diff options
Diffstat (limited to '16687-8.txt')
| -rw-r--r-- | 16687-8.txt | 5946 |
1 files changed, 5946 insertions, 0 deletions
diff --git a/16687-8.txt b/16687-8.txt new file mode 100644 index 0000000..68d307e --- /dev/null +++ b/16687-8.txt @@ -0,0 +1,5946 @@ +Project Gutenberg's Latvasaaren kuninkaan hovilinna, by Alfred Emil Ingman + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Latvasaaren kuninkaan hovilinna + Seikkailuja Venäjän rajalta + +Author: Alfred Emil Ingman + +Release Date: September 12, 2005 [EBook #16687] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +LATVASAAREN +KUNINKAAN +HOVILINNA + +SEIKKAILUJA VENÄJÄN RAJALTA + + +Nuorisolle kertonut +Alfred Emil Ingman. + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Kirja 1916. + + + + +Sedän lipasto. + + +Vain suuresti empien olen ryhtynyt kertomaan niistä tapahtumista, joista +tässä kirjassa on puhe. Ei siksi, että niitä laatunsa tähden tarvitsisi +pitää salassa. Päinvastoin niistä kerrottiin siihen aikaan, kun ne +sattuivat, jokaisessa sanomalehdessä, ja oikeudenkäynti niitten johdosta +oli mahdollisimman julkinen. Mutta itse tapahtuma-ajasta ei ole vielä +kulunut neljääkymmentä vuotta. Muutamia niistä henkilöistä, joitten +nimet olivat sekaantuneet oikeudenkäyntiin, mutta jotka kuitenkin +pätevien todistusten puutteessa vapautettiin kaikesta vastuusta, saattaa +vielä olla elossa. + +Tämä on saattanut minut kahden vaiheille, sopiiko näitten tapahtumien +yksityiskohtia kertoa, vai olisiko ne iäksi haudattava. + +Mutta »setä», joka näissä seikkailuissa oli uskollinen kumppanini -- ja +jonka ansioksi on luettava, että nämä vaaralliset rikolliset saatiin +kiinni -- on minulta vaatinut nimenomaisen lupauksen, että kun hän on +viimeisen matkansa suorittanut, en pitäisi enää salassa, mitä tässä +asiassa on tähän asti salassa ollut. Kun viime kesänä kävin häntä tälle +matkalle saattamaan, viivyin paikkakunnalla, kunnes sain selkoa siitä, +että varsinaisten asianomaisten sukulaisista ei ole nyt enää elossa kuin +yksi ainoa. Hänkin on parantumaton heikkomielinen eikä tiedä tästä +maailmasta mitään. Asianomaiset itse ovat jo kaikki kuolleet; viimeinen +heistä kuitenkin aivan äsken. + +Minua ei asiain näin ollen enää mikään estä kertomasta sitä, minkä tässä +asiassa yksin nyt tunnen. Olin sedän testamentin toimeenpanija. Hänen +papereissaan oli jäähyväiskirje minulle, jossa hän muistuttaa minua +lupauksestani, mutta samalla lausuu toivomuksenaan, etten mainitsisi +hänen nimeänsä. »Ne vanhat ystäväni», hän kirjoittaa, »jotka vielä +elävät, tuntevat kyllä muutenkin minut itse tapahtumista, ja muille +pysyn mieluummin tuntemattomana.» Kun siis seuraavassa kertomuksessa en +ole maininnut henkilöitä ja paikkoja niiden oikealla nimellä, en ole +näin menetellyt syystä, että pelkäisin jotakin, vaan kunnioittaakseni +sedän toivomusta ja ollakseni loukkaamatta niitä henkilöitä, jotka +muuten saattaisivat pahastua. + +Sedän kirjeen luettuani yritin terästää muistiani ja huomasin +ihmeekseni, että paljon noista yhdessä eletyistä seikkailuistamme oli jo +muististani haihtunut. Tämänkin mahdollisuuden oli setä ottanut huomioon +ja kirjeeseensä lisännyt jälkikirjoituksen: »Etsi lipastostani se +salalaatikko, jota en ole sinulle ennen näyttänyt. Sieltä löydät +kultakelloni, jonka kuoreen olen kaiveruttanut sinun nimesi, sillä se on +nyt sinun omasi. Löydät myös kertomuksen yhteisistä seikkailuistamme +kesällä... --» + +Sedän iso kultakello oli ollut ihailuni esineenä siitä asti, kun se +houkutteli minua astumaan ensi kertaa omin jaloin poikki lattian. Se oli +vanhanaikainen lyövä taskukello, vain kerran kuukaudessa vedettävä. +Parikymmentä vuotta sitten se itse oli saanut lyönnin -- puukoniskun --, +joka oli täydelleen läväissyt sen pyöreän ruumiin. Samassa tilaisuudessa +se heitti henkensä omistajansa hengen edestä. Sedän vanhalta +palvelijattarelta sain nyt tietää, että setä vuosi sitten oli lähettänyt +kellon Englantiin, jossa koko sisusta oli tehty uudestaan ja kuoret +korjattu. Itse oli eukko nähnyt minun nimeni ulkokuoressa, kun »vanha +kamreeri» aina kuukauden ensimmäisenä päivänä veti kelloa. Kello oli +eukon allakkana. Mutta kaksi viikkoa sitten, kun kamreeri joutui vuoteen +omaksi, oli kello eräänä aamuna poissa, eikä sitä ollut sen jälkeen +nähty. Eukko oli tästä kovin huolissaan, sillä hän tiesi, että yksin +kellon korjaus oli maksanut »paksun pakan seteleitä». Lohdutin nyt +eukkoa sillä, että kultakello oli kamreerin omilla teillä ja kyllä +löydettävissä. + +Olen kertonut sedän kellosta siitä syystä, että tämä kirja olisi ilman +sitä arvatenkin jäänyt kirjoittamatta: kellotta en olisi ehkä sedän +kertomustakaan käsiini saanut. + +Sedän papereita selaillessani olin koko ajan kuullut kellon napsetta, +mutta luulin sen kaikuvan viereisestä huoneesta. Nyt rupesin +kuuntelemaan tarkemmin ja huomasin napseen tulevankin sedän isosta +lipastosta. Hänen kellonsa oli siis vedettynä, ja napseen johdolla +luulin heti löytäväni kyseisen salalaatikon. Setä, joka oli erinomainen +puuseppä, oli itse tehnyt lipaston ja, paljon joutoaikaa kun hänellä +oli, varustanut siihen suuren määrän salalaatikoita ja -kaappeja. +Suurimmasta kaapista ilmestyi, jos sattui tulemaan vieraita, pari +salaperäistä nelikulmaista pulloa, jotka sedän tiedonannon mukaan +sisälsivät linnunmaitoa eli voimantasoitustippoja, erästä apteekin +lääkettä, joka tekee heikon väkeväksi ja väkevän heikoksi. + +Luulin tuntevani sedän lipaston kaikki salaisuudet. Oudoksuin siis sitä, +että kultakello oli laatikossa, joka oli muka minulle tuntematon, ja +päätin heti ottaa asiasta selon. + +Poistin ensin kaikki vetolaatikot ja irroitin laskulevyn. Sen saranat +oli näet tehty siten, että levy oli irroitettavissa, jolloin suurimman +salalaatikon kansi saatiin poistetuksi. Sitten poistin laatikko laatikon +jälkeen koko sisustuksen ja aukaisin kaikki minulle ennestään tutut +salalaatikot. Muuta en löytänyt kuin huolellisesti suljetun, osoitteella +varustetun kirjekimpun. Lyijykynällä oli setä vapisevin käsin +kirjoittanut: »Jos vastaanottaja ei elä enää, kun nämä kirjeet +löydetään, on kirjeet lukematta poltettava.» Vastaanottajan tunsin +hyvin, hän oli kuollut samana päivänä, jona lähdin sedän hautajaisiin. +Kirjeet oli siis hävitettävä. -- Koulupoikana ollessani olin monta +kertaa sedältä pyytänyt jotakin noista vanhoista postimerkeistä, mutta +aina turhaan. Kirjekuoret olivat kaikki frankeerattuja, siis sellaisia, +joitten postimaksumerkintä on itse kuoreen leimattu. Kun kuorten +joukossa oli yli kolmekymmentä 20:n kopeekan merkkiä, punaisia ja +mustia, kaikki erinomaisessa kunnossa, en katsonut olevani oikeutettu +niitä hävittämään, vaan laitoin uuniin tulen, poltin kaikki kirjeet ja +lähetin kuoret luotettavan postimerkkikauppiaan välityksellä myytäviksi. +Sedän jäljellejäänyt omaisuus, joka melkein kokonaan oli testamentattu +hyväntekeväisyyslaitoksille, tuli täten melkoisesti nousemaan. + +Nyt kai kohta löytäisin sen salalaatikon, mistä napse kuului. Tässä +luulossani erehdyin suuresti. Sillä mihin paikkaan lipastoa hyvänsä +painoin korvani, kaikkialle kuului napse samanlaiselta. Hetken perästä +luulin kuitenkin huomanneeni napseen lähtevän itse päällislevyn +vasemmalta syrjältä. Tarkasti tutkin jokaista pienintäkin saumaa +epäilemäni paikan kohdalta. Kaikki turhaan. Ei pienintäkään nappulaa tai +ponninta. Aloitin kuuntelemiseni uudestaan. Tunnin perästä olin täysin +varma siitä, että kellon naksutus kuului ihan yhtä selvästi oikean +kyljen alareunasta kuin päällislaudan vasemmalta syrjältä. Tuo +hermostuttava napse oli saattanut minut ihan pökerryksiin. Ja samassa +muistin, että juuri tänään oli kuukauden ensimmäinen päivä. Huomenna ei +naksutusta ehkä kuuluisikaan enää. Tunsin, että jos tätä turhaa etsintää +jatkan, olen huomenna työhön kykenemätön. Ja huomenna on minun pidettävä +huutokauppa, missä sedän irtaimisto hajoitetaan kaikkiin ilmansuuntiin. +Kello kävi kahtatoista. Riisuin vaatteeni, heittäydyin sänkyyn ja -- +samassa silmänräpäyksessä nukuin. + +Kun sanon »nukuin», en tarkoita, että olisin todellista unta nukkunut, +enpä edes »koiran untakaan». Sillä kauheat unennäöt rupesivat minua heti +vaivaamaan. Olin kellotehtaassa, ja joka kulmalta raksuttivat kellot +niin, että korviani vihlaisi. Äkkiä mahdottoman suuri könniläinen astui +paikaltaan seinän vierustalta ja rupesi vakavin askelin lähestymään +minua. Osoittimet näyttivät 12, ja alkavasta hyrinästä ymmärsin, että se +rupeaa lyömään. Samassa tuli siitä Könnin kuuluisa konekuokkija. +Raksahdukset paukkuivat kuin pyssynlaukaukset, ja joka raksahduksella +astui hirviö askeleen minua kohti ja kohotti kaamean kuokkansa korkealle +ilmaan. En päässyt paikalta liikahtamaan. Kuokkija irvisteli minulle +kamalasti ja kohotti viimeisen kerran raskaan aseensa. Mutta ennenkuin +tämä ehti päälakeni murskaksi ruhjaista, sain ylenmääräisellä +voimanponnistuksella pielukseni heitetyksi miehen kasvoihin. Kuului aika +jyrinä, ja koneisto pysähtyi. Seisoin keskellä lattiaa, ja pieluksen +olin heittänyt sedän lipastolle. Olin niin valveilla ja pirteä kuin +ihminen ikinä voi olla. Rupesin nauramaan itselleni täyttä kurkkua enkä +voinut nauruani pidättää, vaikka muistin, että setä muutama päivä sitten +oli maannut ruumiina tässä samassa huoneessa. Niin hullunkuriselta +tuntui minusta tilani ja unennäköni. Kello oli 12. Olin nukkunut puolen +tunnin verran. + +Nauruni kuitenkin taukosi yhtä äkisti, kuin se oli alkanut, ja kyyneleet +nousivat silmiini. Tunsin äkisti elävästi, ettei ollut päiviä kulunut +siitä, kun setä oli ollut tässä huoneessa, vaan että hän oli käynyt +huoneessa juuri nyt, ettei ollut kahta minuuttia kulunut siitä, kun hän +oli huoneesta poistunut. + +Mitenkään en tuntenut voivani nyt nukkua. Puin päälleni uudestaan ja +istuuduin sedän nojatuoliin. + +Mutta mitä nyt? + +Nukkumaan mennessäni olin jättänyt lipaston kaikki laatikot huiskin +haiskin lattialle, tuoleille ja pöydille. Ainoastaan laskulevyn olin +nostanut takaisin paikalleen, pannut saranoilleen ja lukinnut. Nyt +olivat kaikki sekä isot alaosaston laatikot että yläosaston +pikkulaatikot laskulevyn takana tarkoin paikoillaan lipastossa. Yksi +ainoa pieni salalaatikko, juuri se, joka oli erikoisen vaikeasti +löydettävissä, oli osaksi vedetty auki. Laskulevy oli laskettu alas. +_Sen päällä oli sedän kultakello. Se oli pysähtynyt lyönnilleen klo 12._ + +Sedän kultakello oli siis onnellisesti käsissäni. Mutta käsikirjoitus? +-- + +Panin heti uudelleen maata ja nukuin levollisesti aamuun asti. + +Seuraavan päivän huutokauppa oli tapahtuva siten, että kaikki huudot oli +maksettava heti käteisellä. Olin varustanut muutamia satoja mukaani +ostaakseni yhtä ja toista setävainajan tavaroista. Lipastoa en +kuitenkaan ollut uskaltanut ajatella, kun hyvin tiesin sen tulevan +kalliiksi, koska se oli kauttaaltaan kallisarvoisista puulajeista tehty +ja taiteellisilla leikkauksilla koristeltu. Päätin kuitenkin, etten +laske sitä menemään toisille, jos varani suinkin myöntävät. Järjestin +siten, että lipasto oli ensimmäisiä kapineita, jotka myytiin. Eräs +talonpoikapohatta huusi heti sata markkaa, ajatellen siten saattaneensa +kaikki kilpailijat vaikenemaan. Mutta kun naapuripitäjän nimismies heti +jatkoi: kaksi vertaa! poistui pohatta pelistä. Viisin ja kymmenin +markoin kasvoivat huudot puoliväliin neljättä sataa, jolloin nuija +napsahti ja sedän lipasto oli minun. + +Eräs vanha, taitava puuseppä, joka oli koko ajan seisonut vieressäni, +onnitteli minua sanoen, että nykyajan hintojen mukaan ei kannattaisi +tuommoista tehdä tuhannellakaan markalla, ja lisäsi, että semmoista +ruusupuuta, jota sisusta on, ei saa enää rahallakaan. Moni muu esine, +jota olin ajatellut ostaa, oli minun nyt pakko jättää. En katunut +kuitenkaan kauppaani, sillä minun täytyi saada selville, missä kello oli +ollut ja käsikirjoitus arvatenkin vielä oli kätkettynä. Ennen ei mieleni +saanut rauhaa. + +Saatuani lipastoni kotiin ryhdyin heti uudestaan sen salaisuuksia +tutkistelemaan. Joka ilta, päivätyön loputtua, etsin tuota salaperäistä +kätköpaikkaa, yhä vain löytämättä. Eräältä tuttavalta sain lainata +isonpuoleisen puuseppäkirjan, jossa kuvattiin ja selitettiin +kaikenlaisia salalaatikoita ja niitten koneistoja. Ei mikään näistä +selityksistä sopinut minun lipastooni. Eräs puuseppä ehdotti selkälaudan +irroittamista kyljistä. Tähän en kuitenkaan tahtonut ryhtyä. Osaksi +pelkäsin siten ehkä turmelevani koneistoa, jos oli semmoinen olemassa, +osaksi niitä leikkauksia, joilla sekin osa tästä huonekalusta oli +varustettu. Lipasto oli näet tarkoitettu seisomaan vasen kylki ikkunan +vieressä, jolloin alas laskettua laskulevyä voi käyttää +kirjoituspöytänä. -- Kuukauden perästä olin perin kyllästynyt +kaikenlaisiin huonekalujen salaisuuksiin. Olinpa melkein hieman +harmissani setävainajaan, ikäänkuin hänelle ei olisi pitänyt lukea +ansioksi sitä, etten kyennyt hänen salaisuuksiaan ilmi saamaan. + +Poikani oli useat kerrat väittänyt salaisuuden olevan rautanaulassa, +joka oli lyöty alhaalta päin toiseen takajalkaan. Sillä oli +silminnähtävästi kiinnitetty jokin tukipuu jalkaan tätä huonekalua +tehtäessä, ja kun naulaa ei saatu vedetyksi ulos, oli se katkaistu ja +viilattu puun tasalle, ettei se riipaisisi lattiaa. Viilanjäljetkin +olivat vielä näkyvissä sekä naulassa että jalassa. Mahdotonta oli, että +se olisi missään yhteydessä salaisuuden kanssa. + +En saanut pojalta kuitenkaan rauhaa, ennenkuin olin nostanut lipaston +kylkeä niin paljon, että hän pistämällä muutamia paksuja kirjoja kyljen +alle pääsi vielä kerran naulaansa tarkastamaan. Viereisestä huoneesta +näin, kuinka hän monta kertaa veti ulos ennen mainittua pientä +salalaatikko milloin enemmän milloin vähemmän ja joka kerta meni -- +salaperäisesti kuten kissa, joka kyttää hiirtä -- naulanpäätä +tarkastamaan. Tulipa minultakin kysymään, paljonko laatikko oli ollut +silloin auki, kun kultakello oli laskulevylle ilmestynyt. Sitä en +kuitenkaan voinut muistaa. + +Kun muutaman minuutin perästä palasin huoneeseen, makasi lipaston koko +sisustus laatikkoineen kaikkineen keskellä lattiaa, ja poikani seisoi +tyhjennetyn lipaston edessä uteliain katsein kopeloiden sen monia +pienempiä ja suurempia salakomeroita, joista nyt kuitenkin ehkä puolet +olivat tyhjinä. Sedän kertomus oli löydetty. + +Nyt ymmärsin, miksi kellon napse oli kuulunut yhtä äänekkäältä, mihin +paikkaan hyvänsä painoin korvani. Sekä kyljet että selkä- ja päällislevy +olivat näet kaksinkertaiset, noin kahdeksan millimetrin paksuisista +laudoista tehdyt. Sisä- ja ulkoseinät oli poikkipienain avulla toisiinsa +kiinnitetty, muodostaen siten suuren määrän pienempiä ja suurempia +komeroita. + +Poikani oli ollut oikeassa. Kun hän ei saanut tietoa, paljonko pieni +salalaatikko oli ollut auki, kun kello ilmaantui, oli hän koetteeksi +vetänyt sen melkein kokonaan auki ja sitten laskulevyllä lykännyt +kiinni, kunnes tämä meni lukkoon. Hän oli osunut oikeaan. Rautanaulan +pää oli hävinnyt ja pieni reikä ilmestynyt sen sijalle. Kun hän nyt +laski laskulevyn takaisin alas, työntyi koko sisustus hyvällä voimalla +kappaleen eteenpäin ja oli käsin vedettävissä paikaltaan, joten kaikki +salakomerot paljastuivat. + +Kellon ilmaantumista laskulevylle en voi muulla tavalla selittää, kuin +että sedän palvelijatar, joka oli täysin luotettava ja uskollinen, mutta +utelias, oli onnistunut näkemään, miten setä nuo salakomerot avasi. Kun +hän illalla huomasi minun turhaan yrittävän päästä niihin käsiksi, oli +hän nukkumaan mentyäni käynyt huoneessa ja ottanut mainitun esineen +kätköstään. Hän ei kehdannut minulle ilmoittaa tuntevansa lipaston +salaisuuden, kun hän hyvin ymmärsi minunkin tietävän, ettei setä olisi +sitä hänelle näyttänyt, mutta ei myös tahtonut totuutta vastaan sanoa, +että setä ennen kuolemaansa olisi hänen kauttansa tahtonut minulle asian +ilmoittaa. -- Täten selittyy sekin seikka, miten sain tuon kuvitelman, +että joku oli juuri huoneesta poistunut, ja sekin, että kaikki lipaston +laatikot olivat silloin paikallaan, vaikka olin ne illalla lattialle ja +tuoleille jättänyt. Jos ainoakaan laatikko ei ollut kiinni työnnettynä +paikallaan, paitsi sitä, jonka piti olla auki, pysyi näet koneisto +suljettuna eikä tehnyt tehtäväänsä. + + * * * * * + +Sedän kertomus oli kuten kaikki, mitä hän teki, erinomaisen +huolellisesti tehty. En ole kuitenkaan uskaltanut sitä tähän sanasta +sanaan jäljentää. Sillä koska setä oli elämänsä ajan ollut nimismies, +oli hän niin perin tottunut pöytäkirjatyyliin, että yksin hänen +yksityiskirjeensäkin olivat mallikelpoisia pöytäkirjoja. Hän puhui kuin +jokainen muu ihminen, olipa usein leikkisäkin seurakumppani. Mutta niin +pian kuin hän sai kynän käteensä, heräsi hänessä heti +pöytäkirjurinvaisto, ja pykälät seurasivat toisiaan samalla +säännöllisyydellä kuin rikosasiain tutkimuksessa. En muista myöskään +nähneeni ainoatakaan sedän kirjoittamaa riviä, mikä ei olisi kirjoitettu +puoliarkin kokoiselle paperille. Setä tosin itse väitti, ettei hän +koskaan käytä muistikirjaa siitä syystä, että hän ilmankin muisti +kaikki; mutta minulla oli aina vähäinen epäilys, ettei hän näitä kirjoja +hyväksynyt siitä syystä, että niiden koko oli hänelle vastenmielinen. + +Kun siis lukiessani sedän kertomusta huomasin, että ensimmäisen §:n +ensimmäinen lause päättyi vasta neljännen sivun keskipaikoilla, en ole +rohjennut sedän käsikirjoitusta sanasta sanaan käyttää. Mutta jos +olenkin uskaltanut sitä jossain määrin toisenmuotoiseksi muodostella, +olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että seuraavan kertomuksen sisältö on +täysin yhtäpitävä löydetyn käsikirjoituksen kanssa. Mitä tapahtumista +itse muistan, olen myös kertomukseen liittänyt. + + + + +I. + + +Istuin huoneessani kaksi täyteen ahdettua matkalaukkua vieressäni. +Viimeinen tutkinto oli suoritettu, ja kandidaattikirja oli matkalaukussa +hyvin suojeltuna. Täysihoito oli maksettu ja jäähyväiset sanottu. Vielä +oli kuitenkin tunnin aika junanlähtöön. + +Silloin kuulin kirjeen putoavan kirjelaatikkoon. Se oli minulle, ja +pelkäsin jo pahoin saavani jonkin toimitettavan, mikä estäisi minua +tänään lähtemästä. Näin onnettomasti ei ollut kuitenkaan asia. Kirje, +joka oli sedältä, kuului näin: + + Riitalammilla, 13 p. huhtikuuta. + + Kunnon Veli! + + + 1 §. + + Niitten seikkain johdosta, joita täällä Riitalammilla kahtena + viimeksi kuluneena vuotena on tapahtunut ja joista minun ei + tarvitse sinulle seikkaperäisempiä tietoja antaa, koska ne ovat + sinulle jo entuudesta hyvin tutut, sekä jotka ovat Riitalammin + pitäjän kaikissa rauhallisissa ja lainkuuliaisissa asukkaissa + herättäneet pelkoa ja kauhua, minkä johdosta Riitalammin pitäjän + äänioikeutetut kuntalaiset ovat, sittenkuin laillisessa + kuntakokouksessa on asiasta keskusteltu ja lain voiman saanut + päätös tehty, hallitukselle valtuutetun asiamiehen kautta + jättäneet anomuksen, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotka + turvaisivat pitäjäläisiä hengen, vapauden ja omaisuuden puolesta, + ja sittenkuin nimismiehenvirasto on hallituksen vaatimuksesta + antanut lausuntonsa kyseisen alamaisen anomuksen johdosta, + puoltaen täysinoikeutettuna kuntalaisten pyyntöä ja + nimismiehenviraston puolesta lisäten, että asian pikainen ratkaisu + on paikkakunnan rauhallisuudelle ja edistymiselle elinehto, ja + sittenkuin hallitus oli minulta kysynyt, suostuisinko minä ja + minkälaatuisilla ehdoilla ryhtymään yllämainittuihin paikkakunnan + rauhalliselle edistykselle tarpeellisiin toimenpiteisiin, vai + olisiko asialle edullisempaa, että hallitus tähän toimeen määräisi + jonkun nuoremman, jossain hallinnollisessa virastossa palvelevan + virkamiehen, johon hallituksen armolliseen kysymykseen alamaisesti + vastasin tuntevani luullakseni paikkakunnan oloja, hoidettuani yli + kolmekymmentä vuotta kruununnimismiehen virkaa tässä Riitalammin + nimismiehenpiirissä paremmin kuin joku nuori, kokematon + virastoissa palveleva ylimääräinen virkailija, -- on hallitus, + vapauttaen minut tämän kuun 15. p:stä toistaiseksi, ei kuitenkaan + pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi, Riitalammin + nimismiehenpiirin kruununnimismiehentoimen vakinaisista tehtävistä + määräten samalla kertaa apulaiskamreeri A. Stiernstrandin näitä + toimia hoitamaan, tämän ohessa antanut minulle määräyksen ryhtyä + niin pian kuin mahdollista toimenpiteisiin noitten + rauhanhäiritsijäin kiinniottamiseen ja lailliseen edesvastuuseen + saattamiseksi, myöntämällä minulle samalla määrärahan ja + valtuuttaen minut hankkimaan ja palkkaamaan tämmöiseen toimeen + sopivia apumiehiä harkintani mukaan. + + + 2 § + + Tämän armollisen hallituksen minulle antaman määräyksen mukaan + olen asiaa nyt juurta jaksain harkinnut ja sitä tunnollisesti ja + seikkaperäisesti punnittuani sekä sanomalehdistä huomattuani, että + olet juuri tutkintosi suorittanut ja että olet siis esteetön tähän + tehtävään ryhtymään, antanut seuraavan välipäätöksen: + + Filosofian kandidaatti Karl Albinus Taninkalma ja renki, + vanginkuljettaja Vilhelm Janhunen määrätään täten apumiehinä + seuraamaan Riitalammin pitäjän nimismiestä ja uskollisesti häntä + auttamaan kaikissa niissä toimissa, jotka tarkoittavat niitten + rosvojen kiinniottamista, jotka parina viimeksi kuluneena vuonna + ovat mainitussa pitäjässä ilkitöitä harjoittaneet, josta + toimestaan saakoot palkkion sekä vapaan ylläpidon niin kauan, kuin + heidän toimensa kestää. + + Joka tähän päätökseen ei tyydy, tehköön laillisen valituksen + asianomaiseen paikkaan ennen 30 päivän kulumista tästä tiedon + saatuansa. Riitalammin kruununnimismiehen viraston kansliassa, 11 + p. huhtikuuta. + + Hallituksen määräyksestä + K. P. T. + Kruununnimismies. + + + 3 § + + Ole nyt, Veli hyvä, niin kiltti, että niin pian kuin mahdollista + annat minun tietää, otatko määräyksen vastaan vai aiotko tehdä + valituksen; sillä kun toimeen olisi astuttava niin pian kuin + suinkin, tahtoisin heti ryhtyä valmistuksiin, ja harras toivoni + olisi saada juuri sinut apumiehekseni tässä paikkakunnallemme niin + perin tärkeässä asiassa. + + _Uskollinen setäsi._ + +Kirje ei ollut aivan loppuun luettu, ennenkuin mieleeni johtuivat +ymmärtäväisen Pietarin sanat »Hirvenhiihtäjistä»: + + »...juuri nyt aikees + luontuu, käy kuin juusto se kaavaan uurtoja myöten.» + +Olin kehoituksesta ottanut kootakseni yliopiston kokoelmia varten +lintujen sekä muitten eläinten nahkoja ja olin tämän tähden ajatellut +kesäksi hankkia asunnon jostakin syrjäisestä metsäkylästä, josta päin +lähtisin pitemmille ja lyhyemmille metsästysretkille. Asianomainen +professori oli minulle hankkinut, paitsi ehdottomasti tarpeellista lupaa +ampua rauhoitetullakin ajalla riistaa, kaikki välttämättömät +säilyttämisainekset sekä muut toimeen tarvittavat kojeet. Jos siis setä +katsoisi käyvän päinsä yhdistää yliopiston määräämän tehtävän hänen +omaan määräykseensä, oli kaikki hyvin. Päinvastaisessa tapauksessa +tulisi hän varmaan muitta mutkitta vapauttamaan minut omasta +määräyksestään. + +Kello 6 aamulla kolmantena päivänä tämän jälkeen koputin hiljaa sedän +oveen. »Sisään!» kuului ankara ääni. Setä ei koskaan ollessaan itse +kotona pitänyt kamarinsa enempää kuin porstuankaan ovea lukittuna. +Astuin siis muitta mutkitta huoneeseen, jossa setä paraikaa joi +aamukahviansa vuoteessa, kuten siihen aikaan oli tapana. Sanoin: »Hyvää +huomenta», johon setä vastasi: »Jumal' antakoon. Istu penkille.» Heti +minun jälkeeni tuli sedän renki, jo mainittu Vilhelm Janhunen, sanomaan +hyvää huomenta ja pyytämään »päiväkäskyänsä» saaden saman vastauksen ja +saman käskyn kuin minäkin. + +Ville, hyvä ystäväni ja riitaveljeni, oli noita Pohjanmaalta Karjalaan +muuttaneita miehiä, jotka sydän-Karjalassakin puheessaan ja tavoissaan +pysyivät pohjalaisina. Hän oli palvellut Suomen kaartissa kymmenen +vuotta ja sedän renkinä kaksikymmentä vuotta, oli jo ikämies, mutta +vielä täysissä voimissa. Itse hän ei tahtonut puhua voimistaan, mutta +setä väitti, ettei ainakaan Riitalammilla ollut sitä miestä, joka olisi +Villen kumoon pannut -- eikä naapuripitäjissä myöskään. Puhui ja vastasi +isännälleen mieluimmin sotilaan tavalla. Riitalammin ja naapuripitäjien +metsiä, järviä, jokia ja vuoria ei tuntenut kukaan niinkuin hän, sillä +hän oli pienestä pojannalkista kahdenteenkymmenenteenviidenteen +ikävuoteensa elättänyt itsensä yksinomaan metsästämällä ja kalastamalla. +Riitalammin roistojoukon jäljillepääsyasiassa luotti setä täydellisesti +Villen metsästäjänvainuun. Ja tämä luottamus Villeen ei pettänyt. + +Ville ja minä olimme sinutelleet toisiamme siitä asti, kun olin +ratsastanut hajareisin Villen jalkapöydällä. Tämä hyvä suhde jatkui, kun +Ville minulle opetti »nahkapoikain äksiisiä» ja myös ylioppilaaksi +tultuani, sillä Ville ei pitänyt piimälakkeja kovin korkeina herroina. +Nyt hän kuitenkin puoleksi arastellen kysyi minulta, oliko maisteri +kuinkakin korkea herra. Selitin hänelle, että Ruotsissa sinuttelee +talonpoikainen mies itse kuningastakin. Tämä ei ollut toki Villen +mielestä sopivaa, sillä, arveli hän, kunnia sille, jolle kunnia tulee, +ja kuningas on hänkin virkamies. Ville itse ei ollut mikään tavallinen +renki vain, vaan hän oli myös pitäjän nimismiehen apulainen, eivätkä +häntä isäntämiehetkään tavallisesti sinutelleet saatikka sitten +tavalliset moukat. Enempää ei asiasta puhuttu, -- Ville jo ymmärsi yskän +ja tiesi, että välit pysytetään entisellään. + +Setä oli kahvinsa juonut ja puki paraikaa päällensä. Meillekin tuotiin +kahvia sedän huoneeseen, mikä Villen mielestä ennusti jotain +tähdellisempää. + +Setä ei ollut vielä mitään virkkanut. Nyt hän kääntyi minuun ja sanoi +äänellä, jonka piti muka olla tyytymätön: + +-- Ole tervetullut, vaikka olet minulta yhden virkakirjeen turmellut. Ja +tärkeän kirjeen. Mikä tuuli sinut toi noin nopeasti tänne? + +-- Sedän käsky. + +-- Älä hulluttele, et sinä ole minulta vielä mitään käskyä saanut. +Olisit odottanut Helsingissä vielä pari päivää, niin olisit saanut +minulta kirjeen. + +-- Sainhan minä jo yhden, kolme §:ä sisältävän. Ja kun setä tahtoi, että +vastaus olisi annettava niin pian kuin mahdollista, lähdin tuntia sen +jälkeen kuin minulla oli kirje kädessäni, ja olen matkustanut yöt päivät +ja saan ilmoittaa olevani valmis lähtemään heti, kun olen tämän kahvin +vatsaani saanut. + +-- Ei niin kiire, ettei lähtemään kerkeä. Ei tänään vielä lähdetä. +Suostut siis ehdotukseeni? + +Selitin nyt sedälle asiani ja sanoin, että jos hän katsoo voivansa minua +käyttää, vaikka minulla on toinenkin tehtävä, tulen mielelläni. -- Vai +mitä sinä, Ville, siihen tuumit? + +-- Elää koira yhden isännän, kahden kuolee. + +-- Enpä minä aiokaan tällä matkalla koiran virkaan ryhtyä. Minulla on +kaksi virallista määräystä, toinen yliopistolta saatu, toinen +lailliselta nimismieheltä. + +Setä samassa lopetti Villen ja minun sananvaihdon määräämällä, että me +kumpikin erikseen tekisimme luettelon eväistä ja kaikista niistä +esineistä, mitkä luulimme matkalla tarpeellisiksi edellyttäen, että +olimme pakotetut oleskelemaan useita kuukausia yhtä painoa erämaissa. + + + + +II. + + +Se tehtävä, johon setä hallituksen kehoituksesta nyt oli ryhtynyt, ei +ollut mitenkään helppo. Rosvojoukkoon, jonka toiminta oli lopetettava, +kuului kuusi miestä, kaikki pelottomia täysverisiä roistoja. Väitettiin, +ettei mukaan otettu ketään, joka ei ollut ainakin yhtä ryöstömurhaa +tehnyt. Ja johtaja oli, sellainen kävi kansassa puhe, seitsemän miehen +surma. + +Tämä johtaja, jonka nimi oli kirkonkirjoissa Jaakob Hahne, oli koko +joukosta ainoa, joka oli Riitalammilta kotoisin. Hän oli yleisesti +tunnettu nimellä Kyttyrä-Jaska, mutta rikostoverit kutsuivat häntä +»mestariksi». Hän oli jo kuudenkymmenen ikäinen ja, kuten hänen +lisänimensä osoitti, kyttyräselkä. Ruumiinviastaan huolimatta hän oli +voimakas mies, kaikkiin rikoksiin ja paheisiin harjaantunut. +Rikostoveritkin pelkäsivät häntä hänen tavattoman julmuutensa ja +nurjamielisyytensä tähden. Omin käsin hän oli surmannut kaksi entistä +toveriaan, kun nämä eivät olleet empimättä totelleet hänen käskyään. + +Tämän miehen rikostovereista oli yksi, Iso-Iivana, venäläinen, muut +kaikki suomalaisia. He olivat oleskelleet näillä seuduin jo pitkät ajat +ja tunsivat olot Venäjän puolella yhtä hyvin kuin rajan tälläkin +puolella. Venäjän puolelle he eivät ulottaneet ryöstöretkiään, vaan +kulkivat siellä yksinomaan myymässä saalistaan, joilla matkoilla välistä +olivat kuukausia paikkakunnalta poissa. Mutta juuri kun ihmiset alkoivat +toivoa, että joukkue oli jo ainaiseksi poistunut, osoitti jokin uusi +ilkityö, että miehet olivat palanneet takaisin ryöväyksiänsä jatkamaan. + +Kolmatta vuotta jo oli Kyttyrä-Jaskan joukko pitänyt riitalampilaiset ja +naapuripitäjien asukkaat raskaan hirmuvaltikkansa alaisina. Setä oli +monta kertaa ollut heidän jäljillään, mutta nopea pakeneminen rajan yli +oli joka kerta pelastanut heidän nahkansa. Ilkitöittensä mitan he olivat +edellisenä talvena täyttäneet kukkuralleen viedessään Riitalammin +naapuripitäjän rikkaimmasta talosta erään lumimyrskyn aikana kaikki +arvotavarat ja talon omilla hevosilla kuljettaneet ne mukanansa. Aamulla +löydettiin talon väki kukin eri paikalta lujasti köytettynä. Ketään ei +ollut tapettu, mutta talon ainoa tytär ja eräs nuori palvelustyttö +olivat kadoksissa. Palvelustytön laskivat roistot seuraavana syksynä +puolikuolleena irti, mutta talon tytär oli jo kesällä heidän +rääkkäyksistään kuollut. Kolmen pitäjän nimismiehet olivat ryöstön +jälkeen olleet ajamassa Jaskaa ja hänen miehiänsä takaa, mutta jatkuva +lumituisku teki kaikki järjestysvallan yritykset turhiksi. Setä ei ollut +kuitenkaan palannut toisten kanssa, vaan jäi yksin jatkamaan takaa-ajoa +rajan toiselle puolelle. Täällä hän oli lopulta tavannut Jaskan ja +Ison-Iivanan, jotka olivat palanneet kuultuaan, että vain yksi ainoa +mies oli heidän jäljillään. Setä tuli vuorostaan takaa-ajetuksi, ja +eräässä talossa, jossa asui rosvojen ystäviä, tapahtui yhteentörmäys. +Setä pelastui revolverin avulla, roistoilla kun ei ollut tässä +tilaisuudessa ampuma-aseita. Sekä Jaska että Iivana olivat tulleet +»merkityiksi», ja elleivät olisi olleet ystävien luona, olisivat +varmasti joutuneet kiinni. + +Syksyllä palannut tyttö kertoi, että kun Jaska ja Iivana taas yhtyivät +toveriensa joukkoon, oli Jaskan oikeasta kädestä puuttunut kaksi sormea. +Hän oli tovereille sanonut hankkivansa sellaisen pistoolin, joka +laukaistaan peukalolla. Ja kun tyttö laskettiin irti, oli Jaska käskenyt +hänen viedä sellaiset terveiset, että hänellä on nimismieheltä vähäisen +kipurahoja vaadittavana ja ensi kerralla, kun he tapaavat toisensa, on +nimismies matkustava paikalta pois jalat edellä, maaten selällään +kärryjen pohjalla. + +Eräällä kulkurimiehellä, jota yleisesti pidettiin Jaskan urkkijana, +lähetti setä vastatervehdyksensä, ettei hänen ovensa ollut vielä ikinä +ollut siten lukittuna, ettei ollut avainta suulla. Mutta jos Jaska ei +aikonut kuolla kuin yhden kerran, sopisi hänen vielä hioa ymmärrystään, +ennenkuin kävisi nimismiestä tervehtimässä. Hänellä oli itsellään +nimismiehen vieraskäynti odotettavana. + + + + +III. + + +Aamupäivällä oli sedällä vielä tehtävien luovuttaminen sijaiselleen, +mutta heti päivällisen jälkeen hän vaati Villeltä ja minulta +matkatarpeitten luettelot. Villen luettelo oli saanut tämän muodon: + +»Kuudet käsiraudat ja yhdet jalkaraudat.» + +Setä nauroi nähdessään Villen luettelon. + +-- Etkö aio ollenkaan ottaa tupakkaa ja tulitikkuja? Ja entä ruokaa +sitten? + +-- Kyllä, herra komisarius, mutta muistanhan minä nuo kirjoittamattakin. +Mutta kun kiinniotettavia miehiä on kuuteen asti, olisi hullua, jos +virkani arvomerkit loppuisivat kesken. + +-- Mitä eväitä olet ottanut? + +-- Kuormaan olen pannut kaksi säkkiä ruisjauhoja, kaikki reikäleivät +mitä talossa oli, puolnelikon silakoita, voita, sianliikkiön, +suolapussin ja korvollisen hapanta kaalia. Kun kalastamalla eletään, +niin eiköhän tämä särpimeksi riitä? + +Setä oli hyvin tyytyväinen Villen ruokalistaan, mutta minä en voinut +olla kysymättä, mitä hän kaalikorvolla tarkoitti. + +-- Kaali se on kesällä hyvää, kun sitä osaa hyvin hoitaa. + +Ville oli suuri kaalin ystävä ja osasi mieliruokaansa niin hoitaa, että +se oli hyvää läpi vuoden. + +Setä vielä lisäsi useita höysteitä, joista Ville ei ollut välittänyt, +sekä ryynejä ja herneitä. Minunkin luettelostani lisättiin yhtä ja +toista, ja Villen vankkurit tulivat jotenkin raskaasti kuormatuiksi. + +Seuraavana aamuna ani varhain lähdimme kahdella hevosella matkalle. +Maantiematkaa ei ollut kuin vähän kolmatta penikulmaa erääseen taloon +Sitkajoen rannalla. Sieltä aikoi setä kulkea Sitkajokea ylös kaksi +penikulmaa, jolloin tullaan Sitkajärvelle, joka on runsaasti kolmen +penikulman pituinen. Sitkajärven pohjoiseen päähän laskee Latvajoki niin +jyrkkänä koskena, ettei sitä voi laskea veneellä eikä sauvomalla nousta. +Sitkajoen, Sitkajärven ja Latvajoen itäinen ranta on ihan asumatonta +seutua. Sankat metsät, liejuiset rämeet ja jyrkät vuoret vaihtelevat. +Seutua sanotaan Sadanvirstan korveksi. Jossain paikassa tässä korvessa +arveltiin Kyttyräisen joukkokunnan piilopaikan olevan. Kun seutu oli +ammoisista ajoista ollut pahassa huudossa, ei kukaan sielläpäin +kulkenut, emmekä siis myöskään voineet saada juuri ollenkaan tietoa +seudusta. Se vain tunnettiin, että Latvajoki oli erinomaisen kalaisa, ja +samaten myöskin Sitkajärven pohjoinen pää, johon Latvajoki laskee. Tämä +tieto ilahdutti suuresti Villeä, joka tiesi, että muonavarain +hankkiminen suureksi osaksi tulisi riippumaan kalastamisesta. + + * * * * * + +Sitkajoen rannassa kellui jo sedän iso, melkein uusi kolmihankainen, +joka oli jo viime rekikelillä tänne tuotu, ja tunnin perästä olivat +kaikki matkakapineemme hyvässä järjestyksessä veneen pohjalla. + +Talon väki arveli, ettemme moneen viikkoon saisi kuulla mitään +Kyttyräisen miehistä, sillä kuuleman mukaan oleskeli ainakin neljä +heistä tätä nykyä Venäjän puolella tavaroita kaupittelemassa. +Kyttyrä-Jaska itse oli luultavasti talonvartijana kotona. Hänellä näet +ei ollut tapana itse lähteä mukaan noille rajantakaisille matkoille, +mutta hän ei myöskään ikinä ollut yksin liikkeellä asutuilla seuduilla. +Mutta missä osassa Sadanvirstan korpea heillä oli asumuksensa, siitä +talonväellä ei ollut mitään tietoa ja jos heillä olisi ollutkin jokin +aavistus siitä, eivät luultavasti olisi uskaltaneet sitä meille +ilmoittaa. He olivat eläneet alituisessa pelossa, että joukko kävisi +heilläkin ryöstöretkellä, mikä olisi ollut helppo asia, kun heillä ei +ollut naapureita lähempänä kuin kahden penikulman päässä. + +Mutta edellisenä kesänä oli Kyttyrä-Jaska itse, ja vastoin tapaansa +yksin, käynyt heidän talossaan ja tarjonnut heille »ikuisen rauhan» +ehdolla, että talo vuosittain maksaisi hänelle kaksi tynnyriä rukiita ja +että talonväki sitoutuisi olemaan urkkimatta, missä hän ja hänen +miehensä pitivät asuntoa. Isäntä oli suostunut tähän välipuheeseen, +jonka Jaska oli luvannut tehdä vaikka kirjallisestikin ja kahden +todistajan läsnä ollessa. Vielä hän oli luvannut, että isäntä saisi +viedä sen vaikka käräjiin tuomarin vahvistettavaksi. Ei suostunut +kuitenkaan tulemaan itse mukaan nimikirjoitustaan vahvistamaan. Sanoi +tuomarin kyllä muutenkin tuntevan nimikirjoituksen. Ainakin, oli Jaska +lisännyt, vanha laamanni tuntee, jos tulee itse käräjiä istumaan. Hän on +minulle ennenkin vahvistanut kahdentoista vuoden sepelinhakkuusopimuksen +Kakolan isännän kanssa. Ja oikein mahtoi kirjoittaa, koska sekä +hovioikeus että senaatti hyväksyivät. Jaska oli luvannut »kaplatsoonin» +loputtua tulla laamannille kirjoituspalkkaa maksamaan, mutta laamanni +oli vain nauranut ja sanonut saaneensa ennenkin monta samanlaista hyvää +lupausta ja kuitenkin aina jääneensä palkatta. + +Isäntä kertoi kysyneensä, miksei Jaska ollut laamannin puheilla +myöhemmin käynyt. Jaska oli siihen vastannut aikoneensa joukkonsa kanssa +eräänä myrskyisenä syysyönä käydä, mutta Iso-Iivana oli kieltäytynyt +tulemasta mukaan. Hän oli kuullut, että tämä herra omisti semmoisen +pyssyn, jolla ampui kaksitoista laukausta peräkkäin välillä lataamatta. +-- Jaska oli kyllä myöhemmin sattumalta tavannut laamannin metsässä, +mutta laamanni oli hänet huomannut ennenkuin hän laamannin, ja hänellä +oli myös ollut se sama hirmupyssy kädessään. Hän oli kohta tähdännyt +Jaskaa ja käskenyt tämän juosta niin paljon kuin koivista lähti; muuten +tulisi siinä paikassa kuolemaan mies saappaat jalassa. Ja Jaska sanoi +juosseensa. + +Jaska oli lisännyt, ettei hän oikeastaan ollutkaan laamanniin suuttunut. +Täytyihän tämän niin tuomita kuin virkansa vaati. + +Setä nuhteli isäntää siitä, että hän oli ryhtynyt välipuheeseen roiston +kanssa, ja selitti, ettei tämmöinen välipuhe ole mitenkään laillinen. + +-- En tiedä, sanoi isäntä, onko se niin laillinenkaan, mutta ainakin +tähän asti on Jaska sen pitänyt kuin mies. + +-- Annoitko todella tuolle ryövärille kaksi tynnyriä rukiita? + +-- Annoin kuin annoinkin. Ja kukkuramitalla mittasin aitasta. Jaskalla +oli itsellään säkit, ja vielä autoin veneeseen kantamaan. + +Minä en oikeastaan voinut isäntää moittia. Kun yhteiskunta ei voinut +häntä suojata, hankki hän itse väellensä elämismahdollisuuden, kuten +parhaiten ymmärsi. Mutta Ville löi isäntää olalle ja sanoi: + +-- Vai on Jaska pitänyt sanansa kuin mies. Luottakaa te vain +Kyttyrä-Jaskan lupauksiin! + +Ville ei pitänyt tämän talon väestä. + +Olimme käyneet talossa kahvia juomassa. Tämän tehtyämme rupesimme lähtöä +puuhaamaan. Venesatamalle mennessämme lyöttäytyi talon vanha ukko minun +seuraani. Hän huomasi kai esiintymisestäni, etten ollut ennen +tämmöisissä hommissa mukana ollut. + +-- Ottakaa te, nuori herra, sanoi hän, tehtäväksenne tällä matkalla +ottaa selkoa Latvasaaren kuninkaan hovilinnasta. + +Kysyvän katseeni johdosta hän kertoi seuraavaa: + +»Latvajoella on ennen aikaan ollut oma kuningas. Ja hänen hovilinnansa +pitäisi olla eräällä saarella, jota on sanottu Latvasaareksi. Tämän +hovin tai linnan -- kumpi se sitten onkaan -- hän on itse poikansa +avustamana rakentanut, ja on, sanotaan, asunut ja elänyt siinä vielä +viime vuosisadan alussa. Hän oli kuninkaallista sukua, mutta jonkin +kapinallisen teon tähden hänet oli karkotettu omasta maastaan. Silloin +hän on ottanut mukaansa kaikki äärettömät sodissa kootut aarteensa ja +purjehtinut laivalla Suomeen. Viipurinlahdessa on astunut maihin ja +talven tultua ostanut kaksikymmentä hevosta ja rekeä ja lähtenyt +tavaroineen ja miehineen sinne päin, missä nyt käy raja Suomen ja +Venäjän välillä. Täältä hän on löytänyt mieluisan paikan eräällä +saarella, johon on vienyt omaisuutensa; miehensä hän on lähettänyt +takaisin. Miehet ovat seuraavana keväänä purjehtineet Viipurista pois ja +ryhtyneet merirosvoiksi vierailla vesillä. Mutta monet vuodet he ovat +joka kesä palanneet ja vieneet herralleen ryöstetyt aarteensa ja taas +poistuneet uusia kokoilemaan. Monen vuoden jälkeen heidän laivansa on +joutunut haaksirikkoon, ja sen ajan perästä Latvajoen kuningas ei ole +ollut missään tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Linnaansa lie kuollut +poikinensa, mutta missä linna on, sitä ei kukaan nykyajan ihminen +tiedä.» + +Ukon kertomukseen en kiinnittänyt paljon huomiota. Tärkeämmät tehtävät +täyttivät nyt ajatukseni. Kohteliaisuudesta utelin kuitenkin ukolta, +eikö hän mitään enempää tuosta hovilinnasta tietänyt. Ukko selitti +silloin uskovansa, että linna oli jollakin saarella Sitkajärven +pohjoisessa osassa. Tuon salaperäisen herran todellisesta olemassa +olosta hän näytti olevan täysin vakuuttunut. Ja kun hän luuli minusta +saaneensa asiaa harrastavan kuulijan, hän kertoi vielä salaperäisesti +kuiskaten minulle seuraavaa: + +»Olen itse kerran elämässäni ollut Latvajoen kuninkaan läheisyydessä. En +tosin saanut häntä nähdä, mutta niin lähellä olin, että sekä näin että +kuulin hänen jumalatonta menoaan. Kymmenvuotiaana otti isäni minut +mukaansa kalastusretkelle Sitkajärvelle. Eteläosassa järveä ei ole +kaloja, mutta pohjoinen ranta on kalaisa. Sinne aikoi isä soutaa. Hän ei +näet uskonut kansan kertomuksiin, ettei ole luvallista mennä järven +pohjoiseen osaan. Järvenpinta oli rasvatyyni. Kun olimme vielä noin +puolen penikulman päässä pohjoisesta rannasta, näin rannalla edessämme +pienen pilven, ja samassa lensi veneen viereen veteen jokin esine +semmoisella voimalla, että vesi purskui yli koko veneen, joka rupesi +ankarasti liikkumaan. Kastuin läpimäräksi, ja veneeseen oli tullut +ainakin pari korvollista vettä. Isäni, joka souti ja siis istui selin +pohjoisrantaan, käänsi veneen niin nopeasti, että minä, joka olin veneen +perässä noussut seisomaan, keikahdin kumoon ja syöksyin suin päin +järveen. Isäni sai minua tukasta kiinni, ja samassa, kun hän nosti minut +veneen laidan yli, kuului niin hirvittävä jyske, ettei paljon puuttunut, +ettei hän pudottanut minua toista kertaa järveen. + +Isäni ei tiennyt mitä ajatella, kun samassa pilvi uudistui, suhahtava +ääni kuului ja vesi takanamme nousi korkealle ilmaan. Kun pamaus taasen +uudistui, nousi isäni seisomaan, pui nyrkkiään sinne päin, missä pilvi +näkyi ja kirkaisi kamalasti suuttuneella äänellä: + +'Nuo laukaukset tulen sinulle vielä maksamaan!' + +Mutta kun tuli vielä kolmas laukaus, joka särki veneen keulan, souti isä +voimiensa takaa rannalle päin, kunnes pääsi suojaan erään niemen taakse. +Kun isä oli tyhjentänyt veneen ja saanut keulan kutakuinkin korjatuksi, +kertoi hän minulle, että se, jota sanottiin Latvasaaren kuninkaaksi, oli +meitä kanuunalla ampunut ja että hän nyt jo toisen kerran oli ajanut +hänet pois tämän omalta alueelta ja estänyt häntä kalastamasta taloon +kuuluvassa järvessä. Ja sen lisäksi, sanoi isä, on tuo pakana ruvennut +minulta lupaa kysymättä asumaan minun maallani ja kalastaa mitään +vuokraa maksamatta minun kalavesilläni. Isä lisäsi aikovansa itse pian +käydä laittomalta anastajalta vuokraa kantamassa. + +Yöllä soudimme kotiin takaisin. + +Isäni kävi jo seuraavana päivänä kirkonkylässä sekä nimismiehen että +itse tuomarin puheilla. Pari päivää hän sitten istui kotona +talonpapereita ja talonkarttoja tutkimassa, mutta mitään työtä ei +tehnyt. Sitten hän laittoi viikon eväät konttiinsa, latasi molemmat +pyssynsä, hyväili minua, mitä hän ei ollut ikinä ennen tehnyt ja sanoi +nyt lähtevänsä veronkantomatkalle. Sen lisäksi, sanoi isä, on minulla +itselläni myöskin vähäisen maksettavaa tuolle vieraalle herralle. Tällä +kertaa isä ei lähtenyt veneellä, vaan jalkaisin. Jos äitini olisi +elänyt, olisi isä arvatenkin jättänyt veronkantomatkan tekemättä. Minä +en uskaltanut mitään sanoa. Itkin vain. Herran haltuun, poikaseni, sanoi +isä ja lähti matkalle pyssy olalla, toinen kainalossa. + +Takaisin ei palannut. + +Olin kymmenvuotias, kun tulin talon isännäksi. Talo jäi autioksi, ja +minä lähdin kirkonkylään paimenpojaksi. Kuusitoistavuotiaana palasin +takaisin, ja kaikki oli tuvassa samassa kunnossa kuin lähtiessäni. Mutta +peltotilkkuset oli uudestaan kuokittava. Ja kuten herra itse näkee, +tullaan talossa nyt, Jumalan kiitos, taasen hyvin toimeen. Monta kertaa +on minulla ollut vahva halu lähteä isäni jälkiä etsimään, mutta en ole +koskaan voinut mieltäni siihen rohkaista, ja mitäpä jälkiä olisi +vuosikymmenien kuluttua enää löytynytkään. Pari ruostunutta +pyssynpiippua ehkä, mutta kukapa ne suuresta erämaasta löysi. En ole +myöskään ikinä kuullut, että kukaan olisi noitten tapahtumien jälkeen +Sitkajärvellä kulkenut. Siikajoella olen aina vapaasti kulkenut, mutta +järvensuusta olen joka kerta takaisin kääntynyt.» + +Vasten tahtoani oli loppupuoli vanhuksen kertomuksesta minuun tehnyt +syvän vaikutuksen. Otaksuin, että poika oli kalastusretkellä veneeseen +nukkunut ja ampumiset uneksinut. Mutta isän kostoretki antoi +tapahtumille jonkinlaisen todellisuuden varjon ja pani mielikuvitukseni +oudosti liikkumaan. Olin kuitenkin muutaman päivän perästä unhottanut +koko jutun. + +Ukon jutellessa olimme saapuneet venevalkamaan talonväen seuraamina. +Setä oli isännän kanssa sopinut hevosien viemisestä takaisin; vankkurit +ja sedän kiesit jäivät taloon. Veneeseen astuessamme sanoi isäntä +sydämestään toivovansa meille menestystä matkalle ja lisäsi, että meidän +menestyksemme tulee vähentämään talon verot puoleksi siitä, mitä nyt. + +Ville astui viimeisenä veneeseen. + +Kun hänellä oli jo toinen jalka veneessä, sanoi ukko hänen puoleensa +kääntyen: + +-- Viiden kilometrin päästä tulette paikkaan, jossa Suomen puolella +kasvaa tavattoman sankkaa kuusimetsää. -- Joen läntistä rantaa sanottiin +Suomen puoleksi, itäistä Venäjän puoleksi, vaikka raja kulki toista +penikulmaa joesta itään päin. -- Siinä paikassa ei ole koskaan lunta +maassa, ja paikka on kuiva ja suojainen. Yöpykää siihen. Tarvitsette +hyvin suojatun nuotiopaikan, sillä ensi yöksi tulee sade. Viime yönä oli +laaja kehä kuun ympärillä, ja aamulla ei kukko laulanut ainoatakaan +kertaa. + +Istuttiin airoille, minä kokkatuhdolle, Ville keskiteljolle ja setä +perään ohjaamaan. + +Olimme juuri saaneet veneen hyvään vauhtiin, kun ukko notkeana kuin +nuorukainen hyppäsi talon veneeseen ja ripein aironvedoin rupesi +soutamaan perässämme. Setä luuli, että vanhuksella oli jotain +tähdellistä meille sanottavaa, jonka vuoksi hän käski Villen hetkiseksi +heittää soudun. Ville ei ollut kuulevinansa, vaan lisäsi vauhtia. Pian +hän kuitenkin huomasi, että ukko sittenkin tyhjällä veneellä soutaen +meidät saavuttaa, ja heitti soutamisen. Kuulin Villen itsekseen +mutisevan: + +-- Menköön ukontollo Perhoon isäpuoleksi. + +Kun ukko jo souti vieressämme, sanoi hän sedän puoleen kääntyen: + +-- Tässä tulee kilometrin päästä kaksi koskista paikkaa, joita ette voi +nousta muuten kuin sauvomalla. Saatan teidät niistä ohitse ja näytän +parhaimman sauvomapaikan. Muuten ehkä ette pääse niistä ollenkaan +nousemaan. Niistä lähtien pääsee kyllä soutamalla järvelle asti, vaikka +virta on muutamin paikoin hyvin vuolas. Saa nähdä, onko jää jo järvestä +lähtenyt. + +Ville, joka yhä vielä epäili ukkoa, kysyi häneltä odottamatta: + +-- No mitenkä te, vaari, aiotte meille tien näyttää sauvomispaikoissa, +teillä kun ei ole sauvointakaan? -- Meillä oli kolme tukevaa neljänsylen +sauvointa veneessämme. + +Ukko hymähti. + +-- Lykkää sinä vain, poikaseni, voimiesi takaa. Kyllä minä tyhjin venein +puoleni pidän ilman sauvointakin. Luota sinä vanhan miehen sanaan. +Minulla oli jo pitkä parta, kun sinä vielä paitaressuna käydä lyllersit. + +Ukko souti nyt edellä, ja me seurasimme hänen veneensä vanassa. Hän +näkyi tarkoin tuntevan kaikki akanvirtapaikat, mikä suuresti helpotti +soutua. + +Ensimmäinen koskipaikka meni hyvin, vaikka meistä Ville oli ainoa, joka +oli tottunut sauvointa käyttämään. Liejupohjaisissa metsäjärvissä olen +kyllä tottunut porkkaamalla lauttaa työntämään, mutta vastavirran +voittaminen sauvoimella vaatii ihan toista taitoa. Kun tulimme toiselle +koskipaikalle, joka oli pitempi ja kivisempi, tahtoi Ville, että +nousisimme soutamalla, joka hänen mielestään kävisi hyvin päinsä. Ukko +varoitti sanoen, että alussa kyllä pääsemme, mutta vähää ennen +koskenniskaa tulemme paikalle, josta emme kevätveden aikana mitenkään +saa soutamalla lastissa olevaa venettä nousemaan. Setä ja minä emme +asiaan mitään puhuneet, ja Ville jatkoi soutamalla. Ukko yritti vielä +kerran taivuttaa häntä aikeestaan sanoen, että kun tuo paha paikka +tulee, on melkein mahdotonta vaihtaa airoja sauvoimiin; mutta kun hän +huomasi, ettei hänen sanoistaan ollut mitään apua, lähti hän uudestaan +soutamaan edellä. + +Noin puolet koskea oli soudettu, kun uoma tuli kapeammaksi ja virran +valta kasvoi. Nyt setä kehoitti vaihtamaan airot sauvoimiin, mikä erään +ison kiven alapuolella olisi vielä hyvin käynyt päinsä. Mutta Ville, +joka ei tahtonut myöntää erehtyneensä, sanoi käyvän soutamallakin hyvin, +ja kun Ville oli tottunut venemies, arveli kai setä hänen ymmärtävän +asian paremmin, koska ei suoranaisella käskyllä pakottanut häntä +vaihtamaan. Vetämällä voimiemme takaa pääsimme myöskin ukon viittaamaan +pahimpaan kohtaan, joka näytti olevan noin kahdeksan tai kymmenen sylen +pituinen. Ukko souti edellä vetämällä hyvin tiheään ja pääsi +onnellisesti valtavuon läpi paikkaan, jossa virta oli vähemmän vuolas. +Tähän hän pysähtyi ja katseli meidän voimanponnistuksiamme. Ponnistaen +voimiamme äärimmilleen onnistuimme nousemaan ehkä puolet tuosta pahasta +paikasta, mutta silloin rupesi vene vastustamattomasti laskemaan +taaksepäin koskea alas. Villen toinen airo katkesi, ja ennenkuin +huomasimme, miten asia tapahtui, oli vene kääntynyt, toinen laita +koskea, toinen kiveä vasten. Iso hyökyaalto löi samassa laidan yli, ja +vene oli kaatua, koski kun painoi suurella voimalla. + +Samassa kun Villen airo katkesi, oli ukko potkaissut ankkurikivensä +veteen ja pitäen ankkuriköyden käsissään laskenut veneensä koskea alas. +Sekunti sen jälkeen, kun veneemme törmäsi kiven kylkeen, seisoi ukko +samalla kivellä, hänen veneensä kelluessa koskessa monta syltä alempana. +Että hyppäys veneestä liukkaalle, melkein vedenalaiselle kivelle +nuorellekin miehelle oli hengenvaarallinen, ymmärsimme hyvin. Hyppäys +oli tehtävä ankkuriköysi kädessä, ja ellei oikeassa silmänräpäyksessä +heittänyt köydestä irti, joutui auttamatta kosken valtaan. Ukon onnistui +heti saada veneemme parempaan asentoon, niin ettei siihen tullut enää +vettä. Hän piti veneen tässä asennossa pitämällä molemmin käsin +veneenlaidasta kiinni, seisoen vedessä kainaloihin asti ja nojautuen +selin kiveen. Ellei hän olisi jaksanut pysyttää venettä tässä asennossa, +olisi hän itse joutunut kosken puristettavaksi veneen ja kiven väliin. + +Heti tartuttuansa veneen laitaan otti ukko komennon. Äreällä äänellä +tiuskaisi hän komentosanansa Villelle, joka ääneti totteli. Kahdella +sauvoimella saatiin vene pönkitetyksi, ja ukko pääsi jääkylmästä +kylvystään. Ukko sitoi kaksi airoa yhteen varasauvoimeksi, ja kymmenen +minuuttia myöhemmin olimme onnellisesti suvannossa koskenniskan +yläpuolella. + +Tähän asti ukko ei ollut puhunut ainoatakaan sanaa, joka ei olisi +koskenut veneen ohjausta. Mutta niin pian kuin vaara oli ohitse, +tiuskaisi hän Villelle: + +-- Miks'et sinä, hirtehisen pakana, totellut minua, joka tunnen nämä +kosket paremmin kuin sinä? Olisit ylpeydessäsi komisariuksenkin ja +nuoren herran hukuttanut, ellen minä olisi pannut parhainta +sarkatakkiani vanutettavaksi. + +Ukko katseli murhemielin takkiansa, joka oli kai jo kuivanakin ollut +ahdas ja nyt veti hänen olkapäitään arveluttavasti selkäpuolelle päin. +Siitä ukko ei ollut tietävinään, että oli henkensä pannut alttiiksi ja +vanhat luunsa jääveteen likoamaan. -- En ole koskaan ennen enkä jälkeen +nähnyt Villeä niin häpeissään ja nolostuneena kuin tässä tilaisuudessa. + +Seurasimme heti rannalle, ja minuutin perästä kaikui metsä Villen +kirveeniskuista. Tehtiin mahtava hirsituli, ja pian seisoi tulen +ympärillä neljä höyryävää miestä, kääntyen aina sen mukaan kuin +liiallinen lämpö pakotti. Ukko, joka seisoi paljoa lähempänä tulta kuin +me muut, oli vetänyt pieksusaappaansa jalasta ja pannut ne loitommaksi +tulesta kuivamaan; valitteli, ettei nahka kestä lämmintä, niin pian kuin +se on ruumiista nyletty irti. »Missä voi sulaa, siinä nahka palaa», +arveli vanhus. + +Setä ja minä emme voineet kyllin ihmetellä, miten ukon oli mahdollista +kestää niin lähellä tulta. Ukko silloin kertoi: + +»Minä olen aina ollut hyvä löylyä ottamaan. Yhden ainoan kerran +eläissäni on ollut pakko astua lavalta alas, kun toinen jäi. Ja tuo oli +herrasmies. Olin nuorempana ollessani kerran Viipurissa ansiotyössä. +Siellä asui eräs herra, jonka sanottiin olevan semmoisen kossin löylyä +ottamaan, ettei ole kukaan vielä häntä voittanut. Olin monta kertaa +toivonut joutuvamme yhdessä saunaan, kun kerran satuinkin tapaamaan +hänet juuri saunan ovella. No olipa tuo ikävä, sanoin, että herra on jo +kylpenyt, olen kuullut herran olevan hyvän löylyä kestämään. Eihän +lämmin luita riko, vastasi hän, voinhan kylpeä samalla huomisillankin +edestä. Tehdenhän työstä pääsee, syöden leivänkannikoista. Riisuin +nopeasti ja menin lauteille. Herra tuli perässäni, hapuili käsillä +katonrajaa ja sanoi olevan kylmänpuoleista. Ei hän muka viitsi niin +vähän edestä riisua vaatteitaan. Istui sitten rahille. Nyt olin voitosta +varma ja rupesin löylyä lyömään. Kuta enemmän viskasin, sitä enemmän tuo +vain huokaili hyvinvoinnista. Huomasin hetken perästä, että ellen nyt +lähde, lähtee nahka; minun täytyi lauteilta pois. Tuo kovanahkainen vain +jäi rahilleen ja minun mennessäni pyysi antamaan vielä pari napollista +lisää. Kiusalla heitin koko kiulullisen. Silloin vasta tuli hänkin alas, +yski vähän ja sanoi tulevan sisälliselle ihmiselle jotenkin lämmintä. +Vielä tänään ihmettelen, miten ihminen voi noin lämmintä kestää. Ja +vielä iso turkki päällä», päätti vanhus pakinansa. + +Nauroimme sedän kanssa makeasti ukon ihmettelylle. Emme hennoneet +hänelle sanoa, että herrasmies oli pitänyt häntä pilanaan. Äijä sai +jäädä luuloonsa, että Viipurin herra oli hänet rehellisessä +saunakilpailussa voittanut. + +Vanhus oli ensimmäisenä kuiva, vaikka hän oli ainoa, joka oli ollut +likomärkä. Setä rupesi kysymään häneltä, kuinka hän oli uskaltanut tehdä +hyppäyksen veneestä liukkaalle kivelle. + +-- Ettekö yhtään pelännyt? + +-- Mitäpä vanhan kannattaa kuolemaa pelätä. Nuoren kuolema on kun +sattuu, mutta vanhan on pakosta. Minä olen ikäni jo täyteen elänyt eikä +minusta ole enää paljon hyötyä. Mutta teillä pitäisi olla monta vuotta +elettävänä. Ehkä te, nuori herra, ette ole vielä kolmeakaankymmentä? + +Selitin olevani vasta pari vuotta kolmattakymmentä, suorittaneeni juuri +maisterintutkintoni ja aikovani koulunopettajaksi. + +-- Näytätte olevan riski ukko. + +-- Olenhan minä, Jumalan kiitos, ollut aina terve, mutta rupeavat ne +vuodet lähenemään, joista raamattu sanoo: ne eivät minua miellytä. Ei +pidä vanhaksi toivoa, vanhan on paha elää. + +Setä puuttui puheeseen. + +-- Kun isäntä kertoi maksaneensa Kyttyrä-Jaskalle lahjuksia, luulin +teidänkin kuuluvan rosvojen suosijoihin enkä paljon luottanut talosta +saamiini tietoihin. Nyt ymmärrän, että te ainakaan ette kuulu rosvojen +ystävien joukkoon. + +-- Kyllä kaikki, mitä poikani kertoi, oli totta, valitettavasti +lahjuksista myöskin. Kyttyräisen kuullen kieltelin poikaani antamasta, +ja rosvo lupasi sopivassa tilaisuudessa pitää minut muistissaan; mutta +niinkuin äsken sanoin, olen vuoteni elänyt enkä minä Kyttyräisen +uhkauksista välitä. + +-- Miten te olisitte isäntänä ollen menetellyt? + +-- Jaskalle olisin sanonut, että talo on liian köyhä semmoista +ylimääräistä verotusta maksamaan. Sillä sitä se onkin. Ja Jaskan +lähdettyä olisin vienyt kirkonkylään vaikka viimeiset jyvät aitasta ja +ostanut tuommoisen kaksitoista laukausta ampuvan pyssyn, jommoinen on +tuomarillakin. Ne kuuluvat olevan muutenkin erinomaisia +metsästyspyssyjä. Isännällä on ennestään isoreikäinen haulikko, +molemmilla pojilla on luodikot, ja ovat jo koko hyviä ampumaan, vaikka +ovat puolikasvuisia vain. Oma pyssyni laukeaa myös nopeasti, ja silmät +on minulla vielä kuin kotkalla. Kyttyräisillä ei kuulu olevan tätä nykyä +kuin neljä pyssyä vain. Kyllä me heitä vastaan olisimme puoliamme +pitäneet. + +-- Mutta jos Jaska olisi yön aikana talon polttanut väkineen kaikkineen? + +-- Ei Halli laske yön aikaan ketään vierasta niin lähelle taloa. Eikä +Kyttyräinen ole niitä miehiä, joka saalista toivomatta menee tuommoista +tekemään. Myös luulen, että sakki pysyy nyt jonkin aikaa hiljaisempana, +sillä ainakin kahdentoista isännän kanssa on rosvolla nyt vuosisopimus. +Hän on viime aikoina huomannut tämän konstin vähemmän vaaralliseksi ja +kuuluu aikovan tehdä vielä paljon uusia sopimuksia. Suurimmista taloista +kuuluu saavan aina neljään tynnyriin asti. Kyllä se hänen polttimonsa +tarpeeksi riittää. + +-- Mitä hullutuksia. Onko hän salapolttaja myöskin? + +-- On. Ja parhaimpia keittomestareita kuuluu olevankin. Sanotaan saavan +kolme kannua enemmän tynnyristä kuin parhaimmat. Hyvän osan ryyppää itse +kaveriensa kanssa, niin että iltasilla ovat kaikki pahoin päihtyneet. +Mutta paljon myös myy sekä Suomen että Venäjän puolelle. -- Eikö +komisarius ole tätä tietänyt? + +-- En ole tietänyt salapolttajaksi. Enkä ole voinut aavistaakaan, että +monet isäntämiehet ovat ryhtyneet tuommoisiin häpeällisiin kauppoihin +julkisen rosvon kanssa. Sehän on enemmän kuin häpeällistä. Tiedättekö +ketään noista raukoista? Poikannehan sanoi itse olevansa yksi. + +-- Tiedänhän minä useitakin. Mutta kun ilmianto katsotaan ihmisten +kesken häpeälliseksi, en tahdo nimiä sanoa. + +Setä ymmärsi ukkoa eikä vaatinut enempiä tietoja, vaan lupasi ottaa itse +myöhemmin asiasta selkoa. -- Vanhus rupesi nyt tekemään lähtöä, ja setä +kysyi, miten hän aikoi päästä veneeseensä. Ukko sanoi aikovansa kiertää +vitsaköyden ja sen päähän sitoa härkkimentapaisen puupalikan, jonka +avulla kyllä saisi veneen rantaan vedetyksi. Setä lahjoitti ukolle lujan +uistinsiiman, joten tämä pääsi vitsaköyden teosta. Kiittelimme kaikki +ukkoa henkemme pelastuksesta, ja setä lisäsi tietävänsä nyt varmuudella +omistavansa Sitkan talossa -- talon nimi oli Sitka -- ainakin yhden +ystävän, johon voi luottaa. Ville pyysi ukolta epäilyksiään anteeksi, ja +ripein askelin poistui äijä joenrantaa pitkin. + +Seuraavana uudenvuodenpäivänä annettiin ukolle kirkossa +jumalanpalveluksen jälkeen hopeamitali »ihmishengen pelastamisesta», +jonka setä oli hänelle hankkinut, ja kun vanhus päivällisen jälkeen +poistui nimismiehen talosta, kantoi hän olallaan sedän antamaa lahjaa, +kaksitoista laukausta ampuvaa pyssyä. Jos setä olisi tietänyt, että +»Sitkanvaari» oli ahkerimpia soitimelta-ampujia, luulen, että lahja +olisi vaihtunut johonkin hyödyllisempään esineeseen. + + + + +IV. + + +Ukon poistuttua ryhdyimme mekin hankkiutumaan matkalle. Villellä näytti +olevan ikävä, jonka tähden kysyin häneltä hänen alakuloisuutensa syytä. + +-- Eivätkö ole housusi vielä kuivaneet, kun olet noin apealla mielellä? +Niistä nenäs ja nosta housus ja ole niinkuin, muutkin miehet! + +-- Jos olisi komisarius edes haukkunut aika tavalla, olisi minun jo +puolta parempi olla. Mutta nyt te molemmat vain hommaatte, niinkuin +kaikki olisi »juu» ja »jaa», ettekä puhu minun konnantyöstäni mitään?... +Kukapa olisi uskonut, että tuo ukon kanttura sen koskipaikan niin +tarkoin tunsi. Ja edellisessä koskessa oli sauvominen ihan turhaa työtä. +Minä luulin toisenkin kosken samanlaiseksi virtapaikaksi vain. + +-- Se kosken tavat tietää, joka korvalla asuu. Mutta älä nyt enää +koskesta keskustele, vaan puhu jo muista asioista. + +-- Kauan minä saan vielä tätä asiaa katua, ennenkuin se minulle anteeksi +annetaan. + +Nyt puuttui setä puheeseen. + +-- Ei sinun tarvitse tätä asiaa kauemmin katua, jos vastaisuudessa teet +niinkuin käsketään, kun ymmärrät, että käskijä tietää asian paremmin +kuin sinä. Nyt ei tätä onnettomuutta enää ajatella eikä siitä +keskustella, vaan se olkoon kaikin puolin anteeksi annettu ja unhotettu. +Tee sinä nyt niinkuin maisteri sanoi ja karkaise mielesi vastaisuuden +varalle. + +Villen raskas mieli oli minun leikkipuheistani jo vähäisen helpottunut. +Mutta nyt vasta, kun setä näin suorin sanoin antoi hänelle anteeksi, +tuli hänestä jälleen entinen Ville, joka löi vastuksetkin leikiksi. + +Olimme soutaneet hyvää vauhtia jokea ylös. Ilma, joka tähän asti oli +ollut aurinkoista, oli nyt muuttunut. Mahtavat mustat pilvet nousivat +edessämme taivaalle. Sanoin sentähden Villelle: + +-- Taisi ukon kantturasi tuntea taivaankin merkit paremmin kuin sinä, +koska näkyy olleen oikeassa, kun ennusti sadetta. + +Ville nousi seisaalle, tarkasteli taivasta edessämme, mutta sanoi vain: +»Peloittaa pimeä pilvi, savenkarvainen sataa.» Istuutui takaisin +soututuhdolle ja kiskoi mitä käsivarsista lähti. + +Rupesi jo vähäisen hämärtämään, kun saavuimme ukon osoittamaan +yöpymispaikkaan. Se oli todellakin semmoinen, että siinä taisi +sateellakin pysyä kuivana. Maa oli kuivaa, ja pilvenkorkuiset kuuset +muodostivat todellisia, sateenvarjoja. Teimme nuotiomme erään puun +juurelle, jossa maa oli hyvin tasaista ja jossa selvät merkit +osoittivat, että siinä oli monesti ennenkin oltu yötä. Huonommassakaan +yöpaikassa ei olisi tarvinnut sadetta pelätä, sillä sedällä oli +vedenpitävästä kankaasta tehty teltta, joka oli niin tehty, että kun +sitä käytettiin nuotiolla, nostettiin etupuoli katolle, joka täten tuli +kaksinkertaiseksi. Yksinkertaisenakin, kesäteltaksi käytettynä, se ei +rankkasateellakaan vuotanut. + +Heti kun teltta oli pystytetty ja vuoteet tehty, sytytti Ville nuotion, +otti kahvipannun ja poistui. Tullessaan takaisin oli hän täyttänyt +pannun jokivedellä, joka oli nyt kevättulvasta sameata, +kellertävänruskeata. Minä en luvannut juoda sitä kahvia, joka tästä +vedestä oli keitettävä, vaan menin etsimään puhdasta lunta, jota vielä +oli paljon notkopaikoissa ja isompien kivien pohjoispuolella. +Palatessani kämppään oli Ville jo tuonut koko sangollisen lunta ja +nostanut puuropadan tulelle. Kun puuro oli valmistunut, käski Ville +meidät illalliselle. Ja Villen kehoitus ei tapahtunutkaan hukkaan, +päivällinen kun oli tänään mennyt aivan myttyyn. + +Kun olimme saaneet kylliksemme, tuumi Ville, että ruoan jälkeen seuraa +siunaus ja siunauksen jälkeen tupakka. Tupakoidessaan kertoi Ville +kahden tupakannälkäisen savolaisukon keskustelun, kun he maantiellä +kohtasivat toisensa kauniina kesäpäivänä. Ukot istuutuivat maantien +syrjälle eivätkä pitkään aikaan puhuneet mitään. Näytti kuitenkin siltä, +kuin kummallakin olisi ollut jotain sydämellään, vaikk'ei kumpikaan +tahtonut panna alkuun. Vihdoin sanoi kuitenkin toinen: + +-- Pannaank's tupakaks'? + +-- No pannaan voan. + +Hetken perästä kysyi taas edellinen: + +-- Kummank's massikast pannaan? + +-- Kumman voan. + +Edellinen rupesi massiansa kopeloimaan, käänsi sen nurin ja sanoi: + +-- Kah kun olikin minun massikkan' tyhjä. + +Toinen teki samaten ja arveli: + +-- Kah kun oli minunkin. + +-- No poltetaan kun soahaan. + +-- No poltetaan voan. + +Sitten ukot hyvästelivät ja jatkoivat kumpikin matkaansa. + +Olisin mielelläni istunut vielä hetkisen, mutta Ville joudutti +maatapanoa. Kun setäkin oli sitä mieltä, täytyi minunkin kallistua +vuoteelle. Maata pannessamme sain vielä mielihyväkseni kuitenkin +huomauttaa Villelle, että ukko oli sittenkin ollut oikeassa. Rupesi näet +satamaan. Mutta Ville ei ollut puhettani kuulevinansa, näytti vain kovin +uniselta. En saanut häneltä muuta vastausta kuin: »Satoihan ennen +Savossakin eikä kielletty.» + +Nukuin makeasti kello kahteen asti, kun minut herätti jokin outo ääni +metsästä. Kuulosti ensin niinkuin joku ihminen tai eläin olisi ähkynyt +tai voihkinut metsässä. Sitten se äkkiä lakkasi. Hetken perästä se +taasen uudistui ja tällä kertaa äänekkäämmin. Ajattelin jo, pitäisikö +minun herättää Ville tai setä, kun äkisti kuului mitä hirvittävin +kiljunta, niin että luulin korvakalvojeni puutuvan. Setäkin heräsi ja +nousi istualle, mutta sanoi vain: »Mikä isoa kissaa vaivaa, kun näin +myöhään keväällä pitää naukujaisia?» Käänsihe toiselle kyljelle ja +nukkui taas. + +Minä, joka en ollut ikinä ennen tähän aikaan vuodesta viettänyt yötä +metsässä, en voinut näin välinpitämättömästi asiaa käsitellä. Ääni, joka +nyt jatkui melkein yhtäjaksoisesti, oli erinomaisen korvia vihlaiseva. +Kuvittele kuulevasi sata kissaa, jotka yhdellä kertaa pitävät +kissannaukujaisia, vuorotellen kirkuen, vuorotellen tapellen. Silloin +voit saada heikon aavistuksen siitä konsertista, mikä minun korvieni +täytyi tänä huhtikuun yönä kärsiä. Ellen sedän sanoista olisi +ymmärtänyt, mikä tässä oli kysymyksessä, en olisi mitenkään voinut +käsittää, että jokin pienempi eläin kuin karhu voi saada noin +hirvittäviä, suoraan sanoen kamalia ääniä aikaan. Muutamia kertoja +hetkiseksi keskeytyen jatkui tuota peliä kello neljään. Silloin heräsi +Ville, nauroi vähäisen minulle, kun kerroin, etten ollut voinut nukkua, +ja sanoi, että hänelle itselleen oli käynyt ihan samaten, kun ilves oli +ensi kerran hänet laulajaisiin kutsunut. Mutta nyt hän oli sen +temppuihin jo niin tottunut, etteivät ne voineet hänen untaan häiritä. + +Ville aikoi mennä ajamaan rauhanhäiritsijää pois, otti kirveen +kainaloonsa ja lähti metsään. Laulajaiset lakkasivat todella heti, ja +minä nukuin kello seitsemään, jolloin Ville käski kahville. Setä istui +jo kahvipöytämme ääressä, ja puolitekoinen airo oli nostettu puunkylkeä +vasten. + +Aamiaisen syötyämme korjasimme kapineemme ja telttamme ja lähdimme +veneelle. + +Vene oli poissa. + +Katselimme avuttomina toisiamme. + +Villen katseesta huomasin, ettei hän vieläkään oikein luottanut +Sitkavaariin, mutta minun luottamukseni ukkoon oli täydellinen. Ville +oli kiinnittänyt veneen ja sanoi kiertäneensä pestin kaksi kertaa +vieressä olevan puun ympäri ja vielä heittäneensä nenän oksan yli. Setä +sanoi, että kaksi puolimutkaa pidetään merellä laillisena puolustuksena, +ja sen tehtyään saa nenän kiinnittää miten sopii, mutta joka touvin +kiertää, tapahtuipa tuo sitten vaikka viisi kertaa maston ympäri, hänet +on raa'annokkaan hirtettävä. -- Vesi oli yön aikana noussut toista +jalkaa ja vienyt veneen mukanaan, sitä ei sopinut epäillä. Ville ei +uskonut, että tämä onnettomuus on ilman ihmisen apua tapahtunut, vaan +mutisi itsekseen jotain siitä, että sekin päivä voi tulla, jolloin kiusa +kiertyy omaan kuppiin. Sedän käskystä hän kuitenkin lähti paikalla +venettä etsimään. + +Tunnin perästä hän jo palasi -- soutamalla. Hänellä oli ollut hyvä onni. +Vene oli tarttunut muutamaan puuhun, joka rannasta oli kaatunut jokeen. +Ville lupasi vastaisuudessa sitoa veneen yhtä lujasti kuin muutkin +karkurit. + +Päivästä lupasi tulla kaunis ja lämmin. Ville heitti takin päältään ja +lupasi kiskoa kahden edestä, jos minä tahtoisin pitää silmällä +vesilintuja, joita tänä aamuna lensi paljon jokea ylös ja alas. Kun tämä +olikin minulle matkani päätehtävä, olin hänelle ehdotuksesta hyvin +kiitollinen, vaikka tosin epäilin, että hän enemmän ajatteli päivällistä +kuin minun tieteellisiä pyrintöjäni. Onnistuinkin jo aamupuolella +ampumaan hanhen, mikä oli Villelle erittäin mieleen, sillä hän sanoi +pitävänsä rasvaisista linnuista. Hän kehoitti minua erikoisesti pitämään +hanhia silmällä ja ampumaan niitä niin monta kuin mahdollista. Koetin +saada hänet ymmärtämään, että valtakirjani eivät minulle myöntäneet kuin +muutamia harvoja kappaleita kutakin eläinlajia, mikä oli kuitenkin hänen +mielestään joutavaa pikkumaisuutta. + +Olimme toivoneet ehtivämme järvelle tämän päivän illaksi. Kevättulva oli +kuitenkin tehnyt virran niin vuolaaksi, että vasta seuraavana päivänä +päivällisaikana tulimme joen niskaan. Vastoin odotuksiamme oli järvi +vielä kauttaaltaan jäässä. Jää oli kuitenkin rannoista irti, ja ellei +yöpakkasia tullut, ei näyttänyt kestävän enää kovin monta päivää +avoveteen. + +Kun aivan laskupaikassa oli Venäjän puolella sopiva poukama, päätimme +tässä paikassa odottaa jään lähtöä. Ville lähti jo varhain seuraavana +aamuna päivän eväillä varustettuna käymään pitkin järven rantaa +pohjoiseen päin. Hän sanoi tahtovansa nähdä, minkälaatuiset olivat maat +sielläpäin, ja samalla ottaa selkoa, oliko talvella tai tänä keväänä +näillä seuduin kulkenut ihmisiä. Kun hän illalla palasi kämppään, oli +hän käynyt pitkin rantaa järven keskipaikoille asti. Siinä oli ollut +hyvin korkea vuorenhuippu, josta oli erinomainen näköala yli koko +järven. Ville oli tuohipalaselle piirtänyt kartan, joita kaartissa +ollessaan oli oppinut tekemään. Kartta osoitti, että Venäjän puoleisessa +osassa järveä oli paljon saaria, erittäinkin pohjoisessa päässä, kun +Suomen puoleinen osa oli melkein yhtenä selkänä. Suuret alat Suomen +puoleista rantaa oli kanervakangasta, kun taas Venäjän puolella maa oli +sellaista, kuin oli sanottu: metsiä, vuoria, soita ja rämeitä. Siellä +täällä näkyi pienehköjä metsäjärviä, jotka kaikki kuitenkin vielä olivat +jäässä. Vuorenhuipun juurella laski järveen isohko puro, jonka rannat +näyttivät kasvavan nurmikkoa ja jonka kulkua voitiin vuorenhuipulta +seurata noin puolen penikulman matka. Myös oli Ville nähnyt järven +pohjoisessa päässä sen paikan, missä Latvajoki laskee järveen. Hän +arveli jäänlähdön alkavan siitä päästä, sillä joen suulla näkyi melko +paljon avovettä. + +Minkäänlaisia merkkejä ihmisten läsnäolosta Ville ei ollut huomannut. +Savua ei mistään näkynyt. Yhden entisen nuotiopaikan hän oli rannalta +tavannut, mutta se oli Villen arvelun mukaan jo kahden vuoden vanha. +Polun tapaista ei missään näkynyt, ei hiiren hiiskahtamaa. + +Villellä oli minulle tuliaisia, ja erinomaisen tervetulleita tuliaisia. +Hänen oli näet onnistunut saada kiinni siipiorava, valkomuunnos. Eläin +oli täysin lumivalkoinen. Jos hänen olisi täytynyt ampua se, ei siitä +olisi jäänyt kuin palasia vain. Villen kivääri oli näet tavallinen +Berdan-kivääri, jollainen sedälläkin oli. Minulla oli tavallinen +kaksipiippuinen uusi pyssy, jossa toinen piippu oli haulikko kal. 12 ja +toinen luodikko kal. 360. Sen lisäksi minulla oli pikkulintujen +ampumista varten salonkikivääri, haulikko kal. 9. + +Mutta yhtä paljon kuin valkoinen siipiorava ilahdutti minua Villen +kertomus, että ainoastaan parin kilometrin päässä leiripaikastamme oli +metsonsoidin. Professori oli näet määrännyt, että minun oli ammuttava +mikäli mahdollista soitimelta neljä tai viisi metsoa, joitten nahat oli +käytettävä tieteellisiä tutkimuksia varten värimuutoksista soitimen +aikana. Pelkäsin, että soidin olisi jo aivan loppumaisillaan, mutta +Ville opetti minulle, ettei soidin pääty, ennenkuin pihlajan lehti on +yhtä suuri kuin metson jalka. Kun lainkuuliaisena miehenä en ollut +koskaan lintua soitimelta ampunut, tulin hyvin iloiseksi ja pyysin heti +Villeä opettamaan minulle, mitenkä tämä ampuminen tapahtuu. +Teoreettisesti tiesin tietysti, miten tulee menetellä. Ville kertoi +minulle silloin hyvin kuvaavasti, miten soidin tapahtuu. + +Soidin alkaa tavallisesti jo huhtikuun alkupuolella, jolloin metsot ovat +jo pari viikkoa olleet soidinpaikalla, vaikka heidän varsinainen +kiima-aikansa ei ole vielä alkanut. Soidin jakautuu jotenkin selvästi +kolmeen eri kauteen. Ensimmäinen kestää pari viikkoa, jolloin yksin +vanhat miehet antavat kuulla äänensä. Pojat -- edellisen kesän pojat -- +istuvat äänettöminä puissa ottamatta mitenkään osaa soitimeen. Ville +arveli, että ne kai ihmetellen kuuntelevat ukkomiesten outoja ääniä. +Koppeloa ei näy vielä ainoatakaan. Tämä soitimen ensimmäinen vaihe +kestää tavallisesti kaksi viikkoa. Silloin koppelot saapuvat soitimelle, +»koppeloviikot» alkavat, ja soidin on silloin kuumimmillaan. Metsot ovat +nyt kovin kiihtyneet, soivat innokkaasti, hyppäävät humauksessaan +korkealle ilmaan välistä tapellen keskenään, että höyhenet tupruavat. +»Koppeloviikot» kestävät ilmoista riippuen kymmenen päivää tai pari +viikkoa, sopimattomalla säällä enemmänkin. Silloin koppelot ja suurin +osa vanhoista metsoista poistuvat soitimelta, jota nuoret metsot vielä +jatkavat kymmenkunta päivää. Tämä kolmas kausi jatkuu, kunnes pihlajan +lehti on yhtä suuri kuin metson jalka. Silloin on tavallisesti soidin +päättynyt. Mutta jokunen yksityinen lintu välistä jatkaa soidinta aina +toukokuun loppupuolelle. Tuommoisia kuhnailijoita sanotaan +»lehtimetsoiksi». + +Nyt olivat »koppeloviikot» juuri parhaillaan ja soidin siis myös +mielenkiintoisin. Ville, joka nuorena oli ampunut paljon metsoja +soitimelta, väitti, että ainoa, mikä voi vanhan soitimelta-ampujan +parantaa, on ryhtyminen nimismiehen rengiksi. Aamulla kun hän sattumalta +joutui soidinpaikalle ja kuuli kolmen metson yhtaikaa eri haaralta +soivan, oli hän ruvennut vapisemaan ja sanoi olleensa pakotettu ottamaan +pois patruunan pyssystään, muuten olisi voinut tehdä itsensä +onnettomaksi. Vasta tämän tehtyään hän oli uskaltanut ruveta tekemään +tavallisia hyppäyksiään metson sihistessä ja oli päässytkin aivan +lähelle soidinpuuta, josta hetken perästä poistui samalla tavalla kuin +oli tullutkin, peloittamatta lintua. Soidinpaikka oli vähäinen, noin +kolmensadan metrin pituinen ja ehkä parin sadan metrin levyinen selänne. +Siinä oli ollut ainakin kymmenen tai kaksitoista metsoa soitimella, mikä +oli Villen mielestä nykyaikana samalla soitimella tavattoman suuri +määrä. Semmoista soidinta, joista vanhat ukot puhuivat ja joissa olisi +pitänyt oiia neljäkymmentä, jopa viisikymmentäkin lintua, ei Ville +sanonut koskaan nähneensä. Teerensoitimella sitä vastoin hän oli kyllä +nähnyt niin paljon lintuja. Eräänä talvena hän oli helmikuun alussa +nähnyt metsoparven, jossa oli neljäkymmentäkaksi tai -kolme lintua. Ne +söivät havuja mäntyjen latvoista erään nevan reunalla. Hän oli tätä +joukkoa seurannut kaksi viikkoa ja luodikollaan siitä kaatanut +kolmekymmentä lintua. Mutta se olikin suurena lintuvuotena, ja sattui +niin hyvin, että oli koko ajan hyvin kylmä. + +Villen kertomus oli minua niin innostuttanut, että ehdottomasti vaadin +häntä herättämään minut huomenaamulla kello viisi soitimelle. Ville +rupesi nauramaan ja selitti, että joka kello viisi lähtee +metsonsoitimelle, ei saa höyhentäkään laukkuunsa. Myöhempään kuin kello +puoli kolme ei hän ainakaan tule mukaan. Täytyy ehdottomasti olla +soitimella jo ennen kuin pyssyn jyvä rupeaa näkymään taivasta vasten. Ja +missä on pienet soitimet, täytyy jo edellisenä iltana mennä lintuja +»kuulustamaan». Linnut tulevat silloin ja istuutuvat rymisten yöoksalle, +jolla ne myös aamulla aloittelevat soidinta. Tottumattomallekin on +helppo kuulla, mihin paikkaan metsää kukin lintu istuutuu yöoksalle. + +Varhainen nousu ensin vähän oudoksutti minua. Mutta olihan aikaa +päivällä nukkua, ja Ville ehdotti, että ellei aikaa riitä, niin haetaan +Laukaalta lisää. Sovittiin siis lähtö puoli kolmeksi. + +Kulku pimeässä metsässä oli minulle, joka en ollut sentapaisiin retkiin +tottunut, varsin vaikeata. En ymmärrä, kuinka Ville, joka oli vain yhden +kerran tuon välin edestakaisin käynyt, osasi oikeaan. Mutta oikealla +paikalla olimme, ennenkuin vielä mitenkään olisin nähnyt edes haulikolla +ampua. Istuuduimme kivelle kuuntelemaan. + +Hetken perästä pani Ville kämmenensä käsivarrelleni. Kuuloni on +oivallinen, mutta en huomannut mitään outoa. Ville kysyi kuiskaten, enkö +kuullut metson napsausta, osoittaen samalla, mistä päin ääni kuului. +Silloin kuulin todella jotain pientä napsetta, ensin pitkähköin +väliajoin, mutta lopulta melkein yhtäjaksoisena äänenä. Ville sanoi, +että lintu istui lähes parin sadan metrin päässä. Mutta se ei vielä +soinut muuta kuin alkusoittoansa. Samassa kuulin samanlaisen äänen +paljoa lähempää. Ville uudisti liikkeensä kämmenellään ja viittasi minua +olemaan ihan hiljaa. Ääni kuulosti siltä, kuin olisi lyönyt toisiansa +vasten kahta kuivaa tuumanpaksuista puupalikkaa, ensin pitkähköin +väliajoin, mutta lopulta hyvin tiheään. Napsaukset uudistuivat ehkä +kymmenkunta kertaa ja sitten lakkasivat pieneksi väliajaksi. Tätä jatkui +ainakin parikymmentä minuuttia, ja koko ajan täytyi minun istua aivan +ääneti. Silloin yht'äkkiä yksi napsaussarja päättyi kulauksella, +ikäänkuin lintu olisi vetänyt korkin pullosta, ja heti tuon jälkeen +seurasi soitimen kolmas sarja, sihistys. Linnun sihistessä Ville sanoi +ihan ääneen: »Jo se rupeaa viikatetta teroittamaan.» Minulla meni suu +nauruun, sillä niin sattuvasti Ville oli kuvannut äänen laadun. +Sihiseminen todella kuului ihan samalta kuin ääni, joka syntyy, kun +niittomies kovasimella teroittaa viikatettaan. Minun piti juuri samassa +vastata Villelle jotain, kun hän pui nyrkkiä minulle olemaan vaiti. +Tiesin aivan hyvin, että ainoastaan sihisemisen kestäessä lintu on +haltioissaan eikä välitä ulkomaailmasta mitään, mutta napsauksen ja +kulauksen aikana se on erinomaisen tarkkaavainen. Mutta olin itse niin +innostunut, että olin unohtaa koko asian. + +Lintu lakkasi nyt soimasta ehkä viideksi minuutiksi. Mutta etäämpänä +istuva lintu soi sen sijaan ahkerasti. Napsaukset, kulaukset ja +sihisemiset seurasivat toisiaan täysin säännöllisesti. Kulaus oli se +ääni, joka näistä kuului parhaiten. Ihan tyvenellä voi tarkka korva +huomata kulauksen noin kolmensadan metrin päähän. Omituista, että näin +suurella linnulla ei ole sen vahvempi ääni, kun esim. teeren soidin +kuuluu monta vertaa etäämmälle. Mutta metson hiljainen kiimalaulu +soveltuu erinomaisesti metsän juhlalliseen hiljaisuuteen aamuhämärässä. +Ja ihmeellisesti se sähköistää metsästäjän sydäntä. Ymmärsin hyvin +Villen sanat, kuinka vaikeaa on soitimelta-ampujalle luopua +intohimostaan. + +Lähempänä istuva metso rupesi nyt uudestaan soimaan, ja pian yhtyi +kolmaskin lintu takanamme soitimeen. Useampia ei kuulunut siihen +paikkaan, jossa istuimme, mutta mahtava korvanherkku oli minulle saada +samalla kertaa kuulla kolmen metson äänet. Useat kerrat nostin pyssyn +taivaanrantaa kohti, mutta silmä erotti ainoastaan hämärästi jyvän, ja +Ville pudisti päätään. + +Hetken odotettuamme sekoittui lehtokurpan »ort-psp» viereiseltä +rantaniityltä soitimenääneen, ja samassa lensi salaperäisellä, +äänettömällä lennollaan tuo pitkänaamainen lintu ylitsemme. Melkein heti +sen jälkeen kaikuivat metsäkirvisen heleät liverrykset metsän läpi. Olin +pyssyllä seurannut lehtokurppaa, ja jyvä näkyi jo selvästi. Valo riitti +ampumiseen. + +Ville viittasi nyt minulle, että oli aika ruveta hypähtämään. Joka +sihisemisellä teki Ville pari kolme loikahdusta lintua kohti, ia ennen +sihisemisen päättymistä hän seisoi jo jonkin puun takana liikkumattomana +kuin kuvapatsas. Minä jäljittelin Villeä parhaan ymmärrykseni mukaan. +Asia ei ollutkaan niin vaikea kuin edeltäkäsin olin ajatellut. Kerran +vain, kun lintu arvaamatta päätti kulaukseen eikä sihisemistä +seurannutkaan, oli käydä hullusti. Lintu kai huomasi jotain, koska se +hetkeksi lakkasi soimasta. Rauhoittui kuitenkin ja pani uudelle alulle. +Mutta ne pari kolme minuuttia, joina se oli vaiti, uhkasivat tehdä minut +matiksi. Asentoni oli näet jäänyt hirveän epämukavaksi, ja tiesin hyvin, +että jos koetan sitä korjata, on lintu samassa poissa. + +Ville oli parikymmentä metriä edelläni, hyvin suojattuna tuuhean kuusen +takana, ja aavistin, että jos minäkin onnellisesti pääsen samaan +paikkaan, olen osuvissa. Tämä onnistuikin. En kuitenkaan malttanut heti +ampua, minun täytyi ensin saada ihailla tuota suurta lintua. Soimista +seurasivat omituiset kuvaavat elkeet. Aloittaessaan napsahdukset +heilutti lintu kaulaansa, sitten se kurotti sen aaltomaisesti eteenpäin, +laski siivet, levitti pyrstöä, nosti leukaparran ja pöyhisteli +höyheniään siten, että ruumis tuli melkein pallonmuotoiseksi. Tehdessään +kulauksen se nosti äkisti levitetyn pyrstön viuhkanmuotoisena ilmaan, ja +sihistessään tärisi koko lintu ankarasti. Ville kertoi minulle +sittemmin, että metso sihisemisen aikana tärisyttää ruumistaan niin +voimallisesti, että myöskin puu, jossa se istuu, rupeaa värisemään. Hän +oli kerran joutuessaan saman puun alle, jossa metso istui, panemalla +kämmenen puun rungolle tullut täydelleen vakuutetuksi, että tämä ei +ollut mikään metsästäjävalhe, kuten hän oli ennen uskonut. + +Ihailtuani hetkisen komeaa lintua antoi Ville minulle merkin jo ampua, +ja sekunnin perästä makasi metso siivet hajallaan karhunsammalilla. En +voinut kyllikseni katsella sen sulkain väriloistetta. + +Laukauksesta pelästyi toinen metso ja lensi rymisten pois. Mutta se +lintu, joka oli äsken takanamme soinut, ei poistunut. Emme ainakaan +kuulleet mitään. Ville sanoi, että jos laukaus kuului juuri linnun +sihistessä, oli melkein varmaa, ettei se lakkaisi soimasta. Sanoi aina +ampuneensa linnun sihistessä ja pari kertaa pitkältä ampumamatkalta +ampuneensa luodikolla sivu, ja lintu oli siitä huolimatta jatkanut +soimistaan. -- Palasimme siis kivellemme kuuntelemaan. + +Mutta jo ennenkuin kivelle tulimmekaan, kuuli Villen tottunut korva +kulaukset, ja pian oli meidän pakko ryhtyä hypähtämään. Kymmenen +minuutin kuluttua makasi toinen metso edessämme maassa. Tämä oli hyvin +vanha lintu. Sen nokka oli kellertävän valkoinen ja kova kuin luu. + +Ensimmäinen soitimelta ampumiseni oli onnistunut harvinaisen hyvin. + +Seuraavina päivinä oli myrskyntapainen tuuli, jommoisella ilmalla ei +kannata soitimelle lähteä. Mutta ilman taasen tyynnyttyä onnistuin +ampumaan määräni täyteen, ja professori oli erittäin tyytyväinen. + +Toista viikkoa täytyi meidän odottaa täällä, ennenkuin järvestä lähti +jää, jolloin pääsimme sen pohjoiseen päähän, mihin setä oli ajatellut +asettaa päämajamme, ainakin nyt kevätpuolella. Minusta tämä odotusaika +ei mitenkään mennyt hukkaan, sillä onnistuin ampumaan useita +vesilintuja, niistä muutamia harvinaisiakin. Toiset ammuin professorin +erityisestä määräyksestä, niitä kun ei ollut kevätpukuisina kokoelmissa. +Myöhemmin ammuin toistakymmentä suokulaista; professori oli kehoittanut +minua hankkimaan niin monta värivivahdusta kuin mahdollista. Nämä täytin +paikalla, ja ne muodostivat todellisen sotajoukon. Varsin hauskaa oli +muuten nähdä niiden omituisia sotaleikkejä. + + + + +V. + + +Oli huhtikuun 28. päivä, kun ohjasimme veneemme Sitkajoen laskupaikasta +Sitkajärven pohjoista rantaa kohti. Tuuli oli puolimyötäinen, jonka +tähden nostimme purjeen. Päivä oli erinomaisen ihana, ja olimme mitä +iloisimmalla tuulella. Setä sanoi, ettei hän koskaan ennen ollut käynyt +tämmöisellä matkalla, joka oli enemmän huvi- kuin virkamatka. Se +muistutti hänen mieleensä nuoruuden aikoja, ja hän kertoi useita +hauskoja muistoja ylioppilasajoiltaan. Erittäin huvitti Villeä kertomus +eräästä ottelusta ylioppilaiden ja kaartilaisten välillä. Ja kun setä +kertoi käsikahakan kuumuudessa kepillään iskeneensä erästä kaartilaista +suuhun, niin että tämä oli niellyt pari etuhammasta, purskahti Ville +aika nauruun sanoen: »Se on helkkari vieköön valhe, ja aika valhe +onkin.» Samassa hän otti suustaan kaksi tekohammasta, näytti ne sedälle +ja sanoi: »Tässä näette, herra komisarius, että hampaat ovat vielä +nielemättä ja yhtä eheitä kuin ennenkin. Korjasin ne poskeeni. Kun tulin +kotiin kasarmille, sanoi välskäri, että minut luultavasti hylätään +sotapalvelukseen kelpaamattomana noitten hammasten tähden. Minun +onnistui kuitenkin saada asia salatuksi muutamia päiviä, ja eräs +kultaseppä, joka puoskaroi tekemällä tekohampaita -- hammaslääkäreitä +silloin ei vielä ollut -- teki hampaista tekohampaat. Ja hyvät tekikin, +koska ei kukaan muu kuin tuo välskäri ole vielä huomannut muuta, kuin +että ne ovat omani. Ja omanihan ne ovatkin, vaikka eivät enää suussa +kasva.» + +Ville tuli erinomaisen hyvälle tuulelle, kun sai tietää, että hänellä +oli ollut kunnia tapella itse komisariuksen kanssa. Mutta minusta tuntui +ikäänkuin setä, jos hän olisi tiennyt kenenkä hampaat hän oli suusta +lyönyt, olisi jättänyt koko jutun kertomatta. Setä oli jossain määrin +jäykkä esimies ja katsoi ehkä jutun arvolleen sopimattomaksi. + +Purjehdimme pitkin itäistä rantaa, välistä oikaisten jonkin lahdelman +poikki, välistä kulkien kapeita salmia saarien välitse. Tämä itäinen osa +järveä mahtoi olla erinomaisen ihana puitten ollessa lehtipuvussa. +Useimmilla saarilla kasvoi lehtipuita, ja melkein kaikkialla riippuivat +puitten oksat veden yli. Tehdessämme käännöksen muutaman niemen ohi +onnistuin ampumaan joutsenen, joka noustuaan veden pinnalta suuntasi +lentonsa suoraan veneen yli. En ole koskaan ennen tätä Suomen suurinta +lintua ampunut, ja onnistunut laukaus ilahdutti minua suuresti. Sen +nahka, selkäpuoli vaaleanvihertävästi vipevöitsevä, oli minusta kaunein +kaikista, mitä matkalta toin mukanani. + +Lähestyessämme järven pohjoista päätä rupesi kuulumaan vesiputouksen +pauhinaa yhä selvemmin. Latvajoen laskupaikka Sitkajärveen oli siis +edessämme. Johonkin sopivaan paikkaan tämän Haarakosken läheisyydessä +oli setä ajatellut pystyttää telttamme pitkähköksi ajaksi. Löysimmekin +parisataa metriä kosken alapuolelta Suomen puolella hyvin sopivan paikan +pienen puron varrelta. Kämppä pystytettiin noin viisikymmentä metriä +järven rannasta aivan puron rannalle. Puro sai tässä alkunsa tavattoman +vesirikkaasta lähteestä. Meillä oli täten tärkein omaisuutemme, vene, +hyvin kätkettynä ja aivan silmäimme edessä. Maaperä oli hiekkaista ja +kuivaa, ja kun paikalla kasvoi korkea hongikko, ei nuotiostamme lähtevä +savu näkynyt järvelle. Puron rannoilla ja lähteen ympärillä kasvoi sen +verran koivupensaikkoa, että kämppä oli hyvin suojattuna kaikilta +tuulilta. + +Illalla sovimme sedän kanssa, että seuraavana aamuna Ville ja minä +lähtisimme partioretkelle Sadanvirstankorpeen etsiäksemme Kyttyräisen +sakin jälkiä. Olimme jotenkin varmat siitä, ettei kukaan rosvoista +tuntenut minua eikä Villeä, kun sitä vastoin sekä Kyttyräinen itse että +useimmat hänen miehensä hyvin tunsivat sedän. Jos siis äkkiarvaamatta +osuisimme yhteen koko joukkueen kanssa, voisimme esiintyä tavallisina +eränkävijöinä, joten luultavasti emme herättäisi heissä epäilystä. Sitä +vastoin oli hyvin tärkeätä, että sedän läsnäolo niin kauan kuin +mahdollista salattiin. Tätä edisti myös eräs huhu, joka pitäjälle kuului +levinneen, että uusi nimismies oli muka tullut juuri rosvojen etsimistä +varten ja että setä renkeineen oli matkustanut pois nauttimaan +kesälomaa. Sitkalla oli setä ankarasti kieltänyt talonväkeä kellekään +ilmoittamasta, että olimme talossa käyneet, vaikka Ville tosin ei +uskonut tästä kiellosta olleen paljon hyötyä. -- Varustimme siis viikon +eväät, ja aamulla setä souti meidät itäiselle rannalle. Järvi oli tässä +paikassa tuskin kilometrin levyinen. + +Partioretkemme tuli kuitenkin aivan lyhyeksi. Seuraavana aamuna ennen +auringon nousua heräsimme molemmat pyssynlaukaukseen. Kun täälläpäin ei +kukaan tavallisesti kulkenut, arveli Ville kohta laukauksen olleen +jonkun kyttyräisen laskema. Viskasimme nopeasti laukut hartioillemme, +jätimme raskaan evässäkin ja kiiruhdimme siihen suuntaan, mistä laukaus +kuului. Kauas ei tarvinnut kulkea, ennenkuin tapasimme kaksi miestä +pyssyt olalla ja kummallakin laukkunsa täynnä metsälintuja. Heidän +pyssynsä olivat ihka uudet yksipiippuiset takaaladattavat haulikot. + +Rupesimme puheluun miesten kanssa, ja Ville näytti heille, miten hänen +pyssynsä ladataan. Sanoi aina halunneensa takaa ladattavaa haulikkoa ja +rupesi toisen kanssa hieromaan vaihtokauppaa, johon tämä ei +näyttänytkään haluttomalta. En ymmärtänyt, miksi Ville näyttäessään +pyssynsä koneistoa otti pois patruunan ja sulkiessaan kiväärin jätti sen +lataamattomaksi. Pian olin sen ymmärtävä. Hän antoi kiväärinsä miehelle +ja rupesi miehen oman kiväärin koneistoa tarkastamaan. Mies ei +kuitenkaan laskenut pyssyä olaltaan, vaan pitäen sitä siinä antoi Villen +tarkastella sen lukkoa. Äkkiä, ikäänkuin Ville olisi menetellyt +kömpelösti, laukesi pyssy ilmaan ja samassa hetkessä hyppäsi Ville +semmoista vauhtia toisen miehen kimppuun, että tämä syöksyi suin päin +kumoon. Nyt huomattiin, ettei miehellä ollut ensi kertaa berdani +käsissään, sillä silmänräpäyksessä hän jännitti lukon ja ampui Villeä +selkään. Ampui -- mutta tyhjä kivääri sanoi vain naks! Samassa oli +myöskin minun viritetty kaksipiippuiseni suunnattuna miehen rintaa +kohti, ja huudostani »kädet ylös» nosti raukka heti kätensä. Monta +sekuntia ei kestänyt, ennenkuin maassa olevalla miehellä, joka teki +kovaa vastarintaa, oli käsiraudat ranteissaan. + +Ville oli hyvin tyynen näköinen. Kuulin hänen vain sanovan miehelle: +»Sulla tuntuu olevan rautaiset kädet, minä varustan niihin sopivat +hansikkaat.» Hän otti nyt patruunan miehen kivääristä, pystytti kiväärin +puuta vasten ja varusti sitten toisenkin miehen »virkamerkeillään». +Miehet kirosivat kamalasti uhaten kostoa. Toiselle miehelle sanoi Ville, +kun käsiraudat tupsahtivat lukkoon: »Kauniisti kävi kuin kaavilaisten +tanssi.» Villellä oli aina tapanaan ilahduttaa vankejaan tuontapaisilla +kehoitussanoilla. + +Koko tämä tapahtuma oli vienyt lyhyemmän ajan, kuin olen tarvinnut sen +kertomiseen. Ville otti nyt haltuunsa miesten puukot ja patruunat sekä +toisen laukusta pienen käsikirveen; muita aseita miehillä ei ollut. +Sitten hän sitoi lujalla nuoralla, jonka hän vielä kiersi +monenkertaiseksi, miehet käsistä yhteen, kuitenkin siten, että he +saattoivat käydä vapaasti. Sitten hän antoi ankaralla komentoäänellä +miehille käskyt, miten heidän tuli marssia, lisäten, että hänen pyssynsä +oli vaarallisen nopsa laukeamaan. Lähdimme marssimaan järveä kohti, +vangit edellä, minä ja Ville perässä. Miesten pyssyt olin sitonut yhteen +ja heitin ne toiselle olalle, kantaen omaani kädessä. Ville lupasi itse +yksin huolehtia vankien vartioimisesta, mikä minulle olikin mieluisinta, +erittäinkin kun olin hyvin epäröivällä kannalla, miten meidän kävisi, +jos sittemmin näyttäytyisi, että miehet ovat rauhallisia metsästäjiä. +Tiesin, ettei salametsästyksestä ole oikeus vangita. Kuiskaten ilmoitin +Villelle epäilykseni. Ville vastasi, ettei näin vähäisestä +virkavirheestä joudu muuta kuin muutamaksi kuukaudeksi »silakan niskoja +taittamaan». Niin paljon kai täytyykin uskaltaa, kun ollaan näin +vaarallisia rosvoja etsimässä. Hän oli vain siitä tyytyväinen, että oli +raudat mukana. Muuten häviäisivät pian miehemme kuin tina tuhkaan. + +Lähestyimme sitä paikkaa, jossa olimme olleet yötä. Ville käski minun +jättäytyä vähän jäljelle ja ottaa evässäkistä neljä leipää, kaalirasia +ja kymmenkunta silakkaa päivälliseksi. Hän lupasi viheltää ja laulella, +että pysyisin oikeilla jäljillä. + +Kun taasen yhdyin muihin, olivat miehet täysin tyyntyneet, mutta +mökisivät Villeä vastaan uhaten hänelle happamia seurauksia siitä, että +hän oli rauhallisia ihmisiä syyttömästi vanginnut. Puhelu oli äänekästä, +ja jo kaukaa kuulin Villen ankaran äänen vastaavan: + +-- Mitä sinä siinä karjut kuin Karjalan härkä! Luuletko, että minä olen +ensi kertaa pappia kyydissä? Monelle miehelle minä olen ennenkin +laittanut kirjavat housut jalkaan ja niin laitan teillekin. + +-- Laittanette itsellenne, kun me toimitamme valituskirjan laittomasta +vangitsemisesta. + +-- Kyllä tuommoisia sala-ampujia aina saa vangita, ehkä palkitaankin +vielä vangitsemisesta. + +Miehet näyttivät taas tyytyväisemmiltä, ehkä toivoivat tulleensa +vangituiksi vain sala-ampumisesta, missä tapauksessa heitä kai ei +vartioitaisi aivan tarkasti. + +Kello yhdentoista aikana tulimme aukkopaikkaan metsässä ja Ville +komensi: »Seis, tässä ollaan murkinalla.» Miehet istuutuivat kivelle ja +me vastapäätä heitä kumoonkaatuneen puun rungolle. Ville taritsi +miehille leivänpuoliskon ja pari silakkaa kummallekin, mutta miehet +eivät sanoneet välittävänsä tuommoisesta moukanruoasta: he olivat yön +aikana paistaneet metson, eikä heidän ollut nyt nälkä. Ville ja minä +söimme hyvällä ruokahalulla, ja hapankaalikin maistui minusta oikein +hyvältä. + +Toinen vangeista rupesi nyt kovin valittamaan, että Ville oli pannut +käsiraudat liian kireälle -- ne olivat semmoiset, joita voi muuttaa +väljemmiksi tai tiukemmiksi -- ja pyysi surkealla äänellä, että Ville +laskisi ne vähän väljemmälle. Mutta Ville, joka hyvin tunsi vankien +konstit, ei laskenut. Mies hetken perästä rupesi itkemään ja näytti +kuinka rauta painui ihoon ja kädet tulivat sinisenpunaisiksi. Minäkin jo +yhdyin hänen pyyntöönsä ja kehoitin laskemaan väljemmälle. Ville vain +vastasi: »Ei nyt auta äidin armot eikä muorin moimotukset.» + +Ymmärsin, että Villellä oli syynsä, miksi ei myöntynyt pyyntöön, sillä +hän ei ollut mitenkään mikään kovasydäminen mies. Miehet istuivat ehkä +pari syltä meistä. Ja yht'äkkiä syöksyivät miehet kuin komennosta Villeä +kohti, nostivat kädet ja yrittivät raskailla käsiraudoillaan lyödä +Villeä päähän. Jos olisivat onnistuneet, olisi Villen pääkallo +auttamattomasti murskaantunut. Mutta Ville, jolla oli vielä puukko +vieressänsä, nosti sen salaman nopeudella lyöntiä vastaan, ja miehet +eivät ehtineet kyllin nopeasti ehkäistä raskasta lyöntiä, vaan toinen +heistä, se sama, joka oli yrittänyt Villeä ampua, telasi vähäisen +kättänsä. + +Epäonnistuneen yrityksensä jälkeen istuutuivat miehet kiroillen takaisin +kivelleen. + +Ville ei mitenkään kiihtynyt, mutta ei myöskään ollut ensin huomaavinaan +miehen kädestä juoksevaa verta. Sanoi vain: »Enkö minä jo sanonut +teille, etten ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ja vielä yhtäaikaa +ryhtyvät, niinkuin pyhäjärveläiset pappiinsa.» -- Villellä näkyi olevan +sananlaskuja melkein joka pitäjästä. + +Minun täytyi nyt uhrata nenäliinani ja sitoa miehen haava. Huomasin +silloin ihmeekseni, että toisen miehen käsiraudat, hänen, joka oli niin +pahasti ruikuttanut, olivat ihan löyhällä. Jos olisivat vähänkin +löyhemmällä olleet, olisi mies helposti vetänyt kätensä niistä irti. +Nauraen näytti mies minulle, miten hän kiristämällä kädet toisiansa +vasten sai käsiraudat näyttämään kovin kireiltä. Hänkin oli saanut +pienen naarmun toiseen käteensä, mutta niin mitättömän, ettei maksanut +vaivaa sitä sitoa. + +Yhteinen etu oli tähän asti pitänyt vangit ystävinä. Mutta nyt, kun he +huomasivat, että heidän vartijansa valppaus teki kaiken karkaamistoivon +tyhjäksi, oli sopu hävinnyt. Se, jonka Ville oli sysännyt kumoon, rupesi +katkerin sanoin soimaamaan toista murhayrityksestä. Ja jos Villen +kivääri olisi ollut panostettuna, ei ole epäilemistäkään, että kuula +olisi mennyt molempien maassa makaavien miesten läpi. Toinen puolustihe +sillä, että hänenhän oli pakko ampua pelastaakseen toverinsa ja +kiireessä hän ei tullut ajatelleeksi, että olisi voinut sattua +häneenkin. »Valehtelet», tiuskaisi toinen, »luulit parhaiten pääseväsi +velastasi ampumalla minut; siten olet kerran ennenkin velkasi maksanut, +roisto.» -- Jos miehet olisivat olleet vapaat, olisi varmaan syntynyt +tappelu. + +Minun täytyi yrittää saada miehet sopimaan, jolloin kävi selväksi, että +he olivat edellisenä yönä nuotiolla ollessaan pelanneet korttia. Toinen +oli menettänyt kaikki rahansa toiselle ja vielä jatkanut peliä, kunnes +oli toiselle sata ruplaa velkaa. Tämä häntä nyt sapetti, sitä enemmän +kun toveri lisäksi tuommoisen syytöksen teki. + +Ville, joka jo ikävystyi vankiensa sanasotaan, komensi nyt »mars». +Toinen nousikin kohta, mutta se, joka kätensä oli telannut, oli kuin +vastarannan kiiski. Ei liikahtanut paikaltaan, ruikutteli haavaansa, +josta ei enää näkynyt tulevan vertakaan, ja väitti, ettei hän mitenkään +jaksa paikaltaan liikkua. Ilkkuvasta naamasta huomasin, ettei miestä +vaivannut mikään muu kuin halu kiusantekoon. Ville sanoi tuovansa kohta +voimanuudistustippoja, leikkasi aika paksun raipan, ja kun mies ei +sittenkään luvannut lähteä liikkeelle, sivalsi hän häntä aika tavalla +hartioille. Mies vain nauroi, mutta ei liikahtanut paikaltaan, ja toveri +ilmoitti hänen olevan tottuneen tuommoisiin pikkuhyväilyihin, hän kun +oli jo kaksi kertaa vinkumatta vastaanottanut neljäkymmentä paria. +Siihen aikaan annettiin vielä raippoja. + +Ville katseli hetkisen miestä ja mutisi itsekseen jotain +yhdeksänmiehenvoima-voiteesta. Äkisti mies sylkäisi Villeä kasvoihin. +Ville, joka ei koskaan pikastunut, meni lähellä olevalle vesilätäkölle +ja pesi hyvin verkalleen kasvonsa. Sitten hän palasi miehen luo ja +katseli häntä hetkisen. Kun mies nyt jyrkästi kieltäytyi käymästä, sanoi +Ville: »Ei lie selkä sen pahempi, jos halolla haudellahan», ja +sanoessaan viimeisen sanan löi uudestaan miestä hartioille. Mies kavahti +paikalla pystyyn, ei puhunut mitään, mutta kyyneleet rupesivat +tippumaan. + +Miehet lähtivät nyt ilman erityistä käskyä liikkeelle saatuaan laukkunsa +uudestaan selkäänsä, ja niin jatkettiin matkaa järveä kohti. Minä +katselin useita kertoja kompassia, mutta Ville ei edes ottanut kompassia +esille; hän tiesi ilmankin oikean suunnan, vaikka taivas oli +tasapilvinen eikä tuulenhenkäystäkään liikkunut. Metsä on paras +kompassi, sanoi hän; puun pohjoispuoli on harva ja lyhytoksainen, +eteläpuoli on tuuhea. Muuta kompassia en käytä metsässä. Minulle Ville +myöhemmin valitteli olleensa pakotettu käyttämään noin ankaraa keinoa +saadakseen vangit mukaansa. »Mutta», lisäsi hän, »jos tuontapaiset +miehet huomaavat voittavansa jotakin juonittelemalla, silloin ollaan +pian itse helisemässä. Ei auta muu kuin kovuus.» + +Matka ei sujunut nopeasti, kun oli aina pakko etsiä aukeimpia paikkoja +metsässä karkausyritysten estämiseksi, ja minusta rupesi kolme pyssyä jo +tuntumaan raskaanpuoleiselta taakalta. Tulin sentähden hyvin iloiseksi, +kun pari kertaa olin kuulevinani kaukaisen kosken ääntä. Kello oli puoli +kolme, miehet rupesivat näyttämään väsyneiltä ja valittelivat useasti +nälkää. Kysyin sentähden Villeltä, eikö olisi pian aika suostua heidän +pyyntöönsä ja antaa heidän levähtää hetkisen. Eiväthän nuo jaksaneet +enää kunnollisesti käydäkään, vaan heiluivat kuin hämäläiset heinikossa. +-- Ville katseli minua vähäisen ja sanoi: »Säkkiinsä päin se teinikin +saarnaa, taidat olla jo itsekin väsynyt. Kello kolme syödään +päivällinen.» + +Kello kolme komensi Ville »seis», ja nyt oli miehistä silakka ja leipä +hyvää ruokaa. Ville laski toisen miehen oikean ja toisen vasemman käden +irti ja kehoitti heitä syömään tappelematta. Kun Ville ja minä nostimme +lakit viereemme syömään ruvetessamme, teki se mies, jolla oli rautaiset +kädet, samaten, mutta toinen, joka oli kätensä vahingoittanut, ei +näyttänyt aikovan seurata esimerkkiä. Menin sentähden hänen luokseen ja +nostin lakin hänen päästään. + +Miehellä, joka oli vielä nuori, ei ollut hiuskarvaakaan päälaellaan. + +-- No onpa hiisi hiukset vienyt, lempo liemetkin kerinyt, tuumi +ihmeissään Ville. + +Mies ei puhunut mitään. Ville oli jo kauan ollut varma siitä, että +miehet kuuluivat rosvojoukkoon; nyt tulin minäkin täysin vakuuttuneeksi, +sillä olin kuullut puhuttavan siitä, että yksi kyttyräisistä oli aivan +kalju. + +Päivällisen jälkeen rupesivat vangit kysymään, oliko vielä pitkältikin +tänään marssittavaa. Ville vastasi: + +-- Ei Turku tuvan takana, Saksa saunan porstuassa. + +-- Ei meitä Turkuun asti kuljeteta jalkaisin, vastasi toinen. +Riitalammin vanginkuljettajalta asti viedään meidät kruunun kyydillä, +jos nimismies hyväksyy vangitsemisen, jota hän kylläkään ei tee. Taitaa +passittaa teidät itsenne vapaata kyytiä nauttimaan. + +-- Huomenaamulla hän passittaa teidät lähtemään. Mutta käydään nyt. +Meillä on vielä vihainen virsta marssittavana, sitten pääsette palasen +venekyydillä. + +-- No käylään, käylään vain, sanoi Kurun äijä, kun kurruun vietiin. + +-- Minusta olette tähän saakka paremmin noudattaneet keuruulaisen +esimerkkiä. Hän vastusti ankarasti poliiseja. Hänestä sai alkunsa sana: +sinne minä en mene enkä hevostanikaan pane, sanoi keuruulainen kurrua. + +-- No ollaan tästä lähtien Kurun miehiä. + +Vangit eivät kuitenkaan kauan lupaustaan pitäneet, ennenkuin taas +ryhtyivät kiusantekoon. Ellei Ville olisi kaikkea leikin kannalta +ottanut, olisi matkamme käynyt aivan sietämättömäksi. Vähää ennen +rantaan tuloamme oli näreikkö, jota ei voinut kiertää. Siinä rupesivat +vangit kulkemaan siten, että toinen kävi näreitten toista, toinen toista +puolta, muka erehdyksestä. Siten eteenpäin pääsy kävi varsin +vaivalloiseksi. Vihdoin miehet pysähtyivät ja kieltäytyivät menemästä +kauemmaksi. + +-- Teillä on liian kapeat kadut. Ei ole laillista näin kapeita katuja +ketään kurruun viedä. + +-- Jos vielä yhden ainoankaan kerran yritätte juonitella, tulette +huomaamaan, että kirveen varsi on hyvä kasvattaja. -- Raippansa oli +Ville heittänyt pois, mutta kirves heilui tupessaan hänen kupeellaan. + +-- On minua ennenkin yritetty kovuudella kasvattaa, mutta en minä siitä +paremmaksi mieheksi tullut, vastasi rautakourainen mies. + +Se mies, jota Villen oli ollut pakko aamupäivällä kurittaa, tahtoi nyt +mennä ja yritti vetää toista mukanaan, mutta rautakoura ei liikahtanut +paikaltaan. Ville työnsi samassa kiväärinperällä -- minun mielestäni +kylläkin kovakouraisesti -- juonikkoa selkään. Tämä auttoi. Mies rupesi +käymään, mutta katseli vihaisesti Villeä ja sanoi: »Tuokin tyrkkäys +pidetään aikanaan muistissa.» + +Ville vain sanoi: »Hyvä on, siinä tapauksessa ei minun ole pakko sitä +uudistaa.» + +Tunnin perästä seisoimme järven rannalla. Setä istui meidän puoleisella +rannalla onkimassa. Hän souti heti maihin, ja Ville antoi sotilaallisen +raportin: + +-- Herra komisarius, minulla on mukanani vangittuina kaksi miestä, jotka +todennäköisesti kuuluvat rosvojoukkoon. + +-- Tunnen ne molemmat. Poliisitutkinto on pidettävä heti, kun tulemme +toiselle rannalle, missä ovat tarvittavat kirjoitusvälineet. + +Setä onnitteli Villeä, kun heti ensimmäinen etsintäretki oli onnistunut +näin hyvin. Palkinto, joka oli säädetty rosvosakin kiinniottamisesta, +oli verrattain suuri, ja Ville tuli yksin saamaan, mitä näitten +molempien kiinniottamisesta oli maksettava. Hän näytti myös itsekin nyt, +kun vastuu miesten säilyttämisestä ei ollut enää yksin hänen +hartioillaan, hyvin tyytyväiseltä. Villellä oli jo monta vuotta ollut +oman tuvan paikka katsottuna. Tämmöinen hyvä saalis lähensi tuntuvasti +sitä aikaa, jolloin hän tiesi pääsevänsä sen omistajaksi. + +Saavuttuamme kämppään setä aloitti heti poliisitutkinnon, joka kesti +myöhäiseen iltaan asti. Vankien syntymävuodet, kotipaikka ym. +henkilökohtaiset tiedot oli sedällä paperille kirjoitettuna, ja kaikki +nämä tiedot he myönsivät oikeiksi. Mutta kun setä rupesi kyselemään +heidän suhdettansa Jaakob Hahneen, kielsivät molemmat jyrkästi koskaan +edes kuulleensa puhuttavan sen nimisestä henkilöstä. Ja kun setä sanoi +Hahnen olevan saman miehen, jota kansa sanoi Kyttyräiseksi eli +Kyttyrä-Jaskaksi, rikostoverit taas »mestariksi», kielsivät he uudestaan +jyrkästi tietävänsä semmoisesta miehestä mitään. Myös kielsivät he +jyrkästi tietävänsä mitään kaikista niistä rikoksista, joista heitä +syytettiin. He olivat muka rauhallisia eränkävijöitä, jotka olivat +matkalla Venäjän puolelle. Ja kun olivat erehtyneet metsään ja eväät +olivat loppuneet, olivat he olleet pakotetut henkensä ylläpitämiseksi +ampumaan metsälintuja. Jos laki heitä niin luonnollisesta työstä kykeni +rankaisemaan, tulisivat he rangaistuksen nurisematta kärsimään. Mutta +pahantekijöitä tai rosvoja he eivät olleet. Setä varoitti heitä, kuten +hänen virkansa vaati, ja kehoitti puhumaan totta, mutta turhaan. Silloin +hän päätti tutkimuksen ja julisti vangeille, että heidät passitetaan +vankilaan siellä säilytettäviksi, kunnes syytökset heitä vastaan +kihlakunnanoikeudessa tutkitaan. Miehet vielä kerran vastustivat +vangitsemista, mikä pantiin heidän pyynnöstään pöytäkirjaan. Minä +allekirjoitin sen läsnäolleena todistajana -- mikä kävi hyvin päinsä, +koska en ollut missään sukulaisuussuhteessa »setään» --, ja niin oli +tutkimus päättynyt. + +Vankien vartioiminen uskottiin nyt hetkeksi minulle, ja setä meni Villen +kanssa telttaan tuumimaan asiaa. Setä katsoi erinomaisen edulliseksi, +jos vangit voitaisiin saada kuljetetuksi vankilaan niin, ettei heidän +vangitsemisensa tulisi paikkakunnalla tunnetuksi. Rosvojoukon muut +jäsenet joutuisivat silloin siihen uskoon, että miehiä oli +metsästysretkellä kohdannut jokin tapaturma, missä tapauksessa eivät +tietäisi olla erityisen varovaisia. Muuten oli hyvin luultavaa, että +jäljellä oleva osa koplasta karkaisi Venäjän puolelle ehkä koko kesäksi +ja vasta talvella taas palaisi ilkitöitään uudistamaan. + +Sitkajoki oli veneellä kuljettavaa ainakin kahdeksan penikulmaa. Yksi +ainoa koski oli sellainen, että vene oli laskettava tyhjänä köydellä +alas. Ville arveli voivansa suorittaa tuon työn yksin, jos setä vie +vangit maitse kosken ohi. Siinä paikassa, johon setä aikoi viedä vangit +veneellä, meni maantie joen yli, ja kestikievari oli samassa paikassa. +Setä tunsi isännän luotettavaksi mieheksi. Jos he sovittaisivat matkan +siten, että tulisivat yön aikaan perille, oli hyvä mahdollisuus +olemassa, että kaikki kävisi päinsä ja setä saisi vankinsa määräpaikkaan +huomiota herättämättä. Mutta kun oli maantiematkaa parikymmentä +penikulmaa, oli luultavaa, että matka edestakaisin kestäisi pari +viikkoa. Setä ja Ville tulivat siihen päätökseen, että kaikissa +tapauksissa pitäisi ainakin yrittää valita tämä tie. + +Ville tuli nyt minua »löysäämään», ja minä menin vuorostani telttaan, +missä setä esitti minulle tuumansa. Minulle hän antoi vapaan tilaisuuden +joko seurata mukana tai jäädä matkan ajaksi kämpän vahdiksi. Ymmärsin, +etten vanginkuljetusmatkalla voinut olla suureksikaan hyödyksi ja +valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Jäin siis leirille. + +Kun seuraavana aamuna oli hyvä myötäinen, lähtivät setä ja Ville +vankeineen. Hyvästi jättäessään sanoi Ville hymähtäen, että muutaman +viikon yksinäisyys metsässä kasvattaisi minusta oikean miehen. + + + + +VI. + + +Olin siis yksinäni, muutamaksi viikoksi omiin turviini jätettynä. Ei +käyne kieltäminen, että tuntui vähäisen oudolta ensin, kun vene poistui +ja tiesin lähimpään asuttuun paikkaan olevan kuudettakymmentä +kilometriä. Mutta hetken perästä väistyi kuitenkin tuo tunnelma. Aurinko +paistoi yhtä kirkkaana kuin ennen ja lintujen viserryksessä en voinut +huomata mitään muutosta tapahtuneeksi. Koskenkaan pauhaaminen ei +painostanut, vaan päinvastoin elähdytti mieltäni. Kyttyräisen joukkoa en +pelännyt: olin vakuuttunut siitä, ettei heillä ollut mitään asiaa +tännepäin. + +Päätin käyttää tämän ensimmäisen päivän tutustuakseni lähimpään +ympäristööni, eikä tätä päätöstä tarvinnutkaan katua. Tuskin +viisikymmentä metriä kämpästä löysin kärppää hätyyttäessäni tilavan +kallioluolan, jonka sisäänkäytävän muutamat kuusinäreet niin +erinomaisesti salasivat, ettei parempaa kätköpaikkaa voinut ajatella. +Luola oli kuiva ja niin korkea, etten kaikin paikoin ulottunut kädellä +kattoon. Päätin heti viedä sinne ruokavarastomme sekä muut tavarat, +joita en joka päivä tarvinnut. Luola tuli minulle siis olemaan samalla +kertaa viileänä varastohuoneena ja pakopaikkana, jos semmoinen tulisi +tarpeen. Tätä jälkimmäistä tarkoitusta varten vein sinne myöskin pienen +vesivaraston. Sinne kannoin myöskin vankien pyssyt, joita setä ei +tahtonut viedä mukanansa. Onneksi en tarvinnut luolaa pakopaikaksi -- +vaikk'ei tosin paljon puuttunutkaan --, mutta varustukseni osoittivat, +miten ihminen omiin turviinsa jätettynä vaistomaisesti ajattelee +suojautumista vihollisia vastaan. + +Olin nyt ilman venettä. Ensimmäinen tehtäväni oli siis laittaa itselleni +jotain veden päällä pysyvää; muuten en päässyt edes onkimaan. Ja ilman +tuoretta kalaa en aikonut olla. Työaseita ja muuta tähän tarkoitukseen +tarvittavaa oli minulla yllin kyllin. Setä, joka pelkäsi työttömiä +odotuspäiviä, oli ottanut työkalukirstunsa mukaan. Ainoa, mikä puuttui, +oli terva. Kaikkein ensimmäiseksi kaadoin sentähden rannalta +pienenpuoleisen kelohongan, pilkoin sen hyvin pieniksi ja panin +aurinkoiseen paikkaan kuivumaan. Lisäämällä runsaasti pihkaa tein viikon +perästä tarvittavan tervan. + +Lähellä lähdettä kasvoi mahdottoman suuri haapa. Parempaa venepuuta en +olisi etsimällä ja valitsemalla voinut löytää -- jos näet puu oli +sydämestä eheä, jota näin suuri haapa tosin harvoin on. Mutta hyvän +ruuhen voisin joka tapauksessa siitä saada. Kaadoin siis jättiläispuun, +ja ilokseni ei siinä ollut pienintäkään ruskeata pilkkua. Veneen päätin +siis tehdä puusta. Ja muistaen, että haapainen aidas ja katajainen +seiväs kestävät miehen iän, päätin tehdä siitä niin kunnollisen, että +kehtaisin viedä sen kotiinkin. Haapainen vene ei mätäne koskaan, jos +sitä vähänkin hoidetaan, ja Latvajoen suulla tekemäni vene on minulla +vielä täydessä käyttökunnossa. + +Veneen tein kahdenkymmenen jalan pituiseksi ja täsmälleen kolmen jalan +levyiseksi. Olisin mieluummin tehnyt siitä vaikka kolmen ja puolen jalan +levyisen, mutta kun kumpikin puolisko oli tehtävä yhdestä ainoasta +kappaleesta, ei ainepuu myöntänyt leveämmän tekoa. Kovertaminen kävi +paljon helpommin kuin olin luullut. Kirveen ja vaajan avulla irroitin +muutamassa minuutissa keskinkertaisen halon suuruisia kappaleita. +Huomasin, että kun löytää suorakasvuisen puun, ei veneen tekeminen +kovertamalla vie enempää aikaa kuin laudoistakaan laatiminen. Jos +veneestä tehdään pitkä ja kapea, on kai tällainen vene yhtä luja kuin +laudoistakin tehty, mutta lyhyessä, leveässä veneessä tulee liian paljon +päätypuuta esille. + +Tervastani tuli vetelää ja se meni puuhun kuin öljy. Olin veneeseeni +oikein tyytyväinen, kun se kymmenen pitkän työpäivän jälkeen valmistui. + +Veneen valmistuttua lähdin seuraavana aamuna Latvajoen saarta +tarkastamaan. Olisihan hauskaa nähdä, näkyisikö enää mitään merkkiä, +joka osoittaisi, että Sitka-vaarin kertomuksessa oli jotain perää. + +Latvajoki laskee Sitkajärveen kaksihaaraisena, muodostaen haarainsa +väliin saaren, joka leveimmästä paikastaan on ehkä sataviisikymmentä +metriä. Saaren pituus on noin kuusisataa metriä. Sivut ovat äkkijyrkät, +nousten koskesta runsaasti kaksikerroksisen talon korkeuteen. Saaren +alapäässä on pieni lahti. Minusta näytti tuo lahti hyvältä +maallenousupaikalta ja soudin sentähden sinne. Mutta kun pääsin niin +lähelle, että oli vielä noin viisikymmentä metriä lahden suuhun, oli +virta jo niin vuolas, etten mitenkään kyennyt sitä soutamalla +voittamaan. Ja veden syvyys oli neljättä syltä: sauvointa ei voinut siis +käyttää. Soudin takaisin rannalle ja lähdin pitkin sitä etsimään +ylimenopaikkaa. Etsintäni oli turha sekä meidän puoleisellamme rannalla +että itäiselläkin. Kosken kumpikin haara oli noin neljänkymmenen metrin +levyinen, muodostaen sekä saaren ylä- että alapäässä todelliset +vesiputoukset. Vesiputouksien välinen osa koskea oli oikeastaan hyvin +vuolas virta, ja siitä olisi rohkea mies ehkä päässyt soutamalla yli, +mutta kun saaren rannat molemmin puolin olivat äkkijyrkkää kalliota, ei +ollut ainoatakaan paikkaa, johon olisi sopinut kiinnittää vene, +maallenoususta puhumattakaan. Saari oli todellinen luonnollinen linna. +Kun sille pääseminen näytti mahdottomalta, päätin jättää koko tuuman. +Eihän minulla mitään varsinaista asiaa sinne ollutkaan. + +Mutta odotettuani pari päivää turhaan sedän ja Villen kotiintuloa ja kun +minulla ei ollut juuri mitään erityistä tointa -- kaikki linnunnahkani +olivat mitä parhaimmassa kunnossa --, rupesi Sitka-vaarin satu taas +kytemään mielessäni. Tuumasta luultavasti ei olisi sittenkään tullut +totta, ellei olisi sattunut tapahtumaa, joka kypsytti minussa päätöksen +niin pian kuin mahdollista uudistaa yritykseni, ja jos vain kävisi +päinsä, muuttaa kämppämme saarelle. + +Varhaisena aamuna kuulin, vielä maatessani, puhetta järveltä. Kavahdin +pystyyn ja kiiruhdin iloisena rannalle. Onnekseni kurkistin ensin +pensaitten välistä. En kylläkään tehnyt tätä varovaisuudesta -- en +ajatellutkaan muuta kuin setää ja Villeä. Mutta ajattelin yllättää +heidät astumalla äkkiarvaamatta esille. Nyt tulin itse yllätetyksi ja +hämmästyin niin, että veri oli suonissani hyytyä. Veneessä oli neljä +miestä _ja peränpitäjä oli kyttyräselkäinen_. He soutivat uistinta +pitkin rantaa, ja samassa kun menivät ohitseni, kuulin yhden miehistä +sanovan: »Tuossa on pienen puron suu, mennään maalle suurusta pitämään.» +Tämä puhe ei mieltäni juuri tyynnyttänyt. Samassa sai kyttyräselkäinen +uistimellaan kalan. Hyvän tovin hän otteli kalan kanssa, ennenkuin nosti +sen veneeseen. Pelkoni ei estänyt minua suurella jännityksellä +tarkkaamasta kalan taistelua vapautensa puolesta. Miehen saalis oli iso +lohi. + +Heti saatuansa kalan veneeseen soutivat miehet maihin ja vetivät +veneensä puron suuhun. Pujahdin takaisin teltalle, otin pyssyni, pistin +muutamia sekä kuula- että haulipatruunia taskuun ja hiivin uudestaan +pitkin puron rantaa niin lähelle miehiä kuin uskalsin. Olin selvillä +siitä, että jos miehet huomaavat minut, en antaudu ilman taistelua. +Ammun kahta miestä niin nopeasti kuin ehdin, ja ennenkuin miehet +kerkeävät veneeseen pyssyjään ottamaan, on minulla kaksipiippuinen +uudestaan ladattuna. Kaksi ensimmäistä laukausta tähtään sääriin vain, +mutta jos tulee taistelu, täytyy menetellä asianhaarain mukaan. Olihan +minulla sedän laillinen määräys. Olin nimismiehen apulainen Kyttyräisen +joukon kiinniottamisessa, ja että miehet olivat juuri heitä, ymmärsin +siitä, että yksi heistä oli kyttyräselkäinen ja toinen jättiläisen +suuruinen. En voinut kuitenkaan katsoa velvollisuudekseni yksin ryhtyä +taisteluun heitä vastaan, jos voin jotenkin sitä välttää. Paljon parempi +olisi antaa miesten olla häiriintymättä, kunnes setä ja Ville tulisivat +takaisin. + +Kun tulin taas pensaani taakse, olivat miehet jo sytyttäneet aika +rovion, ja yksi heistä perkasi paraikaa lohta, joka sitten pantiin +hiillokselle paistumaan. Miehet näyttivät olevan hienossa hiivassa, ja +kun kosken pauhina sekaantui heidän puheeseensa, en saanut täyttä selkoa +kaikesta, mitä he sanoivat. Kyttyräisen ja Ison-Iivanan puhe kuului +parhaiten. Iivana väitti, että tämä ranta haisee niin kovin asutulta ja +tahtoi mennä katsomaan, eikö näkyisi merkkiä ihmisistä, mutta +Kyttyräinen vain nauroi hänelle ja väitti, että hänen nenässänsä haisee +aina »tuo miestä väkevämpi». Samalla hän otti ison puisen leilin, +ryyppäsi itse ja ojensi sitten Iivanalle, jonka suu ei tahtonut +ollenkaan leilistä irtaantua. Toisetkin miehet ryyppäsivät, vaikka vähän +varovaisemmin. + +Kyttyräinen rupesi sitten puhumaan Iivanalle, että tämä lähtisi yksin +ensi viikolla »luoman suulle» verkoilla kalastamaan. Itsellään sanoi +olevan muuta hommaa parin viikon ajaksi. Iivana ensin vastusteli +menemistä, väittäen, että hänen täytyy yksin tehdä työ, kun toiset vain +paistattavat aurinkoa. Viimein hän kuitenkin lupasi lähteä sillä +ehdolla, että »mestari» hänelle keittäisi kymmenen kannua viinaa, ja +vielä väkevintä laatua. Vähäisen vastustettuaan Kyttyräinen suostui +Iivanan ehtoon, ja tämä puolestaan lupasi kaikkien pyhimyksien kautta +pysyä niin raittiina, että voisi hoitaa verkkoja ja saada kalat +peratuiksi ja suolatuiksi. Miehet olivat nyt syöneet ja juoneet +kyllikseen, oikoivat laiskuuttansa ja rupesivat nukkumaan. Pian kaikui +metsä heidän kuorsauksistaan. + +Olisivatpa setä ja Ville olleet nyt täällä! Ei olisi mikään ollut +helpompaa kuin nostaa miesten pyssyt, jotka kaikki olivat veneen +keulassa, veneestä pois. Kaksi meistä olisi pyssyt vireessä pitänyt +miehet kurissa sillä aikaa kuin kolmas olisi pistänyt heidät +käsirautoihin. Mieleni oli kuohuksissa, kun minun täytyi toimettomana +nähdä tämmöisen tilaisuuden menevän käyttämättä hukkaan. Turhaan +ajattelin pääni puhki keksiäkseni jotain keinoa, jolla yksin ottaisin +miehet kiinni. Vaikkapa olisin onnistunut saamaan kaikki miehet +käsirautoihin, joka sekin näytti varsin mahdottomalta, olisi seuraus +kuitenkin ollut oma tuhoni ja miesten pakeneminen rajan yli ehkä +pitkiksikin ajoiksi. + +Minun oli pakko antaa miesten häiritsemättä poistua, ja olla vielä +kiitollinenkin, etteivät he läsnäolostani saaneet mitään aavistusta. + +Nyt tunsin ainakin ulkonäöltään rosvot kaikki. Kaikilla heillä oli +konnamaiset kasvot paitsi Isolla-Iivanalla, joka näytti paremmin +juoppoudesta ränsistyneeltä jätkältä kuin konnalta. Heidän pyssynsä +näyttivät olevan aivan uudet piippujen kiillosta päättäen ja olivat, jos +huomasin oikein, samanlaisia haulikkoja kuin jo vangittujen miesten +aseet. + +Hetken aikaan miesten lähdettyä en voinut ryhtyä mihinkään toimeen, olin +siihen liian kiihtynyt. Mutta syötyäni aamiaisen tyyntyi mieleni, ja +lähdin uudestaan katsomaan, enkö mitenkään pääsisi saarelle muuttamaan. +Siellä ainakin olisin varmasti turvattuna sellaisilta vierailuilta, +jotka eivät olleet tervetulleita. + +Mennessäni selveni minulle tuuma, miten voisin ehkä onnistua, ja palasin +takaisin kämppään ottamaan mukaani tuumani toteuttamista varten +tarvittavat esineet. Saaren alimmassa kärjessä kasvoi niemen nenässä +koivu. Jos onnistuisin ampumaan nuolen, johon olin kiinnittänyt nuoran, +koivun yläpuolelta poikki saaren nenän itäiseen koskihaaraan, veisi +koski nuolen järveen, ja siten saisin yhteyden saaren kanssa. Rannalta +oli noin kuusikymmentä metriä siihen paikkaan, missä koivu kasvoi. Väli +ei ollut siis kovinkaan pitkä. Etsin siis janhuksisen kuusen -- janhus +jousessa pitääpi, koivun kylki kirvehessä -- ja tein jousen. Nuoran +järjestelin huolellisesti polvitellen rantapaadelle ja kiinnitin pään +nuolen koskipaikalle. Tarkoitukseni oli, että nuoli tulisi uimaan kylki +koskea vasten, että virta jaksaisi vetää nuoran maan yli. + +En uskaltanut toivoa, että jo ensimmäinen laukaus onnistuisi. Niin kävi +kuitenkin. Virta vei nuolen, ja minuutin kuluttua se jo ui järven +pinnalla. Tunnin perästä oli minulla köysi nuoran sijassa, ja vedin +veneeni ja itseni saarelle. Seuraavana yönä vähää ennen auringon nousua +oli kaikki omaisuutemme muutettu saarelle. Olin siis saarelainen. + +Lahti saaren nenässä ei ollut suuri. Pari kolme venettä sinne kuitenkin +hyvin mahtui. Suu oli vain muutaman metrin levyinen, mutta siitä se +leveni poukamaksi, joka ulottui niin paljon toiselle sivulle, ettei +nytkään, vaikka lehti puissa oli ihan alussaan, vene näkynyt järvelle. +Kosken pauhatessa molemmin puolin oli tämä erinomaisen rauhaisa paikka. + +Ensimmäinen tehtäväni saatuani kaikki tavarat paikalle, oli vaihtaa +vetoköyteni paksuun Villen tekemään vitsaköyteen. Koivu oli hyvä +kiinnityspaikka. Muutamalla pikku kivellä upotin vetoköyteni pohjaan, +pannen sen päähän lujan nuoran. Kellukkeeksi pistin nuoran päähän +tuohenpalasen, joka mielestäni ei voisi olla kenenkään silmissä +epäluuloa herättävä. + +Olin tähän asti elänyt suureksi osaksi eväsruoalla, kun olin ollut +malttamaton saadakseni veneeni valmiiksi. Nyt piti ruveta elämään +kalastamalla ja pitää siitäkin huolta, että olisi tarjota tuoretta kalaa +sedällekin ja Villelle, joiden odotin joka tunti tulevan järvellä +näkyviin. Laitoin sentähden lohionkeni kuntoon ja sain rannasta useita +taimenia. Olin koko edellisen päivän ja yön ollut melkein syömättä +ahkerassa työssä, enkä jaksanut siis kauan jatkaa onkimistani. Pian +porisi kalakeitto tulella, jonka vieressä istui nälkäinen mies +odottamassa keitoksen kypsymistä. Aamiaisen jälkeen uni ei maistunut +huonommalta kuin ruokakaan, ja herätessäni oli aurinko korkealla +taivaalla. + +Sedän ja Villen pitkällinen poissaolo rupesi minua jo vähäisen +huolestuttamaan; päätin kuitenkin olla ainakin sen viikon -- silloin oli +tiistai -- huoleton: olihan hyvin mahdollista, että jokin odottamaton +este oli heitä viivyttänyt. Ikävä minulla ei ollut vähääkään, ja ilma +oli niin kaunis, kuin toivoa voi. + +Vanhassa kämpässä asuessani olin siitä asti, kun kumppanit lähtivät, +joka yö kuullut suden ulvovan. Se ei ollut juuri mikään kaunis +yökonsertti, mutta joka tapauksessa kauniimpi kuin ilveksen. Ja aivan +lyhyt vain, pari kolme kertaa kunakin yönä. Arvasin sudella olevan +läheisyydessä pesänsä ja olin tarkasti ottanut selon suunnasta, mistä +ulvonta kuului, ajatellen yrittää Villen kotiin tultua hänen +avustamanaan pesäpaikan hakua. Ulvonta kuului joen rannalta ehkä pari +kolme sataa metriä kosken yläpuolelta. + +Kun nyt Ville ja setä viipyivät, päätin tehdä yksin yrityksen: ehkäpä +onnistuisin, jolloin saisin Villeltä paljon ylistystä. En ollut aivan +välinpitämätön tältä taholta tuleville kiitoksille, erittäinkin, kun +Ville oli sanonut, että muutaman viikon yksinolo metsässä voisi minusta +tehdä koko miehen. Teoreettisesti tiesin aivan hyvin, kuinka sudenpesää +etsitään. Ja kun oleskeleminen kevätöinä metsässä kaukana asutuilta +seuduilta on minusta aina tuntunut äärettömän mieluiselta, en katsonut +käyttäneeni aikaani hukkaan, jos tulisin olleeksi pari yötä metsässä, +vaikkapa tuloksettakin. + +Eräs vanha eränkävijä kuvaa sudenpesän etsintää jotenkin näin: + +Toukokuun iltana, kun ilma on tyven, lähdet yksin siihen salomaahan, +josta sudenpesän luullaan löytyvän. Valitset jonkin ylänköpaikan +metsässä, johon jäät illaksi ja iltayöksi istumaan. Harsolla suojaat +kasvosi hyttysiltä ja istut ääneti. Aurinko laskee, mutta metsässä on +vielä valoisaa. Ilma on selkeää ja läpikuultavaa. Linnut visertävät +puheliaasti. Odotat. Hämärä tihenee vähitellen. Pian rupeaa pimenemään. +Äsken niin rusottava taivas sinertyy yhä enemmän. Metsän lemu tulee yhä +voimakkaammaksi. Kostea, tuskin tuntuva tuulahdus liehuu hetkisen +ilmassa seuraavana hetkisenä haihtuakseen puitten väliin. Linnut +lähtevät levolle toinen toisensa jälkeen. Pimeä metsässä lisääntyy yhä +enemmän. Tummansiniselle taivaalle ilmestyy kainona ensimmäinen tähti. +Miltei kaikki linnut nukkuvat nyt. Leppäkerttu vain ja pieni puunkiipijä +visertelevät nukuksissaan ja vaikenevat pian. Vielä viimeisen kerran +kukahtelee käki. Laulurastaan liverrys vastaa kaukaa. Vihdoin nekin ovat +hiljaa. + +Suurella tarkkuudella kuuntelee nyt metsänkävijä odottaen saavansa +kuulla suden ulvonnan. Neljännestunti kuluu; pitkäveteinen ulvonta +kuuluu ihan läheltä -- tai kaukaa -- metsästä. Siihen hän ei paljon +huomiota kiinnitä, sillä tämä on koirassusi, joka lähtee ryöstämään. + +Pian hän kuulee toiselta ilmansuunnalta pari ihan lyhyttä ulvahdusta. +Tähän hän kiinnittää mitä tarkimmin huomiotaan, sillä naarassusi silloin +pesänsä vierestä varoittaa toisia eläimiä lähestymästä sen poikasia +sillä aikaa, kun hän lyhyeksi hetkiseksi jättää heidät yksikseen +tutkiakseen itse lähiseutua. Ehkä metsämies ei vielä ehtinyt varmuudella +kiinnittää korviinsa, miltä suunnalta tuo lyhyempi ulvonta kuului. Siinä +tapauksessa hän jää vielä ääneti istumaan paikallensa. Tunti tai kaksi +on kulunut. »Huu-u-huu» kaikuu nyt ulvonta selvänä läpi metsän, ja nyt +tietää etsijä varmaan, missä päin susiemo nyt on. Muutamalla maahan +lyödyllä seipäällä hän panee tarkkaan suunnan merkille tai katsoo +kompassista, miltä ilmansuunnalta se kuului. Tämän jälkeen hän lähtee +joko vasemmalle tai oikealle teräväkulmaiseen suuntaan ulvonnan +suunnasta, kunnes uskoo olevansa paikassa, josta seuraavan ulvonnan +pitäisi kuulua suorakulmaisesti äskeiseen ulvonnan suuntaan katsoen. +Tähän hän pysähtyy. Vähän ennen auringonnousua hän saa kuulla +naarassuden ulvovan jotenkin siltä suunnalta, josta oli odottanutkin. +Hän menettelee kuten edelliselläkin kerralla. Sudenpesän paikka on nyt +arviolta tunnettu. Jos mies kulkee kumpaakin suuntaviivaa, on sudenpesä +etsittävä sen paikan ympäristöstä, missä ne kohtaavat toisensa metsässä. + +Olin tosin nyt yksin etsimässä, mutta sen sijaan piti minulle etsintää +helpottaa sen seikan, että olin niin monta yötä jo kuullut ulvonnan, +että toinen suuntaviiva oli minulle jo edeltäkäsin tarkoin tunnettu. +Lähdin siis liikkeelle tiistai-iltana kauniilla, tyvenellä ilmalla ja +jätin veneeni vanhalle kämpälle. »Kirjelaatikkoon», josta olin tehnyt +sedän kanssa sopimuksen, jätin kirjeen ilmoittaen olevani poissa päivän +tai pari ja antaen tarkat tiedot uudesta kämpästä ja sinne pääsemisestä. +Sälytin laukkuni hartioilleni ja menin. Kulkien suurimmalla +varovaisuudella saavuin hyvissä ajoissa ennen auringonlaskua paikalle, +josta toinen suuntaviiva mielestäni oli otettava. Istuuduin kivelle +odottamaan. Metsä edessäni oli jotenkin harvaa, ja joelle oli paikaltani +kilometri; lähemmäksi en uskaltanut mennä peloittamatta sutta. Ville oli +minulle kertonut, että naarassusi aavistaessaan pahaa siirtää pentunsa +turvallisempaan paikkaan. + +Istuin siis kivelläni odottamassa, ja ilta hämärteli yhä enemmän. Joelta +päin kuului vesilintujen vinkuva lento. Takanani olevan aukean nevan +rannalla elämöitsivät vielä teeret, ja kauempaa nevalta kuuluivat +kurkien sointuvat äänet. Teerien kuherrus jatkui vielä, kun kurjetkin +olivat vaienneet. Sitä ääntä, jota hartaasti odotin, ei vain kuulunut. +Koirassuden pitkäveteisen, voimakkaan ulvonnan kuulin, mutta se kuului +nevan toiselta rannalta, runsaasti kolme kilometriä paikaltani, ja tätä +ääntä kuullakseni en ollut lähtenyt yölliselle retkelleni. Huuhkajaparin +vuorolaulu alkoi ja jatkui harvoin välihetkin lähes pari tuntia. + +Omituinen on se tunne, joka valtaa mielen, kun istuu metsän +hiljaisuudessa kaukaisessa korvessa odottaen suden ulvontaa. Se ei ole +oikeastaan pelkoa, mutta pelonsekaiseksi tunteeksi sitä on sittenkin +sanottava. Tässä jos missään tuntee ihminen pienuutensa luonnossa. -- +Mutta jos tunteeni olisikin pelonsekainen, tai miksikä sen sanoisin, en +olisi mitenkään tahtonut olla sitä vaillakaan. Jokainen hermosäie oli +äärimmilleen pingotettu, joka sekunti odotin jotain outoa, omituista +tapahtuvan. Jos olisi metsänemäntä astunut esille puun takaa ja ruvennut +minua puhuttelemaan, olisin katsonut asian olevan aivan niinkuin olla +pitää, niin, en ymmärrä, kuinka mielikuvitukseni ei loihtinut häntä +esiin. Ehkä polvillani oleva pyssy kuitenkin piti mielikuvitukseni +jonkinlaisessa kurissa. Pyssy ei oikein hyvin tahdo sopia yhteen +maahisten ja keijukaisten kanssa. + +Pelkäsin jo, että susi oli saanut vihiä läsnäolostani, kun se ei koko +yön aikana ulvonut ainoatakaan kertaa. Mutta vähää ennen auringonnousua +kuulin pari kertaa lyhyen sudenulvonnan. Ulvonta kuului hyvin selvästi, +ja asetin heti merkkini. + +Tiesin siis nyt jotenkin hyvin, mistä minun oli aloitettava etsintä. +Mutta oliko pesä joen tämänpuoleisella rannalla vai toisella, sitä en +voinut arvata. Pelkäsin, että jos rupean etsimään pesää tältä rannalta +-- pesän etsintä ei voi tapahtua aivan hiljaa --, mutta pesä onkin +toisella rannalla, on pelättävä, että susi muuttaa poikansa toiseen +pesään. Tätä mahdollisuutta en tahtonut panna vaaralle alttiiksi. Päätin +siis jäädä vielä yhdeksi yöksi metsään, ainakin yrittääkseni saada tämän +asian selväksi. + +Tehden pitkän kierroksen lähdin päiväksi joen varrella noin kolme +kilometriä ylempänä olevaan paikkaan. Mäntynäreiköstä leikkasin näreen +ongenvavaksi ja sain suuria ahvenia enemmän kuin tarpeekseni. +Aamiaiseksi paistoin suurimman vartaalla. Tätä valmistustapaa varten on +kala suomustamatta leikattava auki siten, että selkänahka vain pitää sen +koossa, suolattava ja parilla puikolla taasen pistettävä kokoon. Jos +nälkä ei pakota heti paistamaan kalaa, on tämä muutaman tunnin kuluttua +parempi. Kala pistetään pitkin pituuttaan puikolle, joka työnnetään +vinosti maahan siten, että kalan selkäpuoli on maata kohti. Hehkuva +hiillos kootaan alle. Kalan kovettunut kuori on hyvä lautanen. Vakuutan, +että maukkaampaa kalaa kuin täten valmistettu aamiaiseni en ole syönyt. + +Aamu oli ihana, paikka joen rannalla viehättävä, juuri puhjenneitten +koivujen lemu voimakas; kaikki yhteensä saattoi minut iloiselle +mielelle, pelkkä olemassaolo oli nautintoa. En ollut koko yönä unen +hitustakaan nukkunut, mutta hyvän aamiaisen olin syönyt ja tunsin itseni +erinomaisen terveeksi: olin nuori. Sitä ei käynyt kieltäminen. + +Melkein koko iltapäivän nukuin ja illalla menin rantaa pitkin niin +lähelle luultua sudenpesän paikkaa kuin uskalsin. + +Sekä iltayöstä että ennen auringonnousua kuulin suden ulvovan ja +molemmilla kerroilla tulin siihen käsitykseen, että ulvonta tuli +minunpuoleiseltani rannalta. + +Nukuttuani muutaman tunnin rupesin käymään pitkin rantatörmää ja +tultuani paikalle tarkasti tarkastelemaan tiheitä pensaita, tuulen +kaatamien suurempien puitten juurakoita, isompien kivien alustoita ja +sentapaisia paikkoja. Tunnin ajan olin tointani jatkanut, kun äkkiä +suuren kuusen juurelta hypähti susi. Jo ensimmäisellä mahtavalla +harppauksella se pääsi pensaan taakse, mutta samassa, kun sen oli pakko +hypätä aukeamman paikan yli, sattui laukaukseni niin onnellisesti sen +kylkeen, että se paikalla kaatui kumoon. Kaksi raehaulia vain oli +pitkänpuoleiselta ampumamatkalta osunut, mutta toinen niistä oli, kuten +sitten huomasin, mennyt sydämen läpi. + +Että susi täten antaa yllättää itsensä pesällä, lienee varsin +harvinaista. Ville sanoi, että hän vain kerran oli kuullut kerrottavan +semmoisesta tapauksesta. En voi asiaa muulla tavalla selittää, kuin että +kosken pauhina niin sekoitti kaikki äänet, ettei susi kuullut +askeleitani. Vainua minusta se ei voinut saada, sillä oli ruvennut +käymään tasainen tuuli järveltä päin. + +Kajahutin mahtavan »all'stot»-huudon, jonka koski kuitenkin nieli +pauhinaansa. Rupesin nyt etsimään pesää, joka olikin puun juurien alla. +Huomasin sen ensin pienestä pirinästä, joka juurien alta kuului. -- +Pesän löytäminen oli käynyt arvaamattoman helposti, mutta poikasten +esille saaminen tuntui tulevan vaikeammaksi. Kuusen juurien väliin oli +kasvanut kiinni laakakivi, ja tämän alla oli pesä. Kirvestä, joka +tämmöisellä matkalla ehdottomasti pitää olla mukana, en ollut huomannut +ottaa, ja reikä oli hyvin ahdas. Pistin käteni sinne ja onnistuin +vetämään ilmoihin yhden penikan -- se riippui kiinni sormenpäästäni. +Menepäs toiste paljain päin havukan pesään! Hengellään sai tuo pikku +roisto hävyttömyytensä maksaa. Vaikka oikeassahan tuo oikeastaan olikin +puolustaessaan pesäänsä kotirauhan rikkojaa vastaan. + +Penikat olivat vuodenaikaan katsoen hyvin edistyneet. + +Käyttämällä hyppysiäni syötteinä olisin ehkä saanut kaikki penikat +esille. Mutta siihen minulla ei ollut mitään halua, ja kun yritin onkena +käyttää tuoretta pajunoksaa, pureutuivat penikat kyllä siihen, mutta +niin pian kuin rupesin vetämään, laskivat ne heti irti. Ne murisivat jo +aika vihaisesti. Toiseen metkuun oli ryhtyminen. -- Kuusen yläpuolella +oli törmällä vesilätäkkö, jonka veden ainoastaan kapea ja matala +kivireuna esti tyhjentymästä jokeen. Tuohiropposella rupesin ammentamaan +vettä sulun yli ja pian kuulin äänestä, ettei koti ollut enää poikasille +mieluisa. Niitten oli pian pakko nousta kuivemmalle paikalle, josta +helposti sain ne käsiini. Mutta kun kaksi tuli samalla kertaa itsestään +kätköstään ulos, käänteli toinen niin sukkelasti itseään, että vieri +jokeen. Yksi putos', sanoi vöyriläinen, kun pudotti seitsemän kirvestä. +Olisinpa mielelläni tuonkin ottanut, kun niitä yhteensä oli vain viisi. +Mutta turhaan etsin sitä myöhemmin joen suulta. + +Suden ja penikkain nylkemiseen meni koko päivä. Työ oli näet tehtävä +hyvin huolellisesti. Mutta nyt ne muodostivatkin aika sievän ryhmän, ja +professorini oli erinomaisen tyytyväinen. Arveli näitten yksinkin +maksavan koko matkan ja hankkivan minulle ryhmän valmistuttua siitä +kolmensadan markan palkkion. Vesihyönteiset puhdistivat minulle suden +pääkallon. Nylkiessä huomasin, että järeä hauli oli lävistänyt sydämen +-- löysin sen toiselta puolelta ihan nahan alta -- enkä voinut olla +ihmettelemättä, että susi vielä oli irvistellyt minulle rumasti +astuessani sen viereen. + +Vasta aamupuolella yötä tulin kämppään perin väsyneenä ja nälistyneenä. +Sedästä ja Villestä ei vielä kuulunut mitään. Tänään oli torstai ja +seitsemästoista päivä heidän lähdettyänsä. Niin väsynyt kuin olinkin, ei +minua kuitenkaan nukuttanut. Istuin heti valmistelemaan nahkojani, ja +auringon noustessa oli ne kaikki myrkytetty ja mitä parhaimmassa +kunnossa säilyttämistä varten. Peseydyttyäni otin lohivapani esille. +Sillä vaikka kotiin tultuani olin mielestäni syönyt kyllikseni, oli +minulla taas nälkä. Käytin ensin kaunista keltaista kultakärpästä +saamatta tärppäystä. Samaten kävi, kun muutin ja panin sinipunaisena +hohtavan perhosen, jota kaupassa olivat minulle erityisesti +suosittaneet. Pelkään, että he suosittivat sitä minulle niin lämpimästi +siitä syystä, että heillä oli näitä perhosia iso varasto ja lohenonkijat +katsoivat ne sopivammiksi puotikoristuksena käytettäviksi kuin +lohiveteen heitettäviksi. Ainakin lohet ja taimenet näkyivät +pysyttelevän tuosta kaunottaresta kaukana. Koetin nyt siimani päähän +kiinnittää pienen vaaleanharmaan yöperhosen, jonka olin sedältä saanut +ja jota setä piti erinomaisena selkeällä ilmalla tämäntapaisissa +vesissä. + +Lyhyellä heitolla viskasin perhosen juuri siihen paikkaan, missä +kohiseva virta kohtasi akanveden. + +Tuskin oli perhonen koskettanut veden pintaa, kun se samassa katosi. +Ensin ei tapahtunut mitään erityistä, mutta kun kymmenen, ehkä +viisitoista sekuntia oli kulunut, meni siima järvelle päin, niin että +kela vingahti. Minulla ei ollut kahtakymmentä metriä siimaa enää +kelassa, kun minun onnistui pysäyttää kala. Onnistuin saamaan +parikymmentä metriä takaisin kelaan, kun seurasi uusi karkaus. Nyt +hyppäsi kala useita kertoja peräkkäin ilmaan, jolloin näin, minkälainen +kölli oli onkeeni tarttunut. Sitten seurasi karkaus karkausta, niin että +minulla oli täysi työ välttääkseni kelan tyhjentymistä. Lisäksi tuli, +että koko ajan pelkäsin siiman sotkeutuvan vetoköyteni kellukenuoraan. +Kala kuitenkin vihdoin väsyi raivoamasta, ja sain sen johdetuksi lähelle +rantaa, missä se meni kuin kivi pohjaan. Sinne se jäi jurottamaan noin +neljännekseksi, mikä todella oli minulle tarpeen lepoajaksi. En ollut +koskaan ennen taistellut oikein suuren kalan kanssa, ja joka +hiuskarvasta tippui hiki. Pidin koko ajan siiman hyvin pingotettuna, ja +kun kala oli aikansa jurotellut, tuli se itsestään pintaan. Pelkäsin sen +uudestaan aloittavan edellisen pelinsä, mutta vasten odotustani se tuli +kauniisti vastustelematta lippoon. + +Kalani oli merilohi. Kun se oli suurin kala, minkä tähän asti eläissäni +olin saanut, otin siitä tarkat mitat. Setä sanoi myöhemmin näitten +mittain perusteella loheni painaneen kymmenen ja yhdentoista kilon +välillä. Tiesin, että vähäsuolainen lohi oli sedän mielestä parasta +herkkua, ja laitoin sentähden sedälle tuliaiset, jotka loppuivat vasta +usean viikon perästä. Yksin pää, selkäruoto ja evät riittivät +keitettyinä minulle kahden päivän ruoaksi. Ymmärsin, etten tulisi +saarellani nälkää näkemään. + +Otellessani lohen kanssa olin rantapaadella huomannut jotain ruskeata, +jota luulin kuivettuneeksi koivunoksaksi. Syötyäni ajattelin mennä +telttaan nukkumaan, kun samassa tuo esine uudestaan johtui mieleeni. Se +ei voinut sittenkään olla koivunoksa. Minun täytyi mennä uudestaan +katsomaan, mitä se oli. + +_Esine oli paksut rautavitjat._ + +Rautavitjat, joitten toinen pää oli kiinnitetty paksuun, kallioon +lyötyyn rautarenkaaseen, johtivat järveen. + +Tällä saarella oli siis ennenkin asunut ihmisiä. + +Koetin vetää vitjoja maalle, mutta en saanut niitä vedestä nousemaan. +Joko ne olivat painuneet pohjamutaan tai olivat ne yhdelle miehelle +liian raskaat. Sitka-vaarin tarina Latvasaaren kuninkaasta ja hänen +hovilinnastaan tunkeutui mahtavalla voimalla mieleeni. Tämä taru ei +voinut olla yksin kansan mielikuvituksen luoma. Siinä täytyi olla jokin +todellisuus pohjana. Ja jos niin oli, ehkei tämä rautarengas vitjoineen +ollut ainoana todistuksena niiltä ajoilta, joina hän oli elänyt. Ei +ollut ainakaan mahdotonta, että saarelta vielä nyt löytäisin jotain, +josta voisin saada selville, minkälainen mies hän aikanansa oli ollut ja +miksi hän oli paennut tähän erämaahan kauas ihmisten ilmoilta. Mikään +seuranhaluinen ihminen ei hän ainakaan näy olleen. + +Olen jo sanonut, että se lahti, johon vein veneeni, leveni pieneksi +poukamaksi, joka oli koivujen ympäröimä. Tämän poukaman pohjukkaan laski +pieni puro, joka kuitenkin oli niin matala, että kun minulla oli hyvät +vedenpitävät saappaat, kävelin sen pohjakivillä kuin polulla. Seurasin +puroa noin viisi- tai kuusikymmentä metriä, kun metsä arvaamattani +loppui. + +Se näky, joka ikäänkuin taikurin esiin loihtimana nyt kohtasi silmääni, +oli sellainen, että tuskin uskalsin hengittää. Oli ikäänkuin olisin +pelännyt, että näky poistuu yhtä äkisti, kuin se oli ilmaantunut. +Edessäni oli aukea paikka, noin kolmensadan metrin pituinen ja +leveimmältä paikalta toistasataa metriä leveä. Maaperä näytti olevan +viljavaa, koska ruohon alku kaikkialla oli rehevää. Noin puolet tästä +aukeasta paikasta oli järvenä, ja keskellä järveä oli saari. + +Saarella oli Latvasaaren kuninkaan hovilinna. + +Ei sopinut enää epäillä asiaa. Latvasaaren kuninkaan hovilinna ei ollut +enää satua, se oli todellisuudessa olemassa. + +Hovilinnan näköinen tämä rakennus tosin suuruuteensa katsoen ei ollut, +mutta kyllä muodoltaan. Se oli rakennettu seitsemännentoista sataluvun +rakennustyyliin, yksikerroksinen rakennus, mutta keskimmäinen osa +rakennuksesta kohosi torniksi. Rannalla rakennuksen edustalla oli +vierekkäin teloillaan kaksi vihreäksi maalattua venettä, jotka näyttivät +niin uusilta, kuin olisivat olleet vielä eilen vesillä. Huoneen kaikissa +ikkunoissa oli valkoiset ikkunaverhot. Metsäviiniköynnökset kiertelivät +torninseiniä ylös. Kaikki näytti niin asutulta kuin mahdollista. Odotin +joka minuutti, että ovi avautuisi ja joku astuisi ovesta portaille, +istuutuakseen penkille tai lähteäkseen venerantaan. En uskaltanut astua +koivun varjosta esille. Terästin katsettani voidakseni huomata, oliko +portaiden edustalla tuoreita hakoja tai vihreätä ruohoturvetta, mutta +etäisyys oli liian suuri, en voinut nähdä. + +En tiedä, olinko seisonut kymmenen minuuttia vai tunnin katselemassa, +kun äkillisellä ponnistuksella ravistin huumaavan tunteen pois ja lähdin +lähemmäksi pitkin järven oikeaa rantaa paikkaan, jossa kivinen silta +yhdisti saaren itse Latvasaareen. + +Keskellä siltaa oli lujarakenteinen rautainen ristikkoportti. Portti oli +lukittu ja ulottui sillan kummallekin puolelle veteen asti, ja itse +ristikko oli tehty siten, ettei päässyt kiipeämään portin yli eikä +myöskään sivuitse. Tarkastin lukkoa, se oli lujaa tekoa. Asettamalla +puun jalkaportaaksi portin yli pääsisi kuitenkin kiipeämään toiselle +puolelle; mutta en tullut ottaneeksi edes kirvestä käteeni, kun lähdin +löytöretkelleni. Palasin sentähden kirvestä ottamaan, hakkasin pitkän +koivukangen ja pääsin vaikeuksitta saarelle. + +Saarelle tultuani huomasin kyllä, ettei pihamaata tänä keväänä ollut +siivottu. Mutta sittenkin vaikutti minuun kaikki niin asutulta, että +suoraan sanoen en kehdannut astua portaille, vaan menin ensin +venerantaan. Veneet olivat teloillaan, mutta molemmat olivat samassa +kunnossa kuin kuningas Fjalarin ensimmäinen sotapursi, silloin kun +Jalmar astui sitä katselemaan: + + On halki runkopuu, raot ruohoiset, + ja päivä laidan saumoista paistaa. + +Kaukaa katsoen hohtivat veneet vielä vihreiltä; viereen tultuani +huomasin, että jos kokasta pudistaisin, luhistuisivat ne kappaleiksi. -- +Nyt ei mikään estänyt minua astumasta asuinhuoneeseen, jos siihen pääsi +sisälle; tiesin, että oli vuosikymmeniä kulunut siitä, kun tässä +paikassa oli ihmisiä asunut. + +Astuin portaille ja työnsin mahtavan, suuren ja raskaan ulko-oven auki. +Se oli lukittuna, mutta lukko ei ollut salvassa ja teki moitteettomasti +tehtävänsä. Astuin jotenkin suureen ja korkeaan poikki koko rakennuksen +ulottuvaan eteiseen. Rakennuksen vastaisestakin pitkittäisseinästä +johtivat toiset, tosin vähemmän mahtavat pariovet tähän eteiseen. +Eteisestä johti yksi ovi vasemmalle, kaksi oikealle. Astuin +ensimmäisestä oikealle vievästä ovesta sisälle huoneeseen. Ummehtunut, +kellarintapainen ilma tuulahti vastaani; en voi kuitenkaan sanoa, että +ilma olisi ollut suorastaan kostea. Huone, jotenkin iso, näytti olleen +isännän työhuone, koska siinä oli isonpuoleinen kirjoituspöytä. Astuin +läpi tämän huoneen ja tulin melkein samanlaiseen, mutta vähän pienempään +huoneeseen, joka, kuten myöhemmin huomasin, oli pojan huone. Pihan +puolella oli ruokasali ja keittiö, josta ovi johti jo mainittuun +eteiseen. Kaikki huonekalut olivat paksun tomukerroksen peitossa, ja kun +avasin isännän huoneessa ikkunan saadakseni raitista ilmaa huoneisiin, +hajosivat ikkunaverhot tomuksi. Mutta tukevat tammiset ikkunakehykset +ovat vielä tänä päivänä käyttökelpoisia. Onnistuin saamaan ruokasalin +ikkunan auki, ja parin tunnin kuluttua oli isännän huone asuttavassa +kunnossa, ja pystyvalkea leimuili hauskasti takassa. Milloinhan oli +tässä liedessä viimeksi lämmittävä tuli ihmisen mieltä ilahduttanut? + +Uuninreunukseen oli maalattu: + + Beatus ille homo, + Qui sedet in sua domo, + Qui sedet post fornacem + Et habet bonam pacem.[1] + +[1] Onnellinen se ihminen, + Joka istuu omassa kodissaan, + Joka istuu uunin loukossa + Ja nauttii hyvää rauhaa. + +Olin kaukana omasta kodistani. Ja kuitenkin -- kun luin tuon vanhan +ajatelman, valtasi minut voimakas kodikkuuden tunne. En tuntenut itseäni +sivulliseksi anastajaksi, vaan tämän kodin omistajavainajien lailliseksi +perilliseksi. Minusta tuntui ikäänkuin paikan viimeinen omistaja nyt +vasta olisi saanut tyydytystä sielullensa, kun hän tunsi, että hänen +huoneensa ei ollut enää kylmänä, tyhjänä, hyödyttömänä, vaan että elävä +ihminen ajatteli häntä kiitollisuudella ja tunsi iloa siitä työstä, +minkä hän maan päällä eläessään oli tehnyt. + +Rukoilin hiljaisen rukouksen hänen sielunsa rauhan puolesta. + +Olin vetänyt hovilinnan isännän mukavan kirjoitustuolin takkavalkean +eteen. Ajatukseni kääntyivät aina uudestaan häneen. Oliko hän todella +ollut kapinoitsija kuningastansa vastaan, joka rikoksensa palkaksi oli +karkoitettu tähän erämaahan? Vai oliko hän ollut merirosvo tai +sotarosvo, joka ei uskaltanut lähempänä asutuita seutuja nauttia verellä +tahratuista aarteistaan? Siihen päin vähän viittasi huoneen sisustus. +Jokainen huonekalu oli itsessänsä taideteos, mutta ne eivät näyttäneet +kuuluvan yhteen toistensa kanssa. Nuo monet pyssyt ja pistoolit, jotka +seiniä koristivat, olivat hienosti tehtyjä ja kalliisti koristeltuja; +muutamat olivat samanlaisia, joita olin museoissa nähnyt, toiset minulle +aivan outoja. Yksi asia kuitenkin viittasi toiseen mahdollisuuteen: +huoneessa oli paljon kirjoja. Kirjat eivät olleet ryöväri- eikä +rakkausromaaneja, vaan kuudennentoista ja seitsemännentoista sataluvun +etevimpiä tieteellisiä teoksia. Voltaire, Diderot, Rousseau ym. olivat +edustettuina, mutta kuitenkin oli enemmistö luonnontieteellistä, +erittäinkin fysiikan ja astronomian alaa käsitteleviä teoksia. + +Kirjakaappi oli lukossa, mutta avain suulla. Otin Blaise Pascal'in +»Pensées» ja rupesin lukemaan hänen ajatuksiaan uskon ja tiedon +välisestä rajasta. + +Tähän asti olivat vaikutelmat seuranneet toisiansa niin nopeasti, etten +ehtinyt muistaa olleeni yhtä jaksoa valveilla lähes neljäkymmentä +tuntia. Mutta tuon suuren matemaatikon ja keksijän syvämielisiä +ajatuksia eivät perin väsyneet aivoni jaksaneet käsittää. Silmäni +kiintyivät uudestaan tuohon takanreunustaan maalattuun ajatelmaan, joka +minusta tuntui niin rauhoittavalta, kirja putosi kädestäni, ja heräsin +vasta seuraavana aamuna, perjantai-aamuna. Olin ensi kerran pitkästä +ajasta nukkunut katon alla. + +Minun oli nyt päätettävä, muuttaisinko asumaan tänne, vai jäisinkö +kämppääni rannalle. Vapaa elämä metsässä oli ihanaa, mutta asuminen +vanhassa hovilinnassa, jossa moniin aikoihin ei ollut kukaan ihminen +asunut, oli houkuttelevaa. Kuka tiesi mitä mielenkiintoisia löytöjä +olisin tässä talossa vielä tekevä? Vaali ei ollut vaikea. Sillalla +olevan portin avaimen olin löytänyt takan arinalta, ja iltapäivällä olin +jo hovinlinnan asujain. Pidin itseäni tämän talon isäntänä ja katsoin +sentähden sopivaksi ryhtyä tarpeelliseen kotitarkastukseen. Ainoastaan +siten toivoin saavani tarkempaa tietoa talon entisistä asujaimista. Jos +Sitka-vaarin tiedot olivat oikeita, oli talossa ollut ainoastaan kaksi +vakituista asujainta. + +Ulkohuonerakennus ei ollut suuri. Puuvajassa olin jo käynyt polttopuita +hakemassa. Niitä oli runsaasti, yhden vuoden tarpeeksi ainakin. +Ulkohuonerakennus oli vain puinen, mutta sen katto oli, samaten kuin +päärakennuksenkin, liuskakivinen. Liuskalaatat, jotka olivat isoja ja +runsaan senttimetrin paksuisia, oli asetettu tuohialustalle. Tämmöinen +katto kestäisi varmaan vaikka tuhat vuotta. En ainakaan minä voinut +huomata mitään rappeutumisen merkkiä. Kun en löytänyt avaimia aittaan ja +liiteriin, jotka olivat puuvajan vieressä saman katon alla, jäivät ne +vastaiseksi tarkastamatta. + +Päärakennuksen kivijalassa oli kummassakin päädyssä kellari. Avaimet +niihin löysin keittiöstä. Toinen oli viinikellari, täynnä satoja +pulloja, ja toista oli arvatenkin käytetty ruokakellarina, koska sieltä +löysin jotain, joka aikanaan oli ollut, kuten arvasin, savustettu +karhunliikkiö, mutta joka nyt näytti ruskealta puumöhkäleeltä. +Alakerroksen keskimmäiseen osaan en päässyt, en löytänyt mitään +sisäänkäytävää siihen. Ihmettelin vähän, minkä tähden kaikkialla, +puuvajaa lukuunottamatta, oli tukevat, huolellisesti tehdyt lukot. +Asukkaat olivat ehkä ajoittain kotoa poissa ja tahtoivat niiksi ajoiksi, +niin hyvin kuin voivat, suojata kotiansa. Olinhan minäkin tämän kodin +löytänyt, niin tarkoin luonnon suojaamana kuin se olikin. + +Sanoin, että eteisen vasemmalla puolella oli vain yksi ovi. Tämä ovi +johti minut suureen huoneeseen, joka ulottui poikki koko rakennuksen. +Huone oli samalla kertaa käsityöläisen paja ja tiedemiehen työhuone. +Työpaja näytti tarkoittavan yksinomaan pienten, tieteellisiä +tarkoituksia varten tarpeellisten kojeitten valmistamista. Työkoneet +olivat näet kaikki pieniä, mutta erinomaisen tarkkatekoisia. +Voimalaitos, joka näitä koneita käytti, oli jonkinlainen pneumaattinen +voimakone. Se muistutti urkujen palkeita, jotka pantiin toimimaan +nostamalla niitten päälle hyvin suuria kuutionmuotoisia kivilohkareita, +joita oli lattialla kojeen vieressä useita. Siltä ainakin ensi +katsannolta näytti. Koje siis oli käsivoimalla liikkeeseen pantava. +Mutta mikä käsivoima noita monen sadan kilon painoisia kiviä palkeille +jaksoi nostaa, sitä en ymmärtänyt. Ja jos tarvittiin useita miehiä +työkoneitten käyttämistä varten, miksi heidän voimansa pantiin toimimaan +näin mutkallisella tavalla? Olisivathan tavalliset polkimet olleet +paljon käytännöllisemmät. Mutta ehkä työkoneet niillä eivät käyneet +tarpeellisen tasaisesti. + +Huoneen toisessa päässä, joka oli venevalkamaan päin, oli useita pitkiä +pöytiä täynnänsä kaikenlaisia, enimmäkseen fysikaalisia kojeita. Monet +niistä olivat fysiikan historiasta minulle tunnetut, mutta toisten +tarkoitus oli minulle tuntematon. + +Tässäkin huoneessa, samaten kuin eteisen toisella puolella olevissa +asuinhuoneissa, oli kaikki hyvässä järjestyksessä. Näytti siltä, kuin +talon omistaja olisi lähtenyt pitkälle matkalle ja ennen lähtöään +järjestänyt kaiken omaisuutensa siten, että mahdollisesti tuleva vieras +saisi kaikesta hyvän vaikutelman. Jos tämä oli hänen tarkoituksensa, oli +se ainakin minuun katsoen onnistunut. Nyt jo ihailin tämän talon +muinaista omistajaa. Mikä hän oli ollutkaan, mikään merirosvo tai muu +pahantekijä hän ei ollut. + +Päätyhuone tämän huoneen sisäpuolella oli hyvin järjestetty kirjasto. +Tarkastamalla muutamia pöydällä olevia kirjoja huomasin, että omistaja +oli ollut kosketuksessa ulkomaailman kanssa ainakin niin myöhään kuin +1815. Muutamassa tieteellisessä teoksessa oli näet tämä painatusvuosi. +Yksi kirjahyllyistä oli lasiovilla varustettu ja sisälsi yksinomaan +arabialaisia nahkapaperille kirjoitettuja käsikirjoituksia. Nämä olivat +säilytettyinä puristetusta nahasta tehdyissä koteloissa, jotka oli +varustettu tekijän nimellä ja vuosiluvulla. Kaikki näyttivät koskevan +joko matematiikkaa tai astronomiaa, ja niillä oli arvatenkin suuri +tieteellinen arvo. + +Olen jo kertonut, että keskimmäinen osa hovilinnaa oli torni. Torniin +johtivat eteisestä kierreportaat. Välikaton kohdalla johti näistä ovi +ullakolle. Avasin tämänkin oven ja katselin ullakolle, joka näytti +olevan varastohuone. Sielläkin oli kaikkialla hyvä järjestys. Huomasin, +että omistajalla oli ollut hyvä järjestyshalu, joka ei sallinut mitään +epäjärjestystä. Koko torni välikatosta alkaen näytti olevan +varastohuoneita tai sentapaisia: laskin yhteensä kahdeksan ovea, ennen +kuin tulin ulos tasakatolle, joka oli kuparinen. -- Näköala tornin +katolta oli erinomaisen ihana. Toisella puolella vaahtoava koski, josta +kuitenkin ainoastaan ylin osa näkyi tänne, toisella puolella järvi, joka +neljättä penikulmaa pitkänä levisi silmäini eteen. Keskellä tornia oli +lavetillaan pitkä malminen kanuuna, joka oli katoksella varustettu. Nyt +tiesin varmasti, että Sitka-vaarin kertomus tapahtumista +kalastusmatkalla ei ollut unennäöstä johtunut. Tämän talon omistaja ei +ollut eläessään mikään vieraanvarainen herra, ei ainakaan kutsumattomia +vieraita kohtaan. -- Omituisen, melkein naurettavan vaikutuksen teki +tässä ympäristössä tornin rintamuksella oleva pieni tuulimylly, +semmoinen, joka maalla nähdään vilja-aitan kurkihirteen kiinnitettynä. +Tämä oli kuitenkin messingistä tehty ja varustettu hammasrattailla, +jotka pienen tangon avulla veivät siipiakselin liikkeen katonalaiseen +huoneeseen. Laite herätti uteliaisuuttani ja menin alas mennessäni +siihen tornihuoneeseen, johon tuo tanko vei. + +Tämä huone, joka oli kaikista tornihuoneista suurin, oli täydellinen +astronominen havaintoasema. Suuri näköputki oli varustettu koneistolla, +jonka avulla se jalustoineen kaikkineen oli nostettavissa läpi katon +tornin päälle. Koneisto minusta näytti varsin heikolta tuommoisen painon +nostamiseen. Huoneessa oli neljä kronometriä, jotka kaikki kävivät, +osoittaen melkein minuutilleen samaa aikaa. Asetin kelloni niitten +mukaan. Tuulimylly oli niitten vetäjä. Niin pian kuin kronometrien +kellonkoneistot oli vedetty, irtaantui niistä tuulimyllyn vetotanko +yhdistyäkseen niihin määräajalla uudestaan. Raskas paino oli tuulimyllyn +synnyttämän voiman välittäjänä kellojen koneistoon. Tähtitieteellisten +havaintojen tekijä oli siis välistä pitempiäkin aikoja poissa, ja oli +rakentanut kronometrinsä pitkälle vetoajalle. Muutenhan jonkin viikon +tyven ilma olisi tehnyt hänen havaintonsa mahdottomiksi. Talvisaikana +koskesta lähtevä sumu arvatenkin useasti teki hänelle häiriötä. + +Mitä tähän asti olin nähnyt, oli antanut minulle jotenkin hyvän +käsityksen talon asukkaiden elämäntavoista ja harrastuksista. Mutta +keitä he olivat olleet ja mikä oli saattanut heidät tähän erämaahan +asustamaan? Eivätkö he olleet jättäneet minkäänlaisia tietoja jälkeensä? +Kirjoituspöytien laatikoista ehkä löytyi vastaus näihin kysymyksiin. +Ehkä. Pelkäsin kuitenkin suuresti heidän luonteensa olleen semmoisen, +etteivät he välittäneet siitä, saiko jälkimaailma heistä mitään tietoa +vai ei. Olipa tämä asia millainen oli, tulisin ainakin tekemään +parastani saadakseni heistä kaikki ne tiedot, mitkä olivat saatavissa. + +Molempien kirjoituspöytäin kaikki kaapit ja laatikot oli lukittu; mutta +toisen pöydän keskimmäinen laatikko ei ollut tavallisella lukolla +lukittu, vaan kirjainlukolla. Mutta tämä kirjainlukko ei ollut mikään +tavallinen, neljällä tai viidellä kiertolaatalla varustettu, vaan siinä +oli seitsemän kiertolaattaa, seitsemän kirjainta kunkin reunassa. +Mahdollisten yhdistelmien luku tuli siis tavattoman suureksi. Tavallisen +kirjainlukon avaamissanan keksii useasti päivässä, ja jos lukko on vain +keskinkertaista tekoa, vielä nopeamminkin. Tämä oli hienotekoinen, sen +avaamiseen voisi mennä viikkoja, ehkä kuukausia. Niin salaperäisistä +ihmisistä, kuin tämän talon asukkaat olivat olleet, voi aivan hyvin +uskoa, että he olivat laittaneet lukonkin semmoiseksi, että heidän +salaisuutensa -- jos heillä oli mikään salaisuus säilytettävänä -- oli +yhteydessä lukon kanssa. En ainakaan vielä tahtonut sitä särkeä. + +Perjantai-iltapäivän ja koko lauantain käytin turhiin yrityksiin lukon +avaamiseksi. Silloin pälkähti päähäni laskea, montako kirjainyhdistelmää +tämmöisessä lukossa oli mahdollista. Ja kun tulin siihen tulokseen, että +oli mitättömän pieni mahdollisuus yhden ihmisen iällä riittää lukon +avaamiseen, löin suutuksissa nyrkkini pöytälaattaan ja panin maata. + +Jos nyt kaikki olisi tapahtunut niin kuin tapahtua pitää, olisi tietysti +kirjoituspöydän omistajan pitänyt tulla unessani sänkyni viereen +ilmoittamaan minulle lukon avaamissana. Mutta eipä niin tapahtunutkaan. +Heräsin sunnuntaiaamuna tuntien, että jolleivät setä ja Ville tule +tänäänkään kotiin, on minun omin päin ryhdyttävä jonkinlaisiin +yrityksiin Ison-Iivanan kiinniottamiseksi. Minut on määrätty Riitalammin +kruununnimismiehen apulaiseksi rosvojen kiinniottamista varten. Tiedän, +missä kaiken todennäköisyyden mukaan yksi heistä huomenna on: +kalastamassa järven itäisellä rannalla. Velvollisuuteni on tehdä kaikki +voitavani ottaakseni tuon miehen kiinni ja kuljettaakseni hänet +vankilaan. Toistaiseksi on minun heitettävä kaikki ne kysymykset, jotka +herättivät yksityistä harrastustani. Huomenna minun ehkä täytyy ensi +kertaa elämässäni toimia virkamiehen vastuulla. + +Melkein koko sunnuntaiaamupäivän istuin rannalla tähystellen järvelle +päin. Nyt en ollut väsyksissä, ja Pascalin selvitykset uskon ja tieteen +rajoista olivat minusta erinomaisen mielenkiintoisia. Tiesin kyllä, että +tuo suuri matemaatikko oli innokkaasti ottanut osaa taisteluun +jesuiittoja vastaan ja että juuri hän oli »Lettres +provinciales»-kirjassaan näyttänyt, minkälaista väkeä he olivat. Mutta +että hän oli näin hurskas mies ja innokas kristitty kuin hänen kirjansa +todisti, oli minulle ennen tuntematonta. -- Iltapäivällä kävelin pitkin +rantaa saareni ympäri. Saaren niemeke järvelle päin oli ainoa mukava, +jopa kauniskin satama, muualla olivat rannat pystysuoraa kallioseinää. +Elleivät kalliolohkareet olisi olleet niin äärettömän suuria, olisin +uskonut, että ne oli ihmiskädellä sinne järjestetty, niin hyvin ne +sopivat yhteen toisiinsa, muistuttaen jättiläisten rakentamaa muuria. +Saarelle päin sitä vastoin ei luonto ollut mitään järjestystä +noudattanut, vaan kivet olivat toistensa päällä huiskin haiskin, miten +sattui. + +Vielä myöhään illalla menin rannalle katselemaan, eikö sedän venettä +näy, mutta turhaan. Heitin aran silmäyksen noihin raskaisiin käsi- ja +jalkarautoihin, mitkä olin jo päivällä vienyt rannalle ja heittänyt +veneeni pohjalle. Ville oli ne teettänyt vartavasten Isoa-Iivanaa +varten. Hänen uskomattomat ruumiinvoimansa saivat aikaan, että häntä oli +kunnioitettava jalkaraudoillakin, jota kunnioitusta Ville ei ollut +tarkoittanut edes itse Kyttyräisenkään osaksi. -- Heitin aran katseen, +sanoin, noihin rautaisiin laitteisiin. Rupesin jo kauppaani katumaan. Ei +minun luontoni soveltunut nimismiehen apulaiseksi. En ollenkaan +ajatellutkaan sitä mahdollisuutta, että minun pitäisi kenenkään ihmisen +kalvoimia tuommoisilla koristuksilla heloittaa. Ja miten nuo +rautasäärykset olivat päälle puettavat, sitä en ollut ikinä nähnytkään. + +Asemani olisi muuten aivan mieltäni masentanut, ellen olisi ajatellut, +että tämä virkatoimitukseni on edeltäkäsin tuomittu epäonnistumaan. +Eihän minussa ollut miestä Isoa-Iivanaa näillä heloilla vasten hänen +tahtoansa koristamaan. Ei hän siis minun toimestani tule kirjavia +housuja käyttämään. Mutta koska nykyinen virkani velvoittaa minua +tekemään hänestä harmaitten veljien luostarin asujaimen, täytyy minun +kai tehdä viran puolesta parastani. + +Maanantaiaamu tuli: setää ja Villeä ei näkynyt, ei kuulunut. Raskaalla +mielellä varustin laukkuuni muutaman päivän eväät, heitin pyssyn olalle, +lukitsin oven -- minusta tuntui, että se oli nyt lukittava -- ja lähdin +matkalle. + +Matka kului hitaasti, sillä minun täytyi noudattaa mitä suurinta +varovaisuutta pysyäkseni salassa. Soudin hiljaa, tähystellen, kuten +intiaani kanootissaan, näkyisikö missään merkkiä ihmisten läsnäolosta. +Erittäin pidin silmällä, näkyisikö missään kalanpyydyksiä. Nuo sadat +pikkusaaret ja salmet olivat nyt niin ihania, että välistä pakostakin +unhotin, miten vastenmielisessä toimessa olin liikkeellä. Raudat veneen +pohjassa kuitenkin pitivät siitä huolen, etten pitkiksi hetkiksi +uinahtanut. + +Vasta myöhään illalla rupesin lähestymään puroa, jonka Ville oli nähnyt. +Ellei täälläkään mitään merkkiä Iivanasta rupeaisi näkymään, hän +arvatenkaan ei ollut vielä saapunut, sillä puron toisella puolella ranta +ei enää näyttänyt niin kalaisalta kuin tällä puolella. Ollessani noin +kilometrin matkan päässä puron suusta vedin veneeni maalle ja kätkin sen +huolellisesti pensaihin. Varovaisesti hiivin pitkin rantaa purolle päin. +Jo parinsadan metrin päästä näin, että puron suu oli kahdella rysällä +suljettu. Rysäaidat ulottuivat järvelle päin ja näkyivät pitkine +seipäineen kauas. Kulkuni tästä paikasta puron rannalle tapahtui +sellaisella varovaisuudella, että luulisin itse Cooperin +Hirventappajankin sen hyväksyneen. + +Rannalle tultuani pistin pääni erään kiven vierestä niin paljon esille, +että selvästi näin kaikki toisella rannalla olevat esineet. Puro oli +ainoastaan parinkymmenen metrin levyinen ja näytti nopeasti kapenevan +ylempänä. Ihan vastapäätä minua oli toisella rannalla vene, puoleksi +rannalle vedettynä. Parikymmentä metriä rannasta oli hietaisella +paikalla kolmiseinäinen vaja eli koppeli, semmoinen, jota +tervanpolttajat, tukkimiehet ym. tilapäiset metsässä-asujat tavallisesti +käyttävät. Vajassa hietalattialla nukkui selällään, suu auki, +Iso-Iivana. Vaikka lähes viisikymmentä metriä erotti meidät toisistamme, +kuului hänen kuorsauksensa tänne kuin kaukainen ukkosenjyrinä. Ei hän +ainakaan puolestaan mitään varovaisuutta noudattanut. + +Eipä kestänyt monta minuuttia, ennenkuin olin veneellä ja työnsin sen +uudestaan vesille. Jos onnistuisin yllättämään Iivanan unessa, ei ollut +mahdotonta, että myös onnistuisin saamaan »hansklovat» kalvoimiin. +Eilis-ja tämänpäiväiset arveluni haihtuivat nopeasti, ja minusta tuntui +yksinomaan naurettavalta, että onnistuisin tuota kuorsaavaa jättiläistä +petkuttamaan. Kuinka hän saattoi olla noin varomaton, vaikka tiesi +olevansa ryöväri, joka oli alituisella sotakannalla yhteiskuntaa +vastaan? + +Ei kuulunut riipaisuakaan vetäessäni veneen maalle Iivanan kalarannalle. +Käsiraudat toisessa kädessä, pyssy toisessa hiivin hiljaa vajalle. +Varovaisuuteni muuten ei ollut tarpeellinenkaan, sillä miehen +kuorsaukset voittivat kaikki heikommat äänet. Katselin seinänraosta. +Jättiläisen suunnaton ruumis makasi hiedalla selällään kuten äskenkin +pyssy vieressään. Ja hana oli vireissään! Siinä hänen +varovaisuuskeinonsa. Hiipien varpaillani sieppasin pyssyn käteeni, otin +patruunan pois ja kätkin aseen pensaaseen vajan taakse. Pahinta oli, +että jättiläinen makasi kädet hajallaan. Oli mahdotonta hänen ollessaan +tässä asennossa saada käsirautoja paikoilleen. Minun oli pakko +varustautua kärsivällisyydellä. Sääsket purivat minua armottomasti, ja +samassa eräs veripunainen sääski yritti turhaan vetää kärsäänsä Iivanan +nenännipukasta irti. Iivana kai unissaan tunsi, miten verenimijä +pingotti jalkansa hänen loistotorniansa vasten, sillä lyönnillä, joka +olisi kaatanut heikon miehen, hän tappoi rauhanhäiritsijän ja käänsihe +samassa kyljelleen. Nyt oli nimismiehenapulaisen hetki tullut. Jos +Iivana herää, käy minun kai samaten kuin hyttysenkin. + +Astuin toisen kerran Iivanan viereen ja yritin niin vikkelästi kuin +taisin jäljitellä Villen temppua. Elleivät nukkuvan kädet olisi olleet +aivan vierekkäin, en olisi kai rohjennut koettaa. Mutta nyt onnistui +temppuni paremmin, kuin olin uskaltanut toivoakaan. Miten oli +mahdollista, ettei mies herännyt, vaikka raskaat rautarenkaat oli pantu +hänen kalvoimiinsa? En vaivannut kuitenkaan monta sekuntia päätäni +tuumimalla tätä, vaan niin pian kuin huomasin kuorsaamisen jatkuvan, +kiiruhdin takaisin veneeseen, ja parin minuutin kuluttua olivat +jalkaraudatkin paikallaan. Kun nukkuva ei nytkään liikkunut, istuin +pölkylle vajan suuhun ajattelemaan, mitä nyt olisi tehtävä. Iivana oli +vangittu, mutta nukkui vangittuna yhtä sikeästi kuin vapaanakin. + +En ollut tähän asti ehtinyt tarkastaa, miten Iivanan koju oli +kalustettu. Mutta nyt huomasin jotain, joka silmänräpäyksessä selitti +edellisen tapahtuman. Vajan nurkassa oli ainoana huonekaluna -- +suunnaton viinaleili, tuo kymmenen kannun leili, jonka Iivana oli pannut +kalastusmatkansa hinnaksi. Olin vanginnut humaltuneen miehen, ehkä +tiedottomuuteen asti humaltuneen. Tekoni rupesi minua hävettämään. + +Pitkää aikaa häpeämiseen ei jättiläinen minulle kuitenkaan suonut. +Raskaat raudat olivat sittenkin hänet herättäneet, vaikka hänen +humaltuneen tilansa tähden herääminen oli käynyt hitaasti. Huomasin +äkisti, että toinen silmä oli vähäisen raollaan ja tirkisteli minuun +päin. Tuo katse ei kestänyt kuin sekunnin, mutta olin varma siitä, etten +erehtynyt. Pidin miestä tarkasti silmällä. Hän makasi liikkumatta +jatkaen raskasta kuorsaamistaan. Hetken perästä hän ikäänkuin unissansa +käänsihen siten, että puukontuppi, joka oli ollut hänen allansa, tuli +esille. Nyt hän selvästi siristeli silmiänsä. Nopsalla liikkeellä yritin +saada hänen puukkonsa temmatuksi tupesta. Mutta Iivana, jonka päässä oli +varmaan vielä pahoin kukonviinaa, oli siitä huolimatta minua nopeampi, +kavahti jaloilleen ja seisoi samassa sekunnissa edessäni, kädet +kohotettuina pään yli ja toisessa kädessä hirvittävän suuri välkkyvä +puukko. Hän ei selvästi ollut ensimmäistä kertaa käsiraudoissa, koska ne +eivät häntä sen enempää vaivanneet. + +Jos Iivana nyt olisi lyönyt heti, olisi tämä kertomus jäänyt +kirjoittamatta, mutta sen sijaan hän jäi sekunniksi katsoa tuijottamaan +minuun, ikäänkuin ihmeissään siitä, että tuommoinen kääpiö oli hänet, +Ison-Iivanan, rautoihin pannut. + +Minua on pidetty nopeana lennosta-ampujana, enkä tuhlaakaan turhaa aikaa +tähtäämiseen. Tuo sekunti, jonka Iivana tuhlasi, pelasti henkeni. +Hypähdin pari askelta taaksepäin, ja samassa paukahti laukaukseni. Järeä +haulipanos löi viholliseni veitsen murskaksi, ja uskoen kätensä +poikkiammutuiksi painui Iivana polvilleen eikä uskaltanut käsivarsiaan +laskea alas. Pistäessäni uuden patruunan pyssyyn kuulin hänen sopertavan +itsekseen: »Hyi, kun kirvelee, hyi, kun kirvelee.» + +Iivana piti yhä vielä käsiä nostettuina pään yli. Kehoitin häntä +laskemaan kädet alas, mutta hän sanoi luontonsa olevan niin heikon, +ettei hän voi tyhjiä käsivarrentynkiään katsella. Kysyin, miten hänen +luontonsa olisi myöntänyt upottaa kahden korttelin pituisen puukon minun +sydämeeni, kuten hän juuri äsken oli aikonut? Siihen hän vain vastasi, +ettei hänen luontonsa siitä tunne mitään, jos minun sydänvereni hietaan +juoksee. »Ja täytyyhän minun itseäni puolustaa», lisäsi hän. + +Iivana yhä valitteli, että hänen käsiänsä hirveästi kirveli. Kun +kyyneleet rupesivat vierimään jättiläisen poskille, suututti minua +mokoma vetelyys, ja äreällä komentoäänellä -- oikein Villeä matkien -- +uudistin käskyni »kädet alas». Kun Iivana ei vieläkään näyttänyt mitään +tottelemisen yritystä, nostin pyssyni, jolloin kädet tulivat heti alas. +Nyt huomasin, miksi Iivana valitteli. Oikean käden pikku- ja nimetön +sormi olivat molemmat menneet ylimmän nivelen kohdalta sijoiltaan ja +näyttivätkin väännyksissä ollessaan hyvin rumilta. Luulin ensi +katsannolta niiden olevan poikki. -- Iivana oli pitänyt kaikin voimin +puukon varresta kiinni, ja laukauksen voima oli repinyt nuo sormet +sijoiltaan; tietysti oli koko käsikin saanut aika täräyksen. + +Kun Iivana nyt huomasi, että molemmat kädet olivat sijallaan, jos tosin +toinen omituisen näköinen, rupesi hän latelemaan suustaan kaikkia niitä +kirouksia ja sadatuksia, mitkä hän vain osasi, vuorotellen suomeksi ja +venäjäksi. Hän oli silminnähtävästi aivan suunniltaan sentähden, että +oli antanut yllättää itsensä. + +Panostaessani pyssyni uudestaan olin kiireessä sattunut panemaan +patruunapesään tupruhauleilla ladatun patruunan. Selvitin nyt +vangilleni, minkälainen aseeni oli, tehdäkseni siten hänelle selväksi, +kuinka välttämätöntä hänelle oli ehdottomasti totella minua. Kun hän oli +uskonut minun ampuneen hänen kätensä poikki, oli hän joutunut +hirvittävän kauhun valtaan. Selvitin siis hänelle, että jos hän +vastustelee minua, olen oman turvallisuuteni tähden pakotettu ampumaan +häntä tupruhauleilla kasvoihin. Hän ei kuole siitä, mutta tulee +sokeaksi, joten minun on helppo pakottaa hänet tottelevaisuuteen. Tämän +asian Iivana helposti ymmärsi ja näkyikin pitävän sen luonnollisena +puolustuskeinona minun puoleltani. Hän lupasikin pyhästi olla +tästälähtien vastustelematta ja todisti hyvää tarkoitustansa lakkaamalla +käskystäni kiroilemasta. + +En voinut kuitenkaan vielä hänen lupaukseensa niin paljon luottaa, että +olisin uskaltanut nykäistä hänen sormensa sijoilleen takaisin. Tätä ei +saanut kuitenkaan enää kauan viivyttää, sillä jos nivelpussit saivat +vielä hetken venyä ja käsi pääsi turpoamaan, eivät sormet enää pysyisi +sitomatta sijoillaan. -- Iivanan kojusta oli eräässä paikassa hirsi +irtaantunut seinästä, jättäen seinään leveän raon. Käskin siis Iivanan +pistää vahingoittuneen kätensä raosta ulos, missä tapauksessa lupasin +panna sormet sijoilleen takaisin. Hän ei tosin näyttänyt paljon +luottavan kykyyni tässä asiassa, mutta sanoi tottelevansa mieluummin +kuin tulevansa sokeaksi. Voimieni takaa sain nykäistä, ennenkuin +odotettu »naks» kuului ja sormi meni sijoilleen. Kun toinenkin sormi +meni vastustelematta sijoilleen, oli Iivanan ilo rajaton. Kyyneleet +lakkasivat heti vuotamasta, ja ennenkuin olin ehtinyt estää, oli +miehellä jo viinaleili suun edessä. Vaikka uhkasin pyssylläkin, ei +Iivana hellittänyt, ennenkuin oli määränsä saanut kurkkuunsa, ja hänen +määränsä ei ollut vähäinen. Tottunut juomari joi viinaa kuin vettä. + +Nyt oli pakko saada vanki veneeseen, ennenkuin hän ehti humaltua. Hän +menikin vastustelematta ja istuutui veneen perään. Leiliä hän ei +kuitenkaan laskenut käsistään. Komensin häntä heittämään leilin järveen, +mutta hän vain nauroi ja kun uhaten löin kädelläni pyssyn piippua, nosti +hän leilinsä kasvojen eteen, sanoen »ampukaa nyt». Hetken perästä hän +nukkui jo veneen pohjalla, lujasti pitäen leilin rivasta kiinni. Iivanan +veneen otin mukaan. Vaikka soutu täten tuli puolta raskaammaksi, en +tahtonut jättää sitä roistojen haltuun. + +Vasta tiistai-iltapäivänä olin kotisatamassa. Iivana oli koko ajan +nukkunut, mikä olikin minulle mieluisinta. Kun nyt herätin hänet ja +käskin nousta maalle, oli hän sävyisä kuin karitsa. Hän oli melkein +sepiselvä. Sanoi jo kauan odottaneensa tätä ja kyllästyneensä +rosvonelämään, joka ei tuottanut hänelle muuta kuin raskasta työtä. +Kyttyräinen oli ottanut hänet koplaansa yksinomaan hänen suurten +ruumiinvoimiensa tähden. Ryöväysretkillä pantiin aina kolmen miehen +taakka hänen hartioillensa, ja hauskoille kaupparetkille hänen omaan +kotimaahansa otettiin hänet harvoin mukaan. Hän sai hoitaa talonvartijan +tointa kotona ja ikävöiden odottaa toisten kotiintuloa. Vieläpä +herjattiin, ellei kaikki kodissa ollut määräyksen mukaan toimitettu. +Aikoja sitten olisi hän jo koplan jättänyt ja ryhtynyt kunnolliseen +elämään, ellei olisi ollut koplan yhteinen suostumus, että seuranpettäjä +on armotta tapettava. »Ja onhan siinä ollut toinenkin syy», lisäsi +Iivana, nostaen leiliänsä: »Tätä ei ole vapaasti tarjona muualla, mutta +Kyttyräinen osaa tehdä ja tekeekin sen mukaan, kuin tarvitaan.» + +Minua luuli Iivana uudeksi nimismieheksi, jonka oli kuullut Helsingistä +tulleen kyttyräisiä kiinni ottamaan. Olin näet kotimatkalla varustanut +lakkiini virkamieskokardin, kuten setä oli käskenyt minun tehdä, jos oli +tarpeellista todistaa virkamiesoikeuteni. Iivana huomasi sen nyt, ja se +kohotti nähtävästi suuresti hänen kunnioitustaan minua kohtaan. »Juuri +tuommoinen», hän sanoi, sormellaan osoittaen kokardia, »oli Kakolan +isännällä, ja tuo se oli, joka siellä miehet kurissa piti.» + +Aioin jalkarautoihin kuuluvalla niittaustapilla kytkeä vankini kalliossa +olevaan rautarenkaaseen kiinni, mutta Iivana pyysi minua kiinnittämään +hänet vitjoihin, joten hän pääsisi vähäisen liikkumaan. Selitin, että ne +olivat järven pohjassa kiinni; mutta Iivana oli ne pian vetänyt maalle. +Syvälle oli pohjasora ne peittänyt, mutta kun ne ensin rupesivat +vähäisen liikkumaan, tulivat ne kuitenkin kuin tulivatkin maalle. +Ilkeältä minusta tuntui täten niitata mies kallioon kiinni, mutta muuta +neuvoa ei ollut -- muutenhan en olisi päässyt minuutiksikaan itse +vapaaksi --, mutta Iivanasta oli asia juuri niinkuin olla pitää, ja hän +vielä kiittikin minua, että annoin hänelle näinkin suuren +liikkumisvapauden. Kallio oli aivan sileä. Iivanan liikkumisalalla ei +ollut ainoatakaan esinettä, millä hän olisi voinut kahleitaan särkeä. + +Olin perin väsynyt ja perin nälkäinen. Vaikka minulla oli ollut eväät +mukanani, en ollut päivällä syönyt, tahdoin vain niin pian kuin +mahdollista ehtiä saarelleni takaisin. Keitin aika ison leipäkeitoksen +ja tarjosin Iivanalle suuremman osan, mutta Iivana ei sanonut syövänsä +ikinä, ennenkuin leilinpohja oli tyhjänä. Ja samassa hän rupesi +uudestaan ryyppäämään minun voimattani mitenkään häntä estää. + +Sitten kun olin siirtänyt veneet sataman toiselle rannalle, missä Iivana +ei ylettynyt niihin, lähdin hovilinnaan, jossa kaikki oli kuten +lähtiessänikin. Panin heti maata. Mutta minun kävi kuten usein käy, että +kun on liikaa väsyksissä, niin ei jaksa edes nukkuakaan. Edellisen yön +tapahtumat kummittelivat silmissäni ja estivät unen. Sedän ja Villen +kohtalo rupesi minua yhä enemmän vaivaamaan. Tiesin varmasti, etteivät +he olisi minua yksinään korpeen näin pitkäksi ajaksi jättäneet, ellei +olisi jotakin tapahtunut, joka esti heitä tulemasta takaisin. Pahimmat +aavistukset rupesivat minua vaivaamaan. Miehet, jotka oli vietävä +vankilaan, olivat rohkeita, viekkaita roistoja, jotka eivät tulisi +vähääkään epäröimään, jos toivoivat murhalla voivansa saada vapautensa +takaisin. Sen he olivat jo kiinniottotilaisuudessa kyllin selvästi +näyttäneet. Koetin kuitenkin rauhoittaa itseäni sillä, etteivät setä ja +Ville olleet ensimmäistä kertaa tämänlaatuisella matkalla. + +Pari tuntia maattuani oli uni kauempana kuin koskaan. Nousin, puin +päälleni ja istuuduin kirjoituspöydän ääreen. Katseeni kiintyi tuohon +vihattavaan kirjainlukkoon, joka minulta esti tien niihin salaisuuksiin, +jotka tämä pöytä -- olin varma siitä -- kätki. Teräaseen käyttäminen +salaisuuden ilmisaattamiseksi oli minusta pyhäinryöstöä. Hyvin +luultavalta minusta tuntui, että nuo seitsemän kirjainta, jotka lukon +avasivat, muodostivat jonkin sanan tai sanayhdistelmän, jotenkin sillä +tavalla kuin ns. kauppanumerot, ne kirjaimet, joilla kauppiaat +tavallisesti merkitsevät tavarainsa sisäänostohinnan. Jos kirjaimet +muodostivat sanan, voisi ehkä sanakirjan avulla löytää oikean. +Sanakirjoja oli kirjastossa useita ja erikielisiä. + +Pöydällä edessäni lepäsi vielä Pascalin »Pensées». Ikäänkuin leikilläni +rupesin vääntämään laattoja tämän mukaan. Ensimmäiseltä laatalta löytyi +todella »p» ja toiselta »e». Kun kolmannelta löysin »n»-kirjaimen, +rupesi asia herättämään mielenkiintoani, ja kun samassa muistin, että +viidennellä laatalla on muitten kirjainten ohessa myöskin korkomerkillä +varustettu »é», rupesivat kätesi vapisemaan niin, että vaivalla sain +neljännellä laatalla olevan »s»-kirjaimen ja tuon »é»-kirjaimen samaan +riviin edellisten kirjainten kanssa. Sain kuudennen ja seitsemännenkin +kirjaimen paikoilleen. Lukko ponnahti auki. Sattuma oli minulle antanut +oikean sanan. »Ajatukset» (pensées) avasivat lukon. + +Jännitykseni tuon pitkällisen väsymyksen jälkeen oli ollut liian suuri. +Tunsin pahoinvointia ja minun oli pakko panna maata. Pahoinvointini +hälveni hetken perästä ja nukuin rauhalliseen uneen, josta heräsin vasta +seuraavana aamuna. + +Noustuani en hennonut vielä avata kirjoituspöydän laatikkoa, vaan menin +ensin vankiani katselemaan, saadakseni sitten päivemmällä +häiritsemättömässä rauhassa laatikon aarteita tarkastella. Iivana nukkui +leili päänalustana; näytti juopuneelta. Istuuduin rannalle onkimaan, kun +mieleni teki tuoretta kalaa aamiaiseksi, ja onnistuin myöskin saamaan +useita keskikokoisia taimenia. Silmäni kääntyivät aina uudestaan järven +eteläistä päätä kohti, ja juuri kun lopetin kalastukseni, olin +huomaavinani kaukana järvellä jotain. Vihdoinkin! Kiiruhdin varmuutta +saadakseni taloon ja samalla vauhdilla torniin, josta kiikarin avulla +näin, että esine oli vene, ja että veneessä oli kaksi miestä. Nyt en +epäillyt enää sedän ja Villen paluuta. Poikamaisessa ilossa päätin ottaa +heidät kunnialaukauksella vastaan. Kiiruhdin etsimään tornin +varastohuoneista, löytäisinkö kanuunaan kuuluvia ampumavaroja. Löysinkin +aika ison ruutinassakan. Kuulaa en tarvinnut. + +Kanuuna, joka oli runsaasti parin metrin pituinen, liikkui lavetillaan +niin helposti, kuin se olisi äsken sille asetettu, ja sain sen +vaikeudetta panostetuksi. Enempää kuin neljä kourallista ruutia en +uskaltanut siihen panna, kun en ollut koskaan nähnyt, paljonko kanuunaan +on tapana panna. Sen verran kuitenkin uskalsin, sillä ruuti oli +arvatenkin vanhuuttaan heikkoa. Sankkiruudiksi särjin haulipatruunan, +sillä järeä kanuunanruuti ei juossut sankkireiästä esille. Rupesin nyt +uudestaan kiikarilla tarkastamaan venettä ja kun erotin soutajalla +olevan punaisen paidan, jommoista Ville käytti, käänsin tykkini suun +järvelle päin ja sytytin. Pamaus oli semmoinen, että olin lentää +selälleni. Kyllä ruudissa oli vielä voimaa. Kun tuuli oli ajanut +savupilven sivulle, näin, että soutaja seisoi veneessä ja kädellä +varjostaen silmiänsä katsoi tänne päin. Hän oli siis kuullut +laukaukseni. + +Menin heti rannalle, jossa tapasin Iivanan puoliselvänä istuvan syvissä +mietteissä. Hän oli herännyt kovaan ukkosenjyrinään, vaikka taivaalla ei +näkynyt ainoatakaan pilveä, ja hetken perästä oli ilmassa tuntunut +selvää ruudinhajua. Tämä ei ollut luonnollisilla keinoilla tapahtunut. +Kummia oli odotettavissa. -- En katsonut tarpeelliseksi antaa hänelle +mitään selvitystä, kehoitin häntä lakkaamaan ryyppäämästä, etteivät +viinahiidet häntä vaivaisi. Vastaus oli pitkä kulaus leilistä, joka +vielä oli melkein puolillaan, ja Iivana pani uudestaan maata ja nukkui +melkein heti. Tarjottua ruokaa hän ei ottanut vastaan. + +Perkasin kalani, ja kun vene oli noin neljänneksen päässä rannasta, +laitoin padan tulelle. Setä piti taimenia parhaimpina keittokaloina, ja +miehet olivat arvatenkin nälissään. Katoin oikein vieraspöydän +nurmikolle, ja Villen hapankaalirasia rehenteli tinalautasten keskellä. + +Vene oli nyt niin lähellä, että setä rupesi ohjaamaan sitä puron suulle. +Astuin rannalle, huusin ja viittasin sedälle ohjaamaan tänne. Ville oli +vetää aironsa poikki, ennenkuin viittauksilla sain hänet ymmärtämään, +mitä tuohikupuni merkitsi. Muutaman minuutin perästä oli pienessä +satamassani kolme venettä. Ville katseli molempia kotiveneitä ja sanoi +viitaten niihin: »Sinulla kai on väkeä täällä niinkuin helluntain +epistolassa?» Vastasin vain: »Ei liikoja ole.» Miehet astuivat maihin, +ja kättelimme sydämellisesti. Setä oli tavattoman kalpea, mutta ei +näyttänyt sairaalta. Kysyin, kuinka he olivat viipyneet niin +odottamattoman kauan? Ensin ei kumpikaan vastannut, mutta sitten Ville +vastasi: »Silloin haaksi haltiaton, kun on kippari kipeä.» + +Muutaman minuutin perästä oli keitokseni valmis, ja ruokahalua ei +puuttunut. Aterian aikana rupesi setä kertomaan matkasta, joka oli +mennyt sekä nopeasti että onnellisesti aina viimeiseen majataloon asti. +Siellä oli vangeilla kai ollut joku ystävä, joka oli onnistunut +kähmimään rautakouralle veitsen. Heidän tultuansa metsätaipaleelle oli +tämä äkisti lyönyt setää, jonka vieressä hän istui, veitsellä ja samassa +hypännyt rattailta ja pujahtanut metsään. Ville, joka ajoi jäljessä, oli +jättänyt oman vankinsa kyytimiehen haltuun ja hetken perästä saavuttanut +karkurin. Kun tämä, vielä verinen veitsi kädessään, yritti lyödä, oli +Ville löytämällään karahkalla lyönyt rautakouraa käsivarteen. Käsivarsi +katkesi, veitsi putosi maahan ja karkuri antautui, ilkeästi kehuen, että +oli edes yhdeltä nimismieheltä hengen saanut. Käsiraudat olivat +kuitenkin estäneet rosvoa ohjaamasta iskuansa oikeaan paikkaan. Haava +oli tosin suuri ja verenvuoto oli runsas, mutta rosvon ilkeä aikomus ei +toteutunut, ja molemmat miehet saatiin onnellisesti oikeaan paikkaan. +Kuitenkin oli lääkäri vasta kahden viikon kuluttua laskenut sedän +lähtemään ja oli varoittanut olemaan vielä jonkin viikon ajan hyvin +varovainen. Sitten saisi elämöidä kuin karhu metsässä, jos haluaisi. +Setä sanoi itse ihmetelleensä suuresti, miten hän saattoi olla niin +pahaa aavistamaton, ettei tarkastanut vankia ennen rattaille astumista. +Mutta käypihän viisaskin vipuhun, hullu huhtovi ohitse. + +Iivana oli maannut äänettömänä jonkin pensaan takana. Mutta samassa kun +lopetimme ateriamme, alkoi hän kuorsata. Kosken pauhinasta huolimatta +kuului hänen kuorsauksensa selvästi. Ville höristi korviaan ja katsoi +kysyvästi minuun. Käskin hänen mennä itse katsomaan. + +Tähän asti oli Ison-Iivanan vangitseminen niitten olosuhteitten tähden, +joissa se tapahtui, minua enemmän hävettänyt kuin ilahduttanut. Mutta +Villen teeskentelemätön ilo rupesi minua sovittamaan. Että Iivanan +vangitseminen juopuneen unessa minua hävetti, ei mitenkään mennyt Villen +päähän. Päinvastoin se oli onnistunut, jopa kiitettävä sotajuoni. Ja +Villeä oli eniten huolestuttanut juuri Iivanan kiinnipito, hän kun +tiesi, että kolme miestä ei pysty panemaan miestä vastoin hänen +tahtoansa rautoihin. Myöskin setä selitti, ettei nimismiehenapulaisen +kannata mitään erinomaista ritarillisuutta osoittaa. Jos mies on pantava +kiinni, on tämä tehtävä ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, oli hän +sitten juopunut tahi selvä. + +Kun Iivana herätessään huomasi vartijain luvun kasvaneen kolmeksi, antoi +hän sedän käskystä suosiolla leilinsä pois. Hän oli sitäpaitsi jo siinä +tilassa, että viinahiidet rupesivat häntä vaivaamaan. Niitä istui kaksi +leilin tapin vieressä ja piti tapista kiinni, ettei hän uskaltanut +tappia avata. Setä ei katsonut mahdolliseksi pitää nyt poliisitutkintoa +hänen kanssaan, vaan lykättiin se vastaiseksi. Ruokaa hän ei ottanut +vastaan, ennenkuin usean päivän perästä, jolloin hän vähitellen rupesi +syömään. Todellakin kurjaan tilaan oli viina tämän ihmisen saattanut. + +Käskin vieraita käymään talossa, kun näinkin lähelle olivat tulleet. +Ilmoitin näet hankkineeni heidän poissaolonsa aikana itselleni talon eli +oikeammin sanottuna linnan, koska se oli linnoitettu. Setä ei oikein +tietänyt, mitä hänen piti ajatella. Hän oli kyllä kuullut tarinat +Latvasaaren kuninkaasta, kuitenkaan koskaan niihin uskomatta. Mutta +kanuunanlaukaus, jonka hänkin oli selvästi kuullut, pani hänen päänsä +pyörälle. + +Sekä setä että Ville olivat hovilinnaani erittäin tyytyväiset. Setä +sanoi, että muutaman viikon telttaelämä kesän aikana on ihanaa, mutta +jos meidän on pakko viipyä täällä koko kesä, on talo hyvä olemassa, +erittäinkin, jos sattuu sateisia aikoja. Ville puolestaan ei paljon tätä +asiaa ajatellut, mutta nuo suuret holvatut kellarit miellyttivät hänen +ammattimieskatsettaan. Hän väitti ensi silmäyksellä huomanneensa, että +ainakin toinen niistä, jossa näkyi ruoanjätteitä, oli linnan vankilaksi +tarkoitettu. Iivanan säilyttäminen oli häntä suuresti huolestuttanut; +nyt hän pääsi siitä huolesta. Minäkin tulin nyt vasta kiinnittäneeksi +huomioni tuon kellarin oven tavattoman paksuun raudoitukseen. Myöskin +lattia oli suurilla neliskulmaisilla kivillä laskettu. Tuuletusaukko, +joka oli suuri ja rautaristikolla varustettu, laski riittävästi valoa +huoneeseen. + +Ville ryhtyi heti valmistamaan sammalista vankilaansa makuusijaa, ja +vielä samana aamupäivänä siirrettiin Iivana uuteen asumukseensa. Hän +tuli suosiolla, osaksi siitä syystä, ettei vastustus kolmea aseistettua +miestä vastaan olisi kannattanut, osaksi ehkä senkin tähden, että hän +luuli viinahiisille mahdottomaksi päästä vankilaan sisälle. +Varovaisuuden vuoksi pantiin Iivanalle vankilaan vietäessä kääre silmäin +eteen. Iivana kiitti hyvin nöyrästi, kun sekä kääre poistettiin silmiltä +että käsiraudat ranteista, mikä antoi minulle aiheen Villen lukittua +oven virkkaa: »Taitaa tuolla miehellä ollakin sydän oikeassa paikassa.» +Ville vastasi kuivasti: »Ehkä niinkin, muu ruumis ainakin varmasti on.» + +Illalla lähdimme kaikki kolme rannalle onkimaan. Olimme jo ehtineet +saada muutamia kaloja, kun äkisti viereiseltä järvenrannalta pamahti +kolme laukausta, ja ilkeä haulien suhahdus kuului. Hyppäsimme heti +rantapensaitten suojaan. Ville ja setä olivat päässeet onnella, mutta +minulla oli kaksi järeätä haulia käsivarressani, kaikeksi onneksi +vasemmassa. Haulit, jotka olivat pienen pyssynkuulan kokoisia, olivat +menneet käsivarren läpi luuta vahingoittamatta ja näkyivät nahan alta. +Ville leikkasi ne heti esille. Käsivarsi oli viikon ajan hyvin arka, +mutta mitään tartunta-ainetta haulit eivät vieneet mukana haavoihin, +koska nämä pian paranivat. + +Ville nosti kepin avulla lakkinsa kiven takaa näkyviin, ja heti paukahti +uudestaan laukaus. Tiesimme siis, mitä meillä oli odotettavana, jos +näyttäydymme rannalla. -- Kyttyräinen miehineen oli palannut Iivanan +kalastuspaikalle, ja pahaa aavistaen olivat miehet ruvenneet kulkemaan +pitkin järven rantaa, kunnes huomasivat meidät. Jos he olisivat +uskaltaneet ryömiä järvenrantaa lyhyemmälle ampumavälille, olisi heidän +julma murhayrityksensä voinut onnistua, sillä onkiessamme ei kukaan +meistä tullut tarkanneeksi vastaista rantaa. Nyt oli ampumaväli liian +pitkä. Kiitimme Jumalaa henkemme pelastuksesta. + +Niin kauan kuin vihollisemme meitä vahtivat, oli meidän melkein mahdoton +päästä saaresta pois, ennenkuin yöt pimenivät. Mutta siihen oli vielä +pitkä odotusaika. Ville ei sanonut jaksavansa niin kauan odottaa. Hän +uhkasi, että ainakin Kyttyrä-Jaskalta itseltään pian »korvat karsitaan +tahi kaula katkotaan». + +Jo seuraavana aamuna täytyi kuitenkin Villen kokea, ettei hän ollut +tietäjän sukua eikä lapsi lappalainen. Hänen rannalle saapuessaan oli +satama tyhjä. Molemmat veneemme oli vedetty maalle vastaiselle rannalle, +ja omalla veneellään soutivat Kyttyräinen ja hänen miehensä uistinta +järvellä lähestymättä kuitenkaan järkevästi kyllä ammuttaville. + +Tällä kertaa olisi käynyt hyvin, jos olisi seurattu minun neuvoani ja +pidetty vahtia rannalla. Kyttyräinen, joka oli erinomainen uimari, oli +jollain tavalla onnistunut pääsemään saarelle ja korjannut kaikki veneet +haltuunsa. Hänen sitä tehdessään olisi ollut helppo asia ottaa hänet +kiinni. Mutta Ville väitti, ettei Kyttyräinen ikinä yrittäisikään päästä +saarelle, niin kauan kuin hän tiesi siellä olevan aseistettuja miehiä. +Ja kun setä kallistui samaan käsitykseen, ei pidetty vahtia. -- Saimme +myöhemmin tietää, että kun Kyttyräinen myöhään illalla oli nähnyt savua +nousevan saaren keskipaikalta, oli hän aivan oikein arvannut, että +olimme kaikki lähteneet sinne, ja silloin hän oli uimalla lähtenyt +satamaamme. Hänen oli onnistunut heittää uistinsiimaan sidottu kivi +rantapensaisiin siten, että saattoi siiman avulla vetää itsensä maalle. + +Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut eikä ollut enää korjattavissa. Kun +setä ja minä tulimme rannalle, oli Ville jo kelopuusta tehnyt lautan, +mutta kömpelö oli tämä alus, jos nopeista liikkeistä tuli kysymys. + +Rannalle tultuamme rupesin heti riisumaan vaatteita päältäni aikoen uida +toiselle rannalle ottamaan veneitä takaisin. Setä ei kuitenkaan laskenut +minua lähtemään. Kyttyräisellä oli helpposoutuinen vene. Hän oli nyt +noin puolen kilometrin matkan päässä saaren rannasta. Mutta kun minun +täytyi virran tähden uida lähes sata metriä saarelta, ennenkuin pääsisin +rannalle, oli selvää, että Kyttyräinen tulisi saavuttamaan minut ennen +takaisin ehtimistäni ja voisi ampua minua luodikolla pysytellen itse +niin loitolla, ettei hänen veneensä olisi saarelta päin ammuttavissa. + +Veneet airoineen, jotka vastaisella rannalla viekoittelivat, olivat +selvästi ainoastaan meitä varten ilkeästi viritetty loukku. + +Kun vihollisemme huomasivat, ettei heidän loukkunsa saanut meitä +houkutelluksi, he soutivat maalle. Hetken päästä höyrysi jo heidän +patansa tulella, joka oli sytytetty noin kolmensadan metrin päähän +saareltamme. + +Ville, joka vanhana kaartilaisena oli hyvä ampuja pitkiltä matkoilta, +pyysi nyt sedältä lupaa saada särkeä heidän patansa palkaksi +veneenvarkaudesta. Mutta setä luuli parhaaksi, että miehet pysyivät +tietämättöminä aseittemme kantavuudesta. Ei hän myöntynyt Villen +pyyntöön silloinkaan, kun yksi miehistä tervehti meitä ampumalla +kahdentoista kaliiberin pyörökuulan meitä kohti. Kuula litistyi kiveä +vasten tuskin kahta metriä sedästä. + +Ampuja oli Kyttyräinen. + +Huomasin sedän punastuvan suuttumuksesta. Jos nyt olisimme tahtoneet +maksaa samalla rahalla ja kaikki kolme tähdäten Kyttyräistä ampuneet +samalla kertaa, on luultavaa, että rosvon henki olisi siihen paikkaan +sammunut. Ville oli kaartissa saanut ampumamitalin siitä, että hän +neljänsadan askeleen päästä oli kymmenen kertaa peräkkäin osunut +tavalliseen kokovartalotauluun. + +Peräydyimme pensaihin. + +Syötyään lähtivät miehet uudestaan järvelle. He näyttivät olevan hyvällä +tuulella, koska rupesivat veneestä ilkkumaan meille, viitaten +veneisiimme, jotka olivat nyt heidän hallussaan. Setää he eivät saaneet +täten ärsytetyksi, mutta näin, miten Villen sormia kutkutti. Hän pyysi +saada lähettää edes pari kuulaa vinkumaan miesten pään yli. Sitten +saisin minä uida veneitä noutamaan, jolla aikaa Ville lupasi vastata +siitä, etteivät miehet yrittäisi minua häiritä. Tietysti hänen ei +tarvitsisi enää ampua ilmaan, jos joku miehistä yrittäisi ruveta +soutamaan. + +Minä olin sillä välin kypsyttänyt toisen tuuman, joka tosin ei tuottaisi +veneitämme heti haltuumme, mutta sen sijaan, jos hyvin kävisi, saattaisi +vihollisemme käsiimme. + +Kanuuna hovilinnan katolla oli rihlattu, ja tähtäyslaite näytti olevan +tarkasti tehty. Se oli siis arvatenkin tarkkakäyntinen ampuma-ase. +Myöskin siihen kuuluvan ruutimitan olin jo löytänyt. Kysyin sentähden +sedältä, enkö saisi yrittää kanuunanlaukauksella ruhjoa venettä. Jos +osaisin juuri vesirajaan, olisi vuoto niin suuri, etteivät miehet +jaksaisi pitää venettä tyhjällään. + +Setä antoi heti myöntymyksensä. Määräsi ehdoksi vain, että yrittäisin +olla osumatta miehiin. Myöskin Ville mielistyi ehdotukseen ja arveli +tämän olevan ensimmäisen kerran, jolloin roistoja vastaan täytyi +turvautua tykistöön. Ainakin Suomessa. Hyvin mielellään olisi hän tullut +minun mukaani, mutta setä arveli, että hän rannalla ehkä voisi olla +suuremmaksi hyödyksi. -- Kiiruhdin siis hovilinnaan, ja kymmenen +minuuttia myöhemmin oli kanuuna panostettu ja sytytysruutia sankissa. +Miehet olivat tulleet vielä lähemmäksi rantaa. Arvioin ampumavälin +olevan 450:n metrin paikoille. Haavojani käsivarressa kirveli ilkeästi, +ja minua ilahdutti jo edeltäkäsin miesten nolostuminen, jos osuisin +heidän alukseensa. + +En voinut heti laukaista asettani, sillä tuuhea koivu oli minun ja +veneen välillä. Ampumaviivan ollessa taas hetken perästä esteetön oli +vene suunnattu suoraan minua kohti. Miesten pyssyt olivat veneen +kokassa, ja miehet olivat nousseet seisomaan tuhdoille. He arvatenkin +lauloivat jotain herjauslaulua meistä, sillä he huitoivat käsillään ja +polkivat tahtia. + +Nyt oli minun hetkeni tullut. Tähtäsin ihan vesirajaan ja vein +sytyttimen sankkiin. + +Onni minulle, että sytytin sivulta päin. Edellisellä laukauksella, joka +oli paljaalla ruudilla ammuttu, kanuuna ei ollut paikaltaan siirtynyt. +Mutta nyt, kun oli noin kolme vertaa enemmän ruutia kanuunassa kuin +silloin ja raskas suippoluoti panoksen edessä, kimposi aseeni enemmän +kuin metrin taaksepäin. Jos olisin seisonut siinä, jossa tähdätessäni +olin, olisi ase surmannut laukaisijansa. Savun poistuttua rupesin +laukaukseni tulosta tarkastamaan. + +Sellaista tulosta en ollut laukauksestani ymmärtänyt odottaa. Vene oli +parrasta myöten vedessä. Yksi mies ui hyvää vauhtia rannalle päin, ja +kaksi pysytteli veneen partaassa kiinni. Tykinkuula oli sattunut ihan +tarkoitettuun paikkaan, oli lyönyt keulan poikki ja siinä olevat pyssyt +pirstaleiksi, halkaissut emäpuun keulasta perään ja jälkimmäiseen +paikkaan tehnyt reiän, josta olisi miehen pää hyvin mahtunut lävitse. +Kuula oli tehnyt hävitystoimensa niin perinpohjaisesti, ettei esineestä +ikinä enää sopinut venettä tehdä. + +Kiirehdin alas rantaan. Setä ja Ville ajoivat lautallaan kaikin voimin +uivaa miestä -- itse Kyttyräistä -- takaa. Huomasin jo selvästi, että +uimari oli tässä kilpailussa voittava, ja pian näin takaa-ajajain +heittävän yrityksensä ja kääntyvän upoksiin menevään veneeseen päin. +Hetken perästä olivat he jo hinaamassa venettä miehineen saartamme +kohti. Hitaasti kävi matka. Heidän lähestyessään rantaa olin jo +pidentänyt rannassa olevaa vetoköyttä parikymmentä syltä. Muuten olisi +rantaan pääsy heille ollut mahdoton. + +Miehet, jotka eivät osanneet ainoatakaan uimaliikettä, olivat jo niin +kangistuneet, etteivät omin voimin päässeet rannalle, vaan heitä oli +autettava. Uupuneesta tilastaan huolimatta he yrittivät ryhtyä +vastarintaan, kun heidät oli käsirautoihin pantava. Ja Iivanan +huonetovereiksi saimme heidät ainoastaan väkivaltaa käyttämällä. +Seuraavana päivänä olivat he kuitenkin sen verran talttuneet, että setä +voi pitää heidän kanssaan poliisikuulustelun. Häpeämättömällä +julkeudella he kielsivät kaiken osallisuutensa Kyttyräisen koplan +rikoksiin. He olivat muka paluumatkalla Suomeen Venäjän Karjalasta, ja +eräs kyttyräselkäinen kalastaja oli tarjoutunut maksua vastaan +veneellään kuljettamaan heidät poikki järven. + +Nyt oli siis Kyttyräinen itse ainoa koko koplasta, joka oli vielä +vapaana. + +Sillä aikaa kuin kävimme viemässä vankimme »vankilaan», oli Kyttyräinen +potkaissut molemmat veneemme vesille, arvatenkin itse jalkaisin +poistuen. Tuuli oli kiihtymään päin, ja huomasimme mahdottomaksi +lautalla niitä nyt enää saavuttaa. Kun minä haavojeni tähden en +kelvannut soutamaan, tarjoutui Ville yksin tuomaan ne takaisin, johon +tehtävään meni kaksi päivää. Veneet ajautuivat näet tuulen mukana aina +järven pohjoiseen päähän asti. Vasta Sitkajoen suulta sai Ville ne +käsiinsä. Takaisin tullessaan hänen tunteensa Kyttyräistä kohtaan eivät +olleet oikein lempeitä. + +Vedettyänsä veneet maalle kysyi Ville minulta, joko olin huomispäivän +päiväkäskyn kuullut. + +-- En ole. Tokko huomiseksi mitään päiväkäskyä annetaankaan? Muutaman +päivän lepo on nyt minun mielestäni hyvin paikallaan. + +-- Olen jotenkin varma siitä, että minun on huomenna lähdettävä +komisariuksen kanssa ajamaan Kyttyräistä takaa. Sinut jätetään taas +kotimieheksi. + +-- Ohoh! + +-- ...sanoi hämäläinen, kun hämmästyi. Mutta tässä ei kelpaa +hämmästyminen. Ellei Kyttyräistä heti ajeta takaa, hän luo itselleen +uuden koplan. Tarjokkaita kuuluu olevan vaikka kuinka paljon, vaikk'ei +hän tähän asti vielä ole tahtonut ottaa väkeä lisää. On luottanut +paremmin tottuneisiin miehiinsä. + +-- Kyllä pitää olla sillä miehellä, joka Kyttyräisen rengiksi ryhtyy, +sydän kivestä ja sekin tervattu. + +-- On niitä ryhtyjiä. Eiväthän ne pikku varkaat ymmärrä ryövärinammatin +vaaroja edeltäkäsin arvata. Laiskoittelijat luulevat sitä +huvittelemiseksi vain. + +-- Ehkei Kyttyräinen perustakaan enää uutta koplaa, kun nyt on näin +huonosti käynyt. Ryhtyy kukaties kunnolliseen elämään. + +-- Kyttyräinenkö moukaksi? Ei ikinä. Kyttyräinen ei ole niitä miehiä, +jotka rahanpuutteesta aikovat köyhtyä. Joko kultaa kukkarossa tai santaa +sieraimissa, se on hänen elämänsääntönsä. + +-- Jos pysyykin roistona, niin eihän tähän matkaan sittenkään niin +rajaton kiire ole. + +-- Kyttyrä-Jaskaa ei voi liian varhain linnaan lähettää. + +Seuraavana aamuna sain sedältä vahvistuksen Villen sanoihin. Samalla +kertaa sain virallisen määräyksen vartioida parhaimman kykyni mukaan +vankeja sedän ja Villen poissaolon aikana. Tämä tehtävä oli minulle +vastenmielinen, ja koetin sedälle ehdottaa Villeä vartijaksi ja itseäni +sedän seurakumppaniksi. Mutta setä luuli itsellään olevan Villestä +enemmän hyötyä Kyttyräisen kiinniottamisessa kuin minusta. Kuten hänellä +tietysti olikin. Minun oli siis nurkumatta antautuminen ikävään +toimeeni. + +Sekä sedältä että Villeltä sain lukuisat neuvot, miten parhaiten voisin +suoriutua tehtävästäni, joka ei ollut aivan vaaraton, vaikkakaan ei +tosin paljon aikaa vienyt. Enin aika meni koukkujen asettamiseen ja +hoitamiseen. Oli näet pakko elättää vangit melkein yksinomaan kalalla. +Joka toinen päivä he saivat kalan lisäksi puoliskon leipää miestä kohti +ja joka toinen päivä yhdeksi ateriaksi jauhopuuroa, sitäkin määrän +mukaan. Kalaa saivat mielin määrin. + +Iltapäivällä valmistuivat matkamiehet ja illalla he lähtivät hyvällä +myötäisellä matkallensa. Ville lupasi tulla »ennen talvea takaisin, jos +siksi saisivat Kyttyräisen kiinni». + +Lähtöpäivä oli 10. heinäkuuta. + + + + +VII. + + +Olin siis taas ypö yksinäni. Vaikka nyt asuin talossa ja vaikka talon +alustassa asui kolme miestä, tunsin itseni paljon yksinäisemmäksi kuin +toverieni edellisen kerran poistuessa. Tämä johtui arvatenkin siitä +vastuusta, joka minua painosti. + +Sedälle en ollut puhunut mitään siitä, että pääsin talon entisen isännän +kirjoituspöytään. Tahdoin mieluummin säästää pöydän tutkimisen siksi, +kunnes saattaisin tehdä sen yksinäni. Tilaisuus oli nyt tullut, ja +päätin jo seuraavana aamuna ryhtyä toimeen. + +Yö kului ilman minkäänlaista häiriötä. Aamulla nousin varhain laittamaan +ruokaa miehilleni. Onneksi oli talossa pata, joka oli juuri parahiksi +suuri kolmen tai neljän miehen päiväannosta varten. Useimmiten keitin +vain aamulla. Annokset riittivät kahdeksi ateriaksi. Illaksi saivat +miehet leipä- tai puuroannoksensa, välistä paistettua kalaa lisäksi. Kun +siihen aikaan vesilintujen rauhoitusaika päättyi jo heinäkuun 15. p:nä +ja järven itäisellä rannalla oli monta pitkää, ruohoisaa poukamaa, +saatoin hyvin useasti vaihtaa kala-annoksen lintuliemeen. Miehet eivät +ainoatakaan kertaa valittaneet ruoasta, niin hävyttömiä, kuin nuo kaksi +viimeksi tullutta muuten olivatkin. + +Päästyäni aamutoimistani vapaaksi oli yksinäisyyden tunne, joka minulle +edellisenä iltana teki elämän niin raskaaksi, kokonaan hävinnyt. Tunsin, +ettei vanginvartijatoimeni ehkä tulekaan niin ikäväksi, kuin olin ensin +kuvitellut. Ukkossade oli yöllä virvoittanut nääntyvää nurmikkoa, +aurinko paistoi nyt pilvettömältä taivaalta. Ikävä oli unohtunut, ja +elämä oli kuin silkkiä. + +Nyt oli aika tullut kirjoituspöytälaatikon salaisuuden päivänvaloon +saattamiseksi. + +Avasin laatikon, jonka avainsana oli minulle nyt tuttu. Laatikossa oli, +kuten olin toivonutkin, melkoisen iso, täyteen kirjoitettu vihko. +Kirjoitus, joka oli ruotsinkielinen, oli tehty vanhanaikaisilla +kirjaimilla, joita vielä seitsemännentoista sataluvun loppupuolella +paljon käytettiin ja jotka siihen tottumattomalle ovat hyvin vaikeasti +luettavia. Se oli ilmeisesti »Latvasaaren kuninkaan» kirjoittama. +Ryhdyin heti lukemaan. + + * * * * * + +_»Nimeni on Pytagoras Stålhahne. Olen syntynyt uudenvuodenpäivänä v. +1740. Isälläni, joka oli matematiikan professori Tarton yliopistossa, +oli tapana sanoa, että kun hänen varansa myönsivät hänet antamaan +minulle vain yhden ristimänimen, antoi hän minulle sen, mikä oli hänen +mielestään arvokkain. Luonnonlahjani ja kasvatukseni ohjasivat minut jo +aikaisin joko tiedemiehen tai soturin uralle. Suoritettuani akateemiset +tutkintoni astuin Ruotsin kuninkaan palvelukseen[1] tykistöinsinöörinä +ja onnistuin jo nuorena saamaan niin suuren luottamuksen, että muutamain +silloin rakennettujen sotalaivain tykistö tehtiin minun kokeilujeni ja +tekemieni mallien ja piirustusten mukaan. Palvelukseni maksettiin hyvin, +ja kolmikymmenvuotiaana pääsin jo tekemään ulkomaanmatkan, mikä tosin ei +antanut minulle toivottua vastausta siihen kysymykseen, jonka tähden sen +olin tehnyt. Mutta sen sijaan se antoi minulle ystävän, joka enemmän +kuin kolme vuosikymmentä on uskollisesti minua auttanut ja jonka avutta +se tehtävä, johon olen elämäni parhaimmat voimani uhrannut, olisi jäänyt +ainaiseksi minulta suorittamatta. Ehkä olisi siinä tapauksessa joku muu +ihminen minua onnellisempana sen suorittanut. Ikuisesti ei olisi voinut +tämä tehtävä suorittamatta jäädä. Se on siksi ihmiskunnalle liian +tärkeä._ + +[1] _Moni liivinmaalainen siirtyi vielä siihen aikaan Ruotsiin._ + +_Isaac Newtonin pani putoava omena ajattelemaan syytä siihen ilmiöön, +jota nimitämme painovoimaksi ja joka on syynä kappalten painoon. Hän +julkilausui sen lain, joka ohjaa kappalten välillä olevaa ns. +vetovoimaa._ + +_Tietääkseni ei ole kukaan näihin asioihin perehtynyt koskaan tullut +ajatelleeksi muuta selitystä tähän asianlaitaan, kuin että luonnossa on +olemassa voima, joka vetää kappaleet toisiinsa niinkuin magneetti +'vetää' raudan luoksensa -- jos tuo ilmiö on vetämistä, mistä asiasta en +tahdo tässä yhteydessä mielipidettäni lausua._ + +_Ja kuitenkin, vaikka jokainen on pitänyt tämän selityksen niin +päivänselvänä, että sen vastaansanomista pidettäisiin varmana +todistuksena järjen vararikkoon joutumisesta, uskallan väittää, että +Newton'in kirjoista ei etsienkään löydetä ainoatakaan lausetta, jota +voisi pitää tukena siihen, että Newton itse oli vakuuttunut tämän +selityksen varmuudesta. Asia on täten selitettävissä. Sitä en kiellä. +Newtonin nero riitti itse tosiasian varmistamiseen, mutta se ei +riittänyt tuomaan ilmi sen syytä. Ja tämä suuri tiedemies halveksi +esittää tosiasiana sellaista, joka on kyllä hyvin otaksuttavaa ja jota +monet ilmiöt tukevat, mutta joka kuitenkin pysyi vain hypoteesina, +varmaa tieteellistä todistusta vailla._ + +_Tähän näin päivänselvänä pidettyyn selitykseen en ole koskaan uskonut. +Painovoiman lain voi selittää toisestakin syystä johtuvaksi kuin +kappaleissa olevasta vetovoimasta, joka ne vetäisi toisiinsa. Voi +ajatella, että on luonnossa olemassa jokin voima, joka *avaruudesta +käsin vaikuttaa paineena ja painaa kappaleet toisiansa kohti*. Tämä +voima siis niin sanoakseni työntää maan ja maan päällä olevat »painavat» +kappaleet toisiansa kohti._ + +_Kappaleissa ei ole siis olemassa mitään semmoista vetovoimaa, joka ne +vetäisi toisiinsa. Vaan niiden ulkopuolella on olemassa luonnossa oleva +paine, joka ne painaa toisiinsa. Tästä syntyy kappalten painoksi +nimitetty ominaisuus. Tämä on minun vakaumukseni. Ja tämä vakaumus ei +ole nyt enää hypoteesi. Se on minun todistamani tosiasia. Ja +todistukseni luonne on semmoinen, että jokainen, joka on tämän +todistukseni nähnyt -- sanon tahallani: nähnyt --, hyväksyy heti +selitykseni._ + +_Selitykseni ulkoapäin tulevasta paineesta oli minullekin vuosikymmeniä +hypoteesi vain, rakas hypoteesi. Mutta kun ensimmäisen kerran +hypoteesistani johtuvalla tavalla onnistuin kumoamaan painovoiman, +muuttui hypoteesini tieteelliseksi tosiasiaksi, faktumiksi. Ja vaikkakin +tämä tosiasia on minut ajanut elinkautiseen maanpakoon, en kadu +sittenkään elämäntyötäni. Yhden, tai oikeammin kahdenkin ihmisen +elinkautisella maanpaolla ei ole liian kalliisti maksettu keksintö, +josta ihmiskunnalle tulee koitumaan suurempia etuja kuin kaikista niistä +keksinnöistä yhteensä, mitkä tähän asti on tehty. Sanani voivat tuntua +itsestään ylvästelyltä, mutta ne eivät sisällä liioittelua, olen siitä +varma._ + +_Viittasin siihen, että keksintöni on minulle itselleni ja pojalleni +tuottanut tuhoa. Minulle on käynyt niinkuin tuolle muinaiselle +keksijälle, joka näytti keksintönsä keisarilleen. Kun keisari +kysymyksestään sai tietää, ettei kukaan muu ihminen voinut tehdä sitä, +mikä keisarin nähden oli tehty, käski hän palvelijansa paikalla surmata +keksijän. Muuten hänen keksintönsä veisi tuhansilta ihmisiltä heidän +jokapäiväisen leipänsä. Minua ei surmattu, ja olen siitä kiitollinen, +sillä pääsin siten elämäni työn päättämään, täydentämällä ja +tieteellisesti selittämällä keksintöäni. Tämä työ, joka on vaatinut +kolmattakymmentä vuotta, on tällä saarella suoritettu._ + +_Sillä kun kuninkaalleni uskoin salaisuuteni, tarjoten sen ensi sijassa +omalle kansalleni, luuli hän sitä ensin joksikin sopimattomaksi +ilveilyksi. Mutta kun hänen ja neljän upseerin läsnäollessa nostin tuhat +kiloa painavan kanuunan lavetiltaan ja tein sillä, ikäänkuin sotilas +kiväärillään kuninkaalle kunniaa, joutui kuningas pelästyksestä +suunniltaan ja karkoitti minut tähän kaukaiseen seutuun. Kuoleman uhalla +minun on kielletty ikinä poistumasta tästä takamaasta. Minua luullaan +jumalattomaksi taikuriksi._ + +_Sinä, joka nämä sanani luet, ihmettelet. Et voi sanojani todeksi uskoa. +Astu sentähden tämän talon katolle. Sieltä olet löytävä malmista valetun +kanuunan, jonka »paino» on 800 kiloa. Se »painaa» 800 kiloa siinä +ymmärryksessä, että sen *vis inertiae*, sen hitausvastus on 800:n kilon +painoisen esineen hitausvastus. Ellen olisi tätä hitausvastusta siihen +jättänyt, ei sillä voisi ampua -- potkahdus lennättäisi sen metsään. +Nosta kanuuna lavetiltaan olallesi. Se ei ole raskaampi kuin +samankokoinen paperikäärö. Vaikka kuinka korkealle ilmaan saat sen +nostaa. Mutta varoitan sinua laskemasta sitä edes kymmentä senttimetriä +alemmaksi, kuin se lavetilla maatessaan on. Sillä silloin uhkaa jo +vaara, että se poistuu siitä tasapainotilasta, jonka olen sille +määrännyt, ja ruhjoo jalkasi. Mutta niin pian kuin se taas saatetaan +tasapainotasoonsa tai korkeammalle, ei se ole enää painolain tavallisen +voiman alainen._ + +_Kehoitan sinua tämän tekemään. Vasta pidettyäsi kanuunaa olallasi lue +kirjoitukseni jatko. En ole näet tätä kirjoittanut jonkun sellaisen +luettavaksi, jonka järki, jos se on terve, kieltää hänet sanojeni +totuuteen uskomasta, kunnes hän ensin on itse kokenut, että puheeni on +tosi -- -- --»._ + + * * * * * + +Tähän asti olin jonkinlaatuisella ihmettelyn sekaisella uteliaisuudella +lukenut muistiinpanot. Mutta nyt läjähdytin vihon kokoon ja heitin sen +laatikkoon takaisin. Jo olin saanut ne tiedot tämän talon entisestä +asujaimesta, joita olin niin hartaasti halunnut. + +Se, joka tuommoisia tieteellisiä hullutuksia haaveilee, sopinee +ikiliikkujan keksijäksi tai joksikin sen tapaiseksi. Mutta merirosvoksi +hän ei kelpaa. Mikään valtiollinen vehkeilijä hän ei myöskään ole. Joko +hän on todella ollut sotaväessä insinööri, joka mielenvikaiseksi +tultuaan on käynyt ympäristölleen niin vaivaa tuottavaksi, että on ollut +pakko karkoittaa hänet tähän kaukaiseen valtakunnan osaan, taikka on +karkoituskin hänen sairaan mielentilansa kuvitteluja. -- +Parempionniseksi olisin suonut näitten suojien entistä asukasta. Se +minussa kuitenkin herätti tyydytyksen tunteen, että tuonlaatuiset +mielenvikaiset useimmiten ovat persoonallisesti onnellisia ihmisiä. +Heidän aatemaailmansa ei tuota heille pettymyksiä, vaan runsasta +tyydytystä. Latvasaaren kuningas oli omistanut kaikki, mitä +jokapäiväisen elämän tarpeisiin kuuluu, jopa runsaassakin määrässä. +Mielisairaudestaan hän muistiinpanoistaan päättäen ei ollut itse +tietoinen, ja hänen poikansa on kaiketikin hänestä pitänyt hellää +huolta. Hän on ehkä pitänyt itseänsä yhtä onnellisena ihmisenä kuin +muinainen Lydian kuningas, jota vain Solon ei voinut onnelliseksi +katsoa. + +Ajatukseni olivat käyneet ikäviksi. Haihduttaakseni ikävystymistäni +lähdin saarelle kävelemään, ja pian olivatkin ajatukseni taas +nykyisyydessä kiinni. Mutta arvaamaton löytö vei ne uudestaan tämän +saaren entiseen asujaimeen. Saaren pohjoisessa päässä oli muutamien +jättiläiskoivujen varjostamana hautakappeli: saman miehen hauta, jonka +elämäkerran alku hetki sitten oli kääntänyt ajatukseni miettimään +ihmiselämän kohtaloja. Olin käydessäni edellisen kerran tässä paikassa +tullut kulkeneeksi hautarakennuksen pohjoiselta puolelta, miltä sivulta +se oli kokonaan tiheitten pensaitten peitossa. + +Hautakappeli, jos sitä siksi voi sanoa, oli tehty yhdestä ainoasta +suunnattoman suuresta ruskeanpunaisesta graniittilohkareesta. Sen +ulkosivuihin ei ollut kivihakku koskenut, mutta oviaukko, joka oli +etelään päin, ja itse hautakammio oli taiteellisesti hakattu ja +kaunistettu. Oviaukon sulki takorautainen ristikkoportti, joka oli +todellinen taidetaonnan mestariteos. Keskellä hautakammion lattiaa +lepäsi korotetulla ruumisalttarilla kaksi mustasta graniitista tehtyä +kaunista ruumisarkkua, joista kuitenkin toinen oli tyhjä. Sen kansi oli +asetettu lattialle. Takaseinässä oli kaksi valkoista marmoritaulua. +Toiseen oli latinankielellä kaiverrettu hautakirjoitus: + + TÄSSÄ LEPÄÄVÄT + SEN MIEHEN MAALLISET JÄÄNNÖKSET, + JONKA NIMI ELÄMÄSSÄ OLI + PYTAGORAS STÅLHAHNE. + + Hänen elämäntyönsä on kerran tuottava ihmiskunnalle + *suuren maallisen siunauksen*. + Älkööt ihmiset sitä kiroukseksi kääntäkö. + +Syntymä- ja kuolinvuodet puuttuivat, mutta varsinaisen hautakirjoituksen +alle oli kaiverrettu ajatelma »Principes mortales, respublica aeterna», +mikä jotenkin vastaa suomalaista sanontaa »mahti ei mene maan rakohon, +vaikka mahtajat menevät». + +Edessäni oli siis saman miehen hauta, jonka sekapäisiä muistiinpanoja +äsken myötätuntoisena olin lukenut. Tyhjä arkku oli tietenkin pojalle +varattu. Paikka teki korkeine lehtevine koivuineen keskellä kosken +kohinaa erinomaisen rauhaisan leposijan vaikutuksen ja herätti minussa +vakavia ajatuksia kaiken maallisen katoavaisuudesta. Istuin kauan +hautakammion edessä syviin mietteisiin vajonneena. + +Mutta elävä elämä vaatimuksineen poisti vihdoin nämä ajatukset. Kolme +nälkäistä miestä odotti leipäannostaan, ja minun täytyi kiirehtiä +vainajan nykyisestä asumuksesta siihen asumukseen, missä hän oli +elämänsä päivät viettänyt. + +Illallisen jälkeen istuuduin palatsin portaille. Tähti toisensa jälkeen +ilmestyi taivaalle, tuikkien kesän heikolla valolla. Minut valtasi halu +Stålhahnen tähtitähystimellä katsella tähtitaivasta, ja astuin torniin +nostaen yhdellä ainoalla otteella tähystimen paikalleen katolle. Minulla +oli vähäisen aavistusta siitä, miten tätä kojetta oli käytettävä, ja +muutaman turhan yrityksen jälkeen onnistuin sen avulla hetkisen +ihailemaan jotain vilkkuvaa tähteä. En ymmärtänyt kuitenkaan koneistoa +oikein hoitaa. Tähti poistui näkökentästä enkä onnistunut enää saamaan +kojettani oikeaan suuntaan. Laskin tähystimen säilytyspaikkaansa +takaisin ja aioin poistua. + +Samassa johtuivat mieleeni muistiinpanojen haaveilut kanuunasta, joka ei +muka mitään painanut. Ikäänkuin tuntien sisällistä tarvetta puolustaa +luonnonlakia lykkäsin aseen vaakasuoraan asentoon, kyykistyin, tein +liikkeen muka nostaakseni kanuunan olalleni, ja -- kaamea tunne! -- näin +itseni seisomassa katolla _kanuuna olallani_. Se oli irtaantunut +lavetistaan ja minä kannoin sitä olallani. Semmoinen kauhun tunne +valtasi minut, että kaikki jäseneni kangistuivat ja kanuuna putosi +hirvittävästi jysähtäen tornin vaskikatolle. Vielä tänään en käsitä, +miten tuo saattoi tapahtua minua musertamatta. Kaikki jäseneni olivat +eheät, ja tuo hirvittävä metallimöhkäle makasi jalkaini vieressä. + +Samassa kieltäytyi järkeni uskomasta, että kanuuna oli todella ollut +olallani. Koko tuo ajatus, että olisin tuota esinettä olallani kantanut, +tuntui minusta niin mielettömän hullunkuriselta, että purskahdin aika +nauruun. Noituus murtui. Ymmärsin, että olin puolipimeässä tullut +jotenkin irroittaneeksi kanuunan lavetistaan ja että se oli luiskahtanut +katolle. Äkillinen pelästys oli samassa tajuntaani loihtinut haaveilijan +väitteet, jotka aamupäivällä olin lukenut, ja saattanut minut luulemaan +ne nyt itse toteuttaneeni ja todella kantaneeni hänen kanuunaansa. +Tuommoisia hullunkurisia kepposia voi mielikuvitus tehdä sille, joka ei +sitä ajoissa ohjaa, vaan lukee hulluttelijan kaikkia hullutuksia. + +Olin siis päässyt selvään tajuntaan takaisin. Se minua vain suututti, +että varomattomasti olin saattanut kanuunan semmoiseen kuntoon, ettei +sillä voinut ampua. Ehkä onnistun huomenna saamaan tuon raskaan +möhkäleen takaisin paikallensa, että voin ampua asianomaisen +kunnialaukauksen, kun setä ja Ville palaavat viimeinen pahantekijöistä +mukanaan. Hyvä, ettei edes katto aivan pahoin särkynyt. + +Ja kuitenkin! Muistin niin selvästi, miten nousin kyykistyneestä +asennostani ja seisoin tuossa katolla kanuuna olalla. Tuo vaikutelma oli +miltei poistumattomasti tajuntaani kaivertautunut. Mutta järki kielsi +sen. Ja ihminen on järkiolento. Ellei hän aistimiensa vaikutelmia +järjellänsä ohjaa, hän pettyy surkeasti. + +Menin nukkumaan ja nukuin yöni oivallisesti. Monta hullutusta voi +kesäinen yö loihtia ihmisen aivoihin, mutta aamulla ne ovat haihtuneet +kuin savu tuuleen. Nyt aamulla olivat aivoni taasen mitä parhaimmassa +kunnossa. Hymyillen kuvittelin itsekseni, mitä Ville tai setä +tuumisivat, jos rupeaisin heille unennäköjäni kertoilemaan. Paljon +pilkkaa tulisi varmaan osakseni. Viisainta oli olla niistä mitään +kertomatta. + +Päästyäni talousaskareista vapaaksi menin katsomaan yöllisten +hulluttelujeni näyttämöä. Lavetistaan irtaantunut tykki oli siinä käsin +kosketeltavana todistuksena, etten ollut koko tuota tapahtumaa +sängyssäni maaten uneksinut. + +Yliseltä löysin pian muutamia väkipyöriä taljoineen. Muutamista +tukevista riu'uista laitoin kolmijalkaisen nostohevon, ja +päivällisaikana rupesi kanuuna nousemaan siitä kolosta, minkä se oli +kattoon tehnyt. Nostaminen ei kestänyt montakaan minuuttia. Kanuuna +lähenteli lavetin korkeutta. Tunsin miten vastus äkisti rupesi +vähenemään, ja kun kanuuna oli lavetin tasalla, höltyi samassa +taljaköysi. Vastus oli lakannut. Hilasin vielä. Kanuuna nousi. Nyt se +oli puoli metriä lavettia korkeammalla. Siirsin lavetin kanuunan alle ja +laskin taljaköyden kädestäni. Kanuuna jäi riippumaan ilmaan. Se ei +jaksanut voittaa hankausta väkipyörissä eikä painunut paikalleen +lavetille. + +Jo rupesi asia minua peloittamaan. Olenko järjiltäni? Nythän on +sydänpäivä ja päivänvalo niin selkeä, kuin miksi aurinko voi sen tehdä. +Kieltäydyin uskomasta öisiin kummitusnäkyihin. Kieltäydyin uskomasta, +ettei lähes tonnin painava malmikappale jaksa voittaa väkipyörien +kitkaa. Rupean siis taljojani tarkastamaan. Niissä täytyy jonkin olla +epäkunnossa, koska eivät laske tykkiä painumaan paikalleen. Mutta vikaa +on mahdoton löytää. Painan kanuunaa alaspäin. Taljat rahisevat ja +kanuuna painuu hiljaa paikalleen lavetille. + +Menin heti tornista pois. Kun järki ja aistimet ovat näin ilmeisessä +ristiriidassa, ei ole suotavaa seistä korkealla katolla. Ellei tämä +saari ole ihan noiduttu, selkenee kai kummitus minulle ennen iltaa. + +Päivällisen jälkeen oli tapahtuma minusta mahdottomampi kuin koskaan. +Koetin ratkaista vaikeaa matemaattista tehtävää ja onnistuin. Mikään +tilapäinen järjen kykenemättömyys toimintaan ei minua siis vaivannut. +Ehkä jotkut aivosolut, jotka matemaattisiin tehtäviin eivät olleet +tarpeen, olivat joutuneet epäkuntoon. Niin uskoin. + +Uudestaan lähdin nyt torniin ja poistin nostohevon taljoineen. +Arastellen kyykistyin vielä kerran kanuunan alle, tartuin siihen käsin +kiinni ja toivoen tällä kertaa järjellisempää tulosta oikaisin itseni +pystyyn. + +Seisoin siinä vielä kerran kanuuna olalla. + +Tällä kertaa en pelästynyt. Hylkäsin kaikki järkipäätelmät ja päätin +olla järjetön, jos aistimieni todistus vaatii minua sitä olemaan. Nostin +kanuunan molemmin käsin niin korkealle, kuin kädet ylettyivät. Se ei +ollut mitenkään raskaampi kuin paperikäärö. Painolaissa oli jokin vika. + +»Vasta pidettyäsi kanuunaa olallasi lue kirjoitukseni jatko.» + +Salamantapaisesti uudistuivat nämä sanat muistiini. Annoin painolain +olla painolakia ja järjen olla järkeä. Panin varovaisesti kanuunan +takaisin paikalleen ja kiiruhdin alas. + + * * * * * + +Vapisevin käsin otin käsikirjoituksen esille ja ryhdyin tällä kertaa +monin verroin suuremmalla harrastuksella lukemiseen. Käsikirjoitus +jatkui näin: + +_»Olen sanonut, että ensimmäinen ulkomaanmatkani, jonka tein jo +kolmikymmenvuotiaana, ei antanut minulle vastausta siihen kysymykseen, +joka oli matkan aiheuttanut, mutta antoi minulle sensijaan uskollisen +ystävän._ + +_Matka tehtiin Egyptiin, lähemmin sanottuna nykyisen Assuanin (lue: +Essjenin) -- vanhain Syenen -- kivilouhoksiin. Laskuni ja tutkimukseni +olivat näet vieneet minut siihen johtopäätökseen, että vanhoilla +egyptiläisillä on täytynyt olla jokin salainen tieto, joka teki +kappaleet heidän käsissään kevyemmiksi kuin ne muuten ovat. Toisin +sanoen: he tunsivat jonkin tavan, jolla voivat painolain voimaa +vähentää. Ellei heidän insinööreillään ole ollut toisia tietoja luonnon +voimien käyttämisestä ihmisen palvelukseen, kuin nykyajan ihmisillä on, +ei heille olisi käynyt mahdolliseksi kuljettaa noita mahdottoman suuria +kivilohkareita, jotka vielä valtavina näytteinä todistavat myöhemmän +ajan ihmisille heidän nerostansa._ + +_Tarkoitukseni oli siis kiviltä houkutella heidän salaisuutensa, jos +niillä semmoinen oli._ + +_Assuanissa tutustuin erääseen arabialaiseen, jonka harrastukset olivat +omansa tekemään meistä ystävät. Hän samoin kuin minäkin oleskeli päivät +pitkät kivilouhoksissa, joista hän etsi muinaismuhamettilaisia +käsikirjoituksia. Kun kummankin harrastukset siis olivat tieteellisiä, +mutta emme kuitenkaan tarvinneet toisissamme kilpakumppania pelätä, +saatoimme olla toisillemme suureksikin avuksi. Sovimme, että jos +jompikumpi meistä tekee löydön toisen tutkimusalalta, hän empimättä +antaa sen toiselle. Hyvä vaihtokauppa siis, joka ei voinut muuta kuin +tuottaa hyötyä kummallekin. Ja kun minulla oli onni löytää +koraanikäsikirjoitus yhdeksänneltä vuosisadalta, joka Akmedin -- se oli +uuden tuttavani nimi -- mielestä oli verrattoman arvokas, olin saanut +ystävän koko elämäni ajaksi. Eri uskomme ei häirinnyt ystävyyttämme. +Akmedia ei vaivannut hänen uskolaistensa tavallinen ahdasmielisyys, ja +huomasin pian, että hän tunsi minun uskontoni paljon paremmin kuin minä +hänen._ + +_Sanoin, että yhteinen etu oli aluksi vienyt meidät yhteen. Tämä on +kuitenkin ymmärrettävä niin, että minulla itselläni oli tästä suurin +hyöty. Ilman Akmedia olisi keksintöni ehkä vielä tekemättä. En osannut +näet lukea muinaista egyptiläistä kirjoitusta.[1] *Akmed osasi.* Hän oli +tutkimusmatkoillaan kotimaassaan Arabiassa löytänyt erään korkeasukuisen +egyptiläisen matkustajan hautakiven, jossa paitsi arabialaista +kirjoitusta oli myöskin kirjoitus kahdellakin hänelle tuntemattomalla +kielellä. Vertaamalla eri kirjoituksia toisiinsa sekä niihin +kirjoituksiin, jotka hän oli tavannut egyptiläisistä muistomerkeistä, +hän oli huomannut, että toinen outo kirjoitus oli egyptiläisten vanhaa +ja toinen uudempaa, koptilaista kirjoitusta. Hänen oli onnistunut ne +tulkita ja Assuanissa hän opetti minulle edellisen, jonka itsekin +ymmärsin olevan minun tutkimuksiani varten ehdottomasti tarpeen. +Arabialaisesta käsikirjoituskokoelmasta, joka on kirjastoni +lasikaapissa, olet löytävä täydelliset selitykset tuohon kirjoitukseen +sekä myös useita kirjoituksia tällä kielellä, jotka Egyptissä ollessani +muistomerkeistä jäljensin._ + +[1] _Hieroglyfitutkimus on kuluneen vuosisadan työtä._ + +_Jos olettamukseni vanhain egyptiläisten salaisista tiedoista oli oikea, +on hyvin luultavaa, että nuo tiedot ovat olleet perintösalaisuutena +jollakin erityisellä suvulla tai perheellä, jonka perheen jäsenet ovat +olleet johtomiehinä vuorenlouhimis- ja kivenkuljetustyössä. +Salaisuutensa he pitivät arvatenkin erinomaisen tarkasti kätkettynä, ja +perheen ehkä sukupuuttoon kuoltua oli salaisuus unohtunut ja nuo +suurenmoiset kivityöt pakostakin lakanneet, kun näitä suunnattomia +lohkareita ei enää voitu käsitellä ja kuljettaa. -- Tämä oli teoriani._ + +_Kuten olen sanonut, eivät tutkimukseni Assuanissa minulle tuottaneet +muuta kuin Akmedin uskollisen ystävyyden ja taidon tulkita +muinaisegyptiläisten kieltä. Tämäkään tulos ei ollut halveksittava._ + +_Sillä kaksi vuotta tämän jälkeen sain ystävältäni tämän kirjeen:_ + + _'Akmed Tutkija ystävällensä Pytagoraalle._ + + _Terve. Löysin Assuanista eräästä vuoren käytävästä kirjoituksen, + josta ymmärrän, että on olemassa toinenkin muinaisegyptiläinen + vuorilouhos täältä kaukana etelässä. Tie sinne on hiekka-aavikkoa, + mutta tiellä on ainakin muinoin ollut pari keidasta. Jos voimme + varustaa kuuden kamelin karavaanin, ei ole luullakseni mahdotonta + päästä sinne. Paikalla on kirjoituksen mukaan vettä ja palmupuita. + Minä omistan kaksikymmentä naulaa hopeata. Jos voit hankkia yhtä + paljon, on matkamme taattu._ + + _Ellet sinä matkan vaaroja ja vaivoja pelkää, kirjoita minulle + asiasta ja tule itse niin pian, kuin voit valmistua. Täällä minä + teen tarpeelliset valmistukset. Tuo mukanasi kahdeksan tai + kymmenen semmoista hyvää pyssyä, kuin sinulla täällä ollessasi + oli, ja hyvä varasto ruutia. Lyijyä on minulla. Ellet ole + saapunut, kun on kymmenes kuukausi tästä päivästä lukien kulunut, + lähden yksin._ + + _Elä Herran suojassa. Hyvästi._ + + _Tämän kirjeen kirjoitin 5. p:nä Ramadan-kuuta Hedsjran vuotena + 1188.'_ + + +_Tultuani Egyptistä kotimaahani takaisin olin mennyt naimisiin. Vaimoni +oli rikas. Meille oli syntynyt poika, jonka syntyminen oli maksanut +äitinsä hengen, ja olin surusta syvästi murtunut. Akmedin kirje antoi +minulle elämänhalun takaisin. Mainitun rahasumman kokoon saaminen ei +tehnyt minulle vaikeuksia. Tein siis tarpeelliset varustukset, sain +virkaloman epämääräiseksi ajaksi, uskoin poikani erään sukulaisen +haltuun ja purjehdin ensimmäisellä sopivalla laivalla Espanjaan ja +sieltä Egyptiin._ + +_Kun tapasin ystäväni Assuanissa, oli kaikki tärkeimmät valmistukset jo +tehty. Akmedilla oli kuusi veljeä, kaikki ammatiltaan kamelinajajia. +Nämä olivat äsken palanneet kauppamatkalta sisä-Afrikasta, ja Akmedin +oli onnistunut saada heidät palvelukseensa. Heillä oli omat kamelit; +kaikki näyttivät olevan sitkeitä eläimiä. Matkalla tutustuin miehiin, +jotka olivat kaikin puolin kunnollisia. Harvoin näkee niin upeata väkeä +kuin nuo seitsemän veljestä._ + +_Matkamme hiekka-aavikon läpi ei ollut oikeastaan vaarallinen, sillä +vettä löysimme useassakin paikassa, mutta minulle, joka olin +erämaamatkoihin tottumaton, kovin rasittava. Aavikossa jalka painui +hiekkaan kehräsluuhun asti. Ja kamelilla ratsastaminen ei kuulu elämän +ihanimpiin nautintoihin. Kun kolme viikkoa kestäneen matkan jälkeen +saavuimme sen vuoriston reunalle, mistä alkaen meidän piti ruveta +kivilouhosta etsimään, olin niin lopen väsynyt, että Akmed katsoi +tarpeelliseksi minun tähteni määrätä yhden lepoviikon, josta olin +hänelle hyvin kiitollinen._ + +_Tämä paikka olikin mielestäni oikein lepopaikaksi luotu. +Kahteenkymmeneen päivään en ollut puita nähnyt, lukuunottamatta muutamia +harvoja palmuja, jotka keitailla kasvoivat. Tässä oli todellinen pieni +aarniometsä, vähäisen virran kastelemana. Virta tuli ylängöltä, ja +ihmettelin, mihin suurempaan vesistöön se hopeisen aarteensa laski. +Akmed opetti minulle, että tämmöiset virrat valuvat sanan +kirjaimellisessa merkityksessä hiekkaan. Tämäkin tässä paikassa niin +vuolas ja vesirikas puro katoaisi näkymättömiin siltä vaeltajalta, joka +sen vartta kulkisi kolmen tai ehkä viiden päivän matkan._ + +_Jo muutaman päivän perästä olin niin tointunut, että olisin mielestäni +jaksanut jatkaa retkeä. Mutta Akmed vaati, että määrätty lepoaika oli +täysin käytettävä. Ei voinut tietää, mitkä voimanponnistukset meitä +vielä odottivat. Ja kuten sanottu, itse paikka oli kuin paratiisi. +Ensimmäisenä yönä häiritsi minua shakaalien ulvonta ja leijonain +ärjyminen, mutta näihin ääniin tottuu nopeasti._ + +_Jo kolmantena päivänä ammuin ensimmäisen leijonani. Se kuoli yhdestä +ainoasta kuulasta, mikä on ainakin arabialaisten väitteen mukaan +harvinaista. Huomattava asia on kuitenkin, että arabialaisten +ampuma-aseet ovat useimmiten kurjassa kunnossa. Myöskin heidän ruutinsa +on huonoa. Hyvä asia, että miehilleni toin kotoa kunnolliset pyssyt ja +ampumavarat. Oman pyssyni kuula painaa kolme luotia ja oli läväissyt +leijonan kurkun juuresta reiteen asti._ + +_Määrätyn lepoajan kuluttua jatkettiin matkaa pitkin puron vartta. +Pidimme näet varsin luultavana, että kivilouhos, jos semmoinen oli +olemassa, oli puron läheisyydessä, tai jos puro sai alkunsa järvestä, +järven rannalla._ + +_Edessämme oleva maa, joka oli kiviperäistä, nousi hiljaa. Puron varret +olivat viljavaa maata, suurimmaksi osaksi metsäistä. Metsänriistaa näkyi +paljon, mutta minkäänlaista merkkiä nykyisestä tai muinaisesta +asutuksesta ei missään näkynyt. Ei myöskään näkynyt minkäänlaista jälkeä +muinaisesta tiestä._ + +_Toiveemme supistuivat yhä enemmän, kuta kauemmaksi tulimme._ + +_Neljäntenä päivänä teimme kuitenkin löydön, joka uudelleen elvytti +toiveemme. Auringonnousun jälkeen kuului leiriin omituinen mahtava ääni, +muistuttaen eniten jättiläisurkujen ääntä. Ääni oli kolmisointu ja +kuului selvänä lähes neljännestunnin ajan, jonka jälkeen se heikkeni ja +hetken perästä taukosi._ + +_Annoimme karavaanin jatkaa, kuten ennenkin, puron vartta ja lähdimme +Akmedin kanssa vasemmalle suoraan äänen suuntaan. Kuljettuamme noin +viisi kilometriä avautui eteemme tasainen aukeama. Aukeaman keskeltä +kohosi runsaasti viidentoista metrin korkuinen sfinksi, jonka +tutkimattomat kasvot erämaan kolkossa yksinäisyydessä hellittämättä +katsoivat nousevaa aurinkoa kohti. Miljoonia auringonnousuja olivat nämä +ynseät silmät jo katselleet, nämä kiviset huulet aamulaulullaan +tervehtineet, miljoonia tulevat ne ehkä vielä näkemään ja tervehtimään. +-- -- -- Mahtavan majesteettiuden tunteen herättivät mieleeni nuo +töykeät, mutta ihmeellisen sopusointuiset kasvojenpiirteet. Ja +ajatellessani tämän kivipatsaan rakentajia muistui mieleeni pyhän kirjan +kertomus Baabelin tornin rakentajista, miten he löysivät Sinearin +kedolla sopivan paikan ja alkoivat rakentaa taivasta tavoittavaa +torniansa *tehdäksensä itsellensä nimen*. -- Tuhansia vuosia oli kulunut +siitä, kun tämä muistomerkki, jonka piti läpi aikojen säilyttää +tekijäinsä nimet, oli paikallensa pystytetty. Kaksi yksinäistä +matkustajaa olivat ehkä ensimmäiset, jotka heille omistivat hetkellisen +ajatuksen._ + +_Mahtava todistus oli kuitenkin tämä kivinen kuva, todistus, että jo +tuhansia vuosia sitten oli täällä elänyt ihmisiä, joille työ +jokapäiväisen toimeentulon hankkimiseksi oli suonut aikaa myös +aatteellisiin pyrintöihin._ + +_Sfinksin jalustassa oli neliskulmainen kiviluukku varustettuna +pronssisella rivalla. Suurella voimanponnistuksella saimme sen +paikaltaan nostetuksi. Kapea käytävä johti tämän kuvan onttoon +sisustaan, missä portaat veivät ylöspäin sen päälakeen asti. Ontelon +pohjalla oli paljon hiekkaa, jonka myrskyt olivat vuosisatojen kuluessa +suun reiästä sinne puhaltaneet. Jos siis ontelon pohjassa oli säilytetty +pyhiä esineitä, olivat ne nyt paksun hiekkakerroksen peitossa. Akmed +piti luultavana, ettei ontelon pohja ollut tyhjä. Hiekan poistaminen +olisi kuitenkin vaatinut viikkojen työtä. Niin pitkäksi ajaksi emme +tahtoneet matkamme varsinaista tarkoitusta lykätä, vaan jätimme pohjan +tutkimatta._ + +_Kuvan sisusta ei ollut ihan pimeä. Suuaukosta pääsi näet sen verran +valoa, että kun silmä tuohon puolipimeään tottui, taisi huoneessa -- +sillä huoneentapainen tämä ontelo oli -- jotenkin vapaasti liikkua. +Kaunis kolmisointu, jolla kuva nousevaa aurinkoa tervehti, ei syntynyt, +kuten tuon egyptiläisen kuvan ääni, kivessä olevista raoista. Tämä kuva +oli päinvastoin vieläkin yhtä eheä, kuin se oli tekijäinsä kädestä +lähteneenä. Mutta kuvan suumaloon oli kiinnitetty kultainen soitin. +Kymmenkunta kultaista tankoa oli siten yhdistetty toisiinsa, että kun +ilma puhalsi niitten lomitse, syntyi tuo kaunis ääni. Soitin oli siis +jonkinlainen tuulikantele, jonka pani soimaan yön ja päivän lämpötilan +erotus, mikä aiheutti voimakkaan ilmanvedon suumalossa._ + +_Melkein koko päivä kului sen kirjoituksen jäljentämiseen, joka oli +hakattu patsaan jalustaan. Kirjoitusta oli kahdeksan riviä. Asetimme +jalustaluukun paikalleen takaisin ja kiiruhdimme karavaanimme jälkeen, +jonka saavutimme puron rannalla vasta myöhään illalla. Akmedin veljekset +tulivat hyvin iloisiksi kuullessaan, että toiveet matkan onnistumisesta +olivat taasen kasvamaan päin._ + +_Toiveittemme täyttyminen oli lähempänä kuin taisimme aavistaakaan. +Noustuamme aamulla kohtasi silmiämme ihana näky. Lyhyen päivämatkan +päässä edessämme nousi ylängöstä keonmuotoinen vuorenhuippu, joka noin +kolmensadan metrin korkuisena teki miellyttävän poikkeuksen tasaisen +ylängön yksitoikkoisuudesta. Vuorella näytti kasvavan metsää juuresta +ylimpään huippuun asti, mikä meistä sen verrattain suureen jyrkkyyteen +katsoen tuntui oudolta. Puromme tuli vuorelta päin._ + +_Kaikki olimme iloisella mielellä, yksin kamelimmekin näyttivät ottavan +osaa iloomme astuen reippain askelin vuorta kohti. Jo päivällisaikana +olimme vuoren juurella._ + +_Vuoren kupeet eivät kasvaneet metsää, kuten olimme luulleet, vaan +olivat päinvastoin ihan paljaat ja sileät. Mitä me etäältä katsoen +luulimme metsäksi, oli vuoren erikoinen himmeänvihreä väri. Kivellä oli +näet omituisesti kimalteleva himmeänvihreä värivivahdus. Rakoja ei +näkynyt missään; näytti siltä, kuin koko vuori olisi valettu yhdeksi +möhkäleeksi. Vuorenkupeet eivät olleet aivan tasaisia, mutta pinta oli +kaikkialla sileä, myrskyjen ja sateiden siloittama. Kaikki ihmettelimme +kivilaadun sitkeyttä, koska emme voineet missään huomata ainoatakaan +halkeamaa. Tämän vuoren omistaminen Euroopassa tekisi omistajansa +äärettömän rikkaaksi mieheksi._ + +_Kun sfinksi oli tätä samaa kivilajia, ymmärsimme, että olimme nyt +saapuneet siihen paikkaan, jota olimme etsineet. Jos olisi vielä ollut +jotain epäilystä tässä asiassa, poistui tämä pian kokonaan. Sillä kun +jatkoimme matkaa pitkin puron vartta etsien sopivaa leiripaikkaa, +tulimme paikkaan, jossa oli kaksikymmentäneljä suunnattoman suurta +pylvästä vierekkäin järjestettyinä vuoren juurelle. Pylvästen pituus oli +nyt kolmekymmentä metriä, mutta paksuus vain vähän kolmatta metriä. Yksi +oli keskeltä katkennut._ + +_Jatkoimme kulkua puron vartta vielä kappaleen matkaa, jolloin rupesi +näkymään järvi. Puro tuli siis, kuten olimme arvanneetkin, järvestä. +Laskupaikka oli ihan vuoren juuressa. Vuori nousi vielä jyrkempänä +järvestä kuin maan puolelta._ + +_Kamelinajajat katsoivat paikan sopivaksi leiripaikaksi, kun järven +ranta tässä oli jotenkin korkea ja rannoilla muualla vilisi +krokodiilejä. Joukoittain makasi näitä iljettäviä eläimiä rantojen +matalilla hiekkapenkereillä. Purossa sitävastoin emme niitä nähneet, +vaikka ne muutoin eivät halveksi pieniäkään vesiä, jos vain seutu muuten +heitä miellyttää._ + +_Olimme nyt puron vartta seuraten kiertäneet melkein puolet vuoren +ympärystää. Useassa paikassa olimme jotenkin korkealla vuoren kupeessa +nähneet tummia paikkoja, jotka näyttivät reiäntapaisilta, ja jokaisen +semmoisen paikan alla oli vuoren juurella suunnattomat kiviröykkiöt. Jos +siis vuoren sisustassa oli tehty työtä, kuten arvatenkin oli, oli +luultavasti työssä syntyneet kelvottomat ainekset sysätty ulos noista +rei'istä._ + +_Miehet ryhtyivät nyt valmistuksiin leirin pystyttämistä varten, ja minä +lähdin Akmedin kanssa puron suulle. Tässä aivan puron suulla oli tuo +etsitty sisäänkäytävä vuoreen. Ja upea sisäänkäytävä se olikin, +runsaasti kuuden metrin levyinen ja melkein saman korkuinenkin. Jos nuo +äsken näkemämme pylväät oli tästä otettu, oli todennäköisesti otettu +kaksi vieretysten._ + +_Loivasti nouseva käytävä ei mennyt suoraan vuoren sisustaan, vaan +vuoren järvenpuoleista kuvetta pitkin. Sinne tänne oli jätetty +ikkunantapaisia aukkoja, joten käytävän alkuosa oli hyvin valaistu. Noin +metrin levyinen osa käytävän oikeasta, järvenpuoleisesta sivusta oli +hakattu astuimiksi, joten nousu oli jotenkin mukava. Muutamin paikoin +oli vuoren seinään tehty komerontapaisia aukkoja, ehkä työkalujen +säilyttämistä varten._ + +_Päätimme seuraavana aamuna lähteä löytöretkelle vuoren sisustaan +tarkoituksenamme tunkeutua niin syvälle kuin mahdollista. Tänään ei +olisi kuitenkaan enää paljon voitu saada aikaan._ + +_Seuraava aamu koitti niin ihanana, kuin se ainoastaan näillä +siunatuilla leveysasteilla voi olla. Raitis ilma virkistytti ruumista ja +sielua. Moniväriset papukaijat ja vikkelät apinat antoivat metsälle +eloa, ja korkealta pilvistä vakoili ilman kuningas, kotka, +valtakuntaansa. Tuntui omituiselta tämmöisenä aamuna ryömiä vuoren +koloon taistelemaan kukaties minkälaatuisia pimeyden valtoja vastaan. +Mutta juuri tässä tarkoituksessa olimme erämaan vaivoja uhmailleet. Nyt +toivoimme saavamme korjata vaivojemme palkan._ + +_Jotakin sai kuitenkin tuo vastakohtaisuus aamun valon ja vuoren +sisustan synkkyyden välillä aikaan. Otimme pyssyt mukaamme, vaikka emme +tosin voineet arvata, että ne vihollisvallat, joita vastaan meidän ehkä +oli taisteltava, olisivat ruudilla ja lyijyllä kukistettavia. Ilman tätä +varovaisuuttamme, jonka itse luulimme ihan tarpeettomaksi, emme +luultavasti olisi tulleet elävinä ihmisten ilmoille takaisin._ + +_Ryhdyimme siis tehtäväämme. Pensaista ihan käytävän suulta peloitin +hyeenan, joka ilkeästi meille irvistellen katosi metsään. Näin ensi +kertaa elämässäni tämän iljettävän, pelkurimaisen eläimen. Egyptissä +elää runsaasti sekä hyeenoja että shakaaleja, mutta vaikka olin nyt jo +kahdesti tässä maassa käynyt, en ollut ennen sattunut näkemään +ainoatakaan. Olisin sentähden mielelläni tämän ampunut, mutta se +luikahti niin nopeasti pensaitten väliin, etten ehtinyt ajoissa saada +pyssyä esille._ + +_Olin kuitenkin ottanut pyssyni selästä ja kannoin sitä nyt +kyynärkoukussa. Kaikeksi onneksi. Sillä ensimmäisestä komerosta, joka +oli noin sata metriä käytävän suusta, syöksyi arvaamattamme leijona +meitä vastaan. Eläin ei kuitenkaan heti hyökännyt, vaan laskihe kyyryyn +parikymmentä askelta edessämme. Se ärjyi kauheasti ja pieksi kalliota +hännällään. Ammuimme molemmat yhtaikaa, ja molemmat kuulat osuivat +hyvin. Eläin ei sittenkään heti kuollut, mutta Akmedin kuula oli +vahingoittanut selkärankaa, niin ettei leijona päässyt paikalta +liikkumaan. Latasin nopeasti uudestaan, menin aivan lähelle ja tähtäsin +päähän. Tämä kuula sammutti eläimen hengen._ + +_Samassa olivat miehemme, jotka olivat kuulleet laukaukset, paikalla. +Yksi ainoa mies laahasi kuolleen eläimen käytävän suuhun. Se luisui +kiveä pitkin miltei itsestään. Kaadettu leijona oli hyvin upea eläin. +Sen harja oli pikimusta. Seisoimme käytävän suulla auringonvalossa +katsellen saalistamme. Mieleeni muistuivat pyhät runoilijan sanat:_ + + _Sinä, Herra, lähetät pimeyden: + silloin lähtevät kaikki metsän eläimet liikkeelle. + Nuoret leijonat kiljuvat saalista + ja elatustansa Jumalalta etsivät. + Aurinko nousee: + silloin he vetäytyvät pois luoliinsa + ja panevat siinä maata. -- + Ihminen lähtee silloin työhönsä + ja tehtäväänsä iltaan asti._ + +_Suureksi kummakseni jatkoi Akmed:_ + + _Kuinka monenlaatuiset ovat Sinun työsi, oi Herra! + Viisaasti olet Sinä ne kaikki tehnyt, + ja maa on sinun luomiasi täynnä. + Katso merta, tuota suurta ja laajaa: + lukematon siinä liikkuu vilinä, + eläimiä sekä suuria että pieniä. + Siinä haahdet tietään kulkevat, + Leviaatan, jonka olet luonut siinä leikkimään._ + +_Kysyin Akmedilta, miten hän nämä sanat tunsi? Hän ei vastannut suoraan, +sanoi vain tutkimusretkillään löytäneensä monta kristittyjen pyhää +kirjoitusta. Niitä hän ei ollut hävittänyt, vaan oli lähettänyt ne +paaville, jonka kirjastossa arveli niiden vieläkin olevan. -- Täten ei +olisi mikään tavallinen muhamettilainen menetellyt, ellei ehkä +rahapalkkion toivossa. Tunsin tulleeni lähemmäksi Akmedia kuin ennen._ + +_Lähdimme uudestaan käytäväämme toivoen, että jos käytävässä olisi ollut +useampia petoja, olisivat laukaukset saattaneet ne tulemaan esille._ + +_Ikkuna-aukkoja ei ollut tehty säännöllisin välimatkoin. Huomasimme +kuitenkin käytävän suunnasta, että se vielä kulki vuoren kuvetta pitkin. +Olimme kulkeneet ehkä kolme- tai neljäsataa metriä lyhtyjemme valossa, +kun käytävämme, joka ei ollut enää kuin parin metrin levyinen ja saman +korkuinenkin, taasen rupesi valkenemaan. Tässä oli ikkuna. Olimme +neljäkymmentä metriä järven pinnasta, kuten nuoran avulla varmistimme. +Järven vastainen ranta ei ollut erämaata, vaan laaja ruohoaro. Monta +sataa eläintä näkyi rannan läheisyydessä. Ne näyttivät olevan +antilooppeja. Nyt ymmärsimme, miksi metsässä puron rannoilla oli niin +paljon petoeläimiä. Metsää ei näet täällä missään näkynyt. Petoeläimet +vetäytyivät siis puron rannoille suojaa etsimään. Eipä ihmettä, että +leijonat joka yö meitä ärjymisellään häiritsivät. Heillä oli ruokalansa +arolla ja makuuhuoneensa viidakoissa puron varsilla._ + +_Ikkunan kohdalta johti korkea ja leveä käytävä pohjoiseen, suoraan +vuoren sisustaan. Tämä käytävä meni vaakasuoraan suuntaan. Päätimme +jatkaa samaa käytävää, jota tähän asti olimme kulkeneet ja joka vei +ylöspäin. Piirsimme siis liidulla nuolet vuorenseinään ikkunan +kummallekin puolelle merkiksi, miten paluumatka oli suunnattava. Akmed +sanoi, ettei saa tämmöisessä tapauksessa luottaa vähääkään muistiinsa, +sillä jos vuoressa kerran erehtyy, on muisti samassa myös ihan kuin +kadonnut. Nuoli on paras merkki, ja aina olkoon kärki suunnattuna +vapauteen päin._ + +_Nyt vaelsimme toista tuntia, kulkien monen vuoren sisustaan menevän +käytävän ohitse, ennenkuin taas rupesi päivän valoa näkymään. Tässä +oleva ikkuna oli suuri, viisitoista askelta leveä ja miltei yhtä korkea. +Vuoren sisustaan tästä paikasta menevä käytävä oli kaduntapainen, ja sen +molemmin puolin oli vuorenseinään hakattu huoneita, todellisten +asuinhuoneitten kaltaisia: Näissä huoneissa oli myöskin talouskapineita, +erittäinkin oli paljon saviastioita. Oli ruvennut satamaan, ja Akmed +asetti useita saviastioita ikkunaan, saaden täten jotenkin suuren ruukun +täyteen vettä. Meillä oli vettä mukanamme kuten ruokaakin laskettuna +neljän päivän tarpeeksi, ja sadevettä joimme nyt kylliksemme, jättäen +vielä hyvän varaston paluumatkankin varalle. Aamiaisemme söimme tässä +paikassa. Järveä ei näkynyt tänne, mutta sfinksi näkyi. Vuoren juurelle +oli yhdeksänkymmentä metriä, jos otaksumamme, että allamme oleva +kiviröykkiö oli viidentoista metrin korkuinen, oli oikea._ + +_Tässä paikassa tapasimme ensimmäiset piirtokirjoitukset ja kuvat. +Kaikki kuvat esittivät vuorityöläisten toimia. Kirjoitukset osaksi +kertoivat niitten työläisten tehtävistä, jotka tässä käytävässä olivat +tehneet työtä, osaksi taas ilmoittivat, ketkä työnjohtajat olivat +aikojen kuluessa kussakin huoneessa asuneet. Menimme hyvin moneen +huoneeseen sisälle toivoen löytävämme jotakin tärkeämpää. Eikä toivomme +joutunutkaan häpeään. Erään huoneen seinästä Akmed löysi arabialaisen +piirtokirjoituksen, joka osoitti oikeaksi hänen olettamuksensa, että +hänen uskonheimolaisiaan oli vainojen aikoina täällä asunut. Iloitsin +Akmedin onnesta. Mutta vielä suurempi onni oli ystävälleni varattu. +Seinään oli muurattu kiinni iso neliskulmainen paasi. Tämän paaden +piirtokirjoitus opetti hänelle, että sen takana säilytetään muutamia +vanhoja käsikirjoituksia juuri siltä ajalta, minkä tutkimisen hän oli +elämäntehtäväkseen ottanut. Jos kirjoitukset olivat samoja, jotka hänen +lahkonsa tarinoissa mainittiin, uskoi hän saavansa ratkaisuksi erään +koko muhamettilaiselle maailmalle varsin tärkeän riitakysymyksen. +Ainoilla mukanamme olevilla kivityöaseilla, meisselillä ja +käsivasaralla, hän yritti saada laastia särjetyksi, mutta turhaan. +Laasti oli sementintapaista, erinomaisen sitkeää ainetta. +Käsikirjoitukset saivat jäädä säilytyspaikkaansa, kunnes leiristä +saataisiin parempia työaseita._ + +_Aurinko, joka taasen rupesi näkymään, näytti, että keskipäivä oli jo +ohi, ja Akmed katsoi parhaaksi jättää tämän mielenkiintoisen paikan +tarkemman tutkimisen toistaiseksi. Nyt tahdoimme kiirehtiä eteenpäin._ + +_Jatkoimme siis uudestaan kulkuamme. Yhä vain ylöspäin nousi polku. +Vuoren sisustaan vieviä käytäviä oli tässä useampiakin kuin ennen. Jos +kaikkia näitä käytäviä olisimme ruvenneet pintapuolisestikin tutkimaan, +emme olisi viikossakaan ehtineet vuoren huipulle, johon arvasimme +polkumme meitä johtavan. Ikkunoita oli nyt tiheämmin kuin vuoren +alaosassa, ja iltapäivällä olimme huomaavinamme erään sivukäytävän +vastaisestakin päästä valoa häämöttävän._ + +_Jos huomiomme oli oikea, ei vuoren huipulle ollut enää aivan pitkä +matka. Ilma oli kaikkialla puhdasta ja parahiksi viileää._ + +_Ymmärsimme, ettemme enää päivänvalolla tule ehtimään vuoren huipulle. +Polvitaipeeni rupesivat tuntumaan niin omituisen tylsiltä ja +voimattomilta, ja astuminen liukkailla kiviastuimilla kävi kovin +raskaaksi. Akmedin luisevia sääriä eivät mitkään voimanponnistukset +voineet väsyttää. Sen tiesin entuudestaan._ + +_Ikkunoita oli jo hyvin tiheässä, mutta pimeys eneni nopeasti. Portaat +veivät säännöllistä kierukkaa. Juuri kun luulin voivani laskea, ettei +kierukan läpimitta ollut enää enempää kuin parikymmentä metriä -- +portaat kävivät tässä vuoren toista rinnettä, ja joka ikkunasta näkyi +sama maisema --, päättyi käytävä aivan yhtäkkiä. Edessämme oli kivinen +seinä. Tasainen kiviseinä._ + +_Olisiko siis työ kesken päättynyt? Valaisimme lyhdyllämme kaikkialla +käytävän seiniä. Seinä edessämme ei ollutkaan mikään seinä, vaan kivinen +laskuovi, joka sulki käytävän. Käytävän seinät oli tässä hakattu +pystysuoriksi. Tästä ei päässyt pieleen eikä puoleen. Niin huolellisesti +oli työ tehty, että rako oven ja seinän välillä oli kaikkialla +täsmälleen yhtä suuri, ollen ainoastaan noin viiden millimetrin +levyinen. Viileä yöilma kulki viimana raosta meitä vastaan. Katselimme +neuvottomina toisiamme. Tämän päivän työ näytti olleen hukkatyötä. +Hukkatyötä minulle, vaikka se kyllä Akmedille lupasi runsastakin +palkkiota._ + +_Istuuduimme vierekkäin ylimmälle astuimelle, joka oli tehty +korkeammaksi ja leveämmäksi muita. Rupesin hieromaan polviani, jotka +olivat jotenkin jäykät ja puutuneet._ + +_Hetken perästä tuntui minusta, ikäänkuin astuin ei olisi ollutkaan enää +niin korkea kuin istuutuessamme. Vielä hetki, ja Akmed luuli tehneensä +saman huomion. Mittasin lyhdylläni. Astuin oli juuri lyhdyn ja katon +tasalla. Kaksi minuuttia myöhemmin se oli jo painunut kymmenen +senttimetriä. Nyt vasta huomasin, että sen ja vieressä olevan astuimen +välillä oli samanlainen rako kuin seinän ja käytävää sulkevan kiven +välillä. Astuin liikkui. Ja ovi myös liikkui. Mutta ovi liikkui +ylöspäin._ + +_Edessämme oleva ovi oli siis laskuovi. Ruumiinpainomme oli pannut sen +liikkeelle._ + +_Astuimen päästyä liikkeelle rupesi se laskeutumaan yhä kasvavalla +vauhdilla, ja pian näkyi oven alta rako, joka yhä suureni. Mittasin oven +paksuuden ja huomasin sen lähes metrin paksuiseksi. Nousimme nyt +seisomaan astuimellemme ja viiden minuutin kuluttua olimme laskeutuneet +jo niin syvälle, että kumartumatta pääsimme astumaan oven alta. +Katselimme toisiamme hätäisesti ja -- menimme Rubikonin yli. Vielä +parikymmentä astuinta ja olimme suunnattoman suuressa temppelissä. +Sadoista ikkunoista tuikkivat miljoonat tähdet levittäen sitä +ihmeellisen tenhoisaa valoa, mikä ainoastaan päiväntasaajan seutujen +yötä valaisee. Kauan seisoimme siinä mahtavan näyn hurmaamina. Jalkamme +olivat ikäänkuin lattiaan kiinni noiduttuina._ + +_Akmed se ensin heräsi tajuntaansa takaisin. Näin hänen äkisti ottavan +lyhtynsä lattialta ja kiiruhtavan takaisin käytävään. Minäkin toinnuin +ja pahaa aavistaen seurasin ystävääni. Hän kohtasi minut käytävän +suussa. Laskuovi oli laskeutunut paikalleen takaisin. Akmedin saapuessa +ovelle oli se vielä liikkunut, mutta rakoa oven alla ei enää näkynyt. +Oven alareuna oli jo alustan alapuolella. Ja heti sen jälkeen oli ovi +pysähtynyt paikalleen._ + +_Astuimme heti molemmat takaisin oven eteen ja seisoimme kauan aikaa +edustalla. Mutta turhaan. Tältä puolelta ovi ei auennut._ + +_Nyt vasta muistimme, että pari astuinta oven alapuolella oli ollut +useita kuution muotoisia kiviä, joitten yhteinen paino kai lähenteli +paria sataa kiloa. Ne oli arvatenkin tarkoitettu ylimmälle astuimelle +asetettaviksi oven nostamista varten. Me olimme sen omalla +ruumiinpainollamme nostaneet, ja painon poistuttua oli ovi ruvennut +laskeutumaan takaisin paikallensa. Nyt ovi kaikista yrityksistä +huolimatta pysyi liikkumatta. Itse olimme sulkeneet vankilamme oven +jälkeemme._ + +_Akmed otti tapahtuman tyynesti, kuten itämaalainen ainakin. Profeetan +uskonto tekee tunnustajansa suuremmassa tai vähemmässä määrässä +fatalistiksi. Nurisematta hän taipuu sen alle, mitä hän ei voi muuttaa._ + +_Minä en voinut ottaa asiaa samalta kannalta. Hirvittävän tuskan kauhu +sai minut täydelleen valtaansa. Jouduin pelkoni valtaamana aivan +suunniltani. Seuraavassa hetkessä jo häpesin itseäni. Minä, kristitty, +en voinut alistua Herran johdon alle yhtä nöyrästi kuin hän, Muhamedin +oppilas. Onnistuin ainakin ulkonaisesti hillitsemään nurisemistani +kohtaloa vastaan._ + +_Palasimme temppeliin takaisin. Mutta yö oli kylmä, ja vähän ajan +perästä oli meidän pakko etsiä leposija kivellä saman oven edessä, josta +äsken olin melkein raivoten poistunut. Kuumintakin päivää seuraa +päiväntasaajan seuduilla kylmä yö, ja olimme kiitolliset siitä, että +kivinen käytävä tasoitti päivän ja yön lämmön erotuksen._ + +_Herätessäni aamulla oli ystäväni jo poistunut. Temppelissä tapasin +hänet polvillaan, kasvot omaa pyhää kaupunkiaan kohti. Minäkin lankesin +polvilleni ja rukoilin kyynelsilmin Jumalaa auttamaan meitä tästä +surkeasta tilasta, johon olimme joutuneet. Virkistyneenä nousin ja +ryhdyimme hyvällä ruokahalulla aamiaiseemme. Päätimme, ettemme ainakaan +vielä tänä päivänä vähennä päiväannoksia._ + +_Vasta syötyämme kohdistimme oikein huomiomme siihen omituisen +suurenmoiseen näköalaan, joka kaikkialla levisi eteemme. Järvi vuoren +juurella, vaikka parikymmentä kilometriä leveä ja enemmän kuin kaksi +kertaa niin pitkä, näytti vähäpätöiseltä lammikolta vain. Vuori kuvastui +jyrkkänä sen peilikirkkaaseen pintaan. Järven toisella puolella levisi +niin kauas, kuin silmä kantoi, mahtava ruohotasanko, joka nyt juuri +auringon noustessa ikäänkuin eli niistä tuhansista ja tuhansista +eläimistä, jotka siellä kävivät laitumella. Myöskin tuo ääretön erämaa +pohjoisessa ei tehnyt tavallista lohdutonta, kaameaa vaikutusta mieleen. +Silläkin oli oma suurenmoinen viehätysvoimansa, jota sfinksi jalkaimme +alla -- todellisuudessa oli sinne päivän matka -- näytti, omiin +ajatuksiinsa vajonneena, mietiskelevän._ + +_Ja itse se rakennus, josta me tätä ympäristöä katselimme! Harvoin sulaa +taideteos ja sen ympäristö niin hyvin yhteen kuin tässä. Tälle +temppelille ei sopinut mikään muu ympäristö kuin tämä. Ja tähän +kappaleeseen maailmaa ei sopinut mikään muu muistomerkki kuin juuri se +jättiläismäinen rakennus, jossa nyt olimme. *Temppeli oli hakattu itse +kallioon.* Koko temppeli lattioineen, seinineen, pylväineen, kattoineen +-- kaikki oli yhtä ainoata kiveä. Ei missään näkynyt ainoatakaan +liitettä. Ja kuitenkaan ei tämä rakennusteos, ehdottomasti suurin +maailmassa, vaikuttanut luonnottomalta. Niin sopusuhtaisiksi oli sen +kaikki osat laskettu. Tästä ehdottomasta sopusuhtaisuudesta kai myös +riippui tuo valtava juhlallisuuden tunne, minkä tämä korkeimmalle +omistettu huone loi ihmissieluun. Sanon »korkeimmalle omistettu», sillä +minusta tuntui aivan mahdottomalta se ajatus, että tämän teoksen luoja +olisi ollut monien jumalien palvelija vain. Hänen luomansa ei olisi +siinä tapauksessa ikinä ihmissieluun synnyttänyt sitä tunnelmaa, minkä +se synnytti. On mahdoton uskoa, että ne ihmiset, jotka tässä huoneessa +olivat Luojan kaikkivaltaa kunnioittaneet, olisivat täältä lähteneet +krokodiileja, ibislintua tai apishärkää kumartamaan._ + +_Ja samantapainen tunne kai myöskin Akmedin sielussa liikkui, sillä +kuulin hänen itsekseen lausuvan: »Jumala on vain yksi.» Mutta jatkosanat +»ja Muhamed on hänen profeettansa» jäivät sanomatta._ + +_Ryhdyimme nyt tutkimaan, mitä toiveita meillä voi olla päästä +vankilastamme pois. Astuimme ulos kalliolle temppeliseinien +ulkopuolelle. Koko vuorenhuippu temppelin ulkopuolella oli hakattu +täysin tasapintaiseksi. Minkäänlaisia kaiteita ei ollut, vaan +vuorenkupeet alkoivat jyrkkinä suoraan tästä temppelipihasta, joka +leveimmältä paikaltaan ei ollut sataa askelta ja järvenpuolelta paikoin +tuskin viittäkymmentäkään askelta leveä. Jos ihminen olisi tästä +luiskahtanut, olen vakuuttunut, että hänestä tuskin puolta olisi tullut +maahan asti. Muu osa hänen ruumiistaan olisi kulumalla jäänyt vuoren +kupeeseen._ + +_Tunnin perästä olimme samassa paikassa, josta olimme lähteneet. Olimme +käyneet temppelin ympäri. Kallio oli kaikkialla tasainen kuin pöytä._ + +_Tehtyämme temppelimuurien sisäpuolta samanlaisen kierroksen olimme +varmat siitä, että käytävä, josta olimme tulleet, oli ainoa tie +temppeliin. Se tie oli nyt sulkeutunut. -- Kävimme vielä kerran +yrittämässä, eikö ovea tältä puolelta saanut avautumaan. Turha toivo. +Ainoa toivomme oli nyt, että Herra niin johtaisi Akmedin veljiä, +etteivät eksyisi lukemattomiin sivukäytäviin. Että he kolmen tai neljän +päivän kuluttua lähtisivät meitä etsimään, sen tiesimme. Ja nuolten +ollessa johtajina oli syytä toivoon, että he osaisivat paikalle. +Kiikarin avulla näimme heidät kaikki kuusi parhaillaan päivällistään +syömässä. Päätimme, että siitä päivästä, jolloin päivälliseen ottaa osaa +vain kolme tai neljä, pidämme yöt päivät vahtia oven edessä._ + +_Temppelissä oli hyvin paljon hieroglyfikirjoituksia. Akmed katsoi +parhaaksi, että jäljentäisimme näistä tärkeimmät ja tutkisimme, mitä +muuta mielenkiintoista temppeli voisi sisältää. Työ oli parasta estämään +sitä mieltä murtavaa levottomuuden tunnetta, joka minulle jo uhkasi +tulla vaaralliseksi. Ystävälläni oli aasialaisen hermot, se on: hän ei +tiennyt ihmisessä olevan näitä eurooppalaiselle usein niin harmillisia +elimiä. Hän myös vakavasti kielsi minua enää astumasta temppelimuurien +ulkopuolelle. Jyrkänteellä on sama omituinen voima, joka pauhaavassa +koskessakin asuu. Se vetää puoleensa._ + +_Säärilihakseni, jotka aamulla olivat olleet jotenkin puutuneet, olivat +taasen täydessä kunnossa. Rupesimme siis astumaan eräässä pylväässä +olevia kiertoportaita rakennuksen ylempään osaan. Noustuamme tasan +kaksisataa astuinta tulimme ihan samanlaiselle kiviselle laskuovelle +kuin se, joka meiltä yhä esti paluumatkan vuoren sisustaan. Tällä kertaa +olimme jo viisaampia. Emme yrittäneet ruumiinpainollamme ovea avata, +vaan asetimme täälläkin olevat kivet ylimmälle astuimelle, ja ovi +avautui hiljaa ja tasaisesti. Odotimme hyvän hetken. Ovi pysyi avoinna. +Nyt uskalsimme astua oviaukon läpi. Olimme jotenkin suuressa +ristiholvikattoisessa huoneessa, joka muodosti rakennuksen ylimmän osan. +Huoneen seininä olivat pylväsrivit, joitten pylväät olivat niin lähellä +toisiaan, etteivät pylväitten välit olleet leveämpiä kuin itse +pylväitten läpimitta. Huone oli kuin kellotapuli. Tätä vaikutelmaa +vahvisti se seikka, että huoneen katosta todella riippui suunnattoman +suuri kello. Kello oli jotakin valkoista, hopean näköistä metallia, +täysin homeesta vapaa, varustettu parillakymmenellä tangonmuotoisella, +jäntevällä kielellä, jotka riippuivat katosta kellon ulkopuolella. Kaksi +kieltä oli irtautunut ja makasi lattialla. Koskettelin kielellä kellon +reunaa. Olen käynyt Notre Dame'in tornissa kellonsoiton aikana. Se ääni, +joka tuosta hiljaisesta koskettelemisesta syntyi, vastasi täysin Notre +Dame'in suurimman kellon ääntä. Korvat menivät lukkoon. Koskettelin +vielä usealla kielellä niin hiljaa kuin taisin. Heleänkirkkaita ääniä +syntyi. Mutta omituisinta tässä oli, että kukin kieli synnytti samasta +kellosta eri äänen. Tämän omituisen ilmiön syystä en voinut päästä +selville. Kaikki äänet olivat täysin puhtaiksi viritettyjä. Torni +sisälsi mitä ihanimman kellosoittimen, jonka tuuli pani soimaan._ + +_Ilma oli useita päiviä ollut rasvatyyni. Sentähden emme olleet kuulleet +vielä mitään näistä ihmeellisistä äänistä. Mutta tuulella aikaansai +kello varmasti erinomaisen juhlallisen vaikutuksen. Muinaisegyptiläiset +-- sillä muista tässä ei voinut olla kysymystäkään -- olivat siis +soitantoa rakastavaa kansaa. Ja mahtavan soittokoneen he olivat tässä +rakentaneet. --_ + +_Se hieroglyfireunusta, joka koristi kellon alareunaa, ilmoitti, että +tämän kellon äänet lähetettiin tähtiä kohti pyytämään heidän suosiotaan +maanpiirille ja sen asujaimille. Tämä näytti minusta viittaavan siihen, +että näitten muinaisegyptiläisten uskonto sisimmältään oli jonkinlaista +astraaliuskontoa. Ehkä he uskoivat, että taivaalliset voimat jollain +tavalla ilmoittautuivat noissa pyhinä pidetyissä eläimissä, joita kaikki +muinaisegyptiläiset kumarsivat. Vai oliko ehkä olemassa korkeampi +astraalinen uskonto sivistynyttä kansanluokkaa varten, alempi maallinen +uskonto kansaa varten? Muutamat tämän temppelin piirtokirjoituksista +antoivat aihetta sellaiseenkin olettamukseen. -- Lausuin Akmedille +ihmettelyni siitä, että tämä suurenmoinen rakennusteos oli säilynyt läpi +vuosituhansien näitten leveysasteitten kirveiltä, useasti uudistuvilta +ukkosenilmoilta. Akmed tiesi kertoa, ettei ukkonen koskaan iske maahan +tämmöisillä korkeilla vuorenhuipuilla. Syytä siihen hän ei sanonut +tietävänsä._ + +_Tornihuoneen jokaisessa nurkassa seisoi korkea kivinen ihmiskuva -- +nämäkin itse kalliosta hakatut. Tuikean näköisinä katselivat kuvat +taukoamatta kukin samaan paikkaan, johon heidän katseensa jo läpi +vuosituhansien olivat olleet suunnattuina. Se paikka oli lattian +keskikohta ihan kellon alla, missä yksi ainoa hieroglyfirivi sisälsi +sanat:_ + +_*Kivenkuljetuksen salaisuus.*_ + +_Oliko nyt minun hetkeni tullut?_ + +_Siltä näytti._ + +_Akmed jo onnitteli minua. -- Mutta mikä oli »kivenkuljetuksen +salaisuus»? Tämä huoneko? Kelloko? Kivipatsaatko? Rupesimme +hieroglyfikirjoitusta lähemmin tutkimaan. Sanat oli piirretty laattaan, +joka oli vähän lattiaa korkeampi, ja huomasimme ilman suurtakaan vaivaa, +ettei laatta ollut lattiassa kiinni. Laatan alla siis arvatenkin oli se +salaisuus säilytettynä, jota etsimään olin tuon pitkän matkan +kotimaastani tehnyt. Mutta laatan suuruus näytti estävän jokaisen +ajatuksen saada sitä nykyisillä voimillamme paikaltaan siirretyksi. +Akmedin kuitenkin onnistui lykätä meisselinsä laatan syrjän alle, ja kun +hän sitten tarttui käsin laattaan, nousi se ilman suurta +voimanponnistusta. Otin sen toisesta päästä kiinni, ja siirsimme sen +helposti sivulle._ + +_Otaksumamme oli oikea. Kallioon oli laatan alle koverrettu säiliö ja +säiliössä oli kultainen laatta, molemmin puolin hieroglyfejä täyteen +piirretty. Nostin laatan säilytyspaikastaan. Ryhdyimme molemmat heti +lukemaan._ + +_Egyptiläisten vanhin kirjoitus, hieroglyfikirjoitus, ei ole mitenkään +niin mahdotonta lukea kuin on tähän asti otaksuttu.[1] Hieroglyfit ovat +vanhimmassa kirjoituksessa kokonaisten sanain merkkejä; sittemmin +kehittyi kirjoitus tavukirjoitukseksi, ja kun merkkejä ruvettiin +lukemaan ainoastaan tavujen ensimmäisen kirjaimen merkkeinä, syntyi +todellinen kaksikymmentäneljä kirjainta käsittävä kirjaimisto. Se +kirjoitus, jolla muinaisegyptiläisten tiedonannot jälkimaailmalle ovat +säilytetyt, sisältää täten sekä sanain että tavujen ja kirjainten +merkkejä. Käytettyjen kirjainten luku on yhteensä noin 500. Kirjoitus on +luettava joko oikealta vasemmalle, kuten heprealaisten kirjoitus, tai +vasemmalta oikealle, kuten länsimaiset kielet. Mutta myöskin pystysuoraa +kirjoitusta on käytetty._ + +[1] _Tämä kirjoitettiin 1700-luvulla._ + +_Kreikkalaisten ja roomalaisten yritykset tulkita tämän älykkään +muinaiskansan kirjoituskieltä epäonnistuivat suureksi osaksi sen tähden, +etteivät he voineet aavistaa, että ne merkit, jotka yhteensä muodostavat +sanan, eivät ole aina piirretyt oikeaan järjestykseensä. Hieroglyfit +ovat näet samalla kertaa kirjoitusta ja koristetta. Akmedille ei ollut +tämä asianlaita mitään outoa, koska hänen äidinkielessään sama menettely +ei ole harvinaista._ + +_Ryhdyimme siis lukemaan._ + + _»Minä Raa-sii-hen (tähtien suosikki) olen tämän + temppelirakennuksen onnellinen päättäjä. Rakennuksen luonnoksen + teki ja rakennustyön aloitti kantaisäni Raa-sii-ke, jonka elämästä + kolmas pylväs kertoo ja jonka muumio on ensimmäinen meidän sukumme + käytävässä. Minun muumioni tulee olemaan viimeinen, sillä olen + sukuni viimeinen jäsen. Vuoren läpimurtaminen kesti yksitoista + sukupolvea. Temppelin rakentaminen kesti myöskin yksitoista + sukupolvea. Kuningas Beri on käynyt minun aikanani kaksi kertaa + työtä tarkastamassa. Kolmannessatoista pylväässä siitä enemmän + kerrotaan. Olen onnellisempi kuin esi-isäni, koska olen saanut + nähdä tämän temppelin täydellisenä ja olen valmistanut kellon ja + kielet. Kielet tulevat kestämään vähän enemmän kuin kuusi + vuosituhatta; silloin niiden joustavuus rupeaa vähenemään ja ne + vihdoin katkeavat, ellei avaruuden suuri voima ole sitä ennen + niitten joustavuutta uusinut. Älköön kelloni tulko mykäksi!_ + + _Olen elänyt 92 vuotta ja lähden pian levolle.»_ + +_Tähän päättyi kirjoitus. Kivenkuljetuksen salaisuudesta ei ollut +viittaustakaan. Kysyvin ilmein katselimme toisiamme. Oliko joku käynyt +täällä ennen meitä ja vienyt pois salaisuuden? Mutta silloin hän ei +olisi jättänyt tänne tätä kultalaattaa, joka painoi kaksi tai kolme +kiloa. Tarkastimme uudestaan mitä huolellisimmin säilytyspaikan. Siinä +ei ollut pienintäkään esinettä. Sen pohjassa ja sivuissa ei ollut +piirtoakaan, vielä vähemmän kirjoitusta. Nostimme kansilaatan +syrjällensä. Se oli samaa kiveä kuin kallio ja temppelikin. Ainoa, mikä +jollain tavalla viittasi jonkinlaiseen salaisuuteen, oli sen ihmeellinen +keveys. Se ei todella painanut enempää, kuin jos se olisi ollut +hohkakiveä. Ja kuitenkin oli tämä sitkeä kivilaji hyvinkin raskasta. +Kuten äsken sanoin, en osannut ajatellakaan, että Akmedin kanssa kahden +jaksaisimme siirtää laatan sijaltaan._ + +_Sisälsikö siis itse laatta jollain tavalla salaisuuden selityksen? Sen +alasivuun oli kaiverrettu sfinksin kuva, ikäänkuin merkiksi siitä, että +jos sillä oli jokin salaisuus säilytettävänä, oli se yhtä mykkä ja +tutkimaton kuin tuo kivinen kuva._ + +_Akmed oli kuitenkin vielä sitä mieltä, että salaisuus oli etsittävä +itse kirjoituksesta. Kirjoitus oli sellaista, joka on luettava oikealta +vasemmalle. Jos sitä koetti muuhun suuntaan lukea, ei siitä tullut +sanoja eikä lauseita. Minä en voinut huomata siinä mitään outoa. Mutta +Akmed, joka oli egyptiläiseen kirjoitukseen yhtä tottunut kuin omaan +kieleensä, näytti minulle useita omituisuuksia, jotka ainoastaan +tottunut silmä huomasi. Muutamista kirjaimista puuttui jokin piirto, +ikäänkuin olisi kirjoitus ollut huolimattomasti tehty, ja toisin paikoin +oli jollakin kirjaimella outo muoto tai oli siinä jokin tarpeeton +piirto, kuten muutamilla kirjoittajilla on vieläkin tapana koristaa +käsialaansa kaikenlaisilla tarpeettomilla kiemuroilla. »Tuommoisia näkee +kyllä muutamissa kirjoituksissa», sanoi Akmed, »jos ns. esipiirtäjä, +joka piirtää kirjainten muodon kähertäjälle hyvin matalilla viiruilla, +on ollut tottumaton.» Mutta tässä ei ollut niin. Päinvastoin oli +esipiirtäjä, joka arvatenkin oli itse kirjoituksen myös valmistanutkin, +silminnähtävästi ollut tehtävässään varsin taitava, ja nuo oudot viivat +olivat epäilemättä tahallisesti sinne sovitetut. Kirjoituksen todellisen +merkityksen etsiminen tulisi luultavasti vaatimaan paljon aikaa ja +suurta kärsivällisyyttä. Kirjoitus ei ollut tavallista kirjoitusta, +vaikka oudosta niin näytti, vaan salakirjoitusta; ja ellemme onnistuisi +löytämään salakirjainten avainta, jäisi se meille ikuisesti +tulkitsemattomaksi. Saisimme tyytyä siihen tekstiin, minkä nyt olimme +lukeneet ja jonka lukemiseen ei tarvittu muuta kuin koneellista +egyptinkielen lukutaitoa._ + +_Asiain näin ollen toiveeni eivät olleet minulle varsin valoisia. +Nykyaikaisen eurooppalaisenkin kielen salakirjoitus on usein hyvin +vaikeasti tulkittavaa ja vaatii melkein aina suurta ajanhukkaa. Tulisiko +koko ihmisikä riittämään hieroglyfisalakirjoituksen selvittämiseen? Olin +joutua aivan toivottomaksi._ + +_Panimme kivilaatan paikalleen kätkön kanneksi, vaikka kätkö itse nyt +olikin tyhjä. Kiviset kuvat näyttivät minusta vielä tuimemmilta kuin +ennen, vaikka heidän vartioimallaan salaisuudella olikin mitä parhaimmat +toiveet jäädä ikuisesti ilmi tulematta._ + +_Tuulenhenki oli ruvennut liikkumaan, ja yksi kielistä oli jo kerran +vähäisen koskettanut kellon reunaa. Oli parasta lähteä alas, ennenkuin +syntyi todellinen tuuli. Tuulella en uskonut ihmisen voivan kellon +läheisyydessä kestää. Tykistöinsinöörin korvat ovat melkolailla +tottuneet mahtavaankin ilmanvärinään, mutta liika on kaikissa oloissa +liikaa. Lähdimme alas samassa, kun jo kaksikin kieltä samalla kertaa +kosketteli kelloa. Muutaman minuutin jälkeen soi jo toinen ääni toisensa +jälkeen, mutta täällä pylvään sisustassa ne kuuluivat, ikäänkuin +sordiinon vaimentamina, erinomaisen miellyttäviltä. Välistä soi pari +kolme ääntä yhdellä kertaa, ihania sointuja muodostaen. Akmedkin, joka +ei ole eurooppalaisessa mielessä musikaalinen, ihaili näitä kauniita +äänneyhtymiä._ + +_Äkkiä unohtuivat kuitenkin kaikki äänet korvistamme, kun tullessamme +portaitten päähän uloskäytävä oli suljettu. Aivan samanlainen laskuovi, +jommoinen oli portaitten yläpäässä, oli laskeutunut ja esti meiltä +kaiken mahdollisuuden päästä temppeliin takaisin. Emme kuitenkaan +ehtineet pelästyä, sillä muistimme heti, että pylvään yläpäässä oleva +ovi oli jätetty auki. Emme tulleet siirtäneeksi kiviä astuimelta pois. +Ovet olivat arvatenkin yhdistetyt toisiinsa jollakin tavalla siten, että +aina jompikumpi niistä oli kiinni._ + +_Kiiruhdin siis takaisin ylös panemaan tornihuoneeseen vievää ovea +kiinni. Kuta ylemmäksi tulin, sitä kovemmaksi tulivat kellon äänet, ja +pylväsportaitten ylimmässä osassa ne eivät olleet enää ollenkaan +miellyttäviä. Pelkäsin todella, miten korvakalvojeni kävisi nostaessani +kivet ylimmältä astuimelta pois. Tämän tehtyäni peräydyin nopeasti +muutamia astuimia takaisin odottamaan._ + +_Hetken perästä palasin katsomaan, joko ovi oli sulkeutunut. Se ei ollut +tuumaakaan laskeutunut. Koneistoon oli tullut jokin este. Saattoiko se +jollakin tavalla olla yhteydessä pois otetun kultalaatan kanssa? Odotin +vielä hyvän hetken. Siirsin kivet uudestaan ylimmälle astuimelle ja +siitä jälleen pois. Ei mitään muutosta. Ovi oli ja pysyi liikkumatta. +Kylmä hiki peitti ruumiini. Pylvääseen suljettuna oleminen tuntui +minusta vielä kauheammalta kuin vankeus temppelissä. Palasin Akmedin +luo. Alaovi oli suljettuna kuten ennenkin._ + +_Pylväsportaissa oli kolmekin ikkunaa. Mutta alin niistä oli +toistakymmentä metriä kivisestä lattiasta. Palasimme alimman ikkunan +kohdalle, johon istuuduimme syömään. Ruokaa oli meillä vielä kahdeksi +päiväksi._ + +_Jos meillä nyt olisi ollut tukeva sauva tai jokin muu +köydenkiinnitysmahdollisuus, ei poispääsy olisi ollut vaikea. Akmedin +nuora oli enemmän kuin 500:n metrin pituinen. Riittävän pitkä ja luja +köysi olisi siitä helposti kyllä punottu. Akmed tuli silloin +ajatelleeksi pyssyjämme, jotka olivat lattialla aivan tämän saman +pylvään vieressä. Köysi punottiin, ja minä laskeuduin alas, kiinnitin +pyssyn köyden päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin seisoi Akmed +vieressäni lattialla. Hänen pyssynsä oli nyt pylvään panttivankina. +Pylvään alaovea emme saaneet myöskään ulkoapäin avautumaan, koska se oli +rakennettu toisin kuin yläovi. -- Kellonsoitto kuului tänne mahtavana, +ei kuitenkaan korvia rasittavana. Täällä vasta käsitimme oikein sen +soinnin verrattoman ihanuuden._ + +_Tuuli tuntui täällä kylmänpuoleiselta, mutta tuulensuojaa löytyi +seinien vierustalla ja käytävässä. Miehemme näyttivät levollisilta, +askaroiden leiripaikalla. Jos olisi ollut tyven, olisimme koettaneet +antaa heille merkin ampumalla kymmenkunta laukausta. Mutta nyt kellon +soidessa olisi tuskin kanuunanlaukauskaan kuulunut leiriin._ + +_Myöhäiseen iltaan asti istuimme Akmedin kanssa tutkistellen tekstiämme. +Mitään mahdollista selitystä emme siitä saaneet. Teksti sisälsi lyhyen +kertomuksen temppelin synnystä, mitään muuta siitä ei voinut lukea._ + +_Seuraavana aamuna huomasimme, että miehemme viipyivät tavattoman kauan +aamiaisella. Aamiaisen jälkeen oli heillä paljon puuhaamista, ja +päivällisellä näkyi vain kolme miestä. Kolme oli siis lähtenyt vuoreen. +-- Ennen iltaa emme voineet heitä odottaa. Akmed oli melko varma siitä, +että miehet osaisivat perille; oven avautumisesta häh ei ollut yhtä +varma. Ehkä se oli yhtä konstikkaasti järjestetty kuin pylvään alaovi. +Siinä asiassa oli minulla puolestani parempi toivo. Kuvailin mielessäni +olevamme pelastetut, jos vain miehemme osaisivat tänne. Akmed laittoi +nyt veljilleen kirjeen, jossa selitti, miten heidän pitäisi menetellä +saadakseen oven avatuksi. Pyssynhihnani oli leveä ja jäykkä: sen päähän +kiinnitettiin kirje ja pistettiin muurin ja oven välisen raon kautta +käytävään oven toiselle puolelle._ + +_Koko tämän päivän vietimme jäljentämällä niitä kahta kirjoitusta, +joihin »kivenkuljetuksen salaisuus»-laatta viittasi. Pimeän tultua +lähdimme aarteinemme käytävään, jossa lyhtyjemme valossa koetimme +verrata kirjoituksia sekä keskenään että laatan kirjoitukseen. Mutta +turhaan. Unta emme tietysti ajatelleet. Voisivathan pelastajamme saapua +minä hetkenä hyvänsä._ + +_Puoliyön aikana nykäistiin äkisti hihnaa. Sydämeni hytkähti ilosta. Ja +iloni ei ollut ennenaikaista, sillä muutaman minuutin perästä rupesi ovi +nousemaan. Olimme vapaat._ + +_Miesten ilo ei ollut vähäisempi kuin meidänkään, ja huomasin, että +Akmedin ja hänen veljiensä välillä vallitsi tosi veljesrakkaus. Miehet +olivat aavistaneet, että jokin onnettomuus oli meitä kohdannut, ja +olivat varustautuneet kivityön työkaluilla. Ellei ovi olisi muuten +avautunut, ei olisi kestänyt kauan, ennenkuin kivipora ja väkivasara +olisivat olleet toimessa ja ensimmäinen räjähdyslaukaus tässä vuoressa +olisi pannut kallionseinät tärisemään._ + +_Miehillä oli runsaasti sekä ruokaa että vettä. Juhla-ateria oli pian +katettu, ja tällä kertaa söimme säästämättä kylliksemme. Emme hennoneet +lähteä pois, ennenkuin miehet saivat päivänvalolla temppeliä katsella. +Miehet tahtoivat aamulla särkeä pylvään alaoven, mutta sekä Akmed että +minä kielsimme. Kun yhdellä miehistä oli tukeva sauva, kiipesin nuoraa +pitkin ikkunasta sisään ja poistin Akmedin pyssyn, kiinnittäen sen +sijaan köyden sauvaan. -- Miehet kertoivat tulleensa hyvin +yllättyneiksi, kun päivällisaikana samana päivänä, jona me vuoreen +menimme, näkivät temppelin vuoren huipulla. Aamulla ja edellisenä +päivänä oli auer hienona harsona peittänyt vuoren huipun ja estänyt +esineitä selvästi erottumasta. Se oli päivällisaikana poistunut, ja +samassa oli temppeli ikäänkuin loihtimalla kasvanut vuoren huipulle. +Myös kellon ensimmäiset äänet olivat heitä peloittaneet, mutta sitten +olivat hekin joutuneet niitten lumouksen valtaan. Erämaan +äänettömyydessä toivat nämä äänet mieleen ihmisiä ja asuttuja seutuja._ + +_Päivällisaikana olimme jo leveässä käytävässä, ja illalla oli Akmedilla +kädessään nuo niin lämpimästi halutut käsikirjoitukset, joitten suuren +arvon hän heti älysi. Enemmän kuin kaksi viikkoa asuimme tässä paikassa. +Akmed, joka toivoi löytävänsä uusia käsikirjoituksia, ei tahtonut +poistua, ennenkuin käytävä oli perinpohjaisesti tutkittu, enkä minäkään +tahtonut häntä yksikseen jättää. Hän oli hyvin tyytyväinen tutkimustensa +tuloksiin, erittäinkin kun käytävän sisäosista löytyi paljon huoneita, +joissa huonekalut ja talouskapineet olivat vielä samassa kunnossa, mihin +käyttäjät olivat ne jättäneet. Suurin osa huoneista oli ollut asuttuja +muhamettilaisen ajanlaskun parina ensimmäisenä vuosisatana. Mutta paljon +jäännöksiä tämän paikan ensimmäisistä asujaimista oli myös säilynyt. +Heidän työtään oli myöskin epäilemättä se itse kallioon koverrettu +satama, johon tämä vuoren suurin käytävä järven puolelle päättyi._ + +_Päivisin seurasin Akmedia hänen tutkimusretkillään, illat ja useasti +suuret osat öitäkin vietimme yhdessä tekstieni ääressä turhaan yrittäen +keksiä arvoituksen avainta._ + +_Kun kahden viikon kuluttua tutkimuksemme tällä paikalla olivat +päättyneet, menimme vielä kerran temppeliin. Tuo mahtava rakennustaidon +mestariteos veti vastustamattomasti meitä vielä luoksensa. Tällä kertaa +viivyimme siellä koko viikon jäljentäen ne piirtokirjoitukset, jotka +mielestämme olivat tärkeimmät ja löytäen useita seiniin koverrettuja +kammioita, joita ensimmäisellä käynnillämme emme huomanneet, koska pelko +sinne jäämisestämme silloin koko ajan enemmän tai vähemmän painoi +mieltämme. Nämä kammiot olivat ehkä temppelipappien asumuksia. Niiden +sisustus viittasi sellaiseen tarkoitukseen._ + +_En hennonut poistua tästä paikasta käymättä vielä tornihuoneessa. Ja +kun päivä, joka oli määrätty lähtöpäiväksi, sattui olemaan tyven, +kiipesin köyden avulla pylvään ikkunasta sisään. Kiviset kuvat näyttivät +yhtä tuikeilta kuin ennenkin. Siitä huolimatta avasin vielä kerran +heidän vartioimansa kätkön, jonka kannen käänsin helposti yksin niin, +että sfinksin kuva tuli näkyviin. Mitenkä tuo kivilaatta oli noin keveä, +ja minkätähden oli sfinksin kuva siihen kaiverrettu? Kuin salama valtasi +minut se ajatus, että tuo kuva viittaa siihen sfinksiin, joka lähellä +vuoren juurta näkyy silmäini edessä. Se sisältää arvoituksen +selityksen._ + +_Niin mahtavalla voimalla tunkeutui minuun tuo uusi ajatus, että kiireen +kaupalla heitin kivilaatan paikalleen, otin toisen noista lattialla +makaavista katkenneista kielistä käteeni, jyskytin ohimennessäni sen +paksummalla päällä kellon reunaan niin, että korvakalvoni olivat +haljeta, ja kiidin portaita ja köyttä alas semmoisella vauhdilla, että +Akmed minulta ilveillen kysyi, olivatko kivipatsaat kintereilläni. +Kellonkielen, joka oli jäänyt käteeni ja jonka olin heittänyt pylvään +ikkunasta ulos, hän otti talteen tutkiakseen joskus sen outoa metallia._ + +_Saman päivän illalla olimme jo leirissä. Akmed ei katsonut teoriaani +ollenkaan mahdottomaksi ja oli muutenkin tyytyväinen siihen, että +jäisimme vielä joksikin ajaksi tänne. Hän tahtoi mielellään ainakin +pintapuolisesti tutkia vuoren muitakin käytäviä. Niitten perusteelliseen +tutkimiseen kuluisi vuosia._ + +_Jo seuraava aamu näki minut menossa sfinksiin. Arabialaisemme lupasivat +käydä joka neljäs päivä tuomassa minulle ruokaa ja vettä. Ystävällisiä +kun olivat, olisivat he mielellään auttaneet minua työssäkin, vaikka +eivät olleet muuhun työhön palkattuja kuin kamelinajoon. Heidän +uskonnollinen käsityksensä ei kuitenkaan sallinut heidän olla +tämäntapaisessa toimessa osallisia._ + +_Kaksi viikkoa tein työtä kuin hullu, voinpa sanoa melkein yöt päivät. +Hiekan poistaminen oli kovin raskasta tointa miehelle, joka ei ollut +ruumiilliseen työhön paljon tottunut. Jos olisin tietänyt, mitä tätä +kirjoittaessani tiedän, olisin tehnyt tuon työn muutamassa tunnissa. +Palava intoni kuitenkin ylläpiti voimani. Ja kun hiekan poistettuani +näkyviin tuli aivan samanlainen kivilaatta kuin temppelintornissakin, +katsoin työni monin verroin maksetuksi. Piirtokirjoitus oli sama: +»Kivenkuljetuksen salaisuus.» Vapisevin käsin nostin laatan, jonka +alapuoleen oli kaiverrettu saman temppelin kuva, joka nyt oli kaksi +viikkoa ollut edessäni. Sinä päivänä, jona olimme Akmedin kanssa ensi +kerran tässä paikassa käyneet, emme vallitsevalta autereelta voineet +nähdä vuorta emmekä temppeliä._ + +_Säiliössä kivilaatan alla oli samannäköinen kultalaatta kuin se, jonka +olin temppelintornista löytänyt. Tämäkin oli molemmin puolin täyteen +piirretty. Tämä kirjoitus oli luettava, kuten eurooppalainenkin +kirjoitus, vasemmalta oikealle. Menin ulkoilmaan ja ryhdyin lukemaan. +Kirjoitus sisälsi samanlaisen kertomuksen sfinksin synnystä, jommoisen +tornista löydetty laatta sisälsi temppelin rakennuksesta. +Kivenkuljetuksesta ei ollut sanaakaan. Pettymykseni oli liian suuri. +Heitin laatan kädestäni ja kaaduin pyörtyneenä maahan._ + +_Kun tulin takaisin tajuntaani, olin leirissä. Akmed istui vuoteeni +vieressä. Miehet olivat löytäneet minut sfinksin edustalta ja kantaneet +minut leiriin. Siitä oli nyt kulunut kolme viikkoa, ja ainoastaan +ystäväni väsymätöntä hoitoa oli minun kiittäminen siitä, että olin vielä +hengissä._ + +_Tointumiseni meni aluksi hiljaa, arvatenkin siitä syystä, että olin jo +sairastuessa pitkällisestä liikarasituksesta voimaton. Viikon perästä +rupesi kuitenkin terveys nopeasti palaamaan ja terveyden kanssa myöskin +toivo. Akmed ei ollut vielä kysynyt mitään työstäni, kun eräänä päivänä +tunsin jaksavani lähteä laattaani noutamaan. Akmed oli sinä päivänä +vuoressa._ + +_Seuraavana päivänä palasin ja näytin löytöni ystävälleni. Hän luki sen +ja löysi siitäkin samanlaisia outoja merkkejä kuin toisesta. Että +molemmat olivat saman miehen piirtämiä, sitä ei voinut epäillä. Ja että +ne myös jollain tavalla kuuluivat yhteen, oli myöskin varsin luultavaa. +Mutta mikä tuo yhteys laattojen välillä oli, se oli vielä arvoitus. +Monta päivää käytin muodostamalla niistä sanoista, jotka molemmat laatat +yhteensä sisälsivät, uusia lauseita. Lauseita syntyi sadoittain, mutta +mitään yhtenäistä ajatusta, joka olisi kivenkuljetusta koskenut, en +voinut niistä saada._ + +_Olen sanonut, että toisen laatan kirjoitus oli sitä kirjoitusta, joka +luetaan oikealta vasemmalle, ja toinen sitä, joka luetaan eurooppalaisen +kirjoituksen tavalla. Yrittäessäni eräänä päivänä teksteistäni muodostaa +uusia lauseita huomasin, että sana »minä», jolla kumpikin teksti alkoi, +oli toisessa laatassa piirretty toisin kuin toisessa. Kummassakin +laatassa se oli varustettu parilla tarpeettomalla kiemuralla, mutta +kiemurat eivät olleet samaan paikkaan tehtyjä eivätkä myöskään +samannäköisiä. Ne eivät siis olleet syntyneet kirjoittajan tavasta +kiemuroilla koristella käsialaansa, vaan niillä oli muu tarkoitus. +Akmedin teoria asiasta oli oikea. Jäljensin hyvin tarkasti molemmat +sanat ohuille paperipalasille, panin ne päällekkäin ja katselin aurinkoa +kohti. Tuli neljä tarpeetonta kiemuraa, mutta muuten sopivat sanat, +sitten kun olin kirjainten järjestyksen siirtänyt, täydellisesti yhteen. +Käänsin paperiani joka taholle. Turhaan. Mitään uutta ei syntynyt._ + +_Käänsin nyt paperini siten, että kirjoitetut puolet eivät tulleet +päällekkäin, vaan vastatusten, ja katselin. Hämmästyneen silmäni edessä +olivat sanat »ja kivi». Kivi-sanaa ei ollut kummankaan laatan tekstissä, +mikä olikin minua oudostuttanut, kun minusta oli vaikeata selittää kiven +kuljetuksen salaisuutta käyttämättä itse kivi-sanaa. Ja tässä oli +minulla nyt sanat »ja kivi» niin selvänä hieroglyfikirjoituksena kuin +missään olen nähnyt. Olin löytänyt etsimäni avaimen. Tunsin itseni +äärettömän onnelliseksi._ + +_Telttani oli varustettu ikkunoilla sekä työni tähden että voidakseni +nähdä, mitä leirissä kulloinkin tapahtui. Irroitin neljä ruutua, ja +illalla oli minulla tekstini kiinanmustalla, jota käytimme hieroglyfien +jäljentämiseen, lasille jäljennettynä._ + +_Saatuani juuri tämän työn valmiiksi tuli Akmed vuoresta Hän huomasi +heti minusta, että jotain oli tapahtunut. Mutta myöskin hän itse näytti +tavattoman tyytyväiseltä. Kun aioin ruveta hänelle kertomaan, mitä olin +keksinyt, kielsi hän minua kertomasta. Hän oli näet tänään löytänyt +jotain, josta hän sanoi tahtovansa mieluimmin olla vaiti. Hän ehdotti +sentähden, että me kumpikin pitäisimme tämän päivän salaisuudet +ominamme, jota ehdotusta vastaan ei minullakaan ollut mitään +muistuttamista. Eikä ole myöskään näitten salaisuuksien yksin +omistaminen mitenkään ystävyyttämme vähentänyt. Ei kumpikaan meistä ole +utelias._ + +_Seuraavana päivänä sain kirjoituksistani 212 sanaa, jotka kirjoitin +paperipalasille. Missään järjestyksessä sanat eivät olleet, mutta parin +päivän kuluttua olin ne jo saanut järjestykseen ja »kivenkuljetuksen +salaisuus»-teksti oli valmis._ + +_Raa-sii-hen kertoo siinä, että ne kaksikymmentäneljä pylvästä, jotka +ovat vuoren juurella, on itse temppelistä otettu ja niitten tarkoitus on +koristaa Karnak'issa olevaa temppeliä. Mutta luultavasti ne eivät tule +ikinä tarkoitukseensa käytettäviksi, kun hän on kivenkuljetusesimiesten +suvun viimeinen jäsen ja hänen korkea ikänsä kieltää hänet ryhtymästä +enää niin suureen työhön. Kenellekään nyt elävälle ihmiselle hän ei +tahdo perhesalaisuuttansa kivien kuljetuksesta uskoa, mutta ei hän +myöskään tahdo tätä salaisuutta ottaa mukaansa hautaan. Sen tähden hän +uskoo salaisuutensa jonkin tulevaisuudessa elävän sukupolven haltuun. +Tuottakoon se heille onnea. Että vuori hänen kuolemansa jälkeen jätetään +tyhjäksi ja ihmiset siitä muuttavat pois, siitä oli Raa-sii-hen varma, +sillä ilman hänen salaisuuttaan tuli työ siellä turhaksi._ + +_Tyhjä vuori ja pylväät vuoren juurella todistavat, että Raa-sii-hen on +ollut oikeassa. -- --_ + +_Minä olin nyt kivenkuljettajien esimiesten perhesalaisuuden omistaja._ + +_Itse salaisuuden selitys on niin yksinkertainen, että siihen tarvittiin +ainoastaan neljä riviä._ + +_Nämä neljä riviä todistavat minulle täysin vakuuttavasti, että teoriani +Newtonin laista on oikea. Kappalten »paino» ei riipu mistään maan +vetovoimasta, vaan on olemassa avaruudesta päin vaikuttava paine, joka +kappaleet lykkää, työntää maata kohti. *Tätä painetta voi vähentää.* +Raa-sii-ke, ensimmäinen kivenkuljettajien esimies, on keksinyt tavan, +jolla tämä vähentäminen tapahtuu. Aikojen kuluessa ovat hänen sukunsa +jäsenet kantaisänsä aatetta yhä kehittäneet, ja suvun viimeisen jäsenen, +Raa-sii-hen'in käsissä painoi kivi ainoastaan noin kymmenennen osan +siitä, mitä se toisten ihmisten käsissä painaa._ + +_Minun ja minun poikani käsissä kivi ei paina kymmenesosaa prosenttia +siitä, mitä se toisten käsissä painaa. Ja se tapa, jolla tämä painon +vähentäminen tapahtuu, on niin yksinkertainen, että voin sen kahdessa +minuutissa oppimattomimmalle opettaa._ + +_Samana iltana kuin kirjoitus valmistui, käskin ystävääni tulemaan +kanssani rannalle. Otin rannalta ehkä sata kiloa painavan kiven käsiini +ja heitin sen veteen. Akmed nyökkäsi ymmärtäneenä. Panin samankokoisen +kiven hänen käsiinsä. Hän punnitsi sitä hetkisen ja heitti sen sitten +kauas luotaan sekä kielsi minua puhumasta miehille asiasta, koska he +eivät oppimattomina miehinä sitä kuitenkaan voisi käsittää._ + +_Myöskin Akmedin tutkimukset olivat nyt onnellisesti päättyneet. Niin +mielenkiintoinen kuin tämä paikka olikin, tuntui se kuitenkin minusta +kolkolta. Ja helpotuksen tunne mielessä jätin seuraavana aamuna tälle +paikalle hyvästi. Matka hiekka-aavikon läpi meni onnellisesti -- miehet +vain ihmettelivät, etteivät jalkani ollenkaan painuneet pehmeään +aavikkohietaan -- ja päivälleen neljä kuukautta lähtöpäivästä näytin +kuninkaalle kanuunatemppuni, mikä näytös minusta teki tämän saaren +asujaimen. Kahdenkymmenen vuoden ajan olen yhdessä poikani kanssa tällä +saarella kehittänyt Raa-sii-ke'n keksintöä ja voin tässä hetkessä +vähentää sen voiman, joka kappaleet työntää maata kohti, melkein kuinka +pieneksi tahansa. Voin myöskin nyt määrätä kappalten tasapainopaikan -- +olen siksi nimittänyt sen korkeuskohdan, jota alemmaksi siirrettäessä +kappaleen paino taasen nopeasti kasvaa -- kuinka korkeaksi tai matalaksi +hyvänsä._ + +_Viime vuosina olen pääasiallisesti työskennellyt soveltamalla tätä +samaa aatetta kohesio- ja repulsio-ilmiöihin. Nämä molekyylivoimat ovat +mitä lähimmässä yhteydessä painovoiman kanssa. Kokeiluni tässä asiassa +eivät ole vielä tuottaneet ratkaisevia käytännöllisiä seurauksia; +toivon, että poikani Akmed saattaa tämän kysymyksen lopulliseen +päätökseen. Niin kauas olen kuitenkin päässyt, että se hautakappeli, +jonka olen itselleni rakentanut, on pääasiallisesti kirveen ja höylän +avulla tehty._ + +_Tämä saari, jonka olen tehnyt ihanaksi asuinpaikaksi, oli tänne +tullessani ikävä hietamatalikko. Kun joen rannat olivat kivisiä, +rakensin tähän paikkaan saaren ja kummallekin puolen saarta kosken, +joten saareni kalliovalleineen nyt on hyvin suojeltu vihollismielisten +ihmisten hyökkäyksiä vastaan.»_ + + * * * * * + +Käsikirjoitus päättyi tähän, mutta toisella käsialalla seurasi tämä +selonteko: + + Eräänä aamuna kuulin niemen nenältä, johon isäni oli mennyt + kalastamaan, pyssynlaukauksen. Kiiruhdin sinne. Isäni makasi + verisenä rannalla. Hänen vieressään oli kaksi pyssyä, ja rannassa + oli lautta. Hän kertoi, että hänen tullessaan rannalle oli lautta + ollut rannassa. Pensaista astui mies, joka oli sanonut olevansa + tämän saaren omistaja ja vaatinut isääni muuttamaan saarelta pois. + Isäni, kiivasluontoinen mies, oli kieltäytynyt, miehet olivat + riitaantuneet, ja vieras oli mennyt lautallensa, josta ampui + isääni, joka kaatui rannalle. Kun mies oli tullut katsomaan, oliko + hänen uhrinsa kuollut, oli isäni viimeisillä voimillaan onnistunut + sysätä hänet veteen, jossa virta heti oli hänet vetänyt pohjaan. + Tehtyään muutamia yksityisiä määräyksiä ja annettuaan minulle + isällisen siunauksensa heitti isäni henkensä. + + Olimme edellisenä päivänä käyneet isän kanssa järvellä. Mies oli + arvatenkin kotiin tullessamme metsään kätkeytyneenä nähnyt, miten + nostimme rautavitjamme järven pohjasta ja hinauduimme rantaan. Yön + aikana hänen oli onnistunut löytää vitjat ja siten päästä + saarelle. Miehen pyssyt seisovat isäni huoneen nurkassa. En ole + tahtonut niitä hävittää. Isäni viimeiset sanat olivat, että hän + antaa surmaajallensa hänen tekonsa anteeksi. Hän oli, sanoi isäni, + täysin oikeutettu vaatimaan meitä muuttamaan saarelta pois, koska + hän oli todella maan omistaja. Jos isäni on siis asumalla lupaa + pyytämättä saarella, jonka olemme omin käsin rakentaneet, tehnyt + väärin, on hän myös sen vääryyden hengellään maksanut. + + Isäni määräyksiä noudattaakseni lähdin samana vuonna Englantiin, + jossa _Bank of Englandiin_ jätin talletettaviksi kaikki isäni + tieteelliset tutkimuspaperit ynnä molemmat hieroglyfilaatat. + Arkku, jossa ne säilytetään, on avattava sadan vuoden jälkeen, + jolloin toimikunta, johon viisi yliopistoa Euroopan eri maista + lähettää kukin yhden edustajan, määrää, onko paperit jo silloin + julkaistava vai onko arkku uudestaan sadaksi vuodeksi suljettava. + Tarkemmat määräykset ovat minulle itsellenikin tuntemattomia. Sen + vain isäni sanoi minulle kerran, että niin kauan kuin ei ole + varmoja takeita siitä, etteivät ihmiset enää tuhoa toisiaan + sodilla, on mahdotonta antaa hänen keksintönsä tulla tunnetuksi. + Isäni, vaikka on itse ollut sotapalveluksessa, ei rakastanut + sotaa, vaan katsoi sodan ainoastaan ihmiskunnan vitsaukseksi. + + Pari vuotta tulen vielä saarella jatkamaan isäni työtä; silloin + tutkimukseni ehkä tulevat viemään minut samoille seuduille, joissa + isäni tutkimukset saivat alkunsa. Isäni on näet eräässä kirjeessä + vanhalta ystävältään saanut tietoja, jotka tekevät uuden matkan + samalle vuorelle tarpeelliseksi. + + _Akmed Stålhahne._ + + +Mitään merkkiä siitä, että nuorempi Stålhahne olisi vielä kerran +saarelle palannut, en missään nähnyt. Hän on arvatenkin löytänyt +hautansa vieraalla maalla, ja hänen ruumisarkkunsa isänsä arkun vieressä +on jäävä tyhjäksi. + +Nyt kun tiesin, että Stålhahnet, isä ja poika, eivät olleet +haaveilijoita, jotka hivelivät hillitöntä mielikuvitustaan maalaamalla +sille omakeksimiä tulevaisuudenkuvia, en voinut heidän keksintöänsä +ajatuksistani poistaa. Stålhahne vanhempi tietää hyvin, että hänen +keksintönsä tulee avaamaan vastaisuuden ihmisille aivan uusia uria. Ja +kuitenkaan hän ei puhu keksintönsä maailmaa mullistavista seurauksista +sanaakaan. Hän vain kertoo tosiasiat yksinkertaisesti ja vaatimattomasti +siten, kuin ne ovat tapahtuneet. + +Ei käy kieltäminen, että ensi aikoina olin hyvin utelias tietämään +enemmän Stålhahnen keksinnöstä. Ja miksi hän oli määrännyt niin pitkän +ajan, ennenkuin hänen elämäntyönsä oli saatettava julki? Stålhahnen +kanuuna minun katollani -- tämä saari on nyt minun omani, ja monta kesää +olen jo asunut Latvasaaren kuninkaan hovilinnassa -- on minulla aina +uudistuvana muistutuksena hänen keksintönsä todellisuudesta. Ja joskus, +kun metsässä kulkiessani tulen leveän nevan rantaan, kun jalka painuu +joka askeleelta sammaleen keskipolveen asti, aurinko paahtaa ja minun on +pakko tallustaa nevan poikki, -- silloin nousee mieleeni halu saada +omistaa jo nyt Stålhahnen salaisuus, etteivät jalkani painuisi +syvemmälle kuin hänen jalkansa Afrikan hiekka-aavikossa. + + + + +VIII. + + +Muutama päivä sedän ja Villen lähdöstä muuttui ilma koleaksi, ja minulle +tuli täysi työ hankkia miehilleni ruokaa. Mutta viikon perästä ilma +parani ja minulle tuli taasen paljon vapaata aikaa. Vapaa-ajat vietin +enimmäksi osaksi Stålhahnen kirjastossa. Aika rupesi minulle jo käymään +pitkäksi, kun eräänä päivänä ilokseni näin purjeen järvellä. Veneessä +oli kolme miestä; Kyttyräinen oli siis mukana. Millaisen kalan he olivat +tällä kertaa verkkoonsa saaneet, ymmärsin siitä, että heidän vankinsa +makasi vahvasti köytettynä veneen pohjalla. Rosvopäällikkö oli +vuorotellen karannut vartijainsa kimppuun, vuorotellen tehnyt +karkausyrityksiä, kunnes sedän vihdoin oli pakko täten tehdä loppu hänen +vehkeilemisestään. Sittenkin oli kuljetus ollut hyvin vastahakoista, +mutta oli kuin olikin saatettu onnellisesti loppuun, kun Villen aina +onnistui ottaa rosvon juonet leikinteon kannalta. + +Milloin Ville katsoi kärsivällisyyden hyväksi, osasi hän tätä hyvettä +harjoittaa paremmin kuin kukaan. Sen huomasin maihinnousussa. +Kyttyräisen yhä uudistuvien karkausyritysten tähden oli hänen +vyötäisiinsä sidottu köysi, jonka toista päätä Ville piti kädessään. +Rosvo, joka ensimmäisenä astui veneestä, huomasi, että vartija +poistuessaan veneestä astui varomattomasti veneen partaalle. Köysi, joka +hänet yhdisti Villen käteen, oli kireällä, ja kiusaa tehden oli vanki +muka kompastuvinaan ja heitti itsensä suin päin nurmelle. Hänen ilkeä +yrityksensä vetää Ville kumoon epäonnistui. Jos minulle olisi tehty +tuommoinen konnankoukku, pelkään, etten olisi voinut olla kiivastumatta. +Mutta Ville vain hymyili hyväntahtoisesti maahan romahtavalle, miehelle +ja sanoi: »Ool reit, sanoi enkesmanni, kun laiva kaatui.» Muuta puhetta +tästä konnanteosta hän ei nostanut. + +Setä oli sitä mieltä, että kun meillä oli täällä hyvät huoneet vankiemme +säilyttämistä varten, sopisi tänne jäädä vielä joksikin viikoksi, että +Ville, joka oli ollut koko ajan jotenkin raskaassa toimessa, saisi +vähäisen levätä, ennenkuin voimia kysyvälle kotimatkalle lähdettiin. +Ville vapautettiin täksi viikoksi kaikista määrätöistä. Setä huolehti +kalastamisesta, ja ruoanvalmistus sekä muut talousaskareet tulivat minun +osakseni, mikä jako olikin oikeudenmukainen siihen katsoen, että minä +olin nauttinut herrain päiviä sedän ja Villen edellisen poissaolon +aikana. Ville käytti »römppä»-viikkonsa pari ensimmäistä päivää +vesilintujen ampumiseen ja jakoi myöhemmin useimmat päivänsä sedän ja +minun välilleni. + +Emme uskaltaneet panna semmoista »peijoonia» kuin Kyttyräistä toveriensa +seuraan, vaan kannoimme viinikellarista kaikki väkevät pois, tarkastimme +ylen tarkasti sen seiniä ja lattiaa -- katto oli harmaasta kivestä +holvattu eikä siis paljon tarkastusta kaivannut -- ja veimme päärosvon +sinne. Meidän onnistuikin koko ajan pitää Kyttyräistä ja hänen joukkoaan +niin hyvin toisistaan erillään, että he vasta poislähtöpäivänä tapasivat +toisensa. Siihen asti oli Kyttyräisen tovereilla ollut vapautumisen +toivoa, he kun uskoivat mestarin olevan vielä vapaana ja heidän +vapautumisestaan huolehtivan. + +Jo ensimmäisenä iltana, kun jouduttiin Villen kanssa kahden kesken, +alkoi keskustelu vaiheistamme kuluneina viikkoina. Ville, joka oli +nähnyt, miten epäröin ryhtyä vanginvartijatoimeen, pelkäsi minun +istuneen henki hampaissa koko heidän poissaoloaikansa ja tuli hyvin +iloiseksi kuullessaan, että aikani oli mennyt hyvin ja etten ollenkaan +kauppaani katunut. Kyttyräinen, joka 60:sta vuodestaan huolimatta ei +mitenkään vielä ollut mikään lahokanto, oli tosin tuottanut heille +paljon vaivaa, mutta eipä Villekään kauppaansa katunut. Tämä retki oli +hänelle tuottava niin paljon, että hän vielä tänä syksynä aikoi panna +oman tuvan nurkkakivet, ja ensi keväänä on ehkä jo kehä valmis. +Pelkäsin, ettei Ville, entinen kasarmin asukas, tulisi yksinään +mäkituvassa viihtymään, johon Ville salaperäisesti arveli, että kun on +hyvä hoito ja hopeinen huusholli, uskaltaa mennä vaikka naimisiin. + +Nyt vasta rupesin käsittämään, minkä tähden jokaisen kyttyräisen +kiinniotto niin suuresti lisäsi Villen iloa, ettei hän malttanut +suuttua, vaikka häntä kuinka suututettiin. Ville oli viime talvena +päättänyt hankkia itselleen »leipäsuden». Ja kun tämä oli talon tytär, +ei Ville tahtonut hänestä tehdä rengin vaimoa. Ja vaikka komisarius oli +luvannut korottaa Villen arvon voudiksi ja ottaa nuoremman rengin Villen +komennettavaksi, oli Ville pysynyt päätöksessään ja aikoi Köyristä +muuttaa ja ryhtyä tuvanrakennushommiin. Vanginkuljettajatoimestaan hän +vastaiseksi ei aikonut luopua. + +Tunsin Villen morsiamen, ja Villen valinta oli mielestäni onnistunut +hyvin. Tyttö oli jo kolmenkymmenen vanha, mutta näytti nuoremmalta. Oli +kelvollinen työssä ja pulska, kaunis ihminen. Ville oli silminnähtävästi +rakastunut, ja onnittelin häntä sydämellisesti. Tulin jo samana iltana +häihinkin kutsutuksi. + +Kyttyräisen koti löydettiin pikemmin, kuin oli uskallettu toivoakaan. +Mutta hänen karkoittamisensa luolastaan oli ollut kova tehtävä. + +Oli melkein varma, että ryövärit matkalla kodistaan järvelle kulkivat +puroa tai sen rantoja pitkin. Setä ja Ville soutivat siis puroa ylös +huolellisesti tarkastellen rantoja, näkyisikö missään poluntapaista. +Ensimmäinen merkki ihmisten läsnäolosta oli -- heinäsuova puron +rannalla. Ryövärit olivat siis ruvenneet tuntemaan itsensä niin +varmoiksi, että olivat ajatelleet ruveta pitämään kotieläimiä. Useita +heinäsuovia tavattiin vielä, todistaen, että Kyttyräinen todella oli +hävyltä hännän katkaissut, ellei hän, kuten minä hyväntahtoisesti yritin +asiaa selittää, aikonut hylätä ryövärinammattia ja ryhtyä kunnolliseksi +ihmiseksi. Pelkään kuitenkin, että Ville oli oikeassa väittäessään, +ettei vanhasta tule konkaria. Rosvopäällikkö oli liian kauan elänyt +sotakannalla yhteiskuntaa vastaan tehdäksensä nyt enää rauhaa sen +kanssa. Nosta konna mättäälle, kasvoillesi hyppää. + +Noin penikulman matkan olivat puron rannat ruohoisia, mutta sitten +rupesi seudun luonto muuttumaan hedelmättömäksi. Maisema oli tässä +vuorista, ja puron uoma oli syöpynyt syvälle jyrkkien kallioseinäin +väliin. Heidän soudettuansa pienen järven poikki, jonka rannat olivat +korkeaa, äkkijyrkkää kalliota, rupesi vuori heidän vasemmalta puoleltaan +väistymään loitommaksi, kun oikeanpuolinen ranta yhä oli korkeaa, +äkkijyrkkää kalliota; Seutu oli kuvaamattoman jylhä, juuri semmoinen, +jossa luulisi hurjain ryövärien viihtyvän. + +Ainoastaan pari sataa metriä järven yläpuolelle he pääsivät vielä +soutamalla. Siinä tuli este, josta ei päässyt alitse eikä ylitse. +Kallioseinästä, joka tässä oli runsaasti kolmenkymmenen metrin +korkuinen, oli lohjennut suunnattoman suuri kalliomöhkäle, joka oli +kaatunut puron yli. Tähän paikkaan he laskivat rantaan syömään +päivällistä. Niistä tapahtumista, jotka sitten seurasivat, kertoi +minulle Ville seuraavaa: + +-- Syötyämme menin rantaan katsomaan, emmekö sittenkin voisi jollain +tavalla saada venettä kulkemaan kalliolohkareen alitse, joten pääsisimme +laahaamasta sitä vaivalloista tietä esteen ohitse. Polvistuin +rantakivelle ja kurkistin kiven alle nähdäkseni, oliko kivi kuinka +leveä. Kaksi korttelia kasvoistani virnisteli minua vastaan Kyttyräisen +ilkeä naama. Jos Jaska olisi tässä tilaisuudessa ollut lakittomin päin, +olisin vetänyt miehen tukasta esille kuin ketun pesästään, mutta nyt jäi +lakki vain käteeni, ja ilkiö pelasti kallonahkansa. Samassa paukahti +myös tuo kuuluisa peukalolla laukaistava pistooli ihan kasvojeni edessä. +Jos Jaskalla tässä tilaisuudessa olisi ollut suoraa ruutia, ei sinun +olisi tarvinnut kuunnella tätä kertomusta. Mutta minulle onneksi meni +hänen kuulansa kiveen, josta se kuitenkin lohkoi tämän palasen ja +pirskotti poskeeni. + +Ville osoitti rumaa arpea poskessaan, jossa hän väitti kivensirpaleen +vielä olevan. + +-- Jaska ampui vielä toisenkin kerran, mutta silloin oli minulla jo +kallio suojana. Kyllä se mies ei ryhdy rauhallisiin moukan töihin, +ennenkuin »halla katoo Hamulasta taikka koiruus Kuopiosta». Niin minä +ainakin uskon. + +En ihmetellyt ollenkaan, etteivät Villen ajatukset Kyttyräisestä olleet +oikein suloisia. Mutta ei korppi kiroihin kuole, ja Kyttyräinen söi +parhaillaan kellarissa hyvällä ruokahalulla illallistaan. Pahimmilla +pahantekijöillä on tavallisesti kaikissa oloissa erinomainen ruokahalu. +-- Kehoitin Villeä jatkamaan kertomustaan. + +-- Tiesimme siis, missä vihollisemme oli. Ettei hän hevin heittäisi +tämmöistä linnaa, ymmärsimme myös. Komisariuksen oli siis pakko ruveta +tuumimaan todellista piirityssuunnitelmaa. Ennen kaikkea täytyi saada +selvää, montako sisäänkäytävää oli kallion alle. Paitsi niitä paikkoja, +joista puron vesi tuli sisälle ja juoksi pois, molemmat olivat helposti +kivillä tukittavissa siten, ettei niitä sisältäpäin saanut avatuiksi. +Komisarius myös määräsi näitten tukkimisen ensimmäiseksi tehtäväksemme +ja vielä saman päivän illalla ei Jaskalla ollut muuta pakotietä +luolastaan, kuin minkä puro tarjosi siinä paikassa, jossa olimme +kohdanneet toisemme. Kallion pituus oli jotenkin yhtä suuri kuin sen +leveyskin. Se paikka, josta puro laski vetensä kallion alle, ei +kelvannut pakopaikaksi, sillä se oli ainoastaan suppilonmuotoinen reikä +kalliossa, josta vesi syöksyi sisälle tai oikeammin alas kohisevana +vesiputouksena semmoisella voimalla, että ihmisen oli aivan mahdoton +siitä nousta, olipa hän sitten vaikka kuinka tottunut uimari hyvänsä. +Sitä tietä Jaska ei tulisi hengissä pelastumaan. Sen uskoimme ainakin. + +-- Nyt meillä oli siis susi satimessa, mutta käsistämme se oli vielä +kaukana. Jos luola olisi ollut ahtaampi, olisi ehkä käynyt päinsä savun +avulla pakottaa asukas siitä ulos. Tässä tilaisuudessa se keino ei olisi +tepsinyt. Sitä paitsi oli kallio koko leveydeltään haljennut, ja +halkeama oli sitä laatua, että pelkäsimme sen tukkimisen melkein +mahdottomaksi. Sivulta päin oli meidän kuitenkin pian pakko ryhtyä +siihen työhön, sillä jo toisena aamuna, kun komisarius tarkasti +tukkimismahdollisuuksia, paukahti taasen Jaskan pistooli, ja kuula +suhahti niin läheltä ohi, että särki komisariuksen virkalakista lipan. +Eihän koiruus kielletty ole, kun vain viljellä viitsii. Ja Jaska viitsi. +Rupesi tuo ruokoton vielä hävyttömyyksiä latelemaan komisariukselle ja +minulle. + +-- Eikö komisarius yhtään suuttunut? + +-- Parasta oli olla suuttumatta, kun emme hänelle kuitenkaan mitään +mahtaneet. Minä miehelle kuitenkin muistutin, ettei haukku haavaa tee, +jos ei puulla päähän lyödä. Ja siihen hän ei nyt kyennyt, kun oli monen +metrin paksuinen kallio välillämme. Tahtoa häneltä ei puuttunut. + +-- Eikö komisarius ollenkaan koettanut saada Kyttyräistä hyvällä +antautumaan? + +-- Koetti hän. Kun siinä oli keskustelu syntynyt, selitti komisarius, +että jos mies vapaaehtoisesti antautuu, on tämä aina laskettava hänelle +lieventäväksi seikaksi tuomittaessa. Suuresta lievennyksestä ei hän +kuitenkaan hänelle toivoa antanut. + +-- Mitä rosvopäällikkö siihen arveli? + +-- Jaska arveli, ettei vanha laamanni juuri pidä tapana löytää +pahantekijöille lieventäviä seikkoja. Luuli myös, että sauna oli hänelle +jo niin lämpimäksi lämmitetty, että kylvettäessä nahka lähtee; eikä se +siitä paljon jäähtyisi, vaikka hän nyt yrittäisikin olla vallesmannille +mieleen. Ja siinä oli Jaska mielestäni oikeassa. Kun kerran pää poikki +pannaan, jo silloin jalatkin jokeen joutaa. + +-- Komisarius heitti turhan keskustelun sikseen, ja täytettyämme +vaarallisen raon pikkukivillä ryhdyimme keinoihin Jaskan karkoittamista +varten linnastaan. + +-- Puro oli siinä paikassa, jossa se tuli kallion alta uudestaan +päivänvaloon, toista syltä syvä. Komisarius oli kuitenkin päättänyt +juuri tästä paikasta sulkea vapaan kulun Jaskan pesästä. Tämä oli varsin +tarpeellinen toimi, sillä niin kauan kuin kulku oli tästä paikasta +vapaa, oli paikkaa ehdottomasti yöt päivät vartioitava. Muuten oli +melkein varma, että linnan herra käyttäisi ensimmäistä sopivaa +tilaisuutta karatakseen. Jaska ei ole mikään lammasten laamanni tai +porsasten pormestari, vaan kauttaaltaan toimen mies. + +-- Rupesimme siis komisariuksen kanssa kantamaan kiviä paikalle: +raskasta ja pitkällistä työtä, varsinkin kun vahtivuorot tekivät +yölevonkin lyhyeksi. Jo ensimmäisenä vahtivuorona pälkähti päähäni eräs +ajatus, jonka seuraavana aamuna aamiaisella ilmoitin esimiehelleni. +Kaartilaisajoiltani muistin, miten eräällä manööverillä teimme +»viholliselle» pahat kepposet sulkemalla kapeassa kuilussa juoksevan +puron, josta syntyvä vedenpaisumus ajoi kokonaista kaksi rykmenttiä +erinomaisesti linnoitetusta väijymispaikasta pois. Minä, joka olin +kepposen keksijä, sain siitä hyvästä ensimmäisen mitalini, ja luutnantti +joka ehdotuksen vei everstille, sai vieläkin komeamman kunniamerkin. + +-- Sulun tekeminen tähän paikkaan ei ollut mahdoton, joskin työläs +toimi. Ja komisarius piti tuumaa hyvänä, kun puolet työstä oli joka +tapauksessa tehtävä karkausmahdollisuuden estämiseksi. + +-- Hyökyjää oli keväällä jostain ylempänä olevasta niitystä irroittanut +suuren nurmikappaleen ja tarttuessaan tähän paikkaan jättänyt kappaleen +tänne. Laitoin nyt kuusenhavuista semmoisen laahan, jolla metsästäjä +kuljettaa ammutun raskaahkon otuksen metsästä, ja kuljetin niin suuret +turvekappaleet kuin jaksoin rannalle. Komisarius teki työntökärryjen +tapaisen, jolla lykkäsi kiviä. Viikon perästä rupesi mielestämme +varastomme riittämään ja ryhdyimme itse työhön, jota kesti vain kaksi +päivää. Raon, joka oli puron lähteelle päin olevassa kallioseinässä, +tukitsin ensin puuvaajoilla, ja tämän jälkeen ladottiin kiviä ja +nurmikappaleita kerroksittain puron uomaan. Parilla hirrellä tukitsimme +vedenpäällisen aukon kalliossa, ettei Jaskan sopinut ampua. Muuten olisi +työ käynyt kovin vaaralliseksi. + +-- Jaska vain puolihumalaisena reuhasi luolassaan, vuorotellen +rekilauluja hoilaten, vuorotellen ladellen kompasanoja komisariukselle +ja minulle. + +-- Jaksoiko komisarius koko ajan pysytellä suuttumatta? + +-- Ystävällisemmäksi hän vain tuli, kuta enemmän Jaska ilkamoi. Samana +päivänä kun pantiin viimeiset sulkukivet paikalleen, kehui Jaska, joka +ei ollenkaan näkynyt aavistavan, että työmme tarkoitti muutakin kuin +pakoportin kiinnimuurausta, omistavansa vielä viinaa ja sapuskaa +kolmeksi kuukaudeksi. Sanoi myös aikovansa heti panna uuden +viinakeitoksen alulle, ettei menisi häneltä odotusaika hukkaan. Nauroi +vain meidän toimillemme muka lasten touhuina ja tuumi, että jolla on +leveä lanne, sille pitää olla suuret housut. + +-- Etkö luvannut koristella tuota konnaa oikein kruunun raitaisilla? + +-- Enhän minä. Komisarius vain sanoi: »Tyvessä olet vielä, poikaseni; +ennenkuin latvassa olet, tiedät enemmän.» Ja sitten jatkettiin taas +sulkua; samana iltana pantiin viimeiset kivet paikalleen, ja veden +juoksu seisahtui. Sadin oli viritetty. + +-- Nousimme nyt kalliokatolle katsomaan työmme seurauksia. Eikä +kestänytkään kauan, ennenkuin koski suppilossa rupesi jo käymään +laimeammaksi hetken perästä kokonaan lakatakseen. Vesi kallion +yläpuolella rupesi nousemaan. Työmme oli onnistunut, ja Jaskalle tulisi +olo pian kosteaksi. + +-- Tämä yö oli ensimmäinen, jona saimme nukkua rauhassa illasta aamuun +asti. Aamulla oli vesi kallion yläpuolella jo noussut kolmatta metriä, +ja Jaskalla ei voinut laskujemme mukaan olla paljon kuivaa maata enää +jäljellä. Vesi rupesi jo tunkeutumaan kallion raon alapäästä ulos, mutta +tukevalla riu'ulla ja muutamalla turpeella oli vuotopaikka pian tukittu. +Kuulin Jaskan ilkeät uhkaukset, kun hän ei voinut tätä työtä estää. Hän +oli arvatenkin toivonut, ettei vesi pääsisi nousemaan korkeammalle kuin +tähän paikkaan. Nyt, ajattelin, ei viivy kauan, ennenkuin Jaska on jo +sisäänkäytävällä pyytämässä meitä ottamaan kivet pois. Menin jo +edeltäkäsin sinne. + +-- Komisarius seisoi vielä kalliolla. Äkisti näin hänen, silmiään +varjostaen, katsovan purolle päin, joka nyt oli pienen järven näköinen, +ja heti sen jälkeen tekevän hengenvaarallisen hyppäyksen kalliolta puron +rannalle, josta lähti juoksemaan pitkin rantaa, minkä ikinä jaloista +lähti. Minä tietysti heti avustamaan. Samassa näin miehen nousevan +purosta rannalle ja hyvää vauhtia kiitävän käpälämäkeen. Vesi räiskyi +vaatteista joka askeleelta. Mies oli hengästynyt ja likomärät vaatteet +estivät juoksemisen; komisarius oli pian hänen kintereillään. Kun mies +huomasi, ettei enää jaksanut pakoaan jatkaa, kääntyi hän äkisti ja +laukaisi pistoolinsa aivan komisariuksen kasvoihin. Pistoolin sirpaleet +vinkuivat korvieni ympäri. Vesi ei ollut vielä ehtinyt juosta piipusta, +vaan ase räjähti palasiksi. Nyt vasta huomasin, että mies oli Jaska. En +ollut silmiäni uskoa, niin mahdottomalta asia minusta tuntui. + +-- Vasemmassa kädessä oli roistolla paljastettu puukko, mutta kun +komisariuksen revolveri tähtäsi suoraan hänen rintaansa, ei hän +rohjennut lyödä. Huomasi kai, että luoti olisi ollut kättä nopeampi. +Jaska tekeytyi nyt nöyräksi ja heitti puukon pois. Komisarius laski +silloin revolverinsa suun maata kohti. Mutta salaman nopeudella töyttäsi +Jaska molemmin nyrkein vastustajaansa olkapäihin, niin että tämä kaatui +selälleen. Laukaus meni ilmaan, ja rosvo heittäytyi komisariuksen päälle +molemmilla peukaloilla kiristäen hänen kurkkuansa. Kai olet huomannut +nuo rumat siniset merkit, jotka siinä vieläkin näkyvät? + +-- Kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, ettei Jaska ollut minua ollenkaan +huomannut. Ainoastaan muutamia sekunteja hän ehti kiristää, ennenkuin +minäkin olin paikalla, riuhtaisin hänet komisariuksesta irti ja heitin +puun kylkeen, että luut kalisivat. + +-- Komisarius nousi, kosketteli sormin kurkkuansa muutaman kerran, otti +pienen kuvastimen taskustaan ja tarkasteli hyvin tutkivin katsein niitä +rumia nirhamia, jotka Jaskan kynnet olivat molemmin puolin kurkkua +raappineet. Tyynellä äänellä hän käski sitten minun panna Jaskan +käsirautoihin ja, pitäen koko ajan revolveria kädessään, seurasi häntä +venerannalle, missä komensi minut vielä lujasti hänet köyttämään, minkä +suurella mielihyvällä teinkin. -- Mahdotonta on käsittää, mistä tuo ukko +kaiken tyyneytensä ottaa. Enpä minäkään piiskurinvirkaa rakasta, mutta +tällä kertaa minua melkein suututti, ettei komisarius määrännyt +selkäsaunaa. Koivunoksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö. Kun tuo +kierosilmä heitti puukkonsa pois ja oli antautuvinaan, oli hänen +katseensa niin nöyrä kuin ikinä ihmisen katse voi olla, ja kuitenkin hän +kehtasi käyttäytyä noin ruokottomasti. Enpä minä enää ikinä luota +keneenkään, jolla on viekas silmä ja punainen parta. + +-- Mutta miten oli Kyttyräinen onnistunut pääsemään vankilastaan ulos? + +-- Olimme ihan unohtaneet, että kun veden luonnollinen lasku oli +suljettu, tuli virta suppilossa ihan mitättömäksi, koska siitä nyt +juoksi vain se vesi, joka vähitellen täytti Jaskan linnan. Kun Jaska +veden alituisesta nousemisesta huomasi pian hukkuvansa, ellei hän pääse +vankilastaan pois, oli hän sukeltanut ja onnistunut nousemaan tuon saman +suppilon kautta yläpuolella olevaan lammikkoon. Hänen täytyi kuitenkin +pian nousta pintaan ilmaa saadakseen, ja vaikkei hän näyttänyt paljon +muuta kuin nenän vedenpinnan yläpuolella, oli komisarius hänet +huomannut. Kaksi silmää vierahalla, kolme komisariuksella. -- Jos +komisarius olisi nyt luullut häntä sorsanpojaksi ja ampunut, olisi Jaska +ainaiseksi lusikkansa heittänyt. Mutta eiväthän hurjan luut ensiksi +mätäne. Ja Jaskan luut ehkä suorittavat vielä kerran hänen puolestaan +sen osan kuritusta, jota hän ei ehdi itse suorittaa. + +-- Kuinka niin? + +-- En tiedä, liekö totta. Mutta niin ainakin kertovat vanhat +kakolalaiset, että jos siinä talossa joku kuolee, ennenkuin on ehtinyt +palvelusaikansa loppuun suorittaa, viedään hänet Helsinkiin, jossa hänet +valmistetaan palvelematta olevien vuosien suorittamista varten. Hänestä +tehdään tuommoinen »laiha maisteri», joka suljetaan kapeaan kaappiin ja +jonka koulunopettajat kuuluvat välistä näyttävän pojille terveelliseksi +opetukseksi, että ymmärtäisivät tulla kunnollisiksi ihmisiksi. Taitaa +olla hyväkin opetuksen välikappale. + +-- Ei asia ihan semmoinen ole. Ja kyllä Kyttyräinen tulee maallisen +rangaistuksensa loppuun asti suorittamaan. Ei hän tule vuosilla +pääsemään. Ja kun tuomio tulee elinkautinen, on se kuolemalla loppuun +suoritettu. Kun tuo raukka tekisi edes vankilassa parannuksen. + +-- Tapahtuuhan se muutamille, vaikka eihän Jaskalla siihen suuria +edellytyksiä ole. Kyllä Jumala voi hänetkin panna niin lujalle, että +hänen tulee pakko nöyrtyä. Tapanahan on sanoa, että ellei vanha Jumala +saavuta, niin vastaan hän tulee. Onnellisempaa yhtymystä kuin tämä ei +voisi Jaskalle tapahtua. + +-- Saitteko mitään selkoa, minkälainen kyttyräläisten koti oikeastaan +oli? + +-- Saimmehan me. Vasta saatuani Jaskan lujasti köytetyksi heitin +silmäyksen purolle päin. Puro vaahtosi nyt valkoisena koskena. Pato oli +särkynyt, ja Jaskan linna tyhjentyi hirveällä kohinalla. Jos Jaska olisi +runsaan puolen tuntia vielä odottanut, olisi koko raskas työmme ollut +turha. -- Kun ryöväripäällikkö huomasi mitä tapahtui, raivostui hän ihan +suunniltaan. Oli kamalaa nähdä ja kuulla hänen raivoansa. -- Luolan +tyhjentyminen ei kestänyt täyttä tuntiakaan. Patoamalla nostettu vesi +linnan yläpuolella sitä vastoin laski vain hitaasti tämän ja seuraavan +päivän kuluessa. Avasimme heti pääsisäänkäytävän ja menimme ryövärien +kartanoon kotitarkastukselle. Luola oli paljoa suurempi ja mukavammin +sisustettu kuin olimme voineet aavistaa. Paitsi isoa, hyvin tehtyä ja +tilkittyä asuintupaa oli sinne rakennettu oikea varastorakennus, joka +väliseinillä oli jaettu kolmeen varastohuoneeseen. Kaikki näytti olevan +tarkoin mietittyä ja laskettua, ja luola oli kaikin puolin hyvin +sisustettu ryövärilinna. Vedenpaisumustakin oli edellytetty, koska +huoneet oli pönkitetty kivistä kattoa vasten, ettei vesi pystynyt niitä +paikaltaan siirtämään. Halkoja makasi kaikkialla huiskin haiskin, +niinkuin vesi ne oli jättänyt. + +-- Olimme oudoksuneet, ettei puron rannalla näkynyt minkäänlaista +venevalkaman merkkiä. Nyt ymmärsimme syyn: luolassa oli aivan uusi, hyvä +vene. Suppilonmuotoinen puron lasku voitiin hirsistä tehdyllä luukulla +luolan sisäpuolelta sulkea, missä tapauksessa alempi vesi väheni niin +paljon, että veneellä pääsi mukavasti itse luolaan. Täten saivat +ryövärit ryöstetyt tavaransa vesitse suoraan itse luolaan, eikä jäänyt +myöskään luolan ulkopuolelle mitään merkkiä, joka viittaisi ihmisten +läsnäoloon. Ellen olisi tullessamme sattunut tirkistämään kalliosyrjän +alle, samassa kun Jaska yritti urkkia meistä tietoja, on melkein varmaa, +että olisimme jatkaneet matkaamme aavistamattakaan, että olimme käyneet +niin lähellä ryövärien linnaa. Myöskin sisäänkäytävät luolaan olivat +ainoastaan etsimällä löydettävissä. + +-- Koska isäntä makasi lujasti köytettynä ulkona, kävimme lupaa +pyytämättä hänen tupaansa. Tupa oli hyvin järjestetty salapolttimo. +Komisarius ei sanonut tavanneensa ikinä niin hyvin varustettua +salapolttimoa. Kattilat, hatut, torvet ym. olivat kaikki vaskea ja mitä +parhaimmassa kunnossa. Kaikki taottiin kirveellä romuksi. Näithän itse +nuo raskaat vaskiromumöhkäleet veneessä. + +-- Eikö näkynyt mitään merkkiä ryöstetyistä tavaroista? + +-- Kuusi tai kahdeksan hevoskuormaa vaatteita oli huolellisesti +järjestetty suurimman aitan hyllyille. Liinavaatteet ja pitovaatteet oli +tarkoin erotettu. Yksin silkkihuiveja oli neljättäkymmentä. Kaikki oli +likomärkää. Kaksi päivää meni niitten kuivaamiseen. Ellei Jaskalla olisi +ollut hyvin paljon köysiä, olisimme tuskin saaneet kaikkea +kuivatuksikaan; nyt on koko ryöstettyjen tavarain varasto taas hyvässä +kunnossa aitan hyllyillä. Ovi olisi oikeastaan ollut kruunun sinetillä +suljettava, mutta komisariuksen oli pakko jättää ovi auki, etteivät +vaatteet pilaantuisi homeesta. Ensi tilaisuudessa tuodaan kaikki kylään, +jotta kukin saa omansa. -- Kellot ja koristeet on Jaska kai jo myynyt, +koska ei mitään semmoista näkynyt. Kumma, että silkkihuivit olivat +säilyneet. Mutta ensi talvena olisivat kai kaikki vaatteet menneet +menoansa, jos ryöväreillä oli todella tarkoitus ruveta pitämään hevosta. + +-- Toinen aitta ei tuottanut meille paljon vaivaa. Sikunanhaju kohta +osoitti, että viinaa siinä säilytettiin. Kaikki oli todellakin +tehtaantapaisesti järjestetty, kun viinakin säilytettiin haapaisissa +kymmenen kannun leileissä. Parikymmentä leiliä oli viiden minuutin +päästä säpäleinä. + +-- Kolmas aitta oli jyvämakasiini. Jyville emme voineet mitään: ne +pilaantuvat kyllä. + +-- Työn tehtyämme oli meidän vielä pakko kantaa Jaska veneeseen. Hän ei +hyvällä eikä pahalla suostunut käymään. + +-- Minkälainen hän oli matkalla? + +-- Sarvipää oli koko matkan niinkuin mikäkin Muhoksen sammakko. + +-- Mikä niistä on sarvipäitä tehnyt? + +-- En tiedä. Mutta sanotaan niiden olevan sellaisia. Muhoksella muutkin +kummat, sammakotkin sarvipäitä. + + + + +IX. + + +Setä oli seuraavina päivinä hyvin miettiväisen näköinen. Eräänä iltana +hän ilmoitti minulle, että neljän näin vaarallisen vangin kuljetus teki +hänet levottomaksi. Hän olisi mieluimmin ensin vienyt Kyttyräisen yksin +ja sitten palannut hänen rikostovereitansa noutamaan. Mutta matka tulisi +kestämään lähes kaksi viikkoa, ja niin pitkäksi aikaa hän ei enää +tahtonut jättää minua vartijaksi, varsinkin kun yöt rupesivat olemaan +pimeitä. Stålhahnen työpajassa olisimme kyllä voineet vangeillemme +valmistaa jalkaraudatkin, mutta setä katsoi tehtävän sittenkin liian +vaaralliseksi. + +Minä tarjouduin silloin lähtemään Sitkan taloon, josta yrittäisin saada +isännän ja jos mahdollista vielä toisenkin miehen avuksi. Setä hyväksyi +ehdotukseni, vaikka Ville kaikin tavoin sitä vastusti arvellen, ettei +pidä panna kissaa makkaran vahdiksi. Hänen epäluulonsa sitkalaisia +kohtaan eivät olleet vielä täysin hävinneet. + +Varhain seuraavana aamuna lähdin matkalle kovalla tuulella, joka +päivemmällä kasvoi myrskyn tapaiseksi. Mutta kun tuuli oli myötäinen, +joudutti se vain matkaani, ja kun joellakin sain purjehtia, laskin jo +päivällisaikana veneeni rantaan Sitkan venevalkamassa. Sitkan vaari +sattui olemaan rannassa, ja hänen ilonsa tulostani oli teeskentelemätön. +Hän oli jo ruvennut pelkäämään, että olimme kaikki joutuneet rosvokoplan +käsiin, jolloin henkemme ei ollut suuren arvoinen. + +Kun ukko kuuli asiani, arveli hän minun tulleen kuin tilauksesta. Päivä +oli sunnuntai, ja taloon oli juuri tullut vierailemaan kaksi isäntää +kirkonkylästä. Kirkonkylässä oli jo juhannuksen aikana liikkunut huhu, +että komisarius ja hänen seuralaisensa on tapettu. Jokin puhe sedän +puukottamisesta oli kai levinnyt Riitalammille, iskusta oli tehty +kuolemanisku, ja minä sekä Ville olimme kaupanpäällisenä seuranneet +mukana. + +Menimme tupaan, jossa minun tuloni huomattavasti kevensi mieliä. Kaikki +olivat uskoneet minun jo olevan manalassa. Vieraat, joista toinen oli +minulle entuudestaan tuttu, keskustelivat parhaillaan rosvosakista. +Rosvoja pelättiin nyt kirkonkylässä enemmän kuin koskaan. Olipa +kuntakokouksessakin eräs isäntä ehdottanut, että kunta semmoisenaan +ostaisi itsensä vapaaksi heidän rosvouksistaan. Mutta kun sedän +viransijainen, joka oli sattunut olemaan läsnä, viran puolesta kielsi +kaiken keskustelun niin häpeällisestä, jopa lainvastaisestakin +ehdotuksesta, oli puuha, jolla kuului olleen monta kannattajaa, +itsestään rauennut tyhjiin. Vieraitten asia oli nyt Sitkan isännältä +saada tietoja, millä ehdoilla hän oli solminut Kyttyräisen kanssa +rauhan. Heilläkin oli näet aikomus tehdä samanlaatuinen yksityisrauha +rosvopäällikön kanssa, elleivät hänen ehtonsa olleet kovin mahdottomia. +Se vieraista, jonka tunsin, oli kaikin puolin kunnon mies. Mutta niin +suuri oli se kauhu, jonka Kyttyräinen oli pitäjässä herättänyt, että +kelvollisimmatkin miehet näyttivät olevan ihan lamassa. Rupesin pitämään +itseäni oikeana sankarina ajatellessani, että olin saanut olla +osallisena tuommoisen vitsauksen poistamisessa. Viimeisetkin +häpeäntunteen jätteet siitä, että olin ison-Iivanan juopuneen unessa +vanginnut, haihtuivat nyt. + +Huomatessani, että molemmat vieraat isännät olivat vahvasti päättäneet +sopia rosvopäällikön kanssa, rupesin heitä häpäisemään. Sanoin, että he +tekevät Riitalammin häväistysnimeksi koko Suomessa, eikä kukaan kehtaa +muissa pitäjissä tunnustaa olevansa Riitalammilta kotoisin. Miehet +selittivät yksinomaan perheittensä tähden aikovansa tällaiseen +sopimukseen ryhtyä, josta kyllä arvelivat saavansa kuulla kunniansa. +Omasta puolestansa he olivat valmiit vaikka tänä päivänä tappelemaan +Kyttyräisen joukkoa vastaan, kun vain joku voisi viedä heidät rosvojen +jäljille. Mutta rosvot olivat siihen liian viisaita. + +Kun miehet olivat noin suurisanaisia, päätin ottaa heidän sanoistaan +kiinni ja lupasin viedä heidät jo huomenna Kyttyräisen ja hänen +miestensä puheille. Kerroin nyt, millainen oli asian laita ja että +komisarius oli lähettänyt minut hankkimaan pari miestä lisää, +kuljettaaksemme ilman vahingonvaaraa vankimme asutuille seuduille. +Miehet ymmärsivät puheeni todeksi, ja kaikki tarjoutuivat heti toimeen. +Tunnin jälkeen istui kolme isäntämiestä ja Sitkan vaari mukanani Sitkan +isossa heinäveneessä matkalla järvelle päin. Pohjatuuli menee illaksi +kotiin, sanotaan, ja niin tapahtui nytkin. Kun keskiyön aikana tulimme +järvelle, näkyi jo järvenpinnalla siellä täällä kuikanpeltoja, ja tunnin +kuluttua oli järvi rasvatyyni. + +Kauanko viisi miestä virstaa katkaisee? Aurinko oli juuri noussut, kun +maanantaiaamuna laskimme Latvasaaren venevalkamaan. Onni oli ollut +minulle harvinaisen suotuisa. Minua odotettiin vasta tiistaiksi. + +Osoitin miehille tien taloon -- he luulivat olevansa rosvojoukon kodissa +-- ja jäin ukon kanssa niemelle, jossa kerroin hänelle hänen isänsä +viimeisistä hetkistä. Kyynelsilmin katseli vanhus sitä paikkaa, jossa +hänen isänsä lähes seitsemänkymmentä vuotta sitten oli henkensä +heittänyt. Stålhahnen anteeksiantamuksesta hän tunsi itsensä suuresti +lohduttuneeksi. Isänsä pyssyt ukko tunsi heti ja ihastui niitten +takaisin saamisesta. Vein hänet myös ylös torniin, missä hän ihmetellen +katseli kanuunaa, joka kerran oli ollut tuoda hänelle surman. Kun ukko +kuuli, että tällä samalla kanuunalla olin ampunut roistojen veneen +säpäleiksi, taputti hän sen kylkeä eikä ollenkaan sanonut enää olevansa +siihen suutuksissaan, kun se oli niin hyödyllisen työn tehnyt. +Lapsellisessa innostuksessa pyysi ukko saada laukaista yhden laukauksen. +Ja kun setä lupasi hänen ampua vaikka kymmenen, tuhlasimme ilossamme +koko paljon Latvasaaren kuninkaan ruutivarastoa. + +Vielä samana päivänä tulin Latvasaaren omistajaksi. Hovilinnan omistaja +olin jo ennen sen testamentin nojalla, joka löytyi saman kirjoituspöydän +laatikosta, jolla setä kauppakontrahdin kirjoitti. Sitkan vaari määräsi +hinnan semmoiseksi, että se soveltui minun varoihini, ja hänen poikansa, +Sitkan isäntä, hyväksyi ukon määräyksen. Siihen aikaan pieni saari ei +vielä maksanut tuhansia. Myöskin Kyttyräisen linna on nyt minun omani. +Kun tupa myytiin huutokaupalla, ei tehty tarjouksia, sillä paikan +kaukaisuus ei houkutellut ketään sinne asutusta perustamaan; sain sen +muutamalla kymmenellä markalla. Sitkan vaarin kanssa olen +metsästysmatkoilla syksyisin viettänyt monta yötä ryövärien linnassa. +Ukosta ja minusta tuli hyvät metsästystoverit. Mutta kevätmetsästyksestä +en onnistunut saamaan ukkoa luopumaan. Vanhus on jo yli kolmekymmentä +vuotta maannut maan mullassa. + +Vankien kuljettaminen asutuille seuduille kävi hyvin, ja setä seurasi +itse mukana, kun ne Riitalammilta vietiin vankilaan. Minut vapautettiin +nimismiehen apulaisen virasta. Se päivä, jolloin tämä tapahtui, oli +minulle iloinen päivä. Sitkalaisten tehtäväksi uskoi setä ryöstettyjen +tavarain kuljettamisen Riitalammin kirkonkylään, josta omistajat saivat +kukin omansa periä. Villen epäluulot sitkalaisista haihtuivat pian; +olivatpa sekä isäntä että vanha ukko Villen häihinkin kutsutut. Ystäväni +asui kolmattakymmentä vuotta omassa tuvassaan, jossa hänen emäntänsä +vieläkin elää leskenä. Hänen tyttärensä on naimisissa ja hänen kaksi +poikaansa lähtivät isänsä kuoleman jälkeen Amerikkaan, missä nyt +kuuluvat uudisasukkaina Kanadassa tulevan hyvin toimeen. + +Kyttyräiset tuomittiin kaikki elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. +Vanha laamanni, joka itse istui käräjiä, sanoi, ettei hänen koskaan +ennen ollut tarvinnut niin monta henkilöä samana päivänä semmoiseen +rangaistukseen tuomita. Iso-Iivana oli ainoa, joka hyvän käytöksen +tähden palveltuaan muutamia vuosia laskettiin pyynnöstään +uudisasukkaaksi Siperiaan, missä hänestä kuuluu tulleen kunnon mies. + +Setä vieraili Latvasaarella muutamia viikkoja joka kesä, ja vielä toissa +syksynä kävimme yhdessä viikon ajan kestävällä metsästysretkellä. +Lohivavan käytössä hän oli mestari aina viimeiseen kesäänsä saakka. Nyt +hän lepää saman pitäjän kirkkomaassa, jonka hyväksi hän on koko elämänsä +työn omistanut. + +Mikään ulkonainen kunnianosoitus ei tullut sedän osaksi hänen elämänsä +parhaimmasta mainetyöstä. Pitäjäläistensä kunnioituksen ja rakkauden hän +oli saavuttanut jo ennen runsaassa määrässä. Kertomalla edellisessä +kuvatut tapahtumat olen tahtonut suorittaa hänelle osan yksityisestä +kiitollisuudenvelastani. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Latvasaaren kuninkaan hovilinna +by Alfred Emil Ingman + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA *** + +***** This file should be named 16687-8.txt or 16687-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/6/8/16687/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |