diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 15611-8.txt | 2827 | ||||
| -rw-r--r-- | 15611-8.zip | bin | 0 -> 56216 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2843 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/15611-8.txt b/15611-8.txt new file mode 100644 index 0000000..9ad55f6 --- /dev/null +++ b/15611-8.txt @@ -0,0 +1,2827 @@ +The Project Gutenberg EBook of Auringon noustessa, by Tekla Roschier + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Auringon noustessa + Kasvavalle nuorisolle + +Author: Tekla Roschier + +Release Date: April 13, 2005 [EBook #15611] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON NOUSTESSA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm. + + + + + + + + +AURINGON NOUSTESSA + +Kasvavalle nuorisolle + + +Kirjoitti T. R. [Tekla Roschier] + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1898. + + + + +I. + + +-- Kuinka ihmeen hauskaa täällä on! + +Ja loistavin silmin, punaposkisena ja paljasjaloin hyppi Elsa pitkin +rantaa kiveltä toiselle. Hameenhelmojansa piteli hän ylhäällä, etteivät +kastuisi, kun hän silloin tällöin antoi lämpöisten aaltojen huuhtoa +jalkojaan. Kihara tukka oli joutunut ihan pörrölleen, ja paksu palmikko +heittelihe edestakaisin joka kerta kun tyttö taas teki uuden hyppäyksen. + +Hän läksi yhä edemmäs, vähän väliä katsoen taakseen rantaa kohti, johon +toverinsa oli jäänyt kukkia poimimaan. Vihdoin hän joutui suurelle +kivelle, josta ei enään päässyt kauemmaksi, ja tänne hän nyt jäi +seisomaan. Hän laski alas helmansa, pyyhki tukkansa silmiltään ja +katseli ympärilleen. + +-- Ja kuinka ihmeen ihanata täällä on! Katso toki tänne, Aini, -- en ole +koskaan elämässäni nähnyt mitään näin kovin kaunista! + +Innostuksessaan hän ojensi kätensä ja osoitti ympäri seutua, joka siinä +heidän silmiensä eteen levitti koko kesäisen kauneutensa. Pitkin rantaa +jossa he seisoivat pisti toinen niemi toisensa perästä vaaleanvihreän +helmansa sinilahteen, ja toisella puolen taas kohosi korkea vuoriranta, +jonka synkkä havumetsä kuvastui syvään, tummaan veteen. Kumpaisellakin +puolen ulotti pitkä niemi kärkensä melkein lahden poikki, ja kapean +salmen takana avautui aava ulappa, jonka toiselta rannalta näkyi kylä +kirkkoineen ja taloineen. + +-- Lähdetään soutelemaan, Aini, tuo vene tänne, niin minä tästä yhtäkkiä +hypähdän siihen. Kyllä minä airot hoidan, järvihän on ihan tyyni, ei +tunnu pienintäkään tuulahdusta, -- oi, tule nyt, Aini, se olisi niin +hauskaa, niin kovin, kovin hauskaa! + +Ja hän kääntyi Ainiin kädet ojennetuina, ikäänkuin odottaen, että tämä +heti lähtisi venettä tuomaan. Vaan Aini jäi seisomaan hymyellen +toverinsa innostukselle. + +-- Emme nyt jouda tässä soutelemaan, Elsa kulta, tiedäthän sen. Parin +tunnin perästä saapuvat vieraamme; isä jo käski Heikin lähtemään niitä +asemalta noutamaan. Ja uutimet ovat vielä panematta poikain ylishuoneen +akkunoihin ja piparikakut leipomatta, sen sinä tiedät. Entäs kukat +sitte, joita tulimme poimimaan, -- Elsa kulta, meillä on kiire! Joudu +nyt pian, äiti jo varmaan odottaa meitä auttamaan! + +Ja Aini kokosi kukat kaikki vyöliinaansa ja läksi rannalta nousemaan +taloa kohti. Elsa myös rupesi nyt hyppimään pitkin kiviä takaisin +rantaan, jossa hän kivien ja ruohojen väliltä alkoi poimia +lemmikkikukkia. Siinä niitä kasvoi niin suuria, sinisilmäisiä, -- +oikeinpa ne mahtoivat nauttia siinä lämpöisessä, lauhkeassa +sammalturpeessa, ajatteli Elsa. Hän ei oikein olisi malttanut niitä +taittaa, vaan jäi siihen kumartuneena niitä katselemaan. + +-- Lemmikki-kukka, kuinka hyvin tämä nimi sopiikin teille, puheli hän ja +silitteli niiden hienoja lehtiä. Siniväri, sehän on uskollisen lemmen +merkki; tahdon teitä koettaa, oletteko todellakin uskollisia -- -- -- -- +-- -- -- + +Yht'äkkiä muisti hän Ainin varoituksen joutumaan, otti kiireesti kädet +täyteen kukkia ja läksi hänkin juosten koivujen lomitse taloon. + +Siellä oli tulinen kiire. Tuomari Berg ja hänen rouvansa odottivat +vieraita, vanhaa ystävätänsä eversti Eek'iä rouvineen, jotka aikoivat +lähteä vuodeksi ulkomaille ja nyt poikkesivat tänne jättämään lapsensa, +Esterin ja Arvin, kesäksi tuomarin huostaan tänne maaseudun +rauhaisuuteen. Nämä olivat melkein samanikäiset tuomarin Ainin ja Laurin +kanssa, ja näiden raitisten maalaisten seura tulisi varmaankin +vaikuttamaan heihin hyvin, arveli eversti kirjeessään, jossa pyysi +lapsilleen asuntoa ja hoitoa. Tuomarin rouva oli myös kohta ollut +taipuvainen ottamaan heidät vastaan. Tuomarilassa oli huoneita +tarpeeksi, ja vähän lisääntyvät taloustoimet eivät häntä +huolestuttaneet, -- ne olivat aina olleet hänen mielityönsä erittäinkin +näin kesällä, jolloin Aini oli kotona ja hänen ahkerana apuna kaikessa. +Joka kesä oli heillä aina ollutkin sukulaisia kesävieraina, ja muutama +päivä sitte oli Elsa serkku saapunut Tuomarilaan kesää viettämään. Elsa +oli 15 vuotias tyttö, herttainen ja iloinen ja aina valmis hänkin +auttamaan, vaikkei siitä juuri sen enempää tullut. Vilkkaalla +luonnollaan ryhtyi hän kaikkiin, vaan oli niin täynnä innostusta ja +ihailua, että usein unohti työnsä kesken. Kaikki kuitenkin pitivät +hänestä, ja erittäinkin tuomari seurasi ihastuksella Elsan vilkkaita +liikkeitä ja kauniita kasvonilmeitä, jotka niin muistuttivat hänen +rakasta sisartaan. Laurin kanssa taas olivat he alituisesti +pikkukinassa, tämä kun aina teki pilkkaa Elsan innostuksesta. Vaan +silloin Aini aina piti serkkunsa puolta, jota hän sydämessään ihaili ja +josta hän piti vanhemman sisaren hellyydellä. + +Tänäpäivänä olivat molemmat serkukset sekä tuomarin rouva aamusta alkaen +olleet täydessä toimessa vieraiden vastaanottamista varten. Tytöt olivat +siivonneet ja parhaimmalla tavalla koristaneet ylishuoneet, ja heidän +ollessaan kukkia poimimassa, oli tuomarin rouva ikkunoihin pannut +puhtaat valkoiset uutimet. Elsa nyt järjesteli poimimansa kukat kimppuun +ja asetti ne pöydälle tyttöjen kamariin. Sinne olivat myöskin +järjestäneet kirjoituspöydän kaikkine tarpeineen, sillä everstin Ester +kuului olevan lahjakas tyttö, joka sekä kirjoitteli että piirusteli. +Sentähden oli Elsa myöskin seinälle ripustanut kauniin maisemataulun ja +tämän alle Topeliuksen ja Runebergin kuvat. Ikkunasta oli kaunis näköala +yli koko järven salmineen ja saarineen, -- tämäpä nyt mahtoi kelvata +mille runoilijasielulle hyvänsä, ajatteli Elsa, kun lähtiessään vielä +loi viimeisen katsauksen sievään, valoisaan kesähuoneesen. -- Poikain +huone taas oli rakennuksen toisessa päässä, ja tämänkin olivat tytöt +järjestäneet ja siivonneet. + +Asetanko tännekin lemmikkikukkia, ajatteli Elsa; vaan kun sitte muisti +Lauria, joka varmaankin taas olisi nauranut hänen kukkasinnolleen, +päätti hän jättää sinne panematta, -- ehkä tuo vieraskin poika sille +vaan nauraisi. Sen sijaan toi hän tänne joukon kirjoja, jotka hänen +mielestään sopisivat luettavaksi 16 vuotiaalle pojalle. Se oli +suomalaista kaunokirjallisuutta; hän oli nimittäin Arvista kuullut, että +tämä oli suomenmielinen, vaikka olikin kasvanut ihan ruotsalaisissa +oloissa. + +Elsan ollessa ylisillä oli Aini äitinsä kanssa mennyt kyökkiin +vehnäleipiä ja piparikakkuja leipomaan. Tämän työn oli tuomarin rouva +aina itse tahtonut toimittaa eikä jättää palvelijoiden haltuun, ja tällä +tavoin oli Ainikin jo pienestä asti oppinut kaikenlaisia leivoksia +valmistamaan. Nyt olivat leivät paraikaa kypsymässä ja kohta sen jälkeen +oli vehnäleivokset pantava uuniin. Tuomarin rouva katsoi kelloa; se oli +kohta viisi, ja seitsemän ajoissa pitäisi jo vieraiden saapuman +asemalta. + +-- Kyllä minä tässä jo leipiä katson, pane sinä vaan kahvipannu +kiehumaan ja lähde sitte pukeutumaan! Sinähän olet ihan jauhoissa, +tyttöseni. + +-- Niin, äiti, vartavasten otimme tänään huonommat vaatteet +säästääksemme puhtaat vieraita varten. Eilen illalla me Elsan kanssa +silitimme vaaleanpunaiset hameemme, ja uuden vyöliinan aijon myös panna +ylleni. Ne varmaankin ovat hyvin hienoa väkeä nuo everstiläiset, -- +onneksi muistin Laurille panna puhtaat vaatteet ja kauluksen kun läksi +asemalle, hän kun koko päivän on ollut työväen kanssa pellolla. + +Aini asetti kahvipannun tulelle ja läksi sitte ylisiin pukeutumaan. +Sieltä tuli jo Elsa häntä vastaan valmiiksi puettuna, vaaleanpunainen +hame yllä ja punainen nauha tummassa tukassaan. + +-- Pukeudu pian, minä jo otin vaatteesi esille ja ompelin valkoisen +pitsin kaulukseesi. Sillaikaa valmistan minä kahvipöydän ja sitte +lähdetään yhdessä veräjälle vieraita vastaan. + +Ja hän juoksi portaita alas sellaisella vauhdilla, että melkein oli +joutua tuomarin syliin, kun tämä kulki etehisen kautta katsomaan, oliko +kaikki jo vieraita varten valmiina. + +Tuskin oli Elsa ennättänyt saada kahvipöydän järjestetyksi ja rouva +leivät uunista, ennenkuin jo kuului vaunujen ryminä pihalta. Rouva otti +kiireesti kyökkivyöliinansa yltään, silitteli tukkansa ja meni +verannalle. Siinä jo seisoivat tuomari ja hänen takanaan Aini ja Elsa +uteliaina näkemään uusia tovereitaan. Eversti astui vaunuista komeana ja +kauniina ja syleili iloisesti vanhaa tuomariystävätään, sillä välin kun +tytöt auttoivat rouvaa ja hänen tytärtään. + +-- Tervetultua kaikki yksinkertaiseen kotiimme, tervehti tuomarin rouva +ja vei vieraat sisään. Te kai olette väsyneet matkan vaivoista ja +tarvitsette jotain ravintoa. Kahvipannu tässä teitä jo odottaa, tehkää +hyvin -- -- -- -- + +Vanhemmat astuivat sisään, vaan Arvi ja Ester viipyivät vielä +etehisessä, matkakapineitaan järjestämässä. Elsa jäi heitä auttamaan, +sillä Lauri, joka tavallisesti oli ensimäinen kahvipöydän ääressä, oli +jo kiirehtinyt sinne ja Aini myös lähtenyt vieraille kahvia tarjoamaan. + +-- Täällä on niin ihmeen kaunista kaikkialla, sanoi Arvi katsoen ulos, +en ole koskaan ennen oleskellut Suomen sisämaissa. + +-- Minä taas olen sisämaan lapsi ja oikein rakastan näitä seutuja, +vastasi Elsa. -- Sitte auttoi hän Esteriltä hienon päällystakin, pyysi +vieraat sisään ja seurasi heitä ruokasaliin, jossa kahvia juotiin. + +Elsa nyt katseli heitä tarkemmin. Kuinka kaunis ja hieno oli tuo Ester! +Vaalea kihara tukka, suuret siniset silmät ja niin solakka ruumiiltaan! +Arvi taas oli vähän lyhyempi vaan hänkin hienon näköinen. Vaalea tukka +hänelläkin vaan tummat silmät ja Elsan mielestä niin syvä katse. + +-- Raitis elämä ja ilma täällä maalla teidät kyllä pian saa voimakkaiksi +ja punaposkisiksi niinkuin minun lapseni ovat, sanoi tuomari ja +taputteli Elsan punaisia poskia. Täällä te saatte juosta ja soudella ja +kalastaa ja käydä heinässä ja marjassa ja sitte syödä ja juoda oikein +maalaislasten tavalla. Sepä voimia antaa. + +-- Niin, ja sinä, Aini, otat Esterin huostaasi ja opetat hänet oikein +taloudelliseksi, lisäsi everstin rouva. Hän näet ei osaa tällaisia +piparikakkuja leipoa eikä muitakaan ruokia valmistaa. Vaan hän kyllä +mielellään oppii, eikö totta, Ester? + +-- Kyllä, kun ette vaan väsy minuun, sillä olen kovin tyhmä kaikissa +käytännöllisissä asioissa. Eihän niitä sellaisia Helsingissä tarvita. -- +Kyllä niitä aina tarvitaan, vastasi tuomarin rouva, -- eihän kukaan voi +tietää mihin sitä maailmassa joutuu. Ja sitä paitsi pitävät +taloudelliset toimet ihmisen terveenä ja raittiina sekä sielun että +ruumiin puolesta, sillä nämähän käyvät käsikädessä tässä maailmassa. + +-- Vaan kaupungissa useimmiten ei ole tilaisuutta totuttamaan lapsiaan +sellaisiin, sanoi everstin rouva. Kyökkipiiat siellä eivät kärsi edes +emännän pistävän nokkaansa kyökkiin, saatikka sitte lasten, ja +leipominen siellä ei tule kysymykseenkään. Sentähden olen hyvin +kiitollinen siitä, että olen saanut lapseni tänne kesäksi tutustumaan +maalaisoloihin ja käytännöllisiin toimiin. + +-- Niin, sekä myöskin näihin ihaniin sisäjärviseutuihin, lisäsi eversti. +Meillähän on jo monta vuotta ollut oma huvila saaristossa ja siellä +olemme tähän saakka oleskelleet kaiket kesät. + +Kahvia juotuaan läksivät sitte kaikki ulos Tuomarilan ympäristöä +katselemaan. Tuomarila sijaitsi järven rannalla rehoittavien metsien, +peltojen ja niittyjen ympäröimänä. Piha ulottui melkein rantaan asti ja +siinä kasvoi korkeita koivuja, joiden välistä järven aallot välkkyivät. +Puiden suojaan oli asetettu valkoisia istumia pyöreän kivipöydän +ympärille, jossa kauniina päivinä usein aamupäiväkahvi juotiin. Tänne +nyt istuttiin ihailemaan kaunista näköalaa järven yli, jota ilta-aurinko +kirkkailla säteillään paraikaa kultasi. Tuomari oikein ylpeydellä +huomautti vierailleen ympäröivän seudun kauneuksia ja eversti, joka +nuoruudessaan oli ollut vähän taiteilija, oli suuresti ihastunut. + +-- Sitte lähdettiin vieläkin lähemmä rantaa katsomaan veneitä ja +kalastusneuvoja, joita Tuomarilassa ahkeraan käytettiin. + +-- Te kai olette siellä saaristossa oppineet kalastamaan oikein +saaristolaisten tavalla, kysyi Lauri Arvilta. + +-- Emme sitä juuri ole koettaneet muuta kuin leikiksi vaan, vastasi +Arvi. Kyllä kansa kauempana saaristossa melkein yksinomaan elää +kalastuksella, vaan ei sitä siellä huviloiden keskuudessa paljo +harjoiteta. + +-- Vaan täällä te saatte oppia kalastamaan oikein täydellä todella, +lausui tuomari. Lauri kyllä teille näyttää parhaimmat kalapaikat ja on +varmaankin mielissään kun nyt saa toverin kalastusretkilleen. + +Lauri katsoi vähän epäilevästi Arviin, jonka hienot käsivarret eivät +suinkaan näyttäneet siltä, että olisivat voineet saada Tuomarilan suurta +kalastusvenettä liikkumaan. Ja Ester sitte, hän näytti vieläkin +heikommalta eikä ollenkaan tuntunut välittävänkään minkäänlaisista +kalastustoimista. Hän oli Elsan kanssa lähtenyt vähän kauemma toisista +ja seisoi nyt siinä Elsan lempipaikalla, korkealla kivellä, ihastuksella +katsellen kauniita näköaloja, -- niitä hän vielä tänä kesänä aikoi +paperille piirtää. + +Rannalta vei tuoman sitte vieraansa puutarhaan ihailemaan rouvansa +kaikkia kukkas- ja kyökkikasvimaita. Nuoret menivät katsomaan +hedelmäpuita ja marjapensaita, joista vielä toivoivat saavansa paljonkin +iloa. + +-- Voi, jos hedelmäaika jo pian tulisi, täällä ei ole vielä +minkäänlaista syötävää, valitti Lauri. + +-- Niin, Lauri on aikonut itselleen sitte rakentaa majan tänne pensaiden +väliin, että oikein saisi tarpeekseen nauttia, kertoi Elsa nauraen. + +Illallisen jälkeen läksivät sitte kaikki levolle, ja tuomarin rouva +saattoi jokaisen makuuhuoneesensa. Pojat menivät omaan kamariinsa ja +myös Elsa ja Ester läksivät yliselle, -- Aini jäi vielä äidin kanssa +neuvottelemaan taloudellisista asioista huomispäivää varten. Kun hänkin +sitte vihdoin meni ylisille yhteiseen makuuhuoneesen, olivat jo molemmat +toiset tytöt uneen uupuneet. Aini jäi heitä katselemaan. Siinä lepäsi +Ester niin suloisen kauniina valkoisessa yöpuvussaan ja toisella +vuoteella taas Elsa punaposkisena ja tumma tukka hajallaan. Kuinka +kauniita he olivat! Ja hän katsoi peiliin, josta hänen yksinkertainen, +jokapäiväinen ulkomuotonsa oikein pisti hänen silmiinsä. Eikö hänkin +kuitenkin voisi näyttää vähäsen kauniimmalta, jos hän hieman enemmän +pitäisi huolta ulkomuodostaan? Elsallakin aina oli jokin soma nauha +tukassaan tai helmiä kaulassaan. jos hänkin koettaisi? Vaan Elsalla +olikin niin valkoinen iho ja niin kauniit hiukset, kun sitä vastoin +hänellä -- -- -- -- -- Hän levitti tukkansa ja huokasi, kun näki sen +ihan suorana riippuvan alas hartioilleen. Vaan yht'äkkiä hän sitte taas +palmikoi sen kokoon, kääntyi pois peilistä ja alkoi riisuutua. + +Mitä turhia hän olikaan tässä ajatellut? Eihän ulkonäkö ole minkään +arvoista, sen hän kyllä tiesi, kun vaan muuten on hyvä ja jalo ihminen. +Ja siksi hän tahtoi pyrkiä. Elämässään tahtoi hän kerran jotakin jaloa +ja hyvää toimittaa, -- ja täällä kodissaan tahtoi hän olla hyödyksi ja +iloksi, rakkaitten vanhempain, Laurin, Elsan, Esterin ja kaikkein +iloksi. + +Ja näin mielessään päättäen hän laski kädet ristiin, niinkuin oli +tottunut pienestä asti, ja vaipui pian rauhalliseen uneen. + + + + +II + + +Ruokasalissa istui tuomarin rouva lukien sanomalehtiä. Posti tuli +Tuomarilaan joka toinen aamu, vaan tavallisesti hänellä ei ollut aikaa +sitä tarkemmin tutkia ennenkuin näin iltapäivällä, jolloin taloustoimet +vähäksi aikaa olivat pysähtyneet. Sanomalehdet luettiin tarkasti alusta +loppuun asti ja päivän kysymyksiä ja tapahtumia seurattiin suurella +innolla. Sillä vaikka taloudelliset huolet Tuomarilassa ottivat suuren +osan sen asukasten elämästä, olivat kuitenkin sekä tuomari että hänen +rouvansa säilyttäneet intoa myöskin kaikille yleisille ja henkisillekin +asioille. + +Lauri ja Elsa istuivat siinä myöskin kumpainenkin sanomalehti kädessään, +tutkien erittäinkin pikku-uutisia ja ilmoituksia. + +-- Katsokaa, tässä on taas uudestaan sama ilmoitus ihan ensimmäisellä +sivulla, huudahti Elsa. "Kaksi koululaista, sisar ja veli, haluavat +kesäasuntoa jossakin seudussa, jossa he voisivat oppia suomea sekä +harjoittaa urheilua." Täti kulta, ottakaa heidät tänne, täällähän heillä +olisi tilaisuutta molempiin. + +Ja Elsa oli taas täynnä innostusta. + +-- Ja silloin minäkin kerran saisin tovereita kalastus-ja +metsäretkilleni, lisäsi Lauri. Arvi on niin hieno ja hiljainen, ettei +hänestä ole sellaisiin, ja tytöt ne ovat kerrassaan ihan mahdottomia. + +-- Olinhan minä kerran sinun kanssasi nuottaa vetämässä, vaan sinä +toruit ja mellastit koko ajan, niin ettei minulla enään ole halua lähteä +sinun kanssasi, vastasi Elsa. + +-- Älkää nyt kinatko, lapset, lausui tuomarin rouva rauhoittaen. Nyt on +vaan kysymys siitä, voisivatko he todellakin täällä oppia suomea. Tehän +puhutte enimmäkseen ruotsia keskenänne. + +-- Niin, senjälkeen kun nuo hienot helsinkiläiset tulivat tänne, +pilkkasi Lauri. Nehän puhuvat niin huonoa suomea että oikein naurattaa. + +-- Ester käy ruotsalaista tyttökoulua ja Arvi ruotsalaista lyseota, niin +eihän kumma, jos eivät osaa suomea puhua, kun sitäpaitsi koko heidän +ympäristönsä on ihan ruotsalainen, selitti Elsa. + +Nyt kuului pihalta Ainin ääni, joka käski heidät sinne kahvia juomaan. + +Kahvipöydän ääressä tätä asiaa sitte jatkettiin kaikkien muidenkin +läsnäollessa. Tuomari antoi rouvansa päättää asiasta, -- hän kyllä +puolestansa mielelläänkin näki nuorisoa ympärillään. Arvi ja Ester eivät +lausuneet mitään, vaan tuomarin rouva tahtoi tietää myös heidän +ajatuksensa ja huomasi, että heidänkin mielestä seuran lisääntyminen +olisi hauska. + +-- Oikein iloitsen siitä, että nyt todellakin ruvetaan suomea puhumaan, +sanoi Arvi. Monta kertaa olen melkein hävennyt, etten osaa kansani +kieltä. + +-- Oikein puhuttu poikani, vastasi tuomari. Joka tahtoo toimittaa ja +vaikuttaa kansan hyväksi, sen täytyy myös rakastaa ja osata kansan +kieltä. + +-- Kyllä minäkin puolestani tahdon oppia suomea, vaikk'en usko sillä +tulevani ketään hyödyttämään, puhui Ester. Kun nimittäin olen lopettanut +kouluni, aijon lähteä ulkomaille maalaustaidetta harjoittamaan. + +-- Vaan ethän kuitenkaan aijo jäädä sinne koko elinajaksesi, ja kun taas +palaat kotimaahan, tulet sittekin tarvitsemaan suomenkieltä, vastasi +Aini. Varmaankin tahdot sinä kuvata myöskin oman maasi luontoa ja kansaa +ja silloin sinun täytyy elää sen keskuudessa sekä osata sen kieltä. + +-- Oma maa mansikka --, vaan luulen kuitenkin että minä tästä kohta +lähden jonnekin kauas etsimään ihmisiä, joiden kanssa voisi pitää oikein +hauskaa, keskeytti Lauri. Ollapa minulla polkupyörä! + +-- Sittekun kunnollisesti pääset kuudennelle luokalle olen luvannut +sinulle polkupyörän, vastasi tuomari. Olisit kyllä voinut saada sen jo +tänäkin kesänä, sen sinä tiedät. + +Lauri ei vastannut mitään. Hän oli keväällä jäänyt luokalle, vaikk'ei +suinkaan ollut huonopäinen. Vaan lukeminen oli hänestä mitä ikävintä +tekemistä. Hänen halunsa paloi kaikkiin muihin toimiin paitsi tähän. Hän +kuljeskeli pitkin katuja, poikkesi kauppapuoteihin ja seisoi siinä +ihmisten kanssa juttelemassa, hän luisteli, kävi tyttöjen kanssa mäkeä +laskemassa, hiihto- ja kävelyretkillä y. m. Ja kaikki pitivät hänen +seurastaan, sillä hän oli iloinen ja puhelias eikä vähintäkään ylpeä. +Hän oli perinyt isänsä kansallisen luonnon, ja kotona kansa oikein +ihaili tuomarin nuorta herraa, joka seurusteli heidän kanssaan pelloilla +ja niityillä sekä osasi kertoa niin hauskoja juttuja. Äiti kyllä ei +oikein pitänyt siitä, että Lauri niin paljon omin päin oleskeli ulkona +kaikenlaisissa töissä. Sillä hän luuli tästä johtuvan hänen usein niin +röyhkeän käytöksensä, joka yhä enemmän alkoi pistää silmiin Arvin ja +Esterin rinnalla. Ja hän toivoi Ainin kanssa, että Lauri uusien toverien +kautta enemmän tulisi oleskelemaan heidän joukossaan ja että hänen +mielensä ja käytöksensä vähitellen tulisi muuttumaan. + +Päätettiin siis, että nuo kaksi koululaista otettaisiin kesäksi +Tuomarilaan asumaan. Nyt odotettiin heiltä vaan lähempää vastausta, +jotta sitte voitaisiin valmistautua ottamaan heidät vastaan. + +Seuraavana päivänä ehdoitti tuomarin rouva, että kaikki nuoret +lähtisivät soutamaan kirkonkylään, sillä hänellä oli yhtä ja toista +siellä toimitettavaa eivätkä palvelijat joutaneet näin kiireellä +työajalla. Kaikki suostuivat tähän iloisella mielellä. Laurikin oli +tällä kertaa harvinaisen taipuvainen, ja kohta päivällisen jälkeen +menivät pojat laittamaan veneet kuntoon. Lauri, Elsa ja Ester astuivat +Ainin pieneen valkoiseen veneesen, Lauri soutamaan; toisessa taas, johon +Arvi ja Aini istuivat, souteli voudin Antti. + +Ilma oli mitä kauniimmillaan ja kaikki mitä iloisimmalla kesätuulella. +Laurikin, joka tavallisesti ei viitsinyt vaivata itseänsä soutamalla, +tahtoi nyt oikein näyttää voimiaan ja souteli Antin kanssa kilpaa. Hän +oli voimakas, ja keveä vene pääsi pian toisen ohitse. Tytöt olivat +täynnä ihailua, ja kun Lauri nyt alkoi näyttää heille seudun kaikki +kauniit paikat sekä kertoa heille kaikenlaisia kansantarinoita, +kuuntelivat he syvimmällä hartaudella. Lauri oli oikein mainio kertoja, +ja tällaiset jutut olivat sekä Elsan että Esterin mieleen. Ester oli +ottanut piirustustarpeet mukaansa, vaan hän nyt ei joutanut +piirustamaan, katseli ja kuunteli vaan. Elsan elävässä mielessä kuvautui +kaikki niin todenperäiseksi, että hän melkein oli näkevinään ja +kuulevinaan kaikki mitä Lauri kertoi. -- + +Toisessa veneessä taas oli Aini joutunut Arvin kanssa innokkaasen +keskusteluun. Arvin sanat edellisenä päivänä, että hän tahtoisi oppia +kansansa kieltä, olivat Ainin mieleen painuneet. Hän olisi tahtonut +tietää, asuiko todellakin lämmin isänmaanrakkaus tuossa pojassa, jonka +hän oli luullut niin välinpitämättömäksi, mutta hän ei kuitenkaan +arvannut sitä kysyä. Vaan kun he sitte olivat soutaneet vähän aikaa ja +aava ulappa avautui heidän silmiensä eteen eikä Arvi voinut pidättää +ihailuaan tämän Suomenmaan ihanuudesta, silloin huomasi Aini +erehtyneensä Arvin suhteen, iloissaan tästä avasi hänkin mielensä, ja +näin he nyt alkoivat kertoa toisilleen ajatuksistaan ja tuumistaan. + +He olivat kumpainenkin luonnoltaan syvät, ja erittäinkin Aini oli jo +lapsuudestaan ollut ajatteleva tyttö. Hän oli keväällä lopettanut +tyttökoulunsa, jossa heidän äidinkielen opettajansa oli nuoriin +tyttösydämmiin herättänyt rakkautta isänmaahan, sen kieleen ja kansaan +ja kehoittanut heitä tekemään työtä sen etehen. Ainin mieleen olivat +hänen sanansa syvästi juurtuneet. Ja kun hän kotiin tultuaan kävi +rippikoulua ja vanha rovastikin nuorille puhui isänmaanrakkaudesta +Jumalan käskynä, oli tämä käynyt Ainille oikein sydämen asiaksi. Hän +mietti usein mielessään, millä tavalla hän voisi isänmaataan ja +kansaansa hyödyttää. Hänen tuli nyt tästälähin jäädä kotiin vanhempiensa +avuksi ja kodin iloksi ja hyödyksi, -- se oli hänen pyhä +velvollisuutensa, sen hän tiesi ja tunsi. Vaan kuinka hän samalla voisi +hyödyttää isänmaatansa ja kansaansa? Jos hän rupeaisi pitämään huolta +Tuomarilan alamaisten ja torpparien lapsista ja ompelemaan heille +vaatteita ja opettamaan heitä, -- eikö tämä jollakin tavalla voisi olla +isänmaan siunaukseksi? Ja hän oli päättänyt syksyllä alottaa oikein +täydellä todella. + +Tästä hän nyt kertoi Arville ja tämä kuunteli ihmetellen. Tuolla tavalla +hän ei koskaan ollut ajatellut isänmaanrakkautta. Hänelle se oli tuo +lämmin tunne, joka virtaili läpi sielun ja sydämen, joka kerta kun hän +näki Suomen saariston ihanuutta tai täällä sen siintävien selkien +suloisuutta. Ja samaa tunsi hän myöskin lukiessaan isänmaan +taisteluista, sen kansan työstä ja kärsimyksistä kovina aikoina. Kyllä +hänkin tahtoi isänmaan etehen työtä tehdä, vaan ei hän koskaan ollut +ajatellut, että se voisi tapahtua opettamalla torpparien lapsia. + +-- Millä tavalla sitte aijot työskennellä isänmaan hyväksi, kysyi Aini. + +-- Tahdon saavuttaa sen nimelle kunniaa, sen kielelle arvoa, sen +kansalle mainetta. Tahdon julistaa maailmalle, että tämä kylmä Suomenmaa +on niin ihmeen ihana, että tämä köyhä kansa on sitä rikkaampi henkisessä +suhteessa, että tämä halpana pidetty Suomi on muiden maiden vertainen. +Kun vaan kerran pääsen ylioppilaaksi, niin aijon kaikki voimani, kaikki +työni uhrata rakkaalle isänmaalleni. + +Aini kuunteli Arvia hehkuvin poskin. Kuinka kauniisti hän puhui, -- se +oli aivan toista kuin hänen jokapäiväiset ajatuksensa +isänmaanrakkaudesta. Jos hänkin voisi noin kauniilla, ylevällä tavalla +palvella isänmaatansa! + +Jo lähenivät veneet rantaa, ja kaikki sekä hauskat jutut että totiset +keskustelut saivat jäädä toistaiseksi. Nyt oli mentävä kirkonkylään ja +toimitettava kaikki asiat ja ostokset. Lauri ja Arvi lähetettiin +suutarille, Elsa ja Ester postiin ja Aini meni Antin kanssa ostoksille. +Sitte päätettiin yhtyä kahvi-Maijan pienessä mökissä kosken rannalla +kahvia juomaan sekä levähtämään rasittavan soutelumatkan jälkeen. + +Jo oli ilta joutumaisillaan, ennenkuin oltiin valmiit lähtemään kotiin. +Nyt ei Lauri enään viitsinyt soutaa vaan istui veneesen Esterin viereen. +Aini otti mielellään soutaakseen omaa venettään, -- se oli ollut hänen +uskollinen ystävänsä monena tyynenä kesäiltana. Elsa istui tällä kertaa +Arvin kanssa toiseen veneeseen, ja kun oli päästy vähän matkaa järvelle, +alkoi hän vuorostaan kertoa Arville kaikki Laurin kummitusjutut, lisäten +niihin aina oman mielikuvituksensa piirteet. Silloin tällöin yhtyi +Anttikin Elsan kertomuksiin, selittämällä ne kansan käsityksen mukaan. +Elsan tummat silmät oikein säihkyivät, kun he soutivat erään syvän +lahden sivuitse, johon jyrkkä ranta kuvasti synkät honkansa. Siihen oli +ennen muinoin sota-aikana nuori tyttö heittäytynyt kuolemaan, kun +vihollisten päällikkö oli tahtonut hänet vaimokseen, senjälkeen kuin +hänen sulhonsa oli kaatunut sodassa. Eikö tuo ollut kauniinta +uskollisuutta ja isänmaanrakkautta, kysyi Elsa. Niin hänkin varmaan +olisi tehnyt, ennenkuin olisi jättänyt itsensä isänmaan ja sulhonsa +surmaajalle, lisäsi hän. + +Arvi hymyili Elsan innolle vaan katseli ihastuksella hänen eloisia +kasvojaan, jossa jokainen ajatus niin kauniisti kuvastui. + +-- Eihän tuollainen uskollisuuden uhraus nyt enään meidän aikanamme tule +kysymykseen, vaan voimmehan muullakin tavalla osottaa uskollisuutta +isänmaatamme ja rakastettuamme kohti, lausui Arvi totisena. + +Toisessa veneessä souteli Aini hiljaa, ajatuksiin vaipunueena. Silloin +tällöin nosti hän airot ja antoi niiden levähtää, siksikuin veden pinta +oli tyyntynyt kirkkaaksi peiliksi. Sitte laski hän ne taas ja katseli, +kuinka kauniisti aurinko kimalteli vesipisaroissa, jotka roiskivat hänen +ympärillään. Tyyneys, hiljaisuus, -- olihan se suloista kyllä, vaan +vielä ihanampaa oli kuitenkin, kun aurinko pääsi kimaltelemaan +vaahtoisissa laineissa. Hän tunsi ikäänkuin aavistuksen, -- tulisiko +hänenkin elämänsä tyyni pinta kerran särkymään ja auringon säteet sen +laineita sitte sitä kauniimmin kirkastamaan? -- -- -- -- -- + +-- Oikeinhan tuo on meidän Tuomarilamme ranta, mainio piirtäjä sinä +oletkin, Ester, huudahti samassa Lauri. Ester oli nimittäin istunut +siinä ihan ääneti, piirtäen toisen kuvan toisensa perästä +piirustuskirjaansa, ja Lauri oli katsellut hänen työtään, silloin +tällöin lausuen arvostelunsa ja joskus hyväksymyksensäkin. Nyt kun hän +viimeisellä lehdellä tunsi kotirannan koivikkoineen ja rakennuksineen, +hän ei voinut pidättää ihailuansa. + +-- Kun vaan kerran pääsen ulkomaille oppimaan, niin saatpa vielä nähdä +mitä kaikkia minä voin aikaan saada. Kaikki mitä kaunista on aijon +piirtää paperille, ja kun sitte kerran olen voittanut kunniaa ja +mainetta, niin et enään tule kysymään, miksikä tämä hyödyttää, vastasi +Ester puoleksi leikillä. + +Lauri tunsi itsensä voitetuksi vaan olisi kuitenkin vanhan tapansa +mukaan tahtonut vastata jotakin. Mutta hän ei löytänyt mitään sopivaa, +ennenkuin jo oltiin perillä. Pojat laskivat veneet rantaan ja veivät +airot talaasen, sillä välin kun tytöt kantoivat ostamansa tavarat +sisään. + +Siellä oli tuomarin rouva valmistanut teepöydän, johon nyt kaikki +riemulla kiirehtivät. Nuoret olivat mitä iloisimmalla tuulella; Elsa +kertoi tuomarille heidän matkastaan ja Ester näytti piirtämänsä kuvat, +joista tuomari tunsi melkein kaikki, tuttuja paikkoja kun olivat. Lauri +jutteli suu täynnä vehnäleipää ja Arvikin oli tänä iltana oikein +puhelias. Myös Ainin tavallisesti niin totiset kasvot melkein loistivat +ilosta, kun siinä teepöydän ääressä hoiti emännän virkaa. + +Tavallista ilosempi ja kodikkaampi mieliala vallitsi nuorten kesken, -- +yhteinen hauska retki ja yhteiset keskustelut olivat yhdistäneet heidät +lähemmä toisiaan. + + + + +III + + +Tuomarin hevonen oli lähetetty asemalta noutamaan uudet kesävieraat, +sisarukset Borgström, jotka olivat kirjoittaneet kiitollisuudella +vastaanottavansa tarjotun kesäasunnon Tuomarilassa. Paljon valmistuksia +ei heitä varten oltu tehty, sillä kirjeestä oli käynyt selville, ettei +näillä nuorilla ollut suuria vaatimuksia. Tyttöjen avaraan, valoisaan +huoneesen oli vaan muutettu neljäs sänky, ja poikain kamariin samaten +kolmas sija valmistettu. Tytöt olivat poimineet uusia kukkia, ja +tuoretta kahvileipää oli taaskin leivottu. + +Nyt istuivat kaikki verannalla kahvipöydän ympärillä odottamassa uusia +kesävieraitaan. Silloin kuului yht'äkkiä suhiseva ääni, ja pitkin tietä +ajoi aika vauhtia suoraan Tuomarilan pihaan kaksi polkupyörää. Ne +pysähtyivät verannan eteen ja alas hyppäsi reipas 14 vuotias tyttö ja +vähän vanhempi poika. Heillä oli keveät polkupyöräpuvut yllä ja punaiset +verkalakit päässään. Vieraat tervehtivät kohteliaasti, pyytäen anteeksi, +että tulivat näin odottamatta. Mutta oli ollut paljoa hauskempi ja +myöskin mukavampi ajaa polkupyörällä kuin hevosella, ja sitäpaitsi eivät +polkupyörät mahtuneetkaan rattaille. Hevonen tuli kohta perästäpäin +tuoden matkakapineet. + +Tämän selityksen jälkeen muuttui ensi hämmästys pian iloksi ja uudet +tulokkaat vastaanotettiin mitä ystävällisimmin. Heidän reipas, +luonnollinen käytöksensä miellytti erittäinkin tuomaria, ja pian oli hän +heiltä tiedustellut kaikki heidän sekä perheelliset että muutkin olonsa. +Heidän isänsä oli varakas kauppias Helsingissä, äiti taas oli jo kauan +aikaa sitte kuollut. Kun isän kaiken kesää täytyi oleskella kaupungissa, +olivat lapset aina omin päin viettäneet kesäänsä milloin missäkin +saaristossa. Vaan kun ruotsalaisesta yhteiskoulusta, jossa Väinö ja +Leeni kävivät, niin moni oppilas tänä keväänä ylioppilaskirjoituksissa +oli saanut repposet suomenkielessä, olivat he isän kanssa päättäneet +tänä kesänä oleskella jossakin seudussa, jossa voisivat oppia suomea. + +Sanomalehti-ilmoitukseen olivat he sitte omasta puolestaan lisänneet +urheilun harjoittamisen. Sillä he olivat saaristossa tottuneet +oleskelemaan merellä ja kaupungissa sekä ratsastamaan että ajamaan +polkupyörällä, ja nyt he olivat peljänneet joutuvansa ehkä sellaiseen +paikkaan, jossa ei olisi tilaisuutta kumpaiseenkaan. Vaan kun olivat +kuulleet Tuomarilan sijaitsevan järven rannalla sekä kauniissa seudussa, +olivat he kiitollisuudella ottaneet vastaan tuomarin tarjomuksen. He +toivoivat, etteivät tulisi olemaan millään tavalla vaivaksi sekä että he +täällä voisivat oppia oikein umpisuomalaisiksi. + +-- Niin, ja isä sanoi, että jos täällä voisin jonkun edessä harjoittaa +vähän matematiikkaakin, niin olisi se kovin hyvä, sillä olen kaiken +kouluaikani siinä aineessa ollut mahdottoman huono. Nyt sain ehdot +algebrassa ja se minua pelottaa, sillä kolmen vuoden perästä minullakin +on ylioppilastutkinto edessäni, selitti Leeni. + +-- Ehkä sinä, Lauri, joka olet vahva matematiikassa, voisit laskea +Leenin kanssa jonkun tunnin päivässä, ehdoitti tuomari. Tehän olette +samalla luokalla, niin että sinun pitäisi osata laskea sen luokan +kurssin. + +Lauri oli vähän hämillään, mutta Leeni sitä ei huomannutkaan vaan kiitti +kohta iloisesti. + +-- Kun en vaan tarvitse alottaa nyt heti, ennenkuin olemme ennättäneet +tutustua tähän uuteen paikkaan ja koko tähän ihanaan ympäristöön. Minä +näin matkalla niin erinomaisia marjapaikkoja, ja niin mainioita +polkupyöräteitä kun täällä sitte on! Eikö teillä muilla ole polkupyöriä? + +Kaikki kielsivät, vaan Leeni siitä ei sen enempää. + +-- Se ei tee ollenkaan mitään, me kyllä voimme tulla toimeen +kahdellakin. Tytöt saavat harjoittaa minun pyörälläni, -- ette tarvitse +muuta kuin lyhyemmät hameet vaan, siinä kaikki. Ja pojat taas saavat +opiskella Väinön polkupyörällä. Ja sitte me lähdemme ajamaan aina +vuoroin oikein pitkät matkat ja päin maan toimeen kilpailuja ja -- -- -- +-- + +-- Vaan luuletteko varmaankin, että nuo polkupyörät kestävät tuollaisen +hirveän ajamisen, kysyi tuomarin rouva nauraen. + +-- Kyllä, ne ovat parasta lajia, vakuutti Väinö. Mennäänpäs kohta +koettelemaan, ehdotti hän. + +Ja nyt he kaikki läksivät pihalle harjoittamaan. Tytöt menivät kuitenkin +ensin pukemaan yllensä lyhyemmät hameet ja sill'aikaa pojat vähän +puhdistivat polkupyöriä. Vuorotellen sitä sitte istuttiin näille, +ajettiin vähän matkaa, kaaduttiin, ajettiin uudestaan ja kaaduttiin +taas. Väinö ja Leeni olivat opettajina, auttoivat istumaan, taluttivat +polkupyöriä ja antoivat hyviä neuvoja. Puolen tunnin perästä osasivatkin +jo Arvi ja Elsa jotakuinkin varmasti ajaa, -- Lauri oli jo kaupungissa, +oppinut toveriensa polkupyörillä. Ester oli vähän ujo eikä niin vikkelä +kuin Elsa, ja Aini taas tahtoi ensin antaa muiden oppia, -- hän kyllä +ennättäisi sittekin. + +Tuomari ja hänen rouvansa seisoivat verannalla katsomassa kun nuoret +nauraen ja iloiten harjoittivat tätä uutta urheilua. Teki tuomarinkin +mieli vähän koettaa ja Väinö auttoi hänetkin polkupyörälle. Vaan +tyttöjen nauru, kun hän heti noustuaan hyvin kömpelösti kaatui, sai +hänet tällä kertaa luopumaan polkupyörähalustaan. + +Hetken kuluttua kokoontui harjoittajien ympärille talon kaikki väki, +joka palasi heinäniityltä. Tämä oli näille maalaisille jotakin ihan +uutta ja polkupyöriä nyt tutkittiin ja ihailtiin kaikilta puolin. Nuoret +tahtoivat näyttää taitonsa, ja vuorotellen he nyt läksivät ajamaan +pitkin tietä minkä jaksoivat. Ukot ihmettelivät ja muijat seisoivat ihan +hämmästyneinä. Poikien teki mieli heidänkin ruveta ajamaan, ja muutama +vähän varakkaampi heistä alkoi jo tiedustella näiden pyörien hintaa. +Vaan kun kuulivat sen nousevan paljoa suuremmaksi kuin koko heidän +vuosipalkkansa, pudistivat he päätään. + +Myöhään kesäiltaan asti nuoret tällä tavoin innostuneina harjoittelivat +pihalla ja pitkin teitä, ja heidän iloiset äänensä kaikuivat kauas yli +järven. Väinön ja erittäinkin Leenin reippaus ja iloisuus tarttui +muihinkin, ja Lauri oli suuresti mielissään, -- nyt hän kerrankin oli +saanut tovereita, joiden kanssa hän voisi pitää oikein hauskaa. Leeni +vasta Laurin mielestä oli tyttö! Aini oli aina niin totinen, Ester niin +liian hieno ja Elsa taas niin kiusallinen. Ja Väinö oli myöskin aivan +toista kuin tuo hiljainen Arvi. + +Tätä ajatteli Lauri itsekseen seisoessaan siinä odottamassa, siksi kuin +toiset palasivat polkupyörineen ja hänen vuoronsa taas tuli ajaa. Ei +kukaan vielä ajatellutkaan väsymistä ja he olisivat siinä kyllä ajaneet +vaikka kuinka kauan, ellei tuomarin rouvan ääni olisi kutsunut heitä +sisään illalliselle. + +-- -- -- -- Väinön ja Leenin kanssa oli kesä tullut Tuomarilaan kaikkine +iloineen ja hauskuuksilleen. Ilmat olivat mitä ihanimmat, aamut +loistavan kirkkaat ja illat niin vienon tyynet. Lehdiköt vihoittivat +kauniimmillaan ja metsiköissä alkoivat marjat jo kypsyä. Talossa oltiin +täydessä työssä. Heinänteko oli onnistunut hyvin, vilja vainioilla jo +kellerti, ja kaikki työväki nautti kesäilmojen ja kesätöiden +hauskuudesta. + +Myöskin Tuomarilan nuoret olivat työssä mukana. Pari kertaa olivat +oikein täydellä todella kaiken päivää olleet heinäniityllä. Ja +kalastajia olivat he oikein mainioita. Joka ilta läksivät he vuorotellen +verkkoja laskemaan, ja aikaisin seuraavalla aamulla toi aina joku heistä +korin kaloja kyökkiin. Tämä olikin tarpeen, sillä näin keskellä kesää +oli usein vaikea saada muuta ruokatavaraa hankituksi, Tuomarila kun +sijaitsi vähän syrjässä. Tuomarin rouva sitte valmisti näitä kaloja niin +monella vaihtelevalla tavalla kuin vaan keksi, ja Aini oli hänen apunaan +näissä kyökkitoimissa. Sentähden hän ei joutanutkaan niin paljon +seurustelemaan toisten kanssa järvellä ja metsissä, kun käytiin +soutelemassa tai marjassa. + +Tehtiin sitä kuitenkin nuorten kesken toisenlaistakin työtä. Muutama +päivä, sen jälkeen kun olivat saapuneet Tuomarilaan, tuli Leeni kerran +Laurin luo kirja kädessä. Jos he ehkä nyt alkaisivat tuota ikävää +laskemista; hän oli valmistanut heille niin hauskan pienen lukutuvan. Ja +hän vei Laurin alas rannalle, jossa lehdikkomajaan oli asettanut pienen +pöydän ja sen viereen tuolia. Siinä hän nyt aikoi nauttia kesästä ja +kauniista näköalasta, samassa kun hän laski noita ikäviä matematiikan +esimerkkejä. Ei Laurin suinkaan tarvinnut siinä koko ajan olla mukana, +hän vaan väliin tulisi näyttämään ja neuvomaan, niin kyllä Leeni sitte +koettaisi tulla toimeen omin päin. + +Ja Lauri alkoi selittää ja laski Leenille koko joukon esimerkkejä. Ne +tuntuivat niin kovin helpoilta, kun Lauri ne laski, sillä hän ne selitti +omalla yksinkertaisella tavallaan eikä tehnyt pitkiä teoreettisia +selityksiä, joita Leeni koulussa ei koskaan ollut ymmärtänyt. Laskeminen +alkoi käydä oikein hauskaksi ja niin he siinä istuivat pitkän ajan, +ilman että Lauri ollenkaan ajattelikaan lähteä pois. He päättivät nyt +joka päivä tällä tavoin laskea jonkun tunnin. + +-- Oi, jos sinä aina olisit minua auttamassa, sanoi Leeni kerran. Sinä +osaat niin kovin hyvin selittää juuri sitä, mitä minä en ymmärrä. + +Tämä koski Lauriin. Jo pari kertaa tätä ennen, kun toiset olivat +kertoneet kouluoloistaan Helsingissä, oli Laurinkin tehnyt mieli sinne. +Ehkä hän siellä olisi tullut parempaan kouluintoon ja lukeminen +onnistunut paremmin. Tuntui siltä, kun kaikki siellä Helsingissä +olisivat sellaisessa täydessä kouluinnossa, jota Lauri ei koskaan ollut +tuntenut. Ei hän tästä kuitenkaan voinut syyttää pikkukaupunginkaan +kouluoloja, sillä olihan esimerkiksi Aini ollut luvustaan innostunut, +vaikka oli käynyt koulua samassa pikkukaupungissa kuin Laurikin. Vaan +hänen teki nyt kerran niin kovin mieli Helsinkiin. Siellä hän alkaisi +ihan uudestaan, -- niin, jos hän rupeaisi lukemaan oikein ahkerasti nyt +kesän aikana, niin ehkä hän syksyllä voisi päästä 6:lle luokalle. Ja +sitte hän jo kolmen vuoden perästä tulisi ylioppilaaksi, -- samaan +aikaan kuin Leenikin. Jos nimittäin Leeni vaan läpäisisi tuossa +matematiikassa, -- vaan siinä Lauri kyllä häntä auttaisi, jos vaan +pääsisi Helsinkiin. + +Lauri kertoi tästä tuumastaan Ainille, joka taas lupasi puhua siitä isän +kanssa. Tämä suostui mielelläänkin, jos Lauri vaan voisi päästä 6:lle +luokalle. + +Nyt rupesi Lauri ahkeraksi. Saksan ja venäjän kieliopit, joiden tähden +oli jäänyt luokalle, otettiin esille, ja hän pyysi Väinön korjaamaan +hänen kirjoituksiaan. Leeni taas tarjoutui kuulustelemaan häneltä koko +vanhan- ja keskiajan historian tapaukset ja henkilöt, -- hän taas oli +historiaan hyvin perehtynyt. Leeni oli Laurin lukemisesta kovin +innostunut ajatellessaan, kuinka hauska heillä vielä tulisi olemaan +yhdessä Helsingissä. + +Sillä välin kun nämä molemmat tällä tavoin seurustelivat toistensa +kanssa yhteisessä työssä ja tuumassa, istuivat toiset nuoret taas +yhdessä milloin missäkin hauskassa paikassa tai tekivät yhteisiä +metsä-ja järviretkiä. Polkupyöräajelua harjoitettiin myöskin ahkerasti, +vaan siinä ei voinut olla mukana muuta kuin kaksi kerrallaan, ja Elsa ja +Arvi olivat tähän eniten mieltyneet. Elsa oli itselleen valmistanut +sievän polkupyöräpuvun sinisestä kankaasta, valkoisilla nauhoilla +koristettu, ja pieni valkoinen verkalakki sievästi hänen tummaa +päätänsä, kun hän punaposkisena ja reippaana ajeli pitkät matkat Arvin +seurassa. + +Aini jäi tavallisesti heitä katsomaan vähän alakuloisella mielellä. Hän +ei joutanut niin ahkeraan harjoittamaan, kun aina oli niin paljon muuta +toimittamista, ja sitä paitsi Arvi näytti enemmän välittävän Elsan +seurasta näillä retkillä kuin hänen. Sentähden oleskeli Aini enemmän +Esterin ja Väinön kanssa, jotka olivat saaneet oikean taiteilijainnon ja +pitkät ajat istuivat piirustelemassa jollakin kivellä järven rannalla. +Väinö oli nimittäin myöskin piirtäjä ja aikoi ylioppilaaksi tultuaan +polyteknilliseen opistoon ja sitte arkkitehdiksi. Hänenkin mielessään +kangasti ulkomaan tutkimusmatka, ja Italian ihanista taiderakennuksista, +joista oli lukenut taidehistoriassa, hän innostuksella kertoi Esterille. + +Aini kuunteli heidän tulevaisuuden tuomiaan vähiin katkeralla tunteella, +-- ei hän suinkaan koskaan voinut päästä kaikkea tuota kaunista +ihailemaan. Eikä hänellä ollutkaan taipumusta mihinkään tuollaiseen, +niinkuin kaikilla noilla muilla oli. Vai voisiko hänkin kelvata johonkin +muuhun, johonkin suurempaan kuin näihin pieniin toimiin täällä kotona? +Kun sitte Arvi ja Elsa tulivat sinne mukaan ja vuorostaan alkoivat +tuumia omasta tulevaisuudestaan, joka heillekin kangasti iloisena ja +kauniina, lisääntyi Ainissa tuo itseänsä epäilevä mieliala. + +-- Miksikä sinä sitte, Elsa, kerran aijot tässä. kysyi Ester eräänä +päivänä Elsalta. + +-- Miksikä aijon? En ole sitä oikein vielä päättänyt. Vaan enköhän sitte +rupea joksikin opettajattareksi, kun ensin olen käynyt tyttökoulun läpi +ja sitte oleskellut vähän aikaa Helsingissä laajentamassa tietojani ja +ehkä vähän huvittelemassakin, vastasi Elsa leikillisesti. + +-- Sinä sopisit parhaiten rouvaksi, Elsa, jonkun etevän miehen rouvaksi, +jonka kodin sinä hoitaisit ja kaunistaisit, sanoi Arvi, ihastuksella +katsoen Elsaan. + +-- Minäkö rouvaksi? Enhän minä osaa leipoa enkä ruokaa laittaa enkä +muutakaan sellaista. Ainihan se rouvaksi supisi, vastasi Elsa. + +Aini punastui. Hän ei koskaan ollut ajatellut itseänsä rouvana, ei +koskaan muuna kuin oman kotinsa, ja äitinsä apuna. Vaan nyt avautui +hänelle toinenkin tulevaisuuden mahdollisuus, -- voisiko hän todellakin +ajatella -- -- -- -- + +-- Tarvitaanhan siihen muutakin kuin vaan taloudellisia ominaisuuksia, +väitti taas Arvi. Pitäähän vaimon voida olla miehensä apuna +henkisessäkin suhteessa eikä vaan aineellisessa. + +-- Minä tässä olen voittaja sittekin, -- katsokaa vaan, enkö minä +päässyt ainakin kymmenen sekuntia ennen Lauria, -- huusi samassa Leeni, +joka vuorostaan oli ollut Laurin kanssa polkupyörällä ajamassa. He +olivat olleet kauas aina tuohon kauniisen kuusimetsään saakka, jossa +kasvoi niin monta harvinaista kukkaa. Niitä he olivat tutkineet ja +sieltä sitte taittaneet itselleen oksia ja koristaneet polkupyöränsä, +niin että näytti, ikäänkuin olisivat tulleet jostakin juhannusjuhlasta. + +-- Ainahan sinä tuollaisissa oletkin etevä, mihin vaan tarvitaan +vikkelät jalat, nauroi Väinö. Jo pienenä sinä kiipesit puihin niinkuin +pieni orava. + +-- Pieni orava sinä oletkin, tyttöseni, sanoi tuomari, joka samassa tuli +ulos katsomaan, mitä siinä nuoret toimittivat. -- Oikeinhan te istutte +tässä parittain lintujen lailla, viserrätte kai iloisia lauluja. Niin, +niin, lapset, visertäkää vaan, ei se kesä tässä maan kovin kauvan kestä. + + + + +IV. + + +Kesä oli kulunut loppuun ja Tuomarilassa valmistettiin kesävieraiden +lähtöä. Vaatteita silitettiin, koreja ja matkalaukkuja tuotiin esille, +ja Aini kantoi puhtaat, silitetyt vaatteet sylillisen toisensa perästä +ylisiin ja auttoi tovereitaan niiden laittelemisessa. Nyt olivat vaan +muutamat pikkukapineet, piirustuskirjat, kuivatut kukkasvihot y. m. +sellaiset jälellä, -- ne sitte viimeiseksi pistettiin matkalaukkuun. +Kyökissä leivottiin lämpömäisiä, ja puutarhassa oltiin marjoja +noukkimassa matkaeväiksi. + +Päivällä oli oltu jäähyväisretkellä metsiin ja lehdikköihin ja illalla +lähdettiin vielä kerran järvelle. Soudeltiin pitkin rantoja kaikkia +tuttuja paikkoja katsomaan, poikettiin milloin mihinkin pieneen lahteen +ja salmeen, vielä kerran niiden kauneutta ihailemaan. Vihdoin laskettiin +maalle erääsen pieneen saareen, jossa kesän kuluessa oli vietetty niin +monta hauskaa hetkeä. Siinä oli rannalla pieni koivikko, johon he kerran +kesällä olivat turpeista laittaneet mukavia istuimia ja pienen pöydän. +Tänne nyt istuttiin lepäämään kauniin kesäillan tyyneydessä. + +-- Koskahan tällä tavoin taas kaikki ollaan yhdessä? alkoi Elsa. Kuinka +tämä kesä onkin oikein lennähtänyt loppuun! + +-- Niin, mutta hirveän hauska se on ollut, sen vaan tiedän, sanoi Leeni. +Minun tekisi mieli tulla tänne vaikka joka ikinen kesä. + +-- Vaan jos päätetäänkin, että ensi kesänä taas kokoonnutaan tänne, +kaikki me, jotka olemme viettäneet kesää täällä yhdessä, ehdotti Elsa. +Tullaan tänne tietysti käymään vaan ja vietetään yhteinen muistojuhla, +-- eikö se olisi kovin hauska taas tulla yhteen näkemään, mitenkä olemme +kehittyneet tämän vuoden kuluessa? + +-- Minä tiedän vieläkin paremman ehdotuksen, -- kuulkaa vaan, lausui nyt +Arvi innokkaasti. Ensi keväänä toukokuun lopussa kutsun teitä kaikkia +viettämään juhlaa Helsingissä, -- tai vielä paremmin meidän huvilassamme +saaristossa, -- katsokaa, minun ylioppilasjuhlaani. Silloin on minulla +valkolakki kultalyyryineen ja aijon kutsua muitakin tovereita sinne. Ja +silloin ovat isä ja äitikin kotona iloitsemassa minun onnestani ja +silloin tulette sinne kaikki! Ja me pidämme puheita ja laulamme ja +tanssimme ja -- -- -- -- -- -- -- -- + +-- Ja silloin olen minäkin jo lopettanut kouluni ja olen täysikasvanut +tyttö ja laitan itselleni ihan valkoisen puvun sinun juhlaasi, -- onko +siellä hyvin kaunista siellä teidän huvilassanne? kysyi Elsa. + +-- On, siellä on korkeat kalliot ja aava meri edessä, -- oi, jos +tietäisit, kuinka monta kertaa olen seisonut siinä kalliolla ja +kuunnellut meren aaltojen loisketta ja kuusien kuisketta ja unelmoinut +suuria ihania unelmia, -- niin, Elsa, kun vaan tulet sinne, saat sinä +nähdä ja tuntea jotakin sellaista, ettet koskaan ennen! Ja te kaikki +muutkin ja sinä Aini, tulethan sinäkin minun ylioppilasjuhlaani? kysyi +Arvi ystävällisesti kääntyen Ainiin. + +Aini oli kuunnellut Arvia tuska sydämessään. Elsa, ja aina vaan Elsa! +Vaan kun hän sitte kääntyi Ainiinkin ja niin ystävällisesti pyysi +hänetkin sinne, haihtuivat kaikki muut tunteet, ja hänen sydämensä +täyttyi ilolla siitä, että hänkin pääsisi mukaan ja saisi nähdä kaikkea +tuota kaunista ja nähdä Arvin ylioppilaslakki päässä. + +-- Meidän, Leenin ja minun, on kylläkin helppo päästä sinun juhlaasi, me +kun asumme Helsingissä, sanoi Väinö. Ja toivotaan että sinäkin, Lauri, +silloin olet siellä, -- minä ainakin annan sinulle pääsytodistuksen +6:lle luokalle mihin kouluun hyvänsä. + +-- Historiansa hän myöskin osaa niinkuin vettä vaan, vakuutti Leeni. +Vielä tänä aamuna minä häneltä kuulustelin kaikki kuninkaat, ja hän +tiesi sellaisiakin, joita ei mainita kirjassa. + +-- Kolmen päivän perästä saatte sen kaikki nähdä, vastasi Lauri +tyynesti. Hän oli ollut erittäin ahkera viime aikoina ja nytkin oli +hänellä saksan kielioppi mukana. + +Ester oli mennyt vähän syrjälle ja istunut ihan hiljaa piirustaen +toveriensa kuvat, kun nämä siinä istuivat hauskassa piirissä innokkaasti +puhellen. Nyt hän toi taulun heille katseltavaksi, ja jokainen siinä +ilolla tunsi oman kuvansa. + +-- Sitte kun tulet oikein taiteilijaksi, mainioksi taiteilijaksi, niin +sinä maalaat meidät kaikki oikein suureen tauluun ja lähetät sen +Pariisin näyttelyyn. Vaan tämän taulun me jätämme Tuomarilaan muistoksi +tästä hauskasta kesästä, ehdoitti Elsa. Ja Ester lupasikin sen antaa, +kun hän ensin vähän oli sitä täydentänyt. + +Takaisin lähtiessä oli täysikuu jo noussut taivaalle ja kuvastui tyyneen +lahteen. Kaikki istuivat ääneti, Aini ja Lauri soudellen, toiset vaan +hiljaa katsellen luonnon kesäistä, ihanuutta, joka pian oli muuttuva +syksyn kellertävään kauneuteen. + +-- En tiedä, mistä enemmän pidän, aavan meren suurenmoisesta luonnosta +vai sisäjärvien viehättävästä kauneudesta, sanoi vihdoin Väinö. Kun +sitte kerran pääsen etelämaiden luontoa ihailemaan, niin tokkohan +kuitenkaan koskaan tulen löytämään niin ihania, niin suloisia ja +rakkaita paikkoja kuin täällä omassa maassa on? + +-- Niin, onhan isänmaa aina oleva ihanin ja rakkain maa koko maailmassa +ja kotiseutu rakkain paikka isänmaassa, vastasi Aini. + +-- Vaan sittekin mieleni palaa tuonne kauas suureen, avaraan maailmaan, +sanoi Ester. Siellä saan nähdä kaikki mitä löytyy kaunista ja ihanata ja +suurta, siellä saan ihailla sellaisia taideteoksia, etten koskaan +täällä. Niin, isä on luvannut minulle, että kohta kun olen lopettanut +kouluni pääsen muutamaksi vuodeksi ulkomaille maalaustaidetta +harjoittamaan. Hänen olisi itse ennen nuoruudessaan tehnyt mieli lähteä +sinne, vaan hänellä ei silloin ollut tilaisuutta sitä tehdä. + +-- Kummallista, kun minun ei ollenkaan tee mieli pois täältä omasta +maastani, vakuutti Elsa. Enkä luule tulevani koskaan lähtemään +ulkomaille, -- ellei kuitenkin hääretkelle, lisäsi hän nauraen. Viihdyn +täällä niin erinomaisen hyvin keskellä koivumetsiä ja sinijärviä ja olen +päättänyt kerran rakentaa itselleni majan jonkun pienen järven rannalle, +johon sitte kokoon ympärilleni joukon pieniä köyhiä lapsia. Tämä on +minun tulevaisuuden tuumani. + +-- Aijon minäkin jäädä tänne omaan maahani ja oman majan aijon minäkin +itselleni rakentaa, puhui Arvi. Ja valoa ja lämpöä täynnä tulee se +majani olemaan, sen minä vakuutan. Enkä aijo siinä yksin asua, vaan +kaksi tulee meitä siinä elämään. En ole ajatellut köyhiä lapsia, vaan +kaiken hyvän ja jalon, kodin, kansan ja isänmaan hyväksi aijon minä +elämäni työn uhrata. + +-- Koti, kansa ja isänmaa, -- siinä ne, joille minäkin tahdon elämäni +antaa, sanoi Aini totisesti. Vasta tänä kesänä on se minulle oikein +selvinnyt, vaikk'en vielä tiedä millä tavalla sitä voin elämässäni +toteuttaa. + +-- Lauletaan Maammelaulu, nyt kun tulemme rantaan, ehdoitti samassa +Leeni. Sehän sopisi niin erinomaisen hyvin nyt, kun olemme näin +juhlallisia. Kah, siinä seisoo pihalla kaikki leikkuuväki, lauletaan +heille, sepä vasta kuuluisi joltakin heidän korvissaan! Ja samalla se +olisi jäähyväislaulu meidän hauskalle kesälle täällä Tuomarilassa. + +-- Niin, ja tervehdyslaulu minun uudelle elämänuralleni Helsingissä, +lisäsi Lauri. + +Ja Maammelaulun kaikuessa laskivat he veneet rantaan. + +Varhain seuraavana aamuna lähdettiin Tuomarilasta kahdella hevosella +asemalle. Toisella vei renki kaikki matkatavarat, toisella taas ajoivat +Lauri, Ester, Väinö ja Leeni. Elsa ja Arvi olivat tahtoneet ajaa +polkupyörällä, nämä kun myöskin olivat saatettavat asemalle. + +He jäivät sentähden vielä vähäksi aikaa verannalle istumaan, siksi kuin +toiset olivat ennättäneet jonkun matkaa edelle. Vielä kerran johtuivat +muistiin kaikki hauskat kesäiset hetket ja oltiin yksimielisiä siitä, +ettei kukaan heistä ennen ollut viettänyt niin hauskaa kesää. + +Yhtäkkiä nousi Elsa ja läksi verannalta alas rantaan. Sieltä tuli hän +pian takaisin kädet täynnä lemmikkikukkia. + +-- Muistatko, Aini, kun kesän alussa olimme lemmikkejä poimimassa samana +päivänä kun Arvi ja Ester tulivat tänne? Silloin arvelin, tulisivatko ne +kaiken kesää kukoistamaan yhtä kauniisti, ovatko ne todellakin niin +uskollisia kuin heidän sinivärinsä ilmoittaa. Katsokaa nyt, eivätkö ole +aivan yhtä sinisiä kuin silloinkin? + +-- Anna ne minulle, Elsa, uskollisuuden merkiksi, pyysi Arvi hiljaa. + +Elsa jakoi kukkia Arville ja Ainille ja järjesteli loput kimppuun +verannan pöydälle. + +-- Nämä minä jätän tänne Tuomarilaan todistukseksi siitä, että minäkin +olen uskollinen ja pian tulen tänne takaisin, sanoi Elsa iloisesti. + +Kun Arvi ja Elsa lakkiaan heiluttaen läksivät polkupyörillään +Tuomarilasta, jäi Aini veräjälle heitä katselemaan, silmät täynnä +kyyneleitä. Siinä he nyt menivät, Elsa serkku, josta hän oli pitänyt +niin paljon ja Arvi, -- koko hänen kesäilonsa! Oi, jos hän olisi päässyt +mukaan, jos hänkin olisi päässyt Helsinkiin lukemaan ja oppimaan +niinkuin nuo muut ja Arvikin! Hän olisi tahtonut seurata häntä ja hänen +työtään, hän olisi tahtonut olla missä Arvikin oli. olisi tahtonut +tietää mitä hän siellä teki, mitä hän ajatteli ja tunsi -- -- -- -- -- + +Vaan hänen täytyi nyt odottaa kokonainen vuosi ja ainoastaan +ajatuksissaan seurata Arvia siellä Helsingissä. Vaan kyllä hän sen +mielellään tekikin, -- hän tahtoi jäädä tänne ilolla ja uskollisuudella +täyttämään velvollisuutensa. Sillä keväällä hän pääsisi Helsinkiin ja +Arvin ylioppilasjuhlaan! + + + + +V. + + +Lauri oli päässyt realilyseon 6:lle luokalle ja oli tutkinnossa oikein +kunnostanut itsensä. Hän kirjoitti tästä kotiinsa jonkunmoisella +voitonriemulla, sillä isä oli kaiken aikaa hyvinkin epäillyt Laurin +tietoja. Kirjeen lopussa hän sitte ikäänkuin sivumennen kysyi, kuinkahan +tuon polkupyörän kanssa nyt kävi, jonka isä oli hänelle luvannut, kohta +kun hän pääsisi 6:lle luokalle. Isä ja äiti tuumasivat ensin yhdessä, +tokkohan nyt enään näin syksyllä olisi syytä polkupyörän ostamiseen. +Vaan kun Aini sitte kehoitti heitä heti täyttämään lupauksensa, lähetti +isä hänelle rahat, kuitenkin samassa varoittaen häntä syrjäyttämästä +koulutyötään polkupyörän tähden. + +Lauri tunsi itsensä niin sanomattoman onnelliseksi, kun uusi, kiiltävä +polkupyörä nyt oli hänen omansa, ja hän säilytti sen huoneessaan +sänkynsä vieressä. Hän asui erään vanhan neidin luona, joka oli tuomarin +sukulainen ja jolla oli pari muutakin koululaista. Lauri oikein nautti +uusista oloistaan. Koulussa oli kaikki niin peräti toista kuin siellä +pikkukaupungissa, -- niin järjestettyä, komeata ja kaunista. Hän kulki +koulun leveitä käytäviä niin suorana ja tietoisena siitä, että hänellä +nyt oli täysi oikeus kaikkeen tähän, -- kesäisen kovan työnsä kautta. +Korkeat, valoiset kouluhuoneet tekivät hänen mielensä kohta iloiseksi, +ja toverien paljous oli hyvinkin Laurin mieleen, hän kun luonnoltaan oli +seuraihminen. + +Ja toverit myöskin pitivät hänestä ja tahtoivat hänet mukaansa +polkupyörä- ja muille retkille. Iltapäivällä läksivät he tavallisesti +läksyt luettuaan kauas Kaisaniemen kautta Eläintarhaan, jossa sitä usein +pistäyttiin Alppilaan kahvia juomaan. Tämä oli kuitenkin toista kuin +ennen siellä pikkukaupungin leipäkaupassa, -- ja Lauri joi kahvia ja söi +leivoksia ja tarjosi muillekin. Vaan maksoi se myöskin koko joukon +enemmän kuin siellä. Isä oli kyllä Laurille antanut rahaa hänen +yksityisiä tarpeitaan varten, vaan viikon kuluttua olivat hänen rahansa +jo melkein lopussa. + +Täällä olikin niin paljon sellaista, jota mieli teki! Nuo kauniit +leivokset ja makeiset kauppojen komeissa ikkunoissa houkuttelivat Lauria +niin voimakkaasti, ettei hän millään tavalla voinut vastustaa. Ja kaikki +nuo ihanat hedelmät sitte halleissa ja kauppatorilla! Kun hän vaan ensin +oli saanut niitä kaikkia vähän maistaa, niin kyllä hän sitte taas olisi +säästäväinen, tuumasi hän. + +Vaan kun tämän lisäksi tuli varsinaisten koulutarpeiden, uusien kirjojen +y. m. ostaminen, niin Laurin täytyi isältä pyytää enemmän rahaa. Tämä +kyllä lähettikin vaan kirjoitti samassa vakavan kirjeen, josta Lauri +huomasi isän epäilevän hänen säästäväisyyttään. Tämä koski Lauriin, isä +kun oli hänelle viime aikoina antanut niin paljon rahaa, ja hän päätti +koettaa olla tuhlaamatta. + +Jos hän kieltäytyisi menemästä toveriensa kanssa, niin hän ehkä paremmin +voisi vastustaa tuota tuhlaamisen halua, ajatteli hän kerran ja päätti +pysyä kotona koko iltapäivän. Vaan aika tuli hänelle pitkäksi, kun hän +läksyt luettuaan istui yksin kamariinsa suljettuna. Silloin johtui +yhtäkkiä hänen mieleensä kesäiset toverit, joita hän kaiken tämän +uutuuden tähden melkein oli unohtanut. Arvi ja Ester ja Väinö ja Leeni +sitte! Kuinkahan hänen matematiikkansa kanssa olikaan käynyt, -- ja hän +kun oli luvannut Leeniä auttaa! Ja Lauri puki kiireesti päällensä ja +läksi kauppias Borgströmin luo. + +Sinne tultuaan soitti hän vähän ujosti, sillä komeat käytävät suuressa +kivirakennuksessa olivat tehneet häneen hieman juhlallisen vaikutuksen. +Tämä kuitenkin kohta haihtui, kun etehisessä Leeni oikein riemusilmin +tuli häntä vastaan. + +Miks'ei Lauri ollut ennen tullut, -- hän oli Lauria niin kovin, kovin +odottanut ja olisi itse tullut hakemaan, jos vaan olisi tiennyt missä +asui. Hän oli kuullut Laurin saaneen polkupyörän ja nyt hän tahtoi +hänetkin mukaan, kun toveriensa kanssa läksi ajamaan. Vaan tänään +hänellä kuitenkaan ei ollut aikaa siihen, sillä nyt oli taas tuo ikävä +matematiikan päivä, jolloin hän sai istua tuntikausia laskemassa eikä +sittekään päässyt kaikista noista laskuista selville. Vähän helpompi +hänellä kuitenkin oli ollut sen jälkeen kun Lauri oli hänelle näyttänyt +nuo vaikeat "knopit", vaan nyt oli siinä taas joukko probleemeja, joista +hän ei millään tavalla selvinnyt. Hän oli käynyt kahdenkin toverinsa +luona, vaan eivät hekään niitä ymmärtäneet eikä hän enään kehdannut +mennä muualta kysymään. Vaan mikä hätä tässä nyt enään oli, kun Lauri +oli tullut häntä auttamaan. + +Leenin sanoja kuunnellessa Laurin sydän oikein keveni. Isän kirje ja +yksinäisyys siellä kotona olivat tehneet hänen mielensä alakuloiseksi, +ja nyt tuo Leenin ilo ja hänen luottamuksensa Lauriin oikein lämmittivät +häntä. Tuota luottamusta hän ei saisi pettää! Ja hän läksi Leenin kanssa +tämän kamariin ja alkoi hänelle selittää, mitenkä nuo vaikeat probleemit +olivat käsitettävät. Pian olivatkin ne kaikki suoritetut, ja iloisena +vei Leeni Laurin veljensä luo, joka tavallisuuden mukaan istui +piirtämässä. + +Väinö oli Leenin mielestä viime aikoina ollut niin kovin alakuloinen ja +yksinään oleskellut kamarissaan eikä niin paljon kuin ennen seurustellut +toveriensa kanssa. Se varmaankin nyt ilahuttaisi Väinöä, kun taas sai +nähdä Laurin, tuumaili hän. Ja siinä Leeni ei erehtynytkään. Nyt +muistuivat mieleen kaikki hauskat kesäiset hetket ja yhteiset iloiset +retket, ja myöhään iltaan asti istuivat he juttelemassa. Väinö ja Leeni +läksivät sitte Lauria saattamaan, jotta saisivat nähdä missä hän asui. +Ja Laurin täytyi luvata Leenille, että hän ainakin joka toinen päivä +tulisi heitä katsomaan. + +Väinö oli todellakin kaupunkiin tultuaan jollakin tavalla muuttunut, sen +kaikki toveritkin huomasivat. Lahjakkaana, iloisena ja kaikkien +suosittuna oli hän aina ollut ensimmäisenä kaikissa kouluhommissa. +Juhlakonventeissa ja muissa tilaisuuksissa oli hän aina ollut ohjelmain, +kuvaelmain y. m. toimeenpanijana, ja sanomalehteen hän sekä piirusti +että kirjoitti. Vaan tänä syksynä, kun taas aijottiin ruveta +sanomalehteä ja konventteja toimittamaan, niin Väinö ei ollenkaan enään +ollut niin halullinen auttamaan. Hänellä ei ollut aikaa, koulutyö vaati +niin paljon ja sitä paitsi täytyi hänen ahkerasti piirustaa, puolusti +hän itsensä, kun toverit syyttivät häntä välinpitämättömyydestä. Leeni +ei oikein enään ymmärtänyt veljeään, ja hän päätti kysyä häneltä, mikä +häntä oikein vaivasi. + +Kerran kun Väinö ikäänkuin sivumennen tiedusteli sisareltaan, oliko hän +tavannut Esteriä, alkoi Leeni uskoa, että Väinöllä oli Arvia ja Esteriä +ikävä, he kun niin paljon kesällä olivat olleet yhdessä, -- aivan +niinkuin hän ja Laurikin. Hän ehdoitti sentähden veljelleen, että he +menisivät heitä katsomaan. + +Vaan silloin kertoi Väinö hänelle, että hän pari kertaa kadulla oli +tavannut Esterin. Vaan tämä kun kulki toveriensa kanssa oli häntä vaan +hyvin lyhyesti tervehtinyt eikä ollenkaan puhutellut, vaikka Väinö +vartavasten oli pysähtynyt. Hänen toverinsa olivat olleet hyvin hienoja +tyttöjä ja he olivat poikenneet Ateneumiin ja luultavasti myös jääneet +sinne. Ainakaan hän ei nähnyt heidän tulevan sieltä pois, vaikka puolen +tunnin aikaa oli käynyt siinä odottamassa. Ester oli kesällä kertonut +aikovansa ottaa piirustustunteja, ja tätä samaa oli nyt hänkin ruvennut +tuumimaan. Koska hän aikoi arkkitehdiksi, niin tämä kyllä olisi hänelle +aivan välttämätöntä. + +-- Niin, kyllä se minustakin, sanoi Leeni vakuutettuna. -- ja jos sinä +vaan tulet yhtä iloiseksi kuin ennenkin, niin minä mielelläni kieltäydyn +sinun seurastasi, ja sinä saat mielesi mukaan piirustaa niin paljon kuin +sinua haluttaa. Vaan en tahdo uskoa, että Ester olisi ylpeä. Olihan hän +aina kesällä niin kovin vaatimaton ja ystävällinen, erittäinkin sinua +kohtaan. + +-- Niin, se oli siellä maalla kesän aikana. Täällä kaupungissa hänellä +on niin paljon muita ja hienompia tuttavia, ettei hän meitä muistakaan, +-- minä kerran näin hänet kävelevän erään hyvin hienon upseerin kanssa. + +-- Niin, nehän ovat olevinaan niin hienoa väkeä, nuo sotaherrat, ja +mehän olemme vaan porvarikansaa. Vaan mitä me siitä, -- jos Ester +todellakin ylpeilee säädystään, niin hän ei ansaitse, että me hänestä +välitämme. + +-- Kyllä minä sittekin välitän, -- kunhan vaan saisin hänen kanssaan +puhua! Meillä oli kesällä niin paljon yhteisiä asioita ja hauskoja +tuumia. Hän ei ole niitä unohtanut, se on mahdotonta. + +-- No, mene hänen luokseen sitte ja puhu! Tai minä tiedän paremman +keinon, -- lähden sinne ja kutsun Arvin ja Esterin tänne. Sanon, että +meillä on kesäläisten kokous. + +Ja kun Väinö ei tätä vastustanut, päättyi asia siihen, että Leeni eräänä +päivänä meni Laurin luo ja pyysi hänet mukaan eversti Eekille. Sillä hän +rohkeni paremmin Laurin kanssa kuin ihan yksin näin ensi kerran. + +Eräs vanha hieno rouvashenkilö otti heidät vastaan ja kysyi heidän +asiataan. Vai niin, he olivat Arvin ja Esterin kesätovereita, hän oli +kyllä kuullut heistä puhuttavan. Vanhemmat eivät olleet kotona, vaan +nuoret varmaan ilahtuvat heidät nähdessään. + +He vietiin suureen komeaan saliin, täynnä kukkia, tauluja ja +taideteoksia. Leeni ei tiennyt pitikö hänen istua vai seisoa, ja Lauri +seisoi ensin oven suussa vaan rupesi sitte kulkemaan ympäri huonetta +katsellen ja ihmetellen kaikkea tuota komeutta. Ketään ei näkynyt eikä +kuulunut, ja he alkoivat jo epäillä, olivatko todellakin joutuneet +oikeaan paikkaan. Vihdoin kuitenkin aukeni ovi ja palvelija käski heidät +astumaan sisään nuoren neidin kamariin. + +Ester tuli heitä vastaan kylläkin ystävällisesti vaan kuitenkin vähän +vieraana. Hän näytti vieläkin pitemmältä, solakammalta ja kauniimmalta +hienossa kaupunkipuvussa kuin siellä maalla lyhyissä kesähameissaan. +Leeni oli niin hämillään, ettei hän ollenkaan muistanutkaan varsinaista +asiataan, vaan istui ääneti ja vastasi ainoastaan Esterin kysymyksiin. +Laurille alkoi kaikki tämä juhlallisuus käydä ikäväksi, hän nousi ylös +ja rupesi täälläkin Esterin hienoja pikkukapineita katselemaan. + +Silloin tuli Arvi sisään, ja heti huomattuaan heidän vaikean asemansa, +alkoi hän puhua heidän kanssaan yhteisistä kesämuistoista. Pian olikin +vieras mieliala kokonaan haihtunut, ja kun Lauri sitte rupesi +juttelemaan vanhalla hauskalla tavallaan, oltiin pian entisellä tutulla +kannalla. Niin sydämmellisesti hän ei ollut nauranut sen jälkeen kun +kaupunkiin tuli, väitti Ester, eikä Leeni hänessä enään huomannut +minkäänlaista ylpeyttä. Väinö oli erehtynyt, Ester oli kai vain ollut +vähän ujo häntä tavatessaan, arveli Leeni. + +Arvi kysyi tarkkaan kaikkia, kysyi Ainia ja Elsaakin, oliko heiltä +mitään kuulunut. Eikö kukaan heistä ollut kirjevaihdossa Elsan kanssa? +Olisi ollut hauska, jos he kaikki olisivat voineet olla täällä yhdessä +niinkuin kesällä hauskassa Tuomarilassa. + +Nyt uskalsi Leenikin puhua varsinaista asiataan ja ehdottaa, että he +kaikki kokoontuisivat heidän luokseen yhteisiä kesämuistoja +virkistämään. Kaksi heistä oli kyllä poissa, vaan he voisivat sitte +vaikka kirjoittaa näille yhteisen kirjeen, niin että sittekin tuntuisi +ikäänkuin olisivat hekin olleet mukana. Arvi voisi sen tehdä, hän kun +osasi niin kauniisti kirjoittaa. Ja Ester voisi siihen piirtää jotakin +niinkuin ennen kesälläkin. + +Leenin ehdotus otettiin kohta vastaan suurella suostumuksella. Arville +ja Esterille tulisi tämä olemaan jonkinmoisena virkistyksenä heidän +ykstoikkoisessa elämässään vanhempien poissaollessa. Ja vaik'ei Ester +tahtonut sitä itselleenkään myöntää, kaipasi hän kuitenkin tuota +yksinkertaista toverimaista seurustelua, johon hän kesällä Tuomarilassa +oli tottunut. + +Päätettiin siis, että Arvi ja Ester jonakin päivänä seuraavalla viikolla +tulisivat Väinön ja Leenin luo yhteistä kesäläiskokousta viettämään. Ja +Lauri ja Leeni läksivät iloisella mielellä kotia, -- Leeni veljelleen +kertomaan, että Ester oli ollut niin kovin ystävällinen eikä vähintäkään +ylpeä. + + + + +VI + + +Tuomarilassa oli syksy kulunut ahkerassa työssä ja toimessa. Syysilmat +olivat olleet kirkkaat ja kauniit, ja kaikki oli sentähden onnistunut +erittäin hyvin. Jo olivat riihet melkein kaikki tapetut, kevätvilja oli +kylvetty ja perunat ja kyökkikasvit olivat otetut maasta. Papuja oli +pieniksi leikattuina suolattu suuriin pyttyihin, herneitä oli pantu +pulloihin, puoloja sekä omenia keitetty, ja kaikki sitte viety suureen +aittaan talven varaksi. Tuomari oli itse ollut pitämässä huolta kaikista +ulkotöistä, ja sisällä taas oli tuomarin rouva aamusta iltaan asti ollut +alituisessa puuhassa. Aini oli häntä ahkeraan auttanut kaikissa näissä +toimissa ja tehnyt sitä iloisella mielellä. + +Hänelle olivat nämä erilaiset syystoimet tuottaneet uutuuden viehätystä, +hän kun nyt ensi kerran moneen vuoteen oli kotona näin syksyllä. +Erittäinkin miellyttivät häntä työt puutarhassa, jossa paikottain +vieläkin vihreät puut muistuttivat kesäisiä päiviä. Joskus meni hän myös +rantaan ja seisoi siellä syystuulessa, hengittäen rintansa täyteen +raitista ilmaa; tuntui kuitenkin väliin niin kummallisen ahtaalta tuolla +sisällä noissa alituisissa taloustoimissa. Ja kesävieraiden lähdettyä +oli joskus myös tuntunut niin tyhjältä. Hän ei oikeastaan heidän +seuraansa ikävöinyt, sillä hän oli tottunut olemaan yksin ja pitikin +yksinäisyydestä. Vaan jotakin hän tässä kuitenkin kaipasi, vaikkei +itsekään tiennyt mitä. + +Päivät kuluivat kuitenkin nopeasti monenmoisissa toimissa, ja kun hän +iltasin laskeutui levolle, oli hän tavallisesti niin väsynyt, että uni +hänet heti valtasi. Hän siis ei joutanut sen enempää antautumaan +mielialojensa ja tunteittensa valtaan; joskus vaan, kun Laurilta tuli +kirje Helsingistä, hän sitä lukiessaan ei voinut olla huokaamatta. +Kuitenkaan hän ei koskaan lausunut vanhemmilleen pienintäkään +tyytymättömyyden sanaa. + +Vaan syksyn kuluessa, kun työt ja toimet alkoivat vähentyä ja olot +Tuomarilassa tulivat hiljaisemmiksi, kasvoi yksinäisyyden ja tyhjyyden +tunne Ainissa yhä valtavammaksi. Hän oli muuttanut ylisiltä omaan +pieneen huoneeseensa, ja tänne hän nyt järjesteli kaikki omat tavaransa. +Kirjansa asetti hän hyllylle, järjesti kirjoituspöytänsä samaan tapaan +kuin ennen kouluaikana, ja usein istui hän tässä yksin kaikkea tätä +kaiholla katsellen. + +Hän muisteli kouluaikaansa ja opettajiaan, joihin hän kaikella +sydämellään oli ollut kiintynyt. Hän olisi niin mielellään tahtonut +käydä koulua vielä monta vuotta, olisi tahtonut niin paljon vielä oppia. +Opettajat olivat koulun loppuessa kehottaneet oppilaitaan laajentamaan +tietojansa, tutkimaan yhä edelleen ja kehittämään sielunlahjojansa. Ja +hän olikin hankkinut kaikenlaista kirjallisuutta, jota hän aikoi lukea. + +Vaan ei se lukeminen oikein tahtonut näin yksinäisyydessä sujua ja sitä +paitsi ei hän mielestään voinut istua kirjan ääressä, kun talo oli +täynnä työtä ja useinkin tarvitsi hänen apuaan. Ehkä sitte myöhemmin +talvella kävisi paremminkin, kun illat olivat pitkät ja syystoimet +kaikki loppuneet. + +Nyt tuli hänen ensin ajatella muita, sitten vasta itseään. Hän oli +aikonut ruveta opettamaan talon torpparien lapsia, ja sentähden läksi +hän eräänä sunnuntai-iltapäivänä heidän luokseen. Hän kulki mökistä +mokkiin, torpparin muijat kiittivät nuorta neitiä, joka tahtoi heitä +auttaa, ja Aini käski lasten tulemaan Tuomarilaan ensi pyhänä; siksi +aikoi hän hankkia heille kirjat ja taulut. Tätä kuullessaan näyttivät +lapset niin iloisilta, että Aini toivoi saavansa opetustuumastaan vielä +paljonkin iloa. Täten hän nyt jollakin tavalla käyttäisi voimansa ja +tietonsa muiden hyväksi, -- ei hän uskaltanut sanoa isänmaan hyväksi, +vaikka niin mielellään olisi tahtonut. Sillä juuri siihen olivat +opettajat heitä nuoria kehottaneet ja siihen myöskin hänen halunsa +paloi. + +Eräänä iltana tuli Ainille postissa kirje Helsingistä, jossa ei ollut +Laurin käsiala. Aini ei ollut kirjevaihdossa muuta kuin parin +maaseutulaisen toverin kanssa, ja tämä oli sentähden aivan odottamaton +kirje. Hän aukaisi sen, veri tunkeutui poskiin, -- se oli Arvilta! + +-- Kuinka ystävällistä ja kohteliasta, sanoi tuomarin rouva. Niin, Arvi +olikin aina ollut niin erittäin hieno poika. + +Ainin kädet vapisivat Arvin kirjettä lukiessaan. Siinä oli ensin +terveisiä ja ystävällisiä sanoja kaikille Tuomarilan asukkaille; vaan +sitte oli siinä vielä erityisiä sanoja Ainille, Arvin sydämen ajatuksia, +joita hän sanoi lausuvansa ystävälle, joka häntä ymmärsi. Ainin sydän +sykki ilosta. Arvin ystävä, -- niin, se hän tahtoi olla, se hän tunsi +olevansa koko sydämensä pohjasta! + +Kirjeen lopussa Arvi sitte kysyi Elsaa ja mitä Aini hänestä oli kuullut. +Hän tiesi Elsan syntymäpäivän olevan näin syksyllä ja tahtoi mielellään +tietää päivän. Sentähden hän pyysi Ainin siitä kirjoittamaan, sitte kun +hän muutenkin kirjoitti hänelle, sillä hän toivoi Ainin hyvinkin pian +vastaavan hänen kirjeesensä. + +Aini kätki Arvin kirjeen suljettuun laatikkoon pyhimpien muistojensa +joukkoon. Iltasin kun hän sitte laski levolle, otti hän aina kirjeen +esille ja luki sen uudestaan. + +Hän päätti vastata siihen, vaan mitä hän Arville kirjoittaisi? Eihän hän +voinut sydämensä syvimpiä ajatuksia ilmi lausua, eihän hän voinut sanoa, +kuinka hän häntä kaipasi, kuinka hänen mielensä paloi sinne? Arvi ei +suinkaan olisi sitä ymmärtänyt, Aini kun niin monta kertaa kesällä oli +puhunut tehtävistään täällä rakkaassa kodissaan. Siitä hän nytkin voisi +Arville kirjoittaa, vaan mistä tehtävästä? Taloudellisista töistäänkö, +sunnuntaikoulustaan vai luvuistaan? Se oli kaikki niin vähäpätöistä ja +pientä, ettei hän siitä kehdannut puhuakaan. Ei, jos hän tahtoisi olla +suora ja kirjoittaa Arville niinkuin todelliselle ystävälle, niin hänen +täytyisi paljastaa itsensä, tyytymättömyytensä ja kaipauksensa. Ja sitä +hän ei tahtonut, ainakaan ei nyt vielä. + +Sentähden hän nyt kirjoitti aivan lyhyesti, kiittäen kirjeestä ja +kertoen yhtä ja toista Tuomarilan oloista. Samassa hän ilmoitti myös +Elsan syntymäpäivän, -- se varmaankin tulisi ilahuttamaan Elsaa, kun hän +Arvilta saisi onnentoivotuksen syntymäpäivilleen. + +Loppupuolella syksyä Aini sitte kerran sai Elsalta pitkän kirjeen. Se +oli täynnä iloisia kertomuksia koulusta ja huveista. + +Tämä oli nyt Elsan viimeinen kouluvuosi, ja siellä pikkukaupungissa +olivat korkeimman luokan tyttökoulu-ja lyseolaiset kaupungin tärkeimpiä +henkilöitä ja mukana kaikissa. Ja hänellä oli ollut niin kovin hauska! +Oli ollut mukana lyseolaisten juhlakonventeissa ja Suomalaisen Seuran +iltamissa ja kuvaelmissa ja tanssinut kaksi paria kenkiä ihan rikki +repaleiksi. + +Nyt perustettiin par'aikaa luistinklubi, ja siihen saivat koululaisetkin +ottaa osaa. Hän aikoi itselleen valmistaa sievän luistinpuvun, +samanlaisen kuin hänen kesällinen polkupyöräpukunsakin, vaan oikein +paksusta vaatekankaasta. Voi, jos Ainikin voisi olla mukana! Ja kaikki +muut kesätoverit, jos hekin olisivat siellä! Hän oli saanut Arvilta +kirjeen syntymäpäiväkseen ja lahjan, -- Topeliuksen runot sinisessä +nidoksessa. Ja lehtien välissä oli ollut kuivatuita kukkia, +lemmikkikukkia. + +Kun tuomarin rouva oli lukenut Elsan kirjeen ja kuullut kaikista +huveista, joissa hän oli mukana, ehdotti hän miehelleen, että Ainikin +saisi lähteä kaupunkiin vähän huvittelemaan. Kun nyt tässä talvi oikein +pääsi tulemaan lumineen ja rekikelineen, niin voisi hän lähteä sinne +jouluostoksille. Tuomari suostui tähän mielelläänkin, ja Aini oli siitä +äidilleen kiitollinen. + +Eräänä aamuna joulukuun alussa, kuin yöllä oli satanut runsaasti lunta +ja keli oli mitä luistavimmillaan, läksi Aini kaupunkiin, jossa Elsa +kävi koulua. Isä oli hänelle antanut rahoja kaikenlaisiin ostoksiin ja +omiinkin tarpeisiin ja Ainilla olikin koko pitkä lista jouluostoksia. +Elsa oli hänen oppaansa ostoretkillä kaupungissa, kulki hänen kanssaan +kaupasta kauppaan, neuvoi häntä joululahjojen ostamisessa ja oli mitä +iloisimmalla tuulella. Tämä oikein virkisti Ainin tavallisesti niin +totista mieltä, ja hän tuli pian Elsan kanssa vielä ystävällisemmälle +kannalle kuin kesän aikana. + +Viimeisenä iltana, kun tytöt istuivat Elsan kamarissa ja puhe johtui +kesäisiin aikoihin ja kesätovereihin, sanoi Elsa aikovansa uskoa Ainille +jotakin, jos tämä vaan ei puhuisi siitä kenellekään. Ja hän otti +laatikosta esille joukon kirjeitä, jotka hän näytti Ainille. Aini tunsi +käsialan, -- ne olivat Arvilta! + +-- Niin, tiedätkö, Aini, hän kirjoittaa minulle aina vähän päästä, +vaikk'en ole hänelle kirjoittanut muuta kuin kaksi kirjettä. Ja kaksi +kirjaa on hän minulle lähettänyt, sillä hän tahtoisi minuakin lukemaan +niitä kirjoja, josta hän itse pitää. Jos sinä tietäisit, kuinka +kauniisti hän kirjoittaa! Niin kauniita, jaloja ajatuksia ja +mielipipiteitä en ole koskaan ennen kuullut, aivan toista kuin minun +tuttavani täällä, jotka tavallisesti vain puhuvat huveista ja sen +sellaisista. Arvi sitä vastoin kirjoittaa niin totisia, kehottavia +sanoja, aivan kun olisi joku vanhempi veli. Lue itse, Aini, -- kyllä +sinä saat, Arvi varmaankin antaisi sinun sen tehdä, sanoi Elsa +kehottaen, kun Aini näytti viivyttelevän. + +Aini olikin ensin vetäytynyt takaisin nähdessään Arvin kirjeet. Hänen +sydämeensä pisti niin kummallisesti, -- Arvi oli Elsalle kirjoittanut +tuollaisen joukon kirjeitä ja hänelle ainoastaan yhden! + +Vaan tämä olikin hänen oma syynsä, kun hän silloin niin lyhyesti oli +vastannut Arvin kirjeesen. Nyt hän ei enään voinut odottaakaan useampia +kirjeitä, -- ne olivat kaikki tulleet Elsan osaksi. Arvi oli nyt +valinnut Elsan ystäväkseen. Ja Elsasta olikin Arvi pitänyt jo ensi +hetkestä asti, sen hän nyt ymmärsi lukiessaan Arvin kirjeet. Siinä oli +sellainen hellä, lämmin tunne joka rivillä, jota ei ollut hänen +kirjeessään. Ja vaikkei hän sitä sanoin ollut siinä ilmoittanut, niin +ymmärsi Aini sen selvästi, -- Arvi rakasti Elsaa. + +Ymmärsikö Elsa sen itse? Hän oli vielä niin lapsellinen, oli niin +tottunut siihen, että kaikki hänestä pitivät, ettei tämä ollut hänelle +mitään niin erinomaista. Jos Elsa vain ymmärtäisi panna tähän oikein +arvoa, ymmärtäisi Arvin syvää tunnetta, niinkuin hän, Aini olisi sen +tehnyt. Ja hän olisi Arville antanut takaisin koko sydämensä lämpimimmän +rakkauden, jos hän olisi siitä huolinut. -- -- -- -- + +Seuraavana aamuna läksi Aini kotiin joulua valmistamaan. Matkalla oli +hänellä hyvää aikaa miettiä kaikkea mitä tämän viikon kuluessa oli +tapahtunut, ja raittiissa talvi-ilmassa hän voikin sen tyynesti tehdä. + +Lumi oli peittänyt maat ja metsät hänen ympärillään valkoiseen pehmeään +vaippaansa. Aini koetti ikäänkuin koota voimia ympäröivän luonnon +puhtaudesta voidakseen pitää itsensä vapaana siitä katkeruuden ja +kateuden tunteesta, joka uhkasi valloittaa hänen mielensä. + +Mitä oli sitte oikeastaan tapahtunut, -- hänestä tuntui ikäänkuin tämä +olisi ollut käännekohta hänen elämässään. Oliko hän pettynyt Arvin +suhteen? + +Vaan ei hän koskaan ollut ajatellut Arvia muuta kuin ystävänään, +rakkaana ystävänään. Ja Arvin ystävänä hän itsekin oli tahtonut olla. +Eikö hän sitte ollut nyt enään? Vai oliko hänen ystävyytensä sammunut +samassa hetkessä, kun hän oli huomannut, että Elsa oli Arville rakkaampi +kuin hän? + +Ja kaikella vakavuudellaan Aini nyt tutki omaa sydäntään ja tuomitsi +kuolemaan kaikki kateuden ja katkeruuden tunteet. Ne eivät saisi hänen +jouluiloansa häiritä. Eikö hänellä ollut koti, vanhempia ja veli, joille +hän voi rakkautensa uhrata, -- ja kaikki nuo hänen pienet koululapsensa +sitte? Heille hän oli kaupungissa ostanut kullekin oman pienen +joulukirjansa ja aikoi heille toimittaa iloisen jouluillan. Kuinka hän +voisi heille puhua joulun rauhasanomasta ja Vapahtaja-lapsesta, oma +sydän täynnä katkeruutta? Ei, kaikella voimallaan tahtoi hän tämän +tunteen poistaa. + +Jo alkoi pimetä ja tähdet syttyivät taivaalla, kun Aini läheni kotiaan. +Valo loisti sen ikkunoista, ja Aini tunsi kodin turvan niin suloiseksi, +kun vanhemmat etehisessä sydämellisellä ilolla ottivat hänet vastaan. + + + + +VII. + + +Vähitellen olivat Arvin ja Esterin käynnit Borgströmin nuorten luona +muuttuneet säännöllisiksi, ja myöskin Lauri kävi siellä melkein +jokatoinen päivä. Hän tiesi nimittäin, että ellei hän tulisi sinne, oli +Leeni häntä kohta hakemassa, ja sitä hän toveriensa tähden tahtoi estää, +-- nämä kun vain nauroivat Laurin hartaille tyttötuttaville. + +Leeni ei ollenkaan ymmärtänytkään tässä olevan minkäänlaista naurun +syytä. Hän oli yhteiskoulussaan oppinut käyttäytymään samalla tavalla +poikatoveriensa suhteen kuin tyttötoveriensakin, ja hän oli sisaren +hellyydellä kiintynyt Lauriin. Hän tunsi itsensä niin kovin +kiitolliseksi Lauria kohtaan, kun tämä häntä auttoi siinä, missä ei +kukaan muu ollut sitä voinut, tuossa vaikeassa matematiikassa. Tämä oli +koko hänen kouluaikanaan ollut hänen kauhistuksensa; vaan siitä oli nyt +Lauri ikäänkuin pelastanut hänet, ja Leeni tahtoi niin mielellään tehdä +jotakin palkitaksensa häntä siitä. Ja hän osti korutavarakaupasta +kirjoitusmaton, jonka hän aikoi ommella Laurille joululahjaksi. + +Vaan ei tämä kuitenkaan oikein tyydyttänyt Leeniä. Hän ikäänkuin tunsi, +että hän jollakin paremmalla tavalla voisi olla Laurille hyödyksi ja +että tämä tarvitsi hänen apunsa. Kuinkahan olikaan oikein hänen +laitansa? Leeni oli veljensä kautta kuullut, että Lauri oli joutunut +huonojen toverien seuraan, jotka tahtoivat hyötyä hänen anteliaisuudesta +ja hyvästä sydämestään. + +Kerran kun Lauri ei ollut käynyt heidän luonaan moneen päivään ja Leeni +silloin oli mennyt häntä hakemaan, oli Lauri istunut kamarissaan hyvin +synkkänä. Eikä Leeni millään tavalla saanut häntä mukaansa. Hän oli +silloin koettanut saada selville syyn tähän Laurin alakuloisuuteen, ja +vihdoin tämä hänelle kertoi joutuneensa kovaan rahapulaan. Hän ei +tahtonut siitä isälleen kirjoittaa, koska tämä jo oli hänelle lähettänyt +liiankin paljon rahoja, eikä hän tiennyt keinoa selvitä tästä pulasta. +Leeni oli silloin häntä auttanut, oli antanut hänelle kaikki säästämänsä +joulurahat. Ja Lauri oli ottanut ne vastaan sellaisella +kiitollisuudella, että se ylin määrin palkitsi Leeniä hänen +uhraavaisuudestaan. + +Vaan tästä lähin oli Leenillä alituinen huoli Laurista, ja hän päätti +kaikella tavalla koettaa estää Laurin joutumasta noiden toverien +seuraan. Hän mietti keinoa, ja vihdoin hänen päähänsä johtui eräs tuuma, +jota hän muutenkin jo tätä ennen oli ajatellut. + +Hän oli aikonut perustaa seuran, johon kuuluisivat kaikki hänen kesäiset +toverinsa ja sitäpaitsi pari muutakin sekä Leenin että Väinön toveria. +Nämä kokoontuisivat heidän luonaan kerran viikossa, ja näissä iltamissa +olisi heillä aina jokin hyvä asia keskusteltavana. Ja sitte voisivat +yhdessä lukea jonkun kirjan ja muutenkin esittää jotakin hauskaa ja +hyvää kukin oman mielensä mukaan. Ja kun he aina kokoontuisivat heidän +kotonaan, saisi Leeni esiintyä emäntänä ja olla siinä vierailleen +kohtelias ja tarjota heille hedelmiä ja teetä. Se oli aina ollut Leenin +mielitoimena istua emäntänä teepöydän ääressä, -- hän oli sitä +harjoittanut aina äidin kuoltua. + +Tästä tuumastaan Leeni nyt puhui veljelleen, ja tämä oli kaikin puolin +siihen taipuvainen. Leeni kyllä ymmärsi asian, -- Väinöllä oli tämän +kautta tilaisuus olla Esterin kanssa yhdessä vielä useammin kuin +tavallisesti. He olivat nyt joutuneet samallaisiin hyviin väleihin kuin +ennenkin, ja sen jälkeen kun Väinö oli alkanut piirustustunteja +Ateneumissa, oli heillä vielä enemmän yhteistä. + +Ester oli kyllä jollakin tavalla ylpeä. Hän oli kasvanut hienoissa +oloissa, oli tottunut siihen, että kaikki ihailivat häntä ja pitivät +häntä kauniina ja lahjakkaana. Ja kodissaan oli hän viime aikoina ollut +vähän mukana seuraelämässäkin. Vaan isältä peritty syvä taiteilijasielu +oli hänessä kuitenkin voittamassa, ja tämä hänet liitti Väinöönkin. Ja +Väinön taiteilijainto kasvoi kasvamistaan juuri Esterin kautta. + +Hän oli usein melkein jättää koulutyönsä tuon piirustuksen tähden, ja +sen lisäksi kävi hän vielä yliopistossakin estetiikan ja taidehistorian +luentoja kuuntelemassa. Siellä istui usein Esterikin, ja luentosalin +komeiden taideteosten ympäröimänä tuli Väinö niin syvästi liikutetuksi +pyhästä innostaan, että Ester väliin oikein nauroi hänelle, kun he sitte +yhdessä palasivat luennoilta. Väinö oli viime aikoina kehittynyt ja +käynyt miehekkäämmäksi, ja Ester huomasi sen. Hän suosi Väinöä muiden +toveriensa rinnalla, puoleksi uhalla, puoleksi todellisella +ystävyydellä. Ja Väinö ei tätä sen enempää miettinyt, vaan oli +onnellinen taiteilijainnossaan ja Esterin seurassa. + +Leenin toimeenpanema seura alkoi toimintansa pienellä juhlallisuudella. +Siinä piti Arvi alkajaispuheen ja Lauri esitti leikillisen monoloogin, +jonka Väinö oli sepittänyt. Ester soitti pari kappaletta pianolla, ja +lopuksi keskusteltiin tämän uuden seuran säännöistä ja muista +valmistavista asioista. Päätettiin sitte ensi kerran alottaa keskustelua +urheilun hyödystä. + +He olivat nimittäin kaikki ahkeria urheilun harjoittajia, ja nyt talven +tullessa oli taas luisteleminen ja hiihtäminen edessä. Tätä +ajatellessaan innostuivat he jo edeltäpäin, ja päätettiin joka +iltapäivä, kun vaan oli aikaa, yhdessä lähteä luistelemaan tai +hiihtämään edes vähäksi hetkeksi. Sillä tavalla he ylläpitäisivät sekä +ruumiin että sielun voimat ja myöskin yhteishenkeä piirissään. + +Kun kaikki toverit vihdoin iloisina ja kiitollisina lähtivät pois, oli +Leeni täydellisesti tyytyväinen ensimmäiseen iltamaansa. Tämä seura +tulisi varmaan pidättämään Lauriakin muista seuroista, ja hän tulisi +tästälähin varmaankin viihtymään paremmin heidän joukossaan. Lauri oli +esittänyt monoloogin oikein mainiosti, ja Leeni aikoi koettaa saada +hänet joka iltamassa esiintymään jollakin tavalla. Sen kautta hän +paremmin tuntisi itsensä seuraan kuuluvaksi. + +Ja Väinö ja Ester sitte! Täällä he nyt saivat olla yhdessä vanhalla +tutulla tavallaan, -- Ester tuntui paljo luonnollisemmalta ja +yksinkertaisemmalta, ollessaan kesäisten toveriensa seurassa. Ja nuo +heidän muutkin toverit saivat tässä olla osallisena heidän yhteisistä +hauskoista hetkistään, joista Leeni usein oli heille kertonut. Ja kaiken +lisäksi sai hän itse olla siinä ystävällinen ja kohtelias heitä kaikkia +kohtaan ja keksiä kaikenlaisia hauskuuksia ja esiintyä pienenä emäntänä +omassa kodissaan. + +Leeni oli kuitenkin, ennenkuin ryhtyi tämän seuran toimeenpanemiseen, +isältä pyytänyt lupaa siihen. Hän puhui niin innokkaasti tuumansa +hyvästä tarkoituksesta, Laurista ja tämän vaikeasta asemasta aivan +yksinään vieraiden ihmisten luona, että isä, silitellen tyttärensä +hehkuvia poskia, kohta suostui. Hän tunsi ilolla Leenissä +rouva-vainajansa lämpöisen, kaikelle hyvälle sykkivän sydämen. -- -- -- +-- -- -- + +Talven kuluessa jatkettiin näitä Leenin seurailtamia aina kerran +viikossa. Ne tulivat yhä hauskemmiksi, sen mukaan kuin kaikki jäsenet +oikein tutustuivat keskenään. Vähitellen seura sitte laajennettiin siten +että jokainen alkujäsen sai tuoda yhden toverin mukanaan näihin +iltamiin. Tämä oli Leenin keksintö, sillä hän tahtoi niin monen kuin +vain mahdollista tulemaan osalliseksi heidän omasta ilostaan. + +Leenillä oli kaikki emännän huolet, ja hän hoiti ne niin erinomaisella +taitavuudella, että kaikki oikein ihmettelivät. Väinö taas oli seuran +puheenjohtaja, -- isännän viran oli hän luovuttanut Laurille. Tämä +ottikin virkansa oikein täydellä todella, ja Leenin kanssa he yhdessä +keksivät kaikenmoista, jolla he huvittivat vieraitaan. + +Totistakin mieltä löytyi näissä iltamissa kuitenkin, ja moni hyvä ajatus +lausuttiin näiden nuorten joukossa. Väinö johti keskustelua, hän kun +koulun konventeissa oli siihen tottunut. Ester taas esitti tavallisesti +jonkun soittokappaleen joko pianolla tai viululla, -- hän oli tätäkin +vähän harjoittanut. + +Myöskin Arvi otti innolla osaa näihin Leenin iltamiin, vaikka hänellä +tähän aikaan oli tavallista enemmän työtä ylioppilastutkintoa varten. +Arvi oli koko kouluaikansa ollut erittäin tunnollinen oppilas, ja +vaikkei hän ollut niin monipuolinen kuin Väinö, oli hän kuitenkin +tavallaan lahjakas. Luonnoltaan syvä ja ajatteleva oli hän pienestä +saakka ollut kirjoihinsa kiintynyt ja miettimiseen mieltynyt. Ja kodin +kasvatus oli vielä enemmän antanut aihetta tähän. Korkean säätynsä +tähden täytyi vanhempien usein olla mukana yleisessä sekä seuraelämässä, +ja lapset olivat tällä tavoin usein jääneet oleskelemaan omin päin. +Silloin istui Arvi tavallisesti kirjojensa ääressä. Hän luki runoja ja +erittäinkin mielellään historiaa. Sen suuret tapahtumat ja voitot +täyttivät hänen mielikuvituksensa ja saattoivat hänet vaipumaan +loistaviin unelmiin suuresta tulevaisuudesta. + +Vaan samalla eli hänessä lämmin tunne isänmaan luontoa ja sen kansaa +kohtaan. Isä oli läpi elämänsä säilyttänyt nuoruutensa taiteilijainnon +ja runollisen luonnon, ja tämä oli painanut leimansa myöskin koko hänen +kotiinsa. Sama henki elähytti hänen lapsiaan ja erittäinkin Arvia. Kun +hän kesäisin oleskeli saaristossa ja siellä oppi Suomen ihanuutta +ihailemaan, tai kun hän siinä kallioisella rannalla kuunteli aaltojen +loisketta, -- silloin oli hänessä herännyt tuo lämmin tunne isänmaata +kohtaan, josta hän oli Ainille puhunut. Lukiessaan sitte tämän isänmaan +taisteluista, sen kärsimyksistä ja vaivoista, sykki hänen sydämensä +täynnä ihailua tätä kansaa kohti, joka oli saanut niin paljon kärsiä ja +vaivaa nähdä. Ja hän olisi mielellään tahtonut uhrata elämänsä tämän +maan ja tämän kansan hyväksi. + +Koulussa oli hän kerran muutamassa juhlassa pitänyt puheen isänmaalle. +Ja kaikki olivat hämmästyneinä kuunnelleet tuon tavallisesti niin +hiljaisen pojan innokasta puhetta, joka oli saanut hänen poskensa +hehkumaan ja silmänsä säihkymään. + +Sen jälkeen pitivät toverit Arvia etevänä ja lahjakkaana ja kääntyivät +aina häneen, silloin kuin puheen-tai esitelmänpitäjää tarvittiin. + +Arvilla ei toverien joukossa ollut monta ystävää. Vaan näihin oli hän +kiintynyt koko luonteensa syvyydellä, ja he ymmärsivät myöskin panna +arvoa hänen ystävyydelleen. Tyttötuttavia taas ei ollut ollenkaan, sillä +Esterin toveriin hän ei voinut liittyä; siksi oli hänellä heidän +kanssaan liian vähän yhteistä. + +Vaan kesällä kun Tuomarilassa oli tutustunut Ainiin ja Elsaan, oli hän +huomannut heissä asuvan samanlaisia ajatuksia ja tunteita kuin +itsessään. + +Hän ihaili Ainin syviä mietteitä, ja tämän yksinkertainen vaan kuitenkin +jalo käsityksensä isänmaanrakkaudesta oli antanut hänelle paljon +ajattelemista. Se oli avannut hänen silmänsä huomaamaan, kuinka +isänmaanrakkaus voi osottautua myöskin jokapäiväisissä oloissa ja +kääntänyt hänen ajatuksensa mielikuvituksen maailmasta todellisempaan +elämään. Koko Tuomarilan ympäristö, seurusteleminen kansan kanssa heidän +työssään ja toimissaan, -- kaikki oli vaikuttanut häneen samaan +suuntaan. Ja tämän kesän jälkeen avautui nyt Arville elämä +todellisemmalta kannalta kuin ennen. + +Kuitenkaan hän ei jättänyt mielikuvituksen maailmataan, ja tämän nyt +täytti Elsan kuva eloisine piirteineen ja loistavine silmineen. Hän ei +itse voinut ymmärtää, mikä hänet oikeastaan kiinnitti Elsaan. Tämä ei +ollut niin syvä ja ajatteleva kuin Arvi olisi toivonut, vaan kuitenkin +vaikutti hän häneen sellaisella tavalla, ettei kukaan ennen häntä. Elsan +avomielisyys, hänen herttainen sydämellisyytensä virkisti lämpöisen +kevättuulen lailla Arvin suljettua luontoa. Eikä tämä kenenkään seurassa +tuntenut itsensä niin vapaaksi kuin Elsan. + +Helsinkiin tultuaan hän oikein kaipasi heidän yhteisiä kesäisiä +hetkiään, ja hän päätti ruveta kirjevaihtoon Elsan kanssa. Tämän +syntymäpäivä antoi hänelle tähän sopivan tilaisuuden. Elsa vastasi myös +Arvin kirjeesen, vaan kuinka lapselliset ja kehittymättömät hänen +ajatuksensa vielä olivat! Arvi tiesi kuitenkin kaiken tämän +lapsellisuuden alla piilevän syvempääkin mieltä, joka varmaankin kerran +oli kehittyvä täyteen voimaansa. + +Ja hän päätti odottaa tätä sekä kirjevaihdon kautta ylläpitää heidän +suhdettaan. Elsa kyllä piti hänestä, sen hän luuli jo kesällä nähneensä, +-- ja kun kevät koitti ja hän saisi valkolakkinsa ja Elsa tulisi sinne +hänen juhlaansa, niin -- -- -- -- + + + + +VIII. + + +Joulu oli mennyt menojaan ja Lauri joululoman jälkeen lähtenyt takaisin +kouluun. Elsa-serkku oli myöskin pienen sisarensa kanssa käynyt enonsa +luona ja virkeällä mielellään tuonut iloa ja riemua syksyn aikana niin +hiljaiseen Tuomarilaan. Hän oli kaikkein mielestä kuitenkin käynyt vähän +hiljaisemmaksi kuin ennen, -- vaan olipahan jo kohta täysikasvanut +tyttö. + +Laurin kanssa olivat he nyt ruvenneet paljon paremmin sopimaan, niin +että hyvinkin viihtyivät toistensa seurassa mäenlaskuissa ja +hiihtoretkillä ympäri Tuomarilan metsäisiä rantoja. + +Lauri olikin kaikin puolin kehittynyt parempaan, ja vanhemmat kiittivät +tästä uusia parempia kouluoloja Helsingissä. Myös Aini näki ilolla +veljensä käytöksen muuttuneeksi. Vaan kun hän kuuli Laurin kertovan +Leenistä, hänen seuroistaan y. m., ymmärsi hän kohta syyn siihen. + +Aini oli käynyt entistään ehkä vieläkin totisemmaksi, vaikkei hän +kuitenkaan ollut niin alakuloinen kuin syksyllä. Hän ei enään istunut +itsekseen omissa mietteissään, vaan oli ruvennut niin kovin ahkeraksi. +Kuten ennen otti hän kyllä osaa kaikkiin taloudellisiin töihin, vaan kun +hänellä oli vähänkin vapaata aikaa, istui hän ahkerasti lukemassa. Hänen +omaisensa ihmettelivät usein, että hän viitsi tuollaisia ikäviä +koulukirjoja, historioita ja kielioppeja tutkia. Eiköhän olisi ollut +parempi lukea kaunokirjallisuutta ja muita enemmän kehittäviä kirjoja, +nyt kun hän jo oli koulunsa päättänyt? Aini tähän tavallisesti ei +vastannut mitään; hänellä oli omat tuumansa. vaikkei hän vielä tahtonut +niistä puhua. + +Vaan kun joulun jälkeen kaikki olivat lähteneet pois ja olot +Tuomarilassa taas joutuneet vanhoilleen, päätti Aini tehdä täyttä totta +tuumastaan ja puhua siitä vanhemmilleen. Eräänä sopivana iltana hän sen +sitte tekikin. + +Hän olisi tahtonut ensi syksynä päästä Helsinkiin, jatko-opistoon, hän +aikoi opettajattareksi! + +Tuomari ja hänen rouvansa seisoivat hämmästyneinä. He eivät koskaan +olleet edes aavistaneetkaan, että Ainilla olisi minkäänlaisia ajatuksia +sinnepäin. + +Aini, joka aina oli ollut niin hiljainen ja tyytyväinen, niin kotiinsa +ja vanhempiinsa kiintynyt ja niin kaikin puolin käytännöllinen ja +taloudellinen! Hän oli nyt muuttanut mielensä, hän nyt ei enään +viihtynyt kodissaan, vaan tahtoi sieltä pois. Eikö hänellä sitte ollut +hyvä olla kodissaan? Ja kuka sitte jäisi vanhempien luo, isän ja äidin +avuksi? + +Ainin sydäntä kirveli. Hän oli todellakin kotiinsa ja vanhempiinsa hyvin +kiintynyt, ja ajatus jättää heidät yksin vanhoiksi päiviksi vaivasi +häntä suuresti. Hän oli sentähden miettinyt keinoa tämän asian +järjestämiseksi ja puhui siitä nyt vanhemmilleen. + +Löytyi niin monta varatonta nuorta tyttöä, jotka lopetettuaan koulunsa +mielellään tahtoivat päästä johonkin kotiin maalle taloutta oppimaan +sekä olemaan emännälle avuksi ja seuraksi. Jos he ottaisivat jonkun +tuollaisen Tuomarilaan, niin voisi hän olla heille Ainin sijassa +sill'aikaa kuin hän oli poissa, -- loma-ajoiksi hän kyllä aina tulisi +kotia. Tämän kautta he varmaankin tekisivät hyvän työn ja auttaisivat +jotakin köyhää nuorta tyttöä, joka olisi heille tästä kiitollinen. + +Vanhemmat myönsivät tämän kyllä; vaan kuitenkaan he eivät voineet sitä +mielessään sulattaa, ettei Aini ollut tyytynyt kotioloihinsa vaan pyrki +hänkin ulos maailmalle. Sekä tuomari että hänen rouvansa hyväksyivät +kyllä uuden ajan mielipiteet naisen oikeudesta antautua sille uralle, +johon hänellä oli taipumusta. Vaan he eivät kuitenkaan koskaan olleet +ajatelleet, että Aini antautuisi muulle kuin omalle kodilleen. Ja he +toivoivat heiltä jäävän jälkeensä niin paljon, ettei Ainin koskaan +tarvitsisi minkäänlaista puutetta nähdä, vaikka hän jäisikin ihan yksin +maailmaan. + +Vaan sitä he eivät kuitenkaan uskoneet tapahtuvan, sillä Aini oli heidän +mielestään ikäänkuin luotu rouvaksi, oman kodin helläksi hoitajaksi. He +tiesivät myöskin monen nuoren tuomarinapulaisen, joita talven kuluessa +oli ollut Tuomarilassa, katsoneen Ainiin. Vaan tämä ei ollut niitä +huomannutkaan, hän oli vaan kulkenut omaa tietään omissa ajatuksissaan. +Ja nyt he ymmärsivät syyn siihen. Se oli uuden ajan henki, joka oli +päässyt häneenkin juurtumaan. Se oli saattanut hänet unohtamaan +velvollisuutensa vanhempiansa ja kotiansa kohtaan tuon halun tähden +päästä ulos maailmaan, -- muka kehittymään. + +Ja äiti oli kuitenkin kaikella tavoin koettanut opettaa tytärtään +panemaan arvoa kotiin ja sen tehtäviin ja rakkauden lujilla siteillä +koettanut kiinnittää hänet siihen. Nyt nämä siteet eivät olleet sen +lujempia kuin että Aini ne katkoi ja riisti itsensä vapaaksi. + +Niin, hän mahtoi sitte koettaa tätä uutta vapautta, -- kun kerran hänen +mielensä teki pois, niin he eivät tahtoneet häntä pidättää. Kyllä he +tarkoittivat hänen parastaan ja hänen onneaan, vaikka he olisivat +toivoneet hänen löytävän sen omassa kodissaan. + +Aini kärsi syvästi siitä, etteivät vanhemmat häntä ymmärtäneet. Vaan hän +ei voinut tätä heille sen lähemmin selittää. Se oli hänelle tullut +ikäänkuin luonnon vaatimana, tämä halu päästä täältä kotoa kehittymään +ja oppimaan, jotta hän sitte voisi jotakin elämässään toimittaa. +Opettajain kehotukset koulussa ihmisen velvollisuudesta kehittämään +sielunlahjojaan, Arvin innokkaat sanat isänmaasta ja kaikkea uhraavasta +työstä sen hyväksi, -- kaikki oli hänessä herättänyt tämän halun. + +Se oli sitte kasvanut päivä päivältä syksyn yksinäisyydessä. Ja sen +jälkeen kuin hän joulun edellä oli käynyt Elsan luona, oli se hänelle +tullut yhä selvemmäksi: hänen täytyi päästä oppimaan ja kehittymään. + +Sillä sitä hän ei voinut kotona, vaikka hän kuinkakin koettaisi. +Taloudelliset toimet ottivat täällä melkein kaiken hänen aikansa. Ja +hänellä olisi kuitenkin ollut niin äärettömän paljo luettavaa ja +tutkittavaa ja opittavaa. Ja sitä paitsi oli niin paljo, jossa hän olisi +tarvinnut jonkun opettajan neuvoa ja johtoa. Eikä hänellä täällä ollut +ketään, jonka puoleen voisi kääntyä sellaisissa asioissa. + +Sunnuntaikoulutyönsä oli silloin ollut hänen lohdutuksenaan, vaan ei +sekään häntä tyydyttänyt. Hän tunsi oman kykenemättömyytensä niin kovin +suureksi. Hänen luokseen oli Tuomarilan tupaan kokoontunut joukko +lapsia, joille hänen nyt tulisi opettaa sisälukua, kirjoitusta ja +muitakin opinalkeita sekä puhua Jumalasta ja isänmaasta. Vaan hänen oli +ollut niin kovin vaikea siinä päästä mihinkään järjestykseen, asettua +kaikkien kannalle sekä saada pienimmätkin käsittämään opetustaan. Lasten +sydämet hän kyllä pian oli voittanut, vaan hän ei mielestään +opetuksessaan päässyt juuri minnekkään. + +Tämä masensi hänen mielensä. Vaan se herätti samalla hänessä halua +kehittää itsensä oikein hyväksi opettajaksi, joka todellakin voisi +jotakin aikaan saada. Ja sitä hän varmaan voisi, jos vain pääsisi +Helsinkiin, pääsisi jatko-opistoon oppimaan. Hän oli kuullut eräältä +toverilta, joka jo kävi jatko-opistoa, kuinka opetus siellä oli niin +kehittävää ja jalostuttavaa. + +Ja sitä juuri hänkin kaipasi, hän tahtoi kehittyä jaloksi ja hyväksi. + +Sitte hän voisi tehdä jotakin isänmaan siunaukseksi, -- Arvi saisi vielä +nähdä, että hänkin oli voinut toteuttaa niitä aatteita, jotka kerran +olivat heitä yhteisesti innostuttaneet. + +Hän kirjoitti nyt tovereilleen Helsinkiin pyytäen tietoja jatko-opiston +vaatimuksista y. m. Kun hän oli käynyt yksityistä tyttökoulua, täytyi +hänen ensin suorittaa tutkinto päästäkseen sinne, ja hänen oli sentähden +muutamissa aineissa vähän lisää luettava. + +Tähän hän nyt ryhtyi täydellä todella. Sillä siinä suhteessa hän aina +oli ollut kunnianhimoinen eikä tahtonut olla muita huonompi. Hän luki +ahkerasti, vaan kuitenkaan hän ei laiminlyönyt taloudellisia +velvollisuuksiaan tämän lukemisensa tähden. Päinvastoin koetti hän vielä +entistä enemmän olla äidilleen avuksi ja isän seurana. Hän koetti +työssään ja toimessaan esiintyä iloisena ja tyytyväisenä. Ja tämä +onnistuikin hänelle paremmin nyt, kun hänen mielessään kangasti tuo uusi +elämän ura, jota hän pian saisi alottaa ja jolla hän vielä saavuttaisi +jalon elämäntarkoituksen. Ja hän lupasi itselleen, etteivät hänen +vanhempainsa koskaan tarvitsisi katua, että he, vaikka +vastenmielisestikin, olivat antaneet tyttärensä seurata omaa haluansa. + +Arvia ja Elsaa Aini aluksi ei tahtonut ajatella, -- hän ei olisi sitä +voinut ilman katkeruutta. + +Vaan kun Elsa joulun jälkeen kirjoitti Ainille uskoen hänelle kaikki +nuoren sydämensä ajatukset, niin Aini ei voinut muuta kuin +ystävällisesti, melkeinpä hellästi vastata tähän kirjeesen. Ja samassa +tunsi hän, kuinka entinen katkeruus vähitellen alkoi poistua. Ja pian +huomasi hän pitävänsä Elsa-serkusta vielä enemmän kuin ennen. + +Arvi oli Elsan kirjeissä pääajatuksena, ja Aini näki ilolla, kuinka +heidän suhteensa oli tehnyt Elsan mielen syvemmäksi ja vakavammaksi. Hän +kyllä ei vielä itsetietoisesti käsittänyt tätä suhdetta, vaan pian oli +se hänelle kyllä selviävä. Ja silloin varmaankin sekä Arvin että Elsan +tosionneksi, -- ajatteli Aini. + +Helsinkiläisiltä tovereiltaan Aini myöskin talven kuluessa oli saanut +pari kirjettä. Leeni kun oli Laurilta kuullut Aininkin tulevan sinne +Helsinkiin ensi syksynä, oli riemulla kirjoittanut hänelle pitkän +kirjeen, kertoen seurastaan ja kaikenlaisista tuumistaan. Hän toivoi +Aininkin kohta liittyvän heidän seuraansa, -- se hänen kauttaan +varmaankin tulisi edistymään, Aini kun oli niin viisas ja vakava +kaikissa. + +Ja sitte oli Leenillä ollut vielä toinenkin asia, jonka hän tahtoi +Ainille uskoa, vaikkei hän vielä ollut siitä kenellekään muulle puhunut. +Hän oli nimittäin ajatellut, että koska heillä oli niin avara asunto ja +aivan tarpeeksi huoneita, niin olisi sopinut kovin hyvin, että Aini ja +Lauri tulisivat sinne heille asumaan ensi syksynä. Eikö se olisi ihmeen +hauskaa? He olivat aina Väinön kanssa olleet niin yksin, kun isällä aina +oli ollut paljon kauppatoimia. Ja sentähden olisi Ainin ja Laurin seura +heille niin kovin tervetullut. Hän, Leeni, saisi sen kautta kerran mitä +koko elämänsä aikana oli kaivannut, vanhemman, hellän sisaren. Ja Laurin +ei enään tarvitsisi asua vieraiden ihmisten luona, vaan saisi olla +siellä heidän kanssaan aivan niinkuin omassa kodissaan. Kun Ainilla vaan +ei ollut mitään sitä vastaan, niin hän kyllä puhuisi isän kanssa ja +asettaisi kaikki kuntoon ensi syksyksi. + +Aini hymyili mielessään Leenin innolle ja mietti ensin vähän tätä +asiata, ennenkuin hän sitä vanhemmilleen ehdotti. Olisikohan se oikein +viisasta antaa Laurille tilaisuutta aina oleskelemaan yhdessä Leenin +kanssa? Vaan sitte hän ajatteli yhteiskouluja. Siinähän seurustelivat +pojat ja tytöt toistensa kanssa yhteisessä työssä ja toimessa. Ja tämä +oli varmaankin tehnyt Leenin käytöksen niin suoraksi ja luonnolliseksi. + +Pian haihtuikin koko hänen pelkonsa. Olihan Aini sitä paitsi itse siinä +pitämässä huolta veljestään, -- hän oli alkanut tuntea itsensä niin +kovin viisaaksi ja kokeneeksi tällaisissa asioissa. + +Tätä vastaista elämätään ajatellessaan kävi Aini mieleltään yhä +iloisemmaksi, ja hän jatkoi sekä taloudellisia toimiaan että omia +lukujaan entistä suuremmalla innolla ja ahkeruudella. + +Myös vanhemmat huomasivat tämän ilokseen. He alkoivat vähitellen +sydämessään myöntää Ainille oikeuden päästä opintojaan jatkamaan, +nähdessään hänen suuren sekä luku- että kouluintonsa. Hän oli nimittäin +ruvennut lastensa kanssa koulua pitämään useampia päiviä viikossa, +ennättääkseen heille jotakin opettaa, ennenkuin hänen tuli lähteä pois. +Opettaminen kävi häneltä jo helpommin ja hän kiintyi yhä enemmän tähän +koulutyöhönsä. + +Vaan samalla kävi hänelle yhä selvemmäksi, että häneltä itseltään vielä +puuttui niin äärettömän paljon, että hänen täytyi saada oppia ja tutkia +vielä paljon enemmän ja paljoa syvemmin. Hän tahtoi nyt lähteä itselleen +hankkimaan enemmän tietoja, ja sitte hän tulisi takaisin jakamaan muille +mitä itse oli saanut. + +Silloin olivat nämä hänen ensimmäiset pienet oppilaansa luultavasti jo +muissa kouluissa eikä hän enään heitä tulisi opettamaan Tuomarilan +tuvassa. Vaan jossakin suuressa, valoisassa koulusalissa tahtoi hän +nuorisolle puhua, opettaa heitä rakastamaan kaikkea mikä oli hyvää ja +jaloa, kaikkea, mitä hän nyt itse aikoi lähteä oppimaan. -- -- -- -- -- + +Näissä ajatuksissa ja tulevaisuuden toiveissa kului talvi Ainille +nopeasti. Kevät alkoi jo suurin askelin lähestyä, herättäen uutta elämää +jokaikiseen luonnon pienimpäänkin sopukkaan ja tuoden mukanaan uutta +työtä ja uusia toimia. + +Tuomarilassa olivat kevät-työt alkaneet ja myöskin Ainilla oli siinä +paljon toimimista. Tuomarilan koko avara asunto oli pitkän pimeän talven +jälkeen taas saatettava valoisaan kevätpukuunsa. Ikkunat otettiin pois, +niin että raittiit kevättuulet taas saivat puhaltaa pois koko talven +tomun. Huonekalut kannettiin ulos verannalle ja puhdistettiin suurella +huolella. Salin hienot tummanpunaiset sohvat ja tuolit peitettiin +valkoisilla päällyksillä voidakseen kestää kesäauringon säteitä. Ikkunat +olivat kaiket päivät selkiselällään, -- oikein siinä nauttien hengitti. + +Ainista tuntui kaikki niin raittiilta, niin keveältä ja valoisalta. +Kuinka hän olikaan voinut istua alakuloisena ja synkkänä, kun hän +kuitenkin oli tiennyt kevään taas tulevan? Kuinka hän olikaan voinut +olla tyytymätön ja kiittämätön Jumalaa ja vanhempiansa kohtaan? + +Hän oli liian paljon ajatellut omaa itseänsä ja antautunut omille +ajatuksilleen, -- hän tiesi, että hänellä oli taipumus juuri tällaiseen +syventymiseen omaan itseensä. Vaan ehkä hän sen kautta pääsisikin kerran +oikein täyteen selvyyteen, -- hän jo tunsi kuinka se ikäänkuin +kevättuulen kanssa riemuiten puhaltaisi hänen sydämeensä. + + + + +IX + + +Talvi oli lopussa. Lumi alkoi jo sulaa, ja kadut olivat paikoittain +melkein kuivat. Hiihtoretkien ja luistelun aika oli mennyt, ja sen +sijaan huvittelivat nuoret toisella tavalla. He kävelivät pitkin +kaupungin katuja tai tekivät sunnuntaiaamuina kävelyretkiä Eläintarhaan, +vieläpä joskus Vantaanjoellekin. + +Erittäinkin harjoittelivat nuoret ylioppilaskokelaat tätä +kävelyurheilua. Joukossa heitä nähtiin kuljeskelevan pitkin +Aleksanterin- tai Esplanaadinkatuja, innokkaasti keskustellen +arvosanoista, tutkinnoista y. m. Tai seisoivat he katujen kulmissa +tarkastaen ohimeneviä. He kulkivat siinä täydellisesti tietoisina siitä +suuresta merkityksestä, joka heidän työllään ja toimillaan tähän aikaan +oli sekä omaisten että koko suuren yleisön silmissä. Olihan +ylioppilastutkinto jo useampia vuosia antanut aihetta lukemattomiin +väittelyihin ja sanomalehtikirjoituksiin, ilman että se kuitenkaan +millään tavalla oli muuttunut. Se pysyi yhä vieläkin entisellä vanhalla +kannallaan, -- muutamien kauhistukseksi, toisten iloksi. + +Arvi oli kirjoittanut itselleen laudaturin kaikissa aineissa paitsi +matematiikassa, joka ei koskaan ollut häntä erityisesti miellyttänyt. +Seuraavissa tutkinnoissa sai hän myöskin korkeimpia arvosanoja, sillä +hänen varmat tietonsa pääsivät näissä nyt täysin näkymään. Hän oli +sitäpaitsi lukenut paljon laveammin kuin monet muut hänen toverinsa ja +oli muutenkin monessa suhteessa heitä kehittyneempi. Kukaan siis ei +ihmetellyt, kun Arvi Eek koulun parhaimmalla todistuksella laskettiin +yliopistoon. + +Leeni ja hänen piirinsä seurasivat uteliaalla innolla Arvin kirjoituksia +ja tutkintoja. Leeni oli oikein ylpeä siitä, että heillä oli tällainen +etevä poika seurassaan. Lauri taas oli jo edeltäpäin ollut kovin +innostunut matematiikan kirjoituksesta, sillä hän luuli voivansa laskea +melkein kaikki esimerkit. Vaan huomattuaan näihin tarvittavankin enemmän +tietoja, kuin mitä hänellä vielä oli, hän sitte ei enään välittänyt +muista ylioppilaskirjoituksista. + +Hänellä olikin kyllin tekemistä oman koulutyönsä suorittamisessa. Lauri +ei aikonut lukumieheksi eikä myöskään välittänyt loistavista +arvosanoista. Vaan hän tahtoi kuitenkin olla sen verran ahkera, ettei +hänen isänsä tarvitsisi katua, että oli päästänyt hänet Helsinkiin. Ja +kun Lauri jouluksi oli tullut kotiin jokseenkin hyvällä todistuksella +useimmissa aineissa, olivat vanhemmat myös täydellisesti tyytyväiset. + +Vaan nyt oli lukuvuosi loppumaisillaan, kevät herätti mieleen +kaikellaisia kesäajatuksia, ja parhaimmallakaan tahdolla ei lukeminen +enään ottanut sujuakseen. Polkupyörät joutuivat liikkeelle ja niitä nyt +näkyi joka paikassa, missä vain tiet olivat edes vähänkin kuivanneet. + +Tätä oli Lauri kaiken talvea odottanut. Ja Leenin sekä muiden toveriensa +kanssa he nyt läksivät ajamaan pitkin Kaivopuiston ja Kaisaniemen +sileitä teitä. Ilma oli keveä ja kirkas; tuntui niin ihmeen ihanalta +ajaa eteenpäin aika vauhtia, koskematta jaloilla maahan, ihan kuin +ilmassa! Ei kuulunut muuta kuin hieno, suhiseva ääni vain, ja pitkässä +jonossa sitä sitte ajettiin Kaisaniemestä Töölö-lahden poikki +Eläintarhaan. Ja täällä vasta hauskaa! Puisto metsineen ja vesineen oli +niin kaunis, -- Leenin mielestä tämä muistutti Tuomarilan kesäisiä +päiviä, jolloin he tällä tavoin olivat Laurin kanssa ajaneet pitkät +matkat. + +Kesäisiä päiviä maalla ja saaristossa! Niitä nyt odotettiin palavalla +mielellä koulunuorison joukossa. + +Arvin ajatukset eivät kuitenkaan ulottuneet niin kauas kuin kesään asti. +Hän odotti vain sitä aikaa, jolloin tutkinnot yliopistossa alkaisivat ja +hän vihdoinkin saisi valkolakkinsa. -- -- -- -- -- + +Oli kesäinen ilta toukokuun lopussa. Pitkin Aleksanterin katua kulki +joukko ihmisiä yliopistoa kohti ja kokoontui vähitellen sen edustalle. +Muutamat läksivät sisään, toiset seisahtuivat portaille ja toiset taas +jäivät kadulle odottamaan. Siellä täällä seisoi tyttöjä kukkasvihko +kädessä, -- olipa niitä kukkia muutamilla vanhemmillakin. Ihmiset +kulkivat edestakaisin kadulla, pysähtyivät puhuttelemaan tuttaviansa, +katsoivat Nikolainkirkon kelloa ja ihmettelivät, ettei jo tultu sieltä +yliopistosta. -- -- -- -- -- + +Silloin kuului yht'äkkiä riemuhuutoja, ja juosten tuli joukko +nuorukaisia ja nuoria tyttöjä yliopiston portaita alas. Vanhemmat, +sisaret, veljet ja tuttavat kiirehtivät vastaan etsien omaisiaan nuorten +joukosta. Kukkavihot kiinnitettiin rintaan, onnea toivotettiin. + +Vaan nuorille tässä ei ollut aikaa sen pitempiin puheisiin. Heillä oli +kiire, kova kiire, ja riemulla sitä nyt juostiin pitkin Aleksanterin +katua "pasaassiin". Sieltä olivat valkolakit lyyryineen jo pari päivää +ennemmin tilatut. Nyt sitä oikein tunkemalla käytiin sisään, pistettiin +uusi lakki päähän, katsottiin sivumennen kuvastimeen ja lähdettiin +uudestaan ulos. + +Sinne olivat ystävät ja tuttavat kokoontuneet käytävä ihan täyteen. Ja +joka kerta kuin uusi tulokas valkolakkineen taas astui ulos, +koroitettiin raikas eläköönhuuto. Ystävät ja tuttavat ympäröivät +onnellisen nuorukaisen tai tytön ja onnittelivat häntä. Nyt sitä +kysyttiin ääniä ja arvosanoja, nyt sitä ihailtiin uutta lakkia ja +laskettiin, montako oli kukkavihkoa. + +-- Jopa se sinua somistaa! -- Eikö tunnu kovin hauskalta? -- Mahdat olla +onnellinen! -- kuului ääniä heidän ympärillään. Ja nuoret eivät +joutuneet vastaamaankaan kaikkiin onnentoivotuksiin ja kysymyksiin. + +Vähän syrjässä seisoi siinä myös Arvi, valkolakki päässään. Hänen +ympärilleen oli kokoontunut joukko tovereita sekä Leenin koko seura, ja +näiden joukossa oli myös Aini. Edellisenä päivänä oli hän tullut +Helsinkiin ottamaan lähempiä tietoja jatko-opistosta ja ollakseen mukana +Arvin ylioppilasjuhlassa, niinkuin kesällä oli päätetty. + +Aini katseli Arvia ja tätä suurta riemua ympärillään. Arvi oli +onnellinen, hän oli päässyt toivonsa perille. Ja Aini tunsi, kuinka +hänkin sydämestään iloitsi Arvin kanssa. Ja kaikki nuo toiset +ylioppilaat, kuinka onnellisilta hekin näyttivät! Hän näki heidän +joukossaan tyttöjäkin, kukkavihot rinnassa ja riemusta loistavin silmin +kantoivat he valkolakkinsa. + +Ja Ainin sydämessä nousi yht'äkkiä halu päästä heidän joukkoonsa. Oi, +jos hänkin voisi! Ja miksei? Oliko hän sitte kaikkia noita muita +huonompi? Hänellä oli kuitenkin niin palava halu oppimaan ja lukemaan ja +tutkimaan! + +Tämähän olisi suora tie siihen opintarhaan, johon hänen mielensä paloi, +sen kautta hänelle avautuisi vapaa tie mille alalle hyvänsä vaikuttamaan +isänmaansa ja kansansa hyväksi. Äsken oli hän vapisevin polvin seisonut +siinä yliopiston portailla eikä uskaltanut mennä sen ylemmä, -- silloin +olisi hänellä täysi oikeus siihen, silloin pääsisi hänkin osalliseksi +siitä, mistä kaikki nuo muut ja Arvikin. Silloin saisi hän seisoa siinä +ainoastaan valitsemassa mitä mielensä teki, mitä hänestä oli jalointa ja +parasta. + +Hän oli kuullut jatko-opistossa voitavan asettaa luvut niin, että kahden +vuoden perästä saa suorittaa ylioppilastutkinnon. Jos hänkin rupeaisi +tätä todella ajattelemaan! Entä jos hänkin voisi samalla kuin Laurikin +painaa ylioppilaslakin päähänsä! + +Olikohan tämä turhamaisuutta, pintapuolisuutta, pyrkiä valkolakkia +saavuttamaan? Sitä hän ei uskonut, sitä hän ei voinut uskoa, hän tunsi +vaan vastustamattoman halun nyt heti ryhtyä siihen ja sitte kaikin +voimin tehdä työtä tuon valkolakin voittamiseksi. -- -- -- -- -- -- + +Seuraavana päivänä läksi Aini ottamaan selkoa jatko-opiston luvuista ja +vaatimuksista. Kaduilla oikein vilisi valkolakkeja, ja Aini näki siinä +useita naisylioppilaitakin. He näyttivät muutamat niin kovin +lapsellisilta, -- käsittivätkö he todellakin mikä suuri merkitys heidän +ylioppilaslakillaan oli? Moni piti sen ehkä vaan merkkinä siitä, että +hän nyt oli koulunsa ja läksynsä lopettanut. Vaan hänelle se tulisi +olemaan jotakin paljoa enemmän. Hän tulisi sen pitämään kalliina +todistuksena oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ylioppilaana ja +kehoituksena pyrkimään eteenpäin sillä valon tiellä, jolle hän sen +kautta oli elämänsä pyhittänyt. + +Minne tämä tie hänet veisi? Hän ei sitä vielä varmaan tiennyt. Vaan +taaskin kangasti hänen mielessään avara, valoisa koulusali, jossa hän +saisi puhua kansan nuorille. Kun hän vaan ensin pääsisi ylioppilaaksi ja +saisi laajentaa tietojaan, niin kyllä hän sitte kerran kiitollisuudella +antaisi takaisin mitä oli saanut, palkitsisi vanhempiaan, opettajiansa, +isänmaatansa. -- -- -- -- -- -- -- -- + +Illalla kokoontui kauppias Bergströmin luo, jossa Ainikin asui, koko +Leenin seura, jotta sitte mentäisiin asemalle Elsaa vastaan. Hän oli +edellisenä päivänä päättänyt koulunkäyntinsä ja vanhemmiltaan saanut +luvan kohta lähteä Helsinkiin, ollakseen hänkin mukana Arvin +ylioppilasjuhlassa. Vaaleassa kesäpuvussaan näytti hän niin sievältä, +että moni loi katseensa häneen, kun hän iloisena ja herttaisena seisoi +rautatien edustalla toveriensa ympäröimänä. Hänellä oli hiukset +ylöspantuina ja pitkät hameet, -- kuinka hän näyttikin suurelta ja +kuinka sievä hän oli, ajatteli Arvi, kävellessään Elsan vieressä +asemalta. + +He läksivät nyt kaikki Leenin pyynnöstä heidän luokseen illalliselle ja +samalla viettämään seuran eroamishetkeä. Aini ja Elsa olivat nyt ensi +kerran mukana tässä Leenin seurassa, josta he olivat kuulleet niin +paljon. Ja Ainin täytyi oikein ihmetellä sitä hauskaa yhteishenkeä, joka +siinä vallitsi, niin erilaisista piireistä kuin tämän seuran jäsenet +olivatkin. Sen oli varmaankin aikaansaanut tuo Leenin luontainen +käyttäytyminen kaikessa ja hänen yksinkertainen sydämellisyytensä, -- +tuumi Aini nähdessään Leenin esiintyvän ystävällisenä ja herttaisena +kaikkia kohtaan. + +Leenillä oli taaskin uusi tuuma, ja siitä tässä nyt toverien kesken +keskusteltiin. He aikoivat nimittäin kesällä lähteä oikein pitkälle +polkupyörämatkalle, ensin pitkin Suomen rannikkoa aina Ouluun asti ja +sitte takaisin sisämaan kautta. + +Lauri ja Leeni olivat Suomen kartta edessään laatineet +matkasuunnitelman, joka nyt näytettiin tovereille. Muutamat sen +hyväksyivät, vaan toiset taas tiesivät hauskempia teitä, ja vilkas +keskustelu syntyi nyt sopivimmasta matkasuunnitelmasta. Ja sitte +puvuista! Pojilla niistä ei ollut suuria huolia, vaan tytöillä sitä +enemmän, jotta puvut saataisiin sekä sieviksi että mukaviksi. + +Ja sitä paitsi oli heillä vielä toinenkin huoli. Laskisivatko +vanhempansa heidät tuolla tavalla omin päinsä kulkemaan halki koko +Suomenmaan? Vaan siihen tiesi yksi tovereista neuvon. Hänen vanhempi +veljensä ja sisarensa aikoivat hekin lähteä tuollaiselle +polkupyörämatkalle. Jos he pyytäisivät heidät mukaansa ikäänkuin +suojaksi, niin kyllä varmaan vanhemmat eivät kieltäisi. + +Ja tällä tavoin saisi ainakin osa heidän seurastaan taaskin viettää +yhteisiä kesäisiä päiviä, siksikuin ensi syksynä taas Helsingissä +yhdyttäisiin. + + + + +X. + + +Oli kokoonnuttu Pohjoissatamaan, josta sitte aijottiin pienellä +höyrylaivalla lähteä eversti Eek'in huvilaan. Pari päivää sitte olivat +eversti ja hänen rouvansa palanneet ulkomaamatkaltaan, ja he tahtoivat +nyt, niinkuin Arvi oli toivonut, pitää pienen juhlan hänen +ylioppilastutkintonsa johdosta. + +Siinä istuivat koko Leenin seura, muutamia Arvin tovereita sekä Aini ja +Elsa, kaikki mitä iloisimmalla tuulella. Ilma oli ihana, ja +iltapäiväaurinko loisti kirkkaasti sinisille laineille, kun pieni +höyrylaiva lippuineen kiiti eteenpäin saarien ja salmien välitse. +Everstin huvila sijaitsi tunnin matkan päässä satamasta pienellä +saarella, jonka toisella puolella aava meri avautui. Kuusien ympäröimänä +kohosi se kallioiselta rannalta ja näkyi tornineen, huippuineen kauas +merelle. + +Laivan lähestyessä saarta nousi nuorison mieliala yhä iloisemmaksi. +Huvila näytti heistä kauniilta satulinnalta, ja he olivat kuulleet, että +linnassa tänä iltana tulisi oikein tanssiaiset. Useat heistä olivatkin +sentähden pukeutuneet vaaleisiin kesäpukuihin. Ja muutama valkolakki yhä +lisäsi kesäistä mielialaa nuorten keskellä. He olivat äskettäin +lopettaneet lukukautensa läksyineen ja probleemeineen ja odottivat nyt +kesää sekä illan juhlaa hilpeällä mielellä. + +-- Tämä kuuluu olevan myöskin jäähyväisjuhla Esterille, tiesi Leeni +kertoa. Hän muutaman päivän perästä lähtee pariksi vuodeksi ulkomaille. +Ester on nimittäin kaiken talvea ollut hyvin heikko, ja sentähden +tahtovat vanhemmat hänen viipymään siellä etelässä jonkun aikaa +vahvistumassa. + +-- Onnellinen tyttö! Päästä Italiaan oleskelemaan siellä ihanissa +lämpöisissä etelämaissa, sepä vasta olisi jotakin erinomaisen hauskaa, +lausui eräs tovereista. + +-- Mitä hauskaa se olisi, vastasi Leeni. Eihän kuumuus ole mitään niin +erinomaisen suotavaa, -- luulen, että se olisi hyvinkin esteeksi +esimerkiksi polkupyöräajelulle. Ennen oleskelen minä omassa kylmässä +maassani ja nautin talvella luistelemisesta ja hiihtoretkistä, -- +kaikesta tästä saa nyt Ester luopua. + +-- Mitä tässä nyt puhutte talvesta, kun ollaan keskellä kauniinta kesää, +sanoi Elsa katsellen ihastuksella ympärilleen. Hän ei ollut koskaan +oleskellut saaristossa, ja sen vaihteleva luonto kalliosine saarineen +tai viheriöitsevine rantoineen vaikutti elävästi hänen mieleensä. + +-- Mutta katsokaa toki noin komeata huvilaa, huudahti samassa Lauri, +joka ensiksi oli huomannut huvilan tornien vilahtavan puiden väliltä. +Tuollaisen aijon minäkin kerran itselleni rakentaa johonkin tänne +saaristoon aavan meren rannalle. -- Näissä lahdissa mahtanee löytyä +mainioita kalapaikkoja, lisäsi hän sitte ja katseli tutkien ympäröiviä +vesiä. + +Laiva kulki nyt pientä salmea suoraan rantaan, jossa eversti Eek'in +huvila sijaitsi. Molemmin puolin rantasiltaa oli asetettu lippuja ja +niiden väliin köynnöksiä, jotka muodostivat ikäänkuin kunniaportin. Itse +huvila oli myöskin köynnöksillä koristettu, ja sisäänkäytävään oli +ripustettu kukkasista sidottu lyyry, -- sen oli Ester päivän kunniaksi +sinne toimittanut. -- -- -- -- -- + +Tuli ilta saaristossa niin täynnä iloa ja onnea, ettei Arvilla ja +Esterillä koskaan sitä ennen. Arvi oli isäntänä ja Ester emäntänä, -- +vanhemmat kulkivat vaan tyytyväisinä katsellen nuorten iloa. Pöydille +oli asetettu koreja täynnä kaikenlaisia hedelmiä, joita eversti oli +tuonut mukanaan ulkomailta, ja muitakin herkkuja tarjottiin leikkien ja +tanssien välillä. Everstin rouva soitti itse tanssin toisensa perästä. +Kaikista tuntui niin erinomaisen lystiltä pyöriä täällä avarassa, +suuressa salissa, jonka ikkunoista viileä kevätilma virtaili sisään. Ja +sitte illallinen ulkona verannalla taikalyhtyjen loisteessa ja meri +siinä edessä niin punertavan kirkkaana ilta-auringon hohteessa! Oli +ikäänkuin juhla tuolla ulkona, ja juhla oli myöskin nuorten mielessä. + +Eräs tovereista esitti maljan ylioppilaslakille ja erittäinkin Arvin, ja +tämä vastasi lämpimin sanoin. Hän puhui ylioppilaan pyhistä +velvollisuuksista mikäli hän ne oli käsittänyt, puhui valosta ja +vapaudesta, kansasta ja isänmaasta. Hän lausui kiitoksensa koululle ja +kodille, vanhemmille, opettajille ja tovereille. Ja vihdoin kiitti hän +myöskin pientä ystäväpiiriä Tuomarilan kesäpäiviltä, jonka suojassa hän +viime aikoina oli kehittynyt ja jossa niin sanoakseen hänen elämänsä +kevätaurinko oli noussut. + +Kaikki olivat liikutetut, ja kun hän lopetettuaan läheni vanhempiansa, +syleilivät he häntä sydämellisesti. + +-- Mistä oletkin oppinut tuolla tavalla puhumaan, poikaseni? kysyi +eversti häneltä. Sehän oli paljon parempi kuin mitä isäsi ennen muinoin +nuoruudessaan osasi puhua, vaikka hänkin oli tunnettu kauniista +sanoistaan. + +Sillä välin olivat toiset pojat vetäytyneet vähän syrjään miettimään +puhetta myöskin Esterille. Tämä oli koko illan ahkerasti pitänyt huolta +siitä, että tovereilla kaikin puolin olisi hauska. + +Ester oli talven kuluessa kasvanut vieläkin pitemmäksi ja oli ainakin +vanhempien mielestä käynyt niin kalpeaksi. Vaan tänä iltana oli hänellä +kuitenkin punaa poskillaan ja oli niin erittäin kaunis hienossa +parisilaisessa puvussaan. Toverit ihailivat hänen arvokasta, hienoa +käytöstään, -- oli aivan kuin olisi hän jo kauan aikaa ollut mainio +taiteilija, arveli Leeni. + +Väinö oli kuullut Esterin ulkomaille lähdöstä syvällä surulla. Tulisiko +hän nyt kadottamaan Esterin? Tulisiko tämä kaiken sen rinnalla, jota hän +siellä ulkomailla saisi nähdä, unohtamaan kotimaansa, hänet ja kaikki +mitä heillä tähän saakka oli ollut yhteistä? Ja saisiko hän tämän +jälkeen enää koskaan olla hänen uskottunsa, hänen ystävänsä? Ester +tulisi jäämään sinne pitkäksi ajaksi, hän ehk'ei enään tuntisikaan +Väinöä, kun sitte kerran tulee takaisin. + +Vaan yht'äkkiä nousi toivo taas hänen rintaansa. Vuoden perästä oli +hänkin ylioppilas, ja isä oli luvannut, että hän silloin saisi hänen +kanssaan lähteä ulkomaille, kun hän itse aikoi kauppa-asioissa matkustaa +sinne. Ehkä hän samalla pääsisi Italiaankin ja tapaisi Esterin siellä! +Ehkä hän tämän kanssa yhdessä saisi kulkea siellä omin silmin näkemässä +kaikkea, mitä he täällä ainoastaan kuvissa olivat ihailleet! Ja +sillaikaa kun hän tätä odotti, niin Ester ehkä joskus kirjoittaisi +hänelle sieltä, -- hän aikoi sitä tänä iltana Esteriltä pyytää. Ja hän +kyllä puolestaan muistuttaisi Esteriä kotimaasta ja heidän yhteisistä +riennoistaan. + +Näiden iloisten ajatusten valtaamana rauhoittui hänen mielensä taas, +pienessä puheessa, jonka hän kaikkien toverien puolesta nyt piti +Esterille, puhkesi hänen sydämensä tunteet ilmi toivorikkaihin sanoihin. + +Ja kun sitte vihdoin eversti itse piti nuorille puoleksi leikillisen +puheen, kohosi mieliala korkeimmilleen. Päivän sankarit, nuoret +ylioppilaat, kannettiin riemuiten ympäri salia, ja yhteisellä laululla +päätettiin vihdoin iloinen juhla. + +Myöhään illalla läksivät sitte useimmat vieraat laivalla takaisin, +vieläkin muutaman jäähyväislaulun kaikuessa. Toiset jäivät vielä +huvilaan, aikoen vasta seuraavana päivänä palata kaupunkiin. Nuorilla ei +vielä ollut halua levolle, vaan Arvin johdolla läksivät he toiselle +puolen saarta rannalle, jonka korkeilta kallioilta näköala oli laajin. + +Mahtava olikin kuva, joka kesäyön kirkkaudessa levittihe heidän +silmiensä eteen. Länteenpäin avautui meri suurena ja avarana, vielä +äsken laskeneen auringon punertamana. Toisella puolella näkyi saaria +tuhansittain, muutamat paljaina ja kallioisina, toiset taas alkavan +kesän vaaleassa puvussa. + +Nuoret seisoivat hetkisen ääneti. Vaan sitte istautuivat he sinne tänne +kallioille. + +Aini oli joutunut Arvin ja Elsan seuraan. + +-- Täällä olen kasvanut, täällä ovat nuoruuteni kaikki loistavat +ajatukset ja ihanat unelmat heränneet, alkoi Arvi puhua. Nyt alkaa uusi +aika elämässäni, jolloin nämä kaikki ovat toteutettavat, -- vaan en +vielä oikein tiedä millä tavalla. Olen kaiken aikani aikonut +tiedemieheksi. + +-- Voithan sinä juuri sillä alalla saavuttaa jotakin suurta, vastasi +Elsa. Vaan tiedän, että tahdot jotain muutakin kuin suuruutta ja +tiedemiehen kunniaa. + +-- Suuruutta ja kunniaa kyllä, mutta ei ainoastaan itselleni, vaan +isänmaalleni toivon voivani sitä saavuttaa. En tahtoisi olla +kunnianhimoinen, vaan kuitenkin, -- meren mahtava luonto on opettanut +minua suuria ajattelemaan. + +-- Minusta se kehoittaa työhön ja toimintaan enemmän kuin mihinkään +muuhun, sanoi Aini. En ole koskaan tuntenut niin mahtavaa työhalua kuin +nyt, -- tahtoisin olla valmis niinkuin sinä, Arvi, nyt jo heti +alottamaan elämäntyöni. + +-- Ja mitä aijot sitte elämässäsi toimittaa? kysyi Arvi. + +Aini ei heti vastannut. Hänen mieleensä johtui venematka kesällä, +jolloin hän Arville oli tehnyt saman kysymyksen. Nyt se oli hänelle +selvinnyt. + +-- Ei ole minulla suuria ajatuksia, vaan kuitenkin toivon voivani +jotakin aikaansaada maani ja kansani hyväksi. Kun tässä ensin pääsen +ylioppilaaksi, niin aijon sitten lukea edelleen ja valmistautua +kansanopistoa varten. Tämä ajatus on jo kauan aikaa siellä kotona +ikäänkuin tiedotonna elänyt minussa. + +-- Johan sinä tavallasi alotit kansanopetustyösi, kun siellä +Tuomarilassa opetit torpparien lapsia, keskeytti Elsa. + +-- Vaan en ollut siinä itseeni enkä opetukseeni tyytyväinen. Läksin +tänne neuvoa saamaan, päätin ruveta ylioppilaaksi. Vaan keskellä teidän +nuorten ylioppilasten riemua ja itsekin tuntiessani ikäänkuin sen +esimakua, johtuivat taas mieleeni nuo pienet koululapseni siellä kotona. +Voisinko tämän kautta tulla hyödyksi heille ja kansalleni? Silloin +johtuivat ajatukseni kansanopistoihin. Ja samassa se minulle selveni: +siellä tahdon kerran työskennellä kansan nuorison hyväksi. + +-- Onhan kansanopistotyö jalo tehtävä, myönsi Arvi, vaikk'en ole tullut +sitä tarkemmin ajatelleeksi. Ja voinhan vielä senkin hyväksi tehdä +työtä, nyt kun olen päässyt ylioppilaaksi, vaikk'en aijokaan sille +antautua. Ylioppilasosakunnissahan ahkerasti toimitaan kansanopistojen +kannattamiseksi. + +-- Ja ylioppilasten velvollisuus se onkin, väitti Aini totisesti. +Kansankin nuorisossa elää varmaan sama tiedon- ja opinhalu kuin +meissäkin, -- olen nähnyt pienten lasteni silmät oikein loistavan +ilosta, kun siellä Tuomarilan tuvassa saivat kuulla ja oppia jotakin +uutta. He eivät koskaan pääse tänne opinhaluansa tyydyttämään, niinkuin +me, -- silloin meidän täytyy lähteä sinne heidän luokseen jakamaan +heille mitä itse olemme saaneet tiedon aarteista. Sillä tavalla olen +käsittänyt kansanopiston opettajan tehtävän. Ja se on varmaankin iloinen +tehtävä, ettekö sitä usko? + +-- Sinä olet aina tyytynyt tuollaiseen hiljaiseen siunattuun työhön +muiden hyväksi, vastasi Arvi. Minä taas olen kaiken aikani ajatellut +suuria loistavia tehtäviä. Kun vain pääsen oikein selville +elämäntyöstäni, niinkuin sinä. Aini, niin enköhän minäkin kerran voi +jotakin toimittaa kansani siunaukseksi. + +-- Olen varma siitä, -- ja tahdon sinua auttaa, Arvi, kaikessa +elämäntyössäsi, sanoi Elsa hiljaa. + +Aini huomasi hellän vivahduksen Elsan äänessä ja katsoi ylös. Siinä +istui kalliolla Elsa hehkuvin poskin ja silmät niin loistavan kirkkaina. +Ja hänen vieressään istui Arvi, täynnä hellyyttä katsellen häneen. Hän +oli ottanut lakin pois päästään ja laskenut sen Elsan syliin. Ja Aini +kuuli hänen vapisevalla äänellä sanovan: + +-- Täällä on minulla kaikki, isänmaani, valkolakkini ja lemmittyni, -- +Elsa, kuinka rikkaita ja onnellisia me olemme! + +Aini kääntyi pois. Hän ei tahtonut nähdä eikä kuulla enempää. Hänen +sydämeensä koski niin katkerasti --, niinkuin kerran ennen Elsan luona, +kun oli nähnyt Arvin kirjeet. + +Siinä he istuivat, nuo kaksi, niin onnellisina, niin rikkaina, ja hänen +täytyi tässä kärsiä ja taistella päästäksensä voittoon ja onneen, -- +tehdä työtä ihan yksin, ilman rakasta ystävätä. -- -- -- -- Oi, miksikä +hän ei ollut saanut osakseen kaikkea tuota onnea, Arvin rakkautta, -- +hän olisi voinut Arvia rakastaa niin syvästi, ettei Elsa konsanaan -- -- +-- -- + +Vaan yhtäkkiä hän pysähtyi. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. + +Mitä olikaan tämä? Oliko se uudestaan herännyt, tuo tunne, jonka hän jo +aikoja sitte oli kuolemaan tuominnut, jota vastaan hän koko tämän vuoden +kaikella voimallaan oli taistellut ja jonka jo oli luullut voittaneensa? + +Oliko hänellä todellakin syytä kateuteen ja katkeruuteen? Oliko hän +yksin, ilman ystävätä, hänellä kun oli Jumala, koti, vanhemmat, Lauri ja +kaikki nuo pienet koululapsensa, jotka häntä rakastivat? Arvi ja Elsa +olivat rikkaat ja onnelliset, -- oliko hän sitte köyhä ja onneton? Hän, +jolla oli koko elämä rikkaana edessään, joka oli asettanut itselleen +elämäntarkoituksen niin suuren ja valoisan! Hän, jolla oli niin paljon, +jota hän rakasti ja jonka edestä hänen tuli elää! Ja valkolakki +lyyryineen, joka hänelle korvaisi kaiken muun onnen, joka elämässä +ehk'ei ollut hänelle suotu. + +Kuinka hän voisikaan kadehtia Elsan onnea, kuinka hän ei koko +sydämestään soisi Arville hänen nuorta, herttaista morsiantaan? Ei, hän +tahtoi ilman katkeruutta luopua kaikesta; hän tahtoi heille ja heidän +rakkaudelleen rukoilla Jumalan siunausta, -- rakkaalle Elsa-serkulle ja +Arville, josta hän kerran oli pitänyt enemmän kuin muista -- -- -- -- -- +-- -- + +Kun Aini ja Elsa sitte olivat päässeet pieneen makuuhuoneesensa ja Aini +istautunut avonaisen ikkunan ääreen, kävi yhtäkkiä Elsa hänen luokseen, +laskeutui polvilleen Ainin viereen ja painoi päänsä hänen syliinsä. + +-- Aini, olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen, -- Arvi +rakastaa minua, hän on sen minulle tänä iltana sanonut, -- ja minä, -- +minäkin rakastan häntä, sen minä tunnen, kaikesta sydämestäni -- -- -- +-- -- -- -- + +Aini ei vastannut mitään. Hän silitteli vain serkkunsa pehmeitä hiuksia +ja polttavia poskia. Tämän oli hän tiennyt jo aikoja sitte, ja tänään +oli hän sen omin silmin nähnyt. + +-- Mehän olemme vielä niin nuoria, jatkoi Elsa, -- Arvi ja minä. Vaan +Arvi tekee työtä, ja kyllä hän pian sitte valmistuu, hän jolla on niin +perinpohjaiset tiedot. Ja minä kyllä häntä odotan vaikka kuinkakin kauan +ja valmistaudun tulemaan hänelle avuksi kaikissa hänen töissään. Aijon +lukea ja tutkia ja oppia niin paljon, ja tiedätkö, Aini, mitä olen +ajatellut? Enköhän voisi päästä sinne teille Tuomarilaan vähäksi aikaa +oikein tutustumaan kaikkiin taloudellisiin töihin, -- etkö luule äitisi +huolivan minusta? + +-- Kyllä, Elsa, sehän sopii erittäin hyvin nyt, kun minäkin lähden pois +kotoa. Sinä voit sill'aikaa olla siellä minun sijassani ja olla isälle +ja äidille iloksi ehkä paremmin kuin mitä minä tähän saakka olen voinut. + +-- Vaan jouluksi sinä kuitenkin tulet kotia ja kesäksi, Aini. Ja silloin +me taas yhdessä vietämme hauskoja päiviä niinkuin viime kesänä +Tuomarilassa. Ja Arvi saa myöskin tulla sinne meitä katsomaan. Vaan emme +kenellekään puhu tästä vielä paitsi sinulle, Aini, joka aina olet +pitänyt niin paljon Arvista ja minusta. -- -- -- -- -- + +Ja hän syleili Ainia sydämellisesti. + +-- Ja sinä tulet aina olemaan meidän ystävämme ja meidän uskottumme. Ja +kuinka me Arvin kanssa iloitsemme, kun sinä kerran saat valkolakkisi. +Odota vähäsen, Aini -- -- -- -- -- + +Hän kiirehti portaita alas etehiseen, josta hän heti tuli takaisin Arvin +ylioppilaslakki kädessä. + +-- Pane se päähäsi, -- kas, sepä sinua somistaa, Aini, -- kuinka +onnellinen sinä olet, kun pian saat itsellesi tuollaisen! Vaikk'en minä +kuitenkaan sinua kadehti, -- kyllä minunkin kesähattuni minulle hyvin +sopii, -- lisäsi hän leikillisesti. + +Aini otti lakin ja silitteli sen hienoa kangasta. Sellaisen hänkin pian +saa, -- se oli kuitenkin kauniimpi ja kalliimpi kuin kaikki muut lakit +maailmassa. + +-- Lähde nyt levolle, Elsa, sanoi hän ja laski Arvin lakin pöydälle. +Päivä jo kohta koittaa, luulen auringon jo nousevan. Minä tässä vielä +vähän aikaa istun, siksikuin uni sinut syliinsä sulkee, Elsa kulta. -- +-- -- -- -- + +Aini jäi vielä hetkeksi avonaisen ikkunan ääreen, sillä välin kun Elsa +pian oli vaipunut rauhalliseen uneen, -- kaiken uuden onnensa jälkeen. +Hän katseli yli meren ja kallioiden, jotka äsken olivat nähneet hänen +tuskansa, hänen taistelunsa. + +Oliko hän voittanut? + +Hän laski kätensä ristiin ja rukoili. Tämä oli ollut viimeinen kerta, +jolloin hän oli antanut tuon entisen katkeruuden valloittaa sydämensä. +-- -- -- -- + +Siinä nousi aurinko, suurena ja loistavana, kirkastaen koko ympäröivän +seudun ja luoden säteensä ikkunasta suoraan pöydälle, jossa Arvin lakki +oli. Ne leikkivät sen hienossa valkovaatteessa, kimaltelivat kultaisessa +lyyryssä. + +Aini katseli auringon kirkastamaa luontoa, katseli valkolakkia. + +Ja hänen sydämeen nousi uusi elämäninto, -- siinähän oli hänellä koko +maailma edessään, rikkaana ja valoisana nousevan auringon loisteessa. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Auringon noustessa, by Tekla Roschier + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AURINGON NOUSTESSA *** + +***** This file should be named 15611-8.txt or 15611-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/6/1/15611/ + +Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/15611-8.zip b/15611-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..46fa48a --- /dev/null +++ b/15611-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..95f2769 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #15611 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15611) |