diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 17812-8.txt | 4376 | ||||
| -rw-r--r-- | 17812-8.zip | bin | 0 -> 85517 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4392 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/17812-8.txt b/17812-8.txt new file mode 100644 index 0000000..abe46f7 --- /dev/null +++ b/17812-8.txt @@ -0,0 +1,4376 @@ +The Project Gutenberg EBook of Vanhoista kätköistä, by Emil Nervander + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Vanhoista kätköistä + +Author: Emil Nervander + +Release Date: February 21, 2006 [EBook #17812] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHOISTA KÄTKÖISTÄ *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders + + + + + + + + + +VANHOISTA KÄTKÖISTÄ + + +Emil Nervander + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Yrjö Weilin 1906. + + + + +Sisällys: + + Siv. +Forssan-valssi....................................................1 +Ludvig Åkerfeltin joululahjat....................................53 +Hän on tullut hulluksi...........................................83 +Neljä lapsellista tyttöä.........................................93 +Pienois-kultuurikuvia Rauman kirkosta 1600- ja 1700-luvulla + I .......................................................115 + II .......................................................124 + III. Edesmenneen Jordanin samettihousut ja rouva Bartramin + hame, sametista se myös................................133 + + + + +FORSSAN-VALSSI. + +ERÄS ELÄMÄNKOHTALO. + + + + +I. + +TANSSIT FORSSASSA + + +Oli tanssiaiset Forssassa muutamana pyhäiltana heinäkuun loppupuolella +monta vuotta sitten. Nuorisoa, poikia ja tyttöjä, jotka palvelivat +isolla pumpulitehtaalla, oli lukuisasti tullut saapuville; kuusimiehinen +saksalainen torvisoittokunta, joka oli näille seuduille osunut, oli +sekin omiansa tänä iltana tilaisuuteen viekoittelemaan. + +Tavallisuudesta poiketen tanssittiin tällä kertaa suuren väenpaljouden +takia ulkona, sillä tanssitupiin ei mahtunut. Vuorotellen pistettiin +valssiksi ja polkaksi, soitto kajahteli niin voimakkaana ja +tahdikkaasti, että tanssivien luku hetki hetkeltä kasvoi. +Tottumattomimmatkin kavaljeerit hairahtuivat vasten tahtoaankin +hyppimään, pyörähdellen toistensa kanssa aivan sekaisin, ja koko +tanssikenttä jyskyi ilosta ja innosta. Kas niin! tämäpä oli aivan toista +menoa, kuin oli tavallista nähdä käsiharmonikkain vinkuessa. + +Mutta vetopeli oli kuitenkin, jos kohta ainoastaan puoleksi tunniksi, +saava kunniansa, sillä nuoriso tahtoi välttämättömästi tanssia tuota +kotimaista »purppuria», kansantanssia, jota paitse tämmöistä tilaisuutta +ei Hämeessä ole ajateltavissa. + +Saksalaiset soittoniekat saivat täten nauttia vallan tarpeellisen +lepohetken niiden olutpullojen ääressä, joita heille runsaasti oli +hankittu. Pojat ja tytöt asettuivat parittain ahtaaseen piiriin, joka +kuitenkin tahtoi tulla melkein liian avaraksi. Sillä tämän tanssin +tunnusmerkkinä on, että parit taitavasti kulkevat risteillen toistensa +sivuun, niin että tottumaton silmä ei huomaa muuta kuin sekavaa hyppyä, +jossa tanssijat kovaa vauhtia rientävät edestakaisin eri suuntiin. Ei +mikään tanssi sovellu hämäläiselle niin hyvin kuin tämä rasittava ja +pitkäveteinen purppuri, hän kun on sitkeä, voimakas, kestävä ja vähän +vaihteleviin huvituksiin tottunut. + +Poloneesi, jolla tanssi aletaan, oli nopeasti suoritettu, ja parit +olivat taasen joutuneet omille paikoilleen. Nyt ruvettiin toista vuoroa +jäntevästi ja voimakkaasti polkemaan, ja tämä onkin tanssin päänumero. +Tanssivien piiri supistui huomaamatta yhä pienemmäksi, ikäänkuin ei +millään muotoa olisi tahdottu jäädä tuota hyvin tunnettua +purppuritungosta tuntematta. + +Kun vihdoin oli päästy vilkkaimpaan ja reippaimpaan, »suutarin» nimellä +tunnettuun vuoroon, nähtiin joukko nuoria, pulskia poikia tulevan +Mustialasta päin ja lähestyvän tanssikenttää. Heidän esiintymisessään +oli jotakin omituista, jota itsetietoinen yhteishenki luopi, he +kantoivat siistejä talonpoikaispukujaan taitavasti ja heidän +pitkävartiset, kiiltävät saappaansa antoivat heille puolittain +sotilaallisen leiman. + +Tämä pieni joukko oli oppilaita Mustialan maanviljelysopiston alemmalta +osastolta, joka opisto sijaitsee noin puolen peninkulman päässä +Forssasta, jonne uutinen saksalaisten torviniekkain tulosta jälkeen +puolenpäivän oli tullut nuorten talonpojanpoikien korviin. + +Helposti saattoi huomata, että pojat olivat tervetulleita vieraita +nuorille tehtaantytöille, jotka naurusuin iskivät kujeellisia silmäyksiä +ja vartoivat tilaisuutta saadakseen kuiskata joitakin sanoja toisilleen, +kun sitä vastoin nämät tulokkaat näyttivät olevan kokonaan +välinpitämättömiä siitä huomiosta, joka tyttöjen puolelta tuli heidän +osakseen. + +Viimein loppui pitkä-tanssi, ja heti sen jälkeen, kun vastakkaiset parit +vielä kiittivät toisiansa, kai'utti saksalainen torvisoittokunta +valssin, johon hikoilevat parit uupumusta tuntematta heittäytyivät. +Muutamat rohkeammat Mustialan pojat, jotka voitonvarmoina joukosta +hakivat tuntemansa tytöt, olivat nyt vauhtia lisäämässä. + +Tanssivien piirin läheisyydessä seisoi muuan Mustialasta tulleista +pojista, puhellen joidenkuiden Forssan työmiesten kanssa. Hän saattoi +olla kahdenkymmenen vuoden vanha, tämä vaalea, pitkävartaloinen, mutta +ei aivan hoikka nuorukainen, jonka koko olento uhkui terveyttä ja +nuoruutta. Hänen kasvojensa piirteet eivät suinkaan olleet epäjalot, +mutta muuhun ei huomio kiintynyt kuin hänen tavattoman pieneen suuhunsa +ja sen raitisverisiin huuliin sekä hänen lempeään, vielä viattomaan +katseeseensa, joka silloin tällöin hymyili samalla kertaa ivallisesti ja +vilpittömästi. Kun hän puhui, sekaantui hänen muuten miehuulliseen +ääneensä hieno sammallus -- jotakin vähemmin usein suomalaisessa +yleisössä huomattavaa. Aleksis Salminen -- se oli hänen nimensä -- +heitti kyllä väliin iloisen silmäyksen tanssivien puoleen, mutta oli +nähtävästi liian kaino ja outo tässä seurassa, rohjetakseen tanssiin +ottaa osaa, vaikka moni kaunis tyttö heitti komeaan poikaan rohkaisevia +silmäyksiä, kun he tanssissa lensivät hänen ohitsensa. Soittoniekat +olivat väsymättömät, valssia seurasi tulinen polkka, ja ilo kasvoi hetki +hetkeltä. + +Lyhyen välihetken kuluttua soitettiin taasen uutta valssia, niin +viehkeää ja hivelevää melodiaa, että riehuva joukkokin hetken aikaa +ääneti kuunteli kauniin valssin ensimäistä osaa, ennenkuin uudestaan +heittäytyi tanssin pyörteeseen. + +Myöskin Aleksis kuunteli ihan äänetönnä valssin säveliä, hänen katseensa +tuli omituisen totiseksi, ja, katselematta sitä tyttöä, joka seisoi +lähinnä häntä, koski hän keveästi hänen olkapäähänsä, kietoi +käsivartensa hänen ympärilleen ja vei hänet tanssiin. + +Tyttö, jonka kanssa hän tanssi, oli hento ja solakka vartaloltaan. Hän +oli yksinkertaisesti, melkein liian vaatimattomasti puettu. Hänen +tukkansa oli tumma ja hänen ihonsa harvinaisen musta ollakseen tämän +maan tyttären. Kun hän laski käsivartensa tytön vyötäisille, heitti tämä +pikaisen, melkein harmistuneen katseen häneen, jota toinen ei kuitenkaan +havainnut. Koko tanssin kestäessä oli hän kokonansa silmiänsä +nostamatta. + +Mutta Aleksis hymyili itsekseen lempeintä hymyilyään, kun hän +tuntemattoman tytön kera pyöriskeli, eikä hän välittänyt niistä +pilkallisista silmäyksistä, joita ympärillä seisovat häneen kohdistivat. + +Hetken kuluttua loi hän ystävällisen katseen tyttöön, ikäänkuin he +pitkistä ajoista olisivat olleet tuttuja, mutta heidän katseensa eivät +kohdanneet toisiansa. -- Valssin hivelevät, puoleksi surunsekaiset +sävelet valtasivat kuitenkin molemmat, tunkeutuivat heidän nuoriin +sydämiinsä ja puhuivat ikäänkuin sanoissa heille: »Ah, kuinka minä +lemmin sinua, ah, kuinka minä lemmin sinua!» Ei useampia kuin nämä +harvat, jotka mitä uskollisimmin liittyivät sävelien juoksuun läpi koko +valssin suurimman osan. + +Tunne, joka nyt nuoren pojan rinnassa heräsi, oli suloinen ja +herttainen; se ei ollutkaan uusi, se oli uinaillut siellä jo jonkun +aikaa, mutta vasta nyt hän sen tunsi. + +Silloin soitto lakkasi, ja tanssivat parit pysähtyivät. Aleksis puristi +ystävällisesti tytön kättä ja virkkoi: »kiitos, se oli hauskaa!» + +Vasta silloin nosti tummasilmäinen tyttö katseensa, ja hänkin hymyili, +mutta niin tottumattomasti, niin totisesti, kuin jos hänen silmänsä nyt +vasta olisi oppineet hymyilemään. + +-- Kiitos! virkkoi hän, samalla kertaa lämpimästi ja nöyrästi. + +-- Mikä teidän nimenne on? kysyi Aleksis ja heitti hänen kätensä irti. + +-- Regina. + +-- Minun nimeni on Aleksis, lisäsi hän. Kai me vielä kerran yhdessä tänä +iltana tanssimme? + +Ja taasen heidän katseensa toisiinsa sattuivat, pojan nuoruudenraitis, +ystävällinen ja viaton; tytön arka, niin totinen, mutta syvä ja kaunis, +että Aleksis ajatteli itsekseen, ett'ei hän koskaan ole nähnyt +sellaisia, ihmeellisiä, tummia silmiä. + +Sitten he erosivat. + +-- Kuinka sinä löysit tuon mustalaistytön? Älähän huoli tanssia hänen +kanssaan, sanoivat Forssan pojat Aleksille nauraen, joka taasen oli +heihin liittynyt. + +-- Miks'en? kysyi hän ja heitti ystävällisen silmäyksen tytön jälkeen. + +-- Niin, ei hänen kanssaan kukaan tavallisesti tanssi; hänen isänsä +kuuluu olleen mustalainen. + +-- Vai niin, vastasi Aleksis. -- Se asia ei minuun koske. Kai hän mahtaa +olla yhtä hyvä kuin muut tytöt. + +-- Niin, hitto vieköön, arvelivat tehtaanmiehet ja nauroivat +poikamaisesti. + +Aleksis ei sitä korviinsa ottanut, mutta hän hymyili itsekseen, kuten +hänellä usein oli tapana, ja hänen katseensa lensi kauas yli peltojen ja +kenttien ja pysähtyi etäällä olevaan metsänrinteeseen. + +Sill'aikaa saattoi kuulla, miten paikkakunnan pojat koettivat +käsiharmonikoillaan vedellä viimeksi kuultua valssia; tytöt hyräilivät +pidettyä sävellystä, ja koko tanssikentän yli, läpi kansanjoukon +kaikuivat viileänä kesäiltana sävelet: »ah kuinka sinua lemmin!» + +Kun saksalaiset soittoniekat huomasivat, että uusi valssi oli innostanut +nuorisoa, soittivat he kaikkien ihastukseksi sen vielä kerran. Pojat ja +tytöt liittyivät lähemmin toisiinsa tanssissa, eikä kukaan pojista +jättänyt naistansa, ennenkuin soitto oli lakannut. -- Aleksiskin oli +Reginan kanssa, jonka hentoa vartaloa hänen käsivartensa hellästi +piteli, tanssinut koko tämän valssin, ja tuon tuostakin sattuivat heidän +katseensa totisina toisiinsa. + +Kun valssi lakkasi, oli tanssi-innostus myöskin päättynyt. Kun lähdössä +oltiin, jolloin hänen toverinsa olivat valmiit lähtemään kotia päin +peninkulman pituiselle matkalle Mustialaan, sanoi Aleksis Reginalle, +jonka rinnalle hän oli pysähtynyt: + +-- Ensi pyhänä kello 6 tulen yksin Forssaan, tule minua puolitiehen +vastaan, niin saamme jutella hetkisen yhdessä. + +-- Tahtooko Aleksis sitä? kysyi Regina. + +-- Niin se olisi hauska, vastasi hän ja otti hänen molemmat kätensä +omiinsa, loi häneen ystävällisen katseen ja nojautui lapsellisesti +eteenpäin, niin että hänen huulensa lähestyivät Reginan otsaa. + +Silloin katsahti Regina taas häneen, kallisti päänsä hiljalleen, ja +vieno puna lensi ensimäisen kerran hänen tumman ihonsa yli. + +-- Kiitos tästä illasta, sanoi hän ja katsoi taasen nuorukaiseen. Voihan +nyt hyvin! + +-- Jumala olkoon sinun kanssasi, sanoi Aleksis hajamielisenä, aivan kuin +hän olisi sanonut sen ventovieraalle henkilölle. + +Sen jälkeen he erosivat, ja Aleksis riensi nopein askelin ja ryhdiltään +entistään uljaampana saavuttaakseen toverinsa, jotka olivat kappaleen +matkaa hänestä edellä. + +He kulkivat joutuisasti eteenpäin myöhäisenä kesäiltana, alussa +hyräillen, mutta sitten hiljaisella äänellä laulaen uutta valssia -- +jota heti alkoivat nimittää nimellä »Forssan-valssi.» + +Valssin sävelet kaikuivat myöskin Aleksin korvissa, mutta hänen huulensa +olivat ummessa, kuitenkin liitti hänen sydämensä toverien lauluun vähän +väliä nuo itsepintaisesti hänen mieleensä sattuneet sanat: »voi, kuinka +sinua lemmin!» + + + + +II. + +METSÄSSÄ. + + +Aleksis Salminen oli nuorin viidestä lapsesta, jotka puolitoista vuotta +ennen tämän kertomuksen alkamista parin viikon kuluessa olivat +kadottaneet vanhempansa, jotka niille jättivät melkoisen omaisuuden. + +Kun vanhin veli, Lauri, jo oli naimisissa ja suureksi osaksi velaksi oli +tullut erään talon omistajaksi muutamassa syrjäisessä pitäjässä, toivoi +tämä, että sisarusten yhteinen suuri ratsutila myytäisiin ja pesä +jaettaisiin. Sisarillakin -- Johanna oli kuutta, Maria neljää ja Iida +kahta vuotta vanhempi kuin Aleksis -- oli aikomus jättää autio talo +Hämeessä asettuakseen vuodeksi tahi kenties pitemmäksikin ajaksi +Helsinkiin. Siellä oli Johanna hoitava nuoremmille sisarille taloutta, +koska näillä oli tarkoitus kaupungissa perehtyä hienompiin naisten +käsitöihin sekä myöskin naispukujen leikkaamiseen ja ompelemiseen. Siten +tulivat helposti sisarukset yksimielisiksi siitä, että peritty ratsutila +sekä kaikki, mitä vanhemmat olivat jättäneet, irtainta ja kiinteätä, +olisi myytävä ja pesä jaettava. + +Vielä päätettiin perheneuvottelussa, että Aleksis, joka silloin oli 18 +vuoden vanha, ensi tilassa pyrkisi Mustialan maanviljelysopistoon, jonka +kurssin suoritettuaan hän saisi ostaa itselleen hyvän tilan. Tähän +yritykseen sisaret tahtoivat panna suuremman osan rahoistansa, +asettuakseen sitten emännän virkaan hänen taloonsa, josta nauttisivat +erityisiä etuja, kunnes Aleksis löytäisi varakkaan tytön, joka hänelle +soveltuisi vaimoksi. + +Aleksis, ollen perheen nuorin, hyvänlaitainen ja viaton, tyytyi nyt +kuten ainakin siihen, mitä kotona hänen tulevaisuudestansa päätettiin. +Hän ei tullut edes ajatelleeksi, että hän olisi oikeutettu punnitsemaan +sisarusten ehdotusta, josta syystä hän iloisesti ja ystävällisesti +myöntyi heidän tuumiinsa. + + * * * * * + +Aika kului ehkäisemättä edelleen, ja me olemme tavanneet Aleksin +oppilaana Mustialassa, jossa viimeisen, vuoden kurssi nyt hänelle oli +alkanut. Seuraavana kesänä hän olisi vapaa ja isäntänä omassa talossaan +-- tämä iloinen ajatus virkisti häntä, joten hän vastustamatta mukaantui +opiston ankariin ohjesääntöihin ja ahkerasti otti osaa rasittaviin +tehtäviin, vaikka hän kotona oli tottunut sangen suuriin mukavuuksiin ja +nauttinut hellintä huolenpitoa äitinsä puolelta, jonka silmäteränä hänen +nuorin rakastettavin poikansa oli. + + * * * * * + +Forssan tanssiaisten jälkeisenä päivänä muisteli Aleksis tuon tuostakin +työnsä ohella tummasilmäisen Reginan hentoa vartaloa ja hänen hiljaista, +totista olentoansa. Hän kummasteli hiukan, miksi tämä outo tyttö niin +usein juolahti hänen mieleensä. Hänhän oli vielä luvannut kohdata häntä +seuraavana pyhänä? -- No niin, mitä pahaa siinä voisi olla! + +Kuta lähemmäksi viikko lähestyi loppuansa, sitä useammin tuli hän +ajatelleeksi tuota pientä tyttöä, jonka kanssa hän Forssassa oli +tanssinut. + +Regina -- niin, hänestä oli tämä viikko niin kummallinen, että hän +kesken yksitoikkoista, mutta tarkkaavaisuutta kysyvää työtänsä tehtaalla +hämmästyneenä tuli itseltään kysyneeksi, onko hän oikein valveillaan. +Hän ei ollut iloinen eikä surullinenkaan, mutta hän muisteli usein, että +hänen oli kiittäminen Jumalaa -- mistä, sitä hän ei itselleen +selvittänyt, mutta koko hänen sielunsa oli täynnä nöyrää kiitollisuutta. +Hän oli kokenut jotakin, joka teki hyvää hänen sydämelleen, hänelle oli +oltu ystävällisiä, ja juuri Aleksis se oli, jok'ei ollut halveksinut +häntä niin kuin muut, tuo uljas, kaunis poika, jonka suopeat, ivalliset +silmäykset hän näki edessään ja jonka hieno sammallus kuului niin +omituisen hauskalta hänen korvissaan. + +Kun hän illalla meni levolle ja ummisti silmänsä, näki hän hurmautuneena +pari raitista, verevää huulta lähestyvän omia huuliansa -- hän, jok'ei +eläessään maistanut ainoatakaan suudelmaa äidiltänsä. + +Reginan äiti oli jo 28 vuoden vanha, kun hän joutui naimisiin erään +torpparin kanssa. Heidän avioliittonsa oli lyhytaikainen; tuo reipas +mies sairastui ankarasti ruttotautiin ja kuoli pari kuukautta häiden +jälkeen. Noin vuoden kuluttua hänen kuolemastaan antoi leski eräänä +pimeänä syysyönä naapuriensa hämmästykseksi hengen Reginalle, jonka +tavattoman tumma iho johti seudun ihmiset juoruten muistelemaan muuatta +mustilaisjoukkoa, joka vuoden alusta lyhyemmän ajan oli oleskellut +paikkakunnalla, ja siitä syystä kutsuttiin lasta aina +mustilaispenikaksi. + +On ainakin varmaa, että äiti ei voinut kärsiä Reginaa. Hän hoiti lastaan +aina sen syntymisestä asti kaikella mahdollisella tavalla huonosti sekä +ruoski ja pieksi sitä, kun se tuli jonkun verran isommaksi. Tuo hento +olento näytti kuitenkin olevan elinvoimiltaan sitkeä ja luonteeltaan +tavallista kärsivällisempi, huolimatta siitä, että hänessä oli +mustalaisverta. + +Kun Regina oli tullut 8 vuoden vanhaksi, ajoi hänen äitinsä hänet kotoa +pois ja, viskaten hänen jälkeensä leipäpalasen, käski tytön kerjäten +hankkia itselleen toimeentuloansa maailmassa. Jos hän palaisi, uhkasi +luonnoton äiti pieksävänsä hänet kuoliaaksi. + +Regina ei ollut koskaan valittanut äitinsä kovuutta, joka hänestä tuntui +melkein luonnolliselta asialta, koska hän alusta asti oli sellaiseen +kohteluun tottunut. Pieni tyttö arveli kuitenkin nyt, kulkiessaan yksin +maailmassa tulematta ruoskituksi ja piestyksi, että hänellä oli parempi +olo, jos kohta ruoka väliin oli yhtä niukka kuin kotonakin. + +Kerran hän joutui vanhanpuoleisen suopean vaimon haltuun, joka otti +lapsen hyväntahtoiseen hoitoonsa ja antoi hänen asua luonansa. Hän +opetti Reginalle lukemisen taitoa, joka nähtävästi huvitti pientä +tyttöä, sekä myöskin hurskasta ja yksinkertaista kristinoppia. Tällä +ajalla tuli Regina kaikessa umpimielisyydessään tuntemaan sitä tyyntä +rauhaa, sitä häiriytymätöntä lepoa, joka kuvastui vanhuksen koko +olennosta, vaikka hän ajoittain parantumattoman taudin tähden kärsi +suuria ruumiillisia tuskia. Vanhus oli aina tapaisensa, samanlainen niin +paremminvoipaisuutensa hetkinä ja välttämättömien tuskiensa odotuksessa +kuin itse kärsimyksissäänkin. Tätä Regina usein ajatteli ja tuli vihdoin +huomaamaan, että vanhuksen rauhan ja levon salaisuus oli juuri hänen +loppumattomassa kärsivällisyydessään. -- Tämmöiseen kärsivällisyyteen +oli Reginakin lapsuudestansa asti saanut tottua, ja se olikin ainoa hyvä +lahja äidiltä, eikä Regina tahtonut koskaan menettää tätä kallisarvoista +perintöä. + +Vihdoin kiihtyivät vanhan naisen tuskat niin suuressa määrässä, että +hänet täytyi viedä sairaalaan, jossa hyväntahtoisesti koetettiin +lieventää vanhusraukan loppuhetkiä. + +Regina, joka ei luonnollisestikaan voinut häntä seurata, sai taas +maantien kodikseen, mutta kauan ei viipynyt, ennenkuin hän kyllästyi +kerjäämiseen. Ja kun hän juuri tähän aikaan kulki Tammelan pitäjän läpi, +hankki hän itselleen, vaikka olikin vielä nuori ja heikko, paikan +sikäläisessä Forssan pumpulitehtaassa. + +Hiljaisena ja uutterana toimitti hän täällä tehtävänsä ja ansaitsi +niukan leipänsä. Niiden monien, puoleksi haaksirikkoisten tyttöjen +joukosta, jotka täällä työskentelivät, huomattiin tuskin tuota +umpimielistä, turvatonta naista. Tumman ihonsa takia hän tuon tuostakin +sai kuulla häväistyssanoja, mutta siihenhän Regina oli lapsuudestansa +saakka tottunut. + +Pitkä työviikko oli kulunut loppuun, ja pyhä oli taas käsissä. Päivä oli +auringonpaisteinen ja viileä, ilman painostavaa lämpöä. + +Mustialassa oli hiljaista ja tyyntä. Ne pojat, jotka eivät olleet +lomalla, venyttelivät vuoteillaan, muutamat olivat nukahtaneet, ja +toiset miettivät, kuinka parhaiten saataisiin päivä loppumaan. + +Silloin muisteli Aleksis, että Regina oli luvannut tulla tapaamaan häntä +kuuden ajoissa. Kello oli jo viisi. Toveriensa huomaamatta hän poistui +huoneesta, onnistui saamaan luvan olemaan ulkona kello 9:ään sekä lähti +astelemaan suoraa tietä Forssaan päin. + +Saavuttuaan puolitiehen näki hän Reginan verkalleen tulevan kohti +sattumalta ihmisistä tyhjällä maantiellä. Hänellä oli yllänsä sama +yksinkertainen puku kuin viimeksi, sillä erotuksella vaan, että +kaitainen, valkea kaulus nyt ympäröitsi hänen paljasta kaulaansa. + +Kun he ystävällisesti, vaikka hiukan oudosti, olivat toisiaan +tervehtineet, sanoi Regina: + +-- En ollut aivan varma siitä, että Aleksis tulisi. + +Veitikkamaisesti hymyili Aleksis tavallisella laillaan, mutta näytti +kuitenkin samalla kertaa hiukan hämmästyneeltä. Sen sijaan että olisi +vastannut, tarttui hän tytön käteen ja siten he kävelivät hetken aikaa +eteenpäin sanaakaan virkkamatta. + +-- Oliko hauska viime pyhänä? kysyi Aleksis katkaistakseen +äänettömyyden. + +-- Kuinkas muuten, vastasi Regina ja katsahti hiukan kummissaan häneen. + +-- Te tanssitte hyvin, virkkoi Aleksis edelleen ja heilutti keveästi +hänen kättänsä. + +Regina ei mitään vastannut, vaan veti pois kätensä ja asetteli hiukan +huiviansa, joka oli niskaan luistanut. + +He olivat nyt päässeet muutamien tien varrella olevien asuntojen sivuun. +Heidän läheisyydestään lähti kuja maantietä menemään yli peltojen +muuatta metsikköä kohti, joka edempää näkyi. + +-- Mentäisiinköhän sinne, kysyi Aleksis, metsässä on niin viileää. + +-- Miks'ei, täällä tulee niin paljon ihmisiä vastaan, kuului Reginan +yksinkertainen vastaus. + +Aleksis avasi veräjän, ja he kävelivät eteenpäin läpi korkeiden, +laineisten ruislaihojen, jotka alkoivat keltaiseen vivahtaa. + +Taas vallitsi hiljaisuus hyvän aikaa. + +Kun Regina väliin kumartui katkaistakseen pientarelta sinikukan tahi +papinkauluksen, katseli nuorukainen veljellisellä lämmöllä hänen hentoa +vartaloansa. + +-- Tänä vuonna saatte aikuisin ruveta rukiin leikkuuseen, virkkoi tyttö. + +-- Aikuisin kyllä, joll'ei ilma tästä muutu, arveli Aleksis. + +-- Aleksis on varmaankin talollisen poika? kysyi hän taas. + +-- Niin olen, vastasi hän. Vanhempani ovat molemmat kuolleet; ensi +vuonna ostan itselleni oman talon. + +-- Jumala antaa teille kyllä onnea, lisäsi tyttö. + +-- Miksikä niin? kysyi Aleksis lyhyen hetken kuluttua. + +-- Tehän olette hyvä ihminen, vastasi tyttö ja loi häneen kiitollisen +katseen. + +Hän tarttui nyt tytön käteen uudestaan, ja he menivät näin metsikköön +asti. Siellä Regina istahti alas ja alkoi järjestellä niitä kukkia, +jotka hän matkalla oli poiminut, yksinkertaiseksi kukkakimpuksi. Aleksis +heittäytyi maahan hänen viereensä, niin että hän saattoi katsoa häntä +suoraan silmiin. + +Matkalla aloitettu keskustelu, johon nuorukaisen mieli halusta oli +kiintynyt, eli vielä hänen aatteissaan ja hän jatkoi sitä siis. + +-- Minä ajattelen ostaa itselleni talon Hämeen kalaisilla seuduilla. +Kalastus on joutohetkinä aina ollut minun erityinen hupini. Tulee kyllä +olemaan hauskaa hoitaa omaa taloa. + +-- Jospa sentään saisin teillä palvella, tuumaili Regina hyvin +totisesti. + +Aleksis hymyili makeasti ja lapsellisesti ja tarttui hänen käteensä. +Tuuli puhalsi raittiisti ja nyki ruohon siemenröyhyjä ja katajapensasten +hienoja tupsuja sekä suhisi salaperäisenä korkealla kuusten latvoissa. + +-- Mutta minä en kelpaa palvelemaan, jatkoi tyttö huoahtaen. Minä en ole +mitään oppinut. + +Aleksis katsoi ylös, ja heidän silmäyksensä kohtasivat toisiansa. Outo +vieras, salainen kyynel kiilsi Reginan silmissä. Hellästi ojensi poika +kätensä, kietoi sen tytön kaulaan ja kallisti hänen päänsä päätänsä +vasten, niin että heidän huulensa keveästi koskivat toisiinsa, mutta +tämä kesti ainoastaan pari silmänräpäystä, jolloin hän veitikkamaisesti +ja viattomasti katsoi tytön avonaisiin silmiin. + +Sitten hän asettui taas entiselle paikalleen, pää vasemman kätensä +nojassa, katsoi entistään totisempana taivasta kohti ja virkkoi: + +-- Minun kolme sisartani tulevat hoitamaan talouttani, kunnes menen +naimisiin, jos se milloinkaan tapahtuu. + +-- Ovatko ne hyviä sinulle, toisti Regina. + +-- Ovatko ne hyviä minulle, uudisti hän. -- Luulen kyllä että he +tarkoittavat minun parastani. + +-- Sen luulen minäkin, sanoi tyttö. + +Taasen syntyi hiljaisuus. Hetken kuluttua otti Regina ylös huivinsa, +jonka hän sitä ennen oli laskenut luotansa ja sanoi: + +-- Sinä olit kiltti, kun tulit ulos tänä iltana. Nyt on meidän aika +poistua. + +Aleksis tarttui vielä kerran hänen käteensä, mutta kietoi taas kohta +käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä yhtä keveästi kuin +edellisellä kerralla, mutta hiukan kauemmin, ilman että sanaakaan +vaihdettiin. + +Molemmat nousivat nyt ylös ja kääntyivät takaisin läpi ruispellon. +Aleksis uteli häneltä hänen tointaan tehtaalla, ja tyttö jutteli melkein +kaikki, mitä jo tiedämme hänen lapsuudestansa. Keskustelu ei siis ollut +mikään hupaisa, mutta se teki syvän vaikutuksen nuorukaiseen, joka oli +kasvanut rakkaassa kodissa. Hänet, joka ei koskaan maailmassa ollut +turvaa vailla, valtasi nyt ensimäisen kerran sydämellinen halu saada +jotakuta ihmistä turvata, ja kylmäkiskoiselta maailmalta suojata +kernaimmin tuota turvatonta, hentoa olentoa, joka luottamusta täynnä +kulki hänen rinnallaan. Olisiko sellainen onni hänelle milloinkaan +suotu? + +Silloin hänessä heräsi muisto sisaristaan. Mitä nämä mahtaisivatkaan +sanoa, jos näkisivät hänen tuttavallisesti kävelevän tämän köyhän, +halveksitun tehtaantytön kanssa, jos aavistaisivat, että hänen sydämensä +sykki lämpimästi hänelle. + +Mutta mitä nuo tarkkatuntoiset ja kunnioitettavat sisaret eivät +havainneet, sen keksivät vieraat silmät, jotka kohtasivat nuoria, kun he +saapuivat maantielle, ja jotka ihmeissään loivat katseensa nuoren, +varakkaan ratsutilallisen pojan jälkeen, joka saattoi tuota perin köyhää +työnaista kappaleen matkaa Forssaan päin. Juorupuheet, jotka eivät +mutkikkaimpiakaan kiertoteitä kammoksu ja aina ovat varmat +tarkoituksensa päämäärästä, lähtivät jo tänä iltana liikkeelle ja +hiipivät sitten hiljaisin, äänettömin askelin kylälle. + +Lähempänä Forssaa oli paljo väkeä liikkeellä pitkin maantietä, ja nuoret +olivat pakoitetut eroamaan, aivan kuin olisivat olleet ventovieraita +toisilleen. Tyttö toisti vaan vielä kerran: »Sinä olit vallan kiltti, +kun tulit», johon Aleksis aivan tyynesti vastasi: »Ole rauhallinen, +Regina, ja voi nyt hyvin. Minä tapaan kai sinut pian taas.» + + * * * * * + +Paluumatkalla kohtasi Aleksis tovereita, jotka hänen kanssansa riensivät +kotiapäin Mustialaan. Eräällä heistä oli mukanansa harmonikka ja hän +veteli »Forssan-valssia», mutta sävelet eivät tällä kertaa saaneet +Aleksin sydämessä noita tunnettuja sanoja syntymään. Hän oli vakavalla +tuulella, ja vastenmielisesti hän tunsi, ikäänkuin häntä jotkut +näkymättömät kahleet olisivat hallinneet, jotka sitoivat hänen +vapautensa ja joista hänen täytyi itsensä temmata irti, vaikka häneltä +nyt näytti siihen voimaa puuttuvan. + +Kotia tultuaan hän heittäysi pitkäkseen, mutta vastoin tavallisuutta ei +uni tahtonut mitenkään tulla. + +Ensimäinen rakkaus, joka nyt autuaallisena oli vallannut Reginan nuoren +sydämen, kolkutti yön hiljaisuudessa hänenkin sydämensä ovea, mutta hän +ei tohtinut sitä avata, vaan hän kuunteli, kahden vaiheilla ollen, noita +vähitellen heikkeneviä kolkutuksia. -- Ehkä kotona hänen parastaan +kuitenkin tarkoitettiin! + +Niinhän oli aina ollut. + + + + +III. + +ERONHETKI + + +Kiireistä työn aikaa jatkui, ja pyhinä satoi vettä virtanaan yhtä päätä, +niin että Forssassakäynnit joksikin ajaksi Mustialan pojilta jäivät +sikseen. + +Syyskuun alussa sai Aleksis vanhimmalta sisareltaan Johannalta kirjeen, +jossa tämä toi esille syvimmät huolensa siitä onnettomuudesta, johon hän +jo edeltäpäin oli huomannut rakkaan, nuoren veljensä joutuvan, jos hän +jatkaisi kevytmielistä, ajattelematonta suhdettansa tuohon kurjaan +tehtaantyttöön, josta suhteesta hänen todelliset ystävänsä olivat +sisarille tiedon saattaneet. »Ethän koskaan ajatelle», kirjoitti hän, +»tuoda meille, siskoillesi, jotka olemme valmiit sinun ja sinun +todellisen onnesi hyväksi uhraamaan kaikki, sellaista naista kälyksi? +Sinä parhaiten tiedät, minkä neuvon äitimme nyt sinulle antaisi, jos hän +eläisi, ja sinun täytyy kai ymmärtää, että me nyt sinulle kokemattomalle +nuorukaiselle olemme äidin sijassa. Isien siunaukset rakentavat lapsille +pesän, sanoo meidän Herramme», -- siten jatkui kirje sekä loppui +kylmällä, hiljaisella ja hurskaalla Maria-siskon siunauksella ja +nuorimman sisaren Iidan kuumilla kyynelillä. + +Punastuen luki Aleksis tämän kirjeen. Ensimäinen tunne, jonka se hänessä +herätti, oli häpeä, minkä lapsikin tuntee, kun se tottelemattomuudesta +on joutunut kiinni. Sitten hän itsensä takia oli kiukuissaan ja +sadatteli epäitsenäisyyttään. Mutta jouduttuaan toistamiseen tämmöisten +ristiriitaisten tunteitten valtaan alkoi hänessä herätä mitä hellintä +myötätuntoisuutta Reginaa, tuota kovaa kokenutta turvatonta, viatonta +tyttöä kohtaan, jonka koko häpeä oli hänen köyhyytensä. Hän ei ollut +nuorukaisen voimalla ja rohkeudella avannut sydäntänsä kauneimmalle +enkelille, minkä taivas lähettää maan päälle: ensimäiselle rakkaudelle; +se tuli nyt kuihtuneena, nuhtelevana, kyyneltyneenä hänen puoleksi +avattuun sydämeensä ja istui siellä äänetönnä ja kalpeana kynnyksellä. + +Ollen luonnostaan hento ja runollinen ei hän tuntenut näitä tunteita +niin selvästi, että olisi voinut ne sanoihin pukea, mutta ne elivät +hänen mielessään tunnonvaivojen tapaisina, jotka etsivät lievennystä +herättämällä eloon oudon vieraan hänen lapsellisessa sydämessään: +miehuullisen uhkamielisyyden. + +Ensi kerran hän nyt kirjoitti omaisilleen lyhyen ja kylmän kirjeen, +pyytäen heitä lohduttamaan itseänsä sillä, ett'ei hän koskaan tekisi +heille eikä itselleen mitään häpeällistä. + +Sittenkun hän -- se tapahtui muutamana pyhänä -- oli kirjoittanut tämän +kirjeen, lähti hän Forssaan ja löysi Reginan siitä työmiesperheestä, +jossa tällä oli asuinsijansa. Hän sattui olemaan yksin kotona, kun +Aleksis saapui. + +Ilo saada hänet jälleen nähdä karkotti kaiken hämmästyksen, jonka +hänessä herätti Aleksin äkillinen ilmestyminen hänen asuntoonsa, ja +Regina otti hänet vastaan ihan kuin olisi ollut luonnollisin asia, että +hän oli tullut häntä tapaamaan. + +Aleksin katse oli tavallista ystävällisempi, ja hänen äänensä sointui +vienona ja rakkautta uhkuvana. + +Kun hän oli istahtanut, veti hän tytön hiljaa syliinsä ja suuteli häntä +sydämellisesti. + +Regina punastui hienosti, mutta istui rauhallisena hänen polvellaan. +Silloin kietoi Aleksis hiljaa tytön käsivarren oman kaulansa ympäri ja +kertoi mitä lämpimimmin sanoin, mitä hänen siskonsa olivat hänelle +kirjoittaneet ja kuinka hyvät ja herttaiset nämät aina häntä kohtaan +olivat olleet, vaikka he eivät saattaneet käsittää, että hän ei enää +ollut mikään lapsi. Hän arveli, että he kyllä aikaa myöten taipuisivat, +erittäinkin jos oppisivat Reginan tuntemaan. + +Vihdoin sanoi hän: + +-- Eiväthän ne tahdo tehdä minua onnettomaksi, sillä nyt minä tiedän, +ett'en voi rakastaa ketään muuta tyttöä kuin sinua, ja kai Jumala niin +ohjaa, että minä kerran olen tuova sinut vaimonani kotiani. + +Regina, joka alussa oli istunut tyynenä ja ainoastaan katsellut +totisilla silmillä Aleksia, liikahti levottomasti, kun tämä mainitsi, +että hän hänestä piti. Näitä hänen viimeisiä sanojaan kuullessaan nojasi +hän päänsä kätensä varaan ja käänsi miettivän näköisenä katseensa +huoneeseen päin. + +-- Olitko tuuminut mennä naimisiin minun kanssani? kysyi hän nöyrästi +asentoansa muuttamatta. + +-- Toivon vielä, että niin on käyvä, vastasi toinen ja kumartui +eteenpäin voidakseen paremmin häntä katsella. + +-- Sitä minä en ollut ajatellut, toisti Regina ikäänkuin itsekseen. -- +Sinullehan täytyy olla parempi kuin minä. Minä olin vain niin onnellinen +siitä, että olit minulle ystävällinen, ystävällisempi kuin milloinkaan +olin ajatellutkaan ihmisen toista kohtaan saattavan olla. Ja minä pidin +sinusta niin paljon. Ei, et saa ajatella meneväsi naimisiin minun +kanssani. Olisihan se syntiä sinua kohtaan. + +Ja Regina loi häneen niin vakavan ja sydämellisen katseen, että hän +peitti silmänsä käsillään. + +Huoneessa syntyi sellainen hiljaisuus, kuin ei ketään elävää sielua +olisi siellä ollut. + +-- Mutta minähän pidän sinusta niin sydämellisesti, minun oma tyttöseni, +virkkoi vihdoin Aleksis melkein kainosti, ja olenhan minäkin sinulle +rakas? + +Silloin nousi Regina hänen sylistään ja asettui tuolille istumaan, niin +että hän käänsi selkänsä Aleksille, sekä painoi päänsä molempien +käsiensä varaan, jotka nojasivat tuolinselkää vasten. + +-- Tiedätkö sinä, Aleksis, virkkoi hän, että minä olen jäykkämielinen, +eivät iskut eivätkä lyönnit ole voineet ainoatakaan kyyneltä puristaa +silmistäni, mutta nyt minun täytyy itkeä, tietäessäni että minua +rakastat. + +Ja hän purskahti itkemään ja vuodatti runsaita, onnellisia kyyneliä, hän +ei nyyhkyttänyt, mutta hänen hento vartalonsa vapisi hiljaa. Aleksis +istui äänetönnä ja kummastuneena paikallaan. Kaikki tämä tuntui +vaatimattoman, ystävällisyyteen tottuneen nuorukaisen mielestä niin +omituiselta ja mahdottomalta, että hän tunsi itsensä melkein +sanattomaksi eikä oikein tietänyt, mitä hänen piti tehdä. + +Vihdoin hän nousi ylös ja laski kätensä tytön olkapäälle ja lausui +hiljaa: + +-- Regina! + +Tämä loi häneen ilokyynelistä loistavan katseen ja, ojentaen häntä kohti +molemmat kätensä, nousi ylös ja virkkoi viattomasti: + +-- Niin, kyllä rakastan sinua! Anna minun suudella sinua kerran! + +Hän suuteli pojan huulia, minkä suudelman tämä monin kerroin takaisin +maksoi. + +Sitten sanoi hän hymyillen: + +-- Sinä näet, ett'en ole suruissani. Nyt sinun pitää tehdä, niinkuin +minä neuvon. Talonväki tulee pian kotia, eikä kuulu niille, mitä me +olemme puhuneet keskenämme. Sitten seurustelemme ainoastaan tuttavina. +En ole ajatellut, että sinä minut naisit, mutta jos niin kerran tahdot, +niin olet minut löytävä samanlaisena kuten nytkin. Ja +omassatunnossasihan tietänet, että olet tehnyt minut onnelliseksi, ja +että minä aina olen sinua muistava. Jos osaisin kirjoittaa tai +kirjoitusta lukea, kävisi ehkä joskus päinsä sillä tavalla päästä +pakinoillesi, mutta koska nyt muiden apua siihen tarvitaan, niin minä en +sitä tahdo. Joka tapauksessa on se yhdentekevä. Tiedäthän, ett'en voi +sinua koskaan unohtaa ja että minä olen paljoa onnellisempi kuin +sanoilla voin ilmaista. + +Aleksis oli, tytön näin puhellessa, silitellyt hänen tummia hiuksiansa, +ja pidätetyt kyyneleet olivat antaneet hänen silmilleen kostean +loisteen. Tuon tuostakin hän keveästi suuteli tyttöä, ett'ei tämän edes +tarvinnut puhettansa keskeyttää. + +Pihalta kuului talonväen ääniä. Molemmat nuoret puristivat sanaa +sanomatta toistensa käsiä ja heti sen jälkeen kuin perhe oli astunut +huoneeseen, jätti Aleksis jäähyväiset ja palasi Mustialaan. Hän oli jo +tyynempi kuin äsken oli luullutkaan, niin virkistävästi oli Reginan +itsensäkieltäytymisen taito häneen vaikuttanut. + + * * * * * + +Ainoastaan toveriensa seurassa kävi Aleksis sittemmin joskus Forssassa +koko sillä ajalla, jolloin hän edelleen oleskeli opistossa. Heille +molemmille oli tämä ilahduttavaa, ja Regina oli aina ystävällinen. +Joskus koetti Aleksis silloin päästä häntä salaa suutelemaan, mutta +siihen ei Reginan puolesta tullut mitään vastinetta. Sellaisissa +tilaisuuksissa kuiskasi Aleksis hänelle aina: »Ole rauhallinen, Regina, +kyllä ne minun parastani tarkoittavat», ajatellen silloin sisariaan. + +Vihdoin pidettiin päästötutkinto. Aleksis sai hyvät todistukset ja erosi +tyytyväisenä opistosta. Täksi juhlalliseksi päiväksi oli sisarten +kehoituksesta hänen veljensä Frans saapunut Mustialan opistoon ja piti +niin tarkkaan Aleksia silmällä, että tämä ei saanut tilaisuutta päästä +Forssaan hyvästijätölle. Erään tuttavansa kautta saattoi hän lähettää +Reginalle terveisiä ja pyysi häntä samalla tytölle sanomaan, että hän +häntä kyllä muistaisi. Ja niin tuli ero Mustialasta ja -- Reginasta. + + + + +IV. + +SISARET TALOSSA + + +Eteensä katsovina ja toimeliaina kuten ainakin olivat sisaret sillä +välin hankkineet Aleksille sopivan tiluksen. Heidän valintansa oli +paras, mitä toivoa saattaa. Maatila, joka myytiin huutokaupalla, meni +tavattoman helppoon hintaan, asuin- ja ulkohuoneet olivat hyvässä +kunnossa, metsä välttävän hyvä ja asema -- ihan kaupunkiin vievän +laivakulkuväylän vieressä -- oivallinen. + +Aleksilla ei ollut muuta tehtävää kuin allekirjoittaa kauppakirjat sekä +myöskin valmiiksi laaditut velkakirjat siskoille. Molemmat vanhemmat +sisaret luovuttivat kumpikin 6,000 markkaa kauppaa tehtäessä, nuorin +sisar Iida taas pani 10,000 markkaa likoon. Maatilan velka nousi 22,000 +markkaan kaikkiaan, mutta lainanantajathan olivat hänen omat sisarensa, +jotka saivat kiinnityksen maahan. Aleksis saattoi itse panna suunnilleen +saman suuruisen summan lunastukseksi, niin että hän tällä tavalla, ja +täydellä syyllä, oli talon isäntänä. + + * * * * * + +Nuoremmat sisaret olivat Helsingissä ottaneet perehtyäkseen käsitöihin, +varsinkin koruompelukseen ja solmustelemiseen. Nuo huonekaluista sangen +tyhjät, tilavat huoneet tässä melkoisessa rakennuksessa, jonka +herrasmies oli rakennuttanut, olivat ennen pitkää täpösen täynnä +virkattuja pöytäliinoja ja peitteitä, kaikille mahdollisille paikoille +levitettyinä. Kaikki varsinaiset vierashuoneet olivat Aleksia varten ja +tekivät tyhjyyden hänen ympärillään sen kautta vielä tuntuvammaksi. +Sisaret taas olivat vaatimattomasti ja ahtautta arastelematta asettuneet +yhteen isompaan pihanpuoleiseen huoneeseen, jossa he piilossa pitivät +»perheneuvotteluja» Aleksista ja hänen toimistaan ja töistään. + +Näissä hartaissa ja salaperäisissä neuvotteluissa, jotka viime kädessä +kohdistuivat heidän nuorimpaan veljeensä ja hänen naimapuuhiinsa, jotka +he oman tahtonsa mukaan olivat suunnitelleet, näytti siltä, kuin +Johannalla olisi ollut määräämisvalta. Mutta nuorin sisar, joka oli enin +rahaa pannut liikkeelle, muodosti itse asiassa neuvottelun päätökset, +joita vanhin parhaimman kykynsä mukaan sai toteuttaa. Maria ei monta +sanaa puhunut, istuessaan vakavan levollisena pienen pöytänsä ääressä, +jäykkänä ja kylmänä, sekä valmisteli tavattoman leveää reunakoristetta +alttariliinaan, joka hänellä oli aikomus lahjoittaa pitäjän kirkolle +koristukseksi. Äänetönnä ja vastustamatta hän suostui kaikkiin Iidan +ehdoituksiin, niin että sisarten mielipiteissä ei syntynyt pienintäkään +erimielisyyttä. + +Aleksis johti omin päinsä talon töitä sisarten niihin sekaantumatta. Jos +hän kuitenkin joskus vitkasteli kalastusretkillänsä eikä kuitenkaan +tuonut mitään saalista kotia, saattoi tapahtua, että Johanna, +alistuvaisuutta teeskennellen, pyysi häneltä anteeksi, että hän oli itse +hiukan puuttunut päivän työjärjestykseen mikä tavallisesti oli aivan +päin seiniin tahi kokonaan tarpeetonta -- »sillä eihän se sovi», lisäsi +hän, »että vouti määrää, kun talossa on omaa väkeä.» + +Aleksis pantiin aina yksin syömään isoon ruokasaliin. Sangen kehno +ruoka, minkä kirjo-ompelijat toivat hänen pöydällensä, oli huonosti +valmistettu sekä lisäksi niukkakin. Herneitä ja perunoita laskettiin +teevadille, maitoa tuotiin kahdessa lasissa, silli oli pilaantunutta, +liha sitkeätä ja syötäväksi kelpaamatonta, perunat, velli ja puuro +jäähtynyttä tahi pohjaan palanutta. + +Kun Aleksis väliin tunsi kovaa tarvetta päiväksikään päästä irti näistä +ikävistä oloista, antautui hän muutamien lähistössä asuvien poikien +seuraan, ja niinpä saattoi tapahtua, että hän jonkun kerran näiden +mukana lähti kaupunkimatkalle, ja silloin pidettiin iloisempaa elämää +kuin hänen ikävässä kodissaan oli tapana. Mutta sisaret pitivät +kuitenkin huolta siitä, että hän sai tilaisuutta katua tämmöisiä +huvimatkoja, kekseliäitä kun olivat sopivalla tavalla pitämään ohjakset +sisarellisissa käsissään. Ei kenenkään ihmisen kuitenkaan onnistunut +saada heitä älyämään, että heidän menettelynsä tässä suhteessa oli mitä +kehnointa, mitä tyhmintä. + +Tottuneena mukaantumaan vanhempien sisarustensa oikkuihin ja ollen +muuten luonteeltaan rauhallinen, taipui Aleksis, pahaa sanaa hiiskumatta +ja vähintäkään mistään kiivastumatta, tähän kaikkeen. Olisi voinut +luulla, että hän niin käyttäytyi, toivoen siten sisarten vähitellen +väsyvän. Ei, hän tunsi itsessään, että hänen varhain masennettu +toimintakykynsä kärsisi tappion taistelussa tarmokkaita sisariaan +vastaan. Hän vetääntyi sen vuoksi yhä enemmän heistä erilleen. Pitkät +syys- ja talvi-illat vietti hän yksin huoneessaan, istuen +keinutuolissaan ja vedellen harmonikkaansa, minkä huvin perhekunta +kernaasti näytti hänelle suovan. + +Silloin hän usein soitteli Forssan-valssia, mutta hiljemmin kuin muita +sävelmiä. Hänen ajatuksensa liitelivät surumielisinä, kauas luokse +hennon Reginan, josta hän tiesi, että hän lempi häntä yksinkertaisesti +ja uskollisesti. Näinä hiljaisina yksinäisinä iltoina, jolloin sade +usein tuskallisesti pieksi akkunaruutuja taikka kun lumimyrsky tuimasti +vinkui yli ulapan jäiden, uneksi hän keväistä, jotka olivat vielä +koittavat, ja silloin yltyi hänen rakkautensa Reginaan ja hänen ikävänsä +kasvoi yhä voimakkaammaksi. + + * * * * * + +Seuraavana kesänä hän lähti iloisin mielin asevelvollisena ottamaan osaa +Urjalan reserviharjoituksiin. Vaikka hän ei isosti tuntenut halua +sotauralle, oli hän kuitenkin ennen arvannostoa, usein +aavistamattaankin, salaa toivonut joutuvansa vakinaiseen väkeen, siten +tullakseen pakoitetuksi myymään talonsa, lakkauttamaan taloudenpitonsa +sekä ainakin kahden vuoden ajan olemaan vapaana sietämättömistä +kahleista, joita hänen hellä luontonsa ei voinut katkaista. + +Nyt hän sai tyytyä kuuden viikon lomaan, jotka hänen piti viettää +Urjalassa, mistä ei ollut pitkä matka Forssaan. + +Tämä seikka ei ollut herättämättä perheneuvoston tarkkaavaisuutta, ja +siitä syystä sopi vallan hyvin, että joku tahi pari sisaruksista, mitä +parhaimmalla tuulella ja varustettuna mitä runsaimmilla ja maukkaimmilla +lahjoilla talon varastosta, saapui leiriin tervehtimään velimiestä, joka +nöyränä ja tyynenä otti heidät vastaan ja piti heille seuraa, kunnes +iltasoitto viimein vei vartiattaret hänen luotansa. + +Aleksin komea ja nuorekas vartalo näytti muhkealta sotilaspuvussa, +erittäinkin kun hän käytti omia vaatteitaan eikä kruunun. Tätä eivät +Iidan silmät voineet olla huomaamatta. Seuraavana pyhänä hämmästytti +tämä Aleksia sillä hauskalla sattumalla, että hän toi mukanansa leiriin +erään »ystävättärensä.» Tämä tyttö oli varakkaan värjärimestarin taikka +värjäritehtailijan -- millä jälkimäisellä nimellä hän mieluummin +suvaitsi itseään kutsuttaa -- ainoa tytär. + +Ystävätär, jonka nimi oli Amalia, oli tosin kolme vuotta vanhempi kuin +Aleksis sekä yhtä iso ja tanakka kuin Regina oli pieni ja hento. Hän +näytti kuitenkin aika komealta loistavassa, kallisarvoisessa puvussaan, +joka oli viimeisen muodin mukaan tehty, ja muutoin häntä koristivat +sormukset, korvarenkaat ja koruneulat. Hän oli sitä paitse luonteeltaan +hilpeä ja seuraelämässä mukava, jutteli paljon, nauroi vielä enemmän +sekä käytti ahneesti hyväkseen sitä ruokavarastoa, minkä Iida oli tuonut +mukanaan. + +Aleksis, joka ei heti huomannut viritettyä ansaa ja joka kenties tuli +hyvälle tuulelle siitä kohteliaisuudesta, joka nähtävästi tuli hänen +osakseen tämän uljaan naisen puolelta, joka nyt leirissä kävi, suostui +muitta mutkitta täksi pyhäksi jäämään Urjalaan. + +Ateriaa, joka syötiin muutamassa metsikössä ja johon iloinen +reserviläinen ja Aleksin ystävä -- muuten ylioppilas -- oli pyydetty +osaa ottamaan, höystettiin hilpeillä jutuilla ja pakinalla. Kun kahvi +oli juotu, ilmestyi ruokakorin pohjalle pullo punssia, jonka jälkeen +iloisia maljoja tyhjennettiin, joihin Iidakin otti osaa, ajatellen +nähtävästi niinkuin entinen ruununvouti: »kun *minä* juon, on se +oikein!» + +Myöhemmin jälkeen puolenpäivän tanssittiin tavallisuuden mukaan +leirissä. Tukevuudestaan huolimatta Amaliakin otti osaa tanssiin +hauskalla mielellä, pyyhki aina vähän väliä hien otsaltaan ja +kasvoiltaan, eikä hänellä ollut mitään sitäkään vastaan, että toiset +reserviläiset veivät hänet tanssiin, vaikka hän nähtävästi mieluimmin +tanssi komean Aleksin kanssa. + +Kauniiksi ei voi sanoa tuota hyvää Amaliaa. Hänen pieni nypyrä-nenänsä +ikäänkuin nousi varpaillen päästäkseen hiukankaan esille hänen pullevien +poskiensa välistä, ja silmät olivat pienet sekä katosivat tykkänään, kun +hän nauroi. Kun Forssan-valssia kerran illan kuluessa alettiin soittaa, +vetääntyi Aleksis, aivan kuin olisi hän saanut pistoksen sydämeensä, +hetkiseksi pois koko tanssipaikalta. Hänen sielunsa silmiin kuvastui nyt +Regina. Tämän tytön tummat, lämpimät silmäykset olivat nyt häneen +rakkautta hehkuvina tähdätyt ja Aleksis muisti, miten omituisella +äänenvivahduksella hän oli kerran sanonut: »Anna minun kerran sinua +suudella.» + + * * * * * + +Samaan aikaan Regina istui muutamassa tanssituvassa Forssassa. Hän istui +siinä vain illan kuluksi eikä tanssin vuoksi, sillä eihän kukaan +tanssinut hänen kanssaan. Hän oli entisensä näköinen, paitse että hänen +kasvojensa ilme oli entistään tyynempi ja ystävällisempi. Tunnetun +valssin säveliin, jotka tänäkin iltana hivelevinä ja houkuttelevina +kaikuivat, yhtyi hänen uskollinen sydämensä, riemuiten: »voi! kuinka +sinua rakastan.» + + * * * * * + +Iida ja Amalia poistuivat hyvissä ajoin leiristä, edellinen onnellisena +siitä, että hänen vehkeensä olivat hyvin onnistuneet, jälkimäinen +ajatellen miellyttävää suhdettansa Aleksiin, sillä hänen ei ollut vaikea +oivaltaa ystävättärensä aikeita. + +Kun ylioppilas Arvid ja Aleksis olivat jääneet kahden kesken, virkkoi +Arvid nauraen: + +-- Minä luulen, piru soikoon, että hän tuli sinua kosimaan. + +-- Ketä sinä tarkoitat? kysyi Aleksis hajamielisesti. + +-- Kultatynnyriäpä tietenkin, vastasi Arvid. + +-- Tule, lausui Aleksis nurpeillaan, mennään oluen juontiin. Minä +tiedän, missä sitä tavaraa tänä iltana on saatavissa! + + * * * * * + +Seuraavalla viikolla tuli ensimäiselle kutsuntaluokalle poislähtö. +Arvid, joka nyt halusi kenenkään häiritsemättä antautua opintoihinsa, +seurasi ystäväänsä Aleksia tämän maatilalle jäädäkseen sinne myöhään +syksyyn saakka. + + + + +V. + +UUSIA VEHKEITÄ. + + +Että Aleksis omapäisesti ja sisarten mielipidettä kysymättä oli +päättänyt ottaa Arvidin täyshoitoon luokseen katsoivat nämät +oikeuksiensa loukkaamiseksi. + +Iidakin, joka äsken leirissä oli hilpeälle ylioppilaalle osoittanut +sulinta herttaisuutta, oli täällä kotona hänelle hämmästyttävän +epäkohtelias. Mutta nuoret miehet eivät sen enempää asiasta perustaneet. +Entisellään alkoi vähitellen olla tuo vanhastaan tunnettu Aleksin +rattoisa mieliala, joka ilmeni niin huolettomalla tavalla, että se +herätti perheneuvostonkin hämmästystä. Niinpä Aleksis, kun +päivällisruuat olivat kerrassaan syötäviksi kelpaamattomat -- mikä +muutoin ei ollut ensinkään harvinaista -- iski Arvidille +veitikkamaisesti silmää, jonka jälkeen he virkeällä ruokahalulla tekivät +pikaisen lopun pöydällä olevista leipä- ja voivaroista, joita sisaret +eivät huomanneet niukentaa, sekä »kastoivat kaulaansa» kaljalla +täytetystä karahvista, poikamaisella hilpeydellä ylistäen pöydän +herkkuja niin kovaäänisesti, että sisaret, jotka heitä muuten alinomaa +väijyivät, tarpeeksi asti tällä kertaa saivat kiitossanoja kuulla. + + * * * * * + +Maailman kavaluudesta ja nurinkurisuudesta jatkuu kirousta enemmän kuin +niiden mitättömyys oikeastaan ansaitsisikaan. Ne synnyttävät usein +valhetta ja vihaa, joista muita ilkeitä paheita vuorostaan johtuu. +Noiden kolmen vallanhimoisen sisaren mieletön menettely, kun he +koettivat tanssittaa veljeänsä sen pillin mukaan, joka heidän korvissaan +ihanimmin soi, oli yksi niitä pieniä siemeniä, joista rikkaruoho versoo. + +Kerrankin tapahtui, että kun nuoret miehet, istuessaan hyvin +ruokahaluisina pöytään, taasen huomasivat sen perin kurjaksi ja +niukaksi, kaikki heidän leikilliset yrityksensä tukehtuivat harmiin, ja +yhdessä he muitta mutkitta poistuivat ruokasalista. Nyt Aleksis +valjastutti hevosen kääsikärryjen eteen, lähteäkseen, kuten hän +rengilleen sanoi, kaupunkiin puolista syömään. + +Ja kaupunkimatka tulikin perinjuurinen ja päivällinen oivallinen, josta +ei ensimäistä, toista eikä kolmattakaan ryyppyä puuttunut, jossa olut ja +portteri virtana juoksi ja viini ja samppanja yhtenään vuoti. Loppuosa +päivästä kului humussa ja sumussa; rähinä ja tappelu saattoi nuorukaiset +lopuksi poliisikonttoriin, josta ainoastaan runsaat sakot heidät +pelastivat. + +Selvänä miehenä oli Aleksis sävyisin ja suuttumattomin ihminen +maailmassa, mutta juopuneena joutui hän ajattelemaan sitä väkevyyttä, +minkä luonto hänen ruumiiseensa oli kätkenyt, ja silloin heräsi myöskin +se uhkamielisyys ja toimintakyky, jotka hänelle usein hänen elontiellään +olisivat olleet tarpeen ja korkeampia tarkoitusperiä varten +välttämättömämmät kuin nyt. Tämmöisissä tapauksissa hän tuli +vallanhimoiseksi ja vaati, että hänen käskyjänsä piti välttämättömästi +toteltaman. »Tahdon näyttää, että minä olen mies ja oma herrani» oli +hänellä tapana silloin lausua. + +Kun nuoret miehet palasivat kotia seuraavana päivänä, oli heillä +matkassa sangen runsaasti juomatavaroita, joilla he, kuten itse +sanoivat, höystäisivät ruokaansa ja mieltänsä ikävässä talossa. + +Hämmästyksen valtaamina näkivät sisaret tämän, mutta he eivät tohtineet +sanallakaan väittää vastaan, kun huomasivat sen jyrkän uhkamielisyyden, +jota Aleksis heille nyt osoitti. He olivat nyt älynneet liian pitkälle +menneensä sekä keksivät uuden keinon, jonka kirjeessä ilmoittivat +vanhemmalle veljelleen, kutsuen kaikessa hiljaisuudessa häntä avuksi. + +Tämä näin keksitty sotatemppu oli näyttävä vapaaehtoiselta +peräytymiseltä, jota todelliselta rauhalta tuntuva aselepo seurasi. +Päivän tunnussanana oli aulius ja ystävällisyys. + +Tämän kotoisen valoisuuden ensimäisistä ilmeistä lämpeni Aleksin hempeä +sydän, puhkesi uusille vesoille kuin puu keväällä. Hän uskoi taas +täydestä sydämestä sisariinsa, että he tarkoittivat hänen parastansa, ja +koetti palkita heidän hyvyyttänsä uusilla voimainsa ponnistuksilla. Iloa +ja riemua tuntien hän puuhasi maanviljelyksessään, jota hän muutoin ei +koskaan laiminlyönyt, ja kun ilta tuli, istui hän tyytyväisenä kirjansa +ääressä tahi keinutuolissaan. Silloin kajahti usein hänen +harmonikastansa sävelmä toisen perästä, mutta useimmiten kuitenkin +Forssan-valssi. Silloin hänen katseensa oli yhtä hyvänsuopea kuin +ennenkin ja silloin hän iloisesti ja veitikkamaisesti iski silmää +ystävälleen Arvidille, jolle hän oli uskonut suhteensa Reginaan. + +Lokakuun lopulla Arvid matkusti pois, kehoittaen eronhetkellä Aleksia +naisväen vehkeiden takia olemaan onneansa hukkaamatta. + +Heikkoluontoinen, herkkäuskoinen ja epäitsenäinen Aleksis, jonka sydän +oli hyvä, mutta ymmälle joutunut oli nyt jäänyt yksin. Muutaman askeleen +päässä hänen selkänsä takana vaani häntä vallanhimo, tyhmä ylpeys ja +tekopyhyys valmiina panemaan tuumansa lopulliseen täytäntöön. + + * * * * * + +Vähän ajan kuluttua tuli pyhäkekrin aika, jolloin palvelusväki maalla +vanhan kansan tapojen mukaan viettää n. k. kissan-viikkoa, joksi +ainoastaan talon kaikkein välttämättömimmät askareet jäävät paikoillaan +pysyvien palvelijain ja isäntäväen itsensä toimitettaviksi. + +Römppäviikon viimeisenä päivänä saapuivat taloon uudet rengit, jolloin +itsekullakin oli saattajana joku vanhempi, arvokkaampi henkilö, joku +omainen tahi edullisimmassa tapauksessa entinen isäntänsä, joka sillä +tavalla tahtoi suosittaa uutta palvelijaa. + +Muutamin paikoin Hämettä ja ehkä muuallakin Suomessa vallitseva vanha +kaunis tapa vaatii, että vastasaapuneet ja heidän saattajansa syövät +uudessa paikassa ensimäisen ateriansa yhdessä isännän kanssa, jolloin +emäntä pitää passauksesta huolen. Ateria on muhkea, ja isäntä itse +tarjoilee ruokanaukkuja vierailleen. + +Mainittua tapaa noudatti Aleksiskin. Pöydässä ei keskusteluaineita +puuttunut, vieraat kun olivat eri pitäjistä tulleet, ja jokaisella oli +paikkakunnaltaan jotain uutta kerrottavana. Yksi näistä uusista +rengeistä oli Forssasta ja tiesi puolestaan jutella, että eräs köyhä +tehtaannainen siellä, jota tavallisesti nimitettiin mustalaistytöksi ja +jonka nimi muutoin oli Regina, hiljainen ja siivo tyttö sitä paitse, oli +siihen määrään lumonnut erään työnjohtajan, että tämä oli häneen +kerrassaan pikeytynyt, vieläpä tyttöä kosinutkin. Mutta tyttö oli ollut +kyllin järjetön vastatakseen, ett'ei hän ikinä enää naimisiin menoa +ajattele. + +Sill'aikaa kun sydämen pohjasta naurettiin tuota hullunkurista tyttöä, +tarttui Aleksis toisen kerran viinapulloon, kaatoi omaan lasiinsa ja +antoi pullon sitten kiertää ympäri pöytää. Tyhjentäessänsä lasinsa, +virkkoi hän äänekkäästi: »Sen tytön maljan me juomme pohjaan!» Niin +kävikin ja vieläpä vieraille yhtä suureksi mielihyväksi kuin äskettäin, +eikä kukaan paitsi Aleksin sisaret, jotka pöydässä toimittivat emännän +virkaa, tietänyt, että malja täydessä totuudessa tyhjennettiin. + +Joulun aikana saapui sisarten kirjallisesta kehoituksesta hänen veljensä +Frans taloon, ja Aleksis, joka ei ollut huomaavinaan niitä salaperäisiä, +pitkällisiä neuvotteluja, joita sisarukset suljettujen ovien takana +pitivät, otti hänet sydämellisesti vastaan. + +Iidan puuhat eivät tarkoittaneet enempää eikä vähempää -- päättäen siitä +mitä veli Aleksille myöhemmin uskoi -- kuin tämän asettamista +holhuunalaiseksi, hän kun muka oli kykenemätön omaisuuttaan hoitamaan, +mutta Frans, joka omasta kokemuksestaan tiesi, että ankaralla ja +vakavallakin miehellä on kyllin tekemistä koettaessaan tehdä vastarintaa +naisen vehkeilyille, ymmärsi nuoren veljensä surkuteltavan suhteen +kolmeen naiseen, jotka katsoivat itsellään olevan taloon osaa ja +voivansa velvoittaa nuorimman veljensä myöntymään heidän aikeihinsa. +Nämät halpamaiset vehkeet Frans teki tyhjiksi. + +Sen sijaan keksittiin uusi keino, millä Aleksis mahdollisesti oli +suostutettava sisarten naittamispuuhiin. Päätettiin, että Maria, +välinpitämätön kun oli kaikesta maallisesta, muuttaisi talosta ja +samalla sanoisi irti sen 6,000 markan suuruisen lainan, jolla hän +talonostossa oli avustanut. + +Aleksis hankki kuitenkin ilman suurempia vaikeuksia tämän summan +antamalla kiinnityksen taloonsa, mutta hankalammaksi kävivät olot +hänelle, joka ei suinkaan ollut mikään liikemies, kun taloon jääneet +sisaret sittemmin aina kun tilaisuutta oli noudattivat armottomasti tätä +menettelytapaa, jos kohtakin pienemmässä muodossa. Kaksi peräkkäin +seurannutta katovuotta tuotti hänelle vieläkin enemmän hankaluuksia, ja +Aleksis oli sitä paitsi maanviljelyksensä edistämiseksi pakoitettu +kiinnitystä vastaan hankkimaan sangen suuren lainan. + +Harvat olivat hänellä nyttemmin levollisuuden päivät, levollisimmat ehkä +ne päivät, jolloin hän Urjalassa palveli viimeistä +asevelvollisuuskauttaan. Silloin sisaret kuten ennenkin häntä valvoivat, +ja rikas Amaliakin kävi häntä tervehtimässä. Amalia lähestyi nyt 27:ttä +ikävuottaan eikä kuitenkaan ollut löytänyt makunsa mukaista kosijaa +huolimatta siitä kultaisesta syötistä, joka kiilsi hänen »koukkujensa» +nenässä. + + * * * * * + +Kun Aleksis oli suorittanut asevelvollisuutensa ja palasi kotiin, +päättivät sisaret, että nyt, kun veli oli päässyt 24 vuoden ikään, oli +heidän viimeinen, suurin valttinsa liikkeelle pantava. + +Siinä tarkoituksessa astuivat molemmat eräänä syyskuun iltapäivänä +veljen huoneeseen ja, tuotuaan esille moniaita tekosyitä +puolustuksekseen, ilmoittivat olevansa pakoitettuja sanomaan irti kaikki +rahat, jotka hänellä vielä oli heiltä lainassa. He olivat muka kuitenkin +kyllin ystävälliset samalla kertaa neuvomaan hänelle varman keinon, +jonka kautta hän voisi pelastua taloudellisesta ahdinkotilastaan, +jättämällä hänelle kirjeen, jonka Amalia oli Iidalle kirjoittanut. Siinä +kirjeessä rikas tyttö selitti ystävättärelleen, että hän piti Aleksia +kaikkia muita kosiomiehiään parempana ja että hän heti myöntyisi +sulhaseen sekä samalla antaisi hänen vapaasti käyttää melkoista +äidinperintöään, jonka hän jo oli haltuunsa ottanut. + +Aleksis kuunteli heitä vaijeten ja vakavana. Kun he alkoivat lukea +Amalian kirjettä, sulki hän silmänsä ja pyyhkäisi kädellään otsaansa. +Kun he olivat lopettaneet lukemisen ja aikoivat antautua suullisesti +asiaa selvittelemään, pyysi hän aivan lyhyesti saada olla tämän illan +yksin, hän ei muka voinut hyvin eikä mitään iltaruokaa halunnut. + +Sisaret iskivät toisilleen silmää ja poistuivat sitten huoneesta sanaa +puhumatta. Ehkä heidänkin sydämessään vienommat sävelet olivat päässeet +soimaan, sillä he eivät saattaneet olla huomaamatta, että heidän nuori +veljensä kärsi katkerasti, vaikka hän tukahdutti kaikki valitukset. + +Kun Aleksis jäi yksin, lukitsi hän huoneensa ovet, ja siellä sisällä oli +kaikki ääneti. Hän tunsi sydämessään ruumiillista pahoinvointia. Se ei +suinkaan ollut ensimäinen kerta, mutta tähän asti hän ei ollut siihen +huomiotansa kiinnittänyt. Nyt hän meni pöydän ääreen istumaan, nojasi +kyynäspäät siihen ja kallisti päänsä käsiensä varaan. Tällä tavalla hän +istui ainakin puoli tuntia, katkerien ajatusten ja kaivertavien +tunteiden kiusaamana. + +Viheltäen jotain runonpätkää nousi hän vihdoin seisoalleen ja alkoi +kävellä edestakaisin huoneessaan. Hänen kauniit, lapselliset kasvonsa +eivät koskaan olleet lempeämmät kuin nyt, kun hän kyyneltynein silmin +katseli syksyn moniväriseen loisteeseen pukeutuneita vaahteroita, +kellastuneita koivuja ja tuota kylmän sinistä ulappaa, jota laskeutuva +syyskuun aurinko valaisi, aurinko, joka ikäänkuin jätti rakkaat +jäähyväiset kesälle. Hänen kasvojensa piirteet lensivät katkeraan +hymyyn. Hän avasi lapepiironkinsa luukun ja otti sieltä konjakkipullon +ja lasin, jonka hän täytti reunoja myöten. Hän nosti sen ja antoi +auringon säteiden loistaa läpi tuon tulisen juoman, jonka hän sitten +yhdellä henkäyksellä kaatoi suuhunsa. + +Hän tyhjensi vielä muutamia lasillisia tätä huumaavaa juomaa, sieppasi +sitten rakkaan harmonikkansa ja istahti keinutuoliin. Hän soitti toisen +lempisävelmänsä toisen perästä, aina tuon tuostakin lasiinsa turvautuen. + +Kun auringonterä oli lähennyt taivaanrantaa ja alkoi vaipua sen taakse, +hän täytti ja tyhjensi, vaikka jo oli täydessä humalassa, vielä pari +lasia ja soitti sen jälkeen »Forssan-valssin». Tämä kaikui nyt kerta +toisen perästä, yhä tunteellisempana ja yhä vienompana, kunnes seutu +kätkeytyi keveään hämärään ja hänen kamarinsa pimeään peittyi. + +Puoleksi epätoivoisena nousi hänen voimakas vartalonsa nyt, hänen +kasvoistaan olivat pienimmätkin viehkeyden ilmeet kadonneet, ja hänen +silmänsä tuijottivat ikäänkuin olisivat kaukaa jotakin etsineet. +Voimakkaalla iskulla hän löi soittokoneensa pirstaleiksi pöytää vasten, +niin että säpäleet lensivät ympäri huoneen. Uupuneena hän kaatui niiden +sekaan lattialle ja nukahti täydellisesti tajuttomana seuraavassa +silmänräpäyksessä. + + + + +VI. + +HÄÄT + + +Seuraavana päivänä Aleksis lähti Iidan kanssa kaupunkiin ja toi +kohteliaalla, mutta kylmällä tavalla kosiotuumansa Amalialle esiin. Tämä +ja hänen isänsä, tehtailija, hyväksyivät sen luonnollisestikin ilman +muitta mutkitta. Vielä samana iltana vietettiin kihlajaiset suljetussa +seurassa, johon perheen lähimmät ystävät kuuluivat. + +Koska Amalia jo kauan oli ajatellut naimisiin menoa, olivat hänen +runsaat myötäjäisensä jo täydellisessä kunnossa, josta syystä ei mitään +estettä ollut sen sulhasmiehen toivomuksen tiellä, että häät niin pian +kuin suinkin olisivat vietettävät. + +Koska Amalia nyt vihdoin oli varma siitä tulevaisuudesta, jonka hän oli +asettanut toiveittensa päämääräksi, niin lievensivät onni ja ilo +suuressa määrässä hänen vähemmän miellyttäviä ja narrimaisia puoliaan, +ja tämä kävi paljo helpommin päinsä siitä syystä, että hän oli sangen +viekas, mutta samalla luonnostaan sangen hyväntahtoinen olento sekä sitä +paitsi Aleksiin rakastunut. + +Heidän taloutensa kuntoon asettaminen antoi Aleksille paljon hommaa, +jonka tähden hän sen jälkeen ainoastaan jonkun kerran kävi asioilla +kaupungissa. Hän vaati ehdottomasti, että hänen talonsa myytäisiin, +sillä siihen oli hänen raskaimpien vuosiensa muisto yhdistetty; hän +tahtoi myöskin, että ostettaisiin uusi tila kaukaa Hämeen +pohjoispuolelta, jossa sellainen oli juuri silloin myytäväksi tarjottu. + +Näiden asiain selvittäminen kysyi sentähden tarkkaan hänen aikansa ennen +häitä, jotka Amalian toivomuksen mukaan olisi vietettävä suurella +komeudella kaupungissa. + +Tuon rikkaan porvaritytön häät eivät olleet näinä viikkoina suosittuna +puheaineena ainoastaan siellä, vaan myöskin monella muulla seudulla, +jonne isän liikehommat ulottuivat. Kertomuksia niistä tuli Forssaankin, +jossa moni vielä muisteli komeata, nuorta Salmista sekä oli mielissään +siitä rikkaasta naimiskaupasta, jonka hän nyt oli tekevä. Reginallekaan +ei tämä uutinen ollut mikään salaisuus, mutta vähemmän kuin muut hän +näytti sitä kummastelevan, vielä vähemmän hän siitä välitti. + + * * * * * + +Vihdoin koitti hääpäivä, kylmä, auringonpaisteinen talvipäivä muuten. +Vihkiminen toimitettiin pienen tuttavapiirin läsnäollessa morsiamen +kotona ja se tapahtui aivan säännöllisessä järjestyksessä. Sulhanen +näytti olevan jotenkin totinen, mutta siihen oli jo totuttu, kun hän +koko kihlausaikansa oli osoittanut vakavaa miehuullista käytöstä. + +Morsian sitä vastoin loisti ilosta, ja erään Helsingin parhaimman +ompelijattaren taitavuuden ansioksi on luettava, että komean, +kallisarvoisen morsiuspuvun onnistui melkoisesti poistaa hänen +ulkomuodostaan hänen ruumiinsa tukevuutta, joka seikka sekin puolestaan +oli hänelle yhtenä lisänä illan hauskuuteen. + +Vihkimisen jälkeen ajettiin kaupungin hotelliin, johon heti oli +kokoontunut suuri joukko kutsuvieraita ja jossa tanssit, toinen toistaan +vilkkaammat, seurasivat toisiansa pataljoonasoiton kaikuessa. Aleksis ei +ollut tuosta hänelle muistorikkaasta illasta asti Forssan ajoilta +tanssinut torvisoiton mukaan, jonka tähden hän ikäänkuin tunsi sydämen +ahdistusta äkkiä kuullessaan ensi valssia soitettavan. Hän astui +kuitenkin vakavin askelin morsiamen tykö ja vei hänet tanssiin sekä +tanssi muuten innokkaasti morsiusneitojen, sisariensa ja muiden nuorten +tyttöjen kanssa. + +Pulskat häät olivat houkutelleet suuren kansanjoukon tuona kolkkona +talvi-iltana katselemaan, joskin vain vilaukselta, kaikkea tätä loistoa, +jonka tähden morsiuspari useat kerrat, paikkakunnan tavan mukaan, astui +ulos porstuaan »näyttämään itseänsä» meluavalle ja eläköön-huutoja +kohottavalle joukolle, joka yhtä vähän säästi suosionosoituksia kuin +sukkeluuksia ja pistosanoja. + +Joka kerta kun he näin tulivat ulos, nähtiin sulhasen katseen, joka nyt +oli niin totinen, tähtäävän yli kansanjoukon. Hän ikäänkuin odotti, että +hän sieltä keksisi jonkun, mutta jos niin oli asianlaita, niin ei hän +nähtävästi löytänyt sitä, jota etsi. Hänen levottomat kasvojensa ilmeet +eivät ainakaan mitään muuta osoittaneet. + +Kun Aleksis tämmöisen näytelmän perästä palasi tanssisaliin, pisti eräs +vahtimestari hänen käteensä pienen kirjeen, jonka tämä sanoi juuri +saaneensa muutamalta talonpoikaisukolta sulhaselle jätettäväksi. + +Päällekirjoitus oli Aleksille aivan outo: kankea, tottumaton, melkein +lapsellinen käsiala, mutta kirjaimet tasaiset, oikein muodostetutut. + +Aleksis meni erääseen sivuhuoneeseen, joka oli tyhjä, avasi kirjeen ja +luki, jolloin kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja tuo entinen lempeä +ilme taas kirkasti hänen kasvonsa, seuraavat rivit: + + »Hyvä Aleksis! + +Nyt tartun kynään ja tahdon sinulle sanoa, että voin hyvin ja toivotan +sinulle samaa. Älä ole pahalla mielellä, äläkä huolehdi tulevaisuudesta. +Älä minun tähteni ole levoton, sinähän tiedät, että minä olen hyvin +onnellinen. Jumala siunatkoon sinua. Hän ohjaa kyllä kaikki sinun +parhaaksesi, toivottaa ystäväsi + + Regina». + +Aleksis tuli syvästi liikutetuksi. Hän pani paperin kokoon niin +hellävaroen, ikäänkuin se olisi sisältänyt jotain pyhää. Hänestä tuntui, +kuin hän vielä olisi ollut lapsi, ja hänen äitinsä olisi hänelle puhunut +lempeästi, anteeksiantavaisesti ja lohduttavasti. + +Hän meni akkunalle ja katseli kirkkaasti valaistusta huoneesta ulos yön +pimeyteen, missä vain tähdet kirkkaasti tuikkien välähtelivät. Hänen +levoton sielunsa, joka viime aikoina oli ollut perin väsynyt, tunsi nyt +rauhaa, ja henkensä syvyydestä hän kuiskasi lämpimästi: »Kiitos, pikku +Regina!» + +Silloin kuului pihalta päin vilkkaita huutoja, että morsiusparia +tahdottiin nähdä, ja kohta tulivat marsalkat häntä hakemaan, jonka +jälkeen hänen ynnä morsiamensa täytyi astua ulos näyttämään itseänsä +väkijoukolle. Heidän astuessaan ulos porstuaan virkkoi hän hiljaisen +juhlallisella äänenpainolla morsiamelleen: »Jospa minä voisin tehdä +sinut onnelliseksi!» + +Ihastuneena näistä todellisen lämpimistä sanoista, jotka hän nyt +ensimäisen kerran kuuli jumaloidun puolisonsa huulilta, esiintyi morsian +ylpeänä ja autuaallisen onnellisena kansanjoukolle. Aleksinkin kasvojen +ilmeet olivat hyvin muuttuneet. Hänen utelias katseensa, jonka hän nyt +heitti yli joukon, ilmaisi sydämellisintä osanottoa. + +Eläköön-huutojen kaikuessa vilkkaammin kuin koskaan ennen kiintyi hänen +katseensa muutamaan hentoon, naiselliseen haamuun, joka seisoi muista +edempänä, peittäen päänsä huiviinsa. Tämä oli Regina; hän olisi hänet +vaikka tuhansien joukosta eroittanut. + +Hänen nuoruutensa lempeä loiste kuvastui selvästi hänen katseestaan, +hänen otsastansa haihtui jokainen pilvi, hän unohti, että hän täällä +seisoi ylkämiehenä toinen nainen vierellään ja vasten tahtoansa vei hän +kätensä kulmillen voidakseen häntä selvemmin tarkata. + +Kun Regina huomasi, että Aleksis hänet tunsi, kietoi hän hitaasti ja +vielä tiiviimmästi huivinsa yli kasvojensa ja virkkoi hiljaa itsekseen: +»Aleksis raukkaseni!» + +Aleksis tunsi, kuinka veri kuohuten virtasi hänen sydämeensä, joka +voimakkaasti tykytti. Hän ei havainnut, että morsian ja morsiusneidot jo +alkoivat vetääntyä takaisin, ennenkuin yksi sulhaspojista -- se oli +hänen ystävänsä Arvid -- hiljaa koski hänen käsivarteensa ja sanoi: »Nyt +mennään sisälle.» + +Kalpeana kääntyi Aleksis ympäri ja nosti nopeasti kätensä sydämelleen. +»Odotahan», kuiskasi hän Arvidille, tarttui hänen käsivarteensa ja +horjahti. »Hiljaa! Älä häiritse niitä, jotka ovat sisällä. Minä tahdon +levätä». + +Arvid tuki häntä voimakkaasti, mutta kenenkään huomaamatta, ja vei hänet +siihen sivuhuoneeseen, josta sulhaspojat joku hetki sitä ennen olivat +hänet tavanneet, sulki ovet ja riensi salista kutsumaan erästä kaupungin +lääkäriä, joka myöskin oli häävieraana. + +Samassa kaiutti pataljoonan soittokunta Forssan-valssin, jonka sävelet +vähitellen hiljeten kuuluivat Aleksin korviin; ne soivat kesäulapan +aaltojen tavoin, jotka hempeillä syleilyillään hyväilevät rannikkoa. + +Ollen täydessä tajussa, mutta sangen uupunut tunsi Aleksis suloisen +väsymyksen vähitellen leviävän suoniinsa ja hän ummisti silmänsä +saadaksensa uinua. + +Lääkäri saapuikin ja käski Arvidin tuoda sairaalle joitakin elähdyttäviä +lääkkeitä. Tutkittuansa Aleksia arveli hän, että sairas jo kauvan oli +potenut arveluttavaa sydänvikaa; suurin varovaisuus oli siis tarpeen, +jotta tämä vika ei pääsisi pahenemaan. Kiihkeä tanssiminen, salin tukala +kuumuus ja porstuassa vallitseva vihainen kylmyys sekä joku +mielenliikutus kenties olivat olleet syynä tähän kohtaukseen, joka +kaikeksi onneksi nyt oli ohi. + +-- Ei tanssia nyt enää tänä iltana, ei mitään äkkinäisempää voimain +ponnistusta pitkiin aikoihin, joll'ette tahdo panna henkeänne vaaran +alaiseksi, sanoi lääkäri vihdoin sekä lisäsi vielä muutamia muitakin +neuvoja sairaalle. + +Aleksis, joka tunsi jonkun verran tointuneensa, vaikka hän vielä oli +jotenkin uupunut, vaati, että hääsalin iloa ei hänen tähtensä +keskeytettäisi, sekä lupasi olla aivan levollinen ja hiljaa, jos hän +vain saisi näyttäytyä vierasten joukossa. + +Muutamien minuuttien kuluttua palasi Aleksis, lääkärin käsivarteen +nojaten, tanssisaliin. Hän oli kyllä kalpea, mutta hänen kasvojensa +ilmeet olivat kuitenkin iloiset. + +Lääkäri vei hänet istumaan morsiamen viereen, selittäen, että lievä +pyörtymiskohtaus pakoitti sulhasmiehen vain katsomaan muiden reipasta +tanssia sekä kuiskasi vihdoin Amalialle: + +-- Meidän täytyy tänä iltana hyvin varoa nuorta ylkäämme, jotta saisimme +hänet jonkun ajan kuluessa virkoamaan ja reipastumaan. + +Amalia ei enää koko sinä iltana väistynyt Aleksin vierestä. Hän piti +hilpeästi leikkien silmällä, ett'ei Aleksis saanut rasittaa itseänsä; +hän ei edes saanut puhua muuta kuin jonkun sanan silloin tällöin. + +Aleksis katseli, miten hänen häissään sydämen pohjasta hauskaa +pidettiin. Hänen huulillaan oli lapsellisen hyvänsuopa hymy, ja hänen +kasvoistaan loisti onnellisen uinaileva ilme. Hän unohti usein senkin, +että hän juuri oli ylkämiehenä, ja valitsi, entinen tunnettu +veitikan-ilme silmissään, ystävänsä Arvidin toimimaan varaisäntänä tässä +juhlallisessa tilaisuudessa. + +Kuinka onnelliseksi tunsikaan Aleksis nyt itsensä! »Jumala ohjaa kyllä +kaikki parhaimpaan päin», toisti hän itsekseen ja tunsi sydämessään +sulinta kiitollisuutta, kun hän ajatteli tulevaisuuttaan. + + * * * * * + +Kun Regina näki, että Aleksis, pimeydestä ja varjoavasta huivista +huolimatta, oli hänet tuntenut, poistui hän hitaasti ja kenenkään +huomiota herättämättä häätalosta. Tänne oli vastustamaton sisällinen +voima viime hetkessä hänet Forssasta ajanut, vaikka hän ensin oli vain +aikonut mennä asemalle kirjettä viemään. + +Hänen täytyi nähdä hänet vielä kerran, vaikka hän taas ei saisi nähdä +eikä tuntea. Aleksin suloinen, onnellinen katse täytti nyt hänen +sielunsa sanomattomalla autuudella, joka lämmitti hänen sydämensä, hänen +vaeltaessaan ilman tarkempaa päämaalia eteenpäin kylmässä talviyössä. + +Hetken kuluttua huomasi hän, että hän oli kaukana ihmisasunnoista, +autiolla maantiellä. + +Silloin pääsi hänen rinnastansa syvä huokaus; hän pani kädet ristiin +niskansa taakse, katsoi tähtitaivasta kohti ja lausui intohimoisesti: + +-- Kuinka minä rakastan sinua! + +Niin hän seisoi hetkisen, katse kohti korkeutta. Seuraavassa +silmänräpäyksessä hän kääri huivinsa tiukemmin ympärilleen ja meni +eteenpäin yön pimeässä. + +Hänestä ei ole sittemmin mitään jälkeä huomattu, eikä liene ollut monta, +jotka hänen kohtaloaan ovat tiedustelleet. Forssaan, missä hänelle vähän +aikaa sitä ennen oli uudestaan tehnyt naimatarjouksen se kunniallinen +mies, joka oli häneen rakastunut, hän ei enää palannut; tämä on ainoa +tosiseikka, joka varmuudella hänestä tiedetään. Ei mitään ruumistakaan +ole löydetty, joka voitaisiin otaksua hänen ruumiikseen. Hän katosi +talviyön pimeään kuni varjo, äänettömiin, jäljettömiin. -- + + + + +VII. + +LOPPU + + +Uupuneena hääillan puuhista oli Aleksis pakoitettu viipymään vielä pari +päivää kaupungissa saadakseen uusia voimia matkaa varten. Hän oli +sill'aikaa hyvin ystävällinen Amalialle, valittaen, että hänen kohta +häiden jälkeen oli täytynyt ruveta sairaanhoitajaksi niin suurelle +lapselle kuin hän oli. + +Amalian onnistui pidättää mielensä tyynenä, vaikka hän lääkäriltä oli +saanut tietää nuoren puolisonsa vaarallisen sydänvian. Hänen entinen, +jotenkin meluava iloisuutensa oli nyt hiukan asettunut, mikä seikka +vaikutti tyynnyttävästi Aleksiinkin ja teki hänet entistä +taipuvaisemmaksi tuttavallisiin keskusteluihin sen naisen kanssa, joka +nyt oli tuleva hänen elämänsä kumppaliksi. Että hän ei kuitenkaan +rakastanut eikä voinut häntä rakastaa, niin, sen hän tiesi liiankin +hyvin. + +Kun lääkäri oli antanut tarkkoja määräyksiä ja ohjeita, miten Aleksin +sydänvikaa oli hoidettava, sekä vielä kehoittanut mitä huolellisimpaan +varovaisuuteen, lähtivät vastanaineet matkalle ja saapuivat hyvissä +voimissa uudelle, muhkealle maatilalleen. Täällä muisti Aleksis heti, +helpoituksesta huoahtaen, että sisaria varten ei mitään erityistä +huonetta oltu sisustettu. Hänhän oli ostanut itselleen vapauden -- +kalliistako vai ei, sitä hän ei vielä tiennyt. + +Amalia oli jo heidän kuulutusaikanansa huomattavasti kylmennyt +suhteessaan Iidaan eikä hän myöhemminkään ollut osoittanut vähintäkään +halua saada nähdä kälyänsä uudessa kodissaan. Tämän he katsoivat suuren +kiittämättömyyden ja omanvoitonpyynnin osoitteeksi, sillä olihan Aleksis +heidän lihallinen veljensä, ja hänellä olisi ainakin alussa vaikea tulla +toimeen ventovierasten ihmisten parissa. + +Lepo ja rauha, jota Aleksis nyt nautti, vaikutti aluksi nähtävästi hyvin +hänen terveytensä tilaan. Mutta sairaus oli jo liian pitkälle ehtinyt +tullakseen niin helposti poistetuksi. Kohtauksia sellaisia kuin +hääiltana sattui nyt uusia, ja Aleksis valmistautui kaikessa +hiljaisuudessa välttämättömään ja pikaiseen lähtöön tästä elämästä. + +Amalian kirjeenvaihdosta lääkärin kanssa ja myöskin tämän ilmoituksista +olivat Aleksin sisaret saaneet tietää, että hengenvaara joka +silmänräpäys uhkasi heidän veljeänsä, josta he mustasukkaisesti pitivät. +He riensivät sentähden suoraa päätä hänen uuteen kotiinsa, jossa Amalia +hämmästyksellä otti heidät vastaan, aavistaen, että heidän tulonsa +veljen tykö häntä kovin häiritsisi. + +Eräänä päivänä, jona Aleksis tunsi itsensä reippaammaksi, ei Amalia +saattanut panna vastaan, kun sisaret rukoilivat, että saisivat ottaa +jäähyväiset häneltä. Hän koetti varovaisesti mieheltään tiedustella, +halusiko hän, että pyydettäisiin sisaria tulemaan hetkiseksi häntä +puhuttelemaan. + +Aleksis oli jonkun aikaa vastaamatta hänen kysymykseensä. Vihdoin hän +virkkoi: + +-- On ehkä parasta. Käske heitä tulemaan, mutta pian, ennenkuin tulen +liian väsyneeksi. + +Ne, jotka tekevät kuolemaa ja kovaa tautia sairastavat, eivät +tavallisesti kiinnitä huomiotansa aikaan eivätkä paikkaan. Heitä +kummastuttaa, että ystävät, maapallon toiseltakin puolelta haettavat, +eivät heti ole saapuvilla, eikä heitä ihmetytä, jos ne, joiden ovat +otaksuneet olevan hyvin kaukana, seuraavassa silmänräpäyksessä saapuvat. +Heistä tuntuu kuin tuo käsittämätön, juhlallinen arvoitus ajasta ja +paikasta jo alkaisi selvitä heidän katseelleen, joka maan päällä nyt on +sammumassa. + +Kun Amalia lisäsi: »Ehkä nyt jaksat ottaa heidät vastaan, he istuvat +ulkona salissa», nyökkäsi Aleksis myöntyväisesti ja loi miettivän +katseen eteensä. + +Sisaret astuivat hiljaa sisälle, tervehtivät ystävällisesti veljeänsä ja +silittelivät hänen otsaansa. + +Aleksis hymyili hyväntahtoisesti ja lausui katse puoleksi maahan +luotuna: + +-- Kuten tiedätte, en saa paljon puhua. Kiitoksia nyt kaikesta. Meidän +Herramme yksin johtaa kuitenkin kaikki parhaaksemme, kun hän niin +tahtoo, sen nyt näen. En ollut häijy, tuskin kevytmielinenkään. Tahdoin +vain elää rauhassa, levossa ja rakkaudessa kaikkiin. Kenties minä nyt +olen tehnyt pahaa Amalialle -- ja ehkä eräälle toisellekin --, mutta +Jumala ei sitä viaksemme katsone. Älkää murehtiko, jos minä menen pois. +Ei ole vaikea kuolla. Kiitos nyt, kiitos siskot -- antakaa minulle +anteeksi. Ja hyvästi nyt. Minä olen väsynyt. + +Kyyneleet silmissään lukivat sisaret katkonaisin sanoin Herran +siunauksen nuoren veljensä puolesta, jonka rauhaa olivat maan päällä +häirinneet; rukoilivat häneltä anteeksi kaikesta sekä jättivät hänet +vihdoin. Veljen ystävälliset silmäykset -- silmäykset ystävälliset kuten +ainakin -- seurasivat nytkin heitä. Elämän rajalla virtaa keveimpänä ja +lempeimpänä viides rukous ihmisen sydämestä. + +Illalla tunsi Aleksis hiukan helpoitusta ja arveli, että hän ensi +tilassa ostaisi itselleen hanurin. Se oli tuleva hänelle niin hyväksi +seurakumppaniksi niinä hetkinä, jolloin Amalia puuhaili +taloustoimissaan. Sitten hän pani maata ja nukahti hyvin. + +Seuraavana aamuna, kun Amalia tuli hänen huoneeseensa häntä +tervehtimään, makasi hän vielä silmät ummessa ja näytti uinailevan. Hän +ei koskaan ollut nähnyt hänen kasvoissaan niin tyyntä ja rauhallista +ilmettä, ja hänen kävi melkein sääli herättää häntä hänen suloisesta +unestaan. + +Hiljaa hän kuitenkin koski hänen käteensä; se oli kylmä. Sydänhalvaus +oli vähää sitä ennen tuskattomasti sammuttanut hänen elämänsä. Tuohon +ennen umpinaiseen sydämeen oli kuolema hiljaa ja tyynesti astunut +hänelle avonaiseksi jätetystä ovesta sekä ottanut haltuunsa aution +asunnon. Jumala johtaa kyllä kaikki parhaimpaan päin, niinhän kuuluivat +myöskin Reginan viimeiset sanat hänen Aleksis-raukalleen. + + + + +LUDVIG ÅKERFELTIN JOULULAHJAT + + + + +ENSIMÄINEN LUKU + +Kuinka Ludvig Åkerfelt on joutunut kihloihin ja nyt valmistautuu +viettämään jouluaattoa tulevan appiukkonsa perheessä. + + +Eräänä jouluaattona jokunen aika sitten nähtiin Helsingin suurimmalla +kadulla vallitsevassa liikkeessä erään nuorenpuoleisen, tuskin +kolmenkymmenvuotiaan herrasmiehen, milloin jalkasin, milloin +vuokra-ajurilla, kulkevan puodista puotiin palaten jokaisesta melkein +aina joku uusi käärö kädessään ja kiiruhtaen, sitä myöten kuin ostoksien +luku eneni, jättämään ne sivumennen palvelijalle Seurahuoneeseen, jossa +hän piti asuntoa. + +Tarkemmin jos katsomme, huomaamme me tässä nuoressa miehessä -- ja hänen +iloisissa terveissä maalaiskasvoissaan -- aikoinaan ylioppilaspiireissä +hyvin tunnetun vihastumattoman hyvänpäivän lapsen Ludvig Åkerfeltin, +joka nyt oli hyvinvoipa tilanhaltija jossakin lounaisosassa maatamme. +Hän oli nyt tullut pääkaupunkiin niin mieluisessa asiassa kuin +kiittämään pientä morsiantaan, valtioneuvos Herbstin kaunista tytärtä +Ireneä, siitä herttaisesta »jaa» sanasta, jonka tämä nykyisin postissa +oli lähettänyt vastineeksi hänen vaivalloisesti kokoonpantuun +kosimakirjeeseensä. + +Morsiamen pari kirjainta sisältävän pienen kirjeen mukana oli seurannut +isällisiä ja äidillisiä kyhäyksiä valtioneuvokselta ja +valtioneuvoksettarelta ja luonnollisesti kutsut joulunviettoon heidän +luokseen Helsinkiin. Tässä viattomassa toimituksessa tapaamme me nyt +Ludvigin. Hän astuu nyt juuri ulos Göhlen komeasta joulunäyttelystä, +josta hän oli onnistunut saamaan muutamia kauniita esineitä, jotka +puolestaan olivat onnistuneet välttämään helsinkiläisten huomion. + +Hän on pysähtynyt kaupan ulkopuolelle, hieman epätietoisena minne hänen +nyt pitäisi kääntyä, kun hän samassa huomaa olevansa kahden iloisen +entisen ylioppilastoverinsa ympäröimänä -- kaksi nuorta lääketieteen +ylioppilasta, jotka vilkkailla mieltymyksen osoitteilla tervehtivät +tuota iloista maalaisserkkua. + +-- No, olipa helkkarin hauskaa, huudahti Ludvig. Älkäämme laiminlyökö +yhtäkään hetkeä, vaan etsikäämme heti vanha tuttu pöytämme +oopperakellarista saadaksemme pienen kodikkaan aamiaisen ja lasin kuten +muinoin. Sillä tietäkäät pojat, että teillä on syytäkin juoda minun +maljani, nykyisin kihlautuneen hyvin toimeen tulevan miehen. Niin juuri! +Oikealle, niin saatte kuulla enemmän. + +Sydämellisesti onnitellen seurasivat nuo entiset toverit Ludvigia +oopperakellariin, jossa he odottaessaan aamiaista istuutuivat muutamain +soodavesipullojen ja konjakin ääreen. + +No, näin oli asian laita. Ludvig, joka kesällä oli Naantalin +kylpylaitoksessa pikiintynyt kauniiseen Ireneen, oli nyt hänen +onnellinen sulhasensa. Sehän oli hiivatin hauskaa, ja nytkin kuten aina +oli hänellä onni myötä, että juuri tarpeellisella hetkellä kohtasi +hyväntahtoisia auttajia. Joululahjat, morsiamen sukulaisille nimittäin +annettavat, olivat tuottaneet hänelle paljon päänvaivaa, enemmän vielä +senkin vuoksi, että valtioneuvoksen perheessä oli välttämättömimpänä +ehtona varustaa jokainen joululahja runosäkeellä. + +Turhaan oli Ludvig vakuuttanut, ett'ei hän koskaan, ei edes +ajatuksissaan ollut esiin loihtinut sen parempaa runosointua kuin: »Ho +hoi, ja jaa!» mutta mikään ei ollut auttanut. »Kuta enemmän päin seiniä, +sitä hauskempi», oli hän saanut vastaukseksi ja tulevalta anopiltaan +sitä paitsi kaikessa salaisuudessa sen tervetulleen neuvon, että +pyytäisi jonkun runomiehen apua. Nyt tulisi entisten toverein näyttää +miten pitkälle heidän ystävyytensä ulottuu, ja kirjoittaa runosäkeet +kaikkiin joululahjoihin. + +-- Odottakaahan, niitä tulisi olemaan noin 12--14 kappaletta, joista +melkein puolet on jo ostettu. -- + +Kalle ja Ville, molemmat lääketieteen ylioppilaat, vakuuttivat, että he +kaikeksi onneksi eivät ymmärtäneet runonsepitystä sen enempää kuin +Ludvig itsekkään, mutta Flaccus, Flaccus, tuo iloinen runoniekka ja +yliopistossa vanhentunut ylioppilas, oli tapansa mukaan kaupungissa ja +hänhän oli kuin luotu auttajaksi tässä tapauksessa. Mutta, mistä saisi +käsiinsä tuon aarteen nyt, juuri joulumarkkinain pyörteessä? Telefooni +sai alkaa tehtävänsä, ja viimeinkin, kun oli kysytty oikealta ja +vasemmalta, kahviloista ja tupakkakaupoista, annettiin Kaisaniemen +keilaradalta se lohduttava tieto, että Flaccus ihan omassa persoonassaan +oli siellä keilanheitossa, seuranaan eräs nimismies Savosta, +»makasiinirotta Viaporista ja muuan vararikon tehnyt kauppias herra ties +mistä pikku-kaupungista. Kunhan vaan lähetetään issikka häntä noutamaan, +niin pian on hän oleva neljäntenä miehenä aamiais-seurassa. Ja samassa +kun palvelija ilmoitti aamiaisen olevan pöydässä eräässä sivuhuoneessa, +astui Flaccuskin sisään tyynine käytöksineen ja lyhyine virkatakkineen +kuten ennenkin, vatsa kuitenkin hiukan pyöreämpänä kuin tätä ennen, +Ludvigin häntä viimeksi nähdessä, mutta tuo lempeä, kevyt ja +veitikkamainen piirre leikki yhtä poikamaisesti kuin ennenkin silmien ja +suun ympärillä. + +Siitäkös syntyi hauskat aamiaiset, hyvä ruoka ja hienot viinit +maustettiin leikillisillä huomautuksilla entisistä ylioppilaskujeista ja +pienistä hetkellisistä hairahduksista. + +Sitten kun kihlausta oli tervehditty samppanjakorkkien pamauksilla ja +kahvi sekä liköörit tuotiin pöydälle, otettiin Ludvigin joululahjahuolet +käsiteltäviksi. Kalle, joka seurusteli valtioneuvoksen perheessä, säesti +Ludvigia tämän kuvaillessa perheen jäseniä, eloon herättääkseen edes +yhden kipinän innostusta Flaccuksessa. Mutta kauan kesti, ennenkuin +hitustakaan taipumusta runollisiin tehtäviin ilmaantui hänessä. +Esitettiin valtioneuvos ja tämän puoliso, pikku morsian ja tämän +kahdeksan-vuotias sisko Cecilia, veljet: luutnantti Rikard ja ylioppilas +Birger, jo ennestään Flaccukselle tuttu, -- niin, vieläpä taidetta +ymmärtävä taloudenhoitajatar Ebba, mutta kaikki yhtä turhaa. Vasta kun +perheen sukulaiset otettiin käsille, ensinkin setä Lasse, hyvinvoipa +painoasiamies jossakin maaseutukaupungissa, ja tämän hurskas +aviopuoliso, ilmaantui ylioppilasrunoilijan katseeseen lempeä kiille, +jonka toverit niin hyvin tunsivat. Keväisen huhtikuun kujeileva mieliala +ilmaantui hänen katseeseensa, hitaasti ojensi hän kätensä, otti +sikaarin, sytytti sen vielä hitaammin, veti keveän sauhun, tarttui +liköörilasiin, kilisti Ludvigin kanssa sanoen: »No, kuten tahdot!» + +Varmasti hän tahtoi ja Ludvigin puolesta toverit myös. Ludvig repäisi +lehden muistiinpanokirjastaan ja alkoi merkitä siihen joululahjojaan ja +niiden vastaanottajia. Pikku morsian oli saapa kultakellon oikein +erinomaisen sievän, sekä täydellisen koristereunusteen ihan -- ties mitä +mallia se nyt taasen olikaan, jota herra Mellin sanoi sen olevan. Tavat +ja mallit eivät olleet Ludvigin vankkoja puolia. Kaksi kertaa oli hän +saanut reput lakitieteellisissä koekirjoituksissa, minkä jälkeen hän oli +heittänyt luvut sikseen. -- Vielä tulisi Irenen saada komea kaulaketju +mitä kauneimmista alabasterikivistä ja sitä paitsi ostaisi hän hänelle +vielä jotakin pientä, ja tulisi lahjojen runosäkeitten kääreissä olla +hienoja, kauniita, kevyitä ja runoutta tuoksuvia, aivan kuin tuo +herttainen tyttö itse. Jospa sentään Flaccus olisi saanut nähdä hänet! +Valtioneuvokselle ei Ludvig vielä ollut keksinyt muuta kuin Almanach de +Gothan, valtioneuvoksettarelle oli hänellä kallisarvoinen +ompelulaatikko, jotakin vietävän mallia sekin, muhkean oli kauppias +kehunut sen olevan; luutnantille oli Ludvig valinnut oivallisen +teaatterikiikarin ja ylioppilaalle toalettilippaan, joka sisälsi harjoja +ja sen semmoisia, kaikki hopeakoristeisia. Mitä taas setä Lasseen, +painoasiamieheen tuli, oli Ludvig tahtonut olla niin antelias kuin +suinkin, ja kun tuo vanha herra oli innokas tupakoitsija, oli Ludvig +hänelle valinnut laatikon sikareja, kaikkein parhaita mitä hän käsiinsä +oli saanut, sekä tämän rouvalle, täti Sohville, jumalisen kirjan: +»Hartauden harjoituksia joka vuoden päivälle.» + +-- Tässä on nyt sinulle, parahin Flaccus, koko luettelo, sanoi Ludvig. +Koeta nyt parastasi! Minulla kyllä, hitto vie, ei ole aikaa sekaantua +koko hommaan. On vielä koko joukko ostoksia tehtävä, niin että ennen +kello 7:ää illalla ei teidän tarvitse ajatella näkevännekään minua kuin +joskus pikimmiltään. Mutta mikään ei estä teitä rupeamasta milloin +tahansa käärimään jo ostettuja tavaroita paketeiksi ja kirjoittamaan +niihin osoitteita ja runosäkeitä, eikä sitäpaitsi kotiintumasta +Seurahuoneen n:o 14:ään, jossa asun. Kuule, Ville, sinut määrään minä +varaisännäksi minun poissaollessani. »Paina nappia» ja pitäkää hauskaa +sillä aikaa. Ja muista Ville, ei mitään kursailemista tänään! Maksa pois +lasku tänne, kun tahdot, niin minä sitten selvitän sen sinulle. Vai on +sinulla Matti taskussa! No sitä parempi. Ole hyvä -- tämä kelvannee +vähäksi aikaa. Ja nyt minä täytän lasit. Kas noin -- ja kas noin, ja +kiitos paljon, te kunnon veikot, kun otatte tehdäksenne minusta +runoilijan ja valmistaaksenne minut uusiin perheoloihin, somiin tapoihin +-- comme il faut, kuten sanotaan. Minä tulen voittamaan kaikkien +sydämet, vieläpä neiti Ebba Vesterlundinkin, taloudenhoitajattaren. +Kippis nyt sen asian päälle ja jääkää hyvästi pariksi tunniksi! + +Ludvig otti lakkinsa, nyökkäsi iloisesti ja oli samassa hetkessä +matkalla Leppäsuon kasvihuoneelle antamaan itse ohjeet mitä ihanimpaan +kukkavihkoon, jonka Irene oli saapa jouluaattona. + +Kello oli jo kuitenkin kerinnyt kolmeen, ennenkuin tilanhaltijamme jätti +kukkakaupan. Hyvää kyytiä hän nyt antoi laskea kohti kaupunkia, jossa +hän kulki kaupasta kauppaan valiten ja hakien sellaista nukkea, joka +voisi löytää armon hänen tulevan kahdeksanvuotiaan kälynsä silmissä. +Lopuksi löysi hän yhden, jonka sanottiin olevan Pariisin mallia, ja hän +omisti sen itselleen samalla riemulla kuin kemisti kunnian keksiessään +jonkun uuden alkuaineen. + +Seurasi sitten käynti eräässä kirjakaupassa, jossa oli niin paljon +väkeä, että Ludvig kiitti onneaan, kun sai käsiinsä erään komean +kuvateoksen, Jonas Lien uuden romaanin ja Gustafva Björklundin +keittokirjan, molemmat korukansissa, sekä jonkin lastenlehden +tilauskortin. Kaikki tämä mukanaan oli hänellä aikomus suunnata kulkunsa +Seurahuoneelle, kun hänen mieleensä samassa johtui, että Irene kerran +Naantalissa oli ihaillut erästä viuhkaa, jonka väri ja malli oli jäänyt +rakastajan muistiin, ja nyt täytyi hänen etsiä edes jonkun verran +samannäköinen »vifti», kuten tanskalainen sanoo. Se, jonka hän +innokkaasti etsittyään päätti ottaa, ei kuitenkaan ollut käsin silkille +maalattu, kuten se, jota Irene oli ihaillut, mutta tämä oli kaikessa +tapauksessa non plus ultra, kuten kaupassa sanottiin, hienoa, +lävellistä, valittua, somaa ja kaunista norsunluutyötä. + +Kokonaista kolme tuntia oli kulunut hänen kulkiessaan puodeissa ja nyt +vihdoinkin katsoi Ludvig Åkerfelt auttavasti päässeensä +joululahjavelvollisuuksistaan sulhasmiehenä ja olevansa hyvällä alulla +tulemassa hänelle tähän asti tuntemattoman perheen jäseneksi. Vielä +iloisemman näköisenä kuin tavallisesti, vaikka lämpimänä ja hiukan +väsyneenä, kiirehti hän huoneeseensa, seurassaan poikanen, joka kantoi +hänen uusia joululahjaostoksiaan. + +Jo eteiseen kuuluivat n:ro 14:stä toverien iloiset naurunpurskaukset, ja +kun Ludvig syöksähti huoneeseen, kohtasi häntä kodikas näky: nuo kolme +ystävää ja auttajaa kaikki paitahihasillaan paperiarkkien ja valmiiksi +käärittyjen pakettien ympäröimänä, täydessä touhussa uusien käärimisessä +ja osoitteiden laadinnassa. + +Tykistömäinen joukko pulloja ja karahviineja pisti savupilven keskestä +luonnollisesti esiin pakettien välistä, ja mitä tyynimmän sotapäällikön +näköisenä istui Flaccus kynä kädessä, lukien erästä säettä ystäväin +arvosteltavaksi. + +-- Hyvä, hyvä! huusivat Ville ja Kalle, kun samassa Ludvigin iloinen +muoto tuli näkyviin. + +Puheen hälinä ja melu piiritti hänet silmänräpäyksessä, ja sen keskeytti +vain silloin tällöin Flaccuksen viranomainen ääni, kun hän vaati +Ludvigilta tietoja uusista joululahjoista, jotka hän oli mukanaan +tuonut, sekä niitten jakamisesta. + +-- Viuhka on Irenelle, kuvateos kiltille appiukolle, nukke ja +tilauskortti luonnollisesti Cecilialle, keittokirja +taloudenhoitajattarelle ja romaani Irenelle. -- Ja kas niin, pojat, nyt +me kyllä olemme ansainneet lasin. Onko teillä seltteriä täällä? Hyvä! +Maljasi Flaccus, sinun etupäässä! Sinä olet saanut olla touhussa, sen +näen kaikista näistä lapuista. Vai olet sinä Kalle kirjoittanut +puhtaaksi ne. Maljasi sitten! Ja Ville lakkaa. No maljasi, sinä iloinen +sielu! Nythän minun ei tarvitse muuta kuin kädet ristissä katsella +päälle. Mutta kyllä se onkin pahuksenmoista juoksua täällä Helsingissä. + +-- Nyt täytyy sinun kuulla jotakin Flaccuksen mestariteoksista», +huudahti Ville. Tääll' on helliä ja vienoja, siveellisiä ja hieman +kevyitäkin. Millä aletaan? + +-- Mitä kirjoitit sinä, hyvä Flaccus, Irenen kultakelloon, sen tahtoisin +tietää? + +Huomaamattomasti räpäyttäen vasenta silmäluontaan ojensi Flaccus +kätensä, etsi runosäkeen käsikirjoituspaperien joukosta ja sanoi: + +-- Pelkkää lorua, kuten tulee ollakin tällaisissa tapauksissa. Tässä on +kaiku omasta veltostuneesta sydämestäsi: + + Vaikk' pieni oon, käyn aina vaan, + Käyn hiljaa tyynehesti; + En taaksepäin käy milloinkaan, + Vaan eteen tasaisesti. + Jospa vaan sydämes vartia oisin + Ja huolilta maailman sen varjella voisin, + Niin ilotkin iloitsisin sen kanssa + Kuunnellen onnen kuiskettansa. + +-- No, tuohan sointuu oikein kauniilta ja todelliselta, minun +mielestäni, sanoi Ludvig. Kuulostaa ikäänkuin sinä itse olisit +rakastunut, veli Flaccus. Olisihan jo aikakin, vai mitä te sanotte, +pojat? + +-- Palaa -- salaa -- valaa, mumisi Flaccus, ei ollen kuulevinaankaan +ystävän puhetta, täydessä runontekopuuhissa sikaarilaatikkoa varten. + +Yhä jutellen silmäili Ludvig milloin yhtä, milloin toista säettä ja +levitti iloisella luonnollaan ikäänkuin auringon säteitä ympärilleen, +joiden täysi loisto näkyi hänen hyväntahtoisesta ilmeestään, kun hän sai +käsiinsä säkeen: + + Oi sua, veli pörröpää, + Koitappas tukkaas silittää! + +jonka hän ääneen ja mitä sulavimmin luki toverien, vieläpä Flaccuksenkin +sydämellisesti säestäessä hänen nauruaan. + +-- Tuohan sopii mainiosti Birgerin hiusharjoihin. No, kyllä näyt sinä, +Kalle, vilkkaasti kuvailleen kaikki tulevat sukulaiseni. »Pörröpää», +sehän sopii kuin tehty Birgerille ja hänen tuuhealle tukalleen. + + Oi sua, veli Pörröpää, + Koitappas tukkaas silittää! + +kertasi hän ja sai taas tovereilta vallatonta osanottoa nauruunsa. + +-- En minä kyllä hituistakaan käsitä runoutta, mutta tämä, jo minunkin +ymmärrykseni mukaan, on vietävän hauskaa, ja tämä säe on tuottava +minulle kunniaa tänä iltana. + +Ja toverit nauroivat hillittömästi. + +-- Se kai johtuu minun omasta poikamaisesta luonteestani. Tästä tulee +hauska jouluaatto. Mutta apropos pojat, missä, te aijotte sen viettää? + +-- Ville ja minä olemme luvanneet päivystää sairashuoneella, sanoi +Kalle, ja Flaccuksella on kai, kuten tavallisesti, omat ihmeelliset +tiensä. + +-- Minä menen erään nuoren leskirouvan luo, erään tohtorinna +Nassevitschin, niin muistaakseni hänen nimensä oli, sanoi Flaccus +tyynesti. Hän on syntyisin luterilainen ja miehensä puolelta sukua +kapteeni Blomagoffin, Viaporin »provianttirotan» kanssa. Hän kutsui +minua sinne tänään keilaradalla. + +-- No, onnea sitten mitä hauskimpaan joulunviettoon tohtorinnasi kanssa, +nauroi Ludvig, silittäen kädenselkämällä poskiaan, mutta samassa +hypähtäen ylös. No, eikö hitto vie, minun vielä pidä ajattaa partanikin! +Ei täällä sitten saa hetkeäkään istua alallaan, toista se on +talonpoikaisoloissa. Kello on jo 1/2 7, tunnin päästä minua jo odotetaan +valtioneuvokseen. Kerkiättekö te nyt, kunnon veikot, valmistaa kaikki +nämät minun poissaollessani? + +-- Nämät ja vielä paljon muutakin, vastasi Ville innostuksissaan. +Maljanne, hyvät herrat! Malja Ludvigin parranajo-onnelle! + +Ja sydämellisen naurun vielä kaikuessa Ludvig kiirehti parturiin, jossa +nyt kuten ainakin tällaisena iltana oli väkeä huoneen täydeltä. + +Jospa vain voisimme suljettujen ovien läpi heittää silmäyksen +Seurahuoneen n:ro 14:ään, näkisimme nuo kolme vallatonta ystävää +lakkaamassa, kirjoittamassa ja liisteröimässä runosäkeitä kaikin voimin, +naurunpuuskausten kaikuessa kovemmin kuin mitä tarpeenmukaista +olisikaan. -- + +Vihdoinkin oli kaikki valmiina. Ville antoi palvelijan tuoda isonlaisen +korin, johonka kaikki joululahjat aseteltiin järjestykseen, minkä +jälkeen palvelijalle annettiin käsky viedä kori valtioneuvos Herbstille. + +Kun Ludvig hetken perästä palasi, oli koko joululahjatouhu ohi, ja huone +saanut sen puolisiistin näön, jonka matkustava nuorimies niin +harvinaisen taitavasti ymmärtää antaa asunnolleen. Ystäväin lasit +täytettiin vielä kerran, Ludvig heitä sydämellisesti kiitti, kukkavihko +Leppäsuolta, kaunein mitä konsanaan morsian voi toivoa, tuotiin +säntilleeen ja Ludvigilla oli toverein pois mentyä vain neljännestunti +pukeumisaikaa ja pukeutuesssaan hän mitä lämpimimmillä toveritunteilla +itsekseen puoliääneen kertasi: »Rehelliset, iloiset pojat! Kyllä minä +myöskin vuorostani olen teitä auttava!» + +Kello oli vastikään lyönyt puoli kahdeksan, kun Ludvig tyytyväisenä +itseensä ja koko maailmaan soitti ovikelloa tulevan appensa luona, jossa +ilo ja häiritsemätön joulurauha odottivat häntä. + +Ollen varmat, että sulhasmies pääsee sisään, lopetamme kertomuksemme +ensimäisen luvun, kertoaksemme seuraavassa ja viimeisessä Ludvig +Åkerfeltin ensimäisestä ja ainoasta jouluaatosta sulhasmiehenä. + + + + +TOINEN LUKU. + +Mimmoisen vaikutuksen Ludvig Åkerfelt ja hänen joululahjansa tekevät +tuleviin sukulaisiin, mitenkä hän voittaa elinkautisen ystävättären ja +kuinka jouluaatto valtioneuvoksella päättyy. + + +Jo eteiseen tuli Ludvigia vastaan herttainen morsiamensa, antaen jo +siellä pienen suutelon kiitokseksi sulhonsa tuomasta kauniista +joulukukkavihosta. Kodissa, joka loisti tulimerenä, liikuskelivat +perheen jäsenet vielä pienissä puuhissa illan kunniaksi, ja kohta olivat +harvat kutsutut vieraatkin saapuneet, setä Lasse ja Sohvi täti, kaksi +nuorta luutnanttia, Rikardin virkatovereita, kolme nuorta naista, kaikki +kuuluen melkein samaan epävarmaan ikäluokkaan, kaikki kotiintuneita +perheessä ja kaikki aivan samankaltaisesti puettuja, niin että Ludvig +hieman sekaantui ja morsiamensa täytyi kahdesti heidät esittää. + +Valtioneuvos itse pitkine, laihoine, mutta komeine vartaloineen, +käytöksellään hieman muistuttaen diplomaattia, oli mitä kohteliain +isäntä, ja valonhohde kyntteliruunusta ja joulukuusesta heijastui niin +hyväilevästi hänen paljaaseen päälakeensa. -- Valtioneuvoksetar, ollen +kotoisin Pietarista, oli taloudellinen, ystävällinen pieni rouva, +murtaen hieman puhettaan, ja ehkä koko olennossaankin muistuttaen Nevan +kaupungin tapoja. Setä Lassella, jota kohdeltiin rohkaisevalla ja +kehoittavalla hilpeydellä, oli jo aikansa palvellut peruukki, ja hänen +punaruskean lyhyen täysipartansa oli nähtävästi hän itse tai joku +maaseutukaupungin parturi viimeksi puhdistanut. Hän näkyi pitävän +velvollisuutenaan aina pysyttäytyä kunnioitettavan puolisonsa +lähettyvillä, täti Sohvin, joka paikkakunnallaan kuuluu herättäneen +huomiota kirjailijattarena sekä nykyajan jaloimpain aatteiden +suojelijattarena. -- + +Nuo kolme perheen ystävätärtä kuuluvat sitä paitsi olevan soitannollisia +ja toinen luutnanteista myös, jota vastoin toinen, samoin kuin poika +Rikardkin, julkisesti ihaili operetteja ja varieteeta sekä enemmän kuin +tarpeellista olisi ollut pääkaupungin ravintola- ja +sikaarikauppaneitejä. Ylioppilas Birgeristä, joka kotona oli +umpimielinen ja hiljainen, katsottiin toverein keskuudessa tulevan +hyvänpäivän lapsen ja herkkusuun, ja lopuksi pikku Cecilia oli kaikkien +hemmoittelema lempilapsi, iloinen ja kiltti, ja hänestä näkyi lupautuvan +jotakuinkin kaunis tyttö. + +Ruokasalissa -- jonne vastakihlautuneiden tie sattumalta johti -- sai +Ludvig tilaisuuden uudistaa eilisen tuttavuutensa neiti Ebba +Vesterlundin kanssa. Tämä oli neljänkymmenenviiden vuotias nainen, jolla +oli varma, vaikkakin hieman eriskummainen, vääntynyt käytös, tehden +saman vaikutuksen kuin polkupyörä puolitaitavan pyöräilijän käsissä; +kasvoillaan oli hänellä kohtelias, imelä hymy, ja usein nähtiin +kielenpään äkkiä pistäytyvän esiin ja katoavan ei suinkaan +klassillisesti kauniitten kaarevien huulien välitse. + +Niin pian kun tee oli juotu ja seuran ijäkkäämmät henkilöt täksi iltaa +ottaneet omat varmat paikkansa sohvapöydän ympärillä, rupesi +joululahjoja tulla tupsahtamaan sisään, vanhaan helsinkiläiseen tapaan. +Nuoret, jotka mieluummin halusivat olla liikkeellä, auttoivat pikku +Sissiä suurien ja pienien saliin heitettyjen kääröjen poimimisessa ja +veivät ne sitten valtioneuvokselle, joka, pannen hyvän koron sanoihin, +luki ääneen ehdottomasti joka pakettiin kuuluvat runosäkeet, jotka usein +herättivät yleistä naurua ja suurta hyväksymistä. + +Myöskin Ludvigin joululahjoista olivat jo muutamat ilmaantuneet oikeilla +osoitteilla: Almanach de Gotha valtioneuvokselle ja tuo todella kaunis +valkea kaulakoriste Irenelle, joka punastuen antoi Ludvigin itsensä +kiinnittää lukon äidin ja toisten ijällisten vielä kerran kuunnellessa +noita runollisia säkeitä, jotka olivat koristetta seuranneet ja jotka +valtioneuvos lausui hyvällä painolla. + +Sitten tuli Rikardin paketti, johon oli kirjoitettu: + + Vuosi vuodelta, + Päivä päivältä + Heikko ihminen katseensa luo + Ylös korkeuteen, + Tuonne taivosehen -- + Luoja kerran sielt' apunsa tuo. + +Rikardin kasvojen ilme oli jotenkin koomillinen, kun hän paketista veti +esiin suurenmoisen postillan: »Hartauden harjoituksia joka vuoden +päivälle», hieman kummallisen ja odottamattoman joululahjan nuorelle +soturille. + +Täti Sohvi, joka istui Rikardin vieressä, katsahti lorgnetin läpi +alkulehteä, sanoen: »Kallisarvoinen, arvokas kirja, rakas Rikard», jonka +tämäkin kohteliaasti kumartaen myönsi, ollen varma, että antajatar oli +naapurinsa. + +Rikard laski kunnioittaen kirjan luotaan, nousi ylös ja hieman viiksiään +kiertäen totisena kuiskasi Ludvigille, joka seisoi Birgerin kanssa +joulukuusen luona: »Minä sain postillan.» + +-- Sinäkö, huudahti Ludvig, kuka olisi uskonut! + +-- Juuri minä, sanoi Rikard. Lanko, tule ottamaan lasi punssia sen asian +päälle, ja he menivät erääseen sivuhuoneeseen. + +Samassa huusi valtioneuvos Birgerin nimeä, lukien seuraavan runonpätkän: + + Vaikka ootkin varaton, + Elos vapaa, huoleton, + Niin jos perheen varat käsiis saat, + Kohta ystävilles jaat. + Hienot, hienot päivälliset, + Monet pienet illalliset + Ymmärrät sä toimeenpanna. + Huudetaan vaan: "Vielä anna!" + +Valtioneuvoksen ääni oli selvä ja tyyni kuten ainakin, kuitenkin ojensi +hän hieman pitkäveteisesti joululahjan punastuvalle pojalleen. +Valtioneuvoksetar pelasti kaikki pälkähästä, sanoen ystävällisesti: + +-- No, Birger, minkämoinen on meidän illallisemme tänä iltana? jota +seurasi yleinen nauru, ja hieman kiukustuneena veti Birger esiin +Gustafva Björklundin Keittokirjan, sanoen lukiessaan käsialaa +runosäkeessä: + +-- Jonkun ystävän tekemää tyhmää pilaa! Kyllä otan hänestä selvän. + +Ludvig, joka oli palannut tupakkahuoneesta samassa kun loppuosa runosta +luettiin, huomasi heti Flaccuksen laskeneen leikkiä +taloudenhoitajattaresta ja punastui hämmästyneenä huomatessaan +joululahjain harmillisen vaihdoksen. »Jumalan kiitos», ajatteli hän, kun +Birger oli lausunut epäluulonsa, »minä pääsen ehjin nahoin tällä kertaa. +Mutta sääli Birgeriä, hänhän näyttää aivan nololta. Jospa vain olisimme +kahden kesken!» + +Taaskin joululahja! »Valtioneuvos, ritari y. m.» Kun osoite oli luettu, +rykäsi valtioneuvos hieman, silitti vaistomaisesti kaljua päätään ja +luki tyynellä, mutta sointuvalla äänellään: + + Oi sua, veli pörröpää, + Koitappas tukkaas silittää! + +-- Neuvo tuli jotenkin myöhään, lisäsi valtioneuvos arvokkaasti +hymyillen. + +Aukaistuaan käärön otti hän esiin kallisarvoisen lippaan, josta +hopeanhohtavat harjat loistivat ivallisesti tuota vanhaa herraa vastaan. + +-- Saanko nähdä käsialaa, sanoi hänen rouvansa. Aivan outoa. Keneltähän +se lienee! + +-- Sehän on yhdentekevä, rakas Julia, sanoi valtioneuvos, sysäten +lahjansa syrjään. Hieman kallisarvoista eikä suinkaan sukkelata pilaa. +Offenbach on oikeassa sanoessaan: »Voimakkaita miehiä on kyllä, mutta +sukkelia?» + +Ludvig-rukka seisoi kuin unesta herännyt. »Oi sua veli pörröpää», joka +niin paljon oli antanut ilon aihetta ja joka oli tuottava hänelle +kunniaa tänä iltana! Hyi pahus, minkämoisia hutiluksia; eivätköhän vaan +jo kerinneet tulla pikku tuuleen tuolla n:ro 14:ssä, ajatteli Ludvig, +uskoen hyvää lähimäisistään. Syvään hän huokasi ja näytti aivan +rikolliselta, kun Irene hieman alakuloisena kuiskasi: + +-- Isällä on paljon kadehtijoita. + +Ei, sitä ei hän ottanut uskoakseen, se ei voi olla mahdollista. Tässä +täytyi olla erehdys, kauhea erehdys. Mutta vaikkakin alakuloisena ja +häveten tuossa uudessa seurassa, niin sittenkin hän poikamaisessa +mielessään toisti kuin mitäkin säveltä: »Koitappas tukkaas silittää! +Koitappas tukkaas silittää!» Tästä ei ole pääsevä rangaistuksetta tuo +kirottu Flaccus, joka ehkä nyt hyvällä omallatunnolla istuu juomassa +teetä kapteeni Blomagoffin leskiserkun luona. + +Tuo vähäinen alakuloisuus hälveni kuitenkin seuraavassa hetkessä jättäen +kaikkiin vieraisiin ja erittäin nuoriin erinomaisen halun kääntää kaikki +puheet hauskoiksi ja nauruhermoja kutkuttaviksi, niin että Ludvigiinkin, +huolimatta marttyyrimäisestä pulastaan, palasi entinen mielialansa +takaisin, varsinkin kun hänen kaunis kuvateoksensa kunnioitusta uhkuvine +runosäkeineen aivan oikein tuli valtioneuvoksen käsiin, samoin +tilauskortti Sissille ja Jonas Lien romaani Irenelle, jota +viimeksimainittua joululahjaa seuraava runosäe täytyi lukea +toistamiseen, niin hieno ja kaunis se oli, sanoivat nuo kolme +yhtäläisesti puettua naista ja nyökkäsivät Sohvi tädille. + +Mutta lieneekö mitään iloa tässä surun laaksossa, huokasi syvään, hyvin +syvään Ludvig-rukka, kun Lasse sedän kunnioitettava nimi kohta sen +jälkeen huudettiin ja seuraava runoteelmä luettiin: + + Tuo käsi niin hyvä, niin hellä ja sievä, + Miten somasti onkaan se saksia vievä! + Nyt innostuneena hän hommailee, + Sulosuunsakin kauniisti hymyilee. + Ja paikata, leikata, ommella saa, + Vaan ken siitä kiittää, se arvatkaa! + +Valtioneuvoksen muoto ja ääni olivat turhaan koettaneet pysyttäytyä +tyyninä. Hän antoi palttua kaunoluvulle ja viime säkeet hän melkein +kuiskasi -- suurten hikipisarain noustessa Ludvigin otsalle. +Onnettomuudeksi hän oli, kun Irenen kirjaan kuuluvat, ihaillut +runosäkeet oli luettu, saanut paikkansa anoppinsa viereen, aivan +keskelle sitä perhettä, jonka jäseniä hän kerta kerran perästä ilkeästi +pisteli. + +Mutta setä Lasse oli se, joka ei suotta hätäillyt. Aukaistuaan käärön +otti hän esiin tavattoman komean neulomalippaan, tutki jokaista pikku +esinettä erikseen lapsellisella ihastuksella, ja sanoi näyttäen +sormustinta rouvalleen: + +-- Nuo ovat hopeasta. Ne ovat kaikki sieviä esineitä ja kaikki niin +hienoja ja komeita. + +-- Köllähän nuo ovat oikein hienoja, ja sitenhän valitaan kuten osataan, +sanoi pietarilaisella murteellaan tuo ystävällinen rouva +valtioneuvoksetar, joka levottomana oli noussut seisomaan ja nyt nojausi +täti Sohvin olkapäähän, taputti häntä hieman ja kuiskasi: + +-- Menä menen vehäsen katsahtamaan pekkupuuhiani. + +Myöskin valtioneuvos keskeytti lukijatoimensa ja sanoi ystävällisesti +setä Lasselle: + +-- Me kaksi, mehän istumme tässä aivan ilman lasia ja sikaria. +Jouluaattona suonevat näin likisukulaiset ja ystävät ja minun rakkaat +vieraani meille vanhoillekin pienen vapauden naisten seurassa. Eikö +niin? No, kuuleppas Birger, tuo meille vähän punssia ja sikareja. +Äänikin käy käheäksi paljosta lukemisesta, kun joulupukki tänä vuonna +näkyy olevan itse anteliaisuus, vai miten Sissi? + +Helpoituksesta huokaisten kiiruhti Ludvig auttamaan Birgeriä, joka +vieläkin oli hieman nolona purevasta joululahjastaan, jonka saamiseen +Gustafva Björklund oli häntä niin viattomasti auttanut. + +-- Jospa vaan kaikki olisi ohi, ajatteli Ludvig, tämähän vie ihan päin +seiniä. Mitkähän joululahjoista vielä ovat jälellä ja kenenkähän käsiin +nekin joutuvat? Nuo hutilukset, nuo hutilukset! + +Tultuaan tupakkahuoneeseen näki hän nuoret sotilaat nauraa virnuilevan +noita kummallisia, ivallisia joululahjoja ja ihmetellen mikä pahus oli +osakkaana tässä pelissä. Oli kuin Ludvig olisi tullut pulasta toiseen. +»Mutta eihän tuota enää voi auttaa», ajatteli hän ja vaivaten mitä +surullisimmilla ajatuksilla aivoraukkojaan odotti hän illan päättymistä. +Vieläpä hän tunsi sitäkin kauheaa pelkoa, että hänen Irenensä purkaisi +kihlauksensa, kun hän saisi tietää, että hän, Ludvig, oli tuo +»kadehtija» ja että Ludvig oli kutsunut Irenen isää »Pörröpääksi», ja +käskenyt tämän -- huh sentään! + +-- No, tuossahan on sulhanen, kuului kaikeksi onneksi iloisesti +luutnanttein triosta. + +-- Lasi punssia täytyy toki herra Åkerfeltin juoda meidän kanssamme +jouluaaton kunniaksi. Saako luvan olla? + +Ja Ludvig joi, ja nuoret miehet kaikki vahvistivat tämän jouluaattoisen +tuttavuutensa veljen maljalla ja menivät ilon vallitessa saliinkin +juomaan vanhempain herrain kunniaksi, jotka viimeksimainitut vihdoinkin +olivat saaneet punssilasit. Tämän keskeytyksen perästä rupesi taas +joululahjoja Sissin suureksi iloksi tulemaan. Lomaaika olikin jo +Sissistä ollut pitkä kuin aritmetikan oppitunti koulussa. + +Näin oli Ludvigkin saanut viettää rauhaisan ja iloisen neljännestunnin. +Valtioneuvoksetar, jolla, näin sivumennen sanoen, oli se pieni pahe, +että hän joskus poltti hienon sigaretin, ja joka oli nytkin huoneessaan +suonut itselleen sen nautinnon, oli jo ottanut entisen paikkansa +sohvapöydän ääressä, kun samassa täti Sohvin nimeä huudettiin, ja +valtioneuvos ensin äänekkäästi sittemmin yhä hiljenevällä äänellä luki: + + Nuoruus kiehuu, baletti liehuu, + Sydämissä vakaissa liekit ne riehuu, + Sua aina, sua aina jos käyttää voisin + Sun avullas kauniita -- -- -- -- -- -- + +-- Ja niin edespäin kuten muistamme tuosta tutusta operetista, keskeytti +valtioneuvos lukuaan ja ojensi kohteliaasti käärön täti Sohville, joka +sanomattoman loukkaantuneen näköisenä luki lopun runosäkeestä ja +kääröstä otti esiin komean teaatterikiikarin, sanoen: + +-- En todella tiedä, ketä minun tulee kiittää tästä huomaavaisuudesta +vähäpätöistä naista kohtaan, joka on kotoisin pienestä +maalaiskaupungista, jossa ei kaikeksi onneksi teaatteri kukoista. + +-- Näytäppä minulle, Sohvi hyvä, puuttui puheeseen Lasse setä +tavallisella uteliaisuudellaan. Tiedätkö, tämä on hyvin kallisarvoinen +kapine, rakas Sohvi. + +-- Ja hyvin käytännöllinen, lisäsi Sohvi täti ivallisella äänellä. + +-- No, täidän luonnonehanissa säuduissa, sanoi valtioneuvoksetar +hyväntahtoisesti, on sellä hyvä tarkastella ehania säutuja! + +Mutta nuorten herrain joukosta kuului valtioneuvoksen keskeyttämän +säkeen jatko piano pianissimossa: »kauniita nilkkoja nähdä soisin» +salaperäisten silmäniskujen ohella, ja myöskin nuo kolme soitannollista +naista juttelivat tavattoman vilkkaasti Irenen kanssa, kun taas +kirjatietoinen täti Sohvi päättäväisesti otti mieheltään kiikarin pois +ja pani sen koteloon, jonka hän kokonaan upotti taakseen sohvaan. + +Ja sitten tuli valtioneuvoksettaren vuoro saada osansa noista +salaperäisistä joululahjoista, jotka silloin tällöin painajaisten tavoin +ilmaantuivat tervetulleitten joululahjain joukosta. Muori pani vasemman +kätensä oikean kyynäspään alle, nojasi poskeaan oikeaa kättä vasten ja +kuunteli iloisena runosäettä: + + Nuo tummat ja sorjat, + Nuo vaaleat norjat + Sun lempeäs syttymään koittaa. + Niin onnekas oisin, + Jos vainen voisin + Sinut puoleeni kerran voittaa. + Sua, armasta, muille en sois! + Vain sulle salaa + Mun lempeni palaa + Ja viimein mä katoon sun luotasi pois. + +-- Äläpäs tule mustasukkaiseksi ukkoseni, sanoi valtioneuvoksetar +hilpeästi ja otti kääröstään suuren sikarilaatikon, jonka hän kätevästi +aukaisi hedelmäveitsellään, ystävällisesti sanoen: + +-- Tähkää hyvin hyvät härrat! Mäidän tämän eltaisella elkeällä +ystävällämme näkyy olevan sälvillä, että menäkin joskus tupakoitsen, +mutta nämät ovat leean väkeviä. Tähkää hyvin, hyvät härrat! Nämät +näkyvät olevan hyviä. + +-- Kiitän nöyrimmästi, sanoi Lasse setä, valiten sikarin. Nämät +mahtanevat olla hyviä. Tiedäppäs, Sohvi, minä satuin tänään +tupakkakaupasta kysymään juuri tämän lajin hintaa ja he määräsivät +niistä 40 markkaa sadalta. + +-- Miten ajattelemattoman kalliita, sanoi Sohvi täti olkapäitään +nostaen. + +Mutta Ludvig oli kärsinyt kaikki kiirastulen tuskat tämän hävyttömän +joululahjan tuottaman vaikutuksen ajalla, joululahjan, jonka terävin +kärki taittui valtioneuvoksettaren tunnustukseen. Ludvigin omaa +herttaista anoppia oli pilkattu! Se oli varmaan Kalle, joka niin +tarkalleen tunsi perheen kaikki jäsenet. Voi sentään, kuinka Ludvig oli +häntä rankaiseva! Katuvaisena läheni hän valtioneuvoksetarta, ikäänkuin +hän olisi tahtonut suojella häntä koko maailmaa vastaan, ja tunsipa hän +halua julkisesti syyttää itseään kaikista tämän illan onnettomuuksista, +kun valtioneuvoksetar samassa, katse sydämellisenä ja äidillisenä, +sanoi: + +-- Koskapa nyt menun peentä salaisuuttani äi änää tarvitse salassa +petää, neen anna menulle, rakas Ludvig, laimea paperossi, jos senulla +sattuu olemaan. + +Tuo tottumatoin maalaisraukka enemmän syöksyi kuin istui lähimmälle +tuolille muorin viereen, ja tarjoten sigarettia kotelostaan sanoi hän +kyyneleet silmissä, aivan hiljaa: + +-- Minun hyvä, parahin -- rakas anoppini, älä ole pahoillasi tuosta +tyhmästä pilasta -- sinä et saa olla pahoillasi! + +-- Pahoillani, vastasi tämä yhtä hiljaa, mitä tyynimmästi sytyttäen +sigarettinsa, pahoillani, ähkä senulle Ludvig? Et kai se senä ole, joka +olet tahtonut antaa menulle näin väkeviä tupakka-aineita? + +-- En koskaan, en koskaan, kautta taivaan, en koskaan, huudahti Ludvig +ääneen ja mitä hullunkurisimmalla innolla. + +Ja valtioneuvoksetar nauroi niin, ett'eivät he vähään aikaan paljoakaan +kuunnelleet valtioneuvosta, joka järkähtämättömän tyynenä luki +joululahjarunoja ja antoi lahjat omistajilleen, joiden joukossa ei +suinkaan Ludvig ollut vähäosaisin tässä uudessa sukulaispiirissä. + +Taasen heitettiin yksi Ludvigin joululahjoista sisään ja osoite oli +neiti Ebba Vesterlundille, jolla vain silloin tällöin oli hetkinen aikaa +viivähtää salissa ja jonka Sissi nyt toi sisään vastaanottamaan +lahjaansa ja sen näin kuuluvaa runosäettä: + + Jouluaatto ilon tuopi + Sulle se myös "viftin" suopi. + +Ja neiti Vesterlund hymyili oikein kauniisti pelkästä ilosta, kun hän +kotelosta otti Irenen kauniin komean viuhkan, joka häntä erinomaisesti +kaunisti, varsinkin kun hän sen auki levitetyllä lävellisellä +valkoisella lehdellä peitti punastuvat kasvonsa. + +-- Voi, kuinka komea, sanoi hän. Näin kallisarvoista lahjaa en ijässäni +olisi osannut odottaa, ja minä vakuutan, että ikuisesti olen oleva +antajalle kiitollinen. Noin rakas muisto! jatkoi hän, leyhyttäen +viuhkallaan ja heittäen salaperäisen, paljon käsittävän silmäyksen +Ludvigiin, joka tässä silmänräpäyksessä, ehkäkin hämmästyen lahjan +saajaa, tunsi ensi kerran hituisen lempeimpiä tunteita tovereitaan +kohtaan, jotka olivat tehneet hänelle kaikki nämä kepposet. + +Ja neiti Vesterlund purjehti taloustoimiinsa, ja oli kuin viuhka olisi +leyhyttänyt viimeisenkin vihanhattaran pois tuosta muuten niin +valoisasta salista, johon vielä joululahjoja loppumattomassa sarjassa +tulla tupsahti. + +Nyt heitettiin sisään kaksi yhtä aikaa, jotka Sissi innokkaasti nosti +ylös ja vei isälleen, joka suutelemalla lasta otsalle palkitsi hänen +vaivansa, sekä huudahti: + +-- Nämät kääröt ovat molemmille tyttärilleni. Irene hyvä, tuleppas tänne +ottamaan lahjaasi, sanoi hän, nähdessään Irenen seisovan pianon luona +keskustelemassa Ludvigin ja jo koko lailla puheliaan Birgerin kanssa. + +Irene tuli, ja valtioneuvos luki säkeen: + + Ulkomuoto kaunis on, + Mutta sydän kylmä, kova. + Sydän lapsen koita suojella + Ett'ei maailma sais -- turmella. + Ensi joulu varmaan tuopi + Monta moista lahjaa sulle, + Ehkä vielä silloin suopi + Syleilynkin armaan mulle. + +Viipymättä sen jälkeen luki valtioneuvos mainiolla painolla, ehkä +lopussa hieman epäilevästi, sen säkeen, joka seurasi Sissin joululahjaa, +ja vaikka se jo ensimäisestä luvusta onkin tuttu, täytynee se ehkä vielä +kerrata: + + Vaikk' pieni oon, käyn aina vaan, + Käyn hiljaa tyynehesti; + En taaksepäin käy milloinkaan, + Vaan eteen tasaisesti. + Jospa vaan sydämes vartia öisin + Ja huolilta mailman sen varjella voisin, + Niin ilotkin iloitsisin sen kanssa + Kuunnellen onnen kuiskeitansa. + +Molemmat sisaret ottivat samalla kertaa lahjansa Ludvigin levottomana -- +mitä hän ei enää voinut salata -- lähetessä ryhmää, kun Irene laatikosta +veti esiin komean parisilaisnuken ja pikku Sissi taas suurin silmin +tutki kultakelloa, rintaneulaa, ketjua ja rannerengasta, jotka loistivat +samettikotelossaan, mutta joista kalleuksista Sissin silmät +vastustamattomasti vetääntyivät kauniiseen nukkeen, kauneimpaan minkä +hän ikinä oli nähnyt. + +Näky houkutteli vieläpä setä Lassenkin vallattomasti hymyilemään, ja +valtioneuvoksetar, joka myös oli jättänyt paikkansa sohvapöydän luona ja +liittynyt ryhmään, huudahti: + +-- Kumpi menun tyttäristäni nyt onkaan morsian, Sissi vai Irene? Tässä +mahtaa olla joku ärehdys, vai miten, rakas Ludvig? + +Oli kuin aurinko olisi loistanut Ludvigin iloisten, terveitten +piirteitten yli, kun hän tarttui valtioneuvoksettaren käteen ja +kunnioittavasti sitä suudellen sanoi: + +-- Ei ainoastaan yksi, vaan monta muuta harmittavaa erehdystä pitkin +koko jouluaattoa. Melkein kaikki minun pienet joululahjani ovat +joutuneet vieraisiin käsiin, ja siitä saan kiittää kolmen iloisen +ylioppilastoverin erehdyksiä. Puuhaa ja juoksemista kun oli pitkin +päivää, jätin minä lahjain käärimisen ystävieni huostaan ja kun minä, +kuten kaikki tiedätte, en osaa vaatimattomintakaan runosäettä panna +kokoon, tekaisivat he myöskin runosäkeet. Ja siksi on käynyt, niinkuin +on käynyt, niin että -- niin että en koko tänä iltana ole tiennyt, +olenko valveilla vai uneksinko. + +Nauraen ja hymyillen olivat kaikki kokoontuneet Ludvigin ympärille hänen +puhuessaan liikutettuna kuin suurestakin rikoksesta tavattuna, vaan +kuitenkin avomielisesti. + +-- Mutta nyt säuraa synninpäästö, sanoi valtioneuvoksetar, ja syntinen +armahdetaan. + +-- Niin, antakaa minulle synninpäästö, hyvä herrasväki, sanoi Ludvig +mielihyvissään, minulle ja tovereilleni! + +-- Suostutaan, vastasi toisten hyväksyessä valtioneuvoksetar, levittäen +kätensä itämaalaisella kumarruksella. + +-- Äiti, keskeytti Sissi, joka kärsimättömänä seisoi äitinsä vieressä, +voimatta silmiään kääntää tuosta ihanasta nukesta, jonka kanssa Irene +leikki, äiti, saiko Irene tuon kauniin nuken? + +-- Tahdotko sinä vaihtaa siskon kanssa? kysyi Ludvig pikku kälyltään, +ottaessaan kultakoristeet tuolilta, johon Sissi oli ne jättänyt. + +-- Raskitko sinä Irene antaa minulle nuken? kysyi Sissi rukoilevasti, ja +hyväili siskoa, joka suudellen häntä antoi tuon toivotun nuken lapselle, +kauniimman joululahjan mistä Sissi ikinä olisi osannut uneksiakaan. + +-- Ja katsohan Sissi, tähän kelloon on jo kaiverrettu Irenen nimikin, +sanoi Ludvig, antaen lahjan Irenelle. + +-- Ja metä me muut nyt olemme senulta saaneet poikaseni, kysyi +valtioneuvoksetar. Me säisomme tässä yhtä uteliaina kuin tyhminäkin, +vyyhteen sotkeutuneina. Saanko menä petää sekaarini, vai meten? + +-- Ei, ei suinkaan. Ehkäpä vyyhti viimeinkin selviää, sanoi Ludvig, +ollen hyvin iloinen, viimeinkin selvitessään siitä verkosta, johonka hän +oli sotkeutunut. Minä esitän, että hyvä täti Julia antaa sikarilaatikon +setä Lasselle ja ottaa häneltä ompelulaatikon, sekä vaihtavat +runosäkeet, ja että täti Sohvi luovuttaa kiikarin Rikardille sitä kirjaa +vastaan, jonka tämä sai, ja että sinä, Birger, »Veli Pörröpää, tahtoisit +tukkaas silittää», ja antaa keittokirjan --. + +-- Oliko se sinulta, senkin veitikka? keskeytti Birger kaikkien +nauraessa. + +-- Keittokirjan sekä runon, jatkoi Ludvig yhä enemmän innostuen, neiti +Vesterlundille. + +-- Kiitän suuresti, sanoi Ebba neiti, joka samassa viuhka kädessä tuli +saliin. + +-- Ja viuhka, saatoinhan tuon arvatakkin, ett'ei niin komea lahja ollut +minulle aijottu? + +-- No tietysti, parahin neitini, sanoi Ludvig mitä kohteliaimmin, +kevyesti puristaen Irenen kättä, jonka tämä oli laskenut Ludvigin +käsivarrelle. Jospa vaan tuo pieni joululahja voisi tuottaa iloa! + +-- Kuinka herra Åkerfelt voi niin sanoa! sanoi Ebba neiti hymyillen ja +antoi erehdyksestä pienen kielensä pään olla näkyvissä kaksi kertaa niin +kauan kuin tavallisesti kielenpään pistäytyessä näillä huviretkillään. +Sanoin en voi lausua, kuinka kiitollinen olen tuosta kallisarvoisesta +lahjasta, joka on oleva muisto koko ijäkseni. + +-- Ja nyt mä kai kaikin olemme tyytyväisiä ja annamme sulhaselle +synninpäästön änsi jouluun asti, sanoi valtioneuvoksetar, neiti +Vesterlundin kuiskatessa jotakin hänen korvaansa. + +-- Hyvät herrat ja naiset, ei ainoastaan ensi jouluun, vaan ikiajoiksi, +mitä runoiluun tulee, lausui Ludvig, kiertäen käsivartensa solakan +morsiamensa ympärille, eikö totta Irene, että tämä on ensimäinen ja +viimeinen joulu, jolloin sinä tahdot nähdä minut tyhmänä sulhasmiehenä +pääkaupungissa. + +-- Ja nyt, hyvät härrat ja naiset, sanoi valtioneuvoksetar hieman +kumartaen, nyt käykäämme illalliselle. Neiti Vesterlund sanoo, ättä hän +on niin innoissaan leyhytellyt viuhkallaan lepeäkalaa, että hän pelkää +sen jäähtyvän, jos me vaan annamme odottaa etseämme. Lasse serkku, +käsivartesi, ole hyvä! + +Emäntä ja Lasse setä etupäässä menivät kaikki ruokasaliin, jossa +illallinen nautittiin riemun vallitessa ja äskenkihlattujen maljoja +juodessa. + +Onnenmantelin joulupuurosta sai setä Lasse ja näytti yhtä tyytyväiseltä +ja iloiselta saadessaan tämän »kauniin kapineen», kuin aikoinaan +saadessaan tuon kuuluisan yhden markan setelin, jonka herra J. Kr. +Svanljung Vaasasta oli lähettänyt hänelle, kuten hänen toisillekin +kunnioitettaville tovereilleen heidän virasta erotessaan, tulojen +lisäksi. + +Ja niin päättyivät Ludvig Åkerfeltin koettelemukset hänen ensimäisenä ja +viimeisenä jouluaattonaan sulhasmiehenä, sillä jo pääsiäisenä tulevat +häät olemaan. + + + + +HÄN ON TULLUT HULLUKSI! + + + + +HÄN ON TULLUT HULLUKSI! + + +Muutamassa Hämeenmaan pitäjässä asuu vielä nuori kappalaisen leski +pienessä hauskassa rakennuksessa, jota muutamat koivut, perunamaa, +tuparakennus ja kuivillaan oleva kaivo ympäröivät. Tämän kaiken oli +hänen toimekas miehensä eläessään hänelle leskentilaksi hankkinut. +Neljään huoneeseen ja kyökkiin tarvittavat huonekalut kuuluvat myöskin +hänelle, samoinkuin kaksi pientä, siivoa ja näppärää tyttölasta, jotka +iloisten peippojen tavoin laulelevat aamusta iltaan. Hänen omaisuuteensa +voitaisiin myöskin lukea uskollinen, nuori palvelustyttö, joka kymmenen +vuoden vanhasta asti on kasvanut kappalaisen talossa ja joka ei +milloinkaan, ei vahingossakaan, ajattelisi erota pienestä perheestä. +Hän, jos kukaan, siihen kuuluukin; hän tekee työtä kahden edestä. Ja +kokee kovaa kolmen edestä, jos niin vaaditaan. Hän on aina iloinen, +tyytyväinen ja tarkka talon puolesta ja sen arvosta. + +Kyökki ja sen viereinen huone on rouvan, pikku tyttöjen ja Sannin +hallussa -- Sanni on tämän nuoren uskollisen palvelustytön nimi -- mutta +muut huoneet vuokrataan tilapäisille kesä- ja talvivieraille, +enimmäkseen ylioppilaille ja maistereille toisinaan jollekin +taiteilijalle, jotka joksikin ajaksi asettuvat kauniille ja rauhaisalle +seudulle asumaan. Sanni ei juuri mielellään halua naisihmisiä +hyyryläisiksi -- ne, jotka sinne ovat hairahtuneet, ovat pitäneet niin +suurta melua kauraryynipuuroistaan, kakao-juomistaan, pienistä +kauluspesuistaan ja silityksistään. Sitä paitse tuntuu turvallisemmalta, +jos mies on talossa, kuin oleskeleminen paljasten nais-ihmisten ja +lasten parissa. Sitähän ei tiedä, mitä tyynimmässäkin nurkassa saattaisi +tapahtua. + +Ja niin tuli eräänä kauniina kesäkuun päivänä nuori ylioppilas taloon. +Hän oli kasvoiltaan kalpea, mutta tukka, silmäkulmat ja hienot viiksien +alut olivat sysimustat. Hänen katseessaan oli jotakin surunvoittoista, +hän näytti mietiskelevältä ja käyttäytyi vaatimattomasti. Muutamalla +sanalla hän pyysi päästä täyshoitoon tässä paikassa, ja kun hän näytti +kaikin puolin siistiltä mieheltä, luovutettiin hänelle perheen +nukkumahuoneen seinän takaa kamari, jolla pienine porstuakuisteineen oli +eri sisäänkäytävä. + +Rouva ja Sanni eivät koskaan saattaneet mielessään kuvailla niin +harvapuheista ja hiljaista nuorta miestä kuin tämä oli. Hänen +huoneestaan ei vähintäkään hiiskausta kuulunut. Tosin hän aamuisin ja +iltaisin jonkun hetken hiukan voimisteli, harjoitteli vapaita liikkeitä +rautasauvalla ja painoilla, josta pientä melua saattoi syntyä, mutta +tämäkin suoritettiin niin tahdikkaasti, että siihen tuskin pantiin +mitään huomiota viereisessä huoneessa. Ja yhtä vähän haittaa oli siitä, +että hän kauniina kesä-iltoina teki pitkiä ja myöhään kestäviä +kävelyretkiä, josta syystä usein kuultiin hänen ovensa aukeavan ja +taasen hiljaa sulkeutuvan, mutta naristen luonnollisesti vielä senkin +jälkeen kuin viereisessä huoneessa oli menty levolle. + +»Mepä olemme saaneet mukavan hyyryläisen», virkkoi rouva aina vähän +väliä. »Vahinko vaan, että nuori, siivo poika on niin harvapuheinen, +mutta hän hautoo varmaankin hiljaista surua sydämessään.» + +»Hm!» mutisi Sanni, jok'ei juuri uskonut siihen, mitä onnettomasta +rakkaudesta puhuttiin. + +Ja siihen se jäi. + +Eräänä iltana meni perhe taas, päivän vaivoista väsyneenä, tyynesti +levolle. Tiedettiin hyvin, että ylioppilas taas oli kävelemässä, mutta +hänellähän oli erityinen sisäänkäytävä ja hän tuli aina hiljaa sisälle, +niin että hänen naapurinsa eivät enää heränneet oven narisemisesta. + +Mutta keskiyön aikana he heräsivät nyt ihan äkkiä kovasta jyrähdyksestä, +joka kuului ylioppilaan huoneesta. Seuraavassa silmänräpäyksessä jymähti +lattia vielä kovemmin samassa huoneessa. + +Säikähtyneinä kavahtivat rouva ja Sanni istumaan vuoteillansa ja +ihmettelivät, mitä tämä mahtoi merkitä; paukkeita kuului vieläkin +tiheämpään ja jyrkemmin. + +»Mitä hän mahtaakaan ajatella?» kuiskasi rouva. »Mitä hän mahtaa hommata +näin keskellä yötä?» + +»Hän iskee laattiaan voimistelupainojaan», sanoi Sanni ja kuunteli +mielen jännityksellä. + +Sitten kävi taas kaikki hiljaiseksi ylioppilaan huoneessa, kuitenkin +saattoi kuulla, miten hän paljain jaloin juoksi edes takaisin, ja +lopuksi kuulusti, kuin hän olisi itsekseen tanssiskellut hiljaisena +kesä-yönä. + +Mutta silloin kuului taas voimakas jyrähdys vasten laattiaa; kuulusti +melkein siltä kuin tuo rajumielinen nuorukainen raivostuneena olisi +tahtonut musertaa koko lattian. Kuultiin kuinka hän läähättäen polki +jonkinlaista intialaista sotatanssia, ja heti sen jälkeen seurasi isku +toistaan niin nopeasti, kuin hän ei olisi käsitellyt ainoastaan toista, +vaan molempia painojaan yhdellä kertaa. + +Ja niin syntyi taas hiljaisuus. + +Silmät pystössä istui rouva sängyssään, pikkutytöt itkivät ja hiipivät +äidin luo uskaltamatta huutaa. Mutta yötamineissaan seisoi Sanni korva +seinään painettuna ja tuijotti eteensä vinhasti. + +Silloin kuultiin ylioppilaan rivakasti heittävän huoneensa oven +selälleen. + +Samassa silmänräpäyksessä riensi Sanni käsillään huitoen kyökin ovea +kohti ja huusi korkealla äänellä: + +»Hän on tullut hulluksi! Nyt hän tulee tänne!» + +Hän veti kiireesti avaimen suulta ja iski oven kiinni, niin että +kajahti, sekä piti kaikin voimin kiinni ovenrivasta siten estääkseen +tuota hurjaa hyökkäämästä rouvan ja lasten kimppuun. + +Verkalleen ja juhlallisella äänellä virkkoi Sanni ikäänkuin itsekseen: + +»Olen kauan pelännyt, että näin loppuisi -- juuri tuollaiset hiljaiset +ja umpimieliset ihmiset tulevat tavallisesti pähkähulluiksi, ilman että +siitä voi vähintäkään merkkiä heissä ennen huomata.» + +Nyt kuultiin, että ylioppilaan ovi taas suljettiin. + +»Hän tuli takaisin», kuiskasi rouva, »nyt kai hän uudestaan taas alkaa +elämöidä.» + +Pikkutytöt käärivät päänsä peittoihin, maatessaan samassa vetosängyssä +äitinsä kanssa, ja tarttuivat vapisten hänen käsiinsä. + +»Yöilma on kaiketi hetkeksi selvittänyt hänen päänsä», sanoi Sanni +totisena, kun hiljaisuutta ylioppilaan huoneessa yhä jatkui. »Mutta +kyllä hänen päänsä joutuu taas pyörälle, kunhan hän vaan on ehtinyt +painaa sen tyynyä vasten», lisäsi hän kokeneen lääkärin tavoin. + +»Poika raukka», huokasi rouva säälittäen. + +»Ja tuollaiselle me sitten vuokrattiin huone», torui Sanni itsekseen, +istuessaan sänkynsä laidalle. + +Niin kummalliselta kuin se kuuluukin, on kuitenkin totuuden mukaista, +ett'ei naapurin huoneesta enää mitään häiritsevää melua lähtenyt; +päinvastoin hän tuntui vaipuneen rauhalliseen uneen, jonka vaatimaton +kuorsaus jonkun kerran katkaisi. + +Väsymys valtasi lopuksi niin rouvan kuin lapsetkin ja he nukahtivat, +mutta Sanni istui uskollisesti kuten ainakin koko yön sängynlaidalla, +kuulostellen, tulisiko tuolle kauhealle naapurille uusi hulluuden +kohtaus. + +»Pois menköön talosta jahka herää», päätti hän toistamiseen mielessään. +»Hänhän saattaisi viedä hengen rouvalta ja lapsilta.» + +Kello 6 meni Sanni ulos kyökkiin, sulki huolellisesti sänkykamarin oven +ja kätki avaimen seinällä riippuvaan suolakkoon, jotta »hän» ei löytäisi +sitä, jos hän murtautuisi kyökkiin. + +Sitten hän viritti valkean, pani kahvipannun tulelle ja jauhoi kahvin +hiljaa ja varovaisesti, jotta kahvimyllyn ratina ei herättäisi onnetonta +nuorukaista. + +Nyt on ratkaiseva hetki käsissä, jolloin hänen on vieminen hänelle +kahvia. Tämähän kuuluu hänen tehtäviinsä, eikä hän koskaan ole muille +heittänyt mitään sellaista. Ja kukapa muu kuin hän olisi velvollinen +tekemään lopun rouvan ja rakasten pikkulasten pelosta. + +Päättäväisesti hän ottaa kahvitarjottimen käsivarrelleen ja astuu +kyökkiportaita alas. Hänen poskensa hehkuvat ja uskollisista kauniista +silmistään hohtaa sankarillinen loiste, kun hän nousee ylös niitä +rappusia, jotka vievät ylioppilaan huoneeseen. + +Kun Brax, tuo pohjalainen salvumies, joka asuu tuparakennuksessa, +samassa sattuu astumaan ovestansa ulos, kuiskaa Sanni salaperäisesti, +mutta käskevästi hänelle: + +»Ottakaa nuora mukaanne ja asettukaa tänne oven taakse, ja kun minä +huudan, niin rientäkää heti sisälle. On jotenkin hullusti käynyt nuoren +herran tuolla sisällä.» + +Brax, joka aina oli sukkela ja käsikähmään halukas, ei ollut hidas +seuraamaan kehoitusta, ja niin pian kuin hän oli asettunut tarvittavaan +asentoon, avaa Sanni avaimellaan oven ylioppilaan huoneeseen ja pysähtyy +uteliain katsein kynnykselle. + +Nuorukainen on jo valveillaan ja voitonriemuisa hymy karkelee hänen +huulillaan. Hänen totinen katsantonsa on samassa hävinnyt ja hän luopi +Sanniin tämän mielestä tylsän katseen. + +»Enkö minä ollut oikeassa», ajatteli hän, tervehti hiljaa, astui +totisena sisälle ja laski tarjottimen pöydälle. + +»Hyvää huomenta!» sanoi ylioppilas iloisesti. »Ettehän vain heränneet +siitä pienestä melskeestä, jota viime yönä pidin?» + +Ja Sannin hämmästykseksi jatkoi hän näin: + +»Kun täällä makasin unta silmiini saamatta, näin hiiren juoksevan yli +laattian, ja koska minä en milloinkaan ole saattanut kärsiä noita +ilkeitä elukoita, kavahdin ylös, sain käsiini voimistelusauvat ja aloin +niillä tavoitella tuota pientä vikkelää petoa, johon oli vaikea satuttaa +niin raskaita aseita. Hiiri pääsi kaikkiin nurkkiin piiloon ja tuo ilkiö +syöksyi välin melkein suoraan jalkoihini, jonka tähden sain täällä +hypellä jokseenkin kauan. Mutta vihdoin minun onnistui hipaista elukkaa, +niin että se alkoi liikkua hitaammin, jonka jälkeen minä toistamiseen +suuntasin iskuni siihen, mutta aina sivuun, kunnes viimein voimakkaalla +lyönnillä musersin raukan ja kiireimmän kautta nakkasin pihalle. Kenties +te ette sittenkään heränneet, se olisi ollut hyvä», virkkoi hän +ystävällisesti puolittain kysyvässä muodossa tytölle, joka hänen +kertomuksensa alussa epäilevästi tarkkasi nuorta miestä, joka näytti +niin viattomalta. + +Mutta ennenkuin hän oli lopettanut puheensa, joka kaiketi oli pisin, +minkä hän oli pitänyt, alkoi nolous ja suuttumus vuorotellen kuvastua +Sannin silmistä, kunnes hän ilosta säteilevänä ja kaikuvasti nauraen +juoksi ovelle, veti levottomasti odottavan Braxin mukaansa kyökkiin ja +jatkoi isoäänistä nauruaan, niin että rouva ja lapset kurkistivat +varovaisesti oven raosta, joka sekin vaan lisäsi Sannin riemua. + +Ja ylioppilas vuorostaan, kun hän äkkiä huomasi olevansa yksin +huoneessaan, heitti kummastelevan silmäyksen Sannin jälkeen, kaatoi +sitten ihan tyynesti itselleen kupillisen kahvia ja lausui itsekseen: + +»Pelkään, että tyttöraukka on tullut mielipuoleksi. Näinköhän minä hänet +viime yönä herätin!» + +Kun hän samassa seinän läpi kuuli rouvan, Sannin ja pikkutyttöjen, +vieläpä Braxinkin purskahtavan toiseen naurukohtaukseen toisensa +perästä, pukeutui hän joutuun ja meni heidän luokseen, jotka kaikki +veitikkamaisesti häntä katselivat. + +Ja niin tuli selitys, kertomus seurasi toista, ja hiljainen nuorukainen +jutteli paljon onnistuneesta hiirenajostaan, kunnes lopuksi näytelmät, +jotka molemmin puolin seinää samaan aikaan olivat suoritetut, selvisivät +kaikille. + +»Mutta että minä sittenkin herätin teidät, sitä en tullut ensinkään +ajatelleeksi!» huudahti hän hyvänlaatuisesti kaikkien mieltymykseksi. + +Siitä hetkestä asti tunsi hän olevansa talossa kuin kotonaan. Sanni ja +hän, nuo molemmat »hupsut», tulivat hyviksi ystäviksi ja puheliaita +ovatkin nyt molemmat. Niin, tapahtuu toisinaan, että ylioppilas +kamarissaan nyttemmin on kyllin varomaton, kun hän sydämensä pohjasta +kaijuttaa jotakin oikein rattoisaa laulua, vaikka hänellä ei lauluääntä +ole, mutta silloin kuuluu pikkutyttöjen seinään takominen viereisestä +huoneesta, jolloin he nauraen huutavat: + +»Nyt herätti Gösta setä meidät taas!» + + + + +NELJÄ LAPSELLISTA TYTTÖÄ. + + + + +NELJÄ LAPSELLISTA TYTTÖÄ. + + + + +I. + + +Jos lukija tahtoo tehdä hyvin ja astua sisään, niin olemme nyt kaikin +hauskassa, kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa eräällä Länsi-Suomen +suurtilalla. Voimme siis nyt häiritsemättä tehdä talonväen tuttavuutta. + +Erään everstiluutnantin perhe asuu talossa. Itse isäntään emme saa +ollenkaan tutustuakaan, mutta vierashuoneessa näemme hänen kuvansa +nuoruuden ajoilta: jäykkä herra, tuikea katse. Hän kuuluu nykyisin +olevan iloinen ja reipas maanviljelijä, jonka lyhyt tukka ja +sotilasmaiset viikset vain enää muistuttavat menneitä aikoja. Hän on +parast'aikaa valtiopäivillä, edustamassa »sukunsa valtiollisia +mielipiteitä», mutta häntä odotetaan piakkoin kotiinpalaavaksi. Sillä +toukokuu on lopulleen kulumassa tässä kertomuksessa. + +Mutta talon rouva on kotona ja kaksi hänen vanhaa kälyään, +hovineuvoksetar ja neiti Julia, jotka talossa asuvat, sekä +esittelijäsihteerinleski von Zweifuss, joka matkustelee ympäri maan ja +vierailee tuttaviensa luona. Pojat ovat molemmat kadettikoulussa. Mutta +talon ainoaan tyttäreen saamme toki tutustua, vallattomaan neiti +Editiin, jonka vikurimieltä ja reipasta luonnetta ei ulkomailla annettu +englantilainen kasvatuskaan ole voinut poistaa. + +Nyt on tämän iloisen immen luona kolme iloista vierasta, nuorta +ystävätärtä, joista kaksi Turusta ja kolmas kotipitäjästä, ja he aikovat +jäädä sinne pariksi, kolmeksi hauskaksi viikoksi. Kuustoista, +seitsentoista vuotiaita, päät täynnä kujeita, -- hiljaista ettonehetkeä +ei voi koko talossa ajatellakaan, ellei koko laumaa ajeta ulos +kauniiseen kevätluontoon, joka on kypsyttänyt ensimäiset kukkaspenkereet +puistoon. + +Enin huolta tuottavat nuo iloiset immet neiti Planchettelle, talon +ystävälliselle, hiukan hajamieliselle taloudenpitäjälle. Vaikka vasta +kahta vertaa noita leperteleviä neitosia vanhempi, rakastaa hän jo +tyyneyttä enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta ollen +hyväluontoinen ja tottunut kieltäytymään ei hän voi keksiä, miten hän +saisi takasin sen ihanan nautinnon, jonka unta antava +sunnuntai-iltapäivä tuossa klo 3--5 välissä on tottunut tuottamaan +hänelle. Silloin istuskeli hän ennen aina pienessä kammiossaan keittiön +vieressä ja ajatteli sitä ainoata mainittavaa, minkä hänen sydämensä oli +kokenut. Hänelläkin oli näet ollut pieni, pikkuruinen romaani aikoinaan, +vaan se oli ollut niin lyhyt ja päättynyt niin arkimaisesti, että hän +ainoastaan kitaran kieliä hiljaa näppäilemällä sai runollista +tuoksahdusta niihin aviotuumiin, joita hänellä ja rakennusmestari +Bomanssonilla oli ollut. Ja kun nuo nuoret tytöt jollakin hänelle +käsittämättömällä tavalla olivat saaneet selville, että hänkin kerran +oli rakastunut, kiusasivat he nyt niin kiihkeästi häntä hänen ainoina +lepohetkinään. Ja silloin täytyi hänen näyttää heille se hatun vuori, +joka oli ollut »mestarin» hatussa, ja jonka sijalle hän oli ommellut +uuden, silkkisen, sekä se rikkinäinen mittapuu, jonka »mestari» oli +unhoittanut lemmittynsä luo, kun lähti Merikarviaan, -- missä sitten +meni naimisiin myllärin lesken kanssa. Enempää ei sitä romaania +ollutkaan, mutta merkillinen se sittenkin tyttöjen mielestä oli. Neiti +Planchette rakastuneena! Kun mettiset hyrräsivät he hänen ympärillään, +niin että hänen salaa täytyi pistää pieni murunen kanverttia +poskihampaalleen -- se vähän aina rauhoitti. + +Olimmepa vähällä jättää mainitsematta vielä yhden perheessä olevan +vieraan, nimittäin 22 vuotisen ylioppilaan Bernhard Freymannin: +komeapukuinen, kohtelias ja hieno, pienikasvuinen herrasmies, +everstiluutnantin erään vanhan asetoverin poika. Tämä oli käymäseltään +talossa, hän kun oli lähdössä 2-vuotiselle matkalle Pariisiin, +perinpohjin oppimaan diplomaattien kieltä. Herra Bernhard oli Hangon +radalta poikennut tänne ja aikoi seuraavana päivänä nousta Köpenhaminaan +menevään laivaan. Maatilalle tultuaan sai hän kumminkin tietää, että +laiva oli joutunut jollakin tavalla epäkuntoon eikä lähdekkään ennenkuin +kolmen päivän perästä, ja hän jäi nyt emännän kutsusta näiksi +odotuspäiviksi herraskartanoon. Tänä iltana aikoi hän kumminkin +iltajunalla ajaa Helsinkiin, sieltä seuraavana päivänä palatakseen +takaisin. + +Ajopelit nuorta herraa varten ovat jo portaiden edessä ja vähän +myöhemmin tulevat esiin talon suuret perhevaunutkin, joilla nuo +vanhemmat naiset aikovat käydä pappilassa. Talon emäntä tiesi tekevänsä +lemmikkityttärelleen Editille mieliksi, kun ei vaatinut häntä vakavaan +pappilaan, jossa tytöllä ei koskaan ollut hauska. Tytöt saivat joukon +varoituksia ja heidät uskottiin neiti Planchetten erityiseen hoitoon +kotiin. + + * * * * * + +Nyt minun täytyy ilmaista eräs salaisuus. Perheessä on puuhattu +odottamatonta vastaanottoa everstiluutnantille, kun hän palaa +valtiopäiviltä. Verannan oven päälle on asetettava lippukoristuksia ja +vihreää ja niiden keskelle hänen nimikirjaimensa; ja kun talon herra +nousee vaunuista, otetaan hänet vastaan tervehdyslaululla, jota +esittävät nuo neljä tyttöä, puettuina ylioppilaiksi ja seisten lasit +kädessä virvoittavan maljan ympärillä. + +Nuo kolme ystävätärtä odottavat nyt kärsimättöminä sopivia pukuja, joita +he ovat tilanneet nuoremmilta veljiltään, Editille puku hankitaan kotoa. +Itse ovat tytöt mustasta villasta tehneet itselleen pienet, sievät +viikset ja kasvonsa he aikovat maalata päivän polttaman näköisiksi. +Kukaan ei ole tunteva heitä tuona iloisena hetkenä. + +Ja nyt tänä iltapäivänä, kun kaikki ovat lähteneet talosta, nyt on +pantava suuri pääharjoitus toimeen. + +-- Ja viini-kylmäkastiboolin me saamme, eikö totta, neiti Planchette, +että oikein voimme harjaantua olemaan ylioppilaita. Niinhän, saammehan, +herttainen neiti Planchette? Niin, niin, rakas neiti-kulta, malja, lasit +ja paperossia, niin, niin, paperossia myöskin, ja tulitikkuja -- ja +sitten lauletaan! + +-- Mutta miltäs tämä näyttää tytönvaatteissa! huudahtivat molemmat Turun +neitoset, -- siitähän menee kaikki innostus pilalle. Meidän täytyy +harjoitella puvuissa, eikö niin, Edit? + +-- Mutta mistä me tänään saisimme pojanvaatteita! huudahti +taloudenhoitajatar. + +-- Oi, Planchette, virkkoi Edit, jospa sinun rakennusmestarisi vielä +olisi täällä! Mutta sinun täytyy hankkia meille pojanvaatteet mistä +tahansa; hakekaamme ullakolta, kaikista vaatekammioista. Kaikki avaimet +esiin, ja liikkeelle, herra Planchette! Eteenpäin pojat, vapaat, +suomalaiset ylioppilaat! + +-- Mutta neiti kullat, enhän voi sitä auttaa. Everstiluutnantin vaatteet +ovat teille liian suuret, poikien vaatteet liian pienet. Teidän täytyy +harjoitella ilman pukuja. + +-- Mutta se on mahdotonta! kuului huuto neljästä iloisesta kurkusta. + +Ja tytöt ottivat Planchetten väkisin mukaansa. Yksi heistä kiersi +kätensä hänen vyötäreilleen ja kiinnitti viikset huulilleen: »oi kuinka +ujo sinä olet, tee nyt minulle mieliksi, lintuseni.» Naurellen +seurasivat toiset tytöt esimerkkiä ja pian oli Planchette tanssien +kulkemassa pitkin ullakoita, vaatekammioita ja muita säilytyspaikkoja. +Mutta ei löytynyt muuta kuin turkkeja, matkapukuja, ja joitakuita +talvisia miesten vaatteita, mahdottomia tähän tarkoitukseen +käytettäviksi. + +Pettyneinä toiveissaan, mutta silti iloisina hyppivät nuoret vintin +rappuja alas ja tulivat vierashuoneiden ovelle. Yhden oli ovi raollaan. + +-- Asuuko tuo pikku herra Freyman täällä? kysyi Agnes. + +-- Tässä asuu, kas hän ei ole sulkenut oveaan, vastasi Planchette, +pysähtyen sulkemaan oven. + +-- Ai sinä pieni, hieno, nätti pariisilainen, virkkoi Bertta ja heitti +lentomuiskun nuoren herran huonetta kohti. + +-- Ah, jospa olisimme hänen vaatteissaan tänään, huokasi Ellen. -- +Minusta tuntuu, että olisin voittamaton ylioppilaana. Edit, eikö mennä +sisään, katsomaan tuon nuoren herran matkavarustuksia? + +-- Mennään vain, vastasi Edit, heti paikalla, mutta Planchette häntä +vastusteli ovella, kieltäen sisään menemästä. + +-- Planchette, Planchette, Planchette! kaikui nyt mettiäishyrinänä hänen +korviensa ympärillä, ja seuraavassa tuokiossa oli hän jo itsekin, +tietämättä miten se oli tapahtunut, herra Freymannin huoneessa. + +Täällä tytöt kohta uteliaina rupesivat tarkastamaan kaikkia, +huonekaluja, matka-arkkuja, matkalukemisia y. m., sillä välin kuin +Planchette istahti keinutuoliin ja huokaili näitä raskaita +valvomisvelvollisuuksiaan. + +Hänet herätti huokailuistaan yht'äkkiä Agneksen riemuhuuto: tämä seisoi +avonaisen vaatekaapin edessä ja parpatti: + +-- Tytöt, tytöt! näin paljon vaatteita on hänellä mukanaan. Kokonainen +varasto ihka uusia komeita pukuja, ah kuinka nättejä! + +-- Ah! ah! ah! toistivat toiset, ryhmittyen vaatekaapin edustalle, +nostellen ja siirrellen noita mallikelpoisessa järjestyksessä olevia +pukuja. + +-- Elkää koskeko niihin, huusi Planchette koettaen karaista heikon +äänensä niin käskeväksi kuin mahdollista. -- Elkää koskeko niihin, +tytöt! + +Toisten tyttöjen taas hääriessä ja reuhtoessa Planchetten ympärillä +astui Edit mahtavana esiin ja työnsi kaikki muut syrjään, virkkaen +passoäänellä: -- + +-- Minä täällä herra olen, vai miten pojat? Tässä olemme tehneet mainion +löydön. Nyt työhön! Joka mies pukuunsa, ja puolen tunnin perästä on +oltava pääharjoituksessa. Planchette saa hoitaa vaatevarastoa ja pitää +lukua joka kappaleesta. + +-- Hurraa! huusi Agnes. Mutta molemmat Turun neitoset kuiskailivat +epäillen: -- Eiköhän tämä, Edit, mene liian pitkälle? + +-- Antakaa minä suljen kaapin, huokaili Planchette melkein itkien. + +Mutta hän oli niin surullisen näköinen, että koko tyttöparvi taas sen +johdosta remahti nauramaan, huutaen vallattomasti: »Planchette! +Planchette! Planchette!» + +-- Pitäkää lukua vaatekappaleista, komensi Edit toistamiseen. -- Ei +kukaan saa tietää mitä olemme täällä pyhätössä toimittaneet. No niin, +minä otan tämän harmajan kauniin kesäpuvun. + +-- Kuinka uskallat? kuului vielä ihailunsekainen huudahdus epäileväin +tyttöjen taholta, jotka nyt jo muuten olivat täydellisesti tuumassa +mukana hekin. + +-- Kaikkina maailman aikoina! Mitähän mahtaa herra Freyman ajatella, +huokaili Planchette vielä. + +-- Aijotteko sitten kavaltaa meidät hänelle, vastasi Edit, katse +murhaavana, ja kääntyi taas tyttöjen puoleen: -- Kas niin, Bertta saa +tämän lyhyen vihertävän röijyn. Neiti Planchette, pitäkää pöytäkirjaa! +Ellen saa tuon sinertävän takin ja vaaleat housut. Ja Agnes, katsotaan, +hän saa tämän komean frakkipuvun. Se tulee sinulle mainiosti sopimaan. + +-- Ei, Edit, en tahdo olla frakissa, kun muut ovat arkipuvussa. Katso, +katso, tuolla perällä on mitä somin samettitakki. Sen otan minä. + +-- Soma se onkin, toistivat toisetkin. + +-- Mutta kuka saa sitten frakin, tämän kauniin muodikkaan frakin? kysyi +Edit, näytellen tuota juhlallista vaatetta. + +-- Planchette! Planchette! Planchette! huudahtivat riemuten tytöt ja +hyökkäsivät kuin villit metsäkoirat onnettoman uhrinsa kimppuun, joka +maahan masennettuna huokaili: »elkää taivaan nimessä!» Hän vaipui +voimatonna lepotuoliin ja siinä huomasi hän, nuorten hillittömästi +nauraessa, olevansa ensimäinen, joka epäpyhitti herra Freymannin, +tulevan »apulähetin», huoneen esiintymällä siellä valkoisissa +alusvaatteissa. + +Seuraavassa tuokiossa seurasivat tytöt esimerkkiä, riisuivat vaatteensa, +ja tuon nuoren säntillisen matkustajan makuuhuone, jonka hän oli uskonut +yksinäisyyden hengetärten hoitoon, muuttui kohta mitä hilpeimmäksi +pukuhuoneeksi, jossa vallitsi koko se suloinen epäjärjestys, joka niissä +on tavallinen. + +Poistukaamme hetkiseksi. Meitä on liian monta, mahtuaksemme kaikki tänne +sisälle, emmekä sen enempää tahdokkaan kurkistella kulissien taakse. +Soitamme sen sijaan telefoonissa ja kysymme, kuinka nuo vanhat naiset +jaksavat pappilassa, jonne perhevaunut heidät eheinä saattoivat. + + + + +II. + + +Pappilassa oli ruustinna parhaalla tuulellaan. Kahvi oli sattunut hyvää +ja makoset vehnäset kestivät kunnollisesti sen kiitoksen, jota niille +tuhlattiin. Ja noiden viiden naisen kielet olivat siteistään irti. +Vieläpä neiti Juliakin, joka yleensä ajatteli enemmän kuin puhui, otti +osaa keskusteluun, joka lopuksi luisui yhteiskouluun taikka niihin +koteihin, joissa yhteiskoulun ystäviä oli. + +Everstiluutnanska, joka pani suurta arvoa siihen, että hän isänkodissaan +oli saanut hyvin vakavan ja kaavamaisen, vanhanaikaisen kasvatuksen, +lausui maltillisesti, mutta syvällä vakaumuksella pahasti pelkäävänsä +noita epänaisellisia rohkeita yrityksiä. Naisvoimistelijat ja +luistelijattaret, jotka julkisesti yleisölle esiintyvät, palkovenheellä +kulkijat ja pyöräilijät, jotka omin päin retkiä tekevät -- siinä oli nyt +tuon kasvatuksen alkua. Reformipuku se nyt onneksi jäi ehdoitukseksi, +mutta nuo urheilijaneitoset ne eivät siltä juuri arastele miespukuja: +hatut ja lakit, jopa ylioppilaslakitkin, ovat jo aivan miesmäiset. +Kuinka on tämä päättyvä? Hän kertoi aina pitäneensä huolta, ettei hänen +tyttärensä pukuun päässyt moisia epänaisellisia ilmiöitä. + +Olipa rouva varsin tyytyväinen itseensä, kun hän lausuntonsa lopetti. +Hän oli puhunut viisaasti ja maltilla. + +Neiti Julia huomautti vähän opettavasti: »Niin, Vorsicht ist besser als +Nachsiht.» + +Hovioikeudenneuvoksetar, joka kuului niihin rakastettaviin vanhoihin, +jotka eivät usko, että maailma kaikissa suhteissa huononee, huomautti, +että monet naiset nyt vasta ovat ruvenneet oivaltamaan velvollisuuksiaan +myöskin ihmiskuntaa; ei ainoastaan kotiaan kohtaan, ja rouva von +Zweifuss, joka oli tottunut vierailemaan aivan eri tavalla ajattelevaan +ihmisten luona eikä tahtonut vastustaa ketään, hän vaipui vain syvemmin +käsitöitään tarkastamaan, sillä välin kun luutnanska yhä vakuuttavammin +kumosi kälynsä mielipiteitä. Ruustinna vihdoin keskeytti tuon jo +jotenkin vilkkaan väittelyn ehdoittaen »pientä lisätilkkaa», koska +ystävättäret kerran olivat suvainneet kehua hänen kahviaan. + +Everstiluutnanska raukka, jospa hän olisi tiennyt, että hänen Editinsä +juuri tällä hetkellä ei ollut muuta kuin -- ylioppilaslakkia vailla. + + * * * * * + +Nyt soitamme rautatienasemalle, jonne nuori ystävämme Bernhard Freyman +äsken lähti. + +Säntillisenä miehenä ei hän tahtonut saapua liian myöhään, mutta ei +myöskään liian aikaiseen ja oli siis laskenut saapuvansa runsaasti +neljännestuntia ennen junan lähtöä. Arvaamaton tapaturma sattui +kumminkin matkalla; juopunut talonpoika ajoi hurjaa vauhtia kuormansa +hänen ajopeleihinsä kiinni ja siinä toinen aisa halkesi. Meni aikaa +vahingon hätimmittäiseen korjaamiseen ja kulkunopeuttakin oli sen +jälkeen jonkun verran rajoitettava. Kuinka olikaan, sai Pariisiin aikova +nuorukainen asemalle saapuessaan nähdä junan huristavan tiehensä, saman +junan, jolla hänen olisi pitänyt matkustaa Helsinkiin. + +Hän lähetti siis sähkösanoman Helsinkiin, että hän seuraavana päivänä +aikoi sinne lähteä aamujunalla, jatkaakseen sitten sieltä kaluineen +päivineen suorastaan Hangon kautta ulkomaille; maalla oleskelu oli siis +nyt keskeytettävä. + +Hra Freyman palasi siis heti takasin herrastaloon rikkinäisissä +ajopeleissään; ja kun nämä kotimatkalla näyttivät aivan hajoavan, nousi +hän jalan astumaan loppumatkan, käskien, hienotunteisena kuin ainakin, +kuskin ilmoittaa neiti Planchettelle hänen pian tapahtuvan paluunsa. + +Me voimme jättää hra Freymannin yksin astelemaan kauniissa kevätillassa +ja näkemään rohkeita unelmia seurustelustaan ylhäisissä piireissä -- +Pariisissa. + + * * * * * + +Meidän ollessamme telefoonin ääressä ei nauru eikä leikinlasku ole +hetkeksikään tauonnut nuorten tyttöjen pukuhuoneessa; se nousi +korkeimmilleen, kun Planchette vihdoin kiihkeän vastarinnan jälkeen +seisoi puettuna frakkiin ja lautasliina kainalon alla kuten kyyppareilla +ainakin. Hän onkin niin äärettömän hullunkurisen näköinen, seistessään +siinä melkein itkuun purskahtamassa, hiukset sileiksi kammattuina, ja +hän huoahtaa valittaen: »Taivas teitä armahtakoon, te hullut lapset!» + +Nyt hän saa käskyn lähteä kyökkikamariin valmistamaan +viinikylmäkastiboolin, jota harjoituksissa välttämättä sanotaan +tarvittavan, ja kuin siipipuoli pääsky hiipii hän, hännystakin liepeiden +liehuessa, ovesta ulos ja pistää salaa kipenen kanverttia +poskihampaalleen. + +Nuoret tytöt nyt täydentävät pukunsa ja pian rehentelee huoneessa neljä +reipasta nuorukaista, lakkaamatta punoen pieniä viiksiään. + +-- Oi kuinka nuo mustat viikset sinua pukevat! huudahtaa Agnes +ihastuneena valkotukkaiselle Ellenille. -- Kuule, nosta housunlahkeitani +vähän ylemmäs, ne vetävät maata, hyi -- ja minä kun olin luullut olevani +ainakin yhtä pitkä kuin hän. + +-- Mutta miten kehtaamme koko huomispäivän olla yhdessä herra Freymannin +kanssa? huomautti Bertta hiukan arasti. -- Minä ainakaan en voi olla +punastumatta, kun hänet kohtaan. + +-- Siitä elä sure! lohdutti Agnes. Eihän hän tiedä mitään koko asiasta, +ja sitä paitse emmehän me mitään pahaa ole tehneet. + +-- Mutta kuinka hauskaa olisi olla poika! huudahti Edit. -- Kuinka minä +hakkailisinkaan teitä kaikkia. + +-- Ja minä Planchettea, virkkoi Bertta samassa sisään saapuvalle, +frakkiin puetulle taloudenhoitajattarelle, jonka he taas tempasivat +piiritanssiin mukaansa. + +-- Mutta joutukaa nyt alas, että tämä kamala leikki kerrankin loppuu, +kehoitti Planchette. + +-- Niin, hyvät herrat, harjoitukset alkavat, vaati Edit. -- Kyyppari, +tuo samppanjamme, heti! + +-- Malja ja lasit ovat puistonpuoleisessa kuistissa. Kaikki on +järjestyksessä. -- Niin lausui Planchette luoden pelokkaan silmäyksen +siihen kauheaan epäjärjestykseen, joka huoneessa vallitsi. + +-- Eh bien, allons, messieurs! komensi taas Edit, työntäen kyypparia +edeltä. + +Planchette hiipi varovasti alas, jälestä »ylioppilaat» käsi kädessä, +mahtavin liikkein ja palavat paperossit suussa, laulua jo hyräillen. + +Ennen kuin he ehtivät alakertaan, kääntyi Planchette varoittavin +liikkein heitä vaatimaan äänettömiksi, vaan tytöt, vain ilossaan yltyen, +yhä korkeammin lauloivat: »Vapaita hengen lapsia!» + +Mutta samassa näkyi herra Freymannin pieni, säntillinen ruumis eteisen +ovella; hän pysähtyi ikäänkuin kivettyneenä, katseli ihmeissään +portaille, josta frakkipukuinen Planchette ja nuo neljä »ylioppilasta» +laskeusivat. Sanomattomasti huudahtaen ryntäsivät nämä kaikki vihurina +joka taholle, hätääntyivät, palasivat takaisin ja juoksivat seuraavassa +tuokiossa takaisin ylös ja kiirehtivät nuoren herran huoneeseen, jonka +oven he sisältä päin salpasivat. + +Mitä Freymannissa liikkui, kun hän näki koko vaatevarastonsa noin +yht'äkkiä leimahtavan ja katoavan, siitä ei ole kukaan koskaan saanut +selvää. Vaistomaisesti nosti hän kohteliaasti lakkia pakeneville +olennoille, kääntyi tyyneesti ja meni eteisestä sisään saliin, jossa +istahti pianon ääreen ja rupesi soittamaan erästä Mozartin sonaattia, +säntillisesti ja varmasti. + +Mutta »pukuhuoneessa» oli suruisen näköistä. Nuoret tytöt olivat kuin +huumautuneet. Eivät tienneet itkeäkö piti vai nauraa, pukujako piti +ruveta muuttamaan vai mitä tekemään. Planchette istui kädet sylissään +eikä puhunut sanaakaan, tuijotti vain eteensä ja huokaili syvään. Hän +oli mielestään niin häväisty kuin jos nimismies olisi tavannut hänet +varastamasta. + +-- Mitä nyt tehdään, mitä tehdään? vaikeroivat tytöt ja rupesivat jo +miettimään katuvaista kirjettä, jonka lähettäisivät herra Freymannille. +Silloin kuului saapuvain vaunujen ritinää ja tytöt ryntäsivät ikkunaan. + +-- Äiti palaa kotiin! kuului uusi onnettomuuden huuto, joka leikkasi +Planchette-raukan luita ja ytimiä. Hän koetti kalpeana nousta tuolilta, +vaan ei voinut. + +Ah, jos heillä olisi ollut siivet, kyllä he olisivat lentäneet kauas +eivätkä palanneet koskaan! + +Rovastia oli äkkiä ruvennut vaivaamaan tavallinen hengenahdistus ja +tavallista aikaisemmin olivat senvuoksi vieraat pappilasta lähteneet. +Mutta retki oli ollut hauska, ja nuo vanhat naiset olivat mainiolla +tuulella. + +Oudostellen, ettei nuorista tytöistä ketään ollut vastassa, astui talon +emäntä saliin, jossa Freyman kertoi tapaturmastaan ja paluustaan. + +-- Ettekö vielä ole neitosia nähnyt? kysyi rouva ystävällisesti. -- +Freyman vastasi, että hän ei vielä ollut lähtenyt heitä hakemaan. + +-- Mutta missä ne ovat. Missä on Planchette? Mitä, täällä on viinimalja +kuistilla. No, siitä kai mekin saamme osamme. + +Seurue asettui kuistille, vaan everstiluutnantska lähti hiukkasen +uteliaana huoneisiin nuorisoa hakemaan. Mutta palvelusväestä ei ollut +kukaan heitä nähnyt. Kulkiessaan eteisen läpi kuuli rouva silloin Editin +valittavan äänen: + +-- Äiti, äiti! + +-- Missä olet lapseni? + +-- Täällä ylhäällä, tule, äiti hyvä, tule pian. + +Levotonna nousi rouva yläkertaan, kysellen, että mikä on hätänä. »Missä +te piilette, lapset?» + +-- Täällä, äiti, herra ... herra Freymannin huoneessa. + +Tuo arvokas rouva astui hämmästyneenä huoneeseen, mutta pysähtyi ovelle +huutaen: + +-- Mitä on tämä? Lapsi-kullat! Ja neiti Planchette frakissa! + +Tytöt, jotka hätääntyneinä olivat ryhmittyneet yhteen, loivat katseen +Planchetteen, joka heilutellen ruumistaan istui lautasliina vielä +kainalossaan itku kurkussaan. Tämä näky tempasi heidät taas nauramaan ja +kerääntyen rouvan ympärille rupesivat he kertomaan seikkailustaan: + +-- Isälle paluujuhlaksi... Malja kuistiin... Laulavia ylioppilaita... +Pääharjoitus... Kaikki poissa... Freymannin vaatteet niin sopivat... +Planchette-raukka on viaton... Freyman tuli vastaan eteisessä... +Planchette puettiin kyyppariksi... Äiti hyvä, mitä nyt on tehtävä... +Auta meitä äiti...! + +Niin tulvivat sanat hymyäviltä huulilta ja everstiluutnantska sai +vihdoin koko jutun selville. Silloin hän käski tyttöjä vaikenemaan, +mietti hetkisen ja virkkoi sitten päättävästi: + +-- Nyt menemme kaikki alas -- pääharjoitukseen! + +Vastalauseet eivät auttaneet, rouva oli leppymätön. + +-- Se on oleva ajattelemattomuutenne ja sopimattoman menettelynne +rangaistus. Rehellisyys maan perii! Alas vain kaikki tyyni! + +Sitten kääntyi rouva tuon masentuneen Planchetten puoleen ja virkkoi: + +-- Neiti Planchette, joka jo on kantanut maljan esiin, on hyvä ja pitää +huolta, että herra Freymannin huone tulee järjestykseen. Se ei saa enää +olla pukuhuoneena. + +Eikä hän voinut estää pienen hymyn ilvehtimästä silmäkulmassaan. + +Kiitollisesti hymyillen pyyhki Planchette salvetilla kyyneleiset +silmänsä ja virkkoi niiaten niin syvään, kuin frakkihousuiltaan pääsi: + +-- Kiitos, armollinen rouva. Ei minusta ole kasvattajaksi, sen olen aina +tiennyt. + +Ja iloisena kajahti taas hänen ympärillään tuo hänelle kamala huuto: + +-- Planchette! Planchette! Planchette! + +-- Oi, kuinka te olette onnellinen, neiti Planchette, kun ei teidän +tarvitse tulla alas kuistille, kuiskasi Agnes puoliääneen. + +-- Niin, sanokaas muuta, myönsi Planchette. -- Mutta minä olisinkin +hävennyt silmät päästäni. + +-- Kas niin, lapseni, nyt alas, virkkoi rouva. -- Nythän ollaan +naamioissa. + +Ja arkaellen, punastuen, sipsuttivat tyttöset pienin askelin rouvan +perästä. Vaan Agnes kuiskasi toisille: + +-- Meidän täytyy nyt koettaa olla reippaita, muu ei auta. -- Ja niin he +laskeusivat alas verannalle ylioppilasmarssia laulaen. + +Siellä puristi everstiluutnantska ystävällisesti ja vakavasti sekä +ikäänkuin salaisesta suostumuksesta syrjässä seisovan oikean ylioppilaan +kättä ja virkkoi, laulun kaikuessa, vanhemmille naisille: + +-- Herra Freyman ja meidän pienet tyttäremme ovat täällä meille tämän +huvituksen hankkineet; se on pääharjoitus, joka on tarkoitettu mieheni +kotiinpaluun kunniaksi. Voimme nyt kuvitella, että hän parast'aikaa +nousee vaunuista tässä rappusten edessä. Ikävä vaan, ettei hän myöskin +saa lämpöisesti puristaa herra Freymannin kättä, pyytääkseen häntä +olemaan kuin kotonaan tässä talossa. + +Kohteliaasti ja suurta elämänkokemusta osoittaen näytti nuori mies tänä +iltana olevansa oikea diplomaatin alku ja iloisin iloisten joukossa. + +Sitten laulettiin tervehdyslaulu talon isännälle, juotiin maljoja ja +hurrattiin ja lopuksi ehdotti everstiluutnantska hymyillen, että hänen +miehensä parhaan ystävän poika joisi veljenmaljan sen nuoren, +vallattoman ylioppilaan kanssa, joka häntä äidikseen kutsui. Sen maljan +Edit joi niin reippaasti kuin hän ei koskaan olisi saanutkaan ankaraa +englantilaista kasvatusta, jonka johdosta neiti Julia ei voinut olla +hiukan ilkeästi kuiskaamatta rouva von Zweifussin korvaan kultaista +elämänohjettaan: »Vorsicht ist besser als Nachsicht.» + +Sitten saivat nuoret ylioppilaat väistyä omiin huoneisiinsa, joissa +neiti Planchette heidät otti riemunkyynelin vastaan sekä huudahtaen: + +-- Neiti-parat, kuinka se mahtoi olla tuskallista! + +-- Eikö mitä, vastasi Agnes jo täydellisesti tyyntyneenä. -- Veli +Bernhardhan käyttäytyi niin hiton hienosti. + +-- Niin kyllä, myönsi Bertta. -- Tytöt, emmekö sido hänelle kukkavihkoa +huomiseksi, kun hän lähtee, ja kiinnitä siihen tervehdystä neljältä +vallattomalta maalais-tölleröltä Pariisiin. + +-- Niin, niin, sen teemme, huusivat toiset. + +-- Mutta on toki hyvä, virkkoi Edit muistellen tuota veljenmaljaa, -- +että hän matkustaa jo huomenaamuna ja jää ulkomaille kahdeksi vuodeksi. +Kun hän palaa, olemme jo suuria neitosia. + +-- Tytöt, huusi Agnes, sitä ennen olemme jo kaikki naimisissa! Kuka +uskaltaa peukalonsa siitä? + +-- Planchette! Planchette! Planchette! huusivat kaikki rajulla riemulla +-- peukalonne sen asian puolesta! + +-- Nyt annan peukaloni minkä asian puolesta tahansa, vastasi Planchette +niin iloisesti kuin hän olisi unhoittanut kokonaan sekä Bomanssonin että +myllärin eukon. -- Nyt annan peukaloni mistä tahansa, kun armollinen +rouva oli niin suopea, että vapautti minut tuosta kauheasta frakista! + + + + +PIENOIS-KULTUURIKUVIA + +RAUMAN KIRKOSTA + +1600- ja 1700-LUVULLA + +I--III + + + + +PIENOIS-KULTUURIKUVIA RAUMAN KIRKOSTA 1600- ja 1700-luvulla + + + + +I. + + +Myönnämmehän kaikki, ettei kirkonarkistossa oleva vanha käsinkirjoitettu +kirja ulkomuodoltaan ole miellyttävä. Kuluneet kannet ja selkämykset, +ummehtuneen kuiva haju kellastuneista lehdistä, nyherömäinen käsiala +1600-luvulta ja vähän väliä esiin tulevat luettelot tuloista ja menoista +houkuttelevat sitä, joka pintapuolisesti selailee kirjaa, pian kyllä +sulkemaan tuon paksun rämän. + +Mutta jos sattuu, että joku tulee lukeneeksi parikymmentä sivua siitä ja +tarkanneeksi sitä tai sitä nimeä sekä tapaa ne eri oloissa aina sitä +myöten kuin vuosiluvut kirjan lehdillä kasvavat, huomaa hän ihmeekseen, +miten elämä pienessä menneisyyden piirissä rupee virkoamaan, heikko +elämänkipinä, joka on jälellä menneestä ajasta, syttyy vähitellen +laimeaksi liekiksi, jonka valossa näkee pienois-laitapiirroksia +historian lehdillä. Mielikuvitus siirtää mikroskooppinsa verkalleen +pitkin rivejä, piirteet esiintyvät selvempinä, tapausten kulku alkaa +tulla huomattavaksi, ja sielunelämä paljastuu, aluksi vieraana +edistyneemmälle ajalle, mutta lähemmin tarkastettuna pohjaltaan niin +ihmeellisen tuttuna. Monta pikaisesti haihtuvan ihmiselämän sukupolvea +tarvitaan, jotta ihmiskunta menee vaaksan verran eteenpäin sillä +radalla, jonka loppua ei kukaan voi aavistaa. + +Ja heränneellä innolla lukee enemmän. Monta lehteä ei tarvitse kääntää +nähdäkseen pääkohdat usean poismenneen elämästä; ilo välkkyy siinä, suru +heittää varjonsa, pienet heikkoudet hoipertelevat ohi, suuret intohimot +temmeltävät keskenään, ja paheet, niin kauan salatut, niin kauan +unhoitetut, kiemurtelevat nyherömäisten kirjaimien kesken, mutta +esiintyvät haalenneesta musteesta täysin selvinä silmiemme eteen. + +Ne poistuvat, nuo ihmiset, jotka me olemme herättäneet vuosisatoja +kestäneestä unesta, ne poistuvat toinen toisensa jälkeen, toiselta +kirjan lehdeltä, työstä ja tuloilta, toiselle sivulle, johon pieni +menoerä heidän ikuisesta lepomajastaan on merkittynä. Debetin ja +Kreditin päälle on risti vedetty, elämän historia on lopussa, vanhat +nimet eivät enää astu vastaamme, uudet syntyvät ja häviävät, aina sitä +myöten kuin tutkistelemme niitä rivejä, joita vuosisatojen kuluessa on +piirretty kirjan lehdille. + +Vakavuuden rinnalla voivat vanhat kirkonkirjat, niinkuin jokapäiväinen +elämäkin, osoittaa pieniä tuttavanomaisia piirteitä, hauskoja +omituisuuksia, kuvaavia yhteiskunnalle ja yksityiselle. Mutta lähemmin +tarkastaessa eroovat ne naivisuudessa ja koomillisessa vakavuudessa +tuskin muun kuin ajanvärityksen puolesta meidän ja kenties kaiken +tulevaisuuden jokapäiväisestä elämästä puutteellisessa maailmassamme. + +Muutamia sellaisia jokapäiväisiä pikkukuvia käyn tässä piirtämään +kirkonkirjojen mukaan, joita eräällä satunnaisella loma-ajalla kävin +läpi Raumalla, johon pieneen kaupunkiin nyt muutamme tarkastamaan +muutamia kultuurikuvia Kaarlo X Kustavin ajoilta III:n Kustavin ajoille +asti. + + * * * * * + +Koska näitten muistiinpanojen lähtökohtana on Rauman kirkonarkisto, on +meidän ensin katseltava hieman ympärillemme vanhan luostarikaupungin +kirkossa, joka on runsaasti koristettu pyhimyskaapeilla ja tauluilla, +seinä- ja kattomaalauksilla, ja luotava silmäys seurakuntaan, joka +asianomaisesti jaettuna täyttää penkkijonon viimeiseen paikkaan saakka. + +On kuningas Fredrikin aika. Uusi penkkijako on jälleen tapahtunut. Sen +ovat omavaltaisesti toimittaneet kirkkoherra ja pormestari sillä +seurauksella, että moni seurakuntalainen tuntee vääryyttä kärsineensä. + +Siellä ne nyt istuvat arvonsa mukaisesti. Miesten puolella ensi penkissä +tuima, kiivasluontoinen kapteeni Jerlström Lahden kartanosta +riitaveljensä, pormestari Sidbergin rinnalla. Muut paikat tässä +kunniapenkissä ovat varatut ylhäisille matkustavaisille tai niinkuin +niitä kutsuttiin »kunniallisemmille» säätyläisille. Toisessa penkissä +istuvat kersantti Brummer, postimestari Sonck, kasööri Almlöf ja kolme +arvokasta kauppiasta. Seuraavassa penkissä on viisi kauppiasta ja +auskultantti Strandsten. Näitten takana istuu kuusi kauppiasta ja sitten +yhtä monta porvaria. + +Toisella puolella pikku käytävää istuu ensi penkissä neljä muhkeata +raatimiestä, tullari ja kauppias A. Sonck, yksi kaupungin +arvohenkilöitä. Niiden takana viskaali Renner, nimismies Bernsten ja +viisi kauppiasta, joiden joukossa Carl Bartram, jonka siveä vaimo +maaliskuun 6 p:nä 1736 oli antanut aihetta suureen suruun ja moninaiseen +kiusaan. Hän oli näet silloin kaikessa hyväntahtoisuudessa ja +jumalanpelvossa lahjoittanut kirkolle messupaidan mustasta sametista, +jonka hän oli ommellut kokoon vanhasta hameesta, jota -- kuten tuo +ärtyisä varapastori Josef Ståhlberg saattoi todistaa -- olivat +käyttäneet hän itse ja »hänen esi-isänsä», jonka vuoksi pastori itse +piispalle valitti tästä »vastenmielisestä lahjasta», mitä suurimmaksi +häväistykseksi hyvälle lahjan antajalle. + +Suuren käytävän varrella olivat 10 ensi penkkiä luovutetut porvareille +ja neljälle käsityöläiselle, 11:es ja 12:es kaupungin viskaalille ja +palovartijoille, joitten takana oli arestanttien paikat. Eteläiselle +seinälle oli asetettu lyhyitä penkkejä, joissa kussakin oli tilaa +kahdelle porvarille, mutta 13:nnessa ja viimeisessä istui piiskuri Erik +Naula yksinään kuin syyhyinen lammas. Ennen oli tyhjä penkki eroittanut +hänet kaikesta kunniallisesta väestä. + +Ja nyt tulemme naisten puolelle, jossa näemme kapteeni Jerlströmin +rouvan ja tyttäret sekä pormestarittaren rehennellen istuvan ensi +penkissä lyhyellä puolella, jossa penkissä myöskin ylhäiset naisvieraat +saisivat paikkansa. Lähinnä takana istuvat muiden joukossa raatimiesten +ja tullinhoitajan vaimot, jota vastoin kornetti Valsteniuksen leski sekä +postimestarin, kasöörin ja kersantin vaimot saavat tyytyä kolmansiin +penkkiriveihin. + +Kapealla penkillä seinän vierellä istuvat rovastin, pormestarin ja +Sonckin piijat, »vaan kaupungin muut piijat jäävät suurelle käytävälle» +seisomaan. Vastapäätä pikkukäytävän puolella istuvat kunniapenkillä +seurakunnan rovastin rouva tyttärineen, pastori Rennerin leski ja +pastorinrouva Polviander. Näiden takana kappalaisen ja apulaisten vaimot +ja tyttäret, koulumestarin vaimo j. n. e., jonka jälkeen järjestyksessä +seuraavat kauppiaiden ja porvarien rouvat ja vaimot y. m. + +Pikkulehterin alla pohjoisella sivulla saamme nähdä kaupungin +porvaritytöt, lukkarin vaimon sekä joukon alempain säätyjen naisia. Yhtä +sekalainen seurakunta täyttää kokonaista 12 penkkiä samalla sivulla +pikku käytävän partaalla. Onnettomuutta uhkaavana on 13:as tyhjänä, -- +sen takana istuu näet useita naisia, joiden joukossa Krookin Maija ja +Anna, joista ei Raumalla siistissä seurassa puhuttu. + +Lapsipuolen tavoin pidelty maaseurakunta saa tyytyä suuren lehterin alla +oleviin penkkeihin, arvon mukaan tietysti. Rusthollarit ja rouvasihmiset +ensin sekä rakuunain ja sotilasten vaimot, »palvelusväki ja muut +irtolaishenkilöt» kauimpana takana. + +Suuren lehterin amfiteaatterin tavoin rakennetuilla 19 penkillä istuvat +talonomistajat ja tullivartijat, kaupungin salvumiehet, porvarien pojat +ja vävyt, lampuodit, talonpoikain pojat ja vävyt, kaupungin rengit, +joista rovastin rengit ensinnä j. n. e. Tältä lehteriltä, jossa oli niin +paljon nuorta väkeä, kuului jumalanpalveluksen aikana toisinaan melua, +jonka vuoksi sinne oli asetettu tarkastusmies Simon nuoria kurissa +pitämään ja syyllisiä ilmi antamaan. + +Vaan kas! Alhaalla kirkossa nousee suntio keskellä saarnaa ja astuu +uhkaavan näköisenä neljänteen penkkiin miesten puolella, josta hän +voimakkaalla kädellä tempaa ulos pari maalaisseurakunnasta olevaa +renkiä, jotka olivat tunkeutuneet kunniallisten ihmisten joukkoon ja +jotka hän nyt -- 3 taalarin vuotuista palkkaa vastaan -- kuljettaa +töllistelevän kansajoukon läpi ulos kirkosta. + +Jos olisimme saapuneet kirkkoon ennen varsinaisen jumalanpalveluksen +alkua, olisi meillä ollut tilaisuus nähdä lapsenkaste kuorissa, meluavan +väkijoukon tungeskellessa ympärillä. Tämä huono tapa herätti jo silloin +pahennusta ja sitä koetettiin hävittää. + +Huuto ja melu ei ollut muuten mitään tavatonta Herran huoneessa tähän +aikaan, joka kuitenkin ulkonaisessa siivoudessa oli koko joukon edellä +suurten Kaarlojen ajoista. Silloin tapahtui monesti kirkoissamme pahoja +vallattomuuksia. Niinpä 1655 Rauman kirkossa muuan talonpojan leski ja +Tykkilän Antin vaimo panivat toimeen sellaisen metelin +jumalanpalveluksen aikana, että kirkko korkeasta käskystä suljettiin +joksikin aikaa ja avattiin jumalanpalvelukselle vasta, kun runsaat sakot +oli suoritettu Turkuun. Ja 1680 täytyi Margareta Tavastin maksaa 2 +taalaria kirkolle »tappelustaan», kuten kirkonkirjassa sanotaan. Itse +joulupäivänä 1712, keskellä saarnaa, löi muuan mies lehterillä erästä +poikaa kepillä päähän, niin että verihaava tuli. Vielä heinäkuun 13 p:nä +1779, Kustaa III:n aikana, sai kaksi ylhäistä naista Jordanin suvusta, +rouva Anna, syntyisin von Gierten, ja rouva Vendla Jordan maksaa 1 +taalarin 2 killinkiä sakkoa pahennusta herättäneestä käytöksestä, +luultavasti pikku torasta ja haukkumisesta. + +Ettei Rauman kirkko ollut ainoa maassa, jossa tuollaista tapahtui, käy +selville vanhoista asiakirjoista. Perniössä esim. v. 1661 aatelismiehet +Sass ja Sabelstjerna riitelivät keskenään kunniapaikoista ja ratkaisivat +asian kohta paikalla kaksintaistelulla, kirkon kuorikäytävässä. Vähän +sen jälkeen joutui kaksi arvokasta Perniön rouvaa penkkeihin astuessaan +riitaan samasta syystä ja antoivat virsikirjoilla toisiaan korville että +läiskyi. Tästä synnistä suljettiin Perniön kirkko joksikin aikaa ja +jumalanpalvelukset pidettiin pappilassa. + +Nyt palaamme Rauman kirkkoon, jossa jumalanpalvelusta kestää. Koulupojat +laulavat virsiä kuorissa, jossa pienet urut, posetiiviksi eli regaliksi +sanotut, säestävät laulua, pienokaiset kirkuvat täyttä kurkkua, niin +etteivät rippivieraat voi kuulla rippisanoja, jonka tähden poikia +kehoitetaan ehtoollista jaettaessa laulamaan hyvin hiljaa. + + * * * * * + +Mutta jumalanpalvelus on lopussa ja me lähdemme kirkosta, jonka +ulkopuolella näemme reservirakuuna Simeonin ja hänen veljensä Mikon +istuvan paalussa, häpeäpuussa, joka piti rangaistusta kärsivien jalat +liikkumattomina. Veljekset, jotka saivat siten istua koko pitkän +sunnuntain, olivat surkeita naamaltaan, ja tuomitsi papisto heidät +häpeärangaistukseen sentähden, että he, vaikka varoituksen saaneina, +»olivat vielä kovin taitamattomia kristinopissa.» Kasvoiko heidän +kristinuskon taitonsa paalussa, sen tietää yksin hyvä Jumala. + +Heidän vieressään istuu jalat parissa muussa pölkyn reijässä eräs +syntinen, lapio kädessä. Se on muuan »kirkonpalvelija», eräs +haudankaivaja, joka kärsii hänelle hyvin suotua rangaistusta, koska +hänessä oli siihen aikaan useissa paikoin maatamme vallitseva, ahne +tapa, että hän kaivoi esille vielä uusia arkkuja, pyöräytti ruumiit +multaan ja sitten möi kirstut. Häpeärangaistuksen lisäksi sai hän maksaa +10 hopeataalaria sakkoja. + + * * * * * + +Tapa haudata kuolleet kirkkoon tuli kristinuskon mukana Suomeen. Niin +tehtiin jo Henrik Pyhälle. Tapa siirtyi katolisesta ajasta +protestantiseen ja säilyi, vaikka kirkot ilettäväisyyteen saakka +täyttyivät joskus ainoastaan kyynärän verran lattiapalkkien alle +haudatuista ruumiista, aina 1700 vuosiluvun loppuun saakka monessa +paikassa maatamme. + +Yhtä ahdas kuin säätyrajoituksen takia penkkien jako oli, yhtä vapaa oli +oikeus tulla haudatuksi kirkon pyhien seinien sisälle -- rahasta. Kuten +meidän päivinämme, niin silloinkin oli valmistettu hautataksa, jonka +mukaan esim. Raumalla hauta kuorissa maksoi 12 taalaria, kuoron ja +ensimäisen pilarin välillä 8, sitten toiseen pilariin saakka 7 taalaria +kuparia j. n. e. Halvin hauta kirkossa, kauimpana vasemmalla, maksoi 5 +taalaria. + +Rauman hautausmailla, joihin luonnollisesti köyhä väki haudattiin, ei +vanhimpana aikana maksettu multarahoja. Kun asianomaiset v. 1735 +ehdoittivat, että hautasija uudessa hautausmaassa maksaisi 24 killinkiä +ja vanhassa 16, herätti se myrskyisen vastenmielisyyden +kirkonkokouksessa. Varsinkin panivat talonpojat vastaan, ja heidän +johtajansa, isäntä Kolla, lähti vihapäissään kokouksesta, huutaen +äänekkäästi toisia talonpoikia seuraamaan häntä, mutta sitä he eivät +kumminkaan tehneet. Tämä köyhille vastenmielinen ehdoitus tehtiin +myöhemmin uudelleen, mutta sai osakseen saman katkeran vastauksen, josta +syystä tuomiokapituli vihdoinkin v. 1739 antoi asioiden jäädä +entiselleen. + +Kuten tunnettu, on meidän vuosisataamme saakka säilynyt se turhamielinen +tapa, että kiitosrukouksessa kuolleista teeskennellyin lauseparsin +kerrotaan heidän elämäntöistään, vaikka vainaja sitten olisi ollut +kuinka vähäpätöinen tahansa, vaikkapa ainoastaan lapsi. Jos ei papilla +ollut muuta sanomista, kuvaili hän imelän hartaana vainajan viime +hetkiä, hänen viime sanojaan, viime lääkkeitään j. n. e. Tämmöisiä +henkilösaarnoja luettiin muinoin haudalla, mutta v. 1755 määrättiin, +että ne olivat pidettävät kirkossa. -- Meidän aikamme on palannut +vanhaan tapaan, kiitellen kernaimmin hiljaisen, vakavan haudan partaalla +vainajata, sanomalehtien kertojien pannessa muistiin muistoseppelten +antajat, arkun kantajat ja ruumissaaton osanottajat. + +Ennen vanhaan oli yleisenä tapana avata arkut kirkossa ja asettaa +ruumiit yleisön nähtäväksi, mutta tämän vastenmielisen ja ruttojen +aikana vaarallisen tavan poisti Kustaa III:s ankaralla kiellolla v. +1773. + +Maahanpanijaisissa piti kulta lapsellista leikkiään turhamaisuuden, +kaipauksen ja surun kanssa. Suuri ero oli, tapahtuiko hautaus yhdellä +vai kahdella kellolla, pienellä, suurella, suurimmalla vai »kaikkien +suurimmalla» paariveralla, -- hienoin, jos se toimitettiin kummallakin +viimemainitulla yhtä haavaa. Arkut laskettiin hautaan 9 kyynärää +pitkillä, valkoisilla[1] »käsiliinoilla», varattomat tyytyivät yhteen, +mutta varakkaammat »pistoovasivat» itselleen 4 jopa 6 »käsiliinaa.» +Kumminkin sattui usein, että jalosukuisten kuolinpesät kauan olivat +kirkolle velassa hautajaisloistostaan, usein niin kauan, että koko velka +unohtui. Ainoa raumalainen, joka laskettiin hautaan kuudella +käsiliinalla, oli eräs v. 1787 autuaasti kuollut jalosyntyinen +luutnantti; viisi vuotta myöhemmin sai kirkko vetää ristin tämän +komeuden kustannuksien yli. Mutta vaikutus eli vielä kauan muistossa. + +[1] Vasta noin v. 1810 tuli Raumalla valtaan tapa käyttää mustia +reunuksia. Surusauvoista puhutaan, omituista kyllä, vasta v. 1824. + + + + +II. + + +Rauman kirkon tulot eivät olleet sinä aikana, jota tämä kertomus koskee, +erittäin suuret, mutta eivät myöskään tavattoman pieniä. Pieni +yhteiskunta osoitti tavattoman yleistä anteliaisuutta vanhaa kirkkoaan +kohtaan, lahjoitti sille rahoja, oli mukana sitä korjaamassa pienillä ja +suurilla avustuksilla sekä koristi sitä kuvilla, öljymaalauksilla, +kynttiläkruunuilla sekä muilla esineillä, joilla useilla nyt on +taidehistoriallinen arvo. + +Ollaksemme täysin avomieliset täytyy meidän tunnustaa, että kirkolla oli +melkoiset tulot sakoista, jotka tuomittiin kaikenlaisista rikkomuksista, +mitä kaikennäköiset henkilöt eri sukupuolista ja kansanluokista +sattuivat tekemään. Vuosisatojen kuluessa vilisee kupari-ja +hopeataalareita, joita siten kerääntyi pelastamaan asianomaisia +pelätystä jalkapuusta, _locus peccatorum_. + +Hienompien sakkojen joukossa olivat n. s. »huikentelevaisuussakot», +jotka sai maksaa se avioliittoon aikonut, joka haki eroa kihlatustaan, +ja jotka nousivat kokonaiseen 6 taalariin. + +Toinen tulo kirkolla oli 1600- ja 1700-luvuilla, kun se tuotti tullitta +melkein joka vuosi Tukholmasta tai Lyypekistä aamin rippiviiniä, josta +se, kuten näyttää, sangen suurella voitolla möi vähittäismääriä +lähipitäjäin kirkoille, joiden muuten olisi ollut hankala hankkia +tarvittavat varat. Ja kun kaikki asianosaiset olivat tyytyväisiä, ei ole +meidän syytä sekaantua tähän pieneen kaupankäyntiin. + +Tilit hoidettiin 1600-luvulla kaikkein viattomammalla tavalla, jonka +vuoksi vaillinkeihin tottunutta jälkimaailmaa ei voi kummastuttaa niin +kovin, että Rauman seurakunta v. 1656 pastorivainajan kuoltua huomasi, +että hän 15 vuonna »kirkon rahoista oli ottanut itselleen useampina +erinä» kokonaista 55 1/2 taalaria, josta vahingosta nyt koetettiin hakea +korvausta kirkkoväärtiltä, »joka oli sallinut anastukset», ja jonka +palkka à 3 talaria onneksi oli kantamatta 15 vuodelta. Vaillinkia +tahdottiin anteeksiantavalla mielellä selittää syntyneeksi pastorin +matkoista, avuliaisuudesta palanneita avuttomia sotavankeja kohtaan +j. n. e. + +Apua tuommoisille entisille sotilaille kerrotaan muuten usein annetun +kirkon varoista. Nämä köyhät »Turkista tulleet vangit» ovat seisovia +eriä tileissä, varsinkin Isonvihan jälkeen, mutta tämmöisiä +»turkkilaisia vankeja» oli myöskin v. 1648. Monta taalaria kirkko +lahjoitti myöskin muille vaivaisille, niinpä v. 1652 eräälle paholaisen +riivaamalle naiselle Ruotsista, jolla oli Linköpingin piispan antama +suosituskirja; v. 1686 »kurjalle vaimolle, jota Saatana kamalasti +vaivasi»; v. 1733 kahdelle »juutalaiselle» y. m. + +Mutta sille, joka antaa, pitää myöskin annettaman, sen todistaa tässä +kaksi nimellä »Afbrända Raumo stadz kyrkians Stam Book» (Rauman palaneen +kaupunginkirkon keräyskirja) v:lta 1682 hyvin säilynyttä kirjaa +kirkonarkistossa. Ne käsittävät vuodet 1682--87, jolloin Raumalta +lähetetyt miehet kulkivat ympäri Suomen ja Ruotsin, keräten hurskaita +apuja Rauman Pyhän ristinkirkon ja koulun uudesta rakentamiseksi, jotka +olivat joutuneet tuhkaksi suuressa palossa, joka ensinmainittuna vuonna +poltti kaupunkia. + +Nämä keräyskirjat, jotka Raumalle toivat monta sataa taalaria, ovat nyt +suuri käsialakokoelma pääasiallisesti sen ajan pappismaailmasta. +Nimikirjoitukset päättyvät monimutkaisiin koukeroihin, jotka piti tehdä +yhdellä ainoalla, yhteensä monen metrin pituisella kynänpiirrolla niin +säännöllisesti, että koukero oli kauniin pitsimallin näköinen. +Taiteellisen taidon hankkiminen tässä kirjoitustavassa oli huvitus sen +ajan suurille lapsille. + +Yksi ja toinen oppineista lahjoittajista on liittänyt merkitsemiinsä +summiin runoja ja mietelmiä latinankielellä; hyvin usea käytti ruotsin +ja saksan kieltä, mutta ei kukaan suomea. Usein huomautettiin: »vähistä +varoista», »varoista», »hyvästä sydämestä» y. m. Ylhäiset näkivät +hyväksi antaa hovimestarinsa tai jonkun muun palvelijan merkitä lahjan, +esim. »Armollisen Rouvani, korkeasti jalosukuisen Rouva Merta Possen +puolesta» tai »Armollisen herrasväkeni korkeastijalosukuisen Herra +Gustaf Soop-vainajan perillisten puolesta.» + +1687 vuoden pienestä Helsingistä on täällä noin 14 nimeä: Sand, Rücker, +Strohlbom, Steen, Westman, Jacobsson, Cratz, Petrus M. Nicander ja +muita, joista ehkä ei ketään jälkeläistä suorassa polvessa nyt enää +täällä elä 210 vuoden kuluttua. Suvut kuolevat pian tai sekaantuvat +»muun löysän kansan» joukkoon. -- Mainittu Petrus M. Nicander oli +konrehtorina Helsingin koulussa. Hän kai viittasi laihoihin tuloihinsa, +jotka eivät sallineet hänen lihoa, keräyslistaan kirjoittaessaan: »Kun +nyt ei ole leveää takkia (»vid kaftan») ja varojen puutteessa annan +iloisesta sydämestä tällä kertaa ainoastaan 5 äyriä hopeassa.» + +Melkein näihin aikoihin, vuosien 1689 ja 1705 välillä, kutsuvat Rauman +kirkonkirjat mielellään arvossa pidettyjä herrasmiehiä nimellä: +»signor», »seigneur» ja »monsieur», joka kuuluu kylläkin kauniilta: +signor Abraham Sonck, seigneur Johan Gebhard, signor Tocklin, monsieur +Mukell y. m. + +Isoviha jätti syviä jälkiä Raumallekin, jossa rauhanteon aikana v. 1721 +oli ainoastaan 7 porvaria ja 6 hevosta. Kirkolla oli kumminkin ollut +tilaisuus parempina päivinä lainata 300 talaria kuparirahaa Turun +tuomiokirkolle ja koetti nyt luonnollisesti saada takaisin nämä rahat, +joka ei ollut niinkään helppoa. Mahdollisesti velkakirjat olivat +hävinneet, mutta vihdoin v. 1727 kirkonasiamiehen onnistui saada rahat +ja sai kauniin palkkion avustaan. Kolmesataa taalaria hyviä +kupariplootuja painaa melkoisesti, jonka vuoksi »mies, joka kantoi ne +tuomiokirkosta» Rauman asiamiehen kortteliin Turussa, sai kokonaista 9 +äyriä vaivoistaan, jota paitsi raatimies Sporrnberg, joka kuletti +tukevat rahat Turusta Raumalle, palkittiin 4 plootulla. Onnellista olisi +kaikille velallisille nykyisin, jos velkojien olisi yhtä vaikeata +kulettaa kotiinsa rahansa, silloin ne ehkä jäisivät velkomatta. + +Lähdemme nyt pariin kirkonkokoukseen sen ajan Raumalla ja viivähdämme +pari minuuttia piispantarkastuksissa siellä. Ne pidettiin molemmat +kirkossa. + +Kirkonkokouksessa tapaamme jäykän kapteeni Jerlströmin Lahdesta ja +pormestari Sidbergin muitten seurakunnan äänivaltaisten etunenässä. + +Riidellään kovasti omavaltaisen penkkijaon johdosta, jonka pormestari ja +kirkkoherra olivat toimittaneet, ja Sidberg saa kärsiä sen häpeän, että +alati pisteliäs varapastori Ståhlberg päivän pöytäkirjaan merkitsee, +että kaupungin pormestari tänä sunnuntaina ei ollut jumalanpalveluksessa +saapuvilla, »vaan jumalanpalveluksen päätyttyä saapui kotoaan.» + +Kun pormestaria häväistiin, niin se tuntui kapteeni Jerlströmistä aina +hyvältä, eikä lisä olisi haitaksi, arveli kai kuumaverinen soturi, jonka +vuoksi hän mahtavana kiipee esille kuorin äsken uudesta tehtyyn suuhun, +jota rakennusta pormestari oli valvonut. Keskeyttäen päivän +kiistakysymyksen, osoittaa kapteeni äkkiä syntyneellä esteettisellä +kauhulla tätä, kuten hän sanoo, »hävytöntä ja siveetöntä rakennusta, +jossa on sileä hirsi» matalan oven yli, ja siinä ylhäällä »kaksi +hävytöntä kärkeä tolpanpäissä», vaatien herra kapteeni, että kärjet ovat +sahattavat poikki, jolloin hän niitten sijaan tahtoo Turusta tilata +kaksi kullattua nuppia ja ne kirkolle lahjoittaa. + +Liikutettuna tästä kirkkoherra kiittää jaloa kapteenia kädenlyönnillä, +ja kirkkoherran esimerkkiä seuraa suurin osa seurakuntaa. + +Mutta pormestari, tottuneena keksimään keinoja, pitää paraimpana ottaa +asian suurelta kannalta, antamatta itseään häikäistä kultaisilla +nupeilla. Hän huomauttaa sen vuoksi, että »tämmöistä lahjaa kapteeni +Jerlström ei anna rakkaudesta Jumalan huoneeseen, vaan tehdäkseen harmia +hänelle, pormestarille», jonka johdosta molempien suurkukkojen välillä +alkaa vähemmän kohtelias keskustelu, jossa pormestari saa niellä aika +siistejä salaviittauksia työmiesten palkkojen puutteellisesta +tilityksestä y. m. + +Vilkkaaseen keskusteluun sekaantuu varapastorimme, ja kuulemme hänen +mielihyvällä todistavan, että hän puheenalaisessa rakennustyössä oli +neuvonut pormestaria kääntymään seurakunnan puoleen, johon tämä oli +vastannut, »ettei tämä asia kuulu seurakunnalle enemmän kuin piippu +tupakkaa.» + +No hyvä! Luvatut kullatut pallot saapuivat Turusta, mutta pormestari +näki hyväksi olla asettamatta niitä kuorioven pylväisiin. Tämä tärkeä +asia vedettiin seuraavana vuonna esille rovastin tarkastuksessa, jolloin +tarkastuksen pitäjä diplomaattisesti huomautti, että »kohtuullista on, +että, mitä kunniakkaat ihmiset suvaitsevat kirkon koristamiseksi +lahjoittaa, se on kiitollisuudella tunnustettava ja asianomaisesti +kunnioitettava.» Mitä tämä lausunto vaikutti pormestariin ja +kullattuihin palloihin, on jälkimaailmalle jäänyt tuntemattomaksi. + +Sillä välin kapteeni Jerlströmistä alkoi tuntua, ettei hän sunnuntai +toisensa jälkeen jaksanut istua samassa penkissä kirkossa kuin +pormestari. Hän kumminkin antoi vuoden kulua, miettien keinoa, jonka hän +ensi sopivassa tilaisuudessa aikoi esittää ja saada päätökseksi, ja joka +lienee esiintynyt pormestarille hyvin odottamattomassa muodossa. + +Tuli kirkonkokous, kaikki kävi tavallista menoaan, ja vihdoin kapteeni +avasi suunsa ja sanoi, ettei hän tahtonut olla kenenkään tiellä hänelle +osoitetussa ensi penkissä kuorinsuussa, sitä vähemmän kun hän ei +luottanut pormestarin ja kirkkoherran toimittamaan laittomaan +penkinjakoon. Tämän johdosta hän -- Lahden kapteeni -- tahtoi omaa +persoonaansa varten rakennuttaa pienen penkin *suurelle lehterille*, +aivan oven suuhun seinän viereen. Hän, Lahden kapteeni, yksi seurakunnan +etevimpiä, suurella lehterillä keskellä kaupungin kirvesmiehiä ja muita +palvelusmiehiä, keskellä kasvavia nuoria porvareita, keskellä renkejä +»ja niitten eturivissä rovastin»! + +Seurakunta ei voinut muuta kuin suostua korkean herran ehdoitukseen eikä +sillä ollut sitäkään vastaan, että rakuunat ja sotamiehet samalla +lehterillä vastedes seisoivat Lahden kapteenin penkin vieressä pitkin +lehterin laitaa, »joka seikka suuresti miellytti puheenalaista +kapteenia.» + +Hämmästys lienee ollut yhtä suuri, kuin omituinen kosto tuntui +suloiselta. Voimme sen vuoksi ilomielin jättää kapteenin pieneen uuteen +penkkiinsä isolla lehterillä, rakuunain ja sotamiesten muodostaman +kunniavahdin ympäröimänä, mutta yhtä helppoa ei ole erota pormestarista, +kun hän, ehkä hiukan nolona, nyt istuu yksinään ensi penkissä +»hävyttömän» sileällä hirrellä koristetun kuorioven luona. + + * * * * * + +Piispantarkastuksissa olisi meillä tilaisuus nähdä useimmat Turun +piispat puheenalaisena aikana esiintyvän edessämme, mutta kertomus +niistä veisi meidät liian kauas. Tämmöisissä hiippakunnan ylipaimenen +toimittamissa tarkastuksissa meneteltiin yleensä hyvin siististi ja +käsiteltiin yleisemmänpuoleisia kysymyksiä, vaikka myöskin voi tapahtua, +että piispaa vaivattiin paikkakunnan juoruilla, kuten esim. varapastori +Ståhlberg piispa Jonas Fahleniusta rouva Bartramin lahjoittaman +messupaidan johdosta. + +Täydentääksemme näitä pienois-kultuurikuvia kerrottakoon tässä, kuinka +papisto piispa Joh. Brovalliuksen v. 1755 Rauman kirkossa pitämässä +piispantarkastuksessa valitti, että tanssihuveja (»luststugor») pidetään +pyhäpäivinä, että juoppouspahe on lisääntynyt ja että epäiltävää on, +toimitetaanko aamu- ja iltarukouksia joka perheessä. Parantaakseen näitä +epäkohtia päätettiin asettaa valvontamiehiä pitämään näitä asioita +silmällä ja kaikki epäkohdat heti ilmaisemaan. Tämmöisiä +siveyssantarmeja, jotka oli pakko asettaa kuninkaallisen suojeluksen +alaisiksi, oli vielä v. 1784 -- Kustavi III:n päivinä. + +Viimemainittuna vuonna, 1784, kun Jakob Haartman piti +piispantarkastusta, otti kaupungin silloinen pormestari J. E. Norméen[1] +vaatiakseen notarion (pöytäkirjurin) asettamista kirkonkokouksiin, asia, +joka herätti suurta paheksumista sekä piispassa että kirkkoherrassa. Ei, +pöytäkirjan pito oli täydellä luottamuksella edelleenkin jätettävä +asianomaisten pappien käsiin -- jotka kumminkin useimmiten olivat +asianosaisia niissä asioissa, jotka näissä kirkollisissa +kuntakokouksissa tulivat puheiksi. + +[1] Hän oli Nurmen saarelta Rauman saaristosta, josta hän otti nimensä. +Tuommoiset ruotsalaiset nimien johdannaiset suomalaisista paikannimistä +eivät olleet harvinaisia Raumalla, kuten kirkonarkisto ilmaisee. Siten +muodostuivat sukunimet: _Ilvan_ Havaisten kylästä Eurassa; _Pagvalin_ +Pakalan ja _Panelius_ Panelian taloista, molemmat Kiukaisissa; +_Yrjander_ Yrjälän talosta Eurassa; _Kållberg_ Kollan ja _Kordelin_ +Kortelan talosta Rauman maaseurakunnassa; _Eurén_ Euran ja _Lapenius_ +Lapin pitäjästä. + +Piispantarkastuksissa Raumalla kouluopetus aina sai kiitosta, paitsi v. +1784, jolloin mitään kuulustelua ei voinut tapahtua: »Opettaja +(»pädagogus») Fridéen» sanotaan pöytäkirjassa, »oli omavaltaisesti +lähtenyt tiehensä (»strukit sin väg»), johon epäilemättä syy oli ollut +että hän tiesi, ettei hän voisi kunnialla suorittaa nuorison +kuulustelua.» Suuri piispallinen kuvaelma, sen voi arvata! + +Ja lopuksi: Raumalla oli lopulla 1700-lukua täydellisiä riitoja suomen +ja ruotsin kielen asemasta jumalanpalveluksessa ja koulussa, jotka +riidat v. 1782 päättyivät hyvin kuumaan otteluun »fennomaanin» rovasti +Adam Gerhard Sackliniuksen (Rauman kirkon historioitsijan) ja +»svekomaanin» koulunopettaja Hendric Björnbergin välillä. Mutta kun +taistelutavassa tuskin näkee eroitusta 1782 ja 1897 vuosien välillä, +niin emme voi siitä kertoa mitään, joka ei olisi meille kaikille tuttua, +ja sen vuoksi nyt suljemme vanhat raumalaiset kirkonkirjat. + + + + +III. + +Edesmenneen Jordanin samettihousut ja rouva Bartramin hame, sametista se +myös. + + +Nimi kuulustaa kaiketi hiukan vallattomalta, mutta tarina sinänsä on +hyvin totinen, melkein liikuttava ja päälle päätteeksi ihan tosi, jos +saa uskoa siihen, mitä kirkonarkistolla on kerrottavaa. Ja kaiketi sitä +on uskottava. + +Siis luulemme voivamme aivan peittelemättä puhua Jordan-vainajan +samettihousuista ja rouva Bartramin samettihameesta. + +Tiedättekö, hyvä herrasväki, mitään mainitusta herrasta ja mainitusta +rouvasta? Epäilemättä ette, ell'ette ole Raumalta, jonne tämä tarina +meidät vie. + +Rauman muinaisessa luostarikirkossa, joka vuonna 1891 siistittiin +perinpohjin, oli siihen asti tilaisuus nähdä kuorin lattiasta kohoneva +muurattu hauta, joka oli Jordanin perheen leposijana. Muurihauta +tasoitettiin silloin kuorin lattian tasalle. + +Sinne haudatuista mainitaan ensiksi »entinen eversti, sitten maaherra» +Michael Jordan, jonka jälkeläiset kulkivat nopeasti alaspäin, +luutnanteiksi, korpraaleiksi ja ratsutilallisiksi, jonka viimeksi +sanotun arvonimen omistajana suvun viimeinen miespuolinen jälkeläinen +laskettiin tähän perhehautaan marraskuussa 1746. Rauman sukuhaara, +luvalla sanoen, sammui siis miespuolella, mutta -- edesmenneen everstin +samettihousut jäivät jäljelle ja ovat vieläkin tallella. + +Eversti-vainajan »sanotaan» olleen sotilas kuningas Kaarlo X Kustavin +päivinä ja »sanotaan» niinikään ottaneen osaa Puolan sotaan, josta hänen +edelleen »sanotaan» saaliina tuoneen yhtä ja toista vanhaan Raumaan, +jonka läheisyydessä sijaitsevan Lahden kartanon isäntä hän oli. + +Rauman ja kirkon uskollisena poikana hän ei vitkastellut lahjoittamasta +sikäläiselle kirkolle kaikellaista kaunista ja kallista kalua, joka oli +joutunut hänen »puolalaiseksi sotasaaliikseen» -- kun saa kirjoittaa +»_puolalaiseksi_ sotasaaliikseen», niin se on, totisesti, mieluista ja +virkistävää vaihtelua, sillä meillähän vanha traditsiooni väittää +itsepäisesti, että kaikki ne vanhat ja arvokkaat huone- ja taidekalut, +joita on tavattu Suomessa, ovat tulleet »30-vuotisen sodan aikana» -- +vahinko vain, että eversti Jordanin lahjoitukset on merkitty jo 1641 +vuoden kalustoluetteloihin, siis juuri tuon iankaikkisen 30-vuotisen +sodan aikoina ja ennenkuin Kaarlo X Kustavilla oli huvi sotia Puolassa. +Mutta kuten sanottu: _puolalaista_ sotasaalista, niin tietää +traditsiooni tällä kertaa järkähtämättämästi. + +Niiden tavarain joukossa, jotka Jordan lahjoitti kirkolle, oli +»kallisarvoinen kullattu alttaritaulu», s. o. suuri, puinen, +veistoksilla koristettu oikea katolilainen alttarikaappi, joka vieläkin +on kirkon hallussa; edelleen kullattu kalkki ynnä öylättilautanen; +helmillä ommeltu messupaita vihreästä taftisilkistä, joka näyttää +menneen kaiken maailman tietä, mutta varmaa on, että edesmenneen +everstin viheriät samettihousut ovat vielä tallella. + +Mutta johan riennän kertomuksen edelle, ja sen tähden on minun +kiiruhdettava noin sata vuotta ajassa eteenpäin eli maaliskuun 6 p:ään +1736 saadakseni huvin esitellä lukijalle rouva Bartramin mustan +samettihameen, niin ritarillinen minun kumminkin täytyy olla. + +Niin, juorut kulkevat ympäri maan ja läpi aikojen ja tietävät kertoa +sekä totta että valetta. Nyt oli asia se, että eversti Mikael Jordan ja +hänen jalosukuinen puolisonsa lahjoittivat vuonna 1643 Rauman kirkolle +ristikoristeisen ja kummankin aatelisella vaakunakilvellä ja +alkukirjaimilla somistetun messupaidan viheriästä samettibrokaadista, +joka luonnollisesti otettiin kiitollisuudella vastaan ja jota käytettiin +juhlallisissa tilaisuuksissa. + +Kun minulla on ollut tilaisuus, mikäli olen muistelevinani, »Navossa, +Sauvossa, Kemiössä ja Rymättylässä sekä vielä monessa muussa kirkossa» +nähdä mitä kauneimpia alttarivaatteita, messukasukoita ja -paitoja +muhkeasta kirjo-sametista, -silkistä, -hopeasta ja -kullasta, jotka +kirkkokoristeet eittämättömästi on aikoinaan laitettu jalosukuisten ja +kunniallisten rouvien morsiusleninkien, alus- ja pönkkähameiden +kunnioitettavista jäännöksistä, niin uskon lujasti ja vakaasti siihen +huhuun, joka Raumalla liikuskeli aina vuodesta 1643 rouva Bartramin +aikoihin asti ja on nyt meidän päivinämme vironnut henkiin taas, että se +vihreäkukkainen samettikangas, josta Jordanin antama messupaita +aikoinaan tehtiin, alkujaan oli osa -- edesmenneen Jordanin housuja. + +Kun sanottu kirkollinen vaatekappale on vielä tallella, olen +taidearkeoloogina ottanut koettaakseni selvittää asiaa tieteellisesti, +mutta en ole muuta saanut toteen kuin että eversti-vainaja, jos vain +huhu puhui totta, on käyttänyt harvinaisen leveitä housuja. Mutta onko +ne saatu saaliiksi 30-vuotisesta vai Puolan sodasta, sen kysymyksen +ratkaisu menee minun horisonttini yli ja jätän sen vastaisten +taidearkeoloogien selvitettäväksi. + +No, voiko nyt ihmetellä, että hyvä rouva Bartram uskoi tähän huhuun +silloin kun hän tunsi hengessään kehoitusta antamaan kirkolle lahjan? +Hän oli kauppias Carl Bartramin jalohyveinen puoliso, rikkaan kauppiaan, +joka istui neljännessä penkkirivissä miesväen puolella -- hänen oma +paikkansa oli heti ruustinnan ja muiden säädyllisten rouvien takana +naisväen puolella -- mutta Bartram lienee ollut tarkanpuolinen mies, +joka todennäköisesti ei koskaan suonut itselleen sellaista ylellisyyttä, +että olisi käyttänyt vihreitä samettihousuja, vielä vähemmin sitä, että +olisi antanut ratkoa ne auki »Jumalalle kunniaksi ja kirkolle +kaunistukseksi», kuten sanat siihen aikaan kuuluivat, milloin oli +kysymyksessä pieninkin kirkolle annettu lahja. Mutta mitäpä oli muijan +tehtävä? Saada uutta samettia messupaidaksi Bartramin puodista -- sitä +ei käynyt ajatteleminenkaan, varsinkaan kun Bartram ei ollut pariin +vuoteen nauttinut sitä etua, että olisi saanut hankkia kirkkoviinin. +Rouvalla ei ollut lepoa ei rauhaa, tuumaili yöt päivät, mylläsi nurin +narin laatikkokirstunsa ja tapasi käsiinsä vanhan -- luvalla sanoen -- +hameen, jota hän ja hänen »esi-isänsä» (kuten kirkon asiakirjat +väittävät) olivat käyttäneet ja kuluttaneet iloisissa ja surullisissa +tilaisuuksissa. Mieli hyvänä hän istuutui, ratkoi tuon pehmoisen +samettipukimen, silitti sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin että +se näytti ihka uudelta, mittasi ja leikkasi sekä ompeli messupaidan, +jonka hän selästä koristi valkoisella ristillä, -- samalla kun hän +kaikkia näitä hommatessaan kertoi asiasta ystäville ja sukulaisille, ja +niistä kai useimmat kadehtivat sitä kunniaa, joka hänelle tulisi, kun +lahja viimein annettaisiin kirkolle. Mitäpä hän välitti siitä, että +köyhä varapastori Josef Ståhlberg diplomaatisilla asiamiehillä +neuvotutti häntä jättämään sikseen sen hulluuden että tahtoi tyrkyttää +vanhaa mustaa samettihamettaan hyvin-, kunnian- ja korkeaarvoisten +pappien hartioille! Siinä lörpötyksessä ei nyt voinut olla muuta kuin +kateutta ja sakkaa. + +Tuli sitten se suuri päivä, maaliskuun 6:s 1736 -- mikä sunnuntai +paastossa tämä päivä oli sinä vuonna, sitä en ole tullut katsoneeksi -- +jolloin hyvä rouva Bartram nöyryydessä voi jättää ihka valmiin +messupaidan herra miehellensä ja tämä taas vuorostaan vei sen kaupungin +kirkkoherralle, joka kiitollisuudella otti tuon todennäköisesti hyvästä +sydämestä annetun lahjan vastaan ja joka ennen pitkää antoi herrojen +komministerien käyttää sitä. + +Tämä oli enemmän, kuin tarmokas, ankara ja häikäilemätön varapastori +Ståhlberg sietää jaksoi. Tuntematonta on, mitä hän yksityisesti lausui +tästä »vastenmielisestä lahjasta». Hän odotti aikaansa, sillä ei +vähemmälle henkilölle kuin hänen korkeaarvoisuudelleen piispalle +itselleen hän aikoi esittää oman ja kanssaveljiensä valituksen rouva +Bartramin hameesta. + +Hänen ei tarvinnut kauan odottaa sopivaa tilaisuutta, sillä jo +maaliskuun 1 p:nä seuraavana vuonna, 1737, sattui piispa Jonas Fahlenius +tulemaan Raumalle pitämään piispantarkastusta, ja silloin löi koston +hetki. + +Leikki oli kaukana siitä, mitä varapastori silloin esitti +anomuskirjelmässään, joka sanasta sanaan otettiin +piispantarkastuspöytäkirjaan. + +Kerrottuaan ensin messupaidan alkuperän rouva Bartramin »ja hänen +esi-isäinsä vanhasta ja kuluneesta s. v. hameesta -- (kirjaimet _s. v._ +merkitsevät todennäköisesti latinalaisia sanoja: _sit venia_, jotka +vastaavat suomeksi: »luvalla») -- jatkaa Ståhlberg: + +»ja kun aikaa ennen oli tiettyä, että sellainen lahja oli Jumalan +huoneelle aiottu antaa, olen minä yhden ja toisen hänen ystävistään, +jotka siitä kertoivat, antanut ymmärtää, ettei se ole säädyllistä, koska +se koituisi Jumalan huoneelle häpeäksi, saarnaviralle, joka sellaista +vaatekappaletta käyttää, ylenkatseeksi ja kaikille oikeamielisille +ihmisille, jotka tietävät sen laadun, murheeksi ja pahennukseksi: herra +kirkkoherra ja herrat komministerit täällä ovat myöskin kuulleet samaa +tyytymättömyyttä, ollen minä näyttääkseni kanteeni toteen eritoten +vedonnut Malakiaan 1 ja 2 lukuun[1], paitsi muihin raamatun paikkoihin, +jotka moisen lahjan hylkäävät: johon herra kirkkoherra on vastannut: +että syyhyn tulematta voi sen ottaa vastaan, koska on olemassa +entispäätös jalosyntyisessä herra maaherrassa Lahden Jordanissa, joka on +messupaidan vanhoista s. v. housuistaan teettänyt ja lahjoittanut +kirkolle. Nyt on kyllä totta, että täällä on vihreä samettinen +messupaita ja siinä edesmenneen Jordanin nimi, mutta onko se ollut +housuina tai muuna, ei voi tietää, koska hän eli viidennessä polvessa +takaperin. Sellaista esimerkkiä, vaikka se olisikin tosi, ei pitäisi +seurattaman, vaan pikemmin työskenneltämän sinne päin, että kuulijat +sokeudesta, varmuudesta ja taitamattomuudesta totiseen pelkoon, +kunnioitukseen Jumalaa ja Jumalan huonetta ja palvelijoita kohtaan viedä +ja johdattaa voitaisiin. Niinkuin on tämänkin lahjan antaja todella +siinä luulossa, että hän sillä on tehnyt Jumalalle mieluisan +palveluksen, varsinkin sitten kun herra kirkkoherra, antamatta asiasta +tietää, kiitollisuudella on vastaan ottanut tämän saman ja +vastenmielisen lahjan ja sitä herrojen komministerien käyttää antanut. +Sen takia kysytään, mitä sanotulle messupaidalle on tehtävä ja eikö sitä +kirkon eduksi voitaisi myödä yksityishenkilöille sen hinnan ja arvon +mukaan, jonka kirkkoraati kohtuulliseksi havaitsee: Jotta aukeisivat +niiden silmät, joilla on varoja ja aikeita osoittaa rakkauttaan ja +kunnioitustaan Jumalaa, Jumalan huonetta ja palvelijoita kohtaan eivätkä +saituudessaan ja julkeudessaan taikka myöskään typeryydessään paremmin +osaa käyttäytyä: sekä se pahennus, jota yksi ja toinen on voinut tuntea, +pois juuritettaisiin, Jumalalle kunniaksi, hänen huoneensa, alttarinsa +ja palvelijainsa puolustukseksi sekä yleiseksi kehoitukseksi totiseen ja +teeskentelemättömään jumalanpalvelukseen ja pelkoon.» + +[1] Nämä luvut käsittelevät osalta saastaisia uhreja. + + * * * * * + +Meidän korvissamme kuuluvat kuumasisuisen ja ankaran varapastorin sanat +ihan varmaan jokseenkin korkealla lentäviltä ja pöyhkeiltä. Olkoonpa sen +laita miten tahansa, lähimäistä kohtaan rakkautta uhkuvia ne eivät +olleet, ja skandaali noita »saitoja, julkeita taikka myöskin typeriä» +lahjoittajia kohtaan oli niin julkinen kuin siihen aikaan juuri voi +saada toimeen. + +Piispa Fahlenius näyttää, pöytäkirjasta päättäen, tunnollisella +tahdikkuudella olleen tilaisuudessa sanaakaan lausumatta -- +mahdollisesti hän lupasi lähettää vastauksen neuvoteltuaan konsistoorin +kanssa. Luultavinta on, että hän paheksui Ståhlbergin ankaraa, etten +sanoisi vihamielistä intoilua, sillä kun tuomiokapituli jonkun ajan +perästä antoi joitakuita määräyksiä tarkastuksessa käsiteltyjen asiain +suhteen, sanottiin, mitä yllä mainittuun messupaitaan tulee, ihan +lyhyesti, että konsistoori on jo »antanut vastauksen yksityisesti +asianomaiselle pastorille.» + +Tätä Rauman kirkkoherralle lähetettyä yksityiskirjettä ei ole löydetty, +ja jäisimme epätietoisiksi tämän yli puolitoista vuosisataa sitten +sattuneen skandaalijutun lopullisesta päätöksestä, ellei kirkonarkisto +antaisi äänetöntä vastaustaan siihen: rouva Bartramin messupaitaa ei +enää tapaa myöhemmistä kalustoluetteloista, eikä liioin ole laskuihin +otettu mitään tuloerää sen myömisestä. Luultavasti pantiin vaate +syrjään, se unohtui ja hoidon puute sen vähitellen hävitti, sillä nyt ei +enää siitä ole tunnettavaa jäännöstä Rauman kirkon tavattoman suuressa +messu-pukujen kokoelmassa. + +Häväistyä kauppiasta hyvitti kirkkoraati kuitenkin jo seuraavana vuonna +1738 sillä kunniaa tuottavalla luottamuksella ja taloudellisella edulla, +että hän sai Kielistä tuottaa sen melkoisen viinivaraston, jota Rauman +kirkko siihen aikaan myöskenteli kaikessa viattomuudessa mitä +tuottavimmasta hinnasta maaseurakunnille j. n. e. Bartram eli kauemmin +kuin hänen ankara riitaveljensä Josef Ståhlberg, tämä kun kuoli v. 1742 +ja Bartram vasta v. 1750. + +Mutta edesmenneen eversti Jordanin »housut» riippuvat valmiina +siirtymään aika hyvässä kunnossa minä päivänä tahansa jonkin +historiallisen museon kirkolliseen osastoon, jonka vuoksi tämän +historiallisen kertomuksen loppu voisi kuulua: »hameet häipyy, housut +säilyy» -- ainakin Rauman kirkossa. + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Vanhoista kätköistä, by Emil Nervander + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHOISTA KÄTKÖISTÄ *** + +***** This file should be named 17812-8.txt or 17812-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/7/8/1/17812/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/17812-8.zip b/17812-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bfc8b3c --- /dev/null +++ b/17812-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..cd5eb75 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #17812 (https://www.gutenberg.org/ebooks/17812) |