diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18030-8.txt | 6912 | ||||
| -rw-r--r-- | 18030-8.zip | bin | 0 -> 134010 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6928 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18030-8.txt b/18030-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7e9b46e --- /dev/null +++ b/18030-8.txt @@ -0,0 +1,6912 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tintta Jaakko, by Pietari Päivärinta + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tintta Jaakko + Kuvaelma kansan elämästä + +Author: Pietari Päivärinta + +Release Date: March 20, 2006 [EBook #18030] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TINTTA JAAKKO *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TINTTA JAAKKO + +Kuvaelma kansan elämästä + + +Kirjoittanut + +P. PÄIVÄRINTA + + +Werner Söderström, Porvoo, 1895. + + + +SISÄLLYS: + + I. Elämän aamu -- kodin kasvatus + II. Vieras koti -- sen vaikutus + III. Nuorukainen -- erilaisien kasvatuksien hedelmät + IV. Kipeät ajat + V. Kovia, voitollisia aikoja + VI. Rohkeita päätöksiä -- pikku tupa + VII. Uusia ponnistuksia +VIII. Kovia kokemuksia + IX. Kummia, odottamattomia tapauksia + X. Kavaloita pauloja -- voitto + XI. Palkinto -- kummallinen vieras + XII. Kasvatuksen arpia -- syvä lankeemus +XIII. Selkenee -- pehmenee + XIV. Lopputili + + + + +I. + +Elämän aamu -- kodin kasvatus. + + +Erään tiheän kylän laidassa Pohjanmaalla, matalan ja tiheän +männikkö-metsän keskellä, kivikankaalla, on pieni ja vanha mökki, +Tinttala on mökin nimi. Mökki on vanha ja riutunut, sillä siinä ei oltu +miesmuistiin tehty minkäänlaista uudistusta eikä korjausta. Lahoneet ja +aidastuneet seinät olivat pullistelleet ja lommistelleet sinne ja +tänne, ja vesikatolle oli pantu pieniä kiviä ja turpeita, pitämään +kiinni repaleisia tuohi-levyjä. Putoamaan pyrkivää sisäkattoa +vastusteli useampi lattiasta kattoon ylöttyvä, kuorimaton pönkkä, +rikkinäisiä akkunalaseja palkitsi parvi päre- ja tuohi-paikkoja. Paras +ja samassa lujin mökin huonekalu oli musta ja onnelle palanut, +ovinurkassa seisova, maakivistä tehty takka, kumminkin uloslämpeävä. +Yhdellä mökin seinällä oli pari seinään lyötyjen vaajojen päälle +rakennettua lavaa, joissa oli pehkuuntuneita olkia ja kuluneita, +likaisia vaate-ryysyjä; ne toimittivat vuodetten virkaa. Kun vielä +otamme lukuun pari jakkaraa ja pienen, likaisen pöydän, niin ovat mökin +merkillisimmät huonekalut luetellut. + +Kolmihenkinen perhe asui Tinttalassa, äiti ja heidän poikansa. Heidän +nimensäkin saamme tietää, kun mainitsemme, että kylä nimitti heitä +Tintta Jaakoiksi ja Tintta Kaijaksi, sillä Jaakko oli niin isän kuin +pojankin nimi. + +Vaikka mökki oli niin halpa ja viheliäinen, oli siinä kuitenkin +alituisesti ololta vieraita, sillä töllissä oli jotain vetovoimaa, joka +heitä sinne viehkeästi veti. Siihen vetovoimaan kuului jo tuo musta +kahvipannu, joka nokisena sangastansa riippui pitkässä puunaulassa +seinällä, ihan takan vieressä, läpättömän ja rikkeimeksi palaneen +liemitorvensa kanssa. Kumminkaan ei tuo paljon palvellut kahvipannu +liene ollut yksistänsä se, joka niin runsaasti sai vieraita mökkiin, +mutta kun saamme tietoomme, että mökin perinurkassa oli mahdotoin kasa +likaisia ja kaikenkarvaisia ryysyjä, josta talon isäntä tai emäntä +tarvittaessa yhdellä ainoalla taitavasti tehdyllä, olkapäätä myöten +tapahtuneella käden pistoksella ryysykasaan, veti esiin pullon, jossa +oli kirkasta nestettä, sekä kannettoman ja paikatun pikarin, jolla +hätäpikaa lähimpänä seisovalle janoovalle, joutuin jos joutuin, +annettiin "tinttoja", niin ehkä käsitämme minkä vuoksi oli niin kosolta +vieraita mökissä.. + +Tuo tinttojen antaminen tapahtui aina varovasti isänisälle tahi +emännälle tehdyn kuiskutuksen jälestä, ja ensimäinen seuraus tuosta +kuiskutuksesta oli se että kuiskuteltu rupesi varovasti pilkistelemään +rikkinäisistä akkunain reijistä ja oven raosta ulos, ja kun ei vaan +mitään epäluulon alaista näkynyt, niin käytiin rivakkaasti tinttojen +antamiseen. Sen tehtyä katosivat nuot taikakalut taas ryysykasaan, +yhdellä ainoalla käden pistoksella, niin perinpohjaisesti, että niitä +olisi ollut mahdotoin sieltä muiden löytää kuin asian omaisien. Sen +asian todistukseksi mainittakoon sivumennen, että nimismies oli jo pari +kertaa käynyt epäluulon alaisena tongostelemassa tuota ryysyläjää, +löytämättä kuitenkaan mitään semmoista, joka hänelle olisi virkansa +puolesta ollut kelvollista. Noista nimismiehen onnistumattomista, +mökissä tapahtuneista poliisi-toimista oli asianomaisien nykyinen +arkuus kumminkin kotoisin. Oli miten oli, mutta, tuskin on mikään +kaappi maailmassa uskollisemmasti toimittanut tallentajavirkaansa, +luvallisia tai luvattomia anastamisia vastaan, kuin tuo ryysy-koko +Tinttalan mökin nurkassa; sen vuoksi menestyikin tinttaaminen niin +kauvan. Vuosikymmenien päästä vasta saatiin tietää, ett'eivät +varovaiset tinttalaiset säilyttäneetkään aarteitaan tuossa likaisessa +ryysy-läjässä, vaan että läjä oli vaan lukkona ja ovena heidän +keinokkaasti tehtyyn kassakirstuunsa, sillä ryysy-kasan alla oli eräs +lahoneen lattian lauta irrallaan, jonka alusta oli kaivettu niin +monilokeroiseksi ja soppeloiseksi, että sieltäkin olisi äkkinäisen +ollut mahdotoin mitään löytää, jos sinnekin olisi osauttu. Se ei +kumminkaan koskaan tapahtunut, mutta, isännän tai emännän käsi +avaimena, ottivat ja panivat he sinne yhtä nopeasti ja helposti kuin +jos he olisivat auki olevalla kaapin läpällä ammattiaan harjoittaneet. + +Semmoinen oli Tinttalan asukasten elämän laatu ollut jo kauvan aikaa, +ja nuoremmat ihmiset eivät muistaneet toisin olleenkaan. + +Itsestäänhän on jo arvattava, ett'ei mökin elämä yleensä ollut juuri +siveää ja ett'eivät mökin lempivieraatkaan tuota juuri paljon +edistäneet. + +Korttein lyönti oli sekä vierailla että talon vanhemmalla väellä +useinkin työnä, ja kun vierasten päästä rupesi juopuneen autuus +haihtumaan, otettiin taas uudestansa naukkuja eli tinttoja, niinkuin he +itse sanoivat. Tuommoisen työn ja tuommoisen ravinnon ollessa tulivat +puheet ja keskustelut itsensä kaltaisiksi. Kiroukset, riidat, väliin +tappelut ja kaikkinainen jumalattomuus oli alituisena soitantona ja +esikuvana mökissä. Kaiken tuon viheliäisyyden ja turmeluksen ohessa +täytyy mökin asukkaille antaa se kunnia, ett'ei kukaan heistä voinut +koskaan soimata epärehellisiksi eikä varkaiksi, sillä heille ei +kelvannut koskaan mikään muu karvas-kultansa maksuksi kuin puhdas raha. +Jos joku yritti heille tuomaan viljaa j.m.s. viinan hinnaksi, nuot +tinttain antajat oikein kauhistuivat muka semmoista jumalattomuutta, +kun Jumalan viljaa juotaisiin; tulipa vielä päälliseksi heidän +kauttansa ilmi ja omistajalleen takaisin monta varastettua kalua, +jyvä-pussia j.n.e. + +Tuommoisessa koulussa ja tuommoisilta vanhemmilta sai Tinttalan pikku +Jaakko kasvatuksensa. Hän oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja hän oli +syntynyt tähän maailmaan vanhempiensa jo ikäpuolina ollessa. Tuo +Tinttalan pieni Jaakko, joka tulee kertomuksemme päähenkilöksi, oli +sillä ajalla, jolta kertomuksemme on, kymmenvuotias. Hän oli +harvapuheinen, eikä näyttänyt ottavan osaa mihinkään mökissä +tapahtuviin toimiin, istua jörötti vaan päiväkaudet melkein yhdessä +paikassa liikkumatta. Siitä hän seurasi jokaista puhetta ja +keskustelua, suu unohtuneena puoleksi auki, ja katsoa töllöttäen +milloin puhujaa, milloin muita; hän ei näyttänyt pitävän kenestäkään +mitään, muut hänestä sitäkin vähemmän. + +Vanhempansakaan eivät hänestä suurta lukua laskeneet, kun hän vaan oli +hengissä ja tiettävissä, muusta ei ollut kysymystäkään. Karun ruokansa +ja kurjat vaateriepunsa sai pikku Jaakko, niinkuin vanhempansakin, +niistä niukoista voittorahoista, jotka ainoana mökin tulona saatiin +luvattomalla ja inhottavalla viinankaupalla. Pörröisenä, likaisena ja +riisumatta pani pikku Jaakko maata pehkulavallensa, kahta vertaa +pörröisempänä nousi hän siitä aamulla, sillä tuuli ja muut pojan +tukkaan päivän pitkään sattuneet esineet olivat kukin laillaan ja +tavallaan siljanneet hänen hivuksiaan, sen vuoksi olivat ne illalla +milt'ei sileämmät kuin aamulla. + +Hän ei pukenut koskaan ylösnoustuansa, kun ei hän koskaan riisunut +maata pannessansa. Noustuansa söi hän niukan eineensä, ja sitten taas +tuo yksitoikkoinen päivän työ: muiden suuhun ja toimiin avosuin katsoa +töllöttäminen; se oli hänen jokapäiväinen työnsä, semminkin kun vaan +mökissä oli tinttaajia. + +Kun mökissä ei sattunut olemaan vieraita, ja semmoisia päiviä toki +joskus sattui, ei pikku Jaakko silloin joutanut olemaan vaiteliaana, +sillä hän sai aina ankaran käskyn jommaltakummalta vanhemmalta: "ota +kirja käteesi!" Poika oli niin tuohon heidän harvinaiseen puhutteluunsa +tutustunut ja tullut sen merkityksen niin perinpohjaisesti tuntemaan, +ett'ei hän yhtään sitä vastustellut, vaan hän meni heti, tuon äänen +kuultuansa, tomuisen seinälaudan luokse ja sieppasi sieltä +katekismus- ja aapis-kulunsa ja rupesi lukea tankuttamaan miten voi, +sillä hänelle ei oltu opetettu muuta kuin kirjainten vaillinainen +tunteminen. Kyllä pikku Jaakko koetti alussa panna tuota +tieteilemiskäskyä vastaan, niin paljon kuin vaan voi, mutta tuo +alinomaa näkösällä oleva paksu, puinen ja hiiltynyt haara-kohennus, +joka takan loukossa seisoa törötti, oli heti alkupäässä tehnyt niin +tuntuvan vaikutuksen poikaan, että hän katsoi parhaaksi olla +vastustamatta. Ihme, kumma! Vaikka poika oli niin jörömäinen kuin hän +oli ja vaikk'ei hän ollut saanut sen parempia oppia, oppi hän kuitenkin +välttäväksi lukijaksi ennen pitkää! Kinkeriluvuillakin kummasteli +papisto, kun Tinttalan pieni Jaakko osasi niinkin lukea, vaikka hän oli +semmoisessa kodissa kasvanut, sillä papisto tunsi tarkkaan +tinttalaisten sisällisen elämän. + +Tuo pojan lukutaito antoi Tinttalan vanhuksille paljon rintaa. Jos joku +kristillismielinen ihminen muistutti heitä, minkälaisessa tilassa +heidän poikansa kasvaa, sanoivat vanhukset tavallisesti: "osaapa tuo +lukea niinkuin muidenkin ihmisien lapset." + +Siinä he luulivatkin olevan kaikki, mitä he olivat velkapäät lapsensa +kasvattamisen eduksi tekemään, kun laittoivat hänen päällensä jotain +vaate-riekaletta, jos kohtakin iho vilkkui sieltä ja täältä, ja kun he +antoivat pojallensa jokapäiväisen, jos kohtakin niukan ravinnon; kun +poika oli vielä opetettu lukemaan, niin tuntui vanhemmista, että he +ovat tehneet kaikki mitä tehtämän pitää. + +Vieläpä nuo Tinttalan vanhukset olivat ja elivät mielestänsä +kristillisellä pohjallakin, ja siitäpä pohjasta pikku Jaakollekin tuli +tuo kohennus-pakko lukemiseen, sillä "eivät he tahtoneet pojastansa +pakanan tulevan", niinkuin he usein sanoivat. Eivät vanhemmat +opettaneet pojallensa minkäänlaista työn eikä asian tekoa, eivätkä he +itsekään mitään semmoisia tehneet, sillä, niinkuin olemme jo nähneet, +talossa ei mitään semmoista ollut, kun tähän vaativat elämän tarpeet +saatiin viinanmyönnin voitoilla. Asiain näin ollen kasvoi poika yhä +vaan edelleen samanlaisessa olossa ja asemassa. + +Mökin raa'at ja siveettömät vieraat vaikuttivat myös paljon pikku +Jaakon kasvatukseen. Alituisesti kuullen heidän irstaisia puheitaan, +imi hän niistä nuoreen sydämeensä pohjakaavan kaikille käsityksilleen, +ja pian oli hänellä semmoinen käsitys ihmisistä yleensä, ettei sen +parempaa ole muuallakaan kuin heillä, ja että kaikki on niinkuin +ollakin pitää. + +Jos poika-raiska joskus kävi ulkona kodistansa, muiden ihmisten +parissa, katsottiin häntä kaikkialla ylen pörrötukkaisuutensa, +likaisuutensa ja rikkinäisten vaateryysyinsä vuoksi. Vieläpä katsottiin +paljon siihenkin, kun hän oli köyhä ja Tinttalasta kotoisiin, sillä +ihmiset yleensä kammoivat Tinttalaa. Eivätpä kylän lapsetkaan +kohdelleet paremmin Jaakko-raiskaa, sillä kun he tapasivat hänen, +kerääntyivät he hänen ympärillensä, tekemään ilkeää pilkkaa ja ivaa, +vaikk'ei hän antanut heille siihen vähääkään aihetta eikä syytä. + +Yksi nyki yhdestä, toinen toisesta Jaakon rikkeimen ja riepaleisen +nutun nurkasta, samassa hokien: "Tintta Jaakko, pikku Tintta, +Tintta-karhu" ja muuta semmoista. + +Kauvan kärsi Jaakko tuota pilkkaa ja koki panna: "noo, noo, kaa, kaa, +olkaa siivolla!", mutta kaikesta tuosta ei ollut mitään apua, vaan +joukko yltyi vaan kiusaamaan. Rynnäkkö kävi viimein niin ankaraksi, +ett'ei Jaakkoparka tiennyt miltä puolelta olisi itseään suojellut. +Tavallisesti kiusasivat poika-viikarit Jaakkoa niin kauvan, että hän +suuttui viimein ja haapuili kiinni vainoojiansa, mutta silloinkos +poika-viikarit nauraa hohottamaan ja pakoon juoksemaan, huutaen: +"varokaa itsenne, Tintta-karhu tulee!" Tuota menoa pitkitettiin +tavallisesti siksi kuin joko kiusaajat kyllästyivät mieli-työhönsä tahi +Jaakko-raiska pääsi pakoon heidän kynsistänsä. + +Kun tuolla lailla kiusattu poika sattui joskus pölyyttämään +kiusaajiansa, siitäkös vanhemmat sekä kiusaajat itse huutamaan ja +parjaamaan Tintta Jaakkoa, kuinka häjy, kuinka räähkä, ilkeä ja +hillimätöin hän on; ja niissä tiloissa olivat itse ilkeyden tekijät +valmiit tekemään vanhemmillensa kanteita tuosta pahankurisesta +Tintta-Jaakosta. Vanhemmat ottivat tavallisesti noiden pienten, +jäävillisten kantajain todistukset täysinä vastaan ja heidän +katsanto-tapansa Jaakkoon ei suinkaan sen kautta käynyt leppeämmäksi. + +Kaikesta tuosta näkyy, että Jaakko raiskalla oli suo siellä, vetelä +täällä. Ulkona kodista kiusattiin, rääkättiin, pilkattiin ja vihattiin +häntä ihan syyttömästi ja jos hän tuli kotiansa apealla mielellä, eipä +sielläkään mitään hyvää näkösällä ollut. Vanhempansa eivät kyllä +hänestä lukua pitäneet, olipa hän kylässä tahi kotona, mutta heillä ei +ollut yhtään ainoata hyvää ja opettavaista sanaa antaa pojallensa, ei +yhtään vanhemman rakkaudesta lähtenyttä ohjausta, ei yhtään siveellistä +oman elämänsä esimerkkiä tulevaksi valoksi; eipä tosiaankaan muuta kuin +kohennus-koulu lukemiseen ja karu illallinen, siinä kaikki. Taikka jos +talon vieraat sattuivat olemaan tinttaamassa, niin eipä heistäkään +ollut suurta tukea eikä lohdutusta apealle ja sorretulle poikarievulle. + +Eräänä kertana kävi niin, kun Jaakko meni kylälle; että hänen vanhat +vainoojansa ottivat hänen taas käsiinsä. Jaakko tuskaantui nyt jo heti +ensi ottosilla. Hän sai kiusaajistaan yhden ja toisen kiinni, ja pian +oli useampia töppösiä yht'aikaa taivasta kohden, ja toisia hän huimi +housuille aikalailla. Siinä nujakassa havaittiin, että Jaakko oli +huomattavan väkevä ikäisekseen. Huomattuaan minkälaisia hujauksia he +nyt Jaakolta saivat, lähtivät hänen kiusaajansa huutaen, parkuen +tallustelemaan kylään. Tiellä he itkusuussa kertoivat ja voivottelivat, +kuinka pikku Tintta heitä pieksi ja rusikoitsi. Vanhemmat ihmiset +tuosta kovin kauhistuivat, kun tuo ryökäle tohtii ja uskaltaa koskea +heidän lapsiinsa. Tuo kauhu oli sitä helpompi heidän sydämiinsä +syttymään, kun heidän mielensä ei ollut ennestäänkään suopea. +Tulissaan, tauloissaan lähtivät he tuolle pahankuriselle poikanulikalle +kostamaan ja juoksu-jalassa riensivät he äskeistä poikien +tappelutannerta kohden. Jaakko-raiska ei osannut aavistaakaan, että +uusi ankarampi rynnäkkö häntä vastaan oli tulossa. Hän oli vaan ypö +yksin äskeisellä taistelutantereella, ikäänkuin nauttien voittonsa +hedelmää -- ihmis-arvoa, jota hän oli pakotettu käsivarsillansa +itsellensä anastamaan. Huutaen, hoilaten juoksi kostaja-joukko sitä +paikkaa kohden, jossa vainottu seisoi, miettien tilaansa. + +"Tuolla seisoo vielä Tintta-karhu", huusi joku kostaja innostuksissaan, +kun näki Jaakon seisovan yksinänsä. + +Tuo huudahdus ja sortonimensä kuuleminen herätti pojan haaveksivaisesta +tilastaan. Hän silmäsi hätäisesti ympärillensä ja huomasi häntä +itseänsä kohden kiitävän joukon, ja heti ymmärsi hän, mitä varten se +oli liikkeellä. Täyttä väkeään lähti Jaakko nyt käpälämäkeen, +välttääksensä siten tuon uuden ja voimakkaan vainooja-parven, jonka +kanssa ei ollut tietysti leikinteko, jos he vaan hänen käsiinsä +saisivat. Vainooja-joukko huomasi pojan liikkeen ja sen vuoksi +levittivät he sotarintansa ja estivät häneltä paon, ja pian olivat +vikkelimmät kylän nuoret pojat pakenevan poika-raiskan kimpussa. He +rupesivat nyt oikeen isällisesti kurittamaan Tintta Jaakkoa, jota +tehdessään he ehtimiseen muistuttivat, ett'ei hän saa vasta koskea +heidän lapsiinsa. Ei siinä auttanut Jaakon vastaanväittelemiset, että +heidän poikansa olivat tehneet hänelle vääryyttä, eikä itkut ja porut, +vaan he haivalsivat ja löylyttivät pojan pahanpäiväiseksi. Sitten +lähtivät he tyytyväisinä pois, ikäänkuin olisivat hyvinkin jalon työn +tehneet. + +Siihen jäi poikariepu taas ypö yksin, nyt saaneena, äskön, antaneena, +saaneena syyttömästi, pakosta antaneena. Hän istua hytkähti lähellä +olevan aidan viereen, ja sydämessään tuntui ensikerran eläessään niin +kummallisia tunteita. Ensikerran tunsi hän että ihmiset eivät ole +niinkuin olla pitäisi ja että hänkin voisi olla ihminen niinkuin +muutkin ihmiset. Hän vertaili omaansa, isänsä, äitinsä ja alinomaisten +kotivierastensa elämää, asemaa ja arvoa muiden ihmisien elämään ja +arvoon. Silloin havaitsi hän, että suuri väli, suuri juopa oli hänen ja +muiden, välillä. Hän kysyi nyt itseltänsä: mikä on tuon välin tehnyt, +mikä juovan rakentanut, ja mistä se tulee, että toiset ihmiset +leikkaavat vaan kunniaa koko elämänsä ajan, jota vastaan toiset ihmiset +saavat vaan osaksensa sortoa ja pilkkaa ja häpeää? + +Noita mietti Tintta Jaakko häväistynä, pilkattuna, ylenkatsottuna ja +rangaistuna, tuossa aidan vieressä istuessaan. Näitä kysymyksiään +selvitellessään huomasi hän, että tuota suurta juopaa ei ollut mikään +muu rakentanut kuin erilainen kasvatus jo lapsuudesta pitäin. Hän +huomasi olevan muitakin poikasia yhtä köyhiä kuin hänkin, joita ei +talojen pojat ja tytöt niin pilkanneet ja nykineet nutun liepeistä, +niinkuin häntä itseänsä, mutta samassa hän huomasi, että heidän päänsä +oli aina sileäksi kammattu ja heidän silmänsä puhtaat, vieläpä heidän +vaatteensakin olivat ehyet ja puhtaat, vaikka kohtakin paikatut ja +halvat. Huomasipa hän senkin, ett'eivät nuo köyhät, jos kohtakin siivot +ja siistit pojat, saaneet sitä arvoa toisien onnellisempien silmissä +kuin varakasten talollisien lapset, mutta heitä ei kumminkaan nykitty, +pilkattu eikä pieksetty, ja se oli Jaakko raiskan mielestä jo +mahdottoman ison arvon voitto. + +Noita miettiessään tunsi hän katkeruudella minkälainen hänen +kasvatuksensa on ollut. Juopuneiden alinomaiset irstaiset ja raa'at +puheet olivat kuuluneet yhtäläistään hänen korviinsa aina siitä asti +kuin hän puhetta rupesi ymmärtämään. Vanhempansa olivat väärällä, +laittomalla ja jumalattomalla tavalla hankkineet hänelle kurjan, mutta +kumminkin kerjäämättömän ravinnon, ja siinä samassa olivat he kovin +laiminlyöneet hänen muun kasvatuksensa. Eipä kummakaan, jos ihmiset +häntä pilkkasivat ja katsoivat ylen semmoisena pörrötukkaisena, +likasilmäisenä, ryysyisenä ja ihmisyydestä osattomana ja kaikenlaisena +kurjuuden esikuvana, kuin hän juuri tänäkin hetkenä oli. Huomasipa hän +nyt olevan ison välin muiden ja itsensä välillä. + +Noita kaikkia miettiessään ja tuntiessaan, pillahti poika katkeraan +itkuun. Se oli ensimäinen itku kehto-itkujen jälkeen, jonka ahdistettu +sydän pusersi ulos. Siinä hän itki, tiesi herra kuinka kauvan. Hän itki +mennyttä kovaa ja karua elämänsä aamua, itki ihmisien tylyyttä, +kovuutta ja tunnottomuutta, -- sitä kaikkea hän itki. + +Kun Jaakko raiska oli parhaallaan itkemässä, tulla tepsutteli toisella +puolen aitaa olevan vainion pellon piennarta myöten häntä kohden saman +ikäinen ja kokoinen tyttö-tyllykkä, kuin hän itsekkin oli. Tuo tulija +oli Tinttalan likimäisen naapurin ja samassa kylän varakkaimman talon +isännän ja emännän ainoa ja viimeinen lapsi, sillä kaikki heidän +ensimäiset lapsensa olivat kuolleet. Kun heidän ensimäiset lapsensa +olivat joutuneet tuonen uhriksi, hoitivat vanhemmat tuota ainoaa +lastansa sen suuremmalla huolella. He eivät päästäneet tyttöänsä paljon +ulkonakaan käymään, sitä vähemmin toisien kylän lapsien seuraan, +peläten hänelle tapahtuvan jotain vaaraa tahi taudin kohtausta. +Sentähden ei tulija tyttö ollut mikään likeinen tuttu itkevälle Jaakko +rievulle; hän tiesi vaan, että tyttö oli heidän mahtavan naapurinsa +tyttö. + +Tyttö oli puettu punarantuiseen hameesen ja puhtaat lyhyenlännät, mutta +leveät paidan hihat liehuivat hänen kävellessään, tuulen ja hänen +käyntinsä voimasta. -- Valkoisen kellertävä, latvoilta tasaiseksi +leikattu tukka, liehui myös valtoimena hänen kävellä tepsuttaissaan. + +Sureva, kaikkien hylkäämä poika ei huomannut hänen tuloaan; hän ei +katsellut ympärilleen tällä kerralla, sillä hänellä oli työtä työstään. + +Kun tyttö pääsi aitaa liki, katsoi hän suurilla, sinisillä silmillään +aidan raosta säälivästi ja osanottavasti toisella puolen aitaa surevaa +poikaa. + +"Älä itke, Jaakko", sanoi hän hetken päästä, heleällä ja sointuvalla +äänellä. + +Jaakko säpsähti. Se oli ensimäinen lempeä ääni, ensimäinen lempeä +puhuttelu, jonka hän koskaan oli elämässään kuullut. Hän käänsi itkevät +kasvonsa ääntä kohden ja havaitsi aivan selkänsä takana, toisella +puolen aitaa olevan pulleaposkisen tytön viattomat kasvot. Hän tunsi +heti puhuttelijassaan mahtavan naapurinsa tyttären. Voi kuinka suuren +välin hän tunsi olevan itsensä ja tytön välillä. Silmättyään tytön +miellyttävään näköön ja pukuun, häpesi hän omaa kurjuuttansa ja +likaisuuttansa. Hän koki pidättää itkuansa ja pyyhkäsi ehdottomasti +pörröistä tukkaansa pois silmiltänsä. Kenties tuo itsensä siivoomisen +yritys oli Jaakolle ensimäinen, jonka hän eläessään oli tehnyt. Kenties +oli tuo ensimäinen tunto Jaakolla, että hänen pitäisi olla ja elää +siistimmästi, ja tuon tunnon, tuon tarpeen lienee vaikuttanut hänen +tykönänsä oleva puhdas, siisti ja lempeä tyttö. + +"Voi, vieläkö sinäkin, Mari, tulet minua pilkkaamaan", sanoi Jaakko +itkunsa seasta, kuin oli toipunut ensi hämmästyksestään. + +"En minä sinua pilkkaa", sanoi Mari lempeästi. + +"Kaikkihan minua pilkkaavat ja kiusaavat, vieläpä pieksävätkin", sanoi +Jaakko surumielin. + +"Niin he kyllä tekevät, sen olen nähnyt, mutta enhän minä ole koskaan +sinua pilkannut, Jaakko." + +"Et koskaan, Mari." + +"Ethän siis ole minulle vihainen, Jaakko?" + +"Voi, Mari! Sinulle en ole koskaan vihainen, enkä vastakaan ole; sinä +olet niin hyvä! Enkä minä ole kenellekään vihainen, mutta ihmiset +vihaavat minua kurjaa ilman syyttä", sanoi Jaakko taas, ja alkoi vaipua +entiseen suru-mielisyyteensä. + +"Ihmiset ovat sinulle pahoja. Tiedän senkin, että he sinua syyttömästi +pieksävät. Tosin sinä löylytit toisia poikia, mutta se oli heidän oma +syynsä, sillä he eivät antaneet sinulle rauhaa, ennenkuin saivat sinun +suuttumaan", sanoi Mari. + +"Mistä sinä, Mari, tiedät sen?" + +"Koko ajan olen katsonut akkunasta ja tulin sinua lohduttamaan." + +"Voi minua onnetonta!" sanoi Jaakko ja pillahti taas itkemään. + +"Älä huoli itkeä, Jaakko, kyllä sinusta vielä mies tulee", lohdutteli +häntä Mari. + +"Voi, Mari! Ei minusta tule miestä, ei koskaan", sanoi Jaakko ja +väänteli käsiään tuskassaan. + +"Tulee kun tuleekin sinusta mies, minä tiedän sen", tokasi Mari +innokkaasti. + +"Mitenkä, Mari, sanoppas!" sanoi Jaakko ja katsoi häneen melkein +luottavasti. + +"Kun kasvat vähän isommaksi, rupeat sinä työtä tekemään. Silloin saat +paremmat vaatteet yllesi ja silloin sinä, Jaakko annat leikata tukkasi +ja kampaat pääsi aina sileäksi, peset myös joka aamu silmäsi puhtaiksi. +Kun niin teet, niin ihmiset lakkaavat sinua ylenkatsomasta ja +pilkkaamasta", ennusteli pikku Mari melkein käskevästi. + +"Voi, voi, Mari! Minä tahdon tehdä työtä yötä päivää, minä laitan +paremmat vaatteet itselleni, pesen silmäni ja kampaan pääni joka aamu, +kun vaan eivät ihmiset sitten enää pilkkaa minua, se käypi niin kipeää +sydämelleni", sanoi Jaakko innostuneena ja uusi kummallinen, ennen +tuntematon toivon säde lensi hänen sydämeensä, ja se oli tuo: jos +minustakin vielä kerran tulisi mies. + +"Tee vaan niinkuin minä olen sanonut ja niinkuin sinä olet luvannut, +niin saatpahan nähdä mitä siitä vielä tulee; sinulla on voimaa ja +vartta kyllä. Hyvästi nyt, Jaakko!" sanoi Mari ja alkoi kävellä +tepsutella kotiinsa. + +Siihen jäi nyt Jaakko taas yksinänsä. Hänestä tuntui siltä kuin tuo +lempeä olento olisi mennyt liika aikaisin pois hänen käsistänsä. Hän +katsoa töllötti tytön jälkeen niin kauvan kuin vaan näki, mutta hän ei +itkenyt enää. Surut olivat haihtuneet nyt sorretun ja ylenkatsotun +pojan sydämestä ja siellä soi nyt vaan kaksi lausetta: "älä huoli +itkeä, Jaakko, kyllä sinusta vielä mies tulee" ja "tuleekohan +minustakin mies vielä kerran?" + +Siitä lähti Jaakko viheliäiseen kotiinsa. Tinttarit olivat siellä +varsinaisessa työssään. Esikerran eläessään inhotti Jaakkoa heidän +jumalatoin puheensa ja käytöksensä. Vanhempansa laittoivat hänelle +niukan aterian, kysymättä vähääkään, missä hän on ollut ja mitä +toiminut. + +Ruoka ei maistunut nyt Jaakolle. Miettivänä ja alakuloisena istui hän +vaan, mutta hän ei nyt avosuin katsoa töllöttänyt silmiin mökin +vieraita, heidän raa'asti ja jumalattomasti puhuessaan; pojan sydämessä +soi vaan kysymys: tulisikohan minustakin vielä mies, ja se antoi +hänelle muuta työtä. + +Niin kului se päivä. Illalla pani poika levolle pehku-vuoteellensa, +yhtä pörröisenä nousi hän aamulla. Mutta noustuaan hän käveli äitinsä +tykö, vanhat keritsimen kulut kädessä ja sanoi: "keritkää, äiti, minun +tukkani!" + +"Kah, saakeli! Poika taitaa ruveta hankkimaan itseänsä maisteriksi, +tahi on häneen eilisellä kylämatkallaan pistänyt pieni ylpeyden synti", +sanoi eräs jo näin aikusin mökkiin ehtinyt tinttaaja, kuullessaan pojan +vaatimuksen. + +"Tukkani on kovin pitkä", sanoi vaan poika ja istui jakkaralle +tarjoten äidilleen keritsimet. + +Äiti otti keritsimet pojan kädestä ja alkoi hakuttaa pojan tukkaa. +Tunnustaa täytyy, ett'ei tuo työ ollut suinkaan tottuneen +tukanleikkarin työtä; kolosta, hammasmaista tuli jälki, mutta kuitenkin +saatiin tukasta aina jotain irti; ja ennen pitkää oli lattialla aika +kasa hasioita ja karrillaan olevia hivuksia. + +Kun tukka oli saatu kerityksi, nähtiin mökissä kummia: Jaakko nouti +kiululla vettä ja rupesi pesemään kasvojansa! Sitä ei oltu ennen nähty, +ja sekä pojan vanhemmat että mökin vieraat kummastelivat tuota +äkkinäistä ja ihmeellistä muutosta. + +Kun kasvot olivat pestyt, tuli pään kampaamisen vuoro. Kampaa ei ollut +koko mökissä olemassakaan; vanha, kulunut karstaraasia sai kamman +vitkaa tehdä. Sillä siljoitti poika päänsä kuin parhain taisi. Sitten +astui hän, vanhempiensa eteen ja sanoi: "tarvitsisin saada paremmat +vaatteet, nämä ovat kovan ritkeimet ja likaiset". + +"Ole vaiti! Mistä tässä on varoja sinulle uudet vaatteet laittaa, kiitä +että päälläsi on mitä on", tiuskasi äiti. + +"Voisittehan kumminkin näitä pestä ja paikata", sanoi poika +taipumattomasti. + +"No, mutta mitä herran tähden sinä oikeen mietit, kun sinä olet nyt +tänä päivänä niin vaatelias?" puuttui nyt isä puheesen. + +"Jos minustakin tulisi vielä mies", sanoi poika hiljaisesti ja ujosti. + +"Sinusta mies! jotakin sitä kuulee! Ha, ha, ha, haa! sinusta mies -- +mitäs tolvanasta!" kummaili ja nauroi isä, että oli selälleen kaatua. + +"Pidä, poika, suusi kiinni ja kiitä, että sinulla on niin hyvät +vanhemmat, jotka sinusta pitävät semmoisen huolen, ett'et tarvitse +kerjätä. Sinuun on tarttunut ylpeyden synti, Jumala paratkoon, ja jo +noin nuorena!" toruskeli äiti, hänen mielestään liian ylös pyrkivää +poikaansa. "Kirja käteesi!" lisäsi hän sitten ankarasti. + +Poika ei vastustanut yhtään vanhempiansa. Hän otti aapiskulunsa +käsiinsä ja rupesi lukea tankuttamaan, mutta lukemisesta ei tahtonut +tulla mitään. Jokainen sana ja lause, jokainen rivi näytti vaan hänen +silmissään yhtäläiseltä ja sisältävän lauseen: tulisikohan minustakin +vielä mies? + +"Tulisikohan minustakin vielä mies!" pääsi häneltä viimein ääneensä. +Sisällinen tunne oli ääneksi asti voittanut ne ulkonaiset äänien +merkit, jotka olivat hänen silmiensä edessä. + +"Jumal'auta! poika on kadottanut järkensä", sanoi isä, kuultuaan pojan +viimeisen lauseen. + +"En minä ole järkeäni kadottanut, mutta minä tahdon todellakin tulla +mieheksi, isä", sanoi poika. + +Oli miten oli, mutta Jaakko ei nyt enään koskaan tullut kylään +pörrötukkaisena ja likasilmäisenä. Puhtaat olivat nyt Jaakon kasvot ja +sileä oli hänen päänsä. Rikkinäiset vaatteensakin alkoivat puhdistua ja +käydä ehyemmiksi. Vanhempansa eivät kyllä pitäneet nyt huolta paremmin, +kuin ennenkään, mutta poika itse koki asiaa auttaa minkä voi. Huonosti +se kyllä ensimmältä kävi laatuun, mutta kuitenkin tarttui aina jonkun +repattavan paikan syrjä kiinni, yksi ja toinen ammottava reikä meni +tukkoon! Vettä ja aikaa oli hänellä yltäkyllin, joiden avulla hän sai +likaa poistetuksi. + +Tosin pilkkasivat toiset kylän lapset häntä vieläkin, mutta ei hetikään +niin useasti kuin ennen. Ja kun tuo lempeä ja miellyttävä Mäkelän Mari +sattui näkemään Jaakon, hymyili hän niin lempeästi ja sanoi: "kas niin +Jaakko! Sanoinhan minä sen". -- + + + + +II. + +Vieras koti -- sen vaikutus. + + +Koko joukko aikaa on kulunut. Tintta Jaakko ei ole enään Tinttalassa. +Tuo rikkaan Mäkelän Mari heitukka oli hänessä eloon herättänyt ihmisen +-- sisällisen ihmisen. Tuo sisällinen ihminen Jaakossa pyrki nyt vaan +täysin voimin mieheksi, semmoiseksi mieheksi, jota ei enään pilkattaisi +eikä rääkättäisi. + +Kauan ei Jaakko ollut enään Tinttalassa, sitten kun hän oli huomannut, +että ihmiset eivät häntä enään niin kovin paljon pilkkaa. Itse hän kävi +hakemassa paikkaa, jossa hän saisi työtä, ruokaa ja vaatetta päällensä, +ja semmoisen hän löysikin omassa kylässä. Paljon ei ollut ensinnä +palkkaa, olihan vaan ruoka ja joku vähänen vaatetta, mutta paljoa ei +Jaakko vaatinutkaan, kun hän vaan pääsi mieheksi, se oli pää-asia se. + +Kylä nauroi, talo ja vanhemmat nauroivat ja Jaakko itsekin nauroi +tuolla rengiksi menolla, mutta noilla nauruilla oli vähän erinkaltaiset +syyt. Kylä nauroi Tintta Jaakon tyhmän rohkealla uhkayrityksellä, kun +hänkin muka tapailee rengiksi, joka ei ole muuta oppinut tekemään kuin +pahuutta ja laiskottelemaan; he ennustelivat, ett'ei hän ole viikkoa +enempää talossa. Talo nauroi häpeästä, kun tuli ottaneeksi tuon epaton +ruokansa ääreen, mutta siinä samassa sanoivat he: "antaa Tintta Jaakon +koettaa; saahan hänen pois, jos ei sovi". Vanhemmat nauroivat sitä, kun +tuo heidän poikapökerönsä on semmoisen hullutuksen päähänsä saanut, +että uskaltaa lähteä ihmisiin, vaikkei hän ole oppinut mitään tekemään; +tuntuipa siltä kuin he olisivat pojan taitamattomuuden lukeneet aivan +hänen viaksensa. Jaakon naurun syy oli aivan erinkaltainen kuin +edellisten naurajain; hän nauroi sitä kun hänestäkin tulee mies; olipa +toinenkin, joka nauroi samansuuntaisesta syystä, ja se oli tuo Mäkelän +pikku Mari heitukka, mutta hän ei naurannut julkisesti, vaan salaa +sydämessään. + +Mitäpä siitä, Jaakko tuli palveluspaikkaansa määrätyllä ajalla, +niinkuin isännän kanssa sovittu oli. + +Tuskin oli Jaakko huoneesen päässyt ja pussin pois selästään saanut, +kun hän suurella pontevuudella kysyi: "onko pärepuita kotona?" + +"Mitäpä niillä tekisit?" kysyi isäntä vuoronsa. + +"Lohkoisin ne ja sitten kiskoisin päreitä", sanoi Jaakko vakavasti. + +"Ohoh, Jaakko! Maltahan nyt ja levähdä tämä ilta; kyllä vielä on aikaa +työtä tehdä, ennenkun vuosi on lopussa", sanoi isäntä puolihymyssä. + +"Mihin työhön minun huomenna pitää mennä?" kysyi taas Jaakko. + +"Halkojen vetoon". + +"Ovatkos häkit reilassa?" + +"Kylläpä ne taitavat olla kesä-reilassa", vastasi isäntä. + +Sen enempää ei Jaakko odottanut. Päätäpahkaa meni hän ulos, haki sieltä +kärryhäkki-resuja ja tuoda nujuutti ne tupaan. Sutii, sitte niitä +parantamaan. Eihän se tahtonut käydä laatuun, mutta isäntä neuvoi +häntä, ett'eivät vitsat saaneet kiertyä kurille ja ett'ei puuvärkki +saanut tulla koiran kaulalle j.n.e. Häävejä ei niistä tullut, mutta +kumminkin tuli kaksi kärryhäkkiä sinä iltana Jaakolta parannetuksi +siihen voimaan, että ne hyvästi kelpaisivat huomenaamuna käyttää +kärryille. + +Niin alotti Jaakko palveluksensa. Alusta alkaen oli hän niin uuttera ja +huolellinen hänelle uskotuissa asioissa, että hän sillä herätti pian +huomion; moniaan päivän perästä sanoi jo isäntä: "olkaasta vaiti, +kuinka kauvan tuota kestää". + +Talossa oli työkalut kaikkeen laatuun ja höyläpenkki oli talvikaudet +tuvassa; kaikenlaisia raaka-aineita oli myös ainaisessa varastossa. Ei +se ollut kovin mones ilta Jaakon tulon jälkeen, kun hän ujostellen +pyysi isännältä, saisiko koettaa tehdä astiaa; tuo ujosteleminen tuli +siitä, kun hän pelkäsi, ett'ei semmoista haaskaajaa, kuin hän on, +päästettäisi työkalujen ja ainetten ääreen. + +"Tee vaan, opettele vaan! Kyllä minä neuvon ja opetan sinua", sanoi +isäntä ystävällisesti. Se oli Jaakolle mielen vertaa. + +Tuumasta tekoon. Ensi iltapuhteen kantoi hän lautoja tupaan, veisti ja +höyläsi niitä, niin että hiki päästä valui. Kaikista esineistä +huomattiin, että pojan teoksesta piti tulla kiulu. Kauvan, monena +iltana ja aamuna teki poika kiuluansa, mutta päiviksi kätki hän +teoksensa niin tarkoin, ett'ei kukaan voinut sitä löytää. Kun kiulu +tuli valmiiksi, ei kukaan nähnyt mihin se joutui, hukassa vaan se oli. +Koetettiin kysyä, mihin hän sen pani, mutta vastausta ei saatu enempää +kuin seinältä. Se vaan havaittiin, että hän aamulla noustuaan oli +jonkun ajan kadoksissa. Talon tytöt ottivat onkeen tuon Jaakon +poissa-olon ja eräänä aamuna seurasivat he ullankanteella poikaa. +Silloin näkivät he Jaakon menevän, varovasti ympärilleen katsellen, +erään, huoneitten takana olevan sillan luokse. Siinäkin katseli hän +ympärillensä, näkisikö häntä kukaan, ja kun ei ketään näkynyt, meni hän +sillan alle, otti sieltä vedestä kivillä upotetun kiulunsa, nosti sen +korkealle ja katsoa tirkisteli sen pohjaa ja uurteita. Oistona +juostalorotteli vesi kaikista kiulun uurteista ja saumoista, ja kiitti +Jaakko kun sai taas kiulunsa kivillä upotetuksi veteen, jossa hän +toivoi sen viimeinkin turpuvan. + +Kun tytöt näkivät kaikki pojan vehkeet, purskahti heiltä kimakka nauru. +Ei koskaan ennen ollut Jaakko niin säikähtynyt, kun hän nyt säikähti, +tuon naurun kuultuansa. Hänellä oli jo nyt jotain kunniaa +säilytettävää, ja jos ei juuri entistä kunniaa, niin sitä enemmän +tulevaista, sillä hän aikoi mieheksi ja noin nolostiko tuon nyt kävi! + +Alakuloisena tuli hän nyt tupaan, söi eineen ja meni niin sanaa +puhumatta metsään. Sill'aikaa kun Jaakko oli metsässä, nostivat tytöt +kiulun sillan alta ja toivat tupaan. Kun Jaakko tuli metsästä, oli tuo +onnetoin kiulu odottamassa häntä ruhmon nenässä. Heti huomasi poika, +mitä varten se siinä oli. Hän älysi, että kiulu oli häntä pilkkaamassa +ja se kuohautti hänen tuittupäisyytensä korkeimmalleen. Hän sivalsi +kirveen ja lyödä rämäytti yhdellä iskulla kiulunsa palaisiksi ja +viskasi palaset parhaaltaan palavaan uuniin. + +"No, no, Jaakko! Ei niin tuittupäisesti. Tytöt tekivät kyllä pahasti, +kun sinun kätkösi toivat tupaan, mutta ei sinun sentähden olisi +tarvinnut kiuluasi särkeä. -- Sinä luotit liian paljon itseesi ja et +kysynyt minulta neuvoa, sentähden se menestyi niin huonosti. Ala vaan +uudestaan, kyllä minä ohjaan sinua, sinun kysyessäsi, ja kyllä se +viimein menestyy", puheli isäntä. + +Sinä iltana ei Jaakko puhunut mitään, sillä hän häpesi, häpesi huonoa +kiuluaan ja tuittupäisyyttänsä. Seuraavana iltana aloitettiin +uudestaan. Hiljaisuudessa kantoi Jaakko aineita tupaan, eikä hän +hävennyt enään yhtään, vaikkapa tytöt olivat niin tuntuvalla tavalla +antaneet hänen tietää, minkälainen hänen ensimäinen kiulunsa oli; häntä +elähdytti lause: "kyllä sinusta vielä mies tulee", ja siltä lauseelta +rohkaistuna aikoi hän mieheksi ja aina vaan mieheksi. + +Kun Jaakko oli saanut aineita tupaan, meni hän nöyrästi isännän tykö ja +sanoi: "neuvokaa ja opettakaa minua, hyvä isäntä, minä olen niin +oppimatoin", ja tuo ääni, tuo tunnustus tuli siitä tunnosta, ett'ei hän +vielä ole mies, mutta myös siitä vahvasta ja vakaasta päätöksestä, että +hänestä pitää tulla mies. + +"Mielelläni sen teen, mutta sinun pitää itsesi kaikki työ tehdä, +muutoin et sinä opi. Sen olen havainnut, että sinä olet uuttera, +vaikk'ei aika ole tämän pitempi, ja ahkeruus kovan onnen voittaa; +sinusta tulee vielä kelpo mies", sanoi isäntä pojalle. + +Yksissä neuvoin ryhdyttiin työhön, isäntä neuvojana ja Jaakko työn +tekijänä. Sillä lailla syntyi taas kiulu, mutta nyt pitikin se kaikki +märjät aineet sisällänsä; eipä tullut siitä enään karkulainen, eikä +sitä tarvinnut enään kivillä upottaa piilossa olevan sillan alle +turpumista varten; se kestikin nyt julkisen ja ankaran tarkastelun, +sillä tytöt sieppasivat sen käsiinsä, heti kun se tuli valmiiksi, +kaasivat kiulun vettä täyteen, nostivat sen korkealle ja tähystelivät +kaikkia sen saumoja ja uurteita, mutta ensimäisen onnettomuuden uhalla +ei kiulu vuotanut ainoatakaan noppaa. + +"Voi kuinka pian tuo Jaakko oppii!" huudahtivat tytöt ja heittivät +kiulun siihen, ikäänkuin siten tunnustaaksensa, että he ovat peräti +hävinneet luuloissaan. + +Tuo tyttöjen arvostelu hänen työstään ei sointunut pahalta Jaakon +korvissa. Uusia perusajatuksia kertyi kertymistään hänen mieleensä, +semmoisia kuin: "kyllä sinusta vielä mies tulee, ahkeruus kovan onnen +voittaa; sinusta tulee vielä kelpo mies" ja "voi kuinka pian tuo Jaakko +oppii!" Noiden lauseitten turvissa koetti hän unhottaa, niin paljon +kuin voi, entistä pikku Tinttaansa ja Tintta-karhuansa ja katsella vaan +vasta eloon herätettyä pikkusta sisällistä miestänsä. + +Eihän se kiulu tullut vielä nytkään mitään hienoa ja somaa tekoa, +mutta kumminkin oli se pitävä, ja sen ansion nojalla tai se sian +taloudellisissa askareissa, ja siinä oli Jaakolle kylläksi. + +Vaikka Jaakko oli niin huonosti ja työttömänä kasvanut, oli hänellä +kuitenkin hyvä taipumus kaikenlaisen työn oppimiseen; kun hänellä oli +vielä tuon mieheksi aikomisen halun pakottama ahkeruus, niin ennenkuin +talvi oli lopussa, olivat hänen tekemänsä astiat tiviit, sievät ja +pitävät kuin pullot, ja niin keveästi olivat ne syntyneet kuin kerran +pyyhkäistyt. Itsestänsä siitä seurasi se, että ennen vuoden loputtua +oli hänen kätevyytensä yleiseen tunnettu. + +Puhtaudestaan piti Jaakko tarkkaa huolta. Joka ikinen aamu pesi hän +silmänsä ja kampasi päänsä, ja olipa tuo tukkakin jo tasaisemmasti +keritty. Talon väki piti huolta hänen vaatettensa puhtaudesta ja +eheydestä. Heti taloon tultua annettiin hänen yllensä vanhoja, mutta +eheitä vaatteita. Tosin olivat housun lahkeet ja takin hihat liian +pitkät, että niitä piti kääriä kaksinkerroin, mutta kumminkin ne olivat +puhtaat ja paikatut; vanhat paikatut kengät sai hän myös jalkoihinsa. +Ruoka oli hyvä ja säännölleen oli se aina pöydällä. Mukava, puhtailla +vaatteilla alustettu ja peitetty vuode oli aina yön tultua valmis häntä +vastaanottamaan ja vaivuttamaan unen virkistävään helmaan. Tuo kaikki +teki Jaakon elämään niin suuren muutoksen, että hän nyt jo mielestään +oli puoli miestä. + +Kaikki talon väki kohteli häntä verrallisesti, hellyydellä ja +rakkaudella, eikä kukaan heistä sanonut häntä pikku Tintaksi, eikä +Tintta-karhuksi. Juoppoja ei hän nyt nähnyt ollenkaan, eikä heidän +siveettömiä ja jumalattomia puheitaan kuulunut hänen korviinsa. Hän +kuuli nyt vaan lempeitä ja siveitä puheita koko talon väen keskuudessa, +ja kun työt, käytökset ja kohtelemiset tulivat puhetten kaltaisiksi, +niin ei Jaakko sitä mielessään ihmettelemästä laannut. Kovassa, +tylyssä, jumalattomassa ja kaikilta ylenkatsotussa elämänsä aamussa oli +poikariepu melkeen jähmettynyt elävältä kuolleeksi kappaleeksi, jolta +kaikki paremmat tunteet ja ihmisen jalo eteenpäin pyrkiminen ja +ihmisarvon tunto oli jo noin nuorena melkein kaikki sammunut, ja sen +vuoksi näytti hän silloin kylmällä yhtäkaikkisuudella heittävän +kohtalonsa sattumuksen haltuun. Jumala sen yksin tietää, mitä miehiään +hänestä olisi tullut, jos ei tuo Mäkelän pikku Mari-tyllykkä olisi +eloon herättänyt hänessä niitä kalliita oman arvonsa tuntemisen +siemeniä, joita Luoja on jokaisen ihmisen sieluun kylvänyt. + +Suuri oli se elämän koulu oppilaaseen nähden, johon Jaakko oli nyt +joutunut. Siveellisen perhe-elämän jokapäiväiset, puhtaat tavat olivat +hänen silmiensä edessä jokapäiväisenä kirkkaana peilinä. Syvä +kristillinen hurskaus perheessä kaunisti ja kirkasti vielä tuon +koti-elämän jaloksi ja moittimattomaksi. Olipa hyvä kun Jaakkomme +joutui semmoiseen taloon. + +Pyhinä ja vähin arkenakin harjoitti Jaakko ahkerasi lukuansa paremmaksi +ja häntä ohjasi aina joku talon väestä. Outoa oli Jaakosta ensimmältä, +kun hän näki talossa niin paljon kirjoja, hänen kodissaan kun ei ollut +muuta kuin hänen aapis- ja katekismus-resunsa. Talossa oli tosiaankin +paljon sekä hengellisiä että maallisia kirjoja ja vielä pari +sanomalehteäkin. Nuot kirjat ja sanomalehdetpä kiihoittivat poikaa +lukuansa parantamaan, sillä vaillinaisella lukutaidolla oli hän jo sen +verran saanut käsitystä, että kirjat sisältävät kummia asioita. Kun +poika oppi selvästi lukemaan, ei hän ollut joutoaikoina muualla kuin +kirjojen tahi sanomalehtien ääressä. + +Kylän poikasien ja tyttösien pyhä-illoin leikkiessä, kävi Jaakkokin +joskus siellä, mutta ei alkuvuodesta ollenkaan. Ujona ja hiljaisena +seisoi hän ullankanteella toisien leikkiessä ja väliin meni hänen +suunsa hieman hymyyn, kun hän näki jotain lystiä. Vaikka hänen housunsa +lahkeet ja takkinsa hihat olivatkin kaksinkerroin käärityt, ei +kuitenkaan häntä nyt pilkattu eikä nykitty, eikä kukaan sanonut häntä +Tintta-karhuksi; näyttipä siltä kuin toiset eivät olisi häntä +huomanneetkaan, ja se oli Jaakon mielestä jo hirmuisen iso ylennys. Jos +joku ylimielinen poika-viikari joskus teki poikkeuksen ja sanoi häntä +ikäänkuin pilan vuoksi Tintta-karhuksi, synkistyivät Jaakon kasvot heti +ja iloinen hymy katosi kohta hänen huuliltansa; hän nyt luuli olevansa +oikeutettu kantamaan oikeaa nimeänsä niinkuin muutkin ihmislapset. +Tavallisesti vetäysi Jaakko silloin pois toisien parista ja meni +kotiansa, jonkalaisien tapauksien jälkeen hän oli kotonaankin aina +jonkun ajan synkkämielisempi. + +Niin kului se vuosi. Ja kun syksy tuli, sai Jaakko uutteruutensa ja +ansionsa palkinnoksi isäntäväeltään uuden uutukaiset vaatteet, vaikk'ei +mistään semmoisista ollut puhetta ollut. Se oli Jaakon mielestä +semmoinen saalis, että hän oli itkeä ilosta. Nyt ei ollut enään +rikkeimet, riekalaiset ja likaiset ryysyt hänen päällään, eipä edes +semmoisetkaan, joiden lahkeita ja hihoja piti kääriä, eipä tosiaan, +vaan ihka uudet ja mallikkaat vaatteet, jotka sopivat päälle juuri kuin +valetut. -- Eikö ollut Jaakolla syytä iloon? + +Ja tosiaankin, kun tuo poika seisoi tuossa, soreat vaatteet yllänsä, +pää sileäksi kammattuna ja silmät puhtaana, ja kun nuoruuden ja +terveyden ruso vielä punotti hänen kasvoillansa, jota etenkin viime +vuosi oli siihen kasvattanut, osaksi alinomaisen puhtauden kautta +kuluttamalla Tinttalassa piintynyttä siisteyttä, osaksi kasvattaen +uutta ja nuorempaa verta, järjestetyn elämän ja hyvän ravinnon kautta, +-- niin ei silloin liikoja arveltu, jos Jaakossa sanottiin olevan +uljaan ja reippaan nuorukaisen alun. + +Samana aikana jo kylässä oli puheena, että Tintta Jaakko on uuttera +poika ja hyvä tekemään käsistään. + +Kun Jaakko ensikerran meni uusien vaatteidensa kanssa kylän poikasien +ja tyttösien leikkeihin, ei hän luullut kenelläkään enään olevan syytä +sanoa häntä Tintta-karhuksi. Hän toivoi sydämestään, että Mäkelän. +Marikin olisi toisien leikki-paikassa, että hän saisi itseänsä hänelle +näyttää, mikä mokoma mies hänestä nyt jo on tullut. Noissa mietteissä +saapui Jaakko toisien kilpa-paikalle ja katso! Olihan kun olikin +Marikin siellä. Kumpikin heistä oli paljon muodostunut, kasonnut ja +ihmistynyt sitten viime näkemän, varsinkin Jaakko hänelle entistä +edullisemman aseman vuoksi. Kun Jaakko havaitsi Marin, punastui hän ja +jäi ujostellen seisomaan taaemmaksi, muiden poikien taa. Mutta kun Mari +havaitsi Jaakon, juosta tepsutti hän heti hänen eteensä ja sanoi: "voi +kun sinä, Jaakko, olet sievä, sanoinhan minä sen". Jaakko punastui ja +ujostui aina enemmän eikä vastannut mitään. + +Kaikki rupesivat nyt leikkimään ja pian oli koko seurue iloisessa +melussa ja hyörinässä. Jaakko vaan ei ottanut osaa toisien iloon; +lieneekö hän katsonut vielä itsensä liian halvaksi siihen. + +Siinä seisoi hän ihan yksin toisien leikkiessä ja katsoa tirkisteli yhä +ja alati yhtä ja samaa esinettä vaan -- Mäkelän Maria. Jos Mari vielä +missä liikkuikin, oli Jaakon silmät sinne päin käännetyt; näyttipä +siltä kuin hänen olisi taas tavannut entinen töllöttämis-tautinsa, joka +hänellä Tinttalassa ollessaan oli alituisena työnä. + +Olipa leikkivien poikasien joukossa tuo Marttalan mahtava Matti poika, +jonka äiti kysyttäessä voi sanoa, että heillä on viisikymmentä maidon +antajaa ja sata turkin kantajaa ja jonka isä kuntakokouksissa ja +kaikissa vaaleissa äänesti ummelleen koko veron edestä. Tuon +vanhempiensa numero-määrän tiesi Matti poikakin aivan hyvin, vaikk'ei +hän ollut sen vanhempi. Tiesipä hän paljon muutakin, tiesi senkin, että +hänen isällään on paljon kylässä sanomista, erittäinkin niillä, jotka +olivat ennen tarvinneet ja vasta tarvitsevat rahalainoja saada. Noiden +tietojensa nojalla tiesi hän päälliseksi, että hän oli kylän rikkain ja +paras poika, vaikka kohtakin häntä väliin sanottiin karsas-silmäiseksi. + +Marttalan Mattikin katsoi niin miellyttävän Mäkelän Marin liikkeitä ja +hyörinää, ja näiden edellämainittujen perittyjen oikeuksien vuoksi ei +hän luullut kenelläkään muilla olevan oikeutta katsella tuota ketterää +Maria. Mutta niinkuin tiedämme, teki kuitenkin Jaakkokin aivan samaa +katsomistyötä, kuin Mattikin, ja vieläpä niin haaveksivaisessa ja +töllöttäväisessä asemassa. Muut eivät huomanneet kummankaan katsomista, +iloisen hyörinänsä vuoksi, mutta Matti heti huomasi, että Jaakko +katselee samaa esinettä kuin hän itsekin. Tuo pisti Matille kovin +vihaksi ja hän aikoi heti Jaakon pelastaa tuosta töllöttämisestä. + +"Katsokaapa Tintta-karhua, kuinka hän taas töllöttää!" huudahti +Marttalan Matti poika. + +Jaakko havahtui haaveksivaisesta tilastaan. Hänen kasvonsa synkistyivät +ja hän sanoi: + +"Mitä sanoit? Olenhan ihminen niinkuin muutkin" + +"Olethan vaan Tintta-karhu", sanoi sortajansa. + +"Sanotko niin, sinä mokoma karso Matti?" sanoi Jaakko ja hänen silmänsä +säihkyivät. + +"Minä saan puhua Tintta-karhulle mitä tahdon", sanoi sortajansa ja +töytäsi Jaakon eteen, pudistellen nyrkkejänsä. + +Silloin tarttui Jaakko Matin rinnuksiin kiinni, sieppasi kohoksi ja +rupesi huimasti pyörittämään häntä ympäri. Viimein heitti hän Matin +irti, mutta hämmästyksen ja tuon huiman pyörimisen tähden kadotti Matti +keskipisteensä ja keikahti seljälleen. + +Yleinen nauru räjähti toisien poikasien joukosta. + +Kaikki tuo oli tapahtunut niin äkkiä, ett'ei kukaan ollut ennättänyt +tehdä eikä toimia mitään. + +Harmistuneena toisien naurusta ja huonosta onnestaan, kompuroitsi Matti +ylös, ja kauheasti haukkuen hankki hän uutta rynnäkköä paikoillaan +levollisena seisovaa Jaakkoa vastaan. Jaakko kyykistyi ja kouristi +lähellä olevan puun palasen kouraansa. + +"Jaakko, Jaakko! Malta mielesi!" kuului silloin lempeä ja sointuva ääni +toisien joukosta; se oli Mäkelän Marin ääni. + +Jaakon käsi vaipui heti alas tuon äänen kuultuansa, puun palanen putosi +maahan ja niinkuin viaton uhrilammas seisoi hän nöyränä ja hiljaisena +yhä vielä haukkuvan ja räyhyävän vihollisensa edessä, ja kärsipä hän +närkästymättä Matin pieniä nyljäyksiä ja survouksia. Ei Mattikaan +uskaltanut ryhtyä sen ankarampaan rynnäkköön, sillä hän kenties pelkäsi +uutta ja kukatiesi ankarampaa ryöppyä. + +"Anna Jaakon olla rauhassa, kosk'ei hän tee kenellekään pahaa", sanoi +joku joukosta, ja sitä Matti tottelikin, ikäänkuin hän tuosta olisi +saanut otolliset ehdot vetäytyäksensä pois niin epäonnistuneesta +riidasta. + +Heidän leikkinsä loppui siihen, sillä siihen oli sekaunut jotain +semmoista, joka teki heidän mielensä apeaksi, ja niin meni itse kukin +kotiansa. + +Apeana oli Jaakonkin mieli kotia mennessään. Hän tunsi, että häntä oli +ilman syyttä solvaistu, ja se tuntui hänen mielestänsä ainoalta +oikealta, että hän omalla kädellänsä kosti solvaajalle. + +Noin miettien tuli Jaakko kotiansa. Mutta ennenkuin Jaakko sinne +ehtikään, oli isännällä jo tarkka tieto, mitä poikien kesken oli +tapahtunut. + +Kun Jaakko tuli kotia, tuli isäntä häntä vastaan ja kysyi +ystävällisesti: "missä sinä, poikaseni, nyt olet ollut?" + +"Kävin kylässä." + +"Sen kyllä tiedänkin, mutta mitä sinä siellä olet toiminut?" + +Jaakko vaikeni. + +"Minä olen kuullut, että sinulla on ollut riitaa Marttalan Matin +kanssa", aloitti taas isäntä ja katsoi Jaakkoa tarkasti silmiin. + +"Matti solvasi minua aivan syyttömästi", sanoi Jaakko alakuloisesti. + +"Ja sinä nujuutit Mattia ja kukatiesi mitä olisit tehnyt, jos ei muut +olisi pääsneet hätään." + +"Minä tahdoin vaan kostaa vääryyden", sanoi Jaakko, puolustellen +itseänsä. + +"Mutta sitäpä ei juuri saa tehdäkään. Jumala sanoo: 'Älkäät pahaa +pahalla kostako, vaan voita sinä paha hyvällä, niin sinä kokoot tuliset +hiilet hänen päänsä päälle', ja 'siunatkaat niitä, jotka teitä +kiroovat, ja tehkäät niille hyvää, jotka teitä vastaan rikkovat', sekä +'jos joku lyö sinua poskelle, niin käännä hänelle toinen', ja monta +muuta semmoista paikkaa voisin minä esiin vetää", puheli isäntä. + +"Voi, voi! kyllä sitä olisi vaikea tehdä", sanoi Jaakko ja rupesi itkeä +nyhkimään. + +"Kyllä se on meidän vanhalle ihmiselle vaikea tehtävä, se on tosi, +mutta jos me tahdomme Jumalan tahdolle kuuliaiset olla ja viimein onnen +periä, niin meidän pitää niin tehdä. Matti kyllä teki pahasti, kun hän +solvasi sinua, mutta meidän pitää kärsiä vääryyttä, ja heittää kosto +Herralle, sillä hän sanoo: 'minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo +Herra'. Eikö se ole mies, joka voi itsensä hillitä ja kärsiä", neuvoi +ja puheli isäntä renki-poikaansa. + +Poika ei vastannut tuota hyvää isäntäänsä, vaan kuunteli nöyrällä +kuuliaisuudella noita mieleen pantavia ja painavia elämän opetuksia, +hiljakseen itsekseen nyhkien. + +Silloin kun nuot tapahtuivat, oli Jaakko kohta rippikoulun ijässä. + + + + +III. + +Nuorukainen -- erilaisien kasvatuksien hedelmät. + + +Kauan palveli Jaakko tuossa hyvässä ja kristillismielisessä Korpelan +talossa. Siitä kävi hän rippikoulun, siinä kasvoi hän täydeksi +mieheksi. Paljon tuli hänestä siinä poiskarsituksi niitä nurjia elämän +käsitteitä, joita hän elämänsä aamuna oli kurjassa kodissaan itselleen +kerinyt, mutta paljon jäi niitä karsimattakin. + +Ensi aikoina kun Jaakko jo jostain tiesi, vanhempiensa luona +ollessansa, eivät mökin vieraat pitäneet mitään lukua, ei hyvää eikä +pahaa, tuosta likaisesta, ryysyisestä, likasilmäisestä, +pörrötukkaisesta ja töllöttävästä poikasesta, ei enempää kuin +vanhempansakaan. Mutta kun poika kasosi isommaksi ja kun hän rupesi +mökin vierasten asioilla juoksemaan ja jotakin puhumaankin, niin +havaitsivat vieraat tuossa kuvapatsaan kaltaisessa pojassa jotain elon +merkkiä. Saattaisipa kenties hänestä tulla yhtä hyvä ihminen, kuin +he itsekin ovat, kun vaan häntä hyvyydellä kohdeltaisiin. Tuota +hyvyyttänsä rupesivat vieraat siten pojalle osoittamaan, että he +tarjoilivat hänelle -- ryyppyjä! Tuo oli sortoa ja ylenkatsetta +tuntevan pojan mielestä iso korotus ihmisarvoon, kenties aivan +vierasten vertaiseksi, sillä eipä hän paremmasta ihmisyydestä silloin +vielä mitään tietänyt. + +Poika ei tahtonut ensimmältä maistella tarjotuista ryypyistä, mutta +hänen vanhempansa pitivät nuo estelemiset kauheana ylönkatseena heidän +hyviä ja kohteliaita vieraitansa kohtaan, ja he kehoittivat poikaa +hyväksensä käyttämään niin ylevät tarjoukset! Poika totteli. Vähän +kerrallaan maisti hän, ilman aikojaan noin pikkuisen vaan, suosion +osoitteeksi. Mutta ajan pitkään tuntuivat nuot pikku naukut tekevän +hyvää; tuntuipa siltä kun ne olisivat palkinneet hänen rikkinäisien +vaate-ryysyjensä suojaamattomuuden ja lämmittäneet ruumista ja +korvanneet oikeen tuntuvasti hänen karuja ja niukkoja aterioitansa. +Tapahtuipa joskus niinkin, että poika tuli juovuksiin! Silloin tuli hän +puheliaaksi, iloiseksi ja niin vilkkaaksi, ett'ei häntä oltu koskaan +ennen semmoisena nähty. + +"Kas tuota poika-kakaraa! Ehkä hänestä tulee vielä mies", sanoivat +silloin vieraat ja vanhemmat yhdestä suusta. + +Monenlaiset ovat nuot mieheksi toivomiset tässä maailmassa. + +Sillä tavalla poika oppi vähitellen ryyppimään viinaa, vaikk'ei siitä +kylässä mitään tietty, sillä kylässä käydessään ei poika ollut koskaan +juovuksissa. Tuommoiset kohtelut vierasten puolelta vaikuttivat sen, +että poika rupesi oikein ikävöimään heitä ja luuli heitä parhaiksi +ihmisiksi maan päällä. Mäkelän Marin, tuon melkein vielä lapsen lempeä +ja viatoin kohtelu vasta avasi Jaakon silmät, ja siitä pitäen rupesi +hän inhoamaan kodin elämää ja vieraita, mutta -- siemen oli kylvetty. + +Kaukaan aikaan ei Korpelassa ollessaan Jaakossa havaittu pienintäkään +taipumusta väkeviin juomiin. Mainetta, kunniaa leikkasi hän nyt +mieheksi tultuaan isossa määrässä kaikilta ihmisiltä, hiljaisen +luontonsa vuoksi ja kelpo työntekonsa tähden. Häntä ei nyt enään +nykitty kertaakaan resuisien vaatetten liepeistä, sillä eipä olleet +vaatteet nyt enään likaiset eikä resuiset; eheät, puhtaat ja +mukavat olivat ne nyt. Ei kukaan tohtinut häntä enään sanoa +Tintta-karhuksikaan, vaikkapa olisi tahtonutkin, sillä selvään oli +huomattu, ett'ei Jaakko sitä hyväksynyt ja että hän, nykyään kylän +uljaimpana poikana, oli aina tuon nimen kuultuansa antanut solvaajansa +tuntea isoja voimavarojansa, ja saivatpa silloin solvaisijat tuta, +missä määrässä Jaakon voimavarat olivat lisääntyneet. + +Vapaasti ja kenenkään pilkkaamatta sai hän nyt olla toisien +nuorukaisien ja neitien parissa, ja melkein kaikki kunnioittivat häntä +ja hakivat hänen suosiotansa. Niin sai Jaakko yhä vaan uutta kunniaa, +uusia ystäviä ja uutta -- vaaraa. Pitihän joskus noiden uusien ystävien +kanssa ottaa virvoituksia, ystävyyden osoituksiksi, ja väliin menivät +nuot otokset niin pitkälle, että tultiin juovuksiin. -- Siemen oli +itänyt. + +Semmoisissa tilaisuuksissa ollessaan, osoitti hän hirmuista röyhkeyttä +ja ylpeyttä. Pois tieltä piti jokaisen, ken ei vaan tunnustanut hänen +etevyyttään ja ylivaltaansa, ja syrjään sai poistua hän, joka vaan +uskalsi jotenkin häntä loukata. + +Elämänsä ensi koulussa, kaikilta ylenkatsottuna ja hyljättynä, ei hän +nähnyt ihmisissä muita kuin pilkkaajia ja köyhien sortajia; sen vuoksi +juurtui hänen sydämeensä jo nuorena yksipuoliset ja nurjat käsitteet +ihmisistä yleensä. Nuo käsitteet tosin paljon muodostuivat toiseen +suuntaan, hänen Korpelassa palvellessaan, mutta lapsuudessa saatu +käsitys ei voinut kumminkaan kokonaan pois haihtua. Vaikka hän olikin +hiljainen, siivo ja vähäpuheinen jokapäiväisessä elämässään, harkitsi +ja havaitsi hän kuitenkin usein itseänsä vastaan tehtävän loukkauksia +ja solvaisemisia, jotka hän enimmiten nieli synkällä vaiti-olemisellaan +ja puhumattomuudellaan, mutta usein hän myös ilmoitti noita nokalleen +ottamisiaan harvoilla, mutta nyreöillä ja pistävillä lauseilla. + +Jaakko oli nyt taistellut itsensä mieheksi, niinkuin hän oli +aikonutkin. Hän oli rikki repinyt sortonsa kahleet ja pilkan tallannut +jalkainsa alle, ja hän itse oli nyt melkeen pilkkaajana ja sortajana. +Hän tunsi saavuttaneensa mainetta ja kunniaan joutuminen synnytti +hänessä vaarallisimman vihollisensa -- ylpeyden. + +Semmoisissa tilaisuuksissa, jolloin Jaakko oli hujakassa, oli hän niin +kärkäs ja korskea, ett'ei häntä ollut kukaan voida mielillään pitää, +sillä kaikkialla oli hän havaitsevanaan jotain itseänsä alentavaa. +Saaneena mainetta ja kunniaa, tunsi hän itsensä kaiken puolesta +olevansa sillä puolella, että hän voi kostaa entiset ja nykyiset +kärsimisensä. Sentähden, oli hän kaikissa toisien nuorien käskijänä, ja +häntä suuresti miellytti se ylivalta, jonka hän havaitsi kaikkien +toisien nuorien yli saaneensa. Tuntien tuon ylivaltansa, hypähti Jaakko +joskus lattialle kohoksi ja sanoi suurella äänen painolla: "tässä +poika on". Viina ja ylpeys olivat tuon korskeuden aikaansaaneet. -- +Rikka-ruoho oli tukauttanut Korpelan isän kylvämän hyvän siemenen oraan +kasvun. + +Tiheään ei Jaakko kumminkaan ollut juovuksissa, sillä hän kammoi +itsekin juoppoutta ja tenäsi aina selvillään ollessansa, ett'ei hän juo +koskaan itseänsä juovuksiin, mutta nuot hänen lupauksensa olivat yhtä +löyhät kuin hartaatkin. + +Tällä aikakaudella ei Jaakko enään ollut Korpelassa, sillä hän oli +muualla palveluksessa. Ne hyvät neuvot ja opetukset, joita hän +Korpelassa ollessaan joka päivä sai, olivat nyt lakanneet kuulumasta +ja, ilman ohjaajatta ja varaajatta, seisoi Jaakko omin nokkineen +maailman hyörivässä ja pauhaavassa hyrskyssä. + +Eräänä kertana oli kylän nuorisolla tanssit; Jaakko ja Marttalan +Mattikin oli siellä, tiettypä se. Sinä iltana oli Jaakko usein +keskustellut ja tanssinut Mäkelän Marin kanssa. Heti alusta alkaen +nähtiin Marttalan Matilla olevan jotakin salaisia toimia, ja kun hän +havaitsi Jaakon ja Marin ystävälliset seurustelemiset, tuli Matti yhä +salavehkeisemmäksi, ja selvästi huomattiin hänellä olevan jotain +tekeillä; Jaakkokin huomasi sen. + +Illemmällä tuli Jaakko vähän hujakkaan. + +"Pois tieltä! Ei minua tarvitse noin katsella ja viittoa, silla en minä +ole mikään metsän peto", äyhkäsi Jaakko Matille, kun hän taas tuli +Mäkelän Marin kanssa tanssimaan. + +"Vai et, olethan..." + +"Mikä olen, sanoppas?" sanoi Jaakko ja hänen katsantonsa synkistyi. + +"Olethan -- karhu, vaikk'ei karvasi ole niin takkuinen kuin ennen". + +"No sallimus sinun varjelkoon karhun kynsistä", sanoi Jaakko ja töytäsi +toisella kädellään tuota vanhaa vihollistansa, ja seurauksena tuosta +töytäyksestä oli se, että Matti mennä rymähti kumoon. + +Sillä välin oli koko tanssin homma jäänyt siihen ja Mari oli +vetääntynyt muiden taa. + +Ennenkun Matti oli ehtinyt kömpimään lattialta ylös, töytäsi kaksi +miestä, hammasta purren, Jaakon rinnuksiin kiinni; ne olivat Matin +puollustajia. Tuolla heidän yhdistetyllä rynnäköllään ei kuitenkaan +ollut sen parempia seurauksia, kuin että he yhdellä ainoalla heitolla +molemmin lensivät tuotakin tuokemmaksi seljälleen, tallukset taivasta +kohden, eikä Jaakko näyttänyt paikalta liikahtavan tuota heittoa +tehdessään. + +"Jaakko, Jaakko! huusivat toiset nuoret, kun näkivät hänen sivaltavan +tuolin käteensä, joka nähtävästi oli aiottu parhaaltaan ylös kömpivälle +Matille, pystöönpääsy-tervehdykseksi. + +"Minä en tottele ketään, minä tahdon kostaa noille roistoille", huusi +Jaakko raivostuksissaan. + +Kauhu ja hämmästys oli yleinen. + +"Malta mielesi Jaakko!" kuului nyt hätäinen ja heleä naisen ääni, ja +Mäkelän Mari syöksähti hänen eteensä. Mari tarttui hienoilla, pienillä, +naisellisilla kätösillänsä tuon loukatun, raivostuneen ja väkevän +miehen heiluttamaan tuoliin, ikäänkuin hän olisi tahtonut kilpailla +Jaakon kanssa voimista. Siihenpä se tuoli jäikin -- Marin käteen; hän +oli voittanut ja Jaakko seisoi siinä niin hiljaisena, tyynenä ja +häveliäänä kuin hävinnyt herrasmies. Matti pääsi nyt kömpimään rauhassa +ylös lattialta ja toisille ryntääjille ei myös tullut sen enempää; +Matti ja hänen puollustajansa olivat viisastuneet sen verran, ett'eivät +halunneet enään uudistaa rynnäkköänsä. + +"Voi, voi sinua Jaakko!" sanoi Mari ja katsoi puolisurullisesti ja +nuhtelevaisesti häntä silmiin. + +Jaakko ei vastannut mitään, katsoa tuijotti vaan yhteen paikkaan. Hän +häpesi ja tunsi tunnossaan, että hän oli väärin tehnyt kahdellakin +lailla; häpesi Mäkelän Maria, tuota hentoa ja lempeää olentoa, joka +seisoi hänen edessään nuhtelevaisena ja vienosti surullisena, ja joka +oli niin hartaasti hänestä miestä toivonut ja ennustanut hänestä +semmoisen tulevan; tuntuipa siltä kuin Mari olisi sanonut: "eipä +sinusta, Jaakko, miestä tullutkaan"; hän häpesi myös päihtymistään. + +Siihen loppuivat nuorison kemut ja itsekukin meni kotiansa. Kotiansa +meni Jaakkokin, ja siellä hän katkerasti katuen surulla huomasi, kuinka +huonot, heikot ja löyhät hänen hyvät aikomisensa ja lupauksensa +taasenkin ovat olleet. + +Noin taisteli Jaakko hyvän ja pahan, häpeän ja kunnian välillä, mutta +millä voimalla? Kodissaan ollessaan, ei hän lapsuudessaan suinkaan +ollut saanut niitä voimia, niinkuin jo edellisestä tiedämme. Korpelassa +ollessaan oli hän vasta oppinut tietämään, mitä velvollisuuksia +ihmisellä on Jumalaa, lähimäistään ja itseänsä kohtaan -- siemen oli +sielläkin kylvetty. + +Ja jos ei sitä siementä olisi niin ahkerasti ja kaikella hellyydellä ja +rakkaudella kylvetty Jaakon viljelemättömään, ruokkaamattomaan ja +kurjaan sydämeen, niin mikäpä hänestä olisikaan voinut tulla? Millä +olisi hän voinut vähänkään taistella jo nuorena juurtuneita ja nyt +mieheksi tultuansa elpyneitä paheitansa vastaan? Kahdenkaltaista +siementä oli lapsuudessa kylvetty hänen sydämeensä, kodissa pahaa, +Korpelassa hyvää, ja noiden kylvöjen orahat olivat melkein +tasapainollaan, sillä väliin voitti hyvä, väliin taas paha, ja tuolla +Korpelassa saadulla hyvällä voi Jaakko senkin verran taistella +itsessään kasvamaan pyrkiviä paheita vastaan. + +Lankeamisiensa jälkeen kartti Jaakko kohdata Korpelan isäntää, sillä +hän häpesi häntä nähdä. Mutta tuo hyvä isäntä ei heittänyt kadonnutta +lammastaan eksyksiin, vaan haki ja etsi häntä niin kauvan, että hän sen +löysi. Senlaisissa tiloissa nuhteli hän Jaakkoa ja hellyydellä ohjasi +häntä oikealle tielle. Hän veti esiin sen kauhean vaaran, johon Jaakko +oli itsensä syöksemäisillään, ja varoitti häntä tarkoin miettimään +tilaansa ja katsomaan eteensä, ennenkuin se tulisi liian myöhäiseksi. +Kyynel silmissä ja nöyränä kuunteli Jaakko noita isällisen +kasvattajansa oikeutettuja nuhteita ja neuvoja, ja lupasi tehdä +parannusta. Jaakko ei ollut vielä paatunut ja Korpelan isäntä +kostutteli nyt parhaaltaan kylvämäänsä siementä. + +Kauvan oli Mäkelän Mari Jaakolle ollut enempi kuin se, joka toivoi +hänestä vielä kerran tulevan miehen, enempi kuin hänen rajun luontonsa +villitsiä. Kauvan oli Mari Jaakon sydämellä asunut rakkaana, salaisena +rakkaana, vaikka toivotoinna kaukaisena toivona. Samoinpa lienee ollut +Marinkin laita, varsinkin viimeiseltä, jolloin Jaakko oli niin äkkiä +kohonnut muiden poikien edelle maineessa ja uljuudessa. Kaukaan aikaan +ei heistä kumpikaan uskaltanut toisilleen virkata sydämensä tunteita, +mutta kauvan kumminkin olivat he jo ymmärtäneet toisiansa, sillä tuo +sydämen kieli on satakielistä, sillä on monta ulospääsy-paikkaa ja sen +ilmaukset ovat niin pehmeät ja lämpymät, että niitä täytyy mykkänäkin +ymmärtää. + +Tuona iltana, jolloin tuo viimeksi kerrottu rymäkkä tapahtui, ilmoitti +Jaakko Marille kauvan sydämessään painaneena, salaisen toivonsa. +Niinkuin tiedämme, oli Jaakko silloin hujakassa ja rohkeana, jonka +avulla hän luuli voivansa sydämensä avata. + +"Jumala sen tietää, että sinä, Jaakko, olet ollut kauvan minun +sydämelleni kallis ja minä olen kauvan toivonut toivoni toteuvan +kerran. Mutta synkkiä, mustia pilviä alkaa kokoontua toivoni taivaalle, +sillä sinä, Jaakko, olet ruvennut ryyppimään, ja tuo ryyppiminen näkyy +rupeavan tihenemään, siihen siaan kuin olen toivonut sen harvenevan. +Senlaisissa tiloissa olet sinä aina niin rajupäinen, että viime aikoina +olen kauhistellut sitä, niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Voi, voi +Jaakko, minua ajatuttaa, kun pitäisi elämämme kohtalot yhdistää", sanoi +Mari sydämen tuskalla, kun kuuli Jaakon tunnustuksen. + +"Pahasti olen elänyt ja tehnyt, sinä olet oikeassa, rakas Mari, mutta +minä koen parantaa itseäni, parantaa sinun tähtesi, Mari, sillä minä +tunnen selvästi, että ilman sinutta maailma on minulle autio ja kolkko +ja elämäni turha. Sinä olet alkuun minussa herättänyt ihmisyyden +tunteet ja sittemmin sinä olet povessani sytyttänyt tulen, jota en voi +sammuttaa, niin halpa ja huono kuin vielä olenkin sinun rinnallasi. +Olisipa viimeinen elämäni taitanut olla toki joihinkin määriin siveämpi +kuin se on ollut, mutta tuo Marttalan Matti, joka minua joka +tilaisuudessa solvaisee, saa minun tavasta raivostumaan, ja hänen +vuoksensa minä väliin ryypinkin", puhkesi tuo nöyryytetty kosija +puhumaan. + +"Marttalan Matin voit kyllä antaa olla. Hän ei ole senmääräinen mies, +että sinun kannattaisi kunniasi ja maineesi uhrata hänen +typeryydellensä ja mitättömyydellensä, puhuipa ja tekipä hän mitä +tahansa", sanoi Mari. + +"Voi Mari kulta, sanotko niin? Minä olen luullut hänen olevan sinun +lemmittysi ja sen vuoksi minä olen ollut Mattia kohtaan mustasukkainen. +Kiitoksia, Mari siitä sanastasi", sanoi Jaakko ja hengitti helpommasti. + +"Siinä olet isosti erehtynyt", sanoi Mari. + +"Kyllä senkin tunnen, ett'en ole mikään Matin rinnalla. Hän on rikas ja +mahtava mies, kylän rikkaimman talon ainoa perillinen, joka ehkä voisi +sinun tehdä onnelliseksi, mutta yhtäkaikki minä kadehtin häntä. Mitä +olisi, Mari, minulla tarjota sinulle hänen rinnallansa? Eipä muuta kuin +kuollut lapsuus, ja liiaksikin elävä, rikoksellinen miehuus, kaikkien +ylönkatsoma Tintta Jaakko, Tintta-karhu; semmoinen lahja minulla olisi +sinulle antaa, ja sitä lahjaa seuraisi köyhyyttä, kurjuutta ja +kärsimisiä", sanoi Jaakko. + +"Älä nimittele itseäsi tarpeetta, koska et kärsi sitä muidenkaan +tekevän. Ne nimitykset eivät yhtään alenna sinun arvoasi minun +silmissäni, sillä: konna nimen panee, mies sen kantaa. Köyhyyttä en +myös pelkää, sillä kyllä Jumalalla on rikkautta. Suoraan sanoen: Matti +ei ole rikkauksineen minkään veroinen sinun rinnallasi", sanoi Mari +totuudessa. + +"Voi, voi kuin sinä olet hyvä, Mari. Kyllä tiedän, että saamme kovaa +kokea jo heti alussa, vanhempiesi puolelta, mutta emmekö ala jo heti, +Mari?" esitteli Jaakko. + +"Ei vielä." + +"Milloinkas sitten?" kysyi Jaakko säikähdyksestä punastuen. + +"Kaksi vuotta olkoon vielä koetuksen aikaa. Jos sen ajan pysyt miehenä, +niin uskon minä, että sinulla on voimaa hillitä himojasi, ja silloin +olen sinun, sanokootpa vanhempani ja ihmiset mitä tahansa", sanoi Mari +lujasti ja päättävästi. + +"Voi, Mari kulta, kuinka mielelläni minä suostun ehdotukseesi. Minä +tahdon näyttää sinulle ja muille, että voin hillitä pahoja +taipumuksiani. Hyvästi nyt, Mari, minä lähden seisomaan koetusvuosiani +ja sinä olet ainakin näkevä minun miehenä", sanoi Jaakko ja puristi +hellästi Marin kättä; kirkkaat kyyneleet kimmelsivät Jaakon silmissä. + +"Hyvästi, hyvästi Jaakko! Jos mielesi on voittaa, muista mitä luvannut +olet!" sanoi Mari, ja niin he erosivat. + + + + +IV. + +Kipeät ajat. + + +Joku osa kolmatta vuotta on kulunut edellisestä tapauksesta. Jaakko on +uskollisesti pitänyt mitä hän Marille on luvannut, on ollut mies. Hän +ei ole kertaakaan ollut juovuksissa näinä koetusvuosina; eipä hän ole +suuttunutkaan kertaakaan. Marttalan Mattikin on saanut mielin määrin +haukkua ja nimitellä Jaakkoa, eikä hän ole suuttunutkaan, sitä +vähemmin kostanut. Naurusuin on Jaakko vaan sanonut Matille +semmoisissa tapauksissa: "itsekin sinä sen tiedät, ett'en ole mikään +karhu, ja sen vuoksi sinä juuri tahtoisit uskotella minua karhuksi; +Tintta Jaakko kyllä olen, sillä se on minun nimeni, ja vaivainen se +ihminen, joka nimeänsä halveksuu, ja tahdonpa näyttää elämälläni +sinulle ja muille, että nimeni on yhtä kunniallinen kuin sinunkin +nimesi, sillä ei nimi miestä pilaa, kun ei vaan mies nimeä". + +Niin, Jaakko oli taistellut niinkuin mies, taistellut voiton taistelon. +Hänelle oli luvassa kallis-arvoisin palkinto, mitä maailmassa on, jos +hän voittaisi, ja tuo antoi hänelle voimaa. Hän tiesi nyt olevansa, +Marin mielestä, parempi mies kuin Marttalan Matti, ja hän uskoi sen, +sillä Mari oli sen sanonut. + +Jaakko oli saanut palkinnon. Palkinto itse oli antanut hänelle kätensä, +ei, enemmän hän oli antanut, hän oli antanut -- sydämensä, ja sen +jalompaa, sen suurempaa lahjaa tai palkintoa ei hänellä ollut antaa. +Nähtyään, että Jaakko kesti koetuksen, huomasi Mari, että Jaakossa on +miestä hillitsemään itseänsä, ja sentähden yhdisti Mari kohtalonsa +hänen kohtaloonsa kuolemaansa saakka, tarjotkoonpa tuleva elämä mitä +vielä tarjonneekin. Hän ei nähnyt Jaakossa nyt muuta kuin nerokkaan, +tunnollisen, pahennuksien ja intohimojen läpi taistelevan ja +kunniakkaasti voittavan, uljaan nuorukaisen, ja nuot kaikki yhteensä +olivat Marin mielestä enemmän kuin perityn rikkauden ja kunnian +omistajat, jotka kuitenkin päivä päivältä vajosivat syvemmälle ja +syvemmälle himojensa orjaksi. + +Harvoin pysyvät rakkaus-asiat kauvan salassa, mutta Jaakko ja Mari +olivat niin hyvin osanneet liittonsa salata, ett'ei täteilläkään ollut +minkäänlaista tietoa siitä. Rakastuneet liittoontuneet olivat jo jonkun +aikaa miettineet, millä tavalla he saisivat sydäntensä asian +kunnialliseen loppuun, mutta sopivaa keinoa eivät he olleet vielä +keksineet, asian alkuun panemiseksikaan, ja sentähden oli heidän +asiansa noinkin viipynyt. Tuo asian alkuun paneminenpa se olikin +rakastuneille kovin solmu, sillä he hyvin kyllä tiesivät, ett'ei +Mäkelän Mauno, Marin isä, koskaan tulisi suostumaan heidän keskinäiseen +kauppaansa; mutta tuon solmun aukaiseminen tuli esiin itsestänsä. + +Oli eräs lokakuun kauniimpia päiviä. Mäkelässä oli iso touhu, sillä +siellä oli vieraita, oli isoja vieraita. Marttalan mahtava, rikas ja +ylpeä isäntä, poikansa Matin ja vieraan miehen kanssa, oli talossa; tuo +outo mies oli puhemies, sillä nyt piti tapahtua Marin ja Matin +kihlajaiset. + +Mäkelän Mauno ja Marttalan Erkki -- Matin isä -- olivat kauvan olleet +hyviä ystäviä. He olivatkin kylän varakkaampia miehiä, sopihan heidän +olla ystävykset ja kestailla. Mäkelän Mauno oli vakava, hiljaisen +luontoinen mies ja tuiki vähäpuheinen; pari sanaa erältänsä lausui hän, +mutta ne täsmällensä. Marttalan Erkki oli taas semmoinen liehakko ja +lorakka, ett'ei hänen laistaan monta ollut. + +Hän puhui ja lorisi sitä ja tätä, yhtenä hyrinänä, jonkatähden hänen +puheensa eivät olleet juuri minkään arvoisia; mutta sen hän hyvin +kumminkin edusti noissa tusinapuheissaan, että hänen rikkautensa ja +tavaran-himonsa tulivat ylimmäksi. + +Hän oli monta vuotta jo katsellut ahnaasti Mäkelän uhkeita, laajoja ja +hyvin viljellyitä viljavainioita ja lukuista ja muhkeaa karjaa, joka +kesäisenä aikana joka aamu ja ilta mylvien kulki Marttalan kautta +kesälaitumilla. Eipä Marttalan Erkki ollut vielä kovin kauvan tehnyt +noita huomioitaan, ennenkun hänen päähänsä oli pällähtänyt semmoinen +ajatus, ett'ei se olisi ollenkaan haitaksi, vaikka hän, tai ainakin +hänen sukunsa, saisi Mäkelänkin omaisuudet haltuunsa. Itsestään +näyttikin tilaisuus siihen tarjoontuvan, kun sallimus oli antanut +Mäkelään vaan yhden noin kauniin tytön ja hänelle yhden pojan. Kun +Marttalan Erkki oli noin hauska, ja tavaransa lisääntymistä tarkoittava +puhuja, puhua lorotteli hän jo pienestä poikasesta pitäen pojallensa +Matille tuosta Mäkelän tyttöheitukasta, tai oikeammin hänen myötänsä +seuraavista suurista perinnöistä. Samassa antoi myös isä pojallensa +tietää, kuinka suuri ja mahtava sia hänellä on nyt jo toisien poikasien +suhteen tässä maailmassa. Noista kaikista seurasi se, että Matti rupesi +katsomaan kaikkia saman-ikäisiään ylen ja viimein tuli hänestä +itserakas narri. Tuon isänsä puheen hedelmä sekin oli, että hän piti +Mäkelän Maria yksinäisenä omaisuutenaan, jo lapsuudesta pitäen, eikä +sallinut kenenkään seurustella hänen kanssaan, ilmoittamatta tyhmällä +tavalla suomattomuuttansa, ja siitä selvinnee minkä vuoksi hän yksin +oli hävytön Jaakollekin, sittenkin vielä, kun tämä oli jo taistellut +itsellensä miehen kunnian ja arvon. + +Mäkelässä käydessään puhua huijotti Marttalan Erkki myös ehtimiseen +suurista rikkauksistansa, oivallisesta ainoasta poikansa alusta, +suuresta karjastaan y.m., ja samassa hän imarteli ja liehakoitsi; +kuinka sen somempaa paria ei koskaan voisi ajatella, kuin heidän +Matista ja tämän talon Marista tulisi, sekä näön että tavaran ja +maineen puolesta. + +Mäkelän Mauno oli hiljainen, harvapuheinen, juro mies, niinkuin jo +osaksi tiedämme. Hänen sanansa olivat aina niinkuin seinään lyöty +kirves; ne eivät vyöryneet eivätkä murenneet, eikä koskaan oltu kuultu +hänen sanojansa peruuttaneen; hän oli oikea suomalainen, sanan täydessä +merkityksessä. + +Yleiseen kummastelivat ihmiset sitä seikkaa, kun nuot niin +erikaltaisilla luonnoilla varustetut ihmiset sopivat olemaan +ylimmäisinä ystävyksinä, mutta se ei ollutkaan heidän luontonsa +yhdenkaltaisuus, joka heidät ystävyksiksi teki, siinä oli joku muu +yhdenkaltaisuus, joka sen teki mahdolliseksi, sillä jotain semmoista +täytyy olla, ennenkuin ystävyys on mahdollinen, sillä vanha sananlasku +sanoo: "mukaistaanhan mullikin puskee". -- Niin se heidän +yhdenkaltaisuutensa oli heidän -- tavaransa yhdenkaltaisuus ja heidän +lapsi-lukunsa yhdenkaltaisuus; siinä yhdenkaltaisuuksia, jotka saivat +erilaisetkin luonnot yhteen sopimaan. + +Ensimältä kun Marttalan Erkki alkoi esitellä noita naimatuumia, ei +Mäkelän Mauno sanonut juuri paljo mitään, tuhauttihan vaan nokkaansa, +lähti kävelemään ja sanoi "mitä noita joutavia puhuu". Hän ei siis +ollut myötä eikä vastaan, mutta tuommoiset puheet miellyttivät häntä +hieman kumminkin, ja ajan pitkään kuunteli hän Marttalan Erkin puheita +ja esityksiä aivan mielellään. + +Mari sitten? Niin, niin, Mari. Hän oli lapsena kuunnellut noita Erkin +lorinoita ja imartelemisia semmoisina lorinoina, joita ajattelemattomat +ihmiset lapsille niin runsaasti jakelevat. Aikaisempana ja +ajattelevaisemmaksi tultuansa ei Mari pitänyt koko Erkin höyhöttämisiä +muuna kuin tuulen tuomina, veden ajamina, turhina ja mitättömin +hassuina, joita hän sydämestään inhosi; Matin omat vanhemmat eivät +puhuneet koko asiasta Marille niin mitään. + +Mari kyllä huomasi, aikaiseksi tultuansa, mitä Marttalan Erkki ja hänen +oma isänsä puuhaavat, mutta Marilla oli omat ajatuksensa asiasta. +Vaikka hän oli niin lempeä ja herttainen luonnoltansa kuin olikin, oli +hän kumminkin isänsä tyttö; isältänsä oli Mari perinyt vakavan +mielen-maltin ja lujan tahdon salaamaan sydämeensä kaiken sen, joka ei +ollut tarpeellinen julki tulemaan, ja tuon mielen-maltin voimasta +saattoi hän pitää salassa mitä hän oikeastaan asiasta ajatteli. Muutoin +hän elämällänsä ja puheillansa osoitti, ettei hän muka ymmärrä eikä +tiedä koko asiasta mitään. Hän katsoi sydämestään ylen tuon +turhamielisen, tavaroihinsa luottavan, itserakkaan ja pöyhkeilevän +Marttalan Matin, sillä hänen terävä ja lukemisen kautta kehittynyt +älynsä oivalsi jo, ett'ei kulta ole muuta kuin multaa. Mari oli perinyt +äidiltään hänen erinomaisen ja tunnetun lempensä ja isältään hänen +lujan mielenlaatunsa ja vahvan tahdonvoimansa, ja nuot juonteet +ikäänkuin täydentivät toisiensa vajanaisuudet ja niin tulivat yhdeksi +ainoaksi, melkein täydelliseksi ihmisluonteen kuvaksi. + +Semmoinen oli Marin luonne, vaan kyliäpä hän semmoisen tarvitsikin. + +Niin. Vieraitahan oli nyt Mäkelässä ja kihlajaisia varten Marttalan +Erkin alituiset naima-puheet olivat nyt päätöstänsä lähellä, sillä ne +olivat viimeaikoina kypsyneet siihen määrään asti, että Mäkelän Mauno +ja Marttalan Erkki solmisivat lastensa naimaliiton. + +Marille ei ollut kukaan puhunut asiasta mitään; sulhasen kokelas ei +uskaltanut koskaan sitä tehdä, äiti ei saattanut ja isä ei katsonut +sitä tarpeelliseksi. Sulhasen isä oli kyllä tuota puhua lorottanut +ennen paljonkin, mutta nyt ei hänkään katsonut tarpeelliseksi kovin +hätäillä siinä asiassa, sillä hänellä oli paljon tekemistä morsiamen +isän kanssa, naima-ehdoista, heti annettavista myötäjäisistä ja muista +semmoisista. + +Tavallisesti ovat semmoiset onnettomat morsiamen kokelaat, kuin Marikin +nyt oli, alla päin, pahoilla mielin ja heidän työnsä ei muu kuin salaa +itkeminen ja kyynelten puristaminen, mutta niin ei Mari. Hän oli yhtä +iloinen, yhtä leikkinen, yhtä naurunen ja lempeä kuin ennenkin. Hän +hääläsi ja teki rotevasti talouden askareita ja soi jonkun leikkisanan +kullekin, niin vieraille kuin muillekin, juuri niin kuin ei olisi +mitään tapahtunut, eikä olisi mitään tapahtumaisillaankaan. + +Jaakko oli saanut tiedon mitä Mäkelässä oli tekeillä. Tuo uutinen antoi +hänen sydämellensä semmoisen jysäyksen, että tuntui siltä kuin puoli +sydäntä olisi lyöty häneltä irti yhdellä iskulla. Hän vaaleni, hän +horjui ja olisi kaatunut, mutta hän sai jostain esineestä kiinni. + +Hänellä oli kyllä rakastettunsa luja sana panttina, mutta oliko se niin +luja, ettei sitä voisi mikään maailmassa peruuttaa? Voisiko suurin +rikkaus ja suurin köyhyys taistella keskenänsä semmoisen taistelun, +että köyhyys pääsisi voitolle? olivat kysymyksiä, jotka ristiriitaisina +pauhasivat Jaakon sydämessä. Oliko kumma jos vankka mies vapisi +niinkuin haavan lehti ja oli valju kuin myrskyn seasta haamoittava kuu? +Eipä ollutkaan se kumma, sillä sydämen taistelu on ihmiselle vaikein +taistelu. + +Jaakko ei tullut aikaan tuossa tuskassaan, vaan hänen täytyi sydämensä +pakoittamana lähteä Mäkelään, Marin omasta suusta kuulemaan vastauksia +äkkiarvaamatta sydämeensä nousneille kysymyksille. Hän pääsi kenenkään +huomaamatta, huoneitten takapuolitse, kotaan, jossa tiesi Marin +asiainsa vuoksi usein käyvän. Kauvan ei hänen tarvinnutkaan varttoa, +ennenkuin Mari tuli sinne, iloisesti laulaa hyräellen erästä +mielilauluaan. Kun Mari huomasi Jaakon olevan siellä, hämmästyi hän +ensin ja sanoi: "no miten sinä, Jumalan tähden, olet täällä?" + +"Varmaan sinä, Mari, olet nyt hyvin onnellinen", sanoi Jaakko +vapisevana ja valjuna. + +"Niin onnellinen kuin joku minun tilassani voipi olla", sanoi Mari ja +silmäili terävästi Jaakkoa. + +"Minä uskon sen ja minäkin toivotan sinulle onnea, mutta minä tunnen +sydämessäni sulaa onnettomuutta", sanoi Jaakko, alasluoduilla silmillä. + +"Miksikä semmoisia puhut, Jaakko?" + +"Teillähän on tänään kihlajaiset." + +"Niin minäkin aavistan, että jotain semmoista on hankkeissa, mutta +siitä ei tule mitään tällä kerralla." + +"Ehkä toisella?" + +"Ehkä toisella." + +"No hyvästi sitten, Mari, hyvästi ijäksi. Elä onnellisena rikkauksien +keskellä, Mattisi kanssa! Mutta minun sydämmeni on särkynyt kuolemaani +asti ja minä menen itkemään pettynyttä toivoani elämäni ajaksi", sanoi +Jaakko, tarttuen Marin käteen, ja Jaakko vapisi niin, ett'ei ollut +pystyssä pysyä. + +"No mutta Herran tähden, Jaakko! Tahdotko sinäkin, että menisin tuolle +itserakkaalle pöyhisteliälle vaimoksi?" sano! Mari hämmästyksissään. + +"Sitä en tahtoisi, mutta kun sinä olet niin iloinen, Mari", sanoi +Jaakko ja hengitti helpommasti. + +"No herranen aika! Enkö minä sitten saisi olla iloinen? Minä olen ollut +sen vuoksi iloinen, kun olen luullut löytäneeni sydämen, johon olen +aina luottanut ja johon olen luullut voivani eteenkinpäin luottaa", +sanoi Mari kummastellen. + +"Ja tuo sydänkö, johon olet niin ehdottomasti luottanut, on sinun +pettänyt?" kysyi Jaakko. + +"Siltä se nyt sinun puheistasi kuuluu, koska niin innokkaasti eroa +hankit ja toimitat minua tuolle tyhmälle keikarille", sanoi Mari. + +"Jos se on minun sydämeni, johon olet luottanut, niin se ei petä +koskaan, ei koskaan", sanoi Jaakko ja painoi Marin käden hellästi +sydämellensä. + +Mari ei vetänyt kättään pois. "Sinuun on se luottanut ja sinuun se +aikoo luottaa. Sinä olet taistellut monta voitollista taisteloa, +sinulle olen luvannut palkinnoksi käteni ja sydämeni, ja kukaan ei voi +niitä sinulta ryöstää; kuinka toisin saattaisi ollakaan, rakas Jaakko, +meillähän on ollut jo aikaa liitto siinä asiassa", sanoi Mari +liikutettuna ja tuo äsköinen veitikkamaisuus oli häneltä tykkänään +kadonnut. + +"Minä olen väärin sinua ymmärtänyt tällä hetkellä, rakas Mari. Minä en +ole sinua vielä tuntenut, anna se anteeksi! Kun sinun saan varmaan +omakseni, silloin en pelkää minkäänlaisia vaivoja tähtesi, mutta voi +kuinka minua peloittaa kuitenkin eräs asia: miten voimme vaikean +tehtävämme suorittaa isäsi kanssa?" puheli Jaakko innostuksissaan, ja +liikutuksen kyyneleet kimaltelivat hänen silmissään. + +"Heitä se asia minun haltuuni, minä kyllä voin sen tehdä", sanoi Mari +lujasti. + +"Mutta jos isäsi ajaa sinun pois kodistasi." + +"Entä sitte? Sen avarampi maailmahan vaan aukeaa eteeni." + +"Mutta emmekö, Mari, anna asiamme vielä olla päättämättä vuoden ajan?" + +"Ei päivääkään etemmäksi, nyt on otollinen aika eikä asia vitkuttamalla +parane. Meidän pitää kiiruusti erota, sillä minä luulen minua kohta +kaivattavan. Ole nyt vaan mies, kyllä kaikki vielä hyvin käypi", sanoi +Mari toivovan lujasti, ja niin he erkanivat. + +Tällä ajalla kun kodassa tuommoisia keskusteltiin, olivat Mauno, Erkki +ja puhemies katselemassa talon varoja, niinkuin karjaa, viljavaroja, ja +jopa katseltiin talon raha-varatkin. Puhemies ei voinut kyllin +kiitellä, ylistellä ja ihmetellä Mäkelän varallisuutta ja kunnollista +talouden hoitoa. Sulhasen isä, Marttalan Erkki, se puhui yhtenä +hyrinänä siitä mahtavasta ja loistavasta tulevaisuudesta, joka vielä +kylässä nähtäisiin, kun nämät molemmat talot ja talon rikkaudet yhteen +pantaisiin. Hän ahdisti ehtimiseen Maunoa kysymyksillään, kuinka monta +lehmää ja kuinka paljon rahoja hän antaisi nyt heti Marille +myötäjäisiksi. + +Mauno näytti melkein närkästyvän tuosta alinomaisesta tinkimisestä ja +sanoi jäykästi ja lyhyesti: "en anna mitään ennen kuolemaani". + +"No, no, naapuri! Eihän se ole somaakaan, että tyttö lähtee talosta +aivan verihampaana", koki Erkki muistuttaa. + +"Jos ei tyttö kelpaa kotoansa lähtemään ilman myötäjäisittä, niin +olkoon kelpaamatta", sanoi Mauno jäykästi. + +"Mo, no, Mauno! Emme me saa asiaa kesken heittää tuon pienen +sopimattomuuden vuoksi. Onhan tuota nyt meilläkin siksi varoja, että +voimme yhden hengen lisempää elättää. Ehkä se onkin viisainta ja +parasta, että me vanhat pidämme ohjat käsissämme niin kauvan kuin +elämme, perikööt sitten mitä meiltä jääpi", liehakoitsi Erkki, sillä +hän pelkäsi asian kääntyvän pahalle kannalle. + +"Niinpä minäkin sen luulen", sanoi Mauno mielihyvillään, kun näki Erkin +myöntyvän. + +Sulhanen oli vaan omia aikojaan olla källistellyt talossa, milloin +missäkin paikassa. Hän ei ottanut osaa vanhusten kanssa tavaroiden +katselemisessa; ainoastaan navetassa oli hän karjan katselemisessa +toisien mukana. Kädet ristissä seljän takana, kuljeskeli hän huoneesta +huoneesen ja töllisteli ja tarkasteli jokaista esinettä erikseen. Hän +ei ollut vielä nytkään lausunut Marille sanaakaan koko asiasta, mutta +sittenkin luotti hän vanhempien hyvään tahtoon asiansa eduksi ja heidän +päätäntö-valtaansa, ja niiden turvissa piti hän Marin ja tavarat +ehdottomasti ominaan. + +Mari tuli juuri nyt kodasta tupaan ja hyräili iloisesti taas +mieli-lauluaan, ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut. Kun hän oli +menemäisillään sulhasen kokelaan sivutse, tarttui tämä häntä keskiä +kiinni ja sanoi: "mihinkäs on niin kiire, kaunis Mariseni?" + +"Mene tuosta tiehesi!" sanoi Mari ja riuhtasi itsensä irti. + +"Oh-hoh! katsopas tätä! Saatpa luvan tästäpuoleen ruveta minua +paremmasti kohtelemaan", sanoi sulhasen kokelas, Marin poistuttua. + +"Minkätähden tästäpuoleen paremmasti kuin tähänkään asti?" kysyi Mari +ja ilvehymy pyöri hänen hymykuopissaan. + +"Sen vuoksi, kun mies on vaimon pää", sanoi Matti ja asetti itsensä +hyvin juhlalliseen asemaan. + +"No mutta, kun sinä et ole mies, enkä minä vaimo, sillä olemmehan vielä +vaan poika ja tyttö", sanoi Mari tuskin nauruansa hilliten. + +"Mutta me voimme pian tulla mieheksi ja vaimoksi" vakuutti Matti +suurella varmuudella. + +"Se saattaa kyllä olla mahdollista", sanoi Mari isosti ja nauroi että +oikeen ajeli; "mutta", lisäsi hän hiljempää, "ei koskaan sinun +kanssasi" + +Sillä aikaa kun nuot kaikki tapahtuivat, olivat Mäkelän Mauno ja +Marttalan Erkki tehneet kaupat aivan valmiiksi. Erkin oli ehdottomasti +suostuminen, ett'ei hän tahdo miniättensä myötäjäisiä ennen Mäkelän +vanhusten kuolemaa, sillä hän tunsi Maunon luonnon, ettei hän peruuta +sanojaan, ja niin oli kaupat lopullisesti sujuneet hyvin. + +"Kylläpä nuo kaupat ovat muutoin valmiit, mutta mitä siitä morsian +sanoo?" liehtasi Erkki hyvillään, vaikka hän samassa oli ikäänkuin +vähän peloissaan. + +"Morsiamesta ei ole puhettakaan; hän on hyvä tyttö eikä ole koskaan +vielä minulle vastusta tehnyt; hänen mieltään ei tarvitse kysyä", sanoi +Mauno jyrkästi. + +"Eikö helkkarissa, kuule Mauno! ei se sovi ett'ei morsiamen +mieli-alaakin kuunnella, sillä onhan hänelläkin osa asiassa. Minä olen +kysynyt pojaltani ja tiedän hänen ilolla ottavan tarjouksen vastaan. +Eihän meidän vanhain ilokaan ole muutoin täydellinen, ellemme näe +lastemme onnellisina syöksähtävän toisiensa syliin. Käsketään heidät +molemmat tänne ja ilmoitetaan heille heidän onnensa ja annetaan +morsiamelle kihlat, jotka eivät suinkaan ole vähäiset", esitellä +lorotteli Erkki. + +"Saapa heidät käskeä tänne, asian ilmoittamista, vaan ei suostumusta +varten", sanoi Mauno jyrkästi. + +Kamarin ovi oli lukittu, jossa nuot tähdelliset keskustelut olivat +pidetyt. Erkki avasi lukitun oven ja astui tupaan, jossa nuoret olivat. + +"He, he hee! Täälläpä nuoret istuvat ja miettivät niin ujon näköisinä. +No, no, se asia sietääkin hieman miettimistä, sillä luulenpa teidän +kohtapuolisesti tietävän, mistä kysymys on. Tulkaapas, Matti ja Mari +tänne kamariin, niin siellä saatte vielä lisää kuulla, he, he hee!" +hövelsi ja hekotti Erkki. + +Vaikka Mari oli niin lujamielinen, rupesi kuitenkin hänen sydämensä +vapisemaan tuon käskyn kuultuaan. Hän tiesi, että se oli isän käsky, +jota oli totteleminen. Ensikerran eläessään oli hänen asettautuminen +jyrkkänä isänsä käskeviä mielipiteitä vastaan. Hänen oli tunnustaminen +julkisesti oman sydämensä päätökset ja semmoiset päätökset, joista ei +ollut kellään aavistustakaan ja joita aivan varmaan kohtaa ankara +vastarinta. -- Lapsen velvollisuus vanhempaansa kohtaan ja oman sydämen +vaatimus ja vakuutus taisteli nyt alkutaisteloaan Marin sydämessä -- +hetki oli lähellä, joka myrskyn tavalla oli ratkaiseva hänen edessä +olevan elämänsä kohtalon -- oliko ihme jos Mari hieman vapisi ja +punasteli? + +Molemmat kutsutut menivät kutsujan kanssa lukittuun kamariin; neljä +henkilöä oli nyt siellä: Mauno, Erkki ja sulhasen ja morsiamen +kokelaat. + +Mari seisahtui ujona ja punastuneena ovipieleen, mutta Matti mennä +hyömelsi ja istui saman pöydän päässä olevalle tuolille, jonka toisessa +päässä Mauno istui; siinä alkoi hän kaivaa esille hopeaheloitettua +merenvaha-piippuansa ja tupakka-kukkaroansa, ja alkoi täyttää +piippuansa. Mauno istui äänettömänä, synkän ja päättäväisen näköisenä, +otsa vähän rypyssä. Erkki käveli edestakaisin lattialla ja näytti vähän +levottomalta, mutta ei hänkään puhunut ensi tuokiossa mitään. + +"He, he, he hee! Tuon kauniimpaa paria ei voi koskaan löytyä. Saakeli +soikoon, Mari on kaunis morsian, sanon minä, eikä Mattikaan ole +kauneutta ja uljuutta vailla", rupesi Erkki hälisemään lyhyen +vaitiolemisen perästä. + +"Niin, tässä tapahtuu kihlaus, sinun ja Marttalan Matin välillä, joka +on sinulle ilmoitettava", sanoi Mauno Marille, oikasten itsensä +suorempaan asemaan ja kohottaen kaarevat, mustat ja tuuheat +kulmakarvansa. + +"Minkäänlaista kihlausta ei tässä voi tulla kysymykseen", sanoi Mari +ujosti, ja hänen äänensä värähti. + +"Ja minkä vuoksi ei? jos saan luvan kysyä", sanoi Mauno ja oikasi taas +itseään vähän suoremmaksi, mutta samassa hän rypisti noita mahtavia +kulmakarvojansa. + +"Minä olen sydämeni antanut toiselle", sanoi Mari, ja hän alkoi saada +takaisin rohkeutensa ja mielenmalttinsa. + +"Olet sydämesi antanut toiselle ja kenenkä luvalla?" sanoi Mauno ja +kavahti pystöön. + +"Älkää vihastuko isä! Minä en voinut toisin tehdä", sanoi Mari. + +"Joutavia loruja, mutta kuka on hän, josta niin kuvauksellisesti +puhut?" kysyi Mauno tuimasti. + +"Minä en ole aikonut koskaan hävetä sydämeni voittaneen nimeä; hän on +-- Tintta Jaakko", sanoi Mari ja hän seisoi siinä niin uljaan ja +viattoman näköisenä, tyyneenä ja malttavana! + +Syvä ja pitkällinen äänettömyys seurasi Marin lausetta. Erkki lakkasi +kävelemästä ja Matti unhotti vetää savuja piipustansa; se sammui. + +"Sinä olet ajattelematon tyttö. -- Tintta Jaakolle! -- kerjäläiselle, +viiripää juopolle, roistolle minä antaisin tyttäreni -- ajattele!" +puhkesi Mauno viimein sanomaan. + +"Minä olen, isä kulta, ajatellut sitä asiaa kenties liiaksikin", sanoi +Mari. + +"Et saa vastustaa ainoatakaan sanaa. Sinun on paikalla peräyttäminen +sanasi ja yhdistyminen Marttalan Matin, tämän kelpo pojan kanssa", +sanoi Mauno ja hänen äänensä oikein kähisi harmista ja vihasta. + +"Ihmisen kelvollisuutta ei voi, isä kulta, todistaa ennenkuin kunkin +kuoleman jälkeen. Kumpaankaan ehdotukseenne, isä, en voi suostua, en +toisen hylkäämiseen, enkä toisen kansa yhtymiseen, niin mielelläni kuin +sen teidän tähtenne vielä tekisinkin, sillä se olisi tuntoani vastaan. +-- Tässä minä isä olen, tehkää minun kanssani mitä tahdotte", sanoi +Mari lujasti. + +Mauno hypähti seisomaan ja meni Erkin eteen ja sanoi: "Teidän täytyy +tällä kerralla lähteä, sen vissempää saamatta. Te kuulette, että asiat +ovat vähän kallellaan; tahdon ne tytön kanssa kahdenkesken oikaista. +Heittäkää kihlanne tänne, minä vastaan niistä. Hakekaa puhemiehenne ja +menkää; saammehan vasta liiemmin asiasta puhua". + +Erkki ja Matti lähtivät. Erkki oli kadottanut puhelahjastaan ainakin +puolen ja Matti katsoi toisen verran karsaampaan, katsellessaan +alinomaa alaspäin. He lähtivät. + +"No miten se asia nyt päättyi?" kysyi puhemies heidän tiellä mennessään + +"Kyllä se hyvin päättyi, kyllä se päättyi hyvin", sopersi Erkki +hajamielisenä. + +"Tottelematoin! Kehtasit häväistä minun ja itsesi", sanoi Mauno +tyttärelleen, toisien mentyä. + +Mari ei vastannut mitään. + +"Sinun on totteleminen tahtoani ja Matti ottaminen, ja varo ett'et +virkkaa kenellekään koko roistosta mitään, niin asia raukee siihen." + +"Rakas isä, minä rukoilen teitä. Kaikissa muissa asioissa tottelen +teitä lapsellisella alttiudella, mutta tässä en voi. Minä olen tarkoin +harkinnut tätä asiaa, ja kaikkine virheineenkin olen Jaakon huomannut +Mattia paremmaksi; Jaakossa on etenevä, parantuva mies, Matissa +takeneva, huononeva", sanoi Mari ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. + +"Sen enempää en sinulle puhu. Sinulla ei ole enään isää, eikä minulla +lasta tämän hetken perästä. Lähde pois paikalla silmieni edestä, mutta +lähde tyhjänä, isältäsi hyljättynä, tottelemattomana heittiönä, ja +mene, kunnes tahdot. Mutta älä koskaan sano omalta lapseltaan särjettyä +Mäkelän Maunoa isäksesi, kelvotoin", sanoi Mauno värisevin äänin ja +lähti pois. + + + + +V. + +Kovia, voitollisia aikoja. + + +Eräänä päivänä nähtiin erään nuoren tytön kävelevän kylän läpi; +Mäkelästä tuli hän ja samosi Korpelaa kohden, vähäinen vaatemytty +kainalossa. Se päivä, jona tuo matkustaja nähtiin, oli toinen päivä +siitä, kun Marttalan Erkki oli poikineen Mäkelässä kihlajaisten +hommassa. Mäkelän Marihan se oli, tuo matkustaja. Hän riensi nyt pois +kodistansa eli oikeammin sanoen, entisestä kodistansa, sillä semmoista +ei hänellä ollut nyt olemassakaan. Pois, pois riensi hän nyt lapsuuden +kodista, isän rikkaasta kodista, köyhänä, perinnöttömänä, isältä +hyljättynä. Hänellä ei ollut nyt mitään muuta turvaa maailmassa, kuin +tuo sydän, joka oli hänelle luvannut alttiiksi antavaista uskollisuutta +ja uhraavaisuutta, kuolemaansa asti. Mari oli kerran ennustanut +Jaakolle, että kyllä hänestä vielä mies tulee, nyt meni Mari +koettelemaan, onko hänestä tullut mies. Voi voi Mari! Paljon sinä +uhrasit, paljon sinä uskalsit. + +Me jätimme Marin kotiinsa ja tiedämme, mitä hänen isänsä hänelle +viimeksi sanoi. Sen koommin ei Mari nähnyt isäänsä. Kamariinsa, lukon +taa sulkeutui hän. Mari oli oppinut tuntemaan isänsä, oli oppinut +tietämään mitä hänen sanansa, päätöksensä ja käskynsä merkitsivät. Hän +ei etsinyt isältänsä armoa, sillä hän tiesi, ett'ei sitä tule. + +Tuon ankaran poislähtö-käskyn isältään saatuansa meni Mari äitinsä +tykö. Kosiomiesten niin äkkinäisestä ja nolosta poislähtemisestä oli +emäntä jo aavistanut, ett'eivät asiat taida aivan hyvästi olla. Hän oli +levottoman ja kalpean näköinen ja oli jo kauvan koettanut saada selkoa +asiain menosta, mutta turhaan, sillä emäntä oli ainoa koko talossa, +jolle isäntä kaikkein vähimmin selitti asioitaan. + +"Mitenkä nyt on, Mari, asiat?" kysyi äiti alakuloisesti, kun Mari tuli +huoneesen. + +"Huonosti äiti-kulta", sanoi Mari nolosti. + +"Sinä et siis suostunut heidän tarjoukseensa?" kysyi äiti. + +"En minä sitä voinut tehdä, äiti-kulta", sanoi Mari. + +"Kiitos Jumalan! Minä pelkäsin sinun suostuvan; en luullut sinulla +olevan sitä rohkeutta, että olisit vastaan pannut, jos ei asia olisi +mieluisesi ollut. Kauvan on minun mielessäni ollut salainen aavistus, +ettei Marttalan Matin elämän kumppani tule onnelliseksi", sanoi äiti. + +Mari avasi äidilleen sydämensä. Hän kertoi kenelle hän on sydämensä +antanut, kuinka hän sen julkisesti ilmoitti kosioille ja isälleen, +kuinka hän seisoi lujan isänsä kanssa kahdenkesken ollessaan, ja kuinka +isä oli hänet ajanut pois kotoaan tyhjin käsin. + +"Tunnustaa täytyy, ett'et sinä ole toimella valinnut, rakas lapseni. +Rivo, viinaan menevä nuorukainen on Jaakko ja päälliseksi köyhä, ja +köyhyys ei ole mikään hauska kumppani ihmiselle tässä maailmassa. En +tällä tahdo sanoa että ihmisen tulee välttämättömästi olla rikkaan, +enkä sitä, että rikkaus on ihmisen suurin onni, mutta jos ihmisellä on +jokapäiväisen elämän tarpeet, hyvän kumppanin ohessa, niin se ei +suinkaan pilaisi asiaa", puheli äiti surumielin. + +"Rakas äiti! Te ette tunne Jaakkoa; te tuomitsette väärin häntä. +Jaakolla on sekä tahtoa että voimaa parantaa itseänsä ja kukistaa niitä +intohimoja, jotka häneen ovat päässeet vähissä määrin juurtumaan. Sitä +vastaan näen minä enimmän osan nuoria miehiä vaipuvan yhä syvemmälle, +alituisesti käsillä-olevaan turmelukseen; he vajoavat, mutta Jaakko +nousee. Hänellä on hellä ja tunnollinen sydän; Jaakko on hyvä mies, +äiti-kulta", puheli Mari innokkaasti. + +"Saattaa niin olla, lapsi kultani, saattaa niin olla. Miksi minä +pakkaisin sekaantumaan kenenkään sydänten asioihin. Oli minullakin +kerran sydän, joka osasi rakastaa, mutta minä pakoitettiin vast... En +minä tahdo pakoittaa sinua -- paras on tehdä mitä sydän sanoo, sillä ei +ihminen ole aina onnellinen rikkauksienkaan keskellä. Minä heitän +asiasi Jumalan haltuun; Hän kyllä voipi vähäiseenkin leipäpalaan +sekoittaa tyytyväisyyden, ja se on enempi kylmää rikkautta. Mutta +köyhyyttä ja puutetta tulet sinä, Mari, paljon kärsimään, sillä tiedä +se, että isäsi pitää sanansa, hän ei anna sinulle tinasta neulaa, +vaikka paikalla kuolisit, ja minä olen niin voimatoin", puheli äiti. + +"Sen minä kyllä uskon, että isässä on miestä pitämään sanansa. Tiedän +senkin, että saamme monta kovaa kokea, mutta toivon Jumalan meitä +auttavan, vaikka isä on minun hyljännyt. Minä en sure yhtään, paremmin +olen iloissani, sillä minä olen voittanut tarkoitukseni, joka kauvan on +ollut mielessäni. Hyvästi rakas äiti!" sanoi Mari ja tarttui äitinsä +käteen kiinni. + +"Älä vielä lähde, rakas lapseni, älä vielä lähde! Ole vielä toki +yötäkään kotona! Minä koetan lepyttää isääsi ja pyytää, ett'ei hän +ajaisi sinua pois kotoa, minun on niin paha -- älä lähde vielä, Mari!" +puheli ja hätäili lyöty äiti. + +"Rakas äiti! Älkää vaivatko itseänne, älkää rakentako turhia toivoja +itsellenne, sillä isä ei peruuta kerran tehtyä päätöstänsä", pyyteli +Mari. + +"Kuinkas muutoin, eipähän ilman, mitenkäs minä saisin omantuntoni +vaikenemaan, jos en mitään koettaisi tehdä eduksesi", sanoi äiti. + +Hän lähti paikalla pyrkimään miehensä puheille. Hän meni lukitun oven +taa ja rupesi sitä hiljaa kolkuttamaan, väliin tarkasti kuunnellen. Kun +ei tuosta ollut apua, rupesi hän pyytelemään. "Mauno, Mauno, avaa ovi! +Kuulitko Mauno? Avaa nyt, en minä kauvan sinua vaivaa", rukoili hän +ehtimiseen. + +Vihdoinkin aukesi ovi ja emäntä astui kamariin. + +"Vieläkö hän on täällä, tuo minun ja itsensä häväisijä?" kysyi Mauno +kolkosti. + +"Vielä hän on kotona, ei hän ole vielä mennyt, se raukka. Hän on kyllä, +kuulen ma, paneunut tahtoasi vastaan, mutta älä häntä kuitenkaan aja +pois kotoa. Hän on ainoa lapsemme, ja kuka meitä lohduttelisi vanhoilla +päivillämme, kun tuon noin lempeän, ainoan lapsemme ajaisit pois. Eihän +hän ole koskaan ennen pahoittanut mieltäsi. Anna nyt vihasi lauhtua ja +anna Marin olla kotona. Voi kuule Mauno! Onhan hän oma lapsesi!" +rukoili lapsensa etua valvova äiti. + +Maunon otsa rypistyi. "Minulla ei ole lasta. -- Laita niin, ett'ei +minun tarvitse häntä enään koskaan nähdä", sanoi hän sitten kolkosti. + +Murrettu, puoleton äiti lähti sen käskyn kanssa pois. + +Kun hän tuli Marin tykö, purskahti hän katkeraan itkuun. + +"Kova on isäsi, voimatoin on äitisi", sanoi hän itkunsa seasta. + +"Tiesinhän minä sen", sanoi Mari ja koki lohdutella murheellista +äitiänsä. + +Äiti rukoili kovin tytärtänsä, että hän olisi vielä yötä kotona ja +vasta huomenna lähtisi. Siihen suostui Marikin ja ylis-kamari sovittiin +yön ajaksi hänen turvapaikaksensa isän vihaa vastaan. + +"Joko hän on mennyt?" kysyi Mauno, kun emäntä tuli hiljan illalla +illallistansa syömään. + +"Jo, jo hän on mennyt. Voi, voi sinua Mauno! Sinä ryöstit minulta +ainoan lapsen", sanoi emäntä, vapisevalla äänellä. + +Mauno ei sanonut mitään, sillä hänen tapansa ei ollut semmoisiin mitään +vastata. + +Seuraavana päivänä kun väki meni työhön, lähti Mari. Sitä ennen oli +murheellinen ja hellä äitinsä halaillut ja syleillyt häntä ja kastellut +kuumilla kyyneleillä ainoata ja tuolla lailla kotoansa pois lähtevää +lastansa. "Jumala sinua siunatkoon!" sanoi hän viimeiseksi +jäähyväiseksi. + +Me olemme nähneet Marin jo kulkemassa, nyytti kainalossa, pitkin kylää. +Hän meni nyt Korpelaan. Viime iltana oli Jaakko, emännän välityksellä, +saanut tavata Marin. Siellä hän kuuli miten asiat olivat kulkeneet. +Jaakko ei suinkaan ollut suruissaan noista tapahtumista, sillä niiden +kautta hän oli juuri saanut mitä oli toivonut. Iloisella mielellä lähti +hän heti Korpelaan. Siellä hän avasi sydämensä isännälle ja kertoi +hänelle koko asian. Sitten pyysi hän, että isäntä ottaisi Marin +taloonsa, niinkuin palveluspiian. -- Jaakko oli nyt ensikerran +elämässään pitämässä huolta yhteisestä elämästä. + +Korpelan isäntä kummastui suuresti, kuullessaan, kuinka suuret tuumat +Jaakolla oli, mutta lupasi ottaa Marin vastaan, niinkuin oman lapsensa. +Kumminkaan ei Korpelan isäntä uskonut Mäkelän Maunon kovin kauvan +pysyvän päätöksessään, ja hän lupasi ruveta välittäjäksi; Korpelan +isäntä ei tuntenut Maunoa, ei ainakaan tarkkaan. Korpelan isäntä piti +paljon Jaakosta, ja sentähden ei hän pitänyt lopen sitä minään +erinomaisena kummana, jos Jaakko naisikin Marin ja jos Mäkelän Maunokin +vihdoin myöntyisi. + +Kun Jaakko sai Marille sijapaikan tietoonsa, juoksi hän kohta Mäkelään +Marille ilmoittamaan, ja siten tiesi hän samota Korpelaan. + +Samana päivänä kun Mari lähti kotoaan, tuli Marttalan Erkki Mäkelään, +tietämään miten asiat isän ja tytön välillä päättyivät. Erkki ei ollut +nyt liiaksi puhelias, eikä ollenkaan hekotuksen tuulella. Heti kun hän +tuli Maunon kamariin, otti Mauno kaapistaan arvokkaan näköisen +tavaramytyn, ojensi sen Erkille ja sanoi: "tässä on kihlanne, pankaa ne +mihin tahdotte". + +"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Erkki ällistyen. + +"Merkitys on aivan asian mukainen: te saatte kihlanne takaisin", sanoi +Mauno. + +"Eikö naimisesta sitten tulekaan mitään?" + +"Te saatte naida tahi olla naimatta, aivan mielenne mukaan, minun ei +tule koko asiaan mitään." + +"Mitenkä? Isän ei tule lapsensa naimiseen mitään!" + +"Minulla ei ole enään lasta", sanoi Mauno synkästi. + +"Mitä tämä nyt on, onko Mari kuollut?" + +"Luultavasti hän vielä elää, mutta hänellä ei ole enää isää, enemmän +kuin minullakaan lasta, ei hänellä ole kotoa, ei perintöä; minä olen +hänen ajanut pois kotoa, ymmärrätkö" sanoi Mauno jäykästi. + +"No saakeli! Mihinkäs sinun talosi ja tavarasi joutuvat kuolemasi +jälkeen?" kysyi Erkki ällistyen. + +"Luultavasti ne eivät tule sinulle, eikä sinun pojallesi", sanoi Mauno +jyrkästi, sillä hän rupesi huomaamaan, millä perustuksella nuo Erkin +naima-tuumat olivat. + +Erkki tuli nyt niinkuin puusta pudonneeksi. Vaikka hän oli niin +puheliasta laatua, ei hänellä ollut sanaa suuhun tulevaa; mykkänä +sieppasi hän Maunon tarjoamat poikansa kihlat ja lähti pois. + +Kun Erkki pääsi kotiaan, oli Matti häntä heti vastassa, kyselemässä ja +tietoja ottamassa Mäkelän nykyisistä kuulumisista. + +"No, millä tuulella nyt Mäkelän Mari oli?" kysyi hän heti isältään. + +"Mäkelässä ei ole enään Maria." + +"No, hitto vieköön! Missäs hän on?" + +"Isänsä on hänet ajanut perinnöttä pois kotoaan." + +"Pois kotoaan? Ja minkä vuoksi?" + +"Sentähden kun ei hän luopunut Tintta-Jaakosta ja ottanut sinua." + +"Missä Mari sitten nyt on?" + +"Olen kuullut hänen ruvenneen Korpelaan palvelukseen." + +"Hah, hah, haa! Mukava muutos kauniille ja rikkaalle itsepintaiselle! +Mutta jumaliste, tuo muutos on minulle eduksi", sanoi sitte Matti, +hiukan mietittyään. + +"Mitä mietit?" + +"Mietinpä lähteä Maria köyhänä kosimaan, nyt hän varmaan ottaa minut." + +"Riivattu, mitä puhut? Mitä tuolla köyhällä rotalla tekisit?" sanoi isä +säikähtäen ja kauhistuksissaan. + +"Mari on kaunis tyttö, hän miellyttää minua; minulla on kyllä +rikkautta; jos Mari onkin köyhä. Minä lähden paikalla häntä kosimaan", +intteli Matti. + +"Koetasta, riivattu. Nälkää ja köyhyyttä ei saa tuoda minkään kautta +meidän taloon. Vai tahdotko, että minäkin ajan sinun pois talostani, +yhtä köyhänä kuin Marikin on? Naipas sitten tuo köyhä Mari, jos +tahdot", hätäili isä kirvelevällä sydämellä. + +"Menen kun menenkin; kukapa muu teidät perii kuolemanne jälkeen kuin +minä", sanoi Matti, eikä ollenkaan totellut isänsä kieltoa; hän ei +totellut sitä paljon koskaan, sillä hän oli lellittelemällä kasvatettu. + +Erilaiset tunteet olivat nyt isällä ja pojalla. Isä pelkäsi ja hätäili, +että tuo tottelematoin poika ainakin tuopi tuon köyhäksi tehdyn Marin +heidän taloonsa ja köyhyys, puutokset ja viheliäisyys tulee vissimmästi +hänen kanssaan. Poika taas oli iloinen, että oikein käsiään hykerteli, +sillä hän nyt luuli varmaksi, että Mari hylkää Jaakon ja iloiten ottaa +hänet; he eivät tunteneet kumpikaan Maria. + +Matti alkoi panna parasta päälleen, valkeinta varrelleen, lähteäkseen +Korpelaan, Maria kosimaan; hän otti mukaansa taskukellonsa ja hopealla +heloitettua piippua, siihen kuuluvaa tupakkakukkaroa ei myöskään +unhoitettu. Nuot olivat Matin mielestä erinomaisen mahtipontiset arvon +ja rikkauksien merkit. Kaikki reilaan saatuansa, lähti hän. + +Oli pimeä syys-ilta ja kirkas takkavalkea palaa lekotteli iloisesti +Korpelan takassa; sen valolla ja ääressä teki talon akkaväki +käsitöitään; heidän joukossaan oli Marikin ja kehräsi valkeita, +hienoja villoja. Vähän taaempana veistelivät miehet vuoden ajalla +tarvittavien tarviskalujen raaka-aineita kuivaamaan. Puhe-vaihtelo oli +iloisessa ja vilkkaassa käynnissä väen kesken, sillä he olivat kaikin +iloisia ja toisiaan rakastavaisia ihmisiä. + +Semmoinen oli Korpelan sisällinen asu ja tila silloin, kun ovi aukeni +ja Marttalan Matti astui tupaan. Hän oli kaikessa loistossaan: musta, +tehtaan verasta tehty liivi oli leveästi auki, melkein lievettään +myöten, jonka aukon täytti hyvin röyhelletty, valkoinen, tärkätty ja +silitetty kauluri. Liivin päällä riippui paksu ja nähtävästi tätä +tilaisuutta varten puhdistettu ja kiiltäväksi hivutettu pronssinen +taskukellon kaularihma, joka johtui vasemman-puoliseen liivin +lakkariin. Lakkarista taas riippui pari vankkaa, kiilloitettua +messinki-eräsintä, joiden alapäissä heilui senkin seitsemän avainta ja +muuta koristetta, joiden seassa pari oikein aika hopeaista levyä. Tuo +hopeahelainen piippu oli hänellä oikeassa kädessä. Kun vielä mainitsen, +että hänellä oli musta, tehtaan verasta tehty takki ja pitkävartiset, +punaisella nahalla suullistetut, rasvanahkaiset anturasaappaat +jaloissa, niin on tuon toista kertaa yrittävän kosian asu melkein +tarkkaan kerrottu. + +Kun hän tuli huoneesen, käveli hän juhlallisesti keskelle lattiaa ja +katseli arvokkaasti ympärillensä, luultavasti tiedustellaksensa, josko +häntä huomataan. Sitte otti hän juhlallisesti piippunsa ja +tupakkakukkaronsa esille ja alkoi täyttää piippuaan. Hänellä kyllä oli +tulitikkuja, mutta hän katsoi edullisemmaksi tällä kerralla sytyttää +piippunsa takkavalkeasta. Hän käveli takan tykö, otti pitkän päreen ja +kuurotti sillä hyvin kaukaa valkeaa. Seuraus tuosta kuurottamisesta oli +se, että hän joutui itse hyvin kumarruksiin. Tarkoitus oli voitettu, +sillä nuot moni-avaimiset kellon peräsimet irtautuivat rinnasta ja +heiluivat ja kalisivat toisiansa vastaan; naiset, ja Mari erittäinkin, +olivat nähneet tuon heiluvan, kahisevan ja valkean näöllä kimaltelevan +avainkimpun, niinkuin Matti oli tarkoittanutkin. Mutta lieneekö hän +tuolla arvonsa merkkien näyttelemisellä voittanut päätarkoitustansa, +koska naiset katsoa vilauttivat toisiansa silmiin ja koska heidän +suunsa vetäysi vienoon ilve-hymyyn? + +Kun Matti oli saanut piippuunsa valkean, istui hän likelle Maria ja +veteli savuja. + +Kukaan ei puhunut mitään. + +"Miten sinä, Mari, olet tänne tullut?" kysyi vihdoin Matti puheen +aluksi. + +"Jaloillani, tietysti, niinkuin sinäkin." + +"Minulla olisi sinulle kahdenkeskistä asiaa, Mari!" + +"Mutta minulla ei ole sinulle." + +"Saanko sitten luvan puhua kaikkien kuullen?" + +"Miks'et" + +"Sinä olet ajettu pois kotoasi?" + +"Niin olen." + +"Olet siis köyhä?" + +"Niin köyhä kuin vaan joku saattaa olla." + +"Mutta minä olen rikas." + +"Mitä se tähän kuuluu?" + +"Kuuluupa niinkin se asiaan, kuulehan vaan, sinä pikku juonikko! Sinä +olet köyhä, minä rikas, tule meille leipää syömään, meilläpä tuota +näyttää olevan", esitteli Matti. + +"Kylläpä minulle on leipää tässäkin talossa", sanoi Mari vähän +suutuksissaan. + +"Ei, mutta sinä et ymmärrä. Suoraan sanoen: minä olen tullut tänne sitä +varten, että naisin sinut; luulisin sinulle sen nyt hyvin sopivan, kun +olet köyhä", selitti Matti. + +"Siitä ei tule mitään, ei koskaan. Oletko niin typerä, että luulet +rikkautesi olevan minulle mistään arvosta? Mene, hävytöin, tiehesi ja +anna minun olla rauhassa!" sanoi Mari puoli-suuttuneena tuosta +hävyttömästä ja tyhmästä puheesta. + +"Mutta minä pidän sinusta", sanoi Matti, yhä pitkittäen asiaansa. + +"Mutta minä en pidä sinusta", sanoi Mari. + +"Mitä? Etkö nytkään vielä pidä minua tuon köyhän rotan, +Tintta-karhunkaan veroisena?" sanoi Matti hävyttömästi. + +"Hävytöin tomppeli! Sinä et ole missään suhteessa Jaakon veroinen; +vaikka sinulla olisi vuori kultaa vieressäsi, en sittenkään vaihettaisi +Jaakkoa sinuun. Mene hävytöin!" sanoi Mari kauhistuen. + +"Jassoo! Sinä pidät minua pilkkanasi, kerjäläinen, mutta sen minä +sanon, ett'et minua intiksesi pilkkaa", rupesi Matti uhottelemaan. + +"Jo nyt menee liika kauvas! Ole, Matti, ihmisittäin ja mene kauniisti +kotiasi!" puhkesi Korpelan isäntä sanomaan. + +"Teidän ei tule kenenkään minuun mitään, minä saan olla ja mennä kuinka +itse tahdon; te olette kaikki kerjäläisiä", huusi Matti ja potkasi +samassa lavitsan kumoon! + +"Sinä käytät itsesi, Matti, nyt hyvin sopimattomasti! Olisit oikeastaan +ulospantava mies, mutten minä viitsi ruveta sinun kanssasi ottelemaan", +sanoi isäntä. + +"Minä ulos! Sitä miestä ei tule, joka minun ulos voipi panna", uhotteli +Matti ja rupesi hyppelemään lattialla. + +Samassa astui Jaakko tupaan. Hän oli päivätyön päätettyä lähtenyt +iltamalla katsomaan, kuinka Mari voipi ensimmäisinä päivinä vieraissa, +ja muita asioitansa toimimaan. + +Kun Matti huomasi Jaakon, raivostui hän vielä hullummin. + +"Luuletko että minä sinua pelkään, Tintta-karhu", huusi hän Jaakolle. + +"No miksi sinun minua pitäisi peljätä?" sanoi Jaakko levollisena ja +katsoi tuvassa olijain silmiin, tutaksensa, miten asiat oikeastaan +ovat. + +"Sitä te kyllä, kerjäläiset, odottaisitte, että pelkäisin, mutta minä +en pelkää, vaikka tulisi koko lauma karhuja vastaan", terjui Matti. + +"Vie, Jaakko, tuo heittiö kauniisti ulos!" sanoi isäntä. + +Kahdesti ei tarvinnut Jaakkoa käskeä. Hän meni oitis tuon raivostuneen +ja terjuvan kosijan tykö, otti häneen syliksi kiinni, nosti kohoksi ja +kantoi hänen sätkivänä ja kiemuroivana ovesta ulos; sen tehtyään palasi +hän levollisena tupaan. Matti koetti pauhata vielä tovin ulkopuolella, +vaan sisään ei hän uskaltanut pyrkiä, kun tuo vankka Tintta-karhu oli +siellä, joka hänelle oli niin monta tappoa antanut hänen yrityksissään; +aikansa möykättyään, meni hän pois. + +Jaakko nyhjäsi isäntää sivu kulkiessaan ja käveli isännän kamaria +kohden; isäntä arvasi Jaakolla olevan itsellensä asiaa ja seurasi +perässä. Siellä kun oltiin kahden kesken, pyysi Jaakko isäntää +puhemieheksi. Isäntä suostui pyyntöön ilolla ja lupasi laittaa heidät +ensi pyhänä kuulutuksille. + +Vaikka Korpelan isäntä hyvin kyllä tiesi, minkälaisen vastuun hän saa +Mäkelän isännältä, katsoi hän kuitenkin kohtuulliseksi, sekä omasta +että Jaakon ja Marin puolesta, käydä Mäkelänkin vanhemmilta kysymässä, +mitä he asiasta ajattelivat, ja samassa toivoi hän saavansa ehkä +taivutetuksi Mäkelän jäykän isännän leppymään ja ottamaan tyttärensä ja +tulevan vävynsä kotiansa. Seuraavana iltana lähti hän noiden raskasten +asiainsa kanssa Mäkelään. + +Sinne tultuaan istui hän, hyvän päivän sanottuaan, penkille. Mauno tuli +häntä tervehtimään. + +"Mikäs kumma teidät on tänne tuonut?" sanoi Mauno vähän +ällistyksissään, sillä nuo miehet eivät olleet juuri usein yksissä +olleet, erilaiset luonteet kun heillä oli. + +"On minulla erityistä asiaa teille ja emännälle, jonka tähden pyytäisin +saada teitä kolmenkesken puhutella!" sanoi Korpelan isäntä. + +"Tulkaa tänne kamariin!" sanoi Mauno ja alkoi kävellä kamariansa +kohden; Korpelan isäntä ja talon emäntä seurasivat jäljessä. + +"Ja asianne sitten?" sanoi Mauno kamariin tultuansa, samassa kääntyen +vieraasensa päin. + +"Onhan minulla asiaa, olen -- minä olen puhemiehenä. Ainoa tyttärenne, +Mari, ja Jaakko Tinttala aikovat mennä keskenänsä naimisiin, jonka +tähden tulin teidän mieltänne asiassa tietelemään", sanoi Korpelan +isäntä. + +"Minulla ei ole enään tytärtä, minulta ei tarvitse mitään semmoista +kysyä, itsekukin tehköön niinkuin parhaaksi näkyy", sanoi Mauno, +kulmiaan rypistäen. + +"Teillä on kuitenkin lapsi, tuo herttainen Mari, vaikka kohta olette +hänen pois tyköänne ajaneet. Eikö kävisi taas laatuun, että +peruuttaisitte käskynne ja ottaisitte tyttärenne ja tulevan vävynne +kotiinne takaisin?" esitteli Korpelan isäntä. + +"Tyttö on ollut tottelematoin minua kohtaan", sanoi Mauno. + +"Kenties yhden ainoan kerran eläessään, mutta hän ei voinut toisin +tehdä, ei voinut toisin tehdä sydämensä vaatimuksien ja omantuntonsa +tähden, sillä tunnon ja sydämen vakuutukset ovat ihmiselle sekä +lujimmat että pyhimmät. Tuon vakuutuksensa voimasta pani Marikin +elämänsä alttiiksi, sen voimasta rohkeni hän paneutua teidän lujaa +tahtoanne vastaan; hänellä on luja asioiden tutkimus- ja päättämiskyky; +hänen omituiset asiansa eivät ole muiden päätäntö-vallassa, siis: hänen +suonissaan juoksee isänsä verta. Jos hän Jaakon valitsi elämänsä +kumppaniksi, ei ole mielestäni ollenkaan kumma, sillä hänessä on +enemmän miestä kuin luullaankaan", puheli puhemies. + +"Teidän ei ole tarvis häntä minulle ylistää; onneksi tunnen hänen +liiaksikin hyvin: juoppo, riitaisa roisto", sanoi Mauno. + +"On kyllä tosi, että nuoruudessa saadun huonon kasvatuksen jäljet +pistävät hänestä esiin useammasti kuin suotava olisi, mutta nuot +puuskat ovat harvenemassa, eivätkä suinkaan enenemässä, ja se on +ihmiselle hyvä merkki. Hänellä on hyvät luonnonlahjat ja tunnollinen +sydän ja hän taistelee parast'aikaa, niinkuin minä luulen, voitollista +taisteloa paheitansa vastaan; hänestä tulee, luulen ma, kerran vielä +hyvä ja kunnioitettava mies. Minun luullakseni olisi teille +itsellennekin eduksi, kun ottaisitte heidät yhtenä kotiinne", puheli +Korpelan isäntä edelleen. + +Pitkään aikaan ei Mauno vastannut mitään. + +"Kuulitko, Mauno, mitä Korpelan isäntä puhui? Eikö asia ole niinkuin +hän sanoi? Ota, hyvä Mauno, heidät kotiin, minunkin olisi sitten niin +hyvä olla; tee nyt niin Mauno! -- Jaakko on kelpo mies", ehätti emäntä +rukoilemaan. + +Mauno ei vastannut nytkään mitään. Hän katsoi alasluoduilla silmillä +yhteen ja samaan paikkaan: hänenkin rintansa aaltoili ja hän hengitti +raskaammin kuin tavallisesti. + +"Miehen tulee pitää sanansa; joka on tehty, se on tehty ja tehty +seisoo. Ei siitä asiasta enään sanaakaan; onko teillä vielä jotain +muuta sanottavaa?" sanoi Mauno vihdoin jäykästi, samassa nousten ylös, +oikaisten itsensä hyvin ryhdikkääksi ja katsoen kiinteästi Korpelan +isäntää silmiin. + +Luultavasti taisteli Mauno kovaa sisällistä taistelua tuona äänettömänä +hetkenään. Korpelan isännän järkevä ja totuuteen perustettu puhe lienee +eloon herättänyt hänessä luonnollisen vanhemman rakkauden lastansa +kohtaan, joka rakkaus tuossa miehekkäässä povessa taisteli hänen +jäykkää ja lujaa luonnettansa vastaan. Kaksi kovaa asiaa oli nyt +vastakkain Maunon sydämessä, nimittäin: vanhimman rakkaus ja +kunniasana, vaikk'ei kunniateko, joka tuon sanan voimasta oli tehty. +Hän antoi jälkimmäisen voittaa, antoi totuuden ja oikeuden sortua +väärän teon ja mielipiteen alle, piti väärin sanotun sanansa, väärin +tehdyn tekonsa oikeampana, piti pyhempänä omantunnon ääntä ja vanhimman +rakkautta ja velvollisuutta -- niin, antoi pahan voittaa hyvän. + +Kun Korpelan isäntä oli ilmoittanut, ett'ei hänellä ole muuta +sanottavaa, lähti Mauno paikalla pois huoneesta. Emäntä ja tuo +onnistumaton puhemies ymmärsivät aivan hyvin, mitä nuot Maunon sanat +sisälsivät. Heti Maunon mentyä, pillahti emäntä katkeraan itkuun ja +Korpelan isäntä lähti jotenkin raskaalla mielellä pois. + +Kun hän tuli kotiaan, vei hän heti Jaakon ja Marin kahdenkesken. Siellä +ilmoitti hän surumielin heille, kuinka huonosti tuo hänen puhemies- ja +sovitusyrityksensä oli käynyt. Jaakossa synnytti tuo tieto ankaran +surumielisyyden, sillä hän toivoi asiat kääntyvän hyvälle kannalle +Korpelan isännän välityksen kautta. Marissa ei tuo uutinen vaikuttanut +kovin suurta mielipahaa, sillä hän tunsi isänsä luonteen, mutta +kappaletta alakuloisemmaksi tuli hänkin kappaleeksi aikaa. + +"Tiesinhän minä sen: isä ei peruuta sanojaan", sanoi vaan Mari. + +Seuraavana pyhänä kuultiin pitäjään kirkossa kummia: Jaakko Jaakonpoika +Tinttala ja Maaria Maunontytär Mäkelä kuulutettiin ensi kerran +avioliittoon! Eivätpä tahtoneet ihmiset korviaan uskoa tuon uutisen +kuultuaan, ja osa kuulijoista väitti kivenkovaan, että se oli vaan +harmillinen erehdys kirkkoherralta, eivätkä he tulleet isoon aikaan +selville, miten tuon asian laita oikeastaan olisi. -- Sala-kapakan +poika ja kylän uhkeimman talon ainoa tytär -- olisiko se mahdollista? + +Koko kylässä ei ennakolta tiedetty koko Jaakon ja Marin naimisesta +mitään. Mäkelässä, Marttalassa ja Korpelassa se kyllä tiettiin, mutta +Mäkelässä ei siitä mahduttu, Marttalassa ei siitä kehdattu ja +Korpelassa ei siitä haluttu puhua ja tietoja levitellä; tuon +kuulumattomuuden vuoksikin oli se ihmisistä outoa. Siihen tuli vielä +lisäksi se seikka, että vuosikausia oli jo yleisenä tietona ja puheena +ollut, että Marttalan rikkaan miehen ainoa poika naipi Mäkelän rikkaan +isännän ainoan tyttären. Kummako se oli jos he vähän ällistyivätkin. + +Paljon ja kauvaksi aikaa sai tuo tapaus ihmisille puheen-ainetta. +Ymmärtäväisemmät sanoivat: "se ei ole mikään ihme, eikä kumma asia, +Jaakko on kunnon mies, siis se ei ole mikään virhi, jos hän saa kelpo +vaimon; hullummasti olisi Marin käynyt Marttalan pojan kanssa". Mutta +toiset pudistelivat päätään ja arvelivat Marin polttaneen riihensä +nurkan, kun ei hän ottanut rikasta miestä, vaikka semmoinen oli +tarjolla ja vieläpä siinä samassa kadotti omatkin isot perintönsä. + +Nyt oli Marttalan Matin ympärillä uteliaita ja kyselijöitä: kuinka +tuon asian noin kävi? Senlaisille utelijoille selitti Matti hyvin +juhlallisesti, ettei hän huolinut koko Mari-rentusta, vaikka sitä niin +ankarasti hänelle kaupiteltiin, mutta jos nuo utelemiset sattuivat +tapahtumaan Korpelan nuoren väen saapuvilla ollessa, ei Matti vastannut +mitään, myrähtelihän vaan. Jos tuota asiaa kyseltiin Marttalan +isännältä, Matin isältä, katosi häneltä tuo helkevä puheenlahja +kokonaan. Jos joku sattui Mäkelän Maunolle ilmoittamaan kummastustansa +asiasta, vastasi hän vaan lyhyesti ja jyrkästi: "siitä asiasta ei +sanaakaan", ja pian loppuivat tietohaluiset hänen ympäriltänsä. + +Mitäpä siitä. Jaakon ja Marin avioliiton kuulutukset menivät +tavallista, kirkollista rataansa ja, ensimäisestä kuulutuksesta, neljän +viikon kuluttua pidettiin häät, ja niin olivat he nyt aviopari, siinä +ei auttanut mikään, ei kylän eikä asianomaisten estelemiset -- kuka +voipi kaksi yksineuvoista eroittaa? + + + + +VI. + +Rohkeita päätöksiä -- pikku tupa. + + +Paljon oli Mari uhrannut. Hän oli uhrannut rikkautensa, maineensa, +kotinsa -- isänsä ja itsensä, ainoastaan sen vuoksi, että hän saisi +sen, johon hänen sydämensä on mieltynyt, ja jota se rakastaa, ja +tuota voittaaksensa on hän kaikki muut etunsa menettänyt. Hän oli +lapsena saattanut tuon pahamaineisessa ja turmelusta tuottavassa +kapakka-elämässä kasvaneen ja turmeltuneen poikasen ensimäiseen +itse-arvonsa tuntoon. Hän oli kylvänyt siemenen rikkaruohoiseen +peltoon, ja tuo siemen iti ja sen omana oli, että poika tuli vedetyksi +ihmisyyteen, tuli temmatuksi velttouden ja raakuuden kuilusta ja +istutetuksi kristillismieliseen ja siveään perhe-elämälliseen kouluun, +ja tuo koulu koki kaikin voimin täydentää, mitä Mari oli +viattomuudessaan ja tietämättään kylvänyt. Hän ei silloin tietänyt, +että tuota kylvöä kylvi itseänsä varten, että se vielä kerran tulee +hänelle itselleen kalleimmaksi ja rakkaimmaksi mitä maailmassa on, että +hän vielä kerran tulee koettelemaan, minkälaisia hedelmiä tuo kylvös +tulee kantamaan; pimeä, aavistamatoin oli kylvön hedelmä Marille. + +Mari oli saanut, oli voittanut hänen, jota niin verrattomasti rakasti, +jonkatähden hän oli saanut niin paljon jo kärsiä ja johon hän niin +suurella luottamuksella pani kaiken elämänsä toivon. + +Uusia ajatuksia, uusia huolia alkoi nyt väkisinkin tunkeutua nuoren +parikunnan mieleen, vaikka he olivatkin niin iloisia ja nauttivat +sisällistä rauhaa ja tyytyväisyyttä. He tunsivat nyt olevansa tosi +kutsumisessaan, ja tuo kutsumuksen tunne ajoi heidän ajatuksensa kauvas +tulevaisuuteen. Miten sitä eteenpäin eletään ja ollaan? olivat +kysymyksiä, jotka ehtimiseen risteilivät ja kiertelivät alituisesti +heidän sielussaan ja jotka tulivat heidän joka-aikaisiksi +keskusteluikseen. He tunsivat olevansa velvolliset johonkin, ja tuo +johonkin oli elämän velvollisuus; tuo velvollisuuden tunto se oli, +joka saatti heidät miettimään. He eivät katsoneet pelokkaasti +tulevaisuuteen, sillä heissä oli erinomainen yhdistetty elinvoima ja +luottamus itseensä, ja nuot ne olivat, jotka heidät tekivät +pelottomiksi ja joiden avulla he voivat katsoa rohkeasti tulevaisuutta +silmiin. + +Ensi-aluksi rupesivat molemmat, sekä Jaakko että Mari, Korpelaan +palvelukseen, sillä mitenkäpä he muutoin olisivat voineet alkaakaan +elämäänsä. Koko tuon vuoden pyöri heidän mielessänsä oma tupa, oma +pesä, vaikka halpa ja pienikin. Niin, niin, oma pesä on taivaan +linnuillakin; ja he ovat niin iloisia ja ahkeroita. Iloisia olivat +Jaakko ja Marikin ajatellessaan ja tuumaellessaan omasta pikkusesta +tuvasta ja siellä olevista vähäisistä talouden kaluista ja vähistä +elämän tarpeista. Tuo paljas ajatuskin ja keskustelu loi heidän +sieluunsa sanomattoman ilon ja rauhan; sillä tuntuipa siltä kuin he +olisivat jo asumassa tuossa pikku tuvassa, keskellä metsää, jonka +latvoissa tuuli niin ystävällisesti ja pehmeästi humiseisi ja jotka +niin ystävällisesti noikkaisivat heille päätänsä. Tuntuipa siltä kuin +nyt juuri linnut laulelisivat puiden latvoissa ja tekisivät niihin +pesiänsä. Olipa kuuluvinaan lehmän mylviminen ja lampaan määkiminen, +ison kuusen juurella olevasta pienestä navetasta, ja pieni kehto oli +olevinaan tuvassa, josta pieni, terve ja kaunis lapsi oikoi pieniä +käsiänsä isälle ja äidille, samassa hymyillen. Olipa tuommoiset +mielikuvituksen ajat heille semmoiset, jolloin maailma näytti niin +onnelliselta ja tulevaisuus niin lupaavalta; ne olivat onnellisia +aikoja ne. + +Kunpa se nyt vaan olisi käynyt tuumista tekoon, mutta sepä se on. Pian +on asia ajateltu ja aprikoitu, mutta niin pian ei ole se tehty. +Vuosikaudet tuota mietittiin ja tuumittiin, mutta selville ei tullut +edes tuon onnellisen pikku tuvan paikkakaan. + +Niin kului se vuosi syyskuun alkuun. Jaakko oli viime päivinä hyvin +harvapuheinen ja miettivän näköinen. Kukaan ei ymmärtänyt syytä tuohon, +eikä Jaakkokaan ottanut sitä selittääksensä, vaikka jo utastiinkin. +Elon leikkuu oli juuri loppunut ja maamies oli saanut korjata runsaan +sadon. Iloinen, roima ja rivakka työväki palasi päivän työn päätyttyä +iloisena kotiinsa, ja iloiset laulut kajahtelivat halki ilmain +kauniina, tyyneenä ja lämpymänä syyskuun hämäränä iltana. Tuon +iloisuuden ihmisiin oli varmaan synnyttänyt se runsas sato, jonka he +nyt juuri olivat saaneet kauneilla ilmoilla leikatuksi ja pystytetyksi +tasapäisiin, vankkoihin ja raskaisin kuhilaisin ja tuppuihin. Nuot +laulut tulivat heidän sydämistään vaatimattomina ja heidän +tietämättään, ikäänkuin kiitokseksi Luojalle siitä hyvästä, kun Hän +niin runsaasti oli palkinnut heidän vaivojensa hien. Nuot vankat ja +tiheät kuhilais- ja tuppuparvet näyttivät hämärässä ikäänkuin ne +olisivat yhtyneet laajaan ja vienoon piirihyppyyn heidän laulaessaan ja +kotiinsa kävellessään. Iloinen oli ihmismieli, suloinen oli luonto. + +Vaikka koko kylän väki oli noin iloinen, oli Jaakko kuitenkin yhä vaan +vähäpuheinen ja ajatuksiinsa vaipunut; mitä lieneekään ollut +mielessään? Yöseutunakaan ei hän puhunut mitään, vaikka muilla +ihmisillä oli paljonkin puhetta. + +Kun seuraava aamu tuli, astui Jaakko isännän luo ja pyysi, että hän +saisi tänä päivänä olla työstä poissa, jonka päivän hän korvaisi joko +maksulla tai toisella päivätyöllä. + +"Kelpolailla, maksutta ja sijaisettakin", sanoi isäntä. + +Jaakko lähti; kukaan ei tietänyt mihin, ei Marikaan. Mari oli koettanut +kysyäkin, mihin hän menee, mutta Jaakko oli vastannut vaan: "Käymähän". + +"Mikähän Jaakolla nyt on mielessä?" arveli Korpelan isäntä. + +Kylän viimeisissä taloissa nähtiin Jaakon kävelevän metsään päin -- +lapio olalla. + +Päivä kului, mutta Jaakkoa ei näkynyt, tuli ilta, ei sittenkään; hiljan +illalla tuli hän. + +Jaakko oli nyt niin iloinen, puhelias ja leikkisä, että oikein +nauroikin, jota ei oltu kaukaan aikaan nähty hänen tekevän; +näyttipä siltä kuin hän olisi käynyt metsään pudistamassa tuon +synkkämielisyyden, joka häntä oli viime aikoina vaivannut. + +Illalla kun maata pantiin, oli Jaakolla Marille ilmoitettavana iloisia +uutisia. Tuon pienen tuvan paikka oli nyt Jaakolla tiedossa, josta he +niin paljon olivat uneksineet. Hyvä vuoden tulo kaikkialla ja huoli +perheellisen elämän tulevaisesta toimeentulosta oli pakoittanut hänen +etsimään mökin paikkaa. Tuota hän mietti ja ajatteli kauvan aikaa, ja +siinä oli syy hänen viimeaikaiseen umpimielisyyteensä. + +Kun Mari kuuli tuon uutisen, ilostui hän niin, että hän halaeli ja +suuteli Jaakkoansa niin innokkaasti, ett'ei tahtonut loppuakaan tulla; +tuntuipa siltä Marin mielestä kuin hän olisi ollut jo emännöitsemässä +tuossa pikku tuvassa. + +"Voi, voi, Jaakko, kuinka hyvä sinä olet! Vai olet sinä ollut mökin +paikkaa hakemassa, ja olet löytänyt sen, mokoma, jo. Saammeko sen aivan +omaksemme ja saako siihen peltoa, että mekin saisimme kerran vankkaa ja +kaunista viljaa leikata omasta peltotilkustamme? Voi, voi, sano heti, +selitä heti, minä en tule aikaan -- minun on nyt niin hyvä olla", +hätäili ja puheli Mari innossaan. + +"Minä toivon saavamme paikan aivan omaksemme ja peltoa siihen saapi +kyllä", sanoi Jaakko. + +"Voi, kuinka hyvä! Kyllä me saamme oman pienen tuvan ja oman +peltotilkun, kun kerran paikka on tiedossa, sillä olemmehan molemmat +terveitä ja työ kyllä sujuu, kun yksissä neuvoin ryhdymme siihen +käsiksi. Mutta missä on tuo löytämäsi mökin paikka? Voi, sano pian, +Jaakko!" puhui Mari ilon innossaan. + +"Vuorenmaan takana", sanoi Jaakko. + +"Onko se likellä Metsälampia?" utasi Mari, sillä hänkin tunsi hyvin ne +seudut. + +"Aivan liki Metsälampia, lammin pohjapuolella", sanoi Jaakko. + +"Siis aivan lähellä sitä rumaa ja vetelää hillarämettä, jossa niin +monasti olen hillassa käynyt; onpa se ruma paikka lähellä pikku +tupaamme", sanoi Mari vähän huolissaan. + +"Se räme, lammin ympärillä, on juuri se, joka parhaiten miellytti +minua. Vaikka se onkin niin ruma ja vetelä nykyään, on siinä kuitenkin +sievä savi-pohja läpeensä, eikä ole nykyäänkään kuin parin kyynärän +päässä maan pinnasta; minä olen tänä päivänä lapiolla koetellut ja +tutkinut joka paikasta rämeen pohjan. Veden saa rämeestä ja järvestä +putoamaan Kurnuvan ojaan, johon ei ole lammesta kuin noin kuusisataa +syltä. Rämeestä tulee vielä kerran lihava viljamaa, kun vaan siinä +työtä tekee", selitteli Jaakko. + +"Vai niin! vai tulee niinkin rumasta maasta viljamaa, kuin Metsälammen +räme on! Minä en semmoisia ymmärrä, mutta yhtä minä ymmärrän tehdä, kun +kerran sinne tullaan, sen saat nähdä, Jaakko. Mutta enpä soisi +Metsälammen tulevan kuivaksi, sillä silloin siitä kuolisi kalat, joita +niin usein olen sieltä onkinut; minä kävisin pikku tuvastamme usein +niin mielelläni onkimassa niitä mustia ja iloisesti hyppiviä ahvenia, +joita järvessä on", liverteli Mari. + +"Metsälampi on syvä, sitä ei tarvitse kuivaksi laskea viljelysten +tähden, ja silloin siitä tulisi vaan entistä parempi onkivesi", selitti +Jaakko. + +"Voi kuin hyvä, voi kuin hauska", sanoi Mari, ja uni rupesi häntä +vaivuttamaan virvoittavaan helmaansa, sillä päivän ponnistukset ja +vaivat velkoivat kiivaasti mitä heille oli tulevaa. Ei Mari huomannut +kysellä sitäkään, miten tuo Metsälammen seutu omaksi saataisiin, eikä +hän tuntenut sen tiedon tarvettakaan, sillä Jaakko oli sanonut saatavan +ne aivan omaksi ja siinä oli Marille kylläksi tietoa ja vakuutusta, +sillä olihan Jaakko hänelle kaikki kaikessa. + +Pian nukkui Jaakkokin, sillä elämän huolet tuntuivat olevan puoleksi +poistetut. + +Tuo Vuoren tausta, Metsälammen tienoo, oli kruunun liikamaata, sen oli +Jaakko poikasesta pitäin tiennyt. Juuri viimeisinä aikoina oli hän +ruvennut miettimään, eikö sinne saisi mökin paikkaa ja olisiko siellä +viljelykseen kelpaavaa maata. Hän oli nyt tarkastelun tehnyt ja +semmoista oli hän löytänyt, jota halusi, ja nyt hän aikoi ryhtyä +tuumasta toimeen. + +Aamulla ilmoitti Jaakko Marille, eitä, jos asiat käypi laatuun, hänen +täytyy heti lähteä läänin pääkaupunkiin, jos mieli oli saada +Metsälammen tienotta omakseen. Mari ällistyi hyväsestään, kun kuuli, +että Metsälammen omistusoikeuden saamisesta oli niin paljon vaivaa, +että täytyi matkustaa aina läänin pääkaupunkiin asti. Mutta kun Jaakko +selitti, että niin oli tehtävä, suostui Mari mielellään. + +Sitte meni Jaakko isännän luokse, selitti hänelle asiansa ja aikeensa, +ja pyysi eroa palveluksestaan. Isäntä suostui ilolla kaikkiin Jaakon +esityksiin, maksoi hänelle koko vuoden palkan ja kehoitti vaan Jaakkoa +jatkamaan yritystänsä. + +Jaakko sivalsi eväslaukun selkäänsä ja lähti vielä samana päivänä +jalkasin tallustelemaan läänin pääkaupunkia kohden. + +Niin hyvästi toimitti Jaakko siellä asiansa, että vielä samana syksynä +oli Vuorenmaan takana olevat Metsälammen tienoot maanmittarein +kiertämät ja paaluttamat kahdeksasosa-veroisena kruununmaana Jaakolle. + +"Mikä tälle talolle nimeksi pannaan", oli maanmittari kysynyt Jaakolta, +kartanon maan paikalla. + +"Tinttala on minun sukunimeni nykyään, sillä semmoiseksi on se +kirjoissakin jo muuttunut, vaikk'ei se alkujaan semmoinen ollut. +Tinttala tulkoon tästä talostakin, sillä minä en aio nimeäni hävetä, +mutta talosta ei saa tulla semmoinen Tinttala, jossa viinaa +tintattaisiin", sanoi Jaakko, ja Tinttalaksi kirjoitettiin uudistalo. + +Jaakko ja Mari eivät ruvenneet enään palvelukseen seuraavana vuotena, +mutta yhtäkaikki tekivät he työtä niin paljon kuin voivat ja panivat +säästöön saaliinsa, alkavan taloutensa varaksi. Korpelassa olivat he +huonetmiehinä. + +Kevät-talvella alkoi Jaakko jo kulkea uudessa Tinttalassa työssä. +Ensimäisenä työnä oli hänellä hirsien hakkaaminen ja veistäminen, +sitten kartanon paikan perkkaaminen. Hän pyysi ja sai Korpelan +isännältä hevosen päiväpalkalla, jolla hän vedätti hirret paikalle. Kun +oli saatu raaka-aineita kartanoksi aiotulle paikalle, tuli salvaminen +työksi ja nyt oli pikku tuvan tekeminen todellisuudessa, eikä vaan +paljaissa uneksimisissa ja tuumissa. + +Kun kevät tuli ja lumi suli, ja kun se juoksi vetenä puroihin ja +virtoihin, oli Jaakon pikku tupa jo harjapäällä ja vesikatossa. Silloin +oli vielä maa kolkkona, talven tappamana, mustana kulona, eikä mitään +elon merkkiä vielä näkynyt, ainoastaan linnut visertelivät iloisesti +puissa. + +"Niin, niin! Olkaa vaan iloiset ja rakentakaat pesänne, pesääni minäkin +rakennan ja onpa se jo hyvällä alulla; tehdäänpäs vaan pesää yksissä +neuvoin", puheli Jaakko lintusille, noille ainoille kumppaneilleen, +jotka hänellä tuolla metsän korvessa päivät ja viikot olivat +kumppaneina. + +Kun maa oli sulanut talven vahvasta roudasta, jolloin aurinko paistoi +lämpimästi ja herätti uuteen eloon torkkuvan luonnon, ja kun maanmies +oli toivoin heittänyt siemenensä pehmitettyyn peltoonsa, oli Jaakon +pikku tupa jo katoissa ja lattioissa, ja oikein lasi-akkunoissa, jos +kohtakin pienissä, ja uloslämpeävä takka seisoa törötti nurkassa, +kalkilla valkeaksi siveltynä. + +Mari oli useat kerrat käynyt katsomassa tuota pikku tuvan teosta, mutta +viimeisen valmistuksen ajalla ei hän ollenkaan käynyt siellä. + +Nyt olisi Jaakon ollut alottaminen navetan salvaminen, mutta Mari ei +antanut siihen ryhtyä, hän, näette, tahtoi muuttaa sinne jo asumaan, +kun tiesi että pikku tupa oli jo valmis; ruvettiin siis puuhaamaan +muuttoa. Jaakko kantoi jo edeltäpäin sinne ne vähäiset talouden +kapineet, mitä heillä oli, ja laittoi ne järjestykseen. Hän oli +välitöillään tehnyt pienen, sievän hyllyn ja asettanut sen +takka-seinälle. Siihen asetti Jaakko kupit järjestykseen ja pienen, +sievän kauhan, jonka hän myös oli tehnyt. -- Muutoin oli hän pesnyt ja +siistinyt huoneet. Korpelasta sai Jaakko taas hevosen, jolla hän vei +uuteen taloonsa isompia kapineita, niinkuin sänkyä, pöytää, pataa +j.n.e. He olivat Korpelasta työpalkoistaan ottaneet lehmän ja pari +lammasta, jotka heillä olivat nyt koti-eläinten alkuina; ruokatarpeita +oli heillä myös säästössä niin paljon, että tulivat kesän hyvästi +toimeen. + +Kesäkuun alku-päiväin eräänä iltana lähtivät he Korpelasta, kummallakin +suuri tuohikontti selässä. Mari taluttaen lehmää edellä ja Jaakko ajaen +jäljessä, samassa nuorasta taluttaen eli oikeammin puoleksi kantaen +molempia lampaita; niin tultiin pikku tuvalle. Jaakko oli ison kuusen +juurille rakentanut kuusen haoista tilavan suojan lehmää varten, ja +siihen kytkettiin Muutikki kiinni. Lampaat pääsivät heitä varten +tehtyyn, pieneen, korkeaan ja haoilla katettuun aituukseen, ja niin oli +elikot sioitettu. + +Jaakko oli koko välin ja noita eläimiä sioitellessakin ollut +alakuloinen ja vähäpuheinen. Nyt astuivat he tupaan, Jaakko mykkänä +edellä. Oli jo niin hämärä, ett'ei tuvassa nähnyt paljon mitään. Jaakko +otti valkean ja pisti sen takassa valmiina oleviin puihin. Kuivat puut +riemahtivat heti ilmituleen ja rupesivat iloisesti palaa rätisemään. +Hulmuava ja lieputtava valkea loi varjonsekaisen, miellyttävän valon +huoneesen. Silloin tulivat järjestetyt kapineet pilkistellen esiin ja +valkoisten seinien liitteet näyttivät ikäänkuin vilkuillen hymyilevän +heille. + +Tuo näky teki Mariin lumoavan vaikutuksen. + +"Voi kuin täällä on kaikki niin valoisaa ja kaunista! Ja sinä olet +laittanut kaikki niin siistiin ja hyvään järjestykseen. Miksi sinä olet +noin nolo näin suuren onnen aikana, Jaakko?" puhkesi Mari puhumaan. + +"Minua niin hävettää ja murhe pakkaa mieltäni rasittamaan, kun minulla +ei ole tämän parempaa tarjota sinulle, rakas Mari", sanoi Jaakko +alakuloisesti. + +"Voi, voi, mitä puhut, rakas Jaakko. Rikas on Marin Jaakko, ei maailman +tavaroista, mutta rikas, jalo on hänellä sielu. Ja tuo se juuri tekee +sen, ett'en maailmassa tiedä tämän onneni vertaa, enkä tätä onneani +vaihtaisi koko maailman rikkauksiin ja tavaroihin. Tämä tupakin on niin +kaunis ja lumoava, ett'en tätä vaihtaisi minkäänlaiseen hoviin", puheli +Mari ja tarttui innossaan Jaakkoa syliksi. + +Siinä täytyi Jaakon surun haihtua ja hän sai taas uutta rohkeutta, +uutta voimaa ja halua ponnistamaan eteenpäin, ja he rupesivat +kontistansa syömään illallistaan, loimoavan takkavalkean ääressä. + +Sittenkun he olivat valkean sammuttaneet, panivat he maata, ja pian +nukkuivat he levolliseen uneen, oman kattonsa alla; olipa niinkuin oman +kodin hyvä suojelushenki olisi siivillään lyyhytellyt heidät suloiseen +ja murheettomaan uneen. Aamulla kun heräsivät, paistoi aurinko niin +ihanasti ja linnut visertelivät aivan tuvan vieressä olevissa puissa +niin suloisesti aamulaulujaan; olipa juuri niinkuin olivat mielessään +kuvitelleetkin. Kaikkea tuota kuullessaan ja tuntiessaan, puhkesi +noiden omassa kodissaan ensimäisen yön nukkuneiden uudis-asukasten +rinnoistakin harras kiitosrukous Luojallensa, kaiken hyvän antajalle. + +Ensimäinen tehtävä oli heillä nyt navetan teko. Innokkaasti ryhtyi +Jaakko työhön ja kerta kerran päälle, salvo salvon päälle kohosi +navetta. Mari paimensi ensi päivinä Muutikkiaan ja lampaitaan, mutta +pian oppivat ne tulemaan hakokotuksiinsa yöksi ja pitämään niitä +kotonansa. + +Mari rupesi nyt auttamaan Jaakkoa navetan teossa minkä voi, hän kuori +hirsiä ja auttoi niitä apuna päälle ja teki minkä mitäkin. Kun he noin +yksissä neuvoin työskentelivät, tuli navetta ennen pitkää valmiiksi ja +elikot pääsivät varsinaiseen suojaansa. + +Navetta tuli isompi kuin tuo heidän pikku tupansa, joka heidän +yhteisestä neuvostansa oli tehty vaan noin kolmisyliseksi, +neliseinäiseksi, porstuattomaksi ja kamarittomaksi huoneeksi. Mari oli +tahtonut navetankin pikkuseksi, mutta Jaakko sanoi: "mikä sen tietää, +jos meillä olisi vielä enemmänkin eläimiä." Tuo Jaakon lause tuntui +Marista niin toden mukaiselta, ett'ei hän enään yhtään kieltänyt +tekemästä isoa navettaa. + +Pieni oli heidän pikku tupansa, mutta sangen mieluinen ja rakas se oli +heille. Sinne he aina menivät päivätyön päätyttyä, levähtämään päivän +vaivoista ja ponnistuksista, ja silloin he aina tunsivat sanomatointa +lepoa ja rauhaa omissatunnoissaan. Pikkunen pata rippua killui +koukussa, jolla Mari aina keitti pienelle perheellensä aterian ja +Jaakko teki sill'aikaa jotain talouden kapinetta. Rakas oli heille tuo +oma koti ja Marista ei tuntunut tuo Metsälammen rämekään hetikään niin +rumalta kuin ennen. Mieluiset olivat heille nuot työt ja askareet, ja +elämän surut ja vaivat eivät heitä joutuneet painamaan. Lepohetkinään +kävivät he onkimassa Metsälammesta, johon Jaakko oli laittanut +porrastetun tien ja laiturin, rantojen vetelyyden vuoksi. Ja ainapa +sieltä joskus takertui joku ahven heidän onkeensa; varsinkin Marin ilo +oli suuri, kun joku kyrmyniska vonui hänen onkeensa ja alkoi jurmuilla; +aina enemmän iloitti häntä, kun hän sai sen maalle vedetyksi +päristelemään. + +Sitten kun he olivat rakentaneet vielä pienen aittasen, vähiä elämän +tarpeitansa varten, rupesivat he kasken kaatamiseen, lampiin päin +olevalla mäkivierulla, sillä nyt oli jo täysi lehti puussa. Sitten kun +sitä oli mielestään kylläksi saatu kaadetuksi, ryhdyttiin Kurnuvan +ojasta alkaen vesiviemärin kaivamiseen. Niin uskomattomalta kuin se +kuuluukin, oli vesi Metsälammesta ennen syksyä pudonnut runsaasti pari +kyynärää, vaikka tekivät heinänkin vähille elukoilleen sillä välin. +Kaskensa he polttivat ja viertivät myös syyspuoleen, ja Jaakko kylvi +siihen kymmenen kappaa rukiita. Useasta kohden nousi jo valkoinen +kaunis savi suon vankan, ko'okkaan ja syvän viemärin pohjasta, ja +hauskimpia heidän elämänsä hetkiä oli se, kun he saivat puhkasta ojansa +pään tuohon puolta virstaa pitkään ja syvään Metsälampeen. Eipä ole +enään kuin joku syli, joku kyynärä, niin vesi pääsee tulemaan -- nyt, +nyt Jaakko pistää jo ensimäistä turvetta pois ojan ja lammin väliltä -- +hei! nyt nielasi vesi jo kohta irti olleen turpeen ja syöksähti +suurella pauhulla ojaan -- voi, voi! Nyt se särki koko kannaksen ja vei +mennessään, ja kiittivät kaivajat ja iloitsiat onneaan, kun pääsivät +pakoon. He olivat voittaneet monen väsyn perästä: vesi syöksyi suurella +voimalla ja pauhinalla Metsälammesta heidän ojaansa myöten Kurnuvan +ojaan, repien ja muassaan vieden kaikki mitä irti sai. -- Jaakko ja +Mari olivat voittaneet. + +Syksy läheni nyt ja tuo suomalaiselle niin välttämätöin sauna puuttui +heiltä. Nyt ryhdyttiin sen tekemiseen. Varalta nostettiin sammalet +ensin, jos niin kävisi, että talvi tulisi ennenkuin sauna tulisi +valmiiksi. Isoksi ei tuota saunaa aiottu, sillä eipä ollut iso +perhekään. Kaskea kaataessaan oli Jaakko jo varannut parhaat puut +saunan hirsiksi ja ne olivat siis valmiit. Jonkun ajan kuluttua oli +saunakin valmis, sillä eipä mikään näyttänyt voivan vastustaa heidän +yhdistettyjä voimiaan ja tahtoaan. Suloinen ja ihana oli tuo ensimäinen +löyly, jolla he nyt ensikerran kylvettivät ja hautelivat kesän +vaivoista uupuneita ruumiitansa, ja tuntuipa siltä kuin tuo löyly olisi +kaikki ne pois pyyhkäisnyt. + +Syksy tuli, talvi läheni. Linnut lakkasivat laulamasta ja lensivät +kauvas pois. Puiden lehdet kellastuivat ja alkoivat putoilla maahan. Ja +Jaakko latoi pikku-tuvan eteen aidaksia pystöön ja peitti ne havuilla; +siitä tuli porstut. Samanlaisen teki hän navetan päähän; siitä tuli +heinälato. + +Syksy tuli, talvi läheni. Maa alkoi routia, Metsälampi vetäysi jäähän +ja lumihiutaleita alkoi tippua taivaalta maahan. Pilven jönkäleet +taivaalla olivat niin kolkon näköisiä ja koko luonto näytti pukeutuvan +kolkkoon asuun. + +Kolkko oli Jaakonkin mieli, synkät hänen ajatuksensa ja mielialansa. +Talvi tuli; kesä oli heiltä vienyt kaikki ruokavarat, mutta ei ollut +mitään antanut, millä nyt eletään eteenpäin, miten päästään tuon +kolkon, pitkän ja paljon vaativan talven yli? Nepä olivat kysymyksiä, +jotka saivat Jaakon mielen kolkoksi ja apeaksi. + +Mari huomasi tuon Jaakon synkkämielisyyden. + +"Mikä sinua, Jaakko, vaivaa, miksi olet noin nolo?" kysyi Mari eräänä +kertana Jaakon työstä tultua ja äänettömänä istuen jakkaralla. + +"Mitenkä saattaisin olla iloinen? Kesä on kuluttanut kaikki +ruokavaramme, millä tulemme toimeen, millä elämme vuoden ja ensinnäkin +talven yli", sanoi Jaakko nolosti. + +"Eikö sen pahempaa? Sinä ansaitset ruokaa ja minä ruokin eläimiä täällä +kotona, ja teen käsitöitä minkä ennätän, ehkä minäkin sillä lailla saan +jotain ansaituksi; molemmin ei meidän kumminkaan käy enään tästä +lähteminen", sanoi Mari hilpeästi. + +"Mitenkä se kävisi laatuun? Kuinka sinä täällä, sydänmaalla, tulisit +pitkät ajat aikaan?" sanoi Jaakko. + +"Miksi en minä aikaan tulisi? Tiedänhän minä, että usein muistat minua +ja että käyt katselemassakin minua niin usein kuin vaan aikasi myöten +antaa", intteli Mari. + +Jaakko taas elähtyi tuosta Marin rohkeasta puheesta ja hänen surunsa +haihtui siihen paikkaan. + +Heti seuraavana aamuna lähti Jaakko työn hakuun kylästä. Hän tapasi +siellä isonlaisen salvutyön ja hän otti urakalla sen tehdäkseen. +Etukäteen sai hän puolitoista tynnyriä rukiita, ne käytti hän jauhoiksi +ja vei hevosella kotiinsa. Olipa Marilla nyt syömistä, ensi aluksi +ainakin, ja kyllähän neuvo toista keksii. Jaakko toi tullessaan kylästä +erään köyhän ja näppärän tyttösen; hän oli aiottu Marille kumppaniksi +ja huviksi, ett'ei hänen tarvinnut yksin olla, kun Jaakko oli kylän +töissä. + +Mari ihastui niin noista Jaakon tuomisista, ett'ei ollut tietää mitä +teki. + +"Sanoinhan minä sen. Tyhjää sinä hätäilet ja murehdit. Voi, moi, liika +hyvä sinä olet Jaakko, millä minä voin sinun hyvyytesi palkita. Aivan +minun tähteni otit tuon tytönkin vielä elättääksesi", puheli Mari +innoissaan ja iloissaan, kun tuommoiset mahdottomat ruokavarat oli +tiedossa. + +Jaakko lähti heti urakkatyöhönsä. Mari ja tyttönen jäivät kahden pikku +tuvan asukkaiksi. Mari kehräsi ja tyttö karttasi talvikaudet, eikä +heille tullut ikävä. Jaakko kävi heille väliin tarpeita laittamassa ja +pyhänaikoina muutenkin vieraana, ja silloin oli täydellinen ilo pikku +tuvassa. Kevätpuoleen poiki lehmä ja lampaat karitsoivat; vasikka +juotettiin karjan lisäksi, ja nyt oli heillä toinen verta elukoita, jos +kohtakin toinen puoli karjasta olivat pieniä. + +Rotevasti, kaksinkertaisella innolla, kaksinkertaisilla voimilla, +kaksinkertaisella ahkeruudella teki Jaakko työtä, sillä hän tiesi sitä +tekevänsä Marinsa eduksi, joka oli hänelle maailmassa rakkain. Ja kun +kevät tuli, oli Jaakolla koossa niin paljon, että he taasen tulivat +ruoasta aikaan. -- + +Niin oli ensimäinen vuosi kulunut uudistalossa. + + + + +VII. + +Uusia ponnistuksia. + + +Kun kevät tuli ja lumi suli, tuli Jaakko kotiin, tekemään työtä omalla +turpeella. Ensimäinen tehtävä oli nyt pellon teko pikku tuvan akkunan +alle. Paljon oli siitä työtä, paljon vaivaa, sillä korven kannot ja +kankaan kivet tekivät kovaa vastarintaa. Mari ja tyttönen olivat myös +Jaakolla apuna, ja tuo oli heistä oikeen mieluista, kun saivat kieppua +puoman nokassa. Paljon oli työtä, paljon vaivaa pellon tekemisessä, +mutta yhden ja toisen kannon ja kiven täytyi kumminkin siirtyä pois, +kun yhdistetyillä voimilla ponnistettiin, ja ennen pitkää oli pelto +valmis. Se oli pottumaa, joka noin syntyi. Jaakko oli kylästä tuonut +siemeniä, ja olihan heillä lantaakin, miks'ei se käynyt laatuun. +Iloiten toivat he penkkejä uuteen peltoonsa, joihin sitten istuttivat +pottuja, levittivät lantaa niiden päälle ja multasivat sitten +viimeiseksi. + +Kesä tuli aina ihanammaksi; aurinko paistoi niin lämpymästi, ja silloin +tällöin satoi runsaan kasteen; tuntuipa siltä kuin Luoja olisi oikeen +hautomalla herättänyt kuollutta luontoa uuteen eloon. Ja uuteen +eloon heräsikin luonto: maa rupesi viheriöitsemään, puut aukasivat +lehti-urpunsa ja ne kasvoivat pian täysiksi lehdiksi, jotka tekivät +metsän niin viheriäksi ja ihanaksi. Pienet perunan taimet pistivät +nokkaansa maasta esiin, ensin mustan viheriäisinä, paksuina tönttöinä, +mutta pian olivat ne leveöinä ja elävän näköisinä lehtinä. Halme tuolla +Metsälammen puolella rehoitti niin mustanpuuheana ja lupaavan +näköisenä, ja se lainehti tuulen hiljaisesti humistessa puiden +latvoissa; näyttipä siltä kuin tuo laiho olisi ymmärtänyt tuota +tuulosen ystävällistä hyminää ja kumarrellut sille. Vasikka mylvähteli +ja juoksi illoin, iloisesti hännällänsä huiskien, Marin luokse, anomaan +iltajuomaansa, ja lampaan karitsat kiipesivät navetan luona olevan ison +kiven päälle ja leikkivät ja hyppelivät siinä. -- Tuo oli kevät, kesän +elämän aamu, ja Jaakolla ja Marilla oli myös perheellisen elämän +kevät-aamu; olisipa luullut, ett'ei kummankaan aamun selkeälle +taivaalle voi koskaan kokoontua himmentäviä hattaroita, ei murheen +mustia pilviä, ei kiusausten ja koetusten kovia myrskyjä, niin valoisa +ja lupaava oli sekä kesän että perhe-elämän aamu. + +Nyt ryhtyi Jaakko taas käsiksi Metsälammen rämeesen. Ensin loi hän +komean ja leveän tien pikku tuvalta lammelle. Sitten rupesi hän +palstomaan ojittamalla rämettä, kahtapuolta tuota uutta tietänsä. Kun +hän oli ojilla saanut kierretyksi useampia palstoja, rupesi hän +kuokkimaan tuota ankaran näköistä rämettä. Kovaa vastarintaa tekivät +nuot pystyssä olevat puut ja vankat juurikat sielläkin. Aamusta +varhain, illasta hiljan välkkyi nyt Metsälammen rämeellä Jaakon +juurikirves ja mahtava kuokka, ja pehmeäperäinen maa lekahteli tuon +voimakkaan miehen iskuista. Mustana oli Jaakon hartiat päiväkaudet, +vaivoista ja ponnistuksista valuvasta hiestä. Vankkoja rytöjä, suuria, +tuoreita, mutta kaadetuita puita ja tervasjuurikoita jätti voimakas +mies jälkeensä pitkin rämeistä pelto-sarkaa. Kyllä aurinko paistoi +helteisesti ja kyllä työ lisäsi hellettä ja hikeä, mutta Jaakko ei +helpoittanut, sillä hän tunsi sydämessään, että hän tekee työtä kodin +ja Marin eduksi. Vaivojen valuttamaan hikeen oli hyvä tarttumaan suon +roska, pöly ja mura, ja yhä mustemmaksi kävi Jaakko tuosta uudesta +lisäväristä. Häntä oli sanottu karhuksi ja tosiaankin näytti hän nyt +karhulta, kun hän karhun voimilla, avopäin, märkänä ja mustana jyski +Metsälammen rämeellä, isojen murtoliutojen takana, jotta puut huiski, +kannot lenti, turpeet tuiskuna pölisi. + +Vaikka Jaakolla oli niin viljavat voimat, uupuivat ne kuitenkin jo +illaksi, ja silloin istui hän jonkun lie'on päälle, ja syvä huokaus +nousi hänen rinnastansa. Kun hän siinä vähän levähti, lähti hän +kävelemään kotiaan kohden. Mutta kun hän rämeeltä nousi kankaalle, +jossa ruishalme niin uljaana, puhtaana ja lupaavana seisoi, niin hänen +väsynsä alkoi haihtua. Ja kun hän käveli lähemmäksi pikku tupaa, +rehotti siellä perunamaa niin rotevana ja uljasvartisena, kohotellen +uljaita varsiansa taivasta kohden illan kalpeassa, niin tuntuipa +Jaakosta silloin ikäänkuin ruis halmeella ja perunamaa olisivat +yhtyneet yhteen tuumaan ja illan siimeksen kannattamana kuiskanneet +hänelle: elä epäile Jaakko! Silloin haihtui hänen väsynsä kokonaan ja +iloisena ja reippaana astui hän pikku tupaan. Tiellä oli Mari naurusuin +häntä vastaanottamassa, ja useinpa oli hän varustanut kylvyn tuohon +pieneen pirttoseen, jossa Jaakko sai pestä pois kaiken lian ja hien, ja +haudella rasittunutta ruumistansa. Siellä tuvassa söi hän oman +Marisensa laittaman illallisen ja pani maata, ja silloin tuntui +Jaakosta kuin ei hän olisi vaivaa nähnyt vielä koskaan eläessään. + +Kun Jaakko oli saanut raadetuksi parin tynnyrin alan, rupesi hän +polttamaan niitä isoja murtoläjiä, jotka olivat kuokoksella. Hän +poltteli sateen aikana laitapuolet, että tohti paremmin sitten polttaa +muut paikat, sillä hän kovin pelkäsi valkean irti pääsemistä. Kun +sitten tuli sopiva aika, pani Jaakko koko kuokoksensa valkeaan, ja +silloin pöläkkä nousi! Ryskyen ja rätisten riutuivat isot murtoläjät +tulen kaikki nielevän voiman alla, ja musta, synkkä savu kohosi +korkealle yläilmoihin, ja pian olivat puurydöt kuokokselta puti +puhtaana ja muu tarpeetoin törky palaneena. + +Marista ei ollut tällä kerralla noin kovaan työhön, jonka syytä nyt +emme huoli mainita. + +Nyt tuli ojittaminen Jaakolle työksi ja Mari ei enään pysynyt alallaan, +vaan hän tuli tytön kanssa ojamultia hajottamaan. He hajottelivatkin +ojamullat järkiään, mitä Jaakko ennätti luoda, ja se oli hänelle iso +apu. Noin ponnisteltua tuli maa valmiiksi siementä vastaan ottamaan +ennen niityn aikaa. + +Nyt tehtiin kaksinkerroin heinä, kaksinkerroin lisääntyneelle karjalle, +ja Mari ja tyttö auttoivat Jaakkoa siinäkin minkä voivat. + +Kun heinä oli tehty, tuli toiset tuumat. Ruis halmeella oli lyykistynyt +melkein maata myöten kumollensa, sillä se ei voinut suorana seisoa sen +raskaan taakkansa kanssa, jonka se oli viime aikoina saanut tähkiinsä. +Keltaset, pitkät ja täysinäiset tähkäpäät pilkistelivät aidan raoista +pikku tupaan päin, ja näyttipä siltä kuin he olisivat olleet piilosilla +ja kuiskineet: ettepä näe, Jaakko ja Mari. + +Silloin sieppasivat Jaakko ja Mari sirpit käsiinsä ja menivät vankan +rukiinsa kimppuun ja alkoivat leikata; tyttönen tuli ja sitoi +vankkoihin, raskaisin lyhteisin, mitä he saivat leikatuksi, ja pian oli +halmeella pystyssä vankkoja kuhilaisia. Mari lähti illalla kappaletta +ennen kuin toiset, ja kun hekin menivät kotiin, valaisi kirkas +takkavalkea niin iloisesti puhtaita huoneen seiniä ja potatit kiehua +polisivat niin ystävällisesti padassa; tuntuipa siltä kuin ne olisivat +kilvan toisiltansa kokeneet oikein huutamalla sanoa: rop, rop, rop, +rop! Katsokaasta nyt, Jaakko ja Mari! Olemmehan kasvaneet omassa +pellossa. Silloin taasenkin tuntui pikku tupa heistä semmoiselta +onnelalta, jonka vertaista ei muualla maailmassa löytyisi. + +Rukiit puitiin tuossa pienessä, maalattiaisessa saunassa, joka sitä +varten oli alusta alkaen semmoiseksi varustettu, sillä isompaa riihtä +ei heillä ollut. Ahtaasti kävi työ tuossa pienessä huoneessa, mutta +aikaa voittain tulivat kumminkin rukiit puiduiksi, ja he saivat suuria +rukiita kuin herneitä kolme tynnöriä kymmenen kappaa, ja vieläpä hyvän +joukon olkia ja ruumenia karjan rehun avuksi. Potut otettiin maasta +ylös ja sijoitettiin talven varaksi pikku tuvan alle kellariin. Voi +kuinka hyvältä heistä nyt tuntui, kun heillä oli oman työn, oman vaivan +hedelmänä jotain koossa vastaisen varaksi; tuntuivatpa he mielestänsä +oikein rikkailta. + +Kun oli saatu rukiita irti, kylvi Jaakko omilla uutisillaan tekemänsä +suopellon, johon meni siementä kaksikymmentä kappaa. Sitten rakensi hän +aidan uuden kylvönsä ympärille, ja se ei tarvinnut olla korkeaa, kun +vankat ojat olivat apuna. + +Kun kaikki oli koossa, kääntyi Mari vuoteelle, ei kuollakseen, mutta -- +paratakseen. Heille, näetten, syntyi esikoinen, tuommoinen terve, +kaunis poika, ja näyttipä siltä kuin tuo poika olisi arvannut odottaa +sitä aikaa, jolloin isä ja äiti olisivat jo jotain voineet kokoon +saada. Suuri oli isän ilo, iso äidin riemu, kun poika syntyi terveenä +ja onnellisesti maailmaan. Ja he tunsivat uusia elämän velvollisuuksia, +uusia vaikutusaloja auenneen heidän eteensä. + +He rupesivat poikaansa heti nimittämään Maunoksi, ja Maunon sai poika +nimekseen kasteessakin, sillä he tahtoivat rakentaa pysyväisen muiston +Marin isälle, jota rakastivat kaikesta sydämestään, vaikka tuo kova isä +oli niin armottomasti heitä kohdellut. Tuota rakkauttaan eivät he +käytännöllisesti ja julkisesti voineet osoittaa, sillä eivät he +kumpikaan uskaltaneet hänen näköönsä mennä, eikä Jaakko ollut häntä +nähnyt sittemmin kun hän oli mennyt naimisiin Marin kanssa. Mutta +usein, hyvin usein muistivat he ikävällä häntä ja tahtoipa väliin +heidän mielensä murtua, muistellessaan tuota jäykkää ukkoa. + +Syksy tuli, talvi läheni nytkin, mutta Jaakon mieli ei nyt synkistynyt. +Hänellä oli kaksin kerroin syytä iloita, sillä kaksin kerroin oli +hänellä nyt rakkaita omaisia, joiden eduksi hän tunsi olevansa +kaksinkerroin velvollinen uhraamaan neronsa ja voimansa, kaksin kerroin +oli myös Jumala siunannut hänen työnsä ja antanut runsaan hedelmän. +Ilolla ryhtyi hän syyskorvaksi lisäämään entistä perunamaataan. Ja kun +hän väsyi raskaassa työssään, pistäysi hän silloin pikku tupaan, ja +siellä Mari ja pikku Mauno hänelle hymyilivät niin lempeästi ja +viehättävästi, ja Jaakko tunsi itsensä niin onnelliseksi kuin kukaan +tässä maailmassa suinkin saattaa olla. + +Nuo uudisasukkaat eivät juuri usein käyneet kylässä, paitsi silloin kun +heillä oli jotakin tärkeää asiaa, ja joskus kirkossa. He eivät saaneet +hupiaan juuri kenestäkään, sillä he tiesivät, että enimmät ihmiset +pitivät heitä kylän heittiöinä ja ylenkatsoivat heitä kaiken kurjuuden +ja viheliäisyyden esikuvina. Tuo pieni koti oli heille rakas ja kallis, +jossa he saivat elää, olla ja tehdä aivan niinkuin itse tahtoivat. Ei +tuossa uudessa Tinttalassa käynyt usein vieraita, sillä kenenkään kulku +ei ollut sen kautta ja nuot ylenkatsojat eivät suinkaan halunneet +asian-alkain tulla sinne. Korpelan isäntä ja useita muitakin +samanmielisiä, kävi usein Jaakon ja Marin talon alkua katsomassa, ja he +eivät voineet kyllin ihmetellä, kuinka paljon he niin vähässä ajassa +olivat aikaan saaneet. + +"Eipä tiedä, vaikka Jaakko vielä tekisi talon Metsälammen korpeen", +sanoi eräänä kertana Korpelan isäntä Mäkelän Maunolle. + +"Mitä joutavia pitää puhua", sanoi Mauno, eikä kääntänyt päätäänkään ja +väänsi puheen toiselle suunnalle. + +Paljon oli Jaakolla työtä, mutta paljon hän sitä tekikin. Talvella +perkkasi hän niittyä, hakkasi aidaksia ja halkoja, laittoi puita, +heiniä kotiin, ja täytyipä hänen käydä kylän työssäkin, sillä omat +vuodentulot eivät vielä riittäneet koko vuodeksi. + +Noissa puuhissa kului talvi ja kesä tuli. Kun perunat oli saatu +kylvetyksi, rupesi Jaakko taasen jyskimään Metsälammen rämeellä. Ei hän +muualle lyönyt, ei laskenut, sillä se oli hänen mielityötään. Mari oli +hänellä nyt suurena apuna joka aika, uutta suopeltoa vuovattaissa, +sillä tyttönen kotona hoiti pikku Maunoa. Väliin tuli tyttö pikku tuvan +portaille, huutamaan äitiä, ja se tapahtui silloin kun hän oli pahassa +sovussa Maunon kanssa; eihän muuta, äidin täytyi nakata työ aseensa ja +pienet, näppärät kintaansa pois, jotka Jaakko oli hänelle tehnyt, ja +rientää pahalla päällä olevaa pientä ja rakasta poikaansa hyvittämään. +Poika asettuikin heti äidin tultua, sillä onhan äidillä niin paljon +lempeä, hyvyyttä, rakkautta ja lahjoja antaa pienoisillensa, ett'ei +maailmassa kenelläkään ole niin paljoa hyvää. + +Märkä räme oli paljon laskenut Jaakon ojittamisen kautta. Metsälammen +äyräät eivät olleet enään vetelät ja kalat hyppiä loiskahtelivat +iloisesti kesän tyyneinä ja kauneina iltoina peilikirkkaan Metsälammen +pinnalla, sillä vesi ei ollut kuivanut siihen määrään asti, että kalat +olisivat kuolleet. + +Paljon saivat he yhdistetyillä voimilla aikaan Metsälammen rämeellä. +Sarka saran perästä ilmestyi rämeelle, jotka pitkinä ja solevina +juoksivat päin lampeen. Suorat, pitkät ojat sarkojen sivuilla +osoittivat paikkaa, mitä nuo työteliäät ja yksineuvoiset ihmiset olivat +kulkeneet. Ruis menneen kesän kuokoksella kasvoi tuossa rinnalla +tuuheana ja vankkana, ja se rohkaisi heidän mieltään ja kehoitti heitä +ehtimiseen uusiin ponnistuksiin. Tuo tiekin, jonka Jaakko oli +ensimäisiksi töikseen lammelle tehnyt, kasvoi jo viheriää ruohoa, ja +sitä myöten oli niin hyvä ja ihana mennä, vaikka väsyneenäkin, pikku +tuvalle. Siellä oli heille vastassa pikku Mauno, ja hän hymyili ja +muhaili isälle ja äidille viattomalla ilolla ja oikoi pieniä käsiänsä +heitä kohden; tuntuipa silloin olevan heidän vaivansa palkittuna. + +Kun he noin yhteisillä voimilla, yhteisellä tahdolla ja lujuudella taas +sen kesän ponnistelivat, käyttäen joka hetken, mikä heille liiaksi jäi +talouden toimista, Metsälammen rämeen viljelemiseen, niin oli heillä +rukiin kylvön aikana paljon isompi palsta siementä odottamassa kuin +koskaan ennen. + +Kesä oli silloin erinomaisen helteinen ja lämmin. Maa kasvoi kaikkialla +täydeltä terää ja maanmies sai kaikkialla korjata runsaan sadon. Ruis +Metsälammen rämeelläkin kasvoi vankasti ja notkuen kantoi se kullan +keltaisia raskaita ja täysinäisiä tähkäpäitään. Iloisella mielellä +ryhtyivät taas uudistalon asukkaat leikkaamaan runsasta työnsä +hedelmää, ja kun ne olivat puidut tuossa pienessä saunassa ja viedyt +tallelle heidän pienen aittansa salvoihin, oli heillä tallella +neljätoista tynnöriä oivallisia rukiita tulevaksi varaksi. + +"Enkö minä, Mari, sanonut, että tuosta rumasta Metsälammen rämeestä +tulee vielä kerran lihava viljamaa? Vieläkö nyt kammoksut tuota rumaa +rämettä?" sanoi Jaakko eräänä iltana mielihyvillään, vedellen savuja +piipustaan; he olivat sinä päivänä puineet viimeisen riihensä ja +tulleet juuri kylpemästä. + +"Sanoithan sinä niin. Minä en ymmärtänyt silloin semmoisia asioita, +sinä ymmärsit ja ymmärrät. Mutta sanoinhan minäkin kerran sinulle: +kyllä sinusta vielä mies tulee. Nythän sinusta on jo moninkertaisesti +mies tullut, mies töissäsi, toimissasi ja tavoissasi; sinusta on tullut +enempi kuin silloin osasin aavistaakaan, sinusta on tullut minun oma +mieheni, minun oma Jaakkoni", sanoi Mari ja tarttui syliksi Jaakkoon. + +"Mikä olisi minusta ilman sinutta tullut", sanoi Jaakko värähtelevällä +äänellä ja kyyneleet nousivat hänen miehekkäisiin silmiinsä. Mari +havaitsi ne; hän tiesi ja tunsi mistä pohjasta ne tulivat ja hän pyhki +pienellä, pehmosella kätösellänsä ne pois. + +Jaakon mieleen oli muistunut entinen kurjuutensa ja viheliäisyytensä, +entinen kurja kasvatuksensa, entinen hylkynä ja ylenkatseena +olemisensa, entiset väärällä jäljellä olemisensa, entiset taistelonsa, +nousemisensa ja lankeamisensa ja sitten nykyinen onnensa. Oliko kumma +jos hänen tunnokas sydämensä murtui kyyneleihin asti, noita kaikkea +muistellessa? + +Uusi pelto laitettiin nytkin kylvöön, niinkuin luonnollistakin oli, ja +koko syksyn olivat he uutta tekemässä. + +Eräänä iltana, syyskuun lopulla, istuivat he väsyneinä kuokoksellaan; +he aikoivat vähän levähtää. Ilma oli tyyni ja kaunis. Kun he tuossa +istuivat, kuulivat he rämeen ympäristöllä outoja ropinoita. + +"Mikä se on?" kysyi Mari. + +"Ne ovat varmaankin metsälintuja, jotka noilla rämeen ympärillä +olevilla kankailla nousevat maasta yöpuulle", sanoi Jaakko. + +"Voi miten me niitä sieltä saisimme, Jaakko?" sanoi Mari. + +"Kun olisi ansoja ja aikaa", sanoi Jaakko vähän huolettomasti. + +"Voi tehdään ansoja ja pannaan ne tuonne rämeen ympärille, kangasten +laidoille; onhan tuota omaa aikaamme toki sen verran. Minun olisi niin +lysti, kun saisimme yhdenkään linnun", pyyteli Mari. + +Heti lähdettiin kotiin ja ruvettiin ansojen punontaan, ja viisikymmentä +ansaa valmistui sinä iltana. + +Aamulla otettiin kirveet käsiin ja lähdettiin ansojen panentaan, +Metsälammen rämeen ympäristölle. He näkivät siellä useita parvia +metsälintuja, metsoja, teeriä ja metsäkanoja, jotka tömisten nousivat +maasta ja lensivät pakoon. Mari ihastui tuosta paljaasta lintujen +näöstäkin niin, että hän oikein käsiänsä hieroi ilosta. Puolille päivin +olivat nuot viisikymmentä surmarihmaa viritetyt. + +Kun he olivat syöneet ja vähän levähtäneet, menivät he jälleen +kuokokselleen työhön. Joka seisahduksen aikana kuunteli Mari, +kuuluisiko nyt ropinoita heidän ansojensa tienoilta, ja kun ei +senlaisia kuulunut, luuli hän koko heidän linnunpyynti-puuhansa menneen +hukkaan, kun linnut muka lensivät pelästyksissään pois koko mailtakin; +ennen olisi muka pitänyt ansat panna. Jaakko naurahti vähän ja selitti, +kuinka hän ei oivaltanut nyt oikein asiaa, sillä saattoivathan linnut +tulla ja mennä mihin sattuvat, ja tuon selityksen perästä rupesi Mari +taas toivomaan. Kun ilta tuli, ei hän ollut malttaa nukkua, niin +kiihkeästi hän ajatteli tuota linnun saamista. Heti kun aamu tuli, +tahtoi Mari kiihkeästi, että lähdettäisiin ansoja kokemaan, vaikka +Jaakko koki selittää, ett'ei niitä tarvitse joka aamu kokea, eikä +saakaan, että linnut ennättävät maille tulla. + +Tulihan se kumminkin huomen-aamukin ja nyt lähdettiin ansoille. Mentiin +ensimäiselle ansalle, siinä ei ollut mitään, toiselle, ei siinäkään, +kolmannelle, tyhjä sekin. Mari rupesi taaskin pelkäämään, etteivät he +saisi yhtään lintua. + +"Emmehän vielä ole kokeneet kaikkia ansojamme, me saattaisimme vielä +saadakin jonkun linnun ja olla saamattakin", koki Jaakko selittää. + +Tultiin neljännelle ansalle, siitä oli ansa ja selkäpuu poissa. Mari, +joka ensiksi ehti paikalle, huusi jo Jaakolle: "Voi hyvänen aika! +Täällä ei ole edes ansaakaan ja täällä on kaikki paikat rikki". Kun +Jaakko joutui paikalle havaitsi hän että siihen oli käynyt metso, sillä +paikalla oli muutamia metson höyheniä. Hän silmäsi ympärilleen ja +havaitsi kappaleen matkan päässä, mättään kolossa metson seljällään, +selkäpuun kanssa. + +"Katsopas tuonne mikä siellä on", sanoi Jaakko, ottaen Marin +käsivarresta kiinni ja näyttäen metsoa kohden. + +Ryöppynä ryöpsähti Mari sinne ja vanui metsoon kiinni; hän ei ollut +muka jaksaa sitä maasta nostaa ylös, niin iso ja raskas oli se hänen +mielestänsä. Hän tulla nujuutti metson kanssa Jaakon tykö, töytti +käsin, töytti metsolla Jaakkoa, näpiskeli ja nykki häntä -- siinä nyt +Jaakko pöläkässä oli -- ja hoki: "Voi, voi Jaakko! Saatiinpa lintu ja +noin kaunis lintu; voi, voi kuinka minun on hyvä olla". Jaakko hymyili +ja nauroi, sillä hänenkin oli hyvä olla, sillä mikään ei ollut hänelle +mieluisempaa kuin se, että hän näki rakkaan vaimonsa iloisena ja +hyvillä mielin. Kun he saivat kaikki ansansa kokeneeksi, saivat he +vielä lisäksi koppelon, pari teertä ja muutamia metsäkanoja ja pyitä. +Se oli Marin mielestä kelpo saalis, eikä se ollut vähä Jaakostakaan. +Mari opetteli nyt ansoja virittämään, että hän yksin voisi käydä +kokemassa, että Jaakko saisi olla työssä. Tästä puoleen kokikin Mari +aina yksin ansat. Eräänä kertana oli Jaakko ennättänyt mennä +puoliselle, ennenkuin Mari tuli ansoilta. Hänellä oli tänään ollut +erinomainen onni: kolme metsoa, pari koppeloa ja useampia teeriä ja +muita pienempiä lintuja oli hänellä saaliina; iso viikkokontti oli +niistä saanut täytensä. Kun Mari tuli tupaan, kukisti hän konttinsa +Jaakon eteen lattialle ja sanoi: "siinä on, mitäs nyt sanot, Jaakko?" +"Onkos hullumpaa", sanoi Jaakko ja nauroi että hartiat jytisi. + +Sen erän perästä eivät he heittäneet linnun pyyntiä, sillä he +huomasivat pyynnin tulevan tehdyksi hupi- ja välitöinä ja olevan heille +isona ruoan apuna, kun heillä ei ollut vielä varaa mitään tappo-eläintä +hankkia. + +Niin laajeni heillä maanviljelys ja talouden hoito, mutta heillä ei +ollut vielä omituista hevosta. Se tuntui heistä hankalalta ja miettivät +sentähden kuinka tuo saataisiin. Hyvä tilaisuus tarjoontuikin hevosen +saantiin, sillä eräs kylän isäntä tarjosi heille hevosen velaksi, kun +hänellä oli niitä liiaksi. Kauppa tehtiin ja Jaakko antoi velkakirjan +hevosen hinnasta. Nyt oli heillä oma hevonen, ja kun talvi tuli, +ajoivat he oikein hevosella kirkkoon, vaikka kohta liistereellä, ja +tuntuipa silloin heidän mielestänsä että he ovat oikein yhteiskunnan +jäseniä. + +Noin pyörivät ja hyörivät he yksistä neuvoin uuden talon teossa. Kaikki +näytti menevän hyvästi, eikä hätä päivä vielä ollut päälle pääsnyt. +Rukiita oli laarissa ja muuta talven varaa koossa ja Jaakon ei +tarvinnut mennä enään kylän työhön; näyttipä siltä kuin ei tässä olisi +muuta kuin mennään vaan eteenpäin. + + + + +VIII. + +Kovia kokemuksia. + + +Niin hyvästi oli heille kaikki menestynyt tähän asti, että Jaakko aikoi +ruveta hankkimaan isompaa asuin-huonetta. Hän hakkasi syksytalvella +hirret, veisti ne ja veti hevosella kotiin. Kevätpuoleen rupesi hän +salvamaan ja sulan tullessa oli hänellä kookas tupa, kolmen kamarin ja +porstuan kanssa, harjapäällä. Kun tuohi rupesi lähtemään koivuista, +kiskoi hän niitä katto-aineiksi ja puovasi rakennuksensa vesikattoon. +Aikomus oli tuo kehä syksyllä valmistaa asuttavaksi. Riihi olisi ollut +myös tehtävä, mutta sen tekoon ei riittänyt tällä kertaa aika eikä +varat. + +Heti kun kirsi sen verran suli, kynti Jaakko menneen-kesäiset rukiin +sänget suolla. Kun ilma lämpeni ja kuivui, karhittiin ne ja poltettiin; +ne kylvettiin ohraksi. Nyt oli heillä niin paljon kylvöä, ett'ei +koskaan ennen. + +Noista toimista ja puuhista jäänyt aika käytettiin tarkoin taas +Metsälammen rämeen viljelemiseen. Ruis ja ohra kasvoi taasenkin +uljaasti: näyttipä siltä kuin he olisivat kasvamisessa kokeneet +kilpailla, kumpi heistä etevämmäksi pääsisi. Tuo uusi huoneen kehä +näytti tuonne rämeelle niin komealta ja uhkealta; oikein talolta näytti +nyt jo heidän kotinsa. Noita vaivojensa ja työnsä hedelmiä katsoivat he +suurella mielihyvällä, ja silloin he tunsivat suuren luottamuksen +itseensä. + +Niin tuli syksy. Ansat olivat jo pantuina ja Mari oli jo joitakuita +lintukontteja tuonut kotiin, suureksi yhteiseksi iloksi. Vankka ruis +ja ohra notkui jo raskaan painonsa alla ja odotteli viimeistä +valmistustansa. Iloisesti lainehtivat vankat kasvit tuulen hiljaisesti +humistessa. Lainehtivatpa Jaakko ja Marikin tuolla rämeellä, kun he +kuokkaa ja lapiota heiluttaen raivasivat uutta alaa viljelyksille, ja +heidänkin sydämensä olivat niin iloiset ja tyytyväiset. + +Tuuli kääntyi pohjoiseen ja synkeöitä hajapilven jönkäleitä alkoi +kiitää taivaalla etelää kohden. Ilma kylmeni kylmenemistään ja olipa +työ, tuska, jos Jaakko ja Mari tarkenivat kovassa työssään +kesävaatteillaan. + +Muuta ei pistänyt noiden ahkerain työntekijäin mieleen, kuin että nyt +on hirmuisen kylmä. Heillä oli lyhyt elämän kokemus. Tuolla lyhyellä +kokemuksensa ajalla olivat he tulleet tuntemaan, että hyvin tehty ja +ahkera työ kantaa hyvät ja runsaat hedelmät, mutta -- halla, sitä he +eivät olleet oppineet tuntemaan, täysine seurauksineen, sillä se ei +vielä ollut koskaan ollut heillä itsellään vieraana. + +Kylmä oli nyt ja tuuli lakkasi puhaltamasta. Pohjoinen taivaanranta +alkoi käydä sekeesen illempana ja haavan lehtikään ei liikahtanut, niin +tyyni oli nyt. + +"Lähdetään jo kotiin, nyt on niin kylmä", sanoi Mari. + +Kotiin he lähtivätkin ja sinne tultuansa virittivät he valkean takkaan +ja lämmittivät kohmettuneita käsiänsä. Illallisen syötyänsä panivat he +huolettomina maata ja pian nukkuivat he levolliseen uneen. + +Kun aamu tuli, oli maa vahvassa kuurassa ja potun varret olivat +mustana, jotka illalla olivat niin viheriäisinä ja uljaan näköisinä. +Suuri ja komea tupakkimaa, ihan pikku tuvan akkunan alla, oli mustana +ja lopallaan; vankat varsien rungot olivat tosin pystyssä, mutta heidän +leveät lehtensä olivat kaikki mustina ja alaspäin riippuvina; näyttipä +siltä kuin parvi mustalaisia kaapuineen olisi tullut seisoa töröttämään +heidän akkunansa alle. + +"Voi hyvä Jumala! nyt on kaikki meiltä mennyt", huudahti Mari +huolissaan. + +"Eihän toki niin liene!" sanoi Jaakko, katsoen ulos akkunasta, mutta +hänen selkäytimensä läpitse kävi kylmä viima. Hän oli tosin elämässään +jotain tuommoista nähnyt, mutta ei se ollut ennen häneen niin kipeästi +koskenut, kuin se nyt koski. Toisen pöydän alle hän oli silloin +jalkansa pannut, toisen pöydältä ruokansa saanut, silti eivät ne olleet +häneen niin koskeneet. Nyt oli oma nokka edessä, oma oli hänellä myös +perhe ja hän tunsi olevansa edesvastauksessa sen toimeentulosta, ja +niin tunsi Jaakko ensimmäiset hallan-vaikutukset tykönään. + +Hän puki kiireesti vaatteet yllensä ja meni katsomaan ruista ja ohraa, +Metsälammen rämeelle. Suorana ja pystyssä tojottivat nyt illalla vielä +notkuvat korret. Näyttipä siltä kuin he olisivat itkeneet ja sanoneet: +"voi, voi, Jaakko, mitenkä nyt kävi". Tuntuipa Jaakonkin sydän itkevän, +sillä huoli hänen perheensä toimeentulosta astui nyt hänen eteensä +täydessä haamussaan. Mitä nyt syödään, millä eletään, mitä voin asettaa +Marini ja lapseni eteen? olivat kysymyksiä, jotka aloittelevan, mutta +huolellisen perheen-isän sielussa hätäisesti risteilivät. Vastausta +hakivat ne, tyydyttävää, keventävää vastausta, mutta semmoista eivät +löytäneet ne, vaan yhtä tyhjinä, yhtä hätäisinä palasivat ne kuin +lähtivätkin, ja Jaakon henkeä oikein ahdisti. + +Synkkänä, alakuloisena palasi hän kotiinsa tuolta tarkastusretkeltänsä. +Hän istui jakkaralle, eikä jaksanut puhua mitään; ei Marikaan ollut nyt +mikään puhelias, sillä yhteinen huoli rasitti häntäkin. + +"Millä nyt eletään?" virkahti Jaakko viimein. + +"Jumala tiesi." + +"Täytyy tyttökin panna pois", sanoi Jaakko synkeästi. + +"Jumalani, mitä puhut, Jaakko! Hän, joka on turvatoin, isätöin ja +äiditöin, joutuisi pois meiltä, nyt kun hätä uhkaa kaikkia. Mihinkä hän +joutuisi, jos me hänen hylkäisimme? Hän on ollut suurena apuna ja +hupina meillä, ja nytkö ensimäisen onnettomuutemme aikona hylkäisimme +hänen? Ei, sinäkään et tahdo Jaakko, sitä. Annetaan tytön olla vielä +meillä, kyllä hänenkin kupposeensa on aina jotain panemista, samalla +kuin omaammekin", puheli Mari tytön puolesta. + +"Puhuit oikein, olet oikeassa, Mari, annetaan tytön olla", sanoi Jaakko +ja nousi. + +"Tiesinhän minä sen, Jaakko. Sinä olet hyvä ja jalomielinen; tiesinhän +minä sen", hopitti Mari iloissaan. + +Kiitollisuuden kyyneleet nousivat tuon turvattoman tyttöraukan silmiin, +kun hän kuuli, ett'ei hänen tarvitse pois lähteä, sillä pikku tupa ja +sen asukkaat, erittäinkin pikku Mauno, olivat tulleet hänelle +rakkaiksi, sillä tyttö oli saanut aina Jaakolta ja Marilta ihmisellisen +kohtelun, jonkatähden hän oli tullut kuin perheen jäseneksi. + +Heidän täytyi nyt ruveta leikkaamaan hallan panemaa viljaansa. Olki +vahva, terä huono oli nyt heidän rukiissaan ja ohrassaan. Keveänä +nousta suhahtelivat nyt kaurat leikatessa, siihen sijaan kuin ne ennen +olivat olleet raskaat, jotta oikein jymähtivät maahan laskiessa. Paljon +tuli vankkoja kuhilaita ja tuppuja, mutta paljon ei niistä ollut apua, +muuna kuin eläinten rehuna. Paljon tuli heille riihellisiä, mutta +paljon ei nyt riiheltä lähtenyt, muutama kappa vaan ohran suoria, +keveitä kuin ruumenia ja sama määrä rukiita, pieniä kuin oravan kynsiä; +-- niillä ei pitkälle menty, ei paksun ponnisteltu. + +Halla ei käynyt ainoastaan Tinttalassa, sen tuhotyöt olivat yleiset +koko maakunnassa ja siitä seurasi kallis, kova aika. + +Siitä oli kuitenkin hyvä, että Jaakolla ja Marilla oli säästössä +menneen vuotisia rukiita niin paljon, että saivat siemenen taas uuteen +peltoonsa ja vieläpä heille jäikin puoli tynnyriä. + +Ei ollut nyt muuta neuvoa, täytyi ruveta syömään pettua ja olkia. +Oudolta ja pahalta tuntui muutos, mutta muuta neuvoa ei ollut. Valjuksi +veti mehuton olki, kehnoksi teki petäjäinen ruoka, mutta muu ei +auttanut. Kuitenkin oli siitä hyvä, kun heille tuli jo kaksi lehmää +lypsämään ja että oli teurastaa jo pari lammasta. + +Koko kylässä ei ollut vanhaa viljaa säästössä katovuotten varalle, +muilla kuin Mäkelässä ja Marttalassa. Mutta vaikka enimmällä osalla +asukkaista ei ollut vanhoja viljavaroja, hankkivat he kuitenkin viljaa, +joko ostamalla tai velaksi, ja niin saivat hekin selvän leivän +pöydällensä. Mutta uudistalolaisien ei käynyt niin tekeminen, sillä +kukapa heille olisi velkaa uskonut, eikä heillä ollut millä olisivat +ostaneet. Pettua ja survoa täytyi heidän syödä. + +Selvää leipää syötiin Mäkelässä, Marin entisessä kotitalossa; vanhasta, +monivuotisesta varasta syötiin sitä, mutta kova ja leppymätöin isä ei +katsonut hyväksi lähettää muruakaan, jos ei nälkää, niin kumminkin +puutosta kärsivälle tyttärelleen! + +Korpelan isäntä oli kerran kehoittanutkin Mäkelän Maunoa antamaan +jotain apua Jaakolle ja Marille, "sillä", sanoi hän, "nyt nuot uutterat +ihmiset sitä juuri parhaiten tarvitseisivat." + +"Joutavia! tiedäthän, ett'ei minulla ole enää lasta", oli Mauno vaan +lyhyesti ja jyrkästi sanonut. + +Kovalta tuntui nyt elämä Tinttalassa. + +Petäjä- ja survoleipä makasi myötäänsä pöydällä, sillä työn-ansiotkin +olivat loppuneet samassa kuin katovuosi tuli, ett'ei ollut mahdollinen +silläkään lailla saada leivän lisiä. Valju, mehutoin oli ravinto, mutta +ei kukaan heistä valittanut eikä nurkunut elämän kovuutta, ei kukaan +heistä syyttänyt toistaan, sillä he tiesivät, että onni ja onnettomuus +tulevat Jumalalta ja tuon tunnon ja tiedon voimasta kantoivat he +kärsivällisesti ja nurkumatta yhteistä raskasta kuormaansa. + +Jos Jaakko tulikin usein synkkä- ja raskasmieliseksi elämän surun +tähden, oli siinä Mari aina lepertelemässä ja iloittamassa häntä, sillä +hän tiesi että Jaakko kävi huolelliseksi juuri hänen ja lapsensa +tähden, kun ei hän voinut pitää selvää leipää pöydällä heidän +varallansa. Kauvan ei Jaakko voinut erällänsä olla raskasmielisenä, +sillä seisoihan hänen vieressänsä olento, joka työllä ja totuudella +näytti, että hän rakastaa Jaakkoansa sydämestään, myötä- ja +vastoinkäymisessä, niinkuin hän vihittäessä oli luvannut, ja niin +seisoi Mari vankkana elämän pylväänä, silloinkin kun Jaakko horjui ja +oli sortua elämän surun raskaan painon alle. + +Niin. Monta surua, monta huolta, monta edeltäpäin arvaamatointa +ahdistusta ja murhetta tuopi halla ja sitä seuraavat puutokset +ihmisille. Niin kävi Jaakolle ja Marillekin, niinkuin kohta saamme +nähdä. + +Olemme maininneet, ettei tuossa uudessa talossa juuri monesti käynyt +vieraita, ja niin oli nytkin vielä. Mutta eräänä kevät-talven iltana +nähtiin se kumma, että kartanolle ajaa tomautti hevosella eräs mies. +Hevonen oli varustettu senkin seitsemänlaisilla heluilla ja kulkusilla; +komea oli rekikin, jossa uljaasti puettu mies istui. Kartanolle ei +voitu tuntea, kuka tulija oli. + +Kun pikku tuvan ovi aukeni ja vieras astui sisään, havaittiin hänen +olevan -- Marttalan Matin. Hän ei sanonut hyvää päivää eikä muuta, +astua harppasi vaan muutamalla pitkällä askeleella perässä olevan +pöydän päähän ja räsähti siihen istumaan. + +Mitäpä varten tulikaan Marttalan Matti uuteen Tinttalaan? Tuliko hän +elämän suruista ja huolista raskautetuita, entisiä tuttujansa +lohduttamaan ja auttamaan, nykyään runsaasti käsillä olevilla +aineellisilla varoillansa? Ei, niitä varten ei hän tullut, muuta asiaa +oli hänellä. + +Tuo odottamatoin Marttalan Matin tulo teki pikku tuvan asukkaille pahan +vaikutuksen. Pahana enteenä oli Matin ilmestyminen likitienoille ollut +heille pitkin elämänsä aikaa, ja pahimmat elämän haaksirikot oli tuo +ilmestyminen aina heille tuonut. Monenlaiset muistot, tunteet ja +ajatukset kaikista entisistä tapauksista ja elämän seikkailuista +lensivät salaman nopeudella Jaakon ja Marin sielun lävitse ja nuot +muistot repäsivät heidän entisen elämänsä kirkkaana tauluna +unhotuksesta heidän silmiensä eteen. He tunsivat sen suuren välin, joka +varallisuuden kannalta katsoen oli nykyään heidän ja Matin välillä, +tiesivät myös senkin, mitä Matti itse tuosta heidän välistänsä pitää. +-- Noita kaikkia tuntiessaan kuohui häpeän viha Jaakon sydämessä. Hän +oli Matin tullessa ollut takkavalkean ääressä vuoleskelemassa erästä +kauhapuuta, mutta tuon vieraan tultua rupesi hänen kätensä niin +vapisemaan, että hän katsoi sopivaksi pistää puukon tuppeensa ja lakata +vuolemasta. + +Kaukaan aikaan ei puhunut kukaan mitään. + +Pöydällä oli useampia puolistoita pettuleipää. Rikas, selvää leipää +syövä, ylpeä vieras, otti vihdoin pöydältä pettuleivän puoliskon +käteensä, jota hän sitten käänteli ja silmäili. Sitten paiskasi hän sen +kädenkannattamaa pöytää kohden, mutta pettuleivän puolisko sai +semmoisen kyydin, jotta se meni kolin kolia lattialle. + +"Tuommoinen leipäkö se onkin näillä maan mahtavilla ja ylpeöillä +syötävänä?" sanoi Matti samassa, kun hän leivän puoliskon nakkasi. + +Tuo temppu ja nuot sanat kävivät Jaakon sydämeen kipeästi kuin puukon +pistokset. Hänen otsansa synkistyi ja huulensa vavahtelivat, ja melkein +ehdottomasti vetäysi hänen kätensä nyrkkiin. Hän sattui katsomaan Maria +silmiin ja Mari katsoi Jaakkoa niin surullisesti ja rukoilevasti; +Jaakko loi silmänsä alas eikä hiiskunut mitään. + +"Semmoista on meidän leipämme tällä kerralla, mutta ehkäpä se kerran +vielä tulee paremmaksikin", sanoi Mari tyyneesti. + +"Ei tässä maailmassa", sanoi Matti kopeasti. + +"Ei sitä tiedä, sillä ihmisen onnea ja onnettomuutta ei voi varmaan +sanoa ennenkuin hän on päivänsä päättänyt. Tosi on, että leipämme on +huono, mutta sen huonouden palkitsee moninkertaisesti tyytyväisyytemme +ja keskinäinen rakkautemme. Sinä, Matti, olet tehnyt kovin +hävyttömästi, kun olet tullut meidän rauhaamme häiritsemään, ja minä +pyydän, että menisit pois ja jättäisit meidät rauhaan!" sanoi Mari. + +"Ei vielä", sanoi Matti pöyhistelevästi. "Minä tulin muistuttamaan +teitä teidän onnettomuudestanne ja kuinka vähän on syytä teidän olla +niin saakelin ylpeät. Olisipa, Mari, sinulla ollut tarjolla paremmatkin +päivät, kauniimpi leipä ja mukavampi asunto, kuin tää karhun pesä, +mutta sinä olit itsepintainen ja ylpeä, mutta nyt, luulen ma, on sinun +ylpeytesi kukistettu", sanoi Matti ja suunsa oli pirullisessa +ilvehymyssä. + +Jaakko rupesi nousemaan ylös, mutta Mari viittasi hänelle kädellänsä ja +Jaakko pysyi alallansa. Sen sijaan nousi Mari äkkiä ylös ja astui Matin +eteen. Hän oli harmista ja tuon vieraan hävyttömästä puheesta +punastunut; punastunut oli hän, vaan ei kukistunut ja siinä seisoi hän +itsenäisenä ja miellyttävän uljaana. + +"Hävytöin!" sanoi Mari. "Sinä olet loistavalla tavalla taasenkin +tyhmyytesi paljastanut tuolla puheellasi. Luuletko sinä minun koskaan +antavan mitään arvoa tuommoisen miehen rikkaudelle? Keskellä +köyhyyttäni ja puutoksiani kiitän tuhat kertaa Jumalaa ja itseäni, +ett'en ole tuommoisen typerän miehen kanssa joutunut elämäni hetkiä +viettämään. Jos sinulla on pikkuisenkaan häpyä jälellä, niin mene!" + +"En vielä. Olkoon niin! Olette minun kutsuneet tyhmäksi, olkoon niin, +mutta saattepa nähdä, etten ole niinkään tyhmä kuin luulette", sanoi +Matti. + +Samassa alkoi hän pitkäveteisesti kaivella lakkareitaan, voitokkaan +näköisesti. Vihdoin hän veti sieltä esille jonkun paperin. + +"Tässä on teidän velkakirjanne, ja jos ette sitä maksa paikalla, +puhtaalla rahalla, niin ennen pitkää näette muitakin vieraita tässä +karhun pesässä", sanoi Matti voittoriemulla ja katsoi tarkasti Jaakkoa +ja Maria silmiin, nähdäksensä minkä vaikutuksen hänen viimeinen +valttinsa heihin teki. + +"Milläpä sen nyt paikalla maksaisimme", sanoi Mari, puoleksi +murtuneena. + +"Niinpä minäkin sen luulen. Saatte olla varmat, että kohti-aikoihin +tulee teille minua viisaampia miehiä, jotka kyllä tietävät millä voitte +velkanne maksaa, ja luulenpa teidän nyt jo vähin käsittävän, mistä +arvosta rikkaus on", sanoi Matti ja lähti velkakirjoineen pois, +kavalasti silmäillen mennessään hätään joutuneita lähimäisiään. + +Jaakko-parka tuli nyt kovin murretuksi. Päivän selkeästi käsitti hän +asian oikean laidan. Hänellä ei ollut muuta velkaa kuin tuo hevosen +hinta. Tuon oli saanut tietää hänen suurin vainoojansa, tuo Marttalan +Matti. Hän oli lunastanut tuon velkakirjan, saadakseen sen avulla +vainottavansa hätään ja häviölle. Tuo entinen velkakirjan omistaja oli +kernas ollut luopumaan siitä puhdasta rahaa vastaan niin ahtaana +aikana, jolloin pelkokin lienee häntä siihen kehoittanut, että muka +hänen saamisensa jää saamatta näin kovana aikana, jolloin kaikki +köyhtyivät, mitä sitten nuot vasta-alkavat uudistalon asukkaat. Ilman +noita edellisiä syitä sai hän lisäksi muka kantaa siivomiehen nimeä, +kun hän ei itse tahtonut velkaansa pois. Ja tosiaankin tuommoisia +siivomiehiä on maailma täynnä, jotka ovat kernaat velkaa antamaan, +mutta toisen hätään jouduttua ovat valmiit siirtämään saamisensa +toiselle, uskottaaksensa siten ihmisiä, ett'ei hän muka hätyytä koskaan +velkamiehiään. + +Nuot kaikki käsitti Jaakko täydessä valossa ja vielä päälliseksi sen, +että nyt oli kova ja köyhä aika, jolloin ei mikään maksa paljon mitään. +Liikeneviä varoja ei tuntunut olevan missään paikassa velan maksuksi, +sillä hengen elättämisestä yksistään oli nukkaan asti työtä. Jos nuo +ainoat eläimet, jotka heillä olivat ja jotka johonkin kelpaisivat, nyt +heiltä riistettäisiin pois, niin ei olisi muuta kuin kuolema edessä, +sillä nykyisen elämisen ehto oli niissä. Tuolta kovalta, ennestäänkin +jo vihamieliseltä, kostoa pyytävältä velkojalta ei ollut armoa +odottaminenkaan, ja uutta lainaa ei ollut toivominenkaan. Jos mihin +päin katsoi, jos mitä mietti, ei hän nähnyt muuta edessään kuin +perikatoa ja epätoivoa. + +Noita kaikkia nähdessään ja tuntiessaan, kukistui Jaakko kokonaan. Hän +ei jaksanut puhua mitään, mutta suuret kyynelkarpaleet valahtelivat +hänen silmistään ja hänen miehekkäät hartiansa hytisivät elämän raskaan +kuorman alla. Hän näki rakkaan vaimonsa ja lapsensa joko nälkään ja +puutoksiin nääntyvinä tahi kerjuulla pitkin tietä, ja tuo teki kovin +kipeää hänen sydämellensä. Siinäpä sitä oli surun syytä. + +Marikin oli, Matin pois mentyä, vähän hämillään. Mutta kun hän näki +Jaakon surun ja epätoivon tilan, tointui hän pian. Hän koki lohduttaa +murheen runtelemaa miestään minkä voi ja mikä semmoisessa tilassa oli +mahdollista, mutta mikään ei voinut auttaa. + +"Voi, voi, rakas Mari! Hukassa olemme nyt", sanoi vaan Jaakko sydäntä +särkevällä, värisevällä äänellä. + +Tuo tuskasta värisevä hätähuudahdus herätti Marin uudestaan eloon. +Hänen kasvonsa kirkastuivat ja tulivat milt'ei iloisen näköisiksi; +olipa niinkuin hänellä olisi ollut jo raha lakkarissaan valmiina, +viskattavaksi tuon kovan ja tunnottoman velkojan kouraan. + +"Elä sure noin kovan, rakas Jaakko, minä laitan tuon asian hyväksi +vielä huomispäivänä", sanoi Mari, kiertäen samassa kätensä Jaakon +kaulaan. + +"Voi, voi, sitä keinoa ei tule", huokasi Jaakko. + +"Nähdäänpä. Ennenkun huominen päivä on loppuun kulunut, ei Marttalan +Matilla ole meidän kanssamme mitään tekemistä. Heitä vaan se asia minun +haltuuni!" sanoi Mari luottavasti. + +"Aiotko mennä isäsi luokse?" + +"En; eikä se meitä mitään hyödyttäisi." + +"Sitähän minäkin", sanoi Jaakko ja hengitti vähän helpommin. + +Aamulla pantiin hevonen aisoihin ja Mari lähti ajamaan kylään. Koko +ajan kun Mari oli kylässä, oli Jaakolla tuskan, pelvon ja odotuksen +aika; pitkät, tukalat olivat hetket. Hänessä ei ollut miestä tekemään +työtä sillä ajalla, kun Mari oli kylässä. Akkunasta akkunaan, kujasta +kujaan kulki hän, vahdaten ja katsoen milloinka Mari tulisi. Pitkä on +aika odottavalla, suuret silmät katsovalla, sanoo sananlasku, ja niin +oli Jaakollakin. Kun ilta alkoi jo hämärtää, tuli Mari. Hän oli niin +iloisen näköinen jo tullessaan ja sanoi: "terveisiä kylästä!" Jaakon +henkeä oikein ahdisti, eikä hän tohtinut kysyä kuinka siellä kävi. Kun +Mari sai vaatteita päältään vähemmäksi, alkoi hän kaivaa poveaan, tuota +vaimojen niin pyhää ja turvattua kätkyä, ja hänkin veti sieltä esille +paperin, mutta ei niin pitkäveteisesti kuin Matti. + +"Tuossa on!" sanoi Mari, ojentaen paperin Jaakolle. + +Jaakko otti sen vavisten käteensä, Hän avasi sen ja silmäsi siihen. Se +oli sama velkakirja, jonka hän oli antanut hevosen hinnasta ja jolla +tuo röyhkeä Marttalan Matti oli niin kovasti hätyyttänyt ja ahdistanut +heitä, ja Jaakon tekemä puumerkki seisoi siinä niin vankasti. + +Jaakko ilostui nyt niin, että hänen kätensä vapisivat ilosta. Hänen +rintansa lainehti harvaan ja korkeasti, ja syviä huokauksia puhkesi +sieltä tavan takaa. Se oli sydämen tuskan ja hädän pakotus, joka sieltä +tuolla tavalla ulos puhkuili, antaaksensa sijaa sydämen rauhalle. + +Hätäisesti kyseli Jaakko Marilta, kuinka ja mitenkä hän sai tuon +vaarallisen velkakirjan haltuunsa. + +"Minä menin suorastaan Korpelan isännän tykö", alkoi Mari selittää. +"Hänelle selitin juurtenjaksain koko asiain menon ja nykyisen hätämme. +Korpelan isäntä kuunteli kauhistuksella Marttalan Matin raakaa ja +jumalatointa käytöstä kohtaamme. Kun minä olin kertomukseni lopettanut, +sanoi hän: 'voi kuinka mielelläni auttaisin teitä, mutta siihen olen +omilla varoillani voimatoin, sillä tänä kovana aikana on työtä kylläksi +oman perheen toimeen-tulosta.' Rupesin pelkäämään, etten saisi apua +Korpelan isännältäkään, mutta tuo hänen lauseensa: 'omilla varoillani', +soi niin lohdulliselta ja lupaavalta korvissani. Kun hän oli puheensa +puhunut, vaikeni hän ja näytti jotain miettivän." + +"Jos ei se keino auta, niin sitten en voi asiaanne auttaa", sanoi hän +ja oikasi itsensä suoraksi. + +"Mikä keino?", kysyin minä hätäisesti. + +"Koetan saada omiin nimiini lainaa teitä varten", sanoi hän lyhyesti. + +"Keneltä?" + +"Isältäsi." + +"Jumalan tähden! sinne ette saa mennä." + +"Ja miksikä ei?" + +"Jos hän saa vihjaakaan siitä, että laina tulee meitä varten, niin ei +hän anna; elkää menkö sinne, siitä tulee uutta murhetta ja harmia", +rukoilin minä. + +"Sen minä kyllä tiedän; ei sanaakaan siitä, että rahat tulisivat teidän +tarpeisinne. Isäsi tykö minun täytyy, jos mieli rahoja saada, sillä +muilla niitä ei ole, paitsi Marttalassa, ja sieltä ei lainata", sanoi +isäntä, ja niin lähti hän. + +Pitkät olivat ne tunnit, jotka hän viipyi isäni luona, sillä pelko ja +toivo taisteli sydämessäni. + +Vihdoin tuli isäntä ja heti hänen ulkomuodostaan aavistin hyvästi +käyneen, sillä hänen katsantonsa oli niin iloinen ja tyyni -- oikein +arvattu, hän oli isältäni saanut rahoja lainaksi, niin paljon kuin +tarvitsimme, jotka hän pisti minun kouraani ja sanoi: "nyt olette +pelastetut". Minä en tietänyt miten olisin hänelle kiitollisuuttani +osoittanut: minä puristin ja pudistin häntä kädestä, taputtelin hänen +olkapäälleen ja kiittelin ja kostelin niinkuin parhain taisin. Hän +sa... + +"Mitä? Kuinka Korpelan isäntä antoi sinulle rahat, vaikk'ei hän saanut +velkakirjaakaan rahoista?" keskeytti Jaakko Marin. + +"Hän sanoi: omatuntonne olkoon velkakirjananne. Hän kehoitti minun heti +menemään Marttalaan ja maksamaan velan, mutta hän muistutti minua, että +kaikessa tapauksessa vaatisin velkakirjan pois", sanoi Mari. + +"Ja sinä menit Marttalaan?!" kysyi Jaakko säikähtäen. + +"Niin, minunhan täytyi jos mieli oli saada velkakirja pois. Ja etpä +usko, Jaakko, minä olin oikein ylpeä ja sanoin Marttalan Matille, että +se oli viimeinen kerta, kun hän on pääsnyt meitä hätyyttämään. Hän oli +velkakirjan jo vienyt susivoudille, hakemukseen pantavaksi, mutta minä +vaadin Matin oikein vierasmiesten kanssa tilin-tekoon, ja niin on +velkakirja tässä, vaikka kyllä Matti ähkyi ja mullisteli", puheli Mari. + +"Jumala siunatkoon hyvää Korpelan isäntää. Hän siunatkoon isääsikin, +sillä ilman hänettä emme olisi saaneet rahaa kauheaan hätäämme", sanoi +Jaakko. + +Noin he pääsivät tuosta kauheasta hädästä, joka heidät oli kokonaan +epätoivoon langettaa. He tunsivat nyt itsensä niin vapaiksi ja +itsenäisiksi, eikä katovuoden tuottamat puutokset ja köyhyys tuntunut +heitä yhtään peljättävän. Keveillä sydämillä rupesivat he karulle +illalliselleen, ja tuo Marttalan Matin nakkelema ja häväisemä +pettu-leipä tuntui heistä niin makealta, kuin se olisi ollut suurinta +herkkua. + + + + +IX. + +Kummia, odottamattomia tapauksia. + + +Niinhän se on. Usein joutuu ihminen hätään ja ahdistukseen tämän elämän +kovassa koulussa. Usein toivoo ihminen paljon, mutta vähän saa. Usein +antaa Jumala kovia koetuksen aikoja päälle tulla, mutta joka turvaa +Häneen ja itseensä, hän ei tule koskaan häpeään. Hän taistelee silloin +voiton ja toivon taisteloa, eikä epätoivon hurjaa ja vimmattua +rynnäkköä. Silloin ei tunnu elämä raskaalta eikä katkeralta, puutoksien +ja vastoinkäymisien ajalla, sillä heidän ainainen ohjelmansa on: "Viel' +uusi päivä kaikki muuttaa voi." + +Luottaen ja toivoen tekivät Jaakko ja Marikin työtä. Kevät tuli ja lumi +suli nytkin. Viljellyt maat saatiin suurilla ponnistuksilla kylvöön. +Uusia viljelyksiä raivattiin minkä voitiin. Vaikka musta, karvas ja +mehutoin pettuleipä ei voinut palkita niitä voimia, jotka kova työ imi +jäsenistä, ponnisteltiin paremman ajan toivossa. Maa kasvoi nytkin +rehevästi ja sydän oli niin iloinen, eikä pettuleipä tuntunut +karvaalta, ei voimat vähiltä. Tämä tuntui heistä niin iloiselta ja +keveältä, kun ei ollut pelkoa että Marttalan Matti pääsisi heitä +hätyyttämään. Mäkelän Maunoa, Marin isää, kunnioittivat he +kaksinkertaisella kunnioituksella, sillä, vaikka ei hän itse sitä +tiennyt, oli hän ollut heidän pelastajanaan Marttalan Matin kynsistä; +tuntuipa heistä siltä kuin Marin isä olisi suorastaan maksanut heidän +velkansa. + +Niin. Syksy tuli, mutta syksyn kanssa tuli nytkin halla. Se korjasi +yhdellä iskulla kaikki pois, hien, väen, kaikki, kaikki vei se. Paljon +olivat he ponnistelleet, paljon kärsineet, paljon toivoneet, mutta +vähän antoi niukka luonto. + +Halla-yön jälkeisenä aamuna istuivat Mari ja Jaakko murheellisina pikku +tuvassaan. Paljon ei puhuttu, sillä sydän oli täynnä uutta surua, uutta +tuskaa ja ahdistusta. Olisi ollut surua itkuunkin asti, mutta sitä ei +tullut, sillä murheen pätsi oli niin ankara, että se kuivi kyyneleet. + +"Jumala on meidät hyljännyt", virkahti Mari viimein. + +"Niin, Jumala on meidät ja muut hyljännyt", toisti Jaakko. + +"Kuolema tulee tahi kerjääminen", jatkoi Mari. Hän oli langennut +epätoivoon. + +Jaakko ei vastannut mitään; hän säpsähti ja nousi ja alkoi kävellä +lattialla edestakaisin. Mari, joka hädän ja tuskan hetkinä oli niin +vankkana seisonut horjumatta, joka niin monta kertaa oli lohduttanut +Jaakkoa ja keventänyt neuvokkaisuudellansa ja lujuudellansa yhteistä +raskasta taakkaa -- hän istui tuossa nyt elämän kovuuden murtamana, +kukistettuna, ja päästi hädässään tuon epätoivon särkemän äänen. Tuo +ääni koski kipeästi Jaakon sydämeen ja hän tunsi olevansa hirveässä +edesvastauksessa rakkaan vaimonsa ja lapsensa elämisestä ja +toimeentulosta. Epätoivon särkemä vaimonsa ääni herätti Jaakon uuteen +eloon, ja kaksinkertaiset voimat tunsi hän jäsenissään, kaksinkertaisen +rohkeuden rinnassaan. Tuossa kävellessään näytti Jaakko miettivän +jotain, ja yht'äkkiä hänen otsansa kirkastui. + +"Ei, rakas Marini, ei kuolemasta eikä kerjäämisestä puhettakaan. Minä +tahdon tehdä työtä, tehdä kaksinkertaisesti sinun ja lapsemme tähden. +Sinä olet varakkaan ja loistavan elämäsi uhrannut ja yhdistänyt minun +kurjaan kohtalooni, ja sentähden olen minä velkapää uhraamaan vaikka +henkeni sinun ja lapsemme eduksi. Mieleeni on juohtunut uusi keino, +jota en ennen ole tullut ajatelleeksi, ja saatpa nähdä, Mari, että +elämme paremmasta tulevan kuin tämän vuoden", puhkesi Jaakko puhumaan, +kävellen ensin Marin tykö ja ottaen häntä kädestä kiinni. + +"Mitä sitten aiot tehdä toimeentuloksemme, Jaakko", sanoi Mari ja +katsoi jo luottavasti miestään silmiin. + +"Aion rakentaa terva-uunin ja polttaa talvikauden tervaa. Kankaamme +ovat rikkaat tervasjuurikoista. Sulan aikana nostan niitä niin paljon +kuin kerkiän, talven aikana särjen ja poltan ne tervaksi. Sitten +vedätän ne hevosella kaupunkiin; siellä saa tervoilla rahaa ja rahalla +saa viljaa. Onpa hyvä, kun saimme hevosemme pitää", puheli Jaakko. + +"Mikä on hädänkin aikana eläissä tuommoisen miehen kanssa; nyt en +pelkää enään yhtään, käyköön miten hyvänsä", sanoi Mari täysin +lohdutettuna, ja tuntuipa hänen mielestänsä siltä kuin tuo tervauuni +olisi ollut jo valmis ja tusina täysinäisiä tervatynnyreitä sen +vieressä. + +Noin he kantoivat toinen toisensa kuormaa. Jos toinen sortui +koettelemisien alla, oli toinen pystyssä, tukemassa ja vahvistamassa +uupunutta, virvottamassa väsynyttä. Vuorottain kävi sortuminen, +vuorottain virvottaminen, ja jossa väkevin vaipui, vahvin sortui, siinä +oli heikoin jälleen seisomassa lujana kuin muuri ja vahvasti torjumassa +yhteistä ja siis hirveintä kukistumista. + +Eihän muuta. Yksissä neuvoin ruvettiin tervauunia rakentamaan. Jaakko +oli jossain semmoisen kulkiessaan nähnyt, ja hän oli sen niin tarkoin +katsellut, että osasi sen hyvin tehdä. Siinäkös puuhattiin illasta +hiljan ja aamusta varhain. Joka hetki oli Marikin työssä, ja kun pikku +Mauno nukkui, oli tyttönenkin apuna, ja semmoisella uutteruudella +tehtiin tervauunia, että se oli kolmen viikon kuluttua valmis. + +Jaakko rupesi nyt juurikkaan nostoon, ja niitä nosti hän niin kauvan +kuin sulaa piisasi. Sitten vedätti hän niitä uuninsa tykö, niin pian +kuin maa routi. + +Sitten tuli juurikkain särkeminen työksi ja niin uuniin pano, ja +ennenkuin oli oikein varma rekikelikään, oli Jaakon tervauunin tykönä +useampia täysinäisiä tervatynnyreitä; tynnyreitä valmisteli hän yön +seutuina. + +Kun täydellinen rekikeli tuli, väänsi Jaakko kolme tervatynnöriä +rekeensä ja lähti viemään niitä kaupunkiin. Kun hän sieltä palasi, +maata pallotti hänen reessään pullea ja raskas jauhokuli. Voi, voi +kuinka rikkaiksi tunsivat he nyt itsensä, kun niin paljon valkosia +jauhoja oli heillä yhdellä kertaa. Pettuleipä poistui pöydältä ja leipä +tuli niin valkoiseksi ja makosaksi; olisipa se nyt kestänyt vaikka +Marttalan Matin tarkastuksen. + +Niinhän on: ahkeruus kovan onnen voittaa. Omalla ahkeruudellaan, omalla +neuvokkaisuudellaan olivat he hankkineet itsellensä terveellisen ja +voimakkaan ravinnon, silloinkin kun yleinen hätä ja puutos vallitsi +maassa. Eipä monen vanhankaan talon pöydällä ollut selvää leipää, mutta +Tinttalan pöydällä oli vaan. + +Tuota tekoa pitkitti Jaakko talvikaudet, ja elämän surut olivat +poistetut. He katsoivat taas rohkeasti tulevaisuutta silmiin ja tekivät +työtä ilolla. Eipä Jaakolle ja Marille käynyt yhtään huoleksi, vaikka +heille kevättalvella syntyi taas lapsi, tuommoinen pieni, kaunis tyttö, +ei käynyt huoleksi, mutta suureksi iloksi tuo uusi väen lisäys, sillä +heidän elämänsä ja toimeentulonsa oli turvattu. Karkea, nokinen oli +isä useinkin työnsä tähden, mutta tuon nokisen nutun alla oli lämmin +ja tunteikas sydän, joka voi niin verrattomasti rakastaa ja +alttiiksi antavaisella itsensä uhraamisella astua elämän kovalle +taistelutantereelle, taistelemaan niiden eduksi, jotka hänelle +maailmassa olivat rakkaampia. + +Lakkaamatta työskenteli Jaakko koko talven terva-uunillansa. +Tyytyväisenä työskenteli hän, sillä hän tunsi että siinä oli hänen +omansa ja perheensä elon lähde. Eipä tuo työskenteleminen hukkaan +mennytkään, sillä komea ja valkoinen leipä oli myötäänsä pöydällä, ja +keväimen tultua oli siemen peltoon varustettuna, kesän leipä pienessä +aitassa tallella ja puoli hevosen hintaa maksettuna. Niin paljon voi +luja tahto ja ankara uutteruus aikaansaada. + +Kesän tultua laittoi Jaakko taasenkin peltonsa kylvöön ja liian ajan +myllehti hän taas Metsälammen rämeellä, raivaten yhä vaan uutta +viljelystä. + +Syksy tuli ja yöt ja illat pimenivät. Eräänä iltana lähti Jaakko kylään +tärkeän asiansa vuoksi. Hän oli kovasti tehnyt työtä koko päivän, jonka +tähden hän oli kovasti väsyksissä. Hän ei raskinut tuota kylämatkaansa +tehdä päivällä, sen vuoksi lähti hän illalla. Ennenkuin hän ehti +kylään, tuli jo pilkkosen pimeä. Hän tunsi vastustamattoman halun +istahtaa tien viereen ja panna piippuunsa. Tuskin oli hän saanut +piippuunsa pannuksi, kun hän kuuli askelia, jotka lähenivät häntä ja +hiljaista puhetta. Jaakko ei tiennyt miksi se niin oli, mutta +tietämättään vetäysi hän tiepuoleen. + +"Eikö istuta vähän!" kuuli Jaakko melkein kuiskaamalla sanottavan. + +"Istutaan vaan ja levähdetään vähän, eihän meidän aikamme ole vielä +täpärällä", huokasi toinen ääni. + +Sen keskustelun perästä tulivat kuiskaajat aivan lähelle Jaakkoa ja +istuivat mättäälle. Jaakko oli kallistunut pitkäkseen maahan, +älytessään heidän lähenevän. + +"Mitä vainen nuot oikeastaan ovat?" ajatteli Jaakko. + +"Meillä on runsas saalis tiedossa", kuiskasi ääni. + +"Nätti summa, neljätuhatta markkaa." + +"Se on kyllä nätti summa, mutta se ei ole vielä meidän." + +"Kello yhdentoista ja kahdentoista tienoilla vasta, ja nyt lienee kello +vasta puoli kymmenen." + +"Katsopas kelloasi! Kaikki pitää harkita tarkoin." + +Jaakko pelkäsi tulevansa keksityksi, jos he vaan ottaisivat valkean, +sentähden vetäysi hän niin liki maata kuin vaan taisi. Samassa sivalsi +toinen heistä tulitikulla valkean ja katsoi kelloansa. Kolkosti valaisi +valkean leimaus pimeää metsäistä seutua. Sen valossa havaitsi Jaakko +nuot puhujat olevan kaksi outoa miestä. + +"Kello on neljänneksen yli yhdeksän, meillä on hyvästi aikaa vähän +tuumitella: sinä tunnet hyvästi tienoot?" sanoi kelloon katsoja. + +"Tunnen." + +"Missä teemme hyökkäyksemme?" + +"Kolmiristin teitten haaroissa, sen sopivampaa paikkaa ei ole. Mutta +onko se varma, että hän juuri silloin tulee?" + +"Niin varma kuin me tässä." + +"Mistä olet niin tarkat tiedot saanut?" + +"Marttalan Matti on kaikki asiat tarkkaan harkinnut, ja hän kyllä +tuntee ne; hän on kelpo mies." + +"Oletko kauvankin ollut Marttalan Matin tuttu?" + +"Kuulolta kauvankin, mutta tarkemmin en enempää kuin viikon päivät, +jonka ajan olen majaillut Marttalassa." + +"Viikon päivät olet majaillut Marttalassa, ja sinua on palkinnon +luvalla perään kuulutettu! Mikä rohkeus!" + +Jaakko säpsähti. Hän oli kyllä heidän puheistaan ymmärtänyt, että he +olivat pahantekijöitä ja että heillä oli joku hirveä rikos tekeillä, +mutta sitä ei hän osannut aavistaakaan, että toinen noista ilkiöistä +oli se kuuluisa pahantekijä ja ryöväri, jonka kanssa koko maakunta oli +hädässä ja josta oli luvattu useamman sadan markan palkinto sille, joka +hänen kiinni saisi. Jaakon nyrkit vetäysivät kokoon ja hän oli hyökätä +heidän kimppuunsa, mutta muisti kumminkin, että heitä oli kaksi ja +kenties aseilla varustettuina, jonkatähden ei hän ainakaan heitä kiinni +saisi; senvuoksi pysyi hän alallansa. + +"Kyllä minua saavat kiinni vuovata. Poika on väliin siellä, väliin +täällä, ja jos joku rohkea työ kuuluu, saat kohta arvata, että siellä +poika taasenkin menee", sanoi toinen heistä. + +"Aiotko kauvankin majailla Marttalassa?" + +"Tähän nykyyn en muuta kuin käydä vielä, sillä tämän yöllisen tepposen +perästä ruvetaan taas tarkasti nuuskimaan jälkiäni; sen jälkeen minä +taasen huilaan, jotta on kaiketi vellivesi välillämme." + +"Tahtookos Marttalan Matti mitään vaivoistansa, kun tämän saaliin +ilmoitti?" + +"Hyvä toki, kuinkas muutoin. Väärinhän olisi jos ei hän saisi osaansa, +kun on neuvonut niin tarkkaan kaikki ja viikon minua ruokkinut ja +suojellut." + +"Paljonko hän tahtoo?" + +"Neljännen osan." + +"Mitenkäs loput ja'amme?" + +"Sinä saat myös neljännen osan." + +"Enkö puolia jäännöksestä?" + +"Sinä olet hävytöin! Sinulla ei ole koskaan ennen ollut tuhattakaan +markkaa yhdessä pensaassa. Kiitä minua niidenkin edestä, kun kutsuin +sinua osalliseksi saaliisen, ja itseäsi vaan siitä, että tottelit +kutsua. Siinä on sinulle hyvinkin, joka saat asua kotonasi, vaimosi ja +lastesi tykönä, kunniallisena ja parantuneena ihmisenä, jos kohtakin +olet kerran selkääsi saanut. -- Minulla ei ole kotoa, ei vaimoa, eikä +lapsia. Minua vainotaan ja ajetaan takaa kuin metsän petoa ja luvataan +suuria palkinnoita kiinni-saajalleni. Ei ole hauskaa tämmöinenkään +elämä. Jos minä sillä saisin semmoisen elämän, kuin sinulla on, niin +antaisin itseni kiinni ja kärsisin rangaistukseni. Mutta ikuinen +vankeus odottaa minua niin pian kuin kiinni joudun. Tuntuuko paljolta +elämämme päällisiltä, jos minä saan tuhannen markkaa enemmän? Jos minä +olisin sinun sijassasi, tyytyisin viiteen sataan. Tingitkö vielä +osastasi, niin et saa penniäkään", puhui toinen heistä ja hänen äänensä +kiihtyi isommaksi. + +"Älä puhu niin isosti, sillä metsälläkin saattaa olla korvat. Minä +tyydyn tuhanteen", kuiski toinen ikäänkuin peläten, että tuo tuhat +markkaa luiskahtaisi pois hänen kourastansa. + +"Laita vaan nyt niin, että kaikki käypi hyvin", sanoi edellinen. + +"Kyllä, mutta mitä perhanaa sinä vielä Marttalaan menet?" + +"No, viemään Matille osansa. Etkö sinä sitä tiedä, että ihmisen tulee +olla rehellisen." + +"Milloin sitten aiot muulloin Marttalassa käydä?" + +"En tiedä tänäkö voi tulevana vuotena, mutta jos elän ja vapaana pysyn, +niin käyn minä siinä, se on hyvä talo. Kun kuulet jonakuna syksyisenä, +pimeänä yönä näkyvän valkean Marttalan kellari-kamarissa, niin saat +tulla minua tervehtimään." + +"Heittäkäämme jo nämät, aika kiirehtii. Miten järjestämme +hyökkäyksemme?" + +"Mitenkäs muutoin kuin niin, että kun äijän kulu tulee rahojensa kanssa +hevosella hiljaksensa ajaen tietä myöten, aavistamatta mitään pahaa, +tormaat sinä hevosen päähän kiinni ja minä paiskaan tukon äijän suuhun, +sivallan hänen kärrystä maahan, annan hänelle muutaman täräyksen ja +kiskon häneltä rahat pois. Sillä se on teko tehty, ja mihin muuhun +toimeen sinusta pelkurista olisi? Mitä muuhun asian loppusointuun +tulee, kyllä sen kylä tekee, sillä kyllä se pian tiedoksi tulee. -- +Neljätuhatta markkaa ei ole aina tarjolla." + +"Mutta jos sattuisit antamaan niin kovan täräyksen, että ukolta menisi +henki." + +"Entä etten? Se ei suuresti lisäisi minun rikosteni sarjaa. Hän, mokoma +saita, on jo elänytkin kylläkseen, kiskoakseen muilta ihmisiltä nuot +rahat ja antaakseen ne meille." + +"Mutta jos emme onnistui?" + +"Ei se tee mitään. Jos emme nyt onnistuisi, onnistummehan vasta; meidän +hänen rahansa ovat, jos ei hiljan niin hitain; me otamme ne hänen +kotoaan jolloinkin, jos emme nyt saa. Nyt ei saa omantunnon koiraa +päästää irti." + +"Katso kelloas, aika kuluu, minä pelkään että hiljastumme." + +"Kohta kymmenen", sanoi käsketty, katsoen kelloansa tulitikku-valkean +valossa. + +"Lähdetään nyt, parempi odottaa kuin hiljastua", sanoi toinen, ja niin +he lähtivät. + +Jaakko ei tiennyt mitä ajatella. Rikos oli tulossa ja hirveä rikos, +kenties murhakin. Miten estää se? Kerätäkö väkeä ja kaapata +pahantekijät kiinni? Ei, siihen ei ole aikaa. -- Marttalan Matti -- +rosvoin pesä! -- Neljätuhatta markkaa? Kuka on tuo tarkoitettu uhri, ja +mistä kulkee hän? Mistä on Marttalan Matilla niin tarkat tiedot +hänestä? -- Kellari-kamari -- kuka oli tuon kuuluisan pahantekijän +kumppani? Siinä kysymyksiä, jotka tuiskuna lensivät sikin sokin Jaakon +sielussa. Häntä kauhistutti pudistutukseen asti ja veri virtaili +raivoisasti hänen suonissaan, muistellessaan mitä hän oli nähnyt ja +kuullut. + +Kun hän toipui tuosta ajatusten ja kysymysten ristiriidasta, päätti +hänkin kiirehtiä tuonne kolmiristin tienhaaraan, johon nuot roistotkin +aikoivat, täyttämään kauheaa rikostansa, koettamaan voisiko hän jollain +tavalla estää sen. + +Niissä mietteissä lähti Jaakko astelemaan kolmiristille päin, jonka hän +hyvin kyllä tunsi. + +Tuo kolmiristi oli nimensä saanut siitä, kun siinä yhdistyi kolme +tienhaaraa yhteen. Se oli puolen neljänneksen päässä likimäisestä +talosta, ja vahva metsä kasvoi niillä paikoilla. Yhdessä tienhaaraan +pistävässä mutkassa eli niemekkeessä oli kauhean iso kivi, jota +sanottiin ukon kiveksi. Semmoinen oli se paikka, jota kohden nuot kolme +miestä astuskelivat vapaasta aikomisesta ja jota kohden neljäskin mies +tuli, tietämättä kumminkin että häntä ollaan siinä odottamassa. + +Kun Jaakko pääsi kolmiristille, kuuli hän kohta hevosen riehumista, +jota koetettiin hillitä. Hän kuunteli tarkemmin ja kuuli jonkinlaista +ähkimistä ja temmellystä. Hän arvasi heti, että nuo roistot olivat jo +uhrinsa kimpussa. Hän riensi paikalle ja hevosen riehumisen ja miesten +rehkimisen kautta tulleen kolinan vuoksi pääsi hän heidän huomaamattaan +aivan heidän sekaansa. + +"Roistot, varkaat, ryövärit!" karjasi Jaakko ja antoi samassa kumossa +olevan miehen päällä riehuvalle miehelle semmoisen läimäyksen, että hän +lensi tollonkoppina toiselle puolen maantien ojaa. Samassa hän koetti +kumossa olevaa miestä ja tunsi että hänen suunsa oli sidottu huivilla. +Jaakko repäsi heti huivin pois suun edestä ja auttoi häntä pystyyn. +Samassa toipui ryöväritkin ja yhdistetyillä voimilla ryntäsivät he nyt +päälle. Jaakko sai toisen rinnuksista kiinni ja kauheoilla +käsivoimillaan antoi hän sille semmoisen hujauksen, että hän +lensi rytisten metsään, mutta samassa hän tunsi karvastelevan +käsi-rannettansa. Toiselle antoi hän terveestä kämmenestään semmoisen +poukauksen, että hän lensi kauvas tielle seljällensä, eikä näyttänyt +toipuvan ylös ollenkaan. Sillä välin oli tuo rosvoin käsissä ollut mies +toipunut hevosta pitämään. + +"Rahanne, ovatko rahanne tallella?" kysyi Jaakko hätäisesti. + +"O-vat, ra-rahat o-ovat ta-tallella", änkytti mies. + +Jaakko sanoi nyt lujasti, että jos he vielä kerran yrittävät, niin hän +on pakotettu ottamaan aseen, ja silloin ei ole takaamista josko he +hengissä pääsevät paikalta. + +Roistoja ei enään näkynyt, ei kuulunut. Tuo toinen rynnäkkö lienee +heillä ollutkin jo epätoivon rynnäkkö, sillä nuo neljätuhatta markkaa +poltti tietysti heitä, jotka he pitivät jo ominaan. + +Jaakko rupesi puuhaamaan pelastettua miestä kärryihin. Rosvot olivat +lyöneet häntä pahoin päähän ja sentähden ei hän kyennet toimimaan juuri +paljon mitään. + +"Ken te olette ja mistä te kuljette?" kysyi Jaakko, kun he olivat +pääsneet ajamaan. + +"Minä olen -- Mäkelän Mauno ja tulen perimästä isoa saamistani", sanoi +kysytty. + +Jaakko säpsähti. + +Kumpikin heistä oli niin vähän kuullut toistensa puhuvan, ett'eivät he +tunteneet toisiansa äänestä, ja nähdä ei voinut, sillä oli niin pimeä, +ettei voinut nähdä vaikka olisi tikulla silmään pistänyt. + +"Kukas te olette, joka pelastitte minun kauheasta vaarasta?" kysyi +Mauno vuorostaan. + +"Minä olen se mies, jolta vähimmän olisitte apua odottaneet", sanoi +Jaakko ja hänen äänensä värähteli niin kummallisesti. + +"Nimenne?" + +"Sitä ette tarvitse tietää." + +"Tulettehan kanssani kotia?" + +"En." + +"Kuinka sitten voin palkita teille hyvyytenne?" + +"Sitä ette tarvitse tehdä; se on jo palkittu", sanoi Jaakko, mutta jos +Mauno olisi voinut nähdä, olisi hän huomannut Jaakon silmissä kiiltävän +kyyneleitä. + +"Kummallinen mies te olette, mutta miksi teidän kätenne on noin märkä?" +sanoi Mauno, kun Jaakko tuki kädellänsä tuota pahoin rusikoitua +appeansa. + +"Se on, luulen ma, vähän haavoitettu", sanoi Jaakko, joka itsekin tunsi +nyt kätensä vuotavan verta. Hän otti huivin kaulastansa ja sitoi sen. + +Noin keskustellessaan olivat he tulleet Mäkelän tien haaraan. + +"Tässä kääntyy meidän tien haara, olkaa hyvä ja kääntäkää sinne", sanoi +Mauno. + +Jaakko käänsi. + +Kun he tulivat kartanolle, koperoitsi Jaakko jotain kärryn lavalta. + +"Mitä haette?" kysyi Mauno. + +"Piippuni on joutunut hukkaan". + +"Löysittekö piippunne?" + +"En. Luultavasti on se pudonnut tielle. Pääsette jo kai tästä +huoneesen, hyvästi!" + +"Pääsen, mutta ettekö te tule kanssani?" + +"En. Hyvästi!" + +"En ymmärrä teitä. Jumala palkitkoon teidän jalon työnne minua kohtaan, +koska ette suoneet minun sitä palkita", sanoi Mauno ja koperoitsi +Jaakon käden omaansa ja puristi sitä, mutta Jaakon käsi vapisi. + +Niin erkanivat he. + +Kun Jaakko sai appivaarinsa turvaan, valtasi hänen kummalliset tunteet. +Hän oli tylyn, kovan appensa pelastanut kauheasta vaarasta, melkein +tietämättään. Hän oli saanut tehdä palveluksen kovalle apelleen, ja nyt +oli hänellä ollut voimaa ja rohkeutta puhutella häntä suusta suuhun, +vaikkei hänellä sitä silloin ollut, kun hänen olisi pitänyt ilmetä +appensa eteen pyytämään häneltä elämänsä kumppania. Ylen oli +appi silloin katsonut hänen, nyt kutsui hän häntä teiksi ja +hyväntekijäkseen, tietämättä kumminkaan, ketä hän niin ja niillä +nimillä kunnioitti. + +Salaa oli hän apellensa saanut tehdä tuon mieluisen palveluksensa ja +salata tahtoi hän koko tapauksen, niin tarkkaan kuin suinkin +mahdollista oli, ja Jaakko iloitsi sydämestään, että asia oli kaikin +puolin niin hyvästi onnistunut. + +Niissä mietteissään lähti hän kävelemään. Hän käsitti aivan hyvin, +etteivät veivarit enään tulisi Marttalaan, kun ei heidän asiansa +onnistunut, sillä eipä heillä ollut nyt Matille tuodakaan tuota +luvattua tuhatta markkaa, ja noiden asianhaarain vuoksi ei noita +roistoja ollut ajattelemistakaan Marttalasta kiinni saada. Jaakko +heitti varsinaisen asiansakin ajamatta ja lähti tallustelemaan +kotiinsa. + +Kummalliset mietteet olivat Maunollakin. Mistä tiesivät nuo roistot, +että hän juuri nyt oli käynyt perimässä isoimman saatavansa? Hän ei +ollut ikänä ennen nähnyt eikä tuntenut rosvoja, eikä hänen ollut +koskaan tarvinnut peljätä niitä, ja nyt arvasivat ryhtyä häneen +käsiksi, kun hän suurinta rahasummaa eläissään kuljetti. + +Kuka oli tuo hänen kummallinen pelastajansa, joka ei vastaan ottanut +mitään palkintoa, ei edes ilmoittanut nimeäänkään, sanoihan vaan: "minä +olen se mies, jolta vähimmän olisitte apua odottaneet", "hm! kukahan +hän sitten on, jolta vähimmän apua odotan?" -- "Se on jo maksettu", +sanoi hän, "millähän olisin sen maksanut? Kummallista ja selittämätöntä +-- arvoitus, joka käypi yli ymmärryksen. Lienee hän kuka vielä +lieneekin, mutta sangen vankka ja hyvä mies hän on", mietiskeli Mauno +kamarissaan, haudoskellen ajettunutta päätään ja silmiänsä kylmillä +kääreillä, sillä roistot olivat hänen kolhineet haavoihin ja kuhmuihin. + +Jaakon kylässä käyntiä ei ollut nähnyt kukaan. Kun hän tuli kotia, oli +vielä yö. Mari hyppäsi heti ottamaan valkean. Mari säikähti ja vaaleni +-- Jaakko oli valju kuin kuolema ja ylt'yleensä verissä. + +"Mitä Jumalan tähden nyt on tapahtunut?" kysyi Mari vavisten. + +"Ei mitään vaarallista", sanoi Jaakko ja kertoi asian loppuun asti. + +Oi kuinka iloiseksi Mari tuli! Kuultuansa asian oikean laidan hän nouti +vettä ja pesi Jaakon kädessä olevan haavan, ja sitten sitoi hän sen +paremmasti. Sitten laittoi hän ruokaa, ja kun Jaakko oli syönyt, +laittoi Mari vuoteen ja toimitti hänen maata. + +"Nukusta _nyt_, Jaakko! Sinä olet saanut tehdä Marisi isälle hyvää", +sanoi Mari ja pani erinomaisen ison koron tuon "nyt" sanan päälle. +Jaakko nukkuikin pian, sillä hän oli kovin uuvuksissa ja väsyksissä, ja +tuo haava kädessä, ehk'ei kovin vaarallinen, oli vuotanut liiemmäksi ja +siten lisännyt hänen uupumistaan. + +Tyttö ei tiennyt Jaakon kotiin tulosta mitään, sillä hän nukkui. + +Aamulla kun Mäkelässä korjattiin noita onnettomia matka-kärryjä, löytyi +niiden lavalta niverä-piippu, lyhyellä luuvarrella. Renki-poika toi sen +heti Maunolle ja sanoi: "onko tämä teidän piippunne?" + +"Mistä olet tämän löytänyt?" sanoi Mauno ottaen piipun käteensä. + +"Kärryn lavalta." + +"Tämä on sen miehen piippu, joka minun pelasti viime yönä rosvojen +kynsistä; hän haki tätä, mutta ei löytänyt. Tämä pitää tarkoin +tallettaa; ehkä tämän kautta saan tietooni pelastajani", sanoi Mauno. + +Kauvan sairasti Jaakko haavaansa, mutta hyvällä hoidolla parani se +kuitenkin. Hän iloitsi sydämessään, sillä hän tiesi kenen eduksi, kenen +tähden tuo haava oli tullut. Tuntuipa Jaakon mielestä siltä kuin hän +olisi apelleen jo maksanut sen vääryyden, kun hän häneltä oli tyttären +ryöstänyt vasten hänen tahtoansa. Suuri oli Jaakon ja Marin ilo. + +Kauvan sairasti Maunokin pahoin ruhjottua päätään, mutta vihdoin parani +sekin. Mutta hänellä ei ollut iloa, sillä hän ei voinut palkita +hyväntekijäänsä, kun hän ei tiennyt sitä. Kuka vaan talossa kävi, +näytteli Mauno hänelle tuota merkki-piippua ja kyseli, josko kukaan +sitä tietäisi kenen se on, mutta kukaan ei tiennyt, ei tuntenut +piippua, ei oivaltanut sen omistajaa; salaisuudeksi jäi se. Jokainen +sen kyllä oivalsi, ett'ei piipun omistaja liene mikään loistava mies, +koska piippukaan ei ollut loistava; mustunut, nokinen, visasta tehty +niverä-piippu oli se, mutta se olisi tietänyt niin paljon asioita, jos +se olisi osannut puhua -- olisi tietänyt senkin, jota nyt juuri olisi +tahdottu tietää. + +Usein muistui Maunolle Mari ja Jaakko mieleen. Ei se ollut sekään +tuottanut yhtään iloa hänelle, kun hän ajoi lapsensa pois kotoaan; +surua ja tuskaa tunsi hän vaan sydämessään, mutta mitä hän kerran oli +tehnyt, se täytyi pysyä, sillä hänen itsekäs ja jäykkä luontonsa piti +häpeänä sanojensa ja tekojensa peruuttamisen. + + + + +X. + +Kavaloita pauloja -- voitto. + + +Jumala oli siunannut maakunnan taas hyvällä vuodentulolla. Keveällä +sydämellä kokosi maamies kaikkialla salvoonsa työnsä hedelmän ja hänen +osaltaan olivat poistuneet ne synkät vaot, jotka kaksi kovaa katovuotta +olivat siihen painaneet. + +Suuri, moninkertainen ilo ja tyytyväisyys oli Tinttalassakin. Väki +kaikki oli terveenä ja pikku Leena (mummon kaima) kasosi ja vahvistui +päivä päivältä. Appivaarille oli saatu tehdä hyvää hänen tietämättään. +Vuodentulo oli ollut niin runsas, ett'ei koskaan ennen semmoista; nyt +ei tarvinnut mitata vuoden tuloksia kapottain ja tynnyreittäin, niitä +oli nyt kymmeniä. Velkauttu ei oltu ollenkaan noina katovuosina, +päinvastoin oli maksettu puoli hevosen hinnasta ja tuo kaikki oli oman +työn, oman toimen ansio; eikö ollut syytä olla tyytyväinen? + +Työtä tehtiin nytkin Tinttalassa ja Jaakko uskalsi ottaa nyt jo vähin +vierasta väkeäkin työhön, runsaan vuodentulon nojalla. Viemäriä nyt +syvennettiin, että voisi ruveta savea nostamaan Metsälammen rämeellä. + +Eräs asia oli Jaakon mielessä yötä päivää. Jos vaikka hän olisi ollut +vielä missä työssä ja toimessa hyvänsä, ei se vaan mennyt hänen +mielestään. -- Marttalan Matti, hänen epärehellinen käytöksensä -- +rosvojen pesä -- kellari-kamari -- jospa olisi vieraita miehiä -- miten +saada nuo vaaralliset pahantekijät kiinni? Ehkä ne vielä murhaavat +hänen appensa -- olivathan he jotain semmoista puhuneet tuolla metsässä +-- Nepä ne olivat semmoisia asioita, jotka eivät menneet pois Jaakon +mielestä, mutta ei hän niistä kenellekään muille puhunut kuin Marille. + +Marttalan kellari-kamarista kappaleen matkan päässä oli eräs vanha ja +riutunut mökki. Joutunut oli sen asukaskin, sillä hän oli vanha ja +kivuloinen. Hän oli usein sairaana tuo vanha vaimo. Kivuloinen oli hän +ollut pitkin ikäänsä, jo pienestä tyttösestä pitäen oli Mari usein +käynyt eukon tykönä mökissä, viemässä hänelle minkä mitäkin elämän +tarpeita, ruokaa tai vaatetta, joita hänen köyhäin ystävä äitinsä oli +hänen laittanut eukolle viemään. Niillä retkillään rakastui tuo +lempeämielinen tyttö tuohon sävyisään ja kristillismieliseen, köyhään +eukkoon, ja asiattakin kävi hän usein istumassa eukon luona, +lohduttelemassa häntä ja hoitelemassa murheelta ja köyhyydeltä +alinomaisesti rasitettua eukkoa. Eukko niin mielellään kertoi Marille, +hänen siellä ollessaan, elämän suruista ja taisteluista, sen iloista ja +riennoista, totuuden sorroista ja voitoista, sanalla sanoen: ihmisien +lankeamisista, nousemisista, kohoamisista ja sortumisista. Niistä puhui +hän, sillä hän oli itsekin monta kovaa kokenut, monta iloa ja surua +maistanut, ja viimein oli hän sortunut elämän kovan kuorman alle. +Häneltä oli kuollut mies, oli kuollut lapset, ja yksinään oli hän +jäänyt mökkiin, armoleipää nauttimaan. Mutta hänellä oli vahva turva +tuskissaan ja hädissään, sillä hän toivoi kerran pääsevänsä siihen +vapaasen asuntoon, jossa ei ole eroitusta köyhän ja rikkaan välillä, +jossa ei ylönkatsota ketään ja jossa ei tauti, kivuloisuus, eikä +köyhyys ja murhe vaivaa. Siitäkin toivostansa puhui eukko usein +Marille. Mari kuunteli niitä hartaalla halulla ja ne painuivat syvälle +nuoren tytön sydämeen; ne vetivät usein hänen mökkiin, eukkoa +kuuntelemaan ja häneltä oppimaan. Hän silitteli eukon ryppyisiä kasvoja +ja hänen hopeanharmaita hiuksiaan, eukon kertoellessa. Ja väliin kun +eukko tuli elämänsä kovimpiin kohtihin, vuotivat hänen silmistään +viljavat veet; ne pyhki ja kuivasi Mari pienillä kätösillänsä. +"Millähän minä kerrankaan voisin sinun hyvyytesi palkita, rakas Mari!" +sanoi useinkin semmoisissa tapauksissa eukko. + +Kaukaan aikaan ei ollut Mari käynyt eukkoa tervehtimässä. Hänelle +itselleenkin oli tullut elämän suruja ja taisteluita, ja nuo eukon +kertomukset olivat hänelle usein suurena lohdutuksena ahtaina aikoina. +Nyt nähtiin Marin menevän taas eukon mökkiä kohden, sillä kahdenlainen +syy pakoitti häntä siihen, nimittäin entinen ystävyys ja joku erityinen +asia. + +Kylässä oli kummallisia huhuja liikkeellä. Siellä näette, kuiskaeltiin +ensin salaisesti, mutta pian oli se yleisenä ja julkisena puheen +aineena, että Tintta Jaakko on yrittänyt appivaariaan -- ryöstämään. -- +Marttalan Matti oli tuota tietoa niin mielellään ja naurussa suin +levitellyt. + +Jaakko ja Mari eivät kaukaan aikaan tietäneet mitään tuosta hirveästä +syytöksestä; kukapa tuonne heidän syrjäiseen ja unhotettuun kotiinsa +tiedon tuosta toi. Muutoin oli syytös niin hirveä, ett'ei kenenkään +haluttanut sitä heille sanoa; semmoisen asian sanojan täytyi olla joko +tosi ystävän tai ankaran vihamiehen ja semmoisia ei Jaakolla ja +Marilla tiheässä ollut. Mutta Jaakko oudoksui, miksi ihmiset niin +umpikuljuisesti ja salakähmäisesti häntä katselivat kylässä käydessään. +Jaakko parka! Häneen oli ammuttu nuolia, myrkytettyjä nuolia; ilkeä +vihollinen oli niitä ampunut. Jaakko ei tuntenut niiden kirvelevän, +sillä hänen sydämensä oli puhdas, oli terve, mutta outoa painoa tunsi +hän nytkin jo, vaikka nuolet olivat vielä salattuna. + +Vuosi oli kohta kulunut tuosta Mäkelän Maunon ryöväysyrityksestä. +Paljon oli Tinttalassa taas tehty työtä, paljon ponnisteltu. +Metsälammen rämeellä oli savea useassa paikassa näkösällä, pitkin +syvien ojien reunoja. Siellä oli Jaakko kesänsä viettänyt, erään +toisen, palkkamiehen kanssa. Syksy tuli ja yöt ja illat pimenivät. Yhä +raskaana oli Jaakon mielessä appivaarinsa kohtalo, sillä olivathan nuot +vaaralliset rosvot uhanneet vasta ryövätä hänen, jos eivät silloin +onnistuisi. He eivät silloin onnistuneet, ja kuka tiesi milloin he +tekevät toisen ja kenties hirveämmän yrityksen. Hän ei voinut mennä +appensa tykö, varoittamaan häntä, sillä hän tunsi hänen jäykän +luontonsa ja pelkäsi tylyä kohtelua. Jos mitä tietä hän olisi ajatellut +appensa pelastusta, ei hän mitään varmaa keinoa löytänyt. + +Eräänä päivänä tuli Korpelan isäntä Tinttalaan. Hänellä ei ollut +entistä iloisuutta eikä hilpeyttä, kalpea, valju oli hän nyt. + +Mari ja Jaakko ihastuivat ensin vieraan tulosta, vaan pian hämmästyivät +he isännän surullisesta näöstä. He kehoittivat häntä istumaan ja +kyselivät mikä häntä vaivaa. + +"Voi, hyvät ystävät, mitä minulla on nyt teille sanottavaa! Koko kylä +nyt huutaa, että sinä, Jaakko, olet viime syksynä ollut appivaariasi +ryöstämässä. Minä en sitä jumalatointa juorua usko ensinkään, eikä +meidän väkikään, mutta ei niitäkään puutu, jotka asian pitävät täytenä +totena", sanoi isäntä surumielin. + +Olipa ystävä, joka tunsi kipua sydämessään, kanssaihmistensä kovasta, +syyttömästä sorrosta ja tuli sitä heille ilmoittamaan. + +Jaakko ja Mari vaalenivat. Oliko kumma, jos heidän niin kävi? He +tiesivät miten asia oikeastaan oli ja olivat iloinneet sydämessään, +että olivat hänen tietämättään saaneet tehdä hyvää jäykälle apelle. Tuo +hyvä työ oli käännetty hirveimmäksi rikokseksi, jota ikänä voidaan +ajatella; se paha, josta Jaakko oli juuri appensa pelastanut, oli +käännetty hänen itsensä päähän! Se oli hirveätä ajatella, ja tuo hyvän +työn ilo ja rauha poistettiin, eli oikeammin ryöstettiin, pois heidän +sydämistään. Nyt tunsi Jaakko, niinkuin Marikin, noiden myrkytettyjen +nuolien purevaa ja kirventelevää voimaa. + +Jaakko tointui ensin enimmästä hämmästyksestään. "Mistä olette nuot +pirulliset tiedot saaneet?" kysyi hän katkonaisesti vieraalta. + +"Niitä tietoja saapi nyt jo jos keneltä, mutta minä en ole niitä +tiennyt ennenkuin juuri nyt; he eivät ole uskaltaneet sitä minulle +ilmoittaa, sillä valhe kulkee hiipien. Kyselemällä vasta sain varmat +tiedot asiasta, ja Marttalan Matti on se, joka tuota uutista on +levittänyt", selitti vieras. + +Paikalla katosi Jaakolta surumielisyys. Hän hypähti ylös ja hänen +silmänsä säkenöitsivät. Suru oli paennut ja viha ja kauhu oli +valloittanut hänen sydämensä. Hän ei ollut luullut pahuuden ja +kavaluuden voivan niin pitkälle menevän, kuin se nyt oli mennyt. +Rikoksen, johon Matti itse oli suurin syypää, oli hän kavalasti +kääntänyt hänen päähänsä, ja tuolla tavalla oli rikoksen estäjästä, +uhrin pelastajasta tehty rikoksen tekiä, oli suurimmasta ja jaloimmasta +ihmistyöstä tehty hirvein rikos; tuo oli kauheata ajatella, ja nyt +vasta huomasi Jaakko, kuinka kauvas paatunut ihmissydän saattaa mennä +pahuudessa. + +"Sen roisto, rosvojen pesä! Vai puhuu ja levittelee hän semmoisia! +Jospa minulla olisi todistajia, niin...", sanoi Jaakko ja hänen +lauseensa katkesi, sillä Mari katsoi niin rukoilevasti häntä silmiin. + +"Jumala suojelee viattomuuden: Meillä on puhdas omatunto. Heittäkäämme +asia Herran haltuun, Hän ei anna viattomuuden sortua ja Hän on +valkeuteen saattava asian oikean laidan", sanoi Mari. + +"Minä tiedän että olette viattomat, minä tunnen teidät", sanoi Korpelan +isäntä liikutettuna. + +Korpelan isäntä lähti nyt pois ja Jaakko lähti hänen kanssaan kylään. +Hän tahtoi ikäänkuin mennä itse iholle, koetteeksi, uskaltaisiko kukaan +häntä julkisesti soimata tuosta hirmuisesta rikoksesta. Kylään tultua +erkanivat Jaakko ja Korpelan isäntä, jokseenkin raskailla mielin. + +Ilta oli. Jaakko astui erään talon huoneesen sisälle. Sinne oli +kokoontunut useampia kylän ihmisiä, ja kaikeksi onnettomuudeksi oli +Marttalan Mattikin siellä. Heti Jaakon tultua heittivät tuvassa olijat +toisilleen umpikuljuisia silmäyksiä, ja ilvehymyssä katseli Matti +jokaista silmiin. Kukaan ei puhunut mitään. Jaakko ymmärsi nyt hyvin, +mitä nuot silmäykset merkitsevät ja hänen sydämensä kuohahti. + +"Sinäkö sen valheen olet levittänyt, että minä olen ollut ryöstämässä +appivaariani viime syksynä?" sanoi Jaakko Matille, astuen aivan hänen +nokkansa alle. + +"Minäkö olen sanonut, että sinä olet ollut appivaariasi ryöstämässä +viime syksynä", sanoi Matti, ivallisesti nauraa virnistellen. + +"Sinä mokoma rosvojen pesä ja suojelija, olet minun päähäni laittanut +tuon pirullisen ja ilkeän valheen, vaikka itse hyvin kyllä tiedät, +kutka tuon ryöstöyrityksen ovat tehneet", sanoi Jaakko tulisesti. + +"Mitä, sanotko minua rosvojen pesäksi?" sanoi Matti vaaleten. + +"Minä sanon sen suoraan ja kiertelemättä", sanoi Jaakko ja nosti +nyrkkinsä uhkaavaan asemaan. + +Yleinen nurina kuului. Jaakko silmäsi huoneessa olijoita. Hän havaitsi +että yleinen mielipide oli häntä vastaan ja selvästi Matin puolella. +Tuo Matin nostama valhe oli saanut tosiasian muodon melkein kaikkien +ihmisien sydämissä, ja appivaarinsa ryöstäjänä, siis hirmuisen +pahantekijänä seisoi hän nyt heidän edessänsä. Jaakon uhkaava nyrkki +vaipui hitaasti alas ja murrettuna, masentuneena seisoi hän nyt siinä, +ei masentuneena totuuden kirkkaan ja häikäisevän valon, vaan salaa +hiipivän ja kähmivän, myrkyllisen pimeydestä lähteneen valheen edessä. + +"Sinä Tintta-karhu! Sinä sanot minua rosvojen pesäksi. Sinä saat +vastata suurista sanoistasi lain edessä", sanoi Matti vihasta +kähisevällä äänellä. + +Nyt hän tohti ja uskalsi Jaakkoa nimitellä ja soimata, sillä hän näki, +että hänen virittämänsä paulat ovat hyvin kuristaneet ja masentaneet +tuon ylenkatsotun, mutta voimakkaan ainaisen vastustajansa, jota ei hän +vielä kertaakaan ollut saanut lankeamaan eikä nöyrtymään. + +Alakuloisena, masentuneena lähti Jaakko kotiinsa. Hänen sydäntänsä +kovin pakotti, kun hän mietti nykyistä tilaansa, johon hän oli ilkeän +kostonpyytäjän kautta aivan viattomasti joutunut. Murhetta ja tuskaa +tuli nyt Tinttalan pikku tupaan, sillä Jaakon kylässä käynti ei +ollenkaan poistanut, vaan lisäsi sitä; tuntuipa Jaakon ja Marin +mielestä ikäänkuin he olisivat todellakin syypäät appensa +ryöstöyritykseen, vaikka omatunto todisti toisin. + +Seuraavana päivänä saatiin Tinttalan pikkutuvassa vastaan ottaa +vieraita. Lautamies, erään toisen miehen kanssa, tuli ja haastoi Jaakon +oikeuteen kunnian loukkauksesta. + +Tuo haasto ei suinkaan keventänyt Jaakon ja Marin nykyistä tukalaa +tilaa. He eivät tosin ymmärtäneet, kuinka suuri rikos tuo kunnian +loukkaus oli, sillä he eivät olleet mitään laki- eikä käräjämiehiä, +mutta että se oli jotain pahaa, sen he kyllä tiesivät. He tiesivät ja +tunsivat, että heidän kunniansa oli loukattu ja juuri itse oli vikapää +siihen hirveään rikokseen, jonka hän niin sukkelasti oli heidän +päähänsä kääntänyt. Sentähden tuntui heidän mielestänsä paljon +oikeammalta, jos he olisivat Matin haastaneet oikeuteen kunnian +loukkauksesta. Sentähden kyseli Jaakko, olisiko kukaan kuullut Matin +julkisesti sanovan hänen olleen appivaariansa ryöstämässä. Mutta kukaan +ei ollut mitään kuullut, ja ne henkilöt, joiden luokse Jaakkoa asiassa +ohjattiin, tiesivät siitä kaikkein vähimmän; appensa ryöstäjää, +hirmuista rikoksellista ei tahtonut kukaan puollustaa, sen kannatuksen +tarvitsi nyt tuo kelvollinen, rehellinen ja kaikin puolin kunniallinen +Marttalan Matti. + +Syksy tuli, käräjät lähenivät ja yhä huolellisemmaksi kävivät Jaakko ja +Mari. Lähtipä Jaakko kaupunkiin, oikein lakimiehiltä kyselemään, kuinka +suuri rikos tuo kunnian loukkaus oikeastaan oli. Lakimies selitti niin +törkeän syytöksen olevan raskaan rikoksen, jos ei vaan Jaakko voinut +toteen näyttää syytöstänsä. + +Raskaalla ja nurpealla mielellä lähti Jaakko kaupungista, ja nyt hän +vasta oikein täydelleen käsitti, mihin kiusaukseen ja vaaraan hän oli +syyttömästi joutunut. Hevonen käydä jurpotteli omia aikojaan ja Jaakko +istui surullisiin mietteisin vaipuneena, eikä näkynyt huomaavan mitään +ulkomaailmasta. + +Kun hän oli noin kulkenut useampia virstoja kaupungista, tapasi hän +tiellä erään herrasmiehen jalkasin kävelemässä; tuliko hän edestä vai +takaa, tieltä tai tien vierestä, sitä ei Jaakko huomannut. Tuolla +herralla oli hienosta tehtaan verasta tehty siisti puku, anturasaappaat +jaloissa ja kalossit niiden päällä. Hänellä oli sangalliset silmälasit +nokalla ja sangen loistavat lakkari-kellon vitjat riippuivat hänen +rinnallansa. Oikeassa kädessään piti hän kokoon käärittyä sateenvarjoa, +jota hän hyvin keikarimaisesti käytti sauvan asemasta. Kun vielä +lisäämme, että hän oli muhkea, hyvän kokoinen ja näköinen mies, +vankalla leukaparralla ja että hän kantoi vasemmassa kainalossaan, +olkapään yli menevän nahkahihnan avulla, suurehkoa nahkaista +matkalaukkua, niin ovat tuon jalkasin matkustavan herran ulkonaiset +suhteet kerrotut. + +"Hyvää päivää, isäntä! Mistä isäntä on kotoisin?" sanoi herra +kohteliaasti, kun Jaakko tuli kohdalle. + +Jaakko vastasi hyvän päivän ja selitti kysymyksen. + +"Saisinko rahan ja hyvän sanan edestä kyytiä kotikyläänne asti, koska +minunkin matkani on sinne päin?" sanoi herra. + +"Miks'ei, kyllä tässä menee", sanoi Jaakko, pysäyttäen hevosensa ja +tehden siaa, ja herra nousi kärryihin. + +"Mihin te matkustatte ja miksi te jalkasin kuljette?" kysyi Jaakko +herralta, kun hän oli kärryihin noussut. + +"Oletteko kuulleet puhuttavan nyt juuri kaupungissa tapahtuneesta +isosta varkaudesta?" kysyi vieras. + +"Kuulin siitä puhuttavan kaupungissa käydessäni", sanoi Jaakko +huolettomasti. + +"Sitten ei ole minun vaikea selittää, mihin ja miksi minä jalkasin +matkustan, kun kerran sen tiedätte. Minä olen kaupungin polisimies ja +olen iskemässä varasten jälkiä, saadakseni heidät kiinni, ja heidät +tiedetään tänne päin menneen. Jalkasin kuljen sen vuoksi, että paremmin +saan olla tuntemattomana ja että paremmin pääsen salavehkeitten +perille", selitti herra. + +"Vai niin!" sanoi Jaakko huomaavasti ja silmäili tarkemmin tuota +arvokasta polisia. "Keitähän luullaan noiden varasten olleen?" + +"Luullaan paraana miehenä olleen sen kuuluisan rosvon, Pirulan, jonka +kiinnisaamisesta on palkintokin luvattu", selitti tuo hyvä polisi. + +"Sepä olisi hyvä, kun saisitte kiinni tuon kuuluisan pahantekijän; hän +on koko maan kauhuna", sanoi Jaakko luottavasti. + +"Paljon on tuo mokoma roisto tehnyt pahaa, mutta niin minä luulen ja +toivon, että tämä oli hänen viimeisensä", sanoi polisi. + +"Onko vississä tiedossa, minkälainen ja -näköinen mies hän on?" kysyi +Jaakko. + +"Sehän se on paha, kun nuo rosvot ovat päivällä aivan muiden näköisiä +ja tapaisia ja yölläkään ei heitä muusta tunne kuin toimistaan, mutta +kumminkin luulen hänestä itselläni olevan niin tarkat tiedot, että voin +hänen tavatessani kytkeä", sanoi polisimies. + +"Aiotteko käydä meidän kylässä?" kysyi Jaakko. + +"En, kyllä täytyy matkustaa etemmäksi, semminkin kuin minulla ei ole +mitään siellä saatavissa", sanoi polisi. + +Sitten ei puhuttu kaukaan aikaan mitään. + +"Tunnetteko tarkkaan kylänne ihmiset?" kysyi polisimies äkkiä. + +"Ulkonaisesti järkiään ja osaksi sisällisestikin." + +"Tunnetteko Mäkelän Maunoa?" + +"Kovinkin hyvin." + +"Hän on rikas mies?" + +"No, onhan se, mutta mistä te hänen tunnette?" + +"Niin kunniakkaan miehen tuntee kaikki näin läheisessä piirissä asuvat, +rehelliset ihmiset. Mutta tunnettekos Marttalan Matin?" + +"Hänenkin tunnen vallan hyvin." + +"No, minkälainen mies hän on mielestänne?" + +"Kaikki muut ihmiset pitävät häntä kunniallisena ja rehellisenä +ihmisenä, mutta minä en hänestä hyvää ajattele", sanoi Jaakko +viattomasti. + +"Kuinka niin?" kysyi vieras säpsähtäen. + +"Hän on sortanut minua pienuudesta pitäin ja nytkin on hän haastattanut +minua oikeuteen kunnian loukkauksesta, ja minä en ole ikään ennen ollut +käräjissä. Minä tulen nyt juuri kaupungista kyselemästä neuvoa, +vaan huonot lohdutukset minä sieltä sain", sanoi Jaakko avo- ja +surumielisesti. + +"No, mitenkä te sitten hänen kunniansa loukkasitte?" + +"Sanoin vaan muutaman sanan, jotka eivät olleet hänelle mieluisia +kuulla, ja niistä hän haastatti minun oikeuteen. Minä pyydän teidän +säästämään minua, eikä pyytämään lisempää selityksiä", sanoi Jaakko. + +"No, no, en minä sentään niin utelias ole, että pakkautuisin ihmisien +yksityisiin salaisuuksiin, jos kohtakin olen polisimies. Minusta on +hyvin väärin kun Marttalan Matti kiusaa teitä ja pyytää teille +vahinkoa, sillä minä olen teidät huomannut rehelliseksi, kelpo +mieheksi. Mutta muutamasta ajattelemattomasta sanasta ei laki määrää +minkäänlaista rangaistusta. Ja ilman sitä, minä voin vaikuttaa paljon +eduksenne, sillä minä tulen, asiaini tähden, teidän kylään, heti kun +käräjät ovat alkaneet. Minusta on aivan tarpeetonta murehtia sen asian +vuoksi; kyllä minäkin ymmärrän lakiasioita sen verran kuin joku +muukin", sanoi tuo hyvä ja totuutta harrastava polisimies. + +Jaakko tuli niin hyvilleen tuon puheen kuultuansa, ett'ei ollut tietää +millä tavoin olisi voinut hyvyyttänsä osoittaa tuolle hyvälle +kyydittävällensä. + +Noin keskustellen kulkivat he matkaansa eteenpäin. Jaakko palveli +luottamusmiestään koiran uskollisuudella joka syöttö- ja yöpaikassa, ja +melkeinpä oli hän ylpeä siitä, kun hänellä oli niin arvokasta seuraa. + +Niintavoin tultiin eräänä iltana siihen paikkaan, josta tie kääntyi +Jaakon koti-kylään; se oli kolmi-ristin teitten haara. + +"Minun täytyy tästä erota, sillä luultavasti käännytte tästä kotiinne", +sanoi kyydittävä ja Jaakko seisautti hevosen. + +"Mitä te tahdotte nyt kyytipalkkaa?" kysyi polisi. + +"Ei mitään, Jumalan tähden, en mitään. Se on hyvin sillä maksettu, kun +olen saanut hyviä neuvoja teiltä", sanoi Jaakko liikutettuna. + +"Niin se ei saa olla. Minä tiedän ett'ette te ota vastaan rahamaksua, +tiedän myös, että noin kelpo miehellä on hyvä vaimo, ottakaa siis tästä +pieni lahja hänelle kaupunkituliaisiksi. Elkää katsoko sen sisään, +lahja ei ole niin suuri kuin ansainneet olisitte, mutta luulen sen toki +moninkertaisesti palkitsevan kyyti-rahan", sanoi vieras, samassa ottaen +matkarepustaan erään kääröksen, joka nähtävästi oli ennen jo jonkun +halvemman vaatteen sisälle kääritty. + +Kyynel silmissä otti Jaakko vastaan tarjotun kääryn ja kiitteli ja +kosteli moneen kertaan. + +"Minulla on tämmöisiä tavaroita aina varalla, että mä paremmin pääsen +kesuttumaan ihmisten kanssa, kun ma niitä heille jakelen. Tulen ehkä +joskus tarvitsemaan teidän apuanne toimissani ja luultavasti ette +minulta sitä kiellä -- tavatkaa minua käräjäpaikassa, hyvästi!" puheli +vieras, ja niin he erkanivat kättä puristain. + +Jaakko lähti nyt ajamaan kotiinsa ja niin keveällä mielellä, +jonkalaista ei hän moneen aikaan ollut saanut nauttia. Kun ei ollut +luotua tietä hänen kotiinsa, täytyi hänen heittää kärryt kylään ja ajaa +ratsain kotiinsa, ja pian oli hän siellä. + +Kotiin tultuansa kertoi Jaakko ilomielellä Marille, kuinka hyvän ja +jalomielisen herran hän oli tiellä tavannut, jota hän oli kyydinnyt ja +joka sitten oli lahjan antanut, ja nyt ruvettiin lahjaa tarkastamaan. +Kääröksen sisällä oli ensin kaunista ja kallista vaatetta, parikymmentä +kyynärää, ja sen sisällä oli kauhean suuri piltti-shaali! + +Mari hämmästyi nuot nähtyään. "Hyi! liian hyvät ja kalliit nuot ovat +uudistalon emännälle", sanoi Mari, ja hän näytti oikein pelkäävän +niitä. + +Toisin nyt kävikin kuin Jaakko oli luullut. Hän oli odottanut, että +Mari oikein ilosta hyppeleisi, kun hän saisi noin kallisarvoisen +lahjan, mutta tuo järkevä ja asemansa tunteva vaimo ei niin tehnytkään; +hän päinvastoin kammoksui ja halveksui niitä juuri sen vuoksi, kun ne +olivat kalliit, ja Jaakko melkein katui nyt, kun hän niitä oli +vastaanottanut ollenkaan. + +Noiden lahjojen halvetessa, halveni hänen luottamuksensa käräjä-asiansa +menestymiseen aivan samassa suhteessa kuin lahjatkin. Olipa syytäkin, +sillä jos tuo hyväntahtoinen kyydittävä polisimies oli asian asettanut +niin hyvälle kannalle, niin olihan oikea lakimies selittänyt asian +aivan päinvastoin. Kauvan ei viipynyt, ennenkun sama alakuloisuus ja +sama murheellinen elämä palasi taloon takasin ja raskaampana, +synkempänä kuin koskaan ennen, ja nuot kalliit lahjat oikein +polttelivat heitä. Noin kului joku vuorokausi. + +Nyt tuli se aika, jona käräjät alkoivat. Huomenna alkoi jo asiain jako. +Karvaat, katkerat olivat nyt Tinttalassa hetket. Pitikö heidän +kunniansa ja vielä vähät varansakin, jotka he niin kovalla työllä +olivat ansainneet, mennä ja sortua aivan viattomasti, ilkeän +kostonpyytäjän uhriksi? + +Niissä mietteissä istuivat Jaakko ja Mari puhumattomina ja apeina, kun +ovi aukesi ja Marttalan kellarikamarin kohdalla olevan vanhan mökin +asukas, vanha ja vaivanen Saara muori astui lääpästyksissä sisään. + +"Jumalan rauhaa! ja onnea uuteen taloon, hyvä huomen vierahiksi!" koki +mummo lääpästyksissään sanoa. + +"Voi, voi! Miten te olette tänne asti jaksaneet kävellä? Riisukaa +vaatetta päältänne vähemmäksi ja käykää istumaan!" hätäilivät molemmat +ja kiirehtivät molemmin ottamaan vaatteita hänen päältään ja +toimittamaan häntä istumaan. Tuossa touhussa ja ilossa unouttivat he +surunsa siihen patuseen paikkaan. + +"No, mitä sitä nyt mummolle kuuluu?" kysyivät he yksin äänin, kun +olivat saaneet hänen istumaan. + +"Kuuluuhan tuota. Marttalan kellarikamarista näkyi menneenä yönä, +yösydännä -- valkea", sanoi mummo hiljaa, ikäänkuin ei olisi itsekään +suonut sitä kuulevansa. + +Jaakko säpsähti, hän vaaleni -- ei punastui, ja taas vaaleni hän. Hän +oli kuullut jotain, joka vastasi lujasti hänen sydämeensä. Siellä +mellasti nyt toivon säde. Mistä? Pelastuksesta, ilkeän koston-pyytäjän +jumalattomista pauloista. Niistä toivoi nyt tuo säde pelastusta, ja tuo +se sai Jaakon veret niin muuttelemaan. Vääryys, petos, kavaluus, valhe, +jumalattomuus olivat -- kavalasti kyllä -- kokeneet virittää +paulojansa, mutta olipa totuuskin kerran heittänyt heittonuoransa, ja +tuo vanha Saara muori oli sen silmukka, jonka näimme Marin kerran +käyneen virittämässä. + +Kiireesti rupesi Jaakko pukemaan pyhävaatteita ylleen, sillä hän lähti +nyt kylään, vahvassa toivossa, että hän tulee pelastetuksi käsittäjän +pahasta paulasta. Hän meni suorastaan nimismiehen tykö ja kertoi +hänelle mitä hän vuosi takaperin oli appensa ryöstö-yrityksen edellä +metsässä kuullut, ja mitä merkkejä hänellä nyt oli siihen luuloon, että +tuo kuuluisa Pirula taas oli maissa. + +"Sinä siis pidät varmana asiana, että Marttala on rosvojen pesä, josta +heitä olet kerran julkisesti soimannut ja josta tulet näissä käräjissä +vastaamaan?" sanoi nimimies miettivästi. + +"Minä pidän sen niin varmana asiana, kuin me tässä. Sen ymmärrän aivan +hyvin siitä puheesta, jonka metsässä kuulin", sanoi Jaakko. + +"Niin, niin! -- Tuo metsäpuhe! Sinä oletkin siis se mies, joka Mäkelän +Maunon pelastit rosvojen kynsistä?" sanoi nimismies, kooten +ajatuksiansa. + +"En minä ole se, vaikka ma tuon puheen kuulin. Minä tahtoisin vaan +saada toteen näytetyksi, että Marttala on rosvojen pesä, niinkuin se +onkin, sillä minun oma kunniani riippuu siitä, ja minä pyydän herra +vallesmannin apua siihen", puheli Jaakko ujosti, melkein kurkkuun +tukehtuneella äänellä. + +Nyt kertoi Jaakko nimismiehelle, kuinka hän oli kaupungista palatessaan +kyydinnyt erästä polisimiestä, joka sanoi tietävänsä rosvojen tänne +tulleen ja olevansa heidän kiinni tavoittajansa, tuon kaupungissa +tapahtuneen ison varkauden jälkeen. Vielä kertoi hän, kuinka tuo siivo +ja hyvä herra lahjoitti heidän säädylleen ja arvolleen sopimattomia ja +liian kalliita vaateaineita, ja samassa veti Jaakko ne povestansa ja +tarjosi ne nimismiehelle palkkioksi avustansa. + +Nimismies otti käteensä tuon vaatetukun ja rupesi niitä tarkastelemaan. +"Kummallista tämä on. Polisi -- tuommoisia lahjoja! Minä en ole +kuullut koko polisista mitään, vaikka minulle on kyllä annettu tieto +tapahtuneesta varkaudesta. Kummallista tosiaan", puhui nimismies, +ikäänkuin itseksensä. Sitten nakkasi hän vaatetukun kaapin päälle, +kääntyi Jaakkoon päin ja sanoi: "Minä annan apua toimillesi. Minä +rupean ymmärtämään, että puheessasi on jotain perää. Olkoon vaatetukku +täällä toistaiseksi, ehkä nekin ovat vielä joksikin selvitykseksi +asialle. Jos vaan tuo menestyy, sinulle antaa onni aika potkauksen." + +Kun ilta tuli myöhäiseksi, lähtivät nimismies ja Jaakko liikkeelle, ja +he ottivat kolme muuta miestä kanssaan. He menivät Marttalan talon +ympäristölle ja vartoivat siellä, mutta mitään ei näkynyt ei kuulunut, +eikä valkea ilmestynyt kellarikamariin. Syksyn kolkko tuuli vaan +puhaltaa huuhotti rajusti ja kylmästi, ja silloin tällöin ropsahti joku +sadekuuro raskaasti alas. Ikäväksi alkoi jo käydä noille ulkona +vilullaan kärpisteleville vakoojille, ja nimismies esitteli jo +poislähtöä. Silloin, juuri silloin rupesi kuulumaan kartanosta +hiljaista liikettä ja varovaisia ovien käyntiä, ja eipä aikaakaan, +kellarikamariin ilmestyi valkea. Vakoojat hiipivät hiljaa oven ja +kellarikamarin ainoan akkunan taa. Katkonaisia ja syviä miehen ääniä ja +sanoja kuultiin, mutta mitään kokonaista lausetta ja asiaa ei niistä +kokoon saatu. + +"Minä kävin juuri nyt -- ilma on sopiva ja auttaa meidän asiaamme -- +hänellä on jo silkkinauha kaulassa -- nyt he vähimmän meitä odottavat +-- lysti on tehdä asiaa käräjäin alkajaisiksi -- sanoinhan minä, että +hiljan tai hitain ne ovat meidän -- kaikki otettu lukuun ja tarkat +tiedot on kaikista -- takaan, ett'ei tuolla vanhalla mäyrällä ole +semmoista onnea kuin viimein", ja muita semmoisia kuulivat vakoojat +kellari-kamarista. Ja vaikk'eivät ne olleet sen selvempiä, ymmärsivät +kuuliat kumminkin, että ainakin joku rosvo oli tuolla kellari-kamarissa +ja että heillä oli aikomus juuri tänä yönä tehdä joka ryöväys. + +Nimismies hiipi antamaan käskyjänsä. Kolme miestä määräsi hän akkunaa +vartioimaan ja Jaakon niiden joukkoon; itse aikoi hän, erään toisen +miehen kanssa, pyrkiä ovesta sisälle; heillä oli myös nuoria muassaan +tarpeen varalta. + +Ilosta tykyttävin sydämin vartioitsi Jaakko akkunaa toisien miesten +kanssa ja odotti mitä tuosta tulisi. + +"Ovi auki!" kuului samassa nimismiehen kova ja käskevä ääni, samassa +kuin hän kovasti lyödä paukautti ovelle. + +Seuraukset tulivat heti näköisälle. Valkea sammui paikalla huoneesta ja +saranoillaan oleva akkuna aukeni hiljaa. Suuri miehen rötkö ilmestyi +akkunan reiälle, ja rötkis oli hän kumollansa akkunan alla maassa, +sillä akkuna oli siksi korkealla, ett'ei hän voinut pystössä pysyä +pudotessaan. Ennenkuin tuo akkunasta itsensä pudottanut mies kerkesi +ylöskään nousta, oli Jaakko jo hänen kimpussaan. Rautakourillaan +tarttui hän heti miehen molempiin käsiin kiinni, joita mies koetti +kaikin tavoin saada vapaaksi, mutta se oli yhtä turha, kuin jos hän +olisi vuoren raosta koettanut niitä irti saada. Jaakko tunsi miehen +pitävän jotain kovaa esinettä kädessään. Jaakko kierasi sen irti +mieheltä ja nakkasi kauvas pois tyköään; se oli revolveri-pistuoli. +Heti sen jälkeen kiskasi Jaakko miehen kädet seljän taa, ja toiset +tulivat ja sitoivat ne nuorilla kovasti kiinni, samoin jalat. Tuo +kaikki oli pikemmin tehty kuin sanottu. + +"Jos sinä hiiskut yhden ainoan sanan, niin minä keihästän sinun +paikalla läpitse", kutisi Jaakko miehen korvaan, heti kuin hän oli +käynyt häneen käsiksi. Nyt heillä oli jo yksi saalis, mikä hän sitte +lieneekin? + +"Ovi auki! taikka minä lyön sen pirstaleiksi", ärjäsi nimismies toisen +kerran, ja eipä aikaakaan, niin toinen mies pudottaa rötkäytti itsensä +akkunasta. Hänelle tuli sama kohtalo kuin ensimmäisellekin, mutta +paljon vähemmällä vaivalla; kaikki tuo kävi niin hiljaisesti, ett'eivät +kamarissa ja porstuassa oliat tietäneet niistä toimista mitään. + +"Ovi auki!" kuului taas nimismiehen ääni ja samassa hän löi oveen niin +että akkuna särisi. + +"No, no, mikä siellä nyt on", kuului äreä ääni sisältä ja samassa +hitaita askelia oven tykö. Sitä ennen oli joku käynyt akkunan luona, +kurkistamassa yön pimeyteen; sitten veti hän akkunan varovasti kiinni. + +Nyt aukesi ovi ja nimismies kumppaninsa kanssa astui sisään. + +"Miksi niin sitkeässä oltiin ovea avaamaan?" sanoi nimismies tuimasti. + +"Mikä oikeus teillä on yöllä rynnätä tuolla lailla ihmisien +huoneeseen?" kysyi Matti pöyhkeästi. + +"Teillä luullaan olevan liikoja vieraita, ja tulimme niitä +tervehtimään." + +"Mitä liikoja vieraita! Mitä hittoa tämä on?" + +"Sepähän nähdään; ottakaa valkea!" + +"Ei täällä saa valkeaa." + +"Joutavia! Olihan täällä valkea, vaan sen sammutitte", sanoi nimismies +ja otti samassa valkean, jonka hän pani pöydällä olevaan kynttilään. + +Matti oli avojaloin ja alushousuissa. Matin isä nukkui niin sikeästi, +että hän oikein kuorsasi, eikä näyttänyt tietävän mistään. + +"Tässä tulee tiukka tarkastus", sanoi nimismies. + +"Kenenkä luvalla ja minkä vuoksi, jos saan luvan kysyä?" sanoi Matti, +mutta selvästi näki, että hänen housun-lahkeensa läpättivät +vapisemisesta. + +"Minulla on lupaa kylläksi virassani tämmöisiin toimiin. Teillä on +liikoja vieraita täällä, sano sukkelaan missä ne ovat." + +"Kun vallesmanni on niin varma asiassaan, niin ottakaa täältä mitä +haluatte, eihän huoneet ole isot", sanoi Matti voitollisesti. + +"Täältä kuului äsken puhetta", sanoi nimismies. + +"Minä ja isä-vaari lienemme puhelleet", sanoi Matti. + +"Kylläpä sinun isäsi on uneliasta laatua, kun hän nyt jo noin siki +nukkuu, vasta puhumasta päästyänsä ja näin suuressa jyräkässä!" sanoi +nimismies polisimiehen tarkkuudella. + +Samassa alkoi porstuasta kuulua epätasaisia askeleita ja muuta kopinaa; +sitten ruvettiin ovea jyryyttämään. ja nimismies meni avaamaan. Sieltä +tuli Jaakko ja eräs toinen mies, jotka kantoivat jaloista ja käsistä +sidottua, kovasti riekistelevää miestä. "Älä kiemuroitse, kyllä sinä +nyt jo pysyt", sanoi Jaakko ja rysäytti tuonnoksensa tuolille istumaan. + +"No Jumaliste! Onhan. teillä käsissä kokonainen elävä otus", sanoi +nimismies, joka ei tietänyt vielä koko asiasta mitään. + +"Entä toinen vielä, käydäänpäs hänkin noutamassa tänne valkean näölle", +ja niin he menivät ja toivat toisen sidotun miehen samaa kyytiä. + +"Olipa se sukkela keino! Me koppasimme kiinni nuot talon hyvät vieraat, +jotka akkunasta pyrkivät pakoon", sanoi Jaakko hyvillään, ja samassa +sieppasi hän kynttilän ja meni katsomaan ensin tuotua miestä. Heti kun +hän häntä oli silmännyt, astui hän moniaita askeleita takaperin ja +vaaleni vaaleaksi kuin palttina. Kynttilä putosi hänen kädestänsä ja +sammui. + +"No mikä tuolle miehelle nyt tuli?" sanoi nimismies ja otti valkean. +"Mikä sinulle tuli?" utasi hän Jaakolta, joka vielä kalpeana seisoi +entisessä paikassaan. + +"Polisimies -- herra", änkytti Jaakko. + +"Sinun kyydittäväsi?" + +"Niin. Voi kummaa!" + +"Minunkin mieleeni muistuu jotain", sanoi nimismies ja rupesi kaivamaan +lakkareitaan; sieltä hän veti esiin erään valokuvan ja silmäili vuoroon +sitä, vuoroon tuota noin kummasti vaihettelevaa Jaakon polisia. + +"Totta jumal'avita onkin nyt käsissämme kuuluisa Pirula, yhtä varmaan +kuin me olemme tässä, sillä tuo herra polisi on aivan samannäköinen, +kuin hänestä minulle lähetetty valokuva. Me emme lähdekään arvokasta +saalistamme kuljettamaan noin vähillä vaatteilla, vaan me puetamme +hänen kiireestä kantapäähän asti sitä ennen", sanoi nimismies ja +lähetti yhden miehen noutamaan rautoja. + +"Aivan sama polisihan te olette, jota minä joku päivä takaperin niin +kunnioittaen kyyditsin, mutta mihin teidän kaunis partanne on joutunut? +Todellakin olette te oivallinen polisimies, sillä nyt on saatu kiinni +pahin rosvo kenties koko maailmassa, vaikka hän onkin päivällä muiden +ihmisten näköinen; paha vaan että itse olette kiinni tuon kuuluisan +rosvon sijalla", sanoi Jaakko tutulle polisilleen pilkallisesti, kun +oli tointunut ensi hämmästyksestään. + +"Mikä p----le teidät tänne osoitti?" sanoi tuo entinen hyvä polisi +äreästi noille suomattomille vieraillensa. + +"Niin, onpa metsällä ollut korvat, niinkuin vuosi takaperin +pelkäsittekin", sanoi Jaakko. + +Nimismies rupesi nyt tarkastamaan huonetta muiden kanssa. Sieltä löytyi +paljon epäluulon alaista kalua, kalliita vaatteita, silkki-huiveja, +kulta-sormuksia ja paljon hopea-astioita ja lusikoita. + +"Hm!" sanoi nimismies, tarkastellessaan kulta- ja hopea-kaluissa +nimikirjaimia, "aivan samoja kaluja, joita viimein kaupungista +varastettiin, sillä minulle on lähetetty tieto niiden merkeistä. +Varmaan tulee kunnioitettava herra polisi, Pirula, näistä ja kaikista +muistakin sieltä kadonneista kaluista ja tavaroista vastaamaan". + +"Käykääpä, hyvä herra, syynäämässä tämänkin miehen kotona; hän oli +osallisena kanssani varkaudessa ja on jaossa saanut osansa tavaroista, +vaikka hän nyt niin isosti hurskastelee", sanoi Pirula, osoittaen +Jaakkoa. + +Jaakko tyhmistyi tuota kuullessansa, niin ett'ei hänellä ollut sanaa +suuhun tulevaa. Hän ei ollut vielä ihmisiä tuntenut tähän asti noin +petollisina ja tunnottomina, mutta vähän kerrallansa rupesi hän +oivaltamaan kaikin puolin, kuinka kauvas paatunut ihminen saattaa +pahuudessa mennä. Hän oli nähtävästi esitelty noille roistoille koston +uhrina ja siinä tarkoituksessa oli hänelle annettu nuot kallis-arvoiset +lahjat, että hän varomattomuudessaan joutuisi niiden kautta vielä +varkaaksikin. + +"Ei se mies tarvitse syynäämistä. Hän on tuonut herra polisin +lahjoittamat tavarat jo minulle, epäluulon alaisina, ja antanevat nekin +jotain selitystä asiaan. Ei se silkkinauha kuristanutkaan, niinkuin +tarkoititte, se taisi takertua nyt omaan kaulaanne", sanoi nimismies, +päästäen Jaakon siten pälkähästä. + +Samassa tuotiin rautoja ja molemmat kiinni saadut miehet pantiin +rautoihin, mutta tuo vaarallinen "polisi" erittäinkin kytkettiin sillä +varalla, ett'ei hän suinkaan pääsisi karkuun. + +"Olenhan nyt näyttänyt toteen, että sinä olet rosvojen pesä, ei +suinkaan minun enää tarvinne sitä oikeudessa toteen näyttää?" sanoi +Jaakko Matille, kävellen hänen tykönsä, sillä Jaakko oli taasen +tointunut äsköisestä nimismiehen puollustuspuheesta. + +"Ei sinun tarvitse tulla käräjiin sen asian vuoksi", sanoi Matti +nolosti, joka ei ollut kaukaan aikaan puhunut yhtäkään sanaa. + +"Jaakko ei saa sopia sitä asiaa", sanoi nimismies. + +"Jos hän tahtoo peruuttaa sen syytöksensä, että minä olen ollut +appivaariani ryöstämässä, niin en minä tahdo tulla käräjiin kantamaan +hänen päällensä, sillä minä en tahdo käräjistä kunniaa hakea", sanoi +Jaakko ylevästi. + +"Minä olen kostonpyynnössäni syyttänyt sinua siitä, mutta sinä et ole +sitä tehnyt", sanoi Matti katuvaisesti, sillä hänellä alkoi kapista +hätä. + +"Minä puolestani unhotan kaikki", sanoi Jaakko tukahtuneella äänellä ja +kyynel silmissä; niin hyvää teki hänelle kostoa pyytävän, kavalan +vihollisensa ensimäinen nöyrtymys langetessaan. + +"Sinä olet, Jaakko, jaloluontoinen mies, mutta minun ei käy, virkani +vuoksi, niin tekeminen. Oikeuden nimessä haastan minä teidät nyt +alkaviin käräjiin, vastaamaan näiden herrojenne yökortteerista", sanoi +nimismies Matille ja hänen isällensä Erkille, joka oli jo herännyt +tuosta tekounestansa, eikä ollut tietävinään koko kahakasta mitään. + +Nimismiehen vaatimat hevoset joutuivat nyt kartanolle ja vangit +väntättiin kärryille, ja kaikki ne kalut, jotka kellarikamarista +löyttiin; rahaakin oli tuon Pirulan matkalaukussa melkoinen summa; +kaikki nuot otti nimismies takavarikkoon. Niin lähdettiin Marttalasta +pois. Vangit vietiin vankein-kuljettajalle vartioitavaksi ja niin +hajosi itsekukin kotiinsa. + +Ei tarvinne kertoakaan, mikä ilo Tinttalassa repesi, kun Jaakko tuli +kotia ja kertoi kaikki. + +"Sanoinhan minä sinulle, että Jumala suojelee viattomuuden", hoki Mari +ehtimiseen ja halaili Jaakkoa, ja vanha Saara muori itki ilosta, että +ryppyinen koukkuleuka oikeen väkätti. + +Aamulla levisi kylässä huhu, että Marttalasta oli viime yönä saatu +kiinni kaksi rosvoa, joista toinen kuuluisa Pirula; että Matin oli +täytynyt pyytää Jaakkoa sopimaan käräjä-asiansa, ja että Matin oli +täytynyt tunnustaa, ett'ei Jaakko ole ollut ryöstämässä appivaariansa. +Niinhän on. Vääryys oli sortunut, totuus voittanut. Matin onnen aurinko +oli laskenut, oli ijäksi laskenut, sillä sen rata ei ollut perustettu +totuuteen ja oikeuteen; hän oli toiselle kuoppaa kaivanut ja itse +siiten langennut; totena pysyvät sananlaskut. + + + + +XI. + +Palkinto -- kummallinen vieras. + + +Oli kulunut taas joku vuosi. Tinttala ei ollutkaan enää tuommoinen +kurja uudistalo, sillä siinä elettiin jo vankkaa talonpojan elämää. +Pikku tuvassa ei ollutkaan enään ketään asumassa, sillä valmiina seisoi +nyt jo kehä, joka katovuotten tähden oli siinä valmistumattomana +seisonut useampia vuosia; olipa se oikein punaseksi päältä maalattu. +Siinä valoisassa, puhtaassa ja välkeässä huoneessa asuivat nyt pikku +tuvan asukkaat. Voi kuinka hyvältä heistä nyt tuntui tuo avara asunto +ja murheetoin toimeentulo; tuntuipa heistä siltä kuin he olisivat +omalla ohvakkuudellansa väkisin anastaneet itsellensä itsenäisen +toimeentulon ja siinä samassa yhteiskunnallisen aseman. + +Olipa heidän asukaslukunsakin lisääntynyt monella lailla. Heille oli, +näetten, syntynyt kolmas lapsi, ja he elivät kaikin terveinä ja +hyötyisinä. Myös olivat vanhan Tinttalan asukkaat, Jaakon isä ja äiti, +lisänneet perheen lukua kahdella hengellä. He olivat jo vanhat eivätkä +enää voineet itseänsä elättää tinttaamalla, tuolla heidän mielestänsä +luvallisella lainrikoksella. He olivat nyt tulleet vaivashoidon +elätettäviksi, mutta Jaakko ja Mari ottivat heidät tykönsä, sillä he +eivät saattaneet sitä nähdä, että he olisivat armoleipää syöneet. Mari +oli jo ennen tahtonut heidät tykönsä otettaviksi, mutta Jaakko oli +sitä vastaan, niin kauvan kuin hän saisi tuvan kehän valmiiksi, ja +paraiksi, kun tosi tarve tuli, saikin hän sen. Saara muori oli myöskin +ollut Tinttalassa siitä asti, kun hän toi sanaa, että Marttalan +kellari-kamarissa on asukkaita. Jaakko ja Mari eivät hennoneet häntä +laittaa mökkiinsä takaisin, puutoksia kärsimään, tuota suurinta +ystäväänsä ja hyväntekijäänsä, joka heidät oli suuresta vaarasta +pelastanut. Mummo suostuikin ilolla asumaan noiden ystäviensä +luona, sillä hän pelkäsi ylpeäin Marttalaisten kostoa huonojen +kortteeri-miestensä ilmitulemisesta. -- Noin tavoin oli Tinttalaan +karttunut yhdeksänhenkinen perhe, sillä yhä oli tyttökin siinä. + +Käräjät olivat olleet ja menneet, joissa Marttalan silloisten +yövierasten maja-asia tutkittiin. Oikeus ei voinut Marttalaisia tuomita +itse rosvojen rangaistukseen, sillä he osasivat hyvin puolestansa +puhua. Eivät he sanoneet muka tietäneensä minkälaisia miehiä nuo oudot +olivat, vaan kun he tulivat ja pyysivät yösijaa, niin ei heidän muka +sopinut kieltää. Kun ei heillä muka ollut muualla sijaa vieraillensa, +veivät he heidät kellari-kamariin ja puhelivat siellä vierastensa +kanssa. Kun sitten vallesmanni ilmestyi oven taa ja pyysi ovea auki, +sammuttivat nuot vieraat valkean ja hyppäsivät akkunasta ulos, jättäen +tuomansa kalut kamariin. Tuosta he muka arvasivat vierastensa olevan +epärehellisiä ihmisiä, jonka tähden pelkäsivät pahinta ja tyhmistyivät +niin, että sitten kielsivät heillä ketään olleen ja muutenkin sekanivat +puheessaan, siinä hädässä tulleessa turhassa toivossa, ett'ei kukaan +noita heidän arkoja vieraitansa nähnyt. Nuot perustukset ne olivat, +joihin Marttalaiset kovasti nojasivat oikeudessa, ja ne olivat +vierasten-miesten todistusten kanssa niin yhtä pitävät, ett'ei oikeus +voinut tuomita heille varkaan rangaistusta, mutta asiassa oli kuitenkin +siksi sitovia asianhaaroja, että oikeus tuomitsi heidät isoihin +raha-sakkoihin. + +Vaikka Marttalaiset pääsivät niin vähällä rypemisellä rumasta +asiastaan, oli heidän arvonsa ja kunniansa mennyt ihmisien silmissä -- +palaamattomiin, sillä jokainen rehellinen ja kunniallinen ihminen tunsi +tunnossaan asian todellisen laidan. Olla puheen alaisenakaan rosvojen +suojelemisesta, saatikka sitte joutua syytöksen alaiseksi ja osaksi +tulla rangaistuksi noin rumasta asiasta, sitä kansa ei voinut koskaan +unhottaa, semminkin kun tuo syytös oli aivan heidän luonnettensa +mukainen. + +Tuo kaupungissa tapahtunut iso varkaus oli myös tutkittu ja nuot +molemmat Marttalassa kiinni saadut veijarit tulivat siihen syypäiksi, +sillä Marttalassa takavarikkoon otetut kalut ja rahat olivat juuri +niitä tavaroita, joita sieltä oli varastettu. Jaakonkin täytyi +olla todistajana asiassa, jossa hän sai tarkoin selittää tuon +polisihistoriansa ja Marttalassa tapahtuneet seikkailut. Siellä olivat +nuot lahjatkin tutkittavina, jotka Jaakko polisilta sai, ja ne olivat +myös kaupungista varastettua kalua, arvaapa sen. + +On jäänyt mainitsematta, että toinen Marttalassa kiinni saatu mies oli +eräs naapuripitäjässä asuva talonisäntä. Hän oli jo kerran varkaudesta +rangaistu, ja tuota mennyttä kunniaansa oli hän jonkun aikaa kokenut +takaisin saada leventelevällä kerskaamisella rehellisyydestänsä ja +ulkokullatulla katumuksellaan, ja nuo olivat hänellä alinomaa suussa. + +Eräänä päivänä oli nimismies lähettänyt sanan Jaakolle tulla hetimiten +käymään hänen luonaan. Jaakko oikein säikähti tuota kutsua, semminkin +kun se oli nimismieheltä, mutta meni hän kuitenkin. Sinne tultuansa +kummastui Jaakko oikein aikalailla, kun nimismies vaati häneltä +viidensadan markan kuittia; hän maksaisi Jaakolle mainitun summan. + +"No mutta mitä herran tähden tämä nyt on, ja mistä se tulee? En +ymmärrä", sanoi Jaakko hämmästyksissään. + +"Rosvojen kiinni panemisesta, erittäinkin Pirulan", selitti nimismies. + +"No mutta taivaan nimessä! Tehän rosvot kiinni otitte, siis, jos siitä +jotain palkintoa tulee, on se annettava teille, eikä minulle", sanoi +Jaakko. + +"Ilman sinutta ei olisi Pirula vielä tänäkään päivänä kiinni. Sinä se +olit, joka tiesit hänen pesänsä ja semmoisessa paikassa, ett'ei kukaan +muu olisi sitä osannut aavistaakaan. Sinä se olit, joka tuon +vaarallisen pahantekijän otit kiinni itse teossakin, sillä sitä ei +olisi kukaan meistä voinut tehdä. Pirula on tunnettu vahvaksi mieheksi +ja hänellä oli ladattu revolveri kädessä. Jos hän olisi saanut +silmänräpäyksen enemmän aikaa, jonka hän olisi saanutkin, jos häntä +olisi kiinni pitämässä ollut heikommat voimat, niin olisi hän saanut +tilaa ampumaan, ja silloin olisi hän mennyt, niinkuin monasti ennenkin. +Hän on jo tehnyt murhiakin ja monta muuta isoa vahinkoa, kun häntä on +yritetty kiinni panemaan. Pirula on vaarallinen mies, eikä kukaan ole +vielä rehellisemmästi palkintoa ansainnut kuin te", sanoi nimismies. +(Hän sanoi nyt Jaakkoa kunnioituksesta teiksi). + +Vaikka kuinkakin Jaakko olisi estellyt, ei ollut hänellä muuta neuvoa, +hänen täytyi antaa kuitti ja nimismies maksoi rahat. + +Jaakko otti kiitellen ja kunnioituksella rahat vastaan. Hän ei ollut +vielä koskaan ennen ollut niin rikas. Viisisataa markkaa, se oli iso +rahasto Jaakon mielestä. Iloisella mielellä riensi hän nyt rahojensa +kanssa kotiinsa, jossa hän heti kotiväellensä ilmoitti, mikä onni häntä +nyt oli kohdannut. Ei tarvinne mainitakaan, että tuo perheenisäänsä +rakastava kotiväki riemastui kovin, kuullessaan tuon uuden onnen ja +voiton, sillä olivathan ilot ja surut heille kaikille yhteiset. Olipa +Jaakon isästä ja äidistä oikein kumma, kun heidän pojastaan oli tullut +semmoinen mies, että hän voi tuommoisia palkinnoita ansaita. Naurussa +suin kuunteli Jaakon isä kauvan aikaa Jaakon kertomusta, ja katsoi +samassa häntä luottavasti silmiin ja viimein virkahti hän: "Onkos +hullumpata". Saara-muori halaili vuoroon Jaakkoa, vuoroon Maria ja +hoki: "voi kuin minun on hyvä olla, kun teidän hyvin käypi". + +Kauvan ei Jaakko rahojaan piiloitellut eikä ihastellut. + +Hän rupesi niitä oikein aika kyytiä syytämään Metsälammen rämeesen, ja +sinne rupesi oikein kosolta nousemaan savea. Jaakko teki itsekin työtä +entisellä uutteruudella ja virkeydellä. Monet hyvät vuodet tulivat +siihen avuksi ja palkitsivat moninkertaisesti tuon uutteran työmiehen +hien ja väen, sillä hallakin oli paennut nyt jo etemmäksi, ankaran työn +ja maan kuivumisen pakosta. + +Kaikkien noiden ponnistuksien seurauksena oli se, että heidän +varallisuutensa alkoi karttua siihen määrään asti, että kyläläisilläkin +oli siitä puheen-ainetta. Ei heillä ollut enään ruoan eikä juoman +puutetta. Aitassa oli heillä viljaa tallella katovuodenkin varalla ja +navetta oli täynnä mylviviä eläimiä. Ei heillä ollut velkaa penniäkään +yhdellekään ihmiselle, sillä he olivat hevosenkin hinnan jo kaikki +maksaneet, joka hinta heille oli niin paljon aikoinaan murhetta +tuottanut; vieläpä olivat he hankkineet toisenkin hevosen. + +Eräänä kertana istuivat Jaakko ja Mari kahden, uuden tupansa kamarissa. +Kaunis ilma oli ulkona ja vieno tuuli huhautteli pehmeästi huonetten +seiniin. Kesäisen syyspuolen päivän iltapuoli oli. Mari, ahkerana +emäntänä ja perheen äitinä, kutoi sukkaa. Tarkan tallentajan merkkinä +oli Marin vyöllä pieni avainkimppu. Jaakko istui mykkänä, poski käteen +nojattuna. Kumpikaan ei puhunut mitään, sillä edelliset keskustelut +olivat saattaneet heidän sydämiinsä sanomattoman tyytyväisyyden ja +rauhan; he näyttivät elävän tunteittensa vallassa. + +Silloin aukeni kamarin ovi äkkiä ja tyttö astui sisään. + +"Mies näkyy kiertävän Metsälammen vainion ympärillä", sanoi hän. + +Mari ja Jaakko menivät katsomaan. + +"Voi isä! Isä, isä! tulkaa tänne! tulkaa taloon -- tulkaa! tulkaa +huoneesen -- elkää sinne menkö -- kuulitteko, isä? -- voi, voi!" huusi +melkein yhdellä hengähdyksellä Mari, heti kun hän oli tuon vainion +ympäristöllä kulkevan miehen huomannut, vaikka kaukaa. + +Mutta ullankanteella kuleksiva mies ei ollut kuulevinaankaan Marin +värähtelevällä äänellä huudetuita rukouksia ja toivotuksia, vaan hän +vetäysi puiden suojaan ja katosi metsään. + +Mari tyrskähti katkeraan itkuun. Hän oli pitkän ajan päästä nähnyt +isänsä, kaukaa oli hän nähnyt hänen, mutta yhtäkaikki oli Mari hänen +tuntenut. Marin sydän ilostui nähdessään isänsä, katselemassa niitä +viljelyksiä, joita he, vuosien kuluessa, olivat ponnistellen ja +taistellen valmistaneet. Toivon säde lensi silloin hänen sydämeensä, +että hänen isänsä on leppynyt, on anteeksi antanut, ja tuo toivon säde +oli hänen huulillensa nuot hätähuudot ajanut. Mutta toivo petti; isä ei +ollut vielä leppynyt, ei anteeksi antanut, sillä hän ei ollut +kuulevinaankaan lapsensa hätäistä ja lapsellista huutoa ja kutsumusta, +vaan hän vetäysi metsän kolkkoon suojaan, pois hätäilevän ja rukoilevan +lapsensa näöstäkin; näyttipä siltä, kuin ei hän olisi tahtonut itseänsä +ollenkaan nähtävän eikä tunnettavan. Oliko kumma jos Mari heltyi +itkemään, kaikki nuo harkittuaan? + +Kauvan suri Mari mennyttä tilaisuutta tavata rakasta isäänsä, kauvan +Jaakon mieli oli apea, ajatellessaan appensa anteeksiantamattomuutta ja +leppymättömyyttä. + +Huhut Jaakon ja Marin aineellisesta vaurastumisesta olivat tunkeuneet +Mäkelän Maunonkin korviin. Tuon ryöstö-yrityksen jälkeen ei Mauno +luullut ketään ryöstäjäkseen muita kuin Jaakkoa ja kylässä kulkevan +huhun mukaan piti hän sitä niin varmana, kuin viisi sormea kädessään. +Mutta kun rosvot saatiin Marttalasta kiinni, joutui hän aivan pyörälle +sen asian kanssa: tuo kiinnipano oli tapahtunut Jaakon toimesta ja +kautta ja se oli aivan ristiriidassa hänen ryöväyksensä kanssa, ja hän +koetti saada selville sitä asiaa minkä voi, mutta turhaan. Olisiko +Jaakko ollut niin halukas noita pahantekijöitä kiinni vuovaamaan, jos +hän olisi ollut osallinen tuohon ryöstöyritykseen? Mistä ja kuka oli se +mies, joka hänen noiden hirviöin käsistä pelasti? Mistä oli Jaakolla +tieto, että roistot saivat suojaa Marttalassa? Kas nepä kysymyksiä, +joissa oli Maunolle seulomista ja ajattelemista. + +Mauno oli monta kovaa sotaa sotinut sydämessään. Luonnollinen vanhemman +rakkaus kyti alinomaisena, kalvaavana tuntona hänen sydämessään, mutta +sitä ankarasti vastusti tuo itsepintainen jäykkyys, tekonsa ja sanansa +pitävyys, josta hän oli yleiseen paikkakunnassa tunnettu. Juuri kun +hän oli valloittamaisillansa sydämensä ja ottamaisillansa tyttönsä ja +vävynsä kotiinsa, johon suuntaan Maunon vaimokin alituisesti vaikutti, +tuli tuo ryöväysjuttu taas mieleen ja viritti Maunon vihan ja +ennakkoluulot Jaakkoa kohtaan kaksinkertaisiksi. "Semmoinen hän on! +Enkö minä sitä sanonut? Salakapakasta ei voi parempaa toivoakaan", oli +Mauno silloin sanonut. -- Kaksin kerroin sai Jaakko syyttömästi +apeltansa vihaa ja ylenkatsetta, kaksin kerroin sai Marttalan Matti +häneltä ylistystä ja kunniaa -- syyttömästi hänkin; Matti oli arvannut +niin laittaa; hän oli aikanansa taitava pelaaja. + +Olipa Mauno jo kerran jälkisäädöksellä määräämäisillään omaisuutensa +Matille, ja täydessä loistossaan näkyi nyt hänen vaalinsa oikeus +tyttärensä naima-asiassa. + +Kun tuo rosvojen kiinnipano Marttalassa tapahtui, aleni Matin ja hänen +isänsä arvo niin Maunon silmissä, ett'ei hän pitänyt heitä enään +ihmisinäkään, ja julkisesti oli hän heille eräänä kertana sanonut, +ettei hän tahdo olla rosvojen suojelijain seurassa, ja siitä herran +hetkestä ei nähty Maunon ja marttalaisten seurustelevan. "No kaikkia +sitä näkee ja kuulee! Kuka tuota olisi uskonut? Huono olisi hänkin +ollut lapseni elämän kumppaniksi, kenties huonompi kuin tuo toinen, +vaikk'ei hänkään häävi ole", oli Mauno silloin sanonut. Ensikerran +eläessään oli hän siten tunnustanut erehtyneensä, ensikerran vaalinsa +väärin toimittaneensa, mutta sillä ei hän vielä tunnustanut sitä vaalia +oikeaksi, jonka hänen lapsensa itse oli oman sydämensä vaatimuksesta, +oman mielensä mukaan tehnyt. + +Niin oli Matin arvo Maunon silmissä alennut, mutta Jaakon arvo ei ollut +samassa vertaisuudessa ylennyt. Vaikka hän harkitsikin Jaakkoa vapaaksi +tuosta ryöväyksestä, ei kuitenkaan voinut Maunon silmissä se pirullinen +ja saastainen tahra poistua pois. Jaakosta, jolla ilkeä koston-pyytäjä +oli kokenut so'aista häntä, vaan Jaakko pyöri kuin pyörikin hänen +ryövääjänään. + +Usein oli Mauno syviin ajatuksiin vaipuneena pitkät ajat. Siitä heräsi +hän tavallisesti niinkuin unesta. Silloin nähtiin hänen aina +pujauttavan päätään ja kuultiin sanovan: "jos, jos", mutta kukaan ei +tietänyt mitä tuo "jos" merkitsi. + +Niinkuin jo mainittiin, oli huhut Jaakon ja Marin hyvästä +toimeentulosta tunkeunut Maunonkin tietoon. Hän tahtoi omin silmin +nähdä, kuinka paljon perää tuossa huhussa oli. Siinä tarkoituksessa +lähti hän ypöyksin metsiä myöten kiertelemään Tinttalan tiluksille, +sillä ei hän olisi yhdenkään ihmisen suonut näkevän, että hän meni +hyljätyn tyttärensä ja vävynsä kotia katsomaan. Niinkuin jo tiedämme, +nähtiin hän siellä kumminkin. Sieltä palatessaan oli Mauno tavallista +tiheämmin ja tavallista pitempään ajatuksiinsa vaipuneena ja tavallista +useammin kuultiin tuo "jos, jos"; erään kerran kuultiin hänen lisäävän: +"jos ei hän olisi ollut minua rosvoamassa." + +"Kuka?" kysyi hänen vaimonsa äkkiä. + +"Ei kukaan", sanoi Mauno havahtuen, nousi ylös ja pisti piippuunsa. + +Niin Mauno, mutta eipä muustakaan kansasta ollut peräti haihtunut pois +tuo luulo, että Jaakko olisi ollut tuolla tavalla anastamassa vaimonsa +perintöä tylyltä ja kovalta apeltansa, vaikka Jaakko olikin niin +tuntuvalla tavalla puhdistanut itsensä tuosta rumasta syytöksestä +noiden rosvojen kiinnipanemisella. + +Ei kukaan kärsinyt enempää tuosta ikävästä naima-rettelöstä ja Jaakon +ja Marin kunnian alennuksista, kuin Marin äiti. Jo alusta alkain oli +hän katkeruudella huomannut mihin vaaraan hänen lapsensa joutuisi, jos +hän tulisi Marttalan Matin kanssa elämäänsä viettämään. Hän oli kyllä +Jaakossakin havainnut inhimillisiä heikkouksia kenties enemmän kuin hän +olisi suonut, mutta hänen tarkka silmänsä huomasi hänen avunsa niin +suuriksi, ett'ei hän ollut ollenkaan vastaan tyttärensä yhdistymistä +hänen kanssaan, semminkin kun se oli Marin sydämellinen tahto. Tuon +hellän perheen-äidin sydämessä oli arka, avonainen ja puhdas paikka, +jota ei ollut tämän maailman rikkaus ja hekuma saaneet so'aista, ja +tuon puhtaan paikan avulla voi hän nähdä mammonan monivärisen ja +loistavan lipun lävitsekin hieman tulevaisuuteen. + +Marin naimisesta asti oli hän monta itkua itkenyt. Vaikka hän oli +kokonansa melkein niinkuin vankina, pääsi hän sentään väliin salaa +pujahtamaan pois kotoaan, että hän sai tavata Marin. Silloin he aina +yhdessä vuodattivat raskaan sydämensä, toinen kovan miehen ja toinen +kovan isän ylitse. Oliko Mauno sitte paha tuolle siveälle ja hellälle +vaimolleen? Ei, sitä ei hän ensinkään ollut. Hän ei ollut koskaan +lyönyt vaimoansa, eipä vielä pahoilla ja törkeillä sanoillakaan +sättinyt häntä, eikä Mauno ollut vielä koskaan ollut juovuksissa. Hän +oli hyvä mies, ainakin mitä ulkonaisiin aviollisiin oloihin tulee, +mutta sisällisen ihmisen ja siis elämänkin laita on aivan toisin. Että +Mauno oli jo heti naimisensa alusta anastanut ankaran miesvallan +avioliiton velvollisuuksien ja oikeuksien ylitse, oli jo aivan hänen +luonteensa mukaista, mutta siihen vielä lisäksi tuli, ett'ei Mauno +pitänyt vaimoaan -- vertanaan. Tuota ei Mauno tosin antanut vaimollensa +tiedoksi törkeillä ja raa'oilla sanoilla, vieläpä koetti hän olla +vaimollensa kokonaan sitä ilmoittamattakin, mutta se ei onnistunut, +sillä sydämen silmillä on tarkka näkö ja sen hermoilla on tarkka tunto. +Suru-mielellä antautui vaimo heti miehensä tahdon alle kaikissa, ja +mykkänä kantoi hän sydämessään tuota outoa ja arkaa paikkaa, eikä Mauno +koskaan koettanutkaan täyttää tuota outoa, ei terveeksi tehdä tuota +arkaa paikkaa -- ei. + +Silloin kun vaimon mielestä tuntuivat yhteiset asiat menevän vastoin +hänen ymmärrystään, koki hän aina hiljaisesti ja nöyrästi muistuttaa ja +vaikuttaa miehensä mieli-piteisiin, mutta hän ei ollut vielä kertaakaan +onnistunut. Semmoisissa tapauksissa sanoi Mauno tavallisesti: "mitä +tuota joutavia puhuu", ja lähti pois. -- Minkäpä hänelle sitten teki. + +Marin ja Jaakon naimisen aikanakin koetti Marin äiti vaikuttaa Maunoon +niin paljon kuin voi heidän eduksensa, mutta siitä ei Mauno kärsinyt +hänen puhuvankaan. Mutta ei hän sentään heittänyt toivoansa, eikä +lakannut puhumasta ja kyhertelemästä tyttärensä eduksi, ja tuota hän +teki vuodet läpitsensä, kun vaan tilaa oli, mutta kaikella +ahkeruudellaan ei hän voittanut muuta, kuin että Mauno rupesi tyytymään +tuohon "mitä tuota joutavia puhuu" sanaansa. + +Niin, tyhjiin raukesivat Marin äidin hankkeet ja ponnistukset jäykän +miehensä kääntämisessä ottamaan sanansa takaisin ja edesauttamaankaan +omaa lastansa ja vävyään heidän uuden talonsa perustamisessa. + +Vaikka Marin äiti oli niin kovan isäntävallan alla, sai hän kumminkin +usein tilaisuuden auttaa Jaakkoa ja Maria sillä ja tällä pienemmällä +avulla, ja semminkin noina kovina katovuotten aikoina auttoi hän usein +heitä ruoka-avuilla. Oi kuinka usein olisi tuo hellä perheen-äiti +käynyt katsomassa lastaan ja vävyään ja heidän pientä uutta taloaan, +niin, senpä hän olisi tehnyt niin usein ja mielellään, mutta se oli +mahdotoin -- Mauno ei sitä sallinut. + +Kun sitten nuo huhut tulivat, että Jaakko muka olisi ollut Maunoa +ryöstämässä ja että Marttalan Matti on Jaakon haastanut oikeuteen +kunnian loukkauksesta, niin ei ollut enään Marin äidin surulla rajoja. +Hän tunsi selvästi tunnossaan, että Jaakko oli viatoin tuosta hirveästä +syytöksestä. Yhtäläistään koki hän Maunolle tehdä perättömäksi tuota +syytöstä ja toteen näyttää kuinka viatoin Jaakko oli tuosta rikoksesta, +mutta nuot hänen puuhansa ja puhdistustoimensa eivät onnistuneet +paremmin kuin ennenkään. Tavallisesti sanoi Mauno vaan: "ole tuossa +vaiti!" ja sitten jälkemmin: "mitä tuota joutavia puhuu." Ei Mauno +koskaan julkisesti ilmoittanut sitäkään, että hän Jaakkoa epäili +tuossa ryöväysjutussa, ei jopa kaiketi, paljonpa hän silloin olisikin +vaimonsa kanssa keskustellut yhteisistä, sisällisistä asioista. + +Ei ole vielä mainittu, että Jaakko oli parina vuotena jo hankkinut +itsellensä huvittavaa ja hyödyttävää kirjallisuutta. Korpelassa +kylvetty siemen oli kyllä heti itänyt, mutta nyt vasta se orasti. +Jaakon oli aina mieli halannut kirjallista tietoa, mutta jokapäiväisen +elämän surut ja huolet olivat hänellä näihin aikoihin saakka olleet +niin ankarat, ett'eivät hänen aineelliset varansa sitä sallineet. Mutta +kun hänen ajallinen elämänsä oli nyt vaurastunut, rupesi hän +tyydyttämään henkistä tarvettansa, ja hänellä oli nyt oikein kahdet +sanomalehdet, jotka riippuivat kahtapuolta kamarinsa akkunaa, +pisteltynä järjestyksessä pitkiin nauloihin. + +Näinä aikoina Jaakko sai ensimäisen verokirjansa, sillä uudistalon +vapaa-vuodet olivat jo loppuun kuluneet. Olipa Jaakko milt'ei +mielissään, saatuansa kirjallisen osoituksen yhteiskunnallisista +velvollisuuksistaan. "Jopahan rupeavat meitäkin ihmisinä pitämään, +koska verokirjan lähettivät", oli Jaakko sanonut, verokirjan saatuansa, +vaikka tuo käskevä seteli on monelle vastenmielinen. + +Jaakko rupesi nyt ottamaan osaa kunnallisiin keskusteluihin, sillä hän +tunsi olevan itsellänsä oikeuksia, koska oli saanut velvollisuuksiakin. +Useinkin hän antoi niissä valaisevaisia ohjeita, sillä hänellä oli +nytkin jo avarammat ja vapaammat käsitteet yhteiskunnallisista +asioista, kuin monella muulla. Mutta tavallisesti katsottiin +hänen ohjeensa ja neuvonsa ylen. Kun Jaakko ensikerran puhui +kunnalliskokouksessa, katsoivat muut kokouksessa olijat pilkallisesti +ja kysyvästi toisiaan silmiin, suu ilvehymyssä, ja melkeinpä he olivat +nauruun purskahtamaisillansa. Minkätähden! Sen vuoksi kun hän oli --. +köyhä uudistalolainen, Tintta Jaakko vaan, ja hän tulee puhumaan +mielipiteitänsä kuntakokouksessa. + +Semmoinen oli Jaakon ja Marin arvo ja asema appelassa ja kylässä, +semmoinen oli myös heidän aineellinen toimeentulonsa sillä +aikakaudella. + + + + +XII. + +Kasvatuksen arpia -- syvä lankeemus. + + +Edelleen teki Jaakko työtä uudessa talossaan, ja työ vaikutti +terveellisesti hänen ulkonaiseen ja sisälliseen elämäänsä. Hän tuli +työnsä kautta ja voimasta hyödylliseksi jäseneksi perheelleen ja siinä +samassa yhteiskunnalle. Heidän aineelliset varansa olivat työn ja +toimen kautta karttuneet siihen määrään, että he voivat murheettomina +syödä omaa leipäänsä. Monta intohimoa, monta kasvatukselta perittyä +helmasyntiä tuli tuon työn kautta kuoletetuksi, ja yhä enemmän sielu +puhdistui ja varttui varsinaiselle elämälle, täyttämään niitä pyhiä +velvollisuuksia, joita perhe-elämällinen kutsumus myötänsä tuo. He +olivat taistelleet monta taistelua, taistelleet jokapäiväisen elämän +toimeentulon eduksi, raakaa maata ja kovaa luontoa vastaan, mutta tuo +jäykkä ja kova korpi ei antanut aihetta mihinkään katkeraan taisteloon. +Sillä vaikka hän tekikin kovaa vastarintaa valloittajilleen, teki hän +sen vaan ikäänkuin pilan vuoksi, ja sittenkun hän oli voitettu, hymyili +hän vaan niin mieluisesti ja antautui ainaiseksi palvelijaksi +valloittajalleen. Pakotusta ja hikeä tuotti tosin tuokin taistelu, +mutta ei tuo pakotus ollut sydämen pakotusta, vaan se oli ruumiin +väsymystä ja uupumista, jonka kova työ lahjoittaa kullenkin ahkeralle +tekijällensä, ainakin kerran päivässä, mutta joka illalla työstä +päästyä heitti niin mieluisan muiston ja tunnon spdämeen, että tänäkin +päivänä on taasen elämän velvollisuudet täytetty. + +Vettä, karpaleita puristi tuokin taistelu, mutta ne eivät olleet niitä +karpaleita, joita sydämen murhe ja tuska puristaa ulos ihmisen +sydämestä silmien kautta ja joita sanotaan kyyneleiksi, ei, ne olivat +vaan vaivoista valuvaa hikeä, jotka jättivät sydämen rauhaan ja +kuivuivat itsestänsä yön levähdyksellä, huomenna taas uudestaan +vuotaaksensa. + +Paljon, paljon olivat uudistalon asukkaat taistelleet toisenlaistakin +taisteloa, joka ei tyytynytkään tuohon ulkonaiseen, elämän surun +ahdistukseen ja ruumiin voimien uuvutukseen, vaan uuvutti ja murti +sisällisiä sielun voimia. Se taistelu oli ihmisellisen kunnian, arvon +ja oikeuden taitelua. He olivat joutuneet ilkeän kostonpyytäjän +uhriksi, ja tuo kostonpyytäjä koetti kostonpyyntöään ajaa perille +kavaluudella ja viekkaudella. Nuo hänen vehkeensä olivat siihen määrään +onnistuneet, että heidän kunniansa oli vaarassa, ja se puristi monta +kyyneltä heidän silmistänsä ja tuotti monta murhetta heidän sydämiinsä. +Kummankin taistelun olivat he taistelleet lähes voitollisesti, vaikka +kyllä usein näytti siltä, että totuus sortuisi ja vääryys ja kavaluus +vaan rehoittaisi täällä maan päällä. + +Noita kaikkia muistelivat he usein, varsinkin kauniina, tyyneinä ja +hämärinä syysiltoina työstä päästyään, jolloin laskevan auringon säteet +laativat taivaan reunat purppuran-punaisiin verhoihin, punaten yön +verhoksi vetäyneen pilven härmän, ja jolloin ihmishenki niin mielellään +muistelee menneitä aikoja, samassa kuin se pyrkii saamaan vastausta +suurelle hengelliselle kysymykselleen -- tulevaiselle elämälle. + +Tuommoisia kauniita iltoja oli sekin aika, jona Jaakko näytti +erinomaisemmasti ajatuksiinsa vaipuneelta; luultavasti hän ajatteli +nytkin menneitä ja kenties tuleviakin aikoja. Mari oli myös siinä ja +äänettöminä istuivat he kamarissaan pitkän ajan. + +"Minä olen tässä miettinyt jotain", sanoi Jaakko vihdoin, katkasten +siten äänettömyyden. + +"No mitä vainen?" kysyi Mari. + +"Että lähdemme kaupunkiin". + +"Yhdessäkö?" + +"Niin". + +"Ja mitä varten?" + +"Minulla ei ollut sinulle antaa minkäänlaisia morsiuslahjoja, +naimisemme aikana, ei muuta kuin turmeltunut oma itseni. Me olemme +paljon tehneet työtä, paljon nähneet vaivaa ja Jumala on työmme +palkinnut. Nyt lähdemme yhdessä kaupunkiin, 'morsian-markkinoille'. +Myöhäistä on se tosin, mutta parempi myöhäänkin kuin ei koskaan", +esitteli Jaakko. + +"Sinulta en odottanutkaan mitään maallisia rikkauksia, tiesinhän sen, +ett'ei niitä sinulla ole. En sinulta vaatinutkaan muuta kuin oman +itsesi, ja siinä oli minulle kylläksi. Minä näin sinun läpitsesi, näin +sinussa piilevän miehen, toivoin sinusta tulevan miehen ja sentähden +uskalsin minä yhdistää kohtaloni sinun kohtaloosi. Sinusta on tullut +mies, kuten ennustin, ja työllä ja totuudella olet sinä sen toteen +näyttänyt koko maailmalle. Se on tosi, että kävisin mielelläni +kaupungissa, jossa olen käynyt kerran vaan ennen. Tosin ei minun +mieleni tee mitään kalliita morsiuslahjoja, mutta olisihan yhtä ja +toista, joka olisi paremmin tarpeen. Sentähden suostun ilolla +esitykseesi ja lähden kanssasi kaupunkiin, semminkin kun lapsiltakin on +hyvä pääsy. -- Sinä olet hyvä ja oivallinen aviokumppani", sanoi Mari +ja syleili innokkaasti miestään. + +Eihän muuta. Huomenna ruvettiin puuhaamaan kaupunkikuormaa ja Jaakko +vei reellä kaksi kuormaa maatavaroita kylään, jotka kylässä sitten +sälytettiin kärryille, vietäväksi kaupunkiin, joilla myötyinä +saataisiin rahoja tarpeellisiin ostoksiin. + +Kun kuorma oli saatu noin valmiiksi, lähtivät Jaakko ja Mari matkalle. +Ilma oli kaunis, ja ilman mitään erinomaisitta tapauksitta pääsivät he +kaupunkiin. Siellä ottivat he majapaikan laitakaupungissa olevassa +pikku talossa. + +Yksissä neuvoin möivät he tuomansa tavarat hyviin hintoihin ja saivat +niillä kauniit rahat ja Mari joutui niiden vartijaksi. Tavarain +myönnissä oli tullut ilta ja huomenna aiottiin ruveta ostoksia ostamaan +ja sitten pois. + +Oli jo vähän iltahämärä, kun Jaakko lähti majatalosta vielä +kaupungille, jotain asiaa ajamaan. Erään kadun kulmassa oli seisomassa +kaksi miestä, joiden sivutse Jaakon piti mennä. + +"Mitä minä näen? Tinttalan Jaakko!" kuuli Jaakko toisen heistä sanovan. + +Jaakko katsahti heihin ja havaitsi heti, että siinä seisoi Marttalan +Matti, erään hänen parhaan ystävänsä kanssa. + +"Niin on", sanoi Jaakko ja käveli eteenpäin. + +"Elä mene, Jaakko, minulla olisi sinulle vähän asiaa!" sanoi Matti. + +Jaakko seisahtui ja molemmat miehet kävelivät hänen tykönsä. + +"Minä olen aikaa ajatellut sinun kanssasi käydä tosi sovintoon, vaan +siitä ei ole tullut koskaan valmista. Nyt on hyvä tilaisuus siihen. +Emmekö lähde kapakkaan, että saisimme sovinnon päälle siellä jotain +suuhumme!" esitteli Matti. + +"Minulla ei ole mukanani rahaa yhtään penniä", sanoi Jaakko. + +"En minä sinulta mitään vaadikaan, minä maksan kaikki kulutukset; +olisinpa kehno mies, kun kutsuisin toisen kapakkaan ja vaatisin hänen +maksamaan", puheli Matti. + +Jaakko ei vastannut mitään, hän mietti. Sovinto verivihollisen kanssa +tuntui hänestä niin miellyttävältä, mutta onko tuo sovinnon tarjous +vilpitöin ja rehellinen? se oli kysymys, joka pani Jaakon siksi +ajattelemaan, ett'ei hänellä ollut suoranaista vastausta antaa. + +"Tule pois, Jaakko! Minä tiedän rauhaisan paikan, jossa saamme vapaasti +haastella", kehoitti Matti ja lähti kumppaninsa kanssa kävelemään. + +Jaakko lähti hitaasti ja verkalleen heitä seuraamaan; tuntuipa siltä +kuin hänen olisi tarvinnut useampi askel ottaa taa- kuin eteenpäin. +Olipa niinkuin olisi ollut liian vähän aikaa Jaakolla, tehdäksensä +oikein lujaa päätöstä, mitä olisi tuon asian kanssa oikeastaan +tekemistä, ja kesken tuntui tuo päätös olevan vieläkin, mutta hän +seurasi kuitenkin Mattia. + +Niin tavoin tulivat he erääsen kapakkaan. Eipä tuo Matin kehuttu paikka +näyttänyt kovin rauhaiselta. Rumanaamaisia miehiä istui parvittain +pöytien ympärillä, kilistellen lasejaan ja polttaen tupakkaa. Toinen +laji noita kapakkanaamoja oli tuhkaharmaita ja heidän silmiensä +ympärillä oli mustan tumma, kuolleen veren näköinen juormu, joka +piiritti koko silmän ja oli ikäänkuin pilvenä tuon Luojan luoman ja +ennen niin kirkkaan tähtösen ympärillä, niinkuin vankkana ja ainaisena +todistajana, että tuo Luojan lahjoittama valon lähde ei ollut enään +alkuperäisessä kirkkaudessaan ja puhtaudessaan, vaan että se oli +nykyään verestyneen, himmentyneen ja pullistuneen näköinen, jolta +näytti jo tahto ja voima peräti puuttuvan. Yksi osa noista +kapakka-asujista löivät kortteja parvittain ja yksi osa kävellä huojui +ja toikkeroitsi sinne tänne. Vaikka olivatkin noin erinkaltaisissa +toimissa, oli heille kaikille kuitenkin yhteistä kiroilemiset ja +jumalattomat ja rivot puheet. Tupakan savua oli huone täynnä ja +lattialla oli paksusti piipun poroa ja muuta likaa, joka siihen +juopuneilta läikkyvän märkyyden kanssa oli sekaantunut yhdeksi +tahraksi. + +Ei näyttänyt seura eikä huone hauskalta, ja tuo kaikki muistutti +Jaakolle niin elävästi lapsuuden kotia, vanhaa Tinttalaa. + +Matti näytti olevan hyvä tuttu sekä talon väelle että vieraille. Häntä +kehoitettiin istumaan ja tulemaan joukkoon; kyseltiin tarkoin hänen +kumppaniaan, ja Matti selitti Jaakon olevan hänen tuttujaan +kotikylästä. Tuostakos tuli Jaakolle ystäviä: kättä puristettiin, onnea +toivotettiin ja ryyppyjä tarjottiin. + +Eri pöydän ääreen tahtoi Matti juomisia ja sen ääreen istuivat nuo +sovinnon tekiät. Jaakko ei tiennyt nytkään, miten hänen kanssaan +oikeastaan oli, mutta hän istui vaan kun käskettiin. Sitten rupesi +Matti ryyppyjä tarjoilemaan. + +"Minä en juo itseäni juovuksiin", sanoi Jaakko. + +"Mitä joutavia! Kuka tuon vertaisesta juovuksiin tulee? Otetaan vaan +sen verran, että tullaan puheen lystiin! Ota vaan ryyppysi pohjaan!" +esitteli Matti. + +Niin istuttiin, haasteltiin ja väliin maisteltiin, mutta sovinnon +tekemisestä ei puhuttu mitään. + +Jaakko ei ollut kylläksi tarkka valvomaan kiusauksen hetkellä omaa +sydäntänsä. Hän oli lujasti päättänyt, kauvan päättänyt, ettei hän +enään koskaan joisi itseänsä juovuksiin; oman rakkaan vaimonsa tähden +oli hän tuon päätöksensä tehnyt, ja hän oli kauvan päätöksensä pitänyt, +mutta hän ei ollut joutunut koskaan lupauksensa jälkeen oikein tosi +kiusaukseen; nyt oli hänellä kiusaus käsissä ja hän ei voinut sitä +kestää, vaikka luuli selviävänsä, sillä hän tuli sitä enemmän +juovuksiin, jota enemmän hän tenäsi, ett'ei hän juo päihinsä asti, +sillä hän maisteli kumminkin ehtimiseen ja oli silloin jo juovuksissa, +kun hän luuli olevansa tuossa luvallisessa puheen lystissä. -- +Helmasynti oli virvonnut, oli voittanut. + +Voittanut oli Mattikin tarkoituksensa. Vaikka hän olikin niin nöyrtynyt +tuona rosvojen kiinnipano-hetkenä kotonaan, oli hänen kostonpyyntönsä +elpynyt jälleen täyteen voimaan, nähdessään, ett'ei laki voinut häntä +tuomita niin raskaaseen rangaistukseen kuin hän pelkäsi. Entinen +nöyryys oli muuttunut entiseksi vihaksi ja vainoksi, ja hän etsi vaan +tilaisuutta, saadakseen langettaa Jaakon. Nyt luuli hän tilaisuuden +tulleen ja hän oli asian harkinnut niin, että hän viettelee Jaakon +ensin juomaan itsensä juovuksiin ja sitten härsyttää hän hänen vihaan +ja niin tekemään lopen jonkun hirveän rikoksen. Onnistuiko hän siinä +täydelleen? Senpähän saamme nähdä. + +Jaakko rupesi jo puhelemaan isolla äänellä, niinkuin hänen tapansa oli +viina päässä tehdä, mutta Matin silmät loistivat pirullisesti. + +"Sano, sano Tintta-karhuksi!" kuultiin Matin kuiskivan kumppanilleen! + +"No milloin siitä sovinnosta puhutaan?" sanoi Jaakko suurella äänen +painolla. + +"Kuka tuommoisen Tintta-karhun kanssa sopii?" sanoi Matin kumppani. + +Jaakko kavahti tuolilta ylös. + +"Tintta-karhu! Tuoko se nyt on se mainio Tintta-karhu?" sanoi eräs +juomajoukosta. + +"Hän on se, katsokaa nyt karhua oikein karvan juureen asti", sanoi +Matin kumppani. Se oli hänen viimeinen lauseensa, sillä Jaakon nyrkki +putosi samassa hänen kasvoillensa ja hengettömänä kaatui solvaisija +lattialle. + +"Murha, murha!" rupesivat kaikki yhteen ääneen huutamaan. He rupesivat +tapailemaan Jaakkoa kiinni, mutta hän löi ja hutki ympärilleen kuin +riivattu, ja vetääntyi samassa ovea kohden. Ei heissä ollut +joukollakaan sitä miehuutta, että olisivat ottaneet Jaakon kiinni, +sillä kenenkään kynnet eivät pysyneet hänessä, vaan ne sinkosivat +kynsien omistajan kanssa joka yrityksessä tuotakin tuokemmaksi. + +Sillä tavalla taistellen pääsi Jaakko kartanolle ja niin kadulle. Tuota +puolihämäräistä katua juosta roikasi hän niin paljon kuin eteensä +pääsi, ja tuo hurja joukko jäljessä, huutaen: "Murha, murha! Ottakaa +kiinni". Tuohon takaa-ajajajoukkoon yhdistyi muitakin kadulla olijoita +ja kulkijoita, ja viimein tuli heitä mahdotoin parttio. Tuolla tavalla +mennä rajusivat he Jaakon ja Marin majatalon ohitse, Jaakko, paljon +edellä tuota meluavaa ja kirkuvaa joukkoa, juosta sukien avopäin, sillä +hänen lakkinsa oli jäänyt kapakkaan, ja joukko jälessä huutaen, +hoilaten. Jaakko juoksi ulos kaupungista ja poikkesi lähimpään +viidakkoon; mahdotoin oli heidän häntä sieltä löytää. + +Tuo näky ja kuulo kävi kipeästi Marin sydämelle kuin puukon pistos, +mutta ei hän kuitenkaan kadottanut hetkeksikään järkeään ja +neuvokkaisuuttansa. Hän puki kiireesti vaatteet yllensä ja lähti +kuulustelemaan asian oikeaa laitaa. Melkein suorastaan älysi tuo +teräväpäinen vaimo, mitenkä tuo riesa oli tullut, semminkin kun hän +näki Marttalan Matin takaa-ajajien etupäässä. + +Meluava ihmisjoukko kadulla ohjasi tuon huolehtivan ja lujan +perheen-äidin askeleita, ja siltä ja tältä ihmiseltä kysäsi hän tuota +paikkaa tarkemmin, jossa tuo harmittava turma oli tapahtunut. Ei olisi +luullut heikolla vaimolla olevan sitä rohkeutta, että olisi voinut +astua sisään siihen huoneesen, jossa kaikki yhdestä suusta sanoivat +murhan tapahtuneen juuri nyt, ja vieläpä hänen miehensä tekemänä, mutta +tuo hirveä asia oli Marin sydämen asia, ja se se teki lujaksi heikon +astian, juuri siinä hetkessä, kun kaikki muut horjuivat. + +Kun Mari tapasi tuon turmiota tuottavan kapakan, astui hän tykyttävin +sydämin juomahuoneesen. Hän hengitti syvään ja silmäili hätäisesti +ympärillensä. Häneltä pääsi pieni huudahdus ja hän rupesi hengittämään +harvemmasti, mutta hänen rintansa aaltoili myrskyn jälkeen tyyntyneen +meren mainingin kaltaisesti; hän oli nähnyt jotain, jota ei hän ollut +osannut aavistaakaan -- tuo mies ei ollutkaan kuollut, jota Jaakko oli +viinapäissään lyönyt; hän oli mennyt vaan tainnuksiin kahdesta kovasta +täräyksestä, täräyksestä, jotka Jaakon nyrkki antoi, ja toisesta, jonka +hän sai kovasti kaatuessaan. + +Mies oli jo täydellisesti tointunut ja oli jo kävelyllä. Hän oli vielä +juovuspäässä ja kiroili kauheasti Marttalan Mattia. + +"Senkin hiton vietävä roisto", uhkaili hän. "Hän sai minun toisen +kerran jo narratuksi härsyttämään Jaakkoa, joka on kymmenen kertaa +parempi mies häntä. Entisestään olisi minun pitänyt tietää, mitä siitä +seuraa, kun Jaakkoa syyttömästi solvasee, mutta se p----n Marttalan +Matti saa semmoisia aikaan, vaan ei hän vasta enään minua narraa +käymään syyttömien ihmisien silmille", höpisi mies, eikä huomannut +Maria. + +Mari astui nyt miehen tykö ja pyysi että hän sopisi tuon tapaturmaisen +asian, eikä vaivaisi Jaakkoa oikeuteen; he maksaisivat hänelle +kohtuullisesti. + +Mies lupasi kyynel silmissä sopia asian, semminkin kun hän kuuli +saavansa rahaa, sillä entiset rahansa oli hän juomisellansa lopettanut. + +Samassa tuli Matti huoneesen, sillä hän palasi juuri nyt tuolta +takaa-ajomatkalta. + +"Kävipä karhulle kerran hullusti; nyt saan hänen ainakin pois +silmistäni. Ei hän niin mene, ett'ei häntä kiinni saada, vaikka nyt +pääsikin kynsistämme. Haa! murha -- sepä on naula, joka vetää", puhui +Matti mielihyvillään, eikä huomannut, että murhatuksi luultu mies oli +pystössä ja että Marikin oli huoneessa, sillä Mattikin oli +juovuksissa. + +"Mitä perhanaa sinä murhasta puhut? Olenpa jo pystössä kahden töppöseni +päällä, luullakseni niin lujassa kuin sinäkin, vaikka kyllä äsken +sääreni virveliä huusivat, ja olenpa koko asian sopinut jo Tinttalan +Marin kanssa", sanoi mies ja astui samassa Matin eteen. + +Matti tuli nyt niinkuin puusta pudonneeksi. Pitikö tuonkin onnen +luiskahtaa pois hänen käsistänsä? Ei, ei, niin ei saata käydä -- mutta +tuossahan on elävä todistuskappale edessäni -- murhaa ei ole +tapahtunutkaan -- Mari -- sopinut! Nuot ajatukset sekoittivat niin +Matin ajatukset, ett'ei hän tietänyt mitä tehdä ja sanoa. Vihdoin +selkeni hän hämmästyksestään ja astui vuorostaan miehen eteen. + +"Sinä et saa sopia sitä asiaa", sanoi hän kumppanillensa kiivaasti. + +"Minä saan tehdä oman asiani kanssa kuinka tahdon, ja se on jo sovittu. +Sinä olet väärä ja kavala mies, Matti, ja tästä eteen päin emme ole +enää ystävykset", sanoi Matin kumppani lujasti. + +Mari lupasi aamulla tulla miehen majapaikkaan ja maksaa hänelle +sovinnoiksi mitä hän vaatisi. Matille ei hän puhunut yhtään sanaa, +sillä hän inhosi häntä enemmän kuin käärmettä. + +Nyt lähti Mari pois tuosta turmeluksen pesästä, ja mihinkä hän meni? +Kolkkoon, mustaan, sumuiseen yöhön lähti hän nyt kulkemaan. Hänellä oli +kadonnut, eksynyt ja langennut lammas, sitä hän lähti nyt etsimään. Hän +tiesi missä vaarassa ja tuskassa Jaakko nyt oli, sielun ja ruumiin +puolelta. Hänellä oli tuolle langenneelle lohdutuksen sana ja sen hän +tahtoi saada perille, ennenkuin se tulee myöhäiseksi. Hän oli Jaakon +päihtymisen määrästä arvannut, ett'ei hän jaksanut kauvas mennä siitä, +kun takaa-ajajat pois palasivat. Sen vuoksi toivoi hän hänen +löytävänsä. Yksinänsä ja heikkona kuin varjo hiipi hän kaupungin katuja +pitkin ja katosi yön pimeään. Vaikka hän olikin yksinäinen, heikko +nainen, ei hän peljännyt pahoja ihmisiä, ei metsän petoja eikä mitään, +sillä hänellä oli vaan yksi ja ainoa tarkoitusperä ja päämaali, jota +kohden hän pyrki, ja tuo tarkoitusperä oli langenneen miehensä etsiminen +ja löytäminen! Paljon voi vaimo toivoa ja paljon rakastaa! + +Kun Mari pääsi kaupungista ulos, meni hän siihen viidakkoon, johon näki +Jaakon juoksevan. Sinne tultuansa kuiskaili hän hiljaa kuin yön haamu: +"Jaakko, Jaakko! Missä sinä olet?" Sitten kuunteli hän niin hiljaa, +ett'ei tohtinut hengittääkään. Kauvan hän kulki, kauvan hän kuiskaili, +kauvan hän kuunteli, eikä mitään kuulunut. Vihdoin viimein oli hän +kuulevinaan jotain heikkoa oihkaamista. + +"Jaakko, Jaakko! Oletko sinä siellä? Oma Marisi hakee sinua", kuiskasi +taas Mari. + +"Mari, Mari! oletko sinä Mari? Jos olet, niin tule tänne!" kuului +silloin käheästi kuiskiva ääni jostain pensaasta, ja Mari läheni sitä. + +Mari oli oikeen arvannut. Viina ja väsymys olivat vaikuttaneet, ja +Jaakko oli kaatunut erään pensaan juurelle, sillä hän ei voinut +edemmäksi mennä. Surkeana sielun ja ruumiin puolesta makasi ja voihkasi +hän siinä, sangen onnettomassa tilassa. Hän oli selvennyt jo osaksi +viinasta ja sen jälkiseuraukset olivat nyt kaikessa kauheudessaan +Jaakkorievun kintereillä. Juopuminen oli jo hirveä ja häpeällinen +rikos, mutta tuo toi myötänsä toisen vielä hirveämmän rikoksen -- +murhan, ja se oli hänen eroittava ikuisiksi ajoiksi rakkaasta +vaimostaan ja lapsistaan, ja tuo tieto ja tunto teki hänelle niin +kauheat omantunnon vaivat, että hänen joka luunsolmunsa vapisivat +niinkuin haavan lehti. + +"Jaakko! Oletko sinä Jaakko?" kuiskasi Mari likelle tultuansa. + +"Oi Mari, rakas Mari! Sinäkö se olet? Voi kauheata -- murha -- ijäksi +eroitettu sinusta ja lapsistani, se on enemmän kuin ihminen voipi +kestää", puhui Jaakko väännellen itseänsä kauheoissa tuskissansa. + +"Sinulla on syytä rauhottua; se mies ei olekaan kuollut, jota sinä +löit", sanoi Mari. + +"Voi, voi Mari! Elä mielistele, elä petä minua, sillä se ei kauvaksi +poista tuskaa sielustani. Minä näin hänen kaatuvan, näin hänen +hengettömät, sinertävät kasvonsa, kuulin huutoja: murha, murha, tunsin +kuinka minua ajettiin takaa; ainoastaan vahva voimani pelasti minua +hetkeksi rikoksen kostosta -- voi, mutta pian on minua kohtaava +ansaittu rangaistukseni", vaikeroitsi Jaakko epätoivossaan. + +"Mutta kuitenkin on se tosi, että se mies elää, jonka luulet +murhanneesi", sanoi Mari. + +"Mistä sen tietäisit ja mistä olet sen keinon keksinyt, jolla koet +hetkeksi tuskaani lievittää?" sanoi Jaakko yhä epätoivoisena. + +"Olenpa omin silmin nähnyt hänen elävän ja olen puhutellut häntä suusta +suuhun; hän oli pyörtynyt vaan kovasta täräyksestä", sanoi Mari. + +"Tuntuu hiukan toden mukaiselta puheesi, mutta se ei rauhoita minua +vähääkään. Jospa hän olisi virvonnutkin kuolleista, niin kauhea +rangaistus odottaa minua, sillä minä tein ruman rikoksen ja hukassa, +hukassa on Jaakkosi, hukassa ijankaikkisesti, ja hukassa olet sinä, +rakas Mari, ja hukassa koko perheemme, sillä vähät varamme menevät +suurien rikosteni ja suurien sakkojen suorittamiseksi", vaikeroitsi +Jaakko. + +"Rauhoitu nyt ja usko minua. Lähde nyt vaan minun kanssani +majapaikkaan, jossa saat nukahtaa ja lopen selvetä, ja näetpähän +aamulla, että asiasi ovat paremmasti kuin luuletkaan, ja lähde nyt +heti; sinä menetät terveytesi ja järkesi, jos kauemmin saat täällä +olla", kiirehti Mari. + +"Voi, voi, Mari! Mikä olisikaan minulle parempi kuin kuolema, sillä se +pelastaisi minun kärsimästä sitä häpeää ja tuskaa, jonka olen päälleni +vetänyt. Se pelastaisi minun kärsimästä sitä hirveää rangaistusta, joka +minua odottaa ja joka tulee hyvin ansaittuna. Kuolema, kuolema! tule +pian ja pelasta minut rikosteni häpeästä ja rangaistuksesta, joka olen +viheliäisin ja huonoin ihminen mitä maan päällä löytyy. Minussa löydät +mieluisen uhrisi, ja tuskinpa olet koskaan ennen tehnyt mieluisempaa ja +otollisempaa työtä. Mutta voi! minua peljättää ja kauhistuttaa. +Välttäisinkö sillä ijankaikkisen rangaistukseni? Ei, ei, sitä en +välttäisi. Ijankaikkinen, kauhea Jumalan viha ja rangaistus odottaa +minua kuolemani jälkeen. Voi minua, voi sinuakin ja lapsiani!" +vaikeroitsi Jaakko yhä. + +"Ei niin. Kuolemasta ei puhettakaan, sillä minä ja lapsemme tarvitsemme +vielä kauvan sinua. Lähde nyt heti pois, sillä muutoin sinä vilustut +täällä ja saat todellakin taudin", sanoi Mari ja painoi kapakasta +hakemansa Jaakon lakin hänen päähänsä. + +"Voi, voi, rakas Mari, voi minua onnetointa!" päivitteli Jaakko. + +"Tottele nyt minua ja ole mies", sanoi Mari. + +Jaakko totteli ja niin he lähtivät haapuroimaan pimeässä kaupunkia +kohden. Horjuin ja päivitellen kulki Jaakko vaimonsa jäljessä pimeää ja +sumuista tietä. Majataloon päästyänsä nukahti Jaakko heti vaimonsa +laittamalle vuoteelle. + +Aamulla kun Jaakko heräsi, oli hänen edessänsä kokonainen elämän +helvetti. Hän oli nyt täydellisesti selvennyt viinapäistään ja +järjellinen muisto viimeisistä tapahtumista kokosi kaikki hänen +viimeisen lankeemuksensa erityis-seikat kaikessa hirmuisuudessaan hänen +omalletunnollensa. Noita muistellessa ja tuntiessa tuli Jaakko +semmoiseen tuskaan, että hänen henkeänsä ahdisti, ja tuskan hiki juoksi +hänen päältään. + +"Voi, Herra Jumala, Mari! Mitä nyt on tehtävä?" huokasi Jaakko +tuskissaan. + +"Sovitetaan loukattu mies ja lähdetään kotiin", sanoi Mari. + +"Niin, jos se on mahdollista, jos hän sopii", sanoi Jaakko +ahdistuksessaan. + +"Hän sopii; sen sain jo illalla tietooni", sanoi Mari. + +Jaakko ei vastannut mitään. Hän tarttui vaimoonsa syliksi ja rupesi +siinä itkemään, niinkuin pieni lapsi. Vaimonsa alttiiksi-antavaisuus ja +itsensä uhraavaisuus, ja samassa hänen oma mitättömyytensä ja +viheliäisyytensä astuivat nyt täydessä valossaan Jaakon eteen, ja tuo +se murti kaikenni hänen sielunsa voimat. + +"Voi rakas Mari! Mitenkä meidän ostostemme nyt käypi?" sanoi Jaakko +itkunsa seasta. + +"Elä niistä murehdi, heitetään ostokset ostamatta ja maksetaan mitä +rikottu on. Kyllä siinä on minulle morsian-ostoksia, kun ma saan sinun +taas kotia", sanoi Mari. + +"Voi, voi, Mari! Kehno, huono, viheliäinen mies on sinulla", sanoi +Jaakko nyyhkien. + +"Kyllä sinusta vielä mies tulee, sen sanon vielä nytkin. Sinä et +langennut vapaasta tahdostasi, vaan sinä tulit vietellyksi. Kavala, +vaarallinen kiusaus tuli äkkiä kuin paula tietämättä eteesi. Sinä et +ensin huomannut ja sittemmin et voinut sitä vastaan seisoa, ja niin +sinä lankesit. Sinä kadut sitä nyt katkerasti, ja sen vuoksi toivon +sinusta vieläkin miehen tulevan. Katsos Jaakko! Minä tunnen sinut +paremmin kuin sinä itse", sanoi Mari. + +Sitten lähti Mari sovittamaan Jaakon loukkaamaa miestä. Hänkin oli jo +selvennyt pöhnästä. Olipa saaliin himo hänen tehnyt jo paljon +tiukemmaksi kuin illalla. Hän päivitteli kuinka hänen päänsä on kipeä +ja arveli, ettei siitä koskaan enää tervettä tule, ja osasipa hän +kiskoa Marilta niin paljon sovinnoita, ett'ei heille jäänyt kuin hädin +tuskin sen verran, että he niukuin naukuin kotiansa pääsivät. Kun he +olivat miehestä erilleen päässeet, lähtivät he ajelemaan kotiinsa. + +Kun Jaakon kaupunkimatka tuli tunnetuksi kylässä, kadotti Jaakko kaiken +arvonsa, jonka hän oli pitkällisen taistelun avulla viimeiseltä +itsellensä voittanut. Kun Mäkelän Mauno oli saanut tuon kuulla, oli hän +sanonut: "sitä se nyt vielä oli vailla". + +Ihmiset ovat suuressa määrässä kummallisia, sillä useammat heistä +vaativat enemmän lähimmäiseltään kuin -- itseltään. + + + + +XIII. + +Selkenee -- pehmenee. + + +Nöyränä ja katuvaisena teki Jaakko taas työtä kotiin päästyään. +Alituisesti muistaen omaa heikkouttaan ja horjuvaisuuttaan, rupesi hän +aina enemmän ja enemmän näkemään, mikä kallis ja verratoin aarre +hänellä vaimossaan on. Hän tunsi, että hän olisi tuhat kertaa sortunut +elämän taisteloissa, jos ei hänen vaimonsa olisi alttiiksi-antavaisella +uhrauksellaan häntä alati tukenut, lohduttanut ja pystyssä pitänyt. +Suurella sydämen kivulla havaitsi Jaakko, kuinka kasvatuksessa +juurtuneet helmasynnit ovat vaikeat vieroittaa ja kuinka ne uusissa +muodoissa, uusilla keinoilla ja uusilla voimilla ryntäävät esille ja +uusilla pauloilla kietovat lankeemukseen. Vaikk'ei Jaakko ollut koskaan +ollut paha Marille, kaukana siitä, sillä hän oli häntä kunnioittanut +kaikella kunnioituksella ja rakastanut kaikella aviollisella +rakkaudella, kaksinkertaisella kunnioituksella kunnioitti ja rakasti +hän nyt jaloa vaimoaan; ja eipä Marilla ollut yhtään syytä halveksua +tuolla kaupunki-matkalla saatuja -- morsiuslahjojaan. Vaikk'ei se ollut +sen parempi lahja, kuin lankeemus alinomaisessa elämän taistelussa, oli +se kuitenkin kantanut kauniita hedelmiä: Jaakko ei ollut langennut +vajotakseen, vaan -- noustakseen. Hän oli tullut tuntemaan vihollisen +voiman ja kavaluuden, ja hän rupesi vaarilla pitämään sekä +vihollistansa että omaa itseään; ja nöyrä, katuvainen valvominen oli +sen hedelmänä; siis se lankeemus oli opiksi eikä paatumiseksi, +palaamiseksi eikä eksymiseksi. -- Jospa kaikki lankeamiset +vaikuttaisivat samoin! Niin, niin -- jospa. + +Kaksinkertaisella innolla, kaksinkertaisilla voimilla ja +kaksinkertaisilla toimilla teki ja teetti Jaakko nyt työtä. Ja +huomasivatpa he, kuinka viisaasti Jumala teki, kun sanoi ihmiselle +syntiin lankeemisen jälkeen: "otsas hiessä pitää sinun leipää syömän", +sillä juuri tuo työ voipi paljon ihmisen intohimoja ja syntiin +lankeemisessa tulleita paheita hillitä ja kuolettaa. + +Niin kului taas joku vuosi. Toisenlaiset olivat nyt Vuorentaustan +tienoot, kuin silloin, kun Jaakko tuli sinne taloa tekemään. Avaroita +viljavainioita oli ylt'ympäri kartanon, jotka lainehtivat rehottavassa +laihossa. Toisenlainen oli nyt metsälammen rämekin, sillä se paistoi +saven sekoituksen vuoksi valkealta kuin harmahtava hattu ja rehoittava +nurmitähkiö ja hiirenhäntä-heinät uhkeina huojuivat sinne tänne, +hiljaisen tuulen käydessä, ja toinen osa oli lainehtivassa laihossa. +Rakennuksen takana oli vähäinen kasvitarha, puistoineen ja +Metsälammelle menevän tien kahta puolta oli puu-istutuksia. Tuo ennen +niin hetteinen ja ruma Metsälampi, ruman ja vetelän suon keskessä, oli +muuttunut ihanaksi peilikirkkaaksi silmäksi hymyävän ja rehoittavan +viljavainion keskellä, ja ylpeät kasvit kuvastelivat ympäri rantoja sen +tyynessä pinnassa. Aitassa ja salvoissa oli viljaa vankasti ja mylvivä, +lihava karja oli melkoisesti yhä lisääntynyt. Vankka oli jo Tinttalan +uudistalo, ja tuon vankkuuden perustuksena oli asukasten oikeaan +paikkaan tehty, ahkera työ ja tuo savipohjainen Metsälammen räme. +Jaakko oli oikein arvannut. + +Niin teki ja toimi Jaakko, koettaen unhottaa rikostansa, ja se +unohtuikin osittain, sillä hän löysi sydämellensä levon, ja parempaa +perheenisää, kuin Jaakko oli, ei olisi voinut löytää kenestäkään, +ulkonaisesti hurskaastakaan miehestä. Mitä hyvää olisi siitä ollut, jos +Jaakko olisi sortunut? Ja sortunut hän olisikin, jos ei hänellä olisi +ollut armahtavaista sydäntä ja lempeää kättä tukenansa. -- Marikin oli +arvannut oikein, sanoessaan tuntevansa Jaakon paremmin kuin hän itse, +ja ennustaessaan, että Jaakosta vielä nytkin mies tulee. + +Unohtua alkoi kyläläisienkin mielestä tuo Jaakon viimeinen lankeemus, +sillä hän oli työllä ja totuudella osoittanut, että hän voi sovittaa +rikoksensa ja olla mies. Mäkelän Mauno ei vaan voinut unhottaa Jaakon +viimeistä roimetta. Hänelle oli puhuttu Jaakon ja Marin keskinäisestä +hyvästä sovusta ja heidän nopeasta vaurastumisestaan, aineelliselta +kannalta katsoen, ja hänelle yritettiin usein puhumaan tuosta +ihmeellisestä käänteestä, mutta Mauno ei kärsinyt sanaakaan siitä +puhuttavan, närkästymättä ja inhoaan osoittamatta. Eikä hänen nähty +koskaan enään olevan ajatuksiinsa vaipuneena, eikä sanovan: "jos, jos". + +Marttalan Matti iloitsi sydämestään, kun näki että tuo Maunon ja Jaakon +välillä oleva juopa oli suuressa määrässä isonnut. Hän oli isossa +määrässä voittanut tarkoituksensa, kavaloilla vehkeillänsä, mutta +toivottuun päämäärään eivät ne vieneet, sillä ei hän saanut Jaakkoa +lankeamaan nousemattomaksi. + +Tuon puoliksi onnistuneen tarkoituksensakin nojalla nosti Matti päätään +korkeammalle. Hän luuli ajan itsestään pois pesneen tuon saastan, jonka +rosvojuttu oli häneen iskenyt, mutta niin ei ollut. Hän teetteli +ystävyyttä Mäkelän Maunon kanssa ja viimein hän rohkeni varovasti +Maunolle ilmoittaa olevansa se, joka hänen rosvojen kynsistä pelasti! +Silloin loppui Maunon kärsivällisyys. + +"Hävytöin, huutitoin valehtelia, rosvojen pesä! Mene silmieni edestä", +sanoi Mauno tuimasti, nousten samassa kiireesti ylös. + +Matti ymmärsi nuo sanat ja tuon liikkeen ja hän lähti. + +"Melkein hävyttömäksi ihminen saattaa tulla. Jos hän olisi pelastajani, +olisi hän jo aikaa omistanut tuon aina tarjolla olevan piipun; sitä hän +ei ole arvannut omistaa, sillä se ei ole hänen. Muutoin ei hän olisi +kyennyt minua pelastamaan, kenties ei hän olisi sitä tahtonutkaan. +Kaikissa suhteissa täytyy pelastajan olla Mattia paremman miehen", +kuultiin Maunon sanovan Matin mentyä. + +Jaakon ja Marin ottotyttö oli kasvanut ja kehittynyt aika-ihmiseksi. +Hänen nimeään ei ole tullut koskaan mainituksi. Johanna oli hänen +nimensä, ja hän rakasti Jaakkoa ja Maria, niinkuin isäänsä ja äitiänsä, +ja heidän lapsiansa niinkuin omia veljiänsä ja sisariansa; Jaakko ja +Mari pitivät ja kohtelivat Johannaa niinkuin omaa lastansa, ja hän +rupesi saamaan yleistä kunnioitusta kauneutensa ja siveytensä vuoksi. + +Eräänä pyhä-iltana oli Johanna kylässä. Nuoret olivat kokoontuneet +erääsen taloon, iltaansa viettämään kaikenlaisilla nuorten leikeillä. +Johannakin oli siellä. Eräs poika rupesi panemaan piippuunsa, ja kun +hän sen sai tehdyksi, istui kenossa selin polttamaan. + +"Mistä sinä olet meidän isännän piipun saanut?" kysyi Johanna äkkiä +itseään liki istuvalta tupakan polttajalta. + +"Tiedätkö varmaan, että tämä piippu on teidän isännän?" kysyi poika +hämmästyneenä. + +"Aivan varmaan tuo on sama piippu, jonka meidän isäntä kadotti +joitakuita vuosia takaperin, kylässä käydessään, sen tunnen aivan +varmaan", sanoi Johanna. + +Kukaan ei heistä tietänyt tuon piippujutun merkitystä, ei Johannakaan +muuta kuin että se oli heidän isännältä moniaita vuosia sitten kadonnut +piippu, sillä hän ei ollut kuullut puhuttavan kotonaan koko piipusta +muuta kuin sen, että Jaakko oli puhunut eräänä kertana, että hän +pudotti kylämatkalla piippunsa. Mutta tuo, joka piippua nykyään +viljeli, ymmärsi tarkoin mikä merkitys tuolla piipulla oli, ja hän +pisti piipun lakkariinsa ja vetäysi ulos. + +Asia on itsestänsä selvä ja yksinkertainen. Kun Mauno oli monta vuotta +hakenut omistajaa tuolle piipulle eikä ollut sitä löytänyt, oli hän +heittänyt kaiken toivonsakin. Hän oli antanut piipun rengillensä, kun +hän oli sitä pyytänyt, ja renki sitten poltteli sillä tupakkaa +kylissäkin käydessään. "Mitäpä minä hänellä teen, kosk'ei sille löydy +omistajaa", oli Mauno sanonut piippua antaessaan. + +Siis se oli Mäkelän renki, jolla piippu nykyään oli. Heti kun hän kuuli +kuka piipun omistaja oli, lähti hän kotiansa. Hän meni suorastaan +Maunon kamariin. Mauno oli ajatuksiinsa vaipuneen näköinen, eikä ollut +huomaavinaan renkinsä tuloa, imeskeli vaan harvakseen omaa piippuansa. + +"Minäpä tiedän, isäntä, kenen tämä piippu on", sanoi renki samassa +ojentaen Maunolle nähtäväksi kysymyksessä olevan piipun. + +"No, annapas kuulla!" sanoi Mauno ja oikasi itsensä suoraksi. + +"Tämän piipun omistaja on teidän -- vävynne, Tinttalan Jaakko", sanoi +renki. + +"Häh -- mitä? Mitä sanot -- mistä olet sen tiedon saanut?" sanoi Mauno +hätäisesti ja syöksähti seisoalleen. + +Ei ukkoisen isku olisi paremmin vaikuttanut Maunoon, kuin tuo uutinen. +Hänen suustaan putosi piippu lattialle ja tuo vahva mies, sekä +luonneltaan että ruumiiltaan, vapisi yhtenä tytinänä. + +"Tinttalan Johanna rupesi tätä, heti nähtyään, puhuttelemaan isäntänsä +piipuksi, jonka hän kuuluu kadottaneen joitakuita vuosia takaperin", +sanoi renki. + +Mauno oli tuokion vaiti. Sitten kääntyi hän renkiin päin ja sanoi +hänelle puoliksi tukehtuneella, värisevällä äänellä: "anna piippu tänne +ja jätä minut rauhaan. Sopivassa tilaisuudessa tahdon sinulle palkita +tämän tiedon". Renki lähti. + +Mitä lieneekään Mauno ajatellut yksin kamariinsa jäätyänsä? Sitä ei +tietty. Mutta luultavasti riehuivat monenlaiset tunteet nyt tuossa +jäykässä rinnassa. Kenties oli tuo vahva luonto ensikerran +horjumaisillansa, jota se ei ollut vielä koskaan ennen tehnyt; +senpä saamme nähdä. + +Tovin aikaa kuului kamarista kiireitä askeleita; arvattavasti asteli +siellä Mauno edestakaisin ja mietti. Talvi oli. Ei kuitenkaan kauvan +viipynyt, ennenkuin emäntä sai käskyn tulla Maunon kammariin. Emäntä, +aina tottunut miestään tottelemaan kaikissa, tuli. Hän säikähti kovin, +nähdessänsä Maunon niin oudon näköisenä ja kalpeana. + +"Pane vaatetta päällesi!" sanoi Mauno niin hiljaisella ja siveällä +äänellä, että emäntää oikein kummastutti. + +"Mitä sinä nyt mietit, Mauno?" kysyi emäntä ja katsoi häntä niin +lempeästi silmiin. + +"Käymme yhdessä vähän kylässä", sanoi Mauno umpinaisesti. + +"Missä?" + +"Senpähän saat sitte nähdä." + +Samassa sai renki Maunolta käskyn panna hevonen aisoihin, ajore'en +eteen. Isäntä puki kiireesti vaatetta ylleen ja pian olivat he +matkalla. Olipa emäntä oikein hyvillä mielin, vaikka matkansa määrä oli +tietämättömissä, sillä eipä ollut monasti sitä tapahtunut, että Mauno +olisi tahtonut häntä kanssaan kylään. + +"Mihin me menemme?" kysyi emäntä, Kun he olivat tovin ajaneet +metsätietä. + +"Johan sen olen sanonut, kylään", sanoi Mauno. + +Siihen selitykseen täytyi emännän tyytyä ja niin ajettiin edelleen. + +Vihdoin ajoi Mauno erään talon kartanolle. Emäntä ei tuntenut taloa, +eikä hän tuntenut kaikkia muitakaan taloja kylässään, sillä hän oli +opetettu kotonaan pysymään; ehkäpä ei Maunokaan tuntenut tuota taloa, +ei ainakaan tarkoin, sillä hän ei ollut koskaan käynyt siinä; se oli -- +Tinttala. + +Iltapuhteen pimeän avulla pääsivät vieraat kellottomalla hevosella +kartanoon kenenkään huomaamatta; nyt astuivat he huoneesen. Kirkas +valkea palaa lekotteli takassa pystyvalkeana, sillä Mari oli juuri +padan kääntänyt pois tulelta ja ammentanut illalliskeiton kuppeihin. +Pum, pum, pum, pani iloinen valkea, suurista kasahaloista tehdyssä +torvessa, levittäen samassa valoa ja lämpöä ympärillensä. Vaikka olikin +valoisa, oli ovipieli kuitenkin hämärä, johon vieraat pysähtyivät. +Jaakko istui takan ääressä ja kieputti pikku Maunoa polvellansa ja +kaksi nuorinta lasta kieppuivat äitinsä ympärillä. + +"Oletpa sinä jo oikein raskas poika. Kohtahan sinä olet Mäkelän vaarin +kokoinen", sanoi Jaakko pikku Maunolle ja kiikutti häntä kiivaasti +polvillaan. + +"Isä, isä! Miks'ei minua viedä koskaan katsomaan Mäkelän vaaria ja +mummoa?" sanoi pikku Mauno ja katsoi kysyvästi isänsä silmiin. + +"Et sinä, poika-rukka, taida koskaan nähdä Mäkelän vaaria ja mummoa", +sanoi Jaakko surullisesti. Hän lakkasi poikaa kiikuttamasta ja +ajatuksiinsa vaipuneena siljoitteli hän pojan kihara-tukkaa. + +Tuo keskustelu isän ja pojan välillä tapahtui juuri siinä tuokiossa, +jona vieraat seisahtuivat ovipieleen. + +Ensi silmäyksellä tupaan tultuansa huomasi Mäkelän emäntä, missä +kylässä nyt ollaan. Vaikka hän seisoi Maunon rinnalla ja oivalsi hyvin +kyllä, minkälaista käytöstä hän vaatii, pääsi häneltä kuitenkin heikko +tuskan huudahdus; äidin sydän kuohahti pakolla opetetun rajan ylitse. + +"Keitä vieraat ovat? Mikä teitä vaivaa?" sanoi Mari ja syöksähti +vierasten tykö, ensin varovasti irroittaen lapset itsestänsä. + +Kun Mari oli tarkemmin silmännyt vieraita, astui hän nopein askelin +takaperin ja huudahti: "Herra Jumala! -- Isä ja äiti!" + +Nyt astui Mauno keskelle lattiaa: "Jaakko ja Mari! tahtoisin jotain +haastella teille. Viekää minut kamariinne!" sanoi hän. + +Sitten lähtivät he kamariin ja Mauno viittasi vaimolleen, että hänkin +tulisi, ja vaimo tuli. + +Nyt oli tuskan ja odotuksen aika, sillä kukaan ei tietänyt mitä nyt +tapahtuisi. Kullakin heistä oli ajatuksissa muinaiset muistot, muistot +menneistä ajoista, tapahtumista ja asioista, ja nuot muistot herättivät +heissä monenkaltaisia tunteita, jotka myrskyinä kiitivät itsekunkin +sielun läpitse. Siihen sitten vielä lisäksi tuommoinen äkkinäinen ja +odottamatoin kohtaus, niin pitkän ja monta tuskallista hetkeä aikaan +saaneen ajan perästä. Kaikki nuo yhteensä aikaan sai heissä kaikissa +vapistuksen, vapisi itse Maunokin, vaikka hän oli jäykin heistä. + +Kun he olivat kaikki sanan puhumattomina tovin aikaa istuneet, rupesi +Mauno pitkäveteisesti poveaan kaivamaan; sieltä hän veti esiin +niverä-piipun, lyhyellä luuvarrella. + +"Tunnetko Jaakko tämän piipun?" kysyi Mauno, samassa näyttäen Jaakolle +piippua. + +"Se on minulle hyvinkin tuttu", sanoi Jaakko tukehtuneella äänellä. + +Mauno rupesi enemmän vapisemaan; hänen hartiansa oikein jytisivät; +sisällinen raivoisa tuska vaikutti sen. Kenties tuo tuska oli hänellä +ensimäinen eläissään, sillä ensikerran eläissään olivat hänen +perustelmansa ja päätelmänsä horjuneet ja vääriksi löytyneet. +Ensikerran olivat hänen tuntonsa viisarit osoittaneet aivan toista, +kuin mitä hän oli heille määritellyt ja mitä hän oli heistä +luuloitellut, ja niin suuressa määrässä. Hänen tuli tuo tunnustaa, +sillä hän ei tahtonut olla väärä missään suhteessa, kun hän vaan tuli +vakuutetuksi tunnossaan asian oikeudesta, ja tuo kaikki vaikutti +sanomattoman tuskan hänen sydämessään. -- Jäykkä mies, jäykkä luonto +oli murtunut -- oli. + +Kukaan ei puhunut mitään sillä ajalla, jolla Mauno taisteli sisällisen +ihmisensä kanssa. + +"Väärin olen sinua, Jaakko, tuntenut, väärin tuominnut, anna se minulle +anteeksi!" sanoi Mauno vihdoin vapisevalla äänellä. + +Nyt vasta huomattiin mitä Maunolla oli mielessä, ja nuo Maunon harvat +sanat tekivät sanomattoman vaikutuksen toisien tuntoihin. Mari +ryöpsähti heti isänsä kaulaan ja hoki itkunsa seasta: "isä, rakas isä! +Te olette minulle ja Jaakolle anteeksi antanut, sen tiedän nyt, ja se +tekee sydämelleni niin hyvää, voi Herra Jumala kuinka hyvää." Marin +äiti ei kyennyt muuta sanomaan, kuin olemaan: "voi, voi kun sinä Mauno +olet hyvä, tiedänhän minä, että sinä olet hyvä, mutta et sinä ole vielä +koskaan ennen noin hyvä ollut". -- "Tuhat kertaa anteeksi, rakas +appeni, tuhat kertaa anteeksi", kertoi Jaakko ehtimiseen. Kaikki +itkivät. + +"Mihin olisi ainoa lapseni joutunut, jos hän olisi yhtynyt Marttalan +Matin kanssa, niinkuin minä olisin sokeudessani tahtonut? Missä olisin +minä, jos et sinä, Jaakko, olisi minua pelastanut murhaajain ja +rosvojen käsistä? Minä olen sinua pitänyt murhaajanani, ryövääjänäni, +ja sinä olet minun pelastajani; sinä olet pelastanut minut ja lapseni +perikadosta. Kauhea on ajatella, millä tavalla minä olen kohdellut +hyväntekijääni -- sinussa on jalo henki, Jaakko", änkytti itkunsa +seasta Mauno. + +Kukaan toisista ei voinut puhua paljon mitään; ainoastaan Mari voi +änkyttää: "isä, isä", ja Marin äiti: "sanoinhan minä sen, Mauno, +sanoinhan minä sen." + +Niin, tuo oli liikuttava näky ja kohtaus, oli katumuksen ja parannuksen +hetki, oli avonainen ja vapaa sydänten aukaiseminen, oli tunnustuksen +ja sovinnon hetki, oli kauniimpia helmiä taistelevassa ihmis-elämässä +-- oli todellakin. + +Sitten vasta kehoittivat Jaakko ja Mari vieraitansa riisumaan +päällysvaatteensa pois ja Jaakko meni hevosta päästämään ja talliin +viemään. + +Kun he olivat tyyntyneet tunteittensa vallasta, sai Jaakko ruveta +kertomaan kuinka hän sattui tulemaan siihen, kun rosvot häntä +hätyyttivät. Jaakko kertoi alusta loppuun asti kaikki pienimmätkin +seikat, ja sana sanalta tunsi Mauno ne tapahtuneiksi, ja Mauno oikein +kauhistui, kuullessansa noiden pahantekijäin vehkeitä. + +"No miks'et sinä tullut huoneesen, kun toit minut kotiini, vaikka minä +käskin?" kysyi Mauno. + +"Minä pidin pelastuksenne tavallisena ihmisvelvollisuutena, enkä +toivonut siitä mitään palkintoa; ilman sitä pelkäsin teidän vihaanne", +sanoi Jaakko. + +"Hyvä Jumala!" puhkesi Mauno sanomaan tuon kuultuansa. + +Sitten oli tovi äänetöintä aikaa. + +"Nyt minä täydelleen käsitän, että sinussa on miestä. Vainottuna +pienestä poikasesta pitäin, hyljättynä ja sorrettuna, olet sinä läpi +kaikkien vastuksien raivannut näin vankasti, talon omalla voimallasi +kylmään korpeen. Minä olen kompastunut sinun harvoihin hairahduksiisi, +mutta sinun hyvät avusi ja työsi ovat monin kerroin suuremmat vikojasi +ja hiljan olen oppinut tuntemaan, ett'ei täällä viatointa löydykään. +Kaikki, mitä meillä on, ottakaa heti huomenna haltuunne ja antakaa +ainoastaan lastenne kanssa meille ruokaa ja hoitoa kuolinpäiväämme +asti. Meillä ei ole kaukaan aikaan ollut yhtään lasta, sillä +kovuudellani olen ainoan lapseni ajanut pois tyköäni. Monta tuskaa on +se tuottanut, monta unetonta yötä antanut, vaikk'ei siitä muut tiedä, +sillä minullakin on toki sydän, joka voi tuntea ja kärsiä. Antakaa +te nyt meille lapsia itsessänne ja lapsissanne, korvaukseksi +lapsettomuudellemme ja lohdutukseksi pimitetylle menneelle elämällemme +ja nykyiselle murheellemme!" puheli Mauno ja eipä häntä koskaan oltu +kuultu niin kaunopuheliaana kuin nyt. + +"Voi, voi kuin te olette hyvät, isä ja äiti. Voi kuin silloin on hyvä +olla, kun te olette aina meidän ja me teidän. Me emme tarvitse teiltä +saada mitään, sillä Jumala on siunannut työmme, niin että hyvin kyllä +aikaan tulemme; siinä on kylläksi kun teidät saamme. Täällä meidän on +sitten hyvä olla, vähän ulompana maailman hyrskyistä ja pauhuista, ja +silloin koetamme kaikin unhottaa mitä kärsineet olemme", puheli Mari ja +halaili kyynelsilmissä vuoroon isäänsä, vuoroon äitiänsä. + +"No, mutta herran tähden! Mihin meidän omaisuutemme sitten joutuisi, +jos ette te sitä vastaan ottaisi? Eihän meillä ole minkäänlaisia muita +perillisiä; omaisuutemme vastaanottamista ette saa yhtään estellä, +sillä te saatatte estelemisellänne tehdä nykyisen ilomme jälleen +murheeksi. Mutta emmeköhän me kumminkin kaikin mene Mäkelään asumaan? +Onhan se vanhempi ja kauemmin asuttu paikka, vai mitä Jaakko siihen +sanoo?" puheli Mauno. + +Jaakko ei vastannut toviin aikaan mitään; näyttipä siltä kuin hän olisi +kadottanut puheenlahjansa. Hänen rintansa aaltoili ja hengityksensä +kävi harvemmaksi; näkyi selvästi, että joku sisällinen tunne ahdisti +häntä. + +"Rakas, kallis on minulle tämä koti. Tässä olen minä taistellut +raskaimmat ja tärkeimmät taisteloni. Tässä olemme usein murtuneet sekä +sielun että ruumiin puolesta. Tässä, tässä olemme langenneet ja +nousseet. Tässä olemme kärsineet suurinta tuskaa, mitä ihminen koskaan +voi kärsiä, ja toisaalta nauttineet semmoista iloa ja onnea, jota ei +yksikään kuolevainen liene suuremmassa määrässä nauttinut. Tässä olen +koettanut unhottaa ja sovittaa rikoksiani ja tässä on kova ruumiillinen +työmme kantanut jo hedelmiä, toimeen-tuloksemme asti. Voi, voi! Vaikea +on minun se ilmoittaa, mutta täytyy minun kumminkin sanoa, ett'en saata +erota tältä rakkaalta taistelutantereeltani. Tässä tahdon elämäni elää, +tässä kuolemani kuolla, ja -- ja..." puheli Jaakko, mutta nyt tukautti +sortunut ääni sanat hänen kurkkuunsa. + +Mauno näytti nieleskelevän jotain; kenties se oli murtuneen mielen +nielemistä. "Se on päätetty. Olkoon menneeksi. Me jäämme luoksenne jo +tältä matkalta; me emme palaa enään Mäkelään koskaan, tehkää te Mäkelän +kanssa mitä tahdotte", sanoi Mauno ja ojensi Jaakolle ja Marille +kätensä, jonka he ottivat liikutetulla mielellä vastaan. + +Nyt lähtivät kaikin tupaan. Jaakko sanoi pikku Maunolle: "Nyt on +Mäkelän vaarisi ja mummosi täällä; tuossa he ovat", ja vei pojan heidän +luoksensa. + +"Onpa minulla komea vaari ja mummo; miks'ette ennen ole tulleet meille? +Nyt on minulla kaksi vaaria ja mummoa", sanoi pikku Mauno lapsen +viattomuudessaan. + +"Hyvä Jumala noita viattomia lapsiakin!" sanoi Mauno, ottaen pojan +syliinsä, ja kyyneleet valahtivat silmistään. Sitte meni hän ja +tervehti talon palkolliset, vanhan Saara muorin ja Jaakon isän ja +äidin, ja sitten sanoi hän heille: "saattepa meistä kaksi asukasta +lisäksenne." + + + + +XIV. + +Lopputili. + + +Kovin ällistyivät Mäkelän palkolliset, kun Jaakko seuraavana aamuna +ilmestyi Mäkelässä isäntänä ja käskijänä. Sitä suurempi oli heidän +kummastuksensa, kun Jaakko ilmotti, ett'eivät isäntä ja emäntä tule +enään koskaan Mäkelään asumaan. + +Jaakko järjesteli nyt väli-aikaisen asumuksen Mäkelässä; tuolle +rehelliselle ja uskotulle renki Kallelle, joka tuon kummallisen piipun +omistajan oli ilmi saanut, antoi Jaakko täydellisen isäntävallan, siksi +kuin toisin määrätään. Kotia lähtiessään vei Jaakko kirjoittajan +muassaan, joka sitten Tinttalassa teki kirjallisen liiton Maunon ja +Jaakon välillä. + +Seuraavana pyhänä kuulutettiin Mäkelän maa ja osa irtainta +huutokaupalla myötäväksi. + +Kyläläiset ällistyivät kaikesta, mitä he nyt olivat nähneet ja +kuulleet, niin että eivät olleet omia silmiään ja korviaan uskoa; olipa +kun aurinko olisi muuttanut kulkunsa, maa ratansa ja virrat juoksunsa +päinvastaisiin suuntiin, kun Mäkelän Mauno oli sanansa peruuttanut. +Mutta kun Korpelan isäntä oli tuon mielenmuutoksen kuullut, oli hän +sanonut: "Mäkelän Maunollakin on sydän, joka voipi muuttaa päätöksensä, +kunhan vaan hän tulee tunnossaan vakuutetuksi olevansa väärässä. +Kenties on tuo vakuutus ensimäinen hänen eläessään. Hän on suora, +rehellinen mies ja on harvoin väärässä, mutta kenties olisi noita +vakuutuksia saanut olla joku lisää ja aikasemmin, mutta parempi +myöhäänkin, kuin ei koskaan". + +Kuulutettu huutokauppa-päivä tuli Mäkelään. Jaakko eroitti Mäkelän +tiluksista avullisen torpan maan erilleen, viideksikymmeneksi vuodeksi. +Siihen tuli hyvästi peltoa, niittyä, metsää ja tekomaata ja kantataloon +ei tarvinnut torpan mainitun ajan kuluessa maksaa veroa eikä tehdä +päivätöitä. Maa ja liika irtain myötiin ja tuotti semmoisinaankin +kymmeniä tuhansia markkoja; eläimet, heinät, viljaa ja tarpeellisimmat +työkalut jätti Jaakko myömättä ja vei ne Tinttalaan. + +Huutokaupan päätyttyä kutsui Jaakko renki Kallen tykönsä. + +"Sinua varten eroitin minä torpan. Sinä saat sen tästä päivästä pitäen +haltuusi, niillä ehdoilla, joilla se päätilasta eroitettiin, eikä sinun +tarvitse meillekään siitä mitään maksaa", sanoi Jaakko. + +Renki Kalle tuli niinkuin puusta pudonneeksi, eikä hänellä tahtonut +olla mitä sanoa. + +"No, mutta Herran tähden! Mistä tämä tulee?" voi hän viimein änkyttää. + +"Se on appivaarini tahto. Eikö hän ole jolloinkin aikonut sinulle +jotain palkita?" sanoi Jaakko. + +"Niin, tuo piippujuttu, se ei olisi ollut palkinnon arvoinen", sanoi +Kalle. + +"Niin, mutta sen on tehnyt ja päättänyt se mies, joka harvoin purkaa +päätöksiään", sanoi Jaakko, ja kaikki purskahtivat nauramaan, sillä +Jaakon sanoille ruvettiin antamaan arvoa. Minkä vuoksi? Sen vuoksi, +että hän oli nyt -- rikas! + +"No, mutta teidän Johannahan oikeammin oli se, joka piipun omistajan +ilmoitti", intteli Kalle. + +"Jos sinua paremmin se miellyttää, niin nauttikaa Johannan kanssa +palkintonne yhdessä; ilman sitä olen minä aikonut Johannalle erittäin +palkita", sanoi Jaakko. + +Kalle punastui punaiseksi kuin leppäkerttu, sillä jokainen tiesi, +ett'eivät Kallen ja Johannan silmäilemiset olleet heille +vastenmieliset. + +Sivumennen mainittakoon, ett'ei kauvan viipynytkään, ennenkuin Kalle +kihlasi Johannan. Jaakko lahjoitti Johannalle elukoita, viljaa ja +työkaluja runsaalla kädellä. Kalle ja Johanna perustivat elämänsä +noilla palkinnoilla ja elivät hyvissä varoissa onnellisina, ja olivat +kiitolliset hyväntekijöillensä. + +Jaakosta tuli nyt paikkakunnan rikkain mies, mutta hän ei käyttänyt +rikkauttaan köyhäin sorroksi, vaan auttamiseksi. + +Ensi vuotena kohosi Tinttalan kartanoon, Metsälammen puolelle, uhkea +rakennus, joka järkiään laitettiin asuttaville. + +Tuo entinen pikku tupa muutettiin Metsälammen rannalle ja laitettiin +samaan asuun, suojaksi raju-ilman aikoina, kun kalassa oltiin, sekä +uintimatkoilla sattuvien sadekuuroin suojaksi. Metsälammen räme, se nyt +vasta pöläkkään tuli. Siellä kuokittiin, kaivettiin, muokattiin ja +väännettiin. Siellä poltettiin, kynnettiin, kylvettiin, niitettiin ja +leikattiin; siellä oli miestä kuin mätästä, kullakin erilaiset +työ-aseet käsissä. Osa Metsälammen rämeestä oli muuttunut jo +vakinaiseksi maapelloksi ja muuta tehtyä lihavaa viljamaata oli tuossa +muinen niin rumassa Metsälammen rämeessä niin kauvaksi kohta kuin silmä +kantoi. + +Eipä Jaakon appivaari ollutkaan ollenkaan tyytymätöin uuteen taloonsa, +kun hän kesän tultua näki oikein Tinttalan tilukset, eikä hän +ihmettelemästä laannut, kuinka paljon siinä oli tehty ja toimitettu. +Kesäisinä aikoina hän usein ongiskeli vaimonsa kanssa Metsälammesta, ja +suuri oli heidän ilonsa, kun joku kyrmyniska ahven tai hopeakirkas +särki vonni heidän onkeensa, sillä Jaakko oli joku vuosi takaperin +istuttanut lampeen särkiäkin. + +Kaiken haaran kautta alkoi Maunolle uusi aika, uusi elämä, uudet +käsitteet. Hän tuli joka puolelta näkemään vilkkaampaa elämää ja +toimintaa, kuin ennen Mäkelässä. Hän tuli käsittämään ja huomaamaan, +että halvinkin ihminen saattaa olla joksikin hyödyksi ihmiskunnalle, +kun hän on vaan rehellinen, vaikk'ei hän ole rikaskaan, jolle hän ennen +niin suuren arvon pani. Hän huomasi, että varoja ja rikkauksia saattaa +käyttää paljon hyödyllisemmälläkin tavalla, kuin rahojen kokoamisella, +vieläpä niinkin, että siitä on hyötyä sekä itselle että muille. Tuon +ajatustavan perusteella ja käsitteellä olivat hänestä Saara muori, +Jaakon vanhemmat, Kalle ja Johanna parhaita ihmisiä maan päällä, +vaikk'ei hän heistä ennen juuri suurta lukua pitänyt. + +Yhä enemmän oppi hän vaimoansa rakastamaan ja huomaamaan, mitä hänen +vaimonsa oli saanut hänen jäykkyytensä vuoksi kärsiä. Hän näki +jokapäiväisenä esimerkkinä edessänsä, Jaakosta ja Marista, mitä tosi +rakkaus ja avosydämisyys parikunnan välillä vaikuttaa, ja tunnollisella +sydämellä koki hän korvata vaimollensa entistä tylyyttänsä ja +kylmyyttänsä. Vaimonsa käsitti hyvin tuon elämän muutoksen ja kyynel +silmissä tunnusti hän nykyisen elämänsä taivaaksi maan päällä. + +Jaakon ja Marin lapsissa sai Mauno uutta elämän ainetta. Kun hän ei +vaan ollut jossain työssä tai toimessa, leikki hän lasten kanssa +yhdellä tai toisella tavalla. Väliin oli hän lasten kanssa +sokkosillakin, ja kävipä joskus niinkin, että ukko kaatui nurin +niskoin, lasten hätyytellessä; semmoiset tepposet huvittivat ukkoa +suuresti, jos muitakin. + +Vuosi, pari oli kulunut. Saara muori ja Jaakon äiti olivat jättäneet +tämän maailman ja he olivat saatetut tuonne viimeiseen lepoon, joka +niin tasan kaikki arvaa. Hyvin vanha ja keltaisen-ryppyinen oli Jaakon +äiti jo ennen kuolemaansa. Hän oli viimeiseltä tuntikausia katsonut +hyvin hartaasti Jaakkoa, ja väliin oli hän lausunut: "no ei olisi +uskonut tuosta pojasta tuommoista miestä tulevan". Kenties hän huomasi, +että Jaakko oli etevämpi kasvatustaan ja ett'ei tuo hänen etevyytensä +suinkaan ollut hänen ansionsa. Kenties oli hänkin viimeisellä elämänsä +ajalla oppinut tuntemaan jotain jalompaa ja korkeampaa, kuin +salakapakoitsemisen, ja sitäpä juuri osoittaa joskus häneltä kuultu +lause: "ei ole viinan myönti siunaukseksi"; harvoin kuultiin tuo lause +puhkeavan eukon rinnasta, mutta se kuultiin aina tapahtuvan pitkän +vaiti-olemisen ja miettimisen perästä. + +Jättänyt oli Marttalan Erkkikin jo tämän elämän. Hän oli suurella +surulla ja mielipahalla havainnut, että hänen oikein ja väärin +koottujen rahojensa päällekirjoitukseksi oli tullut: "menkäät kaikkeen +maailmaan". Hän kuoli hyvin mielellään, sillä hän tahtoi päästä enempää +näkemästä. Poikansa, Matti, oli tuon oudon kirjoituksen kirjoittanut +hänen rahoihinsa, ja sen kirjoituksen mukaan alkoivatkin rahat huilata +kaikkeen maailmaan. Sentähden oli Erkki usein lausunut viimeiseltä: +"eipä minun pojastani miestä tullutkaan". + +Jaakko oli nyt kerrassaan voittanut kaikkien ihmisten suosion ja +kunnioituksen. Montakin syytä oli siihen. Hän oli täydellisesti +puhdistanut itsensä niistä rumista, rikoksellisista syytöksistä ja +epäluuloista, joihin hän oli kavalasti kiedottu, ja ihmiset oikein +kauhistuivat käsittäessään, mitä Jaakko oli saanut aivan viattomasti +kärsiä. Olipa Jaakko omalla työllään ja nerollaan ponnistellut +itselleen kieltämättömän yhteiskunnallisen aseman ja riittävän +perheellisen toimeentulon, ja tuon oli hän saanut aikaan kaikkien +vaivojen, vastuksien ja sortamisien vallitessa; eihän semmoinen mies +saattanut olla kehno ja mitätön. Päälliseksi oli hän haltuunsa saanut +suuren, ulkoa päin tulevan rikkauden, jota hän kunnollisesti hoiti, +hyödyksi itselleen ja muille, ja tuo viimeinen seikka peitti ihmisien +silmissä kaikki Jaakon entiset lankeamiset ja hairahdukset aivan +kuulumattomiin, semminkin kun hän parannetulla elämällänsä osoitti +voivansa noustakin, ei vaan langeta. Jaakko tuli nyt kylässä kaikille +kaikiksi. Kuntakokouksissakaan ei nyt enään naurettu hänen neuvoillensa +ja puheillensa, vaan ne otettiin aina valaisevina neuvoina vastaan, ja +enimmiten päättyi asiat niinkuin hän esitteli. + +Samassa määrässä kuin Jaakon arvo yleni, aleni se Marttalan Matilta. +Yht'äkkiä paljastuivat kaikki hänen salakavalat juonensa, joilla hän +oli koettanut sortaa ja langettaa Jaakkoa, ja kahta raskaammasti +lankesi yleisön tuomio Matin päälle. Päälliseksi oli hänen suuret +rikkautensa olleet ja menneet, jonkatähden nekään eivät olleet +peittämässä enään hänen rikoksellista elämäänsä, ja niin ei hän +saanut enään kunniaa mammonan orjiltakaan. Kavaluutta, petosta, +epärehellisyyttä, ilkeyttä, kostonpyyntöä, panettelua, solvausta ja -- +köyhyyttä oli nyt vaan yleisön silmissä Matin kunnia-luettelossa. + +Eipä kauvan viipynytkään ennenkun Marttalaankin kuulutettiin +huutokauppa. Merkillistä on, kun noihin kylän vankimpiin taloihin, +Mäkelään ja Marttalaan, tuli huuto-kauppa! Erilaisella pohjalla seisoi +kummassakin talossa nuo "vasaramarkkinat", sillä edellinen pidettiin +vapaehtoisesti, jälkimäinen pakosta. Viime aikoina oli Matti osoittanut +jonkinlaista parannettua elämää, mutta hänen entinen juoppoutensa ja +tuhlari-elämänsä oli saanut jo asiat niin pahalle kannalle, ett'ei se +ollut enään autettavissa. Hän oli viimein nainut erään köyhän, mutta +sievän piika-tytön, ja tuon vaimonsa alinomaisesta vaikutuksesta oli +Matti vihdoin ruvennut näyttämään elämän parannuksen merkkiä. + +Määrätty huutokauppa-päivä tuli Marttalaan. Mahdotoin väen paljous +kokoontui taloon, mikä mitäkin tarvettansa varten; Jaakkokin oli muiden +joukossa. Alla päin, pahoilla mielin oli nyt Mattikin, mutta sitäkin +enemmän hänen vaimonsa, ja olipa syytäkin, sillä pelättävä oli, että +heidän elo-elämänsä menee heiltä niin polkuhinnasta, ett'ei heille +itselleen jää maahan putoavaa. Ensin myötiin halvinta irtainta ja +sitten ryhdyttiin maan myöntiin. Sadan sadan päälle ja kymmenen +kymmenen päälle nosti Jaakko hintaa niin kauvan, että Marttala jäi +hänelle, puolesta sen oikeasta arvosta. + +"Siinä oli taistelun pää, Jaakon ja Matin taistelusta, eikä ole vaikea +huomata mikä Jaakolle on voiton tuottanut", sanoi Matin vaimo +surullisesti, kun huomasi kenelle heidän talonsa joutui. + +"Se oli oikea kosto, ja selvästi näkyy kuka voiton on pitänyt", mutisi +väki puoliääneen, kun Jaakolle maa lyötiin, sillä he pitivät aivan +luonnollisena ja oikeana sen, että Jaakko häätää Matin pois maaltaan. + +Matti kuuli tuon väen mutinan. Entinen ilkeys ja häijyys sai hänessä +taas täyden vallan. Hän loukkaantui kovin, kun Jaakko oli saanut niin +loistavan voiton ja niin suuren vallan hänen ylitsensä ja hänen +ilkeytensä muuttui nyt voimattomasta kostonpyynnöstä kateuden vihaksi. + +"En olisi huolinut vaikka maani olisi joutunut kenelle muulle, kuin ei +se vaan olisi tullut tuon -- Tintta-karhun haltuun", sanoi Matti +vihasta vapisevalla äänellä. + +Kaikki ihmiset kauhistuivat tuon Matin puheen kuultuansa ja odottivat +pelvollaan, mitä siitä seuraisi. + +Nyt nähtiin kummia, semmoisia kummia, joita vähimmän oli odotettu. +Tyynenä ja nöyränä astui Jaakko Matin eteen ja sanoi: + +"Nyt saat, Matti, sanoa minua vaikka Tintta-sudeksi enkä yhtään pahene +siitä. Tämä on minulle ollut kova koulu, ja tuossa koulussa olen minä +oppinut jotain, olen oppinut -- kärsimään ja itseäni hillitsemään. +Sydämestäni pyydän sinulta anteeksi, kun olen niin usein närkästynyt +sinulle niin viattomasta nimittämisestä, kuin Tintta-karhu on. -- En +ole tullut sinun maatasi anastamaan, enkä maaltasi sinua pois +häätämään, vaan auttamaan. Koska luulen, että se hinta, johon maa +nousi, riittää velkojesi maksuksi, niin pyydän että huutokauppa +lakkautetaan ja sinä saat maasi pitää niinkuin ennenkin; maksa minulle +sen mukaan kuin voit." + +"Sepä vasta oli oikea kosto, ja selvästi näkyy, kuka jalo on", kuului +silloin ääni väkijoukosta, ja kun katsottiin kuka tuon äänen päästi, +havaittiin sen olevan Korpelan isännän. + +Kun Matti oli kuullut tuon Jaakon puheen, astui hän askeleen ja toisen +takaperin ja horjui. Jaakon puhe teki häneen tehosan vaikutuksen. + +"Jumalani! Tuollako tavalla te kostatte meidän hävyttömyytemme ja +ilkeytemme teitä kohtaan?" sanoi Matin vaimo hämmästyneenä, omistaen +miehensä häijyn kavaluuden itselleenkin, vaikk'ei hän ollut koskaan +Jaakolle mitään häijyyttä tehnyt, päin vastoin oli hän usein miestään +kyynel silmissä varannut siitä. + +"Onko se niin, Jaakko, onko se niin? Väärin olen tehnyt sinua vastaan, +julmasti väärin, ja usein on oma-tuntoni soimannut minua siitä. Minä +olen julmasti sinua sortanut, julmasti soimannut ja kääntänyt omat +rikokseni sinun päähäsi. Sinä olet täydellisesti itsesi puhdistanut +minun pirullisista syytöksistäni ja kamalasti lasketuista pauloistani, +ja minä olen itse kietoontunut ja langennut omiin pauloihini, ja +voittaneena, puhdistuneena teet sinä sortajallesi, ilkeälle +kostonpyytäjällesi ja verivihollisellesi tuommoisen työn! Jaakko! Se on +enemmän kuin minä voin käsittää. Anna minulle, Jaakko, anteeksi, anna +Jaakko minulle anteeksi! Minä rukoilen, minä pyydän sitä, minä pyydän +ja rukoilen sydämen pohjasta!" puhui Matti itkusta tukahtuneella +äänellä ja vesissä silmin. + +"Se on jo annettu. 'Anteeksi antakaat, niin teillekin anteeksi +annetaan. Älkäät pahaa pahalla kostako, vaan voita sinä paha hyvällä'", +sanoi Jaakko ja kyyneleet valahtivat hänenkin silmistään. + +Liikutettuna oli koko huutokauppa-väkikin ja he hajausivat itsekukin +kotiansa. + +Niin jäi Matti Marttalan isännäksi kuten ennenkin. Hän koki parantaa +elämäänsä ja maksella Jaakolle vähitellen isoa velkaansa. Hän ei +kumminkaan voinut enään nousta entiseen maineeseen rikkaudessaan, eikä +entiseen kunniaan arvossaan, sillä liian syvälle oli turmelus iskenyt +kyntensä häneen ja liian hiljan oli hän itsensä siitä irroittanut. Toki +oli hänellä, vaimoineen ja lapsineen, oma talonsa, oma leipäpalaisensa +ja oma asuntonsa koko elämänsä ajan, ja he kiittelivät Jaakkoa +hyväntekijänänsä. Jaakosta ja Matista tuli hyvät ystävät tästä lahtien, +mutta Mari ei tahtonut nähdä Mattia, vaikka hänkin antoi sydämessään +hänelle anteeksi, sillä Mari ei saanut sydämessään paranemaan aivan +umpeen niitä haavoja, joita Matti oli koko elämänsä ajan sinne iskenyt +-- Marissa juoksi isänsä, Maunon verta. + + * * * * * + +Eräänä talvi-iltana istui Jaakko kotonaan iloisen palvelusväkensä ja +perheensä keskessä, yhtä iloisen takkavalkean loimottaessa. Lapset +hyörivät ja pyörivät, iloisina hekin, vanhempiensa ja Maunon ympärillä, +tehden kaikenlaisia leikkejä ja kysymyksiä. Väki nauroi ja hälisi ja +itsekullakin oli jotain merkillistä sanottavaa ja toimitettavaa. Jaakko +vaan oli ajatuksiinsa vaipuneena, eikä näyttänyt tulevan huomioonsa, +vaikka lapset kävivät vähin häntä puskemassa että hän oikein heilahti; +kaikesta näkyi, ett'ei hän tietänyt mitä ympärillä tapahtui. Tuon +huomasi Mari ja hän katsoi kauvan Jaakkoa silmiin, suu vähän naurussa; +Jaakko ei tuota huomannut. Viimein pyrskähti Mari nauramaan täyttä +kurkkua. Jaakko havahtui. + +"Jopa taas rupesit miettimään menneitä aikoja. Tiesinhän minä kun +tiesinkin, että kyllä sinusta vielä mies tulee", sanoi Mari ja katsoi +naurussa suin Jaakon silmiin niin lempeästi. + +Jaakko kohotti itsensä suoremmaksi. + +"Niin", sanoi hän. "Tuhat kertaa olisin minä sortunut elämän +taisteloissa, jos sinä, rakas Mari, et olisi ollut minua tukemassa ja +ylös nostamassa lankeemuksissani. Jos minä joku olen, sinun vuoksi minä +se olen, sillä sinä olet täydentänyt tyhjät paikat sydämessäni. Sinua +ja sinun suuria avujasi ja ansioitasi minä tässä olin juuri +muistelemassa, kun minun herätit lempeällä naurullasi. Voi, voi Mari! +Paljon olet sinä taistellut, paljon kärsinyt, mutta paljon -- +voittanutkin. Jumala olkoon kiitetty, kun Hän on vaimon niin korkeilla +lahjoilla varustanut ja kun Hän on sinun minulle antanut", sanoi +Jaakko, ja suuret vesikarpaleet valahtelivat hänen silmistään, mutta +Mari riepsahti Jaakon tykö ja kuivasi ne pienellä, pehmeällä +kätösellään. + +"Niin. Korkeilla ja kestävillä lahjoilla on Luoja vaimon varustanut, +sen tunnen omasta pitkästä, vaikka myöhäisestä kokemuksestani", sanoi +Mauno, samassa pyyhkien pois kyyneleet oman muorinsa silmistä, sillä +nekin olivat nähneet hyväksi kastua tällä hetkellä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tintta Jaakko, by Pietari Päivärinta + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TINTTA JAAKKO *** + +***** This file should be named 18030-8.txt or 18030-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/0/3/18030/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/18030-8.zip b/18030-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ecaf4e0 --- /dev/null +++ b/18030-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a289709 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18030 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18030) |