initial commit of ebook 15764HEADmain

1 files changed, 6218 insertions, 0 deletions

diff --git a/15764-8.txt b/15764-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..6fc1890
--- /dev/null
+++ b/15764-8.txt
@@ -0,0 +1,6218 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kullankaivajat ja indiaanit
+       Kertomus Pohjois-Meksikosta
+
+Author: Mayne Reid
+
+Release Date: May 3, 2005 [EBook #15764]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
+Proofreaders.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT.
+
+KERTOMUS POHJOIS-MEKSIKOSTA.
+
+
+Kirjoittanut
+
+Mayne Reid.
+
+
+Suomennos.
+
+
+23 Kuvalla.
+
+
+[Kuva]
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+U. W. TELEN & C:O 1898.
+
+
+[Kuva: He ampuivat laukauksen leiriä kohden. (Siv. 57.)]
+
+
+[Kuva]
+
+
+
+
+Ensimmäinen luku.
+
+Veden puute.
+
+
+»_Mira! Mira! El Cerro Perdido!_«
+
+»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta! Vaikk'emme vielä ole
+perillä, voimme kuitenkin nähdä matkamme määrän. Se näyttää muodostavan
+osan taivaasta, pilven voisi ehkä sanoa, mutta että tuo on se vuori, se
+on aivan varmaa!«
+
+Ratsastaja, joka lausui nämä sanat, ei ollut yksin. Ainoastaan
+teaatterissa ihmiset puhuvat itseksensä.
+
+Ratsastaja, joka istui pienen, harmaan papurikkohevosen selässä, kulki
+lukuisan matkueen etunenässä parin, kolmen myöskin ratsastavan
+herrasmiehen rinnalla. Heitä seurasi muita ratsastajia ja suuria
+säkkikankaalla verhottuja tavaravaunuja. Näitä viimemainituita, jotka
+olivat erittäin kömpelötekoisia ja kuormana tuhansia erilaisia esineitä,
+veti kutakin kahdeksan muulia. Vaunut olivat oikeita pyöriviä taloja,
+joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheitä. Muulit, joita
+käytettiin kuormajuhtina, muodostivat edellämainittujen takana
+_atajo_'n, se on raition, joka pitkänä jonona levisi jälkijoukoksi.
+Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat ja
+joka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa.
+
+Kaikki miehet olivat ratsain, vieläpä paimenet ja muulien ajajatkin.
+Matkustus sellainen kuin heidän voi tuskin tapahtuakaan toisella
+tavalla. He tulivat Arispen kaupungista Meksikossa ja kulkivat niitten
+avaroitten ja autioitten tasankojen halki, jotka reunustavat
+Sonoras-nimisen valtion pohjoista rajaa ja nimitetään _Llanos_.
+
+Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä. Ilman suurempia
+vaikeuksia voitiin tämä arvata siitä puvusta, johon useammat olivat
+puetut ja erittäinkin siitä määrästä köysiä, työ-aseita ja koneita,
+joitten omituisia muotoja voitiin huomata vaunujen karkeiden peitteiden
+alta.
+
+[Kuva: Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä.]
+
+Tässä oli toisin sanoen äärettömän suuri matkue kullankaivajia, jotka
+päällikkönsä johtamina vaelsivat tyhjiin kaivetusta _veta_'sta toiseen,
+joka juuri äsken oli löydetty ja jolle kaikki yksissä neuvoin arvelivat
+omistaa työnsä. Heidän vaimonsa ja lapsensa seurasivat heitä, sillä
+aikomus oli asettua tänne moneksi vuodeksikin, -- tähän kaukaiseen
+kulmaan Sonoran erä-aavikkoa.
+
+Paitsi niitä kahta ratsastajaa, joiden vaaleat hiukset osoittivat
+pohjoismaalaista syntyperää, olivat kaikki muut meksikolaisia,
+vaikkeivät samaa rotua, sillä voitiin heidän kasvojensa piirteissä
+huomata värivivahduksia kaikenlaisia aina espanjalaisen
+paperinkeltaisesta alkuasukkaitten kuparinpunaiseen ihoväriin saakka.
+Olivatpa muutamat täysiverisiä indiaanejakin _Opatas_-sukua, erästä
+niistä indiaaniheimoista, joita kutsutaan _manses_, se on voitetut ja
+sivistetyt, ja jotka yhtä vähän muistuttavat villejä veljiään kuin
+kotikissa tiikeriä.
+
+Muutamat erilaisuudet puvussa ilmaisivat jo ensi silmänluonnilla
+eroituksen matkustajain säädyssä ja arvoasemassa. Kaivostyömiehet ja
+työnjohtajat olivat enemmistönä. Sitä paitsi löytyi kuormarenkejä,
+_arrieros_ ja _moros_, jotka kaitsivat vetojuhtia, _vaqueros_ eli
+häränpaimenia sekä kaikellaisia palvelijoita kumpaakin sukupuolta.
+
+Se ratsastaja, jonka sanat me ilmoitimme kertomuksemme alussa, ei ollut
+seurueensa näköinen, ei pukunsa eikä yhteiskunnallisen asemansa
+puolesta. Hän oli kullanetsijä eli _gambusino_, niinkuin meksikolaiset
+sanovat, yksi niitä olioita, joita näissä seuduin on niin runsaasti, ja
+jotka isästä poikaan omaavat erinäisen taidon maansisälmyksistä löytää
+tätä keltaista metallia. Hänen nimensä oli Pedro Vicente. Hänellä oli
+omituiset kasvonpiirteet, kasvot, jotka eivät olleet tavallisten
+ihmisten kasvojen näköiset ja hänen mustat silmänsä näkyivät tahtovan
+tutkia sydämmiä samalla tavalla, kuin ne ymmärtäisivät tunkea läpi
+aarnioitten sisimmätkin loukerot.
+
+Juuri Petro Vicente oli muutamia viikkoja ennen löytänyt sen _veta_n,
+jonne karavaani nyt oli matkalla. Hän oli kiiruhtanut ilmoittamaan
+löytönsä Arispen viranomaisille sekä antanut merkitä sen viraston
+rekisteriin, joka maan lakien mukaan turvasi hänelle yksinomaisen
+omistusoikeuden löytämäänsä kulta-aarnioon. Kun me nyt tämän tiedämme,
+voisimme otaksua että _gambusino_ oli koko tämän kullankaivajamatkueen
+päällikkö. Niin ei kumminkaan ollut asian laita. Hänen varallisuutensa
+ei myöntänyt hänelle tilaisuutta alkaa työtä, joka vaati niin suuria
+pääomia etukäteen ja hän oli sentähden ollut pakoitettu luovuttamaan
+oikeutensa rikkaalle kauppahuoneelle _Villanneva ja Tresillian_, saaden
+sitä vastaan suuren summan käteistä rahaa ja lupauksen suureen
+osallisuuteen tulevassa voitossa.
+
+Yritys näytti lupaavalta. Villanneva ja Tresillian olivat jättäneet
+vanhan aarnionsa, josta heille oli ainoastaan hyvin vähän tuloja ja
+olivat lähteneet matkalle kaiken työväkensä ynnä heidän vaimojensa ja
+lastensa kanssa kuljettaen mukanaan täydellisen varaston
+kaivostyökapineita ynnä kaikkea mitä he jokapäiväisessä elämässään
+välttämättömästi tarvitsivat. Juuri heidän karavaaninsa pysähtyi
+llanolla, kun johtaja Pedro Vicente huudahti:
+
+»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta!«
+
+Ne henkilöt, joiden puoleen gambusino nimenomaan kääntyi, olivat juuri
+nuo molemmat yhdysmiehet. Toinen, don Estevan Villanneva, oli noin
+viidenkymmenen vuoden ikäinen meksikolainen. Hänen jalot ja ylpeät
+kasvonpiirteensä muistuttivat hänen andalusialaisia esi-isiään. Toinen
+rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert
+Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli jättänyt
+synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon.
+
+Siinä tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimmäisestä
+viimeiseen asti, alakuloisia ja nähtävästi levottomia. Ei tarvinnut
+muuta kuin luoda katse heidän hevosiinsa ja muuleihinsa huomatakseen
+syyn tähän. Jokainen näistä eläimistä oli vallan surkeassa tilassa.
+Voitiin lukea kylkiluut niiden laihtuneilla kupeilla. Niiden hervottomat
+ja eteenpäin ojennetut kaulat riippuivat väsyneinä rintaa vastaan.
+Tuskin jaksoivat liikuttaa jalkojansa ja syvälle kuoppiinsa painuneet
+silmät, suusta letkottava kieli, joka riippui alas kuivien ja polttavien
+huulien välistä, osoittivat kuinka paljon nämä raukat saivat kärsiä.
+Eläin parat eivät olleet kolmeen päivään saaneet vettä ja tuo niukka
+laidun, jota tähän asti olivat aavikolla tavanneet, ei antanut heille
+tarpeeksi ravintoa.
+
+Pitkä pouta-aika oli ollut Sonorassa. Moneen kuukauteen ei ollut näissä
+seuduin satanut pisaraakaan. Kaikki purot, kaikki lammikot, vieläpä
+kaikki muuten niin runsasvesiset lähteetkin, jotka matkamiehemme
+tapasivat matkallaan, olivat aivan kuivuneet. Ei ollut siis ihme, että
+eläinten voimat olivat loppuneet ja niiden omistajat täynnänsä synkimpiä
+aavistuksia. Vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia sellaista oloa oli sama
+kuin kuolema useimmille ellei kaikille.
+
+Gambusinon huudahduksen kuullessaan päästivät hänen matkatoverinsa
+helpoituksen huokauksen ja sitä suurempi oli tämä helpoitus mitä syvempi
+heidän huolensa sitä ennen oli ollut. He tiesivät kyllä, että tämä
+merkitsi ruohoa eläimille ja vettä kaikille. Pedro oli jo kauan
+osoittanut tuota Salaperäistä vuorta sinä tarkoitusperänä, johon oli
+pyrittävä ja tämän vuoren ympäristöä ihanimpana majoituspaikkana, jota
+uneksia voitiin -- keidas-erämaassa, pieni maallinen paradiisi. Sen
+lisäksi tahtoi kullanetsijä eräältä vuoren huipulta antaa heidän nähdä
+ne rikkaat kultasuonet, jotka tähän saakka olivat ainoastaan hänelle
+tunnetuita.
+
+Kerran vuoren juurelle saavuttua ei ollut enää tarpeen pelätä veden
+puutetta, vaikka kuivuus olisi kuinka suuri tahansa, ei pelätä ruoan
+niukkuutta eläimille, sillä löytyihän täällä alituiseen pulppuava lähde
+sekä järvi laidunmaitten ympäröimänä, joilla tiheä ja mehevä ruoho
+kaikkina vuoden aikoina peitti maan ikäänkuin viheriä smaragdimatto.
+
+»Oletteko aivan varma siitä, että tämä on tuo salaperäinen vuori?«
+kysäsi don Estevan kiinnittäen katseensa yksinäiseen kukkulaan, jota
+Pedro sormellansa osoitti taivaan rannalla.
+
+»Si, sennor«,[1] vastasi Pedro hiukan närkystyneenä, »yhtä varma kuin
+että isäni nimi oli Pedro Vicente. Ja kuinka ajattelettekaan, että
+minulla olisi epäilyksiä siinä suhteessa, kun äitini varmaankin satoja
+kertoja on minulle jutellut, mitenkä minut kastettiin? Naisparka ei ole
+koskaan löytänyt lohdutusta kaikesta siitä mitä sai maksaa edestäni
+siinä tilaisuudessa. Ajatelkaa, sennores, kaksikymmentä pesosta hopeassa
+ja kaksi vahakynttilää, hirveän suuria vahakynttilöitä ja mitä
+valkeimmasta aineesta tehtyjä! Kaikki nämä kustannukset vakuuttaakseen
+minulle saman nimen ja samat henkiset avut, jotka olivat isälläni, joka
+kumminkaan ei ollut muuta kuin köyhä gambusino, niinkuin minäkin.«
+
+[1] Niin, herrani.
+
+»Hyvä Pedro, älkää olko pahoillanne,« vastasi don Estevan nauraen. »Tuon
+pitäisi jo aikoja sitte oleman unhotukseen haudattuna. Jos te joskus
+olettekin olleet köyhä, niin olette tätä nykyä niin rikas, ettette
+tarvitse vaikeroida niin vähäpätöisestä menoerästä, semminkin kun siitä
+on jo niin pitkät ajat.«
+
+Don Estevan puhuikin totta. Onnellisen löytönsä jälkeen oli Pedro rikas.
+
+Kuka hyvänsä, joka oli nähnyt hänet kolme kuukautta sitte, ei olisi
+voinut tuntea häntä samaksi ihmiseksi, niin oli hänen ulkomuotonsa
+somistunut hänen eduksensa. Ennen oli hän kalpea ja ryysyinen. Likaiset
+ja vaalistuneet vaatteensa pysyivät tuskin hänen päällään ja hänen
+hevostansa voi liioittelematta kutsua koniksi. Nyt sitä vastoin ratsasti
+hän komeasti varustetulla ja satuloidulla rotuhevosella, ja hänen
+ulkoasussaan loisti kaikki ne kiiltävät koristeet, joita meksikolainen
+_ranchero_ käyttää monivärisessä puvussaan.
+
+»Leikki pois,« keskeytti Robert Tresillian levottomana. »Tuo vuori,
+jonka näemme edessämme, onko se vai eikö se ole se Salaperäinen vuori?«
+
+»Olenhan sen jo sanonut,« vastasi gambusino lyhyesti vielä enemmän
+loukkaantuneena siitä itsepintaisesta epäilyksestä, jota muukalainen
+suvaitsi osoittaa, vaikka hän, Pedro, oli sen vakuuttanut; hän, joka
+kumminkin tunsi jokaisen alan Sonoran erämaassa.
+
+»Hyvä,« jatkoi Tresillian. »Mitä pikemmin me tulemme sinne, sitä
+parempi. Minä arvelen, että sinne vielä on noin kymmenen peninkulman[1]
+matka.«
+
+[1] Englannin peninkulma niinkuin muuallakin tässä kertomuksessa.
+
+»Te voitte laskea kaksi vertaa niin paljon, _caballeros_,[1] ja vielä
+lisäksi muutamia metriä siihen,« sanoi Pedro.
+
+[1] Caballero = herra.
+
+»Mitä! Kaksikymmentä peninkulmaa!« huudahti hämmästynyt englantilainen.
+»Sitä en voi uskoa!«
+
+Gambusino vastasi vaan rauhallisesti:
+
+»Jos teidän armonne yhtä usein kuin minä olisi matkustanut aavikolla,
+niin tietäisi teidän armonne yhtä hyvin kuin minäkin, miten siinä
+suhteessa on arvosteltava. Täällä ulkona eivät matkamäärät aina ole
+sellaisia, miltä ne ensi katsahdukselta näyttävät.«
+
+»Noh, kun te sen vakuutatte, niin minä sen uskonkin,« vastasi
+englantilainen. »Minulla on suuri luottamus teidän avuihinne, mitkä
+hyvänsä ne ovatkin, Pedro Vicente, kun minä arvostelen niitä sen taidon
+mukaan, jota te olette osoittaneet kullanetsijänä.«
+
+Gambusinon loukattu itserakkaus hyvittyi tämän kohteliaisuuden kautta.
+
+»_Mil gracias_,[1] don Roberto,« vastasi hän syvästi kumartaen. »Te
+voitte luottaa minun sanoihini, sennor, sillä minä en puhu umpimähkään,
+vaan voin arvostella matkan pituuden melkein kyynärälleen. Voitte
+ajatella etten ensi kertaa matkusta täällä. Ennenkuin ajattelin johtaa
+teidät tänne, caballeros, piti minun itseni enemmän kuin yhden kerran
+käydä täällä ja tehdä tarkkoja tutkimuksia ja muistankin hyvin hyvästi
+tuon suuren _palmillan_, jonka näette tuolla vasemmalla puolellanne.»
+
+[1] Tuhannet kiitokset.
+
+Pedro osoitti puhuessansa sormellaan Robert Tresillianille hyvin
+paksurunkoista puuta, josta nippu pistimen muotoisia lehtiä riippui
+alas.
+
+»Jos teidän armonne vielä epäilee sanojeni totuutta,« jatkoi gambusino,
+joka piti kunnianasiana vakuuttaa englantilaista, »niin vaivatkaa
+itseänne sen verran, että tutkitte lähemmin tätä puuta. Te tulette
+löytämään sen kaarnassa kaksi kirjainta, P. ja V., teidän palvelijanne
+Pedro Vicenten alkukirjaimet. Se on pikku muisto minun persoonastani,
+jonka jätin perästäni, kun kolme kuukautta sitten matkustin tätä tietä.«
+
+»Minä uskon teitä ilman todisteita,» vastasi Tresillian ja hymyili
+tuollaiselle omituiselle »muistolle« noin kaukana erä-aavikossa.
+
+»Suvaitkaa minun sitte lisätä, sennor, että onnellisimmassa tapauksessa
+voimme saapua tuon Salaperäisen vuoren juurelle vähän ennen auringon
+laskua.«
+
+»Aivan varmaan, Pedro,« lisäsi don Estevan ystävällisesti. »Emme saa
+aikaa hukata. Tahdotteko ratsastaa tuonne jälkijoukon luo ja antaa
+käskyn jatkaa matkaa. Sanokaa muulinajajille, että jouduttavat
+eläimiensä kulkua niin paljon kuin mahdollista.«
+
+»Niinkuin käskette, teidän armonne, vastasi gambusino.
+
+Hän tervehti kumpaistakin isäntäänsä vilkkaasti heiluttaen
+leveäreunaista hattuaan päänsä päällä.
+
+Sen perästä kiiruhti hän hevostansa kannuksiensa pyörillä, jotka olivat
+enemmän kuin viisi senttimetriä läpileikkauksessa sekä ajoi täyttä neliä
+karavaanin jälkijoukkoon. Tuokiota ennen kuin oli ehtinyt vaunujen luo,
+nosti hän kunnioittaen hattuansa, ratsastaen pienen joukon ohitse, jota
+emme vielä ole lukijoillemme esittäneet, mutta jossa kumminkin oli
+matkueen miellyttävimmät henkilöt.
+
+Kaksi näistä kuului heikompaan sukupuoleen. Toinen oli noin
+kolmenkymmenen viiden tai neljänkymmenen vuoden ikäinen nainen, jota
+vielä voi sanoa erittäin kauniiksi. Toinen, herttainen nuori tyttö,
+melkein vielä lapsi, oli niin hänen näköisensä, ettei voinut olla kukaan
+muu kuin hänen oma tyttärensä. Tyttären komeat mustat silmät loistivat
+kuin tähdet paksun, mustan tukan alta, joka vivahti sinertävältä, ja
+hänen pikku suunsa oli ikäänkuin puoleksi puhjennut granaatti-omena. Ei
+ollut vielä koskaan espanjalainen mantilja koristanut ihailtavampaa
+päätä. Nuoren tytön nimi oli Gertrudes ja hänen äitinsä oli sennora
+Villanneva. Tuskinpa näki enemmän kuin heidän päänsä tuossa
+meksikolaisessa kantotuolissa, _la litera_, jota tämän maan ylhäiset
+käyttävät matkoilla, joissa tiet ovat liian kapeat ja vaivaloiset
+vaunuille. Sentähden olikin valittu litera, koska se tarjosi mukavimman
+ja vähimmän väsyttävän keinon matkustaa. Sitä kantoi kaksi kaunista
+nuoren meksikolaisen ohjaamaa muulia, toinen edessä, toinen takana.
+
+Neljäs henkilö oli Robert Tresillianin poika. Nimensä oli Henry ja hän
+oli äsken täyttänyt yhdeksäntoista vuotta. Henry oli heikkokasvuinen,
+kaunis, vaaleatukkainen poika, ja kasvonsa piirteet olivat hienosti
+muodostuneet, ehkei laisinkaan naiselliset. Kasvonsa ilmaisivat
+rohkeutta ja päättäväisyyttä ja kookas vartalonsa harvinaista voimaa ja
+ketteryyttä. Hän kallistihe alas satulastansa ja keskusteli naisien
+kanssa, jotka olivat hiukan sysänneet kantotuolin verhot syrjään, ja
+heidän keskustelunsa näkyi olevan vilkasta. Nuorukainen kertoi
+epäilemättä sen hyvän uutisen, jonka Pedro Vicente oli ilmoittanut,
+sillä Gertrudes kuunteli ihastuksella ja hänen silmänsä osoittivat
+erinomaista iloa.
+
+Vihdoin annettiin merkki, että Salaperäinen vuori oli lähellä. Janoa ei
+kauemmin tarvinnut peljätä, ja kullankaivajien kärsimykset lähenivät
+loppuansa.
+
+Karavaani sai jälleen entisen rohkeutensa.
+
+»_Anda! Adelante!_« (Eteenpäin) huusi Pedro.
+
+Muulienajajat toistivat tämän huudon toinen toisensa perästä aina
+matkueen viimeisiin asti. Vankkurit natisivat ja läksivät jälleen
+liikkeelle ruoskien alituisesti roikkuessa ja pyörien puolapuitten
+naristessa.
+
+
+
+
+Toinen luku.
+
+Coyoteros.
+
+
+Onnettomuudeksi Arispen kullankaivajille ei heidän matkueensa ollut
+ainoa, joka samana päivänä matkaili Sonoran erä-aavikossa, ja kun
+kullankaivajat pohjoisessa havaitsivat sen kukkulan, jota Pedro nimitti
+nimellä Salaperäinen vuori, läheni tavattoman sattumuksen johdosta myös
+muita inhimillisiä olentoja samaa kukkulaa, vaikka vastakkaiselta
+suunnalta. Edelliset eivät kumminkaan huomanneet mitään, osittain
+sentähden, että he olivat niin kovin pitkän matkan päässä ja osittain
+senkin tähden, että heitä esti siitä epätasaisuudet maanpinnassa.
+
+Toisella matkueella ei ollut minkäänlaista yhtäläisyyttä sen kanssa,
+josta äskettäin olemme lukijoillemme kertoneet. Ensiksi oli se paljoa
+lukuisampi, vaikka se, katsottuna yhdessä ryhmässä ja matkan päästä
+näytti vaativan paljoa vähemmän tilaa, sillä ei siinä ollut muulia eikä
+sarvikarjaa, ei vaunuja eikä minkäänlaisia matkatavaroita. Äsken tulleet
+eivät olleet vastuksekseen ottaneet mukaansa vaimoja ja lapsia, vielä
+vähemmin kantotuoleja ja ylimyssukuisia naisia. Heidän joukossaan oli
+ainoastaan ratsastajia, aseilla varustettuja hampaihin asti. Jokaisella
+heistä oli takanaan poikkipuolin evässäkki ja puinen vesileili. Heidän
+pukunsa oli yhtä alkuperäinen eikä juuri monijaksoinen. Useimmilla ei
+ollut muita vaatteita kuin liinaiset housut, korkeat hirvennahkaiset
+säärystimet ja mokkasiinit[1] ynnä _serape_ yön varaksi.
+
+[1] Indiaanein nahkaiset lapinkengän muotoiset jalkineet.
+
+Serape ei ole muuta kuin villapeite.
+
+Ne, jotka muodostivat poikkeuksen, eivät olleet yli puolen tusinan.
+Heillä näkyi olevan suuri valta seuralaisiensa ylitse, ja yksi heistä,
+jolla oli enemmän arvomerkkiä ja koristuksia kuin muilla, oli
+luultavasti heidän ylimmäinen päällikkönsä.
+
+Hänen hallitsija-arvomerkkinsä olisivat tehneet pilaa maailman kaikille
+vaakunakirjoille. Ne olivat ehkä aivan ainoita laadultaan koko
+maailmassa, ja mikä kummallisinta oli, niitten omistaja ei kantanut
+niitä kuvattuna kilpeensä, vaan oli tatueerannut ne omaan ruumiisensa.
+Kalkkalokäärme, maalattu tummanpunaisella, pää ja häntä pystyssä, leuvat
+ammollaan ja kieli ojossa, ikäänkuin pistääksensä näkymätöntä
+vihollista, kiemurteli kiehkuroitansa hänen paljaalla vaskenkarvaisella
+rinnallaan. Sen pyöreän kehän sisällä, jonka käärme muodosti, nähtiin
+vielä joukko muita samalla lystillisiä ja hirvittäviä vertauskuvia.
+Inhottava sisilisko ja tiikerikissa olivat jotakuinkin kuvattuja, sekä
+vihdoin tämän kiehkuran keskellä ja näkyvimmällä paikalla vertauskuva,
+joka on tunnettu yli koko maailman: pääkallo ja kaksi ristiin pantua
+sääriluuta, kömpelösti piirrettyjä liidulla. Höyhentöyhtö liehui tämän
+miehen päässä, jonka kasvot olivat yhtä raa'at piirteiltään kuin
+vastenmielisetkin.
+
+Tuskin tarvinnee mainita, että tämä oli indiaani. Hän ja hänen
+seuralaisensa kuuluivat heimoon, joka enin kaikista on tullut kuuluksi
+villeydestänsä -- Apachit eli _coyoteerot_, jonka nimen olivat saaneet
+henkisen yhtäläisyytensä vuoksi uuden maailman sakaalin, _kojoote_'n
+kanssa.
+
+Koska naiset ja lapset olivat kotiin jätetyt, näytti tämä asianlaita
+viittaavan siihen, että kojoteerot olivat jollain sotaisella retkellä.
+Heidän varustuksensa ja sotakuvauksensa osoittivat tätä vielä selvemmin.
+He olivat varustetut pyssyillä, pistooleilla ja peitsillä. Olipa vielä
+muutamilla revolvereja ja karbiineja oivallisinta lajia, sillä sivistys
+on heille ainakin opettanut kaikenmoisia tappotapoja. Näitten lisäksi
+riippui vielä tuo kauhua tuottava skalppiveitsi heidän vyöstänsä.
+
+He matkustivat järjestetyissä riveissä kaksittain, eikä
+»indiaanilaisessa linjassa«. On jo aikoja siitä kun indiaanit prerioilla
+ja pampailla oppivat arvossa pitämään vihollistensa kalpeakasvoisten
+käyttämää sotilaallista järjestystä sekä alkoivat panna sitä käytäntöön
+erittäinkin ratsujoukoissaan. Kaikki kansanheimot ovat ymmärtäneet
+hyödyksensä käyttää sitä opetusta, jonka valkoihoiset ovat antaneet
+heille sotataidossa, ja Meksikon pohjoisissa valtioissa, Tamaulipaassa,
+Chihuahuassa ja Sonorassa, on uudistunein kerroin nähty, miten
+comanchit, navajit ja apachit ovat hyökänneet meksikolaisten kimppuun
+järjestetyissä taisteluriveissä ja siten tuhonneet lukuisia
+vastustajoita. Mutta tällä avonaisella ruohotasangolla, jolla tämä
+coyoterosjoukkue nyt matkusti, ei ollut minkäänlaista pakkoa rientää
+eteenpäin järjestetyssä kolonnassa, minkä vuoksi olivat valinneet sen
+matkustustavan, jonka jo olemme maininneet.
+
+Punaihoiset eivät olleet, niinkuin kullankaivajat, vaeltaneet kolmea
+päivää perätysten kuumassa erä-aavikossa. He, jotka tarkoin tunsivat sen
+maan, jonka kautta oli kuljettava, tiesivät hyödykseen käyttää sen
+vähimmätkin edut, voiden aina valita lepuusijoiksi kaikki pienemmätkin
+majapaikat, eivät ensinkään olleet kuumuudesta kärsineet. Yhtä vähän
+olivat he huolissansa retkensä jatkamisesta, sillä heidän tuli matkailla
+virtaa pitkin, jota kartoissa kutsutaan _Rio San-Miguel_, vaan
+meksikolaiset mainitsevat _Horcasitas_. Kaikki asianhaarat näkyivät siis
+olevan edullisia heidän yritykselleen.
+
+Tuntia ennen auringon laskua huomasivat he vuoren taivaan rannalla.
+Indiaanit eivät tunne sitä nimeltä _Cerro Perdido_, vaan nimittävät sitä
+_Nauchampa-Tepetl_.
+
+Tämän yhteydessä on vallan merkillistä ottaa huomioon se heimolaisuus,
+joka on olemassa pohjois-Meksikon indiaanein ja etelässä asuvien
+azteekein välillä. Jälkimäisten kielessä on Perote-vuorella sama nimitys
+kuin Nauchampa-Tepetlillä. Sana _cofre_, joka tavallisesti nimeen
+liitetään, merkitsee niinkuin Nauchampakin kohverttia eli laatikkoa,
+joka nimitys on annettu niille niitten eräiltä tahoilta selvän
+yhtäläisyyden vuoksi äärettömän suorakaiteen muotoisen kohvertin kanssa,
+missä ylimmäinen kansi muodostaa tasangon, jolla on jommoinenkin
+laajuus.
+
+Mutta kojoteerot eivät paljon huolehtineet kielitieteestä, he
+ajattelivat vaan murhaa. Heidän retkensä ainoa tarkoitus oli hävittää
+muutama opatas-nimisen indiaaniheimon kylä tai muutamia valkoihoisten
+Horcasitaan rannoille perustamia uudisasutuksia. Kun tuo Salaperäinen
+vuori ilmestyi heidän silmiensä eteen, esiintyi toinen kysymys, joka
+tuokion ajaksi kiinnitti heidän ajatuksensa. Oli ratkaistava kysymys,
+oliko viisasta tai edes mahdollista ehtiä sinne yön kuluessa. Ajatukset
+menivät hajalle. Muutamat vastasivat myöntämällä, toiset kieltämällä.
+Niinkuin Pedro Vicente oli sanonut, ovat matkat täällä Sonoran
+läpikuultavassa ilmassa erehdyttäviä, ja vaikka Nauchampa-Tepetl ei
+näyttänyt olevan kauempana kuin kymmenen tai kahdentoista peninkulman
+päässä, sai samoella hyvinkin toisen verran ehtiäksensä järvelle. Mutta
+maassa syntyneet ja erittäinkin alkuasukkaat ovat tottuneet näihin
+harhanäkyihin ja tekevät laskunsa sen mukaan. Muuten eivät kojoteerot
+olleet täällä ensi kertaa ja tiesivät siis hyvästi, mitä oli tekeminen.
+Neuvottelunsa koski sentähden ainoastaan heidän hevosiensa toimeentuloa,
+sillä ne olivat jo juosseet viisikymmentä peninkulmaa ja olivat
+väsyksissä.
+
+[Kuva: Kojoteerot eivät olleet täällä ensi kertaa.]
+
+Nämä olivat _mustangia_ eli villejä arohevosia, jotka ovat voimakkaita
+ja kestäviä, jos kohta ko'oltansa ovatkin vähäpätöisiä. Mutta he olivat
+jo juosseet tarpeeksi tälle päivälle ja olisivat ehkä tulleet ajetuksi
+pilalle, ennenkuin olisi ehditty vuoren juurelle. Oli siis parempi antaa
+niiden levätä ja pysähtyä Nauchampa-Tepetlin luona vasta seuraavana
+päivänä noin puolen päivän tienoilla.
+
+Tämä ajatus oli epäilemättä myös päälliköllä, sillä hän hyppäsi
+hevosensa selästä ja valmistihe panemaan sitä liekaan. Kysymys oli siis
+ratkaistu ja kaikki »El Cascabel'in« (kalkkalokäärmeen) sotilaat
+seurasivat heti hänen esimerkkiään.
+
+Tapansa mukaan pitivät indiaanit ensin huolta hevosistansa, ennenkuin
+ajattelivat itseään. He kokoilivat polttoaineita ja sytyttivät suuren
+tulen ei lämmitelläkseen, koska oli kesä, vaan valmistaakseen ateriaa.
+Heidän puolisensa juoksi vielä neljällä jalalla hylyksi tuomittujen
+hevosten muodossa, joita kuljettivat mukanansa. Teurastus ei ottanut
+paljon aikaa. Puukon isku hevosen rintaan pudotti sen kuolijaana maahan
+ja veri kuohui virtana sen ympärillä. Silmänräpäyksessä oli se
+paloteltu, suuret lihapalat seivästettiin puuvartaisiin ja kun niitä
+tulessa oli kärvennetty hetkisen, oli indiaaneilla paisti valmis, joka
+ei ollut halveksittava.
+
+Hevosensyöjät kokoilivat sitte läheisistä puista muita syötäviä
+esineitä, jotka eivät näyttäneet vähemmän herkullisilta. Ensiksi
+_algarobian_ ja muitten kasvien terttuja, joita paistoivat tulella ja
+joista saivat vihanneksensa sekä niitten lisäksi monen kaktuskasvin
+hedelmiä. Paraimmat niistä olivat _pitahayan_, jonka rungot, tosin
+paljaita alapuoleltaan, olivat latvassa ympäröidyt sädekiehkuran muotoon
+istuvilla lehdillä, jotka pitkän matkan päässä sai ne muistuttamaan
+jättiläiskokoisia kandelaabereja. Tasanko oli täynnänsä sellaisia
+omituisia puita. Sillä tavalla löysivät kojoteerot keinon hankkia
+itselleen jälkiruokaa itse aavikossa.
+
+Kun olivat ateriansa lopettaneet, alkoivat he huomispäivän aamiaiseksi
+valmistaa ruokalajia, jota apachit pitävät niin suuressa arvossa, että
+vieläpä yksi heidän heimoistansa, _mezcaleros_, pitävät sitä
+yksinomaisena ruokanansa, joten ovat nimensäkin saaneet siitä, kasvia
+kun kutsutaan _mezcal_-kasviksi.
+
+Valmistus oli hyvin yksinkertainen. Kojoteerot nyhtivät ensiksi ylös
+tarpeellisen määrän mezcaleja, leikkasivat pois kaikki karkeakarvaiset
+ja terävät lehdet niitten huipuista ja kuorivat pois hedelmää ympäröivän
+verhon. Siten saatiin syntymään munan muotoinen valkea aine, melkein
+niin suuri kuin ihmisen pää. Ainoastaan tämä aine syödään.
+
+Sillä välin kuin osa indiaaneja oli näissä valmistuksissa, kaivoivat
+toiset kuopan, jonka pohjan ja seinät peittivät litteillä kivillä. Sinne
+heitettiin hehkuvia hiiliä, joiden annettiin palaa tuhkaksi, ja kun
+kuoppa oli oikein kuumennettu, pantiin mezcalit sinne alas varovasti,
+käärittyinä sen hevosen nahkaan, joka oli ateriaksi teurastettu.
+Punaihoiset olivat kääntäneet karvapuolen ulospäin ja kasvikiehkuroiden
+joukkoon sekoittaneet muutamia palasia raakaa lihaa. He sulkivat tämän
+alkuperäisen uunin suun paksuilla turpeilla, säilyttääksensä haudan
+kaiken yötä kuumana ja poistuivat vakuutettuina seuraavana päivänä
+saavansa herkullisen aterian.
+
+Nyt he kääriytyivät villasiin vaippoihinsa pelkäämättä mitään
+äkkiarvaamatonta hyökkäystä näissä erämaissa, jotka ainoastaan itse
+perinpohjin tunsivat ja nukkuivat rauhallisesti paljas tanner sänkynä ja
+tähtitaivas sängyn uutimena. Vähän voivat aavistaakaan, että muutamien
+tuntien hevosmatkan päässä heidän leiripaikastaan löytyi toinenkin
+leiri, johon oli majoittunut heidän heimonsa vihollisia, kumminkin liika
+harvalukuisina voidakseen heille tehdä kovempaa vastarintaa. Jos
+olisivat voineet tietää sen, eivät olisi lepoa ajatelleetkaan. He
+olisivat heittäytyneet villien hevosiensa selkään ja nuolen nopeudella
+rientäneet Salaperäiselle vuorelle.
+
+
+
+
+Kolmas luku.
+
+Vihdoinkin vettä.
+
+
+Sillä aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan lyönnillä ja
+alituisilla huudoilla _Anda mula maldita!_ (»Astu päälle, kirottu
+muuli!«) lähestyivät väsyneet kullankaivajat vuorta. He kulkivat enemmän
+matelemalla kuin astuen, sillä muulit, jotka olivat heikontuneet
+pitkällisestä veden puutteesta, eivät enää jaksaneet vetää raskaita
+vankkureja ja kuormajuhdat horjuivat kuormiensa alla.
+
+Kun kullankaivajat näkivät vuoren siitä paikasta, johon Pedro oli
+pysähtynyt, oli heillä sama ajatus kuin Robert Tresillianillakin. He
+luulivat, että oppaansa erehtyi, kun kahdeksikymmeneksi peninkulmaksi
+arvosteli jälellä olevaa matkaa. Miehet, jotka kuten kullankaivajat
+viettävät elämänsä maan alla, tai kuten merimiehet vesillä, ovat hyvin
+huonoja arvostelemaan kaikkea mitä tapahtuu maan pinnalla. Mutta ne,
+jotka johtivat matkuetta, muulin ajajat ja muut, tiesivät aivan hyvin,
+ettei gambusino heitä pettänyt.
+
+Kaikki tulivat kohta samaan johtopäätökseen. Kun olivat tunnin verran
+matkailleet, eivät he arvelleet tulleensa vuorta lähemmäksi ja toisen
+tunnin kuluttua välimatka tuskin näkyi vähentyneen.
+
+Päivä ei ollut vielä lopussa, kun he tulivat niin lähelle vuorta, että
+selvästi voivat huomata kaikki sen yksityiskohdat ja tarkoin eroittaa
+sen ulkopiirteet.
+
+Tämä vuori esiytyy silmien eteen äärettömän suurena katafalkkina; se on
+muodoltansa pitkulainen, mutta huippu ei kule yhtenä ainoana suorana
+viivana, sillä tuota vaakasuoraa viivaa katkoo alituisesti puut, joitten
+varjokuvat kohoten milloin ylemmäs, milloin matalammaksi jääden,
+kuvastuvat taivaan sinistä taustaa vasten. Merkillistä kyllä näyttää se
+olevan leveämpi huipusta kuin juurelta. Sen ulkoasu ei tarjoo mitään
+synkkää, koska nuo lukemattomat rotkot sen sivuilla ovat peitetyt
+vihreydellä, missä vaan kämmenenkään ala maata on antanut kasvien
+juurille tilaa.
+
+Salaperäinen vuori sijaitsee melkein pohjoisesta etelään. Se on
+vähilleen neljä peninkulmaa pitkä ja enemmän kuin peninkulman levyinen,
+jota vastoin sen korkeus on noin viisi sataa jalkaa. Se on tosin
+vähäinen korkeus vuorelle, mutta tarpeeksi korkeutta on sillä kumminkin
+että saa kunnian kantaa vuoren nimeä näillä äärettömillä, avaroilla
+autioilla, joilla ei ole kilpailijana mikään _sierra_ eikä edes
+minkäänlaista vaaraa, ja joilla se kohoaa aivan yksinäisenä, eksyneenä
+ja ikäänkuin _kadotettuna_ eräaavikon keskelle.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+»Millä puolella sijaitsee järvi, sennor Vicente?« kysyi Robert
+Tresillian, joka aina pysyi matkueen etupäässä don Estevanin ja
+gambusinon rinnalla. »Eteläisellä«, vastasi viimeksi mainittu, »ja se on
+meille onneksi, sillä muuten olisi meillä vähintäin kymmenen peninkulmaa
+jälellä.«
+
+»Mitenkä! Minä luulin, että koko vuori ei ollut neljää peninkulmaa
+pitempi.«
+
+»Se on totta, sennor, mutta ala, joka ympäröi sitä, on peitetty
+kalliolohkareilla, joitten yli emme voisi ajaa vaunujamme. Minä otaksun,
+että nämä lohkareet ovat pudonneet alas vuoren huipulta, mutta en ole
+koskaan voinut ymmärtää, miten ne olisivat voineet vyöryä satoja metriä
+vuoren juurta ulommaksi. Ja kumminkin olen kaiken elinaikani tutkinut
+vuoria, ennenkuin rupesin tätä erittäin tutkimaan.«
+
+»Ja teillä on ollut hyvät edut tutkimuksistanne,« vastasi nopeasti don
+Estevan. »Mutta jättäkäämme nyt geoloogiset tuumailut sikseen. Minä olen
+hyvin levoton toisesta asiasta.«
+
+»Mistä asiasta?« kysäsi Tresillian.
+
+»Olen kuullut, että indiaanit välistä käyvät tällä vuorella. Ajatelkaas,
+jos kohtaisimme heitä täällä?«
+
+»Se ei ole ensinkään mahdotonta,« mumisi gambusino.
+
+»Vaikka minulla on kiikari,« jatkoi don Estevan, »en voi nähdä mitään
+merkkiä siinä suhteessa, mutta me näemme vuoren ainoastaan toiselta
+puolelta, kuka tietää, mitä voipi kätkeytyä sen toisella puolella. Pitää
+edellyttää kaikkea, vieläpä kovaa onneakin. Ehdotukseni on siis, että
+ne, joilla on paraimmat hevoset, lähtevät tutkimusretkelle saadaksensa
+selvyyttä tässä asiassa. Jos tuolla takana löytyisi punaihoisia
+suuremmissa määrin, niin voisimme ainakin puolustaa itseämme
+rakentamalla _korral_'in.«
+
+Don Estevan oli vanha sotilas, ja ennenkuin hän alkoi toimia aarnioitten
+kanssa, hän oli tehnyt enemmän kuin yhden sotaretken noita kolmea suurta
+indiaaniheimoa, comanchia, apakeja ja navajeja vastaan. Gambusino ei
+sentähden vastustanutkaan hänen ehdotustaan Hän hyväksyi sen kaikin
+puolin ja tarjoutui tutkijakunnan seuraan. Hänen seuralaisikseen
+määrättiin puoli tusinaa urhoollisia miehiä, joitten hevosilla vielä oli
+tarpeeksi voimaa voidaksensa päästä indiaanien käsistä, jos heitä
+ajettaisiin takaa.
+
+Henry Tresillian oli mukana tässä joukossa. Hän oli tarjoutunut heti
+kuultuansa don Estevanin ehdotuksen, sillä hän ei pelännyt mitään
+hevosensa puolesta. Hän tiesi, että _Krusader_ -- niin oli hevosen nimi
+-- voi yllättää minkä vihollisen hyvänsä.
+
+Krusader oli oivallinen araapialainen hevonen, jolla ei ollut
+vertaistansa maailmassa. Sen ebenholtsimustassa karvassa ei ollut
+valkeata pilkkuakaan, sen hienot ja suonikkaat jalat, älykkäisyyttä
+osoittava pään muoto sekä samalla sorea ja voimakas ruumis tekivät sen
+eläimeksi, jolle ei voinut kilpailijaa löytääkään. Henry rakasti sitä
+ikäänkuin ystävää. Kaikki matkueen hevoset näyttivät kipeiltä,
+rääkätyiltä ja puolikuolleilta janosta, mutta Krusader yksin ei
+näyttänyt kärsineen. Totta onkin, että nuori isäntänsä oli sen kanssa
+jakanut viimeisenkin vesiosinkonsa.
+
+Muutamien minuuttien perästä läksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset
+ohjeet nelistäen liikkeelle.
+
+Robert Tresillian ei ollut tehnyt mitään vastaväitettä, että poikansa
+yhtyisi tiedustelijakuntaan. Hän oli onnellinen nähdessään sitä
+urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja hän
+seurasi tätä kauvan lempein katsein.
+
+Toisetkin silmäykset kuin hänen jäivät kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi
+nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes
+Villannevan. Hän ihaili sitä rohkeutta, mitä nuorukainen, jota hänen
+nuori sydämensä alkoi rakastaa, osoitti, mutta hänen naisellista
+hempeyttänsä vaivasivat ja tekivät rauhattomaksi ne vaarat, joiden
+alaiseksi Henry alati heittäytyi.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin oli koko matkue muuttanut näköään.
+Eläimet kohottivat päätänsä väräjävin sieramin, ahmivat ilmaa
+keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niitä suonenvedon
+tapaisesti. Sarvikarjan mylvintään vastasivat hevoset ja muulit
+hirnumalla. Mikä melu! Mikä korvia särkevä hälinä! Kaitsijan ääni,
+hänen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pitämään, kaikui
+korkeammalle kaikkien muitten.
+
+»_Guarda la estampeda!_« (varokaa tallautumista) huusi hän keuhkojensa
+täydellä voimalla.
+
+Janoiset eläimet vainusivat vettä. Ei tarvittu enää ruoskien roisketta
+ajaakseen niitä eteenpäin. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit,
+ratsastajat ja ajajat hillitä niiden intoa.
+
+Kohta menivät kaikki eläimet täyttä laukkaa. Hurjasti syöksyivät ne
+järveä kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja
+sarvikarja nelistäen ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla
+selittää. Raskaat ajopelit pyörivät nuolen nopeudella, ja kun vuorta
+lähemmäksi tultaessa maa oli peitetty kivillä kyllin suurilla
+kohottamaan pyörät ja kääntämään vaunut ylösalaisin, päästivät vaimot ja
+lapset, jotka niissä istuivat, läpitunkevia huutoja ja odottivat joka
+silmänräpäys kaatuvansa kumoon.
+
+Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyivät vankkurit
+kumminkin tasapainossa tässä kalliolohkareitten sokkelossa. Ei kukaan
+kärsinyt suurempia vammoja, -- päästiin vaan muutamilla aivan
+vähäpätöisillä.
+
+Tällä vauhdilla kun kuljettiin, ei kestänyt paljoa aikaa ennenkuin
+saavuttiin järven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin tämän pyörteen
+mukana, näkivät kohta edessään mahdottoman suuren vesilammikon, jota
+laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat ja viheriät nurmikot
+ympäröivät.
+
+Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mitään epäluuloa herättävää, oli
+vielä ratsain vuoren juurella. He näkivät hämmästyksekseen matkueen
+tulleen niin nopeasti, mutta toverit eivät olleet tilaisuudessa antamaan
+heille lähempiä selityksiä. Eläimet, jotka vetivät näitä muassansa,
+jatkoivat rajua vauhtiaan järven rannalle asti, eivätkä seisattuneet,
+ennenkuin vesi nousi yli turvan.
+
+[Kuva: Eläimet eivät seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.]
+
+Nyt ei kuulunut enää rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat
+äänettömiä, tyytyväisiä ja ikäänkuin _juopuneita_ pelkästä vedestä.
+
+
+
+
+Neljäs luku.
+
+El ojo de agua.
+
+
+Seuraavana päivänä niin pian kuin aamurusko alkoi valaista sinistä
+taivasta, näkivät ne villit eläimet, jotka asustelivat Salaperäisellä
+vuorella, jalkojensa juurella näytelmän, jota eivät vielä koskaan olleet
+havainneet tällä yksinäisellä paikalla. Ensi kertaa näet vaunut tai
+jotkin sentapaiset ajoneuvot olivat seisahtuneet näitten kallioitten
+läheisyyteen.
+
+Ainoat valkoiset miehet, jotka joskus ennen olivat käyneet siellä,
+olivat metsästäjiä tai yksinäisiä kullanetsijöitä, ja nämäkin olivat
+harvoin ilmestyneet. Punaihoiset, erittäinkin apakit pysähtyivät siellä
+mielellään, sillä järvi oli melkein heidän tiensä äärellä, kun tekivät
+hyökkäyksiään Horcasitas-joen rantoja pitkin.
+
+Meksikolaiset, jotka edellisenä iltana oli lähetetty tutkimaan seutuja,
+olivat tosin löytäneet lukuisia, vaan aikaisempia indiaanein jälkiä,
+mutta eivät vereksiä, jotka olisivat todellista pelkoa aiheuttaneet. Tuo
+valkea hiekka, joka ikäänkuin hopeavyö ympäröi järven, ei kantanut muita
+jälkiä kuin niitten metsäneläinten, jotka olivat tulleet sinne janoansa
+sammuttamaan.
+
+Kullankaivajat olivat siis pystyttäneet leirinsä kaikessa
+turvallisuudessa, kumminkaan eivät jättäneet tekemättä niitä
+varokeinoja, jotka ovat tarpeellisia erämaassa. Don Estevan oli ollut
+liian moneen sotaretkeen osallisena menetelläkseen millään tavalla
+epäviisaasti. Nuo kuusi vankkuria, jotka asetettiin perätysten
+kokoonkiinnitetyin aisoin, muodostivat munapyöreän _korral_'in eli
+tarpeeksi avaran alan antaaksensa tilaa matkueelle. Jos heidän päällensä
+hyökättäisiin, olisi helppo vahvistaa varustusta pakkilaatikoilla ja
+muilla muassa olevilla matkatavaroilla.
+
+Mitä hevosiin ja muihin eläimiin tulee, olivat ne liekaan pantuina
+päästetty laitumelle korralin ulkopuolelle. Edellisten päivien
+rasitusten perästä ei niillä arveltu olevan vähintäkään halua jättämään
+näitä meheviä ruokamaita.
+
+Tulet, jotka olivat sytytetyt edellisenä iltana, olivat sammuneet. Niitä
+ei oltu hoidettu. Mitä apua olisi siitä ollutkaan. Kesällähän ei ole
+mitään kylmää pelättävänä. Mutta kullankaivajien vaimot sytyttivät tulet
+uudelleen varhain aamusella valmistaaksensa aamuruokaa.
+
+Pedro Vicente nousi yötiloiltaan ennen kaikkia muita, mutta ei
+ottaakseen osaa näihin kyökkipuuhiin, joita gambusinona ja retkikunnan
+johtajana syvästi halveksi. Hänen nousuunsa näin varhain oli
+kahdenlaiset syyt, joita ei pitänyt soveliaina ilmaista kenellekään. Hän
+oli ainoastaan sanonut tavalliselle metsästyskumppanilleen, Henry
+Tresillianille, että aikoi kiivetä vuorelle päivän valetessa etsiäkseen
+lintuja ja muita metsän otuksia.
+
+Gambusino, joka oli taitava metsämies, oli jo retken alussa luvannut
+varustaa matkueen vereksellä lihalla, mutta ei ollut vielä päässyt
+tilaisuuteen täyttämään tätä lupaustansa, sillä se vähäinen riista,
+jonka oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut
+muille seuduille. Kadotettu aika oli siis jälleen voitettava. Pedro
+tiesi kokemuksesta, että löytyi lintuja ja nelijalkaista riistaa
+reheväkasvuisella tasangolla, mistä se vesijakso alkoi, joka täytti
+järven vedellä. Hän oli antanut nuoren englantilaisen tietää, että
+siellä tapaisivat sekä lampaita että antiloopeja, ehkäpä karhujakin,
+mutta aivan varmaan kaikenlaisia kesyttämättömiä kalkkunoja, joita
+meksikolaiset niiden räikeän äänen vuoksi kutsuivat _guajalote_'iksi.
+
+Vieläkö hän olisi tarvinnut useampia syitä selittääkseen haluansa
+kiivetä vuorelle, ennenkuin kukaan muu olisi sen tehnyt. Henry
+Tresillian ei vähemmässäkään määrässä epäillyt tämän selityksen
+todellisuutta. Hän ei edes voinut aavistaakaan, että gambusinolla voi
+olla toinen vieläkin tärkeämpi syy. Hän itse oli metsästyksen ja
+luonnontieteen suuri ihailija ja suostui ihastuksella seuraamaan Pedroa
+tällä retkellä. Salaperäinen vuori tarjoaisi hänelle epäilemättä
+useamman kuin yhden merkillisen nähtävän, joka runsaasti palkitseisi
+ylöskiipeämisen vaivan.
+
+Jos sanomme totuuden ja ilmaisemme nuoren englantilaisen salaiset
+ajatukset, niin täytyy meidän lisätä, että hän ryhtyi vuorelle nousuun
+sillä tarkoin punnitulla päätöksellä, että sennorita Gertrudelle toisi
+joko jonkun harvinaisen kukan, jonkalaisia tämä kokoeli, tai jonkun
+linnun loistavalla höyhenpeitolla tai jotain muuta voitonmerkkiä, joka
+vastalahjaksi tuottaisi hänelle suloisen hymyilyn kauniin tytön
+puolelta.
+
+Kaikki nämä yhdistyneet syyt vaikuttivat, että Henry Tresillian täysissä
+tamineissa eikä suinkaan vähemmin pirteänä kuin Pedro, jätti telttansa
+samassa tuokiossa kuin toinen kömpi ulos siitä vankkurista, jossa oli
+yönsä viettänyt. Henry oli puettuna englantilaiseen metsästyspukuun,
+joka soveltui hänelle oivallisesti, ja metsästyslaukku hartioilla sekä
+kaksipiippuinen pyssy kädessään hän näytti enemmin valmistuneelta
+ahdistamaan fasaaneja rajoitetulla metsästysalueella tai metsäkanoja
+eurooppalaisella arolla, kuin että olisi voinut vastustaa eläimiä, jotka
+kenties eivät olleet niinkään vaarattomia.
+
+Mitä gambusinoon tuli, oli hän puettu niinkuin edellisenäkin päivänä
+ammattitoveriensa omituiseen pukuun, mutta oli varustanut itsensä oikein
+hyväpiippuisella tuliluikulla ja jonkunlaisella pienellä lyhyellä
+miekalla, jota täällä kutsutaan _machete_ tai joskus _cortante_.
+
+Koska kaikesta jo edellisenä iltana oli sovittu, lausuivat metsämiehet
+toisillensa ainoastaan »hyvän päivän« ja menivät sitte hankkimaan
+itsellensä vähän aamiaista. Kohta ojensi heille muutama kullankaivajan
+vaimo kupin suklaata sekä _tortilla enchiladan_, puhutellen heitä
+muutamilla ystävällisillä sanoilla. He joivat kiireesti suklaansa,
+haukkasivat muutaman suuntäyden äsken mainituita maissikakkuja, kuivia
+ja kovia kuin nahkaa, mutta välttämättömästi kuuluvia kaikkiin
+meksikolaisiin aterioihin, sekä hiipivät sen perästä äänettöminä
+korralin ulkopuolelle.
+
+Pedroa vaivasi suurempi malttamattomuus päästä matkalle, kuin asianlaita
+vaatikaan. Aivan varmaan tosin löytyi tuolla Salaperäisellä vuorella
+hänen tähän saakka yksinänsä tuntema alkamiskohta siihen aarnioon, jonka
+edellisillä tutkimusretkillänsä oli löytänyt. Mutta aivan nähtävästi
+tuotti hänelle levottomuutta ja sielun häiriötä joku toinen ajatus. Hän
+oli synkkä ja hajamielinen sekä vaipui ajatuksiinsa ja oli ääneti. Henry
+seurasi häntä sanaa sanomatta.
+
+Nouseminen Salaperäiselle vuorelle alkoi melkein heti, kun olivat
+leiristä lähteneet. Tämä oli ainoastaan mahdollista kiipeämällä ylös
+uomaa myöten, jonka oli kovertanut vesi ylhäällä kukkulalla olevasta
+lähteestä, joka joskus myrskyisinä talvina sai aikaan varsinaisen
+vesiputouksen. Tämä oli kuivana vuoden aikana kivisenä juopana,
+jonkunlaisena halkeamana kalliossa ja nousi melkein kohtisuoraan
+tasangolta huipulle kahden mahdottoman kivimuurin välitse. Sen keskessä
+juoksi puro, joka tätä nykyä ei ollut muuta kuin vesiviiru.
+
+»Uh! Ennen tahtoisin kiivetä nuoraportaita ylös!« sanoi Henry.
+
+»Kieltämättä on tuo rahtusen vaivaloista,« vastasi Pedro, »mutta se on
+ainoa keino, miten voi päästä tasangolle.«
+
+»Eikö löydy mitään muuta tietä toisessa paikassa?«
+
+»Ei vähintäkään. Kaikilta muilta puolilta ei vuori ole muuta kuin
+ääretön muuri, jonkunlainen linnoitus, joka on syntynyt jonkun luonnon
+oikun kautta, kaikilta tahoilta äkkijyrkänteitten puolustamana, joiden
+päälle ainoastaan linnut voivat päästä. Eivät edes antiloopitkaan voi
+niistä kiivetä ja jos tapaamme sellaisia tuolla ylhäällä, niin ovat ne
+joko siellä syntyneet, tai ovat tätä tietä kavunneet sinne.«
+
+»Tämä on todellakin tie vuohille, virkkoi Henry, joka oli huvitettu
+siitä, että kivet vyöryivät hänen jalkojensa alla. »On astuttava
+puolelle ja toiselle ja syrjäkariin ettei vieri takaisin.«
+
+»Varokaa itseänne, sennorito!«[1] huusi Pedro, kun näki, että
+seuralaisensa varomatta astui pyöriville kiville. »Varokaa, pienemmänkin
+kiven vyöryminen voi saattaa suuremmankin liikkumaan paikoiltansa, ja
+jos nämä kiviharkot vyöryisivät jalkojenne alta, voisivat ne kimmota
+alas leiriin saakka ja siellä mäsäksi murtaa jonkun.«
+
+[1] Nuori herra.
+
+Nuori mies vaaleni, kun ajatteli mitä olisi voinut seurata hänen
+varomattomuudestaan.
+
+»Rauhoittukaa,« sanoi gambusino. »Jos joku onnettomuus olisi tapahtunut,
+olisimme kyllä sen kuulleet«.
+
+»Voi, kuinka te minua säikytitte,« sanoi Henry. »Mutta teillä on oikein,
+pitää askeleitansa varoa«.
+
+Nousemista jatkettiin siis verkemmin.
+
+Verrattain lyhyen ajan kuluessa, sillä heillä oli tuskin enemmän kuin
+viidensadan jalan korkeus kiivettävänä tulivat metsästäjät solatien
+yläpuolelle ja olivat silloin tasaisella alueella, jossa kasvoi puita.
+
+Käveltyänsä tasangon halki noin kaksi tai kolmesataa metriä, tulivat he
+aukeaman suuhun metsässä. Kun meksikolainen kävi aukeamaan, huudahti
+hän: »_El ojo de agua!_«
+
+Tätä nimitystä, »veden silmä,« käyttävät meksikolaiset lähteestä yleensä
+tai ainakin siitä paikasta, jossa lähde kuohuu ylös maasta. Henrylle oli
+tämä runollinen nimitys tuttu, ja hän ymmärsi heti mitä seuralaisensa
+tarkoitti. Metsäaukon keskeltä tuli vesi kihisten, kirkkaana kuin
+kristalli, kallion halkeamasta ja muodosti pienen ympyriäisen säiliön,
+mistä se puro alkoi, joka syöksyi järveen, ja jota metsästäjät olivat
+seuranneet tähän asti.
+
+Gambusino otti härän sarven, joka hänellä oli mukanansa ja kumartui
+lähdettä kohden.
+
+»Minun on mahdoton vastustaa kiusausta,« virkkoi hän. »Huolimatta siitä
+suuresta vesimäärästä, jonka eilen join, näyttää kuin en koskaan voisi
+janoani sammuttaa.«
+
+Hän täytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.
+
+[Kuva: Hän täytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.]
+
+»_Delicioso!_« (suloista) huudahti Pedro ja täytti sen uudestaan.
+
+Henry seurasi hänen esimerkkiään, mutta se pikari, jonka hän kaivoi
+esille metsästyslaukustaan, oli puhdasta hopeaa. Juoma-astiat kullasta
+ja hopeasta eivät suinkaan ole harvinaisia Sonoran aarnion omistajille.
+
+Siinä silmänräpäyksessä kuin aikoivat lähteä liikkeelle uudelleen,
+kuulivat he siipien suhinaa ja näkivät metsän avonaisen paikan reunassa
+joukon suuria höyhenillä varustettuja olentoja, jotka tallustelivat
+aivan rauhassa toinen toisensa perästä taivuttaen kaulojansa nielläkseen
+jonkun hyönteisen tai noukaistakseen heinän korren. Ne olivat
+_guajaloteja_, joista Pedro oli puhunut ja muistuttivat niin paljon
+sukulaisiansa kanatarhassa, että Henry ilman vaikeutta tunsi ne samalla
+kuin huomasi ne niiden heimolaisia paljoa kauniimmiksi.
+
+Vanha kukko oli jonon etunenässä. Se ojentelihe juhlallisesti hyvin
+ylpeänä komeasta ruumiinrakennuksestaan ja loistavasta höyhenpuvustaan,
+joka nousevan auringon säteitten valaisemana heijasti kaikkia sadekaaren
+värejä.
+
+Äkkiä se kohotti päänsä ja päästi levottoman äänen. Liian myöhään. Neljä
+laukausta kuului melkein yhtä haavaa ja vanha kukko makasi ojona maassa
+kolmen seuralaisensa kanssa. Toiset lensivät hirveästi kirkuen ja
+sellaisella siipien räminällä, että olisi luullut puimakoneen olleen
+käymässä. Ne luultavasti ensi kertaa olivat tekemisissä sellaisten
+murhakoneitten kanssa.
+
+»Emmehän ala niinkään huonosti, vai mikä on teidän mielenne, don
+Henrique,« virkkoi gambusino.
+
+»Minä tahtoisin vaan jatkaa,« vastasi Henry, joka kyllä tiesi, että
+hänen ystävättärensä Gertrudes panisi korkeata arvoa guajalotein
+kauneille höyhenille. »Mutta mitä me niillä teemme. Emmehän voi niitä
+viedä mukanamme.«
+
+»Mihinkä ne veisimmekään?« vastasi meksikolainen. »Antaa niitten jäädä
+tantereelle, niin otamme ne takaisin tullessamme... Ooh! Ehkä löytyy
+täällä susia ja kojootteja, niin ettei meille jäisi muuta kuin höyheniä
+tuotavaksi. Pankaamme ne korjuuseen.«
+
+Tuokiossa olivat kalkkunoin kynnet sidotut yhteen, jonka perästä kaikki
+neljä lintua riippui pitahaya-puun korkeimmassa oksassa. »Se kojootti
+olisi todellakin aika viekas, joka voisi ne tavoittaa! Ja mikä eläin
+voisikaan kiivetä ylös tämän kaktuslajin ohkaista runkoa pitkin.«
+
+»Niin ovat meillä linnut hyvässä turvassa,« sanoi gambusino ja latasi
+pyssynsä. »Eteenpäin! Minä toivon, että tavoitamme niin suuren
+nelijalkaisen otuksen, että se riittää verekseksi liharuoaksi meille
+kaikille tänä iltana. Mutta meidän on pakko astua kauvan, sillä
+laukauksemme ovat luultavasti säikyttäneet koko likitienoon.«
+
+»Tasanko ei ole erittäin suuri,« virkkoi Henry. »Emme tarvitse mennä
+hyvin etäälle.«
+
+»Se on laajempi kuin aavistattekaan, sennorito, sillä se on jatkuva jono
+mäkiä ja laaksoja pienessä astemitassa. Kiiruhtakaamme, muchacho,
+(nuorukainen) minulla on syyni miksi tahtoisin niin pian kuin
+mahdollista tasangon toiseen päähän.«
+
+»Mitkä syyt!« huudahti nuori englantilainen hämmästyneenä Pedron
+levottomasta katseesta, jota ei vastustanut se salaperäisyys, jolla tämä
+puhui. »Voinko saada ne tietää?«
+
+»Luonnollisesti. Minä olisin jo ilmaissut ne teille, niinkuin muillekin,
+jos olisin ollut varma asioistani. Mutta en tahtonut synnyttää
+levottomuutta ilman riittäviä syitä. Kun kaikki selviää, niin olen ehkä
+erehtynyt. Ehkei se ollutkaan savua.«
+
+»Savua,« toisti Henry. »Mitä te tarkoitatte?«
+
+»Minä puhun siitä, mitä luulin havainneeni eilen juuri silloin kun
+tulimme järven rantaan.«
+
+»Millä paikalla?«
+
+»Koillisessa. Vielä hyvin kaukana täältä.«
+
+»Mutta jos kohta se olikin savua -- mitä meillä on sen kanssa
+tekemistä?«
+
+»Te erehdytte, sennorito. Tässä maailman osassa sellainen merkitsee
+paljoa. Se voipi ennustaa vaaraa.«
+
+»Lasketteko leikkiä kanssani, sennor Vicente.«
+
+»En suinkaan, muchacho. Ei savua ilman tulta, vai kuinka?«
+
+Henry nyökäytti pilkallisesti päätänsä myönnytykseksi muka tälle
+vanhalle sananparrelle.
+
+»Kuulkaas,« jatkoi Pedro, »tuskinpa kukaan muut kuin indiaanit olisivat
+voineet laatia tulta llanoilla. Ymmärrättekö nyt?«
+
+»Täydellisesti. Mutta minä luulin, että siinä osassa Sonoraa, jossa nyt
+olemme, ei löytyisi muita indiaaneja kuin opataita, jotka ovat
+mielialaltaan hyvänsävyisiä ja joita aina on pidetty meidän ystävinämme
+aina siitä asti kun heidät käännytettiin kristinuskoon ja saivat
+sivistystä.«
+
+»Opatasheimon kylät ovat hyvin kaukana täältä ja vastaisella suunnalla
+siitä, missä eilen savun havaitsin. Ellen erehdy, ovat sen tulen, josta
+savu nousi, sytyttäneet -- ei suinkaan opatas -- vaan ihmiset, joilla ei
+ole heidän kanssansa muuta yhteistä kuin ihoväri.«
+
+»Indiaaneja siis nekin?«
+
+»Apakeja.«
+
+»Se olisi hirveätä,« mumisi nuori englantilainen, joka jo niin kauvan
+oli elänyt Arispessa tunteakseen tämän heimon verellä tahratun maineen.
+»Minä toivon, että ovat hyvin kaukana meistä,« lisäsi hän äänekkäästi.
+
+»Siinä toivomus, johon yhdyn kaikesta sydämestäni,« vastasi Pedro. »Jos
+he yllättäisivät meidät, niin moni meidän miehistämme olisi vaarassa
+kadottaa päänahkansa. Mutta _muchacho mio_, älkäämme olko peloissamme,
+ennenkuin tiedämme, olemmeko todellakin hädässä. Niinkuin äsken sanoin,
+en ole aivan varma aavistuksistani. Kilpajuoksu järvelle alkoi melkein
+heti, kuin minä luulin näkeväni jotain, ja silloin en ajatellut enää
+mitään muuta kuin mitä matkueessa tapahtui. Kun minun piti tähystellä
+uudelleen, ei ollut enää tarpeeksi selkeä voidakseni mitään eroittaa.«
+
+»Savu olikin ehkä ainoastaan tomua, jota tuuli oli ajanut ylös.«
+
+»Minä toivon niin. Minä olen monta kertaa tänä yönä tarkastellut taivaan
+rantaa ja joka kerta havaitsematta mitään epäluulon alaista. Mutta
+kaikesta huolimatta en voi olla rauhoitettu. En voi sitä auttaa! Kun on
+ollut apakilaisten vankina, jos kohta ainoastaan tunnin, ei suinkaan
+matkusta vapisematta niissä seuduissa, joissa voipi tulla tekemisiin
+heidän kanssaan. Omasta puolestani on minulla hyvät syyt aina muistella
+vankeuttani heidän luonaan. Katsokaa itse!«
+
+Meksikolainen avasi vaatteensa ja näytti rinnastaan siihen syvälle
+poltettua arpea, jonka piti kuvata ihmisen pääkalloa.
+
+»Tuossa näette mitä apakilaiset ovat tehneet minulle. Se huvitti heitä
+paljon, ja he aikoivat hankkia itselleen vielä suuremman huvituksen
+käyttämällä minua ampumataulunansa siten osoittaaksensa ampumataitonsa
+tarkkuutta. Minun onnistui ajoissa pelastaa nahkani, mutta suurella
+tuskalla. Ymmärrättekö nyt, muchacho, miksi minä olen niin levoton
+pääsemään paikalle tällä tasangolla, josta voin saada varmuutta
+epäilyksilleni. Ooh noita helvetin henkiä! Jos vaan olisivat vallassani,
+millä innostuksella minä silloin kostaisin!«
+
+Keskustellessaan vaelsivat metsämiehet yhä eteenpäin, mutta pensaat ja
+liaanit olivat joka paikassa esteenä. Kun he kulkivat hiekkaisen alueen
+yli, kiinnitti Pedro seuralaisensa huomion jälkiin, joitten väitti
+olevan jonkunlaisen villilampaan, jota kutsuttiin _carnero_.
+
+»Ellei koko matkue tänä iltana syö lammaspaistia, niin älköön minua enää
+kutsuttako Pedro Vincenteksi. Älkäämme kumminkaan tuhlatko aikaamme
+ajamalla niitä takaa. Meillä pitää ensiksi olla varmuus kohtalostamme.
+-- Ooh, mitä se oli?«
+
+Jonkun matkan päässä kuultiin kynsien rapinata kalliota vasten. Tämä
+ääni uudistui äkkiä monta kertaa. Sitä seurasi jonkunlainen
+kuorsaaminen.
+
+Gambusino seisattui heti, pani kätensä Henryn olkapäälle estääkseen
+häntä liikkumasta ja kuiskasi hänen korvaansa:
+
+»Siellä on carnero. Koska otus itse asettuu pyssynpiippujemme eteen,
+saanemmehan käyttää tilaisuutta eduksemme, etenkin kun se ei estä meitä
+matkustamasta.«
+
+Henryllä ei ollutkaan sen hartaampaa toivomusta kuin saada laukaista
+kumpaisenkin latinkinsa.
+
+Metsästäjät hiipivät hiljaa puitten alla ja saapuivat toisen aukon
+reunaan metsässä, missä lauma nelijalkaisia käveli laitumella --
+nelijalkaisia, joita ensi katsannolla olisi voinut otaksua saksan
+hirviksi. Henry Tresillian olisi ehkä tehnyt itsensä syypääksi
+tällaiseen erehdykseen, ellei olisi nähty, että eläimillä ei ollutkaan
+hirven haarukkaisia sarvia, vaan käyräksi kiertyneet kuin pässillä.
+
+Laumassa oli sekä urospuolia että naaraita. Eräällä edellä mainituita,
+ijältänsä kunnianarvoisella oinaksella, olivat sarvet kiertyneet
+kiehkuraan, paljoa suuremmat kuin kaikilla muilla ja niin pitkät, että
+välttämättömästi tuli arvelleeksi kuinka niitten omistaja menetteli
+pitääkseen päätään pystyssä sellaisen painon alla. Se kumminkin kantoi
+ne koholla suurimmalla ylpeydellä, ja juuri sen oli Pedro kuullut
+polkevan jalkojansa ja äänekkäästi pullistavan sieramiansa. Se uudisti
+vielä kerran tämän temppunsa, mutta viimeisen kerran. Kuivuneitten
+lehtien välissä oli karbiinipiippu ojennettu sitä vastaan.
+
+Kaksi tulenliekkiä, kaksi savupilveä, kaksi laukausta ja tuo vanha oinas
+syöksyi kuolijaana maahan. Sen seuralaiset olivat onnellisempia. Henryn
+kaksi luotia soluivat niiden nahkan yli kuin teräshaarniskan ja eläimet
+pelastuivat tuoreina, terveinä.
+
+»_Carrai!_« huudahti gambusino, kun hänen piti nostaa ylös saaliinsa,
+»me emme onnistuneet yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla.«
+
+»Miksi niin?« kysyi nuori englantilainen hämmästyneenä.
+
+»Miten voitte kysyä sitä, sennorito? Nenännehän pitäisi sen teille
+ilmoittaa. Ettekö tunne tuota kauheata hajua?«
+
+Henry lähestyi.
+
+»Niin«, sanoi hän vuorostaan, »se on aivan kärsimätöntä!«
+
+»Sellainen mielettömyys! Uhrata luoti eläimelle; joka ei kelpaa
+syötäväksi,« jatkoi gambusino. »Ja kaikki tämä ainoastaan siitä syystä,
+että minulla on jotain aivan toista mielessäni.»
+
+»No mitä teillä sitte on mielessänne!«
+
+»Savu! No, mikä on tehty, se on tehty. Älkäämme sitte enempää puhuko
+koko asiasta, vaan jättäkäämme tuo elukka kojooteille. Huh! Lähtekäämme
+matkalle niin pian kuin mahdollista!«
+
+
+
+
+Viides luku.
+
+Indiaanein aamiainen.
+
+
+Jos valkoihoiset olivat nousseet ylös aamuruskon kanssa, niin olivat
+punaihoiset olleet vielä pirakampia, sillä samalla tavalla kuin se
+eläin, josta ovat nimensä saaneet, hekin mieluummin lähtevät saaliille
+yöllä kuin päivällä. Toinenkin asia vielä oli syynä: toivo ehtiä
+Nauchampa-Tepetlille ennenkuin päivän kovin kuumuus alkoi. Villit
+ihmiset eivät suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun vielä lisäksi retken
+menestys oli heidän hevosiensa voimien varassa, eivät he tahtoneet
+väsyttää niitä ratsastamalla juuri puolipäivän kuumuudessa. Kojoteerot
+olivat siis jalkeilla ennen päivän koittoa. He liikkuivat puoli
+hämärässä ikäänkuin punertavat haahmut ja toimien syvimmässä
+hiljaisuudessa, ei sentähden että pelkäsivät ilmaista läsnäoloaan
+vihollisilleen, koska tiesivät olevansa yksin, vaan sentähden että niin
+oli heidän tapansa.
+
+Ensimmäinen ajatuksensa oli muuttaa hevosensa, jotka olivat syöneet
+ruohon sen paikan ympäriltä, mihin ne olivat sidotut. Toinen oli itse
+syödä aamiaisensa. Kiittäen edellisen päivän valmistuksia eivät he
+tarvinneet muuta kuin nostaa kannen uudenaikuiselta paistinuuniltansa
+nostaakseen ylös valmiiksi paistuneet metskalit.
+
+Viisi, kuusi indiaania otti tehtäväkseen tämän vähemmän hauskan toimen.
+He nostivat ensiksi käsillänsä höyryävät turpeet. Tuhkaksi muuttunut maa
+vaati suurempaa varovaisuutta, sillä se oli tulikuumaa, mutta nuo villit
+ruuanlaatijat tiesivät miten asiassa oli menetteleminen ja kohta nähtiin
+hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneenä, kumminkin oli niin luja, että se
+voitiin kantaa keskelle leiriä. Ympärys avattiin veitsellä ja mehukas
+ruokalaji levitti oitis ruokahalua kiihoittavan lemunsa, joka suloisesti
+kohtasi punanahkaisten hajuaistia ja antoi heidän aavistaa odotettavaa
+nautintoa.
+
+Siinä oli todellakin herkullinen ruoka myös muille kuin villeille.
+Puhumattakaan hevosen lihasta, jota muutamat herkuttelijat pitävät
+erinomaisena, kun sitä tällä tavalla valmistetaan, ovat metskalit yhtä
+hyvä kuin omituinenkin ravintoaine. Se ei muistuta mitään muuta, jota
+tunnemme.
+
+Metskalit ovat apakilaisten herkkuruokaa. Siispä, niin pian kuin
+kyökkimestarit olivat lausuneet sanansa »valmis,« heittäytyi
+kojoteerolauma ahneesti räiskyvän pasteijan kimppuun ja kävi kiinni
+sormin ja hampain huolimatta siitä, että se heiltä polttikin sormet.
+Kohta ei löytynyt mitään jälellä ja jos hevosennahkainen kuori ei mennyt
+samaa tietä, niin siihen oli syynä se, että raakalaiset olivat saaneet
+kyllänsä, sillä muun syötävän puutteessa syövät he hevosen nahkankin
+pitemmittä mutkitta ja on se heistä hyvinkin hyvää. Tänä päivänä
+jättivät he sen nelijalkaisille kaimoillensa, kojooteille.
+
+Tämän oivallisen aterian perästä asettuivat he tupakoimaan. Tupakoivat
+kaikessa hiljaisuudessa, niinkuin ainakin, ja kun heidän piippunsa
+olivat tyhjäksi poltetut ja takaisin asetetut säilytyspaikkaansa,
+nousivat he ylös, päästivät hevosensa irti, käärivät huolellisesti
+kokoon ne nuorat, joilla hevoset olivat olleet sidotut, ottivat vähäiset
+matkatavaransa ja heittäyivät satulaan yhtaikaisella tempulla. Nyt he
+asettuivat niinkuin edellisenäkin päivänä kaksittain pitkään riviin ja
+katosivat nelistäen.
+
+[Kuva: Tämän oivallisen aterian perästä asettuivat he tupakoimaan.]
+
+Tuskin olivat viimeiset punaihoiset jättäneet leirin, ennenkuin toiset
+elävät olennot hyökkäsivät esille joukottain anastaakseen heidän
+paikkansa. Nämä viimeksi tulleet olivat susia, jotka olivat viettäneet
+koko yön hirveästi ulvoen. Kuolleen hevosen haju oli ne sinne
+viekoitellut ja nyt ne odottivat ainoastaan raakalaisten lähtöä
+päästäkseen osalliseksi kestiin.
+
+Hetki tämän perästä kojoteerot eivät enää voineet nähdäkään tuota
+Salaperäistä vuorta. Syynä siihen oli maanpinnan muuttuminen, jota kesti
+monta peninkulmaa, mutta matka oli heille kumminkin niin tuttua,
+etteivät ensinkään tulleet huolelliseksi tässä suhteessa.
+
+Säästääkseen mustangejansa ratsastivat he kohtuullisen nopeasti. Muuten
+heillä ei ollut minkäänlaista syytä kiirehtimiseen, sillä heillä oli
+hyvä aika joutua perille, ennenkuin kova kuumuus alkoi rasittaa. Eivätkä
+he enää vaeltaneet hiljaa, vaan rupattivat meluten ja täyttä kurkkua. He
+olivat nukkuneet hyvästi, murkinoineet vieläkin paremmin eivätkä
+pelänneet mitään hyökkäystä selkeällä päivällä. Kaikesta huolimatta ja
+tottumuksen mukaan katselivat he koneentapaisesti ympärillensä ja
+kiinnittivät huomionsa vähäpätöisimpiinkin seikkoihin.
+
+Äkkiä älysivät he jotain, joka suuressa määrässä antoi heille
+ajattelemista. Tämä ei ollut taivaan rannalla eikä aavikollakaan;
+olipahan jono mustia lintuja sinitaivaalla. Mitäpä kummia siinä olikaan
+ja mitenkä voi näitten lintujen näkeminen saattaa indiaanit
+levottomiksi. Niin, asianlaita oli se, että linnut olivat korppikotkia
+kahta lajia _gallinazos_ ja _zapilotes_, näitä Meksikon katujen
+puhtaanapitäjöitä, sekä että ne sen sijaan että tapansa mukaan
+liitelivät kiinteissä ympyröissä tai kiehkuroissa, ohjasivatkin kulkuaan
+suoraan määrättyä paikkaa kohden, jossa joku haaska luultavasti heitä
+odotti.
+
+Lintuja löytyi lukematon lauma ja kaikki seurasivat ne samaa suuntaa,
+juuri sitä, jota indiaanitkin, nimittäin Nauchampa-Tepetliä kohti.
+
+»Mikä kiihoittaa korppikotkia Salaperäiselle vuorelle?«
+
+Tästä kysymyksestä keskustelivat kojoteerot nyt keskenänsä. He voivat
+sen ratkaista ainoastaan arvaamalla. Tuolla kaukana piti löytyä joku
+antiloopin tai villilampaan raato, koska noin suuri parvi kotkia
+kiiruhti sinne niin pitkän matkan päästä! Tekemättä heitä millään
+tavalla rauhattomiksi, kiihoitti tämä seikka heidän uteliaisuuttaan ja
+he lisäsivät vauhtiaan.
+
+Kun nyt uudelleen näkivät vuoren, pysähtyivät he äkkiä. Mikä veti nyt
+heidän huomionsa puoleensa? Punertava pilvi kohosi vuoren eteläiseltä
+puolelta. Voiko tuo olla sumua järvestä? Ei! Heidän tottuneet silmänsä
+tunsivat melkein heti tulen tuottaman savun ja samalla he ymmärsivät,
+että toisia matkalaisia oli ennättänyt sinne ennen heitä sekä asettaneet
+leirinsä Nauchampa-Tepetlin juurelle.
+
+Mutta mitä matkalaisia? Opataita? Tuskin luultavaa. Opataita, joita
+apakit, erämaan sakaalit, halveksivat. Opataat ovat työtä tekevää
+kansaa, joka ei jätä kyliänsä eikä ajattele muuta kuin viljellä maataan
+ja elättää karjaansa. Ei löytynyt minkäänlaista syytä, miksi nämä
+rauhalliset olennot olisivat häipyneet niin pitkän matkan päähän
+asunnoistaan. Ne olivat luultavammin joukkio valkoihoisia sen kiiltävän
+metallin haussa, jota etsivät kaikkialla, aina indiaanein alueilla asti
+erämaassa, jossa yhtä usein löytävät hirveimmän kuoleman.
+
+»Jos tulemme tekemisiin kalpeakasvoisten kanssa, niin kyllä rankaisemme
+heidän rohkeutensa.«
+
+Tämän päätöksen kojoteerot tekivät.
+
+Heidän tarkastaessaan savupatsasta koettaakseen sen mukaan laskea tulien
+määrää ja siitä johtua siihen ihmislukuun, joka oli ne sytyttänyt,
+kohosi toinen pienempi ja ja paljoa valkeampi savu vuoren huipulta ja
+katosi melkein silmänräpäyksessä. Vaikk'eivät villit olleet mitään
+kuulleet, tekivät he kumminkin sen johtopäätöksen, että tämä savu johtui
+pyssystä.
+
+He tuumivat vielä, kun toinen savuntupraus tuli vuoren toiselta puolelta
+ja katosi niinkuin edellinenkin. Tällä kertaa tiesivät jo punanahkaiset,
+mitä heidän piti ajatella. Löytyi leiri valkoisia järven rannalla ja
+metsästäjiä oli kiivennyt ylös vuoritasangolle. Mutta mitä ihmisiä
+olivat nämä valkoiset? Voivat olla seurue kullankaivajia, mutta yhtä
+hyvin voivat olla meksikolainen rykmentti ja se muutti hiukan asiata?
+Eipä sillä, että olisivat tunteneet mitään pelkoa tulla taisteluun
+sotamiesten kanssa, eipä läheskään. Heidän heimollansa ja erittäinkin
+tällä joukolla oli vanha tili selvittämättä meksikolaisten sotilaitten
+kanssa, mutta heidän menettelynsä oli riippuva tästä
+kaksoiskysymyksestä. Jos olisivat olleet vakuutetut ensimmäisen
+arvelunsa oikeudesta, olisivat he suoraan tehneet rynnäkön leiriä
+vastaan ja ahdistaneet sitä urheasti, mutta toisessa tapauksessa
+tarvitsivat käyttää viekkautta.
+
+Sen sijaan, että olisivat jatkaneet marssiansa kokoontuneessa joukossa,
+jakautuivat he kahteen parveen, joista toinen kääntyi oikealle ja toinen
+vasemmalle, tarkoituksessa että siten voisivat saarrokseen panna
+kalpeakasvoisten leirin.
+
+Jos nuo suuret korppikotkat, jotka pimittävät taivaan, ohjasivat
+kulkunsa Salaperäiselle vuorelle saadakseen siellä hyvän aterian, niin
+ei niiden huolinut olla rauhattomia. Moinen toivo ei tulisi häpeään!
+
+
+
+
+Kuudes luku.
+
+Los Indios.
+
+
+Me jätimme lukijamme viimein siinä silmänräpäyksessä, jolloin
+metsästäjät poistuivat sen vanhan oinaan luota, joka putosi maahan
+Pedron luodin lävistämänä.
+
+Henry ei jakanut kumppalinsa mielipidettä. Hänen mielestään karneron
+kierukanmuotoiset sarvet ansaitsivat päästä mukaan. Ja sentähden,
+vaikkei tämä voitonmerkki juuri ollut hänen omansa voittajan oikeudella,
+päätti hän kumminkin anastaa merkin takaisin tullessaan. Minkä kauniin
+vaikutuksen nämä jättiläissarvet tekisivätkään jollakin seinällä
+vanhassa Englannissa.
+
+Silmäys gambusinoon karkoitti kaikki nämät ajatukset. Meksikolainen
+näytti yhä enemmän rauhattomalta ja Henryä, joka ymmärsi hänen pelkonsa
+koko totisuuden, alkoi myös levottomuus vaivata. Ei kumpikaan sanonut
+sanaakaan. Heillä oli tarpeeksi puuhaa raivatakseen itselleen tietä
+lianein ja oksien läpitse. Nämät esteet viivyttivät heidän matkaansa ja
+joka kerta kuin Pedro oli pakoitettu käyttämään lyhyttä miekkaansa,
+päästi hän mukaan aina »joukon pieniä piruja.«
+
+Sillä tavalla estettynä joka askeleelta metsästäjät tarvitsivat enemmän
+kuin tunnin samotakseen lyhyen peninkulman. Kohta saavuttivat he
+viidakon ulkoreunan ja tulivat ylätasangon rajalle. Siellä ulottui
+heidän katseensa rajatonna pohjoiseen, länteen ja itään sekä käsitti
+vähintäin kaksikymmentä tuhatta peninkulmaa aavikon pintaa. He eivät
+tarvinneet katsoa niin kauas löytääksensä mitä etsivät. Puoli tiessä
+tätä matkaa näkivät he paksun kellertävän sekasotkon, jonka alimmainen
+osa oli tasangolla.
+
+»Tuo ei ole savua,« virkkoi gambusino, »vaan tomua suuren hevosjoukon
+jälissä. Siellä on varmaankin monta sataa.«
+
+»Ne ovat ehkä villejä mustangia,« sanoi Henry.
+
+»Ei, sennorito, niillä on ratsastajat selässä. Muuten tomupilvi
+jakautuisi aivan toisella tavalla. Ne ovat indiaaneja.«
+
+Pedro kääntyi äkkiä leiriin päin.
+
+»_Caramba!_« huusi hän. »Kylläpä oli varomatonta sytyttää tulet! Parempi
+olisi ollut olla ilman aamiaista! Minähän olenkin enin syypää, minun
+olisi pitänyt varoittaa heitä. Nyt on se liian myöhäistä. Indiaanit ovat
+tietenkin huomanneet tämän savun, vieläpä savun meidän
+laukauksistammekin,« jatkoi hän ja pudisti päätänsä. »Oi, muchacho!
+Olemme tehneet senkin seitsemän tyhmyyttä Levottomuuteni, kun kiipesin
+tasangolle, olisi pitänyt vallita kaikkea mitä tein!«
+
+Henry ei vastannut. Kukapahan olisi voinut vastatakaan.
+
+»Mikä onnettomuus, etten pyytänyt don Estevania lainaamaan minulle
+kiikariansa! Mutta minä näen tarpeeksi hyvin aseettomallakin silmällä
+ollakseni varma, että minun hätäilemiseni valitettavasti kyllä olivat
+hyvinkin perustettuja. Meidän metsästyksemme on loppunut, sennorito, ja
+me tulemme tappelemaan ennen auringon nousua, ehkäpä ennen puolta
+päivää! Katsokaas! He jakautuvat nyt.«
+
+Kuten mainitsimme edellisessä luvussa, oli gambusino oikeassa.
+
+»He ovat indiaani-_bravoja_,« (ryövärejä) virkkoi hän totisella äänellä.
+»Jos ovat apakeja, niinkuin pelkään, silloin taivas meitä varjelkoon!
+Aivan hyvin ymmärrän, mitä tuo temppu merkitsee. He ovat äkänneet meidän
+savumme ja luulevat nyt voivansa yht'aikaa yllättää meidät vuoren
+kummaltakin puolelta. Palatkaamme leiriin niin pian kuin jalat meitä
+voivat kantaa. Me emme saa kadottaa sekuntiakaan!«
+
+Tällä kerralla eivät metsämiehet viipyneet matkalla. Juoksivat niin,
+että olivat lähellä hengästyä, koko sen matkan, jonka olivat raivanneet
+itsellensä viidakossa. Riensivät sekä karneron että kaktuksen oksassa
+riippuvien kalkkunain ohitse, eivätkä ajatelleetkaan pysähtyä ottamaan
+saalistansa.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Koko kullankaivajaleiri oli jalkeilla. Miehet, vaimot ja lapset olivat
+heränneet ja työssä. Muutamat viruttivat kuivuneita pyöriä vedellä
+estääkseen niitä karsinoitumasta. Toiset korjasivat siloja ja satuloita,
+toiset etsivät ympäristöllä verestä laidunta elukoille ja toiset
+nylkivät ja paloittelivat teurastettua härkää.
+
+Naisia ja tyttöjä seisoi jokaisen tulen ympärillä, jonka päällä
+valmistivat ruokaansa. Muutamat vispilöivät vaahdoksi suklaata, joka
+kiehui saviastioissa. Toiset alustivat sitä keitettyä maissia, josta nuo
+ijankaikkiset _tortillas_ (kakut) leivottiin.
+
+Kolme telttaa oli pystytetty korraliin, yksi neliskulmainen, hyvin
+suuri, ja kaksi pyöreäkartion muotoista pienempää. Tuo suuri keskustassa
+oli don Estevania ja sennora Villannevaa varten. Oikeanpuoleisessa
+asuivat Gertrudes ja hänen kamarineitsyensä, vasemmanpuoleisessa Henry
+Tresillian ja hänen isänsä. Kaikki kolme olivat nyt tyhjiä. Robert
+Tresillian tarkasteli telttaa kaitsijan kanssa ja Villannevan koko perhe
+käveli järven rannalla.
+
+Kävelijät olivat juuri aikeessa palata, kun huuto vuoren solan huipulta
+täytti koko leirin kauhulla.
+
+»_Los indios!_« (Indiaanit!)
+
+Kaikki kohottivat päänsä säikähtäen. Pedro ja Henry seisoivat
+kallionlohkareella, joka ulkoni kalliosta leirin ylitse. He uudistivat
+varoituksensa ja syöksyivät alas vuorta myöten joka hetki vaarassa
+taittaa niskansa. Solatien suussa he tapasivat joukon säikähtyneitä
+ihmisiä, jotka ahdistivat heitä kysymyksillä, joihin vastasivat
+ainoastaan pari sanaa: »_los indios!_« Kohta ehtivät he sysäten syrjään
+tiellä seisojat siihen paikkaan, jossa don Estevan ja hänen kumppalinsa
+odottivat.
+
+»Missä olette nähneet indiaaneja, don Pedro?« kysyi Tresillian.
+
+»Llanolla, koillisessa.«
+
+»Tiedättekö varmaan, että ne ovat indiaaneja?«
+
+»Tiedämme, sennor. Me olemme nähneet aseellisia ratsumiehiä, jotka eivät
+voi olla muita kuin punanahkoja.«
+
+»Kuinka kaukana voinevat he olla?« kysäsi don Estevan.
+
+»Noin kymmenen peninkulman päässä olivat, kun heidät näimme, ehkäpä
+kauempanakin, eivätkä he nytkään liene paljoa lähempänä, sillä soluimme
+alas vajaassa puolessa tunnissa.«
+
+Metsästäjien läähättävä hengenveto ja purppuranpunaiset kasvot
+todistivat heidän kulkunsa nopeutta.
+
+»Onnipa oli, että näitte heidät niin pitkän matkan päästä,« pitkitti don
+Estevan.
+
+»Oi, sennor, ei siitä taikaa, että ovat kaukana, kohta ovat he täällä.
+He ovat aavistaneet täällä olomme ja varustautuneet kiertämään meidät.
+Kepeä ratsujoukko, sellainen kuin heidän, ei tarvitse pitkää aikaa
+taivaltaakseen peninkulman niin tasasella alalla.«
+
+»Mitä neuvotte meitä tekemään, don Pedro?« kysyi vanha sotilas ja kiersi
+viiksiänsä levottomin katsein.
+
+»Ennen kaikkea ei kelpaa jäädä tänne. Lähtekäämme liikkeelle niin pian
+kuin mahdollista. Tunnin kuluttua voipi jo olla myöhäistä.«
+
+»Mutta selittäkää tarkemmin, Pedro! Lähteä liikkeelle? Minnekä sitte
+lähtisimme?«
+
+»Tuonne ylös,« sanoi gambusino ja osoitti Salaperäistä vuorta.
+
+»Mutta meille on mahdotonta saada elukoitamme sinne ylös, eikä meillä
+ole aikaa kulettaa matkatavaroitamme sinne.«
+
+»Hyvin mahdollista, valitettavasti, mutta saamme olla tyytyväisiä, jos
+pelastamme omat henkemme.«
+
+»Teidän neuvonne olisi siis jättää kaikki vihollisen valtaan?«
+
+»Niin, sennor, kaikki, jos tarvitaan, ja niin vähän kuin mahdollista,
+jos meille jääpi aikaa. Ikäväkseni ei minulla ole parempaa ehdotettavaa,
+mutta muuta neuvoa ei löydy, emmekä saa epäröidä, jos tahdomme pelastaa
+nahkamme.«
+
+»Jättää kaikki mitä meillä on!« virkkoi äkkiä Robert Tresillian.
+»Siinäpä olisi kauhea onnettomuus! Väkemme on urhoollista ja hyvissä
+aseissa. Me voisimme aivan varmaan puolustaa itseämme.«
+
+»Mahdotonta, don Roberto, vaikka olisivatkin vielä urhoollisempia ja
+paremmissa aseissa. Sen mukaan mitä olen nähnyt, ovat punaihoiset
+kymmenen yhtä vastaan ja me joutuisimme varmaankin tappiolle. Ja
+muutenkin, jos voisimme pitää puoliamme päivän valossa, niin keksisivät
+he kyllä keinon yöllä polttaa leirimme. Kaikki on kuivaa ja syttyisi
+tuleen vähäisemmästäkin kipunasta. Meillä on vaimoja ja lapsia
+puolustettavana. Ainoastaan tuolla voivat he olla ja ovatkin turvassa.«
+
+»Mutta kuka tietää, ovatko nuo indiaanit vihollismielisiäkään meitä
+kohtaan? Ehkä ainoastaan ovat parvi opatas-indiaaneja?«
+
+»Ei, he ovat bravoita, minä olen melkein varma, että he ovat apakeja,«
+pitkitti gambusino levottomana.
+
+»Apakeja!« ärjähti joukko, joka ympäröi heidät, äänellä, joka osoitti
+sitä kauhua, minkä nämä raakalaiset herättivät kaikissa Sonoran
+asukkaissa.
+
+»He tulevat apakien maan ääristä,« jatkoi Pedro. »Heillä ei ole mukanaan
+vaimoja eikä lapsia ja minä tahtoisin panna vetoa, että ovat aseissa
+hampaita myöten sotaista retkeä varten.«
+
+»Siinä tapauksessa,« sanoi don Estevan synkällä katseella, »ei meillä
+ole mitään hyvää odotettavissa.«
+
+»Meillä ei ole edes oikeutta odottaa heiltä lempeyttä muistaessamme
+katteini Gil Perezin ja hänen väkensä menettelyä heitä kohtaan,« jatkoi
+gambusino.
+
+Hän tarkoitti erästä yleisesti tunnettua ja äskettäin toimitettua
+verilöylyä apakeja vastaan, joita oli petollisesti viekoteltu
+rauhantarjouksilla.
+
+»Olisi hulluus odottaa heitä,« pitkitti Pedro. »Kiivetkäämme ylös
+ylätasangolle, kuljettakaamme sinne kaikki, minkä voimme kantaa ja
+jättäkäämme jälelle lopuskat.«
+
+»Olemmeko sitte turvassa tuolla ylhäällä?« kysyi Tresillian.
+
+»Niinkuin linnoituksessa. Se on lujempi kuin ihmiskätten rakentama.
+Parikymmentä sotamiestä voisi tuolla vastustaa satoja, jopa tuhansia
+miehiä. _Caramba!_ Voimme kiittää Jumalaa, että olemme löytäneet niin
+läheisen ja lujan turvapaikan.«
+
+»Emme saa epäillä,» sanoi don Estevan vaihdettuaan muutamia sanoja
+asiakumppalinsa kanssa. »Me kadotamme kaikki mitä meillä on, mutta muuta
+neuvoa ei ole. Käskekää, sennor Vicente, me noudatamme teidän käskyjänne
+kaikessa!«
+
+»Minulla on ainoastaan yksi käsky annettavana«, huusi gambusino.
+»_Arriba!_ (Jok'ainoa tuonne ylös!) Älkäämme jättäkö vuoren juurelle
+muuta kuin mitä emme voi kuljettaa!«
+
+Pedron lausuessa tämän sanan _arriba!_ -- joutui koko leiri sellaiseen
+touhuun, jota on mahdoton kuvata. Kaikki syöksyivät välistä sinne,
+välistä tänne, kysyen, kirkuen ja valittaen. Äidit huusivat lapsiaan ja
+painoivat heitä nyyhkien rintojansa vasten. He olivat jo näkevinään
+indiaanien peitsen tai skalppiveitsen kohotettuna heidän ylitsensä.
+
+Tämä kaikki oli niin kiireellistä ja äkkiarvaamatonta, että oli vaikea
+käsittää mitä kaikkea se tiesi. Mutta kun tämä oli käsitetty,
+järjestyivät kaikki niin hyvin kuin voivat ja riensivät laumoissa
+solatietä kohden, joka johti vuoren huipulle.
+
+Kohta oli tämä äkkijyrkkä nousu alhaalta ylös saakka täynnänsä
+inhimillisiä olentoja aivan kuin muurahaisia muurahaiskeossa.
+
+[Kuva: Oli kuin muurahaisia muurahaispesässä.]
+
+Tavallisella ritarillisuudellaan koettivat kaivostyömiehet ensi kädessä
+saada vaimot ja lapset hyvään turvaan. He pitivät kaikenmoisia
+varokeinoja saadakseen heidät niin mukavasti kuin suinkin ylös
+tasangolle. Kiireessä tapahtui kumminkin toinen jos toinenkin
+onnettomuus tällä kivisellä tiellä; moni käsi ja polvi loukkaantui ja
+haavoittui. Mutta ne, joita tämä kova onni kohtasi, eivät siitä paljoa
+huolineet, niin kiire oli kaikilla päästä pakoon ennenkuin indiaanit
+voisivat heitä tavoittaa.
+
+Kun kaikki olivat päässeet ylös varsinaista tapaturmaa kärsimättä,
+palasivat miehet heti korraliin pelastaakseen niin paljon kuin
+mahdollista vihatun vihollisen käsistä.
+
+Ensi tuokiossa olivat he ainoastaan ajatelleet henkensä pelastamista,
+mutta sitte kun lähetetty tiedustelija oli palannut ja ilmoittanut,
+ettei punaihoisia vieläkään näkynyt sekä että heillä vielä oli aikaa,
+näkivät kullankaivajat mahdolliseksi pelastaa ainakin osan
+omaisuuttansa.
+
+»Ensin ampumavarat ja elatustarpeet!« huusi Pedro Vicente. »Ne ovat
+välttämättömiä, jos piiritykseen joudumme. Ja sitte saamme ottaa mitä
+voimme.«
+
+Hänen käskyjään toteltiin huolellisesti. Kohta sen perästä tarjosi
+solatie vielä omituisemman näyn. Eikä kauvan viipynyt, ennenkuin
+korralissa ei ollut muuta jälellä kuin työaseita, koneita ja
+huonekaluja, jotka painonsa vuoksi olivat mahdottomia käsivoimalla
+kulettaa ylös tasangolle.
+
+Jos El Cascabel ja hänen seurueensa olisivat voineet aavistaa, että
+leirin asukkaat sillä tavalla tuhoaisivat sitä, niin he olisivat
+ratsastaneet hevosensa turmiolle tullakseen aikaisemmin. He lähestyivät
+kumminkin kyllin nopeasti, sillä ei viipynyt kauvan, ennenkuin
+etuvartijat antoivat merkin, että viholliset olivat tulossa.
+
+Sitte vielä koottiin vihoviimeiset kapineet, niitten joukossa nuo kaksi
+pientä telttaa ja valmistuksia tehtiin lopulliseen nousemiseen.
+
+Monet miehistä myöhästyivät preriillä. Ei löytynyt mitään keinoa, millä
+saada hevosia korjuuseen. Ja suru sydämmessä erosivat isännät niistä.
+Millaisiin käsiin joutuisivatkaan nyt eläinparat? Tämä ajatus lisäsi
+surkeutta.
+
+Mutta meksikolaisilla ei ollut aikaa kadottaa; piti jouduttaa
+jäähyväisiä. Kaikki puhuttelivat eläimiänsä ikäänkuin älyllisiä olentoja
+ja käyttivät lempeimpiä sanoja: _Caballo, caballito mio!_ -- _Mula,
+mulita guerida!_ -- _Pobrecita. Dios te guarda!_ Mutta lempisanoihin
+liittyi tuhansia sadatuksia niitä vastaan, jotka olivat olleet syyllisiä
+tähän eroamiseen heidän rakkaista eläimistään.
+
+Pedro oli enimmin liikutettu. Koko hänen tulevaisuutensa riippui työn
+menestymisestä siinä kaivoksessa, jonka oli löytänyt ja nyt oli yritys
+joutunut vaaranalaiseksi. Sillä jos kohta kullankaivajat
+pelastaisivatkin henkensä, niin hävittäisivät viholliset heidän
+kallisarvoiset koneensa ja kukapa tiesi jaksoiko kauppatalo Villanneva
+ja Tresillian kärsiä tätä vastoinkäymistä?
+
+Hän valmistautui kumminkin seuraamaan muita, jotka jo olivat kaukana
+ruohotasangosta paitsi Henry Tresillian. Tämän oli vaikeata tehdä eroa
+Krusaderistaan. Raivon kyyneleet vierivät hänen poskiansa myöten. Oi,
+olihan viimeinen kerta kuin hyväilisi hevostaan, jota ei enää koskaan
+saisi nähdä!
+
+Tuo jalo eläin näkyi ymmärtävän isäntäänsä; se katseli häntä
+herttaisilla, älykkäillä silmäyksillä ja syvät huokaukset pääsivät sen
+rinnasta.
+
+»Minun kaunis Krusaderini,« mumisi Henry, »minun ystävä parkani! Sinut
+pitää jättää. Sinä joudut kurjan punanahkaisen saaliiksi!... Oi, se on
+kauheata, hyvin kauheata!«
+
+Krusader vastasi yhä selvemmin valittaen. Epäilemättä otti se osaa
+isäntänsä valitukseen.
+
+»Meidän viimeinen jäähyväisemme olkoon suutelo,« sanoi Henry ja painoi
+huulensa Krusaderin silkin pehmoista turpaa vasten.
+
+Sen perästä poistui hän pitkillä askeleilla, koettaen hillitä
+liikutustaan.
+
+Kullankaivajat olivat jo kadonneet näkyvistä, kun Henry saapui
+solatielle. Aikaa ei saanut hukata. Mutta nuorukainen oli tuskin ottanut
+sataa askelta, ennenkuin hän äkkiä kääntyi ja kuunteli. Hän kuuli
+hevosen nelistävän. Olisikohan tuo joku yksinäinen indiaani? Ei, se oli
+Krusader, joka koetteli päästä isäntänsä jälessä. Kun tuo urhokas
+hevonen oli tullut vuoren juurelle, koetti se kiivetä ylös. Kaikki
+ponnistukset olivat turhia. Joka kerta kuin se asetti jalkansa tuota
+jyrkkää rinnettä kohden, vyöryivät kivet sen alta ja hevonen kaatui
+taapäin takajaloilleen. Monta kertaa alkoi se uudelleen, mutta ilman
+menestystä, ja jokaista sen ponnistusta seurasi valittava kiljunta, joka
+vihloi Henry Tresillianin sydäntä.
+
+Henry kiiruhti kiipeämistään, mutta seisattui puolitiessä heittääkseen
+viimeisen katseen uskolliseen ystäväänsä. Krusader seisoi
+liikkumattomana samassa paikassa. Se oli luopunut yrityksestään seurata
+nuorta herraansa ja päästi lyhyillä väliajoilla surunvoittoisen
+hirnunnan, joka tulkitsi sen mieliharmia ja epätoivoa.
+
+
+
+
+Seitsemäs luku.
+
+El Cascabel.
+
+
+Solatien äärimmäisessä osassa tapasi Henry isänsä ja don Estevanin, joka
+johti puolustustoimia. Miehet kokoilivat niitä mahdottoman suuria
+kivilohkareita, jotka peittivät tien, ja hinasivat niitä ylös
+kullankaivajille, jotka olivat jääneet ylätasangolle. Että työ sujuisi
+nopeammin, asettuivat he jonoon. Kivilohkareita ei tarkoitettu
+barrikaadeiksi eikä niitä semmoisiksi tarvittukaan, kun vuori melkein
+puolusti itseänsä. Ei, niitä arveltiin käyttää puolustustarpeeksi siinä
+tapauksessa, että punanahkaiset tekisivät hyökkäyksen.
+
+Muut kullankaivajat auttoivat vaimoineen, lapsineen asettamaan metsän
+aukeamassa _Ojo de Aguan_ vieressä järjestykseen kaiken sen, mikä oli
+voitu kulettaa pois leiristä. Muutamat vielä ymmällään olijat kulkivat
+edes takaisin ja keskustelivat kiivaasti asemasta. Toiset, jotka olivat
+urhokkaampia ja rauhallisempia, järjestivät järjestettäviään
+pakkilaatikkojen ja myttyjen keskellä, jotka makasivat maassa hujan
+hajan sekä odottivat mitä tapahtuman piti.
+
+Sennor Villanneva ja hänen tyttärensä, palvelijoitten ympäröiminä,
+muodostivat erityisen ryhmän. Nuori Gertrudes piti silmänsä käännettyinä
+metsänaukeaman äärimmäiseen osaan ja tarkasteli katseillaan kaikkia
+tulijoita. Hän näytti levottomalta. Hänelle oli sanottu, että Henry
+Tresillian ei ollut jättänyt korralia vielä silloin kuin hänen muut
+toverinsa, ja Gertrudes oikein vapisi pelosta, että tämä myöhästyisi ja
+joutuisi jonkun vaaran alaiseksi.
+
+Vielä ei kukaan ajatellutkaan pystyttää majoja ja asettaa asuntoansa
+reilaan, sillä vielähän toivottiin, että kaikki voi olla tyhjää
+hälytystä vaan. Don Estevan lähetti gambusinon vielä kerran
+tähystykselle. Tällä kertaa jätti hän tälle kiikarinsa ja suostuttiin,
+että gambusino antaisi merkkejä. _Yksi_ laukaus merkitseisi, ettei
+vihollinen enää ohjannut kulkuansa vuorta kohden; _kaksi_ laukausta,
+että ne olivat läheisyydessä; _kolme_ laukausta, ettei tarvinnut pelätä
+mitään, mutta _neljä_ sitä vastoin, että vihollismielinen ryövärijoukkio
+marssi leiriä kohden. Pedrolla oli ainoastaan kaksi pistoolia, mutta
+Henry, joka vihdoinkin oli tullut ylös solatieltä, liittyi hänelle
+kumppaliksi ja oli valmis lisäämään ne kaksi laukausta, jos niin
+tarvittiin.
+
+Kun Pedro ja Henry kulkivat sen paikan ohitse, jossa Gertrudes ja hänen
+äitinsä olivat, seisattui nuori mies vaihtamaan paria sanaa naisien
+kanssa.
+
+»Rauhoittukaa,« sanoi hän, »täällä olemme aivan täydessä turvassa;
+meillä ei ole mitään todellista vaaraa pelättävänä.«
+
+Sen perästä hän kiiruhti Gambusinon jälkeen.
+
+Gertrudes ihaili teeskentelemättä ystävänsä rohkeutta. Hänen mielestään
+oli tämä osoittanut urhoollisuutta, kun viimeiseksi jäi leiriin ja
+Krusaderin käytös oli hänen arvelunsa mukaan aivan luonnollinen. Hän
+tiesi paremmin kuin kukaan muu, kuinka paljon nuorukainen rakasti
+hevostansa ja mitenkä hellästi tämä oli siitä huolta pitänyt. Itsekin
+oli hän kovasti mieltynyt kauniiseen Krusaderiin, joka niin soreasti
+tuli syömään sokeria hänen kädestään, ja joka tanssi yhtä ylpeänä
+aavalla llanolla kuin Arispen kaduillakin. Ja hän olisi mielellään
+antanut kaiken mitä hänellä oli. jos olisi voinut estää sitä joutumasta
+punanahkaisten käsiin.
+
+Pedro ja Henry tulivat muutamien minuuttien perästä sille paikalle, joka
+tulisi olemaan heillä tähystyspaikkana. He näkivät heti, että indiaanit
+olivat jo hyvin lähellä.
+
+»Lauaiskaa kumpainenkin latinkinne, sennorito,« sanoi gambusino nostaen
+kaukoputken silmiensä eteen. »Jättäkää loma-aikaa kumpaisenkin
+laukauksen väliin, niin ettei niistä voi erehtyä.«
+
+Kai'ut Henryn laukauksista olivat tuskin haihtuneet, ennenkuin Pedro
+hyvin painavalla äänellä huudahti:
+
+»_Caramba!_ Enpä erehtynytkään! He ovat apakeja ... ja mikä vielä
+pahempaa on: _kojoteeroja_, jotka ovat hirveimmät ja verenhimoisimmat
+kaikista indiaaneista! Vilkkaat liikkeet, muchacho,« lisäsi hän
+ottamatta kaukoputkea silmiensä edestä, »ota minun pistoolini ja laukase
+toisetkin kaksi laukausta!»
+
+Kaksi uutta pamausta paukahti toinen toisensa perästä.
+
+Villit seisahtuivat, kohottivat silmänsä Pedroa ja Henryä kohti ja
+näkyivät ryhtyvän neuvotteluun. Heidän liikkeitänsä voitiin jo nähdä
+aseettomalla silmällä, mutta kiittäen kaukoputkeaan keksi Pedro jotakin,
+mikä saattoi hänet päästämään huudahduksen vihan raivossa.
+
+[Kuva: Pedro keksi jotakin, mikä saattoi hänet päästämään huudahduksen
+vihan raivossa]
+
+»Kaikkien manalan mahtien kautta! Se on Cascabel!«
+
+»El Cascabel!« toisti Henry, hämmästyksissään gambusinon kauhistuneesta
+katseesta. »Tunnetteko häntä, Pedro?«
+
+Tämä, jolla edelleenkin oli kaukoputki silmiensä edessä, virkkoi:
+
+»Niin, kyllä se on _hän_! Minä huomaan selvästi hänen rinnassansa tuon
+kauhean pääkallon, jonka hän on antanut piirtää minuunkin! Kauhistus
+meille, jos joudumme hänen käsiinsä! Me olemme vihityt hirmuisimpaan
+kuolemaan. El Cascabel piirittää meitä väsymättä, hän saattaa meidät
+nälkään kuolemaan, jos niikseen on.«
+
+»Jos antautuisimme heti,« sanoi Henry hieman leikillisesti, »ehkä hän
+silloin olisi lempeämpi.«
+
+»Lempeä hän!... Te ette tarkoittane totta, sennorito? Oletteko
+unhoittaneet Gil Perez'in verilöylyä?«
+
+»En suinkaan!«
+
+»No, kuulkaa, nuo kojoteerot, jotka katteini Gil Perez niin petollisesti
+surmasi -- se on myönnettävä -- olivat juuri osa tästä joukkiosta, joka
+meillä nyt on edessämme. El Cascabelilla on hyvä muisti, olkaa siitä
+huoleti, ja jos se ainoastaan on hänen vallassaan, niin saamme kärsiä
+syyllisten edestä.«
+
+Gambusino vaikeni. Hän jätti kaukoputken Henrylle ja seisoi muutamia
+hetkiä ajatuksiinsa vaipuneena. Hän mietti kaikkia niitä mahdollisia
+keinoja, millä voisi päästä näin vaikeasta asemasta, jonka moni muu
+olisi pitänyt aivan toivottomana. Mutta yhtä hyvin kuin Pedro Vicenten
+raivo oli tunnettu, yhtä hyvin myöskin tunnettiin, ettei hän antanut
+rohkeutensakaan masentua.
+
+Cascabelin johtamat indiaanit jatkoivat marssiansa koillista kohden.
+Toinen lauma villejä ohjasi tiensä luodetta kohden.
+
+»Apakeja näyttää olevan vähintäänkin viisi sataa,« sanoi Henry.
+
+»Se käy melkein yhteen minunkin laskuni kanssa,« vastasi Pedro. »Mitä
+voimme tehdä sellaista hyökkäystä vastaan?«
+
+»Odottaa yötä, käydä äkkiarvaamatta heidän kimppuunsa ja lyöttäytyä
+läpi,« sanoi Henry nuoruuden koko innostuksella.
+
+»Se olisi mielettömyyttä, sennor. Ensiksi koska indiaanit eivät niinkään
+helposti anna itseänsä yllättää. Ja sitten sentähden, että meitä,
+joitten täytyy puolustaa vaimoja ja lapsia, ei likimäärinkään ole niin
+monta, että voisimme koettaa taistelua.«
+
+»Neuvotteko meitä ehkä pakenemaan?«
+
+»Miksi en, jos pako olisi mahdollista! Ei ole mikään häpeä paeta niin
+ylivoimaisen vihollisen tieltä. Kumminkin on pako yhtä mahdoton kuin
+taistelu.«
+
+»Mahdotonko? Miksi?»
+
+»Sennor«, vastasi Pedro ärtyisän tuulen ilmeellä, »unhotatteko siis,
+että olemme päästäneet hevosemme irralleen ja ettei jalkasin voi
+pelastua erämaassa?«
+
+»Silloin,« sanoi Henry, »ei meillä ole muuta neuvoa kuin puolustaa
+itseämme täällä ylätasangolla!«
+
+»Aivan niin. Ja se täytyy noitten tuolla alhaalla saada tietää niin pian
+kuin suinkin.«
+
+
+
+
+Kahdeksas luku.
+
+Indiaanit leirin ulkopuolella.
+
+
+Don Estevan ei ollut pysynyt toimettomana. Tuo vanha sotilas oli ilman
+vastaväitettä ottanut päällikkyyden ja hänen tunnustettu arvonsa ei
+voinut nykyisessä asemassa muuta kuin vaikuttaa hyvää.
+
+Määrättyänsä vaimoille ja lapsille enin suojatun paikan, oli hän
+suurella kylmäverisyydellä järjestänyt puolustuspalveluksen, antanut
+ladata ampuma-aseet, jaellut ampumavaroja ja perustanut jonkinmoisen
+arsenaalin, jossa ruudit ja luodit säilytettiin niin, etteivät ne
+kostuneet eivätkä olleet tuhlattavina. Sen perästä määräsi hän
+toimimiehet ja toimitukset älyllä ja viisaudella.
+
+Hänen mielipiteensä mukaan ei indiaanein monilukuisuus tarvinnut
+herättää varsinaista levottomuutta, jos kohta odotettiinkin hyökkäystä
+heidän puoleltaan. Kahdeksalla kymmenellä hyvillä aseilla varustetulla
+ja rohkealla miehellä, -- ja niin monta heitä likimäärin oli -- ei ollut
+mitään peljättävää tässä luonnollisessa linnoituksessa, joka oli aivan
+luokse pääsemätön ja helppo puolustaa suurempaakin mieslukua vastaan
+kuin kojoteerorojen oli.
+
+Seikkailijamme, suurimmaksi osaksi tottuneet vaaroihin kaikissa
+muodoissa, olivat itse tunteneet tarvetta uskoa kohtalonsa yhden ainoan
+miehen käsiin, jolla oli selvä ajatuksen juoksu, kokemusta ja älyä. He
+tunnustivat että sotakuri oli välttämätön, kun vihollisena oli sellainen
+joukko, jolla oli samallaiset aseet ja asetelmataito kuin järjestetyllä
+armeijalla. Ja don Estevanin päällikkyyteen oli suostuttu ikäänkuin
+vastustamattomaan välttämättömyyteen.
+
+Kullankaivajat olivat täydellisesti valmistaneet sen vankan
+kivibarrikaadin, joka oli oleva samalla suojelusmuurina ja
+varastopaikkana heidän heittokoneillensa. Siis ei heillä olisi pitänyt
+olla muuta tehtävää kuin kärsivällisesti odottaa gambusinon merkin
+antoja, mutta kärsivällisyys oli vaikea sellaisessa tilaisuudessa.
+
+Hetket, jotka kuluivat kahden viimeisen pamauksen välillä, olivat
+täynnänsä levottomuutta. Olivatko indiaanit ystäviä vai vihollisia?...
+Silloin neljäs laukaus poisti kaiken epävarmuuden. Kysymys oli
+ratkaistu.
+
+»Mikä kovan onnen kohtalo! Ne ovat apakeja,« sanoi don Estevan
+asioimiskumppanilleen. Vaara oli vielä suurempi kuin aavistinkaan. Sen
+hän heti saisi tietää gambusinolta.
+
+»Kojoteerot!« huusi tämä hänelle niin pian kuin toinen läheni
+kuuluville. »El Cascabelin joukkio!« lisäsi hän hiljemmin tultuaan
+lähemmäksi.
+
+Mutta huonoja uutisia tajutaan aina. Läsnäolijat katselivat häntä
+hämmästyksellä. Nämä sanat eivät selitystä kaivanneet.
+
+Todellisuudessa ei voitu mitään armahtamista odottaa katteini Perezin
+uhrien sukulaisilta ja ystäviltä. Mitäpä arvoa panivat kojoteerot sille,
+että Arispen asukkaat, vieläpä kullankaivajatkin mitä kiivaimmin olivat
+moittineet maamiestensä julmuutta. Aina tästä ilkityöstä asti olivat
+kaikki kalpeakasvoiset kirotuita vihollisia, joita piti ilman armotta
+hävittää viimeiseen asti.
+
+Don Estevanin katse synkistyi, vaikka hän lujana pysyikin.
+
+»Te olette siis vakuutettu siitä, don Pedro, että meillä on El
+Cascabelin joukkio edessämme?« sanoi hän.
+
+»Olen,« vastasi tämä, »minä olen nähnyt tuon konnan liika läheltä, etten
+häntä tuntisi tuhansien joukosta ja kaukoputken avulla eroitin myöskin
+hänen _toteminsa_, tuon kauniin kuvan, jota kantaa rinnassaan ja jonka
+on kuvannut minunkin rintaani.«
+
+Pedro avasi paitansa ja antoi kaikkien kumppalien nähdä sen
+taideteoksen, jonka jo oli näyttänyt Henry Tresillianille. Nyt ei kukaan
+enää epäillyt, että El Cascabel oli läheisyydessä.
+
+Kun kullankaivajat olivat ennättäneet tointua aivan luonnollisesta
+hämmästyksestään, selitti don Estevan heille asioitten tilan
+tavallisella levollisuudellaan. Päällikkö ymmärsi, että ennen kaikkea
+oli välttämätöntä estää kaikkea hätäilevää pelkoa. Sentähden hän oli
+olevinaan järkähtämättömästi levollinen, vaikkei hän tahtonut salata
+piirityksen mahdollista, jopa luultavaakin pituutta sekä sen kanssa
+yhdistyneitä vaaroja.
+
+Sanoaksemme totuuden, oli se luonnollinen linnoitus, jonka he omasivat,
+niin luja, että voitiin luulla, jopa uskoakin, ettei El Cascabel,
+otettuansa selkoa asemasta, koettaisi tehdä hyökkäystä asevoimalla. Jos
+hän hyökkäykseen kumminkin ryhtyisi, kyllä valmistettaisiin hänelle
+»lämpimät tervetuliaiset.«
+
+Heittäytymättä turhiin haaveiluihin, toivottiin kumminkin piiritettyjen
+kesken, että jos kohta heidän lukunsa oli vähäisempi, joku onnellinen
+sattuma sallisi heidän yllättää villit tai oikeammin sanoen pelastua
+näiden kynsistä.
+
+Toivo on niin lujasti juurtunut ihmissydämmeen, vieläpä
+arveluttavimmissakin tuokioissa, että useammat kullankaivajista jo
+odottivat pelastusta. Vaikkeivät käsittäneetkään asemansa
+vaaranalaisuutta, olivat he kumminkin kaikki vakavasti päättäneet
+asettua vastarintaan ja toivoivat saavuttavansa voiton.
+
+Tarkastaakseen vihollisen liikkeitä, mutta pysyen itse salassa,
+kätkeytyivät rotkotien puolustajat rintavarustuksen taakse.
+
+Heillä oli silmiensä edessä osa llanoa, kolmion muodossa, sillä heidän
+näköalaansa rajoitti kummaltakin puolelta ne esiinpistävät kalliot,
+jotka olivat rotkotien seinänä. Mutta melkein koko leiri oli tämän
+näköpiirin sisällä.
+
+Vieläkin kului tunti ennenkuin indiaaneja näkyi.
+
+Hevoset ja muulit, jotka olivat jätetyt irralleen vuoren juurelle, eivät
+tehneetkään lähtöä. Tietämättä mikä niitä odotti, kävelivät ne
+levollisina laitumella tai uiskentelivat joessa.
+
+Vähän etemmäksi oli lauma antiloopeja asettunut juomaan ja kylpemään.
+Peljästyneinä nähdessään vaunuja paikalla, jossa edellisenä päivänä ei
+ollut löytynyt mitään, pysyttelivät ne liikkumattomina, valmiina
+vähimmänkin metelin havaittuaan lähtemään pakosalle.
+
+Korppikotkat eivät olleet yhtä varovaisia. Päinvastoin vaikuttivat
+niihin suuret, valkeat vaunut jonkinmoisella vetovoimalla, ja
+kokoontuneina suureksi parveksi olivat ne sijoittuneet vaunuaitauksen
+sisälle. Muutamat tappelivat aamupuolella teurastetun härän
+jäännöksistä. Toiset hyppivät suuren teltan ympärillä, tarkastivat
+uteliaasti maahan heitettyjä tavaroita ja näyttivät ikäänkuin olisivat
+olleet leirin varsinaiset omistajat.
+
+Äkkiä ja yht'aikaa tapahtui muutos kaikissa eläimissä, sekä
+siivellisissä että nelijalkaisissa, sekä kesyissä että
+kesyttämättömissä. Antiloopit vetivät ilmaa sieramiinsa ja pakenivat
+kuin nuolituisku. Korppikotkat lensivät, mutta eivät poistuneet; ne
+kohosivat ainoastaan määrättyyn korkeuteen, jossa liitelivät leirin
+ympäri laajoissa kiehkuroissa. Hevoset, muulit ja sarvikarja
+raivostuivat äkkiä, syöksyivät sinne tänne, hirnuivat, ammuivat,
+kiljuivat jokainen omalla tavallaan, ikäänkuin olisivat aikoneet alkaa
+eilispäivän estampedan uudelleen.
+
+»Mikä niitä vaivaa?« kysyi Henry.
+
+»Niille käy vainu punanahkoista,» vastasi gambusino. »Nyt ei enää kauvan
+viivy, ennenkuin saamme nähdä nuo kirotut sikiöt.«
+
+Ratsastava indiaani, monen muun seuraamana, seuraajat tällä kertaa
+indiaanein käyttämässä jonossa, ilmestyikin sen kolmion toisessa
+reunassa, joka voitiin suojelusmuurilta nähdä, ja heti sen perästä
+nähtiin toinen jono vastakkaisella puolella. Nuo kaksi joukkoa
+hajaantuivat hyvän matkan päässä vuoresta, ikäänkuin heillä ei olisikaan
+ollut aikomusta seisattua vuoren kohdalle. Mutta meksikolaiset tiesivät,
+että tämä vaan oli temppu näiden puolelta, että siten voisivat helpommin
+tarkastaa leiriä.
+
+»Jos aavistaisivat missä olemme,« mumisi Pedro, »he eivät itseään niin
+paljoa vaivaisi. Luulevat varmaankin, että voimme vastustaa heitä
+avonaisella kentällä ja tahtovat sentähden kiertää meidät sotataidon
+kaikkien sääntöjen mukaan.«
+
+Kukaan ei vastannut hänelle. Tekeillä olevat tapahtumat vetivät
+puoleensa kaiken hänen kumppaliensa huomion. Nämät eivät kadottaneet
+huomiostansa ainoatakaan vihollisen liikettä. Ääretön jono ratsastajia
+asettui verkalleen Salaperäisen vuoren ympärille. Saaliinsa ei voinut
+päästä heidän käsistään, kojoteerot eivät siis osoittaneet mitään
+kiirettä.
+
+Kojoteerot muodostivat rintaman samalla tarkkuudella kuin rykmentti
+kenraalinsa edessä. Sen perästä he tekivät seisahdustempun, ja viisi tai
+kuusi indiaania, jotka ratsastivat ulos rintamasta, alkoivat keskustella
+ja viittailla.
+
+»El Cascabel neuvottelee luutnanttiensa kanssa,« sanoi gambusino, joka
+oli saanut lainata don Estevanin kaukoputken. »Meidän vaunumme ovat
+luultavasti panneet heidät miettimään. Luulevat aivan varmaan, että ovat
+tekemisissä sotamiehien kanssa.«
+
+Gambusino oli oikeassa. Nämä erämaan herrat eivät aina vaella rajojensa
+kautta vaaroitta ja vaikeuksitta ja heidän rotunsa kavaluus on tullutkin
+sananparreksi. He toimivat aina suurimmalla varovaisuudella. Nämä
+vaunut, joitten läsnäolo niin suuresti hämmästytti heitä, voisivat olla
+tavallisten matkustajien, kauppamiesten tai siirtolaisten omia, mutta
+myöskin sotilaitten ja onhan epäiltävissä tapauksissa aina parasta olla
+varoillansa.
+
+El Cascabel antoi joukkonsa tehdä pysähdyksen ja kutsui kokoon
+alapäällikkönsä neuvotellakseen heidän kanssaan paraimmasta keinosta
+millä käydä kalpeakasvoisten kimppuun. Kojoteerot ratkaisivat helposti
+kysymyksen, joka koski meksikolaisten sotamiesten läsnäoloa. He
+lausuivat ajatuksensa julki ilman epäilystä: ei nähty missään
+vahtimiehiä eikä huomattu missään sotilaspukujakaan. Sotilaat olisivat
+vahtineet paremmin. Tosituumassa näytti kaikki niin hyljätyltä, ja
+hevoset, muulit ja sarvikarja kuljeksivat itseksensä ympärinsä
+mielivalloin niinkuin karkuriraavaat.
+
+Tämä viimeinen asianhaara olisi ollut jotakin tavatonta kaikille muille
+paitsi kojoteeroille, jotka hyvin tiesivät että heidän lähestymisensä
+säikyttää valkoisten eläimiä, niin että katkovat kaiken, joka pitää
+niitä paikkaansa sidottuina. Miksi he kummeksuisivat jotain niin
+tavallista seikkaa. He tulivatkin siitä ainoastaan sitä varmemmin
+vakuutetuiksi etteivät erehtyneet, kun luulivat tavallisten ihmisten
+olevan leirin omistajia, sillä vastaisessa tapauksessa olisivat eläimet
+olleet paremmin totutetuita järjestykseen ja sotamiehet jo aseissa.
+
+Ei ollut siis muuta tarvis kuin käydä vihollisen kimppuun.
+
+Merkin annettua jatkoivat punanahkaiset marssiaan. Heidän rivinsä
+taajenivat sitä myöten kuin ympyränsä supistui, mutta he eivät vauhtiaan
+lisänneet enemmän kuin ennenkään, tarkoitus kun oli siten sulkea kaikki
+eläimet piirinsä sisälle. Siinä oli liian kaunis saalis heidän päästää
+käsistään.
+
+Käydä leirin kimppuun selkeällä päivällä, siitä ei voinut olla
+puhettakaan. Kalpeakasvoiset olivat jo aikoja sitten huomanneet heidät
+ja odottivat heitä aivan varmaan vakavalla aikomuksella ryhtyä
+vastarintaan. Ei havaittu tosin jälkeäkään heistä, mutta oliko tämä niin
+kummallista. He kätkeytyivät vaunujen taakse ja eläinten juokseminen
+edes ja takaisin esti heitä näkymästä.
+
+Tämä valkoihoisten asema osoitti heidän aijettansa puolustaa itseään.
+Siis syy muiden lisäksi, miksi piti edistyä hyvin varovasti. Oli ehkä
+parasta luopua koko varsinaisesta hyökkäyksestä! Pimeässä, yön
+hiljaisuudessa oli helpompi voittaa vihollinen, jonka lukua ei tunnettu.
+
+Mutta kun indiaanit vielä olivat samonneet jonkun matkaa eteenpäin ja
+terävillä silmillään eivät onnistuneet havaitsemaan vihollisia ei
+vaunujen takana, eikä muualla leirissä, kävi tämä heille
+selittämättömäksi. Oliko heillä siis tekemistä näkymättömien vihollisten
+kanssa?
+
+Nauchampa-Tepetlistä oli puhe useimmassakin indiaanein tarussa. Oliko
+kaikki vaan loihdittua?
+
+Tuokion he näkyivät olevan valmiina peräytymään tämän hiljaisuuden
+takia. Mutta päällikkö ei kauvan yhtynyt heidän pelkoonsa. Hän ei ollut
+taikauskoinen, hän. Jos valkoisia ei näkynyt, niin tuli se siitä, että
+jossain olivat väijyksissä ja sitä vastaan piti oltaman varoillaan.
+
+Hän kokosi sotilaansa, puhui heille muutamia rohkaisevia sanoja, käski
+heidän astumaan muutamia askelia eteenpäin ja ampumaan yhden laukauksen
+leiriä vastaan. He tottelivat. Mutta ei laukaustakaan, ei ainoatakaan
+huutoa! Ei vähintäkään ääntä he vastaukseksi saaneet.
+
+Ja ikäänkuin pilalla vastasi vuoren seinien kaiku pamauksiin.
+
+
+
+
+Yhdeksäs luku.
+
+Kiihko-ajo.
+
+
+Kojoteerot olisivat luulleet itseänsä puijatuiksi, elleivät vihdoinkin
+olisi tulleet ajatelleeksi, että kalpeakasvoiset, saatuansa jollain
+heille tuntemattomalla tavalla vihiä heidän tulostaan, olivat kiivenneet
+Nauchampa-Tepetlin lakeudelle turviin. Muutamat indiaanit, jotka
+tunsivat paikan, huusivat heti, ettei se suinkaan ollut mahdotonta, että
+kalpeakasvoisten oli onnistunut kiivetä vuoren huipulle. Muulla tavalla
+ei voinut tätä täydellistä katoamista selittää.
+
+Löydettyänsä ratkaisun tälle ongelmalle, joka oli heitä niin vaivannut,
+käänsivät kojoteerot katseensa vuoren lakeutta kohden. Mutta eivät
+sittekään tulleet viisaammaksi. Siellä eivät nähneet ainoatakaan
+ihmistä. Don Estevan oli kieltänyt kullankaivajia näyttäytymästä. El
+Cascabel, joka oli liian viekas joutuakseen satimeen, pysyi sitä enemmän
+varuillansa. Mitä olisikaan tointanut alkaa taistelua? Valkoiset, jotka
+olivat suljetut tuonne ylös, eivät voineet päästä hänen käsistään.
+
+Kaikessa tapauksessa oli punaihoisten päällikkö kauneimmassa
+vihanvimmassa itseään kohtaan, omaa hitauttaan, tarpeetonta
+varovaisuuttaan ja edellä kaikkea niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat
+tehneet hänen aikeensa mitättömiksi. Hänen piti panna toimeen piiritys,
+retkensä Horcasitaalle lykkäytyisi, ehkäpä piti hänen luopua koko
+tuumastaan. Mutta leirin ryöstö tarjosi hänelle runsaan korvauksen.
+Matkustajilla, joilla oli mukanaan kuusi suurta vaunua, _litera_, suuri
+teltta ja niin monta eläintä, piti arvatenkin oleman joukko
+kallisarvoistakin tavaraa!
+
+Mutta Cascabel ei käskenyt anastamaan saalista, vaan toimi sitä vastoin
+yhä suuremmalla viisaudella ja maltilla. Hänellä ei ollut enää mitään
+pelkäämistä, jos ryöstö lykkäytyikin tuonnemmaksi, ja liiallinen kiire
+voisi olla vahingollinen, kun eläimetkin olivat ensin saatavat kiinni.
+Nämä, jotka olivat vetäytyneet alueelle kahden kallion väliin ja olivat
+valmiit lähtemään pakosalle ensimmäisen vaaran uhatessa, hirnuivat,
+mylvivät ja kirkuivat kilvan.
+
+»Pitäkää ainoastaan lassonne!« huusi El Cascabel sotilailleen.
+
+Kojoteerot tottelivat tätä käskyä. Ne, joilla oli peitset, sysäsivät ne
+maahan kiinni; ne, joilla oli pyssyt, panivat ne heinikkoon ja niin he
+irroittivat itsensä ja hevosensa kaikesta, joka oli heille esteeksi. Kun
+jälleen istuivat satulassa, oli heillä ainoastaan vasemman käsivarren
+ympärille kääritty nuora, jota käyttivät supunkina eli lämsänä. Peljäten
+ylläkköä, jäi toinen puoli indiaaneja toistaiseksi vartioimaan
+riisuttuja aseita.
+
+Toiset liittivät yhteen rivinsä, mutta hirveästi peläten töytäsi
+kullankaivajain kaikki eläimet yht'aikaa samaa suuntaa kohden ja kaiku
+kajahti ikäänkuin ukkosen jyrinänä satojen kavioiden ja sorkkien
+töminästä. Punaihoisten hevoset säikähtivät puolestaan ja nousivat
+pystyyn. Kiittäen tätä onnellista sattumaa syöksyi joukko ahdistetuita
+eläimiä, Krusader etunenässä, indiaanein edelle ja pakenivat raivoisasti
+ulos aavikolle.
+
+Kojoteerot olivat jo huomanneet tämän komean hevosen. He heittivät sen
+perästä monta lämsää, mutta kaikki menivät ne harhaan ja Krusader, joka
+näki edessään kentän vapaana, kiiti ulos preriille päästäen rajun
+hirnunnan voiton merkiksi. Pettyneitten toiveitten huudahtuksia seurasi
+sitä pakomatkalle.
+
+Indiaanein temput olivat kumminkin ainoastaan osaksi menneet myttyyn.
+Heidän onnistui vihdoin taivuttaa mustanginsa ja ottivat ilman vaikeutta
+kiinni ne eläimet, jotka olivat heidän piirinsä sisällä. Kun tämä oli
+tehty, ajoivat he toisia takaa ja koska ne jo olivat väsyneitä, ei vaiva
+tullut suureksi. Kaikki eläimet saatiin kiinni, paitsi yhtä --
+Krusaderia. Villit ajoivat sitä kauvan, mutta Henryn hevonen ennemmin
+lensi kuin nelisti, pää ylpeästi pystyssä, häntä ja harja tuulessa.
+Jokainen sen hyppäys lisäsi matkaa, joka eroitti sen vihollisista ja
+Krusaderin herra, joka ei kadottanut hevostansa silmistään, alkoi jo
+toivoa, että se pääsisi punaihoisten kynsistä.
+
+Tuo jalo eläin ei kumminkaan vielä ollut voittanut tarkoitustaan.
+Kojoteerot eivät millään muotoa tahtoneet luopua kauniista
+arapialaisesta, joka niin selvästi osoitti kuntoansa. He kiirehtivät
+mustangiansa kaikilla mahdollisilla keinoilla, potkivat niitä ja
+pieksivät lassoilla, mutta turhaan. Krusaderia ei voitu saavuttaa, ja
+kohta häämöitti se ainoastaan mustana pilkkuna taivaan rannalla.
+
+[Kuva: Krusaderia ei voitu saavuttaa.]
+
+Villit väsyivät toinen toisensa perästä tähän turhaan ajoon. El Cascabel
+oli viimeinen, joka luopui koetuksesta ja teki täyden käännöksen harmi
+kuvattuna kasvoihinsa.
+
+Henry Tresillian, yhtä onnellinen kuin ylpeä tästä odottamattomasta
+tuloksesta, päästi riemuten ilohuudon.
+
+»Voi kuin olen tyytyväinen!« sanoi hän Pedrolle. »Nyt on Krusaderia
+aivan mahdoton saada kiinni. Minä en pyydäkään enempää, mitä ikinä
+tapahtuneekin. Oi, uljas Krusaderini, sinulla on enemmän älyä kuin
+kaikilla vainoojillasi!«
+
+»Se on uskomatonta!« vastasi Gambusino, joka yhtyi nuoren englantilaisen
+ihmettelyyn. »Minä en ole elämässäni nähnyt moista. Krusader ei ole
+hevonen, vaan lintu, henki olento.«
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Indiaanit ottivat jälleen aseensa valloittaakseen leirin. Mikä pettymys!
+Se oli tyhjä kaikesta omaisuudesta, niinkuin asukkaistakin, läpeensä
+ryöstetty! Puoleksi avatut laatikot, levälleen jätetyt vaatepankot ja
+kaikellaiset muut merkit osoittivat, että kaikki kallisarvoisin tavara
+oli viety pois. Jälellä oli ainoastaan koneita, kaivostyöaseita ynnä
+muita, jota he syvästi halveksivat.
+
+He katuivat enemmän kuin koskaan onnetonta hitaisuuttaan ja vannoivat
+kostoa vihollisilleen. Heidän kostotuumansa uhkasi kumminkin lykkäytyä
+tuonnemmaksi, sillä tapa, jolla valkoiset olivat ryhtyneet
+pelastusmatkallensa, osoitti että matka oli tehty tarkasti punniten ja
+että he aikoivat urhokkaasti pysyä valloittamattomassa linnoituksessaan,
+mutta ne aarteet, joita tuonne ylös oli koottu, eivät voineet sieltä
+kadota, vaan oli niitten ennemmin tai myöhemmin joutuminen piirittäjien
+käsiin.
+
+Tällä lohduttavalla vakaumuksella asettuivat punaihoiset leiriin.
+Hevoset, jotka olivat anastaneet, panivat he liekaan omiensa kanssa. He
+kokoilivat uutta sytykettä tuliin, jotka vielä hehkuivat ja laativat
+sanalla sanoen kaiken niin mukavasti kuin ihmiset ainakin, jotka olivat
+päättäneet sitkeästi jatkaa piiritystä, kestipä se kuinka kauvan
+tahansa.
+
+Sinä päivänä he saivat härän lihaa iltaseksi, heille harvinaista
+herkkua, minkä heidän eläimellinen ahneutensa selvästi osoittikin.
+Nuuskittuaan vaunuissa he löysivät ankkurin _chingaritaa_, jonkunlaista
+väkijuomaa, jota destiloidaan juuri niistä metskaleista, joihin he ovat
+niin mieltyneet. Väkijuoma-astia vyörytettiin nyt leirin keskelle, ja
+villit rupesivat mitä kauheimmissa määrin viinaa nauttimaan.
+
+
+
+
+Kymmenes luku.
+
+Pedron Kosto.
+
+
+Oli keski-yö. Paksu pilvi, joka ennusti myrskyä, tuli Kalifornian
+puolelta ja peitti kuun tumman harsonsa taakse. Oli pilkko pimeä yö
+vuorella ja aavikolla.
+
+Indiaanit lepäsivät tai olivat ainakin lopettaneet meluavan juominkinsa,
+sillä heidän epäsointuvia ääniään ei enää kuulunut. Kaikkialla vallitsi
+hiljaisuus, jota ainoastaan silloin tällöin lintujen siiven räpytykset,
+yölintujen viheltelyt ja kojootin eli preriikoiran ulvonta keskeytti.
+Ilmoittivatpa myös kullankaivajien hevoset levottomasti kaviollaan
+kaapien tyytymättömyyttään uusiin naapureihinsa.
+
+Kumminkaan eivät kaikki nukkuneet ei puna- eikä valkoihoisten leirissä.
+
+Kymmenen kullankaivajaa valvoi rintavarustuksen luona ja jono punasia
+vahtimiehiä vartioi aluetta solatien aukon ulkopuolella. Heidän
+läheisyydessään, mutta lähempänä vuorta käveli kaksi miestä edestakaisin
+puhellen keskenään. Toinen oli El Cascabel, toinen hänen ensimmäinen
+luutnanttinsa, El Zopilote. Kumpainenkin oli ahkerassa toimessa
+tarkastaessaan aluetta siten tullakseen vakuutetuiksi siitä, etteivät
+piiritetyt pimeässä voisi astua alas ja yllättää heitä.
+
+El Cascabel, joka kauvan oli tuumaillut, ei ollut ilman huolia. Ei
+sentähden, että olisi millään tavalla katunut, että tähän toimitukseen
+oli ryhdytty; saalis, jonka odotti saavuttavansa Nauchampa-Tepetlillä,
+maksaisi kyllä piirityksen vaivan. Leirin tarkastus saattoi hänet
+olettamaan, että karavaanissa oli noin sata henkeä, niitten joukossa
+vaimoja ja lapsia. Litera todisti, että mukana oli myös ylhäisempiä
+ihmisiä. Mikä ääretön rikkaus löytyisikään tuolla ylhäällä! Ja mikä
+kosto! Kuolema miehille, vankeus naisille; siinä oli jotain, joka El
+Cascabelia voi miellyttää!
+
+»Mutta,« ajattelivat vielä kojoteerot, »olihan otaksuttava, että
+kullankaivajat olivat olleet niin varovaisia, että olivat lähettäneet
+sanansaattajat maahansa, ilmoittaneet että olivat joutuneet vaaraan,
+sekä ettei heillä ollut muuta keinoa kuin apua odottaessaan kestää
+piirityksen Salaperäisellä vuorella?« Päättää jos sai kaikista heidän
+valmistuksistaan, olivat he nähneet indiaanit jo joltisenkin matkan
+päästä ja oli heillä siis ollut hyvin runsaasti aikaa. Siinä tapauksessa
+voisi apu meksikolaisista linnoituksista tulla ennenkuin El Cascabel oli
+voinut kukistaa valkoiset. Jos he sitävastoin eivät olleet apua
+pyytäneet, tulisi piiritys kestämään kauvan, sitä ei päällikkö
+hetkeäkään epäillyt.
+
+Päättää jos sai niistä vähäisistä elintarpeista, jotka vielä löytyivät
+leirissä, olivat kullankaivajat vieneet mukaansa runsaasti ruokavaroja
+ylös vuoritasangolle. Lähde turvasi heidät vedenpuutetta vastaan ja
+riistaa oli runsaasti. Koko kysymys oli siis: olivatko lähettäneet
+sanansaattajan?
+
+Me tiedämme että kumma kyllä oli se unhotettu. Mutta El Cascabel ei sitä
+tietänyt.
+
+Sillä välin kun nuo kaksi punaihoista keskustelivat tästä kysymyksestä,
+muutettiin vartijoita heidän päittensä yläpuolella. Don Estevan, joka
+kokemuksesta tiesi, että indiaanit eivät hyökkää koskaan vihollistensa
+kimppuun ennenkuin keskellä yötä, oli säästänyt paraimmat miehensä tätä
+hetkeä varten. Ne, jotka nyt saapuivat, olivat Pedron ja Henryn
+johdannon alla.
+
+Oli tuskin luultavaa, että indiaanit jo ensi öitten aikana tekisivät
+hyökkäystä.
+
+»He eivät pidä sitä edullisena,« sanoi gambusino. »Käsityksensä mukaan
+olemme muka ikäänkuin hiiren pyydyksessä, ja he eivät ole sellaisia
+miehiä, että heittäytyvät veteen kalaa saavuttaakseen, kun tietävät
+ettei se voi heidän verkostansa päästä. Oi!« jatkoi hän pannen kätensä
+suuren kiven päälle, joka oli hänen edessään, »olisipa aika halu nähdä
+heidän alkavan hyökkäyksen »Kalkkalokäärme« etunenässä! Se antaisi
+minulle oivallisen tilaisuuden kostamiseen. Valitettavasti hän ei sitä
+tee! On tuskin luultavaa, että saan hänet niin lähelle että voisin
+häneen osata.«
+
+»Tarkastakaamme, mitä heillä nyt on tekeillä,» sanoi Henry.
+
+»Olkoon, mutta me emme saa näyttäytyä. Jos kuu pilkistäisi, niin he
+ampuisivat meitä. Emme tiedä kuinka tarkasti ja kuinka pitkälle heidän
+pyssynsä kantavat, emmekä saa turhaan asettua heidän ampumamaalikseen.«
+
+Nuo kolme miestä laskeutuivat vatsallensa ja pistivät ainoastaan päänsä
+esille kallion reunasta. Ei eroitettu mitään, niin pilkkosen pimeä oli.
+Ei ääntä, ei liikettä korralissa.
+
+Gambusino otti esille paperossin, jonka sytytti. Hänen seuralaisensa
+teki samoin.
+
+Muutamia tuokioita myöhemmin nosti Pedro silmänsä sattumalta ylöspäin
+havaiten jotain, jonka johdosta nakkasi paperossinsa pois huudahtaen
+puoliääneen:
+
+»Kuu!«
+
+Heti sen perästä siirtyi kuu näkyville pilvistä ja paistoi kaikessa
+loistossaan. Se tapahtui silmänräpäyksessä ja heti muutti kaikki muotoa,
+ikäänkuin olisi ollut äkillinen näyttämön vaihdos teaatterissa.
+Kullankaivajat voivat aivan selvästi eroittaa indiaanein vartijatkin.
+
+Ainoastaan yksi seikka hämmästytti Pedroa; kaksi miestä hiipi syrjään
+solatien aukolta aivan hänen allansa. Ihmisen pääkallo välähti aivan
+selkeästi valkeavärisenä toisen villin kuparinkarvaisella rinnalla.
+
+»Mikä onni! El Cascabel!« mutisi gambusino riemuiten.
+
+Ja sen enempää ajattelematta asetti hän tuliluikun olkapäätänsä vastaan,
+tähtäsi kojoteerojen päällikköä kädellä, joka ei vapissut, jos kohta
+ampuja olikin kiihoittuneessa mielen tilassa ja painoi liipasinta.
+
+Salama välähti ja pamaus kajahti vuoren huipulta. Tuskan ja raivon huuto
+todisti, että Pedron luoti oli sattunut tarkoitettuun esineeseen. Hän ei
+ollutkaan erehtynyt oivallisen aseensa kantomatkasta.
+
+[Kuva: Pedron laukaus oli sattunut.]
+
+Piiritetyt voivat nähdä El Cascabelin tekevän hyppäyksen taaksepäin ja
+sen perästä kaatuvan hengettömänä hämmästyneen kumppalinsa syliin. Mutta
+siinä olikin kaikki. Kuu katosi uuden pilven taakse yhtä äkkiä kuin oli
+ilmestynytkin ja pimeys voitti jälleen täydellisesti.
+
+Don Estevan miehineen riensi sinne suurimmassa kiireessä. He varoivat jo
+hyökkäystä.
+
+»Uskotteko todellakin, että El Cascabel on kuollut?« kysyi don Estevan,
+kun oli saanut tietää mitä oli tapahtunut.
+
+»Se on ainakin hyvin luultavaa,« vastasi Pedro rauhallisesti.
+
+»Me näimme hänet kaatuvan. Luultavasti kuoli hän siihen paikkaansa,«
+lisäsi Henry.
+
+»Jos hänen kurja elämänsä ei ole lopussa,« jatkoi Pedro, »niin lienee
+mahdollista elää luoti rinnassa, sillä erehtyisin paljon, ellen olisi
+saanut sattumaan keskelle tuota ilkeätä pääkalloa, joka oli parain
+tähtäyspaikka, minkä vaatia voi.«
+
+»Eikö siis ole millään ehdolla epäiltävä, ettei se ollutkaan El
+Cascabel?« sanoi don Estevan.
+
+»Ellei se olisi ollut hän, en olisi ampunutkaan.«
+
+»Näyttää aivan varmalta, että olette saanut sattumaan häneen,« jatkoi
+don Estevan. »Henry ja te ette ole voineet molemmat erehtyä. Mutta kuka
+tietää, oletteko saaneet hänet hengiltä? Kenties hän ainoastaan on
+kovasti haavoitettu?«
+
+»Teidän armonne,« sanoi Pedro, »minä uskallan panna sata yhtä vastaan,
+että kalkkalokäärme nyt on kiemuroinut viimeisen kerran.«
+
+Ja ennenkuin kukaan oli saanut aikaa vastatakseen, jatkoi hän kiireesti:
+»Älkää panko vetoa, teidän armonne, se on liian myöhään. Pedro Vicente
+ei olekaan se mies, että panee veikan siitä minkä varmaan tietää.«
+
+Raivon ja valituksen huutoja kuului leiristä. Punaihoiset valittivat
+aivan varmaan päällikkönsä kuolemaa. Välistä kuului kimakoita parkaisuja
+ja rajuja huutoja, joita kyyneleet keskeyttivät. Ne olivat apakien
+sotahuutoja.
+
+Tätä hirmuista melua, jota kaiku enensi ja uudisti, kesti enemmän kuin
+tunnin ajan. Sitte seurasi onnettomuutta ennustava hiljaisuus.
+
+Kullankaivajat kysyivät itseltänsä, eivätkö indiaanit raivon vimmassa
+uskaltaisi hyökätä?
+
+Don Estevan vei kumppalinsa Henryn ja Pedron erilleen muista.
+
+»Jos El Cascabel on kuollut tai ainoastaan niinkin pahasti haavoitettu,
+ettei voi joukkoansa johdattaa, niin on Pedron kepponen kaikessa
+tapauksessa mestarikepponen. Se jättää meille odottamattomia keinoja
+pelastumiseen. Sellaista päällikköä kuin häntä ei saada sijaan ensi
+tuokiossa. Mihin toimiin meidän vihollisemme ryhtynevätkin, niin on nyt
+kumminkin olemassa yksi voima vähemmän. Raivo ei voi kokemusta korvata,
+mutta se voi antaa aihetta säännöttömiin hyökkäyksiin. Sentähden pitää
+ollaksemme valppaampia kuin koskaan. -- Henry, aseta kolminkertaiset
+vartijat rintavarustukselle ja sano kaikille, että pysyvät valmiina
+milloin hyvänsä.«
+
+Niin merkillisen tapauksen perästä olivat kaikki valkoiset jalkeilla. He
+kuuntelivat niin hartaasti kuin voivat eivätkä rauhoittuneet vaikkeivät
+kuulleetkaan mitään epäilyn alaista. He tiesivät aivan hyvin, että
+indiaani voi juosta, käydä ja kiivetä yhtä hiljaa kuin kissa. Vihollinen
+voi siis aivan äkkiä sukeltaa näkyviin täällä vuoren lakeudella. Ja
+vaikka Pedro vakuutti ettei ollut mitään pelkäämistä, että vuoren lakeus
+oli luoksepääsemätöntä muualta paitsi tuolta huolellisesti vartioidulta
+ahdetieltä, ajattelivat valkoiset, että heidän oli pysyminen valmiina
+vastustamaan kaikkia yrityksiä. He heittivät kivilohkareen
+rintavarustuksesta alas. Se törmäsi kaikkea vastaan tiellänsä, mutta ei
+sattunut mihinkään elävään olentoon. Don Estevanin käskystä uudistettiin
+tätä monta kertaa, mutta aivan samalla seurauksella.
+
+Kun nämä varokeinot olivat toimitetut, lähetti Don Estevan osan
+miehistään takaisin vartiotulelle, ettei heitä turhaan väsyttäisi. Itse
+hän vetäytyi takaisin telttaansa rauhoitettuaan naisia ja tehtyään
+heille selkoa asemasta.
+
+Kun päivänkoiton ensimmäisessä valossa jotain voitiin eroittaa, eivät
+valkoiset nähneet mitään muuta ahdetien pohjassa kuin nuo alas
+vyörytetyt kiviharkot. Tämä uudentapainen kanoonan pauke oli tietysti
+pitänyt vihollisen koko yön aisoissaan.
+
+Kauvempana tasangolla valvoivat kojoteerojen vahtimiehet yhä,
+liikkumattomina kuin pronssipatsaat, mutta korralissa ei löytynyt
+ketään. El Cascabel oli kuollut. Hänen sotilaansa olivat kantaneet hänet
+kalpeakasvoisten telttaan. Ovi oli selko selällään. Kalkkalokäärmeen
+ruumis makasi näytteillä kasvot käännettyinä nousevaa aurinkoa kohden,
+suuren peitteen verhoomana. Luodin suuruinen pieni pilkku ja punanen
+ympyrä, mustempi keskeltä kuin reunoilta, osoitti, että gambusino oli
+tavannut vanhaa kiusaajahenkeänsä keskelle sydäntä.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Kun aurinko näyttäytyi taivaan rannalla, alkoivat kojoteerot jälleen
+kuolonlauluansa, mutta säännöllisemmin kuin yön kuluessa.
+
+He kokoontuivat leiriin. Rohdosmiehen johdannolla tarttuivat he
+toisiansa käsistä ja toimittivat sen teltan ympärillä, jossa El Cascabel
+viimeistä untansa nukkui, salaperäisen tanssin verkallisilla ja tarkoin
+punnituilla askelilla kirkuen ja apua huutaen. Se oli _kuolleitten
+tanssi_.
+
+Kun viimeinen näytelmä tässä pitkäveteisessä seremoniassa oli näytelty,
+kääntyivät he vuoren huippua kohden, nostivat käsivartensa ja uhkailivat
+näkymättömiä vihollisiansa. Heidän huutonsa kuului selkeästi vuoren
+lakeudelle.
+
+Kuinka turhamainen tämä temppu olikaan, teki se kumminkin syvän
+vaikutuksen niihin, joille se oli tarkoitettu. Sillä se osoitti, että
+jos vaan jättivät vuorensa, olivat he armotta hukassa.
+
+
+
+
+Yhdestoista luku.
+
+Krusader ei ole hukassa
+
+
+Suuren apakilaismaan erämailla on eroitus kojoteerojen ja kojoteerojen
+välillä. Toinen laji kuuluu ihmiskunnan halveksittavimpaan rupaan.
+Toinen laji --, ihmisiä ylpeällä katseella ja kookaskasvuisia, täynnänsä
+urhoollisuutta ja voimaa, on indiaanilaisia sotureita. El Cascabelin
+joukko kuului näihin jälkimäisiin. Heidän usein uudistetut hyökkäyksensä
+levittivät kauhua sivistyneitten heimojen kesken ja niihin
+meksikolaisiin, jotka olivat asettuneet niihin seutuihin, eivätkä he
+peljänneet pitkää piiritystäkään, jos vaan saivat tyydyttää
+kostonhimoansa.
+
+Jos kullankaivajat ennen kuolleitten tanssia olivat luulleet että El
+Cascabelin kuolema muuttaisi jotain näiden aikeissa, niin hälveni heidän
+epäilyksensä tässä suhteessa punanahkaisten uhkaavan käytöksen kautta
+tämän kamalan seremonian aikana. Piiritys jatkuisi sitkeämmin kuin
+koskaan, ja jo samana päivänä saivat kullankaivajat varman todisteen
+siitä.
+
+Kun kojoteerot olivat lopettaneet hautausjuhlallisuudet, kokosivat he
+kaikki muulit ja hevoset paitsi omat mustanginsa, panivat niille
+kuormaksi sen vähäisen saaliin, jonka leirissä olivat löytäneet ja
+sitoivat ne toisiinsa, niin että lauma oli helpompi ajaa. Joukko
+aseellisia indiaaneja ratsain poistui siihen suuntaan, jossa heidän
+maansa oli ja ajoi edessään tätä suurta eläimien joukkoa. Muista
+eläimistä, jotka piirittäjät olivat ottaneet, pitivät he ainoastaan
+sarvikarjan. Luultavasti he arvelivat saavansa liian monta suuta
+elätettäväksi.
+
+Niin pian kuin don Estevan piti itsensä varmana siitä, ettei tarvinnut
+peljätä punaihoisten ryntäystä, ryhtyi hän järjestämään vahdinpitoa.
+
+Pitkä piiritys oli kestettävä ja piti siis koettaa väsyttää
+piirittäjöitä, kun ei heitä voitu asevoimalla kukistaa.
+
+Kymmenkunta huolella valittua miestä oli kylläksi pitämään vahtia
+"valleilla". Muut, jaettuina ruotuihin, menivät toimiinsa hehkuvalla
+innolla. Kiire olikin tarpeen, sillä se paksu pilvi, joka peitti kuun
+edellisenä yönä, oli noussut ylemmäksi ja seisattui lepäämään vuoren
+ylitse. Raudan harmaa sumu kokoontui taivaan rannalle, ja lyijynraskas
+ilma ennusti lähestyvää myrskyä.
+
+Metsän-aukeama _Ojo de Agua_ tarjosi kohta maalattavaksi erittäin
+sopivan ulkonäön. Niitten telttojen ympärille, joita edellisenä päivänä
+oli pystytetty, kohosi ikäänkuin taikaiskun kautta joukko majoja ja
+suojuksia. Kullankaivajat tapasivat vuorelta kaikki tarpeelliset
+rakennusaineet, hirsistä aina kattamistarpeihin saakka. Jokainen teki
+työtä voimiensa mukaan ja kohta kohosi kokonainen kylä siellä ylhäällä.
+
+Myrsky alkoi raivota seuraavana päivänä illemmalla. Ikäänkuin
+korvataksensa pitkällistä poutaa, tuli nyt kokonainen vedenpaisumus.
+Taivas oli aivan täynnänsä mustia sakeita pilviä, joita jokaisessa
+silmänräpäyksessä hirveät salamat halkasivat. Ukkonen jyrisi
+lakkaamatta, Välistä kumeasti kaukana, välistä hirveällä pauhinalla,
+ikäänkuin tahtoen murskaksi murentaa vuoren. Leimauksien häikäisevässä
+valossa näytti järvi maljalta sulatettua kultaa, ja raskaat sadepisarat
+kimmelsivät korkealla sen pinnan yläpuolella kullankarvaisessa
+välkkeessä.
+
+Puro tasangolla muuttui melkein siinä hetkessään rajusti kohisevaksi
+virraksi, joka murti kaikki esteet ja lakaisi pois kaiken tieltänsä.
+Vesijuopa solassa vaihtui yhtämittaiseksi jonoksi toisiansa seuraavia
+vaahtoavia vesiputouksia.
+
+Ja kaiken tämän kestäessä ei tuulenpuuskaakaan. Tämä oli onneksi
+kullankaivajille, jotka todella olisivat olleet vaarassa vuoren
+lakeudella, jos heitä olisi kohdannut joku niistä hirvittävistä
+hirmumyrskyistä, jotka niin usein raivoavat troopillisissa maissa.
+
+Myrskyn lähestyminen oli pakoittanut kojoteeroja pitämään vaunut luonaan
+silloin kun kotia lähettivät useimmat eläimensä. He päättivät käyttää
+niitä samalla tavalla kuin kalpeakasvoiset olisivat käyttäneet kovan
+myrskyn raivotessa, joka voi kestää monta päivää. He tunsivat jonkun
+verran levottomuutta siitä, mitä myrsky voi vaikuttaa heidän
+saaliiseensa. Mutta heillä oli ollut omat erityiset syynsä sen matkalle
+lähettämiseen. Kun myrsky rämähti riehumaan aavikon yli, etsivät
+punanahkat turvaa vaunujen suurten purjevaatekattojen suojassa. He
+likistyivät kokoon niin paljon kuin mahdollista ja täyttivät teltan
+aivan suuta myöten onnistumatta kumminkaan kaikki saamaan katosta päänsä
+päälle. Moni heistä oli pakoitettu konttaamaan kalliolohkareitten alle
+ulkona aavikolla.
+
+Mitä kullankaivajiin tuli, ei heillä ollut minkäänlaista hätää. He
+olivat tottuneita kaikenlaiseen työhön, eivätkä tarvinneet pitkää aikaa
+valmistaakseen itsellensä mukavia suojuksia. Ensimmäiset vesipisarat
+tapasivat heidät hyvin varustettuina uusissa kodeissaan. He olivat
+alkaneet rakentamalla vajoja säilyttääksensä omaisuuttaan ja
+elintarpeitansa, jotka olivat yhtä tärkeät kuin ampumavaratkin.
+
+Toinen molemmista teltoista oli valaistu. Siellä oli paljon ihmisiä
+koolla, Villanneva, hänen vaimonsa ja tyttärensä, Robert ja Henry
+Tresillian, Pedro, talouden kaitsija sekä insinöörit ja päällysmiehet
+olivat siellä vilkkaassa keskustelussa. Don Estevan selitti toiveitaan.
+Pedron kosto oli asettanut paraimmat edut heidän puolellensa.
+Epäilemättä oli El Cascabelin ensimmäinen luutnantti El Zopilote --
+"Musta korppikotka" -- oivallinen ja urhoollinen sotilas, jonka don
+Estevan tiesi persoonallisesta kokemuksestaan sotaretkiensä ajoilta,
+mutta hänellä ei ollut samaa vaikutusta miehiinsä kuin El Cascabelilla,
+joka niin usein oli johdattanut heitä voittoon ja saaliiseen.
+
+Eilispäivän voimain ponnistusten ja mielenliikutusten perästä olikin
+lepo tarpeellinen kaikille, ja ajatuksien vaihtoa ei pitkitetty kauemmin
+kuin tarvis vaati.
+
+Kohta, niin pian kuin myrsky oli tauonnut, unhotti jokainen
+rauhallisessa unessa päivän surkeuksien todellisuuden.
+
+Vartijat yksin valvoivat niinkuin edellisenäkin yönä, ja vähimmin
+kokeneet kävivät vahdissa ensimmäisinä tuntina. _Serape_ihinsa
+käärittyinä he kuljeksivat pitkillä askeleilla rintavarustuksen edessä
+sateen tulviessa.
+
+Vuoren juurella olivat punaset vahtimiehet paikoillansa, hekin, mutta
+enemmän alttiina myrskyn raivolle. He pysyivät pitemmän matkan päässä
+vuoresta -- kolme tai neljä heistä oli jo myrsky murskannut.
+
+[Kuva: Myrsky oli jo murskannut useita vahtimiehiä.]
+
+Vasta aamupuolella hiljeni myrskyn raivo, ukkosen iskut kävivät
+harvemmiksi, ja sade lakkasi.
+
+Henry Tresillian oli itsepintaisesti vaatinut saadakseen olla
+vartijamiehenä samaan aikaan kuin edellisenäkin päivänä, vaikkei
+ollutkaan vuorossansa. Mutta hän oli ulkona llanolla luullut
+havaitsevansa mustan pilkun, mikä hämärästi muistutti hevosta, joka
+myrskyn alkaessa oli näyttäytynyt ja heti sen perästä kadonnut. Voiko se
+mahdollisesti olla Krusader? Henry tahtoi saada selvää asiasta. Pitkien
+vartiotuntien aikana piti hän kaukoputkensa kiinteästi ohjattuna sitä
+paikkaa kohden, jossa luuli nähneensä rakkaan hevosensa. Vasta viimeisen
+salaman leimahtaessa huomasi hän, ettei ollut erehtynyt. Krusader ei
+ollut joutunut vankeuteen eikä ollut kadotettu. Sillä oli ollut älyä
+palata järvelle, ja seisoi siellä liikkumattomana ja ulkopuolella
+indiaanein tavoitteluneuvojen kantomatkaa.
+
+Henry oli ainoastaan vilahdukselta nähnyt Krusaderin siinä tuokiossa
+kuin leimausta kesti. Mutta siinä hiljaisuudessa, joka seurasi
+Jumalanilmaa, kuuli hän uudistunein kerroin hirnumisen, jonka kyllä
+tunsi, ja kun aamurusko koitti, näki hän järven rannalla vastapäätä
+indiaanein leiriä kauniin Krusaderinsa, joka pää käännettynä solaa
+kohden näytti sanovan «hyvää huomenta» isännällensä.
+
+
+
+
+Kahdestoista luku.
+
+Odottamaton vihollinen!
+
+
+Henry Tresillian päästi riemuhuudon kun auringon ensi valossa huomasi
+uskollisen eläimensä asennossa, joka ikäänkuin mieli sanoa: «Näetkös,
+isäntä; en ole sinua jättänyt!»
+
+Hänen riemunsa ei kumminkaan ollut ilman levottomuuden sekoitusta.
+Jokaisessa tuokiossa hän odotti että joukkio punasia ratsumiehiä lähtisi
+liikkeelle uudelle kiihko-ajolle Krusaderin perään. Tämäkin oli
+epäilemättä saman pelon alainen, kuin herransakin, sillä se näkyi olevan
+levoton ja liikutettu sekä katseli epäilevillä katseilla vuoroin vuorta,
+vuoroin vaunuja, joihin indiaanit olivat sitoneet mustanginsa kiinni.
+Ehkäpä se myös kummasteli itseksensä, minne kumppalinsa, matkueen muut
+hevoset, olivat viedyt? Kaikessa tapauksessa kielsi sitä sen vaisto
+lähestymästä korralia.
+
+Koko vasen ranta oli reunustettu ruohikolla ja tuuheilla pensailla,
+jotka peittivät Krusaderin punaihoisten katseilta. Mutta niinpian kuin
+he läksivät ulos juottamaan ja uittamaan hevosiaan, joutuisi se
+epäilemättä heidän huomioonsa. Mitä silloin tapahtuisi? Krusaderilla oli
+ollut onni ensimmäisellä kerralla; pääsikö se voitolle myöskin toisella?
+
+Henry Tresilliania häiritsi äkkiä näissä mietteissä melu, joka kuului
+leiripaikan äärimäisestä päästä, juuri siltä taholta, missä naisten
+teltat olivat. Kuului miesten ääniä, jotka puhuivat yht'aikaa, ja vielä
+lisäksi naisten ja lasten ääniä. Tämä osoitti että jotain tavatonta oli
+tapahtunut.
+
+Henryn ja vartijoitten ensimmäinen ajatus oli, että indiaanit olivat
+onnistuneet kiipeämään vuorelle toiselta puolelta. Ainoastaan nämä
+voivat sellaisen häiriön matkaansaattaa. Huudot osoittivat tavatonta
+pelkoa. Tämän häiriön keskeltä luuli Henry kuulevansa äänen, Gertrudeen
+äänen, joka huusi hänen apuansa:
+
+«Henry! Henry!»
+
+Pedro ja hän kiirehtivät matkaan. Heti ennenkuin joutuivat _Ojo de
+Agualle_, huomasi gambusino että kullankaivajien lapset koettelivat
+kiivetä ylös puihin, ja hän sai kohta tietää syyn tähän voimisteluun.
+
+«Siellä on harmaita karhuja!» hän huusi Henrylle.
+
+Hän ei erehtynytkään. Metsäaukon takaosalla istui kaksi jättiläisen
+kokoista karhua, toinen neljällä jalalla, toinen kahdella. Ne olivat
+todellakin harmaita karhuja, Ameriikan enin peljätyitä eläimiä, _ursus
+ferox_, _grizzly bear_, mitä lajia ei ole sekoitettava _ursus
+americanus_ nimiseen eli mustaan karhuun, joka enemmän haluaa hunajaa
+kuin ihmisen lihaa. Indian tiikerit ja Saharan jalopeurat eivät ole
+hirvittävämpiä kuin Amerikan harmaat karhut.
+
+Nämä eläimet pelkäävät niin vähän vihollisiansa, että arastelematta
+käyvät ihmisjoukkojen ja hevosien kimppuun. Ei ollut siis ihme että
+kullankaivajat olivat peloissaan.
+
+Kummallista kyllä eivät karhut näkyneet aikovankaan tunkeutua
+majapaikkaan ja hyökätä sen asukasten kimppuun. Niitä näytti huvittavan
+katsella sitä häiriötä, jonka olivat matkaan saattaneet tulollaan, sekä
+näyttivät tahtovan huvitella vastustajiansakin.
+
+Uros, joka istui pystyssä takajaloillaan, huiskutti kämmenillänsä.
+Naaras nousi pystyyn ja laskeutui istualleen vuoron perään, ikäänkuin
+leikitelläkseen toisen kanssa. Tämä näytelmä olisi ollut lystillinen,
+ellei sen pian olisi täytynyt väistyä surullisen tieltä.
+
+Sennora Villanneva oli paennut telttaansa. Hän huusi tytärtänsä parkuen,
+mutta Gertrudes jäi urhokkaasti seisomaan oven ulkopuolelle isänsä ja
+Robert Tresillianin luo. Ja monen häntä vanhemman henkilön paetessa oli
+hän tuskin tavallista kalpeampi.
+
+Henry Tresillian syöksyi hänen eteensä puolustaaksensa häntä.
+
+«Kätkeytykää, Gertrudes, minä rukoilen hartaasti», sanoi hän.
+
+Vastauksen asemesta näytti Gertrudes korsikalaista tikariansa, jota ei
+koskaan jättänyt luotaan. Kumminkin onnistui Henryn pakoittaa hänet
+menemään telttaan sekä lupaamaan ettei sieltä lähtisi.
+
+Sillä välin olivat muutamat miehistä saaneet pyssyt käsiinsä.
+
+«Älkää ampuko!» sanoi gambusino, kun näki heidät valmiina laukaisemaan.
+«Ne voivat..»
+
+Oli liika myöhään! Pedron viimeisiä sanoja esti pyssyn laukaus
+kuulumasta.
+
+Uros, joka istui pystyssä, putosi neljälle jalalleen. Siihen oli
+sattunut, vaan se ei ollut vaarallisesti haavoitettu. Se käänsi päätänsä
+levottomalla liikkeellä ja alkoi nuolla haavaa. Kun siten oli hoitanut
+itseään, asettui se entiseen asemaansa ja nyökyttäen päätänsä, mörisi se
+tuskasta ja raivosta.
+
+Ei sinnepäinkään, että olisivat näyttäneet halua poistumaan, päinvastoin
+jätti kumpainenkin karhu äkkiä ja yht'aikaa paikkansa sekä heittäytyi
+raivokkaasti keskelle majapaikkaa.
+
+Tämä hyökkäys tapahtui niin rajusti, että eräs lapsi raukka, joka
+kauheassa säikähdyksessään oli pudonnut alas puusta, ei enää ehtinytkään
+päästä pakoon. Naaras lyödä läimähytti häntä kämmenellänsä niin että
+poika kuolleena makasi maassa. Onneksi ei karhu enää saanut aikaa
+lisätäkseen uhriensa lukua. Kullankaivajat, jotka olivat kuuroja
+kaikelle muulle paitsi raivollensa, kiersivät sen niin ahtaalle että
+heidän pyssynpiippunsa katosivat sen tuuheakarvaiseen turkkiinsa.
+Kymmenkunta laukausta kajahti yht'aikaa ja naaras makasi kuolleena
+maassa.
+
+Toinen vihollisista oli voitettu, mutta vielä oli kaikkein kauhein
+hengiltä saamatta.
+
+Se meni suoraa tietä Sennora Villannevan telttaa kohti, jota don
+Estevan, Robert Tresillian, Henry ja gambusino puolustivat. Vaikka
+harvalukuiset, olivat nämä taistelijat pelotta, ja heillä oli, paitsi
+pyssyjänsä, puukkoja ja pistoolejakin. He odottivat vihollista vankassa
+asennossa. Pedro huusi vilkkaasti:
+
+«Antakaa minun ampua ensiksi, sennores, ja kun karhu kääntyy nuolemaan
+haavaansa, täytyy teidän kaikkien tähdätä sen vasempaan lapaan».
+
+Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn
+olkapäänsä nojaan. Olipa jo aikakin. Tuo mahdottoman suuri eläin oli jo
+vähemmän kuin kymmenen askeleen päässä teltasta, kun Pedro laukasi.
+Kuten hän ennakolta oli sanonut, kääntyi haavoitettu karhu, niinkuin
+edelliselläkin kerralla nuolemaan haavaansa, ja tämä liike jätti
+vasemman olkapään nähtäväksi. Neljä pyssyä lähetti nyt isku iskultaan
+kahdeksan luotiansa tuohon tavattomaan maalitauluun, eikä mikään niistä
+mennyt harhaan. Karhu heitti henkensä, ennenkuin kaiku oli ehtinyt
+vastata kaikkiin näihin pamauksiin.
+
+[Kuva: Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn
+olkapäänsä nojaan.]
+
+Nyt kuvattu tapahtuma kehittyi lyhyemmässä ajassa, kuin on mennyt sen
+kertomiseen -- ainoastaan muutamissa minuuteissa. Tulos olisi voinut
+käydä aivan toisenlaiseksi. Useimmat taistelut harmaan karhun kanssa
+ovat vähemmin onnellisia, ja luetellaan monta sellaista, jossa puolet
+ovat joutuneet uhriksi yhden ainoan sellaisen eläimen rajulle raivolle.
+
+Kaikki kokoontuivat sen onnettoman lapsen ympärille, jonka naaras oli
+tappanut. Poika oli hirveästi runneltu.
+
+»Se on Pablito Rojas,« virkkoi naisääni.
+
+Ja kaikki alkoivat säälitellen surkutella:
+
+»_Pobre! Pobre Pablito!_
+
+Äidin toivottomuus oli sydäntä särkevä. Häntä ei voitu saada irtautumaan
+poikansa ruumiista, hän repi tukkansa irti, täytti ilman huudoillansa ja
+soimaili naaraskarhua, ettei se ollut tappanut häntäkin samalla kertaa
+kuin hänen lastansa.
+
+Tämän sattuman aikana ei ollut mitään uutta tapahtunut preriillä.
+Indiaanit olivat epäilemättä arvanneet syyt niihin laukauksiin, jotka he
+tietenkin kuulivat. Henry voi vakuuttaa, että Krusader yhä edelleen
+kulki laitumella samalla paikallaan. Siinä oli enemmän kuin hän uskalsi
+toivoakaan. Epäilemättä punanahkaiset eivät vielä olleet huomanneet
+sitä. Mutta niin ei voinut kauvan kestää. Krusaderin hirnuminen
+onnettomalla hetkellä pani heidän korvansa pystyyn, eivätkä he nyt
+vitkastelleetkaan laittautuessaan valmiiksi. Henry sai kohta suruksensa
+nähdä viisikymmenisen punaisia ratsumiehiä jättävän leirinsä hyvässä
+järjestyksessä ja asettuvan ulkona llanolla indialaiseen jonoon
+kiertääkseen ympyrään tuon jalon eläimen.
+
+Krusader näki heidät hyvin hyvästi, mutta se jäi vaan syömään, ikäänkuin
+vaarasta huolimatta ja ainoastaan ahnehtien saadakseen korvausta monen
+päivän paastoamisen jälkeen. Muutamia askelia siitä oli puro. Ruohoa ja
+vettä -- mitä enempää voi se toivoakaan?
+
+Kojoteerot lähenivät yhä lähemmäksi. Krusader ei liikahtanut paikaltaan.
+Henryn sydäntä kouristi.
+
+»Tällä kerralla tulee nyt loppu,« sanoi hän muutamalle
+vahtikumppanilleen.
+
+»Kuka ties,« sanoi Pedro, joka palasi majapaikasta. »Minua suuresti
+kummastuttaisi, jos Krusader tarttuisi noin suurisilmäiseen verkkoon.
+Kyllä se vielä puolestaan tekee punanahkoille kepposen... Odottakaa
+vaan!«
+
+Villit, jotka eivät enää olleet kaukana purosta, huomasivat riemukseen,
+että myrsky oli sen muuttanut kohisevaksi koskeksi.
+
+Ahtaammalle supistettaessa piiriä olisi Krusader varmasti vangittuna
+heidän ja puron väliin. Vielä muutamia askelia vaan ja Krusader olisi
+heidän vallassaan. He olivat vakuutetut siitä, että mikä eläin hyvänsä,
+jolla oli vähääkään vaistoa, ei koskaan voinut saada päähänsä uhkaellen
+heittäytyä virran kuohuviin laineisiin välttääksensä paljoa vähäisempää
+vaaraa, että joutuisi kiinni.
+
+Mutta juuri siinä seikassa olivatkin he iskeneet kirveensä kiveen. Kun
+Krusader näki itsensä melkein sen indiaanin saavuttamaksi, joka johti
+ajoa, teki se uskaliaan hyppäyksen, syöksyi keskelle laineita, katosi
+tuokiossa vaahtoon ja sukelsi kohta sen perästä näkyviin toisella
+rannalla, missä seisattui tuokioksi pudistaakseen veden harjastaan,
+jonka perästä se ohjasi matkansa suureen lähellä olevaan metsään, jonne
+vihdoinkin katosi.
+
+»Mitäs minä sanoin,« virkahti Pedro. »Krusader on vetänyt heitä nenästä.
+Tuo hevonen ei ole sen ala-arvoisempi kuin itse paholainen. Se ei olisi
+koskaan seisahtunut sinne niin rauhallisena, ellei olisi tietänyt, että
+puro nyt sateen perästä oli mahdoton kulkea kaikille muille paitsi sille
+itselleen.«
+
+Henry Tresillian ei ollut liikkunut paikaltaan. Sykkivin sydämmin ja
+täynnänsä mielenliikutusta oli hän todistanut sen uuden voiton, minkä
+hänen hevosensa oli saavuttanut. Kun hän näki pettyneitten indiaanien
+surkeilevin mielin kääntyvän takaisin leiriinsä, pääsi syvä huokaus
+hänen rinnastaan.
+
+
+
+
+Kolmastoista luku.
+
+Elämä Salaperäisellä vuorella.
+
+
+Niitä tapahtumia, joita nyt olemme kertoneet, seurasi verrattain
+hiljainen ajanjakso, jonka kuluessa kummaltakin puolin ainoastaan
+toisiansa täyhysteltiin.
+
+Piirittäjät eivät näyttäneet ajattelevankaan hyökkäystä, mutta eivät he
+sentään jääneet toimettomiksikaan. Lakeuden huipulta nähtiin heidän
+tulevan, menevän ja katoavan ilmestyäksensä jälleen uudelleen. Näytti
+siltä kuin he vaan huviksensa tekisivät matkoja vuoren ympärillä.
+Missäpä tarkoituksessa? Juuri sitä piiritetyt koettivat saada selville.
+
+Nämät edestakaisin vaeltamiset tapahtuivat pääasiallisesti ja
+lakkaamatta. Don Estevan ja hänen seuralaisensa pitivät silmällä vuoren
+huipulta näitä hiljaisia temppuja niin usein kuin pimeys ei asettanut
+esteitä.
+
+Indiaanit tähystelivät vuorta kaikilta puolin omituisella huomiolla.
+Eräänä iltana sanoi don Estevan:
+
+»Ellemme olisi vakuutetut siitä, että linnamme on luoksepääsemätön
+kaikilta puolin, paitsi solasta, niin voisi uskoa että nuo herjat eivät
+ole luopuneet toivostaan ottaa meidät kiinni itse pesässämme.«
+
+»Heidän tempuillansa vuoren ympärillä on kahtalainen tarkoitus,« sanoi
+gambusino, »saada tietää olisiko heille mahdollista, vaikka kyllä
+mahdottomalta näyttää, kiivetä tänne ylös, vai voisimmeko päästä täältä
+pois pujahtamaan. Pitkän piirityksen mahdollisuus tekee heidätkin
+levottomiksi; mutta kestäkööt vaan. Omasta puolestani en pyydä muuta
+paremman puutteessa kuin että joku herroista kojoteeroista
+onnettomuudekseen tulisi minun tuliluikkuni kantomatkalle.«
+
+»Se on tuskin luultavaa,« sanoi Henry, »päällikkönsä kuolema antoi
+heille hyvän läksyn.«
+
+»Kukapa tietää,« vastasi gambusino hymyillen. »Kun he näkevät meidät
+niin levollisina, voipi kyllä hyvinkin tapahtua, että jonakuna päivänä
+tai jonakin toisena rohkasevat itsensä ja uskaltavat lähemmäksi, ellei
+muuta varten, niin ainakin sentähden, että paremmin voisimme kuulla
+heidän hävyttömiä puheitaan. Juuri sellainen hetki on valittava, jos
+mieli hävittää heistä muutamia kappaleita.«
+
+Ikäänkuin vahvistaaksensa Pedro Vicenten sanoja läheni juuri samana
+hetkenä pari kolme indiaania hölkkäjuoksussa, jonka perästä pysähtyivät
+sopivan matkan päähän vuoresta. Nähtävästi he eivät olleet sovussa, vaan
+kiistelivät vilkkaasti keskenään, sillä heidän äänensä kuului aina
+vuoren lakeudelle saakka.
+
+Gambusino, joka tunsi kaikki erämaan kielet, kuunteli viitaten toisille
+olemaan ääneti. Muutamien hetkien perästä ilmoitti hän heille mistä
+kysymys oli:
+
+»Nuo koirat tuolla tuntevat vuoren yhtä hyvin kuin teidän nöyrin
+palvelijanne, mutta arvelevat kumminkin, eikö löytyisi mitään muuta
+tietä tänne kuin veden uurtama solatie. Juuri sentähden ovatkin nämä
+viimeisinä päivinä meitä vakoilleet ja pitäneet silmällä niin sitkeästi.
+Mutta katso, tuossa on meillä kaksi, jotka ovat niin kiivaasti
+kiintyneet keskusteluunsa, että näyttävät unhottaneen kaiken
+varovaisuuden. Don Henry, tuopa on sopiva tilaisuus koettaa kuinka
+etäälle pyssymme kantavat. Ottakaa te osallenne tuo oikeanpuolinen,«
+jatkoi hän, »niin koettelen minä onneani tuohon vasemmanpuoliseen.«
+
+Kohta keskeytti kaksi pyssyn laukausta hiljaisuuden ja kaksi indiaania
+keikahti alas hevosensa selästä. Sen perästä kuului pelästyneitten
+hevosien nelistäminen, jota seurasi samat huudot kuin päällikönkin
+kuolemaa.
+
+«Ulvokaa vaan», sanoi gambusino viisastellen, «kojoteerojen ulvonta ei
+herätä jälleen kuolleista».
+
+Pedron selitys oli oikea. Pääasiallinen tarkoitus villien
+tarkastusretkillä vuoren ympärillä oli tulla varmuuteen siitä, ettei
+piiritetyillä ollut mitään muuta pakotietä ja että siis oli turhaa
+hajoittaa ja uuvuttaa niitä voimia, joita heillä itsellänsä oli.
+
+Muuten saatiin kohta todisteita tähän. Sitte kun indiaanit olivat
+vieneet pois noiden kahden ammutun kumppalinsa ruumiit, eivät he enää
+asettaneet muualle vahtimiehiä kuin vesikuurnan suuhun.
+
+Seuraavana aamuna, syötyänsä aamiaiseksi karhun paistia ja säilykkeitä,
+piti don Estevan sopivana tutkia koko lakeuden saadaksensa tietää,
+löytyikö vielä useampia karhuja siellä ylhäällä ja oliko siis vielä
+kerran pelättävä yhtä vastenmielisiä vierailuja kuin edellisellä
+kerralla.
+
+Ensimmäisen insinöörin käskystä raivasivat meksikolaiset polkuja
+tiheimpien viidakkojen läpi kirveillä ja macheteilla ja tallasivat
+jaloin paikkoja, joita ei vielä koskaan ihmisjalat olleet tallanneet.
+
+Tuntemattomia lintuja pakeni pelästyneinä; kummallisia eläimiä läksi
+liaaneista ja kokoon kietoutuneilta oksilta. Ruoho ja sammal kätkivät
+enimmiten. matelijoita, _armadillos_, kauhean suuria sisiliskoja,
+kummallisilla sarvilla varustettuja rupisammakolta -- niitten
+tieteellinen nimi on _agama cornuta_ -- ja melkoisen määrän
+kalkkalokäärmeitä.
+
+Nämä viimeksi mainitut koettivat turhaan karttaa huomiota ja saada
+kalkkaloitansa vaikenemaan. Niitten kaliseminen ilmaisi ne ja
+kullankaivajat tappoivat niitä säälimättä. Pedro päästi pilansa niin
+pitkälle, että heitteli tapetut käärmeet indiaanein leiriä kohden
+muistuttaakseen villejä heidän entisestä päälliköstään ja hänen
+odottamattomasta kuolemastaan. Hän pahoitteli ainoastaan sitä, ettei
+voinut viskata sinne niitä elävänä.
+
+Ei ollut nelijalkaisistakaan puutetta. Kerta toisensa perästä
+metsästäjät tuhosivat yleisen hyvän eduksi niin hyvin antiloopeja kuin
+_carnero_jakin, kaikkia jäniksiä ja kaniinia lukuunottamatta.
+
+Suuria susia ja niiden arkoja heimolaisiaan kojooteja löytyi myöskin
+suurin määrin, ja tuskin tarvinnee lisätä, ettei heillekään armoa
+annettu. Siis saivat korppikotkat pitkiksi ajoiksi runsaita aterioita.
+
+Mutta kuinka ahkeraan etsittiinkin, ei nähty yhtäkään karhua, ei mustaa
+eikä harmaata, kömpivän esille luolastaan.
+
+Olivatko siis nuo kaksi hirviötä, jotka olivat ahdistaneet
+kullankaivajia, ainoat lajiaan koko vuorella?
+
+Tämä etsiminen kesti, muutamien pienien seikkailujen keskeyttämänä,
+kokonaisen päivän. Aiottiinpa juuri palata leiripaikkaan ennen yötä, kun
+kaksinkertainen huuto gambusinon ja Henryn suusta, jotka kaiken aikaa
+olivat kulkeneet metsästäjien etunenässä, ilmaisi että jotain vakavata
+oli tulossa.
+
+Kaikki kiiruhtivat sille taholle, jossa nämät kaksi seisoivat, ja
+pienessä metsän aukeamassa nähtiin taas pariskunta karhuja istuvan
+takajaloillaan ja huitovan kämmenillään eriskummallisella tavalla.
+
+Alituiset pyssynlaukaukset olivat häirinneet niitä. Kumminkaan eivät ne
+osoittaneet minkäänlaisia vihamielisiä aikeita ja poistuivatpa tuskin
+luolansa suulta, johon voivat turvautua, jos tämä vaaraksi koituisi.
+
+Ainakin oli se Pedro Vicenten ajatus, sillä hän pyysi don Estevania
+kieltämään väkeänsä ampumasta.
+
+He laskivat jo ojennetut pyssyt olkapäiltänsä ja kaikki katselivat
+gambusinoa ikäänkuin vaatiaksensa selitystä.
+
+»Nuo ovat vaarallisia naapureja, jotka olisivat hävitettävät mitä
+pikemmin,« sanoi don Estevan. »Tieto, että näitä löytyy
+läheisyydessämme, ei turvallisuuttamme lisää, ja ellemme nyt heti
+paikalla saata niitä päiviltä, seisomme kahden vaaran keskellä. Ettekö
+todellakin arvele, Pedro, että laukaus...«
+
+»Se voisi kyllä onnistuakin,« keskeytti gambusino, mutta otaksukaa,
+sennor, ettei se tuota mitään kuolettavaa haavaa, joka kyllä on
+mahdollista, kun niillä on niin läpitunkeumattomat turkit -- kuka
+silloin voi taata, ettei ainakin toinen heistä karkaa suoraa päätä
+majapaikkaamme, jossa ei sellaista vierailua odoteta?«
+
+»Te olette oikeassa,« sanoi don Estevan, »mutta me emme voi missään
+tapauksessa poistua täältä tietäessämme, että nuo molemmat yhä
+edelleenkin ovat elossa.«
+
+»Emmepä tietenkään,« vastasi Pedro. »Kyllä ne ovat päiviltä
+päästettävät, mutta vähimmällä vaaralla ja vaivalla. Teidän luvallanne
+tahdon tällä kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, minkä pyydän, on,
+että jokainen kiipeää ylös puuhun. Kun tämä on tehty, ei kukaan teistä
+saa päästää hiiskahdustakaan, vaan antaa minun toimia.«
+
+Se paikka vuoren lakeudella, jossa nyt oltiin, oli tuskin enemmän kuin
+neljän sadan metrin päässä suoraa tietä siitä vuoren reunasta, joka oli
+lähinnä apakilaisten leiriä. Vuori oli täällä alas lakeudelle asti
+hiukan kalteapintainen ja sileä kuin metallilaatta. Vuoren seinä
+ylhäältä alas oli melkein tasaista, kallio ilman vähintäkään halkeamaa.
+
+Ainoastaan yläreunassa, jossa vähän multaa oli kokoontunut syvennykseen,
+kasvoi puu, joka ojensi itsensä reunasta ulospäin. Suurin oksa, kuusi
+jalkaa pitkä, oli siksi vahva, että se hyvin hyvästi voi kannattaa
+täysikasvuisen ihmisen.
+
+Kun kaikki metsästäjät olivat saadut korjuuseen karhujen tavoteltavista
+ja levottomina istuivat ylhäällä puissa, lähestyi gambusino, joka oli
+ladannut pyssynsä kumpaisenkin piipun, tasaisilla askelilla noita
+kauheita hirviöitä.
+
+Hyvästi voi kyllä mielessänsä kuvitella miten kaikkien silmät olivat
+kiinnitetyt tuohon rohkeaan metsästäjään, joka silminnähtävästi uskalsi
+henkensä toimittaakseen urostyön, jonka laadusta ei ollut
+aavistustakaan.
+
+Nuo kaksi karhua, jotka yhä istuivat takajaloillaan, näyttivät itsekin
+hämmästyneiltä niin suuresta uskaliaisuudesta ja astuivat lyhyillä
+askelilla taaksepäin, möristen kumeasti vihasina sekä yhä enemmän
+paljastaen armottomia kynsiään.
+
+Pedro Vicente kulki eteenpäin yhä tyynenä ja tarkoin punnituilla
+askelilla. Kun oli noin viidenkymmenen askeleen päässä karhuista, alkoi
+hän pilkata niitä herjaussanoilla, joihin karhut vastasivat vielä
+selvemmin uhkaavalla mörinällä.
+
+Pedro tuli vielä lähemmäksi ja huvitti itseään heittämällä kiviä petojen
+päälle.
+
+Se oli liikaa. Vimmastuneet hirviöt asettuivat kömpelösti neljälle
+jalalle ja paisuttivat sieramiaan muutamia sekuntia, jonka perästä
+gambusinon ärsyttämä takaa-ajo alkoi, niin että roikkui.
+
+Vaikka hän juoksi kaikin voimin, ennättivät kumminkin nämä ulkomuodosta
+päättäen niin kömpelöt eläimet alituiseen hänen kintereilleen, ja mikä
+enimmin sai puihin kiivenneet meksikolaiset levottomiksi, oli se seikka,
+että Pedro ajattelemattakaan hakeakseen tilaisuutta pakenemiseen, ohjasi
+juoksunsa suoraan jyrkännettä kohti.
+
+Juosten miten kintuista kerkesi, riisui hän samalla vähitellen päältänsä
+vaatekappaleen toisensa perästä, jotka heitti taaksensa siten antaakseen
+karhuille tehtävää, ja pääsi sillä tavalla aina kulloinkin vähän matkaa
+edelle. Pedot seisattuivat aina muutamia sekuntia nuuskiakseen esineitä,
+läksivät sen perästä matkaan kiihtyneellä vauhdilla ja mörisivät yhä
+raivokkaammin.
+
+Kun Pedro Vicente oli ennättänyt viiden tai kuuden metrin päähän
+lakeuden äyräästä, pysähtyi hän, kääntyi, pani pyssyn olkapäätänsä
+vasten ja ampui kaksi laukausta perätysten.
+
+Kaksinkertainen tuskan kiljunta vastasi näihin kahteen laukaukseen.
+
+Pedot, jotka kumpikin olivat haavoittuneet, syöksyivät häntä vastaan
+kauhealla raivolla, ja meksikolaiset näkivät tuossa tuokiossa, lyhyessä
+kuin salaman välähdys, gambusinon heittävän luotaan pyssynsä ja klovnin
+ketteryydellä hyppäävän ylös suurelle oksalle tuossa yllämainitussa
+puussa, joka ojensi oksansa ilmaan jyrkänteen reunan yli. Hän iski
+oksaan kiinni apinan notkeudella ja istui siellä ylhäällä kaksin reisin,
+sillä välin kuin nuo kaksi karhua kiihkostansa raivostuneina katosivat
+hänen allensa vuoren seinän jyrkännettä myöten.
+
+[Kuva: Nuo kaksi karhua katosivat hänen allensa vuoren seinän
+jyrkännettä myöten.]
+
+Innostunut riemuhuuto kaikui. Tuokiossa oli Pedro taas laskeutunut
+maahan ja kumartui alas ottaakseen ylös pyssynsä.
+
+Hetkeä myöhemmin makasivat kaikki meksikolaiset ynnä gambusino eteenpäin
+kyyristyneinä vuoren seinämän reunan yli ja tirkistelivät alaspäin.
+
+Heidän kummastukseksensa olivat nuo kaksi petoa, vaikka kumpikin
+gambusinon pyssyn haavoittamina, ainoastaan pyörtyneet hirvittävästä
+hyppäyksestään. Ne pudistelivat nahkaansa tuolla alhaalla kuin kastuneet
+koirat. Heti kadotettuaan jalansijan olivat ne pää etukoipien välissä
+ikäänkuin kaksi mahdottoman suurta palloa ja melkein vahingoittumatta
+vyöryneet vuoren jyrkännettä alas. Tultuansa maahan seisoivat ne taas
+jaloillaan pää pystyssä ylöspäin ikäänkuin heillä olisi ollut aikomus
+alkaa takaperin sama kuperkeikka, jonka he äsken olivat tahtomattansa
+tehneet.
+
+Meksikolaiset olivat hämmästyksestä tyrmistyä. Don Estevan puristi
+voimakkaasti gambusinon kättä ja lausui pilkallisesti vihastuneella
+äänellä, kääntyen llanoa kohden:
+
+»Odottakaa vähän, tämä on vasta leikin alkua, eikä ole pimeämpi kuin
+että voimme nähdä näytelmän lopunkin. Tuhat tulimaista,« jatkoi hän ja
+osoitti hirviöitä, -- »nuo pojat ovat jo niin paljon tointuneet
+putoamisensa perästä, että ne tuntevat tuoreen lihan hajua! Näyttää
+siltä kuin tahtoisivat päästä laitumelle kojoteerojen metsästysmailla!«
+
+Don Estevan oli oikeassa. Nuo kaksi karhua, jotka olivat vihan vimmassa,
+saivat näköpiiriinsä indiaanein leirin, läksivät sinnepäin kauheilla
+harppauksilla ja melkein tuokiossa oli matka tehty.
+
+Aurinko, joka nopeasti vaipui taivaanrantaa kohti, katosi heti sen
+perästä troopillismaiden yöhön, jonka edellä ei koskaan hämärää käy.
+
+Siis eivät piiritetyt enää saaneet nähdä muuta kuin alun sille
+näytelmälle, joka nyt seurasi. Ainoastaan taajojen pyssynlaukauksien
+kautta, joihin sekoittui kauhistuksen huudahduksia, tuskan kirkumisia ja
+hirveätä kiljuntaa, voivat he saada käsityksen siitä näytöksestä, jota
+vuoren juurella näyteltiin.
+
+Kun hiljaisuus jälleen vallitsi, palasivat meksikolaiset leiriin, jossa
+gambusinon urostyö tuli yön ainoaksi keskusteluaineeksi.
+
+Don Estevan tarkasti tavallisuuden mukaan vahtipaikat, ja muutamia
+minuuttia myöhemmin ei olisi kukaan voinut sanoa, että tässä erämaassa
+lepäsi ihmisiä, jotka olivat valmiit tappamaan toisensa ensimmäisellä
+viittauksella.
+
+Kun Pedro Vicente nukkui, ajatteli hän, että karhut luultavasti olivat
+tehneet hyvän päivätyön ja että, jos kohta niiden uhrit ainoastaan
+olivatkin puolen tusinaa, kumminkin teki siinä tapauksessa, että
+taistelu vielä tulisi niskoille, punanahkaisten luvun yhtä monta
+lurjusta pienemmäksi.
+
+
+
+
+Neljästoista luku.
+
+Keitä?
+
+
+Seuraavana aamuna hyvissä ajoin lähdettiin taas matkalle päättämään
+alkuun pantua tutkimusta. Oli ensiksikin saatava varmuutta siihen, oliko
+vuoren lakeus tästä lähtien vapaa kaikista vaarallisista asukkaista ja
+toiseksi oli saatava selkoa kaikista niistä apulähteistä, joita se
+tarjoaisi sitä tapausta varten, että tulisi pakko kauvemmin oleskella
+siellä ylhäällä.
+
+Joukon etunenässä kulkivat tavallisuuden mukaan don Estevan, Henry ja
+gambusino.
+
+Tämä viimeksi mainittu, joka ulkokäytökseltään näytti huolettomalta,
+mutta toden teolla pani tarkoin silmälle pienimmätkin pikku seikat, ei
+koettanutkaan rauhoittaa don Estevania, joka oli kaikelle pelolle
+mahdoton, mutta koetteli sen sijaan kasvattaa hänessä uusia toiveita.
+
+Tavallisella älynsä terävyydellä oli hän huomannut, että kullankaivajien
+tunnustettu päällikkö, joka nyt johti piiritettyjä sotamiehiä, kerta
+toisensa perästä heitti toivottomia katseita sitä telttaa kohden, jossa
+hänen vaimonsa ja tyttärensä asuivat.
+
+Omasta puolestaan tämä ei pelännyt mitään, vaan oli varustaunut kaikkea
+vastaan. Kumminkin kadotti Estevan de Villanneva kaiken tavallisen
+kylmäverisyytensä, kun ajatteli vaimoa ja lasta ja sitä kauheata
+kohtaloa, joka ehkä odotti heitä ei niinkään kaukaisessa
+tulevaisuudessa, ellei onnistunut pakoittaa piirittäjiä luopumaan
+aikeistaan.
+
+Gambusino koetteli nyt rauhoittaa häntä osoittamalla vuoren kaikkia
+apulähteitä, jotka panisivat heidät tilaisuuteen oleskelemaan siellä
+kauvemman aikaa.
+
+Vuorella ei puuttunut vielä metsän riistaa eikä ravintoaineita
+kasvikunnasta, -- näitten viime mainittujen seassa indiaanein jo
+mainittua metskalia, jonka ominaisuudet Pedro tunsi, sekä erään havupuun
+pähkinöitä, jotka eivät ole halveksittavia, kun niitä hiilillä
+paistetaan.
+
+Mitä hedelmiin tulee, löytyi vuoren lakeudella monta kaktuslajia,
+muitten muassa pitahaya, jonka päärynän muotoiset hedelmät makunsa
+puolesta muistuttavat europalaisia päärynöitä.
+
+Henry Tresillian poimi ohitse kulkiessaan muutamia sellaisia, voidakseen
+tarjota jotain harvinaista sennora Villannevalle ja hänen ihastuttavalle
+tyttärelleen.
+
+Don Estevan, joka ei voinut karkoittaa huoliansa, oli siinä yhtä mieltä
+kuin gambusino, että oli kyllä mahdollista kestää pitkääkin piiritystä.
+Mutta mitä väkensä puolesta pelkäsi, niin pelkäsi toimettomuutta.
+
+Ei ole niinkään harvinaista, että työmiehet, jotka ovat tottuneet
+liikkuvaan elämään ja rutosti suljetaan ahtaaseen tilaan ilman
+mahdollisuutta pääsemään sieltä, äkkiä tulevat mielen vikaan. Tämä pelko
+ahdisti don Estevania, joka, kun taas tultiin majapaikkaa lähemmäksi,
+lausui ilmi sen mikä hänen sydäntänsä raskautti.
+
+»Ylipäänsä,« sanoi hän, »ei ole hyvä antautua petollisten toiveitten
+valtaan, ja minä luovun mielelläni aivan empimättä kaikesta avun
+mahdollisuudesta ulkoapäin, ainoa mistä voisi olla jotain hyötyä. Siinä
+asemassa, jossa me nyt olemme, voipi apu saapua ainoastaan sattumalta,
+ja sattuma ei saa toimenpiteisiimme vaikuttaa. Ettekö ole samaa mieltä,
+Pedro Vicente? Me teimme itsemme syypäiksi mitä suurimpaan erehdykseen,
+kun emme samalla, kun apakilaiset yllättivät meidät, lähettäneet
+muutamia miehistämme Arispeen ilmoittamaan virastoille siitä asemasta,
+joka uhkasi meitä.«
+
+»Sennor,« vastasi gambusino vilkkaasti, »älkää puhuko minulle siitä
+erehdyksestä. Emme olleet vielä kahtakaan tuntia suljettuina tälle
+vuoritasangolle, ennenkuin älysin sekä erehdyksemme, että kaikki sen
+seuraukset, joita emme voi korjata. Siitä on minulla hirmuinen
+omantunnon vaiva, joka alituisesti minua ahdistaa. Minulle on
+käsittämätöntä, ettemme etusijassa ajatelleet niin yksinkertaista ja
+välttämätöntä toimenpidettä. Minä olen jo parikymmentä kertaa ollut
+valmis sanomaan teille sen minkä äsken itse lausuitte. Etten ole sanonut
+sitä, tulee ainoastaan siitä, etten ole löytänyt keinoa, millä parantaa
+anteeksi antamatonta laiminlyöntiämme. Kaikessa tapauksessa ei
+todellakaan ole mahdotonta, että ihmiset Arispessa itse rupeavat
+hankkimaan tietoja meistä. Teillä on siellä hyödyn ja ystävyyden
+suhteita, jotka vihdoinkin tulevat heräämään uudelleen. Vuori sijaitsee
+kieltämättä hyvin pois kadonneena erämaahan. Mutta jos kohta onnellinen
+sattuma onkin jätettävä laskuistamme pois, niin olisi väärin, ettemme
+ainakin koettelisi auttaa sen syntymistä esimerkiksi nostamalla Meksikon
+lipun liehumaan vuorilakeuden korkeimmalta paikalta. Niinkuin äsken
+sanoin, voipi olla mahdollista, että kaupungissa herättää huomiota se
+seikka, etteivät asukkaat ole saaneet mitään tietoja meistä ja silloin
+tulevat he vihdoinkin uteliaiksi saadakseen tietää missä oleskelemme.
+Myönnän, että tämä olettelu on hyvinkin uskallettu, sillä eihän
+lähtiessämme kukaan voinut aavistaakaan mitä meille voisi tapahtua.
+Mutta jos kansallislippumme liehuisi täällä ylhäällä, herättäisi se
+huomiota Arispen varustusväen tiedustelijoissa, _jos_ sattumalta se
+ajatus pääsisi vallalle, että olemme vaarassa.«
+
+»Olette oikeassa, Pedro,« sanoi don Estevan. »Meidän lippumme pitää
+liehuman, kun tulemme takaisin leiripaikallemme. Mutta eikö ole
+häpeällistä, että uskaliasten miesten täytyy jäädä toimettomuuteen
+näitten vaskenkarvaisten roistojen edessä?«
+
+»Te ette kumminkaan voi ajatellakaan toimimista, sennor. Jos vain
+olisimme miehiä täällä ylhäällä, niin sanoisin: koetelkaamme! Mutta minä
+olen varma, että seikka jäisikin vaan koettelemiseen. Konnat tuolla
+alhaalla ovat yhtä hyvissä aseissa kuin mekin, ja ovat yhtä hyviä
+ampujia kuin useammat meidänkin miehistä. Sen lisäksi ja sepä vasta
+heidän etunsa onkin, ovat he ratsain, toisin sanoin tilaisuudessa
+jokaisessa tuokiossa pääsemään ampumamatkamme ulkopuolelle. Jos me solan
+suussa voisimme löytää viisikään kymmentä hevoista, sellaista kuin
+Krusader, tai vielä paremmin, hevosen kutakin miestä kohden, niin olisin
+ensimmäinen kehoittamaan hyökkäykseen ja uskaltaisin sata yhtä vastaan,
+että tekisimme aukon näitten lurjuksien riveissä. Mutta juuri hevosia
+meiltä puuttuu ja siitä kaikki riippuu. Te olette tehnyt sotaretkiä
+apakeja vastaan, don Estevan, ja muutenkin tiedätte, että eräaavikossa
+mies hevoseton on hukassa.«
+
+»Luulin,« keskeytti Henry nuoruutensa koko innolla, »että rohkea
+valkonen vastaa kymmentä noita parkittuja koiria.«
+
+»Ennen maailmassa kyllä,« sanoi gambusino, »mutta ei tätä nykyä. Meidän
+onnettomuudeksemme ja meidän esimerkistämme he ovat tottuneet sotaan ja
+melkein saavuttaneet sotaisen järjestyksen. Olkaa kumminkin
+rauhoitettuna, don Henry, kuinka itsepintaisia he lienevätkin, kyllä me
+annamme heille monta kovaa koeteltavaksi.«
+
+»Uskotteko, että he viimeinkin luopuvat piirityksestä?« kysäsi don
+Estevan.
+
+»Siihen en uskalla luottaa,« vastasi gambusino. »Kojoteerot ovat
+kärsivällisiä kuin korppikotkat. He kuolevat nälkään odottaessaan
+saaliinsa viimeistä hengenvetoa.«
+
+»Jos oikein teitä käsittänen, Pedro Vicente, ei olisi meillä siis mitään
+muuta jälellä kuin alistua kuoleman alle, tosin niin myöhäisen kuoleman
+kuin mahdollista, mutta kuoleman alle kumminkin.«
+
+»Ei toki,« vastasi gambusino vilkkaasti, »ja varokaa ettette anna
+aavistaa, että haudotte sellaisia ajatuksia. Te seisotte urhoollisten
+miesten etunenässä, don Estevan, he uskovat että te päästätte heidät
+tästä pälkähästä. He eivät tuokioksikaan saa lakata sitä uskomasta, ja
+olkoot he vihdoinkin oikeassa siinä, että ovat luottaneet teihin!«
+
+»Mutta mitä on minun tehtävä pitääkseni yllä tätä luottamusta ja sitä
+toteuttaakseni,« väitti don Estevan vastaan.
+
+»Niin,« virkkoi tähän gambusino ja löi otsaansa, »juuri sitähän minä
+mietiskelen, enkä vieläkään ole löytänyt. Mutta minun _täytyy_ löytää,
+sennor, minun aivojeni pitää selvittää tämän ongelman. Ainahan voipi
+jotain tapahtua, mikä antaa meille sellaisen aatteen, joka vihdoinkin
+johtaa pelastukseen.«
+
+Tultuansa tämän keskustelun kestäessä leiripaikallensa, oli heidän
+ensimmäinen tehtävänsä nostaa pystyyn Meksikon lippu, jonka keskellä oli
+kaktuskasvin päällä istuva kotka.
+
+[Kuva: Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli nostaa Meksikon lippu
+liehumaan.]
+
+Tästä lähtien piti jokaisen etelästä päin tulevan matkalaisen huomata
+tämän lipputangon ja siitä havaita, että jotain tavatonta oli tekeillä
+vuoritasangolla.
+
+Aivan varmaan olisivat piiritetyt olleet väärässä toivoessaan pikaista
+apua, mutta yhtä vähän tahtoivat he jättäytyä epätoivoonkaan. Sillä
+välin ja kun vihollinen ei voinut raivata itsellensä tietä heidän
+luokseen muuten kuin veden uurtaman kautta, voi ainakin olla mahdollista
+äkkiarvaamatta hyökätä heidän vartijainsa kimppuun ja koettaa toisen tai
+toisen uskaliaan kepposen avulla ajaa taikauskoista säikähdystä villien
+joukkoon.
+
+Don Estevan, joka pelkäsi pitkällisen piirityksen vaikutusta väkensä
+ajatuksen juoksuun, tuumaili epäilemättä täydellä syyllä, että oli hyvä
+jos tämän linnoitetun aseman puolustajat eivät jättäisi piirittäjille
+tuokionkaan rauhaa.
+
+Mutta pitkä on matka ajatuksesta toimintaan ja tuumista niiden
+toteuttamiseen. Kun tahdottiin harventaa vihollisten lukua, eiköhän sen
+sijaan harvennettaisi omaa ja ilman vähintäkään hyötyä?
+
+Henry Tresillian, joka oli nuori ja tulinen, olisi mielellään
+uudistettujen hyökkäyksien kautta ja toisella onnellisella kepposella
+toisensa perästä tahtonut uuvuttaa vihollisia ja saada heidät
+aikeissansa horjumaan.
+
+Mutta näitä ehdotuksia tehtäessä pudisti Pedro Vicente aina päätänsä.
+
+»Te unhotatte,« virkkoi hän uudestaan, »että me kerran tultuamme
+aavikolle ilman armoa olemme alttiina vihollisille, sekä että täällä
+löytyy naisia ja lapsia, jotka eivät voi seurata meitä ja joita ette
+tahtoisi jättää. Te unhotatte vielä -- antakaa anteeksi että palajan
+siihen, mitä olen sanonut -- että kojoteerot ovat ratsain, ja jos
+otaksuttaisiin, että meidän hyökkäyksemme osittain onnistuisikin, niin
+ovat vastustajamme aina niin monilukuiset, että voivat asettua niiden
+väliin meikäläisistä, jotka ovat tehneet hyökkäyksen ja niitten, jotka
+ovat jääneet solaa vartioimaan. Ja tultuamme tällä tavoin eroitetuiksi,
+kuinka paljoa etemmäksi olisimme silloinkaan ehtineet?«
+
+Don Estevan, joka kaikkien todellisesti urhoollisten miesten tavoin oli
+varovainen luonteeltaan, tunnusti nämät sanat järkeviksi.
+
+»Te olette, valitettavasti kyllä, oikeassa, sennor Vicente.«
+
+Tuokion äänettömyyden perästä hän lisäsi:
+
+»Kaikki, jotka ovat minulle kalleimmat maailmassa, täällä tällä
+pääsemättömällä ylängöllä, jossa me teidän avullanne olemme verrattain
+onnellisina löytäneet turvapaikan. Mutta vaikka minä välistä kärsin
+hirmuisia tuskia ajatellessani vaimoani ja lastani apakien vallassa, ei
+kumminkaan voi koskaan juolahtaa mieleeni unhottaa näitä uskollisia
+ihmisiä, jotka ovat seuranneet meitä ja jotka sen sijaan, että meidän
+kauttamme olisivat löytäneet rikkautta, tästä lähtien ovat vaarassa
+joutua hirmuisimpaan kuolemaan. Omatuntoni huutaa minulle, että olemme
+johdattaneet heidät tänne ja että meidän velvollisuutemme on auttaa
+heidät täältä. Ettekö ajattele samalla tavalla, Tresillian?«
+
+»Kyllä minä ajattelen niinkuin tekin, sennor, että tämä on meidän
+välttämätön velvollisuutemme. Heidän pelastuksensa ensi sijaan ja sitte
+vasta meidän omamme, jos mahdollista«.
+
+Todellisena englantilaisena ajatteli hän vielä vasten tahtoansa tuota
+oivallista yritystä, joka nyt näkyi hukkaan menneeltä ja lisäsi
+halveksivalla kädenliikkeellä kojoteerojen leiriä kohden:
+
+»Meidän ja varman rikkauden välillä ei tätä nykyä ole mitään muuta kuin
+tuo apakilainen syöpäläisjoukko. Olkoon se suurempi tai pienempi, sen
+täytyy ainakin osaksi kadota. Ei kukaan tarvitse sanoa, sennor Vicente,
+että ne kultasuonet, jotka olette löytäneet, ovat kuolleita rikkauksia
+ainoastaan sentähden, että sallimus on suvainnut ärsyttää nämä Sonoran
+sudet meitä vastaan.«
+
+Ei mikään voinut kiivastuttaa gambusinoa suuremmassa määrässä kuin
+sellaiset sanat. Viittaus hänen tuuleen lentäneistä rikkauksistaan pani
+hänet raivoon ja kiivaasti lausui hän ojentaen nyrkkinsä kohden apakien
+leiriä:
+
+»Oi, jos löytyisi ainoastaan kaksikymmentä mahdollisuutta sadasta
+raivata itselleen tietä noitten petojen ruumisten yli ja hävittää heidät
+viimeiseen asti, niin olisi Pedro Vicente ensimmäinen, joka vaatisi
+taistelukäskyä. Mutta minä en näe ainoatakaan, sennor, ja se on
+todellakin liian vähän. Meidän täytyy keksiä jotain muuta, joka tuottaa
+meille tien pelastukseen. Taivaan kautta, etsikäämme sitä!«
+
+»Ei tässä vankilassa onnellinen pelastuksen tie tule tarjolle,« huudahti
+Henry. »Mutta tultuamme kerran tuonne alhaalle, kuka ties tulee? Onni
+välistä auttaa rohkeata...«
+
+»Kuinka suuri kunnioitus minulla onkaan teidän urhoollisuuttanne
+kohtaan, sennor,« keskeytti gambusino, »täytyy teidän sallia minun
+uudistaa sanojani, että hyökkäyksillä vihollista vastaan, joka on
+voimallisempi meitä, ei ole minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta,
+ellei niitä tue ulkoapäin tuleva apu, joka saapuu juuri oikealla
+hetkellä tai elleivät hyökkäykset ole aivan odottamattomia
+piirittäjille. Mutta miten voisimme äkkiarvaamatta hyökätä ihmisten
+kimppuun, jotka ovat varuillansa, joita voimme ahdistaa ainoastaan
+yhdeltä puolen ja jotka tietävät mistäpäin tulemme?«
+
+»Siis,« lausui Henry jälleen kiivaasti, vieläkin kiinteästi juurtuneen
+ajatuksensa vallassa, »meillä ei ole teidän mielipiteenne mukaan muuta
+tehtävää kuin istua täällä ristissä käsin, kunnes varamme ovat lopussa
+ja odottaa, milloin kojoteerot raukkamaisuudestamme rohkaistuina
+hyökkäävät päällemme kuin olemme uuvutettuina ja niin nääntyneinä,
+ettemme enää jaksa edes kalliisti henkeämme myydä!«
+
+»Minä en ensinkään tätä sano, sennor, ja minä, joka saarnaan teille
+kärsivällisyyttä, juuri minä tunnen raivon kuohuvan syvimmässä sydämmeni
+pohjukassa, kun täältä näen noitten tunnottomien koirien irvistelevän
+ulkopuolella pyssyjemme kantomatkaa ikäänkuin vakuutettuina siitä, että
+kyllä meidät kerran kynsiinsä saavat. Mutta kyllä peijakas vielä on
+aikaa tehdä hullutuksia! On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes
+hullutus on välttämätön. Meidän vihollisemme -- eivätkö he näytä meille
+järjen esimerkkiä? Ja uskotteko, että he huviksensa kävelevät tuolla
+alhaalla tyhjäntoimittajina, sillä aikaa kuin me samoin täällä
+ylhäällä?«
+
+Sillä välin kului päivä toisensa perästä, eikä näistä turhista ajatuksen
+vaihdoista tullut sen enempää. Kerta toisensa perästä syöstiin kyllä,
+gambusinon älyllisyyden ja nuoren Tresillianin rohkeuden kautta muutamia
+uskaliaita vahtimiehiä verisin päin takaisin rotkelmaan. Mutta
+surmattujen sijaan tuli kohta uusia sotilaita.
+
+Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta asetti Zopilote, kokemuksesta
+viisastuneena, erinomaisella taidolla vahtimiehensä pyssynkannon
+ulkopuolelle kirkkaina öinä, vaan pimeinä aina lähemmäksi solaa.
+
+Sen toimettomuuden kestäessä, johon villien vartioiminen heidät
+pakoitti, olivat meksikolaiset keksineet jotain, jota ennemmin olisi
+voinut kutsua ajanvietteeksi kuin toimeksi. He työskentelivät insinöörin
+johdolla ja valmistivat -- arvatkaas mitä! Niin, kahta _kanuunaa_!
+
+Aikaisemmin kävellessään oli insinööri melkein maan pinnassa löytänyt
+metallisuonia, jotka olivat runsaita ja joita helposti voitiin panna
+työn alaiseksi.
+
+Taitavalla johdolla ei ole vaikeata tehdä kaivostyömiehistä valureja,
+vieläpä seppiäkin. Ja onnistumisen toiveessa antautui jokainen työhön
+sydämmensä kaikella innolla.
+
+Tässä oli, totta puhuen, ainoastaan ajanviete, jonka insinööri oli
+keksinyt näille oivallisille miehille, että saisivat kulumaan
+piirityksen kärsimättömän pitkäveteiset hetket, mutta muutamille työssä
+olijoille oli tämä ajanviete pelastuksen varmuus.
+
+Enin innostuneet näkivät jo hengessä kohtauksen, joka ehkä tekisi lopun
+heidän vastuksistaan. Valaessaan kanuunan putkia ja heiluttaessaan
+moukaria olivat he jo edeltäkäsin kuulevinaan noitten kahden tykin
+pauketta, seurasivat tykin luoteja niiden nopeassa juoksussa, näkivät
+niiden putoavan odottamatta alas indiaanein leiriin ja sytyttävän sen
+tuleen, sillä välin kuin kuularuisku joka paikassa levitti kuolemaa ja
+kauhua.
+
+Pedro Vicente myönsi kyllä, että tykit sopivassa tilaisuudessa voivat
+täyttää tehokkaankin työn, mutta kiiruhti supistamaan tämän vaikutuksen
+soveliaihin rajoihin.
+
+Kumminkaan ei ollut mitään syytä lakata alotetusta työstä, ja olihan
+syytä olettaa, että muutamat hyvästi ohjatut laukaukset kuularuiskusta
+voivat tehdä montakin kojoteeroa kykenemättömäksi olemaan läsnä
+loppusuorituksessa, joka näiden oman toivomuksen mukaan oli tuleva
+heille edulliseksi.
+
+Eräänä aamuna herättivät äkkiä, eivätkä suinkaan suloisella tavalla
+piiritettyjen huomiota riemuhuudot, jotka kaikuivat alhaalta aavikolta.
+
+Joukko indiaaneja, enemmän kuin kaksi sataa miestä, oli liittynyt
+Zopiloten parveen. Siinä oli sekä ne sotilaat, jotka tämän kertomuksen
+alussa saivat toimekseen saattaa kyliinsä ryöstetyn sarvikarjan ja
+hevoset, että myöskin uutta väkeä lisäjoukkona.
+
+Zopilotella ei voinut olla vähintäkään aikomusta keskeyttää piiritystä,
+koskapahan oli hankkinut tämän lisäyksen, joka oli yleisen keskustelun
+aineena ylhäällä vuoriylängöllä.
+
+Don Estevanin majan ulkopuolella, jossa Tresillian, insinööri, talouden
+kaitsija ja Pedro Vicente olivat yhtyneet, synkistytti tämä lisäys
+vihollisten voimissa kaikkien katseet, ja tulevaisuus, joka tähänkin
+saakka oli ollut niin epäiltävä, näyttihe yhä pimeämpänä.
+
+Gambusino selitti kumminkin, ettei tätä tapausta, joka näytti niin
+arveluttavalta, saanut pitää minäkään pahana enteenä.
+
+»Sennor,« sanoi hän ja kääntyi erittäin don Estevanin puoleen, »olkaa
+vakuutettuna siitä, että tämä toinen joukkue roistoja ainoastaan
+näyttäytyy ja häviää ja ehkäpä jo huomenna on meidän asemamme sama kuin
+eilen, ei pahempi eikä parempi.«
+
+Näitä sanoja kuullessaan kohotti itsekukin päätänsä, vieläpä Henry
+Tresillian ja Gedrudeskin, jotka majan äärimmäisessä sopessa
+keskustelivat aivan toisista asioista kuin apakeista.
+
+»Ja mistä, sennor gambusino, tulisi tämä onni?« kysäsi don Estevan.
+
+»Varmaankaan ei El Cascabelin seurue alussa etsinyt meitä,« vastasi
+Pedro Vicente. »Kun ryövärit ohjasivat matkansa näiden autioiden
+seutujen kautta, oli heillä epäilemättä tarkoituksena panna puhtaaksi
+jonkun valkoisten uudisasutuksen Horcasitas-joen rannoilla. Paremman
+saaliin toivossa poikkesivat nuo hiiden heittiöt alkuperäiseltä
+reitiltään piirittääksensä meitä täällä. Mutta kojoteerot ovat
+itsepäisiä kuin muulit. Viimeksi tulleet, siitä voitte olla
+vakuutettuna, lähtevät saatuansa ohjeita uudelta päälliköltään niille
+ilkitöille, joita toistaiseksi olemme estäneet, eikä mitään kohdassamme
+muutu. Kun nuo sudet lähtevät ryöstöretkelle, ovat he varmoja
+saaliistansa. Ja vaikka asemamme ei ole kovinkaan hauska, on meillä ehkä
+parempi olla kuin niillä ihmisraukoilla, jotka saavat jättää päänahkansa
+noille verikoirille.«
+
+Vaikka ihminen olisi kuinka lähellä hyvänsä kuolemaa tai hyvinkin
+vakavan vaaran edessä, jääpi kumminkin jälelle ihmissydämmen pohjalle
+sääli toisia kohtaan. Estevan ja hänen ystävänsä ajattelivat suru
+sydämmessä uhatuita heimolaisiansa, joiden eduksi eivät voineet tehdä
+enempää kuin omakseenkaan.
+
+Keskellä sitä äänettömyyttä, jonka Pedro Vicenten melkein todenperäinen
+olettaminen oli aikaan saanut, alkoi don Estevan taas ensiksi puhua:
+
+»On kamala kohta, jota miehemme eivät vielä tunne, mutta jonka täytymys
+pian pakoittaa meidän heille ilmaisemaan. Metsästys antaa meille enää
+tuskin mitään tuotteita, ja ruokavaramme alkavat vähetä. Meidän täytyy
+ruveta vähentämään ruoka-annoksia.«
+
+»Käske heti vähentämään,« sanoi Robert Tresillian, »ja jokainen tulee
+siihen tyytymään nurkumatta. Eikö ole meidän asiamme käydä etunenässä
+hyvällä esimerkillä?«
+
+»Te olette oikeassa, ystäväni, mutta on asia, jota te enkä minäkään voi
+estää ja se on se, että väestömme tämän vähennyksen takana aavistaa
+nälänhätää ja että kuolema siis yhä lähenee.«
+
+»Ennen sitä,« muistutti insinööri, »olemme aina tilaisuudessa tekemään
+jonkun toivottoman yrityksen. On parempi kuolla syösten eteenpäin pää
+pystyssä kuin tulla kidutetuksi ja marttiirapaaluun sidotuksi muistoksi
+noilta vimmatuilta elukoilta.«
+
+»Sitä vastaan ei voi väittää,« sanoi gambusino, »mutta...«
+
+»Mutta mitä?« huusivat kaikki vuorotellen ja järjestyksessään.
+
+Pedro Vicente antoi rauhallisena ja silmänluomiansa räpäyttämättä heidän
+ahdistaa itseänsä kysymyksillä ja lausui kaikkien vaiettua:
+
+»Yksi seikka minua kummastuttaa, nimittäin se, että nämä pirulaiset,
+joita sanotaan niin taitaviksi kaikissa konnankoukuissa, eivät ole
+näyttäneet vähintäkään halua poistumaan ja kätkeytymään öiseen aikaan,
+siten tuudittaakseen meitä luottamukseen ja sen perästä, sitten kun
+kerran olisimme jättäneet linnoituksemme, tehdäkseen päällemme
+ratsuhyökkäyksen. Ja kuka tietää, eikö tämä sotajuoni, kun sitä olisivat
+käyttäneet viikkokauden läpeensä, olisi vihdoinkin pettänyt meidät!
+Tässä suhteessa en heitä entisiksi tunne, ja me olemme puolestamme
+pakoitetut antamaan heille siinä opetusta. Siinä asemassa, missä nyt
+olemme, nälänhätä tulevaisuuden toiveena, olisi ehkä suurin hulluus
+viisautta. No niin, don Estevan! Nyt on aika koetella tuotakin
+hulluutta!«
+
+»Bravo!« huusivat kaikki muut.
+
+Gambusino odotti kunnes kaikki taas oli hiljaa, jonka perästä hän
+kuuluvalla äänellä verkalleen lausui seuraavaa:
+
+»Meillä on ainoastaan yksi neuvo hyvittääksemme sitä kauheata virhettä,
+jonka kaikki teimme kun unhotimme lähettää sanansaattajia Arispeen.
+Yhden meistä pitää muutamana pimeänä yönä koettaa pujahtaa pakoon ja
+ehtiä Arispeen apua tuomaan, ainoasta paikasta maailmassa, josta voimme
+sitä odottaa. Sen pitää tapahtuman. Yhdelle meistä täytyy onnistua
+hiipiä apakien vahtimiesten ohitse, kussa silmä heiltä välttää ja siten
+tunkeutua sola-aukon läpitse. Sillä joka koetuksen tekee, on
+yhdeksänkymmentä mahdollisuutta sadasta joutua pahaan pulmaan. Tahdon
+lisätä, että minulla, joka tunnen maan ja indiaanein kielet, on oikeus
+vaatia itselleni tätä tehtävätä ja etten minä luovuta kenellekään siitä
+koituvaa kunniaa, jos don Estevan hyväksyy ehdotukseni«.
+
+Tämä nousi ja sitte kun vakavasti oli hyljännyt gambusinon tarjouksen,
+jonka poistuminen tai kova onni olisi ollut kaikille vahingollinen,
+lisäsi hän, että yritys kaikissa tapauksissa viipymättä oli täytäntöön
+pantava.
+
+»Sennores,« sanoi hän, »minun lankoni, eversti Requennes, niinkuin
+tiedätte, on Zacatecaan lansieerirykmentin päällikkö Arispessa ja Pedro
+Vicente on aivan oikeassa. Yhden meistä tai vielä paremmin kahden täytyy
+antautua alttiiksi koettaakseen saattaa tietoa everstille ja johdattaa
+häntä tänne ratsujoukkoineen.«
+
+Henry Tresillian syöksyi keskelle piiriä ja sanoi päättävällä äänellä:
+
+»Minä olen valmis lähtemään matkaan!«
+
+Näitä sanoja lausuttaessa lensi hehkuva puna Gertrudeen herttaisille
+kasvoille. Oliko se Henry Tresillianin rohkeuden ihailua vai pelkoa,
+että hänen ehdotuksensa hyväksyttäisiin. Epäilemättä kumpaistakin
+tunnetta.
+
+Don Estevan hylkäsi nuorukaisen tarjouksen, niinkuin gambusinonkin,
+mutta toisista syistä. Henry oli sotilas, niinkuin toisetkin ja hänellä
+ei ollut enempää kuin muillakaan etuoikeutta siihen, mihin sitä
+itsellensä vaatii.
+
+Älykkäämpi ajatus oli kypsynyt päällikön aivoissa. Hän kääntyi kaikkiin
+kuulijoihin, mutta erittäinkin Pedro Vicenten puoleen:
+
+»Voitteko sanoa kuinka monta meikäläisistä osaa Arispeen eksymättä
+tieltä?«
+
+»Minun arveluni mukaan voimme laskea heitä vähintään viisitoista. Ei
+löydy meidän joukossamme ainoatakaan _arrieros_'ta tahi _vaqueros_'ta,
+joka ei osaisi Arispeen, jos hän onnistuisi pääsemään aavikolle apakien
+huomaamatta.«
+
+»Jos niin on asianlaita,« virkkoi don Estevan, »niin voipi ainoastaan
+arpa ratkaista. Mitä te ajattelette, Tresillian?«
+
+»Minä arvelen, Villanneva, että arvan määräämät miehet, jos ovat
+rohkeita, jota en laisinkaan epäile, voivat uskaltaa yritykseen. Jos
+onnistuvat, olemme pelastetut, jos joutuvat hukkaan, ei kohtalomme enää
+ole epäilyksen alainen. He vaan tulevat kuolemaan vähää ennen meitä.
+Meidän täytyy kaikkien nostaa arpaa, minun ja poikani niinkuin kaikkien
+muidenkin kumppaliemme, paitsi niitä, kumminkaan tällä kertaa, jotka
+ovat naimisissa.«
+
+Niin vähän tarvittiin toivon kipinän virittämiseksi suurimpaan
+epätoivoon vaipuneissa olennoissa. Kaikkien kasvot kirkastuivat heti.
+
+Nuori Tresillian vaati koko nuoruutensa innolla, että arvannosto nyt
+heti toimitettaisiin.
+
+Mutta don Estevan piti vallan tarpeellisena valmistaa niitä miehiä,
+joita pidettiin soveliaina ottamaan osaa näihin arpomisiin elämästä ja
+kuolemasta, ja nyt suostuttiin, että arvanheitto tapahtuisi seuraavana
+päivänä.
+
+Ryhdyttiin siis tiedustelemaan kuinka monta miestä voisi löytää tien
+Arispeen ja millaiset ruumiin voimat heillä oli. Seuraavana päivänä
+kutsuttiin heidät kokoon, että saisivat muutamilla sanoilla tietää, mitä
+heiltä vaadittiin.
+
+Ei kukaan tehnyt vastaväitteitä eikä koettanut päästä tästä
+vaarallisesta toimesta.
+
+Kun näkivät Robert Tresillianin ja hänen poikansa valmiina kohtaamaan
+samaa kohtaloa kuin kaikki muutkin, olisi moni vapaaehtoisesti tehnyt
+samoin kuin gambusino ja pyytänyt suosionosoitukseksi sen mikä heille
+nyt annettiin arvanheiton kautta.
+
+Arvoiksi näissä arvannostajaisissa valittiin erään kaktuskasvin
+pähkinöitä luvultaan yhtä monta kuin niitä, jotka ottivat osaa tähän
+kauheaan peliin. Kaksi pähkinää mustattiin hienoksi jauhetulla hiilellä
+ja kaikki heitettiin sen perästä _sombreroon_ (huopahattuun).
+
+Ja nyt oli arvan vuoro puhua. Nuo kaksi mustattua pähkinää olivat
+voittoina tässä omituisessa _tombola_'ssa. Miehet asettuivat piiriin don
+Estevanin ympärille ja jokainen astui vuorossansa sidotuin silmin esiin
+kun hänen nimeänsä huudettiin ja pisti kätensä sombreroon, jota
+päällikkö piti reunoista kiinni.
+
+Toimitus oli jännittävä. Jymeät huudot tervehtivät kutakin nostettua
+arpaa. Mutta kauvan ei tarvittu odottaa; tuskin olivat puolet miehistä
+vaeltaneet tämän uudenaikaisen arpa-astian ohitse, ennenkuin nuo kaksi
+kamalata pähkinätä jo oli noussut.
+
+Niistä kahdesta, jotka arpa oli määrännyt, oli toinen muulinajaja ja
+toinen häränpaimen, kumpikin niin rohkeita kuin kukaan muu tässä
+seikkailijalaumassa.
+
+Tottuneina erämaan kaikkiin odottamattomiin seikkoihin olivat he
+edeltäkäsin uskaltaneet henkensä jo silloin, kun astuivat jalkansa
+aavikolle. Yö, joka seurasi tätä päivää, tulisi ratkaisemaan heidän
+kohtalonsa. Ilmoittakaamme kumminkin, että ennen tätä yötä oli muutama
+gambusinon ennustus käynyt toteen.
+
+Ne indiaanit, joitten odottamaton tulo oli tehnyt niin masentavan
+vaikutuksen tuolla ylhäällä vuoritasangolla, jatkoivat matkaansa
+Horcasitas-joelle päin, eivätkä piiritetyt ilman mielenrauhoitusta
+seuranneet silmäyksillään heidän pitkää jonoansa, kunnes se katosi
+taivaanrannalta.
+
+
+
+
+Viidestoista luku.
+
+Urhojen kohtalo.
+
+
+»Eipä näytä siltä, että molemmat reippaat poikamme pääsisivät jättämään
+meidät tänä yönä,« sanoi don Estevan gambusinolle.
+
+»Ehkäpä, sennor,« vastasi Pedro Vicente. »Aavikko on niinkuin valtameri,
+rikas vaiheista. Kun näkee tämän rajattoman pinnan, jota polttava
+aurinko valaisee, tämän pilvettömän taivaan, voipi odottaa kaunista
+yötä, liiankin kaunista meidän aikeillemme. Mutta Benito Anguaz ja
+Jacopo Barral ovat valmiina ja vakavina päätöksessään, jos sumu
+kohoaakin llanon yli, joka ei ole tavatonta tähän vuoden aikaan, niin
+tuntevathan kumppalimme tien ja päästyänsä selville tuosta vaarallisesta
+kohdasta apakien leirin ohitse, ei heillä ole muuta kuin marssia suoraa
+tietä eteenpäin. Niinkuin tiedätte, sennor, on sumu kaikkien pakolaisten
+ystävä.«
+
+»Jumala antakoon meille anteeksi,« puhkesi don Estevan puhumaan, »mutta
+käytämme väärin hänen hyvyyttään koettelemalla tätä uhkapeliä. Minä en
+voi sitä auttaa, mutta omatuntoni ei saa rauhaa, sillä usko on poissa.
+Tuhat kertaa mieluummin tahtoisin itse olla Anguaz'in ja Barralin
+sijassa.«
+
+»Nykyhetkellä,« sanoi gambusino, »olisi melkein rikos ajatella muuta
+kuin meidän kaikkein pelastusta.«
+
+Ja hän lisäsi lyhyesti:
+
+»Arpa on puhunut.«
+
+Jonkun matkan päässä leiripaikasta olivat nuo kaksi arvan määräämää
+miestä ahkerasti matkavalmistuksiensa toimissa. Kumppaliensa ympäröiminä
+jättivät he rohkean rauhallisina jäähyväiset heille ja odottivat lähdön
+hetkeä ihmeteltävällä välinpitämättömyydellä.
+
+»Kaikki mitä minä voin luvata teille,« sanoi Barral, »on ettemme jätä
+nahkaamme kojoteeroille ilmaiseksi.«
+
+Anguaz puolestaan näytti revolveriansa ja virkkoi:
+
+»Tässä revolverissa löytyy jotain, joka voi pakoittaa kuusi apakia
+hypähtämään ilmaan. Ellemme pääse läpi, niin ei vika ole meidän, mutta
+älkää unhottako laskea laukauksia.«
+
+»Kuusi minulle ja kuusi sinulle, se on kaksitoista, tasan tusina. Sen
+perästä voimme kuolla vuorostamme, jos niin pitää tapahtua.«
+
+Päivä kului sitä tehden kuin piiritetyt ajatuksilla, jotka vaihtelivat
+levottomuuden ja toivon välillä, katselivat taivasta.
+
+Epäilemättä ei tuo polttava aurinko ennustanut mitään mieluista. Sillä
+välin kokoontui utua, joka pimitti taivaan rannan. Se herätti toiveita,
+että myrskyinen ja pimeä yö oli tulossa.
+
+Iltapäivän kuluessa yhtyivät pilvet äkkiä ja purkivat sisältönsä vuoren
+yli oikeana veden tulvana, joka sammutti hiilet niissä uuneissa, joiden
+ympärillä oltiin työssä.
+
+Sademyrsky meni kumminkin nopeasti ohitse ja taivas siinti jälleen
+alituisessa kirkkaudessaan.
+
+Kun aurinko laskikse taivaanrannan taakse nuolen nopeudella, tulivat
+eteläisen taivaan tähtisikeröt näkyviin toinen toisensa perästä ja
+vaikka yö oli ilman kuutamoa, salli näitten yöllisten valojen loiste
+piiritettyjen eroittaa indiaanein vahtimiehet, jotka seisoivat
+liikkumattomina tavallisilla paikoillaan ja punoutuivat ikäänkuin
+elävänä köytenä solan pohjan ja Zopiloten leirin välille.
+
+Piiritettyjen asemassa ei neljänkolmatta tunnin viivytyksellä ollut
+mitään merkitystä, mutta heidän levottomuutensa ei sallinut mitään
+vitkailua. Ellei vapautustyötä pantaisi alkuun sinä yönä, oli se heidän
+silmissään rauennut turhiin. Päätös, joka heidät tuomitsi, oli
+julistettu. Miksipä juuri ensi yö tulisi lempeämmäksi ja
+suosiollisemmaksi -- se tietää pimeämmäksi ja salaperäisemmäksi?
+
+Siitä huolimatta olivat kaikki jalkeilla. Muutamista merkeistä päätti
+gambusino ilman muuttuneen. Tämä sadekuuro oli kastellut maan läpeensä
+märäksi ja tarvittiin ainoastaan tavallinen yökylmä, että kosteus
+vaikuttaisi tiheän sumun. Taivaan ulkomuoto ei siis tarvinnut herättää
+epätoivoa.
+
+Järvi, jonka pinta aina keskiyöhön saakka oli ollut jokseenkin levoton,
+tuli nyt tyveneksi kuin öljykerros ja höyryjä kohosi siitä hiljakseen,
+ikäänkuin savu nousee tulivuoren aukosta, jonka pohja on
+jäähtymäisillään.
+
+Vähitellen laajeni usvahuntu, siirtyi rantareunojen yli toiselle puolen,
+levisi yli aavikon, peitti vihdoin punaihoisten leirin, hiipi ylös
+vuoren sivuja myöten ja ulottui vuori-ylängölle saakka, jossa
+meksikolaiset valvoivat kivisen rintavarustuksensa takana.
+
+Kaikki olivat siellä, miehet, vaimot ja lapset odottamassa tuota
+juhlallista hetkeä, sumun kahleissa ja voitiinpa melkein sanoa:
+hiljaisuuden.
+
+Don Estevan pyysi Benito Anguazin ja Jacopo Barralin tulemaan
+lähemmäksi, jonka perästä hän otti kumpaisenkin miehen kädet omiinsa.
+
+»Lähdön hetki on tullut,« sanoi hän, »ja mahdotonta on ajatella
+sopivampaa tilaisuutta. Sellaisena yönä kuin tämä, näyttää kyllä
+mahdolliselta päästä leirin ohitse. Varjelkoon ja johtakoon teitä
+Jumala, ystäväni.«
+
+Molemmat miehet sanoivat ainoastaan jäähyväisensä ja vaihdettuaan
+muutamia kädenlyöntiä taajassa ihmislaumassa ympärillään, selittivät he
+olevansa valmiit astumaan veden uurtamaan.
+
+Kumpainenkin kantoi hartioillaan evässäkin ja suuren viinalla sekoitetun
+vesileilin, vyössä revolveri ja machete. He eivät olleet tahtoneet muita
+aseita, koska heidän piti saada liikkua vapaasti.
+
+Ilman äänen hiiskausta he kiipesivät yli rintavarustuksen ja pujahtivat
+sumuun. Piiritetyt koettelivat seurata heitä silmillään, ja ellei don
+Estevan olisi käskenyt ankarinta hiljaisuutta, olisi heitä seurannut
+meluavia onnentoivotuksia.
+
+Ei mikään häirinnyt hiljaisuutta tässä sumuisessa yössä.
+
+Anguaz ja Barral kulkivat niin varovasti, etteivät saaneet jalkojensa
+alla pienintäkään kiveä liikahtamaan.
+
+Vankeutensa aikana vuorella olivat piiritetyt eläneet monta hiljaista
+yötä, mutta tähän saakka ei vielä yhtäkään näin juhlallista.
+
+Neljännestunnin olivat jo Anguaz ja Barral olleet poissa.
+
+Mikä onni ja mikä toivo jos aamulla auringon noustessa ei olisi
+kuulunutkaan vuoren juurelta vielä avunhuutoa tai vähintäkään tuskan
+kirkunaa.
+
+Don Estevan, käsi Robert Tresillianin kädessä ja sydän kuohuvien
+tunteitten täyttämänä, ehkäpä toivonkin, lausui matalalla äänellä
+muutamia kiitollisuuden sanoja niille, jotka nyt luuli olevan
+pelastuneina ja eheinä ulkona aavikon yksinäisyydessä.
+
+Pedro Vicente, joka ojensi eteenpäin puolet ruumistaan rintavarustuksen
+ulkopuolelle, tahtoi ikäänkuin lukea halki utuisen usvan.
+
+Vähitellen ja sen mukaan kuin aika kului, helpottui tuskan kauhea paino.
+Kullankaivajat hengittivät vapaammasti. Jo olivat he näkevinänsä Arispen
+puolella kaksi miestä, jotka kohta astuisivat jälleen heidän silmiensä
+eteen, eversti Requennesin lansieerien seurassa -- kun melu, alassa
+kumeana, äkkiä kaikui tasangolta ylös vuorelle. Kohta seurasi huutoja,
+uudistuneita pyssynlaukauksia, sen perästä hurjaa kiljuntaa, johon
+sekoittui hevosien hirnuntaa ja villien kurkkuääniä. He olettivat, että
+tässä oli olemassa päällekarkaus ja he kokosivat koko laumansa
+vesikuurnan aukolle.
+
+Keskellä tätä hirmuista melua kuuluivat revolverien äkilliset ja nopeat
+laukaukset melkein keskeytymättömässä jonossa. Gambusino voi ne
+tarkoilleen lukea.
+
+Ei ollut mitään aihetta epäilyyn. Benito Anguaz ja Jacopo Barral olivat
+äkkiarvaamatta tavoitetut ja puolustivat nyt itseänsä urhojen
+sitkeydellä.
+
+Vuoren juurella hyökkäsi joukko kojoteeroja näitä urhoja vastaan, eikä
+mitään, oi, ei mitään voitu tehdä heidän edukseen!
+
+Piiritetyt eivät koskaan ennen niin hyvin olleet havainneet asemansa
+kauheutta. Villien raivoisa kiljunta kajahteli heidän korvissansa kuin
+hautajaiskellot ja kamaluuden täytteeksi kuulivat he yhä pitemmän matkan
+päästä toveriparkojensa jäähyväiset.
+
+Itsessään muuten vähemmin tuntehikas gambusino ei voinut pidättää
+vihastuksen huutoa:
+
+»Nuo kirotut konnat! He näkevät pimeässäkin kuin tiikerikissat ja
+hurjinta hulluutta olisi uudistaa koetusta samanlaisten olojen
+vallitessa.«
+
+Aikaan saamansa hankkeen huono menestys masensi hänen mielensä kokonaan.
+
+Ehdotuksen ja sen täytäntöön panemisen välillä oli neljäkolmatta tuntia
+kulunut ja nyt ei ollut siitä muuta jälellä kuin oloihin tyytyminen.
+
+Kaikki koettivat nukkua vuorella, väsymyksen tai oikeammin
+mielenliikutuksen rääkkääminä, mutta näytelmä, joka päivän koittaessa
+tarjoutui piiritettyjen silmien eteen, herätti uuteen eloon raivon
+heidän sydämmessään.
+
+Samalle paikalle, jossa apakit olivat toimittaneet kuolemantanssinsa
+Kalkkalokäärmeen ruumiin ympärillä, pystyttivät kojoteerot nyt
+marttiirapaalun.
+
+Kohta sitoivat he siihen miehen, jossa kullankaivajat tunsivat Benito
+Anguazin.
+
+He olivat raastaneet onnettoman päältä vaatteet ja hänen rinnallensa
+leimanneet tuon hirmuisen kuolon kallon, heimonsa leimasimen, kahden
+ristiin asetetun sääriluun väliin.
+
+Kalvoimista pään ylitse sidotuin käsin, yhteen köytetyin jaloin ja verta
+vuotavin sivuin käänsi muulinajaja kasvonsa vuorta kohden, ikäänkuin
+sieltä olisi odottanut apua ja pelastusta.
+
+Nyt siirtyivät villit tuonnemmaksi; toinen toisensa perästä ottivat he
+ampumataulukseen vangin rinnan ja jatkoivat ampumistaan, kunnes rinta
+oli aivan lävistetty ja pääkallo kadonnut veriaukkoon.
+
+[Kuva: Toinen toisensa perästä otti ampumataulukseen vangin rinnan.]
+
+Kuolema oli jo aikoja sitte tullut poloiselle muulinajajalle
+pelastajaksi, mutta nuo pedot ampuivat vaan alituiseen, verestä ja
+raivosta juovuksissa.
+
+Ja sitte, uudistaaksensa murhenäytelmää kiihtyneellä raivolla,
+ripustivat he Jacopo Barralin tämän toverin ruumiin päälle ja alkoivat
+uudelleen ampumaharjoituksiansa samalla taidolla ja samalla ulvomisella.
+Sen perästä kaksi heistä skalpeerasi uhrit ja huiskutellen verisiä
+pääkallonahkoja ilmassa, lähenivät he vuorta niin paljon kuin uskalsivat
+sekä heiluttivat noita hirveitä voitonmerkkiään voimattomien
+kullankaivajain silmäin alla.
+
+Vähää ennen auringon laskua saivat piiritetyt jonkun lohdutuksen. Anguaz
+ja Barral olivat pitäneet sanansa. Ei yksikään heidän
+revolveriluodistansa ollut turhaan hukattu ja vieläpä olivat heidän
+machetensakin tulleet käytäntöön. Indiaanit saivat viettää
+_viidentoista_ heikäläisen hautausjuhlaa. Molemmankin uhrin henki oli
+kalliisti lunastettu.
+
+Tämän komean kuolinjuhlan näkeminen teki kumpaisenkin uroon kuoleman
+kaksinkerroin surulliseksi.
+
+
+
+
+Kuudestoista luku.
+
+Vallan kummallinen hyppäys.
+
+
+Kaiken aikaa vallitsi kauhu vuoren lakeudella.
+
+Tuo melkein tuokiollinen vaihdos toivosta epätoivoon masensi
+voimakkaimmatkin. Nythän ei voinut mitään tehdä -- sitä sanoivat he yhä
+uudelleen toisilleen. Ja loppupäätöksenä kaikelle tälle: nälänhätä ja
+kuolema -- Barralin ja Anguazin kuolema!
+
+Don Estevan ymmärsi, että nämä häilyväiset ja rohkeutta masentavat
+ajatukset, jotka hän pelkäsi tarttuvan yhä laajemmalle, olivat
+hajoitettavat.
+
+Jos kohta Benito Anguazin ja Jacopo Barralin martiirakuolema olikin
+näiden muistolle kunniakas, niin herätti se kumminkin synkkiä ajatuksia
+ja juuri tätä ajatussuuntaa piti kaiken mokomin vastustaa.
+
+Ehdottaa uutta pakoyritystä olisi ollut turhaa. Muuten olisivatkin
+kojoteerot nyt varuillansa, eivätkä laiminlöisi enentää vartioimisen
+huolellisuutta. Siinä suhteessa oli nyt toivo turha. Moista ei saanut
+enää ajatellakaan.
+
+Mutta sen ihmisen, joka on hukkumaisillaan, kuolema varmana silmiensä
+edessä, on taisteleminen loppuun saakka, vaikka hän olisikin keskellä
+valtamerta.
+
+Vihdoinkin oli don Estevan keksinyt tuuman, joka oli teroitettava
+alakuloisien kullankaivajien mieliin.
+
+Esimerkki, jonka Anguaz ja Barral olivat antaneet, nuo miehet, joita
+apakit eivät olleet valtaansa saaneet ennenkuin viisitoista heidän
+miehiään oli kaatunut -- eikö se ollut loistava esimerkki?
+
+Kaatua, mutta vihollisten ruumiskasoille -- se olisi äärimmäinen keino,
+jota ei kukaan voinut heiltä riistää.
+
+Tässä suhteessa gambusino auttoi päällikköä tarmollansa, joka toisetkin
+vei muassaan.
+
+»Sennor,« sanoi hän tälle mainittuaan miten majapaikalla kilvoin
+kuvaeltiin äsken tapahtuneita kauhuja, »meillä on ainoastaan yksi
+tehtävä: suoraan ilmoittaa väellemme, ettei kukaan heistä joudu
+alttiiksi näin kauhealle kuolemalle.«
+
+»Ja mitä te tekisitte, Pedro, vakuuttaaksenne heitä siitä?«
+
+»Mitäkö minä tekisin? Kutsuisin heidät mitä pikemmin kokoon ja
+julistaisin, että me, kun hetki on tullut, keksimme keinon kuolla kaikki
+yhdessä jättämättä ainoatakaan päätä indiaanilaisten verikoirain
+skalpeerausveitsille.«
+
+Don Estevan katseli gambusinoa hämmästyneenä. Mitähän tällä oli
+mielessä?
+
+»Minä en ole niin hullu kuin näytte uskovan, sennor. Laiva ei koskaan
+joudu vihollisen mielivallan alaiseksi niin kauvan kuin ruutia löytyy
+säiliössä. Kun kaikki toivo on lopussa, käskee katteini sytyttämään
+luntun ja räjähdyttämään laivan ilmaan.«
+
+»Mutta emmehän ole missään laivassa?«
+
+»Sama se. Ruutia ei tule puuttumaan. Jos viimeisessä tuokiossa emme
+vielä ole keksineet uutta keinoa lähettääksemme sanansaattajaa Arispeen,
+ei mikään ole helpompaa kuin valmistaa ruutimiina uurteen
+rintavarustuksen alle ja vuoritasangon suulle. Kun alue kerran on saatu
+muokatuksi, ei ole muuta kun sinne viekoitella vihollinen. Se voipi
+tapahtua hyökkäyksen kautta, jonka ainoa tarkoitus olisi antaa heidän
+ahdistaa askel askeleelta ylöspäin uurrosta myöten, jonne vetäytyisimme
+takaisin. Kun apakit näin olisivat ehtineet ylös lakeudelle,
+räjähdyttäisimme heidät ilmaan itsemme kanssa. Meidän täytyy mihin
+hintaan hyvänsä saada kumppaliparkojemme kuoleman kamppauksen
+vaikutuksen häviämään.«
+
+Tämä gambusinon kuvaama kuoleman mahdollisuus ja samalla vihollisen
+hautaamisen mahdollisuus juuri siinä hetkessä kuin tämä voittoa odotti,
+kohotti jälleen rohkeuden masentuneissa.
+
+Nautittiin yhä enemmän siitä mielikuvituksesta, että naisten ja lasten
+henkiä ei kauvemmin annettaisi alttiiksi raakalaisille, ja että he, kun
+viimeinen hetki oli lyönyt, menisivät käsikkäin toiseen maailmaan,
+vuoteena kojoteerojen ruumiita.
+
+Eteensä katsovana miehenä piti don Estevan parhaana, että tämä
+suosiollinen mieliala tulisi oitis käytetyksi heidän hyödykseen ja
+selitti, että asema ei suinkaan vielä ollut toivoton, että vuoren varat
+eivät kenties olleet niinkään tyhjennetyt, kuin luultiin, sekä että jos
+mentäisiin yleiselle huutoajolle, varmaankin löytyisi riistaa ja siis
+voitettaisiin aikaa jatkamaan vastustusta.
+
+Tämä metsästys määrättiin seuraavaksi päiväksi auringon noustua.
+
+Varmuus, ettei heidän ollut pakko joutua kojoteerojen raivon esineiksi,
+oli jälleen tuottanut jonkunlaista iloisuutta piiritettyjen joukkoon.
+Totutaan ajatukseen, että on kuoltava, niinkuin totutaan mihin muuhun
+ajatukseen tahansa, ja kun ajatus kerran on vakaantunut, koettaa ihminen
+luopua sitä mielessään hautomasta.
+
+Seuraavana aamuna päivän koittaessa lähdettiin matkaan, paitsi ne
+miehet, joiden tuli vartioida solaa, ja metsästys alkoi.
+
+Niinkuin don Estevan oli ennustanut, ei se ollut turhaa. Tapettiin
+riistaa osaksi huonomakuistakin lajia, vieläpä susia ja kojootejakin,
+mutta ei saanutkaan enää olla herkuttelija.
+
+Lähellä puolta päivää, kun don Estevan, molemmat Tresillianit, insinööri
+ja gambusino astuivat etunenässä, kuului äkkiä outo ääni metsässä ja
+nähtiin komea karnero rientävän ohitse suurimmalla nopeudella.
+
+Mikä onni, jos olisi mahdollista tappaa se! Se oli epäilemättä viimeinen
+otus sitä parvea, jonka Pedro Vicente ja Henry Tresillian olivat
+kohdanneet piirityksen alussa ja joka päivä päivältä oli tullut yhä
+tärkeämmäksi ruuan lisäksi piiritetyille.
+
+Kaikissa tapauksissa oli se oikein vallaton vasikka, nuori ja uljas
+oinas oivallisilla jäntereillä ja pitkillä, taaksepäin kaarevilla
+sarvilla. Se ei voinut päästä metsästäjien kynsistä, sillä se juoksi
+suoraa tietä harjanteen äärimmäistä reunaa kohden sille puolelle, joka
+oli poispäin indiaanein leiristä -- niin sanoaksemme kohti avaruutta.
+Sinne kerran tultuansa oli se varmaan saavutettavana kiertämällä.
+
+Metsästäjillä, joita palava halu kiihoitti päästäkseen tämän saaliin
+herroiksi, ei ollut edes malttia odottaa. Puoli tusinaa laukauksia
+kajahti, mutta sattumatta karneroon, joka, kun oli ehtinyt vuoren
+jyrkänteelle, äkkiä seisahtui polvistetuin jaloin ja pää kyyristyneenä
+jyrkänteen yli.
+
+Tuossa paikassa hypähti se ilmaan etujalat kaksin kerroin ja katosi
+metsästäjien hämmästyneitten katseitten edestä.
+
+[Kuva: Eläin hypähti ilmaan ja katosi metsästäjien hämmästyneitten
+katseitten edestä.]
+
+Mikä hyppäys!
+
+Varmaankin oli eläin epätoivossaan tietämättänsä heittäytynyt rotkoon ja
+makasi nyt tietenkin kallion juurella hengetönnä, musertuneena ja rikki
+revittynä särkynein säärin ja värisevin lihoin.
+
+Kummallisella uteliaisuuden tunteella ja pettyneellä toiveella
+lähestyivät metsästäjät vuoren reunaa.
+
+Gambusino hyökkäsi etunenässä niin nopeasti kuin kintut kannattivat.
+
+Omasta puolestaan näki hän tässä sattumassa ongelman, joka oli
+ratkaistava. Karneron levähtäminen rotkon äärimmäisellä reunalla antoi
+hänelle kaikenlaista ajatuksen aihetta. Ennenkuin eläin oli syössyt
+alas, oli se mietiskellyt. Aivan varmaan oli se toiminut miettimällä.
+Epätoivoinen eläin voi säikähdyksen valtaamana heittäytyä rotkoon, mutta
+pysähtymättä, ottamatta aikaa miettiäkseen _mihin_ se syöksyy. Mutta
+karnero oli epäillyt, huolimatta niistä luodeista, jotka vinkuivat sen
+korvissa, ja se oli tehnyt hyppäyksensä ikäänkuin laskettuansa korkeuden
+ja hyppäysmatkan.
+
+Kun gambusino oli tullut vuoren reunalle, laskeutui hän vatsallensa ja
+tirkisteli alas. Metsästäjät seurasivat hänen esimerkkiänsä. Kallioilla,
+jotka pistivät ulos vuoren seinästä, ei näkynyt mitään. Tuolla
+alhaallakaan ei löytynyt mitään, ellei karnero mahdollisesti ollut
+pehkojen peitteessä. Mutta ei! Olisihan ainakin näkynyt veripilkkuja
+kivillä.
+
+Pedro, joka antoi katseensa kiitää yli aavikon, ei voinut pidättää
+huudahdusta. Hän nousi yhdellä harppauksella pystyyn ja ojensi
+käsivartensa taivaan rantaa kohden. Kaikki seurasivat hänen liikettänsä
+ja näkivät karneron, joka pakeni etäällä, nopeana kuin nuoli.
+
+Mitä tuo tiesi?
+
+Oliko mahdollista, että eläin lihasta ja luusta voi harpata tuolla
+tavalla sellaisen putoamisen perästä, -- viiden sadan jalan hyppäyksen
+perästä.
+
+Gambusinon kasvot säteilivät. Aate oli sukeltanut esille hänen
+aivoissansa, jotka alituisesti etsivät pelastuksen keinoja.
+
+Mutta kun hän ajatteli, että uusi erehtyminen voisi tulla
+parantumattomaksi pahaksi, antoi hän hämmästyneitten seuralaistensa
+poistua eli oikeammin oli näitä saattavinansa. Mutta niin pian kuin
+luuli voivansa kääntyä takaisin muitten näkemättä, lähestyi hän reunaa,
+tutki suuremmalla tarkkuudella vuoren seinää, mittasi kallion reunan sen
+koko korkeudelle ja laajuudelle, laskeutui alas ja tutki pienemmätkin
+epätasaiset kohdat, vieläpä rosotkin kallioissa. Tämän tarkan ja
+pitkällisen tutkiskelun perästä palasi hän majapaikkaan päin, ilo
+katseessaan ja mutisi:
+
+»Kuulkaapas! Me emme ole ehkä niinkään auttamattomasti hukassa!«
+
+Hän oli nyt päässyt selville karneron hyppäyksestä.
+
+Kun hän saapui majapaikalle, oli jo yö alkanut ja hän hämmästyi
+suuresti, kun don Estevanin teltan ulkopuolella kuuli erittäin vilkkaan
+ajatusten vaihdon sisältä.
+
+Gambusino astui sisään ja häntä kehoitettiin tavan mukaan ottamaan osaa
+neuvotteluun.
+
+Silloin juuri Henry Tresillian puhui ja selitti, että tämä toimettomuus
+oli kuolemata kamalampi, erittäinkin kun johdatti mieleensä noita kahta
+kumppalia, jotka ennenkuin sortuivat, tappoivat viisitoista vastustajaa.
+
+Pedro Vicenten tulo teki keskustelun raskaammaksi. Kaikki tiesivät, että
+hän oli sellaisien yrityksien ankara vastustaja.
+
+Hän asetti pyssynsä nurkkaan, asettui tavalliselle paikallensa, kuunteli
+tavallisella kunnioituksella don Estevanin selitystä ja virkkoi, kun
+häntä pyydettiin lausumaan ajatuksensa:
+
+»Kaikki tuo on hyvää, sennores, mutta minä luulen tätä nykyä voivani
+tarjota jotain parempaa.«
+
+»Selittäkää!« huudettiin. »Mitä uutta teillä on ilmoitettavana?«
+
+Gambusino vastasi aivan yksinkertaisesti:
+
+»_Ehkäpä pelastusta_.«
+
+»Voitteko ehkä tehdä ihmeitä, sennor gambusino. Kuulkaa, lausukaa siis
+mitä on sydämmellä,« sanoi insinööri.
+
+»Keino on niin yksinkertainen,« vastasi Pedro Vicente, »etten käsitä
+miten olemme voineet olla ajattelematta tätä ennen. Koska nuo roistot
+kieltävät meitä lähettämästä sanansaattajaa Arispeen suuren portin
+kautta, niin täytyy hänen lähteä matkalle vuoren vastakkaiselta
+puolelta.«
+
+Läsnäolijat luulivat, että Pedro Vicente houraili.
+
+»Ystäväni,» sanoi don Estevan, »te ette muista, että sieltä on
+viidensadan jalan hyppäys.«
+
+»Te ehdotatte, että meidän tulee tehdä samalla tavalla kuin karneron,«
+virkkoi monta ääntä yhtä haavaa.
+
+»Aivan niin,« vastasi Pedro. »Tehdä samalla tavalla kuin karnero teki,
+se on ainoa keino.«
+
+Ja hän lisäsi:
+
+»Jos tahdotte tehdä minulle seuraa, sennores, huomisaamuna päivän
+valetessa, niin tahdon lähemmin selittää mitä olen tuuminut tehdä ja te
+saatte nähdä että jos minun ehdotukseni onkin täynnänsä vaikeuksia, on
+se kumminkin mahdollinen, jos meissä on vähääkään taitoa ja tarmoa.
+Muuten mielin sanoa, että itse tällä kertaa uskallan yrityksen. Kaikki
+minkä pyydän teiltä, herra insinööri, on viisisataa jalkaa köyttä, jos
+voitte sen minulle hankkia.«
+
+Insinööri selitti, että hänellä ainakin oli neljäsataa. Puuttui siis
+vielä sata jalkaa, mutta mitenkä ne sitte hankittaisiin?
+
+Ehdotettiin, että sidottaisiin toisiinsa muutamia suopunkia, mutta ei
+sekään pitkälle riittäisi. Joku tuumaili, että piti leikata liuskoiksi
+telttakangas ja punoa liuskat köysiksi. Ehkä sillä tavalla saataisiin
+mitä tarvis vaati? Kaikessa tapauksessa täytyi koettaa.
+
+Sillä välin kuin jokainen näin esitti ajatuksensa, antoi gambusino
+merkin, että hänellä oli jotakin sanottavaa.
+
+»Teette itsellenne turhaa vaivaa. Aineksia köyden punontaan ei puutu,
+emmekä tarvitse muuta kuin kumartua maahan poimiaksemme niitä.«
+
+»Mitä sitte? Mistä aiotte valmistaa köysiä?« huusivat kaikki.
+
+»Juuri näistä,« vastasi gambusino, potkaisten syrjään muutamia kuivia
+lehtiä, joitten päällä hän istui.
+
+Ne olivat metskalin lehtiä, joitten kuituvista, niinkuin hampunkin, voi
+valmistaa mitä vahvinta köysitavaraa.
+
+Tämä puu, joka jo oli antanut meksikolaisille monta ateriaa, voi siis
+sen lisäksi valmistaa heille mahdollisuuden tuottamaan pelastajia
+Arispesta. Ja vuorella löytyi niin monta puuta, ettei tarvinnut puutosta
+peljätä.
+
+Jos kiivaasti käytiin työhön käsiksi, voitiin se saada valmiiksi
+seuraavan päivän ehtooseen, ja suostuttiin, että sillä ajalla kuin
+leiripaikassa punottiin köysiä, piti don Estevanin ja hänen ystävänsä
+aamun valetessa seurata gambusinoa, joka pakopaikalla itsellään aikoi
+heille selittää miten aikoi paeta.
+
+Varhain aamulla olivat kaikki työssä. Naiset poimivat metskalin lehtiä,
+jotka olivat varisseet muutamia päiviä sitte. Tuoreita ei sovi heti
+käyttää. Jokainen leiripaikkaan jäänyt sai osansa tässä kummallisessa
+köyden punonnassa ja muuten hitaammatkin tekivät työtä halulla ja
+ilolla, sillä toivo oli palannut ja samalla myöskin rohkeus.
+
+Sillä välin kuin jokainen teki parastansa, tarkastivat don Estevan,
+molemman Tresillianin, insinöörin ja gambusinon kanssa sitä vuoren
+kuvetta, joka edellisenä päivänä oli vetänyt puoleensa Pedro Vicenten
+huomion karneron syöksähdyksen kautta.
+
+Ei puuttunut jännitystä mielissä, kun sinne askeleet ohjattiin.
+
+Nyt niinkuin edellisessäkin epäonnistuneessa yrityksessä nähtiin
+hengessä apuarmeija, eversti Requennesin lansieerirykmentti.
+
+Gambusino oli puhunut totta. Hän selitti selvään karneron hyppäyksen ja
+osoitti, että jos seurattaisiin älykkään eläimen esimerkkiä,
+laskeutuminen alas, jos kohta vallan vaikeakin, ei kumminkaan olisi
+mahdoton ihmisellekään. Ojentaen itseänsä jyrkänteen yli sellaisen
+ihmisen koko rohkeudella, joka toivoo ja jolla ei ole aikaa ajatella
+pyörtyvänsä, tarkastelivat don Estevan ja hänen seuralaisensa
+vuoriseinän kaikki pienimmätkin erityiskohdat ja seurasivat Pedro
+Vicenten huomautuksia. Tämä toimitti näyttelemistänsä ihmeteltävällä
+selvyydellä niinkuin mies, joka on varma asiastaan.
+
+Toisesta pisteestä toiseen, alkaen noin kolmenkymmenen jalan päässä
+yläreunasta, oli tämä vuoren seinä jono pieniä ja hyvin kapeita kallion
+särmiä, joitten pitäisi olla aivan näkymättömiä alangolta päin, mutta
+jättäisivät tarpeeksi tilaa ihmiselle pysyäksensä pystyssä niitten
+päällä. Köyden avulla pitäisi voida laskeutua alas toiselta särmältä
+toiselle. Viimeiseltä särmältä, noin sata viisikymmentä jalkaa ylempänä
+maan pinnasta, laskeutui tuo paljas ja aivan sileä kallio hiukan
+viettämällä alas llanoon asti, ja tätä viettoa myöten oli kiihko-ajosta
+peljästynyt karnero hyvin hyvästi voinut soluttautua, ehkäpä pyöriäkin.
+
+Tämän viimeisen matkan palasen korkeus ansaitsi epäilemättä tulla
+huomioon otetuksi. Mutta solmunuoralla, joka oli hyvästi kiinnitetty ja
+jota viimeisellä kallion särmällä pitivät kiinni ne kaksi miestä, jotka
+olivat auttaneet häntä sinne pääsemään, piti yksinäisen, taitavan ja
+kylmäverisen miehen hyvästi voida suoriutua. Kokonaisuudessaan oli
+laskeutuminen tosin vaarallinen, -- mutta joka ei mitään uskalla, ei se
+mitään voitakaan!
+
+Don Estevan ja hänen seuralaisensa hämmästyivät nähdessään gambusinon
+erinomaisen älyn ottamaan opetusta pakenevasta eläimestä.
+
+Katseet hurmaantuneina ja taivaan rantaan uponneina ei siinä tuokiossa
+kukaan ajatellut tämän laskeutumisen vaikeuksia, laskeutumisen, jossa
+oli viisisataa jalkaa alaspäin mentävä ja joka oli tehtävä, ennenkuin
+voitiin lähteä marssimaan ulos aavikolle.
+
+Hetken hurmauksessa olisi jokainen heistä tahtonut lähteä matkalle
+minuuttiakaan viipymättä, selvällä päivällä ja ajattelemattakaan
+indiaanein tutkivia silmäyksiä.
+
+Katsellessa aavikon avaruutta pysähtyi Pedron silmä mustaan, liikkuvaan
+esineeseen, jota osoitti seuralaisilleen ja joka näytti yhä kasvavan
+suuruudessa sekä lähenevän vuorta.
+
+Henry Tresillian tunsi ensi silmän luonnilla Krusaderin.
+
+»Se se on,« hän huudahti. »Eikö todellakin näytä siltä, kuin se
+sellaisina hetkinä kuin tämä vielä kerran mielisi sanoa: Sinä tiedät,
+että jos minua tarvitset, niin olen täällä!«
+
+Henry oli useammin kuin yhden kerran vaelluksillansa havainnut hevosensa
+samoilla tienoilla ja siitä tehnyt sen johtopäätöksen, että hänen
+Krusaderinsa tällä puolella varmaankin oli löytänyt rauhallisemman
+turvapaikan ja syöttömaan halunsa mukaisemman, sekä että se oli valinnut
+varsinaisen pääkortteerinsa näissä seuduissa.
+
+Hämmästymättä hän siis näki sen jälleen, mutta tämä seikka herätti
+hänessä nopean päätöksen.
+
+»Tällä kertaa,« sanoi hän, »on arvanheitto tarpeeton, sillä nyt minä
+lähden matkalle. Nyt se koskee kaikkien etua.«
+
+Nämä odottamattomat sanat tuottivat tuokion ajaksi hämmästystä.
+
+»Te,« sanoi don Estevan, »miksi juuri te, nuori ystäväni, ennemmin kuin
+jokin muu, kuin Pedro Vicente, joka juuri äsken on vaatinut tämän
+kunnian itselleen.«
+
+»Sinä, lapseni?« puhkesi sanoiksi Robert Tresillian.
+
+»Juuri minä, sennor, juuri minä, isäni,« sanoi rohkea nuorukainen, »ja
+siitä vakavasta syystä, ettei kenelläkään ole niin suuria toiveita
+onnistua. Niin pian kuin kerran olen tullut tuonne alas, tulee minulle
+heti Krusader avukseni annettuani merkin, jonka se kyllä tuntee. Kuten
+tiedätte, ei yksikään apakien villeistä hevosista voi tavoittaa
+Krusaderia, ja koska arvelette, sennor, että täytyy olla kaksi, jotka
+lähetetään Arispeen, niin onhan asia selvä. Ne kaksi ovat löydetyt:
+Krusader ja minä! Ellei mitkään mahdit yhdy liittoon meitä vastaan, niin
+ei löydy ketään muita kuin me, jotka niin varmasti voivat ehtiä
+Arispeen.«
+
+Liikutettuna tästä rohkeasta puheesta astui gambusino nuoren miehen luo
+ja puristi voimakkaasti hänen käsiänsä.
+
+»Antakaa ainakin minun seurata teitä, Henry. Minä olen varma voivani
+viedä teidät suoraa tietä Arispeen, jota vastoin te...«
+
+Henry Tresillian ei antanut hänelle aikaa jatkamiseen.
+
+»Älkää olko levoton,« hän sanoi, »vaan antakaa minun toimia. Jos olisi
+pakko matkustaa jalkaisin, en uskaltaisi kilpailla kanssanne, vaan
+lähtisimme mieluummin yhdessä. Mutta te tiedätte, että Krusader ei anna
+kenenkään muun ratsastaa selässänsä kuin minun.«
+
+»Vaan jos te ette tapaa sitä vuoren juurella?«
+
+»Minun _täytyy_ tavata se. Mutta jos minä vasten kaikkea arvelua en
+tapaisi sitä,« sanoi Henry Tresillian, »silloin, sennor Pedro, odotan
+minä teitä tuolla alhaalla ja silloin lähdemme matkalle yhdessä.«
+
+Vavistus, ikäänkuin sähkön synnyttämä, virtasi läpi kaikkien.
+
+Jokainen tunnusti itsekseen, että nuori mies oli oikeassa. Voisiko
+Krusaderia parempata toveria löytää, jos mieli rientää Arispea kohti?
+
+Robert Tresillian, joka tunsi itsensä ylpeäksi pojastaan, sulki hänet
+syliinsä. Mitä don Estevaniin tulee, niin myönsi tämä, että nuori mies
+oli oikeassa, mutta ajatteli tytärtänsä Gertrudesta, jonka mieli
+joutuisi kauheasti kuohuksiin sellaisesta uutisesta.
+
+Ainoastaan insinööri teki äänettömiä väitteitä mielessään. Hän mietti
+itsekseen, että oli ainoastaan kaitselmuksen sallimus, jollei niin
+vaikeassa yrityksessä köysi katkeaisi, hankautuisi poikki tai
+leikkautuisi melkein välttämättömästä hankautumisesta jotakin kallion
+särmää vastaan. Mutta oliko hänellä edes oikeutta esittää epäilyksiänsä,
+kun hänellä ei ollut parempaakaan ehdotusta?
+
+Suostuttiin, että lähtö tapahtuisi jo samana yönä ja niin palattiin
+majapaikalle.
+
+Pieni joukkue oli tuskin ehtinyt sinne, ennenkuin eräs kullankaivaja
+tuli juosten hengästyneenä.
+
+Hän kertoi, että kun hänen ja muutaman hänen toverinsa piti muuttaa
+erästä kivilohkaretta, joka makasi käytävän tiellä, mitä heidän oli
+käsketty tasoittamaan vuoritasangon toisessa päässä, hän
+hämmästykseksensä oli nähnyt tämän lohkareen äkkiä vajoovan maan sisään
+ja katoovan kauhealla pauhinalla -- ikäänkuin kokonaisena jonona
+pamahduksia, jotka uudelleen kaikuivat syvyydestä.
+
+Alussa oli hän miltei peljästynyt, mutta kohta jälleen rohkaissut
+mieltänsä ja paljastanut aukon suun kumppalinsa ja muutamien
+kullankaivajien avulla, jotka oli sinne kutsunut.
+
+He olivat sillä tavalla löytäneet suun maanalaiseen kaivoon, joka taisi
+olla hyvinkin syvä siitä ajasta päättäen, minkä sinne heitetyt kivet
+tarvitsivat ehtiäksensä pohjaan.
+
+Kumppalinsa, jotka olivat jääneet tämän ammottavan aukon suulle, olivat
+lähettäneet hänet insinöörin luokse ilmoittamaan löytöä.
+
+Luola ei ole mitään tavatonta vuorissa. Mutta siinä mielen tilassa,
+jossa meksikolaiset nyt olivat, kasvoivat pienimmätkin vähäpätöiset
+seikat niin suuriksi tapahtumiksi. Kaikissa tapauksissa piti
+tarkastettaman, miten asianlaita oli.
+
+Insinööri oli vilkkaalla uteliaisuudella kuunnellut työmiehensä
+kertomusta. Hän kokosi heti kaikki taitavimmat miehensä
+kullankaivajajoukkueessaan käskien heidän tuomaan mukanaan kaikkea mitä
+tarvittiin laskeutuessa alas kaivosaukkoon: köysiä, ketjuja, koria,
+lyhtyjä, sähkövalaistuskoneita y. m., joita oli saatu hinatuksi ylös
+lakeudelle, kun kojoteerot ilmestyivät, ja läksi väkinensä oitis
+löytöpaikalle, missä heti pani toimeen kaikki temput, jotka olivat
+tarpeen laskeutuessa alas aukkoon.
+
+Muutamien metrien päähän aukon suusta antoi hän ajaa maahan paalun,
+jonka ympärille kääritytti kaiken mitä löytyi kaabeleja ja ketjuja.
+Kaabelin päähän antoi hän lujasti kiinnittää korin, johon mahtui, paitsi
+häntä, neljä henkeä, sekä astui itse siihen työnjohtajan ja kolmen
+työmiehen kanssa, jotka toivat mukanaan kaivoskuokkia ja rautakankia.
+
+Lamput sytytettiin ja laskeuduttiin varovasti, ilman kiirettä ja mitään
+vastusta kohtaamatta.
+
+»Kaivo« oli syvä. Jokaiselta viidenkymmenen jalan matkalta merkitsi
+insinööri nähtävällä tyytyväisyydellä syvyyden. Hetken kuluttua tavoitti
+kori pohjan.
+
+Insinööri ja hänen toverinsa olivat nyt jonkunlaisessa hyvin avarassa
+holvissa, muodoltansa pitkulaisessa, mutta kaikilta puolin lujien
+kallioseinien ympäröimänä. Ei mitään aukkoa! Ainakin luuli insinööri
+niin ensimmäisen tarkastuksensa perästä.
+
+Hän antoi kumminkin käskyn tarkastaa seiniä rautakangilla ja teki itse
+samoin kaivoskuokkansa hamarapuolella.
+
+Äkkiä säpsähti hän. Hänestä tuntui ikäänkuin rauta, tärähtäessään
+kalliota vastaan, antoi selvemmän äänen. Olikohan tuo erehdystä.
+Insinööri käski olemaan hiljaa. Kaikki rautakanget lakkasivat
+jymähtelemästä seiniä vastaan. Insinööri yksin kalkutteli
+kaivoskuokallaan kalliota ja jokainen havaitsi todellakin, että lyönti
+kumahti pitkällisellä soinnulla. Koetta uudistettiin kolme kertaa
+perätysten samalla seurauksella. Ei voitu enää epäillä ontelo arvattiin
+löytyvän tämän seinän takana.
+
+Kalliota jyskytettiin kangilla, ensin hiljaa, sen perästä kestävällä
+sitkeydellä ja siinä määrin kuin sitä koverrettiin, tuli ääni yhä
+selvemmäksi.
+
+Työtä tehdessänsä insinööri mietiskeli. Hänen aivoissansa kiehui.
+Ajatelkaas, jos se mitä hän aavisti, toteutuisi!
+
+Äkkiä hänen paljansa ei enää tavannutkaan seinää esteenä, vaan upposi
+aukkoon ja vajosi sinne. Ainoastaan vaivalla hän veti sen takaisin. Ja
+asettaessaan kaivoslyhtynsä lähemmäksi, näki hän että kallio oli
+lävistetty.
+
+Aukon laajentamisessa ei ollut mitään vaikeutta. Jokainen kävi työhön
+kiinni. Siinä määrässä kuin läpi tuli laajemmaksi, olivat he tuntevinaan
+raittiin ilman läheisyydessään ja vihdoinkin oli reikä niin suuri, että
+ihminen voi mahtua läpi.
+
+Insinööri astui ensiksi sen sisään ja muut seurasivat perässä.
+
+Onteloa ulottui vaakasuoraan kallioseinän läpi. Ei ollut edessä mikään
+unelma -- raitis ilma virtasi sisällä. He tunsivat sen hikisillä
+kasvoillansa ja insinööri, joka kulki etunenässä, luuli vielä näkevänsä
+valon kajastuksenkin.
+
+Näköala tuli vähitellen laajemmaksi, kohta näkyi leveämpi aukko
+kalliossa, ja kun insinööri oli ehtinyt siihen, ei hän voinut pidättää
+riemuhuutoa nähdessään aavikon koko rajoittamattomassa avaruudessaan.
+
+
+
+
+Seitsemästoista luku.
+
+Taivaan ja maan välillä.
+
+
+Gambusinon tuuma oli kummallisella tavalla tehty yksinkertaisemmaksi.
+Kaivon ja ontelon löytö oli tasannut kaiken.
+
+Varsinainen laskeutuminen llanolle, joka nyt oli vähentynyt korkeintaan
+sataan viiteenkymmeneen jalkaan, ei nyt tosi teossa enää ollut
+vaarallinen. Nythän ei mitään ollut pelättävää Henryn suhteen, ellei
+apakien huomio miten kuten ulottuisi sille puolen vuorta.
+
+Kun nyt seuraava yö oli sellainen toivottu yö, joka ei ollut liian pimeä
+eikä kokonansa selkeä, oli se todellakin edullinen pakoyritykselle.
+Insinööri, don Estevan, Robert Tresillian, hänen poikansa Henry,
+gambusino ja muutamia valituita kullankaivajia läksivät aukolle,
+laskeutuivat kaivon pohjaan ja kulkivat ontelon äärimäiseen päähän,
+jossa vapaa ilma tuli vastaan.
+
+Vaikka kaikki meni mielen mukaan, oli mielen liikutus suuri.
+
+Gambusino etsi hämärässä Henry Tresillianin käsiä ja puristi niitä niin
+voimakkaasti kuin jaksoi.
+
+»Sennor,« sanoi hän, »vielä on aikaa, antakaa minun lähteä, yö on
+suotuisa ja jos teidän hevosenne ei vastaakaan minun huutooni, on
+minulla kumminkin niin monta tuntia yötä edessäni, että päivän tultua jo
+olen kaukana kojoteerojen näkyvistä.«
+
+»Tuhannet kiitokset, sennor Vicente,« vastasi nuorukainen, »mutta ei
+kukaan muu kuin minä itse voi varmasti tavoittaa oivaa Krusaderiani
+tuolla alhaalla. Se ei vastaa kenellekään muille kuin minulle ja kun
+päivä leviää aavikon yli, olen minä hevoseni avulla ehtinyt paljoa
+kauvemmaksi matkalla Arispeen kuin jalkamies, jos kohta se mies olisikin
+te itse.«
+
+Gambusino huomasi nyt, että oli turha vaiva inttää vastaan.
+
+Eron hetki oli tullut. Henry heittäytyi isänsä syliin ja sen perästä don
+Estevanin.
+
+Hän ei tahtonut lausua Gertrudeen nimeä Tällä ratkaisevalla hetkellä ei
+mikään saanut masentaa hänen rohkeuttaan. Eikö kaikkien pelastus
+riippunut hänen kylmäverisyydestään ja kestäväisyydestään?
+
+Sitten kun hyvästi oli tullut alas, ilmoittaisi hän varovaisella
+vihellyksellä niille, jotka seisoivat ontelon aukolla, että kaikki oli
+selvää, sekä että hänellä oli aavikon manner jalkainsa alla; _kaksi_
+vihellystä sitä vastoin tietäisi, että hän oli vaarassa sekä että heidän
+viipymättä piti hinata hänet ylös.
+
+Laskeutuminen alkoi. Suurimmalla varovaisuudella antoivat miehet köyden
+solua; liian hitaasti kiihkeän nuoren miehen mielestä, liian nopeasti
+heidän, jotka tunsivat, että hän lähti ulos tuntemattomaan seutuun ja
+että jokainen köyden lasku lähenti häntä vaaraan, ehkäpä kuolemaan.
+
+Vihdoinkin koski Henry Tresillianin jalat mantereeseen.
+
+Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kuunnella. Sen tähditetyn taivaan
+alla, joka levisi tämän osan yli Sonoran aavikkoa, oli hiljaisuus
+juhlallinen.
+
+Henry Tresillian antoi kuulua vihellyksen, joka osoitti, että
+laskeutuminen oli lopussa, ja lähti sitte liikkeelle suoraa tietä sitä
+kohden, jossa oli nähnyt Krusaderin.
+
+Nyt oli hänellä tarpeen saada käsiinsä hevonen, antaa tuon älykkään
+eläimen tietää, että hän oli läheisyydessä ja etsi sitä
+yksinäisyydessään.
+
+Kun hän kerran oli päässyt sen selkään, tekisi hän kierroksen
+välttääkseen indiaanein leiriä ja katoaisi salaman tavoin Arispeen päin.
+
+Henryn näin poistuessa selitti insinööri, että hän, jos niin tarvittiin,
+voisi valaista tasangon, jossa Henry vaelsi, kokonaisen peninkulman
+laajuudelta.
+
+Gambusino pani äkkiä kätensä hänen käsivarrellensa.
+
+»Varokaa kaiken mokomin sitä. Tuo odottamaton valo voisi pikemmin
+ilmaista kuin auttaa häntä nykyhetkenä. Älkäämme tehkö mitään, joka
+voisi herättää apakien valppautta, ennenkuin Henry on niin kaukana,
+etteivät nämä häntä voisi tavoittaa.«
+
+Kaikki nämä rohkeat miehet pidättivät hengitystään voidakseen paremmin
+kuunnella, mutta ei mitään ääntä tavoittanut heidän korvansa.
+
+»Sennores,« sanoi gambusino, »tämä hiljaisuus todistaa, ettei don Henry
+tällä hetkellä ole missään vaarassa.«
+
+Vihellys, vieno kuin hengähdys, mutta Henryn omituisella tavalla
+värähdytelty, tapasi juuri siinä tuokiossa heidän korviansa.
+
+»Joko erehdyn suuresti,« sanoi Pedro, »tahi on nuori mies antanut merkin
+Krusaderille.«
+
+Llanolla ohjasi Henry Tresillian askeleensa länteen. Pohjantähti oli
+hänen oppaansa.
+
+Ehdittyään noin neljänsadan metrin päähän, oli nuori englantilainen
+ajatellut, että oli aika tiedon antoon Krusaderille, niinkuin tapansa
+ennenkin oli ollut.
+
+Jos hevonen hänen merkkiinsä ei vastaisi, oli suostuttu, että Henry
+Tresillian kolmen turhan koetuksen perästä palaisi takaisin, tarttuisi
+solmuilla varustettuun nuoraan ja pääsisi ylös vuoren onkaloon niitten
+avulla, jotka häntä odottivat.
+
+Mikä onni! Ensimmäisen merkin perästä kuului hänen korviinsa nopeasti
+juoksevan hevosen kavioitten kopse.
+
+Krusader oli kuullut ja tuntenut vihellyksen, sitä ei voinut epäillä.
+
+Ei niin varovasti kuin ensi kerralla antoi Henry Tresillian kuulua uuden
+vihellyksen ja muutamien sekuntien perästä tunsi hän Krusaderin
+läähättävän hengityksen kasvojansa vastaan.
+
+Riemuun remahtaen tavattuansa jälleen herransa pani jalo eläin päänsä
+hänen olkapäällensä ja nuori mies, joka tuokioksi unhotti, että aika on
+kallis, tarttui eläimen päähän molemmin käsin ja suuteli sitä.
+
+Kumpaisetkin tunsivat toisensa. Hevonen ja ratsastaja, molemmat varmoja
+toisistansa, olivat valmiit. Henry pisti Krusaderin suuhun suitset,
+jotka Pedro, varovasti kyllä, ynnä viltin oli antanut Henryn mukaan, kun
+tämä oli alkamassa laskeutumista. Yhdellä hyppäyksellä oli hän jalon
+eläimensä selässä, joka lensi kuin nuoli eteenpäin. Kyyristyneenä
+Krusaderin kaulan ylitse tunsi Henry riemastuksella, miten se häntä
+kiidätteli hurjassa vauhdissa, Hänen paisunut rintansa hengitti ilmaa
+keuhkojen täydeltä.
+
+Hänen isänsä ja ystävänsä, jotka ojensivat ruumistansa ontelon reunan
+ylitse, kuuntelivat alituiseen ja kyselivät aavikon vienoimpiakin ääniä,
+vieläpä sittenkin kun gambusino oli luopunut epäilemästä seikkailun
+menestystä.
+
+»Teidän poikanne on jo hevosen selässä, sennor,« sanoi hän Robert
+Tresillianille. »Sen minä voisin vannoa. Kuulkaa, Krusader hirnui ja sen
+hirnuminen oli iloinen. Se on merkki siitä, että se on jälleen löytänyt
+herransa.«
+
+Robert Tresillian, joka oli liian liikutettu käsittääksensä tätä,
+koetteli vielä, vaikka turhaan, katseillansa tunkea läpi sen pilkko
+pimeän, joka leveni llanon yli.
+
+Tässä tuokiossa kuiskasi gambusino pari sanaa insinöörille.
+
+Ja niin äkkiä kuin ruutiräjähdys, valaisi sähkövalovirta parin sekunnin
+ajan kokonaisen kolmikulman tasankoa.
+
+Sopivampaa hetkeä ei olisi voinut valita.
+
+Henry näyttäytyi äkkiä isälle ja ystäville ikäänkuin tulen leimauksessa.
+Krusaderin selässä lensi hän matkalla Arispeen.
+
+[Kuva: Henry näyttäytyi äkkiä isälle ja ystäville ikäänkuin tulen
+leimauksessa.]
+
+Se valon säde, joka oli heitetty aavikon yli, kesti, niinkuin olemme
+sanoneet, ainoastaan pari sekuntia. Sen perästä oli kaikki taas pimeyden
+peitossa.
+
+Jos indiaanit olisivatkin huomanneet jotain, niin ei heillä olisi ollut
+aikaa ottamaan selvää siitä, kun valo heidän mielestään ei voinut olla
+muuta kuin selittämätön luonnon ilmiö. Ja niinkuin muuten tiedämme, oli
+sähkövalo ohjattukin vuoren siltä puolelta, joka ei ollut heidän
+leiriinsä päin.
+
+Mutta tämä säde oli ollut kylläksi rauhoittamaan ratsastajan isää ja
+ystäviä.
+
+»Pelastunut! Henry on pelastunut!« sanoi gambusino. »Tällä kertaa on
+hänellä kaikki valtit kädessään ja siispä meilläkin.«
+
+Sinä yönä ei nukuttu vuorella. Jokainen piiritetyistä rupesi tekemään
+kaikenmoisia arveluita.
+
+Oli puolinainen varmuus vaan, pelastuisiko Henry Tresillian. Varmuus ei
+vielä ollut täydellinen.
+
+Hän oli tosin lähtenyt -- saapuisiko myös yhtä onnellisesti Arispeen?
+
+Näitä kysymyksiä tehtiin vuorella sellaisella sitkeydellä näkemään
+kaiken synkkänä, joka on omituista epätoivon partaalla oleville
+ihmisille.
+
+Vankeuden tai pelastuksen mahdollisuudesta keskusteltiin myös
+päälliköiden kesken.
+
+Don Estevan tuli vasten tahtoansa hämilleen Gertrudeen kyynelistä.
+Henryn lähtö oli kokonaan tehnyt lopun tytön rohkeudesta.
+
+Robert Tresillian koetteli suurella vaivalla näyttää levolliselta, mutta
+oli hirveimmän tuskan vallassa, vaikka ulkomuodoltaan näyttikin niin
+kylmältä.
+
+Gambusino oli ainoa, joka piti selvän ihmisjärjen puolta.
+
+»Sennores,« sanoi hän, »meillä on täysi syy toivoa enemmän kuin koskaan
+ennen. Don Henry rientää Arispea kohden, hän ei tapaa tiellänsä niitä
+villejä, jotka ovat ohjanneet matkansa Horcasitaalle. Siis ei hänellä
+ole mitään pelkäämistä ihmisistä. Pelkäisikö nälkää tai janoa? Eikö
+hänellä ole ruokaa ja vettä viideksi päiväksi? Kuulkaa! Kun hän tulee
+Arispeen, tapaa hän siellä eversti Requennesin. Seitsemän päivän perästä
+on eversti oleva täällä rykmenttinsä kanssa. On siis vaan kahdentoista
+päivän kärsivällisyys tarpeen. Ja sitte,« lisäsi hän asettaen sanansa
+enemmän Robert Tresillianille, »emme ole kuulleet vähintäkään ääntä,
+joka voisi tehdä meidät levottomiksi, ja niinkuin tiedätte, eivät
+kojoteerot koskaan vangitse ulvomatta kauheata ulvontaansa. Minä
+vakuutan, että kaikki hyvät enteet ovat meidän puolellamme.«
+
+»Te uskotte siis, että Henry on pelastunut,« mutisi Gertrudes.
+
+»Sennorita,« vastasi gambusino, »minä en ainoastaan sitä usko, minä
+voisin sen vannoa.«
+
+Ihmisiltä, joita kohtalo on koetellut, ei koskaan puutu vastaväitteitä.
+Jos Henry pääsisikin tuoreena ja terveenä Arispeen, kuka voisi vastata
+hänen lähetyksensä menestymisestä?
+
+Voisihan eversti Requennes olla Arispesta poikessa. Niin, kuka voi niin
+varmaan tietää, eikö hän, saatuaan vihiä indiaanein tuumista
+Horcasitasta vastaan, juuri nyt ollut retkellä ehkäistäkseen näiden
+aikeita?
+
+»Ja jos niinkin olisi,« intti gambusino, joka ei koskaan jäänyt
+vastauksen velkaan, »ei kaupunkia jätetä niinkään ilman varustusväkeä,
+kun se sijaitsee aavikon rajalla. Minä tiedän hyvin hyvästi, että
+Arispessa meidän lähtiessämme puhuttiin Yakvis-indiaanein kapinasta
+Gayamassa. Mitäs sitte? Jos kohta eversti Requennes on alkanutkin
+sotaretken heitä vastaan, niin onhan meillä Arispen asukkaat ja
+_peonit_[1] ympäristössä olevissa hasiendoissa.[2] Enkö ole itse omilla
+korvillani kuullut sanottavan, että don Romero, sennora Villannevan
+veli, voi asettaa kolmesataa peonia ja puolustaa itseään hasiendassaan
+indiaanein mahdollisia hyökkäyksiä vastaan?«
+
+[1] karjanpaimenet;
+
+[2] maatila.
+
+»Aivan oikein, sennor Vicente, mutta peonit eivät ole sotamiehiä.«
+
+»Mitä te sillä tarkoitatte?« vastasi gambusino. »Hyvä, otaksukaamme
+pahinta, ja se olisi teidän kannaltanne katsoen, että eversti ja hänen
+zacatecaslansieerinsa olisivat poissa. Omasta puolestani minä pidän
+epäilemättömänä, että don Romero peoniensa etunenässä rientää ulos
+aavikolle ja juuri silloin voimme mekin suorittaa jonkun tehtävän kun
+meitä auttaa oivalliset ratsumiehet, jotka ovat vähintäin yhtä hyvissä
+aseissa kuin apakitkin. Kun se hetki on tullut, minä vannon, saatte
+nähdä etten kieltäydy astumasta alas koettaakseni hävittää niin monta
+roistoa, kuin ruuti ja luodit vaan voivat yllättää.«
+
+Oli mahdotonta, ettei sellainen luottamus olisi rauhoittanut,
+erittäinkin kun se mies, joka sitä osoitti, tähän saakka oli näyttänyt
+niin paljon viisautta ja älyä.
+
+Mutta siinä määrässä kuin aika kului, kadotti Pedro Vicenten rohkaisu
+vähitellen arvoaan. Toivottomuus palasi ja kietoi pauloihinsa ihmiset,
+joissa nälkä alkoi vähentää, ellei juuri rohkeutta, niin ainakin
+sitkeyttä ja siveellistä voimaa.
+
+
+
+
+Kahdeksastoista luku.
+
+Eversti Requennes.
+
+
+Aivan niinkuin gambusino oli olettanut, oli retkikunta yleisenä
+puheenaineena Arispessa, missä jo ruvettiin epäilyksiä lausumaan, kun ei
+mitään uutisia ollut siitä saapunut.
+
+Matkueen lähtö don Estevanin ja hänen kumppalinsa Robert Tresillianin
+johdannon alla oli herättänyt paljon myötätuntoisuutta, vieläpä
+levottomuuttakin. Mutta kun Pedro Vicente oli mukana ja apuna, -- mies,
+jonka horjumaton rohkeus ja syvät tiedot erä-aavikosta olivat kuuluksi
+tulleet koko maakunnassa, -- olivat suurimmatkin epäilijät
+rauhoittuneet.
+
+Vihdoin rupesi tämä uutisen puute tuntumaan epäilyttävältä.
+
+Don Estevan oli varmuudella luvannut lähettää sanansaattajan niin pian
+kuin oli ehtinyt sille aarniolle, jonka olemassa olon gambusino yksin
+tunsi.
+
+Uutisia oli odotettu kokonainen kuukausi, mutta niitä ei ollut saapunut.
+Kuolon hiljaisuus vallitsi kullankaivajien kohtalossa.
+
+Kuriirit ja ratsumiehet, joita eversti Requennes oli lähettänyt kolmen,
+neljän päivämatkan päähän Arispesta, mutta joille ei voitu jättää
+tietoja don Estevanin retkikunnan tuntemattomasta tarkoituksesta, olivat
+toinen toisensa perästä tulleet takaisin ei ainoastaan ilman uutisia --
+he eivät olleet edes saaneet vähintäkään vihiä siitä suunnasta, jolle
+kullankaivajat olivat lähteneet.
+
+Lansieerien eversti tiesi, että indiaanilaisia ryövärijoukkoja oli
+liikkeellä Sonorassa. Hänen vakoilijansa olivat lähettäneet tietojakin,
+että muutamia uudisasuntoja Horcasitas-virran seuduilla, muiden joukossa
+suuri kylä Nakomori, oli hävitetty tai hävityksellä uhattu. Mutta hän
+tiesi myös, ettei saisi vaaranalaiseksi jättää päällikkyytensä alaiseksi
+uskottuja sotajoukkoja suojellakseen yksityisiä, seikkailijoitten
+toimeenpanemia yrityksiä, seikkailijoitten, jotka omaksi edukseen
+suuremmalla rohkeudella kuin viisaudella olivat uskaltaneet lähteä aivan
+intiaaniheimojen sydänmaihin saakka.
+
+Don Estevanin kokemus oli hänelle tunnettu ja gambusinon älyn terävyys
+oli kauvan rauhoittanut häntä retkikunnan kohtalosta.
+
+Mutta kun hänellä ainoastaan oli arveluita, ei uskaltanut omalla
+edesvastuullaan antaa komentoonsa uskotuille joukoille käskyä lähtemään
+marssille ilman tiettyä tarkoitusta äärettömän suureen aavikkoon.
+
+Tämän selitti hän eräänä aamuna don Juliano Romerolle, eräälle rikkaalle
+maatilanomistajalle Arispen läheisyydestä, donna Villannevan omalle
+veljelle, joka levottomana siitä, ettei saanut mitään tietoja, oli
+tullut saamaan niitä varustusväen päälliköltä Arispessa.
+
+»Ah! Tekö don Juliano!« huudahti eversti Requennes, kun hänen
+adjutanttinsa ilmoitti ja kuljetti huoneeseen rikkaan maatilan
+omistajan. »Vaikka teitä harvoin näkee Arispessa, sennor, en uskalla
+sanoa mikä onnen tähti on teidät tänne saattanut, sillä aavistan syyn
+teidän käyntiinne.«
+
+»Te olette arvanneet oikein, eversti,« sanoi don Juliano, »ja minä en
+salaa, että ajatus lankoni kohtalosta on tehnyt minut suuressa määrin
+levottomaksi. Joku onnettomuus on varmaankin tapahtunut. Minä itse en
+siinä suhteessa epäile ensinkään ja joka päivä, joka kuluu, lisää minun
+tuskiani. Sanon teille kunniasanallani, että sinä päivänä, joka nyt on,
+ennemmin tahtoisin kuulla jonkun pulmallisen asian, josta ainakin
+voitaisiin selviytyä, kuin olla ainoastaan arvelujen varassa. Ja te
+itse, tiedättekö jotain? Puhukaa, minä pyydän teitä hartaasti!«
+
+»Minä en tiedä enempää kuin tekään,« vastasi eversti Requennes. »ja
+tänään alan minä olla toivoton. Jonkun aikaa olen jo ajatuksissani
+luetellut kaikkia niitä esteitä, jotka olisivat voineet kohdata
+Estevania ja hänen miehiänsä matkalla. Minä olen sanonut itselleni, että
+nälkä, jano, ehkäpä sairaus ovat voineet viivytellä heidän
+retkikuntaansa ja pakoittanut sitä poikkeamalla suunnaltansa etsimään
+vettä ja ruokavaroja. Mutta sellaisia vastuksia voitetaan sillä tarmolla
+ja erä-aavikon perinpohjaisella tuntemisella, jonka Pedro Vicente omaa.
+Te olette mies, don Juliano! Suokaa minulle lupa sanoa, että pelkään
+jotain, joka on vielä pahempaa kuin kaikki tämä.«
+
+»Mitä sitte?«
+
+»Indiaaneja!«
+
+»Indiaaneja!« vastasi don Juliano. »Niitä voipi tosin kohdata parvittain
+Sonorassa, mutta ei ole syytä pelätä, että he uskaltaisivat hyökätä
+lukuisan ja hyvillä aseilla varustetun matkueen kimppuun.«
+
+»Siinä te erehdytte, ystäväni. Suuri kiihko vallitsee apakilaisheimojen
+kesken katteini Gil Perezin älyttömän ja julman väkivallan perästä ja
+indiaanit tulevat nyt suurilla sotajoukoilla, joilla ei ole muuta
+tarkoitusta kuin kosto. Minä en väitä, että don Estevan väkineen on
+langennut näiden käsiin, mutta minä epäilen suoraan sanoen, että heitä
+piiritetään ja he ovat antautuneet tai tulevat antautumaan.«
+
+»Ajatteletteko todellakin, mitä sanotte, eversti?« kysyi don Juliano
+levottomampana kuin koskaan. »Minun sisareni, minun sisarentyttäreni
+noitten armottomien roistojen vallassa.«
+
+»Ehkäpä ei kaikki vielä ole kadotettua«, vastasi eversti Requennes.
+»Minä tunnen Villannevan ja tiedän, että hän, jos hänen kimppuunsa
+äkkiarvaamatta hyökätäänkin, ymmärtää puolustaa itseänsä. Jos kaikki
+vaan olisi minun vallassani, olisin jo monta päivää sitte lähtenyt
+joukkoineni erämaahan. Mutta minä ainoastaan kysyn, onko minulla
+oikeutta paljastaa Arispea ja käyttää hallituksen sotajoukkoja
+viedäkseni apua pitkän matkan päähän yksityisten eduksi edes tietämättä
+ovatko ja missä nämä edut ovat vaarassa?«
+
+»Don Estevanin yrityksellä,« väitti don Juliano vastaan, »on hyvin suuri
+merkitys ja se voipi tuottaa koko maalle suurta onnea. Eversti, te ette
+tarvitse jättää Arispea ilman puolustusta. Minun peonini, aseilla
+varustettuina ja ratsain, asetan teidän käytettäväksenne. Kaikki
+valmistukset ovat jo toimitetut ja voivat he jo olla täällä tänään.«
+
+»Kun annetaan lähtökäsky sotajoukolle, niin täytyy tietää _mihin_ heitä
+käsketään,« vastasi eversti. »Ja juuri sitä minä en tiedä. Te
+muistanette, että don Estevan itsekin, kun hän läksi matkalle, ei
+läheskään tuntenut sen paikan todellista asemaa, jonne gambusino aikoi
+häntä johdattaa. Ei ollut tällekään helppoa antaa hänelle aivan tarkkoja
+tietoja; Sonoran kartta on vielä piirustamatta. Sonora on miltei ääretön
+ja minä en ole saanut mitään tietää vakoilijoitteni kautta. Omasta
+puolestani en epäile, että don Estevan ja hänen väkensä ovat indiaanein
+piirittämiä. Mutta missä? Sanokaa se, sennor, ja minä annan heti
+paikalla käskyn satuloimaan hevoset, vaikken ensinkään tiedä,
+hyväksyisikö hallitus toimenpidettäni erittäinkin siinä tapauksessa,
+että se ei onnistuisi.«
+
+Don Juliano jäi muutamiksi hetkiksi ääneti ja nousi sen perästä
+päättävällä ryhdillä.
+
+»Eversti,« sanoi hän, »minä ymmärrän teidän epäilyksenne. Te olette
+vastuunalainen hallitukselle niistä sotajoukoista, jotka ovat teidän
+komentonne alaisia. Mutta minua eivät kauvemmin enää mitkään epäilykset
+voi pidättää ja aamulla kun aurinko nousee, lähden minä liikkeelle
+väkineni, joka on hyvästi aseilla varustettua ja ratsain. Kaikkea muuta
+kärsin mieluummin kuin tätä epävarmuutta, joka minua vaivaa.«
+
+»Te olette oikeassa, don Juliano,« sanoi eversti. »Ja jos minä itse en
+voikaan heittää koko rykmenttiäni tähän seikkailuun, niin on minun
+oikeuteni vieläpä velvollisuutenikin lähettää pari, kolme eskatroonaa.
+Cecilio,« lisäsi hän kääntyen ordonnansiupseerinsa puoleen, »tehkää
+hyvin ja sanokaa majori Garcialle, että minun nyt heti pitää puhutella
+häntä.«
+
+Nuori upseeri meni, mutta tuli melkein tuokiossa takaisin.
+
+Nyt juuri kuului eversti Requennesin asuntoon asti tavaton melu torilta.
+
+»Huomatkaa,« sanoi nuori upseeri, »te odotitte sanansaattajaa, herra
+eversti, ja minä luulen, että tuolla ulkona on sanansaattaja, jota
+väkijoukko tuopi tänne.«
+
+Eversti ja don Juliano syöksyivät ikkunaan.
+
+Arispen suurella torilla lähestyi nuori ratsumies, kalpea, raukeilla
+kasvonpiirteillä, vaatteet epäjärjestyksessä, tomun peittämänä.
+
+Mutta ratsastaja, joka epäilemättä tunsi, että voimat olisivat lopussa
+niin pian kuin asettaisi jalkansa maahan, teki kädellänsä liikkeen sitä
+taloa kohden, jossa Arispen kaupungin päällikkö asui.
+
+Tehdäkseen tämän liikkeen selvemmäksi kohotti hän päätänsä.
+
+Eversti tunsi hänet ja puristi kuumeentapaisesti don Julianon kättä.
+
+»Taivaan tähden!« huudahti hän. »Ellen näe väärin, niin ratsastaja ei
+ole kukaan muu kuin nuori Tresillian!«
+
+Se oli todellakin hän, jonka viiden päivän ja viiden yön hurjan
+ratsastuksen perästä oli onnistunut päästä Arispeen.
+
+Nuoren miehen voimat olivat lopussa.
+
+Neljäkolmatta tuntia sitte oli hänen vesileilinsä tyhjentynyt ja hänen
+ruokavaransa loppuneet eikä hän sen koommin ollut syönyt eikä juonut.
+
+Kun hän havaitsi everstin, ei hän jaksanut muuta kuin ottaa esille
+kirjeen, jonka Estevan de Villanneva oli hänelle uskonut ja näyttää sen
+liikkeellä, joka ilmaisi enemmän kuin kaikki sanat.
+
+[Kuva: Nuori ratsastaja jaksoi ainoastaan ottaa esille kirjeen ja
+näyttää sen everstille.]
+
+Eversti, itse yhtä liikutettuna kuin don Juliano, avasi sylinsä häntä
+vastaan.
+
+Mitä uutisia toi Henry mukanaan? Oliko matkue suotuisimmassa
+hyvinvoimisessa? Taikka oliko _hän_ ainoa elossa oleva täydellisen
+tappion perästä?
+
+Henry, jota väkijoukko yhä edelleenkin ympäröi, ehti talolle, hyppäsi
+alas hevosensa selästä ja heitti rahustimet lansieerin käsiin, jonka
+eversti oli lähettänyt häntä vastaan.
+
+»Voinko luottaa siihen, että hoidatte jaloa eläintäni?« sanoi hän.
+
+»Niinkuin itseenne, sennor,« vastasi sotamies. »Hevonen aina ennen
+ratsastajaa, se on niinkuin olla pitää.«
+
+Henry pisti lansieerin kouraan jotain, joka piti olla hänelle
+lisäkehoitukseksi ja astui taloon.
+
+Eversti ja don Juliano riensivät häntä vastaan.
+
+»Te tuotte mukananne epäilemättä huonoja uutisia,« kysyi
+maatilanomistaja.
+
+»Ne ovat kaukana hyvistä,« vastasi Henry. »Mutta te saatte paremman
+selon asiasta, kun herra eversti lukee tämän don Estevanin kirjeen.«
+
+Eversti otti kirjeen, avasi sen nopeasti ja luki ääneen:
+
+      »Rakas veli!
+
+Jos Jumala sallii, että sinä kerran saat lukea näitä riviä, niin on hän
+meille ollut armollinen. Me olemme mitä tukalimmassa asemassa, joka
+päivä päivältä tulee yhä huonommaksi: kaikkein julmimman
+apakilaisheimon, kojoteerojen piirittäminä keskellä erämaata. Rohkea
+nuori mies, joka jättää sinulle tämän kirjeen, on kertova kaikki
+yksityiskohdat asemassamme, joka luonnollisesti vielä on pahentunut
+sillä aikaa, mikä on kulunut hänen lähtönsä perästä. Minä sanon
+ainoastaan, että henkemme riippuu yksistään sinusta ja ettei meille,
+ellet apuun lähde, mitään muuta jää jälelle kuin kuolema.
+
+      Estevan.«
+
+»Kaiken kautta, joka on minulle rakkahinta maailmassa, meidän täytyy
+pelastaa heidät!« lausui rajusti eversti. »Kunhan vaan vielä olisi
+aikaa. Nuori mies, oletteko valmis palvelemaan meitä oppaana?«
+
+Hän huomasi nyt, että sanansaattaja, vaivojen ja puutteiden väsyttämänä
+melkein hengetönnä oli vaipunut alas tuolille riippuvin käsivarsin ja
+pää leväten toista olkapäätä vasten.
+
+Hän käski ordonansinsa niin pian kuin mahdollista valmistamaan
+ravitsevan aterian sekä antoi nuorelle Tresillianille niellä muutamia
+tippoja konjakkia. Tämä virkistyi vähitellen.
+
+»Antakaa anteeksi, sennor,« sanoi eversti, »mutta kauhea uutinen, jonka
+toitte mukananne, saattoi meidät unhottamaan sen surkean tilan, jossa te
+itse olette. Minä pyydän, älkää sanoko sanaakaan ennenkuin olette
+tointunut täydellisesti.«
+
+Siinä tuokiossa tuli palvelija, joka kantoi tarjottimella kylmää lihaa,
+hedelmiä ja pullon hyvää viiniä.
+
+Henry alkoi ahmia, mutta kun oli tyydyttänyt ensi nälkänsä, ajatteli
+hän, että tuolla kaukana vuorella mahtoi nälkä osoittautua vielä
+uhkaavampana ja taipumattomampana. Hän kääntyi eversti Requennesin
+puoleen ja lausui:
+
+»Herra eversti, te olette lukeneet don Estevanin kirjeen. No niin, jos
+tahdotte pelastaa hänet ja ne, jotka ovat hänen seurassaan, kiiruhtaa
+aika jo lähtemään matkaan. Suokaa anteeksi, että niin kauan olen ollut
+lausumatta näitä sanoja.«
+
+Eversti rauhoitti häntä sotilaallisella hyvänsävyisyydellä:
+
+»Syökää nuori mies! Sillä aikaa voitte vähitellen antaa meidän tietää
+mitä tarvitsemme. Muuten on minun ryhdyttävä tarpeellisiin
+valmistuksiin, emmekä voi lähteä matkalle ennenkuin aamulla päivän
+koittaessa.«
+
+»Ennen kaikkea,« keskeytti don Juliano, »missä ovat meidän ystävämme?«
+
+»Verrattain hyvässä turvassa,« sanoi Henry, »jos heillä vaan olisi
+ruokavaroja, mutta tätä nykyä taitavat heidän varansa olla tyhjennetyt.
+Tuntevatko herrat paikan aavikossa, jota kutsutaan Salaperäiseksi
+vuoreksi?«
+
+»Ensi kertaa en kuule sitä nimeä,« sanoi eversti.
+
+»Minä puolestani olen nähnyt sen,« sanoi don Juliano. »Vai niin, oliko
+se tuo salaperäinen tarkoitus, jonne gambusino teidät vei?«
+
+Henry Tresillian kertoi nyt mitä oli tapahtunut, hän puhui janosta, joka
+oli vaivannut sekä ihmisiä että eläimiä sekä siitä onnesta, joka
+matkueella oli ollut, kun se ajoissa ennätti järvelle ja vuorelle, ja
+gambusinon valppauden kautta oli voinut löytää turvapaikan tuolla
+ylhäällä samassa tuokiossa, kuin luvultaan paljoa monilukuisempien
+indiaanein tulo ilmoitettiin.
+
+»Kuinka paljon on kojoteeroja?« kysyi eversti.
+
+»Noin viisisataa, mutta heidän lisäkseen on luultavasti tullut toinen
+joukko, jossa on noin kaksisataa miestä ja joka, Pedro Vicenten arvelun
+mukaan, on tehnyt rosvoretken Horcasitas-joen rannalle ryöstämään
+muutamaa huonosti puolustettua uudisasutusta.«
+
+»Se on valitettavasti kyllä aivan totta,« sanoi eversti. »He ovat jo
+muutamia aikoja tehneet hyökkäyksiä liian rohkeita uudisasukkaita
+vastaan, jotka eivät ole tahtoneet noudattaa meidän neuvojamme. Kaikissa
+tapauksissa tulemme viipymättä lähettämään heille apua. Mitä don
+Estevaniin ja hänen väkeensä tulee,« lisäsi hän, »niin huomaan, että
+asema vaatii retkeä kaikkien sotataidon sääntöjen mukaan ja että teidän
+apujoukkonne eivät ole liiaksi, don Juliano. Oletteko varma, sennor
+Tresillian, että voitte saattaa meitä lyhintä tietä? Me emme saa
+hetkeäkään kadottaa!«
+
+Nuori englantilainen hymyili.
+
+»Herra eversti! Minä tarvitsin viisi vuorokautta tullakseni suorinta
+tietä esteiden poikki, jotka olisivat voittamattomia sotajoukolle, mutta
+meidän tulee ne välttää. Ellemme seitsemän päivän kuluessa näe
+meksikolaista lippua liehuvan vuoren huipulta, niin olen minä siitä
+edesvastauksessa.«
+
+»Hyvä,« sanoi eversti, »minä kiitän teitä. Teidän isänne saa ylpeillä
+sellaisesta pojasta. Ja nyt,« jatkoi hän kääntyen don Julianon puoleen,
+»kootkaa kaksi sataa uljaimpia miehiänne ja liittykää meihin päivän
+valetessa Arispen ulkopuolella.«
+
+»Luottakaa minuun,« sanoi don Juliano Romero.
+
+Hän poistui nopeilla askelilla.
+
+Hänen maatilansa sijaitsi melkoisen matkan päässä kaupungista ja
+ehtiäksensä koota väkensä määrättyyn aikaan, oli hänen pitäminen
+kiirettä.
+
+Tilanhaltijan mentyä antoi eversti kutsua kaartinupseerin ja antoi
+hänelle käskyn niin pian kuin mahdollista kokoomaan lansieerirykmentin
+Zacastecaan rykmenttiupseerit.
+
+Se ei vaatinut paljoa aikaa.
+
+Huhu nuoren englantilaisen tulosta oli kohta levinnyt kaupunkiin ja oli
+yleisenä puheluaineena.
+
+Nuoren miehen ilmestyminen puoleksi väsyksiin ajetulla hevosella oli
+pannut kuvitusvoiman liikkeelle ja niinkuin usein tapahtuu, oli arvattu
+melkein oikein. Vieläpä oli Salaperäisen vuoren nimeä lausuttu
+ihmisjoukossa ja salaman nopeudella oli se uutinen levinnyt, että
+Villannevan ja Tresillianin matkue oli joutumaisillaan villien käsiin,
+ellei jo ollut joutunutkin.
+
+Huuto »Los indios! Los indios!« kaikui läpi koko kaupungin ja kun
+Zacatecas-lansieerien torvi toitotti jokaisessa kadun kulmassa, tiesivät
+kaikki, että rykmentin piti lähteä ulos aavikolle.
+
+Muutamat kuvittelivat jo, että apakit uhkailivat kaupunkia.
+
+Sinä yönä ei kukaan nukkunut Arispessa ja kun päivän ensi koitossa
+lansieerit asettuivat suurelle torille nuori Tresillian etunenässä
+everstin rinnalla, tervehdittiin heitä huudoilla, jotka eivät koskaan
+tahtoneet vaieta.
+
+Kaikki eskadroonat oivallisilla aseilla varustettuna ja ratsain,
+kulkivat päällikkönsä ohitse, ennenkuin alkoivat tuon pitkän
+ratsastuksen ulos erämaahan. Sen perästä seurasi kuormasto vaunuja,
+kuormana ruokavaroja, vettä ja rehuja sekä ambulanssivaunuja
+haavoitettuja varten.
+
+Vähän matkaa Arispen ulkopuolella yhtyi don Juliano Romero ja hänen
+kaksi sataa peoniansa säännölliseen ratsujoukkoon, jonka keskellä
+kuljetettiin muutamia tykkejä.
+
+Tilanomistaja ratsasti koko joukon etunenässä ynnä eversti Requennes ja
+Henry Tresillian, joka koko yön hyvästi levättyänsä näkyi täydellisesti
+voimistuneelta vaivoistaan, ja koko ratsastajajoukko ohjasi tahdikkaassa
+juoksussa matkaansa Salaperäistä vuorta kohden.
+
+
+
+
+Yhdeksästoista luku.
+
+Viimeinen urotyö.
+
+
+Kymmenen päivää sanansaattajan lähdön perästä saivat Salaperäisen vuoren
+nälistyneet ja epätoivoiset asukkaat todistaa näytelmän, joka suuressa
+määrin oli omiaan lisäämään heidän tuskiansa.
+
+Jälkeen puolen päivän näkivät he taivaan rannalla pitkän jonon
+ratsastajia, jotka heti tunsivat villeiksi.
+
+Ne olivat kojoteeroja, jotka palasivat retkeltään Horcasitaan rannoilta.
+
+Siinä määrässä kun he verkkaan lähenivät -- jokaisella ratsastajalla oli
+raskas kuorma saalista -- enenivät meksikolaisten tuskat.
+
+Niin kauvan kuin piiritetyn kaupungin asukkailla on tarpeeksi mistä
+elää, eivät he koskaan ajattele onnetonta loppupäätöstä. Pommitus ei
+läheskään peloita heitä niin paljon kuin elintarpeiden puute. Mutta kun
+nälänhätä alkaa -- hyvästi silloin tarmo.
+
+Kojoteerot, jotka kyllä tunsivat piiritettyjen tilan, ohjasivat matkansa
+llanolla niin, että tulivat niin lähelle vuorta kuin mahdollista, pysyen
+kumminkin ulkopuolella piiritettyjen ampuma-aseitten kantomatkaa.
+
+Vähitellen esiintyi heidän rivinsä yhä selkeämmin llanolla, ja heidän
+huutonsa kaikui meksikolaisten korvissa -- kerskailevia, riemastuneita
+huutoja.
+
+Kahden ratsastajarivin välissä kulkivat miehiset valkoiset vangit
+sidottuina parittain, vaatteet repaleiksi revittyinä ja verta vuotavin
+jaloin. Useimmat ratsastajista kulettivat naista, joka makasi
+poikkipuolin hevosen selässä.
+
+Takana seurasi ryöstettyä karjaa, heidän sotasaaliinsa, jota
+armottomasti ajoivat villit ratsumiehet, jotka molemmin puolin
+seurasivat laumaa.
+
+Ja mikä ylhäällä vuorella enin herätti alakuloista mielialaa siinä
+määrin kuin joukko sitä läheni, oli vangittujen valitukset, jotka
+välistä kaikuivat voimakkaammin kuin juopuneitten kojoteerojen ulvonta.
+
+Ryöstäessään uudisasuntoa, jonka olivat polttaneet ja hävittäneet,
+olivat he löytäneet monta ankkuria paloviinaa, jota ahkerasti olivat
+käyttäneet pitkin matkaa sillä seurauksella, että piiritetyt olivat nyt
+näkevinänsä joukon pahoja henkiä.
+
+Mielentilassa, jossa meksikolaiset nyt olivat, piti tämän näytelmän
+tehdä heihin kauhean vaikutuksen.
+
+Kymmenen päivää oli kulunut ja odotetun avun asemesta saivat he nähdä
+rääkätyitä vankeja, jotka kohta päättäisivät kärsimyksensä
+marttiirapaalussa.
+
+Pedro Vicente, joka kumminkin oli enemmän tottunut vastoinkäymisiin kuin
+kullankaivajat, ei jaksanut hillitä itseänsä. Seisten vuoriylängön
+reunalla hän viskeli herjaussanoja ohitse ratsastavia apakeja vastaan,
+jotka ylpeinä antoivat hevostensa tehdä pyörähdyksiä piiritettyjen
+silmien edessä.
+
+Sennora Villanneva ja hänen tyttärensä Gertrudes eivät enää jättäneet
+telttaansa. Huolimatta heidän palavista rukouksistaan ei mitään näkynyt
+eteläisellä taivaan rannalla, ei vähintäkään merkkiä. Vielä enemmän
+taipuvaisia kuin miehet selittämään kaikkea pahimpaan päin, he
+ajattelivat, että Henry Tresillian ei ollut jaksanut taivaltaa matkaa
+vuorelta Arispeen ja että hän, vaikkei olisi joutunutkaan apakien
+käsiin, oli sortunut jonkun vaaran alle -- niistä vaaroista, joita
+aavikko alituisesti tarjoaa monin tuhansin.
+
+Turhaan koetti gambusino selittää heille, että aseellinen sotajoukko
+kaikkine varustuksineen ei samoa aavikon läpi yhtä nopeasti kuin
+yksinäinen ratsastaja väsymättömällä hevosella, joten ei aikaa vielä
+yhtään ole kadotettu. Kojoteerojen kamalat kujeet piiritettävien
+näkyvissä ajoivat näiden epätoivon ja arkamielisyyden äärimmäisiin asti.
+
+Kaikkien tarmo oli, niinkuin sanottu, häviämäisillään, eikä kauvemmin
+enää sanottu: »mitä on tehtävä?« vaan: »kuinka kauvan tätä kestää,
+ennenkuin kaikki on lopussa?«
+
+Rintavarustuksen takana ja ylätasangolla olivat sillä välin ruutimiinat
+kaivetut. Gambusino itse oli ottanut sytyttääkseen ne määrättynä
+hetkenä, kun teeskennellyn hyökkäyksen perästä oli onnistuttu
+viekoittelemaan apakit ylös veden uurtamaan.
+
+Itse don Estevan, joka oli ollut niin tyynellä mielellä ja rohkea aina
+tähän saakka, alkoi epäillä ja näytti Pedro Vicentelle sitä
+sytytyslankaa, joka oli toisen ruutimiinan kanssa yhteydessä:
+
+»Tuossa näemme viimeisen turvamme. Ja mitä ennemmin, sitä parempi.«
+
+»Don Estevan,« vastasi gambusino äkäisesti, »minä en enää tunnekaan
+teitä.«
+
+Hän kääntyi sen perästä Tresillianin puoleen:
+
+»Uskotteko tekin, että epätoivon hetki on tullut?«
+
+»Minä olen valmis uskomaan kaikkea,« vastasi englantilainen, »mutta
+ennenkuin kuolemme, pitää meidän saada loistavasti kostaa!«
+
+»Me tulemme kostamaan, eikä mitään saa puuttua tältä juhlallisuudelta,«
+sanoi gambusino. »Kaikki on järjestetty ja me olemme heidän henkensä
+herroja yhtä varmasti kuin omammekin.«
+
+Kun äsken tullut indiaanijoukko niin hitaasti kuin mahdollista oli
+kulkenut kapeissa joukoissa meksikolaisten ohitse, ohjasi se tiensä
+Zopiloten leiriin, jossa sitä tervehdittiin koko illan hurmaantuneella
+riemastuksella.
+
+Yön tullen sytyttivät kojoteerot suuria tulia ja aavikon hiljaisuutta
+häiritsivät ainoastaan vahtimiesten kurkkuäänet.
+
+Useimmat nukkuivat vuorella. Ainoastaan päälliköt valvoivat sekä tusina
+tarmokkaita miehiä, joitten luottamus Henry Tresillianiin ei ollut
+loppunut ja joitten mielestä oli kestettävä niin kauvan kuin suinkin,
+ennenkuin tartuttiin hätäkeinoihin.
+
+Kaksi heistä oli edellisenä yönä toimittaneet yhden niistä uskomattoman
+uskaliaita urotöitä, jotka melkein menevät edemmäksi kuin mitä
+inhimilliseksi rohkeudeksi voipi kutsua.
+
+He olivat kaksi Anguazin ja Barralin ystävää, niitten kahden onnettoman
+uhrin, josta jo olemme puhuneet.
+
+He olivat havainneet, että indiaanein vahtimiehet olivat ositetut
+kaksittain vissin välimatkan päähän toisistaan vuoren juurella ja että
+nuo kaksi viimeistä, jotka olivat kauvempana, voitiin yllättää, jos
+laskeuduttiin alas samaa tietä kuin Henry oli mennyt. He olivat
+päättäneet, että nämä kaksi vahtimiestä, niin pian kuin oli tullut yö,
+saisivat maksaa molemman marttiiran kuoleman.
+
+Tässä tarkoituksessa olivat he suostuneet kolmen kullankaivajan kanssa,
+joita oli salaisuuteen otettu, että nämä hinaisivat heidät alas
+llanolle, niinkuin ennen nuoren Tresillianin. Kun he kerran olisivat
+siellä alhaalla, oli heidän aikomuksensa tehdä kierroksen vuoren ympäri
+aivan vuoren seinää myöten veitsi hampaitten välissä ja
+silmänräpäystäkään kadottamatta lähettää nämä vahtimiehet, kumpainenkin
+miehensä, toiseen maailmaan. Menestyminen oli riippuva heidän
+liikkeittensä nopeudesta.
+
+Heillä oli kyllä mahdollisuus joutua kiinni ja löytää varman kuoleman
+tässä seikkailussa. Mutta silmä silmästä, hammas hampaasta. Ja eikö
+heillä ollut täysi vapaus ampua luoti otsaansa, jos ei seikka heille
+luonnistuisi?
+
+Kaikki meni niinkuin oli päätetty. Verrattomalla ketteryydellä olivat he
+upottaneet puukkonsa juurta myöten lähimpänä seisovien vahtimiesten
+rintaan, ennenkuin nämä olivat ennättäneet päästää ääntäkään ja sen
+perästä palanneet yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin sekä antaneet
+hinata itsensä ylös vuorelle.
+
+Päivän ensi koitossa näkivät piiritetyt nuo kaksi vahtimiestä
+liikkumattomina makaavan selällään sekä villijoukon ympäröimänä, joka
+oli samalla raivossaan ja hämmästyneenä tästä selittämättömästä
+tapauksesta.
+
+Villien huudosta huomasi don Estevan kohta, mitä oli tapahtunut, mutta
+häneltä puuttui uskallusta käydä rankaisemaan tätä liian rohkeata
+rikosta sotakuria vastaan. Hän, niinkuin muutkin päälliköt, ei ollut
+asiasta tietävinäänkään, mutta olisi mielellään tahtonut puristaa
+uskalikkojen käsiä. Hän pyysi gambusinoa estämään, ettei sellaista enää
+uudistettaisi ja antoi asianomaisille viittauksia, että heidän urotyönsä
+voisi johtaa siihen, että apakit löytäisivät tien, jota nämä olivat
+kulkeneet.
+
+Anguaz ja Barral olivat kostetut, mutta asema ei ollut muuttunut. Löytyi
+kaksi indiaania vähemmän, siinä koko asia. Vielä löytyi tarpeeksi monta
+korvaamaan näitä ja vähentämään linnoituksen puolustajien lukua, ellei
+apua tulisi.
+
+[Kuva: Anguaz ja Barral olivat kostetut.]
+
+Yhdestoista päivä alkoi samalla yksitoikkoisuudella ja vielä suuremmalla
+tuskalla kuin edellinen.
+
+Mitä lähemmäksi tultiin sitä aikaa, joksi avuntuonti oli laskettu, sitä
+kärsimättömimmiksi tulivat nuo kumpaisetkin vaihtoehdot: toiveet ja
+pettyneet toiveet.
+
+Robert Tresillianin epävarmuus poikansa kohtalosta, ne synkät
+aavistukset, joilla tämä epävarmuus täytti hänen ja hänen kumppaliensa
+sielun, ajoi heidän kärsimättömyytensä ja vihansa vimmaan saakka ja
+jokainen ehdotti mitä mahdottomimpia tuumia.
+
+Gambusino yksin pysyi järkähtämättömän kylmäverisenä ja piti lujasti
+puoliansa kaikkia muita vastaan.
+
+»Toivottomuuden, tuskaantumisen ja hajaumuksen hetki ei ole vielä
+tullut,« sanoi hän. »Kukapa tietää, eikö apu ja vapautus jo ole lähellä.
+Pitää antaa tapauksille aikaa kehittyä. Jos pelastajat ovat matkalla,
+seikka, jota minä en epäilekään, niin ovat he voineet kohdata
+aavistamattomia esteitä ja rykmentti ei kulje yhtä nopeasti kuin
+yksinäinen ratsastaja. Ellei neljäntoista päivän perästä apua ole tullut
+Arispesta, no silloin, mutta vasta silloin on hetki tullut lentää ilmaan
+vihollistemme kanssa. Ajatelkaas, jos ainoa kiitos, jonka Henrylle
+antaisimme, olisi se, että takaisin tultuaan saisi nähdä kuolleet
+ruumiimme hujan hajan voittajiemme ruumisten kanssa? Sennores, jos
+kärsivällisyys on vaikein kaikesta urhoollisuudesta, niin on sen
+omaaminen meidän asemassamme myös välttämättömintä.«
+
+Gambusinon sanat olivat kullan arvoisia, eivätkä nekään, joille hän ne
+lausui, olisi niitä epäilleet, jos olisivat voineet nähdä mitä tapahtui
+aavikolla noin kahdenkymmenen peninkulman päässä vuoresta, sekä jos
+olisivat kuulleet, mitä siellä lausuttiin.
+
+
+
+
+Kahdeskymmenes luku.
+
+Viimeisen päivän ilta
+
+
+»Tuo kalliokasa, tuo graniittilinna, jonka näemme tuolla kaukana,
+olisiko se Salaperäinen vuori?« kysäsi eversti Requennes kääntyen
+samalla Henry Tresillianin puoleen.
+
+»Aivan niin, herra eversti,« vastasi nuori englantilainen, joka ratsasti
+everstin rinnalla ja oli oppaana Zacatecas-lansieereille.
+
+»Vihdoinkin!» sanoi eversti helpoituksen huokauksella. »Tiedättekö mitä,
+nuori mies, minä aloin jo joutua epätoivoon. Mutta sanokaa minulle te,
+joka jo olette matkustaneet tätä tietä, kuinka pitkä on teidän
+mielipiteenne mukaan se matka, joka eroittaa meidät siitä? Minä
+tahtoisin panna vetoa, että sinne on noin parikymmentä peninkulmaa.«
+
+»Silloin te voittaisitte, herra eversti. Kun me matkustimme tästä ohitse
+-- minä tunnen tämän vaivaispalmun, johon Pedro Vicente on leikannut
+nimensä -- muistan hänen sanoneen, että vielä kahdenkymmenen peninkulman
+matka eroittaa meidät vuoresta.«
+
+Näitten kahden takana, jotka keskenänsä puhelivat, ratsasti
+lansieerirykmentti hyvässä järjestyksessä. Vähän loitompana nähtiin don
+Juliano Romeron peonit vähemmin järjestetyssä joukossa, mutta miehet
+olivat voimakkaita, täydellisiä ratsumiehiä ja miehuullisin into loisti
+heidän kasvoiltansa.
+
+Kepeä tykistö seurasi perässä; voimakasten hevosten vetämänä pyöri se
+ilman räminää hiekassa.
+
+Viimeiseksi tuli vielä eskadroona lansieereja, jotka muodostivat
+jälkijoukon.
+
+Huolimatta niistä esteistä tai oikeammin sanoen vaikeuksista, jotka
+kohtasivat lukuisan sotajoukko-osaston marssia, eivät eversti
+Requennesin pojat olleet aikaa hukanneet.
+
+Mutta tokko he ehtisivät ajoissa perille? Tämän kysymyksen tekivät
+eversti ja Henry kumpikin itsellensä.
+
+Salaperäinen vuori näkyi taivaan rannalla, mutta matka oli vielä liian
+pitkä, että pieni armeija olisi voinut nähdä indiaanein leirin.
+
+»Nuori mies,« sanoi eversti kääntyen Henry Tresillianiin, »me olemme
+melkein retkemme päässä ja teitä me saamme kiittää siitä. Mutta aina
+siitä hetkestä saakka kuin läksimme Arispesta, ei sydämmeni ole ollut
+niin ahdistettuna kuin nyt.«
+
+»Mutta mitä te ajattelette, eversti?« sanoi don Juliano, joka samassa
+tuokiossa liittyi heihin. »Emmekö juuri lähesty pelastumisen hetkeä?«
+
+»Kuka ties,« sanoi eversti surullisella katseella. »Oletteko aivan varma
+siitä, että he ovat vuorella? Voitteko varmaan vakuuttaa, etteivät he
+vielä ole antautuneet?«
+
+»Sen teen minä, sennor,« keskeytti Henry Tresillian vilkkaasti.
+
+»Te väitätte sitä, nuori ystäväni,« sanoi eversti leppeästi, »mutta
+miten voitte tietää siitä? Yksitoista päivää on kulunut siitä, kuin
+teidän onnistui pujahtaa pakoon ja te olette itse sanonut meille, että
+asema silloin oli toivoton.«
+
+»Antakaa anteeksi, herra eversti,« sanoi Henry Tresillian, »suokaa
+lainata kaukoputkeanne tuokioksi.«
+
+»Mielelläni,« vastasi eversti, »mutta välimatka on liian pitkä
+voidaksenne nähdä piiritettyjä, jos kohta vielä olisivatkin vuorella.«
+
+»Se on yhdentekevä,« sanoi Henry, »en minä heitä tahdo katsoakaan.«
+
+»Mitä sitte?« kysyivät eversti ja don Juliano yht'aikaa.
+
+Henry Tresillian, joka asetti kiikarin silmiensä eteen, ei vastannut.
+
+Hän tarkasteli taivaan rantaa suurimmalla levottomuudella.
+
+Äkkiä päästi hän riemuhuudon ja lausui jättäen kiikarin eversti
+Requenneelle:
+
+»Jumala olkoon kiitetty! He ovat vielä siellä!!!«
+
+[Kuva: "Jumala olkoon kiitetty. He ovat vielä siellä!!!"]
+
+»Mitenkä te sen tiedätte?« kysyi eversti.
+
+»Katsokaa oikealle, herra eversti. Ettekö huomaa vuoren korkeimmalla
+huipulla juovaa, joka muodostuu taivasta kohden. No niin, se on Meksikon
+lippu, jonka don Estevan on antanut nostaa vuoritasangon korkeimmalle
+paikalle. Ei kukaan muu voisi panna huomiota juovaan, mutta minulle se
+on merkki, että vielä pitävät puoliansa tuolla ylhäällä. Me olemme
+sopineet, ettei lippu lakkaa liehumasta, ennenkuin kaikki on lopussa.«
+
+»Taivaan tähden, te puhutte totta, nuori mies! Ja minä en tiedä onko
+siinä näköhäiriötä, mutta luulen eroittavani kotkan, joka täältä nähden
+on kuin pilkku »i«:n päällä. Ooh! Me emme siis ole tulleet liian myöhään
+pelastaaksemme ystäviämme ja vihdoin olemme myös tilaisuudessa
+kurittamaan aavikon piraatteja.«
+
+Uutinen jatkui tuokiossa jälkijoukkoon ja kuormastoon asti ja innostus
+tuli yleiseksi.
+
+Ei oltu siis aivan turhaan matkustettu tätä pitkää tietä erämaassa
+armottomasti polttavan auringon alla.
+
+Matkustamisen nopeus oli vaistomaisesti kasvanut.
+
+Sotainen värähdys virtasi kaikkien rivien läpi. Jokainen tarkasteli
+aseitansa, katseli luotivarastoa revolvereissaan, antoi väkipuukon
+juosta tupessaan ja sapelin huotrassaan.
+
+Tämä tapahtui yhdennentoista päivän melkein keskivaiheilla, kun tuska
+vuorella oli noussut korkeimmilleen.
+
+Eversti Requennesta, joka oli mies suurella kokemuksella, ei myöskään
+voitu syyttää kevytmielisyydestä. Hän ratsasti eskadroonasta
+eskadroonaan ja tarkastaen väkeänsä kysyi hän ylemmiltä upseereilta,
+jotka olivat hänen päällikkyytensä alla, mitä valmistavia toimia olivat
+tehneet.
+
+Neuvoteltuaan yksitellen jokaisen kanssa antoi hän käskyn seisattumiseen
+ja kysyi koottuansa heidät kaikki, eikö heidän mielestään ollut parasta,
+niin pian kuin oli päästy kanuunain ampumamatkalle, alkaa
+tykistöhyökkäyksellä.
+
+Kaikki myönsivät niin vilkkaasti, että varovainen eversti jo rupesi
+epäilemään. Kaikki paitsi vanhaa majoria, joka ei vielä ollut virkkanut
+sanaakaan. Eversti pyysi häntä lausumaan ajatuksensa.
+
+Majori, vanha sotauros, joka virkapuvussaan oli harmaantunut ja
+kolmenkymmenen vuoden kokemuksen kautta tullut tutustumaan tällaiseen
+sodankäyntiin, ei viivytellyt vastaustansa, kun häneltä suoraan
+kysyttiin:
+
+»Eversti,« sanoi hän, »älkää unhottako, että nämä apakit eivät tiedä
+mitään siitä, että olemme läheisyydessä ja että meidän, hävittääksemme
+heidät kokonaan yhdellä iskulla ja toimiaksemme vähimmällä mahdollisella
+tappiolla ennemmin pitää äkkiarvaamatta hyökätä heidän kimppuunsa kuin
+tykinlaukauksilla ilmoittaa, että ovat meidän vallassamme. Minä pidän
+viisaampana, ettemme käy hyökkäämään, ennenkuin suurimmassa
+hiljaisuudessa olemme kiertäneet heidät ja katkaisseet heiltä kaiken
+mahdollisuuden pääsemään peräytymään.«
+
+»Hyvät herrat,« sanoi eversti Requennes kääntyen upseeriensa puoleen,
+»kun minä paremmin asiata ajattelen, niin pitää meidän hyväksyä majorin
+mielipide. Siinä on ainoastaan yksi epäkohta, nimittäin se, että meidän
+hyökkäyksemme tulee lykkäytymään muutamia tuntia. Mutta mitä se
+merkitsee, kun viivytys tulee turvaamaan tulosta?«
+
+»Eversti on aivan oikein ymmärtänyt minut,« sanoi tuo vanha ruutiukko,
+»minulla on yhtä kiire kuin kaikilla muillakin, mutta me toimimme, se on
+tietty, paremmin yön tultua. Parasta olisi, jos me, tutustuessamme
+asemaamme päivän aikana, jakaisimme väkemme osastoihin puoliympyrän
+muotoon, jonka äärimmäiset päät liittyisivät vuoreen. Sitte kun sillä
+tavalla olemme kiertäneet apakit, niin olisipa senkin seitsemän satoja
+tuhansia miljooneja miljaardeja säihkyviä granaatteja, ellemme sulkisi
+heitä ikäänkuin hiiren loukkuun!!!«
+
+Kaikki taputtivat käsiään majorin lyhyille ja loppupuolella niin
+ponteville sanoille, ja eversti, joka oli innoissaan siitä, että oli
+voittanut sen tarkoitusperän, jota hiljaisuudessa oli tarkoittanut,
+antoi loppukäskynsä.
+
+»Pääasia on tätä nykyä, ettemme ota askeltakaan eteenpäin. Muutamien
+tuntien lepo on sitä paitsi kaksin kerroin virkistävä sekä miesten että
+hevosten kestävyyttä.«
+
+Itse Henrykin, joka oli kiihkeämpi kuin kukaan muu, väistyi sellaisia
+järkeviä syitä kuullessaan.
+
+Everstinsä käskystä ryhmittyivät upseerit heti joukkojensa etunenään.
+Jokainen eskadroonan päällikkö otti vastaan asianomaisia käskyjä ja
+lansieerirykmentti Zacatecas hajosi puoliympyrään, jonka laajuus tuli
+supistumaan sitä myöten mikäli tultiin vuorta lähemmäksi.
+
+Toiminnan piti alkaa yön tullen.
+
+Eversti Requennes oli, niinkuin tiedämme, kuulustellut Henry
+Tresilliania kojoteerojen luvusta ja tämä oli arvostellut nämät noin
+viideksi sadaksi. Siinä tapauksessa, että Horcasitas-joen
+uudisasutuksiin lähtenyt retkikunta oli ennättänyt palata, löytyi vuoren
+juurella noin kuusi tai seitsemän sataa apakia.
+
+Samoilla voimilla molemmin puolin oli voitto varma, erittäinkin jos
+vuoren asukkaat ottivat osaa taisteluun ja ylhäältä päin levittivät
+häviötä villien joukkoon, jonka lansieerit ja peonit kohta sulkivat
+rautakehään ja sapelia ja peitsiä käyttäen ajaisivat solan suuhun.
+
+Meksikolaiset sotamiehet ja don Julianon väki odottivat
+kuumeentapaisella jännityksellä yön lähestymistä.
+
+
+
+
+Yhdeskolmatta luku.
+
+Taistelu ja pelastus.
+
+
+Tämän päivän loppupuolella ja melkein samaan aikaan kuin eversti
+neuvotteli rykmenttinsä upseerien kanssa, heittäytyivät vuoren asukkaat
+surullisten ajatusten valtaan.
+
+Useimmissa ei enää vallinnut minkäänlaisia epäilyksiä. Rohkea
+sanansaattaja oli sortunut erämaahan ja Arispen varustusväellä, joka oli
+tietämättömyydessä erämaan kauheasta salaisuudesta, ei ollut tietojen
+puutteessa vähintäkään ajatusta rientää hätääntyneitten maanmiestensä
+avuksi.
+
+Siitä huolimatta eivät don Estevan de Villanneva, Robert Tresillian,
+insinööri ja gambusino lakanneet tutkistelemasta eteläistä taivaan
+rantaa.
+
+Sieltä oli apu tuleva ja sieltä he sitä odottivat, vaikka yhä
+heikkenevillä toiveilla.
+
+»Aurinko on maillensa menemäisillään,« sanoi don Estevan, »ja jos meidän
+ystävämme eivät saavu tänään, ei meille jää muuta jälelle kuin kalliisti
+myydä henkemme, sillä asemaamme emme enää voi kestää. Jälellä on vaan
+puoli ruoka-annosta, jolla tuskin päivääkään voimme pidentää tuskiamme;
+muuten ovat ruokavarat aivan lopussa, ja kohta saamme nähdä miten vaimo-
+ja lapsiraukkamme kuolevat nälkään.«
+
+»Me olemme haudanneet kolme tänään,« sanoi Robert Tresillian
+surunvoittoisesti, »ja he eivät suinkaan kuolleet ylensyömiseen.«
+
+Ja hän lisäsi:
+
+»Minä en heitä surkuttele. Se on heille parempi kuin tulla korppikotkien
+ja kojootien ahmittaviksi, niinkuin ehkä me itse...«
+
+Gambusino, vaikka hänkin oli puutteen näännyttämä, värisi näitä sanoja
+sanottaessa ja lausui melkein vihastuneena:
+
+»Ei! Sata kertaa ei! Meillä ei vielä ole mitään oikeutta sanoa, että se,
+mitä pelkäätte, on oven edessä. Henry ei ole joutunut hukkaan, ei mikään
+anna meille aihetta epäillä hänen yrityksensä menestymistä. Minä olen
+nyt kokonaista kymmenen päivää kaikin voimin koettanut vakuuttaa teitä
+siitä, mutta ei kukaan tahdo ymmärtää minua.«
+
+»Mitä te tahdotte, että ymmärtäisin,« lausui uudelleen Robert
+Tresillian. »Tämän synkän ja äänettömän erämaan edessä, jossa minun
+poikani...«
+
+Ja hän osoitti käden liikkeellä eteläistä taivaan rantaa.
+
+»Tämän erämaan kamala hiljaisuus tappaa minut, sennor Vicente,« lisäsi
+hän, »ja huolimatta siitä, mitä äsken sanoitte, pitää meidän, jos don
+Estevanillakin on sama ajatus kuin minulla, laskeutua alas ja epätoivon
+rohkeudella syöksyä Zopiloten leiriin.«
+
+Don Estevan lausui päättävällä äänellä seuraavat sanat:
+
+»Tresillian on oikeassa. Minä pelkään, että te uneksitte, Pedro Vicente.
+Jos aikomuksemme on, ettemme säästä vähintäkään voimaa käsivarsiimme,
+niin tulevat nuo roistot ja tappavat meitä kuin viattomia lapsia. Omasta
+puolestani julistan minä: ennemmin mitä hyvänsä kuin tätä toivotonta
+tilaa.«
+
+Gambusino polki kalliota vastaamatta. Kaikista piiritetyistä olivat
+ainoastaan hän ja insinööri, jotka eivät vielä olleet luopuneet
+toivomasta.
+
+Hänen laskunsa oli seuraava: viisi päivää Henrylle päästäkseen Arispeen,
+seitsemän päivää eversti Requenneen sotajoukoille vastakkaisessa
+suunnassa matkustaakseen saman tien. Sen lisäksi vielä yksi päivä
+arvaamattomia tapauksia varten -- yksi päivä vähintäänkin.
+
+Mutta odotuksen kuumeessa ei kukaan tahtonut edellyttää sellaista
+viivytystä, joka kumminkin oli niin luonnollinen. Ja yhdestoista päivä
+oli tuskin loppuun kulunut, ennenkuin rohkeimmatkin pitivät kaiken
+kadotettuna.
+
+Gambusino, joka havaitsi, että kehoitukset eivät mitään auttaneet,
+esitti välitysehdotuksen:
+
+»Don Estevan! Jos emme huomenna samalla kellon lyönnillä ole havainneet
+mitään tuolla kaukana« -- hän ojensi käsivartensa etelää kohden --
+»käskekää silloin ja minä tulen tottelemaan teidän käskyjänne, mutta,
+armosta, suokaa minulle tämä aika!«
+
+»Huomenna,« mutisi Robert Tresillian, »aina sanotte: huomenna! Mutta
+huomenna meidän työmiehemme ovat voimattomia käyttämään aseita, ehkäpä
+liikkumaan paikastakin. Tiedättekö, mitä sanoivat pari tuntia sitte nuo
+kaksi pelkäämätöntä poikaa, jotka omalla hengenvaarallaan kostivat
+Anguazin ja Barralin kuoleman: »Ellei mitään uutta kuulu huomenna, niin
+uudistamme kepposemme, mutta tällä kertaa hankkiaksemme tuolla alhaalla
+jotain syötävää. Uskokaa minua Villanneva, niin pian kuin yö on käsissä,
+pitää teidän käskeä insinööriä avaamaan tykkitulen villien leiriä
+vastaan. Se tulee olemaan merkki meille kuolemaan, mutta kuolemaan
+ainakin urhoollisina miehinä ase kädessä.«
+
+»Minä jätän vielä Pedro Vicentelle kaksi tuntia, ei minuuttiakaan
+enempää. Kun nämä tunnit ovat kuluneet, olen valmis,« sanoi don Estevan
+äänellä, joka ei sallinut vastustusta.
+
+Gambusino vaikeni.
+
+Siinä tuokiossa koski aurinko melkein taivaan rantaa kaukana
+äärettömällä aavikolla.
+
+Gambusino oli noussut eräälle rintavarustuksen korkeista ja leveistä
+kalliolohkareista, jota välistä käytettiin tähystelypaikkana.
+
+Keskeltä taivaan rannan hehkua tuntui hänestä, että kaukana etäisyydestä
+näkyi metallin heijastuksia välkkyvän. Hän asetti kaukoputken silmiensä
+eteen, seisoi liikkumattomana ja jäykkänä kuin puun runko ja jäi siihen
+asentoonsa muutamiksi sekunteiksi päästämättä huutoa tai lausumatta
+sanaakaan. Hän kyyristyi sitte alas ja ojensi kaukoputken don
+Estevanille, joka näki kaksi suurta kyyneltä pyörivän alas gambusinon
+pronssin karvaisia poskia myöten.
+
+»Mikä teitä vaivaa, Pedro Vicente? Miksi nämä kyyneleet?«
+
+Gambusino pyyhkäsi kädellään silmänluomiansa ja viittauksella osoittaen
+auringon jo vaipunutta kehää, sanoi hän puoleksi tukahtuneella, äänellä:
+
+»Tällä kertaa te ette sano, että minä uneksin... Tuolla kaukana he
+ovat!«
+
+»Ketkä? Mitä kuvailette näkevänne tuolla kaukana, sennor gambusino?«
+
+»Minä näen aseita, jotka välkkyvät auringon viimeisessä hohteessa,«
+sanoi hän syvästi liikutetulla äänellä. »Ja kenenkä ne muuten
+olisivatkaan, elleivät eversti Requennesin lansieerien!«
+
+Jännitys oli korkeimmillaan. Kaikki olivat asettuneet gambusinon
+viereen. Kaukoputki kulki muutamien tuokioitten perästä don Estevanin
+käsistä kaikkien muitten käsiin. Ja kun aurinko sukelsi alas taivaan
+rantaan, ikäänkuin syvyyteen, ei enää löytynyt ketään, joka olisi
+epäillyt ylhäällä vuoritasangolla: meksikolaiset sotajoukot olivat
+tuolla muutamien peninkulmien päässä valmiina hyökkäämään kojoteerojen
+rosvojoukon kimppuun.
+
+Robert Tresillian koetteli katseillaan tunkea yön varjojen läpi, jotka
+äkkiä taajenivat, ja gambusino, joka älysi hänen ajatuksensa juoksun,
+sanoi:
+
+»Ellei Henryä olisi siellä, ei ketään muitakaan olisi siellä. Oivallinen
+nuori mies! Teidän täytynee myöntää minun olleen oikeassa, sennor, kun
+en hetkeäkään epäillyt häntä.«
+
+Ylätasangolla, ikäänkuin haaksirikkoon joutuneen laivan kannella, jossa
+toivo on jälleen eloon herännyt kaukana siintävän purjeen nähtyä,
+syleilivät kullankaivajat toisiaan.
+
+Kurjuuden päivät unhottuivat. Nälän tuskat unhotettiin -- eikö apu ollut
+näkyvissä?
+
+Heti pidettiin neuvottelu: annettaisiinko merkki tuleville, joita apakit
+eivät tietenkään vielä voineet nähdä, koska he kullankaivajillekin
+tuolla ylhäällä viiden sadan jalan korkeudessa sulivat taivaan rantaan?
+
+Robert Tresillianin mielestä oli nyt oikea hetki käyttää sähkövaloa ja
+ympäröidä koko Zopiloten leiri häikäisevään valoon, että selvästi
+näytettäisiin sitä eversti Requenneen sotajoukolle. Varmaan kai Henry
+lienee selittänyt, miten kullankaivajat insinöörin katsannon alla olivat
+viettäneet aikaansa ja miten he olivat opetelleet käyttämään
+sähkövalaistusainetta, jota insinöörin neuvolla olivat valmistaneet.
+
+Jo olivat he vähällä hyväksyä tämän ehdotuksen eikä insinööri
+puhunutkaan sen vähemmästä kuin että mieli panna toimimaan molemmat
+tykkinsä, joita halusi näyttää mihin ne kelpaisivat, kun onneksi
+gambusino, joka aina oli älykäs mies, todisti päälliköille, ettei
+kaikella tällä olisi muita seurauksia kuin että siten vastustettaisiin
+eversti Requenneen tuumia, sillä tämän ajatus oli arvatenkin
+äkkiarvaamatta hyökätä indiaanein kimppuun. Epäilemättä piti pysyä
+valmiina, mutta odottaa siksi kunnes eversti ja hänen väkensä alkaisivat
+valmistetun toimintansa. Silloin, mutta vasta silloin, olisivat nuo
+kaksi tykkiä ohjattavat Zopiloten leiriä kohden, johon luonnollisesti
+useammat yllätetyistä villeistä tulisivat sulloutumaan. Ja kun ne vaan
+hyvästi olivat ohjatut, tekivät ne ihmeitä. Silloin vasta tulisi llanon
+ilovalaistus oikeaan aikaansa. Vielä kerran sai gambusinon järkevyys
+voiton.
+
+Hiljaisuus oli juhlallinen ja sitä häiritsi ainoastaan väliaikojen
+perästä ne kojoottiulvonnat, joilla indiaanit toisillensa tahtoivat
+osoittaa, että hyvästi vartioivat.
+
+Kullankaivajat, jotka pitkin pituuttaan makasivat ylätasangolla korva
+maata vastaan, luulivat, toivon synnyttämän tenhon vaikutuksesta heidän
+mielikuvitukseensa, kuulevansa meksikolaisen ratsujoukon juoksun
+llanolla.
+
+Yön ensi hetkiä vietettiin kuumeentapaisessa levottomuudessa, joka piti
+valveilla enin heikontuneitakin kullankaivajia, vieläpä vaimoja ja
+lapsiakin.
+
+Tulitikku kädessä seisoi Pedro Vicente ryhmän keskellä, jossa oli don
+Estevan, Robert Tresillian, insinööri ja monta työnjohtajaa. Hän uudisti
+jokaiselle, ettei ollut ylätasangon varustusväen asia alkaa toimintaa.
+Eversti Requennes ja Henry eivät päivän kuluessa voineet olla
+huomaamatta Meksikon lippua vuoren huipulla. Taitavana sotilaana oli
+eversti luultavasti ajatellut yhteistä toimintaa omien joukkojensa ja
+piiritettyjen puolelta, mutta myöskin otaksunut, että nämä viimemainitut
+jättäisivät hänelle täyden toimintavapauden ja antaisivat hänen alkaa.
+Senhän lapsikin voi käsittää.
+
+Sillä tavalla kului kaksi kuolettavan pitkää tuntia minkään
+häiritsemättä yön äänettömyyttä.
+
+Käsittämätön jännitys pani kaikkien sydämmet palpattamaan ääneen ja
+heikommatkin tunsivat jäntereissään yli-inhimillisen voiman.
+
+»Kärsivällisyyttä,« sanoi Pedro. »Antakaamme everstin panna toimeen
+tuumansa, niin että indiaanit, yllätetyt keskellä untansa, eivät voi
+pakoa ajatellakaan. Muutamia minuuttia vielä vaan ja sitte on meidän
+vuoromme. Eikö olisi loistavata omiin verkkoihinsa pyytää nuo kurjat
+roistot, jotka nyt monta viikkoa ovat silmäilleet meitä varmana
+saaliinaan, mahdottomana kenenkään riistää heiltä...«
+
+Gambusinon vielä puhuessa herätti kauhea laukaus tasangon kaikki kaiut
+ja melkein yht'aikaa kajahtivat vielä korkeammalle eversti Requenneen
+kanuunat.
+
+Kauhun huudahdukset tuskan ulvonnalla sekoitettuina kohosivat heti
+kojoteerojen leiristä todistaen, että everstin väki oli hyvästi
+tähdännyt.
+
+Tämä jyrisevä hyökkäys, joka tuli taholta, jolta eivät uskoneet
+tarvitsevansa pelätä vähintäkään ja jonne eivät koskaan olleet
+asettaneet vahtimiehiä, teki villit raivosta hurjistuneiksi.
+
+Ja vielä kurjemmaksi kävi tila kun insinöörin sähkövalo valaisi heidän
+leiriänsä ja armottomasti näytti sitä väsymättömille ahdistajoille,
+joitten insinööri oli antanut jäädä pimeyden peittoon.
+
+Niinkuin gambusino edeltäpäin oli arvannut, kokoontuivat urhoollisimmat
+heti Zopiloten teltan ympärille.
+
+Kauvan odotettu hetki käyttämään kumpaistakin tykkiänsä oli vihdoinkin
+tullut don Estevanille ja tykit syytivät äärettömiä määriä raehaulia
+epätoivoon joutuneitten indiaanein joukkoon.
+
+Uskaliaimmat kirkuivat kauheasti raivoissansa. Olivatko valkoiset
+todellakin tehneet liiton korkeimpien voimien kanssa, koska voivat
+muuttaa yön päiväksi ja sytyttää tämän auringon, joka valaisi leiriä?
+
+Zopilote, joka jo istui hevosen selässä, oli ainoa, jossa vielä pysyi
+kipinä kylmäverisyyttä. Huolimatta epäjärjestyksestä villien joukossa
+koetteli hän koota heitä, mutta toisena hetkenä toisensa perästä teki
+Requenneen ja ylätasangon tykit uusia hävityksiä heidän parvessansa.
+
+Äkkiä kirkasi hän hirveästi raivostuneena.
+
+Siinä valokartiossa, jonka sähkövalo muodosti, huipun lähtökohtana
+vuori, oli hän huomannut meksikolaisia sotamiesosastoja, jotka
+kohtisuoraan lähenivät vuorta.
+
+Nähtyään nämä viholliset, joita nyt tiedettiin voitavan tavoittaa,
+näytti uskallus jälleen palanneen näihin miehiin, jotka tähän saakka
+olivat olleet melkein taikauskoisen pelästyksen valtaamina.
+
+Tuokiossa olivat ne hevosen selässä ja yhtäaikaa kiljuen kauhistuttavaa
+sotahuutoansa, aikoivat he hyökätä Requenneen eskadroonan kimppuun, kun
+epätoivoa osoittava viittaus Zopiloten puolesta pysähdytti heidät.
+
+Näkyvinä kolmessa uudessa sähkövalovirtauksessa oikealta, vasemmalta ja
+takaa päin, lähestyi kolme muuta lansieeriosastoa ja muodosti vähitellen
+säännöllisen ympyrän.
+
+Vielä lisäksi seisoivat don Julianon peonit taisteluun järjestettyinä
+järven rannalla ja sulkivat sieltä indiaanein viimeisenkin pakotien.
+
+Ensimmäisellä silmäyksellä näki Zopilote, että leikki ei ollut
+tasavoimainen ja että hänen piti välttämättömästi joutua hukkaan
+kaikkine joukkoinensa, jos yhä edelleen pysyisi kahden tulen välissä.
+
+Hän teki äkkiä päätöksensä ja käskien puolet väestään muodostamaan
+jälkijoukon, jonka tuli jatkaa taistelua alhaalla lakeudella, syöksyi
+hän itse toisen puolen kanssa solaa kohden.
+
+Jälkijoukon tehtävä oli suojella hyökkäystä ylätasankoa vastaan, jonka
+hän oivalsi olevan ainoana ja viimeisenä pelastuskeinonaan.
+
+Jos hänen onnistuisi karkoittaa kullankaivajat väkisin tunkeutumalla
+solaan ja valloittamalla ylängön, tulisi hän oltuaan piirittäjä itse
+piiritetyksi. Hänen asemassaan kannatti sellainen yritys kyllä
+koettamisen vaivan. Tuokiossa oli hänen väkensä solan edessä.
+
+Ei mikään liikkunut ylhäällä vuorella eikä siinä ahtaassa ahteessa,
+jonka kautta päästiin tuonne ylös.
+
+Puristettuina toinen toistaan vastaan, sillä välin kuin kiväärituli
+jatkui alangolla raivokkaammin kuin koskaan, kiipesivät Zopiloten miehet
+ylöspäin kiihoittaen toisiaan sokeassa raivossa.
+
+Piiritetyt pysyivät liikkumattomina, antoivat heidän lähestyä ja täyttää
+solan.
+
+Mutta niin pian kuin ensimmäiset heistä olivat koskettaneet
+rintavarustuksen kiviä, halkesi manner heidän päänsä päällä ja heidän
+jalkojensa alla aina vuoren huipulta sen juureen saakka.
+Kalliolohkareita ja kiviä vyöryi vyörykkeen tavoin alas tähän ahtaaseen
+kuurnaan ja musersi hyökkääjät painonsa alle. Onnettomat indiaanit eivät
+voineet päästä ylöspäin eivätkä alaspäin, vaan olivat kuin naulattuina,
+mihin olivat jääneet.
+
+[Kuva: Maa halkesi heidän päänsä päällä ja heidän jalkojensa alla.]
+
+Kiviartilleriaa seurasi kohta hyvin tähdättyjä kiväärin laukauksia. Ei
+yksikään laukaus mennyt hukkaan tässä taajaan sullotussa joukossa, jossa
+luoti ei voinut tavatakaan tyhjää tilaa.
+
+Kojoteerojen kuolleet ruumiit, jotka olivat kokoon litistyneet tähän
+ahtaaseen käytävään, seisoivat yhä pystyssä ja tukivat toisiaan, ja
+vasta muutamien hetkien kuluttua sanomatonta sekasortoa, onnistuivat
+muutamat vielä eloon jääneet, niiden joukossa Zopilote, laskeutumaan
+alas alangolle, sen rautaympyrän keskeen, jonka eversti Requenneen
+voittoisat laumat muodostivat.
+
+Kun Zopilote, joka oli pahasti kiviliuskan haavoittamana oikeaan
+käsivarteensa, nyt näki, että kaikki vastarinta oli mahdotonta,
+heittivät hän ja ne miehet, jotka hänellä vielä olivat jälellä, aseet
+luotansa. Liikkumattomina ja pää rintaa vasten painuneena, odottivat he
+kaikki, että heidän kohtalonsa ratkaistaisiin.
+
+Siinä tuokiossa nousi aurinko ja valaisi loistollansa tämän verisen
+teurastuksen näyttämön.
+
+Tasangolla vuoren ja meksikolaisten välissä, jossa eskadroonat jälleen
+olivat liittyneet yhteen ja muodostivat läpitunkeutumattoman
+puoliympyrän, makasivat monilukuiset kojoteerojen ruumiit pitkin
+tannerta ja kauvempana osoitti heidän tykistön hävittämä leirinsä
+surkean näyn.
+
+Tätä aamuruskoa tervehtivät rajuilla riemuhuudoilla sekä ylängön
+asukkaat että Zopiloten vangit, jotka eversti Requenneen ratsumiehet
+onneksi jo ajoissa olivat tunteneet ja kuljettaneet leirin taakse.
+
+Zopiloten seitsemästä sadasta sotilaasta oli tuskin kahtasataa
+viittäkymmentä, jotka taistelussa olivat jääneet eloon. Voittajat
+ottivat heidät vangiksi, sitoivat parittain kädet selän taakse ja
+jättivät peonien vartioitavaksi.
+
+Kun tämä oli toimitettu ja sola puhdistettu sinne kasaantuneista
+ruumiista, laskeutuivat piiritetyt alas.
+
+Ne tapahtumat, jotka nyt seurasivat, erittäinkin kohtaus Robert
+Tresillianin ja hänen poikansa välillä sekä sen perästä tämän ja
+Gertrudeen välillä olivat niin liikuttavia, ettei niitä voi sanoilla
+selittää. Nuoren tytön sielun tuskasta ja ruumiillisesta puutteesta
+kalvenneet kasvot säteilivät onnea tässä monipäiväisen toivottomuuden
+jälkeisessä riemun tuokiossa.
+
+
+
+
+Kahdeskolmatta luku.
+
+Santa-Gertrtides.
+
+
+Kun kullankaivajat laskeusivat vuorelta jo aikoja jättämäänsä leiriin,
+tulivat he iloisesti hämilleen tavatessaan siellä melkein kaiken hyvässä
+kunnossa.
+
+Vaunut, koneet ja työkalut -- miltei kaikki oli ennallaan. Kojoteerot
+eivät olleet edes huolineet hävittää näitä heille arvottomia kapineita.
+Tämä tavaton määrä kaivostyötarpeita, joiden arvoa kojoteerot
+varmaankaan eivät olleet oivaltaneet, oli odottamaton rikkaus.
+
+Hevosia ja muuleja löytyi kyllältä, vaikkei saatukaan takaisin samoja,
+jotka olivat ryöstetyt.
+
+Kahden päivän kuluttua pelastuksesta oli osapuilleen kaikki selvitettyä.
+Kuolleet olivat saaneet viimeisen leposijansa ja everstin ynnä hänen
+joukkonsa palatessa vankiensa kanssa Arispeen saattoi don Juliano
+apakien ottamat vangit Nacomoriin, näiden kotiseudulle.
+
+Turvallisuus oli nyt täydellinen. Kenties ei olisi sekään edes
+mahdotointa, että saataisiin Zopilotesta liittolainen! Hänen oikeaa
+kättänsä oli pitänyt leikata niin, että toivoa kyllä voi, että hän tästä
+lähtien olisi sävyisämpi.
+
+Olkoon tämä kohta miten tahansa. Totta on joka tapauksessa, että
+Salaperäinen vuori tänään, kolmea vuotta mainittuja seikkoja myöhemmin
+on tosin nuori, mutta jo kukoistuksessaan oleva kaupunki linnoituksen
+suojaamana, joka on vahvempi kuin mikään ihmiskäsien rakentama.
+
+Loitolta voidaan eroittaa lukuisia tehtaan savutorvia, joista savu
+paksuissa pilvissä tupruaa kohti taivasta. Ympäristön alueella ei ole
+enää entistä viljelemätöntä leimaa. Mehevät karjanlaitumet ulottuvat
+niin pitkältä kuin silmä kantaa ja uudisasukasten karja on lukematon.
+Rautatie yhdistää joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen.
+
+[Kuva: Rautatie yhdistää joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen.]
+
+Kaivoksen menestys on ollut yhtä erinomainen, kuin nopeakin. Toinen
+veres kultasuoni toisensa perästä tulee ilmi ja Salaperäisestä vuoresta
+on tullut _Kultainen vuori_.
+
+Neljän asioimistoverin rikkaus on jommoinenkin. _Neljänkö?_ kysyt nuori
+ystäväni. Neljänpä tietenkin. Ei näet oltu pidetty kuin aivan oikeana,
+että sallittiin urhoollisen gambusinonkin yhtyä yhtiöön. Eikö gambusinon
+äly ollutkin juuri tuottanut pelastuksen kaikille?
+
+Jokaisella kullankaivajalla on oma, soma talonsa, joka todistaa
+isäntänsä varallisuutta. Muistoa säilyttävällä kiitollisuudella ovat he
+pystyttäneet komean muistopatsaan kumpaisellekin ystävällensä Benito
+Anguazille ja Jacopo Barralille, jotka heidän edestänsä kävivät
+kuolemaan.
+
+Vuoren tasangolla kohoaa uhkea linna, jonka harjoilta meksikolainen
+lippu liehuu -- palatsi samalla haavaa kuin linnoitus, jonka pitkälle
+kantavat kanuunat voivat niin tarvittaessa pyyhkiä tasankoa kaikille
+suunnille.
+
+Puoteja ja tavarahuoneita löytyy kosolta säännöllisien katujen varsilla
+ja kirjapainosta annetaan sanomalehteäkin. Kaikesta päättäen on
+_Santa-Gertrudes_ kaupungin tulevaisuus oleva onnellinen.
+
+Nyt on Santa-Gertrudeessa juhla ummelleen kolme vuotta kullankaivajien
+pelastumisesta lukien.
+
+Torilla vilisee lukuisa ihmisjoukko, jonka seassa näkyy olevan muutamia
+apakejakin monivärisiin serapeihin puettuina. Rancherot ja vaquerot
+läheisistä maakunnista -- kaikki ovat he puettuina juhlapukuun. Kaikkien
+näiden eri vaateparsien välistä näkee joskus vilahdukselta
+Zacatecas-lansieerien sotilaspukuja. Rykmentti majailee jonkun matkaa
+kaupungista viimeisen ja tehokkaan retken perästä vihamielisiä
+indiaaniheimoja vastaan.
+
+Tänään kastetaan Henry Tresillianin ja Gertrudes de Villannevan
+esikoista ja tapahtumaa vietetään innostuksella kaupungissa, joka on
+saanut nimensä nuoren äidin muistoksi. Hänen nimeään huudetaan
+myrskyisällä riemulla.
+
+Kirkossa kantavat lasta kastettavaksi eversti Requennes ja sennora
+Villanneva. Heidän jälessään kulkevat don Estevan, Robert Tresillian,
+insinööri ja Pedro Vicente, joka säteilevänä tarjoo nuorelle isälle
+käsivarttansa. Eikö nuoren ystävänsä onni ole osaksi hänenkin omansa?
+
+Iltasella ovat kilparatsastukset ja muita huvituksia ja entinen
+gambusino tulee luonnollisesti saamaan ensimmäisen palkinnon
+Krusaderilla, josta on tullut hänen erityinen ystävänsä. Ja ihmisjoukko,
+joka pitää muistissaan uskollisen eläimen palveluksia, tulee
+kiihkoisasti hurmaantuneena huutamaan: _Eläköön Krusader!_
+
+Ja siihen huutoon toivon, että nuoret lukijanikin yhtyvät.
+
+[Kuva.]
+
+
+
+
+Sisällys:
+
+1. Veden puute........................3.
+2. Kojoteerot........................11.
+3. Vihdoinkin vettä..................17.
+4. El ojo de agua....................23.
+5. Indiaanein aamiainen..............33.
+6. Los indios........................38.
+7. El Cascabel.......................47.
+8. Indiaanit leirin ulkopuolella.....51.
+9. Kiihko-ajo........................57.
+10. Pedron kost......................61.
+11. Krusader ei ole hukassa..........68.
+12. Odottamaton vihollinen...........72.
+13. Elämä Salaperäisellä vuorella....78.
+14. Keitä?...........................86.
+15. Urhojen kohtalo.................100.
+16. Vallan kummallinen hyppäys......106.
+17. Taivaan ja maan välillä.........118.
+18. Eversti Requennes...............125.
+19. Viimeinen urotyö................134.
+20. Viimeisen päivän ilta...........140.
+21. Taistelu ja pelastus............145.
+22. Santa-Gertrudes.................155.
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT ***
+
+***** This file should be named 15764-8.txt or 15764-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/7/6/15764/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
+Proofreaders.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.