan. Tuuli oli
+käynyt koko päivän, mutta se kiihtyi nyt tavattoman suurella kohinalla.
+Toisen tunnin perästä se oli kasvanut paljon, taivas oli enemmän
+pilvessä, ja puhalsi pahasti.
+
+Mutta kun ilta edistyi, ja pilvet tihenivät, tarkasti täyttäen koko
+taivasta, joka silloin oli aivan musta, alkoi tuuli käydä yhä kovemmin.
+Se karttui karttumistaan, siksi kuin hevosemme tuskin pystyivät
+kulkemaan sitä vastaan. Monta kertaa etuhevoset pimeällä puolella yötä
+(oli syyskuun loppupuoli, jolloin yöt eivät olleet lyhyet) käänsivät
+taikka pysähtyivät yht'äkkiä; ja me pelkäsimme usein toden takaa, että
+tuuli veisi vaunut kumoon. Kiitäviä sateen puuskia ajoi tämän myrskyn
+edessä, niinkuin teräs-kuurot; ja kun semmoisina hetkinä saimme suojaa
+puista taikka muureista, seisahduimme mielellään, koska oli ihan
+mahdoton jatkaa ponnistusta.
+
+Kun päivä valkeni, puhalsi vielä pahemmin. Minä olin ollut
+Yarmouth'issa, kun merimiehet sanoivat, että puhalsi isoja kanunia,
+mutta en ollut milloinkaan nähnyt mitään tämmöistä eikä mitään
+likimainkaan tähän verrattavaa. Me saavuimme Ipswich'iin -- kovin
+myöhään, koska meidän oli täytynyt taistellen valloittaa jokainen tuuma
+maata, siitä kuin olimme kymmenen penikulman päässä Londonista, ja
+tapasimme torilla ihmisjoukon, jotka olivat yöllä nousneet
+vuoteiltansa, peläten kukistuvia takantorvia. Muutamat heistä
+kokoontuivat ravintolan pihalle, sillä aikaa kuin me muutimme hevosia,
+ja kertoivat meille, kuinka tuuli oli kiskonut isoja lyijy-laattoja
+korkeasta kirkon-tornista ja viskannut ne jollekin sivukadulle, joka
+nyt oli tukossa niistä. Toiset tiesivät jutella maalaisista, jotka
+läheisistä kylistä tullessaan olivat nähneet vahvojen puitten makaavan
+temmattuina ylös maasta ja kokonaisia heinäsuovia hajoitettuina pitkin
+teitä ja ketoja. Eipä myrsky kuitenkaan asettunut, vaan puhalsi
+kovemmin.
+
+Kun pyrimme yhä lähemmäksi merta, josta tämä mahtava tuuli puhalsi
+suorastaan rantaa kohden, kävi sen voima vielä hirveämmäksi. Kauan
+aikaa, ennenkuin näimmekään meren, tuntui sen räiske huulillamme, ja se
+vihmoi suolaista sadetta päällemme. Vesi oli tulvannut penikulman
+määriä sen laakean maan yli, joka oli Yarmouth'in likitienoilla; ja
+jokainen lampi ja allikko pieksi rantojansa ja vieritti hurjasti pikku
+hyökyänsä meitä vastaan. Kun pääsimme niin pitkälle, että meri näkyi,
+olivat aallot taivaan-rannalla, joka toisinaan häämötti arjuvan
+syvänteen yli, niinkuin vilaukset jostakin muusta rannikosta, tämän
+torneista ja rakennuksista. Kun viimein jouduimme kaupunkiin, tulivat
+ihmiset ulos ovistansa, kaikki koukussa, hiukset hajallaan, ja
+ihmetellen postivaunuja, jotka olivat semmoisena yönä kulkeneet.
+
+Minä menin vanhaan ravintolaan ja lähdin alas katsomaan merta,
+hoiperrellen pitkin katua, joka oli peitetty hiekalla, meri-ruoholla ja
+lentävillä vaahdon hahtuvilla, peläten putoavia liuska-kiviä ja tiiliä,
+ja tarttuen kiinni ihmisiin, joita kohtasin vihaisissa kadun-kulmissa.
+Rantaa lähestyessäni näin sekä venemiesten että myöskin puolen
+kaupungin asukkaista väijyvän rakennusten takana, josta muutamat
+silloin tällöin uljaasti astuivat myrskyn vimmaan katsomaan merelle
+päin, vaan sysättiin kokonaan suunnaltansa, kun koettivat vinkkuroiden
+päästä takaisin.
+
+Näihin parviin yhtyen näin vaikeroivia vaimoja, joitten miehet olivat
+poissa silli- tai ostroni-veneillä, joista sopi liian hyvällä syyllä
+päättää, että ne olivat hukkuneet, ennenkuin ehtivät pistää johonkin
+turvalliseen paikkaan. Harmaapäisiä vanhoja purjehtijoita oli joukossa,
+jotka ravistivat päätänsä, kun katsoivat vedestä ylös taivasta päin, ja
+mutisivat toisillensa; laivan-omistajia, huolestuneina ja levottomina;
+lapsia, tunkeuten kokoon ja kurkistellen vanhempia ihmisiä kasvoihin;
+myöskin tyrnevää sotalaivaston väkeä, hämmentyneenä ja tuskastuneena,
+kääntäen kiikareitansa merta kohden suojapaikkojensa takaa, niinkuin
+olisivat vihollista tähystelleet.
+
+Kammottava meri itse huumasi minua, kun sain kylläksi aikaa katsella
+sitä keskeltä sokaisevaa myrskyä, satelevia kiviä, soraa ja kauheata
+melua. Kun korkeat vesipenkeret vyöryen tulivat ja korkeimmillansa
+ollen puhkesivat tyrskyksi, luuli vähimmänkin voivan upottaa kaupungin.
+Kun peräytyvä aalto käheästi ärjyen syöksi takaisin, näytti se
+kovertavan syviä kuoppia, niinkuin se olisi aikonut uurtaa maan
+perustukset. Kun siellä täällä lakkipää laine jyskien ryntäsi esiin ja
+paiskausi kappaleiksi, ennenkuin se saapui rannalle, näytti jokainen
+katkelma viimeisestä kokonaisesta laineesta omistavan tämän täyden
+vihan ja rientävän kerättäväksi uuden hirviön siittämiseen. Läikkyvät
+vuoret muuttuivat laaksoiksi, läikkyvät laaksot (joku yksinäinen
+myrskylintu ammahti välisti niitten poikki) nousivat vuoriksi; isot
+vesi-joukot vapisivat ja järisyttivät kohisten rantaa; jokainen veden
+luoma hyökkäsi heti, kuin se oli syntynyt, rajusti eteenpäin,
+muuttaaksensa muotoa ja sijaa ja työntääkseen pois toista muotoa ja
+sijaa; valheranta taivaanrannalla nousi ja laski torneineen huoneineen;
+pilvet samosivat nopeina ja paksuina; minusta oli kuin olisin nähnyt
+koko luonnon hajoavan ja heitettävän ylös alaisin.
+
+Kosk'en tavannut Ham'ia noitten ihmisten parissa, joita tämä
+muistettava tuuli -- sillä sitä muistetaan vielä niillä paikoilla
+kaikkein kovimmaksi, mitä ikinä tiedettiin tällä rannikolla puhaltaneen
+-- oli saattanut kokoon, lähdin astumaan hänen asuntonsa luo. Se oli
+suljettu, ja kun ei kukaan vastannut koputukseeni, menin takateitä ja
+sivukujia myöden sille veistämölle, jossa hän työskenteli. Minä kuulin
+siellä, että hän oli mennyt Lowestoft'iin jotakin kiireistä
+laivankorjausta varten, jossa hänen taitoansa tarvittiin; mutta että
+hän hyvään aikaan seuraavana aamuna tulisi takaisin.
+
+Minä palasin ravintolaan, ja kun olin pessyt ja pukenut itseni ja
+koettanut saada unta, vaikka turhaan, oli kello viisi jälkeen puolen
+päivän. Minä en ollut istunut viittä minutia kahvihuoneen valkean
+edessä, kuin kyyppäri, joka tuli sisään muodoksi sitä kohentamaan,
+mutta toden teolla haastelemaan kanssani, kertoi minulle, että kaksi
+hiililaivaa oli mennyt pohjaan miehineen kaikkineen parin penikulman
+päässä, ja että muutamien muitten laivojen oli nähty taistelevan
+kovasti ulkosatamassa ja hengen perästä koettavan pysyä poissa
+rannasta. Jumala olkoon heille armollinen ja kaikille purjehtija
+raukoille, jos meillä on toinen samanlainen yö, kuin viimeinen!
+
+Oloni tuntui kovin kolkolta ja yksinäiseltä, ja minä olin Ham'in
+poissa-olosta enemmän levoton, kuin asianhaarain johdosta olisi
+odottanut. Minä olin viimeisistä tapauksista syvästi liikutettu, oikein
+tietämättä, missä määrässä; ja pitkä olemiseni kiivaassa tuulessa oli
+kokonaan hämmentänyt minut. Oli semmoinen sekavuus ajatuksissani ja
+muistoissani, että olin kadottanut selvän tiedon ajasta ja paikasta.
+Niinmuodoin, jos olisin lähtenyt ulos kaupunkiin, en olisi,
+luullakseni, kummastellut, vaikka olisin kohdannut jonkun, jonka tiesin
+varmaan silloin olevan Londonissa. Jonkunlainen kummallinen tylsyys
+valloitti tässä kohden minut. Kuitenkin mieleni myöskin oli terävä
+kaikissa muistoissaan, joita tämä paikka aivan itsealtaan herätti; ja
+ne olivat erittäin tarkat ja elävät.
+
+Tässä tilassa yhdistyi kyyppärin kauhea sanoma noista laivoista kohta
+ja ilman mitään minun tahtoni ponnistusta levottomuuteeni Ham'in
+puolesta. Minä olin vakuutettu, että minua aavisti, että hän oli
+palannut Lowestoft'ista merta myöden ja hukkunut. Tämä aavistus kasvoi
+niin voimakkaaksi minussa, että päätin mennä takaisin veistämölle,
+ennenkuin söin päivällistäni, ja kysyä veneen-rakentajalta, pitikö hän
+ollenkaan luultavana, että Ham yrittäisi palaamaan merta myöden. Jos
+hän antoi minulle vähintäkään syytä ajatella niin, oli minun aikomus
+heti lähteä Lowestoft'iin estämään sitä sillä, että otin hänet mukaani
+sieltä.
+
+Minä tilasin kiireesti päivällistä ja menin takaisin veistämölle. Minä
+tulin viimeisellä hetkellä, sillä veneen-rakentaja sulki juuri, lyhty
+kädessä, veistämön porttia. Hän nauroi suorastaan, kun tein hänelle
+tämän kysymyksen, ja sanoi, ettei semmoista tarvinnut pelätä; ei
+yksikään ihminen, oli hän järjellänsä tai järjeltänsä, lähtisi ulos
+semmoisen puhurin käsiin, saatikka Ham Peggotty, joka oli syntynyt
+merimieheksi.
+
+Minä olin edeltäpäin tietänyt tämän niin hyvin, että minua oikein oli
+hävettänyt tehdä sitä, jota minun kuitenkin oli ollut sisällinen pakko
+tehdä, ja palasin nyt ravintolaan. Jos semmoinen tuuli voi enentyä,
+luulen, että se enentyi. Vonkuna ja viuluna, ovien ja akkunain pauke,
+takantorvien humina, yksin sen rakennuksenkin näennäinen hetkuminen,
+joka suojeli minua, sekä meren kamala pauhina olivat vielä
+hirmuisemmat, kuin aamulla. Mutta nyt oli lisäksi pilkkoisen pimeä; ja
+tämä tuotti myrskylle uusia kauhuja, todellisia ja luultuja.
+
+Minä en voinut syödä, en voinut istua alallani, en voinut ryhtyä
+mihinkään. Minussa oli sisällisesti jotakin, joka heikosti vastasi
+ulkonaiseen myrskyyn, myljäsi muistini syvänteet ja kuohutti niitä.
+Keskellä tätä häiriötä ajatuksissani, jotka hyllyivät huimasti, kuin
+rönkyvä meri -- olivat kuitenkin myrsky ja tuskani Ham'in puolesta aina
+edessäni.
+
+Päivälliseni vietiin pois melkein koskematta, ja minä koetin virvoittaa
+itseäni lasillisella viinillä tai parilla. Turhaan. Minä vaivuin
+jonkunlaiseen raskaasen puoli-uneen valkean edessä enkä kuitenkaan
+ollut tietämätönnä rajuilmasta ulkona eikä siitä paikasta, jossa olin.
+Uusi ja rajaton kammo valloitti molemmat, ja kun heräsin taikka
+oikeammin, kun heitin pois sen horroksen, joka sitoi minut tuoliini --
+värisi koko ruumiini tyhjäntäpöisestä ja käsittämättömästä pelosta.
+
+Minä kävelin edestakaisin, koetin lukea vanhaa maatieteellistä
+sanakirjaa, kuuntelin kauhistavaa melua, katselin kasvoja, maisemia ja
+henkilöitä valkeassa. Viimein häirittymättömän seinäkellon lakkaamaton
+tikitys vaivasi minua siinä määrässä, että päätin mennä levolle.
+
+Semmoisena iltana suuresti rauhoitti, kun kerrottiin, että muutamat
+ravintolan palveliat olivat keskenänsä suostuneet istumaan ylhäällä
+aamuun saakka. Minä panin maata erittäin väsyneenä ja unisena; mutta
+kun laskeusin pitkäkseni, katosivat kaikki semmoiset tunteet ikäänkuin
+loihtovoiman kautta, ja minä olin ihan valveilla, ja jokainen aisti oli
+käynyt tavallista terävämmäksi.
+
+Tuntikausia minä makasin, kuunnellen tuulta ja vettä; mielessäni
+kuvaillen, milloin, että kuulin huutoja mereltä; milloin, että selvästi
+eroitin hätä-laukauksia taikka rytinän raukeavista kaupungin
+rakennuksista. Minä nousin ylös useita kertoja ja katsoin ulos, mutta
+en voinut nähdä muuta, kuin akkunan ruuduista heijastuvan, himmeän
+kynttilän, jonka olin jättänyt palamaan, ja omat, laihat kasvoni, jotka
+tuijottivat minua vastaan mustasta tyhjyydestä.
+
+Viimein kävi levottomuuteni niin suureksi, että puin kiireisesti
+päälleni ja menin alikerrokseen. Isossa kyökissä, jossa hämärästi näin
+sian-reitten ja sipuli-kimppujen riippuvan orsissa, olivat palveliat
+sullouneet kokoon eri asemiin pöydän ympäri, joka vartavasten oli
+siirretty pois ison takan luota ja muutettu likelle ovea. Sievä tyttö,
+joka oli tukkinut korvansa esiliinallaan ja katseli ovea päin,
+kirkaisi, kun minä ilmestyin, luullen minua aaveeksi; mutta toisilla
+oli enemmän malttia, ja he olivat iloiset, että tuli lisää heidän
+seuraansa. Palaten siihen aineesen, jota olivat keskustelleet, kysyi
+muuan mies, luulinko minä, että hukkuneitten hiili-laivojen miesten
+sielut olivat ulkona myrskyssä.
+
+Minä jäin sinne pariksi tunniksi. Kerran avasin pihan portin ja
+katsahdin tyhjälle kadulle. Hiekka, meriruoho ja vaahdon hahtuvat
+pyörivät ohitse, ja minun täytyi pyytää apua, ennenkuin sain sen
+suljetuksi ja lujasti kiinnitetyksi tuulta vastaan.
+
+Ikävä hämäryys vallitsi yksinäisessä huoneessani, kun viimein palasin
+siihen; mutta minä olin nyt uupunut ja taas levolle laskettuani vaivuin
+-- tornista jyrkkään alaspäin -- unen syvyyteen. Vaikka näin unta, että
+olin muualla ja toisenlaisissa oloissa, tuntui kuitenkin minusta, kuin
+olisin kuullut tuulen käyvän. Viimein tämä heikko side todellisuuden ja
+minun välilläni katkesi, ja minä piiritin kanunain jymytessä jotakin
+kaupunkia kahden rakkaan ystävän kanssa, mutta mitkä ne olivat, sitä en
+tiedä.
+
+Kanunat kajahtelivat niin kovasti ja taukoamatta, etten voinut kuulla
+jotakin, jota suuresti halusin kuulla, ennenkuin tein ankaran
+ponnistuksen ja heräsin. Oli iso päivä -- kello kahdeksan tai yhdeksän
+aamulla; myrsky raivosi patteriain asemesta, ja joku kolkutti oveani ja
+huusi minua.
+
+"Mikä nyt on?" kysyin minä.
+
+"Haaksirikkoinen laiva! Aivan likellä!"
+
+Minä hypähdin ylös vuoteestani ja kysyin, mimmoinen laiva se oli.
+
+"Skuunari Espanjasta taikka Portugalista, lastattu hedelmillä ja
+viinillä. Joutukaat, Sir, jos tahdotte nähdä sitä! Rannalla arvellaan,
+että se mikä silmänräpäys tahansa särkyy kappaleiksi".
+
+Kiihkeä ääni katosi meluten portaita alas; ja minä heitin vaatteet
+ylleni niin nopeasti, kuin voin, ja kiiruhdin ulos kadulle.
+
+Siellä oli ennen minua kosolta väkeä, kaikki juosten yhteen suuntaan
+rantaan päin. Minä riensin samaa tietä, ennättäin useitten sivutse, ja
+seisoin pian kasvoista kasvoihin hurjan meren edessä.
+
+Tuuli oli tähän aikaan ehkä vähän helpottanut, vaikkei tuntuvammin,
+kuin jos se kanunain jylinä, josta olin nähnyt unta, olisi vähentynyt
+sen verran, että puoli tusinaa sadasta olisi vaiennut. Mutta meri, jota
+koko edellinen yö lisäksi oli kiihdyttänyt, oli sanomattoman paljon
+kauheampi, kuin milloin viimein näin sen. Jokainen muoto, jonka se
+silloin oli luonut, näytti _paisuneen_; ja se korkeus, johon aallot
+nousivat ja josta ne, katsoen toinen toisensa yli, painoivat toisiansa
+alas ja vyöryivät eteenpäin loppumattomissa laumoissa, oli pelottava.
+
+Se vastus, jolla kuulin mitään muuta, kuin tuulen ja laineet,
+väentunko, ääretön sekasorto ja ensimäiset ponnistukset, joilla koetin
+pitää paikkaani ilmaa vastaan, hämmensivät minua niin, että katsoin
+ulos merelle päin laivaa havaitakseni, mutta en nähnyt muuta, kuin
+isojen aaltojen vaahtoiset päät. Puoleksi puettu venemies, joka seisoi
+vieressäni, osoitti paljaalla käsivarrellaan (sen ihoon piirretty nuoli
+osoitti samaan suuntaan) vasemmalle. Silloin, suuri Jumala, näin sen
+aivan likellä meitä!
+
+Toinen masto oli katkennut kuuden tai kahdeksan jalan korkealta
+kannesta ja makasi laivan kyljen poikki takertuneena niinkuin johonkin
+purjeitten ja köytten labyrinttiin; ja kun laiva kiikkui ja töyssyi --
+kuten se ehtimiseen ja aivan käsittämättömällä voimalla teki --
+jyskytti tämä roukkio sen kylkeä, ikäänkuin sitä puhkaistaksensa. Vielä
+silloin koetettiin hakata pois tätä osaa hylystä, sillä kun laiva, joka
+oli sivu meitä päin, heiluessaan kääntyi meitä kohden, näin selvästi,
+että sen väestö reutosi kirveinensä, semminkin yksi vilkas henkilö,
+jolla oli pitkä, kihara tukka ja joka hyvin eroitettiin muista. Mutta
+kova huuto, joka kuului lujemmalta, kuin tuuli ja vesi, nousi tällä
+hetkellä rannalta; kallistuvan laivan ylitse holvaisten meri lakaisi
+kannen tyhjäksi, vieden miehet, piirat, tynnyrit, laahkot, reelingit,
+kokonaiset läjät semmoisia kaluja kiehuvaan tyrskyyn.
+
+Toinen masto seisoi vielä. Rikki kiskotun purjeen rievut ja katkenneet
+köydet pieksivät sitä hurjasti. Laiva oli törmännyt karille, sanoi sama
+venemies käheällä äänellä korvaani, ja sitten irtaantunut, vaan
+törmännyt uudestaan. Minä ymmärsin hänen lisäävän, että se paraikaa
+hajosi keskeltä, ja minun sopi hyvin uskoa sitä, sillä kiikkuminen ja
+töyssyminen oli niin kauhea, ettei mikään ihmiskäden tekemä kauan olisi
+kestänyt sitä. Hänen puhuessaan kuului toinen säälin huuto rannalta;
+neljä miestä kohosi laivan kanssa syvyydestä, pitäen kiinni jälellä
+olevan maston taklauksesta; ylinnä oli tuo vilkas, kihara-tukkainen
+henkilö. Laivassa oli kello, ja kun laiva pyörähteli ja heitähytteli
+niinkuin vimmattu luontokappale, milloin näyttäen koko laveaa
+kanttansa, kun se kohosi suorastansa pystyyn, rantaa päin, milloin vaan
+köliänsä, kun se rajusti meni nurin niskoin ja kääntyi merta päin, soi
+tämä kello; ja sen ääni, noitten onnettomien miesten ruumiinsoitto,
+kannettiin kuuluvamme tuulen muassa. Taas katosi laiva näkyvistämme ja
+taas se nousi ilmaan. Kaksi miestä oli mennyt. Tuska rannalla kasvoi.
+Miehet voihkivat ja pusersivat käsiänsä ristiin, naiset parkuivat ja
+käänsivät pois kasvonsa. Muutamat juoksivat hurjasti edestakaisin
+rannalla, huutaen apua, missä ei mitään apua löytynyt. Minä olin itse
+yksi niistä, mielettömästi rukoillen joitakuita merimiehiä, joita
+tunsin, etteivät antaisi hätääntyneitten hukkua silmiemme edessä.
+
+Kiihtyneellä tavalla he paraikaa selittivät minulle -- en tiedä kuinka,
+sillä mitä vähän saatin kuulla, sitä tuskin kykenin ymmärtämään -- että
+pelastusvene oli reippaasti miehitetty tunti takaperin, mutta ei saanut
+mitään aikaan, ja että, kun ei kukaan mies olisi kyllä mieletön
+yrittämään kaalata ulos köyttä viemään ja sillä tapaa rakentaa yhteyttä
+rannan kanssa, ei jäänyt mitään keinoa koetettavaksi -- kun huomasin,
+että jostakin uudesta asiasta ihmiset rannalla joutuivat liikkeelle, ja
+näin heidän väistyvän ja Ham'in astuvan esiin heidän keskeltään.
+
+Minä juoksin hänen luoksensa -- sitä myöden, kuin tiedän --
+toistaakseni avun pyyntöäni. Mutta vaikka olin hämmentynyt tästä
+näystä, joka oli niin uusi minulle ja hirmuinen, saatti hänen
+kasvojensa päättäväisyys ja hänen katseensa merta päin -- aivan sama
+katse, jonka muistin havainneeni päivää jälkeen Emilyn paon -- minut
+ymmärtämään hänen vaaransa. Minä pidätin häntä molemmilla käsilläni ja
+rukoilin niitä miehiä, joitten kanssa olin puhunut, etteivät kuulisi
+häntä, etteivät tekisi murhaa, eivät päästäisi häntä mihinkään
+paikaltaan!
+
+Taas nousi huuto rannalta; ja kun katsahdimme laivaan, näimme julman
+purjeen lakkaamattomilla lyömillänsä pyyhkäisevän pois alemman noista
+molemmista miehistä ja voitonriemulla lennähtävän ylös sen vilkkaan
+henkilön ympärille, joka oli yksinään jäänyt mastoon.
+
+Vastapäätä semmoista näkyä ja vastapäätä semmoista päättäväisyyttä,
+joka asui tässä tyvenen rohkeassa miehessä, joka jo oli tottunut
+johdattamaan puolta läsnäolevain joukosta, olisin voinut yhtä suurella
+toivolla koettaa hillitä tuulta. "Mas'r Davy", sanoi hän, hilpeästi
+tarttuen minuun molemmilla käsillään, "jos aikani on tullut, on se
+tullut. Jollei se ole tullut, tahdon odottaa sitä. Siunatkoon Herra
+ylhäällä teitä, ja siunatkoon Hän kaikkia! Kumppanit, laittakaat minut
+valmiiksi! Minä lähden!"
+
+Minä vietiin, vaikka ei tylysti, pois vähän matkan päähän, jossa
+ympärillä olevat pakottivat minut seisomaan, muistuttaen minulle,
+niinkuin hämäräisesti ymmärsin, että Ham oli päättänyt mennä, joko
+häntä autettiin taikka ei, ja että minä vaan haittaisin noita
+varovaisuuden keinoja, joihin hänen turvakseen ryhdyttiin, jos
+häiritsin niitten toimeenpanioita. Minä en tiedä, mitä vastasin taikka
+mitä he arvelivat; mutta minä näin, että pidettiin kiirettä rannalla ja
+että miehet juosten veivät köysiä jostakin siellä olevasta kinnungista
+ja tunkivat ihmisparveen, joka peitti hänet minun silmistäni. Sitten
+näin hänen seisovan yksinään merimiehen jakussa ja housuissa: toinen
+köysi kädessään taikka kierretty hänen ranteimeensa, toinen hänen
+ruumiinsa ympärillä, ja joukon tukevia miehiä vähän matkan päässä
+pitävän kiinni jälkimäisestä, jonka hän itse laski höllällensä rannalle
+jalkainsa juurelle.
+
+Yksin minunkin harjaantumattomissa silmissäni laiva nyt oli
+hajoamallansa. Minä näin, että se halkesi keskeltä ja että ainoa,
+mastossa kiikkuva mies nyt oli kuoleman kynsissä. Yhä hän piti kiinni
+siitä. Hänellä oli päässään omituinen, punainen lakki -- ei merimiehen
+lakin kaltainen, vaan hienompi-värinen; ja kun nuot harvat, notkuvat
+laahkot, jotka olivat hänen ja turmion välillä, kierivät ja
+pullistuivat, ja hänen ennen-aikainen ruumiinkellonsa soi, näimme
+kaikki hänen heiluttavan lakkiansa. Minä havaitsin hänen nyt tekevän
+sitä ja luulin järkeni menevän, kun tämä hänen liikuntonsa johdatti
+mieleeni vanhan muiston ennen niin rakkaasta ystävästä.
+
+Ham katseli merta, seisoen yksinään, semmoinen äänettömyys takana,
+ettei kukaan henkeänsä vetänyt, myrsky edessä, siksi kuin joku iso
+aalto peräytyi, jolloin hän, katsottuansa taaksepäin niihin, jotka
+pitivät kiinni hänen ruumiinsa ympäri sidotusta köydestä, syöksähti sen
+perästä ja taisteli samalla silmänräpäyksellä vettä vastaan, nousten
+vuorten kanssa, laskeuten laaksojen kanssa, kadoten vaahtoon; sitten
+hän vedettiin rantaan jälleen. He lappoivat nopeasti köyttä sisään.
+
+Hän oli loukkaantunut. Minä näin, siitä paikasta, jossa seisoin, verta
+hänen kasvoissansa, mutta hän ei pitänyt sillä mitään väliä. Hän näytti
+joutuisasti antavan heille muutamia käskyjä, että he laskisivat hänet
+enemmän vapaaksi -- taikka niin ainakin päätin hänen kätensä
+viittauksesta -- ja heittäysi taas veteen.
+
+Ja nyt hän uudestaan pyrki laivaa päin, nousten vuorten kanssa,
+laskeuten laaksojen kanssa, kadoten kauheaan vaahtoon, viskattuna
+rantaa kohden, viskattuna laivaa kohden, ponnistaen kovasti ja
+urhoollisesti. Matka ei ollut pitkä, mutta meren ja tuulen voima teki
+taistelun hirveäksi. Viimein hän lähestyi laiva-hylkyä. Hän oli niin
+lähellä, ettei hänen olisi tarvinnut sitä saavuttaaksensa muuta kuin
+kerta vielä lujasti vetäistä -- kun korkea, viheriä, ääretön vesi-rinne
+tuli vierien rantaa päin laivan takaa; hän näytti vahvalla hyppäyksellä
+syöksähtävän ylöspäin sitä, ja laiva oli kadonnut.
+
+Kun juoksin siihen paikkaan, jossa lappoivat köyttä sisään, näin
+muutamia pyöriviä jäännöksiä vedessä, niinkuin vaan joku tynnyri olisi
+rikkountunut. Kauhu ilmestyi jokaisen kasvoissa. He vetivät hänet ihan
+jalkojeni juurelle -- taidotonna -- kuolleena. Hän kannettiin
+lähimmäiseen asuntoon; ja koska ei kukaan nyt estänyt minua, jäin hänen
+luoksensa auttamaan, kun kaikkia toinnuttamisen keinoja koetettiin;
+mutta tuo iso aalto oli lyönyt hänet kuoliaaksi, ja hänen jalo
+sydämensä oli ijäksi hiljentynyt.
+
+Kun istuin vuoteen vieressä, ja kaikki toiveet olivat heitetyt, ja
+kaikkia oli koetettu, kuiskasi eräs kalastaja, joka oli tuntenut minut
+siitä saakka, kuin Emily ja minä olimme lapset, nimeni ovesta.
+
+"Sir", sanoi hän, ja kyynelet vuotivat hänen ahvettuneille
+kasvoillensa, jotka, niinkuin hänen vapisevat huulensakin, olivat
+tuhka-vaaleat, "tahtoisitteko tulla kanssani tuonne?"
+
+Se vanha muisto, joka oli johdatettu mieleeni, oli hänen katseessaan.
+Minä kysyin häneltä kauhistuneena, nojautuen siihen käsivarteen, jota
+hän ojensi minulle, tukeaksensa minua:
+
+"Onko joku ruumis ajaantunut rannalle?"
+
+Hän sanoi: "on".
+
+"Tunnenko minä sitä?" kysyin silloin.
+
+Hän ei vastannut mitään.
+
+Mutta hän saatti minut rantaan. Ja siinä, missä Emily ja minä lapsina
+olimme etsineet näkinkenkiä -- siinä, mihin tuuli oli sirottanut
+muutamia köykäisempiä palasia tuosta vanhasta veneestä, jonka myrsky
+edellisenä yönä oli hajottanut -- keskellä sen kodin raunioita, jolle
+hän oli tehnyt niin suuren vääryyden -- näin hänen makaavan, pää
+käsivarrella, niinkuin koulun-aikanamme usein olin nähnyt hänen
+makaavan.
+
+
+
+
+VIIDESKOLMATTA LUKU.
+
+Uusi ja vanha haava.
+
+
+Sinun ei olisi tarvinnut, oi Steerforth, sanoa, kun viimein puhuimme
+yhdessä tuona hetkenä, jota niin vähän luulin erohetkeksemme -- sinun
+ei olisi tarvinnut sanoa: "muista, mimmoinen parhaimpana olin!" Minä
+olin tehnyt niin aina; ja voinko minä nyt muuttua, tätä näkyä
+katsellessani!
+
+He toivat käsipaaret, laskivat hänet niille, peittivät hänet jollakin
+laivan lipulla, nostivat hänet ylös ja kantoivat häntä asuntoja kohden.
+Kaikki kantajat olivat tunteneet hänet, olivat olleet purjehtimassa
+hänen kanssaan ja nähneet hänet hauskana ja reippaana. He kantoivat
+häntä tässä hurjassa tohinassa -- hiljaisuus keskellä koko melskettä;
+ja veivät hänet siihen majaan, jossa kuolema jo asui. Mutta, kun
+laskivat paaret alas kynnykselle, katselivat he toisiansa ja minua ja
+kuiskailivat keskenään. Minä tiesin, miksi. Heistä tuntui niinkuin ei
+olisi ollut oikein tuoda häntä samaan hiljaiseen huoneesen.
+
+Me lähdimme kaupunkiin ja kuljetimme taakkamme ravintolaan. Heti kuin
+sain ajatukseni kootuksi, lähetin noutamaan Joram'ia ja käskin hänen
+toimittaa itselleni kulkuneuvoja, joilla sopi viedä se Londoniin samana
+iltana. Minä tiesin, ettei kenenkään muun, kuin minun, tullut pitää
+huolta siitä, niinkuin myös, että minun, vaikka kuinka kovalta
+tämä velvollisuus tuntui, tuli valmistaa hänen äitiänsä sen
+vastaanottamiseen; ja minä halusin suorittaa tätä velvollisuutta niin
+hyvin, kuin suinkin mahdollista.
+
+Minä matkustin mieluisammin yöllä, että olisi vähemmän uteliaita, kun
+jätin kaupungin. Mutta vaikka oli melkein sydän-yö, kun ajoin ulos
+pihasta kääsyillä, joita haltuun ottamani seurasi, oli paljon ihmisiä
+odottamassa. Tuon tuostakin kaupungissa ja myöskin kappaleen matkan
+päässä maantiellä näin vielä katselioita; mutta vihdoin oli vaan kylmä
+yö ja lakea seutu ympärilläni, ja nuoruuden ystäväni tuhka.
+
+Eräänä leutona syyspäivänä lounaan aikaan, kun maa hajahti varisneista
+lehdistä ja toiset lehdet kauniin keltaisina, punaisina ja ruskeina
+vielä riippuivat puissa, joitten välitse aurinko paisti, saavuin
+Highgate'en. Minä kävin jalkaisin viimeisen penikulman, astuessani
+ajatellen tehtävääni, ja jätin vaunut, jotka olivat seuranneet minua
+koko yön, odottamaan käskyä ajaa eteenpäin.
+
+Kun lähestyin asuntoa, näytti se aivan samanlaiselta, kuin ennen. Ei
+yhtäkään kartiinia oltu nostettu, ei mitäkään elämän merkkiä näkynyt
+untelolla, kivitetyllä pihalla ja sillä katetulla tiellä, joka johdatti
+alati suljetulle ovelle. Tuuli oli nyt kokonaan tyyntynyt eikä mikään
+liikkunut.
+
+Ensin en uskaltanut soittaa ovella; ja kun soitin, näytti minusta, kuin
+asiani olisi ilmoittanut itsensä yksin kellon äänessäkin. Tuo vähäinen
+kamari-neitsyt tuli ulos, avain kädessään, ja totisesti katsellen
+minua, kun hän avasi portin, sanoi:
+
+"Pyydän anteeksi, Sir. Voitteko pahasti?"
+
+"Mieleni on ollut kovin liikutettu, ja minä olen väsynyt".
+
+"Onko jotakin tapahtunut, Sir? -- Mr. James? --"
+
+"Hiljaa!" sanoin minä. "Niin, jotakin on tapahtunut, jota minun tulee
+ilmoittaa Mrs. Steerforth'ille. Onko hän kotona?"
+
+Tyttö vastasi huolestuneena, että hänen emäntänsä nyt hyvin harvoin
+kävi ulkona edes vaunuilla; että hän pysyi vaan huoneessansa; ettei hän
+laskenut mitään vieraita luoksensa, mutta minua hän kyllä tahtoisi
+tavata. Hänen emäntänsä oli ylhäällä, sanoi hän, ja Miss Dartle oli
+hänen luonansa. Mitä sanomaa hän saisi viedä ylikerrokseen?
+
+Minä annoin hänelle tarkan käskyn, että hän olisi varovainen
+käytöksessään ja vaan veisi korttini sekä sanoisi, että minä odotin, ja
+istuin vierashuoneesen (johon nyt olimme tulleet), siksi kuin hän
+palaisi. Sen entinen hauska, asuttu muoto oli mennyt, ja akkunan luukut
+olivat puoleksi suljetut. Harppua ei oltu koskettu moneen, moneen
+päivään. Steerforth'in kuva hänen pojan-ijältänsä riippui seinässä. Se
+pikku kaappi, jossa äiti oli pitänyt hänen kirjeitänsä, oli myöskin
+huoneessa. Minä kummastelin, lukiko hän nyt koskaan niitä; oliko hän
+niitä koskaan enää lukeva!
+
+Rakennuksessa vallitsi semmoinen hiljaisuus, että kuulin tytön keveät
+askeleet portailta. Palatessaan toi hän minulle sen sanoman, että Mrs.
+Steerforth oli heikko eikä voinut tulla alas; mutta että, jos minä
+antaisin hänelle anteeksi, että hän jäi huoneesensa, hän mielellään
+tahtoisi nähdä minua. Muutamien minutien perästä seisoin hänen
+edessään.
+
+Hän oli Steerforth'in huoneessa eikä omassa. Minä ymmärsin tietysti,
+että hän oli ruvennut asumaan siellä poikansa muistoksi, ja että ne
+monet merkit tämän entisistä harjoituksista ja taidoista, jotka
+ympäröivät häntä, samasta syystä olivat siellä aivan semmoisina, kuin
+Steerforth oli jättänyt ne. Hän sanoi kuitenkin, kun hän vastaan-otti
+minua, ettei hän ollut omassa huoneessaan, koskei se sijainnut oikein
+hyvin hänen sairauteensa katsoen, ja poisti komealla katsannollansa
+vähimmänkin epäilyksen sanojensa totuuden suhteen.
+
+Hänen tuolinsa vieressä seisoi, niinkuin tavallisesti, Rosa Dartle.
+Ensi hetkestä asti, kuin hänen mustat silmänsä kohtasivat minua, näin,
+että hän tunsi, että minä toin pahoja uutisia. Arpi juoksi näkyviin
+samalla silmänräpäyksellä. Hän peräytyi askeleen tuolin taa,
+kätkeäksensä omia kasvojansa Mrs. Steerforth'in silmiltä, ja tarkasteli
+minua semmoisella terävällä katseella, joka ei koskaan järkähtänyt, ei
+koskaan siirtynyt pois.
+
+"Minä näen surulla, että olette murhe-vaatteissa, Sir", lausui Mrs.
+Steerforth.
+
+"Minä olen, onnetonta kyllä, leskimies", sanoin minä.
+
+"Te olette kovin nuori ja kuitenkin semmoisen tappion kokeneet",
+vastasi hän. "Minua pahoittaa kuulla sitä. Minua pahoittaa kuulla sitä.
+Minä toivon, että aika lohduttaa teitä".
+
+"Minä toivon, että aika", arvelin minä, katsellen häntä, "lohduttaa
+meitä kaikkia. Rakas Mrs. Steerforth, meidän tulee kaikkien luottaa
+siihen raskaimmissa vastoinkäymisissämme".
+
+Minun vakava käytökseni ja kyynelet silmissäni huolestuttivat häntä.
+Koko hänen ajatustensa juoksu näytti pysähtyvän ja muuttuvan.
+
+Minä koetin hallita ääntäni ja hiljalleen lausua Steerforth'in nimeä,
+mutta ääni vapisi. Hän toisti sitä itseksensä pari, kolme kertaa
+matalalla äänellä. Sitten, kääntyen minun puoleeni, sanoi hän
+väkinäisellä lujuudella:
+
+"Poikani on kipeä?"
+
+"Kovin kipeä".
+
+"Te olette nähneet hänet?"
+
+"Olen".
+
+"Te olette sopineet?"
+
+Minun oli mahdoton myöntää, oli mahdoton kieltää. Mrs. Steerforth
+käänsi hiukan päätänsä sitä paikkaa kohden, jossa Rosa Dartle oli
+seisonut hänen vieressään, ja samalla minä huuliani liikuttamalla
+Rosalle sanoin: "kuollut!"
+
+Ettei Mrs. Steerforth joutuisi katsomaan taaksensa ja lukisi selvästi
+kirjoitettuna, mitä hän ei vielä ollut kylläksi valmis tietämään,
+kohtasin nopeasti hänen katsettansa; mutta minä olin nähnyt Rosa
+Dartle'n ojentavan kätensä ilmaan epätoivon ja kauhun rajuudella ja
+sitten pusertavan niitä ristiin kasvoillensa.
+
+Tuo kaunis lady -- niin poikansa näköinen, voi niin kovasti hänen
+näköisensä! -- tutkisteli minua kiinteällä katseella ja nosti sitten
+kätensä otsalleen. Minä pyysin häntä olemaan tyvennä ja varustamaan
+itseänsä kuulemaan sitä, mitä minulla oli kerrottavaa; mutta minun
+olisi sopinut pikemmin pyytää häntä itkemään, sillä hän istui niinkuin
+kivinen kuva.
+
+"Kun viimein kävin täällä", puhuin minä katkonaisesti, "kertoi Miss
+Dartle minulle, että hän purjehti eri tahoilla milloin missäkin. Toinen
+yö tästä oli kauhea yö merellä. Jos hän oli merillä silloin ja likellä
+jotakin vaarallista rannikkoa, niinkuin hänen sanottiin olleen; ja jos
+se laiva, joka nähtiin, todella oli se, jossa --"
+
+"Rosa!" lausui Mrs. Steerforth, "tulkaat luokseni!"
+
+Hän tuli, mutta ilman mitään hellyyttä taikka sääliä. Hänen silmänsä
+hehkuivat, kuin tuli, kun hän seisoi kasvoista kasvoihin Mrs.
+Steerforth'in kanssa, ja hän purskahti hirveään nauruun.
+
+"Onko ylpeytenne nyt", sanoi hän, "tyydytetty, te mieletön nainen? Nyt
+on hän sovittanut teidät -- hengellänsä! Kuuletteko? -- hengellänsä!"
+
+Mrs. Steerforth vaipui kankeana taaksepäin tuolillensa, hänen suustaan
+ei kuulunut mitään muuta ääntä, kuin voikerrus, ja hän loi ällistellen
+silmänsä Miss Dartle'en.
+
+"Niin!" huusi Rosa, rajusti lyöden rintaansa, "katsokaat minuun!
+Voikertakaat ja vaikertakaat ja katsokaat minuun! Katsokaat tätä!"
+koskien arpea, "kuolleen poikanne sievää tekoa!"
+
+Se voikerrus, joka tuon tuostakin kuului äidin suusta, viilsi
+sydäntäni. Se oli aina sama. Aina epäselvä ja tukehutettu. Aina yhtyi
+siihen hermoton pään liikunto, mutta kasvot olivat muuttumatta. Aina se
+lähti jäykästä suusta ja puristetuista hampaista, ikäänkuin leuvat
+olisivat olleet lukitut ja kasvot jäätyneet tuskasta.
+
+"Muistatteko, koska hän teki tämän?" jatkoi hän. "Muistatteko,
+koska hän, teidän luontonne perittyään ja teiltä ylpeydessään ja
+kiivaudessaan mielitettynä, teki tämän ja rumensi minut elinkaudeksi?
+Katselkaat minua, joka kuolin-päivääni asti olen merkitty hänen
+korkealla epäsuosiollaan, ja voikertakaat ja vaikertakaat sitä, miksi
+teitte hänet!"
+
+"Miss Dartle", rukoilin minä. "Jumalan tähden" --
+
+"Minä _tahdon_ puhua!" lausui hän, kääntyen minuun päin leimuavilla
+silmillänsä. "Olkaat vaiti te! Katselkaat minua, sanon minä, te ylpeän,
+petollisen pojan ylpeä äiti! Voikertakaat sitä tapaa, jolla kasvatitte
+häntä, voikertakaat sitä tapaa, jolla turmelitte hänet, voikertakaat
+sitä, että kadotitte hänet, sitä, että minä kadotin hänet!"
+
+Hän puristi kokoon kättänsä, ja hänen laihaa, hiutunutta ruumistansa
+värisytti, niinkuin hänen himonsa olisi kuolettanut häntä tuuma
+tuumalta.
+
+"Te paheksitte hänen itsepäisyyttänsä!" hän huudahti. "Te olette
+loukkaantuneet hänen ylpeästä luonnostaan! _Te_, jotka harmaapäisenä
+vastustitte näitä molempia niillä ominaisuuksilla, jotka kasvattivat
+niitä, kun olitte synnyttäneet hänet! _Te_, jotka hänen kehdostaan
+saakka muodostitte häntä siksi, mikä hän oli, ja estitte häntä
+tulemasta siksi, miksi hän olisi tullut! Oletteko _nyt_ saaneet
+palkinnon monivuotisesta murheestanne?"
+
+"Oi, Miss Dartle, hävetkäät julmuuttanne!"
+
+"Minä sanon teille", vastasi hän, "minä _tahdon_ puhua hänelle. Ei
+mikään valta mailmassa voisi pidättää minua, niin kauan kuin seison
+tässä! Olenko ollut ääneti kaikkina näinä vuosina enkä nyt saa puhua?
+Minä rakastin häntä enemmän, kuin te koskaan rakastitte häntä!"
+kääntyen kiivaasti Mrs. Steerforth'in puoleen. "Minä olisin voinut
+rakastaa häntä, mitään rakkautta takaisin pyytämättä. Jos olisin ollut
+hänen vaimonsa, olisin voinut olla hänen oikkujensa orja, kun olisin
+vaan kerran vuoteensa saanut yhden ainoan lemmen sanan. Sitä olisin
+voinut. Kuka sen paremmin tietää, kuin minä? Te olitte vaativa, ylpeä,
+turhan tarkka, itsekäs. Minun rakkauteni olisi ollut altiiksi antava --
+olisi tallannut teidän viheliäisen vinkunanne jalkojensa alle!"
+
+Säihkyvin silmin polki hän lattiaa, niinkuin hän todella olisi tehnyt,
+mitä hän oli sanonut.
+
+"Katsokaat tänne!" lausui hän, taas koskien arpea säälimättömällä
+kädellänsä. "Kun hän rupesi paremmin ymmärtämään, mitä hän oli tehnyt,
+näki hän sen ja katui sitä! Minä osasin laulaa hänelle ja puhua hänen
+kanssansa ja näyttää, kuinka mieltynyt olin kaikkiin, mitä hän teki,
+ja vaivan-näöllä hankkia itselleni ne tiedot, jotka parhaiten
+huvittivat häntä; ja minä viehätin häntä. Kun hän oli viattominna ja
+vilpittöminnä, rakasti hän _minua_. Niin, hän rakasti! Monta kertaa,
+kun hän laski teidät menemään halveksivalla sanalla, sulki hän minut
+syliinsä!"
+
+Hän sanoi tätä ivallisella kopeudella kesken hourupäisyyttänsä -- sillä
+hourupäisyyttä tämä oli, tuskin sen vähempää -- mutta kuitenkin
+halukkaalla muistilla, josta hellemmän tunteen kypenet hetkeksi
+vilahtivat ilmi.
+
+"Minä alennuin -- ja alentumiseni olisin varmaan huomannut, jollei hän
+olisi lumonnut minua lapsellisella hyväilemisellänsä -- nukeksi,
+joutohetkien leikki-kaluksi, joka heitettiin pois, otettiin ylös,
+hemmoteltiin sen mukaan kuin hänen huikentelevainen mielensä käski. Kun
+hän väsyi, väsyin minäkin. Kun hänen mieltymyksensä loppui, olisin yhtä
+vähän koettanut lujittaa sitä valtaa, joka minulla ehkä oli, kuin
+olisin mennyt naimisiin hänen kanssansa, jos häntä olisi pakoitettu
+ottamaan minua vaimoksensa. Me erosimme toisistamme sanaakaan
+sanomatta. Kenties te näitte sen ettekä paheksineet sitä. Siitä saakka
+olen teidän molempien edessä ollut vaan rumenettu huonekalu, semmoinen,
+jolla ei ollut mitään silmiä, ei mitään korvia, ei mitään tunteita, ei
+mitään muistoja. Te voikerratte? Voikertakaat sitä, miksi teitte hänet,
+ei rakkauttanne. Minä sanon teille, että oli semmoinen aika, jolloin
+minä rakastin häntä enemmän, kuin te koskaan!"
+
+Hän seisoi säkenöivillä, vihaisilla silmillänsä vastapäätä äidin
+tuijottavia, liikkumattomia kasvoja, ja kun tämä taas voikersi, ei se
+vaikuttanut häneen enemmän, kuin jos nämät kasvot olisivat olleet
+maalattu kuva.
+
+"Miss Dartle", lausuin minä, Jos julkenette olla niin kova, ettette
+helli tätä koetettua äitiä --".
+
+"Kuka hellii minua?" vastasi hän tuikeasti. "Hän on kylvänyt tämän.
+Voikertakoon sitä satoa, jota hän tänään korjaa!"
+
+"Vaan jos James Steerforth'in viat --" minä aloitin.
+
+"Viat!" huudahti hän, purskahtaen kiivaasen itkuun. "Kuka rohkenee
+panetella häntä? Hänen sielunsa oli parempi, kuin miljonien semmoisten
+ystävien, joitten seuraan hän alentui!"
+
+"Ei kukaan ole voinut rakastaa häntä enemmän, ei kukaan voi pitää häntä
+kalliimmassa muistossa, kuin minä", vastasin minä. "Minä aioin sanoa,
+jollette sääli hänen äitiänsä taikka jos hänen vikansa -- te olette
+olleet katkera niitten suhteen --"
+
+"Se ei ole totta", huudahti hän, repien mustia hiuksiansa; "minä
+rakastin häntä!"
+
+"-- eivät voi", jatkoin, "lähteä teidän muististanne tämmöisenä
+hetkenä, pitäkäät tätä henkilöä edes semmoisena, kuin jotakuta, jota
+ette ennen ole nähneet, ja antakaat hänelle jonkunlaista apua!"
+
+Koko tämän ajan oli Mrs. Steerforth ollut muuttumatta, ja näytti siltä,
+kuin hän ei olisi voinut muuttua. Hän istui liikkumatonna, jäykkänä,
+tuijottavana; voikeroi tuon tuostakin samalla mykällä tavalla ja
+samalla avuttomalla pään liikunnolla, mutta ilman mitään muuta elon
+merkkiä. Miss Dartle laskeusi yht'äkkiä polvilleen hänen eteensä ja
+alkoi höllittää hänen pukuansa.
+
+"Olkaat kirottu!" lausui hän ja loi silmänsä minuun vimman sekaisella
+surulla. "Se oli onneton hetki, jona tulitte tänne! Olkaat kirottu!
+Menkäät!"
+
+Huoneesta astuttuani kiirehdin takaisin soittamaan kelloa, sitä
+pikemmin saadakseni palvelioita liikkeelle. Miss Dartle oli silloin
+ottanut tunnottoman ruumiin syliinsä ja yhä polvillansa itki sen
+vieressä, huusi sitä nimeltä, tuuditti sitä edestakaisin povellansa,
+niinkuin lasta, ja koetti kaikkia helliä keinoja, toinnuttaaksensa
+nukkuvia aisteja. Kosk'en nyt enää pelännyt häntä jättämästä, käänsin
+hiljaa takaisin jälleen ja panin lähteissäni talonväen liikkeelle.
+
+Myöhempänä päivällä palasin, ja me asetimme ruumiin äidin huoneesen.
+Äidin laita oli aivan sama, juteltiin minulle; Miss Dartle ei
+silmänräpäykseksikään jättänyt häntä; lääkärit olivat saapuvilla ja
+useita keinoja oli koetettu; mutta hän makasi niinkuin kuvapatsas,
+paitsi että hän silloin tällöin heikosti voikersi.
+
+Minä astuin kolkon rakennuksen lävitse ja laskin alas kartiinit,
+viimeiseksi siinä huoneessa, jossa vanha koulukumppanini makasi. Minä
+nostin ylös hänen raskaan kätensä ja pidin sitä sydäntäni vastaan; ja
+koko mailma näytti minusta olevan pelkkää kuolemaa ja äänettömyyttä,
+jota ainoastaan hänen äitinsä voikertaminen keskeytti.
+
+
+
+
+KUUDESKOLMATTA LUKU.
+
+Siirtolaiset.
+
+
+Yksi asia minun vielä tuli toimittaa, ennenkuin jättäysin näitten
+ankarain mielenliikutusten valtaan. Minun tuli salata, mitä oli
+tapahtunut, niiltä, jotka olivat pois lähtemällänsä, ja saattaa heidät
+heidän matkallensa onnellisessa tietämättömyydessä. Tässä kohden ei
+käynyt mitään aikaa hukkaaminen.
+
+Minä puhuttelin samana iltana Mr. Micawber'ia kahden kesken ja käskin
+hänen estää Mr. Peggottya saamasta tietoa viimeisestä surkeasta
+tapauksesta. Hän lupasi innokkaasti tehdä niin ja siepata pois jokaisen
+sanomalehden, jonka kautta sanoma ilman semmoista varokeinoa ehkä
+joutuisi tämän näkyviin.
+
+"Jos se tunkee hänen luoksensa, Sir", lausui Mr. Micawber, rintaansa
+lyöden, "täytyy sen ensiksi mennä tämän ruumiin läpi!"
+
+Mr. Micawber, minun tulee huomauttaa siitä, oli, sovittaessaan
+itseänsä uuden yhteiskunnan mukaan, omistanut jonkunlaisen rohkean
+merisissin-katsannon, joka ei suorastaan loukannut lakia, mutta oli
+puoltansa pitävä ja reipas. Olisi luullut hänet erämaan lapseksi, joka
+oli kauan tottunut elämään ulkopuolella sivistyneen mailman rajoja ja
+nyt aikoi palata syntymämaansa korpiin.
+
+Hän oli muun muassa hankkinut itsellensä täydellisen öljy-nahkaisen
+puvun ja matala-koppaisen olkihatun, joka oli pietty tai voideltu
+ulkopuolelta. Tässä karkeassa asussa, tavallinen merimiehen kiikari
+kainalossa ja silmät viekkaasti taivaasen päin luotuina, niinkuin hän
+olisi tähystellyt, tulisiko paha sää, näytti hän tavallansa paljon
+enemmän merimieheltä, kuin Mr. Peggotty. Koko hänen perheensä oli, jos
+saan niin sanoa, asetettu sotakuntoon. Mrs. Micawber'illa oli hyvin
+piukea ja jäykkä hattu, leuvan alta sidottuna, sekä semmoinen shaali,
+johon hän oli kääritty mytyksi (samalla tapaa kuin minä, kun tätini
+ensin vastaan-otti minut) ja joka oli lujalla solmulla takaa vyötäisten
+kohdalta kiinnitetty. Miss Micawber oli samalla lailla varustettu
+myrskyistä ilmaa vastaan; eikä hänellä ollut yllänsä mitään liikaa.
+Master Micawber melkein katosi näkymättömiin Guernsey'n paitaansa ja
+mitä pörröisimpiin merimiehen housuihin minä milloinkaan olen nähnyt;
+ja lapset olivat, niinkuin konservit, sovitetut umpinaisiin koteloihin.
+Sekä Mr. Micawber että hänen vanhin poikansa olivat ranteimista
+höllästi kivertäneet ylös hiansa, niinkuin ollaksensa valmiina ensi
+käskyllä käymään käsiksi mihin hyvänsä ja kiiruhtamaan esiin tai
+laulamaan: "hoi, nostakaat -- hoi!"
+
+Tämmöisinä Traddles ja minä yön tullessa tapasimme heidät yhdessä
+niillä puisilla astuimilla, jotka siihen aikaan olivat tunnetut
+Hungerford'in portaitten nimellä. He katselivat paraikaa jonkun veneen
+lähtöä, joka vei osan heidän omaisuudestaan laivaan. Minä olin kertonut
+Traddles'ille tuon kauhean tapauksen, ja se oli kovasti liikuttanut
+häntä; mutta ei ollut epäilemistäkään, että oli hyvä salata asia, ja
+hän oli tullut auttamaan minua tässä viimeisessä toimessani. Täällä
+puhuttelinkin Mr. Micawber'ia kahden kesken ja sain hänen lupauksensa.
+
+Micawber'ilaiset olivat majoittuneet vähäiseen, likaiseen,
+rappeutuneesen ravintolaan, joka siihen aikaan oli lähellä portaita ja
+jonka ulkoneva, puinen huonekerta riippui virran yli. Siirtolaisina he
+olivat jonkunlaisen uteliaisuuden esineenä Hungerford'issa ja
+likitienoilla ja vetivät niin paljon katsojia puoleensa, että me ilolla
+turvasimme heidän huoneesensa. Se oli yksi noista puisista kamareista,
+joitten alta virta juoksi. Tätini ja Agnes olivat siellä, ahkerasti
+valmistaen muutamia vähäisiä lisävaatteita lasten mukavuudeksi.
+Peggotty oli tyvenesti auttamassa, ja hänen edessään oli tuo vanha
+tunnoton ompelu-rasia, kyynärä-mitta ja vahakynttilän palanen, jotka
+nyt olivat nähneet niin paljon. Ei ollut helppo vastata Peggotyn
+kysymyksiin, saatikka kuiskata Mr. Peggotylle, kun Mr. Micawber toi
+hänet sisään, että minä olin vienyt kirjeen perille ja että kaikki oli
+hyvin. Mutta minä toimitin molemmat asiat ja tein heidät iloisiksi. Jos
+näytin jotakin jälkiä tunteistani, oli omissa suruissani kylläksi
+selitystä siihen.
+
+"Ja milloin laiva lähtee, Mr. Micawber?" kysyi tätini. Mr. Micawber
+katsoi tarpeelliseksi vähitellen valmistaa joko tätiäni taikka
+vaimoansa ja sanoi, että sen oli määrä lähteä pikemmin, kuin hän eilen
+luuli.
+
+"Vene toi teille jonkun sanan, arvaan minä?" lausui tätini.
+
+"Niin teki, Ma'am", vastasi hän.
+
+"No?" sanoi tätini. "Ja se lähtee".
+
+"Madam", vastasi hän, "minulle on ilmoitettu, että meidän täytyy
+varmaan olla laivassa ennen kello seitsemän huomen-aamulla".
+
+"Hei vaan!" sanoi tätini, "se on pian. Onko se meriliikkeellinen
+tosi-asia, Mr. Peggotty?"
+
+"On se, Ma'am. Se laskee virtaa alas sillä luoteella. Jos Mas'r Davy ja
+sisareni tulevat laivaan Gravesend'issa huomenna jälkeen puolen päivän,
+saavat he nähdä meidät viimeisen kerran".
+
+"Ja niin teemme", lausuin minä; "olkaat varma siitä!"
+
+"Siksi ja kunnes olemme merellä", huomautti Mr. Micawber, luoden
+salaisen tiedon katseen minuun, "pidämme Mr. Peggotty ja minä
+lakkaamatta kaksinkertaista vaaria tavarastamme ja kaluistamme. Rakas
+Emmani", sanoi Mr. Micawber, puhdistaen kurkkuansa komealla tavallansa,
+"ystäväni Mr. Thomas Traddles on niin kohtelias ja kuiskaa korvaani sen
+pyynnön, että hän saisi luvan tilata tarpeelliset ainekset, jotta saisi
+laittaa kohtuullisen määrän sitä juomaa, joka mielessämme erittäin on
+yhdistynyt vanhan Englannin biffi-paistiin. Minä tarkoitan -- lyhyeltä,
+punssia. Tavallisissa oloissa epäilisin anoessani Miss Trotwood'in ja
+Miss Wickfield'in suosiollista myöntymistä, mutta --"
+
+"Minä voin vaan vastata omasta puolestani", lausui tätini, "että minä
+suurimmalla mielihyvällä juon kaikenlaiseksi onneksi ja menestykseksi
+teille".
+
+"Ja minä myöskin!" arveli Agnes hymyillen.
+
+Mr. Micawber meni heti alas tiski-huoneesen, jossa hän näytti olevan
+aivan niinkuin kotona, ja palasi soveliaan ajan perästä, höyryvä malja
+käsissä. Minä en voinut olla huomaamatta, että hän oli kuorinut
+sitruunit omalla sarana-veitsellänsä, joka, niinkuin käytöllisen
+uutis-asukkaan veitsen sopi, oli noin jalan pituinen ja jota hän
+jommoisellakin ylpeydellä pyyhki takkinsa hiaan. Mrs. Micawber'in
+ja molempien vanhempien perheen jäsenten huomasin nyt olevan
+varustettuina samanlaisilla pelottavilla aseilla, mutta jokaisella
+vähemmällä lapsella oli oma puu-lusikkansa vahvalla nuoralla uumille
+sidottu. Samalla tapaa Mr. Micawber, edeltäpäin tavotellen meri- ja
+metsä-elämää, ei jaellut Mrs. Micawber'ille ja vanhimmalle pojallensa
+ja tyttärellensä punssia viini-laseissa, jota hän helposti olisi voinut
+tehdä, sillä siellä oli koko hyllyn täysi niitä huoneessa, vaan kaasi
+sitä heille surkean pieniin pikareihin; enkä minä koskaan ollut nähnyt
+hänen ihastelevan mitään niin paljon, kuin sitä, että hän sai juoda
+omasta erityisestä, korttelin vetävästä pikaristaan ja illan päättyessä
+pistää sen plakkariinsa.
+
+"Vanhan maan ylellisyyden hylkäämme nyt", lausui Mr. Micawber, suuresti
+tyytyväisenä tästä luopumisestaan. "Metsien asukkaiksi ruvenneet eivät
+voi toivoa saavansa ottaa osaa etu-oikeutettujen maan hienoihin
+tapoihin".
+
+Tässä joku poika tuli sisään sanomaan, että Mr. Micawber'ia tarvittiin
+alakerroksessa.
+
+"Minua aavistaa", lausui Mrs. Micawber ja asetti pois tina-pikarinsa,
+"että se on joku heimoni jäsen!"
+
+"Jos niin on laita, rakas ystäväni", muistutti Mr. Micawber pikastuen,
+niinkuin ainakin, kun tämä aine puheeksi tuli, "niin, koska tuo heimosi
+jäsen -- kuka hyvänsä se lienee, mies tai nainen -- on antanut _meidän_
+odottaa näin kauan, tämä jäsen ehkä nyt odottaa _minua_, siksi kuin
+minulla on sovelias aika".
+
+"Micawber", lausui hänen vaimonsa, "semmoisessa tilaisuudessa, kuin
+tässä --"
+
+"Ei ole soveliasta", arveli Mr. Micawber nousten, "että jokaisesta
+vähäisestä loukkauksesta lukua pidetään! Emma, sinä nuhtelet syystä".
+
+"Vahinko, Micawber", muistutti hänen vaimonsa, "on ollut heimoni eikä
+sinun. Jos heimolaiseni vihdoin huomaavat, mitä heiltä on mennyt
+hukkaan heidän entisen menetyksensä kautta, ja nyt tahtovat ojentaa
+ystävyyden kättä, älä hylkää sitä".
+
+"Rakas vaimoni", vastasi hän, "olkoon niin!"
+
+"Jollei heidän tähtensä, niin minun, Micawber", arveli hänen vaimonsa.
+
+"Emma", vastasi hän, "sitä asian käsitystä on mahdoton tämmöisellä
+hetkellä vastustaa. Enpä kuitenkaan edes nytkään saata suorastaan
+luvata langeta heimolaistesi kaulaan; mutta sen heimosi jäsenen, joka
+nyt odottaa, ei tarvitse pelätä, että minä hänen luonnollisen lämpönsä
+jähdytän".
+
+Mr. Micawber meni ulos ja oli poissa vähän aikaa, jonka kuluessa Mrs.
+Micawber ei ollut kokonaan vapaa siitä pelosta, että sanasota oli
+syntynyt Mr. Micawber'in ja tuon jäsenen välillä. Viimein sama poika
+ilmestyi jälleen ja antoi minulle kirjeen, joka oli kirjoitettu
+lyijyskynällä ja jonka ylin rivi lakikielen tapaan kuului: "Heep contra
+Micawber". Tästä dokumentista opin, että Mr. Micawber'ia, joka taas oli
+vangittu, oli kohdannut kova epätoivon puuska; ja että hän pyysi minua
+lähettämään hänelle kirjeentuojan kanssa hänen veitsensä ja korttelin
+vetävän pikarinsa, koska ne ehkä olisivat joksikin hyödyksi hänen
+lyhyen, jälellä olevan elämänsä aikana vankihuoneessa. Hän pyysi
+myöskin, että minä viimeiseksi ystävyyden osoitukseksi saattaisin hänen
+perheensä vaivaishuoneesen ja unhottaisin, että semmoinen olento, kuin
+hän, koskaan oli löytynyt.
+
+Tietysti vastasin tähän kirjeesen sillä tapaa, että menin alas pojan
+kanssa maksamaan rahat ja tapasin Mr. Micawber'in istumasta jossakin
+nurkassa, josta hän synkästi tuijotti sheriffin palveliaan, joka oli
+ottanut hänet kiinni. Irti päästyänsä syleili hän minua suurimmalla
+hartaudella ja kirjoitti ylös tämän velan taskukirjaansa -- ollen
+erittäin tarkka, muistan minä, jostakin puolesta pennystä, jonka
+huomaamatta jätin pois, kun mainitsin koko summan.
+
+Tämä tärkeä taskukirja muistutti häntä oikeaan aikaan toisestakin
+raha-seikasta. Kun palasimme ylikerroksen huoneesen (jossa hän selitti
+poissa-oloansa sanomalla, että syynä siihen oli asianhaarat, joihin hän
+ei voinut mitään), veti hän ulos siitä ison paperi-arkin, joka oli
+taitettu vähäiseen kokoon ja ihan täyteen kirjoitettu pitkiä,
+huolellisesti suoritettuja summia. Minä näin ne vaan vilaukselta, mutta
+luulen, etten ole koskaan nähnyt semmoisia summia missäkään koulupojan
+luvunlasku-kirjassa. Nämät, siltä näytti, osoittivat, kuinka suuret
+kasvut tuli maksaa eri ajoista, jos laskettiin korkoa korosta
+yhdenviidettä punnan, kymmenen shillingin ja yhdentoista ja puolen
+pennyn pää-omasta. Tarkasti näitä mietittyään ja perinpohjin varansa
+harkittuaan oli hän päättänyt valita sen summan, joka edusti pääomaa
+ynnä kasvuja kahdesta vuodesta, viidestätoista kalenteri-kuukaudesta ja
+neljästätoista päivästä, kun laskettiin korkoa korosta anto-päivästä
+lukien. Tästä summasta oli hän suurimmalla sievyydellä kirjoittanut
+velkakirjan, jonka hän monella kiitoksella paikalla ojensi
+Traddles'ille, niinkuin täydeksi velkansa maksoksi miehen ja miehen
+kesken.
+
+"Minua aavistaa vielä", lausui Mrs. Micawber, miettiväisesti pudistaen
+päätänsä, "että heimoni ilmestyy laivalla, ennenkuin lopullisesti
+lähdemme".
+
+Mr. Micawber'illa oli nähtävästi myöskin aavistuksensa tässä asiassa,
+mutta hän laski ne tinapikariinsa ja nielaisi alas ne.
+
+"Jos teillä on tilaisuutta matkallanne lähettää kirjeitä kotiin, Mrs.
+Micawber", lausui tätini, "täytyy teidän antaa meille tietoa
+itsestänne".
+
+"Rakas Miss Trotwood", vastasi hän, "minua suuresti ilahuttaa
+ajatella, että joku tahtoo kuulla meistä. Minä en suinkaan laimin-lyö
+kirjoittamasta. Mr. Copperfield, joka on vanha ja likeinen ystävä, ei
+paheksi, toivon minä, jos hän saa satunnaisen sanoman eräältä, joka
+tunsi hänet, kun kaksoiset eivät vielä ymmärtäneet mitään?"
+
+Minä vastasin, että toivoin saavani kuulla, milloin hyvänsä hänellä oli
+tilaisuus kirjoittaa.
+
+"Kiitos Jumalan, meillä on varmaan monta semmoista tilaisuutta", arveli
+Mr. Micawber. "Valtameri on tähän aikaan yksi suuri laivasto; ja
+epäilemättä tapaamme monta laivaa, kun kuljemme sen poikki. Se on vaan
+lysti-retki", sanoi Mr. Micawber, leikkien lorgnettinsa kanssa, "vaan
+lysti-retki. Matkan pituus on aivan mitätön".
+
+Minä ajattelin nyt, kuinka kummallista, mutta kuinka ihan Mr.
+Micawber'in kaltaista se oli, että hän, Londonista Canterbury'yn
+lähtiessään, oli puhunut, niinkuin hän olisi lähtenyt mailman
+kaukaisimpiin ääriin, mutta nyt, kun hän hankki Englannista
+Australiaan, puhui, niinkuin hän olisi lähtenyt jollekin huvimatkalle
+toiselle puolelle kanavaa.
+
+"Matkalla aion koettaa", lausui Mr. Micawber, "silloin tällöin jutella
+heille tarinan; ja poikani Wilkins'in säveliä, toivon minä, suositaan
+kapyysin valkean ääressä. Kun Mrs. Micawber'illa on merimiehen-jalkansa
+-- jossa lauseessa ei liene mitään sopimatonta -- pistää hän kaiketi
+Pikku Tafflin'in heille. Pyöriäisiä ja merisikoja havaitaan,
+luullakseni, usein keula-laitojemme takaa, ja sekä yli- että alihangan
+puolelta keksimme ehtimiseen huvittavia esineitä. Lyhyeltä", lausui Mr.
+Micawber vanhalla gentililla katsannollansa, "arvattavasti kaikki sekä
+ylhäällä että alhaalla huomataan niin hauskaksi, että, kun tähysteliä
+korkeimman maston latvasta huutaa: maata, ohoi! me suuresti
+hämmästymme!"
+
+Tämän sanottuaan hän heilahutti pikkuisen tinapikarinsa sisällön
+suuhunsa, niinkuin hän jo olisi päässyt matkansa perille ja suorittanut
+ensi luokan tutkinnon korkeinten meritoimistoin edessä.
+
+"Mitä _minä_ etupäässä toivon, rakas Mr. Copperfield", sanoi Mrs.
+Micawber, "on se, että me muutamien perheemme haarojen kautta saamme
+uudestaan elää vanhassa syntymämaassa. Älä rypistä otsaasi, Micawber!
+Minä en tarkoita nyt omaa perhettäni, vaan lastemme lapsia. Olipa vesa
+kuinka vahva tahansa", lausui Mrs. Micawber, pudistaen päätänsä, "en
+voi unhottaa emä-puuta; ja kun sukumme nousee kunniaan ja rikkauteen,
+tunnustan suovani, että tämä rikkaus vuotaisi Britannian arkkuihin".
+
+"Rakas ystäväni", lausui Mr. Micawber. "Britannia vastatkoon itse
+puolestaan. Minun täytyy sanoa, ettei se koskaan ole tehnyt suuria
+minun edukseni ja etten minä siinä kohden suo erittäin mitään".
+
+"Micawber", vastasi Mrs. Micawber, "siinä sinä olet väärässä. Sinä
+lähdet, Micawber, tuohon kaukaiseen ilmanalaan lujittaaksesi eikä
+höllittääksesi yhteyttä itsesi ja Albionin välillä".
+
+"Puheen-alainen yhteys ei ole, lemmittyni", vastasi Mr. Micawber,
+"asettanut minua, toistan minä, semmoisen personallisen velvollisuuden
+taakan alle, että minä pitäisin jonkunlaista väliä, vaikkapa rupeisin
+toiseen yhteyteen".
+
+"Micawber", vastasi Mrs. Micawber. "Siinä, sanon taas, olet väärässä.
+Sinä et tunne kykyäsi, Micawber. Tämä se on, joka tässäkin askeleessa,
+jonka aiot astua, lujittaa yhteyden sinun ja Albionin välillä".
+
+Mr. Micawber istui nojatuolissaan kohotetuilla kulmakarvoilla, puoleksi
+hyväksyen ja puoleksi paheksien Mrs. Micawber'in mielipiteitä, kun
+niitä esiteltiin, mutta hyvin tuntien, että niissä oli joku ennustus.
+
+"Rakas Mr. Copperfield", lausui Mrs. Micawber, "minä soisin, että Mr.
+Micawber ymmärtäisi asemansa. Minusta on kovin tärkeä, että Mr.
+Micawber siitä hetkestä asti, kuin hän nousee laivaan, ymmärtää
+asemansa. Teidän vanha kokemuksenne minusta, rakas Mr. Copperfield, on
+varmaan sanonut teille, ettei minulla ole Mr. Micawber'in herkkäverinen
+luonto. Minun luontoni on, jos minun niin sopii sanoa, suuressa
+määrässä käytöllinen. Minä tiedän, että tämä on pitkä matka. Minä
+tiedän, että se tuo muassaan monta puutetta ja hankaluutta. Minä en voi
+ummistaa silmiäni näiltä tosi-asioilta. Mutta minä tiedän myöskin, mikä
+mies Mr. Micawber on. Minä tunnen Mr. Micawber'in salaisen ky'yn. Ja
+sentähden katson erittäin tärkeäksi, että Mr. Micawber ymmärtää
+asemansa".
+
+"Lemmittyni", muistutti Mr. Micawber, "kenties sallit minun huomauttaa,
+että kuitenkin ehkä on mahdollista, että minä nyky-hetkellä ymmärrän
+asemani".
+
+"Sitä minä en usko, Micawber", vastasi hänen vaimonsa. "Et
+täydellisesti. Rakas Mr. Copperfield, Mr. Micawber'in asia ei ole
+mikään tavallinen asia. Mr. Micawber lähtee kaukaiseen maahan erittäin
+sitä varten, että häntä ensimäinen kerta täydellisesti ymmärrettäisiin
+ja oikein arvosteltaisiin. Minä soisin, että Mr. Micawber asettuisi
+seisomaan laivamme kokkaan ja vakavasti sanoisi: 'tämän maan olen
+tullut valloittamaan! Onko teillä kunniapaikkoja? Onko teillä
+rikkautta? Onko teillä isopalkkaisia virkoja? Tuokaat tänne ne. Ne ovat
+minun!'"
+
+Mr. Micawber katseli meitä kaikkia ja näytti arvelevan, että tämä
+ajatus sisälsi paljon.
+
+"Minä soisin, että Mr. Micawber, jos puhun selvästi", lausui Mrs.
+Micawber todistavalla äänellänsä, "olisi oman onnensa Caesar. Tämä,
+rakas Mr. Copperfield, näyttää minusta olevan hänen oikea asemansa.
+Tämän matkan ensimäisestä hetkestä saakka soisin Mr. Micawber'in
+seisovan laivamme kokassa ja sanovan: 'kylläksi odotuksia; kylläksi
+pettyneitä toiveita; kylläksi varattomuutta. Niin oli vanhassa maassa.
+Tämä on uusi maa. Toimittakaat minulle korvaus. Tuokaat se tänne!'"
+
+Mr. Micawber pani käsivartensa ristiin rohkealla muodolla, niinkuin hän
+jo olisi seisonut ylipuolella laivan kokkakuvaa.
+
+"Ja jos hän tekee niin", sanoi Mrs. Micawber -- "jos hän ymmärtää
+asemansa -- enkö ole oikeassa, kun sanon, että Mr. Micawber lujittaa
+eikä höllitä yhteyttänsä Britannian kanssa? Jos mahtava julkinen mies
+ilmestyy tuolla maanpuoliskolla, sanotaanko minulle, ettei hänen
+vaikutustansa huomata kotona? Lienenkö minä kylläksi yksinkertainen
+luulemaan että, jos Mr. Micawber pitää neron ja vallan taika-sauvaa
+Australiassa, hän ei ole mitään Englannissa? Minä olen vaan nainen,
+mutta minä en olisi itseni ja isäni arvoinen, jos saattaisin itseni
+vikapääksi semmoiseen yksinkertaisuuteen".
+
+Siitä Mrs. Micawber'in vakuutuksesta, että hänen todistuksensa olivat
+kumoomattomat, sai hänen äänensä semmoisen ylevyyden, jota en ollut,
+luullakseni, koskaan ennen siinä kuullut.
+
+"Ja juuri sen vuoksi", lausui Mrs. Micawber, "minä vielä
+hartaammin soisin, että jonakin tulevana aikana taas saamme asua
+syntymä-maassamme. Mr. Micawber'ista ehkä tulee -- minä en voi salata
+itseltäni, että mahdollista on, että Mr. Micawber'ista tulee -- lehti
+historiaan; ja hänen täytyy silloin jälleen ilmestyä siinä maassa, joka
+antoi hänelle hengen, mutta ei antanut hänelle mitään elin-keinoa!"
+
+"Lemmittyni", huomautti Mr. Micawber, "on mahdotonta, ettei sinun
+rakkautesi liikuttaisi minua. Minä olen aina taipusa turvaamaan sinun
+hyvään ymmärrykseesi. Mikä on tapahtuva -- on tapahtuva. Jumala
+varjelkoon, että minä kadehtisin syntymä-maaltani mitään osaa siitä
+rikkaudesta, jonka jälkeisemme ehkä kokoovat!"
+
+"Se on hyvä", lausui tätini, nyykäyttäen päätänsä Mr. Peggotylle, "minä
+juon teidän kaikkien muistoksi ja seuratkoon kaikenlainen siunaus ja
+menestys teitä!"
+
+Mr. Peggotty laski alas molemmat lapset, joita hän oli pitänyt yhtä
+kummallakin polvellaan, yhtyäkseen Mr. ja Mrs. Micawber'iin, kun
+vastaukseksi juotiin meidän kaikkien maljaa; ja kun hän ja Mr. Micawber
+sydämellisesti pudistivat kumppanuuden kättä, ja hänen ruskeat kasvonsa
+kirkastuivat hymyilemään, tunsin minä, että hän raivaisi tietä
+itsellensä, saavuttaisi hyvän nimen ja tulisi rakastetuksi mihin
+ikinänsä hän kääntyi.
+
+Lapsiakin neuvottiin itsekutakin puolestaan pistämään puulusikkansa Mr.
+Micawber'in pikariin ja meidän onneksemme maistamaan sen sisällystä.
+Kun tämä oli tehty, nousivat tätini ja Agnes ja jättivät siirtolaiset
+hyvästi. Oli surullinen ero. He itkivät kaikki; lapset häärivät Agnesin
+ympäri viimeiseen hetkeen saakka; ja me jätimme Mrs. Micawber raukan
+sangen surkeaan tilaan nyyhkimään ja itkemään himmeän kynttilän
+viereen, josta huone virran puolelta varmaan sai kurjan majakan muodon.
+
+Minä lähdin seuraavana aamuna taas alas katsomaan, olivatko he poissa.
+He olivat lähteneet veneellä varhain, noin kello viisi aamulla. Se oli
+kummallinen esimerkki minulle siitä tyhjyydestä, jota tämmöiset
+eroamiset synnyttävät, sillä vaikka muistoni heistä ja rappeutuneesta
+ravintolasta ja puu-portaista oli vaan yhden yön vanha, näyttivät
+molemmat kolkolta ja autiolta nyt, kun he olivat menneet.
+
+Iltapuolella seuraavana päivänä lähdimme, vanha hoitajattareni ja minä,
+alas Gravesend'iin. Me tapasimme laivan virralla ja sen ympäri koko
+joukon veneitä. Sovelias tuuli puhalsi, ja lähdön merkki näkyi maston
+latvasta. Minä hyyräsin heti veneen ja me laskimme ulos sen luo; ja
+siitä vähäisestä sekasohron pyörteestä päästyämme, jonka keskikohta se
+oli, nousimme sen kannelle.
+
+Mr. Peggotty odotti meitä siellä. Hän kertoi minulle, että Mr. Micawber
+vast'ikään oli uudestaan vangittu (nyt viimeinen kerta) Heep'in haaston
+johdosta, ja että hän oli pyyntöni mukaan maksanut rahat, jotka minä
+nyt maksoin takaisin hänelle. Hän vei meidät sitten alas välikannelle;
+ja siellä jokainen pelko, joka minulla oli, että hän olisi saanut
+kuulla jotakin huhua siitä, mitä oli tapahtunut, haihtui, kun Mr.
+Micawber hämärästä astui esiin, tarttui hänen käsivarteensa ystävän ja
+suojelian muodolla ja kertoi minulle, että he tuskin hetkeäkään olivat
+olleet erinänsä edellisestä yöstä saakka.
+
+Näkymö oli niin outo minulle, niin ahdas ja pimeä, että alusta tuskin
+selitin mitään; mutta kun silmäni tottuivat pimeään, eroitin vähitellen
+kaikki paremmin, ja minusta oli kuin olisin seisonut keskellä jotakin
+_Östaden_ maalausta. Laivan isojen palkkien, laipioin ja rengaspulttien
+välissä, niinkuin myöskin siirtolaisten makuu-kojujen, arkkujen,
+myttyjen, tynnyrein ja kaikenlaisten tavara-kasojen lomassa --
+joita heiluvat lyhdyt sieltä täältä valaisivat ja paikottain
+taas se keltainen päivän-kajastus, joka hairahtui alas jotakin
+tuulitus-purjetta tai laivan-luukkua myöden -- oli taajaan tungettuina
+ihmisjoukkoja, jotka rupesivat keskinäiseen tuttavuuteen, jättivät
+toisensa hyvästi, puhuivat, nauroivat, itkivät, söivät ja joivat.
+Muutamat olivat jo asettuneet sille parin jalan avaralle tilalle, joka
+tuli heidän osaksensa; heidän pikkuinen taloutensa oli järjestetty ja
+heidän vähäiset lapsensa nostetut palleille taikka kääpiön-kokoisille
+nojatuoleille; toiset eivät enää toivoneetkaan löytävänsä lepopaikkaa
+ja liikkuivat ympäri alakuloisina. Sylilapsista asti, joilla oli vaan
+viikko tai kaksi elämästä takanansa, kymäräselkäisiin vanhoihin miehiin
+ja naisiin, joilla näytti olevan vaan viikko tai kaksi elämästä
+edessään; peltomiehistä alkaen, jotka toden perään veivät myötänsä
+Englannin multaa saappaittensa alla, seppiin saakka, jotka ihossaan
+ottivat mukaansa näytteitä sen noesta ja savusta -- näytti jokainen ikä
+ja elin-keino olevan sullottu kokoon välikannen kapealle alalle.
+
+Kun loin silmäni ympäri tätä paikkaa, luulin näkeväni jonkun Emilyn
+muotoisen henkilön istuvan erään avonaisen portin luona, yksi
+Micawber'in lapsista vieressään; se herätti ensin huomiotani, kun
+toinen henkilö suudellen erosi siitä ja, levollisesti astuen hyörivän
+joukon lävitse, muistutti minua -- Agnesista! Mutta suuressa liikkeessä
+ja hämmingissä ja omien ajatuksieni epävakaisuudessa katosi se jälleen
+näkyvistäni, ja minä tiesin vaan, että se aika oli läsnä, jolloin
+kaikki vieraat kehoitettaisiin lähtemään laivasta; että hoitajattareni
+itki arkulla vieressäni; ja että Mrs. Gummidge, jota joku nuorempi,
+alaspäin notkistunut nainen mustissa vaatteissa auttoi, ahkerasti
+järjesti Mr. Peggotyn tavaraa.
+
+"Onko teillä mitään viimeistä sanaa, Mas'r Davy?" kysyi hän. "Onko
+mitään unhottunut, ennenkuin eroamme?"
+
+"Yksi asia!" lausuin minä. "Martha!" --
+
+Hän koski sen nuoremman naisen olkapäätä, jota olen maininnut, ja
+Martha seisoi edessäni.
+
+"Jumala siunatkoon teitä, te kunnon mies!" huudahdin minä. "Te otatte
+hänet mukaanne!"
+
+Martha vastasi hänen puolestaan kyyneliin purskahtamalla. Minä en
+voinut sillä haavaa puhua mitään, minä likistin vaan hänen kättänsä, ja
+jos minä koskaan olen rakastanut ja kunnioittanut ketään miestä,
+rakastin ja kunnioitin tätä miestä kaikesta sydämestäni.
+
+Laiva tyhjentyi pian vieraista. Kovin koetukseni oli vielä jälillä.
+Minä kerroin Mr. Peggotylle, mitä hänen jalo, täältä mennyt
+veljenpoikansa oli käskenyt minun sanoa hänelle eron-hetkellä. Se
+liikutti häntä syvästi. Mutta kun hän käski minun vastaukseksi lausua
+monta hellyyden ja kaipauksen sanaa noille kuuroille korville, liikutti
+hän minua vielä enemmän.
+
+Aika oli tullut. Minä syleilin häntä, otin itkevän hoitajattareni
+kainalooni ja kiirehdin pois. Kannella jätin Mrs. Micawber raukan
+hyvästi. Silloinkin hän hajamielisesti katseli, heimolaisiansa
+nähdäkseen, ja hänen viimeiset sanansa minulle olivat, ettei hän
+koskaan jättäisi Mr. Micawber'ia.
+
+Me menimme laivan-kyljestä alas veneesemme ja asetuimme vähän matkan
+päähän, että saisimme nähdä, kun laiva aloitti kulkuansa. Oli tyven,
+loistava päivänlasku. Laiva makasi meidän ja punertavan valon välissä,
+ja jokainen hoikka köysi ja raaka eroitettiin selvästi hohteessa. En
+ole koskaan nähnyt mitään semmoista näkyä, samalla niin ihanaa, niin
+surullista ja niin toivokasta, kuin tämän komean laivan, kun se vielä
+makasi liikkumatonna ruskottavalla vedellä ja kaikki ihmiset sen
+kannella olivat tunkeneet partaalle ja hetken aikaa seisoivat siinä
+avopäisinä ja äänettöminä.
+
+Hetken aikaa vaan äänettöminä. Kun purjeet pullistuivat tuulesta ja
+laiva rupesi liikkumaan, kohosi kaikista veneistä kolme kaikkuvaa
+hurraa-huutoa, joihin kannella oliat vastasivat ja joita sitten
+molemmin puolin kerrottiin ja uudestaan kerrottiin. Sydämeni purskahti
+itkuun, kun kuulin huudot ja näin heiluvat hatut ja nenäliinat -- ja
+silloin minä eroitin Emilyn!
+
+Silloin minä eroitin Emilyn, joka seisoi enonsa vieressä ja vapisi
+hänen olkapäänsä nojalla. Mr. Peggotty osoitti meitä kiihkeällä
+kädellä, ja silloin Emily näki meidät ja viittasi viimeistä
+hyvästi-jättöänsä minulle. Niin, Emily, ihana, surun sortama tyttö,
+nojau häneen koko haavoitetun sydämesi luottamuksella, sillä hän on
+nojaunut sinuun suuren rakkautensa koko voimalla!
+
+Keskellä ruusuista valoa ja seisoen yhdessä erinänsä muista ylhäällä
+kannella, Emily nojautuen enoonsa ja tämä pitäen kiinni hänestä,
+katosivat he juhlallisesti näkyvistämme. Yö oli laskeunut alas Kent'in
+kunnaille, kun sousivat meidät rantaan -- laskeunut pimeänä minun
+ylitseni.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU.
+
+Poissa-olo.
+
+
+Pitkä, synkkä yö kokoutui nyt ympärilleni täynnänsä monen toivon, monen
+rakkaan muiston, monen erehdyksen, monen turhan surun ja kaipauksen
+haamuja.
+
+Minä lähdin Englannista edes silloinkaan tietämättä, kuinka kova se
+isku oli, jota minun tuli kestää. Minä jätin kaikki, jotka olivat
+rakkaat minulle, ja lähdin pois siinä luulossa, että olin iskun
+kestänyt ja että kaikki oli ohitse. Niinkuin mies sotatanterella saa
+kuolinhaavan, vaan tuskin tietää, että hän on satutettu, niin en
+minäkään, kun jäin yksikseni harjaantumattoman sydämeni kanssa,
+likimainkaan aavistanut sitä haavaa, jota vastaan sydämeni täytyi
+taistella.
+
+Tämä tieto ei kohdannut minua äkisti, vaan vähitellen ja askel
+askeleelta. Se yksinäisyyden tunne, jolla lähdin ulkomaalle, syveni ja
+kasvoi joka hetki. Ensiksi se oli raskas kadon ja surun tunne, jossa en
+voinut eroittaa paljon muuta. Huomaamatta muuttui se toivottomaksi
+tiedoksi kaikista, mitä oli minulta mennyt -- rakkaus, ystävyys,
+hellyys; kaikista, mitä oli rauennut -- ensimäinen luottamukseni,
+ensimäinen mielitaipumukseni, koko elämäni ihana unelma; kaikista, mitä
+nyt oli jälellä -- kolkko, tyhjä erämaa, joka katkeamatta ulottui
+laajalta ympärilleni synkkään taivaan-rantaan saakka.
+
+Jos suruni oli itsekäs, en tietänyt, että se oli. Minä murehdin
+vaimo-lapsukaistani, joka niin nuorena temmattiin pois kukoistavasta
+mailmastaan. Minä murehdin nuoruuden ystävääni, joka olisi voinut
+saavuttaa tuhansien rakkauden ja ihmetyksen, niinkuin hän aikaa sitten
+oli saavuttanut minun. Minä murehdin sitä rakastavaa, särkynyttä
+sydäntä, joka oli saanut levon myrskyisessä meressä, ja noita maasta
+lähteneitä jäännöksiä siitä yksinkertaisesta kodista, jossa lapsena
+kuulin yö-tuulen puhaltavan.
+
+Siitä karttuneesta raskasmielisyydestä, johon vaivuin, ei minulla
+viimein ollut mitään toivoakaan koskaan päästä. Minä kuljin paikasta
+paikkaan, kaikkialla kantaen taakkaani muassani. Minä tunsin nyt koko
+sen painon; ja minä näännyin sen alla ja sanoin sydämessäni, ettei se
+milloinkaan enää voisi keventyä.
+
+Kun tämä epätoivo oli pahimmillansa, luulin, että kuolisin. Välisti
+ajattelin, että tahdoin kuolla kotona ja käänsin todella takaisin
+matkallani, että joutuisin sinne pian. Toisin aioin lähdin yhä
+kauemmaksi pois kaupungista kaupunkiin, etsien, en tiedä mitä, ja
+koettaen jättää, en tiedä mitä, taakseni.
+
+Minä en pysty seuraamaan yksittäin niitä kaikkia vaikeita surun
+vaiheita, joita koin. Semmoisia unelmia löytyy, joita voi vaan
+vaillinaisesti ja epämääräisesti kuvata; ja kun pakoitan itseäni
+katsomaan takaisin tähän elämäni jaksoon, tuntuu siltä, kuin
+muistuttaisin mieleeni semmoista unelmaa. Minä näen itseni uneksijan
+tavalla liikkuvan eteenpäin keskellä kaikkea sitä uutta, joka
+tarjousi minulle muukalaisissa kaupungeissa, palatseissa,
+tuomiokirkoissa, temppeleissä, maalauksissa, linnoissa, hautaholveissa,
+eriskummallisissa kaduissa -- historian ja fantasian vanhoissa
+olopaikoissa -- kantaen tuskallista kuormaani joka paikassa ja tuskin
+huomaten esineitä, kun katoovat edestäni. Haluttomuus kaikkiin, paitsi
+kalvavaan suruuni, oli se yö, joka peitti harjaantumattoman sydämeni.
+Sallikaat minun katsoa ylös siitä -- niinkuin, kiitos Jumalan! viimein
+tein -- ja sen pitkästä, kolkosta, kurjasta unelmasta koittavan valon
+puoleen.
+
+Monta kuukautta matkustin, tämä yhä pimenevä pilvi väikkyen mieleni
+ylitse. Eräät salaiset syyt, joitten vuoksi en tahtonut lähteä kotiin
+-- semmoiset syyt, jotka silloin turhaan taistelivat minussa,
+selvempinä ilmestyäksensä -- saivat minut jatkamaan pilgrimi-retkeäni.
+Välisti olin rauhattomasti muuttanut paikasta paikkaan mihinkään
+pysähtymättä; välisti olin viipynyt kauan yhdessä kohden. Minulla ei
+ollut mitään tarkoitusta, ei mitään kannattavaa sielua itsessäni, missä
+ikänänsä olin.
+
+Minä olin Schweizissä. Minä olin tullut sinne Italiasta jotakin noita
+suuria Alpin-solia myöden ja olin sen jälkeen oppaani kanssa
+astuskellut tunturi-polkuja. Jos nämät kammottavat erämaat olivat
+vaikuttaneet sydämeeni, en ainakaan tietänyt siitä mitään. Minun
+mielestäni oli kyllä ylevyyttä ja ihmeellisyyttä hirveän korkeissa
+vuorissa ja äkki-jyrkissä syvänteissä, kohisevissa koskissa ja lumi- ja
+jääkentissä, mutta tähän saakka ne eivät olleet opettaneet minulle
+mitään muuta.
+
+Eräänä iltana tulin ennen päivänlaskua johonkin laaksoon, jossa minun
+oli määrä levätä. Kun astuin alas siihen pitkin suikertelevaa polkua
+sillä vuorenvietoksella, josta näin sen kumottavan kaukaa alhaalta,
+luulen, että joku kauan aikaa poissa ollut kauneuden ja tyvenyyden
+tunto, joku laakson rauhasta syntynyt, lievittävä vaikutus heikosti
+virisi rinnassani. Minä muistan, että kerran seisahduin jonkunlaisella
+semmoisella surulla, joka ei ollut kokonaan masentava, ei aivan
+toivoton. Minä muistan melkein luulleeni, että joku muutos parempaan
+päin oli mahdollinen minussa.
+
+Minä saavuin laaksoon, kun ilta-aurinko paisti niille kaukaisille
+lumi-harjanteille, jotka yli-ympäriltä sulkivat sitä niinkuin ikuiset
+pilvet. Ne vuoret, joitten rotkossa vähäinen kylä sijaitsi, olivat
+juureltaan muhkean viheriät; ja ylipuolella tätä hempeämpää
+kasvillisuutta kohosi tummia honkametsiä, jotka, niinkuin vaajat,
+halkaisivat talviset hanget ja suojelivat lavineilta. Vielä
+korkeammalla näkyi rivittäin rousteisia rinteitä, harmaita kallioita,
+jää-iljanteita ja tasaisia pälvipaikkoja, jotka kaikki vähitellen
+yhtyivät ylinnä vallitsevaan lumeen. Sinne tänne vuorten vieremille
+tiplotettuina, jokainen pikku tipla yksi koti, häämötti yksinäisiä
+puisia huoneita, jotka tunturien korkeuden vuoksi näyttivät niin
+vähäisiltä, kuin tuskin olisivat kelvanneet leikkikaluiksi.
+Samanlaiselta näytti myöskin tiheästi rakennettu laakson kylä ja sen
+puinen silta, jonka alitse virta vieri jylseitten kallioin yli ja
+sitten pauhaten katosi metsään. Tyvenessä ilmassa kuului kaukainen
+laulu -- paimenten ääniä -- mutta kun joku heleä iltapilvi väikkyi
+vuoren kyljen keskikohdalla, olisin melkein ollut valmis luulemaan,
+että sävelet tulivat siitä eivätkä olleet mitään maallista laatua.
+Tässä levollisuudessa suuri luonto yht'äkkiä puhui minulle ja lievitti
+sydäntäni niin, että laskin väsyneen pääni ruohoon ja itkin, niinkuin
+en ollut itkenyt vielä siitä saakka, kuin Dora kuoli!
+
+Minä olin hiukkaa ennen saanut kirjepaketin, joka odotti minua, ja olin
+lähtenyt ulos kylästä lukemaan sitä, sillä välin kuin illallistani
+valmistettiin. Oli muita kirjeitä, jotka olivat eksyneet tiellä, enkä
+minä ollut moneen aikaan saanut mitään. Paitsi pari, kolme riviä,
+joilla ilmoitin, että voin hyvin ja olin tullut semmoiseen ja
+semmoiseen paikkaan, ei minulla ollut ollut kylläksi miehuutta eikä
+voimaa kirjoittaa yhtäkään kirjettä, siitä kuin lähdin kotoa.
+
+Paketti oli kädessäni. Minä avasin sen ja näin Agnesin käsi-alan.
+
+Hän oli onnellinen ja hyödyllinen ja menestyi, niinkuin hän oli
+toivonut. Siinä kaikki, mitä hän itsestänsä minulle kertoi. Koko muu
+sisältö koski minua.
+
+Hän ei antanut minulle mitään neuvoa; hän ei teroittanut mitään
+velvollisuutta minuun; hän sanoi vaan minulle omalla hartaalla
+tavallansa, mikä hänen luottamuksensa minuun oli. Hän tiesi (sanoi
+hän), että semmoinen luonto, kuin minun, kääntäisi kärsimisen
+hyväkseen. Hän tiesi, että koetus ja mielen-liikutus ylentäisi ja
+voimistaisi sitä. Hän oli varma, että minä kaikkiin yrityksiini panisin
+enemmän lujuutta ja pyrkisin korkeammalle sen surun johdosta, jota olin
+kärsinyt. Hän, joka niin riemuitsi maineestani ja vartoi sen
+kasvamista, siksi kuin minua siunattaisiin, rakastettaisiin ja
+kunnioitettaisiin työni tähden, tiesi hyvin, että jatkaisin työtäni.
+Hän tiesi, että minun sydämessäni, niinkuin kaikissa suurissa ja
+hyvissä sydämissä, suru ei voinut muuttua heikkoudeksi, vaan varmaan
+oli voimaksi kääntyvä. Niinkuin lapsuuden aikojeni kärsimiset olivat
+suorittaneet osansa ja tehneet minut siksi, mikä olin, niin suuremmat
+onnettomuudet terästäisivät minua, että tulisin vielä paremmaksi, kuin
+olin; ja niinkuin ne olivat opettaneet minua, opettaisin minä muita.
+Hän uskoi minut Jumalan haltuun, joka oli ottanut viattoman lemmittyni
+rauhaansa, piti minua sisarellisessa rakkaudessaan aina hyvänä ja oli
+alati minun vieressäni, menin mihin menin, ylpeänä siitä, mitä olin
+tehnyt, mutta äärettömän paljon ylpeämpänä siitä, mitä minun oli suotu
+vielä tehdä.
+
+Minä panin tämän kirjeen poveeni ja ajattelin, mimmoinen olin ollut
+tunti takaperin! Kun kuulin äänten sammuvan ja näin tyvenen iltapilven
+himmentyvän, laakson värien vaalenevan ja kultaisen lumen vuorten
+huipuilla muuttuvan etäiseksi osaksi halevasta yö-taivaasta, vaan
+kuitenkin tunsin, että yö poistui mielestäni ja kaikki sen sumut
+suoltuivat, en tietänyt miksi nimittää rakkauttani häntä kohtaan, joka
+tästä lähin oli kalliimpi minulle, kuin ikinä ennen.
+
+Minä luin hänen kirjeensä moneen kertaan. Minä kirjoitin hänelle,
+ennenkuin menin levolle. Minä kerroin hänelle, että olin suuresti
+kaivannut hänen apuansa, että ilman häntä en ollut mitään enkä koskaan
+ollut ollut se, miksi hän ajatteli minua; mutta että hän innostutti
+minua rupeemaan siksi ja että aioin koettaa.
+
+Minä koetin. Vielä kolme kuukautta ja jo olisi vuosi kulunut suruni
+alusta. Minä päätin jättää kaikki päätökset sikseen, ennenkuin nämät
+kolme kuukautta olivat ohitse, ja ainoastaan koettaa. Koko tämän ajan
+oleskelin laaksossa ja sen lähiseuduilla.
+
+Kun nämät kolme kuukautta olivat menneet, päätin jäädä pois kotoa vielä
+kauemmaksi aikaa; toistaiseksi asettua Schweiziin, joka oli käynyt
+rakkaaksi minulle tämän illan muiston kautta; tarttua jälleen kynään;
+työskennellä.
+
+Minä turvasin nöyrästi Häneen, jonka puoleen Agnes oli neuvonut minua;
+minä etsin luontoa, jota ei koskaan turhaan etsitä; ja minä laskin
+rintaani sen inhimillisen hellyyden, jota viime aikoina olin väistänyt.
+Ei kestänyt kauan, ennenkuin minulla oli melkein yhtä monta ystävää
+laaksossa, kuin Yarmouth'issa; ja kun ennen talven tultua jätin sen,
+Geneve'en matkustaakseni, ja keväällä palasin, oli heidän
+sydämellisissä tervehdyksissään jonkunlainen kodillinen sointu,
+vaikk'ei niitä tuotu esiin englantilaisilla sanoilla.
+
+Minä tein työtä myöhään, varhain, kärsivällisesti ja ahkerasti. Minä
+kirjoitin romanin, jonka aine yhtyi omaan kokemukseeni, ja lähetin sen
+Traddles'ille, joka toimitti, että se julkaistiin hyvin edullisilla
+ehdoilla; ja sanomat enentyvästä maineestani alkoivat ennättää
+korviini matkustavien kautta, joita sattumalta kohtasin. Vähäisen levon
+ja muutteen perästä rupesin taas vanhalla, uutteralla tavallani
+kirjoittamaan uutta teosta, joka kokonaan veti huomioni puoleensa. Mitä
+enemmän edistyin aineeni suorittamisessa, sitä enemmän miellyin siihen
+ja koetin kaikin voimin toimittaa työtäni hyvin. Tämä oli kolmas
+kirjailian tuotteeni. Se ei ollut vielä puoleksi valmis, kun eräänä
+jouto-aikana päätin palata kotiin.
+
+Vaikka luin ja työskentelin hellittämättä, olin kauan aikaa totuttanut
+itseäni vahvaan ruumiin liikuntoon. Terveyteni, joka oli kovasti
+heikontunut, kun Englannista lähdin, oli suuresti varmistunut. Minä
+olin nähnyt paljon. Minä olin käynyt monessa maassa ja toivoakseni
+kartuttanut tiedon varojani.
+
+Minä olen nyt johdattanut mieleeni kaikki, mitä katson tarpeelliseksi
+tässä puhua poissa-oloni ajasta -- yhdellä poikkeuksella. Tätä
+poikkeusta en kuitenkaan ole tehnyt sillä aikeella, että salaisin
+mitään ajatustani, sillä, niinkuin toisessa paikassa olen sanonut, tämä
+kertomus on paperille pantu muistini. Olen vaan tahtonut jättää sieluni
+sisimmän ajatuksen koskematta aivan viimeiseksi. Minä ryhdyn siihen
+nyt.
+
+Minä en voi niin täydellisesti tunkea oman sydämeni salaisuuteen, että
+tietäisin, milloin rupesin ajattelemaan, että olisi sopinut panna sen
+varhaisimmat ja valoisimmat toiveet Agnesiin. Minä en saata sanoa,
+millä suruni asteella siinä ensiksi syntyi se miete, että olin
+oikullisessa poikamaisuudessani heittänyt pois hänen rakkautensa
+aarteen. Minä luulen, että olin ehkä kuullut jonkun kuiskauksen tästä
+kaukaisesta ajatuksesta tuossa vanhassa, onnettomassa tunteessani, että
+olin kadottanut tai kaipasin jotakin, jota ei koskaan voinut toteuttaa.
+Mutta tämä ajatus heräsi mielessäni uutena nuhteena ja uutena
+katumuksena, kun olin jäänyt niin murheelliseksi ja yksinäiseksi
+mailmaan.
+
+Jos siihen aikaan olisin ollut paljon Agnesin kanssa, olisin
+raskasmielisyyteni heikkoudessa ilmoittanut tunteeni. Tätä minä
+himmeästi pelkäsin, kun ensin tunsin, että minun täytyi olla Englantiin
+palaamatta. Minuun olisi sanomattomasti koskenut, jos olisin menettänyt
+vaan vähänkin hänen sisarellisesta rakkaudestaan; ja kuitenkin olisin
+tunteitani ilmoittamalla tuottanut meille semmoista hankaluutta, josta
+emme tähän asti olleet tietäneet mitään.
+
+Minun oli mahdoton unhottaa, että se tunne, jolla hän nyt katseli
+minua, perustui minun omaan ehtooni ja käytökseeni, ja että minä, jos
+hän koskaan oli rakastanut minua toisenlaisella rakkaudella -- ja
+välisti luulin, että semmoinen aika oli, jolloin hän ehkä oli tehnyt
+niin -- olin heittänyt pois sen. Se ei ollut nyt minkään arvoinen asia,
+että, kun molemmat olimme vaan lapset, minä olin totuttanut itseäni
+ajattelemaan häntä semmoiseksi, joka oli kaukana tuolla puolen minun
+lapsellisia mielikuvituksiani. Minä olin toiselle tarjonnut hehkuvan
+hellyyteni; ja mitä olisin voinut tehdä, en ollut tehnyt; ja mitä Agnes
+oli minulle, siksi olin minä ja hänen oma, jalo sydämensä tehnyt hänet.
+
+Sen muutoksen alussa, joka vähitellen tapahtui minussa, kun koetin
+tarkemmin ymmärtää itseäni ja ruveta paremmaksi ihmiseksi, loin
+jonkunlaisen epämääräisen koetus-ajan lävitse silmäni semmoiseen
+hetkeen, jona ehkä voisin toivoa peräyttäväni erehtyneen entisyyden ja
+päästä niin onnelliseksi, että menisin naimisiin hänen kanssaan. Mutta
+kun aika kului, hälveni tämä hämärä toivo ja katosi vihdoin kokonaan.
+Jos hän koskaan oli rakastanut minua, tuli minun pitää häntä vielä
+enemmän pyhänä, muistaen sitä luottamusta, jota olin pannut häneen,
+hänen tietoansa harhailevasta sydämestäni, sitä uhrausta, jonka hän
+varmaan oli tehnyt, ollaksensa ystävänäni ja sisarenani, ja sitä
+voittoa, jonka hän oli saanut. Jollei toiselta puolen hän milloinkaan
+ollut rakastanut minua, sopiko minun uskoa, että hän nyt rakastaisi
+minua?
+
+Minä olin aina tuntenut oman heikkouteni hänen kestäväisyytensä ja
+mielenlujuutensa rinnalla, mutta nyt tunsin sen yhä enemmän. Vaikka
+minä olisin ollut mitä hyvänsä hänelle, taikka hän minulle, jos olisin
+kauan aikaa sitten ollut hänelle mahdollisempi, minä en ollut sitä nyt
+eikä hänkään ollut. Se aika oli mennyt. Minä olin antanut sen mennä
+ohitse, ja olin syystä kadottanut hänet.
+
+Että nämät taistelot vaivasivat minua paljon, että ne täyttivät minut
+onnettomuudella ja omantunnon soimauksella, mutta että minua kuitenkin
+kannatti joku tunne, että minun tuli oikeuden ja kunnian nimessä
+häveten luovuttaa mielestäni se ajatus, että nyt, toiveeni rauettua,
+kääntyisin kalliin tytön puoleen, josta olin kevytmielisesti kääntynyt
+pois, kun nämät toiveeni olivat valoisat ja tuoreet -- ja tämä miete
+ilmestyi sisinnä minussa joka kerta kuin ajattelin häntä -- se on
+kaikki yhtä totta. Minä en ensinkään koettanut salata itseltäni, että
+rakastin häntä sydämestäni; mutta minä saatin itseni siihen
+vakuutukseen, että se nyt oli myöhäistä ja ettei kauan kestänyttä
+keskinäistä väliämme käynyt häiritseminen.
+
+Minä olin paljon ja usein ajatellut, mitä Dora oli viitannut minulle
+ehkä tapahtuvaksi niinä vuosina, joita sallimus ei ollut määrännyt
+meille koetus-ajaksi; minä olin miettinyt, kuinka semmoiset asiat,
+jotka eivät koskaan tapahdu, usein vaikutuksissaan ovat yhtä todellisia
+meille, kuin ne, jotka tapahtuvat. Juuri ne vuodet, joista hän oli
+puhunut, olivat nyt käyneet todellisiksi parannuksessani, ja olisivat
+kerran, ehkä hiukan myöhemmin, siksi käyneet, vaikka olisimme
+eronneetkin aikaisimmassa lapsellisuudessamme. Minä koetin kääntää sitä
+väliä, joka olisi voinut olla minun ja Agnesin kesken, keinoksi, jonka
+avulla saatin paremmin kieltää itseni, ruveta enemmän luja-aikeiseksi,
+tarkemmin tuntea itseni, puutteeni ja erehdykseni. Kun mietin, että
+asia olisi voinut olla, tulin siihen vakuutukseen, ettei se koskaan
+voisi olla.
+
+Nämät ajatukset, niitten sekanaisuus ja ristiriitaisuus olivat mieleni
+vaihetteleva juoksu-hiekka lähtöni ajasta alkaen siksi, kuin kolme
+vuotta jälestäpäin palasin kotiin. Siitä, kuin siirtolaiset olivat
+purjehtineet pois, oli kolme vuotta kulunut, kun minä samaan
+päivänlaskun aikaan ja samassa paikassa seisoin sen paketti-aluksen
+kannella, joka toi minut kotiin, ja katselin sitä ruusuista vettä,
+jossa olin nähnyt heidän laivansa kuvan heijastelevan.
+
+Kolme vuotta. Pitkät, kun ajatteli niitä kokonaisuudessaan, vaikka
+lyhyet ohitse vieriessään. Ja koti oli sangen kallis minulle, ja Agnes
+myöskin -- mutta hän ei ollut minun -- hän ei koskaan ollut oleva minun
+-- hän ehkä olisi voinut olla, mutta tämä oli mennyt!
+
+
+
+
+KAHDEKSASKOLMATTA LUKU.
+
+Takaisintulo.
+
+
+Minä nousin maalle Londonissa eräänä talvisena syysiltana. Oli pimeä ja
+satoi, ja minä näin yhtenä minutina enemmän sumua ja lokaa, kuin mitä
+olin nähnyt kokonaisena vuonna. Minä kävelin tullihuoneesta
+Muistopatsaan luo, ennenkuin tapasin mitään vaunuja; ja vaikka itse
+rakennusten etupuolet, jotka katselivat paisuneita kadun-ojia, minusta
+tuntuivat vanhoilta ystäviltä, en voinut olla myöntämättä, että ne
+olivat kovasti likaisia ystäviä.
+
+Minä olen usein huomannut -- minä arvaan, että jokainen on -- että
+lähtö pois tutusta paikasta näyttää olevan merkki, että muutoksia
+tapahtuu siinä. Kun katsoin ulos vaunujen akkunasta ja näin, että joku
+vanha rakennus Fishstreet Hill'illä, johon ei mikään maalari, salvumies
+eikä muurari sataan vuoteen ollut koskenut, minun poissa ollessani oli
+hajotettu sekä että läheinen katu, joka oli tullut kunnian-arvoiseksi
+pitkällisen taudillisuutensa ja kauneutensa tähden, oli kuivattu ja
+lavennettu, odotin puoleksi saavani nähdä, että St. Paul'in
+tuomiokirkkokin näyttäisi vanhemmalta.
+
+Edeltäpäin tiesin, että muutamia muutoksia oli tapahtunut ystävieni
+oloissa. Tätini oli kauan aikaa sitten muuttanut takaisin Dover'iin ja
+Traddles oli heti minun lähdettyäni ruvennut saamaan vähän asian-ajajan
+tointa. Hänellä oli nyt virkahuoneensa Gray's Inn'issä, ja hän oli
+viimeisissä kirjeissänsä kertonut minulle, ettei hän nyt ollut ihan
+ilman toivoa pian päästä naimisiin kaikkein suloisimman tytön kanssa
+mailmassa.
+
+He odottivat minua kotiin ennen joulua; mutta heillä ei ollut mitään
+aavistusta, että näin pian palaisin. Minä olin tahallani eksyttänyt
+heitä, että saisin huvin äkki-arvaamatta tulla heidän luoksensa. Vaan
+kuitenkin olin häijy kyllä tuntemaan jonkunlaista kylmyyttä ja
+pettymystä, kun ei kukaan toivottanut minua tervetulleeksi, vaan minun
+täytyi yksinään ja ääneti ajaa ratistaa pitkin sumuisia katuja.
+
+Hyvin tunnetut puodit ja niitten iloinen valo paransivat kuitenkin
+jossakin määrässä asian; ja kun astuin maahan Gray's Inn'in kahvilan
+ovella, olin jälleen virkistynyt. Tämä paikka muistutti minua aluksi
+tuosta niin toisenlaisesta ajasta, jona olin poikennut asumaan
+Kultaiseen Ristiin, ja sai minut ajattelemaan niitä muutoksia, jotka
+olivat tapahtuneet sen jälkeen; mutta tämä oli luonnollista.
+
+"Tiedättekö, missä päin Gray's Inn'issä Mr. Traddles asuu?" kysyin
+kyyppäriltä sillä aikaa kuin lämmittelin kahvihuoneen valkean edessä.
+
+"Holborn Court'issa, Sir. Numero kaksi".
+
+"Mr. Traddles'in nimi saa, luulen, yhä paremman maineen lakimiesten
+joukossa?" arvelin minä.
+
+"Niin, Sir", vastasi kyyppäri, "arvattavasti, Sir; mutta minä en
+ainakaan tiedä siitä mitään".
+
+Tämä kyyppäri, joka oli keski-ikäinen, vähäläntäinen mies, katsoi
+ympärilleen, saadaksensa apua eräältä arvokkaammalta kyyppäriltä --
+kookkaalta, mahtavalta, vanhalta mieheltä, jolla oli kaksinkertainen
+leuka, mustat housut ja sukat, ja joka tuli ulos jostakin suntionpenkin
+kaltaisesta paikasta kahvihuoneen päästä, jossa hän seurusteli
+kassalaatikon, adressikalenterin, lakimiesluettelon ja muitten kirjojen
+ja paperein kanssa.
+
+"Mr. Traddles", lausui vähäläntäinen kyyppäri. "Numero kaksi
+Court'issa".
+
+Mahtava kyyppäri viittasi hänet pois ja kääntyi juhlallisesti minun
+puoleeni.
+
+"Minä kysyin", sanoin minä, "eikö Mr. Traddles, joka asuu numero
+kahdessa Court'issa, ole saanut yhä suurempaa mainetta lakimiesten
+joukossa?"
+
+"Minä en ole koskaan kuullut hänen nimeänsä", vastasi kyyppäri
+paksulla, käheällä äänellä.
+
+Minusta tuntui, kuin minun olisi tullut puolustaa Traddles'ia.
+
+"Hän on kai nuori mies?" arveli mahtava kyyppäri, ankarasti kiinnittäen
+silmäänsä minuun. "Kuinka kauan hän on asunut Gray's Inn'issä?"
+
+"Ei muuta, kuin kolme vuotta", sanoin minä.
+
+Kyyppäri, joka luultavasti oli elänyt neljäkymmentä vuotta
+suntionpenkissään, ei voinut jatkaa näin vähäpätöistä ainetta. Hän
+kysyi minulta, mitä tahdoin päivällisiksi.
+
+Minä tunsin, että taas olin Englannissa, ja olin todella aivan
+alakuloinen Traddles'in puolesta. Hänelle ei näyttänyt löytyvän mitään
+toivoa. Minä käskin nöyrästi vähän kalaa ja paistia ja seisoin valkean
+edessä, miettien hänen maineettomuuttansa.
+
+Kun seurasin pääkyyppäriä silmilläni, en voinut olla ajattelematta,
+että se puutarha, jossa hän vähitellen oli kasvanut siksi kukaksi, mikä
+hän oli, oli vaikea paikka, jos mieli yletä. Semmoinen vanhan-aikainen,
+kankea-niskainen, tukeva, juhlallinen, ijäkäs muoto sillä oli. Minä
+katselin ympäri huonetta, jonka sannoitettua lattiaa epäilemättä
+sannoitettiin aivan samalla tavalla, kun pääkyyppäri oli poikana -- jos
+hän koskaan oli ollut poikana, joka ei näyttänyt todenmukaiselta;
+kiiltäviä pöytiä, joissa näin kuvani heijastelevan vanhan mahognyn
+sileistä syvänteistä; lamppuja, joita oli niistetty ja siivottu,
+ettei mitään vikaa huomannut; mukavia, viheriöitä, kirkkailla
+messinki-tangoilla varustettuja kartiineja, jotka sievästi verhosivat
+väli-seiniä; molempia isoja, iloisesti palavia hiili-valkeita; riviin
+asetettuja karaffeja, pullistuneita, niinkuin olisivat tietäneet, että
+löytyi kalliita, vanhoja portviinin tynnyreitä kellarissa; ja näytti
+siltä, kuin ei kumpaakaan, ei Englantia eikä lakitiedettä, olisi voinut
+helposti väkirynnäköllä valloittaa. Minä menin ylös makuu-huoneeseni
+märkiä vaatteitani muuttamaan, ja tämän vanhan paneli-seinäisen huoneen
+avaruus (se oli ylipuolella sitä portinkäytävää, joka johdatti
+ravintolaan, muistan minä), nelitolppaisen sängyn tyven äärettömyys ja
+piirongin kukistumaton vakavuus, kaikki näyttivät yhtyvän ja synkästi
+rypistävän otsaansa Traddles'in taikka jokaisen samanlaisen uskaliaan
+nuorukaisen toiveille. Minä tulin jälleen alas päivällistäni syömään;
+ja myöskin aterian verkkainen mukavuus ja paikan säännöllinen
+hiljaisuus -- sillä se oli tyhjä vieraista, koska tuota pitkää
+lakimiesten loma-aikaa vielä kesti -- puhuivat sujuvasti Traddles'in
+rohkeudesta ja kuinka vähän hänen sopi toivoa vielä kahteen kymmeneen
+vuoteen saada elatustaan.
+
+Minä en ollut nähnyt mitään tämmöistä siitä saakka, kuin lähdin
+ulkomaille, ja se kukisti kokonaan toiveeni ystäväni puolesta.
+Pääkyyppäri oli saanut kylläksi minusta. Hän ei lähestynyt minua
+enää, vaan tarjosi palvelustansa eräälle vanhalle, pitkiin
+säärystimiin puetulle gentlemanille, jonka vastaan-ottamiseksi pintti
+[englantilainen mittaa noin 3 1/2 korttelia] erinomaista portviiniä
+näytti itse-altaan tulevan ulos kellarista, sillä hän ei antanut mitään
+käskyä. Toinen kyyppäri ilmoitti kuiskaten minulle, että tämä vanha
+gentlemani oli yksinäisyyteen paennut notarius, joka asui torin
+partaalla ja jolla oli kokonainen aarre-aitta, jonka hän luultiin
+testamentteeraavan pesiättärensä tyttärelle; samoin, että puheen mukaan
+hänellä oli kaapissansa hopeinen pöytäserviisi, joka oli kokonaan
+tummentunut makaamisesta, vaikk'ei mikään ihmis-silmä koskaan vielä
+ollut nähnyt muuta, kuin yhden lusikan ja yhden kahvelin hänen
+huoneissaan. Nyt pidin Traddles'ia aivan perikadon omana ja päätin
+itsekseni, ettei hänellä ollut mitään toivoa.
+
+Koska kuitenkin hartaasti halusin nähdä rakasta, vanhaa toveria,
+suoritin päivälliseni semmoisella tavalla, joka ei ollenkaan ollut
+omainen koroittamaan minua pääkyyppärin ajatuksissa, ja kiirehdin ulos
+takatietä. Numero kaksi Court'issa oli pian löydetty, ja koska
+ovipielen päällekirjoitus ilmoitti minulle, että Mr. Traddles asui
+jossakin huoneistossa ylimmäisessä kerroksessa, astuin portaita ylös.
+Rapistuneiksi ja vanhoiksi huomasin nämät portaat, ja jokaisen jakson
+päästä niitä valaisi nuija-pää lampun-sydän, joka teki kuolemaa
+vähäisessä, likaisessa lasivangitossa.
+
+Kun kommin portaita ylös, luulin kuulevani hupaisen naurun, mutta ei
+minkään advokatin eikä lakimiehen, ei advokatin kirjurin eikä
+lakimiehen kirjurin naurua, vaan parin, kolmen iloisen tytön. Kun
+pysähdyin kuuntelemaan, pistin sattumalta jalkani johonkin reikään,
+jonka kunnianarvoisa Gray's Inn'in jäsenistö oli jättänyt tukkimatta,
+ja putosin kolisten alas, ja kun taas pääsin jaloilleni, oli kaikki
+hiljaa.
+
+Hapuillen kuljin nyt varovammin loppupuolen matkaa, ja sydämeni sykki
+kovasti, kun näin ulkopuolisen oven, johon oli maalattu _Mr. Traddles_,
+avoinna. Minä koputin. Jommoinenkin kahina seurasi sisäpuolella, mutta
+ei mitään muuta. Minä koputin sentähden uudestaan.
+
+Vähäinen takkela poika, puoleksi juoksupoika, puoleksi kirjuri, joka
+oli kovasti hengästynyt, mutta katseli minua, niinkuin hän olisi ollut
+varma siitä, etten minä voisi laillisesti todistaa sitä, tuli näkyviin.
+
+"Onko Mr. Traddles kotona?" lausuin minä.
+
+"On, Sir, mutta hänellä on työtä".
+
+"Minä pyytäisin saada tavata häntä".
+
+Tuokion minua tarkasteltuaan päätti takkela poika päästää minut
+sisään, jonka vuoksi hän avasi ovea vähän avarammalta ja laski minut
+ensiksi pikkuiseen, kaapinkokoiseen eteiseen ja sitten vähäiseen
+arki-huoneesen, jossa tapasin vanhan ystäväni, joka (hänkin
+hengästyneenä) istui pöydän ääressä paperiensa puoleen kallistuneena.
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti Traddles, ylös katsahtaen, "se on Copperfield!"
+ja syöksi minun syliini, johon minä lujasti suljin hänet.
+
+"Kaikki hyvin, rakas Traddles'ini?"
+
+"Kaikki hyvin, rakas, rakas Copperfieldini eikä muuta, kuin hyviä
+uutisia!"
+
+Me itkimme ilosta molemmat.
+
+"Rakas toverini", lausui Traddles, innossansa pörröttäen tukkaansa,
+joka oli kokonaan tarpeeton toimi, "rakkain Copperfield'ini, kauan
+kadoksissa ollut ja sydämellisesti tervetullut ystäväni, kuinka minua
+ilahuttaa nähdä sinua! Kuinka sinä olet ruskoittunut! Kuinka iloinen
+minä olen! Henkeni ja kunniani kautta, en ole koskaan ollut niin
+iloinen, rakas Copperfield'ini, en koskaan!"
+
+Minun oli yhtä vaikea ilmoittaa tunteitani. Minä en ensiksi kyennyt
+puhumaan mitään.
+
+"Rakas toverini!" lausui Traddles. "Ja tullut niin kuuluisaksi!
+Kunniakas Copperfield'ini! Hyvä Jumala, _milloin_ tulit, _mistä_ tulet,
+_mitä_ olet toimittanut?"
+
+Mitään vastausta kysymyksiinsä odottamatta kohensi Traddles, joka oli
+työntänyt minut nojatuoliin kaminin viereen, koko ajan valkeaa toisella
+kädellään ja nyki minua toisella kaulahuivistani siinä hurjassa
+luulossa, että se oli päällystakki. Hiilihangosta hellittämättä syleili
+hän minua uudestaan, ja minä syleilin häntä, siksi kuin molemmat
+nauraen ja silmiämme pyyhkien kävimme istumaan ja pudistimme kättä
+lieden ylitse.
+
+"Kun ajattelee", sanoi Traddles, "että olit niin kotiin tulemallasi,
+kuin epäilemättä olit, rakas, vanha poikani, etkä ollut läsnä
+juhlamenoissa!"
+
+"Missä juhlamenoissa, rakas Traddles?"
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti Traddles, avaten silmiänsä vanhalla tavallaan.
+"Etkö ole saanut viimeistä kirjettäni?"
+
+"En suinkaan, jos siinä puhuttiin juhlamenoista".
+
+"No, rakas Copperfieldini", lausui Traddles, tokaisten tukkaansa
+pystyyn molemmilla käsillänsä, jotka hän sitten laski polvilleni, "minä
+olen naimisissa!"
+
+"Naimisissa!" huudahdin minä iloisesti.
+
+"Totta totisesti!" lausui Traddles -- "kunnian-arvoisa Horace vihki
+minut -- ja Sofian yhteen -- alhaalla Devonshire'ssä. No, rakas
+poikani, hän on tuolla kartiinein takana! Katso tuonne!"
+
+Kummastuksekseni tuli kaikkein suloisin tyttö mailmassa samalla
+silmänräpäyksellä nauraen ja punehtuen esiin piilopaikastaan. Ja
+iloisempaa, armaampaa, viattomampaa, onnellisempaa, tyytyväisempää
+nuorta vaimoa ei ole koskaan mailmassa nähty, jota minun myöskin täytyi
+paikalla sanoa. Minä suutelin häntä, niinkuin vanha tuttava suutelisi,
+ja toivotin heille onnea kaikesta sydämestäni.
+
+"Mikä hauska jälleen-yhtyminen tämä on!" sanoi Traddles. "Sinä olet
+niin erittäin ruskoittunut, rakas Copperfield! Voi, kuinka onnellinen
+minä olen!"
+
+"Niin olen minäkin!" arvelin minä.
+
+"Ja minä myöskin!" lausui punehtuva ja hymyilevä Sofia.
+
+"Me olemme kaikki niin onnelliset, kuin mahdollista!" sanoi Traddles.
+"Tytötkin ovat onnelliset. Voi sentään, minä totta puhuen olin kokonaan
+unhottaa heidät!"
+
+"Unhottaa?" kysyin minä.
+
+"Tytöt", vastasi Traddles. "Sofian sisaret. He ovat meidän luonamme. He
+ovat tulleet Londonia katsomaan. Asia on se, että, kun -- sinäkö se
+olit, joka kompastuit portaissa, Copperfield?"
+
+"Minä se olin", sanoin minä nauraen.
+
+"Hyvä, kun sinä kompastuit portaissa", lausui Traddles, "peuhasin
+tyttöjen kanssa. Totta puhuen me kävimme 'kissaa nurkassa'. Mutta koska
+tämmöinen ei oikein sovi Westminster Hall'issa ja kosk'ei se näyttäisi
+juuri ammatilliselta, jos joku neuvon-pyytäjä näkisi heidät, juoksivat
+he tiehensä. Ja par'aikaa he -- kuuntelevat, sitä en epäile", arveli
+Traddles, katsellen toisen huoneen ovea.
+
+"Minä olen pahoillani", sanoin minä, nauraen uudestaan, "että tulin
+häiritsemään".
+
+"Sanani kautta", vastasi Traddles, suuresti iloiten, "jos olisit
+nähnyt heidän juoksevan pois ja, sinun koputettuasi, taas juoksevan
+takaisin noukkimaan pudonneita kampojansa ja menettelevän mitä
+hullunkurisimmalla tavalla, et olisi sanonut niin. Lemmittyni, menetkö
+noutamaan tyttöjä?"
+
+Sofia kiiruhti pois ja me kuulimme, että hän läheisessä huoneessa
+vastaan-otettiin kaikkuvalla naurulla.
+
+"Oikein kuin soitettaisiin, eikö niin, rakas Copperfield?" arveli
+Traddles. "Sitä on erittäin hauska kuulla. Se kokonaan valaisee näitä
+vanhoja huoneita. Onnettomalle vanhalle pojalle, joka on elänyt kaiken
+aikansa yksinään, on se suorastaan suloista. Se on viehättävää. Tyttö
+raukoilta meni paljon hukkaan Sofian kanssa -- joka, minä vakuutan sen
+sinulle, Copperfield, nyt on ja aina on ollut suloisin tyttö mailmassa!
+-- ja se ilahuttaa minua sanomattomasti, kun havaitsen heidän olevan
+semmoisella hyvällä tuulella. Tyttö-seura on sangen hupainen asia,
+Copperfield. Se ei ole ammatillista, mutta se on hyvin hupaista".
+
+Huomaten, että hänen äänensä hiukan vapisi, ja käsittäen, että hän
+sydämensä hyvyydessä pelkäsi puheensa kautta tuottaneensa minulle
+jonkunlaista tuskaa, myönnyin siihen semmoisella hartaudella, joka
+ilmeisesti rauhoitti ja ilahutti häntä suuresti.
+
+"Mutta lisäksi", lausui Traddles, "ovat kotilaitoksemmekin, totta
+puhuakseni, kokonaan epä-ammatillisia, rakas Copperfield. Yksin
+Sofiankin oleminen täällä on epä-ammatillinen. Mutta meillä ei ole
+mitään muuta asuntopaikkaa. Me olemme laskeneet ruuhella merille,
+mutta me olemme valmiit kestämään kaikkia. Ja Sofia on tavaton
+taloudenpitäjä! Sinä kummastelet, kun näet, kuinka hän sijoittaa näitä
+tyttöjä. Tuskin tiedän, kuinka se käy".
+
+"Onko noita nuoria ladyjä montakin teillä?" kysyin minä.
+
+"Vanhin, kaunotar, on täällä", vastasi Traddles matalalla,
+tuttavallisella äänellä -- "Carolina ja Sarah on täällä -- se, joka,
+niinkuin mainitsin sinulle, on jollakin tapaa kipeä selästään.
+Sanomattoman paljon parempana! Ja molemmat nuoremmat, joita Sofia
+kasvatti, ovat luonamme. Ja Louisa on täällä".
+
+"Todella!" huudahdin minä.
+
+"Niin", vastasi Traddles. "Nyt ei ole koko sarjassa -- minä tarkoitan
+huonettemme sarjassa -- kuin kolme, mutta Sofia on tyttöjä varten
+sovittanut kaikki mitä kummallisimmalla tavalla, ja he makaavat niin
+mukavasti, kuin mahdollista. Kolme tuossa huoneessa", sanoi Traddles,
+osoittaen sormellaan. "Kaksi tässä".
+
+Minä en voinut olla ympärilleni katsomatta, nähdäkseni, mikä oltava jäi
+jälille Mr. ja Mrs. Traddles'ille. Traddles ymmärsi minut.
+
+"Hyvä!" lausui Traddles, "me olemme valmiit kestämään kaikkia, niinkuin
+juuri nyt sanoin, ja viime viikolla kyhäsimme vuoteen tänne lattialle.
+Mutta katon alla löytyy vielä vähäinen huone -- sangen sievä huone, kun
+kerran on päässyt ylös sinne -- jonka Sofia itse minun tietämättäni on
+varustanut tapeteilla; ja se on tätä nykyä meidän huoneemme. Se on
+mainio pikkuinen mustalais-poikettava. Ja kuinka laajalle sieltä
+näkee".
+
+"Ja sinä olet vihdoin naimisissa, rakas Traddles'ini!" sanoin minä.
+"Kuinka se ilahuttaa minua!"
+
+"Kiitoksia, rakas Copperfield", vastasi Traddles, kun vielä kerran
+pudistimme kättä. "Niin, minä olen niin onnellinen, kuin on mahdollista
+olla. Tuossa on vanha ystäväsi, näetkö", lausui Traddles, riemuisesti
+nyykäyttäen päätänsä kukkaruukulle ja alustalle. "Ja tuossa on pöytä
+marmori-laikkoineen! Kaikki muut huonekalut ovat yksinkertaisia ja
+käytöllisiä, niinkuin huomaat. Ja mitä hopea-serviisiin tulee, ei
+meillä, totta puhuen, ole edes sen vertaa, kuin tee-lusikka".
+
+"Kaikki vielä ansaittavat!" lausuin minä iloisesti.
+
+"Juuri niin", vastasi Traddles, "kaikki ansaittavat. Tietysti on meillä
+jotakin tee-lusikan tapaista, koska liikutamme teetämme. Mutta ne ovat
+Britannia-metallia".
+
+"Hopea hohtaa sitä enemmän, kun se tulee", arvelin minä.
+
+"Sitä juuri itsekin sanomme!" huudahti Traddles. "Näetkö, rakas
+Copperfield", ruveten taas puhumaan tuolla matalalla, tuttavallisella
+äänellä, "kun olin esitellyt todistukseni Doe dem. _Jipes_ versus
+_Wigzell_ jutussa, josta minulla oli paljon etua ammatissani, lähdin
+alas Devonshire'en ja pidin yksityisesti muutamia totisia keskusteluita
+kunnian-arvoisan Horace'n kanssa. Minä huomautin hänelle erittäin sitä
+asiaa, että Sofia -- joka, vakuutan sinulle, Copperfield, on suloisin
+tyttö! --"
+
+"Siitä olen varma!" arvelin minä.
+
+"Hän on todella!" vastasi Traddles. "Mutta minä pelkään, että hairahdan
+aineestani. Mainitsinko kunnianarvoisaa Horace'a?"
+
+"Sinä sanoit, että huomautit hänelle erittäin sitä asiaa --".
+
+"Niin oikein! Sitä asiaa, että Sofia ja minä kauan aikaa olimme olleet
+kihloissa, ja että Sofia vanhempiensa luvalla oli enemmän, kuin
+tyytyväinen, tulemaan minulle, vaikka olisimmekin -- lyhyeltä", sanoi
+Traddles vanhalla, suoralla hymyllänsä, "nykyisellä Britannia-metallin
+kannallamme. No niin. Sitten esittelin kunnian-arvoisalle Horace'lle --
+joka on mitä oivallisin pappi, Copperfield, ja jonka pitäisi olla
+piispa, taikka jolla ainakin pitäisi olla kylläksi tuloja, ettei hänen
+tarvitsisi elää niin tiukasti -- että, jos voisin ansaita kaksi sataa
+ja viisikymmentä puntaa ensi vuonna ja varmaan toivoa seuraavana vuonna
+ansaitsevani yhtä paljon taikka vielä enemmän sekä lisäksi voisin
+yksinkertaisesti varustaa jonkun vähäisen asunnon, semmoisen, kuin
+tämän -- silloin ja siinä tapauksessa saisimme Sofia ja minä mennä
+naimisiin. Minä uskalsin muistuttaa, että olimme kärsivällisesti
+odottaneet monta vuotta ja ettei sen asian, että Sofia oli erinomaisen
+hyödyllinen kotona, tulisi vaikuttaa hänen rakkaisin vanhempiinsa niin,
+että he vastustaisivat hänen elämänsä turvaamista -- ymmärrätkö?"
+
+"Ei suinkaan sen tulisi", sanoin minä.
+
+"Minua ilahuttaa, että sinä ajattelet niin, Copperfield", vastasi
+Traddles, "sillä ilman vähintäkään viittausta kunnianarvoisaan
+Horace'en luulen, että vanhemmat ja veljet ja niin edespäin välisti
+ovat jotenkin itsekkäät semmoisissa asioissa. Hyvä! Minä sanoin
+myöskin, että mielelläni tahdoin olla hyödyllinen perheelle ja että,
+jos edistyin mailmassa ja jotakin tapahtuisi hänelle -- minä tarkoitan
+kunnian-arvoisalle Horace'lle --".
+
+"Kyllä ymmärrän", lausuin minä.
+
+"-- Taikka Mrs. Crewler'ille -- minä hartaasti soisin saavani ruveta
+tyttöjen isäksi. Hän vastasi aivan ihmeellisellä tavalla, joka erittäin
+miellytti tunteitani, ja otti suostuttaaksensa Mrs. Crewler'iä tähän
+tuumaan. Heillä oli kauhean paljon vastusta anopistani. Se nousi hänen
+jaloistaan hänen rintaansa ja sitten hänen päähänsä --".
+
+"Mikä nousi?" kysyin minä.
+
+"Hänen surunsa", vastasi Traddles totisella katseella. "Hänen tunteensa
+ylimalkain. Niinkuin toisessa tilaisuudessa mainitsin, hän on hyvin
+etevä nainen, mutta hän ei voi enää käyttää jäseniänsä. Mitä hyvänsä
+hänelle kiusausta tapahtuu, se asettuu tavallisesti hänen jalkoihinsa;
+mutta tässä tilaisuudessa nousi se hänen rintaansa ja sitten hänen
+päähänsä ja, lyhyeltä, tunki koko hänen ruumiinrakennukseensa mitä
+huolettavimmalla tavalla. Kuitenkin he väsymättömällä ja hellällä
+hoidolla saivat hänet toipumaan, ja me vihittiin, siitä oli eilen kuusi
+viikkoa. Sinä et voi aavistaa, mikä hirviö mielestäni olin,
+Copperfield, kun näin koko perheen joka taholla itkevän ja pyörtyvän!
+Mrs. Crewler ei voinut nähdä minua ennen kuin lähdimme -- ei voinut
+antaa anteeksi minulle silloin -- mutta hän on hyväluontoinen ihminen
+ja on jälestäpäin antanut minulle anteeksi. Juuri tänä aamuna tuli
+minulle hupainen kirje häneltä".
+
+"Ja lyhyeltä, rakas ystäväni", sanoin minä, "sinä tunnet itsesi niin
+onnelliseksi, kuin ansaitset tuntea!"
+
+"Oh! Nämät sanat lähtevät sinun ystävyydestäsi!" nauroi Traddles.
+"Mutta tilaani sopii todella kadehtia. Minä teen kovasti työtä ja luen
+lakia väsymättä. Minä nousen kello viisi joka aamu eikä se haita minua
+ollenkaan. Minä pidän tytöt piilossa päivällä ja hauskuttelen heidän
+kanssansa iltaisin. Ja minä vakuutan sinulle, että oikein pahoittaa
+minua, että he lähtevät kotiin tiistaina eli päivää ennen kuin Mikkelin
+työkausi alkaa. Mutta tässä", sanoi Traddles, keskeyttäen tuttavallista
+juttelemistaan ja ääneen puhuen, "ovat tytöt! Mr. Copperfield, Miss
+Crewler -- Miss Sarah, Miss Louisa -- Margaret ja Lucy!"
+
+He näyttivät niin terveiltä ja kukoistavilta kuin ruusuvihko. Kaikki
+olivat sieviä, ja Miss Carolina oli erittäin kaunis; mutta Sofian
+kirkkaissa katseissa oli jotakin armasta, iloista ja kodikasta, joka
+voitti tämän kaiken ja vakuutti minulle, että ystäväni oli valinnut
+hyvin. Me istuimme kaikki valkean ympärillä sillä aikaa kuin takkela
+poika, joka, niinkuin nyt arvasin, oli papereita esiin vetäessään
+hengästynyt, taas korjasi pois ne ja asetti esiin tee-astiat. Tämän
+jälkeen lähti hän pois yöksi ja pamahutti kiinni ulkopuolisen oven
+perästään. Kun Mrs. Traddles, jonka emännän-silmistä täydellinen
+mielihyvä ja levollisuus säteili, oli valmistanut teen, paahti hän
+hiljaisesti leipää, istuen nurkassaan valkean vieressä.
+
+Hän oli tavannut Agnesin, kertoi hän minulle tätä tehdessään. "Tom" oli
+häitten jälkeen vienyt hänet huviretkelle alas Kent'iin ja siellä oli
+hän nähnyt myöskin tätini, ja sekä tätini että Agnes voivat hyvin eikä
+kumpikaan heistä ollut puhunut mistään muusta, kuin minusta. "Tom" ei
+ollut hänen kullaksensa kertaakaan päästänyt minua ajatuksistansa koko
+sinä aikana, jona olin ollut poissa. "Tom" oli korkein tuomari kaikissa
+asioissa. "Tom" oli ilmeisesti hänen elämänsä epäjumala, jota ei mikään
+voinut järkyttää hänen kantakivellänsä, johon hänen aina täytyi luottaa
+ja jota hänen aina täytyi kunnioittaa koko sydämensä uskollisuudella,
+mitä ikänänsä tapahtui.
+
+Se kunnioitus, jota sekä hän että Traddles osoittivat kaunottarelle,
+huvitti minua sangen paljon. Minä en luullakseni pitänyt sitä erittäin
+järkevänä, mutta se oli mielestäni hyvin hauskaa ja soveltui
+täydellisesti heidän luontoonsa. Jos Traddles koskaan hetkeäkään
+kaipasi noita tee-lusikoita, jotka olivat vielä ansaittavat, en epäile,
+että se tapahtui silloin, kuin hän tarjosi teetä kaunottarelle. Jos
+hänen lempeä puolisonsa olisi kyennyt ketään vastaan puollustamaan omaa
+ajatustansa, tiedän varmaan, että se olisi tapahtunut ainoastaan sen
+vuoksi, että hän oli kaunottaren sisar. Muutamia vähäisiä omapäisyyden
+ja oikullisuuden oireita, joita kaunottaressa huomasin, katsoivat
+Traddles ja hänen puolisonsa nähtävästi hänen esikois-oikeudekseen ja
+luonnolliseksi perinnöksensä. Jos hän olisi syntynyt kuningattareksi
+mehiläispesässä ja he työntekiöiksi, eivät he olisi alttiimmin
+taipuneet siihen.
+
+Mutta heidän itse-unhotuksensa ihastutti minua. Heidän ylpeytensä
+näitten tyttöjen puolesta ja heidän myöntyväisyytensä kaikkiin näitten
+mielitekoihin oli mitä hupaisin pikku todistus heidän omasta arvostaan,
+minkä milloinkaan olisin tahtonut nähdä. Yhtä varmaan kuin Traddles'ia
+kerta tämän illan kuluessa puhuteltiin "Tom kullaksi" ja häntä
+pyydettiin tuomaan jotakin tänne taikka viemään jotakin sinne taikka
+ottamaan ylös jotakin taikka laskemaan alas jotakin taikka etsimään
+jotakin taikka noutamaan jotakin, yhtä varmaan se taikka tämä hänen
+kälyistään ainakin kaksitoista kertaa tunnissa puhutteli häntä siksi.
+Samoin he eivät saaneet mitään toimeen ilman Sofiatta. Minkä pääsivät
+hiukset irti eikä kukaan, paitsi Sofia, pystynyt panemaan niitä ylös.
+Mikä unhotti, kuinka joku erityinen nuotti kävi eikä kukaan, paitsi
+Sofia, voinut hyräillä tätä nuottia oikein. Mikä tahtoi muistaa jonkun
+paikan nimeä Devonshire'stä ja ainoastaan Sofia tiesi sen. Mikä tahtoi
+jotakin kotiin kirjoitetuksi, ja ainoastaan Sofiaa voitiin pyytää
+kirjoittamaan ennen seuraavan päivän aamiaista. Mille tuli silmipakko
+kutoessaan eikä kukaan muu, kuin Sofia, saattanut parantaa asiaa. He
+haltia-väkeä olivat, ja Sofia ja Traddles palvelioita. Kuinka monta
+lasta Sofia oli hoitanut aikoinansa, en voi mielessäni kuvailla, mutta
+hän näytti olevan kuuluisa siitä, että hän osasi jok'ikisen vähäisen
+laulun, mikä ikinä lapsille Englannin kielellä viritettiin; ja hän
+lauloi pyynnöstä niitä kymmenittäin perästyksin mitä raikkaimmalla
+pikku äänellä mailmassa (kukin sisarista käski hänen laulaa jonkun eri
+nuotin, ja kaunotar tavallisesti viimeiseksi), että minä olin kokonaan
+hurmaantunut. Paras kaikista oli se, että kaikin vaatimuksineen kaikki
+sisaret osoittivat suurta hellyyttä ja kunnioitusta sekä Sofialle että
+Traddles'ille. Minä olen varma, että, kun jätin hyvästi, ja Traddles
+tuli ulos seuraamaan minua kahvilaan, minusta tuntui, kuin en koskaan
+olisi nähnyt minkään semmoisen itsepintaisen pörröpään taikka minkä
+pään tahansa pyörivän semmoisessa suudelmien sateessa.
+
+Ylimalkain se oli semmoinen näky, jota en voinut olla ilolla
+ajattelematta kauan aikaa sen jälkeen, kuin olin palannut ja
+toivottanut Traddles'ille hyvää yötä. Jos olisin nähnyt tuhansien
+ruusujen kukkivan jossakin ylikerroksessa tuossa kuihtuneessa Gray's
+Inn'issä, eivät ne olisi voineet valaista sitä puoleksikaan niin
+paljon. Kun ajattelin, että nämät Devonshire'n tytöt olivat keskellä
+kuivia lakimiesten kapinetten myyjiä ja asian-ajajien byroita, ja että
+teetä, paahdettua leipää ja lasten lauluja tarjottiin tuommoisessa
+karkeassa sandriakin ja pergamentin, punaisen langan, pölyisten
+öylättien, läkkipullojen, koncepti- ja vekselipaperien, protokollien,
+haastekirjeitten, selitysten ja kustannus-laskujen ilman-alassa --
+tuntui melkein yhtä hupaiselta ja haaveelliselta, kuin jos olisin
+uneksinut, että sultanin kuuluisa perhe oli päästetty asian-ajajain
+joukkoon ja muassaan Gray's Inn'in eteiseen tuonut puhuvan linnun,
+laulavan puun ja kultaisen veden. Tavalla taikka toisella huomasin,
+että olin jättänyt Traddles'in hyvästi yöksi ja palannut kahvilaan
+suuresti muuttuneena, mitä alakuloisuuteeni hänen puolestaan tuli. Minä
+rupesin ajattelemaan, että hän edistyisi kaikkien Englannin
+pääkyyppärien kiusallakin.
+
+Minä asetin tuolin jonkun kahvi-huoneen valkean eteen, Traddles'ia
+joutilaisuudessani ajatellakseni, ja rupesin, hänen onneansa
+mietiskeltyäni, vähitellen katsomaan hehkuvien hiilien kuvia ja sitä
+myöden kuin ne hajosivat ja muuttuivat muistelemaan elämäni
+etevimpiä vaiheita ja eron-tapauksia. Minä en ollut nähnyt mitään
+kivihiili-valkeata siitä saakka kuin kolme vuotta takaperin jätin
+Englannin, vaikka kyllä olin katsellut monta puu-tulennosta, kun se
+raukesi harmaaksi tuhaksi ja yhtyi liedellä olevaan höyheniseen läjään,
+joka alakuloisuudessani soveliaasti esitteli minulle omia, kuolleita
+toiveitani.
+
+Minä voin nyt ajatella entisyyttä vakaasti, mutta ei katkerasti, ja
+pystyin miettimään tulevaisuutta miehuullisesti. Kotia tämän sanan
+parhaassa merkityksessä minä en saattanut enää toivoa. Häntä, johon
+olisin voinut vuodattaa hellempää rakkautta, olin opettanut rupeamaan
+sisarekseni. Hän oli naimisiin menevä, ja toiset vaatisivat hänen
+hellyyttänsä itselleen, eikä hän siis koskaan saisi tietää mitään siitä
+rakkaudesta, joka oli ylennyt sydämessäni. Se oli oikein, että saisin
+rangaistusta ajattelemattomasta liitostani. Mitä niitin, sen olin
+kylvänyt.
+
+Minä mietin par'aikaa, olinko todella kurittanut sydäntäni niin, että
+mielenlujuudella saatin kestää sitä ja Agnes'in kodissa levollisesti
+asettua siihen tilaan, johon hän levollisesti oli minun kodissani
+asettunut, kun havaitsin silmieni kiintyneen erääsen muotoon, joka
+olisi voinut nousta valkeasta yhteydessään aikaisimpien muistojeni
+kanssa.
+
+Pikku Mr. Chillip, lääkäri, jolle kaikkein ensimäisessä luvussa tässä
+kertomuksessa jouduin kiitollisuuden velkaan hänen avustaan, istui ja
+luki jotakin sanomalehteä jonkun vastapäisen nurkan varjossa. Hän oli
+jotenkin vanha tähän aikaan; mutta koska hän oli lempeä, suopea,
+hiljainen pieni mies, oli hän kulunut niin vähän, että hän minusta
+tällä hetkellä näytti juuri semmoiselta, kuin hän varmaan näytti sillä
+kertaa, kuin hän istui vierashuoneessamme ja odotti mailmaan tuloani.
+
+Mr. Chillip oli jättänyt Blunderstone'n kuusi tai seitsemän vuotta
+takaperin enkä minä ollut nähnyt häntä sen jälkeen. Hän istui
+siivosti ja luki sanomalehteänsä, vähäinen pää kallella ja lasillinen
+lämmintä sherry-toddya vieressänsä. Hän oli niin erittäin
+sovinnollinen käytöksessään, että hän näytti pyytävän anteeksi
+itse sanomalehdeltäkin, että hän uskalsi lukea, sitä.
+
+Minä astuin hänen luoksensa ja sanoin: "kuinka voitte, Mr. Chillip?"
+
+Hän hämmästyi kovasti, kun outo näin odottamatta puhutteli häntä, ja
+vastasi hitaisella tavallansa: "minä kiitän teitä, Sir, te olette
+sangen hyvä. Kiitoksia, Sir. Minä toivon, että _te_ voitte hyvin".
+
+"Te ette muista minua?" sanoin minä.
+
+"Kyllä, Sir", vastasi Mr. Chillip, leppeästi hymyillen ja pudistaen
+päätänsä minua tarkastellessaan, "minusta tuntuu, kuin kasvoissanne
+olisi jotakin tuttua, Sir; mutta nimeänne tavottelen turhaan".
+
+"Ja kuitenkin tiesitte sen kauan aikaa, ennenkuin minä itse", vastasin
+minä.
+
+"Tiesinkö todella, Sir?" lausui Mr. Chillip. "Onko mahdollista, että
+minun oli kunnia, Sir, olla avullisna, kun --?"
+
+"On", sanoin minä.
+
+"Herranen aika!" huudahti Mr. Chillip. "Mutta epäilemättä olette sen
+jälkeen suuresti muuttuneet, Sir?"
+
+"Arvattavasti", vastasin minä.
+
+"No, Sir", muistutti Mr. Chillip, "minä toivon, että annatte minulle
+anteeksi, jos minun täytyy pyytää teitä suosiollisesti sanomaan
+nimenne?"
+
+Kun ilmoitin hänelle nimeni, tuli hän suorastaan liikutetuksi. Hän
+oikein pudisti kättäni, joka oli hurja menetys hänen puoleltaan, sillä
+hänen oli muutoin tapa vaan pistää haalea, pikkuinen kala-lasta tuuman
+pari esiin lanteestaan ja osoittaa mitä suurinta maltittomuutta, kun
+joku tarttui siihen. Nytkin vajotti hän kätensä takintaskuunsa heti
+kuin hän sai sen irti, ja hänen sydämensä näytti huojentuvan, kun hän
+palautti sen eheänä takaisin.
+
+"Hyvä Jumala, Sir!" lausui Mr. Chillip, tutkistellen minua, pää
+kallellansa. "Tämä on siis Mr. Copperfield, onko se? Hyvä, Sir, minä
+luulen, että olisin tuntenut teidät, jos olisin juljennut katsella
+teitä tarkemmin. Te olette ulkomuodoltanne hyvin isä vainajanne
+kaltainen, Sir".
+
+"Minulla ei ollut koskaan onnea nähdä isääni", huomautin minä.
+
+"Aivan totta, Sir", sanoi Mr. Chillip lohduttavalla äänellä. "Ja
+kaikissa tapauksissa kovin surettavaa! Mekin meidän paikkakunnassamme
+tiedämme maineenne, Sir", arveli Mr. Chillip, pitkäänsä pudistaen
+jälleen vähäistä päätänsä. "Lienee jommoinenkin jännitys täällä, Sir",
+sanoi Mr. Chillip, naputtaen otsaansa etusormellansa. "Se kysyy varmaan
+voimianne, Sir!"
+
+"Missä tätä nykyä asutte?" kysyin hänen viereensä istuen.
+
+"Minä asun muutamien penikulmien päässä Bury St. Edmunds'ista, Sir",
+vastasi Mr. Chillip. "Kun Mrs. Chillip isänsä testamentin kautta sai
+vähäisen omaisuuden sielläpäin, ostin viran-harjoitus-oikeuden siellä,
+jossa, niinkuin varmaan ilolla kuulette, menestyn varsin hyvin.
+Tyttäreni on nyt kasvanut aika ihmiseksi, Sir", arveli Mr. Chillip,
+pudistaen taas pikkuista päätänsä. "Menneellä viikkoa äiti laski alas
+kaksi poimua hänen hameestaan. Niin aika menee, Sir!"
+
+Koska pikku mies, tätä mietettä lausuessaan, nosti nyt tyhjänä olevan
+lasinsa huulilleen, esittelin hänelle, että hän antaisi täyttää sen
+uudestaan ja joisi toisen lasin minun seurassani. "Hyvä, Sir", vastasi
+hän verkkaisella tavallansa, "siinä on enemmän, kuin mitä olen tottunut
+juomaan, mutta minä en voi kieltää itseltäni iloa haastella teidän
+kanssanne. Näyttää siltä kuin vasta eilis-päivänä minun olisi ollut
+kunnia hoitaa teitä tuhka-rupulissa. Te pääsitte siitä mainion hyvällä
+tavalla, Sir!"
+
+Minä kiitin häntä tästä kohteliaisuudesta ja tilasin toddyn, joka pian
+tuotiin. "Aivan tavatonta ylellisyyttä!" lausui Mr. Chillip, liikuttaen
+sitä, "mutta minä en voi vastustaa niin erinomaista tilaisuutta! Teillä
+ei ole mitään perhettä, Sir?"
+
+Minä pudistin päätäni.
+
+"Minun on tullut tietoihini, että joku aika sitten suuri suru on
+kohdannut teitä, Sir", arveli Mr. Chillip, "minä kuulin sen isäpuolenne
+sisarelta. Kovin luja-luontoinen nainen, Sir?"
+
+"No niin", sanoin minä, "luja kyllä. Missä te hänet olette tavanneet,
+Mr. Chillip?"
+
+"Ettekö tiedä, Sir", vastasi Mr. Chillip leppeimmällä hymyllänsä, "että
+isäpuolenne taas on naapurinani?"
+
+"En", lausuin minä.
+
+"Niin hän on, Sir!" arveli Mr. Chillip. "Nai nuoren ladyn sieltäpäin,
+jolla oli raukalla sangen sievä pikkuinen omaisuus. -- Mutta tuo
+aivojen työ, Sir. Ettekö tunne, että se väsyttää teitä?" lausui Mr.
+Chillip, katsellen minua niinkuin ihmettelevä punakerttu.
+
+Minä väistin tätä kysymystä ja palasin Murdstone'ihin. "Minä tiedän,
+että Mr. Murdstone meni uudestaan naimisiin. Oletteko te perheen
+lääkäri?" kysyin minä.
+
+"En säännöllisesti. Minua on käsketty välisti tulemaan heidän
+luoksensa", vastasi hän. "Lujuuden organi Mr. Murdstone'ssa ja hänen
+sisaressaan frenologisesti kovin kasvanut, Sir!"
+
+Minä vastasin niin selvästi osoittavalla katseella, että Mr. Chillip
+siitä ja toddysta rohjentui, pudisti päätänsä useita kertoja ja
+huudahti miettiväisesti: "voi minua! Me muistamme vanhoja aikoja, Mr.
+Copperfield!"
+
+"Ja veli ja sisar jatkavat kaiketi vanhalla tavallaan?" sanoin minä.
+
+"Niin, Sir", vastasi Mr. Chillip, "lääkäri, joka niin paljon liikkuu
+perheissä, ei saisi nähdä eikä kuulla muuta kuin ammattinsa asioita.
+Kuitenkin täytyy minun sanoa, että he ovat kovin ankarat, Sir, sekä
+mitä tähän että tulevaan elämään tulee".
+
+"Ei tulevan elämän järjestämisessä heillä suurta väliä pidetä, uskallan
+väittää", vastasin minä; "mutta mitä he tässä toimittelevat?"
+
+Mr. Chillip pudisti päätänsä, liikutti toddyansa ja maisteli sitä.
+
+"Hän oli viehättävä nainen, Sir!" lausui hän vaikeroivalla tavalla.
+
+"Nykyinen Mrs. Murdstone'ko?"
+
+"Todellakin viehättävä nainen, Sir", arveli Mr. Chillip; "niin
+rakastettava, kuin suinkin mahdollista! Mrs. Chillip'in ajatus on, että
+hänen sydämensä kokonaan on sortunut hänen naimisensa jälkeen ja että
+hän on melkein mieletön murheesta. Ja naiset", muistutti Mr. Chillip
+pelokkaasti, "ovat mainiot huomaamaan, Sir".
+
+"Hän oli kaiketi kukistettava, ja heidän inhottavan kaavansa mukaan
+taivutettava; Jumala häntä armahtakoon!" sanoin minä. "Kaikki on
+luultavasti jo suoritettu?"
+
+"Niin, Sir, ensiksi oli ankaria riitoja, vakuutan teille", lausui Mr.
+Chillip, "mutta Mrs. Murdstone ei ole enää muuta kuin varjo.
+Katsottaisiinko sopimattomaksi, jos kahden kesken sanoisin teille, Sir,
+että sen jälkeen kuin Miss Murdstone tuli auttamaan, tämä ja veli
+yhdessä melkein ovat saattaneet hänet heikkopäiseksi".
+
+Minä sanoin hänelle, että minun oli helppo uskoa sitä.
+
+"Minä en epäile väittäissäni", lausui Mr. Chillip, vahvistaen itseänsä
+uudella toddyn siemauksella, "meidän kesken puhuen, Sir, että nykyisen
+Mrs. Murdstone'n äiti kuoli siitä. Taikka että tyrannius, ikävyys ja
+alinomaiset kiusat ovat tehneet Mrs. Murdstone'n melkein
+vähäjärkiseksi. Hän oli ennen avioliittoansa vilkas nuori nainen, Sir,
+mutta heidän kolkkoutensa ja tylyytensä teki lopun hänestä. He
+seuraavat häntä nyt enemmän vangin-vartioina, kuin puolisona ja kälynä.
+Juuri tätä arveli Mrs. Chillip minulle viime viikolla. Ja minä vakuutan
+teille, Sir, että naiset ovat hyvät huomaamaan. Mrs. Chillip itse on
+mainio huomaamaan!"
+
+"Teeskeleekö Mr. Murdstone vielä synkällä tavallaan jumalisuutta? (minä
+häpeän käyttämästä tätä sanaa tämmöisessä yhteydessä)", kysyin minä.
+
+"Te lausutte, Sir", sanoi Mr. Chillip, jonka silmäluomet kävivät aivan
+punaisiksi siitä oudosta juomasta, jota hän nautti, "yhden Mrs.
+Chillip'in terävimmistä arveluista. Mrs. Chillip", jatkoi hän
+tyvenimmällä ja verkkaisimmalla tavallansa, "oikein sähköytti minua,
+kun hän sanoi, että Mr. Murdstone asettaa ylös oman kuvansa ja nimittää
+sitä jumalalliseksi luonnoksi. Minut olisi saanut kaadetuksi kumoon,
+Sir, höyhenellä, vakuutan teille, kun Mrs. Chillip sanoi niin. Naiset
+ovat hyvät huomaamaan, Sir!"
+
+"Sisällisen aavistuksen kautta", arvelin minä hänen suurimmaksi
+iloksensa.
+
+"Minua ilahuttaa erinomaisesti, että joku puollustaa minun ajatustani,
+Sir", vastasi hän. "Se ei tapahdu usein, että tohdin lausua jotakin
+ajatusta muissa, kuin lääketieteen asioissa, vakuutan teille. Mr.
+Murdstone pitää välisti julkisia saarnoja, ja on sanottu -- lyhyeltä,
+Sir, Mrs. Chillip sanoi -- että mitä kamalammaksi tyranniksi hän viime
+aikoina on ruvennut, sitä ankarampi hän on opissaan".
+
+"Minä luulen, että Mrs. Chillip on ihan oikeassa", sanoin minä.
+
+"Mrs. Chillip menee niin pitkälle", jatkoi suuresti rohkaistuna tuo
+kaikkein suopein pikku mies, "että hän sanoo, että mitä semmoiset
+ihmiset väärin uskonnoksensa nimittävät, on vaan aukko, jonka kautta he
+purkaavat pahan sisunsa ja hävyttömyytensä. Ja tiedättekö, että minun
+täytyy tunnustaa, Sir", lisäsi hän, leppeästi kallistaen päätänsä,
+"etten minä Uudesta Testamentista löydä mitään puollustusta Mr. ja Miss
+Murdstone'lle?"
+
+"En minäkään koskaan ole löytänyt", vastasin minä.
+
+"Muutoin, Sir", lausui Mr. Chillip, "ei heitä yhtään rakasteta; ja
+koska he ovat hyvin kerkeät tuomitsemaan jokaista, joka ei rakasta
+heitä, turmioon, on todella paljon turmiollista menoa par'aikaa
+paikkakunnassamme! Kuitenkin, niinkuin Mrs. Chillip sanoo, Sir,
+kärsivät he alinomaista rangaistusta, sillä heidän täytyy kääntyä
+sisäänpäin ja ravita itseänsä omilla sydämillänsä, ja heidän omat
+sydämensä ovat kovin huono ravinto. Mutta puhutaan nyt, Sir, vähän
+teidän aivoistanne, jos annatte minulle anteeksi. Ettekö kiihdytä niitä
+liiaksi, Sir?"
+
+Koska Mr. Chillip'in omat aivot olivat toddysta kiihtyneet, ei minun
+ollut vaikea kääntää hänen huomiotansa hänen omiin asioihinsa, joista
+hän seuraavan puolen tunnin puhui aivan leveästi, jutellen minulle muun
+muassa, että hän tällä kertaa oli Gray's Inn'in kahvilassa jollekulle
+hourupäisten hoitokunnalle antamassa ammatillista lausettansa erään
+sairaan tilasta, jolta liiallinen juominen oli vienyt järjen.
+
+"Ja minä vakuutan teille, Sir", arveli hän, "että olen erittäin
+herkkä-hermoinen semmoisissa tiloissa. Minä en voisi kestää, että minua
+tiuskitaan, Sir. Se lannistaa kokonaan rohkeuteni. Tiedättekö, että
+meni iso aika, ennenkuin toinnuin tuon pelottavan ladyn käytöksen
+jälkeen samana yönä, jona te synnyitte, Mr. Copperfield?"
+
+Minä kerroin hänelle, että varhain aamulla aioin lähteä tätini,
+mainitun yön lohikäärmeen luo, ja että tämä oli perin helläsydäminen ja
+oivallinen nainen, niinkuin Mr. Chillip varsin hyvin tietäisi, jos hän
+vaan tuntisi hänet paremmin. Yksistään se ajatus, että hän kerta vielä
+joutuisi näkemään tätiäni, näytti kauhistuttavan häntä. Hän vastasi
+vähäisellä, heikolla hymyllä: "onko hän semmoinen, Sir? Oikein totta?"
+ja käski melkein kohta kynttilää ja meni levolle, niinkuin hän ei olisi
+hyvissä turvissa missään muualla. Tosin hän ei hoiperrellut
+toddystansa, mutta minä luulisin, että hänen hiljainen pikku
+valtasuonensa sykähteli pari, kolme kertaa enemmän minutissa, kuin se
+oli sykähdellyt tuon tärkeän illan jälkeen, jolloin tätini niin pahasti
+pettyi ja tähtäsi lyödäksensä Mr. Chillip'iä hatullaan.
+
+Aivan väsyneenä menin minäkin levolle sydän-yön aikaan; vietin
+seuraavan päivän Dover'in vaunuissa ja ilmestyin yhtäkkiä eheänä ja
+terveenä tätini vanhassa vierashuoneessa, jossa hän juuri joi teetä
+(hän käytti nyt aina silmälaseja) ja jossa hän, Mr. Dick ja rakas,
+vanha Peggottyni, joka toimitti emännöitsiän virkaa, vastaan-ottivat
+minut avo-sylin ja ilon kyynelillä. Tätiäni huvitti suuresti, kun
+rupesimme puhumaan tyvenesti ja minä kerroin, kuinka olin tavannut Mr.
+Chillip'in ja kuinka tämä piti häntä niin kauheassa muistossa; ja sekä
+hän että Peggotty juttelivat paljon äiti vainajani toisesta puolisosta
+ja tuosta "murhaaja sisaresta" -- jota, luullakseni, tätini ei ikinä
+olisi nimittänyt ristimä-nimellä, ei liika-nimellä eikä yleensä
+milläkään muulla tavalla, vaikka hän olisi saanut mitä rangaistusta
+tahansa.
+
+
+
+
+YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
+
+Agnes.
+
+
+Kun tätini ja minä jäimme kahden kesken, haastelimme myöhäiseen yöhön
+saakka. Kuinka siirtolaiset eivät koskaan kirjoittaneet kotiin muulla
+lailla, kuin iloisesti ja toivokkaasti; kuinka Mr. Micawber todella oli
+lähettänyt useita pieniä summia noitten "rahallisten sitoumusten"
+lunastamiseksi, joitten suhteen hän oli ollut niin tarkka, että niitten
+tuli olla kuin miehen ja miehen kesken; kuinka Janet, joka oli palannut
+tätini palvelukseen, kun tätini muutti takaisin Dover'iin, lopullisesti
+oli täyttänyt miespuolten kieltämisensä sillä, että hän oli mennyt
+naimisiin varallisen ravintolan-isännän kanssa; ja kuinka tätini itse
+viimeiseltä oli vahvistanut samaa suurta perus-aatetta sillä, että hän
+kaikin tavoin autti morsianta sekä päälliseksi kunnioitti häämenoja
+läsnä-olollansa; nämät olivat puheemme aineita, joita enemmän tai
+vähemmän tunsin niitten kirjeitten kautta, joita olin saanut. Vanhan
+tavan mukaan Mr. Dick'iä ei unhotettu pois. Tätini kertoi minulle,
+kuinka tämä lakkaamatta kopioitsi kaikkia kirjoituksia, joita hän sai
+käsiinsä, ja piti kuningas Kaarlo Ensimäistä soveliaan matkan päässä
+tämän tekotyön kautta; kuinka yksi hänen elämänsä suurimmista iloista
+ja palkinnoista oli se, että Mr. Dick oli vapaa ja onnellinen eikä
+kitunut missäkään yksitoikkoisessa pakkopaikassa; ja kuinka (uudeksi,
+yleiseksi johtopäätökseksi lausuttuna) ei kukaan, paitsi hän, voinut
+täydellisesti tietää, mikä Mr. Dick oli.
+
+"Ja milloin, Trot", kysyi tätini, taputtaen käteni selkää, kun vanhalla
+tavallamme istuimme valkean edessä; "milloin sinä menet Canterbury'yn?"
+
+"Minä hankin hevosen itselleni ja ratsastan sinne huomis-aamuna,
+jollette te, täti, tahdo seurata minua?"
+
+"En!" sanoi tätini jyrkällä tavallansa. "Minä aion pysyä, missä olen".
+
+"Siinä tapauksessa ratsastan sinne", arvelin minä. "Minä en olisi
+tänään malttanut pysähtymättä matkustaa Canterbury'n läpi, jos olisin
+lähtenyt jonkun muun luoksi, kuin teidän".
+
+Hän oli hyvillään, mutta vastasi: "Trot, Trot; _minun_ vanhat luuni
+olisivat kyllä kestäneet huomispäivään saakka!" ja taputti lempeästi
+kättäni jälleen, kun istuin ja miettiväisesti katselin valkeaan.
+
+Miettiväisesti, sillä minä en saattanut taas olla täällä ja niin
+likellä Agnesia, ilman että ne surut, joita minulla oli ollut niin
+kauan, virisivät. Ne olivat ehkä lientyneitä suruja, jotka opettivat
+minulle, mitä en ollut joutunut oppimaan, kun nuoruuteni kokonaan oli
+edessäni, mutta suruja ne kuitenkin olivat. "Voi, Trot", olin
+kuulevinani tätini kerran vielä sanovan; ja minä ymmärsin hänet
+paremmin nyt. "Sokea, sokea, sokea!"
+
+Me pysyimme molemmat ääneti tuokion aikaa. Kun nostin ylös silmäni,
+huomasin, että hän vakaasti tarkasteli minua. Hän oli ehkä seurannut
+ajatusteni juoksua, sillä minusta tuntui, kuin olisi ollut helppo
+seurata sitä nyt, vaikka se kyllä kerta oli ollut mutkikas.
+
+"Sinä tapaat hänen isänsä harmaapäisenä miehenä"; arveli tätini,
+"vaikka kaikin päin parempana -- ihan toisena ihmisenä. Etkä sinä enää
+huomaa, että hän mittaa kaikkia inhimillisiä asioita, iloja ja suruja,
+oman kurjan, pikkuisen tuumapuunsa mukaan. Luota minuun, lapseni,
+semmoiset asiat saavat kutistua sangen paljon, ennenkuin niitä käy
+sillä tapaa mittaaminen".
+
+"Saavat todella", lausuin minä.
+
+"Sinä tapaat Agnesin", jatkoi tätini, "niin hyvänä, niin kauniina, niin
+vakavana, niin itsensä-kieltävänä, kuin hän aina on ollut. Jos
+tietäisin jotakin parempaa ylistyssanaa, Trot, antaisin sen hänelle".
+
+Parempaa ylistys-sanaa hän ei voinut saada; enkä minä kovempaa
+nuhdetta. Voi, kuinka olinkaan eksynyt niin kauas!
+
+"Jos hän kasvattaa niitä nuoria tyttöjä, jotka ovat hänen ympärillänsä,
+itsensä kaltaisiksi", sanoi tätini siinä määrässä totisena, että hänen
+silmänsä täyttyivät kyynelistä, "tietää Jumala, että hän hyvin käyttää
+elämäänsä! Hyödyllisenä ja onnellisena, niinkuin hän sanoi tuona
+päivänä! Kuinka hän voisikaan olla muuta kuin hyödyllinen ja
+onnellinen".
+
+"Onko Agnesilla mitään" -- minä ajattelin ääneen pikemmin, kuin puhuin.
+
+"No? Kuinka? Mitään mitä?" kysyi tätini terävästi.
+
+"Mitään kosijaa", sanoin minä.
+
+"Pari kymmentä", huudahti tätini jonkunlaisella suuttuneella
+ylpeydellä. "Hän olisi voinut kymmeniä kertoja mennä naimisiin, sinun
+poissa ollessasi, rakas poikani!"
+
+"Epäilemättä", arvelin minä. "Epäilemättä. Mutta onko hänellä mitään
+kosijaa, joka on hänelle mahdollinen? Muista Agnesin olisi mahdoton
+huolia".
+
+Tätini istui ja mietti vähän aikaa, käsi poskella. Pitkäänsä nostaen
+silmiänsä minua kohden sanoi hän:
+
+"Minä luulen, että hän rakastaa jotakuta, Trot".
+
+"Ja on itse rakastettu?" kysyin minä.
+
+"Trot", vastasi tätini vakavasti, "siitä en saata sanoa mitään. Minulla
+ei ole oikeutta kertoa sinulle edes näin paljon. Hän ei ole koskaan
+uskonut sitä minulle, mutta minua aavistaa".
+
+Hän katseli niin tarkasti ja tuskallisesti minua (minä näin hänen
+vapisevankin), että ymmärsin nyt enemmän, kuin ennen, että hän oli
+huomannut viimeiset ajatukseni. Minä palautin mieleeni kaikki ne
+päätökset, joita olin tehnyt kaikkina näinä useina öinä ja päivinä ja
+kaikissa noissa sydämeni lukuisissa taisteloissa.
+
+"Jos niin olisi laita", aloitin minä, "ja minä toivon, että niin on --"
+
+"Minä en tiedä, että niin on", lausui tätini lyhyesti. "Minun luuloni
+eivät saa johdattaa sinua. Sinun täytyy pitää niitä salassa. Niissä
+ehkä ei ole perää. Minulla ei ole minkäänlaista oikeutta puhua".
+
+"Jos niin olisi laita", toistin minä, "kertoo Agnes kyllä sen minulle
+aikanansa. Sisar, jolle minä olen uskonut niin paljon, täti, ei liene
+vastahakoinen luottamaan minuun".
+
+Tätini siirsi silmänsä pois minusta yhtä pitkäänsä, kuin hän oli
+kääntänyt ne minua kohden, ja varjosti niitä miettiväisesti kädellänsä.
+Tuosta hän laski toisen kätensä olkapäälleni; ja niin istuimme
+molemmat, entisyyttä katsellen ja sanaa puhumatta, siksi kuin erosimme
+yöksi.
+
+Minä ratsastin varhain aamulla vanhojen koulupäivieni näkymölle. Minä
+en saata sanoa, että vielä olin oikein onnellinen siinä toivossa, että
+saisin voiton itsestäni; ei edes, vaikka ajattelin, että niin pian
+joutuisin näkemään hänen kasvonsa jälleen.
+
+Ennen pitkää olin kulkenut nuot hyvin muistetut paikat ja tulin
+hiljaisille kaduille, joissa jokainen kivi oli kuin koulupojan kirja
+minulle. Minä lähdin jalkaisin vanhaa asuntoa päin, mutta käänsin
+takaisin, sillä sydämeni oli niin täynnä, etten voinut mennä sisään.
+Minä palasin, ja ohitse astuessani katsahtaen matalasta akkunasta
+siihen torni-huoneesen, jossa ensin Uriah Heep'in ja jälestäpäin Mr.
+Micawber'in oli tapa istua, havaitsin, että se nyt oli vähäinen
+vierashuone ja ettei siinä enää ollut mitään byroota. Muutoin vakava,
+vanha rakennus oli, mitä puhtauteen ja siivoon tulee, aivan
+samanlainen, kuin se oli ollut, kun ensi kerran näin sen. Minä käskin
+sen uuden palvelus-neitsyen, joka laski minut sisään, sanoa Miss
+Wickfield'ille, että joku gentlemani, joka toi terveisiä hänelle
+eräältä ystävältä ulkomailta, oli siellä; ja minä neuvottiin noita
+yksivakaisia, vanhoja portaita ylös (kehoitettuna varomaan niitä
+astuimia, jotka tunsin niin hyvin) entisellään olevaan vierashuoneesen.
+Ne kirjat, joita Agnes ja minä yhdessä olimme lukeneet, olivat
+hyllyillänsä, ja se pulpetti, jonka vieressä olin niin monta iltaa
+harjoittanut läksyjäni, seisoi vielä saman vanhan pöydän kulmalla.
+Kaikki ne pienet muutokset, jotka Heep'iläisten kanssa olivat
+pujahtaneet sisään, olivat poistetut. Kaikki oli niinkuin ennen noina
+onnellisina aikoina.
+
+Minä seisoin akkunan vieressä ja silmäilin rakennuksia toisella
+puolella vanhan-aikaista katua, muistaen, kuinka olin katsellut niitä
+sateisina iltoina, kun ensin tulin sinne; ja kuinka minun oli tapa
+ajatella niitä ihmisiä, jotka ilmestyivät akkunoissa, ja seurata niitä
+silmilläni portaita ylös ja alas, sillä aikaa kuin naiset puukengillään
+kalistellen kulkivat kivityksellä ja unteloinen sade lankesi viistoon,
+juoksi ulos katon-kourusta ja tulvasi kadulle. Se tunne, jolla minun
+oli tapa katsoa kiertolaisia, kun ne vetisinä iltoina hämärässä tulivat
+kaupunkiin ja pyrkivät ohitse, pussi riippuen hartioilla kepin päässä,
+palasi elävästi mieleeni täynnänsä, niinkuin silloinkin, kostean maan,
+märkien lehtien ja ruusupensaitten hajua, jopa itse niitten
+tuulenpuuskain muistoakin, jotka olivat kohdanneet minua omalla
+vaivalloisella matkallani.
+
+Paneloitun seinän pikku oven avaaminen pani minut säpsähtämään ja
+kääntymään. Hänen ihanat, levolliset silmänsä kohtasivat minun
+silmiäni, kun hän tuli minua vastaan. Hän pysähtyi ja laski kätensä
+rinnalleen, ja minä suljin hänet syliini.
+
+"Agnes! kallis tyttöni! Minä olen tullut liian äkkiä".
+
+"Ei, ei! Minä olen niin iloinen, kun saan nähdä sinut, Trotwood!"
+
+"Rakas Agnes, mikä onni minulle, että saan nähdä sinut kerran taas!"
+
+Minä painoin häntä sydäntäni vastaan ja vähän aikaa olimme molemmat
+ääneti. Ennen pitkää istuimme toinen toisemme vieressä, ja hänen
+enkelin-kasvonsa olivat käännetyt minua kohden sillä tervehdyksellä,
+josta olin vuosikausia nähnyt unta valveilla ollessani ja nukkuessani.
+
+Hän oli niin todellinen, hän oli niin kaunis, hän oli niin hyvä -- minä
+olin niin suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, hän oli niin kallis
+minulle, etten saavuttanut mitään sanoja tunteisini. Minä koetin
+siunata häntä, koetin kiittää häntä, koetin kertoa hänelle (niinkuin
+usein olin tehnyt kirjeissäni), kuinka hän oli vaikuttanut minuun,
+mutta kaikki ponnistukseni olivat turhat. Rakkauteni ja iloni olivat
+äänettömät.
+
+Omalla suloisella levollisuudellaan asetti hän kiihtymykseni; johdatti
+minut takaisin siihen aikaan, jolloin erosimme; puhui minulle Emilystä,
+jonka luona hän oli salaisesti monta kertaa käynyt; puhui minulle
+hellästi Doran haudasta. Jalon sydämensä hairahtamattomalla vaistolla
+kosketti hän muistoni säveliä niin vienosti ja sointuisasti, ettei
+yksikään särissyt minussa; minä kuuntelin surullista, kaukaista soittoa
+enkä tahtonut väistyä mistään, mitä se herätti. Kuinka olisinkaan
+tahtonut, kun yhteydessä niitten kaikkien kanssa oli hän itse, tuo
+kallis olento, elämäni hyvä enkeli?
+
+"Entä sinä itse, Agnes", sanoin minä hetken perästä. "Kerro minulle
+jotakin itsestäsi. Sinä olet tuskin koskaan kertonut minulle omasta
+elämästäsi koko tämän ajan kuluessa!"
+
+"Mitäpä minä kertoisin?" vastasi hän hohtavalla hymyllänsä. "Isä voi
+hyvin. Sinä näet meidät täällä rauhassa omassa kodissamme -- huolemme
+ovat poistetut, kotimme on annettu meille takaisin -- ja kun tiedät
+nämät, rakas Trotwood, tiedät kaikki".
+
+"Kaikki, Agnes?" sanoin minä.
+
+Hän katsahti minuun, ja jonkunlainen kummastus ilmestyi hänen
+kasvoissaan.
+
+"Eikö mitään muuta, sisar?" kysyin minä.
+
+Hänen kasvonsa, jotka vastikään olivat vaalenneet, punastuivat ja
+vaalenivat taas. Hän hymyili jonkunlaisella levollisella
+surullisuudella, niin minusta näytti, ja pudisti päätänsä.
+
+Minä olin koettanut johdattaa häntä siihen, johon tätini oli viitannut;
+sillä vaikka tämän luottamuksen vastaanottaminen varmaan olisi haikea
+tuska minulle, tuli minun kurittaa sydäntäni ja suorittaa
+velvollisuuteni häntä kohtaan. Minä näin kuitenkin, että hän kävi
+levottomaksi, ja jätin asian sikseen.
+
+"Sinulla on paljon työtä, rakas Agnes?"
+
+"Koulussaniko?" sanoi hän, katsoen ylös taas koko kirkkaalla hymyllään.
+
+"Niin. Siitä on paljon työtä, eikö niin?"
+
+"Työ on niin hupainen", vastasi hän, "että tuskin olisin kylläksi
+kiitollinen, jos nimittäisin sitä siksi".
+
+"Ei mikään hyvä asia ole vaikea sinulle", arvelin minä.
+
+Hänen kasvonsa muoto vaihteli taas; ja minä näin kerran vielä saman
+surullisen hymyn, kun hän notkisti alas päätänsä.
+
+"Sinä jäät kai tänne isää tapaamaan", lausui Agnes iloisesti, "ja
+vietät tämän päivän meidän kanssamme? Ehkä tahdot maata omassa
+huoneessasi? Me sanomme sitä aina sinun huoneeksesi".
+
+Minä en voinut tehdä sitä, koska olin luvannut ratsastaa takaisin
+tätini luo yöksi, mutta päivän tahdoin ilolla viettää siellä.
+
+"Minun täytyy nyt olla vankina vähäinen aika", lausui Agnes, "mutta
+täällä ovat vanhat kirjat, Trotwood, ja vanhat nuotit".
+
+"Vanhat kukatkin ovat täällä", sanoin minä, katsoen ympärilleni;
+"taikka ne ovat ainakin samankaltaisia".
+
+"Minusta on ollut hauska", vastasi Agnes hymyillen, "sinun poissa
+ollessasi pitää kaikki aivan samassa tilassa, kuin lapsuutemme aikana.
+Sillä me olimme hyvin onnelliset silloin, luulen minä".
+
+"Jumala tietää, että olimme!" arvelin minä.
+
+"Ja jokaisessa pikkuisessa kapineessa, joka on muistuttanut minua
+veljestäni", lausui Agnes, ja hänen sydämelliset silmänsä kääntyivät
+iloisesti minua kohden, "on ollut tervetullut seura minulle. Myöskin
+tämä", osoittaen pikkuista avainkoria, joka vielä riippui hänen
+vyötäisiltään, "näyttää kilistävän jonkunlaista vanhaa nuottia
+minulle!"
+
+Hän hymyili taas ja meni ulos siitä ovesta, josta hän oli tullut.
+
+Minun oli velvollisuus tunnollisella huolella vartioida tätä
+sisarellista rakkautta. Siinä oli kaikki, mitä oli säilynyt minulle, ja
+se oli aarre minulle. Jos kerran järkytin sen pyhän luottamuksen ja
+käytöksen perustuksia, joitten johdosta se annettiin minulle, oli se
+kadonnut, enkä minä voinut koskaan saada sitä takaisin. Minä asetin
+tämän vakaasti eteeni. Mitä enemmän rakastin häntä, sitä enemmän tuli
+minun aina muistaa se.
+
+Minä kävelin pitkin katuja, ja kerran vielä nähtyäni vanhan
+vastustajani, teurastajan -- hän oli nyt polisikonstapeli ja hänen
+sauvansa riippui puodissa -- menin katsomaan sitä paikkaa, jossa olin
+tapellut hänen kanssaan; ja muistelin siellä Miss Shepherd'iä ja
+vanhinta Miss Larkins'ia ja kaikkia sen ajan lapsellisia taipumuksia,
+myötä- ja vastatunteita. Ei mikään näyttänyt jääneen jälille tästä
+ajasta, paitsi Agnes, mutta hän, tuo ainainen tähti korkealla ylitseni,
+oli vielä kirkkaampi ja korkeammalla ylitseni.
+
+Kun palasin, oli Mr. Wickfield tullut kotiin jostakin puutarhasta, joka
+hänellä oli parin penikulman päässä kaupungista ja jossa hän nyt
+melkein joka päivä työskenteli. Minä tapasin hänet semmoisena, kuin
+tätini oli kuvannut. Me istuimme päivällisille ja meidän kanssa
+kymmenkunta pikkuisia tyttöjä, ja Mr. Wickfield näytti vaan olevan
+varjo siitä kauniista kuvasta, joka riippui seinällä.
+
+Se levollisuus ja rauha, joka muistissani aina oli kuulunut tähän
+hiljaiseen paikkaan, vallitsi siinä taas. Aterioittuamme menimme,
+koskei Mr. Wickfield juonut mitään viiniä enkä minä halunnut sitä,
+ylikerrokseen, jossa Agnes ja hänen pikku hoidokkaansa lauloivat,
+soittivat ja tekivät työtä. Teen jälkeen lapset jättivät meidät ja me
+kolme istuimme yhdessä, puhuen menneistä ajoista.
+
+"Minun osani niistä", lausui Mr. Wickfield, pudistaen harmaata
+päätänsä, "sisältää paljon katumuksen ainetta -- syvän katumuksen ja
+syvän surun ainetta, Trotwood, sen tiedätte aivan hyvin. Mutta minä en
+tahtoisi peräyttää sitä, jos voisinkin".
+
+Minun oli helppo uskoa sitä, kun katselin kasvoja hänen vieressään.
+
+"Minä peräyttäisin samalla", jatkoi hän, "semmoisen kärsivällisyyden ja
+hartauden, semmoisen uskollisuuden, semmoisen lapsellisen rakkauden,
+jota en saa unhottaa, en! vaikkapa unhottaisin itseni".
+
+"Minä ymmärrän teidät, Sir", sanoin minä hiljalleen. "Minä kunnioitan
+-- olen aina kunnioittanut -- tätä mielialaanne".
+
+"Mutta ei kukaan tiedä, ette edes te", vastasi hän, "kuinka paljon hän
+on tehnyt, kuinka paljon hän on kärsinyt, kuinka kovasti hän on
+ponnistanut voimiansa. Kallis Agnesini!"
+
+Agnes oli rukoilevaisesti pannut kätensä isän käsivarrelle,
+pysäyttääksensä häntä, ja oli kovin, kovin vaalea.
+
+"Hyvä, hyvä!" sanoi isä huoaten ja salasi, niinkuin huomasin, jonkun
+koetuksen, joka oli kohdannut Agnesia taikka vielä oli häntä kohtaava
+yhteydessä sen kanssa, mitä tätini oli kertonut minulle; "hyvä! Minä en
+ole koskaan kertonut teille, Trotwood, Agnesin äidistä. Onko kukaan
+muu?"
+
+"Ei koskaan, Sir".
+
+"Asiassa ei ole paljon kerrottavaa -- vaikka siinä oli paljon
+kärsittävää. Hän rupesi naimisiin minun kanssani vastoin isänsä tahtoa
+ja tämä hylkäsi hänet. Hän rukoili isältänsä anteeksi, ennenkuin
+Agnesini tuli tähän mailmaan. Isä oli kovin tyly mies, ja äiti oli
+kauan aikaa ollut kuollut. Isä karkoitti tyttären luotansa ja särki
+hänen sydämensä".
+
+Agnes nojausi hänen olkapäähänsä ja kiersi käsivartensa hänen kaniansa
+ympäri.
+
+"Agnesin äidillä oli harras ja lempeä sydän", lausui Mr. Wickfield, "ja
+se pakahtui. Minä tiesin sen hellän luonnon aivan hyvin. Ei kukaan
+voinut tietää sitä paremmin, kuin minä. Hän rakasti minua suuresti,
+mutta ei ollut koskaan onnellinen. Tämä suru vaivasi häntä aina
+salaisesti; ja koska hänellä oli heikko terveys ja hän oli alakuloinen
+siihen aikaan, kuin isä viimeisen kerran hylkäsi hänet luotansa --
+sillä se ei ollut likimainkaan ensimäkien kerta -- riutui hän ja kuoli.
+Hän jätti minulle Agnesin kahden viikon vanhana -- ja ne harmaat
+hiukset, jotka muistatte minulla olleen, kun ensin tulitte tänne".
+
+Hän suuteli Agnesia poskelle.
+
+"Minun rakkauteni kallista lastani kohtaan oli kivulloinen rakkaus,
+mutta mieleni oli silloin kokonaan sairaana. Minä en puhu sen enempää
+tästä. Minä en puhu itsestäni, Trotwood, vaan Agnesin äidistä ja
+Agnesista. Jos annan teille jotakin johtoa siihen, mitä nyt olen taikka
+ennen olen ollut, tiedän, että itse selvitätte sen. Mitä Agnes on, ei
+minun tarvitse sanoa. Minä olen aina hänen luonteessaan lukenut jotakin
+hänen äiti-vainajansa tapaista; ja sentähden juttelen sitä teille tänä
+iltana, kun taas istumme kolmen kesken semmoisten suurten muutosten
+perästä. Kaikki on nyt puhuttu".
+
+Isän alas painunut pää ja tyttären enkelinkaltaiset kasvot ja
+lapsellinen kuuliaisuus saivat tämän kertomuksen kautta juhlallisemman
+merkityksen, kuin mitä niillä koskaan ennen oli ollut. Jos olisin
+kaivannut jotakin, joka saatti tämän jälleen-yhtymisemme illan
+muistettavaksi, olisin tavannut sitä tässä.
+
+Agnes nousi ennen pitkää isänsä vierestä, meni hiljalleen pianon luo ja
+soitti muutamia noista vanhoista nuoteista, joita olimme niin usein
+kuunnelleet tässä huoneessa.
+
+"Onko sinun aikomus lähteä ulkomaille taas?" kysyi Agnes minulta, kun
+seisoin hänen vieressään.
+
+"Mitä, sisareni, siihen sanot?"
+
+"Minä toivon, ettet lähde".
+
+"Siinä tapauksessa minulla ei ole mitään semmoista aikomusta, Agnes".
+
+"Minä arvelen, ettei sinun tule lähteä, Trotwood, koska kysyt minulta",
+lausui hän leppeästi. "Sinun kasvava maineesi ja menestyksesi enentävät
+voimaasi tehdä hyvää; ja jos minä voisin tulla toimeen ilman veljeäni",
+silmät minuun kääntyneinä, "niin ehkä aika ei voisi!"
+
+"Mikä minä olen, siksi sinä olet minut tehnyt, Agnes. Sinä tiedät sen
+itse parhaiten".
+
+"_Minä_ sinut tehnyt, Trotwood?"
+
+"Niin! Agnes, rakas tyttöni!" sanoin minä kallistuen hänen puoleensa.
+"Kun tänään yhdyimme, koetin kertoa sinulle jotakin, joka on ollut
+mielessäni siitä asti, kuin Dora kuoli. Sinä muistat, kuinka tulit alas
+luokseni vähäiseen huoneesemme -- osoittaen taivaasen päin, Agnes?"
+
+"Voi, Trotwood!" vastasi hän, ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
+"Niin rakastavainen, niin luottavainen ja niin nuori! Saatanko koskaan
+unhottaa sitä?"
+
+"Semmoinen kuin silloin olit, sisareni -- usein jälestäpäin olen tuota
+ajatellut -- olet aina ollut minulle. Aina olet osoittanut taivaasen
+päin, Agnes; aina johdattanut minua johonkin parempaan; aina kääntänyt
+huomiotani korkeampiin asioihin!"
+
+Hän pudisti vaan päätänsä; hänen kyyneltensä takaa näin saman
+surullisen, tyvenen hymyn.
+
+"Ja minä olen niin kiitollinen siitä, Agnes, semmoisessa velassa
+sinulle, etten tiedä mitään nimeä sydämeni taipumukselle. Minä
+tahtoisin, että sinä tiedät, enkä kuitenkaan itse tiedä, kuinka kertoa
+sitä sinulle, että kaiken elin-aikani aion katsoa ylös sinun puoleesi
+ja antaa sinun johdattaa itseäni, niinkuin olet johdattanut minua siitä
+pimeydestä, joka nyt on ohitse. Mitä hyvänsä tapahtunee, mitä liittoja
+hyvänsä sinä rakentanet, mitä muutoksia hyvänsä tullee välillemme, minä
+katson aina ylös sinun puoleesi ja rakastan sinua, niinkuin nyt
+rakastan ja aina olen rakastanut. Sinä pysyt aina lohdutuksenani ja
+turvanani, niinkuin tähänkin saakka. Siksi kuin kuolen, rakkain
+sisareni, näen sinun aina seisovan edessäni ja osoittavan taivaasen
+päin!"
+
+Hän pani kätensä minun käteeni ja sanoi minulle, että hän oli ylpeä
+minusta ja siitä, mitä olin sanonut; vaikka minä ylistin häntä paljon
+enemmän, kuin hän ansaitsi. Sitten hän alkoi taas hiljalleen soittaa,
+mutta silmiänsä minusta mihinkään siirtämättä.
+
+"Tiedätkö, että mitä tänä iltana olen kuullut, Agnes", sanoin minä,
+"näyttää kummallisella tavalla olevan osa siitä tunteesta, jolla
+katselin sinua, kun ensi kerran näin sinut -- jolla istuin sinun
+vieressäsi ensimäisinä koulupäivinäni?"
+
+"Sinä tiesit, ettei minulla ollut mitään äitiä", vastasi hän hymyillen,
+"ja tunsit hellyyttä minua kohtaan".
+
+"Enemmän, kuin sitä, Agnes. Minä tiesin melkein kuin olisin tuntenut
+äskeisen kertomuksen, että jotakin selittämättömän lempeätä ja
+hiljaista ilmestyi koko olennossasi, jotakin, joka ehkä -- olisi ollut
+surullista jossakussa muussa (niinkuin nyt ymmärrän, että se oli),
+mutta ei ollut sinussa".
+
+Hän jatkoi hiljaista soitantoansa, yhä katsellen minua.
+
+"Naurattaako sinua, että kuvailen semmoisia mielessäni, Agnes?"
+
+"Ei!"
+
+"Taikka jos sanon, että todella luulen silloin jo tunteneeni, kuinka
+uskollinen ystävä sinä olisit vaikeammassakin tilassa ja kuinka et
+koskaan lakkaisi semmoisena olemasta ennenkuin kuolemassa --
+nauruttaisiko semmoinen unelma sinua?"
+
+"Oi, ei! Oi, ei!"
+
+Tuokioksi peitti joku surullinen varjo hänen kasvonsa, mutta samalla,
+kuin säpsähdin sitä, oli se mennyt ja hän soitti taas ja katseli minua
+omituisella, tyvenellä hymyllänsä.
+
+Kun ratsastin takaisin tuona yksinäisenä iltana ja tuuli seurasi minua,
+niinkuin levoton muisto, ajattelin tätä ja pelkäsin, ettei hän ollut
+onnellinen. _Minä_ en ollut onnellinen; mutta tähän saakka olin
+uskollisesti pannut sinetin entisyyteen ja ajatellessani, kuinka hän
+osoitti ylöspäin, ajatellut, että hän osoitti siihen taivaasen päin
+minun ylitseni, jossa ehkä salatussa tulevaisuudessa vielä saisin
+rakastaa häntä semmoisella rakkaudella, jota ei maan päällä tunneta, ja
+kertoa hänelle, mikä taistelo oli ollut minussa, kun rakastin häntä
+täällä alhaalla.
+
+
+
+
+KOLMASKYMMENES LUKU.
+
+Minulle näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää.
+
+
+Ajaksi -- ainakin siksi, kuin kirjani valmistuisi, johon vaadittiin
+monen kuukauden työ -- jäin asumaan tätini luo Dover'iin; ja siellä
+jatkoin levollisesti työtäni, istuen samassa akkunassa, josta olin
+katsellut meren-ylistä kuuta, kun tämä katto ensin otti minut
+suojaansa.
+
+Sen aikomukseni mukaan, että puhuisin omista teoksistani ainoastaan
+silloin, kuin niitten toimittaminen sattumalta yhdistyisi edistyvään
+kertomukseeni, en juttele taiteeni tuottamista pyrinnöistä, iloista,
+suruista ja riemuista. Että hartaasti ja täydellä todenteolla antausin
+taiteeseni ja sitä varten jännitin kaikkia hengen voimiani, olen jo
+sanonut. Jos niillä kirjoilla, joita olen kirjoittanut, on joku arvo,
+täyttävät ne, mitä kertomuksestani puuttuu. Muutoin olen kirjoittanut
+huonolla menestyksellä ja lopusta ei kukaan pidä lukua.
+
+Tuon tuostakin lähdin Londoniin upottaakseni itseäni sen elämän kuohuun
+taikka neuvotellakseni Traddles'in kanssa raha-asiaini johdosta. Hän
+oli poissa ollessani hoitanut niitä mitä selvimmällä järjellä, ja
+maallinen tilani oli hyvä. Koska maineeni alkoi tuottaa minulle
+suunnattoman paljon kirjeitä ihmisiltä, joita en ollenkaan tuntenut --
+etupäässä perin tyhjistä asioista ja erinomaisen vaikeat vastata --
+sovin Traddles'in kanssa, että nimeni maalattaisiin hänen ovellensa.
+Sinne sen piirikunnan hartaat postimiehet toivat vakottain kirjeitä
+minua varten, ja siellä minä loma-aikoina luin niitä, niinkuin palkaton
+sisäministeri.
+
+Näitten kirjeitten joukossa tuli tuon tuostakin kohtelias ehdoitus
+joltakulta noista lukuisista ulkopuolisista ukittajista, jotka aina
+väijyivät Commons'in ympärillä, että hän saisi harjoittaa tointansa
+minun nimessäni (jos suorittaisin mitä vielä tarvitsin, itse
+proktoriksi päästäkseni) ja maksaisi minulle jonkun prosentin voitosta.
+Mutta minä epäsin nämät tarjomukset, koska jo tiesin, että löytyi
+kosolta semmoisia nimellisiä asian-ajajia, ja pidin Commons'ia kylläksi
+pahana ennestäänkin, ettei minun tarvinnut toimellani sitä pahemmaksi
+tehdä.
+
+Kun nimeni puhkesi kukkaan Traddles'in ovella, olivat tytöt lähteneet
+kotiin ja takkela poika näytti koko päivän semmoiselta, kuin hän ei
+koskaan olisi kuullut mitään Sofiasta, joka istui suljettuna
+perähuoneessa ja työstänsä sai katsella alas nokiseen pikkuiseen
+puutarhaan ja siinä olevaan pumppuun. Mutta siellä minä aina tapasin
+hänet samana iloisena emäntänä ja siellä hän, kun ei mikään outo jalka
+tullut portaita ylös, hyräili Devonshire'n balladejansa, sävelillään
+taltuttaen takkelaa poikaa hänen virkahuoneessaan.
+
+Minä kummastelin ensin, miksi niin usein tapasin Sofian kirjoittamasta
+johonkin kirjoitusvihkoon ja miksi hän aina minun tullessani sulki sen
+ja kiiruisasti pisti sen pöytälaatikkoon. Mutta salaisuus tuli pian
+ilmi. Eräänä päivänä otti Traddles (joka lumirännässä juuri oli tullut
+kotiin oikeudesta) paperin pulpetistansa ja kysyi minulta, mitä
+käsialasta arvelin.
+
+"Oi, älä nyt, Tom!" huudahti Sofia, joka lämmitti hänen tohveleitansa
+valkean edessä.
+
+"Miks'ei, ystäväni?" vastasi Tom iloisesti. "Mitä tästä kirjoituksesta
+sanot, Copperfield?"
+
+"Se on erittäin lakimiehen kaltaista ja säännön-mukaista", sanoin minä.
+"Minä en luullakseni koskaan ole nähnyt sen varmempaa käsi-alaa".
+
+"Ei se vivahda ollenkaan naisen käsi-alaan?" lausui Traddles.
+
+"Naisen!" toistin minä. "Tiili ja muurisavi ovat enemmän naisen
+käsi-alan kaltaisia!"
+
+Traddles purskahti ihastuneesen nauruun ja ilmoitti minulle, että se
+oli Sofian käsi-alaa; että Sofia oli taannut ja vakuuttanut, että hän,
+Traddles, ennen pitkää tarvitsisi kirjuria kopioimista varten ja että
+hän tahtoi ruveta täksi kirjuriksi; että Sofia oli oppinut tämän
+käsi-alan jostakin mallista ja että hän osasi kirjoittaa -- en muista,
+kuinka monta sivua tunnissa. Ujostellen kuunteli Sofia, kun kaikki
+nämät kerrottiin minulle, ja sanoi, että, kun "Tom" pääsisi tuomariksi,
+hän ei olisi niin valmis julistamaan sitä. Jota "Tom" kielsi, väittäen,
+että hän aina olisi yhtä ylpeä siitä, oli hän missä oloissa tahansa.
+
+"Mikä perin hyvä ja viehättävä vaimo hän on, rakas Traddles'ini!"
+sanoin minä, kun Sofia oli hymyillen mennyt pois.
+
+"Rakas Copperfield", vastasi Traddles, "hän on kaikissa suhteissa mitä
+suloisin tyttö! Se tapa, jolla hän hoitaa kaikki täällä, hänen
+säännöllisyytensä, hänen taitonsa koti-askareissa, hänen
+säästäväisyytensä, hänen rakkautensa hyvään järjestykseen, hänen
+iloisuutensa, Copperfield!"
+
+"Sinulla on todella syytä ylistää häntä!" vastasin minä. "Sinä olet
+onnellinen toveri. Minä luulen, että teette itsenne ja toinen toisenne
+kahdeksi mitä onnellisimmaksi ihmiseksi mailmassa".
+
+"Me _olemme_ varmaan kaksi mitä onnellisinta ihmistä mailmassa",
+vastasi Traddles. "Minä myönnän sen kaikin päin. Kun näen Sofian
+nousevan ylös ja sytyttävän kynttilän näinä pimeinä aamuina,
+toimittavan päivän askareita, ilmaa katsomatta lähtevän torille,
+ennenkuin konttoristit tulevat Inn'iin, valmistavan mitä oivallisimpia
+pikku päivällisiä aivan yksinkertaisista aineksista, laittavan
+puddingeita ja pasteijoja, pitävän jokaista esinettä paikallansa, itse
+aina sievänä ja siistinä, valvovan iltaisin kanssani, vaikka kuinka
+myöhään tahansa, alati lempeänä ja kehoittavana, ja kaikki vaan minun
+tähteni, niin toisinaan tuskin uskon sitä todeksi, Copperfield!"
+
+Hän piteli hellästi yksin niitä tohveleitakin, joita Sofia oli
+lämmittänyt, kun hän pisti jalkansa niihin ja nosti nämät iloisesti
+kaminin-ristikolle.
+
+"Niin, toisinaan tuskin uskon sitä todeksi", lausui Traddles.
+"Entä huvituksemme! Voi sentään, ne eivät paljon maksa, mutta ne ovat
+aivan ihmeelliset! Kun iltaisin olemme kotona täällä ja suljemme
+ulkopuolisen oven ja vedämme akkunain eteen nämät kartiinit -- jotka
+Sofia itse on ommellut -- missäpä meidän olisi hauskempi olla? Kun on
+kaunis ilma ja iltaisin lähdemme ulos kävelemään, tarjoavat kadut
+runsasta iloa meille. Me katselemme sisään juvelikauppiasten
+välkkyvistä puodin-akkunoista, ja minä näytän Sofialle, minkä noista
+timantti-silmäisistä käärmeistä, jotka makaavat kokoon kiertyneinä
+valkoisilla silkki-tyynyillä, minä antaisin hänelle, jos minulla olisi
+varoja; ja Sofia näyttää minulle, minkä noista kultakuorisista,
+hohtokivillä, aaltoviivoilla ja muilla semmoisilla koristetuista
+cylinderi-kelloista hän ostaisi minulle, jos _hänellä_ olisi varoja; ja
+me valikoitsemme ne lusikat ja kahvelit, kala-lastat, voi-veitset ja
+sokuri-pihdit, joita molemmat kaikkein mieluisimmin tahtoisimme, jos
+meillä molemmilla olisi varoja, ja menemme pois, niinkuin todella
+olisimme saaneet ne! Sitten, kun kuljemme toreilla ja isoilla kaduilla
+ja näemme hyyrättäväksi ilmoitetun rakennuksen, katsahdamme välisti
+siihen ja sanomme, kuinka _tuo_ sopisi meille, jos minä pääsisin
+tuomariksi. Ja me jaamme sen: tuon huoneen meille, nuot huoneet
+tytöille ja niin edespäin, siksi kuin mielihyväksemme päätämme, että
+rakennus sopisi taikka ei sopisi, asianhaarain mukaan. Välisti menemme
+puolella hinnalla teateriin ja istumme parterrilla -- jo tämän haju
+vaan on mielestäni helppo, hintaan katsoen -- ja siellä oikein
+ihastelemme näytelmää, jonka jokikistä sanaa Sofia uskoo ja niin
+minäkin. Kotimatkallamme ostamme ehkä kappaleen jotakin hyvää
+lihapuodista taikka vähäisen hummerin kalakauppiaalta ja tuomme sen
+tänne ja syömme uhkean illallisen, jutellen siitä, mitä olemme nähneet.
+Ja näin, sen ymmärrät, Copperfield, me emme saattaisi tehdä, jos minä
+olisin Lord Kansleri!"
+
+"Aina sinä jotakin hyvää ja hupaista tekisit, mikä ikänänsä olisit,
+rakas Traddles", ajattelin minä. "Asiasta toiseen", sanoin ääneen,
+"luultavasti sinä et enää piirtele mitään luurankoja?"
+
+"Tosiaan", vastasi Traddles nauraen ja punehtuen, "en voi kokonaan
+kieltää, että piirtelen, rakas Copperfield. Sillä, kun tuonain istuin
+jossakin King's Bench'in penkkien takarivissä, kynä kädessäni, juolahti
+mieleeni, että koettaisin, oliko tämä taito vielä tallella minulla. Ja
+minä varon, että joku luuranko -- peruki päässä -- on pulpetin
+reunuksessa".
+
+Kun olimme molemmat nauraneet sydämellisesti, sanoi lopuksi Traddles
+anteeksi-antavalla tavallansa, samalla kuin hän hymyillen katsoi
+valkeaan: "vanha Creakle!"
+
+"Minulle tuli kirje tuolta vanhalta -- konnalta", lausuin minä. Sillä
+minä en ollut koskaan niin haluton antamaan hänelle anteeksi sitä
+tapaa, jolla hän oli suominut Traddles'ia, kuin milloin näin
+Traddles'in itse olevan halullisen anteeksi antoon.
+
+"Creakle'lta, koulumestariltako?" huudahti Traddles. "Ei suinkaan!"
+
+"Niitten joukossa, joita kasvava maineeni ja menestykseni on vetänyt
+puoleeni", sanoin minä, kirjeitäni katsastellen, "ja jotka huomaavat,
+että he aina ovat olleet suuresti mieltyneet minuun, on juuri sama
+Creakle. Hän ei ole koulumestari enää, Traddles. Hän on luopunut siitä
+toimesta. Hän on Middlesex'in esivaltalaisia".
+
+Minä luulin, että Traddles kummastelisi, kun hän kuuli tämän, mutta hän
+ei kummastellut ollenkaan.
+
+"Kuinka sinä luulet, että hän joutui esivaltalaiseksi Middlesex'iin?"
+kysyin minä.
+
+"Hyvä Jumala!" vastasi Traddles. "Tähän kysymykseen olisi kovin vaikea
+vastata. Kenties hän äänesti jotakuta taikka lainasi rahaa jollekulle
+taikka osti jotakin joltakulta taikka muutoin teki jotakin hyvää
+jollekulle taikka ajoi häpeällisiä asioita jollekulle, joka tunsi
+jonkun, joka sai maakunnan vallanpitäjän asettamaan häntä siihen
+virkaan".
+
+"Virassa hän kaikissa tapauksissa on", arvelin minä. "Ja hän kirjoittaa
+minulle tässä, että häntä ilahuttaisi näyttää minulle ainoata oikeata
+vanginhoidon järjestelmää sen täydessä toimessa; ainoata kelvollista
+tapaa, jolla saa rikolliset vilpittömästi kääntymään ja pysyväisesti
+katumaan -- joka, niinkuin tiedät, tapahtuu koppivankeuden kautta. Mitä
+tästä arvelet?"
+
+"Järjestelmästäkö?" kysyi Traddles, totiselta näyttäen.
+
+"Ei. Siitä, josko suostun kutsumukseen ja sinä seuraat minua?"
+
+"Ei minusta kieltoa", lausui Traddles.
+
+"Minä kirjoitan siis hänelle. Sinä muistat, arvaan minä, (siitä
+puhumatta, kuinka meitä kohdeltiin), kuinka tämä sama Creakle ajoi pois
+oman poikansa ja kuinka hän kiusasi vaimoansa ja tytärtänsä?"
+
+"Täydellisesti", arveli Traddles.
+
+"Kuitenkin, jos tahdot lukea hänen kirjeensä, huomaat, että hän on mitä
+hellin ihminen vangeille, jotka ovat todistetut syylliseksi jok'ikiseen
+rikoskaaren pykälään", sanoin minä, "vaikka minun on mahdoton nähdä,
+että hänen hellyytensä ulottuu mihinkään muuhun luotujen olentojen
+luokkaan".
+
+Traddles kohotti olkapäitänsä eikä kummastellut ensinkään. Minä en
+ollut odottanut, että hän kummastelisi, enkä kummastellut itse; muutoin
+olisin harvoin oppinut tuntemaan tämänkaltaisia käytöllisiä satiireja.
+Me sovimme ajasta, koska kävisimme siellä, ja minä kirjoitin siis Mr.
+Creakle'lle samana iltana.
+
+Määrättynä päivänä, -- minä luulen, että se oli seuraavana päivänä,
+mutta vähät siitä -- lähdimme, Traddles ja minä, siihen vankihuoneesen,
+jossa Mr. Creakle vallitsi. Se oli kauhean iso ja tukeva rakennus,
+joka oli maksanut summattomat rahat. Kun lähestyimme porttia, en voinut
+olla ajattelematta, mikä hälinä olisi maassa syntynyt, jos joku
+sokeudessaan olisi esitellyt, että puolella sillä rahalla, joka siihen
+oli pantu, perustettaisiin teolliskoulu nuorisolle taikka turvapaikka
+nuhteettomille vanhuksille.
+
+Eräässä konttorissa, joka olisi voinut olla Babelin tornin ensi
+kerroksessa, niin tiveäksi se oli rakennettu, esiteltiin meitä vanhalle
+koulumestarillemme, joka oli siellä kahden, kolmen muun toimeliaan
+esivaltalaisen parissa sekä muutamien vierasten, joita nämät olivat
+tuoneet muassaan. Hän vastaan-otti minua, niinkuin semmoinen mies, joka
+oli muodostanut sydäntäni menneinä päivinä ja aina hellästi rakastanut
+minua. Kun esittelin Traddles'ia, ilmoitti Mr. Creakle samalla tavalla,
+vaikka vähemmässä määrässä, että hän aina oli ollut Traddles'in
+johdattaja, filosofi ja ystävä. Meidän arvoisa opettajamme oli kovasti
+vanhentunut eikä suinkaan ulkomuodoltaan parantunut. Hänen kasvonsa
+olivat yhtä punaiset kuin ennen, hänen silmänsä yhtä pienet, mutta
+melkein syvemmällä hänen päässään. Hänen harvat, kostealta näyttävät,
+harmaat hiuksensa, jotka minä muistin hänellä olleen, olivat melkein
+kokonaan lähteneet; eivätkä nuot paksut suonet hänen paljaassa
+otsassaan olleet yhtään hauskemmat katsella. Vähäisen keskustelun
+jälkeen näitten gentlemanien välillä, josta keskustelusta minun olisi
+sopinut päättää, ettei mikään mailmassa ollut niin suuresti lukuun
+otettava, kuin vankien mukavuus, maksoi se mitä maksoikaan, sekä ettei
+maan päällä ollut mitään tehtävää ulkopuolella vankihuoneen ovia,
+aloitimme tarkastustamme. Koska oli juuri silloin päivällis-aika,
+menimme ensin siihen isoon kyökkiin, jossa jokaisen vangin päivälliset
+par'aikaa asetettiin erikseen (pistettäväksi hänelle hänen koppiinsa)
+erinomaisella säännöllisyydellä ja säntillisyydellä. Minä sanoin
+syrjäpuoleen Traddles'ille, että kummastelin, johtuiko kenenkään
+mieleen, että oli silmin-nähtävä eroitus näillä runsailla, oivallisilla
+aterioilla ja niillä, joita, köyhistä puhumattakaan, sotamiehet,
+meri-miehet, työmiehet, sanalla sanoen rehellinen, työtä tekevä kansan
+enemmistö voi hankkia itselleen, joista ei yksikään viidestä sadasta
+koskaan syönyt puoleksikaan niin hyvää päivällistä. Mutta minä sain
+kuulla, että järjestelmä eli "systemi" vaati uhkeata ravintoa, ja
+lyhyeltä, systemistä kerrallaan päästäkseni, huomasin, että tässä
+kohdassa ja kaikissa muissa systemi teki lopun kaikista epäilyksistä ja
+selitti kaikki epäkohdat. Ei kenelläkään näyttänyt olevan vähintäkään
+aavistusta, että löytyi muitakin systemejä paitsi juuri tätä, joista
+sopi ottaa vaaria.
+
+Kun astuimme noita komeita käytäviä, kysyin Mr. Creakle'lta ja hänen
+ystäviltänsä, mitä pää-etuja luultiin olevan tästä kaikki-valtiaasta ja
+kaikki voittavasta systemistä. Edut sanottiin olevan siinä, että vangit
+asetettiin kokonaan erikseen toisistaan, niin ettei heistä kukaan
+tietänyt toisesta mitään, ja että ne johdatettiin terveelliseen
+mielentilaan, joka saatti oikeaan omantunnon vaivaan ja oikeaan
+katumukseen.
+
+Kun rupesimme käymään yksityisten vankien luona heidän kopeissaan ja
+liikuimme niissä käytävissä, joissa kopit olivat, ja meille
+selitettiin, kuinka vangit menivät kirkkoon ja niin edespäin, tulin
+ajatelleeksi, että oli hyvin todenmukaista, että vangit tiesivät sangen
+paljon toisistaan ja että he olivat rakentaneet kokonaisen sievän
+yhteyden keskenänsä. Tämä on tähän aikaan, kuin nyt kirjoitan,
+luullakseni, todeksi näytetty; mutta koska olisi ollut sulaa herjausta
+systemiä vastaan, jos silloin olisin ilmoittanut semmoista epäilystä,
+odotin nyt hartaimmalla tavalla, saadakseni nähdä katumuksen
+harjoitusta.
+
+Ja tässä minulla taas oli pahat epäilykset. Minä näin, että katumusta
+kaikkialla harjoitettiin melkein yhtä kaavanmukaisesti, kuin
+ulkopuolella laitosta olin nähnyt takit ja liivit leikatuiksi räätälien
+akkunoissa. Minä tapasin äärettömän paljon tunnustusta, joka sangen
+vähän vaihteli luontonsa puolesta, vaihteli sangen vähän itse
+sanojenkin puolesta (joka synnytti minussa paljon epäilystä). Minä
+tapasin hyvän joukon kettuja, jotka halveksivat kokonaisia metsäntäysiä
+saavuttamattomia pihlajan-marjoja, mutta minä en tavannut monta kettua,
+joita olisin tahtonut päästää edes niin likelle pihlajan-marjoja, että
+olisivat voineet saavuttaa niitä. Etupäässä huomasin, että ne, jotka
+kaikkein alttiimmin tunnustivat, olivat erittäin otollisia ja että
+heidän hyvä ajatuksensa omasta itsestänsä, heidän turhamielisyytensä,
+heidän puutteensa kiihdykkeistä ja heidän rakkautensa petokseen (joka
+monessa, niinkuin heidän elämänsä osoitti, ilmestyi melkein
+tavattomassa määrässä), että siis kaikki nämät synnyttivät näitä
+tunnustuksia, joihin he kaikki olivat suuresti mieltyneet.
+
+Kuitenkin kuulin, edestakaisin kävellessämme, niin usein puhuttavan
+eräästä numero seitsemästäkolmatta, joka oli kaikkien suosikki ja
+oikein näytti olevan mallivanki, että päätin jättää arvosteluni, siksi
+kuin saisin nähdä Seitsemänkolmatta. Kahdeksankolmatta, ymmärsin minä,
+oli myöskin kirkas, etevä tähti, mutta se oli hänen onnettomuutensa,
+että hänen kunniansa hiukan himmeni Seitsemänkolmatta erinomaisesta
+loistosta. Minä kuulin niin paljon Seitsemästäkolmatta, hänen
+hurskaista kehoituksistaan jokaiselle läheiselleen ja niistä kauniista
+kirjeistä, joita hän lakkaamatta kirjoitti äidillensä (näytti siltä,
+kuin hän olisi luullut tämän olevan sangen huonolla tolalla), että
+minua kovin halutti saada nähdä häntä.
+
+Minun täytyi kuitenkin malttaa mieltäni hetkeksi, koska
+Seitsemänkolmatta säästettiin loppuvaikutuksen enentämiseksi. Mutta
+viimein tulimme hänen koppinsa ovelle ja Mr. Creakle, joka katsahti
+sisään vähäisestä reiästä, ilmoitti suurimmalla ihastuksella, että
+vanki par'aikaa luki virsikirjaa.
+
+Kohta syöksähti niin monta päätä esiin reiästä näkemään, kuinka numero
+Seitsemänkolmatta luki virsikirjaa, että kuusi, seitsemän päälletysten
+tukki aukon. Tämän haitan poistamiseksi ja antaaksensa meille
+tilaisuutta keskusteluun Seitsemänkolmatta kanssa koko hänen
+kirkkaudessaan, käski Mr. Creakle, että kopin ovi avattaisiin ja
+Seitsemänkolmatta kutsuttaisiin käytävään. Tämä tehtiin; ja kenen
+Traddles ja minä silloin ihmeeksemme saimme nähdä tässä kääntyneessä
+numero Seitsemässäkolmatta, kenen muun, kuin Uriah Heep'in!
+
+Hän tunsi meidät heti ja sanoi ulos tullessaan -- vanhalla tavallaan
+ruumistansa luikerruttaen --:
+
+"Kuinka voitte, Mr. Copperfield? Kuinka voitte, Mr. Traddles?"
+
+Tämä jälleen-tunteminen ihastutti koko seuraa. Minusta melkein näytti
+siltä, kuin kaikkien olisi pistänyt ihmeeksi, ettei hän ollut ylpeä,
+vaan piti väliä meillä.
+
+"No, Seitsemänkolmatta", arveli Mr. Creakle, vienosuruisella
+ihmetyksellä. "Kuinka jaksatte tänä päivänä?"
+
+"Minä olen hyvin nöyrä, Sir!" vastasi Uriah Heep.
+
+"Niin te aina olette, Seitsemänkolmatta", lausui Mr. Creakle.
+
+Tässä toinen gentlemani sydämellisellä hellyydellä kysyi: "onko teidän
+oikein hyvä olla?"
+
+"On, minä kiitän teitä, Sir!" sanoi Uriah Heep, kysyjään katsoen.
+"Minun on paljon parempi olla täällä, kuin minun ikinä oli ulkopuolella
+tätä paikkaa. Minä näen nyt moninaisen mielettömyyteni, Sir. Tämä se
+on, joka tekee, että minun on niin hyvä olla".
+
+Useat gentlemanit olivat kovasti liikutetut ja kolmas kysyjä, joka
+tunki esiin etumaiseen riviin, tiedusteli tuntehikkaasti: "mimmoinen
+biffi-paisti mielestänne on?"
+
+"Kiitoksia, Sir", vastasi Uriah, siihen uuteen kysyjään katsahtaen,
+josta ääni lähti, "se oli eilen sitkeämpää, kuin olisin suonut; mutta
+minun on velvollisuus tyytyä siihen. Minä olen tehnyt monta
+mielettömyyden työtä, gentlemanit", lausui Uriah ja katsoi
+ympärillensä, leppeästi hymyillen, "ja minun tulee nureksimatta kestää
+seurauksia".
+
+Kun se mumina, joka oli syntynyt osittain ilosta Seitsemänkolmatta
+taivaallisesta mieli-alasta ja osittain suuttumuksesta ruoanhankkijaa
+vastaan, joka oli antanut hänelle syytä valitukseen (tästä Mr. Creakle
+kohta kirjoitti muistutuksen), oli asettunut, seisoi Seitsemänkolmatta
+keskellä meitä, niinkuin hän olisi tuntenut itsensä etevimmäksi
+ansion kappaleeksi jossakin kovasti ansiollisessa luonnon- ja
+taide-tuotteitten kokoelmassa. Että meidän, vastavihittyjen
+alokkaitten, ylitse kerrallaan runsaasti valoa vuodatettaisiin,
+annettiin käsky, että myöskin Kahdeksankolmatta laskettaisiin ulos.
+
+Minä olin jo niin hämmästynyt, etten muuta kuin hiljaa kummeksin, kun
+Mr. Littimer astui esiin, lukien jotakin hyvää kirjaa!
+
+"Kahdeksankolmatta", sanoi joku lasisilmäinen gentlemani, joka ei vielä
+ollut puhunut, "te valititte viime viikolla, hyvä toverini, chokladia.
+Kuinka sitten on laita ollut?"
+
+"Kiitoksia, Sir", lausui Mr. Littimer, "kyllä se on ollut paremmin
+laitettu. Jos uskallan sanoa niin, Sir, minä en luule, että siihen
+käytetty maito on oikein puhdasta; mutta minä tiedän, Sir, että maitoa
+Londonissa kovasti vääristetään ja että on vaikea saada tätä ainetta
+alkuperäisessä tilassa".
+
+Minusta näytti, kuin lasisilmäinen gentlemani olisi puollustanut
+Kahdeksaakolmatta Mr. Creakle'n Seitsemääkolmatta vastaan, sillä
+kumpikin heistä tarttui oman miehensä käteen.
+
+"Mimmoinen mielentilanne on, Kahdeksankolmatta?" sanoi lasisilmäinen
+kysyjä.
+
+"Kiitoksia, Sir", vastasi Mr. Littimer. "Minä näen nyt moninaisen
+mielettömyyteni, Sir. Minua tuskastuttaa kovasti, kun ajattelen
+entisten kumppanieni syntejä, Sir, mutta minä toivon, että heille
+annetaan anteeksi".
+
+"Oletteko itse aivan onnellinen?" lausui kysyjä, kehoitusta
+nyykäyttäen.
+
+"Minä olen suuressa kiitollisuuden velassa teille, Sir", vastasi Mr.
+Littimer. "Täydellisesti onnellinen".
+
+"Eikö mikään asia enää vaivaa mieltänne?" sanoi kysyjä. "Jos niin on,
+mainitkaat se, Kahdeksankolmatta".
+
+"Sir", arveli Mr. Littimer ylös katsomatta, "jolleivät silmäni ole
+pettäneet minua, on täällä läsnä eräs gentlemani, joka oli tuttu minun
+kanssani entisessä elämässäni. Ehkä tämän gentlemanin lienee hyvä
+tietää, Sir, että luulen entisten mielettömyyden töitteni kokonaan
+lähteneen siitä, että olen viettänyt ajattelematonta elämää nuorten
+miesten palveluksessa ja antanut heidän johdattaa itseäni kiusauksiin,
+joita minulla ei ollut voimaa vastustaa. Minä toivon, että tämä
+gentlemani vastaan-ottaa varoitukseni eikä paheksi rohkeuttani. Se on
+hänen hyväksensä. Minä huomaan omat entiset mielettömyyden työni, Minä
+toivon, että hän katuu koko sitä pahuutta ja syntiä, johon hän on
+ottanut osaa".
+
+Minä huomasin, että useat geutlemanit varjostivat silmiänsä kädellään,
+niinkuin olisivat juuri tulleet kirkkoon.
+
+"Tämä on teille kunniaksi, Kahdeksankolmatta", vastasi kysyjä. "Tätä
+olen teiltä odottanut. Onko teillä mitään muuta sanottavaa?"
+
+"Sir", vastasi Mr. Littimer, nostaen hiukan ylös kulmakarvojaan, mutta
+ei silmiänsä, "oli eräs nuori nainen, joka joutui harhatielle ja jota
+minä koetin pelastaa, Sir, vaikka se ei onnistunut. Minä pyydän, että
+tämä gentlemani, jos se on hänen vallassaan ja hän tahtoo olla niin
+hyvä, ilmoittaa tälle nuorelle naiselle, että minä annan hänelle
+anteeksi hänen pahan käytöksensä minua kohtaan ja että minä kehoitan
+häntä katumaan".
+
+"Minä en epäile, Kahdeksankolmatta", vastasi kysyjä, "että se
+gentlemani, jota tarkoitatte, hellästi tuntee -- niinkuin meidän
+kaikkein täytyy tuntea -- mitä olette niin soveliaasti sanoneet. Me
+emme pidätä teitä kauemmin".
+
+"Minä kiitän teitä, Sir", lausui Mr. Littimer. "Gentlemanit, minä
+toivotan teille hyvää päivää ja suon, että myöskin te ja teidän
+perheenne näette pahuutenne ja teette parannuksen!"
+
+Tällä puheella numero Kahdeksankolmatta peräytyi, kun hän ja Uriah
+ensin olivat katsahtaneet toisiinsa, niinkuin he eivät olisi olleet
+aivan oudot toisillensa, vaan salaisessa yhteydessä keskenään; ja kun
+hänen ovensa suljettiin, mumisi koko parvi, että hän oli varsin
+kunnioitettava mies ja kaunis esimerkki.
+
+"No, Seitsemänkolmatta", sanoi Mr. Creakle, astuen avoimeksi jääneelle
+näkymölle _oman_ miehensä kanssa, "onko mitään, jota sopii tehdä teidän
+hyväksenne? Jos niin, mainitkaat se".
+
+"Minä pyytäisin nöyrästi, Sir", vastasi Uriah, rytkyttäen pahansuopaa
+päätänsä, "saadakseni taas kirjoittaa äidilleni".
+
+"Se kyllä myönnetään teille", lausui Mr. Creakle.
+
+"Kiitoksia, Sir! Minä olen huolestunut äitini puolesta. Minä pelkään,
+ettei hän ole hyvässä turvassa".
+
+Joku kysyi varomattomasti, minkä puolesta. Mutta suuttumuksella
+kuiskattiin kohta: "hiljaa!"
+
+"Hyvässä turvassa hengellisesti, Sir", vastasi Uriah, luikerruttaen
+ruumistansa sitä paikkaa kohden, josta ääni tuli. "Minä soisin, että
+äitini tulisi minun tilaani. Minä en olisi koskaan joutunut nykyiseen
+tilaani, jollen olisi tullut tänne. Minä soisin, että äitini olisi
+tullut tänne. Olisi kaikille paras, jos he vangittaisiin ja tuotaisiin
+tänne".
+
+Tämä puhe synnytti rajatonta mielihyvää -- suurempaa mielihyvää, luulen
+minä, kuin mikään, mikä tähän saakka oli tapahtunut.
+
+"Ennenkuin tulin tänne", lausui Uriah, varkain katsellen meitä,
+niinkuin hän olisi tahtonut hävittää koko ulkopuolisen mailman, johon
+me kuuluimme, jos hän olisi voinut, "olin antaunut mielettömyyden
+töihin, mutta nyt huomaanne. Ulkopuolella tätä paikkaa löytyy paljon
+syntiä. Paljon syntiä löytyy äidissäni. Ei löydy mitään muuta, kuin
+syntiä, kaikkialla -- paitsi täällä".
+
+"Te olette siis kokonaan muuttuneet?" sanoi Mr. Creakle.
+
+"Niin olen, Jumalan kiitos, Sir!" huudahti tämä oivallinen katumuksen
+harjoittaja.
+
+"Te ette lankeisi uudestaan, jos pääsisitte ulos?" kysyi joku muu.
+
+"Voi, ei, Sir!"
+
+"Hyvä!" lausui Mr. Creakle, "tämä on varsin tyydyttävää. Te olette
+puhutelleet Mr. Copperfieldia, Seitsemänkolmatta. Tahdotteko sanoa
+mitään lisäksi hänelle?"
+
+"Te tunsitte minut kauan aikaa, ennenkuin tulin tänne ja muutuin, Mr.
+Copperfield", sanoi Uriah, minuun katsahtaen; ja konnamaisempaa
+katsetta en ole koskaan nähnyt, ei edes hänen kasvoissaan. "Te tunsitte
+minut silloin, kuin tosin riipuin mielettömyydessäni, mutta kuitenkin
+olin nöyrä niitten joukossa, jotka olivat rajut -- te olitte itse raju
+minua vastaan, Mr. Copperfield. Kerta löitte minua kasvoihin, niinkuin
+tiedätte".
+
+Yleinen sääliminen. Useat vihaiset katseet kääntyivät minua kohden.
+
+"Mutta minä annan teille anteeksi, Mr. Copperfield", lausui Uriah ja
+teki anteeksi-antavan luontonsa niin jumalattoman ja kammottavan
+vertauksen esineeksi, ettei sovi sitä kertoa. "Minä annan jokaiselle
+anteeksi. Vihan pitäminen soveltuisi huonosti minulle. Minä annan
+kaikesta sydämestäni anteeksi teille ja toivon, että vastedes
+hillitsette himonne. Minä toivon, että Mr. W. katuu ja Miss W. ja koko
+tuo syntinen joukko. Teitä on koetettu suruilla, ja minä toivon, että
+ne tekevät teidän hyvää; mutta olisi ollut parempi teille, jos olisitte
+tulleet tänne. Olisi ollut parempi Mr. W:ille ja myöskin Miss W:illo,
+jos he olisivat tulleet tänne. Parempaa ei voi toivottaa heille,
+Mr. Copperfield, ja teille kaikille, gentlemanit, kuin että te
+vangittaisiin ja tuotaisiin tänne. Kun ajattelen entisiä mielettömyyden
+töitäni ja nykyistä tilaani, olen varma, että se olisi paras teille.
+Minä surkuttelen kaikkia, joita ei tuoda tänne!"
+
+Hän käärmeili takaisin koppiinsa, samalla kuin pikkuinen, moni-ääninen
+ylistys-virsi viritettiin ja sekä Traddles että minä tunsimme sydämemme
+suuresti huojentuneeksi, kun hän oli lukon takana.
+
+Se oli omituinen seikka tässä katumuksen harjoituksessa, että minun
+teki suuresti mieli kysyä, mitä nämät molemmat miehet olivat tehneet,
+että he olivat siellä ollenkaan. Tämä näytti olevan viimeinen asia,
+josta heillä oli jotakin sanottavaa. Minä käännyin toiseen noista
+molemmista vartioista, jotka, niin päätin muutamista salaisista
+ilmoituksista heidän kasvoissaan, sangen hyvin tiesivät, mitä koko tämä
+meno maksoi.
+
+"Tiedättekö", sanoin minä, kun astuimme pitkin käytävää, "mikä rikos
+oli numero Seitsemänkolmatta viimeinen mielettömyyden työ?"
+
+Vastaus oli, että se oli joku pankki-asia.
+
+"Petos Englannin Pankkia vastaan?" kysyin minä.
+
+"Niin, Sir. Petos, väärennys ja salaliitto. Hän ja muutamat muut. Hän
+yllytti muita. Se oli viisaasti mietitty tuuma, joka tarkoitti suurta
+summaa. Tuomio: elinkaudeksi maasta pois. Seitsemänkolmatta oli
+liukkain lintu parvessa ja oli juuri eheänä leikistä pääsemällään,
+mutta ei kokonaan. Pankin onnistui varistaa suolaa hänen hännällensä --
+mutta vaan hädin tuskin".
+
+"Tunnetteko Kahdeksankolmatta rikoksen?"
+
+"Kahdeksankolmatta", vastasi kertojani, puhuen erittäin matalalla
+äänellä ja katsoen taaksensa, kun astuimme käytävää myöden,
+varoaksensa, etteivät Creakle ja muut kuulisi hänen laskevan tämmöisiä
+laittomia puheita näistä saastuttamattomista; "Kahdeksankolmatta
+(myöskin tuomittu maasta pois) sai jonkun palvelian-paikan ja varasti
+nuorelta isännältänsä kaksi sataa ja viisikymmentä puntaa rahassa ja
+kalliissa kaluissa iltaa ennen kuin heidän oli määrä lähteä ulkomaille.
+Minä muistan tämän asian erittäin siitä, että eräs kääpiö otti kiinni
+hänet".
+
+"Eräs mikä?"
+
+"Eräs pikkuinen nainen. Minä olen unhottanut hänen nimensä".
+
+"Ei suinkaan Mowcher?"
+
+"Se juuri! Hän oli välttänyt takaa-ajajat ja aikoi karata Amerikaan
+varustettuna liinaperukilla, poskiparralla ja semmoisella täydellisellä
+valepuvulla, jonka vertaista ette elin-aikananne saa nähdä, kun tuo
+pikkuinen nainen, joka oli Southampton'issa, kohtasi hänet kadulla --
+heti tunsi hänet terävällä silmällänsä -- juoksi hänen jalkojensa
+väliin, kaataaksensa häntä kumoon, ja piti kiinni hänestä, niinkuin
+julma kuolema".
+
+"Oivallinen Miss Mowcher!" huudahdin minä.
+
+"Niin olisitte sanoneet, jos, niinkuin minä, olisitte nähneet hänen
+seisovan tuolilla vieraitten miesten joukossa, kun varasta tutkittiin",
+sanoi ystäväni. "Varas oli lyönyt hänen kasvonsa verihaavoille ja
+kolhinut häntä mitä raaimmalla tavalla, kun tämä otti hänet kiinni,
+mutta nainen ei hellittänyt hänestä, ennenkuin hän oli lukon takana.
+Hän piti todella niin lujaan kiinni miehestä, että polisin täytyi viedä
+heidät molemmat yhdessä pois. Hän suoritti todistuksensa mitä
+reippaimmalla tavalla, ja tuomio-istuin kiitti häntä suuresti, ja
+hänelle huudettiin hurraata, siksi kuin hän pääsi asuntoonsa. Hän sanoi
+oikeuden edessä, että hän (sen johdosta, mitä hän varkaasta tiesi)
+olisi yksinään vanginnut tämän, vaikka se olisi ollut itse Simson. Ja
+totisesti luulen, että hän olisi niin tehnyt!"
+
+Sama luulo oli minullakin, ja minä kunnioitin suuresti Miss Mowcher'ia
+siitä.
+
+Me olimme nyt nähneet kaikki, mitä katsottavaa oli. Turha olisi ollut
+semmoiselle miehelle, kuin kunnian-arvoisalle Mr. Creakle'lle,
+selitellä, että Seitsemänkolmatta ja Kahdeksankolmatta olivat ihan
+muuttumattomat ja itsekaltaisensa; että mitä he nyt olivat, he aina
+olivat olleet; että ulkokullatut konnat ne juuri olivat omaiset
+tekemään semmoisia tunnustuksia semmoisessa paikassa; että he tiesivät
+niitten torihinnan, ainakin yhtä hyvin, kuin me, siinä suorassa edussa,
+joka heillä olisi siitä, kun he olivat maasta viedyt; sanalla sanoen,
+että se oli kokonaan mädännyt, ontelo, katseliaa tuskastuttava toimi.
+Me jätimme heidät heidän systeminsä ja heidän omaan haltuunsa, ja
+menimme kummastellen kotiin.
+
+"Kenties se on hyvä asia, Traddles", arvelin minä, "että heikolla
+keppihevosella ratsastetaan kovasti, sillä sitä nopeammin se kuoliaaksi
+ratsastetaan".
+
+"Minä toivon sitä", vastasi Traddles.
+
+
+
+
+YHDESNELJÄTTÄ LUKU.
+
+Valkeus loistaa tielleni.
+
+
+Joulu lähestyi, ja minä olin ollut kotona kolmatta kuukautta. Minä olin
+usein nähnyt Agnesin. Vaikka yleisön ääni kovasti kehoitti minua ja
+vaikka tunteeni ja ponnistukseni sen johdosta olivat erittäin hartaat,
+kuulin aina hänen vähimmän ylistys-sanansa peräti toisella mielellä,
+kuin kenenkään muun.
+
+Kumminkin kerran viikkoonsa ja välisti useammin ratsastin sinne ja
+vietin iltani siellä. Tavallisesti ratsastin takaisin yöllä; sillä tuo
+vanha, onneton tunne hiipi nyt aina ympärilläni -- synkeimpänä joka
+kerta, kuin jätin hänet -- ja minä olin mieluisammin ylhäällä ja
+ulkona, kuin liikuin entisyydessä väsyttävissä valvonnoissa tai
+surullisissa unelmissa. Minä kulutin pidemmän osan monesta kolkosta,
+murheellisesta yöstä näillä ratsas-retkillä, uudistaen, kulkiessani,
+noita ajatuksia, joissa olin askaroinnut pitkänä poissa-oloni aikana.
+
+Taikka jos sanoisin, että kuuntelin noitten ajatusten kaikkua,
+lausuisin ehkä paremmin totuuden. Ne puhuttelivat minua kaukaa. Minä
+olin asettanut ne etäälle ja pysyin siinä paikassa, josta en mihinkään
+päässyt. Kun luin Agnesille, mitä kirjoitin; kun näin hänen kuuntelevat
+kasvonsa; viehätin häntä hymyihin tai kyyneliin; ja kuulin hänen
+sydämellisen äänensä niin vakavana puhuvan sen mielikuvituksen mailman
+varjokkaista tapauksista, jossa minä elin: ajattelin, mikä kohtaloni
+olisi voinut olla, mutta ajattelin vaan niin kuin, Doran naituani, olin
+ajatellut, mimmoisen olisin suonut vaimoni olevan.
+
+Velvollisuuteni Agnesia kohtaan, joka rakasti minua semmoisella
+rakkaudella, jota minä itsekkäimmällä ja kurjimmalla tavalla ainaiseksi
+loukkaisin, jos häiritsin sitä; se kypsynyt vakuutus minussa, että
+minun, joka olin syypää omaan kohtalooni ja saanut, mitä niin
+kiihkeästi olin pyytänyt, ei sopinut nureksia, vaan ainoastaan kärsiä,
+sisälsi mitä tunsin ja mitä olin oppinut. Mutta minä rakastin häntä; ja
+nyt sain siitäkin jonkun lohdutuksen, että epämääräisesti ajattelin
+jotakin kaukaista aikaa, jona kenenkään moittimatta voisin tunnustaa
+sen; jona kaikki nämät olisivat ohitse; jona minun sopisi sanoa:
+"Agnes, niin oli, kun palasin kotiin; ja nyt olen vanha enkä ole sen
+jälkeen koskaan ollut rakastuneena!"
+
+Agnesissa en kertaakaan huomannut mitään muutosta. Mimmoinen hän aina
+oli ollut minua kohtaan, semmoinen hän yhä oli. Hän oli kokonaan sama.
+
+Tätini ja minun välilläni oli kotiin-tulostani asti tässä kohden
+vallinnut jonkunlainen, vaikk'ei juuri pakko eli koetus karttaa tätä
+ainetta, kuitenkin salainen vakuutus, että molemmat ajattelimme sitä,
+vaikkemme muodostaneet ajatuksiamme sanoiksi. Kun vanhan tapamme mukaan
+iltaisin istuimme valkean edessä, jouduimme usein tämmöiseen tilaan
+niin luonnollisesti ja omatietoisesti, kuin jos olisimme suorastaan
+sanoja käyttäneet. Mutta me pysyimme taukoamatta ääneti. Minä luulin,
+että hän oli kumminkin osaksi lukenut ajatukseni tuona kotiin-tuloni
+iltana, ja että hän täydellisesti ymmärsi, miks'en selvemmin lausunut
+ajatuksiani.
+
+Kun joulu nyt oli tullut eikä Agnes ollut uskonut minulle mitään uutta,
+alkoi eräs epäilys, joka useita kertoja oli herännyt mielessäni --
+tokko hänellä olisi tieto sydämeni todellisesta tilasta ja tokko se
+pelko, että hän tuottaisi minulle tuskaa, pidätti häntä -- kovasti
+rasittaa minua. Jos niin oli laita, oli uhraukseni joutava, selvin
+velvollisuuteni häntä kohtaan täyttämättä, ja minä tein alituisesti
+kurjalla tavalla, mitä olin kammonut tekemästä. Minä päätin saattaa
+tämän asian ihan selville, ja jos semmoinen aita oli meidän välillämme,
+kerrallaan ja lujalla kädellä hajottaa sen.
+
+Oli -- mikä pysyväinen syy minulla on muistaa sitä! -- kylmä, tuima
+talvipäivä. Oli satanut lunta muutamia tunteja ennen ja lumi makasi, ei
+paksulta, mutta kovaksi jäätyneenä maassa. Merellä ulkopuolella
+akkunaani kävi viukka pohja-tuuli. Minä olin ajatellut, kuinka se kiiti
+noitten vuoristen lumi-kenttien ylitse Schweitzissä, joihin ei mikään
+inhimillinen jalka silloin päässyt; ja olin miettinyt, kumpi oli
+kolkompi, nuot yksinäiset seudut vai autio valtameri.
+
+"Lähdetkö ratsastamaan tänään, Trot?" lausui tätini, pistäen päätänsä
+ovesta sisään.
+
+"Lähden", sanoin minä. "Minä aion Canterbury'yn. Sovelias päivä
+ratsastaa".
+
+"Minä toivon, että hevosesi ajattelee samoin", lausui tätini, "mutta
+tätä nykyä se seisoo ulkopuolella porttia, pää ja korvat alaspäin,
+niinkuin se ajattelisi talliansa paremmaksi".
+
+Tätini, sopii minun huomauttaa, salli hevoseni käydä kielletyllä
+alueella, mutta ei ollut yhtäkään leppynyt aaseille.
+
+"Se virkistyy kyllä pian!" arvelin minä.
+
+"Ratsastus tekee kaikissa tapauksissa isännän hyvää", muistutti tätini,
+katsellen papereita pöydällä. "Voi, lapseni, sinä vietät sangen monta
+tuntia täällä! Kirjoja lukiessani minä en koskaan ajatellut, mitä työtä
+niitten kirjoittaminen vaatii".
+
+"Siinä on välisti työtä kylläksi, kun pitää lukea niitä", vastasin
+minä. "Mitä niitten kirjoittamiseen tulee, on silläkin oma
+viehätyksensä, täti".
+
+"Tietysti!" sanoi tätini. "Kunnian-himo, halu kiitokseen ja
+myötätunteisuuteen ja paljon muuta, arvaan minä? Kas niin. Onnea
+matkalle!"
+
+"Tiedättekö mitään muuta Agnesin mieltymyksestä?" kysyin minä, asettuen
+levollisesti hänen eteensä -- hän oli taputtanut minua olkapäälle ja
+istunut tuolilleni.
+
+Hän katsoi pikimmältä minua kasvoihin, ennenkuin hän vastasi:
+
+"Minä luulen tietäväni, Trot".
+
+"Oletteko saaneet mitään vahvistusta ajatuksiinne?" kysyin minä.
+
+"Luulen saaneeni, Trot".
+
+Hän katseli minua niin vakaasti jonkunlaisella epäilyksellä tai
+säälillä tai kahdenvaiheisuudella rakkautensa vuoksi, että minun täytyi
+lujasti päättää näyttää aivan iloiselta.
+
+"Ja mikä vielä enempi on, Trot" -- lausui tätini.
+
+"No!"
+
+"Minä luulen, että Agnes pian menee naimisiin".
+
+"Jumala siunatkoon häntä!" sanoin minä iloisesti.
+
+"Jumala siunatkoon häntä!" sanoi tätini, "ja hänen puolisoansa
+myöskin!"
+
+Minä toistin tätini sanat, erosin hänestä, astuin nopeasti portaita
+alas, nousin hevoseni selkään ja ratsastin pois. Nyt oli suurempi syy,
+kuin ennen, tehdä, mitä olin päättänyt tehdä.
+
+Kuinka hyvin minä muistan tämän talvisen ratsastuksen! Jäähileet, joita
+tuuli pyyhki pois ruohon lehdistä ja lennätti vasten kasvojani;
+hevoskavioin lujan kopinan, joka kaikkui tanteresta; kovaksi
+kylmettyneet pelto-vaot; lumikinokset, jotka tuoksahtelivat vähän
+kalkkikuopassa, kun vihurit ahdistivat sitä; heinävaunujen höyryävät
+juhdat, jotka pysähtyivät mäellä huokaamaan ja sointuisasti pudistivat
+kellojansa; hieta-särkkien valjenneet vietokset ja notkot, jotka
+kuvautuivat tummaa taivasta vastaan, niinkuin olisivat olleet piirretyt
+suunnattoman suurelle liuskakivitaululle!
+
+Minä tapasin Agnesin yksinään. Pikku tytöt olivat lähteneet omiin
+koteihinsa, ja hän istui yksinään valkean ääressä ja luki. Hän laski
+pois kirjansa, kun hän näki minun tulevan sisään, ja kun hän oli
+toivottanut minua tervetulleeksi, niinkuin tavallisesti, otti hän
+työkorinsa ja istui yhteen noista vanhan-aikaisista akkuna-loukoista.
+
+Minä asetuin hänen viereensä akkunan-istuimelle, ja me puhuimme
+silloisesta työstäni, milloin se valmistuisi ja kuinka paljon olin
+edistynyt siitä kuin viimein kävin siellä. Agnes oli hyvin iloinen ja
+ennusti nauraen, että minä pian tulisin niin kuuluisaksi, ettei sopinut
+puhua minun kanssani semmoisissa aineissa.
+
+"Minä käytän siis nykyistä aikaa hyväkseni", lausui Agnes, "ja puhun
+kanssasi, niin kauan kuin saan".
+
+Kun katselin hänen kauniita kasvojansa, jotka tarkastivat ompelusta,
+nosti hän ylös lempeät, kirkkaat silmänsä ja näki, että minä katselin
+häntä.
+
+"Sinä olet niin ajatuksissasi tänä päivänä, Trotwood!"
+
+"Kerronko sinulle, Agnes, minkä vuoksi. Minä tulin kertomaan sitä".
+
+Hän pani ompeluksensa syrjäpuoleen, niinkuin hänen oli tapa, kun
+totisesti keskustelimme jotakin, ja kuunteli minua koko huomiollansa.
+
+"Rakas Agnesini, epäiletkö, että olen todellinen ystävä?"
+
+"En!" vastasi hän, kummastuneelta näyttäen.
+
+"Epäiletkö, että olen, mitä aina olen ollut sinua kohtaan?"
+
+"En!" vastasi hän, niinkuin ennen.
+
+"Muistatko, että kotiin tultuani koetin kertoa sinulle, missä
+kiitollisuuden velassa olin sinulle ja kuinka hartaat tunteeni olivat
+sinua kohtaan?"
+
+"Muistan kyllä", vastasi hän lempeästi, "sangen hyvin".
+
+"Sinulla on joku salaisuus", sanoin minä. "Anna minun ottaa osaa
+siihen, Agnes".
+
+Hän loi silmänsä maahan ja vapisi.
+
+"Jollen olisi kuullutkaan sitä -- kumma kyllä olen kuullut sen, vaikka
+muilta, kuin sinulta, Agnes -- olisi tuskin mahdollista, etten
+tietäisi, että joku löytyy, jolle olet antanut rakkautesi aarteen. Älä
+sulje minua siitä, joka niin likeltä koskee onneasi! Jos voit luottaa
+minuun, niinkuin sanot voivasi ja niinkuin tiedän sinun voivan, salli
+minun olla ystäväsi, veljesi tässä asiassa, jos missäkään!"
+
+Rukoilevalla, melkein moittivalla katseella nousi hän akkunasta ja
+kiirehtien huoneen poikki, niinkuin tietämättä mihin, pani kätensä
+kasvojensa eteen ja purskahti semmoisiin kyyneliin, jotka leikkasivat
+sisintä sydäntäni.
+
+Vaan kuitenkin ne herättivät minussa jotakin, joka tuotti toivoa
+sydämelleni. Vaikk'en tietänyt miksi, yhtyivät nämät kyynelet tuohon
+tyvenen surulliseen hymyyn, joka oli niin kiintynyt muistiini, ja
+vavauttivat rintaani enemmän toivolla, kuin pelolla tai surulla.
+
+"Agnes! Sisar! Rakkain ystäväni! Mitä olen tehnyt!"
+
+"Anna minun mennä, Trotwood. Minä en voi hyvin. Minä en voi hallita
+itseäni. Minä puhun sinun kanssasi sitten -- joku muu kerta. Minä
+kirjoitan sinulle. Älä puhuttele minua nyt. Älä! Älä!"
+
+Minä koetin muistaa, mitä hän oli sanonut, kun olin puhutellut häntä
+tuona edellisenä iltana, kuinka hänen rakkautensa ei kaivannut
+vastarakkautta. Näytti olevan kokonainen mailma, jota minun tuli
+silmänräpäyksellä perin pohjin tutkia.
+
+"Agnes, minä en voi nähdä sinua semmoisena ja ajatella, että minä
+olen ollut syypää siihen. Rakkain tyttöni, rakkaampi minulle, kuin
+mikään muu mailmassa, jos sinä olet onneton, anna minun ottaa osaa
+onnettomuuteesi. Jos kaipaat apua tai neuvoa, salli minun koettaa antaa
+niitä sinulle. Jos sinulla todella on joku taakka sydämelläsi, salli
+minun koettaa keventää sitä. Ketä varten minä elän nyt, Agnes, jollei
+sinua varten!"
+
+"Voi, säästä minua! Minä en voi hallita itseäni! Joku muu kerta!" oli
+kaikki, mitä eroitin.
+
+Oliko se itsekäs erehdys, joka viehätti minua? Taikka, kun minulla
+kerran oli joku toivon alku, ilmestyikö eteeni jotakin, jota en ollut
+rohjennut ajatella!
+
+"Minun täytyy sanoa enemmän. Minä en voi antaa sinun erota itsestäni
+näin! Jumalan tähden, Agnes, älkäämme väärin ymmärtäkö toisiamme
+kaikkien näitten vuosien jälkeen ja kaikkien jälkeen, mitä on niitten
+kanssa tullut ja mennyt! Minun täytyy puhua suoraan. Jos pidät jotakin
+semmoista ajatusta, että minä voisin kadehtia sitä onnea, jonka mielit
+antaa pois -- etten voisi jättää sinua rakkaammalle suojelialle, jonka
+itse olet valinnut -- etten voisi etäältä olla tyytyväisenä todistajana
+iloosi -- niin karkoita se, sillä minä en ansaitse sitä! Minä en ole
+kärsinyt aivan turhaan. Sinä et ole aivan turhaan opettanut minua.
+Minun tunteissani sinun suhteesi ei ole mitään itsekkäisyyttä".
+
+Hän oli nyt tyven. Vähän ajan perästä käänsi hän vaaleat kasvonsa minua
+kohden ja sanoi matalalla äänellä, joka silloin tällöin sortui, mutta
+oli hyvin selvä:
+
+"Minun täytyy sinun puhtaan ystävyytesi tähden minua kohtaan, Trotwood
+-- jota en tosiaan epäile -- sanoa sinulle, että erehdyt. Muuta en voi
+tehdä. Jos välisti vuosien kuluessa olen tarvinnut apua ja neuvoa, olen
+saanut niitä. Jos välisti olen ollut onneton, on tämä tunne kadonnut.
+Jos minulla joskus on ollut joku taakka sydämelläni, on sitä
+huojennettu. Jos minulla on ollut joku salaisuus, ei se ole -- mikään
+uusi eikä se ole -- mitä sinä luulet. Minä en voi ilmoittaa sitä enkä
+jakaa sitä. Se on kauan aikaa ollut minun, ja sen täytyy jäädä minun
+omaksi".
+
+"Agnes! Viivy! Silmänräpäys!"
+
+Hän aikoi mennä pois, mutta minä pidätin häntä. Minä kiersin
+käsivarteni hänen ympärillensä. "Vuosien kuluessa!" "Ei se ole mikään
+uusi!" Uudet ajatukset ja toiveet riehuivat sydämessäni, ja koko
+elämäni näkö-ala muuttui.
+
+"Rakas Agnes! jota minä kunnioitan niin paljon ja pidän niin suuressa
+arvossa -- jota niin sydämestäni rakastan! Kun tänään tulin tänne,
+luulin, ettei mikään voisi pakoittaa minua tähän tunnustukseen. Minä
+luulin, että voisin säilyttää sitä povessani koko elin-aikamme, siksi
+kuin olisimme vanhat. Mutta, Agnes, jos minulla todella on joku vasta
+syntynyt toivo saada nimittää sinua joksikin muuksi, kuin sisareksi,
+joksikin ihan toiseksi, kuin sisareksi! --"
+
+Hänen kyynelensä juoksivat nopeasti, mutta nämät eivät olleet niinkuin
+ne, joita hän äsken oli vuodattanut, ja minä näin toivoni kirkastuvan
+niissä.
+
+"Agnes! Ainainen johdattajani ja paras tukeni! Jos olisit muistanut
+enemmän itseäsi ja vähemmän minua, kun kasvoimme yhdessä täällä,
+luulen, ettei varomaton mielikuvitukseni koskaan olisi kääntynyt pois
+sinusta. Mutta sinä olit niin paljon parempi, kuin minä, niin
+tarpeellinen minulle jokaisessa lapsellisessa toiveessani ja
+pettymyksessäni, että sinun omistamisesi semmoisena, johon kaikissa
+asioissa sain luottaa ja turvata, muuttui toiseksi luonnoksi, sysäten
+syrjään sen ensimäisen ja suuremman rakkauden, jolla nyt rakastan
+sinua!"
+
+Yhä itkien, mutta ei surullisesti -- iloisesti! Ja suljettuna syliini,
+niinkuin hän ei ollut koskaan ollut, niinkuin olin luullut, ettei hän
+koskaan tulisi olemaan!
+
+"Kun rakastin Doraa; hellästi, Agnes, niinkuin; tiedät --".
+
+"Niin!" lausui hän vakaasti. "Tämä tieto ilahuttaa minua!"
+
+"Kun rakastin häntä -- silloinkin olisi rakkauteni ollut vaillinainen
+ilman sinun myötätunteisuuttasi. Sinä et kieltänyt sitä, ja rakkauteni
+oli täydellinen. Ja kun kadotin hänet, Agnes, mikä olisin ollut ilman
+sinua!"
+
+Lujemmin sylissäni, likempänä sydäntäni, vapiseva käsi olkapäälläni,
+suloiset silmät loistaen minua kohden kyynelten takaa!
+
+"Minä matkustin pois, kallis Agnes, ja rakastin sinua. Minä viivyin
+poissa, ja rakastin sinua. Minä palasin kotiin, ja rakastin sinua!"
+
+Ja nyt koetin kuvata hänelle sitä taisteloa, joka minulla oli ollut, ja
+sitä päätöstä, johon olin tullut. Minä koetin asettaa sydämeni hänen
+eteensä, rehellisesti ja täydellisesti. Minä koetin osoittaa hänelle,
+kuinka olin toivonut pääsneeni parempaan ymmärrykseen itsestäni ja
+hänestä; kuinka olin taipunut siihen, mitä tämä parempi tieto tuotti;
+ja kuinka vielä sinä päivänä olin tullut sinne, uskollisesti pysyen
+siinä. Jos hän rakasti minua niin (sanoin minä), että hän voisi valita
+minut puolisoksensa, tekisi hän niin, vaikk'en ansainnut sitä muulla
+lailla, kuin vilpittömän rakkauteni kautta häntä kohtaan ja niitten
+surujen kautta, joissa tämä rakkaus oli kypsynyt olemaan, mitä se oli;
+ja tämä oli syy, jonka vuoksi nyt olin ilmoittanut sen. Ja voi,
+Agnes, sinunkin uskollisista silmistäsi katseli tällä hetkellä
+vaimo-lapsukaiseni henki minua, sanoen, että se oli oikein, ja saattaen
+minua sinun kauttasi mitä hellimmällä tavalla muistamaan sitä Kukkaa,
+joka oli lakastunut kukkiessaan!
+
+"Minä olen niin onnellinen, Trotwood -- sydämeni on niin täynnä --
+mutta on yksi asia, jonka minun täytyy sanoa".
+
+"Mikä, lemmittyni?"
+
+Hän laski pehmeät kätensä olkapäälleni ja katseli tyvenesti kasvoihini.
+
+"Tiedätkö nyt, mitä se on?"
+
+"Minä en tohdi ajatella, mitä se on. Sano se minulle, armaani".
+
+"Minä olen rakastanut sinua koko elin-aikani!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oi, me olimme onnelliset, me olimme onnelliset! Me emme itkeneet niitä
+koetuksia (hänen olivat olleet paljon raskaammat, kuin minun), joitten
+kautta olimme joutuneet onnellisiksi, vaan ihastuksesta siitä, että
+olimme onnelliset ja ettei meitä koskaan enää eroitettaisi!
+
+Me kävelimme sinä talvisena iltana kaduilla yhdessä, ja kylmä ilma
+näytti ottavan osaa siihen autuaasen rauhaan, joka vallitsi meissä.
+Varhaiset tähdet alkoivat loistaa meidän astuessamme ja, katsellen
+niitä, kiitimme Jumalaa, joka oli johdattanut meidät tähän rauhaan.
+
+Me seisoimme yhdessä samassa vanhan-aikaisessa akkunassa illalla kuun
+paistaessa; Agnes oli nostanut silmänsä ylös sitä kohden; minä seurasin
+hänen katsettansa. Monta penikulmaa maantietä avautui silloin henkeni
+silmän eteen ja pyrkivän eteenpäin näin tällä tiellä ryysyisen,
+matkasta väsyneen pojan, hyljätyn ja laiminlyödyn, joka oli omakseen
+nimittävä sen sydämen, joka nyt sykki minun sydäntäni vastaan.
+
+Oli melkein päivällis-aika seuraavana päivänä, kun tulimme tätini luo.
+Peggotty sanoi hänen olevan ylhäällä lukuhuoneessani, jota hän, ylpeänä
+tästä toimesta, aina piti valmiina ja järjestyksessä minua varten. Me
+tapasimme hänet valkean edestä istumasta, lasisilmät päässä.
+
+"Hyvä Jumala!" lausui tätini, tirkistellen pimeän läpi, "kuka se on,
+jonka tuot muassasi?"
+
+"Agnes", sanoin minä.
+
+Koska olimme päättäneet, ettemme ensiksi ilmoittaisi mitään, hämmentyi
+tätini kovasti. Hän loi toivokkaan katseen minuun, kun sanoin: Agnes;
+mutta nähdessään, että minulla oli tavallinen muotoni, otti hän
+epätoivossa pois silmälasinsa ja hivutti nenäänsä niillä.
+
+Hän tervehti kuitenkin Agnesia sydämellisesti, ja ennen pitkää istuimme
+päivällispöydässä valaistussa vierashuoneessa. Tätini pani kolme kertaa
+silmälasinsa päähänsä, uudestaan minua katsellakseen, mutta otti ne
+yhtä usein taas pettyneenä pois ja hivutti nenäänsä niillä, suuresti
+peloittaen Mr. Dick'iä, joka tiesi, että tämä oli paha merkki.
+
+"Asiasta toiseen, täti", sanoin minä päivällisten jälkeen. "Minä olen
+puhunut Agnesin kanssa siitä, mitä kerroitte minulle".
+
+"Siinä tapauksessa, Trot", lausui täti! punehtuen, "teit väärin ja
+petit puheesi".
+
+"Te ette suutu, täti, toivon minä? Minä olen varma, ettette suutu, kun
+kuulette, ettei Agnes ole toivottomasti rakastunut".
+
+"Joutavia!" lausui tätini.
+
+Koska tätini näytti olevan närkästynyt, katsoin parhaaksi tehdä siitä
+lopun. Minä vein Agnesin käsivarresta tätini tuolin taa, ja me
+kallistuimme molemmat alas hänen ylitsensä. Tätini löi kätensä yhteen,
+katsahti meihin silmälasiensa lävitse ja sai heti hysterisen
+kohtauksen, ensimäisen ja ainoan kerran koko sen ajan kuluessa, jona
+olin tuntenut hänet.
+
+Kohtaus tuotti ylös Peggotyn. Samalla silmänräpäyksellä, kuin tätini
+tointui, karkasi hän Peggottya vastaan ja, nimittäen häntä typeräksi,
+vanhaksi olennoksi, syleili häntä voimansa takaa. Sitten syleili hän
+Mr. Dick'iä (joka oli kovasti hyvillänsä siitä, mutta suuresti
+hämmästynyt); ja tämän jälkeen kertoi heille, miksi. Sitten olimme
+kaikki iloisina yhdessä.
+
+Minun oli mahdoton saada selkoa, oliko tätini viimeisessä lyhyessä
+keskustelussaan minun kanssani harjoittanut jotakin hurskasta petosta
+vai oliko hän todella erehtynyt mielentilani suhteen. Siinä oli
+yltäkyllin, sanoi hän, että hän oli kertonut minulle, että Agnes menisi
+naimisiin ja että minä nyt tiesin paremmin, kuin kukaan muu, kuinka
+totta se oli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Me olimme naimisissa ennen kahden viikon kuluttua. Traddles ja Sofia ja
+tohtori ja Mrs. Strong olivat ainoat vieraat hiljaisissa häissämme. He
+olivat iloa täynnänsä, kun erosimme heistä ja yhdessä lähdimme kotiin.
+Syliini suljettuna pidin kaikkien niitten jalojen harrastusten lähteen,
+mitä minulla milloinkaan oli ollut, koko olentoni keskustan, elämäni
+piirin, oman vaimoni, jota rakastin semmoisella rakkaudella, joka oli
+kalliolle perustettu!
+
+"Rakkain puoliso!" lausui Agnes. "Nyt kun saan nimittää sinua tällä
+nimellä, on minulla yksi asia kerrottavana sinulle".
+
+"Sano se minulle, lemmittyni".
+
+"Se on yhteydessä sen yön kanssa, jona Dora kuoli. Hän lähetti sinut
+noutamaan minua".
+
+"Hän teki niin".
+
+"Hän sanoi minulle, että hän jätti minulle jotakin. Voitko arvata, mitä
+se oli?"
+
+Minä luulin, että voin. Minä vedin sitä vaimoa, joka niin kauan oli
+rakastanut minua, likemmäksi itseäni.
+
+"Hän sanoi minulle, että hän viimeisen kerran pyysi minulta jotakin ja
+viimeisen kerran jätti jotakin minun toimitettavakseni".
+
+"Ja se oli --".
+
+"Että ainoastaan minä täyttäisin tämän tyhjän paikan".
+
+Ja Agnes nojasi päätänsä rintaani vastaan ja itki, ja minä itkin hänen
+kanssansa, vaikka molemmat olimme niin onnelliset.
+
+
+
+
+KAHDESNELJÄTTÄ LUKU.
+
+Eräs vieras.
+
+
+Mitä olen aikonut tähän kirjoittaa, se on nyt melkein päättynyt; mutta
+vielä on yksi huomattava tapaus, jossa muistini usein ilolla viipyy ja
+jonka puutteessa yksi sää siinä verkossa, jonka olen kutonut, jäisi
+auki.
+
+Maineeni ja varallisuuteni oli enentynyt, perheellinen iloni oli
+täydellinen, minä olin ollut naimisissa kymmenen onnellista vuotta.
+Agnes ja minä istuimme eräänä kevätiltana valkean vieressä talossamme
+Londonissa, ja kolme lapsistamme leikitteli huoneessa, kun minulle
+ilmoitettiin, että joku vieras tahtoi tavata minua.
+
+Häneltä oli kysytty, tuliko hän asioissa, vaan hän oli vastannut: ei;
+hän oli tullut saadaksensa iloa nähdä minua, ja oli kulkenut pitkän
+matkan. Hän oli vanha mies, sanoi palveliani, ja oli ulkomuodoltaan
+kuin farmeri.
+
+Koska tämä kuului salamyhkäiseltä lasten korvissa ja paitsi sitä
+vivahti erään mieli-sadun alkuun, jota Agnesin oli tapa kertoa heille
+häijystä, vanhasta, vaippaan puetusta feestä, joka vihasi kaikkia
+ihmisiä, synnytti se heissä jonkunlaista levottomuutta. Toinen
+pojistamme pani päänsä äitinsä syliin, että hän olisi ulkopuolella
+vaaraa, ja pikku Agnes (vanhin lapsemme) jätti nukkensa tuolille
+edustamaan itseään ja pisti vähäisen kelta-tukkaisen päänsä esiin
+akkunain-kartiinein välistä, nähdäksensä, mitä ensinnä tapahtui.
+
+"Käskekäät hänen astua sisään tänne!" sanoin minä.
+
+Pianpa ilmestyi roteva, harmaa-päinen, vanha mies, joka pysähtyi
+pimeään ovikäytävään, ennenkuin hän astui huoneesen. Hänen muodostaan
+viehättyneenä oli pikku Agnes juossut tuomaan häntä sisään enkä minä
+ollut vielä selvästi nähnyt hänen kasvojansa, kun vaimoni hypähti ylös
+ja huusi minulle iloisella ja liikutetulla äänellä, että se oli Mr.
+Peggotty!
+
+Se _oli_ Mr. Peggotty. Nyt ijäkäs mies, mutta vanhuudessakin verevä,
+hilpeä ja tukeva. Kun ensimäinen mielenliikutuksemme oli ohitse ja hän
+istui valkean edessä, lapset polvillansa ja valkean hohde loistaen
+hänen kasvoihinsa, näytti hän niin voimakkaalta ja vankalta ja samalla
+niin kauniilta vanhukselta, kuin ikinä olen nähnyt.
+
+"Mas'r Davy", lausui hän. Ja tuo vanha nimi tuolla vanhalla nuotilla
+kohtasi niin luonnollisena korvaani! "Mas'r Davy, onpa se iloinen
+hetki, kun näkee teidät kerran vielä oman uskollisen vaimonne kanssa!"
+
+"Iloinen hetki todella, vanha ystävä!" huudahdin minä.
+
+"Ja nämät sievät pikkuiset tässä", sanoi Mr. Peggotty. "Ne ovat kuin
+kukat katsella! No, Mas'r Davy, te ette olleet pidempi, kuin vähin
+näistä, kun ensi kerran näin teidät! Ei Em'lykään ollut isompi, ja
+poika parkamme oli vaan poika silloin!"
+
+"Aika on muuttanut minut enemmän, kuin se on muuttanut teidät sen
+jälkeen", lausuin minä. "Mutta annetaan nyt näitten pikku veitikkain
+mennä maata, ja koska ei mikään huone Englannissa, paitsi tämä, saa
+vastaan-ottaa teitä, sanokaat minulle, mihin lähetän noutamaan
+kalujanne (onko tuo vanha, musta laukku, joka on käynyt niin pitkät
+matkat, niitten joukossa), ja sitten juomme lasillisen Yarmouth'in
+groggia ja kerromme mitä näinä kymmenenä vuonna on tapahtunut!
+
+"Oletteko yksinänne?" kysyi Agnes.
+
+"Olen, Ma'am", vastasi hän, suudellen vaimoni kättä. "Aivan yksinäni".
+
+Me asetimme hänet istumaan väliimme emmekä tietäneet, kuinka toivottaa
+häntä kyllin tervetulleeksi, ja kun rupesin kuuntelemaan hänen vanhaa,
+tuttua ääntänsä, olisin voinut luulla, että hän yhä jatkoi pitkää
+matkaansa, lemmittyä sisarentytärtänsä etsiessään.
+
+"On koko joukko vettä", lausui Mr. Peggotty, "kun tulee valtameren
+poikki viipymään vaan muutamia viikkoja. Mutta vesi (erittäin kuin se
+on suolaista) tuntuu niin luonnolliselta minusta; ja ystävät ovat
+rakkaat, ja minä olen täällä".
+
+"Palaatteko niin pian takaisin tämän monen tuhannen penikulman pitkän
+matkan?" kysyi Agnes.
+
+"Palaan, Ma'am", hän vastasi. "Minä lupasin sen Em'lylle, ennenkuin
+lähdin. Te näette, etten käy nuoremmaksi vuotten karttuessa, ja jollen
+nyt olisi lähtenyt liikkeelle, on varsin luultavaa, etten olisi koskaan
+lähtenyt. Ja on aina ollut mielessäni, että minun _täytyi_ tulla
+katsomaan Mas'r Davya ja teidän omaa suloista, kukoistavaa itseänne
+onnellisissa naimisissanne, ennenkuin kävin liian vanhaksi".
+
+Hän katseli meitä, niinkuin hän ei olisi milläkään lailla voinut
+kylläksi tyydyttää silmiänsä. Agnes lykkäsi nauraen takaisin muutamia
+hairahtuneita kiharoita hänen harmaista hiuksistaan, että hän näkisi
+meidät paremmin.
+
+"Ja kertokaat nyt meille kaikki, mitä koskee vaiheisinne".
+
+"Se on, Mas'r Davy", vastasi hän, "pian kerrottu. Me emme ole
+erinomaisesti menestyneet, mutta kuitenkin tulleet toimeen. Me olemme
+aina päässeet eteenpäin. Me olemme työskennelleet, niinkuin meidän
+tulee tehdä, ja kukaties koimme vähän kovaa aluksi taikka niin, mutta
+aina olemme päässeet eteenpäin. Osittain lampaan-hoidolla, osittain
+karjan-hoidolla ja milloin milläkin, tulemme niin hyvin toimeen, kuin
+tulla voi. Siunaus on kohdannut meitä", lausui Mr. Peggotty, hurskaasti
+notkistaen päätänsä, "emmekä ole kuin vaurastuneet. Se on: aikaa
+voittain. Jollei eilen, niin tänään. Jollei tänään, niin huomenna".
+
+"Entä Em'ly?" sanoimme, Agnes ja minä, yhtä haavaa.
+
+"Em'ly oli", lausui hän, "kun olitte eronneet hänestä, Ma'am -- enkä
+ole kertaakaan kuullut hänen teltan-seinän takana, erämaahan tultuamme,
+iltaisin lausuvan rukouksiansa, teidän nimeänne kuulematta -- ja kun
+hän ja minä emme enää nähneet Mas'r Davya tuossa loistavassa
+päinvänlaskussa -- ensiksi niin alakuloinen, että, jos hän silloin
+olisi tietänyt, mitä Mas'r Davy niin ystävällisesti ja ajattelevaisesti
+salasi meiltä, se on minun ajatukseni, että hän olisi kokonaan
+menehtynyt. Mutta laivassa oli köyhää väkeä, jotka sairastivat, ja
+_niistä_ hän piti huolta; ja siellä oli lapsia seurassamme, ja
+_niistäkin_ hän piti huolta; ja sillä tapaa joutui hän työhön ja sai
+tilaisuutta tehdä hyvää, ja tämä autti häntä".
+
+"Milloin hän ensin kuuli siitä?" kysyin minä.
+
+"Minä salasin asian häneltä melkein kokonaisen vuoden siitä, kuin sain
+kuulla sen", lausui Mr. Peggotty. "Me asuimme silloin jossakin
+yksinäisessä paikassa, mutta mitä ihanimpien puitten keskellä, jossa
+ruusut peittivät majamme kattoon saakka. Sinne tuli eräänä päivänä, kun
+olin ulkona maata viljelemässä, eräs matkustaja omasta Norfolk'istamme
+tai Suffolk'istamme Englannista (en oikein muista, kummasta), ja me
+otimme tietysti hänet vastaan, annoimme hänelle syötävää ja juotavaa ja
+pidimme häntä tervetulleena. Kaikki teemme niin joka paikassa
+siirtomaassamme. Hän oli tuonut vanhan sanomalehden muassaan ja jonkun
+muun painetun kertomuksen myrskystä. Tällä tapaa sai Em'ly tietää sen.
+Kun illalla palasin, näin, että hän tiesi sen".
+
+Häh alensi ääntänsä, näitä sanoja lausuessaan, ja tuo vakavuus, jonka
+niin hyvin muistin, levisi hänen kasvoillensa.
+
+"Tekikö se suuren muutoksen hänessä?" kysyimme.
+
+"Teki, pitkäksi aikaa", sanoi Mr. Peggotty, päätänsä pudistaen,
+"kenties nykyhetkeen saakka. Mutta minä luulen, että yksinäisyys on
+tehnyt hänen hyvää. Ja lisäksi hänellä oli paljon hoidettavaa, niinkuin
+siipikarjaa ja semmoista, ja hän hoiti niitä ja tointui. Olisi hauska
+tietää, Mas'r Davy", sanoi hän miettiväisesti, "tuntisitteko Em'lyä,
+jos nyt saisitte nähdä hänet!"
+
+"Onko hän niin muuttunut?" kysyin minä.
+
+"En tiedä. Minä näen hänet joka päivä enkä voi huomata; mutta toisinaan
+näyttää minusta siltä. Hoikkaläntäinen vartalo", lausui Mr. Peggotty,
+valkeaan katsellen, "jotenkin riutunut; lempeät, surulliset, siniset
+silmät; hienot kasvot; sievä, vähän alaspäin kallistunut pää; lauhkea
+ääni ja hiljainen, melkein arka käytös. Tämä on Em'ly!"
+
+Me katselimme ääneti häntä, tuossa kun hän istui ja tuijotti valkeaan.
+
+"Muutamat luulevat", sanoi hän, "että hän on ollut onneton
+rakkaudessaan; toiset, että hänen naimisensa estettiin kuoleman kautta.
+Ei kukaan tiedä, kuinka asian laita on. Hän olisi monta kertaa päässyt
+hyviin naimisiin, 'mutta, eno', sanoo hän minulle, 'se on ijäksi
+mennyt'. Hän on iloinen minun parissani; ujo muitten läsnä ollessa;
+käy mielellään, vaikka kuinka kauas, opettamaan jotakin lasta
+taikka hoitamaan sairasta taikka auttamaan jotakin nuorta tyttöä
+hään-hankkeissa (ja usein on hän näin auttanut, vaikk'ei hän koskaan
+ole ollut missään häissä); rakastaa hellästi enoansa; on kärsivällinen;
+nuoret ja vanhat ovat mieltyneet häneen; kaikki, joita suru rasittaa,
+etsivät häntä. Tämä on Em'ly!"
+
+Hän pyyhkäisi kasvojaan kädellänsä ja katsoi puoleksi tukehutetulla
+huokauksella ylös valkeasta.
+
+"Onko Martha vielä teidän luonanne?" kysyin minä.
+
+"Martha", vastasi hän, "joutui naimisiin, Mas'r Davy, jo toisena
+vuonna. Eräs nuori mies, jonkun farmin palkkalainen, poikkesi meille,
+markinoille matkatessaan isäntänsä vankkureilla -- runsaan viiden sadan
+penikulman matka edestakaisin -- kosi häntä (vaimoväkeä on kovin
+harvassa siellä), ruvetaksensa asumaan hänen kanssansa metsämaassa
+jossakin. Martha pyysi, että minä ilmoittaisin tälle nuorelle miehelle
+hänen oikeat vaiheensa. Minä tein niin. He menivät naimisiin ja asuvat
+muutaman sadan penikulman matkan päässä kaikista muista äänistä, paitsi
+omista ja laulavien lintujen".
+
+"Entä Mrs. Gummidge?" muistutin minä.
+
+Nytpä koskin hauskaan aineesen, sillä Mr. Peggotty purskahti yht'äkkiä
+kaikkuvaan nauruun ja hieroi käsiänsä ylös ja alas lanteisinsa,
+niinkuin hänen oli tapa tehdä, kun hän iloitsi tuossa vanhassa, jo
+aikaa hävinneessä veneessä.
+
+"Uskoisitteko sitä!" lausui hän. "No. Olipa semmoinenkin, joka kosi
+_häntä!_ Jollei eräs laivan kokki, joka aikoi ruveta uutis-asukkaaksi,
+Mas'r Davy, kosinut Mrs. Gummidge'ä, tahdon tulla lestyksi -- ja se on
+totinen tosi!"
+
+Minä en ollut koskaan nähnyt Agnesin nauravan niin. Tämä Mr. Peggotyn
+äkillinen ihastus tuntui hänestä niin hupaiselta, ettei hän voinut
+herjetä nauramasta; ja mitä enemmän hän nauroi, sitä enemmän hän
+houkutteli minua nauramaan, ja sitä suuremmaksi Mr. Peggotyn ilo kävi,
+ja sitä enemmän hän hieroi lanteitansa.
+
+"Ja mitä Mrs. Gummidge sanoi?" kysyin minä, kun naurun puuskaus oli
+mennyt ohitse.
+
+"Jos tahdotte uskoa minua", vastasi Mr. Peggotty, "Mrs. Gummidge ei
+sanonut: 'kiitoksia, minä olen kovasti kiitollinen teille, mutta en
+mene tällä ijällä säätyäni muuttamaan', vaan iski lähellä olevaan
+sankoon ja kolhi sillä laivankokkia päähän, siksi kuin tämä huusi apua
+ja minä syöksähdin sisään ja pelastin hänet".
+
+Mr. Peggotty purskahti uuteen naurun hekotukseen, johon Agnes ja minä
+hänen kanssansa yhdyimme.
+
+"Mutta se minun täytyy sanoa tuon hyvän olennon puolesta", jatkoi hän,
+pyyhkien kasvojansa, kun olimme aivan hengästyneet. "Hän on ollut
+kaikki, mitä hän lupasi olla, ja enemmän. Hän on mitä nöyrin,
+uskollisin ja avuliain vaimo, Mas'r Davy, mikä milloinkaan on elänyt.
+Minä en ole koskaan huomannut, että hän olisi hetkeäkään ollut
+yksinäinen ja hyljätty, ei edes, kun siirtomaa oli kokonaan outo meille
+emmekä me tunteneet ketään ihmistä siellä. Eikä hän ole kertaakaan
+ajatellut tuota vanhaa siitä saakka kuin hän jätti Englannin, vakuutan
+teille!"
+
+"Ja nyt Mr. Micawber'ia muistaaksemme", arvelin minä. "Hän on
+lunastanut kaikki sitoumuksensa täällä -- Traddles'inkin vekselin,
+niinkuin muistat, rakas Agnes -- ja sentähden sopii meidän päättää,
+että hän menestyy hyvin. Mutta mitkä ovat viimeiset uutiset hänestä?"
+
+Hymyillen pisti Mr. Peggotty kätensä povitaskuunsa ja otti siitä kokoon
+taitetun paperikääryn, josta hän suurella huolella veti esiin vähäisen,
+oudolta näyttävän sanomalehden.
+
+"Teidän tulee ymmärtää, Mas'r Davy", lausui hän, "että nyt olemme
+jättäneet erämaan, koska olemme koonneet vähän itsellemme, ja
+muuttaneet suorastaan Port Middlebay Harbour'iin, jossa on mitä me
+sanomme kaupungiksi".
+
+"Mr. Micawber oli erämaassa likellä teitä?" kysyin minä.
+
+"Oli kuin olikin", sanoi Mr. Peggotty, "ja teki työtä kuin mies. Minä
+en koskaan pyydä saada parempaa gentlemania työtä tekemään. Minä olen
+nähnyt hänen kaljun päänsä hikoilevan päivänpaisteessa, Mas'r Davy,
+niin että melkein luulin sen sulavan. Ja nyt hän on sovintotuomari".
+
+"Sovintotuomari, kuinka?" sanoin minä.
+
+Mr. Peggotty osoitti sormellansa erästä kirjoitusta sanomalehdessä,
+jonka nimi oli "Port Middlebay Times", ja minä luin ääneen, niinkuin
+seuraa:
+
+"Julkiset päivälliset etevälle kanssa-siirtolaisellemme ja
+kaupunkilaisellemme _Wilkins Micawber'ille, Esquire'lle_, Port
+Middlebay piirikunnan sovintotuomarille, pidettiin eilen täkäläisen
+Hotellin suuressa salissa, joka oli tukehuttavan täynnä väkeä. On
+laskettu, että vähintäänkin seitsemän viidettä henkilöä aterioitsi
+yht'aikaa, paitsi käytävässä ja portaissa kokoontuneita. Kaikki, mitä
+Port Middlebay'ssa löytyi kaunista, ylhäistä ja valittua, tulvaili
+kunnioittamaan niin arvon ansainnutta, niin suuri-lahjaista ja niin
+yleisesti rakastettua miestä. Tohtori Mell (siirtomaan Salem House
+koulusta Port Middlebay'ssa) piti isännyyttä, ja hänen oikealla
+puolellaan istui etevä vieras. Kun pöytäliina oli riisuttu ja _Non
+nobis_ laulettu (se suoritettiin oivallisella tavalla eikä meidän ollut
+vaikea eroittaa tuon lahjallisen amatörin _Wilkins Micawber'in,
+Esquire'n, Juniorin_, kellonkaltaista ääntä), juotiin järjestänsä
+tavalliset alamaiset ja isänmaalliset maljat, jotka vastaan-otettiin
+ihastuksella. Syvä-tunteisessa puheessa esitteli sitten tohtori Mell
+'etevän vieraamme, kaupunkimme kaunistuksen' maljaa. Jospa hän ei
+koskaan jättäisi meitä, paitsi omaa asemaansa koroittaakseen ja jospa
+hänen menestyksensä meidän parissamme olisi semmoinen, että hänen olisi
+mahdoton omaa asemaansa koroittaa! Niitä hurraahuutoja, joilla tämä
+malja vastaanotettiin, ei voi kuvata. Uudestaan, yhä uudestaan ne
+nousivat ja laskivat, niinkuin valtameren aallot. Vihdoin kaikki
+vaikeni, ja _Wilkins Micawber, Esquire_, astui esiin vastataksensa.
+Kaukana olkoon meistä, että me painolaitoksemme apukeinojen nykyisessä
+verraten vaillinaisessa tilassa koettaisimme seurata etevän
+kaupunkilaisemme sievän ja komean puheen luontevasti juoksevia
+lause-jaksoja! Olkoon siinä kyllä, että muistutamme, että se oli
+täydellinen kaunopuheliaisuuden mestariteos, ja että ne paikat, joissa
+hän erityisemmin kuvasi omaa onnellista elämän-rataansa sen lähteesen
+asti ja varoitti nuorempia kuulioitansa semmoisten rahallisten
+sitoumusten kareista, joita he eivät pystyneet lunastamaan, saattivat
+kyynelen miehuullisimpaankin läsnä olevaan silmään. Muut maljat
+esitettiin _tohtori Mell'ille; Mrs. Micawber'ille_ (joka sulokkaasti
+kumarsi kiitoksensa syrjäovesta, jossa kokonainen tähti-sarja
+kaunottaria oli kohonnut tuoleille samalla todistamaan ja koristamaan
+tätä miellyttävää kohtausta); _Mrs. Ridger Begs'ille_ (entiselle Miss
+Micawber'ille); _Mrs. Mell'ille; Wilkins Micawber'ille, Esquire'lle,
+Juniorille_ (joka herätti seuran sydämellistä naurua, kun hän
+leikillisesti muistutti, ettei hän voinut kiittää puheella, vaan, jos
+sallivat, tahtoi laululla tehdä sen); _Mrs. Micawber'in heimolle_
+(joka, sitä ei tarvitse huomauttaa, on hyvin tunnettu emämaassa) &c.
+&c. &c. Juhlamenojen jälkeen pöydät katosivat niinkuin taika-voiman
+kautta ja tanssi alkoi. Niitten _Terpsichoren_ palveliain joukossa,
+jotka huvittelivat, siksi kuin Sol kehoitti lähtemään, huomattiin
+erittäin Wilkins Micawber, Esquire, Junior ja tuo armas ja hienosti
+sivistynyt Miss Helena, tohtori Mell'in neljäs tytär".
+
+Minä katselin uudestaan tohtori Mell'm nimeä, iloisena, että näissä
+onnellisemmissa oloissa olin tuntenut Mr. Mell'in, tuon ennen niin
+sorretun apu-opettajan Middlesex'in esivaltalaiseni luona, kun Mr.
+Peggotty, osoittaen toista paikkaa sanomalehdessä, johdatti silmäni
+omaan nimeeni, ja minä luin näin:
+
+"DAVID COPPERFIELD'ILLE, ESQUIRE'LLE",
+
+"Etevälle Kirjailialle".
+
+"Rakas Sir!"
+
+"Vuosia on kulunut siitä, kuin minun oli tilaisuus omin silmin katsella
+niitä kasvonjuonteita, jotka melkoinen osa sivistyneestä mailmasta nyt
+mielikuvituksessaan hyvin tuntee".
+
+"Mutta, rakas Sir, vaikka (asianhaarojen kautta, joihin en ole voinut
+mitään) olen eroitettu personallisesta yhteydestä nuoruuteni ystävän ja
+kumppanin kanssa, olen aina huomannut hänen korkean lentonsa. Enkä minä
+ole estetty,
+
+    "Vaikk' aallot hurjat välillämme kuohuu" (Burns),
+
+ottamasta osaa niihin hengellisiin juhla-aterioihin, joita hän on
+levittänyt eteemme".
+
+"Sentähden en voi sallia, että eräs henkilö, jota me kumpikin
+kunnioitamme ja arvossa pidämme, lähtee täältä, käyttämättä, rakas Sir,
+tätä julkista tilaisuutta kiittää teitä omasta puolestani, ja minä
+rohkenen lisätä, kaikkien Port Middlebay'n asukkaitten puolesta siitä
+nautinnosta, jonka olette meille hankkineet".
+
+"Jatkakaat, rakas Sir! Te ette ole tuntematon täällä, teitä ei pidetä
+vähässä arvossa. Vaikka 'kaukaisina', emme ole 'ystävättömiä',
+'raskasmielisiä' eikä (minun sopii lisätä) 'tylsiä'. Jatkakaat, rakas
+Sir, kotkanlentoanne! Port Middlebay'n asukkaat ainakin uskaltanevat
+katsella sitä ihastuksella, mieli-halulla, opiksensa!"
+
+"Niitten silmien joukossa, jotka tältä puolelta maanpalloa nostetaan
+teitä kohden, on aina löytyvä, niin kauan kuin siinä on valo ja elämä,
+
+                                            se
+                                              silmä,
+                                                jota
+                                                  omaa
+                                                    _Wilkins Micawber_,
+                                                     Sovintotuomari".
+
+Minä näin, kun katselin sanomalehden muuta sisältöä, että Mr. Micawber
+oli ahkera ja arvossa pidetty kirjeenvaihtaja tässä sanomalehdessä.
+Samassa numerossa oli häneltä toinenkin kirje, joka koski jotakin
+siltaa; oli joku ilmoitus, että kokoelma samanlaisia hänen
+kirjottamiansa kirjeitä ennen pitkää julkaistaisiin sievässä siteessä
+"melkoisilla lisäyksillä"; ja, jollen peräti erehdy, oli
+pääkirjoituskin hänen kädestään lähtenyt.
+
+Me puhuimme paljon Mr. Micawber'ista monena muuna iltana, sillä aikaa
+kuin Mr. Peggotty viipyi meillä. Hän asui meillä koko sen ajan --
+muistaakseni kuukauden verran -- jona hän oleskeli täällä, ja hänen
+sisarensa ja tätini tulivat Londoniin tapaamaan häntä. Agnes ja minä
+erosimme hänestä laivan kannella, kun hän lähti, emmekä koskaan enää
+eroa hänestä maan päällä.
+
+Mutta, ennenkuin hän lähti, kävi hän minun kanssani Yarmouth'issa
+katsomassa pientä hautapatsasta, jonka olin Ham'in muistoksi
+kirkkotarhaan pystyttänyt. Sillä välin kuin minä hänen pyynnöstään
+kopioitsin hänelle tuota yksinkertaista hautakirjoitusta, näin hänen
+notkistuvan maahan ja poimivan vihkon ruohoja haudalta ja vähän multaa.
+
+"Em'lylle", sanoi hän, kun hän pani sen poveensa. "Minä lupasin, Mas'r
+Davy".
+
+
+
+
+KOLMASNELJÄTTÄ LUKU.
+
+Viimeinen takaisinkatsaus.
+
+
+Ja tähän kirjoitettu elämänkertomukseni loppuu. Minä katson taaksepäin
+kerran vielä -- viimeisen kerran -- ennenkuin päätän nämät lehdet.
+
+Minä näen itseni Agnesin vieressä kulkevan pitkin elämän tietä. Minä
+näen lapsemme ja ystävämme ympärillämme ja kulkiessani kuulen monta
+ääntä, jotka eivät ole arvottomia minulle.
+
+Mitkä kasvot ilmestyvät selvimpinä eteeni tästä vierivästä joukosta?
+Katso, nämät; kaikki kääntyen minuun päin, kun asetan tämän kysymyksen
+ajatuksilleni!
+
+Tässä on tätini, vielä väkevämmät lasisilmät päässä, vanha nainen
+yhdeksännellä kymmenellä; hän on yhä suora ja astuu reippaasti kuusi
+penikulmaa yhtä mittaa talvisella säällä.
+
+Hänen ainaisena seuralaisenaan tulee tässä Peggotty, hyvä, vanha
+hoitajattareni, samaten silmälasit päässä; tottunut iltaisin ompelemaan
+hyvin likellä lamppua, mutta hän ei asetu koskaan työtä tekemään,
+jollei hänellä ole vahakynttilän palanen, kyynärä-mitta vähäisessä
+huoneessa ja ompelu-rasia, jonka kanteen St. Paul'in kirkko on
+maalattu.
+
+Peggotyn posket ja käsivarret, jotka lapsuuteni päivinä olivat niin
+lujat ja punaiset, että kummastelin, mikseivät linnut nokkineet häntä
+omenain sijasta, ovat nyt rytistyneet, ja hänen silmänsä, joitten oli
+tapa pimittää koko ympäristönsä hänen kasvoissaan, ovat heikommat
+(vaikka ne yhä loistavat); mutta hänen karkea etusormensa, jota minä
+ennen vertasin muskotti-riipimeen, on pysynyt ihan samanlaisena, ja kun
+näen nuorimman lapseni, tätini luota hänen luoksensa lyllertäessään,
+tavoittavan sitä, muistan vähäistä vierashuonettamme tuolla kotona, kun
+tuskin osasin käydä. Tätini vanha, petetty toivo on nyt toteutunut. Hän
+on todellisen, elävän Betsey Trotwood'in risti-äiti; ja Dora (lähin
+järjestyksessä) sanoo, että hän liiaksi hemmottelee tätä.
+
+Peggotyn plakkarissa on jotakin kookasta. Se on itse krokotiili-kirja,
+joka nyt on jotenkin ränstyneessä tilassa, sillä useat lehdet ovat
+revityt ja kiinni neulotut; mutta Peggotty näyttää sitä lapsille,
+niinkuin kallista relikiä. Minusta on sangen kummallista,
+kun näen omien lapsen-kasvojeni katsahtavan itseäni kohden
+krokotiili-kertomuksista, ja minä näin muistutetaan vanhasta
+tuttavastani Sheffield'in Brooks'ista.
+
+Poikieni parissa näen tämän kesän lupa-aikana vanhan miehen, joka tekee
+äärettömän suuria paperi-leijoja ja katselee niitä, kun ne ovat
+ilmassa, semmoisella ilolla, jota on mahdoton kuvata. Hän tervehtii
+minua ihastuksella ja kuiskaa minulle monella pään-nyykkäyksellä ja
+viittauksella: "Trotwood, teitä ilahuttaa varmaan kuulla, että päätän
+memorialin, kun minulla ei ole mitään muuta tehtävää, ja että tätinne
+on kaikkein ihmeellisin nainen mailmassa. Sir!"
+
+Kuka tämä kymärtynyt lady on, joka tukee itseänsä sauvalla ja jonka
+kasvoista näen muutamia jälkiä vanhasta ylpeydestä ja kauneudesta,
+jotka voimattomasti taistelevat vaikeroivaa, tylsää, äreätä
+heikkomielisyyttä vastaan? Hän on jossakin puutarhassa, ja hänen
+vieressänsä seisoo tuikea, mustanverevä, riutunut nainen, jonka
+huulessa on valkoinen arpi. Sallikaat minun kuulla, mitä he sanovat.
+
+"Rosa, minä olen unhottanut tuon gentlemanin nimen".
+
+Rosa kallistuu hänen puoleensa ja huutaa hänelle:
+
+"Mr. Copperfield".
+
+"Minua ilahuttaa nähdä teitä, Sir. Minä näen surulla, että olette
+murhe-vaatteissa. Minä toivon, että aika lohduttaa teitä!"
+
+Hänen maltiton seuralaisensa moittii häntä, sanoo hänelle, etten minä
+ole murhe-vaatteissa, käskee hänen katsoa uudestaan, koettaa elähyttää
+häntä.
+
+"Te olette nähneet poikani, Sir", arvelee vanhempi lady. "Oletteko
+sopineet?"
+
+Kiinteästi minua katsellen panee hän kätensä otsallensa ja voihkii.
+Yhtäkkiä hän kauhealla äänellä huutaa: "Rosa, tulkaat luokseni. Hän on
+kuollut!" Rosa laskee polvilleen hänen jalkojensa eteen, vuorotellen
+hyväillen häntä ja toruen häntä; milloin kiivaasti kertoen hänelle:
+"minä rakastin häntä enemmän, kuin te koskaan!" -- milloin viihdyttäen
+häntä nukuksiin povellansa, niinkuin kipeätä lasta. Näin minä jätän
+heidät; näin aina tapaan heidät, näin he viettävät aikansa vuodesta
+vuoteen.
+
+Mikä laiva tuossa tulee purjehtien kotiin Indiasta, ja mikä
+englantilainen lady tämä on, joka on naitu murisevalle,
+skotlantilaiselle iso-korvaiselle Croesukselle? Lieneekö tämä
+Julia Mills?
+
+Se on todella Julia Mills, tyytymättömänä ja hienona. Musta-ihoinen
+mies tuo hänelle kortit ja kirjeet kultaisella tarjottimella, ja
+vasken-karvainen, valkea-vaatteinen nainen, jolla on kirjava huivi pään
+ympäri, asettaa hänen murkinansa pukiaishuoneesen. Mutta Julia ei
+pidä tätä nykyä mitään päiväkirjaa, ei koskaan laula Rakkauden
+ruumiinvirttä, riitelee lakkaamatta vanhan skotlantilaisen Croesuksensa
+kanssa, joka on jonkunlainen keltainen, parkitulla nahalla varustettu
+karhu. Julia on kurkkuja myöden rahassa eikä puhu eikä ajattele mitään
+muuta. Minä pidin hänestä enemmän, kun hän oli Saharan erämaassa.
+
+Taikka kukaties tämä on Saharan erämaa! Sillä vaikka Julialla on komea
+kartano ja mahtava seura ja uhkeat ateriat joka päivä, en näe mitään
+vihannuutta hänen ympärillänsä; ei mitään, josta milloinkaan tulisi
+hedelmää tai kukkaa. Mitä Julia sanoo "seuraksi", sen näen; siinä on
+joukossa Mr. Jack Maldon. Patentti-paikastansa pilkkaa hän sitä kättä,
+joka antoi tämän paikan hänelle, ja puhuu minulle tohtorista niinkuin
+jostakin "kummallisesta muinaisajan jäännöksestä". Mutta jos, Julia,
+seuraksi nimitetään tuommoisia tyhjäpäisiä gentlemaneja ja ladyjä, ja
+jos tämän seuran kasvatus ei ole mitään muuta, kuin tunnustettu
+välinpitämättömyys kaiken sen suhteen, mikä edistää tai pidättää
+ihmiskuntaa, luulen, että olemme eksyneet tuohon samaan Saharan
+erämaahan ja että olisi paras, jos pyrkisimme siitä pois.
+
+Ja katso, tohtori, ainainen hyvä ystävämme, työskentelee sanakirjassaan
+(jossakin paikassa D:ssä) ja on onnellinen kodissaan vaimonsa kanssa.
+Tuossa on Vanha soturikin, melkoisesti masentuneella ryhdillä eikä
+likimäärinkään niin voimallinen, kuin entisinä päivinä!
+
+Tuonnempana tapaan vanhan ystäväni Traddles'in työnsä ääressä
+virkahuoneessansa Temple'ssä. Hänen kasvoissaan kuvautuu toimeliaisuus,
+ja hiukset (mistä ne eivät ole lähteneet) ovat lakimiehen perukin
+alituisesta hivutuksesta vielä kapinallisemmat, kuin koskaan. Paksut
+paperikimput peittävät hänen pöytänsä; ja minä sanon, ympärilleni
+katsoessani:
+
+"Jos Sofia nyt olisi kirjurisi, Traddles, olisi hänellä yltäkyllin
+tekemistä".
+
+"Älä muuta sano, rakas Copperfield! Mutta mainiot nuot Holborn Court'in
+päivät olivat! Eivätkö olleet?"
+
+"Kun Sofia sanoi sinulle, että sinä pääsisit tuomariksi? Mutta
+_silloin_ se ei ollut puheen-aineena kaupungissa!"
+
+"Kaikissa tapauksissa", sanoo Traddles, "jos koskaan pääsen" --.
+
+"No, tiedäthän, että pääset".
+
+"Hyvä, rakas Copperfield, kun olen siksi päässyt, kerron tuon
+puhtaaksikirjoitus-jutun, niinkuin lupasin".
+
+Me lähdemme pois käsitysten. Minä aion perhe-päivällisille Traddles'in
+luo. On Sofian syntymäpäivä; ja matkallamme puhuu Traddles, kuinka hyvä
+onni hänellä on ollut.
+
+"Minä olen todella, rakas Copperfield, saattanut tehdä kaikki, mitä
+etupäässä halusin tehdä. Nyt on kunnian-arvoisa Horace päässyt omaan
+pitäjään, josta lähtee neljä sataa ja viisikymmentä puntaa vuoteensa;
+molemmat poikamme saavat mitä parasta kasvatusta ja ovat etevät
+ahkeruudestaan ja kunnostaan koulussa; kolme tytöistä on sangen hyvissä
+naimisissa; kolme asuu vielä meillä, kolme hoitaa kunnian-arvoisan
+Horace'n taloutta Mrs. Crewler'in kuoleman jälkeen; ja kaikki ovat
+onnelliset".
+
+"Paitsi" -- säistän minä.
+
+"Paitsi kaunotar", sanoo Traddles. "Niin. Se oli aivan onnetonta, että
+hän joutui naimisiin tuommoisen kulkiaimen kanssa. Mutta hänessä oli
+jotakin reipasta ja komeata, joka viehätti tytön. Kuitenkin olemme nyt
+tuoneet kaunottaren hyvään turvaan luoksemme ja saaneet eron miehestä,
+ja meidän tulee nyt virkistyttää häntä jälleen".
+
+Traddles'in asunto on -- taikka se olisi helposti voinut olla --
+yksi niistä samoista asunnoista, joita hänen ja Sofian oli tapa
+ilta-kävelyillänsä jaella itselleen. Se on iso rakennus, mutta Traddles
+pitää paperinsa pukiaishuoneessaan ja saappaansa paperiensa joukossa;
+ja hän ja Sofia ovat asettuneet ahtaasen ylikerrokseen, jättäen parhaat
+makuuhuoneet kaunottarelle ja tytöille. Ei mitään huonetta liikene,
+sillä siitä taikka tästä syystä on täällä aina tytöistä useampi, kuin
+pystyn lukemaan. Tässä, kun astumme sisään, on heitä joukko, jotka
+juoksevat oven luo ja käyvät Traddles'iin käsiksi, suudellaksensa häntä
+siksi kuin hän on aivan hengästyneenä. Tässä on kaunotar raukka,
+ainaiseksi tänne asettuneena; hän on leski ja hänellä on pikkuinen
+tyttö; tässä, päivällisillä Sofian syntymäpäivänä, ovat nuot kolme
+naitua tyttöä ja heidän kolme puolisoansa ja yhden puolison veli ja
+toisen puolison serkku ja kolmannen puolison sisar, joka näyttää
+minusta olevan kihloissa serkun kanssa. Traddles, aivan sama,
+yksinkertainen, teeskentelemätön toveri, kuin hän aina oli, istuu kuin
+patriarkka ison pöydän alipäässä; ja toisesta päästä Sofia katselee
+häntä semmoisen hupaisen alan ylitse, joka ei, totta puhuen, välky
+Britannia-metallista.
+
+Ja nyt, kun päätän työni, hilliten haluani jatkaa, katoavat nämät
+kasvot. Mutta yhdet kasvot, jotka loistavat puoleeni, niinkuin
+taivaallinen valkeus, jossa näen kaikki muut esineet, on kaikkien
+heidän ylitsensä ja kaikkien tuolla puolen. Ja nämät kasvot jäävät.
+
+Minä käännän päätäni ja näen ne ihanan levollisina vieressäni. Lamppuni
+palaa himmeästi, sillä minä olen kirjoittanut myöhäiseen yöhön, mutta
+tämä kallis olento, jota paitsi minä en olisi mitään, valvoo kanssani.
+
+Oi Agnes, oi sieluni, jospa sinun kasvosi näin olisivat vieressäni, kun
+päätän elämäni; jospa minä, kun todellisuus sulaa pois ympäriltäni,
+niinkuin ne varjot, jotka nyt lasken luotani, yhä näkisin sinun näin
+olevan luonani ja osoittavan taivaasen päin!
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of David Copperfield II, by Charles Dickens
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAVID COPPERFIELD II ***
+
+***** This file should be named 18201-8.txt or 18201-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/2/0/18201/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18201-8.zip b/18201-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..0fc840b
--- /dev/null
+++ b/18201-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ec0b7f8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18201 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18201)