diff options
Diffstat (limited to '15513-8.txt')
| -rw-r--r-- | 15513-8.txt | 2643 |
1 files changed, 2643 insertions, 0 deletions
diff --git a/15513-8.txt b/15513-8.txt new file mode 100644 index 0000000..1c13d92 --- /dev/null +++ b/15513-8.txt @@ -0,0 +1,2643 @@ +Project Gutenberg's Suomalaisen kirjallisuuden historia, by Eino Leino + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Suomalaisen kirjallisuuden historia + +Author: Eino Leino + +Release Date: March 31, 2005 [EBook #15513] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIA + +Kirj. + +Eino Leino + + +Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki, 1910. + + + + +SISÄLLYS: + + +Lukijalle + +Johdanto: Valmistava aika (1542-1835) + +1. Kieli ja kirjallisuus +2. Suomalaisen kirjakielen synty +3. Vanhimmat suomalaiset lakitekstit +4. Hengellinen kirjallisuus +5. Maallinen kirjallisuus +6. Kansanrunous +7. Kansallinen tiede +8. Suomalaisuus + +I. Romanttinen aika (1835-1870) + +1. Realismi ja romantiikka +2. Kansallinen herätys +3. Elias Lönnrot +4. A. Oksanen +5. Kirjallisen Kuukauslehden miehet +6. Aleksis Kivi +7. Romantikoita ja jälkiromantikoita + +II. Realistinen aika (1870-1897) + +1. Realistinen kansankuvaus +2. Nuorsuomalaisuus +3. J. H. Erkko +4. Kaarlo Kramsu +5. Minna Canth +6. Juhani Aho ja Päivälehden piiri +7. Kansallinen tiede +8. Naturalistinen kansankuvaus + +III. Uusromantinen aika (1897-) + +1. Vanha ja uusi romantiikka +2. Valtiollinen tausta +3. Runous +4. Suorasanainen kirjallisuus +5. Loppukatsaus + + + + + + +SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIA + +(1910) + + + + +LUKIJALLE. + + +Lukija älköön odottako mitään erikoista uutta tältä Suomalaisen +kirjallisuuden historialta. Useimmat siinä mainituista kirjallisista +ilmiöistä ovat jo Julius Krohnin Suomalaisen kirjallisuuden vaiheista +ja B. F. Godenhjelmin Oppikirjasta suomalaisen kirjallisuuden +historiassa löydettävissä, siinä esiintyvistä kirjallisista +näkökohdista taas tekijän viime vuonna julkaisemista pikakuvista +Suomalaisia kirjailijoita. Halu täsmällistyttää pienen käsikirjan +puitteissa näitä näkökohtia ja toivo osoittaa niiden pitävän paikkansa +kirjallisuutemme koko kehityskulkuun nähden on tämän teoksen +synnyttänyt. + +Hyvin tietäen, että ennen kuin mitään lopullisempaa suomalaisen +kirjallisuuden historiaa voidaan kirjoittaa, pitäisi olla olemassa edes +kutakuinkin lopullisia tutkimuksia kirjallisuutemme huomattavimmista +yksityisilmiöistä, olen tässä, samoin kuin Suomalaisissa +kirjailijoissa, kuitenkin uskaltanut poiketa edellisten +kirjallisuushistorioitsijain asettamista rajamerkeistä ja +kirjallisuutemme eri aikakaudet toisin hahmoitella. Hyvin tietäen myös, +että niiden sisällisen totuuden sitova, tieteellinen todistelu vaatii +aivan toisenlaisia kykyjä, sitäpaitsi paljoa enemmän aikaa ja varoja +kuin mitä tämän kirjan tekijällä on ollut siihen käytettävänä, toivon +kuitenkin teokseni voivan olla jonkunlaisena portaana suomalaisen +kirjallisuuden oikealle ymmärtämiselle. Epäilemättä se on paikka +paikoin sangen luettelontapainen. Siksi olisivatkin kuivien +tosiseikkojen välit välttämättä suullisessa esityksessä täydennettävät, +jos teostani ehkä jossakin oppikirjana käytettäisiin. + +Maamme ruotsinkielistä kirjallisuutta ei tässä teoksessa ole käsitelty, +koska tekijä edelleenkin katsoo sen enemmän Ruotsin kuin Suomen +kirjallisuushistoriaan kuuluvaksi. Vastakkaisen kannan omaksuminen +tässä suhteessa onkin mahdoton, ellei tahdo alkaa _islantilaisesta_ +kirjallisuudesta ja lopettaa viime päivien _suomenkielisiin_ ilmiöihin, +kuten myös olen nähnyt erään meikäläisen kirjallisuushistorioitsijan +sepittämässä ruotsinkielisessä oppikirjassa tapahtuneen. + +Helsingissä 20 p. elok. 1910. + +Eino Leino. + + + + +JOHDANTO: + +VALMISTAVA AIKA. + +(1542-1835) + + + Kyliä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen. + + Mikael Agricola. + + + +1. Kieli ja kirjallisuus. + +Kirjallisuus on _maan tulkki_. Kirjallisuus on _kansakunnan kuvastin_. +Kirjallisuutensa kautta kansa haastaa ilmoille, mitä se on tuntenut ja +kuvitellut kauneinta, tahtonut, toivonut ja pyrkinyt pyhintä +maailmassa. Ilman kirjallisuutta on kansa kuin sokea, kuin kuuromykkä. +Vasta omankielisen kirjallisuutensa kautta kansa oppii itsensä +tuntemaan ja tekemään itsensä myös muille kansoille ymmärrettäväksi. + +Kirjallisuutensa kautta kansa liittyy itseään suurempaan yhteyteen: +_ihmiskuntaan_. + +Kieli on kirjallisuuden _väline_. Kielen täytyy taipua notkeasti +kirjailijan sisäisiä tarkoitusperiä ilmaisemaan, jos hänen mieli voida +välittää niitä lukijakunnalleen. Kielen kehitys vaatii usein pitkän +_valmistavan ajan_, ennenkuin varsinainen kansalliskirjallisuus voi +puhjeta kukkimaan. Suomalaisen kirjallisuuden historiassa se on +vaatinut lähes kolme vuosisataa. Enemmän kuin suomalaisen +kirjallisuuden ne ovat _suomenkielen_ ja _suomalaisen sivistyksen_ +historiaa. + + + +2. Suomalaisen kirjakielen synty. + +Suomalainen kirjakieli on kansamme uskonnollisen tarpeen synnyttämä. +Katoolisena aikana oli kirkon, koulun ja kaiken korkeamman sivistyksen +kieli meillä niinkuin muuallakin maailmassa latina. Mutta Lutherin opin +mukaan oli kansalle kansan omalla kielellä jumalan puhdasta sanaa +saarnattava. Suomalaisen kirjakielen synty sattuu sentähden yhteen +uskonpuhdistuksen tulon kanssa Ruotsin valtakuntaan. + +Suomen varsinainen uskonpuhdistaja ja ensimmäinen todella lutherilainen +piispa oli Mikael Agricola (1508-1557) kalastajan poika Pernajan +pitäjästä. Koulunsa hän oli käynyt Viipurissa ja Turussa ja suorittanut +maisterintutkinnon v. 1539 Wittenbergin yliopistossa, Martti Lutherin +ja Filip Melanchtonin omien silmäin alla. Jo täällä hän oli alkanut +kääntää suomeksi Uutta Testamenttia, joka kuitenkin ilmestyi painosta +vasta v. 1548. Sitä ennen hän oli ehtinyt toimittaa kansalleen +_Aapisen_ (»Abc-kiria») ja _Rukouskirjan_. Edellinen, joka ilmestyi +painosta v. 1542, on ensimmäinen suomenkielinen kirjateos. + +Suomessa ei siihen aikaan ollut yhtään kirjapainoa. Kaikki täytyi +painattaa Tukholmassa. Useimmat Agricolan kirjat ilmestyivät vielä +tekijän kustannuksella. Harvat ostivat ja lukivat niitä. Kaikista +hankaluuksista huolimatta Mikael Agricola jatkoi kirjallista +toimintaansa, julkaisten vielä osia _Vanhasta Testamentista_ ynnä +kirkonmenojen uudistamista koskevia teoksia. Myöskin maallisia tietoja +hän teoksiinsa siroitteli. Näin tuli hänestä _suomalaisen kirjakielen +isä_. Hänen kauttaan vakiutui länsisuomen murre maamme kirjakieleksi. + + + +3. Vanhimmat suomalaiset lakitekstit. + +Vanhin tunnettu suomalainen lakiteksti on Herra Martin, Tukholman +suomalaisen seurakunnan kappalaisen, suorittama Ruotsin maanlain +suomennos (1548), jonka käsikirjoitusta säilytetään Tukholman +kuninkaallisessa kirjastossa. Hänen työnsä lähin jatkaja oli +Pohjois-Pohjanmaan rovasti ja lainlukija Ljungo Tuomaanpoika, joka +suomensi sekä Ruotsin maanlain (1601) että kaupunginlain (1609). +Molemmat nämä suomennokset jäivät, kuten Herra Martinkin, +painattamatta. + +Vaikka kaikkien Ruotsin alammaisten oli Ruotsin lakia toteltava, ei +hallitus paljoakaan välittänyt lakiensa ja asetuksiensa suomenkielelle +toimittamisesta. Yksityiset miehet saivat sitä tehdä, vieläpä omalla +kustannuksellaan. Näistä on lainlukija Hartikka Speitz, joka v. 1642 +julkaisi suomeksi Kustaa Aadolfin sota-artikkelit, erittäin +muistettava. Hänen ajoistaan asti ruvettiin kuitenkin myös esivallan +toimesta asetuksia suomennuttamaan. Ensimmäinen tällainen +kielenkääntäjä oli Erik Justander, runouden ja logiikan professori +Turun yliopistossa (perustettu v. 1640). Vihdoin v. 1759 saatiin koko +Ruotsin valtakunnan laki, lääninsihteeri Samuli Forseenin suomentamana, +painatetuksi. + + + +4. Hengellinen kirjallisuus. + +Mikael Agricolan rakkain ajatus oli ollut saada koko raamattu +suomenkielelle. Kului kuitenkin ummelleen sata vuotta, ennen kuin tämä +ajatus toteutui. Kaksikin kertaa istuivat sitä varten komiteat. +Ensimmäisen, joka asetettiin v. 1602, esimiehenä oli piispa Erik +Sorolainen, ja muina jäseninä seitsemän suomalaista pappia ja +koulumiestä. Jälkimmäisen, joka asetettiin v. 1638 ja sai työnsä +julkisuuteen v. 1642, jäsenet olivat Eskil Petraeus, Turun koulun +opettaja, tuomiorovasti ja vihdoin Turun piispa, Martti Stodius, +heprean ja kreikan kielten professori Turun yliopistossa, Henrik +Hoffman, Maskun kirkkoherra ja Gregorius Favorinus, Piikkiön +kirkkoherra. Suomennosta pidetään yhtenä aikansa etevimmistä +raamatunkäännöksistä. + +Lähinnä raamattua olivat katkismukset, virsikirjat ja postillat +tärkeimmät kansamme uskonnolliselle elämälle. + +Vanhimman suomalaisen katkismuksen julkaisi v. 1574 Paavali Juusten, +Mikael Agricolan aikalainen ja vihdoin hänen jälkeläisensä Turun +piispan-istuimella. Vanhimman suomalaisen virsikirjan (1580) toimittaja +taas oli Turun koulun rehtori Jaakko Suomalainen eli Finno. + +Uusia virsikirja-laitoksia toimittivat sitten 1600-luvulla Maskun +kirkkoherra Hemminki ja Uudenkirkon kappalainen Jonas Raumannus, sekä +vihdoin 1700-luvun taitteessa molemmat piispat Gezeliukset. +Jälkimmäinen heidän toimittamistaan virsikirjoista, joka ilmestyi +v. 1702 ja jonka lisäksi seuraavana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen +suomenkielinen nuottikirja, pysyi käytännössä sitten aina vuoteen 1886. +Se oli meidän »vanha virsikirjamme», jota vieläkin rakkaudella +muistellaan. Useimmat sen virsistä ovat latinan, ruotsin ja saksan +kielistä käännettyjä tai mukailtuja. Tästä työstä on edellisten lisäksi +muistettava erittäinkin lääninrovasti Erik Cajanus (k. 1737), joka +siihen on alun toistasataa virttä muovaellut. + +Tämän aikakauden kauneimman alkuperäisen suomalaisen virren _Etkös ole +ihmisparka_ tekijänä taas on mainittava hänen isänsä serkku Juhana +Cajanus (k. 1681), ylimääräinen filosofian professori Turun +yliopistossa. + +Ensimmäisen suomalaisen Postillan julkaisi vv. 1621 ja 1625 jo ennen +raamatunkääntäjänä mainittu piispa Erik Sorolainen. Se oli 2-niteinen, +noin 2300-sivuinen teos ja pysyi käytännössä aina 1800-luvulle. + +Aikakauden itsenäisin ja samalla merkillisin hengellisen kirjallisuuden +tuote on pappi Mattias Salamniuksen v. 1690 julkaisema raamatullinen +kertomarunoelma _Ilolaulu Jesuksesta_. Sen 29 laulua ovat vanhan +kansanrunoutemme mitalla kirjoitetut ja sisältävät monta tosirunollista +ja tuoreen mielikuvituksen siivittämää säettä. + +Seuraavan sataluvun hengellistä runoutta hallitsevat Achreniukset: +Abraham, Simo ja Antti, kaikki papilliseen säätyyn kuuluvia. Abraham +Achreniuksen teoksista on muistettava hänen v. 1769 julkaisemansa +_Sionin juhlavirret_ (»Iso Sioni»), jotka samoin kuin hänen poikansa +Antin v. 1790 toimittamat _Hengelliset laulut_ (»Pikku Sioni») +ovat meidän päiviimme saakka olleet kansamme suosituinta +laulukirjallisuutta. + +Vielä mainittakoot 1700-luvun hengellisistä runoilijoista Frosterus +veljekset ja rahvaan mies Tuomas Ragvaldinpoika. + + + +5. Maallinen kirjallisuus. + +Suorasanaista maallista kirjallisuutta ei paljon ilmestynyt suomeksi +tällä aikakaudella, ainoastaan eräitä kansaa varten toimitettuja +_valistuskirjasia_. Sitä runsaampi oli maallinen runosuoni, jonka +tuotteet kolmeen päälajiin jakautuvat: + +1) _Historiallinen runous_, jonka ensimmäinen painosta julaistu tuote +meidän maassamme on Tammelan kirkkoherran Lauri Tammelinuksen v. 1658 +julkaisema riimikronikan tapainen _Ajan tieto_. Sittemmin olivat Ison +vihan kauhut ja Kaarle XII:nnen tarumainen sankarihaamu eritoten omiaan +runoilijain mielikuvitusta kiihoittamaan. Niinpä kuvailee m.m. Kalajoen +kappalainen Gabriel Calamnius 11-lauluisessa teoksessaan _Sururunot +Suomalaiset_ (1734) venäläisten hirmuvaltaa Suomessa. Myöskin Pikku +viha, Kustaa III:nnen kuolema y.m. muistettavat tapaukset löysivät +runoilijansa. + +2) _Tilapää-runous_, jonka pesäpaikka oli Turun yliopisto, mutta jota +myös kautta maan, häiden, hautajaisten, syntymä- ja nimipäivien y.m.s. +merkkitapausten johdosta harjoitettiin. Miltei _valtiollisen runouden_ +leiman voi tämä itsessään niin vaatimaton runouslaji saada, kun korkeat +virkanimitykset tai kuninkaallisten henkilöiden häät, kruunaukset ja +matkat olivat syynä sen syntymiseen. Tämänkin maallisen runouslajin +merkillisimpänä viljelijänä on muistettava jo historiallisena +runoilijana mainittu Gabriel Calamnius, jonka v. 1755 julkaisema +_Vähäinen Cocous Suomalaisista Runoista_ on ensimmäinen ja ainoa +Ruotsin vallan aikana ilmestynyt varsinainen lyyrillinen, +suomenkielinen runokokoelma. Muista aikakauden lukuisista +tilapäärunoilijoista mainittakoon vielä Henrik Achrenius, yllämainitun +Simo Achreniuksen veli ja Abraham Achreniuksen veljenpoika, +hilpeäluontoinen nimismies, jonka tuotteissa keveän, kustavilaisen ajan +henki kuvastuu, samoin Kaarle Kustaa Weman, Kustaa III:nnen +hovitapausten ikuistaja. + +3) _Kansaa-valistava runous_, jonka ensimmäisiä muistomerkkejä ovat +tuntemattoman tekijän v. 1699 julkaisema _Huoneen-Speili_ ja +Ala-Tornion kirkkoherran Gabriel Tuderuksen »nuoruudessa +ylösajattelema» _Yxi Kaunis Suomenkielinen Weisu_ (1703). + +Näistä oli kuitenkin vielä taival pitkä varsinaiseen _taiderunouteen_, +jonka alkajat esiintyvätkin vasta 1800-luvun taitteessa, heräävän +kansallisen hengen ensimmäisinä aamu-airuina. Suurimmilla runolahjoilla +varustettu heidän joukossaan on Kallio, (hovi-oikeuden auskultantti +Samuli Kustaa Bergh, k. 1852), jonka harvat tuotteet syvän poljentonsa +ja klassillisen, nähtävästi Goethen vaikuttaman muotopuhtautensa vuoksi +ovat suomalaisen runouden kaunistuksia ja jonka yleisesti tunnettu _Oma +maa_ kestää vielä tänäkin päivänä kilpailussa sen etevimpien +saavutusten kanssa. Järkeilevä, ratsionalistinen henki oli +maistraatinsihteeri Jaakko Juteini (1781-1855), jonka pääasiallinen +tuotanto tosin lienee yllämainittuun kansaa-valistavaan kirjallisuuteen +luettava, mutta jonka laulut _Arvon mekin ansaitsemme_ ja _Luonnon +suuret lapsukaiset_ ovat hänelle ikuisen muistomerkin myös suomalaisen +taiderunouden pyhäkössä pystyttäneet. Myöskin eräitä draamallisia +kokeita, kuten _Perhekunta_ ja _Pila pahoista hengistä_, hän julkaisi. +Juteinin rinnalla on mainittava suomenkielen lehtori Helsingin +yliopistossa Kaarle Akseli Gottlund (1796-1875), vaikka hänen +merkityksensä onkin enemmän suomalaisuuden harrastajan ja +esitaistelijan kuin todellisen lauluniekan. Suomalaisen kertomarunouden +mieltäkiinnittävänä kokeena on hänen _Runolansa_ muistettava. Eräitä +sieviä lauluja ovat vielä pappisveljekset Pietari ja Erik Ticklén, +Juvan kappalainen Abraham Poppius ja Alavieskan kappalainen Klaus +Juhana Kemell kirjoittaneet. + +Jaakko Juteinin draamalliset kokeet, yhtä vähän kuin Jaakko Fredrik +Lagervallinkaan (k. 1865), joka julkaisi m.m. mukaelman Shakespearen +Macbeth-näytelmästä, nimellä _Ruunulinna_, eivät kuitenkaan olleet +ensimmäisiä suomenkielellä. Jo niin varhain kuin v. 1650 olivat Turun +ylioppilaat esittäneet kielenkääntäjänä jo ennen mainitun professorin +Erik Justanderin ruotsinkielestä suomentaman huvinäytelmän +_Tuhlaajapoika_. Suomenkieli olikin siihen aikaan vielä aivan yleinen +Turun ylioppilasten kesken. + +Ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti, _Suomalaiset Tietosanomat_, +ilmestyi vv. 1775-1776 Mynämäen rovastin Antti Lizeliuksen +toimittamana. + + + +6. Kansanrunous. + +Kansa lauloi omia laulujaan. Pakanuuden esihistoriallisista ajoista +tuoreimpaan nykyisyyteen tiedetään Suomen kansan tehneen runoja omalla +_8-tavuisella, trokeisella_ (pitkä-lyhyellä) runomitallaan, jonka +omituisen rakenteen salaisuus on sen elimellisestä yhteydestä +_säveltaiteen_ kanssa etsittävä. Sen tuotteet jaetaan tavallisesti +_vanhempaan_ ja _uudempaan_ kansanrunouteen, joista uudempi käyttää +myös muita, nykyaikaisempia runomittoja kuin yllämainittua. + +Vanhemman kansanrunoutemme aarteet paljastuivat täydellisinä +päivänvaloon vasta 1800-luvulla, jolloin ne tulivat merkitsemään koko +varsinaisen kansalliskirjallisuutemme nousua ja samalla sen pohjaa ja +perustusta. Mutta jo kauan sitä ennen olivat sen tuotteet tutkijain, +keräilijäin ja isänmaan ystävien huomiota kiinnittäneet. Niinpä +julkaisi v. 1702 Paimion kirkkoherra Henrik Florinus ensimmäisen +suomalaisen _sananlaskukokoelman_, jonka keräämistä jo ennen +historiallisena runoilijana mainittu Lauri Tammelinus oli aloittanut. +Kansanrunoutta keräilivät myös monet niistä 1700-luvun suomalaisuuden +harrastajista, m.m. Taneli Juslenius ja Henrik Gabriel Porthan, joista +kansallisen tieteen yhteydessä on tuleva enemmän puhetta. Vihdoin ovat +1800-luvun alkupuolen kansanrunouden kerääjistä Sakari Topelius +vanhempi (runoilijan isä) ja ennen mainittu Kaarle Akseli Gottlund, +Lönnrotin suoranaisina edellä-kävijöinä muistettavat. + +Uudemman kansanrunoutemme tuotteet lienevät useimmat alkuaan +sivistyneen vallasväen muista kielistä mukailemia, joskin ne sitten +rahvaan keskuuteen levinneinä ovat saaneet suomalaisen sävynsä ja +täysin itsenäisen muodostuksensa. Niiden joukossa on helmiä sellaisia +kuin _Tuoll' on mun kultani, Veli-surmaaja, Kukkuu, kukkuu, kaukana +kukkuu_ y.m. Nykyisiin aikoihin saakka on uudempi kansanrunoutemme +jatkunut _rekilaulujen_ ja _arkkiveisujen_ muodossa, jotka kaiken +ala-arvoisen sisällyksensä ohella kuitenkin sisältävät myös monta +runollista ja kauniisti helähtävää säettä. + +Kolmannen kauden suomalaisen kansanrunouden kehityshistoriassa +muodostavat _kansanrunoilijat_, nimeltä tunnetut rahvaan miehet, jotka +1800-luvun taitteessa niin yhtenäisenä ja silmäänpistävänä parvena +esiintyvät, hekin merkkinä suomalaisen kansallishengen heräävästä +itsetietoisuudesta. + +Etevin ja tunnetuin heistä on Paavo Korhonen (k. 1840), »Vihta-Paavo», +joka nasevilla, terävillä, usein pilkallisilla lauluillaan saavutti +monelle nykyaikaisellekin kirjailijalle kadehdittavan kuuluisuuden. +Muista hänen aikalaisistaan mainittakoot vielä Pentti Lyytinen, Pietari +Makkonen, Olli Kymäläinen ja Antti Puhakka, kaikki, samoin kuin Paavo +Korhonen, savolaisella alueella syntyneitä. Heidänkään kirjallista +merkitystään ei ole vähäksi arvattava. Hekin valmistavat tietä +suomalaiselle kansalliskirjallisuudelle. + + + +7. Kansallinen tiede. + +Suomalaisen kansalliskirjallisuuden syntysanoihin on myös tämän +aikakauden kansallinen tiede syvästi vaikuttanut. Luemme silloin sen +piiriin: + +1) _Suomalaisen historiankirjoituksen_, jonka vanhin muistomerkki on +ennen hengellisenä kirjailijana mainitun Paavali Juustenin +latinankielinen _Piispankronika_. Latina pysyikin sitten kansallisen +tieteen kielenä 1800-luvulle saakka. Latinankielinen oli myös hehkuvan +isänmaanystävän ja suomalaisuuden harrastajan (»fennofiilin»), piispa +Taneli Jusleniuksen (1676-1752) väitöskirja Vanha ja uusi Turku, joka +kuitenkin on vähemmän historialliseksi kuin ajanhengen ja hänen oman +leimuavan, paikallisen patriotisminsa todistuskappaleeksi katsottava. +Suomalaisuuden sorrettu tila oli omiaan herättämään vastavaikutuksenaan +myös aivan kritiikitöntä kaiken oman ihailua. + +2) _Suomenkielen tutkimuksen_, jonka aloitti meillä ruotsi-syntyinen +mies, Turun professori, raamatunkääntäjä ja piispa Eskil Petraeus +v. 1649 julkaisemallaan suomen _kieliopilla_. Suomenkielen oikeata +ymmärtämistä haittasi tähän aikaan kuitenkin vielä _latinankielen_ +ylivalta, jonka sääntöihin sen muotorikkautta koetettiin +väkivaltaisesti pusertaa. Vapauttajaksi tässä suhteessa tuli se +1600-luvun lopulla syntyvä omituinen mielipide, että suomi muka oli +_kreikan_ ja _heprean_ sukukieliä. Tätä mielipidettä, joka nähtävästi +oli yhteydessä saman-aikuisten ruotsalaisten yritysten kanssa (Olavi +Rudbeck) todistaa Skandinavia ja sen keralla Suomi ihmiskunnan ja +kaiken inhimillisen sivistyksen alkukodiksi, edusti myös yllämainittu +Taneli Juslenius. Vielä tahdottiin käsittää suomi ja ruotsi toistensa +sukukieliksi. Näin oli kaikissa tapauksissa vapauduttu latinan +yliherruudesta, kuten Ilmajoen kirkkoherran Pärttyli Vhaëlin v. 1733 +painosta ilmestynyt _kielioppi_ todistaa. Ensimmäinen suomalainen +sanakirja, _Suomalaisen Sana-Lugun Coetus_ (1745) taas oli Taneli +Jusleniuksen toimittama. Sitä ennen oli vain vähäpätöisiä »tulkkeja» +käytännöllistä tarvetta varten ilmestynyt. + +3) _Kansanrunouden tutkimuksen_, joka pian laajenee tutkimukseksi +muinaissuomalaisesta _jumaluustarustosta_ ja esi-isiemme koko +_pakanallisesta maailmankatsomuksesta_. Sen ensimmäisenä tuotteena on +mainittava erään Gabriel Maxeniuksen v. 1733 julkaisema latinankielinen +väitöskirja _Loitsimisen luonnollisista vaikutuksista_, joka samalla +sisältää viisi suomalaista loitsurunoa, ensimmäiset painosta +ilmestyneet kalevalaisen runoutemme todistuskappaleet. + +Kaikki nämä kansallisen tieteen haarat yhtyvät Henrik Gabriel +Porthanissa (1739-1804), Turun yliopiston professorissa, joka ne kaikki +vasta todelliselle kriitilliselle pohjalle asettaa. Varsinaisen +suomalaisen historiankirjoituksen hän perustaa teoksillaan Paavali +Juustenin piispankronikasta, Turun yliopiston historiasta y.m., +suomalaisen kansanrunouden tutkimuksen taas teoksellaan _Suomalaisesta +runoudesta_ (1766). Suomenkielen oikeasta luonteesta oli Porthanilla +syvempi ja laajempi tieto kuin kenelläkään hänen edeltäjistään tai +aikalaisistaan, sillä hän jo osasi asettaa sen todellisten +sukukieliensä yhteyteen lappia, unkaria, vogulia, mordvaa ja ostjakkia +myöten, vaikka hän ei ehtinytkään muuta kuin yhdellä teoksellaan +_suomenkielen murteista_ tätä kansallisen tieteen haaraa edistää. +Myöskin Porthanin tieteellinen kieli oli latina. Mutta hänen +elämäntyönsä vaikutti mahtavasti koko maamme oppineessa säädyssä +suomalaisuuden kipinän vireillä-pysymiseen. + +Porthanin aikaisista ovat mainittavat maisteri Kristfrid Ganander +(k. 1790), joka julkaisi ensimmäisen suomalaisen _Mytologian_ ja +_arvoituskokoelman_, sekä dosentti Kristian Erik Lencqvist (k. 1808) +väitöskirjansa vuoksi _suomalaisesta taika-uskosta_. Kummankin heidän +teoksensa ovat latinankielisiä. + +Kielioppien tekijöitä ilmestyi sitten 1800-luvun alulla useitakin, +joista professori Reinhold von Becker (k. 1858) on huomattavin. Hänpä +se myöskin toimittamissaan _Turun Viikkosanomissa_ julki lausui +ajatuksen, että vanhoja kansanrunojamme kenties voisi järjestää +joksikin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, antaen siten suoranaisen +sysäyksen Elias Lönnrotin elämäntyölle. + + + +8. Suomalaisuus. + +Katoolisen ajan lopulla, 1500-luvun taitteessa ja vielä sen +keskivaiheillakin, suomalaisen kirjakielen syntyessä, oli myös +sivistyneiden säätyjen yleinen puhekieli meidän maassamme _suomi_, +jonka vuoksi uskonpuhdistuksen maahan tullessa ei muuta kieltä voitu +kirkon kieleksi ajatellakaan. _Kielellisessä_ suhteessa oli kansamme +siis silloin eheämpi kuin koskaan jälkeenpäin. Samoin _kansallisessa_, +sillä muualtakin muuttaneet aateliset ja porvarit sulivat pian +suomalaiseen ympäristöönsä, papistosta puhumattakaan, jonka valtavan +enemmistön hiipankantajaan saakka maan omat lapset muodostivat. Myöskin +_valtiollisessa_ suhteessa oli kansamme sangen itsenäinen. Olipa se +kaksi kertaa samalla 1500-luvulla, Juhana Herttuan ja Klaus Flemingin +aikoina, omaksi valtiolliseksi kokonaisuudekseen muodostumaisillaan. + +Heikoin se oli _yhteiskunnallisessa_ suhteessa. Ylempi aateli ja sen +sortama rahvas seisoivat jo kahtena vihamielisenä leirinä vastakkain, +jotka Nuijasodan verikentillä (1596-1597) voimiaan mittelivät. Aateli +voitti, kansa painui allepäin. Papisto oli niiden kesken, kuten niin +usein myöhemminkin Suomen historiassa, kuin vasaran ja alasimen +välissä. Siinä, joka samalla Suomen _oppinutta säätyä_ edusti, säilyi +kuitenkin siemen kansamme vastaiselle eheydelle. + +Ruotsin valtakunnan lujittuessa ja sen mahtavuuden kasvaessa alkoi se +sivistyneiden säätyjen _ruotsalaistuminen_, joka sitten jatkui +katkeamatta 1800-luvulle saakka, kunnes n.s. _kansallinen herätys_ +siitä lopun teki. Ruotsalaiset, joita muutti yhä enemmän maahan, eivät +enää suomalaistuneet. Suomalaiset, tavallisesti juuri etevimmät ja +kyvykkäimmät, jotka muuttivat Ruotsiin, unohtivat siellä pian +kotimaansa ja äidinkielensä. Lisäksi tulivat Ruotsin ainaiset sodat, +joista _voitonhedelmät_ vain harvoin Suomen osaksi lankesivat, mutta +joiden _tappiot_ sen kansa aina kahta kipeämmin sai tuntea luissaan ja +ytimissään. Näyttihän tämä kansa esim. Ison vihan aikoina (1714-1721) +olevan jo etnografisenakin ilmiönä tuomittu kansakuntien joukosta +katoamaan. + +Ruotsin _sotainen maine_, Kustaa Aadolfin ja Kaarlein kannattamana, oli +kiertänyt maailmaa ja vaikuttanut mahtavasti ruotsalaisen +kansallistunnon kasvamiseen. Suomalaiset olivat uskollisesti olleet +mukana tuon maineen luomisessa, mutta _Ruotsin lippu_ oli maailmalta, +ja osaksi myös heidän omilta silmiltään, peittänyt heidän urotyönsä. +Ruotsi oli, vaikkakin vain erääksi ajaksi, kohonnut europalaiseen +_suurvalta-asemaan_, Suomi sen rinnalla alentunut vähäpätöiseksi, +laiminlyödyksi _maakunnaksi_. Oliko ihme, että monet suomalaiset +itsekin rupesivat häpeämään omaa kieltään ja kansallisuuttaan ja +tuntemaan itsensä yhä enemmän ruotsalaiseksi? Onpa esimerkkejä +siitäkin, että Ruotsin hallitus itsetietoisella toiminnallaan edisti +tätä ruotsalaistumista. + +Kustaa III:nnen sivistynyt, taiteita ja kirjallisuutta suosiva +aikakausi vaikutti luonnollisesti vielä tehokkaammin suomalaisuuden +uhkaavaan perikatoon. Korkeamman, loisteliaamman sivistyselämän lumous +on valta, jota vain harvoin mikään alempi ja vaatimattomampi kultuuri +voi vastustaa. Eikä _ruotsalainen sivistys_ enää tuntunut edes +vieraalta Suomen ylempien säätyjen jäsenistä, sillä monet suomalaiset +itse olivat olleet mukana luomassa tuota sivistystä, samoin kuin ennen +Ruotsin sotaista kunniaa. Suomi, itsenäisenä _suomalaisena +sivistysalueena_, näytti 1800-luvun taitteessa inhimillisesti katsoen +olevan todellakin tuomittu häviämään. + +Tätä synkkää taustaa vastaan ovat myös aikakauden suomalaiset +kirjalliset ilmiöt katsottavat. Ne ovat kuin vilkkumajakoita yössä, +jotka meille, nykyisen ajan merenkulkijoille, tietä osoittavat. + + + + +I. + +ROMANTINEN AIKA. + +(1835-1870.) + + + +1. Realismi ja romantiikka. + +Kirjallisuudessa, samoin kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa, +havaitaan yleisiä _henkisiä virtauksia_, jotka käyvät maasta maahan, +kansasta kansaan, luoden pitkät sarjat yksityisiä ilmiöitä, niitä +muodostaen ja niihin vaikuttaen. Sellaisia ovat 1800-luvun +europalaisessa kirjallisuudessa romantiikka, realismi ja +uusromantiikka. + +Romantiikaksi me nimitämme sitä kirjallista suuntaa, joka pyrkien pois +olevista oloista ja lähimmästä ympäröivästä todellisuudesta menee +takaisin _luontoon_, kauas kansojen _entisyyteen_ tai yksilön oman +_sisäisen tunne-elämän_ hämärille, itsetiedottomille alkulähteille. +Realismi taas viihtyy _nykyisyydessä_ ja _todellisuudessa_, etsii +aiheensa ympäröivästä, kuohuvasta _ihmis-elämästä_ ja pysyy +itsetietoisen, erittelevän _järjen_ piirissä. Romantiikan +tunnusmerkillisiä ominaisuuksia ovat herkkä _tunnelmapohja_ ja laaja, +lentävä _mielikuvitus_, realismin taas kylmä, valikoiva _huomiokyky_ ja +säälimätön _sielun-erittely_. Romantiikan luonnosta seuraa, että se +mielellään käyttää _runomuotoa_, samalla kuin realismin luontainen +taidekeino on _suorasanainen_ esitys. + +Äärimmilleen kehitettyä realismia nimitetään myös _naturalismiksi_. +Viime vuosisadan lopun uusromantisia haarautumia taas on ollut m.m. +_symbolismi_, joka vertauskuvien avulla pyrkii ilmiöiden sisällistä +yhteyttä selittämään. + +Romantiikkaa, yhtä vähän kuin realismiakaan, ei koskaan tavata +kirjallisuudessa sellaisinaan. Ne yhtyvät päinvastoin joka hetki +toisiinsa, samoissa aikakausissa, samoissa kirjailijoissa, vieläpä +jokaisessa heidän yksityisessä tuotteessaan. Missä ne erikoisen +korkeaan sopusointuun yhtyvät, syntyy _klassillinen taide_, joka +tyydyttää sekä ihmishengen romantisia että realistisia pyrkimyksiä. +Siihen voidaan kumpaakin tietä tulla ja sitä voidaan tavata kaikissa +aikakausissa. + +_Romantiseksi ajaksi_ suomalaisen kirjallisuuden historiassa me +nimitämme aikaa Elias Lönnrotista Aleksis Kiveen, Kalevalan +ilmestymisestä Seitsemän veljeksen ilmestymiseen saakka (1835-1870), +samoin kuin me edellisessä olemme aikaa Mikael Agricolasta Elias +Lönnrotiin, aapisesta Kalevalaan (1542-1835) sen _valmistavaksi ajaksi_ +nimittäneet. Tämän tehden meidän on kuitenkin aina muistaminen, että +kirjalliset kaudet, yhtä vähän kuin mitkään henkiset virtaukset, eivät +ala mistään varmoista vuosiluvuista eivätkä pääty niihin. Luonto +rakastaa _välimuotoja_. Kaikki järjestelmät ovat ihmisten tekemiä ja +useimmat määritelmät vain totta sikäli kuin ne kiinnittävät huomiota +ilmiöiden _pääominaisuuksiin_, jättäen syrjään tuhannet vähempiarvoiset +vivahdukset. + + + + +2. Kansallinen herätys. + +Kirjallisuus ei riipu ilmassa. Se on joka hetki yhteydessä ympäröivien +olojen kanssa. Se kasvaa niistä ja vaikuttaa takaisin niihin. Se on +samalla ympäröivien olojen _tuote_ ja _tuottava voima_, joka niitä +muodostaa. Sen laatu on veteen verrattava, joka nousee maasta ja kohoaa +taivahille ja lankeaa jälleen virvoittavina pisaroina alas, kukin +pinnallaan tuhatkarvaista kauneutta heijastellen. Että se myöskin, kun +maan henkinen ilmakehä on erityisen raskas ja tukahduttava, voi jylistä +ukkosena ja salamoida, siitä antaa maailmankirjallisuuden historia +meille monta pätevää todistusta. + +Kirjallisuus on aina _elimellisessä_ yhteydessä ympäröivien olojen +kanssa. Kunkin kirjallisen ilmiön syntysanat ovat _ajanhengestä_ ja +_kansanhengestä_ etsittävät, joita kirjallisen _yksilön_ henki on +omalla tavallaan tulkinnut ja joihin hän on takaisin vaikuttanut. + +Ajanhenki Suomessa 1800-luvun alkupuoliskolla oli kylläkin raskas ja +tukahduttava. Kuitenkaan sen kirjallisuus ei voinut jylistä ukkosena ja +salamoida. Siltä puuttui siihen voima. Suomen kansa tuskin tunsi +itseään. Se oli liian kauan ollut vieraan vallan alaisena ja nyt +jälleen siirtynyt uudelle valloittajalle. Tulevaisuus oli tuntematon, +entisyyttä enää mahdoton palauttaa. Mielet olivat hiljaiset ja +ahdistuneet. + +Kuitenkaan ei _oman kansallisuuden tunto_ ollut koskaan täydellisesti +kuollut Suomen kansan keskuudesta. Punaisena, joskin sangen ohuena +lankana se oli käynyt kautta koko Ruotsin vallan aikaisen Suomen +historian. Se oli elänyt osaksi _tieteellisenä mielenkiintona_, osaksi +_paikallisena patriotismina_, vaikka tuo tieteellinen mielenkiinto +alkoikin 1800-luvun taitteessa jo olla yhtä kaukana kaikesta +käytännöllisestä kansallisesta toiminnasta kuin saattaa olla +tiedemiehen mielenkiinto jotakin kuolevaa kansanrotua kohtaan, ja +vaikka tuo paikallinen patriotismi ei useinkaan ollut sen suurempi kuin +saattaa olla saman valtion eri maakuntien tai saman kansakunnan eri +heimojen kesken. Kuitenkin oli tällä kansalla oma _kielensä_, vaikka ei +korkeimman sivistyksen välineenä, sillä oli oma _kansallisuutensa_, +vaikka sen ylemmät säädyt olivat jo miltei kauttaaltaan +muukalaistuneet, oma _kansanrunoutensa_, vaikka sen parhaat aarteet +vielä piilivät salojen hämärässä, vieläpä, kuten edellä olemme nähneet, +myös oma vaatimaton _kirjallisuutensa_, vaikka se ei vielä voinutkaan +sen korkeampia henkisiä tarpeita tyydyttää. Mutta muuten puuttui siltä +kyllä vielä melkein kaikki ja, ennen muuta, elävä, kansan kaikkia osia +toisiinsa yhdistävä _kansallishenki_, jota ilman ei mikään todellinen +_kansalliskirjallisuus_ ole maassa mahdollinen. + +Ero Ruotsista oli omiaan Suomen sivistyneessä säädyssä ensimmäiset +kansallishengen herätykset synnyttämään. Näiden voimakkaimpana tulkkina +1820-luvulla esiintyy Turun dosentti Aadolf Ivar Arvidsson (k. 1858), +joka tunnettuun, lakooniseen lauselmaansa pukee koko aikakauden +syvimmän kansallisen vaatimuksen: »Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi +emme voi tulla, meidän täytyy siis olla suomalaisia.» Mutta se oli +helpompi sanoa kuin teossa toteuttaa. + +Suomalaisuuden harrastus levisi kuitenkin Suomen oppineiden +keskuudessa, jossa sillä oli tieteellinen jalansijansa jo Porthanin +kirjallisen elämäntyön kautta olemassa. V. 1831 perustettiin +_Suomalaisen Kirjallisuuden Seura_, joka sitten kauan aikaa pysyi +suomalaisen kirjallisen harrastuksen keskipisteenä. Seuran perustavia +jäseniä olivat m.m. jo ennen mainittu Reinhold von Becker, runoilija +J. L. Runeberg, luonnontutkija J. J. Nervander, historioitsija Gabriel +Rein, lain-oppinut J. J. Nordström, siis sanalla sanoen maan henkinen +valiojoukko. Seuran ensimmäinen esimies oli jumaluus-opin professori, +sittemmin arkkipiispa Erik Gabriel Melartin ja sen ensimmäinen +pöytäkirjuri Elias Lönnrot, jonka nimi ja kirjallinen hahmo pian oli +kasvava kaikkia muita korkeammalle. + +Suomalaisuus ei siihen aikaan ollut omiaan vielä mitään kiivaita +mielipiteiden vaihtoja tai puoluetaisteluita synnyttämään. Sitä +saatettiin hyvin ruotsinkielelläkin harrastaa. Sen harrastus yhtyi +meillä siihen ulkomailta tulevaan _romantiseen virtaukseen_, joka +kaikkialla Europassa oli seurannut teennäisen, siron ja sievistelevän +_rococon_ aikakautta. Romantiikka oli älyllisen, järkeilevän +salonki-ihmisen kaipausta takaisin suuren luonnon alkulähteille. +Meillä, niinkuin muuallakin pohjoismaissa, se muuttui _kansalliseksi +romantiikaksi_, vapauttajaksi muukalaisen sivistyksen vaikutuksesta. +Kansanrunous tuli muotiin, kansan yksinkertaiset tavat, »terveet» +käsitteet ja sattuvat puheenparret asetettiin »turmeltuneiden» ylempien +säätyjen esimerkiksi. Näin kohosi myös Suomen kansa kunniaansa. Sen +ylemmät säädyt oppivat näkemään, että heillä oli maa, joka oli kaunis, +ja kansa, jota heidän ei tarvinnut hävetä. Näiden säätyjen parhaat +pojat ja tyttäret tunsivat itsensä jälleen suomalaisiksi. + +Saman kansallisen romantiikan kirjalliset tulokset meillä haarautuivat +kahtia, riippuen siitä, kummalla kielellä sitä harrastettiin. +Toiset niistä, suomenkieliset, tulivat merkitsemään _suomalaisen_ +kansalliskirjallisuuden pohjaa ja perustusta. Toiset, +ruotsinkieliset, merkitsivät uutta voittomaata _ruotsalaiselle_ +kansalliskirjallisuudelle. Valtiollinen ero Suomen ja Ruotsin välillä +oli tosin jo tapahtunut. Mutta vielä kerran valloitti Ruotsi Suomen, +valloitti vanhemmalla kielellään ja sivistyksellään, imien +voitettunakin itselleen uutta voimaa juuri tämän saman maan ja +kansallisuuden kamarasta, jonka se jo oli valtiollisesti menettänyt. +_Ruotsinkielinen isänmaallinen runous_ oli Ruotsin vallan viimeinen +suuri sana Suomessa, joka näihin päiviin saakka on sen kunniaa jokaisen +suomalaisen korvaan kaiuttanut. + +Niin sitkeät ovat historiallisen entisyyden säikeet. Ne on +vasta vähitellen katkonut ja katkoo yhä enemmän suomalainen +kansalliskirjallisuus. + +Siihen oli matka pitkä vielä ruotsinkielisestä isänmaallisesta +runoudesta. Niin korkealle kuin se J. L. Runebergin, Z. Topeliuksen, +Lars Stenbäckin, J. J. Wecksellin, Fredrik Cygnaeuksen y.m. kautta +kohosikin, ei se kuitenkaan voinut estää selväjärkisimpiä +isänmaan-ystäviä näkemästä, että Suomi tarvitsi oman suomenkielisen +kansalliskirjallisuutensa, jos sen mieli koskaan kohota +sivistyskansaksi. Tämän vaatimuksen voimakkaimpana edustajana +1840-luvulla esiintyy ajattelija ja valtiomies Juhana Vilhelm Snellman +(1806-1881), sanomalehtiensä _Saiman_ ja sittemmin _Litteraturblad_'in +kautta, jossa hän, vaikka itse ruotsinkieltä käyttävänä, ratkaisevalla +tavalla osoittaa suomenkielen olevan suomalaisen sivistys-elämän ja +kansalliskirjallisuuden ainoan oikean välineen.--Myöskin suomenkielistä +_Maamiehen Ystävää_ hän neljännesvuoden toimitti. + +Hänen sanansa ei kaikunut kuuroille korville. Sangen monet +ruotsalaistuneen yläluokan jäsenistä omaksuivat itse suomenkielen ja +liittyivät yhteen vaatimaan tälle kielelle myös sille kuuluvia +oikeuksia kouluissa ja kodeissa, valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa +elämässä. Snellmanin työn jatkajista on historioitsija ja valtiomies +G. Z. Yrjö-Koskinen (Forsman, k. 1903) mainittavin. Heidän johdollaan +kehittyi suomalaisuuden romantinen harrastus meidän sivistyneessä +yläluokassamme suomalaisuuden _valtiolliseksi liikkeeksi_, sittemmin +»suomenmieliseksi» (fennomaaniseksi) _puolueeksi_. Vastassaan se tapasi +pian »ruotsinmielisen» (svekomaanisen) puolueen, joka näihin päiviin +saakka on koettanut ehkäistä suomenkielen kohoamista maamme +valtakieleksi. + + + +3. Elias Lönnrot. + +Niinkuin Mikael Agricola on suomalaisen _kirjakielen_ isä, niin voidaan +Elias Lönnrotia suomalaisen _kirjallisuuden_ isäksi nimittää. + +Hän syntyi 9 p. huhtik. (Mikael Agricolan kuolinpäivänä) 1802 Paikkarin +torpassa, Sammatin pitäjässä. Isä tahtoi tehdä hänestä räätälin, kuten +hän itsekin oli, mutta pojan halu paloi lukutielle. Hän pääsikin +kouluun, aluksi Tammisaareen, sitten Turkuun, sitten Porvoosen, vaikka +hänen monta kertaa täytyi varojen puutteessa keskeyttää opintonsa, +viimeisen kerran v. 1820, jolloin hän rupesi apteekkioppilaaksi +Hämeenlinnaan, silti kuitenkaan lukujaan unohtamatta. Ylioppilaaksi hän +tuli 10 p. lokak. (Aleksis Kiven syntymäpäivänä) 1822. Samalla viikolla +kirjoitettiin yliopiston luetteloon myös Snellman ja Runeberg. V. 1827 +hän suoritti filosofian kandidaattitutkinnon, v. 1830 lääketieteen +kandidaattitutkinnon ja v. 1832 lisensiaattitutkinnon samassa +tieteessä, jonka jälkeen hänet heti määrättiin piirilääkäriksi +Kajaaniin. Loma-aikansa hän oleskeli enimmäkseen Laukon kartanossa, +professori Törngrenin lasten koti-opettajana. + +Jo apteekki-aikanaan oli Lönnrot ennen mainitun Sakari Topelius +vanhemman julkaisemista vanhoista kansanrunoista innostunut; samoin +Reinhold von Beckerin _Turun Viikkosanomista_, joiden toimittajaan hän +sitten Törngrenin perheessä henkilökohtaisesti tutustui. Törngrenin +johdolla hän v. 1827 julkaisi latinankielisen maisteriväitöksensä +_Väinämöisestä, vanhojen suomalaisten jumalasta_, esiintyen +sillä, samoin kuin v. 1832 julkaisemallaan ruotsinkielisellä +tohtori-väitöskirjallaan _Suomalaisten loitsullisesta lääketaidosta_, +Porthanin elämäntyön suoranaisena jatkajana. Laukon kartanossa +oleskellessaan hän jo ryhtyi itse vanhoja kansanrunoja keräilemään, +pannen kirjaan m.m. kuuluisan kansanballaadin _Elinan surman_, tarinan +Klaus Kurjesta ja »vähästä Elinasta», joka niin läheisesti liittyy +Laukon kartanon omaan historiaan. + +V. 1828 teki Lönnrot ensimmäisen runonkeruumatkansa halki Suomen +(Hämeenlinnan, Heinolan, Mikkelin, Savonlinnan, Kesälahden, Kiteen, +Tohmajärven, Sortavalan ja Ilomantsin kautta Nurmekseen), päämääränään +Vienan-Karjala, jonka hän kuitenkin jätti käymättä tällä kertaa. Matka, +joka, samoin kuin myöhemmätkin Lönnrotin runonkeräykset, suoritettiin +suurimmaksi osaksi jalan, kesti viidettä kuukautta. Sen tulokset hän +vv. 1829-1831 julkaisi pieninä, kansaa varten toimitettuina +Kantele-nimisinä vihkosina, kustantaen ne omilla vähillä varoillaan. +Tätä matkaa seurasi toinen v. 1831, jolloin hän jo pääsi Kuusamoon +saakka, mutta kutsuttiin lääkintähallituksen toimesta takaisin +Helsinkiin taistelemaan samana vuonna puhjennutta _koleraa_ vastaan, +johon hän itsekin vaarallisesti sairastui. Tuosta toivuttuaan hän +jälleen kolmannen kerran lähtee Vienan-Karjalaan kesällä v. 1832 ja +pääseekin jo rajan yli. Mutta vasta neljännellä (1833) ja viidennellä +(1834) matkallaan Lönnrot tulee Vienan-Karjalan parhaille laulumaille, +tapaa niiden seutujen suurimman runoniekan Arhippa Perttusen y.m. Nyt +hän voi ruveta täydellä todella järjestelemään löytöjään Suomalaisen +Kirjallisuuden Seuran painatettavaksi. Aluksi häneltä valmistuu +erinäisiä Kalevalan sankarien ympäri kiertyviä _runosikermiä_, mutta +työn kuluessa selvenee hänelle yhä enemmän sen _yhtenäisen teoksen +ajatus_, jonka esipuheen hän allekirjoittaa 28 p. helmik. 1835. Teoksen +nimi oli _Kalevala_. Suomi oli saanut kansallisrunoelmansa ja +maailmankirjallisuus voittanut yhden korkeimmista ja ihanimmista +ennätyksistään. + +Tämä ensimmäinen Kalevalan painos ei kuitenkaan ole sama, jota me nyt +luemme ja jonka maine nyt kiertää maailmaa. Se sisältää ainoastaan 32 +runoa ja 12,078 säettä. Klassillisen täydellisyytensä saavuttaa +Kalevala vasta toisessa painoksessaan, joka Lönnrotilta valmistuu v. +1840, Taneli Europaeuksen, August Ahlqvistin y.m. nuorempain +runonkerääjäin löydöillä miltei kaksinkertaiseksi lisättynä. Nyt se +sisältää 50 runoa ja 22,795 säettä. Tällä välin häneltä jo on v. 1840 +syntynyt _Kanteletar_, kokoelma Suomen kansan laulurunoja, ja pari +vuotta myöhemmin kokoelma _Sananlaskuja ja Arvoituksia_. Välillä +kiinnittää myös suomenkielen tutkimus hänen mieltään. Hän tekee +kielellisiä tutkimusmatkoja Aunukseen, Lappiin, Viroon ja Liivinmaalle, +joiden tulosten perustuksella hänet v. 1853 nimitetään suomenkielen +professoriksi Helsingin yliopistoon, edellisenä vuonna kuolleen, +nerokkaan kielimiehen Mathias Aleksander Castrénin, suomalaisen +kielitieteen varsinaisen perustajan, kunniakkaasen oppituoliin. + +Suomenkielen professorinvirka oli perustettu yliopistoon v. 1850. +Melkein kuin kohtalon ivaa on, että samana vuonna _kiellettiin +venäläisen esivallan toimesta painattamasta suomenkielellä muuta kuin +uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta_. Niin suuri oli +taantumuksen valta meillä keisari Nikolai I:sen viimeisinä +hallitusvuosina. Tämä kielto, joka uhkasi yhdellä iskulla tappaa koko +Suomen viriävän kansalliskirjallisuuden, oli kuitenkin ainoastaan +muutamia vuosia voimassa, kunnes se kokonaan lakkautettiin v. 1860. + +Elias Lönnrot otti eron professorintoimestaan v. 1862, jonka jälkeen +hän kuolemaansa saakka (19 p. maalisk. 1884) eli kotiseudullaan +kirjallisia töitään toimitellen. + +Myöskin kielimiehenä, vaikka enemmän käytännöllisenä kuin +tieteellisenä, tuli Lönnrotin vaikutus olemaan perinjuurinen koko +kansalliskirjallisuutemme nousuun ja kehitykseen. Ottaen lukuun maamme +itä-suomalaiset murteet, silti vanhaa länsi-suomalaista +kirjakieltämmekään hylkimättä, hän kultaista keskitietä kulkien osasi +sovittaa sen _murteiden taistelun_, joka vuosisadan alulla oli +viriämässä eri maakuntien edustajien välillä ja joka olisi vienyt +kirjakielemme yleiseen sekasortoon. Kansankielen perinpohjaisena +tuntijana hän loi ja vakiutti äärettömän joukon uusia _ammattisanoja_, +joita suomenkielen kohotessa korkeamman sivistyksen välineeksi joka +alalla tarvittiin. Niinpä hän _Suomen kasvistollaan_ (1860) loi +suomalaisen kasvi-opillisen sanaston, kehitti lain-opillisilla +suomennoksillaan, m.m. J. Ph. Palménin _Lain-obillisella käsikirjalla_ +suomalaista lakisanastoa j.n.e. Hänen suurtyönsä kielellisellä alalla +oli kuitenkin laaja _Suomalais-ruotsalainen sanakirja_, joka ilmestyi +vihkoteoksen muodossa vv. 1866-1880. Kun tähän lisäämme häneltä samoin +v. 1880 valmistuneet _Loitsurunot_, hänen johdollaan ja pääasiallisesti +myös hänen työvoimillaan toimitetun uuden _Virsikirjan_ laitoksen, +hänen toimittamansa _hyötykirjat_ rahvaan tarpeita varten, kuten +_Talonpojan kotilääkäri_, hänen työnsä sanomalehdistön palveluksessa +(_Mehiläinen_ vv. 1836-1837 ja 1839-1840) y.m., niin täytyypä +tunnustaa, että syvemmin ei kukaan ole Suomen kansalliskirjallisuuden +syntyyn vaikuttanut. Myöskään ei minkään maan kansalliskirjallisuus ole +laskettu leveämmälle, kestävämmälle perustukselle. + +Elias Lönnrotin elämäntyön huippu oli kuitenkin _Kalevala_. Heti +ensimmäisellä otteeltaan astui suomalainen kirjallisuus sen kautta +_maailmankirjallisuuteen_. + +Mitään suurempaa ja merkitsevämpää lisää se siihen tuskin koskaan tulee +tuottamaan. Kuitenkin on sen myöhäisempi kehityshistoria meille +edellistä mieltäkiinnittävämpi. Se on kertomusta sen suomalaisen +_kansansielun_ haarautumisesta yhä _yksilöllisempiin_ aines-osiinsa, +joka vielä esiintyy niin eheänä ja yhtenäisenä Kalevalassa sekä sen +nerokkaan sommittelijan Elias Lönnrotin omassa humaanisessa, +sopusointuisessa olennossa. Kalevala on Suomen kansan _vanhan +kultuurin_ tuote, sellaisena kuin se vielä läpi vuosisatojen oli, tosin +alttiina vieraille vaikutuksille, mutta ei niiden orjuuttamana ja +tukahduttamana, säilynyt kansan omassa keskuudessa. Sitä myöhempi +kansalliskirjallisuus on Suomen _nuoren kultuurin_ tuotetta, jonka ikä +on vain vuosikymmenissä laskettava. + +Missä määrin tämä nuori kultuuri voi tuon vanhan, perinnäisen ja +ominaisen kultuurimme pohjalle rakentua, siitä riippuu Suomen +tulevaisuus. + + + +4. A. Oksanen. + +Suomalaisuuden valtiollinen herätys toisella puolen, ruotsinkielinen +isänmaallinen runous toisella puolen, niiden välillä viriävä +suomalainen kansalliskirjallisuus: se oli Suomen henkinen läpileikkaus +1800-luvun keskivaiheilla. Taikka käyttääksemme niitä kolmea nimeä, +joiden ympäri ajan henkinen elämä keskittyy: Elias Lönnrot keskellä, J. +V. Snellman hänen toisella, J. L. Runeberg hänen toisella sivustallaan. + +A. Oksanen--tai prof. August Ahlqvist (1826-1889), kuten hänen +kansalaisnimensä oli--ottaa vaikutuksia heistä jokaisesta. Hän on sen +sivistyneen nuorison luonteenomainen edustaja, joka astuu esille +1840-luvulla. Hänessä asuu hehkuva valtiollisen suomalaisuuden +harrastus, hän ihailee sydämensä pohjasta ruotsinkielistä +isänmaallista runouttamme ja hän tuntee povensa paisuvan ajatuksesta +rikastuttaa omalla alkuperäisellä runohengellään myös suomalaista +kansalliskirjallisuutta. Hänen pääasiallinen toimintansa tuli kuitenkin +olemaan kielimiehen ja kansanrunouden tutkijan. Ainoastaan yhden +runokokoelman, _Säkeniä_ (1:nen parvi 1860, 2:nen 1868) hän ehti +painosta toimittaa, mutta kokoelman, jonka merkitys on perustavaa +laatua varsinaiselle suomalaiselle _taiderunoudelle_. + +Tässä astuu meidän eteemme ensi kerran suomalaisessa kirjallisuudessa +itsekohtainen, nykyaikainen _runoilija-yksilöllisyys_. Hänen tunteensa +on harras ja vakaa, hänen järkensä käsittää ja käsittelee ajan +ongelmia, hänellä on oma tapansa ajatella ja puhua, hän on +itsetietoinen omasta korkeasta asemastaan yhtenä suomenkielisen +sivistys-elämän henkisistä johtajista. Runoilijana hän on miehekäs, +ytimekäs, miltei karu, kuitenkin kykenevä myös monta vienoa ja +sydämellistä säveltä kaiuttamaan. Hänen isänmaalliset runoelmansa +_Suomen valta, Savolaisen laulu, Sotamarssi_ ovat kautta kansan +levinneet, samoin hänen kaunis ballaadinsa _Koskenlaskijan morsiamet_. +Vielä mainittakoot tässä hänen parhaista palasistaan _Kerran +viinikellarissa_ ja _Punkaharjun tytön laulu_. Juhlarunoissaan hän +lausui monta painavaa sanaa maamme kansallisuus- ja sivistys-oloista, +joihin nähden hän kyllä oli »yksi mieli yksi kieli»-kannalla, vaikka ei +tahtonut ruotsiakaan, idästä uhkaavan vaaran takia, aivan päätä pahkaa +ajaa pakosalle. + +Oksanen oli _Suomettaren_ (1847) perustajia. Itse hän julkaisi +arvostelevaa kirjallista ja kielitieteellistä aikakauskirjaa +_Kieletärtä_, jota seitsemän numeroa vv. 1871-1875 ilmestyi. Hänen +tieteellisemmistä teoksistaan ovat _Suomenkielen rakennus, Suomalainen +murteiskirja_ ja saksaksi ilmestynyt _Länsi-suomalaisten kielten +kultuurisanat_ huomattavimmat. Vielä julkaisi hän _Muistelmia matkoilta +Venäjällä vuosina 1854-1858_, y.m. + + + +5. Kirjallisen Kuukauslehden miehet. + +Suometar tai n.s. »vanha Suometar» lakkasi varojen puutteessa +ilmestymästä v. 1866, jolloin se jo oli pienestä viikkolehdestä +jokapäiväiseksi valtiolliseksi äänenkannattajaksi kehittynyt. Sen +perustajia olivat, paitsi Oksasta, jo ennen kansanrunouden kerääjänä +mainittu Taneli Europaeus, tohtori Paavo Tikkanen ja kirkkoherra Antero +Varelius, kaikki silloin nuoria opiskelevaisia (Varelius tunnettu myös +huvinäytelmästään _Vekkulit ja Kekkulit_ (1847) ja kansaa valistavista +kirjasistaan, joista _Enon opetuksia luonnon asioista_ on mainittavin). +Heihin liittyivät myöhemmin maisterit Fredrik Poltin ja Eero +Salmelainen, dosentti Herman Kellgren, tohtori Oskar Blomstedt, tuomari +K. F. Forsström sekä maanmittari Pietari Hannikainen, kaikki tunnettuja +isänmaan ystäviä ja suomalaisen kirjallisuuden harrastajia. Heistä on +Hannikainen erikoisesti mainittava Viipurista pitäen toimittamansa +_Kanavan_ (1845) y.m. lehtien sekä huvinäytelmänsä _Silmänkääntäjän_ +(1847) vuoksi, joka samana vuonna Kuopiossa seuranäytelmänä näyteltiin +ja tuli siis merkitsemään ensimmäistä alkuperäistä suomenkielistä +näyttämö-esitystä. + +Vanhan Suomettaren jatko _Uusi Suometar_ alkoi ilmestyä v. 1869, aluksi +tunnetun Unkarin-ystävän Antti Almbergin (Jalavan) johdolla, sitten +vuodesta 1870 maisteri Viktor Löfgrenin (Lounasmaan), ja on jatkunut +näihin päiviin saakka. Vanhan ja Uuden Suomettaren välillä perustettiin +v. 1866 _Kirjallinen Kuukauslehti_. + +Useat vanhan Suomettaren miehistä kirjoittivat Kirjalliseen +Kuukauslehteen ja päinvastoin taas Uuteen Suomettareen useat +Kirjallisen Kuukauslehden toimittajista ja avustajista. Nimitämme tässä +kuitenkin heitä kaikkia _Kirjallisen Kuukauslehden miehiksi_, koska +sen ympäri kertyi miltei kaikki, mitä silloisessa suomalaisessa +sivistys-elämässä oli parasta ja etevintä, ja koska se jo +yleissivistyksellisen leimansa vuoksi liittyy lähemmin suomalaisen +kansalliskirjallisuuden historiaan. + +Kirjallisen Kuukauslehden miehiä olivat: + +1) Yrjö Sakari Koskinen (Forsman), joka sittemmin aateloituna kirjoitti +nimensä G. Z. Yrjö-Koskinen, sen johtava sielu, samoin kuin +Suomettarenkin ja yleensä 1800-luvun jälkipuoliskon suomalaisuuden. +Varsinkin historiallisilla teoksillaan, joista _Nuijasota, +Oppikirja Suomen kansan historiassa_ ja _Johtavat aatteet +ihmiskunnan historiassa_ ovat mainittavimmat, hän on suomalaista +kansalliskirjallisuutta rikastuttanut. Mutta myöskin kaunokirjailijana +hän oli esiintynyt, nimittäin pienellä, sievällä historiallisella +novellillaan _Pohjan piltti_ (1859) ja parilla runoelmalla, joista +_Honkain keskellä_ elää ja on arvattavasti kauan elävä kaiken kansan +huulilla. Hänpä se myös _Kertomuksellaan Hämeenkyrön Pitäjästä_ (1852) +ensimmäisenä mursi tuon surullisesti kuuluisan 1850-vuoden kiellon, +vaatien ja saadenkin tutkimuksensa suomenkielellä julaistuksi. Koko +hänen elämäntyönsä kirjailijana, tiedemiehenä ja senaattorina tarkoitti +harvinaisella johdonmukaisuudella suomenkielen ja suomalaisen +kansallisuuden valtaan pääsemistä. + +2) Jaakko Forsman, edellisen nuorempi veli, sittemmin lakitieteen +professori ja yliopiston rehtori, julkaisi ensimmäisen suomenkielisen +lain-opillisen väitöskirjan _Pakkotilasta kriminaali-oikeudessa_. +Hänenkin elämäntyönsä on vielä yksinomaisemmin tiedemiehen, +valtiomiehen ja sanomalehtimiehen. + +3) Kaarlo Bergbom, Suomen Kansallisteatterin perustaja (1872), jota hän +väsymättömällä tarmolla neljättäkymmentä vuotta johti ja jossa työssä +hänen sisarensa Emelie Bergbom uskollisesti seisoi hänen sivullaan. +Hänen alkuperäinen kirjallinen toimintansa jäi mainitun suurtyön tähden +varsin vähäiseksi, vain muutamaan näytelmään, kuten _Paola Moroni_, ja +eräisiin novelleihin, joista _Julian_ on huomattavin. Sitä enemmän hän, +seisoen suomalaisen kirjallis-taiteellisen elämän keskipisteessä, tuli +teatterinjohtajana ja näytelmäkirjailijain työtoverina kirjallisuutemme +kehitykseen vaikuttamaan. + +4) Paavo Cajander, jonka pääasialliseksi elämäntehtäväksi jäi +_Shakespearen Draamojen_ suomentaminen. Katkeamatta on tämä +suur-arvoinen ja yhtä suurella taidolla kuin hartaudella suoritettu työ +jatkunut vuodesta 1879 näihin päiviin saakka ja lähenee nyt onnellista +loppuaan. Hänen alkuperäisistä runoelmistaan, joiden tunnusmerkillisiä +ominaisuuksia ovat harras tunne ja yksinkertainen, koristelematon +kielenkäyttö, ovat _Vapautettu kuningatar_ ja eräät muut kautta maan +kulkeneet. Hänen muista suomennoksistaan ovat Wecksellin _Daniel +Hjorth_ sekä Runebergin _Hanna, Jouluilta ja Vänrikki Stoolin tarinat_ +huomattavimmat. + +5) Julius Krohn, tunnettu runoilijana nimellä Suonio, suomenkielen, +kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkija ja suomenkielen ylimääräinen +professori Helsingin yliopistossa. Alkuperäisenä runoilijana hän on +vieno romantikko. Hänen suorasanaisista kaunokirjallisista tuotteistaan +ovat _Kuun tarinat_ huomattavimmat. Hänen sujuvalla, miellyttävällä +kynällä toimittamansa helppotajuiset, historialliset teokset sekä +kuvalehdet _Maiden ja merien takaa_ ja _Suomen Kuvalehti_ (1873-1880) +saavuttivat suurta suosiota kaikkien kansanrivien keskuudessa. Useat +hänen tieteellisistä tutkimuksistaan, kuten _Suomen suvun pakanallinen +jumalanpalvelus_ ja _Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet_, jäivät kesken +hänen kuollessaan (1888), mutta on ne sitten itsenäisesti jatkettuina +ja täydennettyinä julaissut hänen poikansa, prof. Kaarle Krohn, +kansanrunoutemme kriitillisen tutkimuksen etevin edustaja, jonka äsken +valmistunut monumentalinen teos _Kalevalan runojen historia_ on kenties +sopivimmin tässä yhteydessä mainittava. + +6) Agathon Meurman, kunnallisneuvos, valtiopäivämies ja aikansa +suosituin _sanomalehtikirjailija_, joka sellaisena tuli kaikenlaatuisia +asioita käsittelemään, enin kuitenkin _valtiollisia, yhteiskunnallisia, +taloudellisia ja uskonnollisia_. Mielipiteiltään usein hyvinkin +vanhoillisena, mutta sielultaan aina pirteänä ja nuorekkaana, hän +myöhemmin Uuden Suomettaren palstoilla kävi monta kiivasta sanasotaa +kasvavan _vapaamielisen suunnan_ kanssa, jonka luonnontieteellinen +maailmankatsomus oli vieras hänen valtiokristilliselle käsitykselleen. + +7) Otto Donner, vertailevan kielitieteen professori, Kalevala-tutkija, +_Suomalais-ugrilaisen seuran_ (1883) perustaja, senaattori ja +valtiopäivämies. + +8) K. F. Ignatius, tilastotieteilijä, historiallinen kirjailija, +senaattori ja julkisen elämän mies. + +9) Thiodolf Rein (Gabriel Reinin poika, jonka nimen olemme ennen Suom. +Kirjallisuuden Seuran perustajien joukossa tavanneet), ajattelija, +yliopiston rehtori ja sijaiskansleri, _Sielutieteen oppikirjan_ ja +_Snellmanin elämäkerran_ (ruotsinkielisen) kirjoittaja. + +10) J. V. Calamnius, filosofian tohtori, Turun tuomiorovasti, +Aristoteleen _Runous-opin_ ja Platon _Faidonin_ suomentaja, +_Kreikkalaisten satujen_ toimittaja. Hänen kaunokirjallisista +tuotteistaan on novelli _Metelinkirkon haltia_ muistettava. + +11) Frithiof Perander, kasvatus-opin professori ja Kalevalan +kaunotieteellinen tutkistelija. + +12) B. F. Godenhjelm, Helsingin suomalaisen jatko-opiston perustaja +(1881). Kirjoittanut _Oppikirjan suomalaisen kirjallisuuden +historiassa_, julaissut teoksia _runous-opin_ alalta ja myöskin eräitä +alkuperäisiä runoelmia. + +13) J. R. Aspelin, muinaistieteen professori, valtio-arkeologi, _Suomen +Muinaismuistoyhdistyksen_ perustaja (1870) ja lukuisien +muinaistieteellisten teosten kirjoittaja. + +14) K. A. Castrén, maisteri, historiallinen kirjailija, julaissut +_Kertoelmia Kajaanin läänin vaiheista_ y.m. + +15) A. J. Mela (Malmberg), maisteri, opettaja, ensimmäinen ja etevin +suomenkielinen _luonnontieteellinen kirjailija_, julaissut _Kasvion, +Suomen luurankoiset_ y.m. + +Mille suomalaisen sivistys-elämän alalle katsommekin, kaikkialla me +tapaamme Kirjallisen Kuukauslehden miehiä, useimmin uran-uurtajina ja +pitkän, isänmaallisen elämäntyön täyttäjinä. Kuitenkin on vielä tämän +valtavan henkisen voimakeskustan suurin kirjallinen nimi mainitsematta. + + + +6. Aleksis Kivi. + +Ruotsinkielinen isänmaallinen runous vaikutti mahtavasti useimpiin +romantisen aikakautemme kirjailijoihin, vieläpä niin mahtavasti, että +he sen kautta jonkun verran kadottivat suomalaista itsenäisyyttään. +Runeberg oli saavuttamaton kirjallinen ihanne, johon koko aikakausi +katsoi ylös, hänen kirjalliset päämääränsä asetettiin myös koko +nousevan suomenkielisen kirjallisuuden ojennusnuoraksi. Kalevalan +kansallinen ja kaunotieteellinen arvo tosin aavistettiin, mutta sen ja +yleensä kansanrunouden kauneusmaailmoita ei osattu vielä tehdä +nykyaikaiselle taidekirjallisuudelle hedelmällisiksi. Liian kauan oli +syvä juopa eroittanut Suomen sivistyneet säädyt oman kansallisuuden +kamarasta. Kului aikaa, ennen kuin kansan oma kauneustaju saattoi +tunkea myös ylimmän kirjallisen viljelyksen kukkuloille. + +Aleksis Kivi on nykyaikaisen suomalaisen taidekirjallisuuden +_itsenäisyysjulistus_. Hänestä eteenpäin suomalainen taidekirjallisuus +lähtee omia polkujaan polkemaan, eroten yhä enemmän maamme +ruotsalaisesta, painautuen yhä syvemmälle omaan alkuperäänsä, ottaen +vaikutuksensa aina laajemmin suoraan Europasta. + +Romantiikka ja realismi taittuvat hänessä. Hän on rajamerkki niiden +välillä, ne kumpikin yhtyvät hänessä _klassilliseksi_ kokonaisuudeksi. + +Aleksis Kivi murtaa uusia uria runouden kaikilla aloilla: +_laulurunouden, kertomarunouden, näytelmärunouden_. Näytelmärunouden +hän suorastaan perustaa: vain muutamia heikkoja ituja, kuten Juteinin, +Lagervallin, Vareliuksen ja Hannikaisen, oli ollut ennen häntä. Samoin +hän perustaa suomenkielisen suorasanaisen kertomarunouden, asettaa sen +yhdellä iskulla kaiken kertomarunouden huipulle ja antaa sille +monumentalisen, neroa säkenöivän täydellisyyden. Laulurunoutta hän ei +perusta tosin--siinä oli jo, paitsi muita, Oksanen ennen häntä--mutta +hän laajentaa senkin rajat tämän vielä hiukan kuivahkosta +akatemiallisuudesta kauas kohti aavistelevaa, raamatullista ja +kalevalaista mielialaa. + +Raamattu ja Kalevala: ne ovat hänen kantakirjansa, joista hän +kirjalliset vaikutuksensa ammentaa. Lisäksi tulevat klassilliset +_maailmankirjailijat_: Homeros, Shakespeare, Cervantes. Mutta muuten on +hänen oma tyhjentymätön aarreaittansa _kansan-elämä_ itse ja se +hämäläisuusmaalainen _luonto_, jonka helmassa hän on syntynyt ja +kasvanut, jonka keskellä hän elää ja suorittaa suuren elämäntyönsä ja +joka hänet vihdoin sulkee povelleen. + +Aleksis Kivi oli syntynyt 10 p. lokak. 1834 Nurmijärvellä. Hänen isänsä +oli köyhä räätäli, kuten Lönnrotinkin, Stenvall nimeltään, jota nimeä +myös poika kuolemaansa saakka käytti. Kivi oli vain hänen +kirjailijanimensä. Ensimmäiset opinalkeet hän sai isältään ja +äidiltään, sitten Nurmijärven kiertokoulunopettajalta Malakias +Costianderilta, joka itsekin oli kirjallinen mies, Runebergin +_Hirven-ampujain_ ja _Aeneidin_ ensimmäisen laulun suomentaja, jopa +erään alkuperäisenkin suomalaisen kertomarunon _Jaako, Kyröskosken +poltissa kerran_ sepittäjä. Kouluun hän pääsi 17-vuotiaana, +ylioppilaaksi v. 1857. Jo silloin oli hänen terveytensä puutteen ja +taudin murtama. Enempiin opintoihin hänellä ei ollut varoja eikä ehkä +haluakaan. Kirjallinen toiminta vaati kaiken hänen voimansa ja +huomionsa. Suurimman osan siitä hän suoritti Siuntiossa, jossa eräs +hänen suosijansa nti Charlotte Lönnqvist vuokrasi huoneen ja tarjosi +ruoan hänelle. Täällä asui Kivi vv. 1863-1870, jolloin hän +hermoheikkona vietiin ensin erääsen sairaalaan Helsingissä, sitten +mielipuolena veljensä luo Tuusulaan. Siellä hän kuoli Sylvesterin +päivänä, 31 p. jouluk. 1872. Näin synkkä ja lyhyt oli miehen +elämäntarina, joka lähinnä Lönnrotia on syvimmin vaikuttanut +kansalliskirjallisuutemme syntyyn ja kehitykseen. + +Kiven kirjallinen toiminta alkoi jo osaksi kouluaikoina, mutta sen +ensimmäinen näkyvä hedelmä oli _Kullervo_, valmistunut ja palkittu +Suom. Kirjallisuuden Seuran palkinnolla v. 1859, ilmestynyt tekijän +muokkailemana ja uudesta-muodostamana painosta v. 1864. Jo siinä +esiintyvät hänen suuret luonnonlahjansa. Etenkin Kullervon kotiintulo, +hänen murhattuaan Ilmarisen emännän, ihanan Pohjan neidin, on +tärisyttävällä voimalla ja jylhällä kauneudella kuvattu. Heikompi on +hänen toinen suuri murhenäytelmänsä _Karkurit_ (1867), vaikka sekin +monta runollista ja lennokasta vuoropuhetta sisältää. Mutta Kivi +näytelmäkirjailijana ei ollutkaan murhenäytelmän, vaan _kansanomaisen +huvinäytelmän_ alalla korkeimpia ennätyksiään saavuttava. + +Kiven mestariteokset tähän suuntaan ovat _Nummisuutarit_ (1864) ja +_Kihlaus_ (1866), joista jälkimmäinen ilmestyi Kirjallisessa +Kuukauslehdessä. Kummassakin niissä laulaa Kiven nerous täydellä +voimallaan, kumpikin ne ovat suomalaisen teatteriohjelmiston kulmakiviä +ja kumpikin ovat maailmankirjallisuuden parhaiden _luonnekomediain_ +rinnalle asetettavat. Edellistä on syystä verrattu Beaumarchais'n +kuuluisaan mestariteokseen _Figaron häät_, johon sen suhde kuitenkin on +kuin syvän, hymyilevän metsälammen tuhat-ilmeiseen, kaikissa +sateenkaaren väreissä välähtelevään merenpintaan verrattuna. + +Rohkeimman, nerokkaimman mestariteoksensa luo Kivi kuitenkin +merkillisessä romaanissaan _Seitsemän veljestä_, ilmestynyt painosta +v. 1870, vaikka jo jotakin vuotta aikaisemmin valmistunut. Se on +vieläkin kansan-elämän kuvaus, kuten Kihlaus ja Nummisuutarit. Mutta se +laajenee samalla suurpiirteiseksi _kultuurikuvaukseksi_ koko Suomen +kansan kehittymisestä lukutaitoon ja järjestyneesen, yhteiskunnalliseen +elämään. Tekijän _realismi_ kansan-elämän kuvauksiin nähden on tässä +häikäilemättömämpi kuin milloinkaan. Tekijän _romantiikka_ +luonnonkuvauksiin nähden taas osoittautuu syvänä, aavistelevana +mielialana ja valtavana mielikuvituksena. + +Yhtä rohkea kuin kirjan sisällys on sen _muoto_, joka on sekoitus +draamallisista, eepillisistä ja lyyrillisistä aineksista, kaikki +kuitenkin yhtyneinä klassilliseksi kokonaisuudeksi. Tekijän esitystapa +on _homeerisen patriarkan_, joka lempeällä, muhoilevalla hymyllä, mutta +myöskin vakavalla, ojentavalla kädellä johdattelee henkilöitään kautta +vaihtelevien elämänkohtaloiden. + +Kiven muista teoksista kohoo korkeimmalle hänen raamatun-aiheinen, +1-näytöksinen näytelmänsä _Lea_ (1869), Vanhan Testamentin kukkivalla, +itämaisella mielikuvituksella hahmoiteltu ja Uuden Testamentin +kirkastuneella, evankeelisella tunnelmalla kyllästetty taideteos, jossa +Kristuksen läsnäolo, vaikka hän ei näyttämöllä esiinnykään, tuntuu +kaikkialla ja jossa kaikki ristiriita lopuksi kiertyy säteileväksi +sopusoinnuksi hänen päänsä ympärille. Herkkä ja hempeä on myös hänen +toinen pieni 1-näytöksinen idyllinsä _Yö ja päivä_. + +Vielä on muistettava hänen laulurunoutensa, jossa tavataan sellaisia +helmiä kuin _Härkä-Tuomo, Sydämeni laulu, Ikävyys, Keinulla_ y.m. +Niissäkin heijastuu Kiven syvä ja heleä tunnelmapohja, raikas +luonnontunne ja utuinen mielikuvitus. Samoin kuin sinne tänne +Seitsemään veljekseen siroitetut _sadut_ ja kauan tekijän kuoleman +jälkeen (1904) julaistu pieni herttainen kertomaruno _Paimentyttö_, +täydentää Kiven laulurunous hänen monumentalisten luomiensa meille +antamaa kuvaa suuresta, jumalan armoittamasta runoilijasta. + +Syystä kuuluu hänelle kunnianimi: Suomen _kansallisrunoilija_. + + + +7. Romantikoita ja jälkiromantikoita. + +Vielä on mainitsematta eräitä tämän aikakauden vähempiä, vaikka ei +silti vähemmän luonteenomaisia ilmiöitä. Sellaisia ovat: + +1) Kaarle Jaakko Gummerus, seminaarinlehtori, laajalle levinneen +sarjajulkaisun _Kyläkirjaston_ ja suosittujen kansanlehtien +_Kyläkirjaston Kuvalehden_ ja _Lasten Kuvalehden_ perustaja, +suorasanaisen suomenkielisen kertomakirjallisuuden tienraivaaja, jonka +teoksista _Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita_ ja romaani _Ylhäiset ja +alhaiset_ ovat mainittavimmat. + +2) Theodolinda Hahnsson, omaa sukua Limón, sittemmin vapaaherratar +Yrjö-Koskinen (G. Z. Yrjö-Koskisen vaimo toisessa avioliitossa), +julaissut kertomuskokoelman _Kotikuusen kuiskehia_, kansanelämän +kuvauksen _Huutolaiset_ y.m. + +3) Antti Tuokko (Törneroos), maisteri, uuttera suomentelija, julaissut +murhenäytelmän _Saul_ ja eräitä alkuperäisiä runoelmia, joista +_Birger-Jaarlin linna_ on mainittavin. + +4) E. F. Jahnsson, pappi, kolleega, julaissut m.m. historiallisen +murhenäytelmän _Lalli_ ja suositun historiallisen romaanin _Hatanpään +Heikki ja hänen morsiamensa_. + +5) Olli Vuorinen, kansakoulun-opettaja, julaissut pari vihkoa +laulurunoutta, nimeltä _Sepitelmiä_. + +Vielä ovat tämän aikakauden laulurunoilijoista Antti Räty, Aleksanteri +Rahkonen, Uno von Schrove, Konstantin Schröder, Lisa Asp ja Pietari +Juhana Hannikainen muistettavat, tämän ajan tieteellisemmistä +edustajista taas innokas suomalaisuudenystävä ja »sanaseppä» Volmari +Styrbjörn Schildt (Kilpinen), kieliopin tekijä Kustaa Erik Eurén, +kreikkalaisen runouden suomentaja Erik Aleksanteri Ingman ja hänen +veljensä raamatunkääntäjä A. V. Ingman. + +Kirjalliset virtaukset eivät, kuten jo ennen olemme huomauttaneet, ala +mistään varmoista vuosiluvuista, yhtä vähän kuin ne päättyvät niihin. +Niinpä on kirjallisuudessamme havaittavana monta romantista ilmiötä +kauan jälkeen varsinaisen romantisen aikakauden. Aina nykyiseen aikaan +saakka ulottuvat sen viimeiset mainingit. Kun kuitenkin luemme ne +romantiseen aikakauteen, niin teemme sen silmällä pitäen sitä henkistä +pohjaa ja perustusta, jolle meidän kansallinen romantiikkamme +ylimalkaan rakentuu. Mutta muuten merkitsemme tosiasiaksi, että +_jokaisessa aikakaudessa ovat kaikki aikakaudet olemassa_, jos ei +muuna, niin pieninä aines-osina. + +Näistä _jälkiromantisista_ kirjailijoista ovat huomattavimmat: + +1) Arvi Jännes (Genetz), suomenkielen tutkija, professori ja vihdoin +senaattori, jonka korkealentoiset isänmaalliset laulut _Herää Suomi, +Karjala_ ja _Väinölän lapset_ ovat yleiskansallisen merkityksen +saavuttaneet. Alkuperäiset runoelmansa hän on koonnut vihkoseen +_Muistoja ja toiveita_ (1889). Hänen runoutensa hyviä ominaisuuksia +ovat tuores, karjalainen kielipohja ja leveä, miehekäs mahtiponsi. + +2) Robert Kiljander, Jyväskylän postinhoitaja, jonka hilpeät +huvinäytelmät _Pahassa pulassa, Pukkisen pidot, Mestarin nuuskarasia, +Postikonttorissa_ y.m. ovat suorastaan pieniä mestariteoksia ja ovat +sellaisina laskeneet vankan pohjan _suomalaiselle seuranäytelmälle_. +Kiljanderin erikois-ala on jo häviämässä oleva, rauhallinen ja +idyllinen _pikkukaupunkiympäristö_, jonka herttaisia tyyppejä hän +verrattomalla taidolla eteemme elävöittää. + +3) J. A. Bergman, tunnettu historiallisesta novellistaan _Nevalaiset_, +joka kuvailee »Simo Hurtan» (Affleckin) aikaisia verisiä muistoja +Ylä-Karjalassa. + +4) Aura (Betty Elfving), julaissut suurta suosiota saavuttaneen +historiallisen romaanin _Härkmannin pojat_ y.m. + +5) Samuli S(uomalainen), seminaarinlehtori, julaissut m.m. pari sarjaa +Novelleja, keveän, pakinoivan tyylin ensimmäisiä käyttäjiä +suomalaisessa kirjallisuudessa. + +6) A. Uotila (Favén) eräiden onnistuneiden albumirunojensa vuoksi +mainittava. + +7) Jooseppi Mustakallio, julaissut runokokoelman _Pulmusparvi_. + +8) Kustaa Killinen, julaissut runokokoelman _Sanajalkoja_. + +9) Leimu (Kustavi Grotenfelt), julaissut myöskin runokokoelman, +tunnettu enemmän historiallisena kirjailijana ja runovalikoimien +toimittajana. + +10) Väinö (Kaarle Krohn), jo ennen kansanrunouden tutkijana mainittu +Julius Krohnin poika, julaissut eräitä onnistuneita runoja siellä +täällä albumeissa ja kalentereissa. + +11) A. V. Koskimies (Forsman) kielimies, latinanlehtori, eräiden +lyyrillisten runojen ja vuoden 1897 upean maisterinvihkiäis-kantaatin +sepittäjä. + +12) O. A. F. Mustonen (Lönnbohm), kansakouluntarkastaja, julaissut, +paitsi muuta, nimimerkillä _--hm_ herkkää laulurunoutta albumeissa ja +aikakauslehdistössä. + +13) Hilja Haahti (Hahnsson), mainitun Theodolinda Hahnssonin tytär, +tunnettu m.m. sievästä romaanistaan _Israelin tyttäret_ ja erinäisistä, +kristillishenkisistä runokokoelmistaan. + +14) Irene Mendelin, julaissut runovihot _Koivikossa_ I-II. + +Näiden jälkiromantisten ilmiöiden joukossa, joita täten olemme +seuranneet nykypäivien kirjallisuuteen saakka, on ehkä sopivin mainita +myös 1880-luvulla esiintyvät laulurunoilijat Severi Nuormaa ja Valter +Juva (Juvelius), jotka kumpikin ovat sekä omintakeisia runovihkoja että +runosuomennoksia julaisseet. Severi Nuormaan harras tunne ja +isänmaallinen mahtiponsi ovat Oksasen ja Jänneksen henkistä +heimojuurta. Hänen yksityisistä runoistaan on _Revontulet_ huomattavin. +Valter Juvan keveä laulannollinen poljento taas voi helkyttää niinkin +luonnonraikkaita säveliä kuin _Piika pikkarainen, Pohjanmaa, Häme, +Karjala_ y.m. + +Omituisen ja samalla ylevimmän ilmaisunsa saa meikäläinen +jälkiromantiikka 1880-luvulla esiintyvän Gustaf von Numersin +huomattavassa näytelmätuotannossa, joka, vaikka alkuperäisesti +ruotsiksi suoritettu, on suomenkielisenä julkisuuteen tullut ja +sellaisena myös suomalaiseen kirjallisuuteen luettava. Hänen +historiallisista näytelmistään on etevin ja tunnetuin _Elinan surma_, +saman-nimisen kansanballaadin pohjalle rakennettu 5-näytöksinen +murhenäytelmä, tekijän ja Kaarlo Bergbomin nerokkaan yhteistyön hedelmä +ja vieläkin Suomen Kansallisteatterin kotimaisen ohjelmiston +kaunistuksia. Realististen ja romantisten aatesuuntain yhteentörmäystä +rauhallisessa maalaispappilassa kuvailee herttaisella tavalla taas +hänen erinomainen huvinäytelmänsä _Kuopion takana_, sekin kotimaisen +näytelmäkirjallisuutemme parhaita ennätyksiä. + +_Kristin-usko_ on syvimmältä olemukseltaan _romantinen_. Siksi onkin +sitä pidettävä meidän romantisen aikakautemme tyypillisenä +maailmankatsomuksena, kun taas sen _realistisen_ ajan maailmankatsomus, +jonka ilmiöitä nyt käymme tarkastelemaan, on syvimmältä olemukseltaan +_luonnontieteellinen_. Tällä ei kuitenkaan ole sanottu, ett'eivät monet +romantikot ja jälkiromantikot saattaisi olla vapaa-ajattelijoita ja +päinvastoin useat realistit kätkeä monta kristillistä aines-osaa +sydämeensä. Mutta me tahdomme yhä edelleenkin pitää kiinni ilmiöiden +_tyypillisistä_, emme niiden _yksilöllisistä_ ominaisuuksista. + + + + +II. + +REALISTINEN AIKA. + +(1870-1897.) + + + +1. Realistinen kansankuvaus. + +Aleksis Kivi oli huvinäytelmillään Kihlaus ja Nummisuutarit, mutta +enimmän romaanillaan Seitsemän veljestä perustanut meillä realistisen +kansankuvauksen, jossa tosin vielä on paljon romantisiakin aineksia. +Hänestä eteenpäin käy suomalaisen kirjallisuuden seuraava kehitysjakso +kohti yhä suurempaa realismia, yhä yksityiskohtaisempaa kuvausta, yhä +tarkempaa elämän-ilmiöiden havaitsemista, kunnes se _norjalaisen +realismin ja ranskalaisen naturalismin_ itseensä sulatettuaan päättyy +_naturalistiseen kansankuvaukseen_, jonka n.s. kansankirjailijat +1890-luvun taitteessa huippuunsa kehittävät. + +Pitemmälle ei realistinen suunta voinut mennä. Siksi näemmekin +kirjallisuutemme 1890-luvun keskivaiheilla jälleen romantiikkaan tai +n.s. _uusromantiikkaan_ kallistuvan. Rajavuotta on jälleen vaikea +määrätä, mutta olemme Juhani Ahon _Panun_ ilmestymisvuoden (1897) siksi +asettaneet. + +Suomalaisen kirjallisuuden _realistinen aikakausi_ käsittää siis +Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ja Juhani Ahon Panun välillä +(1870-1897) tapahtuneen kehityskulun. + +Kummassakin sen päätepisteessä seisovat kansankirjailijat: alkupäässä +Pietari Päivärinta, loppupäässä Santeri Alkio, Kauppis-Heikki, Heikki +Meriläinen y.m., joista on myöhemmin tuleva puhe. + +Pietari Päivärinta (Ylivieskan lukkari, synt. 1827) julkaisee +ensimmäisen teoksensa _Elämäni_ v. 1877. Sitä seuraavat nopeassa +sarjassa _Elämän havainnoita_ (1879-1880), _Tintta-Jaakko_ ja _Torpan +poika_ (1883), _Minä ja muut, Sakeus Pyöriän kertomuksia_ (1885) y.m. +Hänen kertomistapansa on yksinkertaista ja korutonta. Hänen +havaintokykynsä on terävä, hänen järkensä selvä ja valistunut. +Tyyliltään ja maailmankatsomukseltaan hän on osaksi vielä kansallisen +romantiikan vaikutuksen alainen. Ulkomaisista kirjailijoista näyttää +Dickens häneen enimmän vaikuttaneen. Korkeimmilleen kohoaa hänen +taiteensa pienissä kertomuksissa, joista _Kontti-Anna_ on eritoten +onnistunut. + +Pietari Päivärinnan tuotanto saavutti aikoinaan suurta suosiota. Osa +siitä on myös ruotsiksi ja saksaksi ilmestynyt ja ansaittua huomiota +ulkomailla herättänyt. + +Päivärinnan ohella ovat realistisina kansankuvaajina muistettavat: + +1) Vilho Soini, joka nimimerkillä Pii julkaisee Julius Krohnin +toimittamassa Suomen Kuvalehdessä raikkaan, kansanomaisen +kuvaelmasarjan _Kirjavia kuvia pölkkyjen historiasta_. Hänen muista +teoksistaan on pienen kaupungin sanomalehti-elämää käsittelevä novelli +_Kaarlo Tiira_ samalla pirteällä kynällä kirjoitettu. + +2) K. A. Heman, joka nimimerkillä Kah kirjoittaa _Kysymysmerkkejä_, +kuvaillen hauskasti hämäläistä kansan-elämää. + +3) Juhana Kokko, joka nimimerkillä Kyösti julkaisee tuoreet kuvauksensa +_Räisäspoika, Kölliskö_ ja _Kruunun metsissä_ Pohjois-Pohjanmaan +kansanelämästä. + +4) Juho Reijonen, joka _Kertoelmissaan_ (1885), _Uusissa +Kertoelmissaan_, novellissaan _Vaihdokas_ y.m. osoittautuu erittäin +taitavaksi ja hupaiseksi itäsuomalaisen kansan-elämän kuvaajaksi. Monet +niistä ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan klassillisia. + +5) Teuvo Pakkala (Frosterus, synt. 1862), joka heti esikoisteoksellaan +_Lapsuuteni muistoja_ (1886) ja raikkaalla itä-pohjanmaalaisen +kansan-elämän kuvauksellaan _Oulua soutamassa_ huomiota herättää. +Myöhemmin hän siirtyy oululaisen kaupungin-elämän kuvaukseen, +kirjoittaa sen oloista sarjan pirteitä, havainnollisia kuvaelmia +_Vaaralla_ ja eheän kauniin romaanin _Elsa_ (1894), astuen sillä +nykyaikaisten, itsetietoisten taidekirjailijain riviin. Suurimman +kansansuosion hän saavuttaa kuitenkin huvinäytelmällään _Tukkijoella_ +(1899), joka sittemmin on kuulunut Suomen Kansallisteatterin seisovaan +kansanomaiseen ohjelmistoon. Vielä hän käsittelee lasten sielunelämää +terävällä havaintokyvyllä pienessä kokoelmassa _Lapsia_, ivailee +pikkukaupunkielämää huvinäytelmäsään _Kauppaneuvoksen härkä_ ja +syventyy psykologisessa romaanissaan _Pieni elämäntarina_ (1903) +omituisen, mieltäkiinnittävän nais-yksilön ongelmiin. + +6) K. A. Järvi, saman oululaisen ympäristön kirjailija, jonka +esikoisteos _Työmiehiä_ kuvaa ensimmäisten sosialististen tuulahdusten +tunkeutumista suomalaisen työväestön keskuuteen. + +7) Matti Kurikka, inkeriläisen kansan-elämän kuvaaja, joka +näytelmässään _Viimeinen ponnistus_ esittää ainoan suomenkielisen +sivistyshistoriallisen todistuskappaleen orjien vapauttamisesta +Venäjällä. Muista hänen teoksistaan ovat mainittavat kertomuskokoelma +_Pilven hattaroita_ sekä realistinen näytelmä _Aili_, jossa hän vaatii +vapaampaa, suoravaisempaa suhdetta miehen ja naisen välisessä +rakkaus-elämässä. + +8) A. B. Mäkelä, leikillinen kirjailija, _Iloisien juttujen_ tekijä, +julaissut myös realistisen työväenelämää käsittelevän näytelmän _Ruukin +jaloissa_. + +9) Martti Vuori (Bergh), savolaisen kansan-elämän kuvaaja, realististen +kansannäytelmien _Pappilan tuvassa, Kun korkea oikeus istuu_ y.m. +sepittäjä. + +10) Kaarle Halme, näyttelijä, teatterinjohtaja, aluksi realististen, +hämäläistä kansan-elämää käsittelevien näytelmien _Purimossa_ ja +_Mallassaunalla_ kirjoittaja, joiden huippuna on pidettävä hänen +tottuneelle näyttämösilmällään hahmoiteltua ja syvempään psykologiseen +käsittelyyn tähtäävää murhenäytelmäänsä _Murtuneita_. Myöhemmissä +näytelmissään, kuten _Herran ääni_ ja _Maattomat_, hän on asettanut +taiteensa nykyaikaisten sosialististen aatteiden palvelukseen, joita +hän jo aikaisemminkin oli pienessä 1-näytöksisessään _Mestari Garp_ +käsitellyt. + +11) Juhani Sjöström, karjalaisen kansan-elämän kuvaaja 1890-luvulla +ilmestyneissä näytelmissään _Mari, Irja_ ja _Salmin tyttö_, joiden +vilkas mielikuvitus ja pirteä, eloisa kielenkäyttö heti synnynnäistä, +melkoisella runoilijakyvyllä varustettua karjalaista todistavat. +Kokonaan liihoittelevan mielikuvituksen lapsi on hänen tarunäytelmänsä +_Päivän tytti_, karjalaisen kansan- ja luonnon-elämän kuvausta taas +hänen suorasanainen kokoelmansa _Korpien povesta_. + +Näin tulevat kunkin Suomen maakunnan luonnon ja kansanheimon +erikois-ominaisuudet kirjallisuudellemme valloitetuiksi, joka tästä +lähtien aina täydellisemmin alkaa myös ihmisten jokapäiväistä elämää ja +arki-askareita heijastella. + + + +2. Nuorsuomalaisuus. + +Realistisen kansan-elämän kuvauksen kehittävät edelleen n.s. +_nuorsuomalaiset_ kirjailijat, jotka niin itsetietoisena, suljettuna +lippukuntana 1880-luvulla esiintyvät ja vaikuttavat aikaansaamallaan +henkisellä vallankumouksella mitä suoranaisimmin _nuorsuomalaisen +puolueen_ syntymiseen. + +Nuorsuomalaisuuden, samoin kuin kansallisen herätyksenkin, syntysanat +eivät ole lausutut meidän rannoillamme. Ne ovat etsittävät kauempaa: +Europan suurista sivistyskeskuksista. Siellä oli _kehitysopin, +yhteiskunta-arvostelun, työväenliikkeen_ ja vihdoin pohjoismaisen +_naisvapautumisen_ kautta tapahtunut se vallankumous ihmisten aivoissa +ja sydämissä, jonka mainingit pian myös jokaiseen Suomen soppeen +tunkeutuivat. Nuorsuomalaisuus esiintyy suomalaisessa kirjallisuudessa +ensin _europalaisuutena_, temmaten sen jälleen maailman yleisten +henkisten virtausten yhteyteen. + +Yhtä europalaiset olivat alkuaan olleet tosin myös _suomalaisuuden_ +omat romantiset syntysanat. Mutta vanhempana ja kotoisiin oloihimme +sulautuneempana tuli romantiikka meillä jonkun aikaa edustamaan +nimenomaan _kansallisia_ ajatustapoja, vastapainona realismin +_kansainvälisille_, yleis-inhimillisille ihanteille. + +Kaksi kertaa tätä ennen olivat Europan henkiset virtaukset suomalaisen +kirjallisuuden kehityskulkuun vaikuttaneet. Ensimmäisen kerran Mikael +Agricolan aikoina, jolloin _uskonpuhdistus_ oli antanut välittömän +sysäyksen koko suomalaisen kirjakielen syntymiselle, toisen kerran +Elias Lönnrotin aikoina, jolloin _kansallisuus-aate_ ja _kansallinen +romantiikka_ olivat antaneet meille Kalevalan ja sen kautta suomalaisen +kansallis-kirjallisuuden. + +Nuorsuomalaisten kirjailijain kautta kirjallisuutemme vapautuu +romantisesta _kansan-ihannoimisesta_ ja kansallisuus-aatteen liian +yksinomaisesta palveluksesta, kehittyen yhä enemmän ympäröiviä oloja +_arvostelevaksi_, yksilöllisempää sielun-elämää _eritteleväksi_ +nykyaikaiseksi taidekirjallisuudeksi. + +Perinjuurisimmaksi tuli nuorsuomalaisuuden vaikutus _uskontoon, +siveyskäsitteisiin ja yhteiskunnalliseen elämään_ nähden olemaan, +joihin kaikkiin sen kirjalliset edustajat koettavat sovelluttaa uutta, +luonnontieteellistä maailmankatsomustaan. + + + +3. J. H. Erkko. + +Realistisen ajan kynnyksellä meitä kohtaa kaksi etevää laulurunoilijaa, +joista toinen uskon, toinen epä-uskon mies, toinen päivän, toinen yön +runoilija. Edellinen sulkee lämpimään sydämeensä koko kansan ja +ihmiskunnan, jälkimmäinen ei näe yhtään tähteä tuikahtavan yksinäisessä +tuskassaan ja epätoivossaan. + +Alkuaan romantisen ajan lapsi on Juhana Henrikki Erkko (1849-1906), +joka jo v. 1870 esiintyy pienellä kokoelmallaan _Runoelmia_. Niitä +seuraa sitten toinen ja kolmas vihko samalla vuosikymmenellä, kunnes +hän vihdoin v. 1881 kokoaa kaikki siihen-astiset runotuotteensa +vankkaan nidokseen _Valittuja runoja_. Sen paras ja pysyvin osa on +hänen herkkä, viehättävä, kantelettaren-tapainen _paimen_runoutensa, +jolla hän heti suurta suosiota saavuttaa. Monet niistä, kuten myös +hänen _Hämäläisen laulunsa_, ovat säveltäjien siivittäminä suorastaan +kansanlauluiksi muuttuneet. + +J. H. Erkon maailmankatsomus ja ajatustapa on tähän saakka vielä +tyypillisen kansallisen romantikon. + +Muutos tapahtuu hänessä 1880-luvulla. Sitä ei vielä näy niin paljon +hänen v. 1885 julkaisemistaan _Uusista runoelmista_, joiden +syventyneempi tunnelmapohja ja kehittyneempi kielenkäyttely kyllä +alituista sisällistä työtä todistaa. Mutta runovihossa _Havaittuani_ +(1886), mietenäytelmässä _Tietäjä_ (1887) ja suorasanaisessa +kertomuksessa _Uskovainen_ (1890) se esiintyy jo silmäänpistävänä. +Tekijä taistelee itsensä irti kristillisestä maailmankatsomuksesta +omistaen yhä syvemmin ja omintakeisemmin luonnontieteellisen. Tämän, ja +sen pohjalta kohoavan _vapaan ajatuksen, edistyksen ja kansanvaltaisen +kehityksen_ palvelukseen vannoutuu nyt J. H. Erkko, yhtyen sydämensä +pohjasta niihin nuorsuomalaisiin kirjailijoihin, jotka hänen nuoremman +veljensä Eero Erkon v. 1890 Helsinkiin perustaman jokapäiväisen +valtiollisen äänenkannattajan _Päivälehden_ ympärille järjestyvät ja +joita siitä syystä voidaan myös _Päivälehden piiriksi_ nimittää. + +Kokonaan uuden ajan miehenä esiintyy J. H. Erkko myöhäisemmissä +runovihoissaan _Kuplia, Ajan varrelta, Runoelmia ja ajatelmia_ y.m. +Palava isänmaan rakkaus sulaa hänessä aina laajenevaan ja syvenevään +ihmisyyden-rakkauteen, kansanvaltainen katsantotapa aina +kriitillisempään kansan huonojen ominaisuuksien havaitsemiseen. Samaa +sisällistä kehityskulkua todistavat myös hänen Kalevala-aiheiset +näytelmänsä _Aino_ (1893), _Kullervo_ (1895) ja _Pohjolan häät_ (1902), +viimemainittu Suomen Kansallisteatterin uuden talon vihkimistilaisuutta +varten kirjoitettu. + +Romantinen ja realistinen, kansallinen ja kansainvälinen katsantotapa +yhtyvät J. H. Erkossa mitä eheimpään sopusointuun. Varsinkin +edistysmieliseen maalaisnuorisoon on hänen henkinen vaikutuksensa ollut +valtava. Suomalaisen runokielen kehitykseen hän vaikuttaa ottamalla +vanhan kalevalaisen runomitan jälleen käytäntöön, josta se ennen häntä +jo oli uudempien, europalaisten tieltä siirtymässä. + + + +4. Kaarlo Kramsu. + +Kansallisen romantiikan henkisessä ilmakehässä kasvanut on myös J. H. +Erkon täydellinen vastakohta Kaarlo Kramsu (k. 1895), joka v. 1878 +julkaisee pienen vihkosen _Runoelmia_ sekä saman lisättynä ja +täydennettynä v. 1887. + +Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka +kasvoilla syvä ja totinen _elämäntuska_ kuvastuu. Hän on +kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä +lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee +historiallisen ristiriidan _herran_ ja _talonpojan_, samoin +yleisinhimillisen ristiriidan _pikkusielujen_ ja suurten _johtajien_ +välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. +Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin +yksin myös Suomen kirjallisuudessa. + +Mestarillisia ovat varsinkin hänen historialliset ballaadinsa _Ilkka_ +ja _Jaakkima Berends_. Edelliseen, samoin kuin synkkään runoonsa +_Santavuori_, hän on ottanut aiheensa Nuijasodan ajoilta, joihin +Yrjö-Koskisen _Nuijasota_ hänet nähtävästi on innostanut. + + + +5. Minna Canth. + +Minna Canth (1844-1897) suoritti kirjallisen elämäntyönsä Kuopiossa. +Syrjäisestä olinpaikastaan huolimatta hän seurasi vireästi myös +ulkomaiden henkisiä virtauksia, esiintyen täten, samoin kuin osaksi +J. H. Erkko, Päivälehden piirin suoranaisena edelläkävijänä. + +Sekä suorasanaisena kertovana kirjailijana että varsinkin +_näytelmäkirjailijana_ mursi Minna Canth tien nuorsuomalaiselle +realistiselle kirjallisuudelle. + +Ensimmäisissä, kansan-elämää käsittelevissä näytelmissään +_Murtovarkaus_ (1882) ja _Roinilan talossa_ (1883) hän on vielä osaksi +romantisen vaikutuksen alainen, josta _Ibsen_ ja _norjalainen +kirjallisuus_ hänet kuitenkin pian lopullisesti vapauttaa. Hän muuttuu +yhteiskuntaa-arvostelevaksi, olevia oloja vastaan opponeeraavaksi +kirjailijaksi. Varsinkin _työväenliike_ ja _naisliike_ saavat +innostuneen asianajajan hänestä. Molempien puolesta hän taittaa peitsen +näytelmässään _Työmiehen vaimo_ (1885). _Papin perhe_ (1891) taas +tahtoo yht'aikaa järkyttää sekä kirkon että porvarillisen perheen +juuria, asettamalla lapset vasten isäänsä, yksilön oman vakaumuksen +kaikkea auktoriteettiuskoa vastaan. Vielä syvemmälle porvarillisen +perheen juuriin tähtää Minna Canth seuraavalla näytelmällään _Sylvi_ +(1893), jossa hän erään miehen ja naisen epäterveelle pohjalle +rakennetusta rakkauselämästä eli n.s. »järki-avioliitosta» etsii syyn +Sylvin rikokseen: murhaan, jolla tämä miehensä päivät päättää. Suuren +venäläisen kirjailijan ja siveyssaarnaajan _Leo Tolstoin_ vaikutuksesta +hän vihdoin viimeisessä näytelmässään _Anna Liisa_ (1895), jonka aihe +jälleen on otettu kansan-elämästä, kohdistaa _yhteiskunnallisen +vapausvaatimuksensa_ vaatimukseksi yksilön sisällisestä, _siveellisestä +vapaudesta_, jota ei mikään lainsäädäntö eikä vallankumous, ainoastaan +hän itse, voi itselleen lahjoittaa. + +Osaksi samoja kysymyksiä käsittelevät Minna Canthin suoranaiset +kertomukset _Köyhää kansaa_ (1886), _Hanna_ (1886) ja _Salakari_ +(1887), jotka, samoin kuin hänen realistiset kansankuvauksensa _Lain +mukaan_ ja _Kauppa-Lopo_, aikoinaan paljon pahaa verta romantisten +elämän-ihanteiden elähyttämien piirissä nostattivat. Vielä ovat hänen +_Novellinsa_, I-II (1890), ja hänen Kuopiosta pitäen toimittamansa +kirkollisvastainen aikakauslehtensä _Vapaita aatteita_ muistettavat. + +Minna Canthin näytelmät ovat Aleksis Kiven ja Gustaf von Numersin +tuotannon keralla suomalaisen draaman etevimpiä saavutuksia. + + + +6. Juhani Aho ja Päivälehden piiri. + +Varsinaisen _Päivälehden piirin_ muodostavat: + +1) Juhani Aho (Brofeldt, Iisalmen rovastin poika, synt. 1861, +ylioppilas v. 1880, raamatunkäännöskomitean jäsen, kunniatohtori v. +1907), Suomen suurin novellikirjailija ja nykyaikaisen suorasanaisen +tyylin mestari. Hänkin aloittaa realistisesta kansankuvauksesta: +_Kievarin pihalla_ (1884), _Hellmanin herra_ (1886). Hänessäkin on +vielä jonkun verran vanhan romantiikan aineksia, kuten hänen samaan +kehityskauteensa kuuluva _Muudan markkinamies_ (1884) todistaa. +Huippunsa saavuttaa tämä Ahon ensimmäinen kehityskausi hänen suurella +taidolla ja tyynellä, eepillisellä kynällä piirtämässään savolaisen +kansan-elämän kuvauksessa _Rautatie_ (1884) ja pienessä, klassillisessa +kultuurikuvauksessa _Siihen aikaan kuin isä lampun osti_ (1883). + +Samalla hän jo on joutunut sen norjalaisen kirjallisen vaikutuksen +alaiseksi, jolla tuli niin perinjuurinen merkitys Minna Canthiin +olemaan. Itsenäisen, yksilölliseen vapauteensa pyrkivän naissielun +kuvaus _Papin tytär_ (1885) on tästä todistuksena. Syvempi vaikutus +kuin norjalaisella, tuli kuitenkin _ranskalaisella kirjallisuudella_, +eritoten sen naturalistisen novellin mestarilla _Guy de +Maupassant_'illa, Juhani Ahoon olemaan. Tämän hänen _toisen +kehityskautensa_ hedelmiä ovat valokuvaajan miltei tuskallisella +tarkkuudella piirretty matkakuvaus _Helsinkiin_ (1889), erinomainen +yksilöllisen sielunelämän kuvaus _Yksin_ (1890), jonka hän julkaisee +valtion matkarahalla tekemältään Parisin matkalta palattuaan, pari +ensimmäistä kokoelmaa _Lastuja_ (1891, 1892), pieniä mestarin kynällä +piirrettyjä luonnon, kansan ja yksilöllisen sielun-elämän kuvauksia, +Papin tyttären jatko _Papin rouva_ (1893), kesäisen, suomalaisen +pappilaelämän yksinkertaisiin puitteisiin sijoitettu traagillinen +lemmentarina, sekä _Maailman murjoma_ (1894), siro, muotokaunis +kertomus yksinäisestä metsäneläjästä, joka sortuu uuden ajan, tässä +tapauksessa rautatien, jalkoihin. Mutta jälleen on uusi kirjallinen +murros hänessä tapahtumaisillaan. Hän on ruvennut epäilemään realismin +yksin-oikeutta, hän on taipuvainen päästämään sydämensä pohjalla asuvan +_romantisen kaipuun_ jälleen oikeuksiinsa. + +Niin tulee hänestä _uusromantinen_ kirjailija. Ikäänkuin kokeeksi hän +julkaisee _Heränneitä_ (1894), sarjan tunnelmarikkaita kuvauksia +vanhojen »pietistien» elämästä, joiden harras uskonnollinen haaveilu ja +karu elämänkäsitys häntä viehättävät. Suoremman polun ihmissydämen +salattuihin maailmoihin tarjoaa hänelle kuitenkin luonto, Suomen luonto +itse, jonka hän _kalevalaisilla kauneuskuvilla_ elävöittää. Sellaisia +tavataan jo hänen kolmannessa _Lastu_-kokoelmassaan (1896), mutta +syvimmälle menee tämän Ahon _kolmannen kehityskauden_ luonnonmystiikka +hänen suuressa loitsu-eepoksessaan _Panu_ (1897), joka on koko +realistisen aikakauden loppupisteeksi suomalaisessa kirjallisuudessa +katsottava. Juhani Aho menee tämän jälkeen aina syvemmälle +romantiikkaan. Niinpä hän suuressa sivistyshistoriallisessa +kuvauksessaan viime vuosisadan keskivaiheilta _Kevät ja takatalvi_ +(1906) asettaa näiden aikojen _uskonnollisen_ herätyksen (pietismin) +syvemmäksi pohjavirraksi samoihin aikoihin tapahtuvalle _kansalliselle_ +herätykselle, lähestyen näin yhä enemmän vanhan romantiikkamme kahta +valtaväylää. + +Vielä ovat Juhani Ahon teoksista mainittavat _Lastuja_ IV (1899), kaksi +sarjaa _Katajainen kansani_ (1899-1900), joihin isänmaan hätä ja +uhkaava perustuslaki-taistelu ovat hänet innostaneet, samoja aiheita +käsittelevä näytelmä _Tuomio_ (1907) ja puolitieteellinen tutkimus +_Aatteiden mies_ (1901), hänen appensa, Aug. F. Soldanin elämästä ja +harrastuksista. + +Juhani Ahon teokset ovat suurta suosiota sekä kotimaassa että +ulkomailla saavuttaneet. Melkein kaikki niistä ovat ilmestyneet +ruotsiksi, toiset saksaksi, ranskaksi j.n.e. Varsinkin luonnonkuvaajana +hän on verraton. Suomalaisen kirjakielen kehitykseen hän on mitä +syvimmin ensin kirkkaaksi tahkotulla ranskalaisella taituruudellaan, +sitten alkusoinnullisella, _rytmillisellä proosallaan_ vaikuttanut. + +2) Arvid Järnefelt (synt. 1861, maisteri, oikeusoppinut, myöhemmin +maanviljelijä) Leo Tolstoin lipunkantaja ja aatteellisen, +yhteiskunnallisen romaanin edustaja suomalaisessa kirjallisuudessa. +Suuren kirjallisen voittonsa hän saavuttaa jo ensimmäisellä +teoksellaan _Isänmaa_ (1893), jossa hän mestarin tavoin kuvaa +kansallisten ja yleis-inhimillisten aatesuuntien ristiriitaa nuoren +talonpoikais-ylioppilaan sydämessä. Tolstoin opin synnyttämän +sielullisen murroskauden tulos on _Heräämiseni_ (1894). Saman opin +valossa hän katselee sitten elämän eri puolia ja ongelmia teoksissaan +_Ihmiskohtaloja, Ateisti, Veljekset, Helena, Maa-emon lapsia, +Veneh'ojalaiset_ y.m., joissa kuitenkin liian selvästi esiinpyrkivä +aatteellinen tarkoitusperä tahtoo usein häiritä lukijan +taiteellista nautintoa, monista nerokkaista yksityispiirteistä +huolimatta. Taiteellisimpana esiintyy ehkä hänen uskonnollisten ja +siveys-opillisten mietiskelyjensä syventämä tunnelmapohjansa eräissä +pienissä kertomuksissa, jotka hän yhteisellä nimellä _Elämän meri_ +(1903) julkaisee. + +Myöskin draamallista muotoa viljelee Järnefelt mielellään. Tällä alalla +hän myös voittaa toisen suuren kirjallisen voittonsa _Titus_ (esitetty +Suomen Kansallisteatterissa v. 1910, ennen puutteellisemmassa muodossa +Orjan opin nimellä v. 1902 ilmestynyt ja esitetty), jossa hän +Jerusalemin hävittäjän ylevässä hahmossa kuvailee kristillisen ja +roomalaispakanallisen maailmankatsomuksen traagillista yhteentörmäystä. +Muista hänen draamallisista tuotteistaan on vielä _Samuel Croëll_ +muistettava. + +3) Santeri Ivalo (Ingman, synt. 1866, filosofian tohtori, +sanomalehtimies) suomalaisen historiallisen romaanin varsinainen +viljelijä ja kehittäjä. Esikoisteoksessaan _Hellaassa_ (1890) hän +kuvailee silloisen ylioppilas-elämän iloja ja murheita, realistisissa +kertomuskokoelmissaan _Iltapuhteeksi_, I-II, _Reservikasarmista_ +ja _Tuokiokuvia Kuusamon matkalta_ taas mitä vaihtelevimpia +elämän-ilmiöitä, usein herttaisella leikillisyydellä. Sitä totisempi, +miltei katkera on hänen olevia oloja arvosteleva yhteiskunnallinen +romaaninsa _Aikansa lapsipuoli_ (1895), jossa hän terävällä kynällä +paljastaa eräitä valtiollisen suomalaisuuden varjopuolia. Suurimman +suosion hän saavuttaa historiallisilla romaaneillaan, joiden sarjan +aloittaa tuores, väririkas, pohjois-pohjalaisten ja vienankarjalaisten +heimosotien kuvaus _Juho Vesainen_ (1893) ja jonka tähän-astisena +taiteellisena huippuna on pidettävä hänen viimeistä, suurpiirteisesti +suunniteltua romaaniaan _Erämaan taistelu_ (1909). Niiden välillä ovat +ilmestyneet historialliset romaanit ja kertomukset _Anna Fleming, +Tuomas piispa, Margareta_, historialliset näytelmät _Lahjoitusmailla_ +ja _Kustaa Eerikin poika_, kertomuskokoelma _Saaristossa_ y.m. +Sovelluttamalla uutta, realistisempaa tekotapaa menneiden aikojen +ihmisten ja olojen kuvaukseen on Ivalon onnistunut usein mitä +havainnollisimmalla tavalla niitä silmiemme eteen elävöittää. + +4) Kasimir Leino (Lönnbohm, synt. 1866, filosofian tohtori, +taide-arvostelija), Päivälehden piirin esteetikko ja realistisen kauden +varsinainen uranuurtava laulurunoilija J. H. Erkon ja Kaarlo Kramsun +jälkeen. Hänkin kokeilee aluksi realistisena kansankuvaajana +novellillaan _Emmalan Elli_ (1885) ja kertomuskokoelmallaan _Elämästä_ +(1887). Suuremman merkityksen saavuttaa kuitenkin hänen runokokoelmansa +_Ristiaallokossa_ (1891), jossa hän nuoruuden innolla ja ranskalaisen +maun hiomalla tyylitaidolla realistisia, luonnontieteellisiä +elämän-ihanteitaan esittää, usein tekijän omien utuisten unelmien ja +romantisen lapsuus-uskon vastakohtina. Hänen toisessa runokokoelmassaan +_Väljemmillä vesillä_ (1893) herättää etenkin huomiota sen komea, +harvinaisella kieli- ja muototaituruudella suunniteltu moni-osainen +alkuruno _Elämän laulu_ sekä eräät viehättävät tunnelmapalaset. Vielä +ovat mainittavat hänen kolmas kokoelmansa _Runoja_, hänen suuri, +runomittainen, Nuijasodan aikoja käsittelevä murhenäytelmänsä _Jaakko +Ilkka ja Klaus Fleming_ (1901) sekä hänen tieteelliset tutkimuksensa +_Prosper Mérimée_ ja _Hovimaalaaja Aleksander Laurdus_. Välillä hän +toimittaa yleissivistyksellistä aikakauslehteä _Nykyaika_ (1898-1899), +suomentaa Ibsenin runonäytelmän _Brand_, johtaa Suomalaista +Maaseututeatteria sekä perustaa (1904) oman teatterinsa _Suomen +Näyttämön_, joka kuitenkin lakkaa vuoden perästä. Suomalaisen +runokielen kehitykseen on Kasimir Leinon älyllinen, täsmällinen ja +muotokaunis sanontatapa erittäin hyväätekevästi vaikuttanut. + +Päivälehden piiriin olisivat kenties sopivimmin luettavat myös Juhani +Ahon veljet Pekka Aho ja Kalle Aho, jotka 1880-luvulla eräitä +ajanhengen leimaamia teoksia julkaisevat, sekä 1890-luvulla esiintyvä +Kalle Kajander, jonka pirteät kansan- ja kylä-elämän kuvaukset +purjehtivat saman kirjallisen suunnan lipun alla. + + + +7. Kansallinen tiede. + +Samoin kuin romantisen ajan kansallisen tieteen kirjailijat Kirjallisen +Kuukauslehden ympäriltä samoin ovat realistisen ja myöhemmän +uusromantisenkin ajan kansallisen tieteen edustajat edellisen jatkon, +v. 1881 perustetun _Valvojan_ ympäriltä etsittävät. Heistä ovat +tunnetuimmat: + +1) Johan Richard Danielson-Kalmari, historioitsija, professori, +valtioneuvos, jonka kunniakkaaksi tehtäväksi suomenkielisellä, samoin +kuin senaattori Leo Mechelinin ruotsinkielisellä, jäi 1890-luvun alussa +torjua maamme valtiomuotoa vastaan tähdätyt venäläisten suomi-syöjäin +hyökkäykset. Tämän hän suoritti etevällä tavalla teoksissaan _Suomen +yhdistäminen Venäjän valtakuntaan_ ja _Suomen sisällinen itsenäisyys_. +Vielä on hän kirjoittanut _Suomen sota ja Suomen sotilaat 1808-1809_ +y.m. + +2) Ernst Gustaf Palmén, professori, historiallinen kirjailija, +valtiopäivämies, julaissut m.m. _Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran +viisikymmenvuotinen toimi ynnä suomalaisuuden edistys 1831-1881_. + +3) Emil Nestor Setälä, kielimies, professori, valtiopäivämies, +julaissut europalaisen maineen saavuttaneita teoksia +suomalais-ugrilaisen kielitieteen alalta, _Suomenkielen lauseopin, +Yhteissuomalaisen äännehistorian_ y.m. + +4) Eliel Aspelin-Haapkylä, esteetikko, professori, valtioneuvos. +_Suomalaisen taiteen historian_ ja _Suomalaisen teatterin historian_ +kirjoittaja, julaissut myöskin suomalaisten taiteilijain Johannes +Takasen, Verner Holmbergin ja Elias Brennerin elämäkerrat. + +5) Valfrid Vasenius, professori, kirjallisuushistorioitsija, julaissut +m.m. luettelon _Suomalainen kirjallisuus 1544-1877_ lisävihkoineen. + +Muita kansallisen tieteen edustajia ovat hellenisti O. E. Tudeer, +kielimiehet Heikki Paasonen, Yrjö Wichmann, Heikki Ojansuu, +historiankirjoittajat O. A. Hainari (Forsström), K. O. Lindqvist, +A. H. Virkkunen (Snellman) ja Väinö Voionmaa (Vallin), maantieteellinen +kirjailija I. K. Inha, muinaistutkijat ja kansatieteilijät A. O. +Heikel, Th. Schvindt ja Julius Ailio, filosofinen kirjailija Arvi +Grotenfelt j.n.e. + + + +8. Naturalistinen kansankuvaus. + +Päivälehden piirin kirjalliset periaatteet, joihin m.m. kuului puhutun +_kansankielen_ ja sen murresanojen rajaton käytäntöön-ottaminen ja +kansan-elämän mitä pikkupiirteisin _valokuvaileminen_, eivät heissä +itsessään vielä lopullista ilmaisuaan löytäneet. He olivat siihen +liiaksi herrahtavia ja liiaksi taiteilijoita. Vasten tahtoaankin he +tulivat seuloneeksi ja puhdistaneeksi kieltään, tietämättäänkin oman +taiteilijaluonteensa mukaisesti _tyylitelleeksi_ ja muovailleeksi +kuvauksiaan. Realismin voitto oli täydellinen, vasta kun kansa itse +ryhtyi itseään noiden periaatteiden mukaan kuvailemaan. Siten +syntyi vasta niitä täysin ulkonaisen todellisuuden kanssa +yhtäpitäviä inhimillisiä ja vielä enemmän sivistyshistoriallisia +_todistuskappaleita_, joita ranskalaisen naturalismin +mestarit tarkoittivat. Niitä tarjoavat meille runsaasti n.s. +_kansankirjailijat_, joiden patriarkka on ennen mainittu Pietari +Päivärinta ja joista myös taiteelliselle tasapinnalle kohoavat Santeri +Alkio ja Kauppis-Heikki. + +Santeri Alkio (Filander, synt. 1862, kauppias, nuorisoseura-asian +ajaja, valtiopäivämies) kuvailee Etelä-Pohjanmaan kansan-elämää +romaaneissaan _Teerelän perhe, Puukkojunkkarit, Murtavia voimia_ y.m. +osoittaen näiden seutujen kuumaverisen rahvaan entistä raakuutta ja sen +vähittäistä, vastahakoista väistymistä tietopuolisen valistuksen ja +edistyksen tieltä. Alkion kuvaustapa on miehekästä ja ytimekästä, ei +erittäin syvälle sielullisiin ongelmiin tunkeutuvaa. Kuitenkin hän on +myös pari yksilöllisempää luonnekuvaa _Eeva_ ja _Mennyt_ kirjoittanut. + +Syvempi ja samalla monipuolisempi psykologi on pohjois-savolaisen +kansan-elämän kuvaaja Kauppis-Heikki (synt. 1862, kansanmies, +kasvatuslaitoksen opettaja), tunnettu _Tarinoistaan_, suppealla, +täsmällisellä tyylillä piirretyistä kuvauksistaan _Mäkijärveläiset, +Viija, Laara, Aliina_ ja _Kirottua työtä_, joista toiset ovat aivan +mestarillisia sieluntutkielmia. Sellainen ja samalla arvokas +sivistyshistoriallinen todistuskappale on hänen suuresti suunniteltu +teoksensa _Uran aukaisijat_, taiteellisen tarkastelijan silmällä nähty +ja tehty kuvaus yksinäisen kiertokoulun-opettajan elämästä. + +Muista kansankirjailijoista, jotka yhtenäisenä parvena tuottavat +1890-luvun taitteessa ilmestyneen kertomuskokoelman _Syvistä riveistä_ +ovat huomattavimmat tässä vielä itä-pohjanmaalaisen kansankielen +erinomainen käyttäjä ja onnistuneen, miltei elämäkerrallisen +kansankuvauksen _Korpelan Tapanin_ tekijä Heikki Meriläinen, +pohjois-pohjanmaalaisen kansankuvauksen _Heikki Helmikankaan_ tekijä +Eero Sissala ja hämäläisen kansan-elämän kuvaaja Nestor Niemelä. Samaan +parveen ovat vielä luettavat Liisa Tervo, Emil Vainio ja Otto Tuomi, +jotka kaikki ajanhengen leimaamaa naturalistista taidetta harjoittavat. + +Varsinaisten kansankirjailijain ulkopuolella seisoo Esko Virtala +(Calamnius), joka kuitenkin, esim. kansankuvauksessaan _Se on +sallittu_, sangen läheltä heidän kirjallisia hahmoviivojaan koskettaa. +Myöhäisemmän ajan ilmiöitä ovat Eemil Lassinen ja Väinö Kataja, joista +jälkimmäisessä jo on jonkun verran uusromantista vaikutusta +huomattavissa. + +_Kansanrunoilijoita_, jotka romantisen ajan kynnyksellä niin +luonteenomaisen yhteis-ilmiön muodostavat, ei realistinen aika ole +omiaan synnyttämään. Kuitenkin esiintyy vielä joku sellainenkin, kuten +Sahan-Kalle ja Lauri Soini, joka viimemainittu myös eräitä +suorasanaisia teoksia julkaisee. Kansanrunoilijana aloittaa kirjallisen +uransa myös Alpo Noponen, kohoten sittemmin näytelmillään _Ahab_ ja +_Hemming Gad_ päätä pitemmäksi heitä. Kansanrunoilijoista hiukan +syrjässä on Niilo Mantere, jonka edistyshaluiset, valistusjanoiset +runot kuitenkin suuresti heidän aatteellista lähtökohtaansa +muistuttavat. + + + + +UUSROMANTINEN AIKA. + +(1897--.) + + + +1. Vanha ja uusi romantiikka. + +Vaikutusta seuraa aina vastavaikutus. Kehitysopin, jumalankieltämisen, +kylmän järjen ja luonnontieteellisen maailmankatsomuksen aseita +kantavaa realistista taidesuuntaa seuraa kaikkialla maailmassa uusi +romantiikan, uusi hartauden ja haltioitumisen aikakausi. Ihmishenki oli +jälleen, ainakin toistaiseksi saanut kyllänsä ilmiöiden _tieteellisestä +erittelystä_ (analyysista). Pyritään takaisin suuriin _yhteenvetoihin_ +(synteeseihin), kokonaiskuviin, kokonaiskäsitykseen itsestään ja +ympäristöstään. Tämän _uusromantisen suunnan_ vaikutusta me olemme jo +realistisen ajan edustajissa, m.m. Juhani Ahossa havainneet. + +Samalla tapahtuu muutos myös taiteellisessa tekotavassa. Huomataan, +että realistin _totuuden_ etsintä ei yksin riitä _kaunista_ taidetta +ilmi loihtimaan. Syntyy pyrkimys ilmiöiden _valikoimiseen_ ja +ulkonaisen todellisuuden _tyylittelyyn_, entisten tuhatkarvaisten +elämänkuvien _yksinkertaistuttamiseen_, värien sijasta _viivoihin_, +silmänräpäyksellisen (impressionistisen) totuuden sijasta pysyvään, +vuosisatoja seisovaan: _monumentaliseen_. Sitä ei Ranska voi neuvoa +enää. Italia tulee myöskin suomalaisten taiteilijain luvatuksi maaksi. + +Kirjailijat seuraavat ajanvirran mukana. Vielä askel, ja tekotavan +_koristeellisuus_ (dekorativisuus) tulee kaiken tyylitaiteen +korkeimmaksi kukkaseksi. Ajan kirjallinen suunta on muuttunut +romantiseksi, salaperäiseksi, _vertauskuvalliseksi_ (symbolistiseksi). + +Kuitenkaan ei voida palata takaisin vanhaan romantiikkaan sellaisenaan. +_Luonnontieteen_ totuudet ovat tehneet tehtävänsä. _Kristillinen +maailmankatsomus_ viehättää tosin kylmään todellisuuteen uupuneita +henkiä _esteettisellä kauneudellaan_, mutta sen eheä _tunne_-elämä on +vuosisadan lopun ihmiseltä ijäksi pirstoutunut, särkynyt pieniksi, +sinne tänne läikähteleviksi _tunnelmiksi_. Vain hetkellisissä, +kauniissa mielentiloissaan hän enää voi tuntea olevansa eheä ja +yhtenäinen. Niiden etsiminen, niille täyden vallan antaminen ja niillä +_herkutteleminen_ ovat uusromantisen kauneuden-etsijän ominaisuuksia. +Sitä tietä hän joutuu _voittohurmaiseen_ (dityrambiseen) mielentilaan +ja _pakanalliseen kauneus-uskontoon_. + +Vanhan romantiikan aikana oli suomalainen runotar elämän köyhyyttä, +karuutta, yksinkertaisuutta ja koruttomuutta ihannoinut. Nyt tulevat +ihannoimisen esineiksi _elämän runsaus_, sen täyteläisyys, sen vapaa, +iloinen ja yksilöllinen _nauttiminen_. Kuuma, _aistillinen_ henkäys käy +yli suomalaisen kirjallisuuden. Aistielämä, aisti-ilo, _aisti-kultuuri_ +astuvat ensimmäisen kerran suurina elämänkysymyksinä Suomen kansan +eteen. _Ihmisluonto_, sen sijaan että sitä ennen oli kaikin tavoin +koetettu tukahduttaa, vaatii tulla _viljellyksi_ tältäkin puoleltaan. + +Uusromantinen kirjallinen suunta tulee meille Ruotsista (August +Strindberg, Selma Lagerlöf, Ellen Key, Gustaf Fröding, Oscar Levertin, +Verner von Heidenstam), Norjasta ja Tanskasta (Knut Hamsun, Vilhelm +Krag, Johannes Jörgensen, Sigbjörn Obstfelder), Saksasta (Friedrich +Nietzsche, Frank Wedekind), Italiasta (Gabriele d'Annunzio) ja +Venäjältä (Maksim Gorjki, Andrejew). Ympäröivät olot meillä Suomessa +ovat tänä aikakautena eritoten omiaan noita vaikutuksia kehittämään. + + + +2. Valtiollinen tausta. + +Kolme onnellista vuosikymmentä (vv. 1860-1890) oli Suomen kansa saanut +elää Venäjän vallan alla. Nämä se oli käyttänyt niin monipuoliseen ja +kuumeentapaiseen sivistystyöhön, että hämmästyy, kun ajattelee niiden +nopeaa vierimistä, mutta kuitenkin niiden jälkeenjättämiä, pysyviä +tuloksia. Vuoden 1890:n paikoilla alkaa valtiollinen taivas synkistyä. +Koko 1890-luku on odotusta puolihämärässä. Mutta vasta n.s. +_routavuodet_ (vv. 1899-1905) tuovat täydellisen pimeyden mukanaan, +jota vastaan vain eräät _kansalaishyveet_ kauniina kajastuvat, sitä +kauniimpina, mitä rumempina ja räikeämpinä niiden rinnalla eräät +suomalaiset _kansallispaheet_ paljastuvat. Jos mikään, oli tämä aika +omiaan tekemään lopun vanhan romantiikan idyllisestä, pilvettömästä +päivän-uskosta. Jos mikään, oli tämä aika omiaan tekemään +vastenmieliseksi myös inhoittavan, ulkopuolisen todellisuuden +tarkastelun ja ajamaan ihmiset oman sydämiensä onkaloihin, +ajattelemaan, uneksimaan ja _unohtamaan_. Monelle Suomen kirjailijalle +se lienee ollut ainoastaan taiteen maailmoissa ja _sisällisen +hypnoosin_ avulla mahdollista. + +Ajan tahti kävi yhä nopeammaksi, hitaaksi mainittu suomalainen veri +alkoi virrata yhä kiihkeämmin. Valtiollisen sorron ja vääryyden tunto +synnytti sitä väkevämmän _valtiollisen vapausvaatimuksen_. Yhtyneenä +syvien rivien _yhteiskunnalliseen_, suomalaisuuden vanhaan +_kansalliseen_ ja nuorsuomalaisuuden tuomaan _yksilölliseen +vapausvaatimukseen_, se loi mielten myrskyn, joka vihdoin puhkesi ilmi +_suurlakossa_ (syksyllä 1905), ainoassa ja tyypillisesti suomalaisessa +vallankumouksessa, minkä meidän maamme on nähnyt. Sen kahden puolen +_myrskyää_ myös ennen niin hiljainen suomalainen kirjallisuus. Se on +yhtä ajanhengen ja kansallishengen kanssa. + + + +3. Runous. + +Runomuotoinen esitys, joka realistisena aikana oli ollut syrjäytetyssä +asemassa, pääsee uusromantisen hengen tuulahtaessa jälleen +oikeuksiinsa. Niinpä esiintyy 1890-luvulla peräkkäin seuraavat viisi +runoniekkaa: + +1) Yrjö Veijola (Weilin), jonka kertovainen legenda _Haavoja_ (1895) +heti herättää suurta huomiota rohkealla vertausten käyttelyllään ja +realistisen ajan ihanteille oudolla, uneksivalla tunnesävyllään. Monta +kaunista tunnelmapalasta sisältää myös hänen lyyrillinen kokoelmansa +_Karsikko_. Veijolassa on skandinaavisen kirjallisuuden vaikutusta +huomattavissa, jonka tuotteista hän onkin suomentanut valikoiman Gustaf +Frödingin ja Oscar Levertinin runoudesta. Vielä hän on suomentanut +valikoiman Lars Stenbäckin runoudesta, kirjoittanut eräitä näytelmiä, +kuten _Nuori luotsi, Nuoruus ja hulluus_, julaissut osaksi leikillisen +runovihon _Sunnuntairatsastaja_ y.m. + +2) Eino Leino (Lönnbohm) on ensimmäisessä runovihossaan _Maaliskuun +lauluja_ (1896) Runebergin ja Heinen kylläkin vastakkaisten vaikutusten +alla, vapautuu niistä kansallisen uusromantiikan kautta +näytelmärunossaan _Tuonelan joutsen_ (1899) sekä yleensä +Kalevala-aiheisessa laulurunoudessaan. Sen huippuna on pidettävä hänen +v. 1903 julkaisemiaan _Helkavirsiä_, legenda- ja ballaadikokoelmaa, +joka muinaissuomalaisen muotonsa alla kätkee paljon nykyaikaista, +luonnontieteellistä maailmankatsomusta. Yhteensä hän on julaissut noin +kymmenkunnan runovihkoa, joista _Kangastuksia, Talvi-yö_ ja _Halla_ +ovat mainittavimmat, kertomarunon _Kivesjärveläiset_, viisi sarjaa +_Naamioita_, joissa hän on tahtonut ajaa yksinkertaistutettua, +koristeellista näytelmän tekotapaa, kolme romaania routavuosien ajoilta +_Tuomas Vitikka, Jaana Rönty_ ja _Olli Suurpää_ y.m. Laulurunoutensa +parhaat tuotteet, joissa myöhemmin Goethen vaikutus lienee tuntuvin, +hän on koonnut valikoimaan _Runokirja_. Suomentajana hän on toimittanut +valikoiman laulurunoutta _Maailman kannel_ sekä julaissut käännöksiä +eräistä Topeliuksen, Runebergin, Goethen, Schillerin ja Racinen +teoksista. Hänen arvostelevan sanomalehtitoimintansa tuloksia taas ovat +_Suomalainen näyttämötaide 9/4 1902_ sekä _Suomalaisia kirjailijoita_, +pikakuvia (1909). + +3) Larin Kyösti (Larson), samoin kuin Yrjö Veijola skandinaavisen +kirjallisen vaikutuksen alla kehittynyt, _Tän Pojan kevätrallatuksien_ +(1897) ja _Kylän laulujen_ hilpeä tekijä, joka pian laajentaa +runoutensa myös kansan-elämän ja ihmis-elämän vakaisia puolia +käsittäväksi. Suurimmat voittonsa hän viettää kuitenkin kansanomaisen +runokuvauksen alalla. Hänen muita teoksiaan ovat runokokoelmat +_Kulkurin lauluja_ ja _Unta ja totta_, näytelmät _Juhannustulilla_ sekä +_Tuhkimo ja kuninkaan tytär_, kertomarunot _Kuisma ja Helinä, Musta +hepo_ ja _Aslak Hetta_ y.m. Eräät hänen lauluistaan, kuten Merikannon +säveltämä _Tuulan tei_, ovat mitä laajimman kansansuosion saavuttaneet. + +4) Otto Manninen, julaissut runovihon _Säkeitä_, jossa taiturillinen +tyylitaide yhtyy syvään, surunvoittoiseen mielialaan, sekä suomennoksia +Topeliuksen, Runebergin, Molièren, Heinen y.m. runoudesta. Hänen +yksityisistä runoelmistaan ovat _Pellavankitkijä, Mennyt päivä, Veet +viihtyy, Metsien mies_ ehkä huomattavimmat. + +5) Ilmari Kianto (Calamnius), jonka raskas, uneksiva sielun-elämä +aluksi pukeutuu runokokoelmiin _Soutajan lauluja, Hiljaisina hetkinä, +Margareeta_ y.m. Myöhemmin hän innokkaasti yhtyy ajanhengen hehkuvaan, +radikaaliseen vapausvaatimukseen, kirjoittaa laajan, kirkollisvastaisen +romaanin _Pyhä viha_ ja viettää suurimman taiteellisen voittonsa +ensimmäisten yleisen ääni-oikeuden mukaan toimitettujen +eduskuntavaalien kuvauksella _Punainen viiva_ (1909). Kiantoon ovat +Arvid Järnefelt ja venäläiset kirjailijat jonkun verran vaikuttaneet. + +Heitä nuoremman laulajaparven, jossa jo osaksi on parin edellisen +vaikutusta havaittavissa, muodostavat jälleen seuraavat viisi +runoniekkaa: + +1) L. Onerva (Lehtinen) joka heti ensimmäisellä runovihollaan +_Sekasointuja_ (1904) suurta huomiota herättää. Sen sensualistinen, +ajanmuodin mukainen tunnesävy syventyy ja itsenäistyy toisessa +kokoelmassa _Runoja_ herkäksi, impressionistiseksi mieliala- ja +mielikuva-runoudeksi. Vielä on hän julaissut laajan romaanin _Mirdja_, +huomattavalla taidolla suoritetun tutkimuksen erään omituisen, +yksinäisen naissielun traagillisesta kehityshistoriasta, ja +novellikokoelman _Murtoviivoja_ (1909), joiden nykyaikaiset, miehen ja +naisen välisen rakkaus-elämän erittelyt ovat taitehikkaasen ja +koristeelliseen muotoon pukeutuneet. + +2) Aarni Kouta (Candolin), kenties tyypillisin ja johdonmukaisin +uusromantisen ajan elämän-iloisista ja kirkollisvastaisista laulajista, +julaissut väkevän, uhmaavan poljennon kannattamat runokokoelmat _Tuli +joutsen_ (1905) ja _Dityrambeja_ sekä Nietzsche-käännökset +_Antikristus, Näin puhui Zarathustra_ y.m. Lähinnä Nietzscheä lienee +Strindberg ulkomaisista kirjailijoista hänen oppi-isiään. + +3) Rafael Engelberg, vienompi, uneksivampi taiteilijaluonne, julaissut +m.m. runokokoelman _Työpajan töminässä_, jonka eräät miltei +sosialistiset säveleet suurlakon henkistä ilmakehää muistuttavat. + +4) Iivo Härkönen, vilkas, karjalainen virsiniekka, ennen +näytelmäkirjailijana mainitun Juhani Sjöströmin lyyrillinen +rinnakkais-ilmiö, julaissut kokoelman _Karjalan virsiä_ y.m. + +5) V. A. Koskenniemi (Forsnäs), jonka kokoelmat _Runoja_ ja _Valkeat +kaupungit_ artistisen, hiukan teennäisen ja ranskalaisen laulurunouden +vaikuttaman muotonsa alla kätkevät paljon kaunista sisällistä näkemystä +ja vanhan romantiikan vienoa, taapäin katsovaa tunnesävyä. + + + +4. Suorasanainen kirjallisuus. + +Uusromantisen, suorasanaisen kirjallisuuden tunnusmerkillisiä +ominaisuuksia on sen _rytmillisyys_, jota jo Aho runsaasti viljelee ja +jonka avulla se nyt jo usein suorastaan runomittaisen esityksen +lennokkaisuutta lähenee. Sen edustajista ovat huomattavimmat: + +1) Maila Talvio (Mikkola), aluksi pienten, vienojen tunnelmapalasien +kirjoittaja, sitten aistillisempaan tunnesävyyn antautuva, vihdoin +hehkuva yhteiskunnan-uudistaja ja maailmanparantaja. Tämän yksilöllisen +kehityskulun eri asteita edustavat: ensin »lastu»-kokoelma _Nähtyä ja +tunnettua_, sitten kertomukset _Aili_ ja _Kaksi rakkautta_, sitten +romaanit _Pimeän pirtin hävitys_ ja _Juha Joutsia_. Vielä on hän +kirjoittanut näytelmät _Eri teitä_ ja _Anna Sarkoila_ y.m. + +2) Volter Kilpi, ensin haltioituneen kauneushurmauksen edustaja, sitten +viileäin, esteettisten mielikuvien maalailija, joka kahdenpuolen +1900-luvun taitetta julkaisee tunnelmakuvauksensa _Bathseba, Parsifal, +Antinous_ y.m. Kilven usein omituisille sana-yhtymille rakennettu kieli +ja kiihkeä rytmi on moneen nuorempaan suorasanaiseen kirjailijaan +vaikuttanut. + +3) Johannes Linnankoski (Vihtori Peltonen), joka heti ensimmäisellä +teoksellaan, raamatun-aiheisella näytelmällä _Ikuinen taistelu_ (1902) +suurta huomiota herättää, julkaisee sittemmin yhtä suurta suosiota +saavuttaneen, uusromantisen kansankuvauksensa _Laulu tulipunaisesta +kukasta_, mestarinäytteensä _Pakolaiset_, routavuosien valtiollista +sekasortoa käsittelevän näytelmän _Kirot_ y.m. Linnankosken +kirjailija-ominaisuuksia ovat laaja mielikuvitus ja tuores, voimakas +tunnelmapohja, jotka hänelle myöskin ulkomailla ovat monta ystävää +hankkineet. + +Linnankosken teoksia on käännetty ruotsin, tanskan, saksan y.m. +kielille. Ulkomaisista kirjailijoista lienee Selma Lagerlöf häneen +syvimmin vaikuttanut. + +4) Joel Lehtonen, uusromantisen ajan ehkä tyypillisin suorasanainen +kirjailija. Hurjan, myrskyävän tunnelmapohjan ja häikäilemättömän +mielikuvituksen tuotteita ovat hänen romaaninsa _Paholaisen viulu_ +(1904), _Villi_ ja _Mataleena_, samoin hänen kertomarunonsa _Perm_. + +5) Irmari Rantamala (salanimi), joka jättiläiskokoisella, +sekasortoisella romaanillaan _Harhama_ (1909) vie tämän uusromantisen +tunnelmaproosan suoraan mauttomuuteen. + +Eräänlaista vastavaikutusta edellisten kuohuvalle, myrskypateettiselle +suunnalle edustavat kylmemmän, viileämmän ja järkeilevämmän +suorasanaisen tyylin viljelijöinä naiskirjailijat: + +1) Helmi Setälä (Krohn), jonka ohut, älyllinen taiteilijaluonne on +tuottanut päiväkirja- ja kirjemuotoiset teokset _Surun lapsi, Mennyt +päivä_ ja _Kaksi ihmistä_, romaanin _Vanha kartano_ y.m. + +2) Aino Kallas (Krohn), virolaisen ympäristön kuvailija kahdessa +novellikokoelmassaan _Meren takaa_ ja kertomuksessaan _Antti +Rautajalka_, joissa terve, tukeva rakentelu yhtyy huomattavaan +havaintokykyyn. Julaissut myös novellin _Kirsti_ sekä yhden runo- ja +novellikokoelman. + +3) Aino Malmberg, kriitillinen, älyllinen luonne, julaissut +»lastu»-kokoelman _Tien ohesta tempomia_. + +4) Maria Jotuni (Haggrén), voimakas, häikäilemätön, miltei kyynillinen +ulkonaisen todellisuuden tarkastelija, jonka vain hänen älyllinen +tyylittelynsä realistisen ajan kirjailijoista eroittaa. Julaissut +novellikokoelmat _Suhteita_ (1905) ja _Rakkautta_, kuvauksen +_Arki-elämää_ y.m. + +5) Elviira Willman, jonka esikoisnäytelmä _Lyyli_, helsinkiläistä +kaupunki-elämää käsittelevä, tyylitelty kansankuvaus, on suurella +menestyksellä Suomen Kansallisteatterissa esitetty. + +Samoin vielä seuraavat mieskirjailijat: + +1) Jalmari Hahl, kirjallinen, artistinen taiteilijaluonne, jonka +hauraassa, viileässä tuotannossa voidaan havaita ranskalaisen ja +italialaisen kirjallisuuden vaikutusta. Julaissut romaanin _Haoma ja +Anahita_, novellin _Ykskylän uneksija_, näytelmän _Françoise d'Aubigne_ +y.m. Hänen tieteellisestä toiminnastaan on laaja tutkimus _Nykyajan +näytelmäkirjoittajia_ mainittava. + +2) Kaarlo Atra (Enqvist), julaissut sievästi suunnitellun romaanin +_Laura_ ja melkoista suosiota saavuttaneen näytelmän _Musta siipi_, +kumpikin sujuvan, taipuisan kynän tuotteita, vaikka vailla syvempää +omintakeisuutta. + +3) Jalmari Finne, myöskin taipuisa, sorminäppärä kynäniekka, tuottava +samalla helppoudella novelleja, näytelmiä, romaaneja, lastensatuja ja +oopperalibrettoja. + +4) Kyösti Vilkuna, parin realistisesti tyylittelevän novellikokoelman +julkaisija. + +5) Viki Kärkkäinen, julaissut omituiseen, hiukan pakoitettuun tyyliin +kirjoitetun kokoelman luonnonkuvauksia. + +Suorasanaisia kertomuksia ovat viime vuosina julaisseet vielä +naiskirjailijat Fanni Davidson, Ain' Elisabet Pennanen, Selma Anttila, +Marja Salmela ja Anni Kaste, sekä mieskirjailijat Pontus Antti ja +Valakorpi, lasten kirjallisuutta Anni Svan ja Arvi Lydecken, näytelmiä +Armas Toivo Tarvas, Nuutti Vuoritsalo, Eero Alpi y.m. Kirjallisuutemme +kasvaessa on jo kaikkien sen yksityis-ilmiöiden pelkkä luetteleminenkin +käynyt mahdottomaksi. + + + +5. Loppukatsaus. + +Alkuperäistä tuotantoa vielä valtavammaksi on paisunut suomenkielinen +_käännöskirjallisuus_, joka nykyään täyttääkin suurimman tilan sekä +kirjakauppain ikkunoissa että kustantajain joululuetteloissa. Suurin, +vaikka ei aina paras, osa nykyaikaista, edes jotakin huomiota +saavuttanutta europalaista kirjallisuutta löytää meillä heti +kääntäjänsä ja kustantajansa. Useimmat suomalaiset kirjailijat ovatkin +myös suomentajina esiintyneet ja on se eräillä heistä suorastaan +kirjallisena elinkeinona. Vanhempien aikojen käännöskirjailijoista ovat +ennen mainittujen lisäksi muistettavat Runeberg-suomentaja Kaarle +Martti Kiljander, Kaarlo Slöör, Aatto S.(uppanen), joka on myös +alkuperäisiä teoksia julaissut, Waldemar Churberg, Enlund (Ennola) ja +Kaarlo Koskimies (Forsman), Goethen Faustin ja eräiden kreikkalaisten +draamojen suomentaja. + +Rinnan käännöskirjallisuuden kanssa on paisunut _tietokirjallisuus_, +käsittäen helppotajuista tiedettä kaikilta aloilta. Tämän +kirjallisuuden merkittävimpiä viime-aikaisia ilmiöitä ovat kotimaisten +tiedemiesten toimittamat _Oma maa, Tieto-sanakirja, Karjalan kirja_ +j.n.e., jotka kaikki ovat suuremmoisen menestyksen saavuttaneet. Uuden +uran tälle kirjallisuuslajille kynti aikoinaan Weberin _Yleinen +historia_, sitä jatkoivat _Yleisen kirjallisuuden historia, Suomi +19:nnellä vuosisadalla_ y.m. Tietokirjallisuuden lukija- ja ostajapiiri +on nykyään jo kaikista, syvimmistäkin, kansankerroksista muodostunut. + +Toinen kautta kaikkien yhteiskunta-luokkien käyvä kirjallinen ilmiö on +_sanomalehdistö_, jota myöskin melkein kaikki maan kirjalliset kyvyt +ovat tavalla tai toisella palvelleet. Viime-aikaisesta nopeasta +laajentumisestaan se kuitenkin saa kiittää enemmän valtiollisen +_puolue-elämän_ kehittymistä kuin varsinaisen lukuhalun tahi +kirjallisten voimien lisääntymistä. Paitsi ennen mainituita, ovat tällä +ohdakkeisella alalla toimineista muistettavimmat K. F. Kivekäs (Kaiku, +Oulussa), O. Ansas (Pohjalainen, Vaasassa), J. A. Lyly (Viipurin +Sanomat) ja K. Viljakainen (Aamulehti, Tampereella), jotka kukin +paikkakunnallaan ovat suomalaisuuden rientoihin ja yleisen mielipiteen +muodostumiseen tehokkaasti vaikuttaneet. + +Sanomalehdistöä tukee toiselta puolen laaja _ammattilehdistö_, toiselta +puolen yleissivistyksellinen _aikakauslehdistö_. Jälkimmäisen +edustajista mainittakoot tässä _Päivä_ (päätoimittaja maist. Herman +Stenberg), jonka ympärille sankka parvi nuoria kirjallisia kykyjä on +kertynyt, ja _Aika_ (päätoimittaja toht. Gunnar Suolahti), +tieteellisempään suuntaan toimitettu aikakauskirja. + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Suomalaisen kirjallisuuden historia, by Eino Leino + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN *** + +***** This file should be named 15513-8.txt or 15513-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/5/1/15513/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |