initial commit of ebook 16854HEADmain

5 files changed, 2190 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16854-8.txt b/16854-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..382cb2f
--- /dev/null
+++ b/16854-8.txt
@@ -0,0 +1,2174 @@
+The Project Gutenberg EBook of Mäkelän Liisu, by Theodolinda Hahnsson
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Mäkelän Liisu
+
+Author: Theodolinda Hahnsson
+
+Release Date: October 10, 2005 [EBook #16854]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MÄKELÄN LIISU ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+MÄKELÄN LIISU
+
+Kertoellut
+
+T. H.
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.
+
+
+
+
+I.
+
+KOSIA.
+
+
+Vähäisellä mäen töyrällä kauniin metsäjärven rannalla oli Mäkelän
+varakas torppa; se oli rakennuksistaan uhkea, sillä siinähän kaksi
+tupaa vastakkaisin ja porstuan perässä kamari; ulkohuoneet olivat
+myöskin tarpeen-mukaiset.
+
+Etelä-Suomen kunnaat ja kukkulat viheriöitsivät, ja jopa voikukatkin
+olivat puhjenneet kedon kaunistukseksi rannan äyräälle, johon Liisu,
+torpan vanhin tyttö, nyt levitteli pyykittyjä pellavalankojaan. Tuota
+punaposkista, lempeäsilmäistä tyttöä kaikki rakastivat varsinkin hänen
+hyvän luontonsa vuoksi. Liisun vanhemmat olivat varakkaita, vaikka
+heillä oli ollut kuusi lasta; niistä toki eli ainoastaan neljä, kaksi
+poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta palatkaamme Liisuun, joka juuri on
+saanut lankavyhtinsä kedolle levitetyksi. Mitä ajattelee hän tuossa
+mielihyvällä katsellessaan rankoja, joita ahkeralla työllään on kokoon
+saanut? -- Mitä ajattelee tyttö, kuu hän valmistaa vaatetta, jota vasta
+_omassa_ kodissaan on pitävä? -- Liisu nuot langat oli itseänsä varten
+kehrännyt, sillä olipa hän jo pari vuotta ollut kartanon Jaakon
+kihloissa. Tämä palveli nuorta kartanon omistajaa, patruuna Pohjosta.
+Patruunan lapsuudenaikona oli Jaakko kartanossa juoksupoikana;
+sittemmin kävi hän muuallakin onneansa koettamassa, mutta kun nuori
+patruuna vanhempainsa kuoltua tuli tilan omistajaksi, rupesi Jaakko
+taas kartanossa palvelemaan, ja täällä hän Mäkelän Liisun tuttavuuteen
+tuli, sillä tuo torppa oli kartanon aluetta. Liisun vanhemmat, taikka
+erittäinkin äiti, eivät tahtoneet Jaakkoa tyttärensä sulhaseksi, koska
+hän oli vain köyhä renkimies; mutta vihdoin muori toki, vaikka
+vastahakoisesti, antoi Liisun ruveta kapioa valmistamaan.
+
+Oli lauvantai-iltapuoli, ja Liisun täytyi rientää äyräältä pois
+ehtoo-askareillensa. Hän rupesi pihaa lakasemaan ja aikoi sen tehtyänsä
+panna nuoria kuusenhavun oksia portahitten eteen, mutta lihava
+juottoporsas yhä esteli, se kun juoksi hänen perässään, ravistellen
+hänen hameensa liepeitä. Liisu torjui porsasta pois, mutta tuo aina
+vain seurasi häntä, ja samassa vieras ääni huusi:
+
+"Kas vain! Kylläpä näkyy, että hyvin hoidettu elävä ruokkiansa tuntee".
+
+Liisu katsahti sinne päin, josta ääni kuului, ja sanoi punastuen: "Kah!
+Jussilan isäntä!"
+
+"Niin oikein, minä palaan kaupungista, mutta poikkesin tänne katsomaan,
+kuinka Mäkelässä voidaan". Näin sanoen antoi hän hevosellensa heiniä,
+otti niistä tukkosen ja pyhkäsi sillä hien hevosensa seljästä sekä
+virkkoi vielä: "Saathan, liinaharjaseni, tässä vähän huo'ata".
+
+"Käykäätte sisälle", sanoi Liisu ja saattoi nyt isäntää tupaan, jossa
+Mäkelän muori juuri oli lakannut villoja kehräämästä ja par'aikaa laski
+rukkinsa tuvan äärimmäiseen nurkkaan. Vieraan tullessa koira muristen
+hyppäsi penkin alta ja jopa haukahtikin. Rissa peljästyksissään
+pystytti selkäkarvojansa ja riensi akkunalle. Mutta muori, nähtyänsä
+vieraan, meni iloisesti vastaan, sanoen:
+
+"No kah! Itse Jussilan isäntä! terveeksi! Huuti, Valpaa! lakkaatko
+haukkumasta! Mikko siellä! älä akkunasta ulos syökse! Tässä juuri
+ajattelin: kukahan tänne tulee, koska Mikko ehtimiseen silmiänsä pesee.
+Istukaatte, isäntä hyvä, kohta Matti ja pojatkin metsästä palaavat".
+
+"Kuinkas täällä naapurissa muori on voinut?" kysyi Jussila.
+
+"Hm, eipä tämä voiminenkaan juuri hyvän-puolista ole, mutta kun lapset
+jo aika-ihmisiksi rupeevat tulemaan, niin saavathan he tehdä, mitä ei
+vanhemmat jaksa. Pojat auttavat isää, ja Liisu kyllä tekee kaikki, mitä
+vaimoväen työhön kuuluu; eikä Mantakaan enään hukan-syöpä ole".
+
+Jussila vilkasi mielihyvällä Liisuun, silitteli parempaan kuntoon noita
+päälaella olevia harvoja hapsiaan ja pani paitansa kaulusta suorempaan.
+Hän oli leskimies, ja tuo kukoistava, toimekas tyttö olisi hänen
+mielestään sopinut rusthollin emännäksi. Nyt hän koetti päästä puheen
+alkuun Liisun kanssa, mutta muori pakisi niin paljon, ett'ei ukon
+aikeista tahtonut mitään syntyä. Jo miehetkin kotia tulivat ja muori
+sanoi:
+
+"Katsos, Liisu, onko kahvipannu takassa vielä kuumana. Tuon kahvin
+nojalla tässä pystyssä pysyn, se aina vähäsen virkistyttää voimia".
+
+Liisu meni kahvia kuppeihin kaatamaan ja kauppasi sitten tuota makusaa
+nestettä kaikille. Tytön muuten iloinen muoto näytti nyt vähän
+alakuloiselta; hän toimitteli levotoinna ikään kuin pääskynen, joka
+myrsky-ilman entäessä sinne tänne lentelee. Kahvin juotuansa miehet
+rupesivat tupakkaa polttamaan ja pian vahvat savupilvet nousivat tuvan
+kattohon asti.
+
+"Mitenkä nyt Jussilassa voidaan?" kysyi Matti, "eihän teiltä ole mitään
+kuulunut. Noh, tämä meidän ja teidän välinen matka ei olekkaan aivan
+lyhyt, vaikka kuitenkin olette lähin naapurimme".
+
+"Hm, eipä meillä voiminen niin hyvä juuri ole, kun ei työt eikä toimet
+käy, kuten pitäisi, -- emännän ohjaama käsi olisi ainakin suuresta
+tarpeesta". tuota sanoessaan katsahti hän taas Liisuun.
+
+Senpä nyt muori huomasi ja kiiruhti sanomaan:
+
+"Tiettyhän se on, että semmoisessa rusthollissa emäntä tarvitaan. Kumma
+kyllä, että kaksi vuotta leskimiehenä oltuanne vielä naimatonna olette,
+sillä tottahan kumppanin kanssa elämä hauskemmasti kuluu kuin yksin
+ollessa".
+
+"Hm, vanhan askeleet ja tuumat eivät ole niin nopeat kuin nuorten.
+Katsellut olen, ajatuksissani valittuni valinnut, mutta -- kentiesi
+hän ei minusta huolisi, koska hän vielä on varsin nuori ja
+hehkuva-poskinen". Näin sanottuaan loi Jussila Liisuun silmäyksen,
+josta selvään huomasi, ketä hän valitullansa tarkoitti, mutta Liisu
+puikahti punastuen ovesta ulos, ja muori virkkoi:
+
+"Mikä vanha te vielä olette! hohho! Ja tottahan sitä huonompaankin
+rustholliin kelpaisi emännäksi mennä".
+
+"Kylläpä vain", virkkoi Matti, "jollei sattumus olisi epäsuosiollinen,
+niin että valittunne jo olisi toisen morsian"
+
+Nytpä muori hätääntyi, hän nyppäsi miestänsä takin-liepeistä,
+kuiskaten: "Älä millään muotoa, Matti hyvä, mitään puhu; ajatteleppas
+-- kokonainen rustholli!" Tähän ei Matti mitään ennättänyt vastata,
+sillä Jussila sanoi:
+
+"Kerran tuo kumminkin täytyy selville saada, enkä minä puhemiehestä
+huoli; sanonpa siis suoraan, mitä jo kauan olen aikonut: minä olen
+Liisua katsellut siinä toivossa, että hänen saisin vaimokseni; kyllähän
+minulle on kaupattu rikkahimpia, mutta eipä ne ole muuten mieleisiäni".
+
+"Noh älkää toki pilkkaa puhuko", virkkoi muori iloissaan.
+
+"Totta puhun, enkä mitään pilkkaa", vastasi Jussila. Minulla on kyllin
+tavaraa, sitä en tarvitse, mutta kelpo emännän puutteessa olen, ja
+senhän nyt toivoisin saavani Liisusta".
+
+"No niin, vaikka en ole kaukainen kehuja, niin uskallanpa toki sanoa,
+että kyllä kehtaan meidän Liisuamme töittensä ja tapojensa vuoksi
+pannakkin vaikka rusthollarin emännäksi, mutta köyhä hän on -- eipä
+toki köyhimpiä, vaan kyllähän torpan tilat tiettään, ett'ei niitä
+suuriin taloihin verrata sovi. Mutta koska ette tavarasta huolikkaan,
+niin olkoon tuo Liisulle onneksi, ja ottakaa tyttäremme vaimoksenne".
+
+"Hei, muoriseni! pian sinä asiasta päätöksen teet", virkkoi Matti,
+"mutta täytyyhän siinä toki kysyä tytönkin mieltä".
+
+"Kyllä minä hänen puolestansa vastaan", pakisi muori. "Tyttö on vähän
+mielihyvällä katsellut erästä poikanulikkaa, mutta jo alusta asti olen
+heidän ystävyyttänsä vastustellut, eikä siitä asiasta mitään tule. Anna
+sinä, Matti, minun ottaa asiat haltuuni, niin kyllä kaikki hyvin käy".
+
+"Tässä asiassa vastatkoon tyttö itse", väitti Matti ja huusi, tuvan
+ovea raottaen, "Liisu, tule lapseni tänne!"
+
+Liisu tuli sekä asettui isänsä turviin, kuten peljästynyt kyyhky, ja
+muori lausui: "Kuules nyt Liisu, kummoinen onni sinulle on suotu, kun
+itse Jussilan rusthollari tahtoo sinua vaimoksensa".
+
+"Niin, sinua vastenpa nyt olen tänne tullut", sanoi Jussila; "jos
+suostut kauppaan, tuon heti kihlat esille, eikä ne tyhjän-päiväisiä
+olekkaan", ja nyt sulhaspoika aukasi käärön toisensa perästä. "Tässä
+filtit, tässä kultavitjat, tässä sormukset, tässä --".
+
+"Älkää vaivatko itseänne suotta", lausui Liisu vakavasti; "tosin olisi
+tuo minulle suuri kunnia, semmoinen, jota moni minulta kadehtisi, mutta
+-- pieni on torpan tytön vaate-arkku, ei sinne kahden kihlat mahdu".
+
+"Viedään entiset pois ja lasketaan uudet uhkeammat sijaan", sanoi
+Jussila.
+
+"Arkkuni lukko on hyvä, kyllä sen takana pysyy, mitä sinne kerran on
+pantu", vastasi Liisu ja läksi ulos ovesta, mutta äiti huudahti perään:
+
+"Semmoiset kihlat! Kyllä net pian pois saadaan, älä nyt Liisuseni
+onneasi hylkää!" Liisu meni menojaan ja Matti lausui:
+
+"Olisinhan minäkin, naapuri hyvä, tyttöni teille suonut, mutta tehköön
+hän tässä asiassaan miten itse tahtoo; se on minun mielestäni toki
+paras".
+
+"Vai on! Tarvitseehan meidän neuvoa lastamme, joka ei itse parastaan
+ymmärrä. Olkaa vain huoleti, Jussila, kyllä vielä kaikki hyvinpäin
+kääntyy".
+
+Jussila jätti kihlat muorin haltuun, sanoen: "Noh, siinä toivossa, että
+vielä kaikki käypi, kuten sanotte, jätän kihlat tänne toistaiseksi;
+puhukaa, Mäkelä hyvä, tekin sananen minun parhaakseni." Matti lupasi ja
+Jussila läksi ulos. Täällä kiipesi ukko kääsyihinsä, löi Liinaharjaa
+selkään ja läksi matkoihinsa.
+
+
+
+
+II.
+
+KIRKKOMATKA.
+
+
+Ihmisiä tulvaili pyhä-aamuna kirkolle, muutamat heilutellen komioissa
+kääsyissä, toiset kulkein keppinsä nojalla; kaikki vain pyrkivät samaan
+suuntaan. Mutta kukapa tuo, joka häärattaissa juuri ajoi kulkevien
+ohitse -- sepä oli Mäkelän muori. Pojat istuivat myöskin rattailla,
+mutta muori itse ohjia piteli, ja heijoo! nopeasti Musta juoksikin; jo
+ennätettiin kirkolle. Muori hyppäsi rattailta, sanoen:
+
+"Kustu, anna tuo vaate-pakka minulle ja pumpulikäärö myöskin. Katso,
+ett'et pudota lanka-keriä etkä munakoppaa -- se on käärön sisällä. So,
+saappa tänne nyt nuot kaikki. Kallu, pidä huolta Mustasta! minä
+kiiruhdan pappilaan".
+
+Pojat tekivät, kuten äiti käski, ja nyt muori kiiruhti astumaan kirkon
+lähellä olevaan pappilaan. Sinne tultuansa läksi hän kyökkiin, josta
+häntä nyt kutsuttiin pruustinnan kamariin. Muori meni kuin menikin, ja
+terveiset lausuttuansa antoi hän munakopan pruustinnalle, sanoen:
+
+"Toin vähän tuoreita munia pruustinnalle, kun oli tänne muutoinkin
+asioita".
+
+Pruustinna kiitti tuliaisista sekä käski muoria istumaan.
+
+"Kiitoksia! On sitä istuakkin saanut, rattahilla kun tulimme", vastasi
+muori, mutta istui toki samassa tarjotulle tuolille ja kysyi: "Onko
+röökinät kotona? minä otin mukaani peiton-aineita ja pyytäisin
+röökinöitä meidän Liisulle morsiuspeittoa ompelemaan".
+
+"Kyllä he ovat kotona", vastasi pruustinna ja huusi tyttäriään, joista
+toinen heti tuli muoria tervehtimään sekä lupasi peiton kauniiksi
+pistellä; mutta nähtyään peittovaatteen, joka oli mustapohjaista,
+punaisilla kukilla hienosti pilkotettua karttuunia, sanoi neito:
+
+"Noh, miksikä tuommoista mustan-väristä vaatetta olette Liisun
+morsius-peitoksi ostaneet?"
+
+"Onhan ihmisellä usein murhettakin", vastasi muori, "ja silloin on muuta
+hyvä olemansa".
+
+"Ei peitolla ikänä tarvitse murehtia", väitti neiti.
+
+"Onpa siinä punaisia kukkiakin, joten se sopii ilossa ja surussa,
+mutta" -- lisäsi hän ikään kuin itseksensä -- "jos Liisu rusthollarin
+ottaa, laitan hänelle punaisen peiton ja teetän tästä itselleni
+häävaatteet -- vaan Jaakolle - hm hänelle on tämä liiankin hyvä".
+
+"Kenenkä kanssa tyttärenne naimisiin menee"? kysyi pruustinna, kun
+huomasi muorin puheesta, ett'ei siitä oikein varmaa tietoa ollut.
+
+"No niin, pruustinna hyvä, kylläpä tuon pitäisi olla varman asian,
+koska Jussilan rusthollari on tytärtäni vaimokseen pyytänyt, mutta
+tyttö hupsu, joka, vaikka sen itse sanon, on hyvinkin viisas muissa
+asioissa, on toki nyt tässä niin tyhmä, että tahtoisi ottaa
+trenki-nulikan, jolla ei ole ikään mitään muuta kuin vaatteet yllänsä
+-- tuommoinen tyttö hupsu, sanon vieläkin -- mutta kaikilla vain pitää
+olla heikot puolensa -- niin, niin se on", ja nyt muorin suru nousi
+korkeimmallensa, jopa hän parkasi itkemään. Provasti tuli samassa
+sisälle ja meni, nähtyään tunnetun vieraan itkevänä, sääliväisesti
+häntä tervehtimään sekä kysyi:
+
+"Mitäpä Mäkelän muorille on tapahtunut?"
+
+Muori nyt kertoi provastille, mitä jo ennen oli pruustinnalle puhunut,
+ja lisäsi siihen: "Liisu on provastin rippi-lapsia ja minä tiedän, että
+provastin sanat ovat hänelle suuremmassa arvossa kuin muitten, senpä
+vuoksi pyytäisin provastia neuvomaan häntä luopumaan tuosta entisestä
+tyhmästä naimis-puuhastaan, kun hänelle näin selvä onni on tarjona".
+
+"Tuommoisiin asioihin on vieraan vähän sopimatonta sekaantua", vastasi
+provasti, "paras on, että ne, jotka naimisiin menevät, keskenään
+liittonsa tekevät; ainoastaan silloin, kun selvästi näkee lapsensa
+syöksevän itsensä onnettomuuteen, olemme velvolliset heitä estämään,
+jos hyvillä neuvoilla sen voimme tehdä".
+
+"No niin, sitäpä minäkin juuri tarkoitan, että provasti hyvillä
+neuvoilla estäisi häntä menemästä kartanon Jaakolle".
+
+"Onko tämä nuorukainen tunnettu hurjaksi ja huonoksi elämässään"? kysyi
+provasti. "Onko hän juomari?"
+
+"He ei, kyllä hän on siivo poika -- eihän nyt meidän Liisu hurjasta
+olisi huolinutkaan -- mutta varsin tyhjä nuorukainen; tottahan
+rusthollin emäntänä paremman onnen saisi".
+
+"Jos nuorten on rakkaus vakava, kyllä Jumalalla on rikkautta, jota hän
+jakaa kaikille sen mukaan, kuin hän parhaaksi näkee. Ei yksin maalliset
+tavarat ihmisen sydäntä voi onnelliseksi saattaa, ja älköön siis kukaan
+vaatiko lastaan naimisiin ilman hänen vapaata tahtoaan, se on minun
+neuvoni. Mutta nyt, muori hyvä, minun täytyy rientää kirkkoon; jääkää
+hyvästi ja muistakaa sanani sekä viekää kotoväelle paljon terveisiä!"
+
+"Kiitoksia", vastasi muori; ja ollen vähän nopalla nokin, sanoi hän
+nyt: "Luulin minä täältä saavani apua, mutta turhaa, näen mä, se
+olikin".
+
+Provasti läksi virkansa toimiin kirkkoon, mutta muori jäi vaivojansa
+valittamaan pruustinnalle, joka ystävällisesti muovia kuunnellen,
+tarjosi hänelle kahvia sydämmen lohdutukseksi.
+
+"Voi hyvänen aika, otanko vielä?" -- sanoi muori mielissään, kun
+kolmatta kuppia tarjottiin.
+
+"Totta kaiketi", vastasi pruustinna, "mitäs liikaa tuo nyt sitten
+olisi, olettehan pitkän matkan tulleet, kyllä sen verran nyt jaksatte
+juoda".
+
+Muori, joka muisti yhtä kyytiä juoneensa seitsemänkin kuppia, -- sehän
+oli hänen pannunsa mitta, -- otti halustakin kolmannen kuppinsa,
+vastaten:
+
+"No kyllähän sen jaksan, mutta tämä on nyt jo liikaa hyvyyttä, ja
+röökinä on kaatanut kupin niin täyteen, että tassikin on puolellaan,
+vähempikin jo olisi riittänyt. Mutta tässä nyt vain kestailen enkä
+muista, että jo on kirkkoonkin rientäminen"; ja nyt oli kahvi tuota
+hätää juotu. Vaan kuppia pois pannessansa huomasi muori tarkalla
+silmällään että pappilan nuorella neitosella oli uudet vaatteet yllä,
+ja tarttuen röökinän hameeseen, kysyi hän: "Onko tämä ostovaatetta vai
+kotokutoista?"
+
+"Kotona se on kudottu", vastasi neiti.
+
+"No olipa hyvä, että osuin näkemään", virkkoi muori, "tuommoista
+minäkin laitan meidän Liisulle, mutta turkin-punaisen sijaan panen
+keltaista, sitä painetta saatan itse tehdä nuorista koivun-lehdistä;
+itselleni panen valkoisen sijaan mustan-sinistä ja raidaksi keltaista;
+niin teen kuin teenkin".
+
+"Mutta eihän se ollenkaan tule tämän-lajista", intti neiti.
+
+"Tulee kyllä, käynhän raidoissa perässä", vakuutti muori sekä pyysi nyt
+vähäistä mallitilkkua, jonka saatuaan hän sanoi sydämmelliset
+jäähyväiset ja läksi kirkolle.
+
+
+
+
+III.
+
+HAJAPILVIÄ.
+
+
+Mäkelässä oli kaikki hiljaista, äänettöintä, sillä olihan kirkon-aika.
+Torpan ukko, viikon töistä väsyneenä, veteli unta tuvan sängyssä, ja
+kodossa tapaamme Liisun keittämässä velliä. Hänen pyöreät kasvonsa
+hehkuivat valkean loistosta tulipunaisina, ja tuo puna, vaikk'ei ruusun
+kaltaista, soveltui kauniisti hänen ahvettuneisiin kasvoihinsa, mutta
+tytön silmät eivät nyt, kuten tavallisesti, kirkkaina loistaneet, niitä
+sumensi viljavat kyyneleet, jotka virtana vierivät hänen poskillensa;
+tyttö rukka koetti tavan takaa pyyhkiellä silmiänsä vyöliinallaan,
+mutta eipä vain kyynel-tulva tauonnut. Hän sekoitti toki ahkeraan
+velliä, jotta se ei pohjaan palaisi, eikä huomannut, että kotaan astui
+nuori mies. Tämä kursailematta sieppasi tytön syliinsä, ja nytpä Liisun
+silmät ilosta loistivat, vaikka kyynel-helmet vielä poskilla lepäsivät;
+vähän hämillään hän toki oli tuosta odottamattomasta syleilystä ja
+sanoi siis:
+
+"No Jaakko paha, älähän nyt toki noin vallaton ole -- mitä, jos nyt
+vellini pohjaan palaa".
+
+"Entäpä sitten, en suinkaan minä vellistä välitä, nyt kun sinun luonasi
+olen -- mutta Liisu, mitähän sinun on? Kyyneleitä on poskillasi -- mitä
+sinulle on tapahtunut?"
+
+"Eipä vielä mitään, mutta -- -- mutta --"
+
+"No mutta, -- mitä sitten? Sinä mutkailet että ole suora kuten ennen --
+mitä tuo nyt tietää?"
+
+"Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas! Enhän minä vielä joutunut
+muuta kuin puheen alkuun, kun jo puutuit sanoihini. Minä aioin vain
+kertoa, että Jussila kävi täällä eilen, ja äitini tahtoo pakoittaa
+minua menemään hänelle emännäksi, mutta sitä en tee! --"
+
+"Entä isäsi, mitä sanoo hän?"
+
+"Hän on minun puolellani".
+
+"No mitä siis itket? Isälläsi tässä suurempi valta on".
+
+"Niin, mutta äiti saa tavallisesti kaikki kääntymään oman tahtonsa
+mukaan".
+
+"Ja siis sinunkin -- no niin -- köyhä olen tosiaankin rusthollarin
+kilpailiaksi -- enkä tahdo olla onneasi estämässä, kyllä poistun
+tieltäsi. -- Hyvästi!"
+
+"No mutta Jaakko! mitä tuo nyt on?"
+
+"Ei sinun tarvitse enään itkeä sitä, ett'et rustholliin pääse. Kyllä
+minä menen matkoihini".
+
+"Mutta Jaakko, et saa mennä. Sanoinhan, ett'en ota Jussilaa, ja sitä
+itken, että tuosta nyt syntyy eripuraisuus kotihimme. -- Kun sinä tulet
+kotivävyksi, katselee äiti sinua aina nurjalla mielellä".
+
+"Ja kaiken tuon tähden menisit nyt halukkaammin Jussilan emännäksi --
+kyllä ymmärrän --"
+
+"Jos sen tekisin, kukapa estäisi minua menemästä? -- Ilolla sekä isäni
+että äitini siihen suostuisivat; vaan minua ei kukaan voi pakoittaa
+menemään Jussilan vaimoksi eikä kenenkään muun omaksi kuin sinun. Sinun
+kanssasi olisin onnellinen vaikka metsän korvessakin; ollessani sinun
+lähelläsi, tuntuisi kaikki työ huokealta, vaikka se kuinkakin raskasta
+olisi. Jollet usko minun totta puhuvani, niin lähde sitte. -- Kylläpä
+minulla on voimia tallentaa tuo rakkauteni jonnekin sydämmeni soppehen,
+en sitä sinulle tyrkytä; mutta vast'edes saat nähdä, että väärin olet
+minua tuominnut".
+
+Näin vastaten Liisu käänsi selkänsä Jaakolle ja rupesi taas velliä
+sekoittamaan. Hänen mielensä oli syvästi loukattu, ja kyyneleet
+tunkivat hänen silmiinsä, vaan tyttö raukka koetti kaikin voimin estää
+niitä tulvailemasta.
+
+Jaakko ei mennytkään, vaan viipyi yhä ja sanoi hetken päästä:
+
+"Liisu hyvä, suo minulle anteeksi! mieleni oli niin toivoton, ett'en
+huomannutkaan sanojeni katkeruutta, minä kun ajattelin sitä loistavaa
+kohtaloa, mikä sinulle oli tarjona, -- ja itseäni, -- minua, jolla ei
+ole muuta kuin rakkauteni sinuun ja nämät kaksi vahvaa kättä, mutta --
+niitä en tosiaan ole säästävä. Kaikki mitä voin, tahdon hyväksesi
+tehdä. Kotovävyksi en myöskään aio, ja tulinpa juuri sinulle kertomaan,
+mitenkä olen tuumannut ruveta raivaamaan itselleni torppaa. Olen saanut
+maata patruunalta, joka aina on ollut kovin hyvä minulle".
+
+"Tuohan vasta olisi hupaista! Me tekisimme yhdessä työtä, ja minulla
+olisi lehmä ja porsas ja lampaita, sinulla hevonen, -- ja vähän
+kaikellaista, mitä tarvitsemme, saisin kodistani".
+
+"Oi Liisu, oikeinpa suloista on nähdä sinua noin iloisena! Niinpä olin
+minäkin tänne tullessani -- olihan minulla jo koko rikkaus tuossa
+aiotussa uudisasunnossa, joka vain mielikuvituksessani häälyi, kosk'ei
+minulla siihen vielä ollut edes nurkkakiveä, ja siksihän tuo sinun
+puheesi Jussilasta supistutti haaveksitun rikkauteni niin mitättömäksi,
+että se minusta näytti ainoastaan tuulen-tupaselta, joka tyhjään
+raukeaa! Nyt on taas kaikki toisin, nyt tehdään torppa eikä mitään
+tuulen-tupaa. Pyydän patruunaa antamaan minulle palveluksestani eroa,
+jotta syksyyn saattaisin valmistaa meille asumuksen".
+
+"Asumuksen, joka on varsin meidän omamme. Sehän on paljon hauskempaa,
+kuin jos minun olisi ollut kotia jääminen".
+
+"Entäs Jussilaan -- eiköhän toki sinne olisi hupainen mentävä? -- häh!"
+
+"No Jaakko, suutunhan minä, jos vain kerrankin tuommoisia puhut".
+
+"Älähän toki, tahdoin sinua vain vähän kiusata, mutta se oli viimeinen
+kerta".
+
+"Niin ehkä, jos lisäät 'tällä erällä', mutta vast'edes".
+
+"Vast'edes -- no niin -- sehän on taas sen ajan murhe".
+
+Näin nämät nuoret olisivat livertäneet kentiesi kuinka kauan, ellei
+kartanon vahti, joka Jaakkoa oli seurannut, olisi ruvennut haukkumaan.
+Vahdin haukunta herätti heidät noista rakkaista tulevaisuuden unelmista
+ja Liisu, joka oli valkean hävittänyt padan alta, jotta ei velli
+pohjaan palaisi, huudahti nyt:
+
+"Kirkosta tullaan, eikä velli vielä ole valmista; mitäpä äiti sanoo? --
+Lähde nyt jo pois!"
+
+Jaakko kiiruimmiten syleili Liisuansa, ja nyt oli kaikki
+veitikkamaisuus poissa hänen silmistänsä, kun hän lausui:
+
+"Liisu, pysy vakaana päätöksessäsi -- ole minulle uskollinen!"
+
+"Totisesti uskollinen! -- siihen saat luottaa!" oli Liisun vastaus.
+
+Jaakko meni, mutta ei vielä kirkkoväki kotia ennättänytkään, ratasten
+jylinää toki jo kuului. Liisu suurusti ruo'an ja kohensi sitten
+valkeaa, jotta velli pikemmin rupeisi kiehumaan, vaan eipä ruoka
+valmistunut, ennenkuin muori kotaan puikahti. Liisu nyt ei kuitenkaan
+saanut toria, muori vain kertoi, miten hyvänä häntä oli pappilassa
+pidetty, sekä lisäsi sitten:
+
+"Röökinä lupasi peiton ommella, ja vieläpä punaisenkin laittaa, jos
+Jussilaan emännäksi menet".
+
+"Mitä hyvää heillä siitä olisi, että Jussilalle menisin, -- miksikä he
+minulle punaisen peiton antaisivat?"
+
+"No heh ei, sinäkös nyt kummia mietit, minähän aineen antaisin, mutta
+pappilassa ommeltaisiin".
+
+"Sen kyllä tekevät, vaikka Jaakollekkin menen, kuten menenkin".
+
+"Siitä asiasta saamme vielä jutella. Eihän tuo niin aivan varmaa
+lienekkään, -- mutta toimita tupaan ruoka, jotta päivälliselle
+pääsemme".
+
+Näin sanoen muori läksi kodasta pois, ja Liisu läksi myöskin, hänen kun
+tuli asettaa tuvan ruokapöydälle tuon yksinkertaisen päivällisen.
+
+Muori, joka kirkosta palattuaan tavallisesti, päivällistä syödessään,
+tiesi perheellensä jutella paljon uutisia, oli nyt varsin vaiti, jonka
+vuoksi isäntäkin kummastellen lausui:
+
+"No, eikö nyt pitäjäässä ole mitään tapahtunut, kosk'ei sinulla,
+muoriseni, ole uutisia?"
+
+"Ikään kuin olisinkin joku uutisten kerääjä; -- en minä niistä ikänä
+ole huolinut, vaikka joskus sattumalta jotain kuulee --"
+
+"Niin niin, muoriseni, sattumalta tietysti -- etkä kuullut mitään
+sattumalta?"
+
+"En, en mitään".
+
+"Kuulin minä", sanoi Kustu, "että kartanon Miinan ja Mikkilän Juhon
+naima-kauppa on mennyt myttyyn, siitä ei tule mitään".
+
+"No mikähän siihen syynä?" kysyi Liisu ihmetellen.
+
+"Mikäs muu kuin nuoruus ja hulluus", sanoi muori.
+
+"No no, akkaseni! ei kaikki nuoret eroa tahdokkaan tehdä, eikä tuo aina
+hulluutta ole, jos erot tehdäänkin".
+
+"He ei, siinäpä Miina juuri viisaasti menetteli, että eron teki. Juho
+näet humalapäissään oli joutunut tappeluun ja saa nyt juopuneen sakot
+ja muut -- mutta niin käypi, kun nuoruuden-hulluudessa kiinnittää
+itsensä tuommoisiin huliviliin. Mitä niistä nuorista on tähän aikaan,
+jolloin sitä viinaa niin viljavasti tulvailee! sen vain tiedän, että
+onnellinen se, joka tasaantuneen miehen omaksensa saa -- nuoret ne ovat
+tänään tämmöisiä, huomenna tuommoisia, mutta vanhan-puoleinen -- hän
+paikkansa pitää".
+
+Tämän sanottuaan muori siunasi sekä nousi ruo'alta, ja muut kaikki
+tekivät samoin.
+
+
+
+
+IV.
+
+VIULU-MIKKO.
+
+
+Verkalleen kulki Jaakko Mäkelästä kartanoon päin vievää metsäpolkua
+pitkin. Hän näytti kovin alakuloiselta -- lienee tuo ollut ilmankin
+syy, sillä sehän kävi yhä raskaammaksi; mustia pilviä kokoontui
+taivahalle, etäältä kuului hiljainen ukkosen jyrinä ja yhä yltyi humina
+tuossa tuuheassa kuusimetsässä, mutta Jaakko ei taajempaan astunut, hän
+oli niin syviin mietteisiin vaipununna, ett'ei huomannut uhkaavaa
+ilmaa, ennenkuin ripeä sateen-kuuro hänen ennätti. Jaakko meni
+kuusikkoon sateen suojaan ja rupesi, siinä seisoessaan, miettimään
+tulevaista elämäänsä; sehän näytti aivan synkältä.
+
+Liisu kyllä oli luvannut olla uskollinen, -- mutta olihan tuo suuri
+rustholli hyvin viettelevä, sepä aivan luonnollista -- niin luuli
+Jaakko, vaan Liisulle olisi koko maailman rikkaus ollut mitätöntä,
+ellei hän sitä olisi saanut valittunsa kanssa nauttia.
+
+Sateen suojassa ollessaan kuuli Jaakko rakkikoiran haukunnan ja näki
+samassa ukon, joka vielä kepeillä askelilla astua kepsutteli märkää
+niittypolkua pitkin. Ukko kapusi aidan ylitse, ja tultuaan metsään,
+riensi hänkin saman tuuhean kuusen turviin, missä Jaakko piti suojaa.
+Ukko oli ihan märkä, sillä hän oli takkinsa kietonut kalliimman
+tavaransa, viulunsa, ympärille.
+
+"No mihinkä Mikko nyt on menossa tämmöisessä sateessa?" kysäsi Jaakko.
+
+"Ai'on mennä Niemen kylään, mutta poikkesin ensin kartanoon,
+tavatakseni sinua -- sillä tahdonpa tarjota itseäni soittajaksi, jahka
+häitä pidät. Sinä olet kelpo poika ja Liisu on oiva tyttö, oikein
+hyväsydämminen -- ja niin kaunis -- eikö ole? häh! Hänelläpä on niin
+punaiset posket ja huulet, että hän tosiaankin hohtaa kuin puolukka
+metsässä".
+
+"Niinpä kyllä", -- vastasi Jaakko ja lisäsi ikään kuin itseksensä,
+mutta toki niin ääntevästi, että Mikko sen kuuli: "soisinpa
+hänen vähemmin hohtavan, ett'ei pistäisi kaikkien vanhojen
+leski-rusthollarien silmiin. En saata enään olla onnellinen".
+
+"No mitäpä nyt tuumaat -- älä vain ole mustasukkainen! Ole sinä
+huoleti, viulu-Mikko on paljon nähnyt maailmassa -- eroittaa kullan
+hopeasta; tyttö ei myy rakkauttansa rikkauteen, ennen sinä
+mustasukkaisuudesta jätät hänen, -- Luota tyttöön! sen neuvon minä
+annan ja sitten tulen varmaan sinun ja Liisun häihin, soittamaan tätä
+rakasta viuluani". Niin sanoen painoi Mikko viuluansa rintaansa vasten
+ja lausui vielä: "Olin minäkin ennen yhtä rakastunut ja rakastettu kuin
+sinä, mutta mustasukkaisuuteni turmeli onneni -- nyt ei ole minulla
+enään muuta rakastettavaa kuin tämä -- viuluni".
+
+"Mistä tiedätte, kuinka rakastettu olen? Varma kuitenkin on, ett'en ole
+onnellinen. -- Aina kun ajattelen tuota vähäistä kotia, joka nykyisin
+mielessäni kuvitteli ylen herttaisena, muuttuu sydämmeni synkäksi --
+minä ajattelen, että Liisu tupaani halveksii, hän kun rusthollin
+emännäksi olisi päässyt. Kuusen alla seisoessani tuli mieleeni, että
+paras ehkä olisi, jos ottaisin kartanon Miinan vaimokseni; hän on
+kaunis, iloinen tyttö, eikä suinkaan minun kotiani halpana pitäisi --
+mutta luulenpa toki, ett'en saa Liisua mielestäni -- en milloinkaan".
+
+"Jopa joutavia juttelet -- sanoinhan, että sinä mustasukkaisuudesta
+saatat itsesi onnettomaksi. Miina on tehnyt eron juoposta sulhasestaan
+ja ottaa kyllä halusta toisen paremman, mutta Liisu sinua rakastaa, ja
+katso ett'et suotta sitä rakkautta hylkää, sillä totinen rakkaus onnen
+tuo. -- Ota, poika, vaari vakaasta neuvostani".
+
+Jaakko oli vaiti vähän aikaa, vaan sanoi sitte: Kyllä käsitän neuvonne
+hyväksi ja halusta sitä seuraankin -- mutta Mikko, kertokaa elämästänne
+minulle vähäisen; olen yhtä ja toista kuullut siitä puhuttavan, vaan en
+koskaan ole oikein selvää saanut elämän-vaiheistanne".
+
+"Hm -- noh, vaikka vain -- Liisun tähden sen teen, olkoon se sinulle
+opiksi ja varoitukseksi. --
+
+"Liisulla oli täti -- hän oli morsiameni. -- Tyttösi on aivan tuon
+tätinsä näköinen, vaan Anna-Liisan posket eivät olleet yhtä punaiset,
+sillä hän ei enään ollut ensimmäisen nuoruutensa kukoistuksessa, mutta
+hänen silmänsä, -- olisit vain nähnyt, kuinka ihanasti ne loistivat!
+Kaikki pitivätkin häntä ylen hyvänä, mutta tuostapa tulin minä
+luulevaiseksi. Kerran eräänä pyhä-iltana kävin hänen kodissansa; viulu
+oli muassani, minä rupesin soittamaan, sillä Anna-Liisa kuunteli
+halusta viuluni ääntä. Tuvassa oli koko joukko kylän nuorisoa ja niiden
+seassa eräs Simo niminen torpan-poika, joka minun mielestäni useammin,
+kuin tarpeellista oli, katseli Anna-Liisaa. Minä painoin viuluani
+vasten leukaani, poljin jalkaa ja soitin kuin vimmattu. Kiihkoni
+tarttui kuulioihini, sillä he eivät enään malttaneet istua, vaan
+rupesivat tanssimaan; ainoastaan Anna-Liisaa ei tanssi huvittanut, ei,
+vaikka tuo mainittu poikakin häntä tahtoi polskaan, niin istuipa hän
+sittenkin paikoillaan. Tuokos oikein oli minulle mieluista! -- mutta
+iloni ei kauan kestänyt; Timo istui aivan Anna-Liisan viereen ja näytti
+mieltyneeltä kuten ainakin, vaan Anna-Liisan silmät olivat
+haaveelliset, hän kuunteli soittoa ja ajatteli minua, että tuskin
+huomasikaan vieressä istuvan pojan puhetta -- sen sittemmin ymmärsin
+aivan hyvin, vaikka silloinen mielen-tilani toisin selitti noitten
+silmien suloisuuden -- minä ajattelin: tyhmäpä olen, kun uskon tuota
+naista, joka, päästäksensä Timon kanssa juttelemaan, jäi tanssista
+pois. Mielikuvitukseni kiihtyi aina, mutta minä soitin -- soitin niin,
+ett'en ymmärtänyt lakatakkaan, ennenkuin Anna-Liisa, lempeästi katsoen
+minuun, tuli luokseni lausuen: 'Mikko, etkö jo väsy soittamasta?'
+siihen vastasin: 'Jospa väsynkin, niin mikäpä sitten?' -- Hän katsoi
+kummastuen minuun eikä puhunut sen enempää, vaan meni taas lavitsalle
+istumaan -- mutta nyt minä lakkasin soittamasta ja pyyhkien hien
+otsastani menin haarikasta olutta juomaan, sitte läksin pois. Ovessa
+vilkasin hätimmiten Anna-Liisaan -- hän oli kalpea ja hänen ihanat
+silmänsä -- oi Jaakko -- kiven ne olisivat sulattaneet, mutta eivät
+minua -- niin oli mustasukkaisuus minun valloittanut.
+
+"Kuluipa muutamia päiviä -- sydämmeni rupesi pehmenemään, minä
+ajattelin: 'entä jos olisin erehtynyt' -- Läksin kuin läksinkin tyttöni
+kotiin ja sattuipa niin, että tapasin hänen yksin tuvassa kehräämässä.
+Tuo suloinen olento tuli heti vastaani, ja tarjoten kättään minulle,
+lausui hän surun-sekaisella äänellä: 'Kyllä tiesin sinun tulevan, sillä
+olenpa hartaasti rukoillut Jumalaa sinun sydäntäsi pehmittämään. Sano,
+rakas Mikko, miksi minulle suutuit? Sinä et usko, kuinka äärettömän
+paljon surua olet minulle tuottanut!' Minä kerroin mitä jo tiedät, ja
+hän vakuutti totisesti, ett'ei hän milloinkaan mieltyisi Timoon, vaan
+että minä iäti olisin hänelle rakkahin. Minä uskoin hänen sanansa, ja
+nyt olimme taas onnelliset, vaan eipä se onni kauan kestänyt --.
+Anna-Liisan sisar oli jo silloin naimisissa ja emäntänä Mäkelässä, kun
+minä eräänä päivänä kuljin juuri tätä samaa Mäkelään päin vievää polkua
+pitkin -- minä kiiruhdin eteenpäin. -- Oi Jaakko! tuo oli onneton matka
+-- mutta -- loppuun, loppuun täytyy kertoa, koska kerran olen alkanut
+-- niin -- meninpä tietäni ja näin etäällä edessäni kaksi ihmistä,
+jotka seisoivat polulla, keskenään jutellen. Minä luulin net tuntevani,
+ja varmuudekseni kiiruhdin lähemmäksi, -- ne olivat -- Timo ja
+Anna-Liisa. Päätäni pyörrytti, enkä muuta uskonut, kuin että nuot
+molemmat olivat salaisessa liitossa toistensa kanssa -- ja kiiruusti
+riensin heidän sivuitsensa, vaan samassa myöskin ärjäsin: 'uskoton! jää
+hyvästi -- en tahdo olla sinun pilkkanasi!" sitte riensin Niemen kylään
+vievälle polulle, enkä korviinikaan ottanut Anna-Liisan rukoilevaa
+ääntä, kun hän huusi: Mikko, oi Mikko! kuule minua, kuule vielä
+kerran!' -- mutta minä olin silloin kuuro!
+
+"Viikkoja kului -- minä en mennyt Anna-Liisaa 'en kuuleen enkä
+kurkistaan' -- mutta arvaappas mikä ilkeä päätös vielä päähäni
+pälkähti! Minä tunsin erään nuoren tytön, joka paljon kulki kylää ja
+oli hyvin valmis lyömään nippiä ja näppiä nuorten parissa -- kieli oli
+hänellä myöskin hyvin sukkela, ja nytpä ajattelin: Riikan kanssa rupean
+seurustelemaan -- Anna-Liisan kiusaksi -- saapa hän nähdä, ett'en häntä
+yhtään kaipaa -- en yhtään -- häntä en ollenkaan rakasta! Näin
+luulottelin itseäni -- näin saatoin itseni harhailemaan, etten enään
+tuntenut oman sydämmeni tunteita. Minä kuljin nyt Riikan seurassa --
+tansseissa olimme yhdessä sekä nuukareina joka häissä, ja minä luulin
+olevani onnellinen; mutta voi -- mitenkä olisin saattanut olla
+onnellinen Riikan parissa, kun minulla kerran oli ollut semmoinen
+morsian, kuin Anna-Liisa!
+
+"Eräänä pyhänä olin kirkossa, siellä istui Anna-Liisakin; hänen
+poskensa olivat käyneet kalpeata kalpeammaksi, ihonsa oli aivan
+läpihohtava, ja silmät -- niin, semmoisia en ole ennen enkä sittemmin
+nähnyt. Hän katsahti minuun kerran, vain ainoan kerran, mutta sitä
+katsetta en unohda, se oli puhtaan omantunnon katsanto, ja siinä kaikki
+hänen kärsimyksensä kuvattuna. Minä en suurempaa rangaistusta
+tarvinnut, saadakseni selvän siitä, että harhatietä kuljin. Riikan
+seura ei minua enään miellyttänyt, sillä häntä en millään muotoa
+saattanut rakastaa, eikä hän tuota erittäin pahaksensa pannut, vaikka
+häntä väistyin. Anna-Liisa oli nyt yöt päivät mielessäni. Minä
+oleskelin hänen kotinsa metsässä, vaan hänen luoksensa en uskaltanut
+mennä. Mutta kerran sain sattumalta tietää, että hänen oli aikomus
+lähteä Mäkelään; minä kiiruhdin tälle samalle polulle, ja kuten
+tuomittu odottaa tuomiotansa, josta hänen elämänsä taikka kuolemansa
+riippuu, niin odotin minä sitä hetkeä, jona häntä olin tapaava -- Minä
+odotin -- ja hän tuli -- -- suo minun levähtää, ennen kuin jatkan".
+
+Mikko pyhki otsaansa paitansa hihaan, oli vähän aikaa ääneti ja jatkoi
+sitten taas:
+
+"Oli kesäinen päivä, semmoinen, jona ei tuulen henkeä tunne, jolloin
+luonto ikään kuin kuuntelee sen turvissa asuvien lintuisten ääntä. Minä
+kuulin Anna-Liisan kepeän astunnan ja riensin häntä vastaan, hän
+vavahti vähäisen nähdessänsä minua, vaan sanoi sitte: 'Olipa hyvä, että
+sinun tapasin, sinun täytyy kuunnella, mitä sinulle kerron, sen
+oikeuden itselleni vaadin'.
+
+"'Anna-Liisa! minä sinua kuuntelen sekä nyt että aina vast'edeskin' --
+vastasin minä ja tartuin hänen käteensä, mutta hän irroitti itsensä
+minusta, lausuen: 'Ei mitään liikanaista, kuuntele vain: sinä olit
+minulle niin rakas, ett'ei maailmassa ollut minulla mitään niin
+kallista, ja toki minun uskottomaksi julistit. -- Silloin, kuin täällä
+metsässä minun tapasit, olin Mäkelään menossa, kuten nytkin. Timo tuli
+minua vastaan ja aikoi palata kanssani, mutta päätinpä tehdä lopun
+tuosta seuraamisesta ja sanoin: Timo, minä olen Mikon kihlattu morsian,
+älä minua seuraa, -- samana hetkenä tulit sinä. -- Nyt tiedät, kuinka
+syytön olen ollut, ja niin totta kuin minulla on luoja, ovat nämät
+sanani todet'.
+
+"'Minä olen jo aikaa sen tuntenut, että olit syytön. Oi rakas
+Anna-Liisa! saatatko antaa minulle anteeksi? Etpä usko, kuinka minäkin
+olen kärsinyt! vaan mitäpä tuosta puhun, omahan oli syyni, minä olin
+kovin luulevainen ja ollen sinulle suutuksissa päätin seurustella
+Riikan kanssa, jotta sinäkin muka tulisit tuntemaan tuota hirveää
+tuskaa, jota minä kärsin -- älä usko, että häntä milloinkaan rakastin.
+Minä en saata sinutta elää; ollaan taas ystävät kuten ennenkin --'
+
+"'Ystävät -- niin, ollaan aina ystävät, muuksi en ikänä voi tulla. --
+Oi Mikko! sinua minä pidin arvoisampana kaikkia, mitä maailmassa
+löytyy; kun sinua kuuntelin, viulua soitellessasi, ajattelin: onpa onni
+minua seurannut, koska noin ylevän miehen rakkauden olen voittanut.
+Itse olin mielestäni aivan vähäpätöinen, mutta tuopa juuri oli ihanaa,
+että vähäpätöisenä sain kulkea mahtavan rinnalla, olihan silloin
+heikommalla turva ja suoja tiedossa -- mutta nyt -- Mikko, Mikko!
+elämäni onnen sinä minulta veit! Kun näin sinun tavan takaa Riikan
+seurassa, silloin kyllä ymmärsin, että hetkessä ei sydämmesi saattanut
+muuttua; minä tiesin, että kerran olit takaisin palaava, mutta samassa
+tunsin myös, että meidän välimme iäksi päiviksi oli muuttunut -- sinä
+olet sama, vaan toki toinen. Tällä hetkellä, vaikka lähelläni seisot,
+ja vaikka näen rakkauden loistavan silmissäsi, tuntuu minusta toki,
+ikään kuin erämaassa yksin vaeltaisin, sillä sen vahvan puun sijasta,
+jonka olin tuekseni valinnut, näen nyt ainoastaan horjuvan ruovon'.
+Suuret kyyneleet vierivät hänen poskillensa ja hän antoi minulle
+kätensä jäähyväisiksi.
+
+"Oi Jaakko, sinä et ymmärrä, mimmoinen tuskani oli. Minä rukoilin häntä
+uudestaan omakseni tulemaan, mutta hän vastasi vain: 'Sydämmeni on
+särkynyt, sitä en enään voi kenellekkään antaa; äläkä etsi minua, sillä
+sinua nähdessäni haavojani pahemmin kivistää. Vielä kerran jää hyvästi,
+ystävyyteni sinua seuraa! Kun sydämmeni on terve, sitten kutsun sinua
+luokseni'.
+
+"Näin me nyt erkanimme. Minun toivoni kiintyi hänen viimeisiin
+sanoihinsa; en silloin ymmärtänyt niitten oikeaa merkitystä. Ajat
+kuluivat, minä en nähnyt Anna-Liisaa -- en mennyt häntä etsimään, sillä
+hänen viimeistä pyyntöänsä minä niin pyhänä pidin, että sitä noudattaa
+tahdoin, vaikka tuo kyllä katkeralta tuntui. Kerran toki, eräänä
+iltana, kun ikäväni valloitti minun siten, ett'en tästä rakkaasta
+viulustanikaan huojennusta saanut, läksin kohti Anna-Liisan kotia.
+Sinne tultuani hiivin pimeässä hänen akkunansa luokse, saadakseni
+näkymättömänä häntä katsella. Hän istui kehräämässä ja lauloi --
+Anna-Liisalla oli kaunis ääni, vaan nyt soi se ylen surulliselta --
+sanat kuuluivat näin:
+
+    'Oi lumi, tuiskuile,
+    Tee hauta minulle!
+    Tää sydän polttava
+    Jo etsii lepoa.
+
+    Kun hautaan lasketaan,
+    Mua, lumi, peitä vaan
+    Sa unhoitettua
+    Niin helmaas tallenna!
+
+    Oi lumi! jäiseksi
+    Sä laita hautani,
+    Ett' lemmen-liekkini
+    Siell' iäks' sammuisi!'
+
+"Näin hän lauloi -- mutta minä hiivin taas pois yhtä hiljaa, kuin
+tullutkin olin. Muutamia viikkoja myöhemmin minua kutsuttiin hänen
+luoksensa. Anna-Liisa makasi kalpeana vuoteellaan, vaan kun häntä
+lähenin, katsoi hän minuun suloisesti hymyillen ja lausui: 'Tule
+lähemmäksi! sinussa näen taas tuon vahvan puun, ja sydämmeni on aivan
+terve. Minä pääsen nyt pois elämän taisteluista ja sinua muistan --
+tuolla, tähtein tuolla puolla -- sieltä ei mikään meitä eroita!' -- --
+
+"Niin, hän lähti, tuo hempeä olento -- ja minä -- minä odotan aikaa,
+jolloin pääsen hänen luoksensa, siksi soitan viuluani -- ja kun näen
+nurjuutta nuorten rakastavien välillä, kiiruhdan heti heitä
+sovittamaan. Nyt ymmärtänet, miten tuo minuun koski, kun näin, ett'ei
+sinun ja Liisun, hänen sisarensa tyttären väli ollut semmoinen, kuin
+sen tuli olla".
+
+"Kiitoksia, Mikko! Kyllä tämä kertomuksenne on hyvä varoitus minulle,
+sillä kuka tiesi, mikä päähäni pälkähtäisi, kun synkälle mielelle
+joudun, kuten äsken tapahtui, jolloin tuo minua kovin rasitti, että
+Jussila kilpailiakseni tuppasi".
+
+"Ole huoleti vain ja laita tupasi syksyyn valmiiksi, sitte tanssitaan
+Mäkelässä semmoinen polska, että vielä muorikin tanssista hikoilee.
+Mutta nyt hyvästi! Ilma on jo selkenemässä, täytyy rientää pois".
+
+"Kyllä täytyykin", sanoi Jaakko, ja kumpikin meni eri haarallensa.
+
+
+
+
+V.
+
+ISÄNTÄ JA PALVELIA.
+
+
+Oli maanantai, kuu patruuna Pohjonen istui au'aistun akkunan ääressä,
+juoden aamukahviansa. Tavan takaa laski hän kupin kädestään; hänen koko
+mielensä oli niin kiintynyt luontoon, joka ihanuuttaan levitteli hänen
+silmiensä eteen, että tuo yleensä rakastettu ruskea nestekkin joutui
+unohduksiin. Nuori rouva tuli ja laski kätensä miehensä olalle, sanoen:
+"Mitä, ystäväni, mietiskelet?"
+
+"Katselen vain luontoa ja ajattelen: olenpa onnen lapsi, koska minulla
+on suloinen vaimo, herttaiset lapset sekä oma kartano näin ihanassa
+seudussa!"
+
+"Ja onpa sinulla vielä tuo suurin rikkaus: onneensa tyytyväinen sydän!
+Kyllä nureksiva ihminen aina puutteita löytää, vaikka Luoja hänelle
+armostansa lahjoja jakaa -- mutta ainoastaan hän on rikas, joka
+kohtaloonsa tyytyy".
+
+"Kyllä kiittämätön olisinkin, jollen tyytyisi! Tunnenpa itseni niin
+onnelliseksi tällä haavaa, ett'en suinkaan hennoisi apua anovalta
+mitään kieltää, jos vain suinkin hänen toivoansa saattaisin täyttää"
+
+"Kumma, että tuommoinen miete juuri johtui mieleesi".
+
+"Hm -- niinpä ne ajatukset lentävät. Mutta arvaappas, mikä nyt päähäni
+pisti?"
+
+"No mikä?'
+
+"Että lähtisimme katsomaan apilaniittyjä. Ilma on niin kaunis, ett'ei
+nyt sovi täällä sisällä loikoilla tämmöisenä päivänä".
+
+"Mutta sinne on pitää matka --"
+
+"Ei huolita kävellä, vaan pannaan Valko valjaisiin ja lähdetään sitte.
+Oletko tunnin päästä valmis?"
+
+"Olen kyllä; minä menen kohta katsomaan, että pienokaisilla on mitä
+tarvitsevat poissa ollessamme, ja sitte puen päälleni". Näin sanoen
+rouva kiiruhti toimiinsa.
+
+Patruuna soitti kelloa pari kertaa, ja hetken perästä tuli Jaakko
+sisälle, kysyen mitä patruuna tahtoi.
+
+"Tunnin päästä pitää Valkon olla valjahissa, sillä minä aion lähteä
+apilaniityille".
+
+"Kyllä", vastasi Jaakko, mutta jäi vielä seisomaan ovelle. Hän väänteli
+ja käänteli lakkiaan, ikään kuin olisi siitä puheen alkua hakenut.
+Patruunakin tuon huomasi ja kysyi:
+
+"Onko sinulla mitään sanottavaa? puhu vain suusi puhtaaksi"
+
+"Kyllä tarvitsisi, mutta pelkään patruunan suuttuvan".
+
+"Mitä tuo tuommoinen olisi, josta et puhua uskalla isännälle, joka on
+entinen leikkitoverisi?"
+
+"Niin, kylläpä patruuna aina on ollut hyvä minulle, mutta --"
+
+"No, 'mutta' -- jätä nyt pois 'mutta' ja puhu asiasi".
+
+"Patruuna lupasi Niittymäen minulle torpan maaksi, sitte kun tahtoisin
+rakentaa kotia itselleni; nyt minä haluan omaa asuntoa, sillä syksyllä
+aion naimisiin mennä, mutta senpä vuoksi pyytäisin, että patruuna, jos
+suinkin mahdollista olisi, antaisi minulle eron palveluksestani, jotta
+saisin hankkia tupasen itselleni sekä viljelysmaata vähän viljemmältä".
+
+"Kylläpä kummia pyydätkin, mutta en tuosta toki suutu, sillä sopiihan
+sinun pyytää, minun kieltää, ja siitä sitte on päästy. -- Nyt tulee
+juuri kiiruin työnaika; mitenkä sinua siis saattaisin pois laskea?"
+
+"Kyllä minä luulen saavani Mäkelän Kustun sijaani ja häneen patruuna
+varmaankin tyytyisi, sillä Kustu on hyväntapainen ja sukkela kaikissa
+töissään; ehkä puheissaan liiankin sukkela ja rohkea".
+
+"Tuo kuuluu hyvältä; aivan semmoisen pojan minä tahtoisinkin sitte,
+kuin sinua en enää saa pitää, mutta syksyllähän sinun vasta sopii erota
+ja tulevana vuonna naida -- eikö niin?"
+
+"Ei, sillä onpa niitä minua mahtavampia, jotka tahtovat väkisin viedä
+morsiameni".
+
+"Ai! onko niin? No anna hänen mennä, jos hän vain katsoo ihmisen
+ulkonaista mahtavuutta".
+
+"Eipä katsokkaan, mutta sitä enemmän hänen äitinsä sitä katsoo, ja
+senpä vuoksi tahtoisin ottaa tytön pois kaikista noista kiusauksista ja
+rettelöistä, joita hänellä siellä kotona on. Kyllä Mäkelän muori jo oli
+päättänyt ottaa minua kotovävyksi, mutta sitte kuin Liisua pyydettiin
+Jussilan emännäksi, ei muori minua enää oikein kärsi, ja siksipä
+tahtoisin, jota pikemmin sitä paremmin, oman kodon itsellemme".
+
+Patruuna käveli miettien lattialla, laski sormensa nenälleen sekä
+viritteli tuon tuostakin sikariansa, joka ehtimiseen sammui. Vihdoin
+hän toki puhkesi puhumaan, lausuen:
+
+"No kukapa saattaisi kieltää tuommoista pyyntöä, josta ihmisen elämän
+onni riippuu! -- Jos poika, josta puhuit, on semmoinen, joksi häntä
+olet kuvaillut, olet vapaa menemään, vaikka tietysti paljon sinua
+kaipaan. Kun asuntoasi rakennat, saat metsästäni ottaa hirsiä, ja ehkä
+saatan sinulle joksikin päivää antaa nurkkamiehiäkin. Mutta älä tuota
+asuntoasi aivan vähäiseksi laita; vaikka et nyt ensin sisustaisikkaan
+muuta kuin yhden huoneen, niin ovat ne kuitenkin tulevan ajan varalle
+rakennettuna".
+
+"Tuhansia kiitoksia, patruuna hyvä!" sanoi Jaakko sekä pyyhkäsi äkkiä
+kätensä nurjalla puolella jotakin silmistänsä.
+
+"Ei kiittämistä mitään. Sinä olet rehellisesti minua palvellut ja
+ansaitset rehellisen palkan. Mutta lähde nyt hevosta valjastamaan ja
+toimita tuo poika jonakin päivänä puheilleni".
+
+"Kyllä minä", vastasi Jaakko ja läksi ulos.
+
+Rouva tuli samassa sisälle valmiiksi puettuna, ja patruuna kertoi
+hänelle Jaakon tuumat sekä lisäsi:
+
+"Olen varsin kahdella päällä eräästä asiasta: minä nimittäin tahtoisin
+antaa Jaakolle muistoksi suuremman rahalahjan, mutta en ole siitä
+oikein varma, milloinka tuo parahiten sopisi. Nyt se huojentaisi hänen
+vaivaansa, kun hän asuntoansa rakentaa, mutta tekee sekin hyvää, että
+ihminen oppii luottamaan omiin voimiinsa".
+
+"Anna lahjasi vasta toiste, se on minun neuvoni. Silloin he oikein sen
+arvoa käsittävät, kun vaivalla ja ahkeruudella ovat kodin itsellensä
+hankkineet".
+
+"No, hyvinpä meidän tuumamme yhteen sopivat; jätetään siis tämä asia
+toistaiseksi. -- Mutta tuossapa Valko jo on portaitten edessä;
+lähdetään nyt".
+
+Näin sanoen sieppasi patruuna lakin päähänsä, ja sitte läksivät ajamaan
+apilaniityille.
+
+
+
+
+VI.
+
+SUORA PUHE AINA PARAS.
+
+
+Vanha akka kulki keppinsä nojalla Mäkelää kohti. Tultuansa torpan
+pihalle, katseli hän etsiskellen ympärillensä, vaan kun ei näkynyt
+muuta elävää olentoa kuin kaakottava kana, astuskeli akka portahia ja
+laski kaksiperäisen pussin olaltaan porstuan nurkkaan sekä meni sitte
+tupaan, missä Mäkelän muori istui villoja kehräämässä. Akka kumarsi,
+sanoen:
+
+"Hyvää päivää! -- Ohho kuinka olenkin väsynyt".
+
+"Istukaa. mistä kaukaa Maija tulee?"
+
+"Niemen kylästä. Hohho! hyvältä tämä istuminen tuntuukin väsyneille
+raajoilleni. -- Oletteko ihan yksin kotosella, kosk'ei tuolla
+ulkonakaan ketään näkynyt?"
+
+"Matti ja pojat ovat ulkotöissään, Liisu ja Manta askaroitsevat
+kodassa; meillä oli tässä leipominen aamulla, ja tytöillä on sen vuoksi
+vähän yhtä ja toista toimitettavana".
+
+"No minäpä kuulin uutisia Niemenkylässä; siellä sanottiin, että Liisu
+tulee Jussilan emännäksi, sekä että Jaakko nai kartanon Miinan, joka on
+tehnyt eron sulhasestaan".
+
+"Vai niin -- paljon sitte tiedättekin. -- Kyllä Jaakko Liisusta kiinni
+pitää, kuten hämähäkki verkostaan, vaikka hän tietää, että Liisulla on
+Jussilan kihlat".
+
+Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan
+kihloista, katseli arasti ympärilleen, vaan nähtyään vanhan Maijan,
+otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen
+Maijalle, sanoen:
+
+"Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää".
+
+"Kiitoksia! Kokonainen leipä! sinä Liisu olet kelpo tyttö. Ohoo
+sentään, kuinka hyvän käy hyvin tässä maailmassa, -- vaan jota
+mahtavammaksi ihminen pääsee, sitä enemmän on panettelioita, varsi niin
+kun torpan tyttö koroitetaan rusthollin emännäksi; mutta yhden hyvän
+neuvon annan, jota sinun on muistossa pitäminen, kun suureen taloon
+tulet: Anna lahjoja aina ja runsaasti, niin kyllä sinua kiitetään".
+
+"Vai niin; kyllä Maija maailman tuntee -- mutta säästäkää tuo neuvonne
+toiselle, sillä minun majani tulee olemaan pieni uudis-torppa, jossa
+saan monta vuotta kuokkia ja kaivaa, ennenkuin vähäisiä lahjoja muille
+riittää".
+
+"No mitäs nyt pilkkaa lasket -- kyllähän minä tiedän, mitä jo kaikki
+tietävät, että sinä Jussilan emännäksi menet sekä että Jaakko kartanon
+Miinan nai".
+
+"Turhia puheita vain", väitti Liisu. "Minä en koskaan ole Jussilan
+emäntänä --"
+
+"Mene päivällistä toimittamaan, miehet tulevat jo kohta kotia", sanoi
+Mäkelän muori, sillä hän hätääntyi, kuu Liisu kulkevalle akalle, joka
+tiesi pitäjän kaikki tapahtuneet ja tapahtumattomat uutiset, noin
+suoraan vakuutti, ett'ei hän huolisi Jussilasta -- saattaisihan tämä
+vielä joutua Jussilan korviin.
+
+Liisu meni ulos päivällistä toimittamaan. Hänen mielensä oli kovin
+raskas, eikä hän tietänyt oikein, mikä häntä vaivasi -- Joku uusi,
+katkerampi tunne kuin entinen. Ei tämä, joka häntä vaivasi, ollut hänen
+itsekkään äitinsä vaatimukset, -- ei, tämä tunne oli niin katkera että
+se vei kaikki hänen voimansa -- ja kotaan tultuansa sanoi hän Mantalle:
+
+"Vie sinä ruokaa pöytään, päätäni kivistää, minä menen tuonne järven
+rannalle, siellä on vilposempi".
+
+Tuon sanottuaan riensi Liisu kuusistoon ja sieltä kapeata metsäpolkua
+pitkin järven rannalle. Täällä laski hän kätensä sykkivälle
+sydämmellensä ja heltyi itkemään. "Oi mikä minua vaivaa" -- sanoi hän
+itseksensä, vaan samassa kaikui hänen korvissaan Maijan samat: "Jaakko
+nai kartanon Miinan" -- ja nytpä hän ymmärsi, mikä niin raskaalta
+tuntui. Turhaa puhetta tämä tietysti oli, mutta kamoittavan aaveen
+kaltaisena oli nuot sanat yhä hänen mielessään, ja hän sanoi
+itseksensä: "Voi! onko rakkaus aina tällainen? Juuri kuin luulee
+olevansa onnellisin maan päällä, tulee taas tuskia ja huolia, joita ei
+ennen aavistanutkaan. Oi, kun saisin rauhani takaisin! Jos olisi
+sydämmeni tuon tyynen järven kaltainen!" -- ja nyt hän rupesi
+laulamaan:
+
+    "Ah ihana on ilta
+    Ja metsä vilponen,
+    On tyyni järven pinta,
+    Jo nukkuu tuulonen.
+
+    Vaan miksi, sydämmeni,
+    Sä olet rauhatoin?
+    Kun luontokin on tyyni,
+    Miks' riehut, sykit noin?
+
+    Ah, sydämmeni lempi
+    On saanut sykkimään,
+    Vaan voima kussa ompi,
+    Mi saa sen tyyntymään?"
+
+Laulettuaan hän painoi päänsä käsiinsä sekä rukoili Jumalalta rauhaa
+sydämmellensä ja tunsi samassa, miten kylmä koiran kuono nuuski hänen
+poskiansa. Liisu hypähti seisoalle, tämähän oli kartanon Vahti -- siis
+oli Jaakkokin lähellä -- ja lähellä kyllä olikin, sillä tuollapa hän
+tuli rientäen tyttönsä luokse.
+
+"Oikeinpa Vahti minua ohjasi, ei se tahtonut mennä Mäkelään, vaan
+nuuski tätä polkua ja juoksi, hieputtaen häntäänsä, tänne päin. Minä
+aavistin heti että sinun täältä löytäisin. Tiedätkö Liisuseni! nyt saan
+kohta ruveta rakentamaan asuntoamme, jos vain Kustu menee sijaisekseni
+kartanoon. Mutta ethän sinä mitään vastaa -- etkä ollenkaan ihastu! --
+mikä sinua vaivaa?
+
+"Ei mikään. -- Tahdon vain kysyä -- Jaakko, pidätkö vielä minua
+rakkaampana kaikkea?"
+
+"Tuo nyt on kysymys! Onko se teeskentelemistä vai mitä? -- En semmoista
+ole sinussa ennen havainnut".
+
+"Ei ole se teeskentelemistä, vaan käypä niitä kaikellaisia huhuja,
+sanovathan että sinä olet mieltynyt kartanon Miinaan; en sitä ole
+uskonut, mutta enpä saanut mieltäni rauhoitetuksikaan, ennen kuin
+sinulta suoraan kysyin".
+
+Jaakko muisti nyt, mitä hän oli Viulu-Mikolle puhunut, ja vaikka tuo
+tuuma oli ollut luulevaisen sydämmen pimeän hetken synnyttämä -- ja
+siis tuulen tuoma, tuulen viemä -- punastui hän varsin, mutta vastasi
+toki vakavasti:
+
+"Minä en yhtäkään tyttöä rakasta paitsi sinua. En koskaan! Ole
+vakuutettu siitä".
+
+"Kyllä", vastasi Liisu, mutta Jaakon punastuminen oli niin kummallinen,
+ett'ei tyttö iloiseksi muuttunut. Jaakko myöskin oli alakuloinen, eikä
+jutut nuorten välillä oikein sujuneet. Vihdoin hän kysyi:
+
+"Onko Viulu-Mikko käynyt täällä?
+
+"Ei", vastasi Liisu.
+
+"Mistä hiidestä ne tuon jutun ovat saatteet, sen on Maija varmaankin
+kokoon pannut omasta päästään", sanoi Jaakko ja rupesi sitten suoraan
+kertomaan, mitä hän Mikolle oli puhunut lisäten: "Nyt sen tiedät,
+oikean asian-laidan, suutu nyt minulle sitten, jos saatat; ymmärräthän
+sinä, että minä vain kun pelkäsin sinun kotiani halveksivan tuskissani
+jotakin puhuin".
+
+"Kiitoksia Jaakko siitä, että puhuit kaikki suoraan, punastumisesi
+jätti mieleeni jonkunlaisen epäilyksen, mutta nyt on välimme taas ihan
+selvällä".
+
+"No, tyttöseni, mennään nyt kotia kuulustelemaan, mitä Kustu sanoo". Ja
+kiiruhtaen läksivät he Mäkelään, jossa väki juuri aikoi ruveta
+päivälliselle. Keppi-Maija oli mennyt matkoihinsa, mutta Viulu-Mikko,
+hyvän-suopa vieras, oli tullut sijaan.
+
+Mäkelän muori katsoi vähän harmistuneena tulioihin ja tuskin
+vastasikaan, kun Jaakko hyvää-päivää mainitsi. Mutta Jaakko ei ollut
+tätä huomaavinaankaan, vaan lausui rohkeasti:
+
+"Minä aion ottaa eron palveluksestani, jotta saisin talveksi
+varustettua itselleni oman kodin. Patruunan metsästä saan hirsiä, sen
+mitä tarvitsen, ja lupasipa hän vielä nurkkamiehiäkin joksikin päivää,
+mutta sillä ehdolla vain pääsen kartanosta, että laitan sinne toisen
+sijaisekseni, ja siksi olen ehdoitellut Kustua, koska välistä olen
+kuullut hänen haluavan palvelukseen".
+
+"No sinne minä menenkin", vastasi Kustu.
+
+"Etpä menekkään. -- Kyllä täällä on kotonakin sinulle sijaa -- ja
+joutaahan Jaakko palvella vuotensa loppuun, kyllä kartanossa leipää
+tietysti riittää, mutta uudis-torpassa sitä tuskin lienee nätimmästä
+tärkimpään".
+
+"Jos ensin onkin vähän, niin koetetaan sitä lisätä vuoden kuluessa.
+Kyllä minä torpan rakennan, ja hyvän rakennankin, kuten patruuna
+neuvoi".
+
+"Mutta älä meidän Liisua varten, kyllä hänellä on parempi koti
+katsottuna. Minä en anna tytärtäni pettu-leipää syömään".
+
+"He -- muori -- mitäs nyt! älä noin jyrkästi kiellä" -- sanoi Matti,
+mutta muori läksi ulos ovesta eikä tahtonut kuulla mitään, vaan
+Viulu-Mikko, talon vanha ystävä, seurasi muorin jälkiä ja tapasi
+hänen lutista.
+
+"Muori hyvä", lausui Mikko, "älä pitkitä nuorten kihlausta. Kihlausten
+usein käy siten, että, kun ne pitkistyy, niin ne mutkistuu ja vihdoin
+tulee niistä kaiketi loppu".
+
+"Sitä juuri toivon ja vaadinkin".
+
+"Kuules -- muista minun ja Anna-Liisan kärsimisiä! Älä eroita
+rakastavia -- se kuolemalla kostetaan. Vaikka en ole aikonut mitään
+puhua, niin sanonpa toki Jaakon ja Liisun onneksi, että köyhyyteen ei
+sinun tarvitse lastasi jättää, kyllä heille on tavarat katsottuna,
+mutta antaa heidän vain vähällä alkaa. Laske Kustu palvelukseen, se on
+minun neuvoni".
+
+Mikko oli iskenyt parhaaseen paikkaan. Muisto Anna-Liisa vainajasta
+pehmitti muorin sydämmen -- ja kukatiesi vielä tuo Mikon viimeinenkin
+viittaus tehokkaasti siihen vaikutti.
+
+"Hm -- kummallista", sanoi muori ikään kuin itseksensä ja lausui sitten
+Mikolle: "Menköön vain Kustu kartanoon onneansa koettamaan; mutta
+kerran minun vielä täytyy tyttöäni puhutella, ennenkuin kihlat pois
+lähetän. Tällä kertaa toki ei enempää tästä asiasta lausuta; tule nyt
+päivälliselle".
+
+Vakaana lähti muori tupaan ja sanoi sinne tultuansa:
+
+"Kustu saa lähteä Jaakon kanssa kartanoon. Jos kelpaat patruunalle,
+niin otat pestin".
+
+Liisun katse kirkastui, kuten taivas aamuruskon noustessa, ja
+kiitollinen silmäys lensi Viulu-Mikkoa kohti, sillä sen hän heti
+huomasi, että sieltä apu oli tullut.
+
+Enempää ei asiasta puhuttu, ja kohta päivällisen jälkeen lähti Kustu
+Jaakon kanssa kartanoon ja Viulu-Mikko meni myöskin pois.
+
+
+
+
+VII.
+
+RAKKAUS KAIKKI VOITTAA.
+
+
+Patruuna Pohjosen rouva istui käytävässä kartanon huoneuksen edustalla,
+leikkien lastensa kanssa, ja näki samassa Jaakon, joka lähestyi nuoren
+kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syvästi kumartaen kysyi Jaakko:
+
+"Saako patruunaa puhutella?"
+
+"Onni, juokse katsomaan, onko valveilla", sanoi rouva. Hetken perästä
+palasi poika huutaen:
+
+"Isä käski Jaakkoa puheillensa".
+
+Jaakko läksi saattamaan palveliaksi pyrkivää Kustua patruunan
+huoneeseen.
+
+"No, sinä aiot minun palveliakseni?" kysyi patruuna.
+
+"Niin kyllä, jos kelpaan", vastasi Kustu.
+
+"Osaatko totella? se on ensimmäinen ehto".
+
+"Kyllä! ja vielä vähän muutakin".
+
+"Vai niin", sanoi patruuna, katsellen mielihyvällä pojan kirkkaita,
+veitikkamaisia silmiä. "Osaatko niittää? Heinänteko alkaa kohta, ja
+palveliani saa myöskin niityllä käydä silloin, kun en häntä kotona
+tarvitse".
+
+Hymyillen vastasi Kustu:
+
+"Siihen olen aivan tottunut. Kun niittyä lähenen, vapisee jo heinän
+korsi, ja kun viikatteellani sivallan -- hei! silloin heinä jo maassa
+makaa".
+
+"Saatko laitumelta hevosen pian kiinni? vai nahjustatko kauan niitä
+hakemassa?" kysyi taas patruuna, joka halusta pitkitti puhetta pojan
+kanssa.
+
+"Hevoset ruokin niin, että viheltäessäni juoksevat luokseni".
+
+"No, jos nyt olet vähän sinne päin, kuin sanonut olet, niin kyllä
+minulle kelpaat, ja Jaakko on vapaa menemään asuntoansa rakentamaan".
+
+"Nämät käteni ovat vähän kömpelömäiset pikentin käsiksi", virkkoi Kustu
+vielä; "semmoisiksi ovat tulleet raskaassa työssä, mutta jahka täällä
+vähän helpommalle pääsen, niin varmaankin hienonevat, että vielä
+sopivat vaikka klasii-hansikkoihin".
+
+"Pidetään varalla, ett'eivät pääse liiaksi hienontumaan. Tässä on
+sinulle nyt 12 markkaa pestiksi; se on määrä, joka minun on tapana
+antaa. Mutta mitä sitten palkaksi vaadit?"
+
+"Mitä patruuna itse tahtoo antaa, sitte kun näette, mihinkä kelpaan",
+vastasi Kustu ihan nöyrästi.
+
+Patruuna taputti poikaa olalle, lausuen:
+
+"No hyvä! Toivon että molemmin puolin tulemme tyytyväisiksi. Nyt,
+Jaakko, olet, kuten sanoin, vapaa palveluksestani ja tässä saat koko
+vuosipalkkasi".
+
+"Patruuna hyvä, sehän on varsin liikaa".
+
+"No no, älä puhu mitään, uudis-asukkaalle on tuo kyllä tarpeen, ja
+olithan sinä aina ennen muinoin minulle avulias ja hyvä leikkitoveri".
+
+Jaakko ei mitään vastannut, vaan kun patruuna hänelle hyvästijätöksi
+antoi kättään, puristi Jaakko sitä oikein vankasti. Sitte aikoivat
+mennä, mutta patruuna sanoi vielä:
+
+"Ennen lähtöäsi täytyy sinun toki Kustulle neuvoa kaikki, mitä hänen
+tavallisesti tulee tehdä, jotta hän tietäisi olla mielikseni, samoin
+kuin sinäkin".
+
+"Aivan kernaastikkin", vastasi Jaakko ja läksi sitten ulos nuoren
+kumppaninsa kanssa.
+
+"Kyllä nyt jo kaikki hyvin käy", sanoi Kustu pihalle päästyään. Minä
+olen kovin iloinen siitä, että jollakin tavoin saatan edistää meidän
+Liisun onnea. Sisar parkani menee varsin kalpeaksi joka kerta, kun äiti
+Jussilasta puhuu, ja harmipa olisikin, jos kaunis, hyvä sisareni
+työnnettäisiin tuolle vanhalle kaljupäälle. Mutta arvaatko sinä,
+Jaakko, millä tuo Viulu-Mikko äitini mielen sai kääntymään noin
+äkkipäätä?"
+
+"En, sitä itsekkin ihmettelin, vaan kyllä kai siitä vielä selko tulee".
+
+"Mutta kysyä ei uskalla --"
+
+"Ei suinkaan! enkä siitä välitäkkään, kun tytön vain saan; mutta enpä
+ole oikein varma, ennenkuin kuulutuksessa ollaan".
+
+Näin tuumaten Jaakko meni ohjaamaan nuorta toveriaan talon töihin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jaakon ja Kustun mentyä Mäkelästä istui muori rukkinsa ääreen ja
+kehräsi siinä, ikään kuin jos kaikki olisi käynyt varsin tavallista
+rataansa; hänen puhelias kielensä toki nyt oli vaiti, hän näytti
+miettivältä, eikä kukaan muorin mietteitä tahtonut häiritä. Matti pisti
+tupakkaa piippuunsa, istahti sängynlaidalle, veti nysästään muutaman
+vahvan savun ja laski sitten huokoolle. Kallu toimitteli ulkona ja
+Manta meiskasi portahitten ääressä juottoporsaan kanssa, mutta Liisu
+istui penkillä akkunan ääressä katsellen ulos kesän vihantaan
+maailmaan. Ilma näytti kauniilta, raittiilta, mutta Liisun mieli oli
+toki haikea. Ukkosen ilman tullessa on luonto tyyni, mutta raskas, ja
+jotakin sen tapaista -- jotakin uhkaavaa tunsi Liisukin sydämmessään,
+kun hän ääneti istui äitinsä kanssa tuvassa. Täällä oli tukehuttavaa,
+vaan ulkona raitista, sinne siis hänenkin täytyi rientää. Liisu istahti
+keinulavitsalle tuuhean pihlajapuun suojaan, hänen lempeät silmänsä
+katselivat järven tyyntä pintaa, vaan ajatuksensa lentelivät pois hänen
+nykyisistä tukaloista oloistaan, kuvaillen mitä suloisimmasti tuota
+vähäistä uudis-asuntoa, jota hänen sulhonsa aikoi rakentaa; mutta eipä
+hän kauan saanut näissä viehättävissä unelmissaan viipyä, ennenkuin
+äitin kutsuva ääni kuului:
+
+"Liisuseni, tuleppa tänne, olisihan minulla kahden-kesken sinulle vähän
+puhuttavaa".
+
+Liisu meni tupaan, syvä huokaus nousi hänen rinnastansa -- ja vaiti
+istui hän kuuntelemaan, mitä jo ennaltaan arvasi äitinisä puhuvan.
+
+"Minä lupasin Jussilan kihlat tallentaa siksi, että sinä ne ottaisit
+vastaan, sillä, lapseni", sanoi nyt muori hyvin leppeästi, "olethan
+sinä viisas tyttö, ja kun oikein maltillisesti asiaa ajattelet, niin
+ymmärräthän, että vanha paikkansa pitää, ja aina sinulla hänessä on
+parempi turva kuin tämän-aikaisissa nuorukaisissa".
+
+"Oi äitini, älkää suotta itseänne vaivatko tuommoisella puheella, ei
+ole vanhan ilo siellä, missä nuoren, eikä nuoren siellä, kussa vanhan;
+jos häntä seuraisin, olisin kuten häkissä lintu".
+
+Muori otti nyt kihlat esille, sanoen: "Katsoppa näitä kaikkia, mitä
+sinulle, torpan tyttärelle, on tarjona! Eiköhän toki minun tyttäreni
+ymmärrä ottaa, mitä vain _kerran_ hänelle tarjotaan".
+
+"Äiti hyvä, kyllä parastani tarkoitatte, mutta -- valju on sulho
+kullasta kyhätty, vaan lämmin sydämmen oma valittu -- ja siis kaikki
+nuot korut ovat minulle arvottomia. Jaakko rakentaa kartanon maalle
+torpan, siellä saamme yhdessä työtä tehdä ja, kun Jumala työmme siunaa,
+on meillä siitä iloa paljon enemmän, kuin rikkaalla kaikista
+tavaroistaan". Nyt lankesi Liisu polvilleen ja lausui, katsoen
+rukoilevin silmin äitiinsä: "Oi äiti, viekää pois nuot kihlat! ne minua
+oikein inhoittavat. -- Älkää toki rakastako tavaraa enemmän kuin" -- --
+
+Liisu ei sanottavaansa loppuun saanut lausutuksi, ennenkuin muori
+hämmästyksissään huudahti:
+
+"No hyvänen aika, älähän toki komeliantiksi rupea! Tyttö hupsu, Jumalaa
+rukoillessa polville lasketaan, vaan ei ihmisten eteen. Hyvänen aika
+tuota lasta! Pidä sitte tuo Jaakkosi, koska se niin hirveän hyvä on".
+
+"Jumalan kiitos, että vihdoinkin äiti luopuu turhasta toivostaan. Nyt
+saatan iloiten Jaakon vastahan mennä, kun hän luokseni tulee! Oi äiti,
+nyt olette minulle toista vertaa rakkahampi kuin äsken, jolloin luulin
+teidän enemmän rakastavan rusthollia kuin omaa lastanne!".
+
+"Hm -- parastasi minä vain tarkoitin, mutta jätä minut nyt yksin; en
+voi tästä tällä kertaa enempää jutella. Mene sinä ulos linnuille
+livertämään iloasi".
+
+Liisu meni, ja muori jäi miettimään. Vähän aikaa ääneti oltuaan rupesi
+hän itseksensä puhumaan:
+
+"Kuka noita tämän-aikuisia nuoria ymmärtää -- laskea polvillensa! --
+Oikein komeljantin temppuja tuommoiset! -- Oih, oih! -- Suutelot vielä
+-- sitte olisi kaikki ihan täydellistä!"
+
+Matti, joka rupesi heräämään raskaasta päivällis-unestaan, kuuli muorin
+puhuvan ja kysyi:
+
+"Mitä sinä nyt, akkaseni, yksin juttelet? mitä ihmeitä?"
+
+"Minä vaan ihmettelen tämän-aikuisten nuorten tapoja ja mieliä.
+Liisulle tässä juuri äsken sanoin, että hän saa ottaa Jaakkonsa, koska
+se nyt on maailman paras hänen mielestään, ja tyttö kiitti siitä niin,
+että polvilleen lankesi. Hupsun tapoja -- mutta hyvä lapsi hän on;
+oikeinpa nöyräksi hänen olen kasvattanut, ja ikäväni tuota
+tyttö-raiskaa tulee, se on aivan varma".
+
+"No nytpä uni makealta maistuu, kun kuulen, että Liisu on päässyt
+kaikesta tuskastaan. Nyt vasta, akkaseni, oikein viisaasti teit".
+
+"Vasta nyt? -- en tiedä ennenkään hullusti tehneeni!"
+
+"He et, mutta teithän tällä kertaa vielä viisaammin", sanoi Matti,
+kääntyen toiselle kyljellensä, ja hetken perästä hän jo kuului
+kuorsaavan.
+
+Mutta mitenkä oli Liisun laita, kun hän tuolla ulkona kepeillä
+askeleilla astuskeli metsäpolkua pitkin. -- Hänen sydämmensä onnesta
+sykähteli, hän oli mielestään niin vapaa kaikesta huolesta, kuin
+lentävä lintunen, ja johdatti rohkeasti askeleitaan kartanoon päin,
+josta hän arveli Jaakon piankin palaavan Kustun kanssa, mutta kun ei
+kaivattuja kuulunut, istahti Liisu kivelle heitä odottamaan. Ihmetellen
+katseli hän siinä tuon keväisen kuusimetsän kauneutta, niin heleän
+viheriältä ei se ennen hohtanut -- ja mikäpä siinä, että linnutkin
+tänään paljon iloisemmasti visertelivät -- ne oikein kilpailivat toinen
+toisensa kanssa, ainakin se siltä kuului Liisun korviin. Mutta nytpä jo
+kajahti metsässä koiran haukunta; varmaan oli se Vahti, joka jäneksiä
+ajoi takaa, olipa niinkin, sillä samassa tuli Jaakko jo näkyviin, Kustu
+oli kartanoon jäänyt. Kiiruusti riensivät meidän nuoret toinen
+toisillensa ilosanomaa viemään; ja sinne luonnon helmaan heidät jätämme
+onnestansa juttelemaan -- eikä tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen
+kerta, jolloin luonto yksin saa olla näkemässä kahden rakastavan
+täydellistä onnea.
+
+
+
+
+VIII.
+
+HÄÄPÄIVÄ.
+
+
+Kirveen kalske oli jo laannut kuulumasta Niittymäeltä, jossa Jaakon
+uudis-asunto seisoi valmiiksi rakennettuna. Suuri kuokkamaakin jo oli
+kauniilla oraalla. Jaakko oli hiki päässä koko kesän työtä tehnyt
+torpassansa, ja usein Mäkeläisetkin kaikin olivat hänen apulaisinansa
+olleet. Kartanon patruunakin oli, kuten lupasi, antanut muutamaksi
+päivää nurkkamiehiä. Mutta kylläpä näkyikin työn jälkiä. Nyt ei toki
+Niittymäessä työtä tehty, vaikka olikin arkipäivä, sillä tänään Jaakko
+on häitänsä viettämässä.
+
+Mäkelässä on tuvan katto ja seinät koristettuna katinliekoilla ja
+pihlajan oksilla, joista punaiset marjat riippuvat. Mutta
+porstuakamarissa istui Liisu morsius-puvussaan, kauniina kuin
+kevät-kukkanen, ja kylläpä Jaakkokin itseänsä näyttää kehtaa: hänellä
+on sorea vartalo ja oivan, rehellisen miehen kasvot, jotka ovat työssä
+ahavoittuneet. Viulu-Mikko kulkee edes takaisin, viulu kädessänsä, ja
+näyttää oikein onnelliselta tänään. Usein hän kurkistaa paperiin, jonka
+hän ottaa taskustaan, ja hymyilee sitten itseksensä. Mäkelän muori
+toimittelee, ja muotonsa on tavallista tyvenempi, kun hän kurkistaa
+porstuakamariin, sanoen:
+
+"Mene, Jaakko, katsomaan, joko provastia näkyy, jotta Mikko tietäisi
+olla pihalla soittamassa".
+
+Jaakko meni ja näki, pihalle jouduttuansa, provastin jo lähenevän
+kääsyissään, mutta tulipa siellä vielä toisetkin kääsyt. -- -- Jaakko
+tarkasteli niitä vähän aikaa, vaan juoksi sitten sisälle, iloisesti
+huutaen:
+
+"Mikko, menkää pian soittamaan, provasti tulee ja kartanon patruuna
+myöskin"
+
+Mikko riensi heti pihalle viuluansa vinguttamaan, ja nyt oli ilo ylinnä
+Mäkelän halvassa majassa, kun patruuna tuli entisen palveliansa onneen
+osaa ottamaan.
+
+Torpan harvalukuiset häävieraat olivat nyt kaikki koossa viheriäiseksi
+koristetussa häätuvassa. Vanha provasti meni paikallensa vihkituolin
+yläpuolelle ja toiset vieraat ympäri huonetta. Morsius-paria vain
+odotettiin; -- mutta jopa nyt tulivatkin. Ei ollut Liisu mikään
+sulotar, mutta kenpä ei mieltymyksellä olisi katsellut tuota raittiin
+kaunista morsianta, kun hän sorean sulhonsa rinnalla asettui
+vihkituolin eteen? Provasti luki vihkisanat juhlallisesti, ja kun
+morsius-pari polville laski, levitettiin suuri silkkihuivi teltaksi
+heidän päänsä ylitse. Tuota silkkihuivia neljä telttapoikaa ja
+telttatyttöä piti niin korkealla, kuin suinkin saattoivat, sillä jos se
+olisi koskenut morsiamen kruunuun, niin ei tuo hyvää olisi ennustanut.
+
+Vihkimisen jälkeen puhui provasti ensin muutamia kauniita sanoja
+nuorelle pariskunnalle, ja sen jälkeen meni sukulaiset kaikki heille
+onnea toivottamaan. Sitte läksi patruuna morsius-parin luokse ja antoi
+morsiamelle kättä sanoen:
+
+"Sydämmestäni toivon teille onnea! Ken on uskollinen rakkaudessa, sille
+kyllä Jumala lainaa rikkautta". Ja kääntyen sulhasen puoleen lausui
+hän vielä: "Tässä annan sinulle vähäisen muistolahjan vanhalta
+leikkitoveriltasi; ehkä on se sinulle hyvänä apuna, kun jatkat työtä
+uudis-asunnossasi. Näinhän voin nyt auttaa sinua, joka ennen aina
+autoit minua, kun löimme leikkiä toverieni kanssa".
+
+Kaste kimeltää kevät-aamuna ruohostossa ja lehdikoissa, kaunistaen
+luontoa, kun se on pukeutunut häävaatteisiinsa, ja niinpä kaunisti
+nuorta pariskuntaa kiitollisuuden kastehelmet, jotka vierivät heidän
+poskillensa.
+
+Kun Jaakko avasi tuon pienen käärön, jonka patruuna hänelle antoi, ja
+näki siinä kolme sadan markan seteliä, silloin ei hän saanut suuhunsa
+sanoja, millä olisi kiitollisuuttaan osoittanut; kyyneleet vain
+vierivät hänen silmistänsä -- hänellehän patruunan antama lahja jo oli
+koko rikkaus! Kuiske kävi tuvassa suusta suuhun, että patruuna oli
+antanut Jaakolle kolmesataa markkaa, ja siitä kyllä olisi puhetta
+kestänyt, mutta muori tuli käskemään vieraita päivälliselle, ja nyt
+läksivät kaikki toiseen tupaan, jossa kukkuralliset ruokavadit
+olivat asetettuina pitkille pöydille. Niitä tyhjentämään muori
+hyväntahtoisesti vieraitansa kehoitti, mutta siinäpä hän vaivat näki.
+-- muutamia hän veteli käsikynkästä, toisia tuuppasi selkään -- aina
+kehoittaen menemään eteenpäin -- eihän kukaan tahtonut ilman noita
+ystävällisiä tuuppauksia olla ensimmäinen ruokapöydän ääressä. Nämät
+päivälliset nyt kestivätkin, sillä jos muutamista astioista ruoka
+aleni, niin toisia täysinäisiä tuotiin sijaan.
+
+Päivällisten jälkeen pyysi Viulu-Mikko Mäkelän isäntää ja emäntää sekä
+nuorta pariskuntaa seuraamaan itseänsä porstuan peräkamariin. Täällä
+hän nyt otti paperin taskustansa, sanoen:
+
+"Tässä on laillisesti vahvistettu kirjoitus, jossa olen määrännyt
+Jaakon ja Liisun perillisikseni. Te saatte kuoltuani kaiken
+omaisuuteni, ja sitä on nyt minulla rahaa lainassa tuhannen ja sata
+markkaa sekä kotona 25 markkaa 45 penniä ja vielä sitten kaikellaista
+irtainta tavaraa vähäsen".
+
+"Näetkös, muoriseni, hm, siinä käy patruunan puhe toteen: kyllä Jumala
+lainaa rikkautta --"
+
+"Kyllä näen, että kaikki käy, kuten on sallittu", vastasi muori.
+"Kiittäkäätte, lapset, Mikkoa, joka tulevista päivistänne on noin
+runsaasti huolta pitänyt".
+
+Jaakko ja Liisu puristivat Mikon kättä sekä kiittivät vielä hänen
+antamista hyvistä neuvoistansa.
+
+"Kyllä nyt jo tarpeeksi olette kiittäneet", sanoi Mikko, "tämän tein,
+jotta muistaisitte minua ja Anna-Liisaani! Mutta menkäämme jo
+häätupaan, sillä tietysti siellä jo morsianta kaivataan".
+
+He läksivät nyt kaikki. Tuvassa sytytettiin par'aikaa kynttilöitä,
+sillä päivällinen oli kestänyt niin kauan, että jo varsin hämärsi.
+Kahvia tarjottiin kaikille, vaan kun sitä oli juotu, katsoi patruuna
+kelloansa ja sanoi sitte:
+
+"Mikko, ottakaa viulunne, niin saanhan polskaa tanssia morsiamen
+kanssa".
+
+Mikko otti viulunsa, sovitti sen leukansa alle ja rupesi soittamaan
+iloista polskaa. Patruuna piiritti morsianta, ja nyt alkoi iloinen
+tanssi. Samassa tuli muorikin näkyviin, ja patruuna huudahti:
+
+"No, muori hyvä, tanssitaan nyt oikea ristipolska, tulkaa vain, ovathan
+nämät vanhimman lapsenne häät, No vielä jaksatte pyöritellä; Jaakko,
+tule sinäkin -- no niin, nyt olemme neljä".
+
+"Hei! eipä tässä enää viulun ääni yksin riitäkkään", sanoi Mikko,
+"tarvitseehan minun laulaakkin". Ja nyt rupesi hän rallittamaan:
+
+    Tuii -- tuli tuli tuli tui tuli tulla
+    tui tui tuuli tui tuli tui se
+    Tui tuli tallaa tuli tuli tullaa
+    tui tui tuutii tui tuli tei se
+    Tuii -- j.n.e.
+
+Mikon laulu herätti yleistä mieltymystä, kaikki, sekä nuoret että
+vanhat, iloiten pyörivät lattialla.
+
+Polskan tanssittuaan sanoi patruuna:
+
+"Nyt on minun jo aika lähteä kotiin. Kustu, mene valjastamaan hevosta,
+sinä pääset taas takaisin tänne, kun olet saattanut minun kotia". Sitte
+lausui hän Mäkelän väelle: "Hauskaa on minun ollut täällä teidän
+parissanne, jossa olen nähnyt iloa ja tyytyväisyyttä kaikin puolin,
+jääkää hyvästi!" Ja käteltyään heitä läksi hän pois.
+
+Kohta patruunan mentyä rupesi myöskin provasti lähtöä tekemään, muoria
+hyvästi jättäessään sanoi hän:
+
+"No, muori, te näytätte nyt tyytyväiseltä; se on oikein! Kyllä sitä
+olen toivonutkin, sillä Jaakko on kelpo poika".
+
+"Niin on, provasti hyvä! Kylläpä minun olisi pitänyt tietämänkin, että
+meidän Liisu valita ymmärsi, mutta erehtyyhän sitä vanhanakin".
+
+Provasti hymyili, vastaten: "Oikein sanoitte!" ja sitte jätti hän
+hyvästi kaikki häävieraat. Mutta myötään yöllä, jolloin tähdet jo
+valaisivat synkkää syystaivasta, kuului vielä Mikon viulun ääni Mäkelän
+häätuvasta.
+
+
+
+
+IX.
+
+NIITTYMÄEN ASUKKAAT.
+
+
+Jo kaksi vuotta oli Jaakko Niittymäessä itsellensä kuokkinut ja
+kaivanut viljelysmaita, ja Liisu oli aina ollut hänen ahkerana
+työkumppaninansa. Viulu-Mikko asui nyt tämän nuoren perheen luona,
+jossa hän hyvin menestyi. Ukon päivät kuluivat hupaisesti, kun hän
+leikki pienen poika-lylleröisen kanssa, joka lattialla konttasi.
+Välistä nosti hän pikku Jaakon olallensa, välistä taas toussutti häntä
+polvillansa, ja tuo pikkainen siitä hyvästä pisti kaikki kymmenen
+sormeansa Mikon vahvaan tukkaan, josta sitten veti voimiensa takaa.
+Näin Mikko nytkin leikitteli pienen Jaakon kanssa, koska lapsen äiti
+oli leipomisen toimessa. Oli Heluntai-aatto, ja Liisu odotti vieraita
+pyhiksi, nimittäin Mäkelän väkeä, sekä leipoi siis näitä rakkaita
+vieraitansa varten rieviä kakkoja; munajuuston hän myöskin paistoi.
+
+Pian päivä kului Liisun toimittaessa, mutta kaikki hän oli saanut hyvin
+menestymään. Jaakko tuli kotia metsästä, tuoden muutamia vihtoja
+kainalossaan, sillä Heluntai-lauantaina aina uusi vihta vihdotaan.
+
+Liisu seisoi portailla, pienokainen sylissä, ja sanoi: "Olipa hyvä,
+että toit vihtoja, sillä nyt on sauna valmis."
+
+Saunasta tultuansa pukivat kaikki puhtaat vaatteet yllensä ja istuivat
+sitten odottamaan Mäkelän väkeä. Pikku Jaakko, joka kylvystä oli
+väsynyt, nukkui nyt kätkyessään puhtaana ja punaposkisena. Liisu oli
+juuri lakannut tuutimasta pienokaistansa ja pani par'aikaa nauhalla
+palmikkonsa kiinni, kun Jaakko sanoi: "Jo Mäkelästä tullaan"; ja nyt
+riensivät pihalle. Jaakko riisui hevosen, mutta Liisu otti vastaan,
+mitä muori ja Manta hänelle lahjoittivat, sillä rattahilta nostettiin
+ehtimiseen pyttyjä ja myttyjä. Vihdoin he kuitenkin kaikin pääsivät
+tupaan ja asettuivat istumaan. Mikko näytti nuorille kätkyessä makaavaa
+pienokaista, sanoen:
+
+"Katsos muori tänne, ethän ole nähnyt lasta sitte ristiäisten! eikö ole
+pojan posket pulleat ja kauniit, häh?"
+
+"Onpa hän kyllä terveen ja raittiin näköinen", vastasi muori. "Mutta,
+Liisu hyvä, tuossa on myttynen, johon olen käärinyt sinulle punaisen
+peiton, joka nähdessäni lapsen tuossa, muistui mieleeni, sillä
+lupasinhan jo ristiäisissä, että sen sinulle lahjoittaisin. Minä sain
+sen kotia juuri vähän ennen kuin tänne läksimme".
+
+Liisu kiitti sydämmestänsä äitiänsä. Tämä lahja tuotti hänelle paljon
+iloa, sillä olihan se ikään kuin todistuksena siitä, että äiti nyt
+tyytyi vävyynsä. Pantuansa kaikki saadut lahjat paikoillensa, meni
+Liisu asettamaan ruokaa pöydälle; -- ja olipa hänellä oikein valkoista
+juhlapuuroa, josta ei suinkaan maitoa puuttunut. Illallisen jälkeen
+valmisti Liisu kaikille vuoteet, ja äitillensä pani hän tuon uuden
+punaisen peiton. Vähän aikaa vielä juteltiin niitä näitä, mutta sitte
+istui Jaakko pöydän ääreen, luki Raamatusta kappaleen ja sanoi sen
+tehtyänsä:
+
+"Kyllä nyt jo olemme väsyneet, ja aikakin on levolle mennä".
+
+Matti vastasi haukotellen:
+
+"Kylläpä olemmekin, mennään vaan maata".
+
+Pian oli Niittymäessä kaikki unen helmoissa ja ulkona myöskin
+hiljaista, tyventä; ainoastaan laulurastaan yksinäinen raksutus kuului
+metsästä.
+
+Heluntai-aamuna nousi Liisu varahin lypsämään, mutia juuri kun hän oli
+saanut maidon ruokahuoneeseen sekä siivilän läpi lasketuksi astioihin,
+tuli muori häntä hakemaan, sanoen:
+
+"Riensin lehmiäsi katsomaan, nähdäkseni ne, ennenkuin metsään menevät,
+sillä iltapuolesta on meidän kotia lähteminen".
+
+"Ja minä kun toivoin saavani teitä pitää huomen-iltaan asti! Mutta
+tulkaatte nyt katsomaan, niin saatte nähdä, että Punike on yhtä
+lihavana, kuin Mäkelästä lähteissään, ja Reipas vahvistuen koristuu
+aina vieläkin. Katsokaa, täällä kopissa on minulla kaksi suurta
+porsasta".
+
+Nyt avasi Liisu oven siihen pieneen koppeloon, jossa porsaat makasivat
+pahnoissa.
+
+"No näetkös hylkyjä, kuinka lihavia! -- Ovatko ne kartanon lajia?"
+
+"Ovat; Jaakko ne sieltä toi kerran, kun hän kävi Kustua tervehtimässä".
+
+Liisu painoi taas oven kiinni ja nyt menivät katsomaan lehmiä, joita
+muori mielihyvällä silmäili, sillä tiesipä hän kylläkin arvostella
+noita lihavia elukoita. Liisu laski lehmät metsään ja meni sitte
+juottamaan vasikoita, jotka ha'assa kirmasivat.
+
+"Kylläpä näyttää siltä, kuin kaikki olisi täällä hyvin päin sekä
+tuvassa että tarhassa", sanoi muori.
+
+"Äiti rakas, minulla on niin hyvä oltava, etten kenenkään kanssa
+onneani vaihettaisi! Jospa tietäisitte, kuinka hyvä Jaakko on, ja niin
+ahkera -- no saattepa nähdä, kun peltojamme katselette, kuinka paljo
+niitäkin on tullut lisää. Syksyllä hän kuokki suuren maan, jossa nyt
+kasvaa kaunista perunaa. -- Mutta saahan Jaakko itse mennä peltojansa
+teille näyttämään iltapuolella, ja menkäämme nyt sisälle, sillä minun
+täytyy toimittaa vähän einettä pöydälle, ennenkun kirkkoon mennään".
+
+Kun tupaan tulivat, oli väki jo kaikki liikkeellä, ja Manta puki
+par'aikaa pikku Jaakon ylle uutta nuttua, jonka hän oli pojalle tuonut;
+sitte poikaa vietiin sylistä syliin ja kiitettiin uutta vaattetta niin,
+että pieni Jaakko jo itsekin rupesi tarkastelemaan mekkoansa, arvellen
+siinä toki olevan jotakin katsottavaa. Muorin muoto oli tavallista
+leppeämpi, kun hän otti pojan syliinsä, sanoen:
+
+"Tule lapseni muorin syliin; minä sinua tänään huvittelen, sillä kuka
+tietää koska taas saanen sinua nähdä".
+
+Kirkolle läksivät sitten kaikki muut paitsi Mäkelän Matti ja muori sekä
+Liisu ja pikku Jaakko, joka hyvin viihtyi muorilla koko kirkon-ajan.
+
+Kun kirkkoväki kotia tuli, oli Kustu heidän muassaan. Kello oli jo
+kolme, ja siis ruvettiin heti päivälliselle.
+
+"Eipä kukaan ole uutisiakaan vielä puhunut", sanoi Kustu, "mutta
+täytyyhän minun puhua, ennenkuin Keppi-Maija ennättää, sillä kohta hän
+on täällä; me ajoimme hänen sivuitsensa".
+
+"Mikä uutinen se on?' kysyi muori.
+
+"Jussila ja Mikkolan Miina kuulutettiin tänään".
+
+Jaakko loi silmänsä Liisuun; hetkisen he katsahtivat toisiinsa, mutta
+sitte sanoi Liisu:
+
+"Sepä hyvä, että Jussila saa äidin lapsillensa".
+
+"Tuolla Maija jo tulee!" huudahti Kustu.
+
+"Eipä häntä täällä nyt olisi tarvittu", virkkoi muori. Samassa tuli
+Maija sisälle, ja sanoen hyvää päivää istahti hän penkille levähtämään,
+mutta Liisu käski häntä pöydän ääreen ruo'alle.
+
+Päivällisen jälkeen miehet menivät peltoja katselemaan ja Maija rupesi
+nyt kertomaan, että Jussila tänään kuulutettiin sekä että jo parin
+viikon päästä Mikkolassa häitä vietetään.
+
+"Mikkolan emäntä sanoi", virkkoi Maija, "täältä Niittymäestäkin häihin
+käskettävän. Minä sitä itsekseni oikein ihmettelin, että käskevät".
+
+"Kutsuvathan halustakin", vastasi muori, "meidän Liisua maar Mikkolan
+Miina siitä saa kiittää, että hän nyt emännäksi Jussilaan pääsee".
+
+"No niin, kyllä niin", myönsi Maija. Lieneekö hän tästä puheesta saanut
+jotakin onkeensa, koska ei hän enään kauan viipynyt Niittymäessä, vaan
+meni taas pois jatkamaan matkaansa.
+
+"Ettekö, äiti, nyt tahdo tulla peltoja katsomaan?" sanoi Liisu, "kyllä
+Manta Jaakkoa hoitaa sillä aikaa".
+
+"Kyllä minä ne jo näin aamulla sen verran, että tiedän teillä täällä
+olevan kaikkia, mitä tarvitsette, ja nyt katselen halukkaammin
+lastanne. Kun omani kaikki ovat aikahisena, on tuo pienokainen minulle
+äärettömän rakas".
+
+Miehet tulivat nyt sisälle. Liisu oli keittänyt kahvia, ja siis
+ruvettiin juomaan tuota makusaa nestettä, joka on niin välttämättömän
+tarpeellista silloin, kuin perheen kesken tahdotaan oikein nauttia
+koti-elämän suloa.
+
+Ovi oli auki ja ulkoa tuli kesäinen tuoksu sisälle. Pääskynen istui
+viirin päässä livertäen; kauniin metsäjärven pinta oli aivan tyyni, ja
+vanhan muorin sydän kävi niin kumman pehmeäksi. -- Täällä tuntui
+hänestä kaikki kodikkaalta -- tyveneltä -- ja hän lausui:
+
+"Niin, nyt menee Jussila naimisiin, mutta en enään ollenkaan ajattele,
+että siellä sopisi Liisun olla emäntänä. -- Kyllä patruuna totta puhui,
+kun hääpäivänä sanoi: 'Olkaatte uskolliset rakkaudessa, kyllä Jumala
+antaa rikkautta' -- Täällä on Liisulla kaikkea, mitä hän tarvitsee, ja
+Jaakko! sinä olet hyvä, kelpo mies!"
+
+Jaakko meni muorin tykö ja otti häntä kädestä, lausuen:
+
+"Kiitoksia, muori, noista sanoistanne, ne vain onnestani puuttuivat.
+Nyt minusta tuntuu, ikään kuin rauhan enkeli kulkisi tuvassani".
+Liisulle lisäsi hän vielä: "Kyllä tiedän, ett'et sinä koskaan Jussilan
+rikkautta ole kaivannut; kun työstä väsyneinä kotia tulimme, lauloit
+vain ja olit tyytyväinen".
+
+Viulu-Mikko katsoi viuluansa, joka seinässä riippui, ja sanoi:
+
+"Tuossa on viuluni kauan saanut levätä, mutta tämän päivän kunniaksi
+otetaan se alas" -- ja Mikko rupesi soittamaan kaikellaisia
+kansan-lauluja.
+
+Nain kului ilta pian loppuun Niittymäessä, ja vieraat läksivät pois.
+Jaakko ja Liisu menivät heitä saattamaan vähän matkaa, ja kun takaisin
+palasivat, näkyi laskevan ilta-auringon viimeiset säteet metsän
+lävitse. Kuusien latvoista kuului hiljainen humina, talvikit levittivät
+tuoksuansa metsään ja tuossa heidän edessänsä oli torppa, heidän oma
+kotinsa, jossa kaikki oli aivan heidän omaansa; se viittasi niin
+ystävällisesti heitä herttaiseen suojaansa. Kun sinne tulivat, sanoi
+Jaakko:
+
+"Liisu, onpa tämä kotimme toki hyvin hauska! Laula tuo laulusi, joka
+ennenkin aina on minua ilahuttanut, tänään sitä halusta kuuntelisin".
+Liisu lauloi:
+
+    "Oi kuinka ompi herttainen
+    Tää oma koti pienoinen!
+    Ken täällä kultaa kaipaisi,
+    Kun parempi on lempesi?
+    Ei tavaraa niin kallista,
+    Ett' siihen voisi verrata."
+
+Mikko istui penkillä, viulu oli vaipunut hänen polvillensa, ja ikään
+kuin ajatuksissaan toisti hän Liisun viimeiset sanat: "Ei tavaraa niin
+kallista, ett' siihen voisi verrata!" -- Hänen ajatuksensa lensivät
+kauas menneisiin aikoihin. -- -- --
+
+Näin onnellisina elivät Niittymäen asukkaat, ja Viulu-Mikko, joka aina
+asui heidän luonansa, näki vielä monta Heluntai-aurinkoa nousevan ja
+laskevan, vaan vihdoin sai hän, kuten toivoi, hautansa Anna-Liisansa
+viereen.
+
+Mäkelässä on Manta emäntänä, hän on saanut hyvän miehen, ja vanhukset
+ovat jättäneet kaikki toimet nuorille. -- Niin käy, polvet katoo, --
+toiset tulee sijaan -- useimmista ei näy muuta jälkeä, kuin vähäinen
+hauta-kumpu, jossa ruoho kesällä rehevästi kasvaa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Mäkelän Liisu, by Theodolinda Hahnsson
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MÄKELÄN LIISU ***
+
+***** This file should be named 16854-8.txt or 16854-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/8/5/16854/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16854-8.zip b/16854-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..f7060d1
--- /dev/null
+++ b/16854-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..05aad60
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16854 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16854)