initial commit of ebook 17818HEADmain

5 files changed, 9561 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/17818-8.txt b/17818-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..72d58cd
--- /dev/null
+++ b/17818-8.txt
@@ -0,0 +1,9545 @@
+The Project Gutenberg EBook of Aili, by Matti Kurikka
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Aili
+       Näytelmä viidessä näytöksessä, kuudessa kuvaelmassa
+
+Author: Matti Kurikka
+
+Release Date: February 22, 2006 [EBook #17818]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AILI ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+AILI.
+
+NÄYTELMÄ VIIDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ,
+KUUDESSA KUVAELMASSA.
+
+
+Matti Kurikka.
+
+
+Ensimmäisen kerran ilmestynyt 1887.
+
+
+
+
+KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN.
+
+
+
+
+NEITI IIDA AALBERG.
+
+      SUURTEN HENKEIN KUVAT MEILLE LOIT,
+      NIMEN SUOMEMME SA KUULUVILLE TOIT!
+
+
+Omistaessani tämän teokseni Teille, arvoisa taiteilija, tiedän, että Te
+luette itsenne "siihen uuden ajan joukkoon, joka kirjoittaa lippuunsa:
+Totuus!" Jos sitä en tietäisi, en voisi syvää kunnioitustani ja
+ihailuani Teille osoittaa rauhallisena tällä teoksella, jossa lausuttuja
+ajatuksia niin erilaisilla tunteilla tiedän vastaan otettavan --
+julkisesti lausuttuina. Vaikkei teokseni miksikään tienraivaajaksi ole
+aiottu, uskallan sen julkaista ja vielä Teille omistaa, koska olen
+vakuutettu siitä, että parempi on puhumalla -- vaikka heikoin voiminkin
+-- vetää esille yhteiskuntamme heikkouksia, paheita, kuin työntää niitä
+yhä syvemmälle sen terveitäkin kerroksia turmelemaan.
+
+      Köpenhaminassa, Elokuun 31 p. 1887.
+
+                                          M. K.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+
+ROUVA HARTIN, valtioneuvoksen leski.
+AILI, hänen tyttärensä.
+AHRÉN, hovioikeuden auskultantti, Ailin sulhanen.
+GRYHLING, entinen luutnantti, Hartinin veli.
+TEUVO KARHI, ylioppilas.
+HELLI HILTUNEN, Ailin ent. koulutoveri.
+EMMA, Hartinin palvelustyttö.
+ELLO KASKI, koneenkäyttäjä.
+ULLAMATAMI, Emman äiti.
+LÄÄKETIETEEN PROFESSORI.
+"LAPSIMUORI", asioitsija ja salakapakoitsija.
+JUHO, työmies.
+JUHON VAIMO.
+SILLMAN.
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+ELSA.
+SIRKKU, }
+MATTI,  } köyhiä lapsia.
+JUKKA,  }
+ELLI,   }
+ERÄS TYÖMIES.
+PALVELUSTYTTÖ.
+KANTAJA.
+
+Tapaus nykyaikana Helsingissä.
+
+
+
+
+ENSI NÄYTÖS.
+
+
+Komea salonki, johon perällä veranta liittyy kaikkine koristuksineen.
+Verannan avoimesta kaksois-ovesta näkyy kaunis puutarha. Kummallakin
+sivulla kaksi ovea.
+
+
+1:n KOHTAUS.
+
+_Emma_ ja _Kaski_.
+
+_Emma_ ja _Kaski_ tulevat verannan kohdalle puutarhaan.
+
+EMMA.
+
+No hyvästi nyt.
+
+KASKI.
+
+Etkö voisi hetkeksi lähteä vielä tuonne meren rantaan päin kävelemään.
+Katso kuinka tuo vesikin tuolla värähtelee somasti. Tule pois!
+
+EMMA.
+
+Stasrotinna on hirveän ankara. Jos viisi minuttiakin olen yli luvatun
+ajan toruu hän jo.
+
+KASKI.
+
+Hm! Jään siis yksin. -- Kuinkahan tämän illan taasen kulumaan saan.
+
+EMMA.
+
+No, kyllä te miehet ajan aina kulumaan saatte.
+
+KASKI.
+
+En minä ainakaan.
+
+EMMA.
+
+Kuinka niin?
+
+KASKI.
+
+Kenenkä kanssa minä juuri --. Ei minulla ole sellaista ystävätä täällä
+-- Mutta kuules, minä tulen kyökkiin kanssasi pakinoimaan illemmalla.
+
+EMMA.
+
+Hyvin kernaasti minun puolestani, jollei stasrotinna olisi sitä
+ankarasti kieltänyt.
+
+KASKI.
+
+Minä tulen salaa.
+
+EMMA.
+
+Salaako? Ei Ello! Sitä en minä tahdo. On niin hyvä olla, kun ei tarvitse
+yhtään teeskennellä eikä valehdella. Eikä se ole juuri kaunistakaan
+tuolla tavoin -- --
+
+KASKI.
+
+Mitä pahaa siinä olisi?
+
+EMMA.
+
+Pahaksipa sitä vanhat ihmiset sanovat.
+
+KASKI.
+
+Vanhat, niin! Samalla tavoin ovat ne kuitenkin nuorena itse tehneet.
+Mutta kun ne itse ovat väärin käyttäneet vapauttaan tahi kuulleet
+aikuistensa syntejä, luulevat he nuorta sukupolvea niin turmeltuneeksi,
+ettei siihen voi enää ollenkaan luottaa. -- Saanhan tulla?
+
+EMMA.
+
+Ei, ei! Kun se nyt on kerran kielletty, niin en minä -- Olen vielä liian
+nuori epäilemään, mitä äitini on minulle opettanut.
+
+KASKI.
+
+Saanko tulla tänne huomenna sinua tapaamaan.
+
+EMMA.
+
+Huomennako. -- Tuota -- ai, en minä huomenna jouda. Menen äitiäni
+tervehtimään; silloin on hänen syntymäpäivänsä.
+
+KASKI.
+
+No, jonakin toisena päivänä sitten.
+
+Kurkistaa salonkiin.
+
+Onpa täällä komeata!
+
+EMMA.
+
+Stasrooti oli upporikas mies.
+
+KASKI.
+
+Ja tuossa nyt rahat seisovat.
+
+EMMA.
+
+Kadehditko sinä toisen rikkautta?
+
+KASKI.
+
+En laisinkaan. Minua harmittaa vaan, että suuret rahat näin jouten
+seisovat leskien hallussa. Jos kauppamies on rikas, saa hänen rahoistaan
+hyötyä köyhäkin, sillä hän pitää rahansa liikkeessä. Mutta mitäpä hyötyä
+on tällaisten rikkaudesta.
+
+Tulee oven sisäpuolelle.
+
+EMMA.
+
+Älä Herran tähden! Jos stasrotinna sattuisi --
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+Rouva _Hartin_, edelliset.
+
+HARTIN.
+
+Tulee.
+
+Mitä! -- Emma!
+
+KASKI.
+
+Kumartaa nöyrästi.
+
+Suokaa anteeksi!
+
+Menee.
+
+HARTIN.
+
+Mitä tämä on?
+
+EMMA.
+
+Antakaa hyvä stasrotinna anteeksi! Tuo nuori mies on minun hyvä
+ystäväni. Hän saattoi minut kotiin, ja nähtyään tuosta puutarhasta tämän
+kauniin salin, hän ei voinut olla -- Hänellä ei ole tilaisuutta koskaan
+tällaista näkemään.
+
+HARTIN.
+
+Lempeästi.
+
+No, minä uskon sanojasi. Kyllä minä luotan sinun rehellisyyteesi. --
+Mutta vastedes ei se saa tapahtua. Ei se sovi, näet, että sinä annat
+tuttavasi tahi ystäväsi -- --
+
+EMMA.
+
+En minä koskaan enää!
+
+HARTIN.
+
+No, mene nyt kellarista portviiniä hakemaan.
+
+EMMA.
+
+Kyllä.
+
+Menee.
+
+_Hartin_ istahtaa nojatuoliin pöydän viereen ja rupeaa Dagblad'ia
+katselemaan.
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Aili_.
+
+AILI.
+
+Tulee kirja kädessä.
+
+Äiti katsopas tätä. Tuollaiseksi tahtoisin minä meidän kesä-asuntomme,
+kun naimisiin menemme, -- jos minä saisin määrätä sen muodon.
+
+HARTIN.
+
+Hymyilee.
+
+No näytähän. -- Sitä sinä vaan ajattelet.
+
+Ottaa kirjan käteensä, jonka takakanteen on kaava piirustettu.
+
+AILI.
+
+Ah, kuinka hupaista se on äiti, istua itsekseen kamarissaan tahi kävellä
+puutarhassa ja vaan tuumailla millaiseksi uuden kotini järjestän.
+Minulla on se selvillä jo pienempiin yksityiskohtiin asti.
+
+HARTIN.
+
+Katselee kirjan kansilehteä.
+
+Mikä kirja tämä on?
+
+AILI.
+
+Niin, sen aivan unohdinkin. Eno antoi tämän minulle tänä aamuna. Hän
+sanoi, että se sopii erittäin hyvin minulle. Kiltti eno! Ei huoli siitä
+itse, vaikka osti.
+
+HARTIN.
+
+Lukee.
+
+Utopier -- August Strindberg -- Ei Aili! Tätä et sinä saa lukea.
+
+AILI.
+
+Miksikä en?
+
+HARTIN.
+
+Tämä kuuluu siihen nykyajan epäsiveelliseen kirjallisuuteen.
+
+AILI.
+
+Millaista se on sitten se epäsiveellinen kirjallisuus?
+
+HARTIN.
+
+Se on sellaista, jota nuoret tytöt eivät saa lukea.
+
+Panee kirjan pöydälle.
+
+AILI.
+
+Mutta lukevathan niitä muut tytöt.
+
+HARTIN.
+
+Paha kyllä. -- Mutta sinä et ainakaan ole kypsynyt niitä sulattamaan.
+
+AILI.
+
+No milloinka sitten?
+
+HARTIN.
+
+Kun olet naimisissa.
+
+AILI.
+
+Miksi silloin vasta?
+
+HARTIN.
+
+Sen sitten saat tietää.
+
+Telefooni soi viereisessä huoneessa.
+
+AILI.
+
+Menee telefoonin luo.
+
+Haloo! -- -- On! -- -- Olen! -- Hellikö se on? -- -- Mitä? -- Vai niin!
+
+Nauraa.
+
+-- Terve tulleita -- Hyvästi!
+
+Tulee.
+
+Helli sanoo tulevansa ylioppilas Karhin kanssa meille. -- -- Sepä oli
+hauskaa!
+
+HARTIN.
+
+No kyllä se on hyvä, että vieroittavat sinut edes vähäksi aikaa
+rakkausunelmistasi.
+
+AILI.
+
+Mitä tarkoitat?
+
+HARTIN.
+
+Ethän sinä tähän aikaan muuta ajattelekaan kuin Vilhelmiäsi ja tulevaa
+kotiasi, milloin sen vielä saatkaan.
+
+AILI.
+
+Mitäs pahaa siinä on?
+
+HARTIN.
+
+Kaikella on rajansa.
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Gryhling_.
+
+_Gryhling_ tulee unisena, tukka pörröllään yöviitta päällä, sikaria
+poltellen oikealta takimaisesta ovesta.
+
+HARTIN.
+
+Kaarlo! Mitä tuo nyt on taas?
+
+GRYHLING.
+
+Mitä?
+
+HARTIN.
+
+Että se tapahtuu aamulla, sitä en juuri ihmettele, mutta iltapäivällä
+tulla tuollaisena muitten, -- niin miks'en sanoisi, naisten näkyviin, se
+ei käy laatuun.
+
+GRYHLING.
+
+Jos aamupäivällä, niin miks'ei myös iltapäivällä.
+
+HARTIN.
+
+Omassa kamarissasi elä ja ole niinkuin sinua haluttaa, vaikka
+päälaellasi kävelisit, kun se sinua huvittaa. --
+
+GRYHLING.
+
+Ei, kiitoksia!
+
+HARTIN.
+
+-- mutta meitä et epähienoilla tavoillasi saa alinomaa rasittaa. --
+Sanoppas suoraan, miksi käyttäyt sinä, joka olet ikäsi elänyt hienoissa
+piireissä, noin kummallisesti?
+
+GRYHLING.
+
+Siksi, että se minua huvittaa.
+
+HARTIN.
+
+Mutta meitä se ei huvita. -- Mene nyt pukemaan itseäsi, tänne tulee
+vieraita kohta. -- Kuule odotahan. Saat tämän kirjan takasin. Aili ei
+tahdo sellaista kirjallisuutta lukea.
+
+GRYHLING
+
+Sellaista kirjallisuutta?
+
+HARTIN.
+
+Niin juuri! Sinun pitäisi ymmärtää, ettei Strindbergin teokset sovi
+nuorelle, siveälle neitoselle.
+
+_Gryhling_ rykäsee ivallisesti, ottaa kirjan.
+
+HARTIN.
+
+Mene nyt! En tahdo nähdä sinua enää tuollaisena silmissäni.
+
+Menee vasemmalle.
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_, _Aili_.
+
+GRYHLING.
+
+Teidän siveellisyyttänne!
+
+AILI.
+
+Itsekseen.
+
+Voi, voi! Hän luulee nyt, että minä -- --
+
+Gryhling aikoo lähteä.
+
+Eno, kuule!
+
+GRYHLING.
+
+No?
+
+AILI.
+
+Älä sinä minua tuomitse. Kyllä minä sen mielelläni lukisin, mutta kun
+äitini kieltää.
+
+GRYHLING.
+
+No niin! Kyllähän minä sen arvasinkin.
+
+AILI.
+
+Minä niin kernaasti tahtoisin tietää, millaisia ne ovat sitten nuo
+Strindbergin teokset.
+
+GRYHLING.
+
+Tästäpä et sitä juuri tietää saisikaan, sillä tämä on juuri teikäläisiä
+"siveitä" varten tehty. Jos olisin sinulle "Giftas" nimisen teoksen
+antanut, se olisi ollut toista.
+
+AILI.
+
+No mitä siellä on sitten sellaista?
+
+GRYHLING.
+
+Silittää Ailin päätä.
+
+Jos minun tyttäreni olisit, saisit tietää kaikki.
+
+AILI.
+
+Miksen nyt?
+
+GRYHLING.
+
+Siksi että äitisi sen kieltää. -- Mutta lähdenpä nyt, etten saisi
+häneltä uutta saarnaa kuulla.
+
+Menee oikealle.
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, sitten _Hartin_.
+
+AILI.
+
+Hm! Ihmeellistä! -- Mutta viis minä, heidän salaisuuksistaan; on minulla
+muutakin ajateltavaa. -- Olenhan iloinen, onnellinen morsian, onhan
+minulla kelpo sulhanen, joka minua sydämestään lempii. -- Välistä tosin
+hänkin suuttuu ja rypistää silloin niin somasti kulmakarvojaan. Mutta
+sitte tulee hän kiltiksi taasen. -- Toista on äitini laita. Hänet kun
+kerran pahalle tuulelle saa, on hän totinen pitkän aikaa. -- Ja kaikesta
+hän viitsii suuttuakin. -- Oliko tuo nyt niin pahaa, että enoni -- --
+Mutta onhan se hänen asiansa.
+
+Menee pianon luo.
+
+En tahdo tuota vanhaa rimputusta! -- Jotakin uutta! -- Minä tahdon oppia
+työtä tekemään.
+
+Tuumailee.
+
+Sepä ei olisi hullumpaa. -- Näinhän kuinka puutarhuri menetteli.
+
+Panee sanomalehden lattialle.
+
+Kas noin!
+
+Ottaa yhden kukan ja kaataa, iloista laulua hyräellen, mullan ruukusta
+sanomalehdelle.
+
+Kun en vaan pilaisi.
+
+HARTIN.
+
+Tulee vesikannu kädessä.
+
+Mitä teet sinä nyt?
+
+AILI.
+
+Panen tälle kukalle uutta multaa.
+
+HARTIN.
+
+No mutta herranen aika! Oletko sinä aivan --? Jätä se heti! Ei
+tuollainen toimi sovi sinulle. Fyi!
+
+AILI.
+
+Miksikä ei?
+
+HARTIN.
+
+Vieläkö rupeat vastaan inttämään?
+
+AILI.
+
+Katsoo kysyvästi.
+
+Sinä komennat, äiti, minua aivan kuin mitäkin --?
+
+HARTIN.
+
+Aili! Arvostelemaanko sinä minua rupeat! -- Minä varoitan sinua ajoissa.
+
+Menee kannun kanssa oikealle.
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+AILI.
+
+Kummallista! Vaikka niin varmaan tiedän hänen rakastavan minua enemmän
+kuin ketään muuta, voipi hän kuitenkin tuolla tavoin -- Kuinka sallii
+hänen rakkautensa sellaista. Enhän minä uskalla Vilhelmilleni
+vähintäkään pahaa mieltä saattaa. Onhan suurin iloni päinvastoin, kun
+häntä ilahduttaa saan. Niin! Sellaista on oikea rakkaus. Omituista
+todellakin kuinka se saattaa ihmisen kokonaan haltuunsa ottaa. Eihän
+muuta juuri ole mielessänikään kuin hän. Vai olisiko äidin rakkaus aivan
+toisellaista kuin morsiamen. -- Mutta joku tulee. -- Vilhelm
+luultavasti!
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Ahrén_.
+
+AHRÉN.
+
+Muodikkaasti puettu herrasmies, tulee perältä.
+
+Hyvää päivää, kultaseni.
+
+AILI.
+
+Juoksee hänelle kaulaan.
+
+Terve tullut.
+
+Syleilevät.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä kuuluu, lintuseni?
+
+AILI.
+
+Hyvää muuten, mutta äitini on vaan hiukan pahalla päällä.
+
+AHRÉN.
+
+Pahallako päällä?
+
+AILI.
+
+Niin, hän torui minua.
+
+AHRÉN.
+
+Kai hänellä oli syytä siihen.
+
+AILI.
+
+Menetkö sinä jo hänen puolelleen, vaikka et vielä tiedä asiatakaan!
+
+AHRÉN.
+
+Kuule Ailiseni. Ei tytär saa äitiään arvostella. Niinkuin Jumalan työt
+meistä usein ovat selittämättömiä, emmekä häntä vastaan kuitenkaan
+nurista saa, niin täytyy meidän mukaantua vanhempiemmekin tahdon alle,
+erittäinkin sinun, joka olet vielä niin nuori ja kokematon.
+
+AILI.
+
+Mutta jos sattuisi niin, että vanhemmat tekisivät lapselleen suoraa
+vääryyttä.
+
+AHRÉN.
+
+Niin ei ole sittenkään lapsen asia ruveta heitä rankaisemaan.
+
+AILI.
+
+Mistä on hänen silloin oikeutta etsiminen?
+
+AHRÉN.
+
+Hänen tulee olla kärsivällinen vaan. Pahuus kyllä rankaisee itse
+itsensä.
+
+AILI.
+
+No niin kai se lienee.
+
+AHRÉN.
+
+Jos sinä vaan olet kiltti ja kuuliainen, niin kyllä hänkin on hempeä
+sinua kohtaan. Kiitä Jumalaa siitä, että sinulla on niin hyvä äiti.
+
+AILI.
+
+Kyllä minä olenkin aina hänen tahtoaan noudattanut, niin vaikealta kuin
+minusta ensin tuntuikin hillitä poikamaista luontoani.
+
+AHRÉN.
+
+Tuntuuko se vieläkin vaikealta?
+
+AILI.
+
+Tuntuu joskus. Minun mieleni tekisi välistä olla iloinen ja vallaton.
+
+AHRÉN.
+
+No mutta eihän äitisi sitä kiellä.
+
+AILI.
+
+Minä tarkoitan toisella tavoin. Tahtoisin telmata tuolla ulkona niinkuin
+pojat, tahtoisin juosta ja vihellellä. Kuules!
+
+Viheltää.
+
+Enkö osaa?
+
+AHRÉN.
+
+Onko tuo sinusta niin hauskaa?
+
+AILI.
+
+On kyllä. -- Tuleppas painimaan. Mutta sinä vaan yhdellä kädellä. --
+Tuleppas!
+
+AHRÉN.
+
+Sinun pitää muistaa, että olet hieno daami.
+
+AILI.
+
+Sepä en tahtoisikaan olla!
+
+AHRÉN.
+
+Silittää Ailin päätä.
+
+Voi millainen lapsi sinä olet vielä.
+
+AILI.
+
+No niinhän minä olen.
+
+AHRÉN.
+
+Tämmöisenä sinusta juuri enimmin pidänkin. Minä tahtoisin, että pysyisit
+aina tällaisena viattomana lapsena.
+
+AILI.
+
+Tahtoisitko?
+
+AHRÉN.
+
+Onhan naisen tärkein tehtävä kodin sulostuttaminen. Kun mies häärii
+raskaissa virkatoimissaan, on vaimon hellyys, sulous hänen paras
+virvokkeensa. Sellaisena on perheelämä ihaninta, sellaisten avioonni on
+aina varma.
+
+Ottaa Ailin syliinsä.
+
+AILI.
+
+Eikö vaimo voisi kumminkin olla suloinen, hellä, vaikkei hän lapsellinen
+olisikaan. Eihän se lapsellisuus kuitenkaan kauan kestä.
+
+AHRÉN.
+
+Hyvää on säilytettävä niin kauan kuin mahdollista. Silloin kun vaimo jo
+oppii tuntemaan ihmiselämän varjopuolet, silloin ovat aviopuolisot
+itsekin päässeet jo tuon ensimäisen hurmaustilan ohitse. He vakaantuvat
+askareihinsa ja mies näkee silloin jo uusia olentoja, joissa äidin
+entinen viaton lapsellisuus on täydellisyydessään.
+
+AILI.
+
+Tarkoitat lapsia.
+
+AHRÉN.
+
+Hiukan hämillään.
+
+Niin!
+
+AILI.
+
+Minä olen välistä ajatellut millaista olisi olla äitinä. Eikö se liene
+ihanata, kun saa sellaisten pikkuisten olentojen kanssa viereksiä
+lattialla, painia ja leikkiä kuurupeittosilla.
+
+AHRÉN.
+
+Eiköhän se liene.
+
+AILI.
+
+Minä tahtoisin, että meillä olisi neljä lasta -- kaksi poikaa ja kaksi
+tyttöä. -- Poikien nimenä olisi --
+
+AHRÉN.
+
+Aili! Ei nyt puhuta sellaisista. -- Kyllä niistä ennätämme vielä.
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Hartin_.
+
+HARTIN.
+
+Tulee kannun kanssa.
+
+Kas, johan sinä olet täällä. Fyi, sylitysten! Ei se käy laatuun vielä.
+
+AHRÉN.
+
+Suutelee Hartinia kädelle.
+
+Päivää.
+
+AILI.
+
+Miksi en minä Vilhelmin sylissä istua saa?
+
+HARTIN.
+
+Panee kannun kädestään.
+
+Naimisiin kun olette menneet, silloin saatte olla niinkuin tahdotte, nyt
+ei se sovi vielä. -- Se näyttää rumalta. -- No, mitä kuuluu Vilhelm?
+
+AHRÉN.
+
+Hyvin vaan! Mitä teillekin?
+
+HARTIN.
+
+Miksi et eilen täällä käynyt?
+
+AHRÉN.
+
+Käy tyytyväisenä istumaan kiikkutuoliin.
+
+En tahtonut puhua teille koko asiasta sanaakaan, ennenkuin olin
+varmuutta saanut.
+
+AILI.
+
+No?
+
+AHRÉN.
+
+Oletko utelias! Kannattaapa ollakin. Eilen kävin enoni puheilla.
+
+HARTIN.
+
+No? Mitä arveli senaattori?
+
+AHRÉN.
+
+Hän lupasi minulle viran senaatin kamaritoimikunnan kansliassa.
+
+AILI.
+
+Lupasiko?
+
+Riemuissaan.
+
+Voi, voi, sitten voimme pian viettää häät.
+
+HARTIN.
+
+Aili! Mitä tuo nyt on! Ei sinun sovi häistä puhua.
+
+AHRÉN.
+
+Kuukauden päästä pääsen ylimääräiseksi kopistiksi, josta sitten on
+helppo vakinaiseen virkaan päästä.
+
+AILI.
+
+Sepä hauskaa! Toivotan onnea.
+
+AHRÉN.
+
+Kiitos vaan!
+
+HARTIN.
+
+Erittäin hauskaa. Pääasia nyt on vaan, että vakinaisen arvokkaan viran
+saat. Minä pidän sitä prinsiipin vuoksi ihan välttämättömänä, voidaksesi
+tyttäreni kanssa naimisiin mennä. Niin, ja sekin on erittäin hyvä, että
+viran Helsingissä saat.
+
+AHRÉN.
+
+Siinä noudatinkin kokonaan teidän tahtoanne. Olisinhan hovioikeuteen
+milloin hyvänsä päässyt.
+
+HARTIN.
+
+No kuinka paljon palkkaa saat?
+
+AHRÉN.
+
+Ei se ensi alussa suuri ole, mutta onhan siitä sitten helpompi hyvän
+palkan ääreen päästä. Ensi alussa korkeintaan pari tuhatta markkaa.
+
+HARTIN.
+
+Se on liian vähän. Et sillä voi vaimoasi elättää.
+
+AHRÉN.
+
+No -- eihän sillä juuri yksinäänkään kovin reimasti elää voi, mutta --
+--
+
+HARTIN.
+
+Mutta?
+
+AHRÉN.
+
+Mutta -- tuota. -- Mitä aioinkaan sanoa? --
+
+AILI.
+
+Onhan meillä äiti, sen sijaan varoja.
+
+HARTIN.
+
+Ei sellaisen miehen kuin Ahrénin kunniatunne salli hänen ruveta elämään
+vaimonsa varoilla.
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Perhanan eukko!
+
+AILI.
+
+No mutta eikö se ole yhdentekevää, kenen varoilla --
+
+HARTIN.
+
+Sinä et käsitä tällaisia asioita. Mies on liian, -- liian ylpeä
+voidakseen, niin sanoakseni, mennä vaimonsa hankkimaan kotiin. Hän
+tahtoo ensin itselleen vankan aseman, hän panee uuden kotinsa täyteen
+kuntoon ja tuo sinne sitten vaimon, olkoon tämä rikas tahi köyhä. Eikö
+niin, Vilhelm?
+
+AHRÉN.
+
+Aivan oikein. Minä tarkoitinkin, että voipihan sitä ehkä saada tuon
+palkan lisäksi sivutuloja.
+
+HARTIN.
+
+Toivokaamme.
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Helli_ ja _Karhi_.
+
+_Helli_ ja _Karhi_ tulevat.
+
+AILI.
+
+Kas siinähän te olettekin! Terve tulleita!
+
+HELLI.
+
+Hyvä päivä!
+
+KARHI.
+
+Päivä!
+
+HARTIN.
+
+Terve tulleita.
+
+Esittää.
+
+Varatuomari Ahrén -- ylioppilas Karhi.
+
+HELLI.
+
+Ailille.
+
+Minulla oli oikein ikävä sinua.
+
+KARHI.
+
+Tänään annetaan Suomalaisessa teatterissa rouva Edgrenin mainio kappale
+"Todelliset naiset." Minä pyysin neiti Hiltusta kanssani sitä katsomaan,
+mutta hän pani ehdoksi, että jos te tulisitte myöskin, niin hän kyllä --
+
+AILI.
+
+Voi äiti kulta! Mennään.
+
+HARTIN.
+
+Se riippuu siitä, millainen tuo kappale on.
+
+KARHI.
+
+Rouva Edgren ruoskii siinä mestarillisesti nykyaikaista
+epäsiveellisyyttä.
+
+HARTIN.
+
+Vai niin!
+
+KARHI.
+
+Vaikka se meidän oloillemme liioitetulta tuntuukin, on sen merkitys
+täälläkin suuri.
+
+HARTIN.
+
+Sääli, ettei Aili voi tulla sitä katsomaan.
+
+KARHI.
+
+Miksikä ei?
+
+HARTIN.
+
+Eihän ne sellaiset sovi nuorelle neitoselle.
+
+KARHI.
+
+No mutta --
+
+HARTIN.
+
+Minä pyydän, ei siitä sen enempää. Jotta Ailin mieli ei pahaksi kävisi,
+voisitte te nuoret mennä esimerkiksi -- --
+
+AHRÉN.
+
+Populäärikonserttiin.
+
+HARTIN.
+
+Aivan niin!
+
+HELLI.
+
+Kyllä minä teatteriin menen.
+
+AHRÉN.
+
+Minä puolestani lähden paljon kernaammin konserttiin, sillä en ole juuri
+mikään teatterimies.
+
+HELLI.
+
+Mitä sillä tarkoitatte?
+
+AHRÉN.
+
+Mitäkö tarkoitan. Että käyn harvoin teatterissa.
+
+KARHI.
+
+Ohhoh!
+
+AHRÉN.
+
+Mikä painava "ohhoh."
+
+AILI.
+
+Sulhoni on, näet, ollut niin ahkerissa lukuhommissa näihin aikoihin
+asti, ettei hän ole joutanut juuri -- -- --
+
+HELLI.
+
+Sen verran on jokaisella aikaa.
+
+AHRÉN.
+
+On muutamilla,
+
+Vilkasee Karhiin.
+
+mutta ei kaikilla.
+
+HARTIN.
+
+No mutta painakaa puuta, hyvät vieraat. Olipa hauskaa, että tekin herra
+Karhi kerran taasen meille tulitte. Erittäin hauskaa.
+
+KARHI.
+
+Ainakin minulle.
+
+HARTIN.
+
+Taidatte tekin olla kovissa lukuhommissa.
+
+KARHI.
+
+Tavallani.
+
+HARTIN.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+KARHI.
+
+Minä tutkin innolla nykyaikaista kirjallisuutta, mutta vähemmän olen
+pitänyt lukua yliopistoluvuista.
+
+AHRÉN.
+
+Tuo on yleinen vika nuorissa ylioppilaissa. Kulutetaan kallista aikaa
+kaikellaisiin tarpeettomiin lukuihin ja --
+
+HELLI.
+
+Tarpeettomiin?
+
+AHRÉN.
+
+Niin! Tarpeettomiin niille, jotka pitävät tutkintonsa suorittamista
+pääasiana.
+
+KARHI.
+
+Hymyillen.
+
+Minäpä en pidäkään tutkintojen suorittamista pääasiana.
+
+AHRÉN.
+
+Ettekö?
+
+Ivallisesti.
+
+No mitä sitten?
+
+KARHI.
+
+Minä luen, opiskelen tuntemaan niitä nykyajan tärkeitä "kysymyksiä",
+jotka virtana vierivät sivistyneen maailman läpi, yhteiskuntaamme sen
+ytimiin asti kosketellen.
+
+AHRÉN.
+
+Mihinkä luulette niillä tiedoilla pääsevänne?
+
+KARHI.
+
+En leivän ääreen, mutta sitäpä varten en ole yliopistoon tullutkaan.
+Olisin minä leipää tarpeikseni saanut renkinäkin.
+
+AHRÉN.
+
+Nauraa pilkallisesti.
+
+Vai niin!
+
+AILI.
+
+Vilhelm älä naura. Herra Karhi voi olla hyvinkin oikeassa.
+
+AHRÉN.
+
+Niin sitä luulisi puusta katsoen. Mutta nuo ovat sellaisia nuoren miehen
+mielikuvituksen tuotteita, joille todellisuus pian tekee surkean lopun.
+Te tunnette kai, herra Karhi, tuollaisia arvoisia, vanhoja siiviksiä,
+joita löytyy kutakin osakuntaa koristamassa.
+
+KARHI.
+
+Kiivastuen.
+
+Niitä on monellaisia! Älkää sekoittako laiskureita, juoppoja ahkeriin
+vilpittömiin työntekijöihin.
+
+AHRÉN.
+
+Hartiniin kääntyen.
+
+Minulla on tuttava, joka tuli ylioppilaaksi samana vuonna kuin minäkin.
+Hän sai jo ensi lukukautena päähänsä, ettei muka professorien luennoista
+ole mitään hyötyä, koska kirjoista muka saapi paljon selvemmin ja
+mukavammin samat tiedot, mitä yliopiston opettajat kuivasti esittävät.
+
+KARHI.
+
+Minä yhdyn häneen täydellisesti -- ainakin jos hän on filoloogi.
+
+AHRÉN.
+
+Hän on ylioppilas vieläkin, tulematta koskaan miksikään.
+
+KARHI.
+
+Saisiko tietää, ketä tarkoitatte?
+
+AHRÉN.
+
+Miksei. Se on Pekka Toivonen.
+
+KARHI.
+
+Mies, jolle ei vedä vertoja yksikään noista vix-maistereista, jotka
+suurimman viftinsä muistoksi kultasormusta etusormessaan pyörittelevät.
+Hänestä toivon minä paljonkin. -- Perin syvämietteinen, sivistynyt mies.
+
+AHRÉN.
+
+Se riippuu siitä ketä sivistyneenä pidetään.
+
+KARHI.
+
+Pistävästi.
+
+Ei sitä ainakaan titteli tee.
+
+AHRÉN.
+
+Mutta kuitenkaan ei pääse minnekään ilman tuota -- titteliä.
+
+HELLI.
+
+Surkeasti kyllä.
+
+AHRÉN.
+
+Mutta tuo syvämietteinen sivistynyt mies on nyt korviinsa asti veloissa
+ja voipi joutua milloin hyvänsä hunnikolle, deekikselle, kuten sanotaan.
+
+KARHI.
+
+Rikkaalla on rahaa, köyhällä velkoja. -- Oletteko te, herra varatuomari,
+rikas?
+
+AHRÉN.
+
+En suinkaan!
+
+KARHI.
+
+Teillä on sitten velkoja.
+
+HARTIN.
+
+No, no herrat! Älkää kiivastuko!
+
+AHRÉN.
+
+Menee Ailin luo, hiljaa.
+
+Epähieno keltanokka.
+
+Menevät verannalle ja siitä puutarhaan.
+
+HARTIN.
+
+Minä pidän tuollaisista väittelyistä, kunhan ei mennä liiallisuuksiin.
+
+Vasemmalta kuuluu asteitten rämäys, niinkuin joku lasiastia olisi rikki
+mennyt.
+
+Herranen aika!
+
+Rientää vasemmalle.
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+_Helli_, _Karhi_.
+
+HELLI.
+
+Kuinka itserakas tuo herra.
+
+KARHI.
+
+Hän varatuomari, minä vaan ylioppilas.
+
+HELLI.
+
+Kosketittepa kipeään kohtaan.
+
+KARHI.
+
+Kiivastuuhan sitä vähemmästäkin.
+
+HELLI.
+
+Hyvää se tekee, kun nolaa tuollaisia herroja.
+
+KARHI.
+
+Pahaksi onneksi sellaiset eivät juuri ymmärrä nolausta. He ovat niin
+varmat sanojensa erehtymättömyydestä, ettei heidän itseluottamustaan
+millään saa järkähtämään.
+
+HELLI.
+
+Se se juuri kiusallisinta.
+
+KARHI.
+
+Tässä kohden ovat teoloogit ja juristit samallaisia. Molemmat ovat he
+yhtä vakuutettuja itsensä kuin toiset raamatun, toiset lain
+erehtymättömyydestä.
+
+HELLI.
+
+No, no. Älkää nyt ruvetko liioittelemaan.
+
+KARHI.
+
+Hm. Tietääpähän silloin ainakin koko totuuden sanoneensa, jos vähän
+enemmänkin.
+
+HELLI.
+
+Aina te osaatte itseänne puollustaa.
+
+KARHI.
+
+Ja aina te minua ymmärrätte.
+
+Menevät myöskin puutarhaan.
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_, _Emma_.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee oikealta.
+
+No minne ne vieraat niin äkkiä haihtuivat. Taikka menkööt minun
+puolestani. En minä kuitenkaan heidän seurassaan menestyisi.
+
+_Emma_ tulee vasemmalta, tuoden tarjottimella karafiinin viiniä ja
+useita lasia.
+
+Viiniä! Sepä hyvä.
+
+Lähestyy Emmaa.
+
+No mitä se pikku sirkku niin alas katselee?
+
+Taputtaa poskelle.
+
+EMMA.
+
+Herra!
+
+GRYHLING.
+
+Oho! Oletko äkänen -- -- No, en minä enää!
+
+Taputtaa taasen.
+
+EMMA.
+
+Stasrotinna tulee.
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Hartin_, _Karhi_, _Helli_, _Aili_, _Ahrén_.
+
+HARTIN.
+
+Tulee.
+
+No missä vieraat?
+
+GRYHLING.
+
+Ottaa viiniä.
+
+Minä juuri ajattelin, että tekisipä hyvää lasi viiniä.
+
+Lähtee menemään omalle ovelleen päin.
+
+HARTIN.
+
+Älä nyt pakene taasen.
+
+GRYHLING.
+
+Osh!
+
+Käy istumaan.
+
+HARTIN.
+
+Menee verannalle.
+
+Missä ne nuoret?
+
+Huutaa.
+
+Kuulkaa, hyvät vieraat! Aili ja Vilhelm! Tulkaa viiniä ottamaan, olkaa
+hyvät!
+
+Itsekseen.
+
+Kuinka hauskaa nähdä nuo molemmat niin onnellisina. Kun kerran heidät
+saa rinnatusten nähdä polvillaan alttarin edessä, silloin tuntunee, kuin
+olisi elämäni työ lopussa. Jospa kaikki äidit panisivat niin paljon
+huolta tyttäriensä kasvatukseen. Mutta ei moni viitsi, usea ei voikaan.
+
+Helli ja Karhi tulevat, tervehtivät Gryhlingiä.
+
+KARHI.
+
+Harvinaisen kaunis puutarha teillä.
+
+HELLI.
+
+Ja tuo ihana näköala sitten.
+
+Aili ja Ahrén tulevat juoksien sisään.
+
+HARTIN.
+
+Kas vaan kuinka keveä se Vilhelmikin vielä on.
+
+AHRÉN.
+
+Rakkaus tekee nuoreksi.
+
+HELLI.
+
+Niinkö te arvelette. Minä luulisin päinvastoin.
+
+KARHI.
+
+Samaa mieltä olen minäkin.
+
+AHRÉN.
+
+Silittää Ailin kättä.
+
+Sanotte niin siksi, että ette ole tunteneet vielä todellista rakkautta.
+
+KARHI.
+
+Kun nuorukainen tuntee rakkauden siteillä itsensä toiseen liitetyksi,
+alkaa hän paljon vakavammin katsomaan eteensä, rupeaa paljon enemmän
+vaatimaan itseltään. Onko se lapsellinen tunne?
+
+AHRÉN.
+
+Jokainen ihminen katsoo eteensä, vaatii itseltään sen enemmän, minkä
+vanhemmaksi tulee. Siihen ei rakkautta tarvita. Rakkauden maukas neste
+sulostuttaa, keventää elämää, saattaa lapsen tavoin unohtamaan kaikki
+huolet ja vastoinkäymiset. Eikö niin Ailiseni?
+
+Silittää Ailin kättä.
+
+AILI.
+
+Kyllä se niin on.
+
+AHRÉN.
+
+Me tiedämme mikä rakkaus on, me! Etsiä saapi kihlatuita, jotka ovat niin
+onnellisia ja samalla niin varmoja toistensa ikuisesta rakkaudesta, kuin
+me.
+
+HELLI.
+
+Itsekseen.
+
+Kuka tietää!
+
+Ääneen.
+
+Tänään on kaunis ilma.
+
+HARTIN.
+
+Niin on. Kaunis on kevät.
+
+AHRÉN.
+
+Minä en muista koskaan näin varhaista kevättä olleen. Tavattoman on
+kaunis ja lämmin.
+
+HELLI.
+
+Itsekseen.
+
+Sitä odotinkin.
+
+Ääneen.
+
+Kun ei vaan tulisi takatalvi kevään urpuja jäädyttämään.
+
+AHRÉN.
+
+Vielä mitä. Nytkö enää talvi voisi tulla. Olkaa nyt!
+
+HELLI.
+
+Omituisella painolla.
+
+On tapahtunut joskus, että kevään surkealla tavalla katkasee odottamaton
+takatalvi, jolloin kevätpäivän lämpimään tottuneesta ihmisestä se tuntuu
+kahta kamalammalta. Ei saa olla mistään ihan varma!
+
+AILI.
+
+Hellille.
+
+Minä ymmärrän tarkoituksesi. Ei se voi olla mahdollista.
+
+_Gryhling_ nousee, aikoo lähteä.
+
+HARTIN.
+
+Kuule Kaarlo! Etkö lähde meidän kanssamme teatteriin?
+
+GRYHLING.
+
+Niin minäkö?
+
+HARTIN.
+
+Sinä juuri.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä minä siellä teen.
+
+HARTIN.
+
+Annetaan "Todelliset naiset."
+
+GRYHLING.
+
+Hymyilee.
+
+Mitäpä minä niistä.
+
+HELLI.
+
+Kuinka te niin voitte sanoa?
+
+GRYHLING.
+
+Minä olen saanut tarpeekseni niistä jo muutenkin.
+
+HARTIN.
+
+Oletpa kohtelias.
+
+AILI.
+
+Ehkä enolla on siihen syytäkin.
+
+HELLI.
+
+Mutta ettehän te toki kokonaan teatterin hyödyllisyyttä kieltäne?
+
+GRYHLING.
+
+Mitäpä hyötyä siitä on sitten?
+
+HELLI.
+
+Se luopi eteemme eläviä kuvia ihmiselämästä.
+
+GRYHLING.
+
+Minä näen niitä mielestäni aivan kyljikseni teatterin ulkopuolella, ja
+paljon paremmin todellisuudessa näytellään kuin näyttämöllä.
+
+AHRÉN.
+
+Tuo ei ole hullusti sanottu. Ja jos siellä sitten esitettäisiin vaan
+kauniita kuvia ihmiselämästä, mutta ei. Etsitään alinomaa mitä
+likasimpia ja rumimpia.
+
+KARHI.
+
+Se, joka ei näe kuvan varjopuolia, ei käsitä valoisiakaan.
+
+AILI.
+
+Niinkö arvelette?
+
+HARTIN.
+
+Jopa te olette väärällä tolalla. Sen mukaan pitäisi johdonmukaisesti
+nuorille tytöille opettaa kaikki rumimmatkin asiat maailmassa.
+
+KARHI.
+
+Luonnollisesti.
+
+HARTIN.
+
+Ailille.
+
+Mene nyt pukeutumaan, lapsukaiseni, pian on lähdettävä.
+
+AILI.
+
+Tule, Helli, sinä minun kanssani.
+
+HELLI.
+
+No -- tuota -- voinhan minä --
+
+HARTIN.
+
+Menkää te tytöt vaan rupattelemaan siellä rauhassa asianne. Me täällä
+väittelemme vähän vielä, koska --
+
+Hymyilee.
+
+herra Karhilla näkyy niin hyvä halu olevan.
+
+AILI.
+
+Sinä Helli, näyt niin mielelläsi ottavan osaa keskusteluun. Jää sinä
+tänne vaan.
+
+Katkerasti.
+
+Minä menen yksin.
+
+Menee.
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, paitsi _Aili_.
+
+KARHI.
+
+Aili neiti näkyy niin vastenmielisesti luopuneen keskusteluamme
+kuulemasta.
+
+HARTIN.
+
+Minä en tahdo hänen lapsellista mieltään häiritä millään oudoilla
+asioilla. -- Se on minun kasvatustapani. Pysyköön hän viattomassa
+tietämättömyydessään, niin kauan kuin se on mahdollista. -- Niin! Minä
+pyytäisin selitystä äsköiseen kummalliseen väitteeseenne. Tulisiko
+meidän äitien puhua suoraan tyttärillemme mitä epäsiveellisimmistä
+asioista, vai mitä tarkoitatte?
+
+KARHI.
+
+Juuri äidin velvollisuus on selittää ne perin pohjin tyttärilleen,
+vieläpä pojilleenkin.
+
+HARTIN.
+
+Kuinka luulette te luonnollisen häveliäisyyden sitä sallivan?
+
+KARHI.
+
+Se tapahtukoon askel askeleelta neitosen kasvaessa niin, ettei hän
+täysikäiseksi tultuaan tiedä milloin se on tapahtunutkaan.
+
+GRYHLING.
+
+Miksei kerrassaan!
+
+AHRÉN.
+
+Kylläpä te näytte suurta arvoa antavan immen puhtaudelle,
+häveliäisyydelle, joka kuitenkin on neidon paras koristus.
+
+KARHI.
+
+Mitä oli Eevan häveliäisyys, ennenkuin hän oppi synnin tuntemaan. Yhtä
+vähän voi puhua pienokaisen lapsen kuin Eevan häveliäisyydestä ennen
+syntiinlankeemusta. Te tahdotte, ettei nuori neito tietäisi mitään
+niistä asioista, joitten suhteen hänen pitää häveliäs olla, ja kuitenkin
+pidätte häveliäisyyttä hänen parhaana koristuksenaan. Hänelle ei sanota,
+mikä synti on, mutta kielletään syntiä tekemästä. Pitäähän meidän tuntea
+vihollisemme voidaksemme häntä välttää, vastustaa.
+
+HARTIN.
+
+Hellän äidin on mahdotonta sellaisilla asioilla puhtaan lapsen sielua
+tahrata. Jos hän kerran miehelään joutuu selviävät ne asiat kaikessa
+tapauksessa.
+
+GRYHLING.
+
+Nauraen.
+
+Eiköhän!
+
+HARTIN.
+
+Siksipä jätämmekin nuo asiat miesten selitettäviksi.
+
+HELLI.
+
+Mutta kuinka käy tavallisesti noitten puhtaitten sielujen, jos minunkin
+sallitaan mielipiteeni lausua? Saatuaan ensikerralla äidiltä vastauksen,
+joka ei tytärtä tyydytä, käyttää hän tilaisuutta uudelleen kysyäkseen,
+mutta saa tietysti samallaisen vastauksen. Vaikkapa hän ei saisikaan
+äidiltään tuota varomatonta muistutusta "ettei sellaisia asioita saa
+kysellä", huomaa hän asian arkuuden ja tulee uteliaaksi. Nuoren
+vilkkaalla mielikuvituksella luulottelee hän asiata kahta kamalammaksi,
+pyrkii kuuntelemaan vanhempien, kokeneempien toveriensa sopotuksia,
+nuuskii salaa luvattomia romaaneja, joista hän nuoren intohimolla imee
+itseensä kaiken tuon kelvottoman, siten todellakin tahraten puhtaan
+sielunsa. Onko tuo nyt parempi kuin että äiti luontoperäisellä
+hienotunteisuudellaan samat asiat ajoissa hänelle selittäisi sen sijaan,
+että hän koettaa asioita kiertelemällä ja vääristelemällä vieläpä
+valheillakin ulkokultaista puhtautta säilyttää?
+
+GRYHLING.
+
+Bravo!
+
+KARHI.
+
+Ja luuletteko te, että miehestä tuntuu paremmalta saada haltuunsa
+koskematon orvokkia kasvava niitty tahi rikkaruohojen täyttämä pelto,
+kuin valmis, tarkalla silmällä hoidettu uhkuva laiho?
+
+GRYHLING.
+
+Minä sanoisin yhtyväni teihin täydellisesti, jollette puhuisi noin
+kiertelemällä ja koristelemalla selviä asioita, vaan sanoisitte suoraan,
+että sellainen nainen vaan nykyjään kelpaa avioliittoon, joka jo on
+aivan selvillä siitä, kuinka --
+
+HARTIN.
+
+Kaarlo! Muista, että tässä on naisia myöskin.
+
+_Gryhling_ nauraa hohottaa.
+
+Te herra Karhi puhutte niinkuin ainakin sellainen, joka nykyaikaista
+kirjallisuutta on ahminut. Mutta älkää luulko vanhoja vuosisatojen
+kokemukseen perustuvia periaatteita voitavan muutamien kynäniekkojen
+mielikuvaelmilla kumota.
+
+AHRÉN.
+
+Nuori mies sellainen kuin te, herra Karhi, luopi mielellään itselleen
+kaikenlaisia kauniilta näyttäviä ilmalinnoja, jotka sitten, kun on
+opittu maailmaa tuntemaan tarkemmin, haihtuvat kuni tuhka tuuleen.
+
+KARHI.
+
+Saanko vapaasti puollustaa itseäni, rouva Hartin.
+
+HARTIN.
+
+Tietysti!
+
+KARHI.
+
+Ahrénille.
+
+Meidän nuorien silmille viskataan niin usein tuo muistutus: "Mitä sinä
+keltanokka höpiset!", ettei se enää vaikuta.
+
+AHRÉN.
+
+Paha merkki.
+
+HARTIN.
+
+Minä lienen kylliksi iäkäs antamaan teille sen äidillisen neuvon, että
+hankkikaa itsellenne ensin kokemusta, tulkaa isäksi ja kasvattakaa
+lapsenne uusien periaatteittenne mukaan, mutta ruvetkaa sitten vasta
+vanhaa kasvatustapaa vastustamaan, kun kokemus on takananne ja työnne
+hedelmät näkyvissä, -- sitten vasta.
+
+KARHI.
+
+Hedelmistä minä juuri näen ettei äitiemme kasvatusoppi ole oikea, sillä
+olenhan itse ja onhan kaikki veljeni ja sisareni sen mukaan kasvatettu.
+-- Mutta en minä sillä väitä, että minun puollustamani uusi kasvatustapa
+olisi ehdottomasti aivan oikea, vaikka olenkin varma, että vanha on
+väärä.
+
+HARTIN.
+
+Te tahdotte siis repiä alas vanhan, voimatta tarjota uutta ehdottomasti
+parempaa sijaan.
+
+KARHI.
+
+Kyllä se sitten selviää itsestään, kun vanha on murretuksi saatu.
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Aili_.
+
+AILI.
+
+Tulee.
+
+Nyt olen valmis.
+
+HARTIN.
+
+No, voimme sitten lähteä.
+
+AHRÉN.
+
+Konserttihan alkaa vasta puoli kahdeksan.
+
+AILI.
+
+Ja minun pukeutumiseni kanssa pidettiin sellaista kiirettä.
+
+HARTIN.
+
+Aili!
+
+Ahrénille.
+
+No te voitte viipyä täällä vielä hetken. Ei ole sopivaakaan tulla sinne
+liian aikaiseen. Me lähdemme siis!
+
+KARHI.
+
+No niin! Hyvästi!
+
+AILI.
+
+Hyvästi! Käykää meillä vastakin.
+
+HELLI.
+
+Hyvästi, Aili.
+
+AILI.
+
+Sinun pitää käydä useammin meillä.
+
+HARTIN.
+
+Mennessään.
+
+Ajatte sitten vosikalla. Tähän aikaan liikkuu jo kaikellaista väkeä
+kaduilla.
+
+Menevät.
+
+
+XVI:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Ahrén_, _Gryhling_.
+
+AILI.
+
+Mitä keskustelitte te täällä minun poissa ollessani?
+
+AHRÉN.
+
+Karhihan se täällä urheili kielensä kanssa.
+
+GRYHLING.
+
+Vahinko, ettet ollut kuulemassa. Olisi siitä sinulle hyötyä ollut. Sillä
+on kieli hallussaan, sillä pojalla.
+
+AHRÉN.
+
+Lörpöttelee puita heiniä niinkuin keltanokka ainakin.
+
+GRYHLING.
+
+Ei suinkaan! Päinvastoin näkyy hän ymmärtävän hyvinkin asioita.
+
+AILI.
+
+Sen verran kuin minä Karhia tunnen, en toden totta luulisi häntä
+pelkäksi lörpöttelijäksi. Kyllä hän on teräväjärkinen, ajatteleva
+nuorukainen.
+
+AHRÉN.
+
+Niinkö arvelet. No, sittenhän te kaksi
+
+Osoittaa Gryhlingiä ja Ailia pilkallisesti.
+
+sovitte hyvin yhteen.
+
+AILI.
+
+Enoni ja minäkö? No, se on tietty.
+
+_Ahrén_ menee verannan ovelle.
+
+Vaikka äiti aina enoa toruu, pidän minä hänestä paljonkin.
+
+Taputtaa Gryhling'iä kädelle.
+
+Ollaanhan me hyviä ystäviä, vai kuinka, eno?
+
+GRYHLING.
+
+Joll'et sinä sisareni tytär olisi, voisi meistä tulla hyvinkin hyvät
+ystävät.
+
+AILI.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+GRYHLING.
+
+Sinä olet kasvatettu niin kokonaan toisellaisia ihmisiä varten, kuin
+minä olen, ett'et sinä minua voisi ymmärtää.
+
+AILI.
+
+Minä tahdon oppia tuntemaan sinua.
+
+GRYHLING.
+
+Hm!
+
+AILI.
+
+Mitä se Vilhelm siellä katselee? Oletko loukkaantunut? Fyi, kuinka
+lapsellinen. Vai oletko mustasukkainen?
+
+AHRÉN.
+
+Mustasukkainen!
+
+AILI.
+
+No, ethän sinä siitä toki loukkaannu, ett'en minä ole ihan samaa mieltä
+sinun kanssasi, ja uskallan sen sanoa.
+
+GRYHLING.
+
+Jos muistat äitisi oppia, et sano niin.
+
+AILI.
+
+Kuinka?
+
+GRYHLING.
+
+Eikö sinua ole opetettu kaikessa mukaantumaan toisen tahdon alle, ensin
+äitisi ja sitten --?
+
+AILI.
+
+Sitten?
+
+GRYHLING.
+
+Hm!
+
+AILI.
+
+Aina sinä lopetat tuolla kummallisella "hm".
+
+GRYHLING.
+
+Hm! -- Mutta te tahdotte kai olla kahden kesken. -- Minä jätän teidät.
+
+AILI.
+
+Ei! Istu vaan täällä. Onhan hauskempi kolmen pakinoida.
+
+GRYHLING.
+
+Hm!
+
+
+XVII:s KOHTAUS.
+
+_Ahrén_, _Aili_.
+
+AHRÉN.
+
+Kuule, Aili, minä tahdon sanoa sinulle vakavan sanan.
+
+AILI.
+
+Leikillisesti.
+
+No!
+
+AHRÉN.
+
+Tämä ei ole mitään leikkiä.
+
+AILI.
+
+Tekeytyy totiseksi.
+
+No, annas tulla!
+
+AHRÉN.
+
+Sinun pitää olla varovainen tuon enosi suhteen.
+
+AILI.
+
+Kummastuen.
+
+Enoni suhteenko varovainen?
+
+AHRÉN.
+
+Katso, sinä et sitä ymmärrä. Hän on entinen upseeri, on elänyt aikoinaan
+noin "liian vapaasti", hänellä on sanalla sanoen ominaisuuksia, jotka
+tekevät hänet sopimattomaksi sellaisen nuoren immen kuin sinun
+luottamusmieheksi.
+
+AILI.
+
+Minä en ymmärrä.
+
+AHRÉN.
+
+Enempää ei sinun ole tarviskaan ymmärtää. Lupaathan noudattaa neuvoani?
+
+AILI.
+
+No, mutta selitähän. Mitenkä on hän elänyt sitten vapaasti? Mitä pahaa
+siinä on?
+
+AHRÉN.
+
+Hm!
+
+AILI.
+
+Taasen tuo harmillinen, salaperäinen "hm". Tiedätkö, sinä teet minut
+uteliaaksi. Sanoit nuo sanat "liian vapaasti" niin kummallisella
+äänellä, että minusta tuntuu niissä piilevän jotakin, jota en ole
+käsittänyt tähän asti laisinkaan.
+
+AHRÉN.
+
+Upseerit, näetsen, elävät tavallisesti hyvin hurjasti, juovat, lyövät
+korttia ja muuta sellaista. He ovat huoletonta väkeä, joilla ei ole
+mitään syvempiä ajatuksia, periaatteita. Heiltä ei neitonen voi mitään
+hyvää oppia, päinvastoin.
+
+AILI.
+
+Enostani on minulla, Vilhelm kulta, toisellainen ajatus. Hänellä on
+päinvastoin hyvinkin paljon tuollaisia itsenäisiä ajatuksia, joilla hän
+useasti saattaa äitinikin hämilleen. Jos hän on aikoinaan juonut ja
+korttia lyönyt, en minä häntä tuomitse. Ei hän minulle sellaisia
+opettamaan rupea. Kyllä sinä tuomitset häntä väärin kokonaan.
+
+AHRÉN.
+
+Eikä hänen elämänsä nytkään ole moitteetonta. Päinvastoin liikkuu
+hänestä pahojakin huhuja.
+
+AILI.
+
+Pahoja huhujako? Millaisia?
+
+AHRÉN.
+
+Hm!
+
+AILI.
+
+Taasen tuo "hm". Se rupeaa rasittamaan minua oikein. Selitähän,
+millaisia huhuja?
+
+AHRÉN.
+
+Sinä et nyt ole vielä siinä ijässä, siinä asemassa -- -- Niitä löytyy
+asioita, joita ei voi nuorelle immelle selittää.
+
+AILI.
+
+Ja saamatta tietää syitä, pitäisi minun ruveta kammoamaan enoani.
+Tiedätkö, tuo tuntuu minusta keveimmin sanoen kummalliselta.
+
+AHRÉN.
+
+Se saattaa siltä tuntua, mutta minä en nyt voi pitempiin selityksiin
+ruveta. Pitäisihän sinun toki luottaa minuun sen verran, että, vaikka en
+selitäkään syitä, uskot minun vakuutuksestani puhuvan.
+
+AILI.
+
+Niin, kyllä, kyllä. Miksi en minä uskoisi sitä, mutta voithan sinäkin
+erehtyä. -- Ja minusta tuntuu muuten niin luonnottomalta, ettemme me
+edes saa puhua avoimesti keskenämme mistä asioista hyvänsä. Se aivankuin
+vieroittaa minua sinusta.
+
+AHRÉN.
+
+Mitäpä me sille voimme, kun se kerran on luvatonta.
+
+AILI.
+
+No emmekö me koskaan saa sellaisista puhua?
+
+AHRÉN.
+
+Kyllä, sitten kun olemme naimisissa.
+
+AILI.
+
+Nousee.
+
+Siis kaikki on suljettu avioliiton verhon taakse.
+
+AHRÉN.
+
+Maailman järjestys on nyt kerran sellainen. -- No riittää tällä kertaa.
+-- Jo on aika lähteä konserttiin.
+
+Menevät.
+
+
+XVIII:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_, sitten _Emma_.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee.
+
+No, johan ne ovat menneet. Saapas nähdä, kuinka kauan sitä kevättä
+kestää. Ei ollut tyhmä sen Hellin ennustus takatalvesta. Oireita näyttää
+jo alkavan ilmaantua. -- Hm! Peijakkaan poika se Karhikin. Pani eukon
+pään aivan pyörälle saarnoillaan. Niin sitä tuli vaan, kuni vettä
+syksyiseltä taivaalta. Hm! Tosin vähän lapsellinen! Toisellaiset
+seuraukset olisi hänen kasvatusopistaan. -- Annas kun naiset, nuoret
+likat, oppisivat kaikki hävyttömät asiat tietämään niinkuin miehetkin,
+niin kyllä sitä sitten --. Saisi jutellakin kaikista asioista noin
+suoraan vaan. -- Ei olisi se hullumpaa! Silloin ei kiusaisi ihmistä tuo
+pirullinen siveellisyys, jota täytyy milloin varovasti silitellä,
+milloin kaartaa kuni äkäistä rakkia. No, silloin kun minä laskettelisin
+sukkeluuksia, että hörkössä olisi heidän korvansa.
+
+_Emma_ tulee astioita korjaamaan.
+
+GRYHLING.
+
+Itsekseen.
+
+Siksipä saan tyytyä tällaisiin. Näitten kanssa saa olla, kuten tahtoo.
+
+Panee verannan oven kiinni.
+
+No, Emma! Etkö tahdo viiniä?
+
+EMMA.
+
+Ei, kiitoksia.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä vielä.
+
+Kaataa.
+
+Skoolataanpas. Olemmehan me hyviä ystäviä.
+
+EMMA.
+
+No, jos herra tahtoo.
+
+Juopi lasin reunasta hiukkasen.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä siitä maistelemisesta. Juodaan pohjaan.
+
+EMMA.
+
+No, jos tahdotte.
+
+Juopi pohjaan.
+
+GRYHLING
+
+Pitäähän meidänkin jollain tavoin itseämme huvitella, kun olemme kotiin
+jäädä saaneet. Käyppäs istumaan tuohon. Ole sinä rouva, minä olen herra.
+
+EMMA.
+
+Kuinka leikkisä herra tänään on.
+
+GRYHLING.
+
+Painaa Emman harteista istumaan sohvaan.
+
+Kas noin!
+
+EMMA.
+
+No, mutta!
+
+GRYHLING.
+
+Kuinka vanha sinä olet?
+
+EMMA.
+
+Toisella kymmenellä.
+
+GRYHLING.
+
+Kas vaan, kuinka sukkela!
+
+Ottaa vyötäisistä Emmaa.
+
+EMMA.
+
+No, mutta herra!
+
+GRYHLING.
+
+Pelkäätkö sinä minua? Olenko minä mielestäsi liian vanha ystäväksesi.
+
+EMMA.
+
+Mutta eihän sovi, että -- --
+
+GRYHLING.
+
+Mitä joutavia. Juodaanpas enemmän.
+
+EMMA.
+
+Älkäähän nyt toki!
+
+GRYHLING.
+
+Eikö se ollut hyvää?
+
+Kaataa.
+
+Kas noin!
+
+Antaa Emmalle pikarin käteen.
+
+Juo nyt vaan.
+
+EMMA.
+
+Voi, voi!
+
+GRYHLING.
+
+No, ei tässä nyt auta.
+
+EMMA.
+
+Eihän nuori tyttö saa väkeviä juoda.
+
+GRYHLING.
+
+Juopihan Ailikin.
+
+EMMA.
+
+Se on totta.
+
+GRYHLING.
+
+Kun minä sinulle tarjoan, ei sinun tarvitse mitään pelätä.
+
+Viepi pikarin suulle.
+
+Kas noin!
+
+EMMA.
+
+Juopi.
+
+Minä tulen humalaan.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä vielä. Ei tämmöisestä humalaan tulla. -- Minä pidän sinusta,
+tiedätkö, Emma. Sinä olet niin reipas tyttö! Sanoppas, tahtoisitko sinä
+jotakin. Pyydä minulta jotakin.
+
+EMMA.
+
+Minäkö?
+
+GRYHLING.
+
+Pyydä vaan!
+
+EMMA.
+
+Ettekö te suutu?
+
+GRYHLING.
+
+Mitä vielä.
+
+EMMA.
+
+Itsekseen.
+
+Voi, voi! Jos uskaltaisin.
+
+GRYHLING.
+
+No?
+
+EMMA.
+
+Jos -- te -- nyt välttämättä tahdotte niin --
+
+Hieroo ujosti lettiänsä.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä? Sano vaan.
+
+EMMA.
+
+Niin voisittehan te -- -- --
+
+GRYHLING.
+
+Anna tulla!
+
+EMMA.
+
+Huomenna on äitini syntymäpäivä.
+
+GRYHLING.
+
+Tahtoisitko ostaa hänelle jotakin. -- Sehän on kaunista! -- No, mitä
+tahdot sinä -- -- Mustan silkkiliinanko tahi -- --
+
+EMMA.
+
+No, vaikka. Mutta minua hävettää.
+
+GRYHLING.
+
+Minähän sinulle sitä tarjoan. Siis mustan silkkiliinan. -- No, mitä se
+maksaa. Riittääkö kaksi kymmentä markkaa?
+
+EMMA.
+
+Riittää. Siinä on liikaakin, mutta minä tuon loput takasin.
+
+GRYHLING.
+
+Ei ole tarpeen!
+
+EMMA.
+
+Kiitoksia, hyvä herra luutnantti.
+
+GRYHLING.
+
+Ei sinun tarvitse näin kahden kesken ollessamme minua herraksi nimittää,
+sano vaan Kalleksi tahi jotain sellaista. --
+
+EMMA.
+
+Voi, kuinka lystikäs te olette. Kalleksiko minä --
+
+GRYHLING.
+
+Niin, mutta minä tahdon ensin palkan lahjasta, ennenkuin sen saat.
+
+EMMA.
+
+Palkanko?
+
+GRYHLING.
+
+Yhden suukkosen.
+
+EMMA.
+
+Ohhoh!
+
+GRYHLING.
+
+Onko se muka liian paljon.
+
+Vetää Emman luokseen.
+
+Ole nyt kiltti vaan.
+
+EMMA.
+
+Äitini on kieltänyt suutelemasta ketään miestä.
+
+GRYHLING.
+
+Äitisi! Niin kaikki äidit kieltävät ja kuitenkin suutelevat kaikki
+tytöt.
+
+EMMA.
+
+Kaikki tytötkö?
+
+GRYHLING.
+
+Poikkeuksetta!
+
+EMMA.
+
+Se ei ole totta.
+
+GRYHLING.
+
+Enköhän minä tunne paremmin maailmaa kuin sinä.
+
+EMMA.
+
+Mutta eihän Aili ainakaan --
+
+GRYHLING.
+
+Eikö Ahréniakaan?
+
+EMMA.
+
+Niin, omaa sulhastaan?
+
+GRYHLING.
+
+Hän on kihloissa. Siksi saa hän vaan sulhastaan suudella; mutta sinä
+olet vapaa, sinä!
+
+EMMA.
+
+Mistäpä minä sellaisia asioita ymmärtäisin.
+
+GRYHLING.
+
+Suutelee.
+
+Kas noin!
+
+EMMA.
+
+Voi, voi!
+
+GRYHLING.
+
+Suutelee ja hyväilee.
+
+No, tule nyt minun kamariini, niin saat rahat. Saatpa katsoa minun
+kauniita kuvakirjojanikin.
+
+EMMA.
+
+Mutta ettehän minulle mitään pahaa tee?
+
+Aikovat mennä.
+
+GRYHLING.
+
+Säikähtää.
+
+Joku tulee. --
+
+_Emma_ menee verannan ovea avaamaan.
+
+GRYHLING.
+
+Itsekseen.
+
+Hyvä alku ainakin!
+
+Menee kamariinsa.
+
+
+XIX:s KOHTAUS.
+
+_Emma_, _Aili_, _Ahrén_.
+
+_Aili_ ja _Ahrén_ tulevat.
+
+AILI.
+
+Miksi tämän oven lukkoon panit?
+
+EMMA.
+
+En minä -- -- sitä kiinni pannutkaan. Herra luutnantti sen taisi panna.
+
+AILI.
+
+Vai niin. Kenen kanssa sinä puhuit täällä.
+
+EMMA.
+
+Herra luutnanttihan se -- --
+
+AILI.
+
+Rauhallisesti.
+
+Vai niin, vai niin. Minä jo ajattelin.
+
+_Emma_ ottaa tarjottimen, menee.
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Kas vaan Gryhlingiä.
+
+
+XX:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Ahrén_.
+
+AILI.
+
+Kas niin! Täällä on paljon hauskempi olla. Eikö niin? -- Ethän sinä
+suuttunut minuun ole, Vilhelm.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä vielä. Minä vaan kummastelen sinua. Olethan kuin tuulen pyörtämä.
+
+AILI.
+
+No, kun minä nyt olen sellainen.
+
+AHRÉN.
+
+Sanoppas oikein, mistä se pisti päähäsi, ett'et tahdokaan konserttiin
+mennä.
+
+AILI.
+
+Tahdotko sen tietää.
+
+AHRÉN.
+
+No?
+
+AILI.
+
+Tuumailee.
+
+Mitenkä sen selittäisinkään. No, en keksi sopivaa vertausta. Mutta etkö
+sinä käsitä, että se harmittaa, kun minut käsketään konserttiin, jossa
+alinomaa saa käydä -- siksi, että minä tahdoin teatteriin päästä. Minä
+en saa syödä, mitä tahdon, vaan minulle puretetaan niinkuin
+pienokaiselle.
+
+AHRÉN.
+
+Hm! -- No, millä nyt rupeamme itseämme huvittelemaan.
+
+AILI.
+
+Tuleeko sinulle täällä ikävä?
+
+AHRÉN.
+
+No, ei juuri ikävä.
+
+AILI.
+
+Mene sinä vaan toveriesi luoksi, kyllä minä kotona toimeen tulen. On
+minulla tekemistä.
+
+AHRÉN.
+
+No mitä? Jos saan luvan kysyä.
+
+AILI.
+
+Mitäkö?
+
+Hämillään.
+
+Minä, -- minä -- soitan, laulan, luen -- tahi -- tahi --
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Sirkku_.
+
+_Sirkku_ tulee verannan ovelle, niijaa nöyrästi.
+
+AHRÉN.
+
+Joka paikkaan ne kerjäläiset! Mitä sinä tahdot?
+
+SIRKKU.
+
+Vähän leipää.
+
+AHRÉN.
+
+Kyökistä sellaista pyydetään.
+
+AILI.
+
+Lähestyy Sirkkua.
+
+Voi sinä pikkuinen olento! Mikä sinun nimesi on?
+
+SIRKKU.
+
+Sirkku.
+
+AILI.
+
+Kenen tyttö sinä olet?
+
+SIRKKU.
+
+Äitini.
+
+AILI.
+
+Eikö sinulla isää ole?
+
+SIRKKU.
+
+Ei!
+
+AILI.
+
+Onko äitisi köyhä?
+
+SIRKKU.
+
+On.
+
+AILI.
+
+Onko sinulla nälkä?
+
+SIRKKU.
+
+On.
+
+AILI.
+
+Itsekseen.
+
+Voi, millainen suloinen olento tuollaisissa repaleissa.
+
+Ääneen.
+
+Tuleppas tänne.
+
+Taluttaa Sirkun tuolin luo, käy itse istumaan.
+
+Tahtoisitko sinä tulla rikkaaksi?
+
+SIRKKU.
+
+Katselee pelottomasti ympärilleen.
+
+Mitä?
+
+AILI.
+
+Tahdotko sinä rikkaaksi tulla?
+
+SIRKKU.
+
+En.
+
+AILI.
+
+Etkö? No, miksikä et?
+
+SIRKKU.
+
+Rikkaat ovat pahoja ihmisiä.
+
+AILI.
+
+Kuka sinulle niin on sanonut?
+
+SIRKKU.
+
+Äiti.
+
+AILI.
+
+Mutta pyydäthän sinä kuitenkin leipää rikkailta,
+
+SIRKKU.
+
+Kun täytyy.
+
+AILI.
+
+Mitä sinä tekisit, jos kuitenkin saisit paljon rahaa?
+
+SIRKKU.
+
+Katsoo suurin silmin Ailiin.
+
+Minä, minä ostaisin leipää äidille, Ellille, Jukalle, Matille ja, ja
+Viitasen Maikille ja Pekalle ja --
+
+AILI.
+
+Nauraa herttaisesti.
+
+Voi sinä pikku enkeli!
+
+Ottaa rahaa kukkarostaan.
+
+Vie nyt tämä äidillesi ja pyydä häntä ostamaan ruokaa.
+
+SIRKKU.
+
+Kiitoksia! Voi, voi! Näin paljon! Minä menen äidin luo.
+
+Juoksee pois.
+
+AILI.
+
+Vaipuu ajatuksiin.
+
+Kuinka en ole ennen tuollaisia olentoja huomannut! Tiedätkö, Vilhelm,
+mitä aion?
+
+AHRÉN.
+
+No?
+
+AILI.
+
+Minä rupean köyhiä lapsia hoitamaan. En tahdo enää toimettomana olla.
+
+AHRÉN.
+
+Uusi päähänpisto!
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Vasemmalle vievän, takimaisen
+oven vieressä olevalle tuolille on heitetty päällysnuttu.
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+_Aili_ yksin.
+
+AILI.
+
+Istuu kiikkutuolissa, kirja kädessä.
+
+Kuka tätä viitsii lukea. Mokomaa löröä! Valitsee se äitikin aina
+viisaudessaan juuri sellaisia kirjoja, jotka minua ei enää huvita.
+Antaisi edes lukea kelpo kirjoja, kun ei tässä muullakaan saa aikaansa
+kulumaan. Kun katselee köyhiä, jotka hommaavat ja työtä tekevät leipänsä
+tähden, niin oikein kateeksi käypi; kun näkee nuorien miehien lukevan ja
+virkoihin pääsevän, en voi muuta kuin surra, ett'en ole mieheksi luotu.
+Miksi pitää meidän ylhäisten naisten näin työttöminä, aivan ilman mitään
+innostuttavaa tointa olla. Tuleehan rikkaus ja sivistys täten vaan
+kiroukseksi. -- -- Niin, niin! Kummallinen tämä maailma sentään on.
+Kaikellaisia kysymyksiä hyörii alinomaa kuni pyörteenä aivoissani. Jos
+vaikka keneltä kysyn, kaikki he vastaavat samalla tapaa: "Ette te
+sellaisia asioita ymmärrä." "Te olette vielä liian nuori." Miks'en minä
+ymmärtäisi niinkuin muutkin. Olenhan huomenna jo 19 vuotias. Mutta lapsi
+vielä kuitenkin. -- Siksikö että olen naimaton neitonen. Jos olisin
+poika tahi rouva, en olisi enää lapsi. -- -- Äiti, äiti! Miksi tahdot
+sinä välttämättä minua lapsena pitää, vaikka en enää lapsi ole. Lapsena
+opetit minut jo täysi-ikäisten tavoin käyttäytymään! Nyt olen todella
+täysi-ikäinen, ja sinä tahdot minua lapsena pitää. Mikä ristiriitaisuus!
+-- Kun minä kylven, et uskalla sisään tulla, sillä häveliäisyyteni,
+hienotunteisuuteni ei muka sitä salli. Minä omaa äitiäni häpeäisin!
+Niin! Ja kuitenkin on enon albumi täynnä alastomien naisten kuvia.
+Sitten vasta saan oppia noita heidän salaisuuksiansa tietämään, kun
+naimisiin pääsen. Niinhän he aina sanovat! Hm! Mitä tekevät sitten mies
+ja vaimo sellaista, ettemme me tytöt sitä tietää saisi. -- Rippikoulussa
+selitti kirkkoherra puoli tuntia kuudetta käskyä, enkä kuitenkaan
+ymmärtänyt siitä sanaakaan. -- Oh, kuinka minun mieleni tekisi repiä
+rääsyiksi tuo kiusallinen verho. Miksi emme me tytöt sen taakse katsoa
+saa, kun naimattomat miehet saavat. Minä tahdon tästä päästä. Tahdon
+lentää vapauteen, vaikka siivet taittuisivat. Tahdon tietää kaikki,
+kaikki. Tahdon oppia tuntemaan maailman, jotta voisin sitten sen
+kimppuhun käydä.
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Helli_.
+
+HELLI.
+
+
+Tulee juoksujalassa.
+
+No terve tullut takasin kaupunkiin.
+
+AILI.
+
+Helli!
+
+Heittäytyy kaulaan.
+
+Voi kuinka minä olen sinua kesäaikana ikävöinyt. Minä tarvitsen sinua
+lähelläni.
+
+HELLI.
+
+Mikä sinua vaivaa?
+
+AILI.
+
+Tyhjyys rinnassa, kahleet jaloissa!
+
+HELLI.
+
+Aili parka! Sinä et ole onnellinen. Kasvosi sen todistavat.
+
+AILI.
+
+En!
+
+HELLI.
+
+Etkö rakasta sulhoasi?
+
+AILI.
+
+Katsoo suurin silmin Helliin.
+
+Ky--yllä!
+
+HELLI.
+
+No, miksi sitten onneton olet?
+
+AILI.
+
+Onhan onnen ensimmäinen ehto tyytyväisyys?
+
+HELLI.
+
+On kyllä.
+
+AILI.
+
+Minä en ole elämääni tyytyväinen. Lapsena olin tyytyväinen, silloin olin
+myöskin onnellinen.
+
+HELLI.
+
+No, mikä sinut on nyt tänä kesänä niin äkkiä tyytymättömäksi tehnyt?
+
+AILI.
+
+Silmäni ovat auenneet. Minä tunnen itseni orjaksi, jolta oma tahto
+kielletään. En saa askeltakaan ottaa ilman, että minulle heti
+huomautetaan: "Ei niin saa tehdä, ei se sovi."
+
+HELLI.
+
+Niin, äitisi taitaa pitää sinua kovalla.
+
+AILI.
+
+Sinä sen kyllä jo aikaa huomasit, mutta et minua herättänyt.
+
+HELLI.
+
+Hm! Enhän voinut teidän perheasioihinne sekaantua.
+
+AILI.
+
+No, kyllähän minä ymmärrän.
+
+HELLI.
+
+Mutta onko sinulla kylliksi tahdon voimaa?
+
+AILI.
+
+On kyllä!
+
+HELLI.
+
+Vapauta itsesi kahleistasi.
+
+AILI.
+
+Kuinka olisi se mahdollista?
+
+HELLI.
+
+Ethän hyväksy äitisi mielipiteitä?
+
+AILI.
+
+En suinkaan.
+
+HELLI.
+
+Mitä sitten muuta kuin asetut häntä vastaan. Ei sinun tarvitse
+tällaisissa asioissa hänen periaatteitaan noudattaa.
+
+AILI.
+
+Äitiänikö vastaan nousisin! Sitä en toki voi!
+
+HELLI.
+
+Ymmärrä minua oikein. Sinä olet uuden ajan lapsi, äitisi vanhan. Ei hän
+voi ymmärtää, mitä nykyajan henki oikeana pitää. Hän on siksi liian
+piintynyt vanhentuneihin tapoihinsa. Samoin kuin tiede, taide,
+kirjallisuus aina muuttaa suuntansa, parantuu, samaten täytyy meidänkin
+muuttua, joll'emme tahdo jälelle jäädä. Yhtä vähän kuin voitaisiin
+väittää, että meidän on maata pidettävä kakkarana, jonka yli aurinko
+kerran vuorokaudessa vierähtää, siksi että vanhanajan ihmiset niin
+luulivat, yhtä vähän tarvitsee meidän kaikkea sitä oikeana pitää, mitä
+vanhat ainoana oikeana pitivät.
+
+AILI.
+
+Tahdotko sinä saada minut epäilemään kaikkia niitä asioita, joita äitini
+on minut opettanut pyhinä totuuksina pitämään.
+
+HELLI.
+
+En suinkaan! Minä vaan arvelen, ett'ei totuutta voi löytää, ennenkuin
+kaikkea on epäillyt.
+
+AILI.
+
+No, jos jokainen olisi oikeutettu omin päin kaikkea epäilemään, voisi
+yksi luulla yhtäällä, toinen toisaalla totuuden löytäneensä.
+
+HELLI.
+
+Pääasia on, että jokainen viimein saa sellaisen vakuutuksen, ett'ei hän
+sitä voi enää epäillä.
+
+AILI.
+
+Vaikka eri ihmisten vakuutus samasta asiasta olisi kuinka erilainen
+hyvänsä?
+
+HELLI.
+
+Luonnollisesti. Eiväthän ne voikaan samallaisia olla. Niin on äitisikin
+laita. Hänellä on omat periaatteensa, mutta ei sinun siksi niitä oikeina
+tarvitse pitää. Hän tahtoo sinua kasvattaa ahtaudessa, mutta sinä
+tarvitset vapautta. Ei ole muuta keinoa, kuin että vapaudut siteistäsi.
+Koetti minunkin äitini minua aikoinaan kesyttää, mutta minä tein
+kerrassaan lopun niistä yrityksistä.
+
+AILI.
+
+Kuinka vapaa ja raikas sinä sentään olet! Tuo tuntuu minusta niin
+kummalliselta -- samalla aivan kuin unelmalta vaan. Minun luontoni oli
+näet alkuaan paljon hilpeämpi, vallattomampi kuin sinun. Sinun kouluun
+tullessasi rupesin jo muuttumaan. Kun minä lapsena pääsin metsään
+pujahtamaan, tuntui minusta niin suloiselta, tuntui niinkuin rinnaltani
+olisi paino vierähtänyt. Minä hengitin vapaasti ja liitelin hurjan
+lailla puulta puulle, kiveltä kivelle. -- Mutta sivistys pani kahleet
+jalkoihini. Minua alettiin opettaa puhumaan niinkuin sivistyneen naisen
+tulee, minua kiellettiin juoksentelemasta, sillä se ei muka sopinut
+hienolle neitoselle. Neljätoista-vuotiaana pantiin päälleni entisen
+lyhyen hameen sijaan epämukava pitkä leninki, jossa en enää saanut
+pitkiä askeleitakaan ottaa. Oo, kuinka minä kärsin nähdessäni lasten
+Esplanaadin hietikolla kilpaa juoksevan tahi Kaisaniemen nurmikolla
+viereksivän! Kuinka olisi mieleni tehnyt poikien kanssa laipiolla
+ratsastamaan! -- Vakaana, totisena sain sen sijaan käydä töpsyttää
+äitini rinnalla, tohtimatta edes taakseni vilkaista. -- Juoksunhaluinen,
+uppiniskainen koira saadaan nöyrtymään. Oliko ihme sitten, että minä
+taivuin?
+
+HELLI.
+
+Aili kulta! Ensi kerran kuulen sinun näin puhuvan. Tosin olen huomannut,
+että sinussa piili jotakin, mutta näin paljoa en voinut aavistaa.
+Muistathan, kuinka sinua koulussa pilkkasin fröökinämäisyydestäsi! Anna
+se minulle anteeksi.
+
+AILI.
+
+
+Siihen oli sinulla täysi syy. Äitini sai minut todellakin niin mielensä
+mukaisesti veistetyksi, että ansaitsin pilkkaasi. Mutta nyt sinä käsität
+minua. Tunnen itseni niin onnelliseksi, saadessani nyt sinulle avata
+sydämmeni. Me tulemme nyt hyviksi ystäviksi.
+
+HELLI.
+
+Olemmehan ennenkin olleet!
+
+AILI.
+
+Se oli toisellaista. Minä tahtoisin, että sinä olisit aina luonani.
+Sinun vapaa, mutta kuitenkin vakava käytöksesi antaa minulle rohkeutta,
+se saattaa minut unhottamaan kärsimykseni.
+
+HELLI.
+
+Sinä tiedät nyt tien vapauteen. Seuraa sitä!
+
+AILI.
+
+Niin, minä tiedän sen. -- Joku tulee.
+
+HELLI.
+
+Minä kohtasin Esplanaadilla Karhin. Kuultuaan minun tänne tulevan,
+lupasi hän tulla perässä hetkisen päästä. Ehkä se on hän.
+
+AILI.
+
+No, sepä hyvä! Minä pidän hänestä niin paljon.
+
+HELLI.
+
+Ja minä sitten.
+
+Menevät verannalle päin. Lapsia menee verannan sivuitse.
+
+AILI.
+
+Hoidokkaanihan ne siellä --
+
+HELLI.
+
+Mennään heitä puhuttelemaan.
+
+AILI.
+
+Voi, kuinka minä olen heihin kiintynyt. Jos voisin, kokoaisin luokseni
+kaikki köyhät lapset.
+
+Menevät.
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+_Sillman_ yksin.
+
+SILLMAN.
+
+Tulee vasemmalta takaovesta hiipien sisään.
+
+Ei ole ketään! Hihhihhii sen pojan rohkeutta.
+
+Hoksaa päällysnutun.
+
+Tuonko ottaisin? Ei hemmetissä!
+
+Koettaa taskuja.
+
+Täältä ehkä löytäisi leipärahan. Kas!
+
+Vetää ulos hopeaisen kotelon.
+
+Tuo se kelpaa meidän pojalle.
+
+Menee kiireesti pois samaa tietä, taakseen vilkaisten.
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+_Emma_, _Gryhling_.
+
+EMMA.
+
+Tulee vasemmalta.
+
+Herra Jumala! Mitä pitää minun tehdä? -- Mutta miksi en hänelle sanoa
+voisi. -- Niin!
+
+Avaa Gryhling'in oven.
+
+Herra! Saanko tulla sisään?
+
+GRYHLING.
+
+Sisältä.
+
+Et!
+
+Tulee ulos.
+
+Mitä asiata?
+
+EMMA.
+
+Olen jo kauan aikonut sen teille sanoa, mutta aina se on jäänyt.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee rauhattomaksi.
+
+No, mitä nyt?
+
+EMMA.
+
+Jollet minua nyt auta, olen hukassa.
+
+GRYHLING.
+
+Mitenkä auta?
+
+EMMA.
+
+Minä pelkään pahinta -- tahi oikeammin minä olen varma siitä.
+
+GRYHLING.
+
+Oma asiasi!
+
+EMMA.
+
+Minun oma asianiko! Olenko minä siihen syypää.
+
+GRYHLING.
+
+Kuka sitten?
+
+EMMA.
+
+Kas vaan. Etkö sinä minua narrannut? En minä koskaan olisi langennut,
+joll'et olisi silloin maalla humalaan juottanut ja viekoitellut.
+
+GRYHLING.
+
+Yhtäpaljon viekoittelit sinä minut.
+
+EMMA.
+
+Minäkö?
+
+GRYHLING.
+
+Niin, juuri sinä. Otithan jo edeltäkäsin keväällä maksun.
+
+EMMA.
+
+Minäkö maksun? Herra Jumala! Nekö 20 markkaa äitini silkkihuiviin?
+
+GRYHLING.
+
+Yhden tekevää, mihin ne käytit. Ja riittää nyt. Mitä minä tein, siitä
+vastaan, mitä sinä, siitä saat itse vastata.
+
+EMMA.
+
+No mutta olethan sinä seurauksiin ainakin yhtäpaljon syypää kuin
+minäkin.
+
+GRYHLING.
+
+Nauraa pirullisesti.
+
+Me söimme yhdessä makeata soppaa. Jos sinä siitä kipeäksi tulit, en minä
+siihen syypää ole.
+
+EMMA.
+
+Mutta olethan sinä, Herran tähden, lapsen isä niinkuin minä olen --
+
+Hyrähtää itkemään.
+
+GRYHLING.
+
+En minä tässä keskellä päivää rupea kanssasi pakinoimaan -- -- Sinä sait
+minusta pian tarpeiksesi, pidä nyt huoli kakarastasi!
+
+EMMA.
+
+Vai olisi minun, siksi, että ensi alussa annoin itseni vietellä, pitänyt
+ruveta sinun jalkavaimoksesi!
+
+GRYHLING.
+
+Silloin olisin sinusta tahi ainakin penikastasi huolen pitänyt.
+
+EMMA.
+
+Ajattelehan toki! Täytyyhän sinun siitä kuitenkin huoli pitää. Sinun
+lapsesihan se on!
+
+GRYHLING.
+
+Vai täytyy! Todellako!
+
+EMMA.
+
+Joll'et hyvällä suostu, niin pakoitan sinut siihen.
+
+GRYHLING.
+
+Nyt loppuu kärsivällisyyteni!
+
+EMMA.
+
+Ja minun myös!
+
+GRYHLING.
+
+Mene matkoihisi näkyvistäni tahi --
+
+EMMA.
+
+Älä peloittele! -- Tuollainen hirviö! Viattomalta, köyhältä tytöltä
+ryöstit hänen ainoan aarteensa, kunnian, ja kehtaat sitten tuolla tavoin
+-- --
+
+GRYHLING.
+
+Vai niin! Kyllä minä sinulle näytän, kuka tässä -- Odota vaan!
+
+Menee verannalle.
+
+EMMA.
+
+Sitä en olisi uskonut.
+
+Menee itkien pois.
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_, _Aili_, _Helli_.
+
+_Aili_ ja _Helli_ tulevat.
+
+AILI.
+
+Täällähän on enokin.
+
+HELLI.
+
+Hyvä päivä.
+
+_Gryhling_ antaa äänetönnä kättä.
+
+AILI.
+
+Miksikä, hyvä eno, olet noin totisen näköinen?
+
+GRYHLING.
+
+Hm!
+
+AILI.
+
+Taasen hm! Mikä sinua vaivaa?
+
+GRYHLING.
+
+Ei mikään!
+
+AILI.
+
+Eno kulta, mikä sinun on? Olethan sinä aina niin tyyni ja rauhallinen,
+ei sinua koskaan näe pahalla päällä, jollei kasvoissasi juuri riemun
+ilmauksiakaan huomaa. Käyhän nyt tuohon istumaan.
+
+Gryhling käypi istumaan, Aili tulee hänen polvelleen.
+
+Katsoppas minua nyt suoraan silmiin.
+
+Kääntää Gryhlingin pään itseensä päin.
+
+Kas noin! -- kyllä siellä pohjalla on jotakin. -- No, en minä tahdo olla
+utelias. Mutta heitä se unholaan, mitä lieneekin.
+
+Silittää poskelle.
+
+Tätä enoani rakastan minä, tiedätkö, Helli, niin suuresti.
+
+HELLI.
+
+Kai hän sen sitten ansaitsee.
+
+AILI.
+
+No se on tietty!
+
+GRYHLING.
+
+Sinä olet sellainen suloinen olento!
+
+Silittää Ailin päätä, nousee, menee päällysnuttunsa luo, etsii taskusta.
+
+Missä se minun sikarikoteloni lienee!
+
+Menee oikealle.
+
+AILI.
+
+Mikä kumma häntä nyt vaivaa? Sinä et taida tuntea vielä oikein häntä.
+
+HELLI.
+
+En ollenkaan. Omituiselta hän vaan tuntuu.
+
+AILI.
+
+Niin, hän on omituinen mies. Vaikka päältäpäin totisen näköinen, ivaa
+hän mielellään kaikkea. Minusta tuntuu, kuin olisi hänkin tyytymätön
+oloihimme. Ja se se kiinnittää minut häneen kahta enemmän.
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Karhi_, sitten _Ahrén_.
+
+KARHI.
+
+Tulee.
+
+Hyvä päivä!
+
+AILI.
+
+Terve tullut. Se oli oikein tehty.
+
+KARHI.
+
+Saavuin jo viime viikolla kaupunkiin, mutta en ole tullut teille
+pistäyneeksi.
+
+AILI.
+
+Painakaa puuta. Mitä kuuluu uutta?
+
+KARHI.
+
+No, eihän tässä juuri sen kummempaa. Olin, kuten tiedätte, koko kesän
+Kuopiossa. Asuin aivan lähellä kaupunkia eräässä maatalossa. Siellä sain
+soudella ja käyskennellä yksinäni metsissä, kirja kainalossa.
+
+AILI.
+
+Luitteko kovasti?
+
+KARHI.
+
+Aina vähän. Filosofiiaahan minä koko kesän tutkiskelin.
+
+AILI.
+
+Filosofiiaako! Onko se hauskaa?
+
+KARHI.
+
+No niin erinomaisen! Voi niitä suuria salaisuuksia, niitä ihania
+aatteita, mitä niistä kirjoista löytää.
+
+AILI.
+
+Te miehet olette onnellisia saadessanne kaikkea sellaista tutkia. Toista
+on meidän kanssamme.
+
+KARHI.
+
+Kuinka niin?
+
+AILI.
+
+No, jos minä esimerkiksi rupeaisin filosofiiaa lukemaan, niin luulisi
+äitini minun hulluksi tulleen. Eihän me naiset sellaista lukea saada.
+
+HELLI.
+
+Miksikä ei! Minä olen käynyt usein yliopistossa filosofiian
+luennoillakin.
+
+AILI.
+
+Sinäkö?
+
+HELLI.
+
+Niin, minä ja useita muitakin tyttöjä.
+
+AILI.
+
+Älä nyt! Etkä ole ennen sitä minulle sanonut? Minä lähtisin niin
+mielelläni mukaan, jos äitini vaan sallisi, mutta sitäpä hän ei tee. Hän
+on liian tarkka vanhan ajan sääntöjen noudattaja.
+
+KARHI.
+
+Te siis vastahakoisesti niitä seuraatte?
+
+AILI.
+
+Tietysti! Ne rasittavat minua.
+
+KARHI.
+
+No, mutta herrainen aika! Tiedättekö, jos minä nyt rehellisesti sanon
+ajatukseni --
+
+AILI.
+
+Sanokaa vaan.
+
+KARHI.
+
+-- niin on teissä vika itsessänne.
+
+AILI.
+
+Minussako?
+
+KARHI.
+
+Ei täysi-ikäistä neitoa voi mihinkään pakoittaa.
+
+AILI.
+
+Hyvä teidän on niin sanoa. Olisittepa itse lapsuudestanne asti
+kasvatettu häkissä istumaan. -- Ja katsokaapas vaan kanarialintua. Jos
+sen päästääkin vapaaksi ulko-ilmaan, niin joutuu se aivan ymmälle. Ei se
+osaa käyttää hyväkseen vapauttaan.
+
+KARHI.
+
+Mutta jos se näkee muita vapaita, iloisia kanarialintuja, yhtyy se
+joukkoon ja oppii pian vapautensa arvoa käsittämään.
+
+AILI.
+
+Niin! Minä ymmärrän teitä. Tehkäämme me kolmen liitto. Minä yhdyn teidän
+vapaasen seuraanne. Tahdotteko?
+
+KARHI ja HELLI.
+
+Riemulla!
+
+AILI.
+
+Ja nyt rupeatte te, herra Karhi, meitä sinuttelemaan.
+
+KARHI.
+
+Kernaasti. Ja tekin nimitätte sitten vaan Teuvoksi minua.
+
+AILI.
+
+No tietysti.
+
+Kättelevät.
+
+HELLI.
+
+Me sinuttelemme toisiamme jo ennestään.
+
+AHRÉN.
+
+Tulee.
+
+Kas vaan, kuinka sydämmellinen kättely.
+
+AILI.
+
+Oo! Sulhonikin siinä. Terve tullut.
+
+AHRÉN.
+
+Tervehtii.
+
+Onko äiti kotona?
+
+AILI.
+
+Ei ole, mutta kyllä hän pian tulee.
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Sen arvasin.
+
+AILI.
+
+Mitä hänestä?
+
+AHRÉN.
+
+Ei juuri mitään erityistä, mutta --
+
+KARHI.
+
+Hellille.
+
+Ehkä jätämme heidät.
+
+HELLI.
+
+Niin, menemme vaikka puutarhaan.
+
+Menevät.
+
+AILI.
+
+Minnekä te --?
+
+AHRÉN.
+
+Ailille.
+
+Antaa heidän mennä. Tahdon puhua kanssasi.
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Ahrén_.
+
+AILI.
+
+No mitäpä sinulla nyt niin vakavia tuumia?
+
+AHRÉN.
+
+Minä käyn suoraan asiaan.
+
+AILI.
+
+Heittäytyy huolettomana sohvaan.
+
+No!
+
+AHRÉN.
+
+Minua eivät miellytä nuo sinun ystäväsi.
+
+AILI.
+
+Pistävästi.
+
+Vai niin!
+
+AHRÉN.
+
+Tahdon siitä syystä ajoissa sinua varoittaa. Sinä olet kokematon tyttö
+vielä ja annat siksi kaikellaisten aineksien helposti itseesi vaikuttaa.
+
+AILI.
+
+Niinkö luulet!
+
+AHRÉN.
+
+Minä tunnen sinut paremmin kuin sinä itse.
+
+AILI.
+
+Vai niin!
+
+AHRÉN.
+
+Sinä et koskaan voi tulla onnelliseksi aviopuolisoksi, jos avaat korvasi
+tuon keltanokan hurjille mielipiteille.
+
+AILI.
+
+Millaisia ne sitten ovat?
+
+AHEEN.
+
+Olisihan hän valmis vaikka kumoamaan kokonaan meidän yhteiskuntamme.
+
+AILI.
+
+Ivallisella hymyllä.
+
+Mutta jos minulla oli samallaista halua.
+
+AHRÉN.
+
+Lähestyy.
+
+Älähän nyt ole niin ajattelematon. Muista äitiäsi ja minua.
+
+Käy istumaan sohvalle Ailin viereen.
+
+Äitisi on kasvattanut sinut niin puhtaaksi, niin, -- niin -- kuinka
+sanoisinkaan. Hän iloitsee äärettömästi siitä, että hänen on onnistunut
+kasvattaa sinut juuri sellaiseksi, jommoinen hänen mielestään immen
+esikuva on. Kuinka voisit sinä turmella hänen vaivaloisen työnsä
+hedelmät.
+
+Hyväilee Ailia.
+
+AILI.
+
+Mutta minä en voi olla sellainen, kuin hän tahtoo.
+
+AHRÉN.
+
+Muistahan minuakin. Olenhan oppinut sinua kunnioittamaan, ihailemaan
+juuri sellaisena, jommoiseksi äitisi sinut kasvatti. Tahdotko sinä nyt
+minun toiveeni murtaa?
+
+AILI.
+
+Onhan sinulla elämä edessä ja maailma auki. Hankit toisen, joka paremmin
+vastaa toiveitasi.
+
+AHRÉN.
+
+Kuinka voit sinä tuolla tavoin puhua. Nyt olemme toista vuotta
+kihloissa; minä olen yhä paremmin oppinut sinua tuntemaan, ja rakkauteni
+on samassa määrässä kasvanut. Sinä olet nyt maailmani, koko
+tulevaisuuteni. Enhän voi sinutta enää toimeen tulla.
+
+Nojaa päänsä Ailiin.
+
+AILI.
+
+No, etkö sinä voisi sitten enää minua rakastaa, jos minä muuttuisin
+toisellaiseksi, kuin mikä olen ollut tähän asti?
+
+AHRÉN.
+
+Kyllä! -- Mutta minä kärsin kuitenkin, jos näen sinun menettävän
+kalliimman ominaisuutesi.
+
+Suutelee.
+
+Eikö sinusta tunnu kuitenkin suloiselta istua näin minun rinnallani,
+sylitysten, kaulatusten.
+
+AILI.
+
+Kuinka kummallista! Äsken vielä kuohui aivoissani uusia ajatuksia, uusia
+näköaloja. -- Nyt haihtuvat ne jo kokonaan. Yksi ainoa suloinen hurmaava
+tunne vallitsee sielussani. Äsken vallitsivat aivoni, nyt olen kokonaan
+sydämmeni vallassa....
+
+AHRÉN.
+
+Eikö näin olisi paras aina olla?
+
+AILI.
+
+Hiljaa.
+
+Minkä lähemmäs rintaasi minut painat, sen syvemmälle vaivun tuohon
+selittämättömään hurmauksen tilaan. Eikö sinustakin siltä tunnu?
+
+AHRÉN.
+
+Kyllä!
+
+AILI.
+
+Ollessani näin, voin sulkea silmäni, unohtaa kaikki tyyni, sinutkin, --
+tuskin voin mitään ajatellakaan. -- Mielikuvitukseni vaan on
+valloillaan. Se luopi eteeni kaikellaisia ihania kuvia.
+
+AHRÉN.
+
+Minkälaisia?
+
+AILI.
+
+Minä luulen voivani todellakin sen sanoin selittää. On aivan kuin
+näkisin edessäni taulun, jossa luonto uinuu äänetönnä, hiljaa seisovat
+puut, värähtämättä järven pinta, kaikki, kaikki on niin hiljaa, -- mutta
+kuitenkin tuntuu siltä, kuin kaikki odottaisi kärsimättömänä jotakin, --
+aurinkoa. Se rusottaakin jo itäisen taivaan rannalla, ulottuvatpa sen
+tuliset säteet jo korkeimman koivun latvaan, jossa lehdet vienosti
+käyvät värähtelemään. -- Tuollainen kuva on edessäni.
+
+AHRÉN.
+
+Etkö muista, kuinka lapsena usein näit samallaisia kuvia, heti kun vaan
+silmäsi ummistit. Ainoastaan onnelliset, viattomat lapset sellaista
+mielikuvituksen leikkiä näkevät.... Etkö nyt huomaa, kuinka äitisi on
+sinussa kaikkia lapsen kalliita ominaisuuksia säilyttänyt? Sinä olet
+lapsi vielä!
+
+AILI.
+
+Herää unelmistaan.
+
+Lapsiko? En ole lapsi enää. Toisellaisia olivat ne kuvat, joita lapsena
+näin. Viaton ja puhdas olen kyllä, mutta lapsellinen en.
+
+On silitellyt Ahrénin kättä.
+
+Katso, missä on kihlasormuksesi?
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Perhana!
+
+Ääneen.
+
+Olen unohtanut sen sattumalta kotiin pöydälleni... Ole huoletta, ei se
+sieltä minnekään joudu.
+
+Suutelee. Sitten itsekseen.
+
+Hitto vieköön! Mihin olen sen jättänyt. Kun ei olisi vaan se Elsan
+riivattu --
+
+EMMA.
+
+Tulee.
+
+Saisinko, neiti, astiat ja lusikat.
+
+_Aili_ ottaa pöydältä avaimet, menee.
+
+AHRÉN.
+
+Minä tulen mukaan.
+
+Menee perässä.
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+_Helli_, _Karhi_.
+
+_Helli_ ja _Karhi_ tulevat puutarhasta, keskustellen innokkaasti.
+
+KARHI.
+
+Muista, mistä väittely alkoi. Minä väitin vaan, ett'ei miehet suinkaan
+yksistään ole syypäät naisen poljettuun asemaan, vaan naiset itse
+myöskin, sillä eiväthän he ennen muuta juuri vaatineetkaan kuin miehen
+suojelevaa ystävällisyyttä ja korkeintaan herruutta omien ovien sisällä.
+Turvautuvathan he Ranskassa vieläkin pääasiassa lumousvoimaansa.
+
+HELLI.
+
+No niin, no! Eihän meistä väittelijöiksi ole. Meillä on liiaksi
+samallaiset mielipiteet.
+
+KARHI.
+
+Siinä sanot aivan oikein. Meillä on liian samallaiset mielipiteet,
+voidaksemme riidellä.
+
+HELLI.
+
+Minua todella tuo oikein kummastuttaa välistä.
+
+KARHI.
+
+Itsekseen.
+
+Nyt jos milloinkaan.
+
+Ääneen.
+
+Tuota, minä tahdon puhua sinulle nyt suoraan asian, josta kyllä jo
+olisin ennen puhua voinut, mutta se on aina jäänyt. Olet ehkä huomannut,
+että minä olen sinua kohtaan käyttäytynyt toisella tavoin kuin kaikkia
+muita, ja olenhan, kuten sanotaan, suorastaan sinua hakkaellut. Minä
+tahdon kerrankin selittää syyn käytökseeni. Ystävyyteni sinua kohtaan ei
+ole ollut teeskenneltyä eikä tuollaista salonki-ihailua. Käytöstäni ei
+ole määränneet mitkään salaiset syyt, joita en voi tunnustaa. Minä olen
+suoraan ja koristelematta puhuen seurannut luonnollista taipumusta, olen
+oppinut pitämään, miksen käyttäisi runollisempaa sanaa, rakastamaan
+sinua. Siinä kaikki. Tahdoin vaan tämän ilmaista, että tietäisit minut
+rehelliseksi mieheksi, jos asianhaarat meidät eroittaisivat toisistamme.
+Toivon, että tämä tunnustukseni tekee meidät vielä paremmiksi ystäviksi
+kuin tähän asti olemme olleet. Eikö niin?
+
+HELLI.
+
+Hämillään.
+
+No, -- tie -- tys -- ti!
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Hartin_, _Aili_, _Ahrén_.
+
+Hartin tulee ulkoa.
+
+KARHI.
+
+Itsekseen.
+
+Kas niin. Nyt se on tehty.
+
+HARTIN.
+
+Täällähän on vieraita.
+
+KARHI.
+
+Tervehtii.
+
+Terveisiä Kuopiosta.
+
+HARTIN.
+
+Kiitoksia.
+
+Hellille.
+
+Aili on sinua kovasti ikävöinyt.
+
+HELLI.
+
+Niin hän sanoi.
+
+Aili ja Ahrén tulevat.
+
+HARTIN.
+
+Oletpa sinä kohtelias, Aili. Jätät vieraat yksin --
+
+AILI.
+
+Me olemme niin hyviä tuttuja.
+
+HARTIN.
+
+Vaikka olisittekin. -- Ei se käy laatuun sittenkään.
+
+_Emma_ tuopi kahvia.
+
+AILI.
+
+Minun käy sääliksi sinua, äiti, kun sinä aina olet huolissasi
+käytöksestäni. Kyllä sinä jo voit rauhoittua. Minä kyllä kykenen itse jo
+itseäni hoitamaan.
+
+HARTIN.
+
+Ankarasti.
+
+Mitä sinä sanot?
+
+KARHI.
+
+Älkää ymmärtäkö väärin, rouva Hartin, tytärtänne. Aili neiti tarkoittaa
+vaan hyvää. Eikö teistä itsestännekin tunnu tarpeettomalta valvoa niin
+älykkään immen käytöstä, kuin Aili on.
+
+HARTIN.
+
+Pyydän anteeksi. Mutta minä soisin, ettette koettaisikaan turkuttaa
+minuun mielipiteitänne. Kyllä minä olen liian vankka omissani.
+
+AILI.
+
+Minä en todellakaan voi ymmärtää sinua. Olethan sinä itse ollut lapsi,
+ollut neitonen. Piditkö sinä 19-vuotiaanakin äitisi huolenpitoa
+tarpeellisena?
+
+HARTIN.
+
+Minä olinkin silloin jo naimisissa.
+
+AILI.
+
+No muuttaako se asian?
+
+HARTIN.
+
+Et ymmärrä, tyttöseni, sellaisia asioita.
+
+AILI.
+
+Kuinka tyhmänä minua pidätkään! Jos 17-vuotiaana olisin naimisiin
+mennyt, olisinko silloin kehittyneempi ollut käytöksestäni huolta
+pitämään, ymmärtämään "sellaisia asioita" kuin nyt? Vai
+vihkimys-toimituksellako on niin suuri vaikutus?
+
+HARTIN.
+
+Silloin olisi sinulla ollut oikeus ja velvollisuus ainakin siihen.
+
+AILI.
+
+Mutta ei nyt! Onnetonta!
+
+KARHI.
+
+Jos sinulla nyt sitten on --
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Sinulla!
+
+KARHI.
+
+-- niin ääretön halu päästä holhonalaisuudesta ja naiminen on ainoa
+keino, niin miksi ette mene naimisiin?
+
+HARTIN.
+
+Asianhaarat eivät sitä vielä salli.
+
+KARHI.
+
+Olisipa hauska tietää, mitkä asianhaarat voivat kahta ihmistä naimisiin
+menemästä estää.
+
+HARTIN.
+
+Ohhoh! Pidättekö te sitä vaan niin helppona asiana?
+
+KARHI.
+
+Sulhanen menee papin luo, pyytää kuuluutusta, kolmen viikon päästä häät;
+sillähän se on tehty.
+
+HARTIN.
+
+Niinkö kevytmielinen te olette?
+
+KARHI.
+
+En suinkaan. Minä pidän päinvastoin avioliittoa niin tärkeänä, ett'en
+anna sitä minkään asioitten estää. Ei saa edes varojen puutekaan --
+
+AHRÉN.
+
+Pilkallisesti.
+
+Kuinka luulette sen päinsä käyvän, mennä avioliittoon ilman varoja,
+ilman varmaa leipää?
+
+KARHI.
+
+Aivan yksinkertaisesti. Jos kaksi henkilöä kerran ovat toisiinsa
+ehdottomasti liittyneet, eivätkä tahdo pitkällä, toivottomalla
+kihlauksella toisiaan näännyttää, niin on heillä ainoana keinona mennä
+naimisiin. Muuta keinoa ei yhteiskuntamme salli. Joll'eivät he naimisiin
+mene, tekevät he itselleen sekä toisilleen vääryyttä, jos menevät, ei
+siitä kukaan tule kärsimään, ei ainakaan he itse.
+
+HARTIN.
+
+Hymyillen.
+
+No, kuinka panevat he kuntoon yhteisen kodin, joll'ei --
+
+KARHI.
+
+Joll'ei tilaisuutta, varoja löydy, niin asuvat erillään toisistaan kuten
+ennenkin.
+
+AILI.
+
+Mutta tuo kuuluu ainakin kauniilta. Kuinka moni pari on naimisiin
+menemättä siksi, ettei heidän varansa riitä kodin perustamiseen.
+
+AHRÉN.
+
+Ja te luulette todellakin käyvän päinsä, olla naimisissa ja asua
+erillään.
+
+KARHI.
+
+Täytyyhän heidän kihloissa ollessaankin erillään asua.
+
+AHRÉN.
+
+Se on aivan toista.
+
+KARHI.
+
+Minusta ihan samaa, vieläpä pahempaakin.
+
+HARTIN.
+
+Minä en todellakaan voi kyllikseni kummastella teidän
+kevytmielisyyttänne. Oletteko te, nuori mies, koskaan ajatellut, mikä
+oikeastaan avioliitto on, kuinka pyhä se side on, joka aviopuolet
+toisiinsa liittää? Oletteko ajatellut, ettei perheesen kuulu yksistään
+mies ja vaimo, vaan myöskin lapsia. Kuinka silloin niitten käypi, -- jos
+tässä kerran ruvetaan --
+
+Katsoo Ailiin.
+
+niin avoimesti puhumaan.
+
+KARHI.
+
+Rakastumasta ei voi ketään kieltää, mutta siitä on välttämätön seuraus
+naiminen, ainakin minun mielestäni, joka kauhistun pitkiä kihlauksia. He
+menevät siis naimisiin, sillä heillä ei ole muuta keinoa. Mitä sitten
+seuraa, sille eivät he mitään voi. Jos joku on janoon kuolemaisillaan,
+juopi hän tarjona olevaa vettä, vaikka siinä mahdollisesti myrkkyä
+olisi. Kuinka lasten käypi, siitä he eivät ole edesvastauksessa. Joko
+niistä sitten pitäköön valtio huolen, tahi yksityisten perustamat
+laitokset, taikka täytyy heidän pysyä lapsettomina.
+
+HARTIN.
+
+Kauhistuen.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+KARHI.
+
+Sitä, mitä sanoin.
+
+HARTIN.
+
+Mutta mitä te nyt höpisette?
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Tämä on jo liikaa!
+
+AILI.
+
+Aivan oikein, Karhi. Minä ymmärrän sinua. Tässä kohden on yhteiskuntamme
+väärälle tolalle joutunut. Tuo seikka kannattaa kaikkien ajattelemista.
+
+HARTIN.
+
+Itsekseen.
+
+Katso nyt!
+
+Ääneen.
+
+Aili kulta, älä viitsi joutavien tähden päätäsi vaivata.
+
+AILI.
+
+Joutavienko! Minä en pidä niitä laisinkaan joutavina, päinvastoin. Tuo
+on seikka, jota minä pystyn ajattelemaan, sillä minä tunnen itse, kuinka
+paljon niissä on perää. Minussa ne ovat löytäneet hedelmällisen maan.
+
+HARTIN.
+
+Liikutettuna.
+
+Suokaa anteeksi vieraat, mutta minä en nyt voi olla suoraan puhumatta.
+Minä kadun suuresti sitä, että annoin teidän, herra Karhi, lasketella
+hurjia tuumianne. Minä tahdon siitä nyt tehdä lopun.
+
+Karhi ja Helli nousevat seisomaan.
+
+KARHI.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+AHRÉN.
+
+Minä olen samaa mieltä stasrodinnan kanssa. Te olette tuoneet tänne
+ajatuksia, joita voisi kenties lausua julki ylioppilashuoneen
+ravintolassa tahi visti-pöydän ääressä, -- mutta --
+
+KARHI.
+
+Suuttuu.
+
+Tämä menee liian pitkälle.
+
+AILI.
+
+-- No mutta --
+
+HARTIN.
+
+Ailille.
+
+Mene kamariisi, Aili!
+
+AILI.
+
+Tuimasti.
+
+Minäkö?
+
+Taistelee hetken, menee tulipunaisena oikealle.
+
+HARTIN.
+
+Älkää ymmärtäkö minua väärin, herra Karhi. En minä teitä loukata
+aikonut, vaikka en voikaan kieltää, että tuo mielen-ilmaus Ailissa pisti
+sydämmeeni. Ailin tähden pyydän teitä vastakin seurassamme olemaan,
+mutta sillä nimenomaisella ehdolla, ettette yritäkään häneen
+kumouksellisia ajatuksianne istuttaa. Huomenna on Ailin syntymäpäivä.
+Olette terve tullut tänne taasen!
+
+KARHI.
+
+Antaa kylmästi kättä.
+
+Hyvästi!
+
+HARTIN.
+
+Näkemään asti!
+
+HELLI.
+
+Hyvästi!
+
+HARTIN.
+
+No, minne kiire sinulla?
+
+HELLI.
+
+Meillä on herra Karhin kanssa sama matka.
+
+KARHI.
+
+Itsekseen.
+
+Niin, sama matka!
+
+Menevät.
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+_Hartin_, _Ahrén_, _Aili_.
+
+HARTIN.
+
+Kyllähän se nyt vähän epähienoa oli, että -- --
+
+AHRÉN.
+
+Ei ollenkaan! Te ette tunne tuollaisia nenäkkäitä ylioppilaita. Ei ne
+hienoja viittauksia ymmärrä.
+
+HARTIN.
+
+Ovelta.
+
+Aili!
+
+AILI.
+
+Tulee.
+
+Poissako? Kuinka saatat sinä, äiti!
+
+HARTIN.
+
+He tulevat huomenna meille uudestaan. -- Aili parka! Hän on pannut sinun
+pääsi pyörälle. Oliko ihme sitten, että minäkin hiukan kiivastuin.
+
+AILI.
+
+Ethän sinä juuri, mutta Vilhelm, joka aivan, niin, melkein hävyttömästi
+häntä kohteli.
+
+HARTIN.
+
+No, mutta Aili. Kuinka voit sinä käyttää tuollaisia sanoja. Luulisi
+sinut sairaaksi aivan, niinkuin vaaleat kasvosi todistavatkin.
+Sulhostasi sillä tavoin puhut.
+
+AILI.
+
+Onko hän parempi kuin muutkaan?
+
+HARTIN.
+
+Herran tähden, mitä sinä ajattelet, tyttö? -- Parasta on kuitenkin, että
+sovitte keskenänne. Muista, Aili, velvollisuutesi! Minä odotan!
+
+Menee.
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Ahrén_.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä huolit sinä, sydänkäpyseni siitä, mitä minä hänelle sanoin!
+
+Aikoo syleillä.
+
+AILI.
+
+Anna minun olla! Sinä näyt todellakin luulevan voivasi pestä kaikki
+puhtaaksi sillä, että suutelet minua. En minä ole lainkaan niin ahne
+sinun suukkosillesi.
+
+AHRÉN.
+
+Ottaa hänet syliinsä ja istahtaa nojatuoliin.
+
+Tulehan nyt sentään tähän, niin saamme kaikki selville.
+
+AILI.
+
+Laske irti hetipaikalla!
+
+AHRÉN.
+
+No mene sitten!
+
+Laskee.
+
+AILI.
+
+Niinpä menenkin! Luuletko sinä minua nukeksi, jolle saat tehdä,
+mit'ikinä haluat, aivan oman mielesi mukaan. Topp tykkänään! sanon minä
+siihen.
+
+Aikoo mennä.
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Saakeli! Liekö tuo täyttä totta!
+
+Ääneen.
+
+Aili! Älähän nyt suutu. Puhutaanhan nyt järkevästi. Aili! Sovitaan pois.
+
+AILI.
+
+Jos pyydät anteeksi Karhilta.
+
+AHRÉN.
+
+Anteeksiko. Kylläpä sinulla on ehdot.
+
+AILI.
+
+Minä menen sitten!
+
+AHRÉN.
+
+No, no. Älähän nyt ole tuittupäinen. -- Tuota -- eiköhän tässä nyt
+sentään sovintoon päästäne -- No, minä lupaan, lupaan! Onko nyt sovittu?
+
+AILI.
+
+No!
+
+AHRÉN.
+
+Saanko nyt antaa suukkosen.
+
+AILI.
+
+Ottaa saat.
+
+AHRÉN.
+
+Etkö sinä minulta tahdokaan.
+
+AILI.
+
+Teeskennellen totisuutta.
+
+Minä olen vielä äskeisestä liiaksi liikutettu.
+
+AHRÉN.
+
+Hymyillen.
+
+Vai niin! No minä otan sitten vaan!
+
+Suutelee.
+
+Kas noin!
+
+Ottaa Ailin syliinsä.
+
+Onhan näin sentään paljon rauhallisempi olla?
+
+_Aili_ nojaa äänetönnä hänen rintaansa vasten.
+
+Näetkö, kuinka ihmeellisesti maailmassa on kaikki asetettu. Äsken olit
+vielä tulinen ja kiukkuinen, mutta eikö nyt jo, kun olet syliini
+painunut, kaikki ole unohtunut pois. -- Luonto on määrännyt miehen
+naisen turvaajaksi, hänen siipiensä suojassa vaan voi nainen täydellisen
+onnen löytää.
+
+AILI.
+
+Luonto on tuhma!
+
+AHRÉN.
+
+Etkö tahdo siis sylissäni olla?
+
+AILI.
+
+Tahdon kyllä, mutta minä en voi käsittää, mistä syystä juuri naisen
+pitää mieheen turvata. Miksi ei ole päinvastoin?
+
+AHRÉN.
+
+Hymyilee.
+
+Voi sinä pikkuinen tipuseni. Miksi kulkee maa auringon, ei aurinko maan
+ympäri?
+
+AILI.
+
+Kaikki on tuhmaa, maailma ja minä itsekin.
+
+AHRÉN.
+
+Mennään nyt äitisi luo. Minun täytyy kohta lähteäkin.
+
+Menevät oikealle.
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_, _Emma_.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee.
+
+Hiis vieköön koko tytön! En olisi uskonut itseäni näin heikoksi! Heh!
+Moisen asian tähden rupean tässä omantunnon vaivoihin antautumaan. --
+Mutta kiusallista on se kuitenkin, siitä ei pääse minnekään. -- Hän
+rupesi uhkailemaan! Hm! Se voi tulla vaaralliseksi. Parasta lie, että
+ajoissa torjun hyökkäyksen. -- Hänet pitää saada pois näkyvistä.
+
+EMMA.
+
+Tulee.
+
+Armahda minut. Toimita minut pois vaan täältä. Muuta en pyydä.
+
+GRYHLING.
+
+Älä koetakaan kietoa minua asiaasi.
+
+EMMA.
+
+Eikö sinulla ole sydäntä laisinkaan?
+
+GRYHLING.
+
+Se on minun asiani!
+
+Menee ulos.
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+_Emma_, _Kaski_.
+
+EMMA.
+
+Voi minua!
+
+Nojautuu verannan oven pihtipuoliaiseen.
+
+KASKI.
+
+Tulee puutarhaan verannan oven kohdalle.
+
+Emma!
+
+EMMA.
+
+Itsekseen.
+
+Mitä kuulen!
+
+KASKI.
+
+Tänä iltana olen vapaa. Lähden pian pois kaupungista. -- Annathan minun
+tulla illalla luoksesi?
+
+EMMA.
+
+Ei, ei! Et saa tulla, et saa tulla!
+
+Tulee ikäänkuin pakoon.
+
+_Kaski_ katsoo murheellisena hänen jälkeensä, lähtee hitain askelin
+pois.
+
+Ello-parka! Kaikki on mennyttä. -- Mutta jos olisin hänelle kaikki
+tunnustanut. -- Ei! Yksin tahdon taakkani kantaa. Hän hylkäisi minut
+kuitenkin, kuten kaikki muutkin. Ja tuntuisihan se vaan kahta
+kauheammalta! Jos he sitten säälisivätkin minua. Lisäisihän se vaan
+kärsimyksiäni:
+
+Itkee.
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+_Ahrén_, _Emma_.
+
+AHRÉN.
+
+Tulee.
+
+Käsissäni olet, tyttö, kuitenkin miljooninesi!
+
+Pöksähtää Emmaan.
+
+Mitä nyt?
+
+EMMA.
+
+Enhän minä mitään!
+
+AHRÉN.
+
+Katsahtaa taakseen, taputtaa sitten Emmaa poskelle.
+
+Mitä sinä itket, tyttöseni?
+
+EMMA.
+
+Työntää hänen kätensä.
+
+Mitä se teitä liikuttaa!
+
+AHRÉN.
+
+Kas, kas kuinka kiukkuisia tänään ovat Eevan tyttäret.
+
+Menee.
+
+EMMA.
+
+Neiti-parka! Et tunne miehiä!
+
+Ottaa kahviastiat, menee.
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, yksin.
+
+AILI.
+
+Tulee hitaasti oikealta.
+
+Hän läksi... Kummallista! Miksi tuntuu niin tyhjältä rinnassani taasen?
+Vai rakastanko häntä todella niin suuresti. Äsken hänen kanssaan
+riidellessäni sykki sydämmeni niin nopeasti, mutta heti kun pääni hänen
+rinnalleen painoin, sydämmeni aivan kuin lakkasi kokonaan sykkimästä.
+Mutta se levähti hetkisen vaan. Pian rupesi se uudestaan tykyttämään
+niin kummallisesti; se löi harvaan, mutta niin kovasti, että sen
+ohimoissani kuulin. Kuitenkin tuntui niin suloiselta! -- Ja nyt hänen
+lähdettyään, aivan kuin jäätyy sydämmeni.. Äsköinen hurmaus vei voimani,
+minä riudun!
+
+Heittäytyy kiikkutuoliin.
+
+Onhan rakkaudella ja hurmaavilla itämaan juomilla samallainen vaikutus.
+Kun niitä nauttii, vievät ne mukanaan outoon tuntemattomaan maailmaan,
+jossa kaikki on niin ihanata, mutta jossa aina pyrkii kauemmas, vaan
+minkä kauemmin niitä on nauttinut, sen jyrkempi on sitten jälkivaikutus.
+Kaikki tuntuu niin väsyttävältä, niin ikävältä.
+
+Huokaa.
+
+Tätä en kauan kestä! Minä menehdyn kuni noitten juomain auttamattomat
+nauttijat, vaivun yhä syvemmälle, kunnes en voi siitä enää päästä.
+
+Vaipuu masentuneena ajatuksiinsa.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Puutarha, jonka vasemmalla puolen on huvila kukilla ympäröittyine
+verantoineen; perällä aita ja siinä portti; portin vasemmalla puolen
+kaivo; perällä näkyy meri; oikealla tuuheita koivuja.
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+_Emma_ yksin.
+
+EMMA.
+
+Kastelee kukkia.
+
+Kukka-parat. Jokainen teitä ihailee, jokainen osaa hyväkseen käyttää
+silloin, kun olette kauniita, tuoksuvia; mutta harva viitsii virkistää,
+lohduttaa, kun kuihtumaan rupeatte. -- Niin uljaana seisoit sinäkin
+georgini vielä viikko sitten. -- Tuossa nyt seisot surkastuneena,
+onnettomana, pää kallellaan. Hm! Kuinka omituinen tämä maailma.
+Samallainen kukkain kuin ihmistenkin kohtalo. Kukaan ei lohduta, kukaan
+ei tule avuksi. -- -- En voi muuta kuin itkeä vaan, itkeä itsekseni ja
+surra kurjaa kohtaloani. -- Hän kävelee pää pystyssä, -- iloitsee ehkä
+vaan konnantyönsä onnistumisesta. -- -- Niin, konnantyön! Kuinka saatoin
+minä kokematon tyttö niin varoillani olla. -- Hän sokasi minut ja vei
+mukanaan. -- Nyt aukenivat silmäni, mutta myöhään. -- Kurja! Jättää nyt,
+kun juuri hänen apuansa tarvitsen, minut oman onneni nojaan. Oh jospa
+minulla voimaa olisi, kostaisinpa hänelle, kostaisin, että ikänsä minua
+muistaisi. -- Mutta Jumalan sanassahan sanotaan: "Ei ole kosto ihmisten
+vaan Jumalan." Niin! Väärinhän se tosin olisi! -- Mutta miksi hän sitten
+saattoi minut tähän onnettomuuteen? -- Mitä on minun tehtävä? -- Aili
+neiti, hän kyllä on auttavainen ja hyväsydämminen. -- Kuinka hellästi
+hän noita lapsiparkoja kohtelee, syöttää ja vaatettaa. -- Mutta enhän
+häntä voi alentaa tällaista kurjuutta kuulemaan. -- Tänne en enää jää.
+Pois tahdon, pois jonnekin tuntemattomaan paikkaan, minne ei tuttavani
+ylönkatseelliset silmäykset ylety, mistä äitini ei minua löydä. Oo,
+äiti, äiti! Hyvin luulit tyttäresi kasvattaneesi. Varoitit minua kyllä
+seisomaan viettelijöitä vastaan, mutta miksi et opettanut minua
+tuntemaan vaaran suuruutta, miksi et sanonut, kuinka oli sitä
+vältettävä. Nyt sen kyllä tiedän, mutta myöhään, myöhään. Lähden
+stasrotinnan puheille kohta, tunnustan kaikki ja sitten lähden. Niin!
+
+Heittää kannun kädestään.
+
+Hän uhkasi kostaa minulle kamalasti, jos hänen nimensä tahraan. Hänen
+nimensä! -- Mutta mitäpä pahempaa voisi hän enää minulle tehdä, kuin
+mitä on tapahtunut. Huolinko minä hänen uhkauksistaan. Enpä huolikaan.
+
+Lähtee.
+
+Mutta stasrotinna!
+
+Seisattuu.
+
+Hän on niin tunteellinen, arka tällaisia asioita kuulemaan. Joutuisihan
+hän epätoivoon. -- Voi Jumalani! Tule minulle avuksi!
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Kaski_.
+
+KASKI.
+
+Tulee. Itsekseen.
+
+Tuossa hän onkin!
+
+Ääneen.
+
+Hyvä päivä, Emma!
+
+EMMA.
+
+Säikähtäen.
+
+Sinäkö se olet?
+
+KASKI.
+
+Katsoo hetken kysyvästi.
+
+Emma, mikä sinulla on?
+
+EMMA.
+
+Mikäkö? -- -- Ei mikään!
+
+KASKI.
+
+Sinähän aivan kuin pelkäisit minua. Mitä on tapahtunut? Vai olisitko? --
+
+EMMA.
+
+Mitä?
+
+KASKI.
+
+Hm! Minä vaan ajattelin, että jos -- --
+
+EMMA.
+
+Jos?
+
+KASKI.
+
+Tulin, näet, hyvästi jättämään. Lähden huomenna matkalle.
+
+EMMA.
+
+Minne?
+
+KASKI.
+
+Minä tässä eräänä päivänä kirjoitin Varkauteen kirjeen hakien
+koneenkäyttäjän paikkaa siellä tehtaassa. Eilen sain telegrammin, jotta
+saan tulla niin pian kuin vaan ennätän.
+
+EMMA.
+
+Hm!
+
+KASKI.
+
+Odottamattapa toteutui toiveeni.
+
+EMMA.
+
+Niin näkyy.
+
+KASKI.
+
+Emma. Mitä me tässä suotta kiertelemme. Sano suoraan, mikä sinua vaivaa.
+Minulle voit, jos kelle, sydämmesi avata.
+
+_Emma_ katselee äänetönnä maahan.
+
+Oletko rakastunut? -- Minä näen sen silmistäsi. -- Minuunko? Keneenkäs
+muuhun!
+
+EMMA.
+
+Turhilla toiveilla petät itseäsi.
+
+KASKI.
+
+Mitä?
+
+Itsekseen.
+
+Toistako hän --
+
+Ääneen.
+
+Vai niin! Lähden siis! -- Mutta ennen lähtöäni tahdon välimme kuitenkin
+selväksi tehdä. Sano suoraan, saanko toivoa sinua omakseni, vai enkö.
+
+EMMA.
+
+Itsekseen.
+
+Poika-parka! Totuutta en sinulle voi sanoa, pettää en sua voi.
+
+KASKI.
+
+Vastaa, tahdotko tulla vaimokseni, vai et!
+
+EMMA.
+
+En, en voi!
+
+KASKI.
+
+Masentuneena.
+
+Siis turhia toiveeni kaikki, petollista sinun ystävyytesi.
+
+EMMA.
+
+Älä tuomitse minua väärin. En minä -- --
+
+KASKI.
+
+Ei ole tarvis mitään selityksiä enää. Vaimokseni et tahdo tulla, siinä
+tarpeeksi. Nyt lähden.
+
+Aikoo lähteä.
+
+EMMA.
+
+Minä en voi! -- Mutta odotahan.
+
+KASKI.
+
+Mitä!
+
+Seisattuu.
+
+EMMA.
+
+Jos keväällä palaat tänne, niin selitän sulle kaikki. Toivokaamme siksi.
+
+KASKI.
+
+Keväälläkö? Miksi ei yhtä hyvin nyt?
+
+EMMA.
+
+Nyt en voi!
+
+KASKI.
+
+No! -- Kummalliseen epätietoisuuteen minut jätät, mutta minä toivon
+kuitenkin ja palaan keväällä vastausta saamaan.
+
+EMMA.
+
+Voi hyvin!
+
+KASKI.
+
+Hyvästi!
+
+Antaa kättä, menee.
+
+EMMA.
+
+Poika-parka!
+
+Käy itkemään. Menee talon taakse.
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+_Juho_, hänen _vaimonsa_.
+
+JUHO.
+
+Hoipertelee pullo kädessä tuolla puolen aitaa, laulaa.
+
+Mitä minä muuta kuin juon ja rallaan henttuni tavaralla ja ralla.
+
+VAIMO.
+
+Tulee perässä.
+
+Juho, tule nyt kotiin!
+
+JUHO.
+
+Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä?
+
+VAIMO.
+
+Etkö sinä häpee tuolla tavoin -- ja vielä keskellä päivää. Ajattelehan,
+että poikasikin jo rupeaa ymmärtämään.
+
+JUHO.
+
+Mene hitoille, akka!
+
+_Vaimo_ tempaa pullon hänen kädestään.
+
+JUHO.
+
+Vai sinä uskallat. -- Annatkos tänne.
+
+Väistyvät oikealle takasin.
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+_Aili_ yksin.
+
+AILI.
+
+Tulee.
+
+Kas niin! Nyt siis 19 vuoden vanha. Niin vanha ja kuitenkin näin
+keskenkasvuinen. Olenhan kuni koulutyttö, hapuroin sinne tänne, enkä
+kuitenkaan selville pääse, rauhaa saa. -- Ennen syytin vaan vapauden
+puutetta, nyt huomaan, että itsessäni on salaisuus, joka vapauttani
+kahlehtii. Tuntuu aivan kuin salainen mato jäytäisi voimiani, enkä
+kuitenkaan saa selville, mitä se on. -- -- Vapauden puute ei sitä
+yksistään tee. -- Jotain muuta se on. -- Mitä? Sen tulevaisuus
+selittäköön. -- Helppo ei vaan tämä taistelu ole. Jospa edes olisin
+kyllin voimakas äitiäni vastustamaan, mutta en voi sitäkään. Eilen sen
+jo näin. -- Ah, kuinka mieleni olisi tehnyt nousta äitiäni vastaan,
+mutta sitä en voinut. -- No, ehkä se parasta olikin. -- Eihän se
+kerrassaan voikaan käydä. -- Mutta Vilhelmiä kohtaan aion olla ankara.
+-- -- Koettakoonpa hän vaan enää minua tyhmän lapsen tavoin kohdella. --
+Mutta tuo ihmeellinen taikakeino, jolla hän minut valtaansa aina saa. --
+En mene enää hänen syliinsä, en anna hänen painaa enää itseäni rintaansa
+vasten. -- Sillä hän minulta aina tahdon voiman viepi. -- Kummallista,
+ettei vieraita näy. -- Saapas nähdä, minkä lahjan Vilhelm taasen tuopi.
+-- Tietysti jonkun tarpeettoman korukapineen. -- Ja äitini hän antoi
+tietysti omansa -- kaksi tusinaa hopealusikoita, niin, ja kultakantisen
+raamatun. Enon rohkeus minua kummastuttaa. Antaa alastoman naisen kuvan,
+Takasen Ainon. -- Kyllähän sen äidin teki mieli jotain sanoa, mutta ei
+kehdannut. --
+
+Pilkallisesti.
+
+Onhan se kauheata, -- alastoman naisen kuva!
+
+Vakavasti.
+
+Jos olisi miehen edes, se nyt ehkä oudolta tuntuisi!
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Sirkku_, _Matti_, _Jukka_ ja _Elli_ tulevat.
+
+AILI.
+
+No, pikku-lintuseni!
+
+SIRKKU.
+
+Me tulemme onnea toivottamaan Aili-tädille.
+
+AILI.
+
+Riemuitsee.
+
+Vai niin! No olettepa te kilttiä. -- Mutta mitä toitte minulle
+syntymäpäivälahjaksi.
+
+SIRKKU.
+
+Ujosti.
+
+Tässä!
+
+Tarjoaa pienen omatekoisen neulatyynyn.
+
+Mutta se on niin huono.
+
+AILI.
+
+Ei suinkaan. Kas vaan! Kiitoksia.
+
+Suutelee Sirkkua.
+
+MATTI.
+
+Minä toin hevosen!
+
+AILI.
+
+Hevosenko. -- Katsoppas vaan, kuinka uljaan hevosen. -- Itsekö sen teit?
+
+MATTI.
+
+Minä!
+
+AILI.
+
+No, tällä minä rupean ajelemaan. No, mutta Jukka sitten.
+
+_Jukka_ seisoo ujona.
+
+SIRKKU.
+
+Jukalla ei ollut mitään tuotavaa. --
+
+AILI.
+
+Niin, niin. Hän onkin pieni vielä. -- -- Suutelee Jukkaa.
+
+Ja pikku Elli sitten?
+
+_Elli_ tulee suutelemaan.
+
+Suukkosenko? Se oli oikein --
+
+Nauraa tyytyväisenä.
+
+No, menkää nyt kyökkiin ja sanokaa Emmalle, että minä käskin teille
+kahvia antamaan.
+
+SIRKKU.
+
+Kiitoksia.
+
+Lapset menevät.
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Hartin_.
+
+HARTIN.
+
+Tulee verannalle, näkee lasten menevän.
+
+No, Aili! -- Minne ne lapset niin pian läksivät?
+
+AILI.
+
+Minä lähetin heidät kahvia juomaan.
+
+HARTIN.
+
+Vai niin. No, no! -- -- Onko tuo nyt sinusta todellakin hauskaa hyväillä
+alinomaa noita?
+
+AILI.
+
+Miksi sitä kysyt? Olenhan sen monta kertaa jo sanonut.
+
+HARTIN.
+
+Minusta sinä vaan liian paljon niitä ajattelet. -- Olet ruvennut
+laiminlyömään soittotuntejasi ja -- --
+
+AILI.
+
+Kuuleppas nyt, äiti, mitä aion!
+
+HARTIN.
+
+No, mitä nyt taas?
+
+AILI.
+
+Minä aion ruveta käymään filosofiian luennoilla yliopistossa. --
+
+HARTIN.
+
+Hämmästyen.
+
+Sinäkö? Älä nyt hulluttele!
+
+AILI.
+
+Siellä käy paljon muitakin nuoria naisia.
+
+HARTIN.
+
+Vaikka. -- Mutta muista sinä asemasi. Ei siellä muut käy kuin
+tuollaiset, jotka tahtovat näyttää, kuinka korkealle he muka pyrkivät.
+
+AILI.
+
+Siinä erehdyt. Helli käy siellä myöskin. --
+
+HARTIN.
+
+Älä nyt anna hänen liian paljon itseesi vaikuttaa... Hän on aivan toista
+lajia kuin sinä. -- Ja sitten on hän terve punakka tyttö, kun sinun
+laihtumisesi sitä vastoin alkaa yhä enemmän minua huolestuttaa. Se on
+rasittavaa istua tuntikausia siellä liikkumatta yhdellä paikalla. Et
+sinä sitä kestä. Ja Vilhelm sitten! Mitä hän sanoisi?
+
+AILI.
+
+Ole huoletta -- Eihän toki siellä mitään epäsiveellistä opeteta --
+
+HARTIN.
+
+Itsekseen.
+
+Kyllä valitsit hyvän tilaisuuden, veitikka!
+
+Menee takasin.
+
+AILI.
+
+Ei mitään vastausta.
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Helli_.
+
+HELLI.
+
+Tulee.
+
+Aili! Siinähän sinä oletkin. Hyvä että sinut täällä jo tapasin. Minulla
+on sinulle suuri salaisuus, -- Ai, niin! Minä nyt olen sellainen
+hätäkello. Toivotan onnea. Elä kauan ja tule onnelliseksi. Tässä olisi
+pieni muisti!
+
+Antaa onnentoivotuskortin.
+
+AILI.
+
+Ai kuinka kaunis! Kas, runonpätkäkin. Omaa tekoako?
+
+HELLI.
+
+Ei, Erkoltahan sen lainasin.
+
+AILI.
+
+Lukee.
+
+      Häkkilintu.
+
+      Lintu pyrähtelee häkissään.
+      No, jos koetteeksi päästetään -- -- --
+      Tuoss' on auki akkuna -- he heijaa!
+      Siitä lintu ulko-ilmaan leijaa.
+      Linda itkee: "nyt sen surma vie!"
+      Lintu laulaa: "tääll' on auki tie!
+      Vaivun varhemmin tai myöhemmin,
+      Lauluni on vapaa kuitenkin."
+
+      Linda tuntee jotain kaipausta,
+      Kaipausta, rinnan ahdistusta.
+      "Siivet kun on lentokuntoiset,
+      Vapahina leijaa lintuset.
+      "Vaarallista!" mulle huudetaan,
+      Itse kun vaan ajattelenkaan,
+      Tuhat veruketta, pahaa paulaa
+      Turhan luulon rautalangat laulaa."
+
+HELLI.
+
+Kuuleppas nyt, Aili.
+
+AILI.
+
+Niin, sinähän aioit jotakin sanoa.
+
+HELLI.
+
+Minä tahdon kysyä sinulta neuvoa.
+
+AILI.
+
+Minultako? No?
+
+HELLI.
+
+Näetkös, kun me eilen täällä teillä jäimme saliin kahden kesken Karhin
+kanssa, niin tunnusti hän minulle rakkautensa.
+
+AILI.
+
+Mitä kummaa siinä oli? Suostuit tietysti?
+
+HELLI.
+
+Mihin?
+
+AILI.
+
+No, mutta mitä sinä ajattelet?
+
+HELLI.
+
+Minä en ymmärrä sinua.
+
+AILI.
+
+Annoitko sinä hänelle suostumuksesi.
+
+HELLI.
+
+Siihen tunnustukseenko?
+
+AILI.
+
+Herranen aika! Olenko nyt minä tyhmä vai sinäkö? -- Rupesitko hänen
+morsiamekseen? jos nyt tahdot niin suoraa kysymystä.
+
+HELLI.
+
+Morsiamekseen? En! -- Katso ei hän muuta kuin ilmoitti minua
+rakastavansa, ei mitään muuta --
+
+AILI.
+
+No, eikö hän kosinut sitten laisinkaan?
+
+HELLI.
+
+Sepä se juuri olikin, ettei hän kosinut.
+
+AILI.
+
+No, mitä kummaa se sitten oli?
+
+HELLI.
+
+Hän saattoi minut eilen vielä kotiinkin täältä, mutta ei puhunut enää
+siitä sanaakaan.
+
+AILI.
+
+Mitä kummaa se on?
+
+HELLI.
+
+Hän on niin ajatteleva mies, ett'ei hän yksinkertaisuudessa sitä tehnyt.
+
+AILI.
+
+En ole tuollaista tapausta koskaan kuullut tahi lukenut.
+
+HELLI.
+
+Minä ajattelin, että jos hän ei muuta tahtonutkaan kuin rehellisesti
+tunnustaa tunteensa, kuten hän itse silloin sanoikin. Ehk'ei tahdo sitoa
+minua itseensä, kun ei hänellä ole varoja tarpeeksi.
+
+AILI.
+
+Niinkö paljon on sitten hänen sanoillaan merkitystä? -- Väittihän hän
+eilen juuri, että --
+
+HELLI.
+
+Niin, hän puhuikin kihlautuneista silloin. Mutta ehkä hän siksi ei vielä
+tahdo kihloihinkaan mennä.
+
+AILI.
+
+Jos hän kerran sinua rakastaa, niin kuinka voisi hän olla tahtomatta
+kihloihin?
+
+HELLI.
+
+Sen enemmän kun minä lemmin häntä.
+
+AILI.
+
+Sen kyllä arvasin. -- No, mitä aiot tehdä?
+
+HELLI.
+
+Tiedätkö, mitä ajattelen!
+
+AILI.
+
+No!
+
+HELLI.
+
+Kun hän kerran rakkautensa minulle tunnusti, niin eikö ole aivan
+luonnollista, että minä puolestani teen samoin.
+
+AILI.
+
+Hm. Kyllähän se hyvin somaa olisi.
+
+HELLI.
+
+Mutta minulla ei liioin ole varoja. Voinko minäkään kosia?
+
+AILI.
+
+Arveletko siis, että sillä on oikeus kosia, jolla varoja on?
+
+HELLI.
+
+Niin kai. Olisihan se luonnollista, että se, joka voi kodin perustaa,
+mennä takuusen seurauksista, pyytää toista aviokumppanikseen.
+
+AILI.
+
+Tiedätkö, tuo ei ole hullumpaa. Mutta kovin emansipeeratulta se kuuluu.
+
+HELLI.
+
+Emansipatiooni on nykyajan naisen kunnia.
+
+AILI.
+
+Mutta kuinka käypi nyt, kun ei teillä kummallakaan varoja ole?
+
+HELLI.
+
+Siinäpä kysymys.
+
+AILI.
+
+No, mitä arvelet? Ilmaisetko hänelle?
+
+HELLI.
+
+Tuntuu niin kummalliselta.
+
+AILI.
+
+Tietysti pitää sinun se tehdä. Minulla ehk'ei olisi nykyjään ainakaan
+rohkeutta siihen, mutta tekisin minä sen, jos sinuna olisin.
+
+HELLI.
+
+Niin. Minä teen sen -- vielä tänään.
+
+AILI.
+
+Saapas nähdä, mitä hän silloin tekee. Onko hänellä rohkeutta seurata
+mielipiteitään...
+
+HELLI.
+
+Minä olen ainakin valmis hänen rinnallaan vaikka mihin.
+
+AILI.
+
+Kuinka onnellinen sinä kuitenkin olet saadessasi miehen, joka niin
+täydellisesti vastaa toiveitasi. Minäkin tunnen itseni onnelliseksi,
+nähdessäni sinut onnellisena.
+
+HELLI.
+
+Aili! Sano minulle suoraan... Rakastatkohan sinä vaan sulhoasi?
+
+AILI.
+
+Toden totta, sitä en tiedä itsekään.
+
+HELLI.
+
+Etkö tiedä?
+
+AILI.
+
+Kihloihin mennessämme rakastin häntä. Hän olikin ainoa sivistynyt nuori
+mies, jonka kanssa sain useammin yhdessä olla, hän tuntui minusta niin
+oppineelta, hienolta. -- Mutta nyt on tuo kaikki ruvennut jo tuntumaan
+ikävältä. Hänen oppinsa tuntuu yksipuoliselta ja hänen käytöksessään on
+jotakin outoa, niin, tekisipä mieleni sanoa teeskenneltyä, itserakasta.
+Tosin usein unohdan nuo hänen heikkoutensa ja voin vielä tuntea hänen
+rinnoillaan entistä onnellisuutta, mutta koetan sitäkin välttää. -- Olen
+niin suuresti muuttunut. Hän on liian nöyrä, taipuu aina äitini tahdon
+alle. Minä tarvitsisin miehen, joka tempaisi minut sylissään avaraan
+maailmaan. Sellaista minä oikein rakastaa voisin. Mutta sellaista ei
+kohtalo ole minulle määrännyt. -- Siksipä minä lakastun, kuihdunkin.
+Ainoastaan uusi, kiivas lempivirta suonissani voisi herättää vereni
+entiseen eloonsa. Nyt sykkii se sen verran vaan, että elossa pysyn.
+
+HELLI.
+
+Aili-parka. Sinä kärsit. Yhä enemmän kalpenevat kasvosi kyllä sitä hyvin
+todistavat. Minä olen todellakin huomannut jo kauan aikaa sinun
+ulkomuodossasikin väsymyksen jälkiä.
+
+AILI.
+
+Eikö totta?
+
+HELLI.
+
+Mutta miksi et pura kihlausta?
+
+AILI.
+
+Mitä sanotkaan. -- Nytkö enää. -- Ohhoh! Et tunne äitiäni. Hän on
+suuresti Vilhelmiin mieltynyt ja pitäisi sitä kunniattomana tekona. Ja
+Vilhelmikin rakastaa minua. -- Niin! -- Ei Helli-kulta. Ennen kärsin
+minä. Heille en tahdo sellaista surua tehdä.
+
+HELLI.
+
+Voi sinä puhdas, jalo sydän! -- -- No lähdetkö filosofiian luennoille?
+Huomenna on ensimmäinen.
+
+AILI.
+
+Lähdetään, lähdetään. Minä puhuin siitä juuri äidilleni. Ei hän siitä
+oikein pitänyt, mutta ei kieltänytkään.
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Ahrén_.
+
+AHRÉN.
+
+Tulee perältä, mies seuraa häntä kantaen jotain.
+
+Hyvä päivä!
+
+AILI.
+
+Päivä!
+
+AHRÉN.
+
+Ottaa mieheltä esineen, mies lähtee.
+
+Saan toivottaa onnea kainaloiselle kanalleni.
+
+Suutelee.
+
+Tässä olisi sinulle pieni -- -- --
+
+AILI.
+
+Mitä sinä taasen -- -- --
+
+AHRÉN.
+
+Tyytyväisenä.
+
+Varovasti, armahani.
+
+AILI.
+
+Repäisee päällyksen.
+
+Ai, ai sinua! Noin kallisarvoinen peili!
+
+HELLI.
+
+Katso, siinä on kirjoitus.
+
+AILI.
+
+Lukee.
+
+      "Kun poskillasi puna vielä rusottaa,
+      nuoruuden silmäsi kun säihkyy vielä tulta
+      niin elämätä sulhosi mi aina sulostaa,
+      jos tietää tahdot, kysy multa!
+
+      Ja ikä kirkkaan otsasi jos rypistää
+      ja silmäis loisteen huolet vievät sulta,
+      niin elämätä miehesi mi silloin virkistää,
+      jos tietää tahdot, kysy multa."
+
+HELLI.
+
+Tehän runoilettekin.
+
+AHRÉN.
+
+Vähän kaikkea.
+
+HELLI.
+
+Itsekseen.
+
+Tuon olen jostain muistikirjasta jo ennen lukenut.
+
+AILI.
+
+Runo on kyllä kaunis, mutta ei sinun olisi pitänyt näin kallista peiliä
+ostaa. Suotta rahojasi kulutat. -- Onhan minulla ennestään peiliä
+tarpeeksi.
+
+AHRÉN.
+
+Loukkaantuneena.
+
+Enhän minä koskaan oikein osaa valikoida.
+
+AILI.
+
+Älä nyt loukkaannu, kyllä minä tiedän, kuinka vaikea sinun on lahjaa
+valita, mutta siksipä olisit voinut jättää sen kokonaan ostamatta.
+
+HELLI.
+
+Itsekseen.
+
+Ehkä jätän kahden heidät.
+
+AHRÉN.
+
+Sinä nyt vasta olet. Neiti Hiltunen, mitä te arvelette? -- Olisinko minä
+voinut olla ostamatta mitään morsiamelleni hänen 19:nä syntymäpäivänään?
+
+HELLI.
+
+No aivan hyvin.
+
+AHRÉN.
+
+Hyvä teidän on niin sanoa nyt, mutta annas kun kihloissa olisitte -- --
+
+HELLI.
+
+Luuletteko meitä naisia niin ahnaiksi lahjoille.
+
+Menee.
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Ahrén_.
+
+AHRÉN.
+
+Minua kummastuttaa suuresti sinun käytöksesi ja vieraan läsnäollessa
+vielä.
+
+AILI.
+
+Kas kuinka hellätunteinen sinä olet.
+
+AHRÉN.
+
+Vieläkö ivaat. Ennen olit aina iloinen ja kiitollinen, vaikka kuinka
+vähäpätöistä olisin tuonut.
+
+AILI.
+
+Se oli ennen.
+
+AHRÉN.
+
+Eilen näkyy muutos tapahtuneen.
+
+AILI.
+
+Jospa olisikin.
+
+AHRÉN.
+
+Aili kulta, älä nyt rupea taasen onneamme häiritsemään.
+
+Aikoo syleillä.
+
+AILI.
+
+Peräytyy.
+
+Kenessä syy?
+
+AHRÉN.
+
+Etkö rakasta minua enää?
+
+AILI.
+
+En sillä tavoin kuin ennen ainakaan.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä! Etkö sillä tavoin kuin ennen?
+
+AILI.
+
+Tähän asti olen vaan tuntenut rakkauden velvollisuuksia, nyt olen
+oppinut myöskin sen oikeuksia käsittämään.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä viisastelemista tämä nyt on. Onko nyt Karhi sinulle ampiaisia
+päähän pannut?
+
+AILI.
+
+Etkö ole odottanut minulta itseltäni niin paljon järkevyyttä? Kyllä olet
+hyvä. Olet nyt kaksi vuotta saanut vaan ottaa, ja kun nyt minä rupean
+sinulta jotakin vaatimaan, sanot sitä viisastelemiseksi.
+
+AHRÉN.
+
+Minäkö vaan ottaa. Enkö ole aina ollut sinua kohtaan, niinkuin sulhasen
+tulee, kohtelias ja ystävällinen, enkö ole aina muistanut syntymä- ja
+nimipäiviäsi. -- Mutta mitä tässä turhia loruamme. Heitä nyt jo tuo ruma
+leikki!
+
+AILI.
+
+Vai leikkinä sinä tätä vaan pidät. Et ole tosiaan tottunut kanssani
+vakavista asioista puhumaan.
+
+AHRÉN.
+
+Rupeatko Nooraa näyttelemään?
+
+AILI.
+
+Ehkä!
+
+AHRÉN.
+
+Osh!
+
+AILI.
+
+Sanoppas oikein suoraan, millainen on sinun nais-ihanteesi.
+
+AHRÉN.
+
+Sen olen sinulle satoja kertoja sanonut.
+
+AILI.
+
+Siis sellainen kana, jommoinen äitini tahdosta olen saanut olla. Siinäpä
+se! Sinä et ole huomannutkaan, että minäkin kasvan, kehityn. Luulit
+voivasi pitää minua samallaisena lampaana elämäni läpi, jommoiseksi
+äitini oli minut kesyttänyt. Siinä erehdyit suuresti. --
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Joko satatuhantiset rupeavat luisumaan käsistäni. Ei mar!
+
+Ääneen.
+
+No, ole sinä millainen tahansa. Sinä olet ja pysyt ihanteenani. Sinua
+minä rakastan, vaikk'et tahtoisikaan, vaikka millaiseksi muuttuisit.
+
+AILI.
+
+Mutta etkö pidä lukua laisinkaan siitä, voinko minä sinua rakastaa?
+
+AHRÉN.
+
+Kuinka voit sitä epäillä --
+
+AILI.
+
+Siinä tapauksessa pitää sinun myöskin muuttua.
+
+AHRÉN.
+
+No millaiseksi?
+
+AILI.
+
+Meidän pitää tulla avoimiksi, pitää ruveta puhumaan kaikista asioista
+niinkuin toverit, niinkuin naineet.
+
+AHRÉN.
+
+Sinä vaadit mahdottomia.
+
+AILI.
+
+En lainkaan.
+
+AHRÉN.
+
+Minä olen juuri enimmin oppinut ihailemaan tuota sinun neitseellistä
+viattomuuttasi, joka suurista silmistäsi välkkyy, sitä sielunpuhtautta,
+jota sinussa olen oppinut löytämään enemmän kuin kenessäkään muussa.
+Luuletko sinä nyt minun niin vaan luopuvan siitä? Luuletko voivani sen
+tahria ja kokonaan menettää?
+
+AILI.
+
+No, etkö voisi minua rakastaa enää silloin, kun viattomuuteni katoaisi?
+
+AHRÉN.
+
+Tämän sormuksen kautta! Totta tosiaan -- sitä epäilen.
+
+AILI.
+
+No eikö sitten ole parasta, että ajoissa eroamme? Tahdotko antaa pois
+sormukseni?
+
+AHRÉN.
+
+Säikähtäen.
+
+Miksi niin! Olethan sinä aivan --
+
+AILI.
+
+Luonnollistahan silloin on, ett'et naimisiin jouduttuamme voi minua
+rakastaa enää, sillä silloinhan tuo viattomuus, kuten itse olet sanonut,
+ainakin katoaa. --
+
+AHRÉN.
+
+Hämillään.
+
+Niin! Älä sinä sekoita kahta asiaa toisiinsa. Silloin on aivan toista.
+--
+
+AILI.
+
+Aivan toista! Mitä sinä aina noin kautta rantain kuljeksit. Mikä ero on
+sitten silloin? Sano suoraan.
+
+AHRÉN.
+
+No, herranen aika. Sitähän en juuri voi tarkemmin ruveta selittämään.
+Jos rupeaisin vastaamaan kaikkiin kysymyksiisi, selittämään kaikkia
+aviosäädyn salaisuuksia, niin pitäisi minun mennä niin pitkälle, ett'ei
+jäisi mitään, mikä meidät naineista eroittaisi.
+
+AILI.
+
+Sitäpä juuri vaadinkin.
+
+AHRÉN.
+
+Jospa nyt äitisi tämän keskustelun olisi kuullut, niin luulisi hän sinut
+hulluksi. -- --
+
+AILI.
+
+Hän ja sinä, sinä ja hän.
+
+AHRÉN.
+
+Mutta lopetetaan tämä nyt ainakin tällä kertaa. Äitisi kai jo odottaa.
+Tule, kultaseni.
+
+Hyväilee.
+
+Eikö ole paljon hauskempi olla näin sovussa sentään.
+
+AILI.
+
+Huokaa ajatuksiin painuneena.
+
+En minä tiedä todella, mitä ajattelisin.
+
+Aikovat lähteä sisään.
+
+_Gryhling_ tulee puutarhan portista.
+
+AHRÉN.
+
+Tuolla tulee enosi. -- Mene sinä sisään. Minulla on hänelle vähän
+asiata. -- --
+
+_Aili_ menee verannalle ja sisään.
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+_Ahrén_, _Gryhling_.
+
+AHRÉN.
+
+Kuule, veli!
+
+GRYHLING.
+
+No!
+
+Antavat kättä.
+
+AHRÉN.
+
+Veli hyvä. Minulle sattui tässä pieni sekoitus raha-asioissa. Aioin
+juuri mennä vekseliä lunastamaan, kun sain tiedon, että eräs takuu oli
+maksettava. Olen nyt joutunut pahaan pulaan. Olisi muuten saakelin
+ilkeätä, jos anoppimuori saisi vihiä raha-asioistani. -- Hyväksythän
+sinä minulle vekselin.
+
+GRYHLING.
+
+Suurenko? --
+
+AHRÉN.
+
+Pienen vaan. Tuhannen markan.
+
+GRYHLING.
+
+No eiköhän tuota -- -- --
+
+AHRÉN.
+
+Lyö olalle.
+
+Arvasinhan sen. -- Kiitos vaan. Minun täytyy nyt rientää naisten luo. --
+Tulen sitten kamariisi, niin saat piirtää nimesi. --
+
+Menee.
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_ yksin.
+
+GRYHLING.
+
+Kun ei vaan ukko spekuleeraisikin enemmän eukon rahoja kuin tyttöä. --
+Hihhihhii! Sitähän minä jo ajattelin. -- Mitäpä sitä nuori mies
+luopuisikaan vapaudestaan, joll'ei siitä mitään palkkaa saisi. -- Ja
+aimo palkan tuo ukko saapi, sitä ei voi kieltää. -- Vahinko vaan, että
+Aili -- -- no, kyllähän tuosta sillä voi siivo mies tulla, kunhan vaan
+veloistaan pääsee.
+
+Aikoo mennä verannalle.
+
+Siellä jo vieraita kuuluu olevan. -- Menisinkö kyökin kautta. -- Se
+tyttö siellä taasen. -- Kiusallista! -- Olisin antanut hänen ennen
+rauhassa olla! -- Säälihän sitä nyt vähän on sentään. Hyvä tyttö
+sydämmeltään. -- Mutta tehty on tehty. -- Ja enhän minä häntä hoitamaan
+voi ruveta. -- Tässä ruvetkoon omantunnon vaivoihin mokoman piikaletukan
+takia. -- Saan vaan hänet näkyvistäni, niin kaikki hyvä. -- Hiisi
+vieköön koko jutun! -- -- No, mitä tässä nyt enää sitä tuumailen. --
+Johan se on myöhäistäkin. Ei se sisareni kauan asiata viivyttele.
+Voisihan tuolle nyt juuri antaa jotain, jos jalomielinen tahtoisi olla,
+mutta tuskin se juuri sopiikaan. -- Rupeaa vielä enemmän ahdistamaan.
+
+Tuumailee rauhattomana kepillään maata hakaten.
+
+Ash!
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Karhi_, _Emma_.
+
+KARHI.
+
+Tulee aidan taakse. Itsekseen.
+
+En tahdo tuota tavata. -- Väistyn hetkeksi! Kun Ailin vaan kohtaan, ja
+Hellin -- niin lähden. En menesty noitten muitten seurassa.
+
+Menee sivulle puitten taakse.
+
+EMMA.
+
+Tulee ämpärin kanssa.
+
+Luutnantti, yksi sana vielä.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä sinulla on kanssani tekemistä.
+
+EMMA.
+
+Kysyn viimeisen kerran, tahdotko pelastaa minut häpeästä, lapsesi
+kurjuudesta?
+
+GRYHLING.
+
+Mitä sinä höpiset!
+
+Aikoo mennä.
+
+EMMA.
+
+Siinä tapauksessa huudan koko maailmalle, mitä olet tehnyt, vedän sinut
+kanssani häpeään. --
+
+GRYHLING.
+
+Sinä uskallat! Koetahan! -- Ja kenen luulet itseäsi uskovan? -- Älä
+luulekaan voivasi nimeäni tahrata.
+
+EMMA.
+
+Raivostuen.
+
+Sinun nimeäsi tahrata!
+
+GRYHLING.
+
+Eropassin olen sinulle muuten jo toimittanut ja sen aika hyvän. --
+
+Viskaa rahakukkaron Emman jalkoihin.
+
+Nyt on välimme kuitti! Koeta sitten kostaa, jos voit!
+
+Menee.
+
+KARHI.
+
+Itsekseen.
+
+Sepä vasta oli uutinen. Poistun hetkeksi.
+
+Menee.
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+_Emma_ yksin.
+
+EMMA.
+
+Ottaa rahakukkaron.
+
+Teenkö väärin ottaessani tämän? En! Itselleni en sitä ota, vaan hänen
+lapselleen. -- Kun en vaan tätä kadottaisi. En tahdo sitä avatakaan,
+ennenkuin lapselleni rahaa tarvitsen! Vai eropassin olet toimittanut,
+vai -- -- No, kunhan täältä pääsen. Hyvä sekin. -- Ehkä voin kuitenkin
+peittää vielä kaikki, mutta joll'en voi, silloin -- niin silloin
+heittäydyn mereen. -- Sillä on kaikki autettu. -- Uh! Minun ruumiini
+löydetään, tutkitaan, minusta itsemurhaajasta kirjoitetaan
+sanomalehtiin, kaikki minusta kammolla puhuvat, -- äitini saapi sen
+tietää. Ei! Sitä en tee. Olisihan se kauhea rikos. En pääsisi edes
+siunattuun maahankaan, vaan jonnekin koiranraatojen sekaan. -- Ja
+veisinhän hänet, tuon pienen syyttömän enkelin sinne mukanani. Kauheata!
+Ennen mitä tahansa! -- Oh, jospa voisin äidilleni kaikki tunnustaa,
+mutta se on mahdotonta. Kuolisihan hän sille paikalle!
+
+Ammentaa vettä.
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+_Ulla_, _Emma_.
+
+ULLA.
+
+Tulee portista Emman huomaamatta.
+
+Kuinka viaton, puhdas hän on. Hukkaan ei ole mennyt työni, turhaan en
+ole hänen tähtensä Jumalaa rukoillut.
+
+Ääneen.
+
+Emma lapseni!
+
+EMMA.
+
+Kauhistuen.
+
+Äitini!
+
+ULLA.
+
+Mikä sinua, tyttöseni, vaivaa?
+
+EMMA.
+
+Ei mikään. -- Säikytit vaan minut. --
+
+ULLA.
+
+Jotain on tapahtunut. Ethän uskalla katsoa minua silmiinkään. --
+
+Huokaa. Itsekseen.
+
+Olisinko pettynyt. Ei. Se on mahdotonta!
+
+Ääneen.
+
+Tulin sinulle ilmoittamaan, että pikku veljesi on kovin kipeä.
+
+EMMA.
+
+Hajamielisesti.
+
+Vai niin!
+
+ULLA.
+
+Pitäisi saada lääkäri ja lääkkeitä, mutta rahaa, ei ole.
+
+Odottaa hetken vastausta.
+
+_Emma_ tuijottaa äänettömänä maahan.
+
+Ajattelin, että ehkä sinä voisit -- -- saada rouvalta.
+
+EMMA.
+
+Olenhan saanut viime kuun palkkani jo.
+
+ULLA.
+
+Eiköhän hän antaisi tästä kuukaudesta edeltäkäsin? -- Onhan hän hyvä
+ihminen. Ja jääthän sinä kuitenkin koko vuodeksi.
+
+EMMA.
+
+Tuskinpa!
+
+ULLA.
+
+Kuinka niin? Älä ole kevytmielinen, lapseni. Muista neuvoni: koeta aina
+olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. -- Parempi tulee itsestään
+sitten. Mistäpä voisitkaan paremman paikan saada?
+
+EMMA.
+
+Itsekseen.
+
+Mitä hänelle sanoisin?
+
+Ääneen.
+
+Täällä on niin paha herra.
+
+ULLA.
+
+Eikö muuta! Älä ole milläsikään! Niitä on kaikkialla maailmassa. Täällä
+olet kuitenkin, sen verran kuin tunnen emäntääsi, hyvässä säilössä.
+Muista vaan, mitä olen sydämmeesi painanut, niin vältät kaikki
+loukkauskivet. Rukoile Herralta voimaa vastustamaan viekoituksia. Hän
+kyllä lapsistaan huolen pitää.
+
+EMMA.
+
+Itsekseen.
+
+Äiti-parka!
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Hartin_.
+
+HARTIN.
+
+Tulee verannalle.
+
+Emma! Minne sinä taasen karkasit? Tiedäthän, että pitää olla aina
+saapuvilla, kun on vieraita.
+
+ULLA.
+
+Armollinen rouva stasrotinna. Suokaa anteeksi. Minun tähteni hän
+viivähti.
+
+HARTIN.
+
+Vai niin, tekö matami. -- Olipa hyvä, että satuitte tulemaan. Mitä
+kuuluu?
+
+ULLA.
+
+Ei hyvää, armollinen rouva stasrotinna. -- Poikani on kovin kipeänä.
+
+HARTIN.
+
+Vai niin! Pitää hankkia lääkäri.
+
+ULLA.
+
+Sitähän minä tänne tulinkin. Tahdoin pyytää teiltä vähän rahaa tyttäreni
+tämän kuun palkasta, mutta -- --
+
+HARTIN.
+
+Minä säälin teitä, hyvä matami, mutta minun täytyy teille sanoa totuus.
+Emmaa olen tähän asti pitänyt rehellisenä tyttönä, mutta nyt täytyy
+minun katkeruudella ilmoittaa, että olen suuresti erehtynyt.
+
+ULLA.
+
+Mitä sanottekaan!
+
+HARTIN.
+
+Silloin, tällöin olen huomannut, että pieniä kappaleita on kadonnut,
+mutta kun sitä aina suuressa taloudessa tapahtuu, en ole siihen
+huomiotani kääntänyt, mutta nyt on tullut asia, josta minun täytyy hänen
+rehellisyyttään epäillä.
+
+EMMA.
+
+Minäkö?
+
+HARTIN.
+
+Veljeltäni on kadonnut kallisarvoinen hopeainen sikarikotelo.
+
+ULLA.
+
+Ja Emma olisi sen varastanut.
+
+EMMA.
+
+Se on valhe!
+
+HARTIN.
+
+Kukaan muu ei käy hänen kamarissaan kuin Emma! Siis on hän sen ottanut!
+
+EMMA.
+
+Nojautuu sanattomana kaivonkantta vasten. Itsekseen.
+
+Tätä vielä puuttui! Oo sinä konna!
+
+ULLA.
+
+Voi kauheata! Niinkö suuresti olen minä erehtynyt. Näinkö sinä maksat
+minulle vaivani, hellyyteni. Voi sinä kurja raukka!
+
+HARTIN.
+
+Epäilen vielä pahempaakin, mutta sitä en tahdo sanoa. Se kyllä vielä
+ilmi tulee itsestään.
+
+ULLA.
+
+Kauheata, kauheata!
+
+HARTIN.
+
+Minä säälin teitä, matami. Saatte nyt tämän kuun palkan kokonaan ja
+viekää hänet sitten täältä jo tänä iltana. -- En voi nähdä häntä
+silmissäni.
+
+ULLA.
+
+Menköön hän, minne tahtoo. Minä en hänestä enää välitä. -- En tahdo
+hänen rahojaan. -- Hyvästi, rouva stasrotinna. -- Minä en tätä kestä. --
+Täytyy mennä kotiin peittämään häpeätäni. Hyvästi.
+
+Menee.
+
+HARTIN.
+
+Mene nyt teetä laittamaan. Ei sinun kuitenkaan tarvitse yön selkään
+lähteä. Olet huomiseen asti.
+
+Menee.
+
+_Emma_ nojaa äänetönnä hetken kaivoon, menee.
+
+
+XVI:s KOHTAUS.
+
+_Helli_, _Karhi_.
+
+HELLI.
+
+Tulee kirje kädessä.
+
+Missä se Teuvo viipyy. Vai eikö hän tule eilisen loukkauksen tähden
+laisinkaan. -- --
+
+Käy istumaan verannan luo penkille.
+
+Tämän saa hän lukea. Tehköön sitten, mitä tahtoo. -- Hm! Sääli
+Aili-parkaa. -- Niin jalo sydän tuollaisen miehen omana. -- Teki niin
+mieleni sanoa hänelle, että tuo värssyn pätkä oli lainattu, mutta en
+tahtonut hänen sydäntään loukata. --
+
+KARHI.
+
+Tulee. Itsekseen.
+
+Kas, tuollahan luullakseni Helli istuukin.
+
+Tulee hiljaa Hellin luo, tempaa kirjeen hänen kädestään.
+
+Mitä salaisuuksia!
+
+HELLI.
+
+Uh, kuinka säikähdin. --
+
+KARHI.
+
+Hyvä päivä!
+
+HELLI.
+
+Päivä, päivä, mutta anna pois kirjeeni!
+
+KARHI.
+
+Tuossa, tuossa. En minä niin raaka toki ole, että toisen kirjeen
+lukisin!
+
+Tarjoaa kirjettä.
+
+HELLI.
+
+No lue, lue!
+
+KARHI.
+
+Katsoo kirjeesen, lukee.
+
+"Teuvo!" Minullehan se on!
+
+"Sanot olevasi uuden ajan ihminen, mutta aineellisista syistä koetat
+tukehduttaa syvimpiä tunteitasi. Mikä muu kuin varojen puute olisi
+estänyt sinua kuulemasta sydämmesi ääntä. Eikö sinulla ole rohkeutta
+liittää kohtaloasi toisen kohtaloon, jonka rinnassa samallaiset tunteet
+kuohuvat? Onhan käsitysten helpompi kamppailla saman asian edestä kuin
+yksitellen.
+
+      Helli."
+
+Sinä rakastat minua!
+
+HELLI.
+
+No enköhän!
+
+KARHI.
+
+Mutta ennenkuin kauemmas menemme, tahdon minä ilmaista heti, ett'en minä
+suinkaan vastaa niitä puhtauden vaatimuksia, joita nykyajan naiset
+miehille asettavat.
+
+HELLI.
+
+Oletko siis sinäkin --
+
+KARHI.
+
+Siihen saakka kuin en keneenkään yksityiseen naiseen ollut kiintynyt, en
+katsonut velvollisuudekseni vastustaa luonnollisia vaatimuksiani. Mutta
+heti kun sinuun miellyin, on se ollut suorastaan mahdotonta.
+
+HELLI.
+
+Nytkin ymmärrän sinua. Et ole minua etkä rakkauttasi vastaan rikkonut,
+olet siis puhdas.
+
+KARHI.
+
+Se oli oikein! Nyt käsitän täydellisesti, minkä aarteen sinussa olen
+löytänyt. Me olemme toisiamme varten.
+
+Lyövät kättä.
+
+
+XVII:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Hartin_, _Aili_, _Ahrén_.
+
+_Hartin_, _Aili_ ja _Ahrén_ tulevat.
+
+AHRÉN.
+
+Mikä "rendez-vous" täällä?
+
+KARHI.
+
+Voitte toivottaa onnea nuorelle parille!
+
+AILI.
+
+Hyppää Hellin kaulaan.
+
+Helli-kulta.
+
+AHRÉN.
+
+Ivallisesti.
+
+No nyt saamme kai pian häät.
+
+KARHI.
+
+Kolmen viikon päästä. Eikö niin, Helli?
+
+HELLI.
+
+Niin!
+
+HARTIN.
+
+Epäilevästi itsekseen.
+
+Mitähän tuostakin tullee?
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+I:n KUVAELMA.
+
+Huonerähjä, jossa perällä ja oikealla ovi, vasemmalla ikkuna ja nurkassa
+musta uuni, jossa liedellä on kahvipannu tulella; ikkunan luona pöytä,
+jonka vieressä pari tuolia; oikealla seinällä vanha kaappi ja sen tällä
+puolen pieni pöytä ja jakkara.
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+_Lapsimuori_ yksin.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Paksu akka, likainen esiliina vyöllä, hommaa kahvipannun ääressä kuppien
+kanssa.
+
+Ne saavat tänä iltana palkkansa. Tuota päätä saanen minäkin "kunteja".
+Hihhihhii! Kaffiahan minä vaan tarjoaa tarvitseville -- sellaisen kretan
+kanssa, jota ei kissa syö. -- Jokainen ei niin sukkela olekaan. Jumala
+on antanut älyä pääkoppaani. Miks'en sitä käyttäisi? -- Ette te
+nuuskijat minua enää kiinni saakaan. Kerran kompastuin, vaan tyhmä minä
+olinkin pannessani viinan kaappiin. Sieltä ne aina ensimmäiseksi
+syynäämään menevät.
+
+Avaa uunin edessä lattiassa maton alla olevan runnin auki ja vetää
+sieltä esiin ensin suuren, sitten pienemmän litteän pullon, kaataa
+suuresta pullosta litteään jotakin.
+
+Konstit on monellaisia -- --
+
+Panee suuren pullon takaisin koloonsa.
+
+Äh, ole siellä, kyllä sinua vielä tarvitaan.
+
+Panee runnin kiinni, vetää maton päälle.
+
+Kas noin!
+
+Maistaa pullosta.
+
+Kylläpä siitä kannattaakin rahaa maksaa. -- No, nyt kaikki valmiiksi!
+
+Sitoo pullon siitä riippuvista nauhoista vyötäsilleen esiliinansa alle
+ja asettaa sen suun esiliinassa olevan pienen reiän kohdalle.
+
+Ole siinä, ystäväni, ja odota emäntäsi käskyjä. -- -- Voi sentään!
+Kuinka sukkela olet sinä, Lapsimuori! -- Lapsimuori! Keksivät he nimen
+kanssa. Olisipa siinä viisailla tuumimista, eivätkä he sittenkään siitä
+selvää saisi. -- Lapsimuori! On niin hyvä olla, kun saa työtä tehdä. Ja
+kokonaista kaksi virkaa sitten -- -- joll'ei kolmekin -- -- Ai, taitaapa
+se Ruhas-Pekan akka tulla tänään rahaa ottamaan.
+
+Ottaa kaapista kirjan.
+
+Niin näkyy -- -- Hyvä, etteivät tule kaikki yht'aikaa, -- vaikka eipä se
+Lapsimuori hätään joutuisi, vaikka tulisivatkin -- Se on tuottava, tuo
+afääri, kun vaan saisi enemmän niitä pentuja käsiinsä. -- Pietariinko
+vienevät vai mereen? Toisivat hullut tänne vaan.
+
+Pirullisesti.
+
+Kyllä minä niistä huolen pitäisin. Tuo tyttö tuolla. Se se vasta kalu
+on. -- Antaa kukkaronsa haltuuni, jossa on sata markkaa! Hiis vieköön!
+Antaisinkohan hänelle takaisin ne! Vaikkapa lie varastanut!
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Ruhas-Pekan akka_.
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Tulee.
+
+Tänä aamuna kuoli se jo!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Vihdoinkin! Sinä taisit syöttää sitä liian hyvin. -- Mitä, eikö se jo
+ollut neljän kuukauden ikäinen?
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Syntihän niitä olisi nälkään tappaa. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Ei niitä tappaa tarvitsekaan, mutta mitä niistä sellaisista on suotta
+syötettykään. -- Sanoinhan, että kaikessa tapauksessa saat palkan
+puolesta vuodesta.
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Hm. No niinhän se justiin on. Ja parempihan niitten on ollakin, kun
+täältä pääsevät. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Se ei saa tulla vaan tytön korviin, että lapsi kuollut on.
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Miks'ei?
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, et sinä sitten enää palkkaa saa!
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Ymmärrän, ymmärrän -- No saanko nyt toisen?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Vaikka heti paikalla.
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Sepä hyvä -- -- No, siitä sitten eri palkka. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kuinkas sitten.
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Tästäpä tulee hyvä afääri. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Enkös sitä sanonut
+
+Menee oikealle ovelle.
+
+Kuuletko siellä? Tule tänne! -- -- Mitä, etkö jaksa? Kuinka kauan rupeat
+sinä laiskottelemaan?
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Emma_.
+
+EMMA.
+
+Tulee kurjan, kalpean näköisenä, hoipertaen näkyviin.
+
+Mitä tahdotte?
+
+Käypi istumaan.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Tässä on nyt se armelias vaimo, joka ottaa lapsesi huostaansa.
+
+EMMA.
+
+Joko nyt?
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, milloinka sitten!
+
+EMMA.
+
+Älkää häntä vielä viekö!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Mitä hulluttelet? Vai rupean minä kymmenen kertaa tässä --
+
+Menee oikealle.
+
+EMMA.
+
+Mutta ette saa hänelle pahaa tehdä. Hän on niin hento vielä, raukka. --
+Lupaattehan häntä hyvin hoitaa? Kyllä minä maksan!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Tulee nyytin kanssa.
+
+Tässä on!
+
+EMMA.
+
+Tarttuu kiinni lapseen.
+
+Oma, rakas poikani!
+
+Suutelee.
+
+Kuinka viaton olet sinä, pikku enkelini -- --
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, mitä tässä ruikuttamaan rupeat. Pidä itse kakarasi, jos et raaski
+laskea luotasi. Mutta mene myös itse heti matkoihisi. --
+
+EMMA.
+
+Säikähtäen.
+
+Enhän minä!
+
+Suutelee.
+
+Hyvästi!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Ottaa lapsen, antaa Ruhas-Pekan akalle.
+
+Tuoss' on. Saat mennä nyt!
+
+RUHAS-PEKAN AKKA.
+
+Hyvästi!
+
+Menee.
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+_Emma_, _Lapsimuori_.
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, mitenkäs sitten sen maksun kanssa. -- Hän jätti minun asiakseni
+sopia siitä.
+
+EMMA.
+
+Niin tuota, -- kuinkas te tahdotte?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Sinä olet nuori tyttö vielä. -- Minä luulen voivani hankkia sinulle
+hyvän paikan.
+
+EMMA.
+
+Voitteko? Kiitos! Millaisen? Palveluspaikanko?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Nauraen.
+
+Palveluspaikan. -- En suinkaan! -- Paljon paremman. Saat pukea itsesi
+fiiniksi daamiksi.
+
+EMMA.
+
+Mitä sanotte?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Eikä sinun tarvitse mitään työtä tehdä.
+
+EMMA.
+
+Mikä paikka se on sellainen?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Millainen lapsi sinä olet. -- Näeks, täällä on eräs hyväpalkkainen
+virkamies, joka etsii itselleen "pidettävää".
+
+EMMA.
+
+Minä en ymmärrä!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Hänellä on kyllä ruma, kivuloinen frouva, mutta hän tahtoisi nuoren,
+kauniin tytön -- --
+
+EMMA.
+
+Matami! Mitä te sanottekaan. -- -- Sellaiseksiko te tahtoisitte minut?
+-- -- En ikinä! Luuletteko te minua niin kurjaksi?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Mitäpä sinulla enää muutakaan virkaa olisi!
+
+EMMA.
+
+Heittäytyy tuoliin.
+
+Voi taivahan Jumala! Minne olet sinä minut viskannut? Eikö sinulla enää
+ole armoa laisinkaan! Mitä pahaa olen minä sinua vastaan tehnyt, ettäs
+minua näin rankaiset?
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, jollet tahdo niin kelpo palkkaa kuin häneltä saisit, niin on minulla
+toinenkin paikka. Eikä sekään huono ole. --
+
+EMMA.
+
+En tahdo sellaiseksi, en koskaan!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Sinä olet puhdasverinen, terve tyttö. Minä hankin sinulle hyvän amman
+paikan. Kelpaako se?
+
+EMMA.
+
+No, ammaksi minä kyllä rupean. Se on ihan toista. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Saat 30 markkaa kuussa palkkaa ja vapaan ylöspidon.
+
+EMMA.
+
+Niinkö paljon?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Mutta yhdellä ehdolla.
+
+EMMA.
+
+No?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Että sitoudut edeltäkäsin maksamaan koko ensivuoden, vaikka missä
+paikassa olisit, puolet palkastasi lapsesi hoitajalle. --
+
+EMMA.
+
+No, mutta ne rahat, mitkä teille annoin?
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, niitä oli juuri niin paljon, että saat niillä kortteerin, ylöspidon
+ja minun vaivani kuitatuksi. -- Viisitoista markkaa jää ehkä ylitse
+vielä.
+
+EMMA.
+
+En lukenut rahoja. Eikö siinä enempää ollutkaan?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Mitä? Suostutko maksamaan puolet?
+
+EMMA.
+
+No, voinhan minä. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+No, sitten on kaikki selvillä. Mene nyt levolle. Kyllä minä kutsun, kun
+ruvetaan paperia tekemään.
+
+EMMA.
+
+Paperia?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Niin. Laillista sopimusta. Kuinka sitten. Minä tahdon kaikki tyyni tehdä
+laillisesti.
+
+EMMA.
+
+Ymmärrän. -- Enempää en nyt voi. Päätäni pyörryttää niin kovasti.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kuinka hento sinä olet! En minä ennen muinoin nuorra ollessani ollut
+kolmea päivää mokomasta kipeänä.
+
+_Emma_ menee.
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+_Lapsimuori, _Sillman_, _työmies_, _Juho_.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Nyt on asiat hyvällä kannalla. Viisitoista markkaa kuukaudessa. --
+Ruhas-Pekan akalle viisi, -- jää kymmenen.
+
+Hykertää käsiään.
+
+Sepä oiva pala.
+
+SILLMAN.
+
+Tulee.
+
+Annappa mulle kahveeta!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kretan kanssa?
+
+SILLMAN.
+
+Niin!
+
+Hymyilee.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kaataa kahvia kuppiin ja täyttää sen pullosta esiliinan alta.
+
+Ja hyvää pitää sen olla.
+
+Tuopi pöydälle.
+
+Kymmenen penniä.
+
+SILLMAN.
+
+Tuossa.
+
+Maksaa ja rupeaa maistelemaan.
+
+TYÖMIES.
+
+Tulee.
+
+Onko viinaa?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Ei ole! Mutta kaffia on.
+
+TYÖMIES.
+
+Sanoivathan ne täällä olevan.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Ei ole.
+
+TYÖMIES.
+
+No saakeli!
+
+Menee.
+
+SILLMAN.
+
+Olettehaa työ varovai.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Täytyy olla, täytyy!
+
+SILLMAN.
+
+No niinhää se on, niin!
+
+JUHO.
+
+Tulee.
+
+Mitä täällä saapi?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kaffia.
+
+JUHO.
+
+Kahviako vaan. No sama se. Kun olis ollunna viinaa.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kaataa kahvia, mutta ei lisää pullosta, tuopi pöydälle. Tässä olisi.
+
+JUHO.
+
+Hiljempaa.
+
+Eiköhän sentään olisi parempaa?
+
+LAPSIMUORI.
+
+On parempaakin.
+
+Vie kupin kiukaan luo, täyttää pullosta, tuo takasin.
+
+Tässä, mutta se maksaa kymmenen penniä.
+
+JUHO.
+
+Maistaa.
+
+No, tämä on toista!
+
+Maksaa.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Siinäpä onkin kretaa, jota ei kissa syö.
+
+JUHO.
+
+Nauraa.
+
+Kretaa, jota ei kissa syö. Sepä ei ole hullumpaa.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Ettäs tietäisitten, mitä on sanottava, jos vieraiksi miehiksi
+vaadittaisiin. -- --
+
+Menee kiukaan luo.
+
+JUHO.
+
+No, kuuluvat tahtovan poistaa kaikki kapakat.
+
+SILLMAN.
+
+Niin kuuluu.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Silloin vasta minun kahvilleni ootkonki tulisi.
+
+JUHO.
+
+Se on tietty. -- Kummat olot siitä syntyis, kun nuo raittius-apostolit
+käskemään pääsisivät.
+
+SILLMAN.
+
+Tyrsähtää kesken juomistaan nauramaan.
+
+Apostolit.
+
+JUHO.
+
+Niin juuri. Pianhan ne panevat papitkin viralta.
+
+SILLMAN.
+
+Kuinka niin?
+
+JUHO.
+
+No, väittäväthän ne ymmärtävänsä Raamattua paremmin kuin Kuopion piispa.
+
+SILLMAN.
+
+No niihhää ne sannoo.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Itsekseen.
+
+Vähänpä näitä näkyy tänä iltana tulevankin.
+
+SILLMAN.
+
+Mikäs mies työ oletten, ku työ kaikki noi asiat nii hyvin tierätten?
+
+JUHO.
+
+Niin minäkö? Ka, olenhan vaan Suomen kansalainen.
+
+SILLMAN.
+
+Niin, niin. Mu' missäs työssä eli toimessa työ oletten?
+
+JUHO.
+
+Aina missä työtä vaan saa. Tähän aikaan en missään. No mikäs mies te
+olette?
+
+SILLMAN.
+
+Kivityössähää mie oli, mu' satuin syömään toisen miehen eväät, niin
+ajettiin pois.
+
+JUHO.
+
+Hmhm!
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Kaski_.
+
+KASKI.
+
+Tulee kurjissa vaatteissa, humalassa.
+
+Onko teillä juotavaa?
+
+LAPSIMUORI.
+
+On kahvia.
+
+KASKI.
+
+Antakaa kymmenen pennin edestä.
+
+Menee oikeanpuolisen pöydän luo, panee rahan pöydälle.
+
+Tuoss' on viimeinen.
+
+Itsekseen.
+
+Sitten hirteen.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Tässä olisi.
+
+KASKI.
+
+Hyvä!
+
+Käy istumaan käsien nojaan, nukkuu.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Itsekseen.
+
+Mikä tuo lienee?
+
+Juholle.
+
+Osaatteko te kirjoittaa?
+
+JUHO.
+
+No enköhän tuota --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Tahdotteko kirjoittaa minulle vähän. Minä annan teille siitä kupin
+kaffia kretan kanssa palkaksi.
+
+JUHO.
+
+Mitä?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Kyllä minä tikteeraan.
+
+JUHO.
+
+No miks'ei.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Tuo paperia, musteastian ja kynän.
+
+Kirjoittakaa näin.
+
+JUHO.
+
+Asettuu kirjoittamaan.
+
+No. --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Minä allekirjoitettu --
+
+JUHO.
+
+-- tahi kirjoittanut.
+
+Kirjoittaa.
+
+LAPSIMUORI.
+
+No tahi niin. Minä allekirjoittanut lupaan ja sidon itseni --
+
+JUHO.
+
+-- sitoudun.
+
+LAPSIMUORI.
+
+-- sitoudun maksamaan leskifrouva Karoliina Vilhelmina Vilhelmsonille
+puolet siitä palkasta, kuin
+
+JUHO.
+
+-- joka.
+
+LAPSIMUORI.
+
+-- joka minä tästä päivästä lukien saan.
+
+JUHO.
+
+-- jonka -- j. n. e.
+
+Kirjoittaa hitaasti perässä ja toistaa aina hiljaa, mitä muori lausuu.
+
+Helsingissä -- -- --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Menee oikealle ovelle.
+
+Tyttö hoi! Tuleppas tänne.
+
+_Kaski_ herää.
+
+SILLMAN.
+
+Onko täällä tyttöjäkkii?
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Emma_.
+
+EMMA.
+
+Tulee.
+
+Mitä tahdotte?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Paperi on nyt valmis. Kirjoita nimesi alle.
+
+_Emma_ menee vasemman pöydän luo, kirjoittaa.
+
+JUHO.
+
+Lukee perässä.
+
+Emma Hyväri.
+
+KASKI.
+
+Herää ajatuksistaan.
+
+Mitä hänestä?
+
+EMMA.
+
+Mitä kuulen?
+
+Tuijottavat hetken toisiinsa.
+
+KASKI.
+
+Surkeasti.
+
+Taivahan Jumala! Oletko sinä --?
+
+EMMA.
+
+Ello!
+
+Vaipuu itkien lattialle.
+
+KASKI.
+
+Tyttö-parka! Näinkö alas olet sinä vaipunut!
+
+EMMA.
+
+Ello, Ello! Pelasta minut, pelasta minut täältä kurjuudesta!
+
+KASKI.
+
+Nyt vasta! Nyt, kun itse loassa matelet, nyt kun olet jo minut perässäsi
+vetänyt. -- Myöhäistä. Jos tahdot, niin saat rinnallani sijan
+hirsipuussa.
+
+EMMA.
+
+Rakas Ello! Älä minua tuomitse. Olen viaton!
+
+KASKI.
+
+Viatonko sinä!
+
+EMMA.
+
+Viekas konna mun petti. Jos olisit opettanut minut vaaran suuruutta
+tuntemaan, en kompastunut oisi. Kompastuneet ovat viisaammat minuakin,
+oliko ihme, jos minut, kokematon tyttö, narrattiin. Jos silloin olisin
+sinun turvissasi ollut, olisin yhtä puhdas, yhtä neitseellinen kuin
+äitini rinnoilta lähtiessäni.
+
+KASKI.
+
+Mitä kuulen! Olisitko uskollinen ollut mulle?
+
+EMMA.
+
+Niin totta kuin taivaassa on totuuden Herra, niin totta kuin tuonelan
+syvimpään onkaloon vaipunen, jos valehtelen, niin totta en sinua vastaan
+ole tahallani vähintäkään rikkonut.
+
+KASKI.
+
+Auttaa Emmaa ylös.
+
+Tyttö-rukka! -- Nousehan toki. Mitä on sinulle sitten tapahtunut? Kerro!
+
+EMMA.
+
+Jos jaksan. -- Muistathan, kuinka onneton olin käydessäsi hyvästi
+jättämässä.
+
+KASKI.
+
+Niin! No?
+
+EMMA.
+
+Silloin olin jo varma siitä, että kohtaloni oli ratkaistu. Minä kannoin
+jo pienokaista. Se luutnantti, stasrotinnan veli, se juotti minut kerran
+juovuksiin ja narrasi. -- Minä en tullut silloin mitään ajatelleeksi ja
+varomattomasti kyllä antausin hänen valtaansa. -- -- Pian kuitenkin
+silmäni aukenivat, mutta silloin oli jo myöhäistä. Päästäkseen minusta
+irti syytti hän minua vielä varkaudesta. Mihin lie näet kadottanut
+sikarikotelonsa ja sanoi sitten minun varastaneen sen. -- Rouva uskoikin
+häntä, kertoi asian vielä äidillenikin, joka siitä suuttui niin, että
+hylkäsi minut kokonaan. Sepä se pahinta!
+
+KASKI.
+
+Emma-kulta! Itkekäämme yhdessä kohtaloamme. Kova on sinun kohtalosi
+ollut, mutta ei juuri sen parempi minunkaan. Vaikka olin sitounut
+olemaan tehtaassa kevääsen asti, läksin sieltä pois, sillä en voinut
+vastustaa haluani päästä tänne. -- Tulin tänne ja sain kuulla, mitä
+sinulle oli tapahtunut. Sinua itseäsi en löytänyt ja rupesin juomaan;
+join rahani, vaatteeni, kunniallisen nimeni, kaikki. -- Tänä iltana
+aioin mennä hirteen.
+
+EMMA.
+
+Minun tähteni.
+
+KASKI.
+
+Itse olen syypää kaikkeen. Miksi en ensin etsinyt sinua ja saanut
+selitystä? -- Olisimme siten aikaa sitten pelastuneet kurjuudesta.
+
+Kyynelsilmin.
+
+Emma! Anna minulle anteeksi. Sinä olet nyt silmissäni yhtä puhdas kuin
+ennenkin, sinua rakastan nyt monta vertaa enemmän kuin koskaan ennen. --
+Mutta olenhan minä nyt vaan kurja-raukka!
+
+EMMA.
+
+Armahani! Rohkeutta vaan! Ryhdytään rinnatusten taisteluun leipämme,
+kunniamme tähden. Eiköhän Jumala meille vielä parempiakin päiviä suone!
+
+KASKI.
+
+Niin! --
+
+Syleilee Emmaa.
+
+EMMA.
+
+Antaa hän, kun yhdessä rukoilemme vaan.
+
+Heittäyvät polvilleen.
+
+_Työmiehet_ katsovat hämmästyneinä, liikutettuina kohtausta.
+_Lapsimuori_ seisoo rauhattomana kiukaan edessä.
+
+SILLMAN.
+
+Hiis vieköön, tämä käypi sydämmelle.
+
+Emmalle.
+
+Kuulkais!
+
+JUHO.
+
+Tästä päivästä en maista viinan tippaakaan!
+
+_Emma_ ja _Kaski_ nousevat.
+
+SILLMAN.
+
+Emmalle.
+
+Kuulkais! Missäs työ palvelitten silloin, kun se sikaarikotelo hukku?
+
+EMMA.
+
+Missäkö? -- Stasrotinna Hartinilla Kaivopuistossa.
+
+SILLMAN.
+
+Itsekseen.
+
+Piru vieköön! Kun rikkaalt' luulee ottavasa, ja kumminkii köyhälle pahaa
+tekee.
+
+KASKI.
+
+Katselee ympärilleen.
+
+Ja täällä olet sinä saanut olla -- --
+
+EMMA.
+
+Äitini luo en tohtinut pyrkiäkään. Ulos hän minut kuitenkin olisi
+ajanut.
+
+KASKI.
+
+Mutta lähdetään nyt täältä.
+
+EMMA.
+
+Minne?
+
+KASKI.
+
+Minne tahansa, mutta täältä pois.
+
+JUHO.
+
+Kuulkaa, vieraat, tulkaa minun luokseni yöksi. Vaikka minä olenkin
+tällainen renttu, on minulla siivo vaimo, joka teidät ilolla vastaan
+ottaa. --
+
+KASKI.
+
+Kyllä kernaasti.
+
+EMMA.
+
+Kiitoksia! -- Näetkö, Ello, Herra tulee jo meille avuksi.
+
+JUHO.
+
+Olen suuresti kiitollinen, jos teidät vähäpätöiseen suojaani viedä saan.
+Saattepa nähdä, että vaimoni vielä siunaa teitä.
+
+KASKI.
+
+Emma.. Mutta lapsi?
+
+EMMA.
+
+Ole huoletta!
+
+Menevät kaikki muut paitsi Lapsimuori.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Toista tällaista tapausta en tahdo kattoni alle.
+
+
+II:n KUVAELMA.
+
+Kadun kulmaus Helsingissä; vasemmalla kallioryhmä, oikealla kadun tällä
+puolen puinen rakennus, jonka valaistut ikkunat ovat valkeilla
+kartiineilla peitetyt, talon kolkassa palaa lyhty.
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Helli_, _Ahrén_.
+
+_Aili_, _Helli_ ja _Ahrén_ tulevat vasemmalta.
+
+HELLI.
+
+Kiitoksia paljon! Kyllä minä nyt jo uskallan yksinkin mennä. Ei sinun
+ole hyvä rasittaa itseäsi, kun niin heikko olet ilmankin.
+
+AILI.
+
+Tämä virkistää päinvastoin minua.
+
+AHRÉN.
+
+Niin ehkä nyt kuitenkin saatamme kotiinne asti. Tämä katu juuri on
+tunnettu rauhattomuudestaan.
+
+AILI.
+
+Miksi niin?
+
+AHRÉN.
+
+No, näetkös, täällä on niin paljon kapakoita ja muita sellaisia
+turmeluksen pesiä.
+
+AILI.
+
+Onko? Ja te asutte juuri täällä, Helli.
+
+HELLI.
+
+Mitäpä sille voipi. -- Täällä ovat kortteerit huokeampia.
+
+AILI.
+
+Mutta eikö teitä peloita kahdenkesken ollessanne? -- Äitisikin on vanha
+ja kivuloinen.
+
+HELLI.
+
+No, saapihan sitä mukaantua oloihin vaikeampiinkin.
+
+AILI.
+
+Mutta kyllä se kuitenkin olisi parasta, että muuttaisitte miehesi kanssa
+yhteen asumaan.
+
+HELLI.
+
+Johan me olemme ruvenneet sitä itsekin ajattelemaan, mutta kun tämä
+kortteeri on niin ahdas ja me olemme sen koko vuodeksi vuokranneet, niin
+täytyyhän sitä kevääsen asti erillään pysyä.
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Karhi_.
+
+KARHI.
+
+Tulee oikealta.
+
+Kas, siinähän sinä oletkin. Tulen teiltä juuri. -- Hyvää iltaa, Aili!
+
+Tervehtii.
+
+HELLI.
+
+Olin Ailin luona ja he tulivat nyt minua saattamaan.
+
+KARHI.
+
+Saatte toivottaa onnea uuteen yritykseen.
+
+AILI.
+
+No mihinkä?
+
+HELLI.
+
+Oletko jo --?
+
+KARHI.
+
+Minä sain lainan enoltani ja avaan piakkoin tupakkakaupan. Nykyjään
+huonon kurssin aikana luulen sen rupeavan kannattamaan, erittäinkin mitä
+Venäjän tupakkaan tulee.
+
+AHRÉN.
+
+Ylenkatseellisesti.
+
+Tekö tupakkakauppiaaksi?
+
+KARHI.
+
+Niin, minä juuri, minä.
+
+AILI.
+
+Oletpa sinä ihmeellinen mies. Minä kunnioitan sinua.
+
+Antaa kättä.
+
+Mutta eikö sinun käy sääliksi, Teuvo, nuorta vaimoasi antaessasi hänen
+näin yksin olla?
+
+KARHI.
+
+Mikä on parempi, sekö, että olisimme kihloissa niinkuin te, tahi
+naimisissa niinkuin me?
+
+AILI.
+
+Olet oikeassa. Te olette onnellisempia, kuin me.
+
+HELLI.
+
+Jos kauppa rupeaa hyvin käymään, niin muutamme yhteen asumaan.
+
+KARHI.
+
+Miksi ette tekin mene jo naimisiin? Onhan teillä varoja.
+
+AILI.
+
+Vilhelmin palkka on vielä liian pieni.
+
+KARHI.
+
+Vilhelmin palkka. Onhan sinulla sen sijaan. Eikö se ole yhden tekevää,
+kellä tuota metallia on? Ja mikä ansio sinulla sitten on niihin
+varoihin, perit ne yksinkertaisesti.
+
+AILI.
+
+Kyllä se totta onkin, mutta äitini ei tahdo eikä --
+
+Katsoo Ahréniin.
+
+KARHI.
+
+Mitä, ettekö te tahdo?
+
+AHRÉN.
+
+Kunniani ei sitä salli.
+
+KARHI.
+
+Nauraa.
+
+Jo nyt jotakin kuulee. Ei pitäisi toki noin yksinkertaisesti
+teeskennellä.
+
+AILI.
+
+Katsoo kysyvästi Ahréniin.
+
+Mitä?
+
+HELLI.
+
+Kuulkaa, lähtekää meille hetkeksi vielä.
+
+AILI.
+
+Me saatamme sinut kotiin vaan. On jo liian myöhäistä.
+
+Menevät oikealle.
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+_Gryhling_, _Lapsimuori_.
+
+Oikealta talosta kuuluu laulua.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee.
+
+Ash -- Ylioppilaan pakanat ovat jo sinne ennättäneet. Hiis vieköön
+heidät kaikki. Aina ne ovat rauhallisia ihmisiä häiritsemässä. -- Uuden
+Suomettaren Matti osaa tehdä jupakan pienistäkin asioista. Rupeaisipa
+kerran maalaamaan ylioppilaitten elämää tällaisissa paikoissa, niin ehkä
+pääsisi heistä. -- Räyhäisivät ainakin vähemmän.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Tulee perältä.
+
+Kuka se tuossa?
+
+Lähestyy.
+
+Eikö se ole luutnantti? -- --
+
+GRYHLING.
+
+Tshii! Tekö se olette?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Hyvä että tapasin.
+
+GRYHLING.
+
+No?
+
+LAPSIMUORI.
+
+Se tyttö, josta puhuin, ei rupeakaan, vaikka silloin luulin. -- Suuri
+vahinko. -- Sellainen mehevä tyttö!
+
+GRYHLING.
+
+No hiis!
+
+LAPSIMUORI.
+
+Mutta olkaa huoletta. Kyllä toimitan vielä. -- Hihhihhii! Vai täällä te
+nyt -- --?
+
+GRYHLING.
+
+Hm! -- Mutta siellä näkyy jo keltanokkia olevan, niin että -- --
+
+LAPSIMUORI.
+
+Niin, niin! Kyllä ymmärrän. Ei juuri teidän ikäisenne herra mielellään
+sinne mene poikien joukkoon. -- Mutta odottakaahan vaan, kyllä, kyllä
+minä teille vielä hankin, kyllä minä hankin, -- hankin.
+
+GRYHLING.
+
+No hyvästi vaan -- Täytynee lähteä sitten.
+
+LAPSIMUORI.
+
+Hyvää yötä vaan. -- Kyllä minä -- --
+
+Gryhling menee.
+
+-- -- kyllä minä en sinun rahojasi niin hevillä jätä. -- --
+
+Menee.
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+_Elsa_ yksin.
+
+ELSA.
+
+Tulee vasemmalta, lähestyy hitain askelin kulmataloa, hyrisee
+boccacciota.
+
+Kummallista! Mikä se on tuo tunne? -- Aina kun aion astua tänne sisään,
+tuntuu aivan kuin joku pidättäisi minua ja samalla niinkuin hiiri pitkin
+selkääni vikeltäisi. -- Enkö ole vielä tottunut tätä kotonani -- hm --
+virkapaikkanani pitämään? Niin! Kolme vuotta, kokonaista kolme vuotta!
+-- Kuinka pian se aika kuluu! Siellä istuu äitini tuvassa Mälarin
+rannalla rukkinsa ääressä, ajattelee kyyneleet silmissä: "Missä minun
+Elsaseni, missä minun ainokaiseni?" -- Kuinka hiljaista, rauhallista oli
+siellä, joskin vaatteeni karkeat olivat, ruokani yksinkertaista. --
+Luulen ihan edessäni olevan tuon herttaisen kuvan. -- Äitini kehrää niin
+onnellisena, tyytyväisenä kierot lasisilmät nenällään, virsiään
+hyristen, kissakin kehrää kyyryssä lämpimällä pankolla unisia silmiään
+availlen ja tuon tuostakin luoden minuun ystävällisen silmäyksen
+ikäänkuin ajatellen: "Eikö meidän elämämme ole sentään onnellisinta,
+mitä ajatella voipi."
+
+Huokaa.
+
+Ne ajat ovat olleet ja menneet! Hän on niin hyvä, rukoilee minun
+edestäni Jumalaa. -- Uh! En tahdo Jumalaa ajatella, tulen vaan pahalle
+tuulelle. -- Ja mitäpä häntä ajattelisinkaan, mokomaa säälimätöntä!
+Miks'ei hän kuullut rukoustani silloin, kun häntä avukseni huusin. Jos
+hän silloin olisi auttanut, olisin nytkin hänen lapsensa. -- Hahhahhaa!
+Sanoihan tohtori Richard, ett'ei Jumalaa löydy laisinkaan, -- eikä
+perkelettäkään. -- Mutta jos tohtori on väärässä? Siellä se nyt nauraa
+paraillaan, hieroo kynsiään. -- Hm!
+
+Sisältä kuuluu surullista laulua.
+
+Olisiko äitini suotta ollut niin varma siitä, että Jumala löytyy? --
+Silloin ei minua hyvät päivät odota.
+
+Laulu muuttuu nauruksi.
+
+Niin! Se on oikein! Tässä ruvetkoon suremaan. -- Iloinen tahdon olla
+niinkauan, kuin otsassani ei ryppyjä ole. -- Sitten -- niin, sen saan
+sitten nähdä.
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+Edellinen, _Aili_, _Karhi_, _Ahrén_, sitten _Elsa_.
+
+_Aili_, _Karhi_ ja _Ahrén_ tulevat oikealta.
+
+KARHI.
+
+No, tässä eroaa tiemme. Hyvää yötä!
+
+AHRÉN ja AILI.
+
+Hyvästi!
+
+Karhi menee kallion tältä puolen.
+
+AILI.
+
+Voi, kuinka minä iloitsen, että nuo kaksi kelpo ystävää vihdoin saavat
+oman yhteisen kotinsa. --
+
+AHRÉN.
+
+No, johan tuo olikin aika. -- Mutta lähdetäänpä nyt. -- Sinun pitää
+päästä levolle jo.
+
+ELSA.
+
+Go' afton, Ville!
+
+AILI.
+
+Kuka se tuo on?
+
+AHRÉN.
+
+Aikoo lähteä.
+
+Tule pois!
+
+AILI.
+
+Mitä kummaa tämä on?
+
+AHRÉN.
+
+Tule nyt, tahi saat jäädä yksin. --
+
+AILI.
+
+Oho! Mene vaan, jos tahdot.
+
+Lähestyy naista.
+
+Saanko luvan kysyä -- --
+
+ELSA.
+
+Nauraa.
+
+Kysykää vaan. --
+
+AILI.
+
+Ken te olette, joka sulhastani Villeksi nimitätte?
+
+ELSA.
+
+Olenhan vaan
+
+Ahrén viittaa Ailin selän takaa.
+
+hänen tuttavansa. --
+
+AILI.
+
+Saanko esittää itseni -- nimeni on Hartin --
+
+ELSA.
+
+-- Hm! Minun nimeni on -- -- on Elsa --
+
+AILI.
+
+Elsa --?
+
+ELSA.
+
+Niin, Elsa.
+
+AILI.
+
+No mutta -- --
+
+ELSA.
+
+Vaan Elsa!
+
+AHRÉN.
+
+Itsekseen.
+
+Perhana vieköön.
+
+Uhkaa nyrkillään Ailin selän takaa.
+
+ELSA.
+
+Lähestyy porttia.
+
+Sinun rätinkisi, Ahrén, on vielä maksamatta!
+
+Menee kiireesti pihalle.
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Ahrén_.
+
+AILI.
+
+Mitä tämä on?
+
+AHRÉN.
+
+Mitä sinä kaikista huolit?
+
+AILI.
+
+Mitäkö minä huolin? Selitä heti kaikki tyyni tahi --
+
+Sisältä kuuluu: "hurraa".
+
+Mikä on tämä talo?
+
+AHRÉN.
+
+Mistä minä sen tiedän.
+
+AILI.
+
+Ja kuitenkin on sinulla siellä maksamattomia rätinkejä.
+
+AHRÉN.
+
+Minä voisin kyllä sinulle selittää kaikki tyyni. -- Huomaisit, ett'ei
+siinä ole mitään sen kummenpaa. -- Mutta se ei käy laatuun.
+
+AILI.
+
+Siinä tapauksessa eroavat tässä tiemme!
+
+AHRÉN.
+
+No, mutta Aili! Älä nyt ole hurja. -- Tule pois. -- Saat sitten kaikki
+selville.
+
+AILI.
+
+Vai lupauksilla luulet tästä pujahtavasi. -- -- Erehdyt!
+
+AHRÉN.
+
+No, minä selitän sitten. -- Katso, tässä on nyt sellainen
+epäsiveellisyyden pesä, jossa nuoret, hurjat miehet juoden ja mässäten
+öitään viettävät. -- --
+
+AILI.
+
+No, ja sinä?
+
+AHRÉN.
+
+Kerran -- siitä on nyt useampia vuosia -- jouduin minä kumppanien
+petoksen kautta myöskin tänne. -- En tiennyt ollenkaan, mikä laitos se
+oli. -- Mutta kun sen pian hoksasin, läksin tietysti matkoihini. -- Enkä
+täällä sen koommin ole käynyt. Kumppaneiltani on tuo kaiketi nimeni
+tietää saanut.
+
+AILI.
+
+Mutta rätinki?
+
+AHRÉN.
+
+Sitä en voi mitenkään muuten selittää, kuin että joku veitikka on minun
+nimelleni täällä ollut mässäämässä.
+
+AILI.
+
+Pudistaa päätään epäileväisesti.
+
+Minä menen sinne katsomaan.
+
+AHRÉN.
+
+No, mutta oletko sinä mielettömäksi tullut? -- Muista äitiäsi.
+Hankkisithan sillä päällesi poistumattoman häpeäpilkun.
+
+AILI.
+
+Silläkö vaan, että menen sinne katsomaan?
+
+AHRÉN.
+
+Ei sinne kukaan kunniallinen nainen mene.
+
+AILI.
+
+Mutta miehet menevät --
+
+AHRÉN.
+
+Niin. Se on aivan toinen asia. -- Teidän naisten asema yhteiskunnassa on
+aivan toinen kuin miesten.
+
+AILI.
+
+Tahdot sanoa, että teillä on kaikellaisia etuoikeuksia, joita meiltä
+kiellätte. --
+
+AHRÉN.
+
+No, mutta onhan tämä miesten pahimman turmeluksen pesä, jossa vaan
+kunnottomat, epäsiveelliset juopot ja muut sellaiset käyvät. Ethän sinä
+toki sellaista kadehti. -- Mutta äitisi odottaa!
+
+AILI.
+
+Mene sinä itse sitten maksamaan rätinki, jotta ei sinun -- ja minun
+tulevaa nimeäni täällä häväistäisi.
+
+AHRÉN.
+
+No, sen voin tehdä. -- Mutta eikö sinua peloita jäädessäsi tänne yksin?
+--
+
+AILI.
+
+Mene pian vaan. Odotan tässä lyhdyn alla.
+
+_Ahrén_ menee sisään, _Aili_ nojaa huoaten lyhtypatsaasen.
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Elsa_.
+
+ELSA.
+
+Tulee portista.
+
+Neiti!
+
+AILI.
+
+Kuka se?
+
+ELSA.
+
+Yksi sana vaan. Älkää uskoko miehiä, he valehtelevat kaikki. Minä säälin
+teitä. Mutta totuus ilmi tulkoon. -- Tässä!
+
+Ojentaa Ailille jotakin.
+
+AILI.
+
+Ottaa vastaan.
+
+Sormus!
+
+ELSA.
+
+Me olemme läheisiä sukulaisia, kuten tuosta näette. Te hänen
+morsiamensa, minä hänen jalkavaimonsa. Tuo sormus on teidän omanne. Sen
+häneltä kerran otin, hänen nukkuessaan vuoteellani.
+
+AILI.
+
+Tarkastaa lampun valossa hämmästyneenä sormusta.
+
+Herra Jumala! Tännekö tämä sormus olikin "unohtunut!"
+
+Nojaa lampun pylvääsen.
+
+Sellainenko hän on? Voi maailma, maailma. Tälläistäkö on verhosi takana!
+
+ELSA.
+
+Neiti-parka. Ette ole ennen sellaista aavistanut. Parempi olisi ollut,
+että olisitte nämä synkät asiat tietää saanut aapiskirjasta kuin nyt
+näin myöhään ja tällä tavoin.
+
+AILI.
+
+Katsoo tutkivasti, mutta lempeästi Elsaa.
+
+Saisinko kysyä teiltä jotakin?
+
+ELSA.
+
+Hyvin kernaasti. Mutta pian. Hän palaa kohta.
+
+AILI.
+
+Kuinka olette te tuollaiseksi naiseksi joutunut?
+
+ELSA.
+
+Hymyilee katkerasti.
+
+Niinkuin useimmat muutkin. Annoin kerran vaan narrata itseäni sellaisen
+miehen, joka vakuutti minua lempivänsä.
+
+AILI.
+
+Ettekö te voi sitten pelastua enää täältä?
+
+ELSA.
+
+Minä en tahdo.
+
+AILI.
+
+Ettekö tahdo? Onko teidän hyvä olla sitten?
+
+ELSA.
+
+On kyllä, ainakin niin kauan kuin olen nuori ja kaunis.
+
+AILI.
+
+Mutta mitä sitten, kun vanhaksi tulette?
+
+ELSA.
+
+Huolettomasti.
+
+Vaikka järveen.
+
+AILI.
+
+Minä ihmettelen teitä! Sallikaa minun pusertaa kättänne.
+
+Antaa kättä.
+
+Minä tekisin kernaasti lähempää tuttavuutta kanssanne.
+
+ELSA.
+
+Liikutettuna.
+
+Ei, neiti! Pysykää minusta erillänne. Olkaa niin kauan puhtaana, kuin
+voitte. -- Olen minäkin kerran yhtä puhdas ollut, kuin te, mutta en
+osannut hillitä tunteitani, himojani ja kun kerran päästin ne
+valloilleen, en voi niitä hallita, vaan ne vallitsevat päinvastoin
+minua. -- Hyvästi!
+
+Menee.
+
+AILI.
+
+Kun päästää tunteet, himot valloilleen! Minä olen aina vaan ajatellut
+tunteitani, nyt kuulin, että ne voivat himoiksi muuttua. Niin. Hän on
+viattomat tunteeni turmellut, minullakin on himoja. Mutta vielä ei ole
+myöhäistä palata! -- Jumala sen ties! Rintani tuntuu niin kummalliselta,
+voimani olen tässä taistelussa menettänyt. Voinko niitä enää takaisin
+saada? Miss' on hän --? Mutta viipyköön. Jääköön vaikka ijäkseen sinne.
+Koetan yksin kotiin päästä.
+
+Lähtee epävarmasti vasemmalle astumaan.
+
+Polveni vapisevat niin kovasti.
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+_Aili_, _Emma_, _Kaski_, _Juho_, _Ahrén_.
+
+_Emma, _Kaski_ ja _Juho_ tulevat.
+
+JUHO.
+
+Tämän kadun varrella minä asun.
+
+KASKI.
+
+Pitää kiinni Emmasta.
+
+Koeta, Emma-kulta, ponnistaa voimiasi. Kohta olemme perillä.
+
+EMMA.
+
+Älä ole huolissasi. -- Ei se muuta ole kuin väsymystä vaan
+mielenliikutuksen jälkeen.
+
+AILI.
+
+Emma!
+
+EMMA.
+
+Mitä kuulen!
+
+_Ahrén_ tulee, kuuntelee ääneti keskustelua.
+
+AILI.
+
+Sinäkö se olet, Emma?
+
+EMMA.
+
+Herra Jumala! -- Aili-neiti! Kuinka olette te täällä?
+
+AILI.
+
+No, älä minusta huoli. -- Mitä on sinulle tapahtunut?
+
+EMMA.
+
+Paljon, paljon!
+
+AILI.
+
+Tule jonakin päivänä meille. -- Minä tahdon kuulla sinun vaiheesi ja
+auttaa sinua, jos voin.
+
+KASKI.
+
+Emma on nyt minun morsiameni!
+
+AILI.
+
+Vai niin. -- Onnea!
+
+KASKI.
+
+Me tulemme pian teille! Meillä on asiatakin.
+
+AILI.
+
+Asiata!
+
+KASKI.
+
+Mutta hyvästi nyt, meidän täytyy nyt mennä!
+
+EMMA.
+
+Hyvästi, kulta-neiti!
+
+AILI.
+
+Huokaa.
+
+Hyvästi!
+
+Itsekseen.
+
+Vielä lisäksi jotain!
+
+_Emma_ lähtee seuralaisineen.
+
+Huutaa.
+
+Isvoshik!
+
+AHRÉN.
+
+Aili!
+
+Kuuluu jyrinää. Aili menee Ahrénia kuulematta sinne päin, josta jyrinä
+kuuluu.
+
+Mitä se tuo nyt on olevinaan! Ehkä rangaistus!
+
+Nauraa.
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Sama paikka kuin ensi näytöksessä. Salissa on siellä täällä hajallaan
+Ailin kapineita. Verannan ovi suljettu.
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+_Hartin_, _Aili_.
+
+HARTIN.
+
+Huokaa.
+
+Mikä hänelle nyt on tullut? Ei puhu mitään, ei syö mitään. Istuu vaan
+huoneessaan. Kun se lääkäri tulisi!
+
+Korjaa hatun pianolta, huivin kiikkutuolin taukselta y. m., vie ne
+vasemmalle eteiseen.
+
+AILI.
+
+Tulee oikealta.
+
+Sanokoon mitä tahansa, en aio häneltä salata. -- Ja jos hän rupeaa
+saarnaamaan, niin kyllä minä nyt tukkean hänen suunsa. Tiedän enemmän
+kuin hän.
+
+HARTIN.
+
+Tulee takaisin.
+
+Siinähän sinä olet. Mitä luet sinä?
+
+AILI.
+
+Strindbergin viimeistä teosta.
+
+HARTIN.
+
+Huokaa.
+
+Aili! Niinkö vähän lukua pidät enää tahdostani. Siksi ett'et ole terve,
+ja saat menetellä mielesi mukaan, käytät väärin vapauttasi. Ethän toki
+Strindbergiä lukea saa, kaikkein vähimmin tuota teosta, jota ei
+kirjakaupoissa myydäkään saa. Mistä olet sen hankkinutkaan?
+
+AILI.
+
+Karhilta sain lainaksi.
+
+HARTIN.
+
+Aina vaan Karhi. Se pariskunta on tullut meille kiroukseksi.
+
+AILI.
+
+Ankarasti.
+
+Äiti! Kuinka niin uskallat sanoa? Muista, että he ovat minun paraita
+ystäviäni!
+
+HARTIN.
+
+Sepä se on pahinta!
+
+AILI.
+
+He tulevat tänään meille.
+
+HARTIN.
+
+Et sinä voi nyt vieraita vastaan ottaa.
+
+AILI.
+
+Minä olen itse heidät kutsunut.
+
+Kello soi vasemmalla.
+
+HARTIN.
+
+Jätäpä minut nyt!
+
+Aili menee. Palvelustyttö menee avaamaan.
+
+
+II:nen KOHTAUS.
+
+_Hartin_, _Professori_.
+
+PROFESSORI.
+
+Tulee vasemmalta.
+
+Hyvää huomenta!
+
+HARTIN.
+
+Terve tullut!
+
+Näyttää nojatuolia.
+
+Olkaa niin hyvä!
+
+_Professori_ käy lasisilmiä pyyhkien istumaan. Herra professori! Kauan
+aikaa olen huomannut, että tyttäreni laihtui ja vaaleni päivä päivältä
+yhä enemmän. Hän yski, mutta kun sanoin sitä arveluttavaksi ja tahdoin
+lähettää teitä noutamaan, kielsi hän sen jyrkästi. Minä puolestani en
+tahtonut hänen nuorta sydäntään loukata. Eilis-iltana kävi hän myöhään
+illalla sulhasensa kanssa saattamassa kotiin erästä tuttavataan ja
+vilustui nähtävästi siellä matkalla, vaikka hän senkin kieltää. Olkaa
+nyt hyvä, herra professori, ottakaa tarkka selko hänen tilastaan. Minä
+pyydän!
+
+PROFESSORI.
+
+Jaha! Missä hän on?
+
+HARTIN.
+
+Täällä viereisessä huoneessa.
+
+Menevät oikealle. Hetken äänettömyys
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+_Sillman_ yksin.
+
+SILLMAN.
+
+Tulee hiipien sisään vasemmalta.
+
+Onneksi oli ovi auki! Voin nyt sen tänne jättää kenenkään huomaamatta.
+
+Panee sikarikotelon pienelle pöydälle.
+
+Kas noin! Mitä sillä kuitenkaan tekisin, kun nimikin on kannessa. -- Ja
+hyvä se olikin! -- Uh, nyt siitä on päästy.
+
+Menee. Hetkisen päästä soi kello.
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+_Palvelustyttö_, _Gryhling_.
+
+_Palvelustyttö_ tulee takimmaisesta ovesta, aikoo mennä avaamaan.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee vastaan.
+
+Ovi olikin auki.
+
+Aikoo taputtaa poskelle.
+
+_Palvelustyttö_ työntää äkäisesti hänen kätensä, pyörähtää pois.
+
+Se on tyttö, joka ei parane. Ei pääse millään pakanan kimppuun. Ei ole
+tuollainen tyhmä enkeli, jota voisi nenästä vetää. Tuntee kaikki metkut
+ja juonet. --
+
+Lähestyy oveansa.
+
+Mitä sillä työmiehellä lie ollut meidän korridoorissa tekemistä.
+Luiskahti niin pelokkaasti sivuitseni. Olisi pitänyt tuolta tytöltä
+kysyä, mutta eihän sen kanssa puheisin pääse. -- Mutta olkoonpa minun
+puolestani!
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+_Ahrén_, _Gryhling_.
+
+AHRÉN.
+
+Tulee, panee hattunsa pikkupöydälle sikarikotelon päälle, lyö Gryhlingiä
+olalle.
+
+No veli. Mitä kuuluu?
+
+GRYHLING.
+
+Eipä mitään.
+
+AHRÉN.
+
+Hiljaa.
+
+Kuule, eikö täällä ole mitään skandaalia tapahtunut?
+
+GRYHLING.
+
+Täälläkö? Skandaalia?
+
+AHRÉN.
+
+No hyvä! Minä jo olin huolissani.
+
+GRYHLING.
+
+Mitä tarkoitat?
+
+_Ahrén_ kuuntelee oikealle vievän oven vieressä.
+
+Ailin sanovat sairaaksi.
+
+AHRÉN.
+
+Hm! Hän ei ole siis mitään puhunut.
+
+GRYHLING.
+
+Onko jotakin tapahtunut sitten? --
+
+AHRÉN.
+
+No, niitten akkain kanssa ei osaa kyllin varovainen olla. -- Kuka se
+siellä heidän luonaan on?
+
+GRYHLING.
+
+Ehkä lääkäri.
+
+AHRÉN.
+
+Se on mahdollista. -- Mennäänpäs sinun kamariisi, niin kerron kaikki.
+
+GRYHLING.
+
+Tehdään niin.
+
+AHRÉN.
+
+Se likka oli siis niin viisas, ett'ei hiiskunut eukolle sanaakaan. --
+Saakelin hyvä asia.
+
+Menevät.
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+_Hartin_, _Professori_, _Aili_, sitten _Ahrén_.
+
+_Hartin_ ja _Professori_ tulevat totisen näköisinä.
+
+HARTIN.
+
+No, herra professori? Kuinka on laita?
+
+PROFESSORI.
+
+Hm!
+
+HARTIN.
+
+Puhukaa Herran tähden.
+
+_Professori_ pudistaa päätään.
+
+Mitä?
+
+_Aili_ tulee ovelle, nojaa käsiään pihtipuoliaisiin, kuuntelee.
+
+PROFESSORI.
+
+Olisi pitänyt minut ennen kutsua.
+
+HARTIN.
+
+Eihän toki vielä vaaraa ole?
+
+PROFESSORI.
+
+Vaaraako? On!
+
+HARTIN.
+
+Mitä sanotte! Onko hän arveluttavasti kipeä?
+
+PROFESSORI.
+
+Ei vielä arveluttavasti, mutta se voi siksi muuttua.
+
+HARTIN.
+
+Älkää Herran tähden.
+
+PROFESSORI.
+
+Se voi helposti muuttua keuhkotaudiksikin.
+
+HARTIN.
+
+Kuinka olisi se mahdollista? Olenhan minä koettanut pitää hänestä niin
+tarkkaa vaaria kuin suinkin, sekä lapsena ollessaan, että sen jälkeen
+kuin hän kihloihin joutui.
+
+PROFESSORI.
+
+Kirjoittaa reseptiä.
+
+Onko hän kauan ollut kihloissa?
+
+HARTIN.
+
+Kolmatta vuotta!
+
+PROFESSORI.
+
+Vai niin. -- Siinäpä se!
+
+HARTIN.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+PROFESSORI.
+
+Tyttärenne on kuumaverinen ja tunteellinen, hänen fysiikkansa ei ole
+parasta laatua. -- Jos olisitte antaneet hänen heti naimisiin mennä,
+niin olisi hän nyt terve.
+
+HARTIN.
+
+Herra Jumala! Te saatatte minut epätoivoon!
+
+PROFESSORI.
+
+Joku suuri mielenliikutus on voinut myöskin lisätä heikkoutta.
+
+HARTIN.
+
+Mielenliikutusko? Missä olisi hän --?
+
+PROFESSORI.
+
+Matkustakaa ulkomaille, Nizaan tahi Korsikaan vielä paremmin. Se on
+paras keino parannukseen.
+
+HARTIN.
+
+No mutta --!
+
+PROFESSORI.
+
+Lähtekää hetipaikalla matkalle.
+
+HARTIN.
+
+Siitähän hän arvaisi heti kaikki.
+
+PROFESSORI.
+
+Hm!
+
+HARTIN.
+
+En tahdo sitä hänelle vielä ilmaista, puhumattakaan syystä hänen
+heikkouteensa. Se loukkaisi liiaksi hänen neitseellisyyttään.
+
+_Aili_ nyykäyttää ylenkatseellisella säälillä päätään, katoaa.
+
+Voi surkeutta! Miksi en heti antanut heidän naimisiin mennä! Olisihan
+minulla, Jumala paratkoon, varoja ollut. Mutta enhän ole moisesta
+vaarasta kuullut puhuttavankaan!
+
+Huokaa.
+
+Vaan mikä kerran on tapahtunut, siihen täytynee mukaantua. Koetan kestää
+kaikki tyyni niin, ett'ei hän mitään huomaa. Tekeydyn niin iloiseksi
+kuin mahdollista ja koetan häntä huvitella kaikella tavoin.
+
+_Ahrén_ tulee.
+
+PROFESSORI.
+
+Jaa, minun pitää nyt lähteä. Ottakoon näitä kahdesti päivässä.
+
+AHRÉN.
+
+Hyvä päivä, äiti!
+
+PROFESSORI.
+
+No hyvästi nyt vaan!
+
+Lähtee, ottaa Ahrénin hatun.
+
+AHRÉN.
+
+Suokaa anteeksi.
+
+Ottaa hattunsa.
+
+Tämä on minun. -- Kas, kenen tuo on?
+
+Ottaa pöydältä sikarikotelon.
+
+HARTIN.
+
+Mitä ihmettä! Tämähän on Kaarlon kadonnut --
+
+Menee professorin perässä eteiseeen.
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+_Ahrén_, _Hartin_.
+
+AHRÉN.
+
+Olisiko tyttö todellakin kipeä? Sepä olisi minulle täräys! Mutta pidä
+kiinni, Ahrén, saaliistasi. Toista samallaista ei ole tarjona. Tänä
+keväänä pitää häät toimeen saada viimeistään.
+
+HARTIN.
+
+Tulee takaisin.
+
+Vilhelm-parka. Koeta kestää ikävä uutinen.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä nyt?
+
+HARTIN.
+
+Aili on sairas!
+
+AHRÉN.
+
+Herra Jumala!
+
+HARTIN.
+
+Ja kamalinta on, että professori luulee syyksi tautiin sen, että olette
+olleet liian kauan kihloissa.
+
+AHRÉN.
+
+Sitä olen minäkin jo ajatellut.
+
+HARTIN.
+
+Etkä ole minulle mitään sanonut.
+
+AHRÉN.
+
+Kuinka olisin voinut sellaista? -- Mutta nytpä voimmekin jo häämme
+viettää, sillä nyt olen päässyt kanslistiksi.
+
+HARTIN.
+
+Oletko? No, toivotan onnea! Niin! Se on parasta! Te vietätte häät ja
+sitten yhdessä matkustamme ulkomaille. Eikö niin?
+
+AHRÉN.
+
+Jos te tahdotte vaan!
+
+HARTIN.
+
+Sinä olet saavuttanut siinä määrin minun luottamukseni ja
+kunnioitukseni, että uskallan haltuusi ainoan tyttäreni uskoa, vaikka
+hän sairaskin on. Sinä kykenet häntä paremmin hoitamaan kuin minä.
+
+AHRÉN.
+
+Enhän toki! Mutta parastani tahdon kuitenkin koettaa.
+
+HARTIN.
+
+Minä lahjoitan teille tämän huvilan jä jään luoksenne sitten asumaan.
+Eikö niin?
+
+AHRÉN.
+
+Suutelee hänen kättään.
+
+Te olette liian hyvä!
+
+Itsekseen.
+
+Nyt ei karhut peloita enää.
+
+HARTIN.
+
+Mutta Ailille emme anna viittaustakaan vaarasta.
+
+AHRÉN.
+
+Parasta on!
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Aili_, sitten _Gryhling_.
+
+AILI.
+
+Tulee.
+
+Oo, arvoisa sulhonikin täällä!
+
+AHRÉN.
+
+Aikoo lähestyä.
+
+Hyvä päivä!
+
+AILI.
+
+Katkerasti hymyillen.
+
+Älä tule lähelleni. -- Minä olen kipeä. -- Se voisi tarttua.
+
+AHRÉN.
+
+Mitä vielä. Ei se vaarallista ole.
+
+AILI.
+
+Hm!
+
+HARTIN.
+
+Toivota onnea Vilhelmille. Hän on nyt vakinainen kanslisti.
+
+AILI.
+
+Kylmästi.
+
+Vai niin!
+
+AHRÉN.
+
+Nyt voimme pian häät viettää. Vihdoin saapuu onnemme kesä.
+
+AILI.
+
+Katkerasti.
+
+Takatalvi!
+
+HARTIN.
+
+Kun nyt vaan varovainen olet ja iloinen, niin kyllä kaikki vielä hyvin
+käy.
+
+AILI.
+
+Niin, kyllä minä aion olla iloinen. Saatpa nähdä, kuinka minä kesällä
+soutelen uudessa veneessäni, lauleskelen lempilauluani. Olen keksinyt
+sille uudet sanatkin.
+
+Laulaa pianolla säestäen.
+
+      "Voi kuin suloista oisi kuolla silloin,
+      Kun mieli raitis, nuori vielä on.
+      Sais lainehilla lauleskella illoin
+      Ja olla neitosena Vellamon.
+            Suloista ois,
+            Jos kuolla vois.
+            Suloista ois,
+            Jos nuorra kuolla vois.
+
+      Oi ystäväni siellä lainehilla,
+      Kuin onnellisna siellä oisinkaan.
+      Te sallittenhan Ailin sinne tulla?
+      Hän yhtyy teidän kanssa laulamaan:
+            Suloista ois,
+            Jos kuolla vois.
+            Suloista ois,
+            Jos nuorra kuolla vois."
+
+HARTIN.
+
+Liikutettuna.
+
+Miksikä noin surullista! Aivan kuin haudan partaalla oisit.
+
+Teeskennellyllä iloisuudella.
+
+Sinun pitää laulaa jotakin iloisempaa. Se virkistää, elähyttää sinua.
+
+Soittaa kelloa.
+
+Kuinka saisimme tänään jotakin hupaista toimeen?
+
+_Palvelustyttö_ tulee.
+
+Kutsu luutnantti tänne!
+
+_Palvelustyttö_ menee oikealle.
+
+AILI.
+
+Äiti, minä tahtoisin viettää tänään pienet kemut.
+
+HARTIN.
+
+Olkoon menneeksi. Sinä saat tänään olla emäntänä, saat määrätä kaikki
+mielesi mukaan.
+
+AILI.
+
+Saanko? Kiitoksia!
+
+_Palvelustyttö_ tulee.
+
+Tuoppas kaksi pulloa sampanjaa.
+
+GRYHLING.
+
+Tulee. Itsekseen.
+
+Ash, mitä he nyt minusta taasen!
+
+AILI.
+
+Kuule, eno, tänään vietämme hupaisen päivän. Mutta miksi olet sinä noin
+synkän näköinen?
+
+Silittää poskelle.
+
+Kun kerran saisin selville, mistä nuo synkät pilvet sinun otsallesi
+nousevat.
+
+GRYHLING.
+
+Suutelee Ailia otsalle.
+
+Maailmassa on niin paljon salaisuuksia.
+
+Käypi veltosti istumaan kiikkutuoliin.
+
+AILI.
+
+Mutta missä ne Karhit viipyvät?
+
+AHRÉN.
+
+Tyytymättömänä.
+
+Tulevatko he tänne?
+
+AILI.
+
+Lyhyesti.
+
+Tulevat!
+
+Kello soi.
+
+Kas, siinä he ovatkin.
+
+Menee avaamaan.
+
+HARTIN.
+
+Mistä hän niin äkkiä iloiseksi tuli?
+
+AHRÉN.
+
+Niin! Mistä muutos?
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Ulla_.
+
+AILI.
+
+Tulee takaperin takaisin.
+
+Käykää sisään vaan.
+
+ULLA.
+
+Tulee nöyrästi kumarrellen.
+
+Suokaa anteeksi, että --
+
+HARTIN.
+
+Vai niin! Mitä matamilla on asiata?
+
+AILI.
+
+Ettekö te ole sen Emman äiti, joka --
+
+ULLA.
+
+Niin, armollinen neiti. Antakaa anteeksi. --
+
+AILI.
+
+Mitä vielä. Painakaa puuta. Te näytätte niin kärsivältä.
+
+ULLA.
+
+Onhan sitä, Jumala paratkoon, tässä maailmassa kärsimyksiä.
+
+HARTIN.
+
+Niin todellakin! Minulla on teille lohdutus, matami.
+
+Gryhlingiin kääntyen.
+
+Sinäkö, Kaarlo, tämän sikarikotelosi --
+
+GRYHLING.
+
+Mistä olet sen löytänyt?
+
+AHRÉN.
+
+Tuossa pikkupöydällä se oli äsken.
+
+GRYHLING.
+
+Sepä kummallista!
+
+HARTIN.
+
+Ullalle.
+
+Tyttärenne ei siis ainakaan sitä varastanut, olkoon sitten vaikka ihmeen
+kautta tänne joutunut.
+
+GRYHLING.
+
+Kotiin tullessani kohtasin äsken korridoorissa salaperäisen näköisen
+miehen, ja tuo ovi oli auki. --
+
+AILI.
+
+Näettekö nyt? Enkö minä sanonut, ett'ei Emma voinut olla varas.
+
+ULLA.
+
+No Jumalan kiitos! Hän ei siis ainakaan ollut varas. Jospa siinä
+olisikin kaikki!
+
+AILI.
+
+Onko siis muutakin hänelle tapahtunut?
+
+ULLA.
+
+On, Jumala paratkoon!
+
+HARTIN.
+
+Rauhattomana.
+
+Miksi rasitat häntä kysymyksilläsi?
+
+ULLA.
+
+Ei neiti minua laisinkaan rasita. Tuntuu päinvastoin niin hyvältä kuulla
+tällaisen enkelin ääntä. Sellaiseksi tahdoin minäkin tyttäreni
+kasvattaa, mutta --
+
+AILI.
+
+Mutta?
+
+ULLA.
+
+Te ette siis tiedä ollenkaan, kuinka Emman on käynyt?
+
+AILI.
+
+En!
+
+ULLA.
+
+No, eihän teidän tarvitsekaan sellaista tietää.
+
+AILI.
+
+No, mutta kun minä pyydän.
+
+ULLA.
+
+Te olette niin nuori ja viaton. Ette te sellaisia saa oppia tietämään.
+
+AILI.
+
+Ei löydy mitään niin pahaa, ettei sitä tietää saisi!
+
+ULLA.
+
+No, jos tahdotte.
+
+Katsoo Hartiniin kysyvästi.
+
+Hän menetti kunniansa, tulevaisuutensa, kaikki. --
+
+AILI.
+
+Kuinka?
+
+ULLA.
+
+No, hän -- lankesi.
+
+AILI.
+
+Lankesi? Sai lapsenko?
+
+Katsoo äitiinsä.
+
+Vai niin!
+
+Kello soi.
+
+Karhit tulevat!
+
+Menee avaamaan.
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Helli_, _Karhi_.
+
+_Aili_ ja _Helli_ tulevat ensin.
+
+AILI.
+
+Ja minä kun odotin.
+
+HELLI.
+
+Aili-parka! Miltä sinä näytät!
+
+AILI.
+
+Ei tee mitään. Kunhan te tulitte vaan. Sinä olet sen terveempi.
+
+KARHI.
+
+Tulee, tervehtii kohteliaasti, mutta kylmästi.
+
+Minä pyydän lupaa ilmoittaakseni, että tuolla ulkopuolella odottaa kaksi
+henkilöä, joilla olisi tälle perheelle tärkeätä asiaa. Sallitaanko
+heidän tulla sisään?
+
+AILI.
+
+Kaikki ovat meille tänään tervetulleita!
+
+_Karhi_ menee vasemmalle.
+
+ULLA.
+
+Minä tahdoin vaan kysyä vähän tyttärestäni; ehkä tahdotte, että nyt
+lähden ja tulen toisen kerran?
+
+AILI.
+
+Ei, ei, olkaa täällä vaan.
+
+_Karhi_ tulee, hänen perässään _Emma_ ja _Kaski_.
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+Edelliset, _Emma_, _Kaski_.
+
+ULLA.
+
+Tyttäreni!
+
+EMMA.
+
+Rakas äitini!
+
+Syleilevät.
+
+ULLA.
+
+Voi kuinka olen sinua kaivannut. Väärin tein sinua kohtaan. Syyttä sinua
+varkaudesta syytettiin -- Miksi jätin sinut oman onnesi nojaan silloin,
+kun enimmin apua tarvitsit? -- Anna minulle anteeksi.
+
+EMMA.
+
+Minähän sinua vastaan olen rikkonut. Miksi en tullut heti luoksesi,
+tunnustanut kaikki ja pyytänyt anteeksi? Ethän olisi minua silloin
+luotasi työntänyt.
+
+ULLA.
+
+En, en! Yhdessä olisimme sitten kestäneet kaikki.
+
+EMMA.
+
+En luullut sinun voivan rikostani anteeksi antaa.
+
+AILI.
+
+Liikutettuna.
+
+Voi kuinka hyvin minä ymmärrän tuon. Mitä olisin minä tehnyt, jos olisin
+samallaiseen tilaan joutunut? Mitä olisin minä, äiti, tehnyt?
+
+_Hartin_ seisoo jäykkänä, äänettömänä.
+
+Onko meidän välimme sellainen ollut, että olisin sinulle kaikki
+tunnustaa voinut? Ei! Sitä en koskaan olisi tehnyt! Tässä on kaksi saman
+kohtalon alaista, saman kasvatuksen uhria. Emma ja minä.
+
+HARTIN.
+
+Mitä puhut sinä Herran tähden?
+
+AILI.
+
+Emmalle.
+
+Sinä sait siis lapsen?
+
+EMMA.
+
+Niin!
+
+AILI.
+
+Tytönkö vai pojan?
+
+EMMA.
+
+Kauniin sinisilmäisen pojan.
+
+AILI.
+
+Missä on se nyt?
+
+EMMA.
+
+Huokaa.
+
+Annoin erään armeliaan vaimon huostaan.
+
+AILI.
+
+Kenenkä?
+
+EMMA.
+
+En tiedä hänen nimeään.
+
+AILI.
+
+Etkö tiedä hänen nimeään?
+
+EMMA.
+
+Se asioitsija, jota Lapsimuoriksi kutsutaan, toimitti sen erään toisen
+huostaan.
+
+ULLA.
+
+Herra Jumala! Voi lapsi-parkaa!
+
+AILI.
+
+Löytyykö sellaisia asioitsijoita?
+
+ULLA.
+
+Löytyy, Jumala paratkoon! Kauheita laitoksia! He ottavat kovaonnisten
+lapsia toimittaakseen ne kelpo maksua vastaan hyvään säilöön --
+sydämettömien nylkyrien käsiin, joitten luona ne kurjassa hoidossa
+tavallisesti kituvat kuoliaiksi.
+
+AILI.
+
+Mitä kuulen! Ja sellaisten asioitsijain annetaan rankaisematta jatkaa
+tointaan.
+
+KARHI.
+
+Yhteiskunnassamme on, kuten näet, varjopuoliakin.
+
+AILI.
+
+Voi kauheata! Eikö sinulla enää ollut mitään muuta keinoa?
+
+EMMA.
+
+Äitini hylkäämänä, ei mitään!
+
+ULLA.
+
+Mutta ken oli lapsen isä?
+
+AILI.
+
+Niin! Kuka on lapsen isä?
+
+EMMA.
+
+Katsoo uhkaavasti Gryhlingiin.
+
+Sitä minä tulinkin sanomaan.
+
+Osoittaa Gryhlingiä.
+
+Tuossa on lapseni isä, elämäni onnen murtaja! Hän minut humalaan juotti,
+petti ja sai sitten säälimättömiin kouriinsa.
+
+Yleinen hämmästys.
+
+GRYHLING.
+
+Minä! Kuinka uskallat?
+
+EMMA.
+
+Siksi, ett'en pelkää enää uhkauksiasi. Valallani voin vahvistaa, että
+tuo, juuri tuo minun, puhtaan, kokemattoman tytön kunnian kavalasti
+ryöväsi.
+
+GRYHLING.
+
+Älkää uskoko häntä. Hän valehtelee! Minäkin, voin valallani vannoa
+itseni syyttömäksi.
+
+Ivallisesti.
+
+Kumpaa meistä uskotaan!
+
+AILI.
+
+Ketä pitää minun uskoman? Yhtä varma olen Emman viattomuudesta kuin
+kelpo enoni rehellisyydestä.
+
+KARHI.
+
+Minä säälin sinua, Aili-parka, mutta totuuden pitää julki tulla. Minä
+voin todistaa, että Emman syytös on oikea. Olen itse omin korvin kuullut
+Gryhlingin tunnustavan sen, puhuessaan Emman kanssa puutarhassa tuolla
+viime syksynä Ailin syntymäpäivänä juuri. Maksoipa hän Emmalle
+rahasummankin, hänen kunniansa korvaukseksi.
+
+EMMA.
+
+Kunnianiko korvaukseksi! Ei suinkaan. Hänen lapsensa varalle sen otin.
+
+AILI.
+
+Hoipertaa taaksepäin.
+
+Silmäni pimenevät. Olen kuullut liian paljon yht'aikaa.
+
+HARTIN.
+
+Valittaa.
+
+Sellainen konnako olet, kurja veljeni? Saatoit, tahrata tällä tavoin
+kunniallisen nimeni!
+
+_Gryhling_ istuu masentuneena nurkassa tuolilla.
+
+AILI.
+
+Ponnistaen voimiansa, tyynesti.
+
+Tälläinenkö siis tämä yhteiskuntamme, niin kurjan kurja? -- Ja minulle
+on sitä niin valoisaksi, onnelliseksi kuvailtu. Silmäni ovat auenneet.
+-- Näen sen syvimpiin lomiin asti. Ei löydy täällä siis ketään enää,
+johon luottaa voisi. Enonikin, jota niin rehellisenä miehenä olen
+pitänyt! -- Oo, kuinka kauhea on isku! Viime aikoina on minusta
+tuntunut, kuin olisi koristus, pylväs toisensa jälkeen, pudonnut
+pirstaleiksi yhteiskunta-rakennuksestamme; eilen rupesi se kokonaan
+huojumaan ja romahti nyt kerrassaan yhteen kurjaan läjään, minä, me
+kaikki sen mukana.
+
+AHRÉN.
+
+Aili-kulta! Älä anna sen niin kovasti mieltäsi järkyttää. Ei tuo niin
+kauhea asia ole, kuin se näyttää. --
+
+AILI.
+
+Vaikene, sinä kurja mies!
+
+HARTIN.
+
+Aili, Herran tähden!
+
+AILI.
+
+Tempaa sormestaan sormuksen, viskaa sen Ahrénin jalkojen juureen.
+
+Tuossa on sormuksesi! Tässä on minun omani, jonka sinulle annoin ikuisen
+liiton vahvikkeeksi.
+
+Katkerasti.
+
+Jalkavaimoltasi tämän eilen sain.
+
+_Ahrén_ hämmästyy, aikoo puhua, lähtee kiireesti pois.
+
+HARTIN.
+
+Jumalani! Tätä vielä puuttui!
+
+Heittäytyy sohvaan.
+
+AILI.
+
+Voi teitä äidit, voi! Miksi revitte nuorta sydäntäni näin! Miksi kaikki
+näin odottamatta, yht'aikaa!
+
+HARTIN.
+
+Kohottaa päätään, rukoillen.
+
+Koeta tyyntyä, armahani. Jumala tahtoo koetella meitä! Pitää tyynesti
+ottaa vastaan tällaiset iskut.
+
+AILI.
+
+Sen olisit ennen voinut sanoa. Miksi et ole minua opettanut maailmaa
+tuntemaan sellaisena, kuin se on? Silloin voisin tyynesti katsoa sen
+varjopuoliakin. Mutta kun ennen vaan valoa katsella sain, pimentää
+odottamaton varjo silmiäni. Kaikki olet säästänyt viimeiseen hetkeen. Ja
+nyt hyökkäävät ne päälleni joka taholta kuni myrkylliset nuolet,
+saastuttaen minulta kaikki lapsuuteni muistot, elämäni onnen,
+tulevaisuuteni unelmat. En näe enää muuta kuin kurjan maailman, jossa
+ihmishaahmot pelokkaina, onnettomina hiipivät, joka hetki valmiina uutta
+kovaa kokemaan. -- Niin! Minä en ole kasvatettu tässä maailmassa
+olemaan, siksi tahdonkin pois!
+
+HARTIN.
+
+Aili-kulta! Lakkaa jo!
+
+AILI.
+
+Minä olen tähän asti vaiennut, mutta nyt tahdon puhua suuni puhtaaksi.
+Minä lähden pois ja iloitsen siitä. Jos eläisin mielelläni ja minun
+täytyisi kuolla, kärsisin; jos kuolla tahtoisin, mutta en pois pääsisi,
+kärsisin myöskin. Onneksi sekä tahdon että pääsen täältä. Olen, näet,
+kasvatettu niin, että samalla kuin olen tullut tyytymättömäksi elämääni,
+olen myöskin taudin saanut.
+
+HARTIN.
+
+Mitä sinä nyt --
+
+AILI.
+
+Vielä kuolon partaalla ollessani tahdot minulta totuuden salata. Onneksi
+tiedän sen jo. Sinä pakoitit minut liian kauan kihloissa olemaan.
+
+HARTIN.
+
+Aili-kulta!
+
+AILI.
+
+Niin, niin! Älä koetakkaan minua harhateille viedä. Kihloihin mennessäni
+häntä rakastin ja vielä kauan sen jälkeenkin, mutta minkä enemmän sain
+hänen rinnoillaan uinua, minkä kauemmin sain nauttia tätä
+salonki-rakkautta, sen kauemmas hänestä vieraannuin. Kuinka usein tutkin
+itseäni, kuinka monta kertaa koetin ottaa selvää siitä madosta, joka
+rintaani jäyti, mutta se oli minulle mahdotonta. Sinulta en kysyä
+voinut. Se jäyti jäytämistään, kunnes parannus on myöhäistä ja nyt on
+minulla tauti. Vastaa, äiti, onko se totta?
+
+HARTIN.
+
+On, lapsi-parkani! Sairas olet, mutta vaarallista ei se suinkaan vielä
+ole. Älä kuoloa pelkää!
+
+_Palvelustyttö_ on tuonut sampanjaa, avannut pullot ja kaatanut
+laseihin.
+
+AILI.
+
+Muille.
+
+Juokaa nyt minun maljani.
+
+Ottaa lasin.
+
+No, ettekö tahdo? Miksi seisotte siellä? Tulkaa lähemmäs. Ottakaa lasit
+itsellenne.
+
+Palvelustytölle.
+
+Jos lapset jo ovat tulleet, niin saata heidät tänne.
+
+Kaikki paitsi Gryhling ovat ottaneet lasit.
+
+Kas niin!
+
+Kilistää.
+
+Nyt on puheeni loppunut, äiti. Sinua en kuitenkaan ole syyttää tahtonut,
+sillä parastanihan sinä olet aina tarkoittanut, mutta kasvatusoppiasi
+moitin, ahdasmielistä yhteiskuntaamme, meidän oppineitamme, jotka eivät
+huomaa, mikä paino neitosia tukehduttaa; jotka eivät käsitä, kuinka
+nuori sydän kituu heidän ulkokullatun siveysoppinsa alla.
+
+HARTIN.
+
+Heittäytyy Ailin kaulaan.
+
+Armas lapsukaiseni! Anna minulle anteeksi.
+
+AILI.
+
+Äiti-kulta. Nyt vasta olen tyttäresi!
+
+Lapset tulevat.
+
+Tuoss' ovat ne, joitten kanssa tahdon viettää loput elämästäni. He ovat
+vielä vapaat yhteiskuntamme kirouksesta.
+
+Hyväilee lapsia.
+
+HARTIN.
+
+Sano alottavasi heidän kanssaan uuden elämän.
+
+-- *LOPPU.* --
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Aili, by Matti Kurikka
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AILI ***
+
+***** This file should be named 17818-8.txt or 17818-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/7/8/1/17818/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/17818-8.zip b/17818-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..26a310d
--- /dev/null
+++ b/17818-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..48b1886
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #17818 (https://www.gutenberg.org/ebooks/17818)