initial commit of ebook 16072HEADmain

5 files changed, 3572 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16072-8.txt b/16072-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..07d6129
--- /dev/null
+++ b/16072-8.txt
@@ -0,0 +1,3556 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kuuluisia naisia 1, by Ellen Fries
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kuuluisia naisia 1
+       Maria Teresia - Johanna d'Arc
+
+Author: Ellen Fries
+
+Release Date: June 15, 2005 [EBook #16072]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUULUISIA NAISIA 1 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG
+Distributed Proofreaders.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+KUULUISIA NAISIA.
+
+
+Kirjoittanut
+
+fil. toht. Ellen Fries.
+
+
+Suomennos.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1901.
+
+
+
+
+Maria Teresia.
+
+
+Vuonna 1740 lokakuun 20 p:nä nukkui keisari Kaarlo VI, vanhan kuuluisan
+Habsburgin suvun viimeinen miespuolinen jäsen, kuoleman uneen. Keisari
+oli ainoastaan viidenkymmenen viiden vuoden vanha, hänellä oli ollut
+hyvä terveys ja hän oli viettänyt säännöllistä elämää, jotenka kuolema
+tuli odottamatta ja herätti yleistä hämmästystä. Itävallan sisälliset ja
+ulkonaiset olosuhteet olivat siksi epävarmat, että hallitsijan muutos
+helposti saattoi aikaansaada arveluttavia selkkauksia, ja se vaara oli
+tarjona, että niin monen eri kansakunnan muodostama valtakunta hajoaisi
+Habsburgin suvun sammuessa miespuolelta. Tätä tapausta välttääkseen oli
+Kaarlo VI jo huhtikuussa v. 1713 julkaissut n. k. *pragmatisen
+sanktionin*, joka valtakunnan perustuslakina osaksi vahvisti
+keisarikunnan jakamattomuuden, osaksi oikeutti perinnöllisyyden
+siirtymisen naispuolelle miehisen sammuttua, jolloin perintöoikeus ensi
+kädessä oli joutuva keisarin omille, toisessa hänen veli vainajansa
+keisari Josefin tyttärille. Sen nojalla oli keisarin ulkopolitiikka,
+hänen ainoan poikansa kuoltua 1716, yksinomaan tähdännyt hänen vanhimman
+tyttärensä Maria Teresian perintöoikeuden turvaamista, eikä hän ollut
+pelännyt uhrauksia tätä päämaalia saavuttaakseen. Euroopan vallat
+olivatkin tunnustaneet pragmatisen sanktionin, mutta varovaisen
+valtiomiehen olisi pitänyt käsittää, että nämä vallat tunnustaisivat
+Maria Teresian perintöoikeuden ainoastaan niin kauvan, kuin pakko vaati
+tahi heidän oma etunsa sen salli. Pysyväisesti turvatakseen pragmatisen
+sanktionin olisi Kaarlo VI:nnen pitänyt seurata sotapäällikkönsä Savoyin
+Eugenin viisasta neuvoa, järjestää vankka puolustuslaitos. Mutta sen
+sijaan oli tämä kokonaan laiminlyöty, ja viimeinen Turkin sota oli vielä
+puolestaan heikontanut valtakunnan sotavoimia. Monet kenraalit olivat
+siitä pitäen vankeudessa, sotajoukko ei ollut läheskään täysilukuinen ja
+oli hajallaan laajassa valtakunnassa, se oli puutteellisesti varustettu,
+ja linnoitukset olivat rappeutuneet. Ei ollut mahdollista kiireisesti
+pestata joukkoja, sillä rahasto, jota ei oltu ajanmukaisesti hoidettu,
+oli tyhjä, vaikka kansa huokasi raskaan ja epätasaisen verokuorman alla.
+Tyytymättömyys olikin yleinen alemmissa kansankerroksissa, ja mitä
+aatelistoon tuli, oli se masentunut tahi välinpitämätön valtakunnan
+kohtalosta. Pelättiinpä Unkarin nousevan kapinaankin. Neuvoskunnassa
+istui epäröiviä ja saamattomia seitsenkymmenvuotiaita. Yleinen mielipide
+arveli, että riitojen välttämiseksi oli yhtä hyvä ottaa hallitsijaksi
+baijerilainen kuuriprinssi kuin habsburgilainen arkkiherttuatar.
+
+Valtiopursi oli siis puutteellinen ja vaarojen ympäröimä, kun sen
+peräsimeen tarttui kaksikymmentäneljä-vuotias kokematon nainen.
+
+Mutta Maria Teresia käsitti asemansa hankaluudet, ja eräs sen aikuinen
+arvostelija lausuu, että jos olisi ollut valittava maailman kaikkien
+naisten parista, olisi pitänyt valita juuri hänet.
+
+Maria Teresia oli harvinaisen lahjakas: terävä arvostelukyky, hyvä
+muisti ja taito lausua mielipiteensä selvästi ja varmasti. Tähän liittyi
+vielä hurskas usko Jumalaan, syvä lain- ja oikeudentunto, voimakas,
+vallitseva tahto, luja luottamus vaatimustensa oikeudenmukaisuuteen,
+lämmin halu ylläpitää sukunsa kunniaa ja tehdä alamaisensa onnellisiksi.
+Maria Teresia oli yhtä rikaslahjainen sydämen kuin ymmärryksen puolesta.
+Hän oli todellinen persoonallisuus.
+
+Hänen ulkomuotonsakin oli omiaan herättämään mieltymystä. Hän oli
+kookas, käynti keveä, kaunis vartalo, tumman siniset silmät, vaaleat
+hiukset, miellyttävä suu ja häikäisevän valkeat hampaat.
+
+Nuoren kuningattaren taipumukset hallitustoimiin olivat kuitenkin vielä
+koettelematta. Hän oli kyllin viisas valittaen tunnustamaan sen ja
+huolimatta vallanhimoisesta luonteestaan alistumaan kokeneiden miesten
+johdettavaksi, kunnes hän tunsi voimiensa ja taitonsa kasvaneen
+vastaamaan niitä tärkeitä toimia, jotka oli uskottu hänen käsiinsä. On
+omituista, ettei hänen isänsä, joka oli uhrannut niin paljon
+turvatakseen hänelle kruunun, ollut häntä kasvattanut kykeneväksi sitä
+kruunua kantamaan. Muissa suhteissa ei hänen kasvatustaan nähtävästi
+oltu laiminlyöty, joskohta hänen lapsuutensa on meille jotenkin
+tuntematon. Tiedetään ainoastaan että hän valtaistuimelle noustessaan
+puhui ja kirjoitti saksaa ja ranskaa hyvin, ja että hän myöskin taisi
+latinaa, espanjankieltä ja itaaliankieltä.
+
+Mutta jos Kaarlo keisari oli laiminlyönyt kasvattaa tytärtään
+hallitsijaksi, oli hän sitävastoin varhain ajatellut puolison
+hankkimista hänelle tueksi. Hän oli suunnannut ajatuksensa Lothringin
+sukuun ja siellä Frans Stefaniin, suuren sotapäällikön Lothringin
+Kaarlon jälkeläiseen, joka päällikkö oli taistellut keisarin isän
+lippujen alla. Jo v. 1723 saapui Frans Stefan Wieniin kasvatettavaksi
+itävaltalaisten prinssien tavoin. Maria Teresia, joka oli syntynyt 13 p.
+toukok. 1717, oli siis silloin vain kuuden vuoden vanha. Lothringilainen
+prinssi oli iloinen, avomielinen ja vilkas viisitoistavuotias poika.
+Vasta 1729, isänsä kuoltua palasi Frans Stefan Lothringiin. Pian sen
+jälkeen ilmaantui kaikenlaisia esteitä aijotulle avioliitolle, jota
+suuri puolue Itävallassa ei koskaan ollut hyväksynyt. Espanjalaisia tahi
+baijerilaisia prinssejä pidettiin sopivampina. Mutta keisari tahtoi
+vävykseen Frans Stefanin eikä ketään muuta. Vuonna 1732 tuli Frans
+Stefan uudelleen Wieniin. Maria Teresia oli silloin täysikasvuinen, ja
+hänen ja herttuan välillä syntyi tosi tunne. »Arkkiherttuattaren
+voimakkaasta luonteesta huolimatta», kirjoittaa Englannin lähettiläs,
+»ovat hänen tunteensa hellät Lothringin herttuaa kohtaan. Yöllä näkee
+hän hänestä unta, ja päivällä puhuu hän hovineitsyensä kanssa ainoastaan
+herttuasta, joten on luultavaa, ettei hän koskaan tule unohtamaan sitä
+miestä, jonka hän luulee olevan syntymästä hänelle määrätyn.»
+
+Kuitenkin näytti lähinnä seuraavaan aikaan siltä, kuin heidän tiensä
+eroaisivat. Ranska vaati nimittäin, hyväksyäkseen pragmatisen
+sanktionin, että herttua luopuisi valtakunnastaan, kun saisi
+korvaukseksi Toskanan sitä hallitsevan Medici-suvun sammuttua. Keisari
+Kaarlo VI näki parhaaksi puoltaa Ranskan vaatimusta. Frans Stefan
+epäröi. Hän oli kiintynyt perittyyn maahansa, mutta: »joko Lothringi
+tahi arkkiherttuatar», kuului kova vaali. Tarkan harkinnan jälkeen
+valitsi Frans Stefan arkkiherttuattaren, ja ainoa helpotus, mikä hänelle
+suotiin, oli se, että vaikea luopuminen lykättiin tapahtuvaksi häitten
+jälkeen, jotka vietettiin helmik. 12 p:nä 1736. Seuraavana vuonna sai
+Frans Stefan Toskanan suurherttuakunnan haltuunsa ja oleskeli siellä
+jonkun aikaa nuoren puolisonsa kanssa. Keisari Kaarlo VI aikoi
+nähtävästi ajan tullen toimittaa vävynsä Rooman kuninkaaksi
+vahvistaakseen siten hänen ja tyttärensä asemaa Saksassa, mutta hän
+tahtoi ensin odottaa tyttärenpojan syntymistä. Hänelle ei kuitenkaan
+suotu sitä iloa, sillä Maria Teresian kolme vanhinta lasta olivat
+tyttöjä. Kun siis kova isku kohtasi, keisarin kuolema, oli Frans Stefan
+vain muukalainen Itävallassa ja sai semmoisena osakseen epäluuloa.
+Hänellä oli kuitenkin puolisoonsa verraten suurta kokemusta
+valtioasioissa, häneltä ei puuttunut ymmärrystä ja hänen olentonsa oli
+miellyttävä, joten hän vieraasta sukuperästään huolimatta saattoi olla
+kuningattarelle tukena hänen vaarallisessa asemassaan.
+
+Maria Teresia ei hukannut hetkeäkään pyrkiessään oikeuksiensa
+saavuttamiseen. Samana päivänä, jona hänen isänsä kuoli, puhutteli hän
+neuvoskuntaa, tosin kyyneleitä vuodattaen, mutta vapaasti ja hyvin. Hän
+antoi heti nimittää itseään Unkarin ja Böhmin kuningattareksi sekä
+Itävallan arkkiherttuattareksi, ja esiintyi heti sillä vallalla, joka
+hänelle semmoisena tuli. Kaikki hallitsijanmuutoksessa välttämättömät
+muodollisuudet toimitettiin nopeudella, johon siihen aikaan ei oltu
+totuttu, kaikkein vähiten Itävallassa. Päättäväisyydellään herätti hän
+rohkeutta neuvosherroissaan. Harmaapäiset valtiomiehet ottivat hänet
+kuitenkin vastaan jonkunmoisella säälivällä itsetietoisuudella, ja hän
+puolestaan tunsi itsensä aluksi liian kokemattomaksi ollakseen
+myöntymättä heidän mielipiteisiinsä ja toivomuksiinsa. Ainoastaan
+_yhdessä_ kohden uskalsi hän heitä kohtaan osoittaa kunnioitusta
+herättävää lujuutta, nimittäin, kun hänen perintöoikeutensa tuli
+kysymykseen. Ja juuri tässä kohden tarvittiin sillä hetkellä lujuutta.
+
+Maria Teresia, jolla nähtävästi oli suuret ajatukset puolisonsa kyvystä,
+koetti heti hallitukseen ryhdyttyään toimittaa hänelle apuhallitsijan
+arvon. Maria Teresia toivoi myöskin siten helpommin saavansa puolisonsa
+valituksi Rooman keisariksi. Mutta tätä hanketta kohtasi kova vastustus
+sekä omassa maassa että sen ulkopuolella. Oltiin sitä mieltä, että se
+oli ristiriidassa pragmatisen sanktionin kanssa, että sitä oli mahdoton
+toteuttaa Unkarissa ja että suhde moneen ulkovaltaan sen kautta kävisi
+entistä kireämmäksi. Maria Teresia ei kuitenkaan taipunut vastustuksen
+vuoksi luopumaan päätöksestään ja hänen onnistuikin valituttaa Frans
+Stefan apuhallitsijaksi. Tässä tilaisuudessa selitti Maria Teresia
+julkisesti, ettei hän siten suinkaan luopunut oikeuksistaan, vaan
+ainoastaan luovutti osan hallitustoimista puolisolleen. Harvoin on
+riidelty niin paljon asiasta, jolla tuli olemaan niin vähän
+käytännöllistä merkitystä. Frans Stefanin vaikutusvalta hallitusasioihin
+väheni sen mukaan, kuin kuningatar alkoi huomata oman kykynsä niiden
+päättämiseen, ja ainoastaan taloudellisten asiain johto jäi pysyväisesti
+puolison haltuun. Frans Stefan vetäytyi mielellään pois. Hänen monien
+hyvien ominaisuuksiensa ohessa huomaa hänessä jonkinmoista velttoutta,
+joka vuosien kuluessa lisääntyi.
+
+Ensi viikkoina isänsä kuoleman jälkeen onnistui Maria Teresian monien
+toimenpiteiden kautta voittaa kansan suosio Wienissä ja sen
+ympäristöllä. Ken vain tahtoi, sai tulla hänen puheilleen ja kaikille
+oli hän ystävällinen ja hyvä. Kun hän maaliskuulla 1741 sai pojan ja
+perillisen, joutui hän yhä enemmän kansan suosioon. Ennen pitkää oli
+hänen onnistunut karkoittaa sekä ylhäisten että alhaisten epäluulo ja
+synnyttää se rakkaus, jota hän sitten neljäkymmenvuotisen
+hallituskautensa aikana osasi vireillä pitää. Hän tulikin tarvitsemaan
+alamaistensa luottamusta ja uskollisuutta enemmän kuin moni muu uusi
+hallitsija, voidakseen poistaa vanhoja epäkohtia ja varsinkin voidakseen
+kestää ne tuhannet vaikeudet, jotka piakkoin hänen valtaistuintaan
+piirittivät. Valtiollinen taivas synkkeni synkkenemistään, valtiopursi
+ruskahteli joka liitoksestaan, ja ainoastaan levollinen perämies, jonka
+usko oli luja, taisi kaikkia rohkaista ja ohjata purren onnellisesti
+uhkaavien hyrskyjen halki.
+
+Maria Teresian suhde ulkovaltoihin vaati tietysti ensi sijassa hänen
+huomiotaan, kun valta-istuimelle nousemisen tärkeimmät muodollisuudet
+oli suoritettu. Tunnustaisiko Eurooppa pragmatisen sanktionin, toisin
+sanoen hänen perintöoikeutensa? Se oli suuri kysymys. Baijeri ei sitä
+tunnustanut, se kävi heti selville, vaan puolusti omia etuoikeuksiaan
+erään keisari Ferdinand I:sen vanhan testamentin nojalla. Sen lähettiläs
+Wienissä, kreivi Perusa, esitteli salaisessa neuvoskunnassa herransa
+vaatimukset. Mutta hän sai omin silmin monen läsnäollessa nähdä
+testamentin ja lukea, että siinä sanottiin Baijerin perintöoikeuden
+astuvan voimaan vasta silloin, kun Habsburgin suvun kaikki _lailliset_
+perilliset olivat kuolleet, eikä siis miespuoliset, kuten hän oli
+väittänyt. Tästä huolimatta syntyi kynäsota Baijerin kanssa. Englanti,
+Italia, Alankomaat, Venäjä, Saksi tunnustivat vähitellen Maria Teresian
+perintöoikeuden. Preussin uudelta kuninkaalta Fredrik II:selta tuli
+Maria Teresialle ystävällinen kirjoitus, jossa kuningas yksityisesti
+tunnusti hänen perintöoikeutensa. Hänelle kerrottiin siinä myöskin ettei
+hänellä ollut odotettavissa mitään hyvää Espanjalta ja Ranskalta.
+
+Edellinen valta osottikin heti rehellisesti vihollisen kantansa, sanoi
+vaativansa koko keisarikuntaa, vaikka oikeastaan vain levoton kuningatar
+Elisabet halusi maata nuorimmalle pojalleen. Ranska viivytteli
+selitystään. Siellä hallitseva yhdeksänkymmenvuotias kardinali Fleury
+kirjoitti ystävällisen kirjeen. Hän olisi todella tahtonut säilyttää
+rauhan politiikkaa, jota hän aina oli kannattanut, mutta hänen valtansa
+oli heikkonemassa, ja oli olemassa mahtava sotapuolue, jota johti
+marsalkka Belleisle, ja sen mielestä tuli käyttää hyväkseen Itävallan
+satunnaista heikkoutta ja paloitella vanha vihollinen. Kun Belleisle
+sitten lähetettiin Saksaan ja hän esiintyi ylvästellen Saksan säätyjen
+edessä Frankfurt am Mainissa, rupesi Itävallan hovi aavistamaan, mitä
+sillä siltä taholta oli odotettavissa, ja katui hetkeäkään uskoneensa
+Ranskan rauhan ajatuksia.
+
+Mutta Maria Teresiaa odotti paljoa suurempi pettymys kuin Ranskan
+vihollisuus. Wieniin saapui tieto, että Fredrik II ilman sodanjulistusta
+oli tunkeutunut puolustusväkeä vailla olevaan Schlesiaan joulukuulla
+1740, että hän siellä oli levittänyt kirjelmää, joka käski kansaa
+pysymään pelotta, koska muka hän ja Unkarin kuningatar jo olivat hyvissä
+väleissä ja neuvottelivat keskenään. Tämä sanoma teki Maria Teresian
+rehelliseen luonteeseen haihtumattoman vaikutuksen. Hän oli luottanut
+Fredrikin ystävyyden vakuutuksiin, ja hän oli luullut Fredrikin olevan
+kiitollisuuden velassa siitä avusta, jota hän perintöprinssinä oli
+saanut Wienistä riidellessään isänsä kanssa. Mutta nyt Fredrik miehitti
+hänen turvattoman maakuntansa ja yllytti Euroopan vallat sotaan.
+
+Hänen lähettiläänsä Wienissä, Gotter, esiintyi mitä suurimmalla
+julkeudella ja rohkeni pyytää Schlesiaa korvaukseksi siitä, että Fredrik
+kannattaisi Maria Teresian perintöoikeutta. Tämä ei aluksi tahtonut edes
+nähdä lähettilästä, mutta hänen täytyi vihdoin neuvotella. Hänen
+neuvosherransa arvelivat, ettei voinut maksaa kyllin suurta hintaa
+Fredrikin arvokkaasta ystävyydestä. Ainoastaan v. Bartenstein oli sitä
+mieltä, ettei Maria Teresia saisi näyttää heikkoutta.
+
+Tämä mies oli alhaista sukua ja oli oikeastaan vain salaneuvoston
+pöytäkirjuri. Koska hän oli ollut Frans Stefanin vastustajia, oli hän
+otaksunut menettävänsä asemansa hallitsijanmuutoksen tapahtuessa, mutta
+sen sijaan hänen onnistuikin edellä kaikkia muita voittaa kuningattaren
+täydellinen luottamus suuren työkykynsä, syvällisten historian
+tietojensa ja valtiotaitonsa vuoksi sekä sillä, että hän koetti
+kehoittaa kuningatarta itsetoimintaan, jota vastoin muut virkamiehet
+varsin selvään osoittivat tahtovansa johtaa häntä. Maria Teresia
+muisteli aina kiitollisuudella tätä puolta v. Bartensteinin luonteessa.
+Hänen lujuutensa Fredrik II:sen vaatimuksiin nähden oli täysin
+sopusoinnussa Maria Teresian oman ylpeän, habsburgilaisen näkökannan
+kanssa. Viimeiseen asti oli perittyä maa-alaa puolustettava. Maria
+Teresia pysyi päätöksessään olla luovuttamatta Schlesiaa. Mahdollisesti
+olisi hän suostunut luopumaan Alankomaista, mutta ainoastaan eräillä
+rajoittavilla ehdoilla.
+
+Mutta Fredrik olikin vain odottanut Maria Teresian kieltävää vastausta
+lähestyäkseen Ranskaa. Toukokuulla 1741 solmittiin sitä paitsi liitto
+Nymphenburgissa Ranskan, Espanjan ja Baijerin kesken, vaikkakin Maria
+Teresia oli osoittanut suurta myötätuntoisuutta viimemainittua valtaa
+kohtaan. Hän oli personallisesti neuvotellut Baijerin prinssin Kaarlo
+Albertin anopin kanssa ja oli luvannut prinssille Alankomaat ja osia
+Italiasta, mutta kaikki myönnytykset olivat turhat.
+
+Englannin lähettiläs Wienissä, Robertson, koetti taivuttaa Maria
+Teresiaa rauhantekoon Preussin kanssa, mutta kuningatar ei tahtonut
+kuunnella hänen ehdotustaan. Hän epäili Fredrik II:sta siksi paljon ja
+arveli, että jos hän tänään pyysi Schlesiaa, voisi hän huomenna pyytää
+myöskin Böhmiä. Frans Stefankaan ei uskaltanut kosketella sitä kieltä.
+
+Sotaa siis ei voinut välttää. Fredrikin esimerkkiä noudattaen tarttuivat
+pian Baijeri ja Ranskakin aseisiin. Ranskalais-baijerilainen sotajoukko
+Kaarlo Albertin johtamana hyökkäsi Passauhun heinäkuun 21 p:nä 1741 ja
+valloitti myöskin Linzin. Maria Teresian asema oli nyt sellainen, että
+hän oli mielestään pakoitettu tarjoamaan Fredrikille osaa Schlesiasta,
+mutta Fredrik hylkäsi tarjoumuksen ja yhtyi Nymphenburgin liittoon
+syyskuulla 1741.
+
+Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Muutamia vapaajoukkoja oli järjestetty
+ja kaikkiin mahdollisiin puolustusvarustuksiin ryhdytty. Saksalaisilta
+alueilta ei kuitenkaan voinut toivoa paljoa apua, elleivät
+unkarilaisetkin suostuneet osaa ottamaan. Eräs unkarilainen
+isänmaanystävä ja uskollinen habsburgilainen, Johan Palffy, kehoitti
+unkarilaisia ryhtymään toimeen, mutta arveltiin että todellista apua ei
+kyetty toimittamaan ilman valtiopäiväin kannatusta, vaikka samalla
+pelättiin niiden usein hyvinkin myrskyisiä istunnoita.
+
+Toukokuun 18 p:nä 1741 oli avattu valtiopäivät Pressburgissa, ja Maria
+Teresia oli matkustanut sinne voidakseen personallisesti vaikuttaa
+säätyjen päätökseen. Hän koetti parhaansa mukaan heti saavuttaa
+unkarilaisten mieltymystä. Heidän rakkautensa vaakunaan ja
+kansallisväreihin oli yleisesti tunnettu, jonka vuoksi laiva, joka
+kuletti Maria Teresiaa pitkin Tonavaa, ja myöskin laivaväki, oli puettu
+punaiseen, vihreään ja valkoiseen. Hän nousi maalle rajalla, johon
+tilaisuutta varten oli pystytetty teltta, 1/2 tunnin matkan päässä
+Pressburgista. Piispat kalliisti koristetuissa vaunuissaan, ylimykset
+ratsain loistavissa puvuissaan olivat häntä vastassa, ja iltapäivällä
+kesäk. 20:tenä kulki Maria Teresia juhlasaatossa Unkarin pääkaupunkiin.
+Unkarilaisessa puvussa, sinisiä ja keltaisia kukkia valkealla pohjalla,
+ajoi hän riemuitsevan kansanjoukon keskellä avonaisissa roomalaisissa
+voittovaunuissa. Jo seuraavana päivänä jätti hän säädyille
+kuninkaallisen esityksensä. Hän lopetti latinalaisen puheensa
+toivomuksella, että hänestä tulisi unkarilaisille hallitsijan ohella
+todellinen äiti.
+
+Mutta hänen ehdotuksensa ei lainkaan miellyttänyt unkarilaisia. He
+olivat jo ennen hänen tuloaan määränneet vaatimuksensa. Muun muassa
+tahtoivat he, että aateliston täydellinen veronvapaus vahvistettaisiin,
+ettei Unkaria hallittaisi niinkuin muita maita, varakuninkaan virka ei
+koskaan jäisi avoimeksi, kaikki unkarilaiset virat annettaisiin
+unkarilaisille ja Sibenbürgiä pidettäisiin unkarilaisena maakuntana
+y. m. määräyksiä, joista useimmat olivat vanhoja riitakysymyksiä. Maria
+Teresia nimitti heti uskollisen Palffyn varakuninkaaksi, mutta ei
+myöntynyt mielellään muissa kohdin.
+
+Kiihko ja levottomuudet unkarilaisilla valtiopäivillä olivat aina
+arvelluttavat ja tällä kertaa oli asian laita tavallista pahempi. Meteli
+muistutti puolalaisia valtiopäiviä. Etenkin unkarilainen alahuone n. k.
+Ständertafel, jonka muodosti vähäaateli, oli hyvin hillitön. Ylähuone
+oli taipuvampi mukautumaan Maria Teresian toivomuksiin. Sen jäsenet
+joutuivat lähemmin tekemisiin kuningattaren kanssa, ja hän taisi
+monenlaisten suosionosoitusten kautta voittaa heidät puolelleen.
+Pidettiin viisaimpana lykätä useat riitakohdat ratkaistaviksi
+kruunauksen jälkeen, joka vietettiin kesäk. 25 p:nä, kun pitkien
+neuvottelujen jälkeen oli sovittu valan muodosta.
+
+Kruunaus oli sunnuntaipäivänä, paljon väkeä oli liikkeellä, suuret
+joukot aatelisia valtakunnan kaikista osista, koreita pukuja, kultaa,
+hopeaa, koruompeluja, kaikki se häikäisevä väriloisto, jota unkarilaiset
+rakastavat. Kuningatar ajoi avonaisissa vaunuissa, jalokivien
+peittämässä puvussa. Hän oli kalpea, näytti ensin pahastuneelta ja
+levottomalta, mutta nähdessään riemuitsevan kansan muuttuivat hänen
+kasvonsa jälleen ystävällisiksi ja samalla kunnioitusta herättäviksi,
+jommoinen oli hänen ulkomuotonsa. Juhlallisuudet toimitettiin
+Martinkirkossa. Unkarin kirkon päämies, kunnianarvoinen vanhus, kehoitti
+nuorta kuningatarta hallitsemaan hyvin ja antoi hänen suudella ristiä.
+Kuningatar lankesi polvilleen, vannoi selvällä äänellä hallitsevansa
+maata lakien mukaan ja ylläpitävänsä oikeutta. Kun hänet juhlallisesti
+oli voideltu, puettiin hänen ylleen pyhän Stefanin viitta ja hänen
+miekkansa kiinnitettiin kuningattaren vyötäisille. Kun se oli tehty,
+veti hän miekan tupesta ja teki kolminkertaisen ristinmerkin
+riemuitsevan seurakunnan ylitse. Sitten sai hän kruunun, valtikan ja
+omenan, ja istuen valtaistuimella otti hän vastaan uskollisuuden valan
+ja häntä nimitettiin »pyhäksi apostoliseksi majesteetiksi». Kaikkialla
+kaikui huuto: »vivat domina et rex noster»[1].
+
+[1] »Eläköön hallitsijattaremme ja kuninkaamme.»
+
+Kuninkaallisessa puvussaan kulki Maria Teresia Fransiskanikirkkoon,
+jossa hän vanhan tavan mukaan löi pyhän Stefaninritareja; sieltä hän
+läksi armeliaiden veljesten kirkolle, jonka edustalle oli tehty lava ja
+puettu se Unkarin väreihin, ja siltä vannoi kuningatar kansalle valansa.
+Sitten virtasi väki n. k. kuninkaankummulle Tonavan rannalla[1].
+Kuningatar astui sen juurella vaunuista ja nousi kalliisti koristetun
+hevosen selkään. Hän ajoi täyttä laukkaa kumpua ylös ja heilutti siellä
+neljälle ilmansuunnalle pyhän Stefanin miekkaa merkiksi, että hän
+puolustaisi ja laajentaisi Unkarin valtaa.
+
+[1] Ihmiskäsin tehty ja hävitetty 1873.
+
+Kaikki juhlamenot oli toimitettu. Loistava kulkue palasi linnaan, jossa
+suuri juhla päätti kruunajaiset.
+
+Ihastus nuoreen kuningattareen oli kohoamassa. Hän oli uskollisesti
+seurannut vanhoja unkarilaisia tapoja, ja hän oli toimittanut ne kaikki
+miehen voimalla ja naisen suloudella.
+
+Maria Teresialle ei tämä päivä ollut pelkkää päivänpaistetta. Häntä
+vaivasi se, ettei hänen puolisonsa saanut ottaa osaa juhlallisuuksiin.
+Häntä varten ei ollut sijaa juhlamenoissa, ja hän sai ainoastaan
+syrjäkaduilta nähdä puolisonsa juhlakulkueen. Vasta juhlan aikana
+linnassa esiintyi hän kuningattaren rinnalla.
+
+Maria Teresialla olikin syytä olla liiaksi luottamatta joukkojen
+eläköönhuutoihin. Sen osoittivat seuraavien päiväin
+valtiopäivätoimitukset. Tingittiin hänen kruunauslahjaansa, ja se
+hallinto- ja veronmaksuehdotus, joka esitettiin elok. 30 p:nä 1741, ei
+vastannut kuningattaren toiveita, joskohta hänellä ei ollut muuta neuvoa
+kuin useimmissa kohdin hyväksyä se.
+
+Sitä suurempi syy oli kuningattarella olla suututtamatta tätä levotonta
+kansaa, kun hän oli aikeessa antaa aseet unkarilaisten käsiin ja kutsua
+heidät puolustamaan hänen perintöoikeuksiaan. Kaikki hänen saksalaiset
+neuvonantajansa kehoittivat häntä luopumaan tuumasta, joka heidän
+mielestään oli hyvin vaarallinen. Mutta kuningatar tunsi ritarillisen ja
+tunteellisen piirteen unkarilaisten luonteessa ja päätti käyttää sitä
+hyväkseen. Neuvoteltuaan eräitten ylimysten kanssa ja saavutettuaan
+heidän täydellisen suostumuksensa, kutsui hän valtiopäiväin jäsenet
+luokseen linnaan syysk. 11 p:nä. Surupuvussa, kruunu päässä, puhui hän
+unkarilaisille, selitti lyhyin piirtein huolestuttavan asemansa ja
+lausui, että hän kaikkien hylkäämänä oli paennut uskollisten ja
+vanhastaan uljaiksi tunnettujen unkarilaisten luo. »Me pyydämme
+säätyjä», lisäsi hän, »tässä suuressa vaarassa, joka uhkaa omaa
+itseämme, lapsiamme, kruunua ja valtakuntaa, antamaan meille viipymättä
+todellista apua. Minkä me voimme, sen teemme, palauttaaksemme Unkarin ja
+sen kansan entisen onnellisen tilan ja sen nimen loiston. Uskolliset
+säädyt tulevat tuntemaan armollisen suosiomme vaikutuksen»[1].
+
+[1] Maria Teresiaa kuvataan tavallisesti pitäen pientä poikaansa
+käsivarrella, kun hän puhuu unkarilaisille, mutta on todistettu ettei
+hän ollut läsnä.
+
+Puheen loppupuolella joutui Maria Teresia syvän liikutuksen valtaan,
+mutta hän voitti sen pian ja näytti »loukkaantuneelta viattomuudelta»
+tyynellä arvokkaisuudella kuunnellessaan arkkipiispan puhetta, jossa
+tämä lupasi kuningattarelle maan voimat. Maria Teresia oli oikein
+käsittänyt unkarilaisten tunteellisen luonteen. Mieltyneenä koko hänen
+esiintymistapaansa valtasi heidät syvä ihastus. He unohtivat hetkeksi
+kaikki valituksensa ja etuoikeuskiistansa, ja sali kaikui heidän
+innokkaista, eläköönhuudoistaan ja lupauksistaan uhrata veri ja henki
+kuningattaren puolesta[1]. Se seikka että Maria Teresian saksalaiset
+neuvonantajat olivat vastustaneet hänen käytöstään, lisäsi vielä
+unkarilaisten ihastusta kuningattareen, samalla kuin he katkerasti
+soimasivat saksalaisia. Nämä puolestaan eivät voineet salata
+suuttumustaan, ja he arvelivat, »että kuningatar yhtä hyvin olisi voinut
+luottaa piruun kuin unkarilaisiin».
+
+[1] »Vitam nostram et sanguinem consecramus», kaikui joka taholta.
+
+Syysk. 13 p:nä määräsivät valtiopäivät, että 30,000 miestä oli
+kutsuttava kokoon. Maria Teresia käytti myöskin suotuisaa mielialaa
+saadakseen puolisolleen apuhallitsijan arvon. Hän sai sen kuitenkin
+oikeastaan vain nimeksi.
+
+Moraalinen vaikutus tästä Maria Teresian esiintymisestä on arvosteltava
+hyvin suureksi. Saksalaiset maat huomasivat, ettei puolustussodan taakka
+painanut ainoastaan heitä, ulkovallat näkivät, ettei voinut ottaa lukuun
+Unkarin kapinaa, ja kaikille sekä ystäville että vihollisille selvisi,
+että joskohta Maria Teresia olikin nainen, oli hänessä päättäväisyyttä
+ja voimaa, jota ainoastaan harvoin tapaa miehessä. Aineellinen etu
+sitävastoin ei tullut olemaan niin suuriarvoinen, kuin oli toivottu.
+Suuriherttuan hallitsija-arvo täällä kuten Itävallassakin oli merkitystä
+vailla ja juuri Maria Teresian itsensä asiaan puuttumisen vuoksi, hänen
+joka oli ollut niin innokas häntä valituttamaan. Mitä noihin luvattuihin
+30,000 mieheen tuli, ei niitä saatu likimailleenkaan kaikkia kokoon, ja
+sitä paitsi osottautuivat unkarilaiset joukot kovin vaikeiksi pitää
+kurissa, joten heidän apunsa sodassa tuli olemaan jotenkin mitätön.
+
+Valtiopäiväin loppuajat olivat yhtä myrskyiset kuin alkukin. Kun
+kuningatar kiitollisuudesta hyväksyi unkarilaisten 70 artikkelia,
+katuivat he, etteivät olleet pyytäneet enempää. Nyt seurasi kiivaita
+otteluja. He tahtoivat kumota päätöksen. Mutta kuningatar oli tyyni ja
+luja. Hän taisi hillitä puolueet. Yksimielisyys palasi, ja 29 p:nä
+lokak. 1741 päätti kuningatar itse nämä omituiset valtiopäivät.
+
+Tätä seuraava aika oli synkkä. Baijerin kuuriruhtinas hovinensa oleskeli
+Linzissa, Prag sortui, kuuriruhtinasta kunnioitettiin Böhmin kuninkaana
+ja pelättiin Wienin puolesta. Maria Teresia pysyi näiden koettelemusten
+aikana maltillisena. Frans Stefan matkusti sotajoukon luo. Maria
+Teresiaa suretti syvästi, ettei hän terveydentilansa[1] vuoksi itse
+voinut armeijaansa johtaa. Kirjeitten kautta kehoittaa hän kenraalejaan
+rohkeuteen ja kestäväisyyteen. He älkööt säästäkö joukkoja eikä
+maalaisväestöä. »Te sanotte», kirjoittaa hän, »että olen julma. Se on
+totta. Mutta tiedän myöskin, että kykenen satakertaisesti hyvittämään
+kaiken sen julmuuden, jota nyt sallin Teidän harjoittaa maani
+puolustukseksi, ja olen sen tekevä. Mutta nyt suljen sydämeni säälin
+tunteilta. -- -- Surkuttelen kaikkien Teidän kohtaloa, jotka syöksen
+onnettomuuteen. -- Se on kenties suurin suruni, mutta olette aina
+löytävä minussa ainakin kiitollisen sydämen.»
+
+[1] Hänelle syntyi tytär toukokuussa 1742.
+
+Ei se ole uudenaikainen ihmisystävä, joka täten puhuu. Se on ylpeän
+Habsburgin suvun ylpeä jälkeläinen. Huomaa kuitenkin lämminsydämisen
+personallisuuden kovien sanojen takana, mutta valtiollista
+terävänäköisyyttä ei hämmentänyt mikään, hänen asemassaan sopimaton,
+tunteellinen herkkämielisyys.
+
+Vaihtelevista sotatapahtumista ja valtiollisista selkkauksista puhumme
+lyhyesti. Muistutamme ainoastaan että lokakuulla 1741, kun Saksi
+hiljakkoin oli liittynyt Maria Teresian vihollisiin ja Englannin
+kuningas Yrjö II peläten kadottavansa kuuriruhtinaskuntansa Hannoverin
+oli solminut puoluettomuusliiton Ranskan kanssa, näki Maria Teresia
+parhaaksi tehdä aselevon Klein-Schnellendorfissa vaarallisimman
+vastustajansa Fredrik II:sen kanssa ja tässä aselevossa tunnustaa hänen
+valloittaneensa Schlesian. Hänen _oikeuttansa_ Schlesian omistamiseen ei
+kuningatar silloin eikä myöhemminkään tunnustanut, ja hyvillä
+perusteilla, sillä niistä viisastelevista todisteista, jotka Fredrik II
+antoi lakimiestensä sommitella, todistaakseen perintöoikeuttaan vanhaan
+itävaltalaiseen Schlesiaan puuttui kokonaan todellinen pätevyys. Hänen
+oikeuttaan Schlesiaan kuvaa paraiten hänen oma lausuntonsa
+preussiläiselle ministerille Wienissä: »Jos voimme jotakin saavuttaa
+rehellisyydellä, niin olemme rehelliset; jos sitävastoin pettäminen on
+välttämätön, niin olkaamme sitten pettureita.»
+
+Niin menetteli Fredrik II. Jo keväällä 1742 rikkoi hän aselevon, ja
+hänen voittonsa Czaslaussa vei Maria Teresialta viimeisen toivon
+valloittaa takaisin Schlesia, ja hänen täytyi tehdä Fredrikin kanssa
+rauha Breslaussa kesäkuulla 1742, jossa Itävalta muodollisesti luovutti
+Preussille koko ylä- ja ala-Schlesian sekä Glatzin kreivikunnan ja sai
+pitää ainoastaan Teschenin ruhtinaskunnan ja pari läheistä piirikuntaa
+ylä-Schlesiaa.
+
+Maria Teresialla oli ollut kovat päivät Pressburgin linnassa ennenkuin
+rauhanpäätös tapahtui. Baijerin Kaarlo Albert oli valittu Saksan
+keisariksi tammikuulla 1742. Neljännestätoista vuosisadasta alkaen
+olivat keisarinkruunua kantaneet ainoastaan habsburgilaiset ja oli
+melkein näyttänyt siltä kuin olisi se perinnöllisesti kuulunut tälle
+suvulle ja itävaltalaisille maille. Naista ei voinut valita keisariksi,
+mutta Maria Teresian hartain toivo niinkuin hänen isänsä tuumien
+tarkoitus oli se, että hänen puolisonsa saisi tämän arvon. Se näytti nyt
+mahdottomuudelta.
+
+Valonvilahdus Maria Teresian tukalassa asemassa oli, että samaan aikaan
+kuin keisarinvaali tapahtui näytti Englanti aikovan luopua
+puoluettomuuspolitiikastaan. Englanti ei voinut toimetonna katsella
+Itävallan paloittelua. Ranskan ja Espanjan valta olisi siinä tapauksessa
+käynyt Euroopan tasapainolle vaaralliseksi. Viimeksi mainitun vallan
+kanssa kävi Englanti sitäpaitsi jo jonkun aikaa kestänyttä
+siirtomaasotaa. Tämä antoi lisäaihetta Englannille, rauhaa rakastavan
+ministeri Walpolen erottua tammikuulla 1742, suorastaan sekaantumaan
+mannermaan sotaan. Armeijanosasto lähetettiin saksalaiseen armeijaan.
+Vielä suurempiarvoinen oli Englannin raha-avustus, sillä Maria Teresian
+raha-asiat olivat mitä surkuteltavimmassa tilassa.
+
+Englannin apu ja aselepo Fredrik II:sen kanssa saivat v. 1743 voiton
+kallistumaan Maria Teresian puoleen. Böhmi valloitettiin uudelleen, jopa
+valloitettiin Baijerikin; äskettäin valitun keisarin, joka juuri aikoi
+viettää kruunajaisiaan, täytyi paeta, ja kun brittiläis-saksalainen
+sotajoukko oli saavuttanut voiton Dettingenin tappelussa lähellä
+Aschaffenburgia, ajettiin ranskalaiset kokonaan Reinin taa. Itävalta ja
+Englanti saivat myöskin kaksi uutta liittolaista, Sardinian ja Saksin,
+Alankomaat lupasivat lähettää apujoukkoja.
+
+Maria Teresia ei ollut koskaan vastoinkäymisissä kadottanut uskoa
+asiansa oikeudenmukaisuuteen, ja tämä usko oli ylläpitänyt ja
+vahvistanut hänen ja hänen palvelijainsa voimia. Myötäkäymisessä pysyi
+hän tyynenä ja arvokkaana, väheksymättä silti niitä vaaroja, jotka vielä
+olivat voitettavina. Näinä vuosina oli hän kalliista hinnasta saanut
+tutustua eurooppalaisen politiikan petollisuuteen sekä valtakuntansa
+moniin sisällisiin puutteisiin. Hän oli väsymätön työssään, ei säästänyt
+koskaan itseään ja taisi siten monesti itse oikaista ja rohkaista. Hänen
+uskottunaan sisähallinnossa oli yhä edelleen Bartenstein,
+ulkopolitiikassa alkoi esiintyä kreivi v. Kaunitz, jonka samalla varma
+ja notkea tapa hoitaa valtioviisautta kysyviä asioita herätti Maria
+Teresian mieltymystä. Kenraalit ja valtiomiehet toimivat aina yksissä
+neuvoin kuningattaren kanssa, jonka hallitsijaluonne yhä selvemmin
+esiintyi, samassa määrin kuin hän perehtyi yleisten asiain hoitoon.
+
+Mutta vaikka Maria Teresia käsittikin kaikki ne vaikeudet, jotka vielä
+olivat jälellä, voi hän nyt kuitenkin laskea vilkkaan luonteensa
+valloilleen. Vuoden 1743:n kuluessa ei hänen hovinsa enää ollut
+hiljainen ja synkkä, vaan siellä pidettiin komeita juhlia, etenkin
+karuselleja, jota huvitusta kuningatar erityisesti rakasti. Turvatakseen
+omistusoikeutensa Böhmiin antoi hän suurella juhlallisuudella kruunata
+itsensä Pragissa ja ymmärsi sielläkin voittaa kaikensäätyisten
+alamaistensa suosion miellyttävällä käytöksellään.
+
+Fredrik II ei voinut tyhjin toimin katsella Maria Teresian kasvavaa
+valtaa. Hän pelkäsi menettävänsä Schlesian ja rikkoi lokakuussa 1743
+Breslaun rauhan. Taaskin huolten ja levottomuuden aika. Sota raivosi
+vaihtelevalla onnella eri osissa Eurooppaa. V. 1745 tapahtui kuitenkin
+seikka, joka painoi vaa'an Maria Teresian eduksi. Keisari Kaarlo VII
+kuoli. Hänen poikansa tahtoi ainoastaan saada Itävallalta perintömaansa
+Baijerin, ja suostui tekemään erityissovinnon Füssenissä 1745 Fredrik II
+teki nyt rauhan Dresdenissä. Yleinen mielipide Saksassa arveli, että
+Maria Teresian puoliso oli valittava keisariksi, ja kuuriruhtinaat
+valitsivatkin hänet syyskuussa 1745. Fredrik II suostui siihen kuitenkin
+vain sillä ehdolla, että hänen omistusoikeutensa Schlesiaan vieläkin
+vahvistettaisiin. Wienin hovi päätti, että vastavalittu keisari
+viipymättä kruunattaisiin, huolimatta rahanpuutteesta ja vaikka
+kruunajaismenot arvioitiin moneksi miljoonaksi. Frans Stefan ja
+itävaltalaiset ministerit pitivät erittäin tärkeänä, että Maria Teresia
+seuraisi puolisoaan kruunauskaupunkiin Frankfurt am Mainiin, koska he
+tarkalleen tunsivat hänen miellyttävän olentonsa vaikutusvallan. Hän
+suostui siihen huolimatta satunnaisesta heikosta terveydestään, mutta
+hän kieltäytyi lujasti, huolimatta kaikista rukouksista, kruunauttamasta
+itseään keisarinnaksi. Hän tahtoi olla hallitseva kuningatar,
+keisarinnana ei hän olisi mitään, koko hänen kruunauksensa olisi
+narripeliä -- hän oli sanalla sanoen järkähtämätön. Sitävastoin tahtoi
+hän olla juhlallisuuksissa läsnä ja vaati tarkalleen kaikkea sitä
+kunnioitusta, jota hallitsevan majesteetin oli oikeus vaatia. Kun
+puhuttiin siitä, missä keisari juhlatoimituksen jälkeen hänet tapaisi,
+vastasi hän: »Niin kaukana kuin mahdollista, ilman että se vaivaa häntä
+liiaksi.»
+
+Wienin hovin otaksumiset olivat oikeat. Matka Frankfurt am Mainiin oli
+voittoretki Maria Teresialle ja vahvisti hänen asemansa Saksassa.
+Riemuhuudoista hänen vaunujensa ympärillä ei tullut loppua, ja ne, jotka
+tulivat hänen läheisyyteensä, eivät kyllin voineet kiitellä hänen
+arvokasta ystävällisyyttään. Kaikki tiesivät kertoa, kuinka luonteasti
+hän oli ottanut hansikkaan kädestään ja aivan porvarillisesti ja
+tuottavasti paiskannut kättä vastakruunatulle keisarille
+kruunaustoimituksen jälkeen. Kun hän kerran oli myöhästynyt
+vastaanotosta, pyysi hän tullessaan kaikilta läsnäolijoilta anteeksi.
+Semmoista ei vielä koskaan oltu kuultu habsburgilaisesta!
+
+Mutta Ranska ja Espanja jatkoivat sotatoimiaan. Alankomaissa ja
+Italiassa raivosi sota vielä kiivaasti. Saksin marsalkan
+sotapäällikkötaito hankki joksikuksi aikaa voiton Ranskan aseille.
+Ranskan varat olivat jo kuitenkin vähissä, ja monituisten neuvottelujen
+jälkeen tehtiin vihdoin tunnettu Aachenin rauha 1748, jonka kautta Maria
+Teresian perintöoikeus tunnustettiin, mutta hänen täytyi luopua
+Schlesiasta, Parmasta ja Piacenzasta -- kehno voitto liittolaisille,
+jotka kerran olivat luulleet voivansa riistää häneltä koko
+habsburgilaisen perinnön.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aachenin rauhaa tehtäessä oli Maria Teresia yli 31:den vuoden vanha. Hän
+oli ollut naimisissa kaksitoista vuotta ja hänellä oli ollut kymmenen
+lasta, kolme poikaa ja seitsemän tytärtä. Tosin oli hän käynyt
+lihavaksi, mutta hän oli kuitenkin yhtä miellyttävä, ja vielä 1755, kun
+hänellä vieläkin oli ollut viisi lasta, kutsuu preussiläinen ministeri
+Wienissä häntä kauniiksi, vaikkei hänestä muuten voi sanoa, että hän
+imartelisi kuningatarta. Hän kehuu myöskin kuningattaren kohteliasta
+seurustelutapaa. »Keisarinna», jatkaa hän, »puhuu hyvin ja käyttää
+miellyttävää puhetapaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, kuin kuulisi hän
+mielellään omaa puhettaan. Päästäkseen hänen puheilleen täytyy kääntyä
+palveluksessa olevan hovinaisen puoleen. Harvoin kieltäytyy keisarinna
+vastaanottamasta. Kärsivällisyydellä ja hyvyydellä kuuntelee hän mitä
+hänelle on sanottavaa, ja hän ottaa itse vastaan armonanomukset, jotka
+hänelle lähetetään. Vastaanottopäivänsä käyttää keisarinna suurimmaksi
+osaksi vastaanottoihin. Kaupungissa tapahtuvat ne yleisen kokoushuoneen
+kulmassa, maalla hänen ollessaan kävelyllään.»
+
+Maria Teresia oli jo silloin ruvennut käyttämään niitä tapoja, joita hän
+sitten noudatti läpi koko elämänsä. Talvella nousi hän kl. 6, kesällä
+kl. 4, harvoin 5. Jumalanpalvelusaikaa lukuunottamatta kului koko aamu
+työssä. Kl. 1 söi keisarinna päivällistä, useimmiten yksin, ja lepäsi
+sitten tunnin tahi kaksi. Sitten työskenteli hän jälleen seitsemän
+paikoille, jolloin hän ryhtyi korttipeliin. Se oli hänen
+lempihuvituksensa, mutta kuitenkaan ei hän siihen uhrannut kuin
+puolitoista tuntia. Sen jälkeen nautti hän kevyen illallisen ja meni
+aikaisin levolle. Huvitukset voivat kuitenkin keskeyttää tämän
+työteliään päiväjärjestyksen, mutta ne olivat aina poikkeuksia ja
+harvenivat, kuta vanhemmaksi keisarinna kävi.
+
+Olemme maininneet karusellin häntä huvittaneen. Hän oli suuri
+hevosystävä ja reipas ratsastaja. Nopeilla ratsuretkillään Wienin ja
+huvilinnojen välillä oli hänen usein tapana yllättää matkan varrella
+asuvia ystäviänsä ja käydä heillä suurustamassa. Silloin oli hän iloinen
+ja luonteva käytökseltään, mutta kunnioitustakin herättävä, kun niin
+tarvittiin. Metsästysretkiin otti hän harvoin osaa, ja silloin vain
+keisarille mieliksi, joka oli innokas metsästäjä. Naamiohuvit, joissa
+hän esiintyi sinisessä dominossa, häntä huvittivat. Hän piti myöskin
+paljon soitannosta ja oli itse nuoruudessaan soittanut useita
+soittokoneita. Lapsille pantiin toimeen tanssiaisia ja erityisiä pieniä
+huvinäytelmiä.
+
+Maria Teresia oleskeli mieluimmin Wienissä tahi Schönbrunn'in linnassa,
+jonka hän rakennutti uudestaan ja kaunisti. Pitempiä huviretkiä tehtiin
+harvoin. Silloin tällöin vaellettiin johonkin pyhään paikkaan tahi
+vierailtiin Böhmin ja Mährin leireissä.
+
+Velvollisuuksiaan vaimona ja äitinä ei Maria Teresia laiminlyönyt. Hänen
+kuudestatoista lapsestaan tuli kymmenen täysi-ikäiseksi. Hän kirjoitti
+omakätisesti sääntöjä, jotka tarkoittivat heidän kasvatustaan, ja valvoi
+itse, että näitä sääntöjä noudatettiin. Hän ei kuitenkaan siten voinut
+välttää useata vanhaa itävaltalaista hovitapaa, jotka eivät voineet
+vaikuttaa edullisesti lasten kehitykseen. Maria Teresia osoitti
+puolisoaan kohtaan hellintä rakkautta, mutta vaati myöskin häneltä
+samaa. Harvoin tavannee onnellisempaa avioliittoa niin korkeasäätyisten
+kesken. Toisinaan ilmestyi kuitenkin pilviä aviotaivaalle. Keisari
+nimittäin erittäin suosi naisseuraa. Kun hän yhä enemmän vetäytyi pois
+hallitustoimista, jäi hänelle paljon joutoaikaa, ja sen hän mielellään
+kulutti jutellen sisarensa tahi ylihovimestarinna Fuchs'in tahi
+muutamien muiden hovin naisten kanssa. Kaunis kreivinna Auersperg
+herätti jonkun aikaa Maria Teresian mustasukkaiset tunteet täyteen
+eloon. Hänen epäluulonsa oli kuitenkin perusteeton, ja puolisoitten hyvä
+sopu palasi. Se oli kenties onneksi keisarille, sillä Maria Teresia oli
+leppymätön, kun oli kysymys siveellisistä hairahduksista, eikä hän
+voinut olla osoittamatta siveettömiä henkilöitä kohtaan suoranaista
+halveksumista. Itse ei hän ollut vähintäkään keikaileva, ei huolehtinut
+ulkomuodostaan ja hoitipa huonostikin pukuaan. Hän ei tahtonut kuulla
+puhuttavan sukupuolensa heikkouksista, mutta välistä puhkesi ikäänkuin
+valitus siitä, että hän oli syntynyt naiseksi.
+
+Maria Teresia oli suuri kuningatar, mutta kenties olisivat hänen
+ominaisuutensa luoneet vielä suuremman kuninkaan. Hän olisi silloin
+voinut kantaa aseita oikeuksiaan puolustaessaan ja hän olisi silloin
+myöskin saanut toisen kasvatuksen, joka heti olisi tehnyt hänet
+kykeneväksi käyttämään suurta teräväjärkisyyttään ja lämmintä sydäntään
+maansa parhaaksi. Mutta Kaarlo VI olisi, kuten eräs englantilainen
+historioitsija lausuu, »järkyttänyt taivaan ja maan vakuuttaakseen
+tyttärensä perintöoikeuden suuriin kuningaskuntiin, ja samalla oli hän
+tehnyt voitavansa saadakseen hänet kykenemättömäksi hallitsemaan näitä
+alueita». Kenties olisi toisenlaisen kasvatuksen kautta voitu väittää
+niitä virheitä, jotka näin ollen kieltämättä haittaavat hänen
+hallitustaan, nimittäin jonkunlainen yksipuolinen ulkokultaisuus,
+ymmärtämätön kovuus useita väärinkäytöksiä tukahuttaessa ja intohimoinen
+niin hyvin viha kuin ihailukin.
+
+Maria Teresian onnistui kuitenkin älyllään ja työkyvyllään suureksi
+osaksi korvata se, minkä kasvatus oli laiminlyönyt. Kullakin
+ministerillä oli oma viikonpäivänsä, jona hän esitti kuningattarelle
+asiansa. Kuningatar luki itse lähettiläittensä tiedonannot ja muiden
+virkamiesten kertomukset, niiden joukossa ahkeran v. Bartensteinin
+laajat muistiinpanot. Ei tauti eikä huvitukset häntä siitä estäneet. Hän
+kirjoitti omakätisesti muistutuksia kaikesta tärkeämmästä, jota hänelle
+esitettiin, sekä ne päätökset, joita hänen virkamiestensä tuli seurata.
+Nämä muistutukset ennen kaikkea todistavat Maria Teresian suurta
+personallista osanottoa niihin merkillisiin toimenpiteisiin, jotka tapaa
+hänen hallituskaudellaan. Ne todistavat myöskin, että hän oli lahjakas,
+oikeudentuntoinen, velvollisuutensa käsittävä ja hurskas. Hän sanoi aina
+ensimmäiseksi rukoilevansa Jumalalta kykyä oikein toimittamaan tärkeää
+tehtäväänsä.
+
+Perintöjärjestyssota oli saanut Maria Teresian huomaamaan, että
+semmoisten saaliinhimoisten naapurien ympäröimänä ei Itävaltaa mitenkään
+voisi pitää koossa ilman vahvaa sotajoukkoa, mutta sitä ei voinut
+hankkia rahatta, eikä kylläksi rahaa milloinkaan voisi toimittaa
+kumoomatta aateliston veronvapautta, muuttamatta hallintoa ja
+parantamatta aatelittomain säätyjen ehtoja. Kaiken tämän piti vahvan
+kuninkaanvallan panna toimeen, joka samalla muodostaisi vahvan
+keskushallituksen, ja se pitäisi koossa valtakunnan eri osat.
+
+Maria Teresia on omakätisessä kirjoituksessa esittänyt, mitenkä hänen
+esi-isänsä heikkoudesta aatelia ja virkamiehiä kohtaan olivat
+vahingoittaneet omaansa ja koko maan voimaa, ja hän viittaa samalla
+siihen tiehen, jota kulkemalla hän aikoi vahvistaa kuninkaan valtaa. Hän
+tosin epäröi rikkoa säätyjen etuoikeuksia, jotka hän oli vannonut
+säilyttävänsä, mutta hän pelasti omantuntonsa sillä, että hänen valansa
+ainoastaan oli koskenut heidän »oikeudella saamiaan oikeuksia», ja
+niihin ei hänen mielestään mitenkään voinut lukea niitä oikeuksia, joita
+he hänen edeltäjiensä heikkoudesta olivat saaneet.
+
+Vanhan itävaltalaisen feodaliyksinvallan muodostaminen uudenaikaiseksi
+valtioksi, vahvan kuninkaanvallan ja voimakkaan keskushallituksen
+avulla, kuvaa lyhyin piirtein Maria Teresian sisäpolitiikkaa. Hänen
+hallituskautensa oli siis käänne Itävallan kehityksessä. Siellä kuten
+muuallakin oli rajaton yksinvalta välttämätön porras suurempaan
+vapauteen ja lailliseen yhdenvertaisuuteen.
+
+Maria Teresia koetti jo Dresdenin rauhanteon jälkeen oppia tuntemaan
+maansa asetukset ja varat. Hän käytti apunaan v. Bartensteiniä sekä
+kamarikirjuri Koch'ia, joka oli hiljainen, rehellinen mies, eikä
+vehkeillyt, mutta ennen kaikkea käytti hän v. Haugewitz'iä. Tämä oli
+synnyltään saksilainen, hiukan narrimainen, mutta uuttera ja varustettu
+erinomaisella käytännöllisellä liikemiesälyllä. Maria Teresian suuriin
+ominaisuuksiin kuului se, että hän tiesi käyttää ja löytää kelvollisia
+virkamiehiä ja usein katsomatta sukuperää, vaikka hänen tässä suhteen
+oli mahdoton kokonaan hylätä ikivanhat ennakkoluulot.
+
+Haugewitz toimitti sen merkillisen veronjärjestelyehdotuksen, jonka
+säädyt pitkän vastustuksen jälkeen, etenkin ala-Itävallan maakuntien
+puolelta, lopulta hyväksyivät. Ehdotuksen yksityiskohdat täytyy tässä
+jättää sikseen. On ainoastaan mainittava että se melkoisesti paransi
+Itävallan tuloja ja puolustuslaitosta, etupäässä sen kautta että
+_aateliston veronvapaus poistettiin_, joka tapahtui Ranskassa vasta
+suuressa vallankumouksessa ja Preussissä meidän päivinämme, ja että
+verot olivat maksettavat rahassa. Sen sijaan vapautettiin alamaiset
+muista tilapäisistä ulosteoista paitsi majoituksista. Maria Teresian
+käytös näissä kysymyksissä oli omiaan hankkimaan niille voiton: hän oli
+samalla kohtuullinen ja luja. Virkamiehiltään vaati hän kannatusta, ja
+eräs hänen uskotuistaan, kreivi Harrach, joka vastusti ehdotusta, joutui
+auttamattomasti epäsuosioon. Täten saaduilla rahoilla uudistettiin
+itävaltalainen puolustuslaitos ja vanhat väärinkäytöt poistettiin siitä.
+Maria Teresia itse seurasi aina harrastuksella sotajoukkoaan ja kävi
+usein leireissä ja kasarmeissa.
+
+Sitten parannettiin ja järjestettiin rahavarainhallinto yksityiskohtia
+myöten, ja siinä Maria Teresia käytti hyväkseen puolisonsa kokemusta
+näissä asioissa.
+
+Myöskin maitten hallinnossa tapahtui erittäin huomattavia muutoksia.
+Periaate oli se, että samalla kun koetettiin yhdistää eri maiden
+hallinnot mikäli suinkin, koetettiin erottaa hallinnon eri haarat, jotka
+sitä ennen olivat jotenkin mielivaltaisesti yhdistetyt. Siten oli ollut
+olemassa böhmiläinen ja itävaltalainen kanslia, ja böhmiläinen kansleri
+oli ollut melkein yksinvaltias. Tämä kaikki muutettiin. Oikeusasiat
+annettiin erityisen viraston haltuun.
+
+Vuosina 1753--66 työskentelivät useat toimikunnat yhteisen
+sivilioikeuden toimittamiseksi kaikille saksalaisille maakunnille. N. k.
+_Codex Theresianus_ oli tämän työn tulos kuten kaksi vuotta myöhemmin
+ilmestyvä rikoslakikin[1]. Mutta jokapäiväistäkin lainkäyttöä valvottiin
+tarkemmin kuin siihen asti. Erottamalla yksityisissä maakunnissa
+lainkäytön hallinnosta voitiin paremmin pitää huolta oikeuden
+noudattamisesta.
+
+[1] Constitutio Criminalis Theresiana.
+
+Kaikenlaiset kuokkavieraat ja tyhjäntoimittajat olivat tietysti
+tyytymättömät siihen suurempaan järjestykseen, joka kaikkialla pantiin
+toimeen, ja Maria Teresiakin sai osansa siitä kiittämättömyydestä, joka
+seuraa parannusten kintereillä, niiden kaikkien kiittämättömyydestä,
+joilla oli ollut hyötyä epäjärjestyksestä. »Minä en ole mitään
+huomaavinani», kirjoittaa Maria Teresia myöhemmin itse tästä, »toivossa
+että viisaammat vähitellen tunnustaisivat kaiken tapahtuneen vain
+isänmaan hyväksi, siis vain heidän itsensä hyväksi. En antanut
+vanhastaan tutun hälinän pettää itseäni, en myöskään luopunut aikeestani
+panna toimeen sitä, mihin Jumalan avulla olin ryhtynyt, sillä olin
+varmasti vakuutettu sen oikeudenmukaisuudesta ja välttämättömyydestä.»
+
+Keisarinna sekaantui kirkollisiinkin asioihin, vaikka ei aina
+menestyksellä. Olemme jo maininneet että hän oli hartaasti
+uskonnollinen. Hän oli lisäksi uskollinen katolisen kirkon tytär ja
+noudatti nöyrästi sen tapoja ja sääntöjä. Tämä hänen kirkollisuutensa ei
+kuitenkaan estänyt häntä puoltamasta valtion oikeuksia kirkkoon nähden.
+Hän ei sallinut pappien sekaantua maallisiin asioihin, ja hänen
+suhteensa paavinistuimeen oli valtiollisista syistä usein kireä.
+Papiston kuten aatelistonkin täytyi luopua monesta etuoikeudesta, ja
+hengellisten itsensä ottamia oikeuksia vastustettiin ankarasti. Samaten
+oli keisarinna kaiken taikauskon vihollinen. Noitatutkinnot poistettiin,
+ja 24 kirkollista juhlapäivää poistettiin ediktillä v:lta 1754, vaikka
+taikauskoinen kansa sitä vastusti. Hän koetti myöskin vähentää raakuutta
+ja siveettömyyttä sääntöjen ja asetusten avulla.
+
+Toiselta puolen täytyy myöntää että Maria Teresia oli suvaitsematon
+muunuskoisia kohtaan. Etenkin on Pragin juutalaisedikti v:lta 1744
+saanut huonon maineen. Hän olisi mieluimmin tahtonut karkoittaa heidät
+kokonaan maastaan, mutta siitä hänen täytyi luopua. Eivät
+protestantitkaan saavuttaneet tosi vapautta hänen aikanaan, ja luullaan
+keisarinnan rippi-isän Pittermannin olleen siihen syypään.
+Uskonvapausaate, joka juuri tähän aikaan syntyi, ja jota Maria Teresian
+vihollinen Fredrik II niin innokkaasti kannatti, ei koskaan miellyttänyt
+häntä, joka pysyi lujana uskossaan ja vanhassa lauseparressa: yksi
+valtio, yksi kirkko.
+
+Jättäkäämme kuitenkin tämä hänen hallituksensa varjopuoli ja puhukaamme
+hänen suhteestaan opetukseen. Hänellä on siinä kohden suuret ansionsa.
+Korkeamman opetuksen järjesti hän etupäässä kelvollisten virkamiesten
+kasvattamista varten. Mitään varsinaista tieteellistä harrastusta ei
+hänellä koskaan ollut. Siksi oli hän liian käytännöllinen. Mutta sitä
+vastoin hän suuresti kunnioitti kaikkea tietoa, josta suorastaan oli
+hyötyä elämässä, ja hän auttoi innokkaasti henkilääkäriään Gerhard van
+Swieten'iä, joka järjesti uudestaan Wienin yliopiston, ja joka toi sen
+lääkeopilliseen tiedekuntaan kukoistusajan. Maria Teresia lahjoitti
+rahoja uutta yliopistorakennusta varten, jonka hän itse vihki 1756.
+Hänen toimestaan perustettiin akatemia itämaisten kielten tutkimista
+varten. Hänen luomiaan on myös se aateliskoulu, joka hänestä sai nimen
+Theresianum, ja jota hän anteliaasti avusti lahjoituksilla. Myöskin
+alkeiskoulut olivat hänen huolenpitonsa esineitä. Hän ei suinkaan
+sokeasti ihaillut jesuiittain opetustapaa ja eräässä ediktissä v:lta
+1752 vastustaa hän useaa väärinkäyttöä, niiden joukossa kaikkea
+järjetöntä ulkolukua. Hän aikoi myöskin perustaa realikouluja, mutta
+häntä neuvottiin aikeestaan luopumaan.
+
+Hänen kansansivistysharrastuksensa on hänen historiansa kauneimpia
+lehtiä. Hänen harrastuksensa perusteena ei ollut ainoastaan yleinen
+ihmisrakkaus, vaan vaikuttivat siihen valtiollisetkin syyt. Koska tämä
+huolenpito kuuluu hänen loppuhallitukseensa, saamme tilaisuutta palata
+siihen.
+
+Maria Teresia ei niin täydellisesti ihaillut ranskalaista sivistystä
+kuin useimmat hänen aikalaisensa. Päinvastoin rakasti hän lämpimästi
+kieltänsä ja suosi sen kirjallisuutta. Onpa sanottu että hän tahtoi
+perustaa saksalaisen akatemiankin ranskalaisen mallin mukaan, mutta
+sillä seikalla ei ole todellista perää. Hän ei ollut akatemiain ystävä
+ja vastusti ehdottomasti tiedeakatemian perustamista. Kenties oli siihen
+syynä hänen jyrkkä vastenmielisyytensä kaikkiin korulauseisiin, joita
+sen ajan oppineet seurat usein suosivat. Sitä vastoin antoi hän perustaa
+valtioarkiston 1749, vieläkin olemassa oleva Reichs und Geheime-Archiv
+Wienissä. Sitä ennen olivat historialliset asiapaperit olleet hajallaan.
+Alkuperäinen Westfalin rauhankongressin pöytäkirja oli esim. myyty
+lumppukaupassa Wienissä. Bartensteinistä tuli arkiston johtaja.
+
+Maria Teresia valvoi, kuten jo huomautettiin, _kaikkien_ itävaltalaisten
+maitten parasta. Hän työskenteli väsymättä yhdistääkseen valtakunnan
+hajanaiset osat keskushallintoa vahvistamalla, ja hän ymmärsi tehdä oman
+personallisuutensa täksi todelliseksi yhtenäisyydeksi. Sekä Wienin
+asukkaat että kansa Posin ja Scheldenin rannoilla tahi Karpatein ja
+Erzgebirgen rinteillä olivat sitä mieltä, että oli onni totella Maria
+Teresian lempeää valtikkaa, joskin sieltä täältä toisinaan kuului
+tyytymättömiä ääniä.
+
+_Unkari_ oli aina keisarinnan erityisen huolenpidon esineenä. Tämä maa
+muodosti 1/3:n koko Itävallasta sekä asukaslukunsa että pinta-alansa
+puolesta, mutta siitä huolimatta tuotti se ainoastaan 1/10:n
+valtiorahaston tuloista. Paitsi sitä vallitsi siellä enemmän aatelisia
+etuoikeuksia ja keskiaikaisia laitoksia kuin useimmissa muissa maissa.
+Ei kukaan halunnut hartaammin kuin Maria Teresia parantaa näitä
+epäkohtia, mutta Unkarissa oli hänen valtansa, kuten jo olemme nähneet,
+tarkasti rajoitettu. Ne surulliset kokemukset, jotka hänellä oli 1741:n
+valtiopäiviltä uudistuivat vielä suuremmassa määrässä valtiopäivillä
+1751 ja 1764. Maria Teresia oli itse läsnä, hän teki parhaansa
+personallisesti voittaakseen ulkonaisille huomionosoituksille alttiit
+unkarilaiset, hän perusti heille erityisen ritarikunnan, St Stefanin
+ritarikunnan, hän matkusti ympäri maata, rakennutti linnan Pestiin
+j. n. e., mutta kaikista näistä yrityksistä ei ollut sanottavasti
+hyötyä. Unkarilaiset vakuuttivat mitä nöyrimmin sanoin uskollisuutensa,
+he lisäsivät jossakin määrin verojaan, mutta eivät tahtoneet luopua
+ainoastakaan etuoikeudesta, vaan jättivät sen sijaan 1764 kokonaista 227
+valituskohtaa. Heidän kuningattarensa vetosi turhaan heidän
+myötätuntoisuuteensa köyhää väestöä kohtaan. Vuonna 1765 onnistui Maria
+Teresian kuitenkin valtiopäiväin myötävaikutuksetta saattaa voimaan
+verojärjestelmän, jolla oli suuri merkitys. Hän toimi varsin viisaasti,
+kun ei äkkiä pannut toimeen kaikkia niitä parannuksia, jotka hän huomasi
+välttämättömiksi. Hänen poikansa Josefin hallitus on parhaana todisteena
+siitä. Hän poisti väkivaltaisesti aateliston etuoikeudet ja toimitti
+useita hyödyllisiä muutoksia, mutta sillä seurauksella että vanha viha
+habsburgeihin heräsi uuteen eloon, ja koko maa nousi kapinaan. Maria
+Teresia taasen ei käynyt pitemmälle parannuksissaan, kuin rauhan
+ylläpitäminen salli.
+
+Samaa maltillista viisautta noudatti Maria Teresia _Alankomaissakin_
+(Belgiassa), jonka väestö myöskin piti tarkkaa huolta vanhoista
+oikeuksistaan. Tämä maa oli saanut kärsiä paljon itävaltalaisen
+perintösodan aikana, ja Maria Teresia, joka koetti parantaa sen monia
+haavoja, huomasi pian että paras tapa oli jättää maakunta rauhaan ja
+ainoastaan suojella sitä hollantilaisten ja ranskalaisten väkivallalta.
+_Italiassa_ onnistui hänen sitä vastoin saada aikaan monta parannusta.
+Täällä kuten tavallisesti tiesi Maria Teresia saada palvelukseensa kelpo
+virkamiehiä. Uusi maakuntahallitus pantiin toimeen, inkvisitioni
+poistettiin, ja italialaiset maakunnat kukoistivat hänen aikanaan.
+
+Myöskin _ulkopolitiikkaa_ piti Maria Teresia tarkasti silmällä. Niin
+epävarmat kuin valtiolliset olot 1700-luvulla olivatkin, ja niin
+kokonaisuutta vailla kuin itävaltalainen yksinvalta oli, vaadittiin sen
+päämieheltä suurta valtiollista tarkkuutta ohjaamaan kulkunsa kaikkien
+vaarojen läpi ja säilyttämään sitä suurvallanasemaa, jota perintösota
+oli järkyttänyt, mutta jonka Aachenin rauha jälleen onnellisesti oli
+vahvistanut.
+
+Tämän rauhanpäätöksen jälkeen neuvoteltiin ahkerasti siitä, mitä
+politiikkaa Itävallan tulisi seurata. Kaikkien yhteinen mielipide oli,
+että Preussi oli Itävallan vaarallisin vastustaja, kaikkien mielestä
+Venäjä oli luonnollinen, mutta epäluotettava liittolainen. Suhteesta
+Ranskaan oltiin sitävastoin eri mieltä. Keisarista tämä maa oli
+Itävallan perivihollinen ja sen uskottomuus viime sodassa näytti hänestä
+todistavan sitä, mitä tältä vallalta aina voitiin odottaa. Vastoin tätä
+ehdotti nuori ministeri Kaunitz, joka oli herättänyt huomiota Aachenin
+rauhankokouksessa, että Itävallan pitäisi koettaa voittaa Ranska
+puolelleen, sillä ainoastaan se valta voisi auttaa Itävaltaa
+valloittamaan Schlesia takaisin.
+
+Keisarinna, jonka hallussa oli päätösvalta, taipui Kaunitzin puolelle.
+Tämä lähetettiin Parisiin ministeriksi 1750, ja Itävalta koetti sen
+jälkeen lähestyä Ranskaa. Tämän vallan uskottomuuden voi Maria Teresia
+valtiollisesta viisaudesta antaa anteeksi, mutta Schlesian menettämistä
+ei hän arvellut voivansa eikä saavansa unohtaa. Kuitenkin puhui hän
+suoraan, kun hän ranskalaiselle lähettiläälle Wienissä lausui: »En
+tarkoita, etten surisi Schlesian menettämistä. En myöskään sano, etten
+aikoisi sitä anastaa takaisin, jos aikojen kuluessa suotuisa tilaisuus
+tarjoutuisi. Mutta toistan Teille vielä, että nykyhetkenä en sitä
+ollenkaan ajattele.»
+
+Vuosikausia olikin kestävä ennenkuin Itävallan onnistui voittaa Ranskan
+luottamus ja suurta valtiollista viisautta vaadittiin, jottei epäluulo
+ennenaikojaan heräisi. Vuosisatoja kestäneen eripuraisuuden jälkeen oli
+ranskalais-itävaltalainen liitto uskaliaimpia ja huomiotaherättävimpiä
+valtiollisia näytelmiä, mitä eurooppalainen valtiotaito koskaan on
+esittänyt. Siihen päämaaliin pyrki Maria Teresia ja se saavutettiin,
+vaikka vasta toukokuulla 1756.
+
+Kaunitz oli silloin jo aikoja sitten jättänyt Parisin. Jo 1753
+kutsuttiin hän takaisin Wieniin ja nimitettiin valtiokansleriksi eli
+kuten nykyään sanottaisiin ulkoasiainministeriksi. Ulfeldt, kuuluisan
+Leonora Kristina Ulfeldtin pojanpoika, jolla ennen oli ollut tämä virka,
+sai hoviviran, ja Bartensteinille, jolla myöskin oli ollut
+vaikutusvaltaa ulkopolitiikkaan, annettiin ylhäinen virka, joka hänet
+kuitenkin erotti hänen entisestä toiminta-alastaan. Antonius Wenzel
+Kaunitzista tuli siitä ajasta alkaen Maria Teresian vaikutusvaltaisin
+virkamies, ja hänen vaikutusvaltansa kasvoi vuosi vuodelta.
+Keisarinnalla oli suuri luottamus häneen, ja siinä kohdin kuten
+muissakin osottaa hän ihmistuntemistaan, sillä Kaunitz oli erinomainen
+mies. Terävä pää, nerokas itsenäisyys, laajat tiedot ja suuri työkyky.
+Mutta hänessä oli monta vikaakin, joita Maria Teresia muuten ei
+sietänyt. Hän oli naurettavan tarkka vaatteistaan ja ulkonaisesta
+esiintymisestään, hän oli ylen arka terveydestään, tavoiltaan
+kevytmielinen ja lopuksi hän ihaili liiaksi Voltairiä, jottei olisi
+syytä epäillä hänen oikeauskoisuuttaan. Sitäpaitsi oli hän luonteeltaan
+vallanhimoinen ja käskevä. Mutta Maria Teresialla oli harvinainen kyky
+antaa anteeksi vikoja, kun hän käsitti ansiot. Hän alkoi senvuoksi
+kysellä häneltä neuvoja sisäasioissakin. Valtiokanslerin ja keisarinnan
+välillä syntyi sellainen yhteistyö, sellainen yhtenäisyys päätöksissä ja
+toimeenpanossa, että historia voi näyttää ainoastaan harvoja
+samantapaisia esimerkkejä. Heidän kesken solmittiin mitä jaloin
+ystävyysside, ja Kaunitz ihaili ja kunnioitti Maria Teresiaa yhtä
+suuresti, kuin Maria Teresia häntä. Mutta se, joka ei aina näyttänyt
+tyynesti kestävän Kaunitzin kasvavaa valtaa, oli keisari. Etenkin
+näyttää hän paheksuneen ranskalaisystävällistä politiikkaa, johon
+Kaunitz oli neuvonut Maria Teresiaa. Kerrotaanpa kiivaasta
+väittelystäkin valtiokanslerin ja muuten niin tyynen keisarin kesken.
+Keisari ei kuitenkaan voinut olla kauvan sopimatta ja lausui piakkoin
+katuvansa ajattelemattomasti lausuttuja sanojaan.
+
+Versailles'in sopimus 1756 Ranskan ja Itävallan kesken sisälsi sen, että
+Ranska hankkisi Schlesian Itävallalle, joka korvaukseksi antaisi osan
+Alankomaista Ranskalle. Sopimuksen tekoa olivat etupäässä vaikeuttaneet
+ne seikat, että Ranska tahtoi suunnata liiton Englantia vastaan, ja
+Itävalta Preussia vastaan, Ranska tahtoi Alankomaat kokonaan, Itävalta
+tahtoi antaa osan Espanjan kruununperijälle Don Filipille. Kaunitzin
+tahdonlujuus voitti kuitenkin kaikki vastukset ja hänen onnistui saada
+mielipiteitään puolustamaan kuuluisa markisinna Pompadour. Onpa väitetty
+että Maria Teresia olisi alentunut kirjoittamaan kohteliaan kirjeen
+tälle kuninkaalliselle rakastajattarelle, mutta tämä väite on kokonaan
+väärä. Semmoinen teko olisi sotinut keisarinnan luonnetta vastaan.
+
+Maria Teresia sanoi, ettei hän koskaan niin iloisella mielellä ollut
+allekirjoittanut sopimusta, kuin tätä yllämainittua Ranskan kanssa, ja
+kuitenkin saattoi hän tuskin olettaakaan ettei siitä olisi seurauksena
+suuri sota. Mutta hän luuli, että tästä sodasta olisi Itävallalle
+hyötyä, ja hänellä oli suuria voitonvarmoja toiveita.
+
+Yleisesti tunnettua on etteivät ne toteutuneet. Vuodesta 1756 vuoteen
+1763 raivosi n. s. seitsenvuotinen sota, jossa Itävalta, Saksi, Ranska
+ja Venäjä ja lopulta Ruotsi olivat toisella puolen, Englanti ja Preussi
+toisella. Fredrik II alkoi itse sodan, kun hän huomasi, ettei sitä
+voinut välttää. Hänen rohkeutensa, hänen neronsa tässä taistelussa
+ylivoimaisia vihollisia vastaan herätti hänen vastustajissaankin
+ihailua. Maria Teresialle oli kova koetus nähdä vuosikausien
+valtioviisaiden ja sotaisten ponnistusten menevän tyhjiin näissä
+taisteluissa. Hänellä ei ollut sotapäällikköä, joka sotaisessa nerossa
+olisi vetänyt Fredrik II:lle vertoja. Varmaankin oli hänestä, ylpeästä
+itsevaltijattaresta katkeraa tuntea vihatun vastustajan edessä voimansa
+ja valtansa rajoitetuksi. Hän turvautui Kaunitzin apuun, jonka näinä
+levottomina vuosina täytyi antautua sota-asioihinkin. Keisarinnan ja
+keisarin huomio oli kiintynyt etupäässä sodan rahalliseen puoleen. Ei
+ollut niinkään helppoa hankkia rahoja ja Itävallan valtiovelka nousi
+sodan loputtua 300 miljoonaan guldeniin.
+
+Sodan eri tapahtumia emme tässä rupea selittämään. Kuten tietty petti
+Venäjä Itävallan, Ranskan voimat väsähtyivät, ja kun Fredrik II oli
+valloittanut Schweidnitzin, kadotti Maria Teresia kokonaan toivon
+valloittaa takaisin Schlesia, »Itävallan helmi», ja hänen täytyi tehdä
+Hubertsburgin rauha 1763, jossa Preussin valloitukset vahvistettiin ja
+tunnustettiin samalla Preussin suurvalta-asema Saksassa.
+
+Rauhanteko oli Maria Teresialle nöyryyttävä. Olisi voinut odottaa, että
+Kaunitz olisi saanut maksaa tämän nöyryytyksen, hän kun oli ehdottanut
+poliitista suunnitelmaa, jonka järkeväisyyttä oli syytä epäillä. Mutta
+niin ei ollut asian laita. Kaunitz oli entistä suuremmassa suosiossa.
+Sen tapaista pikkumaisuutta ei Maria Teresiassa ollut, ja hän käsitti
+täysin, että suuren valtiomiehen neroa tarvittaisiin nyt enemmän kuin
+koskaan ennen parantamaan kaikkia niitä halkeamia, jotka onneton sota
+oli tuottanut yhteiskuntarakennukseen. Maria Teresia toimi yhtä
+innokkaasti maansa hyväksi rauhan jälkeen kuin sodankin aikana, eikä
+ulkopolitiikassakaan tapahtunut muutoksia lähinnä seuraavana aikana.
+Kenties saattaa kuitenkin jo silloin huomata jonkunlaista epäröimistä
+päätösten tekemisessä ja taipumusta jättää tärkeitä asioita ruhtinas
+Kaunitzin päätettäviksi. Tämä muutos Maria Teresiassa esiintyy selvin
+piirtein vasta erään tapauksen jälkeen, joka muodostaa käänteen hänen
+hallituksessaan, ja joka samalla järkähytti koko hänen olentoansa sen
+perusteita myöden. Sen surun jälkeen, joka häntä silloin kohtasi, ei
+hänestä enää koskaan tullut sitä, mikä hän oli ollut.
+
+Syynä siihen että lahjakkaasta naisesta niin harvoin tulee todellinen
+henkinen nero on vähemmin se, että hänen henkiset ominaisuutensa ovat
+_liian heikot_ elämän taistelussa kuin se, että hänen tunteensa ovat
+_liian voimakkaat_. Maria Teresiankin suurenmoinen henki on todisteena
+tästä väitteestä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suurilla juhlallisuuksilla vietettiin Innsbruckissa Maria Teresian
+lähinnä vanhimman pojan arkkiherttua Leopoldin ja espanjalaisen
+prinsessan Luisan vihkiäisiä. Nämä juhlallisuudet keskeytyivät, kun
+keisari Frans äkkiä sai halvauksen ja kuoli vanhimman poikansa
+arkkiherttua Josefin käsiin. Tämä tapahtui elokuun 18 p:nä 1765.
+
+Maria Teresia oli tuskasta murtunut. Hän tahtoi luopua hallituksesta,
+oli välinpitämätön kaikesta. Ainoastaan Josefin ja Kaunitzin yhteiset
+ponnistukset saivat hänet jäämään paikalleen, mutta Josef nimitettiin
+apuhallitsijaksi, ja alussa jäivät kaikki toimet hänen huostaansa.
+
+Maria Teresia ei mielestään voinut toimittaa kyllin suuria ulkonaisia
+surun merkkejä. Teatterit suljettiin, syvin surupuku otettiin
+käytäntöön, messuja ja hartaushetkiä käskettiin pitää. Keisarinna kielsi
+hovinaisia ihomaaliakin käyttämästä. Tämä herätti suurta paheksumista
+aikana, jona ihomaali kuului toalettiin. Kauniin ruhtinatar Auerspergin
+sanotaan loukkaantuneena huudahtaneen: »Onko mahdollista, että omat
+kasvonpiirteetkään eivät enää ole vallassamme? Ja kuitenkin olen ne
+saanut Jumalalta, eikä valtiolta.»
+
+Näytti aluksi siltä kuin keisarinna olisi menettänyt työhalun ja kaiken
+maan ja valtakunnan harrastuksen. Hän oli sanonut aina pelkäävänsä
+epäröimistä. Nyt oli se pelko käynyt toteen ja hän näyttäytyi heikoksi
+ja epävarmaksi päätöksiä tehdessään. Olisipa melkein taipuvainen
+luulemaan, että Frans Stefan oli ollut hänen neuvonantajansa
+valtioasioissa, ellei tietäisi päinvastaista. Suuressa surussaan näytti
+hän melkein sitä itsekin uskoneen, ja hän soimaamistaan soimasi itseään
+siitä, ettei hän ollut puolisolleen ollut siinä määrin kaikki, kuin
+hänen olisi tullut olla. Mutta nämä soimaukset olivat ainoastaan surusta
+kiihtyneen mielikuvituksen luomat. Olemme jo maininneet että heidän
+avioliittonsa pääpiirteissään oli onnellisimpia, mitä voi ajatella.
+Maria Teresian etevämmyys oli tosin hänestä tehnyt hallitsevan, mutta
+hän rakasti ja ihaili puolisoaan. Vuosien kuluessa kävi keisari yhä
+myöntyvämmäksi ja hallitustoimille välinpitämättömämmäksi.
+Seitsenvuotisen sodankin huolestuttavana aikana saattoi hän kuluttaa
+aikansa tieteellisillä diletanttitoimilla ja mielihuvituksellaan
+metsästyksellä uhraamatta tuntiakaan hallitusasioihin. Hän vetäytyi yhä
+enemmän pois hovistakin. Hän ei tainnut koskaan esiintyä niin
+arvokkaasti, kuin keisarin tuli, jonka vuoksi häneen useinkaan ei pantu
+huomiota. Kerrotaanpa muun muassa että hän eräänä iltana hovijuhlassa
+istuutui kauvas alhaalle saliin. Muutamat naiset läheisyydessä nousivat
+paikoiltaan. »Ei, jääkää kaikella muotoa istumaan», sanoi keisari,
+»istun vain tässä odottamassa hovin poislähtöä. Hovilla tarkoitan»,
+lisäsi hän hyvänsävyisesti, »puolisoani ja lapsiani».
+
+Aika kuitenkin osittain parantaa syvimmätkin surut. Maria Teresiakin
+tyyntyi, ja kaikki alkoi taas vähitellen kulkea entistä uraa. Työkyky ja
+harrastukset palasivat. Kuitenkaan ei hänestä koskaan tullut entistänsä.
+Hän totteli neuvonantajiaan, etupäässä Kaunitzia, toisinaan enemmän kuin
+tahtoikaan. Hänessä oli tunnollisuuden päättämättömyyttä, joka kenties
+oli luontaista, mutta jonka hän sitä ennen oli voittanut voimakkaalla
+tahdollaan. Mutta jos hänen tahtonsa olikin heikontunut, oli se
+kuitenkin vielä siksi luja, että sen jyrkästi erotti hänen
+apuhallitsijansa tahdosta.
+
+Maria Teresian vanhin poika, Josef, tuli isän kuoltua keisariksi. Hän
+oli harvinaisen lahjakas, eikä jalompaa miestä koskaan liene nähty
+valtaistuimella. Hän oli äidiltään perinyt rakkauden maahan ja kansaan,
+hänen halunsa parantaa alamaisten asemaa, hänen teräväjärkisyytensä ja
+hänen muistinsa. Sitä paitsi oli hän varhaisimmasta lapsuudesta saanut
+oppia kaikkea, mitä prinssi tulevaan kutsumukseensa tarvitsi. Maria
+Teresia oli siksi paljon kärsinyt omasta oppimattomuudestaan, että hän
+koetti hankkia perilliselleen kaikkea mahdollista opetusta. Josef oli
+sitä paitsi isältään saanut hyvän taloudellisen ymmärryksen ja hän taisi
+säästää, jota Maria Teresia ei lainkaan voinut, hyvästä tahdostaan
+huolimatta. Mutta Josef rakasti rahaa ainoastaan maansa tähden, ja kun
+hänen isänsä oli tehnyt hänet pääperillisekseen, lahjoitti hän
+anteliaasti koko perintönsä, 22 miljoonaa guldenia, itävaltalaiselle
+valtiolle, parantaakseen jossain määrin sen huonoja raha-asioita.
+
+Valistusfilosofian opetukset olivat tunkeutuneet vanhaan
+habsburgilaiseenkin hoviin ja nuoresta Josefista oli tullut niiden
+innokas puolustaja. Nämä valistusopetukset ovat suuri edistys, mutta
+niiden heikkoutena on jonkunmoinen nuorekas pintapuolisuus ja
+historiallisen käsityksen puute. Sen todistavat selvästi Josefin
+uudistuspuuhat. Terävänäköisyydellään huomasi hän heti puutteet, ja
+hänen vilkas älynsä keksi heti ehdotuksen niiden parantamiseksi. Mutta
+siinä kohdin otti hän harvoin lukuun ne lukemattomat pikkuvaikeudet,
+joista ainoastaan harkinnalla ja varovaisuudella vähitellen voidaan
+selvitä.
+
+Maria Teresialle olivat hänen poikansa uudet aatteet osittain vieraat,
+osittain hän niitä kannatti, mutta kaikkia uudistuksia toimeenpantaessa
+vaati hän varovaista menettelytapaa. Mutta tämä suuri valtiomieshyve
+puuttui Josefilta. Maria Teresia oli etupäässä _käytännöllinen_, Josef
+taasen oli kuten uusi aikansa etupäässä _tietopuolinen_.
+
+Josefilta puuttui myöskin toinen hänen äitinsä suurista ominaisuuksista.
+Maria Teresia voi nimittäin halukkaasti kuunnella jotain mielipidettä ja
+sitä tarkalleen tuumia, vaikka se oli hänen omalle taipumukselleen
+vastainen. Siitä oli se terveellinen seuraus, että jokainen antoi
+hänelle sen neuvon, jota piti hyödyllisimpänä, eikä sitä, jonka hän
+luuli keisarinnaa miellyttävän. Josef sitä vastoin kuunteli mieluimmin
+itseään ja niitä, jotka olivat samaa mieltä kuin hän, vaikka hänen
+äitinsä jo aikaisin huomautti häntä tästä virheestä -- tavallisimmasta
+virheestä, sillä todella voikin sanoa, että Maria Teresian vapaus
+ennakkoluuloista tässä kohdin on kiitosta ansaitseva, harvinainen hyve.
+
+Josefin itsekylläisyyteen liittyi myöskin kiusallinen, ivallinen olotapa
+ja kiitollisuuden puute. Näistä virheistä Maria Teresia syyttää
+poikaansa. »Olkoon sinulla mitä luonnonlahjoja tahansa, se ei kuitenkaan
+ole mahdollista, että kokemus ja muisto menneisyydestä ja nykyisyydestä
+niin ovat sinun hallussasi, että voit tehdä kaikki itse.... On jo aika
+lakata löytämästä nautintoa tuosta sanansaivartamisesta, noista
+sukkelista puheparsista, jotka ainoastaan tarkoittavat toisten
+nöyryyttämistä ja tulemista naurunalaisiksi, sillä senkautta sinä
+karkoitat kaikki kunnon ihmiset ja toimit ikäänkuin ihmiskuntaa ei
+ansaitsi kunnioittaa ja rakastaa.» Etempänä samassa kirjeessä sanoo hän,
+että poika on henkinen keikailija, joka keikailee sukkeluudellaan,
+aivankuin hänen sisarensa Elisabet kauneudellaan.
+
+Maria Teresia voi lausua pojalleen totuuden. Se ei kuitenkaan estänyt
+Josefia olemasta hänelle rakkaampi kaikkia muita hänen lapsiansa. Hän ei
+voinut elää ilman Josefia, ja hän ei toivonut mitään niin hartaasti kuin
+tehdä Josefille mieliksi. Hänen hellyytensä palkittiin. Josef II ei
+koskaan laannut rakastamasta ja ihailemasta äitiään.
+
+Ja kuitenkin oli heidän yhteishallituksensa kumpaisellekin alituisena
+eripuraisuuden ja surun lähteenä. Se käy jo selville Josefin luonteesta.
+Hän edusti kaikkea uutta, halusi muutoksia, Maria Teresialla taas oli
+luonnollista, käytännöllistä viisautta, ja siihen yhtyi lisääntyvän ijän
+haluttomuus muutoksiin. Josef oli radikaali, Maria Teresia
+konservatiivi.
+
+Kirkollisissa asioissa huomaamme Josefin olevan suvaitsevaisuuden
+korkeammalla kannalla. Maria Teresia oli ylipäänsä suvaitsematon, mutta
+hänellä oli erityisissä tapauksissa vapaamielinen katsantokanta, eikä
+hän vastustanut jesuittien karkoittamista 1773. Kuitenkin hän ensin
+tarkkaan punnitsi asiaa ja päätti omin päin, että heidän suuri
+omaisuutensa käytettäisiin perusrahastoksi koulua varten. Samoin hän
+vastoin yliopiston tahtoa sai aikaan sen, että protestantteja saisi
+arvoittaa samojen ehtojen mukaan kuin katolilaisia.
+
+Kuten poikansa, harrasti hänkin kansan opetusta. Saganin rovasti, Johan
+Felbiger, kutsuttiin 1774 Wieniin järjestämään itävaltalaista
+kansakoululaitosta. Maria Teresia näytti itse esimerkkiä perustamalla
+tiluksilleen kansakouluja, joissa hän kävi rohkaisten opettajia ja
+oppilaita. Kaunotaiteellista aistia, lukuunottamatta musikaalista, ei
+Maria Teresialla oikeastaan ollut, mutta musikilla oli hänen aikanansa
+kultakautensa. Gluck, Haydn, Mozart esittävät hänelle sävellyksiään.
+Muut kaunotaiteet kukoistivat kuitenkin seurauksena koko siitä
+suuremmasta henkisestä eloisuudesta, joka hänen hallituksensa aikana ja
+suureksi osaksi hänen persoonallisen osanottonsa kautta, virtaili läpi
+itävaltalaisen valtion. Kaunitz sitävastoin suosi kaikkia kaunotaiteita,
+ja oikeastaan hänen huolenpitonsa kautta perustettiin 1773 taideakatemia
+Wieniin.
+
+Tapojen parannuksesta piti keisarinna edelleenkin suurta huolta. Hän
+menetteli monen mielestä joskus epäviisaalla innolla. Hän sekaantui
+usein yksityisten olosuhteisiin ja pakoitti naimisiin ihmisiä, joilla ei
+siihen ollut halua. Vieläpä hän lienee perustanut n. k.
+siveellisyys-toimikunnan, jonka toiminta kuitenkin on hämärä ja jonka
+olemassa-oloakin on epäilty.
+
+Myöskin annettiin asetuksia kaupan ja elinkeinojen edistämiseksi,
+joskohta ne olivat yhtä puutteellisia kuin kaikki sentapaiset asetukset
+siihen aikaan.
+
+Sitävastoin vastusti Maria Teresia virastojen perinpohjaista
+uudistamista, jota Josef halusi. Ainoastaan muutamia pienempiä muutoksia
+tehtiin. Uusi valtioneuvosto oli Kaunitzin ehdotuksen mukaan sitä ennen
+perustettu.
+
+Meitä ihmetyttää enemmän se, että Maria Teresia niin vastahakoisesti
+myöntyi parannuttamaan yllämainittua rikoslakia siihen suuntaan, että
+kidutus ja muut julmat rangaistukset poistettaisiin. Hänen poikansa
+mielipide ja oma hyväsydämmisyytensä saivat kuitenkin viimein voiton
+hänen tässä kohdin ennakkoluulojen pimentämästä ymmärryksestään.
+
+Hänet pakoitettiin vastoin tahtoansa säätämään vero juoma-aineksista,
+joka vero käänsi monen alamaisen sydämen Maria Teresiasta hänen viime
+vuosinaan. Maria Teresia oli vähitellen _lakkauttanut maaorjuuden_ ja
+päivätyöpakon saksalaisista maakunnista muiden uudistusten rinnalla.
+Suuri kurjuus, joka vallitsi seitsenvuotisen sodan ajoilta _Böhmissä_,
+kehoitti häntä kiiruhtamaan erään päätöksen toimeenpanemista, jonka
+päätöksen hän oli tehnyt jo aikoja sitten, nimittäin panna siellä
+toimeen samat muutokset. Mutta kumma kyllä onnistui hänen
+neuvonantajiensa tehdä kokemattomasta Josefista keisarinnan päätöksen
+vastustajan. Maria Teresian täytyi luopua aikeestaan, vaikka se häneen
+syvästi koski. Hän ei enää ollut kyllin voimakas panemaan toimeen
+päätöstä vastoin sekä pojan että neuvonantajien tahtoa. Hän kirjoittaa
+siitä pojalleen Ferdinandille 13 p:nä helmik. 1771: »Böhmin asiat
+tuottavat minulle paljon surua ja erittäinkin senvuoksi, että keisari ja
+minä emme ole yksimieliset keinoista, joita tulisi käyttää. Noita
+ihmisraukkoja sorretaan ja itsevaltaisuus, josta he kärsivät, on
+tunnettu ja todistaa sitä, että toiset periaatteet ovat otettavat
+käytäntöön. Aijoin juuri panna ne toimeen, kun äkkiä böhmiläiset
+tilanomistajat, joihin, sivumennen sanottuna, kaikki ministerit
+kuuluvat, saattoivat keisarin jälleen epäilemään. Milloin milläkin
+verukkeella tiesivät he siirtää koko toimen kahta vuotta edemmäksi.»
+Keisarinnasta oli vaikeaa tukahuttaa väkivallalla talonpoikain kapina,
+joka hänen mielestään oli oikeutettu, ja se teki hänen viimeisen
+hallitusaikansa synkäksi.
+
+Josefin osalla oli erittäin hovikunta ja sotalaitos, mutta Maria Teresia
+ei voinut olla näihinkin asioihin sekaantumatta ja toimimatta useinkin
+vastoin Josefin tahtoa. Tämä oli säästäväinen ruhtinas, itsellään
+hänellä ei ollut suuria vaatimuksia ja hän tahtoi tuoda hoviin samat
+yksinkertaiset tavat, kuin hänen omansa olivat. Maria Teresia ei pitänyt
+näistä muutoksista, ja kun Josef säästäväisyyden innossa rupesi
+vähentämään palkkoja ja erityisiä palkkioita, oli hän Maria Teresian
+mielestä kiittämätön vanhoja palvelijoita kohtaan. Josefin toimenpiteet
+olivat viisaat, sillä Maria Teresia oli usein ollut palkitessaan
+ymmärtämättömän antelias.
+
+Sotajoukkoon uhrasi Josef sitävastoin suuria summia. Huomattavia
+muutoksia tehtiin toimeliaan Lascyn johdolla. Maria Teresaan mielestä
+poika liian paljon piti huolta sotajoukosta muiden alamaisten
+kustannuksella. Kaunis piirre keisarinnassa oli se, että hän tahtoi
+perustaa kouluja sotilaillekin. Hän oli jo hallituksensa aikana suuresti
+edistänyt upseerien sivistystä. Hänen aikansa ei kuitenkaan ymmärtänyt,
+kuinka tärkeä on sivistynyt sotajoukko, ja hänen ehdotuksensa hylättiin.
+
+Vielä kireämpään suhteeseen joutuivat äiti ja poika _ulkopolitiikan_
+johdosta.
+
+Ruhtinas Kaunitz oli keisarinnalle ehdottanut lähenemistä Preussiin.
+Maria Teresia ei voinut vapautua vihastaan Fredrik II:sta kohtaan. Ja
+hän koetti viimeiseen asti estää Preussin kuninkaan ja keisari Josefin
+yhtymistä. Se tapahtui kuitenkin hänen tahdostaan huolimatta Neisessä
+1769 ja uudistettiin seuraavana vuonna.
+
+Suuri valtiollinen kysymys koski silloin Puolan kuningaskuntaa. Oli
+selvää, että Venäjän kunnianhimoinen yksinvaltias, Katarina II, pyrki
+tämänkin maan vallitsijaksi. Itävalta ja Preussi eivät tainneet
+välinpitämättömin silmin katsella Venäjän aikeita. Heidän
+velvollisuutensa olisi ollut tukea Puolan horjuvaa valtaistuinta, mutta
+Fredrik II keksi toisen keinon kumota Katarinan suunnitelmat, nimittäin
+_Puolan jakamisen_ sen kolmen naapurin kesken, Venäjän, Preussin ja
+Itävallan. Kun Maria Teresia ensin sai näistä ehdotuksista vihiä,
+kieltäytyi hän lujasti niihin osaa ottamasta. Hänen ympäristönsä oli
+samaa mieltä kuin hän. Toivottiin saatavan Turkista, Ranskasta,
+Englannista apua Venäjää vastaan. Tultiin kuitenkin huomaamaan, että
+nämä vallat eivät voineet tahi eivät tahtoneet antaa apuaan. Turkki oli
+kauvan käsittänyt, mikä vaara Venäjältä uhkasi, ja oli nähnyt parhaaksi
+kannattaa Puolaa, jossa Venäjä harjoitti suurta vaikutusvaltaansa.
+Vuonna 1768 julisti siis Turkki Venäjälle sodan. Mutta tämä sota oli
+Venäjälle yhtämittainen voittosarja. Sekä Preussi että Itävalta tulivat
+toden teolla levottomiksi peläten venäläisen jättiläisen saavan varmaa
+jalansijaa Balkanniemellä, josta olisi vaaraa sekä eurooppalaiselle
+tasapainolle että näiden molempien valtain kehitykselle. Silloin esitti
+Fredrik II ehdotuksensa Puolan jaosta. Aivan uusi ei tämä ehdotus ollut.
+Jo Ruotsin kuningas Kaarlo X oli, kuten tietty, sitä ajatellut.
+Kunnianhimoinen Saksin kuuriruhtinatar Maria Antonia, oli 1763 esittänyt
+samantapaisen ehdotuksen Maria Teresialle, joka kuitenkin oli vastannut
+jyrkkään kieltävästi semmoiseen toimenpiteeseen. Nyt ehdotti Fredrik II,
+että Venäjä luopuisi valloituksistaan Turkissa saaden korvaukseksi osan
+Puolaa. Katarina II suostui heti ehdotukseen, ja Preussi ja Venäjä
+tekivät liiton helmikuulla 1772. Sulttaani oli tosin tarttunut aseisiin
+Puolaa kannattaakseen, mutta hänen tappionsa oli muuttanut aseman, ja
+nyt hän näki Puolan jaossa pelastuksensa.
+
+Itävalta oli sopimuksen kautta yhdistetty Turkkiin ja oli tälle vallalle
+luvannut edullisen rauhan. Kuinka olisi se voinut täyttää tämän
+sopimuksen muuten kuin liittymällä Fredrik II:sen jakoehdotukseen?
+Eivätkä Itävalta ja Turkki voineet toivoa, että Englanti niiden tähden
+jättäisi siirtomaapolitiikkansa, tahi että Ranska rappeutuneine
+raha-asioineen ryhtyisi sotaan niiden hyväksi. Tästä huolimatta epäröi
+Itävalta politiikassaan. Jos olisi voitu saada Schlesia takaisin
+antamalla Preussille osa Puolasta, mutta muu olisi jäänyt koskematta,
+olisi mieluummin suostuttu. Vähitellen asettuivat sekä Josef että
+Kaunitz kuitenkin Fredrik II:sen jakoehdotuksen puolelle. Ainoastaan
+Maria Teresia kieltäytyi. Häntä ahdistettiin moitteilla. Mikä olisi
+seuraus Itävallan kiellosta? Että Preussi ja Venäjä kahden jakaisivat
+saaliin. Eihän toki Itävalta yksin voinut tarttua aseisiin Puolan
+itsenäisyyden puolustukseksi! Hän taipui, mutta jakoehdotuksen
+suunnitelmaan on hän kirjoittanut seuraavat merkilliset sanat: »Minä
+suostun, koska niin monet suuret ja viisaat miehet sen tahtovat, mutta
+kuoltuani nähdään, mikä tulee olemaan seurauksena tästä kaiken tähän
+asti pyhänä ja oikeana pidetyn loukkaamisesta.» Kuvaavaa hänen
+kannalleen on myös se, mitä hän kirjeessä 17 p:ltä syysk. 1772 uskoo
+pojalleen Ferdinandille. Hän lausuu »että tämä onneton jako on maksanut
+hänelle 10 vuotta hänen elämäänsä. Saatpa nähdä», jatkaa hän, »tämän
+asian koko onnettoman kulun. Kuinka kauvan olenkaan koettanut sitä
+vastustaa! Ainoastaan turkkilaisten vastoinkäymiset, jotka seurasivat
+toisiaan isku iskulta, mahdottomuus saada apua Ranskalta ja Englannilta,
+todennäköisyys saada yksin käydä sotaa sekä Venäjää että Preussia
+vastaan, kurjuus, nälänhätä ja hävittävät taudit maissani pakoittivat
+minut myöntymään tähän onnettomaan ehdotukseen, joka luo varjonsa yli
+koko hallitukseni. Jumala suokoon, ettei minua toisessa maailmassa
+asetettaisi edesvastuuseen tästä teosta! Tunnustan sinulle, etten näe
+missään loppua tälle asialle, niin se painaa sydäntäni, seuraa minua ja
+katkeroittaa muutenkin synkät päiväni. Minun täytyy jo heretä siitä
+puhumasta, jotten joutuisi liian suuren levottomuuden ja surumielisyyden
+valtaan.»
+
+Itävalta sai tässä Puolan jaossa Galizian, jossa oli 2 1/2 miljoonaa
+asukasta. Josef oli erittäin tyytyväinen, matkusti katsomaan uutta
+valtakuntaansa ja teki lukuisia suunnitelmia, joita hänen äitinsä ei
+hyväksynyt. Hän tahtoi muun muassa vaihtaa Alankomaat Baijeriin, ja se
+olisi hänelle kenties onnistunut, ellei Fredrik II olisi ruvennut sitä
+vastustamaan ja antanut sotajoukkonsa hyökätä Böhmiin. Maria Teresia,
+joka ei tahtonut nähdä toista veristä sotaa, sai poikansa luopumaan
+aikeistaan ja tekemään rauhansopimuksen Teschenissä 1779. Maria Teresia
+oli sitä ennen saanut kestää monta kovaa hetkeä. Itävallan sotajoukko ei
+voinut, kaikista parannusponnistuksista huolimatta, kilpailla Preussin
+sotajoukon kanssa ja Maria Teresia oli kylliksi kärsinyt niistä monista
+tappioista, jotka hänen sotajoukkonsa oli saanut kestää seitsenvuotisen
+sodan aikana. Kirje hänen pojalleen Leopoldille 12 p.ltä maalisk. 1778
+kuvaa selvästi sitä levottomuutta, joka hänessä vallitsi. »Aika on
+kallis», kirjoittaa hän, »ei mikään muu valta voi antaa meille bona
+officia'nsa. Venäjän ja Ranskan pitäisi se tehdä, mutta ne ovat molemmat
+omiin asioihinsa kiintyneet ja enemmän preussiläiset kuin
+itävaltalaiset. Niitä ei voi siitä soimata, sillä heidän asemassaan
+ajattelisimme me samoin. Olenpa valmis halventamaan nimeäni ja
+suostumaan heikkouden tekoon pelastaakseni valtakunnan. Ainoastaan tämä
+ajatus minua tukee asemassani, mutta kun miekka kerran on paljastettu,
+on syytä pelätä ettei sitä pian jälleen tuppeen pistetä. -- Olen täällä
+yksinäni, voinpa sanoa ilman neuvonantajia, koska keisari (Josef II) jo
+muutamia vuosia on alituisesti matkustellut.» -- -- Teschenin rauha oli
+voitto Maria Teresian sovinnolliselle ja varovaiselle politiikalle.
+
+Josef kävi Katarina II:sen luona ja teki monta muutakin matkaa, joka
+suinkaan ei Maria Teresiaa miellyttänyt, sillä hänen mielestään Josef
+olisi paremmin hyödyttänyt maataan pysymällä kotona. Mutta nuorekas
+keisari tahtoi hankkia itselleen kokemusta ja myöskin valtiollisia
+ystäviä.
+
+Kaikesta tästä käy selville, että yhteishallinto tuotti äidille ja
+pojalle suuria ristiriitaisuuksia, Josef pyysi pari kertaa päästä
+hallituksesta, jossa hän mielestään oli liiallinen henkilö. Niin hän
+esim. jo 1769 kirjoitti äidilleen kiivauden hetkenä: »En ole mitään,
+enkä valtio-asioissa edes ajatteleva olento, minun vain tulee kannattaa
+kaikkia Teidän toimenpiteitänne ja mukautua kaikessa tahtoonne.»
+Kirjeissään veljelleen Leopoldille, joka isän kuoleman jälkeen oli
+tullut Toscanan suurherttuaksi, lausuu hän peittelemättä katkeruutensa
+siitä, että keisarinna on niin haluton kaikkiin muutoksiin ja että hän
+yksin tahtoo määrätä kaikki. Maria Teresiakin kärsi näistä
+ristiriitaisuuksista ja tahtoi usein vetäytyä pois. Mutta samalla arveli
+hän velvollisuudekseen jäädä paikalleen. Hän oli huolissaan poikansa
+uhkarohkeista yrityksistä ja näki tulevaisuuden pimeänä.
+
+Maria Teresian _perhe-elämässä_ oli näinä vuosina suru ja ilo
+vaihdellut. Kuudestatoista lapsestaan oli hän kadottanut neljä pienenä,
+tytär, Johanna, kuoli 1762, toinen, Josefa, vuonna 1768, jolloin hänen
+oli solmittava avioliitto Neapelin kuninkaan kanssa; muut elivät häntä
+kauvemmin. Itse onnellisena avioliitossaan hän aina innokkaasti harrasti
+avioliittojen perustamista, eikä mikään ole luonnollisempaa kuin että
+kaikki hänen lapsensakin tässä suhteessa olivat hänen huolenpitonsa
+esineinä. Kruununperijä meni jo 1760 avioliittoon _Parman Isabellan_
+kanssa.
+
+Tämä prinsessa tuli kuin auringonsäde Wienin hoviin seitsenvuotisen
+sodan viimeisenä synkkänä vuonna. Harvoin lienee luonto niin anteliaasti
+jakanut lahjojaan ihmisolennolle. Hän oli kaunis, miellyttävä, lahjakas,
+tunteellinen ja harvinaisen teräväpäinen. Hänestä tuli koko hovin
+lemmikki, keisari ja keisarinna koettivat kilvan voittaa hänen
+suosiotaan, hänen puolisonsa jumaloi häntä. Näytti siltä kuin olisi hän
+piakkoin voinut hallita koko hovia, koko valtakuntaa. Kuinka monta
+itsenäistä ajatusta ja tunnetta liikkuikaan tässä nuoressa naisessa!
+Vielä tänä päivänä, lukiessa niitä harvoja hänen kirjoituksiaan, jotka
+ovat säilyneet, hämmästyy sitä terävänäköisyyttä, omintakeisuutta ja
+asiaintuntemista, jommoista harvoin tapaa niin nuorella ja
+kokemattomalla henkilöllä. Mutta tässä rikaslahjaisuudessa löytyi tumma
+kohta, päähänpisto. Isabella toivoi kuolemaa, oli elämään väsynyt, tunsi
+itsensä hyödyttömäksi tässä maailmassa. Kolme vuotta naimisen jälkeen
+luuli hän kuoleman tulevan, sen hän uskoi kälylleen Marialle, jota
+kohtaan hän tunsi haaveilevaa ihailua. Ja kolmannella vuodella kuolema
+tulikin. Isabella jätti jälkeensä suuren tyhjyyden. Josef ei koskaan
+lakannut häntä suremasta ja kaikista muista naisista oli hän
+välinpitämätön. Aluksi oli hän lohduttamaton. Isabellalle oli hän
+uskonut kaikki tuumat, joita hän hautoi levottomassa mielessään. Hänen
+ainoana tyydytyksenään oli lukea uudelleen hänen kirjeitään ja
+muistiinpanojaan. Niissä löysi hän yhtä lämpimää valtion menestyksen
+harrastusta, kuin hän itse tunsi, ja sitäpaitsi ihmisrakkautta ja
+ymmärrystä, jota hän ei voinut laata ihailemasta. Hänelle kävi yhä
+selvemmäksi, mitä hän oli kadottanut. Hän ei kuitenkaan saanut antautua
+surunsa valtaan, sillä piakkoin hänet valittiin Rooman kuninkaaksi,
+joten hänelle varattiin oikeus tulla keisariksi isänsä jälkeen. Häntä
+kohdeltiin kaikkialla matkallaan Frankfurt am Mainiin mitä suurimmalla
+hyväntahtoisuudella, mutta se ei voinut häntä rauhoittaa. Hän ei voinut
+karkoittaa vaimonsa kuvaa mielestään. »Te tiedätte, mitkä tunteet
+minussa vallitsevat», kirjoitti hän äidilleen. »Te voitte käsittää
+tilani ja surkutella onnetonta poikaanne, jonka ainoa lohdutus on Teidän
+osanottonne.» Maria Teresia etsi hänelle uutta morsianta. Hän nai
+Baijerin Josefan 1768. Tämä prinsessa ei ollut kaunis eikä lahjakas,
+mutta voitti kaikkien suosion hyväsydämmisyydellään. Josef kadotti
+samana vuonna ainoan lapsensa Isabellan kanssa, tytön, jota hän yksin
+hoiti sairasvuoteella. Josefa kuoli 1775 isoonrokkoon, johon Isabellakin
+oli kuollut, ja keisari jäi sitten leskeksi, vaikka äiti olisi toivonut
+hänen menevän vielä kolmannen kerran avioliittoon. Hän näyttää
+liittyneen vielä lähemmin äitiinsä, tämän elämän loppuaikoina.
+Valtiollisissa asioissa oli äidillä oma mielipiteensä, mutta kaikessa
+muussa alistui hän poikansa tahdon alle.
+
+»Erimielisyyden sattuessa meidän molempien kesken, saa hän aina tahtonsa
+perille», sanoi keisarinna, »parin tunnin kuluttua olen epätoivoissani
+siitä, että olen saattanut hänet levottomaksi.»
+
+Maria Teresian toinen poika, kunnon Leopold, tuli Toscanan
+suuriruhtinaaksi. Kolmas poika, Ferdinand, tuli 1771 Lombardian
+kenraalikuvernööriksi. Lähtiessään sai hän äidiltänsä lavean
+virkaohjeen, ja Maria Teresian kirjeissä hänelle on yltäkyllin viisaita
+neuvoja sekä hänen yksityistä että julkista elämäänsä varten. Myöskin
+hän saa neuvon, ett'ei hän ympäristössään suosisi ainoastaan niitä,
+jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Kerran kirjoitti hän: »minä näen
+ainoastaan polvistuvia ja vähempiarvoisia ihmisiä ympärilläsi, mutta
+sinulla ei ole kokemusta eikä tarpeeksi kärsivällisyyttä.» Sekä Leopold
+että Ferdinand olivat naimisissa, ja Maria Teresia oli mitä hellin
+anoppi ja oli ahkerassa kirjevaihdossa miniöidensä kanssa. Nuorin
+pojista, Maximilian, vähemmän lahjakas mies, rupesi hengelliseen
+säätyyn.
+
+Kaikki Maria Teresian tyttäret olivat kuuluisat kauneudestaan.
+Varsinaista perinpohjaista sivistystä he eivät olleet saaneet. Vanhin,
+Marianne, oli vähimmin kaunis, mutta lahjakkain. Hän oli sitäpaitsi
+hyvin kivuloinen, joten Maria Teresia tyytyi nimittämään hänet suuren
+luostarin abbedissaksi Pragiin. Toinen järjestyksessä, hänen
+lempityttärensä Maria, tuli oman mielensä mukaan naimisiin Saksin
+prinssin Albertin kanssa, joka nimitettiin Unkarin maaherraksi. Näytti
+siltä kuin Maria Teresian olisi ollut vaikea erota tästä tyttärestään.
+Hän lausui myöskin, että Maria oli ainoa hänen tyttäristään, jonka
+onnesta avioliitossa hän voi olla varma. Kolmea muuta tytärtään piti
+Maria Teresia itse politiikan uhrina. Maria eli Maria Kristina, joksi
+häntä myöskin joskus kutsuttiin, ei kuitenkaan ollut saanut saksilaista
+prinssiään ilman vastustusta. Keisari Frans nimittäin ei eläessään
+tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä, vaan tahtoi, että hän menisi
+naimisiin erään sardinialaisen prinssin kanssa, joka oli hänen oman
+sisarensa poika. Keisarinnan mielestä hänellä oli oikeus toteuttaa
+tahtonsa valtiollisissa asioissa vastoin puolisoansa, mutta kun oli
+kysymys yksityisistä asioista katsoi hän velvollisuudekseen totella
+keisaria. Sen hän tekikin, kun keisari joskus, kuten tässä tapauksessa,
+puhui lujuudella. Mutta kun hän näki nuorten rakkauden, ei hän voinut
+olla toimetonna, ja hän oli liian viisas diplomaatti ollakseen
+onnistumatta sardinialaisen naimisen lykkäämisessä, sen vanhan
+diplomaattisen säännön mukaan, että joka voittaa aikaa, voittaa kaikki.
+Ja hän voitti, vaikka tavalla, jota hän vähimmin aavisti. Keisarin
+kuolema teki sardinialaisen naimisen tyhjäksi. Marraskuussa 1765
+nimitettiin Saksin Albert Unkarin maaherraksi, ja huhtikuussa 1766
+vihittiin hän arkkiherttuattaren kanssa, joka äidiltään sai mitä
+rikkaimmat myötäjäiset. Lähtiessään Pressburgiin sai hänkin huomattavan
+ohjeen, jossa Maria Teresia esiintoi elämänkäsityksensä. Hän neuvoo
+tytärtään alistumaan miehensä tahdon alle, sillä avioliiton onni, jatkaa
+hän, riippuu molemminpuolisesta lähestymisestä täydellä luottamuksella.
+Siihen tulisi tyttären ennen kaikkea pyrkiä. Hänen täytyy varoa
+ulkonaisesti liian kiivaasti näyttämästä rakkauttaan, sillä intohimoinen
+rakkaus haihtuu pian. Täytyy kunnioittaa toisiansa, olla uskollisia
+tosiystäviä, silloin omistaa salaisuuden olla onnellinen avioliitossaan
+ja voi yhdessä kantaa ne koetukset, jotka elämä aina tuo muassaan.
+Säädyllisyys vaatetuksessa, järjestys kodissa, hyödyllisissä toimissa
+askaroiminen, jos kaikki tämä otetaan huomioon, on vaimo miehellensä
+mieliksi, ja mies viihtyy silloin paraiten hänen luonansa. Maria Teresia
+varoittaa tytärtänsä ylpeydestä, pyytää häntä seurustelemaan
+ystävällisesti kaikkien kanssa, niin alhaisten kuin ylhäistenkin,
+elämään yksinkertaisesti, mutta olemaan vierasvarainen, koettamaan
+voittaa unkarilaiset oppimalla heidän kielensä ja kunnioittamalla heidän
+tapojansa. Maria Teresia kävi usein tyttärensä luona. Unkarilaisten
+politillisissa asioissa kääntyi hän kuitenkin aina vävynsä puoleen. Hän
+ei semmoisissa tapauksissa luottanut tyttärensä tietoihin. Sitävastoin
+luotti hän vävyynsä, ja Maria Teresia ei tehnyt häntä maaherraksi
+ainoastaan saadakseen pitää tytärtään läheisyydessään. Hän teki sen
+myöskin voittaakseen unkarilaiset. Juuri tähän aikaan Maria Teresia pani
+toimeen yllämainitun veroitus- eli urbariaalijärjestelmänsä, joksi sitä
+tavallisesti kutsuttiin. Maaseutuväestö, jonka vanha veroitusjärjestelmä
+oli saattanut epätoivoon, tuli lähetystöissä jalkaisin Wieniin pyytämään
+apua, samaan aikaan kuin unkarilaisen aateliston edustajat rukoilivat
+kuningattarelta, että he saisivat väkivallalla kukistaa kapinalliset
+talonpojat. Aseteltiin tutkintolautakunta, joka työskenteli virkeästi ja
+sai aikaan sen että verotaakkaa kevennettiin järjestämällä veronmaksu
+tarkoituksen mukaisesti. Mutta kun tämä tapahtui valtiopäiviä
+kuulustamatta, vaadittiin suurta varovaisuutta, ja Maria Teresia pitikin
+sentähden tarkkaa huolta siitä, että nuori hovi Pressburgissa teki hyvän
+vaikutuksen. Hän ei millään muotoa tahtonut loukata unkarilaista
+aatelistoa, jolle hän oli kiitollisuuden velassa, ja jota kiitollisuutta
+hän ei milloinkaan unhottanut.
+
+Maria Teresia sanoi tosin itse, että hän usein tunsi olevansa ensi
+sijassa äiti, sitten hallitsijatar, mutta sitä ei voi päättää tytärten
+avioliitoista, sillä niissä politiikalla oli suuri sija. Itävalta tahtoi
+lähestyä Espanjaa ja espanjalais-sukuisia italialaisia valtioita.
+Sentähden oli prinsessa Josefa jo kaksitoista vuotiaana 1763 luvattu
+Neapelin kuninkaalle Ferdinandille, vaikka tämän kevytmielisen luonteen
+Maria Teresia kyllä tunsi. Kirjoittipa hän vielä tämän johdosta eräälle
+ystävättärelle seuraavat omituiset rivit: »Minä pidän Josefaa politiikan
+uhrina. Jos hän vaan täyttää velvollisuutensa Jumalaa ja puolisoaan
+kohtaan ja pitää huolta sielunsa pelastuksesta, niin olen minä
+tyytyväinen, vaikkapa hän tuntisikin itsensä onnettomaksi.» Josefa kuoli
+1768, kuten on mainittu. Neapelin kuningas sai silloin valita joko
+Amelien tahi Karolinan. Hän valitsi vastoin Maria Teresian tahtoa
+nuoremman, Karolinan, joka oli lahjakas prinsessa, sukkela ja vilkas.
+Maria Teresia piti häntä eniten itsensä kaltaisena ja oli häneen
+suuresti kiintynyt. Siinä äidillisessä kirjelmässä, jonka hän sai
+lähtiessään, saa hän pontevan varoituksen olla sekaantumatta
+hallitukseen. Maria Teresia luotti kuitenkin enemmän hänen kykyynsä kuin
+sisarien. Hän kirjoittaa tästä: »Elä sekoitu yleisiin asioihin useammin,
+kuin kuningas tahtoo, ja kuin voit olla hänelle suuremmaksi hyödyksi
+kuin kukaan muu. Se on hyvin arka asia. Toinen äiti kehoittaisi ehkä
+sinua koettamaan päästä osalliseksi hallitukseen, mutta minä tunnen
+liian hyvin sekä sen painon että sen vaikeudet tahtoakseni johtaa sinua
+siihen suuntaan. Jos voit, niin on sinun velvollisuutesi palvella
+lähimmäistäsi ja olla hänelle hyödyksi. Saakoot kaikki sinun luonasi
+lievitystä huolissaan sen kautta, että kuuntelet valituksia ja lohdutat,
+mutta ei mitään saa tapahtua ilman kuninkaan hyväksymistä ja tyytymistä.
+Jos hän tahtoisi tehdä sinut osalliseksi hallituksesta ja ilmoittaa
+sinulle toimenpiteitään, puhua kanssasi, kuunnella neuvojasi, niin elä
+koskaan kerskaile siitä, anna hänelle kaikki kunnia maailman silmissä ja
+ole tyytyväinen hänen sydämmeensä ja hänen luottamukseensa, ainoat
+hyvät, jotka todella ovat verrattomat.» -- Maria Teresia kehoittaa
+myöskin tytärtään yksinkertaisuuteen, vaiteliaisuuteen ja
+varovaisuuteen, tutustumaan italialaisten luonteeseen ja tapoihin,
+välttämään suosikkeja ja ennen kaikkea ottamaan huomioon uskonnon
+sääntöjä. Näissä viimeksi mainituissa neuvoissa on paljon liioittelua
+siihen nähden, että Maria Teresialla oli taipumusta panna enemmän arvoa
+monien ulkonaisten katolilaisten menojen seuraamiseen kuin syvempään
+kristilliseen luonteeseen. Tämän hänen taipumuksensa saa luultavasti
+käsittää vastukkeeksi sille kirkkoa vihaavalle suunnalle, joka juuri
+tähän aikaan levisi Voltairin kotimaasta. -- Että Neapelin kuningatar
+Karolina ei ollut sellaisen äidin arvoinen tytär, lienee kaikille
+tunnettua. Maria Teresia ei kuitenkaan elänyt kylläksi kauan nähdäkseen
+seurauksia siitä, että viisitoistavuotias, vilkas, lämminsydämminen
+neito yksin, vaikkapa hyvillä aikomuksilla ja hyvillä neuvoilla, vietiin
+tavoiltaan turmeltuneeseen Neapelin hoviin. Maria Teresian elinaikana
+oli kuitenkin aina hyvä suhde hänen ja Karolinan välillä, mutta niin ei
+ollut asian laita Amelien kanssa, joka joutui naimisiin Parman herttuan
+kanssa. Maria Teresian neuvot tälle tyttärelle osoittavat, ett'ei Amelie
+koskaan ollut osoittanut mitään korkeampia harrastuksia, mutta että äiti
+piti häntä kilttinä ja myöntyväisenä. Hän oli levoton ainoastaan siitä,
+kuinka hän voisi miellyttää viittä vuotta nuorempaa prinssiä, joka oli
+saanut erinomaisen kasvatuksen. Pianpa kuitenkin tuli näkyviin että
+kuusitoistavuotiasta Parman herttuaa, huolimatta siitä vaivasta, jota
+oli käytetty hänen kasvatukseensa, oikeastaan huvitti ainoastaan
+kastanjojen paistaminen tahi juominen talonpoikien pidoissa, ja että hän
+antoi puolisonsa pitää huolta hallitusasioista. Siitä tosin ei olisi
+ollut niin paljon sanomista, jos Amelie olisi pystynyt tähän tehtävään,
+mutta hän oli tuhlaavainen, ylpeä ja ymmärtämätön; myöntyväisyys, jota
+hän oli osoittanut Wienissä, oli hävinnyt. Espanjan hallitus valitti
+hänen tapaansa syrjäyttää herttuaa. Maria Teresia koetti parantaa
+asemaa, mutta ainoastaan sillä seurauksella, että äidin ja tyttären väli
+täydellisesti rikkoontui.
+
+Maria Teresian nuorin tytär, Maria Antoinette joutui jo 1765, kymmenen
+vuoden vanhana kihloihin Ranskan Dauphinin, sittemmin Ludvig XVI:nen
+kanssa. Hän sai ranskalaisen opettajan, ja joka vuosi lähetettiin
+tietoja hänen kehityksestään Ranskan hoviin. Hänkin sai runsaan osan
+äitinsä helliä neuvoja ja varoituksia, hänkin, kuten useimmat Maria
+Teresian tyttäristä, enemmän lahjakas kuin hänellä oli korkeampia
+harrastuksia, oli ylpeä ja käskevä, kaunis ja miellyttävä, hänkin aivan
+nuorena heitettiin kevytmieliseen hoviin onnellisesta perhe-elämästä.
+Maria Teresia olisi tahtonut, että eräs vanhempi tytär, Elisabet, olisi
+seurannut nuorinta Ranskaan tullakseen vanhan Ludvig XV:nen
+kuningattareksi. Hän olisi tämän avioliiton kautta saanut tuen nuorelle
+Maria Antoinettille huonomaineisessa Ranskan hovissa, mutta Ludvig XV ei
+ollut halukas heittämään kevytmielistä elintapaansa, ja kun isorokko oli
+hävittänyt Elisabetin kauneuden, ei enään ollut tätä naimahanketta
+ajatteleminenkaan.
+
+Iso-rokko[1], joka oli vienyt yllämainitun prinsessa Josefan ja Josefin
+molemmat puolisot, ahdisti myöskin keisarinnaa vuonna 1775. Ei koskaan
+näkynyt selvemmin, kuinka rakastettu hän oli, kuin näinä levottomuuden
+päivinä, jolloin puoli Wieniä virtasi linnaan saamaan tietoja hänen
+terveydentilastaan. Vanhat kenraalit käyskentelivät kyynelsilmin, hänen
+neuvonantajansa vääntelivät käsiänsä levottomuudesta, ja keisari Josefia
+ei voitu silmänräpäykseksikään saada väistymään äitinsä sairasvuoteen
+äärestä.
+
+[1] Maria Teresia pani sitten lääkärien vastustuksista huolimatta
+englantilaiseen tapaan käytäntöön rokotuksen keisarillisessa huoneessa,
+jota esimerkkiä useat sitten seurasivat.
+
+Hän pelastui, ja vielä hän oli viisi vuotta valtion peräsintä
+hoitamassa.
+
+Voimat olivat kuitenkin tuntuvasti vähenneet, ja hän vanhentui nopeasti
+seuraavina vuosina. Häntä rupesi vaivaamaan hengen ahdistus ja
+ainoastaan vaivaloisesti hän taisi kulkea portaita ylös. Maria Teresia
+ei ollut koskaan pitänyt huolta terveydestään ja käytti vastahakoisesti
+lääkkeitä. Hän oli aina nukkunut akkunat avoimina ja kesti hovin
+kauhuksi pahinta vetoa. Enenevästä kivuloisuudestaan huolimatta ei hän
+tahtonut muuttaa elintapojaan. Syksyllä 1780 ilmestyi pahanlainen yskä.
+Keisarinna pyysi lääkäriä suoraan sanomaan totuuden. Hän ei pelkäisi
+kuolemaa. Hänelle sanottiin, että hänen terveydentilansa antoi aihetta
+pelkoon. Levollisella arvokkaisuudella valmistautui hän viimeistä hetkeä
+varten. Yksityisasiansa järjesti hän pienimpiä yksityiskohtia myöten[1].
+Yleiset asiat jätti hän Josefille, joka kuitenkaan viimeiseen asti ei
+tahtonut uskoa, että äidin tila olisi hengenvaarallinen. Hän
+pysyttelikin ylhäällä, vaikka hän oli heikko ja häntä vaivasivat kovat
+tukehtumiskohtaukset. Hän kokosi ne lapsistansa ympärilleen, joiden oli
+mahdollista tulla Wieniin, puhui ja varoitti heitä. Josefin kanssa puhui
+hän kauan ja usein yksin. Kun Josef eräänä iltana ainoastaan vaivalla
+voi hallita ääntänsä, sanoi hän: »Tuo ääni ei ole minun korviani varten,
+se voi saada minut luopumaan päätöksestäni olla levollinen kuolemassa.»
+Keisarinna nautti ehtoollisen ja sai viimeisen voitelun. Vielä 28
+päivänä marraskuuta istui hän ylhäällä, lastensa ja ystäviensä
+ympäröimänä. Puhelu sujui kankeasti. Pitkät hetket äänettömyyttä. »Elkää
+uskoko», sanoi keisarinna vihdoin, »että minun tunteeni teitä kohtaan on
+muuttunut näinä kahtena viime vuorokautena, ja ett'en rakasta teitä
+niinkuin ennen, mutta minä olen antanut teidät Jumalalle ja kaikki, joka
+on minulle kalleinta ja jota minun on vaikea jättää. Sentähden katselen
+rauhallisesti teitä kaikkia.» Hänellä oli monta vaikeata
+tukehtumiskohtausta, ja luuli olevan lähellä kuolemaa. »Tuleeko vielä
+vaikeampaa?» kysyi hän.
+
+[1] Testamentissaan määräsi hän melkoisen summan koulurahastoa varten.
+
+Illemmalla ei hän tahtonut totella lastensa kehoitusta, kun nämä
+pyysivät häntä nukkumaan. »Te tahdotte minua nukkumaan, samalla kuin
+minä joka hetki odotan kutsumusta tuomarini eteen. Minä pelkään
+nukkumista, sillä minä en tahdo tulla yllätetyksi, minä tahdon avoimin
+silmin nähdä kuoleman tulevan.»
+
+Kului kuitenkin vielä vuorokausi, jonka aikana keisarinna monta tuntia
+täydessä tajussa istuen patjojen nojassa, osasi puhua lastensa kanssa.
+29 päivän illalla meni hän vaivalla nojatuolista vuoteeseen, johon hän
+voimatonna vaipui. Yritettiin asettaa hänet paremmin ylös. Josef kysyi,
+lepäsikö hän huonosti. Maria Teresia myönsi, mutta sanoi lepäävänsä
+kyllin hyvästi kuollaksensa. Muutama kiivas hengenveto, ja mahtava
+keisarinna oli kuollut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tajunnan nopeus, syvä ihmistuntemus, taito mukautua olosuhteisiin,
+käytännöllinen järki, kas siinä omaisuuksia, jotka muodostavat
+kelvollisen hallitsijan tai valtiomiehen. Kaikki nämä ominaisuudet ovat
+enemmän kuin kerran olleet naisilla, jotka sallimus on asettanut
+johtamaan kansojen kohtaloja. Muinaisuuden hämärässä näkyy Artemisia ja
+Zenobia, Pohjoismaiden historia kertoo unionikuningattaresta,
+Margaretasta, Ranskan Kastilian Blanchesta, Beaujeun Annasta ja Albretin
+Johannasta, Espanja voi esiintuoda jalon Isabellan, Englanti ylpeän
+neitsytkuningattaren Elisabetin, ja Venäjä itsevaltiaan Katarina II:sen.
+Maria Teresia on eturivissä näiden suurten hallitsijattarien joukossa.
+Ei kukaan heistä voita häntä luonteen puhtaudessa ja voimassa.
+
+
+
+
+Johanna d'Arc.
+
+
+Hastingsin taistelu 1066 ja se että Normandian herttua oli valloittanut
+Englannin, oli syynä sotaan, joka pitempine tahi lyhempine
+väli-aikoineen kesti vuosisatoja Ranskan ja Englannin välillä. Se sai
+alkunsa läänityskiistoista, sitten tulivat valta-istuin riidat, ja
+vihdoin sai sota kansallisen luonteen. Siitä riippui toisen kansan
+olemassaolo tahi olemattomuus. Aseita käytettiin erilaisella
+menestyksellä. Vaaka painui milloin toiselle, milloin toiselle puolelle.
+Urhoollisuutta ja uhrautuvaisuutta, voimaa ja kuntoa oli vaihdellen
+kumpaisellakin puolella. Ranskalla oli sodan alkuaikana menestystä,
+mutta Valoisin suvun mukana alkavat sen onnettomuudet. Kuninkaat olivat
+heikkoja, valtakunta pirstottu mahtavien lääniherrojen kesken, aatelisto
+jakautunut vihamielisiin puolueihin, ja maa köyhdytetty niiden
+pitkällisten riitojen kautta, joita oli ollut sen rajojen sisäpuolella.
+
+Troyesin sopimus 21 päivänä toukokuuta 1420 osoittaa Ranskan suurinta
+nöyrtymystilaa. Sopimus tehtiin Englannin kuninkaan Henrik V:nen,
+Ranskan kuningattaren Bayerin Isabellan, joka oli ollut
+hallitsijattarena mielipuolen Kaarlo VI:nen aikana, sekä Burgundin
+herttuan Filip hyvän kesken. Tämän sopimuksen mukaan tulisi Englannin
+kuningas Henrik V ja hänen jälkeläisensä hallitsemaan Ranskaa. Kaarlo VI
+saisi kuolemaansa asti olla valta-istuimella, mutta itse asiassa oli
+valta Henrik V:llä. Tosin Troyesin sovinto tarkoitti ainoastaan
+personaaliunioonia, mutta huomioon ottaen Englannin voiman ja Ranskan
+heikkouden, sisälsi se kuitenkin suuren vaaran Ranskan itsenäisyydelle.
+Englantilaiset omistivat melkoisen osan maata, ja heidän pöyhkeä
+käytöksensä osotti paraiten, että he pitivät itseään sen varsinaisina
+herroina. Ranskalaiset pakoitettiin hyväksymään sopimus. Useat maan
+ensimmäisistä miehistä, parlamentti ja Parisin yliopisto eivät tienneet
+muuta neuvoa kuin allekirjoittaa se. Sekä Bayerin Isabella että Filip
+hyvä, joiden velvollisuus olisi ollut katsoa Ranskan etua, olivat
+kokonaan antaneet persoonallisten ja itsekkäiden vaikutinten johtaa
+itseään.
+
+Oli kuitenkin olemassa puolue, joka uskalsi asettua englantilaisten
+vaatimuksia vastaan, mutta tämä puolue ei nauttinut mitään arvoa. Se oli
+ranskalainen, ja se seikka olikin sen ainoana ansiona. Sen luonnollisena
+keskuspisteenä oli Kaarle VI:n poika, Kaarle, joka Troyesin sopimuksen
+kautta oli kadottanut vaatimuksensa Ranskan valtaistuimeen. Hän oli
+hyvin nuori mies, höllä tavoiltaan, ilman viisautta ja voimaa,
+ympäristönsä leikkipallo. Häntä epäiltiin sen ohessa osalliseksi
+Burgundin Juhana Pelottoman murhaan, joka oli tapahtunut edellisenä
+vuotena Montereaussa, herättäen maassa tavatonta huomiota. »Dauphin»
+ympäröi itsensä n. k. Armagnacin puolueen jäsenillä, joka puolue
+kiskomisillaan ja julmuuksillaan useiden vuosien kuluessa oli tehnyt
+itsensä vihatuksi, ja sen keskustana ei ollut ketään voimakasta
+henkilöä, joka oli kyennyt ottamaan käsiinsä Ranskan horjuvan asian.
+Henrik V katsoikin vastustajainsa kukistamisen vallan helpoksi asiaksi.
+Kuolema katkaisi kuitenkin hänen tuumansa. Kuusi viikkoa hänen jälkeensä
+päätti Kaarle VI onnettoman elämänsä.
+
+Marrask. 12 p:nä 1422 laskettiin Ranskan kuninkaan ruumis S:t Denisin
+hautaholviin, ja valtiokuuluttaja huudahti kuninkaallisella haudalla:
+»Suokoon Jumala onnellista elämää Henrik VI:lle, Jumalan armosta Ranskan
+ja Englannin kuninkaalle, meidän hallitsijallemme ja herrallemme.»
+Samaan aikaan nostivat muutamat ritarit pienessä kaupungissa Berryssä
+Ranskan valtiolipun liehumaan, huutaen: »Eläköön kuningas Kaarle,
+seitsemäs mainitulta nimeltä, Jumalan armosta Ranskan kuningas.»
+
+S:t Denisissä julistettu Ranskan hallitsija, Henrik VI, oli tosin vain
+kymmenen kuukauden ikäinen lapsi, mutta hänen sivullaan seisoi hänen
+setänsä, Bedfordin herttua, tarmokas ja kyvykäs mies, joka oli lujasti
+päättänyt tukea veljenpoikansa vaatimuksia. Englannin hallituksen
+etunenään asetti hän nuoremman veljensä, Gloucesterin herttuan, ja
+päätti itse omistautua kokonaan Ranskan asioille. Nuorella kuninkaalla
+oli huostassaan miltei koko maa Loiren pohjoispuolella ja sen lisäksi
+vielä Guyenne mainitun joen eteläpuolella. Vastakuninkaalla, Kaarle
+VII:llä, oli hallussaan vain eteläiset maakunnat. Hänellä oli
+neuvostonsa, parlamenttinsa ja yliopistonsa Poitiersissä. Itse muutteli
+hän hoviaan linnasta linnaan ja ympäröi itsensä epäilyttävillä,
+keskenään riitaisilla ritareilla. Hänen sotajoukkonsa muodostivat
+pääasiallisesti skotlantilaiset ja lombardialaiset, joiden täytyi elää
+ympäristön väestön kustannuksella ja jotka sen johdosta vetivät sekä
+omille että Kaarlen niskoille yleistä vihaa. Kaarle kärsikin tappioita
+useissa tappeluissa ja, mikä pahempi, näytti hän vastaanottavan
+vastoinkäymisensä jotenkin rauhallisesti sekä tyytyvän hetken tarjoamiin
+huvituksiin.
+
+Bedford ei kuitenkaan voinut heti käyttää hyväkseen niitä etuja, jotka
+hänen vastustajansa huolettomuus hänelle tarjosi, sillä Burgundin
+herttua oli alussa hänen vastustajanaan. Hänen onnistui kuitenkin
+vähitellen saada tämä mahtava liittolainen lepytetyksi, liittolainen,
+jonka avutta englantilaiset eivät koskaan olisi päässeet herroiksi
+Ranskassa. Olot Englannissa vaativat myöskin Bedfordin huomiota. Vasta
+1428 olivat hänen kätensä taaskin vapaina, niin että hän voi ryhtyä
+voimakkaasti lopettamaan sotaa Ranskassa. Ratkaiseva isku oli
+kohdistettava _Orléansia_ vastaan, jonka kautta tie kulki Berryyn,
+Bourbonnaisiin ja Poitouhin. Jos vain tämä kaupunki joutuisi
+englantilaisten huostaan, silloin olisi Kaarle VII ainoastaan Dauphinen
+ja Languedocin kuninkaana ja hänen valtaansa voitaisiin pitää täysin
+murrettuna.
+
+Lokak. 12 p:nä 1428 saapuivat englantilaiset lujasti linnoitetun
+Orléansin kaupungin edustalle. He alkoivat heti rakentaa
+hyökkäyslaitoksia ja järjestäytyä varsinaiseen piiritykseen. Kaupungin
+asukkaat olivat kuitenkin lujasti päättäneet puolustautua viimeiseen
+saakka. Linnoitusväkenä oli alussa vain noin 500 miestä, mutta kun
+apujoukot olivat tulleet kaupunkiin, nousi koko sotavoima 7,000 mieheen.
+Naapurikaupungit lähettivät sen ohessa elatustarpeitä ja ampuma-varoja.
+Porvaristo jakautui 34 komppaniaan ja otti huostaansa palveluksen 34
+linnoitustornissa, jotka sijaitsivat kaupunkia ympäröivillä lujilla
+muureilla. Hyökkäyksiin ottivat jopa naisetkin osaa. Orléansilla oli sen
+lisäksi vielä erinomainen tykistö, jollaista vihollisilla taas ei ollut.
+»Maitre Jean» pitkine tykkeineen teki suuria aukkoja englantilaisten
+riveihin. Yksinpä heidän ylipäällikkönsäkin, lordi Salisbury, sai
+surmansa tykinluodista, jonka erään koulupojan kerrotaan ampuneen,
+osaksi vallattomuudesta. Näin jatkui piiritystä neljä kuukautta. Sillä
+välin olivat englantilaiset vallanneet käsiinsä kaikki tiet ja sillat,
+sulkeneet ne ja rakentaneet lujia puuvarustuksia. Oli ilmeistä että
+heidän tarkotuksenaan oli keskeyttää kaiken viennin kaupunkiin ja
+pakottaa sen siten antautumaan. Tehtiin koe Orléansin auttamiseksi
+elintarpeilla, mutta se ei onnistunut. Useat kaupungin huomatuimmista
+sotilaista pitivät sen jälkeen puolustautumisen mahdottomana ja
+poistuivat kaupungista. Myöskin kansleri ja useat ylhäiset hengenmiehet
+jättivät kaupungin. Asukasten asema kävi yhä epätoivoisemmaksi. He
+tekivät kokeen voittaakseen puolelleen Burgundin herttuan, mutta tämä
+osottautui yleensä uskolliseksi Englannille, vaikka hän samalla piti
+silmällä myöskin omia etujaan. Turhaan odottivat he apua »le roi de
+Bourges'ilta», kuten Kaarle VII:tä pilkallisesti kutsuttiin. Tämä tuntui
+välinpitämättömämmältä kuin koskaan ennen. Useat ylhäiset miehet, jotka
+aikaisemmin olivat häneen yhtyneet, alkoivat horjua uskollisuudessaan.
+Englanti näytti olevan saavuttamaisillaan päämääränsä: Ranskan
+kukistamisen.
+
+Mutta pelastus ei ollut tuleva suurien puolelta. Säätyjä puolue-edut
+kiinnittivät niin heidän mieliään, etteivät he voineet yhtyä toimimaan
+maan pelastamiseksi. Se oli varsinainen kansa, joka alkoi huomata, mikä
+nöyryytys uhkasi Ranskaa. Yhteys vierasmaalaisten kanssa ja ne
+kärsimykset, joita Ranskan kansan täytyi näiden kautta joka päivä
+kestää, kehittivät maaseudulla isänmaanrakkauden tunnetta, samoin
+kaupungeissakin. Ennen oli oltu porvareita yhdessä kaupungissa, jäseniä
+yhdessä maalaiskunnassa tai yhden lääninherran palvelijoita, eikä mitään
+enempää, nyt sitä vastoin tunsivat asukkaat maan eri osissa
+englantilaisten edessä, että he kaikki olivat ranskalaisia. Ritarilaitos
+oli luonteeltaan kokonaan kosmopoliittinen. Feodalismi oli hajottanut
+kansat ja tuhonnut isänmaanrakkauden. Sen aika oli nyt lopussa,
+yhteiskunta oli uudestaluovan liikkeen alaisena. Oli huomattavissa
+pyrintö yhtymään valtiollisesti ja lujan kuningasvallan halu.
+Isänmaanrakkaus, tämä tunne, joka tuli näyttelemään niin tärkeää osaa
+uudenaikaisessa Europassa, alkoi puhjeta esille väestön sydämessä,
+pienten paikallisten harrastuksien täytyi väistyä kokonaisuuden,
+isänmaan, vaatimuksille. Meidän tarvitsee vain johtaa mieleemme
+Engelbrektin kapinan Ruotsissa, osottaaksemme, että samanlaisia, samojen
+syiden aiheuttamia ilmiöitä näyttäytyi eri tahoilla.
+
+Koko maassa vallitsi suuri kurjuus. Pitkällinen sotakanta oli
+köyhdyttänyt väestön, jolta usein puuttuivat välttämättömimmätkin
+tarpeet. Pienten lasten nähtiin juoksentelevan ympäriinsä ja huutavan,
+että he olivat kuolemaisillaan nälkään, ja vanhat olivat kadottaneet
+työnhalun, eivätkä jaksaneet enempää. Taudit riehuivat, ja kaikki
+kirkkotarhat olivat täpösen täysinä. Metsät olivat ryövärien
+pesäpaikkoina, ja sudet kokoutuivat suurissa laumoissa kaikkialla,
+uskaltaen tunkeutua jopa Parisin kaduillekin. Mitkään viranomaiset eivät
+voineet suorittaa tehtäviään, herrat tekivät kaikenlaatuisia
+väkivaltaisuuksia, ja maanviljelijät pitivät parempana ryhtyä
+sotapalvelukseen tai elää ryöstöistä kuin koettaa kylvää ja viljellä
+peltojaan. Joku syy oli kaikkeen tähän hätään. Ja syitä oli epäilemättä
+useampiakin. Mutta kansa näki vain yhden: englantilaiset. Näiden
+vahingoittaminen, karkottaminen, tuhoaminen, saada oma kuningas, päästä
+uudestaan vapaiksi ranskalaisiksi, se oli suuren enemmistön tietoisena
+tai tiedottomana toivomuksena. Vaadittiin kuitenkin henkilö, joka voi
+ottaa ajaakseen näiden onnettomien asiaa, koota pirstoutuneet voimat ja
+johtaa ne haluttuun päämäärään. Mutta on tunnettu ja tunnustettu
+historiallinen totuus, että kun suurta miestä tarvitaan suuren aatteen
+toteuttamiseksi, ilmestyy sellainen aina. Tällä kertaa ei kuitenkaan
+esiintynyt mikään suuri mies, vaan köyhä talonpoikaistyttö Jeanne
+d'Arcissa muuttui rakkaus ranskalaiseen isänmaahan ikäänkuin henkilöksi,
+ja hänestä tuli Ranskan pelastaja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jeanne d'Arc syntyi tammik. 6 p:nä 1412 pienessä Domremyn kylässä,
+Champagnen ja Lothringenin rajalla. Hänen vanhempansa olivat Jacques
+d'Arc ja Isabelle Romée. He omistivat pienen tuvan ja maakaistaleen sekä
+elättivät itseään rehellisellä työllä. Lapsia oli viisi, kolme poikaa ja
+kaksi tyttöä. Jeanne oli vanhempi tytöistä. Hän kasvoi vanhempiensa
+luona ja oppi kaikki, mitä köyhän maatyömiehen tytär tarvitsee oppia.
+Hän ompeli ja kehräsi äitinsä rinnalla myöhäiseen yöhön saakka ja auttoi
+tätä sen ohessa taloustoimissa. Välistä avusti hän myöskin isäänsä
+navetassa tai pellolla, välistä vartioi hän yhteisellä niittymaalla
+kyläkunnan karjaa. Aina oli hän ahkera, huolellinen ja siveä. Lämmin,
+syvä usko Jumalaan valaisi ja ilahdutti tätä yksitoikkoista
+jokapäiväiselämää. Kodin puutarha oli aivan kirkon ääressä. Jeannen oli
+niin helppo päästä sinne vapaina hetkinään ja vaipua pyhäin kuvien
+edessä hiljaiseen rukoukseen. Kun kello soi auringon laskiessa, lankesi
+hän aina polvilleen ja kiitti kuluneesta päivästä. Joskus unohti vanha
+lukkari soittaa iltarukoukseen. Silloin oli Jeannen tapana nuhdella
+häntä ja luvata hänelle hyviä leivoksia, jos hän vain muistaisi soittaa,
+sillä kellot näyttivät hänestä taivaallisilta ääniltä, jotka kutsuivat
+häntä rukoukseen. Lauvantaisin seurasi hän kylän muita nuoria tyttöjä
+erääseen pieneen läheiseen kylän kappeliin, jossa he sytyttivät
+vahakynttilänsä Jumalan äidin kunniaksi ja rukoilivat. Jeanne oli
+kaikkien yhdenikäistensä suosiossa. Tosin pidettiin häntä joskus hieman
+liiaksi hiljaisena ja liian ankarana hartaudessaan, mutta hän oli
+samalla kaunis ja reipas tyttö, hyväntahtoinen ja avulias.
+Epäystävällistä sanaa ei koskaan päässyt hänen huuliltaan. Kun nuoriso
+kokoutui tanssimaan suuren, salaperäisen pyökkipuun ympärille
+Bois-Chenussa, oli Jeanne mukana; iloisena ja huvitettuna kuten muutkin.
+
+Pieni kylä ei ollut jäänyt koskemattomaksi sodan tuhoilta. Kun se
+sijaitsi rajalla, oli se ollut sekä burgundilaisten että englantilaisten
+hyökkäyksien alaisena. Etenkin vihasi kylän väestö englantilaisten
+liittolaisia, burgundeja, niin kuin vain rajaseutulaiset voivat vihata
+toisiaan. Kylä kuului Vancouleursiin, joka oli kuninkaallinen alue,
+mutta ei ollut miksikään eduksi kuulua suorastaan kuninkaan alle, kun
+kuninkaan nimenä oli Kaarle VI tai Kaarle VII. Heidän talonpoikansa
+olivat huonommin kuin muut turvattuina väkivallalta ja he olivat
+vihollisten sekä kaikenlaisten kiskomisten alaisina. Domremyn onnettomat
+asukkaat olivat kuitenkin herralleen uskollisia. »Bourgesin kuninkaan»
+surullinen tila herätti heissä sääliä, ja hänen vikansa eivät
+saavuttaneet heidän korviaan. Näissä kuninkaan välittömissä alamaisissa
+oli rakkaus ranskalaiseen isänmaahan kehittynyt enemmän kuin missään
+muissa. He eivät vain tunteneet olevansa läänitysherran vasalleja, he
+olivat ranskalaisia. Kuningasvalta -- se oli isänmaa. Väestö seudulla
+olikin jo aikoja sitten tehnyt itsensä huomatuksi urhoollisuudellaan ja
+itseuhrautuvaisuudellaan sodassa, jota parhaillaan käytiin.
+
+Jo varhain sai Jeanne näin ollen kuulla puhuttavan ruhtinasraukasta,
+jonka hänen äitinsä oli hylännyt ja jolta oli riistetty suurin osa
+perinnöstään kauhistavien englantilaisten kautta, ja lukemattomia
+kertomuksia näiden väkivaltaisuuksista sekä julmuuksista oli liikkeessä.
+Myöskin läheltä käsin sai hän nähdä sodan kauhuja. Käytiin taisteluja
+naapurikylien kanssa, hänen veljensä tulivat haavotettuina kotia,
+vihollinen tunkeutui jopa Domremyynkin ja Jeannen täytyi paeta
+muutamiksi päiviksi kotoaan. Kaikki nämä kärsimysten, taistelujen ja
+alennuksen kuvat tekivät häneen syvän vaikutuksen ja yhdistyivät hänen
+eloisassa mielikuvituksessaan niiden pyhien legendojen, ja tarumaisten
+kertomusten kanssa, jotka olivat hänen syvän, tuntehikkaan sielunsa
+ainoana henkisenä ravintona. Moni mietti, mikä kaiken tämän kurjuuden
+loppuna tulisi olemaan. »Nainen, Baijerin Isabella, on myynyt Ranskan,
+toinen nainen on sen pelastava», niin kuului ennustus, joka alkoi levitä
+kansan keskuudessa, milloin ja mistä, se on epävarmaa. Se tuli myöskin
+Jeanne d'Arcin korviin. Hän ei tosin koskaan kerro, että tämä ennustus
+teki, häneen mitään syvempää vaikutusta, vaan mainitsee siitä ainoastaan
+ohimennen. Tiedottomasti lienee se kuitenkin juurtunut lujasti,
+luonteeseen, joka oli samalla niin rikas mielikuvituksista ja
+lujatahtoinen kuin Jeannen. Hän lisäsi hartaudenharjoituksiaan kaksin
+verroin, kidutti itseään ja rukoili saadakseen Jumalalta lohdutusta ja
+selityksen siitä surusta ja kurjuudesta, joka oli kaikkialla häntä
+vastassa. Näiden hartaudenharjoitusten kautta terottui hänen
+mielikuvituksensa äärimäisyyksiin saakka. Samalla säilytti hän kuitenkin
+rauhallisen, voimakkaan olemuksensa ja selvän, terävän järkensä. Juuri
+tämä omituinen vastakohta Jeanne d'Arcin luonteessa tekee hänet yhtä
+huomattavaksi sekä psykoloogisessa että historiallisessa suhteessa.
+
+Kertomus Jeanne d'Arcin esiintymisestä ei ole mikään legenda. Se ei ole
+tullut jälkimaailman tiedoksi kansan suun kautta. Hän on itse kertonut
+historiansa, rauhallisesti ja selvästi, ja sen ovat sittemmin
+kirjoittaneet muistiin hänen tuomarinsa. Allaolevaan kertomukseen ovat
+näin ollen päälähteinä hänen omat sanansa sekä ne lukuisat todistukset,
+joita annettiin hänen oikeudenkäynnissään. Jeanne sanoo saaneensa
+kutsumuksensa Jumalalta. Selittipä tämän seikan miten hyvänsä, pysyy
+kuitenkin kieltämättömänä tosiasiana, että hän uskoi sen, ettei hän
+tahtonut pettää ketään ja ettei hän koskaan ollut minkään valtiollisen
+salajuonen työaseena.
+
+Jeanne oli eräänä kesäpäivänä -- niin kuuluu kertomus hänen ensimäisestä
+kutsumuksestaan -- isänsä puutarhassa. Oli keskipäivä. Silloin kuuli hän
+äkkiä äänen kirkon oikealta puolelta huutavan: »Jeanne, ole kiltti ja
+hyvä lapsi, käy usein kirkossa»; hän näki myöskin kirkkaan valon ja
+omituinen tunne valtasi hänet. Jeanne oli silloin 13-vuotias. Sen
+jälkeen toistuivat nämä ilmestykset ja kävivät muodoltaan määrätymmiksi.
+Hän oli näkevinään sekä pääenkeli Mikaelin että lempipyhimyksensä Pyhä
+Margaretan ja Pyhä Katarinan. Ei enää ollut kysymys vain kilttinä
+tyttönä olemisesta, äänet puhuivat hänelle Ranskan onnettomuuksista,
+kehottaen häntä lähtemään kuninkaan luo ja antamaan hänelle takaisin
+hänen valtakuntansa. »Minä olen nähnyt heidät yhtä hyvin kuin näen
+teidät», sanoi hän tuomareilleen, »ja kun he jättivät minut, itkin minä
+ja olisin hyvin kernaasti tahtonut, että he olisivat ottaneet minut
+mukaansa.» Jeanne epäili ja huomautti äänien kehotuksia vastaan, että
+hän oli vain köyhä tyttö, joka ei osannut ratsastaa, eikä ymmärtänyt
+sodankäyntiä. Äänet jatkoivat kuitenkin kehotuksiaan ja neuvoivat häntä
+menemään seigneur Baudricourtin luo Vancouleursiin, joka tulisi viemään
+hänet kuninkaan luo.
+
+Useita vuosia ahdistelivat nämä ilmestykset Jeannea, mutta hän ei siitä
+huolimatta voinut päättää jättää huomaamatonta kyläänsä ja lähteä
+suurien tapahtumain pyörteeseen. Hän uskoi salaisuutensa eräälle
+kaukaiselle sukulaiselle, setä Laxartille, joka kykeni käsittämään hänen
+tunteensa ja näkynsä. Hän vei hänet vihdoin Baudricourtin luo, mutta
+tämä teki vain ivaa tytön puheista ja sanoi, että hänen korviaan olisi
+perinpohjaisesti kuumennettava. Vanhemmat koettivat nyt naittaa pois
+tytön, mutta tämä ei tahtonut noudattaa heidän toiveitaan, vaan oli
+lujemmin kuin koskaan päättänyt mennä »Dauphinin» luo, kuten kansa vielä
+yleensä kutsui Kaarle VII:tä, koska hän ei ollut kruunattu. Huhu
+Orléansin piirityksestä oli saapunut Vancouleursiin, ja äänet kehottivat
+entistä innokkaammin Jeannea kiiruhtamaan avuksi onnettomalle
+kaupungille. Vieläkin kerran kävi hän Baudricourtin luona, mutta ilman
+parempaa menestystä. Nyt hän ei kuitenkaan enää antanut pelottaa
+itseään, vaan asettui asumaan erään vaununtekijän luo, käytti osan
+aikaansa rukouksiin, osan perheenemännän auttamiseen, ja odotteli
+luottavasti, milloin hänen hetkensä oli tuleva. Linnanherran
+ympäristössä oli muutamia, jotka olivat taipuvia kuulemaan tytön sanoja.
+Apu oli tarpeen, ja ihmeelliset kertomukset eivät yleensä kohdanneet
+mitään epäluuloa sen ajan ihmisten keskuudessa.
+
+Jean de Novelonpont, jota tavallisesti kutsuttiin Jean de Metziksi, kävi
+Jeannen luona eräänä päivänä. «Pieni ystäväni», sanoi hän, »mitä
+tekemistä sinulla täällä on? Ajetaanko kuningas todellakin pois maasta
+ja muutummeko me englantilaisiksi?» Jeanne vastasi: »Minä olen tullut
+tänne kuninkaalliseen kaupunkiin puhuakseni Robert de Baudricourtin
+kanssa. Hänen tulisi viedä tai antaa viedä minut kuninkaan luo. Mutta
+hän ei välitä minusta, eikä minun sanoistani. Ja kuitenkin tulee minun
+ennen puolipaastoa olla kuninkaan luona, vaikka minun tulisi kuluttaa
+rikki jalkani polviin saakka, sillä ei kukaan maailmassa, eivät
+kuninkaat ja herttuat, ei skotlantilaisen kuninkaan tytär, eikä kukaan
+muukaan voi uudestaan perustaa Ranskan kuningaskuntaa, eikä ole mitään
+pelastusta muutoin kuin minun kauttani. Tosin kehräisin mieluummin äiti
+raukkani luona, sillä tämä ei ole minun säätyni, mutta minun täytyy
+lähteä ja suorittaa tämän, sillä Herra tahtoo, että minä sen suoritan.»
+-- »Kuka on teidän herranne?» kysyi Jean. -- »Se on Jumala», oli
+yksinkertainen vastaus.
+
+Jean de Metz oli vakuutettu, ja hän ei ollut ainoa. Useita tarjoutui
+seuraamaan tyttöä. Vancouleursin väestö alkoi kääntää häneen huomiota ja
+tahtoi hankkia hänelle tarpeellisen varustuksen. Baudricourt, jota
+tekisi mieli kutsua selväajatukselliseksi, viisaaksi mieheksi, mutta
+jonka viisaus oli kärsivä tappion, kieltäytyi kauan antamasta
+suostumustaan, mutta lopuksi hän ei enää voinut vastustaa yleistä
+mielipidettä. Jeanne sai vihdoinkin lähteä matkalle paaston ensimäisenä
+sunnuntaina (helmik. 13 p:nä 1429). Hän oli puettu jonkinlaiseen
+varustukseen. Ei nimittäin ollut neuvokasta matkustaa näinä raakoina
+aikoina naispuvussa. Hänellä oli seurassaan kuusi henkilöä, kaikki
+miehiä. Syrjäteitä, kautta metsien ja poikki jokien, läpi vihollisten
+maan ja kaikenlaatuisten vaarojen uhkaamana, matkusti tyttö
+vähälukuisine seuralaisineen mahdollisimman suurella nopeudella. Hänen
+rauhallinen innostuksensa, hänen samalla viehkeä ja voimakas käytöksensä
+herätti niissä raa'oissa miehissä, jotka häntä seurasivat, pyhää
+kunnioitusta. Vaikkakin yksinäinen nainen, ei häntä kohdannut
+minkäänlaisia solvauksia. Hänen seuralaisensa vannoivat pyhästi,
+etteivät he tunteneet edes mitään epäpuhdasta ajatustakaan tämän
+ihmeellisen naisen edessä, huolimatta hänen nuoruudestaan ja sulostaan.
+Sillä Jeanne d'Arc oli kaunis tyttö: vaalea tukka, siniset silmät,
+hienosti muodostuneet kasvonpiirteet ja samalla sekä voimakas että
+sulava vartalo. Niin kuvaavat häntä hänen aikalaisensa; mitään
+luotettavaa kuvaa hänestä ei ole.
+
+Maalisk. 6 p:nä saapui Jeanne onnellisesti Chinoniin, jossa kuningas
+silloin oleksi. Hänen asemansa oli epätoivoisempi kuin koskaan. Minä
+päivänä hyvänsä voi tieto Orléansin antautumisesta saapua. Kaikki varat
+olivat lopussa, hänen ystävänsä olivat epätoivoissaan ja alkoivat luopua
+hänestä.
+
+Huhu Jeanne d'Arcista oli kulkenut hänen edellään. Itse hänen
+matkansakin kautta vihollisten alueen muutamien harvojen seuralaisten
+kanssa tuntui ihmeelliseltä. Ei kuitenkaan tietty mitä uskoa. Ei hän kai
+voinut antaa mitään todellista apua, köyhä, kiihkomielinen
+talonpoikaistyttö muutamine uskollisine ihailijoineen! Oliko kuultava
+hänen sanojaan? Oliko päästettävä hänet puheille vai ei? Eihän
+puhelemisesta hänen kanssaan voinut kuitenkaan olla mitään vahinkoa.
+Kaksi päivää odotettuaan pääsi Jeanne sen vuoksi kuninkaan puheille.
+Tämä otti päälleen yksinkertaisen puvun koetellakseen häntä, muutamat
+hovimiehet esiintyivät sen sijaan loistavissa asuissa Jeanne tuli
+sisään, rauhallisena kuten tavallisesti. Hän oli nyt niin monien
+vastustusten jälkeen tämän ruhtinaan edessä, josta hän oli uneksinut ja
+haaveksinut, mutta, läsnäolevien todistajain kertomuksen mukaan, ei hän
+näyttänyt käyvän yhtään hämilleen hänen läsnäolostaan. Hän teki
+tavanmukaiset tervehdykset ja kumarrukset kuin olisi hän syntynyt
+hovissa. Heti tunsi hän kuninkaan. Hän tervehti häntä sanoilla: »Jumala
+antakoon Teille onnellista elämää, rakas kuningas.» Koetellakseen häntä
+vieläkin, sanoi kuningas: »Minä en ole kuningas, vaan täällä hän on»,
+viitaten erääseen hovimieheen. »Jumalan nimessä, rakas ruhtinas, Te se
+olette, eikä kukaan muu», kuului Jeannen tyyni vastaus.
+
+Jeanne vietiin erääseen kunnialliseen perheeseen, jossa hän
+vaatimattomalla, naisellisella olemuksellaan saavutti kaikkien suosion.
+Hän puhui innostuneesti kutsumuksestaan, osotti ihmeteltävää viisautta
+vastauksissaan ja ihmetytti kaikkia tottumuksellaan aseiden
+käyttämisessä; hän oli iloinen ja ystävällinen seurustellessaan
+ympäristönsä kanssa, yksin ollessaan rukoili hän ja itki.
+
+Kuningas oli vielä epäilevällä kannalla. Keskustellessaan kerran
+yksityisesti Jeannen kanssa tuli hän kuitenkin vakuutetuksi hänen
+kutsumuksestaan ja päätti kannattaa häntä, kun hän pyysi tulla viedyksi
+Orléansiin karkottamaan pois englantilaiset. Ei voi varmaan sanoa, mitä
+sellaisia syitä Jeanne esitti, jotka saivat hänet vakuutetuksi. Jeanne
+kieltäytyi aina antamasta tässä suhteessa mitään tietoja, huomauttaen,
+ettei se ollut vain hänen salaisuutenaan. On arvattu, että hän sai
+kuninkaan vakuutetuksi tämän oikeasta sukuperästä, josta oli liikkeellä
+kaikenlaisia huhuja kuninkaan äidin huonojen elintapojen vuoksi. Olipa
+tämän asian laita kuinka hyvänsä, hänen onnistui lietsoa tähän heikkoon,
+nautinnonhaluiseen luonteeseen luottamusta ei ainoastaan hänen, vaan
+myöskin kuninkaan omaan kutsumukseen, ja tämä ei suinkaan ollut vähimmän
+välttämätöntä, jos mieli tehdä jotakin maan pelastamiseksi.
+
+Jeannen asia oli kuitenkin tutkittava. Papeilta kysyttiin neuvoa, ja
+kuningas päätti viedä hänet Poitiersiin, jossa Rheimsin arkkipiispa ja
+useat kirkkoruhtinaat tulisivat häntä kuulustelemaan. Sen pahempi
+puuttuu pöytäkirjoja näistä käsittelyistä. Jeanne vetoaa niihin
+kuitenkin myöhemmin oikeudenkäynnissään, ja ne on sen ohessa merkinnyt
+muistiin kaksi silminnäkijää. Hän on näiden oppineiden miesten edessä
+osottanut samaa tyyntä uskoa korkeaan kutsumukseensa, joka aina ilmeni
+hänen esiintymisessään. Tehtyään selkoa ilmestyksistään, selitti hän,
+että kuninkaan tulisi jättää hänelle sotaväkeä Orléansin auttamiseksi.
+»Jos Jumala tahtoo vapauttaa Ranskan kansan», huomautti eräs
+jumaluusoppineista, »ei Hän tarvitse mitään sotajoukkoa.» -- »Jumalan
+nimessä, sotajoukot tulevat taistelemaan, Jumala on antava voiton»,
+vastasi Jeanne. Seguin, muuan oppinut tohtori, on itse kertonut
+kysyneensä tytöltä, mitä kieltä hänen äänensä puhuivat. »Parempaa kuin
+teidän», kuului vastaus. Oppinut herra puhui rumaa limousinin murretta.
+»Uskotteko Jumalaan?» kysyi hän silloin terävästi. -- »Enemmän kuin te.»
+-- »Jumala ei tahdo, että me uskoisimme teidän sanoihinne, ennen kun
+annatte merkin, joka todistaa, että teihin tulee luottaa.» -- »Minä en
+ole tullut Poitiersiin antamaan merkkejä; viekää minut Orléansiin, niin
+olen näyttävä teille ne merkit, joiden vuoksi minut on kutsuttu.
+Annettakoon minulle sotaväkeä kuinka pieni luku hyvänsä, ja minä olen
+lähtevä! Minä olen, Jumalan nimessä, keskeyttävä Orléansin piirityksen,
+minä olen vievä dauphinin kruunattavaksi Rheimsiin, minä olen
+kruunauksen jälkeen antava hänelle takaisin Parisin ja minä olen vievä
+Orléansin herttuan hänen vankeudestaan Englannissa. Ei tarvita niin
+monta sanaa; ei ole aikaa puhua, vaan tulee toimia!» Kun oppineet
+herrat, hyvin hämillään hänen sattuvista vastauksistaan, etsivät
+raamatusta sekä kirkkoisien ja vanhojen kirjailijain teoksista
+todistuksia hänen ilmestyksistään, kohotti hän katseensa taivaaseen ja
+sanoi rauhallisesti: »Jumalan kirjoissa on paljoa enemmän kuin kaikissa
+teidän.» Tämän pitkällisen tutkimuksen tuloksena oli, että kokoutuneet
+hengenmiehet julistivat, että hänen kutsumuksensa oli Jumalalta, että
+hänessä oli huomattavissa vain »nöyryyttä, neitsyeellisyyttä, hartautta,
+rehellisyyttä ja vaatimattomuutta», ettei hänen sanojaan voinut jättää
+varteen ottamatta sekä että hän viivyttelemättä oli vietävä Orléansiin,
+avunantosotajoukko mukanaan.
+
+Hänen neitsyeelliseen puhtauteensa pantiin suurta painoa, koska yleisenä
+mielipiteenä oli, ettei piru voinut ilmestyä puhtaalle naiselle.
+Kuninkaan anoppi ja kaikki ne naiset, jotka olivat seurustelleet Jeannen
+kanssa, antoivat myöskin mitä parhaita lausuntoja hänen puhtaista
+tavoistaan, ja tällä seikalla oli suuri vaikutus käsityskantaan hänen
+kutsumuksestaan.
+
+Tämän perinjuurisen tutkimuksen päätyttyä palasi Jeanne Chinoniin.
+Kuningas olisi tekevä viimeisen ponnistuksen Orléansin auttamiseksi.
+Jeanne saisi tällöin koettaa voimiaan, ja kaikki olivat kernaasti
+taipuvaisia tukemaan sellaista yritystä. Aragonian Yolanta, kuninkaan
+anoppi, hyvä ja kunnollinen nainen, osotti eloisaa harrastusta Jeanneen
+nähden ja hankki tarvittavat rahavarat. Jeanne sai täydellisen
+varustuksen, hevosia ja hovisaattueen, johon kuului asemies, paasheja,
+kappalainen ja kaksi airutta. Keihästä, jonka kuningas hänelle antoi, ei
+hän tahtonut ottaa vastaan, vaan antoi tuoda toisen eräästä kirkosta,
+joka oli pyhitetty hänen suojeluspyhimykselleen Pyhä Katarinalle.
+Suurinta huomiota kiinnitti hän lippuihinsa. Hän tilasi suuremman ja
+pienemmän sotalipun ja määräsi itse kaikki yksityiskohdat, miten ne
+olisi maalattava. Suuri lippu, jota Ranskan liljat ja kirjoitus: »Jeesus
+Maria» koristivat, oli hänelle rakkain ja sitä tahtoi hän aina kantaa
+taistelussa. Hän antoi sen ohessa kappalaisensa, muiden pappien ja
+joukon valikoituja sotamiehiä, jotka olivat käyneet ripillä, ollen hänen
+käsityksensä mukaan armontilassa, seurata toista lippua, johon hän oli
+maalauttanut ristiinnaulitun Kristuksen kuvan. Muutoin antoi hän neuvoja
+ja osotuksia tulevaa sotaretkeä varten, mutta näyttää kiinnittäneen
+suurinta huomiota valmistusten siveydelliseen puoleen. Hän kehotti
+sotamiehiä tekemään synnintunnustuksen, luopumaan juoppoudesta ja
+kiroilemisesta ja hän kielsi ratkaisevasti ketään huonoa naista
+seuraamasta mukana retkellä. Hän tartutti muihin sitä innostusta, joka
+elähdytti häntä itseään. Ennen oli tällaista retkeä pidetty turhana, nyt
+tahtoivat kaikki ottaa siihen osaa. Sitä pidettiin pyhänä yrityksenä,
+väestö yhtyi toivolla ja ilolla »neitsyeen» asiaan. Moni vanha soturi ei
+kuitenkaan ollut liioin tyytyväinen tähän naisvaltaan, yksi ja toinen
+yritti tehdä retken ilman häntä, mutta häntä suosi kansa jo niin
+yleisesti, että yritys osottautui mahdottomaksi.
+
+Jeanne oli kärsimättömänä sen johdosta, että valmistuksiin kului niin
+paljon aikaa. Vihdoinkin huhtik. 27 p:nä voi suurempi sotajoukko, jota
+seurasi tuntuva muonasto, lähteä liikkeelle Eloisista. Joukon etunenässä
+kulki Jeannen valitsema kohortti, mukanaan pyhä sotalippu ja laulaen
+Jumalan kunniaa, sitten seurasi hän itse täysissä varustuksissa,
+mukanaan Dunois, Gaucourt, La Hire, Xaintrailles ja muita eteviä
+sotilaita. Jeanne oli selittänyt, että olisi kulettava pitkin Loiren
+oikeaa rantaa, ja vakuuttanut, että englantilaiset pysyisivät
+rauhallisina. Kokeneet sotilaat eivät kuitenkaan sitä uskaltaneet, vaan
+päättivät seurata vasempaa rantaa, pitäen kuitenkin aikeensa salassa
+Jeannelta, jolla ei ollut siitä aavistustakaan ennen kun hän oli joen
+rannalla Checin luona. Tarkotuksena oli ollut, että lauttue Orléansista
+olisi siellä ollut heitä vastassa, mutta vastatuuli ja veden korkea
+asema olivat ehkäisseet tämän tuuman toteuttamisen. »Te aijoitte pettää
+minua, mutta nyt olette te itse tulleet petetyiksi», sanoi Jeanne.
+»Jumalan, meidän Herramme, neuvo on varmempi kuin teidän. Tietäkää, että
+minä tuon teille paremman avun kuin mikään sotajoukko tai kaupunki
+koskaan on saanut, taivaiden kuninkaan avun.» Mutta tuuli kääntyi --
+neitsyeen rukouksesta, niin uskottiin yleisesti. Jeanne, mukanaan
+kaksisataa sotamiestä, nousi venheisiin, muonasto lastattiin, ja muut
+sotajoukot palasivat Bloisiin koettaakseen päästä Orléansiin Jeannen
+ehdottamaa tietä. Kaupungista tehtiin ulosryntäys, joka antoi
+englantilaisille työtä. Näin ollen voi Jeanne d'Arc 28 p:n iltana lulla
+kaupunkiin väestön riemuitessa. »Ilo oli niin suuri», sanoo eräs
+silminnäkijä, »kuin jos Jumala olisi astunut alas heidän keskuuteensa.»
+
+»Neitsyeen» saapumisen siveellinen vaikutus oli tavattoman suuri.
+Rohkeus ja luottamus palasivat asukkaihin ja linnotusväkeen. Mutta ei
+siinä kyllin. Kaikki kurinpitositeet olivat jo aikoja sitten käyneet
+hölliksi ranskalaisten sotajoukkojen keskuudessa. He olivat antautuneet
+mitä villeimpiin epäjärjestyksiin ja ryöstöihin. Jokainen johtaja oli
+käynyt sotaa omasta puolestaan, ryöstänyt ja raastanut omaksi edukseen,
+eikä kukaan ollut ajatellut yhtenäistä kokonaisuutta. Jeanne palautti
+järjestyksen, tottelemisen ja sotakurin, lujitti rakkautta kuninkaaseen
+ja isänmaahan. Sotamiehet valtasi into luopua vanhoista huonoista
+tavoistaan, jotka Jeanne tyynesti selitti syyksi siihen, ettei voitto
+ollut langennut heidän puolelleen. He tahtoivat nyt ponnistaa äärimäiset
+voimansa ansaitakseen sen, että neitsyt johtaisi heidät voittoihin ja
+menestyksiin. Yksinpä raaka La Hirekin, jonka solvauksista Jumalaa ja
+kirkkoa vastaan monta kertomusta oli liikkeellä kansan keskuudessa,
+alkoi nyttemmin vannoa keppinsä nimessä, kun hän ei enää Jeannen
+läsnäollessa uskaltanut vedota muihin voimiin. Juuri tätä siveellistä
+voimaa oli Ranskan sotajoukolta puuttunut. Mitä mieslukuun ja kuntoon
+tulee, ei se ollut paljoakaan jälellä englantilaisista. Englantilaiset
+sotajoukot Orléansin edustalla olivat etenkin kärsineet talvesta ja
+pitkällisestä piirityksestä. Niiden lukumäärä oli myöskin vähennyt, kun
+Burgundin herttua oli vienyt pois joukkonsa erään riidan vuoksi
+Bedfordin kanssa. Ja sitä paitsi olivat ranskalaiset joukot saaneet
+siveellistä voimaa, englantilaiset taas päin vastoin. Huhu tästä
+ihmeellisestä naisesta ja siitä innostuksesta, joka oli vallannut
+ranskalaiset sotamiehet, sotalippu, virret, kaikki tämä herätti suurta
+pelkoa englantilaisissa. Jeanne oli kummitus, noita; sotamiehiä,
+vastaan, jotka olivat lihaa ja verta, uskalsivat he kyllä taistella,
+mutta rohkeimmatkin epäilivät ryhtyä taisteluun maanalaisten voimien
+kanssa. »Ennen kun neitsyt esiintyi, karkotti kaksisataa englantilaista
+joka ottelussa kahdeksansataa, jopa tuhatkin kuninkaan miestä, mutta
+hänen tulonsa jälkeen voi neljä- tai viisisataa ranskalaista hyökätä
+koko englantilaisen sotavoiman kimppuun ja pakottaa se pysymään
+varustustensa sisäpuolella», todisti Dunois, eräs Ranskan sotajoukkojen
+kyvykkäimmistä päälliköistä.
+
+Jeanne d'Arc vastusti kaikkea verenvuodatusta. Hän toivoi voivansa vain
+läsnäolollaan saada englantilaiset keskeyttämään piirityksen. Kolme
+kertaa koetti hän taivuttaa heitä siihen rauhallista tietä, mutta sai
+ainoastaan ivaa ja solvauksia vastaukseksi. Heidät voitiin siis pakottaa
+vain asevoimalla.
+
+Laadittiin suunnitelma hyökkäykseksi heitä vastaan. Jeanne ei kuitenkaan
+saanut ottaa osaa mihinkään neuvotteluun. Hän sanoi sen sijaan
+neuvottelevansa »ääniensä» kera, ja kun hanketta ryhdyttiin
+toteuttamaan, täytyi heikkouskoisimpienkin käyttää hänen apuaan, jotta
+taistelut päättyisivät onnellisesti. Vaikka Jeanne näin ollen ei ollut
+osallisena sodankäyntiin kokonaisuudessaan, näyttää kuitenkin siltä kuin
+olisi hänen neuvoaan kysytty yksityisiin varustuksiin nähden sekä ennen
+ulosryntäyksiä että niiden kestäessä, sekä että hän aina on saanut
+tahtonsa täytäntöön. Osottautuikin edulliseksi noudattaa hänen
+neuvojaan. Horjumattoman rohkeana ratsasti hän aina etunenässä valkeine
+lippuineen, rohkaisten, järjestäen ja jaellen käskyjä varmalla ja
+selkeällä äänellä. Hänen voitonvarmuutensa tarttui myöskin hänen
+ympäristöönsä. Vihollinen, joka oli lamauksissa ja kauhuissaan, ei
+voinut tehdä mitään. Valkea sotalippu oli Jeannen pääaseena. Eräässä
+ulosryntäyksessä haavoittui hän hiukan, mutta koska hän oli itse sen
+ennustanut, lisäsi tämä seikka vain sotamiesten rohkeutta. Lujuus, jolla
+hän kesti sotilaselämän kaikki vaivat, kummastutti kaikkia. Hän voi
+istua päivät pääksytysten ratsunsa selässä ja olla ruo'atta ja juomatta,
+osottamatta koskaan mitään väsymystä. Aseitaan käytti Jeanne taitavasti
+ja miellyttävästi, ja hänellä oli sotilaallinen kokemus, joka
+hämmästytti kaikkia, niitäkin, jotka olivat vähimmän taipuvaisia
+näkemään mitään yliluonnollista hänen esiintymisessään. Etenkin hyvin
+ymmärsi hän tykistön käyttämisen, miten tykit oli asetettava ja
+suunnattava, mutta sen ohessa antoi hän myöskin monta hyvää neuvoa
+joukkojen asettamiseen nähden. Taistelun päätyttyä ei hän tahtonut antaa
+aikaa ryöstämiseen, eikä myöskään pitänyt suotavana, että vihollista
+turhanpäiten ajettiin takaa. Hän koetti aina, mahdollisuuden mukaan,
+hoitaa sairaita ja vankeja. Uskonnon määräyksiä, tahtoi hän, oli
+noudatettava. Itse hän ei koskaan laiminlyönyt rukoilemista saadakseen
+rukouksesta voimaa taisteluihin. Hän vetäytyi silloin syrjälle,
+kernaimmin johonkin yksinäiseen kirkkoon, jossa hän mielellään nautti
+herran ehtoollista lasten rinnalla.
+
+Toukok. 4 p:nä olivat jälellä olevat sotajoukot Bloisista yhtyneet
+Jeanne d'Arcin joukkojen ja Orléansin linnoitusväen kanssa.
+Englantilaiset olivat katsoneet tätä yhtymistä, tekemättä mitään sen
+ehkäisemiseksi. Upseerit eivät uskaltaneet luottaa sotamiehiinsä. Pelko
+oli vallannut heidät kaikki. Vähitellen luopui vihollinen pienempien
+ottelujen jälkeen Loiren eteläpuolelle rakentamistaan varustuksista,
+lukuunottamatta Les Augustinsia ja Les Tournellesia. Nämä linnoitukset
+sulkivat ranskalaisilta yhteyden Berryn kanssa, ollen sen vuoksi
+suuresta merkityksestä. Niiden edustalla käytiinkin kuumia taisteluja.
+Jeanne oli ensimäisenä hyökkäyksessä, hänelle lankesikin ensi sijassa
+kunnia voitosta. Toukok. 7 p:nä hyökättiin Les Tournellesin kimppuun,
+joka antautui. Seuraavana päivänä luopuivat englantilaiset myöskin
+Loiren pohjoispuolella sijaitsevista linnoituksista, jättäen
+ranskalaisten käsiin ampuma- ja muonavaroja sekä haavotettuja ja
+vankeja. Jeanne kielsi sotajoukkoja ajamasta takaa vihollista, sillä oli
+sunnuntai. Orléans oli vapautettu, ja vieläkin vietetään toukokuun 8
+päivää siellä joka vuosi juhlapäivänä.
+
+Kohta sen jälkeen jätti Jeanne d'Arc kaupungin lähteäkseen kuninkaan
+luo. Kaikkialla otti kansa hänet riemuiten vastaan. Vanhat ja nuoret
+lankesivat polvilleen hänen tiellään, suutelivat hänen käsiään,
+vaatteitaan, jopa hänen hevosensa askeleiden jälkiäkin. Mitä
+kummallisimpia satuja hänen syntymisestään ja kuluneesta elämästään
+alkoi päästä liikkeelle. Hän oli poppamies Merlinin ennustama tyttö
+Bois-Chenusta, hän voi tehdä suurempia ihmetöitä kuin mikään pyhimys.
+Hänen sormuksiaan pidettiin ihmeitätekevinä, tahdottiin, että hän
+siunaisi amuletteja, häntä alettiin rukoilla kirkoissa. Kansa ja
+runoilijat lauloivat hänen kiitostaan. Yksinpä vanha runoilijatar Pisan
+Kristinakin viritti lyyrynsä »la Pucelle d'Orléansin» eli Orléansin
+impyen kunniaksi. Jeanne pelkäsi tätä jumaloimista. Hän piti sitä
+syntisenä, ja tervejärkinen kun oli luonteensa pohjalta, pelkäsi hän,
+että näillä kunnianosotuksilla olisi turmiollinen vaikutus häneen
+itseensä. »Todellakaan en olisi voinut suojella itseäni näiltä
+houkutuksilta», sanoi hän kerran myöhemmin, »jollei Jumala itse olisi
+tehnyt sitä.»
+
+Kuningas vastaanotti Jeannen hyvin huomaavasti, mutta Jeanne olisi
+kernaammin nähnyt, että hän olisi ollut taipuvainen tottelemaan hänen
+neuvojaan. -- Hän tahtoi, että kuningas heti seuraisi häntä Rheimsiin
+kruunauttamaan siellä itsensä. Hän olisi silloin Ranskan todellinen
+kuningas ja voisi asettua Henrik VI:ta vastaan. Kaarle ei kuitenkaan
+ollut lujan toiminnan mies. Hetken innostamana oli hän asettunut Jeannen
+puolelle, hän oli nähnyt hänen menestyksensä, mutta oli kuitenkin
+vaipunut uudestaan entiseen pelkurimaisuuteensa ja päättämättömyyteensä.
+Toiset saivat ajatella ja toimia hänen puolestaan, ja hänen
+seuralaisissaan oli Jeannella monta vastustajaa, ennen kaikkea La
+Tremoille. Tämä viekas ja sukkela hovimies, joka ei suvainnut mitään
+kilpailijaa kuninkaan suosiosta, oli jo alusta asettunut pahansuovalle
+kannalle Jeanneen nähden ja toimi aina häntä vastaan, vaikkei tosin aina
+avoimesti: »Jalo dauphin», sanoi Jeanne eräänä päivänä, langeten maahan
+ja tarttuen kuninkaan polviin, »elä pidä niin useita ja pitkiä
+neuvotteluja. Tule sen sijasta Rheimsiin ja ota vastaan kruunusi!» »Minä
+en tule kestämään kauvempaa kuin yhden vuoden», sanoi hän useita
+kertoja, »käytä minua hyvin sinä aikana.»
+
+Kun Orléans oli vapautettu, oli kuningas päästänyt sotajoukkonsa
+hajalleen. Viipyi kotvan aikaa, ennen kuin hän taaskin voi koota sen.
+Sitä paitsi hän ei katsonut voivansa tulla Rheimsiin, valloittamatta
+ensin niitä lujia paikkoja, jotka olivat hänen tiellään, ja tätä pitivät
+sekä hän että hänen seuralaisensa jotenkin vaikeana tehtävänä.
+Antaakseen Jeannelle kuitenkin jotain tointa, antoi kuningas hänen
+seurata sitä sotajoukkoa, jonka tehtävänä oli puhdistaa Loiren rannat
+englantilaisista. Alençonin herttua, isänmaallinen ja toimekas mies,
+joka oli ollut englantilaisten vankina ja sen vuoksi ottanut tähän
+saakka vain vähän osaa sotaan, nimitettiin tämän joukon päälliköksi. Hän
+sai kuninkaalta käskyn »toimia kokonaan neitsyen neuvojen mukaan».
+Kesäk. 11 p:nä alkoi Jargeaun piiritys. Jeanne määräsi, minne patterit
+olisi sijoitettava, ja Alençonin herttua on itse kertonut, miten neitsyt
+tässä tilaisuudessa ennakolta-arvaamiskyvyllään pelasti hänen henkensä.
+Kaupunki antautui seuraavana päivänä. Sitten valloitettiin Beaugenci, ja
+Jeannen sotajoukko yhtyi konnetaabeli Richemontiin ja hänen
+joukkoihinsa. Tämä, joka oli epäsovussa kuninkaan kanssa, ei voinut
+rauhallisesti istuen katsella, miten Ranska vapautettiin ilman hänen
+apuaan, ja hänen luottamuksensa Jeanne d'Arciin lisäsi tämän arvoa.
+Yhtyminen tapahtui lähellä Meungia. Vihollinen ei ollut etäällä, ja sen
+asema tarjosi ranskalaisille tilaisuuden hyökkäykseen. Ranskalaiset
+päälliköt olivat kuitenkin hyvin epäilevällä kannalla, sillä heissä asui
+miltei taikamainen pelko englantilaisten etevämmyyttä vastaan avoimella
+kentällä. »Teemmekö hyökkäyksen, Jeanne?» kysyi Alensonin herttua. »Onko
+teillä hyvät kannukset?» kysyi Jeanne puolestaan. »Mitä! paetakseniko?»
+-- Ei, vaan ajaaksenne takaa. Englantilaiset ne tulevat pakenemaan, ja
+te tarvitsette ehdottomasti kannuksenne, voidaksenne ajaa heitä takaa.
+Jumalan nimessä, ratsastakaa rohkeasti heitä vastaan. Me otamme heidät
+vangeiksi, vaikka he riippuisivat kiinni pilvistä, ja ilman juuri mitään
+omaa tappiota. Minun neuvostoni on sanonut minulle, että he kuuluvat
+meille.» Tämä oli Jeanne d'Arcin ehdotuksena niiden todistusten mukaan,
+jotka Dunois, Alençonin herttua ja Sire de Termes myöhemmin antoivat
+oikeudenkäynnissä häntä vastaan. Ranskalaiset ryhtyivät sitten
+viivyttelemättä taisteluun; englantilaiset eivät olleet valmistautuneet
+hyökkäykseen ja tekivät useita anteeksiantamattomia erehdyksiä.
+Sekaannusta syntyi heidän riveissään, ranskalaiset sitä vastoin
+taistelivat vastustamattomalla voimalla. Englantilaiset pakenivat
+kaikille tahoille, yli kaksituhatta miestä lienee jäänyt
+taistelutantereelle, ja vankeja otettiin joukottain. Englantilaisen
+armeijan päävoima oli hajaantunut, ja Talbot, kelvollisin
+englantilaisista sotapäälliköistä, oli vankina. Tällainen oli lyhyesti
+kertoen Patayn taistelun kulku.
+
+Loire oli täten vapautettuna vihollisista. Kesäk. 11 p:nä käytiin
+Jargeaun kimppuun, kesäk. 18 p:nä oli taistelu Patayn luona. Joka päivä
+tällä viikolla merkitsi menestystä. Väestön riemu nousikin nousemistaan.
+Oli saatu korvaus niistä monista tappioista, joita ranskalaiset olivat
+kärsineet kuluneena aikana. Vain kuningas ja hänen hovinsa
+vastaanottivat tiedon hieman kylmäkiskoisesti. Kuninkaan suosikit La
+Tremoille ja Le Maçon näkivät kademielin innostuksen Jeanne d'Arciin
+kasvavan. Richemontin osanotto taisteluun oli myöskin herättänyt hovin
+erikoista paheksumista. Kuningas selitti, että hän kernaammin olisi
+koskaan kruunauttamatta itseään kuin tekisi sen Richemontin
+läsnäollessa. Tämä oli kyllin jalomielinen vetäytyäkseen takaisin ja
+kävi sitten omasta puolestaan sotaa englantilaisia vastaan läntisessä
+Ranskassa. Kernaasti olisi La Tremoille tahtonut sysätä syrjälle vielä
+useampiakin Patayn sankareista, mutta hän ei uskaltanut tehdä sitä. Yhtä
+vähän uskalsi myöskään kuningas asettua yleistä mielipidettä vastaan,
+joka vaati, että hänen Jeanne d'Arcin toivomuksen mukaan tulisi koota
+hajaantuneet sotajoukkonsa ja lähteä Rheimsiin. Kuningas käski, että
+armeija olisi koottava Gieniin. Siellä otettiin hanke marssia Rheimsiä
+vastaan vieläkin kerran punnittavaksi, ja useat kuninkaan seuralaisista
+nostivat äänensä sitä vastaan. Ei kuitenkaan rohjettu vastustaa Jeanne
+d'Arcia, koska hänellä oli sotajoukot kokonaan käsissään. Kaikki, mitä
+voitiin päättää, oli valloittaa tiellä olevat linnoitetut kaupungit,
+seikka, jota Jeanne, varomattomasti kyllä, piti vähemmän tarpeellisena.
+Hän taipui kuitenkin heidän tahtoonsa.
+
+Kulku Rheimsiin oli uhkarohkea yritys. Kuusikymmentä lieues'tä (265 km.)
+kautta vihollisen maan, suurien kaupunkien ohi, jotka voivat tehdä
+vastarintaa kuukausia. Kuninkaan sotajoukko oli huonosti varustettu
+ampumavarojen ja elintarpeiden puolesta ja hänen rahastonsa tyhjä. Mutta
+itse yrityksen uhkarohkeus innostutti sotilaita. Kesäkuun 28 p:nä läksi
+sotajoukko liikkeelle Gienistä. Kaikkialla maaseudulla otti kansa joukot
+suosiollisesti vastaan. Se ei ollut tottunut semmoiseen sotakuriin,
+jonka »la Pucelle» oli pannut toimeen, ja hän sai talonpojat suostumaan
+mihin uhrauksiin tahansa. Maaseudun aatelistokin näytti taipuvan
+luopumaan Englannin kuninkaasta ja liittymään dauphiniin. Etenkin
+Champagnessa vastaanotettiin Kaarlo ja Jeanne maan vapauttajina.
+Kaupungit osoittivat suurempaa epäluottamusta, etenkin korkeampi
+porvaristo ja linnaväki, mutta heidän täytyi myöntyä alempain
+yhteiskuntakerrosten pakoituksesta. Jeanne oli heidän silmissään
+yliluonnollinen olento, he tahtoivat taistella hänen lippunsa alla ja
+jälleen tulla ranskalaisiksi. Kaupungeista teki Troyes suurinta
+vastarintaa. Sen asukkaat pelkäsivät Kaarlon kostoa yllämainitusta
+sopimuksesta, joka oli tehty siellä ja joka oli riistänyt häneltä
+perintöoikeuden. Kaupungin papisto epäili Jeannen kutsumusta ja toimitti
+lähetystön ottamaan siitä selkoa. Nähdessään Jeannen rupesivat
+lähetystön papit tekemään ristinmerkkiä ja pirskoittamaan vihkivettä.
+»Tulkaa rauhassa luokseni», sanoi hän hymyillen, »en minä lennä
+tieheni.» Hänen tyyneytensä teki edullisen vaikutuksen, ja kaupunkiin
+palatessaan antoi lähetystö hänestä puoltavan lausunnon. Kansa tahtoi
+avata portit, mutta korkeampi porvaristo ja jotensakin vahvalukuisen
+englantilais-burgundilaisen varusväen päällikkö kieltäytyi antamasta
+suostumustaan. Kaupunki oli hyvästi varustettu kaikenlaisilla tarpeilla
+ja taisi tehdä pitkällistä vastarintaa.
+
+Viisi päivää oli kuninkaan sotajoukko Troyesin porttien edustalla.
+Pelättiin että odotus kestäisi viisi kuukautta. La Tremoille puhui jo
+Loirelle palaamisesta. Pidettiin sotaneuvottelu, ja mielipiteet
+näyttäytyivät olevan hyvin erilaisia. Useimmat oli epätoivo vallannut.
+Robert le Maçon ehdotti, että kysyttäisiin neuvoa Jeanne d'Arcilta.
+Oltiin kahden vaiheilla. Silloin »la Pucelle» äkkiä astui sisään.
+Kysyttiin häneltä mitä oli tehtävä. »Uskotaanko minua?» kysyi hän
+päättävästi. -- »Niin, riippuu siitä, mitä Teillä on sanottavaa.» --
+»Jalo dauphin, käskekää väkenne tehdä rynnäkkö, älkääkä pitäkö niin
+pitkiä neuvotteluja, sillä Jumalan nimessä, kolmen päivän kuluessa olen
+minä vievä Teidät Troyesin kaupunkiin hyvällä tahi pahalla.» --
+»Jeanne», sanoi le Maçon, »jos varmaan tietäisimme saavamme sen kuuden
+päivän kuluttua, niin mielellämme odottaisimme, mutta en tiedä voiko se,
+mitä sanotte, käydä toteen.» -- »Älkää epäilkö», vastasi Jeanne
+vakuuttavasti, kääntyen kuninkaan puoleen, »jo huomenna olette Te
+kaupungin herra.» Jeanne d'Arc tunsi suuren vaikutusvaltansa. Hänen
+sanansa kävivät toteen. Jo samana iltana rupesi hän tavallisella
+toimeliaisuudellaan valmistamaan piiritystöitä. Kaikki häntä kilvan
+auttoivat, ja eräs vanha sotilas (Dunois) todistaa, että hän teki työtä
+kuin kolme tottunutta sotamiestä. Pattereita rakennettiin niitä harvoja
+kanuunoita varten, joita ranskalaiset kulettivat mukanaan, ja kaikki
+järjestettiin rynnäkköä varten. Öiset valmistukset herättivät
+kaupungissa suurta levottomuutta, joka yhä kiihtyi, kun aamun koittaessa
+nähtiin neitsyen salaperäisen lipun liehuvan muurien alapuolella,
+kuultiin hänen lujalla äänellä jakavan käskyjään ja huomattiin
+ranskalaisten sotajoukkojen ryhtyvän rynnäkköön järjestyksellä ja
+vakuudella, kuin jos olisi ollut mitä helpoin asia valloittaa korkeat
+vallit ja tornit. Yleinen kauhu valtasi piiritetyt. Ei ollut muuta
+neuvoa kuin antautuminen. Kuningas, yhtä mielissään kuin hämmästyneenä
+tästä odottamattomasta menestyksestä, lupasi mitä edullisimmat ehdot;
+englantilais-burgundilainen miehistö sai vapaasti lähteä pois, ja Kaarlo
+VII ratsasti kaupunkiin Jeanne d'Arcin rinnalla asukkaiden riemuitessa.
+Se tapahtui heinäkuun 11 p:nä. Saman kuun 16:na oli kuningas Rheimsin
+ulkopuolella.
+
+Tämä kaupunki antautui, vastoin luuloa, samana päivänä ja ilman
+vastustusta. Päällikkö Châtillon, innokas burgundilainen, oli jo ennen
+kuninkaan tuloa poistunut huomatessaan asukasten mielialan. Jo samana
+yönä ryhdyttiin kruunausvalmistuksiin. Seuraava päivä, sunnuntai, alkoi
+hyvillä enteillä. Barin herttua, René d'Anjou, Ranskan etevimpiä
+vasalleja, saapui suurehkon seurueen saattamana ja teki sovinnon
+kuninkaan kanssa. Oliko Jeanne siihen osallisena, sitä ei ole saatu
+selville. Sitä vastoin oli hän Gienistä kirjoittanut Burgundin
+herttualle ja kehoittanut häntä saapumaan kruunajaisiin. Kun häntä ei
+kuulunut, lähetti Jeanne vielä kruunauspäivänä hänelle kirjelmän, jossa
+pyytää häntä »ristissä käsin, taivaan Jumalan nimessä tekemään hyvän
+sovinnon Ranskan kanssa ja antamaan anteeksi sekä toiselle että toiselle
+hyvästä sydämmestä, kuten tosi kristityn tulee».
+
+Kruunaus tapahtui suuressa tuomiokirkossa. Vanhoja tapoja seurattiin
+mikäli mahdollista. Kaarlo VII ei omistanut koko Ranskaa eikä ollut
+kaikkien vasalliensa ympäröimä. Mutta lähinnä alttaria seisoi »La
+Pucelle» täydessä sota-asussa ja lippu kädessä. Hän oli kuin itse
+ranskalaisen isänmaan hengetär. Isänmaa ei voinut sortua, se oli
+voittava ja jälleen tuleva mahtavaksi. Olihan itse taivaskin esiintynyt
+sen puolustajana. Mitä merkitsi se, että ruhtinas, joka oli kruunattava,
+oli heikko raukka, ja että juhlatoimituksen toimittaja oli
+huonomaineinen pappismies. Orléansin neitsyt, hän oli uudestisyntynyt
+Ranska, ja hän seisoi kuninkaan vieressä.
+
+Kun pyhä toimitus oli päättynyt, astui Jeanne esiin ja syleili kuninkaan
+polvia kyynelsilmin. »Rakas kuningas», lausui hän, »nyt on Jumalan tahto
+täytetty, joka vaati, että Te tulisitte Rheimsiin kuninkaan tavoin
+kruunattavaksi, voidaksenne näyttää, että Te juuri olette todellinen
+kuningas, jolle valtakunta on tuleva.» Kyynelten ja nyyhkytysten
+katkaisemia riemuhuutoja kaikui korkeissa temppeliholveissa. Ilon
+huumaus oli vallannut jäykimmätkin mielet. Jokainen tunsi, ettei niin
+suurta ollut tapahtunut S:t Remis'in kaupungissa, siitä päivästä,
+jolloin frankkilaisten apostoli oli vihkinyt Klodovikin ja hänen
+kansansa kristinuskoon.
+
+Ensimmäinen osa Jeanne d'Arcin kutsumuksesta oli täytetty, mutta vielä
+oli paljon tehtävää. Englantilaisten hallussa oli vielä Pariisi, koko
+Normandia ja muita tärkeitä alueita. Burgundin herttua oli yhä
+vastakruunatun kuninkaan vastustaja. Jeanne d'Arc tahtoi heti
+kruunauksen jälkeen jatkaa vapauttamistyötä. Hyökkäys oli nyt
+suunnattava Pariisia kohti, sen hän oli alusta alkaen selittänyt.
+
+Eräät historiankirjoittajat ovat tahtoneet väittää, että Jeanne d'Arc
+oli mielestään täyttänyt tehtävänsä, kun kuningas oli kruunattu, ja että
+hän tahtoi vetäytyä pois, mutta häntä kehoitettiin jäämään. On sanottu
+että hän senjälkeen kävi vaiteliaaksi eikä enää omannut entistä
+vaikutusvaltaansa. Uudemmat, perinpohjaisemmat tutkimukset ovat
+kuitenkin kokonaan kumonneet nämä väitteet. Hän tosin lausui ikävöivänsä
+kotiin, entiseen, vaatimattomaan elämäänsä, mutta sille lausunnolle on
+annettu liian suurta merkitystä. Itse asiassa ikävöi Jeanne aina
+heikkouden hetkinä pois taistelutantereelta, mutta »hänen äänensä»,
+hänen omatuntonsa ei sallinut semmoista askelta. Monet muut Jeanne
+d'Arcin lausunnot, kuten koko hänen menettelytapansa, osoittavat sitä
+vastoin selvästi, että hän piti tehtävänään englantilaisten
+perinpohjaisen karkoittamisen Ranskasta ja että hän uskoi kutsumukseensa
+sekä kruunauksen jälkeen että ennen sitä, niin, jopa kuoloon asti.
+
+Mutta jos tämä on todistettu todeksi, on yhtä totta että Rheimsin
+kruunaus oli Jeanne d'Arcin maineen kukkula. Ranskan kansa häntä ihaili,
+ei ihmisenä eikä edes pyhimyksenä, vaan ilmestyksenä toisesta
+maailmasta. Kunnioituksesta, jota hänelle kaikkialla osoitettiin, on jo
+mainittu. Hänen maineensa alkoi levitä Ranskan ulkopuolelle.
+Ranskalaiset olivat tunnettuja epäilijöitä; kun _he_ uskoivat, että »la
+Pucelle» oli korkeampi olento, täytyi hänen välttämättömästi olla jotain
+erinomaista. Hänen vallalleen ei nähty rajoja. Hänen mielipidettään
+kysyttiin paaviriidoissa ja läänikiistoissa. Hän rupesi itse
+laajentamaan aikeitaan englantilaisten karkoittamisesta kauvemmaksi,
+puhumaan kerettiläisten lannistamisesta ja epäuskoisten kukistamisesta.
+Sokea jumaloiminen, jonka esineenä Jeanne d'Arc oli, ei kuitenkaan
+voinut suuressa määrin häiritä, hänen mieltään ja viedä hänen
+ajatuksiaan niiden varsinaisesta päämaalista, sillä hän oli pysynyt
+hurskaana lapsena kaikista kunnian-osoituksista huolimatta. Mutta se
+lisäsi hänen vihollistensa lukua ja voi siten käydä vaaralliseksi hänen
+tuumainsa toteuttamiselle. Kaikki liioitteleminen synnyttää murroksen.
+Ihmiset voivat ainoastaan poikkeustiloissa elää ihastuksen ja
+ihanteellisuuden maailmassa. Jeanne d'Arcilla oli _aina_ ollut
+vastustajia. Rheimsin kruunauksen jälkeen kävivät ne sekä lukuisammiksi
+että voimakkaammiksi. Englantilaiset olivat alusta pitäen luonnollisista
+syistä hänen vihollisiaan. Heidän silmissään oli hän aina paholaisen
+palvelija, joka oli lähetetty heidän häviökseen. Se oli ainoa selitys,
+johon heidän ylpeytensä myöntyi, ja ajan näkökanta salli sekä ylhäisten
+että alhaisten englantilaisessa sotajoukossa omaksua tämän mielipiteen.
+Mutta Jeannella oli muitakin vihollisia, jotka olivat sitäkin
+vaarallisempia, kun olivat hänen omia maamiehiään.
+
+Keskiajan suuri uskonnollisuus ja taipumus ihmeitä uskomaan selittää
+tosin osaksi sekä Jeanne d'Arcin esiytymisen että hänen saavuttamansa
+suuren vaikutusvallan, mutta sinäkään aikana ei uskonto ollut vain
+uskoa, tunnetta ja elämää, vaan myös muodollisuutta. Katolilainen
+puhdasoppisuus skolastinen filosofia aseenaan oli raudankova muoto,
+johon Jeanne d'Arc ei sopinut. Häntä vastassa oli sen vuoksi aina osa
+papistoa ja oppineita. Moni näistä kirjainten orjista, joilta puuttui
+henkeä ja elämää, pelkäsi vilpittömästi tuota ihmeellistä olentoa, jota
+he eivät voineet selittää tunnetuilla perusteilla. Toiset taas tunsivat
+salaista vihaa ja kateutta oppimatonta naista kohtaan, joka selitti
+olevansa suorastaan Jumalan innostama ilman pappien välitystä, joka
+väitti näkyjensä merkitsevän enemmän kuin kaikki heidän kirjansa, joka
+puhui, vastasi ja opetti oman päänsä eikä kirkon opin mukaan, jota hän
+vain puolittain käsitti.
+
+Sotilastenkin joukossa oli Jeannella vastustajia. Toiset kadehtivat
+hänen menestystään ja mainettaan, toisia vaivasi, se että heidän täytyi
+totella oppimatonta naista, jonka näkyjä he tosin taikauskoisesti
+pelkäsivät, mutta jota he kuitenkin sydämmensä syvyydessä halveksivat,
+toiset taas olivat tyytymättömiä siihen sotakuriin, jonka Jeanne oli
+pannut toimeen ja jota hän piti voiton välttämättömänä ehtona.
+Innostuksen hetkenä kävi vanhojen raakojen sotatapojen poisjättäminen
+laatuun, mutta pitemmän aikaa vilpittömällä sydämmellä noudattaa Jeanne
+d'Arcin vaatimia jumalisia elintapoja ei ollut niin helppoa, ja nurinaa
+ja tyytymättömyyttä kuului monelta taholta. Kuninkaastakin tuntui Jeanne
+d'Arcin valta painostavalta. Hän tunsi, missä suhteessa he olivat
+toisiinsa, mutta tiesi myöskin, mitä Jeanne häneltä vaati, ja koetti
+mikäli mahdollista vetäytyä pois hänen vaikutusvallastaan. Kaarlo
+VII:nnen luonteessa huomaa aina taipumusta kateuteen. La Tremoille
+yllytti tätä kuninkaan mielialaa ja hänen onnistui tehdä Rheimsin
+arkkipiispasta, epäluotettavasta ja tylystä Reinhold de Chartres'ta,
+Jeannen vastustaja. _Etupäässä tämä hovin salainen tyytymättömyys_ teki
+lähinnä seuraavana aikana Jeannen aseman vaikeaksi.
+
+Pariisiin, heti, viipymättä, se oli Jeanne d'Arcin vakava tahto. Häntä
+kannattivat siinä kohdin sotajoukon etevimmät päälliköt. Viivytys
+saattoi olla turmioksi. Rheimsin kruunaus oli tehnyt valtavan
+vaikutuksen, jota tuli käyttää hyödykseen. Pariisin väestö, joka siihen
+asti vihasta armagnac'eja kohtaan oli ollut burgundilais- ja
+englantilaismielistä, alkoi horjua. Burgundin herttua ei vielä ollut
+päättänyt tuliko hänen kannattaa englantilaisia vaiko kuningasta.
+Bedford työskenteli innokkaasti Pariisin puolustusvoimien lisäämiseksi,
+joukkojen hankkimiseksi Englannista ja Normandiasta. Oli tärkeätä ettei
+hänelle annettaisi aikaa näihin varustuksiin, joita varten hän oli
+toiminut Patayn tappiosta asti tunnetulla pontevuudellaan, mutta jotka
+kuitenkaan eivät vielä olleet päätetyt rahanpuutteen vuoksi. Hän oli
+vastikään sopinut enonsa, Winchesterin mahtavan piispan kanssa, hän
+neuvotteli Filip hyvän kanssa. Näiden toimenpiteiden hedelmät eivät
+saisi kypsyä. Pariisiin, ja viipymättä, se oli järkevintä. Mutta Kaarlo
+ja hänen neuvostonsa epäröivät, joka on selitettävissä vain siten, että
+he vastahakoisesti ottivat vastaan Pariisinkin Jeanne d'Arcin kädestä.
+Ensin viivytteli kuningas Rheimsissä, eikä kulkenut sieltä lyhintä
+tietä, sekä oleskeli sitten Soissonsissa ja Compiègnessä kauvemmin kuin
+oli tarpeellista. Korvaamaton aika kului hukkaan. Jeanne oli alla päin,
+sotajoukko tyytymätön.
+
+Bedford ehti sill'aikaa koota tuntuvan sotavoiman, jolla hän kulki
+vihollista vastaan. Tarkoituksena näyttää enemmän olleen ajan
+voittaminen Pariisin puolustautumista varten kuin taisteluun ryhtyminen,
+sillä kun hän kohtasi ranskalaiset Senlisin läheisyydessä, ei uhka eikä
+houkutus voinut saada englantilaisia joukkoja jättämään vallitettua
+leiriänsä. Hän peräytyi sitten Pariisiin, mutta ranskalaiset eivät
+ajaneet häntä takaa. Nämä suuntasivat kulkunsa Compiègneen ja jäivät
+sinne täydelliseen toimettomuuteen.
+
+Vihdoin loppui Jeanne d'Arcin kärsivällisyys. Elokuun 23 p:nä kutsui hän
+luokseen Alenconin, joka sotapäälliköistä oli häntä lähinnä, ja sanoi:
+»Kaunis herttuani, antakaa järjestää Teidän ja muitten päällikköjen
+joukot. Keppini nimessä, tahdon kulkea Pariisiin ja nähdä kaupungin
+lähemmällä kuin ennen.» Käskyä toteltiin. Vastoin kuninkaan tahtoa
+seurasi sotajoukon päävoima Jeannea. Etukaupunki, S:t Denis,
+valloitettiin, sotajoukot asettuivat sinne ja sana sanan jälkeen
+lähetettiin Kaarlo VII:nnelle. Lähempi tutustuminen Pariisiin näytti,
+että täällä tarvittiin yhdistettyjä voimia ja kuninkaan läsnäoloa, jos
+jotain oli saavutettava. Hyvällä se ei näyttänyt käyvän, sillä kun
+Jeanne kehoitti kaupunkia antautumaan, sai hän vain ivallisia
+vastauksia. Vihdoin saapui kuningas. Syyskuun 8 p:nä oli tehtävä
+rynnäkkö kaupunkia vastaan. Jeanne d'Arc osoitti tavallista
+toimeliaisuuttaan, oli ensimmäiseksi vallihautojen toisella puolen ja
+jakeli käskyjä joka taholle. Sotilaita innostutti hänen uhrautuva
+rohkeutensa kuten ennenkin, ja vihollinen väistyi säikähtyneenä monin
+paikoin, mutta kaikesta huolimatta ei rynnäkkö ensinkään onnistunut.
+Siihen oli monta syytä. Kuningas ei ottanut osaa taisteluun, Pariisin
+asukkaat eivät, Bedfordin ansiosta, hyökkääjiä kannattaneet, Jeanne
+d'Arc haavoittui ja kykeni lopulta vain maassa maaten kehoittamaan
+sotilaitaan; sitä paitsi toimivat Jeannea vastaan, salaa Retz ja
+Gancourt, hänen vastustajiaan, joille oli uskottu tärkeä päällikkyys.
+Yksimielisyys ja sotakuri olivat olleet jumalallisia voimia, joilla
+Jeanne oli voittanut, mutta, niitä ei enää sotajoukossa ollut. Seuraavat
+päivät olivat hänelle osoittavat vielä selvemmin, kuinka hänen
+vastustajansa saivat oman tahtonsa perille. Hänen aikeensa mennä Seinen
+poikki ja hyökätä vasemmalta rannalta näyttäytyi mahdottomaksi, koska
+kuningas hänen tietämättään oli hävittänyt sillan, jota hän aikoi
+käyttää. Siihenkään keinoon ei siis voinut turvautua. Niissä
+sotaneuvotteluissa, jotka seurasivat onnistumatonta rynnäkköä, olivat
+hänen vastustajansa voiton puolella. Piirityksen jatkaminen olisi
+mahdottomuutta, ja jokainen oli nähnyt, ettei neitsyen sanoihin enää
+käynyt luottaminen. Oli ryhdytty neuvotteluihin Burgundin herttuan
+kanssa. Niiden tulosta piti nyt odottaa ja sill'aikaa siirtyä takaisin
+entiseen majailupaikkaan Loiren rannalle.
+
+Jeanne d'Arc ja hänen ystävänsä, jotka olivat vähemmistössä, olivat
+voimattomia tämän päätöksen suhteen. Nuo urhoolliset sotilaat, jotka
+kaksi ja puoli kuukautta sitten olivat jättäneet Loiren rannat toivoen
+vapauttavansa koko Ranskan, jotka olivat tehneet sotaretken palkatta ja
+ryöstöittä, heidän piti nyt väistyä, vaikka heitä ei edes oltu voitettu.
+Usko Jeanne d'Arcin kutsumukseen oli murtunut, »syy ei ollut hänessä, ei
+onnen vaihteluissa, eikä hänen innostuksensa heikontumisessa, vaan
+niiden juonitteluissa, joiden puolesta hän oli tehnyt niin monta
+ihmetyötä». Historia ei voi näyttää toista Jeanne d'Arcia, mutta se ei
+onneksi myöskään voi näyttää monta esimerkkiä niin suuresta
+kiittämättömyydestä, kuin jota Kaarlo VII osoitti tässä kohdin.
+
+Jeanne d'Arcin piti seurata kuningasta. Itse tahtoi hän jäädä S:t
+Denis'iin, mutta kuningas ei tahtonut häntä jättää, ja hän suostui
+»vastoin ääniään». Kaarlo VII palasi Loiren rannoille ja antautui
+alhaisiin huvituksiin pitämättä väliä maastaan ja kunniastaan. Jeanne
+d'Arc teki pari pientä partioretkeä, mutta muuten pidettiin häntä
+toimettomuudessa. D'Alencon, joka koetti koota ympärilleen sotajoukon
+taistellakseen omin päinsä, olisi toivonut hänen läsnäoloaan, mutta
+kuningas kielsi häntä lähtemästä. Sen sijaan koetti kuningas lohduttaa
+häntä kaikenlaisilla lahjoilla ja kunnianosoituksilla. Hän ja hänen
+perheensä saivat aatelisarvon, »ilman hänen pyyntöään ja äänien
+ilmestystä», selitti hän itse. Ainoa suosionosoitus, jota hän
+kuninkaalta pyysi, oli hänen syntymäseutunsa vapauttaminen veroista,
+johon suostuttiinkin, ja siten olivat Domromy ja Greux vapaita veroista
+viime vuosisataan asti.
+
+Tämä aika oli Jeanne d'Arcille kova koetuksen aika. Usein vaikenivat
+hänen äänensä, hän oli levoton ja epäilevä. Hän kuuli puhuttavan
+kansansa vastoinkäymisistä, eikä saanut rientää sen avuksi, johon hän
+kuitenkin oli kutsuttu. Hänen vaikein koetuksensa oli kuitenkin nähdä
+kuninkaansa läheltä, oppia tuntemaan hänen velttoutensa,
+kevytmielisyytensä ja välinpitämättömyytensä ja huomaamaan, ettei
+hänellä ollut mitään vaikutusvaltaa siihen mieheen, jota hän niin
+voimakkaasti oli auttanut ja joka hänen silmissään oli itse Ranska.
+Mutta sotaa jatkettiin joka taholla. Kansallinen liike, jonka Orléansin
+neitsyt oli herättänyt, ei voinut kuolla. Mutta koska koossapitävää
+valtaa ei enää ollut, käytiin sotaa eri tahoilla ilman suunnittelua ja
+yhteyttä. Se ankara sotakuri, jonka Jeanne oli pannut toimeen, oli
+höltynyt, ja maa kärsi sanomattomasti näistä alituisista taisteluista.
+Englantilaiset osoittivat suurta voimaa jälelle jääneiden omistustensa
+puolustamisessa. He tekivät uuden sopimuksen Burgundin herttuan kanssa,
+jonka mukaan tämän piti saada Champagne omakseen, jos hän vain voisi
+valloittaa sen takaisin ranskalaisilta. Hän rupesikin piirittämään sen
+kaupunkeja, ja menestys seurasi hänen aseitaan.
+
+Jeanne d'Arc ei ajan pitkään voinut olla toimeton näitä huolestuttavia
+sanomia kuullessaan. Maaliskuun lopulla läksi hän sen vuoksi salaa
+kuninkaan luota, jäähyväisiä sanomatta, ainoastaan pienen uskollisen
+sotilasjoukon seuraamana, joka ei koskaan ollut hänestä luopunut. Hänen
+itseluottamuksensa ei ollut, entisellään, sillä hän oli ollut
+kuulevinaan ääniä, jotka sanoivat: »Jeanne, sinut otetaan ennen
+juhannusta, sen täytyy tapahtua! Älä kummastele; ota kaikki vastaan,
+Jumala on sinua auttava.» Mutta nämä epäilykset voitti usein usko
+kutsumukseen, jonka hän kerran oli saanut, ja jonka kautta hän jo oli
+toimittanut niin monta suurta tekoa, kun hän häiritsemättä oli saanut
+siihen antautua. Hän ei enää uskaltanut lausua mielipiteitään samalla
+varmuudella kuin ennen puhtaasti sotaa koskevissa kysymyksissä, vaan
+jätti ne upseereille, mutta missä hän vain näyttäytyi joukkojen
+keskuudessa, jotka Champagnea puolustivat, otettiin hänet ystävällisesti
+vastaan, ja hänen onnistui elähyttää sotilasten rohkeutta. Filip hyvä
+pani erittäin arvoa tärkeän Compiègnen kaupungin anastamiseen, Jeanne
+otti osaa sen puolustamiseen. Toukokuun 23 p:nä 1430 tehtiin kaupungista
+hyökkäys. Jeanne kulki kuten ainakin etunenässä; vihollinen koetti
+tavallista innokkaammin suunnata päällekarkauksensa juuri häntä vastaan.
+Sotilaat ympäröivät hänet, hän lyötiin maahan hevosen selästä ja
+vangittiin. On epäilty että ranskalaiset sotilaat olisivat jättäneet
+hänet vaaralle alttiiksi Compiègnen päällikön käskystä, joka lienee
+ollut hänen vastustajiaan, mutta asiaa ei ole voitu näyttää toteen.
+Jeannen vangitsi eräs picardialainen jousimies, tämä antoi hänet eräälle
+ritarille, joka möi hänet nuorelle Luxemburgin Juhanalle, Burgundin ja
+Englannin liittolaiselle. Hänen hallussaan oli Jeanne monta kuukautta ja
+häntä kuletettiin linnasta toiseen. Häntä vartioittiin yhä ankarammin
+siitä syystä, että hän pari kertaa oli koettanut paeta. Kerran hän
+hyppäsi eräästä vankitornista, joka oli vähintäin kuusikymmentä jalkaa
+maasta. Hän oli kauvan tajuttomana, mutta vahvistui jälleen ja kertoi,
+että hän kauvan oli tuuminut hypätä tornista alas, mutta että äänet
+olivat häntä varoittaneet. Samalla olivat ne luvanneet hänelle vapauden,
+mutta »silloin ajattelin, että minun itse tuli tehdä jotain
+vapautuksekseni», lisäsi hän sillä tervejärkisyydellä, joka liittyi
+hänen haaveellisimpiinkin luuloihinsa.
+
+Luxemburgin Juhana tahtoi päästä vaivaloisesta vangistaan, ja
+englantilaiset lupasivat hänelle runsaita rahoja, jos hän antaisi hänet
+heille. Juhanaa pidätti kuitenkin hänen isänsä sisaren ja hänen
+puolisonsa hartaat rukoukset. He olivat mieltyneet Jeanneen, jonka
+olivat tavanneet hänen ollessa vankina Beaurevoir'en linnassa.
+Ylimalkaan, missä vain Jeanne tuli tekemisiin henkilöiden kanssa omasta
+sukupuolestaan, mieltyivät he häneen hänen naisellisen olemuksensa ja
+hiljaisen hurskautensa vuoksi. Mutta vaikutusvaltainen Luxemburgin
+Johanna kuoli, ja vaikka hän testamentissaan pyysi, ettei veljenpoika
+pettäisi Jeanne d'Arcia, jätti tämä marraskuun lopulla kallisarvoisen
+saaliinsa englantilaisille 10,000 écus'ta. Burgundin herttua valitti
+tätä häpeällistä ostoa. Kaarlo VII ei pannut rikkaa ristiin häntä
+pelastaakseen. Rheimsin arkkipiispa meni niin pitkälle hävyttömyydessä,
+että selitti kirjeessä Jeannen olevan kohtalonsa arvoisen.
+
+Mimmoiseksi tämä kohtalo oli muodostuva, sen aavisti jokainen. Jo
+silloin kun sanoma hänen vankeudestaan saapui Pariisiin, oli osa
+yliopiston ja ranskalaisen inkvisitsioonin jäsenistä pyytänyt, että hän
+jätettäisiin tutkittavaksi oikeauskoisuudestaan. Beauvais'in piispa
+Pierre Cauchon, jonka hiippakunnassa hän oli vangittu, intoili erittäin
+hänen tuomituksi saattamistaan ja tarjoutui heti järjestämään
+oikeudenkäyntiä sitä varten. Hänellä oli erityinen syy vihata Jeanne
+d'Arcia, sillä tämän retki Pariisiin oli saanut aikaan liikkeen
+Beauvais'sa, joka oli karkoittanut englantilais-ystävällisyydestään
+vihatun piispan. Hän vannoi Jeannelle kostoa ja hän piti sanansa.
+Viekkaana, tunteettomana ja voimakkaana tuli hänestä etevin ase
+viattoman tyttöraukan tuomitsemiseen. Häntä pidettiin jonkun aikaa
+vankina Crotoy'ssa, sitten hän vietiin Roueniin, johon hän saapui
+joulukuun 23 p:nä. Siellä hän vietiin linnaan ja pantiin ensin
+rautahäkkiin, mutta muutettiin sitten kovaan vankeuteen, rautaketjut
+pantiin hänen jalkoihinsa, eikä hän koskaan saanut olla yksin, vaan oli
+aina raakojen vartioiden törkeille loukkauksille alttiina. He eivät
+tunteneet häntä kohtaan sitä kunnioitusta, jota hän aina herätti
+sotilaissaan.
+
+Sillä aikaa tehtiin valmistuksia oikeudenkäyntiin. Se halukkaisuus, jota
+osa Ranskan papistosta osoitti saadakseen hänet tuomituksi
+inkvisitsioonitribunaalin edessä, ei voinut kuin herättää mielihyvää
+englantilaisissa. Ei mikään voinut olla mieluisampaa heidän
+ylpeydelleen, kuin että hän toimitettiin hengiltä heidän vihollisenaan
+ja että hänen omat kansalaisensa polttivat hänet saatanan aseena.
+Tribunaalissa, joka nyt valittiin, oli ainoastaan ranskalaisia jäseniä,
+mutta oikeudenkäynti toimitettiin linnassa englantilaisen tarkastuksen
+alaisena ja englantilaisilla varoilla. Eräitä ulkonaisia muodollisuuksia
+tosin noudatettiin, mutta ylimalkaan tapaa siinä oikeudenkäynnissä, joka
+nyt seurasi, moniaita laittomuuksia. Se oli inkvisitsiooni-tuomioistuin,
+ja sen oikeudenkäsitteet olivat aina epämääräisiä. Oli seurattava
+osittain vanhoja kirkollisia lakeja, osittain tapaa. Laillisesti
+tutkittiin tosin Jeannen siveellisyyttä ja koko hänen entistä elämäänsä,
+mutta koska niiden huomattiin ainoastaan puhuvan hänen puolestaan, ei
+niihin pantu huomiota itse oikeudenkäynnissä. Myöskin koetettiin
+pöytäkirjoissa muutella sekä hänen omiaan että niiden todistajien
+sanoja, jotka häntä puolustivat. Hän huomautti siitä monesti, sillä hän
+ei koskaan hämmentynyt ja muisti, mitä hän kerran oli lausunut tahi
+kuullut. Tuomarin toimesta erotettiin myös eräs pappi, joka heti alusta
+vastusti oikeuden käyntiä.
+
+Sitä paitsi oli tuomareiksi koetettu valita uskollisia englantilaisten
+kannattajia ja henkilöitä, jotka toisesta tahi toisesta syystä olivat
+tunnetut Jeannen verivihollisiksi. Hänen pyyntöönsä, että muutamia
+ranskalaismielisiäkin pappeja kutsuttaisiin, ei pantu huomiota.
+Beauvaisin piispa oli pannut toimeen valmistavia kokouksia, joihin oli
+kutsuttu hengellisiä ja yliopiston sekä inkvisitsioonin jäseniä,
+tuomarien luku oli määrätty, samaten muodot, joita oli seurattava, ja ne
+seikat, joista häntä oli syytettävä.
+
+Helmikuun 21 p:nä 1431 kutsuttiin Jeanne ensi kertaa tuomioistuimen
+eteen, ja tutkinnot seurasivat sitten taajasti toisiaan. Ne pidettiin
+ensin isossa salissa, mutta koska ne näyttivät muodostuvan liian
+myrskyisiksi, pienemmässä huoneessa. Ne kestivät usein monta tuntia.
+Hänen kanssaan pidettiin yksityisiäkin tutkintoja ja eräs Loiseleur
+niminen pappi koetti tekeytymällä hänen ystäväkseen ja puolustajakseen
+houkutella häntä tunnustamaan.
+
+Riitakysymys, joka monta kertaa otettiin puheeksi, oli se tuomioistuimen
+pyyntö, että hän vannoisi _sanovansa koko totuuden_. Jeanne vannoi
+useita kertoja sanovansa koko totuuden itsensä suhteen, mutta hän ei
+tahtonut sanoa kaikkea ilmestystensä suhteen. »Voi olla», sanoi hän,
+»että Te kysytte minulta asioita, joissa en voi Teille sanoa totuutta,
+esimerkiksi ilmestyksieni suhteen; sillä Te voisitte pakottaa minua
+sanomaan semmoista, josta olen vannonut olevani puhumatta, ja silloin
+minusta tulisi valapatto, joka ei voi olla Teidän tahtonne.» Mahdotonta
+oli, rukouksista, uhkauksista ja takertavista kysymyksistä huolimatta,
+saada häntä pitemmälle tässä kohdin. »Minä tulen Jumalan, luota», lausui
+hän kerran väsyneenä, »ja minulla ei ole mitään tekemistä täällä.
+Lähettäkää minut Jumalan luo.» Hän lupasi sanoa, mitä tiesi, vaan ei
+kaikkea mitä tiesi. Pitemmälle ei hän voinut mennä.
+
+Jean Beaupère, muuan oppinut ja viekas tohtori Pariisin kuuluisasta
+teoloogisesta tiedekunnasta, taisi tuntikausia käyttää
+teräväjärkisyyttään ja skolastisten opintojen kautta harjaantunutta
+puhujataitoaan saadakseen tätä oppimatonta talonpoikaistyttöä
+takertumaan sanoihinsa. Useampia kertoja onnistui Jeannen saattaa hänet
+sanattomaksi terveellä järjellään ja luonnollisella kekseliäisyydellään.
+
+Kotinsa ja lapsuutensa suhteen ei hän mitään salannut, mutta tiedettiin
+ennestään ettei niistä aineista voitu löytää todisteita hänen
+syyllisyyteensä. Hän puhui peittelemättä kodistaan, lapsuudenuskostaan
+ja ensimmäisistä ilmestyksistään. Sen ajan käsityksen mukaan ei häntä
+suinkaan voitu tuomita taikauskoisuudesta. Hän selitti kammoovansa
+loihtulukuja, metsänhaltijain manausta j. n. e. Jonkinlaisella
+ylpeydellä hän kertoi, ettei kukaan tyttö koko kylässä voinut ommella ja
+kehrätä niin hyvin kuin hän. Hänen veljensä olivat saaneet hänen
+hevosensa ja kaikki, mitä hän oli saanut sodan aikana, yhteensä kymmenen
+tahi kaksitoista écus'ta. Ainoastaan Jumalan nimenomaisesta käskystä ja
+suru sydämmessä oli hän lähtenyt kotoaan pois. Hänen esiintymisensä
+Ranskassa oli kaikille niin perin tuttu, ettei siinäkään paljon toivoa
+ollut syytöksen löytämiseen. Kyseltiin hänen ihmeellisestä keihäästään,
+mutta hän kielsi sen olevan jollain tavoin tarkoitukseensa vihityn. Se
+oli ollut eräässä kirkossa ja oli pyhälle Katarinalle pyhitetty, siinä
+kaikki. Hän sanoi, ettei hän koskaan ollut ketään tappanut ja selitti
+pitävänsä kaksikymmentä kertaa enemmän lipustaan kuin keihäästään. Hän
+ei ollut voinut ehkäistä sitä, että muut olivat koettaneet lippua
+jäljitellä ja etsiä hänen apuaan. Useita taruja, joita hänestä
+kerrottiin, niinkuin että hän olisi Orléansin edustalla tapahtuneessa
+taistelussa ottanut vastaan kaikki nuolet, tahi että hänellä oli
+sormuksia, jotka paransivat taudeista, näytti hän vääriksi antamalla
+tarkkoja tietoja. Paaviriidasta, josta hän kuitenkin oli julkaissut
+kirjelmän, näytti hänellä olevan hyvin hämärä käsitys. »En tiedä muuta
+kuin että _yhtä_ paavia on toteltava, ja että hän on Roomassa», oli
+hänen yksinkertainen vastauksensa tähän kysymykseen, joka oli pannut
+mielet kuohuksiin koko kristikunnassa. Sitävastoin hän vastasi siitä
+kirjeestä, jonka hän oli lähettänyt Orléansin luona ja jossa hän
+ennustaa englantilaisten karkoittamista maasta. Hän selitti uudestaan
+tietävänsä, että he ennen seitsemän vuoden kuluttua kokonaan jättävät
+maan, »mutta», lisäsi hän, »minä suuresti pahastun, jos se kestää niin
+kauvan». Hän lausui toisella kertaa, että hän olisi kuollut surusta,
+ellei tämä ilmestys olisi ylläpitänyt häntä. Kertomuksessa hänen
+ilmestyksistään toivottiin helpommin tavattavan syytöskohtia, mutta
+vaikeata oli saada häntä niitä kertomaan. Koetettiinpa puhtaasti
+jumaluusopillisiakin kysymyksiä, jotta löydettäisiin jotain, joka soti
+kirkon oppia vastaan. Jeanne vaikeni tahi vastasi ainoastaan lyhyesti ja
+epämääräisesti.
+
+Niinpä kysyttiin esim. kuuliko hän vielä ääniä; hän vastasi myöntävästi.
+-- »Mitä äänenne sanoo?» -- »Että minun tulee vastata häikäilemättä, ja
+että Jumala on minua auttava.» -- Samassa tilaisuudessa kysyttiin, josko
+äänet koskaan puhuivat ristiin. »Ei», sanoi Jeanne, »ne eivät koskaan
+puhu ristiin, ne käskivät minua tänä yönä vastaamaan rohkeasti.» --
+»Ovatko ne kieltäneet Teitä sanomasta kaikkea, mitä Teiltä kysytään?» --
+»En voi tähän kysymykseen vastata. Minulla on ilmestyksiä, jotka
+koskevat kuningasta ja joista en puhu.» -- Tuomari kysyi, tuliko ääni
+suorastaan Jumalalta, vai oliko välittäjää. Jeanne vastasi kierrellen,
+että se tuli Jumalalta. Hän pyysi lykkäystä saadakseen ilmestyksessä
+tietää, saisiko hän kertoa kaikki: »Luuletteko siis», sanoi tuomari,
+»että Jumala paheksuu totuuden lausumista?» -- »Äänet ovat käskeneet
+minua sanomaan muutamia asioita kuninkaalle, eikä Teille. Juuri viime
+yönä sanoi ääni minulle moniaita asioita kuningasta varten, ja hyvin
+mielelläni tahtoisin, että hän saisi niistä tietoa. Jos hän tietäisi ne,
+voisi hän ilolla ryhtyä päivällistään nauttimaan.» -- »Mutta ettekö voi
+taivuttaa ääntänne ilmoittamaan kuninkaalle uutista?» -- »En tiedä. Se
+ei sitä tee, ellei Jumala tahdo. Jumala voisi itse, jos hän sen hyväksi
+näkisi, ilmoittaa sen kuninkaalle, ja silloin olisin kovin iloinen.» --
+»Mutta miksi ei ääni puhu kuninkaalle, kuten Teidän läsnäollessanne?» --
+»En tiedä, onko se Jumalan tahto; ilman Jumalan armoa en tee mitään.»
+
+Tämä oli käytettäväksi kelpaava sana. »Oletteko armotilassa?» kysyi
+tuomari. Jos vastaus oli kieltävä, voitiin sitä käyttää häntä vastaan,
+jos se oli myöntävä, sisälsi se semmoista ylpeyttä, että sitä silloinkin
+voitiin käyttää, Jeanne vastasi: »Ellen ole armontilassa, pankoon jumala
+minut siihen; jos siinä olen, pitäköön minut Jumala siinä tilassa.»
+Häneltä kysyttiin monta kertaa eksyttävällä tavalla, oliko hän tehnyt
+minkään kuolemansynnin, ja mikä oli kuolemansynti, mutta hän vastasi
+vältellen. Kysyttiin vastaisiko hän paaville kaikkeen, mitä hän kysyisi.
+»Viekää minut hänen luokseen, ja minä olen vastaava hänelle kaikki, mitä
+minun tulee vastata», kuului varovainen vastaus.
+
+Hän oli järkähtämätön. Eräänä päivänä kysyi Jean Beaupère aivan
+ystävällisesti: »Kuinka voitte viime näkemästä?» -- »Kuten näette, niin
+hyvin kuin saatan.» -- »Paastootteko joka päivä paaston aikana», lisäsi
+hän. -- »Kuuluuko se oikeudenkäyntiin?» -- »Kuuluu.» -- »No hyvä, kyllä
+minä paastoon.» Sitten seurasi kysymyksiä siitä mitä äänet olivat
+sanoneet, mutta samat välttelevät vastaukset. Mitä Jeanne oli
+kuulevinaan kuninkaasta, ei kukaan koskaan saanut tietää, eikä myöskään,
+mitä hän ensi kertaa esiintyessään oli sanonut kuninkaalle häntä
+vakuuttaakseen, vaikka sitä häneltä kysyttiin yhä uudestaan. Se ei ollut
+yksinomaan hänen salaisuutensa, eikä Kaarlo VII:nnenkään tehnyt mieli
+sitä ilmoittaa.
+
+Tuomarit eivät koskaan väsyneet kyselemään hänen ilmestyksistään, vaikka
+hän useimmiten vastasi, ettei se hänen mielestään kuulunut
+oikeudenkäyntiin tahi ettei hänen ollut lupa siitä puhua tahi ettei hän
+nyt voinut vastata, vaan ehkä vastedes. Kuvaavia yleiselle
+käsitystavalle ovat monet yksityisseikkoja koskevat kysymykset hänen
+ilmestyksistään. »Miltä enkelit ja pyhimykset näyttävät? Mistä tiedätte,
+mieskö vai nainen Teitä puhuttelee? Onko pyhimyksillä hiukset? Onko
+heillä pitkät hiukset?» j. n. e. loppumattomiin. Jeanne väitti tosin
+varmasti nähneensä sekä pyhän Mikaelin, pyhän Margaretan että pyhän
+Katarinan yhtä selvään kuin hän näki tuomarinsa, mutta kaikkiin näihin
+yksityisseikkoja koskeviin kysymyksiin tiesi hän harvoin vastausta.
+Välistä selitti hän ne hyödyttömiksi, välistä ei hän ollut niin tarkasti
+katsonut. »Miltä näyttää pyhä Mikael?» kysyttiin häneltä eräänä päivänä.
+-- »En nähnyt hänellä kruunua, enkä tiedä, mimmoiset vaatteet olivat.»
+-- »Oliko hän alaston?» -- »Luuletteko, ettei Jumalalla ole kylliksi
+häntä pukeakseen?» »Onko hänen päässään hiuksia?» -- »Miksikä ne
+olisivat leikatut?» -- »Oliko hänellä vaaka?» -- »Sitä en tiedä.» -- Kun
+tuomarit toisella kertaa rupesivat jäsen jäseneltä kyselemään
+pyhimyksistä, vastasi hän, että hän ainoastaan ajatteli heidän ääniään.
+-- »Mutta kuinka ne voivat puhua, ellei niillä ole jäseniä?» -- »Se on
+Jumalan asia.» Hän lisäsi, että ääni oli kaunis, lempeä ja vaatimaton ja
+puhui ranskaa. Tuomari kysyi, eikö pyhä Margareta puhunut
+englanninkieltä. »Kuinka niin», vastasi Jeanne, »puhuisiko hän
+englanninkieltä, kun hän ei kuulu englantilaiseen puolueeseen?» Tämä oli
+melkein ainoa vastaus ilmestysten suhteen, jota tuomarit mielestään
+voivat käyttää hyväkseen häntä tuomitessaan, niin oli hänen onnistunut
+välttää kaikkia ansoja, joita hänelle Oli viritetty.
+
+Selvempi oli se syytös, että hän oli ollut puettuna miehen vaatteisiin.
+Siihen ei hän voinut vastata muuta, kuin että hän oli tehnyt sen Jumalan
+käskystä, että hänen oli määrä käyttää niitä niin kauan kuin hän
+työskenteli Ranskan vapauttamiseksi, eikä hän vielä ollut saanut ääniltä
+eroa toimestaan. Hän ei tahtonut tunnustaa, että oli rikoksellista
+Jumalaa ja ihmisiä kohtaan käyttää niitä vaatteita, jotka paraiten
+sopivat sitä elämää varten, jota hän vietti. Hän ei millään ehdolla
+suostunut niistä vielä luopumaan Tuomarit eivät kuitenkaan hänen
+puolustuksestaan välittäneet, vaan merkitsivät hänen mielipiteensä tässä
+kysymyksessä syytöskohtien joukkoon. Jeannella itsellään näyttää olleen
+hyvä toivo. Hän luuli pääsevänsä vapaaksi ennenkuin kolme kuukautta
+kuluisi, sillä sen olivat äänet hänelle sanoneet. Jos hän saisi
+tilaisuuden paeta, myönsi hän käyttävänsä sitä hyväkseen. Hän varoitti
+tuomareitaan siitä tuomiosta, jonka he tuottivat itselleen pitämällä
+häntä vankina.
+
+Jeannen käytös, hänen sattuvat ja viisaat vastauksensa herättivät
+kaikkien ihailua. Monet hänen kiivaimmista vastustajistaankin ovat
+lausuneet ihmettelynsä siitä. Vaikka hän oli yksin, ilman puolustajia
+kaikkien noiden oppineiden, viekkaiden pappismiesten keskellä, ei häntä
+oltu voitu tuomita. Ei mikään niin paljon ole kohottanut Jeanne d'Arcin
+mainetta jälkimaailman silmissä kuin juuri tämä oikeudenkäynti, jonka
+pöytäkirjat, hänen vihollistensa kirjoittamat, todistavat ainoastaan
+hänen parastaan.
+
+Cauchon ei kuitenkaan ollut menettänyt toivoaan. Hän antoi tehdä
+lyhennyksen pöytäkirjoista ja luetti sen Jeannelle. Hän ei tehnyt muuta
+muistutusta, kuin että hän tahtoi siihen koko nimensä, Jeanne d'Arc tahi
+myös Jeanne Romée, sillä hänen kotiseudullaan oli tyttöjen tapana
+käyttää äidin nimeä. Kun pöytäkirjanote oli luettu, tehtiin hänelle
+kysymys, josta riippui enemmän kuin mistään edellisestä. Cauchon astui
+esiin ja kysyi, tahtoiko Jeanne lykätä kirkon päätettäväksi, oliko hän
+tehnyt jotain kirkon uskoa vastaan. Jeanne vastasi, ettei hänellä ollut
+mitään sitä vastaan, että papisto tutki hänen vastauksiaan, mutta asian
+antoi hän Herran, »joka minut on lähettänyt, pyhän Neitsyen ja kaikkien
+taivaan pyhien huostaan. Herra ja kirkko on sama asia.» Koetettiin
+selittää hänelle, että oli olemassa sekä »ecclesia triumphans»
+taivaassa, että »ecclesia militans» maassa, mutta hän pysyi äskeisissä
+sanoissaan.
+
+Muuta ei tarvittukaan inkvisitsioonin lakien mukaiseen syytökseen
+kerettiläisyydestä. Vähällä vaivalla saatiin kokoon kokonaista
+seitsemänkymmentä eri artikkelia, joissa häntä syytettiin noidaksi,
+vääräksi profetissaksi, pilkkaajaksi, koska hän ei uskonut pyhimysten
+puhuvan englanninkieltä, halukkaaksi vuodattamaan ihmisverta, kainoutta
+vailla olevaksi, koska hän oli pukeutunut sotilaspukuun, kerettiläiseksi
+j. n. e. Vara-inkvisiittori Estivet ja nuori tohtori Thomas de
+Courcelles, jota sanottiin »Baselin konsiliumin valoksi», olivat yhdessä
+laatineet koko mestariteoksen. Se luettiin kohta kohdalta Jeannelle, ja
+hän vastasi samaan tapaan kuin entisissäkin kuulusteluissa. Hän pyysi
+hiukan mietintäaikaa vastatakseen kysymykseen kirkon puoleen
+kääntymisestä. Pääsiäisaattona maalisk. 31 p:nä läksi Cauchon parin
+tuomarin kanssa kuulemaan hänen vastaustaan: »Tahdotteko», kuului
+kysymys, »vedota kirkkoon sanoinenne ja tekoinenne?» -- »Sen tahdon,
+ellei se vaadi minulta mahdotonta asiaa», oli vastaus. «Mitä olen
+sanonut ja tehnyt, niitä näkyjä ja ilmestyksiä, jotka olen Jumalalta
+saanut, en mistään hinnasta tule peruuttamaan. Mitä Herra on antanut
+minun tehdä, mitä hän on käskenyt ja on käskevä, sitä en mitenkään voi
+kieltää. Jos kirkko tahtoisi pakottaa minua tekemään jotain Jumalan
+käskyä vastaan, en sitä tekisi.» -- »Ettekö luule, että Teidän pitää
+totella maallista kirkkoa s. o. paavia, kardinaaleja, arkkipiispaa,
+piispoja ja muita pappeja?» -- »Kyllä, kun ensiksi on totellut Jumalaa.»
+-- »Ovatko äänet kieltäneet Teitä alistumasta taistelevan kirkon alle?»
+-- »En vastaa muuta kuin mitä minulla on päässäni. Mitä minä vastaan, on
+äänieni käsky. Ne käskevät minua tottelemaan kirkkoa, mutta sitä ennen
+Jumalaa» (»Notre Sire premier servi»). -- Ei mitään epäilystä enää.
+Jeanne ei asettanut kirkkoa ensi sijalle. Hän oli kerettiläinen.
+Seitsemänkymmentä artikkelia supistettiin kahdeksitoista. Rouenin
+tuomiokapituli kutsuttiin kokoon tekemään päätöstä. Moni hurskas mies
+kuitenkin epäili ja vetosi Pariisin yliopistoon.
+
+Silloin sairastui Jeanne ankarasti. Hänen vihollistensa toivo ei ollut
+antaa hänen kuolla luonnollista kuolemaa, ja kaikkia lääkäritaidon
+keinoja koetettiin. Hän paranikin, vaikka hitaasti. Koetettiin käyttää
+hyväksi hänen heikkoustilaansa ja taivuttaa häntä tunnustamaan
+ilmestyksensä vääriksi. Vasta silloin kuin hän itse myöntäisi tekemänsä
+työn olevan saatanasta eikä Jumalasta, olisi vihollisten voitto
+täydellinen, vasta silloin olisivat englantilaiset tunteneet
+kostaneensa. Se ei kuitenkaan tahtonut onnistua, vaan hän pysyi
+entisissä sanoissaan. Häneltä kiellettiin Herran ehtoollinen, mutta
+kuolo silmien edessä oli hän kuitenkin tyyni. Jumala oli suojeleva hänen
+ruumistaan ja sieluaan; pahempi oli hänen tuomariensa laita, arveli hän.
+Hänet, vietiin huoneeseen, jossa oli kidutuskoneita. »Voitte murskata
+kaikki jäseneni», sanoi hän, »ja jos muutan mielipidettä, ei se
+kuitenkaan merkitse mitään, sillä silloin kipu pakoittaa minut väärään
+tunnustukseen.»
+
+Mutta Pariisin yliopistosta tulikin kirjoitus, jossa Jeannen syyllisyys
+täydellisesti tunnustettiin. Hän oli antanut leikata hiuksensa, jotka
+Jumala oli hänelle antanut hänen päänsä peitteeksi, ja pukeutunut miehen
+vaatteisiin, hän oli kerettiläinen, luopio j. n. e. Rouenin
+tuomiokapituli näki parhaaksi yhtyä niihin viisaihin sanoihin, jotka
+tulivat Pariisin »alma mater'ista». Jeannea kehoitettiin vielä kerran
+valalla kieltämään, mutta turhaan. Silloin päätettiin panna toimeen
+suuremmoiset juhlallisuudet, joiden kautta koetettiin häneen vaikuttaa.
+24 p:nä toukokuuta vietiin Jeanne St. Ouen'in kirkkomaalle, johon oli
+pystytetty kaksi parveketta. Toisella oli Winchesterin piispa,
+englantilainen kardinaali, joka oli oikeudenkäynnin ylin johtaja ja
+hänen ympärillään piispoja, jumaluusoppineita, lakimiehiä, sotilaita ja
+muita eteviä miehiä. Toiselle parvekkeelle vietiin Jeanne. Sen
+alapuolella oli pyöveli kidutusaseineen. Kansanjoukko tunkeili
+ylt'ympärillä. Guillaume Erard seurasi Jeannea parvekkeelle ja piti
+hänelle teoloogisen esitelmän siitä synnistä, johon hän teki itsensä
+syypääksi, kun hän ei tahtonut paeta kirkon helmaan. Hän tuli sanoneeksi
+muutamia kovia sanoja Kaarlo VII:nestä. Jeanne keskeytti hänet
+selittäen, että hänen kuninkaansa oli hyvä kristitty ja ettei kuningasta
+voitu syyttää siitä mitä hän, Jeanne, oli sanonut ja tehnyt. Koko
+Jeannen käytöksestä huomattiin kuitenkin että hän oli levoton ja
+epävarma.
+
+Erardin puheen jälkeen luettiin hänen kuolemantuomionsa. Se ei enää
+antanut aihetta epäilykseen. Kirkko jätti Jeannen maallisen vallan
+käsiin, ja hän vietäisiin roviolle poltettavaksi. Hänen katseensa
+himmeni, ja heikolla äänellä lausui hän: »Suostun siihen, mitä kirkon
+tuomarit käskevät. Tahdon totella heidän tahtoaan.» -- »Ettekö enää
+puolusta näkyjänne ja ilmestyksiänne?» -- »Vetoon kirkon tuomareihin.»
+-- »Silloin tulee Teidän valalla kieltää ja panna nimenne tämän
+asiakirjan alle.» -- Jeanne piti kynää kädessään, piirsi ristinsä ja
+kirjuri kirjoitti »Jeanne» kirjoituksen alle. Josko tämä paperi, joka
+luettiin Jeannelle, todella sisälsi kaiken sen, mikä on virallisessa
+kieltoasiakirjassa, on asia, jota ei ole voitu saada täysin selville.
+Varmaa on kuitenkin, että Jeanne kielsi kutsumuksensa heikkouden
+hetkenä, tuskallisen kuoleman pelosta, rakkaudesta elämään, joka oli
+luonnollista yhdeksäntoista vuotiaalle, elinvoimaiselle tytölle.
+Varsinaisena syynä siihen lienee kuitenkin ollut se, että hän siten
+luuli pääsevänsä englantilaisten käsistä kirkon huostaan. Sen vuoksi hän
+hämmästyi saadessaan kuulla tuomionsa, jonka mukaan hänen piti viettää
+loput elämästään vankeudessa. Jeanne vietiin sitten takaisin linnaan.
+
+Paluumatkalla nostivat lukuisat saapuvilla olevat englantilaiset ankaran
+metelin, sillä he olivat äärimmilleen kiivastuneet siitä, että Jeanne
+nyt näytti pääsevän heidän käsistään. He eivät voineet käsittää sitä
+häijyyden syvyyttä, joka piili tässä kieltämisnäytännössä. »Vielä me
+hänet löydämme jälleen», virkkoi eräs tämän julman näytelmän etevimpiä
+näyttelijöitä. Koko tämä meteli oli pantu toimeen ainoastaan siinä
+tarkoituksessa, että hänen valtansa ja maineensa alenisi Ranskan kansan
+silmissä. Sokeat ihailijat ovat tahtoneet kieltää tahi kokonaan toisin
+selittää tätä Jeannen heikkoutta, mutta se pysyy, eikä kukaan tuominne
+häntä siitä, että inhimillisiäkin tunteita asui tässä Jumalan
+ihmeellisessä aseessa.
+
+Jeanne palasi vankeuteen. Hän puettiin naisen pukuun ja pantiin entistä
+kovempiin kahleisiin. Hänen kainoudentuntoaan loukattiin mitä
+törkeimmällä tavalla, ja hän huomasi, katkerata kyllä, että hänen
+äänensä olivat olleet oikeassa, kun olivat käskeneet häntä käyttämään
+miehen pukua, niin kauvan kuin hän seurusteli miesten kanssa. Häntä
+vaivasi epäilys ja omantunnon vaivat, hänen äänensä joko vaikenivat tahi
+moittivat hänen menettelytapaansa. Kun hän eräänä aamuna heräsi, löysi
+hän vuoteensa äärestä ainoastaan miehen vaatteita. Vanginvartija oli
+ottanut pois hänen naispukunsa korkeammasta käskystä, kuten luullaan.
+Asiaa ei kuitenkaan ole saatu selville. Yhtä kaikki, Jeannen oli pakko
+jälleen pukeutua miehenpukuunsa. Hän ymmärsi, että se merkitsi kuolemaa,
+sillä samalla hän oli »luopio». Vielä kerran taisteli hän heikon
+luontonsa kanssa, mutta heti kun hän oli saanut vanhan pukunsa ylleen,
+oli kuin hän olisi saanut entisen voimansakin takaisin. Hän sai jälleen
+rohkeutta kärsimyksen kautta sovittaa mitä hän kieltovalallaan oli
+rikkonut. Hän rupesi taas uskomaan ääniinsä.
+
+Kun tuomarit kuulivat Jeannen pukeutuneen miehenvaatteisiin, eivät he
+hämmästyneet, eivätkä pahastuneet. Cauchon kävi hänen luonaan uudelleen
+uhkauksillaan ja viisasteluillaan vaivatakseen hänen omaatuntoaan,
+uskotellakseen hänelle, että äänet, jotka olivat olleet hänen suurin
+ilonsa, eivät tulleet Jumalalta, vaan saatanalta. Nyt ei ollut puhetta
+vapautumisesta ruumiillisesta kuolemasta, siihen hän auttamattomasti oli
+syypää, vaan oli puhe hänen ijankaikkisesta pelastuksestaan. Mitä hän
+oikeastaan vastasi Cauchonille, on epävarmaa. Joka tapauksessa ne olivat
+syvän epätoivon sanoja. Olisiko hän yksin oikeassa kaikkien kirkon
+hurskasten ja oppineiden miesten rinnalla? Eivätkö äänet olleet
+luvanneet hänelle vapautta? Ja mikä häntä odotti? Jeanne sai ripityttää
+itsensä ja nautti syvästi liikutettuna Herran ehtoollisen 30 p:nä
+toukokuuta 1431. Vanki puettiin pitkään pukuun ja tavanmukaiseen
+hiippaan, joka oli koristettu piruilla, liekeillä ja sanoilla
+»kerettiläinen, luopio, pilkkaaja ja epäjumalanpalvelija». Hänet pantiin
+neljän hevosen vetämille rattaille; toisella puolen häntä oli pedelli,
+toisella hänen rippi-isänsä ja Isambard de la Pierre, eräs hurskas ja
+oppinut kapusiinilaismunkki, joka vastahakoisesti oli allekirjoittanut
+kuolemantuomion. Kahdeksansataa sotilasta seurasi rattaita. Kansaa oli
+tungokseen asti joka kadulla. Sääli kuvastui useimpien kasvoilla. Ei
+kuitenkaan ollut pelkoa mistään mellakasta hänen pelastuksekseen, sillä
+kaikki englantilaiset joukot olivat komennetut toimeen. Matka
+suunnattiin mestauspaikalle, »le vieux marché».
+
+Sinne oli pystytetty kolme lavaa, yksi hengellisen säädyn miehiä, yksi
+maallisia tuomareita ja yksi syyllistä varten. Keskellä oli korkea
+rovio. Sen nähdessään kauhistui Jeanne. »Rouen, Rouen, täälläkö minun
+pitää kuolla! Oi, Rouen, pelkään pahasti, että sinä tulet kärsimään
+minun kuolemastani.» Sitten hän rauhoittui ja kuunteli hiljaa saarnaa,
+jonka Nicole Midi piti hänelle. Hän lankesi sitten polvilleen ja
+rukoili, rukoili itsensä puolesta, niiden puolesta, joita vastaan hän
+mahdollisesti oli rikkonut, maansa, kuninkaansa ja pyöveliensä puolesta.
+Liikutus valtasi jokaisen. Nuo kuivakiskoiset teeskentelijät ja viekkaat
+valtiomiehet eivät voineet pidättää kyyneliään tätä hurskasta, onnetonta
+tyttöä nähdessään. Ainoastaan raa'at englantilaiset sotilaat olivat
+haltioissaan ajatellessaan sitä julmaa näytäntöä, joka oli tulossa.
+Vihdoin antaa Winchester merkin. Cauchon lukee kuolemantuomion: »Sinä
+olet palannut niihin hairahduksiin ja rikoksiin, joista olet valalla
+luopunut, kuten koira palaa oksennustensa luo. Me selitämme sinut
+jälleen sen pannaanpanon alaiseksi, joka sinua kohtasi. Me sulemme sinut
+mädänneenä jäsenenä kirkon yhteydestä pois ja annamme sinut maallisen
+vallan haltuun, pyytäen sitä huojentamaan tuomiotaan sinun suhteesi,
+mitä kuolemaan ja jäsenten hävittämiseen tulee.»
+
+Tuomarit jättivät Jeannen. Hän tahtoi ristiinnaulitun kuvaa ja pyysi
+ympärillä seisovia noutamaan semmoista läheisimmästä kirkosta. Sitä
+odottaessa tehtiin risti kepistä. Jeanne suuteli sitä nöyrästi ja astui
+rauhallisesti lavalta rovion luo. Isambard ja rippi-isä seurasivat
+häntä. Kun hänet kiinnitettiin roviolle, kuulivat kaikki hänen ääneensä
+huutavan pyhää Mikaelia avukseen. Pyöveli lähenee soihtu kädessä. Jeanne
+päästää huudon ja lausuu sitten muutamia vilkkaita sanoja
+rippi-isälleen. Ympärillä olijat kuulivat ainoastaan katkonaisia sanoja:
+«Jumala, Jesus, Maria, ääneni.»
+
+Isambard todisti sitten, että Jeannen viimeiset selvät sanat olivat:
+»Niin, minun ääneni olivat Jumalasta. Kaiken, mitä olen tehnyt, olen
+tehnyt Jumalan käskystä. Ei, ääneni eivät ole minua pettäneet. Ne olivat
+Jumalan ilmestyksiä.»
+
+Usko oli palannut viimeisellä hetkellä. Hän käsitti, että kuolema oli se
+luvattu vapauttaja. Hitaasti yllättivät liekit Jeannen korkealla
+roviolla. Viholliset olivat tahtoneet tehdä hänen tuskansa niin
+pitkällisiksi kuin suinkin. Taajat savupilvet estivät kansanjoukkoa
+häntä näkemästä. Äkkiä hajosivat ne tuulenpuuskasta, »Jesus» kuului
+liekeistä -- ja sitten oli kaikki hiljaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Väkivallan teko oli toimitettu, toimeenpanijat menivät kukin työhönsä,
+kansa hajosi. Moni oli kuitenkin hänen kuolemansa kautta saanut
+vakuutuksen hänen viattomuudestaan, joka pysyi läpi koko elämän. He
+todistivat siitä, kun muutaman vuoden kuluttua (1456), seurauksena
+uudesta, uskonnollisesta ja kansallisesta liikkeestä, Pariisin yliopisto
+ja katolinen kirkko näki parhaaksi panna toimeen uuden oikeudenkäynnin,
+jossa Jeanne d'Arc puhdistettiin kaikista niistä rikoksista, joista
+häntä syytettiin 1431.
+
+Jeanne d'Arcin muisto ei tarvinnut tätä kirkollista puhdistusta
+säilyäkseen jälkimaailmalle yhtenä historian suurimmista muistoista. »La
+pucelle d'Orleans» antoi Ranskan takaisin itselleen, hän loihti esiin
+ranskalaisten isänmaanrakkauden, eikä se työ, jonka hän aloitti, sitten
+koskaan kuollut. Jeanne oli ennustanut, että ennen seitsemää vuotta
+olisivat englantilaiset poissa maasta. Vuonna 1436 joutui Pariisi Kaarlo
+VII:nen haltuun, seuraavina vuosina Normandia. Ainoastaan Calais jäi
+englantilaisille. Jeanne d'Arcin työ kantoi hedelmää. Ranska astui
+paikoilleen Uuden ajan suurvaltojen pariin.
+
+Jeanne d'Arcilla oli maailmanhistoriallinen tehtävä, kenties suurempi
+kuin kellään naisella koskaan on ollut. Se innostus, joka oli vanhojen
+gallialaisten papittarilla, se taito tulistuttaa hurmaukseen
+taistelussa, josta germaanien valkyriat olivat tunnettuja, se hurskaus
+ja nöyrä usko, joka ylimalkaan on naisen tunnusmerkkejä, oli Jeanne
+d'Arcilla suuressa määrin. Isänmaanrakkaus, jota naisella usein
+himmentää rakkaus perheeseen, joka kuitenkin on sen alkujuuri, oli
+hänessä yhdistynyt syvään uskoon ja eteviin henkisiin ominaisuuksiin.
+Näillä henkisillä voimillaan juuri hän voitti. Kenelle tahansa ei
+kuitenkaan ollut suotu käsittää semmoista ilmestystä kuin hänen. Hän
+kuolikin sen vuoksi marttyyrin kuoleman.
+
+Uudempi arvostelu on, kuten tiedetään, syrjäyttänyt monta isänmaallista
+ja pyhää muistoa, on asettanut sadun ja pyhäintarujen pariin lausuntoja,
+mielipiteitä, tapauksia, joita kauvan on kunnioitettu ja joiden totuutta
+ainoastaan harvat ovat uskaltaneet epäillä. Historiallinen arvostelu ei
+ole unohtanut Jeanne d'Arcia. Yhtä ja toista on se karsinut pois, mutta
+monta selittämätöntä asianhaaraa on sen täytynyt jättää jälelle, jotka
+käyvät vielä omituisemmiksi sen kirkkaan historiallisen valon kautta,
+joka lankeaa koko hänen esiintymiselleen. Moniaita yrityksiä on tehty,
+vaikka vielä ilman menestystä, selittämään hänen luonteensa
+omituisuuksia. Näihin selityskokeisiin emme tässä kajoa, varsinkin kun
+ne vielä ovat sekä epätäydellisiä että tyydyttämättömiä. Olemme tässä
+vain koettaneet kertoa Jeanne d'Arcin historian, jommoiseksi se
+muodostuu täysin luotettavien lähteiden perusteella.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuuluisia naisia 1, by Ellen Fries
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUULUISIA NAISIA 1 ***
+
+***** This file should be named 16072-8.txt or 16072-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/0/7/16072/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG
+Distributed Proofreaders.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16072-8.zip b/16072-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1b42657
--- /dev/null
+++ b/16072-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6713189
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16072 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16072)