diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16075-8.txt | 3013 | ||||
| -rw-r--r-- | 16075-8.zip | bin | 0 -> 61750 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16075-h.zip | bin | 0 -> 75357 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16075-h/16075-h.htm | 3045 | ||||
| -rw-r--r-- | 16075-h/images/Schreiner.jpg | bin | 0 -> 11892 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
8 files changed, 6074 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16075-8.txt b/16075-8.txt new file mode 100644 index 0000000..058891e --- /dev/null +++ b/16075-8.txt @@ -0,0 +1,3013 @@ +Project Gutenberg's Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta, by Olive Schreiner + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta + +Author: Olive Schreiner + +Translator: Aino Malmberg + +Release Date: June 16, 2005 [EBook #16075] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RATSUMIES PETER HALKET *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +RATSUMIES PETER HALKET +MASHONAMAASTA + + +Kirjoittanut +Olive Schreiner + + +Suomentanut +Aino Malmberg + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1900. + + + + + +[Kuva: OLIVE SCHREINER] + + + + +I. + + +Oli pimeä yö. Kylmä henkäys kävi idästä, mutta se ei ollut siksi +voimakas, että se olisi häirinnyt ratsumies Peter Halketin nuotiovalkean +leimua, se vain sai sen hiljalleen värähtelemään. Peter Halket istui +yksin sen ääressä kallion törmällä. + +Ympärillä oli pilkkosen pimeä. Ei näkynyt tähteäkään mustalla +taivaankannella hänen päänsä päällä. + +Hän oli matkustanut kymmenkunnan miehen seurassa viemään maissi- ja +riisivaroja läheisimpään leiriin. Hänet oli lähetetty vakoilemaan +matalalle kukkulasarjalle ja siellä hän oli eksynyt. Kello kahdeksasta +aamulla hän oli kuljeskellut pitkässä ruohikossa, rautakivikallioiden ja +vaivaispensaitten välissä löytämättä mitään muuta jälkeä +ihmisasutuksesta kuin jäännöksiä palaneesta kafferi-leiristä ja maahan +poljetun, viljelemättömäksi jätetyn viljavainion, jossa kuukausi sitten +Chartered Companyn joukot olivat hävittäneet alkuasukaskylän. + +Kolme kertaa sinä päivänä hän oli huomaavinaan palanneensa juuri samaan +paikkaan, josta hän oli lähtenyt. Eikä hän tahtonut hyvin pitkällekään +vaeltaa, sillä hän tiesi että hänen toverinsa palaisivat hakemaan häntä +sinne, missä hänet oli viimeksi nähty, kun he illalla leirissä +huomaisivat että häntä ei kuulunut. + +Ratsumies Peter Halket oli hyvin väsynyt. Hän ei ollut syönyt mitään +koko päivänä eikä ollut paljoa maistellut pienestä viinapullostakaan +povitaskussaan, sillä hän ei tiennyt, koska hän sen jälleen saisi +täytetyksi. + +Yön lähestyessä hän päätti laatia lepopaikkansa pienen kallion törmälle, +joka oli hiukan erillään muista kallioista. Sinne ei kukaan helposti +pääsisi hänen huomaamattaan. Hän ei peljännyt kovin paljon +alkuasukkaita. Heidän leirinsä oli hävitetty ja heidän majansa poltettu +kolmenkymmenen peninkulman piirissä, ja itse he olivat paenneet, mutta +hän pelkäsi hiukan jalopeuroja, joita hän ei ollut koskaan nähnyt, mutta +joista hän oli kuullut, ja jotka saattoivat piileskellä pitkässä +ruohikossa ja pensaikossa kallion juurella. Ja sitten hän hämärästi +pelkäsi jotain, ei oikein tiennyt mitä, odotellessaan ensimäistä pitkää +yötänsä yksinäisyydessä kentällä. + +Auringon laskiessa hän oli ennättänyt koota pienen kasan puupalikoita ja +risuja kallion törmälle. Hän aikoi pitää tulta vireillä koko yön, ja +pimeän tullessa hän sen sytytti. Ehkäpä hänen ystävänsä huomaisivat sen +etäältä ja tulisivat häntä noutamaan aikaisin aamulla. Ja villit pedot +tuskin lähestyisivät häntä, kun hän polvistui tulen ääressä. Ja sen hän +tiesi, että alkuasukkaita ei ollenkaan tarvinnut peljätä. + +Hän teki tulen ja päätti pysyä valveilla sen ääressä koko yön, jos +suinkin mahdollista. + +Hän oli hoikka, keskikokoinen mies, otsa taaksepäin viettävä, silmät +vaalean siniset. Mutta leukapielet olivat vankat ja suuren suun ohuet +huulet osoittivat, että tuo mies saattoi hartaasti himoita tämän elämän +ajallisia antimia ja myöskin nauttia niitä, jos ne sattuvat hänen +osalleen. Alaosassa kasvoja oli siellä täällä pehmeitä, vaaleita +haivenia, alkavan miehuuden merkkejä. + +Aika ajottain hän kuunteli tiukasti, kuuluisiko mitään ääniä etäältä, +missä hänen toverinsa ehkä olivat leiriytyneet ja mahdollisesti ampuivat +pyssyillään nähdessään hänen tulensa. Ja vielä tarkemmin hän kuunteli +ääniä läheltä, mutta kaikki oli hiljaa, risut tulessa vain silloin +tällöin räiskivät ja tuuli humisi vienosti kallioiden kivikossa. Hän +kääri suuren hattunsa kokoon ja pisti sen päällystakkinsa taskuun sekä +painoi päähänsä pienen lakin, jonka hänen äitinsä oli kutonut ja joka +kävi niin tiukasti päähän, että ainoastaan yksi vaalea kihara pääsi +valumaan sen alta hänen otsalleen. Hän nosti takkinsa kauluksen ylös +suojatakseen kaulaa ja korvia sekä avasi takin edestä, että tuli saisi +lämmittää hänen rintaansa. Hän oli ennen kokenut monta kylmempää yötä, +istuskellessaan leirivalkean ääressä toveriensa kanssa, puhellen +neekereistä, joita he olivat ampuneet, tai neekerikylistä, joita he +olivat hävittäneet, tahi moittien ruoka-annoksia, mutta tänä yönä kylmä +näkyi tunkeutuvan aivan hänen ytimeensä asti. + +Yön hiljaisuus hänen päänsä päällä ja kentän hiljaisuus hänen +ympärillään masensivat hänen mieltään. Joskus hän melkein toivoi +kuulevansa shakaalin karjunnan tai jonkun suuremman petoeläimen äänen +etäällä; ja hän toivoi myöskin että tuuli puhaltaisi hiukan kovemmin, +eikä noin vain hymisisi kivien lomissa. Hän katsahti alas pyssyynsä, +joka lepäsi hana vedettynä maassa hänen oikealla sivullaan, ja vähän +väliä hän kohotti kätensä konemaisesti ja kosketteli patruunia vyössään. +Sitten hän ojensi pienet laihat kätensä tulta kohti, lämmittääkseen +niitä. Kello oli vasta puoli yksitoista, ja hänestä tuntui kuin hän +olisi istunut tässä ainakin kymmenen tuntia. + +Vähän ajan perästä hän heitti kaksi suurta puuta tuleen ja veti esiin +pullon taskustaan. Hän tutki tarkkaan tulen valossa paljonko se sisälsi, +sitten hän otti pienen naukun ja tutki pulloa taas, nähdäkseen miten +paljon se oli vähentynyt. Sitten hän pisti sen takaisin taskuunsa. + +Sitten ratsumies Peter Halket rupesi ajattelemaan. + +Hän ajatteli hyvin harvoin. Vahdissa ja leiritulen ääressä toverien +seurassa ei ollut aikaa semmoiseen. Hän oli ollut huolimaton poika +kyläkoulussa, ja vaikka hänen äitinsä oli koulun loputtua maksanut kylän +apteekkarille, että tämä iltasin lukisi oppineita kirjoja hänen kanssaan +historiasta ja luonnontieteistä, ei niistä ollut paljoa jälellä hänen +päässään. Enimmäkseen hän eli aina sen maailman mukana, joka oli hänen +lähimmässä ympäristössään, antoi hetken tapahtumien vaikuttaa itseensä +ja hävitä jälleen miten tahansa, ajattelematta paljoa. Mutta tänä iltana +kallion törmällä hän vaipui ajatuksiin, ja hänen ajatuksensa liittyivät +yhtenäiseksi sarjaksi. + +Hän mietti ensin, että saisikohan hänen äitinsä koskaan sen kirjeen, +jonka hän oli edellisellä viikolla pannut postiin, ja veisiköhän +postinkuljettaja sen äidin mökille, vai pitäisiköhän äidin lähteä sitä +postikonttorista noutamaan. Ja sitten hän ajatteli sitä pientä kylää +Englannissa, jossa hän oli syntynyt ja kasvanut. Hän näki kuinka äidin +valkoiset hanhenpojat ryömivät portin alatse ja mennä vaaputtivat +lammikkoon takapihalla. Hän näki kouluhuoneen, jota hän oli niin +inhonnut poikana ja josta hän niin usein oli karannut onkimaan tai +linnunpesiä hakemaan. Hän näki kuvat kouluhuoneen seinällä, johon +ilta-aurinko loisti, kun hänen piti istua sisällä. Siinä oli Jesus +Juudanmaalta siunaten lapsia, ja yhdessä kuvassa juuri oven yläpuolella +Hän riippui ojennetuin käsin, ja jaloista vuoti verta. Sitten Peter +Halket ajatteli tornia raunioitten luona, jonne hän niin usein oli +kiivennyt hakemaan linnunmunia, ja hän näki äitinsä seisovan mökin +ovella, kun hän tuli kotiin illalla, ja hän tunsi äidin käsivarret +kaulassaan hänen suudellessaan poikaansa. Mutta hän tunsi myöskin äidin +kyyneleet poskellaan, siksi että hän oli ollut poissa koulusta koko +päivän. Ja hänestä tuntui kuin hän olisi pyytänyt anteeksi äidiltä ja +luvannut, ettei hän milloinkaan enää tekisi niin, jos äiti vain nyt +lakkaisi itkemästä. Hän oli usein muistellut äitiään kotoa lähdettyään, +laivassa, työskennellessään kultakaivoksissa ja ruvettuaan sotamieheksi. +Mutta hänen muistonsa olivat aina olleet niin epämääräisiä. Hän ei ollut +selvästi nähnyt ja tuntenut äitiä. Mutta tänä iltana hän kaipasi äitiä +aivan niinkuin ennen muinoin pikku poikana, maatessaan vuoteellaan +viereisessä huoneessa ja katsellessaan oven läpi äitiä, joka kumartui +pesusoikon yli ansaitakseen rahaa, millä voisi poikaansa ruokkia ja +vaatettaa. Hän muisti kuinka hän oli kutsunut äitiä luokseen, ja äiti +tuli ja kääri hänet peitteeseen nimittäen häntä "pikku Simoniksi", joka +oli hänen toinen nimensä ja joka myös oli ollut hänen isänsä nimi. Sitä +nimeä äiti käytti silloin vain kun hän, Peter, makasi vuoteellaan +illalla, tai kun hän oli loukannut itsensä. + +Hän istui siinä tuijottaen tuleen. Hän päätti ansaita paljon rahaa, ja +äiti muuttaisi hänen luokseen asumaan. Hän rakentaisi suuren talon +Lontoon West Endiin, niin suuren, ettei semmoista oltu ikinä ennen +nähty, ja maalle hän rakentaisi toisen talon, ja he eivät milloinkaan +tekisi työtä. + +Peter Halket istui kuin kivettyneenä ja tuijotti tuleen. + +Kaikki miehet ansaitsivat rahaa tultuaan Etelä-Afrikkaan -- Barney +Barnato, Rhodes -- kaikki he ansaitsivat rahaa maasta, kahdeksan +miljoonaa, kaksitoista miljoonaa, kaksikymmentäkuusi miljoonaa, +neljäkymmentä miljoonaa. Miks'ei siis hänkin ansaitseisi! + +Peter Halket säpsähti äkkiä ja kuunteli. Mutta se olikin vain tuuli, +joka hiipi pitkin kallioita kuin suuri sihisevä peto, joka kiipeää +ylöspäin. Hän katsoi jälleen tuleen. + +Hän mietti ansaitsemismahdollisuuksiaan. Kun hän oli palvellut aikansa +vapaaehtoisena, annettaisi hänelle suuri kaistale maata. Mashonalaisilta +ja matabeleläisiltä otettaisi kerran pois kaikki maa, ja Chartered +Company julistaisi semmoisen lain, että heidän piti tehdä työtä +valkoisille miehille, ja hän, Peter Halket, pani heidät tekemään työtä +hänelle itselleen. Hän ansaitsisi rahaa. + +Sitten hän mietti mitä hän tekisi sillä maalla, ellei se olisikaan hyvää +ja ellei siitä voisi ansaita rahaa. Siinä tapauksessa hänen pitäisi +perustaa syndikaatti, jota nimitettäisi Peter Halketin +kultakaivosyhtiöksi tai Peter Halketin rautakaivosyhtiöksi tai muuksi +senkaltaiseksi. Peter Halket ei ollut aivan selvillä, kuinka semmoinen +syndikaatti olisi perustettava, mutta sen hän tiesi varmaan, että hänen +ja muutamien muitten miesten pitäisi ostaa osakkeita. Heidän ei +tarvitsisi maksaa niitä. Ja heidän piti saada joku suuri mies Lontoossa +ottamaan osakkeita. Hänen ei tarvitsisi maksaa niistä. He +lahjoittaisivat ne hänelle. Ja sitten olisi yhtiö valmis. Ei kenenkään +tarvitsisi maksaa mitään. Se olisi pelkkä nimi vain -- "Peter Halketin +kultakaivososakeyhtiö". Se menisi täydestä Lontoossa, ja sikäläiset +ihmiset, jotka eivät tunteneet maata, ostaisivat osakkeet. _Heidän_ +pitäisi antaa puhdasta rahaa niistä, tietysti. Ehkäpä viisitoista puntaa +kappaleesta hintojen ollessa ylimmillään! -- Peter Halketin silmät +vilkkuivat hänen katsellessaan tuleen. -- Ja sitten, kun hinnat olisivat +ylimmillään, hän, Peter Halket, möisi kaikki osakkeensa. Jos hän antaisi +itselleen ainoastaan kuusituhatta osaketta ja möisi ne kymmenestä +punnasta kappale, niin hän, Peter Halket, omistaisi kuusikymmentätuhatta +puntaa! Ja sitten hän perustaisi uuden yhtiön, ja sitten vielä uuden. + +Peter Halket siveli mietteissään polveaan. + +Entäs sitten ne muut ihmiset, jotka ostivat osakkeet rahalla? Ne +saisivat tietysti taas myydä ne. Ne saisivat kaikki myydä ne yhä +uudestaan. + +Peter Halketin ajatukset kävivät hieman sekaviksi. Tuo asia oli hiukan +liian vaikea hänelle, aivan kuin päätöslasku ennen koulussa, kun hän ei +voinut keksiä kahden ensimäisen termin suhdetta kolmanteen. Niin, jos he +eivät möisi osakkeita oikeaan aikaan, niin se olisi heidän oma syynsä. +Kuka käski laiminlyömään? Hän Peter Halket ei ollut edesvastauksessa +siitä. Jokainen tiesi, että hänen tuli myydä oikealla ajalla. Elleivät +he tahtoneet myydä oikealla ajalla -- no niin -- he eivät siis +tahtoneet. _"Juuri ne osakkeet, jotka te myytte, eikä ne, jotka te +pidätte, tuottavat rahaa."_ + +Mutta jos he eivät voineet myydä niitä? + +Tässä Peter Halket alkoi epäröidä. -- No niin, silloin täytyy Englannin +hallituksen ostaa ne, jos ne olivat niin huonoja, ettei kukaan muu +niistä huolinut. Silloin ei kukaan joutuisi tappiolle. "Englannin +hallitus ei voi antaa englantilaisten osakeomistajain kärsiä." Hän oli +kuullut tuon usein kyllä. Brittiläinen veronmaksaja saisi maksaa +Chartered Companyn sotilaista ja kaikista noista muista asioista, ellei +Chartered Company itse voinut maksaa, ja sen piti ostaa osakkeet, jos +Chartered Company menisi nurin, sillä tuohon yhtiöön kuului lordeja, +herttuoita ja prinssejä. Ja miksi hallitus ei siis maksaisi _hänen_ +yhtiönsä edestä? Hän hankkisi myöskin lordeja siihen! + +Peter Halket tuijotti tuleen aivan syventyneenä laskuihinsa. -- Herra +Peter Halket, Peter Halketin kultakaivososakeyhtiön tirehtööri. Sitten +kun hän oli hankkinut itselleen tuhansia, -- Herra Parlamentin jäsen +Peter Halket. Sitten kun hänellä oli miljooneja, -- Sir Peter Halket, +valtioneuvos! + +Hän mietti syvästi ja tuijotti tuleen. Jos omistat viisi tai kuusi +miljoonaa, voit mennä minne haluat ja tehdä mitä haluat. Voit mennä +Sandringhamiin. Voit naida kenen tahdot. Ei kukaan kysy mikä äitisi oli. +Se ei merkitse kerrassaan mitään. + +Omituinen äitelä, masentava tunne valtasi Peter Halketin. Hän veti +vyönsä tiukemmalle. + +Vaikk'ei sinulla olisi enempää kuin kaksi miljoonaa, voisit pitää oman +keittäjän ja passarin, jotka tulisivat kanssasi leiriin ja sotaan. Ja +sinä saisit niin paljon shampanjaa ja muuta hyvää kuin mielesi tekisi. +Tällä hetkellä tämä tuntui tärkeämmältä Peter Halketista kuin +Sandringhamiin meno. + +Hän veti esille pullonsa, jossa oli Cape kaupungin viinaa, ja otti siitä +pienen kulauksen. + +Toiset miehet olivat tulleet tyhjinä Etelä-Afrikkaan ja koonneet +rikkauksia. Miksikä ei hän? + +Hän työnsi pieniä oksia suuren puupölkyn alle ja helakka liekki lehahti +ilmoille. Sitten hän kuunteli tarkkaan. Tuuli alkoi tauota ja yö kävi +hyvin hiljaiseksi. Kello oli nyt neljännestä vaille kaksitoista. Hänen +selkäänsä pakotti ja hän olisi tahtonut heittäytyä pitkälleen, mutta hän +ei uskaltanut, sillä hän pelkäsi nukkuvansa. Hän kumartui eteenpäin ja +piti käsiään polvien välissä sekä katseli liekkiä, jonka hän oli saanut +leimuamaan. + +Sitten vähän ajan kuluttua Peter Halketin ajatukset alkoivat himmetä. Ne +kävivät vihdoin hajanaiseksi kuvasarjaksi, joka riehui hujan hajan hänen +aivoissaan, ilman yhtenäistä järjenjuoksua. Kun hän nyt katsoi +rätisevään leimuun, näytti se olevan sama tuli, jolla he olivat +polttaneet alkuasukasten kylän, ja he heittivät tuleen kaikki, jota ei +voinut kantaa pois. Sitten hän oli näkevinään äitinsä lihavat hanhet +mennä laahustavan pientä polkua myöten, jonka kummallakin puolen oli +vihreätä ruohoa. Sitten hän oli näkevinään ne majat, joissa hän asui +kullankaivajain kanssa, ja ne neekerivaimot, jotka asuivat hänen +kanssaan. Ja hän mietti että missähän ne naiset nyt lienevät. Sitten -- +hän näki kuinka vanhan mashonalaisen pää ammuttiin pois ja kädet vielä +liikkuivat hänellä. Hän kuuli kuinka neekerivaimot ja lapset kirkuivat, +kun kivärit käännettiin heidän leiriinsä päin. Ja sitten hän kuuli +kuinka dynamiitti räjähti ja kaivoi haudan. Sitten hän taas oli +ampuvinaan maksimikivärillä, mutta se oli hänestä aivan leikkuukoneen +näköinen, semmoisen, jota hän oli käyttänyt Englannissa, mutta vainiolla +hänen edessään ei ollutkaan keltaista viljaa, vaan mustia miesten päitä. +Hänestä tuntui, että jos hän katsoisi taakseen, näkisi hän nuo päät +takanaan rivittäin, aivan kuin koneella leikattu viljakin. + +Risuista lehahti liekki yhä kirkkaampana ilmoille, ja kun puut +halkesivat, näkyi palava ydin niiden sisässä. Ratina ja ritinä kaikui +hänen aivoissaan kuin tykistöpatterin ampuminen. Sitten hän äkkiä muisti +mustan naisen, jonka hän ja eräs toinen mies oli yllättänyt yksin +pensaikossa, lapsi selässä, mutta nuori ja sievän näköinen. Hm -- he +eivät ampuneet häntä! -- ja musta nainenhan ei ollut valkoinen. Hänen +äitinsä ei ymmärtänyt noita asioita. Englannissa oli kaikki niin +erilaista kuin Etelä-Afrikassa. Hänellä oli epämiellyttävä tunne siitä, +että hän koetti puolustautua äidilleen, mutta ei oikein ymmärtänyt +miten. + +Hän kumartui eteenpäin niin pitkälle, että pieni vaalea kihara, joka +pisti esiin lakin alta, oli melkein kärventyä tulessa. Hänen silmänsä +olivat vielä auki, mutta luomet vaipuivat niiden yli ja kädet painuivat +syvemmälle polvien väliin. Aivoissa ei ollut mitään kuvaa enää jälellä, +ei muuta kuin hämärä tieto tulesta hänen edessään. + +Sitten ratsumies Peter Halket säpsähti. Hän istui ja kuunteli. Tuuli oli +lakannut. Ei kuulunut ääntäkään, mutta hän kuunteli kumminkin tarkkaan. +Tulesta kohosi kumminkin kaksi kirkasta liekkiä hiljaisessa ilmassa. + +Silloin hän kuuli kallion toisella kyljellä askeleita lähestyvän, +paljaiden jalkojen hitaita, tasaisia askeleita. + +Tukka ratsumies Peter Halketin otsalla jäykistyi verkalleen. Hän ei +ajatellutkaan paeta. Hän oli aivan lamautunut kauhusta. Hän tarttui +pyssyynsä. Kuolon kylmyys hiipi hänen jaloistaan ylös päähän. Hän oli +käyttänyt maksimikiväriään kerran taistelussa, jossa kaatui muutamia +satoja neekereitä ja ainoastaan yksi valkoihoinen haavoittui, mutta hän +ei milloinkaan ollut peljännyt. Mutta tänä iltana hänen sormensa olivat +aivan jäykät pyssyn hanalla. Hän polvistui alas tulen viereen, pyssy +valmiina. Kivi puoleksi suojasi häntä jokaiselta tulijalta kallion +toiselta puolelta, ja heti paikalla kun tulija näyttäytyi kiven takana, +hän aikoi ampua. + +Mutta yht'äkkiä hänen mieleensä juolahti, että jospa se olikin joku +hänen omista tovereistaan, joka oli tullut häntä hakemaan, eikä mikään +paljasjalkainen vihollinen. Jännitys oli aivan tukahuttaa hänet. Sitten +hän kylmän kauhun valtaamana huusi: "Kuka siellä?" + +Ääni vastasi selvällä, matalalla englanninkielellä: "Ystävä." + +Peter Halket melkein pudotti pyssynsä tunteittensa vaihdellessa. Kylmä +hiki, jota jännitys oli pidättänyt, puhkesi esiin suurina pisaroina +hänen otsalleen, mutta hän polvistui yhä vielä, pidellen pyssyä. + +"Mitä tahdotte?" huusi hän väristen. + +Pimeästä kallion laidalla astui esiin henkilö kirkkaaseen tulen valoon. + +Ratsumies Peter Halket katsoi ylös siihen. + +Se oli miehen kookas vartalo, puettuna liinaverhoon, joka ulottui +alapuolelle polvia ja liittyi tiiviisti ruumiiseen. Hänen päänsä, +käsivartensa ja jalkansa olivat paljaat. Hänellä ei ollut mitään aseita, +ja hänen olkapäilleen valuivat paksut tummat kiharat. + +Peter Halket katsoi häneen hämmästyneenä. "Oletteko yksin?" kysyi hän. + +"Olen yksin." + +Peter Halket laski pyssynsä ja nousi ylös. + +"Eksynyt kaiketi?" sanoi hän, vielä veltosti pidellen pyssyään. + +"Ei. Tulin kysymään, enkö saisi istua kanssanne tulen ääressä hetkisen. + +"Tietysti, tietysti!" sanoi Peter, katsellen tutkistellen vieraan pukua +ja yhä vielä pidellen pyssyään, vaikka käsi ei enää ollut hanalla. "On +vietävän lystiä saada joku toveri. Tämä on niin helkkarin kolkko yö, kun +on aivan yksin. Kumma että löysitte tänne. Istukaa, istukaa!" Peter +katsoi tarkasti vieraaseen ja asetti sitten pyssynsä vierelleen. + +Vieras istui toiselle puolen tulta. Hänen ihonsa oli tumma, hänen +käsivartensa ja jalkansa kuparin ruskeat, mutta hänen kotkannenänsä ja +hänen pyöreä otsansa eivät olleet etelä-afrikkalaista rotua. + +"Kai olette niitä sudanilaisia, joita Rhodes toi mukanaan pohjoisesta?" +kysyi Peter, yhä vielä katsellen uteliaasti vierasta. + +"Ei, en ole. Cecil Rhodesilla ei ole mitään tekemistä minun tännetuloni +kanssa," vastasi vieras. + +"Jaha -- -- --" sanoi Peter. "Ette sattumalta tullut nähneeksi erästä +miesjoukkoa, kaksitoista valkoista miestä ja seitsemän mustaa, joilla +oli mukanaan kolme kuormallista muonavaroja? Meidän piti mennä suureen +leiriin, ja minä erosin seurastani tänä aamuna. En ole voinut löytää +heitä, vaikka olen siitä lähtien heitä etsinyt." + +Vieras lämmitteli käsiään hiljakseen tulessa. Sitten hän kohotti +päätään: -- "He ovat leiriytyneet noitten kallioiden juurelle", sanoi +hän, osoittaen kädellään vasemmalle pimeään. "Huomisaamuna varhain he +ovat täällä, ennen auringon nousua." + +"Ahaa, te olette siis tavannut heidät!" huudahti Peter iloisesti. "Siksi +te ette hämmästynyt ollenkaan löytäessänne minut täällä. Ottakaapa +naukku!" Hän otti pienen pullon povestaan ja ojensi sen vieraalle. +"Siinä on, paha kyllä, kovin vähän, mutta se lämmittää kumminkin." + +Vieras kumarsi päätään, mutta kiitti ja kielsi. + +Peter kohotti pullon huulilleen ja otti pienen kulauksen. Sitten hän +pisti sen takaisin taskuunsa. Vieras pani käsivartensa polvien ympäri ja +katsoi tuleen. + +"Oletteko juutalainen?" kysyi Peter äkkiä, kun tulen valo sattui +selvästi vieraan kasvoihin. + +"Olen." + +"Jaha", sanoi Peter, "siksipä minä en ensin voinut ymmärtää mitä rotua +olitte. Teidän pukunne, se on -- -- --" Sitten hän äkkiä vaikeni ja +sanoi: "Asiamatkoilla kai? Mistä maasta saakka tulette? Olette ehkä +Espanjan juutalainen?" + +"Olen Palestinan juutalainen." + +"Ahaa!" sanoi Peter. "Minä en ole nähnyt monta siltä maailman laidalta. +Niitä oli kyllä juutalaisia koko joukko laivassa, kun tulin tänne, ja +olen myöskin nähnyt Barnaton ja Beitin, mutta ne eivät ole juuri teidän +näköisiä. Se on kai eroitus siinä, että te tulette Palestinasta." + +Koko pelko oli vallan haihtunut Peter Halketista. "Tulkaa hiukan +lähemmäksi tulta," sanoi hän, "teitä kai palelee, kun teillä on noin +vähän vaatteita. Minua palelee tässä paksussa takissa." Peter Halket +työnsi pyssynsä hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunpätkän +tuleen. "Onpa ikävätä ettei minulla ole mitään syötävätä teille tarjota, +mutta en ole itsekään maistanut mitään sitten eilisiltaa. Se on +helkkarin kiusallista, kun täytyy tällä lailla kuljeksia ilman ruokaa. +En olisi uskonut, että siitä syntyy niin paha elämä jo yhdessä +vuorokaudessa. Oletteko milloinkaan ollut maistamatta suupalaakaan?" +sanoi Peter iloisesti, lämmitellen käsiään. + +"Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä," vastasi vieras. + +"Neljäkymmentä päivää! Hu--hui!" huudahti Peter. "Silloin oli teillä +varmaan koko joukko juomatavaroita, sillä muutoin sitä ei kestä. Minusta +tuntui jo hyvin happamalta kun äsken tulitte, mutta nyt on parempi ja +lämpimämpi taas." + +Peter Halket järjesteli puita tulessa. + +"Kai olette Chartered Companyn palveluksessa?" kysyi Peter katsoen +tuleen. + +"En," sanoi vieras, "ei ole minulla mitään tekemistä Chartered Companyn +kanssa". + +"Jaha," sanoi Peter, "sitten ei minua kummastuta, ettei teillä ole +kissan päiviä! Ei täällä ole liikaa leipää eikä olutta niillekään, jotka +ovat yhtiön miehiä, elleivät ne ole mahtipomoja, ja niille jotka eivät +kuulu yhtiöön tuskin riittää mitään. Minä koitin sitä ensin tänne +tultuani. Olin erään kullankaivajan luona, joka oli jollain lailla +liitossa yhtiön kanssa, mutta minä olin vain hänen palveluksessaan. Se +on niin, että ne miehet, jotka täällä työtä tekevät, eivät saa rahaa, +pomot ne saavat rahat ja oikeudet." + +Vieraan läsnäolo innostutti Peteriä. Tuo aseeton mies oli poistanut +hänestä kaiken pelvon. + +Huomatessaan että vieras ei tarttunut puheeseen, hän jatkoi vähän ajan +kuluttua: "Mutta ei se ollut niinkään hullua elämää. Usein toivon että +ne ajat palaisivat. Minulla oli kaksi majaa itselläni ja pari +neekerityttöä. On paljon parempi," lisäsi Peter vähän ajan perästä, +"pitää mustia naisia kuin valkoisia. Valkoisista sinun täytyy pitää +huolta jos jonkinlaista, mutta neekerit pitävät huolta sinusta! Ja kun +kyllästyt niihin, et muuta kuin ajat ne matkoihinsa. Minä rakastan +neekerityttöjä." Peter nauroi. Mutta vieras istui liikkumatta käsivarret +polvien ympäri. + +"Onko teillä yhtään tyttöä?" kysyi Peter. "Välitätte kai neekereistä?" + +"Minä rakastan _kaikkia_ naisia," sanoi vieras muuttaen käsivarsiaan. + +"Soo--oh, vai kaikkia," sanoi Peter. "Minua ne jo alkavat kyllästyttää +aika lailla. Minulla oli kylliksi harmia omistani," lisäsi hän +iloisesti, lämmitellen käsiään tulessa aivan kuin mies, joka aikoo +nauttia lystistä keskustelusta. "Toinen tyttö oli vain viisitoista +vuotias. Minä ostin hänet halvalla eräältä poliisilta, joka oli pitänyt +häntä luonaan. Hän ei ollut paljon arvoinen. Mutta se toinen! Voi +helkkari sentään! En ikinä ole nähnyt hänen vertaistaan neekerityttöä. +Minä sen myönnän heti paikalla suoraan -- -- --" sanoi Peter ojentaen +sormiaan tuleen päin, "että hän oli kolmekymmentä vuotta niin varmaan +kuin hän oli yhden päivän vanha. Miehet eivät tavallisesti välitä sen +ikäisistä naisista, ne rakastavat enemmän tyttöletukoita. Mutta minun +mieleni tarttui häneen ensi näkemällä. Hän oli sen pojan oma, jonka +seurassa minä olin, mistä lie hankkinut hänet, pohjoisesta. Sillä +pojalla oli ollut koko homma ennenkuin hän sai sen naisen itselleen. +Naisella oli näet neekerimies ja kaksi lasta, ja hän ei tahtonut jättää +heitä. Jotain sen kaltaista hullutusta minulle kerrottiin. Tiedättehän +millaisia ne neekerit ovat? No niin, minä koettelin houkutella sitä +toista poikaa antamaan hänet minulle, mutta ei se peijakas taipunut. +Toisen naisen hän antoi minulle, mutta hänestä en minä paljoa +välittänyt, sillä hän oli lapsi vain. No niin, minäpä läksin Umtaliin ja +toin sieltä koko joukon viinaa ja muuta hyvää, ja palatessani leiriin ei +heillä siellä ollut tippaakaan juotavia. Kymmeneen päivään ne eivät +olleet nähneet viinan pisaraakaan, ja sade aika oli tulossa eikä ollut +tietoa, mistä voisi saada juomia. No niin, minulla oli viinapulloni, +näin suuri -- -- --" hän osoitti käsillään noin kahden jalan pituista +väliä, "ja se toinen poika tahtoi ostaa sitä minulta. Minä en välittänyt +ollenkaan hänen tarjouksistaan. Sanoin vain, että tarvitsin sen itsekin. +Hän tarjosi minulle vaikka mitä. Vihdoin sanoin: 'No, sama kai se +minulle on! Voinhan tehdä sinulle mieliksi ja antaa viinat sinulle, jos +sinä annat minulle sen naisesi!' Ja silloin hän suostui. Ei monikaan +mies olisi välittänyt neekerinaisesta, jolla oli kaksi lasta, mutta mitä +minä siitä, se oli saman tekevä minulle. Ja kyllä hän osasi tehdä työtä! +Hän laittoi puutarhan, jossa hän, ja se toinen tyttö tekivät työtä. +Minun ei tarvinnut penninkään edestä ostaa ruokaa kuutena kuukautena ja +vielä minä möinkin vihreätä maissia ja kurpitseja toisille miehille. Ja +siisti hän oli myöskin, sen vakuutan. Englannin kieltä hän oppi paljoa +nopeammin kuin minä opin hänen kieltään ja pian kyllä hän rupesi +käyttämään pukua ja kaulahuivia." + +Vieras istui yhä vielä liikkumatta katsellen tuleen. + +Peter Halket asettui istumaan hiukan mukavammin valkean ääreen. "No +niin, eräänä päivänä palasin takaisin majalleni hiukan odottamatta +noutamaan jotain, ja mitä näin? Hän puheli majan ovella erään +miesneekerin kanssa. Minä olin antanut heille ankarat käskyt, että he +eivät ikinä saisi puhua sanaakaan miesneekereille, ja siksi kysyin, mitä +tuo oli olevinaan. Hän vastasi vallan tyyneesti että se oli vieras, joka +oli kulkenut ohi ja pyytänyt häneltä vettä juotavaksi! Minä en tehnyt +sen enempää, ajoin vain miehen pois. En ajatellut sitä enää. Mutta +seuraavana päivänä näin sen saman miehen hiipivän pitkin kenttää. Vaimo +tuli luokseni samana päivänä ja pyysi minulta patruunia. Minä kysyin +mitä piruja akat tekivät patruunilla, ja hän sanoi, että vanha +neekerivaimo, joka oli auttanut häntä puutarhatyössä, oli sanonut +lakkaavansa kokonaan avunannosta, ellei hän saisi hiukan patruunia +pojalleen, että tämä pääsisi pohjoiseen elefantteja metsästämään. Vaimo +kiusasi ja kärtti minulta noita patruunia, sillä hänen piti kohta saada +lapsi, ja hän vakuutti ettei hän voinut hoitaa puutarhaa ilman apua. +Minä vihdoin annoin ne hänelle. Minä en milloinkaan malta ajatella. + +No niin, satuin sitten kuulemaan että yhtiön piti suorittaa pieni +kahakka matabeleläisten kanssa ja arvelin että voisinhan minä lähteä +mukaan vapaaehtoisena. Sanottiin että siellä oli kosolta saalista +saatavana, ja maatakin siellä voisi saada ja vaikka mitä, ja minä +arvelin viipyväni tuolla retkellä ainoastaan kolme kuukautta. Lähdin +siis. Minä jätin naiset kotiin ja paljon muonatavaroita puutarhaan sekä +hiukan sokeria ja riisiä, ja minä kielsin heitä liikkumasta minnekään, +kunnes palaisin takaisin. Käskin sitä toista miestä pitämään heitä +silmällä. Molemmat naiset olivat mashonalaisia, ja he vakuuttivat aina, +että mashonalaiset eivät rakasta matabeleläisiä, mutta, kautta taivaan, +he näkyivät rakastavan heitä kumminkin enemmän kuin meitä. Mashonalaiset +ovat todellakin kyllin hävittömiä väittääkseen että matabeleläiset kyllä +joskus rasittavat heitä, mutta valkoiset miehet rasittavat heitä aina! + +No niin, minä siis jätin naiset kotiin," sanoi Peter laskien kätensä +polvilleen. "Muistakaa, että aina kohtelin noita naisia hyvin. En +milloinkaan antanut pienintäkään iskua kummallekaan heistä. Kaikki +miehet naapuristossa puhuivat minusta kuin ihmeestä, kun kohtelin +naisiani sillä tavalla. No niin, olin ollut poissa kuukauden päivät, kun +sain kirjeen siltä entiseltä työtoveriltani, samalta mieheltä, jolla se +vaimo oli ensin -- hän on kuollut nyt, poika raukka, he löysivät hänet +majan ovella, kurkku poikki leikattuna -- mitä te arvelette hänen +kirjoittaneen? Sitä tietysti, että minä en ollut kuutta tuntia ollut +poissa kotoa, ennenkuin molemmat naiset läksivät karkuun! Se oli kaikki +sen vanhemman syytä. Mitä arvelette hänen tehneen? Hän otti joka ikisen +kuulan ja patruunan, jonka hän saattoi löytää majassa ja minun vanhan +Martini-Henry kiväärini ja vieläpä teerasian kannenkin, sillä siitä +saattoi valaa kuulia neekerien vanhanaikuisille suusta ladattaville +pyssyille. Ja sitten hän mennä livisti matkoihinsa vieden sen nuoren +tytön mukanaan. Toverini kirjoitti minulle että he eivät koskeneet +muihin esineisiin. Huivit ja puvut, jotka olin heille antanut, he +potkivat majan lattialle ja menivät alastomina lanneverhoineen, kantaen +ampumatavaroita päänsä päällä. Eräs miesneekeri tuli heitä vastaan +kahdenkymmenen peninkulman päässä, ja hän sanoi että he mennä livistivät +Lo-Magundista kohti minkä ennättivät. + +Ja tiedättekö," lisäsi Peter lyöden polveaan ja katsoen merkitsevästi +vieraaseen toisella puolen tulta, "olen yhtä varma eräästä asiasta kuin +siitä, että nyt istun tässä. Tuo neekeri, jonka tapasin majallani, oli +hänen miehensä! Hän oli tullut naista hakemaan silloin, ja, kun nainen +huomasi, ettei pako ollut mahdollinen, hankki hän patruunat _hänelle_, +miehelleen!" Peter vaikeni hetkeksi tarkoittavasti. "Ja nyt hän on +palannut miehensä luo. Ja miehelleen hän vei nuo ampumavarat!" + +Peter katsoi toiselle puolen tulta vieraaseen, nähdäkseen, minkä +vaikutuksen hänen kertomuksensa oli tehnyt. + +"Sen minä sanon," lisäsi sitten Peter, "jos minä sinä päivänä olisin +aavistanut kuka tuo neekeripiru oli, joka seisoi minun ovellani, niin +olisin varmaan lähettänyt hänen niskaansa yhden patruunan, jota hän ei +ollut pyytänyt." Peter katsoi kehuvasti vieraaseen. Tuo oli hänen ainoa +kertomuksensa. Hän oli kertonut sen kymmeniä kertoja leirivalkean +ääressä jollekin uudelle toverille. Hänen tultuansa tähän kohtaan olivat +kuulijat aina ilmaisseet hyväksymisensä ja osanottonsa. Tänä iltana ei +kuulunut mitään sellaista. Vieraan tummat silmät katselivat tulta, aivan +kuin hän ei olisi kuullut mitään. + +"En minä siitä olisi välittänyt niin paljoa," lisäsi Peter vähän ajan +kuluttua, "vaikk'ei kukaan mies mielihyvällä katsele sitä, että hänen +naisensa otetaan pois, mutta hänen piti synnyttää lapsi parin kuukauden +perästä -- ja sen pienen tytön piti kanssa synnyttää lapsi, mikäli minä +ymmärsin! Siltä hän ainakin näytti. Minä otaksun että he tappoivat +sikiöt ennen syntymistä. Niillä ei ole sydäntä ollenkaan noilla +neekereillä. Mitä ne välittävät valkoisen miehen lapsesta! Niillä ei ole +rahtuakaan sydäntä! Ne palaavat milloin tahansa takaisin mustan miehen +luo, vaikka niitä kohtelisi kuinka hyvin. Se on eri asia, jos ottaa ne +vallan nuorina ja pitää ne tarkasti erillään niiden omasta kansasta. +Mutta annappas jos neekerinaisella on ollut neekerimies ja vielä lapsia +lisäksi! Yhtä hyvin voisi koettaa pitää pirua kiinni kuin sellaista +naista! Ne palaavat takaisin aina. Jos minut koskaan ammutaan, niin on +hyvin luultavata, että se tapahtuu minun omalla pyssylläni ja omilla +patruuneillani. Ja tuo nainen voisi vallan hyvin seistä vieressä +katsomassa ja huutaa hyväksymisensä ampujalle, vaikka minä en lyönyt +häntä kertaakaan koko sillä ajalla, kun hän oli luonani. Mutta sen minä +sanon, että jos minä kerran tapaan sen neekeripirun, niin kyllä minä +hänelle näytän! Hänen elämänlankansa ei veny kovin pitkäksi sen +perästä!" Peter Halket vaikeni. Hänestä näytti kuin nuo tummat silmät +pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin hänen takanaan +niin äärettömän surumielisesti, aivan kuin itkevän silmät. + +"Te näytätte kovin väsyneeltä," sanoi Peter, "ettekö tahtoisi hiukan +nukahtaa? Voitte panna päänne tuohon kivelle, ja minä vartioin." + +"En kaipaa unta," sanoi vieras, "minä valvon kanssanne." + +"Te olette myöskin ollut sodassa, näen mä," sanoi Peter, kumartuen +hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. "Taivas! Molemmat jalat! -- Ja +aivan läpi! Teillä mahtoi olla aika harmi siitä!" + +"Siitä on jo hyvin pitkä aika," sanoi vieras. + +Peter Halket heitti lisää puita tuleen. "Tiedättekö," sanoi hän, "minä +olen koko ajan miettinyt, ketä te muistutatte. Nyt tiedän, äitiäni! +Teidän kasvonne eivät ole hänen kasvojensa näköiset, mutta kun teidän +silmänne katsovat minuun, tuntuu aivan siltä kuin hän katsoisi minuun. +Eikö se ole hullua? Minä en ole tuntenut teitä Aatamin ajoista asti, ja +te olette tuskin virkkanut sanaakaan koko ajalla, ja kumminkin minusta +tuntuu, kuin olisin tuntenut teidät koko elinikäni." Peter siirtyi +hiukan lähemmäksi vierasta. "Minä pelkäsin teitä kamalasti, kun ensin +tulitte, ja vielä sittenkin, kun ensin näin teidät. -- Teidän pukunne ei +ole samanlainen kuin useimmilla meillä, ymmärrättehän. Mutta heti +paikalla kun tulen valo loisti teidän kasvoihinne, sanoin itselleni: 'ei +ole hätääkään'. Eikös se ole hullua?" sanoi Peter. "Minä en ole tuntenut +teitä Aatamin ajoista asti, mutta vaikka te ottaisitte pyssyni tuosta ja +tähtäisitte minuun, en liikahtaisi! Voisin panna maata tuohon noin ja +pitää päätäni teidän jaloillanne. Eikös se ole hullua, vaikka en ole +tuntenut teitä Aatamin ajoista asti? Nimeni on Peter Halket. Mikä teidän +nimenne on?" + +Mutta vieras järjesteli puita tulessa. Liekit kohosivat heloittaen +korkealle ja melkein peittivät hänet Peter Halketin näkyvistä. + +"Ihme kuinka ne palavat, kun te niitä kohentelette!" sanoi Peter. + +He istuivat ääneti liekin ääressä vähän aikaa. + +Sitten Peter sanoi: "Näittekö yhtään neekeriä eilen? Minä en ole +tavannut ainoatakaan näillä seuduilla." + +"Tuolla on", sanoi vieras nousten seisaalleen, "vanha vaimo eräässä +luolassa, ja pensaikossa kymmenen peninkulmaa täältä on mies. Hän on +elänyt siellä kymmenen viikkoa, siitä asti kun hävititte heidän kylänsä, +käyttäen ravinnokseen juuria ja yrttejä. Hän tuli haavoitetuksi sääreen +ja jätetyksi kentälle muka kuolleena. Nyt hän odottaa, kunnes olette +poistuneet näiltä seuduilta, voidakseen sitten seurata omia +heimolaisiaan. Hänen säärensä ei ole vielä niin terve, että hän voisi +kulkea niin nopeasti." + +"Puhuitteko hänen kanssaan?" kysyi Peter. + +"Autoin häntä alas lammikolle, sillä rantaäyräs oli niin korkea, ettei +hän voinut yksin kulkea sitä pitkin." + +"Olipa onni, ettei meidän miehet huomanneet teitä," sanoi Peter. "Meidän +kapteenimme on niin peijakkaan tarkka. Hän olisi siinä paikassa ampunut +teidät, jos hän vain olisi nähnyt teidän hulluttelevan haavoitetun +neekerin kanssa. Olipa se onni, ettette joutunut hänen tielleen." + +"Nuoret korpit saavat lihaa ravinnokseen," sanoi vieras kohottautuen +suoraksi, "ja jalopeurat menevät virralle sammuttamaan janoaan." + +"Jaa -- niin --" sanoi Peter, "mutta sitähän emme voi estää!" + +He olivat taas ääneti vähän aikaa. Sitten Peter jatkoi, huomatessaan +että vieraalla ei näkynyt olevan halua puhelemaan: "Kuulitteko siitä +hassusta kujeesta Bulwayon tiellä tässä tuonoin, kun ne kolme neekeriä +hirtettiin vakoojina? Minä en ollut itse siellä, mutta yksi meidän +pojista kertoi, kuinka he pakoittivat neekerit hyppäämään alas puusta ja +itse hirttämään itsensä. Yksi ei mitenkään tahtonut hypätä, ennenkuin +sai hyvän annoksen haulia selkäänsä, ja sittenkin hän tarttui vielä +oksaan, niin että piti ampua irti hänen kätensä siitä. Hän ei ollut +ihastunut hirttäytymiseen. Minä en tietysti vastaa, että se on totta, +koska en ollut itse siellä, mutta niin yksi pojista kertoi. Toinen +meikäläisistä, joka oli silloin Bulwayossa, mutta joka ei nähnyt, kun +neekereitä hirtettiin, sanoi että heihin ammuttiin sen perästä, kun he +olivat hypänneet, että he kuolisivat. Minä --" + +"Minä olin siellä," sanoi vieras. + +"Todellako?" sanoi Peter. "Minä näin kuvan neekereistä roikkumassa +puussa, ja meidän pojat ympärillä tupakoiden, mutta en minä huomannut +teitä siinä. Te olitte kai juuri lähtenyt pois." + +"Minä seisoin heidän vieressään kun heidät hirtettiin," sanoi vieras. + +"Todellako?" sanoi Peter. "Minusta ei ole lystiä katsella sellaista. +Muutamista ei mikään ole niin lystiä kuin katsella, kuinka neekerit +potkivat, mutta minä en voi sietää sitä. Se panee voimaan pahoin. Ei se +ole pelkurimaisuutta", vakuutti Peter nopeasti, sillä hän pelkäsi että +vieras saisi huonon käsityksen hänen rohkeudestaan. "Jos on kysymys +ampumisesta ja taisteluista, niin kyllä minä olen mukana. Voin lyödä +vetoa, että olen tappanut yhtä monta neekeriä kuin kuka tahansa +meikäläisistä. Mutta piiskaamista ja hirttämistä en voi sietää. Se +riippuu tietysti siitä, miten on kasvatettu. Äiti ei koskaan antanut +tappaa meidän hanhiakaan. Ne kuolivat vanhuuttaan ja me käytimme vain +höyhenet ja munat. Ja hän sanoi alituiseen minulle: 'elä lyö pienempää, +elä lyö heikompaa, elä lyö ketään joka ei voi lyödä sinua yhtä kovaa +takaisin!' Kun tuommoista alituiseen toitotetaan korviin, ei siitä pääse +ikinä maailmassa. Kerran meikäläiset olivat ampuneet neekerin. He +kertoivat, että hän istui hiljaa kuin kivipatsas, käsivarret säärien +ympäri. Muutamat meidän väestä antoivat hänelle korvapuusteja ennen +ampumista. Tuollaista en minä voi sietää. Se nostattaa pahaa elämää +tänne." Peter painoi kädellään sydänalaansa. "Kyllä minä ammun vaikka +kuinka monta, vallankin kun he juoksevat pakoon, mutta heitä ei pidä +sitoa kiinni." + +"Minä olin siellä, kun tuo mies ammuttiin," sanoi vieras. + +"Oh -- te näytte olleen joka paikassa," sanoi Peter. "Oletteko nähnyt +Cecil Rhodesin?" + +"Olen nähnyt hänet?" sanoi vieras. + +"_Hän_ se on kuolema neekereille," sanoi Peter Halket lämmitellen +käsiään. "Sanotaan että kun hän oli pääministerinä siirtomaassa, hän +koetti säätää semmoisen lain, joka antaisi isännille oikeuden ruoskittaa +neekeripalvelijoitaan, kun nämä tekivät jotain epämieluista. Mutta muut +englantilaiset eivät suostuneet siihen. Mutta täällä hän voi tehdä mitä +ikinä hän tahtoo. Siitä syystä niin moni tahtoisi, että häntä ei +lähetettäisi pois. He sanovat näin: jos tänne asetetaan englantilainen +hallitus, niin se antaa neekereille maata. Ja sitten se antaa heille +äänestysoikeuden ja sivistystä ja kasvatusta ja kaikenmoista sellaista. +Mutta Cecil Rhodes hän pitää ne peijakkaat kurissa! Hän sanoo _pitävänsä +enemmän maasta kuin neekereistä_. He sanovat että Cecil Rhodes jakaa +maan meille ja pakoittaa neekerit tekemään työtä meidän maallamme, +kysymättä rahtuakaan heidän tahtoaan. Ja sehän on aivan yhtä edullista +kuin orjien pito. Eikä näistä edes tarvitse pitää huolta vanhoilla +päivillä. Minä olen Rhodesin puolella. Se on helkkarin hyvä tuuma. Emme +me tule tänne työtä tekemään, sitä kyllä voi tehdä Englannissakin. Me +tulemme tänne hankkimaan rahaa, ja kuinka me sitä saamme, elleivät +neekerit tee työtä meille, tai ellemme perusta yhtiötä? Hän on kuolema +kaikille neekereille, tuo Rhodes!" sanoi Peter miettiväisenä. "Sanotaan, +että jos tänne asetetaan brittiläinen hallitus, ja jos sitten sattuisi +lyömään neekeriä ja siitä olisi pahempia seurauksia, niin paikalla siitä +syntyisi oikeudenkäynti ja kaikenlaista harmia. Mutta Cecil se on poika, +joka ei semmoisesta välitä niin mitään, kunhan vain ei _häntä_ panna +välikäteen." + +Vieras katsoi kirkkaita liekkejä, jotka kohosivat korkealle tyyneessä +yöilmassa. Sitten hän äkkiä säpsähti. + +"Mitä nyt?" sanoi Peter. "Kuuletteko mitään?" + +"Kuulen etäältä itkua," sanoi vieras, "ja lyöntejä. Ja kuulen miesten ja +naisten kutsuvan minua." + +Peter kuunteli tarkkaan. "En voi kuulla yhtään mitään", sanoi hän. "Se +on kai teidän omassa päässänne. Minä kuulen joskus ääniä päässäni." Hän +kuunteli vielä tarkkaan. "Ei kuulu ikinä mitään. On niin perin +hiljaista." + +He istuivat ääneti hetkisen. + +"Peter Simon Halket," sanoi vieras äkkiä. -- Peter säpsähti, sillä hän +ei ollut sanonut toista ristimänimeään vieraalle -- "jos kävisi niin, +että te saisitte kaikki nuo halutut maanne, ja jos saisitte mustia +miehiä tekemään työtä edestänne ja hankkimaan teille suuria rikkauksia, +tai jos voisitte perustaa tuon yhtiön" -- Peter säpsähti -- "ja hullut +ostaisivat osakkeita, niin että teistä tulisi koko valtakunnan rikkain +mies, ja jos te hankkisitte laajoja maita itsellenne ja rakentaisitte +komeita linnoja, niin että ruhtinaat ja tämän maailman mahtavat +ryömisivät teidän luoksenne ja puristaisivat teidän käsiänne, pyytäen +hiukan kultaa teiltä -- mitä se teitä hyödyttäisi?" + +"Hyödyttäisi!" Peter Halket tuijotti vieraaseen. "Se tietysti +hyödyttäisi vaikka kuinka paljon. Mikä se tekee Beitin ja Rhodesin ja +Barnaton niin suuriksi? Jos on kahdeksan miljoonaa --" + +"Peter Simon Halket, kellä on suurin sielu kaikista, jotka tunnette maan +päällä?" sanoi vieras. "Kenen sielu on puhtain?" + +"Oh," sanoi Peter, "nyt ei ollutkaan kysymys sieluista vaan rahasta. +Tietysti, jos kerran sieluista puhutaan, minusta on äiti paras ihminen, +jonka ikinä olen nähnyt. Mutta mitä se häntä hyödyttää? Hänen täytyy +ikänsä seistä pesemässä kaikenlaisten hienojen pöllöpäiden +alusvaatteita. Odottakaappa, kun minä saan rahoja! Silloin ne ajat +muuttuvat, ja silloin se on toinen, joka saa --" + +"Peter Halket," sanoi vieras, "kuka on suurin, sekö joka palvelee vai +sekö jota palvellaan?" + +Peter katsahti vieraaseen, ja yhtäkkiä hänelle selvisi, että vieras +mahtoi olla hullu. + +"Oh," sanoi hän, "jos sillä lailla puhutaan, niin ei mikään ole mitään! +Voisitte yhtä hyvin väittää, että te itse istuessanne tuossa, vanhassa +liinaviitassanne, olette yhtä suuri kuin Rhodes tai Beit tai Barnato, +tai vaikkapa kuningas. Tietysti ihminen on yhtä hyvä, olipa hän rikas +tai köyhä, mutta hän ei ole yhtä hyvä, muitten silmissä." + +"On ollut kuninkaita, jotka ovat syntyneet seimessä," sanoi vieras. + +Silloin Peter huomasi, että vieras laski leikkiä, ja hän nauroi. "Siitä +kai on hyvin pitkä aika. Nyt ne eivät ainakaan synny seimessä," sanoi +hän. "Vaikkapa itse kaikkivaltias Jumala tulisi tähän maahan, niin +ihmiset eivät paljoa hänestä välittäisi, ellei hän omistaisi ainakin +puolen miljoonan edestä osakkeita." + +Peter korjasi valkeata. Äkkiä hän tunsi vieraan katseen. + +"Kuka antoi teille maanne?" kysyi vieras. + +"Minulle! Tietysti Chartered Company," sanoi Peter. + +Vieras katsoi taas tuleen. "Ja kuka antoi maan heille?" kysyi hän +tyyneesti. + +"Englanti, tietysti. Englanti antoi Chartered Companylle maan tuolle +puolen Zambesia, jotta yhtiö saisi tehdä sillä mitä ikinä se tahtoi ja +hankkia siitä niin paljon rahaa kuin se suinkin saattoi, ja Englanti +olisi sillä apuna." + +"Kuka antoi maan Englannin miehille ja naisille?" kysyi vieras +tyyneesti. + +"Mitä hittoja! He sanoivat tietysti että se oli heidän, ja silloin se +oli heidän," sanoi Peter. + +"Entäs sen maan asukkaat, onko Englanti antanut teille ihmiset myöskin?" + +Peter katsoi hiukan epäröiden vieraaseen. "Tietysti se on antanut meille +myöskin asukkaat. Mitä me tekisimme maalla ilman asukkaita?" + +"Ja kuka antoi Englannille nuo asukkaat, elävän lihan ja veren, että +Englanti ne antaisi pois toisten käsiin?" kysyi vieras nousten +seisaalleen. + +Peter katsoi häneen melkein peloissaan. "Ah -- mitä Englanti tekisi +kurjilla neekerijoukoilla, ellei se antaisi niitä meille? Mitä ne ovat +muuta kuin maailmanlopun kapinoitsijoita, koko neekerit?" sanoi Peter. + +"Mikä on kapinoitsija?" kysyi vieras. + +"Voi taivas!" sanoi Peter. "Kylläpä mahdatte olla vieras tämän maailman +menolle, ellette tiedä, mikä kapinoitsija on! Kapinoitsija on semmoinen +ihminen, joka taistelee kuningastaan ja maatansa vastaan. Nuo helvetin +neekerit ovat kapinoitsijoita siksi että ne taistelevat meitä vastaan. +He eivät tahdo antautua Chartered Companylle. Mutta heidän täytyy. Kyllä +me heille opetamme," sanoi Peter Halket puristaen nyrkkiään ja istautuen +varmasti Etelä-Afrikan maalle, josta hän ei kaksi vuotta takaperin ikinä +ollut kuullutkaan, ja jota hän kahdeksantoista kuukautta sitten ei ollut +nähnyt, aivan kuin se olisi ollut hänen isäinsä maa, jossa hän ensiksi +näki päivän valon. + +Vieras katsoi tuleen ja sanoi sitten mietteissään: "Olen nähnyt maan +kaukana täältä. Siinä maassa on kahden laatuisia ihmisiä, jotka asuvat +vieretysten. Noin tuhat vuotta sitten toinen kansa voitti toisen ja +siitä lähtien ne ovat asuneet yhdessä. Nyt tahtoo toinen kansa ajaa pois +voittajansa. Ovatko he myöskin kapinallisia?" + +"Hm," sanoi Peter tyytyväisenä, kun vieras vetosi häneen, "se riippuu +vallan kokonaan siitä, keitä ne ovat. Ymmärrättehän." + +"Toista kansaa sanotaan turkkilaisiksi, toista armenialaisiksi," sanoi +vieras. + +"Jaa," sanoi Peter, "armenialaiset eivät ole kapinallisia. He ovat +meidän puolellamme! Sanomalehdet ovat vallan täynnä noita asioita," +lisäsi Peter ylpeänä, kun sai näyttää tietojaan. "Ne peijakkaan +turkkilaiset! Mikä oikeus heillä oli voittaa armenialaiset? Kuka antoi +heille heidän maansa? Tekisi mieleni mennä itse heitä ampumaan!" + +"_Miksi armenialaiset eivät ole kapinallisia?_" kysyi vieras lempeästi. + +"Oh, te kysytte niin kummallisia kysymyksiä," sanoi Peter. "Elleivät he +pidä turkkilaisista, miksi heidän pitäisi sietää heitä? Jos ranskalaiset +nyt tulisivat ja voittaisivat meidät ja me käyttäisimme ensimäistä +tilaisuutta ajaaksemme heidät tiehensä, ette kai sanoisi _meitä_ +kapinallisiksi! Miksi armenialaiset eivät saisi ajaa pois noita +kirotuita turkkilaisia? Paitsi sitä," lisäsi Peter kumartuen eteenpäin +ja puhuen aivan kuin semmoinen henkilö, joka on aikeessa sanoa tärkeän +salaisuuden, "ymmärrättehän, että ellemme me auta armenialaisia, tulevat +venäläiset apuun, ja meidän täytyy" -- Peter näytti tavattoman viisaalta +-- "meidän täytyy estää se. He ottaisivat maan, ja se on aivan tiellä +Indiaan. Ja sitä me emme voi sallia. Arvaan että te ette tiedä paljon +politiikasta siellä Palestinassa?" sanoi Peter, katsoen ystävällisesti +ja suojelevasti vieraaseen. + +"Jos nämät ihmiset", sanoi vieras, "tahtovat ennemmin olla vapaina tai +brittiläisen vallan alla kuin Chartered Companyn alamaisina, miksi he +vastustaessaan Chartered Companya ovat enemmän kapinallisia kuin +armenialaiset vastustaessaan turkkilaisia? Onko Chartered Company +Jumala, että jokaisen polven tulee notkistua sen edessä ja jokaisen pään +kumartua? Alistuisitteko te Englannin valkoiset miehet päiväksikään sen +komennon alle?" + +"Ah," sanoi Peter, "tietysti emme, mutta me olemme valkoihoisia ja +samoin ovat armenialaisetkin -- melkein --". Hän katsahti vieraan +tummiin kasvoihin ja lisäsi nopeasti: "Tietysti se ei riipu väristä, +senhän ymmärrätte. Minä pidän tummista kasvoista, äidillä on ruskeat +silmät -- mutta armenialaiset ne ovat pitkätukkaisia aivan niinkuin +mekin." + +"Vai niin, se riippuu siis tukasta," sanoi vieras lempeästi. + +"E--ei," sanoi Peter, "eihän se nyt tietysti riipu aivan siitäkään. +Mutta se on kumminkin vallan eri asia se, että armenialaiset tahtovat +vapautua turkkilaisista, kuin se, että nämä peijakkaan neekerit tahtovat +vapautua Chartered Companysta. Paitsi sitä armenialaiset ovat +kristityitä niinkuin mekin!" + +"Oletteko _te_ kristityitä?" Omituinen väre kävi vieraan kasvojen yli. +Hän nousi seisaalleen. + +"Tietysti olemme," sanoi Peter. "Me olemme kaikki kristityitä, me +englantilaiset. Ehkä te ette pidä kristityistä? Tiedän että muutamat +juutalaiset eivät pidä kristityistä," sanoi Peter, katsoen +tyynnyttävästi vieraaseen. + +"Minä en rakasta enkä vihaa ketään ihmistä hänen nimensä tähden," sanoi +vieras. "Nimi ei merkitse mitään." + +Vieras istautui taas tulen ääreen ja pani kätensä ristiin. + +"Onko Chartered Company myöskin kristitty?" kysyi hän. + +"Tietysti, tietysti," sanoi Peter. + +"Mikä on kristitty?" kysyi vieras. + +"Hm -- niin -- te kysytte todellakin niin kummallisia kysymyksiä. +Kristitty on sellainen ihminen, joka uskoo taivaaseen ja helvettiin ja +Jumalaan ja Raamattuun ja Jesukseen Kristukseen, että Kristus vapahtaa +hänet menemästä helvettiin; ja jos hän uskoo, hän vapahdetaan, hän +varmasti vapahdetaan." + +"Mutta täällä, tässä maailmassa, kuka täällä on kristitty?" + +"Hm," sanoi Peter, "minä olen kristitty -- me olemme kaikki +kristityitä." + +Vieras katsoi tuleen, ja Peter tahtoi mielellään vaihtaa +keskusteluainetta. "Se on vallan omituista kuinka te olette äitini +näköinen -- tarkoitan käytöstänne. Hän sanoi aina minulle: 'Elä välitä +rahansaaliista, Peter. Liian suuri rikkaus on yhtä paha kuin liian suuri +köyhyys'. Te muistutatte niin paljon häntä." + +Vähän ajan perästä Peter sanoi, kumartuen hiukan vieraaseen päin: "Mistä +syystä tulitte tähän maahan, ellette tahdo ansaita rahaa? Ei kukaan tule +tänne muusta syystä. Oletteko portugalilaisten puolella?" + +"En ole enemmän toisen kansan puolella kuin toisenkaan," sanoi vieras. +"Ranskalainen ei ole minusta parempi kuin englantilainen, eikä +englantilainen parempi kuin kafferilainen tai kiinalainen. Olen +kuullut," lisäsi vieras, "mustan lapsen itkevän, kun se ryömi äitinsä +ruumiilla hakien rintaa, kun äiti makasi kuolleena tien vieressä. Olen +myöskin kuullut rikkaan miehen lapsen valittavan palatsissa. Minä kuulen +kaikki itkut." + +Peter katsoi häneen tarkasti. "Kuka te oikeastaan olette?" sanoi hän, ja +kumartuen lähemmäksi vierasta hän lisäsi: "Mitä te täällä teette?" + +"Minä kuulun?" sanoi vieras, "maailman voimakkaimpaan yhtiöön." + +"Oh," sanoi Peter, istuen suorana, ja kasvoihin tuli ihmettelyn ilme. +"Vai niin, vai niin. Onko se timantti-, vai kulta-, vai maayhtiö?" + +"Se on kaiken maailman laajin yhtiö," sanoi vieras, "ja se kasvaa +kasvamistaan. Siihen kuuluu kaiken rotuista väkeä kaikista maista. Siinä +on eskimolaisia, kiinalaisia, turkkilaisia, englantilaisia, kaikkia. +Siinä on kaiken uskoista väkeä, buddhalaisia, mahomettilaisia, +konfusiolaisia, vapaa-ajattelijoita, ateisteja, kristittyjä, +juutalaisia. Se on meille sama, miksi ihmistä sanotaan, kun hän vain +kuuluu meihin." + +Peter sanoi: "Mahtaa olla vaikeata teidän ymmärtää toisianne, jos teitä +on niin monta laatua?" + +Vieras vastasi: "On merkki, josta me kaikki tunnemme toisemme ja josta +koko maailma meidät tuntee[1]." + +[1] Siitä pitää kaikkein tunteman teidän minun opetuslapsikseni, jos te +keskenänne rakkauden pidätte. + +Ja Peter sanoi: "Mikä merkki se on?" + +Mutta vieras oli vaiti. + +"Ahaa, jonkunmoinen vapaamuurari yhdistys!" sanoi Peter, nojautuen +kyynäsvarteensa ja katsoen vieraaseen lakkinsa alta. "Onko täällä paljon +teikäläisiä tässä maassa?" + +"On," sanoi vieras. Sitten hän ojensi kättään pimeään. "Tuolla eräässä +luolassa oli kaksi naista. Kun räjähdytitte luolan, jäivät he +vahingoittumatta kivilohkareen taakse. Kun te veitte pois kaikki jyvät +ja poltitte ne, mitä ette jaksaneet kantaa, oli siellä vakallinen, jota +ette huomanneet. Naiset jäivät sinne, sillä toinen oli kahdeksankymmentä +vuotta ja toisen piti kohta synnyttää, ja he eivät uskaltaneet lähteä +seuraamaan heimonsa jäännöksiä, sillä te olitte heidän kentillään. Joka +päivä vanha vaimo jakoi jyviä vakasta ja he keittivät ne yöllä +rotkossaan, josta te ette voineet huomata savua. Ja joka päivä vanha +vaimo antoi nuorelle kaksi kourallista ja otti itselleen yhden +kourallisen sanoen: 'Lapsen tähden sinun kohdussasi'. Ja kun lapsi oli +syntynyt ja nuori vaimo parantunut, otti vanha vaimo vaatteen ja kaasi +siihen kaikki jyvät vakasta. Ja hän pani jyvät nuoren vaimon pään päälle +ja lapsen hänen selkäänsä sanoen: 'Mene pitkin virran rantaa, kunnes +tulet pohjoiseen siihen maahan, jonne heimomme läksi. Jonakin päivänä +voit sitten lähettää minua noutamaan'. Ja nuori vaimo kysyi: 'Onko +sinulla kyllin jyviä vakassa, kunnes tullaan sinua noutamaan?' Vanha +vaimo vastasi: 'Minulla on kyllin.' Ja hän istui luolan murretulle +ovelle ja katseli kuinka nuori vaimo astui alas kukkulata ja ylös virran +äyrästä sekä katosi pensaikon taakse. Vanha vaimo katseli tasankoa ja +näki sen paikan, jossa neekerikylä oli ollut ja jossa hän oli nuorena +tyttönä istuttanut maissia --" + +"Minä kohtasin naisen, jolla oli jyviä päänsä päällä ja lapsi selässä!" +sanoi Peter hiljaa. + +"Ja tänä iltana minä taas näin hänen istuvan luolansa ovella. Kun +aurinko oli laskenut, rupesi hän värisemään vilusta. Hän ryömi sisään ja +laskeutui vakan viereen. Tänä yönä puoli neljä hän kuolee. Minä olen +tuntenut hänet siitä asti, kun hän oli pieni lapsi ja leikki majojen +ympärillä, sillä aikaa kun hänen äitinsä työskenteli maissipellolla. Hän +kuului meidän yhtiöömme." + +"Todellako!" sanoi Peter. + +"On meillä muitakin jäseniä täällä," sanoi vieras. "Tuolla asui eräs +kullankaivaja," -- hän osoitti pohjoiseen --. "Hän noitui ja kirosi +ihmisten kuullen mutta hänellä oli monta palvelijaa, jotka tiesivät että +hän oli heidän ystävänsä, kun hätä tuli. Kun he olivat sairaita, hoiti +hän heitä omin käsin, kun heillä oli huolia, menivät he hänen luokseen +apua hakemaan. Tämän sodan alkaessa kaikki mustien miesten sydämet +olivat katkerina, sillä muutamat valkoiset miehet olivat valehdelleet +heille, ja heidän lähettiläänsä oli tapettu, kun he aikoivat pyytää +Englantia ottamaan heitä suojaansa. Siihen aikaan muutamat niistä +miehistä, jotka taistelivat valkoisia miehiä vastaan, tulivat +kullankaivajan asunnolle. Kullankaivaja ampui heihin kolosta, jonka hän +oli puhkaissut oveensa, mutta he ampuivat häneen takaisin vanhalla +elefanttipyssyllä, ja kuula särki hänen kylkensä, ja hän vaipui +lattialle -- sillä usein saa syytön kärsiä syyllisen edestä ja armelias +mies kaatuu, mutta sortaja menestyy. Silloin hänen musta palvelijansa, +joka oli hänen luonaan, otti hänet nopeasti syliinsä ja kantoi hänet +asunnon taakse ja sieltä alas virran uomaan, jonne kukaan ihminen ei +voinut heidän jälkiään seurata. Siellä palvelija piilotti isäntänsä +äyräässä olevaan koloon. Ja kun miehet tulivat asuntoon, eivät he +voineet löytää valkoista miestä, eikä näkynyt jälkiä hänen askeleistaan. +Mutta illalla kun musta palvelija palasi asunnolle hankkiakseen ruokaa +ja lääkkeitä isännälleen, ottivat miehet hänet kiinni ja sanoivat: 'Voi +sinua heimosi pettäjä, valkoisen miehen koira, joka puollat niitä, jotka +ottavat meiltä maamme ja vaimomme ja tyttäremme aivan silmäimme edessä! +Sano heti minne olet hänet piilottanut?" Ja kun hän ei tahtonut vastata +heille, tappoivat he hänet asunnon oven eteen. Kun sitten ilta tuli, +ryömi valkoinen mies käsillään ja polvillaan ja saapui asuntoonsa +hakemaan ruokaa. Kaikki muut miehet olivat menneet, mutta hänen +palvelijansa makasi kuolleena oven edessä, ja valkoinen mies arvasi +kuinka kaikki oli tapahtunut. Hän ei jaksanut ryömiä edemmäksi, vaan +laskeutui alas oven eteen, ja sinä yönä valkoinen mies ja musta mies +makasivat vieretysten, kuolleina. Nuo molemmat olivat minun ystäviäni." + +"Se oli helkkarin reipas neekeri," sanoi Peter, "olen kuullut ennenkin +samanlaisia juttuja heistä. Kerran eräs tyttö tapettiin, kun hän ei +tahtonut ilmaista emäntänsä olopaikkaa. Mutta," lisäsi Peter +epäilevästi, "kaikki teidän yhtiönne jäsenet näyttävät olevan neekereitä +tai joutuvan surmatuiksi." + +"Ne kuuluvat kaikkiin kansakuntiin," sanoi vieras. "Eräässä kaupungissa +vanhassa siirtomaassa on yksi meidän väkeämme, vähäpätöinen +ulkomuodoltaan ja ääneltään. Tapahtui eräänä sunnuntaina, kun paljon +väkeä oli kokoontunut hänen ympärilleen, että hän nousi heille +saarnaamaan. Ja kun aika tuli, että hänen piti alkamaan, sanoi hän: 'Sen +sijaan että puhuisin teille, tahdon lukea teille kertomuksen.' Ja hän +avasi vanhan kirjan, yli kahdentuhannen vuoden vanhan ja luki: 'Sitte +tapahtui, että Nabothilla Jesreeliittiläisellä oli viinamäki +Jesreelissä, läsnä Ahabin, Samarian kuninkaan huonetta. + +Ja Ahab puhui Nabothille ja sanoi: anna minulle viinamäkesi kaalimaaksi, +että se on niin läsnä minun huonettani, ja minä annan sen edestä +paremman viinamäen; eli jos sinun niin kelpaa, niin minä annan sinulle +hopiata niin paljon kuin se maksaa. + +Mutta Naboth sanoi Ahabille: Herra varjelkoon minua antamasta sinulle +isäini perintöä! + +Niin Ahab tuli kotiansa pahalla mielellä ja vihoissansa sen sanan +tähden, kuin Naboth Jesreelitiläinen hänelle puhunut oli, sanoen: en +minä anna sinulle isäini perintöä.' + +Mies luki koko kertomuksen, kunnes se oli loppunut. Sitten hän sulki +kirjan ja sanoi: 'Nabothilla on viinamäki tässä maassa, ja siinä on +paljon kultaa. Ja Ahab himoitsi sitä omakseen, saadakseen sen rikkaudet. + +Ja hän laski vanhan kirjan syrjään ja otti toisen kirjan, joka oli +kirjoitettu äsken. Ja miehet ja naiset kuiskailivat toisilleen kirkossa: +'Eikö tuo ole sinikirja-selonteko, jonka Cape siirtomaan parlamentin +asettama komitea laati Jamesonin rosvoretkestä?' + +Ja mies sanoi: 'Ystäväni, ensimäinen kertomus, jonka teille luin, on +vanhimpia kertomuksia maailmassa, se, jonka nyt aijon lukea, on +uusimpia. Totuus ei ole enemmän totta siksi, että se on kolmentuhannen +vuoden vanhaa, eikä vähemmän totta siksi, että se on eilispäiväistä. +Kaikki kirjat, jotka valaisevat totuutta, ovat Jumalan kirjoja. Siksi +luen näiltä lehdiltä edessäni. Voiko meillä olla hyötyä Ahabin, Samarian +kuninkaan kertomuksesta, ellemme tunne kertomusta nykyajan Ahabeista, ja +jos sallimme nykyajan Nabothien joutuvan kivitetyiksi, meidän +istuessamme rauhallisina?' Ja hän luki heille osia tuosta kirjasta. Ja +muutamat rikkaat miehet ja naiset nousivat ylös ja menivät ulos hänen +vielä puhuessaan, ja hänen vaimonsa meni myöskin ulos. + +Ja kun jumalanpalvelus oli lopussa ja mies palasi kotiinsa, tuli vaimo +itkien hänen luokseen ja sanoi: 'Näitkö sinä, kuinka moni rikkaimmista +ja mahtavimmista henkilöistä meni ulos kirkosta tänä aamuna? Miksi sinä +saarnasit semmoisen saarnan juuri nyt, kun meidän pitäisi saada +lisärakennus taloomme, ja kun sinä arvelit että he nostaisivat +palkkaasi. Sinulla ei ole ainoatakaan boeria seurakunnassasi! Miksi +sinun piti sanoa että Chartered Companyn rosvoretki Johannesburgiin oli +väärä?' + +Hän sanoi: 'Vaimoni, jos minä uskon että muutamat miehet, jotka me +olemme ylentäneet ylhäälle ja joille me olemme antaneet valtaa, ovat +menetelleet raukkamaisen kurjasti, enkö minä lausuisi julki sitä?' + +Ja vaimo sanoi: 'Muistatko että aivan äskettäin, kun Rhodes olisi vaikka +nuollut boerien jalkoja, haihduttaakseen heistä kaikki epäluulot, sillä +aikaa kun hän puuhaili tuota toista asiata, sinä ahdistit molempia, sekä +Rhodesia että Afrikanderien Liittoa[1], siksi että he koettivat saada +säädetyksi lain, joka sallisi neekereitä piiskattavan, ja silloin me +menetimme viisikymmentä puntaa, jotka muutoin olisimme saaneet +kirkollemme?' Ja mies vastasi: 'Vaimoni, eikö Jumalata voi palvella yhtä +hyvin taivaan kannen alla, jonka Hän itse on luonut, kuin palatsissa? +Pitääkö ihmisen vaieta nähdessään sortoa, voidakseen siten ansaita rahaa +Jumalalle? Jos minä puolustin mustaa miestä, ollessani vakuutettu siitä, +että hän oli saanut kärsiä vääryyttä, enkö myöskin puolustaisi valkoista +miestä, omaa heimolaistani? Pitääkö meidän puhua, kun toiselle ihmiselle +tehdään vääryyttä, mutta vaieta, kun sitä tehdään toiselle?' + +[1] Afrikanderien Liitto on järjestetty hollantilainen valtiollinen +puolue, jonka avulla Rhodes työskenteli ja joka tuki häntä. + +Ja vaimo sanoi: 'Mutta onhan sinulla perheesi ja oma itsesi, joita sinun +pitää ajatella! Miksi sinä aina vastustat niitä ihmisiä, jotka voisivat +tehdä jotain meidän hyväksemme? Sinua rakastavat ainoastaan köyhät. Jos +sinun välttämättömästi täytyy moittia ketään, niin miks'et moiti +juutalaisia siitä että he tappoivat Kristuksen, tai Herodesta, tai +Pontius Pilatusta? Miksi et jätä rauhaan niitä, joilla on valta tänä +päivänä, ja jotka voivat rahoillaan musertaa sinut?' + +Ja mies vastasi: 'Oi, vaimoni, nuo juutalaiset ja Herodes ja Pontius +Pilatus ovat aikoja sitten kuolleet. Auttaisiko se heitä, jos minä nyt +saarnaisin heistä? Pelastaisiko se yhden ainoankaan sielun heidän +kouristaan? Menneisyys on kuollutta, se elää meidän tiedossamme +ainoastaan siksi, että me siitä oppisimme. Nykyisyydessä, ainoastaan +nykyisyydessä meidän tulee tehdä työtä ja tulevaisuus on meidän luotava. +Onko kaikki Johannesburgin kulta tai kaikki Kimberleyn timantit sen +arvoiset, että yksi ainoa kristitty ihminen -- tai sanokaamme yksi ainoa +pakana veli -- niitten tähden saisi saada surmansa lähimmäisensä käden +iskusta?' + +Ja vaimo vastasi: 'Tuo kaikki on hyvin kaunista. Jos sinä todellakin +olisit kaunopuheinen saarnaaja ja voisit kerätä satoja ympärillesi, ja +aikaa myöten voisit muodostaa voimakkaan puolueen, jonka johtajana sinä +olisit, en välittäisi vaikka puhuisitkin noin. Mutta ajattele +vähäpätöistä ulkomuotoasi ja heikkoa ääntäsi -- kuka sinua seuraisi? +Sinä jäät aivan yksin. Siinä on koko hyöty sinun puuhistasi.' + +Ja mies sanoi: 'Oi, vaimoni, enkö ole odottanut ja etsinyt ja toivonut +että ne, jotka ovat jalommat ja voimakkaammat kuin minä kaikkialla tässä +maassa, kohottaisivat äänensä ja puhuisivat -- ja kaikkialla on kuolon +hiljaisuus? Siellä, täällä joku on uskaltanut puhua ääneen, mutta toiset +kuiskailevat kätensä takana. Toinen sanoo: 'Pojallani on virka; hän +menettäisi sen, jos puhuisin ääneen'. Ja toinen sanoo: 'Minulle on +luvattu maata'. Ja vielä toinen sanoo: 'Nuo miehet kuuluvat +seurapiiriini ja minä menettäisin yhteiskunnallisen asemani, jos +korottaisin ääneni puhumaan.' Oi, vaimoni, meidän maamme, meidän kaunis +maamme, jonka me toivoimme olevan vapaan ja voimakkaan maailman +valtakuntien seassa, on kullanhimon mädättämä ja turmelema! Me, jotka +toivoimme ensimäisinä puoltavamme oikeutta ja vapautta +anglosaksilaisessa veljeskunnassa, emme enää ole kelvollisia seisomaan +viimeistenkään rivissä. Enkö minä ymmärtäisi liiankin katkerasti, kuinka +heikko ääneni on, ja että se, minkä voin aikaansaada, on yhtä kuin ei +mitään. Mutta pitäisikö minun siksi vaieta? Pitääkö kiiltomadon +kieltäytyä tuikkimasta, siksi että se ei ole tähti taivaankannella? +Pitääkö päretikun kieltäytyä palamasta ja lämmittämästä yhden ainoan +ihmisen kättä, siksi että se ei ole tulitorni, joka loistaa yli maiden +ja mantereiden. Ääni takanani kuiskaa minulle alituiseen: _Miksi murrat +pääsi kiveen? Jätä tuo työ suuremmille ja kykenevämmille miehille +kansassamme, heille, jotka tekevät sen paremmin kuin sinä! Miksi murrat +sydämesi, kun elämä voisi olla niin suloinen?_ Mutta, oi vaimoni, +väkevät ovat vaiti! Enkö minä puhuisi, vaikka tiedänkin että voimani +ovat mitättömät?' + +Hän nojasi päänsä käsiinsä. + +Vaimo sanoi: 'En ymmärrä sinua. Kun joskus tulen kotiin ja kerron +sinulle että se mies juo taikka että sillä vaimolla on pahat päivät, +vastaat aina minulle: 'Vaimo, mitä se meitä liikuttaa, jos kerran asiat +ovat niin, että emme voi niitä auttaa?' Viaton puhelukin loukkaa sinua, +ja sinä menet sellaisten henkilöiden luo ystävänä, joiden kynnyksen yli +minä en ikinä astuisi. Mutta kun maamme rikkaimmat ja mahtavimmat +miehet, jotka voisivat musertaa sinut kullallaan, niinkuin poika +musertaa kärpäsen peukalonsa ja etusormensa välissä, tekevät jotain +erityistä, asetut heti heitä vastaan.' + +Mies sanoi: 'Vaimoni, mitä minulla on tekemistä yksityisen ihmisen +syntien kanssa, ellen minä ole häntä syntiin johdattanut? Olenko minä +syyllinen? Minulla on kyllin työtä pitäessäni huolta omista synneistäni. +Se synti, jonka ihminen tekee itseään kohtaan, on yksinomaa hänen +syntinsä eikä minun, se synti, jonka ihminen tekee itseään ja +tovereitaan kohtaan, on hänen ja heidän syntinsä, eikä minun, mutta ne +synnit, joita ihminen tekee silloin, kun hänen kansansa kädet ovat +korottaneet hänet korkealle, ja kun hänen kansansa on varustanut hänet +miekalla, jonka isku on koko kansan isku -- ne synnit ovat hänen sekä +heidän. Ei koko kansassa ole ainoatakaan olentoa niin vähäpätöistä, että +hän uskaltaisi sanoa: 'Minä en ole missään edesvastauksessa tuon miehen +töistä.' Me varustimme hänet aseilla, me nostimme hänet, me annoimme +hänelle valtaa, ja se paha, jonka hän tekee, on enemmän meidän kuin +hänen syynsä. Jos tuon miehen tarkoitus Etelä-Afrikassa täyttyisi ja se +päivä koittaisi, jolloin valkoinen mies hyökkäisi valkoista miestä +vastaan Zambezistä mereen saakka ja jokaisen sydän kiehuisi kiukkua +toveriaan kohtaan ja veri kostuttaisi maata kuin sade -- uskaltaisinko +minä silloin rukoilla, minä, joka nyt en uskalla puhua? Elä usko, että +toivon kostoa noille miehille. Ottakoot kernaasti kaikki ne miljoonat, +jotka he ovat tästä maasta imeneet, ja menkööt isänmaahansa ja eläkööt +siellä rikkaudessa, ylellisyydessä ja ilossa. Mutta jättäkööt tämän +maan, jonka he ovat murtaneet ja hävittäneet! Pitäkööt täältä +riistämänsä rahat, me voimme sen köyhyyden kestää. Mutta he eivät saa +murtaa meidän vapauttamme. Pitääkö minun joka sunnuntai rukoilla +Jumalata siunaamaan tätä maata ja liittämään sen lasten sydämet +rakkaudessa toisiinsa -- ja kumminkin, kun näen että kansaa petetään ja +että kullanhimo iskee kädellään kansaa vasten kasvoja, kun näen vapauden +pakenevan luotamme ja kokonaan joutuvan kultaisen hirviön kynsiin, niin +että meitä seuraava sukupolvi syntyy ilman vapautta raatamaan sellaisten +miesten hyväksi, jotka ovat riistäneet itselleen kaikki -- kun näen tuon +kaiken, pitääkö minun silloin pysyä ääneti? Boerit ja englantilaiset, +jotka ovat olleet tässä maassa, eivät aina ole rakastaneet laupeutta +eivätkä ole harrastaneet oikeutta, mutta yhden ainoan tätä maata imevän +monopolistin pikku sormi tuottaa enemmän turmiota kansamme lapsille kuin +kaikki entisten hollantilaisten ja englantilaisten tuhotyöt yhteensä.' + +Ja vaimo sanoi: 'Olen kuullut sanottavan, että meidän tulee uhrautua +niiden ihmisten edestä, jotka elävät maailmassa samaan aikaan kuin +mekin, mutta en koskaan ennen ole kuullut, että meidän tulee uhrautua +sellaisten ihmisten edestä, jotka eivät vielä ole syntyneet. Mitä he +liikuttavat sinua? Sinä olet multana haudassasi ennenkuin tuo aika +tulee. Jos uskot Jumalaan,' lisäsi vaimo, 'niin miksi et jätä Hänen +tehtäväkseen kaiken tämän pahan johtamisen hyväksi? Tarvitseeko Hän +_sinua_ martyyrikseen? Tai meneekö maailma nurin ilman _sinun_ apuasi?' + +Mies sanoi: 'Vaimo, jos oikea käteni on tulessa, enkö koettaisi sitä +vetää pois? Pitääkö minun sanoa: 'Jumala muuttakoon tämän pahan +hyväksi', ja antaa käteni palaa? Tuota tuntematonta, joka on edessämme, +me tunnemme ainoastaan, mikäli se ilmoittautuu meille omassa +sydämessämme. Se ei vaikuta ihmislapsiin muulla lailla kuin itse ihmisen +kautta. Ja enkö minä tuntisi minkään siteen sitovan minua tuleviin +sukupolviin, ja enkö toivoisi mitään hyvää ja kaunista heille, minä, +joka olen mikä olen ja nautin mitä nautin, siksi että lukemattomina +vuosisatoina menneisyydessä ihmiset ovat eläneet ja laskematta vaivojaan +tehneet työtä, ei ainoastaan itseään varten? Olisiko tuo suuri +muistopatsas, tuo suuri runo, tuo suuri parannus tullut tehdyksi, jos +ihmiset olisivat laskeneet vaivojaan ja eläneet ainoastaan omaa itseään +varten? Ei kenenkään ihmisen elämä ole häntä itseään varten, eikä +kenenkään ihmisen kuolema ole häntä itseään varten. Sinä et voi kieltää +minua rakastamasta niitä, jotka tulevat minun jälkeeni. Vieno ääni +sisässäni, en tiedä mikä se on, sanoo alituiseen; 'Elä heidän tähtensä +kuin omien lastesi tähden.' Kun oman elämäni pienessä piirissä kaikki on +synkkää ja minä olen epätoivossa, syttyy toivo uudestaan, kun muistan, +että kerran on tällä samalla paikalla, jossa minä nyt elän, jotain +jalompaa, jotain kauniimpaa.' + +Ja vaimo sanoi: 'Sinä tahdoit yllyttää kaikkia meitä vastaan! Toiset +naiset eivät enää tule minua tervehtimään ja kirkkoomme tulee yhä +enemmän ja enemmän köyhää väkeä. Raha pysyy rahan luona. Jos +seurakuntasi olisi hollantilainen, olen varma että aina saarnaisit +heille, että heidän tulee rakastaa englantilaisia ja olla ystävällisiä +neekereille. Jos se olisi kafferilainen, vaatisit heitä aina auttamaan +valkoisia. Sinä olet aina niitten puolella, jotka eivät voi tehdä mitään +meidän hyväksemme! Tiedäthän että meille tarjottiin -- --' + +Mies sanoi: 'Oi, vaimoni, mitä ovat boerit, venäläiset ja turkkilaiset +minulle! Olenko minä vastuunalainen heidän töistään? Oman kansani teot, +tuon kansan, jota rakastan kuin omaa sieluani, sen teot minua +liikuttavat. Minä tahtoisin, että joka paikassa maan päällä, jossa +meidän lippumme liehuu, kaikki heikot ja sorretut kansat kerääntyisivät +sen alle, sanoen: 'Tämän lipun suojassa vallitsee vapaus ja oikeus, joka +ei tee eroa rodun ja värin välillä.' Minä tahtoisin että meidän +lipussamme loistaisi suurilla kirjaimilla _Oikeus ja Laupeus_, ja että +jokaisessa uudessa maassa, jota jalkamme koskettavat, kaikki kansalaiset +aina näkisivät tuon lipun liehuvan ja sen alla lukisivat tuon suuren +käskyn: »_Voita tällä merkillä_». Ja minä tahtoisin että rosvolippu, +jota muutamat nyt heiluttavat tuon suuren lipun paikalla, revittäisi +alas ja poistettaisi näkyvistä ikipäiviksi! Pitääkö minun hyväksyä +muutamien teot siksi vain, että he sattuvat kuulumaan omaan heimooni, +vaikka moittisin samoja tekoja bushmanneissa ja hottentoteissa? +Soveltuuko se miehille, jotka kuuluvat maailman mahtavimpaan kansaan, +että he ryömivät hiljaa vatsallaan, hyökätäkseen pahaa aavistamattoman +naapurin kimppuun, kun kafferilainenkin pitää velvollisuutenaan +edeltäkäsin ilmoittaa sodasta, sanoen: 'Olkaa valmiina, sinä päivänä +minä tulen taistelemaan teitä vastaan'. Onko Englannin valta niin +murtunut ja meidän rotumme niin heikontunut ettemme enää uskalla +julistaa sotaa, vaan meidän täytyy hiipiä hiljaa pimeässä surmaamaan, +aivan kuin masennettu kansa, jolla ei ole muuta neuvoa? Nuo ovat +englantilaisia, mutta he eivät ole englantilaisia _miehiä_. Kun meidän +heimomme miehet menevät taisteluun, liehuu heidän lippunsa korkealla ja +rumpujen ääni kaikuu kauvas. Siksi että itse olen englantilainen, nuo +seikat murtavat minut. Parempi olisi ollut, jos kymmenentuhatta meistä +olisi jäänyt lyötyinä ja voitettuina tappelukentälle taistelussa suuren +asian hyväksi ja omat poikani heidän seassaan, kuin että nuo kaksitoista +poikaraukkaa kaatuivat Doornkopin luona taistellessaan hankkiakseen +lisää kultaa sellaisille henkilöille, joitten taskut jo ovat pullollaan +rahaa.' + +Ja vaimo sanoi: 'Mitä se merkitsee, mitä _sinä_ tunnet ja ajattelet! +_Sinä_ et koskaan voi tehdä mitään!' + +Ja mies sanoi: 'Oi vaimoni, tue minua, elä murra minua! Minulla ei ole +tässä asiassa muuta kuin yksi tie, johon valo paistaa.' + +Vaimo sanoi: 'Sinä olet hyvin epäystävällinen, etkä ollenkaan välitä +mitä ihmiset meistä sanovat!' -- Ja vaimo itki katkerasti ja poistui +huoneesta. Mutta heti kun hän oli sulkenut oven, kuivasi hän kyyneleensä +ja sanoi itsekseen: 'Nyt hän ei enää ikimaailmassa uskalla saarnata +sellaista saarnaa. Hän ei uskalla vastustaa minua, kun sanon jyrkästi +tahtoni.' + +Ja mies ei puhunut sanaakaan kellekään, vaan meni yksin kedolle. Koko +iltapäivän hän käveli edestakaisin hietikolla matalain pensaitten +välissä. Ja minä kuljin hänen vieressään. + +Kun ilta tuli, meni hän taas kirkkoonsa. Moni oli poissa, mutta +seurakunnan vanhimmat istuivat paikoillaan, ja hänen vaimonsa oli +myöskin siellä. Ja valo loisti tyhjille penkeille. Kun aika tuli, avasi +hän taas sen juutalaisten kirjan, käänsi sen lehtiä ja luki: 'Jos sinä +laiminlyöt niiden esille antamisen, jotka kuolemaan tuomitut ovat ja +niiden, jotka ovat valmiit surmattaviksi; jos sinä sanot; katso, emme +tienneet sitä! Eikö hän joka tutkii sydämet ota sitä huomioon? Ja hän, +joka pitää vallassaan sinun sielusi, eikö hän tiedä sitä?' + +Ja hän sanoi: 'Tänä aamuna me tutkistelimme sitä pahaa, jota tämä maa +saa kärsiä sellaisten miesten käsissä, joitten tarkoituksena on hankkia +rikkautta ja valtaa. Tänä iltana meidän tulee katsoa kuinka suuri syy +itsellämme on siinä asiassa. Luulen että tulemme huomaamaan, että syy on +meissä, eikä niissä miehissä, jotka me olemme kohottaneet korkealle.' +Silloin hänen vaimonsa nousi ja läksi ulos ja moni seurasi häntä. Pikku +miehen ääni kajahteli tyhjien penkkien seassa, mutta hän jatkoi +edelleen. + +Ja kun jumalanpalvelus oli lopussa, hän meni ulos. Ei yksikään +seurakunnan vanhimmista tullut häntä tervehtimään, mutta hänen +seisoessaan tuli joku, hän ei nähnyt kuka, ja pisti kirjelipun hänen +käteensä. Hän nosti sen ylös ja luki lyhdynvalossa, mitä oli kirjoitettu +siihen lyijykynällä. Hän musersi sen kouraansa niinkuin mies musertaa +esineen, joka on pistänyt myrkyllisen piston häneen. Sitten hän pudotti +sen maahan, niinkuin mies pudottaa semmoisen, jonka hän tahtoo unohtaa. +Hienoa sadetta vihmoi, ja hän kulki katua, kädet selän takana ja pää +kumarassa. Väki kulki toisella puolen katua ja hänestä näytti, kuin hän +olisi ollut aivan yksin. Mutta minä kuljin hänen takanaan." + +"Entäs sitten," sanoi Peter, huomatessaan että vieras vaikeni, "mitä +tapahtui hänelle sen jälkeen?" + +"Tuo kaikki tapahtui vasta viime sunnuntaina," sanoi vieras. + +Oli taas hetkisen äänettömyys. + +Sitten sanoi Peter: "No niin, mutta hän ei ainakaan kuollut!" + +Vieras pani kätensä ristiin polvilleen. "Peter Simon Halket," sanoi hän, +"helpompi on miehen kuolla, kuin seistä yksin. Se joka voi seistä yksin, +voi myöskin tarvittaessa kuolla." + +Peter katsoi levottomasti vieraan kasvoihin. "Minä en tahtoisi kuolla," +sanoi hän, "en vielä. Minä täytän vasta yksikolmatta vuotta ensi +syntymäpäivänäni. Tahtoisin vähän nähdä elämätä ensin." + +Vieras ei vastannut. + +Äkkiä Peter kysyi: "Ovatko kaikki teidän yhtiönne miehet köyhiä?" + +Vieras odotti hetkisen, ennenkuin hän vastasi: "On ollut rikkaita, jotka +ovat tahtoneet liittyä meihin. Oli kerran nuori mies, ja kun hän kuuli +ehdot, meni hän pois murheissaan, sillä hänellä oli paljon omaisuutta." + +Taas tuli hetken hiljaisuus. + +"Onko siitä pitkä aika, kun tuo yhtiö perustettiin?" kysyi Peter. + +"Ei ole yhtään olentoa elossa, joka voisi sen iän määrätä," sanoi +vieras. "Täällä maan päälläkin se alkoi silloin, kun nämä vuoret vielä +olivat nuoria, kun nuo levät tuskin olivat alullakaan kallioilla ja +ihminen kohottautui vaivaloisesti ylöspäin, koska hänen jänteensä vielä +olivat heikot. Noina päivinä, joita ihmiset eivät enää ota lukuunkaan, +toiset ihmiset nälkäisinä söivät toisten lihaa, sillä se oli heistä +hyvää. Niinä päivinäkin tapahtui, että oli yksi nainen, jonka pää oli +ylempänä toisia ja ajatus terävämpi toisten ajatuksia, ja kun hän nyppi +lihaa ihmiskallosta, hän rupesi miettimään. Ja tapahtui sitten +seuraavana iltana, kun miehet olivat koolla valkean ympäri ruvetakseen +syömään, että hän hiipi pois, ja kun miehet menivät puun luo, johon uhri +oli sidottu, oli se kadonnut. Ja he huusivat toisilleen: '_Hän_, +ainoastaan _hän_ sen on tehnyt, hän joka aina sanoi: Minä en pidä +ihmislihasta, ihmiset ovat liian paljon minun kalttaisiani, en voi niitä +syödä! Hän on hullu,' huusivat he, 'tappakaamme hänet!' Ja silloin, +noina himmeinä, hämärinä aikoina, joita ihmiset eivät enää ota +lukuunkaan, joita he tuskin uskovat olleiksikaan, tuo nainen kuoli. +Mutta muutamien miesten ja naisten aivoissa oli syttynyt uusi ajatus. He +sanoivat: 'Emme mekään tahdo syödä häntä. Ihmisliha ei maistu hyvälle.' +Ja sen perästäkin, kun padat olivat täynnä ihmislihaa, nämä seisoivat +syrjässä, ja puoli heimoa söi ihmislihaa, mutta toinen puoli ei syönyt. +Vuosien kuluttua ei kukaan enää sitä syönyt. + +Ja niinäkin päivinä, joita ihmiset eivät enää ota lukuun, kun ihminen +helposti kyyristyi kävelemään nelinryömin, oli meikäläisiä maan päällä. +Ja jos tahdot tietää salaisuuden, ilmoitan, että ennenkuin ihminen astui +maan päällä, niinä päivinä, jolloin dicynodontti ja merihirviö, jota ei +ole olemassa muualla kuin haudattuna kiveen, kutsui rakastaen +puolisoaan, ja linnut, joiden jäljet näkyvät kallioissa, lentelivät +auringonpaisteessa iloisesti laulaen ja huudellen toinen toistaan, -- +niinäkin päivinä, jolloin ihmistä ei ollut, oli tämän kuningaskunnan +aamurusko alkanut häämöittää maan päällä. Ja yhä vielä auringon +noustessa ja laskiessa ja tähtien kierrellessä avaruudessa, meidän +lukumäärämme kasvaa kasvamistaan." + +Vieras nousi valkean äärestä ja seisoi suorana. Hänen ympärillään ja +hänen takanaan oli pimeys. + +"Koko maa on meidän. Ja se päivä on koittava, jolloin tähdet, +katsellessaan alas tähän pyhään maahan, eivät näe pilkkuakaan, joka +olisi kosteana ihmisverestä, jonka hänen lähimmäisensä on vuodattanut. +Aurinko on nouseva idässä ja laskeva lännessä, luoden valoaan yli koko +tämän pienen pallon, mutta se ei ole missään näkevä ihmistä toisen +ihmisen sortamana. Heidän pitää miekkansa vannaaksi tekemän, ja +keihäänsä viikatteeksi, sillä ei yhdenkään kansan pidä toista kansaa +vastaan miekkaansa nostaman, eikä silleen tottuman sotimaan. Ja +ohdakkeen asemesta on nouseva havupuu, ja orjantappuran asemesta on +nouseva myrttipuu, ja ihminen ei ole musertava ihmistä koko tällä +pyhällä maalla. Huomispäivän aurinko on nouseva," sanoi vieras, "ja +noille synkille kallioille on valo loistava, niin että kaikki kukkulat +kimaltelevat sen säteissä. Auringon nousu ei ole varmempi kuin tuon +uuden päivän koitto. Ja minä sanon sinulle, että myöskin tässä maassa, +jossa me nyt seisomme, jossa tänä päivänä haavoitettujen huudot ja +koston kiroukset kajahtelevat, myöskin täällä, tässä maassa, jossa mies +hiipii salaa haavoittamaan vihollistaan pimeässä, ja jossa tynnörin +alasta kultamaata maksetaan tuhannen sielua ja kiiltävästä loasta puoli +kansakuntaa, ja jossa kotkat lihoovat ihmislihasta -- tässäkin maassa se +päivä on kerran koittava. Minä sanon sinulle, Peter Simon Halket, että +juuri tällä kohdalla, jossa nyt seisomme, on kerran kohoava temppeli. +Ihmiset eivät kokoonnu siihen palvelemaan sitä, joka eroittaa, vaan he +seisovat vieretysten, valkoiset ja mustat, vieraat ja maan asukkaat, ja +se paikka on oleva pyhä, sillä ihmiset tulevat sanomaan: Emmekö me ole +veljiä ja yhden Isän lapsia?" + +Peter Halket katsoi ylös ääneti. Ja vieras sanoi: "Muutamat miehet +makasivat kentällä, ja yö oli kylmä ja pimeä. Ja heidän nukkuessaan, kun +yö oli pimeimmillään, yksi heistä liikahti. Kaukana idässä hän näki +puoleksi suljettujen silmiluomiensa läpi aivan kuin heikon viivan, +hienon kuin hiuskarva, vuorien huipuilla. Ja hän kuiskasi tovereilleen +pimeässä: 'Se on aamurusko, joka on koittamaisillaan'. Mutta he +mutisivat, silmät tiiviisti ummessa: 'Hän valehtelee, ei siellä ole +mitään aamuruskoa'. + +Siitä huolimatta päivä nousi." + +Vieras oli vaiti. Tuli leimusi punaisina kielekkeinä, jotka eivät enää +värähdelleet sinne tänne hiljaisessa yöilmassa. Peter Halket ryömi +lähemmäksi vierasta. + +"Milloinka se aika tulee?" kuiskasi hän. "Tuhannenko vuoden perästä?" + +Ja vieras vastasi: "Tuhat vuotta ei ole sen enempää kuin meidän +eilispäiväinen matkamme tai tämän öinen valvomisemme, joka nyt jo +lähenee loppuaan. Katso vuoria, joilla me nyt seisomme. Aika on ollut +uusi ja aika on muuttunut vanhaksi sen jälkeen, kun ne tähän asetettiin. +Ei puoltakaan siitä ajasta tule enää kulumaan, ennenkuin tuo aika tulee. +Minä olen nähnyt sen aamuruskon häämöttävän ihmisten sydämissä." + +Peter astui lähemmä, niin että hän melkein polvistui vieraan jalkain +juureen. Hänen pyssynsä oli maassa toisella puolen tulta. + +"Tahtoisin ruveta teidän yhtiönne mieheksi," sanoi hän. "Olen väsynyt +Chartered Companyn palvelukseen." + +Vieras katsoi alas lempeästi. "Peter Simon Halket," sanoi hän, "voitko +kantaa sen painon?'" + +Ja Peter sanoi: "Anna minulle työtä, että koettaisin." + +Oli hetken äänettömyys. Sitten vieras sanoi: "Peter Simon Halket, vie +viesti Englantiin" -- Peter Halket sävähti -- "Mene tuon suuren kansan +luo ja huuda voimakkaasti: 'Missä on se miekka, joka annettiin sinulle, +että harjoittaisit sillä oikeutta ja jakaisit laupeutta? Kuinka tulit +antaneeksi sen sellaisten miesten käsiin, joitten himona on kulta, +joitten janona on rikkaus, joille ihmisen sielu ja ruumis ovat +pelimarkkoja vain? Kuinka tulit luovuttaneeksi pois onnenonkijain ja +pelaajain omiksi ne ihmiset, jotka annettiin sinun käsiisi, aivan kuin +he olisivat järjettömiä metsän petoja, joita voi ostaa ja myydä? + +Ota takaisin miekkasi, Suuri Kansa -- mutta pese se ensin, ettei kätesi +tahraannu sen kullasta ja verestä. + +Mitä näen! Suuren Kansan miekkaa käytetään kaivamaan maasta kultaa, +aivan kuin sikojen kärsät tonkivat esiin juurimukuloita! Etkö voi sitä +muuhun käyttää, Suuri Kansa? + +Ota takaisin miekkasi, ja kun olet sen perinpohjin kiilloittanut ja +puhdistanut verestä ja loasta, kohota se sorrettujen suojaksi kaikissa +maissa. + +Suuren ruhtinaan tytär, varo! Sinä annoit miekkasi uskottomain ritarien +käsiin. He tylsistävät sen terän ja himmentävät sen kirkkauden, ja kun +tarpeen hetki tulee ja sinä tahdot antaa miekkasi toisten käsiin, +huomaat sen terän tylsäksi ja kärjen katkenneeksi. Varo! Varo!' + +Lausu Englannin viisaille miehille: 'Te, jotka rauhassa ja levossa +suojatuissa kammioissa tuumailette kaikkia asioita taivaassa ja maan +päällä ja pidätte kaikkea tietoa omana omaisuutenanne, onko teillä aikaa +ajatella tätä? Kenelle on Englanti antanut valtansa? Kuinka ne miehet +sitä käyttävät, jotka ovat sen Englannilta anastaneet? Elkää sanoko: +Mitä merentakaiset kansat meitä koskevat? Eikö meillä ole kyllin +mietittäviä asioita omassa maassamme? -- Sinne, minne kansan järjellä ei +ole aikaa mennä, sinne älkööt kansan kädetkään koskaan menkö työtä +tekemään. Sinne, minne kansan mahti menee, sinne menköön myöskin kansan +viisaus ja tieto sitä ohjaamaan. Voi teitä, jotka istutte rauhassa +tutkimassa menneisyyttä ja tulevaisuutta -- ja unohdatte nykyisyyden -- +teillä ei ole mitään oikeutta istua rauhassa, tietämättä mitään niiden +voimien toimista, jotka te olette aseilla varustaneet ja lähettäneet +kaukaisten kansojen luo. Missä on kansanne miekka -- te viisaat miehet?' + +Huuda Englannin naisille: 'Te, jotka istuskelette komeissa suojissa, +pidellen lapsia polvillanne, elkää luulko, että se on vain hienojen +uutimien kahinata ja tuulen hyminätä, jota kuulette. Kuunnelkaa +tarkkaan! Eikö se liene niiden etäinen valitus, joita miekkanne +hallitsee, valitus, joka hiipii luoksenne yli laajojen valtamerien, +kunnes se pääsee tunkemaan teidän sisimpään pyhättöönnekin? Kuunnelkaa +tarkkaan! + +Sillä Suuren Kansan naiset eivät ole täyttäneet tehtäviään sillä vain, +että ovat synnyttäneet lapsia ja ruokkineet niitä rinnoillaan. Heille +kaikuu lapsikansain huuto maitten ja merien yli: 'Äidin sydän, puolla +meitä!' Parempi olisi teille, että kohtunne olisivat hedelmättömät ja +heimonne kuolisi sukupuuttoon, kuin se, että kuulette, ettekä vastaa." + +Vieras kohotti kätensä ylös puhuessaan, ja Peter näki että molemmissa +oli vanhojen haavojen arpia. + +"Huuda äänekkäästi Englannin työtätekeville miehille ja naisille: 'Te, +jotka ihmis-ikiä olette valitelleet, siksi että isäntänne rasittavat +teitä, te, jotka olette sanoneet: Me kiroamme kuninkaita, jotka istuvat +rauhassaan, eivätkä välitä, vaikka kansaa rasitetaan, kunhan heidän +kirstunsa ovat täynnä ja vatsansa tyydytetyt, eikä heitä kiusata +hallintohuolilla; te, jotka olette ottaneet kuninkaan vallan häneltä +pois ja istutte itse valtaistuimelta syöstyinä, eikö hänen syntinsä ole +teidän syntinne tänään? Jos ihmiset lisäisivät yhdenkään tunnin teidän +työaikaanne päivässä, tai tekisivät leivän, jota syötte, penniäkään +kalliimmaksi, ettekö nousisi yhtenä miehenä tuota sortoa vastaan? Mutta +se, mitä tehdään miehille merien takana, joita te hallitsette, se ei +koske teitä. Ettehän te koskaan liene sanoneet kuten entis-aikojen +kuninkaat: 'Sama se on meille kuka miekkaamme kantaa, olkoonpa vaikka +ryöstäjä ja seikkailija, kunhan hän vain nimittää sitä meidän +miekaksemme. Meidän täytyy peittää sen tuottamat tuhot!' -- Ettekö luule +että toisten kiroukset kuin omanne voivat kuulua taivaaseen? Missä on +miekkanne? Kenenkä käsiin se on joutunut? Ottakaa se nopeasti takaisin +ja puhdistakaa se!" + +Peter Halket kyyristyi kokoon ja katsoi ylöspäin. Sitten hän huudahti: +"Mestari, en voi viedä tuota viestiä, olenhan vain oppimaton poika +raukka. Ja jos menisin Englantiin ja huutaisin ääneeni, sanoisivat he: +'Kuka tuo on, joka tulee saarnaamaan suurille henkilöille? Eikö hänen +äitinsä ole pesijätär täällä luonamme, ja eikö hänen isänsä ollut +päiväpalkkalainen, joka teki työtä kahdesta shillingistä päivässä?' Ja +he nauraisivat ja pilkkaisivat minua. Ja totta puhuen, viesti on niin +pitkä, etten oikein muista sitä. Anna minulle toinen työ." + +Ja vieras sanoi: "Vie viesti tämän maan miehille ja naisille. Mene +Zambesista merelle asti ja lausu kaikille valkoisille miehille ja +naisille näin: 'Minä näin laajan kentän ja siinä oli kaksi kaunista +eläintä. Laaja oli kenttä heidän ympärillään, ja maassa kasvoi runsaasti +tuoksuvia yrttejä. Niin rehevä oli laidun, että ne tuskin saattoivat +milloinkaan syödä loppuun sitä, mitä kasvoi heidän ympärillään. Nuo +kaksi eläintä olivat toistensa näköiset, sillä ne olivat saman emon +poikia. Ja minä katsoin ja näin kaukana pohjoisessa tumman pilkun +taivaalla. Se oli niin pieni ja niin korkealla, että silmä tuskin +saattoi huomata sitä. Sitten se läheni lähenemistään ja liiteli sen +paikan yli, missä ne kaksi eläintä söivät laitumella. Se oli lintu, +jonka kaula oli paljas, nokka käyrä, kynnet pitkät ja siivet vahvat. Ja +se leijaili yli kentän, missä ne kaksi eläintä olivat, ja minä näin sen +laskeutuvan alas suurelle valkoiselle kivelle, jossa se odotti. +Pohjoisessa päin näin vielä useampia pilkkuja taivaalla, ja ne lähenivät +lähenemistään sitä, joka istui kivellä. Ja muutamat liitelivät eläinten +yli, ja toiset hijoivat nokkiaan kivillä. Muutamat kävelivät edes +takaisin eläinten jalkojen välissä. Ja minä näin, että he odottivat +jotain. + +Sitten se, joka oli tullut ensimmäisenä, lensi toisen eläimen luota +toisen luo, istui heidän niskalleen ja pisti noukkansa heidän korviinsa. +Ja se lensi toisen eläimen luota toisen luo, ja se räpäytti siivillään, +niin että eläimet sokeutuivat, ja kumpikin luuli toveriaan +vihollisekseen. Ja he rupesivat keskenään taistelemaan. He viilsivät +halki toistensa kyljet, kunnes keto oli punaisena verestä ja maa vapisi +heidän allaan. Linnut istuivat vieressä katselemassa, ja veren +virratessa he astuskelivat ympäri kentän. Kun molempien eläinten voimat +olivat lopussa, vaipuivat he kentälle. Silloin linnut istuivat heidän +päällensä ja alkoivat herkutella, kunnes heidän vatsansa täyttyivät ja +heidän pitkät, paljaat kaulansa olivat märkinä verestä. Noukat olivat +syvällä kuolleiden eläimien sisälmyksissä, ja terävät, kirkkaat silmät +vilkkuivat ylös. Ja se, joka oli kaikkien lintujen kuningas, noukki +silmät ja söi kuolleiden eläinten sydämen. Ja kun sen vatsa oli täysi, +ettei se voinut syödä enempää, se istui kivelle ja räpäytti suuria +siipiään.' + +Peter Simon Halket, lausu Etelä-Afrikan valkoisille miehille ja +naisille: 'Teillä on ihana maa, te ja lapsenne ja lastenne lapset tuskin +voivat sen täyttää, vaikka ojentaisitte kätenne tervetuliaisiksi +jokaiselle muukalaiselle, joka tulee luoksenne asumaan ja työtä +tekemään. Te olette saman puun kaksois-oksa, te olette saman äidin +lapsia. Eikö tämä ihana maa ole kyllin laaja teille, vai täytyykö teidän +repiä toistenne lihaa niitten käskystä, jotka tahtovat kastaa noukkansa +teidän molempien sisimpiin elimiin? Katsokaa, ne kiertelevät ilmassa +teidän ympärillänne.'" + +Peter Halket melkein säpsähti ja katsoi ylöspäin, mutta ei näkynyt muuta +kuin Mashonamaan tumma taivas hänen päänsä päällä. + +Vieras oli ääneti ja katsoi alas tuleen. Peter Halket puoleksi syleili +hänen polviaan. + +"Mestari," huusi hän, "kuinka minä voin sen viestin viedä? Etelä-Afrikan +hollantilaiset eivät kuuntelisi minua, sillä he sanoisivat että olen +englantilainen. Ja englantilaiset sanoisivat: 'Kuka tuo mies on, joka +tulee saarnaamaan rauhaa, rauhaa, rauhaa? Eikö hän ole ollut täällä +vuoden verran, ja hänellä ei ole osakkeita ainoassakaan yhtiössä? Voiko +hän sanoa mitään, jota ansaitsisi kuulla? Jos hänellä olisi hiukankaan +kykyä, olisi hän hankkinut itselleen ainakin viisituhatta puntaa!' Ja he +eivät tule kuuntelemaan minua. Anna minulle toinen tehtävä!" + +Vieras sanoi: "Vie viesti yhdelle ainoalle ihmiselle. Hae hänet, +olkoonpa hän hereillä tai nukkumassa, syömässä tai juomassa, ja sano +hänelle: 'Missä ne ovat ne ihmissielut, jotka sinä ostit?' + +Ja jos hän vastaa ja sanoo sinulle: 'En ole ostanut mitään ihmissieluja! +Ne sielut, jotka ostin, olivat koiransieluja,' silloin kysy häneltä tämä +kysymys: 'Missä ovat --' + +Ja jos hän keskeyttää sinut huutaen: 'Se on valhe, se on valhe! Minä +tiedän mitä aiot sanoa. Mitä minä tiedän sanantuojista? Olenko koskaan +peljännyt brittiläistä hallitusta? Se on kaikki valhetta!' Silloin elä +kysele häneltä sen enempää. Mutta sano: oli kerran virvatuli. Se +leimahteli ja välähteli ja himmeni ja sammui -- eikä kukaan siitä +välittänyt. Sehän oli vain virvatuli. + +Ja oli kerran valo: Ihmiset asettivat sen korkealle tulitorniin, että se +levittäisi valoaan kaikille ihmisille, jotka olivat merellä, niin että +he näkisivät sen varman loiston ja löytäisivät sataman ja välttäisivät +kareja. + +Ja tuo valo välähti ja hulmuili miten tahansa. Se loisti tuonne, loisti +tänne. Milloin se kiilui sinisenä, milloin vihreänä, milloin punaisena, +ja vihdoin se hävisi kokonaan ja sitten lehahti palamaan uudelleen. +Purjehtijat kaukana merellä tähystelivät tarkkaan sitä kohtaa, jossa he +tiesivät että tulen piti tuikkia, sanoen: 'Ei ole hätää, se suuri valo +kyllä johtaa meitä, kun lähestymme kallioita.' Ja pimeinä öinä miehet +purjehtivat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, ja sydänyön aikana he +törmäsivät kallioihin tulitornin juurella ja suistuivat pohjaan. + +'Mitä on tehtävä tuolle tulelle, koska se ei ollut virvatuli, ja koska +ihmiskädet nostivat sen korkealle loistamaan ja toiset ihmiset luottivat +siihen? Eikö se olisi sammutettava?' + +Ja jos hän vastaa sinulle sanoen: 'Mitä minä välitän ihmisistä? Ne ovat +hulluja, hulluja kaikki! Kuolkoot!' -- kerro heille tämä kertomus: 'Oli +kerran pienoinen puro. Se puhkesi ilmoille lumen alta vuoren +harjanteella, ja lumi muodosti ensin holvikaton sen yli. Se lirisi +kirkkaana ja sinisenä kuin taivaankansi sen yläpuolella, ja lumiäyräät +olivat sen kehtona. Se saapui vihdoin paikkaan, jossa lumi loppui, ja +kaksi tietä oli sen edessä valittavissa sen juoksulle. Toinen kulki +vuoren vieremillä kallioiden ja kivien ohi ja pitkin aurinkoisia +rinteitä alas mereen. Toinen syöksyi syvään rotkoon. Puro epäröi. Se +pyörähteli ja vaahtosi, yritteli ensin toista tietä ja sitten toista. +_Ehkä_ olisi voinut käydä siten, että se olisi uurtanut uran ohi +kallioiden ja kukkulain ja pitkin vuorten vieremiä, ja kyntänyt vaon +itselleen sinne, missä ei ennestään mitään väylää ollut. Äyräät olisivat +ruvenneet vihannoimaan, ja päivänkukka olisi kukoistanut sen +rannikoilla. Öisin tähdet olisivat tuikkineet sen pinnalla ja päivällä +aurinko olisi lämmitellyt sen lauhkeita laaksomaita. Metsäkyyhkynen +olisi laatinut pesänsä puihin sen rantamille, ja tyyntä soittoaan +soitellen puro olisi vihdoin löytänyt laajan meren, jonka etäistä kutsua +kaikki vedet kuuntelevat. + +Mutta se epäröi. -- Ehkäpä olisi käynyt niin, että jos joku olisi +poistanut yhden ainoan kiven sen tieltä, se olisi uurtanut uransa ohi +kallioiden ja kivien ja löytänyt vihdoin laajan meren -- ehkä olisi +käynyt niin! Mutta siellä ei ollut yhtään kättä kiveä poistamassa. Puro +kokosi voimansa ja -- (se ehkä tahtoi kiirehtien virrata meren helmaan!) +-- syöksyi kuiluun. + +Kallioseinät sulkivat sen sinne. Yhdeksänsadan sylen syvyydellä se +lepäsi hiljaisena, mustana lammikkona. Vihreät levät riippuivat +kallioseinistä. Ei auringonsäde päässyt sinne tunkemaan, ja tähdet eivät +voineet tuikkia siellä öisin. Lammikko lepäsi hiljaa ja äänetönnä. +Sitten, koska se oli elävä eikä voinut levätä, se kokosi voimansa ja +valui hiljalleen mullan läpi ja murtuneiden kalliolohkareiden lomitse +edemmäksi. Ja se hiipi esille syvässä laaksossa, ja vuoret ympäröivät +sitä joka taholla. Ja puro nauroi itsekseen: 'Ha, haa! Täällä minä +muodostan suuren järven, oikein meren!' Ja se valui ja valui sinne +täyttäen puolet laaksoa. Mutta siitä ei syntynytkään järveä, -- suuri +neva vain -- sillä vedellä ei ollut mitään tietä, jota myöten se olisi +päässyt ulos, ja se mätäni. Ruoho kuihtui sen rannoilla, ja puut +pudottivat lehtensä ja mätänivät vedessä. Metsäkyyhky, joka oli +rakentanut pesänsä sinne, lensi vuorille, sillä sen poikaset kuolivat. +Kivillä istui sammakoita, ja rannan ruoho oli keltaista. Yöllä kokoontui +paksu, valkea usva veden yli, niin että tähdet eivät voineet pilkoittaa +sen läpi, ja päivällä hieno valkea sumu peitti veden, että +auringonsäteet eivät voineet päilyä sen pinnalla. Eikä kukaan ihminen +aavistanut, että nevan vesi kerran oli alkanut uransa kirkkaana ja +sinisenä lumen alla vuoren kukkulalla. Eikä kukaan tiennyt sitäkään, +että yhden ainoan kiven vierittäminen pois tieltä olisi saattanut puron +juoksemaan toisaalle ja riemussa yhtymään mereen'". + +Vieras oli vaiti hetkisen. + +Sitten hän sanoi: "Jos hän vastaa sinulle sanoen: 'Mitä minä siitä +välitän! Mitä rotkot ja vuorten huiput minua liikuttavat? Kulta on +todellista ja valta, jolla voin musertaa ihmisiä käteni viittauksella!' +silloin elä virka hänelle sen enempää. + +Mutta jos hän sattumalta kuuntelisi sinua, silloin sano hänelle tämä +ainoa asia selvästi korvaan, että hän varmasti kuulee sen: 'Aamu +koittakoon harmaana ja päivä puhjetkoon pimeänä ja myrskyisenä, mutta +iltaruskon loiste voi ikipäiviksi huuhtoa pois muiston aamun +synkkyydestä ja puolipäivän pimeydestä. Ja kaikki ihmiset tulevat +sanomaan: 'Oi tätä päivän ihanuutta!' -- Jos virta on vuotanut alas, se +ei ikinä enää pääse nousemaan, mutta -- _ihmissielulle se ei koskaan ole +liian myöhäistä_.' + +Ja jos hän nauraa ja sanoo: 'Sinä hullu! Mies voi muuttua juurta jaksain +ollessaan nuorempi kuin kaksikymmentä vuotta, hän voi muuttua vielä +ennen kolmeakymmentäkin, mutta neljänkymmenen vanhana hän ei enää muutu. +Pitäisikö minun, joka neljänkymmenen kolmen vuoden kuluessa olen etsinyt +kultaa ja voimaa, nyt ruveta etsimään jotain muuta? Tahdot kai että +minusta tulisi Jesus Kristus! Kuinka voin olla oma itseni ja joku toinen +mies samalla?' Vastaa hänelle silloin: 'Syvällä jokaisen ihmislapsen +sydämessä on enkeli, mutta muutamilla on siivet laskeutuneet lepoon. +Herätä oma enkelisi! Se on suurempi ja voimakkaampi kuin monen muun +miehen enkeli. Nouse ylöspäin sen avulla!' + +Mutta jos hän kiroo sinua ja sanoo: 'Minulla on kahdeksan miljoonaa +rahoja, ja minä en välitä Jumalasta enkä ihmisistä,' -- silloin elä +vastaa mitään, vaan kumarru ja kirjoita pari sanaa hänelle". + +Vieras kumartui eteenpäin ja kirjoitti sormellaan tulen valkoiseen +tuhkaan. Peter Halket kumartui katsomaan, ja hän näki ne kaksi sanaa, +jotka vieras oli kirjoittanut. + +Sitten vieras sanoi: "Sano hänelle: 'Vaikka sinä kuinka koettaisit tehdä +tuota nimeä kuolemattomaksi tässä maassa, vaikka sinä kirjoittaisit sen +kultahietaan ja koristaisit sen timanteilla ja liittäisit sen yhteen +ihmisverellä, jota on vuodatettu Zambesista mereen asti, niin kuitenkin +--" Vieras osoitti jalallaan noita kahta sanaa. Peter Halket katsoi alas +ja näki ainoastaan tasaista valkoista tuhkaa sillä kohdalla, missä sanat +olivat olleet. + +Vieras sanoi: "Ja jos hän vieläkin kiroaisi sinua ja sanoisi: 'Koko +Etelä-Afrikassa ei ole ainoatakaan miestä tai naista, jota minä en voisi +ostaa rahoillani! Kun saan Transvaalin, voin ostaa vaikka itse +Kaikkivaltiaan Jumalan, jos tahdon!' + +Silloin sano hänelle tämä ainoa asia: '_Sinun rahasi on katoava sinun +kanssasi!_' ja jätä hänet." + +Oli hetken aikaa kuolon hiljaisuus. Sitten vieras ojensi kätensä. "Mutta +jättäessäsi hänet, muista tämä: 'Ei se ole teko, vaan tahto, joka iskee +leiman ihmissieluun. Se joka on musertanut kansakunnan, ei tee suurempaa +syntiä kuin se, joka iloitsee vähäpätöisimmän olennon kuolontuskista. +Nevan seisova vesi ei ole vähemmän myrkyllistä tippa tipottain, kuin tuo +mahtava suo kokonaisuudessaan, vaikka sen vaikutuspiiri on pienempi. Se +joka on toivonut olevansa ja tekevänsä, mitä tuo mies on ollut ja +tehnyt, hän on tuo mies, vaikka hänellä ei ole ollutkaan voimia +toteuttaa tahtoaan. Muista vielä tämä asia: -- Maan päällä on syntynyt +muutamia Jumalan poikia, joita ihmiset sanovat neroiksi. Aikaisessa +nuoruudessaan kukin joutuu tiehaaraan ja saa valita, minkä tien hän +tahtoo. Hänellä on lahjoja itseään ja muita varten. Mutta elä koskaan +unhoita, olkoonpa hänen vaalinsa minkä kaltainen tahansa, että hänen +hartioillaan on raskaampi taakka kuin kenenkään muun hartioilla -- +kaikki on hänelle avoinna ja hänen vaalipiirinsä on ääretön -- ja jos +hän käyttää voimaansa väärin, niin ennemmin ihmiset itkekööt kuin +kirotkoot, sillä hän oli syntynyt Jumalan poikana." + +Oli taas äänettömyys. Sitten Peter Halket kiersi kätensä vieraan +jalkojen ympäri. "Mestarini," huusi hän, "en uskalla viedä tuota +viestiä. Eipä silti, että ihmiset sanoisivat: 'Katsokaa ratsumies Peter +Halketia, jonka me kaikki tunnemme, joka on pitänyt naisia ja ampunut +neekereitä, nyt hänestä on tullut profeetta!' Mutta siksi en voi, että +tuo kaikki on totta. Enkö minä ole toivonut --" ja Peter Halket olisi +paljastanut koko sielunsa, mutta vieras esti häntä. + +"Peter Simon Halket," sanoi hän, "onko väliä tinastako vai kullatusta +hopeasta se torvi on tehty, joka sotaan kutsuu? Eikö kutsu ole pääasia? +Entä jos lähettäisin naisen tahi lapsen viestiäni viemään: onko totuus +vähemmän totta, siksi että sen julistajaa ylenkatsotaan? Kumpiko on +ikuinen, suuko, joka totuutta puhuu, vai itse totuuden sana? Mutta jos +tahdot, niin mene ja sano: 'Minä Peter Halket, syntisin kaikista, joka +olen himoinnut naisia ja kultaa, joka olen rakastanut itseäni ja +vihannut lähimmäisiäni, minä --'" Vieras katsoi alas hänen ja laski +kätensä lempeästi hänen päälleen. "Peter Simon Halket," sanoi hän, +"kovemman työn annan sulle tehtäväksi, kuin ikinä vielä olet tehnyt. +Sillä pienellä alalla, jossa sinun tahtosi hallitsee täällä maan päällä, +tulee sinun toteuttaa Jumalan valtakunta tänä päivänä. Rakasta +vihollisiasi, tee hyvää niille, jotka sinua vihaavat. Kulje aina +eteenpäin katsomatta oikealle tai vasemmalle. Elä välitä siitä, mitä +ihmiset sinusta sanovat. Puolusta poljetuita, vapauta vangituita. Jos +vihollisesi isoo, syötä häntä, jos hän janoo, juota häntä!" + +Omituinen ilo ja lämpö valtasi Peter Halketin hänen polvistuessaan +maassa. Tuntui aivan samalta kuin ennen pikku lapsena, kun äiti puristi +häntä syliinsä. Hän ei nähnyt enää muuta ympärillään kuin lempeän, +kirkkaan valon. Mutta hän kuuli äänen huutavan: "Koska sinä olet +rakastanut laupeutta -- ja vihannut sortoa --" + +Kun ratsumies Peter Halket kohottautui ylös, hän näki vieraan poistuvan. +Hän huusi: "Mestarini, anna minun tulla sinun kanssasi." Mutta vieras ei +kääntynyt. Ja kun hänen vartalonsa eteni pimeässä, näytti Peter +Halketista, kuin se olisi kasvanut yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Ja +kun se laskeutui alas kallion rinnettä, luuli Peter vielä hetkisen +näkevänsä vieraan pään, ja sen ympärillä oli kalpea, valkoinen valo. +Sitten se katosi. + +Ja Ratsumies Peter Halket istui yksinään kalliolla. + + + + +II. + + +Oli kuuma päivä. Aurinko valoi säteitään muutamien harvojen puitten yli +ja surkastuneisiin pensaisiin sekä pitkään heinään ja kuivaneisiin +virran uomiin. Kaukana taivaankannella, niin korkealla että silmä tuskin +kantoi sinne, lenteli kotkia etelään päin, jossa neljänkymmenen +peninkulman alalla oli hävitetty neekerikyliä, ja jossa kaksisataa +mustaa ruumista makasi auringonpaisteessa. + +Erään korkean, monihaaraisen puuryhmän alla, ruohon ja matalain +pensaiden seassa, melkein täydellisesti kuivaneen virran rannalla oli +pienoinen leiri. + +Joukko oli kadottanut muulinsa, ja odottaen saavansa ne takaisin se oli +viipynyt täällä jo seitsemän päivää. Kolme kuormallista ruokavaroja, +joita heidän piti viedä suureen leiriin, oli vedetty puitten alle, ja +niiden yli oli heitetty purjevaate, joka samalla oli suojana muutamille +miehille. Toiselle puolelle pientä avonaista kenttää, johon tämä leiri +oli sijoitettu, oli kiinnitetty toinen pienempi purjevaate kahden +seipään väliin, muodostamaan kömpelötekoisen teltan, ja vasemmalla +hiukan syrjässä muusta leiristä, matalien pensaiden luona, oli kapteenin +kellonmuotoinen teltta korkean puun alla. Kellonmuotoisen teltan edessä +oli lyhyt surkastunut puu. Sen paksu valkoinen runko oli täynnä kyhmyjä +ja pahkoja, ja kaksi surkastunutta, epämuodostunutta oksaa ojentautui +käsivarsien tavoin kahden puolen runkoa. + +Tämän puun edustalla kulki eräs mies edes takaisin, pyssy olalla, pää +kumarassa ja katse maahan luotuna, auringon paahtaessa hänen +olkapäitään. + +Kolme tai neljä tulta paloi leirissä eri paikoissa. Kolmessa keitettiin +maissia ja riisiä, jota miehet nyt saivat ravinnokseen, kun +tina-astioissa säilytetty liha oli loppunut. Neljännessä, jota +neekeripoika vartioi, valmistettiin hiukan maukkaampi ateria +kapteenille. + +Useimmat miehet olivat nyt poissa leiristä. Neekerit olivat menneet +ottamaan kiinni muuleja, jotka oli löydetty kukkuloiden välissä, +muutaman penikulman päässä, ja valkoiset miehet olivat menneet +katsomaan, eikö olisi mahdollista saada ammutuksi jotain riistaa, jolla +hiukan voisi höystää maissipatoja, ja myöskin ottamaan selkoa seudusta. +Tosin kyllä kaikki neekerikylät olivat hävitetyt kolmenkymmenen +penikulman piirissä. Siellä ei ollut mustia enemmän kuin lapsen kädessä +on karvoja, ja itse metsän pedotkin näyttivät kadonneen. + +Kahden seipään väliin kiinnitetyn vaatteen suojassa makasi kolme +valkoista miestä, joiden toimena oli tarkastaa patoja ja vahtia kenttää. + +He olivat kaikki kolme Englannin siirtomaalaisia, ja he loikoilivat +maassa vatsallaan koettaen saada aikaa kulumaan puhelemalla niitä näitä +ja vetelemällä savuja piipuistaan hitaasti ja huolellisesti, sillä +tupakka oli kallista leirissä. + +Parin pensaan alla muutaman kyynärän päässä makasi iso ratsumies, jonka +kansallisuus oli epävarma, mutta jonka otaksuttiin olevan kotoisin +jostakin Suur-Britannian kolkasta, ja joka oli matkustanut ympäri +maailmata. Hänen sanottiin olleen kolme vuotta pakkotyössä +rosvousyrityksestä Australiassa, mutta ei mitään varmaa tietty hänen +entisyydestään. Hän oli ollut vahdissa puolet yöstä ja lepäsi nyt +selällään, käsivarret kasvoilla, mutta leukapielet liikkuivat hitaasti +hänen pureskellessaan tupakkakääröä. Silloin tällöin hänen kääntyessään +aukeni suu ja paljasti kaksi riviä keltaisia hampaan pätkiä hyvin +punaisissa ikenissä. + +Nuo kolme siirtomaan englantilaista eivät olleet huomaavinaan häntä. +Kaksi heistä, jotka tupakoivat hiljalleen, olivat isokokoisia, +vankkaruumiisia, hartiat hiukan kapeat, kuten usein siirtomaan +europpalaisilla kolmannessa polvessa, olkootpa ne hollantilaisia tai +englantilaisia. Heidän kasvojensa ilme oli tyyni ja hyvänsuopa, kuten +useimmilla muillakin siirtomaan europpalaisilla, jotka kasvavat kaukana +suurista kaupungeista. Kolmas oli pienempi, jäntevämpi ja harvinaisen +hermostunutta lajia, nenä käyrä, kasvot keltaiset ja terävät sekä ilme +tyytymätön. Hän puhui kiivaasti ja toverit kuuntelivat. + +"Sen minä sanon teille", hän löi kädellään punaiseen hiekkaan, "täällä +me olemme ja saamme pari teelusikallista viinaa yöksi, kun hänen +telttansa takana on kymmenen tyhjää shampanjapulloa. Ja meidän täytyy +elää maissilla, jota kuljetamme hevosten ruuaksi, mutta hän syö pihviä +ja muita herkkuja ja elää kuin lordi! Se saattaa käydä päinsä +vakinaisessa väessä, he tietävät mikä heitä odottaa, ja heillä on +oikeita herrasmiehiä päällikköinään. Sitä voi kestää millaista ruokaa +tahansa, kun tietää millainen päällikkö on johtamassa. Englantilaiset +upseerit ovat kerrassa herrasmiehiä. Se joka on palvellut siinä +rykmentissä, jossa Selous nyt --" + +"Jaa, Selous on _mies_!" huudahtivat molemmat toiset ottaen piipun +suustaan. + +"Niin, niin, sitähän minä juuri sanoin. Mutta nuo tuommoiset, jotka +eivät ole tulleet toimeen maanviljelijöinä, tai kauppiaina, tai taivas +tiesi minä, ja joitten ystävät Englannissa eivät lopuksi tienneet mitä +tehdä heille, heidät lähetetään tänne meidän kiusaksemme! Se on kirottu +häpeä! Tahtoisinpa tietää, enkö minä olisi yhtä hyvä kuin kuka tahansa +noista, jotka herrastelevat täällä. Vaikka heidän ystävillään onkin +rahaa." Hän vilkaisi tuikeasti kellomaiseen telttaan päin. "Jos me +saisimme oikeita englantilaisia upseereja --" + +"Oh," sanoi suurin miehistä, jolla huolimatta kookkaisuudestaan oli +lapsen yksinkertaisen hyväluontoisuuden ilme kasvoissaan, "tuo tulee +siitä että sinä itse et ole kyllin suuri keikari. Hänestä tuolla tehdään +eversti tai kenraali ennen pitkää. Minä nimitän heitä kaikkia +kenraaleiksi tai eversteiksi täällä, sillä se on varminta. Elleivät he +olekkaan sitä tänään, ovat he sitä huomenna!" + +Tämä oli olevinaan sukkeluus, ja tällaisessa kuumuudessa ja näin +ikävässä maailmassa saattoi todellakin nauraa mille tahansa. Kolmas mies +hymyili, mutta ensimäinen puhuja pysyi vakavana. + +"Sen minä vain sanon," sanoi hän, "että kyllä minä noille lurjuksille +opettaisin, jos he olisivat jättäneet jonkun minun omaisistani tänne +murhattavaksi, sillä aikaa kun he itse läksivät hulluttelemaan +Transvaaliin. Jos minun äitini tai sisareni olisi tullut surmatuksi +täällä, olisin ottanut pistoolini ja ampunut mäsäksi tuon suuren +Panjandrumin aivot, ja kaikki pienemmät herrat olisivat sitten saaneet +mennä samaa tietä. On se koko hallitusta se tämän maan hallitus! Ensin +ne houkuttelevat ihmisiä tänne asumaan, ja sitten viedään joka ikinen +aseisiin kykenevä mies maasta rosvousretkelle kultaa hakemaan +Transvaalista, ja me saamme kärsiä koko katkeran puolen asiasta. Minusta +on joka ikinen mies ja nainen, joka silloin tapettiin täällä, Chartered +Companyn murhaama." + +"Hm, Jameson teki vain, mitä käskettiin. Hänen piti totella kuten meidän +muiden. Ei hän itse sitä juonta keksinyt, mutta hän on saanut +rangaistuksen." + +"Kuka käski hänen kuunnella heitä? Minkälainen se on tämä mainio +hallitus, josta he puhuvat niin paljon? Kuusi vuotta sitten minä tulin +tähän maahan, ja siitä lähtien olen tehnyt työtä kuin neekeri, ja mitä +minulla nyt on, tai mitä on muilla miehillä, jotka ovat tehneet kovaa +työtä kunniallisina maanviljelijöinä? Kaikki mitä maa tuottaa, menee +muutamien suurien herrojen taskuun tuolla puolen merta ja joillekuille +keikareille täällä. Jos Englanti ottaisi Chartered Companyn haltuunsa +huomenna, mitä luulisitte sen huomaavan? -- Sen, että kaikki mikä on +arvokasta tässä maassa, on annettu yksityisille yhtiöille, joitten +taskut täyttyvät yhä enemmän ja enemmän, maan lähestyessä perikatoaan! +Shakaalit syövät lihat hevosten raadoista ja pyytävät jalopeurat +nuolemaan luita." + +"Oh, odotahan hiukkasen, niin sinäkin saat osasi," sanoi kaunis mies. +"Olen ollut täällä viisi vuotta ja minulle on annettu lukemattomia +lupauksia, vaikk'ei niistä vielä sen kummempaa ole kehittynyt, mutta +jonakin päivänä kai minäkin saan osani, jos vain pidän suuni kiini! Jos +he vaatisivat minun kirjoittamaan nimeni paperin alle, jossa vakuutetaan +että herra Tuo Tuolla" -- hän nyökäytti päätään kellomaiseen telttaan +päin -- "ei ikimaailmassa ole ollut humalassa eikä osaa kiroilla +ollenkaan, piirtäisin puumerkkini paikalla sen alle, jos saisin hyvän +palkan. Minä voisin sietää sellaista lahjomista hyvin paljon, jos se +kerrankin sattuisi minun kohdalleni." + +Miehet nauroivat kuivaa naurua, ja kolmas mies, joka ei vielä ollut +virkkanut mitään, käännähti selälleen ja otti piipun suustaan. + +"Sen minä sanon," virkkoi hän, "että jokainen täällä, joka on saanut +pienen palan maata ja koettaa siinä tehdä rehellistä työtä, on +pahanpäiväisesti kyllästynyt tähän narrisotaan. Jos meillä olisi ollut +pari sellaista miestä kuin entis-ajan Curry ja Bowker alusta alkaen +täällä, ei tällaista ikinä olisi tapahtunut. Nyt ei milloinkaan voi +aavistaa, milloinka tuo verinen lysti alkaa tai loppuu aina vähäksi +aikaa. Aina kun on asettunut työhön, saa tavallisesti lähteä sotaan. Se +on helkkarin mukava olemassa sellainen sota, jota voi käännellä ja +väännellä mielin määrin." + +Kolmas mies kääntyi taas hitaasti vatsalleen; "_Ei ole aikaa +alistumiseen. Me sodimme Matabeleä vastaan taas huomenna_," hän sanoi +merkitsevästi. + +Toverit nauraa hymähtelivät hiljaa. Pensaitten alla lepäävä mieskin +hellitti suutaan hiukan ja näytti keltaisia hampaitaan, vaikka hänen +silmänsä vielä olivat suljetut ja käsivarsi kasvojen yli. + +"Minä odotan alituiseen," sanoi se suuri, kaunis mies, "että kerran +saamme nähdä kaikkien neekeripäällikköjen allekirjoittaman paperin, +jossa sanotaan kuinka paljon he rakastavat brittiläistä +etelä-afrikkalais yhtiötä, ja kuinka onnellisia he ovat Panjandrumin +vallassa, ja kuinka äärettömän hyvä hän on heille. Ja sitten he antavat +rahaa muistopatsaan pystyttämiseksi hänelle. Ei ole olemassa sitä +seikkaa, jota ei lahjomalla saisi aikaan." + +Kolmas mies makasi taas selällään, laiskasti tutkien kättään, jota hän +piti kasvojensa yläpuolella. "Mitä Raamatussa seisookaan patsaasta," +sanoi hän hitaasti, "jolla oli vaskiset lanteet ja vatsa, mutta jalat +savesta?" + +"En minä tiedä, mitä Raamatussa seisoo," sanoi kiihkeä mies, "minä aion +mennä katsomaan että patani ei kuohu yli reunojensa. Sinun palaa kai +pohjaan?" + +"Eikä pala. Minä käskin kapteenin passaripoikaa katsomaan sitä -- mutta +luultavasti hän ei ole sitä tehnyt. Panetko sinä riisiä maissin sekaan?" + +"Täytyy. Ei ole minulla muuta kuin yksi astia. Eikä ne miehet siitä +välitä. Sehän on vain hiukan vaihetusta tavallisiin herkkuihin, +ymmärräthän!" + +Vilkaskasvoinen mies astui nelikulmaisen kentän yli tulensa luo, ja heti +sen jälkeen toisetkin miehet nousivat ja menivät joko katsomaan omia +patojaan tai nukkumaan rattaiden alle. Suuri siirtomaalainen jäi yksin. +Hänen tulensa paloi tyydyttävästi noin viidenkymmenen jalan päässä, ja +hän pani käsivartensa ristiin maahan sekä nojasi otsaansa niihin ja +katseli laiskasti pieniä muurahaisia, jotka kiitivät edes takaisin +punaisessa hiekassa juuri hänen nenänsä alla. + +Suuri hiljaisuus oli laskeutunut yli kentän. Silloin tällöin joku oksa +risahti tulessa ja heinäsirkat sirisivät puitten tyvessä, mutta paitsi +vahtia, joka astui edes takaisin pienen lakkapäisen puun ohi kapteenin +teltan edustalla, ei ainoatakaan olentoa nähty liikkuvan kentällä, ja +pensaitten alla makaavan ratsumiehen kuorsaaminen kuului puolen kentän +yli. + +Keskipäivän paahtava kuumuus oli ylimmillään. + +Vihdoin kuului joku tulevan pitkän heinikon ja pensaitten läpi, joita ei +oltu poistettu leirin ympäriltä, ja siellä näkyi mies, toisessa kädessä +pyssy ja toisessa lintu, jonka hän oli ampunut. Hän oli nähtävästi +englantilainen, joka ei ollut vielä kauvan ollut poissa Europasta, sillä +hänen ihonsa oli verevä, vaikka se jo olikin hieman päivettynyt. Hänen +kasvonsa punottivat nyt kuumuudesta, mutta kirkkaat siniset silmät ja +hienot kasvonpiirteet eivät kumminkaan menettäneet vähääkään +miellyttävästä tunteellisuudestaan. + +Hän astui siirtomaalaisen luo ja pudotti lintunsa hänen eteensä: "Tuossa +kaikki, mitä olen kyennyt saamaan," sanoi hän. + +Sitten hänkin heittäytyi maahan ja työnsi pyssynsä höllänä lerpattavan +telttakankaan alle. + +Siirtomaalainen kohotti päätään ja otti linnun, kohottamatta +kyynäspäitään maasta. "Minä panen sen pataan, niin saadaan maistaa +hiukan muuta kuin tuota ijankaikkista maissia," sanoi hän ja alkoi +nyppiä lintua. + +Englantilainen otti hatun päästään ja työnsi hienon, kostean tukkansa +pois otsalta. + +"Aivan näännyksissä, niinkö?" sanoi siirtomaalainen ja vilkasi häneen +ystävällisesti. "Minulla on vielä pari pisarata pullossani." + +"Ei, kyllä minä tämän kestän varsin hyvin. On hiukan lämmin vain." Hän +yskähti vähän ja nojasi päätään käsivarteensa. Hänen silmänsä seurasivat +konemaisesti siirtomaalaisen liikkeitä, tämän puuhaillessa linnun +kanssa. Hän oli lähtenyt Englannista päästäkseen keuhkotaudistaan, ja +hän oli tullut Mashonamaahan, jossa hän saattoi elättää henkensä +ulkotyössä ja vapauttaa vanhempansa pitämästä huolta hänestä. + +"Mitä Halket tuolla puuhailee?" kysyi hän äkkiä kohottaen päätään. + +"Etkö sinä ollut täällä tänä aamuna?" kysyi siirtomaalainen. "Etkö sinä +tiedä, että heillä oli helkkarin mellakka?" + +"Kellä?" kysyi englantilainen, puoleksi kohottautuen olkapäilleen. + +"Halketilla ja kapteenilla." Siirtomaalainen lakkasi nyppimästä lintua. +"Voi taivas, et ikinä varmaan ole sellaista nähnyt!" + +Englantilainen istui nyt suorana ja tähysteli pensaitten yli sinne päin, +missä Halketin kumarassa oleva pää näkyi, kun hän astuskeli edes +takaisin. + +"Mitä hän tekee tuolla auringonhelteessä." + +"Hän on vahdissa," sanoi siirtomaalainen. "Luulin että sinä olit täällä, +kun se tapahtui. Se on paraimpia juttuja, mitä ikinä olen kuullut!" Hän +vierittäytyi puoleksi kyljelleen ja nauroi muistellessaan tapahtumaa. +"Se oli niin, että muutamat miehistä menivät alas virralle hakemaan +tuoreita vesipaikkoja, ja siellä he löysivät erään neekerin, joka oli +piiloutunut maakoloon virran äyräässä, tuskin viidensadan jalan päässä +täältä. He löysivät sen konnan siten, että ensin keksivät pienen polun, +jonka hän oli polkenut kovaksi kolostaan vesipaikalle, aivan kuin +piikkisika. He saivat hänet kiinni kuin suuren muurahaisnieliläisen +kolossaan, jonka suulla kasvoi pensas, ettei sitä voinut nähdä. Hän oli +nähtävästi ollut siellä kauvan aikaa, sillä lattia oli täynnä +kalanluita, jäännöksiä lätäköistä pyydetyistä kaloista, ja kepin +paksuinen juuri oli puoleksi loppuun nakerreltu. Hän itse oli +haavoittunut ja hänellä oli sääressä kaksi pyssynkuulaa, mutta nyt hän +jo osasi käydä. Oli aivan selvää, että hän vain odotteli meidän +poislähtöämme pyyhkäistäkseen muille seuduille heimonsa jälkiä hakemaan. +Hän oli inhoittavan näköinen tuo kerpukin syömä neekeri, kuten neekerit +tavallisesti ovat, oltuaan syömättä kauvan aikaa. + +No niin, he laahasivat hänet tietysti kapteenin eteen, joka noitui ja +kirosi ja sanoi että neekeri oli vakooja, ja että hän oli hirtettävä +huomenna. Kapteeni tuumaili hirtättää hänet jo tänä iltana, mutta +pääjoukko saavuttaa ehkä meidät vielä tänään, ja siksi hän arveli +parhaaksi odottaa, mitä eversti sanoisi. Mutta ellei pääjoukkoa kuulu +tänään, olisi neekeri hirtettävä ensi työksi huomisaamuna, tai +ammuttava, se oli yhtä varma kuin auringon nousu. Kapteeni komensi +poikia sitomaan neekerin tuohon pieneen puun pahaseen teltan edustalla. +Sääret sidottiin nahkaremmillä ja toinen nahkaremmi pantiin kiinni +vyötäisistä, kolmas kaulasta." + +"Mitä neekeri arveli?" kysyi englantilainen. + +"Hän ei virkkanut yhtään mitään. Koko leirissä ei paitsi sitä olisi +ollut sieluakaan, joka olisi ymmärtänyt yhtään sanaa hänen puheestaan, +jos hän olisi yrittänyt sanoa mitään. Leirin mustat pojat eivät ymmärrä +hänen kieltään. Minä arvelen että hän on yksi noita samoja peijakkaita, +joita me ahdistelimme tässä tuonoin puhdistaessamme tuon pensaikon +tuolla. Mutta sitä minä en kykene käsittämään, kuinka hän on voinut +kiivetä alas pitkin tuota virran äyrästä, jalka semmoisessa tilassa, +kuin se silloin mahtoi olla. Hän ei yrittänyt tapella, kun me otimme +hänet kiinni, tuijotti vain eteensä -- kauhua luultavasti. Hän on +varmaan ollut oikein jättiläisen kokoinen piru ennen haavoittumistaan. + +No niin, me olimme juuri saaneet hänet kiinni puuhun, ja kapteeni oli +menossa telttaansa kostuttamaan kaulaansa, ja me muut seisoimme +ympärillä katselemassa, kun samassa tuokiossa Halket astuu esiin ja +nykäsee otsatukkaansa -- tiedäthän tuon hänen tapansa? Voi Herra +siunatkoon, jos olisit nähnyt sitä komentoa! En elämässäni sitä unohda!" +Siirtomaalainen oli pakahtua naurusta. "Hän alkoi: 'Saanko puhua teille, +herra kapteeni?' hyvin juhlallisesti, aivan kuin jonkun suuren +lähetystön johtaja. Sitten hän yhtäkkiä puhkesi puhumaan -- voi taivas +sitä sanatulvaa! Se oli aivan kuin sunnuntaikoulupoika, joka laskettaa +ulkoa kappaleen Raamatusta yhtä vauhtia, eikä aio lopettaa, ennenkuin on +päässyt läksyn päästä päähän." + +"Mitä hän sanoi?" kysyi englantilainen. + +"Oh, hän alkoi sillä, että kuinka me tiesimme että tuo neekeri oli +ollenkaan vakooja, ja että sehän olisi hirveä asia, jos tappaisimme +hänet tietämättä varmaan kuinka asia oli. Ehkä hän vain piileskeli +siellä siksi, että hän oli haavoitettu. Ja sitten rupesi veli Halket +selittämään, että nuo neekerithän taistelivat oman maansa puolesta. +Taistelisimmehan mekin ranskalaisia vastaan, jos he tulisivat ottamaan +Englantia pois meiltä. Ja neekerit ovat urhoollista väkeä, 'jos +suvaitsette, herra kapteeni' -- (joka viides minuutti hän nykäsi +otsatukkaansa sanoen, 'jos suvaitsette, herra kapteeni') -- ja jos +meidän täytyy taistella heitä vastaan, niin meidän pitäisi muistaa että +he taistelevat vapautensa edestä; ja meidän ei pitäisi ampua vankejamme +siksi, että ne ovat mustia, koska emme ampuisi niitä, jos ne olisivat +valkoisia! + +Sitten hän alkoi puhdasta, sekoittamatonta saarnanuottia! Sinä et voi +kuvailla, kuinka hullua se oli! Kaikki ihmiset ovat veljiä ja Jumala +rakastaa mustia yhtä paljon kuin valkoisia. Mashonalaiset ja +matabeleläiset olivat köyhää, tietämätöntä kansaa. Meidän pitäisi pitää +huolta heistä. Ja sitten hän alkoi hokea, että meidän pitäisi päästää +tuo mies menemään. Meidän pitäisi antaa hänelle evästä matkalle ja +käskeä häntä menemään oman kansansa luo opettamaan heille, että me emme +ole tulleet tänne ottamaan heidän maatansa, vaan opettamaan ja +rakastamaan heitä. 'Se on vaikea asia se, herra kapteeni, että meidän +pitää rakastaa neekereitä, mutta meidän täytyy koettaa, meidän täytyy +koettaa!' -- Ja joka viides minuutti hän vakuutti: 'Minä luulen +tuntevani sen miehen, herra kapteeni, en ole aivan varma siitä, mutta +luulen hänen olevan Lo-Magundista päin!' -- aivan kuin kukaan elävä +olento välittäisi siitä onko neekeri roisto Lo-Magundista tai mistä +tahansa muualta! Hän sanoi sen ainakin viisitoista kertaa. Ja sitten hän +alkoi taas: 'Minä en ollenkaan väitä olevani parempi kuin Te tai kuka +tahansa muu, herra kapteeni. Minä olen yhtä huono kuin kukaan muu mies +leirissä, ja minä tiedän sen.' Ja taas hän läksi alusta, kertoen meille +kaikki syntinsä ja jatkoi sitten näin: 'Minä olen oppimaton, typerä +mies, herra kapteeni, mutta minun täytyy puolustaa neekeriä, sillä +hänellä ei ole ketään muuta!' Ja sitten hän sanoi: -- 'Jos te annatte +minun viedä hänet Lo-Magundisiin, herra kapteeni, en pelkää ollenkaan. +Minä kerron siellä kansalle, että me emme tahdo heidän maataan ja heidän +naisiaan, vaan me tahdomme heitä veljiksemme rakastamaan meitä. Jos te +vain annatte minun mennä, herra kapteeni, niin minä toimitan rauhan, +herra kapteeni!" + +Siirtomaalainen hytkähteli naurusta. + +"Mitä kapteeni sanoi?" kysyi englantilainen. + +"Kapteeniko? Tiedäthän että pieninkin asia saa hänet noitumaan niin, +että maa tärisee, mutta nyt hän seisoi vain käsivarret retkottaen +velttoina kummallakin kyljellä ja silmät tuijottaen ja naama punastuen +yhä punaisemmaksi ja punaisemmaksi. Hän ei saanut muuta suustaan kuin: +'Herrajumala!' Minä odotin vain että hän halkeisi. Ja Halket seisoi +siinä katsoen häntä suoraan silmiin, aivan kuin hän ei olisi nähnyt +ollenkaan meitä muita siinä ympärillä." + +"Mitä kapteeni teki?" + +"Heti kun Halket oli kääntynyt pois, kapteeni alkoi kirota niin +sujuvasti, että olisi luullut hänen kiinnittäneen joka kirouksen hännän +seuraavan kirouksen päähän. Se oli melkein yhtä hauskaa kuin itse +Halketin esitelmä. Ja kun hän oli lopettanut ja tointunut hiukan, +määräsi hän, että Halketin piti käydä edes takaisin koko päivän ja +vahtia neekeriä. Ja sitten hän määräsi, että jos pääjoukko ei saavu tänä +iltana, on neekeri ammuttava ensi työksi huomisaamuna, ja se työ oli +Halketin toimitettava." + +Englantilainen säpsähti: "Mitä Halket sanoi?" + +"Ei mitään. Hän on marssinut tuolla nyt koko päivän, pyssy olalla." + +Englantilainen katsoi kirkkailla silmillään sinne päin, missä Halketin +pää tuon tuostakin vilahti näkyviin. + +"Vieläkö neekeri on kiinni puussa?" + +"Vielä. Kapteeni kielsi ketään lähestymästä häntä tai antamasta hänelle +ruokaa ja juomaa koko päivänä, mutta --", siirtomaalainen katsahti sinne +päin, missä mies makasi pensaitten alla, ja lisäsi sitten matalammalla +äänellä: "Tänä aamuna, pari tuntia sitten, Halket lähetti kapteenin +neekeripojan pyytämään minulta juomavettä. Minä otaksuin, että se oli +Halketille itselleen ja arvelin, että poikaparka oli vallan näännyksissä +marssimisestaan siellä paahtavassa auringonpaahteessa. Minä lähetin siis +hänelle vettä leilistäni. Menin sitten katsomaan minne juoma-astiani oli +joutunut ja näin että neekeripoika oli mennyt tiehensä ja tuossa aivan +kapteenin teltan edustalla, vallan oven edessä seisoi Halket juottamassa +neekeriroistoa minun juoma-astiastani. Nahkaremmi oli niin tiukasti +neekerin kaulan ympäri, että hänen täytyi juoda hyvin hitaasti, ja +Halket piteli siinä astiata hänen suullaan! Jos kapteeni olisi sattunut +vilkaisemaan ulos! Hu-hui! Minä en olisi tahtonut olla Halketina +silloin!" + +"Luuletteko että hän aikoo koettaa saada Halketia ampumaan neekerin?" +kysyi englantilainen. + +"Tietysti. Hän on itse ilmeinen piru. Ja parasta olisi, ettei Halket +nostaisi melua siitä, sillä itseään hän vain sillä vahingoittaisi." + +"Hänen palvelusaikansa loppuu huomisiltana!" + +"Niin, mutta ei huomisaamuna. Ja minä en Halketina rupeaisi meluamaan +siitä. Täällä ei ole hyvä joutua riitaan vallanpitäjäin kanssa. Yksi +neekeri enemmän tai vähemmän, mitä se merkitsee? Hän joutuisi kumminkin +ammutuksi jollakin toisella tavalla tai kuolisi nälkään, ellemme me +häntä tapa." + +"Ei ole hauska ampua miestä, jolla on kädet ja jalat sidottuina," sanoi +englantilainen rypistäen hiukan kauniin kaarevia kulmakarvojaan. + +"Oh, eivät he tunne samalla lailla, nuo neekerit, kuin me. Minä näin +kerran kuinka eräs mies meni ammuttavaksi, katsoi suoraan pyssyn suuhun +ja kaatui noin vain! -- virkkamatta sanaakaan. Niillä ei ole mitään +tunteita noilla neekereillä. En usko että ne välittävät kovinkaan paljon +elämästä tai kuolemasta, niinkuin me." + +Englantilaisen katseet olivat yhä vielä kiinni pensaikossa, jonka takaa +Halketin pää vähän väliä vilahti näkyviin. + +"Heillä ei ole mitään oikeutta käskeä Halketia tekemään sitä -- ja hän +ei tule sitä tekemään!" sanoi englantilainen hitaasti. + +"Et suinkaan sinä vain aikone olla niin hullu että sekaannut asiaan?" +sanoi siirtomaalainen, katsoen uteliaasti englantilaiseen. "Se ei maksa +vaivaa. Minä olen päättänyt, etten ikinä puhu sanaakaan, tapahtuipa mitä +tahansa. Mitä se hyödyttäisi? Otaksutaanpa että joku nyt valittaisi +tuosta Halketin jutusta, jos hänet pakoitetaan ampumaan neekeri vastoin +tahtoansa. Mitä siitä seuraisi? Puoli tusinaa miestä maksettaisi +puhumaan siihen suuntaan kuin päälliköt tahtoisivat -- ottamaan lukuun +tuollaisia --", hän osoitti peukalollaan sinne missä ratsumies nukkui -- +"jotka ovat maksettuja vakoojia. Minä luulen että hän ilmoittaa itse +kapteenistakin ylipäälliköille. Kaikki sähkösanomat parannetaan, +ennenkuin ne lähetetään täältä. Se vain saadaan aikaan, mitä Chartered +Company tahtoo. Täällä on monta kunnon poikaa, mutta kuinka monen meistä +luulet olevan siinä tilassa, että hän voisi heittää pois kaikki +menestyksen toiveet Mashonamaassa puolustaakseen Halketia, vaikkapa hän +joutuisi oikein aimo kahakkaan yhtiön kanssa? Minä pidän itse hyvin +paljon Halketista, hän on kerrassaan kunnon poika, ja hän on usein +auttanut minua -- viime yönäkin hän otti minun vahtivuoroni kun olin +kalpea ja väsynyt -- ja minä tahtoisin tehdä jotain hänen hyväkseen. +Mutta, sanon sen suoraan, en voisi enkä tahtoisi hypätä vallanpitäjäin +nokalle hänen enkä kenenkään muunkaan tähden. Minulla on tyttö +odottamassa tuolla siirtomaissa, ja hän on jo odottanut minua viisi +vuotta. Meidän naimisemme riippuu kokonaan siitä, kuinka hyvissä +kirjoissa olen yhtiössä. Sanon sen suoraan, en aio joutua riitaan sen +kanssa. Tulin tänne ansaitsemaan rahaa ja aion täyttää aikeeni! Jos +toisten ihmisten tekee mieli iskeä päänsä kiveen, niin iskekööt +kernaasti minun puolestani, mutta heidän ei pidä odottaman että minä +seuraisin heidän esimerkkiään. Tämä ei ole se maa, jossa mies saa +suoraan sanoa ajatuksensa." + +Englantilainen nojasi kyynäspäätään maahan. "Ja Union Jack[1] on +kumminkin liehuvinaan meidän ylitsemme." + +[1] Englannin lippu. Suoment. muist. + +"Niin on. Mutta siinä on musta viiva merkitsemässä Chartered Companya", +nauroi siirtomaalainen. + +"Vaivaako sinua koskaan painajainen?" kysyi englantilainen äkkiä. + +"Minua? Joskus." Hän katsoi uteliaasti toveriinsa. "Kun olen syönyt +liiaksi, kiusaa painajainen." + +"Minua se on kiusannut yhtä mittaa siitä asti, kun tänne tulin," sanoi +englantilainen. "Tuntuu kuin avara maailma minua painaisi -- kokonainen +maapallo, ja minä olen kuin hyttynen sen alla. Koetan nostaa sitä, mutta +turhaan. Ja siis minä makaan hiljaa sen alla -- ja annan sen musertaa +minut!" + +"Sepä omituista että painajainen vaivaa sinua täällä näin ylhäällä," +sanoi siirtomaalainen, "täällä ei syötetä liiaksi." + +Oli hetken äänettömyys. Siirtomaalainen nyppi höyheniä linnusta, ja +englantilainen katseli muurahaisia. + +"Muista," sanoi siirtomaalainen vihdoin, "että minä en väitä kapteenin +menetelleen väärin tässä tapauksessa. Halket on ollut pahanpäiväinen +aasi. Hän ei koskaan tullut oikein entiselleen sen yön jälkeen, jonka +hän vietti eksyksissä kalliolla. Kun me löysimme hänet aamulla, oli hän +niin sikeässä unessa kuin kuollut, me emme voineet saada häntä hereille, +mutta kylmyys ei ollut niin ankara, että hän olisi paleltunut. Hän ei +ikinä ole tullut entiselleen sen jälkeen. Hän on hiukan omituinen, antaa +ruokansa neekeripojille ja jakaa viinansa toisille tovereille iltasin. +Itsekseen hän on paitsi sitä aina, kuten tiedät. Toiset pojat luulevat, +että häneen tarttui kuume, kun hän silloin käveli ympäri pitkässä +ruohikossa. Mutta minä en usko, että syy on siinä. Minä luulen että se +oli yksin olo kentällä, joka hänet muutti. Oletko sinä koskaan ollut +sillä lailla yksin kentällä kokonaisia vuorokausia ilman ainoatakaan +elävätä olentoa, jolle olisit voinut puhua? Minä olen, ja sen minä +sanon, että jos olisin jäänyt sinne vielä kolmeksi vuorokaudeksi, olisin +tullut joko hulluksi tai uskonnolliseksi. Ne yöt sen tekevät, yöt, +jolloin tähdet tuikkivat ylhäällä, ja ympärillä on kuolon hiljaisuus. Ja +sinä vain ajattelet ja ajattelet ja ajattelet! Mieleen muistuu +kaikenlaisia asioita, joita ei ole ajatellut vuosikausiin. Minä rupesin +vihdoin puhumaan itsekseni ja uskottelemaan itseäni toiseksi mieheksi. +Olin ulkona seitsemän päivää, ja Halket oli vain yhden päivän. Mutta +minä luulen varmaan, että se oli yksinäisyys, joka hänet muutti. Nuo +tähdet ovat kamalia ja se hiljaisuus, joka syntyy aamupuoleen!" Hän +nousi ylös. "On kovin sääli Halketia, sillä hän on kunnon poika. Mutta +ehkä hän vielä siitä paranee." + +Hän läksi astumaan padalle päin lintu kädessään. Hänen mentyään +englantilainen kääntyi selälleen ja makasi käsivarsi otsalla. + +Korkealla, korkealla puitten harvojen oksien lomitse, kirkkaalla +sinisellä Afrikan taivaalla hän näki kotkien lentävän etelään päin. + +Samana iltana miehet istuivat illallistaan syömässä nuotiovalkeiden +ympärillä. Pääjoukko ei ollut saapunut, ja muulit oli tuotu leiriin. +Aikaisin seuraavana aamuna piti lähteä matkalle. + +Halket oli vapautettu toimestaan, ja nyt hän oli heittäytynyt maahan +hiukan erilleen ryhmästä, joka istui valkean ympärillä. + +Siirtomaalainen ja englantilainen olivat sanoneet kaikille miehille, +että Halketin piti saada olla rauhassa, ja häneltä ei saanut kysellä +mitään. Miehet, jotka pelkäsivät siirtomaalaisen jättiläiskokoa ja +englantilaisen jäntevyyttä, jättivät Halketin rauhaan. He nauroivat ja +puhelivat valkean ääressä, suuren siirtomaalaisen ammentaessa maissia ja +riissiä lautasille, jotka hän jakeli miehille. Hän ojensi yhden +Halketille, joka makasi melkein hänen takanaan nojautuen kyynäspäähänsä. +Vähään aikaan Halket ei syönyt mitään, sitten hän otti pari lusikallista +ja nojautui taas kyynäspäähänsä. + +"Ethän sinä syö mitään, Halket," sanoi englantilainen iloisesti, +katsahtaen häneen. + +"Minun ei ole nälkä nyt," sanoi Halket. Vähän ajan perästä hän otti +punaisen nenäliinansa ja kaatoi siihen huolellisesti lautasensa +sisällyksen sekä solmi sen kääröksi. Sen hän asetti viereensä maahan ja +laskeutui taas kyynäspäänsä varaan. + +"Etkö tule hiukan lähemmäksi tulta, Halket?" kysyi englantilainen. + +"Ei, kiitos, yö on lämmin." + +Vähän ajan perästä Peter Halket veti esiin vyöstään pienen jahtiveitsen, +jolla oli karkeatekoinen puuvarsi. Pieni, sileä kivi oli hänen +vieressään, ja hän hieroi veistä edes takaisin siihen, vähän väliä +tunnustellen sormellaan terää. Vähän ajan kuluttua hän pisti sen taas +vyöhönsä, nousi hitaasti, otti pienen käärönsä ja läksi astumaan telttaa +kohti. + +"Hänellä on ollut kova päivä," sanoi siirtomaalainen. "Jopa luulen hänen +mielellään lähtevän levolle." + +Sitten kaikki miehet tulen ympärillä alkoivat puhella vapaasti tästä +tapahtumasta. Pitäisikö kapteeni sanansa huomenna? Tottelisiko Halket? +Oliko kapteenilla oikeutta käskeä yhtä miestä yksin ampumaan, eikä +useita, kuten tavallista? Eräs miehistä sanoi, että hän ampuisi hyvin +mielellään Halketin sijasta, jos häntä vain käskettäisi. Miksi Halket +oli käyttäytynyt kuin hupsu? + +Niin he puhelivat kello yhdeksään asti, jolloin englantilainen ja +siirtomaalainen läksivät pois levolle. He löysivät Halketin nukuksissa +aivan teltan laidassa, kasvot kankaaseen päin. Ja he laskeutuivat +levolle hiljaa, etteivät häiritseisi häntä. + +Kello kymmenen koko leiri oli nukuksissa, paitsi kaksi miestä, jotka +olivat vahdissa ja astuskelivat toisesta päästä leiriä toiseen, +pysyäkseen valveilla, tai seisoivat puheskellen suuren nuotiovalkean +ääressä, joka vielä paloi leirin laidassa. + +Kapteenin teltassa paloi valkea koko yön kuultaen ohuen telttakankaan +läpi ja levittäen valoa maahan teltan ympärillä, mutta muutoin oli leiri +kuollut ja hiljainen. + +Puoli yksi kuu oli laskeutunut, ja ainoastaan tähdet tuikkivat suurella +Afrikan taivaalla. + +Silloin Peter Halket nousi ylös, kohotti hiljaa telttavaatetta ja ryömi +ulos. Kentän etäisimmällä laidalla hän nousi pystyyn. Hänen +käsivarrellaan riippui punainen nenäliinamytty sisällyksineen. Hetkisen +hän katseli tähtisikeröitä taivaalla, sitten hän astui pitkään +ruohikkoon ja läksi kulkemaan poispäin leiristä. Mutta vähän ajan +kuluttua hän kääntyi alas virran uomaan. Hän käyskenteli pitkin sitä +hetkisen. Sitten, vähän ajan perästä, hän istautui äyräälle, riisui +raskaat saappaat jalastaan ja heitti ne viereiseen ruohikkoon. Sitten +hän läksi astumaan hiljaa ja varpaillaan pitkin pientä polkua, jonka +miehet olivat polkeneet käydessään hakemassa vettä virrasta. Se johti +suorastaan kapteenin teltalle ja tuon pienen lakkapään puun luo, jonka +runko kiilui valkeana, ja kaksi kyhmyistä oksaa ojentihe molemmille +puolille. Tultuaan neljänkymmenen askeleen päähän sieltä, Peter Halket +seisahtui. Kaukana toisella puolen leiriä molemmat vahdissa olevat +miehet seisoivat puhellen leirivalkean ääressä. Kuolon hiljaisuus +vallitsi muualla leirissä. Valo kapteenin teltasta valaisi pienen puun +rungon selvästi, mutta teltasta ei kuulunut ääntä eikä liikettä. + +Hetkisen Peter Halket seisoi liikkumatta ja astui sitten puun luo. Musta +mies riippui valkoista runkoa vastaan, niin tiiviisti siihen sidottuna, +että hän näytti yhteenkasvaneelta siihen. Hänen kätensä olivat sidotut +sivulle ja pää riippui rinnalla. Hänen silmänsä olivat kiinni ja kaikki +hänen jäsenensä, jotka kerran olivat olleet voimakkaat, retkottivat +veltostuneina, niin että nivelet pullistuivat ulos. Villainen tukka oli +siivoton ja paksu ja riippui hujan hajan pitkinä töyhtöinä. Iho oli +käynyt karkeaksi nälästä ja ilmasta. + +Remmit olivat hiukan hieroneet hänen nilkkojaan, ja pieni verivirta oli +tehnyt maan mustaksi hänen jalkojensa alla. + +Peter Halket katsoi hänen. Mies näytti kuolleelta. Hän kosketti hiljaa +neekerin käsivartta ja pudisteli sitä sitten hiukkasen. + +Mies avasi silmänsä hitaasti, kohottamatta päätään ja katsoi Peteriin +väsyneiden silmäluomiensa alta. Elleivät silmät olisi liikkuneet, olisi +niitä voinut luulla kuolleen ihmisen silmiksi. + +Peter nosti sormensa huulilleen -- "Hst! hst!" sanoi hän. + +Mies riippui tylsänä, yhä vieläkin katsellen Peteriä. + +Nopeasti Peter Halket polvistui ja otti veitsen vyöstään. Yht'äkkiä +jalkoja sitovat remmit olivat poikki leikatut. Seuraavana hetkenä hän +oli leikannut remmit vyötäisiltä ja kaulasta. Kaikki remmit putosivat +maahan käsivarsista, ja mies seisoi vapaana. Ymmällään, tylsistyneenä +hän seisoi siinä, pää vieläkin rinnalla, ja tuijotti Peteriin. + +Nopeasti Peter pisti punaisen mytyn käsivarreltaan neekerin käteen. + +"Ari-tsemaia! Hamba! Loup! Mene!" kuiskasi Peter Halket, käyttäen sanoja +kustakin afrikkalaisesta kielestä, jonka hän tunsi. Mutta musta mies +seisoi liikkumatta, tuijottaen häneen kuin kivettynyt. + +"Hamba! Sucka! Mene!" kuiskasi Peter, osoittaen kädellään. + +Ymmärryksen valo välähti samassa neekerin kasvoissa, ja sitten alkoi +hurja pako. Sanomatta sanaakaan, äänetönnä, niinkuin tiikeri hyppää +villiä koiria pakoon, yhdellä ainoalla pitkällä, pehmeällä +harppauksella, aivan kuin hän olisi ollut haavoittumaton ja terve, hän +kääntyi ja hävisi ruohikkoon. Se sulkeutui hänen jälkeensä, mutta kun +hän juoksi, risahtelivat oksat ja lehdet hänen jalkainsa alla. + +Kapteeni avasi telttansa oven. "Kuka siellä?" huusi hän. + +Peter Halket seisoi puun juurella veitsi kädessä. + +Melu herätti koko leirin. Miehet juoksivat esiin, pyssyn laukauksia +kuului, ja unen horroksissa olevat miehet syöksyivät ylös, tarttuen +aseisiinsa. Pienen puun luota kuului pyssyn paukahdus, ja huuto kajahti +yli koko leirin: "Mashonalaiset vapauttavat vakoojan!" + +Kun miehet saapuivat kapteenin teltalle, näkivät he, että neekeri oli +mennyt, ja Peter Halket makasi suullaan puun juurella, pää kapteenin +telttaan päin. + +Kuului hurja äänien sekasorto. "Kuinka monta heitä oli?" "Minne ne nyt +ovat menneet?" "Ne ovat ampuneet Peter Halketin!" -- "Kapteeni näki +kuinka he ampuivat hänet." -- "Olkaa varuillanne, he voivat palata +takaisin milloin tahansa!" + +Kun englantilainen saapui paikalle, astuivat toiset miehet syrjään, +sillä he tiesivät, että hän oli tutkinut lääketiedettä. Hän polvistui +Peter Halketin viereen. + +"Hän on kuollut," sanoi hän hiljaa. + +Kun he käänsivät hänet selälleen, polvistui siirtomaalainen toiselle +puolen ruumista, kädessään pieni lyhty. + +"Mitä te siinä hulluttelette, miehet?" huusi kapteeni. "Luuletteko +maksavan vaivaa hakea jälkiä kaiken tämän polkemisen perästä! Menkää +vahtimaan leiriä joka taholta!" + +"Minä lähetän neljä neekeriä," lisäsi hän englantilaiselle ja +siirtomaalaiselle, "kaivamaan haudan. Paras olisi haudata hänet heti, +odottamisesta ei ole mitään hyötyä. Me lähdemme aikaisin huomisaamuna." + +Heidän jäätyään yksin, paljasti englantilainen Peter Halketin rinnan. +Siinä oli pieni haava vasemmalla puolella, ja aivan päälaessa oli toinen +haava, joka varmaan oli syntynyt sen jälkeen, kun hän jo oli kaatunut. + +"Omituista, mitä hän mahtoi tehdä täällä?" sanoi siirtomaalainen. "Kovin +pieni tuo haava, eikö totta?" + +"Pistolin luoti," sanoi englantilainen, peittäen rinnan. + +"Pistoolin -- --" + +Englantilainen katsoi häneen, omituinen loiste silmissä. + +"Sanoinhan sinulle, että hän ei tule tappamaan sitä neekeriä. -- Katso +-- tänne --" Hän otti veitsen, joka oli pudonnut Peter Halketin kädestä, +ja sovellutti sen leikattuun nahkaremmiin maassa. + +"Mutta ethän väittäne --" Siirtomaalainen tuijotti häneen silmät +selällään. Sitten hän vilkaisi kapteenin telttaan päin. + +"Sitä juuri väitän, että -- Mene ja tuo hänen päällystakkinsa, käärimme +hänet siihen. Ellei maksa vaivaa puhua ihmisen eläessä, ei myöskään +maksa vaivaa puhua hänen kuoltuaan!" + +He ottivat hänen päällystakkinsa ja etsivät sen taskuista, olisiko +siellä jotain, joka osoittaisi, mistä hän oli tullut ja kutka olivat +hänen ystäviään. Mutta taskuissa ei ollut mitään muuta kuin tyhjä pullo, +nahkakukkaro, jossa oli kaksi shillingia ja pieni käsin kudottu lakki. + +Sitten he käärivät Peter Halketin päällystakkiin ja panivat sen pienen +lakin hänen päähänsä. + +Ja tunti sen jälkeen, kun Peter Halket oli seissyt teltan edustalla +katsellen ylös, hän makasi sen pienen puun alla, yllään tasaiseksi +poljettu punainen hiekka, johon mustan miehen ja valkoisen miehen veri +oli sekaantunut. + + * * * * * + +Lopun yötä miehet istuivat valkeiden ympärillä keskustellen tapahtumasta +ja peljäten hyökkäystä. + +Mutta englantilainen ja siirtomaalainen menivät telttaansa ja rupesivat +levolle. + +"Luuletko että he panevat toimeen tutkimuksen?" kysyi siirtomaalainen. + +"Mistä syystä? Hänen palvelusaikansa olisi loppunut huomenna." + +"Aiotko sinä sanoa mitään?" + +"Mitä hyötyä siitä olisi?" + +He makasivat pimeässä tunnin verran ja kuulivat miesten puhelevan +ulkona. + +"Uskotko sinä Jumalaan?" sanoi englantilainen äkkiä. + +Siirtomaalainen säpsähti: "Tietysti minä uskon!" + +"Minäkin uskoin ennen," sanoi englantilainen. "Minä en uskonut teidän +Jumalaanne, mutta minä uskoin johonkin, joka oli suurempi kuin saatoin +käsittää ja joka liikkui tässä maailmassa, niinkuin sielu liikkui +ruumiissa. Ja minä luulin että se toimi siten, että syyn ja seurauksien +laki, joka hallitsee aineellista maailmata, myöskin hallitsi henkistä +maailmata. Tarkoitan, että se, jota me kutsumme oikeudeksi, olisi +valtiaana. Nyt en enää usko sitä. Mashonamaassa ei ole Jumalata." + +"Huh! Elä puhu noin!" huudahti siirtomaalainen tyytymättömänä. "Joko +sinäkin joudut päästäsi pyörälle kuin Halket parka?" + +"Ei, täällä ei ole Jumalata," sanoi englantilainen. Hän kääntyi toiselle +kyljelleen, eikä sanonut sen enempää, ja vähän ajan perästä +siirtomaalainen nukkui. + + * * * * * + +Ennen päivän koittoa seuraavana aamuna miehet kuormittivat tavaransa ja +läksivät matkalle. + +Kello viiden aikaan rattaat olivat kulussa ja miehet astuivat tai +ratsastivat niiden edellä ja jälessä. Kenttä, jossa leiri oli ollut, oli +tyhjä, ellemme ota lukuun muutamia rikkinäisiä pulloja, tyhjiä +tinalaatikoita ja kiviä, joiden ympärillä nuotiovalkeat olivat palaneet +ja missä vielä oli kuumaa tuhkaa. + +Pienen puun juurella englantilainen ja siirtomaalainen vielä keräilivät +kiviä kokoon. Heidän hevosensa seisoivat vieressä satuloituina. + +Iso ratsumies tuli samassa ratsastaen heidän luokseen. Kapteeni oli +lähettänyt hänet takaisin kysymään, mitä he täällä vielä hulluttelivat +ja käskemään heitä joutumaan muitten mukaan. + +Miehet nousivat hevostensa selkään seuratakseen häntä, mutta +englantilainen kääntyi satulassaan ja katsoi taakseen. Aamuaurinko +valaisi leiriä varjostavien korkeiden puiden harvoja oksia ja loi +säteitään pieneen lakkapäähän puuhun, sen valkoiseen runkoon ja +ojennettuihin käsivarsiin sekä kivikasaan sen juurella. + +"Se oli se yö silloin kallioilla, joka sen teki!" sanoi siirtomaalainen +surullisesti. + +Mutta englantilainen katsoi taakseen. "En tiedä," sanoi hän, "eikö +hänellä nyt liene parempi kuin meillä." + +Sitten he ratsastivat joukon jälkeen. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta +by Olive Schreiner + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RATSUMIES PETER HALKET *** + +***** This file should be named 16075-8.txt or 16075-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/0/7/16075/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/16075-8.zip b/16075-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0b9dd4a --- /dev/null +++ b/16075-8.zip diff --git a/16075-h.zip b/16075-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9dab3fc --- /dev/null +++ b/16075-h.zip diff --git a/16075-h/16075-h.htm b/16075-h/16075-h.htm new file mode 100644 index 0000000..60a8428 --- /dev/null +++ b/16075-h/16075-h.htm @@ -0,0 +1,3045 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> +<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1"> +<title>Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta, kirjoittanut Olive Schreiner</title> +</head> +<body> + + +<pre> + +Project Gutenberg's Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta, by Olive Schreiner + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta + +Author: Olive Schreiner + +Translator: Aino Malmberg + +Release Date: June 16, 2005 [EBook #16075] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RATSUMIES PETER HALKET *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + +</pre> + +<center><h1>RATSUMIES PETER HALKET +MASHONAMAASTA</h1> +<p> </p> + +<h2>Kirjoittanut +Olive Schreiner</h2> +<p> </p> + +<h2>Suomentanut +Aino Malmberg</h2></center> +<p> </p> + +<h3>Ensimmäisen kerran julkaissut<br> +Kustannusosakeyhtiö Otava 1900.</h3> + +<p> </p> +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0> +<tr> +<td><img src="images/Schreiner.jpg" alt="Olive Schreiner"></td> +</tr> +<tr> +<td><center>OLIVE SCHREINER</center></td> +</tr> +</table> +</center> + + +<p> </p> + +<center><h2>I.</h2></center> + + +<p>Oli pimeä yö. Kylmä henkäys kävi idästä, mutta se ei ollut siksi +voimakas, että se olisi häirinnyt ratsumies Peter Halketin nuotiovalkean +leimua, se vain sai sen hiljalleen värähtelemään. Peter Halket istui +yksin sen ääressä kallion törmällä.</p> + +<p>Ympärillä oli pilkkosen pimeä. Ei näkynyt tähteäkään mustalla +taivaankannella hänen päänsä päällä.</p> + +<p>Hän oli matkustanut kymmenkunnan miehen seurassa viemään maissi- ja +riisivaroja läheisimpään leiriin. Hänet oli lähetetty vakoilemaan +matalalle kukkulasarjalle ja siellä hän oli eksynyt. Kello kahdeksasta +aamulla hän oli kuljeskellut pitkässä ruohikossa, rautakivikallioiden ja +vaivaispensaitten välissä löytämättä mitään muuta jälkeä +ihmisasutuksesta kuin jäännöksiä palaneesta kafferi-leiristä ja maahan +poljetun, viljelemättömäksi jätetyn viljavainion, jossa kuukausi sitten +Chartered Companyn joukot olivat hävittäneet alkuasukaskylän.</p> + +<p>Kolme kertaa sinä päivänä hän oli huomaavinaan palanneensa juuri samaan +paikkaan, josta hän oli lähtenyt. Eikä hän tahtonut hyvin pitkällekään +vaeltaa, sillä hän tiesi että hänen toverinsa palaisivat hakemaan häntä +sinne, missä hänet oli viimeksi nähty, kun he illalla leirissä +huomaisivat että häntä ei kuulunut.</p> + +<p>Ratsumies Peter Halket oli hyvin väsynyt. Hän ei ollut syönyt mitään +koko päivänä eikä ollut paljoa maistellut pienestä viinapullostakaan +povitaskussaan, sillä hän ei tiennyt, koska hän sen jälleen saisi +täytetyksi.</p> + +<p>Yön lähestyessä hän päätti laatia lepopaikkansa pienen kallion törmälle, +joka oli hiukan erillään muista kallioista. Sinne ei kukaan helposti +pääsisi hänen huomaamattaan. Hän ei peljännyt kovin paljon +alkuasukkaita. Heidän leirinsä oli hävitetty ja heidän majansa poltettu +kolmenkymmenen peninkulman piirissä, ja itse he olivat paenneet, mutta +hän pelkäsi hiukan jalopeuroja, joita hän ei ollut koskaan nähnyt, mutta +joista hän oli kuullut, ja jotka saattoivat piileskellä pitkässä +ruohikossa ja pensaikossa kallion juurella. Ja sitten hän hämärästi +pelkäsi jotain, ei oikein tiennyt mitä, odotellessaan ensimäistä pitkää +yötänsä yksinäisyydessä kentällä.</p> + +<p>Auringon laskiessa hän oli ennättänyt koota pienen kasan puupalikoita ja +risuja kallion törmälle. Hän aikoi pitää tulta vireillä koko yön, ja +pimeän tullessa hän sen sytytti. Ehkäpä hänen ystävänsä huomaisivat sen +etäältä ja tulisivat häntä noutamaan aikaisin aamulla. Ja villit pedot +tuskin lähestyisivät häntä, kun hän polvistui tulen ääressä. Ja sen hän +tiesi, että alkuasukkaita ei ollenkaan tarvinnut peljätä.</p> + +<p>Hän teki tulen ja päätti pysyä valveilla sen ääressä koko yön, jos +suinkin mahdollista.</p> + +<p>Hän oli hoikka, keskikokoinen mies, otsa taaksepäin viettävä, silmät +vaalean siniset. Mutta leukapielet olivat vankat ja suuren suun ohuet +huulet osoittivat, että tuo mies saattoi hartaasti himoita tämän elämän +ajallisia antimia ja myöskin nauttia niitä, jos ne sattuvat hänen +osalleen. Alaosassa kasvoja oli siellä täällä pehmeitä, vaaleita +haivenia, alkavan miehuuden merkkejä.</p> + +<p>Aika ajottain hän kuunteli tiukasti, kuuluisiko mitään ääniä etäältä, +missä hänen toverinsa ehkä olivat leiriytyneet ja mahdollisesti ampuivat +pyssyillään nähdessään hänen tulensa. Ja vielä tarkemmin hän kuunteli +ääniä läheltä, mutta kaikki oli hiljaa, risut tulessa vain silloin +tällöin räiskivät ja tuuli humisi vienosti kallioiden kivikossa. Hän +kääri suuren hattunsa kokoon ja pisti sen päällystakkinsa taskuun sekä +painoi päähänsä pienen lakin, jonka hänen äitinsä oli kutonut ja joka +kävi niin tiukasti päähän, että ainoastaan yksi vaalea kihara pääsi +valumaan sen alta hänen otsalleen. Hän nosti takkinsa kauluksen ylös +suojatakseen kaulaa ja korvia sekä avasi takin edestä, että tuli saisi +lämmittää hänen rintaansa. Hän oli ennen kokenut monta kylmempää yötä, +istuskellessaan leirivalkean ääressä toveriensa kanssa, puhellen +neekereistä, joita he olivat ampuneet, tai neekerikylistä, joita he +olivat hävittäneet, tahi moittien ruoka-annoksia, mutta tänä yönä kylmä +näkyi tunkeutuvan aivan hänen ytimeensä asti.</p> + +<p>Yön hiljaisuus hänen päänsä päällä ja kentän hiljaisuus hänen +ympärillään masensivat hänen mieltään. Joskus hän melkein toivoi +kuulevansa shakaalin karjunnan tai jonkun suuremman petoeläimen äänen +etäällä; ja hän toivoi myöskin että tuuli puhaltaisi hiukan kovemmin, +eikä noin vain hymisisi kivien lomissa. Hän katsahti alas pyssyynsä, +joka lepäsi hana vedettynä maassa hänen oikealla sivullaan, ja vähän +väliä hän kohotti kätensä konemaisesti ja kosketteli patruunia vyössään. +Sitten hän ojensi pienet laihat kätensä tulta kohti, lämmittääkseen +niitä. Kello oli vasta puoli yksitoista, ja hänestä tuntui kuin hän +olisi istunut tässä ainakin kymmenen tuntia.</p> + +<p>Vähän ajan perästä hän heitti kaksi suurta puuta tuleen ja veti esiin +pullon taskustaan. Hän tutki tarkkaan tulen valossa paljonko se sisälsi, +sitten hän otti pienen naukun ja tutki pulloa taas, nähdäkseen miten +paljon se oli vähentynyt. Sitten hän pisti sen takaisin taskuunsa.</p> + +<p>Sitten ratsumies Peter Halket rupesi ajattelemaan.</p> + +<p>Hän ajatteli hyvin harvoin. Vahdissa ja leiritulen ääressä toverien +seurassa ei ollut aikaa semmoiseen. Hän oli ollut huolimaton poika +kyläkoulussa, ja vaikka hänen äitinsä oli koulun loputtua maksanut kylän +apteekkarille, että tämä iltasin lukisi oppineita kirjoja hänen kanssaan +historiasta ja luonnontieteistä, ei niistä ollut paljoa jälellä hänen +päässään. Enimmäkseen hän eli aina sen maailman mukana, joka oli hänen +lähimmässä ympäristössään, antoi hetken tapahtumien vaikuttaa itseensä +ja hävitä jälleen miten tahansa, ajattelematta paljoa. Mutta tänä iltana +kallion törmällä hän vaipui ajatuksiin, ja hänen ajatuksensa liittyivät +yhtenäiseksi sarjaksi.</p> + +<p>Hän mietti ensin, että saisikohan hänen äitinsä koskaan sen kirjeen, +jonka hän oli edellisellä viikolla pannut postiin, ja veisiköhän +postinkuljettaja sen äidin mökille, vai pitäisiköhän äidin lähteä sitä +postikonttorista noutamaan. Ja sitten hän ajatteli sitä pientä kylää +Englannissa, jossa hän oli syntynyt ja kasvanut. Hän näki kuinka äidin +valkoiset hanhenpojat ryömivät portin alatse ja mennä vaaputtivat +lammikkoon takapihalla. Hän näki kouluhuoneen, jota hän oli niin +inhonnut poikana ja josta hän niin usein oli karannut onkimaan tai +linnunpesiä hakemaan. Hän näki kuvat kouluhuoneen seinällä, johon +ilta-aurinko loisti, kun hänen piti istua sisällä. Siinä oli Jesus +Juudanmaalta siunaten lapsia, ja yhdessä kuvassa juuri oven yläpuolella +Hän riippui ojennetuin käsin, ja jaloista vuoti verta. Sitten Peter +Halket ajatteli tornia raunioitten luona, jonne hän niin usein oli +kiivennyt hakemaan linnunmunia, ja hän näki äitinsä seisovan mökin +ovella, kun hän tuli kotiin illalla, ja hän tunsi äidin käsivarret +kaulassaan hänen suudellessaan poikaansa. Mutta hän tunsi myöskin äidin +kyyneleet poskellaan, siksi että hän oli ollut poissa koulusta koko +päivän. Ja hänestä tuntui kuin hän olisi pyytänyt anteeksi äidiltä ja +luvannut, ettei hän milloinkaan enää tekisi niin, jos äiti vain nyt +lakkaisi itkemästä. Hän oli usein muistellut äitiään kotoa lähdettyään, +laivassa, työskennellessään kultakaivoksissa ja ruvettuaan sotamieheksi. +Mutta hänen muistonsa olivat aina olleet niin epämääräisiä. Hän ei ollut +selvästi nähnyt ja tuntenut äitiä. Mutta tänä iltana hän kaipasi äitiä +aivan niinkuin ennen muinoin pikku poikana, maatessaan vuoteellaan +viereisessä huoneessa ja katsellessaan oven läpi äitiä, joka kumartui +pesusoikon yli ansaitakseen rahaa, millä voisi poikaansa ruokkia ja +vaatettaa. Hän muisti kuinka hän oli kutsunut äitiä luokseen, ja äiti +tuli ja kääri hänet peitteeseen nimittäen häntä ”pikku Simoniksi”, joka +oli hänen toinen nimensä ja joka myös oli ollut hänen isänsä nimi. Sitä +nimeä äiti käytti silloin vain kun hän, Peter, makasi vuoteellaan +illalla, tai kun hän oli loukannut itsensä.</p> + +<p>Hän istui siinä tuijottaen tuleen. Hän päätti ansaita paljon rahaa, ja +äiti muuttaisi hänen luokseen asumaan. Hän rakentaisi suuren talon +Lontoon West Endiin, niin suuren, ettei semmoista oltu ikinä ennen +nähty, ja maalle hän rakentaisi toisen talon, ja he eivät milloinkaan +tekisi työtä.</p> + +<p>Peter Halket istui kuin kivettyneenä ja tuijotti tuleen.</p> + +<p>Kaikki miehet ansaitsivat rahaa tultuaan Etelä-Afrikkaan – Barney +Barnato, Rhodes – kaikki he ansaitsivat rahaa maasta, kahdeksan +miljoonaa, kaksitoista miljoonaa, kaksikymmentäkuusi miljoonaa, +neljäkymmentä miljoonaa. Miks’ei siis hänkin ansaitseisi!</p> + +<p>Peter Halket säpsähti äkkiä ja kuunteli. Mutta se olikin vain tuuli, +joka hiipi pitkin kallioita kuin suuri sihisevä peto, joka kiipeää +ylöspäin. Hän katsoi jälleen tuleen.</p> + +<p>Hän mietti ansaitsemismahdollisuuksiaan. Kun hän oli palvellut aikansa +vapaaehtoisena, annettaisi hänelle suuri kaistale maata. Mashonalaisilta +ja matabeleläisiltä otettaisi kerran pois kaikki maa, ja Chartered +Company julistaisi semmoisen lain, että heidän piti tehdä työtä +valkoisille miehille, ja hän, Peter Halket, pani heidät tekemään työtä +hänelle itselleen. Hän ansaitsisi rahaa.</p> + +<p>Sitten hän mietti mitä hän tekisi sillä maalla, ellei se olisikaan hyvää +ja ellei siitä voisi ansaita rahaa. Siinä tapauksessa hänen pitäisi +perustaa syndikaatti, jota nimitettäisi Peter Halketin +kultakaivosyhtiöksi tai Peter Halketin rautakaivosyhtiöksi tai muuksi +senkaltaiseksi. Peter Halket ei ollut aivan selvillä, kuinka semmoinen +syndikaatti olisi perustettava, mutta sen hän tiesi varmaan, että hänen +ja muutamien muitten miesten pitäisi ostaa osakkeita. Heidän ei +tarvitsisi maksaa niitä. Ja heidän piti saada joku suuri mies Lontoossa +ottamaan osakkeita. Hänen ei tarvitsisi maksaa niistä. He +lahjoittaisivat ne hänelle. Ja sitten olisi yhtiö valmis. Ei kenenkään +tarvitsisi maksaa mitään. Se olisi pelkkä nimi vain – ”Peter Halketin +kultakaivososakeyhtiö”. Se menisi täydestä Lontoossa, ja sikäläiset +ihmiset, jotka eivät tunteneet maata, ostaisivat osakkeet. <i>Heidän</i> +pitäisi antaa puhdasta rahaa niistä, tietysti. Ehkäpä viisitoista puntaa +kappaleesta hintojen ollessa ylimmillään! – Peter Halketin silmät +vilkkuivat hänen katsellessaan tuleen. – Ja sitten, kun hinnat olisivat +ylimmillään, hän, Peter Halket, möisi kaikki osakkeensa. Jos hän antaisi +itselleen ainoastaan kuusituhatta osaketta ja möisi ne kymmenestä +punnasta kappale, niin hän, Peter Halket, omistaisi kuusikymmentätuhatta +puntaa! Ja sitten hän perustaisi uuden yhtiön, ja sitten vielä uuden.</p> + +<p>Peter Halket siveli mietteissään polveaan.</p> + +<p>Entäs sitten ne muut ihmiset, jotka ostivat osakkeet rahalla? Ne +saisivat tietysti taas myydä ne. Ne saisivat kaikki myydä ne yhä +uudestaan.</p> + +<p>Peter Halketin ajatukset kävivät hieman sekaviksi. Tuo asia oli hiukan +liian vaikea hänelle, aivan kuin päätöslasku ennen koulussa, kun hän ei +voinut keksiä kahden ensimäisen termin suhdetta kolmanteen. Niin, jos he +eivät möisi osakkeita oikeaan aikaan, niin se olisi heidän oma syynsä. +Kuka käski laiminlyömään? Hän Peter Halket ei ollut edesvastauksessa +siitä. Jokainen tiesi, että hänen tuli myydä oikealla ajalla. Elleivät +he tahtoneet myydä oikealla ajalla – no niin – he eivät siis +tahtoneet. <i>”Juuri ne osakkeet, jotka te myytte, eikä ne, jotka te +pidätte, tuottavat rahaa.”</i></p> + +<p>Mutta jos he eivät voineet myydä niitä?</p> + +<p>Tässä Peter Halket alkoi epäröidä. – No niin, silloin täytyy Englannin +hallituksen ostaa ne, jos ne olivat niin huonoja, ettei kukaan muu +niistä huolinut. Silloin ei kukaan joutuisi tappiolle. ”Englannin +hallitus ei voi antaa englantilaisten osakeomistajain kärsiä.” Hän oli +kuullut tuon usein kyllä. Brittiläinen veronmaksaja saisi maksaa +Chartered Companyn sotilaista ja kaikista noista muista asioista, ellei +Chartered Company itse voinut maksaa, ja sen piti ostaa osakkeet, jos +Chartered Company menisi nurin, sillä tuohon yhtiöön kuului lordeja, +herttuoita ja prinssejä. Ja miksi hallitus ei siis maksaisi <i>hänen</i> +yhtiönsä edestä? Hän hankkisi myöskin lordeja siihen!</p> + +<p>Peter Halket tuijotti tuleen aivan syventyneenä laskuihinsa. – Herra +Peter Halket, Peter Halketin kultakaivososakeyhtiön tirehtööri. Sitten +kun hän oli hankkinut itselleen tuhansia, – Herra Parlamentin jäsen +Peter Halket. Sitten kun hänellä oli miljooneja, – Sir Peter Halket, +valtioneuvos!</p> + +<p>Hän mietti syvästi ja tuijotti tuleen. Jos omistat viisi tai kuusi +miljoonaa, voit mennä minne haluat ja tehdä mitä haluat. Voit mennä +Sandringhamiin. Voit naida kenen tahdot. Ei kukaan kysy mikä äitisi oli. +Se ei merkitse kerrassaan mitään.</p> + +<p>Omituinen äitelä, masentava tunne valtasi Peter Halketin. Hän veti +vyönsä tiukemmalle.</p> + +<p>Vaikk’ei sinulla olisi enempää kuin kaksi miljoonaa, voisit pitää oman +keittäjän ja passarin, jotka tulisivat kanssasi leiriin ja sotaan. Ja +sinä saisit niin paljon shampanjaa ja muuta hyvää kuin mielesi tekisi. +Tällä hetkellä tämä tuntui tärkeämmältä Peter Halketista kuin +Sandringhamiin meno.</p> + +<p>Hän veti esille pullonsa, jossa oli Cape kaupungin viinaa, ja otti siitä +pienen kulauksen.</p> + +<p>Toiset miehet olivat tulleet tyhjinä Etelä-Afrikkaan ja koonneet +rikkauksia. Miksikä ei hän?</p> + +<p>Hän työnsi pieniä oksia suuren puupölkyn alle ja helakka liekki lehahti +ilmoille. Sitten hän kuunteli tarkkaan. Tuuli alkoi tauota ja yö kävi +hyvin hiljaiseksi. Kello oli nyt neljännestä vaille kaksitoista. Hänen +selkäänsä pakotti ja hän olisi tahtonut heittäytyä pitkälleen, mutta hän +ei uskaltanut, sillä hän pelkäsi nukkuvansa. Hän kumartui eteenpäin ja +piti käsiään polvien välissä sekä katseli liekkiä, jonka hän oli saanut +leimuamaan.</p> + +<p>Sitten vähän ajan kuluttua Peter Halketin ajatukset alkoivat himmetä. Ne +kävivät vihdoin hajanaiseksi kuvasarjaksi, joka riehui hujan hajan hänen +aivoissaan, ilman yhtenäistä järjenjuoksua. Kun hän nyt katsoi +rätisevään leimuun, näytti se olevan sama tuli, jolla he olivat +polttaneet alkuasukasten kylän, ja he heittivät tuleen kaikki, jota ei +voinut kantaa pois. Sitten hän oli näkevinään äitinsä lihavat hanhet +mennä laahustavan pientä polkua myöten, jonka kummallakin puolen oli +vihreätä ruohoa. Sitten hän oli näkevinään ne majat, joissa hän asui +kullankaivajain kanssa, ja ne neekerivaimot, jotka asuivat hänen +kanssaan. Ja hän mietti että missähän ne naiset nyt lienevät. Sitten – +hän näki kuinka vanhan mashonalaisen pää ammuttiin pois ja kädet vielä +liikkuivat hänellä. Hän kuuli kuinka neekerivaimot ja lapset kirkuivat, +kun kivärit käännettiin heidän leiriinsä päin. Ja sitten hän kuuli +kuinka dynamiitti räjähti ja kaivoi haudan. Sitten hän taas oli +ampuvinaan maksimikivärillä, mutta se oli hänestä aivan leikkuukoneen +näköinen, semmoisen, jota hän oli käyttänyt Englannissa, mutta vainiolla +hänen edessään ei ollutkaan keltaista viljaa, vaan mustia miesten päitä. +Hänestä tuntui, että jos hän katsoisi taakseen, näkisi hän nuo päät +takanaan rivittäin, aivan kuin koneella leikattu viljakin.</p> + +<p>Risuista lehahti liekki yhä kirkkaampana ilmoille, ja kun puut +halkesivat, näkyi palava ydin niiden sisässä. Ratina ja ritinä kaikui +hänen aivoissaan kuin tykistöpatterin ampuminen. Sitten hän äkkiä muisti +mustan naisen, jonka hän ja eräs toinen mies oli yllättänyt yksin +pensaikossa, lapsi selässä, mutta nuori ja sievän näköinen. Hm – he +eivät ampuneet häntä! – ja musta nainenhan ei ollut valkoinen. Hänen +äitinsä ei ymmärtänyt noita asioita. Englannissa oli kaikki niin +erilaista kuin Etelä-Afrikassa. Hänellä oli epämiellyttävä tunne siitä, +että hän koetti puolustautua äidilleen, mutta ei oikein ymmärtänyt +miten.</p> + +<p>Hän kumartui eteenpäin niin pitkälle, että pieni vaalea kihara, joka +pisti esiin lakin alta, oli melkein kärventyä tulessa. Hänen silmänsä +olivat vielä auki, mutta luomet vaipuivat niiden yli ja kädet painuivat +syvemmälle polvien väliin. Aivoissa ei ollut mitään kuvaa enää jälellä, +ei muuta kuin hämärä tieto tulesta hänen edessään.</p> + +<p>Sitten ratsumies Peter Halket säpsähti. Hän istui ja kuunteli. Tuuli oli +lakannut. Ei kuulunut ääntäkään, mutta hän kuunteli kumminkin tarkkaan. +Tulesta kohosi kumminkin kaksi kirkasta liekkiä hiljaisessa ilmassa.</p> + +<p>Silloin hän kuuli kallion toisella kyljellä askeleita lähestyvän, +paljaiden jalkojen hitaita, tasaisia askeleita.</p> + +<p>Tukka ratsumies Peter Halketin otsalla jäykistyi verkalleen. Hän ei +ajatellutkaan paeta. Hän oli aivan lamautunut kauhusta. Hän tarttui +pyssyynsä. Kuolon kylmyys hiipi hänen jaloistaan ylös päähän. Hän oli +käyttänyt maksimikiväriään kerran taistelussa, jossa kaatui muutamia +satoja neekereitä ja ainoastaan yksi valkoihoinen haavoittui, mutta hän +ei milloinkaan ollut peljännyt. Mutta tänä iltana hänen sormensa olivat +aivan jäykät pyssyn hanalla. Hän polvistui alas tulen viereen, pyssy +valmiina. Kivi puoleksi suojasi häntä jokaiselta tulijalta kallion +toiselta puolelta, ja heti paikalla kun tulija näyttäytyi kiven takana, +hän aikoi ampua.</p> + +<p>Mutta yht’äkkiä hänen mieleensä juolahti, että jospa se olikin joku +hänen omista tovereistaan, joka oli tullut häntä hakemaan, eikä mikään +paljasjalkainen vihollinen. Jännitys oli aivan tukahuttaa hänet. Sitten +hän kylmän kauhun valtaamana huusi: ”Kuka siellä?”</p> + +<p>Ääni vastasi selvällä, matalalla englanninkielellä: ”Ystävä.”</p> + +<p>Peter Halket melkein pudotti pyssynsä tunteittensa vaihdellessa. Kylmä +hiki, jota jännitys oli pidättänyt, puhkesi esiin suurina pisaroina +hänen otsalleen, mutta hän polvistui yhä vielä, pidellen pyssyä.</p> + +<p>”Mitä tahdotte?” huusi hän väristen.</p> + +<p>Pimeästä kallion laidalla astui esiin henkilö kirkkaaseen tulen valoon.</p> + +<p>Ratsumies Peter Halket katsoi ylös siihen.</p> + +<p>Se oli miehen kookas vartalo, puettuna liinaverhoon, joka ulottui +alapuolelle polvia ja liittyi tiiviisti ruumiiseen. Hänen päänsä, +käsivartensa ja jalkansa olivat paljaat. Hänellä ei ollut mitään aseita, +ja hänen olkapäilleen valuivat paksut tummat kiharat.</p> + +<p>Peter Halket katsoi häneen hämmästyneenä. ”Oletteko yksin?” kysyi hän.</p> + +<p>”Olen yksin.”</p> + +<p>Peter Halket laski pyssynsä ja nousi ylös.</p> + +<p>”Eksynyt kaiketi?” sanoi hän, vielä veltosti pidellen pyssyään.</p> + +<p>”Ei. Tulin kysymään, enkö saisi istua kanssanne tulen ääressä hetkisen.</p> + +<p>”Tietysti, tietysti!” sanoi Peter, katsellen tutkistellen vieraan pukua +ja yhä vielä pidellen pyssyään, vaikka käsi ei enää ollut hanalla. ”On +vietävän lystiä saada joku toveri. Tämä on niin helkkarin kolkko yö, kun +on aivan yksin. Kumma että löysitte tänne. Istukaa, istukaa!” Peter +katsoi tarkasti vieraaseen ja asetti sitten pyssynsä vierelleen.</p> + +<p>Vieras istui toiselle puolen tulta. Hänen ihonsa oli tumma, hänen +käsivartensa ja jalkansa kuparin ruskeat, mutta hänen kotkannenänsä ja +hänen pyöreä otsansa eivät olleet etelä-afrikkalaista rotua.</p> + +<p>”Kai olette niitä sudanilaisia, joita Rhodes toi mukanaan pohjoisesta?” +kysyi Peter, yhä vielä katsellen uteliaasti vierasta.</p> + +<p>”Ei, en ole. Cecil Rhodesilla ei ole mitään tekemistä minun tännetuloni +kanssa,” vastasi vieras.</p> + +<p>”Jaha – – –” sanoi Peter. ”Ette sattumalta tullut nähneeksi erästä +miesjoukkoa, kaksitoista valkoista miestä ja seitsemän mustaa, joilla +oli mukanaan kolme kuormallista muonavaroja? Meidän piti mennä suureen +leiriin, ja minä erosin seurastani tänä aamuna. En ole voinut löytää +heitä, vaikka olen siitä lähtien heitä etsinyt.”</p> + +<p>Vieras lämmitteli käsiään hiljakseen tulessa. Sitten hän kohotti +päätään: – ”He ovat leiriytyneet noitten kallioiden juurelle”, sanoi +hän, osoittaen kädellään vasemmalle pimeään. ”Huomisaamuna varhain he +ovat täällä, ennen auringon nousua.”</p> + +<p>”Ahaa, te olette siis tavannut heidät!” huudahti Peter iloisesti. ”Siksi +te ette hämmästynyt ollenkaan löytäessänne minut täällä. Ottakaapa +naukku!” Hän otti pienen pullon povestaan ja ojensi sen vieraalle. +”Siinä on, paha kyllä, kovin vähän, mutta se lämmittää kumminkin.”</p> + +<p>Vieras kumarsi päätään, mutta kiitti ja kielsi.</p> + +<p>Peter kohotti pullon huulilleen ja otti pienen kulauksen. Sitten hän +pisti sen takaisin taskuunsa. Vieras pani käsivartensa polvien ympäri ja +katsoi tuleen.</p> + +<p>”Oletteko juutalainen?” kysyi Peter äkkiä, kun tulen valo sattui +selvästi vieraan kasvoihin.</p> + +<p>”Olen.”</p> + +<p>”Jaha”, sanoi Peter, ”siksipä minä en ensin voinut ymmärtää mitä rotua +olitte. Teidän pukunne, se on – – –” Sitten hän äkkiä vaikeni ja +sanoi: ”Asiamatkoilla kai? Mistä maasta saakka tulette? Olette ehkä +Espanjan juutalainen?”</p> + +<p>”Olen Palestinan juutalainen.”</p> + +<p>”Ahaa!” sanoi Peter. ”Minä en ole nähnyt monta siltä maailman laidalta. +Niitä oli kyllä juutalaisia koko joukko laivassa, kun tulin tänne, ja +olen myöskin nähnyt Barnaton ja Beitin, mutta ne eivät ole juuri teidän +näköisiä. Se on kai eroitus siinä, että te tulette Palestinasta.”</p> + +<p>Koko pelko oli vallan haihtunut Peter Halketista. ”Tulkaa hiukan +lähemmäksi tulta,” sanoi hän, ”teitä kai palelee, kun teillä on noin +vähän vaatteita. Minua palelee tässä paksussa takissa.” Peter Halket +työnsi pyssynsä hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunpätkän +tuleen. ”Onpa ikävätä ettei minulla ole mitään syötävätä teille tarjota, +mutta en ole itsekään maistanut mitään sitten eilisiltaa. Se on +helkkarin kiusallista, kun täytyy tällä lailla kuljeksia ilman ruokaa. +En olisi uskonut, että siitä syntyy niin paha elämä jo yhdessä +vuorokaudessa. Oletteko milloinkaan ollut maistamatta suupalaakaan?” +sanoi Peter iloisesti, lämmitellen käsiään.</p> + +<p>”Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä,” vastasi vieras.</p> + +<p>”Neljäkymmentä päivää! Hu–hui!” huudahti Peter. ”Silloin oli teillä +varmaan koko joukko juomatavaroita, sillä muutoin sitä ei kestä. Minusta +tuntui jo hyvin happamalta kun äsken tulitte, mutta nyt on parempi ja +lämpimämpi taas.”</p> + +<p>Peter Halket järjesteli puita tulessa.</p> + +<p>”Kai olette Chartered Companyn palveluksessa?” kysyi Peter katsoen +tuleen.</p> + +<p>”En,” sanoi vieras, ”ei ole minulla mitään tekemistä Chartered Companyn +kanssa”.</p> + +<p>”Jaha,” sanoi Peter, ”sitten ei minua kummastuta, ettei teillä ole +kissan päiviä! Ei täällä ole liikaa leipää eikä olutta niillekään, jotka +ovat yhtiön miehiä, elleivät ne ole mahtipomoja, ja niille jotka eivät +kuulu yhtiöön tuskin riittää mitään. Minä koitin sitä ensin tänne +tultuani. Olin erään kullankaivajan luona, joka oli jollain lailla +liitossa yhtiön kanssa, mutta minä olin vain hänen palveluksessaan. Se +on niin, että ne miehet, jotka täällä työtä tekevät, eivät saa rahaa, +pomot ne saavat rahat ja oikeudet.”</p> + +<p>Vieraan läsnäolo innostutti Peteriä. Tuo aseeton mies oli poistanut +hänestä kaiken pelvon.</p> + +<p>Huomatessaan että vieras ei tarttunut puheeseen, hän jatkoi vähän ajan +kuluttua: ”Mutta ei se ollut niinkään hullua elämää. Usein toivon että +ne ajat palaisivat. Minulla oli kaksi majaa itselläni ja pari +neekerityttöä. On paljon parempi,” lisäsi Peter vähän ajan perästä, +”pitää mustia naisia kuin valkoisia. Valkoisista sinun täytyy pitää +huolta jos jonkinlaista, mutta neekerit pitävät huolta sinusta! Ja kun +kyllästyt niihin, et muuta kuin ajat ne matkoihinsa. Minä rakastan +neekerityttöjä.” Peter nauroi. Mutta vieras istui liikkumatta käsivarret +polvien ympäri.</p> + +<p>”Onko teillä yhtään tyttöä?” kysyi Peter. ”Välitätte kai neekereistä?”</p> + +<p>”Minä rakastan <i>kaikkia</i> naisia,” sanoi vieras muuttaen käsivarsiaan.</p> + +<p>”Soo–oh, vai kaikkia,” sanoi Peter. ”Minua ne jo alkavat kyllästyttää +aika lailla. Minulla oli kylliksi harmia omistani,” lisäsi hän +iloisesti, lämmitellen käsiään tulessa aivan kuin mies, joka aikoo +nauttia lystistä keskustelusta. ”Toinen tyttö oli vain viisitoista +vuotias. Minä ostin hänet halvalla eräältä poliisilta, joka oli pitänyt +häntä luonaan. Hän ei ollut paljon arvoinen. Mutta se toinen! Voi +helkkari sentään! En ikinä ole nähnyt hänen vertaistaan neekerityttöä. +Minä sen myönnän heti paikalla suoraan – – –” sanoi Peter ojentaen +sormiaan tuleen päin, ”että hän oli kolmekymmentä vuotta niin varmaan +kuin hän oli yhden päivän vanha. Miehet eivät tavallisesti välitä sen +ikäisistä naisista, ne rakastavat enemmän tyttöletukoita. Mutta minun +mieleni tarttui häneen ensi näkemällä. Hän oli sen pojan oma, jonka +seurassa minä olin, mistä lie hankkinut hänet, pohjoisesta. Sillä +pojalla oli ollut koko homma ennenkuin hän sai sen naisen itselleen. +Naisella oli näet neekerimies ja kaksi lasta, ja hän ei tahtonut jättää +heitä. Jotain sen kaltaista hullutusta minulle kerrottiin. Tiedättehän +millaisia ne neekerit ovat? No niin, minä koettelin houkutella sitä +toista poikaa antamaan hänet minulle, mutta ei se peijakas taipunut. +Toisen naisen hän antoi minulle, mutta hänestä en minä paljoa +välittänyt, sillä hän oli lapsi vain. No niin, minäpä läksin Umtaliin ja +toin sieltä koko joukon viinaa ja muuta hyvää, ja palatessani leiriin ei +heillä siellä ollut tippaakaan juotavia. Kymmeneen päivään ne eivät +olleet nähneet viinan pisaraakaan, ja sade aika oli tulossa eikä ollut +tietoa, mistä voisi saada juomia. No niin, minulla oli viinapulloni, +näin suuri – – –” hän osoitti käsillään noin kahden jalan pituista +väliä, ”ja se toinen poika tahtoi ostaa sitä minulta. Minä en välittänyt +ollenkaan hänen tarjouksistaan. Sanoin vain, että tarvitsin sen itsekin. +Hän tarjosi minulle vaikka mitä. Vihdoin sanoin: ’No, sama kai se +minulle on! Voinhan tehdä sinulle mieliksi ja antaa viinat sinulle, jos +sinä annat minulle sen naisesi!’ Ja silloin hän suostui. Ei monikaan +mies olisi välittänyt neekerinaisesta, jolla oli kaksi lasta, mutta mitä +minä siitä, se oli saman tekevä minulle. Ja kyllä hän osasi tehdä työtä! +Hän laittoi puutarhan, jossa hän, ja se toinen tyttö tekivät työtä. +Minun ei tarvinnut penninkään edestä ostaa ruokaa kuutena kuukautena ja +vielä minä möinkin vihreätä maissia ja kurpitseja toisille miehille. Ja +siisti hän oli myöskin, sen vakuutan. Englannin kieltä hän oppi paljoa +nopeammin kuin minä opin hänen kieltään ja pian kyllä hän rupesi +käyttämään pukua ja kaulahuivia.”</p> + +<p>Vieras istui yhä vielä liikkumatta katsellen tuleen.</p> + +<p>Peter Halket asettui istumaan hiukan mukavammin valkean ääreen. ”No +niin, eräänä päivänä palasin takaisin majalleni hiukan odottamatta +noutamaan jotain, ja mitä näin? Hän puheli majan ovella erään +miesneekerin kanssa. Minä olin antanut heille ankarat käskyt, että he +eivät ikinä saisi puhua sanaakaan miesneekereille, ja siksi kysyin, mitä +tuo oli olevinaan. Hän vastasi vallan tyyneesti että se oli vieras, joka +oli kulkenut ohi ja pyytänyt häneltä vettä juotavaksi! Minä en tehnyt +sen enempää, ajoin vain miehen pois. En ajatellut sitä enää. Mutta +seuraavana päivänä näin sen saman miehen hiipivän pitkin kenttää. Vaimo +tuli luokseni samana päivänä ja pyysi minulta patruunia. Minä kysyin +mitä piruja akat tekivät patruunilla, ja hän sanoi, että vanha +neekerivaimo, joka oli auttanut häntä puutarhatyössä, oli sanonut +lakkaavansa kokonaan avunannosta, ellei hän saisi hiukan patruunia +pojalleen, että tämä pääsisi pohjoiseen elefantteja metsästämään. Vaimo +kiusasi ja kärtti minulta noita patruunia, sillä hänen piti kohta saada +lapsi, ja hän vakuutti ettei hän voinut hoitaa puutarhaa ilman apua. +Minä vihdoin annoin ne hänelle. Minä en milloinkaan malta ajatella.</p> + +<p>No niin, satuin sitten kuulemaan että yhtiön piti suorittaa pieni +kahakka matabeleläisten kanssa ja arvelin että voisinhan minä lähteä +mukaan vapaaehtoisena. Sanottiin että siellä oli kosolta saalista +saatavana, ja maatakin siellä voisi saada ja vaikka mitä, ja minä +arvelin viipyväni tuolla retkellä ainoastaan kolme kuukautta. Lähdin +siis. Minä jätin naiset kotiin ja paljon muonatavaroita puutarhaan sekä +hiukan sokeria ja riisiä, ja minä kielsin heitä liikkumasta minnekään, +kunnes palaisin takaisin. Käskin sitä toista miestä pitämään heitä +silmällä. Molemmat naiset olivat mashonalaisia, ja he vakuuttivat aina, +että mashonalaiset eivät rakasta matabeleläisiä, mutta, kautta taivaan, +he näkyivät rakastavan heitä kumminkin enemmän kuin meitä. Mashonalaiset +ovat todellakin kyllin hävittömiä väittääkseen että matabeleläiset kyllä +joskus rasittavat heitä, mutta valkoiset miehet rasittavat heitä aina!</p> + +<p>No niin, minä siis jätin naiset kotiin,” sanoi Peter laskien kätensä +polvilleen. ”Muistakaa, että aina kohtelin noita naisia hyvin. En +milloinkaan antanut pienintäkään iskua kummallekaan heistä. Kaikki +miehet naapuristossa puhuivat minusta kuin ihmeestä, kun kohtelin +naisiani sillä tavalla. No niin, olin ollut poissa kuukauden päivät, kun +sain kirjeen siltä entiseltä työtoveriltani, samalta mieheltä, jolla se +vaimo oli ensin – hän on kuollut nyt, poika raukka, he löysivät hänet +majan ovella, kurkku poikki leikattuna – mitä te arvelette hänen +kirjoittaneen? Sitä tietysti, että minä en ollut kuutta tuntia ollut +poissa kotoa, ennenkuin molemmat naiset läksivät karkuun! Se oli kaikki +sen vanhemman syytä. Mitä arvelette hänen tehneen? Hän otti joka ikisen +kuulan ja patruunan, jonka hän saattoi löytää majassa ja minun vanhan +Martini-Henry kiväärini ja vieläpä teerasian kannenkin, sillä siitä +saattoi valaa kuulia neekerien vanhanaikuisille suusta ladattaville +pyssyille. Ja sitten hän mennä livisti matkoihinsa vieden sen nuoren +tytön mukanaan. Toverini kirjoitti minulle että he eivät koskeneet +muihin esineisiin. Huivit ja puvut, jotka olin heille antanut, he +potkivat majan lattialle ja menivät alastomina lanneverhoineen, kantaen +ampumatavaroita päänsä päällä. Eräs miesneekeri tuli heitä vastaan +kahdenkymmenen peninkulman päässä, ja hän sanoi että he mennä livistivät +Lo-Magundista kohti minkä ennättivät.</p> + +<p>Ja tiedättekö,” lisäsi Peter lyöden polveaan ja katsoen merkitsevästi +vieraaseen toisella puolen tulta, ”olen yhtä varma eräästä asiasta kuin +siitä, että nyt istun tässä. Tuo neekeri, jonka tapasin majallani, oli +hänen miehensä! Hän oli tullut naista hakemaan silloin, ja, kun nainen +huomasi, ettei pako ollut mahdollinen, hankki hän patruunat <i>hänelle</i>, +miehelleen!” Peter vaikeni hetkeksi tarkoittavasti. ”Ja nyt hän on +palannut miehensä luo. Ja miehelleen hän vei nuo ampumavarat!”</p> + +<p>Peter katsoi toiselle puolen tulta vieraaseen, nähdäkseen, minkä +vaikutuksen hänen kertomuksensa oli tehnyt.</p> + +<p>”Sen minä sanon,” lisäsi sitten Peter, ”jos minä sinä päivänä olisin +aavistanut kuka tuo neekeripiru oli, joka seisoi minun ovellani, niin +olisin varmaan lähettänyt hänen niskaansa yhden patruunan, jota hän ei +ollut pyytänyt.” Peter katsoi kehuvasti vieraaseen. Tuo oli hänen ainoa +kertomuksensa. Hän oli kertonut sen kymmeniä kertoja leirivalkean +ääressä jollekin uudelle toverille. Hänen tultuansa tähän kohtaan olivat +kuulijat aina ilmaisseet hyväksymisensä ja osanottonsa. Tänä iltana ei +kuulunut mitään sellaista. Vieraan tummat silmät katselivat tulta, aivan +kuin hän ei olisi kuullut mitään.</p> + +<p>”En minä siitä olisi välittänyt niin paljoa,” lisäsi Peter vähän ajan +kuluttua, ”vaikk’ei kukaan mies mielihyvällä katsele sitä, että hänen +naisensa otetaan pois, mutta hänen piti synnyttää lapsi parin kuukauden +perästä – ja sen pienen tytön piti kanssa synnyttää lapsi, mikäli minä +ymmärsin! Siltä hän ainakin näytti. Minä otaksun että he tappoivat +sikiöt ennen syntymistä. Niillä ei ole sydäntä ollenkaan noilla +neekereillä. Mitä ne välittävät valkoisen miehen lapsesta! Niillä ei ole +rahtuakaan sydäntä! Ne palaavat milloin tahansa takaisin mustan miehen +luo, vaikka niitä kohtelisi kuinka hyvin. Se on eri asia, jos ottaa ne +vallan nuorina ja pitää ne tarkasti erillään niiden omasta kansasta. +Mutta annappas jos neekerinaisella on ollut neekerimies ja vielä lapsia +lisäksi! Yhtä hyvin voisi koettaa pitää pirua kiinni kuin sellaista +naista! Ne palaavat takaisin aina. Jos minut koskaan ammutaan, niin on +hyvin luultavata, että se tapahtuu minun omalla pyssylläni ja omilla +patruuneillani. Ja tuo nainen voisi vallan hyvin seistä vieressä +katsomassa ja huutaa hyväksymisensä ampujalle, vaikka minä en lyönyt +häntä kertaakaan koko sillä ajalla, kun hän oli luonani. Mutta sen minä +sanon, että jos minä kerran tapaan sen neekeripirun, niin kyllä minä +hänelle näytän! Hänen elämänlankansa ei veny kovin pitkäksi sen +perästä!” Peter Halket vaikeni. Hänestä näytti kuin nuo tummat silmät +pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin hänen takanaan +niin äärettömän surumielisesti, aivan kuin itkevän silmät.</p> + +<p>”Te näytätte kovin väsyneeltä,” sanoi Peter, ”ettekö tahtoisi hiukan +nukahtaa? Voitte panna päänne tuohon kivelle, ja minä vartioin.”</p> + +<p>”En kaipaa unta,” sanoi vieras, ”minä valvon kanssanne.”</p> + +<p>”Te olette myöskin ollut sodassa, näen mä,” sanoi Peter, kumartuen +hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. ”Taivas! Molemmat jalat! – Ja +aivan läpi! Teillä mahtoi olla aika harmi siitä!”</p> + +<p>”Siitä on jo hyvin pitkä aika,” sanoi vieras.</p> + +<p>Peter Halket heitti lisää puita tuleen. ”Tiedättekö,” sanoi hän, ”minä +olen koko ajan miettinyt, ketä te muistutatte. Nyt tiedän, äitiäni! +Teidän kasvonne eivät ole hänen kasvojensa näköiset, mutta kun teidän +silmänne katsovat minuun, tuntuu aivan siltä kuin hän katsoisi minuun. +Eikö se ole hullua? Minä en ole tuntenut teitä Aatamin ajoista asti, ja +te olette tuskin virkkanut sanaakaan koko ajalla, ja kumminkin minusta +tuntuu, kuin olisin tuntenut teidät koko elinikäni.” Peter siirtyi +hiukan lähemmäksi vierasta. ”Minä pelkäsin teitä kamalasti, kun ensin +tulitte, ja vielä sittenkin, kun ensin näin teidät. – Teidän pukunne ei +ole samanlainen kuin useimmilla meillä, ymmärrättehän. Mutta heti +paikalla kun tulen valo loisti teidän kasvoihinne, sanoin itselleni: ’ei +ole hätääkään’. Eikös se ole hullua?” sanoi Peter. ”Minä en ole tuntenut +teitä Aatamin ajoista asti, mutta vaikka te ottaisitte pyssyni tuosta ja +tähtäisitte minuun, en liikahtaisi! Voisin panna maata tuohon noin ja +pitää päätäni teidän jaloillanne. Eikös se ole hullua, vaikka en ole +tuntenut teitä Aatamin ajoista asti? Nimeni on Peter Halket. Mikä teidän +nimenne on?”</p> + +<p>Mutta vieras järjesteli puita tulessa. Liekit kohosivat heloittaen +korkealle ja melkein peittivät hänet Peter Halketin näkyvistä.</p> + +<p>”Ihme kuinka ne palavat, kun te niitä kohentelette!” sanoi Peter.</p> + +<p>He istuivat ääneti liekin ääressä vähän aikaa.</p> + +<p>Sitten Peter sanoi: ”Näittekö yhtään neekeriä eilen? Minä en ole +tavannut ainoatakaan näillä seuduilla.”</p> + +<p>”Tuolla on”, sanoi vieras nousten seisaalleen, ”vanha vaimo eräässä +luolassa, ja pensaikossa kymmenen peninkulmaa täältä on mies. Hän on +elänyt siellä kymmenen viikkoa, siitä asti kun hävititte heidän kylänsä, +käyttäen ravinnokseen juuria ja yrttejä. Hän tuli haavoitetuksi sääreen +ja jätetyksi kentälle muka kuolleena. Nyt hän odottaa, kunnes olette +poistuneet näiltä seuduilta, voidakseen sitten seurata omia +heimolaisiaan. Hänen säärensä ei ole vielä niin terve, että hän voisi +kulkea niin nopeasti.”</p> + +<p>”Puhuitteko hänen kanssaan?” kysyi Peter.</p> + +<p>”Autoin häntä alas lammikolle, sillä rantaäyräs oli niin korkea, ettei +hän voinut yksin kulkea sitä pitkin.”</p> + +<p>”Olipa onni, ettei meidän miehet huomanneet teitä,” sanoi Peter. ”Meidän +kapteenimme on niin peijakkaan tarkka. Hän olisi siinä paikassa ampunut +teidät, jos hän vain olisi nähnyt teidän hulluttelevan haavoitetun +neekerin kanssa. Olipa se onni, ettette joutunut hänen tielleen.”</p> + +<p>”Nuoret korpit saavat lihaa ravinnokseen,” sanoi vieras kohottautuen +suoraksi, ”ja jalopeurat menevät virralle sammuttamaan janoaan.”</p> + +<p>”Jaa – niin –” sanoi Peter, ”mutta sitähän emme voi estää!”</p> + +<p>He olivat taas ääneti vähän aikaa. Sitten Peter jatkoi, huomatessaan +että vieraalla ei näkynyt olevan halua puhelemaan: ”Kuulitteko siitä +hassusta kujeesta Bulwayon tiellä tässä tuonoin, kun ne kolme neekeriä +hirtettiin vakoojina? Minä en ollut itse siellä, mutta yksi meidän +pojista kertoi, kuinka he pakoittivat neekerit hyppäämään alas puusta ja +itse hirttämään itsensä. Yksi ei mitenkään tahtonut hypätä, ennenkuin +sai hyvän annoksen haulia selkäänsä, ja sittenkin hän tarttui vielä +oksaan, niin että piti ampua irti hänen kätensä siitä. Hän ei ollut +ihastunut hirttäytymiseen. Minä en tietysti vastaa, että se on totta, +koska en ollut itse siellä, mutta niin yksi pojista kertoi. Toinen +meikäläisistä, joka oli silloin Bulwayossa, mutta joka ei nähnyt, kun +neekereitä hirtettiin, sanoi että heihin ammuttiin sen perästä, kun he +olivat hypänneet, että he kuolisivat. Minä –”</p> + +<p>”Minä olin siellä,” sanoi vieras.</p> + +<p>”Todellako?” sanoi Peter. ”Minä näin kuvan neekereistä roikkumassa +puussa, ja meidän pojat ympärillä tupakoiden, mutta en minä huomannut +teitä siinä. Te olitte kai juuri lähtenyt pois.”</p> + +<p>”Minä seisoin heidän vieressään kun heidät hirtettiin,” sanoi vieras.</p> + +<p>”Todellako?” sanoi Peter. ”Minusta ei ole lystiä katsella sellaista. +Muutamista ei mikään ole niin lystiä kuin katsella, kuinka neekerit +potkivat, mutta minä en voi sietää sitä. Se panee voimaan pahoin. Ei se +ole pelkurimaisuutta”, vakuutti Peter nopeasti, sillä hän pelkäsi että +vieras saisi huonon käsityksen hänen rohkeudestaan. ”Jos on kysymys +ampumisesta ja taisteluista, niin kyllä minä olen mukana. Voin lyödä +vetoa, että olen tappanut yhtä monta neekeriä kuin kuka tahansa +meikäläisistä. Mutta piiskaamista ja hirttämistä en voi sietää. Se +riippuu tietysti siitä, miten on kasvatettu. Äiti ei koskaan antanut +tappaa meidän hanhiakaan. Ne kuolivat vanhuuttaan ja me käytimme vain +höyhenet ja munat. Ja hän sanoi alituiseen minulle: ’elä lyö pienempää, +elä lyö heikompaa, elä lyö ketään joka ei voi lyödä sinua yhtä kovaa +takaisin!’ Kun tuommoista alituiseen toitotetaan korviin, ei siitä pääse +ikinä maailmassa. Kerran meikäläiset olivat ampuneet neekerin. He +kertoivat, että hän istui hiljaa kuin kivipatsas, käsivarret säärien +ympäri. Muutamat meidän väestä antoivat hänelle korvapuusteja ennen +ampumista. Tuollaista en minä voi sietää. Se nostattaa pahaa elämää +tänne.” Peter painoi kädellään sydänalaansa. ”Kyllä minä ammun vaikka +kuinka monta, vallankin kun he juoksevat pakoon, mutta heitä ei pidä +sitoa kiinni.”</p> + +<p>”Minä olin siellä, kun tuo mies ammuttiin,” sanoi vieras.</p> + +<p>”Oh – te näytte olleen joka paikassa,” sanoi Peter. ”Oletteko nähnyt +Cecil Rhodesin?”</p> + +<p>”Olen nähnyt hänet?” sanoi vieras.</p> + +<p>”<i>Hän</i> se on kuolema neekereille,” sanoi Peter Halket lämmitellen +käsiään. ”Sanotaan että kun hän oli pääministerinä siirtomaassa, hän +koetti säätää semmoisen lain, joka antaisi isännille oikeuden ruoskittaa +neekeripalvelijoitaan, kun nämä tekivät jotain epämieluista. Mutta muut +englantilaiset eivät suostuneet siihen. Mutta täällä hän voi tehdä mitä +ikinä hän tahtoo. Siitä syystä niin moni tahtoisi, että häntä ei +lähetettäisi pois. He sanovat näin: jos tänne asetetaan englantilainen +hallitus, niin se antaa neekereille maata. Ja sitten se antaa heille +äänestysoikeuden ja sivistystä ja kasvatusta ja kaikenmoista sellaista. +Mutta Cecil Rhodes hän pitää ne peijakkaat kurissa! Hän sanoo <i>pitävänsä +enemmän maasta kuin neekereistä</i>. He sanovat että Cecil Rhodes jakaa +maan meille ja pakoittaa neekerit tekemään työtä meidän maallamme, +kysymättä rahtuakaan heidän tahtoaan. Ja sehän on aivan yhtä edullista +kuin orjien pito. Eikä näistä edes tarvitse pitää huolta vanhoilla +päivillä. Minä olen Rhodesin puolella. Se on helkkarin hyvä tuuma. Emme +me tule tänne työtä tekemään, sitä kyllä voi tehdä Englannissakin. Me +tulemme tänne hankkimaan rahaa, ja kuinka me sitä saamme, elleivät +neekerit tee työtä meille, tai ellemme perusta yhtiötä? Hän on kuolema +kaikille neekereille, tuo Rhodes!” sanoi Peter miettiväisenä. ”Sanotaan, +että jos tänne asetetaan brittiläinen hallitus, ja jos sitten sattuisi +lyömään neekeriä ja siitä olisi pahempia seurauksia, niin paikalla siitä +syntyisi oikeudenkäynti ja kaikenlaista harmia. Mutta Cecil se on poika, +joka ei semmoisesta välitä niin mitään, kunhan vain ei <i>häntä</i> panna +välikäteen.”</p> + +<p>Vieras katsoi kirkkaita liekkejä, jotka kohosivat korkealle tyyneessä +yöilmassa. Sitten hän äkkiä säpsähti.</p> + +<p>”Mitä nyt?” sanoi Peter. ”Kuuletteko mitään?”</p> + +<p>”Kuulen etäältä itkua,” sanoi vieras, ”ja lyöntejä. Ja kuulen miesten ja +naisten kutsuvan minua.”</p> + +<p>Peter kuunteli tarkkaan. ”En voi kuulla yhtään mitään”, sanoi hän. ”Se +on kai teidän omassa päässänne. Minä kuulen joskus ääniä päässäni.” Hän +kuunteli vielä tarkkaan. ”Ei kuulu ikinä mitään. On niin perin +hiljaista.”</p> + +<p>He istuivat ääneti hetkisen.</p> + +<p>”Peter Simon Halket,” sanoi vieras äkkiä. – Peter säpsähti, sillä hän +ei ollut sanonut toista ristimänimeään vieraalle – ”jos kävisi niin, +että te saisitte kaikki nuo halutut maanne, ja jos saisitte mustia +miehiä tekemään työtä edestänne ja hankkimaan teille suuria rikkauksia, +tai jos voisitte perustaa tuon yhtiön” – Peter säpsähti – ”ja hullut +ostaisivat osakkeita, niin että teistä tulisi koko valtakunnan rikkain +mies, ja jos te hankkisitte laajoja maita itsellenne ja rakentaisitte +komeita linnoja, niin että ruhtinaat ja tämän maailman mahtavat +ryömisivät teidän luoksenne ja puristaisivat teidän käsiänne, pyytäen +hiukan kultaa teiltä – mitä se teitä hyödyttäisi?”</p> + +<p>”Hyödyttäisi!” Peter Halket tuijotti vieraaseen. ”Se tietysti +hyödyttäisi vaikka kuinka paljon. Mikä se tekee Beitin ja Rhodesin ja +Barnaton niin suuriksi? Jos on kahdeksan miljoonaa –”</p> + +<p>”Peter Simon Halket, kellä on suurin sielu kaikista, jotka tunnette maan +päällä?” sanoi vieras. ”Kenen sielu on puhtain?”</p> + +<p>”Oh,” sanoi Peter, ”nyt ei ollutkaan kysymys sieluista vaan rahasta. +Tietysti, jos kerran sieluista puhutaan, minusta on äiti paras ihminen, +jonka ikinä olen nähnyt. Mutta mitä se häntä hyödyttää? Hänen täytyy +ikänsä seistä pesemässä kaikenlaisten hienojen pöllöpäiden +alusvaatteita. Odottakaappa, kun minä saan rahoja! Silloin ne ajat +muuttuvat, ja silloin se on toinen, joka saa –”</p> + +<p>”Peter Halket,” sanoi vieras, ”kuka on suurin, sekö joka palvelee vai +sekö jota palvellaan?”</p> + +<p>Peter katsahti vieraaseen, ja yhtäkkiä hänelle selvisi, että vieras +mahtoi olla hullu.</p> + +<p>”Oh,” sanoi hän, ”jos sillä lailla puhutaan, niin ei mikään ole mitään! +Voisitte yhtä hyvin väittää, että te itse istuessanne tuossa, vanhassa +liinaviitassanne, olette yhtä suuri kuin Rhodes tai Beit tai Barnato, +tai vaikkapa kuningas. Tietysti ihminen on yhtä hyvä, olipa hän rikas +tai köyhä, mutta hän ei ole yhtä hyvä, muitten silmissä.”</p> + +<p>”On ollut kuninkaita, jotka ovat syntyneet seimessä,” sanoi vieras.</p> + +<p>Silloin Peter huomasi, että vieras laski leikkiä, ja hän nauroi. ”Siitä +kai on hyvin pitkä aika. Nyt ne eivät ainakaan synny seimessä,” sanoi +hän. ”Vaikkapa itse kaikkivaltias Jumala tulisi tähän maahan, niin +ihmiset eivät paljoa hänestä välittäisi, ellei hän omistaisi ainakin +puolen miljoonan edestä osakkeita.”</p> + +<p>Peter korjasi valkeata. Äkkiä hän tunsi vieraan katseen.</p> + +<p>”Kuka antoi teille maanne?” kysyi vieras.</p> + +<p>”Minulle! Tietysti Chartered Company,” sanoi Peter.</p> + +<p>Vieras katsoi taas tuleen. ”Ja kuka antoi maan heille?” kysyi hän +tyyneesti.</p> + +<p>”Englanti, tietysti. Englanti antoi Chartered Companylle maan tuolle +puolen Zambesia, jotta yhtiö saisi tehdä sillä mitä ikinä se tahtoi ja +hankkia siitä niin paljon rahaa kuin se suinkin saattoi, ja Englanti +olisi sillä apuna.”</p> + +<p>”Kuka antoi maan Englannin miehille ja naisille?” kysyi vieras +tyyneesti.</p> + +<p>”Mitä hittoja! He sanoivat tietysti että se oli heidän, ja silloin se +oli heidän,” sanoi Peter.</p> + +<p>”Entäs sen maan asukkaat, onko Englanti antanut teille ihmiset myöskin?”</p> + +<p>Peter katsoi hiukan epäröiden vieraaseen. ”Tietysti se on antanut meille +myöskin asukkaat. Mitä me tekisimme maalla ilman asukkaita?”</p> + +<p>”Ja kuka antoi Englannille nuo asukkaat, elävän lihan ja veren, että +Englanti ne antaisi pois toisten käsiin?” kysyi vieras nousten +seisaalleen.</p> + +<p>Peter katsoi häneen melkein peloissaan. ”Ah – mitä Englanti tekisi +kurjilla neekerijoukoilla, ellei se antaisi niitä meille? Mitä ne ovat +muuta kuin maailmanlopun kapinoitsijoita, koko neekerit?” sanoi Peter. + +”Mikä on kapinoitsija?” kysyi vieras.</p> + +<p>”Voi taivas!” sanoi Peter. ”Kylläpä mahdatte olla vieras tämän maailman +menolle, ellette tiedä, mikä kapinoitsija on! Kapinoitsija on semmoinen +ihminen, joka taistelee kuningastaan ja maatansa vastaan. Nuo helvetin +neekerit ovat kapinoitsijoita siksi että ne taistelevat meitä vastaan. +He eivät tahdo antautua Chartered Companylle. Mutta heidän täytyy. Kyllä +me heille opetamme,” sanoi Peter Halket puristaen nyrkkiään ja istautuen +varmasti Etelä-Afrikan maalle, josta hän ei kaksi vuotta takaperin ikinä +ollut kuullutkaan, ja jota hän kahdeksantoista kuukautta sitten ei ollut +nähnyt, aivan kuin se olisi ollut hänen isäinsä maa, jossa hän ensiksi +näki päivän valon.</p> + +<p>Vieras katsoi tuleen ja sanoi sitten mietteissään: ”Olen nähnyt maan +kaukana täältä. Siinä maassa on kahden laatuisia ihmisiä, jotka asuvat +vieretysten. Noin tuhat vuotta sitten toinen kansa voitti toisen ja +siitä lähtien ne ovat asuneet yhdessä. Nyt tahtoo toinen kansa ajaa pois +voittajansa. Ovatko he myöskin kapinallisia?”</p> + +<p>”Hm,” sanoi Peter tyytyväisenä, kun vieras vetosi häneen, ”se riippuu +vallan kokonaan siitä, keitä ne ovat. Ymmärrättehän.”</p> + +<p>”Toista kansaa sanotaan turkkilaisiksi, toista armenialaisiksi,” sanoi +vieras.</p> + +<p>”Jaa,” sanoi Peter, ”armenialaiset eivät ole kapinallisia. He ovat +meidän puolellamme! Sanomalehdet ovat vallan täynnä noita asioita,” +lisäsi Peter ylpeänä, kun sai näyttää tietojaan. ”Ne peijakkaan +turkkilaiset! Mikä oikeus heillä oli voittaa armenialaiset? Kuka antoi +heille heidän maansa? Tekisi mieleni mennä itse heitä ampumaan!”</p> + +<p>”<i>Miksi armenialaiset eivät ole kapinallisia?</i>” kysyi vieras lempeästi.</p> + +<p>”Oh, te kysytte niin kummallisia kysymyksiä,” sanoi Peter. ”Elleivät he +pidä turkkilaisista, miksi heidän pitäisi sietää heitä? Jos ranskalaiset +nyt tulisivat ja voittaisivat meidät ja me käyttäisimme ensimäistä +tilaisuutta ajaaksemme heidät tiehensä, ette kai sanoisi <i>meitä</i> +kapinallisiksi! Miksi armenialaiset eivät saisi ajaa pois noita +kirotuita turkkilaisia? Paitsi sitä,” lisäsi Peter kumartuen eteenpäin +ja puhuen aivan kuin semmoinen henkilö, joka on aikeessa sanoa tärkeän +salaisuuden, ”ymmärrättehän, että ellemme me auta armenialaisia, tulevat +venäläiset apuun, ja meidän täytyy” – Peter näytti tavattoman viisaalta +– ”meidän täytyy estää se. He ottaisivat maan, ja se on aivan tiellä +Indiaan. Ja sitä me emme voi sallia. Arvaan että te ette tiedä paljon +politiikasta siellä Palestinassa?” sanoi Peter, katsoen ystävällisesti +ja suojelevasti vieraaseen.</p> + +<p>”Jos nämät ihmiset”, sanoi vieras, ”tahtovat ennemmin olla vapaina tai +brittiläisen vallan alla kuin Chartered Companyn alamaisina, miksi he +vastustaessaan Chartered Companya ovat enemmän kapinallisia kuin +armenialaiset vastustaessaan turkkilaisia? Onko Chartered Company +Jumala, että jokaisen polven tulee notkistua sen edessä ja jokaisen pään +kumartua? Alistuisitteko te Englannin valkoiset miehet päiväksikään sen +komennon alle?”</p> + +<p>”Ah,” sanoi Peter, ”tietysti emme, mutta me olemme valkoihoisia ja +samoin ovat armenialaisetkin – melkein –”. Hän katsahti vieraan +tummiin kasvoihin ja lisäsi nopeasti: ”Tietysti se ei riipu väristä, +senhän ymmärrätte. Minä pidän tummista kasvoista, äidillä on ruskeat +silmät – mutta armenialaiset ne ovat pitkätukkaisia aivan niinkuin +mekin.”</p> + +<p>”Vai niin, se riippuu siis tukasta,” sanoi vieras lempeästi.</p> + +<p>”E–ei,” sanoi Peter, ”eihän se nyt tietysti riipu aivan siitäkään. +Mutta se on kumminkin vallan eri asia se, että armenialaiset tahtovat +vapautua turkkilaisista, kuin se, että nämä peijakkaan neekerit tahtovat +vapautua Chartered Companysta. Paitsi sitä armenialaiset ovat +kristityitä niinkuin mekin!”</p> + +<p>”Oletteko <i>te</i> kristityitä?” Omituinen väre kävi vieraan kasvojen yli. +Hän nousi seisaalleen.</p> + +<p>”Tietysti olemme,” sanoi Peter. ”Me olemme kaikki kristityitä, me +englantilaiset. Ehkä te ette pidä kristityistä? Tiedän että muutamat +juutalaiset eivät pidä kristityistä,” sanoi Peter, katsoen +tyynnyttävästi vieraaseen.</p> + +<p>”Minä en rakasta enkä vihaa ketään ihmistä hänen nimensä tähden,” sanoi +vieras. ”Nimi ei merkitse mitään.”</p> + +<p>Vieras istautui taas tulen ääreen ja pani kätensä ristiin.</p> + +<p>”Onko Chartered Company myöskin kristitty?” kysyi hän.</p> + +<p>”Tietysti, tietysti,” sanoi Peter.</p> + +<p>”Mikä on kristitty?” kysyi vieras.</p> + +<p>”Hm – niin – te kysytte todellakin niin kummallisia kysymyksiä. +Kristitty on sellainen ihminen, joka uskoo taivaaseen ja helvettiin ja +Jumalaan ja Raamattuun ja Jesukseen Kristukseen, että Kristus vapahtaa +hänet menemästä helvettiin; ja jos hän uskoo, hän vapahdetaan, hän +varmasti vapahdetaan.”</p> + +<p>”Mutta täällä, tässä maailmassa, kuka täällä on kristitty?”</p> + +<p>”Hm,” sanoi Peter, ”minä olen kristitty – me olemme kaikki +kristityitä.”</p> + +<p>Vieras katsoi tuleen, ja Peter tahtoi mielellään vaihtaa +keskusteluainetta. ”Se on vallan omituista kuinka te olette äitini +näköinen – tarkoitan käytöstänne. Hän sanoi aina minulle: ’Elä välitä +rahansaaliista, Peter. Liian suuri rikkaus on yhtä paha kuin liian suuri +köyhyys’. Te muistutatte niin paljon häntä.”</p> + +<p>Vähän ajan perästä Peter sanoi, kumartuen hiukan vieraaseen päin: ”Mistä +syystä tulitte tähän maahan, ellette tahdo ansaita rahaa? Ei kukaan tule +tänne muusta syystä. Oletteko portugalilaisten puolella?”</p> + +<p>”En ole enemmän toisen kansan puolella kuin toisenkaan,” sanoi vieras. +”Ranskalainen ei ole minusta parempi kuin englantilainen, eikä +englantilainen parempi kuin kafferilainen tai kiinalainen. Olen +kuullut,” lisäsi vieras, ”mustan lapsen itkevän, kun se ryömi äitinsä +ruumiilla hakien rintaa, kun äiti makasi kuolleena tien vieressä. Olen +myöskin kuullut rikkaan miehen lapsen valittavan palatsissa. Minä kuulen +kaikki itkut.”</p> + +<p>Peter katsoi häneen tarkasti. ”Kuka te oikeastaan olette?” sanoi hän, ja +kumartuen lähemmäksi vierasta hän lisäsi: ”Mitä te täällä teette?”</p> + +<p>”Minä kuulun?” sanoi vieras, ”maailman voimakkaimpaan yhtiöön.”</p> + +<p>”Oh,” sanoi Peter, istuen suorana, ja kasvoihin tuli ihmettelyn ilme. +”Vai niin, vai niin. Onko se timantti-, vai kulta-, vai maayhtiö?”</p> + +<p>”Se on kaiken maailman laajin yhtiö,” sanoi vieras, ”ja se kasvaa +kasvamistaan. Siihen kuuluu kaiken rotuista väkeä kaikista maista. Siinä +on eskimolaisia, kiinalaisia, turkkilaisia, englantilaisia, kaikkia. +Siinä on kaiken uskoista väkeä, buddhalaisia, mahomettilaisia, +konfusiolaisia, vapaa-ajattelijoita, ateisteja, kristittyjä, +juutalaisia. Se on meille sama, miksi ihmistä sanotaan, kun hän vain +kuuluu meihin.”</p> + +<p>Peter sanoi: ”Mahtaa olla vaikeata teidän ymmärtää toisianne, jos teitä +on niin monta laatua?” + +Vieras vastasi: ”On merkki, josta me kaikki tunnemme toisemme ja josta +koko maailma meidät tuntee<a href="#a1">[1]</a>.”</p> + +<p>Ja Peter sanoi: ”Mikä merkki se on?”</p> + +<p>Mutta vieras oli vaiti.</p> + +<p>”Ahaa, jonkunmoinen vapaamuurari yhdistys!” sanoi Peter, nojautuen +kyynäsvarteensa ja katsoen vieraaseen lakkinsa alta. ”Onko täällä paljon +teikäläisiä tässä maassa?”</p> + +<p>”On,” sanoi vieras. Sitten hän ojensi kättään pimeään. ”Tuolla eräässä +luolassa oli kaksi naista. Kun räjähdytitte luolan, jäivät he +vahingoittumatta kivilohkareen taakse. Kun te veitte pois kaikki jyvät +ja poltitte ne, mitä ette jaksaneet kantaa, oli siellä vakallinen, jota +ette huomanneet. Naiset jäivät sinne, sillä toinen oli kahdeksankymmentä +vuotta ja toisen piti kohta synnyttää, ja he eivät uskaltaneet lähteä +seuraamaan heimonsa jäännöksiä, sillä te olitte heidän kentillään. Joka +päivä vanha vaimo jakoi jyviä vakasta ja he keittivät ne yöllä +rotkossaan, josta te ette voineet huomata savua. Ja joka päivä vanha +vaimo antoi nuorelle kaksi kourallista ja otti itselleen yhden +kourallisen sanoen: ’Lapsen tähden sinun kohdussasi’. Ja kun lapsi oli +syntynyt ja nuori vaimo parantunut, otti vanha vaimo vaatteen ja kaasi +siihen kaikki jyvät vakasta. Ja hän pani jyvät nuoren vaimon pään päälle +ja lapsen hänen selkäänsä sanoen: ’Mene pitkin virran rantaa, kunnes +tulet pohjoiseen siihen maahan, jonne heimomme läksi. Jonakin päivänä +voit sitten lähettää minua noutamaan’. Ja nuori vaimo kysyi: ’Onko +sinulla kyllin jyviä vakassa, kunnes tullaan sinua noutamaan?’ Vanha +vaimo vastasi: ’Minulla on kyllin.’ Ja hän istui luolan murretulle +ovelle ja katseli kuinka nuori vaimo astui alas kukkulata ja ylös virran +äyrästä sekä katosi pensaikon taakse. Vanha vaimo katseli tasankoa ja +näki sen paikan, jossa neekerikylä oli ollut ja jossa hän oli nuorena +tyttönä istuttanut maissia –”</p> + +<p>”Minä kohtasin naisen, jolla oli jyviä päänsä päällä ja lapsi selässä!” +sanoi Peter hiljaa.</p> + +<p>”Ja tänä iltana minä taas näin hänen istuvan luolansa ovella. Kun +aurinko oli laskenut, rupesi hän värisemään vilusta. Hän ryömi sisään ja +laskeutui vakan viereen. Tänä yönä puoli neljä hän kuolee. Minä olen +tuntenut hänet siitä asti, kun hän oli pieni lapsi ja leikki majojen +ympärillä, sillä aikaa kun hänen äitinsä työskenteli maissipellolla. Hän +kuului meidän yhtiöömme.”</p> + +<p>”Todellako!” sanoi Peter.</p> + +<p>”On meillä muitakin jäseniä täällä,” sanoi vieras. ”Tuolla asui eräs +kullankaivaja,” – hän osoitti pohjoiseen –. ”Hän noitui ja kirosi +ihmisten kuullen mutta hänellä oli monta palvelijaa, jotka tiesivät että +hän oli heidän ystävänsä, kun hätä tuli. Kun he olivat sairaita, hoiti +hän heitä omin käsin, kun heillä oli huolia, menivät he hänen luokseen +apua hakemaan. Tämän sodan alkaessa kaikki mustien miesten sydämet +olivat katkerina, sillä muutamat valkoiset miehet olivat valehdelleet +heille, ja heidän lähettiläänsä oli tapettu, kun he aikoivat pyytää +Englantia ottamaan heitä suojaansa. Siihen aikaan muutamat niistä +miehistä, jotka taistelivat valkoisia miehiä vastaan, tulivat +kullankaivajan asunnolle. Kullankaivaja ampui heihin kolosta, jonka hän +oli puhkaissut oveensa, mutta he ampuivat häneen takaisin vanhalla +elefanttipyssyllä, ja kuula särki hänen kylkensä, ja hän vaipui +lattialle – sillä usein saa syytön kärsiä syyllisen edestä ja armelias +mies kaatuu, mutta sortaja menestyy. Silloin hänen musta palvelijansa, +joka oli hänen luonaan, otti hänet nopeasti syliinsä ja kantoi hänet +asunnon taakse ja sieltä alas virran uomaan, jonne kukaan ihminen ei +voinut heidän jälkiään seurata. Siellä palvelija piilotti isäntänsä +äyräässä olevaan koloon. Ja kun miehet tulivat asuntoon, eivät he +voineet löytää valkoista miestä, eikä näkynyt jälkiä hänen askeleistaan. +Mutta illalla kun musta palvelija palasi asunnolle hankkiakseen ruokaa +ja lääkkeitä isännälleen, ottivat miehet hänet kiinni ja sanoivat: ’Voi +sinua heimosi pettäjä, valkoisen miehen koira, joka puollat niitä, jotka +ottavat meiltä maamme ja vaimomme ja tyttäremme aivan silmäimme edessä! +Sano heti minne olet hänet piilottanut?” Ja kun hän ei tahtonut vastata +heille, tappoivat he hänet asunnon oven eteen. Kun sitten ilta tuli, +ryömi valkoinen mies käsillään ja polvillaan ja saapui asuntoonsa +hakemaan ruokaa. Kaikki muut miehet olivat menneet, mutta hänen +palvelijansa makasi kuolleena oven edessä, ja valkoinen mies arvasi +kuinka kaikki oli tapahtunut. Hän ei jaksanut ryömiä edemmäksi, vaan +laskeutui alas oven eteen, ja sinä yönä valkoinen mies ja musta mies +makasivat vieretysten, kuolleina. Nuo molemmat olivat minun ystäviäni.”</p> + +<p>”Se oli helkkarin reipas neekeri,” sanoi Peter, ”olen kuullut ennenkin +samanlaisia juttuja heistä. Kerran eräs tyttö tapettiin, kun hän ei +tahtonut ilmaista emäntänsä olopaikkaa. Mutta,” lisäsi Peter +epäilevästi, ”kaikki teidän yhtiönne jäsenet näyttävät olevan neekereitä +tai joutuvan surmatuiksi.”</p> + +<p>”Ne kuuluvat kaikkiin kansakuntiin,” sanoi vieras. ”Eräässä kaupungissa +vanhassa siirtomaassa on yksi meidän väkeämme, vähäpätöinen +ulkomuodoltaan ja ääneltään. Tapahtui eräänä sunnuntaina, kun paljon +väkeä oli kokoontunut hänen ympärilleen, että hän nousi heille +saarnaamaan. Ja kun aika tuli, että hänen piti alkamaan, sanoi hän: ’Sen +sijaan että puhuisin teille, tahdon lukea teille kertomuksen.’ Ja hän +avasi vanhan kirjan, yli kahdentuhannen vuoden vanhan ja luki: ’Sitte +tapahtui, että Nabothilla Jesreeliittiläisellä oli viinamäki +Jesreelissä, läsnä Ahabin, Samarian kuninkaan huonetta.</p> + +<p>Ja Ahab puhui Nabothille ja sanoi: anna minulle viinamäkesi kaalimaaksi, +että se on niin läsnä minun huonettani, ja minä annan sen edestä +paremman viinamäen; eli jos sinun niin kelpaa, niin minä annan sinulle +hopiata niin paljon kuin se maksaa.</p> + +<p>Mutta Naboth sanoi Ahabille: Herra varjelkoon minua antamasta sinulle +isäini perintöä!</p> + +<p>Niin Ahab tuli kotiansa pahalla mielellä ja vihoissansa sen sanan +tähden, kuin Naboth Jesreelitiläinen hänelle puhunut oli, sanoen: en +minä anna sinulle isäini perintöä.’</p> + +<p>Mies luki koko kertomuksen, kunnes se oli loppunut. Sitten hän sulki +kirjan ja sanoi: ’Nabothilla on viinamäki tässä maassa, ja siinä on +paljon kultaa. Ja Ahab himoitsi sitä omakseen, saadakseen sen rikkaudet.</p> + +<p>Ja hän laski vanhan kirjan syrjään ja otti toisen kirjan, joka oli +kirjoitettu äsken. Ja miehet ja naiset kuiskailivat toisilleen kirkossa: +’Eikö tuo ole sinikirja-selonteko, jonka Cape siirtomaan parlamentin +asettama komitea laati Jamesonin rosvoretkestä?’</p> + +<p>Ja mies sanoi: ’Ystäväni, ensimäinen kertomus, jonka teille luin, on +vanhimpia kertomuksia maailmassa, se, jonka nyt aijon lukea, on +uusimpia. Totuus ei ole enemmän totta siksi, että se on kolmentuhannen +vuoden vanhaa, eikä vähemmän totta siksi, että se on eilispäiväistä. +Kaikki kirjat, jotka valaisevat totuutta, ovat Jumalan kirjoja. Siksi +luen näiltä lehdiltä edessäni. Voiko meillä olla hyötyä Ahabin, Samarian +kuninkaan kertomuksesta, ellemme tunne kertomusta nykyajan Ahabeista, ja +jos sallimme nykyajan Nabothien joutuvan kivitetyiksi, meidän +istuessamme rauhallisina?’ Ja hän luki heille osia tuosta kirjasta. Ja +muutamat rikkaat miehet ja naiset nousivat ylös ja menivät ulos hänen +vielä puhuessaan, ja hänen vaimonsa meni myöskin ulos.</p> + +<p>Ja kun jumalanpalvelus oli lopussa ja mies palasi kotiinsa, tuli vaimo +itkien hänen luokseen ja sanoi: ’Näitkö sinä, kuinka moni rikkaimmista +ja mahtavimmista henkilöistä meni ulos kirkosta tänä aamuna? Miksi sinä +saarnasit semmoisen saarnan juuri nyt, kun meidän pitäisi saada +lisärakennus taloomme, ja kun sinä arvelit että he nostaisivat +palkkaasi. Sinulla ei ole ainoatakaan boeria seurakunnassasi! Miksi +sinun piti sanoa että Chartered Companyn rosvoretki Johannesburgiin oli +väärä?’</p> + +<p>Hän sanoi: ’Vaimoni, jos minä uskon että muutamat miehet, jotka me +olemme ylentäneet ylhäälle ja joille me olemme antaneet valtaa, ovat +menetelleet raukkamaisen kurjasti, enkö minä lausuisi julki sitä?’</p> + +<p>Ja vaimo sanoi: ’Muistatko että aivan äskettäin, kun Rhodes olisi vaikka +nuollut boerien jalkoja, haihduttaakseen heistä kaikki epäluulot, sillä +aikaa kun hän puuhaili tuota toista asiata, sinä ahdistit molempia, sekä +Rhodesia että Afrikanderien Liittoa<a href="#a2">[2]</a>, siksi että he koettivat saada +säädetyksi lain, joka sallisi neekereitä piiskattavan, ja silloin me +menetimme viisikymmentä puntaa, jotka muutoin olisimme saaneet +kirkollemme?’ Ja mies vastasi: ’Vaimoni, eikö Jumalata voi palvella yhtä +hyvin taivaan kannen alla, jonka Hän itse on luonut, kuin palatsissa? +Pitääkö ihmisen vaieta nähdessään sortoa, voidakseen siten ansaita rahaa +Jumalalle? Jos minä puolustin mustaa miestä, ollessani vakuutettu siitä, +että hän oli saanut kärsiä vääryyttä, enkö myöskin puolustaisi valkoista +miestä, omaa heimolaistani? Pitääkö meidän puhua, kun toiselle ihmiselle +tehdään vääryyttä, mutta vaieta, kun sitä tehdään toiselle?’</p> + +<p>Ja vaimo sanoi: ’Mutta onhan sinulla perheesi ja oma itsesi, joita sinun +pitää ajatella! Miksi sinä aina vastustat niitä ihmisiä, jotka voisivat +tehdä jotain meidän hyväksemme? Sinua rakastavat ainoastaan köyhät. Jos +sinun välttämättömästi täytyy moittia ketään, niin miks’et moiti +juutalaisia siitä että he tappoivat Kristuksen, tai Herodesta, tai +Pontius Pilatusta? Miksi et jätä rauhaan niitä, joilla on valta tänä +päivänä, ja jotka voivat rahoillaan musertaa sinut?’</p> + +<p>Ja mies vastasi: ’Oi, vaimoni, nuo juutalaiset ja Herodes ja Pontius +Pilatus ovat aikoja sitten kuolleet. Auttaisiko se heitä, jos minä nyt +saarnaisin heistä? Pelastaisiko se yhden ainoankaan sielun heidän +kouristaan? Menneisyys on kuollutta, se elää meidän tiedossamme +ainoastaan siksi, että me siitä oppisimme. Nykyisyydessä, ainoastaan +nykyisyydessä meidän tulee tehdä työtä ja tulevaisuus on meidän luotava. +Onko kaikki Johannesburgin kulta tai kaikki Kimberleyn timantit sen +arvoiset, että yksi ainoa kristitty ihminen – tai sanokaamme yksi ainoa +pakana veli – niitten tähden saisi saada surmansa lähimmäisensä käden +iskusta?’</p> + +<p>Ja vaimo vastasi: ’Tuo kaikki on hyvin kaunista. Jos sinä todellakin +olisit kaunopuheinen saarnaaja ja voisit kerätä satoja ympärillesi, ja +aikaa myöten voisit muodostaa voimakkaan puolueen, jonka johtajana sinä +olisit, en välittäisi vaikka puhuisitkin noin. Mutta ajattele +vähäpätöistä ulkomuotoasi ja heikkoa ääntäsi – kuka sinua seuraisi? +Sinä jäät aivan yksin. Siinä on koko hyöty sinun puuhistasi.’</p> + +<p>Ja mies sanoi: ’Oi, vaimoni, enkö ole odottanut ja etsinyt ja toivonut +että ne, jotka ovat jalommat ja voimakkaammat kuin minä kaikkialla tässä +maassa, kohottaisivat äänensä ja puhuisivat – ja kaikkialla on kuolon +hiljaisuus? Siellä, täällä joku on uskaltanut puhua ääneen, mutta toiset +kuiskailevat kätensä takana. Toinen sanoo: ’Pojallani on virka; hän +menettäisi sen, jos puhuisin ääneen’. Ja toinen sanoo: ’Minulle on +luvattu maata’. Ja vielä toinen sanoo: ’Nuo miehet kuuluvat +seurapiiriini ja minä menettäisin yhteiskunnallisen asemani, jos +korottaisin ääneni puhumaan.’ Oi, vaimoni, meidän maamme, meidän kaunis +maamme, jonka me toivoimme olevan vapaan ja voimakkaan maailman +valtakuntien seassa, on kullanhimon mädättämä ja turmelema! Me, jotka +toivoimme ensimäisinä puoltavamme oikeutta ja vapautta +anglosaksilaisessa veljeskunnassa, emme enää ole kelvollisia seisomaan +viimeistenkään rivissä. Enkö minä ymmärtäisi liiankin katkerasti, kuinka +heikko ääneni on, ja että se, minkä voin aikaansaada, on yhtä kuin ei +mitään. Mutta pitäisikö minun siksi vaieta? Pitääkö kiiltomadon +kieltäytyä tuikkimasta, siksi että se ei ole tähti taivaankannella? +Pitääkö päretikun kieltäytyä palamasta ja lämmittämästä yhden ainoan +ihmisen kättä, siksi että se ei ole tulitorni, joka loistaa yli maiden +ja mantereiden. Ääni takanani kuiskaa minulle alituiseen: <i>Miksi murrat +pääsi kiveen? Jätä tuo työ suuremmille ja kykenevämmille miehille +kansassamme, heille, jotka tekevät sen paremmin kuin sinä! Miksi murrat +sydämesi, kun elämä voisi olla niin suloinen?</i> Mutta, oi vaimoni, +väkevät ovat vaiti! Enkö minä puhuisi, vaikka tiedänkin että voimani +ovat mitättömät?’</p> + +<p>Hän nojasi päänsä käsiinsä.</p> + +<p>Vaimo sanoi: ’En ymmärrä sinua. Kun joskus tulen kotiin ja kerron +sinulle että se mies juo taikka että sillä vaimolla on pahat päivät, +vastaat aina minulle: ’Vaimo, mitä se meitä liikuttaa, jos kerran asiat +ovat niin, että emme voi niitä auttaa?’ Viaton puhelukin loukkaa sinua, +ja sinä menet sellaisten henkilöiden luo ystävänä, joiden kynnyksen yli +minä en ikinä astuisi. Mutta kun maamme rikkaimmat ja mahtavimmat +miehet, jotka voisivat musertaa sinut kullallaan, niinkuin poika +musertaa kärpäsen peukalonsa ja etusormensa välissä, tekevät jotain +erityistä, asetut heti heitä vastaan.’</p> + +<p>Mies sanoi: ’Vaimoni, mitä minulla on tekemistä yksityisen ihmisen +syntien kanssa, ellen minä ole häntä syntiin johdattanut? Olenko minä +syyllinen? Minulla on kyllin työtä pitäessäni huolta omista synneistäni. +Se synti, jonka ihminen tekee itseään kohtaan, on yksinomaa hänen +syntinsä eikä minun, se synti, jonka ihminen tekee itseään ja +tovereitaan kohtaan, on hänen ja heidän syntinsä, eikä minun, mutta ne +synnit, joita ihminen tekee silloin, kun hänen kansansa kädet ovat +korottaneet hänet korkealle, ja kun hänen kansansa on varustanut hänet +miekalla, jonka isku on koko kansan isku – ne synnit ovat hänen sekä +heidän. Ei koko kansassa ole ainoatakaan olentoa niin vähäpätöistä, että +hän uskaltaisi sanoa: ’Minä en ole missään edesvastauksessa tuon miehen +töistä.’ Me varustimme hänet aseilla, me nostimme hänet, me annoimme +hänelle valtaa, ja se paha, jonka hän tekee, on enemmän meidän kuin +hänen syynsä. Jos tuon miehen tarkoitus Etelä-Afrikassa täyttyisi ja se +päivä koittaisi, jolloin valkoinen mies hyökkäisi valkoista miestä +vastaan Zambezistä mereen saakka ja jokaisen sydän kiehuisi kiukkua +toveriaan kohtaan ja veri kostuttaisi maata kuin sade – uskaltaisinko +minä silloin rukoilla, minä, joka nyt en uskalla puhua? Elä usko, että +toivon kostoa noille miehille. Ottakoot kernaasti kaikki ne miljoonat, +jotka he ovat tästä maasta imeneet, ja menkööt isänmaahansa ja eläkööt +siellä rikkaudessa, ylellisyydessä ja ilossa. Mutta jättäkööt tämän +maan, jonka he ovat murtaneet ja hävittäneet! Pitäkööt täältä +riistämänsä rahat, me voimme sen köyhyyden kestää. Mutta he eivät saa +murtaa meidän vapauttamme. Pitääkö minun joka sunnuntai rukoilla +Jumalata siunaamaan tätä maata ja liittämään sen lasten sydämet +rakkaudessa toisiinsa – ja kumminkin, kun näen että kansaa petetään ja +että kullanhimo iskee kädellään kansaa vasten kasvoja, kun näen vapauden +pakenevan luotamme ja kokonaan joutuvan kultaisen hirviön kynsiin, niin +että meitä seuraava sukupolvi syntyy ilman vapautta raatamaan sellaisten +miesten hyväksi, jotka ovat riistäneet itselleen kaikki – kun näen tuon +kaiken, pitääkö minun silloin pysyä ääneti? Boerit ja englantilaiset, +jotka ovat olleet tässä maassa, eivät aina ole rakastaneet laupeutta +eivätkä ole harrastaneet oikeutta, mutta yhden ainoan tätä maata imevän +monopolistin pikku sormi tuottaa enemmän turmiota kansamme lapsille kuin +kaikki entisten hollantilaisten ja englantilaisten tuhotyöt yhteensä.’</p> + +<p>Ja vaimo sanoi: ’Olen kuullut sanottavan, että meidän tulee uhrautua +niiden ihmisten edestä, jotka elävät maailmassa samaan aikaan kuin +mekin, mutta en koskaan ennen ole kuullut, että meidän tulee uhrautua +sellaisten ihmisten edestä, jotka eivät vielä ole syntyneet. Mitä he +liikuttavat sinua? Sinä olet multana haudassasi ennenkuin tuo aika +tulee. Jos uskot Jumalaan,’ lisäsi vaimo, ’niin miksi et jätä Hänen +tehtäväkseen kaiken tämän pahan johtamisen hyväksi? Tarvitseeko Hän +<i>sinua</i> martyyrikseen? Tai meneekö maailma nurin ilman <i>sinun</i> apuasi?’</p> + +<p>Mies sanoi: ’Vaimo, jos oikea käteni on tulessa, enkö koettaisi sitä +vetää pois? Pitääkö minun sanoa: ’Jumala muuttakoon tämän pahan +hyväksi’, ja antaa käteni palaa? Tuota tuntematonta, joka on edessämme, +me tunnemme ainoastaan, mikäli se ilmoittautuu meille omassa +sydämessämme. Se ei vaikuta ihmislapsiin muulla lailla kuin itse ihmisen +kautta. Ja enkö minä tuntisi minkään siteen sitovan minua tuleviin +sukupolviin, ja enkö toivoisi mitään hyvää ja kaunista heille, minä, +joka olen mikä olen ja nautin mitä nautin, siksi että lukemattomina +vuosisatoina menneisyydessä ihmiset ovat eläneet ja laskematta vaivojaan +tehneet työtä, ei ainoastaan itseään varten? Olisiko tuo suuri +muistopatsas, tuo suuri runo, tuo suuri parannus tullut tehdyksi, jos +ihmiset olisivat laskeneet vaivojaan ja eläneet ainoastaan omaa itseään +varten? Ei kenenkään ihmisen elämä ole häntä itseään varten, eikä +kenenkään ihmisen kuolema ole häntä itseään varten. Sinä et voi kieltää +minua rakastamasta niitä, jotka tulevat minun jälkeeni. Vieno ääni +sisässäni, en tiedä mikä se on, sanoo alituiseen; ’Elä heidän tähtensä +kuin omien lastesi tähden.’ Kun oman elämäni pienessä piirissä kaikki on +synkkää ja minä olen epätoivossa, syttyy toivo uudestaan, kun muistan, +että kerran on tällä samalla paikalla, jossa minä nyt elän, jotain +jalompaa, jotain kauniimpaa.’</p> + +<p>Ja vaimo sanoi: ’Sinä tahdoit yllyttää kaikkia meitä vastaan! Toiset +naiset eivät enää tule minua tervehtimään ja kirkkoomme tulee yhä +enemmän ja enemmän köyhää väkeä. Raha pysyy rahan luona. Jos +seurakuntasi olisi hollantilainen, olen varma että aina saarnaisit +heille, että heidän tulee rakastaa englantilaisia ja olla ystävällisiä +neekereille. Jos se olisi kafferilainen, vaatisit heitä aina auttamaan +valkoisia. Sinä olet aina niitten puolella, jotka eivät voi tehdä mitään +meidän hyväksemme! Tiedäthän että meille tarjottiin – –’</p> + +<p>Mies sanoi: ’Oi, vaimoni, mitä ovat boerit, venäläiset ja turkkilaiset +minulle! Olenko minä vastuunalainen heidän töistään? Oman kansani teot, +tuon kansan, jota rakastan kuin omaa sieluani, sen teot minua +liikuttavat. Minä tahtoisin, että joka paikassa maan päällä, jossa +meidän lippumme liehuu, kaikki heikot ja sorretut kansat kerääntyisivät +sen alle, sanoen: ’Tämän lipun suojassa vallitsee vapaus ja oikeus, joka +ei tee eroa rodun ja värin välillä.’ Minä tahtoisin että meidän +lipussamme loistaisi suurilla kirjaimilla <i>Oikeus ja Laupeus</i>, ja että +jokaisessa uudessa maassa, jota jalkamme koskettavat, kaikki kansalaiset +aina näkisivät tuon lipun liehuvan ja sen alla lukisivat tuon suuren +käskyn: »<i>Voita tällä merkillä</i>». Ja minä tahtoisin että rosvolippu, +jota muutamat nyt heiluttavat tuon suuren lipun paikalla, revittäisi +alas ja poistettaisi näkyvistä ikipäiviksi! Pitääkö minun hyväksyä +muutamien teot siksi vain, että he sattuvat kuulumaan omaan heimooni, +vaikka moittisin samoja tekoja bushmanneissa ja hottentoteissa? +Soveltuuko se miehille, jotka kuuluvat maailman mahtavimpaan kansaan, +että he ryömivät hiljaa vatsallaan, hyökätäkseen pahaa aavistamattoman +naapurin kimppuun, kun kafferilainenkin pitää velvollisuutenaan +edeltäkäsin ilmoittaa sodasta, sanoen: ’Olkaa valmiina, sinä päivänä +minä tulen taistelemaan teitä vastaan’. Onko Englannin valta niin +murtunut ja meidän rotumme niin heikontunut ettemme enää uskalla +julistaa sotaa, vaan meidän täytyy hiipiä hiljaa pimeässä surmaamaan, +aivan kuin masennettu kansa, jolla ei ole muuta neuvoa? Nuo ovat +englantilaisia, mutta he eivät ole englantilaisia <i>miehiä</i>. Kun meidän +heimomme miehet menevät taisteluun, liehuu heidän lippunsa korkealla ja +rumpujen ääni kaikuu kauvas. Siksi että itse olen englantilainen, nuo +seikat murtavat minut. Parempi olisi ollut, jos kymmenentuhatta meistä +olisi jäänyt lyötyinä ja voitettuina tappelukentälle taistelussa suuren +asian hyväksi ja omat poikani heidän seassaan, kuin että nuo kaksitoista +poikaraukkaa kaatuivat Doornkopin luona taistellessaan hankkiakseen +lisää kultaa sellaisille henkilöille, joitten taskut jo ovat pullollaan +rahaa.’</p> + +<p>Ja vaimo sanoi: ’Mitä se merkitsee, mitä <i>sinä</i> tunnet ja ajattelet! +<i>Sinä</i> et koskaan voi tehdä mitään!’</p> + +<p>Ja mies sanoi: ’Oi vaimoni, tue minua, elä murra minua! Minulla ei ole +tässä asiassa muuta kuin yksi tie, johon valo paistaa.’</p> + +<p>Vaimo sanoi: ’Sinä olet hyvin epäystävällinen, etkä ollenkaan välitä +mitä ihmiset meistä sanovat!’ – Ja vaimo itki katkerasti ja poistui +huoneesta. Mutta heti kun hän oli sulkenut oven, kuivasi hän kyyneleensä +ja sanoi itsekseen: ’Nyt hän ei enää ikimaailmassa uskalla saarnata +sellaista saarnaa. Hän ei uskalla vastustaa minua, kun sanon jyrkästi +tahtoni.’</p> + +<p>Ja mies ei puhunut sanaakaan kellekään, vaan meni yksin kedolle. Koko +iltapäivän hän käveli edestakaisin hietikolla matalain pensaitten +välissä. Ja minä kuljin hänen vieressään.</p> + +<p>Kun ilta tuli, meni hän taas kirkkoonsa. Moni oli poissa, mutta +seurakunnan vanhimmat istuivat paikoillaan, ja hänen vaimonsa oli +myöskin siellä. Ja valo loisti tyhjille penkeille. Kun aika tuli, avasi +hän taas sen juutalaisten kirjan, käänsi sen lehtiä ja luki: ’Jos sinä +laiminlyöt niiden esille antamisen, jotka kuolemaan tuomitut ovat ja +niiden, jotka ovat valmiit surmattaviksi; jos sinä sanot; katso, emme +tienneet sitä! Eikö hän joka tutkii sydämet ota sitä huomioon? Ja hän, +joka pitää vallassaan sinun sielusi, eikö hän tiedä sitä?’</p> + +<p>Ja hän sanoi: ’Tänä aamuna me tutkistelimme sitä pahaa, jota tämä maa +saa kärsiä sellaisten miesten käsissä, joitten tarkoituksena on hankkia +rikkautta ja valtaa. Tänä iltana meidän tulee katsoa kuinka suuri syy +itsellämme on siinä asiassa. Luulen että tulemme huomaamaan, että syy on +meissä, eikä niissä miehissä, jotka me olemme kohottaneet korkealle.’ +Silloin hänen vaimonsa nousi ja läksi ulos ja moni seurasi häntä. Pikku +miehen ääni kajahteli tyhjien penkkien seassa, mutta hän jatkoi +edelleen.</p> + +<p>Ja kun jumalanpalvelus oli lopussa, hän meni ulos. Ei yksikään +seurakunnan vanhimmista tullut häntä tervehtimään, mutta hänen +seisoessaan tuli joku, hän ei nähnyt kuka, ja pisti kirjelipun hänen +käteensä. Hän nosti sen ylös ja luki lyhdynvalossa, mitä oli kirjoitettu +siihen lyijykynällä. Hän musersi sen kouraansa niinkuin mies musertaa +esineen, joka on pistänyt myrkyllisen piston häneen. Sitten hän pudotti +sen maahan, niinkuin mies pudottaa semmoisen, jonka hän tahtoo unohtaa. +Hienoa sadetta vihmoi, ja hän kulki katua, kädet selän takana ja pää +kumarassa. Väki kulki toisella puolen katua ja hänestä näytti, kuin hän +olisi ollut aivan yksin. Mutta minä kuljin hänen takanaan.”</p> + +<p>”Entäs sitten,” sanoi Peter, huomatessaan että vieras vaikeni, ”mitä +tapahtui hänelle sen jälkeen?”</p> + +<p>”Tuo kaikki tapahtui vasta viime sunnuntaina,” sanoi vieras.</p> + +<p>Oli taas hetkisen äänettömyys.</p> + +<p>Sitten sanoi Peter: ”No niin, mutta hän ei ainakaan kuollut!”</p> + +<p>Vieras pani kätensä ristiin polvilleen. ”Peter Simon Halket,” sanoi hän, +”helpompi on miehen kuolla, kuin seistä yksin. Se joka voi seistä yksin, +voi myöskin tarvittaessa kuolla.”</p> + +<p>Peter katsoi levottomasti vieraan kasvoihin. ”Minä en tahtoisi kuolla,” +sanoi hän, ”en vielä. Minä täytän vasta yksikolmatta vuotta ensi +syntymäpäivänäni. Tahtoisin vähän nähdä elämätä ensin.”</p> + +<p>Vieras ei vastannut.</p> + +<p>Äkkiä Peter kysyi: ”Ovatko kaikki teidän yhtiönne miehet köyhiä?”</p> + +<p>Vieras odotti hetkisen, ennenkuin hän vastasi: ”On ollut rikkaita, jotka +ovat tahtoneet liittyä meihin. Oli kerran nuori mies, ja kun hän kuuli +ehdot, meni hän pois murheissaan, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.”</p> + +<p>Taas tuli hetken hiljaisuus.</p> + +<p>”Onko siitä pitkä aika, kun tuo yhtiö perustettiin?” kysyi Peter.</p> + +<p>”Ei ole yhtään olentoa elossa, joka voisi sen iän määrätä,” sanoi +vieras. ”Täällä maan päälläkin se alkoi silloin, kun nämä vuoret vielä +olivat nuoria, kun nuo levät tuskin olivat alullakaan kallioilla ja +ihminen kohottautui vaivaloisesti ylöspäin, koska hänen jänteensä vielä +olivat heikot. Noina päivinä, joita ihmiset eivät enää ota lukuunkaan, +toiset ihmiset nälkäisinä söivät toisten lihaa, sillä se oli heistä +hyvää. Niinä päivinäkin tapahtui, että oli yksi nainen, jonka pää oli +ylempänä toisia ja ajatus terävämpi toisten ajatuksia, ja kun hän nyppi +lihaa ihmiskallosta, hän rupesi miettimään. Ja tapahtui sitten +seuraavana iltana, kun miehet olivat koolla valkean ympäri ruvetakseen +syömään, että hän hiipi pois, ja kun miehet menivät puun luo, johon uhri +oli sidottu, oli se kadonnut. Ja he huusivat toisilleen: ’<i>Hän</i>, +ainoastaan <i>hän</i> sen on tehnyt, hän joka aina sanoi: Minä en pidä +ihmislihasta, ihmiset ovat liian paljon minun kalttaisiani, en voi niitä +syödä! Hän on hullu,’ huusivat he, ’tappakaamme hänet!’ Ja silloin, +noina himmeinä, hämärinä aikoina, joita ihmiset eivät enää ota +lukuunkaan, joita he tuskin uskovat olleiksikaan, tuo nainen kuoli. +Mutta muutamien miesten ja naisten aivoissa oli syttynyt uusi ajatus. He +sanoivat: ’Emme mekään tahdo syödä häntä. Ihmisliha ei maistu hyvälle.’ +Ja sen perästäkin, kun padat olivat täynnä ihmislihaa, nämä seisoivat +syrjässä, ja puoli heimoa söi ihmislihaa, mutta toinen puoli ei syönyt. +Vuosien kuluttua ei kukaan enää sitä syönyt.</p> + +<p>Ja niinäkin päivinä, joita ihmiset eivät enää ota lukuun, kun ihminen +helposti kyyristyi kävelemään nelinryömin, oli meikäläisiä maan päällä. +Ja jos tahdot tietää salaisuuden, ilmoitan, että ennenkuin ihminen astui +maan päällä, niinä päivinä, jolloin dicynodontti ja merihirviö, jota ei +ole olemassa muualla kuin haudattuna kiveen, kutsui rakastaen +puolisoaan, ja linnut, joiden jäljet näkyvät kallioissa, lentelivät +auringonpaisteessa iloisesti laulaen ja huudellen toinen toistaan, – +niinäkin päivinä, jolloin ihmistä ei ollut, oli tämän kuningaskunnan +aamurusko alkanut häämöittää maan päällä. Ja yhä vielä auringon +noustessa ja laskiessa ja tähtien kierrellessä avaruudessa, meidän +lukumäärämme kasvaa kasvamistaan.”</p> + +<p>Vieras nousi valkean äärestä ja seisoi suorana. Hänen ympärillään ja +hänen takanaan oli pimeys.</p> + +<p>”Koko maa on meidän. Ja se päivä on koittava, jolloin tähdet, +katsellessaan alas tähän pyhään maahan, eivät näe pilkkuakaan, joka +olisi kosteana ihmisverestä, jonka hänen lähimmäisensä on vuodattanut. +Aurinko on nouseva idässä ja laskeva lännessä, luoden valoaan yli koko +tämän pienen pallon, mutta se ei ole missään näkevä ihmistä toisen +ihmisen sortamana. Heidän pitää miekkansa vannaaksi tekemän, ja +keihäänsä viikatteeksi, sillä ei yhdenkään kansan pidä toista kansaa +vastaan miekkaansa nostaman, eikä silleen tottuman sotimaan. Ja +ohdakkeen asemesta on nouseva havupuu, ja orjantappuran asemesta on +nouseva myrttipuu, ja ihminen ei ole musertava ihmistä koko tällä +pyhällä maalla. Huomispäivän aurinko on nouseva,” sanoi vieras, ”ja +noille synkille kallioille on valo loistava, niin että kaikki kukkulat +kimaltelevat sen säteissä. Auringon nousu ei ole varmempi kuin tuon +uuden päivän koitto. Ja minä sanon sinulle, että myöskin tässä maassa, +jossa me nyt seisomme, jossa tänä päivänä haavoitettujen huudot ja +koston kiroukset kajahtelevat, myöskin täällä, tässä maassa, jossa mies +hiipii salaa haavoittamaan vihollistaan pimeässä, ja jossa tynnörin +alasta kultamaata maksetaan tuhannen sielua ja kiiltävästä loasta puoli +kansakuntaa, ja jossa kotkat lihoovat ihmislihasta – tässäkin maassa se +päivä on kerran koittava. Minä sanon sinulle, Peter Simon Halket, että +juuri tällä kohdalla, jossa nyt seisomme, on kerran kohoava temppeli. +Ihmiset eivät kokoonnu siihen palvelemaan sitä, joka eroittaa, vaan he +seisovat vieretysten, valkoiset ja mustat, vieraat ja maan asukkaat, ja +se paikka on oleva pyhä, sillä ihmiset tulevat sanomaan: Emmekö me ole +veljiä ja yhden Isän lapsia?”</p> + +<p>Peter Halket katsoi ylös ääneti. Ja vieras sanoi: ”Muutamat miehet +makasivat kentällä, ja yö oli kylmä ja pimeä. Ja heidän nukkuessaan, kun +yö oli pimeimmillään, yksi heistä liikahti. Kaukana idässä hän näki +puoleksi suljettujen silmiluomiensa läpi aivan kuin heikon viivan, +hienon kuin hiuskarva, vuorien huipuilla. Ja hän kuiskasi tovereilleen +pimeässä: ’Se on aamurusko, joka on koittamaisillaan’. Mutta he +mutisivat, silmät tiiviisti ummessa: ’Hän valehtelee, ei siellä ole +mitään aamuruskoa’.</p> + +<p>Siitä huolimatta päivä nousi.”</p> + +<p>Vieras oli vaiti. Tuli leimusi punaisina kielekkeinä, jotka eivät enää +värähdelleet sinne tänne hiljaisessa yöilmassa. Peter Halket ryömi +lähemmäksi vierasta.</p> + +<p>”Milloinka se aika tulee?” kuiskasi hän. ”Tuhannenko vuoden perästä?”</p> + +<p>Ja vieras vastasi: ”Tuhat vuotta ei ole sen enempää kuin meidän +eilispäiväinen matkamme tai tämän öinen valvomisemme, joka nyt jo +lähenee loppuaan. Katso vuoria, joilla me nyt seisomme. Aika on ollut +uusi ja aika on muuttunut vanhaksi sen jälkeen, kun ne tähän asetettiin. +Ei puoltakaan siitä ajasta tule enää kulumaan, ennenkuin tuo aika tulee. +Minä olen nähnyt sen aamuruskon häämöttävän ihmisten sydämissä.”</p> + +<p>Peter astui lähemmä, niin että hän melkein polvistui vieraan jalkain +juureen. Hänen pyssynsä oli maassa toisella puolen tulta.</p> + +<p>”Tahtoisin ruveta teidän yhtiönne mieheksi,” sanoi hän. ”Olen väsynyt +Chartered Companyn palvelukseen.”</p> + +<p>Vieras katsoi alas lempeästi. ”Peter Simon Halket,” sanoi hän, ”voitko +kantaa sen painon?’”</p> + +<p>Ja Peter sanoi: ”Anna minulle työtä, että koettaisin.”</p> + +<p>Oli hetken äänettömyys. Sitten vieras sanoi: ”Peter Simon Halket, vie +viesti Englantiin” – Peter Halket sävähti – ”Mene tuon suuren kansan +luo ja huuda voimakkaasti: ’Missä on se miekka, joka annettiin sinulle, +että harjoittaisit sillä oikeutta ja jakaisit laupeutta? Kuinka tulit +antaneeksi sen sellaisten miesten käsiin, joitten himona on kulta, +joitten janona on rikkaus, joille ihmisen sielu ja ruumis ovat +pelimarkkoja vain? Kuinka tulit luovuttaneeksi pois onnenonkijain ja +pelaajain omiksi ne ihmiset, jotka annettiin sinun käsiisi, aivan kuin +he olisivat järjettömiä metsän petoja, joita voi ostaa ja myydä?</p> + +<p>Ota takaisin miekkasi, Suuri Kansa – mutta pese se ensin, ettei kätesi +tahraannu sen kullasta ja verestä.</p> + +<p>Mitä näen! Suuren Kansan miekkaa käytetään kaivamaan maasta kultaa, +aivan kuin sikojen kärsät tonkivat esiin juurimukuloita! Etkö voi sitä +muuhun käyttää, Suuri Kansa?</p> + +<p>Ota takaisin miekkasi, ja kun olet sen perinpohjin kiilloittanut ja +puhdistanut verestä ja loasta, kohota se sorrettujen suojaksi kaikissa +maissa.</p> + +<p>Suuren ruhtinaan tytär, varo! Sinä annoit miekkasi uskottomain ritarien +käsiin. He tylsistävät sen terän ja himmentävät sen kirkkauden, ja kun +tarpeen hetki tulee ja sinä tahdot antaa miekkasi toisten käsiin, +huomaat sen terän tylsäksi ja kärjen katkenneeksi. Varo! Varo!’</p> + +<p>Lausu Englannin viisaille miehille: ’Te, jotka rauhassa ja levossa +suojatuissa kammioissa tuumailette kaikkia asioita taivaassa ja maan +päällä ja pidätte kaikkea tietoa omana omaisuutenanne, onko teillä aikaa +ajatella tätä? Kenelle on Englanti antanut valtansa? Kuinka ne miehet +sitä käyttävät, jotka ovat sen Englannilta anastaneet? Elkää sanoko: +Mitä merentakaiset kansat meitä koskevat? Eikö meillä ole kyllin +mietittäviä asioita omassa maassamme? – Sinne, minne kansan järjellä ei +ole aikaa mennä, sinne älkööt kansan kädetkään koskaan menkö työtä +tekemään. Sinne, minne kansan mahti menee, sinne menköön myöskin kansan +viisaus ja tieto sitä ohjaamaan. Voi teitä, jotka istutte rauhassa +tutkimassa menneisyyttä ja tulevaisuutta – ja unohdatte nykyisyyden – +teillä ei ole mitään oikeutta istua rauhassa, tietämättä mitään niiden +voimien toimista, jotka te olette aseilla varustaneet ja lähettäneet +kaukaisten kansojen luo. Missä on kansanne miekka – te viisaat miehet?’</p> + +<p>Huuda Englannin naisille: ’Te, jotka istuskelette komeissa suojissa, +pidellen lapsia polvillanne, elkää luulko, että se on vain hienojen +uutimien kahinata ja tuulen hyminätä, jota kuulette. Kuunnelkaa +tarkkaan! Eikö se liene niiden etäinen valitus, joita miekkanne +hallitsee, valitus, joka hiipii luoksenne yli laajojen valtamerien, +kunnes se pääsee tunkemaan teidän sisimpään pyhättöönnekin? Kuunnelkaa +tarkkaan!</p> + +<p>Sillä Suuren Kansan naiset eivät ole täyttäneet tehtäviään sillä vain, +että ovat synnyttäneet lapsia ja ruokkineet niitä rinnoillaan. Heille +kaikuu lapsikansain huuto maitten ja merien yli: ’Äidin sydän, puolla +meitä!’ Parempi olisi teille, että kohtunne olisivat hedelmättömät ja +heimonne kuolisi sukupuuttoon, kuin se, että kuulette, ettekä vastaa.”</p> + +<p>Vieras kohotti kätensä ylös puhuessaan, ja Peter näki että molemmissa +oli vanhojen haavojen arpia.</p> + +<p>”Huuda äänekkäästi Englannin työtätekeville miehille ja naisille: ’Te, +jotka ihmis-ikiä olette valitelleet, siksi että isäntänne rasittavat +teitä, te, jotka olette sanoneet: Me kiroamme kuninkaita, jotka istuvat +rauhassaan, eivätkä välitä, vaikka kansaa rasitetaan, kunhan heidän +kirstunsa ovat täynnä ja vatsansa tyydytetyt, eikä heitä kiusata +hallintohuolilla; te, jotka olette ottaneet kuninkaan vallan häneltä +pois ja istutte itse valtaistuimelta syöstyinä, eikö hänen syntinsä ole +teidän syntinne tänään? Jos ihmiset lisäisivät yhdenkään tunnin teidän +työaikaanne päivässä, tai tekisivät leivän, jota syötte, penniäkään +kalliimmaksi, ettekö nousisi yhtenä miehenä tuota sortoa vastaan? Mutta +se, mitä tehdään miehille merien takana, joita te hallitsette, se ei +koske teitä. Ettehän te koskaan liene sanoneet kuten entis-aikojen +kuninkaat: ’Sama se on meille kuka miekkaamme kantaa, olkoonpa vaikka +ryöstäjä ja seikkailija, kunhan hän vain nimittää sitä meidän +miekaksemme. Meidän täytyy peittää sen tuottamat tuhot!’ – Ettekö luule +että toisten kiroukset kuin omanne voivat kuulua taivaaseen? Missä on +miekkanne? Kenenkä käsiin se on joutunut? Ottakaa se nopeasti takaisin +ja puhdistakaa se!”</p> + +<p>Peter Halket kyyristyi kokoon ja katsoi ylöspäin. Sitten hän huudahti: +”Mestari, en voi viedä tuota viestiä, olenhan vain oppimaton poika +raukka. Ja jos menisin Englantiin ja huutaisin ääneeni, sanoisivat he: +’Kuka tuo on, joka tulee saarnaamaan suurille henkilöille? Eikö hänen +äitinsä ole pesijätär täällä luonamme, ja eikö hänen isänsä ollut +päiväpalkkalainen, joka teki työtä kahdesta shillingistä päivässä?’ Ja +he nauraisivat ja pilkkaisivat minua. Ja totta puhuen, viesti on niin +pitkä, etten oikein muista sitä. Anna minulle toinen työ.”</p> + +<p>Ja vieras sanoi: ”Vie viesti tämän maan miehille ja naisille. Mene +Zambesista merelle asti ja lausu kaikille valkoisille miehille ja +naisille näin: ’Minä näin laajan kentän ja siinä oli kaksi kaunista +eläintä. Laaja oli kenttä heidän ympärillään, ja maassa kasvoi runsaasti +tuoksuvia yrttejä. Niin rehevä oli laidun, että ne tuskin saattoivat +milloinkaan syödä loppuun sitä, mitä kasvoi heidän ympärillään. Nuo +kaksi eläintä olivat toistensa näköiset, sillä ne olivat saman emon +poikia. Ja minä katsoin ja näin kaukana pohjoisessa tumman pilkun +taivaalla. Se oli niin pieni ja niin korkealla, että silmä tuskin +saattoi huomata sitä. Sitten se läheni lähenemistään ja liiteli sen +paikan yli, missä ne kaksi eläintä söivät laitumella. Se oli lintu, +jonka kaula oli paljas, nokka käyrä, kynnet pitkät ja siivet vahvat. Ja +se leijaili yli kentän, missä ne kaksi eläintä olivat, ja minä näin sen +laskeutuvan alas suurelle valkoiselle kivelle, jossa se odotti. +Pohjoisessa päin näin vielä useampia pilkkuja taivaalla, ja ne lähenivät +lähenemistään sitä, joka istui kivellä. Ja muutamat liitelivät eläinten +yli, ja toiset hijoivat nokkiaan kivillä. Muutamat kävelivät edes +takaisin eläinten jalkojen välissä. Ja minä näin, että he odottivat +jotain.</p> + +<p>Sitten se, joka oli tullut ensimmäisenä, lensi toisen eläimen luota +toisen luo, istui heidän niskalleen ja pisti noukkansa heidän korviinsa. +Ja se lensi toisen eläimen luota toisen luo, ja se räpäytti siivillään, +niin että eläimet sokeutuivat, ja kumpikin luuli toveriaan +vihollisekseen. Ja he rupesivat keskenään taistelemaan. He viilsivät +halki toistensa kyljet, kunnes keto oli punaisena verestä ja maa vapisi +heidän allaan. Linnut istuivat vieressä katselemassa, ja veren +virratessa he astuskelivat ympäri kentän. Kun molempien eläinten voimat +olivat lopussa, vaipuivat he kentälle. Silloin linnut istuivat heidän +päällensä ja alkoivat herkutella, kunnes heidän vatsansa täyttyivät ja +heidän pitkät, paljaat kaulansa olivat märkinä verestä. Noukat olivat +syvällä kuolleiden eläimien sisälmyksissä, ja terävät, kirkkaat silmät +vilkkuivat ylös. Ja se, joka oli kaikkien lintujen kuningas, noukki +silmät ja söi kuolleiden eläinten sydämen. Ja kun sen vatsa oli täysi, +ettei se voinut syödä enempää, se istui kivelle ja räpäytti suuria +siipiään.’</p> + +<p>Peter Simon Halket, lausu Etelä-Afrikan valkoisille miehille ja +naisille: ’Teillä on ihana maa, te ja lapsenne ja lastenne lapset tuskin +voivat sen täyttää, vaikka ojentaisitte kätenne tervetuliaisiksi +jokaiselle muukalaiselle, joka tulee luoksenne asumaan ja työtä +tekemään. Te olette saman puun kaksois-oksa, te olette saman äidin +lapsia. Eikö tämä ihana maa ole kyllin laaja teille, vai täytyykö teidän +repiä toistenne lihaa niitten käskystä, jotka tahtovat kastaa noukkansa +teidän molempien sisimpiin elimiin? Katsokaa, ne kiertelevät ilmassa +teidän ympärillänne.’”</p> + +<p>Peter Halket melkein säpsähti ja katsoi ylöspäin, mutta ei näkynyt muuta +kuin Mashonamaan tumma taivas hänen päänsä päällä.</p> + +<p>Vieras oli ääneti ja katsoi alas tuleen. Peter Halket puoleksi syleili +hänen polviaan.</p> + +<p>”Mestari,” huusi hän, ”kuinka minä voin sen viestin viedä? Etelä-Afrikan +hollantilaiset eivät kuuntelisi minua, sillä he sanoisivat että olen +englantilainen. Ja englantilaiset sanoisivat: ’Kuka tuo mies on, joka +tulee saarnaamaan rauhaa, rauhaa, rauhaa? Eikö hän ole ollut täällä +vuoden verran, ja hänellä ei ole osakkeita ainoassakaan yhtiössä? Voiko +hän sanoa mitään, jota ansaitsisi kuulla? Jos hänellä olisi hiukankaan +kykyä, olisi hän hankkinut itselleen ainakin viisituhatta puntaa!’ Ja he +eivät tule kuuntelemaan minua. Anna minulle toinen tehtävä!”</p> + +<p>Vieras sanoi: ”Vie viesti yhdelle ainoalle ihmiselle. Hae hänet, +olkoonpa hän hereillä tai nukkumassa, syömässä tai juomassa, ja sano +hänelle: ’Missä ne ovat ne ihmissielut, jotka sinä ostit?’</p> + +<p>Ja jos hän vastaa ja sanoo sinulle: ’En ole ostanut mitään ihmissieluja! +Ne sielut, jotka ostin, olivat koiransieluja,’ silloin kysy häneltä tämä +kysymys: ’Missä ovat –’</p> + +<p>Ja jos hän keskeyttää sinut huutaen: ’Se on valhe, se on valhe! Minä +tiedän mitä aiot sanoa. Mitä minä tiedän sanantuojista? Olenko koskaan +peljännyt brittiläistä hallitusta? Se on kaikki valhetta!’ Silloin elä +kysele häneltä sen enempää. Mutta sano: oli kerran virvatuli. Se +leimahteli ja välähteli ja himmeni ja sammui – eikä kukaan siitä +välittänyt. Sehän oli vain virvatuli.</p> + +<p>Ja oli kerran valo: Ihmiset asettivat sen korkealle tulitorniin, että se +levittäisi valoaan kaikille ihmisille, jotka olivat merellä, niin että +he näkisivät sen varman loiston ja löytäisivät sataman ja välttäisivät +kareja.</p> + +<p>Ja tuo valo välähti ja hulmuili miten tahansa. Se loisti tuonne, loisti +tänne. Milloin se kiilui sinisenä, milloin vihreänä, milloin punaisena, +ja vihdoin se hävisi kokonaan ja sitten lehahti palamaan uudelleen. +Purjehtijat kaukana merellä tähystelivät tarkkaan sitä kohtaa, jossa he +tiesivät että tulen piti tuikkia, sanoen: ’Ei ole hätää, se suuri valo +kyllä johtaa meitä, kun lähestymme kallioita.’ Ja pimeinä öinä miehet +purjehtivat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, ja sydänyön aikana he +törmäsivät kallioihin tulitornin juurella ja suistuivat pohjaan.</p> + +<p>’Mitä on tehtävä tuolle tulelle, koska se ei ollut virvatuli, ja koska +ihmiskädet nostivat sen korkealle loistamaan ja toiset ihmiset luottivat +siihen? Eikö se olisi sammutettava?’</p> + +<p>Ja jos hän vastaa sinulle sanoen: ’Mitä minä välitän ihmisistä? Ne ovat +hulluja, hulluja kaikki! Kuolkoot!’ – kerro heille tämä kertomus: ’Oli +kerran pienoinen puro. Se puhkesi ilmoille lumen alta vuoren +harjanteella, ja lumi muodosti ensin holvikaton sen yli. Se lirisi +kirkkaana ja sinisenä kuin taivaankansi sen yläpuolella, ja lumiäyräät +olivat sen kehtona. Se saapui vihdoin paikkaan, jossa lumi loppui, ja +kaksi tietä oli sen edessä valittavissa sen juoksulle. Toinen kulki +vuoren vieremillä kallioiden ja kivien ohi ja pitkin aurinkoisia +rinteitä alas mereen. Toinen syöksyi syvään rotkoon. Puro epäröi. Se +pyörähteli ja vaahtosi, yritteli ensin toista tietä ja sitten toista. +<i>Ehkä</i> olisi voinut käydä siten, että se olisi uurtanut uran ohi +kallioiden ja kukkulain ja pitkin vuorten vieremiä, ja kyntänyt vaon +itselleen sinne, missä ei ennestään mitään väylää ollut. Äyräät olisivat +ruvenneet vihannoimaan, ja päivänkukka olisi kukoistanut sen +rannikoilla. Öisin tähdet olisivat tuikkineet sen pinnalla ja päivällä +aurinko olisi lämmitellyt sen lauhkeita laaksomaita. Metsäkyyhkynen +olisi laatinut pesänsä puihin sen rantamille, ja tyyntä soittoaan +soitellen puro olisi vihdoin löytänyt laajan meren, jonka etäistä kutsua +kaikki vedet kuuntelevat.</p> + +<p>Mutta se epäröi. – Ehkäpä olisi käynyt niin, että jos joku olisi +poistanut yhden ainoan kiven sen tieltä, se olisi uurtanut uransa ohi +kallioiden ja kivien ja löytänyt vihdoin laajan meren – ehkä olisi +käynyt niin! Mutta siellä ei ollut yhtään kättä kiveä poistamassa. Puro +kokosi voimansa ja – (se ehkä tahtoi kiirehtien virrata meren helmaan!) +– syöksyi kuiluun.</p> + +<p>Kallioseinät sulkivat sen sinne. Yhdeksänsadan sylen syvyydellä se +lepäsi hiljaisena, mustana lammikkona. Vihreät levät riippuivat +kallioseinistä. Ei auringonsäde päässyt sinne tunkemaan, ja tähdet eivät +voineet tuikkia siellä öisin. Lammikko lepäsi hiljaa ja äänetönnä. +Sitten, koska se oli elävä eikä voinut levätä, se kokosi voimansa ja +valui hiljalleen mullan läpi ja murtuneiden kalliolohkareiden lomitse +edemmäksi. Ja se hiipi esille syvässä laaksossa, ja vuoret ympäröivät +sitä joka taholla. Ja puro nauroi itsekseen: ’Ha, haa! Täällä minä +muodostan suuren järven, oikein meren!’ Ja se valui ja valui sinne +täyttäen puolet laaksoa. Mutta siitä ei syntynytkään järveä, – suuri +neva vain – sillä vedellä ei ollut mitään tietä, jota myöten se olisi +päässyt ulos, ja se mätäni. Ruoho kuihtui sen rannoilla, ja puut +pudottivat lehtensä ja mätänivät vedessä. Metsäkyyhky, joka oli +rakentanut pesänsä sinne, lensi vuorille, sillä sen poikaset kuolivat. +Kivillä istui sammakoita, ja rannan ruoho oli keltaista. Yöllä kokoontui +paksu, valkea usva veden yli, niin että tähdet eivät voineet pilkoittaa +sen läpi, ja päivällä hieno valkea sumu peitti veden, että +auringonsäteet eivät voineet päilyä sen pinnalla. Eikä kukaan ihminen +aavistanut, että nevan vesi kerran oli alkanut uransa kirkkaana ja +sinisenä lumen alla vuoren kukkulalla. Eikä kukaan tiennyt sitäkään, +että yhden ainoan kiven vierittäminen pois tieltä olisi saattanut puron +juoksemaan toisaalle ja riemussa yhtymään mereen’”.</p> + +<p>Vieras oli vaiti hetkisen.</p> + +<p>Sitten hän sanoi: ”Jos hän vastaa sinulle sanoen: ’Mitä minä siitä +välitän! Mitä rotkot ja vuorten huiput minua liikuttavat? Kulta on +todellista ja valta, jolla voin musertaa ihmisiä käteni viittauksella!’ +silloin elä virka hänelle sen enempää.</p> + +<p>Mutta jos hän sattumalta kuuntelisi sinua, silloin sano hänelle tämä +ainoa asia selvästi korvaan, että hän varmasti kuulee sen: ’Aamu +koittakoon harmaana ja päivä puhjetkoon pimeänä ja myrskyisenä, mutta +iltaruskon loiste voi ikipäiviksi huuhtoa pois muiston aamun +synkkyydestä ja puolipäivän pimeydestä. Ja kaikki ihmiset tulevat +sanomaan: ’Oi tätä päivän ihanuutta!’ – Jos virta on vuotanut alas, se +ei ikinä enää pääse nousemaan, mutta – <i>ihmissielulle se ei koskaan ole +liian myöhäistä</i>.’</p> + +<p>Ja jos hän nauraa ja sanoo: ’Sinä hullu! Mies voi muuttua juurta jaksain +ollessaan nuorempi kuin kaksikymmentä vuotta, hän voi muuttua vielä +ennen kolmeakymmentäkin, mutta neljänkymmenen vanhana hän ei enää muutu. +Pitäisikö minun, joka neljänkymmenen kolmen vuoden kuluessa olen etsinyt +kultaa ja voimaa, nyt ruveta etsimään jotain muuta? Tahdot kai että +minusta tulisi Jesus Kristus! Kuinka voin olla oma itseni ja joku toinen +mies samalla?’ Vastaa hänelle silloin: ’Syvällä jokaisen ihmislapsen +sydämessä on enkeli, mutta muutamilla on siivet laskeutuneet lepoon. +Herätä oma enkelisi! Se on suurempi ja voimakkaampi kuin monen muun +miehen enkeli. Nouse ylöspäin sen avulla!’</p> + +<p>Mutta jos hän kiroo sinua ja sanoo: ’Minulla on kahdeksan miljoonaa +rahoja, ja minä en välitä Jumalasta enkä ihmisistä,’ – silloin elä +vastaa mitään, vaan kumarru ja kirjoita pari sanaa hänelle”.</p> + +<p>Vieras kumartui eteenpäin ja kirjoitti sormellaan tulen valkoiseen +tuhkaan. Peter Halket kumartui katsomaan, ja hän näki ne kaksi sanaa, +jotka vieras oli kirjoittanut.</p> + +<p>Sitten vieras sanoi: ”Sano hänelle: ’Vaikka sinä kuinka koettaisit tehdä +tuota nimeä kuolemattomaksi tässä maassa, vaikka sinä kirjoittaisit sen +kultahietaan ja koristaisit sen timanteilla ja liittäisit sen yhteen +ihmisverellä, jota on vuodatettu Zambesista mereen asti, niin kuitenkin +–” Vieras osoitti jalallaan noita kahta sanaa. Peter Halket katsoi alas +ja näki ainoastaan tasaista valkoista tuhkaa sillä kohdalla, missä sanat +olivat olleet.</p> + +<p>Vieras sanoi: ”Ja jos hän vieläkin kiroaisi sinua ja sanoisi: ’Koko +Etelä-Afrikassa ei ole ainoatakaan miestä tai naista, jota minä en voisi +ostaa rahoillani! Kun saan Transvaalin, voin ostaa vaikka itse +Kaikkivaltiaan Jumalan, jos tahdon!’</p> + +<p>Silloin sano hänelle tämä ainoa asia: ’<i>Sinun rahasi on katoava sinun +kanssasi!</i>’ ja jätä hänet.”</p> + +<p>Oli hetken aikaa kuolon hiljaisuus. Sitten vieras ojensi kätensä. ”Mutta +jättäessäsi hänet, muista tämä: ’Ei se ole teko, vaan tahto, joka iskee +leiman ihmissieluun. Se joka on musertanut kansakunnan, ei tee suurempaa +syntiä kuin se, joka iloitsee vähäpätöisimmän olennon kuolontuskista. +Nevan seisova vesi ei ole vähemmän myrkyllistä tippa tipottain, kuin tuo +mahtava suo kokonaisuudessaan, vaikka sen vaikutuspiiri on pienempi. Se +joka on toivonut olevansa ja tekevänsä, mitä tuo mies on ollut ja +tehnyt, hän on tuo mies, vaikka hänellä ei ole ollutkaan voimia +toteuttaa tahtoaan. Muista vielä tämä asia: – Maan päällä on syntynyt +muutamia Jumalan poikia, joita ihmiset sanovat neroiksi. Aikaisessa +nuoruudessaan kukin joutuu tiehaaraan ja saa valita, minkä tien hän +tahtoo. Hänellä on lahjoja itseään ja muita varten. Mutta elä koskaan +unhoita, olkoonpa hänen vaalinsa minkä kaltainen tahansa, että hänen +hartioillaan on raskaampi taakka kuin kenenkään muun hartioilla – +kaikki on hänelle avoinna ja hänen vaalipiirinsä on ääretön – ja jos +hän käyttää voimaansa väärin, niin ennemmin ihmiset itkekööt kuin +kirotkoot, sillä hän oli syntynyt Jumalan poikana.”</p> + +<p>Oli taas äänettömyys. Sitten Peter Halket kiersi kätensä vieraan +jalkojen ympäri. ”Mestarini,” huusi hän, ”en uskalla viedä tuota +viestiä. Eipä silti, että ihmiset sanoisivat: ’Katsokaa ratsumies Peter +Halketia, jonka me kaikki tunnemme, joka on pitänyt naisia ja ampunut +neekereitä, nyt hänestä on tullut profeetta!’ Mutta siksi en voi, että +tuo kaikki on totta. Enkö minä ole toivonut –” ja Peter Halket olisi +paljastanut koko sielunsa, mutta vieras esti häntä.</p> + +<p>”Peter Simon Halket,” sanoi hän, ”onko väliä tinastako vai kullatusta +hopeasta se torvi on tehty, joka sotaan kutsuu? Eikö kutsu ole pääasia? +Entä jos lähettäisin naisen tahi lapsen viestiäni viemään: onko totuus +vähemmän totta, siksi että sen julistajaa ylenkatsotaan? Kumpiko on +ikuinen, suuko, joka totuutta puhuu, vai itse totuuden sana? Mutta jos +tahdot, niin mene ja sano: ’Minä Peter Halket, syntisin kaikista, joka +olen himoinnut naisia ja kultaa, joka olen rakastanut itseäni ja +vihannut lähimmäisiäni, minä –’” Vieras katsoi alas hänen ja laski +kätensä lempeästi hänen päälleen. ”Peter Simon Halket,” sanoi hän, +”kovemman työn annan sulle tehtäväksi, kuin ikinä vielä olet tehnyt. +Sillä pienellä alalla, jossa sinun tahtosi hallitsee täällä maan päällä, +tulee sinun toteuttaa Jumalan valtakunta tänä päivänä. Rakasta +vihollisiasi, tee hyvää niille, jotka sinua vihaavat. Kulje aina +eteenpäin katsomatta oikealle tai vasemmalle. Elä välitä siitä, mitä +ihmiset sinusta sanovat. Puolusta poljetuita, vapauta vangituita. Jos +vihollisesi isoo, syötä häntä, jos hän janoo, juota häntä!”</p> + +<p>Omituinen ilo ja lämpö valtasi Peter Halketin hänen polvistuessaan +maassa. Tuntui aivan samalta kuin ennen pikku lapsena, kun äiti puristi +häntä syliinsä. Hän ei nähnyt enää muuta ympärillään kuin lempeän, +kirkkaan valon. Mutta hän kuuli äänen huutavan: ”Koska sinä olet +rakastanut laupeutta – ja vihannut sortoa –”</p> + +<p>Kun ratsumies Peter Halket kohottautui ylös, hän näki vieraan poistuvan. +Hän huusi: ”Mestarini, anna minun tulla sinun kanssasi.” Mutta vieras ei +kääntynyt. Ja kun hänen vartalonsa eteni pimeässä, näytti Peter +Halketista, kuin se olisi kasvanut yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Ja +kun se laskeutui alas kallion rinnettä, luuli Peter vielä hetkisen +näkevänsä vieraan pään, ja sen ympärillä oli kalpea, valkoinen valo. +Sitten se katosi.</p> + +<p>Ja Ratsumies Peter Halket istui yksinään kalliolla.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>II.</h2></center> + + +<p>Oli kuuma päivä. Aurinko valoi säteitään muutamien harvojen puitten yli +ja surkastuneisiin pensaisiin sekä pitkään heinään ja kuivaneisiin +virran uomiin. Kaukana taivaankannella, niin korkealla että silmä tuskin +kantoi sinne, lenteli kotkia etelään päin, jossa neljänkymmenen +peninkulman alalla oli hävitetty neekerikyliä, ja jossa kaksisataa +mustaa ruumista makasi auringonpaisteessa.</p> + +<p>Erään korkean, monihaaraisen puuryhmän alla, ruohon ja matalain +pensaiden seassa, melkein täydellisesti kuivaneen virran rannalla oli +pienoinen leiri.</p> + +<p>Joukko oli kadottanut muulinsa, ja odottaen saavansa ne takaisin se oli +viipynyt täällä jo seitsemän päivää. Kolme kuormallista ruokavaroja, +joita heidän piti viedä suureen leiriin, oli vedetty puitten alle, ja +niiden yli oli heitetty purjevaate, joka samalla oli suojana muutamille +miehille. Toiselle puolelle pientä avonaista kenttää, johon tämä leiri +oli sijoitettu, oli kiinnitetty toinen pienempi purjevaate kahden +seipään väliin, muodostamaan kömpelötekoisen teltan, ja vasemmalla +hiukan syrjässä muusta leiristä, matalien pensaiden luona, oli kapteenin +kellonmuotoinen teltta korkean puun alla. Kellonmuotoisen teltan edessä +oli lyhyt surkastunut puu. Sen paksu valkoinen runko oli täynnä kyhmyjä +ja pahkoja, ja kaksi surkastunutta, epämuodostunutta oksaa ojentautui +käsivarsien tavoin kahden puolen runkoa.</p> + +<p>Tämän puun edustalla kulki eräs mies edes takaisin, pyssy olalla, pää +kumarassa ja katse maahan luotuna, auringon paahtaessa hänen +olkapäitään.</p> + +<p>Kolme tai neljä tulta paloi leirissä eri paikoissa. Kolmessa keitettiin +maissia ja riisiä, jota miehet nyt saivat ravinnokseen, kun +tina-astioissa säilytetty liha oli loppunut. Neljännessä, jota +neekeripoika vartioi, valmistettiin hiukan maukkaampi ateria +kapteenille.</p> + +<p>Useimmat miehet olivat nyt poissa leiristä. Neekerit olivat menneet +ottamaan kiinni muuleja, jotka oli löydetty kukkuloiden välissä, +muutaman penikulman päässä, ja valkoiset miehet olivat menneet +katsomaan, eikö olisi mahdollista saada ammutuksi jotain riistaa, jolla +hiukan voisi höystää maissipatoja, ja myöskin ottamaan selkoa seudusta. +Tosin kyllä kaikki neekerikylät olivat hävitetyt kolmenkymmenen +penikulman piirissä. Siellä ei ollut mustia enemmän kuin lapsen kädessä +on karvoja, ja itse metsän pedotkin näyttivät kadonneen.</p> + +<p>Kahden seipään väliin kiinnitetyn vaatteen suojassa makasi kolme +valkoista miestä, joiden toimena oli tarkastaa patoja ja vahtia kenttää.</p> + +<p>He olivat kaikki kolme Englannin siirtomaalaisia, ja he loikoilivat +maassa vatsallaan koettaen saada aikaa kulumaan puhelemalla niitä näitä +ja vetelemällä savuja piipuistaan hitaasti ja huolellisesti, sillä +tupakka oli kallista leirissä.</p> + +<p>Parin pensaan alla muutaman kyynärän päässä makasi iso ratsumies, jonka +kansallisuus oli epävarma, mutta jonka otaksuttiin olevan kotoisin +jostakin Suur-Britannian kolkasta, ja joka oli matkustanut ympäri +maailmata. Hänen sanottiin olleen kolme vuotta pakkotyössä +rosvousyrityksestä Australiassa, mutta ei mitään varmaa tietty hänen +entisyydestään. Hän oli ollut vahdissa puolet yöstä ja lepäsi nyt +selällään, käsivarret kasvoilla, mutta leukapielet liikkuivat hitaasti +hänen pureskellessaan tupakkakääröä. Silloin tällöin hänen kääntyessään +aukeni suu ja paljasti kaksi riviä keltaisia hampaan pätkiä hyvin +punaisissa ikenissä.</p> + +<p>Nuo kolme siirtomaan englantilaista eivät olleet huomaavinaan häntä. +Kaksi heistä, jotka tupakoivat hiljalleen, olivat isokokoisia, +vankkaruumiisia, hartiat hiukan kapeat, kuten usein siirtomaan +europpalaisilla kolmannessa polvessa, olkootpa ne hollantilaisia tai +englantilaisia. Heidän kasvojensa ilme oli tyyni ja hyvänsuopa, kuten +useimmilla muillakin siirtomaan europpalaisilla, jotka kasvavat kaukana +suurista kaupungeista. Kolmas oli pienempi, jäntevämpi ja harvinaisen +hermostunutta lajia, nenä käyrä, kasvot keltaiset ja terävät sekä ilme +tyytymätön. Hän puhui kiivaasti ja toverit kuuntelivat.</p> + +<p>”Sen minä sanon teille”, hän löi kädellään punaiseen hiekkaan, ”täällä +me olemme ja saamme pari teelusikallista viinaa yöksi, kun hänen +telttansa takana on kymmenen tyhjää shampanjapulloa. Ja meidän täytyy +elää maissilla, jota kuljetamme hevosten ruuaksi, mutta hän syö pihviä +ja muita herkkuja ja elää kuin lordi! Se saattaa käydä päinsä +vakinaisessa väessä, he tietävät mikä heitä odottaa, ja heillä on +oikeita herrasmiehiä päällikköinään. Sitä voi kestää millaista ruokaa +tahansa, kun tietää millainen päällikkö on johtamassa. Englantilaiset +upseerit ovat kerrassa herrasmiehiä. Se joka on palvellut siinä +rykmentissä, jossa Selous nyt –”</p> + +<p>”Jaa, Selous on <i>mies</i>!” huudahtivat molemmat toiset ottaen piipun +suustaan.</p> + +<p>”Niin, niin, sitähän minä juuri sanoin. Mutta nuo tuommoiset, jotka +eivät ole tulleet toimeen maanviljelijöinä, tai kauppiaina, tai taivas +tiesi minä, ja joitten ystävät Englannissa eivät lopuksi tienneet mitä +tehdä heille, heidät lähetetään tänne meidän kiusaksemme! Se on kirottu +häpeä! Tahtoisinpa tietää, enkö minä olisi yhtä hyvä kuin kuka tahansa +noista, jotka herrastelevat täällä. Vaikka heidän ystävillään onkin +rahaa.” Hän vilkaisi tuikeasti kellomaiseen telttaan päin. ”Jos me +saisimme oikeita englantilaisia upseereja –”</p> + +<p>”Oh,” sanoi suurin miehistä, jolla huolimatta kookkaisuudestaan oli +lapsen yksinkertaisen hyväluontoisuuden ilme kasvoissaan, ”tuo tulee +siitä että sinä itse et ole kyllin suuri keikari. Hänestä tuolla tehdään +eversti tai kenraali ennen pitkää. Minä nimitän heitä kaikkia +kenraaleiksi tai eversteiksi täällä, sillä se on varminta. Elleivät he +olekkaan sitä tänään, ovat he sitä huomenna!”</p> + +<p>Tämä oli olevinaan sukkeluus, ja tällaisessa kuumuudessa ja näin +ikävässä maailmassa saattoi todellakin nauraa mille tahansa. Kolmas mies +hymyili, mutta ensimäinen puhuja pysyi vakavana.</p> + +<p>”Sen minä vain sanon,” sanoi hän, ”että kyllä minä noille lurjuksille +opettaisin, jos he olisivat jättäneet jonkun minun omaisistani tänne +murhattavaksi, sillä aikaa kun he itse läksivät hulluttelemaan +Transvaaliin. Jos minun äitini tai sisareni olisi tullut surmatuksi +täällä, olisin ottanut pistoolini ja ampunut mäsäksi tuon suuren +Panjandrumin aivot, ja kaikki pienemmät herrat olisivat sitten saaneet +mennä samaa tietä. On se koko hallitusta se tämän maan hallitus! Ensin +ne houkuttelevat ihmisiä tänne asumaan, ja sitten viedään joka ikinen +aseisiin kykenevä mies maasta rosvousretkelle kultaa hakemaan +Transvaalista, ja me saamme kärsiä koko katkeran puolen asiasta. Minusta +on joka ikinen mies ja nainen, joka silloin tapettiin täällä, Chartered +Companyn murhaama.”</p> + +<p>”Hm, Jameson teki vain, mitä käskettiin. Hänen piti totella kuten meidän +muiden. Ei hän itse sitä juonta keksinyt, mutta hän on saanut +rangaistuksen.”</p> + +<p>”Kuka käski hänen kuunnella heitä? Minkälainen se on tämä mainio +hallitus, josta he puhuvat niin paljon? Kuusi vuotta sitten minä tulin +tähän maahan, ja siitä lähtien olen tehnyt työtä kuin neekeri, ja mitä +minulla nyt on, tai mitä on muilla miehillä, jotka ovat tehneet kovaa +työtä kunniallisina maanviljelijöinä? Kaikki mitä maa tuottaa, menee +muutamien suurien herrojen taskuun tuolla puolen merta ja joillekuille +keikareille täällä. Jos Englanti ottaisi Chartered Companyn haltuunsa +huomenna, mitä luulisitte sen huomaavan? – Sen, että kaikki mikä on +arvokasta tässä maassa, on annettu yksityisille yhtiöille, joitten +taskut täyttyvät yhä enemmän ja enemmän, maan lähestyessä perikatoaan! +Shakaalit syövät lihat hevosten raadoista ja pyytävät jalopeurat +nuolemaan luita.”</p> + +<p>”Oh, odotahan hiukkasen, niin sinäkin saat osasi,” sanoi kaunis mies. +”Olen ollut täällä viisi vuotta ja minulle on annettu lukemattomia +lupauksia, vaikk’ei niistä vielä sen kummempaa ole kehittynyt, mutta +jonakin päivänä kai minäkin saan osani, jos vain pidän suuni kiini! Jos +he vaatisivat minun kirjoittamaan nimeni paperin alle, jossa vakuutetaan +että herra Tuo Tuolla” – hän nyökäytti päätään kellomaiseen telttaan +päin – ”ei ikimaailmassa ole ollut humalassa eikä osaa kiroilla +ollenkaan, piirtäisin puumerkkini paikalla sen alle, jos saisin hyvän +palkan. Minä voisin sietää sellaista lahjomista hyvin paljon, jos se +kerrankin sattuisi minun kohdalleni.”</p> + +<p>Miehet nauroivat kuivaa naurua, ja kolmas mies, joka ei vielä ollut +virkkanut mitään, käännähti selälleen ja otti piipun suustaan.</p> + +<p>”Sen minä sanon,” virkkoi hän, ”että jokainen täällä, joka on saanut +pienen palan maata ja koettaa siinä tehdä rehellistä työtä, on +pahanpäiväisesti kyllästynyt tähän narrisotaan. Jos meillä olisi ollut +pari sellaista miestä kuin entis-ajan Curry ja Bowker alusta alkaen +täällä, ei tällaista ikinä olisi tapahtunut. Nyt ei milloinkaan voi +aavistaa, milloinka tuo verinen lysti alkaa tai loppuu aina vähäksi +aikaa. Aina kun on asettunut työhön, saa tavallisesti lähteä sotaan. Se +on helkkarin mukava olemassa sellainen sota, jota voi käännellä ja +väännellä mielin määrin.”</p> + +<p>Kolmas mies kääntyi taas hitaasti vatsalleen; ”<i>Ei ole aikaa +alistumiseen. Me sodimme Matabeleä vastaan taas huomenna</i>,” hän sanoi +merkitsevästi.</p> + +<p>Toverit nauraa hymähtelivät hiljaa. Pensaitten alla lepäävä mieskin +hellitti suutaan hiukan ja näytti keltaisia hampaitaan, vaikka hänen +silmänsä vielä olivat suljetut ja käsivarsi kasvojen yli.</p> + +<p>”Minä odotan alituiseen,” sanoi se suuri, kaunis mies, ”että kerran +saamme nähdä kaikkien neekeripäällikköjen allekirjoittaman paperin, +jossa sanotaan kuinka paljon he rakastavat brittiläistä +etelä-afrikkalais yhtiötä, ja kuinka onnellisia he ovat Panjandrumin +vallassa, ja kuinka äärettömän hyvä hän on heille. Ja sitten he antavat +rahaa muistopatsaan pystyttämiseksi hänelle. Ei ole olemassa sitä +seikkaa, jota ei lahjomalla saisi aikaan.”</p> + +<p>Kolmas mies makasi taas selällään, laiskasti tutkien kättään, jota hän +piti kasvojensa yläpuolella. ”Mitä Raamatussa seisookaan patsaasta,” +sanoi hän hitaasti, ”jolla oli vaskiset lanteet ja vatsa, mutta jalat +savesta?”</p> + +<p>”En minä tiedä, mitä Raamatussa seisoo,” sanoi kiihkeä mies, ”minä aion +mennä katsomaan että patani ei kuohu yli reunojensa. Sinun palaa kai +pohjaan?”</p> + +<p>”Eikä pala. Minä käskin kapteenin passaripoikaa katsomaan sitä – mutta +luultavasti hän ei ole sitä tehnyt. Panetko sinä riisiä maissin sekaan?”</p> + +<p>”Täytyy. Ei ole minulla muuta kuin yksi astia. Eikä ne miehet siitä +välitä. Sehän on vain hiukan vaihetusta tavallisiin herkkuihin, +ymmärräthän!”</p> + +<p>Vilkaskasvoinen mies astui nelikulmaisen kentän yli tulensa luo, ja heti +sen jälkeen toisetkin miehet nousivat ja menivät joko katsomaan omia +patojaan tai nukkumaan rattaiden alle. Suuri siirtomaalainen jäi yksin. +Hänen tulensa paloi tyydyttävästi noin viidenkymmenen jalan päässä, ja +hän pani käsivartensa ristiin maahan sekä nojasi otsaansa niihin ja +katseli laiskasti pieniä muurahaisia, jotka kiitivät edes takaisin +punaisessa hiekassa juuri hänen nenänsä alla.</p> + +<p>Suuri hiljaisuus oli laskeutunut yli kentän. Silloin tällöin joku oksa +risahti tulessa ja heinäsirkat sirisivät puitten tyvessä, mutta paitsi +vahtia, joka astui edes takaisin pienen lakkapäisen puun ohi kapteenin +teltan edustalla, ei ainoatakaan olentoa nähty liikkuvan kentällä, ja +pensaitten alla makaavan ratsumiehen kuorsaaminen kuului puolen kentän +yli.</p> + +<p>Keskipäivän paahtava kuumuus oli ylimmillään.</p> + +<p>Vihdoin kuului joku tulevan pitkän heinikon ja pensaitten läpi, joita ei +oltu poistettu leirin ympäriltä, ja siellä näkyi mies, toisessa kädessä +pyssy ja toisessa lintu, jonka hän oli ampunut. Hän oli nähtävästi +englantilainen, joka ei ollut vielä kauvan ollut poissa Europasta, sillä +hänen ihonsa oli verevä, vaikka se jo olikin hieman päivettynyt. Hänen +kasvonsa punottivat nyt kuumuudesta, mutta kirkkaat siniset silmät ja +hienot kasvonpiirteet eivät kumminkaan menettäneet vähääkään +miellyttävästä tunteellisuudestaan.</p> + +<p>Hän astui siirtomaalaisen luo ja pudotti lintunsa hänen eteensä: ”Tuossa +kaikki, mitä olen kyennyt saamaan,” sanoi hän.</p> + +<p>Sitten hänkin heittäytyi maahan ja työnsi pyssynsä höllänä lerpattavan +telttakankaan alle.</p> + +<p>Siirtomaalainen kohotti päätään ja otti linnun, kohottamatta +kyynäspäitään maasta. ”Minä panen sen pataan, niin saadaan maistaa +hiukan muuta kuin tuota ijankaikkista maissia,” sanoi hän ja alkoi +nyppiä lintua.</p> + +<p>Englantilainen otti hatun päästään ja työnsi hienon, kostean tukkansa +pois otsalta.</p> + +<p>”Aivan näännyksissä, niinkö?” sanoi siirtomaalainen ja vilkasi häneen +ystävällisesti. ”Minulla on vielä pari pisarata pullossani.”</p> + +<p>”Ei, kyllä minä tämän kestän varsin hyvin. On hiukan lämmin vain.” Hän +yskähti vähän ja nojasi päätään käsivarteensa. Hänen silmänsä seurasivat +konemaisesti siirtomaalaisen liikkeitä, tämän puuhaillessa linnun +kanssa. Hän oli lähtenyt Englannista päästäkseen keuhkotaudistaan, ja +hän oli tullut Mashonamaahan, jossa hän saattoi elättää henkensä +ulkotyössä ja vapauttaa vanhempansa pitämästä huolta hänestä.</p> + +<p>”Mitä Halket tuolla puuhailee?” kysyi hän äkkiä kohottaen päätään.</p> + +<p>”Etkö sinä ollut täällä tänä aamuna?” kysyi siirtomaalainen. ”Etkö sinä +tiedä, että heillä oli helkkarin mellakka?”</p> + +<p>”Kellä?” kysyi englantilainen, puoleksi kohottautuen olkapäilleen.</p> + +<p>”Halketilla ja kapteenilla.” Siirtomaalainen lakkasi nyppimästä lintua. +”Voi taivas, et ikinä varmaan ole sellaista nähnyt!”</p> + +<p>Englantilainen istui nyt suorana ja tähysteli pensaitten yli sinne päin, +missä Halketin kumarassa oleva pää näkyi, kun hän astuskeli edes +takaisin.</p> + +<p>”Mitä hän tekee tuolla auringonhelteessä.”</p> + +<p>”Hän on vahdissa,” sanoi siirtomaalainen. ”Luulin että sinä olit täällä, +kun se tapahtui. Se on paraimpia juttuja, mitä ikinä olen kuullut!” Hän +vierittäytyi puoleksi kyljelleen ja nauroi muistellessaan tapahtumaa. +”Se oli niin, että muutamat miehistä menivät alas virralle hakemaan +tuoreita vesipaikkoja, ja siellä he löysivät erään neekerin, joka oli +piiloutunut maakoloon virran äyräässä, tuskin viidensadan jalan päässä +täältä. He löysivät sen konnan siten, että ensin keksivät pienen polun, +jonka hän oli polkenut kovaksi kolostaan vesipaikalle, aivan kuin +piikkisika. He saivat hänet kiinni kuin suuren muurahaisnieliläisen +kolossaan, jonka suulla kasvoi pensas, ettei sitä voinut nähdä. Hän oli +nähtävästi ollut siellä kauvan aikaa, sillä lattia oli täynnä +kalanluita, jäännöksiä lätäköistä pyydetyistä kaloista, ja kepin +paksuinen juuri oli puoleksi loppuun nakerreltu. Hän itse oli +haavoittunut ja hänellä oli sääressä kaksi pyssynkuulaa, mutta nyt hän +jo osasi käydä. Oli aivan selvää, että hän vain odotteli meidän +poislähtöämme pyyhkäistäkseen muille seuduille heimonsa jälkiä hakemaan. +Hän oli inhoittavan näköinen tuo kerpukin syömä neekeri, kuten neekerit +tavallisesti ovat, oltuaan syömättä kauvan aikaa.</p> + +<p>No niin, he laahasivat hänet tietysti kapteenin eteen, joka noitui ja +kirosi ja sanoi että neekeri oli vakooja, ja että hän oli hirtettävä +huomenna. Kapteeni tuumaili hirtättää hänet jo tänä iltana, mutta +pääjoukko saavuttaa ehkä meidät vielä tänään, ja siksi hän arveli +parhaaksi odottaa, mitä eversti sanoisi. Mutta ellei pääjoukkoa kuulu +tänään, olisi neekeri hirtettävä ensi työksi huomisaamuna, tai +ammuttava, se oli yhtä varma kuin auringon nousu. Kapteeni komensi +poikia sitomaan neekerin tuohon pieneen puun pahaseen teltan edustalla. +Sääret sidottiin nahkaremmillä ja toinen nahkaremmi pantiin kiinni +vyötäisistä, kolmas kaulasta.”</p> + +<p>”Mitä neekeri arveli?” kysyi englantilainen.</p> + +<p>”Hän ei virkkanut yhtään mitään. Koko leirissä ei paitsi sitä olisi +ollut sieluakaan, joka olisi ymmärtänyt yhtään sanaa hänen puheestaan, +jos hän olisi yrittänyt sanoa mitään. Leirin mustat pojat eivät ymmärrä +hänen kieltään. Minä arvelen että hän on yksi noita samoja peijakkaita, +joita me ahdistelimme tässä tuonoin puhdistaessamme tuon pensaikon +tuolla. Mutta sitä minä en kykene käsittämään, kuinka hän on voinut +kiivetä alas pitkin tuota virran äyrästä, jalka semmoisessa tilassa, +kuin se silloin mahtoi olla. Hän ei yrittänyt tapella, kun me otimme +hänet kiinni, tuijotti vain eteensä – kauhua luultavasti. Hän on +varmaan ollut oikein jättiläisen kokoinen piru ennen haavoittumistaan.</p> + +<p>No niin, me olimme juuri saaneet hänet kiinni puuhun, ja kapteeni oli +menossa telttaansa kostuttamaan kaulaansa, ja me muut seisoimme +ympärillä katselemassa, kun samassa tuokiossa Halket astuu esiin ja +nykäsee otsatukkaansa – tiedäthän tuon hänen tapansa? Voi Herra +siunatkoon, jos olisit nähnyt sitä komentoa! En elämässäni sitä unohda!” +Siirtomaalainen oli pakahtua naurusta. ”Hän alkoi: ’Saanko puhua teille, +herra kapteeni?’ hyvin juhlallisesti, aivan kuin jonkun suuren +lähetystön johtaja. Sitten hän yhtäkkiä puhkesi puhumaan – voi taivas +sitä sanatulvaa! Se oli aivan kuin sunnuntaikoulupoika, joka laskettaa +ulkoa kappaleen Raamatusta yhtä vauhtia, eikä aio lopettaa, ennenkuin on +päässyt läksyn päästä päähän.”</p> + +<p>”Mitä hän sanoi?” kysyi englantilainen.</p> + +<p>”Oh, hän alkoi sillä, että kuinka me tiesimme että tuo neekeri oli +ollenkaan vakooja, ja että sehän olisi hirveä asia, jos tappaisimme +hänet tietämättä varmaan kuinka asia oli. Ehkä hän vain piileskeli +siellä siksi, että hän oli haavoitettu. Ja sitten rupesi veli Halket +selittämään, että nuo neekerithän taistelivat oman maansa puolesta. +Taistelisimmehan mekin ranskalaisia vastaan, jos he tulisivat ottamaan +Englantia pois meiltä. Ja neekerit ovat urhoollista väkeä, ’jos +suvaitsette, herra kapteeni’ – (joka viides minuutti hän nykäsi +otsatukkaansa sanoen, ’jos suvaitsette, herra kapteeni’) – ja jos +meidän täytyy taistella heitä vastaan, niin meidän pitäisi muistaa että +he taistelevat vapautensa edestä; ja meidän ei pitäisi ampua vankejamme +siksi, että ne ovat mustia, koska emme ampuisi niitä, jos ne olisivat +valkoisia!</p> + +<p>Sitten hän alkoi puhdasta, sekoittamatonta saarnanuottia! Sinä et voi +kuvailla, kuinka hullua se oli! Kaikki ihmiset ovat veljiä ja Jumala +rakastaa mustia yhtä paljon kuin valkoisia. Mashonalaiset ja +matabeleläiset olivat köyhää, tietämätöntä kansaa. Meidän pitäisi pitää +huolta heistä. Ja sitten hän alkoi hokea, että meidän pitäisi päästää +tuo mies menemään. Meidän pitäisi antaa hänelle evästä matkalle ja +käskeä häntä menemään oman kansansa luo opettamaan heille, että me emme +ole tulleet tänne ottamaan heidän maatansa, vaan opettamaan ja +rakastamaan heitä. ’Se on vaikea asia se, herra kapteeni, että meidän +pitää rakastaa neekereitä, mutta meidän täytyy koettaa, meidän täytyy +koettaa!’ – Ja joka viides minuutti hän vakuutti: ’Minä luulen +tuntevani sen miehen, herra kapteeni, en ole aivan varma siitä, mutta +luulen hänen olevan Lo-Magundista päin!’ – aivan kuin kukaan elävä +olento välittäisi siitä onko neekeri roisto Lo-Magundista tai mistä +tahansa muualta! Hän sanoi sen ainakin viisitoista kertaa. Ja sitten hän +alkoi taas: ’Minä en ollenkaan väitä olevani parempi kuin Te tai kuka +tahansa muu, herra kapteeni. Minä olen yhtä huono kuin kukaan muu mies +leirissä, ja minä tiedän sen.’ Ja taas hän läksi alusta, kertoen meille +kaikki syntinsä ja jatkoi sitten näin: ’Minä olen oppimaton, typerä +mies, herra kapteeni, mutta minun täytyy puolustaa neekeriä, sillä +hänellä ei ole ketään muuta!’ Ja sitten hän sanoi: – ’Jos te annatte +minun viedä hänet Lo-Magundisiin, herra kapteeni, en pelkää ollenkaan. +Minä kerron siellä kansalle, että me emme tahdo heidän maataan ja heidän +naisiaan, vaan me tahdomme heitä veljiksemme rakastamaan meitä. Jos te +vain annatte minun mennä, herra kapteeni, niin minä toimitan rauhan, +herra kapteeni!”</p> + +<p>Siirtomaalainen hytkähteli naurusta.</p> + +<p>”Mitä kapteeni sanoi?” kysyi englantilainen.</p> + +<p>”Kapteeniko? Tiedäthän että pieninkin asia saa hänet noitumaan niin, +että maa tärisee, mutta nyt hän seisoi vain käsivarret retkottaen +velttoina kummallakin kyljellä ja silmät tuijottaen ja naama punastuen +yhä punaisemmaksi ja punaisemmaksi. Hän ei saanut muuta suustaan kuin: +’Herrajumala!’ Minä odotin vain että hän halkeisi. Ja Halket seisoi +siinä katsoen häntä suoraan silmiin, aivan kuin hän ei olisi nähnyt +ollenkaan meitä muita siinä ympärillä.”</p> + +<p>”Mitä kapteeni teki?”</p> + +<p>”Heti kun Halket oli kääntynyt pois, kapteeni alkoi kirota niin +sujuvasti, että olisi luullut hänen kiinnittäneen joka kirouksen hännän +seuraavan kirouksen päähän. Se oli melkein yhtä hauskaa kuin itse +Halketin esitelmä. Ja kun hän oli lopettanut ja tointunut hiukan, +määräsi hän, että Halketin piti käydä edes takaisin koko päivän ja +vahtia neekeriä. Ja sitten hän määräsi, että jos pääjoukko ei saavu tänä +iltana, on neekeri ammuttava ensi työksi huomisaamuna, ja se työ oli +Halketin toimitettava.”</p> + +<p>Englantilainen säpsähti: ”Mitä Halket sanoi?”</p> + +<p>”Ei mitään. Hän on marssinut tuolla nyt koko päivän, pyssy olalla.”</p> + +<p>Englantilainen katsoi kirkkailla silmillään sinne päin, missä Halketin +pää tuon tuostakin vilahti näkyviin.</p> + +<p>”Vieläkö neekeri on kiinni puussa?”</p> + +<p>”Vielä. Kapteeni kielsi ketään lähestymästä häntä tai antamasta hänelle +ruokaa ja juomaa koko päivänä, mutta –”, siirtomaalainen katsahti sinne +päin, missä mies makasi pensaitten alla, ja lisäsi sitten matalammalla +äänellä: ”Tänä aamuna, pari tuntia sitten, Halket lähetti kapteenin +neekeripojan pyytämään minulta juomavettä. Minä otaksuin, että se oli +Halketille itselleen ja arvelin, että poikaparka oli vallan näännyksissä +marssimisestaan siellä paahtavassa auringonpaahteessa. Minä lähetin siis +hänelle vettä leilistäni. Menin sitten katsomaan minne juoma-astiani oli +joutunut ja näin että neekeripoika oli mennyt tiehensä ja tuossa aivan +kapteenin teltan edustalla, vallan oven edessä seisoi Halket juottamassa +neekeriroistoa minun juoma-astiastani. Nahkaremmi oli niin tiukasti +neekerin kaulan ympäri, että hänen täytyi juoda hyvin hitaasti, ja +Halket piteli siinä astiata hänen suullaan! Jos kapteeni olisi sattunut +vilkaisemaan ulos! Hu-hui! Minä en olisi tahtonut olla Halketina +silloin!”</p> + +<p>”Luuletteko että hän aikoo koettaa saada Halketia ampumaan neekerin?” +kysyi englantilainen.</p> + +<p>”Tietysti. Hän on itse ilmeinen piru. Ja parasta olisi, ettei Halket +nostaisi melua siitä, sillä itseään hän vain sillä vahingoittaisi.”</p> + +<p>”Hänen palvelusaikansa loppuu huomisiltana!”</p> + +<p>”Niin, mutta ei huomisaamuna. Ja minä en Halketina rupeaisi meluamaan +siitä. Täällä ei ole hyvä joutua riitaan vallanpitäjäin kanssa. Yksi +neekeri enemmän tai vähemmän, mitä se merkitsee? Hän joutuisi kumminkin +ammutuksi jollakin toisella tavalla tai kuolisi nälkään, ellemme me +häntä tapa.”</p> + +<p>”Ei ole hauska ampua miestä, jolla on kädet ja jalat sidottuina,” sanoi +englantilainen rypistäen hiukan kauniin kaarevia kulmakarvojaan.</p> + +<p>”Oh, eivät he tunne samalla lailla, nuo neekerit, kuin me. Minä näin +kerran kuinka eräs mies meni ammuttavaksi, katsoi suoraan pyssyn suuhun +ja kaatui noin vain! – virkkamatta sanaakaan. Niillä ei ole mitään +tunteita noilla neekereillä. En usko että ne välittävät kovinkaan paljon +elämästä tai kuolemasta, niinkuin me.”</p> + +<p>Englantilaisen katseet olivat yhä vielä kiinni pensaikossa, jonka takaa +Halketin pää vähän väliä vilahti näkyviin.</p> + +<p>”Heillä ei ole mitään oikeutta käskeä Halketia tekemään sitä – ja hän +ei tule sitä tekemään!” sanoi englantilainen hitaasti.</p> + +<p>”Et suinkaan sinä vain aikone olla niin hullu että sekaannut asiaan?” +sanoi siirtomaalainen, katsoen uteliaasti englantilaiseen. ”Se ei maksa +vaivaa. Minä olen päättänyt, etten ikinä puhu sanaakaan, tapahtuipa mitä +tahansa. Mitä se hyödyttäisi? Otaksutaanpa että joku nyt valittaisi +tuosta Halketin jutusta, jos hänet pakoitetaan ampumaan neekeri vastoin +tahtoansa. Mitä siitä seuraisi? Puoli tusinaa miestä maksettaisi +puhumaan siihen suuntaan kuin päälliköt tahtoisivat – ottamaan lukuun +tuollaisia –”, hän osoitti peukalollaan sinne missä ratsumies nukkui – +”jotka ovat maksettuja vakoojia. Minä luulen että hän ilmoittaa itse +kapteenistakin ylipäälliköille. Kaikki sähkösanomat parannetaan, +ennenkuin ne lähetetään täältä. Se vain saadaan aikaan, mitä Chartered +Company tahtoo. Täällä on monta kunnon poikaa, mutta kuinka monen meistä +luulet olevan siinä tilassa, että hän voisi heittää pois kaikki +menestyksen toiveet Mashonamaassa puolustaakseen Halketia, vaikkapa hän +joutuisi oikein aimo kahakkaan yhtiön kanssa? Minä pidän itse hyvin +paljon Halketista, hän on kerrassaan kunnon poika, ja hän on usein +auttanut minua – viime yönäkin hän otti minun vahtivuoroni kun olin +kalpea ja väsynyt – ja minä tahtoisin tehdä jotain hänen hyväkseen. +Mutta, sanon sen suoraan, en voisi enkä tahtoisi hypätä vallanpitäjäin +nokalle hänen enkä kenenkään muunkaan tähden. Minulla on tyttö +odottamassa tuolla siirtomaissa, ja hän on jo odottanut minua viisi +vuotta. Meidän naimisemme riippuu kokonaan siitä, kuinka hyvissä +kirjoissa olen yhtiössä. Sanon sen suoraan, en aio joutua riitaan sen +kanssa. Tulin tänne ansaitsemaan rahaa ja aion täyttää aikeeni! Jos +toisten ihmisten tekee mieli iskeä päänsä kiveen, niin iskekööt +kernaasti minun puolestani, mutta heidän ei pidä odottaman että minä +seuraisin heidän esimerkkiään. Tämä ei ole se maa, jossa mies saa +suoraan sanoa ajatuksensa.”</p> + +<p>Englantilainen nojasi kyynäspäätään maahan. ”Ja Union Jack<a href="#a3">[3]</a> on +kumminkin liehuvinaan meidän ylitsemme.”</p> + +<p>”Niin on. Mutta siinä on musta viiva merkitsemässä Chartered Companya”, +nauroi siirtomaalainen.</p> + +<p>”Vaivaako sinua koskaan painajainen?” kysyi englantilainen äkkiä.</p> + +<p>”Minua? Joskus.” Hän katsoi uteliaasti toveriinsa. ”Kun olen syönyt +liiaksi, kiusaa painajainen.”</p> + +<p>”Minua se on kiusannut yhtä mittaa siitä asti, kun tänne tulin,” sanoi +englantilainen. ”Tuntuu kuin avara maailma minua painaisi – kokonainen +maapallo, ja minä olen kuin hyttynen sen alla. Koetan nostaa sitä, mutta +turhaan. Ja siis minä makaan hiljaa sen alla – ja annan sen musertaa +minut!”</p> + +<p>”Sepä omituista että painajainen vaivaa sinua täällä näin ylhäällä,” +sanoi siirtomaalainen, ”täällä ei syötetä liiaksi.”</p> + +<p>Oli hetken äänettömyys. Siirtomaalainen nyppi höyheniä linnusta, ja +englantilainen katseli muurahaisia.</p> + +<p>”Muista,” sanoi siirtomaalainen vihdoin, ”että minä en väitä kapteenin +menetelleen väärin tässä tapauksessa. Halket on ollut pahanpäiväinen +aasi. Hän ei koskaan tullut oikein entiselleen sen yön jälkeen, jonka +hän vietti eksyksissä kalliolla. Kun me löysimme hänet aamulla, oli hän +niin sikeässä unessa kuin kuollut, me emme voineet saada häntä hereille, +mutta kylmyys ei ollut niin ankara, että hän olisi paleltunut. Hän ei +ikinä ole tullut entiselleen sen jälkeen. Hän on hiukan omituinen, antaa +ruokansa neekeripojille ja jakaa viinansa toisille tovereille iltasin. +Itsekseen hän on paitsi sitä aina, kuten tiedät. Toiset pojat luulevat, +että häneen tarttui kuume, kun hän silloin käveli ympäri pitkässä +ruohikossa. Mutta minä en usko, että syy on siinä. Minä luulen että se +oli yksin olo kentällä, joka hänet muutti. Oletko sinä koskaan ollut +sillä lailla yksin kentällä kokonaisia vuorokausia ilman ainoatakaan +elävätä olentoa, jolle olisit voinut puhua? Minä olen, ja sen minä +sanon, että jos olisin jäänyt sinne vielä kolmeksi vuorokaudeksi, olisin +tullut joko hulluksi tai uskonnolliseksi. Ne yöt sen tekevät, yöt, +jolloin tähdet tuikkivat ylhäällä, ja ympärillä on kuolon hiljaisuus. Ja +sinä vain ajattelet ja ajattelet ja ajattelet! Mieleen muistuu +kaikenlaisia asioita, joita ei ole ajatellut vuosikausiin. Minä rupesin +vihdoin puhumaan itsekseni ja uskottelemaan itseäni toiseksi mieheksi. +Olin ulkona seitsemän päivää, ja Halket oli vain yhden päivän. Mutta +minä luulen varmaan, että se oli yksinäisyys, joka hänet muutti. Nuo +tähdet ovat kamalia ja se hiljaisuus, joka syntyy aamupuoleen!” Hän +nousi ylös. ”On kovin sääli Halketia, sillä hän on kunnon poika. Mutta +ehkä hän vielä siitä paranee.”</p> + +<p>Hän läksi astumaan padalle päin lintu kädessään. Hänen mentyään +englantilainen kääntyi selälleen ja makasi käsivarsi otsalla.</p> + +<p>Korkealla, korkealla puitten harvojen oksien lomitse, kirkkaalla +sinisellä Afrikan taivaalla hän näki kotkien lentävän etelään päin.</p> + +<p>Samana iltana miehet istuivat illallistaan syömässä nuotiovalkeiden +ympärillä. Pääjoukko ei ollut saapunut, ja muulit oli tuotu leiriin. +Aikaisin seuraavana aamuna piti lähteä matkalle.</p> + +<p>Halket oli vapautettu toimestaan, ja nyt hän oli heittäytynyt maahan +hiukan erilleen ryhmästä, joka istui valkean ympärillä.</p> + +<p>Siirtomaalainen ja englantilainen olivat sanoneet kaikille miehille, +että Halketin piti saada olla rauhassa, ja häneltä ei saanut kysellä +mitään. Miehet, jotka pelkäsivät siirtomaalaisen jättiläiskokoa ja +englantilaisen jäntevyyttä, jättivät Halketin rauhaan. He nauroivat ja +puhelivat valkean ääressä, suuren siirtomaalaisen ammentaessa maissia ja +riissiä lautasille, jotka hän jakeli miehille. Hän ojensi yhden +Halketille, joka makasi melkein hänen takanaan nojautuen kyynäspäähänsä. +Vähään aikaan Halket ei syönyt mitään, sitten hän otti pari lusikallista +ja nojautui taas kyynäspäähänsä.</p> + +<p>”Ethän sinä syö mitään, Halket,” sanoi englantilainen iloisesti, +katsahtaen häneen.</p> + +<p>”Minun ei ole nälkä nyt,” sanoi Halket. Vähän ajan perästä hän otti +punaisen nenäliinansa ja kaatoi siihen huolellisesti lautasensa +sisällyksen sekä solmi sen kääröksi. Sen hän asetti viereensä maahan ja +laskeutui taas kyynäspäänsä varaan.</p> + +<p>”Etkö tule hiukan lähemmäksi tulta, Halket?” kysyi englantilainen.</p> + +<p>”Ei, kiitos, yö on lämmin.”</p> + +<p>Vähän ajan perästä Peter Halket veti esiin vyöstään pienen jahtiveitsen, +jolla oli karkeatekoinen puuvarsi. Pieni, sileä kivi oli hänen +vieressään, ja hän hieroi veistä edes takaisin siihen, vähän väliä +tunnustellen sormellaan terää. Vähän ajan kuluttua hän pisti sen taas +vyöhönsä, nousi hitaasti, otti pienen käärönsä ja läksi astumaan telttaa +kohti.</p> + +<p>”Hänellä on ollut kova päivä,” sanoi siirtomaalainen. ”Jopa luulen hänen +mielellään lähtevän levolle.”</p> + +<p>Sitten kaikki miehet tulen ympärillä alkoivat puhella vapaasti tästä +tapahtumasta. Pitäisikö kapteeni sanansa huomenna? Tottelisiko Halket? +Oliko kapteenilla oikeutta käskeä yhtä miestä yksin ampumaan, eikä +useita, kuten tavallista? Eräs miehistä sanoi, että hän ampuisi hyvin +mielellään Halketin sijasta, jos häntä vain käskettäisi. Miksi Halket +oli käyttäytynyt kuin hupsu?</p> + +<p>Niin he puhelivat kello yhdeksään asti, jolloin englantilainen ja +siirtomaalainen läksivät pois levolle. He löysivät Halketin nukuksissa +aivan teltan laidassa, kasvot kankaaseen päin. Ja he laskeutuivat +levolle hiljaa, etteivät häiritseisi häntä.</p> + +<p>Kello kymmenen koko leiri oli nukuksissa, paitsi kaksi miestä, jotka +olivat vahdissa ja astuskelivat toisesta päästä leiriä toiseen, +pysyäkseen valveilla, tai seisoivat puheskellen suuren nuotiovalkean +ääressä, joka vielä paloi leirin laidassa.</p> + +<p>Kapteenin teltassa paloi valkea koko yön kuultaen ohuen telttakankaan +läpi ja levittäen valoa maahan teltan ympärillä, mutta muutoin oli leiri +kuollut ja hiljainen.</p> + +<p>Puoli yksi kuu oli laskeutunut, ja ainoastaan tähdet tuikkivat suurella +Afrikan taivaalla.</p> + +<p>Silloin Peter Halket nousi ylös, kohotti hiljaa telttavaatetta ja ryömi +ulos. Kentän etäisimmällä laidalla hän nousi pystyyn. Hänen +käsivarrellaan riippui punainen nenäliinamytty sisällyksineen. Hetkisen +hän katseli tähtisikeröitä taivaalla, sitten hän astui pitkään +ruohikkoon ja läksi kulkemaan poispäin leiristä. Mutta vähän ajan +kuluttua hän kääntyi alas virran uomaan. Hän käyskenteli pitkin sitä +hetkisen. Sitten, vähän ajan perästä, hän istautui äyräälle, riisui +raskaat saappaat jalastaan ja heitti ne viereiseen ruohikkoon. Sitten +hän läksi astumaan hiljaa ja varpaillaan pitkin pientä polkua, jonka +miehet olivat polkeneet käydessään hakemassa vettä virrasta. Se johti +suorastaan kapteenin teltalle ja tuon pienen lakkapään puun luo, jonka +runko kiilui valkeana, ja kaksi kyhmyistä oksaa ojentihe molemmille +puolille. Tultuaan neljänkymmenen askeleen päähän sieltä, Peter Halket +seisahtui. Kaukana toisella puolen leiriä molemmat vahdissa olevat +miehet seisoivat puhellen leirivalkean ääressä. Kuolon hiljaisuus +vallitsi muualla leirissä. Valo kapteenin teltasta valaisi pienen puun +rungon selvästi, mutta teltasta ei kuulunut ääntä eikä liikettä.</p> + +<p>Hetkisen Peter Halket seisoi liikkumatta ja astui sitten puun luo. Musta +mies riippui valkoista runkoa vastaan, niin tiiviisti siihen sidottuna, +että hän näytti yhteenkasvaneelta siihen. Hänen kätensä olivat sidotut +sivulle ja pää riippui rinnalla. Hänen silmänsä olivat kiinni ja kaikki +hänen jäsenensä, jotka kerran olivat olleet voimakkaat, retkottivat +veltostuneina, niin että nivelet pullistuivat ulos. Villainen tukka oli +siivoton ja paksu ja riippui hujan hajan pitkinä töyhtöinä. Iho oli +käynyt karkeaksi nälästä ja ilmasta.</p> + +<p>Remmit olivat hiukan hieroneet hänen nilkkojaan, ja pieni verivirta oli +tehnyt maan mustaksi hänen jalkojensa alla.</p> + +<p>Peter Halket katsoi hänen. Mies näytti kuolleelta. Hän kosketti hiljaa +neekerin käsivartta ja pudisteli sitä sitten hiukkasen.</p> + +<p>Mies avasi silmänsä hitaasti, kohottamatta päätään ja katsoi Peteriin +väsyneiden silmäluomiensa alta. Elleivät silmät olisi liikkuneet, olisi +niitä voinut luulla kuolleen ihmisen silmiksi.</p> + +<p>Peter nosti sormensa huulilleen – ”Hst! hst!” sanoi hän.</p> + +<p>Mies riippui tylsänä, yhä vieläkin katsellen Peteriä.</p> + +<p>Nopeasti Peter Halket polvistui ja otti veitsen vyöstään. Yht’äkkiä +jalkoja sitovat remmit olivat poikki leikatut. Seuraavana hetkenä hän +oli leikannut remmit vyötäisiltä ja kaulasta. Kaikki remmit putosivat +maahan käsivarsista, ja mies seisoi vapaana. Ymmällään, tylsistyneenä +hän seisoi siinä, pää vieläkin rinnalla, ja tuijotti Peteriin.</p> + +<p>Nopeasti Peter pisti punaisen mytyn käsivarreltaan neekerin käteen.</p> + +<p>”Ari-tsemaia! Hamba! Loup! Mene!” kuiskasi Peter Halket, käyttäen sanoja +kustakin afrikkalaisesta kielestä, jonka hän tunsi. Mutta musta mies +seisoi liikkumatta, tuijottaen häneen kuin kivettynyt.</p> + +<p>”Hamba! Sucka! Mene!” kuiskasi Peter, osoittaen kädellään.</p> + +<p>Ymmärryksen valo välähti samassa neekerin kasvoissa, ja sitten alkoi +hurja pako. Sanomatta sanaakaan, äänetönnä, niinkuin tiikeri hyppää +villiä koiria pakoon, yhdellä ainoalla pitkällä, pehmeällä +harppauksella, aivan kuin hän olisi ollut haavoittumaton ja terve, hän +kääntyi ja hävisi ruohikkoon. Se sulkeutui hänen jälkeensä, mutta kun +hän juoksi, risahtelivat oksat ja lehdet hänen jalkainsa alla.</p> + +<p>Kapteeni avasi telttansa oven. ”Kuka siellä?” huusi hän.</p> + +<p>Peter Halket seisoi puun juurella veitsi kädessä.</p> + +<p>Melu herätti koko leirin. Miehet juoksivat esiin, pyssyn laukauksia +kuului, ja unen horroksissa olevat miehet syöksyivät ylös, tarttuen +aseisiinsa. Pienen puun luota kuului pyssyn paukahdus, ja huuto kajahti +yli koko leirin: ”Mashonalaiset vapauttavat vakoojan!”</p> + +<p>Kun miehet saapuivat kapteenin teltalle, näkivät he, että neekeri oli +mennyt, ja Peter Halket makasi suullaan puun juurella, pää kapteenin +telttaan päin.</p> + +<p>Kuului hurja äänien sekasorto. ”Kuinka monta heitä oli?” ”Minne ne nyt +ovat menneet?” ”Ne ovat ampuneet Peter Halketin!” – ”Kapteeni näki +kuinka he ampuivat hänet.” – ”Olkaa varuillanne, he voivat palata +takaisin milloin tahansa!”</p> + +<p>Kun englantilainen saapui paikalle, astuivat toiset miehet syrjään, +sillä he tiesivät, että hän oli tutkinut lääketiedettä. Hän polvistui +Peter Halketin viereen.</p> + +<p>”Hän on kuollut,” sanoi hän hiljaa.</p> + +<p>Kun he käänsivät hänet selälleen, polvistui siirtomaalainen toiselle +puolen ruumista, kädessään pieni lyhty.</p> + +<p>”Mitä te siinä hulluttelette, miehet?” huusi kapteeni. ”Luuletteko +maksavan vaivaa hakea jälkiä kaiken tämän polkemisen perästä! Menkää +vahtimaan leiriä joka taholta!”</p> + +<p>”Minä lähetän neljä neekeriä,” lisäsi hän englantilaiselle ja +siirtomaalaiselle, ”kaivamaan haudan. Paras olisi haudata hänet heti, +odottamisesta ei ole mitään hyötyä. Me lähdemme aikaisin huomisaamuna.”</p> + +<p>Heidän jäätyään yksin, paljasti englantilainen Peter Halketin rinnan. +Siinä oli pieni haava vasemmalla puolella, ja aivan päälaessa oli toinen +haava, joka varmaan oli syntynyt sen jälkeen, kun hän jo oli kaatunut.</p> + +<p>”Omituista, mitä hän mahtoi tehdä täällä?” sanoi siirtomaalainen. ”Kovin +pieni tuo haava, eikö totta?”</p> + +<p>”Pistolin luoti,” sanoi englantilainen, peittäen rinnan.</p> + +<p>”Pistoolin – –”</p> + +<p>Englantilainen katsoi häneen, omituinen loiste silmissä.</p> + +<p>”Sanoinhan sinulle, että hän ei tule tappamaan sitä neekeriä. – Katso +– tänne –” Hän otti veitsen, joka oli pudonnut Peter Halketin kädestä, +ja sovellutti sen leikattuun nahkaremmiin maassa.</p> + +<p>”Mutta ethän väittäne –” Siirtomaalainen tuijotti häneen silmät +selällään. Sitten hän vilkaisi kapteenin telttaan päin.</p> + +<p>”Sitä juuri väitän, että – Mene ja tuo hänen päällystakkinsa, käärimme +hänet siihen. Ellei maksa vaivaa puhua ihmisen eläessä, ei myöskään +maksa vaivaa puhua hänen kuoltuaan!”</p> + +<p>He ottivat hänen päällystakkinsa ja etsivät sen taskuista, olisiko +siellä jotain, joka osoittaisi, mistä hän oli tullut ja kutka olivat +hänen ystäviään. Mutta taskuissa ei ollut mitään muuta kuin tyhjä pullo, +nahkakukkaro, jossa oli kaksi shillingia ja pieni käsin kudottu lakki.</p> + +<p>Sitten he käärivät Peter Halketin päällystakkiin ja panivat sen pienen +lakin hänen päähänsä.</p> + +<p>Ja tunti sen jälkeen, kun Peter Halket oli seissyt teltan edustalla +katsellen ylös, hän makasi sen pienen puun alla, yllään tasaiseksi +poljettu punainen hiekka, johon mustan miehen ja valkoisen miehen veri +oli sekaantunut.</p> + +<hr> + +<p>Lopun yötä miehet istuivat valkeiden ympärillä keskustellen tapahtumasta +ja peljäten hyökkäystä.</p> + +<p>Mutta englantilainen ja siirtomaalainen menivät telttaansa ja rupesivat +levolle.</p> + +<p>”Luuletko että he panevat toimeen tutkimuksen?” kysyi siirtomaalainen.</p> + +<p>”Mistä syystä? Hänen palvelusaikansa olisi loppunut huomenna.”</p> + +<p>”Aiotko sinä sanoa mitään?”</p> + +<p>”Mitä hyötyä siitä olisi?”</p> + +<p>He makasivat pimeässä tunnin verran ja kuulivat miesten puhelevan +ulkona.</p> + +<p>”Uskotko sinä Jumalaan?” sanoi englantilainen äkkiä.</p> + +<p>Siirtomaalainen säpsähti: ”Tietysti minä uskon!”</p> + +<p>”Minäkin uskoin ennen,” sanoi englantilainen. ”Minä en uskonut teidän +Jumalaanne, mutta minä uskoin johonkin, joka oli suurempi kuin saatoin +käsittää ja joka liikkui tässä maailmassa, niinkuin sielu liikkui +ruumiissa. Ja minä luulin että se toimi siten, että syyn ja seurauksien +laki, joka hallitsee aineellista maailmata, myöskin hallitsi henkistä +maailmata. Tarkoitan, että se, jota me kutsumme oikeudeksi, olisi +valtiaana. Nyt en enää usko sitä. Mashonamaassa ei ole Jumalata.”</p> + +<p>”Huh! Elä puhu noin!” huudahti siirtomaalainen tyytymättömänä. ”Joko +sinäkin joudut päästäsi pyörälle kuin Halket parka?”</p> + +<p>”Ei, täällä ei ole Jumalata,” sanoi englantilainen. Hän kääntyi toiselle +kyljelleen, eikä sanonut sen enempää, ja vähän ajan perästä +siirtomaalainen nukkui.</p> + +<hr> + +<p>Ennen päivän koittoa seuraavana aamuna miehet kuormittivat tavaransa ja +läksivät matkalle.</p> + +<p>Kello viiden aikaan rattaat olivat kulussa ja miehet astuivat tai +ratsastivat niiden edellä ja jälessä. Kenttä, jossa leiri oli ollut, oli +tyhjä, ellemme ota lukuun muutamia rikkinäisiä pulloja, tyhjiä +tinalaatikoita ja kiviä, joiden ympärillä nuotiovalkeat olivat palaneet +ja missä vielä oli kuumaa tuhkaa.</p> + +<p>Pienen puun juurella englantilainen ja siirtomaalainen vielä keräilivät +kiviä kokoon. Heidän hevosensa seisoivat vieressä satuloituina.</p> + +<p>Iso ratsumies tuli samassa ratsastaen heidän luokseen. Kapteeni oli +lähettänyt hänet takaisin kysymään, mitä he täällä vielä hulluttelivat +ja käskemään heitä joutumaan muitten mukaan.</p> + +<p>Miehet nousivat hevostensa selkään seuratakseen häntä, mutta +englantilainen kääntyi satulassaan ja katsoi taakseen. Aamuaurinko +valaisi leiriä varjostavien korkeiden puiden harvoja oksia ja loi +säteitään pieneen lakkapäähän puuhun, sen valkoiseen runkoon ja +ojennettuihin käsivarsiin sekä kivikasaan sen juurella.</p> + +<p>”Se oli se yö silloin kallioilla, joka sen teki!” sanoi siirtomaalainen +surullisesti.</p> + +<p>Mutta englantilainen katsoi taakseen. ”En tiedä,” sanoi hän, ”eikö +hänellä nyt liene parempi kuin meillä.”</p> + +<p>Sitten he ratsastivat joukon jälkeen.</p> + +<hr> + +<p><a name="a1">[1] Siitä pitää kaikkein tunteman teidän minun opetuslapsikseni, jos te +keskenänne rakkauden pidätte.</a></p> + +<p><a name="a2">[2] Afrikanderien Liitto on järjestetty hollantilainen valtiollinen +puolue, jonka avulla Rhodes työskenteli ja joka tuki häntä.</a></p> + +<p><a name="a3">[3] Englannin lippu. Suoment. muist.</a></p> + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta +by Olive Schreiner + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RATSUMIES PETER HALKET *** + +***** This file should be named 16075-h.htm or 16075-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/0/7/16075/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + + +</pre> + +</body> +</html> diff --git a/16075-h/images/Schreiner.jpg b/16075-h/images/Schreiner.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a786407 --- /dev/null +++ b/16075-h/images/Schreiner.jpg diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6099aa4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16075 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16075) |
