initial commit of ebook 17033HEADmain

1 files changed, 3158 insertions, 0 deletions

diff --git a/17033-8.txt b/17033-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..bd90cfa
--- /dev/null
+++ b/17033-8.txt
@@ -0,0 +1,3158 @@
+The Project Gutenberg EBook of Lukinverkkoja, by Harriet Beecher Stowe
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Lukinverkkoja
+       Pieniä tomupiiloja jotka kotionneamme haittaavat
+
+Author: Harriet Beecher Stowe
+
+Release Date: November 8, 2005 [EBook #17033]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUKINVERKKOJA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+LUKINVERKKOJA
+
+eli
+
+Pieniä tomupiiloja jotka kotionneamme haittaavat
+
+
+Kirj.
+
+MRS. HARRIET BEECHER STOWE
+
+
+"The Chimney Corner'in" mukaan suomentanut N. N.
+
+
+G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
+
+
+
+
+Esipuhe.
+
+
+Jokapäiväisessä elämässä sattuu, niinkuin itsekukin tiedämme pieniä
+epäkohtia, jotka haittaavat kotielämän onnellisuutta, sekä toiselta
+puolelta suotuisia pieniä seikkoja, jotka kotielämää sulostuttavat.
+Edelliset ovat käsiteltyinä "Pieniä Reposia," ja jälkimmäiset "Pieniä
+kodinhaltijoita" nimisissä kirjoissa; mutta tapahtuuhan usein,
+parhaimmiten järjestetyssä kodissakin että, sittenkun kaikki on
+siistittyä ja sirkeätä, keksii tarkkaava silmä sentään sieltä, täältä
+jonkun hämähäkinkudoksen, joka ensin ei huomioon pistänyt. Niin mekin
+ehkä likemmin itsemme tutkimisen jälkeen voisimme havaita kuinka joku
+ajattelemattomuuden taikka ennakkoluulon lukki jossakin sydämemme
+sopukassa on kutonut verkkoaan, jota emme ole huomanneet "laastessamme
+oman huoneemme edustaa puhtaaksi", mutta joka meissä sentään on
+siittänyt pienen hidastuttavan tomun-piilopaikan.
+
+Semmoisia tomun-piilopaikkoja ovat:
+
+1) "Se ei käy laatuun!"
+
+2) Väärä käytöstapa palkollisia kohtaan.
+
+3) Huolimattomuus.
+
+4) "Ei ole hauska!"
+
+5) Nuorten ilon kadehtiminen.
+
+6) "Se on muodin mukaista!"
+
+7) Milloin joku on hyvin puettu?
+
+
+
+
+Alku-johdatus.
+
+
+"No, mitä aiot tehdä häntä auttaaksesi?" sanoin minä vaimolleni.
+
+Viimeksi mainittu oli juuri astunut huoneesen, puhuteltuaan nuorta,
+kalpeaa vaimonpuolta, joka oli puettu vaalahtaneesen mustaan hameeseen
+ja oli tullut minua tapaamaan siinä hyvin tavallisessa luulossa, että
+ma olin "The Atlantic monthly" sanomalehden toimittaja.
+
+Sivumennen sanottuna tuottaa tämä lavealle levinnyt erehdys minulle,
+Risto Crowfieldille moninaisia kirjoituksia, jotka oikeastaan eivät ole
+minulle, ja joita yhtä hyvin voisi osoittaa "Ukolle kuussa", taikka
+jollekulle yhtä yliluonnolliselle olennolle. Kuitenkin nuo kirjeet
+usein saavat sydämeni pakottamaan -- ne kertoivat maan ihmisistä jotka
+tekevät työtä ja surevat ja tarvitsevat apua; ja on kovasti katkeraa
+saada apuun kutsumuksen, kun tietää olevansa kykenemätön auttamaan.
+
+Tuossa, esimerkiksi, on kirje, päällekirjoitus tehty, sievällä naisen
+käsialalla -- siinä on tuo vanha tarina: hän on köyhä, hän pyytää apua
+niiltä, jotka ovat köyhemmät ja avuttomammat häntä itseään. Hän on
+koettanut neulomistyöllä ansaita elatuksensa, mutta hän ei sillä voi
+kyllin ansaita; hän on yrittänyt opettajattareksi vaan hän ei saa
+oppilaita, ei opettajapaikkaa; viimeksi on hän tehnyt koetuksia
+kirjallisuuden alalla -- niin monihan sillä tavalla leipänsä ansaitsee!
+-- ja nyt on hän kirjoittanut muutamia "vähäisiä koetuksia", joita hän
+lähettää pari vaatimatonta näytettä, ja pyytää meidän arvosteluamme
+tietää, voisiko hän toivoa taattua tulevaisuutta tuolla alalla. Me
+tarkastelemme sivuja hänen kirjoitelmissaan ja jo ensi silmäyksestä
+huomaamme tämänkin yrityksen mitättömäksi ja epätoivoisina kysymme
+itseltämme: "Mitä on hänen kanssaan tekeminen? Mihin kelpaa hän?"
+
+Tuommoinen tapaus oli nyt esillä tutkimisen ja käsittelemisen alaisena;
+se ei nyt ollut itseään esittänyt meille kirjeen muodossa, vaan oli,
+niinkuin äsken sanoin, tullut nuoren, kalpean naisen haamussa, ja
+haahmo oli puettu tuohon kuluneesen surupukuun, joka niin surkeasti
+samalla kertoo sekä sydän-surusta että elatuksen-murheista.
+
+Tavallisesti ma jätän nuo tapaukset vaimoni käsiin, ja tunnustaa
+täytyy, että hän panee melkoisen osan ajastaan ja kuluttaa ahkerasti
+kengän-kantojaan vapaatahtoisia sitoumuksiaan täyttääkseen
+toimituskonttorin johtajattarena apua-tarvitsevain hyväksi.
+
+Ken mainitsee rahanantoa köyhille? Mitä rahat ovat sen suhteen kuin
+osanottavaisuus, aika, ajatukset ovat -- sen suhteen että vieritämme
+heidän huoli-taakkansa omille hartioillemme? Ne jotka pääsevät
+jokaisesta, joka heidän sydänovillensa kolkuttaa yhden viidenkymmenen
+dollarsetelin antamisella, ne pääsevät helpolla.
+
+Vaimoni oli mitä ystävällisemmällä äänellä ja käytöksellä ilmoittanut
+tälle ystävällemme ett'eivät hänen vähäiset kokeensa, vaikka olivat
+jotenkin sievätekoiset, kumminkaan voisi miellyttää lukuisampaa yleisöä
+-- ettei niillä ollut enemmän voimia leivän hankkimiseen hänellä kuin
+kesäperhosella auran vetämiseen; ja vaadittiinpa vaimon koko
+päättäväisyyden mahti selvittämään tuota varmaksi apuatarvitsevalle.
+Noin ollen on varmuus, ainoa suurin kysymys minkä tuolle raukalle
+voimme osoittaa.
+
+Surullista oli nähdä, sanoi vaimoni, sitä varjoa, joka synkkänä
+laskeutui hänen surkastuneille kasvonjuonteillensa, kun tuota varmuutta
+hänelle tyrkytettiin. Kovaa on hukkuvan nähdä heikon varren, johon hän
+viimeiseksi on kätensä puututtanut, juurineen irtautuvan maasta; kovaa
+on, kun seisoo yksin elämän polulla, kuulla viimeisen jäljellä olevan
+rahansa julistettavan vääräksi. Tiesin, etten sietäisi katsoa noita
+kasvoja, joille oli tuo tuskan harso toteutunut, ja sentähden, pelkuri
+kuin olen, panin senkin taakan, kuten usein sitä ennen, vaimoni olalle.
+
+"Mitä voimme tehdä häntä auttaaksemme?" sanoin.
+
+"En todellakaan sitä tiedä," vaimoni vastasi miettiväisen näköisenä.
+
+"Eikö hän voisi saada opettajattaren paikkaa tuossa Tauntonin
+koulussa?"
+
+"Mahdotointa; Herbert sanoi että jo oli ollut kaksitoista hakijaa."
+
+"Etkö voisi hankkia hänelle neulomistyötä? onko hän käsistään tekevä?"
+
+"Hän on kyllä koettanut sitäkin, mutta hän ei siedä ompeluksen ääressä
+istua myötäänsä; hän saa pistoksia ja alkaa rykiä, ja sitäpaitsi on
+tohtori kieltänyt häntä siitä."
+
+"Onko hänellä kelvollinen käsiala?"
+
+"Vaan keskinkertainen?
+
+"Muuten," ma sanoin, "olisi ehkä Steele & Simpson voinut hankkia
+puhttaaksi-kirjoittamista."
+
+"Voi, heillä on ylimäärin puhtaaksi-kirjoittajia eikä hänellä ole
+semmoista käsialaakaan että hän mitään ansaitsisi sillä."
+
+"No," lausuin minä, ja pyörin istuimellani ikävissäni, kunnes keksin
+mielestäni oivallisen selityksen tuolle solmulle, "no, nyt tiedän mitä
+hänen pitää tehdä. Hänen pitää naida."
+
+"Ystäväni," sanoi vaimoni, "toivo elatuksen saamisesta, on
+vaimonpuolelle viimeinen ja kelvottomin syy naimiseen menemiseen.
+Naimaliitot, jotka rakkauskin rakentaa, eivät kaikisti tule
+onnellisiksi. Ajattelepas Johanna parkaa."
+
+Johanna oli yksi niistä monista, joitten surukuormia vaimoni näytti
+olevan määrätty kantamaan läpi elämän. Alkujaan oli hän palvellut
+meillä lapsenhoitajana ja oli siihen aikaan vihannan Irlannin saaren
+sievä, hymyilevä ja viehättävä impi. Sangen suurella mielihyvällä olin
+nähnyt pienen idyllin elpyvän ja päättyvän viimein hänen ja erään
+hyväluontoisen nuoren irlantilaisen välillä. Irlantilainen oli
+nimeltään Mike. Mutta vähän ajan kuluttua rupesi Mike harjoittamaan
+menneen ajan tapoja, joi ja lakkasi tekemästä työtä ja ainoat edut
+Johannan naimisliitosta olivat huono terveys, joka vuosi yksi lapsi
+lisää ja samalla rahojen hupeneminen.
+
+"Ellei Johanna olisi nainut", lisäsi vaimoni, "olisi hän nyt ollut
+terve ja raitis ja säästöpankissa olisi hänellä kaunis säästö ollut
+vanhain päiväin varaksi. Nyt on minulla sekä hän että kolme hänen
+lastansa vastuksina niskoillani."
+
+"Laske alas ne, lemmittyni", sanoin minä; "miksi itsesi uuvutat toisten
+ihmisten suruilla ja vastuksilla?"
+
+"Ja ken ne sitte ottaisi hoitaakseen, luulet?" vaimoni virkkoi.
+Sitäpaitsi lisäsi hän, jatkaen äsken keskeytynyttä ajatustaan, "ei tule
+tämän lapsiparan naiminen kysymykseen, sillä mies jota hän rakasti
+lepää kummun alla Richmondin hautatarhassa. Hänen isänsä ja sulhasensa
+ovat kuolleet ja ainoa veljensä on raajarikko ja häneltä on sittenkin
+vanha äiti elätettävänä. Minä käskin hänen tulla huomenna luokseni ja
+tänäpänä koetan hälle työtä hankkia."
+
+"Kuinka monelle sinun tänäpänä on hankkiminen työtä, ystäväni?" kysyin
+minä. "Otaksun ettei ole useampaa kuin kaksi- tai kolmetoista? Tomin
+sisaresta olet kai jo päässyt erillesi?"
+
+"Enpä ole, sitä pahempi," vastasi vaimoni kärsivällisesti, "hän taitaa
+olla kotona taas. Hän on turhamainen lapsi, eikä hän viihtynyt maalla.
+Olen siitä oikein pahoillani, sillä perhe, johon hän pääsi, on kunnon
+väkeä, hyväntahtoista ja ystävällistä, ja siellä olisi hän voinut saada
+kodin ikäajakseen, jos hän oisi älykkäästi ja siivosti käyttänyt
+itsensä. Mutta eilen oli hän taas äitinsä luona ja eukkoraukka sanoi
+minulle, ettei tämä rakas lapsi saattanut olla hänen luotaan poissa ja
+ettei sydämensä hentonut lähettää tyttöä sinne takaisin."
+
+"Vaikka, toisin sanoen, että sinä olisit hyvä ja hankkisit Miss
+O'Connorille hupaisempaa ajanviettoa. Pyhi pois se nimi luettelostasi,
+ystäväni. Nämä molemmat tarvitsevat vielä monta kovaa kolahdusta
+kokemuksen koulussa, ennenkuin voit heille mitään tehdä."
+
+"Täytynee minun se tehdä," sanoi vaimoni huokauksella; "mutta on surkea
+nähdä nuoren ihmisen kulkevan kadotukseen suoraa tietä."
+
+"Mitä sinä, äitini kerrot?" huusi Bob, joka tuli melkein töytäten
+huoneesen.
+
+"Oh, sitä vanhaa tarinaa," vastasin minä. "Mitä olisi tekeminen
+kanssa-ihmisten auttamiseksi?"
+
+"Vai niin," sanoi Bob, "sitä juuri tulen minäkin äidiltäni kysymään.
+Koska hän ei syökse tyköään apuatarvitsevaa, tulen minäkin puhumaan
+Mariannestani. Hän kuolee koito raukka kuuden kuukauden kuluessa
+sivistyksen uhrina. Asummehan kahdentoista englantilaisen virstan
+päässä Bostonista huvilassa, joka on varustettu semmoisilla
+mukavuuksilla, että luulisi siinä tulevan toimeen ilman huolenpitoa ja
+hoitoa -- kaikki on istutettua, itsestään käypää ja itsetekevää ja
+kuitenkin, minä sen vakuutan, on se talo lopuksi oleva syynä Mariannen
+kuolemaan. Itse en kaipaa mitään niin paljo kuin hirsihökkelöä, jossa
+sänky sijaitsee yhdessä seinänsopessa, lapsille telttisänky toisessa,
+ja jossa sitäpaitsi löytyisi tulisija, pöytä, neljä tuolia, yksi
+kattila, yksi kahvipannu ja pannukakun paistin -- ei muuta mitään.
+Oivallista oli elanto tuommoisessa talossa toissa kesänä, kun asuin
+Ylijärven rannalla; ja jos saisin Mariannenkin muutetuksi semmoisiin
+oloihin, olen varmaa siitä että hän tulisi sekä terveeksi että
+iloiseksi. Hänen elämänsä vastuksina ovat ylölliset mukavuudet; meillä
+on huoneita liiaksi, mattoja liiaksi, kukkaisvaaseja ja koristuksia
+liiaksi, posliini- ja hopeakaluja liiaksi; hänellä on kovin suuri
+paljous pitsejä, kovin monta vaatekertaa ja kovin monta hattua;
+lapsilla on suuria kasoja ylimääräisiä vaatteita -- ja kaikki tuo
+saattoa Mariannen vuoteenomaksi ja nyt ma olen tullut teiltä hakemaan
+apua ja lohdutusta."
+
+"Tuosta en ma sanaakaan käsitä," sanoin minä.
+
+"Asianlaita on niin," jatkoi Bob, "että sittenkun keittiön hoitajamme
+meni naimisiin ja Alice Kalifornian kultamaihin, näkyy käyneen
+mahdottomaksi asettaa taloudenhoitomme jotenkin pysyvälle
+perustuskannalle. Se luku vaimonpuolisia palvelioita, joka siitä
+lähtein on talossamme ollut, ja ne tuhotyöt, joita ne viimeisen
+puolenvuoden ajalla ovat aikaansaaneet, käy yli kaiken käsityksen.
+Eilen sain kuudenkymmenen dollarin velkomiskirjan oivallisen
+vedenjuoksutus-laitoksemme korjaamisesta ja tapahtuneen vahingon syytä
+heitettiin kuin sukkulaista kolmen palveliaimme välillä. Biddy
+vakuutti, yksityisesti puhutellen vaimoani, että Kate piti tapanansa
+kaataa lakasemansa roskat vedenkulkutorveen, ja kun sitten kerran
+sattui että yksi tappi kylpyhuoneessa oli jätetty auki, niin että vesi
+oli valunut ja vahingoittanut salongin kipsikattoa, ryhtyi Marianne
+mitä suuremmalla varovaisuudella ja arkuudella Katelta tiedustelemaan
+oliko hän tarkoin seurannut annettuja käskyjä vedenjuoksutus-laitoksen
+suhteen. Tietysti Kate juhlallisesti vakuutti olevansa syytön: hän ei
+tehnyt Biddyn lailla, joka heitti kaikkea törkyä torveen ja paiskasi
+huolimattomasti tapin hukkaan kylpyhuoneessa, niin että tuota oli sekä
+häpeä että synti nähdä. Annaa, kolmatta tyttöä, kuunneltiin kahden
+kesken, ja hän sanoi maanantaina Biddyä syylliseksi, tiistaina Katea ja
+keskiviikkona kumpaistakin syyttömäksi; vaan torstaina hän oli
+kahakassa molempain kanssa ja hankki pikaista poislähtöä sittenkun oli
+ensin ilmoittanut muitakin palvelus-kumppaleinsa tekemiä rikoksia
+niinkuin valheita, näpistelemistä ja kaikenmoista mitä mieleensä
+sattui; jota syytetyt vuorostaan töytäsivät huoneesen ja Annan
+selittivät antaneen pienimmälle unijuomaa ja, ollessaan kävelyllä hänen
+kanssansa, viipyneen tuntikausia eräällä ahtaalla kadulla, jossa
+kaupungin osassa punarupuli liikkui -- sanalla sanoen paljastivat niin
+kauheita kuvauksia, että Marianne jo uskoi lapsen kuoleman omaksi, ja
+sairastui itse. Minä olen häntä koettanut lohduttaa mutta hän tekee
+miten Rachelkin -- hän ei anna itseään lohduttaa, hän joutuu vaan
+semmoiseksi turhan-peräläiseksi, että hän myötäänsä huokaa: 'Ah jospa
+vain palvelijan saisin, johon voisin luottaa, joka puheessaan
+noudattaisi totuutta, joka todellakin menisi sinne, mihinkä hän sanoo
+menevänsä ja todellakin tekee sen minkä sanoo tehneensä!' tämä
+tällainen eläminen, että hän jättää lapset henkilön huostaan, johon hän
+ei saata luottaa; että tietää mukavasti varustettua kotiaan ja kauniita
+kalujaan tiheään tuhoeltavan ja ettei hän taida omaisuuttaan varjella
+eikä vakoella koska vahinko tapahtuu, eikä tiedä kuka sen tekee, --
+kaikki tämä saa hänet vielä hengiltä pois, selittää hän, eikä minulla
+ole syytä noita hänen sanojaan epäillä."
+
+"Tässä," sanoin minä, "on meillä nyt kaksi naista, kumpanenkin henki
+hieverin sairaana, kumpanenkin sen puutteessa, mitä he toisilleen kyllä
+voisivat tarjota. Mariannella on kultaa ja tavaraa, mutta hän on vailla
+talouden hoidossaan semmoista auttajata, jota hänen kulta-kasansa eivät
+vielä ole voineet hankkia; ja tässä, aivan vieressämme seisoo nainen,
+joka on vailla leipää, terveyttä, työtä, joka tarvitsee ravitsevaa
+ruokaa, ystävällistä kohtelua ja hyvää palkkaa. Mikä nyt estää näitä
+molempia auttamasta toisiaan?"
+
+"Ethän ainakaan tarkoittane", vaimoni lausui, "että holhottimme
+rupeaisi halpaseksi palvelus-piiaksi Mariannelle? Se ei ikinä käy
+laatuun."
+
+"Eikö se käy laatuun?" sanoin minä. "Miksikä palvelevan työnteko on
+halvempaa kuin muu työ? Mitä tuo vaimonpuoli ikinä hankkisi toimitusta
+itselleen, ei hän voisi ansaita niin paljon että maksettuaan
+asunnostaan ja elatuksestaan, hänellä olisi jäljillä niin suuri
+rahamäärä kuin tavallisella lapsen-hoitajalla on palkkaa. Tuosta
+huolimatta ei että mikään Mariannea pitämästä häntä parempana kuin
+muita palvelijoita, eli miten mainitaan, kuin perheen jäsentä ainakin."
+
+"Tuo kaikki sointuu sanoissa sangen hyvin," sanoi Bob, "mutta se ei käy
+päinsä. Tosin Mariannelle ja lapille olisi suureksi siunaukseksi saada
+luotettava palvelija, ja olisinpa melkein valmis notkistamaan molemmat
+polveni kiittääkseni sitä hyvästi kasvatettua, toimekasta naista, joka
+ottaisi meitä siten palvellakseen. Mutta tiedän, ettei se käy laatuun.
+Tuo väli-laji ihmisiä on niin herkkä-tunteinen, niin vaativa, niin
+mahdoton mielillä pitää, että sen henkilön, joka ehkä tulisi meille,
+pitäisi tulla tavallisena palvelijana vaan, eikä minään muuna, ja
+siihen ei äidin holhottu taida suostua."
+
+"Hän luultavasti pitäisi tuommoista ehdoitusta loukkauksena itseään
+kohtaan," sanoi vaimoni.
+
+"Ja kuitenkin, kunpa hän vaan tietäisi sen, minä häntä kunnioittaisin
+sitä enemmän siitä, että hänellä olisi uskallusta ruveta halpasen
+palvelijan sijalle, kun onnettomuus oli sulkenut häneltä kaikki muut
+tiet," vastasi Bob.
+
+"Niin," sanoi vaimoni, "kannattaisi kyllä tehdä koetus! mutta pelkäänpä
+ettei se käy laatuun."
+
+"Siihen pelkoon minä yhdyn," arveli Bob, "mutta kaikissa tapauksissa
+voisimmehan tehdä koetuksen kuten äitikin sanoi. Jos hänen haluttaa
+tulla, voin minä luvata hänelle hyvän ja hiljaisen kotielämän, oman
+huoneen, helponpuoleista työntekoa, sekä jouto-aikaa lukemiseen ja
+kirjoittamiseen eli mihin hän haluaa käyttää väliaikaa virvoittaaksensa
+itseään. Kirjoja hänelle kernaasti lainataan ja hänellä on vapaus
+puutarhassa oleskella, milloin vain hän tahtoo. Sivutusten tämän kanssa
+sattuu tietysti joitakuita vastahakoisuuksia, mutta jos hän on kernas
+ottamaan vastaan pahaa hyvän kera, niin voisihan hän meillä koettaa
+katsoa jos se käy päinsä."
+
+"Varmaankin kuulen tuota lausetta kerrottavan kymmenettä kertaa,"
+sanoin minä, "ja tuo turmiollinen _ei käy laatuun_, on tiellämme
+kolkkoin loukkauskivi. Kuinka moni hyvä työ on jäänyt tekemättä, kuinka
+moni ystävällinen sana on jäänyt lausumatta vain siksi, ettei käy
+laatuun rikkoa tummaa ennakkoluuloa eli tottumusta! Kuinka monta
+hyödyllistä työtä, kuinka monta vakaata yritystä hyödyttämiseen, tuo
+ilkeä: ei käy laatuun, on ehkäissyt! Ja kaikkea tätä sekä sen ohessa
+paljon muuta, jonka ei pitäisi olla laatuun käypää, pidetään sekä
+täydellisenä että tenhoovana. Ei, minun välttämätön velvollisuuteni on
+kirjoittaa artikkeli ihmiskunnan valaisemista ja oikealle tielle
+viemistä varten -- artikkeli tuosta harmillisesta: Ei käy laatuun!"
+
+"Tee se, hyväseni," sanoi vaimoni, "sill'aikaa kun minä käyn Mariannen
+luona miettimässä mikä ensin on tehtävänä."
+
+"Minä tulen takaisin huomenna," lausui Bob, "saadakseni kuulla tuota
+oivaa artikkelia, jonka hyväkseen-käyttämistä yleisöltä ei kukaan toivo
+suuremmassa määrässä kuin minä."
+
+
+
+
+I.
+
+Se ei käy laatuun.
+
+
+Seuraavana iltana tuli Bob aivan oikein ja toi myötänsä hyviä uutisia.
+Meidän holhottimme oli ottanut koetteille "kävisikö laatuun" että hän
+olisi Mariannen lasten hoitajana, ja tämä oli parantumaisillaan
+paljaasta toivosta saada luotettavan apulaisen itselleen.
+
+"Ja nyt saamme kuulla mitä sanottavaa isällä on tuosta kiusallisesta:
+'se ei käy laatuun'."
+
+Me istuimme kaikki piirissä takkatulen ympärillä, niinkuin tapamme aina
+oli istua varsinkin iltamilla, jossa piirissä aina on sijaa niille
+ystävistämme, joita huvittaa viettää iltaansa meillä. Jenny siirsi
+pöydän jolla lamppu oli, likelle tuoliani, ja minä aloitin lukemistani.
+
+"Hamasta kätkyt-ajastaan alkain kuulee pieni tyttönen puhuttavan siitä,
+ettei sovi olla niin tahi vaatetettuna, tehdä tuo tahi tuo työ. Ja
+kaikkein merkillisintä tässä on, että se joka sopii yhden ei sovi
+toisen tehdä. Johannalla kyllä käy laatuun keittää ja paistaa ja pestä
+lattiata ja vaatteita silitellä, mutta hienon Ellen neidin ei sovi
+pienimmälläkään sormellaan kosketella kattilaa eli pataa. Sopii kyllä,
+että äiti toimittaa kaikenmoisia talontoimia, mutta hänen tyttärellänsä
+ei käy laatuun jättää kirjansa, läksynsä, virkkauksensa pannakseen
+valkeaa takkaan taikka teevettä tulelle. Ja jos tämä tapain-pila vaan
+ulottuisi rikkaimpiin kerroksiin ihmiskuntaa, niin ei sentään vaaran
+suuruus olisi kammottava; mutta siinä juuri on onnettomuus, että
+työmiehen tytär tekee aivan tehtailian tyttären tavoin, ja kun heidän
+molempain sitte tulee ansaita leipänsä, niin molemmat siinä seisovat
+yhtä surkean avuttomina. Toinen niinhyvin kuin toinenkin katsoo itsensä
+sivistyksensä takia vapautetuksi kaikesta raskaammasta työstä; kaikki
+he tahtovat koulunopettajattariksi, tahi rupeavat romanin
+kirjoittamiseen ja kun tuohon eivät ennätä, ei jää mikään muu heille
+neuvoksi kuin ompeleminen. Se on tosi että viime aikoina naisia paljon
+käytetään kaupan hoitoon ja että monta ennen perkkaamatonta polkua on
+hänelle raivattu. Mutta kuitenkin tuo kaikki on puuttuvaista ja
+tuhansittain hienosti kasvatettuja neitosia, joilta se isä taikka veli,
+joka heidän edestä teki työtä, on kuollut, jäävät leivättömiksi sopivan
+työn puutteessa. Heidän kasvatuksellaan on tarkoitettu aivojen vaan ei
+jänteiden voimistuttamista ja harjoittamista. He eivät edes osaa omaa
+talouttaan hoitaa -- jos heillä sitä olisi eivätkä taida ajatellakaan
+auttaa toista niissä toimissa ja ruveta palkolliseksi -- semmoinen
+itsensä alentaminen ei voi tulla kysymykseenkään. Kernaammin kerjätä,
+kernaammin nähdä nälkää, kernaammin mennä rahan tähden naimisiin,
+ennemmin olla armoleivän syöjänä perheessä, jossa on liikaa väkeä, kuin
+vastaanottaa rauhaisa ja hyvä koti, helppoa, terveellistä työtä ja
+hyvä palkka."
+
+"Ja mikä on syynä kaikkeen tähän?"
+
+"Syy on se, ettemme vielä ole saavuttaneet kristillisen kansan-vallan
+täydellistä voimaan-astumista. Nuo vanhat aristokratilliset
+ennakkoluulot johtavat vieläkin meidän yhteiselämäämme. Emme ole vielä
+täydelleen oppineet käsittämään työn-teon tärkeyden ja varsinkin
+talouden-toimien harjoittamisen kallisarvoisuutta. Ja minun tulee
+lisätä, että ne ripeät, uskaliaat naiset, jotka meillä ovat naisen
+oikeutta puolustaneet ja työtä tehneet mielipiteensä kannattamiseksi,
+eivät myöskään ole tuosta samasta erehdyksestä vapaat."
+
+"Älä heitä mainitse, isäni;" keskeytti Bob äkkiä.
+
+"Nuo puoli naiset nuo ilmestykset kasvikunnassa, jotka eivät ole kalan
+eikä linnun luokkaan luettavat, kokouksineen ja puheineen -- taivas!
+noita puheita ja noita kimakkaita vaimonääniä! Kukaan ei pidä
+suuremmassa arvossa oivallista vaimoa kuin minä; oleskeleeko hän
+keittiössä vai vierashuoneessa, pidän hyvää, todellista naista itseäni
+ylhäisempänä. Aina hän voi opettaa minulle jotain, jota mun on tarvis
+tietää. Aina hänessä on jotain jumalallisen hengen lahjaa, mutta sitä
+säilyttääksensä tulee hänen pysyä naisena. Kun hän tukkansa tasoittaa,
+pukeutuupi miesten vaatteisiin ja kiipee ylös puhujalavalle, silloin on
+hän luonnoton olento eikä hiukkaakaan nainen."
+
+"No, no!" sanoin minä, "hiljaa alasmäkeä! Meidän, jotka venymme
+koreissa kankaissa ja asumme kuninkaitten asunnoissa, täytyy sentään
+kunnioittaa niitä, jotka erämaissa elävät ja heinäsirkuilla ja
+hunajalla itsensä ravitsevat. Niitä ovat ne, jotka menevät vääryyden
+suo-pimeään, urkkivat totuuden sieltä, seulovat sen ja osoittavat sitä
+mailmalle; ja me, joilla ei ole uskallusta jakaa heidän työtänsä,
+olkaamme kuitenkin parjaamatta heidän likaisia vaatteitansa ja
+sulottomia liikkeitänsä. Paljon hulluutta, paljon liioittelemista on
+löytynyt noitten parantajain leirissä, mutta isoin osa heistä on ollut
+uskollisia ja vilpittömiä, ja heidän joukkoonsa on luettu monta
+jaloimmista naisistamme. Heidän kauttansa on karaistu monta lakia, ja
+siten sanottavasti parannettu naisen asemaa. Heitä saamme siitä
+kiittää, että monta tietä on naiselle avoinna, joilla hän voi tarpeeksi
+ansaita elatuksekseen."
+
+"Mutta ainakin voinemme välttää heidän saapumista vaalien-toimituksiin;"
+arveli Bob.
+
+"Juuri siellä minä haluaisin nähdä heidät," vastasin minä tyyneesti.
+
+"Ah, isä," sanoi Jenny ja noissa sanoissa sisältyi koko mailman-mitta
+nuhteita.
+
+"Etkö luule, ystäväni," sanoi vaimoni "että vaali-oikeus ja
+vaalintoimitus-oikeus vaikuttaisivat vahingollisesti naisiin
+ylipäänsä?"
+
+"Varmaankin," tokasi Bob tuikeasti; "tuo tekisi heistä poliitillisia,
+puoluehurjia olentoja."
+
+"Luultavasti," sanoin minä, "kävisi niin osittain heidänkin kanssa kuin
+on joukottain miestenkin käynyt. Mutta jokaista ei politiikka miellytä;
+vallan vaikea on välistä saada kunnokkaimpiakin teistä osaaottamaan
+vaaliin, ja samaten olisi vaimojen laita."
+
+"Mutta mitä siinä tapauksessa voitettaisiin?" sanoi Bob. "Mitä naisen
+vaalisana tulisi olemaan muuta kuin kaiku isän, veljen, eli minkä
+neuvon-antajan tahansa mielipiteestä?"
+
+"Se on kyllä mahdollista useimmissa suhteissa; mutta monessa asiassa
+luulisin naisten äännestävän aivan vastoin miehiä; en usko että moni
+nainen äännestäisi ravintolapaikkojen ja viinankauppojen säästämistä,
+jos heidän käsiinsä olisi laskettu lainsäätämismahti, ja todella olisi
+yhteiskunnalle hyödyksi että vaimonpuolet olisivat käyneet siihen
+käsiksi. Naiset olisivat jo ammon aikoja sitten luutien ja siipien
+kanssa tuulutelleet jokaista isojen kaupunkien tomuista, saastaista
+likasopukkaa, jos heillä olisi ollut vallanpito. Monta parannusta niin
+terveyden kuin siveydenkin suhteen, saamme odottaa tapahtuvan vasta
+sitten kun nainen on saapunut oikeutetulle sijalleen lainsäätämisessä."
+
+"Mutta," sanoi Bob, "kuinka naiset vaalitiloissa voivat pitää sijansa?
+Usein en itsekään jaksa siellä olla."
+
+"Sinä unhoitat," vastasin minä, "että nuo vaalitilat ovat vain
+sentähden ikävystyttäviä, ettei naisilla ole sisäänpaäso-oikeutta
+niihin. Joka paikassa, missä naisia pidetään poissuljettuina, vallitsee
+törkeys; mutta hänen kera saapuu sinne hienoutta, kohteliaisuutta,
+puhtautta ja järjestystä. Mene vaan kestitsemispaikkoihin, johon naisia
+ei päästetä; kuinka kauheaa ilmaa siellä hengität! Mene samallaiseen
+paikkaan, johon vaimot ja tyttäret saapuvat miestensä eli isiensä
+seurassa, ja katso, eikö siellä vallitse kokonaan eri henki."
+
+"Mutta," väitti Bob, "vaaliin saapuisi kaikki naiset myös alhaisemmasta
+säädystä, ja...
+
+"Ja siitä ei olisi mitään haittaa;" vastasin minä, "sillä kenenkään
+naisen mieleen ei juolahtaisikaan mennä semmoisiin tilaisuuksiin
+muutoin kuin parhaimmissa vaatteissaan; hän kadottaisi silloin,
+tilaisuuden näyttää niitä, ja missä olisi se nainen syntynyt, joka
+olisi mahdollinen semmoiseen uhraukseen?" (Nuhteleva silmäys Jennyltä.)
+"Biddyn päivän-varjostin ja hattu punasilla nauhoilla kehoittaa
+Patrikin pukemaan yllensä puhtaan paidan ja pöllyyttämään takkiansa, ja
+vaalitilasta tulee kansanjuhla, jossa pidetään suurimpana kunniana olla
+hyvin puettu ja käyttäytyä siivosti."
+
+"Rupean uskomaan sinun olevan oikeassa, ystäväni," sanoi vaimoni.
+"Näyttääpä siltä, kuin todella kävisi laatuun antaa naisille
+politillisia oikeuksia."
+
+"Mutta eihän isän kirjoitelma äsken vielä ollut lopussa?" kysyi Jenny.
+
+"Ei, ja minä jatkan siitä, mihin lopetin," vastasin.
+
+"Mitä varsinkin on moitittavaa näissä meidän naisreformatoreissa, on
+se, että he kovin yksinomaisesti ovat kiinnittäneet huomionsa uusien
+työalojen perkkaamiseen naisille ja ylönkatsoneet tärkeän
+tarpeellisuuden laajentaa ja tasoittaa entistä tietä, sitä, jonka
+Jumala itse on heille vaikutusalaksi säätänyt, joka kuitenkin on heille
+omiaan ja kaikkein sopivin -- työala kodista. Minusta on niin, että
+vahingotta voisivat ahkeruudestaan ja innostaan osan käyttää
+kaikenlaisten verkkojen poislakaisemiseen, joita turhien
+ennakkoluulojen lukki kutoo, ja kun he ovat mailmalle näyttäneet että
+paljon käy laatuun, joka ei ennen ollut sopivaa niin voisivat mailmalle
+myöskin näyttää, että käy laatuun huolehtia talousaskareistaan ja
+vieläpä hoitaa ne hyvin, joskin yhtä haavaa taitaa lukea ja
+kirjallisesti käyttää maansa kieltä virheittä. Mutta tässä juuri on se
+suuri erehdys. Sen sijasta että työntekoa ylentäisivät, alentavat ja
+halventavat he sitä ja jaarittelevat taloudenhoidon-pidosta
+orjallisuutena. Ikäänkuin se olisi jotain orjantyötä, jos pesee,
+kiillottaa ja sileäksi kuumentaa vaatteita; ikäänkuin se olisi
+parannukseksi, jos saipualla vaahteroittaa ja ajaa parran leuasta!
+Posliinien ja hopea-astioitten pyyhkiminen, mattojen pölyttäminen ja
+vuoteitten valmistaminen on orjallista, mutta orjallista ei ole
+päivittäin tehtaassa istua kaksitoista tuntia, tehtaassa jossa koneet
+myötäänsä surisevat ja jyryävät ja jossa ilma en täynnä koneen-voiteen
+katkua ja kivihiili-häkää. Se ei käy laatuun että siivoat väleää,
+hupaista lastenkamaria, peset ja puet kolme, neljä lasta; korjaat
+heidän vaatteitansa, kerrot heille satuja, saatat heitä kouluun ja
+muuta semmoista; mutta se kyllä käy laatuun että istut ommellen koko
+pitkän päivän ja osan yöstä, ansaitaksesi riittämätöntä ruokkoasi. Ei
+käy laatuun olla saapuvilla ruokapöydän luona tarvittaessa ja olla
+apuna ystävällisen emäntäsi pukemisessa; mutta seisoa tiskin takana
+valmiina palvelemaan ketä tahansa, joka sitä vaatii, se käy kyllä
+laatuun. Eikö tämä ole varsinaista? Eikö tämä ole selvä näyte siitä,
+että meillä on ihan väärä käsitys siitä mikä on sopivaa, mikä ei?
+
+"Vielä on tykkönään valheellinen mielipide se, ettei sivistynyt nainen
+toimita talousaskareitaan paremmin kuin sivistymätön. Mutta edellisellä
+ei saa sivistyksen myötä olla se harhaileva turha luulo, että työ joka
+ei ole rasittava hänelle olisi halpasta siksi että siihen vaaditaan
+pääasiallisesti ruumiinvoimia. Ja hänen kasvatuksensa ei saa olla
+semmoinen että hengen vaurastumista hoitaessa on kerrassaan unhotettu
+hoitaa ruumiin voiman tarpeita. Ja tämän johdosta halajaisin sanan
+lausua äideille, köyhille ja rikkaille. Varokaat, tahtoisin lausua
+heille, antamasta tyttärenne halveksia mitään mailmassa. Varokaat
+ylentämästä mitään, niin että siltä syntyy toisella suunnalla
+alentamista. Kavahtakaat ajoissa, kun annatte tyttärenne päivät
+päästänsä istua kumarruksissa kirjan eli kudoksen ääressä, etteivät
+rupea haluttomiksi kaikkeen muuhun työhön; ja muistakaat että heidän
+terveytensä menee samaa tietä kuin heidän halunsa työhön. Miksi
+ei tytär äitiään auttaisi huoneitten siivoamisessa, ruoan
+valmistamisessa, astioitten pesemisessä? Ei, se ei käy laatuun, sillä
+ei kukaan hänen koulukumppaneistaan tee niin halpaa työtä, ja
+sitäpaitsi ei hänen läksynsä myöden anna sitä, että hän äitiään
+kerkeisi auttamaan, ei edes jouda hän pitämään kunnossa omaa koreaa
+pukuansa. Kun äiti iltamalla on askareistaan päässyt, istautuu hän
+kenties yökauden ommellakseen jotakin vaatekappaletta, jota tytär
+tarvitsee, jottei hän olisi toisia huonompi. Ja niin niistä
+kasvaa sukukunta, kalvakka ja kivuloinen, suurilla hengen
+vaurastus-näytteillä, mutta mitätön ansaitsemaan oman leipänsä. Kun
+heidän inhimilliset pylväspuut tässä elämässä sitten menevät manalaan,
+alkaa vanhan nuotin veisaaminen -- loppumaton hakeminen työtä,
+loppumaton puute työstä, kurjuutta, tautia, kunnes kuolema päättää
+viheliäisen elämän. Ja kaikki tämä käy näin vain siksi, ettei ole
+sopivaa ottaa yllensä palvelijan muodon, valita toimintaa, jota itse
+Kristus osoitti pyhimmäksi!
+
+"Minä voisin luetella sadottain tuollaisia kohtia, joissa tuo väärä
+käsitys siitä, mikä on soveliasta, mitä ei kertoupi kääpiön-verkoksi,
+joihin perheellinen koti-onni, vapaus ja vaurastuminen auttamattomasti
+selkkauvat. Mutta minusta on se puoli asiaa, jota olen nyt kosketellut,
+tärkein, kun joka päivä ja joka hetki meitä tuo kysymys tekee
+levottomiksi: 'Mitä hänen on tekeminen?'"
+
+"Isällä on oikein kaikessa tuossa," sanoi Jenny, kun olin lopettanut
+lukemiseni, sillä vähäisellä pontevuudella, joka on hänelle omituinen
+ja joka tekee melkein saman vaikutuksen kuin jos näkee harjoitetun
+kanarialinnun tekevän kunniatervehdyksen.
+
+"Minä luulisin olevani oikeassa," sanoin minä, "ja selvin osoite siitä
+on, että äitisi ei väitä minua vastaan."
+
+"Sitä todellakaan en saata tehdä," vastasi vaimoni, "enkä tahtoisikaan,
+kun oikeastaan olet minun mielipiteeni ääneen lausunut."
+
+"Niin," sanoi Bob, "kun taloudenhoitaminen muuttuu muodin asiaksi ja
+sitä viljellään tieteenä kouluissa ja professoreiden johdolla, silloin
+mutta ei ennen, voimme toivoa sen Fenis-linnun ilmautumista nais
+olentona, joka todenperään voisi olla miehelle apuna eikä taakkana."
+
+"Tosi," sanoin minä, "mutta juuri miehet itse ovat ne, jotka antamalla
+naisille ulkonaisen ja turhamaisen kasvatuksen, ovat tehneet heistä
+kuormat kannettavikseen, ja siten itseltään kadottaneet apu-olennon,
+joksi nainen oli aioittu."
+
+
+
+
+II.
+
+Väärä käytöstapa palkollisia kohtaan.
+
+
+Kotilietemme leimuavan tulen ympärille kokoontuu, kuten jo ennen olen
+vihjaissut, ei ainoastaan oman perheemme jäseniä, vain myöskin muita
+tuttavia ja ystäviä, joille siinä aina on sijaa. Heidän seassa ei löydy
+enemmän tervetulleena pidettynä kuin Theodor Thoro on.
+
+Ystävä Theodor on syntynyt eräässä luonnon satunnaisesti
+melankolillisessa hetkessä, mikä kuitenkaan ei ole estänyt häntä
+omistamasta mitä kiitettävimpiä omaisuuksia, paitsi sitä että hän voisi
+katsoa mailmaa iloiselta kannalta, jota hän yhä on vailla. Hänellä on
+kaikki mahdolliset, kristilliset avut, paitsi toivoa, ja jos jossaan
+tahtoo tiedustella vikoja ja virheitä, niin on kääntyminen ystävä
+Theodorin puoleen. Hän osaa sanoa ihan täsmälleen milloin ja missä
+parhaimmin perustetut aikeet käyvät ylön alaisin; hän tietää, mikä
+pyörä kekseliäimmin varustetussa koneen teossa sijaltaan järähtää; hän
+heti hoksaa heikon puolen jokaisessa luonteessa, ainoan vaajan
+parhaimmassakin kirjassa; ne kaikenlaiset ohdakkeet ja pistimet, jotka
+seuraavat jokainoata ruusua tässä elämässä.
+
+Mutta kaikki tämä ei ole ystävä Theodorilla katkeruuden ja vihan
+synnyttämää. Hänen mailmaavihaamisensa ei ole kolkkoa ja katkeraa, vaan
+suruista ja haikailevan säälivää. Kaikki olemme viheliäisiä raukkoja,
+näkyy hän sanovan, kun hän tarkastelee mailmaa ja esineitä, joita siinä
+löytyy. Ei meillä kenelläkään ole isoja toivon aiheita, mainii hän,
+mutta rakastakaamme toisiamme ja olkaamme kärsivälliset.
+
+Tietysti Theodor on -- niinkuin tuommoisen luonteen omistajan tulee --
+innokas työntekiä ihmiskunnan hyväksi ja aina on hän kiinni toisessa
+eli toisessa tarpeellisessa ja hyvässä aikeessa, jonka toteuttamiseksi
+hän melankolillisella uupumattomuudella itseänsä rasittaa, ilman
+rahtuakaan menestymisen toivoa. Uskonnollisessa suhteessa hänellä on
+marttyrin sielu -- hänelle ei soveltuisi mikään paremmin, kuin että
+hänet elävältä poltettaisiin uskonsa tähden, mutta tässä hän on ensin
+sen opetuslapsen kaltainen, joka sanoi: "Menkäämme ylös Jerusalemiin,
+että mahtaisimme hänen kanssaan kuolla." Aina hän olisi altis antamaan
+henkensä totuuden ja oikeuden puolesta, vaikkei hän näe muuta kuin
+toivottomuutta niitten tulevaisuudenpyrinnöille.
+
+Kuitenkin ei saa tästä kaikesta päättää, että Theodor Thoro olisi joku
+surullisen haahmon ritari. Ei maar. Hänellä on lahjana tuo mystillisyys
+ja noita ilvehtivän mielen ilmipujahtavia temppuja, joita niin usein
+melankolisen luonnon syvyydessä löytyy, ja jotka saavat syrjästä
+katsovan erehtymään heidän oikean luonteensa suhteen. Henkilö, joka
+nauraa ja viekoittelee meitäkin nauramaan; saa usein iloluontoisen
+nimen, vaikka ei mikään ole etempänä hänestä, kuin juuri iloisuus.
+
+Ystävämme Theodor on yksi jokapäiväisiä vieraitamme ehkäpä juuri
+sentähden että me, vaimoni ja minä olemme, niin-sanoakseni auringon ja
+päivän-valon sylilapsia. Minun vaimoni on ihan Theodorin vastakohta.
+Hän katsoo aina jonkun asian valopuolet, josta muitten mielestä vaan on
+mustaa pimeyttä. Itse olen sangvinillista luonnetta ja katson
+kernaammin hyveitä kuin paheita mailmassa, ja toivon aina saavani
+osalleni tuhansittain hyviä ja onnellisia seikkoja. Tuhatvuotinen
+valtakunta on minulle uskon-kappale, ja kaikki mäet ja törmänteet
+elon-tielläni ovat vaan minusta tilaisuuksia ahkeroimiseen ylöspäin,
+parempaa olemusta varten viepiä.
+
+Theodorilla on teoriassa samallainen uskonlaki, mutta se menehtyy niin
+syvään tämänaikaisten surkeuksien viheliäisyyteen, että hänellä on
+siitä vähän hyötyä.
+
+"Niin," sanoi hän eräänä iltana, "me käymme turmiotamme kohti. Jenny
+neiti, saanko luvan pyytää teiltä palasen sokeria teeni sekaan?"
+
+"Te olette neljänä vuotena, joka kerta kun olette meillä teenne
+juoneet, lausuneet, että käymme perikatoamme kohti," sanoi Jenny,
+"mutta en ole huomannut sen vaikuttaneen ruokahaluunne. Ei hevillä
+arvella seisottavan perikadon partaalla samalla kuin pippuria
+sekoitetaan sallattiin; se on vaan vähän kiihoittavaa -- ei mitään
+muuta."
+
+"Minä puolestani," sanoi vaimoni, "pidän päinvastoin, etteivät
+katsanto-alamme koskaan ole olleet niin valon-paisteiset kuin nykyään.
+Orjuus on poistettu -- kansalliskunniamme viimeinen likapilkka on pois
+pesty. Me olemme käyneet läpi mitä vaikeimman ottelun, jota ikinä on
+kansan kärsittäväksi esitetty, ja virkistyneet siitä voimakkaammiksi,
+paremmiksi ja onnellisemmiksi."
+
+"Rouva hyvä," sanoi Theodor, "suokaa anteeksi, mutta en voi olla
+ajattelematta englantilaisen kirjailijan lausetta, että naisten
+todeksinäyttäminen tavallisesti sisältää yhtä suuressa määrässä
+runollisuutta kuin Thomas Mooren värssyt. Runollisuus on tietysti aina
+hyvin suloista, vaikkei sillä ole juuri mitään statistillista arvoa."
+
+"Minä en näe tässä mitään poesiaa," vastasi vaimoni.
+
+"Orjuushan on yleissääntöjen mukaan poistettu -- sen parhaimmilta
+suosijoiltakin."
+
+"Kyllähän kuvittelemme itsellemme poistaneemme paheen siinä, missä vaan
+olemme sen ilmeisen muodon muuttaneet. Orja ei enään ole kenenkään
+omaisuus mutt' ei hänellä myöskään ole kenenkään suojaa. Työtä hän ei
+halaja tehdä, eikä se ole hänen syynsä. Orjuus on opettanut hänelle
+että työ on pahe, josta itsekunkin tulee koettaa päästä. Ainoa, jonka
+he entisiltä herroiltaan oppivat on se, että työ on häpeällistä, ja
+siksi pitävät laiskuutta vapauden lipun-kannattimena. Enkö minä ole
+vapaa? Eikö minulla ole yhtä suuri oikeus, kuin kellä tahansa olla
+työtä tekemättä? Se joutuu heidän sota-huudoksensa. Se eikä muu mikään
+on loppupäätös orjain vapauttamisesta. Meidän aineellinen edistymisemme
+on liikanaisissa setelipakoissa, määräämättömässä valtiolainassa,
+hurjassa yrityshimossa ja vielä hurjimmassa ylöllisyyden himossa, joka
+tekee että jokainen elää ylöllisemmästi kuin hänen tulonsa sallivat ja
+halveksii avuja, säästäväisyyttä ja yksinkertaisuutta.
+
+"Sanalla sanoen," Jenny päätti, "koko maan häviö on lähellä. Mutta jos
+nyt todella olisi niin säikähdyttävän pahasti, kuin te tahdotte
+luulotella, niin ette suinkaan saisi istua tässä teetämme juomassa, eli
+leikkiä croquet-peliä meidän kanssa koko iltapäivän, sen sijasta tulisi
+teidän pukeutua säkkiin ja tuhkaan, ja kulkea maata alas, maata ylös
+huutelemassa, vielä neljäkymmentä päivää, ja Ninive on hukassa.
+
+"Niin tosiaankin," sanoi Theodor, joka ei voinut olla hymyilemättä,
+"mutta tiedättehän, että myöskin sanotaan: 'Syökäämme ja juokaamme,
+sillä huomenna kuolemme.' Päälle päätteeksi olemme vasta tiellä
+turmiotamme kohti ja vielä viipyy vähän aikaa ennenkuin joudumme
+haaksirikkoon. Tämä kakeluunin ympäristö on kuin rauhaisa ja
+levon-omaava saari levottomuuden valtameressä, ja teidän tee-leipänne
+ovat väittämättä ensimäiset laatuaan. Haluaisin vielä maistella niitä,
+jos tahtoisitte siirtää minulle leivos-korin."
+
+"Tekisi mieleni olla siirtämättä sitä," sanoi Jenny, "onko tuo täyttä
+totta? Miten voi tuommoisella uskolla elää? Minä sitä en voisi, sen
+tunnen."
+
+"Tyttöseni," sanoin minä, "ystävämme tekemä kuvaus on totuus, maalattu
+maan mustilla eikä valoisilla väreillä. Kaikki paha, jonka hän
+mainitsee, löytyy täällä, mutta hyvän, joka sitä vastaa, on hän
+jättänyt pois. Esimerkiksi kaupan ja elinkeinojen suhteen, osoittavat
+vuosikertomuksissamme numerot enenevää menestystä ja tiheään kertovat
+sanomalehdet keksintöjä ja parannuksia tehdyn lukuisasti, niin
+lukuisasti kuin on tähtiä taivaalla."
+
+"Voi olla," sanoi Theodor epäröiden, "mutta valtioluettelot tuovat
+toisenlaisia lukuja näytteille.
+
+"Se on kyllä uskottavaa," sanoin minä, "sillä vielä löytyy meillä
+ylenmäärin raakuutta, jota intelligentti pyrkii perkkaamaan pois."
+
+"Ja silläkö olisi kyllin suolan makua, estämään kansan paljoutta
+mätänemästä," sanoi Theodor.
+
+"Toivoisin tuota uskovani, mutta nykyään en huomaa kuin yhden pyrinnön
+kaikkialla ja se tarkoittaa -- rahaa. Ja mihin näitä rahoja pyydetään
+käyttää? Ainoastaan elämää varten, joka on täynnä laiskuutta, ilman
+vastuksia ja vaivoja, elämää täynnä turhuutta ja kiiltoloistoa. Mikä on
+hienojen naistemme halun ja pyrkimisen päämaali? Se on päästä kaikista
+taloudenhuolista vapaaksi, maksoi mitä maksoi; saada palvelijoita,
+jotka ottavat kaikki heidän hartioiltansa vastataksensa, pitävät huolta
+heidän talostansa ja lapsistansa sillä aikaa kun itse loistavat
+tanssisaleissa eli kulkevat vieraisilla. Ja mitä kaikki naimaikäiset
+neitoset etsivät? Miestä, jolla on niin paljon rahaa, että hän taitaisi
+elää työttä ja huolehtimisetta, paitsi sitä pyrkimistä että, niinkuin
+liljat maan päällä puvussaan olisivat koreammat kuin Saloma kaikessa
+kalleudessaan."
+
+"Mutta, hyvä Theodor herraseni," sanoi Jenny, "minä haluaisin tietää
+miksi valitsette tuohon kirjoitelmaan kuvaukset vaan meidän, tyttösten,
+keskuudesta. Miksi vain valitatte naisista jotka menevät naimisiin
+rahan vuoksi, ettekä miehistä samassa? Miksi vaan naisista, jotka
+kotivelvollisuuksiaan laiminlyövät, ettekä perheen isästä, joka myöskin
+voi sen tehdä?"
+
+"Armollinen neiti," vastasi Theodor, "se on toteen näytetty seikka,
+että naiset luulevat kuuluvansa yksinoikeutettuun luokkaan ja
+perusmiete palkan kannosta ilman työntekoa on laveammalle levinnyt
+vaimon- kuin miehenpuolten seassa. Jälkimäiset hakevat ja miettivät
+aina jonkinmoista työtä omaisuutensa enentämiseksi. Naiset sitävastoin
+ajattelevat aina vaan elääksensä isän ja aviomiehen työllä. Kaikki
+romanit, runous ja kaunokirjallisuus, joka on naisten pääasiallinen
+ainelaji, viittaa samaan suuntaan, ja naisemme yhä pyrkivät
+elanto-tapojen hienontamiseen, niitten yksinkertaisten tapain sijaan,
+jotka heille oikeastaan kuulusivat. Tuntematta huolenpidon perheestään
+korkeana ja jalona elinehtona, pitävät he päinvastoin kaiken, mikä
+siihen kuuluu, suvaitsemattomana paheena, jonka panevat palvelijain
+niskoja notkistamaan. Palveliat, jotka ottavat esimerkkiä emännistään,
+miettivät samoin ja toimittavat velvollisuutensa huolettomasti ja
+kärsimättömästi? Ja ken sitä voisi kummeksia? He näkevät ja tuntevat
+joka päivä, että elämän ylevin tarkoitus on laiskuus ja ken voi heitä
+siitä moittia, että hekin voimainsa mukaan pyrkivät samaan oivalliseen
+päämaaliin?"
+
+"Isä kulta," sanoi Jenny, "en käsitä, miten saatat istua mykkänä koko
+illan ja antaa minun yksin pitkittää näin tasaamatointa taisteloa.
+Miksi et auta minua?"
+
+"Siksi, lapseni, että ystävällemme on sanotulta puolelta oikein,"
+vastasin minä, "ja hänen viimeinen muistutuksensa johtaa mieleeni, että
+olen kirjoittanut valmiiksi kyhäyksen lukinverkosta, jonka luulen
+mahdolliseksi poistaa."
+
+"Mitä sitte? Minkä kaltainen lukinverkko?" kuului nyt moni-äänisesti.
+
+"Palvelijat," vastasin minä yksitoikkoisesti.
+
+"Mitä" huudahti Mary, joka tänä iltana oli meillä käymässä, ja joka
+vielä ei ollut varmistunut uusiin oloihinsa vaikka jo oli toista vuotta
+ollut naimisissa. "Mitä? Eihän isä toki tahtone 'poistaa'
+palvelusväkeä? Ja kuinka voi palkollisia kutsua lukinverkoksi?"
+
+"Niin sitä minäkään en ymmärrä," sanoi Jenny.
+
+"Vai niin," sanoin minä, "olenko minä viime aikoina kuullut muuta kuin
+valituksia ja viheliäisyyttä Mariannelta huolettomista piijoista, joita
+hänen on pakko palveluksessaan pitää? Ja eikö niin ole useamman
+tuttavamme tykönä, vaikka tässä talossa, Jumalan kiitos, vanha Johanna
+vielä elää ja hallitsee. Eikä myöskään ole aikomukseni palkollisia
+'poistaa,' niinkuin sanot, vaan että oikealla kohtelemisella ja oman
+käytöksen kautta poistaa sitä epäsopua, joka nyt syntyy isäntäväen ja
+palvelijain keskinäisen välin kautta. Tahdotteko kyhäystäni kuulla."
+
+Kyllä, tietysti kaikki tahtoivat, kun ystävä Theodor oli saanut
+neljännen kupillisen teetä nielläksensä ja Jenny ehtinyt
+sefiirilankojaan selvitellä.
+
+"Tähän aikaan hyvin tavallinen vaikeroiminen," aloin minä, on
+palvelusväen huonoudesta. Se menee niin pitkälle että moni
+perheenemäntä lausuu, että palkolliset katkeroittavat hänen elämänsä,
+ettei hänellä olisi minkäänlaista rauhattomuuden ja valituksen aihetta,
+jos hän voisi päästä palkollisia pitämästä -- sanalla sanoen, ne ovat
+esteeksi hänelle, vaikka heistä pitäisi olla apua ja hyötyä. Ja voi
+kyllä olla niin kuin hän kuvaa, mutta syy ei ole siinä kuin hän luulee
+-- se on palkollisten _kohtelemisessa_ ja siinä suhteessa ovat
+poistettavat epäkohdat.
+
+"Että kaiketi löytyy paljo huonoja palkollisia, sitä ei käyne
+kieltäminen. Löytyy vaimonpuolia, jotka eivät tahdo eivätkä taida tehdä
+mitään mailmassa oikein, ja mikä on pahinta, eivät myöskään tahdo oppia
+siihen. Jos menee tuommoiseen toimitus-konttoriin, jossa
+palvelustyttöjä kulkee itseään ilmoittamassa palvelukseen, saa siellä
+nähdä kymmenen kelvotonta piika-ihmistä, yhden eli kahden saa niistä
+uskoa kelvollisiksi. Edelliset tunnetaan pian ulkonaisista merkeistä.
+
+"Semmoinen huono palvelia pitää tavallisesti suuria vaatimuksia ja
+siitä tavasta, jolla hän hiuksensa on laittanut, huomaa heti uudemman
+valetukan muodin. Hänellä on hatussaan pitsejä ja ruusukukkaisia,
+läninki sametti-reunuksilla tehty, valkea alushame, jonka helma on
+reikä-neulomisella koristettu ja sukkapari, jossa vaan on varret. Hänen
+kapineittensa joukossa ei koskaan keksitä neuloja, lankaa ja saksia;
+hänen rahansa pannaan parempiin kaluihin, uuteen hattuun, uuteen
+auringon-varjostimeen y.m. Jos hän joskus neuloo, näpistää hän siihen
+tarvittavat esineet paremmin varustetun kumppalin kassoista taikka
+emäntänsä laatikoista.
+
+"Hän tietysti vaatii mitä korkeinta palkkaa, siitä että hän viitsii
+palvelukseen antautua, ja kun hän sen saapi, tekee hän pääpyrinnökseen
+toimittaa niin vähän kuin suinkin siitä työstä, jota hälle on määrätty,
+pukea yllensä koreat vaatteensa ja lähteä ulos. Hänen palvelusaikansa
+pituus vaihtelee neljäntoista päivän ja kolmen kuukauden välillä, jonka
+ajan kuluttua hän kantaa palkkansa, ostaa itselleen muodinmukaisen
+varjostimen ja menee takaisin 'konttoriin'. Siellä kuulostelee hän niitä
+rouvia, jotka palvelijoita hakevat, katseella, kuin olisi _hän_ tuleva
+emäntä; ja useammasti haastellaan, miten seuraava kanssapuhe mättää:
+
+"Kuinka monta henkeä herrasväen perheessä on?"
+
+"Viisi."
+
+"Se on liiaksi paljon, onko usein vieraankäyntiä?"
+
+"Usein kyllä".
+
+"Oh, silloin tulee liiaksi paljon työtä. Onko renkiä?"
+
+"Ei."
+
+"Minä en ole koskaan palvellut paikassa, jossa ei renkiä ole ollut.
+Lienee sitte tarkoitus että minun pitäisi kantaa puutkin?"
+
+"Niin se on tarkoitus."
+
+"Se on jotain, jota en minä tee koskaan. Pitäisi mun ehkä olla
+pyykkiäkin pesemässä?"
+
+"Tietysti"
+
+"Ei, kas, semmoiseen paikkaan en ikinä lähde."
+
+"Kuitenkin saa hän vihdoin viimein paikan, joka hänelle sopii. Sata
+kertaa hyvästikin on hänelle neuvottu, miten hänen tulee järjestyksellä
+askareensa hoitaa, mutta hänellä on tapana aina mitä vähimmässä
+määrässä koettaa tehdä emännälleen mieliksi. Jos jälkimäinen myötäänsä
+häntä seuraa ja lujasti osoittaa että hän tahtoo sen ja sen tehdyksi,
+käy kaikki hyvin; mutta paikalla kun on tuo peräänkatsanto lakannut,
+lankeaa hän entisen huolettomuutensa tapoihin. Hän on huone- ja
+talonkaluille yhtä turmion-tuova kuin tulipalo; posliiniastiat hän
+särkee, hopeakahvelit hän vääntelee, rihtoo rikki vesitorven y.m., ja
+kun hän muuttaa, on hän tehnyt niin paljo vahinkoa, että puolet
+palkastaan kuluisi sen korvaamiseen.
+
+"Mikä viimein tuosta tytöstä tulee? Hän muuttaa paikasta toiseen, mutta
+kuitenkin onnistuu hänen tavalla tai toisella pysyä pystyssä ja
+pukeutua koreasti, kunnes hattunsa ruusukukkineen, auringon varjonsa ja
+puhelias kielensä saavat vietellyksi pyörällepäin jonkun rehellisen
+työmiehen, joka päivässä ansaitsee kolme dollaria. Hän naipi ainoastaan
+saadakseen jonkun tienaamaan rahaa hänen tuhlattavaksi. Ja miten siis
+semmoinen avioliitto voisi olla onnellinen? Ja ken kummaksuisi, ettei
+semmoista naista voi säälitellä, joka itse on lankeemukseensa syypää?
+
+"Mutta ... kun nyt olemme tarkastaneet palveliaa, katsokaamme myös
+emäntää.
+
+"Luulenpa että ei löydy raamatunlausetta ainoatakaan, jota niin
+heitetään huomiotta ja jota niin pian unhotetaan, kuin se, että vaimo
+on annettu 'miehen avuksi.' Ainakin selitetään sitä niin, että yksi osa
+naisia on luotu _kaikkein_ avuksi sen ohessa kuin toinen osa ei ole
+kenenkään apuna, ei edes omanaan. Palveleva, alempaan kansanluokkaan
+kuuluva, on pakoitettu toimittamaan kaikki tehtävät talossa sillä välin
+kun emäntä ei tee mitään eli ani vähäisen.
+
+"En väitä näin olevan, mutta varmaan tiedän monessa paikassa sen totta
+olevan, ja että useimpain nuorten tyttöin pääpyrintö on päästä
+työnteosta vapaaksi ja vain saada huvitelleita.
+
+"Ennen naiset olivat paljon paremmin ja viisaammin kasvatetut.
+Kouluissa saivat oikeastaan vaan siksi opetusta, että heillä heräsi
+halu enemmän tiedon perään, ja itse sitte saivat kotonaan kehkeyttää
+opintojaan. Mutta he siltä joutivat ottamaan osaa talonaskareisiin,
+taipumaan järjestykseen ja ahkeruuteen, ja he taisivat jakaa työnsä ja
+aikansa että heille aina jäi tietojensa kehittämiseen aikaa. Jos
+tämmöisellä emännällä oli palvelia, piti hän sen apunaan, eikä muuna,
+eikä pannut hänen niskoilleen _koko_ talonaskareitten kuormaa,
+kysymättä voiko hän sitä kantaa tahi ei.
+
+"Mutta tuli sitte toinen aika. Äidit rupesivat pitämään talonaskareita
+pahana, josta he missä oli mahdollista, tahtoivat säästää tyttöjään.
+Vaimot alkoivat pitää talonaskareista vapauttamista onnellisuuden
+päätarkoituksena.
+
+"Samaan aikaan tuskin muusta puhuttiin ja kirjoitettiin kuin naisten
+huolimattomasta kasvatuksesta, ja kaikenmoisia tieteitä, ja
+ihannetaiteita pantiin naiskoulujemme opetusaineiksi, silla välin kun
+ompeleminen ja kirjailemis-neulonta vähitellen katosivat. Nuorella
+tytöllä oli niin pitkät läksyt ja niin paljo tutkimista ettei hän
+joutanut neulomiseen ja muihin töihin, ja niin parsi ihastunut äiti
+hänen sukkiaan mielihyvällä ja hoiti yksin talontyöt, että tyttönsä
+pääsisi korkeammalle asteelle kuin missä hän itse oli elänyt.
+
+"Näin kasvatettu impi yleni naiseksi, pää täynnänsä tietojen viisauksia
+mutta tarpeellisitta ruumiinvoimitta voidakseen toimittaa helpointa
+tehtävää kodissaan. Hän ei saa yhtä lattiaa lakaistuksia, sillä nousee
+rakkoja hienoihin sormiin; hän ei saata tunnin aikaa seisoa vaatteita
+silittelemässä, sillä siitä pakottaa hänen selkäänsä; hän ei voi istua
+ompelemassa, sillä siitä saa hän rintapistoksia; sanalla sanoen, hän on
+kelvoton kaikkeen työhön joka antaisi hänelle terveyttä ja voimia. Hän
+on laiha ja hienoverinen, melkein läpinäkönen, ei koskaan käsivarsiaan
+liikuteta, ei koskaan rintaa ja keuhkoja voimisteluun harjoiteta kun
+hän kirjan ja piirustus-laudan ääressä istuu kyykistellen, ja hän on
+teräväluinen, hoikka ja hento, kun Biddy, tyttönen, joka lakaisee
+vierashuonetta, hopean huuhtoo ja silittelee emäntänsä monituisia
+reunus-liepeitä, on terve, raitis ja punaposkinen pyörevillä
+käsivarsilla ja rehottavalla ruumiinrakennuksella ja pehmeällä
+vartalolla, jota emäntänsä ompelia saa muodostaa tälle puuvillan
+avulla. Luonto, joka harvoin on oikealle sokea, antaa Biddylle, jonka
+käsivarsia ja keuhkoja myötäinsä liikkeessä pidetään, raittiin
+kauneuden jota se hienolta Edithiltä antaa puuttua, vaikkei tämä muuta
+tee kuin lukee ja yhä lukee.
+
+"Kun sitte tuo tyttö tulee naimisiin, on hän niin täydellisesti
+riippuva palvelioistaan, kun mikään vanki vanginhoitajastaan. Jos
+jossakin varakkaassa talossa maalla sattuisi pistämään Biddyn päähän
+jonakuna kauniina aamuna lähteä palveluksestaan pois, niin on koko
+talous epäjärjestyksessä; ei huonetta saada siivotuksi, ei ruokaa
+valmistetuksi. Sillä talon koreileva rouva on aivan kykenemätön ja
+aivan tottumaton tuommoisiin askareihin. Ja joskin hän taitaisi, ei hän
+alentuisi niitä toimittamaan. Ennen saa hänen kotinsa olla min
+siivoinen tahansa. Minä puolestani en ymmärrä että kaunis, miellyttävä
+ja sivistynyt nainen kävisi vähemmin viehättäväksi ja sivistyneeksi sen
+kautta, että hän omin käsin koettaisi pitää kotoaan siistinä ja
+sievänä. En myöskään ymmärrä että hän miehensä silmissä sen kautta
+muuttuisi vähemmän suloiseksi. Jos olisin naimisissa itse Venus
+jumalattaren kanssa, ja sitten esimerkiksi luuvalo kivuttaisi minua,
+tietenkin katsoisin kernaammin että Venus omin hienoin käsin
+lämmittäisi ja käärisi ympärilleni sen villaisen vaatteen, joka tuskani
+lieventäisi, eli että hänellä olisi kyllin voimia kohoittamaan päätäni
+pannakseen tyynyn lisää päänalukseeni kuin että hän seisoisi silkkiin
+hankittuna paikallaan, varoen ihanaa ulkomuotoaan.
+
+"Mutta minkälainen on nyt tuommoisen emännän ja hänen palvejiansa väli?
+Hyvä se mielellään ei voi olla, sillä emäntä vaatii palvelialta mitä
+hän itse ei ole halukas tekemän, ja tämä pitää itsensä yhtä hyvin kun
+emäntänsä velvoitettuna tehtäviään laiminlyömään. Ja luonnollista on,
+että niin käy: Biddy ja hänen emäntänsä ovat molemmat ihmisiä, joilla
+on inhimillisiä tarpeita. Molemmat pyytävät päästä työnteosta ja elää
+huokealla hinnalla huokeaa elämää. Biddyn pääoma on hänen jäsenissään
+ja jäntereissään, ja niitten sijaan pyytää hän niin monta
+'keltakolikkaa' kuin on mahdollista. Rouva tuntee, kun ottaa hänet
+palvelukseensa, ettei Biddy ole hänelle minkään arvonen muussa määrässä
+kuin missä Biddyn työ ja voimat säästävät rouvan voimia ja vaivannäköä.
+Kuinka tuota sitte voisikaan pyytää, että palvelia ottaisi huoliakseen
+noista tuhansista vähistä seikoista kodissa, joita ei voida niin
+'tarkkaan vaatia,' mutta jotka ovat hauskuudelle niin välttämättömät?
+Emännän suurin toivo on päästä vastahakoisuuksista voidakseen elämää
+nauttia. Biddyn suurin halu on saada vähällä työnteolla hyvä palkka --
+pääpyrintö, joka on korkeammalla emännän toivomista joka oikeastaan on
+saada ilman työntekoa suuren palkan. Eivät lapset ja talonkalut ole
+Biddyn; miksi hän hoitaisi kumpaisiakin paremmin kuin perheen-äiti ja
+talonemäntä tekee?
+
+"Tästä syntyy paljo pahaa. Biddy pitelee hauskasti kaikkea mitä
+käsiinsä saapi ja Johanna juottaa pienimmälle unijuomaa, että pienoinen
+nukkuisi ja hän pääsisi seurustelemaan kyläläisten kanssa sillä aikaa
+kuin rouva on omain tuttavainsa luona. Ja niin korkeammat säätyluokat
+kertovat kauheana kummana palkollisten joukossa vallitsevaa pahuutta ja
+uskollisuuden ja hyvien perusmietteitten puutetta heidän seassaan. Se
+on kyllä hirmuista ettei löydy niitä ihmisiä, jotka riemulla
+rientäisivät ottamaan vastaan niitä uhraavaisuuksia ja kiusallisuuksia,
+joita muutamat ihmiset luotansa laskevat! Sehän on hirmuista, ettei
+löydy olentoja jotka oivaltaisivat iloita kuormien kantamisesta, joihin
+ei muutamat puututtaisi pienintä sormeaankaan! Alituinen valitus
+huonoista palkollisista, joka yltymistänsä yltyy, ei merkitse mitään
+muuta kuin että kaikki ovat työhön väsyneet; kaikki tahtovat vaan
+taaleen, päällisen elämästä, viitsimättä edes itse sitä kuoria. Nainen
+ja mies tätä nykyä enin pelkäävät työntekoa.
+
+"Jos kuuntelee useitten hienojen naisten kanssapuhetta
+illallispöydässä, kuulee jo heti äänestä, kun he haastelevat
+ompelioista, palvelioista ja muista työtätekevistä, että joskin he itse
+tietävät työntekoa kunnioittaa, he kuitenkin pitävät hyvin vähässä
+arvossa työtätekevää ihmisluokkaa.
+
+"Jos tätä pahaa taidettaisiin auttaa, jos työtä ja työntekiää, jos
+kotiaskareita ja niiden hoitajaa pidettäisiin oikeassa arvossaan, niin
+kohta löytyisi vaan hyvää ja kelvollista palvelusväkeä. Kaikki ne,
+jotka nyt pitävät itsensä palvelukseen liian hyvinä, silloin mieluummin
+rientäisivät sen hakuun ennen tehdastyön ja ompeluksen etsimistä. Kelpo
+palvelia osaa aina asettaa itselleen päivän pitkään joutohetken. Hän
+tietää useimmasti tehtävänsä ja voi askareensa järjestää niin, että ne
+jättävät hänelle vähän väliaikaa. Se on tehtaissa mahdotonta. Jos
+palvelustyttö sairastuu, hoidetaan häntä eikä lähetetä pois
+palveluksestaan, niinkuin tehtaissa ja kaupanhoidossa olevalle
+tehtäisiin. Sitäpaitsi on työnsä terveydelle parempi, kun päivänsä
+kuluu erilaatuisissa töissä, joita toimittaissaan hän voi olla
+liikkeelläkin, kuin jos hän kumarruksissaan istuu koko päivän samassa
+työssä. Viimeksi palveluksensa kasvattaa hänet kotielämää varten ja on,
+jos hän naimisiin menee, soveliaampi hänestä valmistamaan kodin
+hupaisuutta ja iloa valvovaa enemmän kuin tehtaantytöistä ja
+kauppapuodin hoitajista.
+
+"Mutta siihen, että nämä edut palvelijalle lankeisivat, on
+välttämätöntä että hänen emäntänsä kohtelee häntä oikeudella,
+viisaudella ja hyvyydellä. Ja tämä ei voi tapahtua, niin kauan kuin hän
+halveksii palveliaansa, eli on hänen onnestaan eli onnettomuudestaan
+väliäpitämätön. Ensinnäkin tulee emännän itse ottaa toimintoihin osaa,
+hyvyydellä oikaista vaillinaisuudet ja esimerkillään osoittaa kuinka
+voidaan taloutta hoitaa järjestyksellä ja älyllä. Ja vielä tulee hänen
+suoda palveliansa nauttia mitä hyvää tälle suinki voisi löytyä --
+kaikki lepohetket, kaikki huvitukset, jotka eivät työtä ehkäise, ja
+joita palvelija tarvitsee yhtä hyvin kun rouvansakin. Minä kyllä tiedän
+että tämä on monen mielestä ankarasti puhuttu, mutta olen täydellisesti
+varma siitä, ettei muuta mahdollisuutta löydy palkollisten
+parantamiseksi. Ei ole pelkoa siitä että palveliat rupeaisivat
+laiskottelemaan siinä talossa, jossa perheen jäsenet ovat oivaa ja
+työtä rakastavaa väkeä, eli että huonot tavat pääsisivät juurtumaan
+palkollisiin kunniallisessa ja hyvässä talossa. Sitä emäntää, joka
+palvelioilleen osoittaa luottamusta ja kunnioitusta, palvellaan
+varmaankin paremmasti kuin sitä, joka antaa heidän selvään tuntea että
+he ovat alhaisia; ja todellakin se palvelia on huono, johon ei totisen,
+kelvollisen ja lempeän emännän esimerkki jossakin määrin vaikuttaisi.
+
+"Minun selvitykseni arvoitukseen olisi sentähden seuraava:
+
+"Ensiksi: että naiset panevat omantunnon asiaksi tärkeyden osata itse
+toimittaa useimmat talonaskareet, eivätkä niinkuin nyt on tapana, enään
+pidä sitä häpeänä.
+
+"Sitten: ettei milloinkaan emäntä unhoita sitä, että palveliansa on
+Jumalan edessä hänen vertaisensa.
+
+"Ja tämän kautta luulen ruman tomun-piilopaikan mahdolliseksi poistaa."
+
+"Tosi kyllä," sanoi Jenny, kun olin lopettanut, "ja oivallinen
+kirjoitus, isä, mutta..."
+
+"Mutta mitä?"
+
+"Joo, en voi ymmärtää miksi, isä, aina pauhaat ainoastaan
+vaimonpuolille. Luulisipa että kaikki paha mailmassa on heidän syynsä."
+
+"Ei, tyttöseni, mutta naisten tulee kääntää ja parantaa mailma, ja
+jokaisen parantajan tulee aloittaa itsestään. Siitä huolimatta ovat
+naiset soveliaat poistamaan lukinverkkoja ja kotiamme pelastamaan
+noista pienistä pölylokeroista."
+
+
+
+
+III.
+
+Huolimattomuus.
+
+
+"Oletko, isä, nähnyt kirjoitelman Aftonpost lehdessä sinun hyökkäyksesi
+johdosta meidän naisten kimppuun, jonka teit joku aika taapäin?" kysyi
+Jenny, veitikkamaisesti hymyellen eräänä iltana, kun me teen jälkeen
+istuimme kirjastohuoneen takkatulen edessä.
+
+"En, en ole sitä tehnyt."
+
+"Oh, se on erinomaisen hyvä. Kirjoittaja, ken lieneekin on ruvennut
+meidän aseenkantajaksemme, ja selittää että elämäntarkoitus naisella on
+ainoastaan pysyä kauniina ja ihanuudellaan miesten silmiä ilahduttaa.
+Työntekoa ei koskaan pidä meiltä vaatiakaan. Jos joudun naimisiin, ei
+minulla ole muita velvollisuuksia kuin että aina olen hyvin puettu,
+aina hyvällä tuulella -- mikä tuommoisissa olosuhteissa ei olisikaan
+vallan vaikeata --- ja hänen 'silmiänsä ilahduttaa' niin pian kuin hän
+tulee sisään elämän vaivoista väsyneenä. Kaukana minusta olkoot
+talonaskareet: ne vain tyynen mieleni pilaavat, vahingoittavat
+kauneuteni ja tekevät käteni karkeiksi ja rumiksi; ja tuo olisi
+aikaansaava sen, että mieheni joutuisi kovaan kiusaukseen jättää kodin
+liesi. Sentähden tulee minun sangen tyystisti varoa ihoani ja käsiäni,
+ja hyvää mielenlaatuani, eikä ajatuksissanikaan edesantaa itseäni
+alttiiksi talonaskareiden toimittamisen vaivalle."
+
+"Hyvä, neiti Jenny! Kuinka kadehdin tulevan miehenne onnea, jolla on
+oleva vaimo, joka ei pidä lukua jos miehensä saapi päivällistä eli ei!"
+
+"Kas niin, mr Thoro, pois pilkanteko," sanoi Jenny. "Minä olen
+ihastuksesta aina seitsemännessä taivaassa asti tuon uuden peruslain
+yli, enkä aio antaa kenenkään korkeuden istuimeltani houkutella itseäni
+alas. Se olisi juuri minun mieleeni että tarkoitukseni tässä maailmassa
+olisi olla kauniina. Ihastuksella kantaisin kalliita pitsejä ja
+hohtokiviä, ja näkisin elämän ympärilläni kiertelevän, kun kauniin
+tähden ympärillä, jonka ainoa tehtävä on loistaa ja lumota kaikkein
+silmiä, jotka häntä katsovat, ja kuitenkin sen ohessa tietää olevani
+oikein hyödyttävä ja tekeväni tehtäväni elämässä."
+
+"Se on oikein," lausui Rudolf, "tuohon minä yhdistyn. Jos joskus nain,
+en tahdo keittiön-hoitajaa enkä kirjuria vaimokseni. Minä tahdon
+todellisen naisen, jonka saan sulkea ilmakehään täynnä ihanuutta ja
+runoutta, loitolla jokapäiväisen elämän hiestä ja huolesta."
+
+"Silloin," lausui Theodor, "täytyy teidän itsenne eli vaimonne olla
+hurjan rikas."
+
+"Minä en koskaan nai itselleni rahoja," selitti Rudolf, "minä olen
+vaimoni elättävä, eikä hän minua."
+
+Rudolf on eräs toinen ystävistämme, jolla myöskin on vakuutettu sijansa
+kotomme valkean ääressä, ja hän puollustaa piirissämme nuorta
+ritarillista Amerikaa. Hänen unelmansa ja mielikuvituksensa olivat aina
+sellaiset, että kaikki ihmiset pitivät häntä herttaisen hyvänä poikana.
+Jolla ei yhdenkolmatta vuoden ijässä ole romantillisia unelmia, hänestä
+tulee viidenkymmenen vuotiaana kammottavan prosallinen mies, ja
+sentähden en minä koskaan laske pilkkaa Rudolfin ilmakuvista, joitten
+valmistumiseen ei vaadita mitään muuta kuin tasaista maata
+pohjaperusteeksi.
+
+"Hupaista olisi tietää," lisäsi Theodor, "kuinka pitkän ajan nuori
+lakimies eli lääkäri, jolla ei ole muuta pää-omaa kuin hyvä päänsä,
+tarvitsee luodakseen valittunsa ympäri ihanuuden ja runouden ilmakehän?
+Suurtako vuotuista tuloa vaadittaisiin tuon paratiisin ylläpitämiseen?"
+
+"Sitä minä en tiedä. En sitä ole tarkempaan ajatellut. Mutta että
+maalin pää on vaikea saavuttaa, sen tiedän, ja siksi naimisiin-menoa
+katselen mitä kaukaisimmassa etäisyydessä. Ensin on minun hankkiminen
+omaisuus, joka voisi vaimoni pelastaa vaivalta ja vaikeuksista."
+
+"Antakaa minunkin tietää milloin saatte hankituksi sen rahan, joka
+pelastaisi naisen kaikista vaikeuksista;" lausui Theodor, "sillä se
+suuresti huvittaisi minua. Minä tunnen naisia, jotka palatseissa
+asuvat, joita joukottain palvelioita on passaamassa, joilla on vaunuja
+ja hevoisia, hohtokiviä, pitsejä ja kashmirihuiveja, prinsessalle
+kyllin arvoisia, ja joita kuitenkin huolet kaivaa. Yksi valvoo koko yön
+tuskitellen viimeksi tehdyn läningin liivistä löytyvää ryppyistä
+laskua; toinen ei saa unta sentähden ettei Lontoossa eikä Pariisissa
+löydy eräitä lajia selittämätöntä kiuhtaavaa silkkikangasta; kolmas
+huolehtii melkein hengeltä itsensä viimeisen pukunsa tähden, joka on
+niin huonosti sattunut onnistumaan ettei elämällä enään ole mitään
+arvoa. Asia on niin, että huolehtiminen ja työ ovat ihmiselliselle
+luonnolle niin välttämättömät, kuin varjo on valolle, ja on mahdotonta
+estää sitä kenenkään kuolevaisen osasta. Kanarialintu eli kultakala
+voipi oppia elämään täydellisessä tyytyväisyydessä tämän mailman
+kanssa, mutta ihminen ei sitä saata. Niin kauan kuin jotakin
+toivottavaa ja pyydettävää löytyy, niin kauan sitä koetetaan saavuttaa;
+ja niin kauan kuin sen omistaminen on hankala ja epäiltävä saavuttaa,
+niin kauan on huolta ja rauhattomuutta mailmassa. Jos määrätön rikkaus
+vapauttaa vaimon kaikista perheenelämän vaivoista ja vastuksista,
+kaivaa hän niitä toiselta suunnalta, ja hänellä on niin paljon työtä ja
+hankaluutta kuin toimeliaammalla perheen emännällä olla voipi. Katso
+vaan naisia Lontoon eli Nevyorkin ylhäisissä piireissä. Voiko nainen
+olla ahkerammassa työssä? Illasta iltaan kiiruhtaa toisesta
+täpötäydestä salongista toiseen, katsoa, kuulla siellä mitä jo ammoin
+aikoja sitten on kyllikseen nähnyt, kuullut, olla näyttävinään armaalta
+ja huvitetulta, vaikka kernaasti haukottelisivat suunsa auki,
+tukehduttavan kuumaa ilmaa hengittää rappusissa ja eteisissä
+ahdingoissa, ja huvitusten ja valmistusten tähden ei koskaan lepoa
+nauttia; eikö tämä ole ihanasti vastaava jokapäiväisen elämän
+hiestymistä ja vaivaa? Ainoa seikka, joka tekee tuon kauhean työn
+mahdolliseksi kärsiä on se, että se on ihan turhaa työtä eikä ole
+kenenkään luodun olennon hyväksi; tämä ainoa tekee tuonlaisen työn
+'gentiliksi' ja eroittaa sen alhaisesta talouden-työstä. Nuo hennot
+naisolennot, jotka kolmen kuukauden ajalla jaksavat kolmessa, neljässä
+seurassa joka ilta kulkea, eivät sietäisi yhtä yötä sairashuoneessa
+valvoa; ja vaikka he täpötäydessä tanssihuoneessa osoittavat suurta
+fysillistä voimaa ja kestävyyttä, ja opera-huoneessa kärsivällisyydellä,
+joka ansaitsisi marttyran nimen, hengittävät mädännyttä ilmaa, eivät he
+voisi puolta tuntia istua tukalassa kamarissa, jossa laupeuden-sisar
+monta tuntia oleskelee sairaita ja köyhiä lohduttelemassa ja
+hoitamassa."
+
+"Kas, nyt Thoro herra on saanut lempiaineestaan kiinni," lausui Jenny.
+"Heitä hänelle vaan hiukka tilaa naisraukkoja panetellakseen, ja saat
+heti pitkän esitelmän vastaasi kaikkien heidän vajavaisuuksien ja
+virheitten luetteloon. Mutta kuule nyt vaan niitä ritarimme
+Aftonpost'issa lausuu," lisäsi Jenny, ja aloitti lukemisen.
+
+"Naisen aisti, joka hakee levossa ja hiljaisuudessa kuluvaa elantoa, ei
+merkitse työn halveksimista, vaan kykenemättömyyttä siihen. Nainen ei
+ikinä ole työntekoon aiottu -- ei siksi että työnteko on alentavaista,
+mutta siksi, että se on naisen kauneudelle raatelevaa kuin raesade
+kukoistavalle ruusulle. Naisen sija on elämän kukkaistossa; hänen pitää
+levähtää, katsoa, vastaanottaa, nauttia ja riemuita kaikesta, mikä
+elämässä on ihanaa ja jaloa; hän ei koskaan saa askeltaa elämän
+työhuoneesen, jossa kovat kädet silmistään riuhtovat runollisuuden
+harson ja sydämestään kuolettavat kainouden kukkasen. (Eikö ole tää
+koreaa ja kukoistavaa, isä? Sehän on vaan silkkaa runollisuutta!)
+Sentähden mielikarvaudella kuulemme Kristoffer Crowfieldin semmoisella
+lämmöllä, voisipa sanoa kuumuudella kiihtovan että naisen tulee tehdä
+työtä, pitää tehdä työtä, ja että työ on hänelle kunniaksi, sekä
+väittävän että nainen paremmin tarkoituksensa täyttää lakaisin eli
+paistin-pannu kädessä, kuin silloin kun hän tulee meitä viehättävänä,
+vastustamattomana ja lumoovana salongissa taikka sisähuoneissa vastaan.
+Tämän onnettoman erehdyksen seurauksia ilmestyy maassamme kaikkialla,
+tytöt ovat kaikki kauniita ja kaikki äidit ja vaimot kuihtuneita,
+prosallisia, ilman mitään viehkeätä olennossaan. Kuinka harvoin tapaa
+naimisissa olevaa kauniilla eli hienolla iholla, hänen käsiään kun
+katsoo, ellei hän kuulu korkeimpiin kansanluokkiin? Työ ne pilaa pian,
+samoin kuin kasvojen iho, muoto ja mielen-ilmaus karkaistuvat. On
+todella tärkeää että ihmiskunta käsittää sen, että vaimo on
+kaikenlaisesta työstä vapautettava ja ympäröitävä tarpeenomaisella
+mukavuudella ja komeudella, jos ei kaikki naisellinen kauneus katoa
+nykyaikaan."
+
+"No, mitäh, isäni, tästä pidät?" Jenny kysyi naurahtaen, herettyään
+lukemasta.
+
+"Minä pidän," vastasin minä, "että kirjoittaja, miten te teitte
+keskusteluissanne, nuori herrasväkeni, tietämättään on toden ja valheen
+sekoittanut, niin ettei hän itsekään kumpaisestakaan selviä. Se on
+totta, ettei raskas työ ole naisen tehtävä; hän ei todellakaan ole
+siihen luotu. Se on myöskin totta että maassa, jossa vaimoa
+kunnioitetaan ja varotaan, enemmän sivistys ja hienous edistyy kuin
+siinä, jossa vaimonpuolia alaspoljetaan. Jonkunlainen ritarillisuus
+naisten kanssa seurustelemistavassa, joka kokee kääntää pois hänestä
+huolet ja vastustukset, on minun mielestäni omaisuus, jota paitsi mies
+ei suuresti ole sielutonta eläintä parempi. Mutta toiselta puolen on se
+myöskin täydellisesti totta, että kun ei monta miehenpuolta löydy, joka
+ei häpeäisi elää laiskaa ja pyrinnötöntä elämää, tapaa sentään useasti
+vaimonpuolia, jotka osaamattomuudestaan ja avuttomuudestaan kodin
+keskuudessa kerskailevat, ikäänkuin tuommoinen taitamattomuus ja
+kelvottomuus olisi ansiollinen eli ainakin hyvin miellyttävä."
+
+"Ei, nyt isä liioittele," lausui Jenny; "vai miten, äiti?"
+
+"Tuskinpa, tyttöseni," sanoi vaimoni. "Ei kauan aikaa sitten kuulin
+rouva Tlufferin ylhäisesti maireellisella muodolla lausuvan: 'minä en
+ymmärrä tuommoisia asioita,' kun oli kysymys eräästä taloudellisesta
+työstä, jonka toimeenpanemista jokainoan emäntä-nimisen tulisi tietää,
+joskin hän ei itse siihen käy käsiksi. Monta kertaa olen saman
+vastauksen saanut koettaessani saada jonkun nuorikon huvitetuksi
+kuulemaan ruoan valmistamis-keinoa, jota miehensä hyvin kiitti eli joka
+olisi kivuloiselle lapselleen terveellinen. Minä luulen isän olevan
+ihan oikeassa, Jenny."
+
+"Aivan niin oikeassa," lausuin minä, "että ensimäinen kirjoitelmani on
+tätä käsittelevä, ja kaiken tämän paheen juurta ja syntyä lisäksi."
+
+"Juurta ja syntyä?" kertoi vaimoni kyselevin silmäyksin.
+
+"Tuon paheen juuri ja synty on huolimattomuus," vastasin minä,
+"haluttomuus hyödyllisiin töihin, jota tarkoituksen-peräisesti
+nousevaan polveen istutetaan jo hamasta lapsuudesta."
+
+"Niin," sanoi vaimoni, "varmaa on, että nykyajan kasvatus enemmän
+pyytää tieteellisesti viisaita kuin hyödyllisiä ihmisiä."
+
+"Naisten," sanoi Theodor ivalliseesti, "ei tule olla tieteellisiä,
+ainoastaan moni-oppisia."
+
+"Ovatko taas naiset, nuo raukat, puheen-aineena!" lausui Jenny.
+
+"Ja täydellä syyllä," arvelin minä, "sillä tässä taas ovat naiset enin
+syylliset. Ensinkin äidit, jotka tyttöjään turhamaisuudessaan kovin
+hienosti ja lellittämällä kasvattavat, ja sitten nuoret immet itse,
+joille on kyllin siinä, että mikään työ olisi mihinkään hyödyllistä,
+pannakseen heti syrjään alhaisen työn, joka ei muka ole heille sopivaa.
+Johtuu mieleeni eräs Hoodin humorillisia kirjoitelmia, jossa hän
+tuommoisesta moni-taiteellisesta naisesta puhuu, joka matkalla sattuu
+joutumaan Saksanmaalla erääsen kurjaan ravintolaan isänsä myötä, joka
+on sairastunut kuumetautiin. Tyttö poloinen istuu siinä kipeää isäänsä
+katsellen, ja itsekseen monia taiteitaan luetellen, joista ei, paha
+kyllä, ainoakaan tässä tilassa voi avuksi olla. Hän osaisi kyllä
+hänelle italialaisen arian laulaa, eli liitulla kuvaansa piirustaa,
+pallin hänelle kirjailla, puetettaa hänet aluna-kivillä eli koristaa
+häntä paperista tehdyllä kukkais-vihkolla, mutta hän havaitsee ettei
+noista avuista yksikään ole tähän tilaisuuteen sopiva. Viimeksi hän
+epätoivoisena päättää keittää hänelle vähän sagolientä, mutta,
+pitsihiansa sytytettyään tuleen ja hienot sormensa noettuaan, onnistuu
+hän niin huonosti että kokeestaan saapi vadillisen -- _sagopuuroa_.
+
+"Mutta taitamattomuutta tuo on, isäseni, eikä huolimattomuutta," väitti
+Jenny.
+
+"Tosi kyllä," vastasin minä, "mutta huolimattamuudessa on
+taitamattomuuden syntyperä. Jos vaan löytyisi rohkeutta ja uskallusta
+aina uusiin ja uusiin yrityksiin, niin aina, muutamassa määrässä edes,
+saataisiin taitoa ja käsitystä tavallisimmista hyödyllisistä toimista.
+Vaan tytär vastahakoisuutensa pukee sanoihin näin: 'minä en tuota
+ymmärrä; äiti tekee sen paljoa paremmasti; minä en koskaan voi sitä
+oppia; minulla ei ole tuommoisiin halua.' Siinäpä se juuri on, ettei
+hänellä ole hyödyllisiin töihin halua. Hän lukee, soittaa ja laulelee
+vain, niinkun hän olisi hunajalintu eli satakieli, joka elää vaan
+ilmalla ja päivänpaisteella. Ja nuo toimet saavat hänen kadottamaan
+'halun' kaikkeen muuhun, jonka ohessa hän pitää itselleen alentavana
+pitää huolta jonku ihmisen hupaisuudesta ja mukavuudesta. Tuleeko hänen
+sitte täytyminen sitä tehdä, tekee hän sen huonosti ja kömpelösti, ja
+luulee itsensä olevan 'todellisen naisen,' sentähden ettei hänellä ole
+tärkeissä asioissa omaa käsitystä ja mielipidettä, pelkää surisevaa
+mettiäistä ja on epäkäytännöllinen kaikessa. Minun käsitykseni mukaan
+sitävastoin todellinen nainen ei ainoastaan tiedä mitä hänen tulee
+tehdä täyttääksensä asiansa, vaan myöskin kuinka hänen tulee tehdä se
+järkevällä ja suloisella tavalla. Jospa hän vaikka on vaan paneva voita
+leivän päälle, hän tekee sen hyvin: hän ei leikkele tasaamattomia
+palasia, hän ei anna leivän palaa, sitä ruskeuttaissa, hän ei levitä
+tuuman paksulta voita, vaan ojentaa meille niin siististi tehdyn ja
+maukkaannäköisen voileivän, että saaja kiittää taivasta siitä, että
+hänelle on sallittu tuommoinen nainen ystäväksi ja hoitajaksi, jos
+esimerkiksi on kipeänä. Ainoastaan semmoinen nainen voi avioliitossaan
+ihanuutta ja runollisuutta säilyttää, kun hänessä itsessään on
+ihanuutta ja runollisuutta, kun hän on kyllin koti-tehtäviin tottunut
+voidakseen saada taitamattomia ja kömpelöitä käsiä taivutetuiksi
+toimittamaan mitä hänen hyvä aistinsa ja hienot tavat vaativat, niin
+että hänen selvät aatteet epävarman käden ohjaavat. Semmoisesta kodista
+ja semmoisesta vaimosta eivät ulkonaiset huvitukset mieltä houkuttele.
+Mutta paha vaan -- semmoista vaimoa ei ole monelle suotu. Nuorella
+tytöllä on ehkä usein oikein hyvät päätökset ja aikeet, mutta pienin
+vastoinkäyminen heti oikeuttaa hänet vastaisista yrityksistä. Hän ehkä
+usein hoksaa, että hänen tulisi olla siinä ja siinä apuna äitiään
+säästääkseen eli kotiaan hupastuttaakseen, mutta halunsa ei ole kestävä
+ja hän etsii ensimäistä hyvää tekosyytä, siitä päästäkseen. Sitten,
+jouduttuaan naimisiin, huomaa hän pian ettei hänen kotonsa ole
+miellyttävän hauskuuden pesä, ja hän tietää että se enimmästi riippuu
+hänestä itsestään. Vaan mistä halu ja taipumus nyt tulisi, kun huolet
+ovat niin monituiset, kun sitä ei ollut ennen murheettomaan aikaan
+vanhempain kotosalla? Ja se ei ilmestykään; nyt hän itseään sillä
+lohduttaa ettei hän mennyt naimisiin ruvetakseen keittiön hoitajaksi,
+hän miettii ettei miehellä ole oikeutta pitää häntä 'palvelevana', ja
+muuta semmoista. Pahinta on kuitenkin että hänen haluttomuus ylettyy
+parempiin, ylevimpiinkin asioihin. Hänestä on yhdentekevä kuinka
+ihmiskunnan edistymisen käypi, mitä lakeja säädetään, kuinka oikeutta
+hoidetaan. Enemmän häntä huvittaa tietää 'kuinka käy' viimeisen
+följetongin päähenkilöitten."
+
+"Vaan," väitti Jenny, "vaimonpuolissa ei tuossa asiassa ole
+vikapäisyys. Tiedäthän, isä, pidettävän 'epänaisellisena' jo
+politiikkiin kajoamme eli jos valtiollisissa kysymyksissä rohkenisimme
+olla omaa mieltä."
+
+"No, no," vastasin minä, "en tahdokaan teistä tehdä politiikoja ja
+valtiomiehiä, mutta pyytäisin vaimojen tietävän siksi noista asioista,
+että mieluisasti ottaisivat osaa puheesen, joka kääntyy niihin. Usko
+minua, tuommoisten asiain, sekä estetiikan, fysikan ja kemian vähittäin
+tunteminen, olisi vaimoille paljo hyödyllisempi kuin romanien
+lukeminen, josta he nyt yksinomaisesti elävät. Ja vielä eräs kohta:
+kuinka äiti voi olla kaikki mitä hänen pitäisi olla pojilleen, jos
+poika jo parin vuoden koulussa olon jälkeen on etäällä hänen vähäistä
+katselemis-kykyä ja rajoitettua katsanto-alaa."
+
+"Isä," lausui Jenny, "ole nyt rehellinen ja anna näille nuorille
+herroillekin moitteita. Me olemme tosiaankin saaneet jo kylliksi;
+emmekös, ole, Mary?"
+
+"Olemme," myönsi Mary, "ja minä puolestani saan tunnustaa etten minä
+ole huomannut miesten juuri kovin lämpimästi ottavan osaa yleisiin
+asioihin, ja pelkään että monta löytyy, jotka eivät erittäin ole
+huvitetut pienistä tapausten jonosta kodissaan. Ja jos vaimon pitää
+olla mielevä kyllä mieltyäkseen ja ottaakseen osaa miehen tehtäviin, ei
+liene liioittelevaa pyytää miehenkin olemaan hyvän ja mieltymään vähän
+vaimojen toimintoihin."
+
+"Kyllä," sanoin minä, "nyt tulee miesten vuoro. En millään muotoa tahdo
+tehdä tyhjäksi ettei miesten seassa löydy lukuisasti huolimattomia
+laiskureita, mutta, hyvät naiseni, suokaa anteeksi, useammissa
+tapauksissa se on äitin syy, sisartenkin välisti."
+
+(Kovia vastaanväitöksiä, tietysti.)
+
+"Ensiksikin," jatkoin minä, niistä huolimatta, "ei löydy kymmenen äitin
+seassa yhtä, joka ymmärtää hoitaa poikansa terveyttä. Hänen vaatteensa
+pitää olla muodin mukaiset, joskin eivät olisi lämpimät ja tarkoituksen
+mukaiset. Ensimäisten elinvuosien ajalla, se on kyllä tosi, katsotaan
+kyllä pojan ruumiillisia tarpeita. Mutta kohta nähdään toista:
+punaposkinen, ripeä poika pidetään vaan sopivana esineenä koreille
+vaatteuksille, kun moniaita vuosia myöhemmin unhotetaan ruumis ja
+ajatellaan vaan sielun tarpeita. Isoimman osan päivästä poika istuu
+koulupenkillä, monen tunnin ajalla kärsien sielun-ponnistusta,
+suurempaa kuin mihin aika-ihminenkään kykeneisi. Kotona on hänellä
+läksynsä luettavina, sielläkään ei hän saa vapaasti liikennellä; äidin
+hermot eivät siedä mitään melua; ja äidin mattoja ja huonekaluja pitää
+varoa mitä hellimmällä huolehtivaisuudella. Mitä julmimmalla
+vastavaikutuksella sitten sekä äiti että sisaret poikaa palvelevat,
+antavat hänelle rajattomia aamiaisrahoja ja lohduttavat häntä joka
+vaikeudessa makeisilla ja hopea-lanteilla. Kaiken tämän seurauksena on
+tottumattomuus liikkeessä olemiseen, haluttomuus kaikkeen muuhun,
+paitsi lukemiseen, itsekkäisyys ja syvä huolettomuus ja
+väliäpitämättömyys koko mailmaa -- enin heikkoa, lellittelevää äitiä ja
+sisarta kohtaan. Raitista ilmaa ja voimistelevaa liikkumista
+nuorukainen vihaa kuin tautia, sillä äiti ei ole niihin häntä koskaan
+totuttanut. Kotona hän ei voi olostua, sillä vaikka kaikki hänen
+vaatimukset täytetään ja oikkuja noudatetaan kaipaa hän kuitenkin
+vapautta, jota hän ulkona kodista nauttisi. Työtä hän ei tahdo tehdä,
+sillä työttömyys on nyt kerran päässyt itämään pyrintöjensä
+pää-maaliksi, ja jos hän ottaa ruvetakseen mihinkään toimintaan, hoitaa
+hän sen niin huonosti ettei hän saa sitä pitää. Mutta ellei niin
+surkeasti ehdi käydä, vaan hän saa toimitus-alan, ja menee naimisiin,
+tulee hänestä nurea kumppali virkahuoneessa ja varsin ikävä aviomies.
+
+"Hän ei vaan ole auttavainen, tuskin kohtelias, ei koskaan omaisilleen
+ystävällinen, hän haukottelee viimeistä sanomalehteä lukiessaan, ei
+kysy hallinnon toimia, ei kysy maan vaurastumista, ei läheisemmän
+ystävänsä kohtaloa, eikä oikeastaan pidä mistään muuta huolta kuin
+itsestään. Kaikesta vähin häntä ehkä vaimo ja lapsensa huvittavat; ne
+pienet ilot taikka surut jotka kotielämässä sattuvat, eivät koske hänen
+itsekkäisyyttä. Ja jos hän sitte toki oisi tässä elämässään onnellinen!
+Mutta sitä hän ei ole; hän on surkea ja aina pahalla tuulella. Hänellä
+on esimerkiksi osakkaisuus eräässä toimitusyrityksessä; ne alenevat.
+Siinä hänen tavallinen huono onnensa esiytyy, murisee hän: miksi
+ostinkaan nuo? Muutamia päiviä sen perästä vaimonsa tulee ilosta
+loistavin silmin vastaansa ja ilmoittaa osakkeiden nousevan salaman
+nopeudella -- 'se seisoo tässä sanomassa.'
+
+"'Kuinka harmittavaa!' huudahtaa hän 'etten useampia ostanut!' Lapset
+ovat sairaana: 'lähetä tohtoria hakemaan,' sanoo hän, ja menee
+klubbiin. Lapset ovat paranneet: 'maksa tohtorille,' lausuu hän, ja
+menee taaskin klubbiin. 'Tule kanssani teateriin!' pyytää häntä
+vaimonsa. 'En, se on niin ikävästyttävää,' hän vastaa. 'Jää kotiin tänä
+iltana!' sanoo vaimonsa. 'Mitä minä kotona tekisin?' vastaa hän."
+
+"Kiitoksia, isä," sanoi Jenny, "tuo oli kaunis kuva, tuo."
+
+"Joka ei kaipaa alkuperäistä totuutta," lausui Mary.
+
+"Ei, paha kyllä," vastasin minä; "mutta kaikki tuo olisi ollut toisin,
+jos äiti olisi poikansa totuttanut yksinkertaisiin, järjellisiin
+vaatteisiin, terveelliseen hyvään ruokaan, hyödylliseen toimintaan ja
+ahkeraan terveyttä edistävään työhön."
+
+"Niin, kuitenkin vaimonpuolet jäävät syyllisiksi," lausui vaimoni.
+"Vaan," lisäsi hän, "jos tämän-iltaisen keskustelumme kirjoitat
+muististasi, ystäväni, luulenpa totta tosiaan ettet enempää tarvitse
+sanomalehteen."
+
+Ja minä seurasin hänen neuvoaan, niinkuin minä, sivumennen sanoen,
+useimmiten teen; mutta pyydänpä että se seikka pysyy salassa sinun ja
+minun kesken, hyvä lukiani.
+
+
+
+
+IV.
+
+Ei ole hauska.
+
+
+"Olemme ihan pakotetut suurten pitojen valmistamiseen," lausui
+Marianne, "Bob ei suvaitse sitä mainitakaan, mutta sen täytyy tapahtua.
+Me olemme nyt kaikkein tuttavaimme kutsunta-kesteissä olleet, ja meidän
+tulee myöskin kutsua heitä takaisin."
+
+"En tiedä mitään kalaaseja ilkeämpää," sanoi Bob. "Koko talo pannaan
+ylönalaisin, kaikilla naisilla on päänkivistys, kaikki miehet ovat
+vihaisella tuulella, eikä saa kenenkään kanssa vaihtaa viisasta sanaa,
+nuoret immet ovat ihan huumauksissa, rouvat antavat nurinpäisiä
+vastauksia, kun ajatuksensa ovat toisaalla. Maata pannaan monta tuntia
+tavallista myöhemmin; kun tullaan kotiin itkee pienin, taikka on joku
+lapsi istunut ylhäällä odottamassa meitä, taivas ties kuinka kauan. Ja
+päivällä sen jälkeen, kun minun täytyy olla konttorissani kahdeksalta
+aamulla, ja vaimoni lasten kanssa oleskella, olemme uneliaita ja
+torkkuvaisia kumpikin. Minä panen ankaran vasta-lauseen noita satimen
+virittämiskeinoja vastaan joihin aviomiehiä, ja minua niitten joukossa,
+niin usein on langetettu. Jos minä olisin määrävänä, en koskaan menisi
+pitoihin, ja itse panna semmoisia toimeen -- niin, kun korkea
+hallitsijattareni on selittänyt päätöksensä tehdä se, niin täytynee sen
+niin käydä, mutta ei se tule tapahtumaan ilman vastaan-väitöksiä minun
+puolelta."
+
+"Mutta, Bob rakkaani, tuleehan meidän hankkia itsellemme tuttavia,"
+vastusti Marianne.
+
+"Tuttavia!" lausui Bob. "Kenen kuolevaisen kanssa voi sen kautta
+tutustua? Joukko ihmisiä tungeksii ja surisee toistensa ympäri, ja
+heidän kanssa tulisi sitte tutustua! Kuka ihminen, jolla on
+rahtunenkaan järkeä, ajaisi silloin aatoksensa, vähänkään arvoisemmat,
+ahjostaan esiin? Ei, pidoissa ei kuule muuta kuin jaarituksia ja
+jonnin-joutavia, joita säästetään juuri noihin tiloihin, niinkuin
+glacé-hansikkaita ja muita koristuksia. Aatteles vaan Brown
+naapureitamme. Kun pistäyvät meillä iltamalla, vaimolla sukankudelma ja
+miehellään viimeinen sanomalehti kädessä, niin on tuolla naisella
+varasto elähdyttäviä, raittiita, alkuperäisiä ja eriskummallisia
+lausetapoja ja hän haastelee huvittavasti todellisimmissakin ja
+vakaisimmissakin asioissa. Meillä on silloin niin hauska, ja pidän
+hänestä niin paljon että miltei rakastun häneen. Mutta katso häntä vaan
+pidoissa, joissa hänen yllään on pöyhkeä hame kuudella karneeringilla,
+ja päänsä näyttää kokonaiselta kukkaispenkereltä, -- ihan selväähän on,
+ettei keskustelusta kanssaan voi tulla mitään, kun hän on niin koreana.
+Luonnoton päänsä-puettamistapa on epäilemättä pään sisässä jotain
+rikkonut, sillä hän ei ole enää sama rouva Brown, jonka tunsin
+toispäivänä jokapäiväis-läningissään, vaan toinen rouva Brown, jonka
+mielentila ei salli hänen ajatella mitään järjellistä. Hänellä on pari,
+kolme lausepartta, jotka melkoisesti sopivat kaikkeen mitä häneltä
+tiedustellaan, vastaukseksi, niinkuin: 'Oh todellakin! On maar! Ei maar
+ole! Kuinka erinomaista!' ynnä muuta samanlaista. Syy siihen on se,
+että hänellä on jonkinlainen kalaasikuume, joka tukehduttaa hänen
+luonteensa mielenilmaukset, kunnes pidot ovat ohitse ja hän on
+levähtänyt niistä. Minä pidän seuraelämästä, sentähden en saata pitoja
+kärsiä."
+
+"Mutta, rakas Bob," sanoi Marianne, "mitä on siis tekeminen? Eivät
+kaikki tuttavamme voi meille tulla noin satunnaisesti jonakuna iltana.
+Ellemme pidoissa koskaan kävisi, emme olisi tilaisuudessa tuttavistamme
+koskaan tavata muutamia."
+
+"Ja mikä hupi meille on heidän siellä tapaaminen? Tunnetko heitä
+tosiaankin lähemmin, siksi että näet heidät komeihin pukuihin puettuina
+ja istut muutamia tuntia heidän seassa, vaihtamatta niin sanaakaan
+heidän kanssa muuta kuin että on tukalasti lämmin taikka kauheasti
+kylmä, eli muista yhtä huvittavista asioista."
+
+"Kuitenkin," lausui Marianne, "täytyy mun tunnustaani että pidoista
+pidän; minua huvittaa niissä olla. Tunnen itseni ystävällisemmäksi ja
+enemmän mielistyneeksi ihmisiin, kun näen heidät kauniimmissa
+vaatteissaan ja itseensä tyytyväisnä. Itsestään lankeevaa on, ettei
+keskustella syvämietteisissä aineissa, mutta minä kyselen yhdeltä
+rouvalta mistä hän pitsinsä ostaa, ja hän minulle selittää miten hän
+niitä pesee, ja eräs toinen nainen puhuu pienestä tyttösestään ja lupaa
+minulle uutta mallia kannatin-vaatteelle. Siitä huolimatta on minusta
+mieluista katsoa soreain nuorten neitojen vähän mielistelevän nuorille,
+herttaisille herrasmiehille, ja nuorten herrojen olevan kohteliaat
+ihanoille, nuorille tytöille. Viimeksi on minusta sangen hupainen
+välisti pukeutua paraimpiin vaatteisiini, joskin eivät ole niin peräti
+uuden uutukaiset ja uusimuotiset. Mun tekee hyvää saada välin
+kirkastuttaa itseäni."
+
+"Niinkuin vanhaa hopeata," sanoi Bob.
+
+"Niin, ikään kuin vanhaa hopeata; ja joskin olen uuvuksissa kun
+koteudun, tekee minun hyvää saada nähdä uusia kasvoja ja vieraita
+oloja. Te, miehet, ette tiedä miltä tuntuu kotisalla ja lasten
+kamarissa istua sidottuna ja mikä väsyminen syntyy tuosta
+ykstoikkoisuudesta. Minä puolestani pidän noita paneteltuja pitoja
+asetuksena yhteiskunnassa, joka on ylläpitämisen arvoinen, joskin se
+tapahtuu suurella vaivalla".
+
+"Jos ne vaan eivät niin kalliiksi kävisi", lausui Bob. "Miksi onkin
+pakko enemmän ahmata ostroneita, kananpaistia, kasvisruokaa, jäätelöä,
+kahvea ja champagnea kuin jaksaisi, kello yhden- eli kahdentoista
+aikaan yöllä, jolla ajalla ei kotosalla kukaan järjellinen ihminen
+vatsaansa rasita semmoisilla? Jos olisi yleinen tapa syödä vankin atria
+keskiyön aikana en hiiskuisi siitä niin mitään; mutta täytyyhän
+kuitenkin syödä kolme kertaa päivässä. Ja että laskea viiskymmentä,
+sata, kaksisataa, jopa kolmesataa dollaria menemään, jotta ystävillemme
+saattaisimme vatsatautia yösydän atriasta, on huonosti käyttää
+rahojaan. Vaan jos nyt kerran pidän suuret pidot, pitää meillä olla
+komeasti kuin muillakin ja seuraus siitä näkyy pitkässä rätingissä,
+jonka saa kuitata ainoastaan hullutuksista -- niin, pahemmista kuin
+hullutuksista, sillä ystävämme voivat huonommin tuommoisen atrian
+jälkeen".
+
+"Mutta kaikella tuolla", sanoi Rudolf, "on sentään hyvät puolensakin;
+se on suureksi, erinomaiseksi hyödyksi meille nuorille lääkäreille.
+Mitä olisi meillä muuten tekemistä? Ensinnäkin on meillä hoidettavina
+kaikki ne taudinkohtaukset, joita naisille tulee alavain läninkein ja
+lyhyitten hihojen kautta, sitte kaikki se kivuloisuus, joka tulee
+siitä, että kuumassa huoneessa tanssitaan ahtaissa puvuissa, ja kaikki
+se päänkivistys ja rikotun ruokajärjestyksen seuraus joka syntyy
+hummerin, kolmen, neljän jäätelön, kuuman kahven, leivosten ynnä muun
+-- sekoituksesta, joka kaikki vaan virkaamme edistää semmoisessa
+määrässä, että sitä kyllä kannattaa huomioon ottaa."
+
+"Mutta", sanoi vaimoni, "kysymys on, josko ei löydy muita vähemmän
+kuluttavia, enemmän luonnollisia ja järjellisiä keinoja tuttavuuksien
+ja ystävyyksien elähyttämiseen ihmisten välillä, kuin isojen pitojen
+toimeenpano on".
+
+"Niin", lausui Theodor, "sillä pitoja ei pidetäkään sillä
+tarkoituksella että tutustuisimme niissä naapurilaisiimme. Usein ovat
+'pidot' selvään myönnetyt vaan velaksi seuraelämää kohtaan, joka kerta
+vuodessa maksetaan, että sitte saadaan rauhassa olla. Rouva Bogus,
+esimerkiksi, elää ainoastaan pitääkseen taloansa kunnossa, kaappinsa
+lukittuina, hopeakalunsa luettuina ja suljettuina rasiaan, jota ei saa
+tirkalla auki, ja posliini astiansa rikkomattomassa rauhassa. Hänen
+'parhaat kapineensa' ovat niin ihmeteltävällä tarkkuudella talletut,
+niin monessa kääryssä ja niin kiinni sidottuina, ettei käy laatuun aina
+välin ottaa niitä ulos piilopaikoistaan, vaan tulee sen tapahtua
+huolellisesti ja kunnioittavaisesti kertaansa eli kahdesti vuodessa.
+'Kaikella muotoa,' lausuu rouva Bogus miehelleen, 'käskekäämme nyt
+jokainoa ihminen, jotka tunnemme kerrassaan, että sitte heistä
+pääsemme'. Älä vaan nyt unhoita ketään, jota sitte täytyy päivällisille
+eli teelle kutsua, Sama se, jos tulevat, taikka ei -- kohteliaisuuden
+velvoitus on täytetty, kun heitä on kutsuttu."
+
+"Noin useimmiten on asianlaita", sanoi vaimoni. "Se on kuin sanoisi
+naapurilleen: teitä kutsutaan kaikkein muitten tuttavaimme kera jossai
+määrin uskaltamaan henkenne ja terveytenne, mutta ellette tahdo tulla,
+niin älkää sitte parjatkokaan ettemme ole vieraanvaraisuutta teille
+tarjonneet. Tällä pitojen pitämisellä ovat nyt kaikki velkamme
+maksetut; nyt voimme ovemme sulkea, asettua levollisiksi ja lukon
+taakse panna hienot posliinimme. Bogus rouva sanoo myötäänsä ettei hän
+tahtois elää miten rouva Munter, jolla ei koskaan ole talo tyhjänä
+vieraista -- kaksi, kolme aamiaisella yhtenä päivänä, puolen tusinaa
+toisena päivänä päivällisillä, ja kahdesti viikossa pieniä iltaseuroja.
+Eihän koskaan voi järjestystä talossa pitää tuolla tapaa, päättää hän,
+mutta kaikessa tapauksessa on enemmän hyötyä ja hupia rouva Munterin
+pienissä iltaseuroissa puolen tunnin ajalla, kuin kahdessatoista rouva
+Bogusen isoissa pidoissa".
+
+"Sentähden", sanoi Theodor, "että rouva Munter todellakin nauttii
+toisten ihmisten seurasta, ja siksi ovat hänen pienet pidon-tapaisensa,
+vaikka hän ei ole rikas ja vaikkei hänellä ole vierailleen
+kallisarvoisia tarjottavia, niin sanoakseni seuraelämän juhlahetkiä,
+jossa aika kuluu mieluisammin ja jossa solmitaan ystävyyden liittoja
+enemmän kuin missään muualla. Hän ei kokoa ihmisiä ympärilleen, joilla
+ei ole vähintäkään huvitusta toisistaan, vaan hän valitsee pienen
+piirin henkilöitä, jotka todellisesti toistensa seurassa menestyvät,
+niin että kutsumus on ystävyyden osoitus. Hänellä on useimmiten jotakin
+vieraittensa huvitukseksi tarjona, soittoa eli runollisuuden lukemista,
+eli lipas kauniita piirroksia tahi kuvia täynnä --- ei suuria, mutta
+kyllin vaihtelevaisuuden ja keskustelu-aineiden synnyttämiseksi; ja kun
+siellä ei koskaan ole ahdinkoa, kuumuutta, kiirettä ja levottomuutta,
+niin siellä helposti voi syntyä ja jatkaantua yleinen keskustelu, ja
+hänen luotaan tullaan kotia oikein levähtäneenä ja virvoitettuna.
+Yksinkertainen iltanen on aina makuisa, ehkei kyllin loistava illan
+juhlahetkeksi. Kupillinen teetä, leivoksia vadillinen ja jäätelö eivät
+ehkäise kanssapuhetta eivätkä vatsaa rasita".
+
+"Mitä tänään olet kirjoitellut, isä?" sanoi Jenny nähdessään mun
+laskevan kädestäni kynän, joka välistä onki melkoisella vauhdilla
+paperin yli kiitänyt, sillä minulla on se taito -- siitä ajasta alkain
+omattu, kun kirjoitushuonettani usein pidettiin toisena lastenkamarina
+-- että voin lukea ja kirjoittaa kaikenlaisen ympärilläni vallitsevan
+hälinän ja melskeen kesken.
+
+"Joo, minä olen siitä kirjoitellut", sanoin minä, "josta olemme
+puhelleet".
+
+"Mikä kirjoitelman nimi on? Sillä tietysti se on sanomaan kirjoitus",
+lisäsi Jenny.
+
+"Sen nimi on: _Miksi ei ole hauska?_"
+
+"Sepäs huvittavaa! Annas kuulla!" huudettiin nyt joka taholta.
+
+Minä aloitin. "Surkea mutta paha kyllä, kieltämätön tosiasia on, että
+me pohjan asukkaat emme tiedä emmekä näy oppivan tietämään millä
+huvittaa vieraitamme kun ryhdymme noitten isojen pitojen pitämiseen,
+joita välttämättömästi katsotaan kuuluvan hyvin järjestettyyn
+yhteiskunnan elämään. Mikä voisi olla huvituksena ja yleisenä
+hauskuutuksena, siitä tulee sen sijaan hämähäkinverkko johon kaikki
+seurahuvit auttamattomasti kiedotaan ja tukahutetaan. Syynä lienee se,
+että pohjanpuoleinen yleisesti ja anglosaksilainen erittäinkin ei
+suuresti käsitä vilkkaan keskustelun viehätystä, eikä taida semmoista
+pitääkään. Sana seurahuvitusta merkitsee meillä oikeastaan _jotakin
+syödä_, ja eipä aivan vähääkään syömistä. Isot illalliset, isot
+päivälliset pidetään ensimäisenä huvituksena; ruokaa ja juomaa
+ylöllisesti tarjotaan -- millä muuten vieraitamme huvitamme? -- ja sekä
+isäntä että vieraat hauskuuden mittaavat juoma- ja ruokavarain
+menekkeen mukaan. Että hauskuus juuri olisi _itse seurustelemisessa_
+miellyttäväin eli sama-aatteisten henkilöitten kanssa, se ei juolahda
+kenellekään mieleen.
+
+"Ihan toisin on esimerkiksi Ranskanmaalla ja etelä-Europassa. Siellä ei
+suuresti illallisesta kysytä; pää-asia on että seura on miellyttävä. Ei
+myöskään olla niin peräti varovaiset aatteitaan ja tunteitaan
+selittämään vähemmin tunnetuillekin, jopa tuntemattomille. Ranskalainen
+tahi italialainen haastelee meille itsestään, tunteistaan,
+tulevaisuuden-toiveistaan ja perinnöistään avosydämellisyydellä, joka
+on meille ihan käsittämätön, me emme puhu niistä kun likeisimmille
+ystäville. Tästä seuraa luonnollisuus seurustelemisessa ja vapaus, joka
+tekee keskustelun tuhatkertaisesti helpommaksi kuin meillä, josta
+kahdestakymmenestä asiasta ei yhdeksäntoista pidetä sopivana aineena
+vierasten ihmisten välillä. Lähimmässä yhteydessä sen perusmietteen
+kanssa, että miellyttäväin ihmisten seura on seuraelämän hauskuus ja
+päämaali, on se yksinkertaisuus, jolla virvoitukset tarjotaan. Teen
+kantelee ja antelee joku läsnäolevista naisista; eräs nuorista
+herroista hoitaa teekyökin; joku tytöistä kantaa ympäri korin
+leivoksia; sokeri- ja kerma-astia kulkevat kädestä käteen, ja kaikki
+tämä kaukana siitä että se ehkäisee -- hauskuuden, enentää sen sillä
+sen kautta aina syntyy seurassa liikuntoa, katoaa kaikki tylyys ja
+purkautaan lystisti puheesen.
+
+"Tämän eroavaisuus etukynnessä riippunee eri kansan-luonnosta, vaan
+myöskin eri tavoista. Ranskanmaalla ja Italiassa eletään ja oleskellaan
+niin paljon ulkona kodista, yleisillä kävelypaikoilla ja puutarhoissa,
+että ei millään muotoa voi ympäröidä itseään läpi-tunkemattomalla
+muurilla. Herra A. perheineen murkinoitsee erään puun alla; toisen puun
+siimehessä syö herra B. perheineen eineensä, ja tervehdyksiä,
+hymyilemisiä ja lauseita vaihdetaan tuota pikaa. Perhe-elämä siis
+osaksi muuttautuu taivasalle, eikä se liene sille vahingoksi. Mekin
+käymme tuommoisissa hupipaikoissa, juomme kupillisen teetä eli
+lasillisen punssia, mutta me istumme äännettöminä ja totisina
+kuin hautajaisissa ja ennen kaikkia varomme puhumasta muuta
+kuin jokapäiväisiä vähäpätöisyyksiä; me ylpeästi hymyilemme
+kokenemattomalle, joka tuommoisessa paikassa kaikkein kuullen puhuu
+semmoista, joka enemmän koskee häntä itseään eli muita.
+
+"Mutta voidaksemme vapaasti ja kahleettomasti keskustella, täytyy
+meidän pohjolaisten olla hyvin tuttavat. Ja miten tutustuisimme? Ei se
+voi tapahtua 'isoissa pidoissa', noissa, jotka oikeastaan ovat
+seuraelämän ensimäinen aloittava askel. Paras, minkä niistä voi lausua
+on, että ovat tyhjää paremmat. Herroja ja naisia temmeltää ahdingossa
+kuin lammaskarsinassa, pukkelevat toisiaan, määkyvät vähin yks- taikka
+moniäänisesti, ja menevät kotiinsa sitten -- siinä kaikki. Siellä ei
+voi oppia toisiaan tuntemaan, korkeintaan voi havaita jonkun omaisuuden
+jollakin yksityisellä, ja sittekin useimmiten -- erehtyä. Kerran kyllä,
+se on tosi, sattuu että pari henkilöä, jotka todellakin ovat
+samamielisiä ja sielun-heimolaisia, pääsevät erääseen huoneen-sopukkaan
+häiritsemättä puhelemaan tunnin ajaksi ja eroavat toisistaan tiedolla
+että ovat oppineet paremmin toisistaan pitämään, siis enemmin toisiinsa
+tutustuneet. Eivät sentään tuommoiset pidot ole perin arvottomat. On
+paljo parempi että rouva Bogus kerran vuodessa paljastaa
+vierashuoneensa sohvat ja istuimet ja kutsuu ystäviään luokseen, kuin
+ettei hän niitä ollenkaan paljastaisi, eikä kertaakaan kutsuisi. Hän
+ehkä tuntee riittämättömät voimansa ja aistinsa, asettaa pienemmälle
+seuralle hupaista illankannatinta. Hän ei ehkä voisi ollenkaan
+järjestää silloin hyvinpäin mitään. Kaikki pienet kohdat yksistään
+maksaisi hänelle enemmän huolehtimista, kuin nuo hänen isot
+jokavuotiset 'verkottelemisensa', ja eivät sittenkään onnistuisi, jota
+vastoin noissa isoissa pidoissa hohtavat hopeat, kristallit ja
+posliinit aina näyttävät yhtä komeilta, kokkieukon taitavuus takaa
+illallisen moitteettomaksi ja sokerileipuri pitää jälkimakeisista
+huolta. Syyllähän nousevat kalliiksi hintaluettelot näistä, mutta kun
+Bogus herra ei sitä morise, en luule kenenkään muun oikeutetuksi sitä
+tekemään. En ole rukoillut taivaan vihaa hänen ylitsensä, vaikka hänen
+väkevä kahve on aamuun asti valvoittanut minua ja hänen hummerinsa on
+saanut minua niin mustin mielin elämää miettimään, etten ole sitä ennen
+tehnyt. Bogus rouva on kyllä Eva, joka tarjoo minulle omenan, mutta
+minä olen kuitenkin hupsu Adam, joka sen otan vastaan ja syön mitä
+varmaan tiedän olevan vahingollista ja olen kovin kohtelias,
+moittiakseni synneistäni miellyttävää viekotteliatarta. Maaseudulla ja
+pienissä kaupungeissa on tuommoisten pitojen toimeenpano, joihin kaikki
+naapurit kokouvat syömään, juomaan ja viettääkseen päivää iloisasti,
+oikea laupeuden-työ. Saa silloin katsella toisiaan pyhäpuvussa, ja se ei
+ole vähintä; nuoriso huvitteleiksee ja vanhat sitä katsovat muistellen
+oman herttaisen nuoruutensa aikaa. Maksakoot tuommoiset pidot mitä
+tahansa, niissä ei mene rahat hukkaan".
+
+"Mutta", keskeytti vaimoni, "ellei illallinen tuommoisissakin pidoissa
+pääasiana olisi, niin voisi niitä pitää tiheämpään. Katsos, jos
+emäntäinen tietää ja tuntee että hänen täytyy laittaa viidenlaisia
+leivoksia ja kuudenlaatuista marjahuuppaa eli sylttiä, ja ehkä lisäksi
+jäätelö-torttua ja viini-hyydettä ilman sokerileipurin avutta, niin
+istunee hän mieluummin myötäänsä sisällä, millään muotoa estämättä
+yleistä parasta, kun ei hänellä voi olla niin ja niin kuin Smithin
+rouvalla ja rovastin eukolla oli. Jos seurusteleminen olisi toista ja
+syöminen toista, niin voisi useammin nähdä ystäviään luonaan, sentähden
+sinun mielestäni, pitäisi antaa ohjeita toiseen pitojen loistavuuden
+luonnistamis-tapaan".
+
+"Me voisimme edullisesi lainata toisten kansain tavoista muutamia",
+jatkoin minä. "Ranskassa ja Italiassa perheet määräävät päivän
+viikkoonsa ystäväinsä vastaanottamiseksi, ja iltamalla on sali jotenkin
+täynnä ihmisiä. Vieraista useammat tulevat joka viikko jälleen,
+vuosittain jatkaen käyntejään; siten kaikki tutustuvat ja nuo
+vastaanotto-illat tulevat huvittaviksi ja miellyttäviksi kuin
+perheen-keskuudet; eräitä kasvoja tottuu siellä aina näkemään, jonka
+ohessa tietysti aina väliin uusia henkilöitä ilmaantuu, josta syntyy
+viehättävää vaihetusta. Minun ajatukseni mukaan tekee juuri tuo tiheään
+yhdessäolo seuraelämän virkeäksi ja riemastuttavaksi. Meilläkin on
+tehty koetus 'vastaanotto-iltamilla', mutta puhumatta muutamista
+taiteilioista eli muukalaista, syntyy näistä illoista yhtä monta
+pitopäivää eli peli-klubia. Muutenhan löytyy monta muuta
+huvittelemistapaa vieraille, niinkuin soittoa, kuvaelmakokoelmia,
+lausuntoa y.m. Vaan on vaarassa että tämäkin vaihetus päättyy siihen,
+että ainoastaan etevimpiä taiteilioita pidetään kelvollisena
+esiintuomaan näytteitä taidoissa. Kuitenki voinee pitää tätä tietysti
+paljoa edistävämpänä ja jalostuttavampana kuin noita kalliita
+illallisia.
+
+"Minun neuvoni -- sillä semmoisen antoon pidän itseni oikeutettuna --
+olisi sentähden, että kaikissa pidoissa kallisarvoisia välikappaleita
+vältettäisiin, ettei kutsuttaisi kokoon muita henkilöitä kuin
+semmoisia, joita ainakin voi luulla samamielisiksi ja joilla olisi
+hupia toistensa seurasta, ja sitten jätettäisiin niille täysi vapaus
+olla huvitettuina eli ei. Se hupaisuuden tunne, jonka tuntee muutamissa
+piireissä, riippuu aivan isäntäväestä ja heidän käytösvasta. Löytyy
+ihmisiä, joitten sydämellinen halu edistää toisten iloa on niin
+epäilemätön, että oikein syän ilostuu ja keventyy paljaasta heidän
+näkemisestä. Jos heidän on onnistunut saada jotain erityistä toimeen
+vieraittensa huviksi, ovat siitä itse niin riemuissaan ettei kivet ja
+kannotkaan voisi olla heidän iloon yhtymättä. Semmoisten ihmisten
+tykönä saattaa kernaasti syödäkin itsensä sairaaksi, jos heidän pistää
+päähän vieraitaan komealla illallisella ilahduttaa. Mutta onneksi se ei
+usein heille johdu mieleen. Sillä he tietävät että emäntä, joka elää
+alinomaisessa pelvossa siitä miten suuri illallislaitos viimein on
+esiytyvä, ei voi olla hetikään niin herttainen ja ystävällinen, kuin
+jos hän tyynein mielin ajattelee sitä teen tarjoomista eli leivottua
+kakkua, joka tulee annettavaksi. Hyvin hyvä asia on, jos voi
+vierailleen hankkia kauniin soitannon nautintoa, mutta välttämättömäksi
+tavaksi ei pidä sitä tehdä. Myöskin ovat vieraat velvoitetut
+hupaisuutta edistämään, eikä istumaan tuossa puukuvina odotellen että
+heitä huvitettaisiin. Isäntäväen velvollisuus on elähdyttää
+vieraittensa vilkkautta ja lystillisyyttä näyttämättä että se heille
+olisi väkinäistä. Mikä esimerkiksi on enemmän masentavaa, kuin jos
+rouva Smith, niin pian kuin syntyy hetken hiljaisuus, kulkee yhdestä
+joukosta vieraita toiseen, hupattaen: 'Voi, varmaankaan herrasväellä ei
+ole hauska!' eli 'Millä voisimme huvitellaita?' Tähän ei voi muuta
+vastata kuin että on hauska, eli ettei tarvita mitään erityistä
+huvitusta, mutta tuommoiset lauseet yhtä varmaan seuran hupaisuuden
+kuolettavat kuin kynttilän sammutin liekin sammuttaa, kun sen panee
+kynttilän yli.
+
+"Mitä viehättävin on Edmond Aboutin kertomus Tolla kirjassaan
+vastaanottopäivistä vanhan korkea-aatelisen roomalaisen perheen luona
+-- siitä rauhallisuudesta joka joka huoneessa vallitsee -- kuinka
+tullaan ja mennään aivan vapaasti -- kuinka vieraat, ihan kuin
+kotonaan, tekevät mitä tahtovat: muutamat keskustelevat vilkkaasti,
+toiset istuvat hiljaisina ja haaveksivaisina, toiset taasen ovat
+schack-peliin kiintyneet eli soittavat, eli kulkevat edestakasin
+terassilla.
+
+"Usein sattuu ihminen olemaan mielentilassa, joka tekee tehokkaan
+yhtymisen seurakeskusteluun suureksi vaikeudeksi; lepoa silloin
+vaadittaisiin, kernaasti kuunteleisi mitä muut puhuvat, kernaasti
+rasituksetta pitäisi hupaista iltaa; ja talo, jonka vieraanvaraisuus
+avaa oven seposelälleen ja jossa löydän melkein kodin, jossa voin puhua
+eli olla vaiti, miten itseni haluttaa, on minulle senlaisina hetkinä
+todellinen siunaus. Siellä olen kuin kotonani, minua siellä
+ymmärretään; jos tulen aikaisin, tai myöhään, olen aina yhtä
+tervetullut. Jos voin seuran hupaisuutta edistää, eli en voi, on se
+yhtä. Tulenhan minä takaisin monena iltana, ja luotetaan siihen, että
+sitte velkani maksan.
+
+"Ystävieni joukkoon luen erään nerokkaan miehen -- todellisesti
+intonerokkaan, mutta joka on sen luonnolliselle omituisen luonteen ja
+vuokseen alainen, joka seuraa tuota mielenlaatua. Hänellä on
+hermollinen pelontunne kaikkea seuraelämää vastaan. Kauhunaan,
+mahdottomuutena ovat hänestä päivällisten ja illallisten pitämiset --
+mutta minä tiedän erään vierashuoneen, jossa vallitsee tyyneys ja
+hiljaisuus ja jossa seisoo sangen nattaunut vanha sohva, ja tänne astuu
+hän sisään ovelle koputtamatta, ja siellä näkee hänet usein sohvan
+selkimeen nojautuneena puolittain suljetuilla silmillä, mitään
+ympärillä olevista huolimatta, jotka myöskään eivät häntä häiritse. Kun
+sattuu, ottaa hän keskusteluun osaa, ja usein, ennenkun hän itse eli
+muutkaan mitään aavistaa kavahtaa hän unelmistaan ja rupeaa vapaaseen
+ja huolettomaan keskustelemiseen. 'Miten saatte sen ja sen niin usein
+luonanne käymään?' kysytään meiltä. 'Me olemme häntä kerta toisensa
+perästä kutsuneet tykömme, mutta häntä ei näy tulevaksi koskaan'. Ja me
+häntä emme käske koskaan; hän tulee kuitenkin.
+
+"Lyhyesti, koko asia on siinä, että seuraelämän tarkoitus pitää oleman
+ihmisten kesken ystävällisen ja tutunomaisen yhteyden synnyttäminen.
+Jos se ei tapahdu -- kutsutaanko vaan pakosta eikä todellisesta
+ystävällisyydestä vieraitaan, niin seurauksena on meillä se henkeä
+puuttuva muoto seuraelämästä, jota valitamme. Sillä kun isäntäväki ja
+vieraat katselevat toisiaan väliä-pitämättömyydellä ja kummin puolin
+onnitellaan itseään kun pidot ovat lopussa, niin on mahdoton että
+heillä voisi olla hauska toistensa seurassa. Sitävastoin, jos vaan on
+päämaalina semmoisten ihmisten hupainen kanssakäyminen ja tapaaminen,
+joilla on hauskuutta toisiinsa tutustumisesta, niin on ihan
+vähäpätöistä mitä tehdään, eli mitä tarjotaan -- aina on senlaisessa
+seurassa hauska ja miellyttävä olla".
+
+
+
+
+V.
+
+Nuorten ilon kahlehtiminen.
+
+
+"Tuossa oli neljäs onnettomuus suurten markkinain alla X:issä", lausui
+Jenny ja pani sanomalehden luotaan.
+
+"Ja se ei suinkaan ole paljo", sanoi Theodor, "kun ajattelee että
+markkinat oikeastaan pidetään vaan kansanhupina, joissa kaikilla
+poikanulikoilla on oikeus tehdä mitä vaan haluavat".
+
+"Poika poloiset!" sanoi vaimoni; "nyt kaikki kannetaan heidän
+niskoille!"
+
+"Kaikessa tapauksessa", väitti Jenny, "näkyvät kuitenkin olleet syypäät
+tulipaloon kaupungissa. Muutamat poikaset aikoivat panna toimeen
+leikkitulituksia, kertoo lehti, mutta siitä sattuikin tulemaan
+tulipalo".
+
+"Me lääkärit saamme aina paljon tekemistä tuommoisten kansanhupien
+jälkeen", lausui Rudolf, "aina sattuu silloin ulkonaisia vahingoita,
+välisti oikein huvittavia luunrikkomia, eli tulee pakko sahata jäseniä
+poikki. Niin on myöskin hautajaisissa ja muissa juhlallisuuksissa,
+joita väki tunkee katsomaan".
+
+"Se on käsittämätöntä", lausui Bob, "ettemme saata oppia huvitteleimaan
+ilman melua, hälinää ja hulinaa. Ranskanmaalla ja Italiassa suuretkin
+kansalliset juhlallisuudet vietetään ilman mitään telmäämistä;
+tappelemisia ei koskaan tapahdu kuin meillä. Meidän poikaset ja nuoret
+miehet eivät luule muutoin voivansa hauskutella, jos eivät saa käyttää
+nyrkkiään. En ymmärrä mistä se tulee".
+
+"Joo", sanoin minä, "yhtä vähän kuin oikeastaan osaamme vieraitamme
+huvitella, yhtä vähän itse osaamme huvitettuina olla. Emmekä myöskään
+lapsiamme huvittele eli hanki heille kotosalla huvitusta. Seuraus siitä
+on että poikaset ja nuorukaiset, joilla on halu huvituksiin voimakkain,
+kun kerta pääsevät vapaiksi, ovat miltei kuin irti päässeet
+kahlekoirat, ja melkein muille rauhallisille kansalaisille käyvät
+hengenvaarallisiksi rajun, hillitsemättömän iloisuutensa kautta."
+
+"Ethän tahtone että nuorille poikaisille huvitukseksi pantaisiin
+toimeen tanssihupia ja seuranäytelmiä!" sanoi vaimoni naurahtaen.
+
+"En", vastasin minä, "mutta ensimäisenä pitäisin sen tärkeänä ettei
+kotona lapsia ja lasten leikkimisiä katsottaisi vaan vastuksina
+oleviksi; minä tahtoisin että äiti uhraisi vähäisen ajastaan
+opettaakseen pienokaisia leikkelemään, piirustelemaan ja maalaamaan
+paperinukkeja, eli muuta semmoista, että isä antaisi heille aselaatikon
+ja opettaisi työaseitten käyttämistä heille. Tuhansin heidän aika, joka
+siihen tuhlausisi, kostuisi heille takaisin. Vielä tahtoisin että joka
+koulun luona löytyisi leikkikenttä ja että poikain leikit pidettäisiin
+yhtä tärkeinä kuin kielioppi ja maantiede.
+
+"Minä tahtoisin että opettaja olisi heidän leikeissä osallisina,
+opettasi heitä pallisilla olemaan ja luistelemaan y.m. Kymmenen ja
+kahden kymmenen vuoden välillä on nuorukaisen luonto täynnä
+rauhattomuutta ja riehunta, jonka _täytyy_ päästä ulos uhkumaan.
+Poikasella on tosi tarve huutaa, telmetä, teuhoa ja peuhota, painia,
+lyödä y.m., mutta sopivain ja terveellisten ruumiinharjoitusten kautta
+vähenee hänen hurjuutensa ja ne ovat hänelle kaikissa suhteissa
+suureksi hyödyksi. Vaan missä oppii hän luistelemaan, pallia lyömään,
+mäkeä laskemaan, noihin kaikkiin, jotka ovat hänelle niin tarpeesen? Ei
+koulussa suinkaan, ei isältään, jolla ei ole aikaa eikä halua hänelle
+sopivain kumppaleiden hakemiseen noihin harjoituksiin. No, siis hankkii
+hän kumppaleita itse, ja todellakaan ei saata häntä siitä soimia, ettei
+aina satu parhaita.
+
+"Poikanen on saanut kelkan ja hankkinut tuohon hupiin itselleen
+kumppaleita ja nyt lasketaan alas ahkeraan mitä jyrkimmistä törmistä.
+Vaan eräänä päivänä pieni kelkkanen sattuu pukkaamaan jonkun totisen
+kansalaisen kumoon, ja tuo totinen kansalainen saa polveensa myöskin
+totisen mustelman. Mikä siitä on seuraus? Ei lähetetä poikia toiseen
+törmään, jossa halun mukaan, ketään vahingoittamatta, saavat laskea,
+vaan asetetaan kielto mäenlaskua vastaan koko kaupungissa, ja sen
+kautta saa tuo huvitus vielä viehätyksen kielletyn ilon nauttimisesta.
+
+"Niin tahtoo poikanen luistella; sitä hän ei saa, sillä se voisi olla
+vaarallinen hupi, ja se kyllä on tosi; mutta miksei pyydetä
+päälleluetettavaa miestä menemään jäälle poikasten myötä katsomaan
+etteivät lähde vaarallisille paikoille? Nykyään perustetut n.s.
+luisteluradat ovat kyllä parannuksena tässä, mutta lukuisat tapaturmat
+osoittavat ettei poikasilla ole tarpeellista peräänkatsontaa.
+
+"Suuresti erehdytään, jos luullaan tarpeelliseksi nuorten huvitushalua
+hillitä. Jos sen sijaan koeteltaisiin valvoa ja johtaa sitä huimuutta
+joka huvituksia etsii, hurjiakin huvituksia, koetettaisiin terveyttä
+edistäviä keinoja hankkia heille niin se olisi koko yhteiskunnan
+hyväksi. Jos yleisiä huoneuksia tuommoisiin huvituksiin
+kustannettaisiin, jos laitettaisiin lastentarhoja, kiikuilla,
+pallinheitolla, mäenlaskulla ja muulla semmoisella, niin saataisiin
+korolla rahat kohta takaisin. Jos kouluissa, samoten kuin niihin
+voimistelunopettaja hankitaan, olisi asetettu myöskin leikkien
+opettaja, joka opettaisi poikasille terveelliset, hupaiset leikit
+noiden niskoja taittelevain, usein raakuuksiin ja tappeluihin
+muuttuvain sijaan, joihin nuoruuden veri kuohuilee, niin semmoiselle
+opettajalle hyvin kannattaisi maksaa hänen palkkansa.
+
+"Nyt saarnataan ja soditaan noita telmääviä leikkimisiä vastaan, tuota
+huimuutta koetaan tukehduttaa, joka on sanomattoman väsyttävä, mutta
+poikasille aivan välttämätön. Lasta voipi niin ankarasti kasvattaa,
+että siitä tulee vasten sen luontoakin hiljainen ja pelkäävä, mutta
+varmaan voi otaksua että luontonsa purkaa kahleensa toisaalle.
+Tupakoida, juoda ja huonoa romania lukea, on paljo pahempaa, kuin
+juosta ympäri soita ja maita, eli lyödä painia, eli tapella. Mutta
+nuorukainen, jota huvituksista on estetty ja kahlehdittu, pääsee kerran
+jutkosta vapaaksi, ja silloin hän ahnailee huvituksia, lienevät mitä
+laatua tahansa. Usein nähdään poikasten, jotka kotona näyttävät
+siivoilta ja hiljaisilta, kun omin käsin pääsevät ulos, menettelevät
+muita hurjemmin. Kotona eivät tohdi tuolia liikuttaa eikä lastuakaan
+vuolla; pääsevät sitte kerran ankaruuden alta uskaltavat he kaikkeen
+ryhtyä, eikä löytyne pojankuria, niin ilkeää, johon hän ei ehdi".
+
+"Tuo kaikki voi olla totta", sanoi vaimoni, "mutta millä sitte nuorta
+väkeä kotona huvitettaisiin?"
+
+"Sitä meidän juuri tulee oppia. Vanhempain tulee aikansa, mukavuutensa,
+niin rahansakin alttiiksi antaa tähän tarkoitukseen. Heidän tulee
+joutaa valvomaan lasten leikittelemisiä, heidän tulee oppia kärsimään
+lasten pienten jalkain kopinaa ja telmäämistä aamusta iltaan saakka,
+heidän tulee hankkia heille kelkkoja, keinuhevosia, luistimia ja muuta
+semmoista. Kun lapset kasvavat, nuo uhraukset myöskin kasvavat, mutta
+ne tulevatkin palkituiksi. Äiti, joka kutsuu nuorta väkeä luokseen
+lastensa huviksi, antaa heidän kaikessa yksinkertaisuudessa iltahetken
+tanssia, vanteita heitellä, leskistä juosta, croquetilla olla, eli
+soudella järvellä y.m., ei ole vaivojaan katuva. Isä, joka poikansa
+uimaan opettaa; sekä soutamaan, luistelemaan j.n.e., isä, joka kulkee
+poikansa kanssa kävelemässä ja antaa hänen keiloja heitellä tuttavien
+kanssa (ilman punssin juomista) on kauan oleva poikansa rakkain
+kumppali, ja semmoisilla vanhemmilla ei satu usein että heidän poikansa
+eivät kotosalla olostu, eli huonoissa huvituksissa hakevat
+ajanviettonsa. -- Vaan kun vanhemmat itse eivät kotona olostu, kun isä
+ei ainoatakaan iltaa saa kuluneeksi pelittä ja äiti on teaterissa eli
+illallisilla, miten lapset sitten olostuisivat kotona?"
+
+"Mutta vanhempia löytyy, joitten täytyy elatuksekseen niin ahkeroida,
+etteivät jouda lapsiaan johdattamaan", väitti Bob, "ja lapset tulevat
+niin aikaisin oman onnensa nojaan jätetyiksi, ettei heidän
+vaurastumista voi valvoa".
+
+"Ja siinä juuri, minun ajatukseni mukaan, valtio olisi toimeen astuva",
+sanoin minä, "asettamalla kouluihin leikit oppiaineeksi, niin voin
+sanoa, ja kustantamalla kasvavalle, työtätekevälle nuorisolle
+huoneuksia, joissa tuo nuoriso voisi säädyllisesti ja vahingotta ja
+maksotta -- huvitelellaita".
+
+"Vaan me naiset", sanoi Jenny, "emme ainakaan ole niin huvituksien
+tarpeessa. Työ itsessään on hupi meille".
+
+"Niin, se on kyllä helppo niitten sanoa, joilla on hyvä koti, ja joille
+työ ei pakosta tule rasittavaksi. Mutta aatteles nuoren iloisen tytön
+koko päivän istuvan tukalassa, tahkea-ilmaisessa huoneessa määrä
+tuntiin saakka ommellen. Ilta tulee, ja hänellä on kolmekertaisesti
+niin suuri halu huvitusta, ja kolmekertaisesti niin suuri tarve
+huvitusta kuin onnellisempi osaisilla sisarillaan. Mihin hän siis
+menee? Teateriin ehkä, nuoren miehen seuraamana, yhtä ajattelemattoman
+kuin hän itse on, ja vähemmin siveellisen; ja sieltä juomien myymälään
+juomaan lasillisen viiniä, ja sitten yhden vielä, kunnes hän
+huumautuneena ja ajattelematta mitä hän tekee -- menee, mihin? Turmiota
+kohti".
+
+"Huh! Se oli julmaa!" lausui Jenny, "Täytyy tunnustaani että todellakin
+olen ansioksi itselleni lukenut sen, että niin vähän pyrin huvituksiin,
+olostun kotona niin hyvin ja teen niin halusta työtä. Todellakin olen
+pitänyt itseni moitteettomana nuorena neitosena, mutta sen johdosta
+mitä isä nyt on lausunut, huomaan selvään että kaikki tulee siitä kun
+kodissani olen niin onnellinen".
+
+"Aivan niin, lapseni; se joka on onnellinen ei tarvitse huvituksia.
+Lapsi joka kodissaan on onnellinen, ei hae hupia ulkoa. Vaan koska nyt
+poikasen onnenkäsitykseen kuuluu melske ja telmääminen, niin on tärkeää
+että hän sitä saakin. Mutta nyt on tulennos takassa hiilostunut ja nyt
+lausumme toisillemme hyvää yötä".
+
+
+
+
+VI.
+
+Se on muodinmukaista.
+
+
+Kirjoitushuoneeni ja vierashuoneen välinen ovi oli avoinna, ja minä
+kuulin sieltä ikäänkuin silkkisiipien suhinan, jos jonkinlaista
+linnunviserrystä ja kuherrusta, josta minä saatoin ymmärtää muutamain
+Jennyn ystävätärten tulleen meille käymään. En voinut olla heittämättä
+silmäystä ovenraosta katsoakseni noita kukoistavia kasvoja, jotka
+pilkistivät esiin fasanilinnun höyhenien, kyyhkynsiipien ja nyökkyvien
+vesilintujen alta.
+
+Nuori impi, hyvin kasvatettu ja hyvin puettu, on aina suloinen
+katsella; ja minä puolestani kadotan aina sydämeni (kuvannollisesti
+puhuttu, tietysti) kun joku noita raittiita kukkasia minua tielläni
+kohtaa. Heidän kiharansa ja verkkonsa ja röyhellyksensä ja koristimensa
+-- heidän joutavuudet, hullutukset, jos niin tahdotte -- viehättävät
+minua, miten kiharapään lapsen oikut ja lorut. Ja nuo pienet
+tenhottaret aavistavat heti minun heikkouteni. Jo minun tervehtäissä
+huomaan heidän silmistä että he ovat ihan varmat siitä, että voivat
+kietoa minua vaikka pienimmän sormensa ympäri, jos haluavat.
+
+Jennyn ystävättäret ovat miellyttäviä tyttösiä -- hyvissä
+ymmärtäväisissä perheissä kasvaneita kukkasia -- he eivät ole
+pakanallisia ruusuja, joita muodikas seuraelämän kasvatuslaitos on
+kehittänyt. Hyvät äidit ja tunnolliset tädit ovat heitä tarkkuudella
+kasvattaneet; heille on opetettu että joka on hyvä, se on myöskin
+kaunis, että pienet tyttöset eivät saa ylpeillä punaisten kenkäinsä ja
+ihanain kiharainsa yli, ja monta muuta hyvää totuutta. He ovat käyneet
+parhaimmissa kouluissa, saaneet nykyajan korkeimman sivistyksen, ovat
+tähtitiedettä, maanoppia ja viisaudenoppia tutkineet -- niin että se,
+joka sattuu lukemaan tietojensa luettelon hiukan peljästyy antaumasta
+puheisiin heidän kanssa. Minä kuuntelinkin suurella tarkkaavaisuudella
+vilkasta keskustelua vierashuoneessa, ja siellä keskusteltiin...
+
+Niin, mistä nuoret immet kernaimmin puhelevat, kun joutuvat keskenään
+juttelemaan? Ei suinkaan Nilvirran alkulähteistä eli päiväntasaajista
+ja niiden myrskyistä, eli Dante'sta, eli Shakespeare'sta vaikka kyllä
+koulussa kaikkea tuota lukeneet ovat, vaan aineesta, joka on heille
+paljoa rakkaampi ja likeisempi -- johon naisten huomio ikuisesti on
+kiintyneenä, aina siitä saakka, kun Eeva pukeutui ensimäiseen
+sikunapuunlehtiseen pukuun.
+
+Minun on myöntäminen että pukeutumisen salaisuudet viime aikoina ovat
+minua kammostuttaneet. Tuskin on siitä kulunut vuosikausi, kun Jenny
+tyttärelläni oli kiiltävät tummanruskeat hiukset, jotka hän väänteli
+monenlaisiin pehmeisiin kiemuroihin kasvojensa ympäri ja kietoi
+klassilliseen nutturaan ne niskaan. Jennyllä oli joku mitta
+taiteellista aistia tuossa tukkansa laittamisessa ja minä tunnustaan
+että jokapäiväishupieni joukkoon luin hänen päänsä sukimisen
+katsomista. Hänellä oli aina kukkanen, lehti, oksa, taikka
+ruusunuppuinen palmikoissaan, joka näytti niin viehättävän verekseltä
+ja teki hänen omituisesti runollisen näköiseksi.
+
+Mutta kaikki tuo on kadonnut vähitellen. Ensin Jennyn hiukset alkoivat
+näyttää aaltoisilta, sitten käherretyiltä, niin että seisoivat suoraan
+pystyssä melkein, minulle suureksi huoleksi ja levottomuudeksi; mutta
+jos asiasta virkoin mitään, vastattiin heti: "Se on muotikasta! Kaikki
+pitävät niin hiuksensa, isä".
+
+Minä koetin puolestani tätä vastustaa, koska se sileä, säännöllinen
+tapa sukia hiuksensa, jota ennen olin aamiaispöydässä ihaillut, nyt
+usein muuttui kummalliseksi sekasorron kudokseksi, johon tuota
+tuhansiin mutkiin oli väännelty, kiedottu, kudottu ja solmettu, ilman
+minkäänlaisen kauneuden-aistin noudattamista. Vaan silloin ilmoitettiin
+minulle, että se oli tarpeellista johonkin erittäin loistavaan
+tilaisuuteen ilta-päivällä.
+
+Vaimoni ja minä emme oikeastaan käy suurissa seurueissa, mutta Jenny
+houkuttelee meidät talven kuluessa muutaman kerran ulos, jotta
+seuraisimme seuraelämän edistymistä; ja noissa tilaisuuksissa olen
+suuresti kummastellut sitä säännöttömyyttä, joka vallitsee viehättävän
+sukupolven päänsilittämistavassa. Näyttää niinkuin eivät kampaisi
+itseään ollenkaan. Minä tiedän tietysti että olen vaan ymmärtämätön,
+osaamaton, hämmästynyt mies, mutta minun silmissäni näyttävät kaikki
+nuo naiset semmoisilta, kuin jos oisivat levottoman unen jälkeen
+nousseet vuoteestaan, suorineet pukunsa päälleen ja heti töytänneet
+sisään salonkiin, silittämättä epäjärjestyksessä olevia kiharoitaan.
+Sitäpaitsi näyttää kaikilla nuorilla naisilla olevan ihan samanlaisesti
+hiuksensa laitettuina, joka herättäisi minussa luulon että sama
+taiteilia oli ne kaikki "laittanut".
+
+Minä tosiaankin hyvin kävin hämilleni ensi kerran illallisilla
+kohdatessani muutamia nuoria ihastuttavia tyttöjä, joita luulin
+tuntevani yhtä hyvin kuin oman tyttäreni, mutta jotka näyttivät minusta
+nyt ihan oudoilta. Heillä oli nimittäin kaikilla pää kammattu tapaan,
+joka selvään mieleeni muistutti sähkövoimalla tekemät temppumme ja
+kokeemme, jolla meidän koulussa oli tapa huvitella, kun esine seisoi
+erittämis-pallilla ja joka karva sen hiuksista nousi pystyyn ihan
+itsestään. Ne korkeat, selkkauksiin joutuneet hiustornit ja
+eriskummaiset koristeet, joita sinne oli ikäänkuin heittämällä pantu
+sinne, tänne, vaikuttivat minuun niin kovasti, että luulin edessäni
+olevan jonkunlaisen lumotun olennon, ja että tuskin voin heidän
+kanssaan puhella maltillisella mielentyyneydellä, eli käsittää noitten
+ihmeellisten olentojen olevan niitä miellyttäviä, hyvin kasvatettuja
+nuoria tyttöjä, moitteettomia sisaria ja tyttäriä, opettajattaria
+pyhäkouluissa y.m. -- jotka niin usein kotonani olen tunnustanut sangen
+suloisiksi ja järkeviksi.
+
+En tiedä mistä se tulee, mutta sana: se on muotikasta, heittää kaiken
+yli johon se heijastaa niin lumoovan kiillon, että suurimmat
+hullutukset tulevat hyväksytyiksi mitä järkevimmiltä tyttösiltä, kun
+vaan tuo tenhosana on lausuttu siitä. Jonkun ajan vihaavat he muotia --
+he sanovat että se on "kauheaa" vaan he lausuvat sen hiljaisittain
+hoippuvin voimin ja heittävät lausumatta loppupäätöksen, että heillä on
+oikeus vastaisuudessa kutakuinki jäljitellä inhottua mallia.
+
+Huvikseni kirjoittelin ylös mitä kuulin heidän ripeästä keskustelusta,
+ja annoin jokaiselle kauniista puhujattarista sen linnun nimen, jonka
+höyheniä hatussaan itsekukin kantoi.
+
+"Minä tunnustan", sanoi pieni Kolibri, "että olen ompeluksesta ihan
+väsyksissä; muodit ovat niin eroavaiset viime vuoden muodista että saa
+tehdä kaikki uudestaan saadakseen mitään muodin mukaista pitääkseen".
+
+"Niin, eikö se ole kauheaa!" lausui Fasanilintu; "Aatteles vaan mun
+uutta, vaaleata silkkipukuani! Se tuli hyvin kalliiksi, ja minulla on
+se ollut pari kertaa ainoastaan päälläni, ja eikö se jo näytä
+vanhanaikaiselta! Saan todellakin olla menemättä seuroihin talven
+ajalla, vaan siksi ettei minulla ole päälleni panemista".
+
+"Niin, muodit muuttuvat yhä useammin ja useammin", sanoi Kolibri, "niin
+että lopuksi ei ehdi minkään muun kanssa, kun niitä seurata täytyy".
+
+"En suinkaan minä jouda tekemään mitään muuta", kuhersi Kyyhky. "En
+ehdi lukea, en soittaa enkä piirustella. Jos olisin 'ylhäisiä' ja en
+muuta tarvitseisi, ollakseni somasti ja muodikkaasti puettu, kuin
+lähettää muotikauppiattaren ja ompeliattaren luokse käskyjäni, niin
+voisi olla hupainen elää tässä mailmassa. Mutta, tuo ijankaikkinen
+homma pukemisen, muutosten ja muuttelemisten, karneerinkein ja hattujen
+ja tukanlaitosten kanssa, ilman että sittenkään ehtii muodin jälkiä
+seurata -- se on todellakin mahdotonta sietää!"
+
+"Minä", sanoi Jenny, "en toivo koskaan ehtiväni muotia seurata, vaan en
+myöskään tahdo kovin jälkeen jäädä; en tahdo minusta sanottavan: 'kas
+kuinka hän on vanhanaikaisen näköinen!' ja vähäisillä varoillani ja
+omatuntoni (sillä minulla on tässä suhteessa omatunto enkä tahdo kovin
+paljo rahaa haaskata pukuuni) kanssa huomaan minä pukuni olevan oikein
+kalvaavan tuskan-aineisen".
+
+"Tiedättekös, tytöt", sanoi Kolibri, "minä aattelen monta kertaa että
+olisi oikein soma ruveta luostarisisareksi, vaan päästäkseen näistä
+huolista. Että kerrassaan hyljätä kaikki pukemisen vaivat ja tietää
+ettei tarvitseisi muuta kuin leveän kaapun ja nuoran-palasen
+vyötäisilleen, sehän olisi ihanaa lepoa -- jos emme olisi
+protestanttilaista uskoa tietysti".
+
+Kun Kolibri oli näistä neljästä se, joka enin huolehti pukuaan, tämä
+selitys herätti raikkaan naurun, mutta se ei Kolibria keskeyttänyt, hän
+jatkoi:
+
+"Niin, minä tunnustan etten tosiaankaan tee muuta kuin sen, että pidän
+kunnossa pukuni ja käyn pidoissa. Tiedätte ettei isäni ole varakas, ja
+jos minä tahdon muassa mailmassa olla, täytyy sen tapahtua
+säästäväisyydellä ja aikani menee ihan hameitteni neulomiseen ja
+kääntelemiseen ja muuttelemiseen, niinkuin minun nyt on tekeminen. Vaan
+ei se kyllä voi olla oikein. Minä muistan kun ensi kerran menin
+ehtoolliselle ja piispa puhui niin kauniisti meille kristityn
+velvollisuudesta kilvoitella hyvän kilvoituksen -- niin minä tein
+vakaan päätöksen koettaani se tehdä; mutta nyt tunnen itseni hyvin
+kurjaksi ja pieneksi, sillä olen siitä varma ettei tämä meno vie
+sinnepäinkään. Mutta miten tulee tehdä?"
+
+"Luultavasti niinkuin täti Beby Titcomb tekee", sanoi Fasani.
+
+"Täti Beby Titcomb!" kertoi Kolibri, "niin hän on oikea pyhimys. Hän
+kaikki rahansa panee laupeudentöihin, ja myötäänsä hän käypi köyhiä ja
+sairaita tervehtimässä -- mutta, tytöt! minkä näköinen hän on! Kun
+ajattelen pukeakseni samanlaisiin kuin hän, niin todellakin
+uskallukseni masentuu. Onko tosiaankin tarpeellista käyttää tuommoista
+pukua ja tuommoista hattua, ettei olisi mailman-mielinen?"
+
+"Ei", lausui Jenny, "tuota en ma usko. Päinvastoin luulen että tätisi
+niin hyvä kun onkin, enemmän vahingoittaa kuin edistää asiaansa, juuri
+sillä että hän sen ulkomuodollaan tekee niin rumaksi. Minä todellakin
+uskon, että jos hän osan rahoistaan käyttäisi pukemiseensa, voittaisi
+hän monen puolelleen, joka nyt vaan nauraa häntä, ja saisi heidät
+auttamaan monen hyväntyön edistämiseen."
+
+"Ja sitäpaitsi", sanoi Fasani, "olen jossai lukenut, että yksi
+ihannetaiteista on olla hyvin puettu, ja tuon osan kehittäminen on,
+luulisin, yksi naisten tehtäviä. Kaikessa tapauksessa minä itseäni
+sillä lohdutan. Sitäpaitsi on minulle mieleistä olla hyvin puettu;
+minusta ei ole maalariksi eikä runoiliaksi -- kaikki taiteellisuus
+luonnossani ilmoittautuu puvussain. Minä tahdon puvussani aina
+ilmituoda muodostuneen aatteen; minä tahtoisin joka läningille
+erityiset hansikkaat, hatun, kengät, auringonvarjon, ja niin edespäin.
+
+"Vaan, rakkahin", lausui Jenny, "siihen vaadittaisiin kokonainen
+omaisuus".
+
+"Ja jos minä rikas olisin oisin varma siitä, että suurin osa sitä
+käytettäisiin tuolla tavoin. Minä osaan kuvitella mieleeni puvun niin
+täydellisen, etten ole sitä nähnyt vielä. Kuinka mielisin näyttää mitä
+saisin aikaan! Nyt minulla elämässäni ei ole hauskaa hetkeä. Minä olen
+aina huonosti puettu. Minun täytyy kaikki tarpeeni ostaa sieltä,
+täältä, miten vaan helpommin voisin saada -- ja nythän on kaikki niin
+kallista! Ja minulla on niin vähäiset varastot, ja muodit niin tiheään
+muuttuvat! Vaan mitä voinkaan! isä antaa mulle niin paljo kuin hän voi,
+sen tiedän, eikä juolahtaisi mieleenikään enempää pyytää häneltä".
+
+"Onko siis olemassa suurempaa orjallisuutta kuin muodin valta on?"
+sanoi Kyyhky. Kaikki tunnustamme sen hullutukseksi ja kaikki
+kyykistymme kuitenkin sen ikeen alla. Me olemme kerrassaan tulleet
+pelkäämään sitä. Mistä se sitten on kotoisin, tuo mahtava isovalta?"
+
+"Muotien syntyperää kysellä on sama kuin tiedustella mihin kaikki
+nuppineulat joutuvat", lausui Fasani. "Ajatelkaa vaan niitä tuhansia,
+miljoonia nuppineuloja, joita joka vuosi käytetään, eikä ainoakaan
+niistä kulumalla kulu. Mihin ne kaikki joutuvat? Luulisi jossain
+löytyvän nuppineula-kaivoksen.
+
+"Viktor Hugo sanoo että ne keräyvät Pariisin loakkoihin", lausui Jenny.
+
+"Ja muodit lähtevät yhtä puhtaasta lähteestä", huusin minä
+kirjoituspöytäni vierestä".
+
+"Voi meitä, Jenny! Nyt isäsi on kuullut kaikki lörpötyksemme!" oli
+ensimäinen huudahdus, jonka sitte kuulin, ja samassa silkkiset lentimet
+alkoivat liehua ja koko joukko surahti kirjoitushuoneeseeni.
+
+"Oh, te olette kovasti häijy, mr Crowfield", sanoi Kolibri ja lehahti
+kirjoituspöytäni nurkalle.
+
+"Että kuunnella meidän puhettamme!" sanoi Fasani.
+
+"Oikein vakoomassa seisoa!" lausui Kyyhky.
+
+"Kuitenkin olette nyt meidät kaikki saaneet tänne", sanoi Kolibri, "ja
+näettehän, ette saakaan meitä hevillä pois. Nyt tulee teidän vastata
+kaikkiin kysymyksiimme."
+
+"Olen teidän käskettävänne, lapseni, niin pitkälle kuin kuolevaisen
+puheliaisuus ulottuu", sanoin minä.
+
+"Hyvä", Kolibri puhui, "sanokaa nyt meille kaikki -- mistä kaikki
+tulee, mistä muodit tulevat?"
+
+"Luulenpa että on yleisesti myönnetty naisten puvun suhteen Ranskan
+hallitsevan mailman."
+
+"Mutta kuka Ranskanmaata vallitsee?" sanoi Fasani. "Kuka siellä määrää
+muodit?"
+
+"Se ei ole helppo päättää", vastasin minä. "Yhteen aikaan puhuttiin
+että ne määräsi Ranskan keisarinna. Sitte koettiin painavimmalla
+totuudella vakuuttaa että ne lähtivät naisista, jotka eivät missään
+maanperukassa saa säädylliseen seuraan tulla. Naiset, jotka eivät saa
+vaimon nimeä kantaa, joilla ei ole minkäänlaisia perheen siteitä, ne
+säätävät lajit ei vaan Ranskalle, mutta koko mailmalle. Siinä syy miksi
+muodit eivät katso viisauden ja säästäväisyyden sääntöjä, joitten
+mukaan perheen kulungit katsotaan. Kun keisarikunta lakkasi olemasta,
+lienee tässä suhteessa tapahtunut muutos, mutta voi sentään otaksua
+että muotien hallitsiattaret ovat samat kuin ennen. Ja minusta on
+sangen orjallista että jokaisen nuoren, nastin ja siveellisen neitoisen
+tulee vaatettaa itsensä samaan tapaan kuin Parisin 'demi-mondiin'
+kuuluvat vaimonpuolet, vaan tuon pienen sanan tähden: _se on
+muotikasta_. Ja luulen todella että meidän järkevät naiset ja nastit
+neitoset kyllä keksivät jonku pukemistavan, joka ei olisi haitan
+vanhanaikaista eikä Parisinmuotien orjallista jäljettelemistä, jos vaan
+kerran asianlaidan tyystisti tutkisivat".
+
+"Koska noin kauniisti meille puhutte, mr Crowfield", lausui Kyyhky, "ja
+koska odotatte meiltä niin paljon, täytyy meidän kai koettaa saavuttaa
+teidän kunnioitustanne; mutta sanokaa nyt mikä mielestänne on oikein
+kohtuullisinta pukemistavassa. Tietysti kyllä kotona kuulemme
+paapatusta siitä päivän pitkään. Maria täti sanoo, ettei hän koskaan
+ole voinut uneksiakaan tuommoista aikaa tulevaksi, että äidit ja
+tyttäret istuvat puhelemaan siitä mikä _on_ muotikasta, ja mikä _ei_
+ole muotikasta, ja kuinka he neuloisivat ja korjaisivat läninkinsä
+viimeisen muodin mukaan. 'Meidän äidit opettivat meille toista', on
+hänen tapa sanoa, 'opettivat meitä kääntämään ajatuksemme korkeimpiin
+ja jaloimpiin asioihin, ja he tiesivät velvoisuutensa olevan vastustaa
+lasten ja nuorten turhamaisuutta ja mailmallisuutta'. Maria täti pitää
+äitiä hirmuisena ihmisenä, sentähden että hän usein puvustamme pitää
+äidillistä huolta ja on levoton sen onnistumisesta; ja me mietimme
+hiljaisuudessa että Maria täti on vanha ja kärttyinen ja että hän on
+unhoittanut kuinka oli silloin kun hän itse oli nuoruuden ijässä".
+
+"Vaan ettekö usko että vaikuttaisi tämän asian parantamiseksi jos
+henkilöt vakaantuneilla mielipiteillä yhtyisivät määrätyitä sääntöjä
+tekemään pukemistavalle?" kysyi Fasani.
+
+"Minä en käsitä miten se kävisi päinsä", vastasin minä. "Kveckarit ovat
+sitä koettaneet, mutta turhaan, sillä nyt alkaa nuori kansa heidänkin
+seassa heittämään vanhan kveckaripukineensa pois. Niin kauan kun
+yhteiskuntaa hallitsevat ne lajit, jotka nyt ovat olemassa, niin kauan
+kun ihmiset liikkuvat niin eri oloissa ja niin eriävät asianhaarat ovat
+heihin vaikuttamassa -- voimme vaan asettaa eteemme muutamia
+varmuuttavia sääntöjä ja sitten jättää itsekunkin olosuhteinsa jälkeen
+niitä likemmin määräämään ja niiden jälkeen elämään".
+
+"Mutta mitkä olisivat nuo yleiset säännöt? Siinä juuri se suuri
+kysymys?"
+
+"Joo", sanoin minä, "katsokaamme. Ensin toki lienemme yhtämieliset
+siinä ettei kauneutta saa pitää minään paheena ja vahingoittavana, että
+rakkaus koristelemisiin ei myöskään ole itsessään paha, vaan ainoastaan
+väärinkäytettynä synnyttää pahetta. Siitähän olemme yhtä mieltä?
+
+"Tietysti", kuului joka taholta.
+
+"Siis ei ole synti eikä turhuus pitää kauneista vaatteista. Kultaa,
+hehtokiviä, helmiä ja kaikkia, mitä niistä valmistetaan, voi yhtä
+viattomasti toivoa omistavansa kuin kukkia, lintuja, perhosia eli
+iltaruskon väreitä pilvissä. Kalliit kivet ovatkin oikeastaan vaan
+kivilajien kukkaisto, pimeän, sysisynkän kaivoksen kovia kukkaisia, ja
+mitä heiltä hajussa puuttuu, sen heidän kestäväisyys palkitsee.
+Tunnollisin kristitty voi syntiä tekemättä niitä ihailla, ja sanoa kuin
+eräs vanha, lempeä kveckarieukko minulle lausui: 'Minä niin kovin
+mielelläni kauniita hohtokiviä katselen!' Samoten ei ole väärin, ja
+järjelliselle ihmiselle sopimatonta, vissiin määrään katsoa ja
+puvussaan noudattaa muotia. Tarpeettomat poikkeukset osoittavat usein
+sen suuttumuksen ylönkatsomista, jonka sen kautta ehkä muille saattaa,
+kun ei huoli olla puettuna kuin he".
+
+"Te olette todellakin jalomielinen", lausui Kolibri, "kun suotte meille
+noin suurta myöntymistä".
+
+"Odottakaat", sanoin minä, "nyt tulevat rajoitukset. Milloin tuo
+rakkaus koristelemiseen käy liialliseksi ja syntiseksi? Pian on vastaus
+löydetty: Kun uhraamme liiaksi sen eteen. Meillä on aina silloin väärin
+kun uhraamme alhaisemman kauneuden edestä ylhäisemmän. Vaimo, joka
+uhraa perheellisen elinonnensa, omantuntonsa, itsensäkunnioittamisen,
+jopa oman kunniansakin koristelemisintonsa eteen, on häpeän ja moitteen
+alainen, sen kaikki myöntänevät. Tyttö, joka pukuunsa uhraa kaiken
+aikansa, kaiken voimansa, sielun sivistyksen ja kehityksen unhottamalla
+ja hylkäämällä muitten vaatimuksia, uhraa alhaisemman kauneuden eteen
+ylevämmän. Hän ei silloin ole rakastanut kauneutta, ainoastaan
+halvempaa, huonompaa muodon-kauneutta.
+
+"Jos, lapseni, tahdotte tutkia itseänne ja tietää josko rakastatte
+liiaksi kauniita vaatteita ja koristuksia, niin voitte tehdä se näin:
+Jos enemmän vaatteitanne murehditte kuin mielenlaatuanne -- jos enemmän
+surette sitä, että kaunis hameenne on repeynyt, kuin sitä että olette
+vihan antaneet valloittaa itsenne -- jos läninki, joka ei ole oikein
+soma ja ruumiinmukainen huolestuttaa teitä enemmän kuin velvollisuuden
+laiminlyöminen -- jos vähemmin olette pahoillanne lausumastanne
+oikeutta vääristelevää tuomiota, eli levittämästänne valheellista
+huhua, kuin vanhanaikaisen hatun kanssa kulkemisesta -- jos vähemmin
+surette sitä että teidät ehkä havaitaan häävaatteitta suuressa
+taivaallisessa juhlassa, kuin vanhanmuotisen puvun päällepanemista
+ensimäisiin illallispitoihin -- silloin, rakkaani, rakastatte pukuanne
+liiaksi. Ei kukaan kristitty nainen saa mielestäni antaa pukemisensa
+vaatia _kaikkea_ kolmesta sangen tärkeästä asiasta, ei
+
+    _Kaikkea_ hänen aikaansa,
+    _Kaikki_ hänen voimansa,
+    _Kaikki_ hänen rahansa.
+
+"Hän, joka tuon tekee, ei elä kristillistä, vaan pakanallista elämää,
+-- hän uhraa korinthilaisen ja roomalaisen Veneris'en alttarilla".
+
+"Hyi, mr Crowfield! oikein säikäytätte minut", huudahti Kolibri. "Minä
+pelkään että juuri teen kaiken tuon"
+
+"Ja minä myös", sanoi Fasani, "ja se kuitenkaan ei ole niin, miten
+haluaisin ja tahtoisin tehdä".
+
+"Mutta miten voimme sitä muuttaa?" lausui Kyyhky.
+
+"Lapsukaiseni", sanoin minä, "mitä tahtoo, sen voikin. Tehkää vaan se
+päätös, että panette enin arvoa todellisen kauneuden päälle ja että sen
+teette muotienkin heittämisellä, ja voitto on jo puolittain teidän.
+Tehkää vaan se päätös, että ajastanne, voimistanne, rahoistanne ei
+kaikki, ei enemmän kuin puolet saa ulkonaisiin koristuksiin kulua, ja
+jo olette oikealla tiellä. Ei tarvitseisi kuin armeija nuoria impiä,
+tuon jalon päätöksen piirteet kilpenä, vapauttamaan meitä ranskalaisten
+tanssiattarein ja näytteliättärein itsevallan orjuudesta. _En avant!_
+tyttöset! Teidän tulee pelastaa tasavalta!"
+
+
+
+
+VII.
+
+Milloin joku on hyvin puettu.
+
+
+Keskustelu, jota olin Jennyn ja hänen paratiisi-lintustensa kanssa
+pitänyt, näkyi pystyneen heille mieleen, sillä ei kulunut pitkä aika
+ennenkun taasen olivat kirjoitushuoneeseni saapuneet. He olivat
+isoihin pitoihin menossa ja tulivat nyt Jennyä noutamaan sekä minulle
+ja vaimolleni itseään näyttämään, niinkuin nyt olivat rynnäkköihin
+valmiina.
+
+Jenny toi huoneeseni kolme ystävätärtään, ja pieni huone ikäänkuin
+muuttui loistavista olennoista. Lempeät, kodikkaat tyttöseni olivat
+saaneet ylleen pukuja, jotka tosiaankin olisivat olleet omiaan madame
+Pompadourille, eli jollekin toiselle epäarvoiselle naiselle Lutviikki
+XIV eli XV aikakautena. He olivat käherretyt ja puuteroitukin luulen,
+ja hiuksissaan kantoivat kukkia, hohtokiviä, liehuvia nauhoja,
+perhosia, kuoriaiseläviä, helmiä ja en tiedä mitä kaikkea, joka
+kimalteli ja välkkyi jokaisesta liikunnosta; mutta siitä huolimatta
+olivat he kauniita, raittiita ja kirkassilmäisiä, ja ei voinut kukaan
+sitä tosiasiaa kieltää, että he olivat ihastuttavia; ja kun ympärilläni
+lehahtelivat ja katsoivat alas minuun sulouksiensa tenhovoimasta
+tietävinä -- oli Jennyn kysymyksessä vähän uhkaa:
+
+"No, mitä isä nyt meistä pitää?"
+
+"Minä olen ihastuksissa", vastasin minä, heti antautuen.
+
+"Senhän minä sanoin, tytöt, että kunhan isä vaan kerran näkee teidät
+tanssipuvussa, niin kyllä hänen mielipiteensä muodeista kääntäisimme."
+
+"Pyydän anteeksi, sydänkäpyni; minä olen teihin ihastunut, enkä
+muoteihin, siinä on juuri eroitus; mutta kaikessa nöyryydessä tunnustan
+että vaikka nykyistä muotia niin hyvästi edustetaan kuin nyt, en
+kuitenkaan ole siihen tyytyväinen."
+
+"Oh, mr Crowfield!"
+
+"Niin, en voi sitä auttaa että niin on. Mutta minä väitän ettei tässä
+ole minua rehellisesti pidetty. Muutamat suloiset tyttöset,
+tuttavistani viehättävimmät, tulevat säihkyvine silmineen ja sievine
+olentoineen tänne vanhan, hyvänluontoisen kirjailian luoksi, ja
+vaativat häntä pitämään muotia kauniina, vaan silti että he itse siinä
+ovat kauniita -- eikö tuo ole rynnäkön tapaista? Rakkaat tytöt, jos
+teillä olisi sieramissanne siipipari riippumassa ja piikkiäisketaleita
+aina kyynäspäihin asti, ja jos hiuksenne 'sotanutturaan' solmeisitte
+päälaelle, kuin Siouxintiaaneilla on, olisitte sittenkin kauniit
+katsella. Ei ole kysymyskään siitä jos tuossa puvussa olette
+hyvännäköiset -- taikka ei -- sillä niin olette. Kysymys on, etteköhän
+olisi vieläkin kauniimmat puvussa, joka ei olisi niin muotikas, mutta
+jossa enempi kauneuden-aistia noudatettaisiin. Kyllä sen minä ainakin
+luulen".
+
+"Kuinka olette häijy!" lausui Kolibri, jonka pientä päätä jonkulainen
+pilvi kiharoita, kultakappaleita, solkia ja tähtiä ympäröitsi, ja
+joiden joukossa eräs korea, sininen perhonen oli istutettu juuri hänen
+otsansa yli, ja jonka päälaelta kiharoita ja yllämainituita koristeita
+kuin vesiputouksena valui hänen kauniin niskansa yli. "Ja me teitä niin
+suuressa arvossa pidämme! me olemme suuresti pahoillamme ettette
+vaateparrestamme pidä!"
+
+"No, herttainen prinsessa, kun teistä pidän enempi kuin muodeistanne,
+ja en pidä niitä kovin kelvollisina teille -- mikä paha se on?"
+
+"Tietysti -- karvaat pillerit kätkette makeisiin. Mutta miksi -- totta
+puhuen --- miksi ette pidä muodista?"
+
+"Siksi että se usein ei pysy kauneuden-aistin rajojen sisällä ja että
+se usein rumentaa naisia", sanoin minä. "Tuo koreuksien kuormittain
+kantaminen ei sovi hyville, kainoille tyttösille -- se tekee heidät
+naisten näköisiksi, joita toivon etteivät koskaan tule turhamaisuudessa
+ja mailmallisuudessa jäljettelemään -- mutta tässä nyt seisotte
+houkutellen minua saarnan pitämiseen, joka sitte vain suututtaa teitä.
+Ei, menkää nyt, lapset! Varmaankin olette niin soreita, kuin kukaan
+olla voi tuommoisella pään-laitoksella; menkää siis tansseihinne, ja
+huomenna, jos haluatte, kun olette uteliaita ja väsyneitä, tulkaa
+luokseni virkkauksienne kanssa, niin luen teille ääneen Kristofer
+Crowfieldin ajatukset siitä, kuinka ollaan hyvin puettuina".
+
+"Se on kovasti hauska, vähintäänkin voi sen sanoa", vastasi Kolibri.
+"Muistakaa vaan esiintuoda tukevat perusteet nykyajan muoteja
+vastaan-vihoittelemiseenne".
+
+Seuraavana iltana kirjoitushuoneessani oli enemmän sefiirilankoja ja
+silkkiä kuin paperia, jota siellä ei vähän olekaan, ja kaiken tuon ja
+nuorten ystäväini piirittämänä, minä luin ääneen seuraavaa:
+
+"_Milloin ollaan hyvin puettuina_?"
+
+"Vastauksen ensimäinen kohta kuului näin: kun puku on _sopiva_
+henkilölle, vuodenajalle ja tilaisuudelle. Värit ja muodot, itsessään
+somat ja ihanat, käyvät rumiksi ja naurettaviksi, jos niitä käytetään
+sopimattomasti. Ihastuttavin hattu, jonka koskaan muotiompelia keksiä
+voi, herättää vaan naurua jos se on huolettomasti puetun palvelustytön
+päässä, kun hän vakkanen käsivarrellaan sipsuttelee torille. Kovin
+narrimaista olisi esimerkiksi loistavaa tanssipukua käyttää
+rautatie-matkustuksella. Ratsuhametta ei sovi salongissa käyttää, eikä
+illallispukua hevosten seljässä. Sanalla sanoen, niin on hyvin helppo
+eroittaa milloin miki puku sopii käytettäväksi. Myöskin jokainen
+myöntänee että tumma villainen puku ei sovi kuumalla kesäilmalla eikä
+vaalea, hieno vaatetus talvipäivänä. Sitten eri henkilöille sopivan
+vaateparren määrääminen on vaikeampi, mutta ei niin vaikea kuin
+luullaan. Mutta tässä tulee huomioon ottaa ikää, yhteiskunnallista
+asemaa ja luonnetta. Tämä on siihen syynä että eri säädyt, eri
+virkamiehet pitävät erilaisia pukineita. Ei mielellään kukaan katsoisi
+papin koreilevan jockeyn puvussa eikä oppineen miehen metsästysklubin
+vaateparressa, eli kunnioitettavan valtiomiehen nuoren keikarin
+tavalla. Ne kukkaset ja perhoset, jotka nuoren immen iloisuudelle
+sopivat, ovat naurettavat kun ne muutetaan hänen vakaisen äidinsä
+päähän, joka niitä kantelee huolestuneella katseella, vain siksi, että
+puhelias muotienmukailia on vakuuttanut sen olevan muotikasta ja ainoaa
+laatuaan.
+
+"Ja tästä johdun ensimäiseen vastaväitteeseeni. Nykyiset muodit ovat
+suurimmaksi osaksi sopimattomat meidän ilmanalalle, meidän elintavoille
+ja sille hengelle, joka meillä yleisesti vallitsee. Me tarvitseisimme
+puntarimiehen, joka tarkastaisi muiden maiden muoteja ja päättäisi mikä
+niistä sopii meidän oloihin, ja mikä mielevästi ja kauniisti edustaisi
+kansallisluonnettamme, ajatustapaamme ja olosuhteitamme. Silloin voisi
+ehkä nähdä naisemme kauniisti ja hyvästi puettuina. Sitä eivät nyt ole.
+Ne repaleet ja karneeringit, sekä ne hullut hiustornit joita nyt
+käytetään, vaativat varmaankin että jokaisella nuorella neitosella on
+oma kamarineitsyensä, jota ei maassamme pidetä tavallisena. Se nainen,
+joka ei koskaan pane ennen keskiyötä maata, joka ei koskaan itse pue
+päälleen, joka ei koskaan silmäneulaa kädessään käytä, ei koskaan
+kirkossa käy, ei koskaan vapaasti osaa punnita velvollisuuksiaan, on,
+kun hän on pyntätty ja pöyhytelty 'à la pompadour', eli jotenkuten à
+la, kuitenkin siinä kiitettävä, että hän puvussaan osoittaa luonteensa.
+Pukunsa lausuu juuri minlainen hän on -- viekas, teeskennelty ja
+luonnoton olento -- ei suunnillenkaan se, joksi hänet Luoja loi.
+
+"Mutta kun sorea, hyvä tyttönen, jota on totutettu sielunomaisuuksiaan
+kehittämään, aistiaan jalostamaan, terveyttään hoitamaan, hyvänä
+tyttärenä ja sisarena olemaan, kun hän pukeutui tanssipukuun, josta hän
+vähintäänkin on puolialastoin, röyheltää tukkansa puolen kyynärän
+korkeaksi torniksi, peittää niskansa valetukka-kasoilla, puuteroittaa
+hiuksiinsa kulta-puuteria, silloin on tuossa ilmautunut huono
+kauneuden-tunto sillä siinä esiytyy hänen luonteensa, eikä hänen
+kasvatuksensa, eikä hänen hyveensä, vaan vastasuunta kaikelle tälle.
+Hän näyttää toisen luokan näytteliättäreltä, kun hän oikeastaan on
+kodikas, hempeä ja hyväluontoinen tyttö, jonka elämäntarkoitus on
+kerran hauskassa kodissa lämpöä ja lempeyttä levittää.
+
+"Toinen muistutus, ei muoteja, mutta niiden kantajia kohtaan on se,
+että tänne tuodut ranskalaiset puvut eivät käytetä miten ja missä niitä
+oikeastaan on käytettäviksi aiottu. -- Epätoivon omiksi joutuisivat
+Parisin ompeliattaret jos näkisivät missä puvussa naisemme kirkossa
+käyvät. Ei myöskään Pariisissa olla niin tuhmia, että kävelylle
+pukeutaan niin koreasti ja loistavasti kuin meidän naiset tekevät, ja
+josta usein muukalaiset heidän suhteen ilkeästi erehtyvät. Italiassa ja
+Espaniassa kirkkolaki vuosia sitte sääsi ja säätää vieläkin kirkkolaki
+että yksinkertainen musta puku on aina kannettava kirkossa, ja
+pitäisihän yleisesti ymmärtää että sama puku, jota teaterisalongissa
+käytetään ei sovi kirkkopuvuksi. Jos asettuu jonkun kirkkomme ovelle ja
+katselee niitä naisia, jotka sieltä tulvailevat ulos, ei voi olla
+ajattelematta että puvut, joita he pitävät, paremmin sopivat
+operahuoneessa käytettäviksi, ja lienee varmaa että niiden keksijät
+eivät olisi millään muotoa tehneet niistä kirkkopukuja. Meillä puuttuu
+siinä kohden sivistystä; ei oikein ymmärretä eroittaa missä
+tilaisuudessa mikin puku on pidettävä, vaikka tuo ei minusta toki olisi
+vaikeata. Hyvin arvoisat, ja niinkuin toivon, hyvin jumaliset naiset
+tulevat kirkkoon korkeasti ja koreasti kammatuilla päillä, joitten
+huipuilla sitten pieni, nenäkäs hattu keinuu, höyhenillä ja
+kukkaisvihkoilla varustettu. He kyllä näyttivät hyvin somilta ja jos
+aikoisivat croquetille eli kuvauksiin ottamaan osaa, niin olisi se
+sangen sievä, tuo päärakennus. Mutta kun he ovat tunnustamaan tulleet
+olevansa viheliäisiä ja vajavaisia syntisiä, ja huulillaan kantavat
+suuriarvoisia ja juhlallisia sanoja, niin ovat heidän sanansa niin
+suuresti heidän teoilleen vastakkaiset, että voisi sille nauraa, ellei
+se pikemmin ansaitseisi itkemistä.
+
+"Seuraava ehto ollakseen hyvin puettu on, että puku on sopusointuisa.
+'Pieniä haltioita' nimisessä kirjassa moitin erään asunnon huonekalujen
+sijoittamista, jossa löytyi kalliita ja komeita kaluja, mutta josta
+puuttui sopusuhteellisuutta. Matto oli kaunis ja kallisarvoinen,
+seinäpaperit kauniit ja kalliit ja huonekalut samoiten, ja kuitenkin
+huoneissa vallitsi jonkunmoinen epäjärjestys; kaikki teki mieleen
+vaikeasti levottoman vaikutuksen ja ei mikään ollut erittäin kaunista
+ja miellyttävää. Kaikki tämä tuli sopusuhteellisuuden puutteessa,
+kun sitävastoin toisessa talossa, jossa huoneet olivat paljo
+yksinkertaisemmasti varustetut, vallitsi semmoinen viehättävä sopusuhde
+että kaikki yhtämielisesti pitävät sen mukavampana kuin tuon kalliisti
+varustetun rakennuksen. Samaten on pukineen kanssa. Sekä aineen että
+värin suhteen tulee aina noudattaa perusmallia, jonka kanssa sitte
+vähemmät seikat sulaavat yhteen ja jokaisessa puvussa on esiytyvä
+perusmiete, joka on kokonaisuuden yhteenpanemista johtanut.
+
+"Tätä lausuntoa voin esimerkillä vahvistaa. Yleisesti tunnustetaan että
+naiset ovat murhepuvuissa kauniimmat kuin muissa, ja se, joka muutoin
+on melkein rumannäköinen on mustissa vaatteissa kaunis. Ja miksi? Vain
+siksi että murhepuku vaatii värissä ja laittamistavassa suurempaa
+yksinkertaisuutta ja välttää noita koristuksia ja värin moninaisuuksia
+joita niin harvat naiset osaavat kauniisti kokoon järjestää, että ne
+todella näkyvät silmiin somalta kokonaisuudessa.
+
+"Semmoiseen loppupäätökseen on kveckaripukukin saattanut. Jos käy
+kveckarinaisten kokouksissa, huomaa jälestäpäin mieleen muistuvan monta
+kaunista kuvaa _kasvoista_, monta miellyttävää _naista_, eikä noita
+kasottain käytettyjä monivärisiä vaatteita, tekokukkia ja muita
+kiiltokaluja, jotka tekevät naisista kirjavan kokoelman ja vetävät
+huomiomme pois kasvoista, joita ne ovat kaunistamassa. Filadelfian
+naisia on aina pidetty omistavan parhaan kauneudenaistin värien
+vallitsemisessa, ja tämä tulee luultavasti heidän esivanhempain
+kveckareiden käyttämästä vaateparresta, joka vaimoille antoi tavaksi
+värien ja mallien yksinkertaisesti ja sopusuhtaisesti käyttämisen.
+
+"Vakainen mies, joka kirkossa eli mualla, jossa naisia on koossa, istuu
+katsellen niitä hattuja, jotka häntä ympäröivät, ja suokaa hänelle
+anteeksi jos hän sydämessään naurahtelee, kysellen josko nuo pienet
+kapineet ovat aiotut päätä peittämään, varjelemaan eli koristamaan? Ja
+jos ne ovat jompaan kumpaan tarkoitukseen aiotut -- miten sitä voisivat
+täyttää?
+
+"Minä puolestani, tunnustan ettei mikään minua enemmän kummastuta, kuin
+nuo eriskummaiset kyhäykset, joita naiset pään päällä kantavat siinä
+luulossa, että ne ovat kauniita. Eräänä päivänä istui oikealla
+puolellani sangen kaunis tyttö, jolla oli päässään jotain, joka näytti
+ruoho- ja olkitukolle, sekä sotkuiselle pitsikäärylle, jossa istui
+lintu, jonka olisi luullut olleen kissan kynsissä ennenkuin nykyinen
+omistajatar sai sen. Hänen vieressään istui toinen, jonka korkeasti
+kohoavalta päälaenlaitokselta, punasesta ja mustasta sametista tehdystä
+kapineesta helmiä ja hetaleita riippui alas. Eukko, jonka otsa oli jo
+murheiden piirtämiä täynnä, istui tuossa hatulla, joka oli kypärin
+kaltainen, suuri tummanpunainen ruusukukka kärvettyneesen,
+kampaamattomaan tukkaan pistettynä. Jos hän tahtoi korealta näyttää,
+oli hän tarkoituksen voittanut.
+
+"Ne muodit, jotka sallivat käyttää kaikkea, mitä taivasalla ja maan
+päällä löytyy, vaativat enemmän kauneuden-aistia ja taitavuutta
+järjestämisessä kuin mitä tavallinen vaimonpuoli on saanut osakseen.
+Johdonmukaisesti ne moniväriset kukat, hedelmät, ruohot ja heinät,
+tähkät, perhoset, linnut ja kuoriaiseläimet, liehuvat nauhat, pitsit ja
+harsot, joita nyt käytetään ihmeellisimmissä yhdistyksissä ovat yhtä
+monta sadinta kehkeymättömälle kauneudentunnolle. Seurauksena tästä
+onkin että harjoitettu silmä huomaa ainoastaan kasottain
+järjestämättömiä ja epäsuhteellisia värienyhdistelyksiä, ja hän, jota
+nuo kaikki ovat aiotut kaunistamaan, joutuu ihan epähuomion alaiseksi.
+
+"Hyvän pukemistavan välttämätön ehto on myöskin se, että siinä on
+totuutta ja todellisuutta. Ihannetaiteiden piirissä on yleiseen
+tunnustettu perusmiete, että kaiken tulee näyttäytyä siltä kuin se
+todella on. Niinkuin marmori-teko marmorin sijasta, eli maali joka
+puun suonittaa muka, on rakennustaiteessa hyljätty viekkaus, niin
+valhe-kalleukset ja koristeet osoittavat huonoa aistia; sama on
+puuteroittamisen, maalaamisen ja kaikenlaisen valhetukan kanssa. Niin
+uskallan sekä ajatella että ajatukseni lausua, sukupolven kuullen,
+josta ei yksi kahdestakymmenestä omaa tukkaansa kanna, että Rosa
+Bonheurin lyhyeksi leikatut suortuvat ovat kauniimmat ja mieluisemmat
+nähdä, kuin nuo taideteokset, joita valmistellaan kiehkuroista,
+valleista oravanhännistä ja karviais-pensaita eli mitä kaikkea ne
+laitokset muodoltaan lienevät, jotka meidän päivinä, peruukkimestarin
+taideahjosta esiintuodaan".
+
+"Oi, mr Crowfield! nyt yhdellä iskulla tapaisitte meihin jokaiseen",
+huusivat useat äänet.
+
+"Sen tiedän, tytöt, sen tiedän. Ja samalla väitän ettette ole itseänne
+kohtaan rehellisiä. Lyhyet, omat suortuvanne, joita kymmenessä
+minuutissa selvittäisi ja silittäisi, kaunistaisi teitä paljo enemmän
+kuin nuo korkeat pyramiidit, joita tuntikaudet saa asettaa, jos mieli
+saada ne pysymään niin etteivät 'paikkailemiset' näy, ja joita
+päälliseksi saatte päänkivistystä kärsiä. Minä sanoin lyhyet
+suortuvanne -- katsoakseni asiaa huonoimmalta kannalta -- mutta teillä
+on usealla pitkät ja kauniit hiukset, joita voisi laittaa monella
+somalla tavalla, jos ette luulisi itseänne velvoitetuiksi noudattamaan
+muukalaista mallia".
+
+"Ja onko se sitten niin pakollista että jokaisen tulee olla kuin marjat
+toistensa kaltaiset? Luonnosta on monta aaltoilevaa eli kähertyvää
+tukkaa. Ne noudattakoot siinä luonnon taivutusta. Mutta toisille luonto
+on lahjoittanut sileät ja pehmoiset suortuvat ja heillä on kähertäminen
+ja kiertäminen vain petosta. Voi olla että se heitä kaunistaa; mutta
+eikö löydy kuin yhdenlaatuista kauneutta? Ja eiköhän ihanuutensa
+herättäisi suurempaa mielihyvää kun käyttäisivät tapaa ja muotoa, jonka
+luonto heille alkujaan aikoi?
+
+"Ehkä voi näyttää siltä, että tässä kovin kauan olen viipynyt hattujen
+ja päälaitoksien moittimisessa, mutta, kumma kyllä, muoti raivoaa enin
+itse järjen pesäpaikan, pään kanssa, ja sitäpaitsi on se osa puvusta,
+joka kasvoja, joista sielun mielenilmaukset ilmitulevat, ympäröitsee,
+ensimäinen ja tärkein.
+
+"Mutta ylimalkain koko puvun pitää totuutta ja todellisuutta edustaa.
+Villainen kangas pelunoista ja tummanväristä vaatelajia on siis parempi
+kuin semmoinen, joka silkiltä näyttää, ja jolla siis ei ole todellinen
+arvo, ainoastaan kiilloitus. Halpanen valkea läninki hienosta
+patisti-kankaasta tehty, jota saattaa pestä ja joka pesun jälkeen taas
+on kuin uusi, on etuisampi ja miellyttävämpi kuin harso- ja
+gazivaatteet, niin kutsutulla kulta- ja hopealankakudoksilla, joka
+kerta päällä pidettyä on nuutuneen näköinen. Koristelematon olkihattu,
+kirkasvärisellä nauhalla soristettu on paljo parempi vaalistuneiden
+höyhenien ja kukkien peittämää.
+
+"Viimeksi, hyväseni, että saa pukea itsenne miten sattuu, sillä puku ei
+ole vähästä arvosta, se on todella ihannetaide, jota tarkkaan täytyy
+tutkistella. Jokaisella maalla pitää olla omat pukemistapansa, ja
+jokaisen naisen tulee ymmärtää sovittaa se ikänsä, yhteisasemansa,
+säädynsä ja luonteensa mukaan.
+
+"Niin kosolta näkee inhoon alaisia pukuja, ja ainoa niiden puolustus on
+epämääräisessä halussa tyttösillä, elää muodin mukaan. Jos vaan
+heittäsivät sen syrjäseikaksi ja pyrkisivät puvussaan ylevää ja
+puhdasta aistillisuutta, totuutta ja suoruutta, järjestystä ja
+hienoutta käsittämään, niin jokainen keksisi tavan ja muodon itselleen,
+joka ylentäisi hänen yksityistä ja personallista ihanuuttaan, eikä
+koskaan katoaisi irstaisuuden ja tavallisuuden pimentolaan.
+
+"Kehittynyt aisti ja tottunut silmä auttasivat naisen aina päättämään
+mitkä muodit sopivat hänelle, mitkä ei, ja opettaisivat hänen niissä
+karttamaan kaikkea loukkaavaa ja luonnotonta, ja tulisi hänen muistaa
+että yksinkertaisuus on koristuksia parempi ja että vähittäin
+koetteleminen ja onnistuminen on isoja, turhaan menneitä yrityksiä
+etuisampi.
+
+"Ja nyt, tytöt, lopetan sanoilla, jotka vanha Ben Johnson lausui hänen
+aikakautensa nuorille neitosille, ja jotka sopivat kirjoitelmani
+loppusoinnuksi:
+
+    "Kun pukeudut ain vaatteisin
+    Jotk' omiaan on juhlihin
+    Ja hiuksesi käherrät, --
+    Minussa pelvon herätät
+    Ett' sielus syömmes kainoutta
+    Saa kaivata kuin kaonnutta.
+
+    Vaan immen otsaa kirkasta
+    Ja silmää, luontoo vilkasta
+    Ja suortuvain sa liehuntaa
+    Kai sitä voin ma rakastaa --
+    Kun syömest lähtee ihanuus
+    Sill' ompi täysi valtavuus."
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Lukinverkkoja, by Harriet Beecher Stowe
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUKINVERKKOJA ***
+
+***** This file should be named 17033-8.txt or 17033-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/7/0/3/17033/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+