initial commit of ebook 18186HEADmain

5 files changed, 22171 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18186-8.txt b/18186-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..9869c2f
--- /dev/null
+++ b/18186-8.txt
@@ -0,0 +1,22155 @@
+The Project Gutenberg EBook of David Copperfield I, by Charles Dickens
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: David Copperfield I
+       David Copperfield nuoremman elämäkertomus ja kokemukset
+
+Author: Charles Dickens
+
+Translator: Waldemar Churberg
+
+Release Date: April 17, 2006 [EBook #18186]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAVID COPPERFIELD I ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+DAVID COPPERFIELD I
+
+David Copperfield nuoremman elämäkertomus ja kokemukset
+
+
+Kirj.
+
+CHARLES DICKENS
+
+
+Englannin kielestä suomentanut
+
+Waldemar Churberg
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Minä synnyn.
+ 2. Minä huomaan.
+ 3. Minulle tapahtuu muutos.
+ 4. Minä joudun epäsuosioon.
+ 5. Minä lähetetään pois kotoa.
+ 6. Tuttavieni luku laajenee.
+ 7. Ensimäinen lukukauteni Salem House'ssa.
+ 8. Lupa-aikani. Varsinkin eräs onnellinen iltapuoli.
+ 9. Minä vietän muistettavan syntymäpäivän.
+10. Minua laiminlyödään ja minusta pidetään huolta.
+11. Minä aloitan elämää omin päin, mutta en ole siihen mieltynyt.
+12. Koska en enemmän rakasta elämää omin päin, teen suuren päätöksen.
+13. Seuraus päätöksestäni.
+14. Tätini tekee päätöksensä minun suhteeni.
+15. Minä alan uudestaan.
+16. Minä olen monessa kohden toinen poika.
+17. Joku ilmaantuu.
+18. Takaisinkatsaus.
+19. Minä katselen ympärilleni ja huomaan jotakin.
+20. Steerforth'in koti.
+21. Pikku Em'ly.
+22. Muutamia vanhoja näkymöitä ja muutamia uusia ihmisiä.
+23. Minä huomaan Mr. Dick'in puheen todeksi ja valitsen ammattini.
+24. Ensimäinen ylellisyyteni.
+25. Hyviä ja pahoja enkeleitä.
+26. Minä joudun vankeuteen.
+27. Tommy Traddles.
+28. Mr. Micawber'in haasto-kinnas.
+29. Minä käyn taas Steerforth'n kodissa.
+30. Eräs kato.
+31. Eräs suurempi kato.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+Minä synnyn.
+
+
+Joudunko minä itse oman elämäni sankariksi, vai tuleeko joku muu tähän
+paikkaan, sitä saavat nämät sivut osoittaa. Aloittaakseni
+elämänkertomustani elämäni alusta, mainitsen, että synnyin (niinkuin
+minulle on juteltu, ja niinkuin minä uskon) eräänä perjantaina kello
+kaksitoista yöllä. Oli huomattu, että kello rupesi lyömään ja minä
+rupesin huutamaan yht'aikaa.
+
+Mitä syntymäpäivääni ja -hetkeeni koskee, ilmoitti imettäjä ja muutamat
+muut viisaat naapurin-eukot, jotka olivat ahkerasti ajatelleet
+kohtaloani monta kuukautta ennen, kuin meidän oli mikään mahdollisuus
+silmästä silmään tutustua, ensiksi, että minä olin määrätty
+onnettomaksi elämässäni, ja toiseksi, että olin oikeutettu näkemään
+henkiä ja haamuja; jotka molemmat lahjat heidän luulonsa mukaan
+välttämättömästi kuuluvat kaikille onnettomille lapsille, jotka
+syntyvät perjantaisin aamu-yöstä, olivatpa kumpaa sukupuolta hyvänsä.
+
+Minun ei tarvitse tässä puhua mitään ensimäisestä kohdasta, sillä
+paremmin, kuin mikään muu, näyttää elämänkertomukseni, oliko ennustus
+oikea vai väärä. Kysymyksen toisen puolen suhteen tahdon ainoastaan
+muistuttaa, että, jollen sylilapsena nauttinut tätä perintöni osaa,
+minä en ole vielä siihen käsiksi päässyt. Mutta minä en valita
+ollenkaan, että tämä omaisuus on minulta pidätetty, ja jos se tällä
+haavaa sattuisi olemaan jollakulla muulla, jääköön se hänelle vaan
+minun puolestani.
+
+Minä synnyin, onnenlakki päässä; lakki ilmoitettiin sanomalehdissä
+myytäväksi halpaan hintaan, viiteentoista guineaan. Puuttuiko
+meriväeltä siihen aikaan rahaa vai uskoa ja luottivatko enemmän
+korkkivöihin, en tiedä; koko minun tietoni on se, ettei tehty,
+kuin yksi tarjomus, ja senpä teki eräs lakimies, joka harjoitti
+vekseli-kauppaa ja lupasi kaksi puntaa puhtaassa rahassa sekä lopun
+sherryssä, mutta ei ottanut korkeampaan summaan vakuuttaaksensa itseään
+hukkumisen vaarasta. Ilmoitus peruutettiin sen vuoksi täydellä
+tappiolla -- sillä mitä sherryyn tulee, oli rakkaan äiti parkani sherry
+siihen aikaan kaupaksi torilla -- ja kymmenen vuotta jälestäpäin
+heitettiin onnenlakista arpaa alhaalla meidän paikkakunnassa;
+osan-ottajia oli viisikymmentä ja hengeltä maksettiin puoli kruunua
+sillä ehdolla, että voittaja tarjoisi viiden shillingin edestä. Minä
+olin itse läsnä ja muistan, että minusta tuntui oikein ikävältä ja
+häpeälliseltä, kun osa omasta itsestäni tällä tapaa pantiin menemään.
+Onnenlakin voitti, muistaakseni, vanha lady,[1] jolla oli kori
+käsivarrella ja joka sangen vastahakoisesti otti esiin määrätyt viisi
+shillingiä, koko summa puolipennyissä ja puolikolmatta pennyä vailla --
+tätä koetettiin turhaan äärettömän suurella ajankululla ja isolla
+luvunlaskun haaskauksella saada häntä ymmärtämään. Se on tosi-asia,
+jota kauan siellä päin katsoivat merkilliseksi, ettei hän koskaan
+hukkunut, vaan kuoli voitonriemulla vuoteessansa toisella kymmenettä
+ikävuodellansa. Minä olen kuullut, että hän viimeisiin saakka ennen
+kaikkia ylpeili siitä, ettei hän ollut koskaan eläissänsä liikkunut
+vesillä, paitsi jollakin sillalla, sekä että hän teetänsä juodessaan
+(johon hän oli erittäin mieltynyt) loppuunsa asti lausui suuttumustansa
+merimiehistä ja muista, jotka uskalsivat lähteä mailmaa "kiertelemään".
+Suotta pyydettiin osoittaa hänelle, että muutamat hauskat kapineet,
+ehkä teekin niihin luettuna, olivat saaneet alkunsa tästä moitittavasta
+menetyksestä. Hän vastasi yhä pontevammin ja vaistomaisesti tietäen
+moitteensa voiman: "pois kaikki kiertelemiset."
+
+Etten itse nyt rupeisi "kiertelemään", palaan syntyyni.
+
+Minä synnyin Blunderstone'ssa, Suffolk'issa, taikka "niillä tienoin",
+niinkuin Skotlannissa sanotaan. Minä olin kalmannos. Isäni silmät
+olivat ummistuneet tämän mailman valolta kuusi kuukautta ennen, kuin
+minun silmäni aukenivat sille. Minusta tuntuu kummalliselta, myöskin
+nyt, kun ajattelen, ettei hän koskaan nähnyt minua; mutta vielä
+kummallisemmalta tuntuu se hämärä muisto, joka minulla on ensimäisestä
+lapsellisesta yhteydestäni hänen valkoisen hautakivensä kanssa
+kirkkomaalla, ja se sanomaton sääli, jota minun oli tapa tuntea siitä,
+että se makasi yksinään ulkona mustassa yössä, samalla kuin pikkuinen
+vierashuoneemme oli lämmin ja valoisa valkeasta ja kynttilöistä ja
+asuntomme ovet -- tämä tuntui minusta välisti melkein julmalta --
+olivat siltä teljetyt ja lukitut.
+
+Eräs isäni täti ja siis minun iso-tätini, josta aion kohta puhua
+enemmän, oli etevin henkilö suvussamme. Miss[2] Trotwood elikkä Miss
+Betsey, joksi äiti raukkani aina nimitti häntä, kun hän sai kauhunsa
+tämän pelottavan olennon suhteen sen verran kukistetuksi, että hän
+ollenkaan mainitsi häntä (joka harvoin tapahtui), oli joutunut
+naimisiin miehen kanssa, joka oli häntä itseä nuorempi ja hyvin kaunis,
+paitsi siinä merkityksessä, jossa yksinkertaisessa sananlaskussa
+kuuluu: "kaunis se, joka kauniisti menettelee" -- sillä kovasti
+epäiltiin, että hän oli lyönyt Miss Betsey'tä, vieläpä kerta jonkun
+kielletyn rahan-avun tähden ruvennut muutamiin pikaisiin, mutta selviin
+hankkeisin, heittääksensä tätä ulos akkunasta toisesta kerroksesta.
+Nämät kärsimättömän luonteen osoitukset saattivat Miss Betsey'n
+maksamaan pois miehen ja toimittamaan eroa hänestä hyvällä. Mies lähti
+Indiaan rahoinensa, ja siellä hän hurjanpäiväisen perhe-legendan mukaan
+kerta nähtiin ratsastavan elefantin selässä babianin kanssa; mutta minä
+luulen, että se varmaan oli joku babu[3] -- taikka begum.[4] Oli miten
+oli, kymmenen vuotta myöhemmin saapui sanoma hänen kuolemastansa
+Indiasta kotiin. Kuinka se tätiini vaikutti, ei kukaan tiedä, sillä
+heti eron jälkeen otti hän tyttö-nimensä takaisin, osti vähäisen talon
+jossakin kylässä merenrannikolla kaukana poissa, asettui siihen,
+niinkuin naimaton, yhden palvelian kanssa ja kuului yhä jälestäpäin
+elävän erinänsä muista jäykässä yksinäisyydessä.
+
+Isäni oli ennen, niinkuin minä luulen, ollut hänen suosikkinsa;
+mutta hän suuttui silmättömäksi isäni naimisesta, koska äitini oli
+"vaksi-vauva". Hän ei ollut koskaan nähnyt äitiäni, mutta tiesi, ettei
+tämä ollut vielä täyttänyt kahtakymmentä. Isäni ja Miss Betsey eivät
+milloinkaan enää tavanneet toisiansa. Isäni oli, naimisiin mennessään,
+kahta vertaa vanhempi, kuin äitini, ja heikko ruumiinluonnoltaan. Hän
+kuoli vuoden perästä ja, niinkuin olen sanonut, kuusi kuukautta ennen,
+kuin minä synnyin mailmaan.
+
+Tämmöinen oli asiain laita iltaa ennen tuota tapauksista rikasta ja
+tärkeätä perjantaita, joksi minä, annettakoon _minulle_ anteeksi, sitä
+nimitän. Minä en saata väittää, että olisin siihen aikaan tietänyt,
+millä kannalla asiat olivat, taikka että minulla olisi ollut omien
+aistieni todistukseen perustettu muisto siitä, mikä seuraa.
+
+Äitini istui valkean edessä raukeana ja raskasmielisenä ja katseli
+siihen kyyneltensä lomasta, kovasti huolissaan itsensä ja sen isättömän
+pikkuisen vieraan tähden, jota jo muutamat profeetalliset nuppineulan
+tusinat ylikerroksen piirongin-laatikossa toivottivat tervetulleeksi
+semmoiseen mailmaan, joka ei ollenkaan pitänyt väliä hänen tulollaan;
+äitini siis istui valkean edessä tuona selkeänä, tuulisena Maaliskuun
+iltana aivan peloissaan ja alakuloisena ja suuresti epäillen, pääsisikö
+hän hengissä siitä koetuksesta, joka odotti häntä, kun hän, silmiänsä
+pyyhkien, katsahti vastapäiseen akkunaan ja näki oudon naisen tulevan
+puutarhaa ylöspäin.
+
+Jo toisella silmäyksellä tiesi äitini, että se oli Miss Betsey. Laskeva
+aurinko paisti puutarhan aidan ylitse vieraan ladyn päälle, ja hän
+astui portille niin tuimalla käynnillä ja tyvenellä katsannolla,
+etteivät ne voineet olla kenenkään muun, kuin hänen.
+
+Kun hän saapui rakennuksen luo, antoi hän toisen todistuksen siitä,
+että se todella oli hän. Isäni oli usein maininnut, että hänen tätinsä
+harvoin käytti itseänsä niinkuin tavallinen kristitty; eikä tämä
+nytkään soittanut kelloa, vaan tuli ja katsoi sisään juuri tuosta
+samasta akkunasta, painaen nenän-nippuansa niin lujasti lasiin, että
+rakkaan äiti parkani oli tapa kertoa, kuinka se silmänräpäyksessä kävi
+kokonaan litteäksi ja valkoiseksi.
+
+Hän säpsäytti äitiäni niin, että minä aina olen ollut vakuutettu, jotta
+saan syyttää Miss Betsey'tä siitä, että synnyin perjantaipäivänä.
+
+Äitini oli hämmästyksissään nousnut tuoliltansa ja mennyt sen taa
+nurkkaan. Katsellen verkalleen ja tarkasti ympäri huonetta, alkoi Miss
+Betsey toiselta puolelta ja käänsi silmiänsä, ikäänkuin Saracenin pää
+Schwarzwaldin kellossa, kunnes ne keksivät äitini. Silloin hän,
+niinkuin muitten kuuliaisuuteen tottunut ainakin, rypisti otsaansa ja
+viittasi äitiäni ovea avaamaan. Äitini meni.
+
+"Mrs.[5] David Copperfield, _arvaan_ minä", sanoi Miss Betsey; äänen
+koroitus ehkä tarkoittaen äitini murhevaatteita ja tilaa.
+
+"Niin", vastasi äitini heikosti.
+
+"Miss Trotwood", lausui vieras. "Te olette kuulleet hänestä, eikö
+niin?"
+
+Äitini vastasi, että hänellä oli ollut se ilo. Ja hänestä tuntui
+ikävältä, ettei näyttänyt siltä, kuin tämä ilo hänessä olisi ollut
+erittäin suuri.
+
+"Tässä näette hänet", lausui Miss Betsey. Äitini notkisti päätänsä ja
+pyysi häntä astumaan sisään.
+
+He menivät vierashuoneesen, josta äitini oli lähtenyt, kosk'ei paras
+huone käytävän toisella puolella ollut lämpiminä --- sitä ei oltu
+lämmitetty isäni hautajaisista asti; -- ja kun he molemmat olivat
+käyneet istumaan eikä Miss Betsey puhunut mitään, alkoi äitini, joka
+turhaan koetti hillitä itseänsä, itkeä.
+
+"Oi, hyi, hyi, hyi!" lausui Miss Betsey kiireesti. "Älkäät nyt siinä!
+Noh, noh!"
+
+Äitini ei kuitenkaan saanut oltua; niin hän itki, kunnes hän oli
+itkenyt itkunsa loppuun asti.
+
+"Riisukaat pois lakkinne, lapseni", sanoi Miss Betsey, "ja antakaat
+minun nähdä teitä".
+
+Äitini pelkäsi häntä liian paljon, että olisi kieltäynyt noudattamasta
+tätä outoa käskyä, jos häntä haluttikaan. Sentähden hän teki niinkuin
+hänelle sanottiin, teki sen niin vapisevilla käsillä, että hänen
+hiuksensa (jotka olivat uhkeat ja kauniit) vierivät hänen kasvoillensa.
+
+"Herranen aika!" huudahti Miss Betsey. "Lapsihan te vielä olettekin!"
+
+Äitini oli epäilemättä näöltään tavattoman nuorekas ikänsä suhteen; hän
+painoi alas päänsä, niinkuin se olisi ollut hänen vikansa, vaivainen
+raukka, ja sanoi nyyhkien, että hän todella pelkäsi olevansa vaan
+lapsellinen leski ja tulevansa vaan lapselliseksi äidiksi, jos hän eli.
+Tuosta oltiin hetken aikaa vaiti, jolloin äitini luuli tuntevansa, että
+Miss Betsey kosketti hänen hiuksiansa, eikä suinkaan tylyllä kädellä;
+mutta, katsellen häntä arassa toivossaan, näki hän, kuinka tämä lady
+istui ja tuijotti valkeaan, vaatteen liepeet ylös nostettuna, kädet
+ristissä toisella polvella ja jalat hiili-ristikolla.
+
+"Miksi, Jumala siunatkoon", lausui Miss Betsey yhtäkkiä, "Rookery?"
+
+"Tarkoitatteko taloa, Madam?" kysyi äitini.
+
+"Miksi Rookery?"[6] sanoi Miss Betsey. "Cookery"[7] olisi ollut
+soveliaampi, jos teillä kummallakaan olisi ollut mitään käytännöllistä
+käsitystä elämästä".
+
+"Mr.[8] Copperfield valitsi tämän nimen", vastasi äitini. "Kun hän osti
+talon, oli hän mieltynyt siihen ajatukseen, että täällä löytyi
+peltovareksia".
+
+Iltatuuli synnytti juuri nyt semmoisen sohinan muutamissa korkeissa,
+vanhoissa jalavissa puutarhan päässä, että kummankin, sekä äitini että
+Miss Betsey'n, täytyi katsoa sinnepäin. Kun jalavat kumartuivat
+toisiansa kohden, niinkuin jättiläiset, jotka kuiskailivat salaisuuksia
+keskenänsä, vaan tämmöisen, lyhyen levon perästä kiihtyivät hirveästi
+ja huiskuttivat hurjia käsivarsiansa, niinkuin heidän viimeiset
+ilmoituksensa olisivat olleet liian pahat heidän omantunnon
+rauhallensa, heiluivat muutamat hatarat, rikkinäiset, vanhat
+peltovareksen-pesät, jotka painoivat puitten ylempiä oksia,
+edestakaisin, niinkuin haaksihylyt myrskyisellä merellä.
+
+"Missä linnut ovat?" kysyi Miss Betsey.
+
+"Linnut?" Äitini oli ajatellut jotakin muuta.
+
+"Peltovarekset -- mihin ne ovat joutuneet?" kysyi Miss Betsey.
+
+"Ei niitä ole ollutkaan täällä siitä, kuin muutimme tänne", sanoi
+äitini. "Me luulimme -- Mr. Copperfield luuli -- että tämä oli
+melkoinen peltovaresten olopaikka; mutta pesät olivat kovin vanhat, ja
+linnut ovat jo aikaa hylänneet ne."
+
+"David Copperfield ilmeisesti!" lausui Miss Betsey. "David Copperfield
+kiireestä kantapäähän! Kun nimittää talon Rookeryksi, vaikk'ei ole
+ainoatakaan peltovaresta likiseuduilla, ja luottaa vaan siihen, että on
+lintuja sen vuoksi, että näkee pesät!"
+
+"Mr. Copperfield", vastasi äitini, "on kuollut, ja jos rohkenette puhua
+pahaa hänestä minulle --"
+
+Rakas äiti raukkani hankki, luullakseni, samaa päätä karata tätini
+päälle ja lyödä häntä. Tämä olisi helposti kukistanut hänet yhdellä
+kädellä, vaikka äitini olisi ollutkin paljon omaisempi semmoiseen
+kahakkaan, kuin hän sinä iltana oli. Mutta asia päättyi siihen, että
+äitini nousi tuoliltansa, istui alas taas hyvin hiljaisesti ja meni
+tainnoksiin.
+
+Kun hän pääsi taidollensa, taikka kun Miss Betsey oli toinnuttanut
+hänet, kumpi lieneekään tapahtunut, näki hän jälkimäisen seisovan
+akkunan luona. Hämärä oli tähän aikaan muuttumallansa pimeydeksi, ja
+vaikka he epäselvästi näkivät toinen toisensa, eivät he olisi voineet
+senkään vertaa nähdä ilman valkean avutta.
+
+"No?" lausui Miss Betsey, palaten hänen tuolinsa luo, niinkuin hän
+olisi vaan satunnaisesti katsellut näky-alaa; "ja milloin odotatte --"
+
+"Minun värisyttää koko ruumistani", sopersi äitini. "Minä en tiedä,
+mikä minua vaivaa. Minä kuolen varmaan!"
+
+"Ei mar", sanoi Miss Betsey. "Juokaat vähäisen teetä".
+
+"Voi minua, voi minua, luuletteko, että se tekisi minun hyvää?"
+huudahti äitini avuttoman tavalla.
+
+"Tietysti", lausui Miss Betsey. "Ei se ole muuta, kuin tyhjää luuloa.
+Miksi tyttöänne nimitätte?"
+
+"Minä en vielä tiedä, tuleeko siitä tyttö, Madam", vastasi äitini
+viattomasti.
+
+"Jumala siunatkoon lasta!" huudahti Miss Betsey, tietämättänsä lausuen
+ylikerroksen laatikossa olevan neulatyynyn toista miete-lausetta, mutta
+sovittaen sitä äitiini eikä minuun: "minä en tarkoita tuota. Minä
+tarkoitan palvelustyttöänne".
+
+"Peggottya", sanoi äitini.
+
+"Peggotty!" toisti Miss Betsey hiukan suuttuneena. "Mielittekö väittää,
+lapseni, että kukaan inhimillinen olento on mennyt mihinkään
+kristittyyn kirkkoon ja kastattanut itsensä Peggotyksi?"
+
+"Se on hänen suku-niinensä", vastasi äitini heikosti. "Mr. Copperfield
+sanoi häntä siksi, koska hänellä oli sama ristimä-nimi, kuin minulla".
+
+"Tänne, Peggotty!" huusi Miss Betsey, avaten vierashuoneen ovea.
+"Teetä. Emäntänne ei voi oikein hyvin. Älkäät hidastelko".
+
+Tämän käskyn annettuansa semmoisella täysivaltaisuudella, kuin hän
+olisi ollut tunnustettu hallitsia talossa aivan siitä saakka, kuin se
+oli mikään talo ollut, ja katsottuaan ulos, kohdatakseen hämmästynyttä
+Peggottya, joka, oudon äänen kuullessaan, ilmestyi käytävässä, kynttilä
+kädessä, sulki Miss Betsey oven jälleen ja kävi istumaan, niinkuin
+ennen: jalat hiili-ristikolla, vaatteen liepeet ylös nostettuna ja
+kädet ristissä toisella polvella.
+
+"Te arvelitte, että siitä tulisi tyttö", lausui Miss Betsey. "Minä en
+epäile ollenkaan, että siitä tulee tyttö. Minua aavistaa, että se
+varmaan on tyttö. Nyt, lapseni, siitä hetkestä saakka, kuin tämä tyttö
+syntyy --"
+
+"Ehkä poika", rohkeni äitini keskeyttää.
+
+"Minä sanon teille, että minua aavistaa, että se varmaan on tyttö",
+vastasi Miss Betsey. "Älkäät puhuko mitään vastaan. Siitä hetkestä
+saakka, kuin tämä tyttö syntyy, lapseni, aion minä ruveta hänen
+ystäväkseen. Minä aion ruveta hänen risti-äidikseen, ja minä pyydän,
+että nimitätte hänet Betsey Trotwood Copperfieldiksi. _Tämän_ Betsey
+Trotwoodin elämässä ei saa olla mitään erehdyksiä. _Hänen_, tyttö
+rukan, tunteittensa suhteen ei saa laskea mitään leikkiä. Häntä täytyy
+kasvattaa hyvin ja varjella hyvin, ettei hän pane mitään turhaa
+luottamusta mihinkään, joka ei ansaitse sitä. Minun tulee ottaa tämä
+_minun_ huolekseni".
+
+Jokaiseen eri lauseesen heitähytti Miss Betsey päätänsä, niinkuin hänen
+omat vanhat kärsimänsä vääryydet olisivat kuohuneet hänessä ja hän
+ankaran ponnistuksen kautta olisi pidättänyt suorempaa viittausta
+niihin. Niin ainakin äitini luuli, kun hän katseli häntä valkean
+himmeässä hohdossa, vaikka hän liian paljon pelkäsi Miss Betsey'tä, oli
+liian levoton itse puolestansa ja liian alakuloinen ja hämmentynyt
+eroittaaksensa mitään oikein selvästi taikka tietääksensä, mitä sanoa.
+
+"Ja oliko David hyvä teitä kohtaan, lapseni?" kysyi Miss Betsey, kun
+hän oli ollut ääneti vähän aikaa, ja hänen päänsä liikunnot olivat
+lakanneet. "Elittekö sovussa yhdessä?"
+
+"Me olimme aivan onnelliset", vastasi äitini. "Mr. Copperfield oli vaan
+liian hyvä minua kohtaan".
+
+"No, hän teki kai teidät varsin hennoksi?" jatkoi Miss Betsey.
+
+"Siihen katsoen, että minun täytyi jäädä tänne aivan yksin ja turvata
+jälleen ainoastaan itseeni tässä kovassa mailmassa, kyllä, minä
+pelkään, että hän todella teki niin", nyyhkytti äitini.
+
+"Hyvä! Älkäät itkekö!" sanoi Miss Betsey. "Te ette sopineet toinen
+toisellenne, lapseni -- jos muutoin kaksi ihmistä milloinkaan _voi_
+sopia toisillensa -- ja sentähden minä tein tuon kysymyksen. Te olitte
+orpo, eikö niin?"
+
+"Niin"
+
+"Ja koti-opettajatar?"
+
+"Minä olin pikku lasten holhojana eräässä perheessä, jossa Mr.
+Copperfield usein kävi. Mr. Copperfield oli erittäin ystävällinen
+minulle, näytti huolivan paljon minusta, oli hyvin kohtelias minulle ja
+viimein kosi minua. Ja minä suostuin. Ja niin me menimme naimisiin",
+lausui äitini yksinkertaisesti.
+
+"Vai niin! lapsi raukka!" arveli Miss Betsey, yhä tuijottaen valkeaan.
+"Osaatteko mitään?"
+
+"Antakaat anteeksi, Madam", sammalsi äitini.
+
+"Hoitaa taloutta, esimerkiksi?" sanoi Miss Betsey.
+
+"Ei suuresti, varon minä", vastasi äitini. "Ei siinä määrässä, kuin
+soisin. Mutta Mr. Copperfield koetti opettaa minua --"
+
+"Paljonko hän itse siitä tiesi!" lausui Miss Betsey itsekseen.
+
+"Ja minä luulen, että olisin edistynyt, sillä minä olin hyvin harras
+oppimaan ja hän hyvin kärsivällinen opettamaan, jollei kovaksi onneksi
+hänen kuolemansa" -- tähän äitini sortui taas eikä voinut jatkaa.
+
+"Hyvä, hyvä!" sanoi Miss Betsey.
+
+"Minä pidin säännöllisesti taloudenkirjaa ja suoritin laskuni joka ilta
+Mr. Copperfieldin kanssa", huudahti äitini, joutuen uudestaan surun
+voitteesen ja sortuen kokonaan jälleen.
+
+"Hyvä, hyvä!" lausui Miss Betsey. "Älkäät itkekö enää".
+
+"Eikä meillä ollut yhtään sanan harkkaa näitten tähden, paitsi kun
+Mr. Copperfield muistutti, että kolmoseni ja viitoseni olivat liian
+paljon toistensa näköiset, taikka että minä panin kiehkuraisia häntiä
+seitsen- ja yhdeksänmerkkeihini", lisäsi äitini, joutuen uudestaan
+surun voitteesen ja sortuen kokonaan jälleen.
+
+"Te vahingoitatte itseänne", sanoi Miss Betsey, "ja te tiedätte, ettei
+se ole hyvä teille eikä ristityttärelleni. No! Älkäät nyt tuossa!"
+
+Tämä syy vaikutti hiukan, että äitini tyyntyi, mutta hänen enentyvä
+pahoinvointinsa ehkä vielä enemmän. Nyt syntyvä vaiti-olo keskeytyi
+vaan, kun Miss Betsey välisti äännähti: "hm!" istuessansa jalat
+hiiliristikolla.
+
+"David oli tietääkseni rahoillaan ostanut itsellensä elatuskoron",
+lausui hän tuokion perästä. "Mitä hän teki teidän hyväksenne?"
+
+"Mr. Copperfield", sanoi äitini vähän vastahakoisesti, "oli kyllä
+ajattelevainen ja hyvä määräämään, että osa siitä tulisi minulle".
+
+"Paljonko?" kysyi Miss Betsey.
+
+"Sataviisi puntaa vuoteensa", vastasi äitini.
+
+"Onpa sitä siinäkin", sanoi tätini.
+
+Sana oli sovelias tälle hetkelle. Äitini oli niin paljon huonompi, että
+Peggotty, joka tuli sisään tee-pöydän ja kynttiläin kanssa ja yhdellä
+silmäyksellä näki, kuinka kipeä hän oli -- jonka Miss Betsey ehkä olisi
+nähnyt varemmin, jos olisi ollut kylläksi valoa -- talutti hänet
+kiireesti ylikerrokseen hänen omaan huoneesensa ja heti lähetti Ham
+Peggotyn, veljensä pojan, joka äitini tietämättä oli muutamia päiviä
+ollut kätkössä talossa erityisen sanansaattajan virkaa varten, jos hätä
+tulisi, noutamaan kätilöintä ja lääkäriä.
+
+Nämät liitto-vallat kummastuivat jotenkin, kun vähäistä perästyksin
+saapuivat paikalle ja näkivät tuntemattoman, juhlalliselta näyttävän
+naisen istuvan, hattu sidottuna vasempaan käsivarteen, valkean edessä
+ja täyttävän korviansa juvelikaupan pumpuleilla. Kun ei Peggotty
+tietänyt hänestä mitään eikä liioin äitini puhunut hänestä mitään, oli
+hän ikäänkuin arvoitus vierashuoneessa; eikä se asia, että hänellä oli
+aitallinen juvelikaupan pumpuleita plakkarissansa ja että hän tuolla
+tapaa pisteli tätä tavaraa korviinsa, vähentänyt hänen läsnä-olonsa
+juhlallisuutta.
+
+Kun lääkäri oli käynyt ylikerroksessa ja tullut alas jälleen sekä
+joutunut, luullakseni, siihen vakuutukseen, että oli mahdollista, jotta
+tämä tuntematon lady ja hän saisivat istua silmätysten muutamia
+tunteja, pani hän parastansa, ollaksensa kohteliaana ja seurallisena.
+Hän oli sukupuolensa lempeimpiä olentoja ja mitä suopein pikku mies.
+Hän puikelsi, kylki edellä, sisään ja ulos huoneesta, ottaaksensa niin
+vähän tilaa, kuin mahdollista. Hän käveli niin hiljaa, kuin haamu
+Hamletissa, ja vielä hitaammin. Hän piti päätänsä kallella, osittain
+häveliäästi halventaaksensa itseään, osittain nöyrästi lepyttääksensä
+muita. Siinä ei ole paljon, jos sanoo, ettei hän lausunut kovaa sanaa
+koirillekaan. Hän ei olisi pystynyt lausumaan kovaa sanaa hullullekaan
+koiralle. Hän olisi ehkä antanut sille lauhkean sanan taikka puolen
+taikka vaan katkelman; sillä hän puhui yhtä hitaasti, kuin hän käveli;
+mutta hän ei olisi ollut tyly sille eikä hän olisi ollut pikainen sille
+mistäkään syystä mailmassa.
+
+Katsellen leppeästi tätiäni, pää kallellansa ja hiukan kumartaen häntä,
+sanoi Mr. Chillip, tarkoittaen juvelikaupan pumpuleita, samalla kuin
+hän vähän koski vasempaan korvaansa:
+
+"Joku paikallinen särky, Madam?"
+
+"Kuinka!" vastasi tätini, vetäen pumpulit pois toisesta korvasta,
+niinkuin tulpan.
+
+Mr. Chillip pelästyi niin hänen kiivaudestaan -- kuten hän jälestäpäin
+kertoi äidilleni -- että oli erä, ettei hän kokonaan joutunut hämille.
+Mutta hän toisti hyvänsävyisesti:
+
+"Joku paikallinen särky, Madam?"
+
+"Joutavia!" vastasi tätini ja tulppasi itsensä jälleen yhdellä
+sivauksella.
+
+Mr. Chillip ei saattanut tämän jälkeen tehdä muuta, kuin istua ja
+tirkistellä häntä, sillä välin kuin tämä istui ja katseli valkeata,
+siksi kuin häntä taas kutsuttiin ylikerrokseen. Jonkun neljänneksen
+tuntia poissa oltuaan palasi hän.
+
+"No?" sanoi tätini, ottaen pumpulit pois siitä korvasta, joka oli
+likinnä Mr. Chillip'iä.
+
+"Niin, Madam", vastasi Mr. Chillip, "me -- me edistymme hitaasti,
+Madam".
+
+"Oih!" sanoi tätini, ikäänkuin lyyritellen tätä ylenkatseellista
+huudahus-sanaa. Ja tulppasi itsensä niinkuin ennen.
+
+Todella -- todella -- niinkuin Mr. Chillip jutteli äidilleni, hän
+melkein pani mielensä pahaksi; melkein pani mielensä pahaksi,
+ammattinsa kannalta vaan. Mutta kuitenkin hän istui ja katseli tätiäni
+lähes kaksi tuntia, sillä välin kuin tämä istui ja katseli valkeata,
+siksi kuin häntä taas kutsuttiin ulos. Toisen pois-olon perästä palasi
+hän jälleen.
+
+"No?" sanoi tätini, ottaen taas pumpulit pois samanpuolisesta korvasta.
+
+"Niin, Madam", vastasi Mr. Chillip, "me -- me edistymme hitaasti,
+Madam".
+
+"Äih!" lausui tätini semmoisella murinalla, että Mr. Chillip suorastaan
+ei voinut kestää sitä. Se oli todella omainen lannistamaan hänen
+rohkeuttansa, kertoi hän jälestäpäin. Hän meni mieluisammin istumaan
+portaille kovaan uhoon ja pimeään, siksi kuin häntä uudestaan
+kutsuttiin.
+
+Ham Peggotty, joka kävi julkisessa koulussa ja oli koko mainio
+katkismuksessa ja jota sentähden sopii katsoa luotettavaksi
+todistajaksi, kertoi seuraavana päivänä, että, kun hän tuntia myöhemmin
+sattumalta kurkisteli sisään vierashuoneesen, Miss Betsey, joka silloin
+astuskeli levotonna edestakaisin, kohta huomasi hänet ja syöksi hänen
+kimppuunsa, ennenkuin hän ehti paeta; -- että tuon tuostakin ylhäältä
+kuului jalankopinaa ja ääniä, joita eivät pumpulit pidättäneet, siitä
+päättäen, että lady ilmeisesti iski häneen, niinkuin uhriin, johon sopi
+purkaa liika-kiihtymyksensä, kun äänet olivat lujimmillaan; -- että
+lady, joka lakkaamatta kuljetti häntä edestakaisin kauluksesta
+(niinkuin hän olisi nielaissut liian paljon opiumia) semmoisina hetkinä
+ravisteli häntä, pörrötti hänen tukkaansa, rypisti hänen paitaansa,
+tukki hänen korvansa, niinkuin olisi luullut niitä omiksi korviksensa,
+sekä muulla lailla repi ja rääkkäsi häntä. Tätä todisti osaksi hänen
+tätinsä, joka näki hänet kello puoli yksi kohta, kuin poika oli päässyt
+ladyn käsistä, ja vakuutti, että hän silloin oli yhtä punainen, kuin
+minä.
+
+Lempeä Mr. Chillip ei voinut mitenkään pitää vihaa tämmöiseen aikaan,
+jos milloinkaan. Hän puikelsi, kylki edellä, vierashuoneesen niin pian,
+kuin hän oli vapaa toimestansa, ja sanoi tädilleni lienteimmällä
+tavallansa:
+
+"No, Madam, minua ilahuttaa, että saan toivottaa onnea teille".
+
+"Mihin?" kysyi tätini tuikeasti.
+
+Mr. Chillip hämmästyi taas tätini erittäin ankarasta käytöksestä, jonka
+vuoksi hän kumarsi häntä vähän ja hymyili hänelle, lepyttääksensä
+häntä.
+
+"Jumala armahtakoon tätä miestä, mitä hän tekee!" huusi tätini
+maltittomasti. "Eikö hän osaa puhua?"
+
+"Rauhoittukaat, rakas Madam", sanoi Mr. Chillip hienoimmilla
+sävelillänsä. "Nyt ei ole enää mitään syytä levottomuuteen, Madam.
+Rauhoittukaat".
+
+Jälestäpäin katsottiin melkein ihmeeksi, ettei tätini pudistanut Mr.
+Chillip'iä hyvänpäiväiseksi, vieläpä pudistanut ulos hänestä, mitä
+hänellä oli sanottavaa. Hän vaan pudisti omaa päätänsä tälle, mutta
+semmoisella tavalla, joka vapisutti toista.
+
+"Niin, Madam", jatkoi Mr. Chillip heti, kuin hän oli rohkaissut
+mieltänsä, "minua ilahuttaa, että saan toivottaa onnea teille. Kaikki
+on nyt ohitse, Madam, ja kaikki on käynyt hyvin".
+
+Niinä viitenä minutina taikka sen vaiheella, joita Mr. Chillip käytti
+tämän puheen pitämiseen, silmäili tätini häntä tarkasti.
+
+"Kuinka hänen laitansa on?" sanoi tätini, laskien käsivartensa ristiin,
+vaikka hattu vielä oli sidottu niihin toiseen.
+
+"Hyvin, Madam, kyllä hän pian kokonaan toipuu, luulen minä", vastasi
+Mr. Chillip. "Toipuu niin, kuin sopii toivoa nuoresta äidistä
+tämmöisissä surullisissa perhe-oloissa. Ei mikään estä teitä kohta
+menemästä hänen luoksensa, Madam. Se ehkä tekee hänen hyvää".
+
+"Entä tyttö? Kuinka tyttö voi?" kysyi tätini tuimasti.
+
+Mr. Chillip kallisti päätänsä hiukan enemmän ja katseli tätiäni,
+niinkuin sievä lintu.
+
+"Tyttö", lausui tätini. "Kuinka hän voi?"
+
+"Madam", vastasi Mr. Chillip, "minä luulin teidän tietävän. Se on
+poika".
+
+Tätini ei virkkanut sanaakaan, vaan tarttui hattuunsa nauhoista,
+niinkuin se olisi ollut linko, tähtäsi lyödäksensä sillä Mr. Chillip'iä
+päähän, pani sen sitten omaan päähänsä vinoon, astui ulos eikä palannut
+koskaan. Hän katosi, niinkuin tyytymätön haltiatar taikka niinkuin joku
+niistä yliluonnollisista olennoista, joita minun yleisesti luultiin
+olevan oikeutetun näkemään; eikä palannut milloinkaan enää.
+
+Ei. Minä makasin kopassani ja äitini makasi vuoteessansa; mutta Betsey
+Trotwood Copperfield oli ijäti unien ja varjojen maassa, niillä
+kauheilla seuduilla, josta minä aivan nykyisin olin matkustanut; ja
+valo meidän huoneemme akkunasta loisti ulos kaikkien semmoisten
+matkustajien maalliselle rajalle ja sille kummulle, jossa säilyi sen
+tuhka ja tomu, ilman jota minä en olisi koskaan ollut.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Minä huomaan.
+
+
+Ensimäiset esineet, jotka saavat selvän muodon edessäni, kun katson
+kauas taaksepäin lapsuuteni tyhjyyteen, ovat äitini kauniilla
+hiuksillaan ja nuorekkaalla vartalollaan ja Peggotty, jolla ei ollut
+mitään vartaloa ollenkaan, vaan silmät, niin mustat, että ne näyttivät
+pimittävän koko ympäristönsä hänen kasvoissaan, ja posket ja
+käsivarret, niin lujat ja punaiset, että minua kummastutti, etteivät
+linnut nokkineet häntä omenain sijasta.
+
+Minä luulen, että voin muistaa, kuinka nämät molemmat ovat vähän matkan
+päässä toisistansa, näyttäen vähemmältä silmissäni sen kautta, että he
+kumartuvat alas taikka ovat polvillansa lattialla, ja kuinka minä itse
+kävelen horjuvilla askelilla toisen luota toisen luo. Minulla on joku
+hämärä tunto, jota en saata eroittaa todellisesta muistosta, että minun
+oli tapa koskea Peggotyn etusormeen, kun hän ojensi sitä minulle,
+ja että se oli käynyt karkeaksi ompelemisesta, niinkuin vähäinen
+muskotti-riivin.
+
+Kenties vaan kuvailen tätä mielessäni, vaikka kyllä luulen, että meidän
+useimpien muisti ulottuu taa'emmaksi, kuin moni meistä arvaa; samoin
+kuin luulen, että huomionkyky useissa ihan vähissä lapsissa on ihmeen
+säntillinen ja tarkka. Minä luulen myöskin, että sopii suuremmalla
+syyllä sanoa, että enimmät aika ihmiset, jotka ovat merkilliset tässä
+suhteessa, eivät ole kadottaneet tätä kykyä, kuin että he ovat
+saavuttaneet sen; sitä pikemmin, koska minä tavallisesti huomaan, että
+semmoisissa ihmisissä asuu jonkunlainen tuoreus ja lempeys sekä
+taipumus tyytyväisyyteen ja iloisuuteen, joka on sekin perintö, jonka
+ovat lapsuudestansa säilyttäneet.
+
+Minusta ehkä tuntuisi, kuin "kiertelisin", kun pysähdyn sanomaan tätä,
+jollei se saattaisi minua muistuttamaan, että minä perustan näitä
+päätöksiä osaksi omaan kokemukseeni itsestäni; ja jos jostakin, jota
+panen tähän kertomukseen, näyttäisi siltä, kuin minulla lapsena olisi
+ollut tarkka huomion-kyky, taikka kuin minulla nyt miehenä olisi virkeä
+muisto lapsuudestani, niin sanon suorastaan, että omistan itselleni
+molemmat nämät avut.
+
+Kun katson taaksepäin, niinkuin jo sanoin, lapsuuteni tyhjyyteen, ovat
+ensimäiset esineet, jotka muistan eriäviksi yleisestä epäselvyydestä,
+äitini ja Peggotty. Mitä muuta minä muistan? Katsokaamme.
+
+Tuossa ilmestyy pilvestä asuntomme -- ei uutena minulle, vaan aivan
+tuttuna aikaisimmassa muistissani. Alikerroksessa on Peggotyn kyökin,
+josta pääsee takapihalle; keskellä tätä on paalun päässä kyhkyislakka
+ilman mitään kyhkyisiä ja yhdessä nurkassa iso koirankoppi ilman mitään
+koiraa; joukko kanoja, jotka minusta näyttävät kauhean isoilta,
+käyskelevät sinne tänne uhkaavalla ja äkäisellä tavalla. Tuossa on
+kukko, joka lentää patsaan päähän kiekumaan ja näyttää erittäin
+tarkkaavan minua, kun katselen häntä kyökin akkunasta. Hän saattaa
+minut vapisemaan, hän on niin julma. Hanhista tuolla ulkopuolella
+sivuporttia, jotka tulevat vaaputellen ja kurottaen pitkiä kaulojansa
+minun perästäni, kun astun sitä tietä, näen öisin unta: niinkuin
+ihminen, jota pedot ympäröitsevät, näkee unta leijonista.
+
+Tässä on pitkä käytävä -- kuinka äärettömän avara se minusta on! --
+joka johdattaa Peggotyn kyökistä etupuolen ovelle. Siitä aukenee pimeä
+varahuone, ja tämä on paikka, jonka ohitse iltaisin tulee juosta; sillä
+minä en tiedä, mitä lienee noitten tynnyrien, ruukkujen ja vanhojen
+teelaatikkojen välissä, kun ei siellä ole ketään himmeästi palavan
+kynttilän kanssa ja lasko ovesta ummehtunutta ilmaa, jossa on sekaisin
+saipuan, pickles'in, pippurin, kynttiläin ja kahvin hajua. Lisäksi on
+täällä nuot molemmat vierashuoneet: se vierashuone, jossa istumme
+iltaisin, äitini, minä ja Peggotty -- sillä Peggotty on kokonaan meidän
+kumppanimme, kun hänen askareensa ovat tehdyt ja me olemme itseksemme
+-- ja paras vierashuone, jossa istumme sunnuntaisin; isosti kyllä,
+mutta ei niin mukavasti. Minusta on jotakin surullista ilmassa tuossa
+huoneessa, sillä Peggotty on kertonut minulle -- minä en tiedä milloin,
+mutta ilmeisesti kauan aikaa sitten -- isäni hautajaisista ja
+saattoseurasta, jolla oli mustat vaipat yllänsä. Eräänä pyhä-iltana
+äitini siinä lukee Peggotylle ja minulle, kuinka Lazarus herätettiin
+kuolleista. Ja minä olen niin peloissani, että heidän täytyy
+jälestäpäin ottaa minut vuoteestani ja makuuhuoneen akkunasta näyttää
+minulle hiljainen kirkkotarha, jossa kuolleet kaikki makaavat rauhassa
+haudoissansa juhlallisen kuun valossa.
+
+Tietääkseni ei löydy missään mitään puoleksikaan niin viheriätä, kuin
+tämän kirkkotarhan ruoho; ei mitään puoleksikaan niin varjokasta, kuin
+sen puut; ei mitään puoleksikaan niin levollista, kuin sen hautakivet.
+Lampaat käyvät laitumella siellä, kun minä varhain aamuisin nousen
+polvilleni vähäisessä vuoteessani kammiossa sisäpuolella äitini
+huonetta, katsellakseni sitä; ja minä näen punaisen valon paistavan
+aurinko-kellolle ja ajattelen itsekseni: "olisi hauska tietää, onko
+aurinko-kello iloinen, kun se taas voi sanoa, mikä aika on?"
+
+Tuossa on meidän penkkimme kirkossa. Kuinka korkea-selkäinen penkki!
+Lähellä sitä on akkuna, josta sopii nähdä talomme ja josta Peggotty
+monta kertaa jumalanpalveluksen aikana näkee sen, sillä hän tahtoo
+vakuuttaa itseänsä niin paljon, kuin mahdollista, ettei sitä ryöstetä
+taikka ettei se ole tulessa. Mutta vaikka Peggotyn silmä haihattelee,
+paheksii hän suuresti, jos minun silmäni haihattelevat, ja rypistää
+otsaansa minulle, kun seison istuimellani, että minä katselisin pappia.
+Mutta minä en jaksa aina katsella häntä -- minä tunnen hänet ilman
+tuota valkoista vaatetta ja pelkään, että hän kummastelisi, miksi minä
+näin ällistelen, ja ehkä keskeyttäisi saarnan, kysyäksensä -- ja mitä
+minä tuossa teen? Kauheata on haukotella, mutta minun täytyy tehdä
+jotakin. Minä katselen äitiäni, mutta _hän_ ei ole näkevinänsä minua.
+Minä katselen yhtä poikaa käytävällä, vaan _hän_ irvistelee minulle.
+Minä katselen päivänpaistetta, kun se tulvaa sisään avoimesta ovesta
+eteishuoneen kautta, ja siinä minä näen eksyneen lampaan -- minä en
+tarkoita mitään syntistä ihmistä, vaan oikeata lammasta -- joka
+puoleksi päättää tulla sisään kirkkoon. Minä tunnen, että, jos katselen
+sitä kauemmin, viehättyisin sanomaan jotakin ääneen; ja mihin minä
+silloin joutuisin! Minä katselen muistotauluja seinällä ja koetan
+ajatella Mr. Bodgers vainajaa, joka kuului tähän pitäjään, ja mitä
+tunteita Mrs. Bodgers'illa lienee ollut, kun Mr. Bodgers kauan aikaa
+sairasti eikä lääkäreistä ollut mitään apua. Minua haluttaa tietää,
+noutivatko Mr. Chillip'iä ja eikö hänkään saanut mitään aikaan, sekä,
+jos niin oli laita, miltä hänestä tuntuu, kun häntä muistutetaan siitä
+kerta viikkoonsa. Minä käännän silmäni Mr. Chillip'istä ja hänen
+sunnuntaihuvistaan saarnastuolia kohden ja ajattelen, mikä oivallinen
+leikkipaikka se olisi ja mikä linna siitä tulisi, kun toinen poika
+ryntäisi astuimia ylös, ahdistaaksensa sitä, ja saisi samettityynyn
+ripsuineen viskatuksi vasten päätänsä. Aikaa myöden silmäni vähitellen
+ummistavat; ja sen sijaan, että olen kuulevinani papin veisaavan
+pitkäveteistä virttä lämpimässä, en minä kuule mitään, siksi kuin
+kolinalla putoon istuimeltani ja Peggotty korjaa minut pois enemmän
+kuolleena, kuin elävänä.
+
+Ja nyt näen talomme ulkopuolen. Makuuhuoneen ristikolla varustetut
+akkunat ovat auki, että hyvältä hajuava ilma pääsee sisään. Repaleiset,
+vanhat peltovareksen pesät roikkuvat yhä jalavissa puutarhan päässä
+rakennuksen edustalla. Nyt olen takamaisessa puutarhassa toisella
+puolella tuota pihaa, jossa tyhjä kyhkyislakka ja koirankoppi ovat --
+oikea perhosten tyyssija, minun muistaakseni varustettu korkealla
+aidalla, portilla ja esilukolla; jossa hedelmät riippuvat rypäleittäin
+kypsempinä ja mehukkaampina, kuin mitä on sittemmin koskaan nähty
+missään muussa puutarhassa, ja jossa äitini poimii muutamia koriin,
+sillä välin kuin minä seison vieressä, salaa pistellen suuhuni
+karvikoita ja koettaen näyttää viattomalta. Kova tuuli nousee, ja kesä
+on samalla mennyt. Me leikittelemme paraikaa talvi-hämärässä, tanssien
+ympäri vierashuonetta. Kun äitini on hengästynyt ja levähtää
+nojatuolissa, katselen minä, kuinka hän käärii vaaleita kiehkuroitaan
+sormiensa ympärille ja silittää liiviänsä, eikä kukaan tiedä paremmin,
+kuin minä, että hän on mielissään siitä, että hän näyttää niin
+kauniilta, ja ylpeä siitä, että hän on niin sievä.
+
+Tämä on kaikkein aikaisimpia muistojani. Tämä ja joku tunto, että me
+molemmat vähän pelkäsimme Peggottya ja noudatimme useimmissa asioissa
+hänen tahtoansa, olivat ensimäisiä päätelmiä -- jos niitä siksi sopii
+sanoa -- joita minä johdatin siitä, mitä näin.
+
+Peggotty ja minä istuimme eräänä iltana yksinämme vierashuoneen valkean
+vieressä. Minä olin lukenut Peggotylle krokotiileistä. Minä olin
+varmaan lukenut erittäin selvästi taikka tuo hyvänen oli tarkasti
+kuunnellut, sillä minä muistan, että, kun olin päättänyt, hänellä oli
+himmeä käsitys, että krokotiilit olivat jonkunlaisia ruoka-kasveja.
+Minä olin väsynyt lukemisesta ja unesta nääntymälläni; mutta koska
+olin juhlalliseksi huvikseni saanut luvan valvoa, siksi kuin äitini
+palaisi kotiin naapurista iltaa viettämästä, olisin minä (tietysti)
+mieluisammin kuollut vartiollani, kuin mennyt levolle. Minua nukutti jo
+siinä määrässä, että Peggotty näytti paisuvan ja käyvä sanomattoman
+isoksi. Minä pidin auki silmäluomiani molemmilla etusormillani ja
+katselin kiinteästi häntä, kun hän istui työnsä ääressä; sitä
+vähäistä vahakynttilän palasta, jota hän käytti lankaansa varten --
+kuinka vanhalta se näytti ryttyisenä joka taholta! -- sitä
+pikkuista, olkikattoista huonetta, jossa kyynärämitta asui; hänen
+ompelu-rasiaansa, jonka juoksukanteen Saint Paul'in kirkko oli maalattu
+(kupu neilikanväriseksi); messinkistä sormistinta hänen sormessaan;
+häntä itseä, joka minun silmissäni oli aivan viehättävä. Minua raukaisi
+niin, jotta tunsin, että, jos hetkeksi vaan herkeisin katselemasta
+jotakin, minä olisin hukassa.
+
+"Peggotty", sanon minä yhtäkkiä, "oletko sinä koskaan ollut
+naimisissa?"
+
+"Hyvä Jumala, Master[9] Davy", vastasi Peggotty. "Mistä naiminen on
+joukahtanut teidän päähänne?"
+
+Hän vastasi semmoisella hykähdyksellä, että se herätti minut kokonaan.
+Ja sitten hän pysähtyi työssänsä ja katseli minua, neula vedettynä niin
+pitkälle, kuin lanka ulottui.
+
+"Mutta etkö milloinkaan ole ollut naimisissa, Peggotty?" sanon minä.
+"Sinä olet hyvin kaunis nainen, eikö niin?"
+
+Tosin oli minusta hänen ja äitini kauneus eri laatua, mutta toiseen
+kauneudenkuntaan lukien arvelin Peggottya täydelliseksi esikuvaksi.
+Parhaassa vierashuoneessa löytyi punainen samettipalli, johon äitini
+oli maalannut kukkakimpun. Tämän pallin pohjaväri ja Peggotyn iho
+näyttivät minusta olevan samanlainen. Palli oli sileä, ja Peggotty
+karkea, mutta se ei haitannut mitään.
+
+"Minäkö kaunis, Davy!" lausui Peggotty. "Ei suinkaan, lapseni! Mutta
+mistä naiminen joukahti teidän päähänne?"
+
+"Minä en tiedä! -- Ethän sinä saa mennä kuin yhdelle miehelle
+kertaansa, vai kuinka, Peggotty?"
+
+"Ei millään muotoa", sanoo Peggotty hyvin kerkeästi ja päättäväisesti.
+
+"Mutta jos menet miehelle ja tämä kuolee, silloin saat mennä toiselle
+miehelle, eikö niin, Peggotty?"
+
+"_Saan_ kyllä", lausuu Peggotty, "jos haluttaa, rakkaani. Se on kunkin
+mieltä myöden".
+
+"Mutta mikä sinun mielesi on, Peggotty?" lausuin minä.
+
+Minä kysyin häneltä ja katselin häntä uteliaasti, koska hän katseli
+niin uteliaasti minua.
+
+"Minun mieleni on", vastasi Peggotty, vähän epäiltyään ja siirtäen
+silmänsä pois minusta, samalla kuin hän ryhtyi työhönsä jälleen, "etten
+minä koskaan ole ollut naimisissa, Master Davy, enkä odota niihin
+joutuvani. Siinä kaikki, mitä minä tästä asiasta tiedän".
+
+"Ethän sinä ole suuttunut, toivon minä, Peggotty, oletko?" kysyin minä,
+kun olin pysynyt tuokion alallani.
+
+Minä todella luulin, että hän oli: hän oli vastannut minua niin
+lyhyesti; mutta minä erehdyin kokonaan, sillä hän pani pois
+neulomuksensa (joka oli hänen oma sukkansa) ja avaten syliänsä painoi
+minun kiharaisen pääni siihen ja pusersi sitä aika lailla. Minä tiedän,
+että se oli aika puserrus, sillä sen vuoksi, että hän oli kovin lihava,
+meni aina, kun hän vaan puettuna vähänkin ponnisti voimiansa, joku
+nappi irti takaa hänen hameestansa. Ja minä muistan, että kaksi lensi
+toiselle puolelle vierashuonetta, sillä aikaa kuin hän halaili minua.
+
+"Antakaat minun nyt kuulla vähän enemmän korkotilleistä", sanoi
+Peggotty, joka ei vielä oikein osannut niitten nimeä, "sillä minä en
+ole kuullut puoltakaan niistä vielä".
+
+Minä en voinut kokonaan ymmärtää, miksi Peggotty näytti niin
+kummalliselta taikka miksi hän oli niin valmis puuttumaan jälleen
+krokotiileihin. Kuitenkin me palasimme näihin hirviöihin uudella
+valppaudella minun puolestani; ja me jätimme heidän munansa hiekkaan
+auringon haudottavaksi; ja me juoksimme heitä pakoon ja vältimme
+heitä sillä, että alinomaa käännyimme, jota he eivät kömpelön
+ruumiinrakennuksensa vuoksi voineet niin nopeasti tehdä; ja me astuimme
+veteen heidän peräänsä, niinkuin maanasukkaat, ja pistimme teräviä
+puukeihäitä heidän kurkkuunsa; lyhyeltä puhuen, me suoritimme koko
+krokotiilikujanjuoksun. Minä ainakin; mutta minä en ollut oikein varma
+Peggotyn suhteen, joka koko ajan mietteissänsä sohi neulallansa
+kasvojaan ja käsivarsiaan eri paikoista.
+
+Me olimme päässeet krokotiileistä ja ryhdyimme alligatoreihin, kun
+puutarhan-kello soi. Nyt menimme ulos portille; ja siinä oli äitini,
+näyttäen mielestäni tavattoman kauniilta, ja hänen kanssansa eräs
+gentlemani, jolla oli komea, musta tukka sekä poskiparta, ja joka oli
+viime pyhänä saattanut meitä kotiin kirkosta.
+
+Kun äitini kumartui alas kynnystä kohden, syleilläksensä ja
+suudellaksensa minua, sanoi gentlemani, että minä olin pikkuinen
+toveri, jolla oli suuremmat etu-oikeudet, kuin ruhtinaalla -- taikka
+jotakin senlaista; sillä myöhempi ymmärrykseni, minä huomaan sen, tulee
+tässä avukseni.
+
+"Mitä se tarkoittaa?" kysyin minä häneltä äitini olkapään yli.
+
+Hän taputti minua pääni päällä; mutta tavalla taikka toisella minä en
+pitänyt hänestä eikä hänen syvästä äänestään ja minä kadehdin, että
+hänen kätensä koski äitini kättä, kun se koski minua -- niinkuin asian
+laita oli. Minä työnsin sitä pois voimiani myöden.
+
+"Mutta, Davy!" muistutti äitini.
+
+"Sitä rakasta poikaa!" lausui gentlemani. "Minä en kummastele hänen
+hellyyttänsä!"
+
+Minä en nähnyt koskaan niin kaunista punaa äitini kasvoissa. Hän
+nuhteli minua lempeästi taitamattomuudestani ja vetäen minua shaalinsa
+ääreen kääntyi kiittääksensä gentlemania siitä, että tämä oli nähnyt
+niin paljon vaivaa ja saattanut häntä kotiin. Puhuessaan ojensi äitini
+kätensä gentlemanille ja, kun tämä tarttui siihen, katseli,
+luullakseni, minua.
+
+"Sanokaamme 'hyvää yötä', poikaseni", lausui gentlemani, kun hän oli
+notkistanut päätänsä -- _minä_ näin hänen tekevän sen! -- äitini
+pikkuisen hansikan puoleen.
+
+"Hyvää yötä!" sanoin minä.
+
+"No, olkaamme parhaat ystävät mailmassa!" lausui gentlemani nauraen.
+"Pudistakaamme kättä!"
+
+Minun oikea käteni oli äitini vasemmassa kädessä; minä siis tarjosin
+hänelle toista.
+
+"Mutta tuo on väärä käsi, Davy!" nauroi gentlemani.
+
+Äitini veti esiin oikean käteni, mutta ennen sanotusta syystä olin
+päättänyt, etten antaisi sitä hänelle, enkä antanutkaan. Minä ojensin
+hänelle toista, ja hän ravisti sitä sydämellisesti, lausuen, että minä
+olin urhea poika, ja meni tiehensä.
+
+Juuri tällä hetkellä näen hänen kääntyvän puutarhassa ja
+paha-enteisistä, mustista silmistään luovan meihin viimeisen katseen,
+ennenkuin ovi suljetaan.
+
+Peggotty, joka ei ollut virkkanut sanaakaan eikä sormeakaan
+liikuttanut, pani heti telkimen eteen, ja me menimme kaikki
+vierashuoneesen. Vastoin tapaansa äitini ei tullut nojatuoliin valkean
+luo, vaan pysyi huoneen toisessa päässä, jossa hän istui ja lauloi
+itseksensä.
+
+"Toivon, että teillä oli hupainen ilta, Madam", sanoi Peggotty, seisoen
+tönkeänä, kuin tynnyri, keskellä huonetta, kynttiläjalka kädessä.
+
+"Kiitoksia paljon, Peggotty", vastasi äitini iloisella äänellä,
+"minulla on ollut _hyvin_ hupainen ilta".
+
+"Vieras muoto taikka niin tuntuu vaihetuksesta hauskalta", arveli
+Peggotty.
+
+"Kyllä, varsin hauskalta", vastasi äitini.
+
+Sillä välin kuin Peggotty jäi liikahtamatta seisomaan keskelle huonetta
+ja äitini jatkoi laulamistaan, menin minä nukuksiin, vaikka niin
+herkästi, että kuulin äänet, eroittamatta kuitenkaan, mitä ne sanoivat.
+Kun puoleksi heräsin tästä levottomasta unen vienoksesta, näin Peggotyn
+ja äitini itkevän molemmat ja molemmat puhuvan.
+
+"Tämänkaltaisesta Mr. Copperfield ei olisi pitänyt", vakuutti Peggotty.
+"Sen minä sanon ja sen minä vannon!"
+
+"Laupias Jumala!" huudahti äitini. "Sinä saatat minut hulluksi!
+Löytyikö koskaan mitään tyttö raukkaa, jota palveliat kohtelivat niin
+pahasti, kuin minua! Miksi teenkään itselleni sitä vääryyttä, että
+sanon itseäni tytöksi? Enkö minä koskaan ole ollut naimisissa,
+Peggotty?"
+
+"Sen tietää Jumala, että olette olleet, Madam", vastasi Peggotty.
+
+"Kuinka sinä siis uskallat", lausui äitini -- "sinä tiedät, etten
+tarkoita, kuinka sinä uskallat, Peggotty, vaan, kuinka sinä hennot --
+saattaa minut niin alakuloiseksi ja lausua semmoisia katkeria asioita
+minulle, vaikka hyvin huomaat, ettei minulla ulkopuolella tätä paikkaa
+ole yhtäkään ystävää, johon kääntyä!"
+
+"Sitä enemmän syytä", vastasi Peggotty, "sanoa, ettei tämä kelpaa. Ei!
+tämä ei kelpaa. Ei! vaikka mikä olisi". -- Minä pelkäsin, että Peggotty
+heittäisi kynttiläjalan kädestään; hän heilutti sitä niin kiivaasti.
+
+"Kuinka sinä voit tehdä asiaa niin pahaksi", lausui äitini, vuodattaen
+runsaammin kyyneliä, kuin ennen, "ja puhua näin väärällä tavalla!
+Kuinka sinä voit haastella, niinkuin kaikki olisi sovittu ja päätetty,
+Peggotty, vaikka minä sanon sinulle lakkaamatta, sinä julma ihminen,
+että paitsi tavallisimpia kohteliaisuuden osoituksia ei mitään ole
+tapahtunut! Sinä puhut ihastelemisesta. Mikä minun tulee neuvoksi? Jos
+ihmiset ovat niin tyhmät, että ihastelevat, onko se minun vikani? Mikä
+minun tulee neuvoksi, kysyn sinulta? Tahtoisitko, että ajan hiukset
+päästäni ja mustaan kasvoni, taikka että poltan tai kalttaan tai muulla
+lailla laitan itseni rumaksi? Totta puhuen, sinä tahtoisit sitä,
+Peggotty. Totta puhuen, sinä olisit aivan mielissäsi siitä."
+
+Nämät moitteet näyttivät minusta kovasti koskevan Peggottyyn.
+
+"Ja minun rakas poikani", huudahti äitini, tullen sen nojatuolin luo,
+jossa minä olin, ja hyväillen minua, "minun oma pikku Davyni!
+Tarvitseeko viitata minulle, että minä en rakasta kylläksi kultaista
+aarrettani, kalliinta pikku olentoa, mikä milloinkaan on löytynyt!"
+
+"Semmoisiin ei ole kukaan koskaan viitannut", sanoi Peggotty.
+
+"Viittasit oikein, Peggotty!" vastasi äitini. "Sinä tiedät, että
+viittasit. Mitä muuta oli mahdollista päättää siitä, mitä sanoit, sinä
+lemmetön luontokappale, vaikka tiedät yhtä hyvin, kuin minä, että, kun
+sain rahani viime neljännekseltä, minä en hänen tähtensä raskinut ostaa
+itselleni uutta parasollia, vaikka vanha viheriäinen on aivan kulunut
+ja reunus on perin resainen. Sinä tiedät, että se on, Peggotty. Sinä et
+voi kieltää sitä". Sitten kääntyen hellästi minun puoleeni, poski minun
+poskeani vastaan, "olenko minä häijy äiti sinulle, Davy? Olenko minä
+ilkeä, kova, itsekäs, paha äiti? Sano, että minä olen, lapseni; sano:
+'olet', herttainen poikani, ja Peggotty rakastaa sinua, ja Peggotyn
+rakkaus on paljon parempi, kuin minun, Davy. _Minä_ en rakasta sinua
+ollenkaan, rakastanko?"
+
+Tähän rupesimme kaikki itkemään. Minä luulen, että minä olin äänekkäin
+joukossa, vaan sen minä varmaan tiedän, että toden perästä me kaikki
+itkimme. Minä olin kokonaan sydämestäni sortunut, ja minä pelkään, että
+ensimäisessä loukatun hellyyden innossani sanoin Peggottya "pedoksi".
+Tämä rehellinen olento oli, muistaakseni, kovasti murheissaan ja joutui
+varmaan aivan napittomaksi tässä tilaisuudessa; sillä vähäinen parvi
+näitä lento-aseita sinkoili sinne tänne, kun hän, sovittuaan äitini
+kanssa, laski polvillensa nojatuolin viereen ja sopi minun kanssani.
+
+Me panimme kovasti alakuloisina maata. Nyyhkytykseni piti minua kauan
+aikaa hereillä; ja kun joku varsin ankara nyyhkäys kokonaan nosti minut
+ylös vuoteessani, näin äitini istuvan peitolla ja nojautuvan minun
+puoleeni.
+
+Minä vaivuin nyt uneen hänen syliinsä ja nukuin sitkeästi.
+
+Josko minä seuraavana sunnuntaina näin gentlemanin jälleen vai menikö
+pidempi aika, ennenkuin hän taas ilmestyi, sitä minä en muista. Minä en
+väitä, että varmaan muistan tapahtuma-päivät. Mutta kirkossa hän oli ja
+saatti meitä kotiin jumalanpalveluksen perästä. Hän tuli myöskin sisään
+katsomaan kuuluisaa geraniumia, joka oli meillä vierashuoneen
+akkunassa. Minusta ei näyttänyt siltä, kuin hän olisi huolinut paljon
+siitä, mutta ennen lähtöänsä pyysi hän äitiäni antamaan hänelle yhden
+kukan. Äitini käski hänen valita itselleen yhden, mutta hän ei tahtonut
+tehdä sitä -- minä en voinut ymmärtää, miksi -- ja niin poimi äitini
+yhden hänelle ja antoi sen hänelle. Hän sanoi, ettei hän koskaan, ei
+koskaan enää luopuisi siitä; ja minun mielestäni hän oli hyvin
+yksinkertainen, joka ei tietänyt, että se päivän taikka parin perästä
+murenisi kappaleiksi.
+
+Peggotty alkoi seurustella vähemmin meidän kanssamme iltaisin, kuin
+ennen. Äitini jätti sangen paljon hänen ratkaistavaksensa -- enemmän,
+kuin tavallisesti, niin minusta tuntui -- ja me olimme kaikki kolme
+erinomaisen hyvät ystävät; kuitenkin olimme toisenlaiset, kuin ennen,
+eikä keskinäinen välimme ollut niin luonteva. Toisinaan luulin
+huomaavani, että Peggotty ehkä paheksi, että äitini käytti kaikkia
+niitä kauniita pukuja, jotka hänellä oli piirongissaan, taikka että hän
+kävi niin usein vieraisilla tuossa naapurissa; mutta minä en voinut
+saada oikein selkoa asiasta.
+
+Aikaa voittain totuin minä näkemään mustapartaista gentlemania. Minä en
+pitänyt hänestä enemmän, kuin alustakaan, vaan kadehdin häntä samalla
+levottomalla tavalla; mutta jos minulla oli joku syy siihen, paitsi
+lapsen vaistomainen nurjamielisyys ja joku yleinen ajatus, että
+Peggotty ja minä olisimme voineet pitää äitiäni hyvänä ilman kenenkään
+avutta, ei se suinkaan ollut _se_ syy, jonka olisin keksinyt, jos
+olisin ollut vanhempi. Ei mikään semmoinen asia pistänyt ensinkään
+päähäni. Minä näin vaan pienissä kappaleissa, kuinka asian laita oli;
+mutta mitä siihen tulee, että olisin näistä kappaleista kutonut
+kokonaisen verkon ja saanut jotakin saalista siihen, se oli tähän asti
+ulkopuolella voimaani.
+
+Eräänä syys-aamuna olin minä äitini kanssa puutarhassa asuntomme
+edustalla, kun Mr. Murdstone -- minä tunsin hänet tällä nimellä nyt --
+kulki ratsastaen ohitse. Hän seisautti hevostansa, tervehtiäksensä
+äitiäni, ja sanoi, että hän oli matkalla Lowestoft'iin muutamien
+ystävien luo, jotka olivat siellä jahti-aluksineen. Hän ehdotteli
+iloisesti, että minä tulisin istumaan satulaan hänen eteensä, jos minun
+teki mieli ratsastaa.
+
+Ilma oli niin kirkas ja suloinen, ja hevonen näytti itse niin suuresti
+mieltyneen tähän ratsastamis-tuumaan, kun se seisoi korskuen ja hyppien
+puutarhan portilla, että minua kovasti halutti lähteä. Niin minä
+toimitettiin toiseen kerrokseen Peggotyn luo siistittäväksi. Tällä
+välin astui Mr. Murdstone maahan ja, ohjakset käsivarrella, käveli
+verkalleen edestakaisin pensas-aidan ulkopuolella, sillä aikaa kuin
+äitini käveli verkalleen edestakaisin sisäpuolella, pitääksensä hänelle
+seuraa. Minä muistan, kuinka Peggotty ja minä tähystelimme heitä
+vähäisestä akkunastani; minä muistan, kuinka tyystisti he näyttivät
+tutkivan ruusupensasta heidän välissään, kun he liikkuivat
+edestakaisin; ja kuinka Peggotty, aivan hyvällä tuulella oltuaan,
+yhtäkkiä vihastui ja erittäin kovakätisesti suki hiukseni väärälle
+puolelle.
+
+Mr. Murdstone ja minä olimme pian matkalla ja ajoimme pientä juoksua
+viheriällä nurmikolla tien vieressä. Hän tuki minua aivan keveästi
+toisella käsivarrellaan, enkä minä luule, että olin erittäin levoton;
+mutta minä en saanut istutuksi hänen edessään, ilman että välisti
+käänsin päätäni ja katselin häntä kasvoihin. Hänellä oli sellaiset
+laidot, mustat silmät -- minulta puuttuu parempaa sanaa semmoisten
+silmien kuvaamiseksi, joissa ei ole mitään syvyyttä, mihin katsoa --
+jotka, kun ne ovat mietteisin kääntyneinä, näyttävät jostakin valon
+omituisuudesta hetkittäin käyvän karsoksi. Usein, kun katselin häntä,
+huomasin jonkunlaisella kammolla tämän ilmiön ja kummastelin, mitä hän
+niin syvästi ajatteli. Hänen hiuksensa ja poskipartansa olivat, näin
+likeltä katsottuina, mustemmat ja tuuheammat, kuin mitä minäkään olin
+uskonut. Joku neliskulmaisuus hänen kasvojensa alipuolessa ynnä hänen
+vahvan, mustan partansa pilkullinen sänki -- hän ajoi joka päivä
+partansa hyvin tyyni -- muistuttivat minua niistä vahakuvista, joita
+puolta vuotta ennen kuljetettiin meidän paikoilla. Tämä, hänen
+säännölliset kulmakarvansa ja tuo uhkean valkoinen, tumma ja ruskea
+väri hänen ihossaan -- hiiteen hänen ihonsa ja muistonsa! -- saivat
+minua ajattelemaan häntä, vaikka pahaa aavistin, varsin kauniiksi
+mieheksi. Minä en epäile yhtään, että myöskin rakas äiti parkani
+ajatteli häntä samanlaiseksi.
+
+Meren rannalle tultuamme, poikkesimme erääsen hotelliin, jossa kaksi
+gentlemania poltti cigarria itseksensä yhdessä huoneessa. He makasivat
+kumpikin vähintäin neljällä tuolilla, ja heillä oli iso, karkea
+tröijy yllänsä. Yhdessä nurkassa oli joukko päällystakkeja ja
+merimiehenjakkuja sekä yksi lippu, kaikki myttyyn käärittynä.
+
+He pyörähtivät molemmat jaloillensa huolimattomalla tavalla, kun me
+astuimme sisään, ja huusivat: "halloo, Murdstone! Me luulimme jo, että
+olitte kuolleet!"
+
+"Ei vielä", vastasi Mr. Murdstone.
+
+"Ja kuka tämä poika veitikka on?" kysyi toinen gentlemani, tarttuen
+minuun.
+
+"Se on Davy", vastasi Mr. Murdstone.
+
+"Mikä Davy?" sanoi gentlemani. "Jonesko?"
+
+"Copperfield", lausui Mr. Murdstone.
+
+"Kuinka! Tuon lumoavan Mrs. Copperfieldin hännys?" huudahti gentlemani.
+"Tuon sievän pikku lesken?"
+
+"Qvinion", sanoi Mr. Murdstone, "olkaat varoillanne. Muutamat
+huomaavat".
+
+"Kuka huomaa?" kysyi gentlemani nauraen.
+
+Minä katsahdin äkkiä ylös, sillä minä olin utelias tietämään.
+
+"Sheffieldin Brooks vaan", lausui Mr. Murdstone.
+
+Minun kävi oloni oikein huokeaksi, kun kuulin, että se oli vaan
+Sheffieldin Brooks; sillä alusta minä todella luulin, että se olin
+minä.
+
+Sheffieldin Mr. Brooks'in nimessä näytti olevan jotakin kovin
+naurettavaa, sillä molemmat gentlemanit nauroivat sydämellisesti, kun
+häntä mainittiin, ja se huvitti myöskin suuresti Mr. Murdstone'a. Vähän
+aikaa naurettuaan sanoi se gentlemani, jota hän oli nimittänyt
+Qvinion'iksi:
+
+"Ja mitä Sheffieldin Brooks arvelee ehdoitetusta kaupasta?"
+
+"No, minä en luule, että Brooks tätä nykyä ymmärtää paljon siitä",
+vastasi Mr. Murdstone; "mutta ei hän yleensä ole suosiollinen minulle,
+luulen minä".
+
+He nauroivat tätä vielä, ja Mr. Qvinion ilmoitti aikovansa soittaa
+sherryä, juodaksensa Brooks'in kunniaksi. Hän soittikin; ja kun viini
+tuli, antoi hän minulle vähän siitä ynnä korpun ja käski minun,
+ennenkuin join, nousta ylös ja sanoa: "hukka Sheffieldin Brooks'ille!"
+Esitys vastaanotettiin suurella mieltymyksellä ja niin sydämellisellä
+naurulla, että minäkin rupesin nauramaan; johon he nauroivat vielä
+enemmän. Lyhyeltä, me olimme kaikki oikein iloissamme.
+
+Me kävelimme tämän perästä kalliolla ja istuimme ruohossa ja
+tähystelimme esineitä kiikarilla -- minä en voinut nähdä mitään, kun se
+pantiin silmäni eteen, mutta minä olin näkevinäni -- ja sitte palasimme
+hotelliin aikaisille päivällisille. Koko ajan, kuin olimme ulkona,
+polttivat nuot molemmat gentlemanit lakkaamatta -- jota he,
+luullakseni, jos saan päättää heidän paksujen takkiensa hajusta,
+epäilemättä olivat tehneet aina siitä saakka, kuin takit ensin
+tulivat räätäliltä kotiin. Minä en saa unhottaa, että me nousimme
+jahti-alukseen, jossa he kaikki kolme menivät kastariin ja
+askaroitsivat, joukko papereita edessään. Minä näin heidät kovassa
+työssä, kun katsoin alas avoimesta kattoakkunasta. He jättivät minut
+siksi aikaa kahden kesken varsin hupaisen miehen kanssa, jolla oli iso,
+punatukkainen pää ja päässä sangen vähäinen, kiiltävä hattu. Hänellä
+oli yllänsä ristiraitainen paita elikkä tröijy, jonka rintamukseen oli
+suurilla kirjaimilla poikittain neulottu "Skylark".[10] Minä luulin,
+että se oli hänen nimensä, ja että, koska hän asui laivassa eikä
+hänellä ollut mitään katu-ovea, johon panna nimensä, hän sen sijaan
+pisti sen tähän; mutta kun nimitin häntä Mr. Skylarkiksi, sanoi hän,
+että nimi tarkoitti alusta. Minä huomasin koko päivän, että Mr.
+Murdstone oli totisempi ja vakavampi, kuin toiset molemmat gentlemanit.
+Nämät olivat hyvin iloiset ja vallattomat. He laskivat vapaasti leikkiä
+keskenänsä, mutta harvoin hänen kanssaan. Minusta näytti siltä, kuin
+hän olisi ollut taitavampi ja kylmäkiskoisempi, kuin he, ja kuin he
+olisivat katselleet häntä vähän samankaltaisella tunteella, kuin minä.
+Minä näin, että kerta taikka pari, kun Mr. Qvinion puhui, hän vilkaisi
+sivulta Mr. Murdstone'a, niinkuin vakuuttaaksensa itseään, ettei tämä
+paheksinut; ja että kerta, kun Mr. Passnidge (toinen gentlemani) oli
+kovasti hilpeänä, hän polki tämän jalkaa ja varoitti häntä salaa
+silmillänsä, että hän huomaisi Mr. Murdstone'n, joka istui
+yksivakaisena ja äänettömänä. Enkä minä muista, että Mr. Murdstone
+olisi nauranut ensinkään sinä päivänä, paitsi Sheffieldin leikinlaskua
+-- ja tämä oli, sivumennen, sanottu, hänestä itsestä lähtenyt.
+
+Me palasimme varhain illalla kotiin. Oli hyvin kaunis ilta, ja äitini
+ja Mr. Murdstone kävelivät uudestaan pensas-aidan vieressä, sillä välin
+kuin minä lähetettiin teetä juomaan. Kun hän oli mennyt, kysyi äitini
+minulta kaikkia huvipäiväni tapauksia ja mitä he olivat puhuneet ja
+tehneet. Minä kerroin, mitä he olivat sanoneet hänestä; hän nauroi ja
+sanoi, että he olivat häpeämättömiä veitikoita, jotka lavertelivat
+joutavia -- mutta minä tiesin, että se oli hänen mieleensä. Minä tiesin
+sen yhtä hyvin, kuin minä tiedän sen nyt. Minä käytin tilaisuutta
+kysyäkseni, tunsiko hän ketään Sheffieldin Mr. Brooks'ia, mutta hän
+vastasi: "en"; sitä hän vaan arveli, että tämä luultavasti oli joku
+veitsi- ja kahvelitehdastelia.
+
+Voinko minä sanoa hänen kasvoistaan -- vaikka minulla on syytä muistaa
+niitä muuttuneina, vaikka minä tiedän ne hävinneiksi -- että ne ovat
+menneet, kun ne ilmestyvät minun eteeni tällä hetkellä yhtä selvästi,
+kuin mitkä kasvot hyvänsä, jotka valitsen joltakin väkirikkaalta
+kadulta? Voinko minä sanoa hänen viattomasta ja tyttömäisestä
+kauneudestaan, että se lakastui eikä ollut enää, kun sen henkäys kohtaa
+minun poskeani nyt, niinkuin se kohtasi sinä iltana? Voinko minä sanoa,
+että hän koskaan kävi toisenlaiseksi, kun minun muistini palauttaa
+hänet näin vaan eloon, ja uskollisempana hänen armaasen nuoruuteensa,
+kuin minä olen ollut taikka mikään ihminen koskaan on, yhä pitää kiinni
+siitä, mitä se silloin talletti?
+
+Minä kirjoitan hänestä juuri semmoisena kuin hän oli, kun minä olin
+mennyt levolle tämän keskustelun jälkeen ja hän tuli sanomaan minulle
+hyvää yötä. Hän laskeusi leikillisesti polvillensa vuoteeni viereen ja,
+nojatessaan leukaansa käsiinsä, lausui nauraen:
+
+"Mitä he taas sanoivatkaan, Davy? Kerro minulle uudestaan. Minä en
+saata uskoa sitä".
+
+"'Tuo lumoava'", minä aloitin.
+
+Äitini pani kätensä huulilleni, estääksensä minua jatkamasta.
+
+"Ei se ollut 'lumoava'", lausui hän nauraen. "Ei suinkaan se voinut olla
+'lumoava', Davy. Minä tiedän, ettei se ollut!"
+
+"Oli kyllä. 'Tuo lumoava Mrs. Copperfield'", toistin minä jämeästi. "Ja
+'tuo sievä'".
+
+"Ei, ei, ei se ollut sievä. Ei suinkaan 'sievä'", keskeytti äitini,
+pannen sormensa huulilleni jälleen.
+
+"Oli kyllä. 'Tuo sievä pikku leski'".
+
+"Mitä tyhmiä, häpeämättömiä olentoja!" huudahti äitini, nauraen ja
+peittäen kasvojansa. "Mitä narreja! Eikö niin? Davy poikani --"
+
+"Mitä, äiti?"
+
+"Älä juttele tätä Peggotylle; hän ehkä suuttuu heille. Minä olen itse
+kauheasti suuttunut heille, mutta minä soisin mieluisammin, ettei
+Peggotty tietäisi siitä mitään".
+
+Minä lupasin tietysti; ja me suutelimme toisiamme monta monituista
+kertaa, ja minä nukuin ennen pitkää sitkeästi.
+
+Minusta näyttää näin kaukaisen ajan takaa, kuin se olisi ollut
+seuraavana päivänä, kuin Peggotty toi esiin sen hämmästyttävän ja
+rohkean ehdoituksen, jonka nyt aion mainita; mutta se oli varmaan noin
+kahta kuukautta myöhemmin.
+
+Me istuimme, niinkuin ennenkin, eräänä iltana (äitini oli tavallisuutta
+myöden ulkona) yhdessä ja meidän seurassamme sukka, kyynärä-mitta,
+vahapalanen, ompelurasia, jonka kannessa Saint Paul'in kirkko oli, ja
+krokotiilikirja, kun Peggotty, katsottuaan minua useita kertoja ja
+avaten suutansa, niinkuin puhuaksensa, vaikk'ei hän puhunut -- jota
+minä luulin vaan haukottelemiseksi, muutoin olisin melkein säikähtynyt
+-- sanoi mielistellen:
+
+"Mimmoista teistä, Master Davy, olisi, jos tulisitte minun kanssani ja
+viettäisitte pari viikkoa veljeni luona Yarmouth'issa? Eikö _tämä_
+olisi hupaista?"
+
+"Onko veljesi hauska mies, Peggotty?" kysyin minä ennakolta.
+
+"Voi, kuinka hauska mies hän on!" huudahti Peggotty, nostaen ylös
+käsiänsä. "Lisäksi siellä on meri, ja veneet ja laivat ja kalastajat ja
+ranta ja Am, jonka kanssa sopii leikitellä --"
+
+Peggotty tarkoitti veljensä, poikaa Ham'ia, joka mainittiin
+ensimäisessä luvussani; mutta hän puhui hänestä, niinkuin jostakin
+Englannin kieli-opin palasesta.[11]
+
+Hänen huviluettelonsa saatti minut ihastuksiin, ja minä vastasin, että
+se olisi todella hauskaa, mutta mitä äitini sanoisi?
+
+"No siinä tapauksessa panen vaikka guinean vetoa", lausui Peggotty,
+kiinteästi katsoen minua kasvoihin, "että hän sallii meidän matkustaa.
+Minä kysyn häneltä, jos tahdotte, heti kuin hän tulee kotiin. Siinä
+se!"
+
+"Mutta mitä äitini tekee sillä aikaa, kuin me olemme poissa?" sanoin
+minä, nojaten vähäisiä käsivarsiani pöytään, asiasta keskustellakseni.
+"Ei hänen käy täällä yksin asuminen".
+
+Jos Peggotty yhtäkkiä katseli jotakin reikää sukkansa kannassa, oli se
+varmaan erinomaisen pieni reikä, joka ei ansainnut parsimista.
+
+"Kuuletkos, Peggotty! Hänen ei suinkaan käy täällä yksin asuminen".
+
+"Hyvänen aika!" huudahti Peggotty, vihdoin taas katsahtaen minuun.
+"Ettekö te siitä tiedä? Hän muuttaa pariksi viikoksi Mrs. Grayper'in
+luo. Mrs. Grayper aikoo kutsua paljon vieraita luoksensa".
+
+No! Jos niin oli laita, olin aivan valmis lähtemään. Minä odotin
+maltittomasti, siksi kuin äitini tuli kotiin Mrs. Grayperin tyköä (tämä
+oli, näet, tuo usein mainittu naapuri), saadakseni tietää, saisimmeko
+lupaa toteuttaa suurta aatettamme. Äitini ei joutunut likimainkaan niin
+kummastuksiin, kuin minä olin odottanut, vaan suostui mielellään;
+kaikki määrättiin sinä iltana, ja asunnostani ja ravinnostani
+maksettaisiin siltä ajalta, kuin siellä olin.
+
+Ennen pitkää oli lähdön päivä käsillä. Siihen oli niin lyhyt aika, että
+se joutui pian minustakin, joka vartosin kuumeentapaisella
+kärsimättömyydellä ja puoleksi pelkäsin, että joku maanjäristys tai
+tulta puuskaava vuori tai joku muu suuri luonnon mullistus tulisi
+väliin ja estäisi matkamme. Meidän oli määrä kulkea ajomiehen
+kärryillä, jotka lähtivät aamulla eineen jälkeen. Minä olisin antanut
+vaikka mitä tahansa, kun vaan olisin saanut pukea päälleni iltaa ennen
+ja nukkua hatulla ja saappailla.
+
+Minua liikuttaa melkein nyt, vaikka kerron sitä hauskasti, kun muistan,
+kuinka halukas olin jättämään onnellisen kotini; kun ajattelen, kuinka
+vähän minua aavisti, mitä jätin ijäksi.
+
+Minua ilahuttaa, kun muistan, että, kun ajomiehen kärryt olivat
+portilla ja äitini seisoi suudellen minua, hellä kiitollisuus häntä ja
+sitä vanhaa paikkaa kohtaan, jolle minä en ollut koskaan ennen
+kääntänyt selkääni, sai minut itkemään. Minua ilahuttaa se tieto, että
+myöskin äitini itki, ja että tunsin, kuinka hänen sydämensä sykki minun
+sydäntäni vastaan.
+
+Minua ilahuttaa, kun muistan, että, kun ajomies rupesi ajamaan, äitini
+juoksi ulos portille ja käski hänen seisahtua, että hän saisi kerran
+vielä suudella minua. Minua ilahuttaa, kun ajattelen sitä vakavuutta ja
+rakkautta, jolla hän nosti ylös kasvonsa minua kohden ja suuteli minua.
+
+Kun me jätimme hänet seisomaan tielle, tuli Mr. Murdstone hänen
+luoksensa ja näytti nuhtelevan häntä siitä, että hän oli niin
+liikutettu. Minä katselin taaksepäin kärryn-uutimen takaa ja
+kummastelin, mitä se häneen koski. Peggotty, joka hänkin katseli
+taaksensa toiselta puolelta, ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä;
+niinkuin kyllä huomasi hänen kasvoistaan, kun hän käänsi ne takaisin.
+
+Minä istuin ja katselin Peggottya hetken aikaa, miettien sitä
+otaksuttua kohtausta, osaisinko minä, jos Peggotyn oli määrä jättää
+minut, niinkuin poika sadussa jätettiin, tietä kotiin jälleen niitä
+nappoja myöden, joita hän pudotteli.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Minulle tapahtuu muutos.
+
+
+Ajomiehen hevonen oli laiskin hevonen mailmassa, toivon minä, ja
+hönkötti, pää lerpullansa, eteenpäin, niinkuin hän olisi tahtonut
+odotuttaa niitä, joille tavarat olivat määrätyt. Minusta oli todella
+niinkuin hän olisi välisti nauranut ääneen tätä tuumaansa, mutta
+ajomies vakuutti, että yskä vaan vaivasi häntä.
+
+Ajomiehellä oli omituinen tapa pitää päätänsä lerpullaan, niinkuin
+hänen hevosensakin, ja nojautua untelosti eteenpäin, kun hän ajoi,
+kumpikin käsivarsi polvea vastaan. Minä sanon "ajoi", mutta minusta
+näytti, kuin kärryt olisivat menneet Yarmouth'iin aivan yhtä hyvin
+ilman häntä, sillä hevonen toimitti kaikki; ja mitä kanssapuheesen
+tulee, ei hänellä ollut mitään käsitystä muusta, kuin viheltämisestä.
+
+Peggotylla oli sylissään korillinen virvoitus-aineita, jotka olisivat
+riittäneet meille hyvin, vaikka olisimme menneet samoilla
+kulkuneuvoilla Londoniin asti. Me söimme kelpo lailla ja nukuimme kelpo
+lailla. Peggotty laskeusi aina levolle, leuka korin kahvalla, josta hän
+ei koskaan hellittänyt; enkä minä olisi uskonut, jollen itse olisi
+kuullut sitä, että turvaton nainen voisi kuorsata niin vahvasti.
+
+Me poikkesimme niin monta kertaa kujia ylös ja alas ja viivyimme niin
+kauan viedessämme yhtä sänkyä erääsen ravintolaan ja pistäytessämme
+muissa paikoissa, että minä olin aivan uuvuksissa ja kävin hyvin
+iloiseksi, kun Yarmouth vihdoin ilmestyi. Se näytti jotenkin soiselta
+ja vettyneeltä, kun katselin sitä suurta, unteliasta autiota, joka oli
+joen toisella puolella; enkä minä voinut olla kummastelematta, kuinka,
+jos mailma todella oli niin ympyriäinen, kuin maatieteeni sanoi, mikään
+osa siitä sattui olemaan niin litteä. Mutta minä ajattelin, että
+Yarmouth ehkä sijaitsi jommankumman navan kohdalla; joka selitti asian.
+
+Kun tulimme hiukan likemmäksi ja näimme koko läheisen seudun venyvän
+suorana, matalana viivana ilman rannalla, arvelin Peggotylle, että joku
+mäki taikka senkaltainen olisi kenties parantanut sitä; niinkuin
+myöskin, että maa olisi ollut kauniimpi, jos se olisi ollut vähän
+enemmän erillänsä merestä eikä kaupunki ja luode olisi ollut niin
+sekaisin, kuin paahdettu leipä vedessä. Mutta Peggotty sanoi lujemmilla
+sanoilla, kuin tavallisesti, että meidän tulee tyytyä asioihin
+semmoisina, kuin ne ovat, ja että hän puolestansa oli ylpeä, kun sai
+nimittää itseänsä Yarmouth'in savu-silliksi.
+
+Kun saavuimme kadulle (joka oli outoa kyllä minulle) ja tunsimme hajun
+kalasta, pi'estä, täppeistä ja tervasta, ja näimme nerimiesten
+käyskentelevän ja vaunujen ratisevan edestakaisin katukivillä, tunsin,
+että olin päättänyt väärin näin vireästä paikasta, ja sanoinkin sen
+Peggotylle, joka suurella mielihyvällä kuunteli ihastukseni ilmoituksia
+ja kertoi minulle, että oli hyvin tunnettu asia (arvatakseni niille,
+joitten oli onni olla savu-sillejä syntyänsä), että Yarmouth oli
+ylipäänsä kauniin paikka koko mailmassa.
+
+"Tuossa on Am'ini!" kirkaisi Peggotty, "tuntemattomaksi kasvaneena!"
+
+Tämä odotti meitä todella ravintolan edessä ja kysyi minulta vanhan
+tuttavan tavalla, kuinka minä jaksoin. Minä en mielestäni ensiksi
+tuntenut häntä yhtä hyvin, kuin hän tunsi minut, sillä hän ei ollut
+kertaakaan käynyt meillä sen yön jälkeen, jona minä synnyin, ja hänellä
+tietysti oli siinä kohden etu minun rinnallani. Mutta ystävyytemme
+karttui suuresti, kun hän otti minut selkäänsä, kantaaksensa minua
+kotiin. Hän oli nyt kookas, väkevä, kuuden jalan pituinen mies; hän oli
+leveä samassa suhteessa ja pyöreä-harteinen; mutta hänellä oli
+hymyilevät lapsenkasvot ja kiharat, valkoiset hiukset, joka tuotti
+hänelle aivan lampaankaltaisen muodon. Hän oli puettu kanvassi-takkiin
+ja niin kankeihin housuihin, että ne olisivat seisoneet varsin hyvin
+itsepäällään ilman mitään sääriäkin. Eikä olisi sopinut oikeastaan
+sanoa, että hänellä oli hattu päässä, vaan että hän, niinkuin vanha
+rakennus, ylinnä oli peitetty jollakin pientapaisella.
+
+Ham kuljetti nyt minua selässään ynnä yhtä vähäistä arkkuamme
+kainalossaan ja Peggotty kantoi toista arkkuamme; me käännyimme
+katu-solia alaspäin, jotka olivat ripoitetut täyteen lastuja ja
+vähäisiä hiekkaläjiä, ja sivusimme kaasulaitoksia, köysitehtaita,
+vene- ja laivaveistämöitä, alusten repimys-, tilkitys- ja
+taklaustarhoja, seppien pajoja sekä pitkän jonon samanlaisia paikkoja,
+siksi kuin jouduimme sille unteliaalle autiokedolle, jonka olin jo
+etäältä nähnyt. Silloin Ham sanoi:
+
+"Tuolla huoneemme on, Mas'r Davy!"
+
+Minä katselin kaikille ilman suunnille niin pitkälle, kuin silmäni
+kannatti erämaan yli, merelle päin ja jokea kohden, mutta minä en
+eroittanut mitään huonetta. Korkeana ja kuivana virui vähän matkan
+päässä maalla joku proomi taikka muullainen haaksi-kulu, josta
+savutorvena rautainen putki pisti ylös ja suitsi varsin ystävällisesti;
+mutta ei mitään muuta asunnon tapaista ollut minun näkyvissäni.
+
+"Ei suinkaan se tuo ole?" kysyin minä. "Tuo laivalta näyttävä kapine?"
+
+"Se se on, Mas'r Davy", vastasi Ham.
+
+Jos se olisi ollut Aladdinin palatsi, Rok-linnun muna tai mitä hyvänsä,
+en olisi luullakseni ollut enemmän mieltynyt siihen romantilliseen
+ajatukseen, että saisin asua siinä. Hauska ovi oli laitettu kylkeen. Se
+oli katettu ja siinä oli vähäisiä akkunoita; mutta sen ihmeellinen
+lumousvoima tuli siitä, että se oli todellinen vene, joka epäilemättä
+oli satoja kertoja ollut vesillä ja sitä ei koskaan oltu aiottu
+asuttavaksi manterella. Se se oli, joka ihastutti minua. Jos sitä olisi
+joskus aiottu asuttavaksi, olisin ehkä katsonut sitä pieneksi,
+epämukavaksi taikka kolkoksi; mutta koska se ei ollut aiottu mihinkään
+semmoiseen tarkoitukseen, muuttui se täydelliseksi palatsiksi.
+
+Se oli hyvin puhdas sisältäpäin ja niin sievä, kuin mahdollista. Siinä
+oli pöytä ja Schwarzwaldin kello ja piironki ja piirongin päällä
+tee-tarjotin; tee-tarjottimelle oli maalattu nainen, joka, parasolli
+kädessä, käveli sotamieheksi puetun pojan kanssa, joka vieritti
+vannetta. Yksi raamattu esti tarjotinta putoamasta alas; ja jos
+tarjotin olisi pudonnut, olisi se särkenyt joukon kuppeja ja vateja
+ynnä tee-kannun, jotka olivat asetetut kirjan ympäri. Seinissä oli
+muutamia huonosti väritettyjä, lasilla ja raamilla varustettuja
+kuvia raamatun tapauksista; enkä minä ole koskaan jälestäpäin
+kulkukauppiaitten käsissä nähnyt semmoisia, ilman että olen samalla
+uudestaan nähnyt Peggotyn veljen huoneen koko sisustan. Punapukuinen
+Abraham, joka oli sinivaatteista Isaakia uhraamallansa, sekä keltaisiin
+puettu Daniel, viheriäin leijonien luolaan heitettynä, olivat etevimmät
+niistä. Vähäisen kamini-reunuksen ylipuolella oli Sunderlandissa
+rakennetun loggertin, Sarah Jane'n, kuva. Oikea vähäinen puinen
+peräkeula oli liitetty siihen; ja tämä taideteos, jossa maalarin ja
+salvumiehen käsi-alat yhdistyivät, oli mielestäni mitä parhaita
+aarteita mailma ikinä voi esiin tuoda. Katto-orsiin oli lyöty muutamia
+koukkuja, joitten tarkoitusta minä en silloin arvannut. Lopuksi löytyi
+siellä joitakuita arkkuja ja lippaita ja muita sellaisia kaluja, joita
+pidettiin istuimina ja lisäsivät tuolien lukua.
+
+Kaikki nämät minä näin -- lapsen tavalla ja käsitykseni mukaan -- ensi
+silmänräpäyksellä, kuin olin astunut kynnyksen yli. Tuosta Peggotty
+avasi vähäisen oven ja näytti minulle makuuhuoneeni. Se oli mitä
+täydellisin ja otollisin makuuhuone, mikä koskaan nähtiin -- aluksen
+peräpuolessa. Siinä oli vähäinen akkuna entisen peräsimen kohdalla;
+vähäinen peili, joka oli juuri tarpeeksi korkea minulle, naulattuna
+seinään ja reunustettuna simpsukankuorilla; vähäinen vuode ja sen
+verran tilaa, että siihen pääsi; ja sinisessä mukissa pöydällä kimppu
+meriruohoja. Seinät olivat kalkitut maidonkarvaiseksi, ja silmiäni
+oikein karvasteli, kun katselin heleätä tilkapeittoa. Yksi asia, jonka
+minä erittäin huomasin tässä hupaisessa huoneessa, oli kalanhaju, joka
+oli niin äikeä, että, kun otin ulos nenäliinani, pyyhkiäkseni nenääni,
+minä tunsin, kuinka se haisi, juuri niinkuin hummeri olisi ollut
+kääritty siihen. Kun salaisesti ilmoitin tämän havaintoni Peggotylle,
+kertoi hän minulle, että hänen veljensä piti hummereita, rappoja ja
+äyriäisiä kaupaksi; ja minä näin jälestäpäin, että joukko näitä eläviä,
+kummallisesti yhteen paltaantuneina ja aina nipistäen kaikkia, mihin
+ikinänsä tarttuivat, enimmiten tavattiin vähäisessä vajassa, jossa
+kivi-astioita ja kattiloita säilytettiin.
+
+Hyvin kohtelias nainen valkoisella esiliinalla, jonka jo noin
+neljänneksen päästä Ham'in selästä olin nähnyt niiaavan oven suussa,
+toivotti meitä tervetulleeksi. Samaten erittäin kaunis (ainakin minun
+silmissäni) pieni tyttö, jolla oli kaulassa sinisiä helmiä ja joka ei
+antanut minun suuta, kun tarjosin, vaan juoksi pois piiloon. Kun olimme
+syöneet runsaat päivällisemme, keitettyjä kammeliaita, sulattua voita
+ja potaatteja (vähäinen lihakappale oli asetettu minun eteeni), astui
+ennen pitkää kovin karvakas mies, jolla oli sangen hyvänsävyiset
+kasvot, sisään. Koska hän nimitti Peggottya "tytöksi" ja paiskasi aika
+muiskun hänen poskellensa, päätin minä Peggotyn yleensä siveästä
+käytöksestä, että tämä oli hänen veljensä; ja niin hän olikin -- sillä
+hän esiteltiin kohta minulle Mr. Peggotyksi, talon isännäksi.
+
+"Hauska nähdä teitä, Sir", sanoi Mr. Peggotty. "Te saatte nähdä, että
+olemme yksinkertaiset, Sir, mutta alttiit".
+
+Minä kiitin häntä ja vastasin, että minä varmaan menestyisin näin
+hupaisessa paikassa.
+
+"Kuinka teidän äitinne jaksaa, Sir," kysyi Mr. Peggotty. "Hyvissä
+voimissa, kun lähditte hänen tyköänsä?"
+
+Minä ilmoitin Mr. Peggotylle, että hän oli niin hyvissä voimissa, kuin
+minun sopi toivoa, ja että hän lähetti paljon terveisiä, -- joka oli
+kohtelias keksintö minun puoleltani.
+
+"Minä olen hyvin kiitollinen hänelle", vastasi Mr. Peggotty. "No, Sir,
+jos voitte tulla toimeen täällä pari viikkoa hänen" -- tässä hän
+nyykäytti sisarellensa -- "Hamin ja pikku Em'lyn kanssa, katsomme
+seuraanne kunniaksi".
+
+Kun Mr. Peggotty oli tällä vieraanvaraisella tavalla tervehtinyt talon
+puolesta, meni hän ulos pesemään itseänsä kuumalla vedellä täytetystä
+kattilasta, muistuttaen, ettei "kylmä koskaan saisi _hänen_ likaansa
+lähtemään". Hän palasi pian suuresti parantuneena ulkomuodoltaan, mutta
+niin punottavana, etten voinut kuin ajatella, että hänen kasvonsa
+olivat hummerien, rappojen ja äyriäisten kaltaiset siinä, että ne
+menivät kuumaan veteen aivan mustina, mutta tulivat aivan punaisina
+ylös.
+
+Kun teen jälkeen ovi oli pantu kiinni ja kaikki hyvin suljettu (yöt
+olivat nyt kylmät ja sumuiset), näytti se minusta suloisimmalta
+asunnolta, minkä ihmisen mielikuvitus voi luoda. Kun kuuli, kuinka
+tuuli nousi ulkona merellä, kun tiesi, että sumu hiipi yksinäisen,
+laakean maan yli, ja kun katseli valkeata ja ajatteli, ettei ollut
+mitään muuta huonetta likellä, kuin tämä, ja että tämä oli vene, tuntui
+tämä kaikki eriskummaiselta. Pikku Em'ly oli voittanut ujoutensa ja
+istui minun vieressäni matalimmalla ja vähäisimmällä arkulla, joka oli
+juuri kylläksi suuri meille molemmille ja säntilleen sopi kaminin
+nurkkaan. Mrs. Peggotty valkoisella esiliinallansa istui kutoen valkean
+toisella puolella. Peggotty neulomuksineen, Saint Paul'ineen ja
+vahakynttilän palasineen olivat yhtä kodittuneina täällä, kuin
+jolleivät he olisi koskaan nähneet mitään muuta kattoa. Ham, joka oli
+antanut minulle ensimäisen luentoni "kaikissa neljässä",[12] koetti
+muistuttaa mieleensä yhtä ennustusjärjestelmää, johon hän käytti
+likaisia kortteja, jättäen kalaisia merkkejä peukalostansa kaikkiin,
+joita hän käänsi. Mr. Peggotty poltti piippuansa. Minä tunsin, että oli
+sopiva aika keskusteluun ja ystävälliseen kanssapuheesen.
+
+"Mr. Peggotty!" sanon minä.
+
+"Sir", vastaa hän.
+
+"Nimitittekö poikanne Ham'iksi sen vuoksi, että asuitte jonkunlaisessa
+arkissa?"
+
+Mr. Peggotty näytti katsovan sitä syvämieliseksi ajatukseksi, mutta
+vastasi:
+
+"Ei, Sir. Minä en ole antanut hänelle mitään nimeä".
+
+"Kuka siis antoi hänelle tämän nimen?" lausuin minä, asettaen kysymystä
+numero kahta katkismuksestani Mr. Peggotylle.
+
+"No, Sir, hänen isänsä antoi sen hänelle", vastasi Mr. Peggotty.
+
+"Minä luulin teitä hänen isäkseen!"
+
+"Veljeni Joe oli _hänen_ isänsä", lausui Mr. Peggotty.
+
+"Kuollut, Mr. Peggotty?" arvelin minä soveliaan vaitiolon jälkeen.
+
+"Hukkunut", vastasi Mr. Peggotty.
+
+Minua kummastutti kovasti, ettei Mr. Peggotty ollut Ham'in isä, ja minä
+rupesin miettimään, olinko erehtynyt hänen ja muitten läsnä olevien
+sukulaisuuden suhteen. Minä olin niin utelias tietämään, että päätin
+kuulustella sitä Mr. Peggotylta.
+
+"Pikku Em'ly", minä lausuin, katsellen tyttöä. "Hän on teidän
+tyttärenne, eikö niin, Mr. Peggotty?"
+
+"Ei, Sir. Lankomieheni Tom oli _hänen_ isänsä".
+
+Minä en voinut pidättää itseäni. -- "Kuollut, Mr. Peggotty?" arvelin
+minä toisen soveliaan vaiti-olon jälkeen.
+
+"Hukkunut", vastasi Mr. Peggotty.
+
+Minä tunsin, kuinka vaikeata oli palata aineeseni, mutta minä en ollut
+vielä päässyt sen pohjaan ja minun täytyi päästä pohjaan tavalla taikka
+toisella.
+
+"Eikö teillä ole _mitään_ lapsia, Mr. Peggotty?"
+
+"Ei, Master", vastasi hän lyhyellä naurulla. "Minä olen naimaton".
+
+"Naimaton!" toistin minä kummastuneena. "No, kuka tuo on, Mr.
+Peggotty?" osoittaen sormellani sitä henkilöä valkoisella esiliinalla,
+joka kutoi.
+
+"Se on Mrs. Gummidge", vastasi Mr. Peggotty. "Gummidge, Mr. Peggotty?"
+
+Mutta tällä hetkellä Peggotty -- minä tarkoitan omaa erityistä
+Peggottyani -- antoi niin selviä merkkejä minulle, etten kysyisi
+enempää, jotta minun täytyi vaan istua ja katsella koko tätä äänetöntä
+seuraa, kunnes maatapanon aika tuli. Sitten hän ilmoitti minulle kahden
+kesken omassa pienessä kojussani, että Ham ja Em'ly olivat hänen
+veljensä ja lankonsa orvoksi jääneet lapset, jotka isäntä oli eri
+aikoina ottanut hoimiinsa, kun olivat lapsuudessaan aivan turvattomina;
+ja että Mrs. Gummidge oli leski, jonka mies vainaja oli yhdessä Mr.
+Peggotyn kanssa omistanut jonkun aluksen, mutta kuollut perin köyhänä.
+Mr. Peggotty oli itse vaan köyhä mies, mutta hyvä, kuin kulta, ja
+uskollinen, kuin teräs -- nämät olivat Peggotyn vertaukset. Ainoa asia,
+jutteli hän minulle, josta Mr. Peggotty koskaan kiivastui taikka
+kirosi, oli tämä hänen jalomielisyytensä; ja jos joku heistä joskus
+viittasi siihen, löi hän oikean kätensä ankarasti pöytään (hän oli
+kerta tämmöisessä tilaisuudessa halkaissut pöydän) ja vannoi kauhean
+valan, että hän tahtoisi tulla "lestyksi", jollei hän ijäksi päivää
+menisi matkoihinsa, jos sitä milloinkaan enää mainittiin. Kysyttyäni
+huomasin, ettei kukaan vähintäkään ymmärtänyt, mitä tämä julma
+"lestyn" sana merkitsi; mutta että he kaikki arvelivat sitä mitä
+juhlallisimmaksi sadatukseksi.
+
+Isäntäni hyväluontoisuus vaikutti syvästi minuun, ja varsin
+oivallisella mieli-alalla, joka enentyi siitä, että minua nukutti,
+kuuntelin, kuinka vaimoväki meni maata toiseen vähäiseen kojuun,
+samanlaiseen, kuin minun, mutta veneen vastaisessa päässä, ja kuinka
+isäntä ja Ham itsellensä kiinnittivät kaksi riippumattoa niihin
+kattokoukkuihin, joita olin nähnyt. Kun uni vähitellen valloitti minut,
+kuulin, kuinka tuuli vonkui ulkona merellä ja lähestyi niin tuimana
+lakean poikki, että minä horroksissani pelkäsin, että tuo suuri syvyys
+nousisi tulville yön kuluessa. Mutta lohdutukselleni ajattelin, että
+haahdessa minä kuitenkin olin, ja ettei semmoinen mies, kuin Mr.
+Peggotty, ollut mikään huono laivalainen, jos jotakin tapahtui.
+
+Ei mitään pahempaa, kuin aamu, kuitenkaan tullut. Melkein yhtä pian,
+kuin se paisti peilini simpsukankuoriselle reunukselle, olin minä
+poissa vuoteestani ja ulkona pikku Em'lyn kanssa poimimassa kiviä
+rannalla.
+
+"Sinä olet arvattavasti kokonainen merimies?" sanoin minä Em'lylle.
+Minä en, luullakseni, uskonut mitään semmoista, mutta tunsin, että oli
+kohteliasta sanoa jotakin; ja loistava, lähellä meitä oleva purje
+kuvasteli tällä haavaa niin pienoisen kauniina hänen kirkkaassa
+silmässänsä, että minun pisti päähäni sanoa tämä.
+
+"Ei", vastasi Em'ly, pudistaen päätänsä, "minä pelkään merta".
+
+"Pelkäät!" sanoin minä sopivalla rohkeuden muodolla ja uljaasti
+katsellen vankkaa valtamerta. _Minä_ en pelkää!"
+
+"Voi! mutta se on julma", lausui Em'ly. "Minä olen nähnyt sen kovin
+kauheana muutamille meidän miehille. Minä olen nähnyt sen kiskovan
+veneen, joka oli yhtä suuri, kuin meidän huoneemme, kokonaan
+kappaleiksi".
+
+"Minä toivon, ettei se ollut sama vene, jossa --"
+
+"Jossa isäni hukkui?" sanoi Em'ly. "Ei. Ei se, sitä venettä minä en ole
+koskaan nähnyt".
+
+"Eikö häntäkään?" kysyin minä häneltä.
+
+Pikku Em'ly pudisti päätänsä. "Ei niin, että muistaisin!"
+
+Tässä oli jotakin yhtäläistä! Minä rupesin kohta selittämään, kuinka
+minä en koskaan ollut nähnyt omaa isääni; ja kuinka äitini ja minä
+olimme aina asuneet itseksemme mitä onnellisimmassa tilassa voi
+ajatella, ja vieläkin asuimme ja aioimme aina asua; ja kuinka isäni
+hauta oli kirkkomaalla lähellä kartanoamme yhden puun varjossa, jonka
+oksien alla olin monena hauskana aamuna kävellyt ja kuullut lintujen
+laulavan. Mutta Em'lyn ja minun orpoudellani näytti olevan jonkunlainen
+erilaisuus. Häneltä oli äiti kuollut ennen, kuin isä; eikä kukaan
+tietänyt, missä hänen isänsä hauta oli, paitsi että se oli jossain
+meren syvyydessä.
+
+"Paitsi sitä", lausui Em'ly, näkinkenkiä ja piikiviä etsiessään, "oli
+sinun isäsi gentlemani, ja sinun äitisi lady; mutta minun isäni oli
+kalastaja, ja minun äitini oli kalastajan tyttö, ja enoni Dan on
+kalastaja".
+
+"Dan on Mr. Peggotty, eikö niin?" kysyin minä.
+
+"Eno Dan -- tuolla", vastasi Em'ly, noikaten venekoppelia päin.
+
+"Niin. Minä tarkoitin häntä. Hän on varmaan kovin hyvä?"
+
+"Hyvä?" lausui Em'ly. "Jos minusta joskus tulisi lady, antaisin hänelle
+taivaansinisen takin timanttinapoilla, nankinihousut, punaisen
+samettiliivin, kolmikulmaisen hatun, ison kultakellon, hopeisen piipun
+ja arkullisen rahaa."
+
+Minä sanoin, etten epäillyt yhtään, että Mr. Peggotty ansaitsi hyvin
+nämät aarteet. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että minun oli vaikea
+ajatella häntä aivan levolliseksi siinä puvussa, jota hänen kiitollinen
+pikku sisarensa tytär ehdoitteli hänelle, ja että minua erittäin
+arvelutti, oliko kolmikulmainen hattu viisaasti valittu; mutta minä en
+ilmoittanut näitä tunteita.
+
+Pikku Em'ly oli pysähtynyt ja katseli ylös taivasta kohden, kun hän
+luetteli näitä vaatekappaleita, ikäänkuin ne olisivat olleet joku ihana
+näky. Me aloimme taas astua eteenpäin, poimien näkinkenkiä ja piikiviä.
+
+"Sinä tahtoisit päästä ladyksi?" sanoin minä.
+
+Emily katseli minua, nauroi ja nyykäytti "kyllä".
+
+"Tahtoisin hyvin mielelläni. Me olisimme kaikki vallasväkeä silloin.
+Minä ja eno ja Ham ja Mrs. Gummidge. Silloin me emme huolisi mistään,
+kun raju-ilmat käyvät: minä tarkoitan meidän itse puolestamme, mutta
+kyllä kalastaja raukkojen puolesta, ja me auttaisimme heitä rahalla,
+kun he joutuvat vahinkoon".
+
+Tämä näytti minusta sangen tyydyttävältä ja sen vuoksi varsin
+todennäköiseltä kuvaukselta. Sitä miettiessäni lausuin mielihyvääni
+siitä, ja pikku Em'ly rohjentui niin, että hän kainosti sanoi:
+
+"Etkö sinä nyt luule pelkääväsi merta?"
+
+Tämä oli aivan kylläksi reipastuttamaan minua jälleen, mutta minä en
+ollenkaan epäile, että, jos olisin nähnyt tavallisen aallon vyörivan
+meitä vastaan, minä olisin juossut pakoon, kauhulla muistaen hänen
+hukkuneita sukulaisiaan. Kuitenkin sanoin minä "en" ja lisäsin: "et
+sinäkään näytä pelkäävän, vaikka sanot niin;" -- sillä hän käveli kovin
+likellä sen vanhan sillan elikkä puu-padon syrjää, jota myöden olimme
+astuneet, ja minä pelkäsin, että hän putoisi.
+
+"Sillä tapaa minä en pelkää", lausui pikku Em'ly. "Mutta minä herään,
+kun tuulee, ja vapisen, kun muistan eno Dan'ia ja Ham'ia, ja minusta
+on, kuin kuulisin, kuinka he huutavat apua. Tämä on syy, miksi niin
+mielelläni tahtoisin olla lady. Mutta minä en pelkää tällä tapaa. Ei
+einettäkään. Katsoppas!"
+
+Hän hypähti pois minun vierestäni ja juoksi pitkin yhtä lovista hirttä,
+joka pisti ulos siitä paikasta, jossa seisoimme ja ilman mitään
+käsipuuta riippui korkealla syvän veden yli. Tämä tapaus on niin
+painunut muistooni, että, jos olisin piirtäjä, minä varmaan voisin
+piirtää sen tähän aivan semmoisena, kuin se oli sinä päivänä, ynnä
+pikku Em'lyn, kun hän juoksi perikatoansa kohden (siltä minusta näytti)
+ja katsoi semmoisella tavalla, jota en ole koskaan unhottanut, kauas
+merelle päin.
+
+Keveä, rohkea, liehuva pieni olento kääntyi ja palasi eheänä luokseni,
+ja pian minä nauroin pelkoani ja sitä huutoa, jonka olin päästänyt;
+turhaan kaikissa tapauksissa, sillä lähellä ei ollut ketään, joka olisi
+kuullut. Mutta aikoja on ollut jälestäpäin miehuuden ijässäni, aikoja
+on usein ollut, jolloin olen ajatellut: lieneekö salattujen asiain
+mahdollisuudessa mahdollista, että lapsen äkillisessä kiihkeydessä ja
+hänen hurjassa katseessaan kauas merelle oli joku sääliväinen viehätys
+vaaraan, joku kiusaus siihen, joka oli sallittu hänen kuolleen isänsä
+puolesta, että hänen elämänsä päättyisi sinä päivänä. On ollut
+semmoinen aika jälestäpäin, jolloin olen miettinyt, olisiko minun, jos
+hänen tuleva elämänsä olisi kerrallaan ilmestynyt minulle, vieläpä niin
+ilmestynyt, että lapsi olisi ymmärtänyt sen, sekä hänen henkensä olisi
+riippunut yhdestä käteni liikunnosta, olisiko minun pitänyt kurottaa
+sitä, häntä pelastaakseni. On ollut semmoinen aika jälestäpäin -- minä
+en sano, että sitä kesti kauan, mutta se on ollut -- jolloin olen
+kysynyt itseltäni, olisiko pikku Em'lyn ollut parempi, että vesi olisi
+sinä aamuna sulkeunut hänen ylitsensä minun silmieni edessä, ja jolloin
+olen vastannut: kyllä se olisi ollut.
+
+Tämä lienee liian aikaista. Minä olen ehkä liian varhain pannut sen
+paperille. Mutta seisokoon se siinä.
+
+Me kuljimme pitkän matkan ja otimme mukaamme semmoiset esineet, joita
+katsoimme merkillisiksi. Me panimme muutamat rannalle ajautuneet
+meritähdet huolellisesti takaisin veteen -- minä tuskin nytkään tunnen
+tätä eläin-sukua niin paljon, että varmaan tietäisin, oliko heidän syy
+kiittää meitä siitä vai ei -- ja sitten pyrimme kotiin Mr. Peggotyn
+asuntoon. Me seisahduimme hummeri-vajan suojaan, vaihtaaksemme viatonta
+suudelmaa, ja menimme, hohtaen terveydestä ja ilosta, sisään
+suurukselle.
+
+"Juuri kuin kaksi nuorta mustavarpusta", sanoi Mr. Peggotty. Minä
+tiesin, että tämä meidän paikkakunnan murteella oli yhtä kuin kaksi
+nuorta rastasta; ja katsoin lausetta kohteliaaksi.
+
+Tietysti minä olin rakastunut pikku Em'lyyn. Minä olen varma, että
+rakastin tätä pientä tyttöä aivan yhtä hartaasti, aivan yhtä hellästi,
+mutta suuremmalla puhtaudella ja vähemmällä itsekkäisyydellä, kuin mikä
+on laita myöhemmän ijän parhaassa rakkaudessa, olkoon tämä kuinka ylevä
+ja jalostuttava tahansa. Minä olen varma, että mielikuvitukseni loi
+tämän sinisilmäisen pikku olennon ympäri jotakin, joka teki hänet
+etherilliseksi ja muutti hänet oikeaksi enkeliksi. Jos hän jonakin
+kirkaspäiväisenä aamuna olisi levittänyt pienen siipiparin ja lentänyt
+pois minun silmieni edestä, en olisi luullakseni katsonut sitä
+miksikään muuksi, kuin mitä minulla oli syytä odottaa.
+
+Meidän oli tapa tunnittain kävellä herttaisessa ystävyydessä tuolla
+kolkolla, vanhalla Yarmouth'in lakealla. Päivät karkelivat meidän
+ohitsemme, niinkuin ei Aika itse vielä olisi kasvanut täyteen ikään,
+vaan myöskin oli lapsi ja yhä vaan leikitteli. Minä ilmoitin Em'lylle,
+että minä jumaloitsin häntä ja että, jollei hän myöntäisi, että hän
+jumaloitsi minua, minun oli täytymys tappaa itseni miekalla. Hän sanoi
+myöskin jumaloitsevansa minua, eikä minulla ollut mitään syytä epäillä
+sitä.
+
+Mitä siihen tulee, että olisimme ajatelleet eri säätyämme taikka
+nuoruuttamme taikka muuta haittaa tiellämme, ei pikku Em'lyllä eikä
+minulla ollut mitään semmoisia huolia, koska meillä ei ollut mitään
+tulevaisuutta. Me pidimme yhtä vähän väliä sillä, että kävimme
+vanhemmaksi, kuin että kävimme nuoremmaksi. Me olimme Mrs. Gummidge'n
+ja Peggotyn ihastuksena. Heidän oli tapa kuiskutella iltaisin, kun me
+istuimme rakkaasti vieretysten vähäisellä arkullamme: "hyvä Jumala,
+kuinka se on kaunista!" Mr. Peggotty hymyili meille piippunsa takaa, ja
+Ham irvisteli iloisesti koko illan eikä tehnyt mitään muuta. Me
+huvitimme heitä, luullakseni, melkein samalla tavalla, kuin joku sievä
+leikkikalu taikka plakkari-kuva Colosseumista olisi huvittanut.
+
+Minä havaitsin pian, ettei Mrs. Gummidge aina huolinut olla niin
+miellyttävä, kuin olisi sopinut odottaa häneltä niihin ehtoihin
+katsoen, joilla hän asui Mr. Peggotyn luona. Mrs. Gummidge'llä oli
+äreänpuolinen luonto ja hän vaikeroi välisti enemmän, kuin oli
+suotuisaa muille jäsenille tässä vähäisessä huonekunnassa. Minun tuli
+häntä tosin kovin sääli; mutta oli semmoisia hetkiä, jolloin olisi
+ollut hupaisempi, ajattelin minä, jos Mrs. Gummidge'llä olisi ollut
+joku mukava oma huone, johon hänen olisi sopinut mennä ja jossa hän
+olisi pysynyt siksi kuin hän taas joutui hyvälle päälle.
+
+Mr. Peggotty kävi toisinaan eräässä ravintolassa, jonka nimi oli "Hyvä
+Aikomus". Minä huomasin tämän siitä, että hän oli ulkona toisena taikka
+kolmantena iltana tulomme jälkeen ja että Mrs. Gummidge kahdeksan ja
+yhdeksän välillä katsoi Schwarzwaldin kelloa ja sanoi, että hän oli
+siellä ja että, mikä oli vielä enempi, hän oli jo aamulla tietänyt,
+että hän menisi sinne.
+
+Mrs. Gummidge oli ollut huonolla tuulella koko päivän ja oli
+aamupuolella purskahtanut itkuun, kun pesä savutti. "Minä olen
+yksinäinen, hyljätty olento", olivat Mrs. Gummidge'n sanat, kun tämä
+ikävä seikka tapahtui, "ja kaikki käy minua vastaan".
+
+"No, kyllä se pian lakkaa", lausui Peggotty -- minä tarkoitan taas
+meidän Peggottya -- "ja paitsi sitä, näettekö, ei se ole pahempi
+teille, kuin meille muillekaan".
+
+"Minä tunnen sen syvemmin", sanoi Mrs. Gummidge.
+
+Oli varsin kylmä päivä, ja kävi viukka tuuli. Mrs. Gummidge'n erityinen
+nurkka kaminin vieressä näytti minusta olevan lämpimin ja tivein koko
+huoneessa, niinkuin hänen tuolinsakin varmaan oli mukavin, mutta ei
+mikään kelvannut hänelle sinä päivänä. Hän valitti ehtimiseen viluansa
+ja väitti, että se synnytti kylmiä väreitä hänen selässään. Lopulta hän
+vuodatti kyyneliä tästä syystä ja arveli taas, että hän oli
+"yksinäinen, hyljätty olento" ja että "kaikki kävi häntä vastaan".
+
+"On tosiaan hyvin kylmä", lausui Peggotty. "Sen tuntee jokainen".
+
+"Minä tunnen sen syvemmin, kuin muut ihmiset", sanoi Mrs. Gummidge.
+
+Samaten päivällisillä, jolloin Mrs. Gummidge'lle aina pantiin ruoka
+eteen kohta minun jälkeeni, sillä minulle annettiin etusija, koska olin
+arvokas vieras. Kalat olivat pienet ja ruotoiset, ja potaatit hiukan
+pohjaan palaneet. Me myönsimme kaikki, että tämä tuntui vähän ikävältä;
+mutta Mrs. Gummidge sanoi, että hän tunsi sen syvemmin, kuin me,
+vuodatti taas kyyneliä ja kertoi entisen ilmoituksensa suurella
+katkeruudella.
+
+Kun siis Mr. Peggotty tuli kotiin kello yhdeksän vaiheilla, istui
+onneton Mrs. Gummidge sangen surkeassa tilassa kutoen nurkassansa.
+Peggotty oli työskennellyt iloisesti. Ham oli paikannut parin isoja
+vesisaappaita; ja minä olin, pikku Em'ly vieressäni, lukenut heille.
+Mrs. Gummidge ei ollut virkkanut mitään muuta, kuin kerran vaan
+heikosti huoahtanut, eikä ollut nostanut ylös silmiänsä teen jälkeen.
+
+"No, toverit", lausui Mr. Peggotty, istuen alas, "kuinka jaksatte?"
+
+Me sanoimme kaikki jotakin taikka katsahdimme ylös, tervehtiäksemme
+häntä, paitsi Mrs. Gummidge, joka vaan ravisti päätänsä, silmät
+kutimessa.
+
+"Mikä vaivaa?" sanoi Mr. Peggotty, lyöden yhteen käsiänsä.
+"Reipastukaat, vanha äiti!"
+
+Ei näyttänyt siltä kuin Mrs. Gummidge olisi voinut reipastua. Hän veti
+esiin vanhan, mustan, silkkisen nenäliinan ja pyyhki silmiänsä; mutta
+hän ei pistänyt sitä plakkariinsa, vaan piti sitä sen sijaan esillä ja
+pyyhki silmiänsä taas ja piti sitä yhä esillä käytettäväksi.
+
+"Mikä vaivaa, eukkoseni?" kysyi Mr. Peggotty.
+
+"Ei mikään", vastasi Mrs. Gummidge. "Te tulette 'Hyvästä Aikomuksesta',
+Dan'l?"
+
+"No niin, minä pistäysin pikimmältä 'Hyvässä Aikomuksessa' tänä
+iltana", lausui Mr. Peggotty.
+
+"Minua pahoittaa, että ajoin teidät sinne", sanoi Mrs. Gummidge.
+
+"Ajoitte! minua ei tarvitse ajaa", vastasi Mr. Peggotty, ääneen
+nauraen. "Minä olen liian taipusa itsestänikin menemään".
+
+"Hyvin taipusa", lausui Mrs. Gummidge, pudistaen päätänsä ja pyyhkien
+silmiänsä. "Niin, niin, hyvin taipusa. Minua pahoittaa, että te minun
+tähteni olette niin taipusa".
+
+"Teidänkö tähtenne? Ei se ole teidän tähtenne!" lausui Mr. Peggotty.
+"Älkäät ensinkään uskoko semmoista".
+
+"Kyllä, kyllä se on", itki Mrs. Gummidge. "Minä tiedän, mikä minä olen.
+Minä tiedän, että minä olen yksinäinen, hyljätty olento, ja ettei
+ainoastaan kaikki käy minua vastaan, vaan että minä käyn kaikkia
+vastaan. Kyllä, kyllä. Minä tunnen sen syvemmin, kuin muut ihmiset, ja
+minä näytän sitä enemmän. Se on minun onnettomuuteni".
+
+Minä en voinut olla ajattelematta, kun istuin ja kuuntelin kaikkia
+näitä, että onnettomuus ulottui muutamiin muihinkin tämän perheen
+jäseniin, kuin Mrs. Gummidge'en. Mutta Mr. Peggotty ei tehnyt mitään
+semmoista muistutusta, vaan vastasi uudistetulla kehoituksella, että
+Mrs. Gummidge virkistyisi.
+
+"Minä en ole semmoinen, kuin soisin itseni olevan", sanoi Mrs.
+Gummidge. "Kaukana siitä. Minä tiedän, mikä minä olen. Minun suruni
+ovat tehneet minut vastakälkkäiseksi. Minä tunnen suruni, ja ne tekevät
+minut vastakälkkäiseksi. Minä tahtoisin, etten tuntisi niitä, mutta
+minä tunnen. Minä tahtoisin, että olisin karaistu niitä vastaan, mutta
+minä en ole. Minä teen tämän huoneen ikäväksi. Se ei kummastuta minua.
+Minä olen rasittanut sisartanne koko päivän ja Master Davya".
+
+Tässä minä yhtäkkiä hellyin ja huusin suurella mielenliikutuksella:
+"ei, ettepä ole, Mrs. Gummidge!"
+
+"Se ei ole likimainkaan oikein, että teen niin", lausui Mrs. Gummidge.
+"Se ei ole sovelias palkinto. Olisi parempi, että minä menisin
+vaivaishuoneesen ja kuolisin siellä. Minä olen yksinäinen, hyljätty
+olento, ja olisi paljon parempi, etten tekisi itseäni vastakälkkäiseksi
+täällä. Jos asiain täytyy käydä minua vastaan ja minun täytyy itse
+käydä asioita vastaan, niin antakaat minun käydä niitä vastaan omassa
+pitäjässäni. Dan'l, parempi olisi, että menisin vaivaishuoneesen ja
+kuolisin siellä, niin pääsisitte minusta!"
+
+Näin sanottuaan vetäytyi Mrs. Gummidge pois ja lähti levolle. Kun hän
+oli mennyt, katsoi Mr. Peggotty, joka ei ollut ilmoittanut mitään muuta
+tunnetta, kuin syvintä sääliä, meidän puoleemme ja, nyykäyttäen
+päätänsä, samalla kuin tämä tunne yhä vilkkaasti kuvautui hänen
+kasvoissaan, lausui kuiskaten:
+
+"Hän on ajatellut tuota vanhaa!"
+
+Minä en kokonaan ymmärtänyt, mitä vanhaa Mrs. Gummidge'n luultiin
+ajattelevan, ennenkuin Peggotty, saattaessaan minua levolle, selitti,
+että se oli Mr. Gummidge vainaja; ja että hänen veljensä aina
+semmoisissa tiloissa piti sitä varmana asiana sekä että se aina
+liikutti häntä. Vähä aika sen jälkeen, kuin hän oli mennyt
+riippumattoonsa sinä iltana, kuulin minä hänen itse toistavan Ham'ille:
+"Ämmä parka! Hän on ajatellut tuota vanhaa!" Ja milloin hyvänsä Mrs.
+Gummidge sillä aikaa, kuin me vielä olimme siellä, joutui tällaiseen
+mielentilaan (joka tapahtui muutamia kertoja) lausui hän aina samaa
+asian lievittämiseksi, ja aina mitä hellimmällä säälillä.
+
+Näin molemmat viikot kuluivat. Niissä ei ollut mitään muita vaiheita,
+kuin luoteen vuorot, jotka muuttivat Mr. Peggotyn meno- ja tulo-ajat ja
+muuttivat myöskin Hamin askareet. Kun Ham ei ollut työssä, käveli hän
+toisinaan meidän kanssamme, näyttääksensä meille veneitä ja laivoja, ja
+sousi meitä pari kolme kertaa merellä. Minä en tiedä, miksi yksi joukko
+muistoja erityisemmin liittyy johonkuhun paikkaan, kuin toiseen, vaikka
+luulen, että niin käy useimpien ihmisten, semminkin mitä koskee heidän
+lapsuutensa muistoihin. Minä en koskaan kuule enkä lue Yarmouth'in
+nimeä, ilman että muistan erästä sunnuntai-aamua rannalla, kun kelloja
+soitettiin kirkkoon, pikku Em'ly nojasi olkapäähäni, Ham laiskasti
+heitteli kiviä veteen ja aurinko kaukana merellä juuri hajotti paksua
+sumua ja asetti eteemme varjontapaiset laivat.
+
+Viimein tuli kotiinlähdön päivä. Minä kestin kyllä eron Mr. Peggotysta
+ja Mrs. Gummidge'stä, mutta minun tuskani, kun piti jättää pikku Em'ly,
+oli kauhea. Me astuimme käsitysten siihen ravintolaan, johon ajomiehen
+oli tapa pysähtyä, ja matkalla lupasin kirjoittaa hänelle. (Minä
+suoritin tämän lupauksen jälestäpäin kirjaimilla, jotka olivat isommat,
+kuin ne, joilla huoneita tavallisesti ilmoitetaan hyyrättäväksi). Me
+olimme suuresti sortuneet, kun erosimme; ja jos sydämeni koskaan
+eläessäni on tuntunut tyhjältä, tuntui se sinä päivänä.
+
+Koko ajan, kuin olin ollut vieraissa, olin ollut kiittämätön jälleen
+kotiani vastaan. Minä olin ajatellut sitä varsin vähän taikka ei
+ollenkaan. Mutta minä ennätin tuskin kääntyä sitä kohden, ennenkuin
+soimaava nuori omatuntoni näytti lujalla sormella osoittavan sinnepäin;
+ja mitä enemmän mieleni alkoi synkistyä, sitä enemmän minä tunsin, että
+se oli minun pesäni, ja että äitini oli minun lohduttajani ja ystäväni.
+
+Nämät tunteet kasvoivat minussa, kun kuljimme eteenpäin; niin että mitä
+likemmäksi tulimme ja mitä tuttavammaksi ne esineet kävivät, joitten
+ohitse matkasimme, sitä kiihkeämpi minä olin pääsemään sinne ja
+juoksemaan äitini syliin. Mutta Peggotty ei ottanut osaa intooni, vaan
+koetti pidättää sitä (vaikka hyvin lempeästi) ja näytti hämmentyneeltä
+ja alakuloiselta.
+
+Blunderstone Rookeryn oli kuitenkin, hänestä huolimatta, tuleminen, kun
+ajomiehen hevonen suvaitsi -- ja se tulikin. Kuinka hyvin minä muistan
+sen! Oli kylmä, harmaa iltapäivä. Taivas oli pilvessä ja hankki
+sadetta.
+
+Ovi aukeni, ja puoleksi nauraen, puoleksi itkien iloisessa
+levottomuudessani etsin minä äitiäni. Se ei ollut hän, vaan vieras
+palvelia.
+
+"No, Peggotty!" sanoin minä surullisesti, "eikö hän olekaan tullut
+kotiin?"
+
+"Kyllä, kyllä, Master Davy", lausui Peggotty. "Hän on tullut kotiin.
+Odottakaat hiukka, Master Davy, ja minä -- minä kerron teille jotakin".
+
+Levottomuudessaan ja luonnollisessa kömpelyydessään teki Peggotty
+vaunuista astuessaan mitä kummallisimman köynnöksen itsestänsä, mutta
+minä olin liian alakuloinen ja hämilläni sitä hänelle sanomaan. Kun hän
+oli päässyt alas, tarttui hän käteeni, saatti minut ihmeekseni kyökkiin
+ja sulki oven.
+
+"Peggotty!" sanoin minä aivan peloissani. "Mitä tämä on?"
+
+"Ei mitään, rakas Master Davy!" vastasi hän, koettaen näyttää
+iloiselta.
+
+"Jotakin on tapahtunut, siitä olen varma. Missä äiti on?"
+
+"Missä äiti on, Master Davy?" toisti Peggotty.
+
+"Niin. Miks'ei hän ole tullut ulos portille, ja miksi olemme tulleet
+tänne? Voi, Peggotty!" Silmäni olivat kyyneliä täynnä ja minusta tuntui
+siltä, kuin olisin ollut kaatumaisillani maahan.
+
+"Siunatkoon poika parkaa!" huudahti Peggotty, tarttuen minuun. "Mitä
+tämä on? Puhu, sydänkäpyni!"
+
+"Ei suinkaan hän ole kuollut! Oi, hän ei ole kuollut, Peggotty".
+
+Peggotty huusi "ei" hämmästyttävän lujalla äänellä ja kävi sitten
+istumaan ja alkoi läähöttää ja sanoi, että minä olin oikein
+säikähyttänyt häntä.
+
+Minä syleilin häntä, rauhoittaakseni häntä, ja asetuin sitten hänen
+eteensä ja katselin häntä, tuskalloisesti tutkien.
+
+"Minä olisin kertonut teille ennen", lausui Peggotty, "mutta minulla ei
+ollut mitään tilaisuutta siihen. Minun olisi pitänyt tehdä se, mutta
+minä en saanut sitä tehdyksi azaktisti" -- azaktisti oli aina exaktisti
+(tarkoilleen) sanan sijainen Peggotyn sanojen varastossa.
+
+"Jatka, Peggotty", sanoin minä enemmän pelästyneenä, kuin ennen.
+
+"Master Davy", lausui Peggotty, värisevällä kädellä päästäen auki
+hattunsa nauhoja ja puhuen niinkuin hengästyksissä. "Mitä siitä
+pidätte? Te olette saaneet isän!"
+
+Minä vapisin ja vaalenin. Joku asia, joka oli -- minä en tiedä mikä
+eikä millä lailla -- yhteydessä kirkkotarhan haudan ja kuolleitten
+ylösnousemisen kanssa, näytti sattuvan minuun, niinkuin turmiollinen
+tuuli.
+
+"Toisen isän", sanoi Peggotty.
+
+"Toisen?" kerroin minä.
+
+Peggotty avasi suutansa, niinkuin hän juuri olisi nielaissut jotakin
+oikein kovaa, ja ojentaen kättänsä sanoi:
+
+"Tulkaat näkemään häntä".
+
+"Minä en tahdo nähdä häntä."
+
+"Ja äitiänne", sanoi Peggotty.
+
+Minä herkesin vastustamasta, ja me menimme suoraan parhaasen
+vierashuoneesen, johon hän jätti minut. Toisella puolella valkeata
+istui äitini; toisella Mr. Murdstone. Äitini laski pois ompeluksensa ja
+nousi äkisti, mutta jonkunlaisella pelolla minun mielestäni.
+
+"No, Clarani", lausui Mr. Murdstone. "Muista! hillitse itseäsi,
+hillitse aina itseäsi! Davy poika, kuinka sinä voit?"
+
+Minä annoin hänen kättä. Hetken epäiltyäni menin äitini luo ja suutelin
+häntä: hän suuteli minua, taputti minua hellästi olkapäälle ja istui
+alas jälleen työnsä ääreen. Minä en saanut katsotuksi äitiini, minä en
+saanut katsotuksi _häneen_, minä tiesin aivan hyvin, että _hän_ katseli
+meitä molempia; ja minä käännyin akkunaa päin ja katselin muutamia
+pensaita, jotka painoivat alas paitansa kylmässä ilmassa.
+
+Heti kuin minun sopi pujahtaa pois, pujahdin toiseen kerrokseen. Minun
+rakas makuuhuoneeni oli muutettu, ja minun täytyi maata kaukana siitä.
+Minä palasin alikerrokseen, löytääkseni jotakin, joka oli entisellänsä,
+niin muuttuneelta kaikki näytti; ja astuin pihalle. Minä kiirehdin
+varsin pian pois takaisin, sillä tyhjässä koirankopissa asui nyt iso
+koira -- kolea-ääninen ja musta, niinkuin _hänkin_ -- ja se oli kovin
+vihainen, kun näki minut, ja rupesi ajamaan minua takaa.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Minä joudun epäsuosioon.
+
+
+Jos se huone, johon vuoteeni oli siirretty, olisi elävä ja tunteva
+olento, joka kelpaisi todistajaksi, vetoisin siihen tänään -- kuka
+siinä nyt makaa, olisi hauska tietää! -- että se kertoisi minun
+puolestani, kuinka raskaalla sydämellä minä siihen astuin. Minä menin
+ylös sinne, kuunnellen, kuinka koira pihalla haukkui minua koko matkan,
+kuin kiipesin portaita ylös; ja katsellen yhtä alakuloisesti ja oudosti
+huonetta, kuin huone katseli minua, istuin alas, pienet käteni
+ristissä, ja ajattelin.
+
+Minä ajattelin mitä kummallisimpia asioita. Huoneen muotoa, katon
+halkeamia, seinän tapetteja, akkunanlasin säreitä, jotka synnyttivät
+ryhmyjä ja kuoppia näkö-alassa, pesu-rakennusta, joka huojui kolmella
+jalallansa ja näytti tyytymättömältä, muistuttaen minua Mrs.
+Gummidge'stä, kun hän ajatteli tuota vanhaa. Minä itkin koko ajan,
+mutta, paitsi että tiesin, että minua vilutti ja suretti, olen varma,
+etten yhtään ajatellut, miksi minä itkin. Viimeiseltä rupesin
+yksinäisyydessäni miettimään, että olin kauheasti rakastunut pikku
+Em'lyyn ja että olin temmattu pois hänen luotansa tänne, jossa ei
+kukaan näyttänyt kaipaavan minua eikä huolivan minusta puoleksikaan
+niin paljon, kuin hän. Tämä teki tilani niin peräti surkeaksi, että
+käärin itseni yhteen peittoni kulmaan ja itkin itseni nukuksiin.
+
+Joku herätti minut, sanoen: "tässä hän on!" ja paljasti kuuman pääni.
+Äitini ja Peggotty olivat tulleet katsomaan minua, ja jompikumpi heistä
+oli herättänyt minut.
+
+"Davy", lausui äitini. "Mikä sinun on?"
+
+Minusta tuntui hyvin kummalliselta, että hän kysyi semmoista minulta,
+ja minä vastasin: "ei mikään". Minä käännyin kasvoilleni, muistan,
+kätkeäkseni värisevää huultani, joka vastasi hänelle suuremmalla
+totuudella.
+
+"Davy", sanoi äitini. "Davy, lapseni!"
+
+Ei mikään hänen sanansa olisi voinut silloin koskea minuun niin paljon,
+kuin se, että hän nimitti minua lapseksensa. Minä salasin kyyneleeni
+sänkyvaatteisin ja lykkäsin hänet luotani kädelläni, kun hän aikoi
+nostaa minua ylös.
+
+"Tämä on sinun tekosi, Peggotty, sinä julma ihminen!" lausui äitini.
+"Minä en epäile sitä ollenkaan. Tekisi mieleni tietää, kuinka voit
+omalletunnollesi vastata siitä, että yllytät oman poikani minua vastaan
+taikka jotakuta muuta vastaan, joka on rakas minulle? Mitä sinä tällä
+tarkoitat, Peggotty?"
+
+Peggotty raukka nosti ylös kätensä ja silmänsä, ja muodostaen vähän
+toisin sitä rukousta, jota minun oli tapa lukee, päivällisten jälkeen,
+vastasi: "Jumala antakoon teille anteeksi, Mrs. Copperfield, ja
+suokoon, ettei teidän koskaan tarvitse olla murheissaan siitä, mitä
+olette tänä hetkenä sanoneet!"
+
+"Tämä on kylläksi tekemään minua hulluksi", huudahti äitini.
+"Lempiviikkoinani lisäksi, kuin pahin vihollinenkin, luulisi, leppyy
+eikä kadehdi minulta hiukkaa mielenlepoa ja onnellisuutta. Davy, sinä
+häijy poika! Peggotty, sinä villi-eläin! Voi minua!" huusi äitini,
+kääntyen tiuskivalla, itsepäisellä tavallaan toisesta meistä toiseen,
+"mikä vaivaloinen mailma tämä on silloinkin, kuin ihmisellä on suurin
+oikeus toivoa sitä niin miellyttäväksi, kuin mahdollista!"
+
+Minä tunsin, että joku käsi, joka ei ollut äitini eikä Peggotyn, koski
+minuun, ja minä suljahdin seisaalleni vuoteeni viereen. Se oli Mr.
+Murdstone'n käsi; hän piti sitä käsivarrellani ja lausui:
+
+"Mitä tämä on? Rakas Clarani, oletko unhottanut? -- Lujuutta,
+ystäväni!"
+
+"Minä olen kovin pahoillani, Edvard", sanoi äitini. "Minä aioin olla
+oikein hyvä, mutta minä olen niin onneton".
+
+"Todella!" hän vastasi. "Sitä ei ole hauska kuulla niin pian, Clara".
+
+"Minä sanon, että on kovin ikävää, että mieltäni pahoitetaan nyt",
+vastasi äitini nureissansa; "se on -- varsin ikävää -- eikö se ole?"
+
+Hän veti äitini luoksensa, kuiskasi jotakin hänen korvaansa ja suuteli
+häntä. Kun näin äitini nojaavan päätänsä hänen olkaansa vastaan ja
+kiertävän käsivartensa hänen kaulansa ympäri, tiesin yhtä hyvin, että
+hän voi muodostaa äitini taipuvaista luontoa, miksi hän vaan tahtoi,
+kuin tiedän nyt, että hän muodosti.
+
+"Mene nyt alas, kultaseni", lausui Mr. Murdstone. "David ja minä
+tulemme sinne yhdessä. Ystäväni", jatkoi hän kääntäen synkistyviä
+kasvojansa Peggotyn puoleen, sitten kuin hän oli seurannut äitiäni ulos
+ja laskenut hänet pois, päätänsä nyykäyttäen ja hymyillen; "tiedättekö
+emäntänne nimeä?"
+
+"Hän on ollut emäntäni kauan aikaa, Sir", vastasi Peggotty. "Minun
+pitäisi tietää se".
+
+"Se on totta", vastasi hän. "Mutta luullakseni kuulin, kun tulin
+portaita ylös, teidän puhuttelevan häntä semmoisella nimellä, joka ei
+ole hänen. Hän on ottanut minun nimeni, niinkuin tiedätte. Muistatteko
+sen?"
+
+Katsottuaan pari kertaa levottomasti minun puoleeni, niiasi Peggotty
+itsensä ulos huoneesta ilman mitään vastaamatta; hän näki, arvaan minä,
+että häntä toivottiin pois ja ettei hänellä ollut mitään syytä jäädä.
+Kun olimme molemmat kahden kesken, sulki Mr. Murdstone oven, istui
+tuolille, seisotti minua edessään ja katsoi vakaasti minua silmiin. Minä
+tunsin, että omat silmäni olivat yhtä vakaasti kiintyneet häneen. Kun
+muistan, kuinka olimme asettuneet näin vastakkain kasvoista kasvoihin,
+on niinkuin taas kuulisin sydämeni tykkivän nopeasti ja lujasti.
+
+"David", lausui hän, tehden huuliansa ohuiksi sillä, että hän painoi
+niitä yhteen, "jos minulla on tekemistä uppiniskaisen hevosen tai
+koiran kanssa, mitä sinä luulet, että minä teen?"
+
+"Minä en tiedä".
+
+"Minä pieksen sitä".
+
+Minä olin vastannut jonkunlaisella hengästyneellä kuiskauksella, mutta
+minä tunsin äänettömyydessäni, että hengitykseni kävi vielä
+lyhyemmäksi.
+
+"Minä panen sen kivusta potkimaan. Minä sanon itselleni: 'minä kukistan
+tuon vintiön'; ja vaikka viimeinen veripisara menisi hänestä, tekisin
+sen. Mitä sinulla on kasvoissasi?"
+
+"Likaa", vastasin minä.
+
+Hän tiesi yhtä hyvin, kuin minä, että kasvoissani oli kyynelten jälkiä.
+Mutta vaikka hän olisi kysynyt pari kymmentä kertaa, joka kerta parilla
+kymmenellä lyömällä, luulen, että lapsensydämeni olisi haljennut,
+ennenkuin olisin myöntänyt sen hänelle.
+
+"Niin pieneksi on sinulla paljon järkeä", lausui hän jonkunlaisella
+totisella hymyllä, joka oli hänelle omituinen, "ja sinä ymmärsit minut
+aivan hyvin, näen minä. Pese kasvosi, Sir, ja tule alas minun
+kanssani".
+
+Hän osoitti sormellaan sitä pesu-rakennusta, jota olin katsonut Mrs.
+Gummidge'n näköiseksi, ja viittasi minua kohta tottelemaan. Minä luulin
+varmaan silloin, ja luulen vielä varmemmin nyt, että hän aivan
+arvelematta olisi paiskannut minut maahan, jos olisin vitkaillut.
+
+"Rakas Clarani", sanoi hän, kun minä olin noudattanut hänen käskyänsä
+ja hän kuljetti minua vierashuoneesen, käsi yhä minun käsivarrellani;
+"sinua ei tehdä enää onnettomaksi, toivon minä. Me parannamme pian
+lapselliset oikkumme".
+
+Jumala auttakoon minua, minä olisin ehkä parantunut koko elin-ajakseni,
+minä olisin ehkä ijäksi muuttunut toisenlaiseksi olennoksi, jos olisin
+silloin saanut kuulla yhden hyvän sanan. Jos olisi yhdellä ainoalla
+sanalla rohkaistu minua ja selitetty minulle, jos olisi säälitty
+lapsellista taitamattomuuttani, jos olisi toivotettu minua
+tervetulleeksi kotiin ja vakuutettu minulle, että tämä _oli_ koti,
+olisin ehkä siitä lähtien käynyt sydämestäni kuuliaiseksi Mr.
+Murdstone'lle enkä ulkokullatuksi silmänpalveliaksi, olisin ehkä
+kunnioittanut enkä vihannut häntä. Minusta näytti siltä, kuin äitiäni
+olisi surettanut, kun hän näki minun seisovan huoneessa niin
+pelästyneenä ja outona, ja kun nyt hiivin yhden tuolin luo, seurasi hän
+luullakseni minua silmillänsä, jotka olivat vielä enemmän surulliset --
+sen tähden kenties, että hän kaipasi jotakin vapautta lapsellisissa
+askelissani -- mutta tuota sanaa ei lausuttu ja aika sen lausumiseen
+oli mennyt.
+
+Me söimme itseksemme, me kolme yhdessä. Mr. Murdstone näytti suuresti
+ihastelevan äitiäni -- minä pelkään, etten mieltynyt häneen enemmän sen
+vuoksi -- ja äitini oli hyvin ihastunut häneen. Heidän puheestaan minä
+päätin, että jonkun hänen vanhemman sisarensa oli määrä tulla asumaan
+heidän luoksensa, ja että häntä varrottiin sinä iltana. Minä en ole
+varma, kuulinko minä silloin, vai jälestäpäin, että, vaikk'ei hän itse
+kohdaltaan ryhtynyt mihinkään toimeen, hänellä oli joku osa taikka
+vuotuinen tulo eräästä Londonin viinikauppa-huoneesta, jonka kanssa
+hänen perheensä oli ollut yhteydessä hänen iso-isänsä isän ajoista ja
+jossa hänen sisarellansa oli samanlainen osa; mutta minä mainitsen sitä
+tässä paikassa, oli niin taikka näin.
+
+Kun päivällisten jälkeen istuimme valkean edessä, ja minä mietiskelin
+pakoa Peggotyn luo, vaikk'ei minulla ollut rohkeutta pujahtaa pois,
+vaan pelkäsin, että se loukkaisi talon isäntää, ajoivat yhdet vaunut
+puutarhan portille, ja Mr. Murdstone meni ulos ottamaan vastaan
+tulokasta. Äitini seurasi häntä. Minä astuin arasti äitini jälkeen, kun
+hän hämärässä kääntyi vierashuoneen ovella ja, syleillen minua,
+niinkuin hänen oli tapa tehdä, kuiskasi minulle, että minä rakastaisin
+ja tottelisin toista isääni. Niinkuin se olisi ollut väärin, teki hän
+tämän kiireesti ja salaisesti, mutta hellästi; ja ojentaen kättänsä
+taaksensa piti minun kättäni siinä, siksi kuin tulimme likelle sitä
+paikkaa, jossa Mr. Murdstone seisoi puutarhassa, jolloin hän hellitti
+minun kädestäni ja pisti oman kätensä Mi. Murdstone'n kainaloon.
+
+Se oli Miss Murdstone, joka oli saapunut, ja kolkonnäköinen lady hän
+oli; mustapintainen, kuin velikin, johon hän kasvojen ja äänen puolesta
+suuresti tuli. Hänen kovin tuuheat kulmakarvansa melkein yhtyivät
+ylipuolella hänen isoa nenäänsä, ikäänkuin hän olisi pitänyt niitä
+poskiparran sijasta, koska, väärin kyllä, hänen sukupuolensa ei ollut
+oikeutettu semmoista kasvattamaan. Hän toi muassaan kaksi taipumattoman
+kovaa, mustaa arkkua, joitten kansiin hänen nimensä alkukirjaimet
+olivat lyödyt messinki-nauloilla. Kun hän maksoi ajajan, otti hän
+rahansa kovasta teräskukkarosta, ja tätä kukkaroa piti hän vankikopin
+kaltaisessa väskyssä, joka raskaista kahleista riippui hänen
+käsivarrellaan ja meni kiinni, kuin pihti. Minä en ollut vielä koskaan
+siihen aikaan nähnyt semmoista metalli-ladya, kuin Miss Murdstone
+kaikin päin oli.
+
+Hän saatettiin vierashuoneesen useilla tervehdyksenosoituksilla ja hän
+tunnusti siellä juhlallisesti äitini uudeksi ja likeiseksi
+sukulaiseksi. Tuosta hän katseli minua ja sanoi:
+
+"Onko tuo teidän poikanne, käly?"
+
+Äitini omisti minut.
+
+"Yleensä puhuen", lausui Miss Murdstone, "minä en rakasta poikia.
+Kuinka sinä jaksat, poika?"
+
+Tässä kehoittavassa tilassa vastasin, että jaksoin sangen hyvin ja että
+toivoin hänen jaksavan samoin; mutta semmoisella huolimattomalla
+kohteliaisuudella, että Miss Murdstone laski minut luotansa kahdella
+sanalla:
+
+"Tapoja vailla!"
+
+Jyrkästi tämän lausuttuaan, pyysi hän, että häntä suosiollisesti
+näytettäisiin huoneesensa, joka siitä ajasta saakka muuttui minulle
+kammon ja pelon paikaksi, jossa noita molempia mustia arkkuja ei
+koskaan nähty avattuina eikä tiettävästi koskaan jätetty lukitsematta
+ja jossa (sillä minä tirkistelin siihen kerta taikka pari, kun hän oli
+ulkona) koko joukko vähäisiä teräsvitjoja ja hakasia, joilla Miss
+Murdstone koristi itseänsä, kun hän oli täydessä puvussaan,
+tavallisesti riippui peilillä hirvittävässä rivissä.
+
+Sitä myöden kuin minä käsitin, oli hän tullut ijäksi päivää, eikä
+hänellä ollut mitään aikomusta koskaan lähteä takaisin. Hän alkoi
+seuraavana aamuna "auttaa" äitiäni ja viippasi koko päivän
+varahuoneessa, asettaen kaluja oikealle paikallensa ja mullistaen
+kokonaan vanhaa järjestystä. Melkein ensimäinen merkillinen omituisuus,
+jonka huomasin Miss Murdstone'ssa, oli, että häntä alinomaa vaivasi se
+luulo, että piiat olivat kätkeneet miespuolen johonkin paikkaan taloon.
+Tämän luulon vallassa sukelsi hän mitä kummallisimpiin aikoihin
+hiilikellariin ja avasi tuskin koskaan minkään pimeän kaapin ovea ilman
+sitä kiinni jälleen paiskaamatta, vakuutettuna, että hän nyt oli saanut
+hänet käsiinsä,
+
+Vaikk'ei Miss Murdstone'n olennossa ollut mitään erittäin ilmaista, oli
+hän täydellinen leivonen, mitä ylösnousemiseen tuli. Hän oli ylhäällä
+(niinkuin minä vielä tänä hetkenä luulen, etsiäksensä tuota
+miespuolta), ennenkuin kukaan talossa oli liikkeellä. Peggotty sanoi
+luulevansa, että Miss Murdstone myöskin nukkui, toinen silmä auki;
+mutta minä en voinut yhtyä tähän mielipiteesen; sillä minä koetin sitä
+itse, kun olin kuullut tätä arvelua lausuttavan, mutta huomasin, ettei
+se käynyt laatuun.
+
+Ihan ensimäisenä aamuna tulonsa jälkeen oli Miss Murdstone ylhäällä ja
+soitti kelloansa kukon laulaessa. Kun äitini tuli alas suurukselle ja
+aikoi laittaa teetä, tokaisi Miss Murdstone häntä huulillaan poskelle
+-- tämä oli mitä suudelman tapaista hän sai aikaan -- ja lausui:
+
+"Nyt, Clara ystäväni, olen tullut tänne, niinkuin tiedätte,
+päästääkseni teitä niin monesta vaivasta, kuin mahdollista. Te olette
+liian kaunis ja ajattelematon" -- äitini punehtui, mutta nauroi eikä
+näyttänyt paheksivan tätä nimitystä -- "rasittamaan itseänne
+semmoisilla velvollisuuksilla, joita minun sopii suorittaa. Jos
+tahdotte tehdä hyvin ja antaa minulle avaimenne, toimitan minä vastedes
+kaikki tuommoiset asiat".
+
+Siitä lähtien piti Miss Murdstone avaimet päiväkaudet omassa vähäisessä
+vankikopissaan ja öisin pieluksensa alla, eikä äidilläni ollut sen
+enemmän tekemistä niitten kanssa, kuin minullakaan.
+
+Eipä äitini kuitenkaan aivan vastustelematta sallinut, että hänen
+valtansa vietiin häneltä. Kun Miss Murdstone oli eräänä iltana
+selittänyt muutamia talouden tuumiansa veljelleen, joihin tämä ilmoitti
+suostuvansa, rupesi äitini yhtäkkiä itkemään ja sanoi, että hänen
+mielestään heidän olisi sopinut neuvotella hänen kanssansa.
+
+"Clara!" lausui Mr. Murdstone vakaasti. "Clara! minä kummastelen
+sinua".
+
+"Niin, sinun on, Edvard, hyvin helppo sanoa, että sinä kummastelet!"
+huudahti äitini, "ja sinun on hyvin helppo puhua lujuudesta, mutta sinä
+et itse pitäisi siitä".
+
+Lujuus, suvaittakoon minun sanoa, oli se pää-avu, johon molemmat, Mr.
+ja Miss Murdstone, turvasivat. Olkoon, että siihen aikaan olisin
+selittänyt ajatustani tästä sanasta millä lailla hyvänsä, jos minua
+olisi siihen vaadittu, minä ymmärsin kuitenkin omalla tavallani, että
+se oli vaan toinen nimi tyranniudelle ja jonkunlaiselle synkeälle,
+röyhkeälle, pirulliselle mielenlaadulle, joka asui heissä molemmissa.
+Heidän uskontunnustuksensa, niinkuin minä nyt lausuisin sitä, oli tämä.
+Mr. Murdstone oli luja; ei kukaan muu hänen mailmassaan saanut olla
+niin luja, kuin Mr. Murdstone; ei kukaan muu hänen mailmassaan saanut
+olla luja ollenkaan, sillä kaikkien muitten täytyi taipua hänen
+lujuutensa alle. Miss Murdstone oli yksi poikkeus. Hän sai olla luja,
+mutta ainoastaan sukulaisuuden vuoksi ja vähemmässä ja alamaisessa
+määrässä. Äitini oli toinen poikkeus. Hän sai olla luja, ja hänen
+täytyi olla; mutta ainoastaan sillä tavalla, että hän kärsi heidän
+lujuuttansa ja lujasti uskoi, ettei löytynyt mitään muuta lujuutta maan
+päällä.
+
+"Sangen ikävää on", lausui äitini, "että _minun_ omassa huoneessani --"
+
+"_Sinun_ omassa huoneessasi?" toisti Mr. Murdstone. "Clara!"
+
+"_Meidän_ omassa huoneessamme, tarkoitan minä", sopersi äitini,
+ilmeisesti pelästyneenä -- "minä toivon, että sinä tiedät, mitä
+tarkoitan, Edvard -- se on sangen ikävää, että _sinun_ omassa
+huoneessasi minulla ei ole sanaakaan sanomista talouden asioissa. Minä
+olen varma, että hallitsin varsin hyvin, ennenkuin menimme naimisiin.
+Löytyy todistuksia", sanoi äitini nyyhkyttäen; "kysy Peggotylta, enkö
+minä tullut oikein hyvästi toimeen, kun ei kukaan sekaantunut
+asioihini!"
+
+"Edvard", lausui Miss Murdstone, "laita, että tästä tulee loppu. Minä
+lähden huomenna".
+
+"Jane Murdstone", sanoi hänen veljensä, "ole vaiti! Kuinka uskallat
+näyttää, ettet tunne luontoani paremmin, kuin sanasi ilmoittavat?"
+
+"Minä olen varma", jatkoi äiti parkani kokonaan allakäden ja monilla
+kyynelillä, "etten tahdo, että kukaan lähtee. Minä kävisin varsin
+kurjaksi ja onnettomaksi, jos joku lähtisi. Minä en pyydä suuria. Minä
+en ole kohtuuton. Minä soisin vaan, että minulta joskus kysytään
+neuvoa. Minä olen kovasti kiitollinen jokaiselle, joka auttaa minua,
+minä soisin vaan, että minulta joskus muodon vuoksi kysytään neuvoa.
+Minä luulin, että se kerta huvitti sinua että olin hiukan kokematon ja
+tyttömäinen, Edvard -- niin sinä todella sanoit -- mutta sinä näytät
+nyt vihaavan minua siitä, sinä olet niin ankara".
+
+"Edvard", lausui Miss Murdstone jälleen, "laita, että tästä tulee
+loppu. Minä lähden huomenna".
+
+"Jane Murdstone", räyskäsi Mr. Murdstone. "Oletko vaiti? Kuinka
+uskallat?"
+
+Miss Murdstone laski nenäliinansa irti vankikopista ja piti sitä
+silmiensä edessä.
+
+"Clara", jatkoi hänen veljensä, katsellen äitiäni, "sinä kummastutat
+minua! Sinä hämmästytät minua! Niin, minua tyydytti se ajatus, että
+naisin kokemattoman ja kujeettoman henkilön ja saisin muodostaa hänen
+luonnettansa sekä vuodattaa siihen jonkun määrän sitä lujuutta ja
+jämeyttä, jota se kaipasi. Mutta kun Jane Murdstone tekee hyvin ja
+rupee avukseni tässä yrityksessä sekä suostuu minun tähteni
+emännöitsiän virkaan, vaan palkakseen saa kiittämättömyyttä --"
+
+"Voi, herkee, herkee, Edvard", huudahti äitini, "älä syytä minua
+kiittämättömyydestä. Minä tiedän varmaan, etten ole kiittämätön. Ei
+kukaan olo sanonut sitä ennen minusta, Minulla on monta vikaa, mutta ei
+sitä. Voi, älä, rakkaani!"
+
+"Kun Jane Murdstone palkakseen saa kiittämättömyyttä", jatkoi Mr.
+Murdstone, odotettuaan siksi kuin äitini vaikeni, "on tämä minun
+tunteeni jähtynyt ja muuttunut".
+
+"Älä, lemmittyni, sano niin!" rukoili äitini, vaikeroiden. "Oi, älä,
+Edvard! Minä en kestä sitä. Mimmoinen lienenkään, hellä kumminkin olen.
+Minä tiedän, että olen hellä. Minä en sanoisi sitä, jollen olisi varma
+siitä. Kysy Peggotylta. Minä olen varma, että hän kertoo sinulle, että
+olen hellä".
+
+"Ei minkäänlainen pelkkä heikkous, olipa se kuinka suuri tahansa,
+Clara", lausui Mr. Murdstone vastaukseksi, "vaikuta vähintäkään minuun.
+Sinä hengästyt."
+
+"Olkaamme, minä pyydän, ystävät", sanoi äitini; "minun on mahdoton
+kestää kylmäkiskoisuutta ja lemmettömyyttä. Minä olen hyvin
+murheissani. Minulla on niin paljon vikoja, ja sinä, Edvard, joka olet
+niin horjumaton, teet varsin hyvin siinä, että koetat oikaista minua.
+Jane, minä myönnyn kaikkiin. Minun sydämeni pakahtuisi, jos tuumisitte
+lähtöä --" äitini oli liian liikutettu, voidaksensa jatkaa.
+
+"Jane Murdstone", sanoi Mr. Murdstone sisarellensa, "kovat sanat meidän
+keskenämme ovat, toivon minä, harvinaisia. Se ei ole minun syyni, että
+näin outo seikka on tapahtunut tänä iltana. Toinen vietteli minut
+siihen. Eikä se ole sinunkaan syysi. Toinen vietteli sinut siihen.
+Koettakaamme molemmat unhottaa se. Ja kosk'ei tämä", lisäsi hän näitten
+jalomielisten sanojen jälkeen, "ole sovelias näytelmä pojalle -- David,
+mene maata!"
+
+Minä tuskin löysin ovea niiltä kyyneliltä, jotka täyttivät silmäni.
+Minä olin niin murheissani äitini surusta; mutta minä hapuilin
+kuitenkin ulos ja menin ylös huoneeseni pimeässä; minä en edes kyennyt
+sanomaan hyvää yötä Peggotylle taikka pyytämään kynttilää häneltä. Kun
+minä noin tunnin perästä heräsin siitä, että Peggotty tuli katsomaan
+minua, kertoi hän, että äitini oli aivan sortuneena käynyt levolle, ja
+että Mr. ja Miss Murdstone paraikaa istuivat kahden kesken.
+
+Kun seuraavana aamuna tavallista varemmin menin alas, pysähdyin
+vierashuoneen ovelle, koska kuulin äitini äänen. Hän pyysi totisesti ja
+nöyrästi anteeksi Miss Murdstonelta, johon tämä lady suostui, ja
+täydellinen sovinto tapahtui. Minä en milloinkaan huomannut, että
+äitini olisi jälestäpäin lausunut ajatustaan mistään asiasta, ennenkuin
+hän ensiksi kysyi Miss Murdstone'a taikka jollakin luotettavalla
+keinolla hankki itselleen varman tiedon, mikä Miss Murdstone'n ajatus
+oli; enkä minä milloinkaan nähnyt Miss Murdstone'n, kun hän oli pahalla
+tuulella (hän ei ollut luja tässä kohden), siirtävän kättänsä väskyänsä
+päin, niinkuin hän olisi aikonut vetää ulos avaimet ja jättää ne
+takaisin äidilleni, ilman että havaitsin, että äitini hirveästi
+pelästyi. Se tumma veri, joka liikkui Murdstone'in suonissa, tummensi
+Murdstone'in uskonnon, joka oli tyly ja vihainen. Minä olen jälestäpäin
+ajatellut, että tämä omituisuus oli välttämätön seuraus Mr. Murdstone'n
+lujuudesta, joka ei sallinut kenenkään päästä vapaaksi kaikkein
+ankarimmasta rangaistuksesta, mitä hän jollakin syyllä saatti määrätä.
+Oli miten oli, minä muistan hyvin ne kauhean juhlalliset kasvot, joilla
+meidän oli tapa mennä kirkkoon, sekä paikan muuttuneen muodon. Taas
+tulee kamala sunnuntaipäivä ja minä astun ensimäisenä vanhaan penkkiin,
+niinkuin vartioittu vanki, joka viedään pakkotyöhön. Taas seuraa Miss
+Murdstone mustassa sametti-hameessa, joka näyttää siltä, kuin se olisi
+tehty paarivaatteesta, likeltä minua; sitten äitini; sitten hänen
+puolisonsa. Peggotty ei ole enää muassa, niinkuin ennen. Taas minä
+kuuntelen, kuinka Miss Murdstone mumisee vastaukset papille ja julmalla
+ilolla panee erittäin korkoa kaikkiin hirveihin sanoihin. Taas minä
+näen hänen mustien silmiensä pyörivän ympäri kirkkoa, kun hän sanoo
+"viheliäisiä syntisiä ihmisiä", ikäänkuin hän nimittelisi koko
+seurakuntaa. Taas minä joskus vilaukselta näen äitini, kun hän arasti
+liikuttaa huuliansa näitten kahden välissä, jotka kumpikin jyräävät
+hänen korvassaan, niinkuin matala ukkosen ääni. Taas minä äkkinäisellä
+pelolla kummastelen, onko todennäköistä, että hyvä, vanha pappimme on
+väärässä, mutta Mr. ja Miss Murdstone oikeassa, ja että kaikki taivaan
+enkelit ovat rankaisevia enkeleitä. Taas, jos järkähytän yhtä sormeani
+tai höllitän yhtä lihasta kasvoissani, Miss Murdstone sysää minua
+rukouskirjallansa, että kylkeäni pakoittaa.
+
+Niin, ja taas, kun astumme kotiin, minä huomaan, kuinka muutamat
+naapurit katsovat äitiäni ja minua ja kuiskaavat keskenänsä. Taas, kun
+nuot kolme käyvät käsitysten ja minä kuljen takana yksinäni, otan
+vaaria muutamista noista katseista ja kummastelen, ovatko äitini
+askeleet todella niin köykäiset, kuin mitä ennen näin, ja eikö hänen
+hilpeä kauneutensa todella ole melkein vaivattu kuoliaaksi. Taas minä
+kummastelen, muistaako kukaan naapureista, niinkuin minä, kuinka meidän
+oli tapa kävellä kotiin yhdessä, äitini ja minun; ja minä kummastelen
+tylsästi sitä koko pitkän, surullisen päivän.
+
+Välisti oli ollut puhetta, että minä pantaisiin kouluun. Mr. ja Miss
+Murdstone olivat ensiksi tuoneet esiin asian, ja äitini oli tietysti
+suostunut siihen. Eipä kuitenkaan vielä oltu tästä mitään päätetty. Ja
+sillä välin luin läksyni kotona.
+
+Unhotanko minä koskaan näitä oppitunteja! Nimeltä äitini valvoi niitä,
+mutta itse asiassa Mr. Murdstone ja hänen sisarensa, jotka aina olivat
+läsnä ja käyttivät niitä sopivana tilaisuutena, harjoittaaksensa
+äitiäni tuossa väärin niin kutsutussa lujuudessa, joka myrkytti meidän
+molempien elämämme. Minä luulen, että minä pidettiin kotona tätä
+tarkoitusta varten. Minä olin ollut kerkeä kyllä oppimaan ja taipusa
+tarpeeksi, kun äitini ja minä elimme itseksemme. Minä muistan
+himmeästi, kuinka opin aapiston hänen polvellansa. Vielä tänä
+päivänäkin, kun katselen aapiskirjan lihavia, mustia kirjaimia,
+näyttävät niitten muodon hämmennyttävä uuteus ja O'n ja Q'n ja S'n
+hupainen hyväluontoisuus ilmestyvän jälleen minun eteeni, niinkuin ne
+ilmestyivät silloin. Mutta ne eivät synnytä mitään inhoa tai
+vastenmielisyyttä. Päinvastoin tuntuu siltä, kuin olisin astunut
+jotakin kukkaispolkua myöden krokotiilikirjaan asti, ja kuin äitini
+lempeä ääni ja käytös olisivat ilahuttaneet minua koko matkan. Mutta
+niitä juhlallisia oppitunteja, jotka seurasivat edellisiä, niitä minä
+muistan rauhani kuolemaniskuksi ja jokapäiväiseksi raskaaksi, kurjaksi
+orjan työksi. Ne olivat kovin pitkät, kovin lukuisat, kovin ankarat --
+muutamat niistä ihan käsittämättömät minulle -- ja tavallisesti ne
+hämmensivät minua yhtä paljon, kuin luullakseni äiti parkaani itseä.
+
+Sallikaat minun muistuttaa mieleeni, kummoiset ne tavallisesti olivat
+ja palauttaa takaisin yksi aamupuoli.
+
+Minä tulen aamiaisen jälkeen jokapäiväiseen vierashuoneesen. Minulla on
+muassani kirjani, harjoitusvihko ja krihvelitaulu. Äitini odottaa
+valmiina kirjoituspulpettinsa ääressä; mutta ei puoleksikaan niin
+valmiina, kuin Mr. Murdstone nojatuolissaan akkunan vieressä (vaikka
+hän on lukevinaan yhtä kirjaa) taikka kuin Miss Murdstone, joka istuu
+likellä äitiäni ja pujottelee teräshelmiä nauhaan. Jo yksistänsä
+näitten molempien näky vaikuttaa niin minuun, että rupeen tuntemaan,
+kuinka sanat, joita suurimmalla vaivalla olen saanut päähäni,
+pujahtavat kaikki tiehensä ja menevät minä en tiedä mihin. Olisi
+sivumennen hauska tietää, mihin ne menevät.
+
+Minä ojennan ensimäisen kirjan äidilleni. Kenties se on joku
+kieli-oppi, kenties joku historia taikka maatiede. Minä luon viimeisen
+hukkuvan silmäyksen kirjan sivuihin, ennenkuin annan sen hänen
+käteensä, ja alan ääneen kilpajuoksijan kiiruulla, niin kauan kuin
+läksy vielä on muistissani. Minä hyppään yhden sanan yli. Mr. Murdstone
+katsahtaa ylös. Minä hyppään toisen sanan yli. Miss Murdstone katsahtaa
+ylös. Minä punastun, kompastelen puolen tusinan sanojen yli ja
+pysähdyn. Minä luulen, että äitini tahtoisi näyttää minulle kirjaa, jos
+hän tohtisi, mutta hän ei tohdi, vaan sanoo lempeästi: "Oi Davy, Davy!"
+
+"No, Clara", sanoo Mr. Murdstone, "ole luja poikaa vastaan. Älä sano:
+'oi Davy, Davy!' Se on lapsellista. Hän osaa läksynsä taikka hän ei
+osaa sitä".
+
+"Hän _ei_ osaa sitä", keskeyttää Miss Murdstone kammottavasti.
+
+"Minä todella pelkään, ettei hän osaa", lausuu äitini.
+
+"Teidän tulee siis, Clara", vastaa Miss Murdstone, "antaa hänelle kirja
+takaisin ja panna hänet vielä lukemaan sitä".
+
+"Niin kyllä", sanoo äiti, "sitä minä aionkin tehdä, rakas Jan'eni. No,
+Davy, koeta kerta vielä äläkä ole tylsä".
+
+Minä noudatan käskyn ensimäistä osaa ja koetan kerran vielä, mutta minä
+en ole yhtä onnellinen, mitä toiseen tulee, sillä minä olen kovin
+tylsä. Minä kompastun ennen, kuin pääsen vanhaan paikkaan, semmoisessa
+kohdassa, jossa äsken osasin aivan hyvin, ja pysähdyn ajattelemaan.
+Mutta minun on mahdoton ajatella läksyäni. Minä ajattelen, montako
+kyynärää karikkaa on Miss Murdstone'n lakissa, taikka Mr. Murdstone'n
+yö-nutun hintaa, taikka jotakin muuta yhtä naurettavaa kysymystä, joka
+ei koske minuun ensinkään ja johon ei minulla itselläkään ole mitään
+halua kajota. Mr. Murdstone tekee maltittoman liikunnon, jota olen
+kauan aikaa odottanut. Miss Murdstone tekee samoin. Äitini katsoo
+nöyrästi heihin, sulkee kirjan ja panee sen syrjään, niinkuin
+jälkityöksi, johon minun täytyy ryhtyä, kun muista tehtävistäni olen
+päässyt.
+
+Näitä jälkitöitä on pian kokonainen kasa, joka kasvaa, niinkuin vierivä
+lumipallo. Mitä paksummaksi se käy, sitä tylsemmäksi _minä_ käyn. Minun
+tilani on niin toivoton, ja minä tunnen, että ryven semmoisessa
+tyhjäntäpöisyyden suossa, etten yritäkään enää päästä siitä pois, vaan
+antaun kokonaan kohtalooni. Ne epätoivon katseet, joita äitini ja minä
+luomme toisiimme, kun rupean takeltelemaan, ovat todella surkeat. Mutta
+paras kohtaus näillä kurjilla oppitunneilla tulee silloin, kuin äitini
+(siinä luulossa, ettei kukaan huomaa häntä) koettaa ohjata minua
+oikealle tielle huuliansa liikuttamalla. Samalla silmänräpäyksellä
+sanoo Miss Murdstone, joka on koko ajan maannut väijyksissä juuri tätä
+varten, varoittavalla äänellä: "Clara!"
+
+Äitini säpsähtää, punehtuu ja hymyilee hiukan. Mr. Murdstone nousee
+ylös tuoliltansa, ottaa kirjan, paiskaa sen vasten silmiäni taikka lyö
+minua korvalla sillä ja taluttaa minut olkapäästäni ulos huoneesta.
+
+Mutta sittenkin, kuin läksyt ovat suoritetut, on kaikkein pahin temppu
+jälellä hirvittävän lasku-esimerkin muodossa. Tämä on keksitty minua
+varten, ja Mr. Murdstone esittelee sitä suullisesti minulle, näin
+alkaen: "jos menen juustokauppiaan puotiin ja ostan viisi tuhatta
+kaksinkertaista Gloucester-juustoa puolella viidettä pennyllä
+kappaleelta puhtaassa rahassa" -- tässä näen Miss Murdstone'n salaa
+sydämestään iloitsevan. Minä mietin näitä juustoja, mihinkään
+päätökseen pääsemättä taikka mitään selkoa saamatta, siksi kuin
+päivällis-aika tulee; tällä välin olen tehnyt täydellisen mulatin
+itsestäni sillä, että olen tahkonut lian krihvelitaulustani ihoni
+hikireikiin, ja saan nyt leipävipaleen avukseni juustojen
+suorittamisessa, ja minua katsotaan epäsuosioon joutuneeksi
+loppupuoleksi iltaa.
+
+Minusta näyttää, näin kaukaa katsoen, kuin onneton lukemiseni
+tavallisesti olisi tapahtunut tällä tapaa. Minä olisin selvinnyt sangen
+hyvästi, jos olisin saanut olla ilman Murdstone'itta; mutta Murdstonit
+vaikuttivat minuun, niinkuin pari käärmettä, pikkuista lintu raukkaa
+lumotessaan. En silloinkaan, kuin suoritin aamupuolen tyydyttävästi,
+saavuttanut paljon muuta, kuin päivällisen; sillä Miss Murdstone ei
+voinut koskaan nähdä minua työtönnä, ja jos minä varomattomasti
+jollakin lailla osoitin, että olin joutava, huomautti hän veljeänsä
+siitä, sanoen: "rakas Clarani, ei mikään vedä työlle vertoja -- pankaat
+poikanne tekemään jotakin;" josta seurasi, että minä kytkettiin heti
+johonkin uuteen työhön. Mitä huvituksiin muitten saman-ikäisten lasten
+kanssa tulee, oli minulla sangen vähä niitä; sillä Murdstone'in synkän
+jumaluus-opin mukaan olivat kaikki lapset joukko kyykäärmeen sikiöitä
+(vaikka kerta lapsi asetettiin Opetuslasten keskelle), jotka
+myrkyttivät toinen toistansa.
+
+Luonnollinen seuraus tästä kohtelusta, jota luullakseni kesti noin
+kuusi kuukautta taikka enemmän, oli, että minä kävin äreäksi, unteloksi
+ja kankeapäiseksi. Suuresti vaikutti tähän, että huomasin, kuinka
+päivästä päivään yhä enemmän koettivat eroittaa ja vieroittaa minua
+äidistäni. Minä luulen, että olisin tylsynyt kokonaan, jollei yksi asia
+olisi ollut.
+
+Se oli tämä. Isäni oli jättänyt jälkeensä vähäisen kokoelman kirjoja
+toiseen kerrokseen, pieneen huoneesen, johon minä pääsin (sillä se oli
+oman huoneeni vieressä) ja jota ei kukaan muu talossamme koskaan
+häirinnyt. Tästä siunatusta pikku huoneesta tulivat Roderick Random,
+Peregrine Pickle, Humphrey Clinker, Tom Jones, Wakefield'in Pappi, Don
+Quixote, Gil Blas ja Robinson Crusoe esiin, kunniakas joukko,
+seurustelemaan minun kanssani. Ne pitivät mielikuvitustani vireillä ja
+saattivat minua toivomaan jotakin parempaa ulkopuolella tätä paikkaa ja
+aikaa -- ne ja Tuhat-yksi Yötä ja Sadut haltia-hengistä -- eivätkä
+tehneet minulle mitään vahinkoa; sillä mitä pahaa hyvänsä niissä
+muutamissa oli, se ei vaikuttanut minuun; _minä_ en tietänyt siitä
+mitään. Minua kummastuttaa nyt, kuinka minä kesken sitä, kuin
+mietiskelin ja tuumailin vaikeampia aineita, ehdin lukemaan näitä
+kirjoja, niinkuin tein. Minua ihmeyttää, kun ajattelen, kuinka koskaan
+pystyin lohduttamaan itseäni vähäisissä huolissani (jotka olivat suuret
+huolet minulle) sillä, että ajattelin itseäni niissä ilmaantuviksi
+mieli-sankareikseni -- niinkuin todesti tein -- ja kaikkia huonoja
+Mr. ja Miss Murdstoneiksi -- niinkuin myöskin tein. Minä olen ollut
+Tom Jones'ina (lapsen Tom Jones, viaton olento) kokonaisen viikon
+yhtä päätä. Minä olen kuukauden aikaa ollut olevinani Roderick
+Random'ina, siitä olen varma. Halukkaasti nielaisin muutamia vihkoja
+Matkakertomuksia -- minä olen unhottanut nyt, mitä kertomuksia -- jotka
+olivat noilla hyllyillä; ja minä muistan, kuinka minä monta monituista
+päivää kävin ympäri omaa piirikuntaani asunnossamme, varustettuna
+vanhan lestan rintamarstilla -- täydellisesti kuvaten Kuninkaallisen
+Brittiläisen Laivaston Kapteinia Jotakuta, jonka villit olivat
+saartamallaan ja joka oli päättänyt myydä henkensä kalliisen hintaan.
+Kapteinin arvo ei alentunut koskaan siitä, että hänen korviansa
+kuumennettiin latinan kieli-opilla. Minun alentui; mutta kapteini pysyi
+kapteinina ja sankarina, huolimatta mistään kieli-opeista mailmassa,
+oli kieli elävä tai kuollut.
+
+Tämä oli ainoa ja alinomainen lohdutukseni. Kun ajattelen tätä, nousee
+joka kerta eteeni eräs kesä-ilta, jolloin pojat leikitsivät
+kirkkomaalla ja minä istuin vuoteellani ja luin hengen perästä.
+Jokaisella ladolla ympäristössä, jokaisella kivellä kirkossa ja
+jokaisella kaistaleella hautausmaassa oli joku oma muistonsa, joka oli
+yhteydessä näitten kirjojen kanssa, ja jokainen niistä edusti jotakin
+paikkaa, joka oli tehty kuuluisaksi niissä. Minä olen nähnyt Tom
+Pipes'in kiipeevän kirkontornia ylös; minä olen katsellut, kuinka
+Strap, laukku selässään, seisahtui veräjän viereen lepäämään; ja minä
+_tiedän_, että kommodori Trunnion piti klubiansa Mr. Pickle'n kanssa
+sisähuoneessa kylämme vähäisessä olutkapakassa.
+
+Lukia ymmärtää nyt yhtä hyvin, kuin minä, mitä minä olin, kun tulin
+siihen paikkaan nuoruuteni kertomuksessa, johon nyt palajan.
+
+Eräänä aamuna, kun astuin vierashuoneesen kirjoineni, havaitsin, että
+äitini näytti tuskan-alaiselta ja Miss Murdstone lujalta, sekä että Mr.
+Murdstone kiersi jotakin ruokokepin -- hoikan ja notkean ruokokepin --
+päähän. Hän herkesi työstänsä, kun minä tulin sisään, koetteli keppiä
+kädellään ja huiskutti sitä ilmassa.
+
+"Minä sanon sinulle, Clara," lausui Mr. Murdstone, "että minä itse
+usein sain selkääni".
+
+"Sai kyllä; tietysti", arveli Miss Murdstone.
+
+"Kaiketi, rakas Jane'ni", vastasi äitini leppeästi. "Mutta -- mutta
+luuletteko, että se teki Edvardin hyvää?"
+
+"Luuletko, että se teki Edvardin pahaa, Clara?" kysyi Mr. Murdstone
+totisesti.
+
+"Siinä juuri temppu on!" sanoi hänen sisarensa.
+
+Tähän äitini vastasi: "kaiketi, rakas Jane'ni", eikä puhunut sen
+enempää.
+
+Minua aavisti, että tämä keskustelu koski minuun, ja minä tavoitin Mr.
+Murdstone'n silmää, kun se kohtasi minua.
+
+"No, David", lausui hän -- ja minä huomasin tuon karson katseen
+jälleen, kun hän lausui tätä -- "sinun tulee olla paljon tarkempi
+tänään, kuin tavallisesti". Hän koetteli keppiä uudestaan ja huiskutti
+sitä niinkuin ennen, ja päätettyään näitä valmistuksia laski sen
+viereensä kuvailevalla katseella ja tarttui kirjaansa.
+
+Tämä elähytti jo kohta alusta oiva lailla käsitystäni. Minä tunsin,
+kuinka läksyni sanat soluivat pois, ei toinen toisensa perästä, eikä
+rivi rivin perästä, vaan sivuttain. Minä koetin pitää kiinni niistä,
+mutta ne näyttivät, jos niin saan sanoa, panneen luistimet jalkaansa ja
+liukuvan pois luotani semmoisella nopeudella, jota ei saanut
+hillityksi.
+
+Me aloitimme huonosti ja jatkoimme vielä huonommin. Minä olin tullut
+sisään siinä luulossa, että kunnostaisin itseäni, sillä minä olin
+mielestäni erittäin hyvin valmistanut lukuni; mutta tämä näkyi kokonaan
+olevan erhetystä. Kirja kirjan perästä pantiin jälkitöitten kasaan, ja
+Miss Murdstone katseli meitä lujasti koko ajan. Ja kun vihdoin pääsimme
+noihin viiteen tuhanteen juustoon (sinä päivänä oli Mr. Murdstone
+muistaakseni tehnyt niistä ruokokeppejä), purskahti äitini itkuun.
+
+"Clara!" sanoi Miss Murdstone varoittavalla äänellänsä.
+
+"Minä en voi oikein hyvin, rakas Jane'ni", lausui äitini.
+
+Minä näin, kuinka Mr. Murdstone juhlallisesti iski silmäänsä
+sisarelleen, kun hän nousi, tarttui keppiin ja sanoi: "Niin, Jane,
+meidän sopii tuskin toivoa, että Clara täydellisellä lujuudella
+kestäisi sitä tuskaa ja vaivaa, jonka Davy tänään on tuottanut hänelle.
+Se olisi stoalaista. Clara on saanut enemmän voimia ja suuresti
+edistynyt, mutta meidän sopii tuskin odottaa niin paljon häneltä.
+David, sinä ja minä menemme toiseen kerrokseen, poika."
+
+Kun hän talutti minua ulos ovesta, juoksi äitini meitä vastaan. Miss
+Murdstone sanoi: "Clara, oletko sinä aivan hullu?" ja asettui hänen
+eteensä. Minä näin äitini tukkivan korvansa ja kuulin hänen itkevän.
+
+Mr. Murdstone käyttäytti minua verkalleen ja vakaasti huoneeseni --
+minä olen varma, että häntä huvitti harjoittaa oikeutta tämmöisellä
+säännöllisellä muodolla -- ja kun tulimme sinne, väänsi hän yhtäkkiä
+pääni käsivartensa alle.
+
+"Mr. Murdstone! Sir!" huusin minä hänelle. "Älkäät! Älkäät lyökö minua!
+Minä olen koettanut oppia, Sir, mutta minä en voi oppia niin kauan kuin
+te ja Miss Murdstone olette läsnä. Minä en todella voi!"
+
+"Etkö tosiaan voi, David?" lausui hän. "Koettakaamme".
+
+Hän piti päätäni niinkuin ruuvipihdissä, mutta minä luikahdin jollakin
+lailla irti ja pysäytin häntä silmänräpäykseksi, pyytäen, ettei hän
+löisi minua. Minä pysäytin häntä vaan silmänräpäykseksi, sillä hän löi
+minua ankarasti kohta jälestäpäin, mutta samalla haavaa minä haappasin
+sen käden, jolla hän oli tarttunut minuun, suuhuni hampaitteni väliin
+ja purin sen puhki. Hampaitani viiltää vielä, kun ajattelen sitä.
+
+Hän löi minua nyt, niinkuin hän olisi tahtonut lyödä minut kuoliaaksi.
+Koko sen melun ohessa, jonka me nostimme, kuulin heidän juoksevan
+portaita ylös ja huutavan -- minä kuulin äitini huutavan -- ja
+Peggotyn. Mr. Murdstone oli nyt poissa; ovi kiinni ulkopuolelta; ja
+minä makasin lattialla kuumeen hehkussa, pahasti revittynä, hellyksissä
+ja raivoten heikolla tavallani.
+
+Kuinka hyvin minä muistan, mikä luonnoton hiljaisuus näytti vallitsevan
+koko talossa, kun jälleen tyynnyin! Kuinka hyvin minä muistan, kuinka
+tuntoni kalvoi minua, kun tuskani ja kiivauteni alkoivat asettua!
+
+Minä istuin kauan aikaa kuunnellen, mutta ei mistään kuulunut mitään
+ääntä. Minä kömmin ylös lattialta ja katselin kasvojani peiliin. Ne
+olivat niin turvoksissa, punaiset ja rumat, että melkein peloittivat
+minua. Palvot ruumiissani olivat kipeät ja kankeat ja saivat minut
+uudestaan itkemään, kun liikahdin; mutta ne eivät olleet mitään siihen
+rikollisuuteen verraten, jota minä tunsin. Se painoi todella raskaammin
+rintaani, kuin jos olisin ollut mitä julmin pahantekiä.
+
+Oli alkanut hämärtää, ja minä olin sulkenut akkunan (minä olin
+enimmäksi osaksi maannut, pää akkunanlaudalla, vuorotellen itkien,
+uinaillen ja töllistellen ulos), kun avainta väännettiin, ja Miss
+Murdstone tuli sisään, tuoden muassaan vähän leipää, lihaa ja maitoa.
+Nämät hän laski pöydälle sanaakaan sanomatta, tarkasteli minua sillä
+aikaa hirvittävällä lujuudella, lähti sitten pois ja lukitsi oven
+perästään.
+
+Pimeän tultua istuin vielä kauan aikaa ja kummastelin, eikö kukaan muu
+tulisi luokseni. Koska tämä ei ollut luultavaa siltä illalta, riisuin
+päältäni ja menin levolle. Nyt rupesin kauheasti miettimään, mitä minun
+tehtäisiin. Olinko tehnyt rikoksen? Panisivatko kiinni minut ja
+lähettäisivät minut vankihuoneesen? Uhkasiko minua ollenkaan vaara
+tulla hirtetyksi?
+
+Minä en koskaan unhota, kuinka seuraavana aamuna heräsin; kuinka
+ensiksi olin iloinen ja virkeä, mutta sitten sorruin väsähtyneen
+muistoni hirmuisen taakan alla. Miss Murdstone ilmestyi jälleen,
+ennenkuin olin nousnut vuoteestani; sanoi minulle lyhyesti, että minun
+oli lupa kävellä puutarhassa puolen tunnin aikaa, mutta ei kauemmin; ja
+poistui, jättäen oven auki, että minun olisi tilaisuus käyttää tätä
+lupaa.
+
+Minä käytinkin sitä nyt ja sittemmin joka aamu, kuin olin vankeudessa,
+jota kesti viisi päivää. Jos olisin saanut tavata äitiäni kahden
+kesken, olisin langennut polvilleni hänen eteensä ja pyytänyt häneltä
+anteeksi; mutta minä en tavannut koko aikana ketään muuta, kuin Miss
+Murdstone'n -- paitsi iltarukouksissa vierashuoneessa, johon Miss
+Murdstone saatti minut, sitten kuin kaikki muut olivat sijoittuneet
+paikallensa; jossa minä seisoin, niinkuin nuori lainhylky, aivan
+itsekseni likellä ovea; ja josta vanginvartiani juhlallisesti vei minut
+pois, ennenkuin kukaan muu oli nousnut polvisiltaan. Minä huomasin
+vaan, että äitini oli niin etäällä minusta, kuin suinkin mahdollista,
+ja piti kasvojansa toisaallepäin, etten koskaan nähnyt niitä; sekä että
+Mr. Murdstone'n käsi oli isossa palttinakääreessä.
+
+Kuinka pitkät nämät viisi päivää olivat, sitä en voi kuvata
+kenellekään. Ne täyttävät vuosien sijan minun muistossani. Se tapa,
+jolla minä kuuntelin kaikkia tapauksia talossa, jotka tunkivat
+korvaani: kellojen soittamista, ovien avaamista ja sulkemista, äänten
+huminaa, askelia portailla; jokaista naurua, vihellystä taikka
+laulua ulkona, joka tuntui minusta kauheammalta, kuin mikään muu
+yksinäisyydessäni ja epäsuosiossani -- tuntien epämääräinen juoksu,
+erittäin iltaisin, kun välisti heräsin siinä luulossa, että oli aamu,
+mutta huomasin, ettei perhe ollut vielä pannut maata ja että koko pitkä
+yö oli edessäni -- ne pahat unet ja painajaiset, jotka kiusasivat minua
+-- aamun, keskipäivän ja illan palaaminen, illan, jolloin pojat
+leikitsivät kirkkomaalla ja minä katselin heitä keskeltä lattiaa, koska
+minua hävetti näyttää itseäni akkunassa, etteivät huomaisi, että olin
+vanki -- tuo kummallinen tunto, kun en koskaan kuullut itseni puhuvan
+-- ilon lyhyet lomahetket, jotka tulivat syömisen ja juomisen kanssa,
+niinkuin menivätkin -- iltasateen alkaminen, sen vilpas haju, sen nopea
+kiihtyminen minun ja kirkon välillä, siksi kuin se ja yrittävä yö
+tuntuivat upottavan minua pimeään ja pelkoon ja omantunnon vaivaan --
+kaikki nämät näyttävät minusta kestäneen vuosia eikä päiviä, niin
+elävästi ja voimakkaasti ovat ne painuneet mieleeni.
+
+Viimeisenä vankeuteni iltana heräsin siitä, että kuulin omaa nimeäni
+hiljaisesti lausuttavan. Minä nousin äkkiä istualle vuoteessani ja
+ojentaen käsivarsiani pimeässä sanoin:
+
+"Sinäkö se olet, Peggotty?"
+
+Vastausta ei tullut heti, mutta pian sen jälkeen kuulin nimeni jälleen,
+vaikka niin salamyhkäisellä ja kammottavalla äänellä, että olisin
+varmaan mennyt pyörryksiin, jollei olisi joutunut mieleeni, että se
+luultavasti oli tullut avaimenreiän kautta.
+
+Minä kävin hapuillen oven luo, panin huuleni avaimenreiälle ja
+kuiskasin:
+
+"Sinäkö se olet, rakas Peggotty?"
+
+"Niin, oma kallis Davyni", hän vastasi. "Ole hiljaa kuin hiiri, muutoin
+kissa kuulee meidät".
+
+Minä ymmärsin, että hän tällä tarkoitti Miss Murdstone'a ja käsitin
+asian tärkeyden, koska tämän huone oli aivan likellä.
+
+"Kuinka äiti voi, rakas Peggotty? Onko hän kovin suuttunut minulle?"
+
+Minä eroitin, kuinka Peggotty itki hiljaisesti omalla puolellansa
+avaimenreikää, niinkuin minä toisella puolella, ennenkuin hän vastasi.
+"Ei, ei suuresti."
+
+"Mitä he aikovat tehdä minun, rakas Peggotty? Tiedätkö sinä?"
+
+"Kouluun. Lähelle Londonia", oli Peggotyn vastaus. Minun täytyi pyytää
+häntä toistamaan sitä, sillä hän puhui ensi kerralla aivan alas
+kurkkuuni siitä syystä, että olin unhottanut ottaa pois suuni
+avaimenreiältä ja panna korvani sijaan; ja vaikka hänen sanansa kovasti
+kutkuttivat minua, en minä kuullut niitä.
+
+"Milloin, Peggotty?"
+
+"Huomenna".
+
+"Senkö vuoksi Miss Murdstone otti vaatteeni piirongistani?" jonka hän
+oli tehnyt, vaikk'en ole muistanut mainita sitä.
+
+"Niin", sanoi Peggotty. "Arkku."
+
+"Enkö saa nähdä äitiä?"
+
+"Kyllä", vastasi Peggotty. "Aamulla".
+
+Nyt sovitti Peggotty suunsa ihan likelle avaimenreikää ja lausui
+seuraavat sanat sen kautta niin suurella sydämellisyydellä, kuin
+milloinkaan on ilmestynyt missään haastelossa avaimenreiän kautta, sitä
+rohkenen väittää: puuskahtaen ulos jokaista pientä lausetta omituisella
+vavahduksella.
+
+"Rakas Davy. Vaikk'en ole azaktisti ollut niin ystävällinen teille.
+Nykyisin, kuin ennen. Ei se ole sen tähden, etten rakasta teitä. Yhtä
+paljon ja enemmän, kultaseni. Se on sentähden, että luulin sitä
+paremmaksi teille. Ja jollekulle muulle lisäksi. Davy, sydänkäpyni,
+kuuletteko? Voitteko kuulla?"
+
+"Kuu-u-u-len, Peggotty!" nyyhkytin minä.
+
+"Oma poikani!" lausui Peggotty äänettömällä säälillä. "Mitä aion sanoa,
+on. Että te ette saa koskaan unhottaa minua. Sillä minä en koskaan
+unhota teitä. Minä pidän yhtä paljon huolta äidistänne, Davy. Kuin
+ikinä pidin teistä. Enkä minä jätä häntä. Se päivä tulee, kuin hän
+ilolla laskee pää parkansa. Typerän, häijyn, vanhan Peggottynsa
+käsivarrelle jälleen. Ja minä kirjoitan teille, rakkaani. Vaikk'en
+ole mikään oppinut. Ja minä -- minä". Peggotty alkoi suudella
+avaimenreikää, kun hän ei voinut suudella minua.
+
+"Kiitoksia, rakas Peggotty!" sanoin minä. "Voi, kiitoksia! Kiitoksia!
+Lupaatko minulle yhden asian, Peggotty? Kirjoitatko ja kerrot Mr.
+Peggotylle ja pikku Em'lylle ja Mrs. Gummidge'lle ja Ham'ille, etten
+ole niin paha, kuin he ehkä luulevat, ja että minä lähetän heille
+terveisiä -- erittäin pikku Em'lylle? Oletko hyvä ja teet niin,
+Peggotty?"
+
+Tuo hyvä olento lupasi, ja me suutelimme molemmat suurimmalla
+hellyydellä avaimenreikää -- minä taputin sitä kädelläni, muistan minä,
+niinkuin se olisi ollut hänen rehelliset kasvonsa -- ja me erosimme.
+Siitä illasta saakka kasvoi minun rinnassani semmoinen tunne Peggottya
+kohtaan, jota en voi oikein selittää. Hän ei astunut äitini sijaan; ei
+kukaan voinut sitä tehdä; mutta hän täytti sydämessäni tyhjän paikan,
+johon ei kukaan muu sitten päässyt, ja minun tunteeni olivat hänen
+suhteensa toisenlaiset, kuin milloinkaan minkään muun ihmisen suhteen.
+Tosin tässä rakkaudessa oli jotakin naurettavaa; enkä minä kuitenkaan
+voi ajatella, mitä olisin tehnyt, jos hän olisi kuollut, taikka kuinka
+olisin jaksanut suoriutua siitä murhekohtauksesta, joksi se olisi
+kääntynyt minulle.
+
+Aamulla Miss Murdstone ilmestyi, niinkuin tavallisesti, ja kertoi
+minulle, että minä lähetettäisiin kouluun; joka ei ollut aivan
+semmoinen uutinen minulle, kuin hän luuli. Hän käski minun myöskin, kun
+olin pukenut päälleni, tulla alas vierashuoneesen aamiaista syömään.
+Täällä tapasin äitini kovin vaaleana ja silmät punaisina. Minä juoksin
+hänen syliinsä ja pyysin häneltä anteeksi kärsivän sieluni pohjasta.
+
+"Voi, Davy!" hän sanoi. "Kun loukkasit sitä, jota minä rakastan! Koeta
+olla parempi, ole nyt parempi! Minä annan sinulle anteeksi, mutta minä
+olen niin murheissani, kun sinulla on niin paha sisu".
+
+He olivat saaneet hänet uskomaan, että minä olin pahankurinen poika, ja
+hän suri sitä enemmän, kuin lähtöäni. Se koski minuun kipeästi. Minä
+koetin syödä jäähyväis-aamiaistani, mutta kyynelet vierivät
+voileivälleni ja tippuivat teeheni. Minä huomasin, että äitini välisti
+katsahti minuun, tähysteli sitten valpasta Miss Murdstone'a, loi
+silmänsä maahan taikka katsahti sivullepäin.
+
+"Master Copperfield'in arkku on tuossa!" lausui Miss Murdstone, kun
+rattaitten ääni kuului portilta.
+
+Minä katselin ympärilleni, nähdäkseni Peggottya, mutta se ei ollut hän;
+ei hän eikä Mr. Murdstone ilmestynyt. Minun entinen tuttavani, ajomies,
+oli ovella; arkku kannettiin ulos ja nostettiin hänen kärryihinsä.
+
+"Clara!" lausui Miss Murdstone varoittavalla äänellänsä.
+
+"Minä olen valmis, rakas Jane'ni", vastasi äitini. "Jumalan haltuun,
+Davy. Sinä lähdet omaa hyvääsi varten. Jumalan haltuun, lapseni. Sinä
+pääset kotiin luvan ajaksi ja tulet paremmaksi pojaksi".
+
+"Clara!" toisti Miss Murdstone.
+
+"Kohta, rakas Jane'ni", vastasi äitini, joka piti kiinni minusta. "Minä
+annan sinulle anteeksi, kallis poikani. Jumala siunatkoon sinua!"
+
+"Clara!" kertoi Miss Murdstone.
+
+Miss Murdstone oli kyllä ystävällinen taluttamaan minua ulos kärryjen
+luo ja sanoi matkalla, että hän toivoi, että minä katuisin, ennenkuin
+minulle tuli paha loppu; ja sitten minä nousin kärryihin, joita laiska
+hevonen lähti vetämään.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Minä lähetetään pois kotoa.
+
+
+Me olimme ehkä kulkeneet puolen penikulmaa ja nenäliinani oli aivan
+märkä, kun ajomies yhtäkkiä seisahutti hevosensa.
+
+Minä katsahdin ulos, syytä tiedustellakseni, ja näin ihmeekseni
+Peggotyn syöksevän esiin pensas-aidan takaa ja kiipeevän ylös
+kärryihimme. Hän sivui minut käsiinsä ja likisti minua nyöriliiviänsä
+vastaan niin kovasti, että nenäni pusertui vallan kipeäksi, vaikk'en
+ajatellut sitä ennen kuin jälestäpäin, jolloin huomasin sen kovin
+araksi. Peggotty ei lausunut yhtä luotuista sanaa. Hellittäen toista
+käsivarttansa, pisti hän sen alas plakkariinsa kyynäspäähän saakka ja
+veti esiin muutamia paperipusseja makukakkuja, joita hän sulloi
+taskuihini, ja kukkaron, jonka hän laski minun käteeni, mutta hän ei
+puhunut sanaakaan. Toistamiseen ja vielä kerran likistettyään minua
+molemmilla käsivarsillaan, astui hän alas kärryistä ja juoksi pois; ja
+minun luuloni on, ja on aina ollut, ilman yhtäkään nappia hameessaan.
+Minä poimin yhden niistä monesta, jotka pyörivät ympäri, ja säilytin
+sitä muistokaluna pitkät ajat.
+
+Ajomies katseli minua, ikäänkuin kysyäksensä, tulisiko hän takaisin.
+Minä pudistin päätäni ja sanoin, etten uskonut sitä. "Paneppa nyt
+lähdöksi", lausui ajomies laiskalle hevosellensa, joka panikin
+lähdöksi.
+
+Koska nyt olin itkenyt niin paljon, kuin suinkin jaksoin, rupesin
+ajattelemaan, ettei enemmästä itkusta ollut mihinkään, semminkin kuin
+ei Roderick Random eikä tuo Kuninkaallisen Brittiläisen Laivaston
+Kapteini ollut muistaakseni koskaan vaikeissa tiloissa itkenyt. Kun
+ajomies näki minun päättäneen näin, ehdoitti hän, että nenäliinani
+levitettäisiin hevosen selälle kuivamaan. Minä kiitin häntä ja
+suostuin; ja erittäin vähäiseltä se näytti näillä oloilla.
+
+Minulla oli nyt tilaisuus tutkia kukkaroa. Se oli kankea, nahkainen,
+lukolla varustettu. Siinä oli kolme kiiltävää shillingiä, joita
+Peggotty silminnähtävästi oli tahkonut liidulla, että minulla olisi
+sitä suurempi ilo niistä. Mutta sen kaikkein kalliin sisältö oli kaksi
+puolikruunua, käärityt paperipalaseen, johon oli kirjoitettu äitini
+käsi-alalla: "Davylle. Sydämellisen tervehdykseni kanssa". Tämä
+liikutti minua niin, että pyysin ajomiestä tekemään hyvin ja antamaan
+minulle nenäliinani takaisin; mutta hän sanoi, että hänen mielestään
+minun oli parempi, jos olin ilman sitä; ja minä luulin, että todella
+niin oli; ja niin minä pyyhin silmiäni hiallani ja hillitsin itseni.
+
+Jopa todenteolla lisäksi; vaikka edellisten mielenliikutusten perästä
+joku myrskyinen nyyhkytys silloin tällöin vielä valloitti minut. Kun
+olimme ajaneet kappaleen aikaa, kysyin ajomieheltä, kuljettaisiko hän
+minua koko matkan.
+
+"Koko matkan mihin?" kysyi ajomies.
+
+"Sinne", minä sanoin.
+
+"Mihin sinne?" vastasi ajomies.
+
+"Likelle Londonia?" lausuin minä.
+
+"Ohoh, tämä hevonen", sanoi ajomies, nykäisten ohjaksia, että katsoisin
+sitä, "olisi enemmän kuollut, kuin sianliha, ennenkuin se ehtisi
+puolitiehen asti".
+
+"Matkaatteko siis vaan Yarmouth'iin?" kysyin minä.
+
+"Niille maille", sanoi ajomies. "Ja siellä minä vien teidät
+postivaunuihin, ja postivaunut vievät teidät -- minne tahansa".
+
+Koska tässä oli sangen paljon ajomiehen puheeksi (hänen nimensä oli
+Mr. Barkis) -- sillä hän oli, niinkuin jossakin edellisessä luvussa
+huomautin, hidasluontoinen eikä ollenkaan puhelias -- tarjosin hänelle
+kohteliaisuuden osoitteeksi makukakun, jonka hän nielaisi kerrallaan
+aivan niinkuin elefantti ja joka ei vaikuttanut enemmän hänen isoihin
+kasvoihinsa, kuin se olisi vaikuttanut elefantinkaan.
+
+"Hänkö on leiponut ne?" sanoi Mr. Barkis, nuokkuvalla tavallansa yhä
+nojautuen eteenpäin vaunujen jalkalailtaan, käsivarret kummallakin
+polvella.
+
+"Peggottya kai tarkoitatte, Sir?"
+
+"Ah!" sanoi Mr. Barkis. "Häntä".
+
+"Kyllä. Hän leipoo kaikki leivoksemme ja keittää kaikki ruokamme".
+
+"Tekeekö hän niin?" lausui Mr. Barkis.
+
+Hän pani suunsa, niinkuin hän olisi aikonut viheltää, mutta hän ei
+viheltänyt. Hän istui ja katseli hevosen korvia, niinkuin hän olisi
+nähnyt jotakin uutta niissä; ja niin hän istui melkoisen ajan. Sitten
+hän sanoi:
+
+"Ei mitään herkosilmää, luulen ma?"
+
+"Herkkusia sanoitte, Mr. Barkis?"
+
+Sillä minä luulin, että hänen teki mieli syödä enemmän ja että hän oli
+tarkoittanut sitä.
+
+"Herkosilmää", sanoi Mr. Barkis. "Herkosilmää; ei ketään, joka kävelee
+hänen kanssaan!"
+
+"Peggotyn kanssa?"
+
+"Ah!" lausui hän.
+
+"Hänen".
+
+"Oi, ei. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään herkosilmää".
+
+"Vai ei ole!" sanoi Mr. Barkis.
+
+Taas hän pani suunsa, niinkuin hän olisi aikonut viheltää, mutta taas
+hän ei viheltänyt, vaan istui ja katseli hevosen korvia.
+
+"Hän leipoo siis", jatkoi Mr. Barkis, kauan aikaa mietittyään, "kaikki
+omenapasteijat ja keittää kaikki ruoat, vai kuinka?"
+
+Minä vastasin, että niin oli laita.
+
+"Hyvä. Minä sanon teille jotain", lausui Mr. Barkis. "Ehkä te
+kirjoitatte hänelle?"
+
+"Minä kirjoitan varmaan hänelle", vastasin minä.
+
+"Ah!" sanoi hän, hitaasti kääntäen silmiänsä minua kohden. "Hyvä! Jos
+kirjoitatte hänelle, ehkä muistaisitte sanoa, että Barkis'ia haluttaa;
+muistatteko?"
+
+"Että Barkis'ia haluttaa", toistin minä viattomasti. "Sekö koko sanoma
+on?"
+
+"Nii-i-in", hän sanoi ajatellen. "Nii-i-in. Barkis'ia haluttaa".
+
+"Mutta olettehan huomenna taas Blunderstone'ssa, Mr. Barkis", lausuin
+minä, vavisten vähän, kun ajattelin, että silloin olisin kaukana
+sieltä, "ja sopisi teidän paljon paremmin suorittaa sanomanne itse".
+
+Mutta kun hän hylkäsi tämän ehdoituksen päätänsä ravistamalla ja kerran
+vielä vahvisti edellistä pyyntöänsä ja sanoi suurimmalla
+yksitotisuudella: "Barkis'ia haluttaa. Se on sanoma", otin minä
+mielelläni toimittaakseni sitä perille. Sillä välin kuin samana iltana
+odotin vaunuja Yarmouth'in hotellissa, tilasin paperi-arkin ja tolpon
+ja kirjoitin Peggotylle kirjeen, joka kuului näin: "Rakas Peggotty'ni.
+Olen eheänä tullut tänne. Barkis'ia haluttaa. Terveisiä äidille. Sinun
+harras ystäväsi. P. S. Hän sanoo erittäin suovansa, että sinä
+tietäisit, että -- _Barkis'ia haluttaa_".
+
+Kun olin ottanut haltuuni tämän tulevaisuuden toimen, vaipui Mr. Barkis
+jälleen täydelliseen äänettömyyteen; ja minä, joka tunsin itseni aivan
+väsyneeksi kaikista äskeisistä tapauksista, heittäysin pitkäkseni
+säkille kärryihin ja menin nukuksiin. Minä nukuin sitkeästi siksi kuin
+tulimme Yarmouth'iin, joka, ravintolan pihalta katsoen, johon ajoimme,
+oli niin uusi ja outo minulle, että heti heitin salaisen toivoni saada
+tavata jotakuta Mr. Peggotyn perheestä, kenties pikku Em'lyä itseäkin.
+
+Vaunut olivat pihalla, hohtaen joka paikasta, mutta vielä ilman mitään
+hevosia edessä ja näyttäen siltä, kuin eivät ensinkään olisi Londoniin
+hankkineetkaan. Minä ajattelin tätä ja kummastelin, kuinka viimein
+arkkuni kävisi, jonka Mr. Barkis oli nostanut maahan vehmaron viereen
+(hän oli ajanut pihaa ylöspäin kärryjänsä kääntääkseen), ja myöskin
+kuinka viimein minun itse kävisi, kun joku rouva katsahti ulos eräästä
+kaari-akkunasta, johon oli ripustettu muutamia lintuja ja lihakönttiä,
+ja sanoi:
+
+"Sekö se vähäinen gentlemani Blunderstone'sta on?"
+
+"Se, Ma'am", sanoin minä.
+
+"Mikä nimi?" kysyi rouva.
+
+"Copperfield, Ma'am", vastasin minä.
+
+"Se ei kelpaa", lausui rouva. "Täällä ei ole kenenkään sen-nimisen
+päivällisiä maksettu".
+
+"Onko se Murdstone, Ma'am?" kysyin minä.
+
+"Jos olette Master Murdstone", sanoi lady, "miksi ilmoitatte toista
+nimeä ensiksi?"
+
+Minä selitin ladylle, kuinka asian laita oli. Hän soitti nyt kelloa ja
+huusi: "William! näytä tietä kahvihuoneesen!" jolloin yksi kyyppäri
+tuli juosten kyökistä pihan toiselta puolelta johdattamaan minua ja
+näytti suuresti hämmästyneeltä, kun hän huomasi, että hänen tuli viedä
+vaan minut sinne.
+
+Se oli iso, pitkä huone, muutamia suuria karttoja seinällä. Minä en
+tiedä, olisiko minua oudostuttanut enemmän, jos kartat olisivat olleet
+todellisia vieraita maita ja minä olisin heitetty keskelle niitä. Minä
+menettelin mielestäni kovin rohkeasti, kun istahdin, lakki kädessä,
+tuolin kulmalle oven suuhun; ja kun kyyppäri levitti liinan ja asetti
+kryyti-kopaston pöydälle nimen-omaan minua varten, luulen varmaan, että
+punehduin korvia myöden ujoudesta.
+
+Hän toi minulle muutamia kotletteja ja kasvaksia ja otti kannet pois
+niin kalisevalla tavalla, että pelkäsin jollakin lailla loukanneeni
+häntä. Mutta hän lievitti suuresti huoltani, kun hän nosti minulle
+tuolin pöydän ääreen ja sanoi hyvin ystävällisesti: "no,
+kolmikyynäräinen! tehkäät hyvin ja astukaat esiin!"
+
+Minä kiitin häntä ja asetuin pöytään, mutta huomasin, että minun oli
+erittäin vaikea käyttää veistäni ja kahveliani jonkunlaisella
+taidontapaisuudella taikka välttää lihannesteen ripoittamista päälleni
+sillä aikaa, kuin kyyppäri seisoi vastapäätä minua ja kiinteästi
+katseli minua ja saatti minut kauheasti punehtumaan joka kerta, kuin
+silmäni kääntyivät häneen. Katseltuaan minua siksi kuin kävin toiseen
+kotlettiin käsiksi, lausui hän:
+
+"Tässä on lasillinen olutta teitä varten. Tahdotteko sitä nyt?"
+
+Minä kiitin häntä ja vastasin: "tahtoisin;" jolloin hän kaasi sitä
+kannusta isoon lasiin ja piti sitä ylöspäin päivää vastaan, että se
+näyttäisi kauniimmalta.
+
+"Silmäni kautta!" hän sanoi. "Onpa siinä koko joukko, eikö ole?"
+
+"On kyllä", vastasin minä hymyllä. Sillä minusta oli oikein
+hauskaa, kun hän oli niin leikillinen. Hän oli vilkkusilmäinen,
+näppylä-naamainen mies; hänen hiuksensa kasvoivat pystyyn kautta koko
+pään, ja kun hän seisoi, toinen käsi kupeessa, ja piti lasia päivää
+vastaan toisella, näytti hän hyvin hupaiselta.
+
+"Täällä kävi eilen eräs gentlemani", hän lausui -- "kookas gentlemani,
+nimeltä Topsawyer -- ehkä tunnette hänet!"
+
+"En", sanoin minä, "minä en usko --"
+
+"Housut ja säärystimet, leveä-lierinen hattu, harmaa takki, täplikäs
+kaulahuivi", jatkoi kyyppäri.
+
+"En", sanoin minä ujosti. "Minun ei ole kunnia --"
+
+"Hän astui sisään tänne", kertoi kyyppäri, katsellen valoa lasin
+lävitse, "tilasi lasillisen tätä olutta -- tahtoi sitä kaiken mokomin
+-- minä kielsin häntä -- joi sen ja kaatui kuoliaaksi lattialle. Se oli
+liian vanhaa hänelle. Sitä ei pitäisi ensinkään laskea tynnyristä;
+siinä koko asia".
+
+Minua kauhistutti suuresti, kun kuulin tämän surullisen tapauksen, ja
+minä arvelin, että minun oli parempi juoda vettä.
+
+"No, tiedättekö mitä", lausui kyyppäri, yhä katsellen valoa lasin
+lävitse ja toinen silmä ummessa, "meidän väkemme ei suvaitse, että
+tilataan jotakin ja jätetään nauttimatta. Se loukkaa heitä. Mutta
+_minä_ juon sen, jos tahdotte. Minä olen tottunut siihen, ja
+tottumuksesta riippuu kaikki. Minä en usko, että se haittaa minua, jos
+heitän pääni taaksepäin ja siemaisen sen nopeasti. Siemaisenko?"
+
+Minä vastasin, että olisin kovasti kiitollinen hänelle, jos hän joisi
+sen, kun hän vaan saisi sen tehdyksi ilman mitään vaaraa, mutta ei
+muutoin. Kun hän heitti päänsä taaksepäin ja nopeasti nielaisi oluen,
+oli minulla hirveä pelko, sen tunnustan, että saisin nähdä hänen
+joutuvan samaan kohtaloon, kun Mr. Topsawyer vainaja, ja kaatuvan
+hengettömäksi matolle. Mutta se ei tehnytkään hänen pahaa. Päinvastoin
+hän minun silmissäni virkistyi siitä.
+
+"Mitä olemme tänne saaneet?" kysyi hän, pistäen kahvelia ruokaani. "Ei
+suinkaan kotletteja?"
+
+"Kotletteja", lausuin minä.
+
+"Siunatkoon sieluani!" huudahti hän, "minä en tietänyt, että se ole
+kotletteja. No, yksi kotletti on juuri paras keino poistaa oluen pahoja
+vaikutuksia! Eikö se ole onni?"
+
+Niin hän toisella kädellään otti kotlettiin kiinni luusta ja toisella
+potaattiin ja söi ne erinomaiseksi ilokseni oikein makeaan suuhun.
+Sitten hän otti toisen kotletin ja toisen potaatin; ja tuosta lisäksi
+vielä kotletin ja potaatin. Kun olimme suorittaneet nämät, toi hän
+esiin puddingin ja asetettuaan sen eteeni, näytti miettivän ja käyvän
+hajamieliseksi vähäksi aikaa.
+
+"Kummoinen pasteija on?" kysyi hän, ikäänkuin hereille kavahtaen.
+
+"Ei se ole kuin puddingi", vastasin minä.
+
+"Puddingi!" huudahti hän. "No, siunatkoon minua, niin se onkin!
+Kuinka!" katsellen sitä likemmältä. "Te ette suinkaan sano, että se on
+munapuddingi?"
+
+"Kyllä, sitä se juuri on".
+
+"No, munapuddingi", lausui hän, tarttuen ruokalusikkaan, "on minun
+mielipuddingini! Eikö se ole onni? Tulkaat pois, pikku mies, ja
+koettakaamme, kumpi saa enemmän".
+
+Kyyppäri varmaan sai enemmän. Hän kehoitti minua monta kertaa
+ponnistamaan ja voittamaan, mutta mitä minun teelusikastani hänen
+ruokalusikkansa rinnalla, minun kiiruustani hänen kiiruunsa rinnalla,
+minun ruokahalustani hänen ruokahalunsa rinnalla. Minä jäin kauas
+jälelle jo ensi suupalalla eikä minulla ollut mitään toivoa voittaa
+häntä. Minä en ole luullakseni koskaan nähnyt ketään, joka olisi syönyt
+puddingia niin halukkaasti, kuin hän; ja kun kaikki oli pistetty
+poskeen, nauroi hän, niinkuin hän vielä olisi tuntenut maun siitä
+suussaan.
+
+Silloin minä, havaitessani, että hän oli niin peräti ystävällinen ja
+seurallinen, pyysin häneltä pännää, läkkiä ja paperia, kirjoittaakseni
+Peggotylle. Hän ei ainoastaan tuonut niitä kohta, vaan oli hyvä kyllä
+olkani takaa kurkistelemaan kirjeeseni sillä aikaa, kuin kirjoitin
+sitä. Kun olin päättänyt sen, kysyi hän minulta, mihin minä olin
+menossa kouluun.
+
+Minä sanoin: "Likelle Londonia". Siinä oli kaikki, mitä minä tiesin.
+
+"Voi, silmäni kautta!" hän huudahti, näyttäen varsin alakuloiselta,
+"minä olen pahoillani siitä".
+
+"Miksi?" kysyin minä häneltä.
+
+"Oi, Jumala!" hän lausui, pudistaen päätänsä, "se on se koulu, jossa
+katkaisivat erään pojan kylkiluut -- kaksi kylkiluuta -- pieni poika se
+oli. Minä arvaan, että hän oli -- malttakaat, minä katson -- kuinka
+vanha te olette?"
+
+Minä sanoin hänelle, että kävin yhdeksättä.
+
+"Se on juuri hänen ikänsä", hän arveli. "Hän oli kahdeksan vuoden ja
+kuuden kuukauden vanha, kun katkaisivat hänen ensimäisen kylkiluunsa;
+kahdeksan vuoden ja kahdeksan kuukauden vanha, kun katkaisivat toisen
+ja tekivät lopun hänestä".
+
+Minä en voinut salata itseltäni eikä kyyppäriltä, että tämä oli ikävä
+asia, ja kysyin, kuinka se oli tapahtunut. Hänen vastauksensa ei tehnyt
+mieltäni iloisemmaksi, sillä se sisälsi kaksi kauheata sanaa:
+"pieksemisen kautta".
+
+Postitorven ääni pihalla keskeytti meidät soveliaasti. Minä nousin ja
+kysyin epäillen, samalla ylpeänä ja ujona siitä, että minulla oli
+kukkaro (jonka otin esiin taskustani), tuliko minun maksaa mitään.
+
+"Arkki kirjepaperia", hän vastasi. "Oletteko koskaan ostanut
+kirjepaperin arkkia?"
+
+Minä en ollut, muistaakseni, koskaan tehnyt sitä.
+
+"Se on kallista", lausui hän, "tullin tähden. Kolme pennyä. Tällä tapaa
+meitä tässä maassa veroitetaan. Ei olisi sitten mitään muuta
+maksettavaa, kuin juomarahat. Älkäät huoliko lakista. Sen vahingon
+_minä_ otan omakseni".
+
+"Paljonko te -- paljonko minä -- paljonko minun tulee -- mikä olisi
+kohtuullinen maksu kyyppärille, jos suvaitsette?" sopersin minä,
+punehtuen.
+
+"Jollei minulla olisi perhettä ja perheeni olisi rupulissa", sanoi
+kyyppäri, "en ottaisi kuutta pennyä. Jollei minulla olisi vanha isä ja
+rakas sisar elätettävänä -- tässä näytti kyyppäri kovasti liikutetulta
+-- en ottaisi äyriäkään. Jos minulla olisi hyvä paikka ja minua
+kohdeltaisiin hyvin täällä, pyytäisin teitä ottamaan vastaan minulta
+jotakin pikku kapinetta enkä ottaisi itse mitään. Mutta minä elän ruoan
+tähteillä -- ja makaan hiilillä" -- tässä kyyppäri purskahti kyyneliin.
+
+Hänen onnettomuutensa koski minuun syvästi ja minä ymmärsin, että
+vähempi maksu, kuin yhdeksän pennyä, olisi pelkkää raakuutta ja sydämen
+kovuutta. Sentähden annoin hänelle yhden noista kolmesta kiiltävästä
+shillingistäni, jonka hän vastaan otti suurella nöyryydellä ja
+kunnioituksella ja kohta jälestäpäin pyörähytti ilmaan peukalollansa,
+koettaaksensa sen kelvollisuutta.
+
+Kun minua autettiin ylös vaunujen taa, hämmennyin vähän, kun huomasin,
+että luultiin minun ilman muitten avutta syöneen koko päivällisen.
+Minä havaitsin sen siitä, että kuulin kaari-akkunan ladyn sanovan
+konduktörille: "pitäkäät hyvin vaaria tuosta lapsesta, Georg,
+muutoin hän halkee!" sekä siitä, että talon naispalveliat tulivat
+ulos katsomaan ja hihittelemään minua, niinkuin jotakin vähäistä
+ihme-eläintä. Minun onneton ystäväni kyyppäri, joka oli kokonaan
+tointunut, ei näyttänyt pitävän tätä minään, vaan yhtyi yleiseen
+kummastelemiseen, asiaa tuoksensakaan panematta. Jos ensinkään epäilin
+häntä, oli, luullakseni, tämä asia puoleksi syynä epäluulooni; mutta
+minä olen taipusa uskomaan, että minä lapsen yksinkertaisella ja
+luonnollisella luottamuksella vanhempiin ihmisiin (jota ominaisuutta en
+soisi yhdenkään lapsen liian aikaisin vaihtavan mailmalliseen
+viisauteen) en ylipäänsä silloinkaan oikein epäillyt häntä.
+
+Minusta oli jotenkin ikävä, minun täytyy tunnustaa se, kun aivan
+syyttömästi jouduin ajajan ja konduktörin pilapuheitten alaiseksi,
+esimerkiksi, että vaunut kulkivat niin raskaasti takapuolelta sen
+vuoksi, että minä istuin siellä, ja että olisi sopinut paremmin, että
+olisin matkustanut vankkureilla. Juttu ruokahalustani levisi myös
+ulkopuolisten matkustajien joukkoon, jotka laskivat leikkiä siitä
+samaten ja kysyivät minulta, maksettaisiinko minusta koulussa niinkuin
+kahdesta tai kolmesta veljeksestä, ja oliko eri sopimus tehty minun
+tähteni, vai pääsinkö tavallisilla ehdoilla; ynnä muita hupaisia
+asioita. Mutta kaikkein pahin seikka oli se, että tunsin, etten
+kehtaisi syödä mitään, kun tilaisuus tarjoutuisi, ja että jokseenkin
+laihojen päivällisteni perästä saisin nähdä nälkää koko illan -- sillä
+minä olin hädissäni unhottanut kakkuni hotelliin. Pelkoni toteutuikin.
+Kun pysähdyimme illallista syömään, ei minulla ollut rohkeutta syödä
+mitään, vaikka olisin hyvin mielelläni tahtonut, vaan minä istuin alas
+valkean ääreen ja sanoin, etten huolinut mistään. Tämä ei kuitenkaan
+päästänyt minua uusista pilapuheista; sillä eräs käheä-ääninen,
+karkea-kasvoinen gentlemani, joka oli melkein koko matkan syönyt
+eväslaukustaan, paitsi kun hän oli juonut eräästä pullosta, sanoi, että
+minä olin niinkuin boa constrictor, joka hotaisee niin paljon yhdellä
+kertaa, että hän kestää sitten pitkät ajat; jonka jälkeen gentlemani
+punastutti itseänsä keitetyllä häränpaistilla.
+
+Me olimme lähteneet Yarmouth'ista kello kolme aamulla ja meidän oli
+määrä tulla Londoniin noin kello kahdeksan seuraavana aamuna. Oli
+kesäinen ilma, ja ilta varsin ihana. Kun kuljimme jonkun kylän lävitse,
+kuvailin mielessäni, miltä rakennukset sisäpuolelta näyttivät ja mitä
+asukkaat puuhasivat, ja kun pojat tulivat juosten meidän perässämme,
+hyppäsivät ylös vaunujen takapuolelle ja heiluivat siinä kappaleen
+matkaa, kummastelin, olivatko heidän isänsä elossa ja olivatko he
+onnelliset kotona. Minulla oli siis paljon ajattelemista; paitsi sitä
+minä lakkaamatta mietiskelin, mimmoiseen paikkaan olin menossa --
+kauhea tutkimisen aine. Välisti minä, muistaakseni, rupesin
+ajattelemaan kotiani ja Peggottya; ja koetin sekavalla, himmeällä
+tavalla muistaa, mimmoiselta oloni oli minusta tuntunut ja mimmoinen
+poika minä olin ollut, ennenkuin purin Mr. Murdstone'a: joita
+kysymyksiä en voinut millään lailla tyydyttävästi selittää; minusta
+näytti siltä, kuin olisin purrut häntä kaukaisessa entisyydessä.
+
+Yö ei ollut yhtä hupainen, kuin ilta, sillä ilma kävi kylmäksi; ja
+koska olivat asettaneet minut kahden gentlemanin (karkeakasvoisen ja
+yhden toisen) väliin, etten putoisi vaunuista, olin vähällä tukehtua,
+kun he menivät nukuksiin ja täydellisesti saarsivat minut. He
+rutistivat minua toisinaan niin kovasti, että minun täytyi huutaa:
+"Voi! antakaat anteeksi!" josta he eivät pitäneet ollenkaan, koska se
+herätti heidät. Vastapäätä minua istui, iso turkki-vaippa yllänsä,
+vanhanpuolinen lady, joka pimeässä näytti enemmän heinäsuovalta, kuin
+ladyltä, niin vahvasti oli hän säntännyt vaatteita päällensä. Tällä
+ladyllä oli kori muassaan eikä hän ollut pitkään aikaan tietänyt, mihin
+panna sitä, siksi kuin hän huomasi, että se lyhyitten säärteni vuoksi
+mahtuisi minun alleni. Se kiusasi ja vaivasi minua niin, että olin
+aivan pääsemättömissä; mutta jos minä vähintäkin liikahdin ja saatin
+lasin, joka oli korissa, kilisemään jotakin muuta vastaan (niinkuin se
+tietysti teki), nyhjäsi hän minua mitä julmimmalla tavalla jalallansa
+ja sanoi: "no, pysykäät alallanne. _Teidän_ säärenne ovat nuoret kyllä,
+luulisin ma".
+
+Viimein aurinko nousi, ja silloin näyttivät kumppanini nukkuvan
+levollisemmin. Ne vaivat, joissa he olivat tuskailleet koko yön ja
+jotka olivat puhjenneet kuuluviin mitä hirveimmissä huohotuksissa ja
+kuorsauksissa, ovat mahdottomat käsittää. Kun aurinko ehti
+korkeammalle, kävi heidän unensa vienommaksi, ja niin he vähitellen
+toinen toisensa perästä heräsivät. Minä muistan, kuinka suuresti se
+kummastutti minua, että jokainen silloin oli olevinansa, niinkuin hän
+ei olisi nukkunut ollenkaan, ja suuttui silmättömäksi, kun hän torjui
+puolestaan syytökset. Tätä kummastustani kestää vielä tänään, koska
+olen alinomaa huomannut, että kaikista inhimillisistä heikkouksista
+postivaunuissa nukkuminen on se, jota luontomme (minä en voi ymmärtää
+mistä syystä) kaikkein vähimmin taipuu tunnustamaan.
+
+Mikä merkillinen kaupunki London oli minusta, kun näin sen etäältä, ja
+kuinka minä uskoin, että kaikkien mielisankareitteni kummalliset seikat
+ehtimiseen toimitettiin ja jälleen toimitettiin siellä, ja kuinka minua
+hämärästi aavisti, että se oli enemmän täynnä ihmeitä ja kehnoutta,
+kuin kaikki mailman kaupungit yhteensä, sitä minun ei tarvitse pysähtyä
+tässä kertomaan. Me lähestyimme sitä vähitellen ja tulimme oikeaan
+aikaan siihen ravintolaan Whitechapel'in piirissä, johon meidän oli
+määrä mennä. Minä en muista, oliko se Sininen Härkä vai Sininen Karju;
+mutta minä tiedän, että se oli jotakin sinistä ja että sen kuva oli
+maalattu vaunujen takapuolelle.
+
+Konduktöri katsahti minuun, kun hän astui alas, ja sanoi
+ilmoituskonttorin ovella:
+
+"Onko täällä ketään noutamassa erästä poikaa, joka on pantu kirjaan
+Murdstone'n nimellä, Sooffolk'in Bloonderstone'sta, ja joka jää tänne,
+siksi kuin häntä tullaan ottamaan?"
+
+Ei kukaan vastannut.
+
+"Koettakaat Copperfieldin nimellä, jos suvaitsette, Sir", sanoin minä,
+katsoen surullisesti maahan.
+
+"Onko täällä ketään noutamassa erästä poikaa, joka on pantu kirjaan
+Murdstone'n nimellä, Sooffolk'in Bloonderstone'sta, mutta joka omistaa
+Copperfieldin nimen ja jää tänne, siksi kuin häntä tullaan ottamaan?"
+lausui konduktöri, "noh, onko täällä ketään?"
+
+Ei. Ei ollut ketään. Minä katselin tuskastuneena ympärilleni; mutta
+kysymys ei tehnyt mitään vaikutusta keneenkään likellä seisovaan, jos
+en lukuun ota yhtä säärystimiin puettua silmäpuoli miestä, joka arveli,
+että olisi paras panna messinkirengas kaulaani ja kytkeä minut talliin.
+
+Portaat tuotiin, ja minä astuin alas sen ladyn jälkeen, joka oli
+heinäsuovan näköinen, sillä minä en tohtinut liikahtaa, ennenkuin hänen
+korinsa oli siirretty pois. Vaunut olivat tällä välin tyhjentyneet
+matkustajista, kapineet olivat pian korjatut, hevoset olivat jo ennen
+päästetyt aseista, ja nyt muutamat tallirengit käänsivät vaunut ja
+lykkäsivät niitä takaperin hiukan pois tieltä. Eikä kuitenkaan ketään
+vielä ilmestynyt tiedustelemaan tomuista poikaa Suffolk'in
+Blunderstone'sta.
+
+Tuntien itseäni enemmän itsenäiseksi, kuin Robinson Crusoe, jolla ei
+ollut ketään, joka katseli häntä ja näki, kuinka yksinäinen hän oli,
+astuin minä ilmoitus-konttoriin, menin vartiolla olevan konttoristin
+käskystä tiskin taa ja istuin alas vaa'alle, jolla kapineet punnittiin.
+Kun istuin tässä ja katselin tavaramyttyjä, pankkoja ja kirjoja, ja
+hengitin tallien hajua (joka aina siitä asti oli yhteydessä tämän aamun
+muistoni kanssa), alkoi koko jono mitä kauheimpia ajatuksia kulkea
+aivojeni kautta. Entä jollei kukaan noutaisi minua, kuinka kauan
+suostuisivat pitämään minua täällä? Pitäisivätkö niin kauan, että
+ennättäisin kuluttamaan seitsemän shillingiä? Tulisiko minun maata
+öisin yhdessä tuommoisessa puisessa laarissa muun tavaran kanssa ja
+pestä itseni aamulla pumpulla pihalla, vai ajettaisiinko minä pois joka
+ilta ja odotettaisiin takaisin jäämään siksi kuin, konttoria seuraavana
+aamuna avatessa, käytiin minua kuulustelemassa? Entä jollei ollutkaan
+mitään erhetystä asiassa, vaan Mr. Murdstone oli keksinyt tämän tuuman,
+saadaksensa eroa minusta, mitä minun tuli tehdä? Jos sallivat minun
+pysyä täällä siksi kuin olin kuluttanut seitsemän shillingiäni, en
+voinut toivoa saavani jäädä tänne, kun rupeisin nälkään nääntymään.
+Tämä olisi ilmeisesti haitallista niille, jotka kävivät täällä, paitsi
+että se johdattaisi Sinisen Mikä-se-olikaan vaaraan saada maksaa
+hautajaiskustannukset. Jos lähtisin kohta astumaan ja koettaisin käydä
+takaisin kotiin, kuinka löytäisinkään tien, kuinka koskaan voisin
+toivoa jaksavani niin kauas, kuinka voisin olla varma kenenkään muun
+avusta, kuin Peggotyn, siinä tapauksessa, että pääsinkin kotiin? Jos
+löytäisin lähimmät asian-omaiset virkakunnat ja tarjoisin itseni
+sotamieheksi tai merimieheksi, olin minä niin vähäinen olento, että he
+melkein varmaan hylkäisivät minut. Nämät ajatukset ja sadat muut
+semmoiset saattivat minut tulikuumaksi ja huimasivat minua pelolla ja
+kauhulla. Kuumeeni oli kovimmillaan, kun joku mies astui sisään ja
+kuiskasi konttoristille, joka heti keikahutti minut pois vaa'alta ja
+työnsi minut hänen puoleensa, niinkuin olisin ollut punnittu, ostettu,
+toisen käsiin jätetty ja maksettu.
+
+Kun menin ulos konttorista, käsikkäin tämän uuden tuttavan kanssa,
+katselin häntä salaa. Hän oli laiha, vaalea, nuori mies. Hänen poskensa
+olivat painuneet sisään, ja leuka oli melkein yhtä musta, kuin Mr.
+Murdstone'n; mutta tähän yhdennäköisyys loppui, sillä hänen
+poskipartansa oli ajettu, eikä hänen hiuksensa olleet sileät, vaan
+ruosteenkarvaiset ja lakastuneet. Hän oli puettu mustaan vaatteukseen,
+joka myös oli jotenkin ruosteenkarvainen ja lakastunut ja hyvin lyhyt
+hioista ja lahkeista; hänellä oli valkoinen kaulahuivi, joka ei ollut
+erittäin puhdas. Minä en luullut, en nytkään luule, että tämä
+kaulahuivi oli ainoa liinavaate, joka hänellä oli yllänsä, mutta siinä
+oli kaikki, mitä hän näytti taikka mistä mitään aavistusta sai.
+
+"Sinäkö se uusi poika olet?" kysyi hän.
+
+"Niin, Sir", vastasin minä.
+
+Minä luulin itseäni siksi. Minä en tietänyt.
+
+"Minä olen yksi Salem House'n opettajista", sanoi _hän_.
+
+Minä kumarsin häntä ja tunsin itseni kovasti lannistuneeksi. Minua
+hävetti mainita niin jokapäiväistä asiaa, kuin arkkua, oppineelle
+miehelle ja Salem House'n opettajalle, jotta olimme astuneet jo vähän
+matkaa pihasta, ennenkuin rohkenin puhua siitä. Me käänsimme takaisin,
+kun minä nöyrästi arvelin, että arkku ehkä olisi minulle hyödyksi
+tuonnempana; ja hän ilmoitti konttoristille, että ajomies saisi käskyn
+noutaa sitä puolipäivän aikana.
+
+"Jos suvaitsette, Sir", sanoin minä, kun olimme tulleet noin saman
+verran matkaa, kuin äsken, "onko sinne pitkäkin matka?"
+
+"Se on alhaalla Blackheath'in seuduilla", vastasi hän.
+
+"Onko _sinne_ pitkä matka, Sir?" kysyin minä vähän peläten.
+
+"On sinne hyvä huikaus", hän sanoi. "Me kuljemme postivaunuilla. Sinne
+on noin kuusi penikulmaa".[13]
+
+Minä olin niin heikko ja uupunut, että oikein tuskastuin, kun
+ajattelin, että tuli vielä kestää kuusi penikulmaa. Minä rohkaisin
+mieltäni ja sanoin hänelle, etten ollut syönyt mitään koko yönä, ja
+että, jos hän sallisi minun ostaa jotakin syötäväksi, minä olisin
+sangen kiitollinen hänelle. Hän näytti kummastuvan tätä -- minä näen
+tällä haavaa, kuinka hän seisahtuu ja katselee minua -- ja, mietittyään
+muutamia silmänräpäyksiä, arveli, että hänen täytyi käydä erään vanhan
+vaimon luona, joka ei asunut etäällä, ja että minun olisi paras ostaa
+vähäisen leipää taikka mitä hyvänsä, joka vaan miellytti minua ja joka
+oli terveellistä, ja syödä aamiaiseni tämän vaimon huoneessa, jossa
+meidän oli tilaisuus myöskin saada maitoa.
+
+Me katsoimme siis sisään jonkun leipurin akkunasta, ja sitten kuin minä
+olin tehnyt kokonaisen sarjan ehdoituksia ostaa kaikki, mikä oli
+vatsalle haitallista puodissa, ja hän oli hyljännyt ne toinen toisensa
+perästä, päätimme viimeiseltä ottaa soman, ruskean leipäkakkusen, joka
+maksoi minulle kolme pennyä. Tuosta ostimme kryytikauppiaan puodista
+yhden munan ja liuskan juovaista silavaa; ja kuitenkin sain mielestäni
+koko joukon pientä rahaa takaisin toisesta kiiltävästä shillingistäni,
+josta syystä ajattelin Londonia varsin huokeaksi paikaksi. Kokoon
+käärittyämme nämät elatus-aineet, astuimme eteenpäin keskellä kovaa
+hälinää ja tohua, joka sanomattomasti hämmensi väsynyttä päätäni, ja
+yhden sillan yli, joka epäilemättä oli London Bridge (minä todella
+luulen, että hän sanoi minulle niin, mutta minä olin puoleksi
+nukuksissa), kunnes tulimme tuon köyhän vaimon asunnon luo. Se oli osa
+muutamista vaivaishuoneista, joiksi huomasin ne ulkomuodosta ja portin
+yli olevan kiven kirjoituksesta, joka ilmoitti, että ne olivat hankitut
+viittäkolmatta köyhää naista varten.
+
+Salem House'n opettaja avasi linkusta yhden useista vähäisistä,
+mustista ovista, jotka olivat kaikki samannäköisiä ja joilla oli
+itsekullakin vähäinen, moniruutuinen akkuna toisella puolellaan ja
+toinen vähäinen, moniruutuinen akkuna ylipuolella. Me astuimme yhteen
+tämmöiseen vähäiseen huoneesen, jossa köyhä, vanha vaimo par'aikaa
+lietsoi valkeata, saadaksensa pikkuista kastinpannua kiehumaan. Kun hän
+näki opettajan astuvan sisään, pysäytti hän palkeen polvillansa ja
+sanoi jotakin, joka kuului minusta niinkuin: "minun Charley'ni!" mutta
+kun hän näki minunkin tulevan sisään, nousi hän ylös ja, hieroen
+käsiänsä, puoleksi niiasi hämmentyneellä tavalla.
+
+"Osaatteko keittää tämän nuoren gentlemanin aamullisen?"' lausui Salem
+House'n opettaja.
+
+"Osaanko minä?" sanoi vanha vaimo. "Kyllä mar osaan!"
+
+"Kuinka Mrs. Fibbitson jaksaa tänään?" kysyi opettaja, katsellen toista
+vanhaa vaimoa, joka istui isossa tuolissa valkean ääressä ja oli
+semmoinen vaatepankko, että kiitän onneani tähän hetkeen saakka, kun en
+tapaturmaa istunut hänen päällensä.
+
+"Voi, hän on huono", sanoi ensimäinen vanha vaimo. "Tämä on yksi hänen
+pahoista päivistään. Jos valkea jollakin lailla sammuisi, luulen
+varmaan, että hänkin sammuisi eikä koskaan viriäisi jälleen".
+
+Kun he katsoivat häneen, katsoin minä myös häneen. Vaikka oli lämmin
+päivä, ei hän näyttänyt ajattelevan mitään muuta, kuin valkeata.
+Minusta oli, kuin hän olisi kadehtinut yksin kastinpannuakin, joka oli
+tulella, ja minulla on syytä luulla, ettei hän hyväksynyt tämän
+pakoittamista munani keittämiseen ja silavani paistamiseen; sillä minä
+näin omilla alakuloisilla silmilläni hänen kerran pudistavan nyrkkiänsä
+minulle, kun näissä keittotoimissa oltiin eikä kukaan muu ottanut
+vaaria hänestä. Päivä virtaili sisään vähäisestä akkunasta, mutta hän
+istui, oma selkä ja ison tuolin selkä sitä päin, suojellen valkeata,
+niinkuin hän ahkerasti pitäisi _sitä_ lämpimänä eikä se häntä, ja
+vartioiden sitä aivan mustasukkaisella tavalla. Kun aamiaiseni hankkeet
+päättyivät ja valkea vapautettiin taakastansa, tuli hän niin erittäin
+iloiseksi, että hän päästi aika naurun -- eikä se kauniilta kuulunut se
+nauru, se täytyy minun sanoa.
+
+Minä istuin alas ruskean kakkuni, munani ja silavavipaleeni ääreen,
+joihin maitomalja vielä oli lisätty, ja söin mitä maukkaimman aterian.
+Sillä aikaa kuin minä vielä täyttä päätä nautin sitä, sanoi ensimäinen
+vanha vaimo opettajalle:
+
+"Toitteko huilunne muassanne?"
+
+"Toin", hän vastasi.
+
+"Puhaltakaappa sitä vähän", käski vanha vaimo hyväillen.
+"Puhaltakaappa!"
+
+Tuosta opettaja pisti kätensä takkinsa liepeitten alle, veti esiin
+huilunsa kolmessa kappaleessa, jotka hän väänsi kokoon, ja alkoi kohta
+soittaa. Monta vuotta mietittyäni on se minun ajatukseni, ettei koskaan
+mailmassa liene löytynyt ketään, joka olisi soittanut huonommin. Hän
+kiristi siitä mitä kauheimpia säveliä mitä koskaan olen kuullut
+aikaan saatettavan milläkään keinolla, olipa luonnollisella tai
+luonnottomalla. Minä en tiedä, mitä nuottia ne olivat -- jos
+nuotintapaista oli ensinkään hänen esityksessään, jota epäilen -- mutta
+soiton vaikutus minuun oli ensiksi se, että rupesin ajattelemaan
+kaikkia surujani, siksi kuin tuskin jaksoin pidättää kyyneliäni; sitten
+se vei ruokalystini, ja viimein se raukaisi minua niin, etten voinut
+pitää silmiäni auki. Ne alkavat ummistua jälleen, ja minä rupean
+torkkumaan, kun muistoni siitä uudestaan herää. Kerta vielä vähäinen
+huone, sen avonainen ruokakaappi nurkassa, sen neliskulmaisilla selillä
+varustetut tuolit, sen kiertoportaat, jotka johdattavat ylikerroksen
+huoneesen, ja sen kolme riikinkukon sulkaa, jotka ovat ripustetut
+kaminin reunukselle -- minä muistan kummastelleeni, kun ensin tulin
+sisään, mitähän riikinkukko olisi ajatellut, jos hän olisi tietänyt,
+mihin hänen koristuksensa olivat tuomitut joutumaan -- haihtuvat minun
+silmistäni, ja minä nuokun ja menen nukuksiin. Huilu ei kuulu enää,
+vaunujen pyörät ratisevat sen sijaan, ja minä olen matkallani. Vaunuja
+tärisyttää, minä kavahdan ylös, ja huilu on palannut, ja Salem House'n
+opettaja istuu, jalat ristissä, ja soittaa sitä surullisesti, sillä
+välin kuin vaimo iloisena katselee. Vaimo haihtuu vuorostansa, ja
+opettaja ja kaikki haihtuvat, eikä ole enää mitään huilua, ei mitään
+opettajaa, ei mitään Salem House'a, ei mitään David Copperfieldia, ei
+mitään muuta, kuin sitkeä uni.
+
+Minä uneksin, niin luulin, että kerta, sillä aikaa kuin hän puhalsi
+tuota surkeata huilua, vanha vaimo, joka ihastuksissaan ja ihmeissään
+oli yhä enemmän lähestynyt häntä, kumartui hänen tuolinsa selän yli ja
+syleili häntä hellästi niskasta, joka hetkeksi seisautti hänen
+soittonsa. Minä olin juuri unen ja valpeen vaiheilla, joko silloin
+taikka kohta sen jälkeen; sillä, kun hän alkoi uudestaan -- se oli
+tosiasia, että hän oli keskeyttänyt soittoansa -- näin minä ja kuulin
+saman vanhan vaimon kysyvän Mrs. Fibbitson'ilta, eikö se ollut suloinen
+(tarkoittaen huilua), johon Mrs. Fibbitson vastasi: "kyllä, kyllä!" ja
+nyykäytti päätänsä valkealle, jonka ansioksi, minä olen vakuutettu
+siitä, hän katsoi koko soittajaiset.
+
+Kun olin mielestäni nukkunut melkoisen aikaa, väänsi Salem House'n
+opettaja huilunsa auki kolmeen kappaleesen, pani ne kätköön entiseen
+paikkaansa ja vei minut pois. Me löysimme vaunut aivan likeltä ja
+nousimme niitten katolle; mutta minua unitti niin julmasti, että, kun
+pysähdyimme kadulla ottamaan ylös toisia matkustavaisia, pistivät he
+minut sisään, jossa ei ollut mitään matkustavaisia ja jossa minä nukuin
+sitkeästi, siksi kuin huomasin, että vaunut ajoivat hiljalleen jyrkkää
+kunnasta ylös keskellä viheriäisiä lehtiä. Ne seisahtuivat ennen pitkää
+ja olivat saapuneet määräpaikalle.
+
+Lyhyt kävely saatti meidät -- minä tarkoitan opettajaa ja itseäni --
+Salem House'en, joka oli aidattu korkealla tiilimuurilla ja näytti
+kovin ikävältä. Ylipuolella yhtä tämän muurin porttia oli lauta, jossa
+seisoi: _Salem House_; ja portin ristikon lävitse katseli meitä, kun
+soitimme kelloa, näreät kasvot, jotka huomasin, kun portti avattiin,
+olevan kookkaan miehen, jolla oli paksu niska, puujalka, ulkonevat
+silmäkulmat ja tukka leikattuna lyhyeksi ympäri koko päätä.
+
+"Uusi poika", sanoi opettaja.
+
+Puujalka mies katseli minua kiireestä kantapäähän -- sitä ei kestänyt
+kauan, sillä minussa ei ollut suurin pituutta -- lukitsi portin
+perästämme ja otti avaimen suulta. Me astuimme ylös rakennuksen luo
+muutamien mustien, tukevien puitten ohitse, kun hän huusi
+johdattajaani:
+
+"Halloo!"
+
+Me katsoimme taaksepäin, ja hän seisoi sen vähäisen majan ovella, jossa
+hän asui, pari saappaita kädessään.
+
+"Kuulkaappas!" lausui hän, "rajasuutari on käynyt täällä teidän poissa
+ollessanne, Mr. Mell, ja sanoo, ettei hän voi paikata niitä enää. Hän
+väittää, ettei ole palastakaan alkuperäisestä saappaasta jälellä, ja
+häntä kummastuttaa, että luulittekaan niitten kelpaavan paikattavaksi".
+
+Näin puhuen heitti hän saappaat Mr. Mell'iä kohden, joka astui muutamia
+askelia takaperin, ottaaksensa niitä ylös, ja katseli niitä (sangen
+alakuloisesti, pelkään minä), kun lähdimme pois yhdessä. Minä huomasin
+silloin ensi kerran, että ne saappaat, jotka hänellä oli jalassaan,
+olivat kovasti kuluneet, ja että hänen sukkansa juuri puhkesivat ulos
+yhdestä pakasta, niinkuin kukkais-umpu.
+
+Salem House oli neliskolkkainen, kylkiriveillä varustettu
+tiilirakennus, paljas ja tyhjä näöltään. Kaikkialla ympäri oli niin
+hiljaista, että minä arvelin Mr. Mell'ille, että pojat luultavasti
+olivat ulkona; mutta hän näytti kummastelevan minua, kun en tietänyt,
+että oli lupa-aika; että kaikki pojat olivat kukin kotonansa; että Mr.
+Creakle, haltia, oli lähtenyt merenrannikolle Mrs. ja Miss Creakle'n
+kanssa, ja että minä olin lupa-aikana lähetetty kouluun rangaistukseksi
+rikoksestani, joita kaikkia hän selitti minulle, kun astuimme
+eteenpäin.
+
+Minusta oli kouluhuone, johon hän vei minut, yksinäisin ja autioin
+paikka, minkä milloinkaan olin nähnyt. Minä näen sen nyt. Pitkä huone,
+jossa on kolme pitkää pulpetti-riviä ja kuusi penkki-riviä, ja kaikki
+seinät täynnä lakin- ja krihvelitaulun-nauloja, jotka pistävät
+esiin, kuin harjakset, joka paikasta. Vanhojen kirjoituskaavojen ja
+harjoitusvihkojen palasia on kaikkialla likaisella lattialla. Muutamia
+samoista aineista tehtyjä silkkiäis-koteloita on sirotettu sinne tänne
+pulpeteille. Kaksi kurjaa, pientä, valkoista hiirtä, jotka ovat jääneet
+tänne omistajiltansa, juoksevat edestakaisin ummehtuneessa linnassa,
+joka on rakennettu pahvista ja metallilangasta, ja tirkistelevät
+punaisilla silmillänsä kaikkiin nurkkiin, löytääksensä jotakin
+syötävää.
+
+Lintu asuu häkissä, joka on vaan hiukan isompi, kuin se itse, ja
+rapistelee surullisesti, kun se silloin tällöin hyppää puikollensa
+kahden tuuman korkealle pohjasta taikka laskeuu alas siitä; mutta se ei
+laula eikä viserrä. Eriskummainen, taudillinen haju on huoneessa,
+niinkuin homehtuneesta korderoista, maku-omenista, joita tarvitsee
+tuulettaa, ja mädänneistä kirjoista. Ei olisi voinut olla enemmän
+läkkiä pirskotettuna ympäri huonetta, vaikka se olisi ollut katotonna
+alusta pitäen ja vuoden eri aikoina siihen olisi satanut, lumittanut,
+raehtinut ja tuullut läkkiä taivaasta.
+
+Kun Mr. Mell oli jättänyt minut ja vei saappaansa, joita ei enää käynyt
+korjaaminen, toiseen kerrokseen, menin minä verkalleen huoneen yliseen
+päähän ja huomasin nämät kaikki, sinne hiipiessäni. Yht'äkkiä tapasin
+pahviplakatin, joka kauniisti kirjoitettuna makasi pulpetilla ja
+sisälsi nämät sanat: "_Varokaat häntä. Hän puree_".
+
+Minä hyppäsin heti pulpetille siinä luulossa, että ainakin iso koira
+oli sen alla. Mutta vaikka hätääntyneenä katselin kaikille tahoille, en
+voinut eroittaa sitä. Minä kurkistelin vielä ympärilleni, kun Mr. Mell
+tuli takaisin ja kysyi minulta, mitä minä tuolla ylhäällä tein.
+
+"Minä pyydän anteeksi, Sir", sanoin minä, "jos suvaitsette, minä etsin
+koiraa".
+
+"Koiraa?" toistaa hän.
+
+"Mitä koiraa?"
+
+"Eikö se ole koira, Sir?"
+
+"Mikä olisi koira?"
+
+"Se, jota tulee varoa, Sir; joka puree".
+
+"Ei, Copperfield", lausuu hän vakavasti, "ei se mikään koira ole. Se on
+poika. Minun on käsketty panna tämä plakati sinun selkääsi,
+Copperfield. Minusta on ikävä aloittaa tällä tapaa sinun suhteesi,
+mutta minun täytyy".
+
+Sitten hän nosti minut alas ja sitoi plakatin, joka oli sievästi
+leikattu tätä tarkoitusta varten, hartioilleni, niinkuin laukun; ja
+mihin hyvänsä minä jälestäpäin menin, oli minulla ilo kantaa sitä.
+
+Mitä minä kärsin tämän plakatin kautta, ei kukaan voi ajatella. Oliko
+ihmisten mahdollista nähdä minua vai ei, aina minä luulin, että joku
+luki sitä. Se ei lohduttanut paljon, että minä kääntyessäni en nähnyt
+ketään; sillä missä hyvänsä selkäni oli, siinä arvelin aina jonkun
+olevan. Julma puujalka mies enensi tuskiani. Hänellä oli valta käskeä;
+ja jos hän vaan näki minun nojauvan jotakin puuta, seinää tai
+rakennusta vastaan, huusi hän kauhealla äänellä majansa ovelta:
+"halloo, te, Sir! Te, Copperfield! Näyttäkäät merkki selvästi taikka
+minä annan teidät ilmi!" Leikkitanterena oli paljas, somerolla peitetty
+piha, johon sopi nähdä rakennuksen ja ulkohuoneitten takasivulta; ja
+minä tiesin, että palkolliset lukivat sen, että teurastaja luki sen,
+että leipuri luki sen; että, sanalla sanoen, jokainen, joka etu- taikka
+taka-puolelta lähestyi rakennusta aamuisin, jolloin minun oli käsky
+kävellä siellä, luki, että tuli varoa minua, sillä minä purin. Minä
+muistan, että rupesin oikein pelkäämään itseäni, niinkuin jonkunlaista
+rajupäistä poikaa, joka puri.
+
+Tämän leikkitanteren äärellä oli vanha ovi, johon poikien oli tapa
+leikata nimensä. Se oli ihan täynnä semmoisia kirjoituksia. Peläten
+lupa-ajan loppua ja poikien takaisin tuloa, en voinut lukea kenenkään
+pojan nimeä kysymättä, millä äänellä ja millä voimalla _hän_ lukisi:
+"Varokaat häntä. Hän puree". Löytyi yksi poika -- eräs J. Steerforth --
+joka leikkasi nimensä hyvin syvään ja hyvin usein, ja joka, niin minä
+itsekseni kuvailin, lukisi sitä varsin lujalla äänellä ja sitten
+tukistaisi minua. Löytyi toinen poika, Tommy Traddles, joka, minä
+luulin, tekisi pilkkaa siitä ja olisi kauheasti pelkäävinänsä minua.
+Löytyi kolmas, George Pemple, joka, arvelin minä, laulaisi sitä. Minä
+olen katsellut, pikkuinen arastava olento, tätä ovea, siksi kuin
+kaikkien nimien omistajat -- heitä oli viisiviidettä silloin koulussa,
+kertoi Mr. Mell -- näyttivät yhteisestä suostumuksesta sulkevan minut
+pois kumppaniudestaan ja huutavan, kukin omalla tavallansa: "Varokaat
+häntä. Hän puree!"
+
+Sama oli myöskin sijojen laita pulpettien vieressä ja penkeillä. Sama
+niin-ikään tyhjäksi jääneitten vuode-rivien laita, joita minä katselin,
+astuessani oman vuoteeni luo ja siinä ollessani. Minä muistan, kuinka
+minä monta monituista yötä näin unta, että olin äitini luona, joka oli
+semmoisena, kuin hänen ennen oli tapa olla, taikka lähdin vieraisille
+Mr. Peggotyn ty'ö, taikka ajoin postivaunujen katolla, taikka söin
+päivällistä onnettoman ystäväni, kyyppärin, kanssa, mutta kuinka minä
+kaikissa näissä tiloissa saatin ihmiset kirkaisemaan ja ällistymään,
+kun he pahaksi onnekseni huomasivat, ettei minulla ollut mitään muuta
+päälläni, kuin pikkuinen yö-paitani ja tuo plakati.
+
+Elämäni yksitoikkoisuudessa ja alinomaisessa pelossani, että koulu
+avattaisiin jälleen, vaivasi tämä minua sanomattomasti. Minun täytyi
+suorittaa pitkät läksyt joka päivä Mr. Mell'in edessä; mutta minä
+suoritin ne, koska ei täällä ollut mitään Mr. ja Miss Murdstone'a, ja
+minä pääsin kunnialla niistä. Ennen ja jälkeen niitä käyskelin --
+puujalka miehen silmien alla, niinkuin jo mainitsin. Kuinka elävästi
+minä muistan rakennuksen kosteuden, pihan viheriät, haljenneet
+liuska-kivet, vanhan, vuotavan vesitynnyrin ja muutamien noitten
+jylhien puitten surkastuneet varret, jotka näyttivät tiukkuneen enemmän
+sateessa, kuin muut puut, ja huokuneen vähemmän päivänpaisteessa! Kello
+yhdeltä söimme päivällistä, Mr. Mell ja minä, pitkän, alastoman
+ruokasalin ylipäässä, joka oli täynnä honkapöytiä ja haisi rasvalta.
+Sitten teimme työtä teehen saakka, jota Mr. Mell joi sinisestä
+teekupista, mutta minä tinamukista. Kaiken päivää ja kello seitsemään
+tai kahdeksaan saakka illalla työskenteli Mr. Mell oman erityisen
+pulpettinsa luona kouluhuoneessa ahkerasti pännän, läkin, linjaalin,
+kirjojen ja kirjoituspaperin kanssa, suorittaen, niinkuin minä
+havaitsin, viime puolen vuoden rätinkejä. Kun hän oli pannut kapineet
+paikallensa yöksi, veti hän esiin huilunsa ja puhalsi sitä, siksi kuin
+melkein luulin, että hän vähitellen puhaltaisi koko olentonsa ylipään
+isoon reikään ja valuisi pois läppien aukoista.
+
+Minä näen oman vähäisen olentoni käsi poskella istuvan noissa himmeästi
+valaistuissa huoneissa, kuunnellen Mr. Mell'in surullista soitantoa ja
+harjoitellen huomispäivän läksyjä. Minä näen, kuinka, kirjat
+suljettuina, yhä kuuntelen Mr. Mell'in surullista soitantoa, vaan
+kesken sitä kotinikin ääniä ja tuulen vonkunaa Yarmouth'in lakeilla,
+ja tunnen itseni kovin haikeamieliseksi ja hyljätyksi. Minä näen,
+kuinka menen levolle näissä tyhjissä huoneissa ja istun vuoteeni
+laidalla, itkien lohdutuksen sanaa Peggotyn suusta. Minä näen, kuinka
+aamulla astun portaita alas ja pitkästä, kamalasta portaitten
+akkunasta katselen koulukelloa, joka riippuu yhden ulkohuoneen
+harjasta, viirikukko yllä; ja kammon sitä aikaa, jolloin se soittaa
+J. Steerforth'ia ja muita työhön; joka ennustavassa pelossani on
+melkein yhtä hirvittävä kuin se aika, jolloin puujalka mies avaa
+ruosteisen portin ja laskee sisään kauhean Mr. Creakle'n. Minä en usko,
+että missäkään näissä asemissa olisin näyttänyt erittäin vaaralliselta,
+mutta kuitenkin kannoin yhä samaa varoitusta selässäni.
+
+Mr. Mell ei puhunut koskaan paljon minulle, mutta ei myöskään ollut
+koskaan kova minulle. Minä luulen, että olimme toistemme hupilaisina,
+vaikka emme mitään haastelleet. Minä olen unhottanut mainita, että hän
+välisti puhui itsekseen, irvisteli, puristi nyrkkiänsä, kiristeli
+hampaitansa ja repi tukkaansa käsittämättömällä tavalla. Mutta hänellä
+oli nämät omituisuudet; aluksi ne peloittivat minua, mutta sitten minä
+pian totuin niihin.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Tuttavieni luku laajenee.
+
+
+Minä olin viettänyt tämmöistä elämää noin kuukauden aikaa, kun
+puujalka mies alkoi nilkuttaa ympäri, köysiluuta ja vesisanko
+kädessään, josta päätin, että valmistuksia tehtiin Mr. Creakle'n ja
+poikien vastaan-ottoa varten. Minä en erehtynyt; sillä ennen pitkää
+saapui köysiluuta kouluhuoneesen ja ajoi pois Mr. Mell'in ja minut,
+jotka oleskelimme missä vaan sopi ja koetimme tulla toimeen muutamat
+päivät tilaisuutta myöden; jona aikana lakkaamatta olimme kahden kolmen
+nuoren naisen tiellä, jotka olivat tuskin näyttäneet itseänsä ennen, ja
+liikuimme niin ehtimiseen keskellä pölyä, että minä aivastin melkein
+yhtä paljon, kuin jos Salem House olisi ollut iso nuuskarasia.
+
+Eräänä päivänä ilmoitti Mr. Mell minulle, että Mr. Creakle'n oli määrä
+tulla kotiin sinä iltana. Illalla, teen jälkeen, kuulin minä, että hän
+oli saapunut. Ennen maatapanon aikaa puujalka mies nouti minua hänelle
+näytettäväksi.
+
+Mr. Creakle'n osa rakennuksesta oli paljon mukavampi, kuin meidän, ja
+hänellä oli sievä, pikkuinen puutarha, joka näytti hupaiselta, kun tuli
+tuolta tomuiselta leikkitanterelta, joka oli semmoinen erämaan kappale,
+ettei mikään muu, kuin kameli taikka dromedari, olisi tuntenut itseänsä
+kodittuneeksi siellä. Minusta oli rohkeasti tehty, että vaan huomasin,
+kuinka miellyttävältä käytävä näytti, kun astuin vavisten Mr. Creakle'n
+luo; ja minä olin niin peloissani, kun minua johdatettiin hänen
+eteensä, että tuskin näin Mrs. Creakle'ä taikka Miss Creakle'ä (jotka
+olivat molemmat läsnä vierashuoneessa) taikka mitään muuta, kuin Mr.
+Creakle'n, tukevan gentlemanin, jolla oli joukko rippukoruja isoissa
+kellonperissään ja joka istui nojatuolissa, pullo ja lasi edessään.
+
+"Vai niin!" sanoi Mr. Creakle. "Tämäkö se nuori gentlemani on, jonka
+hampaat ovat tylsennettävät! Käännä hänet ympäri".
+
+Puujalka mies käänsi minut ympäri plakatia näyttääksensä, ja annettuaan
+kyllin aikaa sen täydelliseen tutkimiseen käänsi minut takaisin
+jälleen, että kasvoni olivat Mr. Creakle'ä kohden, ja asettui itse Mr.
+Creakle'n viereen. Mr. Creakle'n kasvot olivat tulipunaiset, hänen
+silmänsä erittäin pienet ja syvällä päässä; hänellä oli paksut suonet
+otsassa, vähäinen nenä ja iso leuka. Hän oli paljas keskeltä päätä,
+mutta hänellä oli muutamia kosteannäköisiä haivaleita, jotka alkoivat
+käydä harmaiksi ja olivat harjatut ylöspäin kummaltakin silmäkulmalta,
+että molemmat puolet yhtyivät otsalla. Mutta mikä enimmin koski
+huomiotani, oli se, ettei hänellä ollut mitään ääntä, vaan hän puhui
+kuiskaamalla. Se ponnistus, jota tämä vaati häneltä, taikka se tieto,
+että hän puhui tällä heikolla tavalla, teki hänen vihaiset kasvonsa
+niin paljon vihaisemmiksi ja hänen paksut suonensa niin paljon
+paksummiksi, kun hän puhui, ettei minua kummastuta, kun katson
+taaksepäin, että tämä hänen omituisuutensa tuntui minusta
+merkillisimmäksi hänessä.
+
+"No", lausui Mr. Creakle. "Mitä tästä pojasta ilmoitetaan?"
+
+"Ei ole vielä mitään häntä vastaan", vastasi puujalka mies. "Ei ole
+ollut mitään tilaisuutta".
+
+Minusta näytti siltä, kuin Mr. Creakle olisi pettynyt toiveissansa.
+Minusta näytti siltä, kuin Mrs. ja Miss Creakle (joihin nyt loin
+silmäni ensi kerran ja jotka olivat molemmat laihat ja hiljaiset) eivät
+olisi pettyneet toiveissaan.
+
+"Tule tänne, Sir!" lausui Mr. Creakle, viitaten minua.
+
+"Tule tänne!" sanoi puujalka mies, toistaen viittausta.
+
+"Minun on kunnia tuntea isä-puolesi", kuiskasi Mr. Creakle, tarttuen
+korvaani; "ja kunnon mies hän onkin ja mies, jolla on luja luonne. Hän
+tuntee minut, ja minä tunnen hänet. Tunnetko _sinä_ minua? Hei!" lausui
+Mr. Creakle, nipistäen minua korvasta julmalla leikinteolla.
+
+"Ei vielä, Sir", vastasin minä, vetäytyen takaisin tuskasta.
+
+"Eikö vielä? Hei!" kertoi Mr. Creakle. "Mutta saat pian tuntea. Hei!"
+
+"Saat pian tuntea. Hei!" toisti puujalka mies. Minä huomasin
+jälestäpäin, että hän voimakkaalla äänellänsä tavallisesti tulkitsi Mr.
+Creakle'n sanoja pojille.
+
+Minä olin kovasti peloissani ja sanoin, että toivoin sitä, jos hän
+suvaitsi. Minusta tuntui koko tämän ajan, kuin korvani olisi palanut;
+hän nipisti sitä niin kovasti.
+
+"Minä kerron sinulle, mitä minä olen", kuiskasi Mr. Creakle, hellittäen
+viimein korvastani semmoisella jäähyväispuristuksella, joka ajoi vedet
+silmiini. "Minä olen Tatari".
+
+"Tatari", sanoi puujalka mies.
+
+"Kun minä sanon, että teen jonkun asian, teen minä sen", lausui Mr.
+Creakle; "ja kun sanon, että minä tahdon jonkun asian tehdyksi, tahdon
+minä sen tehdyksi".
+
+"Tahdon jonkun asian tehdyksi, tahdon minä sen tehdyksi", toisti
+puujalka mies.
+
+"Minä olen jyrkkä luonnoltani", lausui Mr. Creakle. "Se se on, mitä
+_minä_ olen. Minä teen velvollisuuteni. Se se on, mitä _minä_ teen. Jos
+lihani ja vereni -- hän katseli tätä sanoessaan Mrs. Creakle'ä, --
+nousee minua vastaan, ei se ole minun lihani eikä vereni. Minä hylkään
+ne. Onko tuo mies", sanoi hän puujalka miehelle, "taas käynyt täällä?"
+
+"Ei", kuului vastaus.
+
+"Ei", lausui Mr. Creakle. "Hänellä on enemmän järkeä. Hän tuntee minut.
+Antakaat hänen pysyä poissa", sanoi Mr. Creakle, lyöden kättänsä
+pöytään ja katsellen Mrs. Creakle'ä, "sillä hän tuntee minut. Nyt sinä
+olet myöskin ruvennut tuntemaan minua, nuori ystäväni, ja saat mennä.
+Vie hänet pois".
+
+Minä olin hyvin iloinen, kun minua käskettiin pois, sillä Mrs. ja Miss
+Creakle pyyhkivät molemmat silmiänsä, ja minun oli yhtä paha olla
+heidän puolestaan, kuin itsenikin puolesta. Mutta minulla oli pyyntö
+mielessäni, joka koski minua niin likeltä, etten voinut olla sitä esiin
+tuomatta, vaikka kummastelin omaa rohkeuttani:
+
+"Jos suvaitsette, Sir --"
+
+Mr. Creakle kuiskasi: "hah? Mitä tämä on?" ja loi silmänsä minuun,
+niinkuin hän olisi tahtonut polttaa minut poroksi niillä.
+
+"Jos suvaitsette, Sir", änkytin minä, "sallittaisiinko minun (minä olen
+kovasti suruissani siitä, Sir, mitä minä tein) ottaa pois tämä
+kirjoitus, ennenkuin pojat tulevat takaisin --"
+
+Oliko se täyttä totta Mr. Creakle'n puolelta vai tahtoiko hän vaan
+peloittaa minua, en tiedä, mutta hän ryntäsi niin kiivaasti ylös
+tuoliltansa, että minä tuota pikaa peräydyin puujalka miehen saattoa
+odottamatta enkä pysähtynyt yhtään, ennenkuin pääsin omaan
+makuuhuoneeseni, jossa minä, kun huomasin, ettei minua ajettu takaa,
+menin levolle, kun aika tuli, ja makasin vavisten pari kolme tuntia.
+
+Seuraavana aamuna palasi myöskin Mr. Sharp. Mr. Sharp oli ensimäinen
+opettaja ja korkeampi, kuin Mr. Mell. Mr. Mell aterioitsi poikien
+kanssa, mutta Mr. Sharp söi päivällisensä ja illallisensa Mr. Creakle'n
+pöydässä. Hän oli minusta hento, hienon-näköinen gentlemani, jolla oli
+jokseenkin iso nenä ja joka piti päätänsä kallella, niinkuin se olisi
+ollut vähän liika raskas hänelle. Hänen tukkansa oli hyvin kiiltävä ja
+kihara; mutta jo ensimäinen poika, joka palasi, kertoi minulle, että se
+oli peruukki (jota toinen oli ennen käyttänyt, _hän_ sanoi), ja että
+Mr. Sharp joka lauvantai-ilta kävi sitä käherryttämässä.
+
+Se ei ollut kukaan muu, kuin Tommy Traddles, joka antoi minulle tämän
+tiedon. Hän oli ensimäinen poika, joka palasi. Hän esitteli itseänsä
+ilmoittamalla, että minä löytäisin hänen nimensä oven oikeanpuolisessa
+kulmassa ylimmän telkimen kohdalla; jolloin minä sanoin: "Traddles?"
+johon hän vastasi: "sama mies", ja käski minun antaa täydellisen
+kertomuksen itsestäni ja perheestäni.
+
+Se oli onni minulle, että Traddles ensiksi tuli takaisin. Minun
+plakatini huvitti häntä niin suuresti, että hän säästi minulta sekä
+paljastamisen että salaamisen vaivan, sillä hän esitteli minut
+jok'ikiselle pojalle, joka palasi, suurelle tai pienelle, heti tämän
+tullessa, tällä tapaa: "katso tänne. Tässä on jotakin lystillistä!"
+Onni oli sekin, että suurempi osa pojista palasi alakuloisina eivätkä
+pitäneet niin pahaa menoa minun kanssani, kuin olin odottanut. Tosin
+muutamat heistä tanssivat ympärilläni, niinkuin hurjat Indianit,
+eivätkä useimmat voineet vastustaa kiusausta, vaan teeskelivät,
+niinkuin minä olisin ollut koira, taputtelivat ja hyväilivät minua,
+ett'en purisi, ja sanoivat: "maahan, Sir!" ja nimittivät minua
+Towzer'iksi.[14] Tämä tietysti hämmensi minua, kun oli niin monta
+outoa, ja maksoi minulle muutamia kyyneliä, mutta ylipäänsä kävi paljon
+paremmin, kuin olin edeltäpäin luullut.
+
+Minua ei kuitenkaan katsottu varsinaisesti kouluun otetuksi, ennenkuin
+J. Steerforth oli saapunut. Tämän pojan eteen, jota pidettiin kovin
+oppineena ja joka oli hyvin kaunis ja ainakin puolen kymmenkuntaa
+vuotta minua vanhempi, vietiin minä, niinkuin tuomarin eteen. Jossakin
+vajassa leikkitanterella kyseli hän minulta tarkkaan kaikkia, mitä
+rangaistukseeni koski, ja suvaitsi lausua ajatuksensa siitä, sanoen,
+että se oli "julkinen häpeä"; josta minä jäin iki-kiitolliseksi
+hänelle.
+
+"Paljonko rahaa sait, Copperfield?" kysyi hän, kävellen vieressäni, kun
+hän oli suorittanut asiani näillä sanoilla.
+
+Minä sanoin hänelle: seitsemän shillingiä.
+
+"Sinun olisi parempi antaa ne minun talteeni", lausui hän. "Sinä saat
+ainakin antaa, jos tahdot. Sinun ei tarvitse, jollet tahdo".
+
+Minä kiirehdin suostumaan hänen ystävälliseen ehdoitukseensa, avasin
+Peggotyn kukkaron ja käänsin sen ylös alaisin hänen käteensä.
+
+"Tahdotko käyttää niistä jotakin nyt?" kysyi hän minulta.
+
+"Ei, kiitoksia", vastasin minä.
+
+"Sinä saat, jos tahdot, sinä tiedät sen", lausui Steerforth. "Sano
+sananen vaan".
+
+"Ei, kiitoksia, Sir", toistin minä.
+
+"Sinun tekisi ehkä mieli panna pari shillingiä taikka niin menemään ja
+heti ostaa pullo marjaviiniä makuuhuoneesen?" kysyi Steerforth. "Sinä
+kuulut minun makuukuntaani, näen minä".
+
+Tämä tosin ei ollut joutunut mieleeni ennen, mutta minä sanoin: "kyllä,
+minä tahtoisin".
+
+"Hyvä!" vastasi Steerforth. "Sinä kai mielelläsi panet toisen
+shillingin taikka niin mantelikakkuihin?"
+
+Minä sanoin: "kyllä, sitäkin tahtoisin".
+
+"Ja yhden shillingin taikka niin korppuihin, ja yhden hedelmiin,
+kuinka?" lausui Steerforth. "Kuuleppa, pikku Copperfield, sinä käyt
+reippaasti asiaan käsiksi!"
+
+Minä hymyilin, koska hän hymyili, mutta olin myöskin vähän levoton
+sydämessäni.
+
+"Hyvä!" lausui Steerforth. "Meidän täytyy saada niitä riittämään niin
+pitkälle, kuin mahdollista; siinä kaikki. Minä teen, mitä suinkin voin
+sinua varten. Minä saan mennä ulos, kun haluttaa, ja minä tuon salaa
+koko säntin". Näin puhuttuaan pisti hän rahat taskuunsa ja käski
+ystävällisesti minun olla levollisena; hän lupasi toimittaa, että
+kaikki kävisi oikein.
+
+Hän piti puheensa, kun vaan kaikki olisi ollut oikein, mutta minua
+salaisesti aavisti, että melkein kaikki oli väärin -- sillä minä
+pelkäsin, että se oli äitini kahden puolikruunun haaskaamista -- vaikka
+olin tallettanut sen paperipalasen, johon rahat olivat käärityt: joka
+oli kallis säästö. Kun menimme ylikerrokseen makaamaan, toi hän esiin
+koko seitsemän shillingin arvon ja levitti sen vuoteelleni kuutamassa,
+sanoen:
+
+"Kas tuossa, pikku Copperfield; ja kuninkaallisen aterian oletkin
+saanut!"
+
+Minun oli mahdoton ajatella, että itse, tällä elämän ijälläni,
+isännöitsisin tässä juhlassa, kun Steerforth oli läsnä; minun käteni
+värisi, kun vaan ajattelin sitä. Minä pyysin, että hän suvaitsisi olla
+esimiehenä; ja kun muut pojat, jotka olivat samassa huoneessa,
+kannattivat tätä esitystä, suostui hän siihen ja istui minun
+pään-alaiselleni, josta hän jaeskeli ruokia -- aivan tasapuolisesti, se
+minun täytyy sanoa -- ja anniskeli marjaviiniä vähäisellä jalattomalla
+lasilla, joka oli hänen omansa. Mitä minuun tulee, minä istuin hänen
+vasemmalla puolellaan, ja toiset olivat sijoittuneet meidän
+ympärillemme lähimmäisille vuoteille ja lattialle.
+
+Kuinka hyvin minä muistan, kuinka istuimme siellä, puhuen
+kuiskuttamalla, taikka oikeammin sanoen, kuinka he puhuivat ja minä
+kunnioituksella kuuntelin; kuinka kuunvalo virtasi kappaleen matkaa
+huoneesen, maalaten vaaleata akkunaa lattialle, mutta suurempi osa
+meistä istui pimeässä, paitsi kun Steerforth pisti tulitikun
+fosforirasiaan, kun hänen tarvitsi katsoa jotakin pöydältä, ja vuodatti
+sinisen, heti katoavan valon meidän ylitsemme! Omituinen, mystillinen
+tunne, jonka pimeys synnytti, pitojen salaisuus ja se kuiskaava ääni,
+jolla kaikki sanottiin, valloittaa minut jälleen ja minä kuuntelen
+kaikkia, mitä he kertovat minulle, epäselvällä juhlallisuuden ja kammon
+tunteella, joka tekee minut iloiseksi, koska he ovat kaikki niin
+likellä, ja peloittaa minua (vaikka olen nauravinani), kun Traddles
+sanoo näkevänsä aaveen nurkassa.
+
+Minä kuulin jos jotakin koulusta ja kaikista siihen koskevista
+asioista. Minä kuulin, ettei Mr. Creakle ilman syyttä väittänyt
+olevansa Tatari; että hän oli mitä tylyimpiä ja ankarimpia opettajia;
+että hän huimi ympärillensä, oikealle ja vasemmalle, joka päivä
+elämässänsä, hyökäten poikien kimppuun, niinkuin ratsas-soturi, ja
+hakaten joukkoa armahtamatta; ettei hän itse osannut mitään muuta, kuin
+hakata, vaan oli taitamattomampi (J. Steerforth sanoi), kuin alimmainen
+poika koulussa; että hän oli useita vuosia takaperin pitänyt vähäistä
+humala-kauppaa Borough'issa, mutta ruvennut opettajan virkaan, kun hän
+oli joutunut häviöön kaupallansa ja tuhlannut pois Mrs. Creakle'n
+rahat; ynnä koko joukon samanlaisia asioita, joita he kummastuksekseni
+tiesivät.
+
+Minä kuulin, että puujalka mies, jonka nimi oli Tungay, oli
+kovakiskoinen barhari, joka ennen oli ollut avullisna humala-kaupassa,
+mutta joutunut kouluttajan ammattiin Mr. Creakle'n kanssa, koska,
+niinkuin pojat arvelivat, hän oli taittanut jalkansa Mr. Creakle'n
+palveluksessa ja toimittanut paljon konnantöitä hänelle sekä tiesi
+hänen salaisuutensa. Minä kuulin, että Tungay katsoi koko laitosta,
+opettajia ja poikia, paitsi Mr. Creakle'ä, luonnollisiksi
+vihollisiksensa, ja että hänen ainoa ilonsa mailmassa oli, kun hän sai
+olla äreä ja häijy. Minä kuulin, että Mr. Creakle'llä oli ollut poika,
+joka ei ollut Tungay'n ystävä ja joka, aputoimittajana koulussa, oli
+kerta moittinut isäänsä jossakin tilaisuudessa, jolloin harjoitettiin
+liian kovaa kuria, ja joka lisäksi luultiin vastustaneen sitä tapaa,
+jolla hänen isänsä kohteli hänen äitiänsä. Minä kuulin, että Mr.
+Creakle oli tästä syystä ajanut hänet pois; ja että Mrs. ja Miss
+Creakle siitä saakka olivat olleet surullisina ja alakuloisina.
+
+Mutta suurin ihme, jonka kuulin Mr. Creakle'stä, oli se, että koulussa
+oli yksi poika, johon hän ei tohtinut koskaan kajota, ja että tämä
+poika oli J. Steerforth. Steerforth itse vakuutti asiaa todeksi, kun
+sitä kerrottiin, ja sanoi, että hän tahtoisi nähdä Mr. Creakle'n
+yrittävän sitä. Kun joku säyseä poika (se en ollut minä) kysyi häneltä,
+mitä hän tekisi, jos hän näkisi Mr. Creakle'n yrittävän, pisti hän
+tulitikun fosfori-rasiaan, että se vuodattaisi valoa hänen vastauksensa
+ylitse, ja sanoi, että hän löisi häntä otsaan ja kaataisi hänet maahan
+sillä seitsemän shillingin ja kuuden pennyn läkki-pullolla, joka aina
+oli kaminin-reunuksella. Me istuimme hetken aikaa pimeässä melkein
+hengittämättä.
+
+Minä kuulin, että Mr. Sharp'illa ja Mr. Mell'illä luultiin kummallakin
+olevan huono palkka; ja että, kun oli sekä lämmintä että kylmää ruokaa
+Mr. Creakle'n päivällispöydällä, aina odotettiin, että Mr. Sharp
+sanoisi mieluisammin tahtovansa kylmää; jota J. Steerforth, joka oli
+ainoa poika, joka söi yhdessä perheen kanssa, myöskin vakuutti todeksi.
+Minä kuulin, ettei Mr. Sharp'in peruukki sopinut hänen päähänsä; ja
+ettei hänen tarvinnut heiskaroita -- toinen sanoi teiskaroita -- siitä,
+sillä hänen oma punainen tukkansa näkyi varsin selvästi sen alta.
+
+Minä kuulin, että eräs poika, jonka isä oli hiilikauppias, kävi koulua
+hiilirätingin maksuksi ja nimitettiin sen vuoksi "vaihto-laskuksi",
+joka nimi oli lainattu aritmetikasta, koska se osoitti tätä sopimusta.
+Minä kuulin, että pöytä-olut oli ryöstö vanhemmilta, ja puddingi petos.
+Minä kuulin, että oli yleinen ajatus koulussa, että Miss Creakle oli
+rakastunut Steerforth'iin; ja minä olen varma, että kun istuin pimeässä
+ja ajattelin Steerforth'in miellyttävää ääntä, kauniita kasvoja,
+sukevaa käytöstä ja kiharaa tukkaa, minä katsoin sitä hyvin
+mahdolliseksi. Minä kuulin, ettei Mr. Mell ollut mikään paha mies,
+mutta ettei hänellä ollut kuutta pennyä, jolla hän kostuttaisi
+itseänsä; ja ettei ollut mitään epäilystä, että vanha Mrs. Mell, hänen
+äitinsä, oli yhtä köyhä, kuin Job. Mieleeni joutui silloin aamiaiseni
+ja se, joka oli kuulunut niinkuin "minun Charley'ni!" mutta minä olin,
+minä muistan sen ilolla, siinä kohden mykkä kuin hiiri.
+
+Näitten kaikkien ja useampien muitten asiain kuuleminen kesti kotvan
+kauemmin, kuin pidot itse. Suurempi osa pojista oli pannut maata heti,
+kuin syöminen ja juominen oli loppunut; ja me, jotka olimme puoleksi
+riisuttuina jääneet kuiskailemaan ja kuuntelemaan, lähdimme viimein
+mekin levolle.
+
+"Hyvää yötä, pikku Copperfield", sanoi Steerforth, "minä pidän
+tästälähin huolta sinusta".
+
+"Sinä olet kovin hyvä", vastasin minä kiitollisena. "Minä olen suuressa
+kiitollisuuden velassa sinulle".
+
+"Sinulla ei ole mitään sisarta, onko?" kysyi Steerforth haukotellen.
+
+"Ei", vastasin minä.
+
+"Se on paha", sanoi Steerforth. "Jos sinulla olisi ollut, olisin
+luullut häntä sieväksi, kainoksi, pikkuiseksi, kirkassilmäiseksi
+tytöksi. Minä olisin mielelläni ruvennut hänen tuttavakseen. Hyvää
+yötä, pikku Copperfield".
+
+"Hyvää yötä, Sir", minä vastasin.
+
+Minä ajattelin häntä hyvin paljon, kun olin mennyt levolle, ja nousin
+vuoteessani, minä muistan sen, katsellakseni häntä, kun hän makasi
+kuutamassa, nuot kauniit kasvot käännettyinä ylöspäin ja pää
+luontevasti nojauten käsivarteen. Hän oli etevä olento minun
+silmissäni; tämä oli tietysti syy, miksi yhä ajattelin häntä. Ei mikään
+peitetty tulevaisuus himmentänyt häntä kuun säteissä. Ei mikään
+varjokas jälki jäänyt häneltä siihen puutarhaan, jossa uneksin
+käveleväni koko yön.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+Ensimäinen lukukauteni Salem House'ssa.
+
+
+Koulunkäynti alkoi täydellä todella seuraavana päivänä. Syvästi
+vaikutti minuun, minä muistan sen, kun kouluhuoneen kohisevat äänet
+yhtäkkiä vaikenivat, kuin kuolema, ja Mr. Creakle astui sisään
+aamiaisen jälkeen ja seisoi oven suussa, katsellen meitä, niinkuin
+jättiläinen sadussa katselee vankejansa.
+
+Tungay seisoi Mr. Creakle'n vieressä. Hänellä ei ollut mielestäni
+mitään syytä niin rajusti huutaa "hiljaa!" sillä ei pojista kukaan
+hiiskunut mitään eikä hievahtanut paikaltansa.
+
+Mr. Creakle nähtiin ja Tungay kuultiin puhuvan seuraavalla tavalla:
+
+"Nyt, pojat, on uusi lukukausi. Pitäkäät huolta siitä, mitä toimitatte
+tällä ajalla. Neuvoni on, että virkeästi ryhdytte läksyihinne, sillä
+minä aion virkeästi ryhtyä rangaistukseen. Minä en aio helpoittaa. Se
+ei auta, että hierotte itseänne; te ette voi hieroa pois niitä
+merkkejä, joita minä annan teille. Nyt työhön, joka poika!"
+
+Kun tämä kauhea alkupuhe oli ohitse, ja Tungay oli nilkuttanut ulos
+jälleen, tuli Mr. Creakle siihen paikkaan, jossa minä istuin ja sanoi
+minulle, että, jos minä olin mainio puria, hänkin oli mainio puria.
+Sitten hän näytti minulle ruokokepin ja kysyi minulta, mitä _tästä_
+hampaasta arvelin? Oliko se terävä hammas, hei? Oliko se kaksoishammas,
+hei? Oliko sillä pitkä kärki, hei? Puriko se, hei? Puriko se?
+jokaiselta kysymykseltä antoi hän minulle aika läimähyksen, että
+väänneksin tuskasta. Näin minä sangen pian vihittiin Salem House'n
+jäseneksi (niinkuin Steerforth sanoi), ja kiristettiin sangen pian
+kyyneliä silmistäni.
+
+Tällä en pyydä sanoa, että nämät olivat mitään erityisiä
+kunnian-osoituksia, joita ainoastaan minulle jaettiin. Päinvastoin sai
+suuri joukko pojista (erittäinkin pienemmät) niistä osansa, kun Mr.
+Creakle kävi ympäri kouluhuonetta. Puoli kokonaisesta koululaitoksesta
+väänneksi ja itki, ennenkuin päivän työ alkoi; ja kuinka paljon siitä
+oli väänneksinyt ja itkenyt, ennenkuin päivän työ oli ohitse, sitä en
+todella uskalla mainita, ettei luultaisi minun liioittelevan.
+
+Minä en usko, että koskaan on löytynyt ketään ihmistä, jolla oli
+enemmän iloa virastaan, kuin Mr. Creakle'llä, Poikien piekseminen oli
+hänestä yhtä mieluisa, kuin kovan ruokahalun tyydyttäminen. Minä
+tiedän, että hänen oli erittäin vaikea vastustaa lyllyräisiä poikia;
+että oli jonkunlainen lumous semmoisissa, joka teki hänet levottomaksi,
+siksi kuin hän oli pyältänyt ja merkinnyt niitä kunakin päivänä. Minä
+olin itse lyllyräinen, ja minun on syytä tietää se. Kun ajattelen sitä
+miestä nyt, kuohuu vereni häntä vastaan samalla tasapuolisella
+harmilla, jota tuntisin, jos olisin voinut tietää kaikki hänestä, hänen
+vallassansa koskaan olematta; mutta se kuohuu tulisesti, koska tiedän,
+että hän oli kelvoton peto, jolla ei ollut enemmän oikeutta siihen
+suureen luottamukseen, jota hänelle osoitettiin, kuin suur'amiralin tai
+pääkenraalin virkaan: kumpaisessakin näissä viroissa olisi hän
+luultavasti tehnyt äärettömän paljon vähemmän vahinkoa.
+
+Me kurjat, vähäiset armottoman epäjumalan lepyttäjät, kuinka alhaiset
+me olimme hänen edessään! Mikä astuminen ulos mailmaan se minusta nyt
+on, takaisin katsoessani, kun olimme niin halvat ja nöyrät semmoiselle
+miehelle, jolla oli hänen omituisuutensa ja vaatimuksensa!
+
+Tässä istun pulpetin luona jälleen, pitäen vaaria hänen silmästänsä --
+nöyrästi pitäen vaaria hänen silmästänsä, kun hän linjoittaa
+luvunlaskukirjaa toiselle uhrille, jonka käsiä juuri sama linjaali
+vastikään on latistanut ja joka nenäliinallaan koettaa pyyhkiä pois
+kipua. Minulla on paljon tekemistä. Minä en pidä vaaria hänen
+silmästänsä laiskuudesta, vaan sen vuoksi, että luonnottomasti vetäydyn
+sen puoleen, pelolla halaten tietää, mikä hänen lähin työnsä on ja
+minunko on vuoroni kärsiä vai jonkun muun. Minun takanani kokonainen
+rivi pieniä poikia katselee myöskin yhtä hartaasti häntä. Minä
+luulen, että hän tietää sen, vaikka hän ei ole sitä tietävinänsä.
+Hän kieristelee kasvojansa kauheasti, kun hän linjoittaa tuota
+luvunlaskukirjaa; ja nyt hän luo silmänsä sivullepäin riviämme myöden
+alas ja me notkistumme kaikki kirjojamme kohden ja vapisemme.
+Silmänräpäys jälestäpäin katselemme häntä taas. Joku onneton, joka on
+havaittu syylliseksi virheelliseen laskuun, lähestyy käskystä häntä.
+Rikollinen änkyttää jotakin puollustuksekseen ja tunnustaa päättäneensä
+tehdä paremmin huomenna. Mr. Creakle laskee jonkun pilapuheen,
+ennenkuin hän lyö häntä, ja me nauramme sitä -- me viheliäiset, pienet
+koirat, me nauramme, mutta kasvomme ovat harmaat, kuin tuhka, ja
+sydämemme ovat vajonneet saappaisimme.
+
+Tässä istun pulpetin luona jälleen eräänä helteisenä kesä-iltana.
+Korvissani humisee ja suhisee, niinkuin pojat olisivat yhtä monta
+lihakärpästä. Puoli-kylmä rasva ku'ottaa minua (me söimme päivällistä
+tunti tai kaksi takaperin), ja pääni on raskas, kuin lyijy. Minä
+antaisin koko mailman, kun vaan saisin nukkua. Minä istun ja katselen
+Mr. Creakle'ä, räpyttäen silmiäni hänelle, kuin vähäinen tarhapöllö.
+Kun uni valloittaa minut hetkeksi, haamottaa hän kuitenkin edessäni
+torkuksissani, noita luvunlaskukirjoja linjoittaissaan, siksi kuin hän
+hiljaisesti hiipii taakseni ja punaisella juomulla poikki selkäni
+herättää minut selvempään tietoon itsestänsä.
+
+Tässä olen leikkitanterella, ja Mr. Creakle lumoo yhä silmäni,
+vaikk'en näe häntä. Se akkuna, jonka vieressä tiedän hänen syövän
+päivällistänsä, edustaa häntä, ja minä katselen sitä hänen sijastaan.
+Jos hän näyttää kasvonsa likellä sitä, saavat minun kasvoni rukoilevan
+ja alamaisen muodon. Jos hän katsoo ulos siitä, pysähtyy rohkein poika
+(paitsi Steerforth) keskellä huutoansa eli räikkinäänsä ja muuttuu
+totiseksi. Eräänä päivänä särkee Traddles (kaikkein onnettomin poika
+mailmassa) sattumalta tämän akkunan pallollansa. Minua värisyttää tänä
+hetkenä, kun näen sen tapahtuvan ja tiedän, että pallo on poukahtanut
+Mr. Creakle'n pyhään päähän.
+
+Traddles parka! Kapeassa, taivaansinisessä puvussaan, joka teki hänen
+käsivartensa ja säärensä Saksan makkaran tai hedelmäpuddingin
+näköiseksi, oli hän kaikista pojista iloisin ja onnettomin. Häntä
+kepitettiin aina -- minä luulen, että häntä kepitettiin jok'ikinen
+päivä sillä lukukaudella, paitsi yksi lupamaanantai, jolloin häntä
+hutkittiin ainoastaan linjaalilla molemmille käsille -- ja hän aikoi
+aina kirjoittaa siitä sedällensä, mutta ei tehnyt sitä koskaan. Hän
+laski päänsä vähäksi aikaa pulpetia vastaan, virkistyi tavalla taikka
+toisella, alkoi jälleen nauraa ja piirsi taulunsa luurankoja täyteen,
+ennenkuin hänen silmänsä olivat kuivat. Ensiksi minä kummastelin, mitä
+lohdutusta Traddles'illa oli luurankojen piirtämisestä, ja pidin häntä
+vähän aikaa jonkunlaisena eremitinä, joka näitten kuolevaisuuden
+vertauskuvien kautta muistutti itsellensä, ettei kepittämistä voinut
+kestää ijankaikkisesti. Mutta luultavasti hän teki sitä vaan sen
+vuoksi, että ne olivat helpot piirtää eivätkä tarvinneet mitään
+kasvonjuonteita.
+
+Hän oli oikein kunnon poika, tämä Traddles, ja arveli, että poikien
+pyhin velvollisuus oli keskinäisesti auttaa toisiaan. Hän sai useasti
+kärsiä tämän vuoksi, erittäinkin kerran, Kun Steerforth nauroi
+kirkossa, mutta suntio luuli, että se oli Traddles, ja talutti hänet
+ulos. Minä näen vielä, kuinka hän vartioittuna astuu pois ja seurakunta
+pilkallisesti katselee häntä. Hän ei koskaan sanonut, kuka todellinen
+pahantekiä oli, vaikka häntä seuraavana päivänä suomittiin siitä ja
+häntä pidettiin vankeudessa niin monta tuntia, että, kun hän tuli ulos,
+hänen latinainen sanakirjansa kihisi, kuin kirkkotarha, luurangoista.
+Mutta hänellä oli palkintonsa. Steerforth sanoi, ettei Traddles ollut
+mikään kielikello, ja tämä oli meidän kaikkien mielestämme korkein
+kiitoslause. Minä puolestani olisin tahtonut kestää sangen kovia
+(vaikka en ollut likimainkaan niin urhoollinen, kuin Traddles, enkä
+liioin niin vanha), semmoista palkintoa saadakseni.
+
+Elämäni suuria näkyjä oli se, kun sain nähdä Steerforth'in käsitysten
+Miss Creakle'n kanssa käyvän kirkolle meidän edellämme. Minä en
+katsonut Miss Creakle'ä pikku Em'lyn vertaiseksi kauneuden puolesta
+enkä minä rakastanut häntä (minä en uskaltanut); mutta hän oli
+mielestäni erinomaisen viehättävä nuori lady, joka hienon käytöksen
+puolesta voitti kaikki. Kun Steerforth, valkoisiin housuihin puettuna,
+kantoi hänen parasolliansa, tunsin minä itseni ylpeäksi siitä, että
+olin tuttava Steerforth'in kanssa, ja uskoin, ettei Miss Creakle voinut
+muuta, kuin kaikesta sydämestään jumaloita häntä. Mr. Sharp ja Mr. Mell
+olivat molemmat arvokkaita henkilöitä minun silmissäni; mutta
+Steerforth oli heidän rinnallansa niinkuin aurinko kahden tähden
+rinnalla. Steerforth suojeli minua yhä ja oli varsin hyödyllinen
+ystävä, kosk'ei kukaan tohtinut ahdistaa sitä, jota hän kunnioitti
+suosiollansa. Hän ei voinut -- taikka hän ei ainakaan koettanut --
+puollustaa minua Mr. Creakle'ä vastaan, joka oli kovin ankara minulle;
+mutta milloin hyvänsä minua oli kohdeltu tavallista pahemmin, sanoi hän
+aina minulle, että minä olisin tarvinnut vähän hänen rohkeudestaan sekä
+ettei hän itsekään olisi kestänyt sitä, jolla hän mielestäni koetti
+kehoittaa minua ja jota katsoin hyvin ystävällisesti tehdyksi hänen
+puoleltaan. Mr. Creakle'n ankaruudesta oli yksi etu, mutta vaan yksi
+etu. Hän huomasi, että plakatini oli hänen tiellänsä, kun hän astui
+edestakaisin sen penkin takana, jossa minä istuin, ja ohitse mennessään
+tahtoi sivahuttaa minua; tästä syystä se pian otettiin pois, enkä minä
+nähnyt sitä sen koommin.
+
+Satunnainen seikka lujitti Steerforth'in ja minun ystävyyttäni
+semmoisella tavalla, joka täytti mieleni suurella ylpeydellä ja
+tyytyväisyydellä, vaikka siitä välisti oli vähän haittaakin. Tapahtui
+kerta, kun hän suvaitsi puhutella minua leikkitanterella, että minä
+rohkenin huomauttaa, kuinka joku asia taikka ihminen -- minä en muista
+nyt, mikä oli jonkun asian tai ihmisen kaltainen Peregrine Pickle'ssä.
+Hän ei puhunut mitään sillä kertaa; mutta kun illalla menin levolle,
+kysyi hän minulta, oliko minulla sitä kirjaa.
+
+Minä sanoin hänelle: ei, ja selitin, kuinka olin joutunut lukemaan sitä
+ja kaikkia noita muita kirjoja, joita olen maininnut.
+
+"Ja muistatko sinä niitä?" kysyi Steerforth.
+
+"Kyllä", vastasin minä; minulla oli hyvä muisti, ja minä luulin
+muistavani ne varsin hyvin.
+
+"Jos niin on, sanon minä sinulle jotain, pikku Copperfield", lausui
+Steerforth; "sinun pitää kertoa ne minulle. Minä en saa unta ennenkuin
+myöhään illalla ja aamuisin herään jotenkin varhain. Me juttelemme ne
+kaikki järjestänsä. Me pidämme muutamia säännöllisiä Tuhat-yhden Yön
+iltoja".
+
+Minä olin erittäin mielissäni tästä päätöksestä, ja me rupesimme
+juuri samana iltana panemaan sitä toimeen. Kuinka minä menettelin
+lempi-kirjailiaini suhteen, niitä esitellessäni, ei minun ole tilaisuus
+sanoa enkä minä tahtoisi ollenkaan sitä tietää; mutta minä uskoin
+lujasti heitä, ja minulla oli tietääkseni teeskelemätön, totinen tapa
+kertoa, mitä kerroin; jotka omituisuudet saattivat jokseenkin pitkälle.
+
+Vastus oli siinä, että usein iltaisin olin unissani taikka alakuloinen
+ja haluton jatkamaan kertomusta, ja silloin se oli oikein kova työ,
+mutta se piti tehtämän; sillä tietysti ei sopinut ajatellakaan, että
+minä olisin pettänyt Steerforth'in toiveet tai pahoittanut hänen
+mieltänsä. Aamuisin myöskin, kun tunsin itseni väsyneeksi ja yhden
+tunnin lepo lisäksi olisi tuntunut hyvältä, oli vaivaloista tulla
+herätetyksi, niinkuin sultaninna Scheherazade, ja pakoitetuksi
+pitkälliseen kertomukseen, ennenkuin aamukello soi; mutta Steerforth
+oli jyrkkä päätöksessään, ja kun hän palkinnoksi selitti minulle
+luvunlaskun esimerkkejäni ja aineitani ja kaikenlaista muuta, joka oli
+liian vaikeata minulle, en minä hävinnyt kaupassa. Sallikaat minun
+kuitenkin tehdä oikeutta itselleni. Ei mikään oman edun eli
+itsekkäisyyden syy vaikuttanut minuun eikä mikään pelko hänen suhteensa
+taivuttanut minua. Minä ihmettelin ja rakastin häntä, ja hänen
+hyväksymisessään oli palkkaa kyllä. Se oli niin kallis minulle, että
+vieläkin muistan näitä joutavia asioita kirvelevällä sydämellä.
+
+Steerforth ajatteli myöskin muita ja osoitti tätä ajattelevaisuuttansa
+yhdessä erityisessä asiassa semmoisella järkähtämättömällä tavalla,
+joka, pelkään minä, tuotti Tantalin tuskia Traddles raukalle ja muille
+pojille. Peggotyn luvattu kirje -- kuinka lohduttava se kirje oli! --
+saapui, ennenkuin lukukausi oli monen viikon vanha, ja sen muassa kakku
+oikeassa orangien pesässä ynnä kaksi pulloa esikköisviiniä, Nämät
+aarteet minä laskin, niinkuin sulasta velvollisuudesta, Steerforth'in
+jalkojen juureen ja pyysin häntä jakelemaan niitä.
+
+"Noh, minä sanon sinulle jotain, pikku Copperfield", hän lausui: "viini
+säästetään kurkkusi kastimeksi, kun juttelet".
+
+Minä punehduin tästä tuumasta ja pyysin ujosti, ettei hän ajattelisi
+sitä. Mutta hän sanoi havainneensa, että ääneni oli välisti käheä --
+hieman kariseva, niin hän juuri sanoi -- ja viiniä pitäisi, jok'ikistä
+pisaraa, käyttää mainittuun tarkoitukseen. Viini siis lukittiin hänen
+arkkuunsa, hän laski sitä itse vähäiseen pulloon ja tarjosi siitä
+minulle korkkiin pistetyn kynän kautta, kun hän luuli minun tarvitsevan
+virvoitusta. Välisti, kun hän tahtoi sitä erinomaiseksi, oli hän niin
+hyvä ja pusersi orangin mehua siihen taikka sekoitti siihen inkeväriä
+tai pari pisaraa pipar-minttua; ja vaikk'en voi väittää, että maku
+näistä kokeista parani taikka että tämä oli juuri se rohto, jonka olisi
+valinnut vatsansa vahvistukseksi, join minä sitä kiitollisuudella
+viimeiseksi illalla ja ensimäiseksi aamulla ja painoin erittäin
+mieleeni hänen huolenpitonsa.
+
+Minusta näyttää kuin olisimme tarinoinneet kuukausia Peregrine'stä ja
+kuukausia lisäksi muista samanlaisista. Liittomme ei koskaan hajonnut
+jutun puutteesta, siitä olen varma, ja viiniä kesti melkein yhtä kauan,
+kuin ainetta. Traddles parka, -- minun on mahdoton muistella tätä
+poikaa muulla lailla, kuin että minua kummallisella tavalla naurattaa
+ja vedet tulevat silmiini -- oli ylipäänsä jonkunlaisena köörinä; hän
+oli vavahtelevinansa ilosta hupaisissa paikoissa ja pelkoon
+menehtyvinänsä kertomuksen kamalissa kohdissa. Tämä häiritsi minua
+sangen usein. Yksi hänen parhaita leikinlaskujansa oli, kun hän
+vakuutti, ettei hän voinut pidättää hampaitansa kalisemasta kertaakaan,
+jolloin vaan alguazilia[15] mainittiin Gil Blas'in merkillisissä
+seikoissa; ja minä muistan, kuinka tämä onneton pilantekiä, kun Gil
+Blas kohtasi rosvopäällikön Madridissa, kauhusta joutui semmoisiin
+kuumeen pudistuksiin, että Mr. Creakle, joka kierteli käytävässä, kuuli
+sen ja pieksi häntä aika lailla säännöttömästä käytöksestä
+makuuhuoneessa.
+
+Mitä hyvänsä minussa oli romantillista ja haaveksivaista, kasvoi tästä
+alinomaisesta kertomisesta pimeässä; ja siihen katsoen tämä toimi ei
+liene ollut aivan terveellinen minulle. Mutta se asia, että minua
+hellittiin huoneessani, niinkuin jonkunlaista leikkikalua, sekä se
+tieto, että tätä minun taitoani kehuttiin poikien joukossa ja minä sen
+kautta herätin paljon huomiota, vaikka olin kaikista nuorin, kehoitti
+minua ponnistuksiin. Semmoisessa koulussa, jota hallitaan pelkällä
+julmuudella, ei ole luultavaa, että paljon opitaan, johdattipa sitä
+joku houkkio tai ei. Minä luulen, että pojat meidän koulussa enimmiten
+olivat niin taitamattomia, kuin koulupoikien juuri sopi olla; heitä
+hoputettiin ja kuritettiin liiaksi, etteivät saattaneet oppia järin
+paljon; he eivät voineet edistyä paremmin, kuin kukaan muukaan
+edistyisi semmoisessa elämässä, joka on täynnä alinomaisia vastuksia,
+tuskia ja vaivoja. Mutta minun vähäinen turhamielisyyteni ja
+Steerforth'in apu yllyttivät minua tavalla taikka toisella eteenpäin;
+ja vaikk'ei se varjellut minua paljon, jos ensinkään, rangaistuksesta,
+teki se minut, siellä ollessani, poikkeukseksi yleisestä joukosta,
+koska minä kuitenkin vakaasti noukin niitä näitä tiedon muruja.
+
+Tässä asiassa auttoi Mr. Mell minua paljon. Hänellä oli minua kohtaan
+jonkunlainen ystävyys, jota kiitollisuudella muistan. Minua pahoitti
+aina, kun näin, että Steerforth kohteli häntä varsinaisella
+halveksimisella ja harvoin laiminlöi mitään tilaisuutta loukata hänen
+tunteitansa taikka houkutella muita sitä tekemään. Tämä huolestutti
+minua kauan aikaa sitä enemmän, kuin minä ennen pitkää olin jutellut
+Steerforth'ille, jolta yhtä vähän voin mitään tämmöistä salata, kuin
+kakkuakaan taikka jotakin muuta aineellista tavaraa, noista kahdesta
+vanhasta vaimosta, joitten luo Mr. Mell oli vienyt minut; ja minä
+pelkäsin aina, että Steerforth ilmoittaisi sen ja tekisi hänelle kiusaa
+sen johdosta.
+
+Varsin vähän me silloin, kun minä söin einettä tuona ensimäisenä aamuna
+ja huilun soidessa nukuin riikinkukon sulkien varjoon, kumpikaan
+ajattelimme, mikä seuraus siitä olisi, että minä, vähäpätöinen henkilö,
+saatettiin noihin vaivaishuoneisin. Mutta sillä käynnillä oli
+aavistamattomat seurauksensa; vieläpä totistakin laatua tavallansa.
+
+Kun Mr. Creakle eräänä päivänä pahoinvoinnilta ei päässyt huoneestansa,
+joka tietysti synnytti suurta riemua koko koulussa, pidettiin aika
+menoa aamutyön kestäessä. Se suuri helpoitus ja tyytymys, jota pojat
+tunsivat, teki, että oli vaikea hallita heitä; ja vaikka tuo peloittava
+Tungay pari kolme kertaa toi puujalkansa sisään ja kirjoitti ylös
+pahimpien rauhanrikkojien nimet, ei se paljon vaikuttanut, sillä he
+tiesivät varsin hyvin, että muutoinkin huomenna joutuisivat ahtaalle,
+tekivätpä nyt mitä hyvänsä, ja ajattelivat epäilemättä, että olisi
+viisasta hauskotella tänään.
+
+Oli oikeastaan puoli-lupapäivä, sillä nyt oli lauvantai. Mutta koska
+melu ulkona leikkitanterella olisi häirinnyt Mr. Creakle'ä eikä ollut
+sovelias kävely-ilma, käskettiin meitä iltapuoleksi kouluun ja meille
+annettiin muutamia tavallista helpompia töitä, jotka olivat tätä
+tilaisuutta varten sovitetut. Se oli se päivä viikossa, jona Mr. Sharp
+kävi peruukkiansa käherryttämässä; niinmuodoin Mr. Mell, joka aina sai
+toimittaa raskaimmat tehtävät, yksin hoiti koulua.
+
+Jos minun kävisi vertaaminen niin lempeätä olentoa, kuin Mr. Mell'iä,
+härkään tai karhuun, ajattelisin häntä tuona iltana, kun melske oli
+pahimmillaan, tämmöiseksi eläimeksi, jota tuhannet koirat ahdistavat.
+Minä muistan, kuinka hän kallisti särkevää, laihaan käteen nojaantuvaa
+päätänsä pulpetilla olevan kirjansa puoleen ja turhaan koetti jatkaa
+väsyttävää työtänsä keskellä semmoista hälinää, joka olisi saattanut
+Alihuoneen puhemiehenkin huumeisin. Siinä oli poikia, jotka juoksivat
+paikoillensa ja pois paikoiltansa, leikiten "kissaa nurkassa" muitten
+poikien kanssa; siinä oli nauravia poikia, laulavia poikia, juttelevia
+poikia, tanssivia poikia, ulvovia poikia; oli poikia, jotka lakaisivat
+lattiaa jaloillansa, oli poikia, jotka kiepoivat hänen ympärillänsä,
+irvistellen, niuristellen, matkien häntä hänen selkänsä takana ja hänen
+silmiensä edessä: osotellen hänen köyhyyttänsä, hänen saappaitansa,
+hänen takkiansa, hänen äitiänsä, kaikkia, mitä hänen omaansa oli ja
+mitä heidän olisi tullut pitää arvossa.
+
+"Hiljaa!" huusi Mr. Mell, yhtäkkiä nousten ylös ja lyöden kirjansa
+pulpettiin. "Mitä tämä tarkoittaa! Sitä on mahdoton kestää. Se saattaa
+ihmisen hulluksi. Kuinka voitte tehdä tämmöistä minulle, pojat?"
+
+Se oli minun kirjani, jonka hän löi pulpettiin; ja kun seisoin hänen
+vieressään, pitäen vaaria hänen silmästänsä, kun se katseli ympäri
+huonetta, näin kaikkien poikien pysähtyvän, mitkä hämmästyneinä, mitkä
+puoleksi pelästyneinä, mitkä ehkä murheellisina.
+
+Steerforth'in paikka oli pitkän kouluhuoneen toisessa päässä. Hän
+seisoi joutilaana, selkä seinää vastaan, kädet plakkarissaan ja katseli
+Mr. Mell'iä, suu suippuun vedettynä, niinkuin hän olisi viheltänyt, kun
+Mr. Mell katseli häntä.
+
+"Hiljaa, Mr. Steerforth!" lausui Mr. Mell.
+
+"Hiljaa, itse", sanoi Steerforth, punehtuen. "Ketä te puhuttelette?"
+
+"Istukaat alas", käski Mr. Mell.
+
+"Istukaat itse", vastasi Steerforth, "ja hoitakaat omia asioitanne".
+
+Kuului vähän hihitystä ja jonkunlaista kädentaputusta; mutta Mr. Mell
+oli niin vaalea, että kohta oltiin vaiti, ja muuan poika, joka oli
+rientänyt esiin hänen taaksensa, osotellakseen uudestaan hänen
+äitiänsä, muutti mielensä ja oli tahtovinansa saada kynäänsä vuolluksi.
+
+"Jos luulette, Steerforth", sanoi Mr. Mell, "etten minä tiedä, kuinka
+hallitsette kaikkia mieliä täällä" -- hän laski kätensä minun pääni
+päälle ajattelematta (niinkuin minä luulin), mitä hän teki -- "taikka
+etten ole huomannut, kuinka viime hetkinä olette yllyttäneet nuorempia
+tovereitanne kaikenlaisiin herjauksiin minua vastaan, niin erehdytte
+kokonaan".
+
+"Minä en viitsi ollenkaan ajatella teitä", arveli Steerforth
+kylmäkiskoisesti; "minä en siis nyt erehdy".
+
+"Ja kun käytätte suosikin asemaanne täällä, Sir", jatkoi Mr. Mell, ja
+hänen huulensa värisi kovasti, "solvataksenne yhtä gentlemania --"
+
+"Yhtä mitä? -- missä hän olisi?" kysyi Steerforth.
+
+Tässä joku huudahti: "häpee, J. Steerforth! Se on liian häijyä!" Se oli
+Traddles, jonka Mr. Mell kohta saatti hämille, käskien hänen olla
+ääneti.
+
+"Solvataksenne semmoista, joka ei ole onnellinen elämässä, Sir, ja joka
+ei ole koskaan vähimmälläkään tavalla loukannut teitä ja jonka
+kunnioittamiseen olette kylläksi vanha ja viisas ymmärtämään monen syyn
+löytyvän", lausui Mr. Mell, ja hänen huulensa värisi yhä enemmän,
+"teette kelvottoman ja huonon työn. Te saatte istua alas taikka olla
+seisaalla, niinkuin mielenne tekee, Sir. Jatka, Copperfield".
+
+"Pikku Copperfield", lausui Steerforth, astuen esiin huoneen ylipäähän,
+"odota hiukka. Minä sanon teille kerrallaan jotain, Mr. Mell. Kun
+rohkenette nimittää minua kelvottomaksi tai huonoksi taikka muuksi
+senkaltaiseksi, olette hävytön kerjäläinen. Kerjäläinen olette aina,
+tiedättehän sen; mutta kun näin teette, olette hävytön kerjäläinen".
+
+Minä en tiedä varmaan, yrittikö hän lyömään Mr. Mell'iä vai yrittikö
+Mr. Mell lyömään häntä vai oliko mitään tämmöistä aikomusta ollenkaan
+kummallakaan puolella. Minä havaitsin vaan, että koko koulu yhtäkkiä
+tyrmistyi, niinkuin olisivat muuttuneet kiviksi, ja näin Mr. Creakle'n
+keskellä meitä, ja Tungay'n hänen vieressänsä, sekä Mrs. ja Miss
+Creakle'n katsahtavan ovesta, niinkuin olisivat olleet peloissaan. Mr.
+Mell istui tuokion aivan ääneti, pulpettiin nojaten ja peittäen
+kasvojansa käsillään.
+
+"Mr. Mell", sanoi Mr. Creakle, ravistaen häntä käsivarresta, ja hänen
+kuiskauksensa oli nyt niin luja, että Tungay katsoi tarpeettomaksi
+kertoa hänen sanojansa; "ette suinkaan ole unhottaneet itseänne, toivon
+minä?"
+
+"Ei, Sir, ei", vastasi opettaja, paljastaen kasvojansa, pudistaen
+päätänsä ja hieroen käsiään suuressa tuskassa. "Ei, Sir, ei. Minä olen
+muistanut itseni, minä -- ei, Mr. Creakle, minä en ole unhottanut
+itseäni, minä -- minä olen muistanut itseni, Sir. Minä -- minä --
+olisin toivonut, että te olisitte muistaneet minua hiukan ennemmin, Mr.
+Creakle. Se -- se -- olisi ollut ystävällisempää, Sir, oikeammin tehty,
+Sir. Se olisi säästänyt minulta paljon, Sir".
+
+Katsellen tarkasti Mr. Mell'iä, pani Mr. Creakle kätensä Tungay'n
+olkapäälle, siirsi jalkansa likaiselle penkille ja asettui istumaan
+pulpetille. Kun hän tältä valta-istuimelta oli yhä tarkasti katsellut
+Mr. Mell'iä, mutta tämä pudisti päätänsä ja hieroi käsiänsä samassa
+tuskan tilassa, kääntyi Mr. Creakle Steerforth'in puoleen ja sanoi:
+
+"No, Sir, koska hän ei suvaitse kertoa minulle, sanokaat te, mitä tämä
+_on_?"
+
+Steerforth kartti kotvan kysymystä, ylenkatseella ja vihalla silmäillen
+vastustajaansa ja pysyen ääneti. Minä en voinut tuona lomahetkenäkään
+olla ajattelematta, muistan minä, kuinka jalo hän oli ulkomuodoltaan,
+ja kuinka halvalta ja yksinkertaiselta Mr. Mell näytti hänen
+rinnallansa.
+
+"Mitä hän lienee tarkoittanut, kun hän suosikeista puhui?" lausui
+Steerforth viimein.
+
+"Suosikeista?" toisti Mr. Creakle, ja hänen otsansa suonet paisuivat
+nopeasti. "Kuka suosikeista puhui?"
+
+"Hän sitä teki", sanoi Steerforth.
+
+"Ja mitä, jos saan luvan, te sillä tarkoititte, Sir?" kysyi Mr.
+Creakle, äkäisesti kääntyen apu-opettajaansa päin.
+
+"Minä tarkoitin, Mr. Creakle", vastasi hän matalalla äänellä, "niinkuin
+sanoin: ettei kenenkään oppilaan ollut oikeus käyttää suosikin
+asemaansa, alentaaksensa minua".
+
+"Alentaaksensa _teitä_?" lausui Mr. Creakle. "Totta totisesti! Mutta
+sallikaat minun kysyä, Mr. Mikä-nimenne-lieneekään"; ja tässä Mr.
+Creakle pani käsivartensa, ruokokeppinsä ja kaikki ristiin rinnallensa
+ja veti kulmakarvansa semmoiseen solmuun, että hänen vähäiset silmänsä
+tuskin näkyivät niitten alta; "osoititteko te, kun puhuitte
+suosikeista, soveliasta kunnioitusta minua kohtaan? Minua kohtaan,
+Sir", sanoi Mr. Creakle, lykäten päätänsä häntä kohden ja vetäen sitä
+takaisin jälleen, "joka olen tämän laitoksen esimies ja teidän
+isäntänne".
+
+"Se ei ollut viisaasti tehty, Sir, minä myönnän sen mielelläni", lausui
+Mr. Mell. "Minä en olisi tehnyt sitä, jos olisin ollut levollisena".
+
+Tässä keskeytti Steerforth.
+
+"Sitten hän sanoi, että minä olin kelvoton, ja sitten hän sanoi, että
+minä olin huono, ja silloin minä nimitin häntä kerjäläiseksi. Jos
+_minä_ olisin ollut levollisena, kenties en olisi nimittänyt häntä
+kerjäläiseksi. Mutta minä tein sen ja olen valmis vastaamaan
+seurauksista".
+
+Minä ehkä en miettinyt, oliko mitään seurauksia, joista tarvitsi
+vastata, minä tunsin vaan mieleni oikein hehkuvan tästä uljaasta
+puheesta. Se vaikutti myöskin poikiin, sillä matala kohina kuului
+heidän joukostaan, vaikk'ei kukaan puhunut sanaakaan.
+
+"Minua kummastuttaa, Steerforth -- vaikka suoruutenne kunnioittaa
+teitä", lausui Mr. Creakle, "todella kunnioittaa teitä -- minua
+kummastuttaa, Steerforth, se minun täytyy sanoa, että te käytitte
+tämänlaista nimitystä semmoisesta miehestä, joka on Salem House'n
+palveluksessa ja palkassa, Sir".
+
+Steerforth naurahti vähän.
+
+"Tuo ei ole mikään vastaus, Sir", jatkoi Mr. Creakle, "muistutukseeni.
+Minä odotan enemmän, kuin tuota, teiltä, Steerforth".
+
+Jos Mr. Mell näytti minusta halvalta tämän kauniin pojan rinnalla, oli
+aivan mahdoton sanoa, kuinka halvalta Mr. Creakle näytti.
+
+"Koettakoon hän kieltää sitä", arveli Steerforth.
+
+"Kieltää, että hän on kerjäläinen, Steerforth?" huusi Mr. Creakle. "No,
+missä hän käy kerjäämässä?"
+
+"Jos hän ei itse ole mikään kerjäläinen, on ainakin yksi hänen
+läheisistä sukulaisistaan", lausui Steerforth. "Se on yhtä kaikki".
+
+Hän katseli minua, ja Mr. Mell'in käsi taputti lempeästi minua
+olkapäälle. Minä katsahdin ylös punehtuvilla kasvoilla ja soimaavalla
+omalla tunnolla, mutta Mr. Mell'in silmät olivat kiintyneet
+Steerforth'iin. Hän yhä ystävällisesti taputteli minua olkapäälle,
+mutta hän katseli Steerforth'ia.
+
+"Koska vaaditte minua, Mr. Creakle, puollustamaan itseäni", jatkoi
+Steerforth, "ja selittämään, mitä minä tarkoitan -- ei minulla ole
+mitään muuta sanomista, kuin se, että hänen äitinsä elää almuista
+vaivaishuoneessa".
+
+Mr. Mell katseli yhä häntä ja taputti minua vielä ystävällisesti
+olkapäälle ja sanoi, jos oikein kuulin, kuiskaten itsellensä: "niin,
+minä ajattelin sitä".
+
+Mr. Creakle kääntyi ankaralla otsan rypistyksellä ja kohteliaisuutta
+teeskennellen apu-opettajansa puoleen.
+
+"No, te kuulette, mitä tämä gentlemani sanoo, Mr. Mell. Olkaat hyvä,
+jos suvaitsette, ja oikaiskaat häntä koko koulun edessä".
+
+"Hän on oikeassa, Sir, eikä tarvitse mitään oikaisemista", vastasi Mr.
+Mell keskellä syvää äänettömyyttä; "mitä hän on sanonut, on totta".
+
+"Olkaat siis hyvä ja ilmoittakaat julkisesti, tahdotteko", lausui Mr.
+Creakle, pannen päätänsä kallelle ja pyöritellen silmiänsä ympäri
+koulua, "onko se koskaan tullut minun tietooni, ennenkuin tänä
+hetkenä?"
+
+"Ei suoraan, luullakseni", hän vastasi.
+
+"Kuinka, te ette tiedä sitä", sanoi Mr. Creakle. "Ettekö, mies?"
+
+"Minä luulen, ettette koskaan ajatellut minun maallista tilaani
+erittäin hyväksi", vastasi apu-opettaja. "Te tiedätte, mimmoinen
+asemani täällä on ja aina on ollut".
+
+"Jos niin päätätte, luulen minä", sanoi Mr. Creakle, ja hänen suonensa
+paisuivat jälleen entistä isommiksi, "että olette olleet kokonaan
+väärässä asemassa ja pitäneet tätä koulua jonakin köyhäin-kouluna. Mr.
+Mell, me eroamme, jos suvaitsette. Pikemmin kuin paremmin".
+
+"Soveliaampaa aikaa, kuin tämä, ei ole", vastasi Mr. Mell nousten.
+
+"Ei teille!" sanoi Mr. Creakle.
+
+"Minä jätän teidät hyvästi, Mr. Creakle, ja teidät kaikki", lausui Mr.
+Mell, katsellen ympäri huonetta ja taas taputtaen minua lempeästi
+olkapäälle. "James Steerforth, paras asia, minkä minä voin toivottaa
+teille, on se, että joskus häpeette sitä, mitä tänään olette tehneet.
+Tätä nykyä minä en tahtoisi teitä omaksi ystäväkseni eikä kenenkään
+muun, jolle minä suon hyvää".
+
+Hän laski kerran vielä kätensä olkapäälleni, otti sitten huilunsa ja
+pari kolme kirjaa pulpetistansa, johon hän jätti avaimen suulle
+jälkeläisellensä, ja meni ulos huoneesta, kantaen omaisuuttansa
+kainalossaan. Mr. Creakle piti nyt (Tungay'n kautta) puheen, jossa hän
+kiitti Steerforth'ia siitä, että tämä oli (vaikka ehkä liian
+kiihkeästi) puollustanut Salem House'n itsenäisyyttä ja arvoa. Puheen
+päätökseksi pudisti hän kättä Steerforth'in kanssa, samalla kuin me
+hurrasimme kolme kertaa -- minä en oikein tietänyt, minkä vuoksi, mutta
+luulin, että se oli Steerforth'in kunniaksi, ja yhdyin hartaasti
+heihin, vaikka tunsin itseni sangen viheliäiseksi. Sitten Mr. Creakle
+kepitti Tommy Traddles'ia, joka tavattiin itkemästä eikä hurrannut, kun
+Mr. Mell lähti; ja palasi sohvaansa tai vuoteesensa tai mistä hän
+lienee tullut.
+
+Me olimme nyt jääneet itseksemme ja katsoimme hyvin hävehtyneinä,
+muistan minä, toinen toistamme. Itse puolestani tunsin niin kovia
+itsesyytöksiä ja omantunnon soimauksia siitä osasta, jonka olin
+toimittanut tässä asiassa, ettei mikään olisi karaissut minua
+pidättämään kyyneliäni, jollen olisi pelännyt, että Steerforth, joka
+usein katseli minua, näin minä, arvelisi sitä epä-ystävälliseksi --
+taikka minun tulisi pikemmin sanoa, meidän kummankin ikäämme sekä
+niihin tunteisin katsoen, joita minä pidin hänen suhteensa,
+epäkuuliaiseksi -- jos näytin sitä mielenliikutusta, joka vaivasi
+minua. Hän oli kovin suuttunut Traddles'iin ja sanoi, että häntä
+ilahutti, että tämä oli saanut ansaitun palkkansa.
+
+Traddles parka, joka juuri oli päässyt päätänsä pulpettiinsa nojaamasta
+ja paraikaa lohdutti itseänsä, niinkuin tavallisesti, kokonaisella
+luuranko-liudalla, sanoi, ettei hän huolinut siitä. Mr. Mell'iä oli
+huonosti kohdeltu.
+
+"Kuka on huonosti kohdellut häntä, tyttöseni?" kysyi Steerforth.
+
+"No, sinä juuri", vastasi Traddles.
+
+"Mitä minä siis olen tehnyt?" kysyi Steerforth.
+
+"Mitä sinä olet tehnyt?" vastasi Traddles. "Loukannut hänen tunteitansa
+ja laittanut, että hän on menettänyt virkansa".
+
+"Hänen tunteitansa!" toisti Steerforth halveksien. "Hänen tunteensa
+tointuvat pian, sen takaan. Hänen tunteensa eivät ole, niinkuin sinun,
+Miss Traddles. Mitä hänen virkaansa tulee -- joka oli hyvin tuottava
+tosiaan, vai kuinka? -- luuletko sinä, etten kirjoita kotiin ja pidä
+huolta, että hän saa vähän rahaa, Maisini?"
+
+Meidän mielestämme oli tämä Steerforth'in aikomus erittäin jalo. Hänen
+äitinsä oli leski ja rikas ja sanottiin tekevän melkein kaikki, mitä
+poika pyysi häneltä. Me olimme kaikki kovasti iloissamme, kun näimme
+Traddles'in tällä tapaa kukistetuksi ja ylistimme Steerforth'ia pilviin
+saakka, semminkin kuin hän ilmoitti meille, niinkuin hän suvaitsi
+ilmoittaa, että mitä hän oli tehnyt, sen hän oli tehnyt juuri meitä
+varten ja meidän asiamme hyväksi, ja että hän oli antanut suuren lahjan
+meille, kun hän omaa etuansa katsomatta oli menetellyt näin.
+
+Mutta minun täytyy sanoa, että, kun sinä iltana istuin pimeässä
+tarinoimassa, Mr. Mell'in vanha huilu kuului useampia kertoja
+surullisesti kaikkuvan korvissani; ja että, kun viimein Steerforth oli
+väsynyt ja minä panin maata vuoteeseni, se tuntui soivan niin
+murheellisesti jossakin paikassa, että olin aivan onneton.
+
+Minä unhotin pian Mr. Mell'in ajatellessani Mr. Steerforth'ia, joka
+jonkunlaisella sukevalla amatörin tavalla ja ilman mitään kirjaa (hän
+näytti minusta osaavan kaikkia ulkoa) otti hoitaaksensa muutamia Mr.
+Mell'in tunteja, siksi kuin toinen opettaja löydettiin. Uusi opettaja
+tuli jostakin latinankoulusta. Ennenkuin hän ryhtyi virkansa toimiin,
+aterioitsi hän eräänä päivänä vierashuoneessa, että häntä saataisiin
+esitellä Steerforth'ille. Steerforth kiitti häntä kovasti ja kertoi
+meille, että hän oli koko veikale. Minä en säntilleen ymmärtänyt, mitä
+oppinutta arvoa hän tällä nimityksellä tarkoitti, mutta kunnioitin
+tästä syystä uutta opettajaa paljon enkä epäillyt yhtään hänen suurta
+taitoansa; vaikk'ei hän koskaan nähnyt niin paljon vaivaa minun
+suhteeni -- ei sitäkään, että hän olisi tietänyt, että _minä_ olin
+olemassa -- kuin Mr. Mell oli nähnyt.
+
+Oli ainoastaan yksi toinen tapaus sillä lukukaudella meidän
+jokapäiväisessä koulu-elämässä, joka teki semmoisen vaikutuksen minuun,
+että se vielä elää; se elää vielä monesta syystä.
+
+Eräänä iltana, kun meitä oli kiusattu, että olimme kaikki aivan
+tohduksissa, ja Mr. Creakle huimi hirveästi ympärillensä, tuli Tungay
+sisään ja huusi tavallisella, lujalla äänellänsä: "vieraita
+Copperfield'ille!"
+
+He vaihtoivat, hän ja Mr. Creakle, muutamia sanoja siitä, mitkä vieraat
+olivat ja mihin huoneisin heitä saatettaisiin; ja sitten minä, joka
+olin tavan mukaan nousnut ylös, kun ilmoitus tehtiin, ja jonka päätä
+pyörrytti kummastuksesta, käskettiin mennä takaportaita huoneeseni ja
+ottaa päälleni puhdas kaulus, ennenkuin lähdin ruokasaliin. Minä
+noudatin näitä käskyjä semmoisella hätäilemisellä ja ahdistuksella,
+jommoista ei nuori sydämeni koskaan ennen ollut kokenut; ja kun tulin
+salin ovelle ja jouduin ajattelemaan, että se ehkä olisi äitini -- minä
+olin siihen asti ainoastaan ajatellut Mr. ja Miss Murdstone'a -- vedin
+minä takaisin käteni lukosta ja seisahduin nyyhkimään, ennenkuin astuin
+sisään.
+
+Ensiksi minä en nähnyt ketään; mutta kun huomasin jotakin oven tiellä,
+katsoin sen taa, ja siinä olivat kummastuksekseni Mr. Peggotty ja Ham,
+kumartaen minua, lakki kädessä, ja sulloen toinen toistansa seinää
+vastaan. Minä en saanut olluksi nauramatta; mutta syy siihen oli paljon
+enemmän ilo, että sain nähdä heidät, kuin heidän omituinen asemansa
+oven takana. Me pudistimme kättä sangen sydämellisellä tavalla; ja minä
+nauroin nauramistani, siksi kuin minun täytyi temmata ulos nenäliinani
+ja pyyhkiä silmiäni.
+
+Mr. Peggotty (joka ei ummistanut suutansa kertaakaan, muistaakseni,
+koko täällä käyntinsä aikana) osoitti suurta osan-ottoa, kun hän näki
+minun tekevän sitä ja nyhjäsi Ham'ia sanomaan jotakin.
+
+"Reipastukaat, Mas'r Davy!" sanoi Ham muhoilevalla tavallansa. "Kah,
+kuinka olette kasvaneet!"
+
+"Olenko minä kasvanut?" kysyin minä, pyyhkien silmiäni. Minä en itkenyt
+mitään erittäin, tietääkseni; mutta vanhojen ystävien näky sai minut
+jollakin lailla itkemään.
+
+"Kasvanut, Mas'r Davy? Eikö hän ole kasvanut!" lausui Ham.
+
+"Niin, eikö hän ole kasvanut!" sanoi Mr. Peggotty.
+
+He saattivat minut nauramaan uudestaan, kun nauroivat toisiansa, ja
+sitten me kaikki kolme nauroimme, siksi kuin minä olin vähällä itkeä
+taas.
+
+"Tiedättekö, kuinka äitini jaksaa, Mr. Peggotty?" kysyin minä. "Ja
+kuinka minun rakas, rakas vanha Peggottyni voi?"
+
+"Tavattoman hyvin", sanoi Mr. Peggotty.
+
+"Entä pikku Em'ly ja Mrs. Gummidge?"
+
+"Tavattoman hyvin", sanoi Mr. Peggotty.
+
+Tuosta oltiin vähän vaiti. Keskeyttääksensä tätä vaitioloa veti Mr.
+Peggotty plakkaristansa kaksi kauhean kookasta hummeria, suunnattoman
+suuren rapon ja ison kanvassipussin äyriäisiä ja latoi ne Ham'in
+syliin.
+
+"Näettekö", lausui Mr. Peggotty, "kun huomasimme, että olitte
+mieltyneet vähäiseen makupalaan ruokanne lisäksi, olemme olleet niin
+rohkeat. Vanha äiti keitti ne, niin teki. Mrs. Gummidge keitti ne.
+Niin", sanoi hitaasti Mr. Peggotty, joka luullakseni piti kiinni tästä
+aineesta, koska hänellä ei ollut mitään muuta ainetta valmiina, "Mrs.
+Gummidge, minä vakuutan teille, hän keitti ne".
+
+Minä lausuin kiitollisuuttani; ja katseltuansa Ham'ia, joka seisoi
+yksinkertaisesti hymyillen kuori-eläville eikä yrittänytkään auttaa
+häntä, jatkoi Mr. Peggotty:
+
+"Me tulemme, näette, tuulen ja luoteen avulla yhdessä Yarmouth'in
+aluksessa Gravesand'iin. Sisareni kirjoitti minulle tämän paikan
+nimen ja kirjoitti minulle, että, jos koskaan sattuisin käymään
+Gravesand'issa, minun pitäisi tulla tänne ja kysyä Mas'r Davyä ja sanoa
+terveisiä häneltä, toivottaa hänelle nöyrästi hyvää ja kertoa, että
+hänen omaisensa voivat tavattoman hyvin. Pikku Em'ly, näette,
+kirjoittaa sisarelleni, kun minä palaan, koska minä näin teidät ja te
+samaten voitte tavattoman hyvin, ja sillä tapaa mennään hauskasti
+ympäri toisesta toiseen".
+
+Minun täytyi ajatella hiukan, ennenkuin käsitin, mitä Mr. Peggotty
+tarkoitti tällä vertauslauseella, joka sisälsi täydellisen tiedon
+ympyrän. Sitten minä kiitin häntä sydämellisesti ja sanoin, tuntien,
+kuinka punehduin, että luulin pikku Em'lynkin muuttuneen siitä, kuin
+meidän oli tapa poimia näkinkenkiä ja piikiviä rannalla.
+
+"Hän kasvaa aika ihmiseksi, se se on, joksi hän kasvaa", vastasi Mr.
+Peggotty. "Kysykäät _häneltä_".
+
+Hän tarkoitti Ham'ia, joka hohti ilosta ja hyväksymisestä äyriäspussin
+takana.
+
+"Hänen kauniit kasvonsa!" lausui Mr. Peggotty, jonka omat kasvot
+loistivat, kuin päivänvalo.
+
+"Hänen oppinsa!" sanoi Ham.
+
+"Hänen kirjoituksensa!" lausui Mr. Peggotty. "Noh, se on mustaa, kuin
+piki, ja niin isoa, että sen eroittaa kuinka kaukaa hyvänsä".
+
+Oli oikein hauska nähdä, kuinka Mr. Peggotty innostui, kun hän ajatteli
+pikku lemmittyänsä. Hän seisoo taas edessäni, hänen karkeat, karvaiset
+kasvonsa säteilevät iloisesta rakkaudesta ja ylpeydestä, jota minä en
+voi kuvailla. Hänen rehelliset silmänsä syttyvät ja säkenöivät,
+niinkuin jotakin kirkasta liikkuisi niitten pohjalla. Hänen leveä
+rintansa kohoo mielihyvästä. Hänen lujat, höllällään olevat kätensä
+puristuvat itsestänsä kiinni hänen totisuudessaan; ja hän antaa voimaa
+sanoillensa oikealla kädellänsä, joka minun kääpiön-silmissäni näyttää
+suurelta, kuin väkivasara.
+
+Ham oli aivan yhtä totinen, kuin hän. He olisivat varmaan puhuneet
+paljon enemmän pikku Em'lystä, jollei Steerforth'in äkillinen tulo
+olisi saattanut heitä hämille. Kun Steerforth näki minun nurkassa
+puhuvan kahden vieraan kanssa, keskeytti hän erään laulun, jota hän
+paraikaa lauloi, ja sanoi: "minä en tietänyt, että sinä olit täällä,
+pikku Copperfield!" (sillä se ei ollut se huone, jossa vieraita
+tavallisesti vastaan-otettiin) ja astui meidän ohitsemme matkallansa
+ulos.
+
+Minä en ole varma, oliko se ylpeydestä, että minulla oli semmoinen
+ystävä, kuin Steerforth, vai halusta selittää hänelle, kuinka minulla
+oli semmoinen ystävä, kuin Mr. Peggotty, kuin minä huusin häntä, juuri
+kuin hän oli ulos astumallaan. Mutta minä sanoin häveliäästi -- hyvä
+Jumala, kuinka kaikki palajaa mieleeni niin pitkän ajan perästä!
+
+"Älä huoli mennä, Steerforth. Nämät ovat kaksi Yarmouth'in venemiestä
+-- kovin ystävällistä ja hyvää väkeä -- jotka ovat sukua hoitajattareni
+kanssa ja ovat tulleet Gravesand'ista minua tervehtimään".
+
+"Vai niin?" lausui Steerforth, kääntyen takaisin. "Minua ilahuttaa
+nähdä teitä. Kuinka voitte, molemmat?"
+
+Hänen käytöksessään oli jotakin suoraa -- iloinen ja ujostelematon
+käytös se olikin, mutta ei pöyhkeilevä -- joka, luullakseni, vaikutti
+jollakin taikavoiman tavalla. Minulla on vielä se ajatus, että hänen
+ryhtinsä, hänen virkeytensä, hänen miellyttävä äänensä, hänen kaunis
+muotonsa ja vartalonsa sekä minun ymmärtääkseni joku syntyperäinen
+viehättäväisyys (jommoinen, luullakseni, harvalla ihmisellä on)
+antoivat hänelle semmoisen lumousvoiman, jota jokainen luonnollisesta
+heikkoudesta totteli ja jota ei juuri moni voinut vastustaa. Minun oli
+helppo havaita, kuinka he mieltyivät häneen ja kuinka he näyttivät
+silmänräpäyksellä avaavan sydämensä hänelle.
+
+"Teidän täytyy saattaa heidän tietoihinsa kotiin, jos suvaitsette, Mr.
+Peggotty", sanoin minä, "kun tuo kirje lähetetään, että Mr. Steerforth
+on erinomaisen ystävällinen minulle ja etten tiedä, kuinka tulisin
+toimeen täällä ilman häntä".
+
+"Joutavia!" lausui Steerforth nauraen. "Semmoisia te ette saa kertoa
+heille".
+
+"Ja jos Mr. Steerforth tulee Norfolk'iin taikka Suffolk'iin, Mr.
+Peggotty", sanoin minä, "kun minä olen siellä, saatte luottaa siihen,
+että tuon hänet Yarmouth'iin, jos hän suostuu, katsomaan teidän
+huonettanne. Sinä et ole koskaan nähnyt semmoista hyvää huonetta,
+Steerforth. Se on tehty veneestä!"
+
+"Tehty veneestä, onko se?" kysyi Steerforth. "Se vasta on sovelias
+huone tämmöiselle aito merimiehelle."
+
+"Niin se on, Sir, niin se on, Sir", arveli Ham irvistellen. "Te olette
+oikeassa, nuori gen'lm'n. Mas'r Davy, gen'lm'n on oikeassa. Aito
+merimies! Kuulkaat, kuulkaat! Se on juuri mitä hän on!"
+
+Mr. Peggotty ei ollut vähemmän mielissään, kuin hänen veljensä poika,
+vaikka hänen häveliäisyytensä esti häntä niin isolla äänellä
+omistamasta tämmöistä, häneen itseen koskevaa kohteliaisuutta.
+
+"No, Sir", lausui hän kumartaen ja kotkottaen ja pistäen poveensa
+huivinsa päitä, jotka riippuivat alas rinnalle. "Kiitoksia paljon, Sir,
+kiitoksia paljon! Minä koetan parastani minun ammatissani, Sir".
+
+"Enempää ei paraskaan ihminen voi tehdä, Mr. Peggotty", lausui
+Steerforth. Hän oli jo oppinut hänen nimensä.
+
+"Minä panen vetoa, että itse teette samoin, Sir", sanoi Mr. Peggotty,
+nyykähyttäen päätänsä, "ja teette sitä hyvin -- oikein hyvin! Minä
+kiitän teitä, Sir. Minä olen kiitollisuuden velassa teille, Sir, teidän
+tervehdyksestänne. Minä olen raaka, Sir, mutta altis -- ainakin
+_toivon_ sitä, te ymmärrätte. Minun huoneestani ei ole katsottavaksi,
+Sir, mutta se on valmiina palvelemaan teitä, jos joskus tulisitte Mas'r
+Davyn kanssa katsomaan sitä. Minä olen kun olenkin oikea kotelokala",
+lausui Mr. Peggotty; jolla hän tarkoitti etanaa, ja tämä oli viittaus
+siihen, että hän oli hidas lähtemään, sillä hän oli yrittänyt menemään
+jokaisen lauseen jälkeen, vaan oli tavalla taikka toisella tullut
+takaisin jälleen; "mutta minä suon teille molemmille hyvää, ja nyt
+toivotan teille onnea!"
+
+Ham toisti tämän lauseen, ja me erosimme heistä sydämellisimmällä
+tavalla. Minun teki melkein mieli sinä iltana kertoa Steerforth'ille
+sievästä pikku Em'lystä, mutta minä olin liian ujo mainitsemaan hänen
+nimeänsä ja pelkäsin liian paljon, että hän nauraisi minua. Minä
+muistan, että ajattelin paljon ja levottomasti sitä, mitä Mr. Peggotty
+oli sanonut hänen aika ihmiseksi kasvamisestaan; mutta päätin, että
+tämä oli tyhjää puhetta.
+
+Me kuljetimme kuori-elävät elikkä "makupalan", niinkuin Mr. Peggotty
+oli nöyrästi nimittänyt niitä, kenenkään huomaamatta huoneesemme ja
+söimme uhkean illallisen sinä ehtoona. Mutta Traddles ei päässyt eheänä
+siitä. Hän oli liian onneton suoriumaan edes illallisesta samalla
+tavalla, kuin muut ihmiset. Hän sairastui yöllä -- hän oli aivan
+huonona -- rapon syömisestä; ja kun häneen oli ajettu niin paljon
+mustaa mixturia ja sinisiä pillereitä, että Demple (jonka isä oli
+lääkäri) sanoi, että siinä oli kyllin hevosenkin terveyden
+pilaamiseksi, sai hän kepitystä ja kuusi lukua Kreikan Uudesta
+testamentista siitä, ettei hän tahtonut tunnustaa.
+
+Kun ajattelen tämän lukukauden loppu-osaa, pyörivät sekaisin edessäni
+jokapäiväisen elämämme puuhat ja ponnistukset; kesän katoaminen ja
+muuttunut vuoden-aika; hallaiset aamut, joina meitä soitettiin ylös
+vuoteistamme, ja pimeitten iltojen kylmä, kylmä haju, joina meitä
+soitettiin vuoteisimme jälleen; ilta-kouluhuone, joka oli himmeästi
+valaistu ja huonosti lämmitetty, ja aamu-kouluhuone, joka ei ollut
+mitään muuta, kuin suuri värisyttämiskone; keitetyn häränlihan ja
+paahdetun häränlihan, keitetyn lampaanlihan ja paahdetun lampaanlihan
+vuorottelemiset, voileipien kasat, kissankorvaiset kirjat, haljenneet
+krihvelitaulut, kyynel-jälkeiset kirjoitusvihkot, kepitykset,
+linjaalilla hutkinnat, tukistukset, sateiset sunnuntait, ihraiset
+puddingit, ja saastainen läkin lemu, joka ympäröitsi kaikkia.
+
+Minä muistan kuitenkin hyvin, kuinka lupapäivien etäinen aika, joka oli
+sanomattoman kauan näyttänyt olevan liikkumaton pilkku, alkoi lähestyä
+meitä ja kasvoi kasvamistaan. Kuinka me kuukausien sijasta luimme jo
+viikkoja ja sitten päiviä; ja kuinka sitten rupesin pelkäämään,
+etteivät tulisi noutamaan minua ja kuinka, kun kuulin Steerforth'ilta,
+että tultaisiin, ja oli varma, että minä lähtisin, minua himmeästi
+aavisti, että taittaisin jalkani ennen sitä. Kuinka lähdön päivä
+viimeiseltä äkkiä siirtyi: toisesta viikosta nousevaan viikkoon, tähän
+viikkoon, ylihuomiseksi, huomiseksi, tähän päivään, tähän iltaan --
+siksi kuin istuin Yarmouth'in postivaunuissa ja matkustin kotiin.
+
+Minä heräsin usein, Yarmouth'in postivaunuissa nukkuessani, ja näin
+monta katkonaista unta kaikista näistä asioista. Mutta kun olin
+valveilla väli-aikoina, ei maa ulkopuolella akkunaa ollut Salem House'n
+leikkitanner eikä ääni korvassani ollut Mr. Creakle'n ääni, kun hän
+pieksi Traddlesia, vaan vaunun-ajajan, kun hän kehoitti hevosia.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+Lupa-aikani. Varsinkin eräs onnellinen iltapuoli.
+
+
+Kun ennen päivän valjettua saavuimme siihen ravintolaan, johon
+postivaunut pysähtyivät, mutta joka ei ollut se ravintola, jossa
+ystäväni kyyppäri eli, saatettiin minä sievään, vähäiseen
+makuuhuoneesen, jonka ovelle oli maalattu: _Delfini_. Minun oli,
+muistaakseni, vilu, vaikka minulle oli annettu kuumaa teetä ison
+valkean edessä alikerroksessa; ja minä olin hyvin iloinen, kun sain
+heittäytyä Delfinin vuoteesen, kääriä Delfinin peiton pääni ympäri ja
+mennä nukuksiin.
+
+Mr. Barkis'in, ajomiehen, oli määrä käydä tiedustelemassa minua aamulla
+kello yhdeksän. Minä nousin kello kahdeksalta, hiukan horroksissa
+lyhyen yöleponi vuoksi, ja olin valmis häntä varten ennen määrä-aikaa.
+Hän vastaanotti minua aivan niinkuin ei viittä minutia olisi kulunut
+siitä, kuin viimein olimme yhdessä, ja niinkuin minä olisin vaan
+pistäynyt hotellissa kuutta pennyä särkemässä taikka jossakin muussa
+semmoisessa asiassa.
+
+Heti kuin minä ja arkkuni olimme kärryillä ja ajomies sijallansa, vei
+tuo laiska hevonen meidät kaikki pois tavallista kulkuansa.
+
+"Te näytätte hyvin kauniilta, Mr. Barkis", sanoin minä, arvellen, että
+hän olisi mielissään siitä tiedosta.
+
+Mr. Barkis hieroi poskeansa hiansuullaan ja katseli sitten
+hiansuutansa, niinkuin hän olisi odottanut saavansa nähdä jotakin
+kasvojensa kukoistuksesta siinä; mutta ei osoittanut muulla tavalla
+huolivansa tästä sievistelystäni.
+
+"Minä olen ajanut asianne, Mr. Barkis", lausuin minä; "minä kirjoitin
+Peggotylle".
+
+"Ah!" sanoi Mr. Barkis.
+
+Mr. Barkis näytti jurolta ja vastasi kuivankiskoisesti.
+
+"Eikö se ollut oikein, Mr. Barkis?" kysyin minä vähän epäiltyäni.
+
+"No, ei", vastasi Mr. Barkis.
+
+"Eikö sanoma ollut oikea?"
+
+"Sanoma oli ehkä oikea kyllä", lausui Mr. Barkis; "mutta siihen asia
+päättyikin".
+
+Koska en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, toistin minä uteliaasti: "asia
+päättyi, Mr. Barkis?"
+
+"Siitä ei tullut sen enempää", selitti hän, katsellen sivullepäin
+minuun. "Ei tullut mitään vastausta".
+
+"Vastausta siis odotettiin, eikö niin, Mr. Barkis?" lausuin minä,
+avaten silmiäni, sillä uusi valo koitti nyt minulle.
+
+"Kun joku sanoo, että häntä haluttaa", arveli Mr. Barkis, kääntäen
+silmiänsä verkalleen minuun jälleen, "tietää se, että hän odottaa
+vastausta".
+
+"No, Mr. Barkis?"
+
+"No", vastasi Mr. Barkis, luoden silmänsä takaisin hevosen korviin;
+"tuo mies on odottanut vastausta aina siitä saakka."
+
+"Oletteko ilmoittanut sitä hänelle, Mr. Barkis?"
+
+"E-en", murisi Mr. Barkis, vähän mietittyään. "Minä en ole saanut
+mitään kutsumusta tulla ilmoittamaan sitä hänelle. _Minä_ en aio
+ilmoittaa sitä hänelle".
+
+"Tahtoisitteko, että minä teen sen, Mr. Barkis?" kysyin minä
+epäileväisesti.
+
+"Saatte ilmoittaa hänelle, jos tahdotte", lausui Mr. Barkis, taas
+pitkäänsä katsellen minua, "että Barkis odotti vastausta. Te sanotte --
+mikä hänen nimensä onkaan?"
+
+"Hänen nimensä?"
+
+"Ah!" sanoi Mr. Barkis, nyykäyttäen päätänsä.
+
+"Peggotty".
+
+"Ristimänimi vai sukunimi?" kysyi Mr. Barkis.
+
+"No, ei se ole hänen ristimänimensä. Hänen ristimänimensä on Clara".
+
+"Sekö se on?" sanoi Mr. Barkis.
+
+Hän näytti saavan äärettömiä ajattelemisen aiheita tästä seikasta ja
+istui miettien ja viheltäen itsekseen pitkän ajan.
+
+"No!" jatkoi hän viimeiseltä. "Te sanotte: 'Peggotty! Barkis odottaa
+vastausta'. Hän ehkä sanoo: 'vastausta mihin?' Te sanotte: 'siihen,
+mitä minä ilmoitin hänelle'. 'Mitä se on?' sanoo hän. 'Barkis'ia
+haluttaa', sanotte te".
+
+Tämän erittäin nerokkaan ehdoituksen jälkeen tokaisi Mr. Barkis minua
+kyynäspäällänsä, että oikein rupesi kylkeäni pistämään. Tuosta hän
+entisellä tavallansa nojautui hevostansa kohden eikä viitannut sen
+koommin tähän aineesen, paitsi että hän puolen tunnin jälkeen otti
+liidunpalasen plakkaristansa ja kirjoitti kärryjen teltakattoon "Clara
+Peggotty" -- silminnähtävästi yksityiseksi muistutukseksi itseänsä
+varten.
+
+Voi, millä oudoilla tunteilla matkustin kotiin, kun se ei ollut mikään
+koti, ja huomasin, että jokainen esine, jota katselin, muistutti minua
+siitä onnellisesta, vanhasta kodista, joka oli niinkuin unelma, jota en
+saanut milloinkaan enää nähdä! Ne päivät, joina äitini ja Peggotty ja
+minä olimme kaikki kaikissa toisillemme eikä löytynyt ketään, joka
+astui meidän väliimme, nousivat niin surullisesti eteeni tiellä,
+etten varmaan tiedä, olinko iloinen pääsemään sinne -- en varmaan
+tiedä, enkö mieluisammin olisi pysynyt poissa ja unhottanut sitä
+Steerforth'in seurassa. Mutta tiellä minä olin; ja ennen pitkää
+saavuin kartanomme luo, jossa alastomat, vanhat jalavat vääntelivät
+monia käsiänsä valjussa talvi-ilmassa ja tuuli lennätteli vanhojen
+peltovareksen-pesien riepaleita.
+
+Ajomies nosti alas arkkuni puutarhan portin viereen ja jätti minut.
+Minä astuin pitkin polkua rakennusta päin, tähystellen ylös akkuniin ja
+peläten joka askeleelta, että näkisin Mr. Murdstone'n tai Miss
+Murdstone'n katsovan vihaisesti ulos jostakin niistä. Ei mitään kasvoja
+kuitenkaan ilmestynyt; ja koska nyt olin tullut rakennuksen luo ja
+tiesin, kuinka kolkuttamatta sai oven auki ennen pimeätä, menin sisään
+hiljaisilla, pelon-alaisilla askelilla.
+
+Jumala tietää, kuinka aikainen se muisto lienee ollut, joka heräsi
+minussa, kun, astuessani eteiseen, kuulin äitini äänen vanhasta
+vierashuoneesta. Hän lauloi paraikaa jotakin matalalla sävelellä. Minä
+olin, luullakseni, maannut hänen sylissään ja kuullut hänen laulavan
+tällä tapaa itselleni, kun olin aivan pikkuinen lapsi. Nuotti oli uusi
+minulle, vaan kuitenkin se oli niin vanha, että se täytti sydämeni
+partaan tasalle; niinkuin ystävä, joka palaa, kauan poissa oltuaan.
+Minä päätin siitä hiljaisesta ja miettivästä tavasta, jolla äitini
+hyräili lauluansa, että hän oli yksinään, ja astuin varovasti
+huoneesen. Äitini istui valkean edessä, imettäen pientä lasta, jonka
+laihaa kättä hän piti kaulaansa vastaan. Hän oli luonut silmänsä
+alaspäin lapsen kasvoihin ja istui ja lauleskeli sille. Minä olin sen
+verran oikeassa, ettei hänellä ollut mitään muuta seuraa.
+
+Minä puhuttelin häntä ja hän kavahti ylös, huudahtaen. Mutta minut
+nähdessään nimitti hän minua kalliiksi Davyksensa, omaksi pojakseen! Ja
+astuen puolen matkaa huoneen poikki kohdatakseen minua, laski hän
+polvillensa lattialle, suuteli minua, painoi pääni alas poveansa kohden
+likelle sitä pientä olentoa, jonka pesä oli siinä, ja nosti sen kättä
+ylös minun huulilleni.
+
+Minä soisin, että olisin kuollut. Minä soisin, että olisin kuollut
+silloin, semmoiset tunteet sydämessäni! Minä olisin ollut soveliaampi
+taivaalle, kuin olen ikinä sen jälkeen ollut.
+
+"Se on sinun veljesi", sanoi äitini, hyväillen minua. "Davy, minun
+kaunis poikani! Minun lapsi parkani!" Sitten hän suuteli minua
+suutelemistaan ja kiersi käsivartensa kaulani ympäri. Tässä asemassa
+hän oli, kun Peggotty tuli sisään juosten ja kohahti alas lattialle
+viereemme ja pyöri, kuin hullu, meidän molempien ympärillä neljänneksen
+tunnin aikaa.
+
+Näytti siltä, kuin minua ei olisi odotettu niin pian, sillä ajomies oli
+tullut paljon ennen tavallista aikaansa. Näytti myöskin siltä, kuin Mr.
+ja Miss Murdstone olisivat lähteneet vieraisille naapuriin eivätkä
+saapuisi kotiin ennenkuin illalla. Minä en ollut ensinkään rohjennut
+toivoa tätä. Minä en ollut ensinkään ajatellut mahdolliseksi, että me
+kolme saisimme kerran vielä olla häiritsemättä yhdessä; ja minusta
+tuntui sinä hetkenä, kuin entiset päivät olisivat palanneet.
+
+Me söimme päivällisiä yhdessä valkean ääressä. Peggotty oli läsnä
+palvellaksensa meitä, mutta äiti ei sallinut hänen tehdä sitä, vaan
+pakoitti häntä syömään meidän kanssamme. Minulla oli oma, vanha
+talrikkini, johon oli ruskealla värillä maalattu sotalaiva täysissä
+purjeissa ja jota Peggotty oli tallettanut jossakin koko ajan, jona
+minä olin ollut poissa, eikä olisi tahtonut särjetyksi, sanoi hän,
+vaikka olisi saanut sata puntaa. Minulla oli oma, vanha mukini, johon
+oli piirretty David, ja oma, vanha, vähäinen veitseni ja kahvelini,
+jotka eivät pystyneet mihinkään.
+
+Kun istuimme pöydässä, luulin saaneeni suotuisan tilaisuuden puhua Mr.
+Barkis'ista Peggotylle. Mutta ennenkuin olin päättänyt, mitä minulla
+oli kertomista hänelle, alkoi hän nauraa ja heitti esiliinansa
+kasvojensa yli.
+
+"Peggotty!" lausui äitini. "Mikä nyt on?"
+
+Peggotty vaan nauroi enemmän ja piti esiliinaansa tiheästi kasvojensa
+yli, kun äitini koetti vetää sitä pois, ja istui niinkuin hänen päänsä
+olisi ollut säkissä.
+
+"Mitä sinä teet, sinä houkkio?" kysyi äitini nauraen.
+
+"Hiiteen koko mies!" huudahti Peggotty. "Hän tahtoo naida minut".
+
+"Se olisi sangen hyvä kauppa sinulle; eikö olisi?" lausui äitini.
+
+"No! Sitä en tiedä", sanoi Peggotty. "Älkäät kysykö minulta. Minä en
+tahtoisi häntä, vaikka hän olisi kullasta. Enkä minä tahtoisi ketään
+muutakaan".
+
+"No, miks'et siis ilmoita sitä hänelle, sinä naurettava otus?" arveli
+äitini.
+
+"Ilmoita sitä hänelle", vastasi Peggotty, katsoen ulos esiliinastaan.
+"Hän ei ole koskaan puhunut sanaakaan siitä minulle. Hänellä on parempi
+järki. Jos hän uskaltaisi hiiskua sanaakaan siitä minulle, löisin häntä
+vasten kasvoja".
+
+Hänen omat kasvonsa olivat niin punaiset, etten ollut koskaan nähnyt
+niitä eikä mitään muita kasvoja, luullakseni, niin punaisina; mutta hän
+peitti ne kohta taas muutamiksi minuteiksi kerrallaan, kun häntä rupesi
+liiaksi naurattamaan; ja kahden kolmen tämmöisen kohtauksen jälkeen
+jatkoi hän päivällistänsä.
+
+Minä huomasin, että, vaikka äitini hymyili, kun Peggotty katseli häntä,
+hän kävi yhä totisemmaksi ja miettivämmäksi. Minä olin alusta
+havainnut, että hän oli muuttunut. Hänen kasvonsa olivat vielä hyvin
+kauniit, mutta ne näyttivät surusta hiutuneilta ja liian hienoilta; ja
+hänen kätensä oli niin laiha ja vaalea, että se oli minusta melkein
+kuultava. Mutta se muutos, jota nyt tarkoitan, tuli vielä näitten
+lisäksi: se oli hänen käytöksensä, joka kävi levottomaksi ja
+vavahtelevaksi. Viimeiseltä hän lausui, ojentaen kättänsä ja laskien
+sitä hellästi vanhan palveliansa kädelle:
+
+"Rakas Peggotty, sinä et mene miehelle?"
+
+"Minäkö. Ma'am?" vastasi Peggotty, tuijotellen. "Jumala siunatkoon
+teitä, en!"
+
+"Ei piakkoin?" lausui äitini lempeästi.
+
+"Ei koskaan!" huusi Peggotty.
+
+Äitini tarttui hänen käteensä ja sanoi:
+
+"Älä jätä minua, Peggotty. Pysy minun luonani. Ehkä sitä ei kestä niin
+kauan. Mihin minä joutuisin ilman sinutta!"
+
+"Minäkö jättää teitä, rakkaani!" huudahti Peggotty. "Ei, vaikka saisin
+koko mailman, saatikka hänen vaimoksensa ruvetakseni. No, mistä tämä on
+joukahtanut teidän typerään, pieneen päähänne?" -- Sillä Peggotyn oli
+ennen tapa välisti puhutella äitiäni, niinkuin lasta.
+
+Mutta äitini ei vastannut, paitsi että hän kiitti häntä, ja Peggotty
+jatkoi, puhuen omalla tavallansa:
+
+"Minäkö jättää teitä? Minä luulen näkeväni itseni. Peggotty mennä pois
+teidän luotanne? Minä tahtoisin tavata häntä siinä yrityksessä! Ei, ei,
+ei", lausui Peggotty, ravistaen päätänsä ja pannen käsivartensa
+ristiin; "ei mar, rakkaani. Se ei ole sen vuoksi, että puuttuisi
+muutamia kissoja, jotka olisivat varsin hyvillänsä, jos hän menisi,
+mutta tätä mielihyvää he eivät saa. Pitää tehdä kiusaa heille. Minä
+pysyn teidän luonanne, siksi kuin minusta tulee äreä, nenäkäs, vanha
+eukko. Ja kun olen liian kuuro ja liian rampa ja liian sokea ja liian
+mukeltava hampaitten puutteesta, etten kelpaa mihinkään, ei edes
+jankutettavaksi, silloin menen Davyn luo ja pyydän, että hän ottaa
+minut luoksensa".
+
+"Ja minä, Peggotty", sanon minä, "ihastun, kun saan nähdä sinut, ja
+otan sinut vastaan, niinkuin kuningattaren".
+
+"Jumala siunatkoon hellää sydäntänne!" huusi Peggotty. "Minä tiedän,
+että teette sen!" Ja hän suuteli edeltäpäin otsaani, kiitollisesti
+tunnustaen vieraanvaraisuuttani. Sitten hän taas peitti päänsä
+esiliinallansa ja purskahti uudestaan nauruun Mr. Barkis'in tähden.
+Sitten hän otti lapsen vähäisestä kehdosta ja hoiteli sitä. Sitten hän
+riisui päivällispöydän; sitten hän tuli sisään, toinen lakki päässä ja
+ompelurasia, kyynärämitta ja vahanpalanen muassaan, aivan samalla
+tavalla, kuin ennen.
+
+Me istuimme valkean ympäri ja haastelimme hupaisesti. Minä kerroin
+heille, kuinka ankara opettaja Mr. Creakle oli, ja he surkuttelivat
+minua kovasti. Minä juttelin heille, kuinka oivallinen poika Steerforth
+oli ja kuinka hän suojeli minua, ja Peggotty sanoi, että hän astuisi
+vaikka parikymmentä penikulmaa, saadaksensa nähdä häntä. Minä otin
+pikku lapsen syliini, kun se heräsi, ja tuudittelin sitä. Ja kun se
+uudestaan nukkui, hiivin vanhan, kauan sitten heitetyn tapani mukaan
+äitini viereen, istuin syleillen häntä, nojasin pientä punaista
+poskeani hänen olkapäähänsä ja tunsin kerran vielä, kuinka hänen
+kauniit hiuksensa levisivät minun ylitseni -- niinkuin enkelin siipi,
+muistan ajatelleeni -- ja olin sangen onnellinen.
+
+Kun istuin sillä tapaa ja katselin valkeaan ja näin kaikenlaisia kuvia
+hehkuvissa hiilissä, luulin melkein jo, etten ollut koskaan ollut
+poissa; että Mr. ja Miss Murdstone olivat tämmöisiä kuvia ja
+katoisivat, kun valkea alkoi sammua; ja ettei ollut mitään muuta
+todellista minun muistoissani, kuin äitini, Peggotty ja minä itse.
+
+Peggotty parsi yhtä sukkaa niin kauan, kuin hän näki, ja sitten hän
+istui, sukka vedettynä vasempaan käteensä, niinkuin hansikka, ja neula
+oikeassa, valmiina uudestaan pistelemään, milloin hyvänsä valkea
+liehahti palamaan. Minä en voi ymmärtää, kenenkä sukkia hän aina parsi
+taikka mistä semmoinen loppumaton joukko parsittavia sukkia lienee
+tullut. Aikaisimmasta lapsuudestani asti näyttää hän minusta yhä vaan
+askaroinneen tämänlaisessa käsityössä eikä koskaan missään muussa.
+
+"Minä kummastelen", lausui Peggotty, joka välisti yhtäkkiä rupesi
+kummastelemaan mitä oudoimpia asioita "mihin Davyn isotäti on
+joutunut?"
+
+"Herranen aika, Peggotty!" muistutti äitini, keskeyttäen jotakin
+haaveksimistaan, "mitä joutavia sinä puhut!"
+
+"Mutta minä kummastelen sitä todellakin, Ma'am" sanoi Peggotty.
+
+"Mikä on lennättänyt semmoisen henkilön päähäsi?" kysyi äitini. "Eikö
+löydy muita mailmassa, joita sopisi ajatella?"
+
+"Minä en tiedä, mistä se tulee", arveli Peggotty, "jollei siitä, että
+olen tyhmä, mutta minun pääni ei voi koskaan noukkia ylös ja valita
+väkeänsä. He tulevat ja menevät, ja he ovat tulematta ja menemättä,
+aivan niinkuin tahtovat. Minä kummastelen, mihin hän on joutunut?"
+
+"Kuinka järjetön sinä olet, Peggotty", vastasi äitini. "Luulisi
+melkein, että tahtoisit häntä toistamiseen käymään täällä".
+
+"Jumala varjelkoon!" huudahti Peggotty.
+
+"No, älä siis puhu niin ikäviä asioita, niin olet kiltti", lausui
+äitini. "Miss Betsey on epäilemättä sulkenut itsensä taloonsa
+merenrannikolla ja pysyy siellä. Ei ole missään tapauksessa luultavaa,
+että hän koskaan enää häiritsee meitä".
+
+"Ei!" mietti Peggotty. "Ei, ei se olekaan luultavaa. -- Minä
+kummastelen, jättäisikö hän, jos hän kuolisi, Davylle mitään?"
+
+"Jumala armahtakoon minua, Peggotty", vastasi äitini, "kuinka mieletön
+sinä olet! vaikka tiedät, että hän suuttui jo siitä, että tämä kallis
+poika raukka ollenkaan syntyi!"
+
+"Luullakseni hän nyt olisi taipusa antamaan hänelle anteeksi", arveli
+Peggotty.
+
+"Miksi hän nyt olisi taipusa antamaan hänelle anteeksi?" kysyi äitini
+jokseenkin tuikeasti.
+
+"Nyt, kun hän on saanut veljen, sitä minä tarkoitan", lausui Peggotty.
+
+Äitini alkoi heti itkeä ja kummasteli, kuinka Peggotty rohkeni sanoa
+mitäkään semmoista.
+
+"Niinkuin tämä pikkuinen viaton raukka kehdossansa olisi koskaan tehnyt
+mitään pahaa sinulle taikka kenellekään muulle, sinä kateellinen
+olento!" hän sanoi. "Parempi olisi, että menisit Mr. Barkis'ille,
+ajomiehelle. Miks'et mene?"
+
+"Minä tekisin Miss Murdstone'n onnelliseksi, jos menisin", arveli
+Peggotty.
+
+"Kuinka paha sisu sinulla on, Peggotty!" vastasi äitini. "Sinä kadehdit
+Miss Murdstone'a niin, kuin mikään naurettava olento ikinä voi
+kadehtia. Sinä tahtoisit pitää avaimia itse ja antaa ulos kaikki, mitä
+tarvitaan, luulen minä? Minä en ihmettele, vaikka kadehtisitkin.
+Kuitenkin tiedät, että hän tekee sitä vaan sulasta hyvyydestä ja mitä
+parhaissa aikomuksissa! Sinä tiedät, että hän tekee niin, Peggotty --
+sinä tiedät sen hyvin".
+
+Peggotty mutisi jotakin, joka kuului: "järveen parhaat aikomukset!" ja
+jotakin muuta, joka kuului siltä, kuin olisi noita parhaita aikomuksia
+ollut vähän liiaksi.
+
+"Minä tiedän, mitä sinä tarkoitat, sinä häijy ihminen", lausui äitini.
+"Minä ymmärrän sinut, Peggotty, täydellisesti. Sinä tiedät, että minä
+ymmärrän, ja minua kummastuttaa, ettet punehdu, kuin tuli. Mutta yksi
+kysymys erältänsä. Miss Murdstone'sta on nyt kysymys, Peggotty, etkä
+sinä pääse siitä. Etkö ole kuullut hänen monta monituista kertaa
+sanovan, että hän katsoo minua liian ajattelemattomaksi ja liian --"
+
+"Kauniiksi", keksi Peggotty.
+
+"No niin", vastasi äitini, puoleksi nauraen, "ja jos hän on kyllin
+yksinkertainen sanomaan sitä, sopiiko syyttää minua siitä?"
+
+"Ei kukaan sano, että sopii", lausui Peggotty.
+
+"Ei, niin minä toivon!" vastasi äitini. "Etkö ole kuullut hänen monta
+monituista kertaa sanovan, että hän tämän vuoksi tahtoo säästää minulta
+koko joukon huolia, joihin minä, hänen luullaksensa, en ole omainen ja
+joihin en itsekään, totta puhuen, luule kelpaavani; ja eikö hän ole
+ylhäällä varhain myöhään ja juokse edestakaisin lakkaamatta -- ja
+eikö hän tee kaikenlaisia ja koperoitse jos jossakin komerossa,
+hiilikuopissa ja varahuoneissa, ja tiesi missä, joka ei suinkaan liene
+aivan hauskaa -- ja tahdotko viitata siihen, ettei tässä ole
+minkäänlaista alttiiksi antaumista?"
+
+"Minä en viittaa mihinkään", lausui Peggotty.
+
+"Sinä viittaat, Peggotty", vastasi äitini. "Sinä et tee koskaan mitään
+muuta, paitsi kun olet askareissasi. Aina sinä viittailet. Sinä
+riemuitset viittauksistasi. Ja kun puhut Mr. Murdstone'n hyvistä
+aikomuksista --"
+
+"Minä en ole koskaan puhunut niistä", sanoi Peggotty.
+
+"Ei, Peggotty", vastasi äitini, "mutta sinä viittasit häneen. Sitä minä
+juuri vastikään sanoin sinulle. Se on sinun pahin puolesi. Sinä
+_tahdot_ viittailla. Minä sanoin vastikään, että ymmärsin sinut, ja
+sinä näet, että minä ymmärrän. Kun puhut Mr. Murdstone'n hyvistä
+aikomuksista ja olet halveksivinasi niitä (sillä minä en usko, että
+todella sydämestäsi halveksit niitä, Peggotty), olet sinä varmaan yhtä
+vakuutettu, kuin minä, kuinka hyvät ne ovat, ja kuinka ne kaikissa ovat
+hänen kehoittimensa. Jos hän näyttääkin olleen ankarana eräälle
+henkilölle, Peggotty -- sinä ymmärrät ja, niinkuin tiedän, Davy
+myöskin, etten tarkoita ketään läsnä-olevaa -- on se ainoastaan sen
+vuoksi, että hän luulee, että se on tämän henkilön hyväksi. Hän
+tietysti rakastaa tätä henkilöä minun tähteni ja tarkoittaa
+menetyksellään vaan tämän henkilön hyvää. Hän kykenee paremmin
+päättämään siitä, kuin minä; sillä minä tiedän varsin hyvin, että minä
+olen heikko, kevytmielinen, tyttömäinen olento, mutta hän luja,
+totinen, vakava mies. Ja hän näkee", lausui äitini, samalla kuin
+kyynelet, jotka hänen hellä luontonsa synnytti, vuotivat hänen
+poskillensa, "hän näkee paljon vaivaa minun tähteni; ja minun tulee
+olla hyvin kiitollinen hänelle ja hyvin alamainen hänelle yksin
+ajatuksissanikin; ja kun en ole, Peggotty, kiusaan ja soimaan itseäni,
+ja epäilen omaa sydäntäni enkä tiedä, mitä tehdä".
+
+Peggotty istui, leuka sukan lapaa vastaan, ja katseli ääneti valkeaan.
+
+"Mutta, Peggotty", sanoi äitini, muuttaen ääntänsä, "älkäämme riidelkö
+keskenämme, sillä minä en kestäisi sitä. Sinä olet minun vilpitön
+ystäväni, minä tiedän sen, jos minulla on mitään ystävää mailmassa. Kun
+nimitän sinua naurettavaksi olennoksi taikka harminkappaleeksi taikka
+joksikin tällaiseksi, Peggotty, tarkoitan vaan, että sinä olet minun
+vilpitön ystäväni, ja olet aina ollut aivan siitä illasta saakka, kuin
+Mr. Copperfield ensiksi toi minut kotiin tänne ja sinä tulit ulos
+portille ottamaan vastaan minua".
+
+Peggotty ei viivyttänyt vastaustansa ja vahvisti ystävyyden liiton
+sillä, että hän pani parastansa minua syleillessänsä. Minä käsitin
+luullakseni jo siihen aikaan vähän tämän keskustelun oikeata luontoa;
+mutta nyt olen varma siitä, että tuo hyvä olento aloitti sitä ja otti
+itse osaa siihen ainoastaan sen vuoksi, että äitini saisi virvoittaa
+itseänsä niillä vähäisillä vastaväitöksillä, joihin hän oli
+ruvennut. Tuuma oli tehokas; sillä minä muistan, että äitini näytti
+levollisemmalta loppupuolen iltaa ja että Peggotty vähemmin piti häntä
+silmällä.
+
+Kun olimme juoneet teemme ja tuhka oli luotu ylös ja kynttilät
+niistetyt, luin minä entisten aikojen muistoksi Peggotylle yhden luvun
+krokotiilikirjasta -- hän veti sen esiin plakkaristansa: minä en tiedä,
+oliko hän pitänyt sitä siellä siitä saakka -- ja sitten puhuimme Salem
+House'sta, joka saatti ajatukseni takaisin Steerforth'iin, joka oli
+minun pää-aineeni. Me olimme sangen onnelliset, eikä tämä ilta, joka
+oli viimeinen laatuansa ja määrätty ijäksi päättämään tätä elämäni
+jaksoa, koskaan mene minun muistostani.
+
+Kello oli melkein kymmenen, ennenkuin kuulimme pyörien äänen. Me
+nousimme nyt kaikki ylös ja äitini sanoi hätäisesti, että, koska oli
+niin myöhäistä ja Mr. ja Miss Murdstone tahtoivat, että nuoret panivat
+aikaisin maata, minun ehkä oli paras lähteä levolle. Minä suutelin
+häntä ja menin heti ylikerrokseen, kynttilä kädessä, ennen kuin he
+tulivat sisään. Kun astuin ylös makuuhuoneeseni, jossa olin ollut
+vankeudessa, tuntui lapsellisesta mielestäni niinkuin he olisivat
+tuoneet muassaan kylmän tuulenviiman, joka puhalsi pois vanhan,
+ystävällisen tunteen, niinkuin höyhenen.
+
+Minusta tuntui hyvin vastenmieliseltä mennä alas syömään einettä
+aamulla, kosk'en ollut yhtään nähnyt Mr. Murdstonea sen päivän jälkeen,
+kuin tein tuon muistettavan rikokseni. Koska se kuitenkin oli tehtävä,
+menin minä alas, kun olin ensin pari kolme kertaa yrittänyt eteenpäin
+ja yhtä monta kertaa puolitiestä varpaillani juossut takaisin omaan
+kammiooni, ja ilmestyin vierashuoneessa.
+
+Hän seisoi selkä päin valkeata ja Miss Murdstone valmisti paraikaa
+teetä. Hän katseli minua vakaasti, kun astuin sisään, mutta ei
+osoittanut vähimmälläkään tavalla että hän tunsi minut.
+
+Hetken hämillä oltuani menin hänen luoksensa ja sanoin: "minä pyydän
+teiltä anteeksi, Sir. Minä olen kovin suruissani siitä, mitä tein, ja
+toivon, että annatte minulle anteeksi".
+
+"Minä kuulen ilolla, että olet suruissasi, David", hän vastasi.
+
+Se käsi, jonka hän ojensi minulle, oli sama, johon olin purrut. Minä en
+voinut pidättää silmiäni tuokioksi kääntymästä erääsen, siinä olevaan,
+punaiseen pilkkuun; mutta se ei ollut niin punainen, kuin miksi minä
+kävin, kun havaitsin hänen kasvojensa synkän katseen.
+
+"Kuinka jaksatte, Ma'am", sanoin minä Miss Murdstone'lle.
+
+"Voi minua!" huokaili Miss Murdstone, antaen minulle teelastan
+sormiensa asemesta. "Kauanko lupa-aikaa kestää?"
+
+"Kuukauden, Ma'am".
+
+"Mistä lukien?"
+
+"Tästä päivästä, Ma'am".
+
+"No!" lausui Miss Murdstone. "_Yksi_ päivä on siis mennyt".
+
+Hän piti tällä tapaa lukua lupapäivistä ja lykkäsi pois joka aamu yhden
+päivän aivan samalla tavalla. Hän teki sitä vihaisesti, siksi kuin hän
+tuli kymmeneen asti, mutta, kun hän kerran pääsi kahden numeron
+lukuihin, muuttui hän toivokkaammaksi ja, sitä myöden kuin aika
+edistyi, leikilliseksikin.
+
+Juuri tänä ensimäisenä päivänä olin kyllä onneton kauheasti
+säikähyttämään häntä, vaikk'ei hän ylimalkain ollut taipusa tämmöiseen
+heikkouteen. Minä tulin siihen huoneesen, jossa hän ja äitini istuivat;
+ja kun pikku lapsi (joka oli vaan muutaman viikon vanha) oli äitini
+sylissä, otin minä sen hyvin varovasti käsiini. Yhtäkkiä Miss Murdstone
+kirkaisi niin, että olin lapsen pudottamallani.
+
+"Rakas Jane'ni!" huusi äitini.
+
+"Suuri Jumala, Clara, ettekö näe?" huudahti Miss Murdstone.
+
+"Näe mitä, rakas Jane'ni?" kysyi äitini; "missä?"
+
+"Hän on ottanut sen!" huusi Miss Murdstone. "Poika on ottanut pikku
+lapsen!"
+
+Miss Murdstone oli kangistunut kauhusta, mutta tointui sen verran, että
+hän syöksähti minua vastaan ja sieppasi lapsen sylistäni. Tämän jälkeen
+hän kuitenkin kävi niin hermottomaksi ja kipeäksi, että heidän täytyi
+antaa hänelle kirsikkaviinaa. Hän kielsi minua juhlallisesti, kun hän
+virkistyi, milloinkaan ja milläkään syyllä koskemasta veljeeni; ja äiti
+parkani, jolla, minä näin sen, oli toinen mieli, vahvisti nöyrästi
+kiellon, sanoen: "epäilemättä olette oikeassa, rakas Jane'ni".
+
+Toisella kertaa, kun me kolme olimme yhdessä, oli juuri sama rakas
+pikku lapsi -- se oli todella rakas minulle äitimme vuoksi -- viaton
+syy, että Miss Murdstone kovasti suuttui. Äitini, joka oli katsellut
+sen silmiä, kun se makasi hänen sylissään, sanoi:
+
+"Davy! tule tänne!" ja katseli minun silmiäni.
+
+Minä näin, että Miss Murdstone laski helmensä luotaan.
+
+"Minä sanon", lausui äitini lempeästi, "että ne ovat aivan yhtäläiset.
+Minä luulen, että ne ovat minun. Minä luulen, että niillä on minun
+silmieni väri. Mutta kummallisen yhtäläiset ne ovat".
+
+"Mitä puhutte, Clara?" sanoi Miss Murdstone.
+
+"Rakas Jane'ni", sammalsi äitini, vähän pelästyneenä siitä karkeasta
+äänestä, jolla tämä kysymys tehtiin. "Minä havaitsin, että lapsen ja
+Davyn silmät ovat aivan yhtäläiset".
+
+"Clara!" lausui Miss Murdstone, nousten vihaisesti, "te olette välisti
+täydellinen houkkio".
+
+"Rakas Jane'ni", muistutti äitini.
+
+"Täydellinen houkkio", lausui Miss Murdstone. "Kuka muu rupeisi
+vertaamaan veljeni lasta teidän poikaanne? He eivät ole ensinkään
+yhdennäköisiä. He ovat aivan erinäköisiä. He ovat toisenmuotoisia
+kaikissa kohden. Minä toivon, että he aina pysyvät semmoisina. Minä en
+tahdo istua tässä tuommoisia vertauksia kuuntelemassa". Sillä puheella
+meni hän ulos ja paiskasi oven kiinni perästään.
+
+Lyhyesti, minä en ollut Miss Murdstone'n suosikki. Lyhyesti, minä en
+ollut siellä kenenkään ihmisen, ei edes oma suosikkini; sillä ne, jotka
+rakastivat minua, eivät uskaltaneet osoittaa sitä, ja ne, jotka eivät
+rakastaneet minua, osoittivat sitä niin selvästi, että itse hyvin
+tunsin, kuinka aina näytin kankealta, taitamattomalta ja untelolta.
+
+Minä tunsin, että minä rasitin heitä yhtä paljon, kuin he rasittivat
+minua. Jos tulin johonkin huoneesen, jossa he olivat, ja he puhuivat
+keskenänsä ja äitini näytti iloiselta, levisi kohta joku tuskan pilvi
+hänen kasvoillensa, kun minä ilmestyin. Jos Mr. Murdstone oli parhaalla
+tuulellansa, ehkäisin minä häntä. Jos Miss Murdstone oli pahimmalla
+tuulellansa, kiihoitin vaan häntä. Minä havaitsin kyllä, että äitini
+aina oli uhrina; että hän pelkäsi puhutella minua taikka olla
+ystävällinen minulle, jottei hän, sitä tehdessään, jollakin lailla
+loukkaisi heitä ja saisi nuhteita jälestäpäin; ettei hän ainoastaan
+itse alinomaa pelännyt, että hän itse loukkaisi heitä, vaan myöskin,
+että minä loukkaisin, sekä levottomasti piti vaaria heidän katseistaan,
+kun minä vaan liikahdin. Sentähden päätin pysyä niin paljon, kuin
+mahdollista, poissa heidän tieltänsä; ja monena talvisena hetkenä
+kuulin kirkonkellon lyövän, kun vähäisessä päällystakissani istuin
+kolkossa makuuhuoneessani ja ahkerasti luin jotakin kirjaa.
+
+Iltaisin menin toisinaan istumaan Peggotyn luo kyökkiin. Siellä minun
+oli mukava olla enkä pelännyt olemasta semmoisena, kuin olin. Mutta
+vierashuoneessa eivät hyväksyneet näitä turvapaikkoja kumpaakaan.
+Siellä vallitseva kiusaamisen halu teki lopun molemmista. Minua
+pidettiin vielä tarpeellisena äiti raukkani kasvattamiseksi eikä
+sallittu, että olin poissa, koska olin yksi hänen koetuskivistänsä.
+
+"David", lausui Mr. Murdstone kerta, kun minä päivällisten jälkeen
+aioin tapani mukaan lähteä huoneesta; "minä huomaan surukseni, että
+sinulla on jörömäinen luonto".
+
+"Kärrykäs, kuin karhu!"' sanoi Miss Murdstone.
+
+Minä seisoin paikallani, pää alaspäin.
+
+"Nyt, David", lausui Mr. Murdstone, "on jörömäinen, uppiniskainen
+luonto pahin kaikista".
+
+"Ja poika on kaikista semmoisista luonnoista, joita minä koskaan olen
+nähnyt", muistutti hänen sisarensa, "kaikkein kovin ja jäykin.
+Luullakseni tekin, rakas Clarani, huomaatte sen?"
+
+"Minä pyydän teiltä anteeksi, rakas Jane'ni", lausui äitini, "mutta
+oletteko aivan varma siitä -- minä tiedän, että annatte minulle
+anteeksi, rakas Jane'ni -- että ymmärrätte Davya?"
+
+"Minä häpeisin vähän itseäni, Clara", vastasi Miss Murdstone, "jollen
+ymmärtäisi tätä poikaa taikka mitä poikaa hyvänsä. Minä en väitä, että
+olen teräväsilmäinen, mutta minä toivon, että minulla on tavallinen
+järki".
+
+"Epäilemättä, rakas Jane'ni", arveli äitini, "on teillä hyvin tarkka
+ymmärrys --"
+
+"Mitä vielä! Älkäät sanoko sitä, Clara", keskeytti Miss Murdstone
+äkäisesti.
+
+"Mutta minä olen varma asiasta", jatkoi äitini; "ja jokainen tietää
+sen. Minä hyödyn siitä itse niin paljon ja monella lailla -- ainakin
+minun tulee hyötyä -- ettei kukaan voi olla enemmän vakuutettuna siitä,
+kuin minä; ja sentähden aina epäilen itseäni, kun puhun, minä takaan
+sen teille".
+
+"Sanokaamme, etten ymmärrä tätä poikaa, Clara", vastasi Miss Murdstone,
+järjestäen noita vähäisiä renkaita ranteissansa. "Myöntäkäämme, jos
+suvaitsette, etten minä ymmärrä häntä ollenkaan. Hän on liian syvä
+minulle. Mutta ehkä veljeni äly pystyy hiukan tutkimaan hänen
+luonnettansa. Ja minä luulen, että veljeni juuri aikoi puhua tästä
+asiasta, kun me -- vähän sopimattomasti -- keskeytimme häntä".
+
+"Minä luulen, Clara", lausui Mr. Murdstone matalalla, totisella
+äänellä, "että löytyy parempia ja tasapuolisempia tuomareita
+tämmöisessä kysymyksessä, kuin sinä".
+
+"Edvard", vastasi äitini arasti, "sinä olet paljon parempi tuomari
+kaikissa kysymyksissä, kuin minä luulen olevani. Sekä sinä että Jane
+olette. Minä sanoin vaan --"
+
+"Sinä sanoit vaan jotakin velttoa ja ajattelematonta", hän vastasi.
+"Älä koeta tehdä sitä uudestaan, rakas Clarani, vaan tarkastele
+käytöstäsi".
+
+Äitini huulet liikkuivat, niinkuin hän olisi vastannut: "niin, rakas
+Edvard'ini", mutta hän ei puhunut mitään ääneen.
+
+"Minä sanoin, David, että surukseni huomaan", lausui Mr. Murdstone,
+kääntäen päätänsä ja silmiänsä valjusti minua kohden, "että sinulla on
+jörömäinen luonto. Minä en voi sietää, että tämmöinen luonto kehkeytyy
+minun silmieni alla, niin etten yritä sitä parantamaan. Sinun täytyy
+koettaa, Sir, muuttaa sitä. Meidän täytyy koettaa muuttaa sitä
+sinulle".
+
+"Minä pyydän anteeksi teiltä, Sir", sopersin minä. "Minä en ole koskaan
+tahtonut olla jörömäinen, siitä kuin palasin".
+
+"Älä turvaa valheesen, Sir!" vastasi hän niin kiivaasti, että näin
+äitini ehdottomasti ojentavan ulos vapisevaa kättänsä, ikäänkuin
+välittääksensä. "Sinä olet jörömäisyydessäsi vetäynyt pois omaan
+huoneesesi. Sinä olet pysynyt omassa huoneessasi, kun sinun olisi
+pitänyt olla täällä. Sinä tiedät nyt kerrallaan, että minä tahdon, että
+olet täällä eikä siellä. Lisäksi, että minä vaadin kuuliaisuutta. Sinä
+tunnet minut, David. Minä tahdon niin".
+
+Miss Murdstone päästi käheän naurun.
+
+"Minä vaadin kunnioittavaista, nöyrää ja altista käytöstä itseäni
+kohtaan", hän jatkoi, "ja Jane Murdstone'a kohtaan ja äitiäsi kohtaan.
+Minä en salli, että lapsi mielivaltaisesti karttaa tätä huonetta,
+niinkuin se olisi saastutettu. Istu alas".
+
+Hän käski minua, niinkuin koiraa, ja minä tottelin, niinkuin koira.
+
+"Yksi seikka vielä", hän lausui. "Minä huomaan, että olet mieltynyt
+alhaiseen ja halpaan seuraan. Sinä et saa seurustella palkollisten
+kanssa. Kyökki ei paranna sinua missään niissä useissa suhteissa,
+joissa tarvitset parannusta. Tuosta naisesta, joka yllyttää sinua, minä
+en puhu mitään -- koska sinulla, Clara", kääntyen matalammalla äänellä
+äitini puoleen, "vanhan tuttavuuden ja kauan pidettyjen oikkujen
+vuoksi, on jonkunlainen hellyys hänen suhteensa, josta et vielä ole
+päässyt".
+
+"Se on eriskummainen sokeus!" huudahti Miss Murdstone.
+
+"Minä sanon vaan", jatkoi Mr. Murdstone, puhutellen minua, "etten
+hyväksy, että rakastat semmoista seuraa, kuin Mistress Peggotyn, ja
+että sinun pitää luopua siitä. Nyt, David, sinä ymmärrät minut ja
+tiedät, mikä seuraus on, jollet tarkasti noudata tahtoani".
+
+Minä tiesin sen hyvin -- paremmin ehkä, kuin hän luuli, sitä myöden
+kuin asia koski äiti parkaani -- ja minä tottelin häntä tarkasti. Minä
+en peräytynyt enään omaan huoneeseni; minä en turvannut enää
+Peggottyyn; vaan istuin väsyneenä vierashuoneessa päivät päätänsä,
+odottaen illan tuloa ja maatapanon aikaa.
+
+Mikä ikävä pakko, kun täytyi tuntikausia istua samassa asemassa,
+peläten liikuttamasta kättänsä tai jalkaansa, ettei Miss Murdstone
+valittaisi levottomuuttani (niinkuin hän vähimmästä syystä teki), ja
+varoen kääntämästä silmäänsä, ettei se kohtaisi jotakin paheksivaa
+taikka tarkastavaa katsetta, joka keksisi uusia moittimisen syitä
+silmistäni! Mikä tuskallinen unteluus, kun täytyi istua ja kuunnella
+kellon tikitystä; katsella Miss Murdstone'n vähäisiä, kiiltäviä
+teräshelmiä, kun hän pujotti niitä nauhaan; kummastella, joutuisiko hän
+koskaan naimisiin ja, jos niin, minkä onnettoman miehen kanssa; lukea
+sarkoja kaminin-reunuksessa ja käyttäyttää silmiänsä kattoon pitkin
+tapettien kiemuroita ja korkkiruuveja!
+
+Mitkä yksinäiset kävelyt likaisilla kujilla pahassa talvisäässä, kun
+kuljetin kaikkialla muassani tuota vierashuonetta ja siinä Mr. ja Miss
+Murdstone'a: kauhea kuorma, jota minun täytyi kantaa, jonkunlainen
+päivällinen painajainen, josta oli aivan mahdoton päästä, taakka, joka
+raukaisi ja tylsytti ymmärrystäni!
+
+Mitä aterioita minä söin äänetönnä ja hämmentyneenä, aina tuntien, että
+oli yksi veitsi ja kahveli liikaa, ja ne minun, yksi ruokahalu liikaa,
+ja se minun; yksi talrikki ja tuoli liikaa, ja ne minun; yksi henkilö
+liikaa, minä itse.
+
+Mimmoiset illat, kun kynttilät tuotiin sisään ja minun oli määrä ryhtyä
+johonkin, mutta en tohtinut lukea mitään huvittavaa kirjaa, vaan mietin
+jotakin kovapäistä, vieläpä kovempi-sydämistä luvunlaskun oppia; kun
+painojen ja mittojen taulut alkoivat laulaa samalla nuotilla, kuin
+"Rule Britannia" tai "Pois surut ja raskaat mielet", eivätkä tahtoneet
+seisoa paikallansa opittavaksi, vaan menivät, pistäen iso-äitini äimää
+poloisen pääni puhki, sisään toisesta korvasta ja ulos toisesta!
+
+Mihin haukotuksiin ja uinailuksiin minä vaivuin, vaikka kyllä koetin
+olla varoillani; millä säpsähdyksellä minä heräsin salaisista
+nukahuksista; mitä vastauksia minä en koskaan saanut niihin vähäisiin
+muistutuksiin, joita harvoin tein; kuinka olin mielestäni niinkuin
+tyhjä paikka, josta ei kukaan huolinut, vaan joka kuitenkin oli
+jokaisen tiellä; mikä raskas lievitys se oli, kun kuulin Miss
+Murdstone'n tervehtivän ensimäistä yhdeksän lyöntiä ja käskevän minua
+menemään maata!
+
+Näin lupapäivät hupenivat, siksi kuin se aamu tuli, jolloin Miss
+Murdstone sanoi: "nyt on viimeinen päivä mennyt!" ja antoi minulle
+lupa-aikani viimeisen teekupin.
+
+Minä lähdin mielelläni. Minä olin vajonnut jonkunlaiseen huumaustilaan,
+mutta virkistyin hiukan ja halusin tavata Steerforth'ia, vaikka kyllä
+Mr. Creakle häämötti hänen takaansa. Taas Mr. Barkis ilmestyi portilla,
+ja taas Miss Murdstone sanoi varoittavalla äänellänsä: "Clara!" kun
+äitini notkistui minun puoleeni ja jätti minut hyvästi.
+
+Minä suutelin häntä ja pikku veljeäni ja olin kovasti suruissani
+silloin; mutta ei lähtöni vuoksi, sillä meidän välillämme oli juopa ja
+jokapäiväinen ero. Eikä hänen syleilynsä, vaikka erinomaisen hellä, elä
+muistossani niin vilkkaasti, kuin se tapaus, joka sitä seurasi.
+
+Minä olin ajomiehen kärryillä, kun kuulin äitini huutavan itseäni. Minä
+katsahdin taakseni ja hän seisoi yksinään puutarhan portilla, pitäen
+pikku lastansa ylöspäin käsivarsillaan, että minä näkisin sen. Oli
+kylmä, tyven ilma, eikä yksikään hius hänen päässään, eikä yksikään
+laskos hänen vaatteissaan liikahtanut, kun hän kiinteästi katseli
+minua, pitäen ylöspäin lastansa.
+
+Niin hän katosi näkyvistäni. Semmoisena minä näin hänet jälestäpäin
+unissani koulussa -- äänettömänä olentona, joka, istuen vuoteeni
+vieressä, katseli minua samoilla hartailla kasvoilla ja piti ylöspäin
+lastansa käsivarsillaan.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+Minä vietän muistettavan syntymäpäivän.
+
+
+Minä jätän sillensä kaikki, mitä tapahtui koulussa, siksi kuin
+syntymäpäiväni tuli maaliskuulla. Minä en muista mitään, paitsi että
+Steerforth oli enemmän ihmeteltävä, kuin koskaan. Hänen oli määrä erota
+koulusta tämän lukukauden lopussa, jollei aikaisemmin, ja hän oli minun
+silmissäni vilkkaampi ja itsenäisempi, ja sen vuoksi miellyttävämpi,
+kuin milloinkaan ennen; mutta ulkopuolella tätä en muista mitään. Se
+suuri muisto, jonka kautta tämä aika on merkitty mielessäni, näyttää
+nielaisneen kaikki vähemmät muistot ja seisovan aivan yksinään.
+
+Minun on myöskin vaikea uskoa, että koko kaksi kuukautta kului
+syntymäpäivääni, siitä kuin palasin Salem House'en. Minä ymmärrän vaan,
+että asian laita oli niin, koska tiedän, että niin täytyi olla; muutoin
+olisin vakuutettu, ettei ollut mitään lomaa, vaan toinen tapaus astui
+toisen kantapäille.
+
+Kuinka hyvin minä muistan, mimmoinen päivä se oli! Minä tunnen, kuinka
+sumu, joka riippuu paikan ylitse, haisee; minä näen huuteen
+aaveentapaisesti vilahtelevan sen lävitse; minä tunnen, kuinka
+härmäiset hiukseni tahmeina valuvat poskilleni; minä katselen himmeätä
+kouluhuonetta, jossa siellä täällä ratiseva kynttilä valaisee usvaista
+aamua ja poikien henki suikertelee ja höyryilee kalseassa ilmassa, kun
+he puhaltavat sormiinsa ja koputtavat jalkojansa lattiaan.
+
+Aamiainen oli syöty, ja meitä oli kutsuttu pois leikkitanterelta, kun
+Mr. Sharp astui sisään ja sanoi:
+
+"David Copperfield saa mennä vierashuoneesen".
+
+Minä odotin jotakin koria Peggotylta ja kirkastuin käskystä. Kun
+iloisena nousin sijaltani, muistuttivat muutamat, lähellä istuvat
+pojat, etten unhottaisi heitä, hyvyyttäni jakaessani.
+
+"Älä kiirehdi, David", lausui Mr. Sharp. "On aikaa kyllä, poikaseni,
+älä kiirehdi".
+
+Minä olisin ehkä kummastellut sitä lempeätä ääntä, jolla hän puhui, jos
+olisin ajatellut sitä; mutta minä en ajatellut sitä, ennenkuin
+jälestäpäin. Minä riensin vierashuoneesen; ja siellä näin Mr. Creakle'n
+istuvan ja syövän aamiaistansa, keppi ja sanomalehdet edessään, ja Mrs.
+Creaklen pitävän avonaista kirjettä kädessään. Mutta ei mitään koria.
+
+"David Copperfield", lausui Mrs. Creakle, taluttaen minua sohvan luo ja
+istuen alas viereeni. "Minä tahdon puhua sinun kanssasi aivan
+yksityisesti. Minulla on jotakin kerrottavaa sinulle, lapseni".
+
+Mr. Creakle, jota minä tietysti katselin, pudisti päätänsä minua
+katselematta ja tukahutti yhden huokauksen isolla, voissa paistetulla
+leivänpalasella.
+
+"Sinä olet liian nuori tietämään, kuinka mailma muuttuu joka päivä",
+lausui Mrs. Creakle, "ja kuinka ihmiset menevät siitä pois. Mutta me
+saamme kaikki oppia sen, David; muutamat meistä, kun olemme nuoret,
+toiset, kun olemme vanhat, toiset joka hetki ja aika elämässämme".
+
+Minä katselin häntä totisesti.
+
+"Kun lähdit kotoa lupa-ajan lopulla", sanoi Mrs. Creakle, tuokion vaiti
+oltuaan, "olivatko he kaikki terveinä?" Taas vähän vaiti oltuaan:
+"oliko äitisi terve?"
+
+Minä vapisin, tarkoin tietämättä miksi, ja katselin yhä häntä totisesti
+enkä yrittänyt vastata.
+
+"Sillä", lausui hän, "minun täytyy surukseni kertoa sinulle, että
+kuulen tänä aamuna, että äitisi on kovasti kipeä".
+
+Jonkunlainen sumu nousi Mrs. Creakle'n ja minun välillemme, ja hän
+näytti hetken liikkuvan siinä. Sitten tunsin, kuinka polttavat kyynelet
+juoksivat alas poskilleni, ja Mrs. Creakle oli paikallansa taas.
+
+"Hän on hyvin huonona", lisäsi hän.
+
+Minä tiesin nyt kaikki.
+
+"Hän on kuollut".
+
+Hänen ei olisi tarvinnut kertoa sitä minulle. Minä olin jo purskahtanut
+kovaan itkuun ja tunsin itseni turvattomaksi avarassa mailmassa.
+
+Mrs. Creakle oli erittäin hyvä minua kohtaan. Hän piti minua siellä
+koko päivän ja jätti minut toisinaan yksikseen; ja minä itkin ja
+uuvutin itseni uneen ja heräsin ja itkin taas. Kun en voinut itkeä
+enää, rupesin ajattelemaan, ja silloin tuntui rintani ahdistus entistä
+raskaammalta ja suruni muuttui tyrmeäksi tuskaksi, jota ei mikään
+lievittänyt.
+
+Kuitenkin olivat ajatukseni turhanpäiväiset eivätkä kääntyneet siihen
+onnettomuuteen, joka vaivasi sydäntäni, vaan kiertelivät epävakaisesti
+sen ympärillä. Minä ajattelin, kuinka asuntomme suljettaisiin ja
+vaikenisi. Minä ajattelin pikku lasta, joka, niinkuin Mrs. Creakle
+sanoi, oli hivunut jonkun aikaa ja luultavasti myöskin kuolisi. Minä
+ajattelin isäni hautaa kirkkomaalla likellä kartanoamme ja kuinka
+äitini makaisi siinä sen puun alla, jonka tunsin niin hyvin. Minä
+nousin tuolille, kun jäin itsekseni, ja katselin peiliin nähdäkseni,
+kuinka punaiset silmäni olivat ja kuinka murheelliset kasvoni. Parin
+tunnin perästä minä tuumin, mikä, jos kyyneleeni todella juoksisivat
+vastahakoisesti, niinkuin nyt näyttivät juoksevan, kaikkein enimmin
+kotoisista asioista liikuttaisi minua, kun lähestyin kotia -- sillä
+minun oli määrä lähteä kotiin hautajaisiin. Minä muistan tunteneeni,
+että olin saanut jonkunlaista arvoa muitten poikien rinnalla, ja että
+olin tärkeä olento onnettomuudessani.
+
+Jos koskaan mikään lapsi totisesti suri, surin minä. Mutta minä
+muistan, että tämä tärkeys tavallansa tyydytti minua, kun sinä iltana
+kävelin leikkitanterella samaan aikaan, kuin pojat olivat koulussa. Kun
+näin heidän, luokkaansa astuessaan, katselevan itseäni akkunoista,
+tunsin itseni kunnioitetuksi ja näytin alakuloisemmalta ja astuin
+hitaammin. Kun koulutunti päättyi ja he tulivat alas puhuttelemaan
+minua, tein mielestäni hyvin, kun en ollut ylpeä heitä ketäkään
+vastaan, vaan kohtelin heitä kaikkia aivan samalla tavalla, kuin ennen.
+
+Minun tuli lähteä kotiin seuraavana iltana; ei postivaunuilla, vaan
+raskailla yövaunuilla, joita nimitettiin "Maanviljeliäksi" ja joita
+maaväki parhaasta päästä käytti, kun he kulkivat lyhyitä matkoja
+valtatien taivalten välillä. Sinä iltana ei juteltu mitään tarinaa, ja
+Traddles tahtoi väkisin lainata minulle pään-alaistansa. Minä en tiedä,
+mitä hyvää hän luuli minulla siitä olevan, sillä minulla oli oma; mutta
+siinä oli kaikki, mitä hänellä poika raukalla oli lainattavaa, paitsi
+yhtä arkkia kirjepaperia, joka oli täynnä luurankoja; ja sen hän
+erotessamme antoi minulle surujeni lievittäjäksi ja mieleni
+rauhoittajaksi.
+
+Minä lähdin Salem House'sta seuraavana päivänä iltapuolella. Varsin
+vähän minä silloin ajattelin, että jätin sen ijäksi. Me kuljimme kovin
+verkalleen koko yön emmekä tulleet Yarmouth'iin, ennenkuin kello
+yhdeksän tai kymmenen aamulla. Minä katsoin ulos nähdäkseni Mr.
+Barkis'ia, mutta hän ei ollut siellä; vaan hänen sijassaan lihava,
+ahdashenkinen, iloiselta näyttävä, vähäläntä vanha mies, jolla oli
+mustat vaatteet, ruosteen-väriset pienet nauharuusut housujen polvessa,
+mustat sukat ja leveälierinen hattu, tuli puhkuen vaunujen akkunan luo
+ja sanoi:
+
+"Master Copperfield?"
+
+"Niin, Sir".
+
+"Tahdotteko tehdä hyvin ja tulla kanssani, nuori Sir", arveli hän, ovea
+avaten, "niin saan huvin viedä teidät kotiin".
+
+Minä laskin käteni hänen käteensä, kummastellen, kuka hän oli, ja me
+astuimme yhdessä soukalle kadulle erään puodin luo, jonka ylipuolella
+oli kirjoitettuna: _Omer, Verkakauppias, Räätäli, Rihmanmyyjä,
+Hautajaishankkija_ &c. Se oli kapea ja tukehuttava, vähäinen puoti
+täynnänsä kaikenlaisia vaatteita, valmiita ja puolivalmiita, tähän
+luettuna akkunallinen majavan-nahkaisia sekä herras- että naishattuja.
+Me menimme vähäiseen, puodintakaiseen huoneesen, jossa näimme kolmen
+nuoren tytön ompelevan mustaa kangasta, jota oli suuri pankko pöydällä
+ja josta pieniä palasia ja leikelmiä oli levinnyt yliympäri lattiaa.
+Hauska valkea paloi pesässä, ja rasittava haju lähti lämpimästä,
+mustasta silkkiharsosta -- minä en tietänyt silloin, mistä haju tuli,
+mutta tiedän nyt.
+
+Nuot kolme nuorta tyttöä, jotka näyttivät olevan hyvin ahkerat ja
+iloiset, nostivat ylös päätänsä, katsellaksensa minua, ja jatkoivat
+sitten työtänsä. Tik, tik, tik. Samaan aikaan kuului jostakin
+verstaasta toiselta puolelta pihaa akkunan alta säännöllinen kalke,
+joka piti jonkunlaista tahtia: Rat-tat-tat, Rat-tat-tat, Rat-tat-tat,
+ilman mitään vaihetusta.
+
+"No!" sanoi johdattajani yhdelle näistä kolmesta nuoresta tytöstä.
+"Kuinka työsi edistyy, Minnie?"
+
+"Me olemme valmiit, kun tulee aika koettaa", vastasi tämä iloisesti
+ylös katsahtamatta. "Älkäät peljätkö, isä".
+
+Mr. Omer otti leveälierisen hattunsa päästään, kävi istumaan ja
+huohotti. Hän oli niin lihava, että hänen täytyi huohottaa vähä aika,
+ennenkuin hän kykeni sanomaan:
+
+"Se on hyvä".
+
+"Isä!" sanoi Minnie leikillisesti. "Mikä pyöriäinen teistä paisuu!"
+
+"Niin, minä en tiedä, mistä se tulee, rakkaani", vastasi hän, miettien
+sitä. "Ei paljon puutu, että olen semmoinen".
+
+"Te olette niin tyvenmielinen, näettekö", lausui Minnie. "Te ette pane
+mitään pahaksenne".
+
+"Ei auta olla toisenlainen, rakas lapseni", sanoi Mr. Omer.
+
+"Ei", vastasi hänen tyttärensä. "Me olemme kaikki iloista väkeä täällä,
+kiitos Jumalan! Emmekö ole, isä?"
+
+"Minä toivon niin, rakkaani", lausui Mr. Omer. "Koska taas saan
+hengitetyksi, luulen, että otan mittaa tästä nuoresta pojasta.
+Tahtoisitteko käydä kanssani puotiin, Master Copperfield?"
+
+Mr. Omer'in pyynnöstä astuin minä hänen edellään; ja näytettyään
+minulle verkapankon, jota hän kiitti erinomaisen hienoksi sekä liian
+hyväksi murhevaatteiksi paitsi vanhempien jälkeen, otti hän mittaa
+minusta ja pani sen kirjaan. Sillä aikaa kuin hän teki tätä, johdatti
+hän minun huomiotani tavara-varastoonsa ja muutamiin muoteihin, jotka,
+niinkuin hän sanoi, olivat "juuri alkaneet", ja muutamiin muihin
+muoteihin, joitten hän sanoi "juuri loppuneen".
+
+"Ja tämän kautta kadotamme sangen usein paljon rahaa", lausui Omer.
+"Mutta muodit ovat niinkuin inhimilliset olennot. Ne alkavat, ei kukaan
+tiedä milloin, miksi taikka kuinka; ja ne loppuvat, ei kukaan tiedä
+milloin, miksi taikka kuinka. Kaikki on minun mielestäni niinkuin
+elämä, jos katselee sitä tältä kannalta".
+
+Minä olin liian surullinen keskustelemaan tätä kysymystä, johon kenties
+en olisi missään tilassa pystynyt; ja Mr. Omer saatti minut takaisin
+vierashuoneesen, hengittäin työläästi matkalla.
+
+Tuosta hän huusi oven takaa vähäisiä taita-niskasportaita alaspäin:
+"tuokaat ylös tee ja voileivät!" Vähän ajan perästä, jona minä istuin
+ja katselin ympärilleni, ajatellen itsekseni ja kuunnellen neulomista
+huoneessa sekä sitä nuottia, jota kalkutettiin pihan toisella puolella,
+ilmestyivät nämät tarjottimella ja näyttivät olevan minulle aiotut.
+
+"Minä olen tuntenut teidät", lausui Mr. Omer, tarkastettuaan minua
+muutamia minuteja, joitten kuluessa en ollut tehnyt suurta lovea
+aamiaiseen, sillä nuot mustat kankaat veivät ruokahaluni, "minä olen
+tuntenut teidät kauan aikaa, nuori ystäväni".
+
+"Oletteko, Sir?"
+
+"Koko elämänne ajan", vastasi Mr. Omer. "Minun sopii sanoa, jo ennen
+sitä. Minä tunsin isänne ennen teitä. Hän oli viisi jalkaa ja puoli
+kymmenettä tuumaa pitkä, ja hän sai osakseen viisikolmatta jalkaa
+maata".
+
+"Rat-tat-tat, Rat-tat-tat, Rat-tat-tat", kuului pihan toiselta
+puolelta.
+
+"Hän sai osakseen viisikolmatta jalkaa maata, jos hän sai täyttä
+tuumaakaan", lausui Mr. Omer hupaisesti. "Se oli joko hänen pyynnöstään
+taikka äitinne määräyksestä; minä olen unhottanut, kumman".
+
+"Tiedättekö, kuinka pikkuveljeni voi, Sir?" kysyin minä.
+
+Mr. Omer pudisti päätänsä.
+
+"Rat-tat-tat, Rat-tat-tat, Rat-tat-tat".
+
+"Hän on äitinsä sylissä", lausui hän.
+
+"Voi pikkuista raukkaa! Onko hän kuollut?"
+
+"Älkäät laskeko sitä sydämellenne kovemmin, kuin täytyy", sanoi Mr.
+Omer. "Niin. Pikku lapsi on kuollut".
+
+Haavani aukenivat jälleen tästä sanomasta. Minä jätin tuskin kosketetun
+aamiaiseni, menin pois ja nojasin päätäni toista pöytää vastaan, joka
+oli vähäisen huoneen nurkassa ja jonka Minnie nopeasti tyhjensi, etten
+kyynelilläni tahraisi siihen asetettua murhepukua. Hän oli sievä,
+hyvänluontoinen tyttö ja pyyhki pois hiukset silmiltäni lempeällä,
+ystävällisellä kädellä; mutta hän oli suuresti iloissaan sen vuoksi,
+että hän oli melkein päättänyt työnsä, vieläpä hyvään aikaan, ja hän
+oli aivan toisenlainen, kuin niinä.
+
+Ennen pitkää kalke lakkasi, ja kauniin-näköinen, nuori mies tuli pihan
+poikki huoneesen. Hänellä oli vasara kädessään, ja hänen suunsa oli
+täynnä pieniä nauloja, joita hänen täytyi poimia ulos, ennenkuin hänen
+oli mahdollista puhua.
+
+"No, Joram!" lausui Mr. Omer. "Kuinka sinun työsi käy?"
+
+"Kaikki hyvin", vastasi Joram. "Se on tehty, Sir".
+
+Minnie punehtui hiukan, ja molemmat toiset tytöt hymyilivät keskenänsä.
+
+"Kuinka! sinä teit siis työtä kynttilän valolla eilen illalla, kun minä
+olin klubissa? Eikö niin?" kysyi Omer, ummistaen toista silmäänsä.
+
+"Niin", vastasi Joram. "Koska sanoitte, että, jos kaikki valmistuisi,
+meidän sopisi tehdä pieni huvimatka ja yhdessä lähteä tuonne, Minnien
+ja minun -- ja teidän".
+
+"Ohoh! minä luulin jo, että jättäisitte minut kokonaan pois", lausui
+Mr. Omer, nauraen, siksi kuin hän alkoi yskiä.
+
+"Koska olitte niin hyvä ja sanoitte sillä tapaa", jatkoi nuori mies,
+"ryhdyin minä työhön voimani takaa, näette. Tahdotteko nyt tulla ja
+lausua ajatuksenne siitä?"
+
+"Kyllä", vastasi Mr. Omer, nousten. "Tahtoisitteko, ystäväni", ja hän
+pysähtyi ja kääntyi minun puoleeni, "nähdä teidän --"
+
+"Ei, isä", keskeytti Minnie.
+
+"Minä arvelin, että se olisi hauskaa hänelle, lapseni", sanoi Mr. Omer.
+"Mutta sinä olet ehkä oikeassa".
+
+Minä en voi sanoa, kuinka tiesin, että se oli kalliin, kalliin äitini
+arkku, jota he menivät katsomaan. Minä en ollut koskaan kuullut
+semmoista tehtävän; minä en ollut koskaan, tietääkseni, nähnyt mitään
+semmoista; mutta kalkkeen kestäessä joutui mieleeni, mikä se oli; ja
+kun nuori mies astui sisään, olen varma, että tiesin, mitä hän oli
+puuhannut.
+
+Koska työ nyt oli päättynyt, harjasivat ne molemmat tytöt, joitten
+nimiä minä en ollut kuullut, tilkut ja säikeet vaatteistansa ja menivät
+puotiin siivoamaan sitä ja odottamaan ostajia. Minnie jäi panemaan
+kokoon, mitä olivat ommelleet, ja latomaan sitä kahteen koriin. Tätä
+hän teki polvillansa, hyräillen jotakin hilpeätä, pikkuista laulua.
+Joram, jota minä päätin hänen rakastajaksensa, tuli sisään ja sieppasi
+(hän ei näyttänyt ensinkään huolivan läsnä-olostani) suudelman tytöltä,
+kun tämä laitteli myttyänsä, ja sanoi, että isä oli mennyt kääsyjä
+noutamaan, ja että hänen itse täytyi tehdä kiirettä ja hankkia itsensä
+valmiiksi. Sitten hän taas meni ulos; ja nyt Minnie pani sormistimensa
+ja saksensa plakkariinsa, pisti silmineulan, musta lanka päässä,
+näppärästi rintaansa ja puki somasti yllensä päällysvaatteensa oven
+takana olevan vähäisen peilin edessä, jossa minä näin hänen
+tyytyväisten kasvojensa kuvautuvan.
+
+Kaikki nämät minä näin, kun istuin pöydän ääressä nurkassa, käsi
+poskella ajatellen sangen erilaisia asioita. Kääsyt tulivat pian puodin
+eteen, ja kun olivat panneet korit ensiksi niihin, pantiin minä
+toiseksi, ja nuot kolme seurasivat. Minä muistan kääsyjä jonkunlaisiksi
+puoli-kääsykärryiksi ja puoli-pianovankkureiksi. Ne olivat maalatut
+mustanpuuhavalla värillä, ja musta, pitkähäntäinen hevonen veti niitä.
+Meillä oli kaikilla yltäkyllin tilaa.
+
+Minä en luule, että minusta on koskaan eläessäni tuntunut niin
+kummalliselta (minä olen ehkä viisaampi nyt), kuin silloin, kuin olin
+heidän kanssaan ja muistin, mitä he olivat työskennelleet, ja näin,
+kuinka he iloitsivat matkasta. Minä en ollut suuttunut heille; minä
+pikemmin pelkäsin heitä, ikäänkuin olisin ollut heitetty semmoisten
+olentojen joukkoon, joitten kanssa minulla ei ollut mitään yhteyttä
+luonnon puolesta. He olivat hyvin virkoiset. Vanha mies istui edessä,
+ajaen, ja molemmat nuoret hänen takanansa, ja milloin hyvänsä hän
+puhutteli heitä, nojasivat he eteenpäin, toinen toiselta ja toinen
+toiselta puolelta hänen pulleita kasvojaan, ja olivat erinomaisen
+kohteliaat hänelle. He olisivat puhuneet minunkin kanssani; mutta minä
+peräydyin heistä ja mietiskelin itsekseni nurkassani. Heidän
+lemmentekonsa ja lystillisyytensä, vaikk'ei se suinkaan ollut meluavaa
+laatua, vieroitti minua heistä, ja minä melkein ihmettelin, että he
+eivät saaneet mitään rangaistusta sydämensä kovuudesta.
+
+Kun he siis pysähtyivät hevostansa syöttämään ja itsekin söivät ja
+joivat ja riemuitsivat, en minä voinut koskea mihinkään, johon he
+koskivat, vaan pidin paastoani rikkomatta. Ja kun saavuimme kotiini,
+laskeusin alas kääsyjen takaa niin nopeasti, kuin mahdollista, etten
+olisi heidän seurassaan noitten juhlallisten akkunain edessä, jotka
+katselivat minua, niinkuin ummistetut silmät, jotka ennen olivat
+kirkkaat. Ja voi, kuinka vähän minun oli ollut tarve ajatella, mikä,
+kotiin tullessani, liikuttaisi minua -- kun näin äitini huoneen akkunan
+ja tämän vieressä sen, joka parempina päivinä oli ollut minun!
+
+Minä olin Peggotyn sylissä, ennenkuin ehdin portille, ja hän vei minut
+sisään. Hänen surunsa puhkesi ilmi, kun hän ensin näki minut; mutta hän
+hillitsi sitä pian ja puhui kuiskaamalla ja käveli niin hiljaisesti,
+kuin kuollutta olisi saattanut häiritä. Hän ei ollut maannut vuoteessa,
+havaitsin minä, moneen aikaan. Hän istui ja valvoi vielä tämän yön.
+Niin kauan kuin hänen rakas emäntä parkansa oli maan päällä, sanoi hän,
+ei hän tahtonut koskaan luopua hänestä.
+
+Mr. Murdstone ei ottanut ensinkään huomataksensa minua, kun tulin
+vierashuoneesen, jossa hän oli, vaan istui valkean ääressä
+nojatuolissaan, ääneti itkien ja miettien. Miss Murdstone, joka
+toimitti jotakin kirjeillä ja papereilla peitetyn kirjoituspulpettinsa
+luona, ojensi minulle kylmät hyppysensä ja kysyi minulta rautaisella
+kuiskauksella, oliko minusta otettu mittaa murhevaatteisin.
+
+Minä vastasin: "on".
+
+"Entä paitasi", lausui Miss Murdstone; "oletko tuonut ne kotiin?"
+
+"Olen, Ma'am. Minä olen tuonut kaikki vaatteeni kotiin".
+
+Tässä oli koko se lohdutus, jonka hänen lujuutensa salli minulle. Minä
+en epäile, että häntä suuresti huvitti, kun hän tämmöisessä
+tilaisuudessa sai asettaa näkyviin itsehillintöänsä, joksi hän nimitti
+sitä, ja lujuuttansa ja mielenvoimaansa ja tervettä järkeänsä ja koko
+tuota epäystävällisten ominaisuuksiensa pirullista luetteloa. Hän
+ylpeili erittäinkin käytöllisestä taipumuksestaan ja näytti tätä nyt
+sillä, että hän muutti kaikki kynäksi ja läkiksi eikä antanut minkään
+liikuttaa itseänsä. Koko tämän päivän loppupuolen ja aamusta iltaan
+saakka jälestäpäin istui hän pulpetin edessä, levollisesti pärskyttäen
+kovalla pännällään ja puhutellen kaikkia samalla järkähtämättömällä
+kuiskeella. Hän ei koskaan höllittänyt yhtäkään jäntärettä
+kasvoissansa, ei liennyttänyt säveltäkään äänessänsä eikä rypistänyt
+hituakaan vaatteistaan.
+
+Hänen veljensä tarttui välisti johonkin kirjaan, mutta ei lukenut sitä
+koskaan minun nähteni. Hän avasi sen, selaili sitä, ikäänkuin hän olisi
+lukenut, mutta pysyi tuntikauden lehteä kääntämättä, pisti sen sitten
+pois ja käveli edestakaisin huoneessa. Minun oli tapa istua kädet
+ristissä ja katsella häntä ja lukea hänen askeleitansa tunti toisensa
+perästä. Hän puhutteli aivan harvoin sisartansa eikä koskaan minua. Hän
+näytti olevan ainoa levoton kappale, paitsi kellot, koko hiljaisessa
+huoneessa.
+
+Näinä päivinä hautajaisten edellä näin minä varsin vähän Peggotysta,
+paitsi että portaita ylös ja alas astuessani aina tapasin hänet likeltä
+sitä huonetta, jossa äitini ja hänen pikku lapsensa lepäsivät, ja
+paitsi että hän tuli luokseni joka ilta ja istui vuoteeni päänpuolella,
+siksi kuin nukuin. Päivä taikka pari ennen maahanpaniaisia -- minä
+luulen, että se oli päivä taikka pari, mutta minä tiedän, että mieleni
+hämmentyy tämän raskaan ajan suhteen, jonka edistymistä ei mikään
+merkinnyt -- vei hän minut tuohon huoneesen. Minä muistan vaan, että
+valkoisen peitteen alla vuoteella, jonka ympäri kaikki oli sievän
+puhdasta ja raitista, näytti minusta se juhlallinen hiljaisuus, joka
+vallitsi asunnossa, makaavan ruumistuneena; ja että, kun hän tahtoi
+vienosti vetää peitettä pois, minä huusin: "voi, ei, ei!" ja pidätin
+hänen kättänsä.
+
+Jos hautajaiset olisivat olleet eilen, en muistaisi niitä tarkemmin.
+Yksin parhaan vierashuoneen ilmakin, kun menin sisään ovesta, loistava
+valkea, karaffien hohtava viini, lasien ja talrikkien kuvat, leivoksien
+hieno, suloinen lemu, Miss Murdstone'n puvun haju ja meidän mustat
+vaatteet -- kaikki muistuu mieleeni. Mr. Chillip on huoneessa ja tulee
+puhuttelemaan minua.
+
+"Ja kuinka Master David voi?" kysyy hän ystävällisesti.
+
+Minä en voi sanoa hänelle: aivan hyvin. Minä ojennan hänelle käteni,
+jota hän pitää omassa kädessään.
+
+"Voi minua!" lausuu Mr. Chillip, leppeästi hymyillen, samalla kuin
+jotakin kiiltää hänen silmissään. "Nuoret ystävämme kasvavat suuriksi
+ympärillämme. He kasvavat, ettemme tunne heitä enää, Ma'am?"
+
+Tämä on Miss Murdstone'lle, joka ei vastaa mitään. "Suuri edistyminen
+tässä, Ma'am?" sanoo Mr. Chillip. Miss Murdstone vastaa ainoastaan
+otsansa rypistämisellä ja juhlallisella pään nyykähyksellä; Mr. Chillip
+menee hämmentyneenä nurkkaan, kulettaen minua muassaan, eikä avaa
+suutansa enää.
+
+Minä huomaan tämän, koska huomaan kaikki, mitä tapahtuu, ei sen vuoksi,
+että huolin itsestäni taikka olen huolinut, siitä kuin tulin kotiin. Ja
+nyt kello alkaa soida, ja Mr. Omer ja lisäksi toinen tulevat
+järjestämään meitä. Niinkuin Peggotty oli kertonut minulle kauan aikaa
+sitten, järjestettiin ne, jotka saattoivat isäni samaan hautaan, tässä
+samassa huoneessa.
+
+Tässä on Mr. Murdstone, meidän naapurimme Mr. Grayper, Mr. Chillip ja
+minä. Kun astumme ulos asunnosta, ovat kantajat ja heidän taakkansa
+puutarhassa; ja he käyvät edellämme polkua alaspäin ja jalavien ohitse
+ja portin läpi ja kirkkomaalle, jossa olen niin usein kesä-aamuisin
+kuullut lintujen laulavan.
+
+Me seisomme haudan ympärillä. Tämä päivä näyttää minusta
+toisenlaiselta, kuin mikään muu päivä, eikä valolla ole sama väri, vaan
+synkempi. Nyt vallitsee juhlallinen hiljaisuus, jonka olemme tuoneet
+kotoa sen kanssa, joka lepää mullassa; ja kun seisomme avopäin, kuulen
+papin äänen, joka soi kaukaiselta taivasalla, mutta kuitenkin selvästi
+eroitetaan, lausuvan: "Minä olen ylösnousemus ja elämä, sanoo Herra!"
+Silloin kuulen nyyhkytyksiä; ja eriksensä muista katselioista näen tuon
+hyvän ja uskollisen palvelian, jota kaikista ihmisistä maan päällä
+rakastan kaikkein enimmin ja jolle, lapsellinen sydämeni ilmoittaa sen,
+Herra eräänä päivänä on sanova: "Sinä olet tehnyt hyvin".
+
+Tässä vähäisessä joukossa on useita kasvoja, joita tunnen; kasvoja,
+joita tunsin kirkossa, kun omat kasvoni aina kummastelivat siellä;
+kasvoja, jotka ensiksi näkivät äitini, kun hän tuli kylään nuoruuden
+kukoistuksessaan. Minä en huoli niistä -- minä en huoli mistään muusta,
+kuin surustani -- vaan kuitenkin näen ja tunnen heidät kaikki; ja
+kaukana muitten takana havaitsen Minnien katselevan ja tuon tuostakin
+luovan silmänsä lemmittyynsä, joka seisoo likellä minua.
+
+Kaikki on ohitse, multa on luotu takaisin ja me käännymme palataksemme
+kotiin. Edessämme seisoo asuntomme niin sievänä ja muuttumattomana,
+niin likeisesti mielessäni yhdistyneenä tuohon nuoreen ajatukseen
+siitä, mikä on mennyt, että kaikki suruni ovat olleet vähäpätöisiä sen
+surun rinnalla, jonka se herättää. Mutta he vievät minut muassaan; Mr.
+Chillip puhuttelee minua; kun tulemme kotiin, kastelee hän vähän
+huuliani vedellä; ja kun pyydän häneltä lupaa lähteä ylös huoneeseni,
+laskee hän naisen lempeydellä minut menemään.
+
+Kaikki nämät, sanon minä, ovat eilispäivän tapauksia. Myöhempien
+päivien tapaukset ovat ajauneet minulta sille rannalle, jossa kaikki
+unhotetut asiat ilmestyvät jälleen, mutta tämä kohoo niinkuin korkea
+kallio valtamerestä.
+
+Minä tiesin, että Peggotty tulisi luokseni huoneeseni. Hetken
+sabbatin-hiljaisuus (päivä oli niin sunnuntain kaltainen! minä olen
+unhottanut mainitsemasta sitä) oli sovelias meille molemmille. Hän
+istui viereeni vähäiselle vuoteelleni; ja pitäen kiinni kädestäni ja
+välisti nostaen sitä huulillensa ja välisti silitellen sitä käsillänsä,
+niinkuin hän olisi viihdyttänyt pikku veljeäni, kertoi hän minulle
+omalla tavallansa kaikki, mitä hänellä oli kerrottavaa sen johdosta,
+mikä oli tapahtunut.
+
+"Hän ei ollut terve", lausui Peggotty, "moneen aikaan. Hän oli levoton
+mielessänsä eikä onnellinen. Kun hänen pikku lapsensa syntyi, luulin
+ensiksi, että hän paranisi, mutta hän kävi heikommaksi ja riutui vähän
+joka päivä. Hän tahtoi mielellänsä istua yksinään, ennenkuin hänen
+pikku lapsensa tuli mailmaan, ja silloin hän itki; mutta jälestäpäin
+oli hänen tapa laulaa sille -- niin lauhkeasti, että kerta, kun kuulin
+häntä, ajattelin, että se oli niinkuin joku ääni ylhäällä ilmassa, joka
+kohosi yhä korkeammalle".
+
+"Minä luulen, että hän viime aikoina alkoi käydä aremmaksi ja
+pelokkaammaksi; ja että kova sana oli niinkuin isku hänelle. Mutta hän
+oli aina sama minua kohtaan. Hän ei koskaan muuttunut typerän
+Peggottynsa suhteen, ei muuttunut suloinen tyttöni".
+
+Tähän Peggotty pysähtyi ja taputti lempeästi kättäni hiukan aikaa.
+
+"Viimeinen kerta, kuin näin hänet semmoisena, kuin hän oli ennen, oli
+se ilta, jolloin te tulitte kotiin, herttaiseni. Sinä päivänä, kuin
+lähditte pois, sanoi hän minulle: 'minä en saa koskaan enää nähdä
+sydänkäpyäni. Joku asia sanoo minulle sen, ja sanoo totta, minä tiedän
+sen'".
+
+"Hän koetti tämän jälkeen näyttää iloiselta; ja monta kertaa, kuin he
+sanoivat hänelle, että hän oli ajattelematon ja kevytmielinen, antoi
+hän heidän luulla sitä; mutta kaikki tämä oli jo mennyttä. Hän ei
+koskaan jutellut puolisollensa, mitä hän oli jutellut minulle -- hän
+pelkäsi sanomasta sitä kenellekään muulle -- ennenkuin eräänä iltana
+vähän toista viikkoa, ennenkuin se tapahtui, jolloin hän sanoi hänelle:
+'ystäväni, minä luulen, että pian lähden täältä'".
+
+"'Sydämeni on nyt huojentunut painostansa, Peggoty'", sanoi hän
+minulle, kun sinä iltana laskin hänet hänen vuoteesensa. "'Puolisoni on
+uskova sitä yhä enemmän, raukka, joka päivä vähän aikaa eteenpäin; ja
+silloin kaikki on oleva ohitse. Minä olen kovasti väsynyt. Jos tämä on
+unta, istu luonani, sillä aikaa kuin nukun; älä jätä minua. Jumala
+siunatkoon molempia lapsiani! Jumala varjelkoon ja suojelkoon isätöntä
+poikaani!'"
+
+"Minä en koskaan jättänyt häntä tämän jälkeen", lausui Peggotty. "Hän
+puhui usein noitten molempien kanssa alikerroksessa -- sillä hän
+rakasti heitä; hän ei hennonut olla ketään rakastamatta, joka oli hänen
+ympärillänsä -- mutta kun he menivät pois hänen vuoteensa vierestä,
+kääntyi hän aina minun puoleeni, ikäänkuin olisi ollut lepoa, missä
+Peggotty oli, eikä hän koskaan saanut unta muulla lailla".
+
+"Viimeisenä iltana suuteli hän minua ja sanoi: 'jos pikku lapseni
+kuolisi myöskin, Peggotty, anna heidän panna se syliini ja haudata
+meidät yhdessä'. (Niin tehtiin; sillä tuo vähäinen raukka eli vaan
+päivän hänen jälkeensä). 'Anna kalliin poikani seurata meitä
+lepopaikkaamme', hän lausui, 'ja sano hänelle, että hänen äitinsä,
+tässä maatessaan, siunasi häntä, ei yhtä kertaa, vaan tuhansia'".
+
+Hän vaikeni taas ja taputti vielä kerran lempeästi kättäni.
+
+"Oli aivan myöhään illalla", jatkoi Peggotty, "kun hän pyysi minulta
+jotakin juotavaa; ja kun hän oli saanut sitä, hymyili se kallis olento
+niin kärsivällisesti ja kauniisti minulle".
+
+"Päivä oli koittanut ja aurinko nousi, kun hän kertoi minulle, kuinka
+hyvä ja huolikas Mr. Copperfield aina oli ollut hänelle ja kuinka hän
+oli ollut malttavainen hänen kanssaan ja sanonut hänelle, kun hän
+epäili itseänsä, että rakastava sydän oli parempi ja voimallisempi,
+kuin viisaus, ja että hän oli onnellinen mies hänen sydämensä kautta.
+'Rakas Peggottyni', lausui hän silloin, 'siirrä minut vähän likommäksi
+itseäsi', sillä hän oli varsin heikko. 'Laske rakas käsivartesi kaulani
+alle', sanoi hän, 'ja käännä minut itseäsi kohden, sillä sinun kasvosi
+taantuvat niin kauas minusta, ja minä tahtoisin, että ne ovat likellä'.
+Minä asetin hänet, niinkuin hän tahtoi; ja, oi Davy! se hetki oli
+tullut, jolloin minun ensimäiset jäähyväissanani teille toteutuivat --
+jolloin hän oli iloinen laskemaan pää raukkansa typerän, häijyn, vanhan
+Peggottynsa käsivarrelle -- ja hän kuoli, niinkuin lapsi, joka on
+mennyt nukuksiin!"
+
+Näin päättyi Peggotyn kertomus. Siitä hetkestä asti, kuin kuulin äitini
+kuolemasta, en ollut kertaakaan enää ajatellut häntä semmoiseksi, kuin
+hän viime aikoina oli ollut Tästä hetkestä saakka hän mielessäni oli
+vaan tuo varhaisimpien muistojeni äiti, jonka oli tapa kiertää vaaleita
+kiharoitaan moneen kertaan sormensa ympärille ja tanssia minun kanssani
+hämärässä vierashuoneessa. Mitä Peggotty nyt oli jutellut minulle, ei
+sekään millään lailla johdattanut minua takaisin myöhempiin aikoihin,
+vaan päinvastoin juurrutti entistä kuvaa mieleeni. Se lienee
+kummallista, mutta se on totta. Kuolemassansa muutti hän takaisin
+levolliseen, häiritsemättömään nuoruuteensa ja peräytti koko muun ajan.
+
+Se äiti, joka makasi haudassa, oli lapsuuteni äiti; tuo pikkuinen
+olento hänen sylissään olin minä itse, niinkuin kerta olin ollut,
+ijäksi hiljentyneenä hänen rinnallansa.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+Minua laiminlyödään ja minusta pidetään huolta.
+
+
+Ensimäinen työ, jonka Miss Murdstone teki, kun hautajaisjuhla oli
+ohitse ja valoa päästettiin esteettömästi huoneisin, oli se, että hän
+ilmoitti Peggotyn vapaaksi lähtemään kuukauden perästä. Vaikk'ei
+Peggotty lainkaan pitänyt palveluksestaan, luulen minä, että hän olisi
+minun tähteni mieluisammin pysynyt siinä, kuin mennyt parhaasen
+palvelukseen mailmassa. Hän kertoi minulle, että meidän täytyi erota,
+sekä myöskin miksi; ja me lausuimme kaikesta sydämestämme sääliämme
+toisillemme.
+
+Mitä minuun eli minun tulevaisuuteeni tulee, ei sanaakaan virketty eikä
+mihinkään toimeen ryhdytty. He olisivat olleet kaiketi onnelliset, jos
+olisivat voineet ilmoittaa minutkin vapaaksi lähtemään kuukauden
+perästä. Minä rohkaisin kerta mieltäni ja kysyin Miss Murdstone'lta,
+milloin kouluun palaisin; mutta hän vastasi kuivakiskoisesti, etten
+minä, hänen luullaksensa, palaisi ollenkaan. Sen koommin ei minulle
+asiasta puhuttu. Minä olin kovin levoton saadakseni tietää, mitä minun
+aiottiin tehdä, ja niin oli Peggottykin, mutta ei hänen eikä minun
+onnistunut hankkia mitään tietoa tässä kohden.
+
+Oli yksi muutos elämässäni, joka tosin päästi minut suureksi osaksi
+nykyisistä vaivoistani, mutta kuitenkin olisi ehkä lisännyt huoliani
+tulevaisuuteni suhteen, jos olisin pystynyt sitä tarkemmin
+ajattelemaan. Se oli tämä. Se pakko, jonka alaiseksi minä olin pantu,
+heitettiin nyt kokonaan. Minua ei enää ensinkään vaadittu pysymään
+unteloisella paikallani vierashuoneessa, päinvastoin Miss Murdstone
+usein, kun istahdin siihen, rypisti otsaansa minulle, että lähtisin
+pois. Minua ei enää ensinkään varoitettu Peggotyn seuraan menemästä,
+päinvastoin minua ei koskaan haettu eikä kysytty silloin, kuin en ollut
+Mr. Murdstone'n likellä. Ensiksi minä joka hetki ja aika pelkäsin, että
+hän uudestaan ottaisi kasvatukseni haltuunsa taikka että Miss Murdstone
+ryhtyisi siihen; mutta ennen pitkää rupesin ymmärtämään, että semmoinen
+pelko oli turha sekä ettei minun tarvinnut varoa muuta, kuin
+laiminlyöntiä.
+
+Minä en usko, että tämä havainto silloin paljon suretti minua. Minä
+olin vielä hämmentynyt äitini kuoleman vuoksi ja ikäänkuin huumeissa
+kaikkien vähempien asiain suhteen. Tosin muistan, kuinka joutohetkinä
+mietin sitä mahdollisuutta, etten saisi oppia mitään, ettei minusta
+pidettäisi mitään huolta, vaan minä saisin kasvaa renttumaiseksi,
+synkeämieliseksi olennoksi, joka viettäisi laiskaa elämäänsä ympäri
+kylää; niinkuin myöskin sitä todenmukaisuutta, että pääsisin tästä
+kohtalosta sillä tapaa, että menisin pois johonkin onneani etsimään,
+niinkuin sankari jossakin kertomuksessa; mutta nämät olivat haihtuvia
+näkyjä, päivän unelmia, joita välisti näin, niinkuin olisivat olleet
+heikosti maalattuina tai kirjoitettuina huoneeni seinään, vaan
+hävitessään jättivät seinän tyhjäksi jälleen.
+
+"Peggotty", sanoin minä ajattelevaisella kuiskauksella eräänä iltana,
+kun lämmitin käsiäni kyökin valkean edessä; "Mr. Murdstone sallii minua
+vielä vähemmin, kuin ennen! Hän ei ole koskaan oikein sallinut minua,
+Peggotty; mutta nyt hän ei edes tahtoisi nähdä minua, jos olisi
+mahdollista".
+
+"Ehkä se on hänen surunsa", lausui Peggotty, silitellen hiuksiani.
+
+"Minä olen itsekin suruissani, Peggotty. Jos voisin uskoa, että hänen
+surunsa on tähän syynä, en huolisi siitä ensinkään. Mutta niin ei ole
+laita; voi, ei, niin ei ole laita".
+
+"Mistä sen tiedätte, ettei niin ole?" kysyi Peggotty, hetken ääneti
+oltuaan.
+
+"Voi, hänen surunsa on toista ja aivan eri asia. Hän on tänä hetkenä
+surullinen, kun hän istuu valkean ääressä Miss Murdstone'n kanssa;
+mutta jos minä menisin sisään, Peggotty, olisi hän lisäksi jotakin
+muuta".
+
+"Mitä hän olisi?" kysyi Peggotty.
+
+"Vihainen", minä vastasin, tahtomatta osoitellen hänen rypistettyä
+otsaansa. "Jos hän olisi vaan surullinen, ei hän katselisi minua,
+niinkuin hän katsoo. _Minä_ olen vaan surullinen, ja se tekee minut
+leppeämmäksi".
+
+Peggotty ei sanonut mitään hetkeen aikaan; ja minä lämmitin käsiäni
+yhtä äänetönnä, kuin hän.
+
+"Davy", lausui hän viimein.
+
+"Mitä, Peggotty".
+
+"Minä olen, rakkaani, koettanut kaikkia keinoja, joita voin ajatella --
+lyhyesti, kaikkia keinoja, jotka ovat, ja kaikkia keinoja, jotka eivät
+ole -- saadakseni soveliasta palvelusta täällä Blunderstone'ssa; mutta
+ei löydy mitään semmoista, lemmikkini".
+
+"Ja mitä aiot tehdä, Peggotty?" kysyin minä totisesti. "Aiotko mennä
+etsimään onneasi?"
+
+"Minä luulen, että minun täytyy lähteä Yarmouth'iin", vastasi Peggotty,
+"ja asua siellä".
+
+"Olisitpa voinut joutua kauemmaksi", sanoin minä, kirkastuen vähän, "ja
+mennyt melkein kadoksiin minulta. Minä välisti käyn sinun luonasi,
+rakas, vanha Peggotty. Sinä et ole kokonaan toisessa päässä mailmaa,
+vai kuinka?"
+
+"Päinvastoin, jos Jumala suo!" huudahti Peggotty vilkkaasti. "Niin
+kauan kuin te olette täällä, silmäteräni, tulen minä joka viikko
+eläessäni katsomaan teitä. Yksi päivä viikkoonsa eläessäni!"
+
+Minä tunsin, että raskas paino katosi rinnaltani tämän lupauksen
+kautta, mutta ei tässä ollut kaikki, sillä Peggotty jatkoi ja sanoi:
+
+"Minä lähden ensiksi, näettekö, Davy, veljeni luo pariksi viikoksi --
+juuri vaan siksi, että ennättäisin katsoa vähän ympärilleni ja päästä
+taas hiukan entiselleni. Nyt olen ajatellut, että teitä, koska eivät
+tätä nykyä tarvitse teitä täällä, ehkä päästettäisiin lähtemään minun
+kanssani".
+
+Jos mikään, paitsi se, että oloni olisi muuttunut kaikkien suhteen
+ympärilläni, ei kuitenkaan Peggotyn, olisi voinut tähän aikaan tuottaa
+minulle iloa, olisi se kaikista tuumista ollut tämä. Kun ajattelin,
+että minua taas ympäröitsisi nuot rehelliset kasvot, hohtaen tervetuloa
+minulle; että saisin uudestaan tuntea suloisen sunnuntai-aamun
+levollisuutta, kun kellot soivat, kivet putosivat veteen ja
+varjontapaiset laivat siinsivät sumun lävitse; että joutuisin
+kävelemään edestakaisin pikku Em'lyn kanssa, kertomaan hänelle surujani
+ja rannan näkinkengistä ja piikivistä saamaan lohdukkeita niitä
+vastaan, tuli rauha sydämeeni. Sitä häiritsi tosin seuraavana hetkenä
+epäilys, suostuisiko Miss Murdstone, mutta tämäkin poistui pian, sillä
+hän tuli ulos jotakin iltakopeloimista varten varahuoneessa, kun me
+paraikaa keskustelimme, ja Peggotty kävi paikalla asiaan käsin
+semmoisella rohkeudella, joka kummastutti minua.
+
+"Poika juoksentelee joutilaana siellä", lausui Miss Murdstone,
+kurkistellen johonkin pickles-astiaan, "ja joutilaisuus on kaiken
+pahuuden alku. Mutta totta puhuen olisi hän joutilaana täälläkin --
+taikka missä hyvänsä, luulen minä".
+
+Peggotylla oli joku vihainen vastaus valmiina, minä näin sen; mutta hän
+nieli sen minun tähteni ja oli vaiti.
+
+"Hm!" lausui Miss Murdstone, yhä katsellen pickles'iänsä; "se on
+tärkeämpi, kuin mikään muu asia -- se on kaikkein tärkein asia -- ettei
+veljeäni häiritä eikä vaivata. Minä luulen, että minun on paras
+myöntää".
+
+Minä kiitin häntä minkäänlaista iloa osoittamatta, ettei se saattaisi
+häntä peruuttamaan lupaustansa. Enkä minä voinut muuta, kuin pitää sitä
+viisaana käytöksenä, sillä hän katseli minua pickles-astiasta niin
+enennetyllä muikeudella, kuin hänen mustat silmänsä olisivat imeneet
+itseensä koko sen sisällön. Kuitenkin lupa annettiin, eikä sitä koskaan
+epuutettu; sillä kun kuukausi päättyi, olimme Peggotty ja minä valmiit
+lähtemään.
+
+Mr. Barkis tuli Peggotyn arkkuja noutamaan. Minä en ollut koskaan
+nähnyt hänen astuvan tälle puolen puutarhan porttia, mutta tässä
+tilaisuudessa tuli hän sisään itse rakennukseen. Kun hän nosti isoimman
+arkun olallensa ja meni ulos, loi hän minuun semmoisen katseen, että
+luulin siinä olevan jonkunlaisen tarkoituksen, jos milloinkaan sopi
+sanoa, että joku tarkoitus löysi tiensä Mr. Barkis'in kasvoihin.
+Peggotty oli tietysti alakuloinen, kun hänen täytyi jättää se paikka,
+joka oli ollut hänen kotinsa niin monta vuotta ja jossa molemmat hänen
+elämänsä lujat mielentaipumukset -- äitiäni ja minua kohtaan -- olivat
+syntyneet. Hän olikin aivan varhain kävellyt kirkkomaalla ja hän nousi
+kärryihin ja istui niihin, pitäen nenäliinaa silmiensä edessä. Niin
+kauan kuin hän pysyi tässä tilassa, ei Mr. Barkis näyttänyt mitään elon
+merkkiä. Hän istui tavallisessa paikassaan ja asemassaan, niinkuin iso,
+täytetty kuva. Mutta kun Peggotty alkoi katsoa ympärillensä ja
+puhutella minua, nyykäytti hän päätänsä ja irvisteli useita kertoja.
+Minulla ei ollut vähintäkään aavistusta, ketä taikka mitä hän sillä
+tarkoitti.
+
+"On kaunis päivä, Mr. Barkis!" sanoin minä jonkunlaiseksi
+kohteliaisuuden osoitteeksi.
+
+"Ei se ruma ole", lausui Mr. Barkis, joka enimmiten supisti puhettansa
+ja harvoin sen kautta saatti itsensä mihinkään pulaan.
+
+"Peggotty on taas voimissaan, Mr. Barkis", muistutin minä hänen
+mielihyväkseen.
+
+"Vai on hän!" lausui Mr. Barkis.
+
+Viisaalla muodolla tätä mietittyään, silmäili hän Peggottya ja sanoi:
+
+"_Oletteko_ oikein voimissanne?"
+
+Peggotty nauroi ja vastasi myöntämällä.
+
+"Mutta oikein totta, ymmärrätte. Oletteko?" murisi Mr. Barkis, siirtyen
+likemmäksi häntä istuimella ja nyhjäten häntä kyynäspäällään.
+"Oletteko? Toden totta oikein hyvissä voimissa? Oletteko? Kuinka?"
+Jokaisen tämmöisen kysymyksen perästä työntyi hän lähemmäksi häntä ja
+nyhjäsi häntä taas, niin että me viimein olimme kaikki sullotut yhteen
+kärryjen vasempaan nurkkaan, ja minua likistettiin niin, että tuskin
+kestin sitä.
+
+Kun Peggotty huomautti hänelle minun kärsimisiäni, teki Mr. Barkis heti
+minulle vähän enemmän tilaa ja siirtyi vähitellen pois. Mutta minä en
+voinut olla havaitsematta, että hän luuli keksineensä ihmeellisen
+keinon, jonka avulla hänen sopi sievällä, miellyttävällä ja sukkelalla
+tavalla ilmoittaa ajatuksensa eikä tarvinnut vaivata itseänsä
+keskustelu-aineitten etsimisellä. Silminnähtävästi hän sisällisesti
+hetken aikaa nauroi tätä. Tuosta hän jälleen kääntyi Peggotyn puoleen
+ja toistaen: "oletteko oikein hyvissä voimissa?" liukui alas meidän
+päällemme, niinkuin ennen, siksi kuin henki melkein pusertui ulos
+ruumiistani. Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän taas solui meidän
+päällemme samalla kysymyksellä ja samalla seurauksella. Viimeiseltä
+minä nousin ylös joka kerta, kuin näin hänen lähestyvän, ja seisoen
+jalkalaudalla olin katselevinani näkö-alaa; ja tällä tapaa tulin hyvin
+toimeen.
+
+Hän oli niin kohtelias, että hän vartavasten meidän tähtemme seisattui
+jonkun ravintolan eteen ja kestitsi meitä lampaanpaistilla ja oluella.
+Mutta silloinkin kuin Peggotty paraikaa joi, tuli Mr. Barkis'iin yksi
+tuommoinen likenemisen puhti ja hän oli vähällä tukehuttaa tämän. Mutta
+kun matkamme lähestyi loppuansa, oli hänellä enemmin tekemistä ja
+vähemmin aikaa sievistelyksiin; ja kun ajoimme Yarmouth'in kivikadulle,
+tärisyttivät ja hytkyttävät rattaat meitä kaikkia kolmea niin, ettemme
+ehtineet ajatella mitään muuta.
+
+Mr. Peggotty ja Ham odottivat meitä vanhassa paikassa. He
+vastaan-ottivat minua ja Peggottya aivan ystävällisellä tavalla ja
+pudistivat kättä Mr. Barkis'in kanssa, joka, hattu aivan takaraivolla
+ja jonkunlainen puoli-hävennyt hymy kasvoissa, joka tunki alas hänen
+jalkoihinsa asti, näytti minun mielestäni jokseenkin tyhjäntäpöiseltä.
+He ottivat kumpikin yhden Peggotyn arkuista ja me olimme pois
+menemäisillämme, kun Mr. Barkis etusormellaan juhlallisesti viittasi
+minua tulemaan johonkin portinvajaan.
+
+"Kuulkaat nyt", murisi Mr. Barkis, "kaikki oli oikein".
+
+Minä katsoin ylös hänen kasvoihinsa ja vastasin, koettaen olla hyvin
+viisas: "ah!"
+
+"Se ei päättynyt siihen", lausui Mr. Barkis, nyykäyttäen päätänsä
+tuttavasti. "Kaikki oli oikein".
+
+Taas minä vastasin: "ah!"
+
+"Te tiedätte, ketä halutti", lausui ystäväni. "Barkis'ia juuri, eikä
+ketään muuta, kuin Barkis'ia".
+
+Minä nyykäytin myöntämistä.
+
+"Kaikki on oikein", lausui Mr. Barkis, pudistaen kättä minun kanssani:
+"minä olen teidän ystävänne. Te panitte kaikki oikeaan alkuun ensiksi.
+Kaikki on oikein".
+
+Selvyyttä tavoittaessaan oli Mr. Barkis niin tavattoman epäselvä, että
+minä olisin ehkä jäänyt kokonaiseksi tunniksi seisomaan ja katsomaan
+hänen kasvoihinsa ja aivan luultavasti saanut yhtä paljon tietoa
+niistä, kuin seisahtuneen kellon taulusta, jollei Peggotty olisi
+huutanut minua pois. Kun astuimme eteenpäin, kysyi hän minulta, mitä
+Mr. Barkis oli sanonut; ja minä kerroin, että hän oli sanonut, että
+kaikki oli oikein.
+
+"Häpeemätöntä kuin ainakin hänen puoleltaan", lausui Peggotty, "mutta
+minä en pidä sillä väliä! Davy rakas, mitä sanoisitte, jos minä
+ajattelisin naimisiin menemistä?"
+
+"No -- minä arvaan, että rakastaisit minua yhtä paljon silloin,
+Peggotty, kuin nyt", vastasin minä, tuokion mietittyäni.
+
+Kadulla kulkevien suureksi kummastukseksi, niinkuin myöskin
+sukulaistensakin, jotka kävivät edellä, täytyi tuon hyväsen
+seisattua ja syleillä minua paikalla, vakuuttaen minua ehtimiseen
+muuttumattomasta rakkaudestaan.
+
+"Kertokaat minulle, mitä sanoisitte, lemmittyni?" kysyi hän taas, kun
+tämä oli ohitse, ja me astuimme eteenpäin jälleen.
+
+"Jos menisit -- Mr. Barkis'ille, Peggotty?"
+
+"Niin", lausui Peggotty.
+
+"Minä sanoisin, että se olisi sangen hyvä asia. Sillä siinä
+tapauksessa, näetkö, Peggotty, olisi sinulla aina hevonen ja kärryt,
+jotka toisivat sinut minua katsomaan, ja sinä pääsisit ilmaiseksi ja
+tulisit varmaan".
+
+"Mikä järki tuolla rakkaalla pojalla on!" huudahti Peggotty. "Kuinka
+olen tuuminut tätä tämän viimeisen kuukauden! Niin, herttaiseni; ja
+minä luulen, että olisin enemmän omassa vallassani, näettekö; ja
+jättäisin työni sikseen paremmalla sydämellä omassa huoneessani, kuin
+kenenkään muun luona. Minä en tiedä, mihin enää kelpaisin vieraan
+palveluksessa. Ja minä olen aina lähellä emäntä vainajani lepopaikkaa",
+arveli Peggotty, miettien, "ja pääsen sitä katsomaan, milloin mieleni
+tekee; ja kun itse laskeun levolle, ei minua haudata kauas pois
+lemmityn tyttöni luota!"
+
+Emme kumpikaan meistä puhuneet mitään hetken aikaan.
+
+"Mutta minä en viitsisi niin paljon kuin toistamiseen ajatella sitä",
+sanoi Peggotty iloisesti, "jos Davyni olisi jollakin lailla sitä
+vastaan -- ei, vaikka minua olisi kolmesti kolmekymmentä kertaa
+kirkossa kysytty ja minä kuluttaisin sormukseni loppuun plakkarissani".
+
+"Katso minuun, Peggotty", vastasin minä; "ja katso, enkö ole oikein
+iloinen ja enkö todella toivo sitä!" Niinkuin koko sydämestäni teinkin.
+
+"Niin, kultaseni", lausui Peggotty, likistäen minua. "Minä olen
+ajatellut sitä yöt päivät kaikin päin ja, niinkuin toivon, oikealla
+lailla; mutta minä aion ajatella sitä vielä ja puhua veljelleni siitä,
+ja sillä välin pidämme koko asian salassa, Davy, te ja minä. Barkis on
+hyvä, yksinkertainen olento", arveli Peggotty, "ja jos minä koettaisin
+täyttää velvollisuuksiani häntä kohtaan, luulen, että se olisi minun
+vikani, jos en olisi -- jos en olisi oikein hyvissä voimissa", arveli
+Peggotty, sydämellisesti nauraen.
+
+Tämä ote Mr. Barkis'in puheesta sopi niin hyvin ja huvitti meitä
+molempia niin paljon, että nauroimme ehtimiseen ja olimme mitä
+parhaimmalla tuulella, kun Mr. Peggotyn maja tuli näkyviimme.  Se
+näytti aivan samanlaiselta, kuin ennen, paitsi että se ehkä oli hiukan
+kutistunut silmissäni; ja Mrs. Gummidge odotti oven suussa, niinkuin
+hän olisi seisonut siinä aivan siitä asti. Sisälläkin kaikki oli
+entisellään, jopa meriruohokin sinisessä mukissaan makuhuoneessani.
+Minä menin vajaan katsomaan: aivan samat hummerit, rapot ja äyriäiset
+halusivat, niinkuin ennen, nipistää koko mailmaa ja näyttivät olevan
+samassa paltaantuneessa tilassa samassa vanhassa nurkassa.
+
+Mutta ei näkynyt mitään pikku Em'lyä, jonka vuoksi kysyin Mr.
+Peggotylta, missä hän oli.
+
+"Hän on koulussa, Sir", vastasi Mr. Peggotty, pyyhkien otsaansa, joka
+oli hiestynyt Peggotyn arkun kantamisesta; "hän tulee kotiin", katsoen
+Schwarzwaldin kelloa, "parinkymmenen minutin tai puolen tunnin perästä.
+Me kaipaamme häntä kaikki, kun hän on poissa".
+
+Mrs. Gummidge huokasi.
+
+"Reipastukaat, äiti!" lausui Mr. Peggotty.
+
+"Minä tunnen sen syvemmin, kuin kukaan muu", sanoi Mrs. Gummidge; "minä
+olen yksinäinen, hyljätty olento ja hän oli melkein ainoa, joka ei
+käynyt minua vastaan".
+
+Vaikeroiden ja päätänsä pudistaen rupesi Mrs. Gummidge puhaltamaan
+valkeaan. Katsahtaen meihin kaikkiin, sillä aikaa kuin Mrs. Gummidge
+puhalsi näin, sanoi Mr. Peggotty matalalla äänellä, jota hän varjosi
+kädellänsä: "tuo vanha!" Tästä minä oikein arvasin, ettei mikään
+parannus ollut tapahtunut Mrs. Gummidgen mielentilassa, siitä kuin
+viimein kävin siellä.
+
+Niin, koko paikka oli taikka sen olisi pitänyt olla aivan yhtä hupainen
+kuin ennen; vaan ei se kuitenkaan vaikuttanut minuun samalla tavalla.
+Minä melkein petyin toiveissani. Ehkä se oli sentähden, ettei pikku
+Em'ly ollut kotona. Minä tiesin tien, jota myöden hänen oli määrä
+tulla, ja kävelin pian pitkin sitä kohdatakseni häntä.
+
+Ennen pitkää näkyi joku etäältä, ja pian minä tunsin sen Em'lyksi, joka
+vielä oli vähäinen varreltaan, vaikka hän oli kasvanut. Mutta kun hän
+tuli likemmäksi, ja minä näin hänen sinisten silmiensä näyttävän vielä
+sinisemmältä, hänen kuoppaisten poskiensa hohtavan vielä kirkkaammalta,
+ja koko hänen olentonsa ilmaantuvan sievempänä ja iloisempana,
+valloitti minut outo tunto, joka sai minut teeskentelemään, niinkuin en
+olisi tuntenut häntä, ja astumaan ohitse, niinkuin olisin katsonut
+jotakin kaukana olevaa esinettä. Minä olen tehnyt samanlaisen tempun
+jälestäpäin myöhemmässä elämässäni, jollen erehdy.
+
+Pikku Em'ly ei huolinut siitä yhtään. Hän näki minut varsin hyvin;
+mutta hän ei kääntynyt ja huutanut minua, vaan sen sijaan juoksi
+nauraen pois. Tämä pakoitti minua juoksemaan hänen jälkeensä, mutta hän
+juoksi niin nopeasti, että olimme aivan likellä majaa, ennenkuin
+saavutin hänet.
+
+"Ohoh, sinäkö se oletkin?" kysyi pikku Em'ly.
+
+"Niin, ja sinä tiesit kyllä, kuka se oli, Em'ly", sanoin minä.
+
+"Ja etkö _sinä_ tietänyt, kuka se oli?" lausui Em'ly. Minä aioin
+suudella häntä, mutta hän peitti kirsikka-huulensa käsillään ja sanoi,
+ettei hän ollut mikään pikku lapsi enää, ja juoksi pois huoneesen,
+nauraen vielä enemmän, kuin ennen.
+
+Hän näytti iloitsevan, kun hän sai kiusata minua, ja minä kummastelin
+suuresti tätä muutosta hänessä. Teepöytä oli valmis, ja tuo vähäinen
+arkkumme oli nostettu esiin vanhaan paikkaansa, mutta sen sijaan, että
+hän olisi tullut istumaan minun viereeni, meni hän vanhan, nurkuvan
+Mrs. Gummidge'n luo ja seurusteli hänen kanssaan, ja kun Mr. Peggotty
+kysyi minkä vuoksi, pudisti hän alas hiuksensa kasvojensa yli,
+peittääksensä niitä, eikä tehnyt muuta, kuin nauroi.
+
+"Pikkuinen kissapa se onkin!" sanoi Mr. Peggotty, taputtaen häntä
+isolla kädellänsä.
+
+"Niin onkin! niin onkin!" huudahti Ham.
+
+"Mas'r Davy, niin onkin!" ja hän istui ja nauroi pikku Em'lyä vähän
+aikaa, puoleksi ihmetellen ja puoleksi iloiten niin, että hänen
+kasvonsa olivat tulipunaiset.
+
+He hemmottelivat kaikki pikku Em'lyä, eikä kukaan enemmän, kuin Mr.
+Peggotty itse, jota pikku Em'ly olisi voinut hyväillä mihin tahansa,
+kun hän vaan meni ja nojasi kasvojansa hänen karkeaan poskipartaansa.
+Tämä oli ainakin minun ajatukseni, kun näin hänen tekevän sitä; ja
+minun mielestäni Mr. Peggotty menetteli aivan oikein. Mutta pikku Em'ly
+oli niin lempeä ja suloinen, hänellä oli niin hupainen käytöstapa,
+samalla niin viekas ja viaton, että hän viehätti minua enemmän, kuin
+koskaan.
+
+Hän oli myöskin helläsydäminen; sillä, kun teen jälkeen istuimme
+valkean ympäri ja Peggotty, piippu suussa, viittasi siihen, mitä minä
+olin kadottanut, puhkesivat kyynelet hänen silmiinsä, ja hän katseli
+minua niin ystävällisesti pöydän poikki, että tunsin itseni aivan
+kiitolliseksi häntä kohtaan.
+
+"Niin!" lausui Mr. Peggotty, kivertäen ylös hänen kiharoitaan ja
+valuttaen niitä kätensä ylitse, niinkuin vettä, "tässä on toinen orpo,
+näettekö, Sir. Ja tuossa", lausui Mr. Peggotty, tokaisten Ham'ia
+rintaan kädenselällä, "on toinen, vaikk'ei hän paljon siltä näytä".
+
+"Jos te olisitte minun holhojani, Mr. Peggotty", sanoin minä, pudistaen
+päätäni, "luulen, etten minäkään paljon huomaisi orpouttani".
+
+"Hyvin puhuttu, Mas'r Davy!" huusi Ham ihastuksissaan. "Hurraa! Hyvin
+puhuttu! Ette huomaisikaan! Kuulkaat! Kuulkaat!" -- Tässä hän
+vuorostaan tokaisi Mr. Peggottya kädenselällä, ja pikku Em'ly nousi
+ylös ja suuteli Mr. Peggottya.
+
+"Ja kuinka teidän ystävänne jaksaa, Sir?" lausui Mr. Peggotty minulle.
+
+"Steerforthko?" sanoin minä.
+
+"Se se nimi olikin!" huudahti Mr. Peggotty Hamille. "Minä tiesin, että
+se oli jotakin meidän ammattia päin".[16]
+
+"To sanoitte sitä Rudderforth'iksi",[17] muistutti Ham, nauraen.
+
+"No niin!" vastasi Mr. Peggotty. "Ja sinä pidät perää ruorilla, etkö
+pidä? Se ajaa jotenkin yhteen. Kuinka hän voi, Sir?"
+
+"Hän voi varsin hyvin, kun minä lähdin, Mr. Peggotty".
+
+"Siinä vasta ystävää!" lausui Mr. Peggotty, ojentaen ulos piippuansa.
+"Siinä vasta ystävää, jos ystävistä puhutaan! No, totta puhuen, oikein
+ilahuttaa, kun katselee häntä!"
+
+"Hän on hyvin kaunis, eikö ole?" sanoin minä ja sydämeni innostui tästä
+ylistyksestä.
+
+"Kaunis!" huudahti Mr. Peggotty. "Hän on muodoltaan kuin -- kuin joku
+-- no, minä en tiedä, miksi häntä vertaisin. Hän on niin uljas!"
+
+"Niin! Se on juuri hänen luontonsa", lausuin minä. "Hän on
+urhoollinen, kuin leijona, ja teidän on mahdoton arvata, kuinka suora
+hänen käytöksensä on, Mr. Peggotty.
+
+"Ja minä luulen lisäksi", sanoi Mr. Peggotty, katsellen minua piippunsa
+savun lävitse, "että hän opin puolesta vie voiton melkein kaikista".
+
+"Kyllä", vastasin minä iloissani; "hän tietää kaikki. Hän on
+ihmeellisen taitava".
+
+"Siinä vasta ystävää!" mutisi Mr. Peggotty ja heitti päätänsä vakaasti
+taaksepäin.
+
+"Ei mikään näytä maksavan paljon vaivaa hänelle", jatkoin minä.
+"Hän osaa tehtävänsä, jos hän vaan silmäilee sitä. Hän on paras
+cricketin-lyöjä,[18] minkä milloinkaan näitte. Hän antaa teille melkein
+kuinka monta kapua tahansa dami-pelissä, mutta voittaa teidät kuitenkin
+helposti".
+
+Mr. Peggotty heitti päätänsä uudestaan taaksepäin, niinkuin hän olisi
+mielinyt sanoa: "tietysti hän voittaa".
+
+"Hän on niin kaunopuheinen", lisäsin minä, "että hän saa kaikki
+puolellensa; enkä tiedä, mitä sanoisittekaan, jos kuulisitte hänen
+laulavan, Mr. Peggotty".
+
+Mr. Peggotty heitti taas päätänsä taaksepäin, niinkuin hän olisi
+aikonut sanoa: "minä en epäile sitä".
+
+"Ja hän on niin ylevämielinen, kunnokas ja oivallinen kumppani",
+lausuin minä aivan hurmaantuneena lempi-aineestani, "että on tuskin
+mahdollista ylistää häntä niin paljon, kuin hän ansaitsee. Minä en voi
+koskaan olla kylläksi kiitollinen hänelle siitä jalomielisyydestä,
+jolla hän suojeli minua, vaikka olin niin paljon nuorempi ja alempi
+koulussa, kuin hän".
+
+Minä jatkoin näin, vieläpä sangen nopeasti, kun silmäni kohtasivat
+pikku Em'lyn kasvot, joita hän nojasi eteenpäin pöydän ylitse. Hän
+kuunteli suurimmalla tarkkuudella ja melkein hengittämättä, hänen
+siniset silmänsä säkenöivät, niinkuin juvelit, ja hänen poskiansa
+punotti. Hän näytti niin erinomaisen totiselta ja sievältä, että minä
+pysähdyin jonkunlaisessa ihmetyksessä; ja he huomasivat hänet kaikki
+yhtä aikaa, sillä, kun minä pysähdyin, he nauroivat ja katselivat
+häntä.
+
+"Em'lyn laita on niinkuin minun", lausui Peggotty, "hän tahtoisi nähdä
+häntä".
+
+Em'ly hämmentyi, kun kaikki tarkastimme häntä; hän painoi alas päänsä
+ja hänen kasvonsa lensivät tavan takaa punaisiksi. Kun hän hetken
+perästä katsahti ylös hajallansa olevien kiharainsa lävitse ja näki,
+että me kaikki yhä katselimme häntä (minä olen varma siitä, että itse
+puolestani olisin voinut katsella häntä tuntikausia), juoksi hän
+tiehensä ja pysyi poissa, siksi kuin melkein oli maatapanon aika.
+
+Minä panin maata vanhaan, pikkuiseen vuoteeseni veneen perässä, ja
+tuuli pyyhkäisi vaikeroiden lakeata niinkuin ennen. Mutta minä en
+voinut nyt olla mielessäni kuvailematta, että se vaikeroitsi niitä,
+jotka olivat menneet; minä en enää ajatellut, että meri yöllä nousisi
+ja tempaisi pois veneen, minä ajattelin sitä merta, joka oli nousnut
+sen jälkeen, kuin viimein kuulin nämät äänet, ja upottanut onnellisen
+kotini. Minä muistan, kuinka, kun tuuli ja vesi alkoivat kuulua
+heikommalta korvissani, sovitin vähäisen lisälauseen tavallisiin
+rukouksiini, pyytäen, että minä kasvaisin suureksi, jotta saisin naida
+pikku Em'lyn, ja niin minä nukuin armaisin ajatuksiin.
+
+Päivät kuluivat enimmiten, niinkuin edellisellä kertaakin, paitsi -- se
+oli suuri poikkeus -- että pikku Em'ly ja minä nyt harvoin kävelimme
+rannikolla. Hänellä oli läksynsä ja neulomustyönsä, ja hän oli poissa
+suuren osan päivästä. Mutta minä tunsin, ettemme olisi ruvenneet noihin
+vanhoihin kävelyihin, jos asiat olisivat olleetkin toisin. Vaikka Em'ly
+oli huima ja täynnänsä lapsellisia oikkuja, oli hänessä enemmän aika
+ihmistä, kuin minä olin luullut. Hän näytti pääsneen paljon minun
+ennalleni, vaikka vasta vähän toista vuotta oli viimeisistä kulunut.
+Hän piti paljon minusta, mutta hän nauroi minua ja kiusasi minua; ja
+kun menin kohtaamaan häntä, pujahti hän kotiin toista tietä ja nauroi
+ovella, kun minä palasin pettyneillä toiveilla. Parhaat olivat ne ajat,
+jolloin hän istui levollisesti ja ompeli oven suussa, ja minä istuin
+portailla hänen jalkojensa juurella ja luin hänelle. Minusta tuntuu
+tänä hetkenä, kuin en olisi koskaan nähnyt semmoista päivän paistetta,
+kuin näin noina selkeinä Huhtikuun iltoina; kuin en olisi koskaan
+nähnyt semmoista heleän kirkasta pikku olentoa, kuin näin istuvan
+vanhan veneen oven suussa; kuin en olisi koskaan nähnyt semmoista
+taivasta, semmoista vettä ja semmoisia hohtavia laivoja, kuin ne, jotka
+purjehtivat pois kultaiseen ilmaan.
+
+Ensi iltana tulomme jälkeen ilmestyi Mr. Barkis erinomaisen
+tyhjäsanaisena ja tomppelimaisena. Hänellä oli kimppu orangeja
+sidottuna nenäliinaansa ja koska hän ei puhunut mitään tästä
+tavarastaan, luultiin, että hän oli vahingossa jättänyt sen jälkeensä,
+kun hän lähti pois; siksi kuin Ham, joka juoksi hänen peräänsä,
+jättääksensä sitä hänelle, palasi sillä tiedolla, että se oli aiottu
+Peggotylle. Tämän kohtauksen jälkeen tuli hän joka ilta aivan samaan
+aikaan ja toi aina muassaan pikkuisen mytyn, josta hän ei koskaan
+puhunut mitään, vaan säännöllisesti pani oven taa ja jätti sen sinne.
+Nämät lempilahjat olivat aivan erilaisia ja kovasti omituisia. Niitten
+joukosta muistan neljä paria porsaan jalkoja, ison neulatyynyn, puolen
+kapan taikka niin omenoita, parin korvarenkaita vuoripi'estä, muutamia
+Espanjan sipuleita, dominopelin rasian, kanarilinnun häkkeinensä ja
+suolatun sianreiden.
+
+Mr. Barkis'in kosinta, niinkuin minä muistan sitä, oli erinomaista
+laatua. Hän puhui harvoin mitään, vaan istui levollisesti valkean
+ääressä melkein samassa asemassa, kuin kärryissänsäkin, ja tirkisteli
+Peggottya, joka istui vastapäätä häntä. Eräänä iltana, kun hän oli,
+niinkuin minä luulen, innoissansa rakkaudestaan, karkasi hän kiinni
+siihen vahakynttilän palaseen, jota Peggotty käytti lankaansa varten,
+pisti sen liivinplakkariinsa ja vei sen muassaan. Tämän jälkeen huvitti
+häntä erittäin, kun hän tarpeen tullessa sai vetää sen esiin
+plakkaristansa, johon se puoli-sulanneena oli tarttunut kiinni
+sisustaan, ja pistää sen taas takaisin, kun sitä oli käytetty. Hän
+näytti suuresti iloitsevan eikä milläkään tavalla tuntevan itseänsä
+kutsutuksi puhumaan. Silloinkin, kuin hän vei Peggotyn muassaan
+kävelemään lakealla, oli hän aivan levollinen tässä kohden, luulen
+minä; tyytyen siihen, että hän silloin tällöin kysyi toiselta, oliko
+hän oikein hyvissä voimissa; ja minä muistan, että välisti, kun Mr.
+Barkis oli mennyt, Peggotty heitti esiliinansa kasvojensa yli ja nauroi
+puolen tunnin aikaa itsekseen. Meidän oli kaikkien enemmän tai vähemmän
+lysti, paitsi tuon onnettoman Mrs. Gummidge'n, jota aikoinansa
+nähtävästi oli suostuteltu aivan samalla tavalla; niin lakkaamatta
+muistuttivat nämät seikat häntä "tuosta vanhasta".
+
+Viimein, kun täälläkäyntini aika oli melkein loppumaisillaan,
+ilmoitettiin, että Peggotty ja Mr. Barkis aikoivat lähteä viettämään
+yhtä joutopäivää. Pikku Em'lyn ja minun oli määrä seurata heitä. Uneni
+häiriintyi kokonaan yötä ennen, kun edeltäpäin ajattelin sitä iloa,
+että saisin kokonaisen päivän olla Em'lyn kanssa. Me olimme kaikki
+varhain liikkeellä aamulla; ja sillä aikaa, kuin vielä söimme
+aamullista, näkyi Mr. Barkis kaukaa ajavan kääsykärryjänsä rakkautensa
+esinettä kohden.
+
+Peggotty oli puettu, niinkuin tavallisesti, sieviin ja yksinkertaisiin
+murhevaatteisinsa; mutta Mr. Barkis komeili uudessa, sinisessä takissa,
+johon räätäli oli ottanut niin runsaan mitan, että hiansuut olisivat
+tehneet hansikkaan virkaa kylmimmässäkin ilmassa, samalla kuin kaulus
+oli niin korkea, että se lykkäsi hänen hiuksensa ylöspäin kiireesen
+asti. Hänen kiiltävät nappinsa olivat myöskin isointa kokoa. Harmaat
+housut ja keltainen liivi tekivät hänet täydelliseksi, ja minun
+silmissäni oli Mr. Barkis oikea kunnian-arvoisuuden ilmiö.
+
+Kun kaikki häärimme ulkopuolella ovea, näin, että Mr. Peggotty oli
+hankkinut itselleen vanhan kengän, joka piti heitettämän meidän
+jälkeemme hyväksi onneksi ja jota hän tätä varten tarjosi Mrs.
+Gummidge'lle.
+
+"Ei. Parempi olisi, jos joku muu tekisi sen, Dan'l", lausui Mrs.
+Gummidge. "Minä olen yksinäinen, hyljätty olento ja kaikki, mikä
+muistuttaa minua semmoisista, jotka eivät ole yksinäisiä ja hyljätyitä,
+käy minua vastaan".
+
+"No, vanha tyttö!" huusi Mr. Peggotty. "Ota ja heitä se!"
+
+"Ei, Dan'l", vastasi Mrs. Gummidge, vaikeroiden ja pudistaen päätänsä.
+"Jos tuntisin vähemmän, voisin tehdä enemmän. Te ette tunne, niinkuin
+minä, Dan'l; asiat eivät käy teitä vastaan ettekä te asioita vastaan;
+parempi olisi, jos itse tekisitte sen".
+
+Mutta tässä Peggotty, joka oli kiireesti käynyt toisen luota toisen luo
+ja suudellut kaikkia, huusi kärryistä, joissa kaikki nyt olimme (Em'ly
+ja minä vieretysten kahdella pienellä tuolilla), että Mrs. Gummidge'n
+täytyi tehdä se. Niin Mrs. Gummidge teki sen ja, minä kerron sitä
+mielipahalla, himmensi lähtömme juhlallisen luonnon sillä, että hän
+heti purskahti kyyneliin ja sortuneena vaipui Ham'in syliin, sanoen,
+että hän tiesi, että hän oli vaan rasituksena ja että olisi parempi,
+jos hän kohta vietäisiin vaivaishuoneesen. Ja tätä minä todella katsoin
+järkeväksi tuumaksi, jota Ham'in olisi sopinut noudattaa.
+
+Pois lähdimme kuitenkin joutopäivän matkallemme; ja ensi työksemme
+pysähdyimme kirkon luo, jossa Mr. Barkis sitoi hevosen kiinni
+aidakkeesen ja meni sisään Peggotyn kanssa, jättäen pikku Em'lyn ja
+minut yksikseen kääsyihin. Minä käytin tätä tilaisuutta kiertääkseni
+käsivarttani Em'lyn ympäri ja esitelläkseni hänelle, että, koska minun
+täytyi niin pian lähteä pois, me päättäisimme olla hyvin hellät
+toisillemme ja hyvin onnelliset koko päivän. Pikku Em'ly suostui ja kun
+hän salli minun suudella itseään, hurjistuin minä ja ilmoitin hänelle,
+minä muistan sen, etten voisi koskaan rakastaa ketään muuta, ja että
+olin valmis vuodattamaan jokaisen veren, joka tavottaisi hänen
+suosiotansa.
+
+Kuinka pikku Em'ly nauroi sitä! Ja kuinka hän koetti näyttää äärettömän
+paljon vanhemmalta ja viisaammalta, kuin minä, tämä feenkaltainen pikku
+nainen, kun hän sanoi, että minä olin "tyhmä poika", ja sitten nauroi
+niin lumoavalla tavalla, että unhotin, mitä sydämen kipua tuommoinen
+halveksiva nimitys synnytti, kun sain ilon katsella häntä.
+
+Mr. Barkis ja Peggotty olivat melkoisen aikaa kirkossa, mutta tulivat
+viimein ulos ja silloin ajoimme edemmäksi maalle. Matkalla kääntyi Mr.
+Barkis minun puoleeni ja sanoi vilkuttaen silmiänsä -- sivumennen
+sanoen, tuskin olisin ennen luullut hänen osaavan vilkuttaa silmiänsä:
+
+"Mikä nimi se oli, jonka kirjoitin kärryihin?"
+
+"Clara Peggotty", vastasin minä.
+
+"Minkä nimen nyt kirjoittaisin, jos tässä olisi teltakatto?"
+
+"Clara Peggotty taas?" lausuin minä.
+
+"Clara Peggotty _Barkis_!" hän vastasi ja remahti semmoiseen nauruun,
+että kääsyjä tärisytti.
+
+Sanalla sanoen, he olivat vihityt eivätkä olleet menneet kirkkoon
+mitään muuta tarkoitusta varten. Peggotty oli päättänyt, että se
+tapahtuisi hiljaisuudessa; ja lukkari oli antanut morsiamen sulholle
+eikä siinä ollut mitään todistajia koko menoissa. Peggotty oli vähän
+hämillään, kun Mr. Barkis näin äkisti ilmoitti heidän yhdistymisensä,
+eikä voinut kylläksi halailla minua vähentymättömän rakkautensa
+osoitteeksi; mutta ennen pitkää oli hän taas entisellänsä ja sanoi
+iloitsevansa siitä, että kaikki oli ohitse.
+
+Me ajoimme vähäisen ravintolan luo jonkun syrjätien vieressä, jossa
+meitä odotettiin ja jossa söimme sangen oivalliset puoliset ja vietimme
+päivän suurella tyytyväisyydellä. Jos Peggottya olisi viety vihille
+joka päivä viimeisinä kymmenenä vuonna, olisi hän tuskin ollut
+levollisempi; se ei saanut aikaan mitään muutosta hänessä: hän oli
+aivan sama, kuin ennen, ja lähti ulos kävelemään pikku Em'lyn ja minun
+kanssani ennen teetä, sillä välin kuin Mr. Barkis filosofillisesti
+poltti piippuansa ja huvitti itseänsä, arvaan minä, onneansa
+miettimällä. Jos niin oli, enensi se hänen ruokalystiänsä; sillä minä
+muistan selvästi, että, vaikka hän oli syönyt oikein paljon sianlihaa
+ja kasvaksia puolisiksi ja päälle päätteeksi kanan taikka pari, hänen
+nyt täytyi saada kylmää, keitettyä silavaa teen lisäksi, ja hän nautti
+sitä melkoisen joukon millänsäkään olematta.
+
+Minä olen usein jälestäpäin ajatellut, mitkä eriskummaiset, viattomat,
+tavattomat häät nämät epäilemättä olivat! Me nousimme kääsyihin taas
+kohta hämärän tultua ja ajoimme hupaisesti kotiin, katsellen tähtiä ja
+puhuen niistä. Minä olin heidän pää-selittäjänsä ja lavensin Mr.
+Barkis'in näköalaa kummastuttavassa määrässä. Minä kerroin hänelle
+kaikki, mitä tiesin, mutta hän olisi uskonut kaikki, mitä minun olisi
+joukahtanut päähäni jutella hänelle; sillä hän kunnioitti syvästi minun
+tietojani ja sanoi juuri tässä tilaisuudessa minun kuulteni
+vaimollensa, että minä olin "toinen Roeschus" -- jolla hän luullakseni
+tarkoitti oikeata ihme-olentoa.
+
+Kun olimme tyhjentäneet puheen tähdistä, taikka oikeammin, kun minä
+olin tyhjentänyt Mr. Barkis'in hengenvoimat, teimme, pikku Em'ly ja
+minä, vanhasta kääre-vaatteesta vaipan ja istuimme sen alla loppupuolen
+matkaa. Voi, kuinka minä rakastin häntä! Mikä onni (minä ajattelin),
+jos olisimme naimisissa ja menisimme pois johonkin paikkaan puitten ja
+kenttien keskelle, jossa emme koskaan kävisi vanhemmaksi, emme koskaan
+kävisi viisaammaksi, vaan aina olisimme lapsina, pyörien käsi kädessä
+auringonpaisteessa ja kukkaisilla nurmilla, laskien alas päätämme
+sammalelle yöksi suloiseen puhtauden ja rauhan uneen, ja linnut
+hautaisivat meidät, kun olisimme kuolleet! Joku tämmöinen kuva, ilman
+mitään todellista mailmaa, kirkas viattomuutemme valosta ja
+epämääräinen, kuin tähdet kaukana, oli minun mielessäni koko matkan.
+Minä olen iloinen, kun ajattelen, että löytyi kaksi niin syytöntä
+sydäntä Peggotyn häissä, kuin pikku Em'lyn ja minun. Minä olen iloinen,
+kun ajattelen, että Lemmen ja Sulon jumalat pukeusivat niin ilmaiseen
+muotoon heidän yksinkertaisessa juhlakulussaan.
+
+Me saavuimme vanhan veneen luo jälleen hyvään aikaan illalla, ja siellä
+Mr. ja Mrs. Barkis jättivät meidät hyvästi ja lähtivät hiljaisuudessa
+pois omaan kotiinsa. Minä tunsin silloin ensimäisen kerran, että olin
+kadottanut Peggotyn. Minä olisin pannut maata särkevällä sydämellä
+minkä muun katon alla hyvänsä, paitsi sen, joka suojeli pikku Em'lyn
+päätä.
+
+Mr. Peggotty ja Ham tiesivät, mitä minä ajattelin, yhtä hyvin, kuin
+minä itse, ja olivat valmiit jonkunlaisella illallisella ja
+vieraanvaraisilla kasvoillaan karkoittamaan sitä. Pikku Em'ly tuli
+istumaan viereeni arkulle ensi kerran koko täällä-käyntini aikana; ja
+aivan kummallisella tavalla päättyi tämä kummallinen päivä.
+
+Oli yö-luode; ja vähän sen jälkeen, kuin me menimme levolle, lähtivät
+Mr. Peggotty ja Ham kalastamaan. Minä tunsin itseni hyvin
+urhoolliseksi, kun olin jätetty omin päin yksinäiseen huoneesen Em'lyn
+ja Mrs. Gummidge'n suojeliaksi, ja toivoin vaan, että leijona, käärme
+tai joku muu pahan-ilkinen hirviö ryntäisi meidän kimppuumme, että
+saisin tappaa sen ja saavuttaa mainetta itselleni. Mutta koska ei
+mikään tämmöinen elävä sattunut liikkumaan Yarmouth'in lakeilla sinä
+yönä, hankin parhaan korvauksen itselleni, minkä voin, ja uneksin
+lohikäärmeistä aamuun saakka.
+
+Aamun tullen palasi Peggotty, joka huusi minua, niinkuin tavallisesti,
+akkunani alta, aivan niinkuin Mr. Barkis, ajomies, olisi alusta loppuun
+saakka myöskin ollut unelma. Eineen jälkeen vei hän minut omaan
+kotiinsa, ja soma pikkuinen koti se olikin. Kaikista sen huonekaluista
+painui epäilemättä kaikkein enimmän mieleeni eräs vanha, jostakin
+mustasta puunlajista tehty piironki, joka oli vierashuoneessa
+(tiililattiainen kyökki oli tavallisena arkihuoneena). Tässä
+piirongissa oli taaksepäin väännettävä laikka, joka aukeni ja alas
+laskettuna sopi pulpetiksi ja jonka takana oli iso, nelitaitteinen
+painos Fox'in Martyrein Kirjasta. Tämän kalliin vihkon, josta en enää
+muista sanaakaan, huomasin kohta ja ryhdyin siihen paikalla; enkä minä
+koskaan jälestäpäin käynyt siinä huoneessa, ilman että panin polvilleni
+tuolille, avasin rasian, johon tämä jalokivi oli kätketty, levitin
+käsivarteni pulpetin yli ja aloin uudestaan ahmia kirjan sisältöä.
+Enimmän vaikutti minuun, pelkään minä, kuvat, jotka olivat hyvin
+lukuisat ja esittelivät kaikenlaisia kauhuja; mutta Martyrit ja
+Peggotyn huone ovat olleet eroamattomat muistissani aina siitä saakka
+ja ovat vielä.
+
+Minä jätin sinä päivänä Mr. Peggotyn, Ham'in, Mrs. Gummidgen ja pikku
+Em'lyn hyvästi, ja vietin yön Peggotyn luona vähäisessä kattohuoneessa
+(krokotiilikirja oli hyllyllä vuoteeni päänpuolella), joka aina olisi
+minun huoneeni, sanoi Peggotty, ja jota aina pidettäisiin minua varten
+aivan samassa tilassa.
+
+"Olittepa nuori taikka vanha, rakas Davy, niin kauan kuin minä elän ja
+minulla on tämä katto pääni päällä", lausui Peggotty, "tapaatte sen
+semmoisena, kuin odottaisin teitä joka hetki. Minä aion siivota sitä
+joka päivä, niinkuin minun oli tapa siivota vanhaa, vähäistä
+huonettanne, lemmittyni; ja vaikka lähtisitte Kiinaan, saatte luottaa
+siihen, että sitä pidetään juuri samassa kunnossa koko poissa-olonne
+aika".
+
+Minä tunsin kaikesta sydämestäni rakkaan, vanhan hoitajattareni
+uskollisuuden ja luopumattomuuden ja kiitin häntä niin hyvin, kuin
+voin. Mutta erittäin hyvin en voinut, sillä hän puhui minulle näin,
+käsivarret kaulassani, samana aamuna, kuin minun oli määrä lähteä
+kotiin, niinkuin myöskin lähdin yhdessä hänen ja Mr. Barkis'in kanssa
+kärryillä. He jättivät minut portaille, mutta ei iloisesti eikä
+mielihyvällä; ja outo minun oli nähdä kärryjen vierivän pois, vieden
+Peggottya muassaan ja jättäen minut vanhojen jalavien alle katselemaan
+huonetta, jossa ei enään ollut mitään kasvoja, jotka olisivat
+katselleet minua rakkaudella tai hyvänsuonnilla.
+
+Ja nyt minä jouduin semmoiseen hunningon tilaan, jota en säälimättä
+saata ajatella. Minä jouduin kerrallaan semmoiseen yksinäisyyteen --
+niin kauas kaikesta ystävällisestä vaarinpidosta, niin kauas kaikesta
+saman-ikäisten poikien kumppanuudesta, niin kauas kaikesta muusta
+seurasta, kuin omien alakuloisten ajatusteni -- että se nytkin, minun
+kirjoittaessani, näyttää luovan varjonsa tälle paperille.
+
+Mitä olisin antanutkaan, jos minua vaan olisi lähetetty vaikka kaikkein
+kovimpaan kouluun, mitä ikinä on pidetty! -- jos minulle vaan olisi
+opetettu jotakin millä tavalla hyvänsä, missä paikassa hyvänsä! Ei
+mikään semmoinen toivo koittanut minulle. He eivät rakastaneet minua,
+vaan jättivät minut äreästi, tylysti, alituisesti sillensä. Tosin
+luulen, että Mr. Murdstone'n varat tähän aikaan olivat vähän
+supistuneet, mutta se ei tehnyt paljon asiaksi. Hän ei sallinut minua;
+ja samalla kuin hän sysäsi minut luotansa, koetti hän myöskin, niinkuin
+minä luulen, sysätä luotansa sitä ajatusta, että minulla oli
+jonkunlaisia vaatimuksia hänen suhteensa -- ja tämä onnistui häneltä.
+
+Minua ei suorastaan pidetty pahoin. Minua ei piesty eikä näännytetty
+nälällä; mutta sillä pahalla, jota tehtiin minulle, ei ollut mitään
+helpoituksen hetkeä, vaan sitä harjoitettiin jonkunlaisella
+säännöllisellä, tyvenellä tavalla. Päivästä päivään, viikosta viikkoon,
+kuukaudesta kuukauteen minua kylmäkiskoisesti laiminlyötiin. Minä
+ihmettelen välisti, kun ajattelen sitä, mitä olisivat tehneet, jos
+olisin sairastunut; olisinko saanut laskeuta alas yksinäiseen
+huoneeseni ja kitua taudin ajan, hyljättynä kuin ainakin, vai olisiko
+kukaan auttanut minua siinä.
+
+Kun Mr. ja Miss Murdstone olivat kotona, aterioitsin heidän kanssaan;
+heidän poissa ollessaan söin ja join itsekseni. Alinomaa kuljeksin
+joutilaana ympäri talossa ja naapuristossa kenenkään katsomatta; paitsi
+että he pelkäsivät, että saisin ystäviä: arvellen ehkä, että, jos
+saisin, minä valittaisin niille. Tästä syystä minulla, vaikka Mr.
+Chillip usein käski minun tulla katsomaan itseänsä (hän oli leskimies:
+häneltä oli muutamia vuosia tätä ennen kuollut pikkuinen,
+vaaleatukkainen vaimo, jota muistan verranneeni valkokarvaiseen
+tiikerikissaan), harvoin oli onni viettää joku iltapuoli hänen
+haavurin-huoneessansa, lukien jotakin kirjaa, joka oli uusi minulle,
+samalla kuin koko farmakopean haju nousi nenääni, taikka morttelilla
+pienentäen jotakin hänen lempeällä johdollansa.
+
+Samasta syystä, vaikka epäilemättä myöskin vanhasta pahansuonnista
+Peggotyn suhteen, sallittiin minun harvoin käydä tämän luona.
+Uskollisesti lupaustansa pitäen hän joko tuli luokseni taikka kohtasi
+minut jossakin likitteellä kerran viikkoonsa, eikä koskaan tyhjin
+käsin; mutta usein ja katkerasti petyin toiveissani, kun minulta
+kiellettiin lupa käydä hänen tykönänsä hänen kodissaan. Muutamia
+harvoja kertoja suvaittiin minun kuitenkin pitkien väli-aikojen jälkeen
+mennä sinne; ja silloin huomasin, että Mr. Barkis oli vähäinen saituri
+elikkä, niinkuin Peggotty siivosti sanoi, "vähän tarkka" ja piti suurta
+joukkoa rahoja vuoteensa alla jossakin arkussa, jonka hän sanoi vaan
+olevan täynnä takkeja ja housuja. Tässä lippaassa piilivät hänen
+aarteensa semmoisella sitkeällä kainoudella, että vähimmätkin summat
+houkuteltiin ulos ainoastaan jonkun taitavan tempun kautta; niin että
+Peggotyn täytyi laatia pitkä ja tarkka tuuma, oikea Kruuti-liitto
+jokaisen lauvantai-päivän menoja varten.
+
+Koko tämän ajan minä tiesin niin hyvin, kuinka jokainen toivo, jonka
+olin synnyttänyt, hukutettiin ja kuinka minua täydellisesti
+laiminlyötiin, että olisin ollut aivan kurjassa tilassa, sitä en yhtään
+epäile, jolleivät nuot vanhat kirjat olisi olleet. Ne olivat ainoa
+lohdutukseni; ja minä olin yhtä uskollinen niille, kuin ne minulle, ja
+minä luin ne kannesta kanteen, en tiedä, kuinka monta kertaa.
+
+Minä lähestyn nyt yhtä semmoista elämäni jaksoa, joka ei koskaan mene
+mielestäni, niin kauan kuin saatan jotakin mieleeni johdattaa, ja jonka
+muisto usein on kutsumattakin ilmestynyt eteeni, niinkuin aave, ja
+vaivannut minua onnellisempina aikoina.
+
+Minä olin eräänä päivänä ollut ulkona kävelemässä jossakin sillä
+haluttomalla, aateksivalla tavalla, jota elämänlaatuni synnytti, kun,
+poiketen jostakin kulmasta likellä asuntoamme, kohtasin Mr.
+Murdstone'n, joka käveli erään gentlemanin kanssa. Minä hämmennyin ja
+yritin mennä heidän ohitsensa, kun gentlemani huusi:
+
+"Ohoh! Brooks!"
+
+"Ei, Sir, David Copperfield", vastasin minä.
+
+"Älkäät sanoko mitään. Te olette Brooks", lausui gentlemani. "Te olette
+Sheffieldin Brooks. Se on teidän nimenne".
+
+Näitten sanojen johdosta katselin gentlemania tarkemmin ja koska
+myöskin hänen naurunsa muistui mieleeni, tunsin hänet Mr. Qvinion'iksi,
+jonka luo minä olin lähtenyt Mr. Murdstone'n kanssa Lowestoft'iin,
+ennenkuin -- asia ei ole niin tärkeä -- minun ei tarvitse muistaa
+milloin.
+
+"No, kuinka sinä jaksat ja missä sinua kasvatetaan, Brooks?" lausui Mr.
+Qvinion.
+
+Hän oli laskenut kätensä olkapäälleni ja kääntänyt minut ympäri, että
+astuisin heidän kanssaan. Minä en tietänyt mitä vastata, vaan katselin
+epäileväisestä Mr. Murdstone'a.
+
+"Hän on tätä nykyä kotona", sanoi jälkimäinen. "Häntä ei kasvateta
+missään. Minä en tiedä, mitä tehdä hänen. Hänestä on paljon vastusta".
+
+Tuo vanha, kaksinkertainen katse kiintyi hetkeksi minuun; sitten
+synkistyi hänen silmänsä ja hänen otsansa rypistyi, kun hän nurjasti
+kääntyi johonkin pois.
+
+"Hm!" lausui Mr. Qvinion, katsellen, luullakseni, meitä molempia.
+"Kaunis ilma!"
+
+Tuosta oltiin vaiti, ja minä ajattelin, kuinka parhaiten voisin
+irroittaa olkapääni hänen kädestään ja mennä pois, kun hän sanoi:
+
+"Minä arvaan, että olet aika terävä poika vielä? Vai kuinka, Brooks?"
+
+"Kyllä! Hän on tarpeeksi terävä", lausui Mr. Murdstone maltittomasti.
+"Parempi olisi, että antaisitte hänen mennä. Hän ei kiitä teitä siitä,
+että vaivaatte häntä".
+
+Tämän viittauksen perästä päästi Mr. Qvinion minut; ja minä kiirehdin
+kotiin. Katsoen taaksepäin, kun poikkesin etumaiseen puutarhaan, näin
+Mr. Murdstone'n nojaavan kirkkomaan pikku porttiin ja Mr. Qvinion'in
+puhuttelevan häntä. He seurasivat molemmat minua silmillänsä, ja minä
+tunsin, että he puhuivat minusta.
+
+Mr. Qvinion makasi meillä sen yön. Suuruksen jälkeen seuraavana aamuna
+olin pannut tuolini pois ja aioin mennä ulos huoneesta, kun Mr.
+Murdstone huusi minua takaisin. Hän astui sitten vakaasti toisen pöydän
+luo, jossa hänen sisarensa istui pulpettinsa ääressä. Mr. Qvinion
+seisoi, kädet plakkarissa, ja katseli ulos akkunasta; ja minä seisoin
+ja katselin heitä kaikkia.
+
+"David", lausui Mr. Murdstone, "nuorten tulee toimittaa jotakin tässä
+mailmassa eikä nukkua ja nuhjustella".
+
+"Niinkuin sinä teet", lisäsi hänen sisarensa.
+
+"Jane Murdstone, tee hyvin ja jätä asia minulle. Minä sanon, David,
+nuorten tulee toimittaa jotakin tässä mailmassa eikä nukkua ja
+nuhjustella. Tämä pitää erittäin paikkansa nuoren, sinun kaltaisen
+pojan suhteen, jonka luonto vaatii niin paljon oikaisemista ja jolle ei
+voi suurempaa hyötyä tehdä, kuin jos pakoittaa sitä mukaantumaan työtä
+tekevän mailman menoihin, jos taivuttaa sitä ja masentaa sitä".
+
+"Sillä yksipäisyys ei kelpaa täällä", lausui hänen sisarensa.
+"Kukistamista, sitä se kaipaa. Ja kukistettava se on kuin onkin!"
+
+Mr. Murdstone loi sisareensa puoleksi moittivan, puoleksi hyväksyvän
+katseen ja jatkoi:
+
+"Minä luulen sinun tietävän, David, että minä en ole rikas. Ainakin
+sinä nyt tiedät sen. Sinä olet jo saanut melkoisen kasvatuksen.
+Kasvatus on kallis; ja vaikk'ei se olisikaan ja minulla olisi varoja
+kustantaa sitä, on minulla se ajatus, ettei se ensinkään olisi
+hyödyllistä sinulle, että sinua pidettäisiin koulussa. Sinun edessäsi
+on taistelo mailmaa vastaan, ja mitä varemmin se alkaa, sitä parempi".
+
+Minä ajattelin, luulen minä, että olin jo aloittanut sitä minun
+halvalla tavallani. Kaikissa tapauksissa ajattelen nyt niin.
+
+"Sinä olet joskus kuullut 'konttoria' mainittavan", lausui Mr.
+Murdstone.
+
+"Konttoria, Sir?" toistin minä.
+
+"Murdstone ja Grinby'n viinikonttoria", vastasi hän.
+
+Minä näytin luullakseni epäilevältä, sillä hän jatkoi nopeasti:
+
+"Sinä olet kyllä kuullut 'konttoria' mainittavan taikka kauppaa taikka
+kellareita taikka varvia taikka jotakin sellaista".
+
+"Minä luulen, että olen kuullut kauppaa mainittavan, Sir", sanoin minä,
+muistaen, mitä himmeäsi tiesin hänen ja hänen sisarensa varoista.
+"Mutta en tiedä milloin".
+
+"Vähät siitä milloin", vastasi hän. "Mr. Qvinion johtaa tätä tointa".
+
+Minä silmäilin kunnioituksella jälkimäistä, joka yhä seisoi ja katseli
+ulos akkunasta.
+
+"Mr. Qvinion ilmoittaa, että siinä annetaan työtä muutamille muille
+pojille, ja ettei hän ymmärrä, miks'ei siinä sopisi samoilla ehdoilla
+antaa työtä sinulle".
+
+"Koska hänelle", muistutti Mr. Qvinion matalalla äänellä ja puoleksi
+kääntyen, "ei ole mitään muuta tarjona, Murdstone".
+
+Maltittomalla, melkein vihaisella liikenteellä ja huolimatta siitä,
+mitä toinen oli sanonut, jatkoi Mr. Murdstone:
+
+"Nämät ehdot ovat, että työlläsi ansaitset ruokasi ja juomasi ja
+plakkarirahan. Asuntosi (josta minä olen pitänyt huolta) maksan minä.
+Samaten pesusi --"
+
+"Jonka suuruuden minä määrään", lausui hänen sisarensa.
+
+"Vaatteistasi pidetään myöskin murhetta", lausui Mr. Murdstone, "koska
+et vielä kappaleen aikaan kykene hankkimaan semmoisia itsellesi. Sinä
+lähdet siis nyt Londoniin, David, yhdessä Mr. Qvinion'in kanssa,
+aloittaaksesi elämää omin päin".
+
+"Lyhyeltä, sinusta on pidetty huolta", muistutti hänen sisarensa; "ole
+hyvä ja tee tehtäväsi".
+
+Vaikka täydellisesti ymmärsin, että he tämän päätöksen kautta vaan
+tahtoivat päästä minusta, en selvästi muista, miellyttikö se vai
+peloittiko se minua. Minun käsitykseni on, että olin jossakin
+hämmennyksen tilassa ja horjuin molempien vastakohtien välillä,
+kumpaankaan kiintymättä. Eikä minulla ollut paljon aikaa ajatusteni
+selvittämiseksi, koska Mr. Qvinion'in oli aikomus lähteä seuraavana
+aamuna.
+
+Katsokaat minua tänä aamuna kuluneessa, vähäisessä, valkoisessa hatussa
+-- siinä musta silkkiharso äitini muistoksi -- mustassa tröijyssä ja
+perikankeissa korderoi-housuissa -- joita Miss Murdstone katsoi
+parhaiksi säärivaruiksi siinä taistelossa mailmaa vastaan, joka nyt
+alkaisi; katsokaat minua, kun näin puettuna pidin koko mailmallista
+tavaraani edessäni pienessä arkussa ja istun, yksinäinen, hyljätty
+lapsi (niinkuin Mrs. Gummidge olisi sanonut) niissä kääsyissä, jotka
+vievät Mr. Qvinion'ia Londonin postivaunujen luo Yarmouth'iin!
+Katsokaat, kuinka asuntomme ja kirkko yhä vähenevät etäällä; kuinka
+väliin tulevat esineet kaihtavat hautaa puun alla; kuinka kirkontorni
+ei enää tarkoita ylöspäin vanhalta leikkipaikaltani, ja taivas on
+tyhjä!
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+Minä aloitan elämää omin päin, mutta en ole siihen mieltynyt.
+
+
+Minä tunnen nyt kylläksi mailman, että tuskin enää kykenen suuresti
+kummastelemaan mitään; mutta nytkin minua vähän kummastuttaa, että minä
+heitettiin niin helposti ulos mailmaan semmoisella ijällä. Minä olin
+hyvälahjainen lapsi, tarkka huomioltani, vilkas, opinhaluinen, hento
+jota helposti voi pahentaa ruumiillisesti tai hengellisesti, ja minusta
+käy ihmeeksi, ettei kukaan pitänyt vähintäkään lukua minusta. Mutta ei
+kukaan pitänyt; ja kymmenen vuoden ijällä jouduin minä vähäiseksi
+työjuhdaksi Murdstone ja Grinby'n palvelukseen.
+
+Murdstone ja Grinby'n varahuone oli virran puolella alhaalla
+Blackfriars'issa. Uuden-aikaiset parannukset ovat muuttaneet paikan;
+mutta se oli viimeinen huone erään kapean kadun huipussa, joka
+koukerteli mäkeä myöden alas rantaan ja jonka päässä oli portaat, josta
+ihmiset nousivat veneisin. Se oli rappeutunut, vanha rakennus, jolla
+oli oma varvinsa. Se ulottui veteen, kun oli luode, mutta mutaan, kun
+oli vuoksi, ja oikein kuohui rotista. Sen paneli-seinäiset huoneet,
+jotka olivat sokautuneet satojen vuosien loasta ja savusta; sen
+lahoavat lattiat ja rappuset; vanhojen, harmaitten rottien vinkuna ja
+tappelu alhaalla kellareissa; ja paikan likaisuus ja mätäisyys ovat
+asioita, jotka muistuvat mieleeni, niinkuin olisin nähnyt ne äsken eikä
+monta vuotta sitten. Ne ovat kaikki edessäni, juuri niinkuin olivat
+sinä pahana hetkenä, jolloin ensi kerran astuin niitten joukkoon,
+vapisevalla kädellä pitäen kiinni Mr. Qvinion'in kädestä.
+
+Murdstone ja Grinby'llä oli tekemistä monenlaisten ihmisten kanssa.
+Etevin toimi oli viinien ja muitten väkevien juomien lastaaminen
+muutamiin paketti-laivoihin. Minä en muista nyt näitten tärkeimpiä
+määräpaikkoja, mutta luulen, että niitten joukossa oli semmoisia, jotka
+kävivät sekä Itä- että Länsi-Indiassa. Minä tiedän, että kauhea joukko
+tyhjiä pulloja oli yksi seuraus tästä kaupasta, ja että siinä
+käytettiin miehiä ja poikia, jotka tutkivat niitä päivää vastaan,
+hylkäsivät ne, jotka olivat säreissä, ja viruttivat ja pesivät toisia.
+Kun tyhjät pullot loppuivat, kiinnitettiin nimilippuja täytettyihin
+taikka tulpattiin niitä taikka lakattiin tulppia taikka ladottiin
+valmiita pulloja koreihin. Nämät kaikki olivat minun työni, ja niistä
+pojista, joita käytettiin niihin, olin minä yksi.
+
+Meitä oli kolme taikka neljä, minä siihen luettuna. Minun työpaikkani
+oli asetettu yhteen varahuoneen kulmaan, jossa Mr. Qvinion'in sopi
+nähdä minut, kun hän konttorissa nousi seisomaan tuolinsa aliselle
+poikkipienalle ja katseli minua pulpetin ylipuolella olevasta
+akkunasta. Tänne kutsuttiin ensi aamuna, jolloin minä näin onnellisilla
+enteillä aloitin elämää omin päin, vanhin näihin töihin määrätyistä
+pojista näyttämään minulle, kuinka minun tuli menetellä. Hänen nimensä
+oli Mick Walker, ja hänellä oli rikkein esiliina edessään ja päässä
+paperilakki. Hän kertoi minulle, että hänen isänsä oli venemies ja
+astui mustassa samettihatussa Lord Mayor'in juhlasaatossa. Hän jutteli
+minulle myöskin, että etevin kumppanimme oli yksi toinen poika, jonka
+hän esitteli minulle tuolla minua kummastuttavalla Jauhoperunan
+nimellä. Minä sain kuitenkin tietää, ettei tätä nuorukaista ollut
+ristitty tämän nimiseksi, vaan että nimi oli annettu hänelle
+varahuoneessa hänen ihonsa tähden, joka oli vaalea eli jauhoinen.
+Jauhoperunan isä oli jonkun ajuripaikan hevosen-juottaja. Lisäksi oli
+hänellä kunnia olla ruiskumies, ja semmoisena hän palveli yhdessä
+isossa teaterissa, jossa joku Jauhoperunan nuori sukulainen --
+luullakseni hänen pieni sisarensa -- kuvaili pikku piruja
+pantomimeissa.
+
+Ei mitkään sanat saata lausua sitä salaista sielun tuskaa, johon
+vaivuin tässä seurassa. Minä vertasin näitä, tästä lähin
+jokapäiväisiksi kumppaneikseni määrätyltä noihin onnellisemman
+lapsuuteni kumppaneihin -- Steerforth'ista, Traddles'ista ja muista
+pojista puhumatta; minä tunsin, että toivoni päästä oppineeksi ja
+arvossa pidetyksi mieheksi oli kuoletettu rinnassani. Mahdoton on
+kuvata, kuinka syvästi muistan sitä havaintoani, että nyt olin kokonaan
+ilman toivoa; sitä häpeää, jota tunsin tilani vuoksi; sitä nuoren
+sydämeni surkeutta, kun täytyi uskoa, että päivästä päivään kaikki,
+mitä olin oppinut ja ajatellut ja mikä oli ilahuttanut minua taikka
+virittänyt mielikuvitustani ja kilvoitushaluani, katoisi minulta
+vähitellen eikä koskaan enää tulisi takaisin. Joka kerta, kuin Mick
+Walker meni pois tuon aamupäivän kuluessa, vuodatin kyyneliäni siihen
+veteen, jossa pesin pulloja, ja nyyhkytin, niinkuin oma rintani olisi
+ollut säreissä ja vaarassa haljeta.
+
+Konttorin kello oli puolivälissä yksi, ja kaikki hankkivat lähteäksensä
+päivällisille, kun Mr. Qvinion koputti konttorin akkunalle ja
+viittasi minua tulemaan sisään. Minä menin sisään ja näin siellä
+rotevanpuolisen, keski-ikäisen gentlemanin ruskeassa päällystakissa ja
+mustissa polvihousuissa ja kengissä. Hänellä ei ollut enemmän hiuksia
+päässään (joka oli iso ja hyvin paistava), kuin munallakaan. Hänen
+kasvonsa olivat leveät, ja hän käänsi ne kokonaan minua kohden. Hänen
+vaatteensa olivat ränstyneet, mutta hänellä oli aikamoinen
+paidankaulus. Hän piti kädessään komeanlaista keppiä, jossa oli pari
+isoja, ruosteenkarvaisia tupsuja; ja lorgnetti riippui ulkopuolella
+hänen takkiansa -- koristuksena, huomasin jälestäpäin, koska hän ani
+harvoin katseli sillä eikä voinut nähdä mitään, kun hän käytti sitä.
+
+"Tämä se on", lausui Mr. Qvinion, osoittaen minua.
+
+"Tämä", sanoi vieras jonkunlaisella alentuvaisella äänensä
+vierityksellä ja semmoisella sanoin selittämättömällä muodolla, kuin
+hän olisi tehnyt jotakin gentiliä, joka suuresti vaikutti minuun, "on
+Master Copperfield. Minä toivon, että voitte hyvin, Sir?"
+
+Minä sanoin, että voin aivan hyvin ja toivoin, että hänkin voi. Minä
+olin tarpeeksi alakuloinen, sen tietää Jumala; mutta siihen elämäni
+aikaan minun ei ollut tapa valittaa, ja niin minä sanoin, että voin
+aivan hyvin ja toivoin, että hänkin voi.
+
+"Minä voin", lausui vieras, "kiitos Jumalan, aivan hyvin. Minä olen
+saanut kirjeen Mr. Murdstone'lta, jossa hän pyytää, että minä
+vastaan-ottaisin yhteen huoneesen kartanoni pihan-puolella, joka tätä
+nykyä on joutava -- ja on, lyhyeltä, hyyrättävä makuu -- lyhyeltä",
+lausui vieras hymyillen jossakin tuttavallisuuden puuskassa,
+makuuhuoneeksi -- "sen nuoren vasta-alkajan, jota minun nyt on
+kunnia --" ja vieras viittasi kädellänsä ja sovitti leukaansa
+paidankaulukseensa.
+
+"Tämä on Mr. Micawber", lausui Mr. Qvinion minulle.
+
+"Hm!" sanoi vieras, "se on minun nimeni".
+
+"Mr. Micawber", lausui Mr. Qvinion, "on tuttu Mr. Murdstone'n kanssa.
+Hän toimittaa asioita meille, kun semmoisia on tarjona. Mr. Murdstone
+on kirjoittanut hänelle sinun asunnostasi, ja hän ottaa sinut
+hyyryllisekseen".
+
+"Minun adressini", sanoi Mr. Micawber, "on Windsor Terrace, City Road.
+Minä -- lyhyeltä", lausui Mr. Micawber samalla gentilillä katsannolla
+ja uudessa tuttavallisuuden puuskassa -- "minä asun siellä".
+
+Minä kumarsin häntä.
+
+"Otaksuen", lausui Mr. Micawber, "että teidän matkustuksenne tässä
+metropolissa eivät ole tähän saakka olleet aivan laveat ja että teidän
+lienee vähän vaikea tunkea uuden-aikaisen Babelin mystereihin City
+Road'iin päin -- lyhyeltä", sanoi Mr. Micawber uudessa tuttavallisuuden
+puuskassa, "että te ehkä joutuisitte eksyksiin -- on minun oleva kunnia
+käydä täällä tänä iltana ja neuvoa teille lyhyin matka".
+
+Minä kiitin häntä kaikesta sydämestäni, sillä se oli ystävällistä
+häneltä, että hän tarjousi näkemään tätä vaivaa.
+
+"Mihin aikaan", kysyi Mr. Micawber, "saan minä --"
+
+"Kello kahdeksan paikoilla", lausui Mr. Qvinion.
+
+"Kello kahdeksan paikoilla", toisti Mr. Micawber. "Minä pyydän
+saadakseni toivottaa teille hyvää päivää, Mr. Qvinion. Minä en häiritse
+teitä kauemmin".
+
+Hän pani hatun päähänsä ja meni ulos, keppi kainalossa: hyvin suorana
+ja hyräillen jotakin nuottia, kun hän pääsi ulos konttorista.
+
+Sitten Mr. Qvinion varsinaisesti pestasi minut olemaan niin
+hyödyllinen, kuin suinkin mahdollista, Murdstone ja Grinby'n
+varahuoneessa kuuden shillingin viikkopalkkaa vastaan, luullakseni.
+Minä en ole varma, oliko sitä kuusi vai seitsemän. Mutta epävarmuuteni
+vuoksi tässä kohden olen taipusa uskomaan, että se oli kuusi aluksi ja
+seitsemän jälestäpäin. Hän maksoi minulle ennalta viikon palkan
+puhtaassa rahassa (omasta taskustansa, luulen minä), ja minä annoin
+Jauhoperunalle kuusi pennyä siitä, että hän kantaisi arkkuni illalla
+Windsor Terrace'en, koska se oli liian raskas minulle, vaikka se oli
+vähäinen. Minä maksoin lisäksi kuusi pennyä päivällisestäni, joka oli
+yksi lihapasteija ja viippaus läheisestä pumpusta; ja vietin sen
+tunnin, joka oli sallittu tätä ateriaa varten, sillä tapaa, että
+kävelin pitkin katuja.
+
+Määrättyyn aikaan illalla ilmestyi Mr. Micawber jälleen. Minä
+pesin käteni ja kasvoni, tehdäkseni suurempaa kunniaa hänen
+gentilitetillensä, ja me astuimme yhdessä kartanomme luo, joksi minun
+täytyy, luullakseni, nyt sanoa sitä; samalla kuin Mr. Micawber
+matkallamme teroitti mieleeni katujen nimet ja kulmarakennusten muodot,
+että seuraavana aamuna helposti osaisin takaisin.
+
+Kun saavuimme Windsor Terrace'en hänen kartanonsa luo (jonka huomasin
+ränstyneeksi, niinkuin hänet itse, mutta joka myöskin, niinkuin hän
+itse, toi näkyviin mitä parasta sillä oli), esitteli hän minut Mrs.
+Micawber'ille, laihalle ja surkastuneelle vanhanpuoliselle ladylle,
+joka istui vierashuoneessa (ensimäinen kerros oli kokonaan huonekaluja
+vailla ja kartiineja pidettiin alhaalla naapurien silmänlumeiksi),
+rintalapsi sylissään. Tämä lapsi oli toinen kaksoisparista; ja tässä
+ehkä muistutan, että tuskin koskaan koko tuttavuuteni aikana tämän
+perheen kanssa näin molemmat kaksoiset yhtä haavaa eroitettuina Mrs.
+Micawber'ista. Toinen niistä otti aina ruokaa.
+
+Oli kaksi muutakin lasta: Master Micawber, noin neljän vuoden, ja Miss
+Micawber, noin kolmen vuoden vanha. Nämät ja mustaverinen, nuori
+nainen, jolla oli se omituinen tapa, että hän nuhisutti nenäänsä, ja
+joka palveli tässä perheessä (hän ilmoitti minulle ennen puolen tunnin
+kuluttua, että hän oli orpo ja tuli St. Luukkaan lähellä olevasta
+vaivaishuoneesta), tekivät laitoksen täydelliseksi. Minun huoneeni oli
+rakennuksen ylimmäisessä osassa pihan puolella. Se oli vähäinen,
+niukasti huonekaluilla varustettu kammio, johon oli seiniin yliympäri
+painettu semmoisia koristuksia, joita nuori mielikuvitukseni muutti
+sinisiksi sämpylöiksi.
+
+"Minä en olisi suinkaan uskonut", lausui Mrs. Micawber, kun hän tuli
+ylös kaksoisineen päivineen näyttämään minulle tätä huonetta ja istui
+alas hengittämään, "kun ennen naimistani asuin isän ja äidin luona,
+että minun koskaan olisi tarve ottaa hyyryllisiä. Mutta koska Mr.
+Micawber'illa on vastuksia, saavat kaikki yksityiset tunteet väistyä".
+
+Minä sanoin: "niin, Ma'am".
+
+"Mr. Micawber'in vastukset ovat juuri tätä nykyä erittäin rasittavia",
+lausui Mrs. Micawber; "enkä tiedä, onko mahdollista saada häntä
+suoriumaan niistä. Kun asuin kotona isän ja äidin luona, olisin tuskin
+ymmärtänyt, mitä tämä sana tarkoitti siinä merkityksessä, jossa nyt
+käytän sitä, mutta experientia tekee sen -- niinkuin isän oli tapa
+sanoa".
+
+Minä en voi varmuudella sanoa, kertoiko hän minulle, että Mr. Micawber
+oli ollut upseerina meriväessä vai olenko omassa mielessäni kuvaillut
+sitä. Minä tiedän vaan, että tähän hetkeen saakka luulen hänen joskus
+ollen meriväessä, vaikken osaa sanoa, miksi niin luulen. Nyt hän oli
+jonkunlaisena asiantoimittajana useampaa erityistä kauppahuonetta
+varten; mutta ansaitsi sillä vähän taikka ei mitään, pelkään minä.
+
+"Jolleivät Mr. Micawber'in velkojat anna hänelle aikaa", lausui Mrs.
+Micawber, "vastatkoot itse seurauksista; ja mitä pikemmin he saattavat
+asiat päätökseen, sitä parempi. Verta ei voi kivestä kiristää eikä Mr.
+Micawber'ilta velkojen vähennykseksi tällä haavaa lähde mitään,
+lakikustannuksista puhumatta".
+
+Minä en täydelleen ymmärrä, erhetyttikö ennen-aikainen itsenäisyyteni
+Mrs. Micawber'ia ikäni suhteen vai oliko hän niin innostunut
+aineesensa, että hän olisi puhunut siitä kaksoisillensakin, jollei
+olisi löytynyt ketään muuta kuunteliaa, mutta tämä oli se nuotti, jolla
+hän alkoi, ja hän jatkoi samalla tapaa koko ajan, jona minä tunsin
+hänet.
+
+Mrs. Micawber raukka! Hän sanoi, että hän oli koettanut ponnistaa
+voimiansa, ja niin hän olikin, minä en epäile sitä. Katu-oven
+keskikohta oli kokonaan peitetty isolla messinkilevyllä, johon oli
+piirretty: "Mrs. Micawber'in Pensioni nuoria ladyjä varten"; mutta minä
+en milloinkaan huomannut, että yksikään nuori lady koskaan oli ollut
+hänen koulussaan, taikka että yksikään nuori lady koskaan tuli taikka
+esitteli, että hän tulisi, taikka että vähintäkään hankittiin ottamaan
+vastaan ketään nuorta ladyä. Ainoat vieraat, joita näin tai kuulin,
+olivat velkojat. _Heidän_ oli tapa tulla kaikkina aikoma, ja muutamat
+heistä olivat aivan vimmassaan. Eräs likanaamainen mies, minä luulen,
+että hän oli suutari, tunki tavallisesti jo kello seitsemän aamulla
+käytävään ja huusi portaita ylöspäin Mr. Micawber'ille -- "Noh! Te ette
+ole lähteneet ulos vielä. Ettekö tahdo maksaa meille? Älkäät piilottako
+itseänne; se on kelvotonta. Minä en olisi kelvoton, jos olisin teidän
+sijassanne. Ettekö tahdo maksaa meille? Maksakaat nyt juuri meille
+ettekö kuule? Noh!" Kun hän ei saanut mitään vastausta näihin
+soimauksiin, yltyi hänen vihansa sanoihin: "petturit" ja "rosvot"; ja
+kun eivät nämätkään vaikuttaneet, oli se välisti hänen viimeinen
+keinonsa, että hän meni kadun poikki ja kiljui toisen kerroksen
+akkunoita kohden, jossa hän tiesi Mr. Micawber'in olevan. Tämmöisissä
+tiloissa valloitti suru ja harmi Mr. Micawber'in, vieläpä siinä
+määrässä (niinkuin kerta huomasin hänen vaimonsa kirkaisemisesta), että
+hän muutamia kertoja viipotti partaveistä itseensä päin; mutta puolen
+tunnin perästä hän ehkä erinomaisella huolella kiillotti kenkiänsä ja
+lähti ulos, hyräillen jotakin nuottia suuremmalla gentilitetillä, kuin
+koskaan. Mrs. Micawber oli yhtä notkealuontoinen. Minä olen nähnyt
+hänen pyörtyvän veronmaksun tähden kello kolme, mutta kello neljä
+syövän leivänmuruista lampaanpaistia ja juovan lämmintä olutta (joitten
+maksuksi kaksi tee-lusikkaa oli pantattu). Kerta, kun juuri oli käyty
+talossa ryöstämässä ja minä sattumalta tulin kotiin jo kello kuusi,
+näin hänen makaavan (tietysti toisen kaksoisen kanssa) tainnoksissa
+kamini-ristikon alla, hiukset hajallansa silmillä; mutta minä en ole
+koskaan havainnut häntä iloisemmaksi, kuin juuri samana iltana, kun hän
+söi vasikan-kotlettia kyökin valkean edessä ja jutteli minulle
+isästänsä ja äidistänsä ja niistä ihmisistä, joitten kanssa heidän oli
+tapa seurustella.
+
+Tässä asunnossa ja tämän perheen kanssa vietin minä joutohetkeni.
+Yksin-omaisen aamiaiseni -- pennyn maksavan leivän ja pennyn edestä
+maitoa -- hankin itse. Toista vähäistä leipää ja juustopalasta talletin
+eri hyllyllä eri kaapissa illalliseksi, kun ehtoolla palasin kotiin.
+Tämä teki tietysti pahan loven noihin kuuteen, seitsemään shillingiin;
+ja minä olin varahuoneessa päiväkauden, ja minun täytyi elättää itseni
+tällä rahalla koko viikko. Maanantai-aamusta lauvantai-iltaan saakka
+minä en muistaakseni saanut minkäänlaista neuvoa, ei johdatusta, ei
+kehoitusta, ei lohdutusta, ei apua, ei tukea keneltäkään ihmiseltä,
+niin totta kuin toivon taivaasen pääseväni.
+
+Minä olin niin nuori ja lapsellinen ja niin kykenemätön -- kuinka
+olisin saattanutkaan olla muuta? -- ottamaan kokonaan haltuuni omaa
+olentoani, että usein, kun aamuisin lähdin Murdstone ja Grinby'n
+varahuoneesen, minä en saanut pidätetyksi itseäni niistä vanhoista,
+kuivettuneista pasteijoista, jotka olivat asetetut myytäväksi puoleen
+hintaan pasteijanleipurin ovella, vaan panin niihin sen rahan, jota
+olisi tullut säästää päivällistäni varten. Silloin jäin päivällistä
+vaille taikka ostin pienen ympyräleivän tai puddingin vipaleen. Minä
+muistan kaksi puddingi-puotia, joissa vuorottain kävin sitä myöden,
+kuin varani sallivat. Toinen oli eräällä avoimella paikalla likellä St.
+Martinin kirkkoa -- kirkon takana -- ja on nyt kokonaan siirretty pois.
+Tämän puodin puddingissa oli korinteja; se oli oikein oivallista
+puddingia, mutta kallista: kahden pennyn edestä ei saanut isompaa
+kappalta, kuin pennyn edestä tavallista puddingia. Hyvä puoti, jossa
+jälkimäistä myytiin, oli Strandissa -- jossakin siinä osassa, joka
+myöhemmin on rakennettu uudestaan. Puddingi täällä oli paksua ja
+vaaleata, raskasta ja pehmukaista, ja siihen oli istutettu isoja,
+litteitä rusinoita kokonaisina pitkän matkan päähän toisistaan. Sitä
+tuotiin joka päivä lämpimänä sisään syönti-aikana, ja monena päivänä en
+syönyt muuta puoliseksi. Kun söin säännölliset ja komeat päivälliset,
+oli minulla servelati-makkara ja pennyn-leipä, taikka neljän pennyn
+talrikki punasta biffiä keittokaupasta, taikka talrikki leipää ja
+juustoa ja lasillinen olutta eräästä viheliäisestä, vanhasta
+ravintolasta vastapäätä työpaikkaamme, nimeltä Leijona taikka Leijona
+ja jotakin muuta, jonka olen unhottanut. Minä muistan, kuinka kerta
+kannoin omaa leipääni (jonka olin tuonut muassani kotoa aamulla)
+kainalossa käärittynä paperiin, niinkuin kirja, ja menin mainioon à la
+mode biffihuoneesen likellä Drury Lane'a ja tilasin "vähäisen talrikin"
+tätä herkkua leivän ohessa syötäväksi. Mitä kyyppäri ajatteli
+tämmöisestä oudosta, pikkuisesta olennosta, joka tuli sisään aivan
+yksinään, sitä en tiedä; mutta minä voin vielä nähdä hänen
+tuijottelevan itseäni, kun söin päivällistäni, ja tuovan toisen
+kyyppärin myöskin katsomaan. Minä annoin hänelle puolen pennyä
+juomarahaksi, ja minä soisin, ettei hän olisi ottanut sitä.
+
+Meillä oli puoli tuntia, luullakseni, teetä varten. Kun minulla oli
+kylläksi rahaa, oli minun tapa ostaa puoli korttelia keitettyä kahvia
+ja voileipä. Mutta kun minulla ei ollut mitään, katselin sisään yhteen
+metsäriista-puotiin Fleetkadulla; taikka olen minä semmoisissa tiloissa
+käynyt niin kaukana kuin Covent Garden'in torilla ja ihastellut
+ananasomenoita. Minä kävelin mielelläni Adelphi'n ympärillä, koska se
+pimeine holveineen tuntui minusta niin mystilliseltä. Minä näen itseni
+eräänä iltana tulevan esiin jostakin tämmöisestä holvikäytävästä,
+likellä vähäistä ravintolaa virran luona. Ravintolan edessä on aukea
+paikka, jossa muutamat hiilenkantajat tanssivat, ja minä istahdan
+penkille katselemaan heitä. Olisi hauska tietää, mitä he ajattelevat
+minusta!
+
+Minä olin semmoinen lapsi ja niin vähäinen, että usein, kun menin
+jonkun vieraan ravintolan tiskin luo ostamaan lasillista olutta tai
+porteria, sillä kostuttaakseni mitä olin päivälliseksi syönyt, he
+pelkäsivät antaa sitä minulle. Minä muistan, kuinka eräänä helteisenä
+iltana menin yhden ravintolan tiskin viereen ja sanoin isännälle:
+
+"Mitä lasillinen parasta -- _kaikkein parasta_ oluttanne maksaa?" Sillä
+se oli joku erityinen tilaisuus. Minä en muista mikä. Ehkä
+syntymäpäiväni.
+
+"Puolikolmatta pennyä", vastaa isäntä, "on 'oikean huumaavan' oluen
+hinta."
+
+"Laskekaat siis", sanon minä, ottaen esiin rahojani, "lasillinen
+'oikeata huumaavaa', jos suvaitsette, mutta hyvästi vaahtoa kanssa".
+
+Ravintolan isäntä katseli minua vastaukseksi kiireestä kantapäähän
+tiskin poikki ja hymyili kummallisella tavalla; ja sen sijaan, että hän
+olisi kaatanut minulle olutta, vilkaisi hän esiripun taa ja sanoi
+jotakin vaimollensa. Tämä tuli esiin, neulomus kädessä, ja alkoi hänen
+kanssaan tarkastaa minua. Tässä me nyt seisomme kaikki kolme edessäni.
+Isäntä hiasillaan nojautuen tiskihuoneen akkunan pieleen; hänen
+vaimonsa tähystellen pikkuisen puoli-oven yli; ja minä hiukan
+hämmentyneenä silmäillen heitä toiselta puolen aidaketta. He kysyivät
+minulta kaikenlaisia, esimerkiksi, mikä nimeni oli, kuinka vanha olin,
+missä asuin, missä työssä olin, ja kuinka tulin sinne. Joihin kaikkiin
+keksin, pelkään minä, soveliaita vastauksia, etten saattaisi ketään
+pulaan. Sitten he antoivat minulle oluen, vaikka varon, ettei se ollut
+"oikeata huumaavaa"; ja avaten tiskin puoli-ovea ja notkistuen alas
+antoi emäntä minulle rahani takaisin, vieläpä antoi suudelman, joka oli
+puoleksi ihmettelevä ja puoleksi säälivä, mutta aivan hellä ja hyvä,
+siitä olen varma. Minä tiedän, etten huomaamatta ja tahtomatta
+liioittele apukeinojeni vähyyttä tai elämäni vastuksia. Minä tiedän,
+että, jos Mr. Qvinion antoi minulle milloin hyvänsä shillingin, minä
+käytin sen päivälliseen tai teehen. Minä tiedän, että tein työtä
+aamusta iltaan saakka alhaisten miesten ja poikien kanssa, itse
+huonoruokkoinen lapsi. Minä tiedän, että kuljeksin pitkin katuja,
+kehnosti ja niukalta ravittuna. Minä tiedän, että ilman Jumalan armotta
+minusta helposti olisi tullut pikkuinen rosvo tai kulkulainen; niin
+vähän huolta minusta pidettiin.
+
+Kuitenkin oli minulla jonkunlainen arvo Murdstone ja Grinby'nkin luona.
+Sillä osaksi Mr. Qvinion teki, mitä väliä pitämätön mies, joka oli
+semmoisissa askareissa ja jolla oli tekemistä niin omituisen olennon
+kanssa, kuin minun, suinkin voi kohdellaksensa minua toisella tavalla,
+kuin muita, ja osaksi minä en koskaan kenellekään ihmiselle, miehelle
+tai pojalle, ilmoittanut, kuinka olin joutunut sinne enkä liioin
+vähimmälläkään tavalla näyttänyt suruani siitä. Että minä kärsin
+salaisesti, jopa haikeasti kärsin, sitä ei kukaan muu, kuin minä itse,
+koskaan tietänyt. Kuinka paljon kärsin, en pysty, niinkuin jo olen
+sanonut, ensinkään kuvailemaan. Mutta minä pidin omaa neuvoani ja tein
+tehtäväni. Minä tiesin alusta, että, jos en voisi toimittaa työtäni
+yhtä hyvin, kuin kaikki muut, minun olisi mahdoton torjua puolestani
+pilkkaa ja ylenkatsetta. Minä tulin ennen pitkää ainakin yhtä
+vikkeläksi ja taitavaksi, kuin kukaan muu pojista. Vaikka olin kokonaan
+kumppanin kannalla heidän kanssaan, oli minun käytökseni ja tapani niin
+erilaatuinen, että se avasi jonkunlaisen juovan meidän välillemme. He
+ja miehet sanoivat tavallisesti minua "pikku gentiksi"[19] tai
+"nuoreksi Suffolkilaiseksi". Eräs mies, nimeltä Gregory, joka oli
+pakkarien päällikkö, ja yksi toinen, nimeltä Tipp, joka oli ajomies ja
+kävi punaisella jakulla, puhuttelivat minua välisti "Davidiksi";
+mutta minä luulen, että se enimmiten tapahtui, kun olimme hyvin
+tutun-omaiset, ja kun minä olin koettanut huvitella heitä työssämme
+muutamilla tähteillä entisistä kertomuksistani, jotka yhä nopeammin
+haihtuivat muististani. Jauhoperuna nousi kerran kapinaan sitä vastaan,
+että minua näin kunnioitettiin; mutta Mick Walker kukisti hänet pian.
+
+Minä en luullut ensinkään mahdolliseksi päästä tästä elämästä ja
+luovuin sen vuoksi kokonaan toivostakin. Minä olen kuitenkin lujasti
+vakuutettu siitä, etten koskaan hetkeksikään taipunut siihen, vaan olin
+kovasti onneton; mutta minä kannoin sitä; enkä Peggottyllekaan --
+osaksi rakkaudesta häneen ja osaksi häpeästä -- koskaan missään
+kirjeessä (vaikka niitä monta kulki meidän välillämme) ilmoittanut
+totuutta.
+
+Mr. Micawber'in vastukset lisäsivät mieleni tuskaa. Hyljätyssä
+tilassani liityin kokonaan tähän perheesen, ja minun oli tapa kävellä
+ja miettiä Mrs. Micawber'in keinoja ja neuvoja, lisäksi rasitettuna
+Mr. Micawber'in velkojen painosta. Lauantai-iltana, joka oli suuri
+juhla minulle -- osaksi sen vuoksi, ettei ollut mikään vähäinen asia
+astua kotiin, kuusi, seitsemän shillingiä plakkarissa, katsellen
+puoteihin ja ajatellen, mitä semmoisella summalla voisi ostaa, ja
+osaksi sen vuoksi, että silloin menin varhain kotiin -- oli Mrs.
+Micawber'in tapa uskoa aivan sydäntä halkaisevia asioita minulle;
+samaten myöskin sunnuntai-aamuna, kun vähäisessä parta-astiassa
+sekoitin sitä teetä tai kahvia, jonka olin ostanut iltaa ennen, ja
+verkalleen söin einettäni. Se ei ollut mitään outoa, että Mr. Micawber
+rajusti nyyhkytti tämmöisen lauantai-illan keskustelun alussa, mutta
+loppupuolella lauloi, kuinka armas Nancy oli Jack'in ilo. Minä olen
+nähnyt hänen tulevan kotiin illalliseksi, vuodattaen kyyneliä ja
+vakuuttaen, ettei mikään muu ollut edessä, kuin vankihuone, mutta
+panevan maata, laskien, kuinka paljon maksaisi, jos hän teettäisi
+kaari-akkunoita huoneesensa, -- "jos jotakin ilmaantuisi", joka oli
+hänen mielilauseensa. Ja Mrs. Micawber oli juuri samanlainen.
+
+Kummallinen yhtäläisyys ystävyydessä, lähtien, luullakseni, meidän
+kumpaistenkin omituisesta tilastamme, syntyi minun ja näitten ihmisten
+välille, vaikka meillä ijän puolesta oli naurettava erilaisuus. Mutta
+minä en koskaan antanut heidän taivuttaa itseäni vastaan-ottamaan
+heidän kutsumuksiaan syömiseen ja juomiseen heidän kanssaan heidän
+varoistaan (koska hyvin tiesin, että heidän oli vaikea tulla toimeen
+lihakauppiaan ja leipurin kanssa, ja ettei heillä usein ollut tarpeeksi
+itseänsäkään varten), kunnes Mrs. Micawber uskoi minulle kaikki
+salaisuutensa. Tämän hän teki eräänä iltana seuraavalla tavalla:
+
+"Master Copperfield", lausui Mrs. Micawber, "minä en pidä teitä
+minäkään outona enkä siis epäile kertomasta, ja että Mr. Micawber'in
+vastukset lähestyvät ratkaisu-kohtaansa".
+
+Tämä ilmoitus teki minut kovin alakuloiseksi, ja minä katselin Mrs.
+Micawber'in punaisia silmiä suurimmalla säälillä.
+
+"Paitsi yhtä hollantilaisen juuston kannikkaa -- joka ei ole sovelias
+nuoren perheen tarpeisin" -- sanoi Mrs. Micawber, "ei löydy rahtuakaan
+ruokaa varakammiossamme. Minä olin tottunut puhumaan varakammiosta, kun
+asuin isän ja äidin luona, ja käytän tätä sanaa nyt melkein
+huomaamatta. Mitä minä aion sanoa, on se, ettei löydy mitään syötävää
+koko talossa".
+
+"Voi minua!" lausuin minä suuressa tuskassa. Minulla oli kaksi, kolme
+shillingiä viikkopalkastani plakkarissani -- josta päätän, että pidimme
+tätä keskustelua jonakin keskiviikko-iltana -- ja minä otin ne nopeasti
+esiin, syvästi liikutettuna pyytäen Mrs. Micawber'ia ottaman niitä
+lainaksi minulta. Mutta, suudellen minua, pakoitti tämä lady minut
+pistämään ne takaisin plakkariini ja vastasi, ettei hän tahtonut
+ajatella sitä.
+
+"Ei, rakas Master Copperfield", lausui hän, "olkoon se kaukana minun
+ajatuksistani! Mutta teillä on enemmän älyä, kuin teidän ijältänne
+sopii odottaa, ja te voitte tehdä toisenlaisen hyvän työn, jos
+tahdotte; jopa semmoisen hyvän työn, johon minä kiitollisuudella
+suostun".
+
+Minä pyysin Mrs. Micawber'ia sanomaan sitä.
+
+"Minä olen itse vienyt pois pöytähopeamme", sanoi Mrs. Micawber.
+"Kuutta tee-lusikkaa, kahta suola-lastaa ja yhtä sokuripihtiä vastaan
+olen eri aikoina salaisesti ja omilla käsilläni lainannut rahaa. Mutta
+kaksoiset estävät minua kovasti; ja minulle, joka aina muistan isää ja
+äitiä, ovat nämät toimet perin tuskalloisia. Meillä on vielä muutamia
+joutavia kaluja, joista voisimme erota. Mr. Micawber'in tunteet eivät
+koskaan sallisi _hänen_ luopua niistä, ja Clickett" -- tämä oli
+vaivaishuoneen tyttö -- "joka on jokapäiväinen ihminen, kävisi ikävän
+rohkeaksi, jos osoitettaisiin hänelle semmoista luottamusta. Master
+Copperfield saisinko pyytää teitä" --
+
+Minä ymmärsin nyt Mrs. Micawber'in ja käskin hänen käyttää itseäni
+missä määrässä hyvänsä. Minä rupesin jo samana iltana kaupitsemaan
+helpoimmin kuljetettavia kapineita; ja lähdin samanlaiselle retkelle
+melkein joka aamu, ennenkuin menin Murdstone ja Grinby'n luo.
+
+Mr. Micawber'illa oli muutamia kirjoja vähäisellä chiffonnier'illä,
+jota hän nimitti kirjastoksi; ja nämät menivät ensiksi. Minä kannoin ne
+toinen toisensa perästä erääsen kirjakauppaan City Road'in varrella --
+jossa silloin siinä osassa, joka oli likellä meidän taloa, oli melkein
+vaan kirja- ja lintupuoteja -- ja myin ne siihen hintaan, minkä vaan
+sain. Tällä kirjakaupan omistajalla, joka asui vähäisessä huoneessa
+puodin takana, oli tapana päihtyä joka ilta ja saada ankaria toria
+vaimoltansa joka aamu. Monta kertaa, kuin menin sinne varhain, laski
+hän minut puheillensa, maaten vetosängyssään, haava otsassa ja silmä
+sinisenä, joka todisti hänen liiallista elämäänsä edellisenä iltana
+(minä pelkään, että hän oli riitaisa juodessaan). Vapisevalla kädellä
+hapuili hän tarvittavia rahoja toisesta tai toisesta plakkarista
+vaatteistansa, jotka makasivat lattialla, sillä välin kuin hänen
+vaimonsa, pieni lapsi sylissään ja kengät lytistyneinä, yhä soimasi
+häntä. Toisinaan hän oli hukannut rahansa, ja silloin käski hän minun
+tulla takaisin; mutta hänen vaimollansa oli aina kumminkin vähän -- hän
+oli varmaan korjannut miehen rahat, kun tämä oli juovuksissa -- ja
+hän päätti salaisesti kaupan portailla, kun yhdessä astuimme alas.
+Pantin-ottajan puodissa rupesin myöskin tulemaan hyvin tunnetuksi.
+Etevin gentlemani, joka toimi tiskin takana, puhutteli minua kovin
+ystävällisesti ja pani minut usein, niinkuin muistan, deklineeraamaan
+jotakin latinaista substantiviä tai adjektiviä tai konjugeeraamaan
+jotakin latinaista verbiä, sillä aikaa kuin hän suoritti asiani.
+Kaikkien näitten kohtausten jälkeen laitti Mrs. Micawber vähäiset
+pidot, tavallisesti illalliset; ja minä muistan, että nämät ateriat
+maistuivat omituisen hyvältä.
+
+Vihdoin Mr. Micawber'in vastukset joutuivat ratkaisukohtaansa, hän
+pantiin kiinni varhain eräänä aamuna ja vietiin King's Bench'in
+vankihuoneesen. Hän sanoi minulle, kotoa lähtiessään, että päivän
+jumala nyt oli laskeunut alas häneltä -- ja minä luulin todella, että
+hänen sydämensä oli pakahtunut, ja minun myöskin. Mutta jälestäpäin
+kuulin, että olivat nähneet hänen ennen puolipäivää aivan iloisena
+lyövän keiliä.
+
+Ensimäisenä sunnuntaina sen jälkeen, kuin hän vietiin sinne, oli minun
+määrä mennä katsomaan häntä ja syömään päivällistä hänen kanssaan.
+Minun tuli kysyä tietäni semmoiseen ja semmoiseen paikkaan ja juuri
+likeltä sitä saisin nähdä toisen paikan, ja juuri tämän läheltä pihan,
+jonka poikki minun tuli pyrkiä ja sitten astua suoraan eteenpäin, siksi
+kuin näkisin vanginvartian. Kaikki nämät minä tein; ja kun viimein näin
+vanginvartian (pikkuinen poika parka, kuin minä olin!) ja ajattelin,
+kuinka, kun Roderick Random oli velkavankeudessa, siellä oli mies,
+jolla ei ollut mitään muuta, kuin vanha raanu päällänsä, häilyi
+vanginvartia sinne tänne hämärtävien silmieni ja tykyttävän sydämeni
+edessä.
+
+Mr. Micawber odotti minua sisäpuolella porttia, ja me menimme ylös
+hänen huoneesensa (viimeiseen kerrokseen ennen kattokerrosta) ja
+itkimme paljon. Hän vannotti minua juhlallisesti, muistan minä,
+ottamaan hänen kohtaloansa varoitukseksi ja huomaamaan, että jos
+kenellä oli kahdenkymmenen punnan vuotuinen tulo ja hän kulutti
+yhdeksäntoista puntaa, yhdeksäntoista shillingiä ja kuusi pennyä, hän
+oli onnellinen, mutta että, jos hän kulutti kaksikymmentä puntaa ja
+yhden shillingin, hänen kävi ohraisesti. Jonka perästä hän lainasi
+minulta shillingin porteriin, antoi minulle valtuukirjan ottaa tämän
+summan Mrs. Micawber'ilta, pisti pois nenäliinansa ja reipastui.
+
+Me istuimme vähäisen valkean edessä, johon oli kaksi tiilikiveä
+asetettu sisäpuolelle ruosteista kamini-ristikkoa, yksi kummallekin
+sivulle, ettei tuli polttaisi liian paljon hiiliä, kunnes toinenkin
+velkavanki, joka asui yhdessä Mr. Micawber'in kanssa, astui sisään
+leipotuvasta sen lampaanpaistin kanssa, jonka olimme yhteisillä
+varoilla hankkineet. Sitten minä lähetettiin "Kapteeni Hopkins'in" luo
+päämme päällä olevaan huoneesen tervehtimään Mr. Micawber'in puolesta
+ja sanomaan, että minä olin hänen nuori ystävänsä ja pyysin, että
+Kapteeni Hopkins lainaisi minulle veistä ja kahvelia.
+
+Kapteeni Hopkins lainasi minulle veitsen ja kahvelin, lähettäen
+terveisiä Mr. Micawber'ille. Hänen vähäisessä huoneessaan oli yksi
+sangen likainen lady ja kaksi vaaleata tyttöä, hänen tyttärensä, joilla
+oli pörhötukkainen pää. Minä ajattelin, että oli parempi lainata
+Kapteeni Hopkins'in veitsi ja kahveli, kuin Kapteeni Hopkins'in kampa.
+Kapteeni itse oli ruokottomuuden viimeisellä portaalla. Hänellä oli
+tuuhea poskiparta ja perin vanha, ruskea päällystakki eikä mitään muuta
+takkia sen alla. Minä näin hänen vuoteensa kokoon käärittynä yhteen
+nurkkaan; ja mitä talrikkeja, vateja ja kannuja hänellä oli yhdellä
+hyllyllä; ja minua aavisti (jumala tiesi kuinka), että, vaikka nuot
+molemmat pörhötukkaiset tytöt olivat Kapteeni Hopkins'in lapsia,
+likainen lady ei kuitenkaan ollut naimisissa Kapteeni Hopkinsin kanssa.
+Minun ujoa oloani hänen kynnyksellänsä ei kestänyt enemmän, kuin
+korkeintaan pari minutia, mutta minä tulin alas, tietäen kaikki nämät
+yhtä varmaan, kuin että veitsi ja kahveli oli kädessäni.
+
+Kuitenkin oli jotakin mustalaisen-kaltaista ja hupaista
+päivällisissämme. Minä vein Kapteeni Hopkins'in veitsen ja kahvelin
+takaisin varhain iltapuolella ja lähdin kotiin lohduttamaan Mrs.
+Micawber'ia käyntiäni kuvailemalla. Hän pyörtyi, kun hän näki minun
+palaavan; mutta rakensi jälestäpäin vähän munatoddya, virvoittaaksensa
+meitä sillä aikaa, kuin keskustelimme asiasta.
+
+Minä en tiedä, kuinka huonekalut myytiin perheen hyväksi, taikka kuka
+ne myi, minä tiedän vaan, etten _minä_ sitä tehnyt. Ne myytiin kuin
+myytiinkin, ja kuljetettiin pois vankkureilla, paitsi sänky, pari kolme
+tuolia ja kyökkipöytä. Tällä omaisuudella me, Mrs. Micawber, lapset,
+orpo ja minä itse pidimme, niin sanoakseni, teltaa molemmissa
+vierashuoneissa tyhjässä rakennuksessa Windsor Terrace'ssa; ja elimme
+siellä yöt päivät. Minä en voi arvata, kuinka kauan, vaikka näyttää
+minusta, kuin se olisi ollut pitkä aika. Viimein päätti Mrs. Micawber
+muuttaa vankihuoneesen, jossa Mr. Micawber nyt oli hankkinut eri
+huoneen itselleen. Minä vein avaimen talon isännälle, joka oli suuresti
+iloissaan, kun hän sai sen; ja sängyt lähetettiin King's Bench'iin,
+paitsi minun, jota varten vähäinen huone hyyrättiin naapuristossa
+ulkopuolella tämän laitoksen muureja. Tämä oli kovasti mieleeni, koska
+Micawber'ilaiset ja minä olimme suruissamme liian paljon tottuneet
+toisiimme, ettemme voineet erota. Orpokin tiloitettiin samaten johonkin
+halpaan asuntoon läheisyyteen. Minun asuntoni oli levollinen
+vinttikamari, jossa oli kaltava katto ja hupainen katsanto jollekin
+veistämölle; ja kun otin sen haltuuni ja ajattelin, että Mr.
+Micawber'in huolet vihdoin viimein olivat joutuneet ratkaisu-kohtaansa,
+oli se minusta oikea paratiisi.
+
+Koko tämän ajan tein työtä Murdstone ja Grinby'n luona samalla halvalla
+tavalla, samojen halpojen kumppanien kanssa ja samalla ansaitsemattoman
+alennuksen tunnolla, kuin alustakin. Mutta minä en koskaan --
+epäilemättä onnekseni -- ruvennut minkäänlaiseen tuttavuuteen enkä
+puhunut kenenkään niitten monen pojan kanssa, jotka näin joka päivä,
+kun menin varahuoneesen tai tulin siitä tai kuljeksin kaduilla atriain
+aikoina. Minä vietin samaa, salaisesti onnetonta elämää, mutta vietin
+sitä samalla yksinäisellä, itseeni luottavaisella tavalla. Ainoat
+muutokset, joita huomaan, ovat ensiksi, että vaatteeni kävivät
+huonommaksi, ja toiseksi, että olin päässyt suuresta osasta Mr. ja Mrs.
+Micawber'in huolten painosta; sillä muutamat sukulaiset tai ystävät
+olivat ottaneet auttaaksensa heitä heidän nykyisessä tilassaan, niin
+että he elivät muhkeammin vankihuoneessa, kuin olivat eläneet moneen
+aikaan ulkopuolella sitä. Minun oli nyt tapa syödä aamiaista heidän
+kanssaan jonkun sopimuksen johdosta, jonka eri kohtia en sen tarkemmin
+muista. Minä olen myöskin unhottanut, millä tunnilla vankihuoneen
+portit aamuisin avattiin, että pääsin sisään; mutta minä tiedän, että
+usein olin ylhäällä kello kuusi ja että kaikkein mieluisammin kulutin
+loma-aikaani vanhalla London-Bridge'llä, jossa tavallisesti istuin
+jossakin kivikomerossa, tarkastellen edestakaisin kulkevia taikka
+katsoen rintavarustimen yli, kuinka aurinko paistoi veteen tai sytytti
+kultaisen liekin Muistopatsaan huipussa. Täällä kohtasi minut orpotyttö
+välisti ja hänelle minä kerroin muutamia kummallisia kuvaelmia
+varveista ja Tower'ista; joista en voi sanoa mitään muuta, kuin että
+toivon itse uskoneeni niitä. Iltaisin palasin tavallisesti
+vankihuoneesen kävelemään edestakaisin pihalla Mr. Micawber'in seurassa
+taikka pelaamaan kasinoa Mrs. Micawber'in kanssa ja kuuntelemaan hänen
+muistelmiansa isästä ja äidistä. Tiesikö Mr. Murdstone, missä minä
+olin, sitä en saata sanoa. Minä en koskaan jutellut sitä kenellekään
+Murdstone ja Grinby'n luona.
+
+Vaikka Mr. Micawber'in asiat olivat päässeet ratkaisukohtansa ohitse,
+olivat ne kovasti selkkauksissa erään "dokumentin" vuoksi, josta kuulin
+sangen paljon ja jonka nyt luulen olleen jonkunlaisen entisen
+sopimuksen hänen velkojiensa kanssa, vaikka olin niin kaukana
+ymmärtämästä sitä silloin, että tiedän katsoneeni sitä samanlaiseksi
+kuin noita kamalia pergamentteja, joita arvellaan yhteen aikaan
+suuressa määrässä löytyneen Saksassa. Viimein näytti tämä dokumentti
+jollakin lailla hävinneen; ainakin se herkesi olemasta se "kari kokan
+puolella", jona se oli ollut; ja Mrs. Micawber ilmoitti minulle, että
+"hänen heimonsa" oli päättänyt, että Mr. Micawber vapaaksi päästäksensä
+vetoisi Asetukseen kykenemättömistä velallisista, joka laskisi hänet
+irti, toivoi hän, noin kuuden viikon perästä.
+
+"Ja silloin", lausui Mr. Micawber, joka oli läsnä, "minä en epäile,
+että Jumalan avulla rupeen vaurastumaan ja elämään ihan uudella
+tavalla, jos -- lyhyeltä, jos jotakin ilmaantuisi".
+
+Etsien ilmi kaikkia silloisia tapahtumia, muistan, että Mr. Micawber
+tähän aikaan sepitti yhden anomuskirjan Alihuoneelle, jossa pyydettiin,
+että velkavankeuden laki muutettaisiin. Minä kirjoitan tämän muiston
+tähän, koska se näyttää minulle sitä tapaa, jolla sovitin vanhat
+kirjani muuttuneesen elämääni ja sommittelin itselleni kertomuksia
+katuelämästä, miehistä ja naisista; ja kuinka muutamat pääpiirteet
+siinä luonteessa, jota, luullakseni, huomaamatta kehitän, elämäkertaani
+kirjoittaessani, vähitellen muodostuivat koko tämän ajan kuluessa.
+
+Vankihuoneessa löytyi klubi, jossa Mr. Micawber'illa oli suuri arvo,
+koska hän oli gentlemani. Mr. Micawber oli selittänyt ajatuksensa tästä
+anomuksesta klubille, ja klubi oli täydellisesti hyväksynyt sitä. Jonka
+vuoksi Mr. Micawber (joka oli aivan hyvänluontoinen mies ja niin
+toimelias ihminen kaikissa, paitsi omissa, asioissa, kuin juuri sopi
+ajatella, eikä milloinkaan niin onnellinen, kuin jos hän puuhasi
+jotakin, josta hänellä itsellä ei ollut mitään hyötyä) rupesi
+miettimään tätä anomusta, pani kokoon sen, kirjoitti sen puhtaaksi
+isoilla kirjaimilla suunnattoman suurelle paperiarkille, levitti sen
+pöydälle ja määräsi ajan, jolloin koko klubi ja kaikki muurien
+sisäpuolella olevat saisivat tulla ylös hänen huoneesensa ja
+allekirjoittaa sen, jos heidän teki mieli.
+
+Kun kuulin näistä lähestyvistä juhlallisista menoista, olin niin
+utelias näkemään heidän kaikkien tulevan sisään, toinen toisensa
+perästä, vaikka minä jo tunsin suurimman osan heistä ja he minut, että
+hankin itselleni luvan olla tunnin aikaa poissa Murdstone ja Grinby'n
+luota ja menin seisomaan yhteen nurkkaan tätä tarkoitusta varten. Niin
+monta klubin etevimmistä jäsenistä, kuin mahtui tähän vähäiseen
+huoneesen sitä täyttämättä, asettui Mr. Micawber'in viereen
+anomuskirjan eteen, mutta vanha ystäväni Kapteeni Hopkins (joka oli
+pessyt itsensä tämän juhlallisen tilaisuuden kunniaksi) sijoittui
+likelle sitä lukeaksensa sitä kaikille, jotka eivät tunteneet sen
+sisältöä. Nyt avattiin ovi, ja yhteinen asujamisto alkoi pitkässä
+jonossa saapastella sisään, niin että osa odotti ulkopuolella, sillä
+aikaa kuin yksi oli sisällä, pisti nimimerkkinsä alle ja meni ulos.
+Jokaiselle järjestänsä lausui Kapteeni Hopkins: "oletteko lukeneet
+sitä?" -- "Ei". -- "Tahtoisitteko kuulla sitä luettavan?" Jos toinen
+osoitti vähintäkään halua kuulla sitä, luki Kapteeni Hopkins korkealla,
+sointuvalla äänellä hänelle jokikisen sanan siitä. Kapteeni olisi
+lukenut sitä kaksikymmentä-tuhatta kertaa, jos kaksikymmentä-tuhatta
+ihmistä olisi tahtonut kuulla häntä, yksi erältänsä. Minä muistan sen
+ikäänkuin makean vierityksen, jolla hän äänsi semmoisia lauselmia, kuin
+"kansan parlamentissa kokoontuneet edusmiehet", "teidän anojanne
+lähestyvät sentähden nöyrästi kunnian-arvoisaa huonettanne", "hänen
+armollisen majesteettinsa onnettomat alamaiset", niinkuin sanat
+olisivat olleet jotakin todellista hänen suussansa ja imarat maultansa;
+sillä välin kuin Mr. Micawber kuunteli jonkunlaisella kirjailian
+turhamielisyydellä, tähystellen suopeasti vastapäisen seinän nauloja.
+
+Kun ajattelen, kuinka joka päivä kävelin edestakaisin Southwark'in ja
+Blackfriars'in välillä ja kuljeksin ruoan aikoina pimeillä kaduilla,
+joitten kivet, minun tietääkseni, voisivat tänä hetkenä olla kuluneina
+lapsellisesta jalastani, kummastelen, kuinka monta näistä ihmisistä
+puuttuu siinä joukossa, jonka oli tapa uudestaan astua jonottain
+ohitseni Kapteeni Hopkins'in äänen kaikkuessa. Kun ajatukseni nyt
+palaavat tuohon pitkälliseen nuoruuteni tuskaan, kummastelen, kuinka
+monta niistä kertomuksista, joita keksin semmoisesta väestä, riippuvat,
+niinkuin jonkunlainen mielikuvituksen sumu, hyvin muistettujen
+tosi-asiain ylitse! Kun kuljen vanhoilla paikoilla, en ihmettele, että
+luulen näkeväni ja sääliväni erästä viatonta, romantillista poikaa,
+joka liikkuu edessäni, luoden fantastillista mailmaansa semmoisista
+oudoista kokemuksista ja saastaisista esineistä!
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+Koska en enemmän rakasta elämää omin päin, teen suuren päätöksen.
+
+
+Oikeaan aikaan oli Mr. Micawber'in anomuskirja valmiina esiteltäväksi;
+ja suureksi ilokseni tuli käsky, että tämä gentlemani päästettäisiin
+vapaaksi mainitun asetuksen voimasta. Hänen velkojansa eivät olleet
+leppymättömiä; ja Mrs. Micawber ilmoitti minulle, että yksin tuo
+kostonhimoinen suutarikin oli istuvan oikeuden edessä lausunut, ettei
+hän pitänyt Mr. Micawber'ille mitään vihaa, mutta että, kun hänen tuli
+saada jotakin, hän mielellään tahtoi maksunsa. Hän sanoi arvelevansa,
+että tämä oli inhimillistä.
+
+Kun Mr. Micawber'in asia oli ollut esillä, palasi hän King's Bench'iin,
+koska muutamat maksut vielä olivat suoritettavat ja muutamat temput
+tehtävät, ennenkuin hän varsinaisesti laskettiin vapaaksi. Klubi
+vastaan-otti hänet ihastuksella ja piti samana päivänä laulannolliset
+iltahuvit hänen kunniakseen, sillä välin kuin Mrs. Micawber ja minä
+itseksemme söimme lampaanpaistia keskellä nukkuvaa perhettä.
+
+"Tämmöisessä tilaisuudessa, Master Copperfield", lausui Mrs. Micawber,
+"esittelen, että vielä juomme lasin flip'iä", sillä me olimme jo vähän
+juoneet semmoista, "isäni ja äitini muistoksi".
+
+"Ovatko he kuolleet, Ma'am?" kysyin minä, viinilasilla vastattuani.
+
+"Äiti erosi tästä elämästä", vastasi Mrs. Micawber, "ennenkuin Mr.
+Micawber'in vastukset alkoivat, taikka kumminkin, ennenkuin ne kävivät
+rasittaviksi. Isä eli, mennäksensä useampia kertoja takaukseen Mr.
+Micawber'in puolesta, ja kuoli sitten lukuisan ystäväkunnan
+kaipaukseksi".
+
+Mrs. Micawber pudisti päätänsä ja pudotti hurskaan kyynelen sen
+kaksoisen päälle, joka sattui olemaan käsillä.
+
+Kun minun tuskin sopi toivoa mitään parempaa tilaisuutta tehdäkseni
+yhtä kysymystä, joka likeltä koski minuun, sanoin Mrs. Micawber'ille:
+
+"Saanko minä kysyä, Ma'am, mitä te ja Mr. Micawber nyt aiotte tehdä,
+kun Mr. Micawber on päässyt vastuksistaan ja on vapaa? Oletteko jo
+päättäneet mitään siinä kohden?"
+
+"Minun heimoni", vastasi Mrs. Micawber, joka aina lausui nämät molemmat
+sanat jonkunlaisella ylhäisellä muodolla, vaikk'en minä koskaan voinut
+ymmärtää, mitä ihmisiä hän tällä nimityksellä tarkoitti, "minun heimoni
+arvelee, että Mr. Micawber'in tulee jättää London ja käyttää
+luonnonlahjojansa maalla. Mr. Micawber on mies, jolla on suuret
+luonnonkirjat, Master Copperfield".
+
+Minä vakuutin, että olin varma siitä.
+
+"Suuret luonnonkirjat", toisti Mrs. Micawber. "Minun heimollani on se
+ajatus, että, jos vähänkin häntä suojelee, jotakin voi tullivirastossa
+tehdä niin kykenevän miehen eduksi, kuin hänen. Koska heimoni vaikutus
+on paikkakunnallinen, on se heidän tahtonsa, että Mr. Micawber lähtee
+alas Plymouthiin. He katsovat sitä aivan tarpeelliseksi, että hän itse
+oleskelee paikalla".
+
+"Valmiina ollaksensa?" kysyin minä.
+
+"Aivan niin", vastasi Mrs. Micawber. "Valmiina ollaksensa, jos jotakin
+ilmaantuisi".
+
+"Ja lähdettekö te myötä, Ma'am?"
+
+Päivän tapaukset ynnä kaksoiset, jollei flipi, olivat tehneet Mrs.
+Micawber'in hysterilliseksi, ja hän vuodatti kyyneliä, kun hän vastasi:
+
+"Minä en koskaan jätä Mr. Micawber'ia. Olkoon, että Mr. Micawber alussa
+on salannut vastuksiansa minulta, mutta hänen herkkä-uskoinen luontonsa
+ehkä saattoi hänet luulemaan, että hän voittaisi ne. Helmikaulusta ja
+rannerengas, jotka perin äidiltä, ovat myydyt vähempään, kuin puoleen
+arvoonsa; ja koralli-koriste, jonka isä antoi morsiuslahjaksi minulle,
+heitettiin suorastaan pois ilmaiseksi. Mutta minä en koskaan jätä Mr.
+Micawber'ia. Ei!" huudahti Mrs. Micawber vielä enemmän liikutettuna,
+kuin ennen. "Minä en koskaan tee sitä! Ei maksa vaivaa pyytää sitä
+minulta!"
+
+Minun oli oikein paha olla -- niinkuin Mrs. Micawber olisi luullut
+minun käskeneen häntä tekemään jotakin semmoista! -- ja minä istuin
+levottomana katsellen häntä.
+
+"Mr. Micawber'illa on vikansa. Minä en kiellä, että hän on varomaton.
+Minä en kiellä, että hän on salannut minulta sekä varojensa että
+sitoumustensa oikean suuruuden", jatkoi hän, katsellen seinää; "mutta
+minä en koskaan jätä Mr. Micawber'ia!"
+
+Kun Mrs. Micawber nyt oli korottanut äänensä ilmeiseen kirkunaan,
+pelästyin minä niin, että juoksin klubihuoneesen ja keskeytin Mr.
+Micawber'ia, joka istui esimiehenä pitkän pöydän ääressä ja johdatti
+kööriä seuraavaan lauluun:
+
+    Hii hei, Dobbin,
+    Hii hoo, Dobbin,
+    Hii hei, Dobbin,
+    Hii hei ja hii hoo-o-o-oo!
+
+sanomalla, että Mrs. Micawber oli huolettavassa tilassa, jolloin hän
+kohta purskahti itkuun ja tuli pois minun kanssani, liivi täynnä
+niitten äyriäisten päitä ja purstoja, joita hän oli syönyt.
+
+"Emma, enkelini!" huusi Mr. Micawber, huoneesen juosten; "mikä nyt on?"
+
+"Minä en koskaan jätä sinua, Micawber!" huudahti tämä.
+
+"Minun kultahenkeni!" lausui Mr. Micawber, sulkien häntä syliinsä. "Sen
+tiedän täydellisesti".
+
+"Hän on lasteni isä! Hän on kaksoisteni isä! Hän on sydämeni puoliso",
+huusi Mrs. Micawber tyrskien, "enkä minä kos-kaan jä-tä Mr.
+Micawber'ia!"
+
+Mr. Micawber oli niin syvästi liikutettu tästä rakkauden osoituksesta
+(minä olin kohdaltani rauennut kyyneliini), että hän innostuneena
+kallistui vaimonsa puoleen ja rukoili tätä katsomaan ylös ja olemaan
+levollisena. Mutta mitä enemmän hän käski Mrs. Micawber'in katsoa ylös,
+sitä enemmän tämä kiinnitti silmiänsä tyhjään; ja mitä enemmän hän
+käski hänen tyyntyä, sitä vähemmän hän taipui. Tämän johdosta oli Mr.
+Micawber ennen pitkää niin tunteittensa vallassa, että hän vuodatti
+kyyneliä yhdessä vaimonsa ja minun kanssani ja vihdoin pyysi minut
+tekemään hyvin ja käymään istumaan tuolille portaille, sillä välin kuin
+hän nostaisi Mrs. Micawber'in sänkyyn. Minä olisin mielelläni jättänyt
+hänet hyvästi siksi iltaa, mutta hän ei tahtonut antaa minun tehdä
+sitä, ennenkuin vieraitten kello soi. Minä istuin siis portaitten
+akkunan vieressä, kunnes hän tuli ulos, toinen tuoli kädessä, ja yhtyi
+minuun.
+
+"Kuinka Mrs. Micawber nyt voi, Sir?" kysyin minä.
+
+"Kovin huonosti", vastasi Mr. Micawber, pudistaen päätänsä;
+"vastavaikutus. Voi, tämä on ollut kauhea päivä! Me seisomme nyt
+yksinään -- meiltä on kaikki mennyt!"
+
+Mr. Micawber puristi kättäni, huokasi ja purskahti sitten itkuun. Minä
+olin suuresti liikutettu ja lisäksi pettynyt toivoissani, sillä minä
+olin odottanut, että olisimme vallan iloiset tässä onnellisessa ja
+kauan kaivatussa tilaisuudessa. Mutta Mr. ja Mrs. Micawber olivat niin
+tottuneet vanhoihin vastuksiinsa, luulen minä, että tunsivat itsensä
+aivan haaksirikkoon joutuneiksi, kun heidän täytyi ajatella, että
+olivat niistä suoriuneet. Koko heidän jäntevyytensä oli kadonnut, enkä
+minä ollut koskaan nähnyt heitä puoleksikaan niin kurjina, kuin sinä
+iltana; siinä määrässä tosiaan, että, kun kello soi ja Mr. Micawber
+seurasi minua vahtimajan luo ja tässä erosi minusta, siunaten minua,
+minä pelkäsin jättää häntä yksikseen: niin perin surkeassa tilassa hän
+oli.
+
+Mutta siinä hämmingissäkin ja alakuloisuudessa, johon olimme vastoin
+odotustani kiertyneet, näin minä selvästi, että Mr. ja Mrs. Micawber ja
+heidän perheensä aikoivat muuttaa pois Londonista, ja että meidän pian
+oli toisistamme eroaminen. Kun sinä iltana astuin kotiin ja sitten
+vietin monta unetonta hetkeä vuoteessani, silloin ensiksi syntyi se
+ajatus -- vaikka en tiedä, mistä se päähäni juolahti -- joka
+jälestäpäin muodostui varmaksi päätökseksi.
+
+Minä olin niin tottunut Micawber'ilaisiin, olin ollut niin likeinen
+tuttava heidän kanssaan heidän ahdingossaan ja olin niin peräti ystäviä
+vailla ilman heitä, että, kun ajattelin, että minun täytyi uudestaan
+muuttaa asuntoa sekä vielä kerta ruveta outojen ihmisten seuraan, se
+tuntui siltä kuin olisin sinä hetkenä joutunut tuulen ajeltavaksi
+nykyisessä elämässäni semmoisella tiedolla siitä, kuin kokemus jo oli
+antanut minulle. Kaikki ne arat tunteet, joita se julmasti haavoitti,
+koko se häpeä ja kurjuus, jota se piti vireillä rinnassani, kävivät
+tuikeammaksi, kun ajattelin tätä; ja minä päätin, että minun oli
+mahdoton kestää tätä elämää!
+
+Ettei ollut mitään toivoa päästä siitä, jollen itse pääsöä toimittanut,
+ymmärsin sangen hyvin. Minä kuulin harvoin mitään Miss Murdstone'sta
+eikä koskaan mitään Mr. Murdstone'sta. Oli vaan pari kolme myttyä uusia
+tai paikattuja vaatteita tullut minulle Mr. Qvinion'in nimellä, ja
+jokaisessa niissä oli paperiliuska, jossa sanottiin, että J. M. toivoi,
+että D. C. teki ahkerasti työtä ja antautui kokonaan velvollisuuksiinsa
+-- mutta ei vähintäkään viitattu siihen, että minusta koskaan tulisi
+mitään muuta, kuin se halpa työjuhta, joksi nopeasti muutuin.
+
+Jo seuraava päivä näytti minulle, sillä välin kuin mieleni vielä oli
+ensimäisissä kuohuksissaan siitä, mitä se oli tuuminut, ettei Mrs.
+Micawber suotta ollut puhunut heidän lähdöstänsä. He hyyräsivät
+viikoksi huoneen siinä talossa, jossa minä asuin; ja tämän ajan
+kuluttua heidän oli määrä lähteä Plymouth'iin. Mr. Micawber tuli itse
+jälkeen päivällisen alas konttoriin ilmoittamaan Mr. Qvinion'ille, että
+hänen täytyi jättää minut lähtönsä päivänä, sekä antamaan minulle
+parasta arvolausetta, jonka todesti ansaitsinkin. Mr. Qvinion kutsui
+sisään ajomies Tipp'in, joka oli naimisissa ja jolla oli huone
+vourattavana, ja majoitti minut vastaiseksi hänen luoksensa --
+keskinäisen suostumuksen johdosta, niinkuin hänen oli täysi syy
+ajatella; sillä minä en puhunut mitään, vaikka päätökseni nyt oli
+tehty.
+
+Minä vietin iltani Mr. ja Mrs. Micawber'in kanssa sinä aikana, kuin
+vielä asuimme saman katon alla; ja minä luulen, että päivästä päivään
+miellyimme vielä enemmän toisiimme. Viimeisenä sunnuntaina kutsuivat he
+minut päivällisille; ja meillä oli porsaanpaistia omenahillon kanssa ja
+puddingia. Minä olin edellisenä iltana ostanut täplikkään puuhevosen
+jäähyväislahjaksi pikku Wilkins Micawber'ille -- tämä oli pojan nimi --
+ja nuken pikku Emmalle. Minä olin myöskin antanut shillingin
+orpotytölle, joka nyt pääsi palveluksestaan.
+
+Meillä oli sangen hupainen päivä, vaikka kaikki olimme liikutetut
+lähestyvän eromme vuoksi.
+
+"Minä en ole koskaan, Master Copperfield", lausui Mrs. Micawber,
+"palauttava ajatuksiani siihen aikakauteen, jolloin Mr. Micawber'illa
+oli vastuksensa, samalla teitä ajattelematta. Teidän käytöksenne on
+aina ollut mitä hienointa ja kohteliainta laatua. Te ette koskaan ole
+olleet mikään hyyryllinen. Te olette, olleet ystävä".
+
+"Rakkaalla Copperfield'illani", sanoi Mr. Micawber, sillä siksi hän
+viime aikoina oli ruvennut nimittämään minua, "on sydän, joka arvaa
+lähimmäisten surut, kun he ovat pulassa, ja pää, joka keksii, ja käsi,
+joka -- lyhyeltä, yleensä kyky myydä semmoista hyödyllistä tavaraa,
+jota ei kaivata".
+
+Minä lausuin, että panin arvoa tähän kiitokseen, ja surkuttelin, että
+meidän täytyi erota toisistamme.
+
+"Rakas, nuori ystäväni", jatkoi Mr. Micawber, "minä olen vanhempi, kuin
+te; minä olen mies, jolla on jonkunlainen kokemus elämästä ja --
+jonkunlainen kokemus, lyhyeltä, vastuksista, ylimalkain puhuen. Tätä
+nykyä ja siksi kuin jotakin ilmaantuu (jota minä, minä sanon sen, joka
+hetki ja aika odotan), en voi antaa mitään muuta, kuin neuvoa.
+Kuitenkin ansaitsee neuvoni noudattamista sitä enemmän, kuin --
+lyhyeltä, kuin en itse koskaan ole noudattanut sitä ja olen" -- tässä
+Mr. Micawber, jonka pää ja kasvot siihen asti olivat hohtaneet ja
+hymyilleet joka paikasta, pidätti itseänsä ja rypisti otsaansa -- "se
+viheliäinen raukka, jonka näette".
+
+"Rakas Micawber!" muistutti hänen vaimonsa.
+
+"Se viheliäinen raukka", vastasi Mr. Micawber, aivan unhottaen itsensä
+ja taas hymyillen, "jonka näette. Minun neuvoni on, ettei koskaan saa
+huomenna tehdä, mitä tänä päivänä sopii tehdä. Toistaiseksi jättäminen
+on ajan varas. Ottakaat sitä kauluksesta kiinni!"
+
+"Isä raukkani elin-ohje", muistutti Mrs. Micawber.
+
+"Rakkaani", lausui Mr. Micawber, "sinun isäsi oli sangen hyvä
+tavallansa, ja Jumala varjelkoon, että minä häntä alentaisin.
+Ajatelkaamme häntä kaikissa semmoisena, kuin hän oli, niin emme koskaan
+-- lyhyeltä, arvattavasti joudu kenenkään tuttavuuteen, jolla on hänen
+ijällänsä semmoiset pohkeet säärystää taikka semmoiset silmät lukea
+pientä pränttiä ilman silmälaseja. Mutta hän sovitti tämän perusohjeen
+meidän naimisiimme, rakkaani; ja niihin ruvettiin sen vuoksi niin
+paljon ennen aikojaan, etten minä milloinkaan ole tointunut
+kustannuksista".
+
+Mr. Micawber katseli syrjään Mrs. Micawber'ia ja lisäsi: "ei, että
+surisin sitä. Päinvastoin, lemmittyni". Jonka perästä hän minutiksi
+taikka pariksi kävi totiseksi.
+
+"Toisen neuvoni, Copperfield", sanoi Mr. Micawber, "tunnette.
+Kahdenkymmenen punnan vuotuinen tulo, yhdeksäntoista punnan,
+yhdeksäntoista shillingin ja kuuden pennyn meno, seuraus onni.
+Kahdenkymmenen punnan vuotuinen tulo, kahdenkymmenen punnan, yhden
+shillingin ja kuuden pennyn meno, seuraus kurjuus. Kukka on lakastunut,
+lehti on kuihtunut, päivän Jumala laskee alas kolkolta näkymöltä ja --
+lyhyeltä, te olette ijäksi paiskattu maahan. Niinkuin minä olen!"
+
+Että tämä esimerkki vaikuttaisi paremmin, joi Mr. Micawber suurella
+ilolla ja tyytyväisyydellä lasillisen punssia ja vihelsi jotakin
+koulutanssia.
+
+Minä en laiminlyönyt vakuuttamasta hänelle, että tallettaisin näitä
+sääntöjä mielessäni, vaikk'ei minun tosiaan olisi tarvinnut vakuuttaa
+mitään, sillä silminnähtävästi ne paraikaa vaikuttivat minuun.
+Seuraavana aamuna kohtasin koko perheen vaunukonttorissa ja
+murheellisella sydämellä näin heidän sijoittuvan katon takapuolelle.
+
+"Master Copperfield", lausui Mrs. Micawber. "Jumala siunatkoon teitä!
+Minä en voi koskaan unhottaa kaikkia näitä, te tiedätte, enkä minä
+koskaan tahtoisi, jos voisinkin".
+
+"Copperfield", sanoi Mr. Micawber, "jääkäät hyvästi! Kaikenlaista onnea
+ja menestystä! Jos vierivien vuosien kuluessa pääsisin siihen
+vakuutukseen, että minun kova kohtaloni oli teille varoitukseksi,
+tuntisin minä, etten aivan turhaan ole täyttänyt toisen ihmisen paikkaa
+tässä elämässä. Jos jotakin ilmaantuisi (josta olen melkein varma),
+olisin erittäin onnellinen, jos saattaisin parantaa teidän
+näköalojanne".
+
+Minä luulen, että, kun Mrs. Micawber istui vaunujen takapuolella
+lastensa kanssa ja minä seisoin kadulla, suruisesti katsellen heitä,
+sumu hajosi hänen silmistänsä ja hän näki, mikä vähäinen olento minä
+todella olin. Minä luulen niin sen vuoksi, että hän aivan uudella ja
+äidillisellä katsannolla viittasi minua kiipeemään ylös, kiersi
+käsivartensa kaulani ympäri ja suuteli minua juuri samalla tavalla,
+kuin hän olisi suudellut omaa poikaansa. Minä ehdin vaan hätäiseltä
+hypätä alas taas, ennenkuin vaunut lähtivät, ja minä tuskin eroitin
+perhettä niitten nenäliinojen vuoksi, joita he kaikki heiluttivat.
+Samalla he olivat kadonneet. Orpotyttö ja minä seisoimme tuijottaen
+toinen toisemme silmiin keskellä tietä, sitten pudistimme kättä ja
+sanoimme hyvästi; hän palasi, luullakseni, takaisin St. Luukkaan
+vaivaishuoneesen, mutta minä menin aloittamaan väsyttävää päivääni
+Murdstone ja Grinby'n luona.
+
+Ei kuitenkaan siinä aikomuksessa, että vielä viettäisin monta
+väsyttävää päivää siellä. Ei. Minä olin päättänyt karata -- lähteä
+tavalla tai toisella maalle ainoan sukulaisen luo, joka minulla oli
+mailmassa, ja tädilleni Miss Betsey'lle kertoa elämäni.
+
+Minä olen jo maininnut, etten tiedä, kuinka tämä hurja tuuma osasi
+aivoihini. Mutta sinne kerran tultuansa, pysyi se siellä ja jäykistyi
+semmoiseksi aikomukseksi, ettei minulla koskaan eläessäni ole ollut sen
+lujempaa. Minä en suinkaan ole varma siitä, että luulin jonkun toivon
+liittyvän siihen, mutta minä olin jyrkästi päättänyt, että se oli
+toimeen pantava.
+
+Uudestaan ja satoja kertoja uudestaan sen yön jälkeen, jona tämä ajatus
+ensin tuli eteeni ja karkoitti uneni, olin toistanut äiti raukkani
+vanhan kertomuksen synnystäni, saman kertomuksen, jota olin niin
+suurella ilolla ennen aikaan kuullut hänen juttelevan ja jonka osasin
+ulkoa. Tätini astui sisään tähän kertomukseen ja astui siitä ulos
+kauheana ja kammottavana olentona; mutta yksi vähäinen kohta löytyi
+hänen käytöksessään, jossa ajatukseni mielellään viipyivät ja joka
+hiukan rohkaisi minua. Minä en voinut unhottaa, kuinka äitini oli
+luullut, että hän tunsi tätini koskevan kauniisin hiuksiinsa eikä
+suinkaan tylyllä kädellä; ja vaikk'ei tämä kenties ollut muuta kuin
+pelkkä luulo äitini puolelta, muodostin minä kuitenkin siitä vähäisen
+kuvaelman, kuinka julma tätini heltyi sen tyttömäisen kauneuden vuoksi,
+jonka minä muistin niin hyvin ja jota rakastin niin paljon; ja tämä
+kuvaelma lievitti koko kertomuksen. Se on varsin mahdollista, että tämä
+asia oli ollut mielessäni kauan aikaa ja vähitellen synnyttänyt
+päätökseni.
+
+Koska en edes tietänyt, missä Miss Betsey asui, kirjoitin pitkän
+kirjeen Peggotylle ja kysyin häneltä sivumennen, muistiko hän sitä.
+Syyksi sanoin, että olin kuullut semmoisen ladyn asuvan jossakin
+paikassa, jonka umpimähkään mainitsin, ja että olin utelias tietämään,
+oliko se sama. Kirjeessä ilmoitin myöskin Peggotylle, että minun oli
+erinäinen tarve puolta guineaa, ja että, jos hänen sopisi lainata
+minulle tämä summa, siksi kuin kykenin maksamaan sitä takaisin, olisin
+kovasti kiitollinen hänelle ja kertoisin hänelle jälestäpäin, mihin
+olin sitä käyttänyt.
+
+Peggotyn vastaus saapui pian ja oli, niinkuin tavallisesti, täynnä
+hellää rakkautta. Hän sulki kirjeesen puolen guinean (minä pelkään,
+että hän oli nähnyt paljon vaivaa, ennenkuin hän sai sen irti Mr.
+Barkis'in arkusta) ja ilmoitti minulle, että Miss Betsey asui likellä
+Dover'ia, mutta oliko se Dover'issa itsessä vai Hythe'ssä, Sandgate'ssa
+tai Folkstone'ssa, sitä hän ei voinut sanoa. Koska kuitenkin yksi
+meidän miehistä, minun kysyttyäni, kertoi minulle, että nämät paikat
+kaikki olivat likitysten, arvelin tätä kylläiseksi tarkoitukseeni ja
+päätin lähteä matkalle viikon lopulla.
+
+Koska olin hyvin rehellinen pikku raukka enkä tahtonut häväistä sitä
+muistoa, jonka jättäisin jälkeeni Murdstone ja Grinby'lle, katsoin
+itseäni velvolliseksi pysymään heillä lauantai-iltaan saakka, sekä
+myöskin, koska minulle oli sinne ensiksi tullessani edeltäpäin maksettu
+viikon palkka, olla tavalliseen aikaan konttoriin menemättä
+viikkorahaani saamaan. Juuri tästä syystä olin lainannut tuon puolen
+guinean, etten olisi ilman pää-omaa matkakustannuksia varten. Kun siis
+lauantai-ilta tuli ja kaikki odotimme varahuoneessa maksoa ja Tipp,
+ajomies, joka aina pyrki ensimäiseksi, oli ensin astunut sisään
+ottamaan rahojansa, pudistin minä Mick Walker'in kättä, pyysin häntä
+Mr. Qvinion'ille sanomaan, kun oli hänen vuoronsa tulla maksetuksi,
+että minä olin mennyt muuttamaan arkkuani Tipp'ille, ja, lausuen
+viimeistä hyvää yötä Jauhoperunalle, juoksin tieheni.
+
+Arkkuni oli vanhassa asunnossani virran toisella puolella, ja yhden
+semmoisen adressikortin takasivulle, jommoisia naulasimme tynnyreihin,
+olin kirjoittanut seuraavan osoitteen: "Master David, jätetään Dover'in
+vaunukonttoriin, siksi kuin käydään kuulustelemassa". Tämä oli valmiina
+plakkarissani arkkuuni kiinnitettäväksi, sitten kuin olin saanut sen
+ulos asunnosta; ja kotia kohden astuessani katsoin jotakuta, jonka
+avulla saisin sen kannetuksi ilmoituskonttoriin.
+
+Likellä Obeliskia, Blackfriars Road'illa, seisoi pitkäsäärinen nuori
+mies, jolla oli vähäiset, tyhjät aasinkärryt. Minä katsoin häntä
+silmiin, kun astuin hänen ohitsensa, ja hän puhutteli minua "kuuden
+huonon pennyn mieheksi" ja toivoi, "että minä tuntisin hänet, jotta
+voisin vannoa, että se oli hän" -- tarkoittaen epäilemättä, että olin
+kiinteästi katsellut häntä. Minä seisahduin vakuuttaakseni hänelle,
+etten tehnyt sitä millään pahalla aikomuksella, vaan epätietoisuudesta,
+tahtoiko hän ottaa erästä työtä toimittaaksensa.
+
+"Minkälaista työtä?" kysyi pitkäsäärinen nuorukainen.
+
+"Muuttaa yksi arkku", vastasin minä.
+
+"Minkälainen arkku?" kysyi pitkäsäärinen nuorukainen.
+
+Minä sanoin hänelle, että se oli minun, että se oli tuon kadun
+päässä tuossa ja että minä tahdoin, jotta hän veisi sen Doverin
+vaunukonttoriin kuuden pennyn maksoa vastaan.
+
+"Olkoon menneeksi yhteen tanneriin!"[20] lausui pitkäsäärinen
+nuorukainen ja nousi kohta kärryillensä, jotka eivät olleet mitään
+muuta, kuin iso, puinen, pyörillä varustettu kaukalo, ja ajoi ratistaen
+pois semmoisella vauhdilla, että sain panna viimeiset voimani
+liikkeelle pysyäkseni aasin rinnalla.
+
+Tämän nuorukaisen käytöksessä ja erittäin siinä tavassa, jolla hän
+minua puhutellessansa pureksi olkia, oli jotakin ynseätä, josta minä en
+pitänyt paljon; koska kauppa kuitenkin oli tehty, vein hänet toiseen
+kerrokseen siihen huoneesen, josta olin lähtevä, ja me kannoimme alas
+arkun ja nostimme sen hänen kärryillensä. Mutta kun en tahtonut siellä
+kiinnittää adressikorttiani siihen, ettei kukaan talon-isännän
+perheestä havaitsisi, mitä aioin tehdä, ja pidättäisi minua, sanoin
+nuorukaiselle, että mielelläni soisin että hän pysähtyisi hetkeksi, kun
+hän tuli King's Bench'in vankihuoneen akkunattoman muurin kohdalle.
+Sanat olivat tuskin päässeet suustani, kun hän jo ratisti tiehensä,
+ikäänkuin hän, arkkuni, kärryt ja aasi olisivat kaikki olleet yhtä
+hullut, ja minä olin aivan hengästyneenä juoksemisesta ja huutamisesta,
+kun saavutin hänet määrätyssä paikassa.
+
+Minä olin aivan punastunut ja kiihtynyt ja vetäen esiin korttia
+pyörähytin puolen guineani ulos plakkaristani. Minä pistin sen suuhuni,
+että se olisi turvallisessa paikassa, ja vaikka käteni vapisivat
+kovasti, olin juuri suureksi ilokseni saanut kortin kiinni, kun tunsin
+kovan tölmäyksen leukani alla pitkäsäärisen nuorukaisen kädestä ja näin
+puolen guineani lentävän suustani hänen käteensä.
+
+"Vai niin!" sanoi nuorukainen, kauhealla irvistyksellä tarttuen jakkuni
+kaulukseen. "Tämä on polisi-asia, vai mitä? Sinä aiot lähteä karkuun,
+eikö niin? Tule polisiin, nuori ryökäle, tule polisiin!"
+
+"Tehkäät hyvin ja antakaat minulle rahani takaisin", huudahdin minä,
+kovasti pelästyneenä; "ja jättäkäät minut rauhaan".
+
+"Tule polisiin!" sanoi nuorukainen. "Sinun täytyy todistaa polisin
+edessä, että rahat ovat sinun".
+
+"Antakaat minulle arkkuni ja rahani", huusin minä, purskahtaen itkuun.
+
+Nuorukainen yhä vastasi: "tule polisiin!" ja veti minua rajusti aasia
+kohden, niinkuin olisi ollut jonkunlainen keskinäinen sukulaisuus tällä
+eläimellä ja esivaltalaisella, mutta äkkiä hän muutti mieltänsä,
+hyppäsi kärryillensä, istahti arkulleni ja huutaen, että hän ajaisi
+suoraan polisiin, ratisti matkoihinsa vielä kiiruummin, kuin ennen.
+
+Minä juoksin hänen jälkeensä niin nopeasti, kuin jaksoin, mutta olin
+liian hengästynyt huutamaan enkä olisi enää rohjennutkaan huutaa,
+vaikka olisin voinutkin. Minä olin puolen penikulman matkalla ainakin
+kaksikymmentä kertaa vähällä joutua hevosten jalkoihin. Hän milloin
+katosi näkyvistäni, milloin tuli näkyviin, milloin uudestaan katosi;
+minua milloin lyötiin ruoskalla, milloin ärjyttiin; milloin olin
+alhaalla lo'assa, milloin ylhäällä taas; milloin juoksin jonkun syliin,
+milloin syöksin pääni johonkin patsaasen. Vihdoin minä huumauksissa
+pelosta ja lämpimästä ja epäillen, eikö puoli Londonia jo rientänyt
+ottamaan kiinni minua, annoin nuorukaisen lähteä arkkuineni rahoineni,
+mihin hän tahtoi, ja käännyin, huohottaen ja itkien, mutta
+pysähtymättä, Greenwichiä päin, joka minun tietääkseni oli Dover'in
+tiellä, ottaen tuskin enempää tästä mailmasta myötä matkalleni tätini
+Miss Betsey'n luo, kuin mitä olin tuonu muassani tänne sinä iltana,
+jolloin tuloni niin suuresti suututti häntä.
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+Seuraus päätöksestäni.
+
+
+Sitä myöden kuin tiedän, lienee minulla ollut joku hurja tuuma
+juosta koko matka Dover'iin, kun herkesin tavottamasta nuorukaista
+aasinkärryineen ja rupesin astumaan Greenwich'iä päin. Hajonneet
+ajatukseni kokoontuivat pian tässä kohden, jos minulla oli ollut joku
+semmoinen tuuma; sillä minun täytyi seisahtua Kent Road'illa eräälle
+penkerelle, jonka edessä oli vähäinen lammikko ja keskellä tätä iso,
+hullunkurinen kuva, joka puhalsi kuivaa näkinkynttä. Tähän minä
+istahdin jollekulle portaalle aivan uupuneena ponnistuksistani ja niin
+hengästyneenä, että tuskin saatin itkeä kadonnutta arkkuani ja puolta
+guineaani.
+
+Tähän aikaan oli jo pimeä; minä kuulin kellojen lyövän kymmentä, kun
+istuin lepäämässä. Mutta onneksi oli kesä-ilta ja kaunis ilma. Kun olin
+tointunut ja päässyt jonkunlaisesta tukehuttavasta vaivasta kurkussani,
+nousin ylös ja jatkoin matkaani. Vaikka olin tämmöisessä hädässä, en
+yhtään ajatellut palaamista. Minä epäilen, olisinko ajatellut, vaikka
+schweitziläinen lumivierros olisi tukkinut Kent Road'in.
+
+Mutta se asia, että olin mailmassa enkä omistanut enempää, kuin kolme
+puolipennyä (ja minä todella kummastelen, kuinka _ne_ olivat jääneet
+taskuuni lauantai-iltana), huolestutti minua kovasti, vaikka kuljin
+eteenpäin. Minä rupesin pikkuiseksi sanomalehden uutiseksi itsekseni
+kuvailemaan, kuinka minä löydettiin kuolleena päivän tai parin perästä
+jonkun pensas-aidan alta; ja minä pyrin eteenpäin, alakuloisena, mutta
+niin nopeasti, kuin voin, kunnes satuin menemään vähäisen puodin
+ohitse, jonka ylipuolella oli kirjoitettuna, että herras- ja
+naisvaatteita ostettiin ja että korkein hinta maksettiin rääsyistä,
+luista ja ruoan tähteistä. Tämän puodin isäntä istui hiasillaan oven
+suussa ja poltti; ja kun koko joukko takkeja ja housuja roikkui alas
+matalasta katosta, ja ainoastaan kaksi hoikkaa kynttilää paloi
+sisäpuolella näyttääkseen, mitä ne olivat, oli hän minun silmissäni
+kuin kostonhimoinen mies, joka oli hirttänyt kaikki vihollisensa ja nyt
+istui riemuiten itsekseen.
+
+Viimeiset kokemukseni yhdessä Mr. ja Mrs. Micawberin kanssa kuiskasivat
+minulle, että tässä ehkä löytyi keinoja, joilla saisin suden vähäksi
+aikaa torjutuksi pois puolestani. Minä menin ensimäistä sivukatua ylös,
+riisuin pois liivini, käärin sen sievästi kainalooni ja palasin puodin
+ovelle. "Jos suvaitsette, Sir", lausuin minä, "myyn tämän kohtuulliseen
+hintaan".
+
+Mr. Dolloby -- Dolloby oli ainakin nimi puodin oven yläpuolella -- otti
+liivin, asetti piippunsa kopalle seisomaan pihtipieltä vastaan, astui
+puotiin minun kanssani, niisti molemmat kynttilät sormillansa, levitti
+liivin tiskille ja katseli sitä siinä, piti sitä ylöspäin valoa kohden
+ja katseli sitä siinä ja sanoi lopulta:
+
+"Mitä siis pyydätte tästä vähäisestä liivistä?"
+
+"Te tiedätte sen parhaiten itse, Sir", vastasin minä kainosti.
+
+"Minä en voi olla ostaja ja myyjä yhtä haavaa", lausui Mr. Dolloby.
+"Määrätkäät joku hinta tästä vähäisestä liivistä".
+
+"Olisiko kahdeksantoista pennyä" -- arvelin minä vähäisen epäiltyäni.
+
+Mr. Dolloby kääri sen kokoon taas ja antoi sen minulle takaisin. "Minä
+varastaisin perheeni omaisuutta", sanoi hän, "jos tarjoisin yhdeksän
+pennyä siitä".
+
+Tämä ei ollut mitään miellyttävää kaupantekoa, sillä se pakoitti minua,
+vennon vierasta, ikävä kyllä, pyytämään, että Mr. Dolloby minun tähteni
+varastaisi perheensä omaisuutta. Koska asiani kuitenkin olivat niin
+ahtaalla kannalla, lupasin myydä sen yhdeksään pennyyn, jos hän
+suvaitsi. Nuristen antoi Mr. Dolloby silloin yhdeksän pennyä. Minä
+toivotin hänelle hyvää yötä ja astuin ulos puodista, yhdeksää pennyä
+rikkaampana ja yhtä liiviä köyhempänä. Mutta kun panin takkini nappiin,
+ei tämä haittanut mitään.
+
+Minä näin varsin selvästi edeltäpäin, että jakkuni menisi tämän
+perästä, että minun tuli matkustaa Dover'iin paidassa ja housuissa, ja
+saisin kiittää onneani, jos pääsin sinne edes siinä asussa. Mutta minä
+en ajatellut tätä niin paljon, kuin luulisi. Paitsi että jollakin
+epämääräisellä tavalla tunsin, että matka oli pitkä ja että
+aasinkärryjen nuorukainen oli kohdellut minua julmasti, minä en
+luullakseni aivan katkerasti huomannut vastuksiani, kun taas lähdin
+kulkemaan, yhdeksän pennyä plakkarissani.
+
+Mieleeni oli joutunut tuuma, millä lailla yön viettäisin, ja minä aioin
+panna toimeen sen. Se oli, että makaisin vanhan kouluni muurin takana
+eräässä nurkassa, jossa tavallisesti oli joku heinäsuova. Minä arvelin,
+että siitä olisi jonkunlaista seuraa, kun pojat ja se makuuhuone, jossa
+minun oli tapa tarinoitani kertoa, olivat niin likellä; vaikk'eivät
+pojat ollenkaan tietäisi, että minä olin siellä, eikä makuuhuone
+antaisi minulle mitään suojaa.
+
+Minulla oli ollut kova päivätyö ja minä olin vallan väsyksissä, kun
+viimein saavuin Blackheath'in lakealle. Se maksoi minulle vähäisen
+vaivaa, ennenkuin löysin Salem House'n; mutta minä löysin sen, vieläpä
+heinäsuovankin nurkassa, ja laskeusin alas sen viereen, kun olin ensin
+kävellyt muurin ympäri ja nähnyt, että kaikki oli pimeätä ja hiljaista
+sisäpuolella. Enkä minä koskaan unhota sitä yksinäisyyden tuntoa, kun
+ensi kerran panin maata ilman mitään kattoa pääni päällä!
+
+Uni valloitti minut, niinkuin se valloitti monta muuta hyljättyä,
+joilta talon-ovet suljettiin ja joita talonkoirat haukkuivat sinä
+iltana -- ja minä näin unta, että makasin vanhassa koulu-vuoteessani,
+puhutellen poikia huoneessani; mutta havaitsin itseni istuvaksi
+suorana, Steerforth'in nimi huulillani ja katsellen hurjasti tähtiä,
+jotka heiskuivat ja hohtivat ylläni. Kun muistin, missä olin tähän
+ajattomaan aikaan, voitti minut jonkunlainen tunne, joka sai minut
+nousemaan ylös, en tiedä mistä pelosta, ja astumaan muutamia askelia.
+Mutta tähtien heikkenevä loisto ja taivaan vaalea valo siltä kohdalta,
+josta päivä oli koittamallansa, rauhoitti minua; ja koska silmäni
+olivat perin raskaat, laskeusin alas taas ja nukuin -- vaikka unessani
+tunsin, että oli kylmä -- kunnes auringon lämpimät säteet ja Salem
+House'n aamukellon soiminen herättivät minut. Jos olisin voinut
+toivoa, että Steerforth oli siellä, olisin vartonut siinä, siksi kuin
+hän tuli yksinään ulos; mutta minä tiesin, että hän varmaan oli
+lähtenyt sieltä jo aikaa sitten. Traddles ehkä oli siellä vielä, mutta
+sekin oli aivan epätietoista; enkä minä, vaikka tyyni tiesin hänen
+hyvänluontoisuutensa, luottanut kylläksi hänen älyynsä eikä hyvään
+onneensa, että olisin uskaltanut ilmoittaa hänelle tilani. Minä hiivin
+siis pois muurin luota, kun Mr. Creakle'n pojat nousivat ylös, ja
+rupesin astumaan sitä pitkää, pölyistä tietä, jota olin ensin oppinut
+tietämään Dover'in tieksi, kun olin yksi heistä ja varsin vähän
+aavistin, että kenenkään silmät koskaan näkisivät minua siinä
+semmoisena maankulkiana, kuin nyt olin.
+
+Kuinka suuresti tämä sunnuntai-aamu erisi noista entisistä Yarmouth'in
+sunnuntai-aamuista! Tavalliseen aikaan kuulin, eteenpäin pyrkiessäni,
+kirkonkellojen soivan ja kohtasin ihmisiä, jotka menivät kirkkoon; ja
+minä sivusin kirkon tai pari, jossa seurakunta oli sisäpuolella ja
+laulun ääni tulvasi ulos auringon-paisteesen, sillä välin kuin suntio
+istui ja vilvoitteli eteishuoneen varjossa taikka seisoi marjakuusen
+alla ja käsi otsallansa tähysteli minua, kun astuin ohitse. Mutta
+vanhojen sunnuntai-aamujen lepo ja hiljaisuus oli kaikkialla, paitsi
+minussa. Tässä oli eroitus. Minä tunsin itseni aivan syntiseksi
+liassani ja tomussani ja sykertyneellä tukallani. Jollei se rauhaisa
+kuva, jonka olin loihtinut eteeni, äitini nuoruudessaan ja
+kauneudessaan itkien valkean ääressä ja tätini häneen mieltyen, olisi
+ollut, luulen tuskin, että minulla olisi ollut rohkeutta jatkaa
+seuraavaan päivään. Mutta tämä kuva kävi aina edelläni, ja minä
+seurasin.
+
+Minä kuljin sinä sunnuntaina kolmekolmatta penikulmaa suoraa tietä
+myöten, vaikk'ei aivan helposti, sillä minä en ollut tottunut
+semmoiseen työhön. Minä näen itseni illan suussa käyvän Rochester'in
+sillan yli, uupuneena ja jalat heltyneinä ja syöden sitä leipää, jonka
+olin ostanut illalliseksi. Pari kolme vähäistä rakennusta, joitten
+ulkopuolella riippui ilmoitus "Huoneita matkustavaisille", olivat
+houkutelleet minua; mutta minä pelkäsin kuluttaa niitä muutamia
+pennyjä, jotka minulla oli, ja pelkäsin vielä enemmän niitten
+mieronkiertäjien ilkeitä muotoja, joita olin kohdannut tai saavuttanut.
+Minä en siis etsinyt muuta suojaa, kuin taivaan kantta; ja vaivalla
+päästyäni Chatham'iin -- joka tämän yön muistossa kangastaa kuin
+kokoelma kalkkia, vipu-siltoja ja mastottomia laivoja, jotka olivat
+mutaisessa virrassa ja katetut niinkuin Noan arkki -- kiipesin viimein
+ylös ruohottuneelle patterialle, joka pisti ulos jonkun kujan yli,
+jossa vartia käveli edestakaisin. Tähän minä laskeusin alas likelle
+yhtä kanunaa; ja iloisena vartian askelten seurasta, vaikk'ei hän
+tietänyt enemmän siitä, että olin ylipuolella häntä, kuin pojatkaan
+Salem House'ssa olivat tietäneet, että makasin muurin luona, nukuin
+sitkeästi aamuun saakka.
+
+Minä olin kauhean kankea ja kipeä jaloistani aamulla ja aivan huumeissa
+rumpujen pärinästä ja sotajoukkojen astunnasta, jotka näyttivät
+saartavan minua joka taholta, kun menin alas pitkälle, kapealle
+kadulle. Tuntien, etten voinut käydä, kuin sangen vähän matkan sinä
+päivänä, jos mielin säästää voimiani ja päästä tarkoitukseni perille,
+päätin tehdä jakkuni myymisen päivän päätoimeksi. Minä riisuin siis
+pois jakkuni, että tottuisin tulemaan aikaan ilman; ja kantaen sitä
+kainalossani rupesin käymään eri vaatepuoteja tarkastelemassa.
+
+Tämä oli edullinen paikka jakun myyjälle, sillä vanhojen vaatteitten
+kaupittelioita oli paljon ja he seisoivat enimmiten puotiensa ovella
+kaupantekiöitä tähystelemässä. Mutta koska heillä useimmilla oli
+varastossaan rippumassa pari kolme upseerin takkia epoletteineen
+päivineen, peloitti minua heidän kauppansa kalleus, ja minä astuin
+kauan aikaa sinne tänne kenellekään tavaraani tarjoamatta.
+
+Tämän ujouteni vuoksi otin enemmän vaaria meriväen vaatekojuista ja Mr.
+Dolloby'n tapaisista puodeista, kuin tavallisista myyntipaikoista.
+Vihdoin löysin yhden, joka näytti minusta otolliselta. Se oli lokaisen
+kujan kulmassa. Kuja päättyi aitaukseen, joka oli täynnä nokkosia.
+Aitauksen seipäissä liehui vanhoja merimiesten vaatteita, jotka
+näyttivät lähteneen tulvillaan olevasta puodista, keskellä muutamia
+riippumattoja, ruosteisia pyssyjä, vaksitahti-hattuja ja useita
+kaukaloita täynnänsä niin monilukuisia ja niin erikokoisia ruostuneita
+avaimia, että olisi luullut niillä saattavansa avata kaikki ovet
+mailmassa.
+
+Tähän matalaan, vähäiseen puotiin, jota pikkuinen, vaatteilla
+peitetty akkuna pikemmin pimitti, kuin valaisi, ja johon mentiin alas
+muutamia astuimia myöden, tulin minä tykyttävällä sydämellä, joka ei
+suinkaan huojentunut, kun ruma, vanha mies, jonka kasvojen alipuoli
+kokonaan peittyi harmaasen parran sänkeen, syöksähti ulos jostakin
+pahansiivoisesta luolasta peräpuolelta ja tarttui tukkaani. Tämä vanhus
+oli tosiaan hirveä katsella. Hän oli puettu likaiseen flanelli-liiviin
+ja haisi julmasti rommilta. Hänen vuoteensa, joka oli verhottu
+ryttyisellä ja rääsyisellä tilkapeitolla, oli siinä luolassa, josta hän
+tuli esiin ja jossa toinen vähäinen akkuna toi näkyviin vielä enemmän
+nokkosia ja nilkun aasin.
+
+"No, mitä tahdot?" irvisteli tämä vanha mies kiivaalla,
+yksitoikkoisella vinkunalla. "No, silmäni ja jäseneni, mitä tahdot? No,
+keuhkoni ja maksani, mitä tahdot? no, goroo, goroo!"
+
+Minä säikähdyin siinä määrässä näistä lauseista ja erittäinkin
+viimeisestä, tuntemattomasta sanasta, joka oli jonkunlainen korina
+hänen kurkussaan, etten pystynyt vastaankaan; jolloin vanha mies, yhä
+pitäen kiinni tukastani, toisti:
+
+"No, mitä tahdot? No, silmäni ja jäseneni, mitä tahdot? No, keuhkoni ja
+maksani, mitä tahdot? No, goroo!" -- jonka viimeisen sanan hän kiljasi
+semmoisella voimalla, että hänen silmänsä olivat pullistua ulos päästä.
+
+"Minä tahtoisin tietää", sanoin minä vapisten, "haluttaako teitä ostaa
+yksi jakku".
+
+"No, katsotaan sitä jakkua!" huudahti vanhus. "No, sydämeni tulella,
+näytä jakkusi meille! No, silmäni ja jäseneni, vedä esiin jakkusi!"
+
+Nyt hän irroitti värisevät kätensä, jotka olivat niinkuin ison linnun
+kynnet, hiuksistani, ja pani nenälleen parin silmälaseja, jotka eivät
+ensinkään kaunistaneet hänen veristäviä silmiänsä.
+
+"No, paljonko jakusta?" huusi vanhus sitä tarkastettuaan. "No -- goroo!
+-- paljonko jakusta?"
+
+"Puoli kruunua", vastasin minä pelostani tointuen.
+
+"No, keuhkoni ja maksani", huusi vanhus, "ei! No, silmäni, ei! No,
+jäseneni, ei! Kahdeksantoista pennyä. Goroo!"
+
+Joka kerta, kuin hän päästi tämän huudahuksen, näyttivät hänen silmänsä
+olevan vaarassa pullistua ulos; ja jokaisen lauseen, jonka hän puhui,
+työnsi hän esiin jonkunlaisella nuotilla, joka aina oli aivan sama ja
+enemmän vihurin kaltainen, joka nousee hiljalleen, kohoo korkeaksi ja
+taas laskee, kuin minkään muun, johon minä voin sitä verrata.
+
+"Hyvä", sanoin minä iloisena päätetystä kaupasta. "Minä otan
+kahdeksantoista pennyä".
+
+"No, maksani!" huusi vanhus, heittäen jakun jollekin hyllylle. "Mene
+ulos puodista! No, keuhkoni, mene ulos puodista! No, silmäni ja
+jäseneni -- goroo! -- älä pyydä rahaa; vaihetetaan".
+
+Minä en ole koskaan eläessäni ollut niin peloissani, ei ennen eikä
+jälestäpäin; mutta minä ilmoitin hänelle nöyrästi, että tarvitsin rahaa
+sekä ettei mikään muu ollut miksikään hyödyksi minulle, mutta että minä
+ulkona odottaisin, niinkuin hän käski, enkä tahtoisi hoputtaa häntä.
+Samalla minä menin ulos ja istuin alas varjoon johonkin nurkkaan. Ja
+siinä istuin niin monta tuntia, että varjo muuttui päivänpaisteeksi ja
+päivänpaiste muuttui varjoksi jälleen; ja yhä minä istuin, rahaani
+odottaen.
+
+Ei löytynyt suinkaan toista samanlaista juopunutta hourupäätä siinä
+kaupanlajissa, toivon minä. Että hän oli hyvin tunnettu naapuristossa
+ja hoettiin myyneen itsensä pirulle, ymmärsin pian siitä, että pojat
+kävivät häntä tervehtimässä ja lakkaamatta hyörivät hänen puotinsa
+edessä, pauhaten tuota tarinaa ja käskien häntä tuomaan esiin
+kultaansa. "Te ette ole köyhä, Charley, niinkuin olette olevinanne.
+Tuokaat esiin kultanne. Tuokaat esiin vähän siitä kullasta, josta
+myitte itsenne pirulle. No! Se on matrassin sisuksessa, Charley.
+Ratkokaat auki se ja antakaat meillekin vähäisen!" Tämä asia ja se,
+että hänelle yhtä mittaa tarittiin veistä lainaksi tuohon tarpeesen,
+suututti häntä niin paljon, että koko päivä meni hyökkäyksiin hänen
+puoleltaan ja pakoretkiin poikien puolelta. Välisti luuli hän
+vimmassansa, että minä olin yksi heistä, ja karkasi minua kohden,
+väännellen suutansa, niinkuin hän aikoisi repiä minut kappaleiksi;
+sitten muistaen minua juuri parhaasen aikaan, pujahti hän alas
+puotiinsa ja heittäysi vuoteellensa, niinkuin minä päätin hänen
+äänestään, kun hän hurjalla tavalla ja omaan nuottiinsa rääkyi
+"Nelson'in kuolemaa", yksi "no!" jokaisen säkeen edessä ja tavan takaa
+lukemattomia "goroita". Niinkuin ei tässä olisi ollut kylläksi
+mielipahaa minulle, rupesivat pojat, lukien minuakin laitoksen väkeen
+sen kärsivällisyyden ja sitkeyden tähden, jolla puoli-alastonna istuin
+ulkopuolella, kivittelemään minua ja kohtelivat minua sangen pahasti
+koko päivän.
+
+Hän koetti monta kertaa saada minua suostumaan vaihtokauppaan, tullen
+ulos ja tariten minulle milloin onkivapaa, milloin viulua, milloin
+kolmikolkkaista hattua, milloin huilua. Mutta minä vastustin kaikkia
+näitä ehdoituksia ja istuin siinä tuskissani; joka kerta pyytäen
+häneltä, kyynelet silmissä, rahaani tai jakkuani. Viimein hän alkoi
+maksaa minulle puolen pennyä erältänsä, ja teki tätä runsaasti kaksi
+tuntia, ennenkuin hän vähitellen pääsi shillingiin.
+
+"No, silmäni ja jäseneni!"' huusi hän sitten pitkän loma-ajan jälkeen,
+kauhealla tavalla kurkistellen puodistansa, "tyydytkö, jos saat kaksi
+pennyä lisäksi?"
+
+"Minä en voi", sanoin minä; "minä näännyn nälkään".
+
+"No, keuhkoni ja maksani, tyydytkö, jos saat kolme pennyä lisäksi?"
+
+"Minä en pyytäisi mitään, jos voisin", vastasin minä, "mutta minun on
+niin kova tarve rahaa".
+
+"No, go-roo!" (minun on suorastaan mahdoton kuvailla, kuinka hän väänsi
+ulos tämän huudahuksen ruumiistansa, kun hän pihtipielen takaa
+tirkisteli minua, näyttäen ainoastaan viekasta, vanhaa päätänsä);
+"tyydytkö, jos lisään neljä pennyä?"
+
+Minä olin niin heikko ja väsynyt, että suostuin tähän tarjomukseen, ja
+ottaen rahat hänen kynnestään, eipä suinkaan vapisematta, lähdin vähän
+ennen auringonlaskua pois enemmän nälissäni ja janoissani, kuin olin
+ikinä ollut. Mutta kolmen pennyn hinnalla virvoitin itseni pian
+täydellisesti; ja paremmalle tuulelle tultuani kuljin seitsemän
+penikulmaa matkastani eteenpäin.
+
+Yövuoteeni oli toisen heinäsuovan alla, jossa makasin mukavasti, sitten
+kuin olin pessyt rakoille tulleet jalkani eräässä virrassa ja käärinyt
+niitten ympäri niin hyvin, kuin mahdollista, muutamia viileitä lehtiä.
+Kun seuraavana aamuna taas rupesin astumaan pitkin tietä, huomasin,
+että tämä suikerteli lukuisain humalistojen ja puutarhojen lävitse.
+Vuoden-aika oli jo joutunut niin pitkälle, että puutarhat olivat
+punaiset kypsyneistä omenoista; ja paikoittain olivat humalan poimijat
+jo täydessä työssä. Minun mielestäni oli kaikki erinomaisen kaunista,
+ja minä päätin sinä yönä nukkua humalistossa, kuvaillen itselleni, että
+saisin iloista seuraa salkojen riveistä ja sievistä köynnöksistä.
+
+Kulkiaimet olivat pahemmat, kuin koskaan, sinä päivänä ja synnyttivät
+minussa semmoisen pelon, jota vielä elävästi muistan. Muutamat heistä
+olivat mitä julmimman näköisiä roistoja, jotka tuijottelivat minua, kun
+menin ohitse; välisti he myöskin seisahtuivat ja huusivat minua
+palaamaan ja puhuttelemaan heitä, ja kun nyt rupesin juoksemaan,
+heittelivät he minua kivillä. Minä muistan erään nuoren miehen --
+luultavasti joku kattilanpaikkuri, laukusta ja hiilipannusta päättäen
+-- jolla oli vaimonpuoli muassaan ja joka katseli ja tarkasteli minua
+ja sitten ärjäsi minua tulemaan takaisin niin kauhealla äänellä, että
+pysähdyin ja katsoin taakseni.
+
+"Tule tänne, kun sinua kutsutaan", lausui kattilanpaikkuri, "taikka
+viillän vatsasi halki".
+
+Minä katsoin parhaaksi palata. Kun tulin likemmäksi heitä, koettaen
+lepyttää kattilanpaikkuria katseillani, huomasin, että naisella oli
+mustelma silmän kohdalla.
+
+"Mihin menet?" kysyi kattilanpaikkuri, tarttuen paitani rintamukseen
+nokisella kädellänsä.
+
+"Minä menen Dover'iin", vastasin minä.
+
+"Mistä tulet?" kysyi kattilanpaikkuri, pistäen kättänsä toisaallepäin
+paidassani, pitääksensä lujemmin kiinni minusta.
+
+"Minä tulen London'ista", lausuin minä.
+
+"Millä kurilla elätät itseäsi?" kysyi kattilanpaikkuri. "Oletko varas?"
+
+"E-n", sanoin minä.
+
+"No, hitto vieköön, etkö ole? Jos teeskentelet rehellisyyttä minun
+edessäni", lausui kattilanpaikkuri, "särjen aivot päästäsi".
+
+Samalla heritti hän vapaalla kädellänsä lyömään minua ja katseli sitten
+minua kiireestä kantapäähän.
+
+"Onko sinulla olutlasin hintaa taskussasi?" kysyi kattilanpaikkuri.
+"Jos on, tänne se, ennenkuin otan sen!"
+
+Minä olisin varmaan ottanut sen esiin, jollen olisi huomannut naisen
+katsetta ja nähnyt hänen hiukan pudistavan päätänsä ja muodostavan "ei"
+huulillansa.
+
+"Minä olen kovin köyhä", sanoin minä, koettaen hymyillä, "eikä minulla
+ole mitään rahaa".
+
+"No, mitä sillä tarkoitat?" lausui kattilanpaikkuri, katsellen minua
+niin tarkasti, että melkein pelkäsin hänen näkevän rahani
+plakkarissani.
+
+"Sir!" sopersin minä.
+
+"Mitä sillä tarkoitat", toisti kattilanpaikkuri, "kun pidät veljeni
+silkkihuivia? Anna se minulle!" Ja hän sieppasi samaa päätä huivini
+kaulastani ja viskasi sen naiselle.
+
+Nainen purskahti nauruun, niinkuin hän olisi ajatellut sitä
+leikinlaskuksi ja, heittäen huivia takaisin minulle, nyykäytti taas
+vähän päätänsä, niinkuin ennen, ja muodosti huulillaan sanan "mene".
+Mutta ennenkuin ehdin totella, tempasi kattilanpaikkuri huivin
+kädestäni niin rajusti, että lensin pois, kuin höyhen, pani sen
+höllästi omaan kaulaansa, kääntyi kiroten naista vastaan ja paiskasi
+hänet maahan. Minä en koskaan unhota, kuinka näin tämän kaatuvan selin
+kovalle tielle ja makaavan siinä avopäin ja hiukset kaikki valkoisina
+pölystä; enkä myöskään, kuinka hän, kun vähän matkan päästä katsoin
+taaksepäin, istui polulla tienviereisellä penkerellä ja shaalinsa
+kulmalla pyyhki verta kasvoistansa, sillä aikaa kuin kattilanpaikkuri
+astui eteenpäin.
+
+Tämä kohtaus pelästytti minua niin, että, kun jälestäpäin näin jonkun
+tämänlaatuisen ihmisen tulevan, käännyin takaisin, siksi kuin löysin
+jonkun piilopaikan, johon jäin, kunnes he olivat kadonneet näkyvistäni;
+ja tämä tapahtui niin usein, että se suuresti viivytti minua. Mutta
+tässä vastuksessa, niinkuin kaikissa muissakin matkani kommelluksissa,
+näytti mielessäni asuva kuva äidistäni semmoisena kuin hän
+nuoruudessaan oli, ennenkuin vielä olin syntynyt, tukevan ja
+johdattavan minua. Se oli ainaisena seuranani. Se oli läsnä
+humalistossa, kun panin siihen maata; se oli kanssani, kun aamulla
+heräsin. Se käveli edelläni koko päivän. Minä olen aina siitä saakka
+nähnyt sen samalla kuin näen päivänpaisteisen kadun Canterbury'ssä,
+joka ikäänkuin uinaili kuumassa valossa; ja samalla kuin näen vanhat
+rakennukset ja porttikäytävät ja komean, harmaan tuomiokirkon, jonka
+tornien ympärillä peltovarekset liitelivät. Kun viimein ennätin noille
+alastomille, aavoille hietasärkille Dover'in seuduilla, ilostutti se
+kolkkoa näkö-alaa toivollansa; eikä se jättänyt minua, ennenkuin
+saavutin matkani ensimäisen suuren päämäärän ja pakoni kuudentena
+päivänä todella astuin itse kaupunkiin. Mutta nyt, kun rikkeimillä
+kengillä, tomuisena, päivettyneenä ja puoli-alastomana seisoin niin
+kauan ikävöidyllä paikalla, näytti se, kumma kyllä, haihtuvan, niinkuin
+unelma, ja jättävän minut avuttomaksi ja alakuloiseksi.
+
+Minä tiedustelin tätiäni ensiksi merimiehiltä ja sain erilaisia
+vastauksia. Yksi sanoi, että hän asui South Foreland'in tulitornissa ja
+oli siellä kärventänyt poskipartansa; toinen, että hän oli kiinnitetty
+isoon poijuun ulkopuolella satamaa ja ettei hänen luonansa saattanut
+käydä kuin puolen luoteen aikana; kolmas, että hän oli suljettu
+Maidstone'n vankihuoneesen lapsen varkaudesta; neljäs, että hän oli
+nähty viime myrskyssä luudalla ratsastavan suoraan Calais'ta kohden.
+Ajurit, joilta sitten kyselin, olivat yhtä pilkalliset ja
+epäkohteliaat; ja rihkamakauppiaat, jotka eivät pitäneet minun
+ilmestymisestäni, vastasivat tavallisesti kuuntelematta, mitä minulla
+oli sanomista, ettei heillä ollut mitään antaa minulle. Minä tunsin
+itseni enemmän kurjaksi ja hyljätyksi, kuin olin tuntenut kertaakaan
+pakoretkelläni. Rahani olivat kaikki menneet, minulla ei ollut mitään
+enää myydä; minä olin nälissäni, janoissani, uuvuksissa ja mielestäni
+yhtä kaukana päämäärästäni, kuin jos olisin pysynyt London'issa.
+
+Aamu oli kulunut näihin tiedustelemisiin ja minä istuin tyhjän puodin
+portailla eräässä kadunkulmassa likellä toria ja aioin jo mennä
+johonkin noihin muihin paikkoihin, joita oli mainittu minulle, kun joku
+ajuri, joka tuli vaunuillansa, pudotti hevosloimensa. Jonkunlainen
+hyvänluontoisuus miehen kasvoissa, kun annoin sen hänelle, rohkaisi
+minua kysymään häneltä, tiesikö hän sanoa minulle, missä Miss Trotwood
+asui, vaikka olin tehnyt tämän kysymyksen niin usein, että se melkein
+kuoli huulillani.
+
+"Trotwood", vastasi hän. "Maltappa. Minäkin tunnen sen nimen. Vanha
+lady?"
+
+"Niin", sanoin minä, "jotenkin".
+
+"Kovin kankea selästä?" kysyi hän, oikaisten itseänsä suoraksi.
+
+"Kyllä", vastasin minä. "Minä luulen, että se on aivan hänen tapaansa".
+
+"Kantaa väskyä?" sanoi hän -- "väskyä, jossa on paljon tilaa -- on
+tarkka ja käy kiivaasti kiinni kaikkiin?"
+
+Rohkeuteni höltyi, kun tunsin, kuinka erittäin tarkka tämä kuvaus oli.
+
+"No, siinä tapauksessa sanon sinulle jotakin", lausui hän. "Jos menet
+tuonne ylöskäsin", osoittaen ruoskallansa mäkiä kohden, "ja astut
+suoraan eteenpäin, siksi kuin tulet muutamien rakennusten luo, jotka
+katsovat merelle päin, saat, luullakseni, kuulla hänestä. Mutta
+arvattavasti hän ei anna sinulle mitään, niin että tässä on penny
+sinulle."
+
+Minä otin kiitollisuudella vastaan lahjan ja ostin sillä leivän. Tätä
+virvoitusta mennessäni nauttien, lähdin sitä ilmaa kohden, jota
+ystäväni oli neuvonut, ja astuin melkoisen matkan pääsemättä noitten
+rakennusten luo, joista hän oli puhunut. Vihdoin näin muutamia
+edessäni; ja lähestyen niitä poikkesin vähäiseen puotiin (se oli mitä
+meidän kotona oli tapa nimittää kaikellaispuodiksi) ja kysyin,
+tahtoisivatko tehdä hyvin ja sanoa minulle, missä Miss Trotwood
+asui. Minä puhuttelin tiskin takana olevaa miestä, joka punnitsi
+riisi-suurimoita nuorelle tytölle, joka, luullen, että minä kysyin
+häneltä, äkkiä kääntyi ja lausui:
+
+"Minun emäntäni? Mitä sinä hänestä tahdot, poika?"
+
+"Minä tahtoisin", vastasin minä, "saada puhutella häntä, jos
+suvaitsette."
+
+"Aiot kaiketi kerjätä häneltä", lausui neitsyt.
+
+"Ei", sanoin minä, "ei suinkaan". Mutta yht'äkkiä muistaen, etten
+tosiaankaan tullut mitään muuta tarkoitusta varten, pysyin
+hämmentyneenä ääneti ja tunsin kasvojeni hehkuvan.
+
+Tätini palvelustyttö, joksi päätin häntä siitä, mitä hän oli puhunut,
+pisti riisi-suurimansa vähäiseen koriin ja meni ulos puodista, sanoen
+minulle, että minun sopi seurata häntä, jos tahdoin tietää, missä Miss
+Trotwood asui. Minä en kaivannut toista lupaa, vaikka silloin olin niin
+hämmästynyt ja kiihtynyt, että jalkani vapisivat allani. Minä seurasin
+tyttöä, ja me ennätimme pian sangen sievän, vähäisen asunnon luo, joka
+oli varustettu iloisilla kaari-akkunoilla ja jonka edessä oli vähäinen
+neliskulmainen, somerolla peitetty piha elikkä tarha täynnänsä kukkia,
+jotka olivat huolellisesti hoidetut ja haisivat suloiselta.
+
+"Tässä Miss Trotwood asuu", ilmoitti tyttö. "Nyt tiedät sen, ja siinä
+kaikki, mitä minulla on sanomista". Tällä puheella kiirehti hän sisään,
+ikäänkuin pudistaakseen pois edesvastaustansa minun ilmestymisestäni,
+ja jätti minut seisomaan puutarhan portille sekä lohduttomasti sen
+ylitse katsomaan vierashuoneen akkunaa kohden, jossa puoleksi syrjään
+vedetty muslini-kartiini, iso, ympyriäinen, viheriä varjostin elikkä
+viuhka, joka oli kiinnitetty akkunanlautaan, pieni pöytä ja iso tuoli
+saattivat minut ajattelemaan, että tätini ehkä tällä haavaa istui
+siellä juhlallisessa asemassaan.
+
+Kenkäni olivat tähän aikaan kauheassa tilassa. Anturat olivat, pala
+toisensa perästä, lohjenneet pois, ja päälliset olivat haljenneet ja
+hajonneet, että koko kengän muotokin oli kadonnut. Hattuni (jota olin
+käyttänyt yölakkinakin) oli niin rutistunut ja mutkainen, ettei minkään
+vanhan, lomeisen, varrettoman kastinpannun rikkaläjällä olisi tarvinnut
+hävetä kilpailemasta sen kanssa. Paitani ja housuni, tahraantuneina
+hiestä, kasteesta, ruohosta ja Kent'in mullasta, jolla olin maannut --
+ja lisäksi rikki revittyinä -- olisivat voineet peloittaa linnut tätini
+puutarhasta, kun seisoin sen portilla. Hiukseni eivät olleet nähneet
+kampaa eikä harjaa siitä asti, kuin lähdin London'ista. Kasvoni,
+kaulani ja käteni, jotka olivat tottumattomat ilman ja auringon
+vaikutukseen, olivat paahdetut aivan mustan ruskeiksi. Kiireestä
+kantapäähän olin kalkista ja pölystä puuteroittu melkein yhtä
+valkoiseksi, kuin jos olisin tullut jostakin kalkki-uunista. Tässä
+surkeassa tilassa ja itse täydellisesti tietäen tilani, odotin, että
+saisin esitellä itseäni peloittavalle tädilleni ja tehdä ensimäisen
+vaikutukseni häneen.
+
+Koska vierashuoneen akkunan yhä kestävä hiljaisuus vähän ajan perästä
+sai minut ajattelemaan, ettei tätini ollut siellä, nostin silmäni yllä
+olevan akkunan puoleen ja näin siinä punaposkisen, hauskan-muotoisen ja
+harmaapäisen gentlemanin, joka kummallisella tavalla ummisti toista
+silmäänsä, nyykäytti päätänsä minulle useampia kertoja, pudisti sitä
+yhtä usein, nauroi ja meni pois.
+
+Minä olin kylläksi hämmentynyt ennen; mutta tämä odottamaton käytös
+hämmensi minua niin kovin, että olin vähällä pujahtaa pois miettimään,
+mikä oli paras tehdä, kun eräs lady tuli ulos asunnosta. Hänellä oli
+nenäliina sidottuna lakkinsa yli, puutarhan-hansikkaat kädessä,
+puutarhanlaukku edessään, niinkuin tallimiehen esiliina, ja kädessä iso
+veitsi. Minä tunsin hänet Miss Betsey'ksi, sillä hän tuli askeltaen
+huoneesta aivan niinkuin äiti raukkani niin usein oli kuvannut hänen
+astuneen puutarhaa ylöspäin Blunderstone'n Rookery'ssä.
+
+"Mene pois!" lausui Miss Betsey, ravistaen päätänsä ja hilpaisten
+kaukaista lihapalasta ilmassa veitsellänsä. "Mene pois! Ei mitään
+poikia täällä!"
+
+Minä katselin häntä, henki hampaissa, sillä välin kuin hän astui
+puutarhan nurkkaan ja kumartui alas kaivamaan maasta jotakin
+vähäistä juurta. Ilman rahtuakaan rohkeutta, mutta suurella sydämen
+ahdistuksella menin minä hiljalleen sisään ja seisoin hänen vieressään,
+koskien häntä sormellani.
+
+"Jos suvaitsette, Ma'am", aloitin minä.
+
+Hän säpsähti ja katsahti ylös.
+
+"Jos suvaitsette, täti".
+
+"Mitä?" huudahti Miss Betsey niin kummastuneella äänellä, etten ollut
+ikinä vertaista kuullut.
+
+"Jos suvaitsette, täti, minä olen teidän veljenne pojanpoika".
+
+"Voi, ijankaikkinen!" lausui tätini ja istui suoraan alas puutarhan
+polulle.
+
+"Minä olen David Copperfield Suffolk'in Blunderstone'sta -- johon
+tulitte sinä iltana, kuin synnyin, tervehtimään kallista äitiäni. Minä
+olen ollut kovin onneton siitä asti, kuin hän kuoli. Minua on
+laiminlyöty, minulle ei ole opetettu mitään, minä olen jätetty omille
+valloilleni ja pantu semmoiseen työhön, joka ei sopinut minulle. Sen
+vuoksi minä karkasin pois teidän luoksenne. Heti kuin olin lähtenyt
+liikkeelle, ryöstivät minut tyhjäksi, ja minä olen käynyt jalkaisin
+koko matkan enkä ole nukkunut vuoteessa siitä saakka, kuin aloitin
+vaellustani". Tässä lujuuteni kerrallaan loppui; ja viitaten käsilläni
+näyttääkseni ryysyistä tilaani ja vaatiakseni sitä todistamaan, että
+olin kärsinyt, purskahdin rajuun itkuun, joka luullakseni oli ollut
+ahdettuna minuun koko viikon.
+
+Tätini, jonka kasvoista kaikki muut mielenliikutukset, paitsi
+kummastus, olivat poistuneet, istui somerolla, tuijottaen minuun, siksi
+kuin rupesin itkemään; jolloin hän kiireesti nousi, tarttui minua
+kauluksesta ja vei minut vierashuoneesen. Ensi työkseen hän siellä
+avasi ison kaapin, otti esiin muutamia pulloja ja kaasi vähän
+itsekunkin sisällöstä suuhuni. Minä arvaan, että ne vedettiin esiin
+umpimähkään, sillä minä olen varma siitä, että tunsin ma'un
+anisivedestä, anjovin-kastimesta ja salatin-soseesta. Kun hän oli
+antanut minulle näitä virvoitus-aineita, ja minä yhä olin aivan
+tunteitteni vallassa ja kykenemätön hillitsemään nyyhkytyksiäni, laski
+hän minut sohvalle, pani shaalinsa pääni alle ja nenäliinansa omasta
+päästään jalkojeni alle, etten tahraisi päällysvaatetta; ja sitten hän
+kävi istumaan sen viheriän viuhkan eli varjostimen taa, jota jo olen
+maininnut, etten voinut nähdä hänen kasvojansa, ja huudahti tuon
+tuostakin "Herra armahtakoon meitä!" päästäen näitä huudahuksia
+niinkuin vähäisiä kanunan laukauksia.
+
+Vähän ajan perästä soitti hän kelloa. "Janet", lausui tätini, kun hänen
+palveliansa tuli sisään. "Mene ylikerrokseen, sano terveisiä Mr.
+Dick'ille minun puolestani ja ilmoita hänelle, että tahdon puhutella
+häntä".
+
+Janet näytti vähän kummastuneelta, kun näki minun makaavan kankeana
+sohvalla (minä pelkäsin liikahtamasta, ettei se suututtaisi tätiäni),
+mutta meni asiaansa toimittamaan. Kädet selän takana käveli tätini
+edestakaisin huoneessa, siksi kuin se gentlemani, joka oli toisella
+silmällä katsellut minua ylikerroksen akkunasta, tuli nauraen sisään.
+
+"Mr. Dick", lausui tätini, "älkäät nyt menetelkö hullun tavalla, sillä
+ei kukaan voi olla viisaampi, kuin te, kun vaan tahdotte. Me tiedämme
+sen kaikki. Älkäät siis menetelkö hullun tavalla, mitä hyvänsä
+tehnette".
+
+Gentlemani kävi kohta totiseksi ja katseli minua, luullakseni, niinkuin
+hän olisi pyytänyt minua olemaan akkunasta mitään puhumatta.
+
+"Mr. Dick", sanoi tätini, "te olette kuulleet minun mainitsevan David
+Copperfieldia? Älkäät nyt olko, niinkuin teillä ei olisi mitään
+muistia, sillä te ja minä tiedämme kyllä, kuinka oikein laita on".
+
+"David Copperfield?" toisti Mr. Dick, joka minusta ei näyttänyt
+muistavan paljon siitä. _David_ Copperfield? Niin, niin aina. David,
+tosiaan".
+
+"No", lausui tätini, "tämä on hänen poikansa. Hän olisi niin paljon,
+kuin mahdollista, isänsä näköinen, jollei hän olisi myöskin niin paljon
+äitinsä näköinen".
+
+"Hänen poikansa?" kysyi Mr. Dick. "Davidin poika? Vai niin!"
+
+"Niin", jatkoi tätini, "ja hän on tehnyt sievän työn. Hän on karannut.
+Voi! Hänen sisarensa, Betsey Trotwood, ei olisi koskaan karannut".
+Tätini pudisti vakavasti päätänsä, täydellisesti luottaen sen tytön
+luonteesen ja käytökseen, joka ei koskaan syntynyt.
+
+"Vai niin! te luulette, että tyttö ei olisi karannut?" sanoi Mr. Dick.
+
+"Siunatkoon ja varjelkoon tuota miestä", huudahti tätini tuikeasti,
+"kummoisia hän puhuu! Enkö minä tiedä, ettei hän olisi? Hän olisi
+elänyt yhdessä risti-äitinsä kanssa, ja me olisimme pitäneet toinen
+toisemme hyvänä. Mistä, Jumalan nimeen, olisi hänen sisarensa, Betsey
+Trotwood, karannut taikka mihin?"
+
+"Ei mihinkään", vastasi Mr. Dick.
+
+"Kuinka siis", lausui tätini leppyneenä vastauksesta, "voitte puhua
+niin ajattelematta, Dick, vaikka olette terävä, kuin lääkärin veitsi?
+No, tässä nyt näette nuoren David Copperfieldin, ja se kysymys, jonka
+asetan eteenne, kuuluu: mitä minä hänen teen?"
+
+"Mitä hänen teette?" sanoi Mr. Dick hiljennetyllä äänellä raappien
+päätänsä. "Ah! hänen teette?"
+
+"Niin", lausui tätini totisella katseella ja nostaen ylös etusormeansa.
+"No! minä tarvitsen oikein kelpo neuvoa".
+
+"Hyvä, jos minä olisin teidän sijassanne", arveli Mr. Dick, miettien ja
+hajamielisesti katsellen minua, "niin minä --" Minua tarkastellessaan
+näytti hän äkkiä keksineen tuuman ja lisäsi vilkkaasti: "minä pesisin
+hänet!"
+
+"Janet", sanoi tätini, kääntyen levollisella voitonriemulla, jota minä
+en silloin ymmärtänyt, "Mr. Dick tekee meille selvän kaikista. Lämmitä
+kylpy!"
+
+Vaikka tämä haastelo syvästi koski minuun, en voinut kuin tarkastaa
+tätiäni, Mr. Dick'iä ja Janet'ia sillä aikaa, kuin sitä kesti, sekä
+päättää sitä katselmusta, jonka jo olin pitänyt huoneen suhteen.
+
+Tätini oli varteva, tylynmuotoinen lady, mutta ei millään lailla
+ruman-näköinen. Hänen kasvoissaan, hänen äänessään, hänen astunnossaan
+ja käytöksessään oli jotakin taipumatonta, joka aivan täydellisesti
+selitti sen vaikutuksen, jonka hän oli tehnyt niin hentoon olentoon,
+kuin äitiini; mutta hänen kasvonjuonteensa olivat pikemmin kauniit,
+kuin mitään muuta, vaikka jäykät ja ankarat. Minä huomasin erittäin,
+että hänellä oli sangen virkeät, kirkkaat silmät. Hänen hiuksensa,
+jotka olivat harmaat, olivat jaetut kahteen sileään osastoon
+jonkunlaisen niin kutsutun aamulakin alla: minä tarkoitan erästä siihen
+aikaan enemmän, kuin nyt, tavallista lakkia, jonka sivukappaleet
+sidottiin yhteen leuan alta. Hänen hameensa oli lavendelin-värinen ja
+aivan sievä, mutta jotenkin kapea, niinkuin hän olisi tahtonut tulla
+niin vähän rasitetuksi, kuin mahdollista. Minä muistan, että se
+mielestäni kaikkein enimmän oli ratsashameen kaltainen, josta
+liialliset liepeet olivat pois leikatut. Hänellä oli sivullaan
+kultakello, gentlemanin kello, jos saan päättää sen ko'osta ja muodosta
+ynnä siihen kuuluvista vitjoista ja sineteistä; kaulassaan oli hänellä
+vähäinen, paidankauluksen laatuinen liinavaate, ja ranteissa jotakin
+manshetin kaltaista.
+
+Mr. Dick oli, niinkuin jo olen sanonut, harmaatukkainen ja verevä, ja
+näillä sanoilla olisin sanonut kaikki hänestä, jollei hänen päänsä
+olisi ollut kummallisella tavalla eteenpäin painunut -- ei ijästä,
+päinvastoin se muistutti minua jonkun Mr. Creakle'n pojan päästä
+selkäsaunan jälkeen -- ja hänen harmaat silmänsä ulkonevat ja isot ja
+niin oudolla tavalla vetisen kirkkaat, että ne ynnä hänen hajamielinen
+käytöksensä, hänen alamaisuutensa tätini suhteen ja hänen lapsellinen
+ilonsa, kun tämä kiitti häntä, saivat minut epäilemään, että hän oli
+vähän mielenviassa; vaikka, jos niin oli laita, minua kovasti
+ihmetytti, kuinka hän oli joutunut tänne. Hän oli puettu, niinkuin
+tavallinen gentlemani, väljään, harmaasen aamutakkiin ja liiviin ja
+valkoisiin housuihin; hänellä oli kello kello-taskussaan ja
+plakkareissaan rahoja, joita hän kalisteli, niinkuin hän olisi ollut
+kovin ylpeä niistä!
+
+Janet oli kaunis, kukoistava tyttö noin yhdeksäntoista tai
+kahdenkymmenen vuoden ijällä ja täydellinen sievyyden esikuva. Vaikk'en
+sillä hetkellä katsellut häntä sen enempää, sopii minun tässä mainita,
+mitä en havainnut, ennenkuin jälestäpäin, nimittäin, että hän oli yksi
+niitten holholasten sarjasta, joita tätini oli ottanut palvelukseensa
+nimenomaan kasvatettavaksi miespuolten kieltämiseen ja jotka
+tavallisesti olivat kieltonsa päätteeksi menneet naimisiin leipurin
+kanssa.
+
+Huone oli yhtä sievä, kuin Janet taikka tätini. Kun hetki takaperin
+laskin alas kynäni ajatellakseni sitä, puhalsi merituuli taas sisään
+yhdessä kukkashajun kanssa, ja minä näin vanhan-aikaiset, kiiltäviksi
+pyhjetyt ja tahotut huonekalut, tätini pyhäksi katsotun nojatuolin ja
+pöydän ympyriäisen, viheriän varjostimen vieressä kaari-akkunan luona,
+villa-peitteisen maton, kissan, teekannun käsineen, molemmat
+kanarilinnut, vanhan-aikaiset poslini-astiat, punssimaljan täynnänsä
+kuivatuita ruusunlehtiä, ison kaapin pulloineen purkkeineen sekä
+kummallisessa epäsoinnussa muitten esineitten suhteen tomuisen oman
+itseni makaavan sohvalla ja tarkastelevan kaikkia.
+
+Janet oli mennyt kylpyä valmistamaan, kun tätini suureksi
+levottomuudekseni äkki-arvaamatta tyrmistyi suuttumuksesta ja tuskin
+sai huudetuksi: "Janet! Aaseja!"
+
+Jolloin Janet tuli juosten portaita ylös, niinkuin talo olisi ollut
+ilmi-valkeassa, riensi ulos vähäiselle, viheriälle nurmikolle
+rakennuksen edustalle ja karkoitti pois kaksi satuloittua aasia, joilla
+kaksi ladya ratsasti ja jotka olivat rohjenneet astua kavionsa siihen;
+sillä välin kuin tätini, syöksähtäen ulos huoneesta, tempasi käsiinsä
+kolmannen eläimen ohjakset, jonka selässä lapsi ajoi, käänsi sen,
+talutti sen pois rauhoitetulta alalta ja leipoi sitä onnetonta
+opastaja-poikaa korville, joka oli uskaltanut häväistä tätä pyhää
+paikkaa.
+
+Tähän hetkeen saakka minä en tiedä, oliko tädilläni mitään laillista
+oikeutta tuohon viheriään kenttään; mutta hän oli tullut siihen
+päätökseen, että hänellä oli, ja siinä oli kyllin hänelle. Ainoa suuri
+loukkaus hänen elämässään, ainoa, joka lakkaamatta vaati kostoa, oli
+se, että aasi astui tälle saastuttamattomalle paikalle. Olipa hän missä
+työssä hyvänsä, olipa se keskustelu, johon hän otti osaa, kuinka
+huvittava tahansa, aasi käänsi kerrallaan hänen ajatustensa juoksun
+toisaalle, ja hän oli heti sen kimpussa. Vesiruukkuja ja ruiskukannuja
+pidettiin salaisissa paikoissa valmiina tyhjennettäväksi rikollisten
+poikien niskaan; keppejä pantiin väijyksiin oven taa; uloshyökkäyksiä
+tehtiin joka tunti; ja elettiin alituisella sotakannalla. Kenties tämä
+oli hauska ajanviete aasipoikien mielestä; taikka ehkä viisaampia
+aaseja, jotka ymmärsivät, kuinka asian laita oli, huvitti
+syntyperäisellä yksipäisyydellään astua tätä tietä. Minä tiedän vaan,
+että kolmasti sotahuuto kuului, ennenkuin kylpy oli valmis, ja että
+viimeisessä ja kaikkein hurjimmassa kahakassa minä näin tätini yksinään
+ottelevan punatukkaisen, viidentoistavuotisen pojan kanssa ja
+jyskyttävän hänen punaista kalloansa omaan porttiinsa, ennenkuin tämä
+näytti älyävän, mistä puhe oli. Nämät keskeytykset olivat minusta sitä
+hullunkurisemmat, kun hän juuri paraikaa syötti minulle lihalientä
+lusikoittain (hän oli tullut siihen lujaan päätökseen, että minä olin
+nälkään nääntymäisilläni ja että minun tuli alussa nauttia ravintoa
+aivan vähin erin) ja hän välisti, kun suuni jo oli auki lusikkaa
+vastaan-ottaksensa, pisti sen takaisin maljaan, huusi: "Janet! Aaseja!"
+ja kiiruhti ulos tappeluun.
+
+Kylpy virvoitti minua suuresti. Sillä minä rupesin tuntemaan kovaa
+tuskaa jäsenissäni siitä, että olin maannut ulkona kedoilla, ja olin
+nyt niin väsynyt ja huono, että tuskin pysyin hereillä viisi minutia
+kertaansa. Kun olin kylpenyt, pukivat he (minä tarkoitan tätiäni ja
+Janet'ia) minut paitaan ja housuihin, jotka olivat Mr. Dick'in omat, ja
+käärivät minut kahteen, kolmeen isoon shaaliin. Mimmoiselta mytyltä
+minä näytin, en tiedä, mutta minä tunsin että se oli hyvin lämmin
+mytty. Ja koska myöskin tunsin itseni perin heikoksi ja uniseksi,
+laskeusin pian taas sohvalle ja nukuin.
+
+Se lienee ollut unelma, syntyen niistä ajatuksista, jotka niin kauan
+olivat asuneet mielessäni, mutta minä heräsin sillä tunnolla, että
+tätini oli tullut ja kallistunut puoleeni, pyyhkinyt pois hiukseni
+kasvoiltani, muuttanut pääni mukavampaan asemaan sekä sitten seisonut
+ja katsellut minua. Sanat "kaunis poika" tai "poika parka" tuntuivat
+myöskin soivan korvissani; mutta herätessäni ei kuitenkaan ollut mitään
+muuta, joka olisi johdattanut minua uskomaan, että tätini oli lausunut
+ne. Hän istui kaari-akkunan luona ja katseli merta tuon viheriän
+viuhkan takaa, joka oli asetettu jonkunlaiselle pyörin-renkaalle ja
+kääntyi mihin suuntaan hyvänsä.
+
+Me söimme päivällistä vähä aika sen jälkeen, kuin heräsin. Meillä
+oli paistettua kanaa ja puddingia. Minä istuin pöydässä, itse
+paistin-puikoilla lävistetyn linnun näköisenä, ja liikutin käsiäni
+melkoisella vaivalla. Mutta koska tätini oli kapaloinnut minut, en
+valittanut vastuksiani. Koko tämän ajan olin kovasti utelias tietämään,
+mitä hän aikoi tehdä minun; mutta hän söi päivällisensä aivan
+äänetönnä, paitsi kuin hän satunnaisesti loi silmänsä minuun, joka
+istuin vastapäätä häntä, ja sanoi: "Jumala armahtakoon meitä!" joka ei
+suinkaan vähentänyt levottomuuttani.
+
+Kun pöytäliina oli riisuttu ja vähän sherryä (josta minä sain lasin)
+asetettu esiin, lähetti tätini taas noutamaan Mr. Dick'iä, joka yhtyi
+meihin ja näytti niin viisaalta, kuin suinkin mahdollista, kun tätini
+pyysi häntä kuuntelemaan kertomustani, jota hän vähitellen useitten
+kysymysten kautta herutteli minusta. Sillä aikaa kuin minä puhuin, piti
+hän silmällä Mr. Dick'iä, joka minun luullakseni muutoin olisi mennyt
+nukuksiin ja jota, milloin hän vaan alkoi hymyillä, tätini pidätti
+otsaansa rypistämällä.
+
+"Mikä lapsi raukkaa vaivasi, kun hän uudestaan meni naimisiin, sitä
+_minä_ en voi ymmärtää", lausui tätini, kun minä olin päättänyt.
+
+"Ehkä hän rakastui toiseen puolisoonsa", arveli Mr. Dick.
+
+"Rakastui!" toisti tätini. "Mitä sillä tarkoitatte? Mistä syystä hän
+olisi tehnyt niin?"
+
+"Ehkä", myhäili Mr. Dick, vähän mietittyään, "hän teki niin huvin
+vuoksi".
+
+"Huvin vuoksi, tosiaan!" vastasi tätini. "Aika huvi lapsi paralle, kun
+kiinnittää yksinkertaisen sydämensä jokaiseen miespetoon, joka varmaan
+rääkkää häntä tavalla taikka toisella. Mitä hän ajatteli, sitä minun
+juuri tekisi mieli tietää! Hänellä oli ollut yksi puoliso. Hän oli
+saattanut pois tästä mailmasta David Copperfieldin, joka aina juoksi
+vaksivauvojen perässä hamasta kehdostansa saakka. Hän oli synnyttänyt
+lapsen -- jopa niitä oli kaksi lasta, kun hän tuona perjantai-iltana
+toi ilmoille tämän pojan, joka istuu tässä! -- ja mitä hän muuta
+tarvitsi?"
+
+Mr. Dick pudisti salaisesti päätänsä minulle, niinkuin hän olisi
+ajatellut, ettei tästä koskaan selkoa saisi.
+
+"Hän ei edes voinut saada lapsia, niinkuin muut ihmiset", jatkoi
+tätini. "Mihin tämän pojan sisar, Betsey Trotwood, jäi! Ei tullut ilmi.
+Älkäät puhuko mitään!"
+
+Mr. Dick näytti aivan pelästyneeltä.
+
+"Tuo pikkuinen lääkäri liuska, jonka pää oli kallella", sanoi tätini,
+"Jellips taikka mikä hänen nimensä oli, mitä _hän_ toimitti? Hän ei
+saattanut tehdä muuta kuin sanoa minulle, niinkuin punakerttu --
+punakerttu hän _onkin_ -- 'se on poika'. Poika! Niin, tolvanoita he
+ovat kaikki tyyni!"
+
+Tämän huudahuksen hartaus säpsäytti Mr. Dick'iä erinomaisesti; ja
+minuakin, jos minun täytyy sanoa totuus.
+
+"Ja sitten, niinkuin ei tässä olisi ollut kylläksi ja hän ei olisi
+tarpeeksi seisonut tämän pojan sisaren, Betsey Trotwood'in, tiellä",
+lausui tätini, "menee hän toistamiseen naimisiin -- menee murhaajalle
+-- taikka miehelle, jonka nimi vivahtaa siihen -- ja seisoo tämän pojan
+tiellä! Ja luonnollinen seuraus näistä on, niinkuin jokainen, paitsi
+lapsi, olisi voinut ennustaa, se, että poika lähtee karkuun ja
+kuljeksii ympäri maata. Hän on niin suuresti, kuin mahdollista, Kainin
+kaltainen, ennenkuin tämä tuli täysikasvuiseksi".
+
+Mr. Dick katseli minua tarkasti, ikäänkuin ajatellaksensa minua tämän
+luonteiseksi.
+
+"Ja lisäksi tuo nainen, jolla on se pakanallinen nimi", jatkoi tätini,
+"tuo Peggotty, _hän_ menee ja pyrkii miehelle hänkin. Koska hän ei ole
+nähnyt kyllin, mitä pahaa tämmöisestä syntyy, menee _hän_ ja pyrkii
+miehelle hänkin, niinkuin tämä lapsi kertoo. Minä toivon vaan", lausui
+tätini, pudistaen päätänsä, "että hänen miehensä on yksi noista
+hiilihanko-miehistä, joita näkee yltäkyllin sanomalehdissä, ja pieksee
+häntä kelpo lailla hangollaan".
+
+Minä en voinut kuulla, että vanhaa hoitajatartani näin halvennettiin ja
+hänelle semmoisia toivotettiin. Minä ilmoitin tädilleni, että hän
+todella oli erehtynyt; että Peggotty oli paras, rehellisin, uskollisin,
+hartain ja kaikkein altiin ystävä ja palvelia mailmassa, joka aina oli
+rakastanut minua hellästi, joka aina oli rakastanut äitiäni hellästi,
+joka oli kannattanut kuolevan äitini päätä käsivarrellansa ja jonka
+kasvoille äitini oli painanut viimeisen, kiitollisen suudelmansa. Ja
+kun näitten molempien muisto tukeutti minut, sorruin minä, kun koetin
+sanoa, että Peggotyn koto oli minun kotini, ja että kaikki, mitä
+hänellä oli, oli minun, ja että minä olisin paennut hänen turviinsa,
+jollei hän olisi ollut niin vähissä varoissa, että pelkäsin jollakin
+lailla vaivaavani häntä -- minä sorruin, niin, kun koetin sanoa näitä,
+ja kätkin kasvoni käsiini ja painoin pääni alas pöytää kohden.
+
+"Hyvä, hyvä!" lausui tätini, "lapsi on oikeassa, kun puollustaa niitä,
+jotka ovat puollustaneet häntä -- Janet! Aaseja!"
+
+Minä luulen varmaan, että, joll'eivät nämät onnettomat aasit olisi
+olleet, me olisimme tulleet hyviksi ystäviksi; sillä tätini oli
+laskenut kätensä olkapäälleni ja näin rohkaistuna aioin minä syleillä
+häntä ja anoa hänen suojelustansa. Mutta tämä keskeytyminen ja se
+hämmennys, johon hän joutui ulkopuolisen taistelon kautta, tekivät
+lopun kaikista lempeistä tunteista siksi hetkeksi ja panivat tätini
+harmistuneena teenaikaan asti saarnaamaan Mr. Dick'ille, kuinka hän oli
+päättänyt vedota maansa lakeihin apua saadaksensa ja haastaa kaikki
+Dover'in aasin-omistajat oikeuteen alueensa häiritsemisestä.
+
+Teen jälkeen istuimme kaikki akkunan luona -- tähystelemässä, niinkuin
+päätin tätini tuikeista katseista, vieläkö tulisi rauhanrikkojia --
+hämärään saakka, jolloin Janet asetti kynttilöitä ja lautapelin
+pöydälle ja päästi alas rullakartiinit.
+
+"No, Mr. Dick", sanoi tätini totisella katsannolla ja nostaen ylös
+etusormeaan, niinkuin ennen, "minä aion asettaa teille toisen
+kysymyksen. Katsokaat tätä lasta".
+
+"David'in poikaako?" arveli Mr. Dick tarkkaavaisella ja hämmentyneellä
+muodolla.
+
+"Aivan niin", vastasi tätini. "Mitä te nyt tekisitte hänen?"
+
+"Tekisin David'in pojan?" sanoi Mr. Dick.
+
+"Niin", vastasi tätini, "David'in pojan".
+
+"Ah!" lausui Mr. Dick. "Niin. Tekisin hänen. Minä panisin hänet maata".
+
+"Janet!" huusi tätini samalla leppeällä voitonriemulla, kuin olin
+huomannut ennen. "Mr. Dick tekee meille selvän kaikista. Jos vuode on
+valmis, saatamme pojan ylös sinne".
+
+Kun Janet ilmoitti, että se oli aivan valmis, saatettiin minä ylös;
+ystävällisesti, mutta vähän niinkuin vanki; sillä tätini kävi edelläni
+ja Janet seurasi jälkijoukkona. Ainoa asianhaara, joka antoi minulle
+uutta toivoa, oli se, että tätini pysähtyi portailla ja tiedusteli,
+mitä palaneen hajua tuntui siellä, ja että Janet vastasi, että hän oli
+käyttänyt vanhaa paitaani virikkeeksi alhaalla kyökissä. Mutta
+huoneessani ei löytynyt mitään muita vaatteita, kuin se omituinen puku,
+joka minulla oli ylläni; ja kun olin jätetty sinne yksin pikkuisen
+vahakynttilän kanssa, joka, niinkuin tätini varoitti minulle, palaisi
+säntilleen viisi minutia, kuulin, kuinka he lukitsivat oven
+ulkopuolelta. Miettien näitä, katsoin mahdolliseksi, että tätini, jonka
+oli mahdoton tuntea minua tarkemmin, ehkä pelkäsi, että minun oli tapa
+karata pois, ja sen vuoksi ryhtyi tarpeellisiin keinoihin, että
+pysyisin tallella.
+
+Huoneeni oli varsin miellyttävä. Se oli rakennuksen ylimmäisessä osassa
+ja katseli merta päin, johon kuu komeasti paisti. Kun olin lausunut
+rukoukseni ja kynttilä oli palanut loppuun saakka, muistan, kuinka
+vielä istuin ja katselin kuutamaa vedellä, niinkuin olisin toivonut
+saavani lukea kohtaloani siitä, ikäänkuin kirkkaasta kirjasta, taikka
+nähdä äitini lapsensa kanssa tulevan taivaasta pitkin tuota hohtavaa
+polkua katsellaksensa minua, niinkuin hän oli katsellut, kun viimein
+näin hänen suloiset kasvonsa. Minä muistan, kuinka se juhlallinen
+mieli-ala, jolla lopullisesti käänsin pois silmäni, väistyi sen
+kiitollisuuden ja levollisuuden tunteen edestä, jota valkea-verhoisen
+vuoteen näky, mutta vielä enemmän pehmeä laskeuminen alas siihen ja
+vaipuminen sen lumivalkoisiin lakanoihin, synnytti. Minä muistan,
+kuinka ajattelin kaikkia noita yksinäisiä paikkoja yötisen taivaan
+alla, jossa olin nukkunut, ja kuinka rukoilin, ettei minun tarvitsisi
+koskaan enää olla koditonna enkä koskaan kodittomia unhottaisi. Minä
+muistan, kuinka minusta tuntui, kuin olisin viimein vierinyt alas tuota
+surumielistä valo-rataa merellä unelmien maahan.
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+Tätini tekee päätöksensä minun suhteeni.
+
+
+Aamulla alas mennessäni näin tätini miettivän niin syvästi suuruspöydän
+ääressä, käsivarret tarjottimen nojalla, että teekyökin sisältö oli
+vuotanut teekannun yli ja pani koko pöytäliinan tulville, kun tuloni
+karkoitti hänen tuumansa. Minä olin varma siitä, että hän oli ajatellut
+minua, ja halasin enemmän, kuin koskaan, tietää hänen tarkoituksiansa
+minun suhteeni. Minä en sentään tohtinut ilmoittaa levottomuuttani,
+etten suututtaisi häntä.
+
+Silmäni, joita en saanut hallituksi niin hyvin, kuin kieltäni,
+siirtyivät kuitenkin sangen usein aamiaisen kuluessa tätini puoleen.
+Minä en katsonut häntä monta silmänräpäystä kertaansa huomaamatta, että
+hän katseli minua oudolla, miettivällä tavalla, niinkuin minä olisin
+ollut aivan kaukana poissa eikä toisella puolella vähäistä, ympyriäistä
+pöytää. Kun hän oli päättänyt suuruksensa, nojausi hän ajatuksiinsa
+vaipuen taaksepäin tuolissaan, rypisti otsaansa, pani käsivartensa
+ristiin ja tutki minua joutessansa niin tyystisti, että kokonaan
+hämmennyin. Minä en ollut vielä suorittanut suurustani, vaan koetin
+jatkaa sitä, peittääkseni hämmennystäni; mutta veitseni kompastui
+kahveliini, kahvelini kamppasi veitseni, ja minä kimmahutin ylös
+silavan palasia kummastuttavan korkealle ilmaan sen sijaan, että olisi
+tullut leikata niitä syötäväkseni, sekä tukeutin itseni teellä, joka
+lakkaamatta pyrki väärään kurkkuun, siksi kuin tykkönään herkesin
+syömästä ja istuin punehtuen tätini tarkan silmän helteessä.
+
+"Halloo!" sanoi tätini pitkän ajan perästä.
+
+Minä katsoin ylös ja kohtasin kunnioittavaisesti hänen terävän kirkasta
+katsettaan.
+
+"Minä olen kirjoittanut hänelle", lausui tätini.
+
+"Kenelle?"
+
+"Isäpuolellesi", sanoi tätini. "Minä olen lähettänyt hänelle kirjeen,
+jota hän ottanee vaivakseen huomata, jollei hän tahdo riitaantua minun
+kanssani, saan kunnian ilmoittaa hänelle!"
+
+"Tietääkö hän, missä minä olen, täti?" kysyin minä levottomana.
+
+"Minä olen kertonut sen hänelle", vastasi tätini, nyykähyttäen
+päätänsä.
+
+"Jätetäänkö minä hänelle?" sammalsin minä.
+
+"Minä en tiedä", sanoi tätini. "Saamme nähdä".
+
+"Voi! Minä en voi ajatella, mitä teen", huudahdin minä, "jos minun
+täytyy palata Mr. Murdstone'n luo!"
+
+"Minä en tiedä mitään siitä", vastasi tätini, pudistaen päätänsä. "Sitä
+en voi tosiaankaan sanoa. Saamme nähdä".
+
+Minä pelästyin näistä sanoista ja kävin kovin alakuloiseksi ja
+raskasmieliseksi. Tätini, joka ei näyttänyt pitävän paljon väliä
+minulla, puki päällensä karkean, rintatilkulla varustetun esiliinan,
+jonka hän otti esiin kaapista; virutti teekupit omin käsin; ja kun
+kaikki oli pesty ja pantu tarjottimelle jälleen sekä pöytäliina oli
+taitettu kokoon ja asetettu päällepäin, soitti hän kelloa, että Janet
+tulisi korjaamaan pois niitä. Tuosta hän veti parin hansikkaita
+käteensä ja lakaisi ylös murut vähäisellä luudalla, siksi kuin ei
+vähintäkään hitua enää ollut matolla; sitten tomutti ja siivosi
+huoneen, joka jo ennestäänkin oli aivan huolellisesti tomutettu ja
+siivottu. Kun kaikki nämät toimet olivat tehdyt hänen mieltänsä myöden,
+riisui hän pois hansikkaat ja esiliinan, kääri ne kokoon, pisti ne
+siihen erityiseen kaapin nurkkaan, josta ne olivat otetut, asetti
+työrasiansa omalle pöydällensä avonaisen akkunan viereen ja istui alas
+työtä tekemään, viheriäinen viuhka hänen itse ja päivän-valon välissä.
+
+"Minä tahtoisin, että menisit ylikerrokseen", lausui tätini, lankaa
+neulan päähän pujottaessaan, "ja sanoisit terveisiä minulta Mr.
+Dick'ille, että mielelläni soisin tietäväni, kuinka hänen memorialinsa
+edistyy".
+
+Minä nousin vikkelästi tätä käskyä toimittamaan.
+
+"Arvatakseni", sanoi tätini, silmäillen minua yhtä visusti, kuin hän
+oli silmäillyt neulaa, lankaa pujottaessaan, "on Mr. Dick sinun
+mielestäsi lyhyt nimi, vai kuinka?"
+
+"Kyllä minä eilen pidin sitä hyvin lyhyenä", myönsin minä.
+
+"Sinun ei tarvitse luulla, ettei hän ole saanut mitään pitempää nimeä,
+jos hän tahtoisi käyttää sitä", lausui tätini juhlallisemmalla
+muodolla. "Babley -- Mr. Richard Babley -- se on tämän gentlemanin
+todellinen nimi".
+
+Ujosti muistaen nuoruuttani ja sitä tuttavallisuutta, johon jo olin
+joutunut syypääksi, aioin esitellä, että olisi parempi, jos
+puhuttelisin häntä koko tällä nimellä, kun tätini jatkoi ja sanoi:
+
+"Mutta älä millään muotoa nimitä häntä siksi. Hän ei siedä nimeänsä. Se
+on semmoinen omituisuus hänessä. Vaikk'ei se sentään tietääkseni mitään
+pelkkää omituisuutta ole; sillä muutamat, jotka kantavat tätä nimeä,
+ovat kohdelleet häntä kyllin pahasti, että hän ikuisesti inhoo sitä,
+sen Jumala tietää. Mr. Dick on nyt hänen nimensä täällä ja kaikkialla
+muualla -- jos hän milloinkaan lähtisi muualle; jota hän ei tee. Pidä
+siis vaaria, lapseni, ettet sano häntä, miksikään muuksi, kuin Mr.
+Dick'iksi".
+
+Minä lupasin totella ja menin ylikerrokseen sanaani saattamaan;
+ajatellen mennessäni, että, jos Mr. Dick oli kauan työskennellyt
+memorialinsa kanssa samalla innolla, kuin alas tullessani olin
+avonaisesta ovesta nähnyt hänen työskentelevän, edistyi hän ilmeisesti
+sangen hyvin. Minä tapasin hänet vielä sitä pitkällä kynällä
+kirjoittamasta, ja hänen päänsä oli melkein kiinni paperissa. Hän oli
+niin harras työssänsä, että minulla oli kylläksi aikaa katsella isoa
+paperileijaa nurkassa, huiskin haiskin makaavia käsikirjoitus-kimppuja,
+lukuisia kyniä ja ennen kaikkia sitä läkin paljoutta (jota hänellä
+näkyi olevan tusina-määrässä tuopin pulloissa), ennenkuin hän huomasi
+läsnä-oloni.
+
+"Haa! Phoebus!" lausui Mr. Dick, laskien pois kynäänsä. "Kuinka mailman
+käy! Minä kerron sinulle jotakin", lisäsi hän matalammalla äänellä,
+"minä en soisi, että sitä mainittaisiin, mutta mailma --" tässä hän
+viittasi minulle ja pani huulensa likelle korvaani -- "mailma on hullu.
+Hullu, kuin Bedlam, poika!" sanoi Mr. Dick, ottaen nuuskaa pyöreästä
+rasiasta pöydältä ja nauraen sydämellisesti.
+
+Minä en uskaltanut lausua ajatustani tästä asiasta, vaan suoritin
+sanomani.
+
+"Hyvä", arveli Mr. Dick vastaukseksi, "sano terveisiä hänelle, ja minä
+luulen -- minä luulen, että olen keksinyt jotakin", sanoi Mr. Dick,
+lykäten kättänsä harmaitten hiustensa läpi ja luoden epäileväistä
+katsetta käsikirjoitukseensa. "Oletko käynyt koulua?"
+
+"Olen, Sir", vastasin minä; "vähän aikaa".
+
+"Muistatko päivää", kysyi Mr. Dick, totisesti katsellen minua ja
+tarttuen kynäänsä, pannaksensa sitä paperille, "jona kuningas Kaarlo
+Ensimäinen mestattiin?"
+
+Minä sanoin, että luulin sen tapahtuneen vuonna tuhatkuusisataa
+neljäkymmentä ja yhdeksän.
+
+"Hyvä", vastasi Mr. Dick, raappien korvaansa kynällään ja katsellen
+minua epäileväisesti. "Niin kirjat sanovat; mutta minä en ymmärrä,
+kuinka se on mahdollista. Sillä, jos se olisi tapahtunut niin kauan
+aikaa takaperin, kuinka ihmiset hänen ympärillänsä olisivat erehtyneet
+niin, että siirsivät muutamia huolia _hänen_ päästänsä, kun se oli
+poikki leikattu, _minun_ päähäni?"
+
+Minä hämmästyin kovasti tästä kysymyksestä, mutta en voinut antaa
+mitään selitystä siinä kohden.
+
+"Se on aivan kummallista", lausui Mr. Dick, tuskallisesti katsoen
+papereihinsa ja käsi taas hiuksissa, "etten koskaan saa asiaa oikein
+suoraksi; etten saa täyttä selkoa siitä. Mutta vähät siitä, vähät
+siitä!" sanoi hän iloisesti ja virkistyi, "aikaa on kylläksi. Terveisiä
+Miss Trotwood'ille ja sano, että työni edistyy sangen hyvin".
+
+Minä olin lähtemäisilläni, kun hän johdatti huomiotani paperileijaan.
+
+"Mitä sinä tuommoisesta leijasta arvelet?" kysyi hän. Minä vastasin,
+että se oli sangen kaunis. Minä luulen, että se oli varmaan seitsemää
+jalkaa korkea.
+
+"Minä olen itse tehnyt sen. Me menemme laskemaan sitä, sinä ja minä",
+sanoi Mr. Dick. "Näetkö tätä?"
+
+Hän näytti minulle, että se oli päällistetty hyvin tiheään ja tarkkaan
+laaditulla käsikirjoituksella, joka oli niin selvää, että, kun
+silmäilin rivejä, taas luulin parissa paikassa näkeväni jonkun
+viittauksen kuningas Kaarlo Ensimäisen päähän.
+
+"Tässä on kosolta nuoraa", arveli Mr. Dick, "ja kun se lentää
+korkealla, vie se tosi-asiat muassaan pitkän matkaa. Tällä tapaa minä
+levitän niitä. Minä en tiedä, mihin ne pudonnevat. Se riippuu
+asianhaaroista ja tuulesta ja niin edespäin; mutta minä jätän ne
+sattumuksen nojaan".
+
+Hänen kasvonsa olivat niin lempeät ja miellyttävät, ja niissä oli
+jotakin niin arvoisaa, vaikka ne olivat verevät ja sydämelliset, etten
+ollut varma, laskiko hän hyvänsävyistä leikkiä minun kanssani. Sen
+vuoksi minä nauroin, ja hän nauroi, ja me erosimme kuin parhaat
+ystävät.
+
+"Noh, lapseni", lausui tätini, kun taas tulin alikerrokseen. "Ja mitä
+kuului Mr. Dick'ille tänä aamuna?"
+
+Minä ilmoitin hänelle, että hän lähetti terveisiä ja että hänen työnsä
+edistyi sangen hyvin.
+
+"Mitä sinä pidät hänestä?" kysyi tätini.
+
+Minulla oli joku himmeä tuuma, että minun tuli koettaa välttää tätä
+kysymystä sillä vastauksella, että pidin häntä varsin sievänä
+gentlemanina; mutta tädistäni ei käynyt niin helposti pääseminen, sillä
+hän pani alas ompeluksensa syliinsä ja sanoi, laskien kätensä ristiin
+sen päälle:
+
+"Kas niin! Sisaresi, Betsey Trotwood, olisi kohta sanonut minulle, mitä
+hän jokaisesta piti. Ole niinkuin sisaresi, jos voit, ja puhu suusi
+puhtaaksi!"
+
+"Onko hän -- onko Mr. Dick -- minä kysyn sen vuoksi, etten tiedä sitä,
+täti -- onko hän vähäisen sekaisin päästään?" sopersin minä; sillä minä
+tunsin, että liikuin vaarallisella alalla.
+
+"Ei hiukkaakaan", vastasi tätini.
+
+"Vai ei!" lausuin minä hiljaisesti.
+
+"Jos mailmassa löytyy mitään", sanoi tätini suurella lujuudella ja
+pontevuudella, "jota Mr. Dick ei ole, niin se on tämä".
+
+Minulla ei ollut mitään parempaa tarjota, kuin toinen ujo "vai ei!"
+
+"Häntä on nimitetty hulluksi", lausui tätini. "Minä tunnen itsekästä
+iloa, kun saan sanoa, että häntä on nimitetty hulluksi, sillä muutoin
+minä en olisi saanut edukseni nauttia hänen seuraansa ja neuvojansa
+näinä viimeisinä kymmenenä vuonna ja kauemminkin -- totta puhuen siitä
+saakka, kuin sisaresi, Betsey Trotwood, petti toiveeni".
+
+"Niinkö kauan?" sanoin minä.
+
+"Ja uhkeata väkeä se olikin, joka rohkeni nimittää häntä hulluksi",
+jatkoi tätini. "Mr. Dick on kaukaista sukua minulle -- yhtä kaikki
+kuinka; minun ei tarvitse ryhtyä siihen. Jollei minua olisi ollut,
+olisi hänen oma veljensä pannut hänet elin-ajaksi salpojen taa. Siinä
+kaikki".
+
+Minä pelkään, että teeskentelin, mutta nähdessäni, että tätini oli niin
+harras tässä asiassa, koetin minäkin näyttää hartaalta.
+
+"Ylpeä narri!" lausui tätini. "Sen tähden, että hänen veljensä oli
+vähän haaveksiva -- vaikk'ei hän ole puoltakaan niin haaveksiva, kuin
+moni muu ihminen -- ei hän tahtonut sallia, että toinen oleskeli hänen
+huoneessansa, vaan lähetti hänet pois johonkin yksityiseen
+holholaitokseen; vaikka heidän isä vainajansa, joka katsoi häntä
+melkein mielipuoleksi, oli jättänyt hänet veljen erityiseen huostaan.
+Ja viisas mies tuo isä lienee ollut, joka ajatteli niin! Hullu
+epäilemättä itse".
+
+Taas, kun tätini näytti aivan varmalta, koetin minäkin näyttää aivan
+varmalta.
+
+"Sen vuoksi minä astuin väliin!" jatkoi tätini, "ja tein hänelle
+tämmöisen tarjomuksen. Minä sanoin: 'veljenne on tervejärkinen --
+paljon terve-järkisempi, kuin te olette taikka ikinä tulette olemaan,
+sopii toivoa. Jättäkäät hänelle hänen vähäiset tulonsa ja antakaat
+hänen tulla minun luokseni asumaan. _Minä_ en pelkää häntä. _Minä_ en
+ole ylpeä, _minä_ olen valmis hoitamaan häntä enkä kohtele häntä
+pahasti, niinkuin muutamat ihmiset (ulkopuolella holholaitostakin) ovat
+tehneet'. Pitkän kinan perästä", lausui tätini, "sain minä hänet, ja
+hän on ollut täällä siitä asti. Hän on kaikkein ystävällisin ja säysein
+olento mailmassa; ja mitä hänen neuvoihinsa tulee! -- Mutta ei kukaan
+tiedä, mikä ymmärrys sillä miehellä on, paitsi minä".
+
+Tätini silitti pukuansa ja pudisti päätänsä, ikäänkuin hän olisi
+tahtonut silittää uhkamielisyyttä koko mailman suhteen ulos edellisestä
+ja pudistaa sitä ulos jälkimäisestä.
+
+"Hänellä oli sisar, jota hän suuresti rakasti", lausui tätini, "hyvä
+ihminen ja sangen hellä hänelle. Mutta tämä teki, mitä he kaikki
+tekevät -- meni miehelle. Ja mies teki, mitä he kaikki tekevät --
+saatti hänet onnettomaksi. Tämä vaikutti niin Mr. Dick'in mieleen (_se_
+ei ainakaan todista hulluutta, toivon minä), että se ynnä pelko veljen
+suhteen ja tieto hänen kovuudestaan tuotti hänelle kuumetaudin. Tämä
+tapahtui, ennenkuin hän tuli minun luokseni, mutta muisto siitä vaivaa
+häntä vielä nytkin. Puhuiko hän sinulle mitään kuningas Kaarlo
+Ensimäisestä, lapseni?"
+
+"Puhui, täti".
+
+"Voi!" sanoi tätini, hivuttaen nenäänsä, niinkuin hän olisi ollut vähän
+suuttunut. "Tämä on se kuvannollinen tapa, jolla hän ilmoittaa
+ajatuksiansa. Hän sovittaa tietysti tautinsa yhteen suuren häiriön ja
+mullistuksen kanssa, ja tämä on se kuva elikkä vertaus eli miksi sitä
+nimittäisi, jota hän käyttää. Ja miks'ei hän käyttäisi sitä, jos hän
+katsoo sitä soveliaaksi!"
+
+Minä sanoin: "niin, miks'ei, täti".
+
+"Se ei ole mitään asiamiehen puhetapaa", arveli tätini, "eikä mailman
+tapaa. Minä tiedän sen; ja tämä on syy, jonka vuoksi tahdon, ettei
+hänen memorialissaan ilmesty sanaakaan siitä".
+
+"Omasta elämästänsäkö hän memorialia kirjoittaa, täti?"
+
+"Niin, lapseni", vastasi tätini, hivuttaen nenäänsä taas. "Hän laatii
+anomuskirjaa omia asioitansa varten lord kanslerille taikka lord sille
+ja sille taikka jollekin muulle -- lyhyeltä yhdelle niistä miehistä,
+jotka ovat palkatut anomuskirjoja vastaan-ottamaan. Luultavasti se
+menee täältä näinä päivinä. Hän ei ole vielä voinut panna kokoon sitä,
+tuota puhetapaa itsestänsä käyttämättä; mutta se ei tee mitään; se
+pitää häntä työssä".
+
+Minä sain jälestäpäin tietää, että Mr. Dick oli enemmän, kuin kymmenen
+vuotta, koettanut pitää kuningas Kaarlo Ensimäistä poissa tästä
+memorialista, mutta alinomaa oli tämä pujahtanut siihen, ja oli siinä
+nyt.
+
+"Minä sanon vielä", jatkoi tätini, "ei kukaan tiedä, mikä ymmärrys
+tällä miehellä on, paitsi minä; ja hän on kaikkein säysein ja
+ystävällisin olento mailmassa, Jos häntä välisti huvittaa laskea
+paperileijaa, entä sitten? Olipa Franklin'inkin tapa laskea
+paperileijaa. Hän oli qvakeri taikka jotakin semmoista, jollen erehdy.
+Ja qvakeri, joka laskee paperileijaa, on paljon naurettavampi otus,
+kuin kukaan muu".
+
+Jos olisin voinut luulla, että tätini oli kertonut nämät
+yksityis-seikat erittäin minua varten ja niinkuin joksikin luottamuksen
+osoitukseksi minulle, olisin tuntenut itseni suuresti kunnioitetuksi ja
+ennustanut suosiota semmoisesta todistuksesta hänen hyvästä
+ajatuksestaan. Mutta minä saatin tuskin olla huomaamatta, että hän oli
+ryhtynyt niihin etupäässä sentähden, että kysymys oli syntynyt hänen
+omassa mielessään, ja varsin vähän minun vuokseni, vaikka hän oli
+kääntynyt minun puoleeni, kun ei ketään muuta ollut läsnä.
+
+Samalla kertaa minun täytyy tunnustaa, että se jalo tapa, jolla tätini
+puollusti viatonta Mr. Dick raukkaa, ei ainoastaan synnyttänyt nuoressa
+rinnassani jonkunlaista itsekästä toivoa oman elämäni suhteen, vaan
+mielistytti minua häneen aivan ulkopuolella omaa etuani. Minä luulen,
+että rupesin ymmärtämään, että tädissäni, vaikka hän oli monin tavoin
+liiallinen ja kummallinen, kuitenkin oli jotakin kunnioitettavaa ja
+luotettavaa. Vaikka hän oli juuri yhtä kiivas tänään, kuin päivää
+ennen, ja töyttäsi sisään ja ulos aasien tähden juuri yhtä usein sekä
+kauheasti tulistui joka kerta kuin joku nuori mies ohitse mennessään
+heitti silmänsä johonkin akkunaan Janet'iin -- tämä oli mitä suurimpia
+rikoksia saatti tehdä tätini arvoa vastaan -- näytti hän herättävän
+minussa enemmän kunnioitusta, vaikka kohta pelkoni ei vähentynyt.
+
+Se tuska, jossa olin koko sen ajan, joka välttämättömästi meni,
+ennenkuin mitään vastausta ennätti tulla siihen kirjeesen, jonka tätini
+oli kirjoittanut Mr. Murdstone'lle, oli hirveä; mutta minä koetin
+tukeuttaa sitä ja hiljaisella käytöksellä suostuttaa puoleeni sekä
+tätiäni että Mr. Dick'iä. Jälkimäinen ja minä olisimme menneet
+laskemaan isoa paperi-leijaa, mutta minulla ei ollut mitään muita
+vaatteita, kuin se yksinkertainen puku, jolla minua oli koristettu
+ensimäisenä päivänä ja joka pakoitti minut olemaan kotona paitsi tunnin
+verran, jolloin tätini hämärän tultua terveyteni tähden käyttäytti
+minua edestakaisin ulkona kalliolla, ennenkuin panimme maata. Vihdoin
+tuli Mr. Murdstone'n vastaus ja tätini ilmoitti minulle sanomattomaksi
+kauhukseni, että tämä aikoi itse seuraavana päivänä tulla tätini kanssa
+puhumaan. Seuraavana päivänä minä istuin yhä käärittynä kummalliseen
+asuuni ja luin hetkiä kiihtyneenä ja kuumana siitä alenevasta toivosta
+ja nousevasta pelosta, joka taisteli sydämessäni. Minä odotin
+säpsähtäväni niitten synkkien kasvojen näkyä, joitten tulemattomuus
+joka silmänräpäys säpsäytti minua.
+
+Tätini oli vähän enemmän käskeväinen ja vakava, kuin tavallisesti,
+mutta minä en huomannut mitään muuta merkkiä siitä, että hän valmisti
+itseänsä vastaan-ottamaan sitä käviää, jota minä niin julmasti
+pelkäsin. Hän istui työnsä ääressä akkunan luona ja minä istuin hyvän
+aikaa puolipäivän jälkeen hänen vieressään, ajatellen sekaisin kaikkia
+mahdollisia ja mahdottomia seurauksia Mr. Murdstone'n käynnistä.
+Päivällis-ateriaamme oli paljon viivytetty, mutta aika kävi niin
+myöhäiseksi, että tätini jo oli käskenyt kattaa pöydän, kun hän
+yht'äkkiä huusi "aaseja", ja minä hirmukseni ja hämmästyksekseni näin
+Miss Murdstone'n nais-satulassa kylmäkiskoisesti ratsastavan pyhän,
+viheriän nurmen poikki ja pysähtyvän rakennuksen ulkopuolelle,
+ympärilleen katsellen.
+
+"Menkäät tiehenne!" huusi tätini, pudistaen päätänsä ja heristäen
+nyrkkiänsä akkunasta. "Teillä ei ole mitään tekemistä siellä. Kuinka
+uskallatte häiritä toisen aluetta? Menkäät tiehenne! Voi teitä, hävytön
+olento!"
+
+Tätini vimmastui niin siitä kylmäkiskoisuudesta, jolla Miss Murdstone
+katsoi ympärillensä, että minä todella luulen, että hän oli kokonaan
+kangistunut eikä kyennyt sinä hetkenä syöksähtämään ulos tapansa
+mukaan. Minä käytin tilaisuutta ilmoittaakseni hänelle, kuka se oli; ja
+että se gentlemani, joka nyt lähestyi pahantekiää (sillä tie ylöspäin
+oli sangen jyrkkä, ja gentlemani oli jäänyt vähän jälille), oli Mr.
+Murdstone itse.
+
+"Minä en huoli siitä, kuka se on!" huudahti tätini, yhä pudistaen
+päätänsä ja kaari-akkunassa liehuen semmoisella tavalla, joka ei
+suinkaan toivottanut ketään tervetulleeksi. "Minä en salli, että
+aluettani häiritään. Minä en kärsi sitä. Menkäät tiehenne! Janet,
+käännä se! Taluta se pois!" ja tätini takaa näin minä jonkunlaisen
+vilkkaan sotakuvan, jossa aasi seisoi ja vastusti kaikkia, kaikki neljä
+säärtä harillansa eri taholla, samalla kuin Janet yritti kääntämään
+sitä suitsista, Mr. Murdstone koetti johdattaa sitä eteenpäin, Miss
+Murdstone löi Janet'ia parasollillansa ja parvi poikia, jotka olivat
+tulleet kahakkaa katsomaan, luihkasivat voimansa tiestä. Mutta tätini,
+joka yht'äkkiä tunsi heidän joukostaan sen nuoren pahantekiän, joka oli
+aasin vartia ja hänen häijyimpiä loukkaajiansa, vaikka tuskin toisella
+kymmenellä, hyökkäsi ulos tappelukentälle, iski kiinni häneen, vangitsi
+hänet, laahasi hänet, takki pään ylitse ja kantapäillä pistäen vastaan,
+puutarhaan ja piti häntä hallussansa siellä, huutaen Janet'ia tuomaan
+poliseja ja tuomareita, että poika paikalla pantaisiin kiinni,
+tutkittaisiin ja rangaistaisiin. Tätä välikohtausta ei kuitenkaan
+kestänyt kauan, sillä tuo nuori veitikka, joka tiesi senkin seitsemän
+temppua, joista tädilläni ei ollut mitään käsitystä, pujahti pian
+hoilaten pois, jättäen muutamia syviä jälkiä kenkiensä nauloista
+kukkaslavoihin ja ottaen aasinsa voitonriemulla mukaansa.
+
+Miss Murdstone oli taistelon loppupuolella astunut maahan ja odotti nyt
+veljensä kanssa alipuolella portaita, että tätini saisi aikaa ottaa
+vastaan heitä. Tätini, jonka vaatteet olivat vähän rytistyneet
+ottelussa, meni hyvin arvokkaasti heidän ohitsensa sisään eikä huolinut
+yhtään heidän läsnä-olostaan, ennenkuin Janet oli ilmoittanut heidät.
+
+"Menenkö minä ulos, täti?" kysyin minä vapisten.
+
+"Ei, Sir", vastasi tätini. "Ei ensinkään!" Näin sanoen hän työnsi minut
+nurkkaan likelle itseään ja sulki minut siihen tuolilla, niinkuin se
+olisi ollut vankihuone tai lakituvan aidake. Tässä asemassa minä pysyin
+koko yhtymyksen aikana ja tästä nyt näin Mr. ja Miss Murdstone'n
+astuvan huoneesen.
+
+"Ohoh!" lausui tätini, "minä en ensiksi huomannut, ketä minun oli huvi
+nuhdella. Mutta minä en salli kenenkään ratsastaa tuon nurmen ylitse.
+Minä en tee mitään eroitusta. Minä en salli kenenkään tehdä sitä".
+
+"Teidän määräyksenne on jokseenkin hankala vieraille", arveli Miss
+Murdstone.
+
+"Vai niin!" sanoi tätini.
+
+Mr. Murdstone näytti pelkäävän, että sota uudestaan syttyisi, ja sanoi
+keskeyttäen:
+
+"Miss Trotwood!"
+
+"Pyydän anteeksi", muistutti tätini tuikealla katseella. "Tekö se Mr.
+Murdstone olette, joka nai veljenpoika vainajani Blunderstone'n
+Rookery'n David Copperfieldin lesken? Vaikka miksi Rookery, sitä _minä_
+en tiedä!"
+
+"Minä se olen", vastasi Mr. Murdstone.
+
+"Suokaat anteeksi, Sir, jos sanon", arveli tätini, "että, minun
+luullakseni, olisi ollut paljon parempi ja onnellisempi, jos olisitte
+jättäneet lapsi paran rauhaan".
+
+"Siihen, mitä Miss Trotwood on muistuttanut, suostun sillä tapaa",
+lausui Miss Murdstone, kohottaen päätänsä, "että luulen kaivatun
+Claramme kaikissa tärkeissä asioissa olleen pelkän lapsen".
+
+"Se lohduttakoon teitä ja minua, Ma'am", sanoi tätini, "ettei kenenkään
+sovi sanoa samaa meistä, jotka jo olemme ehtineet jotenkin kauas
+elämässämme ja joita nähtävästi ei tehdä onnettomiksi itsen-omaisten
+sulojemme tähden".
+
+"Epäilemättä!" vastasi Miss Murdstone, vaikk'ei, siltä minusta näytti,
+juuri mielellään ja altiisti myöntyen. "Ja olisi varmaan ollut,
+niinkuin sanotte, parempi ja onnellisempi veljelleni, jollei hän olisi
+koskaan mennyt semmoisiin naimisiin. Minulla on aina ollut se ajatus".
+
+"Sitä minä en epäile", lausui tätini. "Janet", soittaen kelloa, "sano
+terveisiä Mr. Dick'ille ja käske hänen tulla alas".
+
+Siksi kuin tämä tuli, istui tätini aivan suorana ja kankeana,
+tuijottaen seinään. Kun Mr. Dick oli tullut sisään, toimitti tätini
+esittelyn seremonian.
+
+"Mr. Dick. Vanha ja likeinen ystävä. Jonka päätökseen", sanoi tätini
+pontevasti, niinkuin kehoitukseksi Mr. Dick'ille, joka pureskeli
+etusormeansa ja näytti jotenkin heikkomieliseltä, "minä luotan".
+
+Mr. Dick otti tämän viittauksen johdosta sormensa suustaan ja seisoi
+keskellä joukkoa totisena ja tarkkana katsannoltaan. Tätini nyykäytti
+päätänsä Mr. Murdstone'lle, joka jatkoi:
+
+"Miss Trotwood, kun vastaan-otin kirjeenne, arvelin, että tekisin
+enemmän oikeutta itselleni ja ehkä osoittaisin suurempaa kunnioitusta
+teille --"
+
+"Kiitoksia", sanoi tätini, yhä silmäillen häntä tuikeasti. "Teidän ei
+tarvitse ajatella minua".
+
+"Jos vastaisin suullisesti, olipa matka kuinka haitallinen tahansa
+minulle", pitkitti Mr. Murdstone, "ennemmin kuin kirjallisesti. Tämä
+onneton poika, joka on karannut pois ystäviensä luota ja työstänsä --"
+
+"Ja jonka ulkonainen olento", katkaisi hänen sisarensa, johdattaen
+kaikkien huomiota minuun eriskummaisessa puvussani, "on oikea pahennus
+ja häväistys".
+
+"Jane Murdstone", lausui hänen veljensä, "tee hyvin äläkä keskeytä
+minua. Tämä onneton poika, Miss Trotwood, on kodissansa aikaan-saanut
+paljon murhetta ja mielipahaa sekä kalliin vaimo vainajani elin-aikana
+että jälestäpäin. Hänessä asuu synkkä, kapinallinen henki; hänellä on
+raju luonto ja vastahakoinen, taipumaton mielenlaatu. Sekä sisareni
+että minä olemme koettaneet oikaista hänen vikojansa, mutta turhaan. Ja
+minä, me molemmat -- minä en salaa mitään sisareltani -- olemme
+katsoneet oikeaksi, että te saatte tämän vakavan ja tyvenen vakuutuksen
+meidän suustamme".
+
+"Tuskin lienee tarpeellista, että minä vahvistan mitään, jota veljeni
+on lausunut", arveli Miss Murdstone; "mutta minä pyydän saadakseni
+muistuttaa, että kaikista pojista koko mailmassa tämä, luullakseni, on
+pahin".
+
+"Ankarasti puhuttu!" sanoi tätini lyhyesti.
+
+"Mutta ei ollenkaan liian ankarasti teko-asioihin katsoen", vastasi
+Miss Murdstone.
+
+"Vai ei!" lausui tätini. "No niin, Sir?"
+
+"Minulla on omat ajatukseni", jatkoi Mr. Murdstone, jonka kasvot
+kävivät yhä kolkommaksi, mitä enemmän hän ja tätini katselivat
+toisiansa, jota he tekivät aivan likeltä, "mitä siihen tapaan tulee,
+jolla häntä parhaiten kasvatetaan. Ne perustuvat osittain tietooni
+hänen luonnostaan ja osittain tietooni omista varoistani. Minun tulee
+vastata niistä itselleni, minä noudatan niitä enkä puhu sen koommin
+niistä. Siinä on kyllin, että panen tämän pojan kunnialliseen työhön
+erään ystäväni silmien alle; ettei tämä miellytä häntä; että hän karkaa
+pois siitä; muuttuu tavalliseksi maankulkiaksi; ja tulee ryysyissään
+tänne vedotakseen teihin, Miss Trotwood. Minä tahdon rehellisesti
+selittää teille, mitä varmaan seuraa -- sitä myöden, kuin minä tiedän
+-- jos hän saa teiltä kehoitusta tässä vetoomisessa".
+
+"Mutta tuosta kunniallisesta työstä ensiksi", arveli tätini. "Jos hän
+olisi ollut oma poikanne, olisitte kai aivan samalla tavalla panneet
+hänet siihen, arvaan minä?"
+
+"Jos hän olisi ollut veljeni oma poika", säisti Miss Murdstone, "olisi
+hänen luontonsa, sen minä takaan, ollut kokonaan toisenlainen".
+
+"Taikka jos tuo lapsi raukka, hänen äitinsä, olisi ollut elossa,
+olisiko hän silloinkin joutunut tähän kunnialliseen työhön, vai
+kuinka?" kysyi tätini.
+
+"Minä luulen", sanoi Mr. Murdstone, päätänsä kallistaen, "ettei Clara
+olisi vastustanut mitään, joka minun ja sisareni, Jane Murdstone'n,
+mielestä, oli hyvä".
+
+Miss Murdstone vahvisti tätä kuultavalla murinalla.
+
+"Hm!" lausui tätini. "Lapsi parka!"
+
+Mr. Dick, joka koko ajan oli kalistellut rahojansa, kalisteli niitä nyt
+niin lujaan, että tätini katsoi tarpeelliseksi pidättää häntä
+silmänluonnillaan, ennenkuin hän sanoi:
+
+"Lapsi paran elatuskorko kuoli hänen kanssaan?"
+
+"Kuoli hänen kanssaan", vastasi Mr. Murdstone.
+
+"Eikö löytynyt mitään määräystä, että tuo vähäinen omaisuus -- huone ja
+puutarha -- Mikä-sen-nimi-olikaan Rookery ilman mitään peltovareksia --
+joutuisi hänen pojallensa?"
+
+"Hänen ensimäinen puolisonsa oli jättänyt sen hänelle ilman ehtoja",
+alkoi Mr. Murdstone, kun tätini suurimmalla kiivaudella ja
+maltittomuudella keskeytti häntä.
+
+"Hyvä Jumala, sitä teidän ei tarvitse kertoa minulle. Jättänyt sen
+hänelle ilman ehtoja! Tekisi juuri mieli nähdä David Copperfield'in
+ajattelevan jonkunlaista ehtoa, vaikka se olisi pistänyt häntä silmään!
+Tietysti se jätettiin hänelle ilman ehtoja. Mutta kun hän uudestaan
+meni naimisiin -- lyhyeltä ja suoraan puhuen", lausui tätini "teki sen
+onnettoman työn ja rupesi teidän vaimoksenne -- eikö kukaan silloin
+puhunut sanaakaan pojan puolesta?"
+
+"Vaimo vainajani rakasti toista miestänsä, Madam", sanoi Mr. Murdstone,
+"ja luotti täydellisesti häneen".
+
+"Vaimo vainajanne, Sir, oli aivan epäkäytöllinen, aivan onneton, aivan
+kova-osainen lapsi", vastasi tätini, pudistaen päätänsä hänelle. "Sitä
+_hän_ juuri oli. Ja nyt, mitä teillä on lisäksi sanottavaa?"
+
+"Ei muuta kuin tämä, Miss Trotwood", vastasi hän. "Minä olen täällä
+ottamassa David'ia takaisin -- ottamassa häntä takaisin ehdottomasti,
+että saan määrätä hänestä, niinkuin katson soveliaaksi, ja menetellä
+hänen suhteensa, niinkuin katson oikeaksi. Minä en ole täällä tekemässä
+mitään lupausta taikka antamassa mitään vakuutta kenellekään. Te ehkä
+aiotte, Miss Trotwood, kehoittaa häntä sen vuoksi, että hän on lähtenyt
+karkuun teidän luoksenne ja laatinut valituksiaan teille. Teidän
+käytöksenne, joka, minun täytyy sanoa se, ei näytä olevan aiottu asiaa
+sovittamaan, saattaa minut ajattelemaan sitä mahdolliseksi. Mutta minun
+tulee varoittaa teitä, että, jos nyt autatte häntä, autatte häntä
+ijäksi, että, jos nyt astutte hänen ja minun väliimme, astutte, Miss
+Trotwood, välttämättömästi ainaiseksi meidän väliimme. Minä en osaa
+laskea leikkiä enkä salli, että minun kanssani leikkiä lasketaan. Minä
+olen täällä ensimäisen ja viimeisen kerran ottamassa häntä pois. Onko
+hän valmis lähtemään? Jollei hän ole -- ja te sanotte minulle, että hän
+jostakin syystä ei ole: se tekee minun yhtä mistä -- ovat minun oveni
+tästälähin suljetut häneltä ja teidän, minä pidän sitä varmana, ovat
+avoimet hänelle".
+
+Tätä puhetta oli tätini kuunnellut suurimmalla tarkkuudella, istuen
+aivan suorana, kädet ristissä toisella polvella ja tuimasti puhujaa
+katsellen. Kun Mr. Murdstone oli päättänyt, käänsi tätini silmänsä
+niin, että hänen sopi nähdä Miss Murdstone'a, muulla lailla asemaansa
+muuttamatta, ja lausui:
+
+"Entä te, Ma'am, onko _teillä_ mitään muistuttamista?"
+
+"Kaikki, Miss Trotwood", vastasi Miss Murdstone, "mitä minä voisin
+sanoa, on veljeni sanonut niin hyvin, ja kaikki, mitä minä tiedän
+todeksi, on hän niin selvästi tuonut esiin, ettei minulla ole mitään
+lisättävää, paitsi kiitoksia teidän kohteliaisuudestanne -- teidän
+erinomaisen suuresta kohteliaisuudestanne, tosiaan", lausui Miss
+Murdstone semmoisella ivalla, joka ei enemmän koskenut tätiini, kuin se
+olisi hämmentänyt sitä kanunaa, jonka vieressä minä olin maannut
+Chatham'issa.
+
+"Ja mitä poika sanoo?" arveli tätini. "Oletko valmis lähtemään, David?"
+
+Minä vastasin: "en", ja pyysin, ettei hän panisi minua menemään. Minä
+sanoin, ettei Mr. eikä Miss Murdstone koskaan ollut rakastanut minua
+eikä ikinä ollut hyvä minulle; että he olivat tehneet äitini, joka aina
+hellästi rakasti minua, onnettomaksi minun tähteni, ja että minä tiesin
+sen hyvin, ja että Peggotty tiesi sen. Minä sanoin, että olin ollut
+kurjempi, kuin luulin kenenkään uskovan, joka vaan tiesi, kuinka nuori
+minä olin. Ja minä anoin ja rukoilin tätiäni -- minä unhotan nyt millä
+sanoilla, mutta minä muistan, että ne silloin sangen paljon liikuttivat
+minua -- rupeamaan ystäväkseni ja suojeliakseni isäni tähden.
+
+"Mr. Dick", sanoi tätini, "mitä minä teen tämän lapsen?"
+
+Mr. Dick mietti, epäili, kirkastui ja vastasi: "annatte heti ottaa
+mittaa hänestä uuteen pukuun".
+
+"Mr. Dick", lausui tätini voitonriemulla, "antakaat minulle kätenne,
+sillä teidän terve järkenne on verrattoman kallis". Pudistettuaan sitä
+suurella sydämellisyydellä, veti hän minut luoksensa ja sanoi Mr.
+Murdstone'lle:
+
+"Teidän sopii mennä, kun mielenne tekee; minä aion koettaa poikaa. Jos
+hän on semmoinen, joksi te sanotte häntä, voin minä ainakin tehdä yhtä
+paljon hänen hyväkseen, kuin te olette tehneet. Mutta minä en usko
+sanaakaan siitä".
+
+"Miss Trotwood", vastasi Mr. Murdstone, kohauttaen olkapäitänsä, kun
+hän nousi, "jos olisitte mies --"
+
+"Pah! loruja!" arveli tätini. "Älkäät puhuko semmoisia minulle!"
+
+"Kuinka erittäin kohteliasta!" huudahti Miss Murdstone, nousten.
+"Masentavan kohteliasta, todella!"
+
+"Luuletteko, etten minä tiedä", sanoi tätini, joka ei ensinkään pitänyt
+lukua sisaresta, vaan yhä puhutteli veljeä ja pudisti päätänsä hänelle
+kuvaamattomalla katsannolla, "mitä elämää te olette antaneet tuon
+onnettoman, petetyn lapsi paran elää? Luuletteko, etten minä tiedä;
+mikä surun päivä se oli tuolle lempeälle pikku olennolle, kun _te_
+ensin ilmaannuitte hänen edessään -- liehitellen ja ailakoiden, takaan
+minä, niinkuin ette olisi hennoneet sanoa kovaa sanaa hanhellekaan!"
+
+"Minä en ole päivinäni kuullut mitään niin hienoa!" lausui Miss
+Murdstone.
+
+"Luuletteko, etten voi ymmärtää teitä yhtä hyvin, kuin jos olisin
+nähnyt teidät", jatkoi tätini, "nyt kun näen ja kuulen teitä -- joka,
+minä sanon sen suoraan teille, ei suinkaan huvita minua? Niin,
+siunatkoon meitä! kukapa niin sileä ja simainen, kuin Mr. Murdstone
+ensiksi! Vähä-järkinen, viaton raukka ei ollut koskaan nähnyt semmoista
+miestä. Mr. Murdstone oli pelkkää suloutta. Hän jumaloitsi tulevaa
+vaimoansa. Hän hyväili hänen poikaansa -- hellästi hyväili häntä!
+Hänestä tulisi toinen isä tälle, ja he eläisivät kaikki yhdessä,
+niinkuin ruusutarhassa, vai kuinka? Hyi! menkäät tiehenne, menkäät!"
+sanoi tätini.
+
+"Mokomaa minä en ole eläissäni kuullut!" huudahti Miss Murdstone.
+
+"Ja kun olitte voittaneet tuon pikku houkkion", lausui tätini --
+"suokoon Jumala minulle anteeksi, että nimitän häntä siksi, kun hän on
+mennyt sinne, johon _te_ ette aivan äkkiä pääse -- täytyi teidän,
+niinkuin ette jo ennen olisi tehneet kylläksi vääryyttä hänelle ja
+hänen omaisillensa, ruveta kasvattamaan häntä, eikö niin? ruveta
+kesyttämään häntä, niinkuin häkkiin suljettua lintua, ja hivuttamaan
+hänen petettyä elämäänsä loppuun sillä, että opetitte häntä laulamaan
+_teidän_ nuottianne?"
+
+"Hän on joko hullu tai humalassa", sanoi Miss Murdstone, joka oli
+oikein tuskissaan, kun hän ei voinut ohjata tätini puheitten virtaa
+itseänsä kohden; "ja minun luuloni on, että hän on humalassa".
+
+Miss Betsey ei pitänyt mitään väliä tällä keskeyttämisellä, vaan jatkoi
+ja puhutteli Mr. Murdstone'a, niinkuin ei kukaan olisi häntä
+keskeyttänyt.
+
+"Mr. Murdstone", hän lausui, pudistaen sormeansa hänelle, "te olitte
+tyranni yksinkertaiselle lapselle ja te särjitte hänen sydämensä. Hän
+oli hellä lapsi -- minä tiedän sen; minä tiesin sen vuosia ennen,
+kuin _te_ kertaakaan näitte häntä -- ja hänen heikkoutensa jalointa
+puolta te haavoititte niin, että hän kuoli. Tässä on totuus teidän
+lohdutukseksenne, olipa se teille mieluista taikka ei. Ja te ja teidän
+kätyrinne, pitäkäät sitä hyvänänne".
+
+"Sallikaat minun kysyä, Miss Trotwood", katkaisi Miss Murdstone, "ketä
+te tuommoisilla, minua oudostuttavilla sanoilla suvaitsette nimittää
+veljeni kätyreiksi?"
+
+Yhä vielä kuurona, kuin kivi, tälle äänelle ja sitä tuoksensakaan
+panematta jatkoi Miss Betsey puhettansa.
+
+"Se oli selvä kyllä, niinkuin olen sanonut teille, monta vuotta,
+ennenkuin _te_ näitte hänet -- ja miksi te Jumalan merkillisen
+sallimuksen johdosta milloinkaan saitte nähdä häntä, on enemmän, kuin
+ihmisjärki voi käsittää -- se oli selvä kyllä, että tuo lempeä pikku
+olento parka ennemmin tai myöhemmin menisi naimisiin jonkun kanssa;
+mutta minä toivoin, ettei kävisi niin pahasti, kuin kävi. Tämä oli
+siihen aikaan, Mr. Murdstone, kuin hän synnytti tämän pojan tässä",
+lausui tätini; "tämän poika paran, jolla te välisti vaivasitte häntä.
+Se on ikävä muisto, ja sen vuoksi teidän nyt on vastollista nähdä
+häntä. Niin, niin! teidän oi tarvitse potkia siinä!" lisäsi tätini,
+"minä tiedän muutoinkin, että se on totta".
+
+Mr. Murdstone oli koko tämän ajan seisonut oven suussa ja katsellut
+tätiäni, hymy huulilla, vaikka hänen mustat kulmakarvansa ankarasti
+vetäytyivät kokoon. Minä huomasin nyt, että, vaikka hymy yhä pysyi
+hänen huulillaan, hänen kasvonsa yht'äkkiä muuttuivat, ja hän näytti
+hengittävän, niinkuin hän olisi juossut.
+
+"Hyvästi, Sir!" lausui tätini, "hyvästi! Hyvästi tekin, Ma'am", sanoi
+tätini, äkisti kääntyen hänen sisarensa puoleen. "Menkäätpä vielä kerta
+aasillanne ratsastamaan _minun_ viheriän nurmeni poikki ja niin totta
+kuin teidän on pää olkapäillänne, minä lyön hattunne pois ja tallaan
+sitä jaloillani!"
+
+Siihen vaadittaisiin maalaria eikä suinkaan mitään tavallista maalaria,
+jos tahtoisi kuvata tätini kasvoja, kun hän lausui nämät kovin
+odottamattomat sanat, ja myöskin Miss Murdstone'n kasvoja, kun hän
+kuuli ne. Mutta puhe oli sekä ääneltään että aineeltaan niin tulista,
+että Miss Murdstone sanaakaan vastaamatta varovaisesti pisti
+käsivartensa veljensä kainaloon ja astui ylpeästi ulos huoneesta, mutta
+tätini jäi akkunaan katselemaan heitä, valmiina, minä en epäile sitä,
+heti panemaan uhkaustansa toimeen, jos aasi jälleen ilmestyisi.
+
+Kosk'ei kuitenkaan mitään rikoksen yritystä tehty, lientyivät hänen
+kasvonsa vähitellen ja kävivät niin miellyttäviksi, että minä rohkenin
+suudella ja kiittää häntä; jota tein sydämeni pohjasta ja molemmat
+käsivarret hänen kaulassaan. Sitten minä löin kättä Mr. Dick'in kanssa,
+joka pudisti minun kättäni useita kertoja ja tervehti tätä
+keskustelujen onnellista loppua alinomaisilla naurun hekotuksilla.
+
+"Te saatte pitää itseänne yhdessä minun kanssani tämän lapsen
+holhojana, Mr. Dick", lausui tätini.
+
+"Minua ilahuttaa", sanoi Mr. Dick, "ruveta David'in pojan holhojaksi".
+
+"Varsin hyvä", vastasi tätini, "_se on_ päätetty asia. Minä olen,
+tiedättekö Mr. Dick, ajatellut, että nimittäisin häntä Trotwood'iksi".
+
+"Tietysti, tietysti. Nimittäisitte häntä Trotwood'iksi, tietysti"
+arveli Mr. Dick. "Davidinpoika Trotwood'iksi".
+
+"Trotwood Copperfield'iksi, tarkoitatte", vastasi tätini.
+
+"Niin aina. Niin. Trotwood Copperfield'iksi", lausui Mr. Dick vähän
+häpeissänsä.
+
+Tätini mieltyi niin tähän ajatukseen, että muutamat valmiit vaatteet,
+jotka ostettiin minulle sinä iltana, merkittiin hänen omalla
+käsi-alallaan ja lähtemättömällä merkkiläkillä "Trotwood Copperfield",
+ennenkuin sain ottaa niitä päälleni; ja päätettiin, että kaikki muut
+vaatteet, jotka tehtäisiin minulle (täydellinen vaatekerta tilattiin
+sinä iltana), merkittäisiin samalla tavalla.
+
+Näin minä aloitin uutta elämääni uudella nimellä, samalla kuin kaikki
+minun ympärilläni oli uutta. Nyt kun tuo epätiedon tila oli ohitse,
+olin monta päivää niinkuin unissa. Minä en koskaan ajatellut, että
+minulla tädissäni ja Mr. Dick'issä oli kummallinen holhoja-pari.
+Ajatukseni eivät koskaan olleet varmat, mitä minuun itseen koski.
+Molemmat selvimmät asiat mielessäni olivat, että vanha Blunderstone'n
+elämäni oli taantunut kauas minusta -- se näytti nyt siirtyneen
+äärettömän etäisyyden sumuun; ja että jonkunlainen verho ijäksi peitti
+elämäni Murdstone ja Grinby'n luona. Ei kukaan ole sittemmin nostanut
+tätä verhoa. Tässä kertomuksessakin olen vaan vastahakoisella kädellä
+vetänyt sitä hetkeksi ylös, mutta ilolla päästänyt sen taas alas. Tuon
+elämän muisto täyttää sieluni semmoisella tuskalla ja vaivalla ja on
+niin toivoa vailla, ettei minulla ole koskaan ollut rohkeutta edes
+tutkia, kuinka kauan olin tuomittu sitä elämään. Kestikö sitä yhden
+vuoden vai enemmän, vai vähemmän, sitä en tiedä. Minä tiedän vaan, että
+se kerta oli olemassa ja sitten loppui; ja että olen kertonut siitä, ja
+siihen nyt jätän sen.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+Minä alan uudestaan.
+
+
+Mr. Dick'istä ja minusta tuli pian erittäin hyvät ystävät, ja sangen
+usein, kun hänen päivätyönsä oli tehty, menimme yhdessä laskemaan isoa
+paperileijaa. Joka päivä istui hän kauan aikaa memorialinsa ääressä,
+joka ei koskaan vähintäkään edistynyt, vaikka hän olisi kuinka
+ahkerasti puuhannut, sillä kuningas Kaarlo Ensimäinen pujahti aina,
+ennemmin tai myöhemmin, siihen, ja silloin se heitettiin syrjälle ja
+uutta aloitettiin. Se kärsivällisyys ja toivo, jolla hän kesti tuota
+alinomaista huonoa onnea, se lempeä käsitys, joka hänellä oli, ettei
+kaikki ollut oikealla kannalla, mitä Kaarlo Ensimäiseen koski, ne
+heikot ponnistukset, joilla hän koetti torjua tätä, ja se varmuus,
+jolla tämä sentään aina pääsi sisään ja pilasi koko memorialin,
+vaikuttivat syvästi minuun. Mitä Mr. Dick luuli memorialistansa
+syntyvän, jos se tulisi valmiiksi; mihin hän luuli sen menevän taikka
+mitä hän luuli sen vaikuttavan, sitä hän ei, minun arvatakseni,
+tietänyt enemmän, kuin kukaan muukaan. Eikä se ollut ensinkään
+tarpeellista, että hän vaivasi itseänsä semmoisilla kysymyksillä,
+sillä, jos mikään oli varmaa auringon alla, oli se varmaa, ettei
+memoriali koskaan valmistuisi.
+
+Oli oikein liikuttavaa nähdä häntä, ajattelin usein, paperileijoineen,
+kun tämä oli korkealla ilmassa. Mitä hän oli kertonut minulle
+huoneessaan, että hän luuli sen levittävän niitä ilmoituksia, jotka
+olivat liitetyt siihen ja jotka eivät olleet mitään muuta kuin vanhoja
+lehtiä kesken-eräisistä memorialeista, lienee välisti ollut pelkkää
+mielijohdetta hänessä; mutta ei, kun hän oli ulkona ja katsoi ylös
+ilmaan paperileijan puoleen ja tunsi, kuinka se nytki ja tempoi hänen
+kättänsä. Hän ei koskaan näyttänyt niin onnelliselta ja levolliselta,
+kuin silloin. Kun iltaisin istuin hänen vieressään viheriällä
+mäenrinteellä ja näin hänen katselevan paperileijaa, joka oli korkealla
+tyvenessä ilmassa, oli minun tapa ajatella, että se kohotti hänen
+hämmentynyttä sieluansa ja kantoi sitä (semmoinen oli minun lapsimainen
+ajatukseni) ylös säkeisin. Kun hän lappoi sisään nuoraa, ja paperileija
+yhä aleni tuosta ihanasta valosta, siksi kuin se liehahti maahan ja
+makasi siinä, niinkuin hengetön olento, näytti hän vähitellen heräävän
+ikäänkuin unesta; ja minä muistan nähneeni hänen ottavan sitä ylös ja
+katsovan ympärillensä aivan hämmentyneenä, niinkuin he olisivat
+molemmat tulleet yhdessä alas, niin että minä säälin häntä kaikesta
+sydämestäni.
+
+Sillä aikaa kuin yhä enemmän pääsin Mr. Dick'in ystävyyteen ja
+tuttavuuteen, ei toiselta puolen myöskään hänen lujan ystävänsä,
+tätini, suosio minua kohtaan vähentynyt. Hän kävi niin lempeäksi
+minulle, että hän muutamien viikkojen perästä lyhensi ottonimeni
+Trotwood'in Trot'iksi; vieläpä kehoitti minua toivomaan, että, jos
+jatkoin, niinkuin olin alkanut, minä ehkä saisin saman sijan hänen
+rakkaudessaan, kuin sisareni, Betsey Trotwood.
+
+"Trot", sanoi tätini eräänä iltana, kun lautapeli oli vanhan tavan
+mukaan asetettu hänen ja Mr. Dick'in eteen, "me emme saa unhottaa sinun
+kasvatustasi".
+
+Tämä oli ainoa asia, joka oli huolettanut minua, ja minä kävin
+sydämestäni iloiseksi, kun hän rupesi puhumaan siitä.
+
+"Tahtoisitko lähteä Canterbury'yn kouluun?" kysyi tätini.
+
+Minä vastasin, että mielelläni lähtisin, koska se oli niin likellä
+häntä.
+
+"Hyvä", lausui tätini. "Haluttaisiko sinua lähteä huomenna?"
+
+Koska jo olin tottunut siihen nopeuteen, jolla tätini kaikissa liikkui,
+ei tämä äkillinen ehdoitus hämmästyttänyt minua, vaan minä sanoin:
+"kyllä".
+
+"Hyvä", arveli tätini taas. "Janet, tilaa tuo harmaa pony ja kääsyt
+huomiseksi kello kymmeneksi ja pane kokoon Master Trotwood'in vaatteet
+tänä iltana",
+
+Minä olin kovasti iloinen näistä käskyistä; mutta sydämeni syytti minua
+itsekkäisyydestä, kun näin niitten vaikutuksen Mr. Dick'iin, joka kävi
+varsin alakuloiseksi, kun hän ajatteli eroamme, ja sen vuoksi pelasi
+niin huonosti, että tätini, useita kertoja näpäistyänsä häntä rystöille
+kuutiopikarilla, löi kokoon pelilaudan eikä ottanut enää pelataksensa
+hänen kanssaan. Mutta kun hän tädiltäni kuuli, että minä välisti
+tulisin kotiin lauvantaisin ja että hän saisi toisinaan tulla
+tervehtimään minua keskiviikkoisin, virkistyi hän jälleen ja lupasi
+näitä tilaisuuksia varten tehdä uuden paperileijan, joka ko'on puolesta
+suuresti voittaisi nykyisen. Aamulla oli hän taas surumielisenä ja
+olisi tukenut itseänsä sillä, että hän antoi minulle kaikki ne rahat,
+jotka hänellä oli hallussansa, sekä hopean että kullan, jollei tätini
+olisi tullut väliin ja rajoittanut lahjaa viiteen shillingiin, jotka
+hänen vakavasta pyynnöstänsä jälestäpäin lisättiin kymmeneksi. Me
+erosimme mitä ystävällisimmällä tavalla puutarhan portilla eikä Mr.
+Dick mennyt sisään huoneesen, ennenkuin tätini oli kulettanut minut
+pois sen näkyvistä.
+
+Tätini, joka ei ensinkään huolinut ihmisten ajatuksista, ajoi
+erinomaisen taitavasti harmaata ponya Dover'in läpi, istuen korkeana ja
+kankeana kuin juhlavaunujen ajaja, pitäen sitä tarkalla silmällä, mihin
+hyvänsä se meni, ja katsoen kunnian-asiaksi, ettei se missään suhteessa
+saanut tehdä oman päänsä mukaan. Kun pääsimme maantielle, salli hän
+sen kuitenkin vähän huoata; ja katsahtaen minuun, joka istuin
+jonkunlaisessa tyynyjen laaksossa hänen vieressään, kysyi hän minulta,
+olinko minä onnellinen.
+
+"Hyvin onnellinen, kiitoksia paljon, täti", vastasin minä.
+
+Hän oli varsin mielissään; ja, koska hänen molemmat kätensä olivat
+kiinni, taputti hän päätäni ruoskallansa.
+
+"Onko se suuri koulu, täti?" kysyin minä.
+
+"Minä en tiedä", sanoi tätini. "Me menemme ensiksi Mr. Wickfield'in
+luo".
+
+"Pitääkö hän koulua?" kysyin minä.
+
+"Ei, Trot", lausui tätini. "Hän pitää byroota".
+
+Minä en pyytänyt sen enempiä tietoja Mr. Wickfield'istä, kun ei tätini
+niitä tarinnut, vaan me puhuimme muista asioista, siksi kuin tulimme
+Canterbury'yn, jossa, koska oli markkinapäivä, tädilläni oli
+erinomainen tilaisuus pujotuttaa ponyansa kärryjen, korien, kaalisten
+ja ruokakauppiaan tavarain välitse. Meidän äkillisten käänteittemme ja
+kierrostemme vuoksi saimme ympäri seisovien suusta kuulla koko joukon
+puheita, jotka eivät aina olleet järin kohteliaita; mutta tätini
+ajoi eteenpäin aivan väliä pitämättä ja olisi epäilemättä yhtä
+kylmäkiskoisesti kulkenut tietänsä vihollisten maassa.
+
+Viimein pysähdyimme hyvin vanhan rakennuksen eteen, joka pullistui
+kappaleen ulos kadulle. Rakennuksen suikeat, matalat ristikko-akkunat
+pullistuivat vielä kauemmaksi ulos, ja hirret, joitten päät olivat
+koristetut leikkauksilla, pullistuivat myöskin ulos, että minusta
+näytti, kuin koko rakennus olisi nojannut eteenpäin koettaaksensa
+nähdä, mitä alhaalla kapealla kivityksellä tapahtui. Se oli aivan
+virheettömän puhdas. Vanhan-aikainen messinki-kolkutin matalassa,
+hedelmä- ja kukkaköynnösten leikkauksilla kaunistetussa kaari-ovessa
+välkkyi kuin tähti; molemmat kivi-astuimet, jotka johdattivat ovelle,
+hohtivat, kuin olisivat olleet peitetyt valkoisella palttinalla; ja
+kaikki nurkat ja pielet, kaikki vuollokset ja veistokset ja
+eriskummaiset pikku akkunanruudut ja vielä eriskummaisemmat pikku
+akkunat, vaikka iki-vanhat, olivat puhtaat, kuin lumi.
+
+Kun ponyn-kääsyt seisahtuivat ovelle ja silmäni tarkastelivat
+rakennusta, näin minä ruumiinkaltaisten kasvojen ilmestyvän vähäisessä
+akkunassa alikerroksessa (vähäisessä ympyriäisessä tornissa, joka
+muodosti yhden rakennuksen sivun) ja nopeasti katoovan. Matala
+kaari-ovi avattiin sitten, ja kasvot tulivat ulos. Ne olivat niin
+ruumiinkaltaiset, kuin olivat näyttäneetkin akkunasta, vaikka niitten
+orvas oli punertava niinkuin välisti punatukkaisten ihmisten iho.
+Kasvot olivatkin punatukkaisen ihmisen -- viidentoistavuotisen
+nuorukaisen, niinkuin nyt päätän, vaikka hän näytti paljon vanhemmalta
+-- jonka hiukset olivat leikatut niin lyhyiksi, kuin lyhyin
+pellonsänki; jolla oli tuskin mitään kulmakarvoja eikä mitään
+silmänripsiä ja punaisen ruskeat silmät, joilta puuttui suojaa ja
+varjoa siinä määrässä, että muistan kummastelleeni, kuinka hän sai
+nukutuksi. Hän oli korkeahartiainen ja luiseva. Hänellä oli
+siistinpuolinen, musta puku ja valkoinen huivin huiskale kaulassa.
+Hänen takkinsa oli napissa kurkkuun asti. Hänen kätensä oli pitkä,
+hoikka, luurangon tapainen, ja veti erittäin huomiotani puoleensa, kun
+hän seisoi ponyn pään kohdalla, hivuttaen leukaansa kädellään ja
+katsoen ylös meidän puoleemme kääsyihin.
+
+"Onko Mr. Wickfield kotona, Uriah Heep?" kysyi tätini.
+
+"Mr. Wickfield on kotona, Ma'am", vastasi Uriah Heep, "jos suvaitsette
+käydä sisään" -- osoittaen pitkällä kädellänsä sitä huonetta, jota hän
+tarkoitti.
+
+Me astuimme alas, jätimme hänet pitämään kiinni hevosesta ja menimme
+pitkään, matalaan vierashuoneesen, joka oli kadun puolella ja jonka
+akkunasta minä, sisään astuessani, vilaukselta näin, kuinka Uriah Heep
+puhalsi ponyn sieraimiin ja peitti niitä heti kädellänsä, niinkuin
+hän olisi koettanut noitua sitä. Vastapäätä korkeata, vanhaa
+kaminin-reunusta oli kaksi kuvaa: toinen gentlemanin, jolla oli harmaat
+hiukset (vaikk'ei hän millään lailla ollut ijäkäs mies) ja mustat
+kulmakarvat ja joka katseli muutamia punaisella langalla sidotuita
+papereita; toinen ladyn, jonka kasvot näyttivät hyvin lempeiltä ja
+suloisilta ja joka katseli minua.
+
+Minä luullakseni käännyin etsiäkseni Uriah'n kuvaa, kun ovi huoneen
+toisessa päässä avattiin ja eräs gentlemani astui sisään, jonka
+nähdessäni taas käännyin ensin mainitun kuvan puoleen, vakuuttaakseni
+itseäni siitä, ettei se ollut astunut alas kehästään. Mutta se oli
+sijallansa; ja kun gentlemani lähestyi päivän valoa, näin, että hän oli
+muutamia vuosia vanhempi, kuin jolloin hänen kuvansa oli maalattu.
+
+"Miss Betsey Trotwood", sanoi gentlemani, "tehkäät hyvin ja astukaat
+sisään. Minä olin paraikaa työssä, mutta te suotte minulle anteeksi
+kiireeni. Te tiedätte johdattavan syyni. Minulla on vaan yksi semmoinen
+tässä elämässä".
+
+Miss Betsey kiitti häntä ja me menimme hänen huoneesensa, joka oli
+sisustettu niinkuin byroo ja täynnä kirjoja, papereita, läkkilaatikoita
+ja niin edespäin. Se antoi puutarhaan päin ja siihen oli rautainen
+raha-arkku sovitettu seinään niin suorastaan kaminin-reunuksen
+ylipuolelle, että minä kummastelin, kun istuin alas, kuinka noidat
+pääsivät sen sivutse, kaminia nuohoessaan.
+
+"No, Miss Trotwood", lausui Mr. Wickfield; sillä minä huomasin pian,
+että hän se oli, ja että hän oli asianajaja ja erään tämän kreivikunnan
+rikkaan gentlemanin tilusten hoitaja; "mikä tuuli teidät tänne tuo? Ei
+suinkaan mikään paha tuuli, toivon minä?"
+
+"Ei", vastasi tätini, "minä en ole tullut missään lakiasiassa".
+
+"Se on oikein, Ma'am", sanoi Mr. Wickfield, "parempi, kun tulette
+jotakin muuta varten".
+
+Mr. Wickfield'in hiukset olivat nyt aivan valkoiset, vaikka hänen
+kulmakarvansa vielä olivat mustat. Hänellä oli varsin miellyttävät
+kasvot, ja minusta hän oli kaunis. Hänen ihossaan oli jotakin uhkeata,
+jota Peggotty kauan oli opettanut minua johdattamaan portviinistä;
+minusta oli myöskin niinkuin tämä uhkeus olisi ilmestynyt hänen
+äänessään ja minä luin hänen enentyvää lihavuuttansa samasta syystä
+lähteneeksi. Hän oli siististi puettu, siniseen takkiin, raitaiseen
+liiviin ja nankini-housuihin; ja hänen hieno, röyhelöllä koristettu
+paitansa ja batisti-huivinsa näyttivät tavattoman lauhealta ja
+valkoiselta, johdattaen, muistaakseni, haihattelevaan mielikuvitukseeni
+joutsenen rintahöyheniä.
+
+"Tämä on veljeni poika", lausui tätini.
+
+"Minä en tietänyt, että teillä oli ketään semmoista, Miss Trotwood",
+sanoi Mr. Wickfield.
+
+"Minun veljeni pojanpoika, tarkoitan minä", muistutti tätini.
+
+"Minä en totta puhuen tietänyt, että teillä oli ketään semmoistakaan",
+vastasi Mr. Wickfield.
+
+"Minä olen ottanut hänet lapsekseni", lausui tätini, viitaten kädellään
+niinkuin sanoaksensa, että hänen teki yhtä, joko Mr. Wickfield tiesi
+sitä taikka ei, "ja minä olen tuonut hänet tänne, pannakseni häntä
+johonkin kouluun, jossa häntä opetetaan kunnollisesti ja myöskin
+kohdellaan hyvästi. Sanokaat nyt minulle, missä tämä koulu on,
+mimmoinen se on, ja kaikki, mitä siihen koskee".
+
+"Ennenkuin voin oikein neuvoa teitä", arveli Mr. Wickfield -- "tuo
+vanha kysymys, näettekö. Mikä johdattava syynne tässä on?"
+
+"Hiisi vieköön miehen!" huudahti tätini. "Aina hän onkii johdattavia
+syitä, vaikka ne ovat sepo selvinä! No tehdäkseni lasta onnelliseksi ja
+hyödylliseksi".
+
+"Se on sekaperäinen syy, luulen minä", lausui Mr. Wickfield, pudistaen
+päätänsä ja epäileväisesti hymyillen.
+
+"Sekaperäistä lipilapia!" vastasi tätini. "Te väitätte, että teillä on
+yksiperäinen syy kaikkiin, mitä itse teette. Te ette suinkaan luule,
+toivon minä, että olette ainoa suora ihminen mailmassa?"
+
+"Ei, mutta minulla on vaan yksi ainoa johdattava syy tässä elämässä,
+Miss Trotwood", vastasi hän hymyillen. "Muilla ihmisillä on
+kymmenittäin, sadottain. Minulla on vaan yksi ainoa. Siinä eroitus.
+Tämä on kuitenkin ulkopuolella kysymystä. Paras koulu? Olipa syy mikä
+hyvänsä, parasta te tahdotte?"
+
+Tätini nyykäytti suostumustaan.
+
+"Parhaassa, joka meillä on", sanoi Mr. Wickfield miettien, "ei veljenne
+poika voi juuri tätä nykyä saada asuntoa ja ravintoa".
+
+"Mutta saaneehan sitä, toivoakseni, toisessa paikassa?" arveli tätini.
+
+Mr. Wickfield'in luullen minä kyllä saisin sitä. Lyhyen keskustelun
+jälkeen esitteli hän, että hän veisi tätini tuohon kouluun, jotta tämä
+itse saisi nähdä ja päättää; niinkuin myöskin samassa tarkoituksessa
+saattaa häntä pariin kolmeen taloon, johon sopisi majoittaa minut. Kun
+tätini suostui ehdoitukseen ja me olimme kolmen lähtemäisillämme,
+pysähtyi Mr. Wickfield ja sanoi:
+
+"Meidän nuorella ystävällämme tässä lienee kenties joku syy paheksia
+määräyksiämme. Luullakseni meidän olisi parempi jättää hänet tänne?"
+
+Tätini näytti olevan halullinen vastustamaan tätä ehdoitusta; mutta
+asian menoa helpoittaakseni sanoin minä, että mielelläni jäisin, jos he
+tahtoivat, ja palasin Mr. Wickfield'in byroosen, jossa taas istuin
+sille tuolille, jonka ensin olin ottanut haltuuni, odottamaan heidän
+takaisintuloansa.
+
+Sattui niin, että tämä tuoli oli vastapäätä kapeata käytävää, joka
+päättyi siihen ympyriäiseen huoneesen, josta olin nähnyt Uriah Heep'in
+vaaleitten kasvojen kurkistelevan ulos akkunasta. Uriah, joka oli
+vienyt hevosen läheiseen talliin, työskenteli nyt tässä huoneessa
+jonkun pulpetin vieressä, jonka ylipuolella oli messinki-kehä, johon
+papereita pistettiin ja josta se kirjoitus, jota hän kopioitsi, silloin
+riippui. Vaikka hänen kasvonsa olivat käännetyt minua kohden, luulin
+minä hetken aikaa, ettei hän voinut nähdä minua, koska kirjoitus oli
+meidän välissämme; mutta tarkemmin katsellessani tuntui minusta
+tuskalliselta, kun huomasin, että hänen unettomat silmänsä tuon
+tuostakin pilkistivät kirjoituksen alta, niinkuin kaksi punaista
+aurinkoa, ja varkain tuijottelivat minuun, sitä rohkenen väittää,
+kokonaisen minutin kertaansa, jonka ajan kuluessa hänen kynänsä liikkui
+taikka oli liikkuvinansa yhtä taitavasti, kuin ennen. Minä koetin
+useita kertoja välttää niitä -- esimerkiksi sillä tapaa, että kiipesin
+jollekin tuolille ja katselin jotakin karttaa, joka oli huoneen
+toisella puolella, taikka hartaasti silmäilin jonkun Kent'in
+sanomalehden palstoja -- mutta ne vetivät minut aina jälleen puoleensa;
+ja milloin hyvänsä katsahdin noita molempia punaisia aurinkoja kohden,
+näin niitten joko juuri nousevan taikka juuri laskevan.
+
+Suureksi huojennuksekseni palasivat vihdoin tätini ja Mr. Wickfield
+jotenkin kauan poissa oltuaan. Heidän toimensa ei ollut menestynyt niin
+hyvin, kuin minä olisin suonut; sillä vaikk'ei koulun kuntoa ensinkään
+käynyt kieltäminen, ei tätini ollut hyväksynyt yhtään niistä
+asuntopaikoista, joita ehdoitettiin minua varten.
+
+"Se on sangen onnetonta", arveli tätini. "Minä en tiedä, mitä tehdä,
+Tot".
+
+"Se on todella paha sattumus", lausui Mr. Wickfield. "Mutta minä kerron
+teille, mitä teidän sopii tehdä, Miss Trotwood".
+
+"No, mitä?" kysyi tätini.
+
+"Jättää veljenne poika tänne vastaiseksi. Hän on hiljainen toveri. Hän
+ei häiritse minua ollenkaan. Täällä on mainioita lukuhuoneita. Yhtä
+levollista, kuin luostarissa, ja melkein yhtä paljon tilaa. Jättäkäät
+hänet tänne".
+
+Tätini mieltyi ilmeisesti tähän tarjomukseen, vaikka hän oli liian
+arkaluontoinen vastaan-ottamaan sitä. Minäkin puolestani pidin paljon
+siitä.
+
+"Kas niin, Miss Trotwood", sanoi Mr. Wickfield. "Tällä tapaa suoriutte
+pulastanne. Me asetamme näin vaan väliajaksi, näettekö. Jollei tämä
+tunnu hyvältä taikka ei aivan sovellu keskinäiseen mukavuuteemme,
+pääsee hän helposti muuttamaan täältä. Tällä välin on meillä tilaisuus
+katsoa parempaa paikkaa hänelle. Se olisi edullisinta teille, jos
+päättäisitte jättää hänet vastaiseksi tänne!"
+
+"Minä olen hyvin kiitollinen teille", lausui tätini; "ja niin on hän
+itsekin, näen minä; mutta --"
+
+"No! minä tiedän, mitä tarkoitatte", arveli Mr. Wickfield. "Teidän ei
+tarvitse rasittaa itseänne minkään suosion vastaan-ottamisella, Miss
+Trotwood. Te saatte maksaa hänen puolestaan, jos tahdotte. Meidän
+ehtomme eivät ole ankarat, mutta teidän sopii maksaa, jos mielenne
+tekee".
+
+"Tämmöisellä välipuheella", sanoi tätini, "vaikk'ei se vähennä
+todellista kiitollisuuttani, jätän hänet ilolla tänne".
+
+"Tulkaat siis katsomaan pikku emännöitsiääni", ehdoitti Mr. Wickfield.
+
+Me menimme nyt kummallisia, vanhoja portaita ylös, joitten
+rintavarustin oli niin leveä, että meidän olisi sopinut melkein yhtä
+helposti astua sitä myöden, varjokkaasen, vanhaan vierashuoneesen,
+joka sai valonsa kolmesta, neljästä tuommoisesta eriskummaisesta
+akkunasta, jommoisia olin huomannut kadulta. Akkunan komeroissa oli
+vanhan-aikaisia tammituoleja, jotka näyttivät olevan tehdyt samoista
+puista, kuin kiiltävä tammilattia ja isot kattovuoliaiset. Se oli
+sievästi varustettu huone; siinä oli piano, muutamia sirotekoisia,
+punaisia ja viheriöitä huonekaluja sekä muutamia kukkia. Siinä ei
+näyttänyt olevan muuta kuin nurkkia ja loukkoja; ja jokaisessa nurkassa
+ja loukossa oli joku kummallinen pikku pöytä taikka kaappi tai
+kirjahylly tai tuoli tai jotakin muuta, joka sai minut ajattelemaan,
+ettei toista semmoista hupaista nurkkaa löytynyt koko huoneessa, siksi
+kuin katselin seuraavaa ja huomasin, että se oli yhtä hupainen, jollei
+hupaisempi. Jokaisessa esineessä ilmestyi samanlainen hiljaisuus ja
+puhtaus, kuin ulkonaisestikin talossa.
+
+Mr. Wickfield koputti jotakin ovea eräässä paneliseinäisessä loukossa,
+jolloin vähäinen, melkein minun ikäiseni tyttö nopeasti tuli ulos ja
+suuteli häntä. Hänen kasvoissaan näin minä heti sen ladyn lempeän ja
+suloisen katsannon, jonka kuva oli tähystellyt minua alikerroksessa.
+Minusta tuntui, kuin kuva olisi kasvanut aika ihmiseksi, mutta
+originali pysynyt lapsena. Vaikka hänen kasvonsa olivat aivan kirkkaat
+ja onnelliset, ilmestyi niissä ja koko hänen olennossaan jonkunlainen
+levollisuus -- jonkunlainen säyseä, hyvä, tyven henki -- jota en
+koskaan ole unhottanut; jota en koskaan unhota.
+
+Tämä oli hänen pikku emännöitsiänsä, hänen tyttärensä Agnes, sanoi Mr.
+Wickfield. Kun kuulin, kuinka hän sanoi sen, ja näin, kuinka hän piti
+kiinni hänen kädestään, arvasin minä, mikä hänen ainoa johdattava
+syynsä tässä elämässä oli.
+
+Agnesin vyötäisiltä riippui pikkuinen kori, jossa avaimet olivat, ja
+hän näytti niin vakavalta ja ymmärtäväiseltä emännöitsiältä, kuin
+vanhalla talolla suinkin sopi olla. Hän kuunteli miellyttävällä
+muodolla isäänsä, kun tämä kertoi hänelle minusta; ja kun isä oli
+päättänyt puheensa, ehdoitteli hän tädilleni, että menisimme kolmanteen
+kerrokseen huonettani katsomaan. Me astuimme kaikki yhdessä, hän
+edellämme. Komea vanha huone se olikin; siinä nähtiin vielä enemmän
+tammivuoliaisia ja vähäisiä akkunanruutuja, ja tuo leveä rintavarustin
+kävi koko tietä myöden ylös asti.
+
+Minä en voi johdattaa mieleeni, missä taikka milloin lapsuudessani olin
+nähnyt maalatun lasi-akkunan jossakin kirkossa. Enkä liioin muista,
+mitä se kuvasi. Mutta minä tiedän, että, kun näin hänen kääntyvän
+vanhojen portaitten totisessa valossa ja odottavan meitä ylhäällä, minä
+ajattelin tuota akkunaa ja aina jälestäpäin sovitin sen levollista
+kirkkautta yhteen Agnes Wickfield'in kanssa.
+
+Tätini oli yhtä onnellinen, kuin minä, tehdystä päätöksestä; ja
+tyytyväisinä ja kiitollisina menimme taas alas vierashuoneesen. Koska
+ei tätini millään lailla tahtonut jäädä päivälliseksi, vaan varoi,
+ettei hän harmaalla ponyllansa ehtisi kotiin ennen hämyä, ja koska Mr.
+Wickfield näytti tuntevan hänet liian hyvin vastustellakseen häntä
+missään kohden, laitettiin vähäinen murkina hänelle, jonka jälkeen
+Agnes palasi opettajattarensa luo ja Mr. Wickfield byroosensa, niin
+että me kenenkään katselematta saimme sanoa jäähyväisiä toisillemme.
+
+Tätini ilmoitti nyt minulle, että Mr. Wickfield toimittaisi minulle
+kaikki ja ettei minulta puuttuisi mitään, sekä lausui, minulle mitä
+ystävällisimpiä sanoja ja parhaita neuvoja.
+
+"Trot", lausui tätini lopuksi, "tee kunniaa itsellesi, minulle ja Mr.
+Dick'ille, ja olkoon Jumala kanssasi!"
+
+Minä olin syvästi liikutettu enkä voinut kuin kiittää häntä useita
+kertoja ja lähettää terveisiä Mr. Dick'ille.
+
+"Älä koskaan", sanoi tätini, "ole halpamielinen missään asiassa; älä
+koskaan ole viekas; älä koskaan ole julma. Karta näitä kolmea pahetta,
+Trot, ja minulla on aina toivo sinusta".
+
+Minä lupasin niin hyvin, kuin voin, etten väärinkäyttäisi hänen
+hyvyyttänsä enkä unhottaisi hänen varoitustansa.
+
+"Pony on oven edessä", sanoi tätini, "ja minä lähden! Jää tänne!"
+
+Näin sanoen syleili hän minua nopeasti ja meni ulos huoneesta, sulkien
+oven jälkeensä. Ensiksi hämmästyin tätä äkki-arvaamatonta lähtöä ja
+melkein pelkäsin, että olin suututtanut häntä, mutta kun katsoin
+kadulle ja näin, kuinka alakuloisesti hän nousi kääsyihin ja ajoi pois
+ylös katsomatta, ymmärsin hänet paremmin enkä tehnyt hänelle tuota
+vääryyttä.
+
+Kello viideltä, joka oli Mr. Wickfield'in päivällis-aika, olin jälleen
+tointunut ja valmis veistäni ja kahveliani varten. Pöytä oli katettu
+vaan meille kahdelle, mutta Agnes odotti vierashuoneessa ennen
+päivällistä, tuli alas isänsä kanssa ja kävi istumaan vastapäätä häntä
+pöydän viereen. Minä epäilin, olisiko isä voinut syödä ilman häntä.
+
+Me emme jääneet sinne päivällisten perästä, vaan menimme ylikerrokseen
+vierashuoneesen takaisin, jossa Agnes sievään nurkkaan asetti laseja ja
+karaffin portviiniä isänsä eteen. Minä ajattelin, että tämä olisi
+kaivannut sen tavallista makua, jos muut kädet olisivat tuoneet sen
+hänelle.
+
+Tuossa hän istui kaksi tuntia, juoden viiniänsä, vieläpä juoden
+melkoisen paljon sitä, sillä välin kuin Agnes soitti pianoa, ompeli ja
+haasteli hänen ja minun kanssani. Mr. Wickfield oli enimmiten iloinen
+ja hauska meidän seurassamme; mutta välisti kiintyivät hänen silmänsä
+Agnes'iin, ja hän kävi miettiväiseksi eikä puhunut sanaakaan. Minun
+mielestäni Agnes aina pian huomasi tämän ja herätti häntä joka kerta
+jollakin kysymyksellä taikka hyväilyllä. Silloin hän taukosi
+miettimästä ja joi enemmän viiniä.
+
+Agnes laitti teetä ja emännöitsi teepöydässä; ja aika kului sen jälkeen
+samalla tapaa, kuin päivällistenkin jälkeen, siksi kuin Agnes lähti
+levolle, jolloin isä sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä ja, kun hän
+oli poissa, käski tuoda kynttilöitä byroosensa. Silloin minäkin menin
+maata.
+
+Mutta illan kuluessa olin minä pistäynyt alas ulko-ovelle ja kävellyt
+vähäisen matkaa pitkin katua, että saisin toistamiseen nähdä vanhat
+rakennukset ja harmaan tuomiokirkon ja ajatella, kuinka matkallani olin
+astunut tämän vanhan kaupungin halki ja tietämättäni kulkenut sen talon
+ohitse, jossa nyt asuin. Palatessani näin Uriah Heep'in sulkevan
+byroota. Ystävällisesti mieltyneenä kaikkia kohtaan menin sisään,
+puhuttelin häntä ja erotessani annoin hänen kättä. Mutta voi, kuinka
+tahmea käsi se oli! Yhtä aaveentapainen koskea kuin nähdä! Minä hieroin
+kättäni perästäpäin lämmittääkseni sitä _ja tahkoakseni pois hänen
+kättänsä_.
+
+Se oli niin ilkeä käsi, että, kun menin huoneeseni, se vielä oli kylmä
+ja kostea muistissani. Kun kallistuin ulos akkunasta ja näin, kuinka
+eräs hirrenpäähän leikattu naama katseli minua sivultapäin, kuvailin
+itselleni, että se oli Uriah Heep, joka oli jollakin lailla kiivennyt
+ylös siihen, ja suljin hänet kiireisesti pois.
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+Minä olen monessa kohden toinen poika.
+
+
+Seuraavana aamuna eineen jälkeen aloitin koulu-elämääni uudestaan. Minä
+lähdin Mr. Wickfield'in kanssa tulevien opintojeni näkymölle --
+vakavaan, pihalla varustettuun rakennukseen, jolla oli semmoinen
+oppinut ulkomuoto, joka näytti aivan hyvin sopivan yhteen niitten
+satunnaisten peltovaresten ja naakkojen kanssa, jotka lensivät alas
+tuomiokirkon tornista ja koulumiehen ryhdillä kävelivät nurmikolla --
+ja esiteltiin uudelle opettajalleni, tohtori Strong'ille.
+
+Tohtori Strong näytti minun mielestäni melkein yhtä ruostuneelta, kuin
+nuot korkeat rauta-aidakkeet ja portit ulkopuolella rakennusta, ja
+miltei yhtä kankealta ja jykeältä, kuin ne isot kivi-urnat, jotka
+olivat asetetut molemmin puolin portteja ja yhtä pitkän matkan päähän
+toisistaan yltympari pihaa punaiselle tiilimuurille, ikäänkuin
+härmistyneet keilat, Ajan heiteltäväksi. Hän oli kirjastossansa (minä
+tarkoitan tohtori Strong'ia); hänen vaatteensa eivät olleet erittäin
+hyvin harjatut eikä hänen hiuksensa erittäin hyvin kammatut; hänen
+polvihousunsa olivat höllällänsä; hänen pitkät, mustat säärystimensä
+auki; ja hänen kenkänsä ammottelivat niinkuin kaksi onkaloa
+kaminin-matolla. Kääntäin minua kohden loisteettomia silmiänsä, jotka
+muistuttivat eräästä jo aikaa unhottuneesta, sokeasta, vanhasta
+hevosesta, joka tavallisesti puri ruohoa ja kompasteli hautakumpuihin
+Blunderstone'n kirkkomaalla, sanoi hän, että häntä ilahutti nähdä
+minua, ja sitten hän ojensi minulle kättänsä, mutta minä en tietänyt,
+mitä tehdä sen, kun ei se itse tehnyt mitään.
+
+Mutta likellä tohtori Strong'ia istui työskennellen hyvin kaunis, nuori
+lady, jota hän nimitti Annie'ksi ja jota luulin hänen tyttärekseen.
+Tämä päästi minut pulastani ja, laskien polvillensa, pani tohtori
+Strong'in kengät jalkaan sekä säärystimet nappiin, tehden tätä yhtä
+iloisesti kuin ketterästi. Kun hän oli päättänyt ja me menimme ulos
+kouluhuoneesen, hämmästyin kovasti, kun kuulin Mr. Wickfield'in
+toivottavan hänelle hyvää huomenta ja puhuttelevan häntä "Mrs.
+Strong'iksi", ja minä ihmettelin, oliko hän tohtori Strong'in pojan
+vaimo vai tohtori Strong'in oma vaimo, kun tohtori Strong itse valaisi
+asian minulle.
+
+"Asiasta toiseen, Wickfield", sanoi hän, pysähtyen käytävässä, käsi
+olkapäälläni; "te ette ole vielä keksineet mitään soveliasta
+toimeentuloa vaimoni serkulle?"
+
+"Ei", vastasi Mr. Wickfield. "Ei. Ei vielä".
+
+"Minä soisin, että se tapahtuisi niin pian kuin suinkin mahdollista,
+Wickfield", lausui tohtori Strong, "sillä Jack Maldon on aivan varaton
+ja joutilas; ja näistä kahdesta pahasta seuraa välisti jotakin vielä
+pahempaa. Mitä tohtori Watts sanoo", lisäsi hän, katsellen minua ja
+liikuttaen päätään lauselmansa tahtiin: "'Saatana keksii aina jotakin
+pahaa joutilaan käden tehtäväksi'".
+
+"Niin kyllä, tohtori", vastasi Mr. Wickfield, "mutta, jos tohtori Watts
+olisi tuntenut ihmiset, olisi hänen yhtä oikein sopinut kirjoittaa:
+'Saatana keksii aina jotakin pahaa vireän käden tehtäväksi'. Vireät
+ihmiset toimittavat kyllä osansa mailman pahasta, siitä saatte olla
+varma, Mitä ne ihmiset ovat aikaansaattaneet, jotka ovat olleet
+kaikkein vireimmät hankkimaan itsellensä rahaa taikka valtaa tällä
+taikka kahdella viime vuosisadalla? Ei mitään pahaa?"
+
+"Jack Maldon ei ole koskaan oleva erittäin vireä hankkimaan itselleen
+kumpaakaan, varon minä", lausui tohtori Strong, miettiväisesti
+leukaansa hivuttaen.
+
+"Kenties ei", sanoi Mr. Wickfield, "ja te palautatte minut
+kysymykseemme, josta, antakaat minulle anteeksi, minä harhaannuin. Ei,
+minä en ole vielä voinut hankkia mitään paikkaa Mr. Jack Maldon'ille.
+Minä luulen --" hän lausui tämän jonkunlaisella epäilyksellä -- "että
+havaitsen johdattavan syynne, ja tämä tekee asian vielä vaikeammaksi".
+
+"Minun johdattava syyni", vastasi tohtori Strong, "on se, että saisin
+jonkunlaista soveliasta toimitusta Annie'n serkulle ja vanhalle
+leikkikumppanille".
+
+"Niin, kyllä tiedän", arveli Mr. Wickfield, "kotona taikka ulkomailla".
+
+"Aivan niin!" vastasi tohtori, nähtävästi kummastellen, miksi hän pani
+niin paljon painoa noihin sanoihin. "Kotona taikka ulkomailla".
+
+"Teidän omat sananne, niinkuin tiedätte", lausui Mr. Wickfield. "Taikka
+ulkomailla".
+
+"Niin oikein", vastasi tohtori. "Niin oikein. Siellä taikka täällä".
+
+"Siellä taikka täällä? Eikö sillä ole mitään väliä?" kysyi Mr.
+Wickfield.
+
+"Ei", vastasi tohtori.
+
+"Eikö?" kummastuksella.
+
+"Ei vähintäkään".
+
+"Ei siis mitään johdattavaa syytä", arveli Mr. Wickfield, "kun sanotte
+ulkomailla eikä kotona?"
+
+"Ei", vastasi tohtori.
+
+"Minun täytyy uskoa teitä, ja tietysti minä uskon teitä", vastasi Mr.
+Wickfield. "Se olisi ehkä melkoisesti helpoittanut tehtävääni, jos
+olisin tietänyt siitä ennen. Mutta minä tunnustan, että minulla oli
+toisenlainen käsitys".
+
+Tohtori Strong katseli häntä hämmentyneellä ja epäilevällä muodolla,
+joka melkein kohta muuttui hymyksi, joka rohkaisi minua suuresti, sillä
+se oli täynnä ystävällisyyttä ja suloutta, ja siinä, niinkuin koko
+hänen käytöksessään, ilmestyi, kun kerran oli tunkenut sen
+syvämielisen, miettivän jääkuoren läpi, joka ympäröitsi sitä, jotakin
+yksinkertaista, joka suuresti viehätti ja synnytti toiveita niin
+nuoressa koulupojassa, kuin minä olin. Toistaen "ei" ja "ei
+vähintäkään" ja muita lyhyitä, samanlaisia vakuutuksia, käveli tohtori
+Strong kummallisilla, epätasaisilla askelilla meidän edellämme, ja me
+seurasimme: Mr. Wickfield, näyttäen totiselta ja pudistaen päätänsä
+itseksensä tietämättä, että minä näin hänet.
+
+Kouluhuone oli kaunis, iso sali rakennuksen hiljaisimmassa osassa.
+Viisi, kuusi tuommoista isoa urnaa katseli juhlallisesti sisään siihen,
+ja siitä sopi nähdä vanha, aidattu puutarha, joka oli tohtorin oma ja
+jossa persikat kypsyivät päivänpaisteisella, eteläisellä muurilla.
+Akkunain alla oli nurmikolla kaksi isoa aloe-kasvia pöntössään, ja
+näitten kasvien leveät, kovat lehdet (jotka näyttivät siltä kuin
+olisivat tehdyt maalatusta tinasta) ovat aina siitä saakka -- sen
+muiston kautta, jota ne herättävät -- olleet minulle äänettömyyden ja
+yksinäisyyden esikuvana. Noin viisikolmatta poikaa oli ahkerassa työssä
+kirjojensa nojalla, kun tulimme sisään, mutta he nousivat toivottamaan
+hyvää huomenta tohtorille ja jäivät seisomaan, kun näkivät Mr.
+Wickfield'in ja minut.
+
+"Uusi poika, nuoret gentlemanit", lausui tohtori; "Trotwood
+Copperfield".
+
+Eräs Adams, joka oli koulun ylimmäinen, astui silloin esiin paikaltansa
+ja tervehti minua. Hän näytti valkoisella kaulahuivillansa nuorelta
+papilta, mutta hän oli hyvin ystävällinen ja lempeä. Hän osoitti
+minulle sijani ja esitteli minut opettajille semmoisella gentlemanin
+tavalla, joka, jos mikään, olisi saattanut minut levolliseksi.
+
+Minusta näytti kuitenkin siltä, kuin niin pitkä aika olisi kulunut
+siitä, jolloin olin ollut semmoisten poikien parissa taikka
+minkäänlaisten minun ikäisteni kumppanien seurassa, paitsi Mick
+Walker'in ja Jauhoperunan, että tunsin itseni niin oudoksi, kuin olin
+ikinä eläessäni tuntenut. Minä tiesin varsin hyvin, että olin liikkunut
+semmoisilla näkymöillä, joista ei heillä voinut olla mitään aavistusta,
+ja että heidän ikäisekseen, heidän muotoisekseen ja vertaisekseen olin
+kokenut niin kummallisia, että puoleksi luulin harjoittavani
+jonkunlaista petosta, kun tulin sinne tavallisena pikku koulupoikana.
+Minä olin Murdstone ja Grinby'n aikana, kuinka lyhyt taikka pitkä se
+lienee ollutkaan, vieraantunut poikien huveista ja leikeistä, että
+tiesin olevani aivan saamaton ja harjaantumaton tavallisimmissa
+tempuissa, jotka kuuluivat niihin. Mitä hyvänsä olin oppinut, se oli
+halvoissa, jokapäiväisissä elämäni huolissa niin kadonnut muististani,
+että nyt, kun minua tutkittiin, minä en osannut mitään, vaan asetettiin
+koulun alhaisimmalle penkille. Mutta vaikka minua huolestutti, että
+minulta puuttui pojan-omaista taitoa sekä myöskin kirjallista tietoa,
+kävin monta vertaa enemmän levottomaksi, kun ajattelin, että niissä,
+mitä osasin, poistuin paljon kauemmaksi kumppaneistani, kuin niissä,
+mitä en osannut. Minä mietin, mitä he ajattelisivat, jos tietäisivät
+likeisestä tuttavuudestani King's Bench'in vankihuoneen kanssa? Oliko
+minussa, minun itse tietämättä, jotakin, joka voisi antaa ilmi minun ja
+Micawber'ilaisten keskinäisen välin -- kaikki nuot panttaukset ja
+myymiset ja illalliset? Arvaappas, jos joku pojista olisi nähnyt minun
+astuvan Canterbury'n katuja, väsyneenä matkastani ja ryysyisenä, ja nyt
+tuntisi minut. Mitä nämät, jotka niin vähän piittasivat rahoista,
+sanoisivat, jos tietäisivät, kuinka minä olin kaappinut kokoon kaikki
+puolipennyni ostaakseni jokapäiväistä servelati-makkaraani ja oluttani
+taikka puddingiliuskojani? Kuinka se hämmästyttäisi heitä, jotka olivat
+niin viattomat Londonin elämän ja Londonin katujen suhteen, jos
+huomaisivat, kuinka hyvin minä tunsin (ja kuinka häpesin tuntemistani)
+muutamia mitä kurjimpia asteita molemmista? Kaikki nämät joutuivat niin
+usein mieleeni tuona ensimäisenä päivänä tohtori Strong'in luona, että
+epäilin vähintäkin katsettani ja liikennettäni, säikähdyin, milloin
+hyvänsä joku uusista koulukumppaneistani likeni minua, ja riensin pois
+samalla silmänräpäyksellä, kuin koulutunti päättyi, peläten, että
+paljastaisin itseni vastatessani johonkin ystävälliseen kysymykseen tai
+lähestymiseen.
+
+Mutta Mr. Wickfield'in vanhalla rakennuksella oli semmoinen vaikutus,
+että, kun koputin sitä, uudet koulukirjat kainalossani, rupesin
+tuntemaan, kuinka levottomuuteni suli pois. Kun astuin ylös ilmaiseen,
+vanhaan huoneeseni, näytti portaitten totinen varjo peittävän
+epäilykseni ja pelkoni ja saattavan entisyyden hämärämmäksi. Minä
+istuin siellä, lujasti lukien läksyjäni päivällis-aikaan asti (me
+pääsimme koulusta kello kolme), ja menin alas, toivoen vielä tulevani
+jommoiseksikin pojaksi.
+
+Agnes oli vierashuoneessa, odottaen isäänsä, jota joku pidätti hänen
+byroossansa. Hän kohtasi minua miellyttävällä hymyllänsä ja kysyi
+minulta, mitä minä koulusta pidin. Minä sanoin hänelle, että toivoin
+kyllä mieltyväni siihen, vaan että se aluksi oli minusta hiukan outo.
+
+"Sinä et ole koskaan ollut missäkään koulussa", sanoin minä, "oletko?"
+
+"Olen kyllä! Joka päivä".
+
+"Niin, mutta sinä tarkoitat täällä omassa kodissasi?"
+
+"Isäni ei voinut laskea minua muualle", vastasi hän hymyillen ja
+päätänsä pudistaen. "Täytyyhän hänen emännöitsiänsä aina olla hänen
+huoneessansa".
+
+"Hän rakastaa sinua paljon, siitä olen varma", arvelin minä.
+
+Hän nyykäytti myöntäen ja meni oven luo kuuntelemaan, joko isä tuli
+ylös, että hän kohtaisi häntä portailla. Mutta kun ei isää kuulunut,
+palasi hän jälleen.
+
+"Äitini on ollut kuollut siitä saakka, kuin minä synnyin", lausui hän
+tyvenellä tavallansa. "Minä tunnen vaan hänen kuvansa alikerroksessa.
+Minä näin, että sinä katselit sitä eilen. Tiesitkö, kenenkä se oli?"
+
+Minä vastasin hänelle, että tiesin sen, koska se oli niin hänen
+näköisensä.
+
+"Niin isäkin sanoo", arveli Agnes mielissänsä. "Kuule! Tuossa isäni nyt
+on!"
+
+Hänen kirkkaat, levolliset kasvonsa hohtivat ilosta, kun hän meni
+kohtamaan häntä, ja kun he käsitysten tulivat sisään. Mr. Wickfield
+tervehti minua sydämellisesti ja sanoi minulle, että varmaan
+menestyisin hyvin tohtori Strong'in johdolla, joka oli mitä lempeimpiä
+ihmisiä.
+
+"Kenties löytyy muutamia -- vaikka minä en tiedä siitä -- jotka väärin
+käyttävät hänen hyvyyttänsä", sanoi Mr. Wickfield. "Älä koskaan ole
+heidän tapaisensa, Trotwood, missään asiassa. Hänessä ei ole epäluuloa
+nimeksikään; ja olipa se ansio taikka vika, siitä saisi ottaa vaaria
+kaikissa tekemisissään hänen kanssansa, sekä suurissa että vähissä".
+
+Hän puhui, mielestäni, niinkuin hän olisi ollut väsynyt taikka
+tyytymätön johonkin; mutta minä en miettinyt sen enemmän tätä asiaa,
+sillä päivällinen ilmoitettiin juuri silloin valmiiksi, ja me menimme
+alas ja istuimme samoihin paikkoihin, kuin ennen.
+
+Me olimme tuskin tehneet niin, kun Uriah Heep pisti punaisen päänsä ja
+laihan kätensä sisään ovesta ja sanoi:
+
+"Mr. Maldon pyytää saada puhua sanan, Sir".
+
+"Vast'ikäänpä erosin Mr. Maldon'ista", vastasi hänen isäntänsä.
+
+"Niin, Sir", arveli Uriah, "mutta Mr. Maldon on tullut takaisin ja
+pyytää saadaksensa puhua sanan".
+
+Sillä välin kuin Uriah piti ovea auki kädellänsä, katseli hän, luulin,
+minua, katseli Agnes'ia, katseli ruokia, katseli talrikkeja, katseli
+jokaista esinettä huoneessa, mutta ei kuitenkaan näyttänyt katselevan
+mitään; hän oli koko ajan punaisilla silmillänsä uskollisesti
+tähystelevinänsä isäntäänsä.
+
+"Pyydän anteeksi. Tulin vaan sanomaan, kun jälestäpäin ajattelin",
+muistutti joku ääni Uriah'n takaa, samalla kuin tämän pää työnnettiin
+pois ja puhujan ilmestyi sijaan -- "suokaat anteeksi rohkeuteni --
+että, koska näyttää siltä, kuin minun ei olisi mitään muuta tarjona,
+mitä pikemmin minä lähden ulkomaille, sitä parempi. Serkkuni Annie
+arveli, kun puhuimme siitä, että hän mieluisammin tahtoi pitää
+ystäviänsä saatavillaan, kuin nähdä heitä maanpakolaisuudessa, ja vanha
+tohtori --"
+
+"Tohtori Strong, niinkö?" keskeytti Mr. Wickfield vakavasti.
+
+"Tohtori Strong tietysti", vastasi toinen, "minä nimitän häntä vanhaksi
+tohtoriksi -- sillä ei ole mitään eroitusta, tiedättekö".
+
+"Sitä _ei_ sovi sanoa", vastasi Mr. Wickfield.
+
+"No, tohtori Strong'illa", jatkoi toinen -- "tohtori Strong'illa oli
+sama ajatus, luulin minä. Mutta koska teidän menetystavastanne minun
+suhteeni näyttää siltä kuin hän olisi muuttanut mieltänsä, ei minulla
+ole mitään lisäksi sanottavaa, kuin että mitä pikemmin lähden, sitä
+parempi. Sentähden päätin tulla takaisin ja sanoa, että mitä pikemmin
+lähden, sitä parempi. Kun kuitenkin täytyy syöstä veteen, ei auta
+rannalla vitkailla".
+
+"Teidän asiassanne vitkaillaan niin vähän, Mr. Maldon, kuin
+mahdollista, saatte luottaa siihen", lausui Mr. Wickfield.
+
+"Kiitoksia", sanoi toinen. "Paljon kiitoksia. Minä en tahdo katsoa
+lahjahevosta suuhun; se ei ole mikään miellyttävä työ, muutoin,
+rohkenen väittää, saisi serkkuni Annie helposti asian sovitetuksi
+omalla tavallansa. Luullakseni ei Annie'n tarvitsisi muuta, kuin sanoa
+vanhalle tohtorille --"
+
+"Te tarkoitatte, että Mrs. Strong'in ei tarvitsisi muuta, kuin sanoa
+puolisollensa -- ymmärränkö teitä oikein?" kysyi Mr. Wickfield.
+
+"Ihan oikein", vastasi toinen -- "ei tarvitsisi muuta kuin sanoa, että
+hän tahtoisi sitä ja sitä asiaa siksi ja siksi, ja se muodostuisi aivan
+luonnollisesti siksi ja siksi".
+
+"Ja miksi juuri aivan luonnollisesti, Mr. Maldon?" kysyi Mr. Wickfield,
+levollisesti syöden päivällistänsä.
+
+"No, koska Annie on viehättävä nuori tyttö, ja tuo vanha tohtori --
+tohtori Strong'ia tarkoitan -- ei ole aivan viehättävä nuori poika",
+vastasi Mr. Maldon nauraen. "Ei kenenkään tarvitse loukkaantua
+sanoistani, Mr. Wickfield. Minä tarkoitan vaan, että arvatakseni
+jonkunlainen korvaus on oikea ja järjellinen semmoisessa avioliitossa".
+
+"Korvaus vaimolle, Sir?" kysyi Wickfield totisesti.
+
+"Niin, vaimolle, Sir", vastasi Mr. Jack Maldon nauraen. Mutta huomaten,
+että Mr. Wickfield jatkoi päivällistänsä samalla levollisella tavalla,
+ja ettei ollut mitään toivoa saada häntä höllittämään jäntärettäkään
+kasvoissaan, lisäsi hän:
+
+"Kuitenkin olen nyt sanonut, mitä palasin sanomaan, ja vielä kerran
+pyytäen anteeksi rohkeuttani lähden pois. Tietysti noudatan teidän
+määräyksiänne ja pidän asiaa vaan meidän kahden ratkaistavana, ettei
+sitä tarvitse mainita tohtorin luona".
+
+"Oletteko syöneet päivällistä?" kysyi Mr. Wickfield, viitaten
+kädellänsä pöytää kohden.
+
+"Kiitoksia. Minä menen päivällisille", lausui Mr. Maldon, "serkkuni
+Annien luokse. Jumalan haltuun!"
+
+Paikaltansa nousematta katseli Mr. Wickfield miettivästi hänen
+jälkeensä, kun hän meni ulos. Hän oli mielestäni jotenkin pintapuolinen
+nuori gentlemani; hänellä oli kauniit kasvot, nopea tapa puhua ja
+itseensä luottavainen, rohkea ulkomuoto. Ja tämä oli mitä ensinnä sain
+nähdä Mr. Jack Maldon'ista, jota en odottanut saavani niin pian nähdä,
+kun aamulla kuulin tohtori Strong'in puhuvan hänestä.
+
+Päivällistä syötyämme menimme ylikerrokseen jälleen, jossa kaikki kävi
+aivan samalla lailla, kuin edellisenä päivänä. Agnes asetti lasit ja
+karaffit samaan nurkkaan, ja Mr. Wickfield istui juomaan ja joi
+melkoisesti. Agnes soitti pianoa hänelle, ompeli ja puhui ja pelasi
+muutamia eriä dominoa minun kanssani. Tavalliseen aikaan laitti hän
+teetä, ja jälestäpäin, kun minä olin tuonut alas kirjani, katseli hän
+niihin ja osoitti minulle, mitä hän tiesi niistä (joka ei suinkaan
+ollut vähän, vaikka hän sanoi päinvastoin) ja mikä oli paras tapa oppia
+ja ymmärtää niitä. Näitä sanoja kirjoittaessani näen hänet itse, hänen
+kainon, säännöllisen, lempeän käytöksensä ja kuulen hänen kauniin,
+tyvenen äänensä. Se johdatus kaikenlaiseen hyvään, jota tuonnempana
+hänestä sain, alkaa jo tuntua rinnassani. Minä rakastan pikku Em'lyä
+enkä rakasta Agnes'ia -- ei, ei ollenkaan samalla tavalla -- mutta minä
+tunnen, että missä Agnes on, siinä on hyvyys, rauha ja totuus, ja että
+tuo lempeä valo maalatusta kirkon-akkunasta, jonka näin monta aikaa
+takaperin, aina kohtaa häntä ja minua, kun olen likellä häntä, sekä
+kaikkia, mitä hänen ympärillänsä on.
+
+Kun Agnes'in oli tullut aika vetäytyä pois yöksi ja hän oli jättänyt
+meidät, ojensin minä kättäni Mr. Wickfield'ille, itsekin levolle
+lähteäkseni. Mutta hän pidätti minua ja sanoi: "tahtoisitko jäädä
+meille, Trotwood, vai muuttaa muualle?"
+
+"Jäädä tänne", vastasin minä nopeasti.
+
+"Sinä olet varma siitä?"
+
+"Niin. Jos saan!"
+
+"No, minä varon, että elämme vaan semmoista ikävää elämää täällä,
+poikani", sanoi hän.
+
+"Ei ikävämpää minulle, kuin Agnes'ille, Sir. Ei ollenkaan ikävää!"
+
+"Kuin Agnes'ille", toisti hän, astuen verkalleen ison kaminin-reunuksen
+luo ja nojautuen siihen. "Kuin Agnes'ille!"
+
+Hän oli sinä iltana juonut viiniä niin paljon (taikka minä luulin hänen
+juoneen), että hänen silmänsä olivat veristyneet. Ei niin, että minun
+sopi nähdä niitä nyt, sillä hän oli luonut ne maahan ja varjosti niitä
+kädellään; mutta minä olin tarkannut niitä vähäistä ennen.
+
+"Minä kummastelen", mumisi hän, "väsyykö Agnes'ini minuun. Milloin minä
+ikinä väsyisin häneen! Mutta se on toista -- se on aivan toista".
+
+Hän mietti itsekseen -- eikä puhunut minulle; sen vuoksi pysyin ääneti.
+
+"Ikävä vanha asunto", hän lausui, "ja yksitoikkoinen elämä -- mutta
+minun täytyy pitää häntä luonani. Minun täytyy pitää häntä luonani. Jos
+se ajatus, että minä kuolen ja jätän lemmittyni, taikka että lemmittyni
+kuolee ja jättää minut, tulee, niinkuin kummitus, häiritsemään
+onnellisimpia hetkiäni ja on vaan hukutettava tuohon --"
+
+Hän ei täyttänyt lausetta, vaan astui hitaasti siihen paikkaan, jossa
+hän oli istunut, kallisti tietämättänsä tyhjää karaffia, niinkuin
+kaataakseen viiniä siitä, asetti sen pois kädestään ja meni takaisin
+entiselle sijallensa.
+
+"Jos on vaikea kestää sitä, kun hän on täällä", lausui hän, "kuinka
+kävisikään, jos hän olisi poissa? Ei, ei, ei. Minun on mahdoton koettaa
+sitä".
+
+Hän nojautui taas kaminin-reunukseen, tuumien niin kauan, etten voinut
+päättää, tuliko minun mennä ja kenties herättää häntä vai pysyä
+alallani, missä olin, kunnes hän toipuisi uneksimisestaan. Vihdoin hän
+virkistyi itsestänsä ja katseli ympäri huonetta, siksi kuin hänen
+silmänsä kohtasivat minun silmäni.
+
+"Sinä jäät siis meille, Trotwood?" sanoi hän omituisella tavallansa ja
+niinkuin hän olisi vastannut johonkin, jota minä juuri olin lausunut.
+"Se ilahuttaa minua. Sinusta on seuraa meille molemmille. Se on
+terveellistä, kun saamme pitää sinut täällä. Terveellistä minulle,
+terveellistä Agnes'ille, terveellistä ehkä meille kaikille".
+
+"Minä olen varma siitä, että se on minulle, Sir", vastasin minä. "Minä
+olen niin iloinen, kun saan olla täällä".
+
+"Sepä on oiva toveri!" arveli Mr. Wickfield. "Niin kauan kuin sinua
+ilahuttaa olla täällä, saat myöskin jäädä tänne". Hän pudisti kättä
+minun kanssani asian vahvistukseksi, taputti minua olkapäälle ja sanoi
+minulle, että, jos minulla oli jotakin tekemistä iltaisin sen jälkeen,
+kuin Agnes oli jättänyt meidät, taikka jos minun teki mieli huvikseni
+lukea jotakin, minä altiisti saisin tulla alas hänen huoneesensa ja
+seurustella hänen kanssaan, kun hän oli siellä ja minä niin halusin.
+Minä kiitin häntä hänen hyvyydestään, ja koska hän pian sen jälkeen
+meni alas enkä minä ollut väsynyt, menin minäkin alas, kirja kädessäni,
+puoleksi tunniksi käyttääkseni hänen lupaansa.
+
+Mutta kun näin valkeata tuossa vähäisessä ympyriäisessä byroossa ja
+samalla tunsin itseni vedetyksi Uriah Heep'in puoleen, jolla oli
+jonkunlainen viehätysvoima minun suhteeni, menin sen sijaan tänne. Minä
+tapasin Uriah'n lukemasta isoa, lihavaa kirjaa semmoisella osottavalla
+tarkkuudella, että hänen laiha etusormensa seurasi jokaista riviä, jota
+hän luki, ja jätti (ainakin minä täyttä totta luulin niin) tahmaisia
+jälkiä pitkin sivua, niinkuin etana.
+
+"Te työskentelette myöhään tänä iltana, Uriah", sanon minä.
+
+"Niin, Master Copperfield", vastaa Uriah.
+
+Kun nousin vastapäiselle tuolille mukavammin puhuakseni hänen kanssaan,
+huomasin, ettei hänessä näkynyt mitään semmoista, kuin hymy, vaan että
+hän ainoastaan osasi väljentää suutansa ja muodostaa kaksi jyrkkää
+lovea alaspäin poskea kummallakin puolella, ja nämät tiesivät hymyä.
+
+"Minä en tee byroo-työtä, Master Copperfield", lausui Uriah.
+
+"Minkälaista työtä siis?" kysyin minä.
+
+"Minä kartutan lain-opillisia tietojani, Master Copperfield", vastasi
+Uriah. "Minä tutkin Tidd'in käsikirjaa. Voi semmoista kirjailiaa kuin
+Mr. Tidd on, Master Copperfield!"
+
+Minun tuolini oli semmoinen vartiantorni, että, kun katselin, kuinka
+hän tämän ihastuneen huudahuksen jälkeen taas alkoi lukea ja
+etusormellansa seurata rivejä, minä näin, että hänen sieraimensa, jotka
+olivat ohuet ja suipot ja terävillä uurteilla varustetut, laajenivat ja
+supistuivat omituisella ja kovin ilkeällä tavalla -- jotta ne näyttivät
+vilkkuvan silmien sijasta, jotka tuskin milloinkaan vilkkuivat.
+
+"Minä arvaan, että olette suuri lakimies?" lausuin minä, tuokion häntä
+katseltuani.
+
+"Minäkö, Master Copperfield?" kysyi Uriah. "Voi, ei! Minä olen sangen
+halpa henkilö".
+
+Minä huomasin, että oli perää tuossa luulossani hänen käsistänsä, sillä
+hän hieroi usein kämmeniänsä toisiansa vastaan ikäänkuin pusertaaksensa
+niitä kuivaksi ja lämpimäksi, jonka ohessa hän monta kertaa varkain
+pyyhki niitä nenäliinallansa.
+
+"Minä tiedän hyvin, että olen kaikkein halvin henkilö mailmassa",
+lausui Uriah Heep ujosti; "olkoon toinen mikä tahansa. Äitini on
+myöskin sangen halpa henkilö. Me asumme halvassa majassa, Master
+Copperfield, mutta meillä on paljon, josta sopii olla kiitollinen.
+Isäni entinen virka oli halpa. Hän oli haudankaivaja".
+
+"Mikä hän nyt on?" kysyin minä.
+
+"Hän on nyt osan-ottaja ijankaikkisessa kunniassa. Master Copperfield",
+vastasi Uriah Heep. "Mutta meillä on paljon, josta sopii olla
+kiitollinen. Kuinka kiitollinen minun tulee olla siitä, että saan
+oleskella Mr. Wickfield'in luona!"
+
+Minä kysyin Uriah'lta, oliko hän kauan ollut Mr. Wickfield'in luona.
+
+"Minä olen nyt neljättä vuotta hänen luonansa, Master Copperfield",
+vastasi Uriah, sulkien kirjaansa, kun hän ensin oli tarkasti merkinnyt
+paikan, johon hän oli laannut. "Minä tulin tänne vuotta jälkeen isäni
+kuoleman. Kuinka kiitollinen minun tulee olla siitä! Kuinka kiitollinen
+minun tulee olla Mr. Wickfield'in hyvyydestä, kun hän antaa minulle
+laissa määrätyn opetuksen, jota minä en muutoin äitini ja omien vähien
+varojeni vuoksi jaksaisi hankkia itselleni!"
+
+"Kun siis oppi-aikanne on ohitse, olette kai oikea lakimies?" sanoin
+minä.
+
+"Jumalan avulla, Master Copperfield", vastasi Uriah.
+
+"Te ehkä pääsette ennen pitkää Mr. Wickfield'in asiakumppaniksi",
+lausuin minä, tehdäkseni itseäni miellyttäväksi; "ja silloin sanotaan
+'Wickfield ja Heep' taikka 'Heep, ennen Wickfield'".
+
+"Ei suinkaan, Master Copperfield", vastasi Uriah, päätänsä pudistaen,
+"minä olen liian halpa siksi!"
+
+Hän näytti todellakin tavattomassa määrässä noitten kasvojen
+kaltaiselta, jotka olivat leikatut hirrenpäähän ulkopuolella akkunaani,
+kun hän istui halpuudessaan ja syrjästä katseli minua, suu
+väljentyneenä ja lovet poskissa.
+
+"Mr. Wickfield on aivan oivallinen mies, Master Copperfield", sanoi
+Uriah. "Jos olette tunteneet hänet kauan aikaa, tiedätte sen varmaan
+paljon paremmin, kuin minä voin kertoa teille".
+
+Minä vastasin, että olin vakuutettu siitä, että hän oli; mutta etten
+ollut tuntenut häntä kauan, vaikka hän oli tätini ystävä.
+
+"Vai niin, Master Copperfield", lausui Uriah. "Teidän tätinne on
+miellyttävä lady, Master Copperfield!"
+
+Hänellä oli, kun hän tahtoi osoittaa innostustaan, jonkunlainen tapa
+väännellä itseänsä, joka oli sangen ruma ja joka käänsi pois huomioni
+siitä kohteliaisuudesta, jonka hän oli lausunut sukulaisestani, hänen
+kaulansa ja ruumiinsa käärmeenkaltaisiin luikerruksiin.
+
+"Miellyttävä lady, Master Copperfield!" arveli Uriah Heep. "Hän
+ihmettelee suuresti Miss Agnes'ia, Master Copperfield, luulen minä?"
+
+Minä sanoin rohkeasti "kyllä"; ei sentähden, että olisin tietänyt
+mitään siitä, Jumala antakoon minulle anteeksi!
+
+"Minä toivon, että tekin ihmettelette häntä, Master Copperfield",
+lausui Uriah. "Mutta minä olen varma siitä".
+
+"Jokaisen täytyy ihmetellä häntä", vastasin minä.
+
+"Voi! kiitoksia, Master Copperfield", sanoi Uriah Heep, "tästä
+muistutuksesta! Siinä on niin paljon totuutta! Vaikka minä olen halpa,
+tiedän, että siinä on _niin_ paljon totuutta! Voi! kiitoksia, Master
+Copperfield!"
+
+Tunteittensa hartaudessa väänsi hän itsensä kokonaan pois tuoliltaan
+ja, alas tultuaan, alkoi hän hankkia kotiinlähtöä.
+
+"Äiti odottaa minua", lausui hän, katsahtaen vaaleaan, tylsäkasvoiseen
+taskukelloonsa, "ja käy levottomaksi, sillä, vaikka me olemme kovasti
+halpoja, Master Copperfield, rakastamme paljon toisiamme. Jos
+tahtoisitte käydä meitä tervehtimässä joskus puolipäivän jälkeen ja
+juoda kupillisen teetä matalassa asunnossamme, olisi äitini yhtä ylpeä
+teidän seurastanne, kuin minä".
+
+Minä sanoin, että mielelläni tulisin.
+
+"Kiitoksia, Master Copperfield", vastasi Uriah, asettaen kirjaansa
+hyllylle -- "arvatakseni jäätte tänne joksikin aikaa, Master
+Copperfield?"
+
+Minä sanoin, että minun oli, luullakseni, määrä saada kasvatusta
+täällä, niin kauan kuin kävin koulua.
+
+"Vai niin!" huudahti Uriah, "minä arvaan, että _te_ lopullisesti
+joudutte Mr. Wickfield'in ammattikumppaniksi, Master Copperfield!"
+
+Minä väitin, ettei minulla ollut mitään semmoista tarkoitusta ja ettei
+kenelläkään ollut mitään semmoista tuumaa minun puolestani; mutta Uriah
+kiisti imarrellen vastaan, lausuen ehtimiseen kaikkiin vakuutuksiini:
+"kyllä, Master Copperfield, minä arvaan, että joudutte!" ja "totta
+tosiaan, Master Copperfield, minä arvaan, että joudutte!" Kun hän
+vihdoin oli valmis lähtemään byroosta yöksi, kysyi hän minulta,
+soveltuiko se minun mukavuuteeni, että kynttilä sammutettiin, ja, kun
+vastasin "soveltuu", sammutti hän sen heti. Pudistettuaan kättä minun
+kanssani -- hänen kätensä tuntui pimeässä niinkuin kala -- avasi hän
+hiukan ovea katua päin, hiipi ulos, sulki sen ja jätti minut
+hapuilemaan takaisin huoneeseni, joka maksoi minulle vähäisen vaivaa ja
+kuperinkeikan hänen tuolinsa ylitse. Tämä oli, luullakseni, lähin syy,
+miksi minä koko puolen yötä, niinkuin minusta tuntui, uneksin hänestä,
+ja uneksin muun muassa, että hän oli työntänyt Mr. Peggotyn huoneen
+vesille jotakin rosvoretkeä varten, että sen mastonhuipussa liehui
+musta lippu, johon oli kirjoitettu "Tidd'in käsikirja", ja että hän
+tämän pirullisen merkin alla vei minut ja pikku Em'lyn Espanjan mereen
+hukutettavaksi.
+
+Minä voitin vähän levottomuuteni, kun seuraavana päivänä menin kouluun,
+ja sen-jälkeisenä päivänä vielä enemmän, ja sillä tapaa vähitellen
+pudistin sen pois, että tuskin pari viikkoa oli kulunut, ennenkuin olin
+aivan niinkuin kotona ja onnellinen uusien kumppanien parissa. Minä
+olin jotenkin kömpelö heidän leikeissään ja takapajulla heidän
+opinharjoituksissaan, mutta tottumus parantaisi minut epäilemättä
+edellisessä suhteessa, toivoin minä, ja ankara työ jälkimäisessä. Minä
+rupesin siis ahkeraan työhön sekä leikissä että todenteossa, ja
+saavutin paljon kiitosta. Ennen pitkää kävi Murdstone ja Grinby'n luona
+vietetty elämäni niin oudoksi minulle, että tuskin uskoin sitä todeksi,
+mutta nykyinen elämäni muuttui niin tutuksi, että näytin eläneen sitä
+kauan aikaa.
+
+Tohtori Strong'in koulu oli oivallinen koulu: se erisi yhtä paljon Mr.
+Creakle'n koulusta, kuin hyvä pahasta. Sen vakavat ja soveliaat säännöt
+perustuivat viisaasen järjestelmään, kaikissa asioissa vedottiin
+poikien kunniantuntoon ja rehellisyyteen, ja julkisesti koetettiin
+luottaa siihen, että pojilla oli nämät ominaisuudet, jolleivät
+osoittaneet, etteivät ansainneet sitä. Tämä sai ihmeitä aikaan. Me
+tunsimme kaikki, että meillä oli jokaisella osa laitoksen hallinnossa
+ja sen arvon kannattamisessa. Tästä me ennen pitkää liityimme aivan
+hartaasti siihen -- ainakin minä puolestani, enkä minä koskaan koko
+siellä oloni aikana tuntenut ketään poikaa, jonka ei olisi ollut laita
+sama -- ja opimme halukkaasti, tahtoen tuottaa sille kunniaa.
+Lomahetkinä meillä oli jaloja leikkejä ja paljon vapautta; mutta
+silloinkin, niinkuin muistan, puhuttiin meistä hyvää kaupungissa, ja
+harvoin me asumme taikka käytöksemme kautta häväisimme tohtori
+Strong'in ja tohtori Strong'in poikien mainetta.
+
+Muutamat korkeammat koulupojat asuivat tohtorin talossa ja heiltä minä
+toisessa kädessä kuulin niitä näitä tohtorin elämästä -- esimerkiksi,
+kuinka hän ei ollut täyttä kahtatoista kuukautta ollut naimisissa sen
+kauniin, nuoren ladyn kanssa, jonka olin nähnyt hänen lukuhuoneessaan
+ja jonka hän oli nainut rakkaudesta, kosk'ei tällä ollut äyriäkään
+rahaa, mutta sen sijaan kokonainen parvi köyhiä sukulaisia (niin
+kumppanimme kertoivat), jotka olivat valmiit tunkemaan tohtoria pois
+kodista ja kartanosta. Samoin myöskin, kuinka tohtorin aateksivainen
+luonto sai alkunsa siitä, että hän aina etsi kreikkalaisia juuria;
+jonka minä viattomuuttani ja taitamattomuuttani luulin olevan
+jonkunlaisen kasvin-tutkijan kiihkon tohtorissa, semminkin kuin hän
+aina ulkona käydessään katseli maahan -- siksi kuin käsitin, että
+sananjuuria hän etsi jotakin sanakirjaa varten, jota hän mietti. Adams,
+ylimmäinen poikamme, jolla oli taipumus matematikaan, oli laskenut,
+niin minulle juteltiin, kuinka paljon aikaa menisi tämän sanakirjan
+valmistamiseen tohtorin suunnitelman ja työnmäärän mukaan. Hän arveli,
+että siihen menisi tuhat-kuusisataa ja yhdeksänviidettä vuotta,
+luettuna tohtorin viimeisestä elikkä kahdennesta seitsemättä
+syntymäpäivästä.
+
+Mutta tohtori itse oli koko koulun epäjumala; ja huono koulu se
+epäilemättä olisi ollutkin, jollei niin olisi ollut laita, sillä hän
+oli mitä parhaita ihmisiä koko mailmassa: hänellä oli niin
+yksinkertainen ja suora mieli-ala, että se olisi saattanut liikuttaa
+itse urnienkin kivisydämiä muurilla. Kun hän käveli edestakaisin sillä
+puolella pihaa, joka oli rakennuksen sivulla, ja nuot satunnaiset
+peltovarekset ja naakat katselivat häntä, pää viekkaasti kallellansa,
+niinkuin he olisivat tietäneet, kuinka paljon enemmän he tunsivat
+mailman menoista, kuin hän, jos silloin joku kerjäläinen pääsi niin
+likelle hänen narisevia saappaitaan, että hän sai hänet ottamaan
+korviinsa vaan yhdenkin lauseen jostakin onnettomuuden jutusta, oli
+kerjäläisen toimeentulo taattu seuraaviksi kahdeksi päiväksi. Se oli
+niin tunnettu asia talossa, että opettajat ja ylimmäiset pojat
+koettivat kulmissa häätää näitä kulkiaimia, hypätä ulos akkunoista ja
+ajaa heitä pois pihasta, ennenkuin ehtivät ilmoittamaan läsnä-oloansa
+tohtorille; ja tämä estäminen tapahtui välisti onnellisesti muutamien
+kyynärien päässä hänestä ilman että hän, edestakaisin kävellessään,
+huomasi mitään. Ulkopuolella omaa aluettansa ja suojelusta vailla oli
+tohtori niinkuin lammas leikkaajan käsissä. Hän olisi voinut riisua
+säärystimensä jalastaan ja antaa ne pois. Kävikin meidän kesken
+semmoinen puhe (minulla ei ole mitään käsitystä eikä minulla ole
+koskaan ollut, millä perusteella, mutta minä olen uskonut sen niin
+monta vuotta, että aivan varmaan tiedän sen todenmukaiseksi), että hän
+eräänä kylmänä talvipäivänä suorastaan lahjoitti säärystimensä
+jollekulle kerjäläisvaimolle, joka aikaansaatti pahennusta
+naapuristossa, kun hän ovesta oveen näytti kaunista, pientä lasta, joka
+oli kääritty näihin vaatekappaleisin, jotka tunnettiin joka paikassa,
+koska ne olivat yhtä tutut ympäristössä, kuin itse tuomiokirkko. Tarina
+lisää, että ainoa, joka ei tuntenut, että ne olivat hänen omansa, oli
+tohtori itse, ja että, kun ne vähä aika sen jälkeen asetettiin näkyviin
+ulkopuolelle vähäistä, huonomaineista puotia, jossa semmoisia kapineita
+vaihdettiin gin'iin,[21] hän useita kertoja huomattiin pitelevän niitä
+hyväksyväisesti, ikäänkuin ihmetellen jotakin uutta niitten mallissa ja
+katsoen niitä paremmiksi, kuin omia säärystimiänsä.
+
+Sangen hauska oli nähdä tohtoria yhdessä kauniin, nuoren vaimonsa
+kanssa. Hän osoitti hellyyttänsä tätä kohtaan isällisellä, lempeällä
+tavalla, joka jo yksinään näytti ilmoittavan hyvää miestä. Minä näin
+heidän usein kävelevän puutarhassa, jossa persikat kasvoivat, ja
+välisti minä vielä tarkemmin katselin heitä luku- taikka
+vierashuoneessa. Mrs. Strong näytti minusta pitävän paljon huolta
+tohtorista ja rakastavan häntä suuresti, vaikk'en minä koskaan luullut
+hänen olevan erittäin mieltyneenä tuohon sanakirjaan, josta tohtori
+aina kuljetti plakkareissaan ja hattunsa kopassa muutamia raskaita
+lohkoja ja jota hän tavallisesti näytti selittävän vaimolleen, kun he
+liikkuivat.
+
+Minä näin hyvin usein Mrs. Strong'in sekä sentähden, että hän oli
+ruvennut pitämään minusta sinä aamuna, jona minä esiteltiin tohtorille,
+ja aina jälestäpäin oli hyvä minulle ja piti väliä minulla, jotta
+myöskin sentähden, että hän suuresti rakasti Agnes'ia ja usein kävi
+meillä. Minusta oli hänen ja Mr. Wickfield'in keskinäisessä olossa joku
+kummallinen jäykkyys (hän näytti pelkäävän Mr. Wickfield'iä), jota yhä
+kesti. Kun hän tuli sinne iltaisin, ei hän mielellään suostunut, että
+Mr. Wickfield saatti häntä kotiin, vaan sen sijaan kiirehti pois minun
+kanssani. Ja välisti, kun iloisesti pyrimme yhdessä tuomiokirkon tarhan
+poikki emmekä odottaneet kohtaavamme ketään, suitti tapahtua, että
+kohtasimme Mr. Jack Maldon'in, joka aina kummastui, kun hän näki
+meidät.
+
+Mrs. Strong'in äiti oli semmoinen lady, joka aina suuresti huvitti
+minua. Hänen nimensä oli Mrs. Markleham, mutta meidän poikien oli tapa
+nimittää häntä "vanhaksi soturiksi" hänen päällikkyytensä vuoksi ja
+siihen taitoon katsoen, jolla hän käyttäytti suuria sukulaisjoukkoja
+tohtoria vastaan. Hän oli vähäinen, terävä-silmäinen nainen, jolla
+tavallisesti, kun hän oli parhaassa puvussaan, oli päässään muuttumaton
+lakki, joka oli koristettu muutamilla tekokukilla ja kahdella
+tekoperhosella, jotka olivat lentelevinään kukkien ympärillä. Meissä
+oli joku taika-uskoinen ajatus, että tämä lakki oli tullut Franskasta
+ja ettei se suinkaan ollut saanut alkuansa mistään muusta, kuin tämän
+kekseliään kansan taitavuudesta; mutta kaikki, mitä minä varmaan tiedän
+siitä, on, että se aina ilmestyi iltaisin, milloin hyvänsä Mrs.
+Markleham ilmestyi; että sitä kuljetettiin ystävien seuroihin
+hinduilaisessa korissa; että perhoset omituisella tavalla aina
+värisivät, sekä että ne, niinkuin vireät mehiläiset, käyttivät
+helottavia hetkiä tohtori Strong'in kustannuksella.
+
+Minun oli hyvä tilaisuus oikein tarkastella "vanhaa soturia" -- minä en
+käytä tätä nimeä epäkunnioituksella -- eräänä iltana, joka on kiintynyt
+muistooni toisen asian kautta, jota kohta aion kertoa. Se oli joku
+ilta, jolloin tohtorilla oli vähäiset pidot siitä syystä, että Mr. Jack
+Maldon oli Indiaan matkustamallansa. Tänne hänen oli määrä lähteä
+kadettina taikka muuna semmoisena, koska Mr. Wickfield viimein oli
+saanut tämän asian laidalleen. Sattui samalla olemaan tohtorin
+syntymäpäivä. Meillä oli ollut lupa sinä päivänä, me olimme antaneet
+hänelle lahjoja aamulla, pitäneet puhetta hänelle ylimmäisen pojan
+kautta ja hurranneet hänelle, siksi kuin olimme käheät ja hän oli
+vuodattanut kyyneliä. Ja nyt menimme, Mr. Wickfield, Agnes ja minä,
+illalla kotiin hänen luoksensa teetä juomaan.
+
+Mr. Jack Maldon oli siellä ennen meitä. Mrs. Strong, joka oli puettu
+valkoisiin kirsikanvärisillä nauhoilla, soitti pianoa, kun me astuimme
+sisään, ja Mr. Maldon kallistui hänen puoleensa lehtiä kääntääksensä.
+Mrs. Strong'in heleän punainen ja valkoinen iho ei ollut mielestäni
+niin uhkea ja kukankaltainen, kuin tavallisesti, kun hän kääntyi meitä
+kohden; mutta hän näytti hyvin kauniilta, ihmeen kauniilta.
+
+"Minä olen unhottanut, tohtori", sanoi Mrs. Strong'in äiti, kun olimme
+käyneet istumaan, "lausua päivän tervehdyksiä teille -- vaikka ne,
+niinkuin hyvin arvaatte, eivät suinkaan ole tyhjiä tervehdyksiä vaan
+minun puoleltani. Sallikaat minun toivottaa teille vielä monta
+onnellista syntymäpäivää".
+
+"Kiitoksia paljon, Ma'am", vastasi tohtori.
+
+"Monta monituista onnellista syntymäpäivää", lausui "vanha soturi".
+"Ei ainoastaan teidän itse tähtenne, vaan Annie'n ja John[22] Maldon'in
+ja monen muun tähden. Minusta näyttää, kun se olisi ollut eilen, John,
+kun pikku poikana, päätä lyhyempänä, kuin Master Copperfield,
+karviaspensaitten takana kryytimaassa ilmoitit rakkautesi Annie'lle".
+
+"Älkäät, rakas äiti", sanoi Mrs. Strong, "puhuko siitä nyt".
+
+"Älä ole järjetön, Annie", vastasi hänen äitinsä. "Jos semmoisia
+kuullessasi punehdut nyt, kun olet vanha, naitu vaimo, milloin
+herkeetkään punehtumasta niitä kuullessasi?"
+
+"Vanha?" huudahti Mr. Jack Maldon. "Annie? Kuinka?"
+
+"Niin, John", vastasi "soturi".
+
+"Todella vanha, naitu vaimo. Vaikk'ei vanha ijältään -- sillä milloin
+sinä taikka kukaan muu ikinä on kuullut minun sanovan, että
+kahdenkymmenen-vuotinen tyttö on vanha ijältä! -- on serkkusi tohtorin
+vaimo ja semmoisena hän on mitä minä sanoin. Se on hyvä sinulle, John,
+että serkkusi on tohtorin vaimo. Sinä olet saanut hänessä mahtavan ja
+hyvän ystävän, joka tulee vielä paremmaksi, sitä rohkenen ennustaa, jos
+ansaitset sitä. Minussa ei ole mitään väärää ylpeyttä. Minä en koskaan
+epäile vapaasti myöntäessäni, että heimossamme löytyy muutamia jäseniä,
+jotka tarvitsevat ystävää. Sinä olit itse yksi niistä, ennenkuin
+serkkusi vaikutus hankki sinulle yhden".
+
+Sydämensä hyvyydessä viittasi tohtori kädellänsä, niinkuin
+haihduttaaksensa hänen puhettansa ja säästääksensä Mr. Jack Maldon'ilta
+enempiä muistutuksia. Mutta Mrs. Markleham vaihti tuolinsa toiseen,
+joka oli lähinnä tohtoria ja laskien viuhkaansa hänen takinhiallensa
+sanoi:
+
+"Ei, todella, rakas tohtorini, teidän täytyy antaa anteeksi minulle,
+jos näytän pysyvän vähän kauemmin tässä aineessa, mutta tunteeni ovat
+niin syvät. Minä nimitän sitä oikein monomaniakseni, se on semmoinen
+mieli-aine minulle. Te olette siunaus meille. Te olette Jumalan lahja,
+tiedättekö"!
+
+"Joutavia, joutavia", lausui tohtori.
+
+"Ei, ei, minä pyydän anteeksi", vastasi "vanha soturi". "Kosk'ei kukaan
+muu ole läsnä, paitsi rakas, vilpitön ystävämme Mr. Wickfield, en voi
+suostua siihen, että minua pakoitetaan vaikenemaan. Jos jatkatte
+samalla tavalla, käytän anopin oikeuksiani ja torun teitä. Minä olen
+aivan rehellinen ja suorapuheinen. Mitä aion sanoa, on mitä sanoin, kun
+ensi kerran hämmästytitte minua -- te muistatte, kuinka minä
+hämmästyin? -- ja kositte Annie'ta. Ei sentähden, että oli mitään
+erinomaista itse kosimisessa -- se olisi naurun asia, jos sitä
+sanoisin! -- vaan sentähden, että minä, koska olitte tunteneet hänen
+isä raukkansa ja Annie'n itse kuusikuukautisesta lapsesta asti, en
+koskaan ollut ajatellut teitä siltä kannalta eikä ylimalkain naimisiin
+aikovaksi -- sentähden vaan".
+
+"Niin, niin", arveli tohtori säyseästi. "Älkäät huoliko niistä".
+
+"Mutta minä _huolin_", lausui "vanha soturi", laskien viuhkaansa
+tohtorin huulille. "Minä huolin niistä paljon. Minä muistutan näistä
+asioista, että saadaan väittää minua vastaan, jos olen väärässä. No
+niin! Sitten minä puhuin Annie'lle ja kerroin hänelle, mitä oli
+tapahtunut. Minä sanoin: 'rakas lapseni, tohtori Strong on vartavasten
+käynyt täällä ja tehnyt sinuun koskevan kauniin ilmoituksen ja
+tarjomuksen'. Koetinko minä vähimmälläkään tavalla taivuttaa häntä? Ei.
+Minä sanoin: 'no, Annie, kerro minulle tuossa paikassa totuus, onko
+sydämesi vapaa?' 'Äiti', hän vastasi itkien, 'minä olen kovin nuori' --
+joka olikin aivan totta -- 'ja minä tuskin tiedän, onko minulla mitään
+sydäntä ollenkaan'. 'Siinä tapauksessa, lapsi kultani', sanoin minä,
+'saat luottaa siihen, että se on vapaa. Oli miten oli, lemmittyni',
+sanoin minä, 'tohtori Strong on kiihtyneessä mielentilassa, ja hänelle
+täytyy vastata jotakin. Häntä ei sovi pitää nykyisessä epätiedon
+tilassa'. 'Äiti', sanoi Annie, yhä itkien, 'olisiko hän onneton ilman
+minua? jos niin on, kunnioitan minä häntä ja pidän häntä niin suuressa
+arvossa, että luulen suostuvani häneen'. Niin asia ratkaistiin. Ja
+silloin, eikä ennen, kuin silloin, sanoin minä Annie'lle: 'Annie,
+tohtori Strong ei tule ainoastaan puolisoksesi, vaan hän edustaa isä
+vainajaasi, hän edustaa heimomme päätä, hän edustaa heimomme viisautta
+ja arvoa ja, minun sopii sanoa se, varoja, ja on, lyhyeltä, oleva oikea
+Jumalan lahja sille'. Minä käytin tätä sanaa silloin, ja minä olen
+käyttänyt sitä taas tänään. Jos minulla on mikään ansio, on se
+yhtämukaisuus".
+
+Tytär oli tämän puheen kestäessä istunut aivan äänetönnä ja hiljaisena,
+silmät maassa. Hänen serkkunsa seisoi likellä häntä ja katseli myöskin
+lattiaan. Mrs. Strong sanoi nyt aivan lempeästi ja vapisevalla äänellä:
+
+"Äiti, minä toivon, että olette päättäneet?"
+
+"Ei, rakas Annie'ni", vastasi "soturi", "minä en ole kokonaan
+päättänyt. Koska kysyt minulta, lemmittyni, vastaan, että _en_ ole.
+Minä surkuttelen, että sinä todella olet vähän luonnoton omaa heimoasi
+vastaan; ja koska ei auta valittaa sinulle, aion valittaa puolisollesi.
+Nyt, rakas tohtorini, katsokaat tuota typerää vaimoa, joka teillä on".
+
+Kun tohtori käänsi leppeät kasvonsa, joista tuo yksinkertaisuuden ja
+hyvyyden hymy loisti, vaimoansa kohden, painoi tämä päätänsä vielä
+alemmaksi. Minä huomasin, että Mr. Wickfield vakavasti katseli häntä.
+
+"Kun tuonain satuin sanomaan tälle häijylle olennolle", jatkoi äiti,
+leikillisesti pudistaen päätänsä ja viuhkaansa tyttärelleen, "että
+löytyi yksi perheen-asia, jota hänen sopi mainita teille -- taikka jota
+hän luullakseni suorastaan oli velvollinen mainitsemaan -- sanoi hän,
+että asian mainitseminen oli suosion pyytäminen; ja että, koska te
+olitte erittäin jalomielinen ja pyytäminen hänen puoleltaan aina oli
+sama kuin saaminen, hän ei tahtonut".
+
+"Rakas Annie'ni", lausui tohtori. "Tämä oli väärin. Se ryösti minulta
+yhden mielihyvän".
+
+"Melkein samat sanat, kuin minä lausuin hänelle!" huudahti äiti. "Kun
+vastedes näen, että hän samasta syystä ei ota jutellaksensa teille
+jotakin, haluttaa minua suuresti, rakas tohtorini, itse jutella sitä".
+
+"Minua ilahuttaa, jos teette niin", vastasi tohtori.
+
+"Tokko minä?"
+
+"Tietysti".
+
+"No, siinä tapauksessa minä myöskin juttelen!" vastasi "vanha soturi".
+"Se on päätetty asia". Ja näin, minun arvatakseni, tarkoituksensa
+saavutettuaan taputti hän useita kertoja tohtorin kättä viuhkallansa
+(jota hän ensin suuteli) ja palasi riemuiten entiselle paikallensa.
+
+Kun enemmän vieraita tuli, joitten joukossa molemmat opettajat ja
+Adams, kävi keskustelu yleiseksi ja kääntyi aivan luonnollisesti Mr.
+Jack Maldon'iin, hänen matkaansa siihen maahan, johon hän hankki, ja
+hänen erityisiin tuumiinsa ja toiveisinsa. Hänen oli määrä sinä iltana
+aterian jälkeen postikääsyillä lähteä Gravesand'iin, jossa se laiva,
+jolla hänen tuli matkustaa, makasi, ja hänen oli aikomus jäädä --
+jollei hän tullut kotiin pääsöluvalla taikka terveytensä tähden --
+tiesi kuinka moneksi vuodeksi. Minä muistan kaikkien yhtyneen siihen
+ajatukseen, että India oli aivan väärin kuvattu maa, ettei siinä ollut
+mitään moitittavaa, paitsi tiikeri taikka pari ja hiukan hellettä
+päivän lämpimällä ajalla. Mitä minuun tulee, pidin Mr. Jack Maldon'ia
+nyky-aikaisena Sindbad'ina ja ajattelin häntä kaikkien Itämaan
+Rajah'ien helma-ystäväksi, joka istui kunniakatosten alla ja poltti
+kiehkuraisia, kultaisia piippuja, jotka olivat penikulman pitkiä, jos
+vaan saisi niitä ojennetuksi.
+
+Mrs. Strong oli sangen hyvä laulaja, niinkuin minä, joka usein kuulin
+hänen laulavan itseksensä, tiesin. Mutta joko hän ujosteli laulaessaan
+vieraitten kuullen taikka hänen äänensä sinä iltana oli sorruksissa, se
+oli vaan varmaa, ettei hän ollenkaan kyennyt laulamaan. Hän koetti
+kerran jotakin duettia serkkunsa Maldon'in kanssa, mutta ei voinut edes
+alkaa; ja jälestäpäin, kun hän yritti laulamaan yksinään, kuoli hänen
+äänensä, vaikka se alussa oli raikas, yht'äkkiä ja jätti hänet aivan
+tuskastuneena istumaan, pää alaspäin tangenttien yli. Hyvä tohtori
+sanoi, että hänen vaimonsa oli heikkohermoinen, ja esitteli tätä
+virkistääksensä erästä seurapeliä, jota hän ei itse osannut enemmän
+kuin puhaltaa pasunaa. Mutta minä huomasin, että "vanha soturi" heti
+otti hänet haltuunsa ja pelikumppanikseen ja neuvoi häntä ensi
+johdatukseksi antamaan pois kaikki hopearahat, mitä hänellä
+plakkarissaan oli.
+
+Peli huvitti meitä, huvitti meitä vielä enemmän tohtorin erehdysten
+vuoksi, jommoisia hänelle tuli lukemattomia, vaikka perhoset kyllä
+olivat valveilla ja kovin suutuksissaan. Mrs. Strong ei ollut suostunut
+ottamaan osaa peliin, koska hän ei voinut oikein hyvin, ja hänen
+serkkunsa Maldon oli estellyt sillä, että hänellä vielä oli vähän
+säälimistä matkaansa varten. Mutta tämän suoritettuansa palasi hän, ja
+he istuivat sohvassa keskenänsä puhuen. Tuon tuostakin tuli Mrs. Strong
+ja katsoi tohtorin kortteihin ja neuvoi hänelle, miten pelata. Hän oli
+kovin vaalea tohtorin puoleen kallistuessaan, ja minusta näytti, kuin
+hänen sormensa olisivat vapisseet, kun hän osoitti kortteja, mutta
+tohtori oli aivan onnellinen hänen vaarinpidostaan eikä huomannut tätä,
+vaikka niin olisi ollutkin.
+
+Illallista syödessämme olimme tuskin niin iloiset. Jokainen näytti
+tuntevan, että tämänlainen eroaminen oli varsin ikävä asia, ja että
+mitä likemmäksi se tuli, sitä ikävämmäksi se kävi. Mr. Jack Maldon
+koetti olla hyvin puhelias, mutta ei ollut yhtään levollinen, vaan
+pahensi asian, joka ei myöskään, minun ymmärtääkseni, parantunut siitä,
+että "vanha soturi" ehtimiseen kertoi tapauksia Mr. Jack Maldon'in
+nuoruudesta.
+
+Mutta tohtori, joka, minä olen varma siitä, tunsi, että hän saatti
+kaikki onnelliseksi, oli hyvin mielissään eikä kuullut ensinkään mitään
+muuta, kuin että kaikki olimme ilon korkeimmilla kukkuloilla.
+
+"Annie kultani", lausui hän, katsoen kelloansa ja täyttäen lasiansa;
+"serkkusi Jack'in aika on jo tullut emmekä saa pidättää häntä,
+kosk'eivät aika ja luode -- jotka molemmat tässä asiassa ovat tärkeitä
+-- odota ketään ihmistä. Mr. Jack Maldon, teillä on pitkä matka ja outo
+maa edessänne; mutta monella miehellä on ollut molemmat ja on vastakin
+oleva ajan loppuun saakka. Ne tuulet, joita lähdette koettamaan, ovat
+läikytelleet tuhansia onneen ja tuoneet tuhansia eheinä takaisin".
+
+"Oikein liikuttaa", sanoi Mrs. Markleham -- "katsoi asiaa miltä
+kannalta tahansa, oikein liikuttaa -- kun näkee nuoren, kauniin miehen,
+jonka on tuntenut pienestä pikkuisesta, lähtevän pois toiseen päähän
+mailmaa ja jättävän kaikki tuttavansa jälkeensä ihan tietämättä, mikä
+hänen edessään on. Nuori mies", katsellen tohtoria, "joka tekee
+semmoisia uhrauksia, ansaitsee todella alinomaista kannatusta ja
+suojelusta".
+
+"Aika kuluu nopeasti teiltä, Mr. Jack Maldon", jatkoi tohtori, "ja
+nopeasti meiltä kaikilta. Muutamat meistä saattavat asiain luonnollista
+menoa myöden tuskin odottaa, että saamme tervehtiä teitä, kun palaatte.
+Paras asia on toivoa että saamme, ja niin on minun laitani. Minä en aio
+väsyttää teitä hyvillä neuvoilla. Teillä on kauan ollut oivallinen
+esikuva serkussanne Annie'ssa. Noudattakaat hänen hyviä avujansa niin
+tarkasti, kuin voitte".
+
+Mrs. Markleham viuhkoitti itseänsä ja pudisti päätänsä.
+
+"Jääkäät hyvästi, Mr. Jack", lausui tohtori, nousten; jolloin me kaikki
+nousimme. "Myötäistä matkaa, hyvää menestystä ulkomailla ja onnellista
+takaisintuloa!"
+
+Me joimme kaikki Mr. Jack Maldon'in kunniaksi ja pudistimme kaikki
+kättä hänen kanssaan, jonka jälkeen hän nopeasti jätti siellä olevat
+ladyt hyvästi ja kiirehti ovelle, jossa sitä varten huoneen edustalle
+kokoontuneet poikamme vastaan-ottivat häntä, kun hän astui kääsyihin,
+ankarilla hurraa-huudoilla. Juosten niitten joukkoon kartuttamaan
+heidän rivejänsä, olin minä ihan likellä kääsyjä, kun ne vierivät pois,
+ja minulle jäi keskellä hälinää ja tomua vilkas muisto siitä, että näin
+Mr. Jack Maldon'in ajavan pois syvästi liikutettuna muodoltaan ja
+jotakin kirsikanväristä kädessänsä.
+
+Kun oli vielä kerta hurrattu tohtorin kunniaksi, ja lisäksi kerta
+tohtorin vaimolle, hajosivat pojat, ja minä palasin huoneesen, jossa
+tapasin kaikki seisomasta tohtorin ympärillä, keskustellen, kuinka Mr.
+Jack Maldon oli lähtenyt pois, kuinka hän oli kestänyt lähtöänsä, millä
+mielellä hän oli ollut, ja muita sellaisia. Kesken näitä muistutuksia
+huudahti Mrs. Markleham: "mutta missä Annie on?"
+
+Ei mitään Annieta näkynyt, ja kun huusivat häntä, ei mikään Annie
+vastannut. Mutta kun kaikki yhdessä riensimme ulos huoneesta katsomaan,
+mitä oli tapahtunut, näimme hänen makaavan eteishuoneen lattialla.
+Ensiksi oli suuri hätä, siksi kuin nähtiin, että hän vaan oli
+tainnoksissa ja että hän saatiin tointumaan tavallisilla keinoilla,
+jolloin tohtori, joka oli nostanut hänen päänsä polvillensa, pyyhki
+hänen kiharoitaan syrjään kädellänsä ja sanoi, ympärillensä katsellen:
+
+"Annie parka! Hän on niin uskollinen ja helläsydäminen! Se on ero hänen
+vanhasta leikkikumppanistaan ja ystävästään -- hänen rakkaasta
+serkustansa -- joka on tehnyt tämän. Voi! Minun käy sääliksi! Minä olen
+kovin suruissani!"
+
+Kun Mrs. Strong avasi silmänsä ja näki, missä hän oli, ja että kaikki
+seisoimme hänen ympärillänsä, nousi hän muitten avulla ja käänsi pois
+päänsä, laskeaksensa sitä tohtorin olkapäälle -- taikka kätkeäksensä
+sitä, minä en tiedä kumpaa. Me menimme vierashuoneesen, jättääksemme
+häntä tohtorin ja hänen äitinsä hoitoon, mutta hän sanoi, että hän nyt
+tunsi itsensä paremmaksi, kuin hän oli tuntenut aamusta saakka, ja että
+hän mieluisammin yhtyi meidän joukkoomme; jonka vuoksi he toivat hänet
+sisään kovin vaaleana ja heikkona (siltä minusta näytti) ja asettivat
+hänet sohvalle.
+
+"Rakas Annie'ni", sanoi hänen äitinsä, korjaillen jotakin hänen
+puvussaan. "Katso tänne! Sinä olet hukannut nauharuusun. Tahtooko
+kukaan tehdä hyvin ja etsiä yhtä nauhaa, kirsikanväristä nauhaa?"
+
+Se oli se, jota hän oli kantanut rinnallansa. Me etsimme sitä kaikki --
+minäkin, minä olen varma siitä, etsin joka paikasta -- mutta ei
+kenenkään ollut mahdollista löytää sitä.
+
+"Muistatko, missä se sinulla viimeiseksi oli, Annie?" kysyi hänen
+äitinsä.
+
+Kun hän vastasi, että se oli, hänen luullaksensa, ollut hänellä vähä
+aika sitten, mutta ettei maksanut vaivaa etsiä sitä, kummastelin,
+kuinka saatin katsoa häntä vaaleaksi taikka miksikään muuksi, kuin
+tulipunaiseksi.
+
+Kuitenkin sitä etsittiin taas, mutta turhaan. Hän pyysi, ettei sitä
+enää haettaisi, mutta sitä yhä haettiin jollakin pintapuolisella
+tavalla, kunnes hän oli aivan terve ja seura erosi.
+
+Me astuimme hyvin verkalleen kotiin, Mr. Wickfield, Agnes ja minä --
+Agnes ja minä ihmetellen kuutamaa, ja Mr. Wickfield tuskin nostaen
+silmiänsä maasta. Kun viimein saavuimme omalle ovellemme, huomasi
+Agnes, että hän oli jättänyt vähäisen neulomus-väskynsä jälkeensä.
+Iloisena, että jollakin lailla voin palvella häntä, juoksin takaisin
+noutamaan sitä.
+
+Minä menin ruokasaliin, johon se oli jäänyt ja joka oli autio ja pimeä.
+Mutta koska ovi oli auki tämän ja tohtorin lukuhuoneen välillä, josta
+näkyi valkeata, astuin sinne sanoakseni, mitä kaipasin, ja kynttilää
+saadakseni.
+
+Tohtori istui nojatuolissansa pesän vieressä, ja hänen nuori vaimonsa
+istui pallilla hänen jalkainsa edessä. Tyytyväisellä hymyllä luki
+tohtori ääneen jotakin kirjallista selitystä taikka teoriaa tuosta
+päättömästä sanakirjasta, ja Mrs. Strong katseli ylös hänen puoleensa.
+Mutta semmoisilla kasvoilla, joitten vertaista minä en ikinä
+ole nähnyt. Ne olivat niin ihanat muodoltansa, ne olivat niin
+tuhka-vaaleat, ne olivat niin kiintyneet katselemiseensa, ne olivat
+niin täynnä hurjaa, unissa-kävijän tapaista kauhua, minä en tiedä minkä
+asian kauhua. Silmät olivat aivan avoinna, ja hänen ruskeat hiuksensa
+valuivat kahtena uhkeana palmikkona hänen olkapäillensä ja valkoiselle
+puvulleen, joka oli epäjärjestyksessä kadonneen nauhan puutteessa.
+Vaikka selvästi muistan hänen katseensa, en voi sanoa, mitä se
+ilmoitti. Minä en voi edes sanoa, mitä se nyt ilmoittaa minulle, kun se
+taas nousee miehistyneen ymmärrykseni eteen. Katumusta, nöyrtymystä,
+häpeätä, ylpeyttä, rakkautta ja luottamusta -- kaikkia näitä näen, ja
+kaikissa näissä näen tuon kauhun, minä en tiedä minkä asian kauhun.
+
+Kun minä tulin ja sanoin asiani, heräsi hän. Tohtorikin häirittyi,
+sillä, kun minä palasin asettaakseni paikallensa sitä kynttilää, jonka
+olin pöydältä ottanut, taputti hän isällisellä tavallansa vaimoaan pään
+päälle ja sanoi, että hän oli sydämetön ihminen, joka antoi tämän
+houkutella itseään jatkamaan lukemistansa, sekä että hän tahtoisi,
+jotta hän lähti levolle.
+
+Mutta hän rukoili tohtoria joutuisalla, kiihkeällä tavalla, että tämä
+sallisi hänen jäädä -- sallisi hänen tuntea (minä kuulin hänen
+kuiskaavan muutamia katkonaisia sanoja sinnepäin), että hänellä sinä
+iltana oli hänen luottamuksensa. Ja kun hän taas kääntyi tohtoria
+kohden, katseltuaan minua, kun minä jätin huoneen ja lähdin ulos
+ovesta, näin hänen panevan kätensä ristiin tohtorin polvelle ja
+katsovan ylös hänen puoleensa samanlaisilla, kuitenkin vähän
+tyventyneillä kasvoilla, kun tohtori jälleen rupesi lukemaan.
+
+Tämä vaikutti syvästi minuun, ja minä muistin sen kauan aikaa
+jälestäpäin, niinkuin minun on tilaisuus kertoa, kun aika tulee.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
+
+Joku ilmaantuu.
+
+
+Minä en ole joutunut mainitsemaan Peggottya siitä asti, kuin karkasin
+pois, mutta tietysti panin hänelle kirjeen heti, kuin pääsin katon alle
+Dover'iin, ja toisen, vieläpä pidemmän, joka sisälsi täydellisen
+kertomuksen kaikista yksityis-seikoista, kun tätini varsinaisesti otti
+minut hoimiinsa. Kohta tohtori Strong'in kouluun tultuani kirjoitin
+hänelle taas, tarkasti kuvaillen onnellista tilaani ja toiveitani. Minä
+en olisi koskaan voinut Mr. Dick'in antamilla rahoilla hankkia mitään
+sen ilon kaltaista, jonka tunsin, kun postilla tässä viimeisessä
+kirjeessä lähetin Peggotylle kultaisen puoli-guinean sen summan
+maksoksi, jonka olin lainannut häneltä. Tässä kirjeessä, eikä ennen,
+puhuin nuorukaisesta ja aasinkärryistä.
+
+Näihin ilmoituksiin vastasi Peggotty yhtä nopeasti, jollei yhtä
+lyhyesti, kuin joku kauppakonttoristi. Hänen viimeiset sananvaransa
+(jotka eivät suinkaan olleet suuret, kun tuli niitä läkillä esiin
+tuoda) tyhjentyivät, kun hän koetti kirjoittaa, mitä hän matkani
+johdosta tunsi. Neljä sivua katkonaisia ja toinen toisensa väliin
+pistettyjä lauseen-alkuja, joilla ei ollut mitään loppua, paitsi
+pilkkuja, eivät riittäneet tuottamaan hänelle huojennusta. Mutta pilkut
+puhuivat minulle paremmin, kuin kauniimmat kynäelmät, sillä ne
+osoittivat minulle, että Peggotty oli itkenyt koko paperin täyteen, ja
+mitä muuta minun sopi toivoa?
+
+Minä huomasin ilman suurta vaivaa, ettei hän vielä voinut kääntyä
+oikein ystävälliseksi tätini suhteen. Tiedonantoni oli liian lyhyt
+muuttamaan niin vanhaa ennakkoluuloa. Ihmisiä ei tunne koskaan,
+kirjoitti hän; mutta se ajatus, että Miss Betsey näytti olevan niin
+toisenlainen, kuin miksi häntä luultiin, se oli moralia! -- tämä oli
+hänen oma sanansa. Hän pelkäsi ilmeisesti vielä Miss Betsey'tä, sillä
+hän lähetti kiitollisen, mutta aran tervehdyksen hänelle, ja hän
+pelkäsi ilmeisesti minuakin ja piti todenmukaisena, että minä pian taas
+karkaisin; jos saan päättää niistä viittauksista, joita hän ehtimiseen
+laski, että Yarmouth'in postivaunujen matkarahat aina saataisiin
+häneltä, kun vaan pyydettiin. Häneltä minä kuulin jotakin, joka kovasti
+koski minuun, nimittäin, että vanhan kotini huonekalut olivat myydyt,
+että Mr. ja Miss Murdstone olivat lähteneet tiehensä ja että rakennus
+oli suljettu hyyrättäväksi taikka myytäväksi. Jumala sen tietää, ettei
+minulla ollut mitään osaa niissä, kun he vielä olivat siellä, mutta
+minua suretti se asia, että tuo kallis, vanha paikka oli aivan autioksi
+heitetty, että rikkaruoho rehotti puutarhassa ja maahan varisneet
+lehdet makasivat läjittäin ja märkinä poluilla. Minä kuvailin
+itsekseni, kuinka talvituulet vinkuivat sen ympärillä, kuinka kylmä
+sade pieksi akkunan-laseja, kuinka kuu loi kummituksia tyhjien
+huoneitten seinille ja kaiken yötä vartioi näitten yksinäisyyttä. Minä
+muistin taas hautaa kirkkotarhan puun alla, ja minusta tuntui, kuin
+huoneemmekin nyt olisi kuollut ja kaikki, joka oli yhteydessä isäni ja
+äitini kanssa, kadonnut.
+
+Muita uutisia ei ollut mitään Peggotyn kirjeissä. Mr. Barkis oli
+oivallinen aviopuoli, sanoi hän. vaikka yhä vähän tarkka; mutta meillä
+oli kaikilla vikamme ja hänellä itsellä oli niitä paljon (vaikka minä
+olen varma siitä, etten tiedä, mitkä ne olivat); ja Mr. Barkis lähetti
+terveisiä, ja vähäinen makuuhuoneeni oli aivan valmis minua varten. Mr.
+Peggotty voi hyvin, ja Ham voi hyvin, ja Mrs. Gummidge oli
+huononpuolinen ja pikku Em'ly ei tahtonut lähettää terveisiä minulle,
+vaan sanoi, että Peggotty saisi lähettää, jos häntä halutti.
+
+Kaikki nämät sanomat laadin kuuliaisesti tädilleni, jättäen ainoastaan
+pikku Em'lyä mainitsematta, sillä minä tunsin vaistomaisesti, ettei
+tätini olisi erittäin suosiollinen tälle. Sillä aikaa kuin vielä olin
+vasta-alkavainen tohtori Strong'in luona, matkusti tätini useita
+kertoja Canterbury'yn katsomaan minua, ja aina kummalliseen aikaan,
+luultavasti äkki-arvaamatta tavataksensa minua. Mutta kun hän aina
+havaitsi minun olevan ahkerassa työssä ja hyvässä maineessa ja
+kaikkialta kuuli, että nopeasti ylenin koulussa, lakkautti hän pian
+nämät käyntinsä. Minä näin hänet lauvantaisin joka kolmas taikka neljäs
+viikko, kun lähdin Dover'iin huvittelemaan; ja minä näin Mr. Dick'in
+joka toinen keskiviikko, jolloin hän saapui postivaunuilla puolipäivän
+aikana ja jäi seuraavaksi aamuksi.
+
+Näissä tiloissa Mr. Dick ei koskaan matkustanut ilman yhtä nahkaista
+kirjoitus-pulpettia, joka sisälsi tarpeellisia kirjoitus-aineita ja
+memorialin; jonka dokumentin suhteen hänellä oli joku käsitys, että
+aika jo alkoi käydä täpärälle ja että se todella nyt oli valmiiksi
+saatettava.
+
+Mr. Dick oli hyvin kärkäs piparkakuille. Että hänen matkansa
+tuntuisivat hupaisemmilta, oli tätini käskenyt minun hankkia hänelle
+kreditiä eräässä leipurinpuodissa sillä rajoittavalla määräyksellä,
+etteivät saisi antaa hänelle enemmän kuin shillingin edestä
+päiväänsä. Tämä ynnä se seikka, että hänen pikku rätinkinsä siinä
+maa-ravintolassa, jossa hän oli yötä, lähetettiin tädilleni, ennenkuin
+ne suoritettiin, saattivat minut luulemaan, että hänen sallittiin vaan
+helistellä rahojansa, mutta ei käyttää niitä. Tarkemmin asiaa
+tutkittuani huomasin, että niin oli laita taikka että ainakin oli
+semmoinen suostumus hänen ja tätini välillä, että hän tekisi tälle
+tiliä kaikista menoistansa. Kosk'ei Mr. Dick millään muotoa tahtonut
+pettää tätiäni, vaan aina koetti olla hänelle mieliksi, estettiin häntä
+tällä tapaa tarpeettomiin maksoihin joutumasta. Tässä kohdassa,
+niinkuin kaikissa muissakin, oli Mr. Dick vakuutettu, että tätini oli
+viisain ja ihmeellisin nainen, mikä löytyi; kuten hän monta kertaa
+syvässä salaisuudessa ja aina kuiskaamalla kertoi minulle.
+
+"Trotwood", lausui Mr. Dick salamyhkäisellä muodolla eräänä
+keskiviikkona, kun hän oli uskonut tämän asian minulle; "kuka se mies
+on, joka piileskelee likellä asuntoamme ja peloittaa häntä?"
+
+"Peloittaa tätiäni, Sir?"
+
+Mr. Dick nyykäytti päätänsä. "Minä luulin, ettei mikään olisi voinut
+peloittaa häntä", sanoi hän, "sillä hän on --" tässä hän kuiskasi
+hiljalleen, "älä mainitse sitä -- viisain ja ihmeellisin kaikista
+naisista". Ja kun hän oli lausunut tämän, vetäytyi hän takaisin,
+katsoaksensa mitä vaikutusta hänen kuvauksensa tekisi minuun.
+
+"Ensimäinen kerta, kuin hän tuli", jatkoi Mr. Dick, "oli -- maltappas
+-- tuhat-kuusisataa neljäkymmentä ja yhdeksän mestattiin kuningas
+Kaarlo. Luullakseni sanoit tuhat-kuusisataa neljäkymmentä ja yhdeksän?"
+
+"Niin sanoin, Sir".
+
+"Minä en tiedä, kuinka se on mahdollista", lausui Mr. Dick, kipuisesti
+hämmentyneenä ja päätänsä pudistaen. "Minä en luule, että olen niin
+vanha".
+
+"Sinäkö vuonna tuo mies ilmestyi, Sir?" kysyin minä.
+
+"Niin oikein", vastasi Mr. Dick, "minä en käsitä, kuinka se on
+saattanut olla sinä vuonna, Trotwood. Historiastako tuon vuosiluvun
+sait?"
+
+"Niin, Sir".
+
+"Minä arvaan, ettei historia koskaan valehtele, vai kuinka?" lausui Mr.
+Dick vähäisellä toivon vilauksella.
+
+"Ei, ei koskaan, Sir!" vastasin minä suurella varmuudella. Minä olin
+avomielinen ja nuori, ja minä luulin niin.
+
+"Minä en voi ymmärtää sitä", sanoi Mr. Dick, päätänsä pudistaen.
+"Jotakin on väärällä kannalla jossakin. Kuitenkin se oli hyvin pian sen
+erehdyksen jälkeen, kun pistivät muutamia huolia kuningas Kaarlon
+päästä minun päähäni, kuin tuo mies ensi kerran ilmestyi. Minä lähdin
+ulos kävelemään Miss Trotwood'in kanssa. Se oli juuri hämärässä teen
+jälkeen. Ja siinä hän oli likellä asuntoamme".
+
+"Ympäri kierrellen?" kysyin minä.
+
+"Ympäri kierrellen?" toisti Mr. Dick.
+
+"Maltappas. Minun täytyy hiukan miettiä. E-ei, ei; hän ei kierrellyt
+ympäri".
+
+Lyhyimmällä tavalla perille päästäkseni, kysyin minä, mitä hän siis
+_teki_.
+
+"Hän ei ollut siellä ollenkaan", vastasi Mr. Dick, "ennenkuin hän
+lähestyi Miss. Trotwood'ia takaa ja kuiskasi. Silloin Miss Trotwood
+kääntyi ja meni tainnoksiin, ja minä seisoin paikallani ja katselin
+miestä, kun hän meni pois; mutta kaikkein kummallisin asia on se, että
+hän siitä asti on pileskellyt maan alla taikka jossakin muualla!"
+
+"Onko hän piileskellyt siitä asti?" kysyin minä.
+
+"On todella", vastasi Mr. Dick, nyykäyttäen päätänsä vakavasti. "Ei
+koskaan ilmestynyt, ennenkuin eilen illalla! Me kävelimme eilen
+illalla, ja hän lähestyi Miss Trotwood'ia, ja minä tunsin hänet
+jälleen".
+
+"Ja säikähyttikö hän tätiäni taas?"
+
+"Värisi joka paikasta", lausui Mr. Dick, osoitellen tätä tunnetta ja
+hampaitansa helisyttäen. "Piti kiinni aitauksesta. Huusi. Mutta
+Trotwood, tule tänne", vetäen minua luoksensa, että hänen sopi kuiskata
+hyvin hiljaa, "miksi Miss Trotwood antoi hänelle rahaa, poika,
+kuutamassa?"
+
+"Hän oli ehkä kerjäläinen".
+
+Mr. Dick pudisti päätänsä, niinkuin kokonaan hyljätäksensä tätä
+ajatusta, ja vastattuaan monta kertaa ja suurella luottamuksella: "ei
+kerjäläinen, ei kerjäläinen, Sir!" jatkoi hän, sanoen, että hän oli
+jälestäpäin ja myöhään illalla nähnyt akkunastaan, kuinka tätini
+ulkopuolella puutarhan aitausta kuutamassa antoi rahaa tälle miehelle,
+joka sitten luikahti pois -- maan alle taas, niinkuin hän luuli -- eikä
+sen enempää tullut näkyviin; sillä välin kuin tätini palasi nopeasti ja
+salaisesti huoneesen ja oli vielä tänäkin aamuna ollut aivan
+toisenlainen, kuin tavallisesti; joka rasitti Mr. Dick'in mieltä.
+
+Kertomuksen alussa minä en ajatellut muuta, kuin että tuo tuntematon
+oli joku Mr. Dick'in luulokuva, samanlainen, kuin se kova-osainen
+ruhtinas, joka tuotti niin paljon vaivaa hänelle; mutta vähän
+mietittyäni rupesin epäilemään, olisiko joku yritys taikka yrityksen
+uhkaus kahdesti tehty, jolla koetettiin saada Mr. Dick parkaa pois
+tätini huostasta, ja olisiko tätiäni, jonka lujan ystävyyden Mr.
+Dick'iä kohtaan minä tiesin hänen itse kauttansa, pakoitettu maksamaan
+jotakin Mr. Dick'in levon ja rauhan tähden. Koska minä jo olin suuresti
+mieltynyt Mr. Dick'iin ja kaikin puolin soin hänelle hyvää, suosi
+pelkoni tätä arvelua; ja monta aikaa harva keskiviikko tuli sitä huolta
+synnyttämättä, ettei häntä tapaansa myöden näkyisi kutsinlaudalla.
+Siinä hän kuitenkin aina ilmestyi, harmaapäisenä, nauravana ja
+onnellisena; eikä hän koskaan sen koommin puhunut siitä miehestä, joka
+osasi tätiäni peloittaa.
+
+Nämät keskiviikot olivat kaikkein onnellisimpia päiviä Mr. Dick'in
+elämässä; eivätkä ne suinkaan olleet minunkaan elämässäni mitään
+onnettomia. Hän tutustui pian jok'ikisen pojan kanssa koulussa; ja
+vaikk'ei hän koskaan ottanut osaa mihinkään leikkiin, paitsi
+leijan-laskemiseen, oli hän yhtä mieltynyt kaikkiin meidän huveihimme,
+kuin kukaan meistä. Kuinka usein olen nähnyt hänen sanomattomalla
+hartaudella katselevan ja ratkaisevissa kohdissa tuskin hengittävän,
+kun leikiteltiin marmori-palloilla taikka teräshyrrällä! Kuinka usein
+olen nähnyt hänen, kun kävimme jänestä ja koiraa, nousevan jollekin
+kumpuralle, kehoittavan koko tannerta vilkkaasen toimeen ja heiluttavan
+hattuansa harmaan päänsä ylitse, unohtaen kuningas Kaarlo Martyrin pään
+ja kaikki, mitä siihen kuului! Kuinka monta kesän tuntia tiedän olleen
+vaan autuaita minuteja hänelle cricketkentällä! Kuinka monta
+talvipäivää olen nähnyt hänen seisovan mustan-sinisellä nenällä lumessa
+ja itätuulessa ja katselevan poikia, kun he laskivat pitkää luisua,
+sekä ihastuksissaan taputtavan villavantuitansa!
+
+Hän oli kaikkien lemmitty, ja hänen näppäryytensä vähissä asioissa oli
+erinomainen. Hän osasi leikata orangeja semmoisiksi kuviksi, joista ei
+meillä kenelläkään ollut mitään käsitystä. Hän osasi tehdä veneen
+vaikka mistä, paistinpuikosta alkaen. Hän osasi muuttaa lampaan
+polvilumpioita shakki-nappuloiksi; rakentaa romalaisia sotavaunuja
+vanhoista korteista; laatia puolapuilla varustettuja pyöriä keloista ja
+linnunhäkkejä vanhasta rautalangasta. Mutta kaikkein taitavin hän ehkä
+oli valmistamaan kaluja langasta ja oljista, joista viimeisistä
+aineista me kaikki luulimme hänen pystyvän laittamaan mitä hyvänsä
+ihmiskädellä voi laittaa.
+
+Mr. Dick'in maine ei ollut kauan supistunut ainoastaan meidän
+piiriimme. Muutamien keskiviikkojen jälkeen kyseli tohtori Strong itse
+minulta niitä näitä hänestä, ja minä kerroin hänelle kaikki, mitä
+tätini oli jutellut minulle; joka viehätti tohtoria siinä määrässä,
+että hän käski minun seuraavalla kertaa, kuin Mr. Dick tuli, esitellä
+itseänsä tälle. Tämän seremonian minä toimitin; ja kun tohtori nyt
+pyysi, että Mr. Dick aina, kun hän ei tavannut minua vaunukonttorissa,
+tulisi sinne ja lepäisi, siksi kuin aamutyömme oli loppunut, tottui Mr.
+Dick pian siihen ja tuli, niinkuin se olisi ollut aivan luonnollinen
+asia, jos me vähän myöhästyimme, joka usein keskiviikkoisin tapahtui,
+kävelemään pihalla, minua odottaaksensa. Täällä hän tutustui tohtorin
+kauniin, nuoren vaimon kanssa (tämä oli alati vaaleampi, kuin ennen,
+oli, luullakseni, harvemmin minun taikka muitten näkyvissä, eikä ollut
+enää niin iloinen, mutta yhtä kaunis) ja perehtyi tällä tapaa
+vähitellen yhä enemmän, kunnes hän viimein tuli itse kouluun vartomaan.
+Hän istui aina erityisessä nurkassa ja erityisellä tuolilla, jota hänen
+jälkeensä nimitettiin "Dick'iksi"; siinä hän istui, harmaa pää
+eteenpäin kallistuneena, tarkasti kuunnellen kaikkia, mitä tapahtui, ja
+syvästi kunnioittaen sitä oppia, jota hän ei koskaan ollut kyennyt
+itsellensä hankkimaan.
+
+Tätä kunnioitustaan ulotti Mr. Dick tohtoriin, jota hän piti
+terävimpänä ja täydellisimpänä filosofina, minkä mikään vuosisata oli
+luonut. Meni melkoisia aikoja, ennenkuin Mr. Dick ollenkaan puhutteli
+häntä muulla lailla, kuin päätänsä paljastaen; ja perästäpäinkin, kun
+hän ja tohtori olivat ruvenneet aivan likeiseen ystävyyteen ja
+tuntimääriä kävelivät yhdessä sillä puolella pihaa, joka oli meidän
+kesken tunnettu tohtorin käytävän nimellä, nosti Mr. Dick tuon
+tuostakin hattuansa, osoittaaksensa kunnioitustaan viisaudelle ja
+tiedolle. Mistä se tuli, että tohtori näillä kävelyillä alkoi lukea
+palasia kuuluisasta sanakirjastansa, sitä en koskaan saanut tietää;
+kenties se alusta tuntui hänestä aivan samalta, kuin jos hän olisi
+lukenut niitä itsekseen. Kuitenkin kävi tämäkin tavaksi; ja Mr. Dick
+kuunteli ylpeydestä ja ilosta hohtavilla kasvoilla ja uskoi sydämensä
+sisimmissä, että sanakirja oli hupaisin kirja koko mailmassa.
+
+Kun ajattelen, kuinka he kävelivät edestakaisin kouluhuoneitten
+akkunain edessä -- tohtori lukien käsikirjoitusta lempeällä hymyllään,
+tuon tuostakin heiluttaen sitä taikka vakavasti päätänsä liikuttaen,
+ja Mr. Dick mitä hartaimmin kuunnellen, sillä välin kuin hänen
+ymmärrys-raukkansa solmuisten sanojen siivillä lensi Jumala tiesi mihin
+-- ajattelen sitä semmoiseksi hiljaisen hupaisuuden asiaksi, jonka
+vertaista en ole milloinkaan nähnyt. Minusta tuntuu, kuin heidän sopisi
+kävellä edestakaisin ijäti ja kuin mailma tavalla taikka toisella
+muuttuisi paremmaksi siitä -- kuin tuhannet asiat, joista se pitää
+hälinää, eivät olisi puoleksikaan niin hyviä sille taikka minulle.
+
+Agneskin oli sangen pian yksi Mr. Dick'in ystävistä; ja koska tämä
+usein tuli meille, joutui hän tuttavuuteen myöskin Uriah'n kanssa. Mr.
+Dick'in ja minun keskinäinen ystävyytemme varttui varttumistaan ja
+jatkaantui sillä omituisella tavalla, että samalla kuin Mr. Dick
+nimeksi tuli katsomaan minua holhojana, hän aina keskusteli minun
+kanssani jokaisesta pikku epäilyksestä, joka hänessä syntyi, ja alati
+noudatti neuvoani, kosk'ei hän ainoastaan suuresti kunnioittanut
+luonnollista älyäni, vaan luuli, että olin perinyt hyvän osan tätini
+älystä.
+
+Eräänä tuorstai-aamuna, kun aioin mennä Mr. Dick'in kanssa hotellista
+vaunukonttoriin, ennenkuin palasin kouluun (sillä meillä oli tunnin
+koulutyö ennen suurusta), tapasin kadulla Uriah'n, joka muistutti minua
+siitä, että olin luvannut juoda teetä hänen ja hänen äitinsä kanssa,
+lisäten ruumiinsa luikerruksella: "mutta minä en toivonut, että
+pitäisitte sitä, Master Copperfield, me olemme niin kovin halpoja".
+
+Minä en todella ollut tähän saakka voinut päättää, rakastinko Uriah'ta
+vai inhosinko häntä, ja olin vieläkin kovasti kahden vaiheilla, kun nyt
+seisoin ja katselin häntä kasvoihin kadulla. Mutta minä pidin sitä
+suorastaan loukkauksena, että minua luultiin ylpeäksi, ja sanoin, että
+vaan odotin kutsumusta.
+
+"No, jos siinä on kaikki, Master Copperfield", vastasi Uriah, "eikä se
+todella ole meidän halpuutemme, joka estää teitä, tahdotteko tulla tänä
+iltana? Mutta jos se on meidän halpuutemme, toivon, ettette epäile sitä
+tunnustamasta, Master Copperfield; sillä me tiedämme hyvin tilamme".
+
+Minä sanoin, että puhuisin siitä Mr. Wickfield'ille, ja jos hän
+suostui, jota minä en epäillyt, tulisin mielelläni. Tämän johdosta minä
+kello kuusi samana iltana (tämä ilta oli niitä, jolloin konttori-työ
+loppui tavallista varemmin) ilmoitin Uriah'lle, että olin valmis.
+
+"Äiti tulee varmaan ylpeäksi", sanoi hän, kun yhdessä astuimme
+eteenpäin. "Taikka hän tulisi ylpeäksi, jollei se olisi synti, Master
+Copperfield".
+
+"Vaan kuitenkin te ajattelitte, että _minä_ olin ylpeä tänä aamuna",
+vastasin minä.
+
+"Voi, ei suinkaan, Master Copperfield!" arveli Uriah. "Voi, uskokaat
+minua, ei! Semmoinen ajatus ei koskaan ole tullut minun päähäni! Minä
+en olisi pitänyt sitä ensinkään ylpeytenä, vaikka olisittekin katsoneet
+_meitä_ liian halvaksi itsellenne. Sillä me olemme niin kovin halpoja".
+
+"Oletteko tutkineet lakia paljon viime aikoina?" kysyin minä,
+puhe-ainetta vaihtaakseni.
+
+"No, Master Copperfield", lausui hän nöyrän siivolla muodolla, "minun
+lukemistani tuskin sopii sanoa tutkimiseksi. Minä olen joskus iltaisin
+viettänyt tunnin taikka pari Mr. Tidd'in kanssa".
+
+"Vaikeanpuolinen, arvaan?" sanoin minä.
+
+"Minulle välisti vaikeanpuolinen", vastasi Uriah. "Mutta minä en tiedä,
+mimmoinen hän lienee hyväpäisille".
+
+Hän taputti kahdella luurangon-tapaisen, oikean kätensä etusormella
+vähäistä nuottia leuallensa ja lisäsi:
+
+"Niitä on lauseita, näettekö, Master Copperfield -- latinaisia sanoja
+ja puheenparsia -- Mr. Tidd'issä, jotka koettelevat semmoista lukiaa,
+jolla on minun halpa kykyni".
+
+"Tekisikö mielenne oppia latinaa?" kysyin minä vilkkaasti. "Minä
+tahtoisin kernaasti opettaa sitä teille sitä myöden, kuin itse opin
+sitä".
+
+"Voi, kiitoksia, Master Copperfield", vastasi hän, päätänsä pudistaen.
+"Siinä tosin teette sangen kauniisti, kun tarjootte minulle tätä, mutta
+minä olen liian halpa vastaanottamaan sitä".
+
+"Mitä joutavia, Uriah!"
+
+"Voi, teidän täytyy todella antaa anteeksi minulle, Master Copperfield!
+Minä olen suuresti kiitollinen, ja se miellyttää minua enemmän, kuin
+mikään muu, sitä vakuutan teille; mutta minä olen liian halpa. Niitä on
+sentään yltäkyllin, jotka tallaavat minua alhaisessa tilassani,
+vaikk'en loukkaakaan heidän tunteitansa oppia omistamalla. Oppi ei sovi
+minulle. Meikäläisen olisi parempi olla korkealle pyrkimättä. Jos hän
+mielii edistyä elämässä, täytyy hänen edistyä halpana, Master
+Copperfield".
+
+Minä en koskaan nähnyt hänen suutansa niin väljänä eikä hänen poskiensa
+lovia niin syvinä, kuin nyt, kun hän lausui nämät sanat, pudistaen
+päätänsä koko ajan ja ujoudesta luikerrellen.
+
+"Minä luulen, että olette väärässä, Uriah", sanoin minä. "Monta asiaa
+löytyy tosiaan, joita minä voisin opettaa teille, jos tahtoisitte oppia
+niitä".
+
+"Voi, minä en epäile sitä, Master Copperfield", vastasi hän; "en
+vähintäkään. Mutta kosk'ette itse ole halpa, niin te ette ehkä päätä
+oikein niitten suhteen, jotka ovat halpoja. Minä en tahdo tiedollani
+suututtaa parempiani, minä kiitän teitä. Minä olen liian halpa. Tässä
+minun halpa asuntoni on, Master Copperfield!"
+
+Me astuimme matalaan, vanhan-aikaiseen huoneesen, johon käytiin suoraan
+kadulta, ja tapasimme siellä Mrs. Heep'in, joka oli Uriah'n täydellinen
+kuva, mutta lyhyemmässä muodossa. Hän vastaan-otti minua suurella
+nöyryydellä ja pyysi anteeksi, että hän suuteli poikaansa, huomauttaen
+siitä, että, vaikka he olivat alhaisia, heillä oli luonnolliset
+tunteensa, jotka, niinkuin he toivoivat, eivät loukkaisi ketään. Se oli
+varsin siisti huone, puoleksi vierashuone, puoleksi kyökki, mutta ei
+ollenkaan mikään sievä huone. Tee-serviisi oli pöydällä, ja tee-kyökki
+kiehui liedellä. Tuossa oli piironki, jonka yli-osa sopi muuttaa
+kirjoituspulpetiksi, jonka vieressä Uriah'n oli tilaisuus iltaisin
+lukea tai kirjoittaa; tuossa Uriah'n sininen laukku, maaten pitkällänsä
+ja oksentaen papereita; tuossa komppania Uriah'n kirjoja, Mr. Tidd
+etupäässä; tuossa nurkkakaappi, ja tuossa tavalliset huonekalut. Minä
+en muista, että milläkään yksityisellä esineellä oli alaston, hivunut,
+niukka ulkomuoto; mutta minä muistan, että paikalla kokonaisuudessaan
+oli.
+
+Se ehkä kuului Mrs. Heep'in nöyryyteen, että hän vielä kävi
+murhevaatteissa, vaikka jo pitkä aika oli kulunut Mr. Heep'in
+kuolemasta. Lakissa luullakseni ilmestyi jonkunlainen sovinnon
+hierominen surun kanssa; mutta muutoin hän oli yhtä mustapukuinen, kuin
+murheensa ensi päivinä.
+
+"Tämä on tosiaan muistettava päivä, Uriah'ni", lausui Mrs. Heep, teetä
+laittaessaan, "kun Master Copperfield on tullut meitä tervehtimään".
+
+"Minä sanoin, että ajattelisitte niin, äiti", arveli Uriah.
+
+"Jos mistä syystä olisin suonut, että isä olisi jäänyt luoksemme",
+lausui Mrs. Heep, "olisi se ollut siitä, että hän olisi nähnyt tämän
+seuran tänä iltana".
+
+Minä olin vähän häpeissäni kaikesta tästä kohteliaisuudesta, mutta minä
+huomasin myöskin, että minua pidettiin arvokkaana vieraana, ja minä
+katsoin Mrs. Heep'iä miellyttäväksi naiseksi.
+
+"Uriah'ni", sanoi Mrs. Heep, "on kauan aikaa ikävöinnyt tätä, Sir.
+Hänellä oli jonkunlainen pelko, että halpuutemme olisi esteenä, ja minä
+pidin samaa pelkoa. Halpoja olemme, halpoja olemme olleet ja halpoina
+aina pysymme", lausui Mrs. Heep.
+
+"Minä olen varma siitä, ettei teillä ole mitään syytä pitää itseänne
+semmoisena, Ma'am", vastasin minä, "jollette itse tahdo".
+
+"Kiitoksia, Sir", lausui Mrs. Heep. "Me tiedämme tilamme ja tyydymme
+kiitollisesti siihen".
+
+Minä havaitsin, että Mrs. Heep vähitellen siirtyi likemmäksi minua, ja
+että Uriah vähitellen asettui vastapäätä minua, sekä että he
+kunnioittavaisesti panivat eteeni pöydän parhaimpia ruokia. Siinä ei
+totta puhuen ollut mitään erityisiä herkkuja; mutta minä pidin tahtoa
+tekona, ja he olivat mielestäni hyvin kohteliaat. Ennen pitkää he
+alkoivat puhua tädeistä, jolloin minä juttelin heille minun tädistäni;
+sitten isistä ja äideistä, jolloin minä juttelin heille minun isästäni
+ja äidistäni; ja sitten alkoi Mrs. Heep puhua isäpuolista, jolloin minä
+rupesin juttelemaan hänelle minun isäpuolestani -- mutta pysähdyin,
+sillä tätini oli neuvonut minua vaiti-oloon tässä kohden. Mutta
+pehmeällä, tuoreella korkilla ei olisi ollut enemmän toivoa tehdä
+vastarintaa parille korkkiruuville, eikä hennolla, nuorella hampaalla
+parille hammaslääkärille, eikä vähäisellä höyhen-pallolla kahdelle
+mailalle, kuin minulla oli toivoa tehdä vastarintaa Uriah'lle ja Mrs.
+Heep'ille. He tekivät minun juuri mitä he tahtoivat, ja heruttelivat
+minusta asioita, joita minun ei ollut mikään halu kertoa, semmoisella
+varmuudella, että vieläkin punehdun, kun ajattelen sitä: semminkin kuin
+minä nuorekkaassa avomielisyydessäni luin sitä kunniaksi itselleni,
+että olin niin tuttavallinen, ja omasta mielestäni suorastaan olin
+nöyrän isäntäväkeni suojelia.
+
+He rakastivat silminnähtävästi toisiansa. Minä luulen, että tämä
+vaikutti minuun niinkuin luonnon-mukainen menetys; mutta se sukevuus,
+jolla toinen jatkoi mitä hyvänsä toinen sanoi, oli taiteen-mukainen
+temppu, jota minä vielä vähemmin kykenin vastustamaan. Kun he eivät
+enään saaneet minusta ongituksi mitään oman itseni suhteen (sillä mitä
+Murdstone ja Grinby'n elämääni ja matkaani tulee, olin ääneti),
+alkoivat he puhua Mr. Wickfield'istä ja Agnesista. Uriah heitti pallon
+Mrs. Heep'ille, Mrs. Heep sieppasi kiinni siihen ja heitti sen takaisin
+Uriah'lle, Uriah piti sitä vähän aikaa, sitten heitti sen takaisin Mrs.
+Heep'ille, ja niin he nakkelivat sitä edestakaisin, siksi kuin minulla
+ei ollut mitään käsitystä, kuka sen oli saanut, ja olin aivan
+hämmennyksissäni. Pallo itse muuttui myöskin alinomaa. Milloin se oli
+Mr. Wickfield, milloin Agnes, milloin Mr. Wickfield'in oivallisuus,
+milloin minun ihastukseni Agnesiin; milloin Mr. Wickfield'in asiain ja
+varain suuruus, milloin meidän koti-elämämme päivällisten jälkeen;
+milloin se viini, jota Mr. Wickfield joi, syy, miksi hän joi sitä, ja
+sääli, että hän joi niin paljon; milloin yksi asia, milloin toinen,
+sitten kaikki yhtä haavaa; ja koko ajan huomasin, että minä, vaikk'en
+mielestäni puhunut taikka tehnyt paljon muuta, kuin välisti vähän
+kehoitin heitä, etteivät kokonaan sortuisi nöyryyteensä ja läsnä-oloni
+kunniaan, latelin asioita, joita minun ei ollenkaan tullut ladella ja
+joitten vaikutuksen havaitsin Uriah'n uurteisten sierainten
+vilkutuksessa.
+
+Minua oli ruvennut vähän arveluttamaan ja minä toivoin, että kunnialla
+pääsisin pois täältä, kun joku miespuoli, joka tuli katua alas, meni
+oven ohitse -- se oli auki: tuulettivat huonetta, joka oli lämmin,
+koska ilma oli jotenkin helteinen sen vuoden ajan ilmaksi -- palasi
+takaisin, katsoi sisään ja astui huoneesen, äänellä huudahtaen:
+"Copperfield! Onko se mahdollista!"
+
+Se oli Mr. Micawber! Se oli Mr. Micawber, hänen lorgnettinsa, hänen
+keppinsä, hänen paidankauluksensa, hänen gentili katsantonsa ja tuo
+alentuvainen äänen vieritys, kaikki tyyni!
+
+"Rakas Copperfield'ini", lausui Mr. Micawber, ojentaen kättänsä, "tämä
+on todella yhtymys, joka on aiottu painamaan mieleen, kuinka
+muuttuvaiset ja epävakaiset kaikki inhimilliset -- lyhyeltä, se on mitä
+erinomaisin yhtymys. Kun kävelen pitkin katua, miettien, kuinka oli
+luultavaa, että jotakin ilmaantuisi (josta tätä nykyä olen hyvin
+varma), näen nuoren, mutta arvossa pidetyn ystävän ilmaantuvan,
+ystävän, joka on yhteydessä elämäni vaihe-rikkaimman jakson kanssa,
+jopa, sopii minun sanoa, olemiseni käännekohdan kanssa. Copperfield,
+rakas ystäväni, kuinka jaksatte?"
+
+Minä en voi sanoa -- minä todella _en_ voi sanoa -- että minua ilahutti
+tavata Mr. Micawber'ia siellä; mutta kuitenkin minua ilahutti tavata
+häntä, ja minä puristin sydämellisesti hänen kättänsä, kysyen, kuinka
+Mrs. Micawber jaksoi.
+
+"Kiitoksia", sanoi Mr. Micawber, viitaten kädellään, niinkuin ennen, ja
+sovittaen leukaansa paidankaulukseensa. "Hän on melkoisesti paranemaan
+päin. Kaksoiset eivät enää ammenna ravintoansa Luonnon lähteistä --
+lyhyeltä", lausui Mr. Micawber jossakin tuttavallisuuden puuskassa,
+"he ovat vieroitetut -- ja Mrs. Micawber on tätä nykyä minun
+matkakumppanini. Hän on iloitseva, kun hän saa uudistaa tuttavuutensa
+yhden kanssa, joka kaikin päin on osoittanut itsensä jaloksi papiksi
+ystävyyden pyhällä alttarilla".
+
+Minä vastasin, että olisi hauska nähdä häntä.
+
+"Te olette kovasti hyvä", lausui Mr. Micawber.
+
+Mr. Micawber hymyili, sovitte taas leukaansa ja katsoi ympärillensä.
+
+"Minä en tavannut ystävääni Copperfield'ia", sanoi Mr. Micawber
+gentilisti ja ketään erityisesti puhuttelematta, "yksinäisyydessä, vaan
+läsnä-olevana seurallisessa ateriassa leski-ladyn ja yhden kanssa, joka
+ilmeisesti on hänen vesansa -- lyhyeltä", lausui Mr. Micawber toisessa
+tuttavallisuuden puuskassa, "hänen poikansa. Minä katson kunniaksi, jos
+minua esitellään".
+
+Asian näin ollessa en voinut tehdä muuta, kuin esitellä Mr. Micawber'ia
+Uriah Heep'ille ja hänen äidillensä, jonka siis tein. Kun he
+nöyryyttivät itseänsä hänen edessään, asettui Mr. Micawber istumaan ja
+viittasi kädellään juhlallisimmalla tavallansa.
+
+"Jokaisella ystäväni Copperfieldin ystävällä", sanoi Mr. Micawber, "on
+oikeus vaatia ystävyyttä minulta itseltä".
+
+"Me olemme liian halpoja, Sir", arveli Mrs. Heep, "poikani ja minä
+olemaan Master Copperfieldin ystäviä. Hän on tehnyt hyvin ja juonut
+teensä meidän kanssamme, ja me olemme kiitolliset hänelle hänen
+seurastansa; teillekin, Sir, teidän hyvyydestänne".
+
+"Ma'am", vastasi Mr. Micawber, kumartaen, "te olette liian kohteliaat;
+mutta mitä te nyt toimitatte, Copperfield? Vieläkö viini-kaupassa?"
+
+Minä olin erittäin kiihkeä saamaan Mr. Micawber'ia pois ja vastasin,
+hattu kädessä ja luullakseni hyvin punottavilla kasvoilla, että olin
+oppilaana tohtori Strong'in koulussa.
+
+"Oppilaana?" lausui Mr. Micawber, kohottaen kulmakarvojansa. "Minä olen
+erittäin onnellinen siitä sanomasta, Vaikk'ei semmoinen ymmärrys, kuin
+ystävälläni Copperfield'illa on" -- Uriah'lle ja Mrs. Heep'ille --
+"kaipaa sitä viljelystä, jota se tarvitsisi, jos ei sillä olisi hänen
+tietoansa ihmisistä ja asioista, on se kuitenkin lihava maa, joka uhkuu
+salaisesta kasvullisuudesta -- lyhyeltä", sanoi Mr. Micawber,
+hymyillen, uudessa tuttavallisuuden puuskassa, "se on äly, joka pystyy
+käsittämään klassikoita, vaikka missä määrässä tahansa".
+
+Uriah, jonka pitkät kädet verkalleen kiertyivät toinen toisensa ylitse,
+luikerrutti aaveentapaisesti ruumistansa vyötäisistä ylöspäin,
+ilmoittaaksensa suostumustaan tähän minuun koskevaan arvosteluun.
+
+"Lähdetäänkö katsomaan Mrs. Micawber'ia, Sir?" esittelin minä,
+saadakseni pois Mr. Micawber'ia.
+
+"Jos tahdotte tehdä hänelle sen kunnian, Copperfield", vastasi Mr.
+Micawber, nousten. "Minua ei ollenkaan epäilytä sanoa näitten meidän
+ystäviemme läsnä ollessa, että minä olen mies, joka on monta vuotta
+taistellut rahallisen ahdingon painoa vastaan", minä tiesin, että hän
+varmaan sanoisi jotakin tämänkaltaista; hän tahtoi aina kerskata
+rahallisista vastuksistaan. "Välisti olen minä voitollisesti kohonnut
+vastusteni ylitse. Välisti ovat vastukseni -- lyhyeltä, kaataneet minut
+maahan. Niitä on ollut aikoja, jolloin minun on onnistunut lyödä heitä
+useita kertoja vasten leukaa; niitä on ollut aikoja, jolloin heitä on
+ollut liian monta minua vastaan, ja minä olen peräytynyt ja sanonut
+Mrs. Micawber'ille Cato'n sanoilla: 'Plato, sinä puhut hyvin. Kaikki on
+nyt hukassa. Minä en jaksa taistella enää'. Mutta en ole milloinkaan
+eläissäni", jatkoi Mr. Micawber, "ollut tyytyväisempi, kuin
+vuodattaessani surujani (jos saan suruiksi nimittää semmoisia
+vastuksia, joitten pääsyynä on ollut haasteet ja kahden taikka neljän
+kuukauden perästä maksettavat velkakirjat) ystäväni Copperfieldin
+poveen".
+
+Mr. Micawber päätti tämän kauniin ystävyyden-osoituksen sanoilla: "Mr.
+Heep! hyvää iltaa. Mrs. Heep! nöyrä palvelianne", ja astuen sitten ulos
+minun kanssani kaikkein komeimmalla tavallansa teki hän kengillään
+suurta kopinaa kivikadulla ja hyräili matkalla jotakin nuottia.
+
+Mr. Micawber oli poikennut vähäiseen ravintolaan ja asui siellä
+pikkuisessa huoneessa, joka oli väliseinällä eroitettu kesti-huoneesta
+ja haisi kovasti tupakan savulta. Se oli, luullakseni, ylipuolella
+kyökkiä, sillä lämmin rasvankäry tuntui nousevan lattian raoista ja
+tahmea hiki näkyi seinissä. Viinan löyhkästä ja lasien kilinästä
+tiesin, että se oli likellä tiskiä. Täällä makasi Mrs. Micawber
+vähäisellä sohvalla jonkun kilpahevosen kuvan alla, pää likellä
+pesää ja jalat lykäten pois senapin-astiaa, joka oli vähäisellä
+tarjous-pöydällä huoneen toisessa päässä. Mr. Micawber astui ensin
+sisään hänen luoksensa sanoen: "rakas ystäväni, salli minun esitellä
+sinulle yhtä tohtori Strong'in oppilasta".
+
+Minä huomasin sivumennen, että vaikka Mr. Micawber'illa nyt oli juuri
+yhtä hämärä tieto ijästäni ja asemastani, kuin aina ennen, hän
+lakkaamatta muisti, niinkuin gentilin asian, että minä olin tohtori
+Strong'in oppilaita.
+
+Mrs. Micawber oli kummastunut, mutta hyvin iloinen, kun hän näki minut.
+Minuakin ilahutti taas tavata häntä, ja minä istuin, kun ensin olimme
+hellästi tervehtineet toisiamme, vähäiselle sohvalle hänen viereensä.
+
+"Rakas vaimoni", lausui Mr. Micawber, "jos tahdot mainita
+Copperfield'ille, mimmoinen nykyinen tilamme on, jota hän epäilemättä
+haluaa kuulla, menen minä sillä aikaa lukemaan sanomalehteä ja
+katsomaan, tokko jotakin ilmaantuisi anonseissa".
+
+"Minä luulin teidän olevan Plymouth'issa, Ma'am", sanoin minä Mrs.
+Micawber'ille, kun hänen puolisonsa oli mennyt.
+
+"Rakas Master Copperfield'ini", vastasi hän, "me lähdimme
+Plymouth'iin".
+
+"Paikalla ollaksenne", viittasin minä.
+
+"Aivan niin", arveli Mrs. Micawber. "Paikalla ollaksemme. Mutta
+totuus on se: luonnonkirjoja ei tarvita tullivirastossa. Heimoni
+paikkakunnallinen vaikutus _ei_ riittänyt hankkimaan mitään tointa
+tässä osastossa Mr. Micawber'in kykyiselle miehelle. He tahtoisivat
+mieluisammin päästä Mr. Micawber'in kykyisestä miehestä. Hän saattaisi
+vaan muitten puuttuvaisuuden näkyviin. Mutta paitsi tätä", lausui Mrs,
+Micawber, "en tahdo salata teiltä, rakas Master Copperfield'ini, että,
+kun se heimoni haara, joka asuu Plymouth'issa, huomasi, että minä ja
+pikku Wilkins ja hänen sisarensa ja kaksoiset olimme Mr. Micawber'in
+muassa, he eivät vastaan-ottaneet häntä niin hellästi, kuin hänen olisi
+sopinut odottaa, koska hän oli vastikään laskettu vankeudesta. Sanalla
+sanoen", lausui Mrs. Micawber, ääntänsä alentaen -- "tämä on meidän
+kesken -- meitä otettiin valjusti vastaan".
+
+"Voi minua!" sanoin minä.
+
+"Niin", arveli Mrs. Micawber. "Tosiaan on tuskallista katsella
+ihmiskuntaa semmoisessa valossa, Master Copperfield, mutta meitä
+otettiin ilmeisesti vastaan valjulla tavalla. Sitä ei käy epäileminen.
+Sanalla sanoen, se heimoni haara, joka asuu Plymouthissa, rupesi
+suorastaan loukkaamaan Mr. Micawber'ia, ennenkuin olimme olleet viikon
+aikaa siellä".
+
+Minä sanoin ja ajattelin, että heidän olisi tullut hävetä käytöstänsä.
+
+"Mutta niin oli", jatkoi Mrs. Micawber. "Mikä nyt Mr. Micawber'in
+luontoisen neuvoksi tämmöisessä tilassa? Ei muuta kuin yksi selvä
+keino. Lainata matka-rahaa tältä heimoni haaralta ja palata Londoniin,
+palata, maksoi mitä maksoi".
+
+"Te palasitte siis kaikki, Ma'am?" sanoin minä.
+
+"Me palasimme kaikki", vastasi Mrs. Micawber. "Siitä saakka olen
+keskustellut muitten heimoni haarojen kanssa, mihin toimeen Mr.
+Micawber'in sopisi parhaiten ryhtyä -- sillä minulla on se ajatus, että
+hänen täytyy ryhtyä johonkin, Master Copperfield", lausui Mrs. Micawber
+todistavaisesti. "Se on tietty, ettei kuuden hengen perhe, palveliaa
+lukematta, voi tyhjällä ilmalla elää".
+
+"On kyllä, Ma'am", sanoin minä.
+
+"Näitten muitten heimoni haarojen ajatus", jatkoi Mrs. Micawber, "on
+että Mr. Micawber'in heti tulisi kääntää huomionsa hiiliin".
+
+"Mihin, Ma'am?"
+
+"Hiiliin", vastasi Mrs. Micawber. "Hiili-kauppaan. Tiedusteltuaan tuli
+Mr. Micawber ajatelleeksi, että Medway'n hiilikaupassa ehkä olisi hänen
+kykyiselle miehelle joku tulevaisuus. Siinä tapauksessa, niinkuin Mr.
+Micawber aivan oikein sanoi, on ensimäinen askel, joka on otettava,
+selvästi se, että mennään Medway'ta katsomaan. Me tulimmekin ja näimme
+sen. Minä sanon 'me', Master Copperfield; sillä minä en koskaan",
+lausui Mrs. Micawber, liikutettuna, "minä en koskaan jätä Mr.
+Micawber'ia".
+
+Minä lausuin ihmetystäni ja hyväksymistäni.
+
+"Me tulimme", toisti Mrs. Micawber, "ja näimme Medway'n. Minun
+ajatukseni tuon joen hiilikaupasta on, että se ehkä vaatii
+luonnonkirjoja, mutta että se varmaan vaatii pää-omaa. Luonnonlahjoja
+Mr. Micawber'illa on; pää-omaa Mr. Micawber'illa ei ole. Me näimme,
+luullakseni, suuremman osan Medway'sta; ja tämä on minun yksin-omainen
+päätökseni. Kun olimme niin likellä täällä päin, arveli Mr. Micawber,
+että se olisi ajattelematonta, jollemme lähtisi tänne tuomiokirkkoa
+katsomaan. Ensiksi siitä syystä, että se niin hyvin ansaitsee
+katsomista emmekä koskaan olleet nähneet sitä; ja toiseksi siitä
+syystä, että oli hyvin luultavaa, että jotakin ilmaantuisi
+tuomiokirkko-kaupungissa. Me olemme olleet täällä", sanoi Mrs.
+Micawber, "kolme päivää. Ei mitään ole tähän asti ilmaantunut; eikä se
+hämmästyttäne teitä, rakas Master Copperfieldini, niin paljon, kuin se
+vierasta hämmästyttäisi, jos saatte tietää, että tätä nykyä odotamme
+yhtä remissiä Londonista, voidaksemme suorittaa rahallisia
+velvollisuuksiamme tässä hotellissa. Siksi kuin tämä remissi tulee",
+lausui Mrs. Micawber tunteellisesti, "olen minä suljettu pois kodistani
+(minä tarkoitan asuntoamme Pentonville'ssä), pojastani, tytöstäni ja
+kaksoisistani".
+
+Minun tuli sydämestä sääli Mr. ja Mrs. Micawber'in huolettavaa tilaa,
+ja minä sanoinkin sen Mr. Micawber'ille, joka nyt palasi, vieläpä
+lisäsin, että olisin suonut, jotta minulla olisi kylläksi rahaa lainata
+heille, mitä he tarvitsivat. Mr. Micawber'in vastauksesta näkyi,
+kuinka levoton hän oli. Hän sanoi, pudistaen kättä minun kanssani,
+"Copperfield, te olette tosi-ystävä; mutta pahimmassa tapauksessa ei se
+mies, jolla on parran-ajokalut, ole ystävää vailla". Tämän kauhean
+viittauksen kuultuaan kiersi Mrs. Micawber käsivartensa Mr. Micawber'in
+kaulan ympäri ja pyysi häntä rauhoittamaan mieltänsä. Mr. Micawber
+itki; mutta tyyntyi melkein kohta sen verran, että hän soitti kyyppärin
+sisään ja tilasi kuuman munuaispuddingin sekä talrikillisen äyriäisiä
+huomispäivän aamiaiseksi.
+
+Kun jätin heidät hyvästi, vaativat he molemmat niin hartaasti minua
+tulemaan päivällisille heidän luoksensa, ennenkuin he lähtivät pois,
+ettei minun käynyt kieltäminen. Mutta koska tiesin, ettei minun sopinut
+tulla seuraavana päivänä, jolloin minulla illalla oli paljon lukemista
+koulua varten, ehdoitti Mr. Micawber, että hän aamun kuluessa kävisi
+tohtori Strong'in puheilla (häntä aavisti, että remissi tulisi tällä
+postilla) ja esittelisi senjälkeistä päivää, jos minun silloin sopisi
+paremmin. Minä kutsuttiin niinmuodoin seuraavana aamupäivänä ulos
+luokasta, ja tapasin vierashuoneessa Mr. Micawber'in, joka oli tullut
+sanomaan, että päivällinen pidettäisiin, niinkuin puhe oli. Kun kysyin,
+oliko remissi tullut, likisti hän kättäni ja lähti.
+
+Kun samana iltana katselin ulos akkunasta, kummastuin ja käännyin vähän
+levottomaksi, kun näin Mr. Micawber'in ja Uriah Heep'in käsitysten
+astuvan ohitse: Uriah halpuudessaan kiitollisena siitä kunniasta, jota
+hänelle osoitettiin, ja Mr. Micawber suopean tyytyväisenä, kun sai
+ulottaa suojelustansa Uriah'an. Mutta minä kummastuin vielä enemmän,
+kun seuraavana päivänä lähdin tuohon vähäiseen hotelliin määrättynä
+päivällistuntina, joka oli kello neljä, ja Mr. Micawber'in puheesta
+ymmärsin, että hän oli mennyt kotiin Uriah'n kanssa ja juonut konjakkia
+ja vettä Mrs. Heep'in luona.
+
+"Ja minä saan kertoa teille jotakin, rakas Copperfieldini", lausui Mr.
+Micawber, "teidän ystävänne Heep on nuori toveri, josta ehkä vielä
+tulee generali-prokuratori. Jos minä olisin tuntenut tämän nuoren
+miehen siihen aikaan, jolloin vastukseni joutuivat ratkaisu-kohtaansa,
+on kaikki, mitä saatan sanoa, se, että, luullakseni, olisin paljon
+paremmin tyydyttänyt velkojiani, kuin nyt oli laita".
+
+Minun oli vaikea ymmärtää, kuinka tämä olisi ollut mahdollista, koska
+tiesin, ettei Mr. Micawber ollut maksanut heille mitään; mutta minä en
+tahtonut kysyä. Enkä minä huolinut sanoa, että toivoin, ettei hän ollut
+puhunut liian paljon Uriah'lle; enkä kysyä, olivatko puhuneet paljon
+minusta. Minä pelkäsin, että loukkaisin Mr. Micawber'in taikka ainakin
+Mrs. Micawber'in tunteita, koska tämä oli niin arka; mutta asia vaivasi
+minua, ja minä ajattelin sitä usein jälestäpäin. Meillä oli sievät
+pikku päivälliset: komeaa kalaruokaa, vasikanmunuais-paistia,
+paahdettua makkaraa, peltokanaa ja puddingia. Viiniä ja väki-olutta
+löytyi myöskin, ja päivällisen jälkeen laitti Mrs. Micawber meille omin
+käsin maljallisen kuumaa punssia.
+
+Mr. Micawber oli tavattoman iloinen. Minä en koskaan huomannut häntä
+niin hupaiseksi. Hänen kasvonsa kiilsivät punssista, että näytti siltä,
+kuin niitä olisi voideltu joka paikasta. Hän kävi iloisen
+tuntehikkaaksi kaupungin suhteen ja esitteli menestystä sille,
+muistuttaen, että Mrs. Micawber'in ja hänen oli ollut erittäin hauska
+ja mukava olla siellä, ja ettei hän koskaan unhottaisi niitä suloisia
+hetkiä, joita he olivat viettäneet Canterbury'ssä. Hän esitteli sitten
+onnea minulle, ja hän ja Mrs. Micawber ja minä loimme katsahduksen
+entiseen tuttavuuteemme, jonka kuluessa me myimme heidän omaisuutensa
+toistamiseen. Sitten minä esittelin, että juotaisiin Mrs. Micawber'in
+terveydeksi, taikka kumminkin sanoin ujosti: "jos sallitte, Mrs.
+Micawber, on minun nyt kunnia juoda _teidän_ muistoksenne, Ma'am".
+Jolloin Mr. Micawber piti ylistyspuheen Mrs. Micawber'in luonteesta ja
+sanoi, että Mrs. Micawber aina oli ollut hänen oppaansa, filosofinsa ja
+ystävänsä, ja että hän neuvoisi minua, kun minä jouduin naima-ikään,
+valitsemaan toista semmoista naista, jos toista semmoista naista
+löytyisi mailmassa. Kun punssi oli juotu, kävi Mr. Micawber vielä
+ystävällisemmäksi ja iloisemmaksi. Koska Mrs. Micawber'inkin mieli
+riemastui, lauloimme laulun: "Vanha, mennyt aika". Kun pääsimme tähän
+paikkaan: "Täss' on käteni, kunnon veli", tartuimme kaikki toinen
+toisemme käteen yliympäri pöytää; ja kun ilmoitimme, että mielimme
+juoda oikein kelpo "Willie Waught'in",[23] emmekä ensinkään
+ymmärtäneet, mitä se tarkoitti, tulimme oikein liikutetuiksi.
+
+Sanalla sanoen, minä en ollut koskaan nähnyt ketään niin täydellisen
+iloisena, kuin Mr. Micawber oli aivan illan viimeiseen hetkeen saakka,
+jolloin minä heitin sydämelliset jäähyväiset hänelle ja hänen
+rakastettavalle vaimollensa. Minä en siis ollenkaan tietänyt
+odottaakaan, että toisena aamuna kello seitsemän saisin seuraavan
+ilmoituksen, dateerattuna puolivälissä kymmenen illalla eli neljännes
+tuntia sen jälkeen, kuin olin jättänyt hänet:
+
+"Rakas, nuori ystäväni!"
+
+"Arpa on heitetty -- kaikki on ohitse. Peittäen huolten hävitystyötä
+kivulloisella teko-ilolla minä en tänä iltana ole ilmoittanut teille,
+ettei löydy mitään remissin toivoa! Tässä tilassa, joka on yhtä
+nöyryyttävä kestää, kuin nöyryyttävä ajatella ja kertoa, olen
+suorittanut ne rahalliset velvollisuudet, joihin tässä laitoksessa
+olemme joutuneet, vekselin asettamalla, joka on maksettava neljätoista
+päivää a dato asunnossani Pentonville'ssä Londonissa. Kun se lankee, ei
+se ole lunastettavissa. Päätös on perikato. Ukon-nuoli uhkaa, puu
+pirstaantuu".
+
+"Antakaat sen kurjan miehen, joka nyt puhuttelee teitä, rakas David
+Copperfield'ini, olla tulitornina teille elämänne tiellä. Hän
+kirjoittaa siinä tarkoituksessa ja siinä toivossa. Jos hän voisi
+ajatella tehneensä jotakin hyötyä tällä, tunkee ehkä joku valon säde
+hänen jälellä olevan elämänsä ilottomaan vankihuoneesen -- vaikka hänen
+elämänsä mitta tätä nykyä on (liepeimmin sanoen) erittäin
+epätietoinen".
+
+"Tämä on viimeinen ilmoitus, rakas Copperfieldini, jonka ikinä saatte
+
+                                      Teidän
+                                        kerjäläiseksi joutuneelta,
+                                          viheliäiseltä
+                                            _Wilkins Micawber'ilta_".
+
+Tämän sydäntä särkevän kirjeen sisältö pelästytti minua niin, että heti
+kiirehdin tuota vähäistä hotellia kohden, aikoen poiketa siihen tohtori
+Strong'ille mennessäni ja, jos mahdollista, rauhoittaa Mr. Micawber'ia
+jollakin lohdutuksen sanalla. Mutta puolitiessä kohtasin Londonin
+vaunut, Mr. ja Mrs. Micawber katon takapuolella. Tyvenen ilon ilmeisenä
+kuvana hymyili Mr. Micawber Mrs. Micawber'in keskustelulle, syöden
+saksanpähkinöitä paperipussista, samalla kuin pullo pilkisti hänen
+poviplakkaristaan. Koska he eivät nähneet minua, katsoin, kaikki asiat
+lukuun otettuani, parhaaksi olla heitä näkemättä. Raskas taakka oli
+näin poistettu sydämeltäni, ja minä käännyin jollekin sivukadulle, joka
+suoraan johdatti kouluun, tuntien ylimalkain suurta helpoitusta siitä,
+että olivat lähteneet, vaikka kuitenkin yhä rakastin heitä sangen
+paljon.
+
+
+
+
+KAHDEKSASTOISTA LUKU.
+
+Takaisinkatsaus.
+
+
+Koulupäiväni! Olemiseni hiljainen vieriminen eteenpäin -- elämäni
+näkymätön, tuntumaton edistyminen -- lapsuudesta nuoruuteen! Sallikaat
+minun ajatella, kun katson takaisin tuohon liikkuvaan veteen, joka nyt
+on kuiva, lehdittynyt ojanne, löytyykö mitään viittoja pitkin sen uraa,
+josta voin muistaa, kuinka se juoksi.
+
+Silmänräpäys, ja minä istun paikalleni tuomiokirkkoon, johon menemme
+kaikki yhdessä joka sunnuntai-aamu, kun ensin olemme tätä varten
+kokoontuneet koulussa. Multainen haju, päivätön ilma, tunne, että
+mailma on suljettu pois, urkujen kaikku musta- ja valkokaarisista
+käytävistä ja kylkeisistä, ovat kaikki siipiä, jotka saattavat minut
+takaisin ja kannattavat minua, niinkuin ilmassa, noitten aikojen yli
+puolinukkuisessa, puoli-valveisessa unelmassa.
+
+Minä en ole alimmainen poika koulussa. Minä olen muutamana kuukautena
+päässyt useitten kumppanien sivuitse. Mutta ylimmäinen poika näyttää
+minusta olevan mahtava olento, joka asuu kaukana poissa, jonka huimaava
+korkeus on saavuttamaton. Agnes sanoo "ei", mutta minä sanon "on", ja
+minä kerron hänelle, että hän varsin vähän ajattelee, mitä tiedon
+varoja tuo ihmeellinen olento on kerännyt, jonka paikkaan hän luulee
+minun, minunkin heikon pyrkijän, kerran ennättävän. Nykyisen koulun
+ylimmäinen ei ole minun yksityinen ystäväni ja julkinen suojeliani,
+niinkuin Steerforth oli, mutta minä pidän häntä suuressa arvossa. Minä
+kummastelen etupäässä, mikä hänestä tulee, kun hän jättää tohtori
+Strong'in koulun, ja mitä ihmiskunta tehnee voidaksensa puollustaa
+jotakin paikkaa häntä vastaan.
+
+Mutta kuka tämä on, joka nyt ilmestyy eteeni? Se on Miss Shepherd, jota
+minä rakastan.
+
+Miss Shepherd on sisä-oppilas Missien Nettingall'in laitoksessa. Minä
+jumaloitsen Miss Shepherd'iä. Hän on pikkuinen tyttö, spensiin puettu.
+Hänellä on pyöreät kasvot ja kihara liinatukka. Missien Nettingall'in
+nuoret ladyt käyvät myöskin tuomiokirkossa. Minä en voi katsoa
+kirjaani, sillä minun täytyy katsella Miss Shepherd'iä. Kun kööri
+laulaa, kuulen Miss Shepherd'in. Rukouksissa lausun ajatuksissani Miss
+Shepherd'in nimen -- minä sovitan sen kuninkaallisen perheen joukkoon.
+Kotona, omassa huoneessani, on minun välisti pakko rakkauden innossa
+huutaa: "Voi, Miss Shepherd!"
+
+Jonkun aikaa minä epäilen Miss Shepherd'in tunteita, mutta viimein onni
+on myötäisenä, ja me kohtaamme toinen toisemme tanssikoulussa. Minä
+tanssin Miss Shepherd'in kanssa. Minä kosken Miss Shepherd'in
+hansikkaasen ja tunnen väreitten käyvän oikeata takin-hiaa myöden ylös
+hiuksiin asti. Minä en puhu mitään hellää Miss Shepherd'ille, mutta me
+ymmärrämme toisemme. Miss Shepherd ja minä elämme vaan toisiamme
+saadaksemme.
+
+Miksi minä salaisesti annan Miss Shepherd'ille lahjaksi kaksitoista
+Brasilian pähkinää, olisi hauska tietää. Ne eivät kuvaile rakkautta, ne
+ovat vaikeat panna mihinkään tavalliseen pakettiin, ne ovat kovat
+särkeä ovienkin välissä, ja ne ovat öljyisiä, kun ovat särjetyt;
+kuitenkin minä tunnen, että ne ovat soveliaat Miss Shepherd'ille.
+Pehmeitä kryytikorppuja minä myöskin kannan Miss Shepherd'ille, ja
+suunnattoman joukon orangeja. Kerran suutelen Miss Shepherd'iä
+vaatekammiossa. Voi ihastusta! Mikä tuskani ja harmini seuraavana
+päivänä on, kun kuulen hoettavan, että Missit Nettingall ovat panneet
+Miss Shepherd'in pakkopölkkyyn sen vuoksi, että hän kääntää varpaansa
+sisäänpäin!
+
+Koska Miss Shepherd on elämäni ainainen ajatus ja näky, kuinka minä
+milloinkaan joudun luopumaan hänen ystävyydestään? Sitä minä en voi
+ymmärtää. Vaan kuitenkin jonkunlainen kylmyys syntyy Miss Shepherd'in
+ja minun välilläni. Minä kuulen kuiskattavan, että Miss Shepherd on
+sanonut suovansa, etten minä tuijottaisi häneen niin kovasti, ja
+ilmoittanut pitävänsä enemmän Master Jones'ista -- Jonesista!
+semmoisesta pojasta, jolla ei ole minkäänlaista ansiota! Juopa minun ja
+Miss Shepherd'in välillä suurenee. Viimein minä eräänä päivänä kohtaan
+Missien Nettingall'in koulun kävelyllä ulkona. Miss Shepherd irvistelee
+sivuitse mennessään ja nauraa, kumppaneihinsa kääntyen. Kaikki on
+ohitse. Kokonaisen elämän hartaus -- kokonaiselta elämältä se näyttää,
+ja asia on sama -- on mennyt. Miss Shepherd katoo aamurukouksistani,
+eikä kuninkaallinen perhe tunne häntä enää.
+
+Minä olen korkeammalla koulussa eikä kukaan häiritse lepoani. Minä en
+ole nyt ollenkaan kohtelias Missien Nettingall'in nuorille ladyille
+enkä rakastuisi heihin keneenkään, vaikka heitä olisi kahta vertaa
+enemmän ja he olisivat kahtakymmentä kertaa kauniimmat. Minä pidän
+tanssikoulua ikävänä asiana ja kummastelen, miks'eivät tytöt voi
+tanssia itseksensä ja jättää meitä rauhaan. Minä edistyn latinaisessa
+runonteossa ja laiminlyön kengän-nauhani. Tohtori Strong mainitsee
+minua julkisesti hyväntoiveiseksi oppilaaksi. Mr. Dick on huimapäisenä
+ilosta, ja tätini lähettää minulle seuraavalla postilla yhden guinean.
+
+Nuoren teurastajan haamu nousee eteeni, niinkuin kypäröitty pää tulee
+näkyviin Macbeth'issa. Kuka tämä teurastaja on? Hän on Canterbury'n
+nuorison kauhu. Hämärästi uskotaan, että se härän-ihra, jolla hän
+voitelee hiuksiansa, antaa hänelle luonnottoman voiman, ja että hän
+vetää vertoja miehelle. Hän on leveä-naamainen, sonnin-niskainen nuori
+teurastaja; hänellä on karkeat, punaiset posket, paha sisu ja häijy
+kieli. Etupäässä hän käyttää kieltänsä herjataksensa tohtori Strong'in
+nuoria gentlemaneja. Hän sanoo julkisesti, että jos he tahtovat
+jotakin, hän antaa sen heille. Hän nimittää yksityisiä heidän
+joukostansa (minä siihen luettuna), joita hän lupaa pidellä yhdellä
+kädellä, toinen käsi selän taa sidottuna. Hän väijyy pienempiä poikia,
+nykittääkseen heidän suojattomia päitänsä, ja haastaa minua avoimella
+kadulla kaksintaisteloon. Näistä riittävistä syistä päätän tapella
+teurastajan kanssa.
+
+On kesä-ilta alhaalla viheriässä notkossa jonkun muurin kulmassa.
+Suostumuksen mukaan kohtaan teurastajan. Minua seuraa valittu joukko
+meidän poikia; teurastajaa kaksi muuta teurastajaa, nuori krouvari ja
+nokikolari. Alkuhankkeet ovat suoritetut, ja teurastaja ja minä
+seisomme kasvoista kasvoihin. Yhdellä silmänräpäyksellä sytyttää
+teurastaja kymmenen-tuhatta kynttilää vasemman silmäni kulmakarvoista.
+Toisella minä en tiedä, missä muuri on taikka missä minä olen taikka
+missä kukaan on. Tuskinpa tiedän, kuka itse olen, kuka teurastaja,
+semmoisessa mylläkässä olemme tallatulla ruoholla. Välisti näen
+teurastajan verisenä, mutta lannistumatonna; välisti en näe mitään,
+vaan istun huohottaen sekundantini polvella; välisti hyökkään hurjasti
+teurastajaa vastaan ja mätkin rystöni auki hänen kasvoihinsa, mutta en
+näytä ollenkaan hämmentävän häntä. Viimein minä herään hyvin sekavana
+päästäni, niinkuin pyörryttävästä unesta, ja näen teurastajan astuvan
+pois. Toiset molemmat teurastajat ja krouvari ja nokikolari toivottavat
+hänelle onnea, ja hän vetää takkinsa päälleen mennessään; josta aivan
+oikein arvaan, että voitto on hänen.
+
+Minä viedään kotiin surkeassa tilassa, paistin-biffejä asetetaan
+silmieni päälle, minua hierotaan etikalla ja viinalla, ja minä näen
+suuren, valkoisen rakon kohoavan huulestani, joka kohta kovasti paisuu.
+Kolmeksi, neljäksi päiväksi minä jään kotiin, kamalana katsoa ja
+viheriäinen varjostin silmieni edessä; ja minulla olisi hyvin kolkko
+olo, jollei Agnes olisi kuin sisar minulle ja lohduttaisi minua ja
+lukisi minulle ja saattaisi aikaani iloiseksi ja onnelliseksi. Agnesiin
+luotan aina täydellisesti; minä kerron hänelle kaikki teurastajasta ja
+niistä vääryyksistä, joita tämä on kosolta tehnyt minulle; ja hän
+arvelee, ettei minun sopinut tehdä muuta, kuin tapella teurastajan
+kanssa, samalla kuin hän värisee ja vapisee ajatellessaan, että minä
+olen tapellut hänen kanssaan.
+
+Aika on huomaamatta mennyt eteenpäin, sillä Adams ei ole ylimmäinen
+poika niinä päivinä, jotka nyt ovat tulleet, eikä ole moneen
+monituiseen päivään enään ollutkaan. Adams on jättänyt koulun niin
+kauan aikaa takaperin, että, kun hän palajaa käymään tohtori Strong'in
+luona, ei siinä löydy monta, paitsi minä, jotka tuntevat hänet.
+Adams'in on määrä ennen pitkää astua oikeuden-aidakkeen eteen ja ruveta
+asian-ajajaksi ja käydä perukilla. Minua kummastuttaa, kun huomaan
+hänet leppeämmäksi mieheksi, kuin olin luullut, ja vähemmän arvokkaaksi
+ulkomuodoltaan. Eikä hän ole vielä pannut mailmaa horjumaan; sillä se
+käy (sitä myöden kuin minä voin eroittaa) aivan samaa menoa, kuin jos
+hän ei olisi koskaan siihen kajonnut.
+
+Aukko, jonka poikki runouden ja historian sankarit astuvat eteenpäin
+juhlallisissa joukoissa, joilla ei näytä olevan mitään loppua -- ja
+mitä sen jälkeen tulee? _Minä_ olen nyt ylimmäinen poika; ja katselen
+alempana istuvia poikia, hyvänlaitaisesti säälien semmoisia, jotka
+johdattavat mieleeni sen pojan, jona itse olin, kun ensin tulin sinne.
+Tämä pikkuinen toveri ei näytä olevan mikään osa minusta; minä
+muistelen häntä niinkuin jotakin elämän tielle jälkeen jäänyttä --
+niinkuin jotakin, jonka pikemmin olen sivunnut, kuin jona todella itse
+olen ollut -- ja ajattelen häntä melkein niinkuin toiseksi henkilöksi.
+
+Entä tuo pikkuinen tyttö, jonka näin tuona ensimäisenä päivänä Mr.
+Wickfield'in luona, missä hän on? Hänkin mennyt. Hänen sijastaan tuon
+taulun kuva täysikasvuisena liikkuu huoneessa, eikä enää lapsimaisena;
+ja Agnes -- suloinen sisareni, joksi ajatuksissani nimitän häntä,
+neuvon-antajani ja ystäväni, kaikkien niitten elämän hyvä enkeli, jotka
+joutuvat hänen levollisen, hyvän, altiiksi-antauvaisen vaikutuksensa
+alaiseksi -- on nyt täysi nainen.
+
+Mitkä muut muutokset ovat tapahtuneet minussa, paitsi muutokset
+vartalossani ja muodossani ja niissä tiedoissa, joita tällä aikaa olen
+koonnut? Minulla on kultakello ja vitjat, sormus pikku sormessani ja
+pitkäliepeinen takki; ja minä käytän paljon karhun-ihraa, joka yhdessä
+sormuksen kanssa tietää pahaa. Olenko taas rakastunut? Olen. Minä
+jumaloitsen vanhinta Miss Larkins'ia.
+
+Vanhin Miss Larkins ei ole mikään pikkuinen tyttö. Hän on pitkä,
+tummanverinen, mustasilmäinen, varreltaan sorea nainen. Vanhin Miss
+Larkins ei ole mikään lapsi enään; sillä ei nuorin Miss Larkinskaan
+ole, ja vanhin on varmaan kolme, neljä vuotta vanhempi. Vanhin Miss
+Larkins on ehkä kolmenkymmenen vaiheilla. Minä rakastan häntä
+rajattomasti.
+
+Vanhin Miss Larkins tuntee upseereja. Sitä on kauhea kestää. Minä
+näen heidän puhuttelevan häntä kadulla. Minä näen heidän astuvan
+kadun poikki, kohdatakseen häntä, kun hänen hattunsa (hän pitää
+heleä-värisistä hatuista) näkyy tulevan vierustaa myöden sisaren hatun
+seurassa. Hän nauraa ja haastelee ja näyttää olevan mielissään siitä.
+Minä kävelen edestakaisin tavatakseni häntä, ja kulutan siihen suuren
+osan omasta, vähästä ajastani. Jos saan kumartaa häntä kerran päiväänsä
+(minä tunnen hänet sen verran, että minun sopii tervehtiä häntä, koska
+tunnen Mr. Larkins'in), olen onnellisempi. Minä ansaitsen silloin
+tällöin kumarruksen. Se tuima tuska, jota kärsin kilpa-ajon paalein
+iltana, jolloin tiedän vanhimman Miss Larkins'in tanssivan upseerien
+kanssa, on jollakin tapaa palkittava, jos minkäänlaista oikeutta
+mailmassa löytyy.
+
+Rakkauteni vie ruokahaluni ja saattaa minut alinomaa käyttämään uusinta
+silkki-huiviani. Minulla ei ole mitään muuta lievitystä, kuin pukea
+parhaat vaatteeni päälleni ja ehtimiseen kiillotuttaa saappaitani.
+Minusta on kuin silloin olisin mahdollisempi vanhimmalle Miss
+Larkins'ille. Kaikki, mitä on hänen omaansa taikka koskee häneen, on
+minulle kallista. Mr. Larkins (äreä, vanha gentlemani, jolla on
+kaksinkertainen leuka ja toinen silmä liikkumatonna päässä) viehättää
+minua erinomaisessa määrässä. Kun en voi kohdata hänen tytärtänsä,
+menen sinne, jossa luulen kohtaavani isän. Kysymykset: "kuinka
+jaksatte, Mr. Larkins? Voivatko nuoret ladyt ja kokoperhe hyvin?"
+näyttävät tarkoitukseltaan niin selviltä, että minä punehdun.
+
+Minä ajattelen lakkaamatta ikääni. Olkoon, että olen
+seitsemäntoista-vuotinen ja että seitsemäntoista-vuotinen on liian
+nuori vanhimmalle Miss Larkins'ille, entä sitten? Paitsi sitä olen
+melkein tuota pikaa yhdenkolmatta-vuotinen. Minä kävelen tavallisesti
+Mr. Larkins'in talon edessä iltaisin, vaikka sydäntäni viiltää, kun
+näen upseerien menevän sisään taikka kuulen heidän äänensä ylhäältä
+vierashuoneesta, jossa vanhin Miss Larkins soittaa harppua. Minä
+kävelen myöskin kahdessa tai kolmessa tilaisuudessa useita kertoja
+talon ympärillä, kun perhe jo on pannut maata, kummastellen, mikä
+vanhimman Miss Larkins'in kammio lienee (ja sen sijaan asettuen,
+niinkuin nyt tiedän, Mr. Larkins'in huoneen kohdalle); toivoen, että
+tuli pääsisi irti; että kokoontunut ihmisjoukko seisoisi tyrmistyneenä;
+että minä, syösten heidän välitsensä, tikapuut kädessä, pystyttäisin ne
+hänen akkunaansa vastaan, pelastaisin hänet sylissäni, palaisin
+noutamaan jotakin, jonka hän oli unhottanut, ja hukkuisin liekkeihin.
+Sillä tavallisesti minä rakkaudessani en katso omia etujani, vaan
+luulen, että olisin tyytyväinen, kun saisin osoittaa jonkunlaista
+uljuutta Miss Larkins'in edessä ja kuolla. -- Tavallisesti, mutta ei
+aina. Toisinaan iloisemmat näyt tulevat eteeni. Kun puen päälleni
+(kahden tunnin työ) suuria pitoja varten (joita olen ajatellut kolmen
+viikon aikaa) Larkins'illa, antaun mitä ihanimpiin unelmiin. Minä
+kuvailen itselleni, kuinka rohkaisen mieltäni ja ilmoitan rakkauteni
+Miss Larkins'ille. Minä kuvailen itselleni, kuinka Miss Larkins'in pää
+vaipuu minun olkapäälleni ja hän sanoo: "Oi, Mr. Copperfield, saanko
+uskoa korviani!" Minä kuvailen itselleni, kuinka Mr. Larkins odottaa
+minua seuraavana aamuna ja sanoo: "rakas Copperfield'ini, tyttäreni on
+kertonut minulle kaikki. Nuoruus ei ole mikään vika. Tässä on
+kaksikymmentä-tuhatta puntaa. Olkaat onnelliset!" Minä kuvailen
+itselleni, kuinka tätini heltyy ja siunaa meitä, ja kuinka Mr. Dick ja
+tohtori Strong ovat läsnä hää-juhlassani. Minä olen järkevä toveri,
+luulen, -- luulen takaisin katsoessani (sitä tarkoitan) -- ja häveliäs,
+siitä olen varma; mutta kuitenkin nämät kaikki tapahtuvat aivoissani.
+
+Minä lähden lumottuun huoneesen, jossa on valoa, iloista puhetta,
+soittoa, kukkia, upseereja (mielipahalla näen sen) ja vanhin Miss
+Larkins, kauneudesta hohtaen. Hän on puettu sinisiin, hänellä on
+sinisiä kukkia hiuksissaan -- muistokukkia -- niinkuin _hänen_ olisi
+tarve kantaa muistokukkia! Tämä on ensimäinen täysikasvuisten seura,
+johon minua koskaan on kutsuttu, ja minun on vähän vaikea olla; sillä
+minä en näytä kuuluvan kenenkään pariin eikä kenelläkään näytä olevan
+mitään sanomista minulle, paitsi Mr. Larkins'illa, joka kysyy minulta,
+kuinka koulukumppanini voivat, jota hänen ei tarvitsisi tehdä, koska en
+ollut tullut sinne loukattavaksi. Mutta kun olen seisonut jonkun aikaa
+oven suussa ja antanut silmieni ihastella sydämeni jumalatarta,
+lähestyy hän minua -- hän, vanhin Miss Larkins! -- ja kysyy minulta
+iloisesti, tanssinko minä.
+
+Minä sammallan kumartaen: "teidän kanssanne, Miss Larkins".
+
+"Eikö kenenkään muun kanssa?" kysyy Miss Larkins.
+
+"Minua ei huvittaisi tanssia kenenkään muun kanssa".
+
+Miss Larkins nauraa ja punehtuu (taikka minä luulen, että hän punehtuu)
+ja sanoo: "tanssi tämän jälkeen, aivan mielelläni".
+
+Aika on tullut. "Se on valssi, luullakseni", muistuttaa Miss Larkins
+epäileväisesti, kun minä ilmestyn hänen edessään. "Valssaatteko?
+Jollei, niin kapteeni Bailey --"
+
+Mutta minä valssaan (oikein hyvinkin päälle päätteeksi) ja minä vien
+Miss Larkins'in muassani. Minä vien hänet vakavasti kapteeni Bailey'n
+vierestä. Tämä on onneton, sitä en epäile; mutta se ei tee minun
+mitään. Minäkin olen ollut onneton. Minä valssaan vanhimman Miss
+Larkins'in kanssa! Minä en tiedä missä, kenenkä seurassa eikä kuinka
+kauan. Minä tiedän vaan, että pyörin ympäri avaruudessa sinisen enkelin
+kanssa, autuaallisessa huumauksessa, kunnes olen joutunut yksin hänen
+kanssaan vähäiseen huoneesen, jossa lepäämme sohvalla. Hän ihmettelee
+kukkaa (neilikan-väristä camelia japonica'a: hinta puoli kruunua)
+napinlävessäni. Minä annan sen hänelle ja sanon:
+
+"Minä pyydän arvaamattoman kalliin hinnan siitä, Miss Larkins".
+
+"Todella! Mikä se on?" vastaa Miss Larkins.
+
+"Yksi teidän kukistanne, että saan tallettaa sitä, niinkuin ahne
+kultaansa".
+
+"Te olette rohkea poika", lausui Miss Larkins. "Kas tuossa".
+
+Hän antaa sen minulle eikä näytä paheksuvan sitä; ja minä panen sen
+huulilleni ja sitten rinnalleni. Nauraen pistää Miss Larkins kätensä
+kainalooni ja sanoo: "viekäät minut takaisin kapteeni Bailey'n luo".
+
+Minä olen vaipunut tämän ihastuttavan keskustelun ja valssin muistoon,
+kun Miss Larkins tulee takaisin luokseni.
+
+Häntä taluttaa vähäpätöiseltä näyttävä, vanhanpuolinen gentlemani, joka
+on pelannut whistiä koko illan, ja hän sanoo:
+
+"No, tässä on minun rohkea ystäväni! Mr. Chestle tahtoo ruveta
+tuttavuuteen teidän kanssanne, Mr. Copperfield".
+
+Minä tunnen kohta, että hän on joku perheen ystävä, ja olen suuresti
+mielissäni.
+
+"Minä ihmettelen makuanne, Sir", lausuu Mr. Chestle. "Se kunnioittaa
+teitä. Arvatakseni te ette huoli paljon humalasta; mutta minä olen
+sangen suuri humalanviljeliä; ja jos joskus haluaisitte tulla meidän
+paikkakuntaan -- Ashford'in tienoille -- ja katsella niitä maita,
+ilahuttaisi se meitä, jos jäisitte luoksemme niin kauaksi aikaa, kuin
+itse tahdotte".
+
+Minä kiitän Mr. Chestle'ä sydämellisesti ja puristan hänen kättänsä.
+Minä luulen näkevinäni jotakin suloista unta. Minä valssaan kerran
+vielä Miss Larkins'in kanssa -- hän sanoo, että minä valssaan niin
+hyvin! Minä menen kotiin sanomattoman onnellisessa tilassa ja valssaan
+ajatuksissani koko yön, käsivarsi kalliin jumalattareni sinisen
+vartalon ympärillä. Muutamiksi päiviksi eteenpäin minä olen kadonnut
+hurmaaviin mietteisin; mutta minä en tapaa häntä kadulla eikä kotona,
+kun käyn häntä tervehtimässä. Tämän pettyneen toivon suhteen lohduttaa
+minua vaan vaillinaisesti tuo pyhä pantti, tuo lakastunut kukka.
+
+"Trotwood", sanoo Agnes kerta päivällisten jälkeen. "Kenenkä luulet
+huomenna menevän naimisiin? Joku, jota sinä ihmettelet".
+
+"Et suinkaan sinä, Agnes?"
+
+"En minä!" iloisena nostaen kasvojansa niistä nuoteista, joita hän
+kopioitsi. "Kuuletteko, mitä hän sanoo, isä? -- Vanhin Miss Larkins".
+
+"Kenenkä -- kapteeni Bailey'n kanssako?" kykenen töin tuskin kysymään.
+
+"Ei; ei minkään kapteenin kanssa. Mr. Chestle'n, humalanviljeliän,
+kanssa".
+
+Minä olen kauheasti alakuloinen pari, kolme viikkoa. Minä otan pois
+sormukseni sormestani, pidän huonoimpia vaatteitani, en käytä mitään
+karhun-ihraa, ja vaikeroin usein, entisen Miss Larkins'in lakastunut
+kukka edessäni. Mutta koska nyt olen jotenkin väsynyt tämänkaltaiseen
+elämään, ja koska teurastaja uudestaan on ärsyttänyt minua, heitän
+kukan tiellensä, menen tappeluun teurastajan kanssa ja saan hänestä
+kunniakkaan voiton.
+
+Tämä asia ja se, että otan takaisin sormukseni sekä taas rupeen
+karhun-ihraa käyttämään, mutta kohtuudella, ovat viimeiset merkit,
+joita saatan eroittaa nyt, seitsemättätoista käydessäni.
+
+
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
+
+Minä katselen ympärilleni ja huomaan jotakin.
+
+
+En tiedä, olinko sydämessäni iloinen vai surullinen, kun koulupäiväni
+lähestyivät loppuansa ja aika tuli, jolloin minun oli tohtori Strong'in
+laitoksesta lähteminen. Minä olin ollut hyvin onnellinen siinä, olin
+likeisesti liittynyt tohtoriin, olin etevä ja kunnialla mainittu tässä
+pikkuisessa mailmassa. Näistä syistä minua suretti erota siitä; mutta
+toisista, jotenkin vähäpätöisistä, asia ilahutti minua. Hämärä
+aavistus siitä, että olin itsenäinen, nuori mies, siitä arvosta, jota
+pannaan itsenäiseen, nuoreen mieheen, niistä kummallisista asioista,
+joita tämä uljas olento on näkevä ja toimittava, ja siitä ihmeellisestä
+vaikutuksesta, jonka hän epäilemättä on yhteiskuntaan tekevä,
+houkutteli minua pois. Niin vahvasti valloittivat nämät haaveksivaiset
+mietteet nuorekkaan mieleni, että näyttää siltä, kuin minä nykyisen
+ajatustapani mukaan olisin jättänyt koulun ilman luonnollista
+kaipausta. Tämä ero ei ole koskenut minuun, niinkuin muut erot. Minä
+koetan turhaan muistaa, mimmoiselta se minusta tuntui sekä sen
+yksityisiä asianhaaroja; mutta se ei ole painunut muistooni. Minä
+arvaan, että avautuvat näkö-alat hämmensivät minua. Minä tiedän, että
+nuoruuden kokemukseni silloin maksoivat vähän taikka ei mitään, ja että
+elämä enemmän oli suuren fee-sadun kaltainen, jota juuri rupesin
+lukemaan, kuin minkään muun.
+
+Tätini ja minä olimme usein vakavasti keskustelleet, mihin ammattiin
+minä antautuisin. Vuoden aikaa taikka enemmän olin koettanut keksiä
+jotakin tyydyttävää vastausta hänen usein kerrottuun kysymykseensä:
+miksi tahtoisin ruveta? Mutta sitä myöden, kuin itse huomasin, ei
+minulla ollut erityistä halua mihinkään. Jos olisin voinut yht'äkkiä
+oppia merenkulku-tiedettä, saada päällikkyyden jossakin pikaisesti
+purjehtivassa retkikunnassa ja voittoisana löytäjänä matkustaa mailman
+ympäri, luulen, että olisin katsonut sitä aivan soveliaaksi itselleni.
+Mutta tämmöisen äkillisen edistymisen puutteessa mielin kääntyä
+jollekin semmoiselle uralle, joka ei liiaksi kysyisi tätini kukkaroa,
+ja tehdä velvollisuuteni siinä, olipa se mikä hyvänsä.
+
+Mr. Dick oli tavallisesti ollut läsnä neuvotteluissamme, joissa hänen
+käytöksensä aina oli ajattelevainen ja viisas. Hän ei koskaan lausunut
+mitään, paitsi kerta; ja siinä tilaisuudessa (minä en tiedä, mistä se
+hänen päähänsä pälkähti) esitteli hän yht'äkkiä, että minä rupeisin
+"vaski-sepäksi". Tätini vastaan-otti tämän ehdoituksen niin
+epäsuosiollisesti, ettei hän koskaan rohjennut tehdä toista; vaan
+tyytyi aina jälestäpäin siihen, että hän tarkkaan katseli tätiäni,
+odottaen hänen ehdoituksiansa ja rahojansa helistellen.
+
+"Rakas Trot'ini, minä kerron sinulle jotakin", lausui tätini eräänä
+aamuna joulun-aikana, kun olin jättänyt koulun; "kosk'ei tätä solmuista
+seikkaa vielä ole selvitetty, ja kosk'emme saa päätöksessämme tehdä
+mitään erehdystä, jos voimme välttää sitä, luulen, että olisi paras,
+jos ottaisimme itsellemme vähän miettimisen aikaa. Sillä välin sopii
+sinun katsoa asiaa uudelta taholta eikä koulupojan kannalta".
+
+"Mielelläni, täti".
+
+"Minä olen joutunut ajattelemaan", jatkoi tätini, "että vähäinen
+vaihetus ja katsaus ovien ulkopuolella olevaan elämään olisi hyödyksi
+ja auttaisi sinua tuntemaan omaa mieltäsi sekä tekemään tarkempia
+päätöksiä. Entä jos rupeisit vähäiselle matkalle nyt. Entä jos
+esimerkiksi taas lähtisit tuohon vanhaan maan osaan ja kävisit tuon
+ylen kummallisen naisen luona, jolla on tuo luonnoton nimi", lausui
+tätini, hivuttaen nenäänsä, sillä hän ei koskaan voinut täydellisesti
+antaa Peggotylle anteeksi, että häntä nimitettiin niin.
+
+"Kaikista asioista mailmassa, täti, pitäisin tästä kaikkein enimmän!"
+
+"Hyvä", sanoi tätini, "se on onnellista, sillä minäkin pidän siitä.
+Mutta se on luonnollista ja järjellistä, että sinä pidät siitä. Ja minä
+olen aivan vakuutettu siitä, että mitä hyvänsä sinä teet, Trot, se aina
+on luonnollista ja järjellistä".
+
+"Minä toivon niin, täti".
+
+"Sisaresi Betsey Trotwood", lausui tätini, "olisi ollut niin
+luonnollinen ja järkevä tyttö, kuin milloinkaan on elänyt. Pyrithän
+sinä hänen kaltaisekseen, eikö niin?"
+
+"Minä toivon, että pyrin _teidän_ kaltaiseksenne, täti. Siinä on
+kylläksi minulle".
+
+"Se on onni, ettei tuo lapsi parka, sinun äitisi, enään elä", sanoi
+tätini, hyväksyväisesti katsellen minua, "muutoin hän tähän aikaan
+olisi ollut niin ylpeä pojastansa, että hänen leppeä pikku päänsä olisi
+joutunut aivan kierolle, jos siinä olisi ollut mitään kieron varaa".
+(Tätini puollusti aina omaa hellyyttänsä minua kohtaan sillä tapaa,
+että hän syytti äitivainajaani siitä). "Herranen aika, Trotwood, kuinka
+sinä muistutat minua hänestä!"
+
+"Miellyttävällä tavalla, toivon minä, täti?" arvelin minä.
+
+"Hän on niin äitinsä näköinen, Dick", sanoi tätini pontevasti, "hän on
+niin äitinsä näköinen, semmoisena kuin tämä oli tuona iltana, ennenkuin
+hän alkoi kiivastua -- hän on niin hänen näköisensä, kuin suinkin
+mahdollista!"
+
+"Todella?" kysyi Mr. Dick.
+
+"Ja hän on myöskin Davidin näköinen", sanoi tätini vakavasti.
+
+"Hän on kovasti Davidin näköinen!" lausui Mr. Dick.
+
+"Mutta mitä minä soisin, että sinusta tulisi, Trot", jatkoi tätini --
+"minä en tarkoita ruumiillisesti, vaan hengellisesti; sillä
+ruumiillisesti sinulta ei puutu mitään -- se on luja toveri,
+aimollinen, luja toveri, jolla on oma tahtonsa. Jolla on
+uskaliaisuutta", lausui tätini, pudistaen lakkiansa minulle ja
+nyrkkiänsä puristaen. "Jolla on päättäväisyyttä. Jolla on luonnetta,
+Trot -- jolla on voimakas luonne, johon ei kukaan eikä mikään voi
+vaikuttaa paitsi hyvillä perusteilla. Tämmöiseksi minä tahtoisin sinua.
+Tämmöinen olisi sekä isäsi että äitisi pitänyt olla, Jumala sen tietää,
+ja tämmöisenä he olisivat paremmin menestyneet".
+
+Minä sanoin, että toivoin tulevani semmoiseksi, kuin hän kuvaili.
+
+"Että rupeisit pienissä asioissa luottamaan itseesi ja toimimaan omin
+neuvoin", lausui tätini, "lähetän sinut yksin retkellesi. Minä
+ajattelin ensiksi, että Mr. Dick seuraisi sinua, mutta tarkemmin
+tuumittuani pidän hänet täällä itseäni suojelemassa".
+
+Mr. Dick näytti tuokion aikaa vähän toiveissansa pettyneeltä; siksi
+kuin se ajatus, että hän saisi kunnian ja arvon suojella kaikkein
+ihmeellisintä naista mailmassa, palautti päivänpaisteen hänen
+kasvoihinsa.
+
+"Paitsi sitä", sanoi tätini, "on memoriali".
+
+"Niin aina", kiirehti Mr. Dick vastaamaan, "minä aion, Trotwood, saada
+sen valmiiksi aivan pian -- sen täytyy valmistua aivan pian! Ja sitten
+se jätetään sisään, tiedättekö -- ja sitten" -- sanoi Mr. Dick,
+itseänsä pidätettyään ja kauaksi aikaa pysähtyen, "syntyy soma juttu!"
+
+Tätini hyvän ehdotuksen mukaan varustettiin minä kohta jälestäpäin
+runsaalla kukkarolla ja koffertilla ja laskettiin hellästi matkalleni.
+Kun erosimme, antoi tätini minulle muutamia hyviä neuvoja ja monta
+suudelmaa ja sanoi, että, koska hänen tarkoituksensa oli, että minä
+katsoisin ympärilleni ja oppisin vähän ajattelemaan, hän kehoittaisi
+minua viipymään muutamia päiviä Londonissa, jos mieleni teki, joko
+matkallani Suffolk'iin taikka palatessani. Sanalla sanoen, minulla oli
+oikeus tehdä, mitä itse tahdoin, kolme viikkoa taikka kuukausi aikaa;
+eikä vapauttani rajoitettu millään muulla ehdolla, kuin sillä, että,
+niinkuin äsken mainittiin, minä oppisin ajattelemaan ja katsoisin
+ympärilleni sekä lupaisin kirjoittaa kolme kertaa viikkoonsa ja
+uskollisesti antaa tietoa itsestäni.
+
+Minä matkustin ensin Canterbury'yn, että saisin sanoa hyvästi Agnesille
+ja Mr. Wickfield'ille (minä en ollut vielä jättänyt vanhaa huonettani
+hänen talossaan) sekä myöskin hyvälle tohtorille. Agnes kävi hyvin
+iloiseksi, kun hän näki minut, ja kertoi minulle, ettei talo ollut
+entisensä näköinen siitä kuin minä lähdin.
+
+"Minä olen varma siitä, etten minäkään ole itse kaltaiseni, kun olen
+poissa", vastasin minä. "Minusta tuntuu, kuin kaipaisin oikeata
+kättäni, kun olen ilman sinua. Vaikka sillä en sano paljon; kosk'ei ole
+mitään päätä eikä sydäntä oikeassa kädessäni. Jokainen, joka tuntee
+sinut, Agnes, kysyy sinulta neuvoa ja antaa sinun johdattaa itseänsä".
+
+"Jokainen, joka tuntee minut, hemmottelee minua liiaksi, varon minä",
+vastasi hän hymyillen.
+
+"Ei. Se on sentähden, ettet ole kenenkään muun kaltainen. Sinä olet
+niin hyvä ja niin säyseä. Sinulla on niin lempeä luonto, ja sinä olet
+aina oikeassa".
+
+"Sinä puhut", lausui Agnes, purskahtaen hauskaan nauruun työnsä
+ääressä, "niinkuin minä olisin entinen Miss Larkins".
+
+"No! Sinä et saa väärinkäyttää luottamustani", vastasin minä ja
+punehduin, sinistä tenhotartani muistaessani. "Mutta minä luotan sinuun
+yhtä kaikki, Agnes. Minä en voi koskaan vieraantua siitä. Milloin
+hyvänsä minä joudun johonkin pulaan taikka rakastun, ilmoitan sen aina
+sinulle, jos sallit -- jopa myöskin, jos oikein täydellä todella
+rakastun".
+
+"No, olethan aina ollut täydellä todella rakastuneena!" lausui Agnes,
+nauraen taas.
+
+"Oih! se oli lasna tai koulupoikana", sanoin minä, nauraen vuorostani
+puoli-häpeissäni. "Ajat muuttuvat, ja minä pelkään, että joku päivä
+olen kauheassa todellisuuden tilassa. Minua kummastuttaa, ettet itse
+vielä ole siihen joutunut, Agnes".
+
+Agnes nauroi taas ja pudisti päätänsä.
+
+"Niin, minä tiedän, ettet ole!" lausuin minä, "sillä muutoin olisit
+kertonut sen minulle. Taikka ainakin" -- sillä minä näin hienon punan
+hänen kasvoissaan -- "olisit antanut minun havaita sen itsestäni. Mutta
+minä en tunne ketään, joka olisi mahdollinen rakastamaan _sinua_,
+Agnes. Joku, jolla on jalompi luonto ja kaikin puolin on soveliaampi,
+kuin kukaan, minkä minä milloinkaan olen täällä nähnyt, saa ilmaantua,
+ennenkuin minä annan _minun_ suostumukseni. Tästälähin pidän minä
+kaikkia ihailioita tarkalla silmällä; jopa vaadin paljon tuolta
+onnelliselta, sen takaan sinulle".
+
+Näin pitkälle olimme ehtineet, puhuen puoleksi leikkiä, puoleksi totta,
+joka tuttavan-omainen tapa oli pitkän ajan kuluessa luonnollisesti
+kasvanut siitä ystävällisestä keskuudesta, joka alkoi, kun olimme vaan
+lapset. Mutta yht'äkkiä nosti nyt Agnes silmänsä minua kohden ja sanoi,
+toisella tavalla puhuen:
+
+"Trotwood, minulla on jotakin, jota tahtoisin kysyä sinulta ja jota
+minun ehkä ei ole tilaisuus moneen aikaan kysyä -- jotakin, jota en,
+luullakseni, kysyisi keneltäkään muulta. Oletko huomannut, että isäni
+vähitellen on muuttunut?"
+
+Minä olin huomannut sen ja olin usein kummastellut, eikö hänkin ollut
+huomannut sitä. Minä epäilemättä näytin nyt jotakin semmoista
+kasvoissani; sillä hän loi samalla silmänsä maahan, ja minä näin
+kyyneliä niissä.
+
+"Kerro minulle, mitä se on", lausui hän matalalla äänellä.
+
+"Minä luulen -- puhunko aivan suoraan, Agnes, koska rakastan häntä niin
+paljon?"
+
+"Puhu", vastasi hän.
+
+"Minä luulen, että hän pilaa itsensä tuolla tottumuksella, johon hän on
+yhä enemmän antaunut siitä ajasta, kuin minä ensin tulin tänne. Hän on
+usein kovin heikkohermoinen -- taikka minä vaan luulen niin".
+
+"Se ei ole mikään tyhjä luulo", lausui Agnes, päätänsä pudistaen.
+
+"Hänen kätensä vapisee, hänen puheensa on epäselvää, ja hänen silmänsä
+ovat hurjannäköiset. Minä olen havainnut, että semmoisiin aikoihin ja
+milloin hän on vähimmin itsensä kaltainen, häntä aina varmaan vaaditaan
+johonkin toimeen".
+
+"Uriah vaatii häntä", sanoi Agnes.
+
+"Niin; ja se tunto, ettei hän ole oikein sovelias siihen taikka ettei
+hän ole tarkoin ymmärtänyt asiaa taikka että hän vasten tahtoansa on
+paljastanut tilansa, näyttää tekevän hänet niin levottomaksi, että hän
+seuraavana päivänä on huonompi ja sen-jälkeisenä päivänä vielä
+huonompi, ja niin hän uupuu ja riutuu. Älä pelästy siitä, mitä sanon,
+Agnes, mutta tämmöisessä tilassa näin hänen taannoin kallistavan
+päätänsä pulpettia vastaan ja itkevän, kuin lapsi".
+
+Hän laski vienosti kätensä huulieni eteen, kun vielä puhuin, ja samalla
+oli hän kohdannut isänsä huoneen ovella ja nojautui hänen olkapäähänsä.
+Hänen kasvojensa muoto liikutti minua paljon, kun he molemmat katsoivat
+minua kohden. Tuossa ihanassa katseessa ilmestyi semmoinen syvä
+hellyys ja kiitollisuus isää kohtaan kaikesta tämän rakkaudesta ja
+huolenpidosta; ilmestyi semmoinen hehkuva rukous minun puoleeni, että
+minä kohtelisin hänen isäänsä lempeästi sisimmissäkin ajatuksissani
+enkä ankarasti tuomitsisi häntä; hän oli yhtä haavaa niin ylpeä
+isästään ja niin sydämestä kiintynyt häneen, vaan kuitenkin niin
+sääliväinen ja surullinen ja niin täynnä luottamusta minuun, että
+minäkin olisin samanlainen; ettei mikään hänen puheensa olisi selvemmin
+osoittanut hänen tunteitansa eikä kipeämmin koskenut minuun.
+
+Meidän oli määrä juoda teetä tohtorin luona ja me lähdimme sinne
+tavalliseen aikaan. Me tapasimme lukuhuoneen valkean ympäri tohtorin,
+hänen nuoren vaimonsa ja tämän äidin. Tohtori, joka piti niin suurta
+menoa matkani vuoksi, kuin jos olisin lähtenyt Kiinaan, vastaan-otti
+minut niinkuin arvoisan vieraan ja käski heittää puun-pölkäreen
+tulelle, että hän saisi nähdä vanhan oppilaansa kasvojen punastuvan
+valkean paisteessa.
+
+"Minä en suinkaan enään näe paljon uusia kasvoja Trotwood'in sijasta,
+Wickfield", lausui tohtori, lämmittäen käsiänsä; "minä käyn laiskaksi
+ja kaipaan lepoa. Minä jätän kaiken nuoren väkemme kuuden kuukauden
+perästä ja rupeen levollisempaan elämään".
+
+"Niin olette yhä sanoneet koko näinä kymmenenä vuonna, tohtori",
+vastasi Mr. Wickfield.
+
+"Mutta nyt aion todella tehdä niin", lausui tohtori. "Ensimäinen
+apu-opettajani astuu sijaani -- se on viimein täyttä totta -- että
+saatte pian laittaa välikirjamme ja sitoa meidät lujasti niihin,
+niinkuin pari konnaa".
+
+"Ja pitää huolta", lausui Mr. Wickfield, "ettei teitä petetä, vai
+kuinka? -- niinkuin varmaan tapahtuisi kaikissa välikirjoissa, joita
+itse laittaisitte. Hyvä! Minä olen valmis. Vaikeampia asioita löytyy
+ammatissani, kuin tämä".
+
+"Sitten minulla ei ole mitään muuta ajattelemista", lausui tohtori
+hymyillen, "kuin sanakirjani ja tuo toinen välikirjan-asia -- Annie".
+
+Kun Mr. Wickfield loi silmänsä Mrs. Strong'iin, joka istui tee-pöydän
+ääressä Agnes'in kanssa, näytti Mrs. Strong minusta karttavan hänen
+katsettansa semmoisella tavattomalla arkuudella ja pelolla, että Mr.
+Wickfield'in huomio kiintyi häneen, niinkuin jotakin olisi joutunut
+hänen mieleensä.
+
+"Posti on tullut Indiasta, näen minä", lausui hän vähän vaiti oltuansa.
+
+"Niin on! ja kirjeitä Mr. Jack Maldon'ilta!" sanoi tohtori.
+
+"Vai niin!"
+
+"Rakas Jack parka!" lausui Mrs. Markleham, päätänsä pudistaen. "Tuota
+rasittavaa ilman-alaa! -- kuuluu olevan niinkuin eläisi hiekka-läjällä
+aurinko-lasin alla! Hän tosin näytti vahvalta mieheltä, mutta hän
+ei ollut. Rakas tohtorini, se oli hänen henkensä eikä hänen
+ruumiinluontonsa, joka saatti hänet ryhtymään asiaan niin rohkeasti.
+Annie, herttaiseni, minä olen varma siitä, että hyvin muistat, ettei
+serkkusi koskaan ollut vahva -- ei mikään semmoinen, jota sopisi sanoa
+rotevaksi, ymmärrätkö", sanoi Mrs. Markleham pontevasti ja katsahtaen
+meihin kaikkiin -- "siitä ajasta saakka, kuin tyttäreni ja hän olivat
+lapsina yhdessä ja kävelivät käsitysten päivät päätänsä".
+
+"Tuleeko minun siitä, mitä sanotte, Ma'am, päättää, että Mr. Maldon on
+kipeä?" kysyi Mr. Wickfield.
+
+"Kipeä!" vastasi "vanha soturi". "Rakas Sir, hän on jos jotakin".
+
+"Paitsi terve?" sanoi Mr. Wickfield.
+
+"Paitsi terve, aivan niin!" lausui "vanha soturi". "Hän on epäilemättä
+sairastanut hirveitä päivänpistoksia ja suokuumetta ja horkkaa ja mitä
+ikinä saatatte mainita. Mitä hänen maksaansa tulee", lisäsi "vanha
+soturi" nöyrästi, "sen hän tietysti katsoi menneeksi, samalla kuin hän
+lähti sinne!"
+
+"Kertooko hän kaikki nämät?" kysyi Mr. Wickfield.
+
+"Kertoo? Rakas Sir", vastasi Mrs. Markleham, ravistaen päätänsä ja
+viuhkaansa, "vähänpä te Jack Maldon raukkaani tunnette, kun teette
+semmoisen kysymyksen. Kertoo? Ei hän. Ennen saisitte laahauttaa häntä
+neljän hurjan hevosen perässä".
+
+"Äiti!" sanoi Mrs. Strong.
+
+"Rakas Annie'ni", vastasi hänen äitinsä, "minä saan kerrallaan pyytää,
+ettet keskeytä minua, jollei vahvistaaksesi mitä minä sanon. Sinä
+tiedät yhtä hyvin, kuin minä, että serkkusi Maldon ennen antaisi
+laahauttaa itseänsä vaikka kuinka monen hurjan hevosen perässä tahansa
+-- miksi rajoittaisin itseäni neljään! Minä _en tahdo_ rajoittaa
+itseäni neljään -- kahdeksan, kuudentoista, kahdenneljättä hevosen
+perässä, ennenkuin hän sanoisi jotakin, joka kumoisi tohtorin tuumat".
+
+"Wickfield'in tuumat", lausui tohtori, leukaansa sivellen ja
+katuvaisesti neuvon-antajaansa katsoen. "Se on meidän yhteiset tuumamme
+hänen hyväksensä. Minä sanoin itse: ulkomailla taikka kotona".
+
+"Ja minä sanoin", lisäsi Mr. Wickfield vakavasti, "ulkomailla. Minä se
+olin, joka lähetin hänet ulkomaille. Edesvastaus on minun".
+
+"Kuka edesvastauksesta puhuu!" huudahti "vanha soturi". "Tehtiinhän
+kaikki hänen hyväksensä, rakas Mr. Wickfield; tehtiinhän kaikki hänen
+edukseen ja hyödykseen, sen tiedämme. Mutta jos tuo rakas poika ei voi
+elää siellä, niin ei hän voi elää siellä. Ja jollei hän voi elää
+siellä, niin kuolee hän sinne, ennenkuin hän kumoo tohtorin tuumat.
+Minä tunnen hänet", lausui "vanha soturi", viuhkoittaen itseänsä
+jonkunlaisessa levollisessa profeetallisessa tuskassa, "ja minä tiedän,
+että hän kuolee sinne, ennenkuin hän kumoo tohtorin tuumat".
+
+"Hyvä, hyvä, Ma'am", lausui tohtori iloisesti, "minä en pidä sokeasti
+kiinni tuumistani, ja minä voin itse kumota ne. Minä voin keksiä uusia
+tuumia. Jos Mr. Jack Maldon palajaa kotiin huonon terveytensä tähden,
+ei häntä lasketa menemään takaisin, vaan meidän täytyy koettaa hankkia
+jotakin soveliaampaa ja edullisempaa toimeentuloa hänelle tässä
+maassa".
+
+Mrs. Markleham'iin vaikutti tämä jalomielinen puhe -- jota, minun
+tuskin tarvinnee sanoa sitä, hän ei ollut ensinkään odottanut eikä
+koettanut synnyttää -- niin mahtavasti, ettei hän voinut muuta, kuin
+sanoa tohtorille, että se oli hänen kaltaistansa, ja useita kertoja
+suudella viuhkansa vartta sekä sitten taputtaa tohtorin kättä sillä.
+Jonka perästä hän lempeästi nuhteli tytärtänsä Annie'ta, joka ei
+osoittanut itseänsä kiitollisemmaksi, kun semmoista hyvyyttä hänen
+tähtensä harjoitettiin hänen vanhaa leikkikumppaniansa kohtaan, ja
+huvitti meitä muutamilla yksityis-seikoilla, jotka koskivat muita hänen
+heimonsa ansiollisia jäseniä, joita hän soi autettavan heidän
+ansiollisille jaloillensa. Koko sinä aikana ei hänen tyttärensä Annie
+puhunut sanaakaan eikä nostanut kertaakaan ylös silmiänsä. Koko sinä
+aikana oli Mr. Wickfield'in katse kiintyneenä häneen, kussa hän istui
+Agnesin vieressä. Minusta näytti siltä, kuin Mr. Wickfield ei ollenkaan
+olisi ajatellut, että kukan huomaisi häntä, vaan oli niin vaipunut Mrs.
+Strong'in tarkastamiseen ja omiin ajatuksiinsa hänestä, ettei hän
+tietänyt muista mitään. Hän kysyi nyt, mitä Mr. Jack Maldon todella oli
+kirjoittanut itsestänsä ja kenelle hän oli kirjoittanut.
+
+"No, tässä", lausui Mrs. Markleham, ottaen yhtä kirjettä
+kaminin-reunukselta yläpuolelta tohtorin päätä, "tuo rakas poika sanoo
+tohtorille itselle -- missä se on? Kas tässä! -- 'Minua pahoittaa, kun
+täytyy ilmoittaa teille, että terveyteni on kovasti huonontunut. Minä
+pelkään, että minun ehkä täytyy palata kotiin joksikin aikaa, ja
+luulen, etten muulla tavalla toinnu'. Se on aivan selvää, poika parka!
+Hän luulee, ettei hän muulla tavalla toinnu! Mutta hänen kirjeensä
+Annie'lle on vielä selvempi. Annie, näytä minulle taas tuo kirje".
+
+"Ei nyt, äiti", pyysi tämä matalalla äänellä.
+
+"Lapsi kultani, sinä olet muutamissa asioissa varmaan mitä naurettavin
+ihminen maan päällä", vastasi hänen äitinsä, "ja ehkä kaikkein
+luonnottomin oman heimosi vaatimuksiin katsoen. Me emme olisi,
+luullakseni, kuulleet koko kirjeestä mitään, jollen itse olisi kysynyt
+sitä. Nimitätkö tätä luottamukseksi tohtori Strong'iin, lemmittyni?
+Minua kummastuttaa. Sinun pitäisi ymmärtää paremmin".
+
+Kirje tuotiin vastahakoisesti esiin, ja kun ojensin sen vanhalle
+ladylle, näin, kuinka se haluton käsi, josta otin sen, vapisi.
+
+"Katsotaanpa nyt", lausui Mrs. Markleham, pannen lorgnettiaan silmänsä
+eteen. "Missä se paikka on. 'Entisten aikojen muisto, kallis Annie'ni'
+-- ja niin edespäin -- siinä se ei ole. 'Rakastettava vanha proktori'
+-- kuka se on? voi minua, Annie, kuinka vaikea on lukea mitä serkkusi
+Maldon kirjoittaa, ja kuinka typerä minä olen! 'Tohtori', tietysti. Oi!
+rakastettava tosiaan!" Tässä hän pysähtyi suudellaksensa viuhkaansa
+uudestaan ja pudistaaksensa sitä tohtoria päin, joka katseli meitä
+jonkunlaisessa lempeän tyytyväisyyden tilassa. "Nyt olen löytänyt sen.
+'Se älköön hämmästyttäkö sinua, Annie, kun kuulet' -- ei, sitä se ei
+suinkaan tee, koska Annie tietää, ettei hän koskaan ole ollut oikein
+vahva; mitä minä vastikään sanoin? -- 'että minä olen kokenut niin
+paljon tässä kaukaisessa paikassa, jotta olen päättänyt jättää sen,
+kävi kuinka kävi; sairaan-luvalla, jos pääsen; mutta täydellisellä
+eronotolla, jollei edellistä myönnetä minulle. Mitä olen kärsinyt ja
+vielä kärsin täällä, on mahdoton kestää'. Ja jollei tämä kaikkein
+parhain kaikista luoduista olennoista olisi niin hyvänlaitainen",
+lausui Mrs. Markleham, telegrafeeraten tohtorille, niinkuin ennen, ja
+taittaen kokoon kirjettä jälleen, "olisi minun mahdoton ajatella sitä".
+
+Mr. Wickfield ei puhunut sanaakaan, vaikka vanha lady katseli häntä,
+niinkuin pyytääksensä häneltä selitystä tähän ilmoitukseen, vaan istui
+aivan äänetönnä, silmät maassa. Ison aikaa sen jälkeen, kuin tämä aine
+oli jätetty ja uudet asiat vetivät huomiotamme puoleensa, pysyi hän
+alallansa samalla tavalla, harvoin nostaen silmiänsä, jollei
+rypistyneellä otsalla siirtääksensä niitä tohtoriin taikka hänen
+vaimoonsa taikka molempiin.
+
+Tohtori rakasti soittoa. Agnes lauloi suurella suloisuudella ja
+mielevyydellä, ja niin myöskin Mrs. Strong. He lauloivat yhdessä ja
+soittivat duettejä yhdessä, niin että meillä oli vähäinen konsertti.
+Mutta minä huomasin kaksi asiaa: ensiksi, että vaikka Annie pian
+jälleen tyyntyi ja oli kokonaan entisellänsä, hänen ja Mr. Wickfield'in
+välillä kuitenkin oli joku juopa, joka täydellisesti eroitti heidät
+toisistaan; toiseksi, että Mr. Wickfield näytti paheksivan Mrs.
+Strong'in ja Agnes'in likeistä tuttavuutta ja katselevan sitä
+levottomuudella. Ja nyt, minun täytyy tunnustaa se, alkoi muisto siitä,
+mitä olin nähnyt Mr. Maldon'in lähdön iltana, ensi kerran virkistyä
+minussa semmoisella merkityksellä, jota ei sillä ollut koskaan ennen
+ollut, ja vaivata minua. Hänen kasvojensa viaton kauneus ei näyttänyt
+minusta niin viattomalta nyt, kuin ennen; minä epäilin hänen
+käytöksensä luonnollista herttaisuutta ja armautta; ja kun katselin
+Agnes'ia hänen vieressänsä ja ajattelin, kuinka hyvä ja vilpitön toinen
+oli, rupesin luulemaan, että se oli sopimaton ystävyys.
+
+Mrs. Strong oli kuitenkin niin onnellinen tästä ystävyydestä ja Agnes
+oli myöskin niin onnellinen, että he saivat illan kulumaan, niinkuin se
+olisi ollut vaan yksi hetki. Se päättyi yhdellä tapauksella, jonka
+hyvin muistan. He olivat toinen toistansa hyvästi jättämällänsä ja
+Agnes aikoi juuri syleillä ja suudella ystäväänsä, kun Mr. Wickfield
+niinkuin sattumalta astui heidän väliinsä ja veti Agnes'in nopeasti
+pois. Silloin minä, niinkuin koko välillä oleva aika olisi kadonnut ja
+minä vielä olisin seisonut ovella Jack Maldon'in lähdön iltana, taas
+näin saman illan katsannon Mrs. Strong'in kasvoissa, kun ne kääntyivät
+Mr. Wickfield'in kasvoja kohden.
+
+Minä en saata kertoa, mitä vaikutusta tämä teki minuun taikka kuinka
+minun oli mahdoton, kun jälestäpäin ajattelin häntä, eroittaa häntä
+tästä katsannosta ja muistaa hänen kasvojaan niitten entisessä,
+viattomassa hempeydessä. Se vaivasi minua, kun astuin kotiin. Minusta
+tuntui, kuin olisin jättänyt tohtorin katon, samalla kuin musta pilvi
+alkoi laskeutua sen ylitse. Siihen kunnioitukseen, jolla katselin hänen
+harmaata päätänsä, sekaantui sääli, että hän uskoi niitä, jotka
+pettivät häntä, ja viha niihin, jotka rikkoivat häntä vastaan. Suuren
+surun ja suuren, vaikka vielä epäselvän häpeän uhkaava varjo peitti,
+niinkuin tahra, sen levollisen paikan, jossa olin poikana työskennellyt
+ja leikkinyt, ja teki sille julman vääryyden. Minusta ei ollut yhtään
+hauska enään ajatella noita vakavia, vanhoja, leveälehtisiä aloe-puita,
+jotka pysyivät itseensä suljettuina satoja vuosia, ja tuota sievää,
+sileätä nurmikkoa ja kivi-urnia ja tohtorin käytävää ja niitten
+kaikkien yli välkkyvän tuomiokirkon kellon yhteen soveltuvaa ääntä. Oli
+niinkuin lapsuuteni levollinen pyhyys olisi hävitetty omien silmieni
+edessä ja sen rauha ja kunnia tuulille hajoitettu.
+
+Mutta aamu tuotti muassansa eroni siitä vanhasta asunnosta, jonka Agnes
+oli vaikutuksellaan täyttänyt; ja tässä oli kylläksi aihetta
+ajatuksilleni. Minä olin epäilemättä pian palaava sinne; minä olin taas
+-- ehkä usein -- nukkuva vanhassa huoneessani; mutta ne päivät, joina
+asuin siinä, olivat menneet, ja vanha aika oli ohitse. Kun säälin
+kokoon niitä kirjojani ja vaatteitani, jotka vielä jäivät tänne
+Dover'iin lähetettäväksi, tunsin sydämeni raskaammaksi, kuin huolin
+näyttää Uriah Heep'ille, joka oli niin ahkera auttamaan minua, että
+minä, julmaa kyllä, luulin hänen olevan erittäin iloisen siitä, että
+lähdin.
+
+Minä erosin Agnes'ista ja hänen isästänsä tavalla taikka toisella,
+koettaen näyttää hyvin väliä pitämättömältä ja miehekkäältä ja kävin
+istumaan Londonin vaunujen kutsinlaudalle. Minä olin niin leppeällä ja
+anteeksi antavalla tuulella, kun ajoin kaupungin läpi, että puoleksi
+aioin nyykäyttää päätäni vanhalle vihamiehelleni, teurastajalle, ja
+heittää hänelle viisi shillingiä juomarahaksi. Mutta hän näytti niin
+kovakiskoiselta teurastajalta, kun hän seisoi ja raappi tuota isoa
+pölkkyä puodissansa, ja paitsi sitä oli hänen ulkomuotonsa niin vähän
+parantunut yhden etuhampaan menosta, jonka minä olin lyönyt hänen
+suustaan, että katsoin parhaaksi olla sovinnontekoa aloittamatta.
+
+Päähuoleni, muistaakseni, kun pääsimme oikein tielle, oli, että
+näyttäisin niin vanhalta, kuin mahdollista, ajomiehen silmissä ja
+puhuisin erittäin karheasti. Jälkimäinen asia menestyi minulta vaan
+suurella vaivan-näöllä; mutta minä pidin kiinni siitä, koska tunsin,
+että se mielestäni oli niin miesmoista.
+
+"Aiotteko seurata aivan perille asti, Sir?" kysyi ajomies.
+
+"Aion, William", vastasin minä alentuvaisesti (minä tunsin hänet);
+"minä lähden London'iin. Jälestäpäin matkustan alas Suffolk'iin".
+
+"Metsästämään, Sir", sanoi ajomies.
+
+Hän tiesi yhtä hyvin, kuin minä, että se tähän vuoden aikaan oli yhtä
+luultavaa, kuin että lähtisin valaskaloja pyytämään; mutta minä olin
+myöskin vähän mielissäni kysymyksestä.
+
+"Minä en tiedä", arvelin minä, niinkuin olisin ollut kahden vaiheilla,
+"laskenko laukauksen, vai ei".
+
+"Linnut ovat käyneet kovin aroiksi, kerrotaan minulle", lausui William.
+
+"Niin minäkin luulen", sanoin minä.
+
+"Oletteko Suffolk'in kreivikunnasta, Sir?" kysyi William.
+
+"Olen", vastasin minä mahtavantapaisesti, "Suffolk'in kreivikunnasta
+minä olen".
+
+"Minulle on juteltu, että puddingit ovat tavattoman hyviä tuolla
+alhaalla", sanoi William.
+
+Minä en tietänyt siitä, mutta katsoin tarpeelliseksi puollustaa
+kreivikuntani laitoksia ja näyttää, että tunsin ne, jonka vuoksi
+nyykäytin päätäni, niinkuin sanoakseni: "minä uskon teitä!"
+
+"Ja hevoset", lausui William. "Niissä vasta elukkaa on! Suffolk'in
+hevonen, kun se on hyvä, maksaa oman painonsa verran kultaa. Oletteko
+koskaan itse kasvattaneet mitään Suffolk'in hevosia, Sir?"
+
+"E-en", vastasin minä, "en juuri".
+
+"Tässä takanani istuu eräs gen'lm'n", sanoi William, "joka on, hitto
+vieköön, kasvattanut niitä tukulta".
+
+Puheen-alainen gentlemani oli herra, jonka toinen silmä pelottavasti
+karsasteli ja jonka leuka kovasti ulkoni. Hänellä oli päässä korkea,
+valkoinen hattu, jonka lierit olivat kapeat ja litteät. Hänen ahtaat,
+harmaat housunsa näyttivät olevan nappiin pantavat koko matkan
+ulkopuolella sääriä, kengistä lanteisin asti. Hänen leukansa sojotti
+ajomiehen olkapään yli niin likellä minua, että hänen henkensä aivan
+kutkutti takaraivoani, ja kun katsoin taaksepäin hänen puoleensa,
+tirkisteli hän etuhevosia sillä silmällä, jolla hän ei karsastellut,
+oikean ymmärtäjän tavalla.
+
+"Ettekö ole?" sanoi William.
+
+"Enkö ole mitä?" kysyi gentlemani takaa.
+
+"Kasvattaneet Suffolk'in hevosia tukulta?"
+
+"Niin luulisin", vastasi gentlemani. "Ei ole sitä hevoslajia, jota minä
+en ole kasvattanut, eikä myöskään sitä koiranlajia. Hevoset ja koirat
+ovat muutamien ihmisten mieli-asia. Ne ovat ruoka ja juoma minulle --
+asunto, vaimo ja lapset -- lukemiseni, kirjoittamiseni ja luvunlaskuni
+-- nuuska, tupakka ja uni".
+
+"Hän ei ole sitä laatua, että hänen sopii istua kutsinlaudan takana,
+vai kuinka?" kuiskasi William korvaani, ohjaksia pidellessään.
+
+Minä ymmärsin tämän muistutuksen niin, että hän sillä ilmoitti
+suovansa, että gentlemani saisi minun paikkani; ja sentähden minä
+punehtuen otin siitä luopuakseni.
+
+"No, jollette pidä sillä väliä, Sir", lausui William, "luulen, että se
+_olisi_ soveliaampi".
+
+Tätä olen aina katsonut ensimäiseksi kukistuksekseni tässä elämässä.
+Kun vaunukonttorissa nimeni pantiin kirjaan sekä paikkani vaunuissa,
+piirrettiin "kutsinlaudan sija" nimeni kohdalle ja minä annoin
+konttoristille puolen kruunua. Minä olin puettu erityiseen
+päällystakkiin ja shaaliin, vartavasten tehdäkseni kunniaa tälle
+korkealle paikalle, olin rehennellyt suuresti tämän johdosta ja
+tuntenut, että tuotin arvoa vaunuille. Ja tässä, ihan ensimäisellä
+taipaleella pantiin minun sijaani retkaleinen, karsas-silmäinen mies,
+jolla ei ollut mitään muuta ansiota, kuin että hän haisi niinkuin
+palkka-ajurin talli ja osasi kiivetä minun ylitseni enemmän kärpäsen,
+kuin ihmisen tavalla, samalla kuin hevoset laukkasivat eteenpäin!
+
+Jonkunmoinen epäilys itse suhteeni, joka usein on ahdistanut minua
+elämässäni vähissä tilaisuuksissa, jolloin se pikemmin olisi saanut
+olla poissa, ei suinkaan ehkäistynyt kasvussansa tämän pikkuisen
+tapauksen kautta Canterbury'n vaunujen ulkopuolella. Suotta minä
+turvasin karheaan ääneen. Minä laskin koko loppupuolen matkaa sanani
+perimmästä sydän-alastani, mutta tunsin itseni aivan kukistetuksi ja
+kauhean nuoreksi.
+
+Minusta oli kuitenkin outoa ja huvittavaa istua tuolla ylhäällä neljän
+hevosen takana, hyvin kasvatettuna, hyvin puettuna ja paljon rahaa
+plakkarissa, sekä katsella niitä paikkoja, jossa olin maannut
+vaivaloisella matkallani. Minulla oli yltäkyllin miettimisen aineita
+jokaisessa enemmän silmään pistävässä kohdassa tien vieressä. Kun
+katselin niitä kulkiaimia, joitten ohitse ajoimme, ja näin tuon hyvin
+muistetun kasvojen muodon kääntyvän ylöspäin, tuntui minusta, kuin
+kattilanpaikkurin nokinen käsi jälleen olisi kourinut paitani
+rintamusta. Kun kalistelimme pitkin Chatham'in kapeata katua ja minä
+vilaukselta eroitin sen kujan, jossa tuo vanha hirviö asui, joka oli
+ostanut jakkuni, kurotin uteliaasti kaulaani nähdäkseni sitä paikkaa,
+jossa olin istunut päivänpaisteessa ja varjossa rahaani odottamassa.
+Kun viimein ehdimme viimeiselle taipaleelle likelle Londonia ja
+kuljimme saman Salem House'n sivuitse, jossa Mr. Creakle oli raskaalla
+kädellä huiminut ympärillensä, olisin antanut kaikki, mitä minulla oli,
+jos olisin saanut laillisen luvan astua alas, piestä häntä ja päästää
+ulos kaikki pojat, niinkuin yhtä monta häkkiin suljettua varpusta.
+
+Me pysähdyimme Charing Cross'iin ulkopuolelle "Kultaista Ristiä", joka
+silloin oli jotenkin rappeutunut hotelli tiheään asutussa korttelissa.
+Joku kyyppäri näytti minulle kahvihuoneen ja joku neitsyt saatti minut
+vähäiseen makuukammiooni, joka haisi niinkuin hyyry-vaunut ja oli
+umpisulkeinen kuin sukuhauta. Minä huomasin yhä tuskalla nuoruuttani,
+sillä ei kukaan osoittanut mitään kunnioitusta minulle. Neitsyt ei
+huolinut yhtään minun ajatuksistani missään asiassa ja kyyppäri asettui
+tuttavan kannalle minun suhteeni ja tarjosi neuvoja minulle
+kokemattomuudessani.
+
+"No", lausui kyyppäri ystäväntapaisella äänellä, "mitä päivällisiksi
+tahdotte? Nuoret gentlemanit pitävät tavallisesti kanasta, otatteko
+kanaa?"
+
+Minä ilmoitin hänelle niin majesteetillisesti, kuin voin, ettei kana
+maittanut minua.
+
+"Eikö!" sanoi kyyppäri. "Nuoret gentlemanit ovat tavallisesti väsyneet
+biffiin ja lampaanpaistiin, otatteko vasikankotletin?"
+
+Minä suostuin tähän ehdoitukseen, kosk'en tietänyt käskeä mitään muuta.
+
+"Suvaitsetteko potaatteja?" kysyi kyyppäri mielittelevällä hymyllä ja
+pää kallellaan. "Nuoria gentlemaneja on tavallisesti kyllästytetty
+potaateilla".
+
+Minä käskin järeimmällä äänelläni hänen tuoda vasikankotletin ja
+potaatteja ynnä muita siihen kuuluvia sekä vartialta tiedustella, oliko
+tullut mitään kirjeitä Trotwood Copperfield'ille, Esquire'lle -- minä
+tiesin, ettei semmoisia löytynyt eikä voinut löytyä, mutta katsoin
+miesmoiseksi, että näytin odottavan.
+
+Hän palasi pian sanomaan, ettei löytynyt mitään (jota minä kovasti
+kummastelin), ja alkoi kattaa päivällispöytääni koppilossa pesän
+vieressä. Sitä puuhatessaan kysyi hän minulta, mitä minua halutti
+juoda; ja kun vastasin: "puoli pulloa sherryä", katsoi hän tätä
+sopivaksi tilaisuudeksi, pelkään minä, koota tämän viinin-määrän niistä
+väljähtyneistä jätteistä, jotka löytyivät muutamien pienten karaffien
+pohjassa. Minulla on tämä ajatus, koska sanomalehtiä lukiessani
+huomasin, kuinka hän matalan, puisen väliseinän takana, jossa hänen
+yksityinen huoneensa oli, hyvin ahkerasti kaateli näitten astiain
+sisältöä yhteen pulloon, niinkuin apteekari, joka sekoittaa rohtoja
+receptin mukaan. Kun viini tuli, olikin se minusta laimistunutta, ja
+siinä oli varmaan enemmän englantilaisia leivän-muruja, kuin sopi
+odottaa ulkomaan viinissä vähänkin puhtaassa tilassa; mutta minä olin
+kyllä ujo juomaan sitä ja olemaan vaiti.
+
+Koska nyt olin hyvällä tuulella (josta opin, ettei myrkytys aina tunnu
+peräti pahalta, kumminkaan muutamilla asteilla), päätin mennä
+teateriin. Minä valitsin Covent Garden'in teaterin; ja siellä minä
+jonkun perä-login takapuolelta näin "Julius Caesar'in" ja uuden
+pantomimin. Kun kaikki nuot jalot Romalaiset elävältä liikkuivat
+edessäni ja astuivat sisään ja ulos huviani varten eivätkä ilmestyneet
+tylyinä kurittajina, niinkuin koulussa, koski se minuun aivan uudella
+ja hauskalla tavalla. Mutta todellisuuden ja salaperäisyyden yhdyntä
+koko näytännössä, runo-lauselmain vaikutus minuun, valo, soitto, seura,
+loistavien ja hohtavien näkymöin nopeat, hämmästyttävät muutokset
+lumoivat minut niin ja avasivat minulle semmoisia rajattomia ilon
+maita, että, kun kello kaksitoista yöllä astuin ulos sateiselle
+kadulle, tuntui, kuin olisin pilvistä, joissa olin ikäkausia viettänyt
+romantillista elämää, pudonnut alas räyhäävään, pärskyttävään,
+pikisoittojen valaisemaan, sateenvarjoilla rehkivään, hyyry-vaunuilla
+sälistävään, kalosseja lapsuttavaan, lokaiseen, viheliäiseen maailmaan.
+
+Minä olin tullut ulos toisen oven kautta ja seisoin hetken kadulla,
+niinkuin todella olisin ollut vieras tämän maan päällä; mutta se
+kursailematon tapa, jolla minua tuupittiin ja nyhjittiin, toinnutti
+minut pian ja saatti minut tielle takaisin hotelliin, johon lähdin,
+koko matkan ajatellen tuota ihanata näkyä, ja jossa, vähän porteria ja
+ostroneja nautittuani, istuin ja mietin sitä vielä kello puolivälissä
+kaksi, silmät kääntyneinä kahvihuoneen valkeaan.
+
+Mieleni oli niin kiintynyt tuohon näytelmään ja muinaisuuteen -- sillä
+tämä oli tavallaan niinkuin kuultava kuvaus, jonka takana näin
+aikaisemman elämäni liikkuvan eteenpäin -- etten tiedä, milloin
+kauniin, solevan nuoren miehen haamu puettuna jollakin taitavalla,
+sukevalla huolimattomuudella, jota minun on syy hyvin muistaa, muuttui
+todelliseksi olennoksi eteeni. Mutta minä muistan, että tiesin hänen
+läsnä-olonsa, vaikk'en ollut huomannut hänen sisääntuloansa -- ja että
+yhä istuin mietiskellen kahvihuoneen valkean edessä.
+
+Viimein minä nousin levolle lähteäkseni, suureksi lievitykseksi
+uneliaalle kyyppärille, joka näytti saaneen tuskan jalkoihinsa ja
+heitteli, hutki ja väänteli niitä jos jollakin lailla vähäisessä
+ruokakammiossaan. Ovea kohden mennessäni astuin sen henkilön ohitse,
+joka oli tullut sisään, ja näin hänet selvästi. Minä käännyin kohta,
+menin takaisin ja katsoin uudestaan. Hän ei tuntenut minua, mutta minä
+tunsin hänet silmänräpäyksellä.
+
+Toisessa tilaisuudessa minulla ehkä ei olisi ollut kylläksi
+itseluottamusta elikkä päättäväisyyttä puhutella häntä, vaan olisin
+lykännyt asian seuraavaksi päiväksi ja kenties ollut häntä tapaamatta.
+Mutta silloisessa mielentilassani, jossa näytelmä vielä kuohui
+korkealta suonissani, näytti hänen entinen suojeluksensa niin
+ansaitsevan kiitollisuuttani, ja minun vanha rakkauteni häntä kohtaan
+tulvasi niin väkevästi ja itse-altansa rintaani, että minä nopeasti
+sykkivällä sydämellä heti astuin hänen luoksensa ja sanoin:
+
+"Steerforth! etkö tahdo puhutella minua?"
+
+Hän katseli minua -- juuri niinkuin hänen välisti oli tapa katsella --
+mutta minä näin hänen kasvoistaan, ettei hän tuntenut minua.
+
+"Minä pelkään, ettet muista minua", lausuin minä.
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti hän yhtäkkiä. "Se on pikku Copperfield!"
+
+Minä tartuin hänen molempiin käsiinsä enkä hennonut päästää niitä pois.
+Joll'en olisi hävennyt ja pelännyt, että hän paheksisi sitä, olisin
+langennut hänen kaulaansa ja itkenyt.
+
+"Minä en ole koskaan, koskaan, koskaan ollut niin iloinen! Rakas
+Steerforth'ini, minä oikein riemuitsen, kun saan nähdä sinut!"
+
+"Ja minäkin olen ihastunut, että saan nähdä sinut", lausui hän,
+sydämellisesti pudistaen kättäni. "No, Copperfield, vanha toveri, älä
+nyt kokonaan hellety!" Vaan kuitenkin oli hänkin mielestäni aivan
+iloinen nähdessänsä, kuinka liikutettu minä olin tästä kohtauksesta.
+
+Minä pyyhin pois ne kyynelet, joita parhain lujuuteni ei ollut saanut
+pidätetyksi, ja nauroin väkinäisesti, ja me kävimme istumaan toinen
+toisemme viereen.
+
+"No, kuinka sinä satut olemaan täällä?" kysyi Steerforth, taputtaen
+minua olkapäälleni.
+
+"Minä tulin tänne tänään Canterbury'n vaunuilla. Eräs tätini, joka asuu
+siinä maan osassa, on ottanut minut pojakseen, ja minä olen juuri
+päättänyt kasvatukseni siellä. Mutta kuinka sinä satut olemaan täällä,
+Steerforth?"
+
+"Minä olen, näetkö, mitä sanotaan Oxford'in mieheksi", vastasi hän;
+"toisin sanoen, minä ikävystytän itseni siellä ajottain melkein
+kuoliaaksi -- ja minä olen nyt matkalla äitini luo. Sinä olet
+peijakkaan kaunis poika, Copperfield, juuri niinkuin ennenkin, kun nyt
+tarkemmin katselen sinua! Ei vähintäkään muuttunut!"
+
+"Minä tunsin _sinut_ kohta", sanoin minä, "mutta sinut muistaa
+paremmin".
+
+Hän nauroi, pujottaen kättänsä tuuhean, kiharan tukkansa läpi, ja sanoi
+iloisesti:
+
+"Niin, minä olen velvollisuuden retkellä. Äitini asuu vähän matkan
+päässä kaupungista; vaan koska tiet ovat petomaisen huonossa tilassa ja
+kotini on jotensakin yksitoikkoinen, jäin tänne yöksi enkä jatkanut
+matkaani. Minä en ole ollut kaupungissa, kuin muutamia tunteja, ja ne
+olen nukkunut ja nureksinut pois teaterissa".
+
+"Minä olen myöskin ollut teaterissa", lausuin minä. "Covent
+Garden'issa. Mikä viehättävä ja komea huvitus, Steerforth!"
+
+Steerforth nauroi sydämellisesti.
+
+"Rakas, nuori Davyni", lausui hän, taputtaen minua jälleen
+olkapäälleni, "sinä olet oikea tuhat-ihanainen. Kedon tuhat-ihanainen
+ei ole päivän-nousussa tuoreempi, kuin sinä! Covent Garden'issa minäkin
+olin, mutta huonompaa en ole milloinkaan nähnyt. -- Halloo, te Sir!"
+
+Nämät sanat lausuttiin kyyppärille, joka kaukaa oli hyvin tarkoin
+katsellut, kuinka me tunsimme toinen toisemme, ja nyt astui
+kunnioittavaisesti esiin.
+
+"Mihin olette pannut ystäväni, Mr. Copperfieldin?" kysyi Steerforth.
+
+"Pyydän anteeksi, Sir!"
+
+"Missä hänen yö-sijansa on? Mikä hänen numeronsa on? Te tiedätte, mitä
+tarkoitan", sanoi Steerforth.
+
+"Kyllä, Sir", vastasi kyyppäri puollustelevalla muodolla. "Mr.
+Copperfield asuu tätä nykyä neljässä-viidettä, Sir".
+
+"Mitä lempoa tämä on", kysyi Steerforth, "kun pistätte Mr.
+Copperfieldin pieneen koppiin tallin päälle?"
+
+"No, näettekö, me emme tietäneet, Sir", vastasi kyyppäri yhä
+puollustelevalla muodolla, "että Mr. Copperfield piti niin suurta väliä
+sillä. Meidän sopii antaa Mr. Copperfieldille kaksikahdeksatta, Sir,
+jos niin tahdotaan. Lähinnä teitä, Sir".
+
+"Tietysti tahdotaan niin", sanoi Steerforth. "Ja tehkäät se kohta".
+
+Kyyppäri lähti viipymättä pois muuttoa toimittamaan. Steerforth, jota
+kovasti huvitti, että minä olin pantu neljään viidettä, nauroi taas ja
+taputti minua jälleen olkapäälleni ja käski minun syödä suurusta
+kanssaan seuraavana aamuna kello kymmenen -- josta kutsumuksesta minä
+olin varsin ylpeä ja onnellinen. Koska nyt oli hyvin myöhäistä,
+otimme kynttilämme ja menimme toiseen kerrokseen, jossa erosimme
+ystävällisellä sydämellisyydellä hänen ovensa luona ja jossa minä
+huomasin, että uusi huoneeni oli paljon parempi, kuin entinen, sillä se
+ei ollut ollenkaan ummehtunut ja siinä oli suunnattoman suuri
+nelitolppainen sänky, joka itsessään oli kokonainen pieni maatila.
+Tähän minä, tyynyjen joukkoon, joissa olisi ollut kylläksi kuudelle
+hengelle, pian nukuin jonkunlaisessa autuaallisessa tilassa ja näin
+unta muinaisesta Romasta, Steerforth'ista ja ystävyydestä, siksi kuin
+varhaiset aamu-vaunut, jotka rämisten lähtivät ulos portinvajan kautta,
+saattivat minut uneksimaan ukkosesta ja jumalista.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENES LUKU.
+
+Steerforth'in koti.
+
+
+Kun neitsyt kello kahdeksalta kolkutti oveani ja ilmoitti, että
+partaveteni oli ulkopuolella, tunsin haikeasti, etten tarvinnut sitä,
+ja punehduin vuoteessani. Se luulo, että neitsyt, tätä sanoessaan,
+päälliseksi oli nauranut, kalvoi mieltäni koko ajan, kuin pu'in
+päälleni, ja teki minut, sen tunsin hyvin, aran ja rikollisen
+muotoiseksi, kun astuin hänen ohitsensa portailla, suurukselle
+mennäkseni. Minä havaitsin niin kipeästi, että olin nuorempi, kuin
+olisin suonut, etten isoon aikaan ensinkään kehdannut mennä hänen
+ohitsensa näin nöyryyttävässä tilassa, vaan kuullessani hänen
+lakaisevan seisahduin ja katselin akkunasta kuningas Kaarlon
+ratsaskuvaa, jota kokonainen labyrinti hyyryvaunuja ympäröitsi ja joka
+tihma-sateessa ja tumman-ruskeassa sumussa näytti jos joltakin, paitsi
+kuninkaalliselta, siksi kuin kyyppäri muistutti minua, että gentlemani
+vartoi minua.
+
+Minä en tavannut Steerforth'ia kahvihuoneessa, vaan sievässä,
+yksityisessä, punaisilla kartiineilla ja turkkilaisella matolla
+koristetussa huoneessa, jossa valkea paloi kirkkaasti ja komea, lämmin
+aamiainen oli asetettu puhdasliinaiselle pöydälle; ja iloinen
+pienoiskuva huoneesta, valkeasta, aamiaisesta, Steerforth'ista ja
+kaikista loisti vähäisessä, ympyriäisessä peilissä ylipuolella
+sivu-pöytää. Minä olin ensiksi vähän ujomainen, sen vuoksi että
+Steerforth oli niin levollinen, niin hienotapainen ja minua kaikin
+puolin etevämpi (ikä siihen luettuna); mutta hänen luonteva
+suojeluksensa saatti pian kaikki kohdalleen ja teki, että minä kokonaan
+perehdyin. Minä en voinut kylläksi ihmetellä sitä muutosta, jonka hän
+oli aikaan-saattanut "Kultaisessa Ristissä", taikka verrata eilistä
+ikävää, hylättyä tilaani tämän aamun mukavuuteen ja hupaisuuteen. Mitä
+kyyppärin tuttavallisuuteen tulee, se oli tukahutettu, niinkuin sitä ei
+olisi koskaan ollutkaan. Hän palveli meitä, niinkuin minun sopi sanoa,
+säkissä ja tuhassa.
+
+"Nyt, Copperfield", lausui Steerforth, kun olimme yksinään, "tahtoisin
+mielelläni kuulla, mitä sinä toimitat ja mihin sinä aiot ja muut
+asiasi. Minusta tuntuu siltä, kuin sinä olisit minun omaisuuttani".
+
+Ilosta hohtaen, kun näin, että hän vielä huoli minusta, kerroin
+hänelle, kuinka tätini oli ehdoitellut tätä pientä retkeä, joka oli
+edessäni, ja mikä määränpää oli.
+
+"Kosk'ei sinulla siis ole mitään kiirettä", lausui Steerforth, "tule
+kotiin minun kanssani Highgate'en ja viivy meillä päivä taikka pari.
+Sinä miellyt äitiini -- hän on hiukan turhamainen ja pitkäpiimäinen
+minusta puhuessaan, mutta sen voit antaa hänelle anteeksi -- ja hän
+mieltyy sinuun".
+
+"Minä soisin olevani yhtä varma siitä, kuin sinä hyväntahtoisesti sanot
+olevasi", vastasin minä hymyillen.
+
+"Jokaisella", arveli Steerforth, "joka rakastaa minua, on jonkunlainen
+vaatimus hänen suhteensa, jota hän varmaan hyväksyy".
+
+"Siinä tapauksessa luulen pääseväni hänen suosioonsa", lausuin minä.
+
+"Hyvä!" vastasi Steerforth. "Tule ja näytä se todeksi. Mennään tunniksi
+taikka pariksi katsomaan, mitä merkillistä Londonissa on -- onpa tuo
+jonkin-arvoista, kun saa näyttää jotakin niin tuoreelle toverille, kuin
+sinä olet -- ja sitten lähdemme ulos Highgate'en vaunuilla".
+
+Minun oli vaikea uskoa muuta, kuin että näin unta ja pian heräisin
+numero neljässä-viidettä, taas lähteäkseni alas yksinäiseen koppiini
+kahvihuoneesen ja tuttavallisen kyyppärin seuraan. Kun ensin olin
+kirjoittanut tädilleni ja kertonut hänelle onnellisesta yhtymyksestäni
+ihmeteltyn vanhan koulukumppanini kanssa ja että olin suostunut hänen
+kutsumukseensa, nousimme puolikatteisiin hyyry-vaunuihin ja näimme
+panoraman ja muutamia muita kuvauksia sekä kävimme Museumin läpi, jossa
+helposti huomasin, kuinka Steerforth tunsi äärettömän paljon erinäisiä
+esineitä ja kuinka vähän-arvoisena hän näytti tietoansa pitävän.
+
+"Sinä suoritat varmaan korkean opinmäärän yliopistossa, Steerforth",
+arvelin minä, "jollet ole sitä jo tehnyt; ja he saavat hyvän syyn
+ylpeillä sinusta".
+
+"Minäkö opinmäärän suorittaisin!" huudahti Steerforth. "Ei! rakas
+Tuhat-ihanaiseni, -- et suinkaan pane pahaksi, vaikka nimitän sinua
+Tuhat-ihanaiseksi?"
+
+"En ollenkaan!" vastasin minä.
+
+"Sepä hyvä toveri! Rakas Tuhat-ihanaiseni", lausui Steerforth, nauraen,
+"minulla ei ole vähintäkään halua elikkä aikomusta kunnostaa itseäni
+sillä tapaa. Minä olen tehnyt tarpeeksi minun tarkoitustani varten.
+Minä tunnen, että oma seurani kylläksi rasittaa minua jo semmoisena
+kuin nyt olen".
+
+"Mutta maine--" aloitin minä.
+
+"Sinä romantillinen Tuhat-ihanainen!" arveli Steerforth, nauraen vielä
+sydämellisemmin; "miksi minä vaivaisin itseäni, että parvi paksupäitä
+kummastuksesta ammottelisi suutansa ja nostaisi ylös käsiänsä? Tehkööt
+sitä jollekulle muulle. Siinä on hänelle mainetta kyllin, ja olkoon se
+hänelle suotu".
+
+Minä olin häpeissäni, kun olin niin suuresti erehtynyt, ja halusin
+muuttaa puhe-ainetta. Onneksi se ei ollut mikään vaikea asia, sillä
+Steerforth osasi aina omituisella huolimattomuudella ja hilpeydellä
+mennä yhdestä asiasta toiseen.
+
+Kaikenlaisia huomattavia katseltuamme söimme vähäisen murkinan, ja
+lyhyt talvipäivä kului niin nopeasti, että jo hämärsi, kun postivaunut
+pysähtyivät meidän kanssamme vanhan tiilirakennuksen eteen Highgate'n
+kunnaan huipulle. Vanhanpuolinen, vaikk'ei aivan ijästynyt,
+käytökseltään ylpeä, kauniin-muotoinen lady seisoi ovella, kun astuimme
+maahan, ja, tervehtien Steerforth'ia "kalliimmaksi James'iksensa",
+sulki hänet syliinsä. Tämä Lady, jota Steerforth, minua esitellessään,
+ilmoitti äidiksensä, toivotti komeasti minua tervetulleeksi.
+
+Se oli pulskea, vanhan-aikainen kartano, hyvin hiljainen ja siivo.
+Huoneeni akkunasta näin koko Londonin etäällä, niinkuin äärettömän
+sumun, josta sieltä täältä valkea kimalteli. Pukiessani ja ennenkuin
+minua kutsuttiin päivällisille oli minulla vaan aikaa pikimmältä
+silmäillä tukevia huonekaluja, puitteisin asetettuja kirjauksia (joita,
+niinkuin luulen, Steerforth'in äiti oli tyttönä ommellut) sekä muutamia
+mustalla liidulla piirrettyjä kuvia ladyistä, joilla oli puuteroitut
+hiukset ja korsetit ja jotka tulivat ja menivät seinillä, samalla kuin
+vasta sytytetty valkea ratisi ja kihisi pesässä.
+
+Ruokasalissa oli toinenkin lady, mustanverevä, varreltaan hoikka ja
+lyhyt. Hän ei ollut miellyttävä katsella, mutta ei rumakaan, ja herätti
+huomiotani ehkä sentähden, ett'en ollut odottanut saavani nähdä häntä;
+ehkä sentähden, että havaitsin itseni istuvan vastapäätä häntä; ehkä
+sentähden, että hänessä todella oli jotakin merkillistä. Hänellä oli
+mustat hiukset ja kiihkeät, mustat silmät. Hän oli laiha ja hänellä oli
+arpi huulessa. Se oli vanha arpi -- minun tulisi pikemmin nimittää sitä
+saumaksi, sillä se oli samanvärinen kuin muu iho ja vuosia takaperin
+umpeen mennyt -- joka alkuansa oli viiltänyt hänen suunsa poikki
+alaspäin leukaa kohden, mutta nyt tuskin näkyi toiselta puolen pöytää,
+paitsi yläpuolelta ylihuulta ja ylihuulessa, jonka muodon se oli
+muuttanut. Minä päätin itsekseni, että hän oli noin kolmenkymmenen
+vuoden vanha ja mieli miestä. Hän oli vähän rappeutunut -- niinkuin
+rakennus, jossa ei moneen aikaan ole asuttu; mutta hän ei kuitenkaan
+ollut ruma, niinkuin jo sanoin. Hänen laihuutensa näytti lähtevän
+jostakin sisällisestä, kalvavasta tulesta, joka pääsi ilmoille hänen
+hiukeevain silmiensä kautta. Hän esitettiin minulle Miss Dartle'ksi;
+sekä Steerforth että tämän äiti nimittivät häntä Rosaksi. Minä
+huomasin, että hän asui siellä ja kauan aikaa oli ollut Mrs.
+Steerforth'in hupilaisena. Minä havaitsin, ettei hän koskaan sanonut
+suoraan, mitä hän aikoi sanoa, vaan ainoastaan viittasi siihen ja sen
+kautta teki asian suuremmaksi, kuin se oli. Esimerkiksi kun Mrs.
+Steerforth enemmän leikillä kuin täydellä todella muistutti, että hän
+pelkäsi, että hänen poikansa eli huimaa elämää yliopistossa, katkaisi
+Miss Dartle näin:
+
+"Oikein totta? Te tiedätte, kuinka outo olen asioille ja että vaan
+kysyn tietoa saadakseni, mutta eikö aina ole niin laita? Minä luulin,
+että kaikki ihmiset katsoivat tämmöistä elämää -- kuinka?"
+
+"Se on kasvatus varsin vakavaan toimeen, jos tarkoitatte sitä, Rosa",
+vastasi Mrs. Steerforth vähän kylmäkiskoisesti.
+
+"Niin aina. Se on aivan totta", vastasi Miss Dartle.
+
+"Mutta eikö se sentään ole? -- minä soisin, että minua oikaistaan, jos
+olen väärässä -- eikö se todella ole?"
+
+"Todella ole mitä?" lausui Mrs. Steerforth.
+
+"Vai te tarkoitatte, että se _ei_ ole!" vastasi Miss Dartle. "Hyvä,
+minua ilahuttaa suuresti, kun saan kuulla sen! Nyt tiedän, mitä tehdä.
+Tämä on etu kysymisestä. Minä en koskaan enää salli ihmisten puhua
+itselleni tuhlaavaisuudesta ja pahoista tavoista ja muista sellaisista,
+samalla kuin puhuvat tuosta elämästä".
+
+"Ja siinä teette oikein", sanoi Mrs. Steerforth. "Poikani holhoja on
+tunnollinen mies; ja jollen täydellisesti luottaisi poikaani,
+luottaisin häneen".
+
+"Luottaisitteko?" kysyi Miss Dartle. "Onko hän tunnollinen? Todella
+tunnollinen siis?"
+
+"Niin, minä olen vakuutettu siitä", lausui Mrs. Steerforth.
+
+"Kuinka oivallista!" huudahti Miss Dartle. "Mikä lohdutus! Todella
+tunnollinen? Hän ei siis ole -- mutta tietysti hän ei voi olla, jos hän
+todella on tunnollinen. Tämä tieto hänestä tekee minut tästälähin aivan
+onnelliseksi. Te ette voi ajatella, kuinka se koroittaa häntä
+ajatuksissani, kun varmaan tiedän, että hän todella on tunnollinen!"
+
+Omaa katsantotapaansa kaikissa kysymyksissä ja muistutuksiansa siihen,
+mitä sanottiin häntä vastaan, toi Miss Dartle esiin samalla tavalla:
+välisti, minä en voinut salata sitä itseltäni, suurella voimalla,
+vaikka Steerforth'inkin mielipiteitä vastaan. Yhden esimerkin näin,
+ennenkuin päivälliset olivat suoritetut. Kun Mrs. Steerforth puhui
+minun kanssani aikomuksestani lähteä alas Suffolk'iin, tulin
+sanoneeksi, kuinka se ilahuttaisi minua, jos Steerforth seuraisi minua
+sinne; ja kertoessani tälle, että aioin mennä katsomaan vanhaa
+hoitajatartani ja Mr. Peggotyn perhettä, muistutin häntä siitä
+venemiehestä, jonka hän oli koulussa nähnyt.
+
+"Tuo karkea toveri!" lausui Steerforth. "Hänellä oli poikansa muassaan,
+eikö ollut?"
+
+"Ei. Se oli hänen veljensä poika" vastasin minä; "jonka hän on ottanut
+omaksi pojakseen. Hänellä on myöskin sangen sievä pikkuinen
+sisarentytär, jonka hän on ottanut tyttäreksensä. Lyhyeltä, hänen
+huoneensa (taikka oikeammin hänen veneensä, sillä hän asuu semmoisessa
+kuivalla maalla) on täynnä ihmisiä, joille hän alati osoittaa
+jalomielisyyttänsä ja hyvyyttänsä. Sinun olisi hupaista nähdä tämä
+perhe".
+
+"Olisiko?" lausui Steerforth. "Hyvä, niin minäkin luulen. Saadaan
+nähdä, mitä voi tehdä. Kyllä maksaisi vaivan matkustaa -- siitä huvista
+puhumatta, että matkustaisin sinun kanssasi, Tuhat-ihanaiseni -- ja
+nähdä tuollaisia ihmisiä yhdessä ja olla yksi heistä".
+
+Uusi huvin toivo sykähytti sydäntäni. Mutta se oli sen äänen johdosta,
+jolla Steerforth oli puhunut tuollaisista ihmisistä, kuin Miss Dartle,
+jonka hehkuvat silmät olivat tarkasti katselleet meitä, nyt taas
+säisti:
+
+"Vai niin? Jutelkaat minulle. Ovatko he sitä todella?" sanoi hän.
+
+"Ovatko he mitä? Ja mitkä ovat mitä?" kysyi Steerforth.
+
+"Tuollaiset ihmiset. -- Ovatko he eläimiä ja möhkäleitä ja toisenlaisia
+olentoja? Minä tahtoisin tietää sen verran".
+
+"Epäilemättä on hyvin suuri eroitus heillä ja meillä", lausui
+Steerforth kuivankiskoisesti. "Sitä ei tarvitse odottaa, että he ovat
+niin hienotunteisia, kuin me. Heidän arkuutensa ei loukkaannu eikä
+pahoitu niin helposti. He ovat kauhean siveitä -- ainakin muutamat
+ihmiset väittävät sitä enkä minä suinkaan pane näitä vastaan -- mutta
+heillä ei ole erittäin hento luonto, ja heidän sopii olla kiitolliset,
+niinkuin heidän karkean, kovan nahkansakin, etteivät hevin haavoitu".
+
+"Todesti!" sanoi Miss Dartle. "Minä en tiedä nyt, milloin olisin ollut
+enemmän hyvilläni, kuin tätä kuullessani. Se on lohduttavaa! Se on niin
+hauskaa tietää, että, kun he kärsivät, he eivät tunne sitä! Välisti
+olen ollut levoton tuollaisten ihmisten puolesta; mutta nyt aion
+kokonaan herjetä heitä ajattelemasta! Oppia ikä kaikki. Minulla oli
+epäilykseni, minä tunnustan sen, mutta nyt ne ovat kadonneet. Minä en
+tietänyt, mutta nyt minä tiedän; ja tämä osoittaa, kuinka edullista on
+kysyä -- eikö ole?"
+
+Minä luulin, että Steerforth oli sanonut, mitä hän oli sanonut,
+leikillä taikka kiusataksensa Miss Dartle'a; ja minä toivoin, että hän
+myöntäisi sen, kun tämä oli mennyt, ja me molemmat istuimme valkean
+edessä. Mutta hän vaan kysyi minulta, mitä minä pidin Miss Dartle'sta.
+
+"Hän lienee hyvin teräväpäinen, vai kuinka?" kysyin minä.
+
+"Teräväpäinen! Hän laskee kaikki asiat tahkolle", lausui Steerforth,
+"ja hän hioo niitä, niinkuin hän on hionut omia kasvojansa ja
+vartaloansa näinä menneinä vuosina. Hän on kokonaan kuluttanut itsensä
+alinomaisella hiomisella. Hän on vaan pelkkää terää".
+
+"Mikä eriskummainen arpi hänellä on huulessaan?" kysyin minä.
+
+Steerforth'in kasvot kolkostuivat ja hän vaikeni hetkeksi.
+
+"No, asia on semmoinen", vastasi hän -- "minä olen syy siihen".
+
+"Tapaturmasta!"
+
+"Ei. Minä olin pieni poika, hän suututti minua, ja minä viskasin
+vasaran vasten hänen kasvojansa. Uhkea nuori enkeli lienen todella
+ollut!"
+
+Minä olin kovasti pahoillani, kun olin ryhtynyt niin tuskalliseen
+aineesen, mutta asia ei ollut enään autettavissa.
+
+"Arpi on ollut hänellä aina siitä saakka, niinkuin näet", lausui
+Steerforth; "ja hän saa pitää sen hautaansa asti, jos hän koskaan saa
+lepoa missään haudassa -- vaikka minä tuskin luulen, että hän koskaan
+saa missään paikassa lepoa. Hän oli jonkun isäni serkun äiditön lapsi.
+Hänen isänsä kuoli jonakin päivänä. Äitini, joka silloin oli leski,
+tuotti tytön tänne hupilaiseksi itselleen. Hänellä on pari tuhatta
+puntaa omia rahoja, hän säästää korot joka vuodelta ja panee ne lisäksi
+pää-omaan. Nyt olet kuullut Miss Rosa Dartle'n elämänkertomuksen".
+
+"Ja epäilemättä rakastaa hän sinua, niinkuin veljeä?" arvelin minä.
+
+"Hm!" vastasi Steerforth, valkeata katsellen. "Muutamia veljiä ei
+rakasteta liian paljon; ja toiset rakastavat -- mutta kaada lasiisi,
+Copperfield! Juokaamme kedon tuhat-ihanaisten kunniaksi sinun tähtesi,
+ja laakson liljojen kunniaksi, noitten, jotka eivät työtä tee eivätkä
+kehrää, minun tähteni -- sitä suurempi häpeä minulle!" Synkkämielinen
+hymy, joka oli levinnyt hänen kasvoillensa, kirkastui, kun hän
+iloisesti sanoi tämän, ja hän kävi reippaaksi ja viehättäväksi,
+niinkuin ennen.
+
+Minä en malttanut olla tuota arpea haikealla säälillä katsomatta, kun
+menimme sisään teetä juomaan. Ei kestänyt kauan, ennenkuin huomasin,
+että se oli kaikkein arin osa hänen kasvoistaan ja että, kun hän
+vaaleni, se ensiksi muuttui ja kävi tummaksi, lyijyn-karvaiseksi
+juomuksi, joka pidentyi täyteen määräänsä, niinkuin näkymättömän lakin
+jälki, kun sitä pidetään valkean edessä. Oli vähäinen sanasota hänen ja
+Steerforth'in välillä jostakin nopan-heitosta lautapelissä -- jolloin
+hän mielestäni tuokioksi perin vimmastui; ja silloin näin, että se
+astui esiin niinkuin tuo vanha kirjoitus seinässä.
+
+Se ei kummastuttanut minua, kun näin, että Mrs. Steerforth helli
+poikaansa. Tuntui siltä kuin hänen olisi ollut mahdoton puhua taikka
+ajatella mitään muuta. Hän näytti minulle poikansa kuvan, niinkuin tämä
+lapsena oli ollut, medaljongiin suljettuna, jossa myöskin oli yksi
+hänen hius-suortuvansa; hän näytti minulle hänen kuvansa, niinkuin hän
+oli ollut, kun minä ensin tutustuin hänen kanssaan; ja hän kantoi
+rinnallansa hänen kuvaansa semmoisena, kuin hän nyt oli. Kaikki ne
+kirjeet, joita hänen poikansa oli kirjoittanut hänelle, säilytti hän
+vähäisessä kaapissa likellä omaa tuoliansa pesän vieressä; ja hän olisi
+lukenut muutamia niistä minulle, ja minä olisin myöskin suurella ilolla
+kuunnellut niitä, jollei Steerforth olisi astunut väliin ja hyväillyt
+häntä pois hänen aikomuksestaan.
+
+"Mr. Creakle'n luona, kertoo poikani minulle, tutustuitte ensiksi
+toinen toisenne kanssa", lausui Mrs. Steerforth, kun hän ja minä
+haastelimme yhden pöydän ääressä, sillä välin kuin nuot toiset molemmat
+pelasivat lautaa toisen ääressä. "Minä todella muistan, että hän siihen
+aikaan puhui jostakin oppilaasta, joka oli nuorempi, kuin hän itse, ja
+johon hän oli mieltynyt siellä; mutta teidän nimenne, niinkuin teidän
+on helppo arvata, ei ole säilynyt muistissani".
+
+"Hän oli erittäin hyvä ja jalo minua kohtaan siihen aikaan, vakuutan
+teille, Ma'am", lausuin minä, "ja minä tarvitsinkin semmoista ystävää.
+Ilman häntä olisivat kokonaan kukistaneet minut".
+
+"Hän on aina hyvä ja jalo", sanoi Mrs. Steerforth ylpeästi.
+
+Minä suostuin tähän kaikesta sydämmestäni, Jumala sen tietää. Mrs.
+Steerforth huomasi sen, sillä hänen ylhäinen käytöksensä minun suhteeni
+aleni jo, paitsi kuin hän kiitti poikaansa; silloin hän aina näytti
+ylpeältä.
+
+"Se ei ylimalkain ollut mikään sovelias koulu pojalleni", lausui hän;
+"kaukana siitä; mutta erityisiä asianhaaroja löytyi, joita täytyi
+silloin ajatella ja jotka olivat vielä tärkeämmät, kuin itse koulun
+valitseminen. Poikani uljas mieli teki suotavaksi, että hän
+toimitettaisiin semmoisen miehen luo, joka tunnusti sen etevyyttä ja
+tyytyi taipumaan sen alle; ja me löysimme semmoisen miehen siellä".
+
+Minä tiesin tämän, koska tunsin miehen. Enkä minä kuitenkaan
+ylenkatsonut häntä enemmin sentähden, vaan pidin sitä sovittavana
+ominaisuutena hänessä -- jos sopi sallia hänelle mitään suosiota sen
+vuoksi, ettei hän vastustanut niin vastustamatonta, kuin Steerforth
+oli.
+
+"Poikani suurta kykyä vireytti siellä vapaa-ehtoisen kilpailun ja oman
+arvon tieto", jatkoi hellä äiti. "Hän olisi nousnut kaikenlaista pakkoa
+vastaan; mutta hän havaitsi olevansa paikan hallitsija ja päätti
+ylevämielisesti osoittaa, että hän oli tämän aseman ansainnut. Se oli
+hänen kaltaistaan".
+
+"Niin poikani omin ehdoin ja kenenkään pakoittamatta antausi
+semmoiselle uralle, jolla hän aina, jos se huvittaa häntä, voittaa
+kaikki kilpailiansa", jatkoi hän. -- "Poikani kertoo minulle, Mr.
+Copperfield, että te olitte aivan ihastuneet häneen ja että, kun eilen
+yhdyitte, ilon kyynelillä ilmoititte itsenne hänelle. Minä olisin
+teeskentelevä nainen, jos olisin kummastelevinani, että poikani
+synnyttää semmoisia tunteita; mutta minä en voi olla kylmäkiskoinen
+ketäkään vastaan, joka niin huomaa hänen ansionsa, ja minua ilahuttaa
+hyvin, kun saan nähdä teidät täällä, ja minä vakuutan teille, että
+poikani tuntee erinomaista ystävyyttä teitä kohtaan ja että saatte
+luottaa hänen suojelukseensa".
+
+Miss Dartle pelasi lautaa yhtä kiihkeästi, kuin hän teki kaikkia
+muitakin. Jos olisin nähnyt hänet ensiksi laudan ääressä, olisin
+arvellut, että hänen ruumiinsa oli käynyt laihaksi ja hänen silmänsä
+isoksi tässä toimessa eikä missään muussa. Mutta minä erehtyisin
+suuresti, jos ainoakaan sana meidän puheestamme taikka ainoakaan
+katseeni jäi häneltä huomaamatta sillä välin kuin minä suurimmalla
+mielihyvällä vastaan-otin tämän vakuutuksen ja kunnioitettuna Mrs.
+Steerforth'in luottamuksella tunsin itseni vanhemmaksi, kuin olin
+tuntenut siitä asti, kuin Canterbury'stä lähdin.
+
+Kun illasta melkoinen osa oli kulunut ja laseja ja karaffeja
+tarjottimella tuotiin sisään, lupasi Steerforth, valkean edessä
+istuissamme, että hän todenteolla ajattelisi matkaa maalle minun
+kanssani. Mutta ei ollut mitään kiirettä, sanoi hän; viikon perästä
+olisi vielä aikaa; ja hänen äitinsä arveli vieraanvaraisesti samaa.
+Puhuessamme nimitti hän minua useita kertoja Tuhat-ihanaiseksi; joka
+taas houkutteli Miss Dartle'n liikkeelle.
+
+"Mutta todella, Mr. Copperfield", kysyi hän, "onko se joku pilkkanimi?
+ja miksi hän antaa sitä teille? Onko se -- kuinka? -- siitä syystä,
+että hän pitää teitä nuorena ja viattomana? Minä olen niin typerä
+semmoisissa asioissa".
+
+Minä punehduin, kun vastasin, että luulin niin.
+
+"No!" lausui Miss Dartle. "Nyt olen iloinen, kun tiedän tämän! Minä
+kysyn tietoa saadakseni, ja olen iloinen, kun tiedän sen. Hän pitää
+teitä nuorena ja viattomana; ja sentähden olette hänen ystävänsä. Hyvä,
+se on varsin hauskaa!"
+
+Hän meni levolle vähän tämän jälkeen, ja Mrs. Steerforth vetäytyi
+myöskin pois. Kun Steerforth ja minä olimme viipyneet puolen tuntia
+valkean edessä ja puhuneet Traddles'ista ja heistä muista kaikista
+vanhassa Salem House'ssa, menimme yhdessä toiseen kerrokseen.
+Steerforth'in huone oli minun huoneeni vieressä, ja minä menin sisään
+katselemaan sitä. Se oli oikea mukavuuden esikuva täynnänsä
+nojatuoleja, tyynyjä ja palleja, joita äiti omin käsin oli laittanut,
+eikä siitä puuttunut mitään, josta vaan suinkin oli apua sen
+täydentämisessä. Päälle päätteeksi katselivat kuvasta seinältä äidin
+kauniit kasvot alas lemmityn pojan puoleen, niinkuin se olisi ollut
+jonkin-arvoista äidille, että hänen kuvansa valvoi nukkuvaa poikaa.
+
+Kun tulin huoneeseni, paloi siinä kirkas valkea, kartiinit olivat
+vedetyt akkunain eteen ja vuoteen ympäri, muodostaen sitä lämpimäksi ja
+sieväksi. Minä istuin alas nojatuoliin lieden eteen, onneani
+miettiäkseni; ja olin iloinnut, sitä ajatellessani, jonkun aikaa,
+kun näin Miss Dartle'n kuvan kiihkeästi katselevan itseäni
+kaminin-reunuksen ylipuolelta.
+
+Se oli kummastuttavassa määrässä hänen näköisensä, jonka vuoksi se
+myöskin säpsäytti minua. Maalaaja ei ollut pannut siihen arpea, mutta
+_minä_ panin; ja siinä se oli, siinä se tuli ja meni; milloin
+rajoittuneena ylihuuleen, niinkuin olin nähnyt sen päivällisillä,
+milloin näyttäen koko tuon vasaralla isketyn haavan laajuutta,
+semmoisena, kuin olin nähnyt sen, kun hän oli vihoissaan.
+
+Minä ihmettelin äreästi, miks'eivät voineet majoittaa häntä johonkin
+muualle, kuin juuri minun huoneeseni. Hänestä irti päästäkseni riisuin
+nopeasti vaatteeni, sammutin kynttiläni ja panin maata. Mutta en minä
+nukkuissanikaan saattanut unhottaa, että hän yhä oli tuossa ja katseli
+minua: "mutta todella, onko se kuitenkin? Minä tahtoisin vaan tietää;"
+ja kun yöllä heräsin, huomasin, että levottomasti kyselin
+kaikenlaisilta ihmisiltä unelmissani: oliko todella niin, vai ei --
+tietämättä, mitä tarkoitin.
+
+
+
+
+YHDESKOLMATTA LUKU.
+
+Pikku Em'ly.
+
+
+Talossa löytyi eräs palvelia, eräs mies, joka sitä myöden, kuin minä
+kuulin, tavallisesti seurasi Steerforth'ia ja oli joutunut hänen
+palvelukseensa yliopistossa. Hän oli oikea arvokkaisuuden kaava
+ulkonaisessa ilmestymisessään. Minä luulen, ettei koskaan ollut hänen
+ammatissaan ketään enemmän arvokkaalta näyttävää miestä. Hän oli
+harvapuheinen, kävi hyvin hiljaa, oli varsin tyven käytöksessään,
+kunnioittavainen, tarkka, aina saapuvilla, kun tarvittiin, eikä koskaan
+likellä, kun ei tarvittu; mutta mikä hänessä etupäässä huomiota koski,
+oli hänen arvokkaisuutensa. Hänellä ei ollut mitään liikkuvaisia
+kasvoja, hänellä oli jotenkin kankea niska, kiinteä, keskeltä kalju
+pää, jota lyhyet hiukset tiveästi peittivät kummaltakin puolelta,
+hempeä sananääntö ja omituinen tapa kuiskata S kirjainta niin selvästi,
+että hän näytti käyttävän sitä useammin, kuin kukaan muu ihminen; mutta
+jokaisen omituisuuden, joka hänellä oli, teki hän arvokkaaksi. Jos
+hänen nenänsä olisi ollut ylösalaisin, olisi hän tehnyt sen
+arvokkaaksi. Hän laati ympärillensä jonkunlaisen arvokkaisuuden kehän
+ja liikkui turvallisena siinä. Olisi ollut melkein mahdotonta epäillä
+häntä mistäkään väärästä, hän oli niin perin arvokas. Joka olisi
+vaatinut häntä johonkin alentavaan askareesen, olisi kevytmielisesti
+loukannut mitä arvokkaimman miehen tunteita, ja tästä, minä havaitsin
+sen, olivat talon naispalveliat niin vaistomaisesti vakuutetut, että he
+itse-altansa aina toimittivat semmoisia töitä, ja tavallisesti sillä
+aikaa, kuin hän luki sanomalehtiä ruokakammion valkean edessä.
+
+Siinä määrässä itseänsä hillitsevää miestä minä en ollut koskaan
+nähnyt. Mutta tämäkin ominaisuus, niinkuin jokainen muu, joka hänellä
+oli, näytti vaan koroittavan hänen arvokkaisuuttansa. Yksin se
+tosi-asiakin, ettei kukaan tietänyt hänen ristimänimeänsä, näytti
+olevan osa hänen arvokkaisuudestaan. Hänen sukunimeänsä Littimer'iä
+vastaan, jolla hän oli tunnettu, ei voinut muistuttaa mitään. Peter
+olisi sopinut hirttää, ja Tom lähettää maan-pakolaisuuteen; mutta
+Littimer oli täydellisen arvokas.
+
+Olkoon, että se tuli, niinkuin minä luulen, arvokkaisuuden käsitteen
+kunnioitettavasta luonnosta, mutta minä tunsin itseni erittäin nuoreksi
+tämän miehen läsnä-ollessa. Kuinka vanha hän itse oli, minä en
+voinut arvata -- ja tämäkin asia kallistui samasta syystä hänen
+voittopuolellensa; sillä arvokkaisuutensa tyvenyydessä olisi hän voinut
+yhtä hyvin olla viidenkymmenen, kuin kolmenkymmenen vuoden vanha.
+
+Littimer oli huoneessani aamulla, ennenkuin vielä olin nousnut,
+tuodaksensa minulle tuota loukkaavaa partavettä ja ottaaksensa ulos
+vaatteitani. Kun vedin syrjään uudinta ja katsoin ulos vuoteestani,
+näin hänet jonkunlaisessa tasaisessa arvokkaisuuden lämpömäärässä,
+Tammikuun itä-tuulesta huolimatta eikä edes kylmää hengittäen,
+asettavan kenkiäni oikealle ja vasemmalle ensimaiseen tanssi-asemaan ja
+puhaltelevan tomuhiukkoja pois takistani, samalla kuin hän laski sitä
+alas, niinkuin sylilasta.
+
+Minä sanoin hänelle hyvää huomenta ja kysyin häneltä, paljonko kello
+oli. Hän otti esiin plakkaristaan mitä arvokkaimman kaksikuorisen
+kellon, minkä minä ikinä olen nähnyt, ja, peukalollaan estäen vieteriä
+liiaksi kelloa avaamasta, katseli sitä kasvoihin, niinkuin hän olisi
+kysynyt orakelin-sanaista ostronia, sulki sen jälleen ja sanoi, että se
+oli puolivälissä yhdeksän, jos suvaitsin.
+
+"Mr. Steerforth'ia ilahuttaa kuulla, kuinka olette nukkuneet, Sir".
+
+"Kiitoksia", lausuin minä, "varsin hyvästi. Voiko Mr. Steerforth
+hyvin?"
+
+"Kiitoksia, Sir, Mr. Steerforth voi jotenkin hyvin". Yksi lisäksi hänen
+tunnusmerkeistään -- ei mitään superlativiä puheessa. Aina vaan kylmä,
+tyven keskisuunta.
+
+"Eikö löydy mitään muuta, jota saisin kunnian toimittaa teille, Sir?
+Ilmoituskello soi kello yhdeksältä; perhe syö aamiaista kello
+puolivälissä kymmenen".
+
+"Ei mitään, minä kiitän teitä".
+
+"Minä kiitän _teitä_, Sir, jos suvaitsette"; ja näillä sanoilla ja
+vähän notkistaen päätänsä, kun hän astui vuoteeni ohitse, niinkuin
+puolustukseksi, että hän oikaisi minua, meni hän ulos, sulkien ovea
+niin hiljaisesti, kuin jos minä juuri olisin vaipunut suloiseen
+unenvienoon, josta henkeni riippui. Jok'ikinen aamu pidimme aivan samaa
+keskustelua, ei koskaan pidempää eikä koskaan lyhyempää; vaan
+kuitenkin, vaikka nyt Steerforth'in seura taikka Mrs. Steerforth'in
+ystävällisyys taikka Miss Dartle'n haastelo olisivat kohottaneet minua
+itseäni korkeammaksi ja saattaneet minut vanhemmaksi, minä aina tämän
+perin arvokkaan miehen läsnäollessa muutuin "pojaksi jälleen", niinkuin
+vähemmät runoiliamme laulavat.
+
+Hän toimitti meille hevosia, ja Steerforth, joka osasi kaikkia, opetti
+minua ratsastamaan. Hän hankki meille floretteja, ja Steerforth opetti
+minua miekkailemaan, hansikkaita, ja minä rupesin saman opettajan
+johdolla edistymään nyrkkitaistelossa. Se ei huolettanut minua yhtään,
+että Steerforth huomasi minut vasta-alkajaksi näissä taiteissa, mutta
+minä en sietänyt, että arvokas Littimer näkisi taidonpuutettani.
+Minulla ei ollut mitään syytä uskoa, että Littimer itse ymmärsi
+semmoisia taiteita; hän ei koskaan saattanut minua luulemaan mitään
+semmoista edes niin paljon, kuin toisen arvokkaan silmänripsensä
+räpyttämisellä; mutta milloin hyvänsä hän oli läsnä harjoituksissamme,
+tunsin kuitenkin itseni keltaisimmaksi ja kokemattomimmaksi ihmiseksi
+maan päällä.
+
+Minä puhun vähän pitkältä tästä miehestä sen vuoksi, että hän teki niin
+erityisen vaikutuksen minuun siihen aikaan, sekä sen johdosta, mitä
+myöhemmin tapahtui.
+
+Viikko kului mitä hupaisimmalla tavalla. Se kului nopeasti, niinkuin
+sopii arvata semmoiselta, joka oli niin ihastuksissa, kuin minä; vaan
+kuitenkin antoi se minulle niin monta tilaisuutta oppia tuntemaan
+Steerforth'ia paremmin ja ihmettelemään häntä enemmän tuhansissa
+kohdin, että minusta sen lopulla tuntui, kuin olisin ollut paljon
+kauemman aikaa yhdessä hänen kanssaan. Se mutkaton tapa, jolla hän
+kohteli minua, niinkuin leikkikalua, miellytti minua enemmän, kuin mikä
+muu käytös hyvänsä, jota hän olisi noudattanut. Se muistutti minua
+vanhasta tuttavuudestamme; se näytti olevan luonnollinen seuraus siitä;
+se osoitti minulle, ettei hän ollut muuttunut; se päästi minut siitä
+levottomuudesta, jota ehkä olisin tuntenut, kun olisin verrannut
+minun ansioitani hänen ansioihinsa ja harkinnut oikeuttani hänen
+ystävyyteensä asianmukaisella mitalla; ennen kaikkia se oli joku
+tuttavallinen, luonnikas, ystävällinen käytös, jommoista hän ei
+osoittanut ketäkään muuta kohtaan. Samoin kuin hän koulussa oli
+kohdellut minua eri tavalla, kuin kaikkia muita, uskoin iloisesti, että
+hän elämässäkin kohteli minua eri tavalla, kuin ketään muuta ystävää,
+joka hänellä oli. Minä luulin, että olin hänen sydäntänsä lähempänä
+kuin kukaan muu ystävä, ja oma sydämeni hehkui rakkaudesta häneen.
+
+Hän päätti lähteä minun kanssani maalle, ja lähtömme päivä tuli. Hän
+oli alusta ollut kahdella päällä, ottaisiko hän Littimer'in mukaansa,
+vai ei, mutta päätti jättää hänet kotiin. Tämä arvokas olento, joka oli
+tyytyväinen kohtaloonsa, olipa se mikä hyvänsä, sovitti koffertimme
+niihin vähäisiin vaunuihin, joitten oli määrä viedä meidät Londoniin,
+niinkuin niitten olisi pitänyt vastustaa vuosisatojen täräyksiä, ja
+vastaan-otti ujosti tarjotun lahjani täydellisellä tyvenyydellä.
+
+Me jätimme Mrs. Steerforth'in ja Miss Dartle'n hyvästi, minä puolestani
+lausuen paljon kiitoksia, ja hellä äiti monta ystävällistä sanaa.
+Viimeinen esine, jonka näin, oli Littimer'in liikahtamaton silmä
+täynnänsä, niinkuin minä luulin, sitä hiljaista vakuutusta, että minä
+todella olin kovin nuori.
+
+Mitä sydämeni tunsi, kun näin onnellisilla enteillä palasin vanhoille,
+tuttaville paikoille, sitä en yritä kertomaankaan. Me kuljimme
+postivaunuilla. Minä olin, muistaakseni, niin huolissani yksin
+Yarmouth'inkin kunnian puolesta, että olin kovasti mielissäni, kun
+Steerforth, meidän ajaessamme sen pimeitä katuja myöden ravintolaan,
+sanoi, että, hänen päättääksensä, tämä oli hupainen, omituinen,
+kummallinen luola. Heti perille tultuamme menimme levolle (minä
+huomasin parin likaisia kenkiä ja säärystimiä liittyneen vanhaan
+ystävääni Delfiniin, kun astuimme tuon oven ohitse) ja söimme myöhään
+aamulla einettä. Steerforth, joka oli hyvin iloisella tuulella, oli
+kävellyt rannalla, ennenkuin minä olin nousnut, ja tunsi jo, sanoi hän,
+toisen puolen kaupungin venemiehistä. Paitsi sitä oli hän kaukaa
+nähnyt, mitä hän varmaan luuli Mr. Peggotyn omaksi huoneeksi, josta
+savu tuprusi takantorvesta; ja hänen teki suuresti mieli, jutteli hän
+minulle, astua sinne ja vannoa, että hän oli minä itse, joka oli
+kasvanut tuntemattomaksi.
+
+"Milloin aiot esitellä minua heille siellä, Tuhat-ihanainen?" sanoi
+hän. "Minä olen käskettävänäsi. Aseta asiat omaa mieltäsi myöden".
+
+"No, minun mielestäni olisi tänä iltana hyvä tilaisuus, Steerforth, kun
+he kaikki istuvat valkean ympäri. Minä soisin, että näkisit huoneen,
+kun se on hupaisimmillaan, se on niin kummallinen paikka".
+
+"Olkoon menneeksi!" vastasi Steerforth. "Tänä iltana".
+
+"Minä en anna heille mitään tietoa, että olemme täällä, tiedätkö",
+sanoin minä iloissani. "Me tulemme äkki-arvaamatta heidän pariinsa".
+
+"Niin, tietysti! Ei olisi mitään lystiä", arveli Steerforth, "jollemme
+tule äkki-arvaamatta. Katsokaamme maan asukkaita heidän alkuperäisessä
+tilassaan".
+
+"Vaikka he _ovat_ tuollaisia ihmisiä, joita sinä mainitsit", vastasin
+minä.
+
+"Vai niin! Sinä muistat kahakoitani Rosan kanssa, kuinka?" huudahti hän
+nopealla katseella. "Hiisi vieköön tytön, minä puoleksi pelkään häntä.
+Hän on minusta melkein kuin kummitus. Mutta älkäämme huoliko hänestä.
+Mitä sinä nyt aiot tehdä? Sinä menet katsomaan hoitajatartasi, arvaan
+minä?"
+
+"Niin", sanoin minä, "minun täytyy tavata Peggottya kaikkein
+ensimäiseksi".
+
+"Hyvä", vastasi Steerforth, kelloansa katsellen. "Jos jätän sinut
+pariksi tunniksi hänen syleiltäväkseen ja itkettäväkseen, onko siinä
+kylläksi aikaa?"
+
+Minä vastasin nauraen, että luulin meidän suoriuvan asiasta tämän ajan
+kuluessa, mutta että hänen täytyi myöskin tulla, sillä hän saisi nähdä,
+että hänen maineensa oli käynyt hänen edellään, ja että hän oli melkein
+yhtä suuri henkilö, kuin minä itse.
+
+"Minä tulen mihin hyvänsä tahdot", lausui Steerforth, "taikka teen
+kaikki, mitä pyydät. Sano minulle vaan, mihin minä tulen, ja kahden
+tunnin perästä saavun kummoisena hyvänsä, hentotunteisena tai
+leikillisenä, niinkuin vaan suot".
+
+Minä annoin hänelle tarkan osoitteen, että hän löytäisi Mr. Barkis'in,
+Blunderstone'n ja muitten paikkojen ajomiehen, asunnon, ja lähdin tällä
+sopimuksella yksinään ulos. Oli tuikea, terästävä tuuli; maa oli kuiva;
+meri oli lyhyt-laineinen ja selkeä; aurinko levitti runsaasti valoa,
+joll'ei paljon lämmintä; ja kaikki oli vilkasta ja vireätä. Minä olin
+itse niin vilkas ja vireä ilosta, kun sain olla siellä, että olisin
+ollut valmis pidättämään ihmisiä kaduilla ja pudistamaan heidän
+käsiänsä.
+
+Kadut näyttivät tietysti vähäisiltä. Ne kadut, joita vaan lapsina
+olemme nähneet, näyttävät aina niin, luulen minä, kun palajamme niille.
+Mutta minä en ollut unhottanut mitään enkä huomannut mitään muutosta,
+ennenkuin tulin Mr. Omer'in puodin kohdalle. _Omer ja Joram_ oli nyt
+kirjoitettu siihen, jossa ennen seisoi _Omer_; mutta lisäys
+_Verkakauppias, Räätäli, Rihman-myyjä, Hautajais-hankkija_ &c. oli
+entisellään.
+
+Askeleeni näyttivät niin luonnollisesti pyrkivän puodinovelle, kun olin
+lukenut nämät sanat kadun toiselta puolelta, että menin kadun poikki ja
+katsoin sisään. Puodin peräpuolella istui kaunis nainen, joka hypitti
+pientä lasta sylissänsä, samalla kuin toinen pikkuinen toveri piti
+kiinni hänen esiliinastaan. Minun ei ollut yhtään vaikea tuntea
+Minnie'tä eikä Minnie'n lapsia. Vierashuoneen lasi-ovi ei ollut auki;
+mutta verstaasta pihan toiselta puolelta kuulin heikosti tuon vanhan
+nuotin soivan, niinkuin se ei olisi koskaan keskeynyt.
+
+"Onko Mr. Omer kotona?" kysyin minä, astuen sisään. "Minä tahtoisin
+tavata häntä pikimmältä, jos hän on".
+
+"Kyllä, Sir, hän on kotona", vastasi Minnie; "hänen ei sovi
+rinnan-ahdistukseltaan olla ulkona tässä ilmassa. Joe, käske iso-isä
+tänne!"
+
+Pikkuinen toveri, joka piti kiinni hänen esi-liinastaan, luihkaisi niin
+lujasti, että hän itse ujostui siitä ja kätki kasvonsa äidin liepeisin
+tämän suureksi ihastukseksi. Minä kuulin raskaan puhkinan ja puuskinan
+tulevan meitä kohden, ja pian Mr. Omer, lyhyempi-henkisenä, kuin ennen,
+mutta ei vanhemman muotoisena, seisoi edessämme.
+
+"Teidän palvelianne, Sir", lausui Mr. Omer. "Mitä saatan tehdä teidän
+hyväksenne, Sir?"
+
+"Saatatte puristaa kättä minun kanssani, Mr. Omer, jos suvaitsette",
+sanoin minä, ojentaen omaa kättäni. "Te olitte kovin hyvä minua kohtaan
+kerran, jolloin pelkään näyttäneen siltä, kuin en olisi ajatellut
+sitä".
+
+"Olinko todella?" vastasi vanha mies. "Minua ilahuttaa kuulla sitä,
+mutta minä en muista milloin. Oletteko varma siitä, että se olin minä?"
+
+"Aivan varma".
+
+"Minä luulen, että muistoni on käynyt yhtä lyhyeksi, kuin henkeni",
+lausui Mr. Omer, katsellen minua ja päätänsä pudistaen; "sillä minä en
+muista teitä".
+
+"Ettekö muista, kuinka tulitte vaunujen luo kohdataksenne minua ja
+kuinka suurustin täällä ja kuinka sitten ajoimme Blunderstone'en
+yhdessä: te ja minä ja Mrs. Joram ja Mr. Joram myös --joka ei silloin
+ollut hänen puolisonsa?"
+
+"No, Herra siunatkoon sieluani!" huudahti Mr. Omer, kun hän
+hämmästyksestä oli joutunut pahaan yskänkuuroon, "mitä sanotte! Rakas
+Minnie'ni, muistatko sinä? Voi minua, niin -- se oli yksi lady,
+luullakseni?"
+
+"Minun äitini", vastasin minä.
+
+"To-si-aan", lausui Omer, koskien liiviini etusormellansa, "ja siinä
+oli pikkuinen lapsi myöskin! Niitä oli kaksi henkeä. Pikkuinen pantiin
+toisen viereen. Tuolla Blunderstone'ssa se oli tietysti. Voi minua! Ja
+kuinka olette siitä pitäen jaksaneet?"
+
+Varsin hyvästi, kiitin häntä, niinkuin toivoin hänenkin jaksaneen.
+
+"Ei sovi moittia, näettekö", sanoi Mr. Omer. "Tosin huomaan, että
+henkeni käy lyhyeksi, mutta se harvoin käy pidemmäksi, kun ihminen käy
+vanhemmaksi. Minä pidän sen hyvänäni, niinkuin se tulee, ja koetan
+hyötyä siitä niin paljon kuin mahdollista. Tämä on parasta, eikö niin?"
+
+Mr. Omer yski taas sen vuoksi, että hän oli nauranut, ja hänen
+tyttärensä, joka nyt seisoi likellä meidän vieressämme, hypittäen pikku
+lastansa tiskillä, autti häntä tästä kuurosta.
+
+"Voi minua!" sanoi Mr. Omer. "Niin tosiaan. Kaksi henkeä! No, juuri
+sillä matkalla, jos uskotte minua, määrättiin Minnie'n ja Joram'in
+hääpäivä. 'Määrätkäät se, Sir', sanoo Joram. 'Niin, määrää se, isä',
+sanoo Minnie. Ja nyt hän on asiakumppanini. Ja katsokaat tänne! Tämä on
+nuorin!"
+
+Minnie nauroi ja silitteli nauhalla sidottua tukkaansa pitkin
+silmäkulmiansa, samalla kuin hänen isänsä pisti yhden lihavista
+sormistansa tiskillä hyppivän lapsen käteen.
+
+"Kaksi henkeä tietysti!" lausui Mr. Omer ja nyykäytti päätänsä,
+katsahtaen takaisin menneesen aikaan. "Juuri niin! Ja Joram valmistaa
+tänä hetkenä yhtä harmaata, hopeanaulaista; se ei ole tämän mittainen"
+-- tiskillä hyppivän lapsen mittainen -- "vaan runsaasti kahta tuumaa
+lyhyempi. -- Ettekö nauti mitään?"
+
+Minä kiitin häntä, mutta kieltäysin.
+
+"Malttakaat, minä ajattelen", lausui Mr. Omer. "Ajomies Barkis'in vaimo
+-- venemies Peggotyn sisar -- eikö hänellä ollut jonkunlaista tekemistä
+teidän perheenne kanssa? Eikö hän ollut palveluksessa siinä?"
+
+Minun myöntävä vastaukseni tuotti hänelle suurta iloa.
+
+"Minä luulen, että henkeni tästä lähin käy pitkäksi, koska muistonikin
+käy niin pitkäksi", lausui Mr. Omer. "Hyvä, Sir, meille on tullut
+oppiin eräs Peggotyn nuori sukulainen, jolla on niin hieno maku
+hempukaluin teossa -- minä vakuutan teitä siitä, -- etten luule koko
+Englannissa löytyvän yhtäkään herttuatarta, joka voisi kilpailla hänen
+kanssaan".
+
+"Ei suinkaan pikku Em'ly?" kysyin minä vasten tahtoani.
+
+"Em'ly hänen nimensä on", sanoi Mr. Omer, "ja pikkuinen hän myöskin on.
+Mutta jos uskotte minua, hänellä on semmoiset kasvot, että toinen puoli
+tämän kaupungin naisista on vimmassaan hänelle".
+
+"Joutavia, isä!" lausui Minnie.
+
+"Rakas lapseni", sanoi Mr. Omer. "Minä en väitä, että sinun on niin
+laita", iskien silmää minulle, "mutta minä väitän, että toinen puoli
+Yarmouth'in naisista -- voi! ja viiden penikulman paikkeilla sen
+ympärillä -- on vimmassaan tälle tytölle".
+
+"Semmoisessa tapauksessa olisi hänen tullut pysyä omassa säädyssään,
+isä", vastasi Minnie, "eikä antaa heille mitään aihetta puheisin, niin
+heillä ei olisi ollut mitään sanomista".
+
+"Ei olisi ollut mitään sanomista!" vastasi Mr. Omer. "Ei olisi ollut
+mitään sanomista! Onko tämä sinun tietosi mailmasta? Mitä löytyy, jota
+eivät naiset julkenisi sanoa ja jota he eivät sano -- erittäinkin, jos
+on kysymys toisen naisen kauniista muodosta?"
+
+Minä todella luulin, että Mr. Omer oli mennyt mies, kun hän oli
+laskenut tämän soimaavan leikkipuheen. Hän yski siinä määrässä ja hänen
+oli niin vaikea saada henkeänsä jälleen vedetyksi, että minä täyttä
+totta odotin saavani nähdä, kuinka hänen päänsä vaipuisi alas tiskin
+taa ja hänen vähäiset, mustat housunsa ja niitten polvessa olevat
+ruosteenväriset, pienet nauharuusut tutisten kohoisivat ilmaan
+viimeisessä turhassa ponnistuksessa. Vihdoin hän kuitenkin kävi
+paremmaksi, vaikka hän yhä huohotti kovasti ja oli niin uupunut, että
+hänen täytyi käydä istumaan puodin pulpetin tuolille.
+
+"Hän ei ole, näettekö", lausui hän, pyyhkien päätänsä ja vaivaloisesti
+hengittäen, "paljon turvannut kumppaneihin täällä; hän ei ole
+likeisesti liittynyt keneenkään erityiseen tuttavaan elikkä ystävään,
+saatikka rakastajaan. Tästä syystä käy semmoinen häijyn-ilkinen puhe,
+että Em'ly pyrkii ladyksi. Minun ajatukseni on se, että tämä puhe sai
+alkunsa etupäässä sen kautta, että hän välisti koulussa sanoi, että,
+jos hän olisi lady, hän enonsa hyväksi tekisi sen ja sen ja ostaisi
+hänelle semmoisia ja semmoisia kauniita kaluja".
+
+"Minä vakuutan teille, Mr. Omer, hän on sanonut niin minulle", vastasin
+minä kiivaasti, "kun molemmat vielä olimme lapset".
+
+Mr. Omer nyykäytti päätänsä ja hivutti leukaansa. "Juuri niin. Lisäksi
+osasi hän aivan vähillä pukea itsensä, näettekö, paremmin kuin useimmat
+muut suurilla, ja tämä pahensi asian. Paitsi sitä hän oli jotenkin mitä
+sopii nimittää itsepäiseksi -- jopa olen valmis sanomaan, että hän oli
+mitä itsekin nimittäisin itsepäiseksi", lausui Mr. Omer -- "ei tuntenut
+omaa mieltänsä tarkoin -- vähän liiaksi hemmoteltu -- eikä voinut
+aluksi oikein hillitä itseänsä. Muuta, kuin tätä, ei ole koskaan
+sanottu häntä vastaan, Minnie?"
+
+"Ei, isä", arveli Mrs. Joram. "Tämä on pahinta, luulen minä".
+
+"Kun hän sitten sai paikan", lausui Mr. Omer, "ja hänen tuli olla
+vanhan, näreän ladyn seurusteliana, he eivät oikein hyvin sopineet
+keskenänsä eikä hän jäänyt palvelukseensa. Viimein hän tuli tänne
+kolmeksi vuodeksi oppiin. Melkein kaksi niistä on mennyt, ja hän on
+ollut niin kunnollinen tyttö, kuin ikinä löytyi. Vastaa kuutta mitä
+parasta! Minnie, eikö hän vastaa kuutta mitä parasta?"
+
+"Vastaa, isä", arveli Minnie. "Älkäät millään muotoa sanoko, että
+_minä_ olen koettanut alentaa häntä!"
+
+"Varsin hyvä", sanoi Mr. Omer. "Se on oikein. Ja niin, nuori
+gentlemani", lisäsi hän, kun hän oli muutamia silmänräpäyksiä vielä
+hivuttanut leukaansa, "ett'ette katsoisi minua pitkäpinnaiseksi samoin
+kuin lyhyt-henkiseksi, luulen, että nyt on kaikki siitä asiasta
+puhuttu".
+
+Koska he olivat puhuneet hiljennetyllä äänellä sillä aikaa, kuin
+puhuivat Em'lystä, en minä epäillyt, että hän oli likellä. Kun kysyin,
+eikö ollut niin, nyykäytti Mr. Omer "kyllä" ja viittasi vierashuoneen
+ovea kohden. Kiireiseen kysymykseeni, saisinko katsahtaa sisään,
+vastattiin täydellisellä suostumuksella; ja sisään katsahtaessani lasin
+läpi näin hänen istuvan työnsä ääressä. Minä näin hänen, mitä
+kauniimman pikku olennon, hymyillen kääntävän noita pilvettömiä,
+sinisiä silmiänsä, jotka olivat katselleet lapselliseen sydämeeni, yhtä
+Minnie'n lasta kohden, joka leikitteli hänen vieressänsä. Hänen
+kirkkaissa kasvoissaan ilmestyi kylläksi itsepintaisuutta, että
+huomasin oikeaksi, mitä olin kuullut; niissä väijyi paljon tuota vanhaa
+oikullista ujoutta; mutta hänen suloisissa katseissaan ei ollut mitään,
+minä olen varma siitä, joka ei puhunut hyvyydestä ja onnesta, ja joka
+ei osoittanut, että hän kulki hyvää ja onnellista tietä.
+
+Tuo kalke toiselta puolen pihaa, joka ei näyttänyt koskaan taukoavan --
+voi! se oli se kalke, joka ei _koskaan_ taukoakaan -- kuului hiljaa
+koko ajan.
+
+"Ettekö tahtoisi astua sisään", kysyi Mr. Omer, "ja puhutella häntä?
+Astukaat sisään ja puhutelkaat häntä, Sir! Olkaat niinkuin kotona
+täällä!"
+
+Minä olin liian kaino tekemään sitä silloin -- minä pelkäsin, että
+hämmentäisin häntä, ja pelkäsin yhtä paljon, että hämmentäisin itseäni;
+mutta minä tiedustelin, mihin aikaan hän iltaisin lähti kotiin, että
+käyntimme sovitettaisiin sen mukaan; ja sanoen hyvästi Mr. Omer'ille,
+hänen sievälle tyttärellensä ja tämän pikku lapsille, menin pois
+rakkaan, vanhan Peggottyni luo.
+
+Tuossa hän seisoi tiili-lattiaisessa kyökissä päivällistä keittäen. Kun
+kolkutin ovea, avasi hän sen ja kysyi minulta, mitä suvaitsin tahtoa.
+Minä katselin häntä hymyillen, mutta hän ei hymyillyt minulle
+vastaukseksi. Minä en ollut koskaan laannut kirjoittamasta hänelle,
+mutta oli varmaan seitsemän vuotta siitä, kuin olimme tavanneet
+toisemme.
+
+"Onko Mr. Barkis kotona, Ma'am?" lausuin minä, ääntäni karkeaksi
+tehden.
+
+"Hän on kotona, Sir", vastasi Peggotty, "mutta hän makaa kipeänä
+luuvalossa".
+
+"Eikö hän enää käy Blunderstone'ssa?" kysyin minä.
+
+"Käy kyllä, kun hän on terve", vastasi hän.
+
+"Ettekö _te_ koskaan käy siellä, Mrs. Barkis?"
+
+Hän katseli minua tarkemmin, ja minä huomasin, että hänen kätensä
+liikahtivat nopeasti toisiansa kohden.
+
+"Sen vuoksi, että tahtoisin kysyä eräästä talosta siellä, jota
+nimittävät -- miksi se taas olikaan? -- Rookery'ksi", arvelin minä.
+
+Hän astui askeleen taaksepäin ja ojensi kätensä epäilevällä,
+pelästyneellä tavalla, ikäänkuin torjuaksensa minua pois.
+
+"Peggotty!" huudahdin minä hänelle.
+
+"Minun rakas poikani!" huudahti hän, ja me puhkesimme molemmat
+kyyneliin ja olimme suljetut toistemme syliin.
+
+Kuinka liiallinen hän oli; kuinka hän nauroi ja itki minua; kuinka
+ylpeä hän oli, kuinka iloinen; kuinka häntä suretti, että se, jonka
+kunnia ja ilo minä olisin voinut olla, ei saanut hellästi halailla
+minua: sitä en kykene kertomaan. Minua ei vaivannut mikään semmoinen
+pelko, että se oli nuorentapaista, kun tunsin samoja tunteita, kuin
+hän. Minä en ollut koskaan eläessäni nauranut enkä itkenyt -- ei edes
+hänen kanssaan -- altiimmin kuin sinä aamuna.
+
+"Barkis tulee niin iloiseksi", lausui Peggotty, pyyhkien silmiänsä
+esiliinallaan, "että se tekee hänet paljon paremmaksi, kuin koko
+pullolliset linimenttiä. Saanko mennä sanomaan hänelle, että olette
+täällä? Tahdotteko tulla katsomaan häntä, rakkaani?"
+
+Tietysti minä tahdoin. Mutta Peggotty ei päässyt huoneesta niin
+helposti, kuin hän luuli, sillä joka kerta kuin hän tuli oven suuhun ja
+katsoi taaksepäin minun puoleeni, palasi hän takaisin, uudestaan
+nauraakseen ja itkeäkseen olkapääni nojalla. Asiaa helpommaksi
+tehdäkseni menin minä viimein ylikerrokseen hänen kanssaan; ja hetken
+aikaa ulkopuolella odotettuani, sillä välin kuin Peggotty valmisti Mr.
+Barkis'ia tuloani varten, ilmestyin tämän invalidin edessä.
+
+Hän vastaan-otti minut täydellisellä ihastuksella. Hän oli niin
+luuvalon hallussa, etten voinut pudistaa kättä hänen kanssaan, mutta
+hän käski minun pudistaa sitä tupsua, joka oli hänen tuppilakkinsa
+huipussa, jota minä mitä sydämmellisimmällä tavalla teinkin. Kun olin
+istunut hänen sänkynsä viereen, sanoi hän, että hänen teki hyvää kokea
+samoja tunteita, kuin jos hän taas ajaisi minua Blunderstone'n
+matkalla. Kun hän näin makasi vuoteessansa, kasvot ylöspäin ja koko
+ruumis, paitsi nämät, niin peitettynä, ettei hän näyttänyt olevan
+muuta, kuin vaan kasvot -- niinkuin vanhan tavan mukaan kuvattu kerubi
+-- oli hän mitä kummallisimman näköinen esine, minkä ikinä olen nähnyt.
+
+"Mikä nimi se oli, jonka kirjoitin vaunuihin, Sir?" lausui Mr. Barkis
+heikolla, luuvalollisella hymyllä.
+
+"Ah! Mr. Barkis, meillä oli muutamia vakavia puheita siitä asiasta,
+eikö ollut?"
+
+"Minua halutti kauan aikaa, Sir?" sanoi Mr. Barkis.
+
+"Kauan aikaa", arvelin minä.
+
+"Enkä minä kadu sitä", lausui Mr. Barkis. "Muistatteko, mitä kerta
+juttelitte minulle, että hän leipoo kaikki omenapasteijat ja keittää
+kaikki ruoat?"
+
+"Muistan varsin hyvästi", vastasin minä.
+
+"Se oli totta", sanoi Mr. Barkis, "kuin nauriit. Se oli totta", sanoi
+Mr. Barkis, nyykäyttäen tuppilakkiansa, joka oli ainoa keino, jolla hän
+osasi panna pontta puheesensa, "kuin verot. Eikä mikään ole niin totta,
+kuin ne".
+
+Mr. Barkis käänsi silmänsä minuun, ikäänkuin saadaksensa minun
+suostumustani tähän hänen sänkymietteittensä johtopäätökseen; ja minä
+annoin sen.
+
+"Ei mikään ole niin totta, kuin ne", toisti Mr. Barkis; "mies, joka on
+niin köyhä, kuin minä, huomaa tämän mielessänsä, kun hän lasketaan
+sairasvuoteelle. Minä olen kovin köyhä mies, Sir".
+
+"Minua surettaa kuulla sitä, Mr. Barkis".
+
+"Kovin köyhä mies olen minä todella", sanoi Mr. Barkis.
+
+Tässä tuli hänen oikea kätensä hitaasti ja heikosti esiin peiton alta
+ja tarttui haperoiten keppiin, joka oli höllästi sidottu sängynkylkeen.
+Kopeloittuaan vähän aikaa tällä kapineella, jonka toimen kestäessä
+hänen kasvonsa kuvastelivat kaikenlaisia hämmentyneitä tunteita, sysäsi
+Mr. Barkis sitä yhtä arkkua vastaan, jonka toisen pään olin nähnyt koko
+ajan. Silloin hänen kasvonsa kävivät levollisiksi.
+
+"Vanhoja vaatteita", lausui Mr. Barkis.
+
+"Vai niin", sanoin minä.
+
+"Minä soisin, että se olisi rahaa, Sir", arveli Mr. Barkis.
+
+"Niin minäkin soisin", vastasin minä.
+
+"Mutta se _ei ole_", lausui Mr. Barkis, avaten molempia silmiänsä niin
+selälleen, kuin suinkin mahdollista oli.
+
+Minä ilmoitin olevani aivan varma siitä, jonka jälkeen Mr. Barkis
+lempeämmin käänsi silmänsä vaimoansa kohden ja sanoi:
+
+"Hän on hyödyllisin ja paras kaikista naisista, C. P. Barkis. Kaikkia
+niitä ylistyksiä, joita suinkin voi antaa C. P. Barkis'ille, ansaitsee
+hän, ja vielä enemmän! Rakas vaimoni, hanki tänään päivällistä vieraita
+varten; jotakin hyvää syödä ja juoda, vai kuinka?"
+
+Minä olisin vastustanut tätä tarpeetonta kunnian-osoitusta, jollen
+olisi nähnyt Peggotyn seisovan toisella puolen vuodetta erittäin
+levottomana siitä, että vastustaisin. Minä pysyin sen vuoksi alallani.
+
+"Minulla on hiukan rahoja jossakin likellä täällä, rakas ystäväni",
+sanoi Mr. Barkis, "mutta minä olen vähän väsyksissä. Jos sinä ja Mr.
+David jättäisitte minut hetkeksi nukahtamaan, koetan löytää niitä, kun
+herään".
+
+Me jätimme huoneen tämän pyynnön johdosta. Kun tulimme huoneesta ulos,
+jutteli Peggotty minulle, että Mr. Barkis, joka nyt oli "vielä vähän
+tarkempi", kuin tavallisesti, aina turvasi tähän samaan keinoon,
+ennenkuin hän toi esiin yhtäkään ainoata äyriä varoistansa; ja että hän
+näki sanomattomia vaivoja, kun hän yksinään kömpi ulos sängystänsä,
+ottaaksensa sitä tuosta onnettomasta arkusta. Me kuulimmekin hänen
+kohta laskevan mitä kauheimpia, puoleksi tukehutettuja ohkauksia, koska
+tämä harakan-hyppy kidutti häntä jokaisesta nivelestä; mutta samalla
+kuin Peggotyn silmät olivat täynnä sääliä häntä kohtaan, sanoi hän,
+että tämä vieraanvaraisuuden puuska teki hänen hyvää ja että oli paras
+olla sitä estämättä. Niin hän ohkasi itseksensä, siksi kuin hän oli
+päässyt sänkyyn jälleen, kärsien, minä en epäile sitä, martyrin tuskia,
+ja huusi meitä sitten sisään, ollen juuri heräävinänsä virvoittavasta
+unesta ja vetävinään esiin yhtä guineaa pieluksensa alta. Hänen
+tyytyväisyytensä, kun hän oli näin onnellisesti pettänyt meidät ja
+säilyttänyt arkun läpitunkemattoman salaisuuden, näytti kyllin
+korvaavan kaikki hänen vaivansa.
+
+Minä valmistin Peggottya Steerforth'in tulon suhteen, eikä kestänyt
+kauan, ennenkuin tämä saapui. Minä olen varma siitä, että Peggotyn
+mielestä se oli aivan sama, oliko Steerforth ollut hänen itsen-omainen
+hyväntekiänsä vai minun oivallinen ystäväni, ja että hän olisi
+vastaan-ottanut hänet suurimmalla kiitollisuudella ja hartaudella
+kumpaisessakin tapauksessa. Mutta Steerforth'in notkea, vilkas, hauska
+luonto, hänen iloinen käytöksensä, hänen kaunis ulkomuotonsa ja se
+syntyperäinen kyky, jolla hän sovitti itsensä jokaisen mukaan, kun hän
+vaan tahtoi, ja kosketti suoraan, kun hän huoli sitä tehdä, kaikkien
+sydämen hellintä kohtaa, suostutti Peggotyn kokonaan häneen ennen
+viiden minutin kuluttua. Yksistään se tapa, jolla hän kohteli minua,
+olisi voittanut Peggotyn. Mutta kaikista näistä syistä yhteensä alkoi
+Peggotty, niin luulen lujasti, tavallansa jumaloita häntä, ennenkuin
+hän jätti huoneen tänä iltana.
+
+Hän jäi sinne minun kanssani päivälliseksi -- jos sanoisin mielellään,
+en ilmoittaisi puoleksikaan, kuinka taipuvaisesti ja iloisesti. Hän
+astui Mr. Barkis'in huoneesen kuin valo ja ilma, kirkastaen ja
+vilpastaen sitä, niinkuin hän olisi ollut raitis ilma itse. Mitä
+ikinänsä hän teki, sen hän teki ilman mitään ponnistusta ja niinkuin
+itse tietämättä; kaikissa ilmaantui jonkunlainen sanomaton sievyys,
+jonkunlainen ilmeinen mahdottomuus tehdä toisin taikka paremmin, joka
+oli niin suloinen, niin luonteva ja miellyttävä, että se valloittaa
+minut nytkin, kun muistelen sitä.
+
+Me pidimme iloa vähäisessä vierashuoneessa, jossa Martyrien Kirja
+koskematonna minun ajoistani saakka oli avoinna pulpetilla, niinkuin
+ennen, ja jossa minä nyt selailin sen kauheita kuvia, muistaen niitä
+vanhoja tunteita, joita ne olivat herättäneet, mutta niitä tuntematta.
+Kun Peggotty puhui siitä, mitä hän nimitti minun huoneekseni, ja että
+se oli valmis minua varten yöksi sekä että hän toivoi minun muuttavan
+siihen, käsitti Steerforth koko asian, ennenkuin ehdin edes katsahtaa
+häneen.
+
+"Tietysti", hän sanoi. "Sinä makaat täällä niin kauan kuin viivymme
+Yarmouth'issa, ja minä makaan hotellissa".
+
+"Mutta kun käyttäyttää sinut tämmöisen matkan", vastasin minä, "ja
+tällä tapaa eroaa sinusta, ei se ole mielestäni kunnon kumppanin työ,
+Steerforth".
+
+"Mutta, Jumalan nimeen, mihin sinä luonnollisesti kuulut?" sanoi hän.
+"Mitä 'mielestäni' on tähän verrattuna!" Asia oli sillä ratkaistu.
+
+Steerforth pysyi yhtä miellyttävänä loppuun saakka, siksi kuin kello
+kahdeksan lähdimme matkalle Mr. Peggotyn veneen luo. Jopa hän asetti
+ominaisuutensa yhä komeammin näkyviin sitä myöden kuin aika kului;
+sillä minä luulin jo silloin enkä epäile sitä nyt, että, kun hän oli
+päättänyt huvittaa, menestyksen tieto vuodatti häneen uutta havainnon
+kykyä ja helpoitti tätä jo ennen terävää havaintoa. Jos kukaan olisi
+silloin kertonut minulle, että kaikki tämä oli vaan loistava leikki,
+jota laskettiin hetken kiihoitukseksi, vireän mielen jännittämiseksi,
+ajattelemattomasta etevyyden halusta ja turmiollisesta, kevytmielisestä
+pyrkimisestä kaikenlaisten semmoisten saavuttamiseksi, jotka olivat
+hänelle arvottomia ja seuraavalla silmänräpäyksellä heitettiin pois --
+jos kukaan, sanon, sinä iltana olisi kertonut minulle semmoisen
+valheen, en tiedä, millä lailla suuttumukseni siitä olisi puhjennut
+ilmi!
+
+Luultavasti vaan sillä tapaa, että, jos mahdollista, ne romantilliset
+uskollisuuden ja ystävyyden tunteet olisivat kasvaneet, joilla minä
+hänen vieressänsä astuin pimeätä, talvista hiekka-rantaa vanhaa venettä
+kohden, samalla kuin tuuli huokaili ympärillämme vielä surullisemmin,
+kuin se oli huokaillut ja vaikeroinnut sinä iltana, jolloin minä ensi
+kerran pimitin Mr. Peggotyn ovea.
+
+"Tämä on jylhä seutu, Steerforth, eikö ole?"
+
+"Jotenkin kauhistava pimeässä", lausui hän; "ja meri ärjyy, niinkuin se
+pyytäisi nielaista meitä. Tuollako vene on, josta näen valkean?"
+
+"Tuolla se on", sanoin minä.
+
+"Ja se on sama, jonka näin tänä aamuna", vastasi hän. "Minä menin
+suoraan sen luo; vaistomaisesti, arvaan minä".
+
+Me emme puhuneet sen koommin, kun lähestyimme valoa, vaan pyrimme
+hiljaisesti oven luo. Minä laskin käteni rivalle ja kuiskaten
+Steerforth'ille, että hän pysyisi likellä minua, astuin sisään.
+
+Joku äänten humina oli kuulunut ulos, ja juuri kun astuimme sisään,
+kuului käsien taputus, joka, minä huomasin sen kummastuksella, lähti
+tuosta tavallisesti alakuloisesta Mrs. Gummidge'stä. Mutta Mrs.
+Gummidge ei ollut ainoa siellä, joka oli tavattoman virkeä. Mr.
+Peggotty, jonka kasvoja erinomainen tyytyväisyys valaisi ja joka nauroi
+kaikesta sydämestänsä, piti karkeita käsivarsiansa avoinna, niinkuin
+vastaan-ottaaksensa pikku Em'lyä; Ham, jonka kasvoissa yhtä haavaa
+ilmestyi ihmetys, riemu ja jonkunlainen kömpelöinen ujous, joka sopi
+hänelle sangen hyvin, piti pikku Em'lyä kädestä, niinkuin
+esitelläksensä häntä Mr. Peggotylle; pikku Em'ly itse, punehtuneena ja
+kainona, mutta iloisena Mr. Peggotyn ilosta, niinkuin hänen loistavat
+silmänsä osoittivat, pysäytettiin tulomme kautta (sillä hän näki meidät
+ensiksi) juuri kun hän aikoi juosta Ham'in luota Mr. Peggotyn syliin.
+Ensimäisessä vilauksessa, jolloin näimme heidät kaikki, ja sinä
+hetkenä, jolloin astuimme pimeästä, kylmästä illasta lämpimään,
+valoisaan huoneesen, oli tämä se toimi, jossa he kaikki olivat: Mrs.
+Gummidge peräpuolella taputtaen käsiänsä, niinkuin mieli-mennyt.
+
+Tämä pikkuinen kuva hävisi niin äkkiä meidän tulomme kautta, että olisi
+sopinut epäillä, oliko se koskaan ollutkaan olemassa. Minä asetuin
+keskelle kummastunutta perhettä vastapäätä Mr. Peggottya ja ojensin
+kättäni hänelle, kun Ham huusi:
+
+"Mas'r Davy! Se on Mas'r Davy!"
+
+Silmänräpäyksen perästä pudistimme kaikki kättä toistemme kanssa ja
+kysyimme toisiltamme, kuinka voimme, ja kerroimme toisillemme, kuinka
+iloiset olimme tästä yhtymisestämme, ja puhuimme kaikki yhtä haavaa.
+Mr. Peggotty oli niin ylpeä ja iloinen siitä, että hän näki meidät,
+ettei hän tietänyt, mitä sanoa taikka tehdä, vaan pudisti kättä kerta
+toisensa perästä minun kanssani, ja sitten Steerforth'in kanssa, ja
+sitten taas minun kanssani, ja sitten pörrötti tuuheaa tukkaansa ympäri
+koko päätänsä ja nauroi semmoisella ilolla ja riemulla, että oli oikein
+lysti katsella häntä.
+
+"No, että te kaksi gent'lmania -- täysikasvuiset gent'lmanit --
+tulisitte tämän katon alle tänä iltana, parhaana iltana elin-ajassani",
+lausui Mr. Peggotty, "on semmoinen asia, joka ei ole koskaan tapahtunut
+ennen, minä luulen niin täyttä totta! Em'ly kultani, tule tänne! Tule
+tänne, pikku noitani! Tässä on Mas'r Davyn ystävä, rakas tyttöni! Tässä
+on se gent'lmani, josta olet kuullut, Em'ly. Hän tulee katsomaan sinua
+Mas'r Davyn kanssa kaikkein kirkkaimpana iltana setäsi elämässä, mikä,
+Jumal'auta, ikinä oli taikka vasta on. Hurraa!"
+
+Kun Mr. Peggotty oli pitänyt tämän puheen yhdellä henkäyksellä ja
+erinomaisen suurella vilkkaudella ja mielihyvällä, pani hän
+ihastuksissaan toisen isoista käsistään kummallekin puolelle
+sisarentyttärensä kasvoja ja, suudellen niitä kymmenkunnan kertoja,
+painoi niitä lempeällä ylpeydellä ja rakkaudella leveää rintaansa
+vastaan ja taputti niitä, niinkuin hänen kätensä olisi ollut naisen.
+Sitten päästi hän hänet menemään; ja kun tämä juoksi siihen vähäiseen
+kammioon, jossa minun oli tapa maata, katseli Mr. Peggotty ympärillensä
+meidän puoleemme aivan lämpimänä ja hengästyneenä tavattomasta
+tyytyväisyydestään.
+
+"Jos te molemmat gent'lmanit -- nyt täysikasvuiset gent'lmanit ja
+semmoiset gent'lmanit --" lausui Mr. Peggotty. "Niin he ovat, niin he
+ovat!" huusi Ham. "Hyvin sanottu! Niin he ovat. Mas'r Davy --
+täysikasvuiset gent'lmanit, niin he ovat!"
+
+"Jos te molemmat gent'lmanit, täysikasvuiset gent'lmanit", arveli Mr.
+Peggotty, "ette anna minulle anteeksi, että olen tässä mielentilassa,
+kun saatte kuulla asian, pyydän teiltä anteeksi. Em'ly, lemmittyni! --
+Hän tietää, että aion kertoa", tässä hänen ilonsa puhkesi ilmi taas,
+"ja on pujahtanut pois. Olisitteko niin hyvä ja katsoisitte häntä,
+äiti, hetken aikaa?"
+
+Mrs. Gummidge nyykäytti päätänsä ja katosi.
+
+"Jollei tämä", lausui Mr. Peggotty, istuen meidän keskellemme valkean
+ääreen, "ole ihanin ilta elämässäni, olen minä piikki-kala -- vieläpä
+keitetty piikki-kala -- enkä minä saata sen enempää sanoa. Tämä pikku
+Em'ly tässä, Sir", matalalla äänellä Steerforth'ille -- "hän, jonka
+näitte punehtuvan tässä juuri nyt --".
+
+Steerforth nyykäytti vaan päätänsä, mutta näytti niin ystävällisesti
+ottaneen osaa Mr. Peggotyn tunteisin, että jälkimäinen vastasi hänelle,
+niinkuin hän olisi puhunut.
+
+"Tosiaan", sanoi Mr. Peggotty. "Sitä hän on, ja niin hän on. Kiitoksia,
+Sir".
+
+Ham nyykäytti päätänsä minulle useita kertoja, niinkuin hän olisi
+aikonut sanoa samaa.
+
+"Tämä meidän pikku Em'ly tässä", lausui Mr. Peggotty, "on ollut meidän
+huoneessamme, mitä luullakseni (minä olen taitamaton mies, mutta tämä
+on minun uskoni) vaan semmoinen pikkuinen, kirkas-silmäinen olento
+_voi_ huoneessa olla. Hän ei ole minun lapseni; minulla ei ole koskaan
+ollut mitään lapsia; mutta minä en voisi koskaan rakastaa häntä
+enemmän. Te ymmärrätte! Minä en voisi tehdä sitä!"
+
+"Minä ymmärrän täydellisesti", sanoi Steerforth.
+
+"Minä tiedän, että ymmärrätte, Sir", vastasi Mr. Peggotty, "ja kiitän
+taas. Mas'r Davy, hän voi muistaa, mitä tyttö oli; te saatte itse
+päättää, mitä hän on; mutta ei kumpikaan teistä voi tyyni tietää, mitä
+hän on ollut, nyt on ja vasta on oleva rakastavalle sydämelleni. Minä
+olen karkea, Sir", lausui Mr. Peggotty, "minä olen karkea, kuin
+meritakiainen, mutta ei kukaan, joll'ei ehkä joku nainen, voi tietää,
+luulen minä, mitä meidän pikku Em'ly on minulle. Ja meidän kesken",
+hiljentäen ääntänsä vielä enemmän, "_sen_ naisen nimi ei ole Missis
+Gummidge, vaikka hänellä on kokonainen mailma ansioita".
+
+Mr. Peggotty pörrötti taas tukkaansa molemmilla käsillänsä, niinkuin
+lisävalmistukseksi siihen, mitä hän aikoi sanoa, ja jatkoi, yksi käsi
+kummallakin polvellansa.
+
+"Tässä oli eräs, joka oli tuntenut meidän Em'lyn siitä ajasta saakka,
+kuin hänen isänsä hukkui; joka oli nähnyt hänet alinomaa, kun hän oli
+pieni lapsi, kun hän oli nuori tyttö, kun hän oli täysikasvuinen
+nainen. Tästä miehestä ei ollut juuri paljon katsottavaksi", lausui Mr.
+Peggotty, "jotakin minun kokoistani -- karkea -- nähnyt paljon
+lounaistuulta -- kovin suolainen -- mutta kuitenkin rehellinen poika ja
+sydän oikealla paikalla".
+
+Minusta oli, kuin en olisi koskaan nähnyt Ham'in hymyilevän
+likimainkaan niin paljon, kuin nyt tuossa istuessaan.
+
+"Mitä tämä siunattu tervatakki tekee", lausui Mr. Peggotty, kasvot
+ilosta hohtaen, "hän kadottaa sydämensä meidän pikku Em'lylle. Hän
+seuraa tätä joka paikassa, muuttuu jonkunlaiseksi palveliaksi tälle,
+hänen menee suureksi osaksi ruokahalu, ja lopulta hän kertoo minulle,
+mikä on nurin. Nyt soisin, näettekö, itse, että meidän pikku Em'ly
+joutuisi kunniallisiin naimisiin. Minä soisin, että saisin nähdä hänet,
+kävi miten kävi, liitettynä rehelliseen mieheen, jonka olisi oikeus
+puollustaa häntä. Minä en tiedä, kuinka kauan minä saan elää, eikä
+kuinka pian minun täytyy kuolla; mutta minä tiedän, että jos jonakin
+iltana vihurit kaataisivat veneeni kumoon Yarmouth'in selällä ja minä
+näkisin valkeat kaupungista viimeisen kerran loistavan hyöky-laineitten
+yli, joita en voinut vastustaa, menisin levollisempana pohjaan, jos
+saisin ajatella: 'tuolla löytyy mies rannalla, uskollinen, kuin rauta,
+pikku Em'lylleni, Jumala siunatkoon tyttöä, eikä mikään paha voi
+kohdata Em'lyäni, niin kauan kuin se mies elää!'"
+
+Yksinkertaisessa vakavuudessaan heilutti Mr. Peggotty oikeata kättänsä,
+niinkuin hän olisi heiluttanut sitä kaupungin valkeille viimeisen
+kerran, ja sitten, vaihtaen nyykäystä Ham'in kanssa, jonka silmät hän
+kohtasi, jatkoi, niinkuin ennen.
+
+"Hyvä! Minä neuvon häntä puhumaan Em'lyn kanssa. Hän on iso kyllä,
+mutta hän on ujompi, kuin vähäinen, eikä hän tahdo. Sentähden _minä_
+puhun. 'Kuinka! _Hänelle_!' sanoo Em'ly. '_Hänelle_, jonka olen
+tuntenut niin likeltä niin monta vuotta ja josta pidän niin paljon!
+Voi, eno! Minä en voi koskaan mennä _hänelle_. Hän on niin hyvä
+toveri!' Minä suutelen häntä enkä sano sen enempää hänelle kuin: 'rakas
+tyttöni, sinun on oikeus puhua suoraan, sinun on oikeus itse valita,
+sinä olet vapaa, kuin pieni lintu'. Sitten menen toisen luo ja sanon:
+'minä olisin suonut, että se olisi käynyt laatuun, mutta se ei käy.
+Mutta teidän sopii molempain olla niinkuin olette olleet, ja mitä minä
+sanon sinulle on: 'ole niinkuin olit häntä kohtaan, ole mies'. Hän
+vastaa minulle ja pudistaa kättäni: 'minä olen!' ja hän oli --
+rehellisesti ja miehuullisesti -- kahden vuoden ajan, ja me olimme
+juuri samalla kannalla täällä kotona, kuin ennen".
+
+Mr. Peggotyn kasvoissa, joitten muoto oli muuttunut kertomuksen eri
+kohdissa, ilmestyi taas koko tuo entinen voittosa ilo, kun hän laski
+toisen kätensä minun polvelleni ja toisen Steerforth'in (ensiksi
+kastettuaan niitä molempia, toimitustansa paremmaksi tehdäkseen) ja
+jakoi seuraavan puheen meidän välillemme:
+
+"Yhtäkkiä eräänä iltana -- olkoon tänä iltana -- tulee pikku Em'ly
+työstänsä, ja Ham hänen kanssaan! _Siinä_ ei liene mitään erinomaista,
+sanotte. Ei, koska hän pitää huolta pikku Em'lystä, niinkuin veli,
+pimeän jälkeen ja ennen pimeätä ja kaikkina aikoina. Mutta tämä
+tervatakki tarttuu hänen käteensä ja huutaa minulle iloisesti:
+'katsokaat tänne! Tästä saan pikku vaimon itselleni!' ja pikku Em'ly
+sanoo, puoleksi rohkeasti ja puoleksi kainosti, puoleksi nauraen ja
+puoleksi itkien: 'niin, eno! jos suvaitsette'. -- 'Josko minä
+suvaitsen!' huusi Mr. Peggotty, pyörittäen päätänsä ihastuksissaan
+tästä ajatuksesta; 'hyvä Jumala, niinkuin minä tahtoisin jotakin
+muuta!' -- 'Jos suvaitsette, minä olen vakavampi nyt, ja minä olen
+ajatellut asiaa paremmin, ja minä tahdon tulla niin hyväksi pikku
+vaimoksi hänelle, kuin voin, sillä hän on rakas, hyvä toveri!' Sitten
+Missis Gummidge taputtaa käsiänsä, niinkuin teaterissa, ja te astutte
+sisään. Kas niin! Nyt on kaikki selvillä!" lausui Mr. Peggotty. -- "Te
+astutte sisään! Se tapahtui juuri vast'ikään; ja tässä on se mies, joka
+aikoo naida hänet sinä hetkenä, kuin hänen oppi-aikansa loppuu".
+
+Ham horjahti, niinkuin hänen sopikin, siitä iskusta, jonka Mr. Peggotty
+rajattomassa ilossaan antoi hänelle luottamuksensa ja ystävyytensä
+osoitteeksi; mutta tuntien itsensä velvolliseksi sanomaan jotakin
+meille, lausui Ham kovin vapisevalla äänellä ja suurella vastuksella:
+
+"Em'ly ei ollut teitä pidempi, Mas'r Davy -- teidän ensi kertaa täällä
+käydessänne -- kun minä ajattelin, mimmoiseksi hän kasvaisi. Minä näen
+hänen kasvavan -- gent'lmanit, niinkuin kukka. Minä olisin pannut
+henkeni altiiksi hänen tähtensä -- Mas'r Davy -- vieläpä aivan
+tyytyväisesti ja iloisesti! Hän on enemmän minulle -- gent'lmanit, kuin
+-- hän on kaikki minulle, mitä koskaan voin pyytää, ja enemmän, kuin
+minä ikinä -- kuin minä ikinä voisin sanoa. Minä -- minä rakastan häntä
+totisesti. Ei löydy yhtäkään gent'lmania koko maassa -- eikä koko
+aavalla merelläkään -- joka voisi rakastaa ladyänsä enemmän, kuin minä
+rakastan häntä, vaikka löytyy monta halpaa miestä -- jotka voisivat
+sanoa paremmin -- mitä he tarkoittavat".
+
+Minusta oli liikuttava nähdä, kuinka semmoinen roteva mies, kuin Ham
+nyt oli, vapisi voimakkaissa tunteissaan sen sievän pikku olennon
+suhteen, joka oli voittanut hänen sydämensä. Minusta se yksinkertainen
+luottamus, jota Mr. Peggotty ja hän itse osoitti meitä kohtaan, oli
+itsessään liikuttava. Tämä kertomus koski minuun syvästi. Kuinka
+suuressa määrässä lapsuuteni muistot vaikuttivat tähän mielialaani,
+sitä en tiedä. Olinko tullut sinne jollakin yhä kytevällä ajatuksella,
+että vielä rakastin pikku Em'lyä, sitä en tiedä. Minä tiedän vaan, että
+olin täynnä iloa näistä kaikista; mutta aluksi jonkunlaista
+sanomattoman arkatunteista iloa, jonka aivan vähäpätöinenkin asia olisi
+saattanut muuttaa tuskaksi.
+
+Jos sentähden minun olisi tullut taidolla koskettaa heissä vallitsevaa
+säveltä, olisin suorittanut asian hyvin huonosti. Mutta se oli
+Steerforth'in tehtävä; ja hän toimitti sen semmoisella menestyksellä,
+että me kaikki vähän ajan perästä olimme niin iloiset ja onnelliset,
+kuin suinkin mahdollista.
+
+"Mr. Peggotty", lausui hän, "te olette oikein kunnon toveri ja
+ansaitsette olla niin onnellinen, kuin olette tänä iltana. Tuohon
+käteen! Ham, minä toivotan teille iloa, poikani. Tuohon käteen myöskin!
+Tuhat-ihanainen, kohenna valkeata ja laita se vireäksi! Ja Mr.
+Peggotty, ellette saata sievää sisarentytärtänne (jolle minä teen tilaa
+tässä nurkassa) palaamaan tänne, lähden minä matkoihini. Minä en
+tahtoisi, vaikka saisin kaikki Indian aarteet, tämmöisenä iltana olla
+syynä mihinkään tyhjään paikkaan valkeanne ääressä -- varsinkin
+semmoiseen tyhjään paikkaan!"
+
+Tämän johdosta Mr. Peggotty meni minun vanhaan huoneeseni noutamaan
+pikku Em'lyä. Ensiksi ei pikku Em'ly tahtonut tulla, mutta silloin Ham
+meni sinne. Ennen pitkää tämä toi hänet valkean ääreen. Hän oli kovasti
+hämmentynyt ja ujo -- mutta kävi yhä tyvenemmäksi, kun hän huomasi,
+kuinka ystävällisesti ja kunnioittavaisesti Steerforth puhutteli häntä;
+kuinka taitavasti hän kartti kaikkea, joka voisi vaivata häntä; kuinka
+hän puhui Mr. Peggotyn kanssa veneistä, laivoista, luoteista ja
+kaloista; kuinka hän kääntyi minun puoleeni sen ajan suhteen, jolloin
+hän oli nähnyt Mr. Peggotyn Salem House'ssa; kuinka mieltynyt hän oli
+veneesen ja kaikkiin siihen kuuluviin; kuinka helposti ja sujuvasti hän
+jatkoi puhettansa, siksi kuin kaikki vähitellen istuimme lumottuina
+hänen ympärillänsä, ja kaikki puhuimme aivan avosydämisesti.
+
+Em'ly tosin ei puhunut paljon koko illan kuluessa, mutta hän katseli ja
+kuunteli, ja hänen kasvonsa kirkastuivat, ja hän oli viehättävä.
+Steerforth kertoi jostakin kauheasta haaksirikosta (hänen ja Mr.
+Peggotyn puheen johdosta), niinkuin hän olisi nähnyt sen tapahtuvan
+edessään -- ja pikku Em'lyn silmät olivat koko ajan kiintyneet häneen,
+niinkuin hänkin olisi nähnyt sen. Kertomustansa koroittaakseen jutteli
+Steerforth jonkun hullunkurisen tapauksen, jossa hän itse oli ollut
+osallisena, niin iloisesti, kuin se olisi ollut yhtä uusi hänelle, kuin
+meille -- ja pikku Em'ly nauroi, siksi kuin vene kaikkui hänen
+sointuvasta äänestään, ja me kaikki nauroimme (Steerforth myös),
+vastustamatta mieltyen hänen hupaiseen ja lystilliseen kertomukseensa.
+Hän sai Mr. Peggotyn laulamaan taikka pikemmin ärjymään: "Myrskyiset
+tuulet kun pauhaa, pauhaa, pauhaa", ja lauloi itse yhden merimiehen
+laulun niin hartaasti ja kauniisti, että melkein luulin, että
+todellinen tuuli, joka vaikeroi huoneemme ympäri ja hiljalleen huokui
+meidän ääneti ollessamme, oli tullut kuuntelemaan.
+
+Mitä Mrs. Gummidge'en tulee, elähytti Steerforth tätä epätoivon uhria
+semmoisella menestyksellä, jota ei ollut koskaan (niin Mr. Peggotty
+minulle ilmoitti) ollut kenelläkään muulla "tuon vanhan" kuoleman
+jälkeen. Hän jätti hänelle niin vähän tilaisuutta olla onnetonna, että
+Mrs. Gummidge seuraavana päivänä sanoi, että hän luuli olleensa
+noiduttu.
+
+Mutta Steerforth ei vaatinut itselleen mitään yksinomaista oikeutta
+yleiseen huomioon eikä keskusteluun. Kun pikku Em'ly kävi rohkeammaksi
+ja puhui (vaikka yhä ujosti) toiselta puolen valkeaa minulle vanhoista
+kävelyistämme rannalla, jolloin poimimme näkinkenkiä ja piikiviä; ja
+kun minä kysyin häneltä, muistiko hän, kuinka minä olin ihastunut
+häneen; ja kun molemmat nauroimme ja punehduimme, luodessamme näitä
+silmäyksiä taaksepäin hupaisiin, vanhoihin aikoihin, jotka nyt
+näyttivät niin pilventakaisilta, kuunteli Steerforth äänetönnä ja
+tarkasti meitä miettiväisesti. Pikku Em'ly istui nyt ja koko illan
+tuolla vanhalla arkulla vanhassa, pikkuisessa nurkassansa valkean
+ääressä -- Ham hänen vieressään, jossa minun oli tapa istua. Minä en
+päässyt oikein selville, minkä vuoksi, kiusaamisen halustako vai
+neitsyllisestä kainoudesta meidän tähtemme, pikku Em'ly pysyi aivan
+likellä seinää ja erinänsä Ham'ista; mutta minä huomasin, että niin oli
+laita koko ilta.
+
+Muistaakseni oli melkein sydän-yö, kun jätimme heidät hyvästi. Meillä
+oli ollut vähän korppuja ja kapakalaa illalliseksi, ja Steerforth oli
+ottanut esiin plakkaristansa täyden pullon Hollannin viinaa, jonka me
+miehet (minä voin nyt punehtumatta sanoa: me miehet) olimme
+tyhjentäneet. Me erosimme iloisesti; ja kun he kaikki seisoivat
+likitysten ovella, näyttääksensä meitä niin kauas, kuin mahdollista,
+tiellämme, näin minä pikku Em'lyn suloisten, sinisten silmien
+tähystelevän meitä Ham'in takaa ja kuulin hänen leppeän äänensä
+käskevän meidän varoa, kuinka astuimme.
+
+"Mikä viehättävä pikku kaunotar!" arveli Steerforth, pujottaen
+käsivarttani kainaloonsa. "No! se on omituinen paikka, ja he ovat
+omituista väkeä; tuntuu aivan oudolta, kun saa ruveta heidän pariinsa".
+
+"Ja mikä onni meillä oli", vastasin minä, "kun osasimme tulla
+todistamaan heidän iloansa tästä aiotusta naimisesta! Minä en ole
+koskaan nähnyt niin onnellisia ihmisiä. Kuinka hauska nähdä heitä ja
+saada olla osan-ottajana heidän puhtaassa ilossaan, niinkuin me olemme
+olleet!"
+
+"Tuo toveri on jotenkin houkkapäinen sen tytön sulhoksi, eikö ole?"
+lausui Steerforth.
+
+Hän oli ollut niin sydämellinen Ham'ille ja heille kaikille, että tämä
+odottamaton ja kylmä vastaus säpsäytti minua. Mutta kääntyen nopeasti
+hänen puoleensa ja nähden jonkunlaista hymyä hänen silmissään, sanoin
+suuresti huojentuneena:
+
+"Voi Steerforth! Laske vaan leikkiä köyhistä! Ottele vaan Miss Dartle'n
+kanssa taikka peitä pilkalla tunteitasi minulta, minä tiedän kuitenkin
+asian paremmin. Kun näen, kuinka täydellisesti ymmärrät heidät, kuinka
+erinomaisesti voit perehtyä tämmöisen yksinkertaisen kalastajan onneen
+taikka käsittää vanhan hoitajattareni rakkautta, tiedän, ettei
+semmoisilla ihmisillä ole mitään iloa eikä surua eikä mielenliikuntoa,
+jolla sinä et pidä väliä. Ja minä ihmettelen ja rakastan sinua sen
+vuoksi, Steerforth, kaksikymmentä kertaa enemmän!"
+
+Hän pysähtyi ja, katsoen kasvoihini, lausui: "Tuhat-ihanainen, minä
+luulen, että puhut täyttä totta ja olet hyvä. Minä soisin, että kaikki
+olisimme hyviä!" Seuraavalla silmänräpäyksellä lauloi hän iloisesti Mr.
+Peggotyn laulua, ja me astuimme nopeasti takaisin Yarmouth'iin.
+
+
+
+
+KAHDESKOLMATTA LUKU.
+
+Muutamia vanhoja näkymöitä ja muutamia uusia ihmisiä.
+
+
+Steerforth ja minä viivyimme kolmatta viikkoa tässä paikkakunnassa, ja
+minun tarvitsee tuskin sanoa, että olimme sangen paljon yhdessä, vaikka
+satunnaisesti silloin tällöin olimme eroitetut muutamia tunteja
+kertaansa. Hän oli hyvä merimies, matta minä vaan haluton, ja kun hän
+lähti purjehtimaan Mr. Peggotyn kanssa, johon huvitukseen hän ennen
+kaikkia oli mieltynyt, jäin minä tavallisesti rannalle. Se seikka, että
+minä asuin Peggotyn vierashuoneessa, oli minulle vähäinen pidäke, josta
+hän oli vapaa; sillä tietäessäni, kuinka huolellisesti Peggotty hoiti
+Mr. Barkis'ia koko päivän, en tahtonut viipyä ulkona myöhään illalla;
+mutta Steerforth'in, joka asui ravintolassa, ei tarvinnut noudattaa
+muuta, kuin omaa mieltänsä. Näin tapahtui, että minä vaan kuulemalla
+sain tietää, että hän pani toimeen pieniä pitoja kalastajille Mr.
+Peggotyn ravintolassa "Hyvässä Aikomuksessa", kun minä jo olin
+vuoteessani, ja oli liikkeellä, puettuna kalastajan vaatteisin,
+kokonaiset kuutama-yöt ja palasi aamuluoteen aikana. Minä olin
+kuitenkin silloin huomannut, että hänen tavaton luontonsa ja uskalias
+mielensä yhtä paljon ihaili karkeaa työtä ja kovaa säätä, kuin muitakin
+kiihdykkeitä, jotka uudelta ilmestyivät hänelle; sen vuoksi ei mikään
+hänen menetyksensä hämmästyttänyt minua.
+
+Toinen syy, jonka tähden välisti olimme erinään toisistamme, oli se,
+että minun luonnollisesti teki mieli lähteä Blunderstone'en jälleen
+katsomaan lapsuuteni vanhoja, tuttavia näkymöitä; kun päinvastoin
+Steerforth'ia tietysti ei haluttanut käydä siellä muuta kuin kerran.
+Siitä syystä lähdimme kolme, neljä päivää, niinkuin varmaan muistan,
+kumpikin eri tiellemme varhaisen aamiaisen jälkeen ja kohtasimme toinen
+toisemme taas vasta myöhään päivällisillä. Minä en tietänyt ensinkään,
+kuinka hän tällä välin käytti aikaansa, se vaan, että kaikki olivat
+hyvin mieltyneet häneen täällä ja että hän osasi monella kymmenellä
+tavalla huvittaa itseänsä, jossa toinen ei osannut yhdelläkään.
+
+Mitä minuun itseen tulee, minä yksinäisillä vaelluksillani vietin
+aikaani sillä, että mieleeni muistutin jokaisen kyynärän tuosta
+vanhasta tiestä, sitä myöden astuessani, ja liikuin noilla vanhoilla
+paikoilla, joihin en koskaan kyllästynyt. Minä liikuin niillä, niinkuin
+muistini usein oli liikkunut, ja viivyin niissä, niinkuin entiset
+ajatukseni olivat viipyneet, kaukana poissa ollessani. Sen haudan
+lähellä puun juurella, jossa vanhempani lepäsivät -- jota olin
+katsellut kummallisella sääliväisyydellä, kun se oli vaan isäni hauta,
+ja jonka partaalla olin seisonut aivan hyljättynä, kun se avattiin
+kauniille äidilleni ja hänen pikku lapsellensa -- sen haudan lähellä,
+jota Peggotyn oma, uskollinen huoli aina siitä saakka oli pitänyt
+siivottuna ja kukkatarhan kaltaisena, käyskelin tuntikaudet. Se oli
+rauhallisessa nurkassa, vähän syrjässä kirkkomaan käytävästä, mutta
+kuitenkin niin likellä, että eroitin nimet kivessä, kun astuin
+edestakaisin, säpsähtäen kirkonkellon ääntä joka kerta, kuin se löi
+tuntinsa, sillä se oli minusta niinkuin kuolleen ääni. Ajatukseni
+kääntyivät silloin aina siihen muotoon, jolla minä mailmassa
+ilmestyisin, ja niihin mainioihin tekoihin, joita olin toimittava.
+Kajahtelevat askeleeni eivät säistäneet mitään muuta nuottia, vaan
+pysyivät siinä niin uskollisesti, kuin jos olisin tullut kotiin
+rakentamaan tuulen tupiani elossa olevan äidin vieressä.
+
+Suuria muutoksia oli tapahtunut vanhassa kodissani. Nuot rikkinäiset,
+ammon aikoja sitten jätetyt peltovareksenpesät olivat kadonneet, ja
+puut olivat karsitut ja latvotut toisenmuotoisiksi, kuin mitä minä
+muistin. Puutarhassa rehottivat rikkaruohot, ja toinen puoli asunnon
+akkunoista oli suljettu. Talossa asui vaan eräs mielipuoli gentlemani
+raukka ja se väki, joka häntä hoiti. Hän istui aina minun vähäisessä
+akkunassani ja katseli hautausmaalle päin; ja minä kummastelin,
+synnyttivätkö hänen kiertelevät ajatuksensa koskaan samanlaisia kuvia,
+kuin minun ajatukseni noina ruusuisina aamuina, jolloin yöpuvussani
+kurkistelin ulos samasta vähäisestä akkunasta ja näin lampaitten
+levollisesti käyvän laitumella nousevan auringon valossa.
+
+Vanhat naapurimme, Mr. ja Mrs. Grayper, olivat lähteneet
+Etelä-Amerikaan, ja sade oli tunkenut heidän tyhjän asuntonsa katon
+läpi ja tahrannut ulkoseinät. Mr. Chillip oli mennyt uudestaan
+naimisiin pitkän, laihan, korkeanenäisen vaimon kanssa; ja heillä oli
+kuihtunut pikku lapsi, jolla oli niin raskas pää, ettei se jaksanut
+pitää sitä pystyssä, ja kaksi heikkoa, tirkistelevää silmää, joilla se
+aina näytti kummastelevan, miksi se koskaan oli syntynyt.
+
+Minun oli tapa jonkunlaisella surun-sekaisella ilolla kuljeskella
+syntymäpaikallani, siksi kuin punertava talviaurinko muistutti minulle,
+että oli aika palata. Mutta kun olin lähtenyt sieltä pois, ja erittäin,
+kun Steerforth ja minä iloisina istuimme päivällispöydässä hohtavan
+valkean vieressä, oli minun suloista ajatella, että olin käynyt siellä.
+Niin oli myöskin laita, vaikka vähemmässä määrässä, kun iltaisin menin
+sievään huoneeseni ja krokotiili-kirjan lehtiä kääntäessäni (se oli
+aina siellä vähäisellä pöydällä) kiitollisella sydämellä muistin,
+kuinka onnellinen olin, kun minulla oli semmoinen tuttava, kuin
+Steerforth, semmoinen ystävä, kuin Peggotty, ja semmoinen kadotettujen
+sijainen, kuin oivallinen ja jalo tätini.
+
+Lyhyin matkani Yarmouth'iin, kun palasin näiltä pitkiltä retkiltä, kävi
+erään lauttapaikan kautta. Minä laskettiin maalle kaupungin ja meren
+väliselle lakealle, jonka poikki minun sopi kulkea suoraa tietä ja
+niinmuodoin välttää pitkä kierto valtatietä myöden. Koska Mr. Peggotyn
+huone oli tällä aukealla paikalla eikä sadan kyynärän päässä polustani,
+poikkesin joka kerta sisään, kun astuin ohitse. Steerforth oli aina
+siellä minua odottamassa, ja me lähdimme kahden kesken kylmässä ilmassa
+ja sakenevassa sumussa kaupungin pilkehtiviä valkeita kohden.
+
+Kun eräänä pimeänä iltana tulin tavallista myöhemmin -- sillä minä olin
+sinä päivänä käynyt Blunderstone'a hyvästi jättämässä, koska meidän nyt
+oli aikomus palata kotiin -- tapasin hänet yksinään Mr. Peggotyn
+huoneessa miettiväisesti istuvana valkean edessä. Hän oli niin vaipunut
+omiin ajatuksiinsa, ettei hän ollenkaan huomannut lähestymistäni. Tuo
+olisi kuitenkin helposti voinut tapahtua, vaikk'ei hän olisi ollutkaan
+niin kiintynyt itseensä, sillä askeleet tuskin kuuluivat hiekkaiselta
+maalta ulkopuolelta; mutta ei sisään-tulonikaan herättänyt häntä. Minä
+seisoin aivan likellä häntä ja katselin häntä, vaan kuitenkin hän yhä
+istui tuossa synkkä-otsaisena mietteissänsä.
+
+Hän hykähti niin, kun minä laskin käteni hänen olkapäällensä, että hän
+hykähytti minuakin.
+
+"Sinä yllätät minut", lausui hän melkein vihaisesti, "juuri kuin
+soimaava haamu!"
+
+"Minun täytyi ilmoittaa itseni jollakin lailla", vastasin minä. "Olenko
+kutsunut sinut alas tähdistä?"
+
+"Ei", vastasi hän. "Ei".
+
+"No, ylöskö jostakin?" kysyin minä, käyden istumaan hänen viereensä.
+
+"Minä katselin kuvia valkeassa", arveli hän.
+
+"Mutta sinä hävität ne minulta", sanoin minä, kun hän äkkiä keritti
+valkeata palavalla kekäleellä ja kolhaisi esiin sarjan tulipunaisia
+säkeniä, jotka kiitivät ylös vähäiseen takantorveen ja suhisten
+lensivät ilmaan.
+
+"Sinä et kuitenkaan olisi nähnyt niitä", vastasi hän. "Minua inhottaa
+tämä sekaperäinen aika, kun ei ole yö eikä päivä. Kuinka myöhään sinä
+tulet! Missä olet ollut?"
+
+"Minä olen jättänyt tavallisen kävelyni hyvästi", sanoin minä.
+
+"Ja minä olen istunut täällä", lausui Steerforth, katsellen ympäri
+huonetta, "ja ajatellut, että kaikki ne ihmiset, joita tapasimme täällä
+niin iloisina ensimäisenä tulomme iltana, olivat -- paikan nykyisestä
+hävinneestä ulkomuodosta päättäen -- hajonneet tai kuolleet tai
+joutuneet, en tiedä, mihinkä vahinkoon. David, minä soisin Jumalan
+kautta, että minulla olisi ollut järkevä isä näinä viimeisinä
+kahtenakymmenenä vuonna!"
+
+"Rakas Steerforth'ini, mikä sinun on?"
+
+"Minä soisin kaikesta sydämestäni, että minua olisi johdatettu
+paremmin!" huudahti hän. "Minä soisin kaikesta sydämestäni, että minä
+voisin johdattaa itseäni paremmin!"
+
+Hänen käytöksessään ilmestyi niin raju alakuloisuus, että se oikein
+kummastutti minua. Hän oli enemmän muuttunut, kuin olisin luullut
+mahdolliseksi.
+
+"Olisi parempi olla tämä köyhä Peggotty taikka hänen tomppelimainen
+veljenpoikansa", sanoi hän nousten ja synkkämielisesti nojaten
+takanreunukseen, kasvot valkeata kohden, "kuin olla minä itse, vaikkapa
+olisin kahtakymmentä kertaa rikkaampi ja kahtakymmentä kertaa
+viisaampi, vieläpä olla se rasitus itselleni, kuin olen ollut tässä
+kirotussa veneessä tämän viimeisen puolen tuntia!"
+
+Tämä hänen muutoksensa hämmästytti minua niin, etten ensiksi voinut
+kuin ääneti katsella häntä, kun hän seisoi tuossa ja nojasi päätänsä
+kättänsä vastaan, kolkosti valkeaan tuijottaen. Viimein pyysin häntä
+koko sillä totisuudella, joka minulla oli, kertomaan itselleni, mikä
+oli suututtanut häntä niin tavattomasti, ja sallimaan minun ottaa osaa
+hänen tunteisiinsa, jollen saattaisikaan toivoa, että voisin antaa
+mitään neuvoa hänelle. Ennenkuin olin edes päättänyt, alkoi hän nauraa
+-- ensiksi vastahakoisesti, mutta ennen pitkää palaavalla ilolla.
+
+"Pah, se ei ole mitään, Tuhat-ihanainen! ei mitään!" vastasi hän. "Minä
+kerroin sinulle hotellissa Londonissa, että oma seurani välisti
+rasittaa minua. Vast'ikään olen ollut niinkuin painajainen itse
+suhteeni -- jopa luulen, että oikea painajainen on ahdistanut minua.
+Silloin tällöin ikävinä hetkinä muistuvat lastensadut mieleeni
+semmoisella tavalla, etten tunne, mitä ne ovat. Minä luulen, että olen
+pitänyt itseäni tuona häijynä poikana, joka 'ei ottanut varoaksensa' ja
+sentähden joutui leijonien suuhun -- jonkunlainen komeampi hitolle
+menon laatu, luulen minä. Mitä vanhat ämmät sanovat väreiksi, on
+hiipinyt pitkin koko ruumistani kiireestä kantapäähän. Minä olen
+pelännyt itseäni".
+
+"Sinä et luullakseni muutoin pelkää mitään", sanoin minä.
+
+"Kenties en, vaan kuitenkin lienee minullakin kylläksi pelättäviä",
+vastasi hän. "Hyvä! Nyt se on ohitse! Minä en aio äkkiä taas käydä
+alakuloiseksi, David; mutta sen sanon sinulle, hyvä toverini, vielä
+kerran, että olisi ollut hyvä minulle (ja useammalle, kuin minulle),
+jos minulla olisi ollut vakava ja järkevä isä!"
+
+Hänen kasvonsa olivat aina mielekkäät, mutta minä en ollut koskaan
+nähnyt niitten osoittavan niin synkkää totisuutta kuin nyt, jolloin
+hän, yhä valkeaan tuijottaen, lausui nämät sanat.
+
+"Tuon verta näistä!" lausui hän, liikuttaen kättänsä, niinkuin hän
+olisi heittänyt jotakin köykäistä ilmaan.
+
+    "'Sen mentyä mä jälleen olen mies'",
+
+niinkuin Macbeth. Ja nyt päivällisille! Jollen (Macbethin tavalla) ole
+häirinnyt pitoja mitä ihmeellisimmällä houreella, Tuhat-ihanainen".
+
+"Mutta missä he nyt kaikki ovat!" lausuin minä.
+
+"Jumala tiesi", arveli Steerforth. "Kun olin käynyt lautan tykönä sinua
+etsimässä, tulin tänne ja havaitsin paikan autioksi. Se saatti minut
+mietteisin, ja niissä sinä tapasit minut".
+
+Mrs. Gummidge'n tulo -- hänellä oli kori kädessään -- selitti meille,
+kuinka huone oli sattunut olemaan tyhjä. Hän oli kiirehtinyt ulos
+ostamaan jotakin, jota tarvittiin siksi, kuin Mr. Peggotty luoteen
+noustessa palasi, ja oli väli-ajaksi jättänyt oven auki, että Ham ja
+pikku Em'ly, jonka oli tänä iltana määrä tulla varhain työstänsä,
+pääsisivät sisään, vaikka hän oli poissa. Iloisella tervehdyksellä ja
+leikillisellä syleilyllä Mrs. Gummidge'n mieli-alaa melkoisesti
+parannettuaan, tarttui Steerforth käsivarteeni ja joudutti minua pois.
+
+Hän oli parantanut omaa mieli-alaansa yhtä paljon, kuin Mrs.
+Gummidge'n, sillä hän oli taas tavallisella tuulellaan ja keskusteli
+vilkkaasti, pitkin tietä astuessamme.
+
+"Me jätämme siis", lausui hän iloisesti, "tämän merirosvon elämän
+huomenna, eikö niin?"
+
+"Niinhän olimme sopineet", vastasin minä, "ja paikat ovat jo tilatut
+meille vaunuissa, niinkuin tiedät".
+
+"Niin! ei mikään auta enää, luulen minä", arveli Steerforth. "Minä olen
+melkein unhottanut, että löytyy muutakin tekemistä mailmassa, kuin
+heilua täällä meren aalloilla. Minä soisin todella, ettei
+löytyisikään".
+
+"Niin kauan kuin siinä olisi jotakin uutta", sanoin minä nauraen.
+
+"Hyvin luultavaa", vastasi hän; "vaikka tässä muistutuksessa on
+jonkunlainen ilkkuinen tarkoitus niin rakastettavan viattomuuden
+lauseeksi, kuin sinun, nuori ystäväni. Hyvä! Minä olen todella
+oikullinen toveri, David. Minä tiedän, että olen; mutta niin kauan kuin
+rauta on kuuma, osaan minä myöskin takoa sitä lujasti. Minä voisin jo
+luullakseni suorittaa jommoisenkin luotsin tutkinnon näillä vesillä".
+
+"Mr. Peggotty sanoo, että sinä olet koko ihme", vastasin minä.
+
+"Oikea nautillinen ilmauma, kuinka?" nauroi Steerforth.
+
+"Niin hän todesti sanoo ja itse tiedät, kuinka hyvällä syyllä; sillä
+sinä tiedät, kuinka harras olet kaikissa, mitä yrität, ja kuinka
+helposti kaikkiin perehdyt. Mutta se sinussa, Steerforth, kaikkein
+enimmän kummastuttaa minua, että tyydyt niin epävakaiseen voimiesi
+käyttämiseen".
+
+"Tyydyn?" vastasi hän iloisesti. "Minä en tyydy mihinkään, paitsi
+sinun tuoreuteesi, hyvä Tuhat-ihanainen. Mitä epävakaisuuteen tulee,
+en ole koskaan oppinut sitomaan itseäni mihinkään niistä pyöristä,
+joissa meidän-aikuiset Ixionit kieppuvat. Sitä taitoa en tullut
+saavuttaneeksi, huonossa opissa kun olin, enkä minä nyt huoli siitä. --
+Tiedätkö, että olen ostanut itselleni veneen täällä?"
+
+"Mikä eriskummainen toveri sinä olet, Steerforth!" huudahdin minä,
+pysähtyen -- sillä tämä oli ensimäistä, mitä olin kuullut siitä.
+"Vaikka sinä ehkä et koskaan tule näille seuduille enää!"
+
+"Sitä minä en tiedä", vastasi hän. "Minä olen mieltynyt tähän
+paikkakuntaan. Oli niin taikka näin", nopeasti minua eteenpäin
+käyttäyttäen, "minä olen ostanut veneen, joka oli myytävänä --
+kutterin, sanoo Mr. Peggotty, ja niin se onkin -- ja Mr. Peggotty saa
+kuljettaa sitä minun poissa ollessani".
+
+"Nyt minä ymmärrän sinut, Steerforth!" lausuin minä riemuiten. "Sinä
+olet ostavinasi sen itsellesi, mutta todella teet sen, hänelle jotakin
+hyvää osoittaaksesi. Minun olisi pitänyt tietää se kohta, koska tunnen
+sinut. Rakas, hyvä Steerforth, kuinka voin ilmoittaa sinulle, mitä
+jalomielisyydestäsi ajattelen?"
+
+"Pah!" vastasi hän, punehtuen. "Mitä vähemmin puhuttu, sitä parempi".
+
+"Enkö minä tietänyt sitä?" huudahdin minä, "enkö minä sanonut, ettei
+löytynyt mitään iloa eikä surua eikä muuta mielenliikuntoa semmoisissa
+rehellisissä sydämissä, joka ei koskisi sinuun?"
+
+"Niin, niin", vastasi hän, "sinä sanoit minulle kaikki nuot, jääkööt ne
+sikseen. Me olemme puhuneet niistä kyllin!"
+
+Peläten, että loukkaisin häntä, jos jatkaisin tätä keskustelua, kun hän
+huoli siitä niin vähän, jatkoin sitä vaan ajatuksissani, sillä välin
+kuin astuimme tietämme vielä ripeämmin, kuin tähän saakka.
+
+"Täytyy taklata se uudestaan", lausui Steerforth, "ja minä jätän
+Littimer'in jälkeeni katsomaan, että se tehdään, ja ilmoittamaan
+minulle, milloin se on aivan valmiina. Olenko maininnut sinulle, että
+Littimer on tullut tänne?"
+
+"Et".
+
+"No niin! Hän tuli tänä aamuna ja toi kirjeen äidiltäni".
+
+Kun silmämme kohtasivat toisensa, huomasin, että hän oli vaalea yksin
+huulistansakin, vaikka hän katseli hyvin vakaasti minua. Minä pelkäsin,
+että joku eripuraisuus hänen ja hänen äitinsä välillä oli saattanut
+hänet siihen mielialaan, jossa olin tavannut hänet yksinäisen pesän
+edessä. Minä viittasin siihen.
+
+"Oh, ei!" sanoi hän, pudistaen päätänsä ja naurahtaen vähäisen. "Ei
+mitään semmoista! Niin. Hän on tullut, tuo palveliani".
+
+"Samanlainen kuin ainakin?" kysyin minä.
+
+"Samanlainen kuin ainakin", vastasi Steerforth. "Kylmäkiskoinen ja
+hiljainen kuin pohjois-napa. Hän saa katsoa, että veneelle pannaan uusi
+nimi. Se on nyt Myrskylintu. Mitä Mr. Peggotty myrskylinnuista huolii!
+Minä aion ristitä sen uudestaan".
+
+"Miksi?" kysyin minä.
+
+"Pikku Em'lyksi".
+
+Kun hän yhä vakaasti katseli minua, pidin sitä muistutuksena, ettei hän
+tahtonut tulla ylistetyksi tästä kohteliaisuudesta. Minä en kuitenkaan
+voinut estää kasvojani osoittamasta, kuinka suuresti se miellytti
+minua, mutta minä puhuin vaan vähän, ja hän alkoi jälleen tapansa
+mukaan hymyillä ja näytti tuntevan huojennusta.
+
+"Mutta kas tuossa", lausui hän, luoden silmänsä eteenpäin, "tuolla
+tulee oikea pikku Em'ly! Ja hänen kanssaan tuo toveri! Mies on, sieluni
+kautta, uskollinen ritari. Hän ei koskaan luovu tytön seurasta!"
+
+Ham oli näihin aikoihin veneen-rakentaja. Hän oli edistänyt
+luonnollista taipumustaan tässä ammatissa, niin että hän oli tullut
+taitavaksi työmieheksi. Hän oli työpuvussaan ja näytti tosin jotenkin
+pörrömäiseltä, mutta samalla myöskin miehuulliselta ja varsin sopivalta
+suojelialta sille kukoistavalle pikku olennolle, joka kävi hänen
+vieressään. Hänen kasvoissaan kuvasteli todella semmoinen
+avosydämisyys, semmoinen rehellisyys ja peittelemätön ylpeys pikku
+Em'lystä ja rakkaus tähän, että se minun silmissäni vastasi kauniinta
+ulkomuotoa. Minä ajattelin, kun he tulivat meitä kohden, että he
+sopivat hyvin toisillensa myöskin tässä suhteessa.
+
+Pikku Em'ly veti arasti pois kätensä Ham'in kainalosta, kun pysähdyimme
+puhuttelemaan heitä, ja punehtui, kun hän ojensi sitä Steerforth'ille
+ja minulle. Kun olimme vaihtaneet muutamia sanoja, lähtivät he taas,
+mutta pikku Em'ly ei tahtonut asettaa kättänsä entiselle paikalle, vaan
+käveli itsekseen, yhä näyttäen aralta ja hämmentyneeltä. Minun
+mielestäni tämä kaikki oli sangen sievää ja viehättävää, ja Steerforth
+näytti myöskin ajattelevan niin, kun katsoimme heidän jälkeensä ja he
+katosivat heikossa kuun valossa.
+
+Yhtäkkiä kulki meidän ohitsemme -- ilmeisesti seuraten heitä -- nuori
+nainen, jonka lähestymistä emme olleet huomanneet, vaan jonka kasvot
+minä näin, kun hän sivusi meidät, ja luulin himmeästi muistavani. Hän
+oli keveästi puettu, oli rohkea muodoltaan ja laiha ja koreileva ja
+köyhä, mutta näytti sinä hetkenä heittäneen kaikki nämät tuuleen, joka
+puhalsi, eikä ajattelevan mitään muuta, kuin seurata heitä. Kun pimeä,
+etäinen lakea, heidän haamunsa nielaistuaan, yksin jäi näkyviin meidän,
+meren ja pilvien välillä, haihtui hänen haamunsa samalla tapaa, vaikka
+yhtä kaukana heistä kuin ennen.
+
+"Tuo on kovin musta varjo tytön seuraajaksi", lausui Steerforth,
+seisahtuen; "mitä se tietää?"
+
+Hän puhui matalalla äänellä, joka soi melkein oudolta minun korvissani.
+
+"Hän aikoo luultavasti kerjätä heiltä jotakin", sanoin minä.
+
+"Kerjäläisessä ei olisi mitään uutta", lausui Steerforth, "mutta se on
+kummallista, että kerjäläinen tänä iltana on ottanut tämmöisen muodon".
+
+"Minkä vuoksi?" kysyin minä häneltä.
+
+"Ei minkään muun asian vuoksi", vastasi hän, vähän vaiti oltuansa,
+"kuin että ajattelin jotakin tämän haamun tapaista, juuri kun se meni
+ohitse. Mistä hiidestä se tulikaan!"
+
+"Tämän muurin varjosta, luulen", sanoin minä, kun poikkesimme eräälle
+tielle, joka rajoittui johonkin muuriin.
+
+"Se on mennyt", vastasi hän, katsoen olkapäänsä yli. "Ja kaikki paha
+menköön sen kanssa. Nyt päivällisillemme!"
+
+Mutta hän katsahti uudestaan olkapäänsä yli meren reunaa kohden, joka
+etäältä hohti, ja vielä yhden erän, ja matkamme lyhyellä loppu-osalla
+hän useita kertoja katkonaisilla lauseilla kummasteli tuota haamua ja
+näytti unhottavan sen vasta, kun valkean ja kynttilän valossa istuimme
+lämpiminä ja iloisina pöydän ääressä.
+
+Littimer oli siellä ja hän vaikutti minuun samalla tavalla, kuin ennen.
+Kun sanoin hänelle, että toivoin Mrs. Steerforth'in ja Miss Dartle'n
+voivan hyvin, vastasi hän kunnioittavaisesti (ja tietysti arvokkaasti),
+että he voivat jotenkin hyvin, kiitoksia kysymästä, ja olivat
+lähettäneet terveisiä minulle. Tässä oli kaikki, vaan kuitenkin näytti
+hän minusta sanovan niin suoraan, kuin kukaan ihminen voi sanoa: "te
+olette kovasti nuori, Sir; te olette erinomaisen nuori". Me olimme
+melkein päättäneet päivällisemme, kun hän, astuen askeleen taikka pari
+pöytää kohden siitä nurkasta, jossa hän vartioitsi meitä taikka
+oikeammin minua, niinkuin minusta tuntui, sanoi isännällensä:
+
+"Pyydän anteeksi teiltä, Sir. Miss Mowcher on täällä".
+
+"Kuka?" huudahti Steerforth kovasti kummastuneena.
+
+"Miss Mowcher, Sir".
+
+"No, mitä vietävää hän täällä tekee?" kysyi Steerforth.
+
+"Tämä osa maasta näyttää olevan hänen syntymäpaikkansa, Sir. Hän
+ilmoittaa minulle, että hän kerran vuoteensa matkustaa tänne virkansa
+asioissa, Sir. Minä kohtasin hänet kadulla tänä iltana, ja hän tahtoi
+tietää, saisiko hän kunnian käydä teidän luonanne päivällisten jälkeen,
+Sir".
+
+"Tunnetko tätä jättiläis-naista, Tuhat-ihanainen?" kysyi Steerforth.
+
+Minun täytyi tunnustaa -- minä olin häpeissäni, että tässäkin kohden
+asemani oli eduton Littimer'in edessä -- että Miss Mowcher ja minä emme
+ensinkään tunteneet toisiamme.
+
+"Siinä tapauksessa sinä saat tutustua hänen kanssaan", lausui
+Steerforth, "sillä hän on yksi mailman seitsemästä ihmeestä. Kun Miss
+Mowcher tulee, saata hänet sisään tänne".
+
+Minä tunsin vähän uteliaisuutta ja levottomuutta tämän ladyn vuoksi,
+erittäin kuin Steerforth purskahti isoon nauruun, kun minä pyysin
+tietoja hänestä, ja jyrkästi kieltäysi vastaamasta mihinkään
+kysymykseen, jonka minä tein hänen suhteensa. Minä odotin sentähden
+hartaasti, siksi kuin pöytäliina oli puolen tunnin verran ollut
+riisuttuna ja me istuimme viinikaraffimme ääressä valkean edessä,
+jolloin ovi aukeni ja Littimer tavallisella, häiritsemättömällä
+levollisuudellaan ilmoitti:
+
+"Miss Mowcher!"
+
+Minä katselin ovea päin enkä nähnyt mitään. Minä yhä katselin ovea
+päin, ajatellen, että Miss Mowcher jotenkin kauan hankki tuloa, kun
+äärettömäksi kummastuksekseni jonkun sohvan ohitse, joka seisoi minun
+ja oven välillä, vaappuen tuli huohotteleva, noin neljänkymmenen tai
+viidenviidettä vuoden vanha kääpiö, jolla oli kovin iso pää ja naama,
+pari kujeellisen harmaata silmää ja niin erinomaisen lyhyet käsivarret,
+että hänen, voidaksensa veitikkamaisesti asettaa sormeansa
+nykeränenälleen, samalla kuin hän tirkisteli Steerforth'ia, täytyi
+kohdata sormea puoli-tiessä ja laskea nenänsä sitä vastaan. Hänen
+leukansa, tuommoinen kaksinkertainen leuka, oli niin lihava, että se
+kokonaan nielaisi hänen hattunsa nauhat ruusuineen päivineen. Kaulaa
+hänellä ei ollut mitään; vyötäisiä hänellä ei ollut mitään; sääriä
+hänellä ei ollut mitään, ei ainakaan mitään mainittavia; sillä vaikka
+hän oli täysi- jopa uhkeakasvuinen alas siihen paikkaan asti, josta
+hänen vyötäisensä olisivat alkaneet, jos hänellä olisi ollut jotakin
+sentapaista, ja vaikka hän päättyi, niinkuin inhimilliset olennot
+tavallisesti päättyvät, jalkaparilla, oli hän niin lyhyt, että hän
+seisoi tavallisen tuolin vieressä, niinkuin se olisi ollut pöytä, ja
+tuolin pohjaa vastaan nojautti laukkua, jota hän kantoi. Tämä lady,
+joka oli puettu vallattomalla, sukevalla tavalla, saatti jo mainitulla,
+vaivaloisella keinolla nenänsä ja etusormensa keskinäiseen yhteyteen,
+piti pakosta päätänsä kallellaan ja teki, toisen terävän silmänsä
+ummistamalla, kasvonsa tavattoman viekkaaksi sekä puhkesi,
+Steerforth'ia hetken aikaa tirkistettyään, seuraavaan sanatulvaan:
+
+"Kuinka! kukkaseni!" alkoi hän leikillisesti, pudistaen isoa päätänsä
+Steerforth'ille. "Oletteko todella täällä? Voi te häijy poika, hyi
+häpeä, mitä teette niin kaukana poissa kotoa? Jotakin pahuutta
+toimittamassa, takaan minä. Oh, te olette aika veitikka, Steerforth,
+niin te olette, ja minä olen toinen, enkö ole? Ha, ha, ha! Te olisitte
+nyt pannut vetoa sata puntaa viittä vastaan, ettette saisi nähdä minua
+täällä, ettekö olisi? Minä olen joka paikassa, oiva ystäväni. Minä olen
+siellä ja täällä ja kaikkialla niinkuin silmänkääntäjän raha ladyn
+nenäliinassa. Mutta nenäliinoista puhuessamme -- ja ladyistä
+puhuessamme -- mikä lohdutus te olette hyvälle äidillenne, ettekö ole,
+rakas poikani, uskokoon ken tahtoo!"
+
+Miss Mowcher päästi tässä paikassa puheessaan auki hattunsa, heitti
+taaksepäin nauhat ja istui huohottaen pallille valkean eteen --
+muodostaen itselleen jonkunlaista majaa päivällispöydästä, joka levitti
+mahogny-suojaansa hänen päänsä yli.
+
+"Voi minun tähteni ja mikä niitten nimi lienee!" jatkoi hän, lyöden
+kummallakin kädellänsä vähäisiä polviansa ja katsellen viekkaasti minun
+puoleeni, "minä olen liian verevä, siinä vika on, Steerforth. Kappaleen
+portaita ylöspäin astuttuani, on minun yhtä suuri vastus jokaisesta
+henkäyksestä, kuin jos se olisi aamillinen vettä. Jos näkisitte minun
+katsovan ulos jostakin ylikerroksen akkunasta, luulisitte minua
+kauniiksi naiseksi, eikö niin?"
+
+"Sitä luulisin, missä ikinä näkisin teidät", vastasi Steerforth.
+
+"Menkäät tiehenne, koiransilmä, menkäät!" huusi pikku olento,
+huiskuttaen häntä kohden nenäliinaansa, jolla hän pyyhki kasvojansa,
+"älkäätkä olko hävytön! Mutta minä vakuutan teille kunnian-sanallani,
+että menneellä viikkoa olin lady Mithers'in luona -- siinä vasta naista
+on! Voi sitä tapaa, jolla hän pukee itsensä! -- Ja Mithers itse tuli
+huoneesen, jossa odotin Mrs. Mithers'iä -- siinä vasta miestä on! Voi
+sitä tapaa, jolla hän pukee itsensä! Entä hänen perukinsa! sillä hän on
+pitänyt perukia nämät kymmenen vuotta -- ja hän lateli minulle sillä
+tapaa kohteliaisuuksiansa, että melkein luulin itseni olevan pakoitetun
+soittamaan kelloa. Ha! ha! ha! Hän on hupainen hylkiö, mutta häneltä
+puuttuu elin-ohjeita".
+
+"Mitä lady Mithers'in luona teitte?" kysyi Steerforth.
+
+"Se olisi kielittelemistä, lapsi kultani", vastasi hän, taputtaen
+nenäänsä jälleen, kasvojansa väännellen ja vilkuttaen silmiänsä,
+niinkuin pikkuinen velho. "Älkäät _te_ siitä huoliko! Teidän tekisi
+mieli tietää, estänkö minä hänen hiuksiansa lähtemästä vai värjään
+niitä vai maalaan hänen ihoansa vai parannan hänen kulmakarvojansa,
+eikö niin? Ja sen saattekin tietää, lemmittyni -- kun juttelen asian
+teille! Tiedättekö, mikä minun iso-isäni isän nimi oli?"
+
+"En", lausui Steerforth.
+
+"Se oli Walker,[24] suloinen sydänkäpyni", vastasi Miss Mowcher, "ja
+hän polveusi pitkästä Walker'ien sarjasta, joilta minä olen perinyt
+kaikki Hookey'n tilukset".
+
+Minä en ole koskaan nähnyt mitään Miss Mowcher'in silmän vilkutuksen
+kaltaista, paitsi Miss Mowcher'in itsehillinnön. Hänellä oli myöskin se
+kummallinen tapa, kun hän kuunteli jotakin, jota sanottiin hänelle,
+taikka odotti jotakin vastausta siihen, mitä hän oli itse sanonut, että
+hän mietti, pää älykkäästi kallellaan ja toinen silmä ylöspäin,
+niinkuin harakka. Minä en tehnyt muuta, kuin kummastelin ja istuin ja
+ällistelin häntä, kokonaan unhottaen, pelkään minä, kohteliaisuuden
+lakeja.
+
+Hän oli nyt siirtänyt tuolin viereensä ja askaroitsi ahkerasti:
+laukustansa (johon hän joka kerralta sukellutti lyhyen käsivartensa
+olkapäähän saakka) veti hän esiin koko joukon pieniä pulloja, vamppuja,
+kampoja, harjoja, flanellitilkkuja, parin pikkuisia käherrys-rautoja ja
+muita koneita, joita hän ajoi yhteen läjään tuolille. Tästä toimesta
+hän yhtäkkiä taukosi ja lausui suureksi hämmästyksekseni
+Steerforth'ille:
+
+"Kuka tuo ystävänne on?"
+
+"Mr. Copperfield", vastasi Steerforth; "hän tahtoo tutustua teidän
+kanssanne".
+
+"No hyvä, tutustukoon vaan! Minun mielestäni hän näyttää siltä, kuin
+hän todella tahtoisi sitä!" vastasi Miss Mowcher, vaaputtaen minun
+luokseni, laukku kädessä ja nauraen minulle, kun hän tuli. "Kasvot kuin
+persika!" seisoen varpaillansa nipistääksensä minua poskesta, missä
+istuin. "Oikein viehättävä! Minä olen kovasti mieltynyt persikoihin.
+Minua ilahuttaa tosiaan päästä teidän tuttavuuteenne, Mr. Copperfield".
+
+Minä sanoin, että onnittelin itseäni, kun sain kunnian päästä hänen
+tuttavuuteensa, ja että ilo oli molemminpuolinen.
+
+"Voi minua, kuinka kohteliaita me olemme!" huudahti Miss Mowcher,
+hullunkurisella tavalla koettaen peittää isoja kasvojansa
+käsinysällään. "Mikä valheen ja totuuden mailma tämä kuitenkin on, eikö
+niin!"
+
+Tämä lausuttiin ystävällisesti meille molemmille, samalla kuin tuo
+käsinysä siirtyi pois kasvoilta ja taas varsineen päivineen hautaantui
+laukkuun.
+
+"Mitä tarkoitatte, Miss Mowcher?" lausui Steerforth.
+
+"Ha! ha! ha! Mikä mainio narrien joukko me todella olemme, emmekö ole,
+suloinen lapseni?" vastasi tämä naisen tynki, koperoiten laukussaan,
+pää kallellaan ja toinen silmä ylöspäin. "Kas tässä!" vetäen ylös
+jotakin siitä, "Liuskoja Venäjän ruhtinaan kynsistä! Minä nimitän häntä
+ruhtinas Aapisto Hurinkuriseksi, sillä hänen nimensä sisältää kaikki
+kirjaimet huiskin haiskin".
+
+"Venäjän ruhtinas on teidän tuttavianne, onko hän?" lausui Steerforth.
+
+"Tietysti, kyyhkyseni", vastasi Miss Mowcher. "Minä pidän hänen
+kyntensä kunnossa. Kaksi kertaa viikkoonsa! Sormet ja varpaat!"
+
+"Hän maksaa hyvin, toivon ma?" arveli Steerforth.
+
+"Maksaa, niinkuin hän puhuukin, rakas lapseni -- nenän kautta",[25]
+vastasi Miss Mowcher. "Ruhtinas ei ole teidän saivarteliain joukkoa. Te
+sanoisitte samaa, Jos näkisitte hänen viiksensä. Luonnosta punaiset,
+taiteen kautta mustat".
+
+"Teidän taiteenne kautta, tietysti", lausui Steerforth.
+
+Miss Mowcher nyykäytti myöntymystään. "Täytyi tuottaa minut. Ei päässyt
+siitä. Ilman-ala koski hänen ihonsa väriin; väri kävi varsin hyvin
+laatuun Venäjällä, mutta se ei kelvannut täällä. Te ette ole koskaan
+nähneet semmoista ruosteista ruhtinasta. Niinkuin vanha rauta".
+
+"Tästäkö syystä vast'ikään sanoitte häntä narriksi?" kysyi Steerforth.
+
+"No, te olette oiva poika, ettekö ole?" vastasi Miss Mowcher, ankarasti
+päätänsä pudistaen. "Minä sanoin, mikä narrien joukko me olemme
+yleensä, ja näytin teille ruhtinaan kynsien liuskoja todistukseksi.
+Ruhtinaan kynnet hyödyttävät minua yksityisissä hienonlaatuisissa
+perheissä enemmän, kuin kaikki luonnonlahjani yhteensä. Minä kuljetan
+niitä aina muassani. Ne ovat paras suosituslause minulle. Jos Miss
+Mowcher leikkaa ruhtinaan kynnet, _täytyy_ hänen olla etevä. Minä
+lahjoitan niitä nuorille ladyille. He panevat niitä albumeihinsa,
+luulen minä. Ha! ha! ha! Henkeni kautta, 'koko yhteiskunnallinen
+järjestelmä' (joksi miehet sitä sanovat, kun pitävät puheita
+parlamentissa) on ruhtinaan kynsien järjestelmä!" lausui tämä naisten
+pienokaisin, koettaen panna lyhyitä käsivarsiansa ristiin ja noikkien
+isolla päällään.
+
+Steerforth nauroi sydämellisesti, ja minä nauroin myöskin. Miss Mowcher
+pudisti koko ajan päätänsä (joka oli kovin kallella), katsoen ilmaan
+toisella silmällä ja vilkuttaen toista.
+
+"Hyvä, hyvä!" hän sanoi, läjähyttäen vähäisiä polviansa ja seisaalle
+nousten, "tämä ei ole mitään tointa. Noh, Steerforth, tutkikaamme
+pohjoisnavan seutuja ja suorittakaamme asia".
+
+Hän valitsi nyt pari kolme noista pienistä kapineistaan sekä vähäisen
+pullon ja kysyi (kummastuksekseni), pitäisikö pöytä. Kun Steerforth
+vastasi myöntäväisesti, sysäsi hän yhden tuolin pöydän viereen ja,
+pyytäen kättäni avukseen, kapusi sangen ketterästi ylös, niinkuin
+näkymön lavalle.
+
+"Jos jompikumpi teistä näki nilkkaluuni", lausui hän, kun hän oli
+turvallisesti koroitettu, "niin sanokaat se, ja minä menen kotiin ja
+tapan itseni".
+
+"Minä en nähnyt", lausui Steerforth.
+
+"En minäkään", sanoin minä.
+
+"No hyvä", huudahti Miss Mowcher, "minä suostun elämään. No, tipu,
+tipu, tipu, tule Mrs. Bond'in luo ja anna teurastaa itsesi!"
+
+Tällä hän kehoitti Steerforth'ia asettumaan hänen haltuunsa, jonka
+vuoksi tämä istuikin alas, selkä pöytää päin ja nauravat kasvonsa minua
+kohden, ja jätti päänsä hänen katsasteltavakseen, ilmeisesti vaan
+huvittaaksensa meitä. Kun näki Miss Mowcher'in seisovan ylipuolella ja
+tarkastelevan hänen uhkeata, ruskeata tukkaansa isolla, ympyriäisellä
+suurennuslasilla, jonka hän veti esiin plakkaristansa, näki mitä
+kummallisimman näyn.
+
+"_Te_ vasta aika poika olette!" sanoi Miss Mowcher lyhyen tutkinnon
+jälkeen. "Te olisitte vuoden perästä kaljupäinen, kuin munkki, jollen
+minä olisi olemassa. Puoli minutia vaan, nuori ystäväni, ja minä annan
+teille semmoisen silityksen, joka säilyttää kiharanne seuraaviksi
+kymmeneksi vuodeksi!"
+
+Samalla hän kaasi vähän tuosta pikkuisesta pullosta yhdelle
+flanelli-tilkulle, vuodatti tämän rohdon voimaa myöskin johonkuhun
+vähäiseen harjaansa ja alkoi sitten näillä molemmilla hieroa ja raappia
+Steerforth'in pään lakea mitä ahkerimmalla tavalla minä milloinkaan
+olen nähnyt, koko ajan kieltänsä piesten.
+
+"Esimerkiksi Charley Pyegrave, herttuan poika", sanoi hän. "Te tunnette
+Charley'n?" kurkistellen Steerforth'in kasvoihin.
+
+"Vähän", vastasi Steerforth.
+
+"Mikä mies hän on! Hänellä vasta poskiparta on! Mitä Charley'n sääriin
+tulee, niillä ei olisi vertaistansa, jos ne vaan olisivat samaa paria
+(jota ne eivät ole). Uskoisitteko, että hän koetti tulla toimeen ilman
+minutta -- henkivartiaväestössä lisäksi?"
+
+"Se hullu!" lausui Steerforth.
+
+"Siltä näyttää. Kuitenkin, oli hän hullu taikka viisas, hän todella
+koetti", vastasi Miss Mowcher. "Mitä hän tekee? Menee, katsokaat,
+parfymi-puotiin ja pyytää saada ostaa pullon Madagaskarin nestettä".
+
+"Tekeekö Charley niin?" kysyi Steerforth.
+
+"Tekee kuin tekeekin. Mutta heillä ei ollut mitään Madagaskarin
+nestettä".
+
+"Mitä se on? Jotakin juotavaa?" kysyi Steerforth.
+
+"Juotavaa?" vastasi Miss Mowcher, pysähtyen näpähyttääksensä häntä
+poskelle. "Jotakin, jolla hän parantaisi viiksiänsä, tietysti. Puodissa
+oli eräs nainen -- vanhaläntä vaimopuoli -- oikea lohikäärme -- joka ei
+ollut koskaan kuullut sen nimeäkään mainittavan. 'Minä pyydän anteeksi,
+Sir', sanoi lohikäärme Charley'lle, 'eikö se ole -- ole -- ole --
+_sminkkiä_, onko se?' 'Sminkkiä', vastasi Charley lohikäärmeelle. 'Mitä
+vietävää luulette minun sminkillä tekevän?' 'Älkäät pahaksuko, Sir',
+sanoi lohikäärme, 'sitä kysytään meiltä niin monella nimellä; minä
+arvelin, että se ehkä oli sitä'. Tässä meillä nyt on, lapseni", jatkoi
+Miss Mowcher, hieroen koko ajan yhtä ahkerasti, kuin ennen, "toinen
+esimerkki siitä mainiosta narrimaisuudesta, josta puhuin. Itsekin
+harjoitan sentapaisia asioita -- kenties paljon -- kenties vähän --
+viekas, se on tunnus-sana, rakas poikani -- vähät siitä!"
+
+"Mimmoisia asioita tarkoitatte? Sminkki-asioita?" kysyi Steerforth.
+
+"Pankaat tämä ja tuo yhteen, nuori holhottini", vastasi varovainen
+Mowcher, nenäänsä koskien, "käytelkäät sitä kaikkien kauppa-ammattien
+salaisuuden sääntöjä myöden ja tuloksesta lähtee mitä toivotte. Minä
+sanon, että itsekin harjoitan tämmöisiä asioita. Joku leskirouva
+nimittää sitä huuli-voiteeksi. Toinen hansikkaiksi. Kolmas
+rintaröyhelön reunukseksi. Neljäs viuhkaksi. Minä nimitän sitä, miksi
+hyvänsä he sitä nimittävät. Minä hankin sitä heille, mutta me
+teeskentelemme niin ja uskottelemme toisiamme semmoisilla kasvoilla,
+että he olisivat yhtä valmiit sivelemään sitä päällensä kokonaisen
+seuran edessä, kuin minun edessäni. Ja kun käyn heidän luonansa,
+sanovat he välisti minulle -- _tuo päälle siveltynä_ -- paksulta eikä
+mitään erehdystä -- 'miltä minä näytän, Mowcher? Olenko vaalea?' Ha!
+ha! ha! ha! Eikö _tämä_ ole mainiota, nuori ystäväni!"
+
+Minä en ole elin-aikanani nähnyt mitään Mowcher'in kaltaista, kun hän
+seisoi päivällispöydällä, hartaasti ihastellen tuota "mainiota",
+hieroen uutterasti Steerforth'in päätä ja vilkuttaen minulle silmiään
+sen takaa.
+
+"Voi!" sanoi hän. "Semmoisia asioita ei kysytä paljon näillä seuduilla.
+Tämä asettaa minut taas enemmän huomattavaksi! Minä en ole nähnyt
+yhtäkään kaunista naista siitä, kuin tulin tänne, Jemmy".[26]
+
+"Ettekö?" lausui Steerforth.
+
+"Ei haamuakaan semmoisesta", vastasi Miss Mowcher.
+
+"Me voisimme näyttää hänelle yhden ilpo elävänä, luulen minä", arveli
+Steerforth, minuun katsahtaen. "Eikö niin, Tuhat-ihanaiseni?"
+
+"Aivan varmaan", sanoin minä.
+
+"Vai niin!" huusi pikkuinen olento, katsellen minua terävästi kasvoihin
+ja sitten Steerforth'ia. "Hm?"
+
+Ensimäinen huudahus soi niinkuin kysymys, joka oli asetettu meille
+molemmille, ja toinen niinkuin kysymys, joka oli asetettu
+Steerforth'ille yksinään. Hän ei näyttänyt saaneen mitään vastausta
+kumpaankaan, vaan jatkoi hieromistaan, pää kallellaan ja toinen silmä
+ylöspäin, niinkuin hän olisi odottanut vastausta ilmasta ja ollut varma
+sen pikaisesta tulosta.
+
+"Joku teidän sisarenne, Mr. Copperfield?" huudahti hän, tuokion vaiti
+oltuaan ja yhä tähystellen samalla tavalla. "Niinkö?"
+
+"Ei", lausui Steerforth, ennenkuin minä ehdin vastaamaan. "Ei mitään
+semmoista. Päinvastoin on Mr. Copperfield ennen -- jollen suuresti
+erehdy -- paljon ihmetellyt tätä tyttöä".
+
+"No, eikö hän nyt enää ihmettele?" vastasi Miss Mowcher. "Onko hän
+huikentelevainen? Hyi häpeä! Hän imikö jokaista kukkaa ja muuttui
+jokainen hetki, siks' kuin sai Pollyn suostumaan? -- Onko hänen nimensä
+Polly?"
+
+Se keijukais-nopeus, jolla hän iski minuun tällä kysymyksellä ja
+tutkivalla katseella, hämmensi minut kokonaan hetkeksi.
+
+"Ei, Miss Mowcher", vastasin minä. "Hänen nimensä on Emily".
+
+"Vai niin!" huudahti hän aivan niinkuin ennen. "Hm? Mikä lavertelia
+minä olen! Mr. Copperfield, enkö minä ole oikea liehu?"
+
+Hänen äänessään ja katseessaan oli jotakin, joka ei miellyttänyt minua,
+kun se ilmestyi yhteydessä tämän aineen kanssa, jonka vuoksi minä
+totisemmalla tavalla, kuin mitä kukaan meistä tähän asti oli käyttänyt,
+sanoin:
+
+"Tyttö on yhtä siveä, kuin sieväkin. Hän on kihloissa ja menee
+naimisiin varsin kunnollisen ja ansiollisen miehen kanssa omasta
+säädystänsä. Minä kunnioitan tyttöä hänen hyvän järkensä vuoksi yhtä
+paljon, kuin ihmettelen häntä hänen kauniin ulkomuotonsa puolesta".
+
+"Hyvin puhuttu!" huudahti Steerforth. "Kuulkaat, kuulkaat, kuulkaat!
+Minä tyydytän nyt tämän pikkuisen Fatiman uteliaisuuden, rakas
+Tuhat-ihanaiseni, etten jätä mitään hänen arvattavakseen. Tyttö on tätä
+nykyä, Miss Mowcher, opissa taikka välipuheella työssä taikka jollakin
+muulla tavalla palveluksessa Omer ja Joram'illa, Rihmanmyyjällä,
+Muotikauppiaalla ja niin edespäin tässä kaupungissa. Huomaatteko? Omer
+ja Joram'illa. Se lupaus, josta ystäväni on puhunut, on annettu hänen
+serkullensa; ristimänimi, Ham; sukunimi, Peggotty; ammatti,
+veneenrakentaja; myöskin tästä kaupungista. Tyttö asuu erään
+sukulaisensa luona; ristimä-nimi, tuntematon; sukunimi, Peggotty;
+ammatti, merenkulkia: myöskin tästä kaupungista. Hän on sievin ja
+viehättävin pikku olento koko mailmassa. Minä ihmettelen häntä --
+niinkuin ystävänikin -- erinomaisesti. Jollen näyttäisi halveksivan
+hänen sulhoansa, jota, minä tiedän sen, ystäväni ei soisi, lisäisin,
+että _minusta_ hän menee liian huonolle; että olen varma, että hän
+pääsisi parempiin naimisiin; ja että vannon hänen ladyksi syntyneen".
+
+Miss Mowcher kuunteli näitä sanoja, jotka olivat hyvin pitkäänsä ja
+selvästi lausutut, pää kallellaan ja toinen silmä ylöspäin, niinkuin
+hän yhä odottaisi tuota vastausta. Kun Steerforth herkesi, kävi hän
+tuota hätää vilkkaaksi jälleen ja lasketteli taas hämmästyttävän
+sujuvasti.
+
+"No! Ja siinä on kaikki, kuinka?" huudahti hän, tasoittaen
+Steerforth'in poskipartaa vähäisillä, levottomilla saksilla, jotka
+välkkyen liikkuivat Steerforth'in pään ympäri kaikilla tahoilla. "Hyvä,
+varsin hyvä! Oikein pitkä kertomus. Sen pitäisi päättyä: 'Ja he elivät
+siitä lähtien onnellisina'; eikö pitäisi? Voi! mikä tuo panttileikki
+taas onkaan? Minä rakastan armastani E:llä, koska hän on enkelin
+kaltainen; minä vihaan armastani E:llä, koska hän on toiselle
+ehdätetty. Minä vein hänet pois Erinomaisen ravintolaan ja ehdottelin
+eron-ottoa; hänen nimensä on Em'ly, ja hän elää etelässä? Ha! ha! ha!
+Mr. Copperfield, enkö minä ole oikea liehu?"
+
+Katsellen vaan minua vallattoman viekkaasti, jatkoi hän yhtä puhkua.
+
+"Tuossa noin! Jos koskaan mikään epatto on siistitty ja kaunistettu
+täydelliseksi, olette te, Steerforth. Jos ymmärrän kenenkään kalloa
+mailmassa, ymmärrän teidän. Kuuletteko minua, kun sanon teille tätä,
+lemmittyni? Minä ymmärrän teidän kallonne", tirkistellen hänen
+kasvoihinsa. "Nyt saatte poikistua (niinkuin hovissa sanomme), Jemmy ja
+jos Mr. Copperfield tahtoo käydä istumaan tuolille, käyn minä häneen
+käsiksi".
+
+"Mitäs arvelet, Tuhat-ihanaiseni?" kysyi Steerforth, nauraen ja
+tuoliltansa lähtien. "Tahdotko tulla parannetuksi?"
+
+"Kiitoksia, Miss Mowcher, ei tänä iltana".
+
+"Älkäät sanoko niin", vastasi pikku nainen, katsellen minua
+asian-ymmärtäjän muodolla; "hiukan enemmän kulmakarvoja?"
+
+"Kiitoksia", vastasin minä, "joskus muulloin".
+
+"Saada niitä siirretyksi puolen neljänneksen tuumaa likemmäksi
+aivenia", lausui Miss Mowcher. "Me voimme tehdä sen parissa viikossa".
+
+"Ei, minä kiitän teitä. Ei tätä nykyä".
+
+"No mutta rahtu vaan", ahdisti hän. "Eikö sitäkään? Laskekaamme edes
+perusta poskiparralle. Noh!"
+
+Minä en voinut olla punehtumatta, kun kielsin, sillä minä tunsin, että
+nyt koskimme minun arkaa kohtaani. Mutta Miss Mowcher, joka huomasi,
+etten tällä haavaa ollut taipusa vastaan-ottamaan minkäänlaista
+kaunistusta hänen taiteensa alalla ja etten sinä hetkenä huolinut sen
+vähäisen pullon viekoituksista, jota hän piti ylhäällä toisen silmänsä
+edessä, paremmin suostuttaaksensa minua, sanoi, että toisten ja ennen
+pitkää ryhtyisimme työhön, sekä pyysi kättäni avuksi, astuaksensa alas
+ylhäiseltä asemaltaan. Näin tuettuna hyppäsi hän hyvin notkeasti alas
+ja rupesi sitomaan leukapariansa hattuunsa.
+
+"Maksu", lausui Steerforth, "on --"
+
+"Viisi shillingiä", vastasi Miss Mowcher, "ja pilkkahinta se onkin,
+tupuseni. Enkö minä ole oikea liehu, Mr. Copperfield?"
+
+Minä vastasin kohteliaasti: "ei ollenkaan", mutta ajattelin itsekseni,
+että hän kyllä oli, kun hän silmänkääntäjän näppäryydellä heitti ilmaan
+molemmat puolikruununsa, sieppasi ne käteensä, pudotti ne taskuunsa ja
+löi tätä, että paukahti.
+
+"Tässä rahalaatikkoni on!" muistutti Miss Mowcher, kun hän jälleen
+seisoi tuolin vieressä ja laukkuunsa taas latoi noita erilaatuisia
+pikku kapineita, joita hän oli onkinut siitä. "Olenko jo ottanut
+kaikki kaluni? Siltä näyttää. Minun ei kelpaisi olla niinkuin pitkä
+Ned Beadwood, kun he veivät hänet kirkkoon 'naittaaksensa häntä
+jollekulle', niinkuin hän sanoo, mutta hän jätti morsiamensa jälkeensä.
+Ha! ha! ha! Pahankurinen konna, tuo Ned, mutta lystillinen! Minä
+tiedän, että särjen teidän sydämenne, mutta minun on pakko jättää
+teidät. Teidän tulee kutsua avuksi koko urhoollisuutenne ja koettaa
+kestää sitä. Jumalan haltuun, Mr. Copperfield! Pitäkäät huolta
+itsestänne, te Norfolkin Jockey! Voi, mitä olen lörpötellyt! Siihen
+olette te molemmat syypäät, senkin veitikat. Minä annan anteeksi
+teille! 'Bob Swore'[27] -- sanoi Englantilainen '_bon soir'in_'
+sijasta, kun hän ensin oppi franskaa ja ajatteli sitä aivan Englannin
+kielen kaltaiseksi. Bob swore, kultaseni!"
+
+Laukku käsivarrella ja vaapotellessaan yhä jutellen vaapotteli hän pois
+oven luo, johon hän pysähtyi kysymään, antaisiko hän meille kiharan
+hiuksistansa. "Enkö minä ole oikea liehu?" lisäsi hän, niinkuin
+selitykseksi tähän tarjomukseen, ja, sormi nenän varrella, lähti hän
+tiehensä.
+
+Steerforth nauroi siinä määrässä, että minun oli mahdoton olla myöskin
+nauramatta, vaikka en ole varma, olisinko tehnyt niin, jollei hän olisi
+houkutellut minua. Kun olimme tarpeeksemme nauraneet, johon meni hetki
+aikaa, kertoi hän minulle, että Miss Mowcher'illa oli varsin lavea
+tuttavakunta ja että hän teki itsensä hyödylliseksi monenlaisille
+ihmisille monenlaisilla keinoilla. Muutamat pitivät häntä vaan
+leikkinänsä, niinkuin eriskummaista olentoa, sanoi hän; mutta Miss
+Mowcher oli yhtä viekas ja terävä huomaamaan, kuin, hänen tietääksensä,
+kukaan, ja yhtä pitkä-järkinen, kuin lyhyt-kätinen. Hän jutteli
+minulle, että, mitä Miss Mowcher oli kehunut siellä ja täällä ja joka
+paikassa olemisestaan, oli aivan totta, sillä hän kävi pikku retkillä
+maakunnassa ja näytti hankkivan itselleen ystäviä kaikkialla sekä
+tuntevan joka ihmisen. Minä kysyin häneltä, mimmoinen Miss Mowcher'in
+luonto oli: oliko hän oikeastansa paha ja suosiko hän yleensä asiain
+oikeata puolta; mutta, kun minun ei kahden taikka kolmen turhan
+yrityksen perästä onnistunut vetää hänen huomiotansa näihin
+kysymyksiin, herkesin taikka unhotin niitä toistamasta. Hän kertoi
+minulle sen sijaan suurella hilpeydellä Miss Mowcher'in taidosta ja
+tuloista, sekä että hän oli tieteellinen kuppari, jos minä joskus
+tavitsisin hänen apuansa tässä kohden.
+
+Hänestä pää-asiallisesti keskustelimme illan kuluessa, ja yöksi
+erotessamme huusi Steerforth perässäni rintanojan takaa: "Bob swore!"
+kun menin portaita alas.
+
+Minua kummastutti, kun Mr. Barkis'in asunnolle tultuani näin Ham'in
+kävelevän edestakaisin sen edustalla, ja minua kummastutti vielä
+enemmän, kun kuulin häneltä, että pikku Em'ly oli sisällä. Minä kysyin
+tietysti, miks'ei hänkin ollut siellä sen sijaan, että hän astui
+kadulla itseksensä.
+
+"No, näettekö, Mas'r Davy", vastasi hän epäilevällä tavalla, "Em'ly
+puhuu jonkun kanssa siellä".
+
+"Minä olisin luullut", arvelin hymyillen, "että juuri sen vuoksi teidän
+olisi sopinut myöskin olla siellä, Ham".
+
+"Kyllä, Mas'r Davy, ylimalkain olisi tosin niin", vastasi hän; "mutta
+katsokaat, Mas'r Davy", alentaen ääntänsä ja puhuen hyvin totisesti,
+"siellä on nuori nainen, Sir -- nuori nainen, jonka Em'ly ennen tunsi,
+mutta jota hänen ei tule tuntea enää".
+
+Kun kuulin nämät sanat, alkoi jonkunlainen valo ympäröitä sitä haamua,
+jonka olin nähnyt muutamia tunteja takaperin seuraavan heitä.
+
+"Se on kurja mato, Mas'r Davy", lausui Ham, "jota koko kaupunki tallaa
+jaloillansa. Katua ylöspäin, toista alaspäin. Kirkkomaan mullassa ei
+löydy yhtäkään matoa, jota ihmiset inhoisivat enemmän".
+
+"Enkö minä nähnyt häntä tänä iltana, Ham, hietarannalla, kun olimme
+tavanneet teidät?"
+
+"Pitikö hän meitä silmällä?" kysyi Ham. "Se on luultavaa, että näitte
+hänet, Mas'r Davy. Ei sen vuoksi, että minä silloin tiesin hänen olevan
+siellä, Sir, vaan sen vuoksi, että hän jälestäpäin hiipi Em'lyn
+vähäisen akkunan alle, kun hän näki valkean siitä, ja kuiskasi: 'Em'ly,
+Em'ly, Kristuksen tähden olkoon sinulla naisen sydän minua kohtaan.
+Minä olin kerta sinun kultaisesi!' Nämät olivat juhlalliset sanat
+kuulla, Mas'r Davy!"
+
+"Olivat kyllä, Ham. Mitä Em'ly teki?"
+
+"Em'ly sanoo: 'Martha, sinäkö se olet? Voi, Martha, sinäkö se todella
+olet!' -- sillä he olivat istuneet monta päivää rinnatusten työtä
+tekemässä Mr. Omer'illa".
+
+"Minä muistan hänet nyt!" huudahdin minä, johdattaen mieleeni toista
+niistä molemmista tytöistä, jotka olin nähnyt, kun ensin kävin Mr.
+Omer'illa. "Minä muistan hänet aivan hyvin!"
+
+"Martha Endell!" sanoi Ham. "Kahta, kolmea vuotta vanhempi, kuin Em'ly,
+vaikka yhdessä hänen kanssaan koulussa".
+
+"Minä en ole koskaan kuullut hänen nimeänsä", lausuin minä. "Minä en
+aikonut keskeyttää teitä".
+
+"Mitä siihen tulee, Mas'r Davy", vastasi Ham, "on melkein kaikki
+kerrottu noissa sanoissa: 'Em'ly, Em'ly, Kristuksen tähden olkoon
+sinulla naisen sydän minua kohtaan. Minä olin kerta sinun kultaisesi!'
+Hän tahtoi puhutella Em'lyä. Em'ly ei voinut puhua hänen kanssaan,
+sillä hänen rakas enonsa oli tullut kotiin eikä tämä olisi voinut --
+ei, Mas'r Davy", lausui Ham suurella vakavuudella, "eikä tämä olisi
+voinut, vaikka hän on hyväluontoinen ja hellä, nähdä heitä molempia
+yhdessä toinen toisensa vieressä, ei, vaikka hän olisi saanut kaikki
+aarteet, jotka ovat mereen hukkuneet".
+
+Minä tiesin, kuinka totta tämä oli. Minä tunsin sen kohta yhtä hyvin
+kuin Ham.
+
+"Sen vuoksi Em'ly kirjoittaa lyijyskynällä paperipalaselle", jatkoi
+hän, "ja antaa sen Marthalle akkunan kautta, että hän veisi sen tänne.
+'Näytä tämä', sanoo hän, 'tädilleni Mrs. Barkis'ille, ja rakkaudesta
+minuun antaa hän sinun istua alas valkean ääreen, siksi kuin eno on
+mennyt ulos ja minun käy tuleminen'. Kohta sen jälkeen kertoo hän
+minulle, mitä minä kerron teille, Mas'r Davy, ja pyytää minua
+saattamaan itseänsä tänne. Mitä minä voin tehdä? Hänen ei tulisi tuntea
+ketään semmoista, mutta minä en henno kieltää häneltä mitään, kun hänen
+on kyynelet silmissä".
+
+Hän pisti kätensä karkean jakkunsa poveen ja veti hyvin varovaisesti
+esiin sievän, pienen kukkaron.
+
+"Ja jos voisinkin kieltää häneltä jotakin, kun hänen on kyynelet
+silmissä, Mas'r Davy", lausui Ham, hellästi sovittaen kukkaroa
+känsäisen kämmenensä pohjaan, "kuinka hennoisin kieltää häneltä mitään,
+kun hän antaa minulle tämän kannettavaksi puolestaan -- varsinkin kun
+tiedän, miksi hän otti sen mukaansa? Mimmoinen leikkikalu se on!" sanoi
+Ham, miettiväisesti katsellen sitä. "Ja kuinka pikkuisen rahaa siinä
+on, armas Em'lyni!"
+
+Minä pudistin hänen kättänsä sydämellisesti, kun hän oli pistänyt
+takaisin kukkaron -- sillä tämä tyydytti minua enemmän, kuin jos olisin
+sanonut jotakin -- ja me kävelimme ääneti edestakaisin minutin taikka
+pari. Ovi aukeni silloin, ja Peggotty ilmestyi, viitaten Ham'ia
+tulemaan sisään. Minä olisin vetäynyt pois, mutta Peggotty kiirehti
+minun jälkeeni, käskien minunkin tulla sisään. Nytkin olisin tahtonut
+välttää sitä huonetta, jossa he kaikki olivat, jollei se olisi ollut
+tuo sievä, tiili-lattiainen kyökki, jota olen monesti maininnut. Koska
+ovi suorastaan aukeni sinne, olin minä keskellä heitä, ennenkuin ehdin
+ajattelemaan, mihin menin.
+
+Tyttö -- sama, jonka olin nähnyt hietarannalla -- istui likellä
+valkeata lattialla, nojaten päätänsä ja toista käsivarttansa johonkin
+tuoliin. Minä päätin hänen ruumiinsa asemasta, että Em'ly vast'ikään
+oli nousnut tuolilta ja että tuo turvaton pää ehkä oli levännyt hänen
+sylissään. Minä näin vaan vähän tytön kasvoista, joita hiukset
+peittivät höllällään ja harsollaan, niinkuin hän omin käsin olisi
+seuhtonut niitä; mutta minä näin, että hän oli nuori ja valkeaverinen.
+Peggotty oli itkenyt. Niin oli myöskin pikku Em'ly. Ei sanaakaan
+puhuttu, kun ensin tulimme sisään; ja Schwarzwald'in kello
+kyökki-kaapin vieressä tuntui yleisessä äänettömyydessä raksuttavan
+kahta vertaa kovemmin, kuin tavallisesti.
+
+Em'ly puhui ensiksi.
+
+"Martha tahtoo", sanoi hän Ham'ille, "lähteä London'iin".
+
+"Miksi London'iin?" vastasi Ham.
+
+Ham seisoi heidän välissään, katsellen polvillansa olevaa tyttöä,
+samalla säälien häntä ja ollen pahoillansa siitä, että tällä oli
+jonkunlaista yhteyttä sen tytön kanssa, jota hän niin hellästi rakasti;
+tämän minä aina olen muistanut tarkasti. He puhuivat molemmat, niinkuin
+tyttö olisi ollut kipeä; matalalla, hiljennetyllä äänellä, joka kuului
+selvästi, vaikka se tuskin kohosi kuiskausta korkeammaksi.
+
+"Parempi siellä, kuin täällä", lausui lujaan kolmas ääni -- Marthan,
+vaikk'ei hän liikahtanut paikaltaan. "Siellä ei kukaan tunne minua.
+Täällä jokainen tuntee minut".
+
+"Mitä hän siellä aikoo?" kysyi Ham.
+
+Tyttö nosti ylös päätänsä ja katsoi tuokion synkästi Ham'in puoleen,
+tuosta laski sen alas jälleen ja koukisti oikeata käsivarttansa
+niskansa ympärille, niinkuin nainen kuumeessa taikka luodinhaavan
+vaivoissa vääntelisi.
+
+"Hän aikoo koettaa tulla hyväksi ihmiseksi", lausui pikku Em'ly. "Sinä
+et tiedä, mitä hän on sanonut meille. Tietääkö hän -- tietävätkö he --
+täti?"
+
+Peggotty pudisti sääliväisesti päätänsä.
+
+"Minä aion koettaa", sanoi Martha, "jos tahdotte auttaa minua pois
+täältä. Pahemmin kuin täällä en voi koskaan menetellä, mutta kenties
+paremmin. Voi!" lisäsi hän, ja häntä värisytti kauheasti, "toimittakaat
+minut pois näiltä kaduilta, jossa keko kaupunki tuntee minut siitä
+saakka, kuin olin lapsi!"
+
+Kun Em'ly ojensi kättänsä Ham'ia kohden, näin minä tämän panevan siihen
+pienen kanvassi-kukkaron. Em'ly otti vastaan sen, niinkuin hän olisi
+luullut sitä omaksi kukkarokseen, ja astui askeleen taikka pari
+eteenpäin; mutta erehdyksensä havaittuaan palasi hän siihen paikkaan,
+johon Ham oli peräytynyt likelle minua, ja näytti sitä hänelle.
+
+"Se on kaikki sinun, Em'ly", kuulin Ham'in sanovan. "Minulla ei ole
+mitään koko mailmassa, joka ei ole sinun, lemmittyni. Minulla ei ole
+siitä mitään iloa paitsi sinun kauttasi!"
+
+Kyynelet puhkesivat uudestaan pikku Em'lyn silmiin, mutta hän kääntyi
+pois ja meni Marthan luo. Mitä hän antoi hänelle, sitä en tiedä. Minä
+näin hänen kallistuvan Marthan puoleen ja pistävän rahaa hänen
+poveensa. Hän kuiskasi myös jotakin ja kysyi, olisiko siinä kyllin.
+"Yltäkyllin", vastasi toinen, tarttuen hänen käteensä ja suudellen
+sitä.
+
+Sitten Martha nousi ylös, kokosi shaalinsa ympärilleen, peitti kasvonsa
+sillä ja astui, ääneen itkien, verkalleen ovea päin. Hän pysähtyi
+hetkeksi, ennenkuin hän meni ulos, niinkuin hän olisi tahtonut sanoa
+jotakin taikka kääntyä takaisin; mutta ei mitään sanaa tullut hänen
+huuliensa ylitse. Laskien samaa matalaa, kamalaa, surkeata vaikerrusta
+shaaliinsa, lähti hän pois.
+
+Kun ovi sulkeusi, katseli pikku Em'ly meitä kolmea hätäisellä tavalla,
+kätki sitten kasvonsa käsiinsä ja rupesi nyyhkimään.
+
+"Älä nyt, Em'ly!" lausui Ham, taputtaen häntä lempeästi olkapäälle.
+"Älä, armaani! Sinä et saa itkeä niin kaunoiseni!"
+
+"Voi, Ham!" huudahti hän, yhä katkerasti itkien, "minä en ole niin hyvä
+tyttö, kuin minun tulisi olla! Minä tiedän, ettei minussa aina ole sitä
+kiitollista sydäntä, kuin minussa pitäisi olla!"
+
+"Kyllä, kyllä sinussa on, minä olen varma siitä", lausui Ham.
+
+"Ei! ei! ei!" huusi pikku Em'ly, nyyhkien ja päätänsä pudistaen. "Minä
+en ole niin hyvä tyttö, kuin minä pitäisi olla. Ei likimainkaan! ei
+likimainkaan!"
+
+Ja yhä hän itki, niinkuin hänen sydämensä olisi ollut pakahtumallaan.
+
+"Minä koetan sinun rakkauttasi liian paljon. Minä tiedän, että teen
+niin!" nyyhkytti hän. "Minä olen usein äreä ja muuttuvainen sinun
+suhteesi, vaikka minun pitäisi olla aivan toisenlainen. Sinä et ole
+koskaan semmoinen minua kohtaan. Miksi minä koskaan olen tämmöinen
+sinua kohtaan, vaikka minun ei tulisi ajatella mitään muuta, kuin
+mitenkä olla kiitollinen ja tehdä sinua onnelliseksi!"
+
+"Sinä teet minut aina onnelliseksi", lausui Ham, "rakas tyttöni! Minä
+olen onnellinen, kun näen sinut. Minä olen onnellinen koko päivän
+pitkän, kun ajattelen sinua".
+
+"Voi! siinä ei ole kyllin!" huusi pikku Em'ly. Se tulee siitä, että
+sinä olet niin hyvä; ei siitä, että minä olen! Voi, ystäväni, olisi
+ehkä ollut onnellisempi sinulle, jos olisit rakastunut toiseen --
+johonkuhun vakavampaan ja soveliaampaan, kuin minuun, johonkuhun, joka
+olisi ollut kokonaan liittynyt sinuun eikä koskaan niin turhamainen ja
+vaihtelevainen, kuin minä!"
+
+"Pikku helläsydäminen raukka", lausui Ham matalalla äänellä. "Martha on
+peräti huolestuttanut hänet".
+
+"Olkaat hyvä, täti", nyyhkytti Em'ly, "ja tulkaa tänne, että saan
+laskea pääni povellenne. Voi, täti, minä olen kovin kurja tänä iltana.
+Voi, minä en ole niin hyvä tyttö, kuin minun pitäisi olla. Minä en ole,
+minä tiedän sen!"
+
+Peggotty oli kiiruhtanut tuolin luo valkean eteen. Käsivarret hänen
+kaulassaan polvistui pikku Em'ly hänen viereensä ja katseli vakavasti
+hänen kasvoihinsa.
+
+"Voi, täti, olkaat hyvä ja koettakaat auttaa minua! Rakas Ham, koeta
+auttaa minua! Mr. David, vanhojen aikojen tähden, koettakaat auttaa
+minua! Minä tahdon olla parempi tyttö, kuin minä olen. Minä tahdon
+tuntea itseni tuhat kertaa kiitollisemmaksi, kuin tunnen. Minä tahdon
+tuntea syvemmin, mikä siunattu asia on olla hyvän miehen vaimo ja
+viettää rauhallista elämää. Voi minua, voi minua! Voi sydäntäni,
+sydäntäni!"
+
+Hän laski kasvonsa vanhan holhojattareni rinnalle ja, herjeten tästä
+rukoilemisesta, joka tuskassaan ja surussaan oli puoleksi naisen,
+puoleksi lapsen, niinkuin koko hänen käytöksensäkin (joka juuri sen
+kautta, minun ymmärtääkseni, oli luonnollisempi ja hänen kauneudellensa
+soveliaampi, kuin mikään muu käytös olisi voinut olla), itki ääneti,
+samalla kuin vanha holhojattareni viihdytti häntä, niinkuin pientä
+lasta.
+
+Hän kävi vähitellen tyvenemmäksi, ja silloin me hyväilimme häntä,
+milloin puhuen rohkaisevaisesti, milloin laskien vähän leikkiä
+hänen kanssaan, siksi kuin hän rupesi nostamaan ylös päätänsä ja
+puhuttelemaan meitä. Niin me pitkitimme, kunnes hän saatti hymyillä,
+sitten nauraa ja sitten nousta istualle puoli-häpeissänsä; sillä aikaa
+kuin Peggotty palautti takaisin hänen eksyneitä kiharoitansa, pyyhki
+hänen silmiänsä ja teki hänet sieväksi jälleen, ettei eno, hänen kotiin
+tullessansa, kummastelisi, miksi hänen lemmittynsä oli itkenyt.
+
+Minä näin hänen sinä iltana tekevän, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt
+hänen tekevän. Minä näin hänen viattomasti suutelevan valittua
+puolisoansa poskelle ja painuvan hänen runtevan vartalonsa viereen,
+niinkuin se olisi ollut hänen paras tukensa. Kun he yhdessä menivät
+pois vaalenevassa kuutamossa, ja minä katselin heitä, verraten heidän
+lähtöänsä Marthan lähtöön, näin, että pikku Em'ly piti kiinni Ham'in
+käsivarresta molemmilla käsillään ja yhä pysyi likellä häntä.
+
+
+
+
+KOLMASKOLMATTA LUKU.
+
+Minä huomaan Mr. Dick'in puheen todeksi ja valitsen ammattini.
+
+
+Kun aamulla heräsin, ajattelin hyvin paljon pikku Em'lyä ja hänen
+mielenliikutustansa edellisenä iltana, Marthan lähdettyä. Minusta
+tuntui, kuin olisin jonkunlaisella pyhällä tavalla saanut tietoa noista
+perheellisistä heikkouden ja hellyyden kohdista ja että niitten
+ilmoittaminen yksin Steerforth'illekin olisi väärä. Minä en hellinyt
+ketään ihmistä enemmän, kuin sitä sievää pikku olentoa, joka oli ollut
+leikkikumppanini ja jota minä silloin -- siitä olen aina ollut
+vakuutettu ja siitä pysyn aina vakuutettuna kuolinhetkeeni saakka --
+hartaasti rakastin. Jos olisin muille -- vaikka vaan Steerforth'ille --
+jutellut, mitä pikku Em'ly ei ollut kyennyt salaamaan, kun hänen
+sydämensä sattumuksesta oli auennut eteeni, olisi se minusta ollut
+huono teko, sopimaton itselleni, sopimaton sille puhtaan lapsuutemme
+valolle, jonka minä aina näin ympäröivän hänen päätänsä. Minä päätin
+sentähden kätkeä asian omaan poveeni; ja siinä se antoi uuden sulon
+pikku Em'lyn kuvalle.
+
+Aamulla syödessämme sain kirjeen tädiltäni. Koska siinä puhuttiin
+semmoisista asioista, joissa luulin Steerforth'in voivan neuvoa minua
+yhtä hyvin, kuin kenenkään muun, ja joista, minä tiesin sen, minua
+huvittaisi keskustella hänen kanssaan, päätin ottaa ne puheeksi
+kotimatkallamme. Tällä haavaa oli meillä yltäkyllin tekemistä,
+ennenkuin olimme jättäneet kaikki ystävämme hyvästi. Mr. Barkis ei
+suinkaan ollut se, joka vähimmin pahoitteli lähtöämme, ja hän olisi,
+luullakseni, vielä kerran avannut arkkuansa ja pannut toisen guinean
+menemään, jos se olisi pysyttänyt meitä vielä kahdeksanviidettä tuntia
+Yarmouth'issa. Peggotty ja kaikki hänen sukulaisensa olivat suruissansa
+meidän menomme vuoksi. Koko Omer ja Joram'in perhe lähti liikkeelle
+sanomaan hyvästi meille; ja Steerforth'ia oli semmoinen joukko
+vapaa-ehtoisia merenkulkioita saattamassa, kun koffertimme vietiin
+vaunujen luo, että, vaikka meillä olisi ollut kokonaisen rykmentin
+matkakalusto muassamme, meiltä tuskin olisi puuttunut kantajia sen
+kuljettamiseksi. Sanalla sanoen, me lähdimme kaikkien asian-omaisten
+meitä kaivatessa ja ihmetellessä ja jätimme paljon ihmisiä suruun
+jälkeemme.
+
+"Jäättekö pitkäksi aikaa tänne, Littimer?" kysyin minä, kun hän seisoi
+ja odotti, että vaunut lähtisivät.
+
+"Ei, Sir", vastasi hän; "arvattavasti ei aivan pitkäksi, Sir".
+
+"Hän tuskin saattaa sanoa sitä nyt", muistutti Steerforth
+huolimattomasti. "Hän tietää, mitä hänen tulee tehdä, ja hän tekee
+sen".
+
+"Siitä olen varma", lausuin minä.
+
+Littimer kosketti hattuansa niinkuin kiittääksensä minua hyvästä
+ajatuksestani, ja minusta tuntui kuin olisin ollut noin kahdeksan
+vuoden vanha. Hän kosketti hattuansa vielä kerran, toivottaen meille
+onnea matkalle; ja me jätimme hänet seisomaan kivitykselle yhtä
+arvokkaaksi mysteriksi, kuin mikään Egyptin pyramidi.
+
+Hetkeen aikaan emme lausuneet mitään. Steerforth oli tavattoman
+harvapuheinen ja minulla oli kylläksi työtä, kun mietiskelin, milloin
+saisin nähdä nuot vanhat paikat jälleen ja mitkä uudet muutokset sillä
+välin tapahtuisivat minussa taikka niissä. Viimein Steerforth yhtäkkiä
+kävi iloiseksi ja puheliaaksi, niinkuin hän joka silmänräpäys osasi
+muuttua miksi hyvänsä hän tahtoi, ja nykäisi minua käsivarresta:
+
+"Pane kielesi liikkeelle, David. Kuinka sen kirjeen laita oli, josta
+puhuit, aamiaista syödessämme?"
+
+"Niin!" vastasin minä, vetäen sitä ulos plakkaristani. "Se on
+tädiltäni".
+
+"Ja mitä hän sanoo, joka vaatii miettimistä!"
+
+"No, hän muistuttaa minulle, Steerforth", lausuin minä, "että minä
+lähdin tälle retkelle katsoakseni ympärilleni ja ajatellakseni vähän".
+
+"Jota tietysti olet tehnyt?"
+
+"Sitä minun ei juuri sovi sanoa. Totta puhuen, pelkään, että olen
+unhottanut sen".
+
+"No niin! Katso nyt ympärillesi ja opi, mitä olet laiminlyönyt", lausui
+Steerforth. "Katso oikealle, ja sinä näet laakean maan ja paljon soita;
+katso vasemmalle, ja sinä näet saman. Katso eteenpäin etkä sinä
+havaitse mitään eroitusta; katso taaksesi, eikä se siitä parane".
+
+Minä nauroin ja vastasin, etten huomannut mitään soveliasta ammattia
+koko näkö-alassa; johon ehkä sen laakeus oli syy.
+
+"Mitä tätimme asiasta sanoo?" kysyi Steerforth, luoden silmänsä
+kädessäni olevaan kirjeesen. "Ehdotteleeko hän jotakin?"
+
+"Ehdottelee", vastasin minä. "Hän kysyy minulta tässä, luulenko, että
+minua haluttaisi ruveta proktoriksi? Mitä sinä siitä arvelet?"
+
+"No, enpä tiedä", vastasi Steerforth kylmäkiskoisesti. "Sinun sopii
+yhtä hyvin ruveta siksi, kuin muuksikin, luulen minä".
+
+Minä en voinut olla jälleen nauramatta, kun hän näin laski kaikki virat
+ja ammatit tasa-arvoisiksi; ja minä sanoin sitä hänelle.
+
+"Mikä proktori on, Steerforth?" kysyin minä.
+
+"No, hän on, niin sanoakseni, munkintapainen asianajaja", vastasi
+Steerforth. "Hän on muutamissa vanhanaikaisissa oikeusteissä Doctors'
+Commons'issa -- tuossa unteliaassa, vanhassa sopessa likellä St.
+Paul'in kirkkomaata -- mitä edusmiehet ovat tavallisissa oikeustoissa.
+Hän on semmoinen virkamies, jonka oleminen asiain luonnollisen menon
+mukaan olisi pitänyt loppua kaksisataa vuotta takaperin. Minä voin
+selittää sinulle parhaiten, mitä hän on, jos selitän sinulle, mitä
+Doctors' Commons on. Se on vähäinen, syrjäinen paikka, jossa laskevat
+niin sanottua kirkollista lakia ja tekevät kaikenlaisia temppuja
+vanhojen, kuluneitten, kummallisten parlamentin päätösten avulla,
+joista kolme neljättä osaa mailmaa ei tiedä mitään ja joita neljäs osa
+luulee kivettyneessä tilassa kaivetun maasta Edward'ein aikoina. Se on
+semmoinen paikka, jolla on muinaisista ajoista asti yksin oikeus
+suoritella testamentti- ja naimis-asioita sekä riitoja laivoista ja
+veneistä".
+
+"Joutavia, Steerforth!" huudahdin minä. "Ethän sinä väitä, että
+meri- ja kirkko-asioilla on jonkunlaista yhteyttä?"
+
+"Ei, poikaseni, sitä minä en väitä", vastasi hän; "mutta minä aioin
+sanoa, että samat miehet hoitavat ja ratkaisevat niitä tässä samassa
+Doctors' Commons'issa. Sinä menet sinne joku päivä ja tapaat heidät
+ympäri ääriä solkkaamasta Young'in sanakirjan meri-lauselmia sen
+johdosta, että 'Nancy' on purjehtinut 'Sarah Jane'n' upoksiin taikka
+että Mr. Peggotty ja Yarmouth'in venemiehet ovat myrskyssä lähteneet
+vesille viemään ankkuria ja köyttä 'Nelson'ille', hätään joutuneelle
+Itä-Indian käviälle; ja sinä menet sinne toinen päivä ja tapaat heidät
+tutkimasta todistuksia myötä ja vastaan jonkun papin asiassa, joka on
+käyttänyt itsensä huonosti; ja näet, että se, joka oli tuomarina
+meri-asiassa, on advokatina papin asiassa taikka päin-vastoin. He ovat
+niinkuin näytteliät: milloin on sama mies tuomarina, milloin ei;
+välisti hän on sitä, välisti tätä; sitten hän taas on jotakin ihan
+toista; muuttuu muuttumistaan alinomaa; mutta aina se on pikku sangen
+hauska ja tuottelias yksityisteateri, jossa näytellään erinomaisen
+valitulle kuulia-joukolle".
+
+"Mutta eihän advokati ja proktori ole sama?" arvelin minä hiukan
+hämmentyneenä. "Ovatko he?"
+
+"Ei", vastasi Steerforth, "advokatit ovat sivili-oikeuden tutkijoita --
+miehiä, jotka ovat päässeet tohtorin arvoon yliopistossa; tämä on
+ensimäinen syy, jonka vuoksi minä tiedän jotakin siitä. Proktorit
+käyttävät advokateja. Molemmat saavat sangen sievät palkat, ja kaikki
+yhdessä he ovat mahtava, soma seurue. Ylipäänsä tahtoisin kehoittaa
+sinua kiltisti antaumaan Doctors' Commons'iin, David. He kerskailevat
+itse hienosta käytöksestään, voin minä kertoa sinulle, jos siitä on
+sinulla jotakin iloa".
+
+Minä en pitänyt lukua siitä kevytmielisestä tavasta, jolla Steerforth
+keskusteli tätä ainetta. Minä ainoastaan liitin asian siihen
+levolliseen vakavuuden ja vanhuuden ulkomuotoon, jota minä katsoin
+kuuluvaksi tuohon "unteliaasen, vanhaan soppeen likellä St. Paul'in
+kirkkomaata", ja tunsin itseni taipusaksi tätini ehdoitukseen, jonka
+hän jätti kokonaan minun ratkaistavakseni, samalla arvelematta kertoen
+minulle, että se oli johtunut hänen mieleensä, kun hän taannoin kävi
+oman proktorinsa luona Doctors' Commons'issa testamenttiansa minun
+hyväkseni teettämässä.
+
+"Tämä on kaikissa tapauksissa kiitettävä menetys tätimme puolelta",
+lausui Steerforth, kun minä mainitsin sitä; "ja ansaitsee
+kaikinpuolista kehoitusta. Neuvoni, Tuhat-ihanainen, on, että kiltisti
+antaut Doctors' Commons'iin".
+
+Minä päätin tehdä niin. Minä kerroin sitten Steerforth'ille, että
+tätini oli kaupungissa vartomassa minua (niinkuin näin hänen
+kirjeestään) ja että hän oli hankkinut asunnon itselleen viikon
+päiviksi jossakin yksityisessä hotellissa Lincoln's Inn Fields'issä,
+jossa oli kivi-portaat ja sovelias luukku katossa, sillä tätini oli
+aivan varma siitä, että jokikinen rakennus Londonissa joka yö oli
+poroksi palamallansa. Me suoritimme hupaisesti matkamme loppupuolen,
+välisti palaten Doctors' Commons'iin ja edeltäpäin ihastellen niitä
+kaukaisia aikoja, jolloin minä olisin proktori siellä, jota Steerforth
+kuvasi niin monella lystillisellä ja hullunkurisella tavalla, että se
+huvitti meitä molempia. Perille päästyämme lähti hän kotiin, luvaten
+käydä minun luonani toisena päivänä; ja minä ajoin Lincoln's Inn
+Fields'iin, jossa tapasin tätini ylhäällä ja illallista odottamasta.
+
+Jos olisin matkustanut mailman ympäri sen jälkeen, kuin erosimme,
+olisimme tuskin suuremmalla ilolla kohdanneet toisemme jälleen. Tätini
+suorastaan itki minua syleillessään ja sanoi, ollen nauravinansa, että,
+jos äiti raukkani olisi ollut elossa, se yksinkertainen pikku olento
+epäilemättä olisi vuodattanut kyyneleitä.
+
+"Te olette siis jättänyt Mr. Dick'in kotiin, täti?" lausuin minä.
+"Minua pahoittaa. Kas Janet'ia, kuinka jaksatte?"
+
+Kun Janet niiasi, toivoen, että minä voin hyvin, huomasin, että tätini
+kasvot kävivät kovin pitkäksi.
+
+"Minuakin pahoittaa", lausui tätini, nenäänsä hivuttaen. "Minulla ei
+ole ollut mitään lepoa, Trot, siitä kuin tulin tänne".
+
+Ennenkuin ehdin kysymään miksi, kertoi hän minulle.
+
+"Minä olen vakuutettu siitä", sanoi tätini, synkällä yksitotisuudella
+kättänsä pöydälle laskien, "ettei Dick'in luonne ole semmoinen luonne,
+joka on omainen aaseja torjumaan. Minä tiedän tyyni, että häneltä
+puuttuu päättäväisyyttä. Minun olisi pitänyt sen sijaan jättää Janet
+kotiin, ja silloin olisin ehkä ollut levollinen. Jos koskaan mikään
+aasi on häirinnyt viheriää nurmikkoani", lausui tätini pontevasti,
+"häiritsi joku tänään iltapäivällä kello neljä. Kylmät väreet kävivät
+pitkin ruumistani kiireestä kantapäähän, ja minä tiedän, että siellä
+oli joku aasi!"
+
+Minä koetin lohduttaa häntä tässä kohden, mutta hän hylkäsi kaikki
+lohdutukset.
+
+"Siellä oli aasi", lausui tätini; "ja se oli sama typpyhäntäinen, jolla
+tuo Murhaaja sisar ratsasti, kun hän lähestyi asuntoani". Tämä oli
+siitä saakka ollut ainoa nimi, jolla tätini puhui Miss Murdstone'sta.
+"Jos Dover'issa löytyy joku aasi, jonka rohkeutta minun on vaikeampi
+sietää, kuin minkään muun, on se", sanoi tätini, lyöden kättänsä
+pöytään, "tämä eläin!"
+
+Janet uskalsi viitata siihen, että tätini ehkä suotta kiusasi itseänsä,
+ja että hän luuli puheen-alaisen aasin silloin olevan hiekan- ja
+soran-ajossa sekä että sen siis ei ollut mahdollinen nurmikkoa häiritä.
+Mutta tätini ei ottanut sitä kuullaksensa.
+
+Illallinen asetettiin mukavasti ja lämpimänä eteemme, vaikka tätini
+huoneet olivat kovin korkealla -- oliko se sen vuoksi, että hän saisi
+enemmän kiviportaita rahoistansa, vai sen vuoksi, että hän olisi
+likempänä katto-luukkua, sitä minä en tiedä -- ja siinä tarjottiin
+paahdettua kanaa, häränpaistia ja kasvaksia, joita kaikkia minä söin
+makeaan suuhun ja jotka kaikki olivat oivallisia. Mutta tädilläni oli
+oma ajatuksensa London'in ruoasta, ja hän söi vaan vähän.
+
+"Minä luulen, että tämä onneton kana on kellarissa syntynyt ja
+kasvatettu", lausui tätini, "eikä koskaan ole hengittänyt raitista
+ilmaa paitsi hyyry-vaunujen asemalla. Minä toivon, että paisti on
+häränpaistia, mutta minä en usko sitä. Minun luullakseni ei täällä
+löydy mitään todenperäistä, paitsi likaa".
+
+"Ettekö katso mahdolliseksi, täti, että kana on tuotu tänne maalta?"
+arvelin minä.
+
+"En tosiaan", vastasi tätini. "London'in kauppiasta ei huvittaisi myydä
+mitään, joka olisi, mitä hän väittää sen olevan".
+
+Minä en tohtinut vastustaa tätä ajatusta, vaan söin tätini suureksi
+mielihyväksi kunnon illallisen. Kun pöytä oli riisuttu, autti Janet
+häntä järjestämään hiuksiansa, panemaan päähän yö-lakkiansa, joka oli
+somempaa mallia, kuin tavallisesti, ("tulipalon varalle", sanoi
+tätini), ja sonnustamaan hametta takaa polvien kohdalta, jotenka hän
+tavallisesti hankki lämmittelemään valkean edessä; ennenkuin hän lähti
+levolle. Sitten minä muutamien määrättyjen sääntöjen mukaan, joista ei
+vähintäkään poikkeusta koskaan sallittu, laitin hänelle lasillisen
+kuumaa valkoista viiniä ja vettä sekä vipaleen paahdettua leipää, joka
+leikattiin pitkiksi, ohuiksi liuskaleiksi. Näitten lisälaitosten kanssa
+jätettiin me yksikseen päättämään iltaa. Tätini istui vastapäätä minua,
+juoden viiniänsä ja vettänsä; kastaen leipäliuskaleitansa siihen, yhden
+kerrallaan, ennenkuin hän söi niitä, ja suopeasti katsellen minua
+yölakkinsa reunusten takaa.
+
+"No, Trot", aloitti hän, "mitä proktorin tuumasta arvelet? Vai etkö
+vielä ole ruvennut ajattelemaan sitä?"
+
+"Minä olen ajatellut sitä paljon, rakas tätini, ja minä olen puhunut
+siitä paljon Steerforth'in kanssa. Minä pidän siitä suuresti. Minä
+pidän siitä erittäin".
+
+"Vai niin!" lausui tätini. "Se on ilahuttavaa!"
+
+"Asiassa on vaan yksi vastus, täti".
+
+"Sano, mikä se on, Trot", lausui hän.
+
+"No, minä tahdon kysyä, täti, eikö proktoriksi pääsöni kävisi kovasti
+kalliiksi, koska semmoinen virka, siitä päättäen, mitä minä ymmärrän,
+näyttää olevan vaan muutamien saatavissa?"
+
+"Koko oppi-ajan makso", vastasi tätini, "tekee säntilleen tuhat
+puntaa".
+
+"Rakas tätini", lausuin minä, siirtäen tuoliani likemmäksi, "siitä
+juuri olen mielessäni levoton. Se on suuri raha. Te olette kuluttaneet
+paljon kasvatukseeni ja olette aina kaikissa ollut niin antelias
+minulle, kuin oli mahdollista olla. Te olette ollut itse jalomielisyys.
+Varmaan löytyy muutamia elinkeinoja, joissa sopii aloittaa elämää ilman
+juuri mitään kustannuksia, vaan kuitenkin aloittaa sitä hyvällä
+menestyksen toivolla, kun vaan on rohkea ja koettaa. Oletteko varma
+siitä, ettei olisi parempi yrittää tämmöiselle uralle? Luuletteko, että
+saatatte luopua niin suuresta rahasta, ja että on oikein käyttää sitä
+niin? Minä vaan pyydän teitä, toinen äitini, ajattelemaan sitä.
+Oletteko varma siitä?"
+
+Tätini söi ensiksi sen leipäpalan, johon hän silloin oli ryhtynyt,
+katsellen minua suorastaan kasvoihini koko ajan, ja sitten asettaen
+lasiansa kamininreunukselle sekä pannen käsiänsä ristiin sonnustetuille
+liepeillensä, vastasi näin:
+
+"Trot, lapseni, jos minulla on mikään tarkoitus elämässäni, on se se,
+että laitan sinut hyväksi, ymmärtäväksi ja onnelliseksi mieheksi. Minä
+olen päättänyt tehdä sen -- ja niin myöskin Dick. Minä soisin, että
+muutamat ihmiset, joita minä tunnen, kuulisivat Dick'in keskustelua
+tässä asiassa. Sen viisaus on kummallinen. Mutta ei kukaan tunne tämän
+miehen järjen-lahjoja, paitsi minä itse!"
+
+Hän vaikeni hetkeksi, ottaaksensa kättäni omien käsiensä väliin, ja
+jatkoi:
+
+"Turha on, Trot, johdattaa menneitä mieleen, jolleivät ne jollakin
+lailla vaikuta nykyisiin. Kenties minun olisi pitänyt olla parempi
+ystävä sinun isäraukallesi. Kenties minun olisi sopinut olla parempi
+ystävä tuolle rakkaalle lapselle, sinun äidillesi, senkin jälkeen, kuin
+sisaresi, Betsey Trotwood, petti minut. Kun tulit minun luokseni
+pikkuisena karanneena poikana, tomuisena ja uupuneena, ajattelin minä
+ehkä niin. Siitä ajasta asti tähän saakka olet aina, Trot, tuottanut
+minulle kunniaa ja täyttänyt mieleni ylpeydellä ja ilolla. Ei
+kenelläkään ole mitään oikeutta minun omaisuuteeni; ainakin -- tässä
+hän kummastuksekseni epäili ja hämmenteli -- ei, ei kenelläkään ole
+mitään oikeutta minun omaisuuteeni -- ja sinä olet minun omaksi otettu
+poikani. Ole vaan hellä lapsi minua kohtaan vanhoilla päivilläni, kärsi
+oikkujani ja mielijohteitani, ja sinä osoitat vanhalle vaimolle, jonka
+elämän alku ei ollut niin onnellinen eikä lempeä, kuin se olisi voinut
+olla, enemmän hyvyyttä, kuin mitä tämä vanha vaimo koskaan on
+osoittanut sinulle".
+
+Tämä oli ensimäinen kerta, kuin olin kuullut tätini kajoovan entiseen
+elämäänsä. Siinä levollisessa tavassa, jolla hän ryhtyi tähän aineesen
+ja taas jätti sen, oli jotakin jaloa, joka olisi koroittanut häntä
+kunnioituksessani ja rakkaudessani, jos mikään olisi voinut tehdä sitä.
+
+"Kaikki on nyt suostuttu ja sovittu meidän välillämme, Trot", lausui
+tätini, "eikä meidän tarvitse puhua tästä enää. Anna minulle suudelma,
+ja me lähdemme Commons'iin huomenna aamiaisen jälkeen".
+
+Me juttelimme vielä kauan valkean ääressä, ennenkuin menimme levolle.
+Minä makasin jossakin huoneessa samassa kerroksessa, kuin tätini, ja
+häirityin yöllä vähän siitä, että hän joka kerta, kuin kaukainen
+hyyry-vaunujen tai tori-kärryjen kolina säikähytti häntä, koputti
+oveani ja kysyi: "kuulinko minä ruiskuja?" Mutta aamupuoleen nukkui hän
+paremmin ja antoi minun myöskin tehdä niin.
+
+Puolipäivän aikaan lähdimme Messrs Spenlow ja Jorkins'in byroosen
+Doctors' Commons'iin. Tätini, jolla oli myöskin se toinen yleinen
+ajatus Londonista, että jokainen mies, jonka hän näki, oli taskuvaras,
+käski minun pitää kukkaroansa, jossa oli kymmenen guineaa ja vähän
+hopea-rahaa.
+
+Me pysähdyimme hetkeksi leikkikalujen puodin kohdalle Fleet-kadulla
+katsomaan, kuinka Pyhän Dunstan'in jättiläiset kumahuttelivat kelloja
+-- me olimme sovittaneet lähtömme niin, että saisimme nähdä heidät
+siinä toimessa kello kaksitoista -- ja jatkoimme sitten matkaamme
+Ludgate Hill'iä ja St. Paul'in kirkkomaata kohden. Me astuimme juuri
+kadun poikki edellisen paikan luo, kun huomasin, että tätini suuresti
+joudutti askeleitansa ja näytti pelästyneeltä. Minä näin samalla, että
+eräs kolkon-näköinen, huonosti puettu mies, joka vähäistä ennen oli
+seisahtunut ja tuijottanut meihin, kun menimme hänen ohitsensa, seurasi
+meitä niin likeltä, että hän melkein kosketti tätiäni.
+
+"Trot! Rakas Trot'ini!" huudahti tätini kauhistuneella kuiskauksella ja
+puristi käsivarttani. "Minä en tiedä, mitä tehdä".
+
+"Älkäät olko levoton", sanoin minä. "Teidän ei tarvitse pelätä mitään.
+Astukaat johonkin porttiin, kyllä minä pian toimitan pois tuon
+toverin".
+
+"Ei, ei, lapsi!" vastasi hän. "Älä millään muotoa puhuttele häntä. Minä
+pyydän, minä käsken sinua!"
+
+"Hyvä Jumala, täti!" lausuin minä. "Se on vaan joku röyhkeä
+kerjäläinen".
+
+"Sinä et tiedä, kuka se on!" vastasi tätini. "Sinä et tiedä, kuka se
+on! Sinä et tiedä, mitä sanot!"
+
+Me olimme seisahtuneet tyhjään porttivajaan sillä aikaa, kuin tämä
+tapahtui, ja mies oli myöskin seisahtunut.
+
+"Älä katsele häntä!" sanoi tätini, kun minä suuttuneena käänsin
+päätäni, "vaan hanki minulle vaunut, rakas poikani, ja odota minua St.
+Paul'in kirkkomaalla".
+
+"Odottaa teitä?" toistin minä.
+
+"Niin", vastasi tätini, "minun täytyy mennä yksinäni. Minun täytyy
+mennä hänen kanssaan".
+
+"Hänen kanssaan, täti? Tuon miehen kanssa?"
+
+"Minä olen täydellä järjellä", vastasi hän, "ja minä sanon sinulle,
+että minun _täytyy_. Nouda minulle vaunut!"
+
+Vaikka kyllä kummastelin, ymmärsin, ettei minun ollut oikeus jättää
+niin lujaa käskyä tottelematta. Minä kiirehdin pois muutamia askelia ja
+huusin puolikatteisia vaunuja, jotka ajoivat tyhjinä ohitse. Tuskin
+sain astuimen alas lasketuksi, kuin tätini jo riensi sisään, en tiedä,
+kuinka. Ja mies seurasi. Tätini viittasi minua lähtemään pois niin
+totisesti, että hämmentyneenäkin heti käännyin heidän puolestaan. Sitä
+tehdessäni kuulin tätini sanovan kuskille: "ajakaat mihin hyvänsä!
+Ajakaat suoraan eteenpäin!" Ja samalla vaunut vierivät minun ohitseni,
+kulkien mäkeä ylöspäin.
+
+Mitä Mr. Dick oli jutellut minulle ja mitä minä olin ajatellut hänen
+haira-luulokseen, johtui nyt mieleeni. Minä en voinut epäillä, että
+tämä mies oli sama, jota hän niin salamyhkäisellä tavalla oli
+maininnut, vaikka minun oli aivan mahdoton käsittää, mikä valta hänellä
+oli tätini suhteen. Puolen tuntia kirkkomaalla vilvoiteltuani näin
+vaunujen tulevan takaisin. Kuski seisautti ne minun eteeni, ja tätini
+istui niissä yksinään.
+
+Hän ei ollut vielä niin tointunut liikutuksestaan, että hän olisi
+voinut hyvin suorittaa sitä käyntiä, joka oli edessämme. Hän käski
+minun sen vuoksi nousta vaunuihin ja sanoa kuskille, että tämä ajaisi
+verkalleen edestakaisin vähän aikaa. Hän ei puhunut sen enempää kuin:
+"rakas lapseni, älä koskaan kysy minulta, mitä se oli, äläkä viittaa
+siihen", siksi kuin hän oli täydellisesti virkistynyt, jolloin hän
+ilmoitti minulle, että hän nyt oli aivan entisellänsä ja että meidän
+sopi astua ulos. Kun hän antoi minulle kukkaronsa, että minä maksaisin
+vaunut, huomasin, että kaikki guineat olivat menneet ja ainoastaan
+pienet hopea-rahat olivat jälellä.
+
+Me lähestyimme Doctors' Commons'ia vähäisen, matalan holvi-sillan
+alitse. Ennenkuin olimme astuneet monta askelta pitkin katua sen
+toisella puolella, tuntui kaupungin hälinä, niinkuin taikavoiman
+kautta, heikkonevan ja haihtuvan kaukaisuuteen. Muutamat hiljaiset
+pihat ja kapeat solat saattivat meidät Spenlow ja Jorkins'in
+katto-akkunain kautta valaistuihin byroisin; ja tämän temppelin
+eteisessä, johon pilgrimit pääsivät ilman kolkuttamisen seremoniaa,
+istui kolme, neljä konttoristia kirjoittaen. Yksi heistä, pieni,
+kuivamainen mies, joka istui itsekseen ja jolla oli päässään kankea,
+ruskea peruki, joka näytti siltä, kuin se olisi ollut piparkakuista
+tehty, nousi vastaan-ottamaan tätiäni ja johdattamaan meitä Mr.
+Spenlow'in huoneesen.
+
+"Mr. Spenlow on oikeustossa, Ma'am", lausui kuivamainen mies; "tänä
+päivänä istutaan kirkollis-oikeutta, mutta niin lähellä täällä, että
+sopii kohta lähettää noutamaan häntä".
+
+Koska me näin jätettiin katselemaan, mitä ympärillämme oli, sillä aikaa
+kuin oltiin Mr. Spenlow'ia hakemassa, käytin tilaisuutta hyväkseni.
+Huonekalut olivat vanhan-aikaiset ja tomuiset; ja kirjoituspöydän
+viheriäinen verka oli kokonaan virttynyt ja yhtä kutistunut ja vaalea,
+kuin vanha vaivaishuoneen asukas. Pöydällä oli joukko paperikimppuja,
+joista muutamat selkäkirjoituksen mukaan olivat allegateja, toiset,
+ihmeekseni, libellejä; muutamat koskivat konsistorialioikeutta, toiset
+arkkipiispallis-oikeutta; moniaat prerogativi-oikeutta, toiset
+amiraliteti-oikeutta ja toiset lisäksi delegationi-oikeutta; joka antoi
+minulle aihetta tuumailemiseen, kuinka monta oikeustoa kaikkiansa
+löytyikään, ja kuinka kauan kestäisi, ennenkuin ymmärtäisi niitä
+kaikkia. Paitsi näitä löytyi useita suunnattoman suuria
+käsinkirjoitettuja kokoelmia valalla vahvistettuja todistuksia. Nämät
+olivat lujasti sidotut ja liitetyt yhteen aimollisiin tukkuihin, yksi
+tukku itsekutakin juttua varten, niinkuin jokainen juttu olisi ollut
+joku historia kymmenessä vihkossa. Kaikki tämä näytti jotenkin
+kalliilta, ajattelin minä, ja synnytti minussa hauskan käsityksen
+proktorin toimista. Minä katselin paraikaa karttuvalla mielihyvällä
+näitä ja useita samanlaisia esineitä, kun nopeita askelia kuului
+ulkopuolisesta huoneesta, ja Mr. Spenlow, puettuna mustaan, valkoisilla
+turkiksilla reunustettuun vaippaan, tuli kiiruhtaen sisään, nostaen
+hattuansa päästään, huoneesen astuessaan.
+
+Hän oli pikkuinen, vaalea-tukkainen gentlemani. Hänellä oli aivan
+virheettömät saappaat ja mitä kankein valkoinen kaulahuivi ynnä
+paidankaulus. Hänen takkinsa oli kokonaan napissa, että hän näytti
+kovasti hoikalta ja piukoitetulta; ja hän oli epäilemättä nähnyt paljon
+vaivaa poskipartansa vuoksi, joka oli huolellisesti käherretty. Hänen
+kultaiset kellonvitjansa olivat niin paksut, että hän, vetääksensä ylös
+kelloa, minun mielestäni olisi tarvinnut suonikasta, kultaista
+käsivartta, jommoisia kullantakojat ripustavat puotiensa ulkopuolelle.
+Hän oli hankittu niin jäykäksi, että hän tuskin sai kumarretuksi, jonka
+tähden hänen, kun hän oli istunut tuolillensa ja katseli muutamia
+papereita pulpetillaan, täytyi taivuttaa koko ruumistansa alimmaisesta
+selkäsolmustaan asti, juuri kuin Punch.[28]
+
+Tätini oli vastikään esitellyt minut, ja Mr. Spenlow oli
+vastaan-ottanut minut kohteliaasti. Tämä sanoi nyt:
+
+"Te aiotte siis, Mr. Copperfield, ruveta meidän ammattiimme? Minä
+mainitsin sattumalta Miss Trotwood'ille, kun minun oli kunnia pari
+päivää takaperin tavata hänet" -- uudestansa ruumistaan taivuttaen --
+Punch taas -- "että täällä löytyi avonainen paikka. Miss Trotwood teki
+hyvin ja ilmoitti, että hänellä oli veljenpoika, joka oli hänen
+hoimissaan ja josta hän aikoi kunnollisesti pitää huolta. Tämä
+veljenpoika on minun nyt luullakseni ilo" -- Punch taas.
+
+Minä kumarsin myöntyen ja sanoin, että tätini oli puhunut minulle
+siellä olevasta avonaisesta paikasta ja että minä, luullakseni,
+pitäisin siitä paljon; että minä olin taipuvainen pitämään siitä sekä
+kohta suostunut ehdoitukseen; etten kuitenkaan saattanut kerrallaan
+sitouta pitämään siitä, ennenkuin tiesin siitä hiukan enemmän; että,
+vaikk'ei se ollut juuri muuta, kuin muodon asia, minä tahdoin saada
+tilaisuutta koettaa, mitä pidin siitä, ennenkuin peruuttamatta lupasin
+ruveta siihen.
+
+"Tietysti! tietysti!" lausui Mr. Spenlow. "Me esittelemme aina tässä
+paikassa yhtä kuukautta -- alkajaiskuukautta. Itse puolestani ilolla
+esittelisin kahta kuukautta -- kolmea -- jopa epämääräistä aikaa --
+mutta minulla on asiakumppani, Mr. Jorkins".
+
+"Ja oppiraha, Sir", vastasin minä, "on tuhat puntaa?"
+
+"Ja oppiraha, karttamerkki siihen luettuna, on tuhat puntaa", lausui
+Mr. Spenlow. "Niinkuin olen maininnut Miss Trotwood'ille, ei itsekäs
+edunpyyntö vaikuta minuun; harvaan ihmiseen vaikuttaa se, luullakseni,
+niin vähän; mutta Mr. Jorkins'illa on omat ajatuksensa näissä asioissa,
+ja minun täytyy pitää Mr. Jorkins'in ajatuksia arvossa. Lyhyeltä, Mr.
+Jorkins katsoo tuhat puntaa liian vähäksi".
+
+"Minä arvaan, Sir", sanoin minä, yhä tahtoen säästää tätiäni, "ettei
+täällä ole tapa, vaikka joku oppiin ruvennut konttoristi olisi erittäin
+hyödyllinen ja pääsisi täydellisen taitavaksi ammatissaan --" minä en
+voinut olla punehtumatta; tämä oli aivan kuin olisin ylistänyt itseäni
+-- "minä arvaan, ettei täällä ole tapa antaa hänelle hänen oppi-aikansa
+viimeisinä vuosina mitään --"
+
+Suurella ponnistuksella nosti Mr. Spenlow sen verran päätänsä ylös
+kaulahuivistaan, että hän saatti pudistaa sitä, ja vastasi,
+edellyttäin, että minä tarkoitin palkkaa:
+
+"Ei. Minä en tahdo sanoa, missä määrässä itse suostuisin tähän, Mr.
+Copperfield, jos olisin vapaa, mutta Mr. Jorkins on taipumaton".
+
+Minua oikein pelotti, kun ajattelin tätä kauheata Jorkins'ia. Mutta
+minä huomasin jälestäpäin, että hän oli lempeä, hidasluontoinen mies,
+jonka tehtävänä heidän yhteisessä toimessaan oli se, että hän pysyi
+toisen takana ja alinomaa antoi kuvata itseänsä mitä kovimmaksi ja
+tylyimmäksi ihmiseksi. Jos joku kirjuri tahtoi saada palkkaansa
+koroitetuksi, ei Mr. Jorkins voinut ottaa korviinsa semmoista
+ehdoitusta. Jos joku asian-omainen ei aikanansa suorittanut
+rätinkiänsä, oli Mr. Jorkins päättänyt, että se heti oli maksettava; ja
+vaikka kuinka tuskalliset nämät seikat olisivat olleet (ja aina olivat)
+Mr. Spenlow'in tunteille, piti Mr. Jorkins kiinni oikeudestaan. Hyvän
+enkelin, Spenlow'in, sydän ja käsi olisivat aina olleet avoinna, jollei
+paha enkeli, Jorkins, olisi estänyt. Vanhemmiten luulen havainneeni
+muutamia muita yhtiöitä, jotka ajavat asioitansa Spenlow ja Jorkins'in
+perus-ajatusten mukaan!
+
+Päätettiin, että minä aloittaisin koetuskuukauttani kohta, kuin minun
+itse teki mieli, sekä ettei tätini tarvinnut jäädä kaupunkiin eikä
+palata tämän ajan kuluttua, koska välikirja, jonka päähenkilö minä
+olin, sopi helposti lähettää hänelle kotiin allekirjoitettavaksi. Kun
+olimme päässeet niin pitkälle, tarjoutui Mr. Spenlow heti viemään minua
+oikeustoon ja näyttämään minulle, mimmoinen paikka se oli. Koska minua
+hyvin halutti tietää, lähdimme tätä varten huoneesta ja jätimme sinne
+tätini, joka omia sanojansa myöden ei huolinut uskoa itseänsä
+semmoiselle paikalle ja joka, luulen minä, piti kaikkia oikeustoja
+jonkunlaisina kruutimyllyinä, jotka olivat valmiit milloin hyvänsä
+ilmaan räjähtämään.
+
+Mr. Spenlow johdatti minua kivitetyn pihan poikki -- pihaa ympäröitsi
+vakavat tiilirakennukset, joita minä ovissa olevien tohtorien nimistä
+päätin niitten oppineitten advokatein virka-asunnoiksi, joista
+Steerforth oli jutellut minulle -- ja vasemmalle kädelle isoon,
+kolkkoon huoneesen, joka mielestäni oli jotenkin kappelin kaltainen.
+Tämän huoneen ylinen pää oli aidakkeella eroitettu muusta huoneesta; ja
+siellä kummallakin puolella korkeata, hevoskengän-muotoista lavaa istui
+mukavilla, vanhan-aikaisilla ruokasalin-tuoleilla joukko punaisiin
+vaippoihin ja harmaisin perukeihin puetuita gentlemaneja, jotka minä
+huomasin yllämainituiksi tohtoreiksi. Keskeltä hevoskengän mutkaa ja
+vähäisen, saarnastuolin pöydän kaltaisen pulpetin takaa vilkutti vanha
+gentlemani silmiänsä, semmoinen, jota, jos olisin nähnyt hänet jossakin
+lintuhuoneessa, varmaan olisin luullut tarhapöllöksi, mutta jonka minä
+kuulin olevan esimiehyyttä pitävän tuomarin. Hevoskengän sisäpuolella,
+mutta matalampana, kuin nämät, se on melkein lattian tasalla, istui
+pitkän, viheriäisen pöydän vieressä muutamia Mr. Spenlow'in vertaisia
+gentlemaneja, jotka, niinkuin hänkin, olivat puetut mustiin,
+valkoisilla turkiksilla reunustettuihin vaippoihin. Heidän
+kaulahuivinsa näyttivät minusta ylimalkain kankeilta ja heidän muotonsa
+ylpeältä; mutta tässä viimeisessä kohdassa huomasin kohta päättäneeni
+väärin heistä, sillä, kun kahden, kolmen heistä täytyi nousta ja
+vastata johonkin esimiehen kysymykseen, en ollut koskaan nähnyt mitään
+enemmän lampaankaltaista. Yleisö, jota edusti eräs poika isolla,
+villaisella kaulahuivilla, ja ränstyneen-gentili gentlemani, joka
+vaivihkaa söi leivänmuruja takintaskuistaan, lämmitteli itseänsä
+rauta-uunin edessä keskellä tuomio-salia. Paikan raukaisevaa
+hiljaisuutta keskeytti vaan valkean ritinä ja yhden tohtorin ääni, kun
+hän verkalleen astuskeli kokonaisen todistusten kirjaston läpi ja
+matkallansa tuon tuostakin pysähtyi, poiketaksensa johonkuhun vähäiseen
+tienviereiseen argumentti-ravintolaan. Ylipäänsä minä en ole päivinäni
+ollut missään tämmöisessä tuttavallisessa, vanhantapaisessa, aikansa
+unhottavassa untelopäisessä, pikkuisessa perhe-ryhmässä; ja minä
+tunsin, että minkälainen jäsenyys tahansa tässä vaikuttaisi
+kuin asettava uni-juoma, paitsi jos olisi osallisena jossakin
+oikeuden-asiassa.
+
+Suuresti tyytyväisenä tämän hiljaisen paikan uneksivaiseen luontoon,
+ilmoitin Mr. Spenlow'ille, että olin nähnyt kylläksi täksi kertaa, ja
+me yhdyimme jälleen tätiimme, jonka seurassa minä sitten kohta lähdin
+Commons'ista ja tunsin itseni, Spenlow ja Jorkins'in byroista ulos
+astuessani, hyvin nuoreksi sen vuoksi, että konttoristit tyrkkäsivät
+toisiansa kynillään, minua osoittaaksensa.
+
+Me saavuimme Lincoln's Inn Fields'iin ilman mitään muuta uutta
+tapausta, kuin että kohtasimme hedelmän-myyjän kärryihin valjastetun,
+onnettoman aasin, joka synnytti tuskallisia muistoja tädissäni. Meillä
+oli taas pitkä keskustelu tulevaisuuden tuumistani, kun olimme
+turvallisesti katon alla; ja koska tiesin, että tätini ikävöitsi kotiin
+eikä tulipalojen, ruoka-aineitten ja taskuvarkaitten vuoksi saanut
+puolen tunnin lepoa Londonissa, pyysin, ettei hän vaivaisi itseänsä
+minun tähteni, vaan jättäisi minut pitämään huolta itsestäni.
+
+"Minä en ole ollut täällä huomenna viikko tätäkin asiaa ajattelematta,
+rakas poikani", vastasi hän. "Adelphi'ssa on vähäinen kalustettu
+huonekerta hyyrättävänä, Trot, jonka pitäisi erittäin hyvin sopia
+sinulle".
+
+Tämän lyhyen esipuheen perästä veti hän esiin plakkaristansa
+ilmoituksen, joka oli huolellisesti leikattu ulos jostakin
+sanomalehdestä ja antoi sen tiedon, että Buckingham Street'illä
+Adelphi'ssa oli hyyrättävänä huonekaluilla varustettu, virtaa päin
+katsova, erittäin miellyttävä ja mukava huonekerta, komea asunto
+nuorelle gentlemanille, joka oli jäsen jossakin lakitieteellisessä
+kollegiumissa taikka jotakin senkaltaista. Siihen sai kohta muuttaa
+sisään. Ehdot olivat kohtuulliset, ja sopi hyyrätä huoneet
+kuukaudeksikin, jos tahtoi.
+
+"No, tämähän on juuri, mitä tahdotaan, täti!" sanoin minä, punehtuen
+siitä mahdollisesta kunniasta, että saisin asua lakimiesten kammioissa.
+
+"Tuleppa siis", vastasi tätini, taas pannen päätänsä hattuunsa, jonka
+hän oli hiukkaa ennen laskenut pois. "Mennään katsomaan niitä".
+
+Me lähdimme. Ilmoitus kehoitti meitä kääntymään Mrs. Crupp'iin samassa
+talossa, ja me soitimme rakennuksen ulkopuolella olevaa kelloa, jonka
+luulimme johdattavan Mrs. Crupp'in luo. Meidän ei onnistunut, ennenkuin
+olimme soittaneet kolme, neljä kertaa, saattaa Mrs. Crupp'ia mihinkään
+yhteyteen meidän kanssamme, mutta viimein hän ilmestyi. Hän oli kookas
+lady, jonka nankini-hameen alta villaisen alushameen reunus pisti
+esiin.
+
+"Tehkäät hyvin ja näyttäkäät meille nämät huoneet, jos suvaitsette,
+Ma'am", sanoi tätini.
+
+"Tätä gentlemaniako varten?" lausui Mrs. Crupp, tavoittaen avaimiansa
+plakkaristansa.
+
+"Niin, tätä veljenpoikaani varten", vastasi tätini.
+
+"Ja sievä huonekerta se onkin semmoiselle!" lausui Mrs. Crupp.
+
+Tuosta astuimme portaita ylös.
+
+Huonekerta oli rakennuksen ylimmäisessä osassa -- tärkeä asia tätini
+silmissä, koska se oli niin likellä tulipalon pelastus-tikkaita -- ja
+siihen kuului pikkuinen, puolisokea eteinen, jossa tuskin näki mitään,
+vähäinen, umpisokea ruokakammio, jossa ei nähnyt yhtäkään mitään,
+arkihuone ja makuuhuone. Huonekalut olivat jokseenkin kuluneet, mutta
+tarpeeksi hyvät minulle; ja virta juoksi todellakin akkunain alta.
+
+Koska minä olin paikkaan mieltynyt, menivät tätini ja Mrs. Crupp
+ruokakammioon ehdoista keskustelemaan, sillä välin kuin minä jäin
+istumaan arkihuoneen sohvalle, tuskin tohtien ajatella mahdolliseksi,
+että olin aiottu asumaan niin komeassa huonehistossa. Jotenkin pitkän
+kaksintaistelon perästä palasivat he, ja minä näin ilokseni sekä Mrs.
+Crupp'in että tätini kasvoista, että asiasta oli sovittu.
+
+"Ovatko nämät entisen asujaimen huonekalut?" kysyi tätini.
+
+"Ovat, Ma'am", sanoi Mrs. Crupp.
+
+"Mihin hän joutui?" kysyi tätini.
+
+Mrs. Crupp sai pahan yskän-kohtauksen, jonka kestäessä hän suurella
+vastuksella lausui: "hän sairastui täällä, Ma'am. ja -- öh! öh! öh! voi
+minua -- ja kuoli".
+
+"Kuinka! Mihin tautiin hän kuoli?" kysyi tätini.
+
+"No, Ma'am, hän kuoli juoppoudesta", lausui Mrs. Crupp, niinkuin kahden
+kesken puhuen. "Ja savusta".
+
+"Savusta? Ette suinkaan tarkoita kaminin savua?" kysyi tätini.
+
+"Ei, Ma'am", vastasi Mrs. Crupp. "Sigarin ja piipun savua".
+
+"Se ei ole missään tapauksessa tarttuvaista Trot" muistutti tätini,
+kääntyen minun puoleeni.
+
+"Ei tosiaan", sanoin minä.
+
+Lyhyeltä, tätini, joka näki, kuinka ihastunut minä olin näihin
+huoneisin, otti ne kuukaudeksi sillä suostumuksella että minun oli
+oikeus jäädä vuodeksi sinne, kun tämä aika oli mennyt. Mrs. Crupp'in
+tuli toimittaa liinavaatteet ja keittää ruokani; kaikista muista
+tarpeista oli jo pidetty huolta; ja Mrs. Crupp ilmoitti selvästi, että
+hän aikoi helliä minua niinkuin omaa poikaansa. Minun oli määrä muuttaa
+siihen toisena päivänä, ja Mrs. Crupp sanoi, että hän nyt, Jumalan
+kiitos, oli löytänyt jonkun, jota hän sai hoidella.
+
+Paluu-matkallamme ilmoitti tätini minulle, kuinka hän varmaan toivoi,
+että se elämä, jota minä nyt jouduin viettämään, tekisi minut
+lujaluontoiseksi ja itsenäiseksi joka oli kaikki, mitä minä tarvitsin.
+Hän jutteli tästä useita kertoja seuraavana päivänä sillä välin kuin
+levähdimme niistä puuhista, joita meillä oli vaatteitteni ja kirjojeni
+tuottamista varten Mr. Wickfield'in luota. Näistä, niinkuin koko
+viimeisestä lupa-ajastani, minä Agnes'ille kirjoitin pitkän kirjeen,
+jonka tätini lupasi toimittaa perille, kun hän tulevana päivänä lähti.
+Etten pitkittäisi yksityisseikkoja, tulee minun vaan lisätä, että hän
+antoi minulle runsaan summan kaikkia mahdollisia tarpeitani varten
+koetuskuukauteni kuluessa; että Steerforth minun ja myöskin tätini
+suureksi mielipahaksi ei ilmestynyt ennen tätini lähtöä; että minä näin
+tätini, Janet vieressään, turvallisesti istuvan Dover'in vaunuissa ja
+riemuitsevan riihattomien aasien tulevasta tappiosta; ja että, kun
+vaunut olivat menneet, minä käänsin kasvoni Adelphi'a päin, ajatellen
+niitä vanhoja aikoja, jolloin kävelin sen maan-alaisissa holveissa, ja
+niitä onnellisia muutoksia, jotka olivat saattaneet minut maanpinnalle.
+
+
+
+
+NELJÄSKOLMATTA LUKU.
+
+Ensimäinen ylellisyyteni.
+
+
+Ihmeen ihanaa oli, kun sain pitää tätä pulskeata linnaa itseäni varten
+ja ulko-ovea sulkeissani tuntea itseni Robinson Crusoe'ksi, kun hän oli
+astunut linnoitukseensa ja vetänyt tikapuunsa ylös perästään. Ihmeen
+ihanaa oli kävellä ympäri kaupunkia, huoneeni avain plakkarissani, ja
+tietää, että minun sopi käskeä minkä toverin hyvänsä tulla kotiini ja
+olla aivan vakuutettu siitä, ettei siitä ollut vastusta kenellekään,
+jollei minulle itselle. Ihmeen ihanaa oli, kun sain päästää itseni
+sisään ja ulos, tulla ja mennä ilman yhtäkään sanaa kenellekään ja
+soittaa huohottavaa Mrs. Crupp'ia ylös maan uumenista, kun tarvitsin
+häntä -- ja hän katsoi hyväksi tulla. Kaikki tämä oli, sanon, ihmeen
+ihanaa; mutta minun täytyy myöskin tunnustaa, että löytyi aikoja,
+jolloin se oli kovasti ikävää.
+
+Se oli ihanaa aamuisin, erittäinkin kauniina aamuina. Se näytti sangen
+vilppaalta, vapaalta elämältä päivän valossa, vielä vilppaammalta ja
+vapaammalta auringonpaisteessa. Mutta kun päivä kallistui, näytti
+elämäkin alenevan. En tiedä, mistä se tuli; se näytti harvoin hyvältä
+kynttilänvalossa. Minä kaipasin silloin jotakuta, jonka kanssa
+puhuisin. Minä kaipasin Agnes'ia. Minä huomasin hirveän aukon siinä,
+missä tuo hymyilevä kätkö, jolle olin uskonut kaikki, ennen oli
+siainnut. Mrs. Crupp näytti olevan pitkän matkan päässä. Minä ajattelin
+edellä-käviääni, joka oli kuollut juoppoudesta ja savusta; ja minä
+olisin melkein suonut, että hän olisi ollut niin hyvä ja elänyt eikä
+kuolemallansa kiusannut minua.
+
+Kahden päivän ja yön perästä tuntui minusta, kuin olisin elänyt siellä
+vuoden, enkä minä kuitenkaan ollut tuntiakaan vanhempi, vaan oma
+nuoruuteni vaivasi minua yhtä paljon kuin ennen.
+
+Kun Steerforth ei vielä ollut ilmestynyt, josta syystä rupesin
+pelkäämään, että hän oli sairastunut, lähdin minä kolmantena päivänä
+varhain Commons'ista ja astuin Highgateen. Mrs. Steerforth tuli hyvin
+iloiseksi, kun hän näki minut, ja kertoi, että Steerforth oli mennyt
+yhden Oxford'in ystävänsä kanssa katsomaan jotakin muuta ystävää, joka
+asui likellä St. Albans'ia, mutta että hän odotti häntä kotiin
+huomiseksi. Minä pidin niin paljon Steerforth'ista, että oikein
+kadehdin hänen Oxford'in ystäviänsä.
+
+Kun Mrs. Steerforth hartaasti pyysi minua jäämään päivällisiksi,
+suostuin siihen, emmekä koko päivänä, luullakseni, puhuneet mistään
+muusta, kuin Steerforth'ista. Minä kerroin hänelle, kuinka paljon
+Yarmouth'issa rakastivat häntä ja mikä hauska kumppani hän oli ollut.
+Miss Dartle oli täynnänsä viittauksia ja salaperäisiä kysymyksiä, mutta
+piti paljon lukua kaikista toimistamme siellä ja sanoi: "oliko se
+todella niin?" ja niin edespäin, niin usein, että hän sai urkituksi
+minusta, mitä hän tahtoi tietää. Hänen ulkomuotonsa oli ihan semmoinen,
+kuin olen kuvannut sitä, kun ensi kerran näin hänet; mutta molempien
+ladyjen seura oli niin miellyttävä ja tuntui minusta niin luontevalta,
+että huomasin olevani hiukan rakastuneena Miss Dartle'en. Minä en
+voinut olla monta kertaa illan kuluessa ja etenkin kotiin astuessani
+ajattelematta, kuinka hupainen seurustelia hän olisi Buckingham
+Street'illä.
+
+Minä join juuri kahviani ympyräleivän kanssa aamulla ennen Commons'iin
+lähtöäni -- ja minun sopii ehkä muistuttaa tässä, että oli kummallista,
+kuinka paljon kahvia Mrs. Crupp pani menemään ja kuinka heikkoa se
+kuitenkin oli -- kun Steerforth itse rajattomaksi ilokseni astui
+sisään.
+
+"Rakas Steerforth'ini", huudahdin minä, "minä rupesin jo luulemaan,
+etten koskaan enää saisi nähdä sinua jälleen!"
+
+"Minä vietiin väkisin pois", lausui Steerforth, "jo päivää jälkeen
+kotiin-tuloni. No, Tuhat-ihanainen, oikein mainio vanha poika sinä
+oletkin täällä!"
+
+Jommoisellakin ylpeydellä minä näytin hänelle koko kerroksen,
+ruokakammiota unhottamatta, ja hän kiitti sitä kovasti. "Minä kerron
+sinulle jotakin, vanha poika", lisäsi hän, "minä rupean pitämään
+kaupungin asuntoani täällä, siksi kuin annat minulle käskyn muuttaa".
+
+Tätä oli hyvin hauska kuulla. Minä vastasin hänelle, että jos hän
+odotti sitä, hän saisi odottaa tuomiopäivään saakka.
+
+"Mutta sinun täytyy saada vähän suurusta!" sanoin minä, käsi kellon
+nuoralla. "Mrs Crupp keittää sinulle vähän uutta kahvia, ja minä
+paahdan sinulle vähän silavaa eräässä vanhan pojan tinaläkki-uunissa,
+jonka olen saanut tänne".
+
+"Ei, ei!" lausui Steerforth. "Älä soita! Minä en voi! Minun on määrä
+suurustella yhden noitten toverien kanssa, jotka asuvat Piazza
+Hotel'issa Covent Garden'issa".
+
+"Mutta sinä palajat päivällisiksi?" sanoin minä.
+
+"Minun on mahdoton, henkeni kautta. Ei mikään olisi niin minun
+mieleeni, mutta minun _täytyy_ olla noitten kahden toverin kanssa. Me
+lähdemme kaikki kolme yhdessä pois huomis-aamuna".
+
+"Tuo heidät siinä tapauksessa tänne päivällisille", vastasin minä.
+"Luuletko, että he tulisivat?"
+
+"Heitä olisi kyllä helppo saada tulemaan", arveli Steerforth; "mutta me
+vaivaisimme sinua. Sopisi paremmin, että sinä tulet syömään päivällistä
+johonkin meidän kanssamme".
+
+Minä en tahtonut millään lailla suostua tähän, sillä mieleeni joutui,
+että minun todella tulisi pitää vähäiset huoneenristiäiset ja ettei
+mitään parempaa tilaisuutta siihen koskaan voisi ilmestyä. Minä olin
+kahta ylpeämpi huoneistani, kun Steerforth oli kiittänyt niitä, ja
+minulla oli tulinen halu panna liikkeelle niitten viimeiset varat. Minä
+vaadin häntä sentähden varmaan lupaamaan molempien ystäviensä puolesta,
+ja me määräsimme päivällistunnin kello kuudeksi.
+
+Kun hän oli mennyt, soitin minä ylös Mrs. Crupp'in ja ilmoitin hänelle
+hurjan aikomukseni. Mrs. Crupp sanoi ensiksi: se oli hyvin tietty,
+ettei häntä sopinut pyytää passariksi, mutta hän tunsi erään vikkelän,
+nuoren miehen, joka, hänen luullaksensa, saataisiin siihen virkaan ja
+jonka ehdot olivat viisi shilling'iä sekä mitä minä suvaitsin lisäksi
+antaa. Minä sanoin: kaiketi otamme hänet. Toiseksi, sanoi Mrs. Crupp,
+oli selvä asia, ettei hän voinut olla kahdessa paikassa yhtä haavaa
+(jossa hän mielestäni puhui järkevästi), ja että välttämättömästi
+tarvittiin nuori tyttö, joka oli asetettava ruokakammioon yhden
+makuuhuoneen kynttilän kanssa ja koko ajan siellä lakkaamatta pesisi
+talrikkeja. Minä kysyin, mikä olisi tämän nuoren tytön makso, ja Mrs.
+Crupp sanoi arvelevansa, ettei kahdeksantoista pennyä tekisi minua
+rikkaammaksi eikä köyhemmäksi. Minä sanoin arvelevani samaa; ja _tämä_
+oli ratkaistu. Sitten Mrs. Crupp sanoi: nyt päivällisiin.
+
+Kummallista ajattelevaisuuden puutetta oli se rautakaluin kauppias,
+joka oli sepittänyt Mrs. Crupp'in kyökinarinan, osoittanut, kun ei
+tällä saanut laitetuksi mitään muuta kuin kotletteja ja perunavoita.
+Mitä kalakattilaan tuli, sanoi Mrs. Crupp: hyvä! tahdoinko vaan tulla
+katsomaan hälliä. Parempaa, kuin tämän, hän ei voinut sanoa. Tahdoinko
+tulla katsomaan sitä? Kosk'en olisi käynyt paljon viisaammaksi,
+vaikka _olisin_ katsonut sitä, kielsin ja sanoin: "älkäät huoliko
+kalasta!" Mutta Mrs. Crupp vastasi: älkäät sitä sanoko; löytyypä
+ostroneita ja miks'ei niitä otettaisi? Niin _tämä_ oli ratkaistu. Mrs.
+Crupp sanoi silloin, että mitä hän kehoittaisi hankkimaan, olisi tämä:
+pari hyvin paistettua, lämmintä kanaa -- pasteijan-leipojalta;
+haudutettua biffiä kasvasten kanssa -- pasteijan-leipojalta; kaksi
+vähäistä väliruokaa, esimerkiksi koho-kakkua ja joku munuais-laitos --
+pasteijan-leipojalta; yksi torttu ja (jos niin tahdoin) vähän hyytelöä
+-- pasteijan-leipojalta. Tämä, sanoi Mrs. Crupp, tuottaisi hänelle
+täyden vapauden koota kaikki ajatuksensa potaatteihin ja asettaa esiin
+juuston ja sillerian, niinkuin hän tahtoi sen tehdyksi.
+
+Minä noudatin Mrs. Crupp'in neuvoja ja tein itse tilaukset
+pasteijan-leipojalla. Kun jälestäpäin kävelin pitkin Strand'ia ja näin
+erään lihapuodin akkunassa jonkunlaista kovaa, täplikästä ainetta, joka
+vivahti marmoriin, mutta oli lipullaan nimitetty "Mock Turtle'ksi",[29]
+menin sisään ja ostin liuskan siitä, joka, niinkuin jälestäpäin sain
+syytä luulla, olisi riittänyt viidelletoista hengelle. Tätä ruokaa
+suostui Mrs. Crupp, vähän vastustettuaan, lämmittämään; ja sulana se
+kutistui siinä määrässä, että havaitsimme sen olevan, niinkuin
+Steerforth sanoi, helpon neljän hengen suorittaa.
+
+Nämät hankkeet onnellisesti suoritettuani ostin pienen desertin Covent
+Garden'in torilla ja tein lavealäntäisen tilauksen erään läheisen
+viinikauppiaan luona. Kun jälkeen puolen päivää palasin kotiin ja näin
+pullot asetettuina neliskulmaan ruokakammion lattialle, näyttivät ne
+niin monilukuisilta (vaikka kaksi niistä puuttui, josta Mrs. Crupp oli
+kovin pahoillaan), että suorastaan pelästyin niitä.
+
+Steerforth'in ystävien nimi oli toisen Grainger, ja toisen Markham. He
+olivat molemmat hyvin iloisia ja vilkkaita tovereita; Grainger hiukan
+vanhempi, kuin Steerforth, Markham nuorekkaan-näköinen ja minä sanoisin
+kahdenkymmenen vuoden vanha. Minä huomasin, että jälkimäinen aina puhui
+itsestänsä epämääräisesti niinkuin "ihmisestä" ja harvoin taikka ei
+milloinkaan singularin ensimäisessä personassa.
+
+"Ihminen menestyy varmaan sangen hyvin täällä, Mr. Copperfield", lausui
+Markham -- tarkoittaen itseänsä.
+
+"Asunto ei ole huonolla paikalla", sanoin minä, "ja huoneet ovat
+todella mukavat".
+
+"Minä toivon, että olette molemmat tuoneet ruokahalun muassanne?"
+arveli Steerforth.
+
+"Kunniani kautta", vastasi Markham, "kaupunki näyttää teroittavan
+ihmisen ruokahalua. Ihminen on nälissään koko päivän. Ihminen syö
+alinomaa".
+
+Minä olin alussa vähän hämmentynyt ja tunsin itseni liian nuoreksi
+isännöimään, jonka vuoksi käskin Steerforth'in istua ylimmäiseen
+paikkaan, kun päivälliset ilmoitettiin valmiiksi, ja asetuin itse
+vastapäätä häntä. Kaikki oli erittäin hyvää; me emme säästäneet viiniä;
+ja Steerforth'in onnistui täydellisesti saada kaikki käymään
+oivallisesti, ettei mikään keskeyttänyt juhlaamme. Minä en ollut
+päivällisten kuluessa niin hyvä seurakumppani, kuin olisin suonut,
+sillä tuolini oli vastapäätä ovea, ja huomioni kääntyi muuanne, kun
+havaitsin, että tuo vikkelä, nuori mies sangen usein meni ulos
+huoneesta ja että hänen varjonsa aina heti sen jälkeen näkyi eteisen
+seinällä, pullo suun edessä. Tuo nuori tyttö saatti minut samaten vähän
+levottomaksi: ei niin paljon sen kautta, että hän laiminlöi talrikkien
+pesun, kuin sen kautta, että hän särki ne. Hän oli luonnostaan
+tiedonhaluinen eikä saanut (vaikka hänen oli ankara käsky)
+ruokakammiossa pysytyksi, vaan kurkisteli lakkaamatta sisään meidän
+puoleemme ja luuli alinomaa, että hän huomattiin, jossa luulossa hän
+useita kertoja peräytyi talrikkien päälle (joilla hän oli huolellisesti
+kivittänyt lattian) ja aikaan saatti paljon häviötä.
+
+Nämät olivat kuitenkin vaan vähäisiä vastuksia ja unhottuivat helposti,
+kun pöytäliina otettiin pois ja jälkiruoka asetettiin esiin; jossa
+pitojemme kohdassa vikkelä, nuori mies havaittiin käyneen
+puhumattomaksi. Salakättä käskin hänen etsiä Mrs. Crupp'in seuraa sekä
+myöskin viedä nuoren tytön muassansa alikerrokseen, ja heittäysin nyt
+nautinnon valtaan.
+
+Minä aloitin sillä, että olin erittäin iloinen ja keveäsydäminen;
+kaikenlaiset puoleksi unhottuneet jutut tunkivat tunkemalla mieleeni ja
+saattivat minut tavattoman puheliaaksi. Minä nauroin sydämellisesti
+omia leikinlaskujani ja jokaisen muun; käskin Steerforth'ia
+järjestykseen, koskei hän tarjonnut viiniä; tein monta lupausta lähteä
+Oxford'iin; ilmoitin, että aioin toistaiseksi kerran viikkoonsa pitää
+tämänkaltaisia päivälliskemuja; ja otin puolettomuuttani niin paljon
+nuuskaa Grainger'in rasiasta, että minun täytyi mennä ruokakammioon ja
+siellä itsekseni kestää kymmenen minutin aivastus-kuuro.
+
+Minä jatkoin sillä, että nopeammin ja yhä nopeammin tarjosin viiniä ja
+ehtimiseen nousin ylös, korkkiruuvi kädessä, avaamaan enemmän pulloja
+aikaa ennen, kuin niitä tarvittiin. Minä esittelin Steerforth'in
+maljaa. Minä sanoin, että hän oli minun kalliin ystäväni, lapsuuteni
+suojelia ja nuoruuteni kumppani. Minä sanoin, että minua ihastutti
+esitellä hänen maljaansa. Minä sanoin, että olin suuremmassa velassa
+hänelle, kuin koskaan voin maksaa, ja ihmettelin häntä paljon enemmän,
+kuin ikinä voin lausua. Minä päätin sanoilla: "Steerforth'in onneksi!
+Jumala siunatkoon häntä! Hurraa!" Me hurrasimme hänelle kolmesti
+kolme kertaa ja lisäksi kerran ja päälle päätteeksi kerran
+vielä aika lailla. Minä särjin lasini, kun astuin pöydän ympäri
+pudistamaan hänen kättänsä, ja sanoin (kahdella sanalla):
+"Steerforthsinäoletolemisenijohtava tähti".
+
+Minä jatkoin sillä, että äkkiä havaitsin jonkun olevan keskellä jotakin
+laulua. Markham oli laulaja, ja hän lauloi: "Kun suruhun sortunut
+syömeni on". Laulun laulettuansa sanoi hän, että hän tahtoi esitellä
+"naisen" maljaa. Minä panin tätä vastaan enkä voinut sallia sitä. Minä
+sanoin, ettei maljaa esitelty kunnioittavaisella tavalla ja etten
+koskaan suostuisi tähän maljaan huoneessani muulla lailla, kuin että se
+esitettiin "ladyille". Minä puhuin jotenkin ylpeästi Markham'ia
+vastaan, etupäässä, luullakseni, siitä syystä, että näin Steerforth'in
+ja Grainger'in nauravan itseäni -- taikka häntä -- taikka meitä
+molempia. Hän sanoi, että ihmistä ei saanut käskeä. Minä sanoin, että
+ihmistä _sai_. Hän sanoi sitten, että ihmistä ei saanut loukata. Minä
+sanoin, että siinä hän oli oikeassa -- ei se koskaan saisi
+tapahtua minun kattoni alla, jossa kotijumalat olivat pyhät ja
+vieraanvaraisuuden lait ylimmät. Hän sanoi, ettei se alentanut ihmisen
+arvoa, jos tunnusti, että minä olin saakelin hyvä toveri. Minä
+esittelin kohta hänen maljaansa.
+
+Joku poltti. Me poltimme kaikki. _Minä_ poltin ja koetin kukistaa
+pudistuksia, jotka yhä alkoivat tuntua. Steerforth oli pitänyt minulle
+puheen, jonka kuluessa olin ollut liikutettu melkein kyyneliin. Minä
+vastasin kiittäen siitä ja toivoin, että vieraani söisivät päivällistä
+minun kanssani huomenna ja ylihuomenna -- joka päivä kello viisi, että
+saisimme nauttia keskustelua ja yhdessä olon iloja kokonaisen pitkän
+illan. Minä tunsin sydämessäni, että minun tuli esitellä erään henkilön
+maljaa. Minä tahdoin esitellä tätini maljaa. Eläköön Miss Betsey
+Trotwood, sukupuolensa paras!
+
+Joku nojautui ulos makuuhuoneeni akkunasta virvoittaen otsaansa kylmää
+muurin-reunusta vastaan ja tuntien ilman koskevan kasvojansa. Se olin
+minä. Minä puhuttelin itseäni "Copperfield'iksi" ja sanoin: "miksi
+koetit polttaa? Sinun olisi pitänyt tietää, ettet voinut sitä tehdä".
+Nyt joku epävakaisesti katseli kasvojansa peiliin. Se olin myöskin
+minä. Minä olin kovin vaalea peilissä; silmäni näyttivät tylsältä; ja
+hiukseni -- hiukseni vaan, ei mikään muu -- näyttivät päihtyneiltä.
+
+Joku sanoi minulle: "mennään teateriin, Copperfield!" Ei ollut mitään
+makuuhuonetta edessäni, vaan taas kilisevä, laseilla peitetty pöytä,
+lamppu, Grainger oikealla kädelläni, Markham vasemmalla ja Steerforth
+vastapäätä -- kaikki istuen sumussa ja pitkän matkan päässä. Teateriin?
+Todellakin. Sinne juuri mennään. Lähdetään. Mutta heidän täytyi antaa
+minulle anteeksi, että ensiksi saatin kaikki ulos ja väänsin alas
+lampun -- tulipalon varalle.
+
+Jonkunlaisen hämmingin johdosta pimeässä oli ovi kadonnut. Minä
+hapuilin sitä akkunan-kartiinein välistä, kun Steerforth nauraen
+tarttui käsivarteeni ja talutti minut ulos. Me astuimme portaita alas,
+toinen toisensa perästä. Likellä alipäätä joku kaatui ja kukertui alas.
+Joku muu sanoi, että se oli Copperfield. Minä suutuin tästä väärästä
+ilmoituksesta, siksi kuin havaitsin itseni makaavan selälläni
+porstuassa ja rupesin ajattelemaan, että siinä oli jotakin perää.
+
+Kovin sumuinen ilta ja isot kehät katulamppujen ympärillä! _Minä_ pidin
+sitä kylmänä. Steerforth siivosi minua jonkun lyhtypaalun vieressä ja
+oikaisi suoraksi hattuni, jonka joku mitä kummallisimmalla tavalla veti
+esiin jostakin, sillä se ei ollut päässäni ennen. Steerforth arveli
+silloin: "sinä olet varsin hyvä taas, Copperfield, etkö ole?" ja minä
+vastasin hänelle: "aikalailla".
+
+Eräs mies, joka istui jossakin kyhkyislakan tapaisessa, katsahti ulos
+sumusta ja otti rahaa joltakulta, kysyen, olinko minä yksi niistä
+gentlemaneista, joitten puolesta oli maksettu, ja näyttäen (niinkuin
+muistan, kun vilaukselta näin hänet) jotenkin epätietoiselta, ottaisiko
+hän rahaa minua varten vai ei. Kohta sen perästä olimme kovin korkealla
+sangen kuumassa teaterissa ja katsoimme alas isoon parterriin, joka
+minusta näytti savuavan; ihmiset, joita se oli täynnä, olivat siinä
+määrässä epäselvät. Siellä oli myöskin iso näkymö, joka näytti hyvin
+puhtaalta ja sileältä, kun tuli kadulta; ja siellä oli ihmisiä
+näkymöllä, jotka puhuivat niitä näitä, mutta ei ollenkaan niin, että
+sopi ymmärtää mitään. Siellä oli kosolta kirkasta valoa, ja siellä oli
+soittoa, ja siellä oli ladyjä alhaalla logeissa ja tiesi mitä kaikkia.
+Koko rakennus näytti minusta siltä, kuin se olisi opetellut uimaan; sen
+käytös oli aivan käsittämätön, kun koetin asettaa sitä.
+
+Jonkun ehdoituksesta päätimme mennä alikertaan galalogeihin, joissa
+ladyt istuivat. Eräs gentlemani, joka täydessä juhlapuvussa venyi
+jollakin sohvalla, teateri-kiikari kädessään, heilahti silmieni ohitse
+ja jossakin peilissä myöskin oma kuvani ruumiinkokoisena. Sitten minua
+johdatettiin yhteen noista logeista, ja minä havaitsin itseni sanovan
+jotakin, samalla kuin istuin alas, ja ihmisten ympärilläni huutavan
+"hiljaa!" jollekulle ja ladyjen luovan suuttuneita silmäyksiä minuun ja
+-- kuinka! niin! -- Agnes'in istuvan edessäni samassa logissa, lady ja
+gentlemani hänen vieressänsä, joita en tuntenut. Paremmin, kuin
+silloin, näen nyt, kuinka hänen kasvonsa kääntyivät minua kohden
+muististani häviämättömällä surulla ja kummastuksella.
+
+"Agnes!" sanoin minä sopertaen, "Herrasiunakkoominua! Agnes!"
+
+"Hiljaa kaikella muotoa!" vastasi hän, minä en ymmärtänyt miksi. "Sinä
+häiritset yleisöä. Katso näkymölle päin!"
+
+Minä koetin hänen käskystään saada sitä seisomaan alallansa ja kuulla
+jotakin siitä, mitä siellä tapahtui, mutta aivan turhaan. Minä katselin
+nyt Agnes'ia taas ja näin hänen peräytyvän yhteen nurkkaan ja panevan
+hansikoitun kätensä otsallensa"
+
+"Agnes!" sanoin minä. "Minäpelkäänettetvoihyvin".
+
+"Niin, niin. Älä huoli minusta, Trotwood", vastasi hän. "Kuuleppa!
+Menetkö pian pois?"
+
+"Meenkömäpois?" vastasin minä.
+
+"Niin".
+
+Minulla oli jonkunlainen typerä aikomus vastata, että aioin odottaa,
+että saisin saattaa häntä portaista alas. Minä arvaan, että jollakin
+tavalla lausuinkin sitä; sillä vähän aikaa minua tarkasti katseltuaan
+näytti hän ymmärtävän ja vastasi matalalla äänellä:
+
+"Minä tiedän, että tahdot tehdä, mitä minä pyydän, jos sanon sinulle,
+että hartaasti suon sitä. Mene nyt täältä, Trotwood, minun tähteni, ja
+pyydä, että ystäväsi vievät sinut kotiin".
+
+Hän oli sillä haavaa saattanut minut sen verran järkeeni, että, vaikka
+olin suuttunut häneen, olin häpeissäni ja lyhyellä "hyvästi!" nousin
+ja menin pois. He seurasivat minua, ja minä astuin yhdellä kertaa
+login-ovesta makuuhuoneeseni, jossa ainoastaan Steerforth oli kanssani
+ja jossa vuoroin kerroin hänelle, että Agnes oli sisareni, vuoroin
+vannotin häntä tuomaan korkkiruuvia, että saisin avata uutta
+viinipulloa.
+
+Kuinka joku, vuoteessani maaten, makasi siinä ja haasteli ja uudestaan
+tapaturmaa toimitteli näitä kaikkia kuumeenkaltaisessa unelmassa, jota
+kesti koko yön -- vuode kuohuvana merenä, joka ei koskaan tyyntynyt!
+Kuinka minua, kun tämä joku vähitellen muuttui minuksi itseksi, rupesi
+kuivaamaan ja minusta tuntui, kuin ihoni ollut olisi kova lauta,
+kieleni tyhjän kattilan pohja, joka oli pitkästä palveluksesta
+tahmennut ja paloi verkkaisella valkealla, ja kämmeneni kuumat
+metalli-laa'at, joita ei mikään jää voinut kylmentää!
+
+Mutta sitä sielun tuskaa, omantunnon soimausta ja häpeätä, jota tunsin,
+kun heräsin itsetietoon seuraavana päivänä! Kauhuni, kun luulin
+tehneeni tuhansia tyhmiä töitä, joita olin unhottanut pois ja joita ei
+mikään koskaan voinut sovittaa -- muisto tuosta haihtumattomasta
+katseesta, jonka Agnes oli luonut minuun -- kiduttava mahdottomuus
+tavata häntä, kosk'en minä luontokappaleena, jommoisena olin, tietänyt,
+kuinka hän sattui olemaan Londonissa taikka missä hän asui -- inhoni,
+jonka yksistään sen huoneen näky herätti, jossa juominki pidettiin --
+pakottava pää -- savun haju, lasien näky, kykenemättömyyteni mennä ulos
+taikka edes nousta ylös! Voi, mikä päivä se oli!
+
+Voi, mikä ilta, kun istuin valkean ääressä, edessäni maljallinen
+rasva-tiplaista lampaanlihan-lientä, ja ajattelin, että astuin samaa
+tietä, kuin edelläkäviäni, ja ehkä perisin hänen surkean elämäkertansa,
+niinkuin hänen huoneensakin, ja puoleksi tuumin rientää suorastaan
+Dover'iin ja ilmoittaa kaikki! Mikä ilta, kun Mrs. Crupp tuli sisään
+ottamaan pois liemi-maljaa ja juusto-talrikilla toi minulle yhden
+munuaisen, joka oli ainoa jäännös eilisistä pidoista, ja minä todella
+olin valmis heittäymään hänen nankini-syliinsä ja syvästi katuen
+sanomaan: "Voi, Mrs. Crupp, Mrs. Crupp, älkäät huoliko jälkeenjääneistä
+ruo'ista! Minä olen kovin onneton!" -- jollen siinäkin tilassa olisi
+epäillyt, että Mrs. Crupp oli semmoinen nainen, johon sopi luottaa!
+
+
+
+
+VIIDESKOLMATTA LUKU.
+
+Hyviä ja pahoja enkeleitä.
+
+
+Tämä surkea päänkivistyksen, pahoinvoinnin ja katumuksen päivä päättyi,
+ja minä olin seuraavana aamuna ulos lähtemälläni, epäselvästi
+muistellen päivällispitojeni aikaa, ikäänkuin joukko titaneja olisi
+ottanut äärettömän suuren kangen ja työntänyt entispäivän muutamia
+kuukausia taaksepäin, kun näin kirjeenkantajan tulevan portaita ylös,
+kirje kädessä. Hän ei pitänyt erinäistä kiirettä asiansa ajossa, mutta,
+kun hän näki minun portaitten ylipäästä käsipuun takaa katselevan
+itseään, pisti hän pientä ravia ja tuli läähöttäen ylös, niinkuin hän
+olisi juossut itsensä hengästyksiin.
+
+"T. Copperfield, Esquire", lausui kirjeenkantaja, koskien hattuansa
+vähäisellä ruokokepillänsä.
+
+Minä tuskin kykenin omistamaan itselleni tätä nimeä; niin häiritsi
+minua se varma tieto, että kirje tuli Agnes'ilta. Kuitenkin ilmoitin
+kirjeentuojalle, että olin T. Copperfield, Esquire, ja hän uskoi sen ja
+antoi minulle kirjeen, johon, sanoi hän, vastaus oli saatava. Minä
+jätin hänet ulos porraslavalle odottamaan vastausta ja menin huoneisini
+jälleen, mutta niin heikkohermoisena, että olin iloinen, kun sain
+laskea kirjeen aamiaispöydälleni ja tutustua vähän sen ulkopuoleen,
+ennenkuin tohdin särkeä sinetin.
+
+Kirjeen avattuani havaitsin, että se oli hyvin ystävällinen kirjoitus,
+joka ei sisältänyt mitään viittauksia tilaani teaterissa. Kaikki, mitä
+se sanoi, oli: "Rakas Trotwood'ini. Minä asun isäni asiamiehen, Mr.
+Waterbrook'in, luona Elyplace'lla Holbornissa. Tahdotko tulla tapaamaan
+minua tänään johonkin aikaan, jonka itse saat määrätä. Ainainen
+ystäväsi _Agnes"_.
+
+Minulta meni niin paljon aikaa, ennenkuin sain valmiiksi mitään
+semmoista vastausta, joka tyydytti minua, etten tiedä, mitä
+kirjeenkantaja lienee ajatellut, jollei hän ajatellut, että opettelin
+kirjoittamaan. Epäilemättä kirjoitin vähintäin kymmenkunnan vastauksia.
+Minä aloitin yhtä: "Kuinka saatan koskaan toivoa, rakas Agnes, että
+saisin muistostasi poistetuksi sen inhottavan vaikutuksen" -- siinä se
+ei enää miellyttänyt minua, vaan minä revin sen rikki. Minä aloitin
+toista: "Shakespeare on huomauttanut, rakas Agnes'ini, kuinka
+kummallista on, että ihminen pistää vihollisensa suuhunsa" -- se
+muistutti minua Markham'in ihmisestä eikä siitä tullut sen pidempää.
+Minä koetin myöskin runoutta. Minä aloitin yhtä kirjettä seuraavalla
+säkeellä: "Oi, ällös muistako mitään muuta" -- mutta tämä johdatti
+mieleeni viidettä Marraskuuta ja kävi hullunpäiväiseksi. Monen
+yrityksen jälkeen kirjoitin: "Rakas Agnes'ini. Sinun kirjeesi on sinun
+kaltaisesi, ja mitä suurempaa ylistystä saattaisin siitä sanoa? Minä
+tulen kello neljä. Ystävällisesti ja surullisesti. T. C." Tämän kirjeen
+saatuansa (minä aioin varmaan kaksikymmentä kertaa vaatia sitä
+takaisin, kun se jo oli poissa käsistäni) kirjeenkantaja viimein lähti.
+
+Jos päivä oli vaan puoleksi niin kauhea jollekulle muulle viralliselle
+gentlemanille Doctors' Commons'issa, kuin se oli minulle, uskon
+totisesti, että hän jossakin määrässä suoritti sovinto-uhria sen osan
+puolesta, joka hänellä oli tässä homehtuneessa, vanhassa kirkollisessa
+juustossa. Vaikka jätin byroon kello puoli neljä ja viisi minutia sen
+jälkeen jo kiertelin yhtymyspaikan likitteellä, oli kuitenkin St.
+Andrew'in kellon mukaan Holbornissa neljännes kulunut määräajan yli,
+ennenkuin sain kootuksi niin paljon hurjaa voimaa, että nykäisin sitä
+yksityisten soitinkellon pontta, joka oli sovitettu Mr. Waterbrook'in
+huoneen vasemmanpuoliseen ovenpieleen. Mr. Waterbrook'in varsinaista
+ammatti-tointa harjoitettiin alikerroksessa, mutta hienonlaisia asioita
+(joita siellä oli hyvin paljon) rakennuksen yliosassa. Minua näytettiin
+sievään, mutta jotenkin ahtaasen vierashuoneesen, ja siellä istui
+Agnes, kutoen yhtä kukkaroa.
+
+Hän näytti niin levolliselta ja hyvältä ja muistutti minua niin
+elävästi noista ilmaisista, vilppaista koulupäivistäni Canterbury'ssä
+sekä siitä pöhistyneestä, tupakan-savuisesta, tyhmästä raukasta,
+jommoisena olin ollut entis-illan, että minä, koskei kukaan muu ollut
+läsnä, sorruin itsesyytökseni ja häpeäni alle ja -- lyhyeltä,
+menettelin narrin tavalla. Minä en voi kieltää, että vuodatin kyyneliä.
+Mutta tähän hetkeen saakka olen kahdenvaiheinen, oliko se ylipäänsä
+viisainta vai naurettavinta, mitä voin tehdä.
+
+"Jos se olisi ollut joku muu, kuin sinä, Agnes", sanoin minä, kääntäen
+pois päätäni, "en olisi huolinut siitä puoleksikaan niin paljon. Mutta
+että se juuri satuit olemaan sinä, joka näit minut! Ensiksi minä
+melkein toivoin, että olisin kuollut".
+
+Hän pani kätensä -- sen koskeminen tuntui toisenlaiselta, kuin minkään
+muun käden -- tuokioksi käsivarrelleni; ja minä tunsin siitä niin
+suurta huojennusta ja lohdutusta, etten voinut olla sitä huulilleni
+nostamatta ja kiitollisesti sitä suutelematta.
+
+"Käy istumaan", käski Agnes iloisesti. "Älä ole niin alakuloinen,
+Trotwood. Jollet voi minuun luottaa, keneenkä voit luottaa?"
+
+"Voi, Agnes!" vastasin minä. "Sinä olet minun hyvä enkelini!"
+
+Hän hymyili mielestäni vähän surullisesti ja pudisti päätänsä.
+
+"Niin, Agnes, minun hyvä enkelini! Aina minun hyvä enkelini!"
+
+"Jos todella olisin, Trotwood", vastasi hän, "löytyy yksi asia, josta
+pitäisin erittäin lukua".
+
+Minä katselin häntä kysyväisesti, mutta minua aavisti jo, mitä hän
+tarkoitti.
+
+"Minä varoittaisin sinua", lausui Agnes vakavalla katseella, "pahan
+enkelisi suhteen".
+
+"Rakas Agnes'ini", aloitin minä, "jos tarkoitat Steerforth'ia --".
+
+"Häntä minä tarkoitan, Trotwood", vastasi hän.
+
+"Siinä tapauksessa, Agnes, päätät kovin väärin hänestä. Hänkö minun
+taikka jonkun muun paha enkeli! Hänkö mitään muuta, kuin johdattajani,
+turvani ja ystäväni! Rakas Agnesini! Etkö tee väärin ja vastoin omaa
+tapaasi, kun tuomitset häntä siitä, mitä näit minusta entis-iltana?"
+
+"Minä en tuomitse häntä siitä, mitä näin sinusta entis-iltana", vastasi
+hän tyvenesti.
+
+"Mistä siis?"
+
+"Monesta asiasta -- jotka itsestänsä ovat vähäpätöisiä, mutta yhteen
+laskettuina eivät minusta näytä semmoisilta. Minä arvostelen häntä
+osittain omien kertomustesi mukaan hänestä, Trotwood, osittain sinun
+luonteesi mukaan ja sen vaikutuksen mukaan, joka hänellä on sinun
+suhteesi".
+
+Hänen siivossa äänessään oli aina jotakin, joka sydämessäni synnytti
+säveliä, jotka vaan sointuivat yhteen tämän äänen kanssa. Se oli aina
+totinen; mutta, kun se oli hyvin totinen, niinkuin nyt, oli siinä
+jonkunlainen värähdys, joka kokonaan voitti minut. Minä istuin ja
+katselin häntä, kun hän loi silmänsä ompelukseensa; minusta oli, kuin
+olisin yhä kuunnellut häntä; ja tämän äänen soidessa himmentyi
+Steerforth, vaikka sydämestäni rakastin häntä.
+
+"Minä", lausui Agnes, katsahtaen ylös taas, "joka olen elänyt
+semmoisessa yksinäisyydessä ja jonka on mahdoton tietää paljon
+mailmasta, teen hyvin rohkeasti siinä, että epäröimättä annan sinulle
+neuvoni taikka edes pidän tätä jyrkkää mieltä. Mutta minä tiedän, mikä
+sen on synnyttänyt, Trotwood -- mikä uskollinen muisto siitä, että
+olemme yhdessä kasvaneet, ja mikä harras osan-otto kaikkeen, mikä
+koskee sinua. Se minut rohkeaksi tekee. Minä olen varma siitä, että,
+mitä sanon, on oikein. Minä olen aivan varma siitä, että niin on.
+Minusta tuntuu, kuin se olisi joku muu, joka puhuu sinulle, enkä minä,
+kun varoitan sinua, että olet saanut vaarallisen ystävän".
+
+Taas katselin häntä, taas kuuntelin häntä, kun hän oli vaiennut, ja
+taas Steerforth'in kuva himmentyi, vaikka se vielä oli sydämessäni
+kiintyneenä.
+
+"Minä en ole niin järjetön, että toivoisin", lausui Agnes, vähän ajan
+perästä jälleen puhuen tavallisella äänellänsä, "että tahdot taikka
+että voit kerrallaan muuttaa semmoista tunnetta, joka on käynyt
+vakuutukseksi sinussa; saatikka semmoista tunnetta, joka on juurtunut
+luottavaiseen luontoosi. Sinun ei tule äkkiä tehdä sitä. Minä vaan
+pyydän sinua, Trotwood, jos milloinkaan ajattelet minua -- minä
+tarkoitan", lisäsi hän levollisella hymyllä, sillä minä aioin
+keskeyttää häntä, ja hän tiesi kyllä miksi, "joka kerta kuin ajattelet
+minua -- muistamaan, mitä olen sanonut. Annatko minulle kaikki nämät
+anteeksi?"
+
+"Minä annan sinulle anteeksi, Agnes", vastasin minä, "kun kerran teet
+oikeutta Steerforth'ille ja pidät hänestä yhtä paljon, kuin minä".
+
+"Eikö ennen?" lausui Agnes.
+
+Minä näin jonkun varjon vierivän hänen kasvojensa yli, kun tällä tapaa
+mainitsin Steerforth'ia, mutta hän vastasi hymyyni, ja me olimme taas
+yhtä avosydämiset keskinäisessä ystävyydessämme, kuin ennen.
+
+"Ja milloin, Agnes", sanoin minä, "annat minulle anteeksi entis-illan?"
+
+"Kun jälleen muistan sen", vastasi Agnes.
+
+Hän olisi jättänyt tämän aineen tähän, mutta minä en voinut sallia
+sitä, siksi oli sydämeni liian täynnä, vaan pyysin hartaasti, että
+saisin kertoa hänelle, kuinka olin tullut niin itseäni häväisneeksi ja
+mihin satunnaisten asianhaarojen jaksoon teateri oli joutunut
+viimeiseksi osaksi. Mieleni huojentui suuresti, kun sain tehdä tämän ja
+lavealta puhua, kuinka kiitollisena olin Steerforth'ia kohtaan siitä
+huolesta, jota hän piti minusta, kun en kyennyt pitämään huolta
+itsestäni.
+
+"Sinä et saa unhottaa", lausui Agnes, tyvenesti muuttaen
+keskustelu-ainetta, kun minä olin päättänyt, "että sinun täytyy aina
+ilmoittaa minulle, ei ainoastaan milloin joudut murheisin, vaan myöskin
+milloin rakastut. Kuka on astunut Miss Larkins'in sijaan, Trotwood?"
+
+"Ei kukaan, Agnes".
+
+"Joku, Trotwood", sanoi Agnes nauraen ja heristäen sormeansa.
+
+"Ei, Agnes, kunniani kautta! Löytyy tosin eräs lady Mrs. Steerforth'in
+huoneessa, joka on sangen taitava ja jonka kanssa minä mielelläni puhun
+-- Miss Dartle -- mutta minä en rakasta häntä".
+
+Agnes nauroi taas omaa terävyyttänsä ja ilmoitti minulle, että, jos
+tahdoin vilpittömästi uskoa hänelle kaikki, hän aikoi pitää vähäistä
+luetteloa ankarista rakkauden puuskistani ja siihen tarkasti panna
+päivän, jolloin ne itsekukin alkoivat, ajan, jona kestivät, sekä
+päivän, jona loppuivat, että se olisi niinkuin kuninkaitten ja
+kuningattarien hallitustaulu Englannin historiassa. Sitten hän kysyi
+minulta, olinko minä nähnyt Uriah'ta.
+
+"Uriah Heep'iäkö?" sanoin minä. "En. Onko hän London'issa?"
+
+"Hän käy täällä alikerran byroossa joka päivä", vastasi Agnes. "Hän
+tuli London'iin viikkoa ennen minua. Minä pelkään: ikävissä asioissa,
+Trotwood".
+
+"Semmoisissa asioissa, jotka huolettavat sinua, Agnes, näen", lausuin
+minä. "Mitkä ne lienevät?"
+
+Agnes laski neulomuksensa luotansa ja vastasi, pannen kätensä toinen
+toisensa päälle ja miettiväisesti katsellen minua noilla kauniilla,
+lempeillä silmillänsä:
+
+"Minä luulen, että hän aikoo ruveta asiakumppanuuteen isäni kanssa".
+
+"Kuinka? Uriah? Tuo halpa, imarteleva olento käärmeilisi semmoiseen
+arvoon?" huudahdin minä harmistuneena. "Etkö ole vastustanut sitä,
+Agnes? Ajattele, minkälainen yhdistys siitä nähtävästi tulee. Sinun
+täytyy puhua suoraan. Sinä et saa sallia, että isäsi astuu semmoisen
+mielettömän askeleen. Sinun täytyy estää sitä, Agnes, niin kauan kuin
+vielä on aikaa".
+
+Yhä katsellen minua, pudisti Agnes päätänsä, sillä välin, kuin minä
+puhuin, ja hymyili heikosti kiivauttani. Sitten hän vastasi:
+
+"Sinä muistat viimeisen keskustelumme isästäni? Ei siitä mennyt pitkä
+aika -- ei enemmän, kuin pari kolme päivää -- kuin hän antoi minulle
+ensimäisen tiedon siitä, mitä nyt kerron sinulle. Oli surullista nähdä,
+missä taistelossa hän oli, kun hän koetti esitellä sitä minulle
+vapaaehtoiseksi asiaksi hänen puoleltaan eikä kuitenkaan saanut
+salatuksi, että hänen oli pakko siihen. Minä olin kovin murheissani".
+
+"Pakko siihen, Agnes! Kuka häntä siihen pakoittaa?"
+
+"Uriah", vastasi hän, hetken epäiltyään, "on saattanut itsensä
+välttämättömän tarpeelliseksi isälle. Hän on viekas ja valpas. Hän on
+urkkinut tietoihinsa isäni heikkoudet, pitänyt niitä vireillä ja
+käyttänyt niitä eduksensa, siksi kuin -- yhdellä sanalla sanoakseni
+kaikki, mitä tarkoitan, Trotwood, siksi kuin isä rupesi pelkäämään
+häntä".
+
+Sitä oli enemmän, jota hän olisi voinut sanoa; enemmän, jota hän tiesi
+taikka epäili; sen minä selvästi näin. Minä en voinut vaivata häntä
+kysymällä, mitä se oli, sillä minä tiesin, että hän salasi sitä
+minulta, isäänsä säästääksensä. Minä ymmärsin, että asiat jo kauan
+aikaa olivat kallistuneet sinnepäin: niin, jos vähänkin ajattelin,
+täytyi minun havaita, että asiat olivat kauan aikaa kallistuneet
+sinnepäin. Minä pysyin äänetönnä.
+
+"Hänen valtansa isäni suhteen", lausui Agnes, "on sangen suuri. Hän
+osoittaa nöyryyttä ja kiitollisuutta -- rehellisesti ehkä; minä toivon
+niin -- mutta hänen asemansa on todella mahtava, ja minä pelkään, että
+hän kovalla tavalla käyttää tätä valtaansa".
+
+Minä sanoin, että hän oli ilkeä koira, ja mieleni oli oikein hyvä, kun
+tällä hetkellä sain sanoa sitä.
+
+"Siihen aikaan, jota mainitsin ja jolloin isä puhui minun kanssani",
+jatkoi Agnes, "oli hän ilmoittanut isälle, että hän aikoi muuttaa pois;
+että hän oli kovin pahoillaan ja vastahakoinen luopumaan, mutta, että
+hänen nyt oli parempi tulevaisuus tarjona. Isäni oli silloin kovin
+alakuloinen ja enemmän sortunut surusta, kuin ikinä sinä taikka minä
+olemme nähneet; mutta tämä asiakumppanuuden tuuma näytti huojentavan
+häntä, vaikka samalla kertaa tuntui siltä, kuin hän olisi ollut
+loukattu ja häpeissänsä siitä".
+
+"Ja kuinka sinä menettelit, Agnes?"
+
+"Minä tein, Trotwood", vastasi hän, "mitä, toivoakseni, oli oikein.
+Vakuutettuna siitä, että altistuminen oli tarpeellinen isäni rauhalle,
+pyysin häntä rupeamaan siihen. Minä sanoin, että se keventäisi hänen
+elämänsä taakkaa -- minä toivon, että se keventää! -- ja antaisi
+minulle enemmän tilaisuutta seurustella hänen kanssaan. Voi, Trotwood!"
+huudahti Agnes, käsillänsä peittäen kasvojaan, kun kyynelet valuivat
+niistä alas, "minusta tuntuu melkein kuin olisin ollut isäni vihollinen
+eikä hänen rakastava lapsensa. Sillä minä tiedän, kuinka rakkaus minuun
+on muuttanut hänet. Minä tiedän, kuinka hän on supistanut taipumustensa
+ja velvollisuuksiensa piirin ja yhdistänyt kaikki ajatuksensa minuun.
+Minä tiedän, kuinka monesta asiasta hän on luopunut minun tähteni, ja
+kuinka hänen tuskalliset huolensa minun puolestani ovat kolkostuttaneet
+hänen elämäänsä, heikontaneet hänen voimaansa ja jäntevyyttänsä,
+alituisesti kääntäen niitä samaan ajatukseen. Jospa joskus saisin tämän
+parannetuksi! Jospa joskus voisin auttaa häntä ylöspäin, koska olen,
+vaikka viattomasti, ollut syypäänä hänen alaspäin menoonsa".
+
+Minä en ollut koskaan ennen nähnyt Agnes'in itkevän. Minä olin nähnyt
+kyyneliä hänen silmissään, kun toin kotiin uusia kunniamerkkejä
+koulusta, minä olin nähnyt niitä, kun viimein puhuimme hänen isästään,
+ja minä olin nähnyt hänen kääntävän pois leppeätä päätänsä, kun jätimme
+toinen toisemme hyvästi; mutta minä en ollut koskaan nähnyt hänen
+surevan niinkuin nyt. Se saatti minut niin murheelliseksi, etten voinut
+muuta kuin yksinkertaisella, avuttomalla tavalla sanoa: "Voi, Agnes,
+älä nyt! Älä, rakas sisareni!"
+
+Mutta Agnes oli liian etevä minun suhteeni luonteen ja aikomusten
+puolesta, niinkuin nyt hyvin tiedän -- mitä tahansa silloin tiesin
+taikka en tietänyt -- ettei hän kauan tarvinnut pyyntöjäni. Se kaunis,
+levollinen käytös, joka muistissani eroittaa hänet kaikista muista,
+palasi jälleen, niinkuin pilvi olisi poistunut kirkkaalta taivaalta.
+
+"Ei ole luultavaa, että enää saamme olla kauan aikaa kahden kesken",
+lausui Agnes, "ja niin kauan kuin minulla on tilaisuus, salli minun
+vakaasti pyytää sinua, Trotwood, olemaan ystävällinen Uriah'lle. Älä
+sysää häntä pois luotasi. Älä suutu siihen (niinkuin minä luulen, että
+sinulla on luonnosta taipumus tehdä), mikä hänessä on sinua
+miellyttämättä. Häneen ehkä ei ole syytä suuttua, sillä me emme varmaan
+tiedä mitään pahaa hänestä. Oli miten oli, ajattele ensiksi isää ja
+minua".
+
+Agnes'illa ei ollut mitään aikaa sanoa enemmän, sillä ovi aukeni ja
+Mrs. Waterbrook, joka oli kookas lady -- taikka jolla oli kookas puku:
+minä en tarkkaan tiedä, kumpi oli laita, sillä minä en tiedä, mikä oli
+pukua, mikä ladyä -- tuli purjehtien sisään. Minulla oli joku hämärä
+muisto, että olin nähnyt hänet teaterissa, niinkuin vaaleassa
+taikalyhdyssä; mutta hän näytti täydellisesti muistavan minut ja yhä
+epäilevän, että olin päihtyneenä.
+
+Vähitellen huomatessaan, että olin selvä ja (toivoakseni) häveliäs
+nuori gentlemani, muuttui Mrs. Waterbrook kuitenkin paljon lempeämmäksi
+minua kohtaan ja kysyi ensiksi, kävelinkö usein puistoissa, ja
+toiseksi, otinko paljon osaa seura-elämään. Kun kieltämällä vastasin
+molempiin näihin kysymyksiin, tuntui minusta, kuin taas olisin
+alentunut hänen hyvässä ajatuksessaan; mutta hän salasi sitä taitavasti
+ja käski minut päivällisille seuraavaksi päiväksi. Minä suostuin
+kutsumukseen ja sanoin jäähyväiseni, mennessäni poiketen Uriah'n luo
+byroosen, johon jätin korttini häntä varten, koska hän oli poissa.
+
+Kun seuraavana päivänä saavuin päivällisille ja, oven auettua, painuin
+paistin-käryyn, niinkuin saunan löylyyn, aavisti minua, etten minä
+ollut ainoa vieras; sillä minä tunsin kohta kirjeenkantajan, joka
+valepuvussa autti perheen palveliaa ja vartoi portaitten alipäässä,
+minua ilmoittaaksensa. Rohkeasti nimeäni kysyessään koetti hän kaikin
+voimin näyttää siltä, kuin hän ei koskaan ennen olisi nähnyt minua;
+mutta hyvin minä hänet tunsin, ja hyvin hän minut tunsi. Omatunto teki
+meistä molemmista pelkureita.
+
+Minä näin, että Mr. Waterbrook oli keski-ikäinen gentlemani, jolla oli
+lyhyt kaula ja iso paidankaulus ja jota vaan mustan nenän puute esti
+olemasta täydellisenä moppakoiran kuvana. Hän lausui minulle, että
+häntä ilahutti saada kunnia päästä tuttavuuteen minun kanssani; ja kun
+olin suorittanut kunnian-osoitukseni Mrs. Waterbrook'ille, esitteli
+isäntä minut suurella komeudella eräälle mustaan samettihameesen ja
+isoon mustaan sametti-hattuun puetulle, sangen majesteetilliselle
+ladylle, joka, muistaakseni, näytti joltakin läheiseltä Hamlet'in
+sukulaiselta -- esimerkiksi hänen tädiltänsä.
+
+Tämän ladyn nimi oli Mrs. Henry Spiker; ja hänen puolisonsa oli siellä
+myöskin; niin kylmäkiskoinen mies, että hänen päähänsä näytti olevan
+sirotettu härmää harmaitten hiusten sijasta. Ääretöntä kunnioitusta
+osoitettiin Henry Spiker'iläisille, sekä mies- että naispuolisille;
+joka, niinkuin Agnes kertoi minulle, tapahtui sen vuoksi, että Mr.
+Henry Spiker oli asian-ajaja jollekin tai jollekulle, minä en
+muista mille enkä kenelle, joka oli kaukaisessa yhteydessä
+valtiovarain-viraston kanssa.
+
+Minä tapasin Uriah Heep'in seurassa. Hän oli puettu mustaan asuun ja
+syvään nöyryyteen. Hän sanoi minulle, kun pudistin hänen kättänsä, että
+hän oli ylpeä siitä, että minä huomasin hänet, ja että hän todella
+tunsi itsensä kiitolliseksi minulle alentuvaisuudestani. Minä olisin
+melkein suonut, että hän olisi ollut vähemmän kiitollinen minulle,
+sillä kiitollisuudessansa liehui hän ympärilläni kaiken iltaa; ja
+milloin hyvänsä minä lausuin sanan Agnes'ille, tuijotti hän aina
+varjottomilla silmillänsä ja kuolleenkaltaisilla kasvoillaan takaapäin
+meihin.
+
+Siellä oli muitakin vieraita -- kaikki, siltä minusta näytti, tätä
+tilaisuutta varten jäällä jäähdytetyt, niinkuin viini. Mutta siellä oli
+yksi, johon käänsin huomioni, ennenkuin hän tuli, koska kuulin häntä
+ilmoitettavan Mr. Traddles'iksi! Ajatukseni lensivät takaisin Salem
+House'en; ja olikohan se Tommy, mietin minä, jonka oli tapa piirtää
+luurankoja!
+
+Minä odotin Mr. Traddles'ia tavattoman hartaasti. Hän oli
+maltilliselta, vakavalta näyttävä, käytökseltään ujo, nuori mies, jolla
+oli lystillinen, tuuhea-tukkainen pää, ja silmät, jotka olivat melkein
+liiaksi siirottavat; ja hän peräytyi johonkin pimeään nurkkaan niin
+pian, että minulla oli vastus löytää häntä. Vihdoin sopi minun selvästi
+nähdä hänet, ja joko silmäni pettivät minut taikka se oli vanha,
+onneton Tommy.
+
+Minä suunnitin askeleeni Mr. Waterbrook'in luo ja sanoin luulevani,
+että minun oli ilo nähdä eräs vanha koulukumppani täällä.
+
+"Todella?" lausui Mr. Waterbrook kummastuneena. "Te olette liian nuori
+Mr. Henry Spiker'in koulukumppaniksi?"
+
+"Häntä minä en tarkoita!" vastasin minä. "Minä tarkoitan sitä
+gentlemania, jonka nimi on Traddles".
+
+"Vai niin!" lausui isäntäni suuresti vähentyneellä osanotolla. "Se on
+mahdollista".
+
+"Jos se todella on sama mies", sanoin minä, katsellen Traddles'ia
+kohden, "olimme yhdessä eräässä paikassa, jota nimitettiin Salem
+House'ksi, ja hän oli oivallinen toveri".
+
+"Kyllä. Traddles on hyvä toveri", vastasi isäntä, nyykäyttäen päätänsä
+jonkunlaisella suvaitsevalla tavalla. "Traddles on sangen hyvä toveri".
+
+"Se on kummallinen yhteensattumus", arvelin minä.
+
+"Se onkin todella", vastasi isäntäni, "oikea sattumus, että Traddles on
+ensinkään täällä, koska Traddles kutsuttiin tänne päivällisille vasta
+tänä aamuna, kun se sija pöydässä, joka oli aiottu Mrs Henry Spiker'in
+veljelle, joutui tyhjäksi hänen pahoin-vointinsa tähden. Oikein
+gentlemanin kaltainen mies, tuo Mrs. Henry Spikerin veli, Mr.
+Copperfield".
+
+Minä sopersin suostumusta, joka oli täynnä tunteellisuutta, siihen
+katsoen, etten tietänyt yhtäkään mitään hänestä; ja minä kysyin, mikä
+ammatti Mr. Traddles'illa oli.
+
+"Traddles", vastasi Mr. Waterbrook, "on nuori mies, joka lukee
+advokatiksi ruvetakseen. Niin. Hän on sangen hyvä toveri -- ei
+kenenkään vihollinen, paitsi oma".
+
+"Onko hän oma vihollisensa?" kysyin minä pahoillani, kun kuulin tämän.
+
+"No", vastasi Mr. Waterbrook, vetäen suutansa suppuun ja leikitellen
+kellonvitjojensa kanssa tyytyväisellä, varakkaalla tavalla. "Minä
+sanoisin, että hän on yksi niistä ihmisistä, jotka estävät omaa valoaan
+loistamasta. Niin, minä sanoisin, ettei hän koskaan esimerkiksi olisi
+viiden sadan punnan arvoinen. Eräs ammatti-kumppani kiitti häntä
+minulle. Oh niin. Niin. Hänellä on jonkunlainen kyky panna kokoon
+lakikirjoituksia ja selvään esitellä asioita kirjeellisesti. Minun on
+tilaisuus vuoden kuluessa toimittaa Traddles'ille vähän ansiota; vähän
+-- vaikka hänelle paljon. Oh niin. Niin!"
+
+Minuun vaikutti suuresti se erinomaisen tanea ja itsemieltynyt tapa,
+jolla Mr. Waterbrook vähän väliä lausui tuota pikkuista "niin" sanaa.
+Siinä asui kummallinen voima. Se saatti täydellisesti ajattelemaan
+semmoista miestä, joka oli syntynyt, etten sanoisi hopealusikka
+kädessä, ryntötikkaitten kanssa ja oli kiivennyt ylös kaikille elämän
+kukkuloille, toiselle toisen perästä, siksi kuin hän nyt linnoitusten
+harjalta filosofin ja suojelian silmällä katseli niitä, jotka olivat
+alhaalla juoksu-kaivannoissa.
+
+Minä mietin vielä tätä asiaa, kun päivälliset ilmoitettiin valmiiksi.
+Mr. Waterbrook talutti alas Hamlet'in tädin ja Mr. Henry Spiker Mrs.
+Waterbrook'in. Agnes, jota olisin itse mielelläni tahtonut saattaa,
+annettiin eräälle muhoilevalle, heikkosääriselle toverille. Uriah,
+Traddles ja minä, jotka olimme seuran nuorempi osa, menimme viimeiseksi
+alas, niinkuin vaan sopi. Että Agnes vietiin minulta, ei pahoittanut
+minua niin paljon, kuin se muutoin olisi pahoittanut, koska sen kautta
+sain tilaisuutta portailla esitellä itseäni Traddles'ille, joka
+tervehti minua sydämellisesti, sillä välin kuin Uriah luikerteli
+vieressämme semmoisella tungettelevaisella tyytyväisyydellä ja
+itse-alennuksella, että olisin ilolla heittänyt hänet menemään
+rinta-nojan ylitse.
+
+Traddles ja minä eroitettiin pöydässä, sillä meitä sijoitettiin kahteen
+etäiseen kulmaan: hän erään punaisen sametti-ladyn valoon; minä
+Hamlet'in tädin varjoon. Päivällisiä kesti jotenkin kauan ja keskustelu
+koski aatelisia -- ja verta. Mrs. Waterbrook ilmoitti meille monta
+kertaa, että jos hän oli mihinkään mieltynyt, hän oli mieltynyt vereen.
+
+Mieleeni joutui useita kertoja, että olisimme menestyneet paljon
+paremmin, jollemme olisi olleet niin gentilejä. Me olimme niin
+erinomaisen gentilejä, että keskustelumme ala kävi hyvin ahtaaksi. Mr.
+ja Mrs. Gulpidge'llä. jotka olivat seurassamme, oli toisen kautta
+jotakin tekemistä (ainakin Mr. Gulpidge'llä oli) Pankin laki-asiain
+kanssa; ja osittain Pankin tähden, osittain valtiovarain-viraston
+tähden pidimme puheessamme yhtä tarkkaa rajaa, kuin hovikalenteri.
+Päälle päätteeksi oli Hamlet'in tädillä se sukuvika, että hän rupesi
+yksinhaasteloon ja katkonaisella tavalla itseksensä jutteli jokaisessa
+aineessa, jota aloitettiin. Niitä ei tosin ollut monta; mutta kun aina
+palasimme vereen, oli hänellä yhtä lavea miettimisen ala, kuin hänen
+veljenpojallansakin.
+
+Me olisimme sopineet vampyri-joukoksi, niin veriseksi kävi
+keskustelumme.
+
+"Minä tunnustan, että minulla on sama ajatus kuin Mrs.
+Waterbrook'illa", lausui Mr. Waterbrook, viini-lasi silmän edessä.
+"Muut asiat ovat sangen hyvät tavallansa, mutta veri voittaa kaikki!"
+
+"Oh! Ei ole mitään, joka siinä määrässä tyydyttäisi", muistutti
+Hamlet'in täti. "Ei löydy mitään, joka on niin paljon ihmisen
+_beau-ideal_ -- kaikista tuollaisista asioista, yleensä puhuen. Löytyy
+muutamia alhaisia mieliä (ei monta, ilokseni toivon sitä, mutta
+kuitenkin _muutamia_), jotka halukkaammin tahtoisivat kumartaa
+epäjumalia, joksi _minä_ sanoisin sitä. Oikeita epäjumalia. Ansioita,
+luonnonlahjoja ja muita sellaisia. Mutta nämät ovat asioita, joita emme
+voi aisteillamme havaita. Niin ei ole veren laita. Me näemme veren
+nenässä, ja tunnemme sen. Me tapaamme sen leuassa, ja sanomme: 'tuossa
+se on! Se on verta!' Se on oikea tosi-asia. Me osoitamme sitä
+toisillemme. Se ei salli mitään epäilystä".
+
+Tuo muhoileva, heikko-säärinen toveri, joka oli saattanut alas
+Agnes'in, esitteli mielestäni tätä kysymystä vielä enemmän
+ratkaisevalla tavalla.
+
+"Oh, näettekö, hiisi vieköön", lausui tämä gentlemani, katsellen ympäri
+pöytää yksinkertaisella hymyllä, "me emme voi olla ilman verta,
+näettekö. Meillä pitää olla verta, näettekö. Muutamat nuoret veitikat,
+näettekö, ovat ehkä vähän takapajulla kasvatuksensa ja käytöksensä
+puolesta ja eksyvät vähän oikealta tolalta, näettekö, ja saattavat
+itsensä ja muita ihmisiä monenlaiseen pulaan -- ja kaikenlaista muuta
+semmoista -- mutta hiisi vieköön, hauska on ajatella, että heissä on
+verta! Itse puolestani sallisin aina ennemmin, että joku mies, jossa on
+verta, paiskaisi minut maahan, kuin että joku, jossa ei sitä ole,
+nostaisi minut ylös!"
+
+Tämä ajatus, joka ikäänkuin pähkinänkuoreen käsitti kokoon yleisen
+kysymyksen, herätti harrasta mieltymystä ja tuotti paljon arvoa tälle
+gentlemanille, siksi kuin ladyt nousivat pöydästä. Tämän jälkeen
+huomasin, että Mr. Gulpidge ja Mr. Henry Spiker, jotka olivat tähän
+saakka pysyneet niinkuin erinänsä muista, rupesivat puolustusliittoon
+meitä, yhteistä vihollista, vastaan ja pöydän poikki pitivät
+jonkunlaista salamyhkäistä keskustelua meidän voittamiseksemme ja
+kukistamiseksemme.
+
+"Tuo ensimäisen neljän-tuhannen ja viiden-sadan punnan velkakirjan asia
+ei ole selvinnyt sillä tapaa, kuin odotettiin, Spiker", lausui Mr.
+Gulpidge.
+
+"Tarkoitatteko herttua A:n?" arveli Mr. Spiker.
+
+"Kreivi B:n", sanoi Mr. Gulpidge.
+
+Mr. Spiker kohotti kulmakarvojansa ja näytti kovin huolestuneelta.
+
+"Kun kysymys esitettiin Lord -- minun ei tarvitse nimittää häntä",
+lausui Mr. Gulpidge, pidättäen itseänsä.
+
+"Minä ymmärrän", sanoi Mr. Spiker, "N:lle".
+
+Mr. Gulpidge nyykäytti synkän-näköisenä päätänsä -- "esitettiin
+hänelle, oli hänen vastauksensa: 'rahaa taikka ei mitään helpoitusta'".
+
+"Herra siunatkoon sieluani!" huudahti Mr. Spiker.
+
+"'Rahaa taikka ei mitään helpoitusta'", toisti Mr. Gulpidge jämeällä
+äänellä. "Lähimmäinen perintövuorossa -- te ymmärrätte?"
+
+"K.", lausui Mr. Spiker pahan-enteisellä katseella.
+
+"K. kieltäysi nyt jyrkästi allekirjoittamasta. Häntä varrottiin
+New-market'issa tätä tarkoitusta varten, mutta hän kieltäysi kerrallaan
+sitä tekemästä".
+
+Mr. Spiker kuunteli niin hartaasti, että hän kävi kuin kivettyneeksi.
+
+"Semmoisella kannalla asia nyt on", lausui Mr. Gulpidge, heittäytyen
+taaksepäin tuolillansa. "Ystävämme Waterbrook suonee minulle anteeksi,
+jollen niitten suurten asiain vuoksi, jotka ovat vaaran-alaisina, puhu
+selvemmin".
+
+Mr. Waterbrook oli minun silmissäni vaan liian onnellinen, kun
+semmoisiin asioihin ja semmoisiin nimiin edes viitattiin hänen pöytänsä
+poikki. Hän koetti näyttää siltä, kuin hänellä olisi joku surettava
+tieto asiasta (vaikka minä olen vakuutettu siitä, ettei hän ymmärtänyt
+keskustelusta enemmän, kuin minäkään), ja hyväksyi suuresti sitä
+taitavaa varovaisuutta, jota oli noudatettu. Kun Mr. Spiker'ille oli
+uskottu tämmöinen asia, tahtoi hän tietysti kunnioittaa ystäväänsä
+jollakin luottamuksella omalta puoleltaan; sen vuoksi seurasi edellistä
+keskustelua toinen, jossa Mr. Gulpidge'n oli vuoro kummastella, ja tätä
+keskustelua vielä kolmas, jossa kummastelemisen vuoro palasi Mr.
+Spiker'ille jälleen, ja niin edespäin, yhä vaihetellen. Koko tämän ajan
+me syrjäiset istuimme maahan painuneina niistä kauheista asioista,
+jotka olivat vaaran-alaisina tässä keskustelussa; ja isäntämme katseli
+meitä ylpeästi, niinkuin jonkunlaisia terveellisen kammon ja ihmetyksen
+uhreja.
+
+Minä olin todella oikein iloinen, kun pääsin ylikerrokseen Agnes'in
+luo ja sain puhua hänen kanssaan jossakin nurkassa ja hänelle
+esitellä Traddles'ia, joka oli ujo, mutta miellyttävä ja yhä sama
+hyvänluontoinen olento. Koska hänen täytyi lähteä varhain, sillä hänen
+oli määrä matkustaa pois seuraavana päivänä kuukaudeksi aikaa, en
+saanut keskustella hänen kanssaan niin paljon, kuin olisin suonut;
+mutta me vaihdoimme adresseja ja lupasimme keskinäiseksi huviksemme
+yhtyä jälleen, kun hän palaisi takaisin kaupunkiin. Hän kuuli
+ihastuksella, että minä tunsin Steerforth'in, ja puhui hänestä
+semmoisella ystävyydellä, että minä käskin hänen kertoa Agnes'ille,
+mitä hän Steerforth'ista ajatteli. Mutta Agnes ei muuta kuin katseli
+minua sillä aikaa ja pudisti vähän päätänsä, milloin hyvänsä minä
+silmäilin häntä. Kosk'ei Agnes ollut semmoisessa seurassa, jossa minä
+luulin hänen erittäin menestyvän, olin melkein iloinen, kun kuulin,
+että hän aikoi lähteä pois muutamien päivien perästä, vaikka minua
+suretti, kun ajattelin, että minun täytyi niin pian taas erota hänestä.
+Tämä sai minut jäämään, siksi kuin koko muu seura oli mennyt. Hänen
+kanssaan puhuminen ja hänen laulantansa kuunteleminen oli semmoinen
+hupainen muistutus minulle onnellisesta elämästäni tuossa vakavassa,
+vanhassa asunnossa, jonka hän oli tehnyt niin ihanaksi, että olisin
+voinut jäädä tänne puoleksi yöksi; mutta, kosk'ei minulla ollut mitään
+syytä viipyä täällä, kun kaikki kynttilät Mr. Waterbrook'in
+seurahuoneessa olivat sammutetut, sanoin minä hyvästi, vaikk'ei
+suinkaan halukkaasti. Minä tunsin silloin enemmän, kuin koskaan, että
+Agnes oli minun hyvä enkelini; ja jos ajattelin hänen suloisia
+kasvojansa ja levollista hymyänsä, niinkuin ne olisivat loistaneet
+puoleeni jostakin kaukaisesta, enkelin-kaltaisesta olennosta, toivon,
+etten ajatellut mitään pahaa.
+
+Minä olen sanonut, että vieraat olivat kaikki menneet, mutta minun
+olisi pitänyt luvusta eroittaa Uriah, jota en sulje tähän nimitykseen
+ja joka ei ollut ensinkään laannut likipaikoillamme liehumasta. Hän oli
+ihan takanani, kun astuin portaita alas. Hän oli ihan vieressäni, kun
+lähdin talosta, hitaasti sovittaen pitkiä luurangon sormiansa Guy
+Fawkes'in[30] hansikka-parin vielä pidempiin sormiin.
+
+Se ei ollut mistäkään halusta Uriah'n seuraan, vaan sen vuoksi, että
+muistin Agnes'in pyyntöä, kuin kysyin häneltä, tahtoiko hän tulla
+kotiin huoneisini kahvia juomaan.
+
+"Todella, Master Copperfield", vastasi hän -- "suokaat anteeksi,
+Mister[31] Copperfield, mutta tuo toinen tuntuu niin luonnolliselta --
+minä en tahtoisi, että vaivaisitte itseänne ja kutsuisitte niin halpaa
+henkilöä, kuin minua, luoksenne".
+
+"Ei siinä ole mitään vaivaa", sanoin minä. "Tahdotteko tulla?"
+
+"Minä tahtoisin hyvin mielelläni", vastasi Uriah luikerrellen.
+
+"Hyvä, tulkaat siis!" lausuin minä.
+
+Minä en voinut olla häntä vähän nurjasti kohtelematta, mutta hän ei
+näyttänyt huolivan siitä. Me astuimme lyhyintä tietä emmekä
+puhuneet monta sanaa matkalla, ja hän oli niin nöyrä noitten
+linnunpeloitus-hansikastensa suhteen, että hän yhä veti niitä käteensä
+eikä näyttänyt tässä toimessa ollenkaan edistyneen, kun pääsimme
+asuntoni luoksi.
+
+Minä talutin häntä noita pimeitä portaita ylös, ettei hän loukkaisi
+päätänsä johonkin, ja hänen kostea, kylmä kätensä tuntui todella niin
+sammakon tapaiselta kädessäni, että minun teki mieli hellittää siitä ja
+juosta tieheni. Agnes ja vieraanvaraisuus voittivat minut kuitenkin ja
+minä saatin hänet majaani. Kun sytytin kynttiläni, joutui hän nöyrään
+ihastukseen siitä huoneesta, joka ilmestyi hänen eteensä; ja kun keitin
+kahvia yksinkertaisessa läkki-astiassa, jossa Mrs. Crupp mielellään
+valmisti sitä (etupäässä, luullakseni, sentähden, ettei se ollut täksi
+tarpeeksi aiottu, vaan partaveden lämmitykseksi, ja sentähden, että
+löytyi kallis patenttikahvikeitin, joka oli pantu ruokakammioon
+ruostumaan), osoitti hän niin suurta mielenliikutusta, että ilolla
+olisin voinut kaltata hänet.
+
+"Todella, Master Copperfield -- Mister Copperfield aioin sanoa", lausui
+Uriah, "kun näkee teidän passaavan minua, on se asia semmoinen, jota en
+olisi voinut koskaan odottaa! Mutta joka taholla tapahtuu minulle niin
+monta asiaa, joita en olisi koskaan voinut halvassa asemassani odottaa,
+että näyttää satavan siunauksia pääni päälle. Te olette varmaan
+kuulleet jotakin eräästä muutoksesta tulevaisuuden toiveissani, Master
+Copperfield -- Mister Copperfield aioin sanoa?"
+
+Kun hän istui sohvallani, pitkät polvet vedettynä ylös kahvikupin alle,
+hattu ja hansikkaat lattialla vieressä, lusikka verkalleen liikkuen
+ympäri, varjottomat, punaiset silmät, jotka näyttivät niinkuin olisivat
+kärventäneet pois ripsensä, kääntyneinä minua kohden, mutta minua
+katselematta, ennen kuvatut ilkeät uurteet hänen sieramissansa tullen
+ja mennen jokaiselta henkäykseltä, ja käärmeentapainen vääntely
+ulottuen pitkin koko ruumista leuasta alkaen saappaisin saakka -- kun
+hän näin istui, tulin itsekseni siihen päätökseen, että hän
+sanomattomasti inhotti minua. Minua tuskastutti kovasti, että hän oli
+minun vieraanani, sillä minä olin silloin nuori ja tottumaton
+peittämään, mitä voimakkaasti tunsin.
+
+"Te olette kaiketi kuulleet jotakin eräästä muutoksesta tulevaisuuden
+toiveissani, Master Copperfield -- Mister Copperfield aioin sanoa?"
+muistutti Uriah.
+
+"Kyllä", sanoin minä, "vähän".
+
+"Ah! minä arvasin, että Miss Agnes tietäisi sen!" vastasi hän
+levollisesti. "Minua ilahuttaa, kun näen, että Miss Agnes tietää sen.
+Voi, kiitoksia, Master -- Mister Copperfield!"
+
+Minä olisin juljennut heittää häntä saapaspihdilläni päähän (se makasi
+valmiina kaminin matolla), koska hän oli houkutellut minua ilmoittamaan
+jotakin, vaikka vaan vähäpätöistä, joka koski Agnes'iin. Mutta minä
+vaan join kahviani.
+
+"Mimmoiseksi profeetaksi olette itsenne osoittaneet, Mister
+Copperfield!" jatkoi Uriah. "Voi minua, mikä profeeta olette olleet!
+Ettekö muista, kuinka kerta sanoitte minulle, että minä ehkä pääsisin
+asiakumppaniksi Mr. Wickfield'in toimeen ja että joskus sanottaisiin
+Wickfield ja Heep! _Te_ kenties ette muista sitä; mutta, kun ihminen on
+halpa, Master Copperfield, kätkee hän muistiinsa semmoiset asiat!"
+
+"Minä muistan sanoneeni niin", lausuin minä, "vaikk'en silloin pitänyt
+sitä juuri todennäköisenä".
+
+"Voi! kukapa sitä olisi todennäköisenä pitänyt, Mister Copperfield!"
+vastasi Uriah ihastuksissaan, "en todellakaan minä itse. Minä muistan
+omin huulin lausuneeni, että olin liian halpa. Siksi totta, totisesti
+katsoinkin itseäni".
+
+Hän istui, pesään katsellen, tuo lovinen irvistys kasvoissansa, sillä
+välin kuin minä silmäilin häntä.
+
+"Mutta halvimmat henkilöt, Master Copperfield", jatkoi hän kohta,
+"voivat joutua välikappaleiksi johonkin hyvään. Minua ilahuttaa
+ajatella, että olen ollut välikappaleena johonkin hyvään Mr.
+Wickfield'ille, ja ehkä saan olla semmoisena vielä suuremmassa
+määrässä. Oi, mikä kunnon mies hän on. Mister Copperfield, mutta kuinka
+varomaton hän on ollut!"
+
+"Minua pahoittaa kuulla sitä", arvelin minä. Minä en voinut olla
+lisäämättä vähän pistäväisesti: "kaikissa kohden".
+
+"Niin oikein, Mister Copperfield", vastasi Uriah. "Kaikissa kohden.
+Ennen kaikkia Miss Agnes'in suhteen! Te ette itse muista kauniita
+lauseitanne, Master Copperfield; mutta _minä_ muistan, kuinka kerta
+sanoitte, että jokaisen täytyi ihmetellä häntä ja kuinka minä kiitin
+teitä siitä! Te olette epäilemättä unhottaneet tämän, Master
+Copperfield?"
+
+"En", sanoin minä kuivasti.
+
+"Voi, kuinka minua ilahuttaa, ettette ole!" huudahti Uriah. "Kun
+ajattelee, että te olitte ensimäinen, joka sytytti kunnianhimon
+säkeneet halvassa rinnassani, ja ettette ole unhottaneet sitä! Voi! --
+Sallitteko, että pyydän teiltä kuppia kahvia lisäksi?"
+
+Siinä pontevuudessa, jolla hän puhui säkenien sytyttämisestä, ja siinä
+katseessa, jonka hän loi minuun, kun hän sanoi sitä, oli jotakin, joka
+oli säpsähyttänyt minua, niinkuin jos olisin nähnyt hänet äkillisessä
+valkean valossa. Herätettynä hänen pyyntönsä kautta, joka tuotiin esiin
+aivan toisenlaisella äänellä, taritsin hänelle taas kahvia partaveden
+pannusta, mutta tein tätä epävakaisella kädellä, äkkiä arvaten, että
+hän oli minua taitavampi, ja levottomasti peläten, mitä hän aikoi
+lisäksi sanoa, jonka pelon, minä tunsin sen, hän varmaan huomasi.
+
+Hän ei puhunut yhtäkään mitään. Hän liikutti yhä kahviansa, hän särpi
+sitä, hän piteli hiljaa leukaansa kaamealla kädellänsä, hän katseli
+pesään, hän katseli ympäri huonetta, hän ammotteli pikemmin kuin
+hymyili minulle, hän väänteli ja kiemuroitsi, kunnioittavaisesti
+liehitellen, hän liikutti kahviansa ja särpi sitä taas, mutta hän jätti
+keskustelun jatkamisen minun toimekseni.
+
+"Vai niin, että Mr. Wickfield", lausuin minä viimein, "joka on viittä
+sataa kertaa suurempi-arvoinen, kuin te -- -- taikka minä"; vaikka mikä
+olisi ollut, en olisi voinut jättää tätä lauselman osaa taitamattomalla
+hytkäyksellä edellisestä eroittamatta; "on ollut varomaton, Mr. Heep?"
+
+"Voi, kovin varomaton, Master Copperfield", vastasi Uriah, nöyrästi
+huoaten. "Voi, kovin varomaton! Mutta minä soisin, että sanoisitte
+minua Uriah'ksi, jos suvaitsette. Se on niinkuin entisinä aikoina".
+
+"Hyvä! Uriah", lausuin minä, sysäten sanaa suustani jonkunmoisella
+vastuksella.
+
+"Kiitoksia!" vastasi hän innolla. "Kiitoksia, Master Copperfield!
+Tuntuu siltä, kuin vanhat tuulet puhaltaisivat taikka vanhat kellot
+soisivat, kun kuulee _teidän_ sanovan Uriah. Minä pyydän teiltä
+anteeksi. Lausuinko minä mitään?"
+
+"Mr. Wickfield'istä", muistutin minä.
+
+"Se on totta", lausui Uriah. "Voi! Suuri varomattomuus, Master
+Copperfield. Se on semmoinen aine, johon en tahtoisi koskea kenenkään
+muun kuin teidän kuullessa. Teidänkin kuullen saatan vaan koskea siihen
+eikä sen enempää. Jos joku muu olisi ollut minun sijassani näinä
+muutamina viimeisinä vuosina, olisi hän tähän aikaan pitänyt Mr.
+Wickfield'iä (voi; mikä kunnon mies hän on, Master Copperfield!)
+peukalonsa alla. Peu-ka-lonsa al-la", lausui Uriah pitkäänsä, samalla
+kuin hän ojensi kamalalta näyttävää kättänsä pöytäni poikki ja painoi
+omaa peukaloansa sitä vastaan, siksi kuin pöytä värisi ja värisytti
+koko huonetta.
+
+Jos minun olisi ollut täytymys nähdä hänen asettavan litteää jalkaansa
+Mr. Wickfield'in pään päälle, luulen, että tuskin olisin voinut vihata
+häntä enemmän.
+
+"Niin kyllä, Master Copperfield", jatkoi hän leppeällä äänellä, joka
+kokonaan soti peukalon tointa vastaan, sillä tämä ei ensinkään laannut
+pöytää kovasti painamasta, "ei ole epäilemistäkään. Tappio, häpeä, minä
+en tiedä mitä kaikkia olisi tullut. Mr. Wickfield tietää sen. Minä olen
+halpa välikappale ja halpa on se hyvä työ, jonka teen hänelle, mutta
+hän asettaa minut semmoiseen etevään paikkaan, johon tuskin olisin
+voinut toivoa pääseväni. Kuinka kiitollinen tulisi minun olla!" Kasvot
+kääntyneinä minua päin, kun hän päätti, mutta minua katselematta, nosti
+hän koukistuneen peukalonsa siitä paikasta, johon hän oli istuttanut
+sen, ja raappi sillä pitkäänsä ja miettiväisesti laihaa leukaansa,
+niinkuin hän olisi ajanut partaansa.
+
+Minä muistan hyvin, kuinka sydämeni suuttumuksesta sykki, kun näin
+hänen kavalien kasvojensa, joita punertava valkean hohto soveltuvalla
+tavalla valaisi, hankkivan jotakin puhetta lisäksi.
+
+"Master Copperfield", aloitti hän -- "mutta minä estän teidän
+maata-panoanne?"
+
+"Te ette estä minua. Minä menen tavallisesti myöhään levolle".
+
+"Kiitoksia, Master Copperfield! Tosin olen kohonnut halvasta
+asemastani, siitä kuin te ensin puhuttelitte minua mutta minä olen yhä
+halpa. Minä toivon, etten koskaan muutu siitä miksikään. Te ette
+ajattele pahaa halpuudestani, vaikka uskon teille pienen asian, Master
+Copperfield' Ajatteletteko?"
+
+"En suinkaan", sanoin minä vähän vastahakoisesti.
+
+"Kiitoksia!" Hän otti nenäliinan plakkaristaan ja alkoi pyyhkiä
+kämmeniänsä. "Miss Agnes, Master Copperfield --".
+
+"No, Uriah?"
+
+"Voi kuinka hauskaa, kun itse-altanne sanotte minua Uriah'ksi!"
+huudahti hän ja jännehti, niinkuin sätkyttelevä kala. "Oliko hän teidän
+mielestänne ollut hyvin kaunis tänä iltana, Master Copperfield?"
+
+"Minusta hän oli samannäköinen, kuin ainakin: kaikin päin etevämpi,
+kuin kukaan muu hänen ympärillänsä", vastasin minä.
+
+"Voi, kiitoksia! Se on aivan totta!" huusi hän. "Voi paljon kiitoksia
+siitä!"
+
+"Ei tarvita", sanoin minä ylpeästi. "Ei ole mitään syytä, jonka vuoksi
+kiittäisitte minua".
+
+"Niin, Master Copperfield", lausui Uriah, "tämä on totta puhuen juuri
+se asia, jonka rohkenen uskoa teille. Vaikka minä olen halpa", hän
+pyyhki käsiänsä kovemmin ja katseli vuorotellen niitä ja valkeaa,
+"vaikka äitini on halpa ja vaikka meidän köyhä, mutta kunniallinen
+kattomme aina on ollut matala, on Miss Agnes'in kuva (minä en pelkää
+salaisuuttani teille uskomasta), Master Copperfield, sillä minä olen
+aina puhunut teille kaikki ensi hetkestä asti, kuin minun oli ilo nähdä
+teidät noissa pony-kääsyissä vuosikausia asunut rinnassani. Voi, Master
+Copperfield, millä puhtailla tunteilla minä rakastan sitä maata, jota
+Agnes'ini polkee!"
+
+Minä luulen, että aioin kuin mieletön siepata tulikuuman hiilikoukun
+valkeasta ja pistää hänet puhki sillä. Tämä aikomus poukahti pois
+minusta, niinkuin pyssystä ammuttu luoti: mutta Agnes'in kuva, jota jo
+yksistään tämän punatukkaisen ilkiön ajatus saastutti, pysyi
+mielessäni, kun katselin häntä hänen istuessaan tuossa vinoksi
+vääntyneenä, niinkuin hänen rietas sielunsa olisi raadellut hänen
+ruumistansa, ja pyörrytti minua. Uriah näytti paisuvan ja kasvavan
+silmieni edessä; huone oli ikäänkuin täynnä hänen äänensä kaikkua; ja
+minua valloitti semmoinen kummallinen tunne (jolle kenties ei kukaan
+ole kokonaan vieras), että kaikki nämät olivat tapahtuneet ennen
+johonkin epämääräiseen aikaan, ja että minä tiesin, mitä hän ensiksi
+aikoi sanoa.
+
+Se seikka, että hyvään aikaan havaitsin sen vallan tiedon, joka asui
+hänen kasvoissaan, palautti Agnes'in pyynnön sen täydessä voimassa
+vilkkaammin muistiini, kuin mikään muu ponnistus minun puoleltani. Minä
+näytin paljon tyvenemmältä, kuin hiukkaa ennen olisin luullut
+mahdolliseksi, kun kysyin, oliko hän ilmoittanut tunteitansa
+Agnes'ille.
+
+"Oi, ei. Master Copperfield!" vastasi hän; "oi, ei! Ei kenellekään
+paitsi teille. Te näette, kuinka vasta nyt kohoon alhaisesta tilastani.
+Minä panen paljon toivoa siihen, että Agnes huomaa, kuinka hyödyllinen
+minä olen hänen isällensä (sillä minä luulen varmaan voivani suuresti
+hyödyttää häntä, Master Copperfield) ja kuinka minä tasoitan hänen
+tietänsä ja kannatan häntä. Agnes on niin hellästi liittynyt isäänsä,
+Master Copperfield (voi, kuinka tuo on kaunista tyttäressä), että hän
+ehkä isän tähden käy ystävälliseksi minua kohtaan".
+
+Minä pääsin nyt täydellisesti konnan tuuman perille ja ymmärsin, miksi
+hän ilmoitti sen.
+
+"Jos teette hyvin ja kätkette salaisuuteni, Master Copperfield", jatkoi
+hän, "ettekä ylipäänsä vastusta minua, pidän sitä erityisenä suosiona.
+Te ette suinkaan tahdo aikaansaattaa ikäviä asioita. Minä tiedän, mikä
+ystävällinen sydän teillä on; mutta koska olette tunteneet minut vaan
+halvassa asemassani (halvimmassa, aioin sanoa, sillä minä olen hyvin
+halpa vielä), ehkä te tietämättäni vastustaisitte minua oman Agnes'ini
+luona. Minä sanon häntä omaksi, näettekö, Master Copperfield. Löytyy
+eräs laulu, joka sanoo: 'Ma kruunuja altistaisin, jos omata hänet
+saisin'. Minä toivon saavani jonakin päivänä".
+
+Rakas Agnes! liian armas ja liian hyvä jok'ikiselle, jota minä saatin
+ajatella, oliko mahdollista, että hän oli määrätty tämmöisen
+viheliäisen miehen vaimoksi!
+
+"Ei ole mitään kiirettä tätä nykyä, näettekö, Master Copperfield",
+jatkoi Uriah lipeällä tavallansa, samalla kuin minä, tätä ajatellen,
+istuin ja katselin häntä. "Agnes'ini on vielä sangen nuori; ja äitini
+ja minä saamme raivata tietä itsellemme ylöspäin ja asettaa monta asiaa
+toiselle kannalle, ennenkuin se kokonaan kävisi laatuun. Sillä tapaa
+minulle jää aikaa vähitellen antaa hänelle tietoa toiveistani, kun niin
+soveltuu. Voi, minä olen niin kiitollinen teille, että olen saanut
+uskoa teille tämän asian! Voi, te ette saata ajatella, kuinka se
+lohduttaa minua, kun tiedän, että tunnette tilamme ettekä (kosk'ette
+tahdo aikaansaattaa ikäviä asioita perheessä) vastusta minua!"
+
+Hän tarttui käteeni, jota en tohtinut kieltää häneltä, ja kosteaksi
+sitä puristettuaan katseli vaalea-naamaista kelloansa.
+
+"Voi minua!" lausui hän, "kello käy kahta. Hetket kuluvat, kun
+tuttavien kesken juttelee vanhoista asioista, Master Copperfield. Kello
+on melkein puolivälissä kaksi!"
+
+Minä vastasin, että olin luullut aikaa myöhemmäksi. Ei sen vuoksi, että
+todella ajattelin sitä, vaan sen vuoksi, että keskustelun-kykyni oli
+melkein kokonaan loppunut.
+
+"Herranen aika!" lausui hän miettien. "Siinä kartanossa, jossa minä
+majailen -- jonkunlainen yksityinen hotelli ja ravintopaikka likellä
+New River Head'ia -- Master Copperfield, on varmaan jo kaksi tuntia
+sitten menty levolle".
+
+"Minä olen pahoillani", arvelin minä, "ettei löydy kuin yksi vuode
+täällä, ja että minä --".
+
+"Voi, älkäät mainitkokaan vuoteita, Master Copperfield!" vastasi hän
+innoissansa ja nostaen ylös toista jalkaansa. "Mutta _olisiko_ teillä
+mitään sitä vastaan, että panen maata kaminin eteen?"
+
+"Jos niiksi tulee", sanoin minä, "tehkäät hyvin ja menkäät te
+vuoteeseni, mutta minä panen maata kaminin eteen".
+
+Hän kieltäysi tätä tarjousta vastaan-ottamasta ja oli liiallisessa
+hämmästyksessään ja nöyryydessään melkein niin iso-ääninen, että se
+olisi voinut kuulua Mrs. Crupp'in korviin, joka nyt, luullakseni,
+makasi jossakin kaukaisessa huoneessa noin alaveden tasalla, uneen
+tuuditettuna erään parantumattoman kellon tikityksestä, johon hän aina
+vetosi, kun meillä oli joku vähäinen riita säntillisyydestä, ja joka
+aina kävi kumminkin kolme neljännestä jälkeen, vaikka sitä ehtimiseen
+aamulla asetettiin parhaitten ojennuskellojen mukaan. Kosk'ei mikään
+syy, jota minä hämmennyksissäni kykenin esiin tuomaan, vähintäkään
+järkyttänyt hänen ujouttansa eikä saattanut häntä vastaan-ottamaan
+makuu-huonettani, täytyi minun parhaimmalla tavalla hankkia hänelle
+sija kaminin eteen. Sohva-matrassi (joka oli monta vertaa lyhyempi,
+kuin hänen pitkä ja hoikka ruumiinsa), sohva-tyynyt, yksi viltti,
+pöytävaate, yksi puhdas aamiais-pöytäliina ja joku päällystakki olivat
+hänen vuoteensa ja peitteensä, joista hän oli yltäkyllin kiitollinen.
+Minä lainasin hänelle yölakin, jonka hän heti pani päähänsä ja jossa
+hän näytti niin kauhealta, etten ole milloinkaan jälestäpäin käyttänyt
+mitään semmoista, ja jätin hänet lepäämään.
+
+Minä en koskaan unhota tätä yötä. Minä en koskaan unhota, kuinka
+kääntelin ja vääntelin; kuinka väsyksiin asti ajattelin Agnes'ia ja
+tätä ilkeätä olentoa; kuinka mietin, mitä minä voin tehdä ja mitä minun
+tuli tehdä; kuinka en päässyt mihinkään muuhun päätökseen, kuin että
+paras asia, joka minun sopi tehdä Agnes'in rauhaa varten, oli se, etten
+tehnyt mitään, vaan pidin takanani, mitä olin kuullut. Jos minun
+onnistui saada unta tuokioksi aikaa, kuvittelivat helläsilmäinen Agnes
+ja hänen isänsä, joka lempeästi katseli häntä, niinkuin olin niin usein
+nähnyt hänen katselevan, edessäni rukoilevilla kasvoilla ja täyttivät
+minut epämääräisellä kammolla. Kun heräsin, istui muisto, että Uriah
+makasi läheisessä huoneessa, niin raskaasti rinnalleni, kuin
+painajainen, ja vaivutti minua lyijyisellä pelolla, niinkuin luonani
+olisi vieraillut joku alhaisemman luokan perkele.
+
+Hiilikoukku tunkeusi myöskin uinaileviin ajatuksiini eikä tahtonut
+lähteä pois niistä. Puoli-nukkuisessa ja puoli-valveisessa tilassani
+näytti se minusta vielä tulikuumalta, ja minä olin siepannut sen ulos
+valkeasta ja syössyt hänen ruumiinsa puhki sillä. Tämä ajatus kiusasi
+minua lopulta siinä määrässä, että minä, vaikka tiesin, ettei siinä
+ollut mitään perää, menin hiljalleen läheiseen huoneesen katsomaan
+häntä. Siinä minä näin hänen makaavan selällänsä, jalat ulottuen, en
+tiedä mihin, korina kurkussa, nenä tukossa ja suu auki, kuin
+postiluukku. Hän oli oikeassa olossaan niin paljon pahempi, kuin
+kiihtyneessä mielikuvituksessani, että jälestäpäin pelkkä inho veti
+minut hänen luoksensa, enkä minä malttanut olla joka puoli tunti taikka
+niillä vaiheilla sisään ja ulos astumatta, häntä uudestaan katsoakseni.
+Tuo pitkä, pitkä yö näytti yhtä kolkolta ja toivottomalta, kuin
+koskaan, eikä mikään päivän enne ilmestynyt mustalla taivaalla.
+
+Kun näin hänen astuvan portaita alas varhain aamulla (sillä, kiitos
+Jumalan! hän ei tahtonut jäädä suurukselle), tuntui minusta, kuin yö
+olisi mennyt pois hänen haamussaan. Commons'iin lähtiessäni käskin
+erittäin Mrs. Crupp'in jättää akkunat auki, että arki-huoneeni
+tuuleentuisi ja puhdistuisi hänen läsnä-olostaan.
+
+
+
+
+KUUDESKOLMATTA LUKU.
+
+Minä joudun vankeuteen.
+
+
+Minä en nähnyt sen koommin Uriah'ta, ennenkuin sinä päivänä, jona Agnes
+jätti kaupungin. Minä olin vaunukonttorissa Agnes'ia hyvästi jättämässä
+ja katsomassa hänen lähtöänsä; ja siellä oli Uriah'kin, joka palasi
+Canterbury'yn samoilla kulkuneuvoilla. Minua ilahutti vähän,
+kun huomasin hänen kapean, lyhyt-selkäisen, korkea-olkaisen,
+silkkiäismarjan-karvaisen päällys-takkinsa ynnä vähäisen teltan
+kaltaisen paraplyyn kanssa pistettynä katon taka-istuimen reunaan,
+samalla kuin Agnes tietysti istui sisäpuolella; mutta mitä minä
+kärsin, kun koetin olla ystävällinen häntä kohtaan, niin kauan kuin
+Agnes katseli minua, se ehkä ansaitsi tämän pikkuisen palkinnon.
+Vaunu-akkunan vieressä liehui hän, niinkuin päivällisilläkin, meidän
+ympärillämme, hetkeksikään hellittämättä, ikäänkuin iso korppikotka
+hotkaisten joka tavua, jonka minä sanoin Agnes'ille taikka Agnes sanoi
+minulle.
+
+Siinä huolestuneessa tilassa, johon Uriah'n ilmoitus kotonani oli
+saattanut minut, olin sangen paljon ajatellut niitä sanoja, joita Agnes
+oli käyttänyt, kun puhuimme tuosta asiakumppanuudesta. "Minä tein,
+mitä, toivoakseni, oli oikein. Vakuutettuna siitä, että altistuminen
+oli tarpeellinen isäni rauhalle, pyysin häntä rupeamaan siihen". Joku
+synkkä aavistus, että Agnes myöntyisi ja turvautuisi samaan tunteesen,
+olipa kysymys mistä uhrista hyvänsä isän tähden, oli vaivannut minua
+siitä asti. Minä tiesin, kuinka hän rakasti isäänsä. Minä tiesin,
+kuinka hellä hänen luontonsa oli. Minä tiesin hänen omasta puheestaan,
+että hän piti itseänsä viattomana syynä isänsä erhetyksiin ja luuli
+olevansa hänelle suuressa velassa, jota hän hartaasti tahtoi
+maksaa. Siitä ei lähtenyt minulle mitään lohdutusta, että näin,
+kuinka toisenlainen hän oli, kuin tuo ilettävä punatukka
+silkkiäismarjan-karvaisella päällystakillaan, sillä minä tunsin, että
+juuri heidän keskinäisessä erilaisuudessaan, Agnes'in puhtaan sielun
+itsensä-kieltämisessä ja toisen saastaisessa huonoudessa, suurin vaara
+oli. Kaikki nämät tiesi Uriah epäilemättä täydellisesti ja oli tarkasti
+ottanut ne lukuun laskuissansa.
+
+Kuitenkin olin niin varma, että semmoisen vastaisen uhrauksen tieto
+hävittäisi Agnes'in onnen, ja minä olin niin vakuutettu hänen
+käytöksensä johdosta, ettei hän silloin nähnyt tätä tulevaisuutta sekä
+ettei mikään aavistus vielä ollut luonut varjoansa hänen ylitsensä,
+että olisin voinut yhtä hyvin loukata häntä kuin varoittaa häntä
+uhkaavan vaaran suhteen. Näin tapahtui, että me erosimme ilman mitään
+selitystä: Agnes viitaten kädellään ja hymyillen jäähyvästiä vaunujen
+akkunasta; hänen kiusaaja-henkensä luikerrellen katolla, niinkuin hän
+jo olisi pitänyt häntä kynsissänsä ja riemuinnut.
+
+Minä en voinut moneen aikaan unhottaa tätä jäähyväis-vilausta heistä.
+Kun Agnes kirjoitti ja kertoi turvallisesta kotiintulostaan, olin minä
+yhtä onneton, kuin milloin näin hänen lähtevän pois. Kulloin
+hyvänsä rupesin ajattelemaan, tuli tämä aine kohta eteeni, ja koko
+levottomuuteni kävi heti kahta suuremmaksi. Tuskin mikään yö kului
+ilman että näin unta siitä. Se muuttui yhdeksi elämäni osaksi ja yhtä
+eroamattomaksi elämästäni, kuin oma pääni.
+
+Minulla oli runsaasti aikaa miettiä levottomuuttani, sillä Steerforth
+oli Oxford'issa, niinkuin hän kirjoitti minulle, ja niinä aikoina,
+jolloin en ollut Commons'issa, olin paljon itsekseni. Minä luulen, että
+minulla tähän aikaan oli jonkunlainen salainen epäilys Steerforth'in
+suhteen. Minä kirjoitin hänelle hyvin sydämellisesti vastaukseksi hänen
+kirjeesensä, mutta minä uskon, että ylimalkain olin iloissani, ettei
+hän juuri silloin päässyt London'iin. Minä luulen totuuden olevan sen,
+että Agnes'in vaikutus minun suhteeni säilyi eheänä, kun en nähnyt
+Steerforth'ia; ja että tämä vaikutus oli sitä voimakkaampi, kuin
+ajatukseni ja osanottoni niin suuresti kääntyivät Agnes'in puoleen.
+
+Näin kuluivat päivät ja viikot. Minä rupesin varsinaisesti oppiin
+Spenlow ja Jorkins'illa. Tätini antoi minulle yhdeksänkymmentä puntaa
+vuoteensa (lisäksi huoneen hyyryni ja rahaa muutamiin muihin menoihin).
+Huoneeni vourattiin vuodeksi; ja vaikka ne yhä tuntuivat minusta
+kolkoilta iltaisin, ja illat pitkiltä, istuin usein jotenkin
+tasaisessa, vaikka synkänpuolisessa mielentilassa ja lohdutin itseäni
+kahvilla, jota, taaksepäin katsoessani, näytän tähän elämäni aikaan
+juoneen kannuttain. Näihin aikoihin minä myöskin huomasin kolme asiaa:
+ensiksi, että Mrs Crupp'ia vaivasi kummallinen, värveiksi nimitetty
+tauti, johon tavallisesti yhtyi tulehtunut nenä ja joka paranteeksi
+lakkaamatta vaati piparminttua; toiseksi, että joku omituisuus
+ruokakammioni ilmassa särki konjakki-pulloni; kolmanneksi, että olin
+yksinään mailmassa ja hyvin taipusa englantilaisilla runokatkelmilla
+saattamaan tätä asiaa ikimuistettavaksi.
+
+Sitä päivää, jona ryhdyin virkani toimeen, ei vietetty muulla
+juhlallisuudella, kuin että konttoristeille tarjosin voileipää ja
+sherryä ja illalla menin yksinään teateriin. Minä lähdin katsomaan
+"Vierasta", koska se oli Doctors' Commons'iin vivahtava näytelmä,
+ja olin niin kauheasti sortuneena, että tuskin tunsin itseni
+omassa peilissäni, kun tulin kotiin. Mr. Spenlow muistutti tässä
+tilaisuudessa, kun sopimuksemme oli tehty, että hän olisi mielellään
+suonut, että minä olisin tullut hänen luoksensa Norwood'iin liittoamme
+viettämään, jollei hänen koti-oloissaan olisi ollut jonkunlainen
+epäjärjestys siitä syystä, että hän odotti tytärtänsä kotiin
+Paris'ista, jossa tämä oli päättänyt kasvatuksensa. Mutta hän arveli,
+että, kun tytär tuli kotiin, hän toivoi saavansa ilon nähdä minua
+vieraanansa. Minä tiesin, että hän oli leskimies, jolla oli vaan yksi
+tytär, ja lausuin kiitollisuuttani.
+
+Mr. Spenlow piti puheensa. Viikon parin perästä palasi hän lupaukseensa
+ja sanoi, että jos minä tahdoin tehdä hänelle sen ilon, että tulisin
+hänen luoksensa ensi lauvantaina ja jäisin sinne maanantaihin asti, se
+olisi erittäin hänen mieleensä. Tietysti minä vastasin, että tahdoin
+tehdä hänelle sen ilon; ja hänen oli määrä viedä minut sinne
+faetonillansa sekä saattaa minut takaisin.
+
+Kun puhuttu päivä tuli, katsoivat palkatut konttoristit yksin
+matkalaukkuanikin kunnioituksella. Heidän silmissään oli tuo kartano
+Norwood'issa pyhä mysteri. Yksi heistä kertoi minulle kuulleensa, että
+Mr. Spenlow söi vaan hopea- ja posliini-astioista; toinen viittasi
+siihen, että champagnea aina laskettiin tynnyristä, niinkuin tavallista
+kaljaa. Tuo vanha, perukipäinen konttoristi, jonka nimi oli Mr. Tiffey,
+oli monta kertaa palveluksensa aikana käynyt siellä asioilla ja joka
+kerta tunkenut aamiais-huoneesen asti. Hän kuvaili sitä mitä
+komeimmaksi huoneeksi ja sanoi siellä juoneensa ruskeata Itä-Indian
+sherryä, joka oli niin oivallista, että se sai miehen silmiänsä
+vilkuttamaan.
+
+Meillä oli sinä päivänä konsistoriumissa eräs lykätty asia -- jonkun
+leipurin sulkeminen kirkon yhteydestä sen vuoksi, että hän oli
+seurakunnan kokouksessa kieltäynyt kadunkivitysveroa maksamasta -- ja
+koska todistukset olivat juuri kahta vertaa pidemmät, kuin Robinson
+Crusoe erään laskun mukaan, jonka minä tein, oli päivästä jotenkin
+paljon kulunut, ennenkuin päätimme työmme. Kuitenkin saimme hänet
+suljetuksi pois kuudeksi viikoksi ja tuomituksi loppumattomiin
+kustannuksiin; ja silloin leipurin, proktorin, tuomarin ja kummankin
+puolen advokatit (jotka olivat kaikki likeistä sukua) lähtivät yhdessä
+kaupungista, ja Mr. Spenlow ja minä ajoimme pois faetonilla.
+
+Faetoni oli sangen hupainen kapine; hevoset koukistivat kaulojansa ja
+nostivat jalkojansa, niinkuin olisivat tietäneet, että kuuluivat
+Doctors' Commons'iin. Commons'issa kilpailtiin nimittäin kaikenlaisessa
+komeudessa, jonka vuoksi siellä oli koko joukko uhkeita ajoneuvoja,
+vaikka minä aina olen ajatellut ja aina olen ajatteleva, että minun
+aikanani kilvoituksen pää-esine siellä oli tärkkelys: jota proktorit,
+minun luullakseni, käyttivät niin suuressa määrässä, kuin ihmisluonto
+suinkin sallii.
+
+Me olimme matkallamme varsin hyvällä tuulella, ja Mr. Spenlow antoi
+minulle muutamia viittauksia ammattini suhteen. Hän sanoi, että se oli
+oivallisin ammatti koko mailmassa ja ettei sitä saanut millään lailla
+katsoa samanlaiseksi kuin asian-ajajan ammattia, sillä edellinen oli
+jotakin ihan toista, paljon enemmän suljettu, vähemmän koneenkaltainen
+ja tuotteliaampi. Me käsitimme asioita paljon helpommalta kannalta
+Commons'issa, kuin mitä voi käsittää missään muualla, muistutti hän, ja
+tämä tekee meidät etuoikeuksilla varustetuksi luokaksi. Hän sanoi, että
+oli mahdoton salata sitä ikävää seikkaa, että etupäässä asian-ajajat
+käyttivät meitä; mutta hän viittasi siihen, että nämät kuuluivat
+alhaisempaan ihmisluokkaan, jota kaikki proktorit, jotka tahtoivat
+käydä jostakin, yleisesti halpelemalla katselivat.
+
+Minä kysyin Mr. Spenlow'ilta, mitä hän piti parhaana ammattimme
+toimena? Hän vastasi, että hyvä testamentin moitteen asia, jossa
+puheena oli vähäinen, sievä kolmen- tai neljänkymmenen tuhannen
+punnan maatila, oli ehkä paras kaikista. Semmoisessa asiassa, sanoi
+hän, ei ollut ainoastaan argumenteista jokaiselta riidan-menon
+askeleelta sangen hyvät tulot, vaan myös vuorittain tutkinnoissa ja
+vastatutkinnoissa kokoontuvista todistuksista (puhumatta vetoomisesta
+delegateihin ja sitten lordeihin); mutta, koska kustannukset tiedettiin
+varmaan lähtevän maatilasta, taistelivat molemmat puolueet vireästi
+eikä kulunkeja ensinkään kysytty. Tuosta alkoi hän yleiseen kiittää
+Commons'ia. Mitä tuli Commons'issa erittäin ihmetellä (sanoi hän), oli
+sen tukevuus. Se oli kaikkein soveliaimmalla tavalla järjestetty laitos
+mailmassa. Se oli hauskan mukavuuden perikuva. Asia oli helppo
+muutamilla sanoilla selittää. Esimerkiksi: konsistoriumin eteen tulee
+avio-eron taikka rahojen takaisinannon asia. Hyvä. Sitä tutkitaan
+konsistoriumissa. Siitä tehdään hiljainen pieni seurapeli, ja
+pelataan se rauhassa loppuun. Ajatelkaamme, ettei tyydytä
+konsistoriumin päätökseen, mitä sitten tehdään? No, mennään
+arkkipiispallis-oikeustoon. Mitä arkkipiispallis-oikeusto on? Sama
+oikeusto samassa huoneessa, sama aidake ja samat asian-ajajat, mutta
+toinen tuomari, sillä täällä saa konsistoriumin tuomari joka oikeuden
+päivä ilmestyä advokatina. Hyvä; pelataan seura-peli loppuun taas.
+Mutta ei vieläkään tyydytä päätökseen. Hyvä. Mitä sitten tehdään? No,
+mennään delegateihin. Mitä delegatit ovat? No, kirkollisia delegateja
+ovat ne työttömät advokatit, jotka ovat katselleet seurapeliä, kun sitä
+pelattiin molemmissa oikeustoissa, ovat nähneet, kuinka kortit
+sakattiin, nostettiin ja lyötiin ulos, ovat puhuneet kaikkien pelaajien
+kanssa siitä ja tulevat nyt tuoreina tuomareina ratkaisemaan asiaa
+kaikkein mieliksi! Tyytymättömät ihmiset puhukoot lahjomisesta
+Commons'issa, Commons'in umpinaisuudesta ja Commons'in uudistuksen
+tarpeellisuudesta; mutta kun vehnän hinta bushel'ilta[32] oli ollut
+korkeimmillaan, oli Commons'illa ollut kaikkein enimmän tekemistä,
+jonka vuoksi sopi laskea kätensä sydämelleen ja sanoa koko maailmalle
+-- "kajotkaat Commons'iin, ja maa joutuu häviöön!"
+
+Minä kuuntelin näitä kaikkia tarkasti; ja vaikka, minun täytyy sanoa
+se, minä epäilin, oliko maa niin suuressa kiitollisuuden velassa
+Commons'ille, kuin Mr. Spenlow väitti, taivuin kuitenkin
+kunnioittavaisesti hänen ajatukseensa. Tuon puheen vehnän hinnasta
+bushel'ilta tunsin nöyrästi olevan liian raskaan voimilleni, ja se
+ratkaisi kokonaan kysymyksen. Minä en ole tähän hetkeen saakka koskaan
+saanut selkoa tästä vehnän bushel'ista. Se on yhteydessä kaikenlaisten
+asiain kanssa koko elin-aikani yhä ilmestynyt minua kukistaakseen. Minä
+en tarkoin tiedä, mitä sillä on tekemistä minun kanssani taikka mikä
+oikeus sillä on kukistaa minua äärettömän erilaisissa tiloissa; mutta
+milloin hyvänsä minä näen vanhan ystäväni bushelin väkisin esiin
+tuotuna (niinkuin hän, huomaan minä, aina tuodaan), pidän asiani
+hukkaan menneenä.
+
+Tämä oli poikkeus aineesta. _Minä_ en ollut se mies, joka kajosin
+Commons'iin ja syöksin maan häviöön. Minä ilmoitin alamaisesti
+äänettömyyteni kautta, että suostuin kaikkiin, mitä olin kuullut
+häneltä, joka ijän ja tietojen puolesta oli minua etevämpi; ja me
+puhuimme sitten "Vieraasta" ja dramasta ja Mr. Spenlow'in
+parihevosista, siksi kuin saavuimme hänen portillensa.
+
+Mr. Spenlow'in asuntoon kuului kaunis puutarha; ja vaikk'ei vuoden-aika
+ollut erittäin sovelias puutarhan katselemiseksi, oli sitä niin hyvästi
+hoidettu, että minä olin aivan ihastunut. Siinä oli viehättävä
+nurmikko, siinä puuryhmiä, siinä eteneviä käytäviä, joita tuskin
+selitin pimeässä, katetut rautalanka-ristikoilla, joita myöden kesällä
+pensaat ja kukat kasvoivat. "Täällä Miss Spenlow kävelee itseksensä",
+ajattelin minä. "Voi sentään!"
+
+Me astuimme iloisesti valaistuun rakennukseen ja tulimme eteiseen,
+jossa oli kaikenlaisia hattuja, lakkeja, päällystakkeja, shaaleja,
+hansikkaita, ruoskia ja kävelykeppejä. "Missä Miss Dora on?" sanoi Mr.
+Spenlow palvelialle. "Dora!" minä ajattelin. "Mikä kaunis nimi!"
+
+Me käännyimme läheiseen huoneesen (minä luulen, että se oli juuri se
+aamiais-huone, jonka tuo ruskea Itä-Indian sherry oli tehnyt
+muistettavaksi) ja minä kuulin jonkun äänen sanovan: "Mr. Copperfield,
+tyttäreni Dora ja tyttäreni Doran uskottu ystävä!" Se oli epäilemättä
+Mr. Spenlow'in ääni, mutta minä en tietänyt sitä enkä huolinut, kenenkä
+se oli. Kaikki oli silmänräpäyksellä kadonnut. Kohtaloni oli ratkaistu.
+Minä olin vanki ja orja. Minä rakastin tulisesti Dora Spenlow'ia!
+
+Hän oli enemmän kuin ihminen minun silmissäni. Hän oli fee, sylfidi,
+minä en tiedä, mitä hän oli -- kaikki, mitä ei kukaan ollut milloinkaan
+nähnyt, ja kaikki, mitä jokainen aina ikävöitsi. Tuota hätää nielaisi
+minut pohjaton rakkauden syvyys. Ei ollut aikaa pysähtyä reunalla, ei
+katsoa alaspäin eikä taaksepäin; minä olin syössyt päistikkaa alas,
+ennenkuin kykenin puhumaan sanaakaan hänelle.
+
+"Minä", muistutti eräs hyvin tunnettu ääni, kun olin kumartanut ja
+sopertanut muutamia sanoja, "olen nähnyt Mr. Copperfield'in ennen".
+
+Puhuja ei ollut Dora. Ei; tuo uskottu ystävä, Miss Murdstone!
+
+Minä en luule, että kummastuin paljon. Minun ymmärtääkseni ei ollut
+mitään kummastumisen voimaa enään jälellä minussa. Paitsi Dora
+Spenlow'ia ei tässä aineellisessa mailmassa löytynyt mitään
+mainittavaa, jota olisi sopinut kummastella. Minä sanoin: "Kuinka
+jaksatte, Miss Murdstone? Minä toivon, että voitte hyvin". Hän vastasi:
+"varsin hyvin". Minä sanoin: "Kuinka Mr. Murdstone jaksaa?" Hän
+vastasi: "veljeni on hyvissä voimissa, kiitoksia paljon".
+
+Mr. Spenlow, joka, arvaan minä, oli hämmästynyt, kun näki, että me
+tunsimme toinen toisemme, säisti nyt:
+
+"Minä huomaan ilolla", lausui hän, "Copperfield, että te ja Miss
+Murdstone olette tutut".
+
+"Mr. Copperfield ja minä", sanoi Miss Murdstone totisella tyvenyydellä,
+"olemme sukua. Me olimme ennen vähän tutut. Se oli hänen lapsuutensa
+aikana. Asianhaarat ovat sitten eroittaneet meidät. Minä en olisi
+tuntenut häntä".
+
+Minä vastasin, että minä olisin tuntenut hänet missä hyvänsä. Joka
+kyllä olikin totta.
+
+"Miss Murdstone teki niin hyvin", lausui Mr. Spenlow minulle, "ja
+rupesi siihen virkaan -- jos tätä siksi sopii nimittää -- että hän on
+tyttäreni Doran uskottu ystävä. Koska tyttärelläni Doralla kovaksi
+onneksi ei ole mitään äitiä, on Miss Murdstone suosiollinen kyllä
+olemaan hänen seuralapsenaan ja suojelianaan".
+
+Minun juolahti mieleeni, että Miss Murdstone, samoin kuin
+hengen-säilyttäjäksi nimitetty taskukapine, ei ollut niin paljon
+aiottu suojelukseksi kuin päällekarkaukseksi. Mutta kun eivät
+ajatukseni kiintyneet mihinkään muuhun, kuin Doraan, katselin tätä
+kohta jälestäpäin ja luulin hänen sievän oikullisesta käytöksestään
+huomaavani, ettei hän ollut erittäin taipusa uskomaan mitään
+seuralaiselleen ja suojeliallensa, kun samalla joku kello soi, jonka
+Mr. Spenlow sanoi olevan ensimäisen päivällismerkin, ja hän vei minut
+pois vaatteita muuttamaan.
+
+Näin rakastuneessa tilassa oli jotenkin naurettavaa ajatella
+pukemistansa taikka mitään muuta tointa hyvänsä. Minä en voinut kuin
+istua valkean eteen, purra matkalaukkuni avaimeen ja ajatella tuota
+viehättävää, tyttömäistä, kirkas-silmäistä, armasta Doraa. Mikä vartalo
+hänellä oli, mitkä kasvot, mikä sulokas, vaihteleva, lumoava käytös!
+
+Kello soi taas niin pian, ettei pukemisestani tullut kuin tyhjää
+hätäilemistä sen huolellisen toimituksen sijasta, jota olisin suonut
+nykyisissä oloissa, ja minä menin alas. Siellä oli muutamia vieraita.
+Dora puhutteli vanhaa, harmaapäistä gentlemania. Vaikka tämä oli harmaa
+-- ja päälle päätteeksi omia sanojansa myöden iso-isän isä -- olin minä
+vimmatun mustasukkainen hänelle.
+
+Mimmoisessa mielentilassa minä olin! Minä olin mustasukkainen
+jokaiselle. Minä en voinut kärsiä sitä ajatusta, että kukaan tunsi Mr.
+Spenlow'ia paremmin, kuin minä. Minua tuskastutti kovasti, kun kuulin
+heidän puhuvan semmoisista tapauksista, joihin minä en ollut ottanut
+mitään osaa. Kun joku hyvin rakastettava mies, jolla oli kiiltävä,
+kalju pää, kysyi minulta poikki päivällispöydän, olinko ensi kertaa
+siellä, olisin juljennut ruveta häntä vastaan mihinkä hurjuuteen ja
+kostoon tahansa.
+
+Minä en muista, kuka siellä oli, paitsi Dora. Minulla ei ole
+vähintäkään käsitystä, mitä meillä oli päivällisiksi, paitsi Doraa.
+Minusta tuntuu, kuin olisin aterioinnut vaan Doraa, ja minä lähetin
+pois puolen tusinan ruokia koskematta. Minä istuin hänen vieressänsä.
+Minä puhuin hänen kanssaan. Hänellä oli mitä miellyttävin pikkuinen
+ääni, mitä iloisin pikkuinen nauru ja mitä hupaisimmat ja herttaisimmat
+pikkuiset temput, jotka ikinä saattivat kadotetun nuorukaisen
+toivottomaan orjuuteen. Hän oli ylimalkain pienenpuolinen. Sitä
+kalliimpi, ajattelin minä.
+
+Kun hän meni ulos huoneesta Miss Murdstone'n kanssa (muita naisia ei
+ollutkaan seurassa), vaivuin minä unelmiin, joissa vaan se julma pelko
+häiritsi minua, että Miss Murdstone panettelisi minua Doran edessä. Tuo
+rakastettava kiiltopäinen olento kertoi minulle pitkän jutun, joka
+luullakseni koski puutarhan hoitoa. Minä luulen, että kuulin hänen
+sanovan "minun puutarhurini" useita kertoja. Minä olin suurimmalla
+tarkkuudella häntä kuuntelevinani, mutta kävelin koko ajan Eden'in
+puutarhassa Doran kanssa.
+
+Tuo pelkoni, että minua paneteltaisiin yhä kiihtyvän rakkauteni esineen
+luona, virkosi taas, kun vierashuoneeseen tultuamme näin Miss
+Murdstone'n tuiman ja ylpeän muodon. Mutta minä pääsin siitä
+odottamattomalla tavalla.
+
+"David Copperfield", sanoi Miss Murdstone, viitaten minua syrjäpuoleen
+jonkun akkunan luo. "Pari sanaa".
+
+Minä seisoin kahden kesken Miss Murdstone'n kanssa.
+
+"David Copperfield", sanoi Miss Murdstone, "minun ei tarvitse puhua
+lavealta perhe-seikoista. Niissä ei ole mitään viehättävää".
+
+"Kaukana siitä, Ma'am", vastasin minä.
+
+"Kaukana siitä", myönsi Miss Murdstone. "Minä en tahdo palauttaa
+muistoja entisistä riidoista eikä entisistä loukkauksista. Minua on
+eräs henkilö loukannut -- eräs nainen, minä sanon sen mielipahalla
+sukupuoleni kunnian tähden -- jota vaan tulee mainita ylenkatseella ja
+inholla; ja sen vuoksi olen mieluisammin häntä mainitsematta".
+
+Minä tunsin itseni tulistuvan tätini puolesta, mutta sanoin, että
+varmaan olisi parempi, jos Miss Murdstone suvaitsi jättää hänet
+mainitsematta. Minä en voinut kuulla, että häntä mainittiin
+epäkunnioituksella, lisäsin minä, ajatustani jyrkällä tavalla
+lausumatta.
+
+Miss Murdstone ummisti silmänsä ja notkisti ylenkatseellisesti
+päätänsä, sitten hän, verkalleen avaten silmiänsä, jatkoi:
+
+"David Copperfield, minä en mieli salata sitä tosiasiaa, että minussa
+syntyi huono ajatus teistä teidän lapsuudessanne. Olkoon, että minä
+erehdyin taikka te ehkä ette enää ansaitse sitä. Siitä ei ole nyt puhe
+meidän välillämme. Minä kuulun semmoiseen sukuun, joka, luullakseni, on
+erinomainen jonkunlaisesta lujuudesta; enkä minä tottele asianhaaroja
+eikä muutoksia. Minulla olkoon oma ajatukseni teistä. Te saatte pitää
+omaa ajatustanne minusta".
+
+Minä notkistin nyt vuorostani päätäni.
+
+"Mutta se ei ole tarpeellista", arveli Miss Murdstone, "että nämät
+ajatukset täällä törmäävät yhteen. Nykyisissä oloissa on se kaikin
+tavoin yhtä hyvä, etteivät tee sitä. Koska elämän vaiheet jälleen ovat
+saattaneet meidät yhteen ja ehkä saattavat meidät yhteen muissakin
+tiloissa, ehdottelisin, että me täällä kohtaisimme toinen toistamme
+niinkuin kaukaiset tuttavat. Perheellisissä seikoissa on kylläinen syy,
+että toistemme suhteen asetumme vaan tälle kannalle eikä meidän
+kummankaan ensinkään tarvitse tehdä toista muistutustensa alaiseksi.
+Suostutteko tähän?"
+
+"Miss Murdstone", vastasin minä, "minun mielestäni te ja Mr. Murdstone
+menettelitte minun suhteeni julmasti ja kohtelitte äitiäni
+säälittömästi. Tämä on minun ajatukseni, niin kauan kuin elän. Mutta
+minä suostun täydellisesti teidän ehdoitukseenne".
+
+Miss Murdstone ummisti taas silmänsä ja notkisti päätänsä. Kun hän
+sitten kylmien, kankeitten sormiensa hyppysillä oli koskettanut
+kädenselkääni, astui hän pois, järjestäen noita pieniä renkaita
+kalvoimissansa ja kaulassansa, jotka näyttivät olevan samaa joukkoa ja
+aivan samassa tilassa, kuin viime kerralla, jolloin näin hänet. Miss
+Murdstone'n luontoon katsoen muistuttivat ne minua kahleista
+vankihuoneen oven ylitse, jotka ulkopuolella ilmoittavat kaikille
+katsojille, mitä sisäpuolella sopii odottaa.
+
+Kaikki, mitä minä tiedän tämän illan loppupuolesta, on, että kuulin
+sydämeni kuningattaren laulavan lumoavia balladeja Franskan kielellä,
+joitten päätös tavallisesti oli se, että, oli laita kuinka hyvänsä,
+meidän aina tuli tanssia, tra la la, tra la la! säistäen itseänsä
+jollakin taivaallisella, gitarrintapaisella soittokalulla; että olin
+kuin pyörryksissä autuaallisista tunteista; että hylkäsin kaikki
+virvoitukset; että sieluni erittäin inhosi punssia; että, kun Miss
+Murdstone vei Doran pois vankeuteen, tämä hymyili ja ojensi minulle
+armaan kätensä; että näin itseni vilaukselta peilissä ja näytin
+täydellisesti heikkopäiseltä ja typerältä; että menin levolle aivan
+itkullisessa mielentilassa ja nousin niinkuin vähän järjeltä mennyt.
+
+Oli kaunis aamu ja varhainen, ja minua halutti, luulin minä, mennä
+kävelemään jossakin noista rautalanka-katteisista käytävistä ja
+antautua rakkauteeni, hänen kuvaansa ihastelemalla. Matkallani eteisen
+läpi kohtasin hänen pienen koiransa, jonka nimi oli Jip -- lyhennetty
+Gipsy'stä.[33] Minä lähestyin sitä hellästi, sillä minä rakastin
+sitäkin; mutta se näytti minulle koko hammasjatansa, meni jonkun tuolin
+alle varta vasten murisemaan eikä tahtonut kuulla mitään vähimmästäkään
+tuttavallisuudesta.
+
+Puutarha oli viileä ja ihmisistä tyhjä. Minä kävelin ympäri, ajatellen,
+kuinka onnellinen olisin, jos kerran saisin kihloihini tuon kalliin
+ihmeen. Mitä naimisiin, varoihin ja kaikkiin noihin tulee, luulen, että
+nyt ajattelin niitä melkein yhtä vähän, kuin pikku Em'lyä
+rakastaessani. Jos saisin sanoa häntä "Doraksi", kirjoittaa hänelle,
+armastella ja palvella häntä, jos minun olisi syytä luulla, että hän
+muitten parissa ollessaan kuitenkin muisti minua, näytti se minusta
+olevan mitä suurinta inhimillinen kunnianhimo voi pyytää -- varmaan se
+oli mitä suurinta minun kunnianhimoni voi pyytää. Ei ole ensinkään
+epäilemistäkään, että minä olin nuori, rakkaudesta hiukeava houkkio;
+mutta kaikissa näissä oli kuitenkin jotakin sydämen puhtautta, joka
+estää minua sitä muistissani kokonaan halveksimasta, nauroin sitä
+kuinka paljon hyvänsä.
+
+Minä en ollut kauan kävellyt, kun poikkesin jostakin kulmasta ja
+kohtasin hänet. Minua vävähtää vielä kiireestä kantapäähän, kun
+muistini poikkee tästä kulmasta, ja kynäni vapisee kädessäni.
+
+"Te -- olette -- ulkona varhain, Miss Spenlow", sanoin minä.
+
+"Sisällä on niin ikävä", vastasi hän, "ja Miss Murdstone on niin
+järjetön! Hän puhuu semmoisia joutavia, että päivän tarvitsee käydä
+kuivemmaksi, ennenkuin minä lähden ulos. Kuivemmaksi!" (Hän nauroi
+tässä mitä sointuisimmalla tavalla). "Sunnuntai-aamuna, jona minulla ei
+ole mitään harjoituksia, täytyy minun tehdä jotakin. Sentähden
+sanoinkin isälle eilen illalla, että minun täytyy lähteä ulos. Paitsi
+sitä on aamu kirkkain aika koko päivän kuluessa. Eikö teidänkin
+mielestänne ole niin?"
+
+Minä uskalsin ruveta rohkeaan lentoon ja sanoin (ei kuitenkaan
+hämmentelemättä), että nyt oli varsin kirkas minulle, vaikka äsken oli
+ollut sangen pimeä.
+
+"Onko tuo kohteliaisuutta?" lausui Dora, "vai onko ilma todella
+muuttunut?"
+
+Minä hämmentelin vielä pahemmin, kuin ennen, kun vastasin, ettei se
+ollut mitään kohteliaisuutta, vaan pelkkää totuutta, vaikk'en ollut
+huomannut, että mitään muutosta oli tapahtunut ilmassa. Omissa
+tunteissani tuo muutos oli tapahtunut, lisäsin minä ujosti, selitystäni
+kiinnittääkseni.
+
+Minä en ollut milloinkaan nähnyt semmoisia kiharoita -- kuinka minun
+olisi ollut mahdollistakaan, koska semmoisia ei milloinkaan ollut
+löytynyt! -- kuin ne, joita hän pudisti kasvojensa eteen punehtumistaan
+salatakseen. Ja hänen sini-nauhainen olkihattunsa, joka peitti nämät
+kiharat, mikä arvaamattoman kallis omaisuus se olisi ollut, jos vaan
+olisin saanut ripustaa sen huoneeseni Buckingham Street'illä!
+
+"Te olette nykyisin palanneet kotiin Paris'ista", sanoin minä.
+
+"Niin olen", lausui hän. "Oletteko koskaan käyneet siellä?"
+
+"En ole".
+
+"Voi! minä toivon, että pian lähdette. Te pitäisitte niin paljon
+siitä!"
+
+Haikean tuskan jälkiä ilmestyi kasvoissani. Hänen toivonsa, että minä
+lähtisin; hänen luulonsa, että hennoisin lähteä, oli oikein
+kuolettavaa. Minä halveksin Paris'ia; minä halveksin Franskaa. Minä
+sanoin, etten nykyisissä oloissa tahtoisi lähteä Englannista mistäkään
+hinnasta mailmassa. Ei mikään saisi minua siihen. Lyhyeltä, hän pudisti
+taas kiharoitansa kasvojensa eteen, kun samalla pikku koira tuli
+juosten pitkin käytävää avuksemme.
+
+Se oli kauhean mustasukkainen minulle eikä laannut minua haukkumasta.
+Dora otti sen syliinsä -- voi minua! -- ja hyväili sitä, mutta se
+haukkui vaan haukkumistansa. Se ei antanut minun koskea itseänsä, kun
+koetin: ja nyt Dora löi sitä. Sisälliset vaivani enentyivät suuresti,
+kun näin, kuinka hän rangaistukseksi näpähytteli sen tylppää kuonoa,
+sillä välin kuin se vilkutti silmiänsä, nuoleksi hänen kättänsä, mutta
+yhä murisi itseksensä, niinkuin vähäinen kontra-baasi. Viimein se
+viihtyi -- hyvin sen sopi viihtyä, Doran kuoppainen leuka pään päällä!
+-- ja me astuimme tuonnemmaksi ansaria katsomaan.
+
+"Te ja Miss Murdstone ette ole likeiset tuttavat, vai kuinka?" sanoi
+Dora. -- "Lemmittyni!"
+
+(Viimeinen sana lausuttiin koiralle. Voi, jospa se olisi minulle
+lausuttu!)
+
+"Ei", vastasin minä. "Ei likimainkaan".
+
+"Hän on väsyttävä olento", sanoi Dora, nurpealta näyttäen. "Minä en
+voi ymmärtää, mitä isäni ajatteli, kun hän valitsi semmoisen
+kiusankappaleen kumppaniksi minulle. Kuka tässä suojeliaa tarvitsee!
+_Minä_ en suinkaan semmoista tarvitse. Jip voi suojella minua paljon
+paremmin, kuin Miss Murdstone -- etkö voi, rakas Jip?"
+
+Jip räpytti vaan laiskasti silmiänsä, kun Dora suuteli sen pyöreätä
+päätä.
+
+"Isä nimittää häntä uskotuksi ystäväkseni, mutta minä olen varma, ettei
+hän ole mitään semmoista -- onko hän, Jip? Me emme rupea, Jip ja minä,
+uskomaan mitään semmoisille näreille ihmisille. Me aiomme antaa
+luottamuksemme milloin tahdomme ja itse etsiä omat ystävämme eikä
+sallia muitten etsiä niitä meille -- eikö niin, Jip?"
+
+Vastaukseksi Jip tyytyväisellä tavalla potisi vähän, melkein niinkuin
+laulava tee-keitin. Mitä minuun tulee, oli joka sana uusi, edellisiin
+kiinni taottu kahleen rengas.
+
+"Se on hyvin surkeata, että meidän, sen vuoksi ettei meillä ole mitään
+hyvää äitiä, täytyy sen sijaan saada tuommoinen kärtyinen vanha olento,
+kuin Miss Murdstone, joka aina kannoilla seuraa meitä -- eikö ole, Jip?
+Älä huoli, Jip. Me emme tahdo antaa luottamustamme, vaan teemme itsemme
+niin onnelliseksi, kuin voimme, ilman hänettä, ja me suututamme häntä
+emmekä ole hänen mieltänsä myöden -- eikö niin, Jip?"
+
+Jos tätä olisi kestänyt kauemmin, luulen, että minun olisi täytynyt
+langeta polvilleni someroon, vaikka oli todennäköistä, että hiertäisin
+niitä ja paitsi sitä heti ajettaisiin pois talosta. Mutta onneksi ei
+ansari ollut kaukana poissa, ja nämät sanat saattivat meidät sinne.
+
+Ansarissa oli kokonainen näyttely-vara kauniita geraniumeja. Me
+astuimme verkalleen niitten ohitse, ja Dora pysähtyi usein
+ihmettelemään sitä taikka tätä geraniumia, ja minä seisahduin
+ihmettelemään samaa, ja Dora nosti nauraen ylös koiransa lapsellisella
+tavalla, että se haistaisi kukkia; ja jollemme kaikki kolme olleet
+satujen maassa, olin ainakin minä. Geraniumin lehden haju saattaa minut
+vielä tänäänkin puoleksi naurattavalla, puoleksi totisella tavalla
+kummastelemaan, mikä muutos äkkiä on tapahtunut minussa; ja silloin
+minä näen sini-nauhaisen olkihatun ja runsaan joukon kiharoita ja
+pikkuisen mustan koiran, jota kaksi hentoa käsivartta nostaa ylös
+kukkia ja heleitä lehtiä kohden.
+
+Miss Murdstone oli etsinyt meitä. Hän löysi meidät täältä ja tarjosi
+tylkeää poskeansa, jonka pienet rypyt olivat puuteria täynnä, Doran
+suudeltavaksi. Sitten hän pisti Doran käsivarren kainaloonsa ja
+käyttäytti meidät aamiaista syömään, niinkuin olisi ollut sotamiehen
+hautajaiset.
+
+Kuinka monta kuppia teetä minä join sentähden, että Dora jakeli sitä,
+en tiedä. Mutta minä muistan tarkoilleen, että istuin teetä
+lainoomassa, siksi kuin koko hermostoni, jos minulla siihen aikaan oli
+mitään semmoista, varmaan oli mennyt pilalle. Vähän ajan perästä
+lähdimme kirkkoon. Miss Murdstone istui Doran ja minun välissäni
+penkissä; mutta minä kuulin Doran laulavan ja seurakunta katosi. Joku
+saarna pidettiin -- Dorasta tietysti -- ja minä pelkään, että siinä on
+kaikki, mitä minä jumalanpalveluksesta tiedän.
+
+Päivä kului hiljaisuudessa. Ei mitään vieraita, yksi kävely-retki,
+neljän hengen perhe-päivälliset ja iltakausi, jona katselimme kirjoja
+ja kuvia, samalla kuin Miss Murdstone, saarna edessään ja silmät meihin
+kääntyneinä, piti valpasta vahtia. Voi! varsin vähän arvasi Mr.
+Spenlow, kun hän sinä päivänä puolisten jälkeen, nenäliina päänsä yli,
+istui vastapäätä minua, kuinka minä ajatuksissani innokkaasti syleilin
+häntä -- hänen vävynänsä! Varsin vähän ajatteli hän, kun illalla jätin
+hänet hyvästi, että hän oli juuri antanut suostumuksensa Doran ja minun
+kihlaukseeni ja että minä rukoilin hänelle siunauksia taivaasta!
+
+Me erosimme varhain aamulla, sillä meidän oli amiraliteti-oikeustossa
+edessämme eräs laivanpelastus-juttu, joka vaati melkoisen tarkkaa
+tietoa merikulun asioissa, jonka vuoksi (kosk'ei sopinut odottaa, että
+me Commons'issa erittäin ymmärsimme semmoisia seikkoja) tuomari oli
+käskenyt kaksi vanhaa Trinity House'n jäsentä Jumalan tähden tulemaan
+avuksi. Dora oli kuitenkin aamiaispöydässä teetä laittamassa; ja
+minulla oli se surullinen ilo, että faetonissa sain ottaa hattuni
+päästä hänen edessään, kun hän seisoi oven astuimilla, Jip sylissään.
+
+Mitä amiraliteti-oikeusto sinä päivänä oli minun silmissäni; miksi
+hullutukseksi minä ajatuksissani juttumme muutin, sitä kuunnellessani;
+kuinka minä näin "Doran" piirrettynä sen hopea-airon lavalle, joka
+laskettiin pöydälle tämän korkean tuomio-istuimen vertauskuvaksi; ja
+kuinka minusta, kun Mr. Spenlow lähti kotiin ilman minua (minä olin
+pitänyt sitä mieletöntä toivoa, että hän ottaisi minut mukaansa
+jälleen), tuntui siltä, kuin olisin ollut merimies ja se laiva, johon
+kuuluin, olisi purjehtinut pois ja jättänyt minut autiolle saarelle;
+sitä turhaan koettaisin kuvata. Jos tuo unelias, vanha oikeusto voisi
+herätä ja näkyvässä muodossa tuoda esiin ne päivälliset unelmat, joita
+minulla siinä Dorasta on ollut, saattaisi se ilmi minun todellisen
+tilani.
+
+Minä en tarkoita niitä unelmia, joita minulla oli vaan sinä päivänä,
+mutta päivästä päivään, viikosta viikkoon ja toisesta työkaudesta
+toiseen. Minä en mennyt sinne ottamaan vaaria siitä, mitä siellä
+tapahtui, vaan Doraa ajattelemaan. Jos koskaan ajattelin juttuja, kun ne
+verkalleen laahoivat ohitseni, ajattelin niitä vaan sillä tavoin, että
+avioliiton asioissa (Doraa muistaen) itsekseni tuumailin, kuinka oli
+mahdollista, että naineet ihmiset voivat olla muuta, kuin onnellisia;
+ja että perintö-asioissa mietin, mihin toimeen ensiksi Doran suhteen
+rupeisin, jos riidan-alainen raha olisi minulle testamenteerattu.
+Rakkauteni ensi viikkona ostin neljä kallista liiviä -- ei itse
+tähteni; _minä_ en pannut mitään arvoa niihin; Doran tähden -- ja
+rupesin käymään oljenkarvaisilla, vuohen-nahkaisilla hansikkailla
+kaduilla ja perustin kaikki ne varpaan-känsät, mitkä minulla
+milloinkaan on ollut. Jos saattaisin vaan tuoda esiin ne saappaat,
+joita siihen aikaan käytin, ja verrata niitä jalkani luonnolliseen
+kokoon, todistaisivat ne liikuttavalla tavalla, mimmoinen sydämeni tila
+oli.
+
+Vaikka Doraa kunnioittaakseni näin surkeasti vaivasin itseäni, kävelin
+kuitenkin penikulmia joka päivä siinä toivossa, että saisin nähdä
+hänet. Norwood'in tiellä tunsivat yhtä hyvin minut kuin tämän
+paikkakunnan kirjeenkantajat; mutta ei siinä kyllin, minä kiertelin
+itse London'in ristin rastin. Minä kävelin pitkin katuja, missä parhaat
+puodit ladyjä varten olivat, minä liikuin basaarilla, niinkuin levoton
+haamu, minä häärin puistossa herkeämättä kauan aikaa sen jälkeen, kuin
+olin aivan uuvuksissa. Silloin tällöin näin hänet pitkien loma-aikojen
+perästä ja harvinaisissa tiloissa. Kenties näin hänen heiluttavan
+hansikastansa vaunujen akkunasta; kenties tapasin hänet, astuin hänen
+ja Miss Murdstonen kanssa vähän matkaa ja puhuttelin häntä. Viimeisessä
+tapauksessa olin aina hyvin onneton jälestäpäin, kun ajattelin, etten
+ollut sanonut mitään asiallista hänelle, taikka ettei hänellä ollut
+mitään käsitystä rakkauteni suuruudesta, taikka ettei hän ollenkaan
+huolinut minusta. Minä odotin aina, niinkuin arvata sopii, toista
+kutsumusta Mr. Spenlow'in luo. Minä petyin aina toiveissani, sillä minä
+en saanut mitään. Mrs. Crupp lienee varmaan ollut terävä-silmäinen
+nainen, sillä, kun tämä mieltymykseni oli vaan muutamien viikkojen
+vanha enkä minä ollut rohjennut kirjoittaa Agnes'illekaan selvemmin
+siitä, kuin että olin käynyt Mr. Spenlow'illa, "jonka koko perhe",
+lisäsin minä, "on vaan yks tytär"; -- Mrs. Crupp, sanon, lienee varmaan
+ollut teräväsilmäinen nainen, sillä yksin tällä varhaisella kannallakin
+huomasi hän sen. Eräänä iltana, jona olin kovin alakuloinen, tuli hän
+ylös minun luokseni kysymään (häntä kiusasi silloin se tauti, jota olen
+maininnut), sopisiko minun antaa hänelle vähäisen kartemumman
+tinkturia, johon oli sekoitettu rabarberia ja joka oli maustettu
+seitsemällä neilikannesteen tilkalla -- tämä oli paras rohto hänen
+kipuihinsa -- taikka, jollei minulla sattunut olemaan mitään semmoista,
+vähän konjakkia, joka oli lähinnä parasta. Tämä ei maistunut hänestä,
+muistutti hän, niin hyvältä, mutta se oli lähinnä parasta. Kosk'en
+ollut milloinkaan edes kuullut tuosta ensimäisestä lääkkeestä, mutta
+minulla aina oli tuota toista ruokakammiossani, annoin Mrs. Crupp'ille
+siitä lasillisen, jota hän (etten pelkäisi, että sitä käytettäisiin
+mihinkään sopimattomaan tarkoitukseen) alkoi juoda minun nähdessäni.
+
+"Reipastukaat, Sir", lausui Mrs. Crupp, "minua säälittää nähdä teitä
+tässä tilassa, Sir, minä olen äiti itse".
+
+Minä en kaikin puolin ymmärtänyt, kuinka tämä tosiasia oli sovitettava
+minuun itseen; mutta minä hymyilin kuitenkin Mrs. Crupp'ille niin
+ystävällisesti kuin suinkin voin.
+
+"No, Sir", lausui Mrs. Crupp. "Suokaat anteeksi. Minä tiedän, mitä se
+on, Sir. Kysymys on jostakin ladystä".
+
+"Mrs. Crupp?" vastasin minä punehtuen.
+
+"Oh, Jumala siunatkoon teitä! Olkaat hyvällä mielellä, Sir!" sanoi Mrs.
+Crupp ja nyykäytti päätänsä rohkaisevaisesti. "Älkäät koskaan heittäkö
+mitään asiaa menneeksi, Sir! Jos hän ei hymyile teille, löytyy monta,
+jotka hymyilisivät. Te olette nuori gentlemani, jolle kyllä hymyillään,
+Mr. Copperfull, ja teidän tulee oppia tuntemaan oma arvonne, Sir".
+
+Mrs. Crupp nimitti minua aina Mr. Copperfull'iksi: ensiksi epäilemättä
+sen vuoksi, ettei se ollut minun nimeni; ja toiseksi sen vuoksi, että
+se oli, mikä minusta tuntuu luultavalta, jossakin kaukaisessa
+yhteydessä pesu-päivän[34] kanssa.
+
+"Mikä saattaa teitä ajattelemaan, että kysymys on jostakin ladystä,
+Mrs. Crupp?" sanoin minä.
+
+"Mr. Copperfull", lausui Mrs. Crupp suurella hellyydellä, "minä olen
+äiti itse".
+
+Hetkeen aikaan ei Mrs. Crupp voinut muuta, kuin laskea kätensä
+nankini-rinnallensa ja vahvistaaksensa itseään palaavaa kipua vastaan
+särpiä rohtoansa. Vihdoin hän puhui taas.
+
+"Kun rakas tätinne hyyräsi teille tämän huoneiston, Mr. Copperfull",
+arveli Mrs. Crupp, "muistutin minä, että olin nyt löytänyt jonkun,
+josta minun sopi pitää huolta. 'Kiitos Jumalan!' kuuluivat sanani,
+'minä olen nyt löytänyt jonkun, jota saan hoidella!' -- Te ette syö
+kylläksi, Sir, ettekä juo".
+
+"Tähänkö päätöksenne perustatte, Mrs. Crupp?" kysyin minä.
+
+"Sir", lausui Mrs. Crupp, ankaranpuolisella äänellä, "minä olen
+passannut muita nuoria gentlemaneja paitsi teitä. Nuori gentlemani
+olkoon liian huolikas itse suhteensa taikka liian huolimaton. Hän
+harjatkoon hiuksiansa liian säännöllisesti taikka liian säännöttömästä.
+Hän käyköön liian isoilla saappailla taikka liian pienillä. Tämä kaikki
+on sen mukaan, kuinka nuoren gentlemanin alkuperäinen luonne on. Mutta
+ruvetkoon hän mihinkä liiallisuuteen hyvänsä, Sir, on kumpaisessakin
+tapauksessa kysymys nuoresta ladystä".
+
+Mrs. Crupp pudisti päätänsä niin tukevalla tavalla, ettei minulla ollut
+tuumaakaan edullista asemaa jälillä.
+
+"Mainittakoon vaan se gentlemani, joka kuoli tässä ennen teitä", lausui
+Mrs. Crupp. "Hän rakastui -- johonkin ravintolan tyttöön -- ja antoi
+kohta kaventaa liivinsä, vaikka hän oli kovasti kohistunut juomisesta".
+
+"Mrs. Crupp", sanoin minä, "minun täytyy, jos suvaitsette, pyytää,
+ettette yhdistä sitä nuorta ladyä, josta nyt on puhe, minkään
+ravintolantytön taikka muun semmoisen kanssa".
+
+"Mr. Copperfull", vastasi Mrs. Crupp, "minä olen äiti itse eikä sitä
+tarvitse pelätä. Minä pyydän anteeksi, Sir, jos tungen liian likelle.
+Minä en tahtoisi koskaan tunkea mihinkään, johon en ole tervetullut.
+Mutta te olette nuori gentlemani, Mr. Copperfull, ja sen neuvon annan
+teille, että reipastutte, Sir, että olette hyvällä mielellä ja tunnette
+oman arvonne. Jos rupeisitte johonkin, Sir", sanoi Mrs. Crupp, "jos
+rupeisitte nyt keiliä heittämään, joka on terveellistä, huomaisitte,
+että se johdattaisi ajatuksenne toisaalle ja tekisi teidän hyvää".
+
+Sillä puheella Mrs. Crupp, ollen säästävinänsä konjakkia -- joka jo oli
+kaikki mennyt -- kiitti minua majesteetillisella niiauksella ja lähti
+tiehensä. Kun hänen haamunsa katosi pimeään eteiseen, osoitti tosin
+tämä neuvo minun silmissäni vähän sopimatonta rohkeutta Mrs. Crupp'in
+puolelta, mutta samalla olin toiselta kannalta katsoen hyvinkin
+mielissäni, että olin saanut sen, koska se oli aikanansa lausuttu sana
+ja varoitti minua vasta paremmin kätkemään salaisuuttani.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU.
+
+Tommy Traddles.
+
+
+Kenties Mrs. Crupp'in neuvon johdosta, kenties ainoastaan siitä syystä,
+että keili[35] ja Traddles sanat äänen puolesta vivahtivat toisiinsa,
+minun seuraavana päivänä joutui mieleeni mennä Traddles'ia katsomaan.
+Se aika, jonka hän oli maininnut, oli kauan sitten kulunut, ja hän asui
+vähäisellä kadulla likellä eläinlääkäri-opistoa Camden Town'issa,
+jossa, niinkuin joku meidän konttoristeista, joka asui sillä kulmalla,
+minulle ilmoitti, huoneita etupäässä hyyrättiin opiskeleville
+gentlemaneille, jotka ostivat eläviä aaseja ja yksityisissä huoneissaan
+kokeiksensa tutkivat näitä nelijalkaisia otuksia. Kun olin tuolta
+konttoristilta saanut tietää tien tähän akademilliseen vehmastoon,
+lähdin samana iltana matkalle vanhan koulukumppanini luo.
+
+Minä huomasin, ettei katu ollut niin miellyttävä kuin Traddles'in
+vuoksi olisin suonut. Asukkailla näkyi olevan taipumus nakata
+kaikenlaista sälyä, jota he eivät tarvinneet, kadulle, joka siitä kävi
+ei ainoastaan pahanhajuiseksi ja ruokottomaksi, vaan kaalin lehtien
+kautta suorastaan ryöttäiseksi. Ruuput eivät sentään olleet ainoastaan
+kasvillisia, sillä etsittävää numeroa katsellessani näin siellä kengän,
+kokoon-taittuneen kastinpannun, mustan hatun ja sateenvarjon, kaikki
+erinäisissä riutumisen tiloissa.
+
+Paikan yleinen muoto muistutti minua kovasti niistä ajoista, jolloin
+asuin Mr. ja Mrs. Micawber'in luona. Jonkunlainen erinomainen
+lakastuneen kauneuden muoto, joka ilmestyi siinä rakennuksessa, jota
+etsin, ja teki sen toisenlaiseksi, kuin kaikki muut rakennukset samalla
+kadulla -- vaikka ne olivat kaikki laaditut saman yksitoikkoisen mallin
+mukaan ja näyttivät haperoivan pojan ensimäisiltä kokeilta, joka oppi
+liittämään huoneita eikä vielä ollut päässyt kankeista tiili- ja
+laasti-töherryksistään -- muistutti minua vielä enemmän Mr. ja Mrs.
+Micawber'ista. Sattumalta tullessani oven luo, kun iltamaidontuoja
+avasi sen, muistuivat Mr. ja Mrs. Micawber vielä kahta elävämmin
+mieleeni.
+
+"No", sanoi maidontuoja varsin nuorelle palvelustytölle. "Onko kuulunut
+mitään tuosta vähäisestä rätingistäni?"
+
+"Kyllä, isäntä sanoo, että hän ennen pitkää suorittaa sen", oli
+vastaus.
+
+"Sillä", arveli maidontuoja, jatkaen, niinkuin hän ei olisi saanut
+mitään vastausta, ja puhuen, niinkuin hänen äänestään päätin, pikemmin
+jonkun sisällä olevan opetukseksi, kuin tämän nuoren palvelian -- joka
+ajatus vahvistui siitä, että hän kurkisteli alaspäin käytävää -- "sillä
+tuo vähäinen rätinkini on nyt juossut niin kauan, että rupean jo
+pelkäämään sen juosneen kokonaan matkoihinsa eikä enään tulevan
+kuuluviin. Mutta minä en aio enään suostua siihen, näettekö!" sanoi
+maidontuoja yhä lennättäin ääntänsä rakennukseen ja kurkistellen
+alaspäin käytävää.
+
+Mitä siihen tuli, että hän möi niin mietoa tavaraa, kuin maitoa, ei,
+ohitse mennen, koskaan löytynyt jyrkempää poikkeusta säännöstä. Hänen
+käytöksensä olisi ollut tuima teurastajan taikka viinakauppiaan
+käytökseksi.
+
+Nuoren tytön ääni kävi heikoksi, mutta huulten liikunnosta päättäen
+näytti hän minusta taas mumisevan, että rätinki suoritettaisiin ennen
+pitkää.
+
+"Minä kerron teille jotakin", lausui maidontuoja, ensi kertaa tylysti
+katsellen häntä ja tarttuen hänen leukaansa, "pidättekö paljon
+maidosta?"
+
+"Kyllä minä pidän siitä", vastasi hän.
+
+"Hyvä", arveli maidontuoja. "Siinä tapauksessa te ette huomenna saa
+mitään. Kuuletteko? Te ette saa pisaraakaan maitoa huomenna".
+
+Minusta näytti siltä, kuin toivo saada jotakin tänään kuitenkin olisi
+lohduttanut tyttöä. Vihaisesti päätänsä hänelle pudistettuaan, hellitti
+maidontuoja hänen leuastansa, avasi, vaikka ei suinkaan mieluisesti,
+kannunsa ja laski tavallisen määrän perheruukkuun. Tämän tehtyään lähti
+hän mutisten pois ja päästi kostonhimoisella äänellä ammattihuutonsa
+seuraavalla ovella.
+
+"Asuuko Mr. Traddles täällä?" kysyin minä nyt.
+
+Salamyhkäinen ääni vastasi käytävän päästä: "kyllä", jonka jälkeen
+nuori palvelustyttö vastasi: "kyllä".
+
+"Onko hän kotona?" sanoin minä.
+
+Taas salamyhkäinen ääni vastasi myöntäväisesti ja taas tyttö toisti
+vastauksen. Tuosta minä kävin sisään, ja noudattaen palvelian neuvoja
+astuin toiseen kerrokseen, itsessäni tietäen, kun kuljin perimmäisen
+oven ohitse, että salamyhkäinen silmä, joka arvattavasti kuului tuohon
+salamyhkäiseen ääneen, tarkasteli minua.
+
+Kun pääsin ylös portaista -- rakennus oli vaan kaksikertainen -- seisoi
+Traddles siellä minua kohtaamassa. Häntä ilahutti nähdä minua ja hän
+johdatti minut, suurella sydämellisyydellä toivottaen minua
+tervetulleeksi, vähäiseen huoneesensa. Se oli rakennuksen etupuolella
+ja erinomaisen sievä, vaikka niukasti kalustettu. Se oli hänen ainoa
+huoneensa, näin minä; sillä siinä oli yksi makuu-sohva, ja hänen
+kenkä-harjansa ja kiiltovoiteensa olivat kirjojen seassa --
+ylimmäisellä hyllyllä jonkun sanakirjan takana. Hänen pöytänsä oli
+papereita täynnä, ja hän oli ollut ahkerassa työssä, vanha takki yllä.
+Minä en, tietääkseni, erittäin katsellut mitään, mutta näin kaikki,
+yksin kirkonkin hänen poslinisessa läkkitolpossaan, kun kävin istumaan
+-- ja tämäkin oli semmoinen taito, johon olin harjaantunut vanhoina
+Micawber'in aikoina. Useat näppärät laitokset, joita hän oli keksinyt
+peittääksensä kommodiansa, ja se tapa, jolla hän oli mukavasti
+sijoittanut saappaansa, parranajo-peilin ja niin edespäin, painuivat
+erittäin mieleeni, koska ne todistivat, että se oli sama Traddles,
+jonka oli tapa kirjoituspaperista kaavailla elefantin pesiä ja pistää
+kärpäsiä niihin sekä lohduttaa itseänsä, kun häntä kovasti kohdeltiin,
+noilla muistettavilla taidetuotteilla, joita olen niin usein maininnut.
+
+Eräässä nurkassa oli jotakin, joka oli sievästi verhottu isolla,
+valkoisella vaatteella. Minä en saanut selkoa siitä, mitä se oli.
+
+"Traddles", sanoin minä, uudestaan pudistaen hänen kättänsä, kun olin
+käynyt istumaan, "minua ilahuttaa nähdä sinua".
+
+"Minua ilahuttaa nähdä _sinua_, Copperfield", vastasi hän. "Minua
+todella suuresti ilahuttaa nähdä sinua. Juuri sentähden, että minua
+kovasti ilahutti nähdä sinua, kun tapasimme toisemme Ely Place'lla, ja
+sentähden, että olin varma siitä, että sinua kovasti ilahutti nähdä
+minua, neuvoin sinua tulemaan tänne eikä byrooseni".
+
+"Oh! Sinulla on byroo?" sanoin minä.
+
+"Niin. Minulla on neljäs osa yhdestä kerroksesta ja käytävästä, ja
+neljäs osa yhdestä konttoristista", vastasi Traddles. "Kolme muuta ja
+minä olemme hyyränneet yhdessä huoneiston -- että näyttäisi asiamiehen
+kaltaiselta -- ja me jaamme myöskin konttoristin. Puoli-kruunua
+viikkoonsa menee minulta hänen palkakseen".
+
+Hänen vanha, suora luontonsa ja säyseä mielensä ja myöskin jotakin
+hänen vanhasta huonosta onnestaan näytti mielestäni hymyilevän minulle
+siinä hymyssä, jolla hän suoritti tämän selityksen.
+
+"Minä en sen vuoksi, että olisin vähimmälläkään tapaa ylpeä,
+Copperfield, ymmärräthän sinä", lausui Traddles, "jätä ihmisiä tänne
+käskemättä, vaan sen vuoksi, että muutamat, jotka käyvät minun luonani,
+ehkä eivät huolisi tulla tänne. Minä puolestani pyrin eteenpäin
+mailmassa suurilla vastuksilla, ja olisi naurettavaa, jos koettaisin
+olla muuta tekevinäni".
+
+"Sinä luet advokatiksi ruvetaksesi, ilmoitti Mr. Waterbrook minulle?"
+sanoin minä.
+
+"No niin", lausui Traddles, verkalleen hieroen käsiänsä, "minä luen
+advokatiksi päästäkseni. Asia on se, että olen juuri ruvennut
+harjoittamaan lukemista melkoisen loma-ajan jälkeen. Siitä on mennyt
+kappale aikaa, kuin minä kirjoitettiin sisään, mutta noitten sadan
+punnan maksossa oli kova kiusta. Kova kiusta!" sanoi Traddles,
+rytkyttäen ruumistansa, niinkuin hammas olisi nyhdetty hänen suustaan.
+
+"Tiedätkö, mitä minun väkisin täytyy ajatella, Traddles, kun istun
+tässä ja katselen sinua?" kysyin minä.
+
+"En", vastasi hän.
+
+"Tuota taivaan-sinistä pukua, joka sinulla tavallisesti oli".
+
+"Niin tosiaan!" huudahti Traddles nauraen. "Kapea hioista ja lahkeista,
+vai kuinka? Voi minua! Hyvä! Ne olivat onnelliset ajat, eikö niin?"
+
+"Totta puhuen luulen, että koulumestarimme olisi voinut tehdä ne
+onnellisemmiksi, ketään meistä vahingoittamatta", vastasin minä.
+
+"Kenties olisikin", lausui Traddles. "Mutta voi minua! olipa siellä
+aika lailla lystiäkin. Muistatko noita makuuhuoneen iltoja? Kun pidimme
+illallispitojamme? Ja kun sinä tarinoit meille? Ha, ha, ha! Ja
+muistatko, kuinka minua kepitettiin, kun itkin Mr. Mell'iä? Vanha
+Creakle! Minä tahtoisin nähdä häntäkin jälleen!"
+
+"Hän oli oikea peto sinua vastaan, Traddles", sanoin minä
+harmistuneena; sillä hänen hyvänsävyisyytensä teki, että minusta
+tuntui, kuin olisin nähnyt häntä vasta eilen piestävän.
+
+"Niinkö luulet?" vastasi Traddles. "Todellako? Kenties hän olikin.
+Mutta kaikki on nyt jo aikaa ohitse. Vanha Creakle!"
+
+"Joku setäsi kustansi silloin kasvatuksesi?" sanoin minä.
+
+"Niin kustansi", lausui Traddles. "Se, jolle aina aioin kirjoittaa.
+Enkä koskaan kirjoittanut, kuinka! Ha, ha, ha! Niin, minulla oli setä
+silloin. Hän kuoli vähän sen jälkeen, kuin minä jätin koulun".
+
+"Vai niin!"
+
+"Niin. Hän oli ammattitoimestansa lakannut -- miksi sitä sanotaan --
+kangaskauppias -- verkakauppias -- ja oli tehnyt minut perilliseksensä.
+Mutta hän ei rakastanut minua, kun kasvoin suuremmaksi".
+
+"Puhutko totta?" lausuin minä, Hän oli niin levollinen, että luulin
+hänen tarkoittavan jotakin muuta.
+
+"Puhun, Copperfield!" vastasi Traddles. "Se oli onneton asia, mutta hän
+ei sallinut minua ollenkaan. Hän sanoi, etten ensinkään ollut, mitä hän
+oli toivonut, ja sitten hän nai emännöitsiänsä".
+
+"Ja mitä sinä silloin teit?" kysyin minä.
+
+"Oikeastaan en tehnyt mitään", sanoi Traddles. "Minä asuin heillä,
+odottaen, että minulle toimitettaisiin joku paikka, siksi kuin hänen
+leininsä, paha kyllä, lensi hänen vatsaansa -- ja sitten hän kuoli, ja
+sitten hänen vaimonsa meni uudestaan naimisiin jonkun nuoren miehen
+kanssa, ja sitten minusta ei pidetty mitään huolta".
+
+"Etkö siis saanut mitään, Traddles?"
+
+"Kyllä!" arveli Traddles. "Minä sain viisikymmentä puntaa. Minua ei
+oltu kasvatettu mihinkään ammattiin, ja ensiksi olin ymmällä, mitä
+tehdä. Kuitenkin rupesin erään lakimiehen pojan avulla, joka oli ollut
+Salem House'ssa -- Yawler, tuo väärä-nenä. Muistatko häntä?"
+
+"En. Hän ei ollut siellä samalla kertaa, kuin minä; kaikki nenät olivat
+minun aikanani suorat".
+
+"Sama se", lausui Traddles. "Minä rupesin hänen avullansa kopioimaan
+lakikirjoituksia. Tämä ei juuri tuottanut paljon; ja silloin rupesin
+panemaan kokoon asiakirjoja, tekemään otteita ja muuta senkaltaista.
+Sillä minä olen tuommoinen työtä tekevä toveri, Copperfield, ja olen
+oppinut lujasti suorittamaan semmoisia seikkoja. No! Tämä johdatti
+mieleeni, että minun pitäisi itse ruveta lukemaan lakia; ja se vei
+loput noista viidestäkymmenestä punnasta, Yawler puhui kuitenkin
+puolestani parissa kolmessa byroossa -- Mr. Waterbrook'in oli yksi
+niistä -- ja sillä tapaa sain sangen paljon työtä. Onneksi kyllä
+jouduin myöskin tuttavuuteen erään kirjankustantajan kanssa, joka
+toimitti yhtä encyclopediaa, ja hän antoi minulle työtä; ja juuri nyt"
+(katsellen pöytäänsä) "teen työtä hänelle. Minä en ole hullumpi
+kompilatori, Copperfield", lausui Traddles, säilyttäen samaa iloisen
+luottamuksen muotoa kaikissa, mitä hän sanoi, "mutta minulla ei ole
+ollenkaan mitään kekseliäisyyttä, ei hituakaan. Minä en luule, että
+koskaan on löytynyt nuorta miestä, jossa oli vähemmän alkuperäisyyttä
+kuin minussa".
+
+Koska Traddles näytti odottavan, että minä myöntäisin tämän, niinkuin
+aivan luonnollisen asian, nyykäytin päätäni; ja hän jatkoi samalla
+vilkkaalla kärsivällisyydellä -- minä en saavuta mitään parempaa
+lausetta -- kuin ennen.
+
+"Niin minä vähitellen ja hiljaisesti eläen viimein kokosin nuot sata
+puntaa", lausui Traddles; "ja kiitos Jumalan, että ne ovat maksetut --
+vaikka siinä todella oli", sanoi Traddles, taas rytkyttäen ruumistansa,
+niinkuin toinen hammas olisi nyhdetty häneltä, "'kova kiusta'. Minä elän
+vielä sellaisesta työstä, jota olen maininnut, mutta minä toivon, että
+jonakin päivänä saan jonkunlaista tointa jossakin sanomalehdessä: joka
+olisi melkein sama, kuin onneni perustaminen. No, Copperfield, sinä
+olet aivan sama, kuin sinun oli tapa olla, sinulla on samat miettivät
+kasvot, ja minun on niin hauska nähdä sinua, etten voi salata mitään.
+Sentähden sinun tulee saada tietää, että minä olen kihloissa".
+
+Kihloissa! Voi, Dora!
+
+"Hän on papintytär", jatkoi Traddles, "yksi kymmenestä sisaruksesta
+alhaalla Devonshire'ssä. Niin!" Sillä hän näki, kuinka tietämättäni
+katselin läkkitolpon kuvaa. "Tuossa kirkko on! Sinä poikkeet vasemmalle
+tästä paikasta", siirtäen sormeansa pitkin läkkitolppoa, "ja juuri
+missä minä pidän tätä kynää, seisoo rakennus -- antaen, sinä ymmärrät,
+kirkkoon päin".
+
+Se ilo, jolla hän ryhtyi näihin yksityis-seikkoihin, ei ilmestynyt
+täydellisesti eteeni, ennenkuin jälestäpäin; sillä tällä haavaa minun
+itsekkäät ajatukseni tekivät peruspiirrosta Mr. Spenlow'in huoneesta ja
+puutarhasta.
+
+"Hän on semmoinen suloinen tyttö!" lausui Taddles; "hiukan vanhempi,
+kuin minä, mutta semmoinen suloinen tyttö! Kerroinhan sinulle, että
+aioin lähteä kaupungista? Minä olen ollut tuolla alhaalla. Minä kävelin
+sinne, kävelin takaisin, ja minulla oli mitä hupaisimmat päivät! Tosin
+on luultava, että kihlaus-aikaamme kestää jotenkin kauan, mutta
+mielilauseemme on: 'odota ja toivo!' Me sanomme niin aina. 'Odota
+ja toivo!' sanomme aina. Ja hän olisi valmis odottamaan minua,
+Copperfield, siksi kuin hän tulisi kuudenkymmenen vanhaksi -- kuinka
+vanhaksi hyvänsä!"
+
+Traddles nousi tuoliltansa ja laski voittosalla hymyllä kätensä sille
+valkoiselle vaatteelle, jonka olin huomannut.
+
+"Ei kuitenkaan niin", sanoi hän, "ettemme olisi aloittaneet
+talouttamme. Ei, ei; me olemme aloittaneet. Meidän täytyy liikkua
+hiljalleen, mutta me olemme aloittaneet. Tässä", suurella ylpeydellä ja
+varovaisuudella vetäen vaatetta pois, "on kaksi huonekalua aluksi.
+Tämän kukkaruukun ynnä alustan kanssa hän osti itse. Sinä panet sen
+kukkinensa vierashuoneen akkunaan", sanoi Traddles, astuen vähän
+taaksepäin sen luota, paremmin sitä ihmetelläksensä, "ja -- ja siinä se
+on! Tämän pikkuisen, pyöreän, marmorilaikkaisen pöydän (se on kaksi
+jalkaa ja kymmenen tuumaa ympäri-mitaten) _minä_ ostin. Sinä tahdot
+laskea kädestäsi jonkun kirjan, näetkö, taikka joku tulee tervehtimään
+sinua taikka vaimoasi ja tarvitsee jotakin paikkaa, johon asettaa
+teekuppinsa, ja -- ja siinä se on taas!" puhui Traddles. "Se on koko
+taiturin teos -- luja kuin kallio!"
+
+Minä kiitin molempia suuresti, ja Traddles pani peitteen yhtä
+huolellisesti takaisin, kuin hän oli ottanut pois sen.
+
+"Siinä ei ole paljon huonekaluja vielä", arveli Traddles, "mutta siinä
+on jotain. Pöytäliinat ja tyynyn-päällykset ja semmoinen tavara se
+minua kaikkein pahimmin huolettaa, Copperfield. Samoin myöskin
+rauta-astiat -- kynttilälaatikot, riehtilät ja semmoiset tarvekalut --
+sillä ne ovat kalliit ja vievät paljon rahaa. Kuitenkin 'odota ja
+toivo!' Ja minä vakuutan sinulle, että hän on suloisin tyttö koko
+mailmassa!"
+
+"Minä olen aivan varma siitä", lausuin minä.
+
+"Tällä välin", sanoi Traddles, palaten tuolinsa luo, "ja päättyköön
+tähän pitkät puheeni itsestäni, koetan tulla toimeen täällä niin hyvin,
+kuin mahdollista. Minä en ansaitse paljon, mutta minä en kulutakaan
+paljon. Tavallisesti minä syön alikerroksen väen kanssa, jotka ovat
+hyvin miellyttäviä ihmisiä. Sekä Mr. että Mrs. Micawber ovat nähneet
+paljon mailmasta ja ovat oivallisia seuralaisia".
+
+"Rakas Traddles!" huudahdin nopeasti. "Mitä puhutkaan!" Traddles
+katseli minua, niinkuin hän olisi kummastellut, mitä _minä_ puhuin.
+
+"Mr. ja Mrs. Micawber!" toistin minä, "No, he ovat likeisiä
+tuttaviani!"
+
+Parhaasen aikaan sattuva, kaksinkertainen oven kolkutus, jonka hyvin
+tunsin vanhasta kokemuksesta Windsor Terrace'n ajoilta ja jota ei
+kukaan muu, kuin Mr. Micawber, koskaan olisi voinut saada aikaan,
+poisti kaikki epäilykset, olivatko he minun vanhat ystäväni. Minä
+pyysin Traddles'ia käskemään isäntäänsä tulemaan ylös. Traddles teki
+siis niin rintavarustimen takaa; ja Mv. Micawber, ihan muuttumatonna --
+polvihousut, keppi, paidankaulus ja lorgnetti aivan samat, kuin ennen
+-- astui huoneesen gentilillä ja nuorekkaalla katsannolla.
+
+"Pyydän anteeksi, Mr. Traddles", lausui Mr. Micawber tuolla vanhalla
+äänensä vierityksellä ja laaten jotakin hiljaista nuottia hyräilemästä.
+"Minä en huomannut, että teidän kaikkein pyhimmässänne oli joku tälle
+asunnolle vieras henkilö".
+
+Mr. Micawber kumarsi hiukan minua ja kohotti paidankaulustansa.
+
+"Kuinka voitte, Mr. Micawber?" lausuin minä.
+
+"Sir", sanoi Mr. Micawber, "te olette erinomaisen kohtelias. Minä olen
+_in statu qvo_".
+
+"Ja Mrs. Micawber?" jatkoin minä.
+
+"Sir", vastasi Mr. Micawber, "hän on myöskin, kiitos Jumalan, _in statu
+qvo_".
+
+"Entä lapset, Mr. Micawber?"
+
+"Sir", lausui Mr. Micawber, "minua ilahuttaa, kun voin vastata, että
+hekin ovat terveinä".
+
+Koko tämän ajan kuluessa Mr. Micawber ei ollut ollenkaan tuntenut
+minua, vaikka hän oli seisonut kasvoista kasvoihin minun kanssani.
+Mutta nyt nähdessänsä minun hymyilevän, katseli hän kasvonjuonteitani
+tarkemmin, astui taaksepäin, huudahti: "onko se mahdollista! Onko
+minulla taas ilo nähdä Copperfield'ia!" ja pudisti molempia käsiäni
+suurimmalla hartaudella.
+
+"Hyvä Jumala, Mr. Traddles!" lausui Mr. Micawber, "kun ajattelee, että
+havaitsisin teidän olevan tuttavuudessa nuoruuteni ystävän, entisten
+aikojen kumppanin kanssa! Rakas vaimoni!" huutaen rintavarustimen takaa
+Mrs. Micawber'ille, sillä välin kuin Traddles (syystä) näytti suuresti
+kummastuneelta, kun hän kuuli tämän puheen minusta. "Täällä on Mr.
+Traddles'in huoneessa eräs gentlemani, jota hän tahtoo saada kunnian
+esitellä sinulle, lemmittyni".
+
+Mr. Micawber palasi kohta sisään ja pudisti uudestaan käsiäni.
+
+"Ja kuinka meidän hyvä ystävämme tohtori voi, Copperfield?" sanoi Mr.
+Micawber, "ja koko Canterbury'n ystäväkuntamme?"
+
+"Minulla ei ole kuin hyviä tietoja heistä", vastasin minä.
+
+"Minua ilahuttaa kuulla sitä", lausui Mr. Micawber. "Canterbury'ssähän
+yhdyimme viimein. Tuon pyhän rakennuksen siimeksessä, sopii minun
+kuvannollisesti sanoa, jonka Chaucer on saattanut ikimuistettavaksi ja
+johon muinoin pilgrim'it kokoontuivat kaukaisimmista -- lyhyeltä",
+sanoi Mr. Micawber, "tuomiokirkon lähimmäisessä ympäristössä".
+
+Minä vastasin, että niin oli. Mr. Micawber jatkoi puhettansa niin
+sujuvasti, kuin mahdollista, mutta kuitenkin mielestäni muutamilla
+levottomuuden merkeillä kasvoissansa osoittaen, että hän kuuli
+jonkunlaista ääntä läheisestä huoneesta, niinkuin Mrs. Micawber olisi
+pessyt käsiänsä ja hätäisesti avannut ja sulkenut laatikoita, jotka
+olivat vastahakoiset liikunnoissaan.
+
+"Te tapaatte meidät, Copperfield", arveli Mr. Micawber, toinen silmä
+Traddles'iin kääntyneenä, "tätä nykyä asettuneena, niinkuin sitä sopii
+nimittää, vähäiselle ja vaatimattomalle kannalle; mutta te tiedätte,
+että minä olen elämäni juoksussa voittanut vastuksia ja hajottanut
+haittoja. Teille ei ole tuntematonta, että on löytynyt semmoisia aikoja
+elämässäni, jolloin minun on ollut tarpeellista pysähtyä, siksi kuin
+muutamat oudot tapaukset ilmaantuisivat; jolloin minun on ollut
+tarpeellista peräytyä, ennenkuin tekisin -- minä toivon, ettei kukaan
+syytä minua rohkeudesta, jos nimitän sitä siksi -- harppauksen.
+Nykyinen hetki on yksi niistä tärkeistä kohdista ihmis-elämässä. Te
+näette minut peräytyneenä harppausta _varten_; ja minulla on
+kaikenlaisia syitä siihen luuloon, että aika huippaus ennen pitkää
+seuraa".
+
+Minä lausuin juuri mielihyvääni näistä, kun Mrs. Micawber tuli sisään;
+hiukan enemmän huolimatonna, kuin hänen oli tapa olla, taikka siltä hän
+nyt näytti tottumattomissa silmissäni, mutta kuitenkin jossakin
+määrässä hankittuna seura-elämää varten ja pari ruskeita hansikkaita
+kädessä.
+
+"Rakas ystäväni", lausui Mr. Micawber, taluttaen häntä minun luokseni.
+"Tässä on eräs gentlemani, nimeltä Copperfield, joka tahtoo uudistaa
+tuttavuuttansa sinun kanssasi".
+
+Olisi ollut parempi, niinkuin sitten nähtiin, jos Mr. Micawber olisi
+vähitellen tuonut esiin tämän ilmoituksen, sillä Mrs. Micawber, joka
+oli arassa terveyden tilassa, hämmästyi siitä ja rupesi voimaan niin
+pahoin, että Mr. Micawber'in täytyi kovasti pelästyneenä juosta alas
+takapihalle vesitynnyrin luo ja tuoda maljallinen vettä, hänen otsaansa
+valellaksensa. Mrs. Micawber virkistyi kuitenkin pian ja oli todella
+iloissaan minut nähdessänsä. Me haastelimme puolen tuntia kaikki
+yhdessä; ja minä kysyin häneltä kaksoisista, jotka, sanoi hän, olivat
+kasvaneet "aika ihmisiksi", ja Master ja Miss Micawber'ista, joita hän
+kuvasi "oikeiksi jättiläisiksi", mutta heitä ei näytetty tässä
+tilaisuudessa.
+
+Mr. Micawber tahtoi kaiken mokomin, että minä jäisin sinne
+päivällisille. Minä en olisikaan pannut vastaan, jollen olisi luullut
+Mrs. Micawber'in silmissä huomaavani huolta ja jonkunlaista laskua,
+riittäisikö kylmä liha. Minä syytin sen vuoksi toista kutsumusta; ja
+havaiten, että Mrs Micawber'in mieli heti huojentui, vastustin minä
+kaikkia kehoituksia, joilla Mr. Micawber koetti luovuttaa minua
+puolellensa.
+
+Mutta minä sanoin Traddles'ille ja Mr. ja Mrs. Micawber'ille, että,
+ennenkuin minun kävi heistä erkaneminen, heidän täytyi määrätä joku
+päivä, jona tulisivat syömään päivällistä minun luokseni. Ne työt,
+joita Traddles oli ottanut toimittaaksensa, pakoittivat meitä
+määräämään jokseenkin kaukaista päivää; mutta viimein suostuttiin
+mainittua tarkoitusta varten semmoisella tavalla, joka sopi meille
+kaikille, ja silloin minä jätin heidät hyvästi.
+
+Sillä nimellä, että hän näyttäisi minulle lyhyemmän tien, kuin mitä
+olin tullut, saatti Mr. Micawber minua kadun kulmaan; koska hän
+mielellään tahtoi (niinkuin hän selitti) lausua pari sanaa kahden
+kesken vanhalle ystävälle.
+
+"Rakas Copperfield'ini", arveli Mr. Micawber, "minun tarvinnee tuskin
+ilmoittaa, että, kun nykyisissä oloissa saa pitää kattomme alla
+semmoista mieltä, kuin se, joka säteilee -- jos minun sallitaan tätä
+lausetta käyttää -- joka säteilee -- ystävässänne Traddles'issa, se on
+sanomaton lohdutus. Kun viereisessä huoneessa asuu pesu-akka, joka
+akkunaansa asettaa karamelleja myytäväksi, ja toisella puolella
+käytävää eräs Bow-street'in polisi-mies, on teidän helppo käsittää,
+että hänen seuransa on lohdutuksen lähde minulle itselle ja Mrs.
+Micawber'ille. Tätä nykyä minä toisen asia-miehenä myyn jyviä. Se ei
+ole mikään rikastuttava toimi -- toisin sanoen, se ei kannata -- ja
+muutamat satunnaiset rahalliset häiriöt ovat olleet seurauksena siitä.
+Minua ilahuttaa kuitenkin lisätä, että minulla nyt on aivan suora
+toivo, että jotakin ilmaantuu (minun ei ole tilaisuus sanoa, mitä
+laatua), jonka avulla luullakseni kykenen pysyväisesti pitämään huolta
+sekä itsestäni että ystävästänne Traddles'ista, johon minä olen
+sydämestäni mieltynyt. Teitä ehkä ei hämmästytä kuulla, että Mrs.
+Micawber on semmoisessa terveyden tilassa, joka tekee jotenkin
+luultavaksi, että lisäys lopullisesti tulee niihin lemmenlahjoihin,
+jotka -- lyhyeltä, lapsiparveen. Mrs. Micawber'in heimo on tehnyt hyvin
+ja ilmoittanut tyytymättömyyttänsä tähän asian laitaan. Minun tulee
+vaan muistuttaa, etten ymmärrä, kuinka tämä asia koskisi heihin, ja
+että minä sysään tuon ajatuksen-osoituksen takaisin ylenkatseella ja
+uhkamielellä!"
+
+Mr. Micawber pudisti sen jälkeen taas kättäni ja jätti minut.
+
+
+
+
+KAHDEKSASKOLMATTA LUKU.
+
+Mr. Micawber'in haasto-kinnas.
+
+
+Siksi kuin se päivä tuli, jona minun oli määrä kestittää vasta
+löydettyjä, vanhoja ystäviäni, elin etupäässä Dorasta ja kahvista.
+Rakkauden huolissani ruokahaluni katosi; mutta se ilahutti minua, sillä
+minusta tuntui, kuin olisin rikkonut uskollisuuttani Doraa kohtaan, jos
+olisin luonnollisella tavalla kaivannut päivällistäni. Monilukuisilla
+kävelyilläni ei ollut tässä suhteessa tavallista seuraustansa, koska
+pettyneet toiveeni vastustivat raittiin ilman vaikutusta. Paitsi sitä
+minä tähän elämäni aikaan saadun katkeran kokemuksen johdosta epäilen,
+tokko terveellinen liha-ruoan nautinto esteettömästi menestyy missään
+inhimillisessä ruumiissa, jota ahtaat saappaat alati vaivaavat. Minä
+luulen, että jäsenpäät vaativat rauhaa, ennenkuin vatsa tehokkaasti
+toimittaa tehtävänsä.
+
+Näitä pieniä, perheenkeskisiä pitoja varten minä en toistanut entisiä,
+laveita hankkeitani. Minä tuotin vaan pari anturaista, vähäisen
+lampaan-reiden ja yhden kyhkyispasteijan. Mrs. Crupp nousi kapinaan,
+kun ensin ujosti viittasin siihen, että hän keittäisi kalani ja lihani,
+ja sanoi loukatun arvon muodolla: "ei! ei, Sir! te ette suinkaan pyydä
+minua tekemään mitään semmoista, sillä te tunnette minut niin hyvin,
+ettette luule minun saattavan ottaa tehdäkseni jotakin, jota en voi
+tehdä täydellisellä mielihyvällä!" Mutta lopullisesti joku kompromissi
+saatiin aikaan; ja Mrs. Crupp suostui toimittamaan tätä urhotyötä sillä
+ehdolla, että minä kaksi viikkoa siitä lähtien söisin päivällistä
+poissa kotoa.
+
+Ja tässä minun ehkä sopii muistuttaa, että ne vaivat, joita kärsin Mrs.
+Crupp'in tyranniudesta itse suhteeni, olivat kauheita. Minä en ole
+koskaan pelännyt ketään niin paljon. Me teimme kompromissin kaikissa
+asioissa. Jos minua jollakin tapaa epäilytti, kohtasi häntä se
+kummallinen tauti, joka aina väijyi hänen hermokunnassaan, valmiina
+milloin hyvänsä kalvamaan hänen jaloimpia elimiänsä. Jos minä,
+kymmenkunnan kertoja turhaan siivosti soitettuani, vedin vähän
+maltittomasti kelloa ja hän vihdoin tuli -- joka ei suinkaan aina ollut
+varmaa -- ilmestyi hän nuhtelevalla katsannolla, vaipui hengästyneenä
+tuolille oven viereen, laski kätensä nankini-rinnallensa ja kävi niin
+kipeäksi, että minä olin iloissani, jos jollakin konjakin tai muun
+aineen uhraamisella pääsin hänestä. Jos muistutin, että makuu-sijani
+tehtiin jo kello viisi ehtoo-puolella -- jota vieläkin pidän
+sopimattomana järjestyksenä -- ei hänen tarvinnut, kuin kerta kädellään
+osoittaa samaa pahoitetun arkatuntoisuuden nankini-asemaa, kun minä jo
+sopersin jotakin anteeksi-pyyntöä. Lyhyeltä, minä olisin ollut valmis
+ennemmin tekemään mitä hyvänsä, joka vaan oli kunniallista, kuin
+loukata Mrs. Crupp'ia; hän oli elämäni kauhistus.
+
+Minä ostin näitä päivällisiä varten ennen käytetyn tarjouspöydän enkä
+tilannut uudestaan tuota vikkelää nuorta miestä, josta olin saanut
+huonon ajatuksen, koska tapasin hänet eräänä sunnuntai-aamuna
+Strand'illa aivan samanlaisessa liivissä, kuin se, jota olin edellisten
+pitojeni jälkeen kaivannut. Tuo nuori tyttö pestattiin taas; mutta
+sillä ehdolla, että hän ainoastaan toisi ruoat sisään, vaan sitten
+vetäytyisi porrastavalle eteisen oven taa; josta se nenän-honotus, joka
+vaivasi häntä, ei kuuluisi vieraitten korviin, ja jossa hänen oli ihan
+mahdoton peräytyä talrikkien päälle.
+
+Minä hankin aineita yhteen maljalliseen punssiin, jonka Mr. Micawber'in
+oli määrä laittaa, sekä Mrs. Micawber'ia varten, kun hän järjesti
+pukuansa toalettipöytäni edessä, pullon lavendeli-vettä, kaksi
+vaha-kynttilää, yhden kirjan erikokoisia nuppineuloja ja yhden
+neulatyynyn; minä käskin myöskin tehdä valkeata makuuhuoneeseni Mrs.
+Micawber'in mukavuudeksi; ja kun olin omin käsin kattanut pöydän,
+odotin levollisesti, mitä vasta tulisi.
+
+Määrättyyn aikaan saapui kolme vierastani yhdessä. Mr. Micawber'illa
+oli tavallista suurempi paidankaulus ja uusi nauha lorgnetissaan;
+Mrs. Micawber oli pannut lakkinsa vaalean-ruskeaan paperipussiin;
+Traddles kantoi pussia ja tuki Mrs. Micawber'ia käsivarrellansa. He
+mieltyivät kaikki asuntooni. Kun olin johdattanut Mrs. Micawber'in
+toaletti-pöytäni luo, ja hän näki, kuinka suurenläntäisesti se oli
+varustettu häntä varten, ihastui hän niin, että hän käski Mr.
+Micawber'in tulla sisään katsomaan.
+
+"Rakas Copperfield'ini", lausui Mr. Micawber, "tämä on oikein
+ylellistä. Tämä on semmoinen elämän-laatu, joka muistuttaa minua siitä
+ajasta, jolloin itse olin aviottomassa tilassa eikä kukaan vielä ollut
+kehoittanut Mrs. Micawber'ia antamaan lupaustansa Hymen'in alttarilla".
+
+"Hän tarkoittaa, ettei hän itse ollut kehoittanut minua, Mr.
+Copperfield", sanoi Mrs. Micawber närkkäästi. "Hän ei voi vastata
+muitten puolesta".
+
+"Rakas ystäväni", lausui Mr. Micawber, äkkiä totiseksi muuttuen, "minä
+en suinkaan pyydä vastata muitten puolesta. Minä havaitsin liian hyvin,
+että, kun sinä sallimuksen käsittämättömien päätösten mukaan
+säilytettiin minulle, sinä ehkä säilytettiin semmoiselle, joka oli
+määrätty pitkitetyn taistelon jälkeen viimein joutumaan moninaisten
+rahallisten selkkausten uhriksi. Minä ymmärrän sinun viittauksesi,
+lemmittyni. Minä olen pahoillani siitä, mutta minä kestän sen".
+
+"Micawber!" huudahti Mrs. Micawber, kyynelet silmissä. "Olenko minä
+ansainnut tätä! Minä, joka en ole koskaan jättänyt sinua; joka en
+koskaan _aio_ jättää sinua, Micawber!"
+
+"Lemmittyni", sanoi Mr. Micawber, kovin liikutettuna. "Sinä annat
+anteeksi, ja meidän vanha ja koetettu ystävämme Copperfield, minä olen
+varma siitä, antaa anteeksi semmoisen loukatun sydämen äkillisen rikki
+puhkeamisen, joka on ärtynyt vasta tapahtuneesta ottelusta voiman
+suosikin kanssa -- toisin sanoen, viheliäisen vesilaitoksen
+päällysmiehen kanssa -- ja säälii eikä ankarasti tuomitse sen
+liiallisuuksia".
+
+Mr. Micawber syleili nyt Mrs. Micawber'ia ja pusersi kättäni, antaen
+minun näistä katkonnaisista, puolipeitteisistä sanoista päättää, että
+hänen kotoinen vedentuontinsa oli keskeytetty tänä ehtoona, kosk'ei hän
+ollut säännöllisesti suorittanut maksoansa yhtiölle.
+
+Mr. Micawber'in ajatuksia tästä surullisesta aineesta luovuttaakseni,
+ilmoitin hänelle, että turvasin häneen yhtä punssi-maljaa varten, ja
+saatin hänet sitruunien luo. Hänen äskeinen alakuloisuutensa, etten
+sanoisi epätoivonsa, oli silmänräpäyksellä mennyt. Minä en ole koskaan
+nähnyt ketään, joka semmoisella mielihyvällä olisi puuhannut keskellä
+sitruunin-kuorten ja sokurin suloista hajua, palavan rommin lemua ja
+kiehuvan veden höyryä, kuin Mr. Micawber tänä iltana. Kummallista oli
+nähdä, kuinka hänen kasvonsa paistoivat meitä kohden noitten
+hyvänhajuisten utu-pilvien lomasta, kun hän liikutti ja sekoitti ja
+maisteli, ja näytti siltä kuin hän olisi perustanut omaisuuden
+perheellensä hamaan kaukaisimpaan tulevaisuuteen eikä laittanut
+punssia. Mitä Mrs. Micawber'iin tulee, en tiedä, oliko se seuraus
+lakista vai lavendeli-vedestä vai valkeasta vai vahakynttilöistä, mutta
+hän astui ulos makuuhuoneestani, verrallisesti puhuen, armaana. Eikä
+leivonen koskaan ollut iloisempi, kuin tämä oivallinen nainen.
+
+Minä arvaan -- minä en koskaan uskaltanut kysyä, mutta minä arvaan --
+että Mrs. Crupp, anturaiset paistettuaan, oli käynyt kipeäksi. Sillä
+tämän jälkeen kääntyi kaikki meiltä alaspäin. Lampaanreisi tuotiin ylös
+aivan punaisena sisäpuolelta ja kovin vaaleana ulkopuolelta, paitsi
+sitä varistettuna täyteen jonkunlaista vierasta, soran-luontoista
+ainetta, niinkuin se olisi pudonnut tuon merkillisen kyökin-takan
+tuhkaan. Mutta meidän ei käynyt tätä asiaa ratkaiseminen lihan-nesteen
+johdolla, sillä nuori tyttö oli kaatanut tämän kaikki portaille, jossa
+se, ohi mennen, pysyi pitkänä suikaleena, siksi kuin se vähitellen
+kului pois. Kyhkyispasteija ei ollut hullumpi, mutta petollinen, sillä
+kuori oli, frenologien tavalla puhuen, niinkuin erhetyttävä ihmiskallo:
+täynnänsä kupuloita ja kyhmyjä, mutta ei mitään mainittavaa alla.
+Lyhyeltä, pidot menestyivät niin huonosti, että olisin ollut aivan
+onneton -- huonon menestyksen puolesta, tarkoitan, sillä minä olin aina
+onneton Doran puolesta -- joll'ei seurani leikillinen luonto ja eräs
+Mr. Micawber'in sukkela mieli-johde olisi huojentanut sydäntäni.
+
+"Rakas ystäväni Copperfield", lausui Mr. Micawber, "tapaturmia sattuu
+parhaimminkin järjestetyissä perheissä; ja semmoisissa perheissä, joita
+ei hallitse tuo kaikkialle tunkeuva vaikutus, joka pyhittää, samalla
+kuin se jalostuttaa -- minä aioin sanoa, lyhyeltä, naisen vaikutus, kun
+hän ilmestyy vaimon ylevässä muodossa -- sopii niitä varmuudella
+odottaa ja filosofin tavalla niitä kantaa. Jos sallitte minun
+muistuttaa, että harvoin löytyy laatuansa parempia ravinto-aineita,
+kuin pippuroittu ja suolattu kotletti, ja että minun luullakseni, jos
+vähän ja'amme työn, saatamme laittaa hyvänkin semmoisen, kun vaan tuo
+nuori passarityttö hankki halsterin, tahtoisin esitellä teille, eikö
+tätä vähäistä kommelusta voisi helposti parantaa".
+
+Ruokakammiossa oli halsteri, jolla aamuisin silavanvipaleeni
+paahdettiin. Me toimme sen sisään tuota hätää ja ryhdyimme heti Mr.
+Micawber'in tuuman toimeen-panoon. Työn-jako, johon hän oli viitannut,
+oli tämä: -- Traddles leikkasi lampaan-reiden liuskoihin; Mr. Micawber
+(joka oivallisesti osasi kaikkia tämmöisiä) ripoitti niihin pippuria,
+sinappia ja suolaa; minä panin ne halsterille, kääntelin niitä
+kahvelilla ja nostin ne pois Mr. Micawber'in käskyn mukaan; sillä välin
+kuin Mrs. Micawber lämmitti ja yhä liikutti champignoni-kastetta
+vähäisessä pannussa. Kun meillä oli liuskoja kylläksi valmiina, että
+sopi aloittaa, kävimme niitten kimppuun, hiat yhä ranteimille
+kiverrettyinä, samalla kuin toiset liuskat ritisivät ja räiskyivät
+valkealla ja huomiomme jakaantui talrikeillamme olevan lampaan-lihan ja
+paraikaa valmistuvan lampaan-lihan kesken.
+
+Osittain tämä uusi ruoan laittamisen keino, sen oivallisuus, sen
+puuhat, lakkaamaton nouseminen ruoan katsomista varten, alituinen
+istuminen syömistä varten, kun mureat liuskat tulivat kuumina ja
+kihisevinä halsterilta, osittain hommaaminen, valkeasta punehtuminen,
+ilonpito keskellä tätä hupaista melua ja himartavaa ruoanhajua -- ne
+kaikki saattivat meidät syömään lampaanreiden luuhun asti. Oma
+ruokahaluni palasi niinkuin ihmeen kautta. Minä häpeen sitä kertomasta,
+mutta minä todella luulen, että unhotin Doran vähäksi aikaa. Minä olen
+vakuutettu, ettei Mr. ja Mrs. Micawber olisi voinut saada hauskempia
+päivällisiä, vaikka niitä hankkiaksensa olisivat myyneet jonkun sängyn.
+Traddles nauroi koko ajan melkein yhtä sydämellisesti, kuin hän söi ja
+teki työtä. Me nauroimme kaikki yhteen ääneen; ja minä rohkenen
+väittää, ettei suuremmalla menestyksellä koskaan ole mitään pitoja
+pidetty.
+
+Ilomme oli korkeimmillansa, ja me askaroimme kaikki vireästi eri
+osastoissamme, koettaen saattaa viimeistä liuskakerrostamme semmoiseen
+täydelliseen tilaan, joka kunnialla päättäisi kemumme, kun huomasin,
+että joku outo henkilö oli huoneessa, ja silmäni kohtasivat tyvenen
+Littimer'in silmät, joka seisoi, hattu kädessä, minun edessäni.
+
+"Mikä nyt!" kysyin minä vasten tahtoani.
+
+"Pyydän anteeksi, Sir, minua käskettiin tulemaan tänne. Eikö isäntäni
+ole täällä, Sir?"
+
+"Ei".
+
+"Ettekö ole nähneet häntä, Sir?"
+
+"En; ettekö tule hänen luotansa?"
+
+"En suoraan, Sir".
+
+"Sanoiko hän, että tapaisitte hänet täällä?"
+
+"Ei juuri niin, Sir. Mutta minä arvaan, että hän on täällä huomenna,
+kosk'ei hän ole ollut täällä tänään".
+
+"Tuleeko hän Oxford'ista?"
+
+"Minä pyydän, Sir", vastasi hän kunnioittavaisesti, "että käytte
+istumaan ja sallitte minun tehdä tämän". Jolloin hän otti kahvelin
+vastustamattomasta kädestäni ja kumartui halsterin puoleen, niinkuin
+koko hänen huomionsa olisi kokoontunut siihen.
+
+Me emme olisi suuresti hämmentyneet, jos Steerforth itse olisi astunut
+sisään, mutta me masennuimme silmänräpäyksellä kokonaan hänen arvokkaan
+palveliansa edessä. Hyräillen jotakin nuottia näyttääksensä, että hän
+oli aivan levollinen, asettui Mr. Micawber tuolillensa, samalla kuin
+nopeasti kätketyn kahvelin pää pisti ulos takin-rintamuksesta, niinkuin
+hän olisi sillä lävistänyt itsensä. Mrs. Micawber veti ruskeat
+hansikkaansa käteensä ja osoitti jonkunlaista gentiliä väsymystä.
+Traddles pisti rasvaiset kätensä tukkaansa, nosti sen aivan pystyyn ja
+ällisteli pöytäliinaa. Mitä minuun tulee, olin niinkuin pieni lapsi
+oman pöytäni päässä ja uskalsin tuskin katsahtaa siihen arvokkaasen
+ilmiöön, joka oli tullut, tiesi Jumala mistä, talouttani järjestämään.
+
+Tällä välin Littimer otti lampaanlihan halsterilta ja tarjosi sitä
+meille vakavalla muodolla. Me otimme kaikki vähän, mutta emme panneet
+enään mitään arvoa siihen, vaan söimme sitä ainoastaan näön vuoksi. Kun
+olimme kaikki lykänneet talrikit luotamme, siirsi hän ne hiljaa pois ja
+asetti esiin juuston. Tämänkin vei hän pois, kun olimme tarpeeksemme
+syöneet sitä; tyhjensi pöydän; läjitti kaikki tarjouspöydälle; antoi
+meille viini-lasimme; ja vieritti itsealtansa tarjouspöydän
+ruokakammioon. Kaikki nämät tehtiin aivan säännöllisesti, eikä hän
+kertaakaan nostanut silmiänsä askareistaan. Kuitenkin näyttivät yksin
+hänen kyynäspäänsäkin, kun hänen selkänsä kääntyi minua kohden,
+uhkeasti ilmoittavan sitä hänen lujaa ajatustansa, että minä olin
+kovasti nuori.
+
+"Voinko tehdä jotakin muuta, Sir?"
+
+Minä kiitin häntä ja sanoin: "ei; mutta eikö hän tahtonut itse syödä
+mitään päivällistä?"
+
+"Ei, kiitoksia paljon, Sir".
+
+"Oxford'ista Mr. Steerforth tulee?"
+
+"Pyydän anteeksi, Sir, mitä suvaitsette?"
+
+"Oxfordistako Mr. Steerforth tulee?"
+
+"Minä arvaan, että hän on täällä huomenna, Sir. Minä melkein luulin,
+että hän olisi täällä tänään, Sir. Erehdys on epäilemättä minun
+puolellani, Sir".
+
+"Jos sattuisitte tapaamaan häntä, ennenkuin minä--" sanoin minä.
+
+"Jos suotte minulle anteeksi, Sir, minä en luule, että ensiksi tapaan
+hänet".
+
+"Mutta, jos tapaisitte", lausuin minä, "tehkäät hyvin ja sanokaat
+hänelle, että minua pahoittaa, että hän ei ollut täällä tänään, sillä
+eräs hänen vanha koulukumppaninsa oli täällä".
+
+"Todella, Sir", ja hän jakoi yhden kumarruksen minun ja Traddles'in
+välille, jälkimäiseen katsahtaen.
+
+Littimer astui pitkäänsä ovea kohden, kun minä jonkunlaisessa
+viimeisessä toivossa, että saisin sanotuksi jotakin luonnollista --
+jota en koskaan saanut tälle miehelle sanotuksi -- lausuin:
+
+"Kuulkaat, Littimer!"
+
+"Sir!"
+
+"Jäittekö tuolla kertaa kauaksi Yarmouth'iin?"
+
+"Ei erittäin, Sir".
+
+"Mutta viivyitte kai siellä, siksi kuin vene oli valmis?"
+
+"Niin viivyin, Sir. Minä jäin sinne varta vasten katsomaan, että se
+valmistuisi".
+
+"Kyllä tiedän!" Hän nosti kunnioittavaisesti ylös silmänsä minun
+silmiäni kohden. "Mr. Steerforth ei ole vielä nähnyt sitä, arvaan
+minä?"
+
+"Minä en todella voi sanoa, Sir. Minä luulen -- mutta minä en todella
+voi sanoa sitä, Sir. Minä toivotan teille hyvää yötä, Sir".
+
+Hän sulki kaikki läsnä-olevat siihen kunnioittavaiseen kumarrukseen,
+joka seurasi näitä sanoja, ja katosi. Vieraani näyttivät hengittävän
+vapaammin, kun hän oli mennyt; mutta oman sydämeni huojennus oli sangen
+suuri, sillä paitsi sitä pakkoa, joka syntyi siitä kummallisesta
+eduttoman aseman tunteesta, joka minulla aina oli tämän miehen
+läsnä-ollessa, oli omatuntoni soimannut minua kuiskaamalla, että olin
+epäillyt hänen isäntäänsä, enkä minä voinut tukehuttaa jonkunlaista
+epämääräistä, levotonta pelkoa, että hän huomasi sen. Mistä se tuli,
+että, vaikka minulla todesti oli niin vähän salattavaa, minusta aina
+tuntui, kuin tämän miehen silmä olisi tunkenut minun läpitseni?
+
+Mr. Micawber herätti minut näistä mietteistä, joihin sekaantui joku
+kalvava pelko, että kohtaisin Steerforth'in itse, sillä, että hän piti
+monta ylistyspuhetta poissa-olevasta Littimer'istä, koska tämä muka oli
+mitä arvokkain toveri ja aivan ihmeteltävä palvelia. Mr. Micawber,
+sopii minun muistuttaa, oli ottanut itsellensä täysimääräisen osan
+tuosta yleisestä kumarruksesta ja vastannut siihen äärettömällä
+alentuvaisuudella.
+
+"Mutta punssi, rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber, maistaen
+sitä, "samoin kuin aika ja luode, ei odota ketään. Ah! sen maku on
+juuri nyt hienoimmillaan. Tahdotko, lemmittyni, sanoa minulle
+ajatuksesi siitä?"
+
+Mrs. Micawber ilmoitti sen oivalliseksi.
+
+"Siinä tapauksessa minä", lausui Mr. Micawber, "jos ystäväni
+Copperfield sallii minun käyttää tätä seurallista vapautta, juon
+niitten päivien muistoksi, jolloin ystäväni Copperfield ja minä itse
+olimme nuoremmat ja rinnatusten raivasimme itsellemme tietä mailman
+läpi. Minun sopii puhua itsestäni ja Copperfieldistä seuraavilla
+sanoilla, joita olemme ennenkin yhdessä laulaneet:
+
+    'Metsiä juosseet oomme me kaks,
+    Satakaunoja poimiskellen',
+
+-- kuvannollisesti puhuen -- useissa tiloissa. Minä en tarkoin tiedä",
+lausui Mr. Micawber tuolla vanhalla äänensä vierityksellä ja tuolla
+vanhalla sanoin selittämättömällä muodolla, joka osoitti, että hän
+aikoi sanoa jotakin gentiliä, "mitä satakaunot lienevät, mutta minä en
+epäile, että Copperfield ja minä usein olisimme noukkineet niitä, jos
+se olisi ollut mahdollista".
+
+Tällä nykyisellä hetkellä otti Mr. Micawber noukkauksen punssistansa.
+Niin me kaikki teimme: Traddles ilmeisesti ihmetellen, mihin kaukaiseen
+aikaan Mr. Micawber ja minä olimme olleet tovereita mailman
+taistelossa.
+
+"Ahem!" lausui Mr. Micawber, yskäisten ja vähitellen punssista ja
+valkeasta varistuen. "Rakas ystäväni, saanko antaa sinulle lasillisen
+lisäksi?"
+
+Mrs. Micawber vastasi, ettei se saisi olla suuri, mutta emme voineet
+sallia sitä, ja niin tuli lasi täyteen.
+
+"Koska olemme täällä kokonaan likeisten ystävien kesken, Mr.
+Copperfield", lausui Mrs. Micawber, maistellen punssiansa, "sillä Mr.
+Traddles on perheemme jäseniä, tahtoisin hyvin mielelläni kuulla teidän
+ajatustanne Mr. Micawber'in tulevaisuuden toiveista. Sillä jyvät",
+arveli Mrs. Micawber todistavaisesti, "niinkuin useasti olen Mr.
+Micawber'ille sanonut, olkoot gentlemanille sopivat, mutta ne eivät
+kannata. Kahden shillingin ja yhdeksän pennyn kommisionipalkkaa
+kahdelta viikolta ei sovi, vaikka vaatimuksemme olisivat kuinka
+rajoitetut, katsoa kannattavaksi".
+
+Me myönsimme kaikki tämän.
+
+"Sitten", lausui Mrs. Micawber, joka ylpeili siitä, että hän selvästi
+käsitti asiat ja naisen viisaudellansa piti Mr. Micawber'ia suorana,
+kun tämä muutoin ehkä olisi käynyt vähän koukussa, "sitten asetan
+eteeni tämän kysymyksen, jos jyviin ei ole luottamista, mihin tulee
+luottaa? Onko hiiliin luottamista? Ei ollenkaan. Heimoni neuvosta
+käänsimme huomiomme niihin, mutta havaitsimme tässä yrityksessä
+pettyneemme".
+
+Mr. Micawber nojausi taaksepäin tuolillansa, kädet plakkarissaan,
+katseli meitä syrjäpuolelta ja nyykäytti päätänsä, niinkuin
+sanoaksensa, että asia oli hyvin selvästi esitetty.
+
+"Koska jyvät ja hiilet", lausui Mrs. Micawber, vielä enemmän
+todistavaisesti, "yhtä vähän voivat tulla kysymykseen, Mr. Copperfield,
+katson tietysti ympärilleni mailmassa ja sanon: 'missähän toimessa Mr.
+Micawber'in kykyisen miehen on paras toivo menestyä?' Ja minä suljen
+pois kaikenlaiset kommissionit, kosk'ei niissä ole mitään varmuutta.
+Mutta varmuus se minun lujan luuloni mukaan ennen kaikkia soveltuu Mr.
+Micawber'in luontoiselle miehelle".
+
+Traddles ja minä ilmoitimme molemmat myötätunteisella muminalla, että
+tämä suuri havainto Mr. Micawber'in suhteen epäilemättä oli oikea ja
+tuotti hänelle paljon kunniaa.
+
+"Minä en tahdo salata teiltä, rakas Mr. Copperfield", lausui Mrs.
+Micawber, "että kauan olen tuntenut, että olutpanian ammatti olisi
+erittäin sovelias Mr. Micawber'ille. Katsokaat Barclay'ta ja
+Perkins'iä! Katsokaat Truman'ia, Hanbury'ä ja Buxton'ia! Juuri
+tämmöisellä lavealla perustalla Mr. Micawber, sitä myöden kuin minä
+häntä tunnen, on aiottu loistamaan; ja tulot, niin minulle on kerrottu,
+ovat _suun-nat-tomat!_ Mutta jollei Mr. Micawber voi päästä näihin
+firmoihin, jotka kieltäyvät vastaamasta hänen kirjeisinsä, kun hän
+tarjoo heille palvelustansa, vaikka vaan alhaisemmassa virassa -- mikä
+hyöty siitä on, että viivymme tässä ajatuksessa? Ei mikään. Minulla
+ehkä on se vakuutus, että Mr. Micawber'in käytös --"
+
+"Hem! Mutta, lemmittyni", keskeytti Mr. Micawber.
+
+"Älä puhu mitään, ystäväni", sanoi Mrs. Micawber, laskien ruskeata
+hansikastansa hänen kädellensä. "Minulla ehkä on se vakuutus, Mr.
+Copperfield, että Mr. Micawber'in käytös tekee hänet erittäin sopivaksi
+pankki-toimiin. Minä ehkä päätän itsekseni, että, jos _minulla_ olisi
+jotakin panna talteen johonkin pankkiin ja Mr. Micawber edustaisi tätä
+pankkia, hänen käytöksensä synnyttäisi luottamusta minussa ja
+laventaisi pankin liikettä. Mutta jos erinäiset pankit kieltäyvät
+käyttämästä Mr. Micawber'in kykyä taikka vastaan-ottavat hänen
+tarjoumustaan ylenkatseella, mikä hyöty siitä on, että viivymme _tässä_
+ajatuksessa? Ei mikään. Mitä oman pankin perustamiseen tulee, ehkä
+tiedän, että on semmoisia heimoni jäseniä, jotka, jos he tahtovat
+tiloittaa rahansa Mr. Micawber'in haltuun, kykenevät panemaan alkuun
+semmoista laitosta. Mutta jos he _eivät_ tahdo tiloittaa rahojansa Mr.
+Micawber'in haltuun -- jota eivät tahdokaan -- mikä hyöty siitä on?
+Taas minä väitän, ettemme ole päässeet entistä edemmäksi".
+
+Minä pudistin päätäni ja sanoin: "ei hiukkaakaan". Traddles pudisti
+myöskin päätänsä ja sanoi: "ei hiukkaakaan".
+
+"Mihin päätökseen minä tästä tulen?" jatkoi Mrs. Micawber, yhä pitäen
+semmoista muotoa, kuin hän esittelisi asioita selvästi. "Mikä se päätös
+on, rakas Mr. Copperfield, johon minä välttämättömästi joudun? Olenko
+väärässä, jos sanon, että meidän tulee elää?"
+
+Minä vastasin: "ei ollenkaan!" ja Traddles vastasi: "ei ollenkaan!" ja
+minä havaitsin itseni jälestäpäin viisaasti minun puolestani lisäävän,
+että ihmisen täytyi joko elää taikka kuolla.
+
+"Aivan niin", vastasi Mrs. Micawber. "Niin oikein. Ja varma on, rakas
+Mr. Copperfield, ettemme voi elää, jollei jotakin, joka suuresti eriää
+olevista oloistamme, pian ilmaannu. Nyt olen itse kohdaltani
+vakuutettu, ja tätä olen viime aikoina useasti teroittanut Mr.
+Micawber'iin, ettei sovi odottaa, että asiat ilmaantuvat itsestänsä.
+Meidän tulee jossakin määrässä auttaa niitten ilmaantumista. Minä olen
+kenties väärässä, mutta minä olen kiintynyt tähän ajatukseen".
+
+Sekä Traddles että minä hyväksyimme tätä suuresti.
+
+"No hyvä", arveli Mrs. Micawber. "Mitä minä siis kehoitan tekemään?
+Tässä on Mr. Micawber, jolla on paljon erilaisia ominaisuuksia --
+suuret luonnonlahjat --".
+
+"Mutta, lemmittyni", lausui Mr. Micawber.
+
+"Tee hyvin, rakas ystäväni, ja anna minun puhua loppuun. Tässä on Mr.
+Micawber, jolla on paljon erilaisia ominaisuuksia, suuret luonnonlahjat
+-- _minä_ sanoisin neroa, jollei sitä ehkä katsottaisi vaimon
+liialliseksi puolenpidoksi --".
+
+Traddles ja minä sopersimme molemmat: "ei".
+
+"Ja tässä on Mr. Micawber ilman mitään soveliasta paikkaa taikka
+ammattia. Kenenkä syy siihen on? Ilmeisesti yhteiskunnan. Sentähden
+tahtoisin saattaa näin kunniattoman asian tunnetuksi ja rohkeasti
+vaatia yhteiskuntaa parantamaan sitä. Minusta näyttää siltä, rakas Mr.
+Copperfield", lausui Mrs. Micawber pontevasti, "kuin se olisi Mr.
+Micawber'in ainoa tehtävä, että hän viskaa haastokintaansa
+yhteiskunnalle ja sanoo näin: 'näyttäkäät minulle, kuka ottaa ylös sen.
+Astukoon taistelia heti esiin'".
+
+Minä rohkenin kysyä Mrs. Micawber'ilta, kuinka tämä tapahtuisi.
+
+"Niin", vastasi Mrs. Micawber -- "että ilmoitetaan kaikissa
+sanomalehdissä. Minun mielestäni Mr. Micawber'in tulee velvollisuudesta
+itseänsä kohtaan, velvollisuudesta perhettänsä kohtaan, jopa minä
+menen niin pitkälle, että sanon: velvollisuudesta yhteiskuntaa
+kohtaan, joka tähän saakka on ylenkatsonut häntä, panna ilmoitus
+kaikkiin sanomalehtiin, suorastaan kuvata itsensä semmoiseksi ja
+semmoiseksi, niillä ja niillä ominaisuuksilla varustetuksi, sekä
+lisätä tämä: 'hankkikaat minulle nyt edullinen paikka ja lähettäkäät
+franko-kirjeessä vastaus _W. M:tte_ Camden Town'in postikonttoriin'".
+
+"Tämä Mrs. Micawber'in ajatus, rakas Copperfieldini", lausui Mr.
+Micawber, vetäen paidankaulustansa yhteen leukansa alle ja katsellen
+minua syrjäpuolelta, "on totta puhuen se harppaus, johon viittasin, kun
+minun viimein oli ilo nähdä teitä".
+
+"Sanomalehdissä ilmoittaminen käy jotenkin kalliiksi", muistutin minä
+epäileväisesti.
+
+"Juuri niin!" lausui Mrs. Micawber, säilyttäen muodossaan samaa
+logillista katsantoa. "Aivan totta, rakas Mr. Copperfieldini! Minä olen
+tehnyt saman muistutuksen Mr. Micawber'ille. Erittäin tästä syystä
+ajattelen, että Mr. Micawber'in täytyy (niinkuin jo olen sanonut,
+velvollisuudesta itseänsä kohtaan, velvollisuudesta perhettänsä kohtaan
+ja velvollisuudesta yhteiskuntaa kohtaan) ottaa joku summa rahoja
+vekselillä".
+
+Taaksepäin tuolillansa nojaantuneena leikitsi Mr. Micawber lorgnettinsa
+kanssa ja loi silmänsä ylös kattoon; mutta minusta näytti, kuin hän
+samalla olisi kääntänyt niitä Traddles'iin, joka katseli valkeata.
+
+"Jollei kenelläkään heimoni jäsenellä", sanoi Mrs. Micawber, "ole
+luonnosta sitä hellyyttä, että hän negotieraa tämän vekselin -- minä
+luulen, että löytyy parempi asioitsian lauselma, joka ilmoittaa, mitä
+tarkoitan --"
+
+Silmät yhä vielä kattoon luotuina, sanoi Mr. Micawber: "diskonteeraa".
+
+"Että hän diskonteeraa tämän vekselin", jatkoi Mrs. Micawber, "niin
+minun ajatukseni on se, että Mr. Micawber lähtee City'yn, vie tämän
+vekselin raha-markkinoille ja myy sen siitä hinnasta, minkä hän saa.
+Jos ihmiset raha-markkinoilla pakoittavat Mr. Micawber'ia kärsimään
+suurta vahinkoa, koskee se heitä itseä ja heidän omaa-tuntoansa. Minä
+puolestani katson sitä rahan tiloitukseksi. Minä kehoitan, rakas Mr.
+Copperfieldini, Mr. Micawber'ia tekemään samoin: pitämään sitä rahan
+tiloituksena, joka varmaan tuottaa voittoa, sekä suostumaan mihin
+uhraukseen hyvänsä".
+
+Minä tunsin, mutta en suinkaan tiedä miksi, että tämä oli itsensä
+kieltämistä ja hellää rakkautta Mrs. Micawber'in puolelta, ja minä
+sopersin jotakin sinnepäin. Traddles, joka yhtyi minun nuottiini, teki
+samoin, yhä valkeata katsellen.
+
+"Minä en tahdo", lausui Mrs. Micawber, juoden punssiansa loppuun ja
+vetäen shaaliansa olkapäittensä yli, makuuhuoneeseni lähteäksensä;
+"minä en tahdo pitkittää näitä muistutuksia Mr. Micawber'in
+raha-seikoista. Teidän valkeanne äärellä, rakas Mr. Copperfield'ini, ja
+Mr. Traddles'in läsnäollessa, joka tosin ei ole niin vanha ystävä,
+mutta kuitenkin yksi perheestämme, en malttanut olla sitä tietä
+ilmoittamatta, jota _minä_ neuvon Mr. Micawber'in astumaan. Minä
+tunnen, että se aika on tullut, jolloin Mr. Micawber'in täytyy
+ponnistaa voimiansa ja -- minä tahdon lisätä -- todistaa arvoansa, ja
+minusta näyttää tämä parhaalta keinolta. Minä tiedän, että olen vaan
+nainen ja että miehen järkeä tavallisesti katsotaan kykenevämmäksi
+ratkaisemaan semmoisia kysymyksiä; mutta minun ei kuitenkaan sovi
+unhottaa, että, kun asuin kotona isän ja äidin luona, isäni oli tapa
+sanoa: 'Emman ruumis on hento, mutta asiain käsittämisessä hän ei ole
+ketään huonompi'. Että isäni liiaksi piti minun puoltani, tiedän kyllä;
+mutta että hän jossakin määrässä oli ihmistuntia, kieltää yhtä paljon
+velvollisuuteni kuin ymmärrykseni minua epäilemästä".
+
+Tällä puheella ja vastustaen meidän pyyntöjämme, että hän
+läsnä-olollansa sulostuttaisi jälellä olevan punssin tyhjentämistä,
+peräytyi Mrs. Micawber makuuhuoneeseni. Ja minä tunsin todella, että
+hän oli jalo nainen -- semmoinen nainen, joka olisi sopinut Roman
+matronaksi ja yleisen häiriön aikana toimittanut kaikenlaisia
+sankaritöitä.
+
+Tunteitteni hartaudessa toivotin Mr. Micawber'ille onnea siihen
+aarteesen, joka hänellä oli. Niin teki myöskin Traddles. Mr. Micawber
+ojensi kättänsä meille kummallekin järjestänsä ja peitti sitten
+kasvonsa nenäliinallansa, joka, luullakseni, oli enemmin nuuskassa,
+kuin hän itse tiesi. Sitten hän kääntyi punssin puoleen kokonansa iloa
+täynnä. Hän uhkui kaunopuheliaisuutta. Hän koetti selittää meille, että
+lapsissamme elimme uudestaan ja että rahallisten vastusten rasittaessa
+jokainen lisäys heidän luvussaan oli kahta suotuisampi. Hän sanoi, että
+Mrs. Micawber'illa nykyisin oli ollut epäilyksiä tässä kohden, mutta
+että hän oli haihduttanut epäilykset ja rauhoittanut häntä. Mitä Mrs.
+Micawber'in heimoon tuli, he eivät ensinkään vastanneet Mrs.
+Micawber'ia, heidän tunteensa tekivät hänen, Mr. Micawber'in, juuri
+yhtä ja he saivat -- minä käytän hänen omaa lausettansa -- mennä
+hiiteen.
+
+Mr. Micawber piti sitten innokkaan ylistyspuheen Traddles'ista. Hän
+sanoi, että Traddles oli semmoinen luonne, jonka vakavia hyviä avuja
+hän (Mr. Micawber) ei voinut kehua itsellänsä olevan, mutta joita hän,
+Jumalan kiitos, tiesi ihmetellä. Hän viittasi hellästi siihen nuoreen
+ladyyn, outoon, jota Traddles oli kunnioittanut rakkaudellansa ja joka
+tämän rakkauden vastaukseksi oli omalla rakkaudellansa kunnioittanut ja
+siunannut Traddles'ia. Mr. Micawber joi tämän ladyn onneksi. Samoin
+minäkin. Traddles kiitti meitä molempia ja sanoi semmoisella
+yksinkertaisuudella ja suoruudella, johon minulla oli kylläksi järkeä
+mieltyä: "minä olen suuresti kiitollinen teille. Ja minä vakuutan
+teille, että hän on suloisin tyttö koko mailmassa!"
+
+Tuosta Mr. Micawber käytti ensimäistä tilaisuutta suurimmalla
+hienoudella ja juhlallisuudella viitata _minun_ sydämeni tilaan. Ei
+mikään, paitsi hänen ystävänsä Copperfieldin vakaat vastaväitteet,
+muistutti hän, voinut luovuttaa häntä siitä ajatuksesta, että hänen
+ystävänsä Copperfield rakasti ja rakastettiin. Hetken aikaa hikoiltuani
+ja tuskailtuani ja melkoisen punehtumisen, änkyttämisen ja kieltämisen
+jälkeen sanoin minä, lasiani kädessäni pitäen: "hyvä! minä juon D:n
+onneksi!" joka niin ihastutti ja riemastutti Mr. Micawber'ia, että hän,
+punssi-lasi kädessään, juoksi makuuhuoneeseni, jotta myös Mrs. Micawber
+joisi D:n onneksi, jonka hän innolla tekikin, kimeällä äänellä
+sisältäpäin huutaen: "kuulkaat, kuulkaat! rakas Mr. Copperfield'ini,
+minä olen suuresti iloissani; kuulkaat!" ja suostumuksen osoitukseksi
+seinään koputtaen.
+
+Keskustelumme kävi nyt enemmän mailmalliseksi. Mr. Micawber kertoi
+meille, että Camden Town ei ollut hänestä oikein mukava, ja että hän
+ensi työksensä, kun ilmoittamisen johdosta jotakin tyydyttävää oli
+ilmaantunut, aikoi muuttaa. Hänellä oli Oxford Street'in läntisessä
+päässä tiedossa eräs terassi, joka antoi Hyde Park'iin ja jota hän aina
+oli pitänyt hyvällä silmällä, mutta johon hän ei toivonut heti
+pääsevänsä, koska se vaati suurenmoista sisustusta. Tuli arvattavasti
+joku väli-aika, selitti hän, jona hän tyytyisi johonkin semmoisen
+rakennuksen ylikertaan, jossa oli alikerroksessa kunniallinen
+asioitsia-konttori -- esimerkiksi Piccadilly'ssä -- jossa Mrs.
+Micawber'in olisi hauska asua ja jossa, jos avasi jonkun kaari-akkunan
+seinään taikka korottaisi kattoa yhden kerroksen verran taikka tekisi
+muutamia muita semmoisia muutoksia, he voisivat vuosikausia elää
+mukavasti ja arvoisasti. Mitä tahansa oli hänelle sallittu, sanoi hän
+nimen-omaan, taikka missä tahansa hänen asuntonsa olisi, me saimme
+luottaa siihen -- aina löytyi yksi huone Traddles'ia varten, ja veitsi
+ja kahveli minua varten. Me kiitimme häntä hänen ystävyydestänsä, ja
+hän pyysi meitä antamaan anteeksi, että hän oli ryhtynyt näihin
+käytöllisiin ja asiamiehen kaltaisiin yksityis-seikkoihin, sekä
+kärsimään sitä, koska se oli luonnollista semmoisessa, joka aikoi
+asettaa elämänsä kokonaan uudelle kannalle.
+
+Mrs. Micawber koputti nyt uudestaan seinään, kuulustaaksensa, oliko tee
+valmiina, ja teki lopun tästä ystävällisen keskustelumme jaksosta. Hän
+tarjoili teetä meille aivan viehättävällä tavalla; ja milloin hyvänsä
+minä, teekuppeja ja voileipiä jaellessani, lähestyin häntä, kysyi hän
+minulta kuiskaten, oliko D. valkea- vai mustaverinen taikka oliko hän
+lyhyt vai pitkä taikka jotakin samanlaista, josta minä, luullakseni,
+olin mielissäni. Teen jälkeen haastelimme erinäisistä asioista valkean
+edessä; ja Mrs. Micawber teki hyvin ja lauloi meille (vähäisellä,
+ohuella, heikolla äänellä, jota minä, kun ensin tutustuin hänen
+kanssaan, muistaakseni, pidin ääni-opin kaljana) nuot mieliballadit,
+"Korean, valkoisen kersantin" ja "Pikku Tafflin'in". Näistä molemmista
+lauluista oli Mrs. Micawber ollut kuuluisa, kun hän asui kotona isän ja
+äidin luona. Mr. Micawber jutteli meille, että kun hän ensi kerran näki
+Mrs. Micawber'in hänen vanhempainsa katon alla ja kuuli hänen laulavan
+edellisen balladin, Mrs. Micawber oli tavattoman suuressa määrässä
+vetänyt hänen huomiotansa puoleensa; mutta että, kun "Pikku Tafflin"
+tuli, hän päätti saada tämän naisen omaksi taikka kuolla yrityksessään.
+
+Kello oli kymmenen ja yhdentoista välillä, kun Mrs. Micawber nousi
+asettaaksensa lakkiaan takaisin tuohon vaalean-ruskeaan paperipussiin
+ja pannaksensa hattuaan päähänsä. Mr. Micawber käytti tilaisuutta, kun
+Traddles puki päällystakkia yllensä, pistääksensä käteeni yhtä
+kirjettä, samalla kuiskaten minulle, että lukisin sitä, kun sopi. Kun.
+kynttilällä rintavarustimen takaa näytin heitä alas -- Mr. Micawber
+astui ensiksi, taluttaen Mrs. Micawberia, ja Traddles seurasi,
+lakkipussi kädessä, -- käytin minäkin tilaisuutta ja pysäytin
+Traddles'in tuokioksi porrastavalle.
+
+"Traddles", lausuin minä, "Mr. Micawber ei tarkoita mitään pahaa, mies
+parka; mutta, jos minä olisin sinun sijassasi, en lainaisi hänelle
+mitään".
+
+"Rakas Copperfieldini", vastasi Traddles hymyillen, "minulla ei ole
+mitään lainata".
+
+"Sinulla on nimi, näetkö", arvelin minä.
+
+"No! Onko siinä sinun mielestäsi jotakin lainattavaa?" vastasi Traddles
+miettivällä katsannolla.
+
+"On kai".
+
+"Ah!" lausui Traddles. "Niin aina! Minä olen hyvin kiitollinen sinulle,
+Copperfield; mutta -- minä pelkään, että jo olen lainannut sen
+hänelle".
+
+"Tuohonko vekseliin, joka tuottaa niin varmaa voittoa?" kysyin minä.
+
+"Ei", sanoi Traddles. "Ei siihen. Tämä on ensimäistä, mitä olen siitä
+kuullut. Minä olen ajatellut, että hän luultavasti kotimatkalla
+esittelee tätä. Minun vekselini on toinen".
+
+"Minä toivon, että kaikki on selvillä sen suhteen", arvelin minä.
+
+"Minä toivon sitä", lausui Traddles. "Minä luulen sitä sen vuoksi, että
+hän kertoi minulle vasta pari päivää takaperin, että siitä oli pidetty
+huolta. Tämä oli Mr. Micawber'in lause: 'Pidetty huolta'".
+
+Koska Mr. Micawber samalla katsahti ylös siihen paikkaan, jossa
+seisoimme, en minä ehtinyt muuta kuin toistaa varoitustani. Traddles
+kiitti minua ja astui alas. Mutta, kun näin sen hyvänsävyisen tavan,
+jolla hän astui alas, lakkipussi kädessä, ja taritsi Mrs. Micawber'ille
+käsivarttansa, pelkäsin minä, että hän vietäisiin päineen päivineen
+rahamarkkinoille.
+
+Minä palasin valkeani ääreen ja ajattelin, puoleksi totisesti, puoleksi
+nauraen, Mr. Micawber'in luonnetta ja meidän vanhaa keskuuttamme, kun
+kuulin nopeitten askelten nousevan portaita ylös. Ensiksi luulin, että
+se oli Traddles, joka palasi noutamaan jotakin, jota Mrs. Micawber oli
+jättänyt; mutta, kun askeleet lähestyivät, tunsin ne ja havaitsin, että
+sydämeni sykki kovasti ja veri syöksi kasvoihin, sillä askeleet olivat
+Steerforth'in.
+
+Minä en koskaan unhottanut Agnes'ia eikä hän koskaan jättänyt sitä
+pyhää paikkaa ajatuksissani -- jos saan nimittää sitä siksi -- johon
+alusta olin asettanut hänet. Mutta kun Steerforth astui sisään ja
+seisoi edessäni, kättänsä ojentaen, muuttui se pimeys, joka oli
+ympäröinnyt häntä, valkeudeksi, ja minä hämmennyin ja häpesin, että
+olin epäillyt sitä, jota rakastin niin sydämellisesti. Minä en
+rakastanut Agnes'ia vähemmin sen vuoksi; minä ajattelin häntä samaksi
+hyväksi, lempeäksi elämäni enkeliksi; minä nuhtelin itseäni, ei häntä,
+että olin väärin arvostellut Steerforth'ia; ja minä olisin tarjonnut
+Steerforth'ille mitä sovinto-uhria hyvänsä, jos vaan olisin tietänyt,
+mitä ja kuinka tarjota.
+
+"No, Tuhat-ihanainen, vanha poika, oletko mykäksi hämmästynyt!" nauroi
+Steerforth, sydämellisesti kättäni pudistaen ja heittäen sitä iloisesti
+pois. "Olenko taas tavannut sinut pitoja pitämästä, sinä Sybariti!
+Nämät Doctors' Commons'in kumppanukset ovat iloisinta väkeä koko
+kaupungissa, luulen minä, ja voittavat meidät säädylliset Oxford'in
+pojat perinpohjin!" Hänen kirkas katseensa liikkui hilpeästi ympäri
+huonetta, kun hän istui sohvalle vastapäätä minua Mrs. Micawber'in
+äskeiseen paikkaan, ja kohensi valkeaa, että se leimahti ilmi tuleen.
+
+"Minä kummastuin niin ensiksi", lausuin minä, toivottaen häntä
+tervetulleeksi kaikella sillä sydämellisyydellä, joka minulla oli,
+"että tuskin sain sanaa sanotuksi sinua tervehtiäkseni, Steerforth".
+
+"No, minun näkyni on terveellinen kipeille silmille, niinkuin
+Skotlantilainen sanoo", vastasi Steerforth, "ja niin on sinunkin
+näkysi, Tuhat-ihanainen, täydessä kukoistuksessasi. Kuinka jaksat, sinä
+Bacchin palvelia?"
+
+"Minä voin sangen hyvin", sanoin minä; "enkä ole ollenkaan Bacchin
+palvelia tänä iltana, vaikka myönnän, että minulla on ollut kolme
+vierasta".
+
+"Jotka kaikki minä kohtasin kadulla ja kuulin ääneen laskevan sinun
+kiitostasi", vastasi Steerforth. "Kuka tuo meidän ystävä polvihousuissa
+on?"
+
+Minä annoin muutamilla sanoilla hänelle parhaat selitykset Mr.
+Micawber'ista, mitä suinkin voin. Hän nauroi sydämellisesti minun
+heikkoa kuvaani tästä gentlemanista ja sanoi, että hän oli mies, joka
+ansaitsi tuntemista, ja että hänen täytyi oppia tuntemaan hänet.
+
+"Mutta kenen sinä luulet meidän toisen ystävän olevan?" kysyin minä
+vuorostani.
+
+"Jumala tiesi", lausui Steerforth. "Ei suinkaan mikään surunaama,
+toivon minä? Minusta hän vähän näytti siltä".
+
+"Traddles!" vastasin minä riemuisena.
+
+"Kuka se on?" kysyi Steerforth huolimattomalla tavallansa.
+
+"Etkö sinä Traddles'ia muista? Traddles'ia vanhassa huoneessamme Salem
+House'ssa?"
+
+"Vai se!" lausui Steerforth, tulihangolla koputtaen hiiliharkkoa
+pesässä. "Onko hän yhtä hempeä, kuin ennen? Ja mistä hiidestä hänet
+onkeesi sait?"
+
+Vastauksessani ylistin Traddles'ia niin paljon, kuin voin. Sillä minä
+tunsin, että Steerforth jotenkin halveksi häntä. Steerforth heitti
+tämän aineen vähäisellä pään nyykkäyksellä, hymyili ja muistutti, että
+hänkin mielellään näkisi tuon vanhan toverin, joka aina oli ollut
+kummallinen kala, sekä kysyi, voinko antaa hänelle mitään syötävää?
+Tämän lyhyen keskustelun aikana oli hän, kun hän ei puhunut huiman
+hilpeällä tavalla, parhaasta päästä istunut joutilaana ja tulihangolla
+koputtanut hiiliharkkoa. Minä huomasin, että hän teki samaa tekoa,
+sillä välin kuin toin esiin tähteet kyyhkyispasteijasta ja niin
+edespäin.
+
+"No, Tuhat-ihanainen, onhan tässä päivälliset vaikka kuninkaalle!"
+huudahti hän, äkkiä keskeyttäen äänettömyyttänsä ja istuen pöydän
+ääreen. "Minä en aio surkeilla niitä, sillä minä olen tullut
+Yarmouth'ista".
+
+"Minä luulin sinun tulevan Oxford'ista?" vastasin minä.
+
+"Ei", lausui Steerforth. "Minä olen ollut merenkulkia -- paremmassa
+toimessa".
+
+"Littimer kävi tänään täällä sinua kysymässä", muistutin minä, "ja minä
+ymmärsin hänen puheensa niin, että sinä olit Oxford'issa; vaikka, kun
+nyt ajattelen asiaa, ei hän nimen-omaan sanonut sitä".
+
+"Littimer on suurempi houkkio, kuin miksi minä häntä luulin, koska hän
+on kysellyt minua", sanoi Steerforth iloisesti kaataen lasillisen
+viiniä itsellensä ja juoden minun onnekseni. "Mitä hänen puheensa
+käsittämiseen tulee, olet sinä viisaampi toveri, kuin useimmat meistä,
+Tuhat-ihanainen, jos siihen pystyt".
+
+"Se on totta", sanoin minä, tuoliani pöydän luo siirtäen. "Vai olet
+sinä käynyt Yarmouth'issa, Steerforth!" kysyin minä, uteliaana
+kuulemaan kaikkia sieltä päin. "Olitko kauankin siellä?"
+
+"En", vastasi hän. "Vähäisellä parin viikon retkellä".
+
+"Ja kuinka he kaikki voivat siellä? Tietysti pikku Em'ly ei vielä ole
+mennyt naimisiin?"
+
+"Ei vielä. Menee, luullakseni -- niin ja niin monen viikon taikka
+kuukauden taikka jonkun muun ajan perästä. Minä en ole nähnyt paljo
+heistä. Kesken puheen"; hän laski kädestään veitsensä ja kahvelinsa,
+joita hän oli käyttänyt suurella ahkeruudella, ja rupesi
+plakkareistansa hakemaan; "minulla on kirje sinulle".
+
+"Keneltä?"
+
+"No, vanhalta hoitajattareltasi", vastasi hän, ottaen muutamia
+papereita plakkaristaan. "'J. Steerforth, Esquire, velkaa Hyvälle
+Aikomukselle'; ei se se ole. Maltappa, ja me löydämme sen pian. Vanha
+mikä-hänen-nimensä-onkaan on huonona kipeänä, ja siitä, luullakseni,
+kirjeessä puhutaan".
+
+"Barkis'iako tarkoitat?"
+
+"Niin!" yhä plakkareistansa hakien ja katsellen niitten sisältöä;
+"Barkis paralla ei ole mitään toivoa enää, pelkään minä. Minä näin
+pikkuisen apteekarin siellä -- joku haavalääkäri taikka mikä hän on --
+saman miehen, joka saatti sinun kunnian-arvoisuutesi mailmaan. Hän
+puhui oppineen tavalla tästä kohtauksesta minulle; mutta päätös hänen
+ajatuksestaan oli se, että ajomies hankki viimeiselle matkallensa
+jokseenkin pikaisesti. -- Pistä kätesi päällystakkini poviplakkariin
+tuolilla tuossa, ja minä luulen, että löydät kirjeen. Onko se siellä?"
+
+"Tässä se on!" sanoin minä.
+
+"Se on oikein!"
+
+Se oli Peggotylta; vähän epäselvempi, kuin tavallisesti, ja lyhyt. Hän
+ilmoitti minulle siinä puolisonsa toivottoman tilan ja viittasi siihen,
+että tämä oli käynyt "hiukan tarkemmaksi", kuin ennen, sekä sen
+johdosta oli vaikeampi tarpeeksi hoitaa. Se ei puhunut mitään Peggotyn
+omasta väsymyksestä ja valvonnasta, mutta ylisti Barkis'ia suuresti. Se
+oli kirjoitettu suoralla, yksinkertaisella ja teeskentelemättömällä
+hurskaudella, jonka minä tiesin todelliseksi, ja päättyi terveisillä
+"ikuiselle lemmitylleni" -- tarkoittaen minua.
+
+Sillä aikaa, kuin minä koetin saada selvää siitä, jatkoi Steerforth
+syömistänsä ja juomistansa.
+
+"Se on ikävä asia", arveli hän, kun olin päättänyt; "mutta aurinko
+laskee joka päivä, ja ihmisiä kuolee joka hetki, eikä yhteinen kohtalo
+saa peloittaa meitä. Jos luopuisimme uraltamme sen vuoksi, että tuo
+yhtäläinen jalka, joka kolkuttaa kaikkien ihmisten ovea, kuullaan
+jossakin kolkuttavan, luiskahtaisivat kaikki asiat tässä mailmassa
+käsistämme. Ei! Katsasta eteenpäin! Terävässä kengässä, jos on
+tarpeellista, tylsässä kengässä, jos käy laatuun, mutta ratsasta
+eteenpäin! Ratsasta kaikkien esteitten ylitse ja voita kilvan-ajossa!"
+
+"Ja voita missä kilvan-ajossa?" kysyin minä.
+
+"Siinä kilvan-ajossa, johon on mennyt", lausui hän. "Ratsasta
+eteenpäin!"
+
+Kun hän pysähtyi ja katseli minua, tuo kaunis pää vähän taaksepäin
+heitettynä ja kohotettu lasi kädessään, huomasin, muistaakseni, että,
+vaikka hänen kasvonsa punersivat vilppaasta merituulesta, niissä
+kuitenkin näkyi jälkiä, jotka olivat ilmestyneet niihin siitä, kuin
+viimein tapasin hänet, ikäänkuin hän olisi vanhan tapansa mukaan
+ponnistanut sitä hehkuvaa voimaa, joka, jos se heräsi, heräsi niin
+tulisesti hänessä. Minä aioin vähän nuhdella häntä siitä hurjasta
+tavasta, jolla hän noudatti jokaista mielitekoansa -- esimerkiksi tuota
+taistelemista tuimalla merellä ja urhostelemista kovissa säissä -- kun
+ajatukseni kääntyivät takaisin keskustelumme lähimmäiseen esineesen ja
+minä sen sijaan jatkoin sitä.
+
+"Minä kerron sinulle jotakin, Steerforth", sanoin minä, "jos sinun
+uljas mielesi tahtoo kuunnella minua --".
+
+"Se on voimakas mieli ja tekee mitä hyvänsä tahdot", vastasi hän,
+muuttaen jälleen pöydän vierestä valkean luo.
+
+"Siinä tapauksessa minä kerron sinulle jotakin, Steerforth. Minä
+luulen, että lähden vanhaa hoitajatartani katsomaan. Ei sentähden, että
+saatan tehdä hänelle mitään hyvää taikka olla hänelle miksikään
+todelliseksi hyödyksi; mutta hän on niin liittynyt minuun, että minun
+käyntini vaikuttaisi häneen yhtä paljon, kuin jos todella pystyisin
+molempiin. Hän pitäisi tuloani niin suotuisana, että se lohduttaisi ja
+tukisi häntä. Se ei suinkaan ole suuri vaivannäkö semmoisen ystävän
+tähden, kuin hän on ollut minulle. Etkö sinä tekisi päivän matkaa, jos
+olisit minun sijassani?"
+
+Hänen kasvonsa olivat miettiväiset ja hän istui vähän ajatellen,
+ennenkuin hän matalalla äänellä vastasi: "hyvä! Lähde. Sinä et voi
+tehdä mitään vahinkoa".
+
+"Sinä olet vast'ikään palannut", sanoin minä, "ja olisi turha pyytää
+sinua tulemaan kanssani?"
+
+"Aivan niin", vastasi hän. "Aion Highgate'en tänä iltana. Minä en ole
+nähnyt äitiäni koko tämän pitkän ajan kuluessa, ja se rasittaa
+omaatuntoani, sillä se maksaa jotakin, kun on rakastettu, niinkuin hän
+rakastaa tuhlaajapoikaansa, -- Pah! Joutavia! -- Sinä lähdet huomenna,
+arvaan minä", sanoi hän, pitäen minua käsivarren pituuden päässä
+luotansa, yksi käsi kummallakin olkapäälläni.
+
+"Niin minä luulen".
+
+"No, älä siis lähde ennenkuin ylihuomenna. Minä soisin, että tulisit
+muutamiksi päiviksi meille. Minä olen tullut tänne siinä aikomuksessa,
+että pyytäisin sinua meille, ja sinä lennät pois Yarmouth'iin".
+
+"Sinä olet varsin omainen lentämisestä puhumaan, Steerforth, sinä, joka
+aina rajusti rynnistelet tuntemattomille retkille!"
+
+Hän katseli minua hetken puhumatta ja vastasi sitten, yhä pitäen kiinni
+minusta, niinkuin ennen, ja pudistaen minua:
+
+"No! Sano ylihuomenna ja vietä niin paljon, kuin voit, huomispäivästä
+meidän kanssamme! Kuka tietää, milloin me muutoin jälleen yhdymme. No!
+Sano ylihuomenna! Minä tarvitsisin sinua seisomaan Rosa Dartlen ja
+itseni välissä ja pitämään meitä erinänsä".
+
+"Rakastaisitteko toisianne liian paljon ilman minutta?"
+
+"Rakastaisimme taikka vihaisimme", nauroi Steerforth; "vähät siitä
+kumpiko. No! Sano ylihuomenna!"
+
+Minä sanoin ylihuomenna; ja hän pani päällystakkinsa yllensä, sytytti
+sigarinsa ja hankki kotimatkalle. Kun huomasin hänen tarkoituksensa,
+otin minäkin päällystakkini ylleni (mutta en sytyttänyt mitään sigaria,
+sillä minä olin saanut tarpeekseni siitä kappaleeksi aikaa) ja astuin
+hänen kanssaan isolle valtatielle asti: siihen aikaan illasta kolkolle
+tielle. Hän oli hyvin vilkas koko matkan; ja kun erosimme, ja minä
+katsoin hänen jälkeensä, kun hän astui niin reippaasti ja uljaasti
+kotiinpäin, ajattelin hänen sanojansa: "ratsasta kaikkien esteitten
+ylitse ja voita kilvan-ajossa!" ja toivoin ensi kerran, että hänellä
+olisi joku kelvollinen päämäärä saavutettavana.
+
+Minä riisuin päältäni omassa huoneessani, kun Mr. Micawber'in kirje
+putosi lattialle. Näin muistutettuna siitä, avasin sinetin ja luin,
+niinkuin seuraa. Se oli dateerattu puoltatoista tuntia ennen
+päivällisiä. Minä en ole varma, olenko maininnut, että, kun Mr.
+Micawber oli jossakin erittäin kovassa pulassa, hän käytti jonkunlaista
+lakimiehen lausetapaa, jota hän näytti ajattelevan samaksi, kuin
+raha-asiainsa suorittamista.
+
+"Sir -- sillä minä en uskalla sanoa: Copperfield'ini. Soveliasta lienee
+minun ilmoittaa teille, että allekirjoittanut on kokonaan muserrettu.
+Te ehkä huomaatte hänessä tänään muutamia heikkoja ponnistuksia säästää
+teiltä ennenaikaista tietoa hänen onnettomasta asemastaan; mutta toivo
+on laskenut taivaan-rannan alle, ja allekirjoittanut on kokonaan
+muserrettu".
+
+"Tämä ilmoitus on kirjoitettu semmoisen henkilön personallisessa
+läsnä-olossa (minun ei sovi nimittää sitä seuraksi), joka on
+jonkunlaisessa päihtymystä lähestyvässä tilassa ja jonka eräs
+raha-mäkläri on tänne lähettänyt. Tämä henkilö on asuntoni laillinen
+omistaja, kosk'en jaksa hyyryäni maksaa. Hänen inventariuminsa sisältää
+ei ainoastaan niitä kaikenlaisia irtaimia kaluja ja kapineita, jotka
+ovat minun, allekirjoittaneen, omia, joka olen tämän asunnon vuodeksi
+vourannut, vaan myöskin kaikki ne, joita Mr. Thomas Traddles,
+hyyryllisen hyyryllinen, Inner Temple'n kunnianarvoisen seuran jäsen,
+omistaa".
+
+"Jos mikään surun pisara puuttuisi siitä ylitse-vuotavasta pikarista,
+joka nyt (ikimuistettavan kirjailian sanoja käyttääkseni) kurotetaan
+allekirjoittaneen huulille, löytyisi se siinä tosi-asiassa, että eräs
+ystävällinen accepti, jonka ennen mainittu Mr. Thomas Traddles on
+antanut allekirjoittaneelle 23 punnasta 4 shillingistä ja 9 1/2
+pennystä, on maksettavaksi langennut sekä että siitä _ei_ ole huolta
+pidetty; ja myöskin siinä asiassa, että niitten elävien edesvastausten
+lisäksi, jotka nojauvat allekirjoittaneesen, asiain luonnollisen menon
+mukaan tulee vielä yksi avuton uhri, jonka kurjaa ilmestymistä sopii
+odottaa -- tasaluvuissa puhuen -- noin kuuden taivaallisen kuun kierron
+perästä, tästä päivästä lukien".
+
+"Nämät edeltäpäin lausuttuani, tekisin liikatyön, jos lisäisin, että
+tomua ja tuhkaa on ijäksi varistettu
+
+                                     sen
+                                       pään
+                                         päälle,
+                                           jota
+                                             kantaa
+                                               _Wilkins Micawber_.
+
+Traddles parka! Minä tunsin siihen aikaan kylläksi Mr. Micawber'in,
+tietääkseni, että kyllä sopi odottaa, että _hän_ tointuisi tästä
+tärähdyksestä, mutta yöleponi häirääntyi suuresti, kun ajattelin
+Traddles'ia ja papintytärtä, joka oli yksi kymmenestä sisaruksesta
+alhaalla Devonshire'ssä, joka oli semmoinen suloinen tyttö ja joka oli
+suostunut odottamaan Traddles'ia (paha-enteinen kiitos!), siksi kuin
+hän olisi kuusikymmen-vuotias taikka kuinka vanha hyvänsä.
+
+
+
+
+YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
+
+Minä käyn taas Steerforth'n kodissa.
+
+
+Minä mainitsin aamulla Mr. Spenlow'ille, että halusin saada lupaa olla
+poissa jonkun lyhyen aikaa; ja kosk'ei minulla ollut mitään palkkaa
+enkä minä siis ollut mikään pahennus taipumattomalle Jorkins'ille, ei
+tässä asiassa tehty minulle mitään vastusta, Minä käytin tätä
+tilaisuutta ja, vaikka ääneni tarttui kurkkuuni ja silmiäni hämärsi,
+sanoja lausuessani, ilmoitin sitä toivoa, että Miss Spenlow voi hyvin;
+johon Mr. Spenlow vastasi tuskin suuremmalla sydämen liikutuksella,
+kuin jos hän olisi puhunut jostakin tavallisesta inhimillisestä
+olennosta, että hän oli hyvin kiitollinen minulle, ja että hänen
+tyttärensä voi varsin hyvin.
+
+Koska me sisäänkirjoitetut konttoristit olimme patricisen
+proktorin-luokan taimia, kohdeltiin meitä niin suurella arvon-annolla,
+että minä melkein aina olin omassa vallassani. Kun en kuitenkaan
+halunnut tulla Highgate'en ennenkuin kello yksi taikka kaksi
+päivällä ja meillä tänä aamuna oli oikeuden edessä toinen pikkuinen
+kirkon-pannan-juttu, jolle annettiin nimi: "Tipkins tuomarin-viran
+toimessa Bullock'ia vastaan tämän sielun parannukseksi", kulutin
+yhdessä Mr. Spenlow'in kanssa pari kolme hauskaa tuntia sitä
+kuunnellessani. Juttu oli syntynyt jostakin kahakasta kahden
+kirkkoväärtin välillä, joista toista syytettiin, että hän oli tuupannut
+toista erästä pumppua vastaan; ja tämän pumpun tanko, joka kosketti
+jotakin kouluhuonetta, joka oli kirkon-päädyn alla, teki tuuppauksesta
+kirkollisen loukkauksen. Se oli hupainen juttu; ja se saatti minut
+matkallani Highgate'en postivaunujen kutsilaudalla ajattelemaan
+Commons'ia ja mitä Mr. Spenlow oli puhunut Commons'iin kajoamisesta ja
+maan häviöön joutumisesta.
+
+Mrs. Steerforth vastaan-otti minut iloisesti, ja niin myöskin Rosa
+Dartle. Minä olin hyvin mielissäni, kun huomasin, ettei Littimer ollut
+siellä, vaan että meitä passasi eräs kaino, nuori kamari-neitsyt, jolla
+oli siniset nauhat lakissansa ja jonka silmät, kun sattumalta kohtasin
+ne, paljon enemmän miellyttivät eivätkä likimainkaan niin hämmentäneet
+minua, kuin tuon arvokkaan miehen silmät. Mutta mitä minä erittäin
+huomasin, ennenkuin olin ollut puolen tunnin aikaa talossa, oli se
+alinomainen tarkkuus, jolla Miss Dartle otti vaaria minusta; ja se
+väijyvä tapa, jolla hän näytti vertaavan minun kasvojani ja
+Steerforth'in ja Steerforth'in kasvoja ja minun keskenänsä, sekä
+odottavan, että jotakin tulisi ilmi näissä molemmissa. Joka kerta kuin
+katsahdin häneen, olin varma siitä, että näkisin noitten kiihkeitten
+kasvojen, hiukeavain, mustien silmien ja tutkistelevan otsan
+tuijottavan minuun taikka äkkiä siirtyvän minun kasvoistani
+Steerforth'in kasvoihin taikka käsittävän meitä molempia samalla
+haavaa. Tätä ilveksen-kaltaista tarkastusta hän ei suinkaan
+lakkauttanut, kun hän näki, että minä havaitsin sen, vaan päinvastoin
+semmoisina hetkinä loi terävän katseensa minuun vielä kiinteämmin.
+Vaikka minä olin viaton ja tiesin itseni siksi, oli se paha, josta hän
+luuli minua, mikä hyvänsä, kartin kuitenkin hänen kummallisia silmiänsä
+aivan kykenemätönnä kestämään niitten nälkäistä loistoa.
+
+Koko päivän näytti Miss Dartle olevan läsnä joka paikassa
+rakennuksessa. Jos puhuttelin Steerforth'ia tämän huoneessa, kuulin
+Miss Dartle'n puvun kahisevan vähäisessä käytävässä ulkopuolella. Kun
+Steerforth ja minä ryhdyimme johonkin vanhaan ruumiin-harjoitukseemme
+nurmikolla rakennuksen takana, näin hänen kasvojensa siirtyvän
+akkunasta akkunaan, niinkuin liikkuvan valon, siksi kuin ne pysähtyivät
+yhteen akkunaan ja katselivat meitä. Kun kaikki neljä illalla lähdimme
+ulos kävelemään, pusersi hän ohuen kätensä kiinni käsivarteeni,
+niinkuin vieterin, ja pidätti minua, siksi kuin Steerforth ja hänen
+äitinsä olivat astuneet niin pitkälle, etteivät voineet kuulla, ja
+silloin hän puhutteli minua.
+
+"Te ette ole moneen aikaan", lausui hän, "käyneet täällä. Onko teidän
+virkanne todella niin hauska ja huvittava, että se anastaa koko teidän
+huomionne? Minä kysyn sen vuoksi, että tahdon, että minua neuvotaan,
+kun en itse tiedä. Onko se todella semmoinen?"
+
+Minä vastasin, että pidin siitä hyvin paljon, mutta etten suinkaan
+voinut väittää sitä ihan semmoiseksi.
+
+"Oh! minua ilahuttaa kuulla sitä, koska aina tahdon tulla oikaistuksi,
+kun olen väärässä", sanoi Rosa Dartle. "Te ehkä arvelette, että
+virkanne on kuivanpuolinen?"
+
+"Niin", vastasin minä; "ehkä se _oli_ vähän kuivanpuolinen".
+
+"Oh! ja tämä on syy, jonka vuoksi te tarvitsette helpoitusta ja
+vaihetusta -- kiihoitusta ja kaikkia noita?" lausui hän. "Ah! hyvin
+totta! Mutta eikö se ole hiukan -- kuinka? -- hänelle; minä en tarkoita
+teitä?"
+
+Hänen silmänsä nopea katse sitä paikkaa kohden, jossa Steerforth
+käveli, äitiänsä taluttaen, näytti minulle, ketä hän tarkoitti; mutta
+paitsi tätä minä en ymmärtänyt mitään. Ja sitä muotonikin osoitti, sitä
+en epäile.
+
+"Eikö se -- minä en sano, että niin on laita, muistakaat, että minä
+tahdon tietää -- eikö se vedä häntä liian paljon puoleensa? Eikö se
+kenties tee, että hän käy tavallista harvemmin täällä sokeasti hellivän
+-- kuinka?" Ja hän loi toisen nopean katseen heihin, ja semmoisen
+katseen minuun, joka näytti tunkevan sydämeni sisimpiin.
+
+"Miss Dartle", vastasin minä, "älkäät ajatelko --".
+
+"En minä ajattele!" sanoi hän. "Oh, voi minua, älkäät luulko, että minä
+ajattelen mitään! Minä en ole epäileväinen. Minä vaan teen yhden
+kysymyksen. Minä en tuo esiin mitään mielipidettä. Minä tahdon perustaa
+jotakin mielipidettä siihen, mitä te kerrotte minulle. Eikö se siis ole
+niin? Hyvä! Minä olen sangen iloinen, että tiedän sen".
+
+"Totta on", lausuin minä hämmentyneenä, "ettei minun tule vastata
+siitä, että Steerforth on ollut tavallista kauemmin poissa kotoa -- jos
+hän on ollut: jota en todella tiedä tänä hetkenä, jollen saa päättää
+sitä teidän sanoistanne. Minä en ole nähnyt häntä koko tämän pitkän
+ajan kuluessa, ennenkuin eilis-iltana".
+
+"Ettekö?"
+
+"En, totta puhuen, Miss Dartle!"
+
+Kun hän täydellisesti katseli minua, huomasin, että hänen kasvonsa
+kävivät tuikeammiksi ja vaaleammiksi sekä että tuo vanha haavan jälki
+pidentyi, siksi kuin se viisti rumentuneen huulen poikki ja syvälle
+alihuuleen ja ulottui kasvoja myöden alas. Minusta oli jotakin
+suorastaan kammottavaa tässä ja hänen hehkuvissa silmissään, kun hän,
+kiinteästi katsellen minua, sanoi:
+
+"Mitä hän toimittaa?"
+
+Minä toistin nämät sanat enemmän itsekseni, kuin Miss Dartle'a varten;
+minä olin niin kummastuneena.
+
+"Mitä hän toimittaa?" sanoi hän semmoisella kiivaudella, joka näytti
+riittävän polttamaan häntä, kuin tuli. "Missä toimessa tuo mies auttaa
+häntä, tuo, joka ei koskaan katso minua ilman jotakin selittämätöntä
+viekkautta silmissänsä? Jos olette rehellinen ja uskollinen, en minä
+pyydä teitä pettämään ystäväänne. Minä pyydän teitä ainoastaan sanomaan
+minulle, onko se suuttumus, onko se viha, onko se ylpeys, onko se
+levottomuus, onko se joku hurja mielenjohde, onko se rakkaus, _mikä se
+on_, joka johdattaa häntä?"
+
+"Miss Dartle", vastasin minä, "kuinka saatan sanoa teille niin, että
+uskoisitte minua, etten tiedä mistäkään muutoksesta Steerforth'issa
+siitä ajasta, kuin ensin tulin tänne. Minä en huomaa mitään. Minä
+luulen varmaan, ettei se ole mitään. Minä tuskin ymmärränkään, mitä
+tarkoitatte".
+
+Kun hän yhä kiinteästi katseli minua, ilmestyi jonkunlainen vävähdys,
+joka minusta osoitti hänen tuskaansa, tuossa julmassa arvessa ja veti
+ylös hänen suupielensä niinkuin ylenkatseesta taikka jostakin säälistä,
+joka halveksi esinettänsä. Hän laski kätensä nopeasti sen päälle --
+semmoisen käden, joka oli niin ohut ja hennokas, että kun näin hänen
+pitävän sitä ylöspäin valkean edessä, kasvojansa varjostaaksensa, minä
+ajatuksissani vertasin sitä hienoon porsliiniin -- ja lausuttuaan
+kiireisellä, kiivaalla, innokkaalla tavalla: "minä vannotan teitä
+pitämään tätä salassa!" ei puhunut sanaakaan lisäksi.
+
+Mrs. Steerforth oli erittäin onnellinen poikansa seurassa, ja
+Steerforth oli tällä kertaa erittäin huomiokas ja kunnioittavainen
+häntä kohtaan. Minusta oli hyvin hupaista nähdä heitä yhdessä, ei
+ainoastaan heidän molemmin-puolisen rakkautensa tähden, vaan myöskin
+heidän suuren yhtäläisyytensä ja sen tavan tähden, jolla se, mikä oli
+ylpeätä taikka rajua pojassa, oli ijän ja sukupuolen kautta äidissä
+lientynyt suloiseksi arvokkaisuudeksi. Minä ajattelin useampia kertoja,
+että oli hyvä, ettei mikään suurempi eripuraisuuden syy koskaan ollut
+ilmestynyt heille; taikka kaksi semmoista luontoa -- minun tulee
+oikeammin sanoa: kaksi semmoista saman luonnon toisintoa -- olisivat
+ehkä olleet vaikeammat sovittaa, kuin luodun mailman kaksi äärimmäistä
+vastakohtaa. Tämä ajatus ei syntynyt minun omasta älystäni, täytyy
+minun tunnustaa, vaan eräästä Rosa Dartle'n lauseesta.
+
+Hän sanoi päivällisillä:
+
+"Oh, vaan sanokaat minulle kuitenkin joku, koska olen ajatellut sitä
+koko päivän ja tahdon tietää".
+
+"Te tahdotte tietää mitä, Rosa?" vastasi Mrs. Steerforth. "Tehkäät
+hyvin, Rosa, älkäätkä olko niin salamyhkäinen".
+
+"Salamyhkäinen!" huudahti hän. "Todella? Pidättekö minua semmoisena?"
+
+"Enkö ehtimiseen pyydä teitä", lausui Mrs. Steerforth, "puhumaan suoraan
+omalla, luonnollisella tavallanne?"
+
+"Vai niin! tämä _ei_ siis ole minun luonnollinen tapani?" vastasi hän.
+"Teidän täytyy nyt kärsiä minua, koska vaan pyydän selitystä. Me emme
+koskaan tunne itseämme".
+
+"Se on käynyt toiseksi luonnoksi", sanoi Mrs. Steerforth ilman mitään
+närkästystä; "mutta minä muistan -- ja epäilemättä tekin, Rosa,
+ajattelen minä -- kun käytöksenne oli toisenlainen; kun se ei ollut
+niin varovainen, vaan enemmän luottavainen".
+
+"Minä olen varma, että olette oikeassa", vastasi hän; "ja niin käy,
+että pahat tavat saavat vallan meissä! Todella? Vähemmän varovainen ja
+enemmän luottavainen? Kuinka olen _voinut_ huomaamatta muuttua, tekisi
+mieleni tietää! Hyvä, se on sangen omituista! Minun täytyy koettaa
+saada takaisin entinen luontoni".
+
+"Minä soisin, että tekisitte niin", lausui Mrs. Steerforth, hymyillen.
+
+"Sitä todella tahdon!" vastasi hän. "Minä tahdon oppia suoruutta --
+malttakaat -- James'ista".
+
+"Parempaa koulua te ette saa suoruutta oppiaksenne, Rosa", arveli Mrs.
+Steerforth pikaisesti, sillä Rosa Dartle'n puheessa oli aina jotakin
+ivallista, vaikka sitä lausuttiin, niinkuin tälläkin kertaa, mitä
+viattomimmalla tavalla mailmassa.
+
+"Siitä olen varma", vastasi hän tavattoman innokkaasti. "Jos mistään
+olen varma, olen tietysti varma tästä".
+
+Mrs. Steerforth näytti minusta katuvan, että hän oli ollut vähän
+närkästynyt; sillä hän sanoi kohta lempeällä äänellä:
+
+"Hyvä, rakas Rosani, me emme ole kuulleet, mitä se oli, jota tahdoitte
+tietää?"
+
+"Mitä minä tahdoin tietää?" vastasi hän suututtavalla kylmyydellä. "Oh!
+Se oli vaan, ovatko ihmiset, jotka ovat yhtäläiset henkiseltä
+luonnonlaadultansa -- onko tämä oikea lauselma?"
+
+"Se on yhtä hyvä, kuin mikään muu", lausui Steerforth.
+
+"Kiitoksia: -- ovatko semmoiset ihmiset, jotka ovat yhtäläiset
+henkiseltä luonnonlaadultaan, jos joku suurempi eripuraisuuden syy
+ilmestyisi heille, suuremmassa vaarassa, kuin ihmiset, jotka eivät ole
+yhtäläiset, ankarasti ja katkerasti riitaantua?"
+
+"Minä sanoisin: ovat", arveli Steerforth.
+
+"Sanoisitteko?" vastasi hän. "Voi minua! Ajatelkaamme siis esimerkiksi
+-- esimerkiksi sopii mikä mahdoton asia hyvänsä -- että te ja teidän
+äitinne joutuisitte kovaan erimielisyyteen".
+
+"Rakas Rosani", keskeytti Mrs. Steerforth, suopeasti nauraen,
+"keksikäät joku muu esimerkki! James ja minä tiedämme velvollisuutemme
+toisiamme kohtaan paremmin, toivon Jumalan kautta!"
+
+"Oh!" sanoi Miss Dartle, päätänsä ajattelevaisesti nyykäyttäen.
+"Tosiaan. _Se_ estäisi tuota? No, tietysti se estäisi. Aivan niin.
+Minua ilahuttaa nyt, että olin kylläksi lapsellinen esittelemään
+tätä esimerkkiä, sillä tuntuu niin hyvältä, kun tietää, että
+velvollisuutenne toisianne kohtaan estäisi sitä! Minä kiitän teitä
+paljon siitä".
+
+Toinen pikkuinen asia, joka koskee Miss Dartle'en, täytyy minun tuoda
+esiin; sillä minun oli syy muistaa sitä jälestäpäin, kun koko tuo
+auttamaton entisyys oli käynyt selväksi. Koko tämän päivän kuluessa,
+mutta erittäin tästä hetkestä, ponnisti Steerforth parasta taitoansa,
+ja tämä kävi häneltä varsin luontevasti, muuttaaksensa tätä omituista
+olentoa hupaiseksi ja mieltyneeksi kumppaniksi. Että se onnistui
+häneltä, ei kummastuttanut minua ollenkaan. Että Miss Dartle vastusti
+hänen viehättävän taitonsa -- viehättävän luontonsa, ajattelin silloin
+-- lumousvoimaa, ei sekään kummastuttanut minua; sillä minä tiesin,
+että Miss Dartle välisti oli äreä ja itsepäinen. Minä näin hänen
+kasvojensa ja käytöksensä vähitellen muuttuvan; näin hänen katselevan
+Steerforth'ia enentyvällä ihmetyksellä; näin hänen yhä heikommin,
+mutta aina vihaisesti, ikäänkuin hän olisi moittinut jotakin omaa
+heikkouttansa, taistelevan sitä ihastuttavaa voimaa vastaan, joka
+Steerforth'illa oli; ja viimein näin hänen terävän katseensa lauhtuvan
+ja hänen hymynsä käyvän lempeäksi, ja minä herkesin häntä pelkäämästä,
+niinkuin olin todella pelännyt koko päivän, ja me istuimme kaikki
+valkean ympäri, haastellen ja nauraen yhdessä yhtä vapaasti, kuin jos
+olisimme olleet lapset.
+
+Oliko se sentähden, että olimme istuneet siellä niin kauan, vai
+sentähden, että Steerforth oli päättänyt säilyttää sen edun, jonka hän
+oli voittanut, sitä en tiedä; mutta me emme viipyneet ruokasalissa
+enemmän kuin viisi minutia Miss Dartle'n lähdön jälkeen. "Hän soittaa
+harppuansa", sanoi Steerforth hiljaa vierashuoneen ovella, "eikä
+kukaan, paitsi äitini, ole kuullut hänen tekevän sitä, luulen minä,
+näinä kolmena vuonna". Hän sanoi sen oudolla hymyllä, joka kohta
+katosi; ja me astuimme huoneesen ja tapasimme Miss Dartle'n yksinään.
+
+"Älkäät nousko!" lausui Steerforth (jota Miss Dartle jo oli tehnyt);
+älkäät, rakas Rosani! Olkaat kerta hyvä ja laulakaat meille yksi
+irlantilainen laulu".
+
+"Mitä te irlantilaisesta laulusta huolitte?" vastasi hän.
+
+"Paljon!" sanoi Steerforth. "Paljon enemmän, kuin mistään muusta. Tässä
+on Tuhat-ihanainen myös, joka rakastaa soittoa sydämestänsä. Laulakaat
+meille yksi irlantilainen laulu, Rosa! Ja antakaat minun istua ja
+kuunnella, niinkuin minun oli tapa ennen".
+
+Hän ei koskenut Miss Dartle'en eikä tuoliin, jolta tämä oli noussut,
+vaan istui likelle harppua. Miss Dartle seisoi vähän aikaa sen
+vieressä, omituisella tavalla osoitellen soittamista oikealla
+kädellänsä, mutta kieliä näpähyttämättä. Vihdoin hän kävi istumaan,
+veti harpun luoksensa pikaisella liikunnolla ja soitti ja lauloi.
+
+Minä en tiedä mikä se oli hänen soitossaan taikka äänessään, joka teki
+tämän laulun mitä yliluonnollisimmaksi minä milloinkaan olen kuullut
+taikka voin itselleni kuvata. Sen todellisuudessa oli jotakin kauheata.
+Tuntui siltä, kuin sitä ei koskaan olisi kirjoitettu eikä sävelletty,
+vaan se olisi kuohunut esiin siitä intohimosta, joka asui hänessä ja
+joka tuli vaan vaillinaisesti ilmi hänen matalassa äänessään ja laantui
+taas, kun kaikki oli hiljallensa. Minä olin äänetönnä hämmästyksestä,
+kun hän noustuansa jälleen kallistui harppunsa puoleen, oikealla
+kädellänsä soittaen sitä, mutta kieliä näpähyttämättä.
+
+Hetki vielä, ja tämä oli herättänyt minut hurmauksistani: -- Steerforth
+oli jättänyt istuimensa, mennyt Miss Dartle'n luo, nauraen laskenut
+käsivartensa hänen ympärillensä ja sanonut: "No, Rosa, vast'edes
+rakastamme toisiamme hyvin paljon!" Ja Miss Dartle oli lyönyt häntä,
+sysännyt hänet luotansa villikissan vimmalla ja hyökännyt ulos
+huoneesta.
+
+"Mikä Rosaa vaivaa?" kysyi Mrs. Steerforth sisään tullen.
+
+"Hän on vähän aikaa ollut enkeli, äiti", vastasi Steerforth, "ja on
+sitten korvaukseksi syöksähtänyt vastapäiseen liiallisuuteen".
+
+"Sinun tulee varoa, ettet ärsytä häntä, James. Hänen mielensä on käynyt
+katkeraksi, muista se, eikä sitä saa kiusata".
+
+Rosa ei tullut takaisin; eikä hänestä puhuttu mitään sen enempää,
+ennenkuin minä seurasin Steerforth'ia tämän huoneesen sanomaan hyvää
+yötä. Silloin hän nauroi Miss Dartle'a ja kysyi, olinko minä koskaan
+nähnyt mitään semmoista kiivasta, vähäistä käsittämättömyyden
+kappaletta.
+
+Minä ilmoitin niin paljon kummastuksestani, kuin minun silloin oli
+mahdollista ilmoittaa, ja kysyin, arvasiko hän, mikä äkkiä oli Miss
+Dartle'a niin kovasti pahoittanut.
+
+"Tiesi Jumala", sanoi Steerforth. "Kaikki, mitä tahdot -- taikka ei
+mikään! Minä kerroin sinulle, että hän laski kaikki asiat, hän itse
+siihen luettuna, tahkolle ja hioi niitä. Hän on teräkalu ja häntä tulee
+kohdella suurella varovaisuudella. Hän on aina vaarallinen. Hyvää
+yötä!"
+
+Hän oli vastahakoinen laskemaan pois minua ja seisoi, pitäen minua
+vähän matkan päässä itsestänsä, yksi käsi kummallakin olkapäälläni,
+niinkuin hän oli tehnyt omassa huoneessani.
+
+"Tuhat-ihanainen", lausui hän hymyillen -- "sillä vaikk'ei tämä ole se
+nimi, jonka risti-isäsi ja risti-äitisi antoi sinulle, on se se nimi,
+jolla minä kaikkein mieluisammin nimitän sinua -- ja minä soisin,
+soisin, soisin, että sinä voisit antaa saman nimen minulle!"
+
+"Voinhan minä, jos tahdon", lausuin minä.
+
+"Tuhat-ihanainen, jos mikään koskaan eroittaisi meidät, täytyy sinun
+ajatella, mimmoinen minä parhaimpana olin, vanha poika. No! Tehkäämme
+tämmöinen sopimus. Muista, mimmoinen minä parhaimpana olin, jos
+asianhaarat joskus eroittaisivat meidät!"
+
+"Minun mielestäni sinussa ei ole mitään parasta eikä mitään huonointa,
+Steerforth", sanoin minä. "Minä sydämestäni rakastan ja hellin sinua
+aina yhtä paljon".
+
+Se asia, että koskaan olin tehnyt vääryyttä hänelle, vaikka vaan
+epämääräisillä ajatuksilla, synnytti minussa semmoisia omantunnon
+vaivoja, että olin nämät juuri tunnustamallani. Jollen olisi ollut
+vastahakoinen ilmoittamaan, mitä Agnes oli uskonut minulle, ja jollen
+olisi ollut epätietoinen, kuinka tuota tekemättä kajoisin aineeseni,
+olisi tunnustus ehtinyt huulilleni, ennenkuin hän sanoi: "Jumala
+siunatkoon sinua, Tuhat-ihanainen, ja hyvää yötä!" Epäilyksissäni en
+tullut mitään lausuneeksi; ja me pudistimme toinen toisemme kättä ja
+erosimme.
+
+Minä olin ylhäällä aamu-hämyssä ja puettuani niin hiljalleen, kuin
+mahdollista, katsahdin hänen huoneesensa. Hän nukkui sitkeästi,
+luontevasti maaten, pää käsivarrella, niinkuin koulun-aikanamme usein
+olin nähnyt hänen makaavan. Se aika tuli, tuli hyvinkin pian, jona
+melkein ihmettelin, ettei mikään häirinnyt hänen lepoansa minun
+katsellessani. Mutta hän nukkui -- sallikaat minun uudestaan ajatella
+häntä siinä asemassa -- niinkuin koulun-aikanamme usein olin nähnyt
+hänen nukkuvan; ja näin minä tänä hiljaisena hetkenä erosin hänestä.
+
+Ijäti jättääkseni, voi, Jumala antakoon sinulle anteeksi, Steerforth!
+tuota liikahtamatonta kättä rakkaudessa ja ystävyydessä koskematta.
+Ijäti, ijäti!
+
+
+
+
+KOLMASKYMMENES LUKU.
+
+Eräs kato.
+
+
+Minä saavuin Yarmouth'iin illalla ja poikkesin hotelliin asumaan. Minä
+arvasin, että Peggotyn vierashuonetta -- minun huonettani -- kyllä
+tarvittaisiin ennen pitkää, vaikk'ei tuo suuri käviäin, jonka tullessa
+kaikkien elävien täytyy tehdä tilaa, vielä talossa ollutkaan; sentähden
+minä menin hotelliin, söin päivällistä siellä ja käskin makuusijaa
+itselleni.
+
+Kello oli kymmenen kun lähdin ulos. Useat puodit olivat suljetut, ja
+kaupungissa oli kaikki hiljaa. Kun tulin Omer ja Joram'in kohdalle,
+näin, että luukut olivat kiinni, mutta puodin ovi seisoi auki. Koska
+minun sopi täydellisesti nähdä, kuinka Omer sisäpuolella poltti
+piippuansa vierashuoneen ovella, astuin sisään ja kysyin, kuinka hän
+jaksoi.
+
+"No, ruumiini ja sieluni kautta!" lausui Mr. Omer, "kuinka itse
+jaksatte? Istukaat alas. -- Savu ei rasita teitä, toivon minä?"
+
+"Ei millään lailla", vastasin minä. "Minä pidän siitä, kun se tulee
+toisen piipusta".
+
+"Kuinka, ei omasta?" arveli Mr. Omer nauraen. "Sitä parempi. Sir. Paha
+tapa nuoressa miehessä. Istukaat alas. Minä poltan itse
+ahdashenkisyyteni tähden".
+
+Mr. Omer oli laittanut sijaa minulle ja asetti esiin tuolin. Hän kävi
+nyt jälleen istumaan kovasti hengästyneenä ja imi piippuansa, niinkuin
+se olisi sisältänyt sitä tarpeellista tavaraa, jonka puutteessa hänen
+täytyi kuolla.
+
+"Minua surettaa, että olen kuullut ikäviä uutisia Mr. Barkis'ista",
+sanoin minä.
+
+Mr. Omer katseli minua vakaasti ja pudisti päätänsä.
+
+"Tiedättekö, kuinka hänen laitansa tänä iltana on?" kysyin minä.
+
+"Juuri mitä minä teiltä olisin kysynyt, Sir", vastasi Mr. Omer, "Jos
+olisi ollut soveliasta. Tämä on yksi ammattimme vastuksista. Kun joku
+sairastaa, me emme saata kysyä, kuinka hän jaksaa".
+
+Tämä vastus ei ollut joutunut mieleeni, vaikka minulla sisään
+astuessani oli ollutkin jonkunlainen pelko, että saisin kuulla tuon
+vanhan nuotin. Kun vastusta nyt mainittiin, huomasin sen kuitenkin ja
+sanoinkin sitä.
+
+"Niin, niin, te ymmärrätte", lausui Mr. Omer, päätänsä nyykäyttäen. "Me
+emme tohdi tehdä sitä. Jumala varjelkoon meitä, se olisi kolaus, jota
+useimmat ihmiset eivät kestäisi, jos sanoisi: Omer ja Joram tervehtivät
+ja kysyvät, kuinka voitte tänä aamuna -- taikka tänä iltana -- sen
+mukaan, kuinka kulloinkin sopii".
+
+Mr. Omer ja minä nyökkäsimme toisillemme, ja Mr. Omer enensi
+henki-varastoaan piippunsa avulla.
+
+"Se on yksi niistä seikoista, jotka sulkevat ammattimme semmoisesta
+kohteliaisuudesta, jota se usein tahtoisi osoittaa", lausui Mr. Omer.
+"Esimerkiksi minä. Minä olen tuntenut Mr. Barkis'in neljäkymmentä
+vuotta yhtä varmaan, kuin yhden vuoden, ja tervehtänyt häntä joka
+kerta, kuin hän astui ohitse, mutta minä en saata mennä kysymään:
+'kuinka hän voi?'"
+
+Minun mielestäni se oli hyvin kova asia Mr. Omer'ille, ja minä sanoin
+sitä hänelle.
+
+"Minä en ole enemmän itsekäs, kuin muut ihmiset", lausui Mr. Omer.
+"Katsokaat minua! Henkeni ehkä kätkee mikä hetki hyvänsä, eikä, minun
+ymmärtääkseni, ole luultavaa, että tämmöisissä oloissa olisin itsekäs.
+Minä sanon, ettei se ole luultavaa semmoisesta miehestä, joka tietää,
+että hänen henkensä, kun se menee, menee juuri niinkuin pari palkeita
+ratkottaisiin rikki; ja tämä mies on iso-isä", arveli Mr. Omer.
+
+Minä sanoin: "ei ollenkaan".
+
+"Ei niin, että moittisin ammattiani", lausui Mr. Omer. "Sitä en tee.
+Vähän hyvää ja vähän pahaa tunkee epäilemättä kaikkiin virkoihin. Mitä
+minä soisin, on, että ihmisiä kasvatettaisiin luja-luontoisemmiksi".
+
+Varsin tyytyväisellä ja ystävällisellä muodolla Mr. Omer ääneti veti
+muutamia haikkuja ja sanoi sitten, palaten ensimaiseen väitteesensä:
+
+"Me olemme siis, kun tahdomme kuulla, kuinka Mr. Barkis voi, pakoitetut
+rajoittamaan itseämme Em'lyyn. Hän tietää, mikä meidän oikea
+tarkoituksemme on, eikä hän pelkää eikä epäile meitä enemmän, kuin jos
+olisimme yhtä monta lammasta. Minnie ja Joram ovat juuri lähteneet
+tuonne alas (Em'ly on työstänsä päästyään siellä tätiänsä hiukan
+auttamassa) tiedustelemaan, kuinka hän voi tänä iltana; ja jos
+suvaitsette odottaa siksi, kuin he tulevat takaisin, antavat he teille
+täydelliset tiedot. Tahdotteko nauttia jotakin? Saako olla lasillinen
+rommi-toddya? Rommi-toddya juodessani poltan", lausui Mr. Omer, nostaen
+ylös lasiansa, "koska luullaan, että se pitää niitä käytäviä sulana,
+joita myöden henkeni tukalasti lähtee liikkeelle. Mutta, Herra
+siunatkoon teitä", sanoi Mr. Omer käheästi, "käytävissä vika ei ole!
+'Anna minulle tarpeeksi henkeä'", sanon minä tyttärelleni Minnie'lle,
+"'niin _minä_ kyllä tiet avaan, rakas lapseni'".
+
+Hänellä ei suinkaan ollut henkeä liikenemään, ja oikein huoletti, kun
+näki hänen nauravan. Kun hän taas oli semmoisessa tilassa, että sopi
+puhutella häntä, kiitin häntä tarjotusta virvoituksesta, jota en
+ottanut vastaan sen vuoksi, että äsken olin syönyt päivällistä; ja
+ilmoittaen, että minä, koska hän oli niin hyvä ja käski, aioin odottaa
+siksi, kuin hänen tyttärensä ja vävynsä palaisivat, kysyin, kuinka
+pikku Em'ly jaksoi?
+
+"Hyvä, Sir", lausui Mr. Omer, ottaen piippunsa suustaan, että hänen
+sopi hivuttaa leukaansa; "minä sanon teille suorastaan, että minua
+ilahuttaa, kun hänen häänsä ovat pidetyt".
+
+"Miksi niin?" sanoin minä.
+
+"No, tyttö on tätä nykyä vähän muuttuvainen", sanoi Mr. Omer. "Ei sen
+vuoksi, ettei hän olisi yhtä sievä, kuin ennen, sillä hän on sievempi
+-- minä vakuutan teille, että hän on sievempi. Ei sen vuoksi, ettei hän
+tekisi työtänsä yhtä hyvin, kuin ennen, sillä sen hän tekee. Hän
+_vastasi_ kuutta mitä parasta, ja hän _vastaa_ vielä kuutta mitä
+parasta. Mutta häneltä puuttuu jollakin tapaa oikeata sydäntä. Jos
+ymmärrätte", lausui Mr. Omer, leukaansa taas hivutettuaan ja vähän
+poltettuaan, "mitä minä yleisesti tarkoitan tällä lauseella: 'yksi
+pitkä veto, ja aika veto, ja veto yhtä haavaa, pojat, hurraa!' Minä
+tahtoisin sanoa teille, että _tämä_ se on -- yleisesti puhuen -- jota
+Em'lyssä kaipaan".
+
+Mr. Omer'in kasvot ja käytös osoittivat juuri niin paljon, että hyvällä
+omallatunnolla saatin nyykäyttää päätäni, niinkuin olisin arvannut
+hänen tarkoituksensa. Minun nopea käsitykseni näytti miellyttävän häntä
+ja hän jatkoi:
+
+"Nyt arvelen, näettekö, että se etupäässä tulee siitä, että hän on
+epävakaisessa tilassa. Me olemme työmme jälkeen puhuneet siitä paljon,
+hänen setänsä ja minä, ja hänen sulhonsa ja minä; ja minä luulen, että
+se tulee etupäässä siitä, että hän on muuttuvainen. Teidän täytyy aina
+muistaa, kun puhutaan Em'lystä", lausui Mr. Omer, päätänsä hiljaa
+pudistaen, "että hän on mitä kummallisin hellä pikku olento. Sananlasku
+sanoo: 'ei sian korvasta silkkikukkaroita tehdä'. No, minä en tiedä,
+kuinka tämän asian laita lienee. Minä luulen melkein, että kyllä saa
+tehdyksi, jahka aikanansa alkaa. Tuo vene on käynyt tytölle niin
+rakkaaksi kodiksi, Sir, ettei kivi ja marmori sitä voittaisi".
+
+"Minä olen varma, että niin on!" sanoin minä.
+
+"Kun näkee, kuinka tämä sievä pikku olento riippuu sedässänsä", lausui
+Mr. Omer; "kun näkee, kuinka hän päivästä päivään yhä likemmin ja
+lujemmin liittyy häneen, näkee näyn. Nyt, tiedättekö, on aina joku
+taistelo, kun näin on laita. Miksi tätä taisteloa pitkitettäisiin
+kauemmin, kuin tarpeellista on?"
+
+Minä kuuntelin tarkasti tätä vanhaa, hyvää toveria ja suostuin kaikesta
+sydämestäni siihen, mitä hän sanoi.
+
+"Sentähden sanoin heille", lausui Mr. Omer tyvenellä, hyvän-suovalla
+äänellä, "tämän. Minä lausuin: älkäät ensinkään katsoko Em'lyä kiinni
+naulituksi ajan puolesta. Olkoon aika teidän omanne. Hän on ollut
+paljon suuremmaksi hyödyksi, kuin ajateltiin; hän on oppinut paljon
+nopeammin, kuin luultiin; Omer ja Joram voivat kynällänsä pyyhkiä pois,
+mitä on jälellä; ja hän on vapaa, milloin te niin tahdotte. Jos häntä
+haluttaisi jälestäpäin sovittaa niin, että hän kotona tekisi meille
+jonkunlaista vähäistä työtä; varsin hyvä. Jollei, hyvä sekin. Meille ei
+missään tapauksessa tule mitään vahinkoa. Sillä, näettekö", sanoi Mr.
+Omer, koskien minua piipullansa, "eihän ole luultavaa, että niin
+lyhyt-henkinen mies, kuin minä, joka lisäksi olen iso-isä, menisi
+vaatimaan liikoja semmoiselta pikkuiselta, sinisilmäiseltä kukalta,
+kuin _häneltä_?"
+
+"Ei ollenkaan, siitä olen varma", vastasin minä.
+
+"Ei ollenkaan! Te olette oikeassa!" lausui Mr. Omer. "Hyvä, Sir, hänen
+serkkunsa -- te tiedätte, että se on serkku, jonka kanssa hän aikoo
+mennä naimisiin?"
+
+"Kyllä", vastasin minä. "Minä tunnen hänet hyvästi".
+
+"Tietysti te tunnette", sanoi Mr. Omer. "Hyvä, Sir! Hänen serkkunsa,
+joka on, niinkuin näyttää, rehellisessä työssä ja tulee hyvin toimeen,
+kiitti minua sangen miehuullisella tavalla tästä (käyttäen itseänsä
+kokonaan, täytyy minun sanoa, semmoisella lailla, että sain hyvän
+ajatuksen hänestä) ja meni ja hyyräsi niin mukavan, vähäisen huoneen,
+kuin te taikka minä soisimme silmiemme näkevän. Tämä pikkuinen huone
+on nyt valmiiksi kalustettu ja on niin sievä ja täydellinen, kuin
+nukki-kaappi; ja jollei Barkis'in, mies paran, tauti olisi käynyt niin
+pahaksi, olisivat he jo olleet mies ja vaimo -- rohkenen väittää.
+Nykyisessä tilassa on asia lykätty tuonnemmaksi".
+
+"Ja Em'ly, Mr. Omer?" kysyin minä. "Onko hän käynyt vakavammaksi?"
+
+"No sitä, näettekö", vastasi hän, taas hivuttaen kahdenkertaista
+leukaansa, "sitä tietysti ei sovi toivoa. Tuleva muutos ja ero ja
+kaikki nuot ovat, niin sanoakseni, yhtä haavaa lähellä häntä ja kaukana
+hänestä. Barkis'in kuoleman ei tarvitse viivyttää sitä paljon, mutta
+mahdollista kyllä hänen hiljainen riutumisensa. Kaikissa tapauksissa on
+asiain tila epämääräinen, näettekö".
+
+"Minä näen sen", sanoin minä.
+
+"Em'ly", pitkitti Mr. Omer, "on siis vielä vähän alakuloinen ja arka;
+kenties ylipäänsä enemmänkin, kuin ennen. Hän näyttää päivästä päivään
+yhä hartaammin kiintyvän setäänsä ja käyvän vastahakoisemmaksi eroamaan
+meistä kaikista. Ystävällinen sana minulta saattaa kyyneleet hänen
+silmiinsä; ja jos näkisitte hänet tyttäreni Minnie'n pikku tytön
+kanssa, ette koskaan unhottaisi sitä. Siunatkoon elävää sydäntäni!"
+lausui Mr. Omer miettien, "kuinka hän rakastaa tätä lasta!"
+
+Kun minulla oli niin hyvä tilaisuus, joutui mieleeni, että minun
+pitäisi kysyä Mr. Omer'ilta, ennenkuin hänen tyttärensä ja tämän
+puolison tulo keskeyttäisi puhettamme, tiesikö hän mitään Marthasta.
+
+"Voi!" vastasi hän pudistaen päätänsä ja näyttäen kovin
+synkkä-mieliseltä. "Ei mitään hyvää. Surullinen juttu, Sir, joko niin
+taikka näin olette saaneet tietoa siitä. Minä en koskaan luullut, että
+oli mitään pahaa tytössä. Minä en tahtoisi mainita sitä tyttäreni
+Minnie'n kuullen -- sillä hän moittisi kohta minua -- mutta minä en
+koskaan luullut. Ei kukaan meistä koskaan luullut".
+
+Mr. Omer, joka kuuli tyttärensä askeleet, ennenkuin minä, kosketti
+minua piipullansa ja ummisti toisen silmänsä, niinkuin varoitukseksi.
+Mrs. Joram ja hänen puolisonsa tulivat sisään kohta jälestäpäin.
+
+He kertoivat, että Mr. Barkis oli "niin huono, kuin huono voi olla";
+että hän oli aivan tainnuksissa; ja että Mr. Chillip murheellisena oli
+sanonut vast'ikään kyökistä lähtiessään, etteivät lääkärien ja
+haavurien tiedekunnat eikä apteekarein ammattikunta, vaikka he olisivat
+kaikki kutsutut kokoon, voisi auttaa häntä. Hän oli tuolla puolen
+molempia tiedekuntia, arveli Mr. Chillip, eikä apteekarien ammattikunta
+voinut kuin myrkyttää häntä.
+
+Kun kuulin tämän ja sain tietää, että Mr. Peggotty oli siellä, päätin
+kohta mennä sinne. Minä sanoin hyvää yötä Mr. Omer'ille ja Mr. ja Mrs.
+Joram'ille ja johdatin askeliani sinne jonkunlaisella juhlallisella
+tunteella, joka teki Mr. Barkis'ista aivan uuden ja toisenlaisen
+olennon, kuin ennen.
+
+Hiljaiseen oven kolkutukseeni vastasi Mr. Peggotty. Hän ei hämmästynyt,
+minut nähdessään, niin paljon kuin olin odottanut. Minä huomasin tämän
+Peggotyssakin, kun hän tuli alas; minä olen nähnyt sen jälestäpäin; ja
+minä arvelen, että, kun odottaa tuota kamalaa kummastuttajaa, kaikki
+tavalliset muutokset ja kummastukset menevät mitättömiksi.
+
+Minä pudistin Mr. Peggotyn kättä ja astuin kyökkiin, sillä välin kuin
+hän hiljaisesti sulki ovea. Pikku Em'ly istui valkean vieressä, kädet
+kasvojen edessä. Ham seisoi likellä häntä.
+
+Me puhuimme kuiskaamalla, tuon tuostakin kuunnellen, kuuluisiko mitään
+ääntä huoneesta ylhäältä. Minä en ollut ajatellut sitä, kun viimein
+kävin siellä, mutta kuinka kummallista oli minusta nyt, kun kaipasin
+Mr. Barkis'ia kyökissä.
+
+"Te olette tehneet hyvin ystävällisesti, Mas'r Davy", lausui Mr.
+Peggotty.
+
+"Erinomaisen ystävällisesti", sanoi Ham.
+
+"Rakas Em'ly", lausui Mr. Peggotty. "Katso tänne! Mas'r Davy on tullut!
+No, reipastu, sydänkäpy! Eikö sanaakaan Mas'r Davy'lle?"
+
+Minä huomasin Em'lyssä jonkun väristyksen, jota vielä saatan nähdä.
+Hänen kätensä kylmyyttä, kun koskin sitä, saatan vieläkin tuntea. Sen
+ainoan elon merkki oli, että se välttyi minun kädestäni; sitten hän
+liukui tuoliltaan ja, hiipien setänsä toiselle puolelle, nojaantui yhä
+ääneti ja väristen tämän rintaa vastaan.
+
+"Se on semmoinen hellä sydän", lausui Mr. Peggotty, silittäen hänen
+tuuheita hiuksiansa isolla, karkealla kädellänsä, "ettei se voi kestää
+tätä surua. Se on luonnollista nuorissa, Mas'r Davy, kun ovat
+tottumattomat tämmöisiin koetuksiin ja arat, niinkuin minun pikku
+lintuni -- se on aivan luonnollista".
+
+Pikku Em'ly painui likemmäksi häntä, mutta ei nostanut ylös kasvojansa
+eikä puhunut sanaakaan.
+
+"Aika käy myöhäiseksi, rakas tyttöni", lausui Mr. Peggotty, "ja Ham on
+tullut noutamaan sinua kotiin. Tuossa! mene nyt toisen rakkaan sydämen
+kanssa! Mitä, Em'ly? Kuinka, sydänkäpyni?"
+
+Pikku Em'lyn ääni ei ollut kuulunut minun korviini, mutta Mr. Peggotty
+notkisti päätänsä, niinkuin häntä kuunnellakseen, ja sanoi sitten:
+
+"Tahdotko jäädä enosi luo? No, sitä et suinkaan pyydä minulta! Jäädä
+enosi luo, nuppuseni! Kun hän, joka ennen pitkää on miehesi, on täällä
+sinua kotiin noutamassa? Sitä ei kukaan ihminen uskoisi, kun näkee
+tämän pikkuisen olennon semmoisen karkean sään toverin vieressä, kuin
+minä olen", lausui Mr. Peggotty, rajattomalla ylpeydellä katsahtaen
+meihin molempiin; "mutta meressä ei ole enemmän suolaa, kuin tytössä on
+rakkautta enoansa kohtaan -- tässä kummallisessa pikku Em'lyssä!"
+
+"Siinä Em'ly on oikeassa, Mas'r Davy!" sanoi Ham. "Katsokaat. Koska
+Em'ly tahtoo sitä, ja koska hän lisäksi on levoton ja pelästynyt, jätän
+hänet tänne huomiseksi. Saanhan minäkin jäädä!"
+
+"Ei, ei", lausui Mr. Peggotty. "Sinun ei tule --joka olet nainut mies
+-- taikka melkein nainut -- hukata kokonaisen päivän työtä. Eikä sinun
+käy yhtä haavaa valvominen ja työtä tekeminen. Se ei kelpaa. Sinä menet
+kotiin ja panet maata. Sinä et pelkää, ettei Em'ly'stä hyvää huolta
+pidetä, tiedän _minä_".
+
+Ham noudatti tätä kehoitusta ja otti hattunsa lähteäkseen. Silloinkin
+kuin hän suuteli Em'lyä -- enkä minä koskaan nähnyt hänen lähestyvän
+tätä, tuntematta, että luonto oli antanut tälle miehelle gentlemanin
+sydämen -- näytti Em'ly siirtyvän likemmäksi enoansa, vieläpä niin,
+että hän kartti valittua puolisoansa. Minä suljin oven Ham'in perästä,
+ettei se häiritsisi sitä rauhallisuutta, joka kaikkialla vallitsi. Ja,
+kun palasin takaisin, näin, että Mr. Peggotty yhä puhutteli Em'lyä.
+
+"Nyt menen ylikertaan ilmoittamaan tädillesi, että Mas'r Davy on
+täällä, ja se reipastuttaa häntä hiukan", lausui hän. "Istu valkean
+eteen siksi aikaa, tyttöseni, ja lämmitä näitä jää-kylmiä käsiä. Sinun
+ei tarvitse olla niin peloissasi ja panna niin pahaksesi. Kuinka? Sinä
+tahdot tulla minun kanssani? -- No! tule minun kanssani -- tule! Jos
+hänen enonsa ajettaisiin pois tilasta ja talosta ja pakoitettaisiin
+laskemaan levolle johonkin ojaan, Mas'r Davy", sanoi Mr. Peggotty
+samalla ylpeydellä kuin ennen, "on se minun uskoni, että Em'ly tahtoisi
+mennä hänen kanssaan! Mutta pian tulee toinen -- pian tulee toinen,
+Em'ly!"
+
+Kun jälestäpäin menin ylikertaan ja astuin vähäisen kammioni oven
+ohitse (siellä oli pimeä), oli minulla joku epäselvä tunne, että pikku
+Em'ly oli heittäynyt pitkäkseen lattialle siellä. Mutta oliko se
+todella hän vai ainoastaan joku varjojen sekoitus huoneessa, sitä en
+nyt tiedä.
+
+Minulla oli kyökin valkean edessä aikaa ajatella sievän pikku Em'lyn
+kuoleman pelkoa -- joka yhteydessä sen kanssa, mitä Mr. Omer oli
+kertonut minulle, oli mielestäni syy, että hän oli niin entisestänsä
+muuttunut -- ja minulla oli aikaa, ennenkuin Peggotty tuli alas,
+myöskin leppeämmin arvostella sitä, tuossa kun istuin ja luin kellon
+raksutuksia ja yhä enemmän tunsin ympäröitsevän äänettömyyden
+juhlallisuutta. Peggotty sulki minut syliinsä ja siunasi ja kiitti
+minua monta monituista kertaa, koska olin semmoinen lohdutus hänelle
+(tämä oli, mitä hän sanoi) hänen surussaan. Sitten hän pyysi minua
+tulemaan ylikertaan, nyyhkien, että Mr. Barkis aina oli pitänyt minusta
+ja ihmetellyt minua; että hän oli usein puhunut minusta, ennenkuin hän
+meni tainnoksiin; ja että, hänen luullaksensa, Mr. Barkis, jos hän taas
+tulisi taidolleen, virkistyisi, kun hän näkisi minut, jos hän muutoin
+voisi mistään mailmassa virkistyä.
+
+Kun näin Mr. Barkis'in, näytti varsin vähän mahdolliselta, että se
+koskaan tapahtuisi. Hän makasi pää ja hartiat ulkopuolella sänkyä,
+erittäin epämukavassa asemassa, osaksi kallistuneena sen arkun puoleen,
+joka oli maksanut hänelle niin paljon huolta ja vaivaa. Minä sain
+tietää, että, kun hän ei enää voinut kämpiä ulos sängystä avaamaan sitä
+eikä saada varmaa tietoa, että se oli tallella, sen taikasauvan kautta,
+jota olin nähnyt hänen käyttävän, hän oli käskenyt muuttaa sen tuolille
+sängyn viereen, jossa hän aina sen jälkeen oli yöt päivät pitänyt
+kiinni siitä. Hänen käsivartensa oli nytkin sen päällä. Aika ja mailma
+liukuivat pois hänen aitansa, mutta arkku oli siinä; ja viimeiset
+sanat, jotka hän oli lausunut, olivat (selittävällä äänellä): "vanhoja
+vaatteita!"
+
+"Rakas Barkis!" sanoi Peggotty melkein iloisesti, notkistuen hänen
+puoleensa, samalla kuin hänen veljensä ja minä seisoimme sängyn päässä.
+"Tässä on minun rakas poikani -- minun rakas poikani Mas'r Davy, joka
+saatti meidät yhteen, Barkis! Jonka kanssa sinä lähetit sanoman,
+tiedäthän! Etkö tahdo puhutella Mas'r Davy'a?"
+
+Hän oli yhtä mykkä ja tunnoton, kuin arkku, josta hänen muotonsa sai
+ainoan elon merkin, joka siinä oli.
+
+"Hän lähtee pois vuoksen kanssa", arveli Mr. Peggotty kätensä takaa.
+
+Minun silmäni olivat kosteat, ja niin olivat myöskin Mr. Peggotyn;
+mutta minä toistin kuiskaten: "vuoksen kanssa?"
+
+"Rannikolla ihmiset eivät saata kuolla", vastasi Mr. Peggotty,
+"ennenkuin vesi on melkein kokonaan laskenut. Eikä he voi syntyä,
+ennenkuin vesi on melkein kokonaan nousnut -- ei oikein syntyä. Hän
+lähtee pois vuoksen kanssa. Puoli neljältä on vuoksi, ja sitten
+kuollutta vettä puolen tunnin aikaa. Jos hän elää, siksi kuin se
+kääntyy, pitää hän puoltansa vielä luoteen ajan ja lähtee pois
+seuraavan vuoksen kanssa".
+
+Me jäimme sinne katsomaan häntä pitkäksi aikaa -- tuntikausiksi. Mikä
+salainen vaikutus minun läsnä-olollani oli hänen suhteensa tässä hänen
+tilassaan, en saata sanoa; mutta kun hän viimein alkoi vähän hourailla,
+on varma, että hän mutisi jotain minun kouluun viemisestäni.
+
+"Hän tointuu", lausui Peggotty.
+
+Mr. Peggotty koski minuun ja kuiskasi suurella kammolla ja
+kunnioituksella: "he menevät molemmat nopeasti pois".
+
+"Rakas Barkis!" sanoi Peggotty.
+
+"C. P. Barkis", vastasi hän hiljalleen. "Ei parempaa naista missään!"
+
+"Katso! Tässä on Master Davy!" sanoi Peggotty. Sillä Mr. Barkis avasi
+nyt silmänsä.
+
+Minä aioin juuri kysyä häneltä, tunsiko hän minua, kun hän koetti
+ojentaa ulos käsivarttansa ja sanoi minulle selvästi, ystävällisellä
+hymyllä:
+
+"Barkis'ia haluttaa!"
+
+Ja koska nyt oli vuoksen aika, lähti hän pois sen kanssa.
+
+
+
+
+YHDESNELJÄTTÄ LUKU.
+
+Eräs suurempi kato.
+
+
+Minun ei ollut vaikea Peggotyn pyynnöstä päättää, että jäisin sinne,
+siksi kuin ajomies raukan jäännökset olivat tehneet viimeisen retkensä
+Blunderstone'en. Peggotty oli kauan aikaa sitten omilla säästöillään
+ostanut vähäisen kappaleen maata vanhassa kirkkotarhassamme likellä
+"suloisen tyttönsä" hautaa, joksi hän aina nimitti äitiäni; ja siellä
+niitten oli määrä levätä.
+
+Peggotyn seurana ollen ja tehden kaikki, mitä voin, hänen hyväksensä
+(kaikissa tapauksissa vähän kyllä) osoitin itseni, minä ajattelen sitä
+mielihyvällä, niin kiitolliseksi, kuin nytkin soisin osoittaneeni.
+Mutta minä varon, että olin itseni ja ammattini puolesta erittäin
+mielissäni siitä, että sain ottaa haltuuni Mr. Barkis'in testamentin ja
+selittää sen sisältöä.
+
+Minun sopii katsoa omakseni sitä ansiota, että minä ensiksi esittelin,
+että testamenttia etsittäisiin tuosta arkusta. Kun olivat vähän aikaa
+hakeneet, löysivätkin sen siitä hevosen pää-pussin pohjasta; jossa
+samassa pussissa (paitsi vähän heiniä) havaittiin vanha kultakello
+vitjoineen perineen, jota Mr. Barkis oli pitänyt hääpäivänänsä,
+mutta jota ei oltu koskaan ennen eikä jälestäpäin nähty; hopeinen,
+jalan-muotoinen piipun-painin; teko-sitruuni täynnänsä pieniä kuppeja
+ja vateja, jotka, minua vähän aavistaa, Mr. Barkis varmaan oli ostanut
+lahjoittaaksensa minulle lapsuudessani, mutta josta hän ei jälestäpäin
+ollutkaan malttanut erota; seitsemän-yhdeksättä ja puoli guineaa
+guinean ja puolen guinean kappaleissa; kaksi-sataa-kymmenen puntaa
+aivan puhtaissa pankin seteleissä; muutamia kuitteja Englannin Pankin
+osakkeista; vanha hevoskenkä, kulunut shillingi, kappale kanverttia ja
+ostronin-kuori. Siitä seikasta, että viimeistä kalua oli kovasti
+tahvottu ja siinä näkyi prismatillisia värejä sisäpuolella, päätän,
+että Mr. Barkis'illa oli ollut jonkunlaista vihiä helmistä, joka ei
+kuitenkaan koskaan tarkemmaksi muodostunut.
+
+Vuosikausia oli Mr. Barkis joka päivä kuljettanut tätä arkkua kaikilla
+matkoillansa. Että sitä vähemmin huomattaisiin, oli hän keksinyt
+semmoisen jutun, että se oli "Mr. Blackboy'n" ja että se oli "Barkis'in
+hallussa, siksi kuin käytiin sitä kuulustelemassa"; jonka sadun hän oli
+suurella huolella kirjoittanut kanteen nyt tuskin luettavilla
+kirjaimilla.
+
+Hän oli kaikki nämät vuodet säästänyt, näin minä, hyvällä
+menestyksellä. Hänen omaisuutensa rahassa nousi melkein kolmeen
+tuhanteen puntaan. Tästä summasta oli hän testamentteerannut tuhannen
+punnan korot Mr. Peggotylle hänen elin-ajaksensa; mutta tämän kuoltua
+oli pää-oma tasan jaettava Peggotyn, pikku Em'lyn ja minun kesken
+taikka meidän jälkeemme elävälle tai eläville. Koko muun omaisuutensa
+testamentteerasi hän Peggotylle, jonka hän määräsi pääperillisekseen ja
+tämän hänen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa toimeenpaniaksi.
+
+Minä olin mielestäni kokonainen proktori, kun luin tätä dokumenttia
+ääneen suurella juhlallisuudella ja esittelin sen määräyksiä, tiesi
+kuinka monta kertaa, niille, joihin se koski. Minä rupesin enemmän
+ajattelemaan, että Commons'illa oli suurempi arvo, kuin tähän asti olin
+luullut. Minä tutkin testamenttia suurimmalla tarkkuudella, julistin
+sen kaikin puolin lailliseksi, pistin lyijys-kynällä merkin sinne tänne
+reunaan, ja katsoin sitä melkein kummaksi, että tiesin niin paljon.
+
+Minä laitin Peggotylle luettelon kaikesta siitä omaisuudesta, joka oli
+tullut hänelle; järjestin kaikki asiat säännöllisellä tavalla; olin
+yhteiseksi iloksemme hänen välittäjänsä ja neuvon-antajansa jokaisessa
+kysymyksessä; ja näissä vaikeissa toimissa vietin viikon ennen
+hautajaisia. Minä en nähnyt pikku Em'lyä tällä väli-ajalla, mutta
+minulle kerrottiin, että hänen oli määrä kaikessa hiljaisuudessa parin
+viikon perästä pitää häänsä.
+
+Minä en ollut hautajaisissa läsnä virkakuntani jäsenenä, jos minun niin
+sopii sanoa. Minä tarkoitan, etten ollut puettu mustaan vaippaan ja
+liehuvaan linnunpeloitusharsikkoon; mutta minä astuin aamulla varhain
+Blunderstone'en ja olin kirkkotarhassa, kun ruumis tuli, jota
+ainoastaan Peggotty ja hänen veljensä saattivat. Tuo heikkomielinen
+gentlemani katseli vähäisestä akkunastani; Mr. Chillip'in pikku lapsi
+vaaputti raskasta päätänsä ja ällisteli siirottavilla silmillänsä
+pappia hoitajattarensa olkapään ylitse; Mr. Omer huohotti ta'empana; ei
+ketään muuta ollut siellä; ja kaikki kävi hyvin rauhallisesti. Kun
+kaikki oli ohitse, kävimme tunnin aikaa ympäri kirkkotarhaa ja poimimme
+muutamia tuoreita lehtiä puusta äitini haudan päältä.
+
+Tässä valloittaa minut kammo. Pilvi laskee kaukaisen kaupungin ylitse,
+jota kohden palautin yksinäiset askeleeni. Minä pelkään sitä
+lähestymästä. Minä en voi ajatella sitä, mitä tapahtui sinä
+muistettavana iltana; sitä, minkä täytyy uudestaan tapahtua, jos
+jatkan.
+
+Mutta se ei pahene sen vuoksi, että kirjoitan siitä. Se ei paranisi,
+jos pysäyttäisinkin kovin vastahakoista kättäni. Se on tehty. Ei mikään
+voi peräyttää sitä; ei mikään voi saada sitä muuksi, kuin mitä se on.
+
+Vanhan hoitajattareni oli aikomus seuraavana päivänä lähteä London'iin
+minun kanssani testamentin asioissa. Pikku Em'ly vietti tämän päivän
+Mr. Omer'in luona. Me olimme kaikki päättäneet yhtyä vanhassa
+vene-huoneessa tänä iltana. Ham oli tavalliseen aikaan tuova Em'lyn
+sinne. Minun oli määrä tulla, kun mieleni teki. Veli ja sisar
+palaisivat, niinkuin olivat tulleet, ja odottaisivat meitä, kun päivä
+päättyi, valkean ääressä.
+
+Minä erosin heistä kirkkomaan veräjällä, jossa Straps mielikuvitukseni
+mukaan muinoin oli levännyt Roderick Random'in laukku selässä; mutta en
+lähtenyt suoraan takaisin, vaan astuin vähän matkaa Lowestoft'in tietä.
+Sitten käännyin ja menin takaisin Yarmouth'ia päin. Minä poikkesin
+siivoon ravintolaan päivällisiä syömään, pari kolme penikulmaa siitä
+lauttapaikasta, jota ennen olen maininnut; ja niin päivä kului ja oli
+ehtoo, kun saavuin sinne. Satoi paraikaa rankasti ja oli kolkko ilta;
+mutta kuu oli pilvien takana, eikä ollut pimeä.
+
+Pian näkyi Mr. Peggotyn huone ja valkea, joka loisti akkunasta. Vähän
+aikaa raskaassa hiekassa kahlattuani pääsin oven luo ja astuin sisään.
+
+Siellä näytti kaikki hyvin hupaiselta. Mr. Peggotty oli polttanut
+iltapiippunsa, ja illallisen hankkeisin oli ruvettu. Valkea paloi
+kirkkaasti, tuhka oli luotu ylös, arkku odotti pikku Em'lyä vanhalla
+sijallaan. Omassa vanhassa paikassaan istui kerran vielä Peggotty,
+näyttäen (jos luetaan pois hänen pukunsa) niinkuin hän ei koskaan olisi
+jättänyt sitä. Hän oli jo turvannut vanhaan seuraansa työrasiaan,
+jonka kannessa St. Paul'in kirkko oli, kyynärä-mitan huoneesen ja
+vahakynttilän palaseen: ja siinä ne olivat kaikki, niinkuin niitä ei
+koskaan olisi häiritty. Mrs. Gummidge näytti vähän nurpealta vanhassa
+nurkassansa; ja näytti siis hänkin aivan luonnolliselta.
+
+"Te olette ensimäinen joukosta, Mas'r Davy!" lausui Mr. Peggotty
+onnellisilla kasvoilla. "Älkäät pysykö tuossa takissa, Sir, jos se on
+märkä".
+
+"Kiitoksia, Mr. Peggotty", sanoin minä ja annoin hänelle päällystakkini
+seinään ripustettavaksi. "Se on ihan kuiva".
+
+"Niin onkin!" arveli Mr. Peggotty, pidellen minua hartioista. "Kuiva
+kuin lastu! Käykäät istumaan, Sir. Teille ei tarvitse sanoa
+tervetultua, mutta te olette kaikesta sydämestä tervetullut".
+
+"Kiitoksia, Mr. Peggotty, minä olen varma siitä. No, Peggotty!" sanoin
+minä, suudellen häntä. "Ja kuinka sinun käy, vanha eukko?"
+
+"Ha ha!" nauroi Mr. Peggotty, istuen alas meidän viereemme ja hieroen
+käsiänsä huojennuksissaan äskeisistä huolista sekä luontonsa
+teeskentelemättömässä iloisuudessa; "sitä vaimoa ei ole koko mailmassa,
+Sir -- niinkuin olen hänelle puhunutkin -- jonka on syy tuntea
+mieltänsä keveämmäksi, kuin hän! Hän teki velvollisuutensa vainajaa
+kohtaan ja vainaja tiesi sen; ja vainaja teki hänelle, mitä oli oikein,
+ja hän teki vainajalle, mitä oli oikein; ja -- ja -- ja _kaikki_ on
+oikein!"
+
+Mrs. Gummidge huokaili.
+
+"Reipastukaat, äitiseni!" lausui Mr. Peggotty. (Mutta hän pudisti
+päätänsä syrjään meille, ilmeisesti huomaten, kuinka nykyiset tapaukset
+olivat omaiset muistuttamaan tuosta vanhasta.) "Älkäät olko
+alakuloinen! Reipastukaat hiukka itse tähtenne ja katsokaat, eikö moni
+asia tunnu luonnollisemmalta?"
+
+"Ei minusta, Dan'l", vastasi Mrs. Gummidge. "Ei mikään minusta tunnu
+luonnolliselta paitsi yksinään ja hyljättynä oleminen".
+
+"Tuntuu kyllä", arveli Mr. Peggotty, viihdyttäen hänen surujansa.
+
+"Ei tunnu, Dan'l!" sanoi Mrs. Gummidge. "Minä en ole semmoinen, että
+minun sopii elää niitten kanssa, jotka ovat saaneet periä rahoja. Asiat
+käyvät liiaksi minua vastaan. Olisi parempi, että saisitte eron
+minusta".
+
+"No, kuinka ikinä käyttäisin niitä ilman teitä?" lausui Mr. Peggotty
+ankaran moitteen katsannolla. "Mitä puhutte? Enkö minä tarvitse teitä
+enemmän nyt, kuin koskaan ennen?"
+
+"Minä tiesin, ettei minua koskaan ole tarvittu!" huudahti Mrs. Gummidge
+surkeasti vaikeroiden, "ja sitä kerrotaan nyt minulle! Kuinka sopikaan
+minun toivoa, että minua kaivattaisiin, koska olen niin yksinäinen ja
+hyljätty ja kaikkien vastusten alainen!"
+
+Mr. Peggotty näytti olevan kovin suuttunut itseensä, koska hän oli
+puhunut sillä tapaa, että sopi selittää hänen sanojansa noin pahasti,
+mutta hän estettiin vastaamasta sen kautta, että Peggotty nykäisi häntä
+hiasta ja pudisti päätänsä. Surullisena katsottuaan Mrs. Gummidge'a
+tuokion aikaa, loi hän silmänsä Schwarzwaldin kelloon, nousi, niisti
+kynttilää ja muutti sen akkunaan.
+
+"Kas niin!" lausui Mr. Peggotty iloisesti. "Nyt on kaikki valmiina,
+Missis Gummidge!" Mrs. Gummidge huokaili. "Valaistu tavan mukaan! Te
+kummastelette, mitä varten näin tehdään, Sir! No, sitä tehdään pikku
+Em'lyämme varten. Tie ei ole, näettekö, erittäin valoisa eikä hauska
+pimeän tultua; ja kun minä olen täällä siihen aikaan, kuin hän tulee
+kotiin, muutan kynttilän akkunaan. Tämä, näettekö", sanoi Mr. Peggotty,
+sydämellisellä ilolla kumartuen minun puoleeni, "täyttää kaksi
+tarkoitusta. Hän sanoo, Em'ly sanoo: 'tuolla on koti!' hän sanoo. Ja
+samoin sanoo Em'ly: 'tuolla on eno!' Sillä jos en minä ole täällä, ei
+akkunassakaan ole mitään kynttilää".
+
+"Sinä olet lapsi!" sanoi Peggotty, paljon pitäen hänestä sen vuoksi,
+jos hän todella ajatteli, mitä hän sanoi.
+
+"Vai niin", vastasi Mr. Peggotty, asettaen jalkojansa hyvin hajalleen
+toisistaan ja tyytyväisesti hieroen käsiänsä ylös alas niihin, samalla
+kuin hän katseli vuorotellen meitä ja valkeata, "minä en tiedä, mutta,
+näettekö, ei se päältäni näy".
+
+"Ei azaktisti", muistutti Peggotty.
+
+"Ei", nauroi Mr. Peggotty, "ei se päältäpäin näy, mutta -- ehkä
+ajatuksista, tiedäthän. _Minun_ se tekee yhtä, siunatkoon teitä! Nyt
+kerron teille jotakin. Kun käyn ja silmäilen tuota Em'lymme sievää
+huonetta, tahdon -- tahdon tulla lestyksi", lausui Mr. Peggotty, äkkiä
+ääntänsä koroittaen -- "muuta en saata sanoa -- jollei minusta melkein
+tunnu, kuin kaikkein vähimmät kapineet olisivat hän itse. Minä nostelen
+niitä ja lasken niitä kädestäni ja kosken niihin niin vienosti, kuin ne
+olisivat Em'lymme. Niin on myöskin hänen pikku hattujensa ja sellaisten
+laita. Minä en voisi nähdä, että niitä yhtäkään pahoin pideltäisiin --
+ei, vaikka koko mailman saisin. Tässä näette pikku lapsen ison
+meripiikkiäisen muodossa!" sanoi Mr. Peggotty, lievittäen totisuuttansa
+lujalla naurunhekotuksella.
+
+Peggotty ja minä nauroimme molemmat, mutta ei niin isolla äänellä.
+
+"Se on, näettekö, minun ajatukseni", lausui Mr. Peggotty hohtavilla
+kasvoilla, kun hän vielä hetken oli tahkonut jalkojansa, "että tämä
+tulee siitä, että minä olen leikkinyt hänen kanssansa niin paljon ja
+menetellyt kuin olisimme olleet Turkkilaisia ja Franskalaisia ja
+hai-kaloja ja kaikenlaisia muukalaisia -- siunatkoon teitä; ja leijonia
+ja valaskaloja ja tiesi mitä kaikkia! -- kun hän ei ollut polveani
+korkeampi. Minä olen tottunut semmoiseen tapaan, tiedättekö. No, tämä
+kynttilä tässä!" sanoi Mr. Peggotty, riemuissaan ojentaen kättänsä sitä
+kohden, "_minä_ tiedän aivan hyvin, että, kun hän on naitu ja mennyt,
+minä asetan tämän kynttilän tähän, juuri niinkuin nyt. Minä tiedän
+aivan hyvin, että, kun olen täällä iltaisin (ja missä muualla
+asuisinkaan, siunatkoon teidän sydämiänne, vaikka saisin minkä
+omaisuuden hyvänsä!) eikä hän ole täällä enkä minä ole siellä, minä
+muutan kynttilän akkunaan ja istun valkean edessä ja olen niinkuin
+odottaisin häntä, kuten nytkin. _Tässä_ näette pikku lapsen", lausui
+Mr. Peggotty toisella lujalla naurunhekotuksella, "meripiikkiäisen
+muodossa! No, juuri tänä hetkenä, kun näen kynttilän säkenöivän, sanon
+itselleni: 'hän katselee sitä! Em'ly tulee!' _Tässä_ näette pikku
+lapsen meripiikkiäisen muodossa! Mutta minä olen oikeassa", sanoi Mr.
+Peggotty, hilliten nauruaan ja lyöden käsiänsä yhteen; "sillä tässä
+Em'ly on!"
+
+Se oli vaan Ham. Ilta oli varmaan käynyt sateisemmaksi, siitä kuin minä
+saavuin, sillä hänellä oli päässään iso sadehattu, alas kasvoille
+vedetty.
+
+"Missä Em'ly on?" kysyi Mr. Peggotty.
+
+Ham viittasi päällänsä, niinkuin Em'ly olisi ollut ulkopuolella. Mr.
+Peggotty otti kynttilän akkunasta, niisti sitä, pani sen pöydälle ja
+kohensi ahkerasti valkeata, kun Ham, joka ei ollut siirtynyt
+paikaltansa, sanoi:
+
+"Mas'r Davy, tahdotteko tulla ulos hetkeksi katsomaan, mitä Em'ly ja
+minä olemme tuoneet teille näytettäväksi?"
+
+Me menimme ulos. Kun astuin hänen ohitsensa ovessa, näin ihmeekseni ja
+kauhukseni, että hän oli aivan vaalea. Hän sysäsi minut nopeasti
+taivasalle ja sulki oven meidän perästämme. Ainoastaan meidän kahden
+perästämme.
+
+"Ham! mikä nyt on?"
+
+"Mas'r Davy!" -- Voi hänen särjettyä sydäntänsä, kuinka kauheasti hän
+itki!
+
+Minä seisoin tyrmistyneenä semmoisen surun edessä. Minä en tiedä, mitä
+ajattelin taikka pelkäsin. Minä en voinut muuta kuin katsella häntä.
+
+"Ham! Hyvä toveri raukka! Kerro minulle Jumalan tähden, mikä nyt on!"
+
+"Minun lemmittyni, Mas'r Davy -- sydämeni ylpeys ja toivo -- hän, jonka
+edestä olisin kuollut ja nytkin tahtoisin kuolla -- hän on mennyt!"
+
+"Mennyt?"
+
+"Em'ly on karannut pois! Voi, Mas'r Davy, ajatelkaat, _millä tapaa_ hän
+on karannut, kun minä rukoilen hyvää ja laupiasta Jumalaa surmaamaan
+häntä (häntä, joka on minulle kaikista kalliin) ennemmin, kuin antamaan
+hänen joutua turmioon ja häväistykseen!"
+
+Ne kasvot, jotka hän käänsi ylöspäin myrskyistä taivasta kohden, hänen
+yhteen puserrettujen käsiensä vapistus, se tuska, joka kuvautui hänen
+ruumiissaan, pysyvät vielä tänä hetkenä muistissani yhdessä tuon aution
+rannikon kanssa. Siinä on ainainen yö, ja Ham on ainoa henkilö
+näkymöllä.
+
+"Te olette oppinut", sanoi hän hätäisesti, "ja tiedätte, mikä on oikein
+ja paras. Mitä minun tulee sanoa tuolla sisällä? Kuinka koskaan saan
+puhutuksi siitä hänelle, Mas'r Davy?"
+
+Minä näin oven liikkuvan ja koetin vaistomaisesti pitää sitä kiinni
+ulkopuolelta, saadakseni hetken verran aikaa. Se oli myöhäistä. Mr.
+Peggotty pisti ulos kasvonsa; enkä minä koskaan, vaikka eläisin
+viisi-sataa vuotta, voisi unhottaa sitä muutosta, joka tapahtui niissä,
+kun hän näki meidät.
+
+Minä muistan, että kuulin kovan valitushuudon, että naiset pitivät
+kiinni hänestä ja että kaikki seisoimme sisällä huoneessa; minä, joku
+paperi kädessä, jonka Ham oli antanut minulle; Mr. Peggotty, liivi auki
+revittynä, hiukset hajallansa, kasvot ja huulet valkeat, kuin vaate, ja
+veri tippuen alas rinnalle (se oli, luullakseni, purskahtanut hänen
+suustaan), kiinteästi katsellen minua.
+
+"Lukekaat se, Sir", sanoi hän matalalla, vapisevalla äänellä.
+"Hitaasti, tehkäät hyvin. Minä en tiedä, pystynkö ymmärtämään".
+
+Kesken haudan-kaltaista hiljaisuutta luin tahraantuneesta kirjeestä
+näin:
+
+"'Kun sinä, joka rakastat minua niin paljon enemmän, kuin minä ikinä
+olen ansainnut, silloinkin, kuin sydämeni oli viaton, näet tämän, olen
+minä kaukana poissa'".
+
+"Olen minä kaukana poissa", toisti Mr. Peggotty pitkäänsä.
+"Pysähtykäät! Em'ly kaukana poissa. No!"
+
+"'Kun aamulla jätän kalliin kotini -- kalliin kotini -- voi, kalliin
+kotini!'"
+
+Kirjeessä oli edellisen illan datumi;
+
+"'-- en koskaan palaja, jollei hän tuo minua takaisin vaimonansa. Tämä
+kirje löydetään illalla monta tuntia tämän jälkeen minun sijastani.
+Voi, jos tietäisit, kuinka raadeltu sydämeni on. Jos edes sinä, jolle
+olen tehnyt niin paljon vääryyttä, ettet voi koskaan antaa sitä
+anteeksi, vaan tietäisit, mitä minä kärsin! Minä olen liian huono
+kirjoittamaan itsestäni. Voi, etsi lohdutusta siitä ajatuksesta, että
+minä olen niin huono. Voi, Jumalan tähden, kerro enolle, etten koskaan
+ole rakastanut häntä puoleksikaan niin paljon, kuin nyt. Voi, älkäät
+muistako, kuinka hellät ja hyvät olette kaikki olleet minua kohtaan --
+älä muista, että meidän koskaan oli määrä mennä naimisiin -- vaan
+koettakaat ajatella, että minä kuolin pienenä ja haudattiin johonkin.
+Rukoile Jumalaa, jonka minä hylkään, säälimään enoani! Kerro hänelle,
+etten koskaan ole rakastanut häntä puoleksikaan niin paljon. Ole hänen
+lohdutuksenaan. Rakasta jotakin hyvää tyttöä, josta tulee semmoinen,
+kuin minä ennen olin enon suhteen, ja on uskollinen ja mahdollinen
+sinulle eikä tiedä muuta häpeätä, kuin minut. Jumala siunatkoon teitä
+kaikkia! Minä olen usein polvillani rukoileva teidän kaikkien
+puolestanne. Jollei hän tuo minua takaisin vaimonaan enkä minä rukoile
+itse puolestani, rukoilen teidän kaikkien puolestanne. Minun
+jäähyväistervehdykseni enolle. Minun viimeiset kyyneleeni, minun
+viimeiset kiitokseni enolleni'".
+
+Siinä oli kaikki.
+
+Mr. Peggotty seisoi kauan aikaa sen jälkeen, kuin olin lakannut
+lukemasta, yhä katsellen minua. Viimein minä uskalsin tarttua hänen
+käteensä ja pyytää häntä niin hyvin, kuin voin, koettamaan vähän
+hillitä itseänsä. Hän vastasi liikahtamatta: "minä kiitän teitä, Sir,
+minä kiitän teitä!"
+
+Ham puhutteli häntä. Mr. Peggotty käsitti sen verran _hänen_ suruansa,
+että hän likisti hänen kättänsä; mutta muutoin hän pysyi samassa
+tilassa, eikä kukaan tohtinut häiritä häntä.
+
+Verkalleen hän viimein siirsi silmänsä kasvoistani, niinkuin hän olisi
+herännyt jostakin unen-näöstä, ja katseli ympäri huonetta. Sitten hän
+sanoi matalalla äänellä:
+
+"Kuka se mies on? Minä tahdon tietää hänen nimensä". Ham katseli minua
+ja yhtäkkiä tunsin semmoisen tärähdyksen, joka sysäsi minut taaksepäin.
+
+"Jotakuta epäillään", lausui Mr. Peggotty. "Kuka se on?"
+
+"Mas'r Davy!" rukoili Ham. "Astukaat ulos hetkeksi ja antakaat minun
+kertoa hänelle, mitä minun täytyy. Teidän ei käy sitä kuuleminen, Sir".
+
+Minä tunsin tärähdyksen taas. Minä vaivuin alas jollekin tuolille ja
+koetin lausua jotakin vastausta, mutta kieleni oli kahletettu ja näköni
+himmentynyt.
+
+"Minä tahdon tietää hänen nimensä!" kuulin Mr. Peggotyn sanovan kerran
+vielä.
+
+"Kappale aikaa sitten", sopersi Ham, "on eräs palvelia käynyt
+täälläpäin tuon tuostakin. Joku gen'lm'n on myöskin ollut täälläpäin.
+Molemmat olivat samaa seuraa".
+
+Mr. Peggotty seisoi liikahtamatta, kuin ennen mutta katseli nyt Ham'ia.
+
+"Palvelia", jatkoi Ham, "nähtiin -- meidän tyttö raukkamme kanssa --
+eilen illalla. Hän on piileskellyt täällä tämän viikon taikka kauemmin.
+Luultiin hänen lähteneen mutta hän piileskeli. Älkäät jääkö tänne.
+Mas'r Davy, älkäät!"
+
+Minä tunsin Peggotyn käsivarren kaulani ympärillä, mutta en olisi
+päässyt liikkumaan, vaikka huone olisi ollut luhistumaisillaan
+päälleni.
+
+"Vieraat vaunut ja hevoset odottivat ulkopuolella kaupunkia tänä aamuna
+Norwich'in tiellä melkein ennen päivän koittoa", jatkoi Ham. "Palvelia
+meni niitten luo ja tuli niitten luota ja meni niitten luo taas. Kun
+hän meni niitten luo taas, oli Em'ly hänen kanssaan. Toinen istui
+vaunuissa. Hän se mies on".
+
+"Jumalan rakkauden tähden", lausui Mr. Peggotty, astahtaen taaksepäin
+ja ojentaen ulos kättänsä, ikäänkuin torjuaksensa pois, mitä hän
+pelkäsi. "Älä sano minulle että hänen nimensä on Steerforth!"
+
+"Mas'r Davy", huudahti Ham katkonaisilla sanoilla, "se ei ole teidän
+vikanne -- ja minä olen kaukana teitä siitä syyttämästä -- mutta hänen
+nimensä on Steerforth, ja hän on kirottu konna!"
+
+Mr. Peggotty ei päästänyt mitään huutoa eikä vuodattanut mitään
+kyyneltä eikä liikahtanut, ennenkuin hän taas näytti yhtäkkiä heräävän
+ja tempasi alas karkean takkinsa vaarnalta nurkasta.
+
+"Auttakaat tämä päälleni! Minä olen kuin rikki musertunut enkä voi itse
+tehdä sitä", sanoi hän maltittomasti. "Auttakaat sitä päälleni. Hyvä!"
+kun joku oli tehnyt niin. "Antakaat minulle nyt tuo hattu!"
+
+Ham kysyi häneltä, mihin hän aikoi mennä.
+
+"Minä menen hakemaan sisarentytärtäni. Minä menen hakemaan Em'lyäni.
+Minä menen ensiksi ja puhkaisen tuon veneen ja upotan sen, mihin
+olisin, niin totta kuin elän, hukuttanut tuon miehen, jos minua olisi
+vähänkin aavistanut, mikä aikomus hänellä oli! Kun hän istui edessäni",
+sanoi hän hurjasti ja ojensi ulos puristetun oikean kätensä, "kun hän
+istui edessäni kasvoista kasvoihin, lyökäät minut kuoliaaksi maahan,
+jollen olisi hukuttanut häntä ja katsonut sitä oikeaksi! -- Minä menen
+hakemaan sisarentytärtäni".
+
+"Mistä?" huudahti Ham, asettuen oven eteen.
+
+"Mistä hyvänsä! Minä menen hakemaan sisarentytärtäni kautta mailman.
+Minä menen tapaamaan sisarentytärraukkaani hänen häpeässään ja tuomaan
+häntä takaisin. Älköön kukaan estäkö minua! Minä sanon teille, että
+menen hakemaan sisarentytärtäni!"
+
+"Ei, ei!" huusi Mrs. Gummidge, astuen heidän väliinsä, kovasti itkien.
+"Ei, ei, Dan'l. ei siinä tilassa, kuin nyt olette. Hakekaat häntä vähän
+ajan perästä, yksinäinen, hyljätty Dan'l'ini, ja se on aivan oikein;
+mutta ei siinä tilassa, kuin nyt olette. Käykäät istumaan ja antakaat
+minulle anteeksi, että koskaan olen ollut vaivaksi teille, Dan'l --
+mitä _minun_ vastoinkäymiseni ovat olleet tämän rinnalla! -- ja
+puhukaamme sananen niistä ajoista, kuin tyttö ensiksi oli orpo ja kuin
+Ham myöskin oli ja kuin minä olin köyhä leskivaimo ja te otitte minut
+luoksenne. Se lievittää sydän parkaanne, Dan'l", laskien päätänsä
+vasten hänen olkapäätänsä, "ja te kannatte surunne paremmin; sillä te
+tunnette lupauksen, Dan'l: 'mitä olette tehneet yhdelle näistä
+vähimmistä veljistäni, sen teitte minulle'; eikä se suinkaan petä tämän
+katon alla, joka on ollut meidän suojamme niin monta, monta vuotta!"
+
+Hän oli nyt kokonaan malttanut mielensä; ja kun minä kuulin hänen
+itkevän, luovuin aikomuksestani langeta polvilleni ja pyytää anteeksi
+siitä häviöstä, jonka olin aikaansaattanut, sekä kirota Steerforth'ia,
+ja joku parempi tunne valloitti minut. Liiaksi rasitettu sydämeni löysi
+saman huojennuksen, ja minä itkin myöskin.
+
+_Edellisen osan loppu_.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Lady = rouva, nainen.
+
+[2] Miss = neiti.
+
+[3] Babu = indialainen ruhtinas.
+
+[4] Begum = indialainen ruhtinatar.
+
+[5] Mrs. (Mistress) = rouva.
+
+[6] Rookery = lehto, jossa peltovarekset rakentavat pesiänsä.
+
+[7] Cookery = paikka, jossa ruokaa keitetään.
+
+[8] Mr. = herra.
+
+[9] Master = nuori herra.
+
+[10] Skylark = leivonen.
+
+[11] Am = minä olen.
+
+[12] Englantilainen korttipeli.
+
+[13] Kaikkialla tässä kirjassa tarkoitetaan Englannin penikulmia, joita
+menee lähes 7 Suomen penikulmaan.
+
+[14] Towzer = puria.
+
+[15] Espanjalainen polisi.
+
+[16] Steer = peräsin.
+
+[17] Rudder = ruori.
+
+[18] Cricket on englantilainen pallopeli.
+
+[19] Gent tuttavallisesti puheessa = gentleman.
+
+[20] Tanner on yhteisen kansan kielessä kuuden pennyn kappale.
+
+[21] Gin = katajaviina.
+
+[22] Jack jokapäiväisessä puheessa.
+
+[23] Willie Waught = Skotlannin kieltä, tarkoittaa muistomaljaa.
+
+[24] Walker eli Hookey Walker on Englannin kielessä lauselma, jolla
+pilkallisesti osoitetaan, ettei tule uskoa, mitä puhutaan.
+
+[25] Sanansutkaus; maksaa nenän kautta = maksaa runsaasti.
+
+[26] Jemmy = James.
+
+[27] Bob kirosi.
+
+[28] Harleikki.
+
+[29] Tekoperäistä kilpikonnan lientä.
+
+[30] _Guy Fawkes_ oli Kruutiliiton rohkein jäsen, jonka kuvaa pojat
+Englannissa Marraskuun 5 päivänä pilkaksi kuljettavat ympäri katuja.
+Tämän johdosta Guy Fawkes ylimalkain osoittaa huonosti puettua,
+renttumaista miestä.
+
+[31] _Master'iksi_ puhutellaan vaan poikia ja nuorukaisia,
+_Mister'iksi_ vanhempia miespuolia. Mister kirjoitetaan Mr.
+
+[32] _Bushel_ on englantilainen mitta = 13,88 kannua.
+
+[33] Gipsy = mustalainen.
+
+[34] Copperfull = kattilantäysi.
+
+[35] Keilit = skittles Englannin kielellä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of David Copperfield I, by Charles Dickens
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAVID COPPERFIELD I ***
+
+***** This file should be named 18186-8.txt or 18186-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/1/8/18186/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18186-8.zip b/18186-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..92dc6ad
--- /dev/null
+++ b/18186-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7f20c0a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18186 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18186)