initial commit of ebook 15316HEADmain

5 files changed, 4160 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15316-8.txt b/15316-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..baf53ea
--- /dev/null
+++ b/15316-8.txt
@@ -0,0 +1,4144 @@
+The Project Gutenberg EBook of Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen
+kukkanen, by Pietari Hannikainen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen
+
+Author: Pietari Hannikainen
+
+Release Date: March 10, 2005 [EBook #15316]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA II: Salojärwen kukkanen
+
+Kirj.
+
+P. Hannikainen
+
+
+K. Suomalaisen Kirjapaino, Sortawala, 1884.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Oli eräs pyhäpäiwä kesällä wuonna 1596. Kirkonmeno oli äsken päättynyt
+Salojärwen kappelissa ja wanha Martti pappi astui wäsyksissä kirkolta
+pappilaa kohti myöhemmin kuin tawallisina pyhinä. Hänen astuessaan
+pappilan portaita ylös, hänen waimonsa Riitta, noin keski=ikäinen
+nainen, tuli hänelle kiiruin askelin wastaan ja milt'ei lyönyt teräwää
+nenäänsä miehensä otsaan, huudahtaen: "no, wiimeinkin sinä tulet."
+
+--"Niin, sinun on hywä sanoa wiimeinkin, Riitta, mutta jos tietäisit
+miten wäsyksissä minä olen! Hänen herruutensa kuulutukset weiwät
+enemmän aikaa kuin koko muu kirkonmeno. Arwaatko mitä hänen herruutensa
+nyt kuuluttaa ympäri Suomenmaan?"
+
+--"Jos hän olisi kuuluttanut sinulle, että minun päiwälliseni on
+kymmenesti saanut jäähtyä. Nyt se on taas jo ammoin ollut pöydällä."
+
+--"Se on hywä, Riitta kulta, minä tulen heti mutta hänen herruutensa
+kirjoittaa minulle--waikka, Jumala paratkoon, en ole wielä joutanut
+sitä lukemaan loppuun ja ehkä lie synti käydä lounaalle ja pitää hänen
+herruutensa tärkeä kirjoitus lukematta."
+
+--"On se sitte yhtä suuri synti jäähdyttää ruokakin pöydällä, ja kas se
+kuin hänen herruutensa!"
+
+--"Hiljaan, hiljaan, waimo, seinillä saattaa olla korwat."
+
+--"Olkoon sata korwaa, minä wähät hänen herruudestaan."
+
+--"Jumalan tähden, me olemme hukassa, jos se tulee tietyksi--ja arwaa
+se, hänen herruutensa, et woi aawistaa miten tarkoin hän tietää
+kaikki."
+
+--"Niin, tietäköön myös minun porsaspaistini par'aikaa jäähtywän
+pöydällä, ja minusta se on yhtä hywä kuin hänen herruutensa."
+
+--"Ainakin minä tällä kertaa olen siihen wiaton", sanoi Martti pappi,
+huoaten sywästi ja kääntyi panemaan lakkiansa ja sauwaansa nurkkaan.
+Silloin tuli huoneesen kolmas henki, juosten Martti papille wastaan. Se
+oli nuori, noin 20 wuoden ikäinen neiti, pyöreä, kukoistawa muoto, jota
+ympäröi pörheät kiiltäwät hiussuortuwat, mitkä kiharoina aaltoiliwat
+hänen täyteläisille, hienoille lumiwalkoisille olkapäillensä, antaen
+hänen werewälle muodollensa erinomaisen ihanuuden. Mutta kaikkein
+enimmän kaunisti hänen muotoansa sininen silmäpari, josta, hänen
+katsahdellessaan wuoroin isäänsä ja äitiinsä, säihkyi niin ihmeellinen
+lumoawa walo, että se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka
+joskus sattui ilmestymään näiden muutoin jotenkin hywäsopuisten
+wanhempain wälillä.
+
+--"Terwe tulemastanne, isä," sanoi hän; suudellen isäänsä.
+
+--"Ja hywää huomenta äiti", sanoi hän, palawasti suudellen äitiänsä.
+
+--"Ja missä sinä Anna olet wiipynyt koko aamu päiwän?" kysyi äiti,
+wähän nuhdellen tytärtänsä.
+
+--"Aamu oli niin ihana, ja se wietteli minut käwelemään; minä harhailin
+pitkin metsää tuon Salojärwen ympäri", kertoi Anna.
+
+Kaikki kolme istuisiwat kohta lounaspöytään, ja Martti pappi näytti
+pian, miten hänelle maistui päiwällinen niin pitkän toimituksen perästä
+kuin tämän päiwäinen oli,
+
+--"Uskotteko, ystäwäni", lausui hän tyydytettyään ensimmäisen
+ruokahalunsa, "minä en ole koskaan ennen lukenut sellaista kuulutusta
+tämän Salojärwen kirkossa. Te ette wielä woi aawistaa mitä hänen
+herruutensa nyt julistaa."
+
+--"Aina Flemingistä ja yhä Flemingistä, jota joka päiwä saa kuulla",
+sanoi Riitta, leikaten eteensä paistia.
+
+--"Sst! hiljaan, Riitta! Se on hywin waarallista, tänä aikana puhella
+niin--sillä hänen herruutensa--"
+
+--"Siinäpäs se nyt on, ihan kylmää, se ei maistu enää millenkään",
+huudahti Riitta rouwa, peittäen paisti=palaisen takaisin lautaselle.
+"Hänen herruutensa on pilannut kaikki, hän on waan kaikkialla
+häiritsemässä."
+
+--"Riitta, se on synti, se on suuri synti sanoa niin. Sinä et ehkä
+wielä tiedä, että koko maa on täynnä meteliä, ja tämä muutoin
+rauhallinen Salojärwikin,--se on meidän synteimme tähden--tännekin
+uhkaa kapinan henki. Saatte sen kuulla, minä luen teille hänen
+herruutensa kirjoituksen." Näin sanoen, Martti pappi weti poweltaan
+suuren kirjeen, awasi sen ja luki puolin saarnaawalla äänellä:
+
+"Mester Martti! Te tunnette, että Pohjanmaa on täynnä pahanilkisiä
+konnia, jotka owat rikkoneet walansa ja pettäneet laillisen
+kuninkaansa. Sitä pahempi, moniaat Herran palwelijatkin, owat ryhtyneet
+näiden roistojen asiaan, ja wietelleet sanankuulijansa. Minun
+uskolliset sotilaani Kyröstä tapasiwat yhden, joka nimittää itseään
+Yrjö Eeronpojaksi, ja joka petollisuudessa meni siihen asti, että hän,
+minun luwattani ja tietämättäni kirjoitti talonpojille walituskirjan,
+jonka he owat wieneet eräälle kapinalliselle herttualle Ruotsiin. Mutta
+tämä maansa pettäjä pääsi sotilaitteni käsistä pakenemaan ennen kuin
+hän ehdittiin hirtättää. Nyt on teidän lankonne, joka palwelee minun
+joukoissani, ilmoittanut minulle luulonsa, että tämä Yrjö, tunnettu
+konna, roswo, maailman ja kansan wiettelijä, on woinut paeta Sawoon,
+jossa hänellä kuuluu olewan wanhemmat ja sukulaisia. Siis, hywä Martti
+herra, jos karkulas tulee niille seuduille, elkää toiwoko nähdä taiwaan
+autuutta, jos hänet laskette käsistänne muuanne kuin minun sotilaitteni
+kynsiin. Sellainen on minun ja kuninkaan tahto, ja tietäkää nyt sitä
+wilpittömästi noudattaa. Klaus Fleming, wapaaherra ja Suomenmaan
+ylimmäinen käskynhaltija."
+
+--"Mutta isä, mistä tunnette karkulaan? Hänen herruutensa ei wirka
+mitään hänen iästänsä ja näöstänsä."
+
+--"Todella; lapseni, ei sanaakaan hän niistä wirka. Mutta, Anna, hän
+luottaa minun kiiwauteeni, minun uskollisuuteeni ja minun tarkkuuteeni
+--sillä, näet sinä, Anna, hänen herruutensa tuntee minut, hän antoi
+minulle kättä silloin kuin olin Turussa ja pääsin hänen puheilleen--ja
+mitä turhaa--ken ei woisi tuntea roswoa, maansa pettäjää, kansan
+wiettelijää? Minä tunnen hänet heti, Anna, minä sidotan hänet köysiin,
+minä kuristan hänet ja lähetän hänen suuruutensa----Mutta mitäs kummaa
+tämä on?"
+
+Martin puheen keskeytti ulkoa portaalta kuuluwa laulu. Samassa tuli
+salin toiselta puolelta piika ja ilmoitti, että köyhä teini tahtoi
+nähdä waltoja ja odotti siihen asti portaalla.
+
+Annan posket punastuiwat, mutta läwähtiwät jälleen waaleiksi. Emännän
+huulille kuwausi taas niiden tawallinen ylenkatseinen iwa. Martti pappi
+itse meni kiirusilla askelilla owea kohti, awasi sen ja seisattui
+kuuntelemaan laulua. Anna otti wihdoin muutamia askelia owea kohti ja
+näytti aikowan pilkistää ulos, mutta hän seisattui yht'äkkiä isänsä
+taa, kääntäen silmänsä pois äidistänsä, joka tähtäsi Annaa.
+
+--"Kuulinhan minä järkiään, ettei se ollut hän", sanoi Anna, huoaten
+sywästi.
+
+Laulu loppui pian ja Martti pappi wiittasi teinille sanoen:
+
+--"Astukaa sisälle, nuori ystäwä. Te tarwitsette wissisti lepoa ja
+wirwoitusta pitkällä matkallanne."
+
+Puhuteltu oli rohkeasti nöyrällä kumarruksella tullut saliin ja
+kätellyt Martti pappia. Hän oli nuori noin 28 w. ikäinen mies, pitkä ja
+hywin awokatseinen. Hänen silmissään oli jotakin, joka teki hänet
+jokaiselle, ken häntä näki, järkiään tuttawaksi. Jokainen muisteli
+häntä ennen nähneensä.
+
+Waihdettuaan eräitä sanoja, tulija pyydettiin ruoalle, ja keskeytynyttä
+päiwällistä jatkettiin.
+
+Wasta istuttua pöytään, teinin ja Annan silmät oliwat kohdanneet
+toisensa. Tämä ensimmäinen kohtaus olikin sywä. Se nostatti weren Annan
+poskille ja se näytti ensin kuin peljästyttäwän nuorta neittä. Mutta se
+oli waan silmänräpäyksen tunto. Seuraawana hänen silmänsä koko loisto
+lankesi teinin silmään, ja molemmat nuoret näyttiwät jo tuntewan
+toisensa. Silloin Martti pappi keskeytti alkaneen silmäpuheen, alkaen
+jutella nuoruudestansa, jolloin hänkin oli käwellyt teininä, Upsalasta
+Tornion kautta ja halki Suomen. Nuori teini, joka nimitti itseään,
+Juosepiksi, näytti tarkasti kuunteleman Martin puhetta. Pian oltiin
+tultu ajan tapauksiin. Nuoren miehen muoto oli yht'äkkiä muuttunut.--
+hänen silmäinsä isku oli tullut tuleksi, ja lauseet hänen suustansa
+tuliwat teräwiksi nuoliksi, mitkä pystyiwät sydämmeen. Martti pappi
+kääntyi katsomaan hänen silmiinsä. Silloin yht'äkkiä Juoseppi taukosi,
+rupesi nauramaan ja sanoi:
+
+--"Te näette, että Upsalan teinit owat wähän entisestään muuttuneet. Me
+olemme hywin raiwoisia ja tahdomme yht'aikaa muuttaa nurin koko
+maailman. Minä luotan, ett'ette pahastu rohkeudestani."
+
+--"En ensinkään", sanoi Martti ystäwällisesti, "se oli waan eräs
+ajatus, joka wierähti päähäni, mutta minä sen jo unhotin, teidän puhe
+minua huwittaa, ja minä toiwon, että lepäisitte moniaan päiwän minun
+luonani."
+
+--"Minä suostun siihen mielelläni, waikka suurella halulla tahtoisin
+joutua wanhempieni luo Karjalaan, sillä tämä aika on lewoton, ja minua
+huolettaa, miten heidän on laita siellä."
+
+--"Herra Juoseppi! minä rakastan teitä sen tähden, että näen teissä
+miehen, joka pitää pyhänä maassa seisowaa järjestystä. Tänä aikana,
+Jumala paratkoon, on pahanilkisiä ihmisiä, jotka owat unhottaneet mitä
+heidän rauhaansa sopii. Uskotteko, että näöstä woipi tuntea sen, joka
+on asettainut kuningasta ja esiwaltaa wastaan? Minä olen warma siitä,
+että muodosta tunnen jokaisen, ken on kapinallisen Kaarle herttuan
+puolelta."
+
+--"Todellako?" sanoi Juoseppi, ja hänen silmänsä lankesiwat Annaa
+kohti, joka punastui.
+
+Annan ja nuoren teinin onneksi emäntä peruutti tuolinsa, joka oli
+merkkinä päiwällisen olewan lopussa. Martti koetti wielä jatkaa
+puhettansa, mutta se ei tahtonut enää sujua. Teini oli tullut
+äänettömäksi, Anna sen oli huomannut ja antoi hänelle wiittauksen
+seurata itseänsä ulos. Molemmat nuoret jättiwät heti salin ja
+wetäysiwät wähäiseen puistoon, joka oli pappilan ikkunain alla.
+
+--"Sallitteko minun puhella teille huoleni?" sanoi Anna, heidän
+istuttua erään puun juurelle. "Minä pelkään, ettette ole se, miksi
+olette ilmoittaineet."
+
+--"Olisitteko nähneet salaisuuteni?" sanoi tämä hämmästyen.
+
+--"Ensi wilaukselta jo teidän muodossanne oli jotakin, mikä muistutti
+minulle----."
+
+--"Siitä, mikä oli kymmenen wuotta sitte. Anna, muistatteko wielä sen
+ajan? Muistatteko wielä nuorta huliwiliä, jota eräinä hetkinä näitte
+Tukholmassa? Te olitte silloin kaswawa tyttö."
+
+--"Niin, te olette se, joksi teidät luulin tunteneeni jo ensi
+wilaukselta?"
+
+--"Yrjö Eeronpoika", kuiskasi teini Annan korwaan. Annan poket
+waaleniwat.
+
+--"Ja te ette wielä tunne isääni?" sanoi hän, katsahtaen säikkyneenä
+teinin silmiin.
+
+--"Minä tunnen, että hänellä on lanko Turussa, sotawäessä, Klaus herran
+palweluksessa."
+
+--"Se ei ole mitään," wastasi Anna huolellisesti. "Waan isäni on niitä
+miehiä, joiden ajatukset eiwät koskaan woi erota piiristä, mihin wirka
+ja olewat olot ne owat supistaneet. Hän ei ole pahasydämminen, waan hän
+on tuiki armoton jokaista kohtaan, jota Klaus herra wihaa. Hän on
+tunnollisesti ilmoittanut Turkuun jokaisen, ken tässä kappelissa on
+wähänkään tunnettu mielipiteittensä suhteen--tiedätte warmaan, että
+talonpojat owat täälläkin raiwossa. Minua peloittaa, että teidän
+henkenne on täällä waarassa--paetkaa, paetkaa hywin pikaisesti."
+
+--"Anna!" sanoi Yrjö--sillä tällä nimellä tahdomme edelleen häntä
+mainita--"Anna," sanoi hän katsoen neidon silmiin.
+
+Annan posket läwähtiwät punaisiksi, ja hän painoi silmänsä alas.
+
+--"Anna", kertoi hän edelleen. "Tunnenko teidät oikein? Olenko kuullut
+oikein, mitä täällä on minulle kerrottu? Olettehan yksi meidän
+puoluetta?"
+
+Anna säpsähti.
+
+--"Tunnettehan, mitä wiime aikoina on tapahtunut? Talonpojat owat
+kapinassa Torniosta Turkuun asti; Sigismundin walta on katkaistawa;
+Klaus Flemingin aika on lopussa, ja meidän täytyy wäkiwallalla saada se
+loppuun----"
+
+--"Paetkaa, paetkaa", sanoi Anna wawisten, ja hänen poskensa oliwat
+taas rusettuneet. "Jokainen hetki tuo suuremman waaran teidän
+hengellenne. Te ette warmaankaan tiedä, että----"
+
+--"Että?"
+
+--"Koko kappeli myös on raiwossa, ja Klaun sotawäki woi olla täällä
+huomenna."
+
+--"Ja teidän isänne ei siitä tiedä mitään?"
+
+--"Ei mitään, ei hiiskausta hän ole siitä kuullut--ja tuo sotilain
+majatalo ei siitä tiedä mitään--puolisataa nuijamiestä rynnistää sen
+tulewana yönä, minä tunnen sen enkä ole wirkkanut siitä isälleni. Minä
+tunnen ne uskalikkaat, joilla on aikomus se tehdä."
+
+--"Te tunnette sen, te, Anna?"
+
+--"Minä en woisi sitä muuten teille ilmoittaa."
+
+--"Waan mikä minut on tuonut tänne? Anna, sanokaa, oliko se sattuma wai
+onni, joka minut toi tänne? Minä pakenin Ilmajoelta ja eksyin metsään,
+tulin tietämättäni tähän kappeliin ja löydän täällä sen, jota olen
+etsinyt. Anna! enhän erhety--olethan jo kauan ollut minun!"
+
+Annan muoto oli Yrjön puhuessa rusettunut ja jälleen waalennut. Mutta
+ennenkuin Yrjö päätti, hän oli wienosti nojautunut Yrjön käsiwarrelle.
+Yrjö käänsi päänsä aikomuksessa painaa tulinen suutelo hänen
+huulillensa, mutta Anna hyppäsi silloin yht'äkkiä seisaalleen ja sanoi
+pikaisesti:
+
+--"Teidän pitää tällä hetkellä paeta. Te ette woi täällä tehdä mitään
+muuta kuin antaa henkenne turhaan waaraan. Totelkaa nyt minun
+neuwoani."
+
+--"Minä en woi paeta, minä en woi jättää tätä paikkaa."
+
+--"Kuulkaa, minusta tuntuu maa tärisewän jalkojeni alla. Flemingin
+ratsujoukko on tulossa, se tuntee teidät heti--se raatelee kuin tuli,
+se on saanut tietää meidän aikomuksemme--minun täytyy se ilmoittaa--
+joutukaa, joutukaa!"
+
+Anna oli tuskin ehtinyt sanoa tämän, kun kaksi ratsulaista kirkon takaa
+lennätti täyttä nelistä pappilaa kohti. Niiden tie meni pienen
+puutarhan ohitse, ja sen harwa puistikko ei woinut kuin puoleksi
+suojella noita kohta nuorta näkymästä siwuitse ajajoille.
+
+--"Kaikki on myöhäistä, me olemme hukassa", lausui Anna. "Waan
+odottakaa, minulla on teille pelastus. Tässä on onsi raita, jonka
+sisään mahtuu ihminen. Tulkaa, minä peitän teidät siihen."
+
+Näin lausuttuaan Anna weti nuoren miehen perästänsä puistikkoon ja
+molemmat katosiwat sinne. Anna oli tuskin ehtinyt työntää Yrjön onteen
+puuhun ja wiskata oksalle kuiwamaan asetetun waatekappaleen puun
+halkeaman eteen, kun kymmenkunta ratsulaista oli syössyt kahden
+edellätulijan perästä ja piirittänyt pienen pappilan huoneet joka
+haaralta, niinkuin Anna jo edestäpäin oli peljännyt. Nuori tyttö
+kuiskasi sen jo edeltäpäin Yrjölle, waroittaen häntä liikahtamasta,
+kunnes saisi häneltä siihen luwan, ja juoksi sitten pikaisesti
+huoneihin.
+
+Kaksi ensimmäistä sotilasta oli siellä jo nostanut hirweän metelin.
+Martti oli kokonaan säikäyksissä.
+
+--"Minä", sanoi hän, "olisin peitellyt sellaista ihmistä? Mitä
+ajattelette?"
+
+--"Meillä on käsky wangita teidät ja wiedä Turun linnaan, missä teille
+on warustettu pimein tyrmä, saarnataksenne petosta sen kiwiseinille."
+
+--"Minä wannon, että olen ihan wiaton. Minun talossani ei ole ketään
+nuijamiestä."
+
+--"Ja pakolainen teini? Haa, teidän kaswonne waalenewat."
+
+--"Pakolainen teini?" kertoi Martti wapisewalla äänellä ja harhaili
+silmillänsä ympäri salin. Hän oli kohdannut tyttärensä silmät, hän
+katsoi niihin ja luki niissä, mikä oli tapahtunut. Annan silmissä näkyi
+pelko ja epäilys; mutta niissä näkyi yht'aikaa rukous hänen isällensä.
+
+Wanha Martti ymmärsi tämän rukouksen ja tuli kauheaan riitaan omassa
+tunnossansa. "Hän on hänet kätkenyt tai hän on hänet auttanut pakoon",
+arweli hän.
+
+Siinä epäilyksessä, johon Martti herra oli joutunut, näytti wihdoin
+waloisa ajatus yht'äkkiä kirkastawan hänen otsaansa.
+
+--"Pahuus", sanoi hän, "ei woi koskaan peittyä niin, ettei se wiimein
+tule ilmi. Yrjö Eeronpoika on piillyt minun talooni tai muualle, teidän
+kiiwautenne ja hänen omat syntinsä tuowat hänet wiimein esiin. Sitä
+wasten ottakaa kaikki, mitä minulla on, se on teidän wallassanne.
+Käskekää awaamaan kellarini, tyhjentäkää se ja etsikää. Minä en woi
+tehdä sitä parempaa."
+
+Sotilaat kiiruhtiwat seuraamaan annettua wiittausta. Kellari oli pian
+awattu ja sen sisällys etsitty. Mutta mahdotonta oli katsella siellä
+olewia suuria astioita, maistamatta niiden sisusta.
+
+Wanha moniwuotinen olut teki pian waikutuksensa. Sotilaat oliwat
+tulleet hywin iloisiksi, ja etsiminen alkoi mennä päällisin puolin.
+Annan muoto oli jälleen tullut iloiseksi. Martti herra waan näytti
+synkistyneen. Hän näytti tunnossansa taas olewan riitainen. "Minulla
+woi olla suurin seurakunta tarjona, jos woin sen karkulaan saada heidän
+käsiinsä; mutta minusta tuntuu kuin säälisin tuota iloista nuorta
+miestä, jonka muut ehkä owat wietelleet", ajatteli hän.
+
+Anna katseli isänsä silmiin ja peljästyi. Mutta heti johtui hänelle
+mieleen, ettei hänen isänsäkään woinut arwata Yrjön olopaikkaa; ja
+silloin hänen kaswoillensa taas lewisi huolettomuuden tywen. Waan tämä
+oli hywin lyhyt, sillä hän rupesi taas walkemaan, nähtyään sotilaiden
+menewän puutarhaan. Hän ei tohtinut kuitenkaan liikahtaa, peljäten
+woiwansa jollakin tawalla herättää sotilaiden epäluuloa. Mutta
+kauhistus kuwausi hänen kaswoillensa, kun hän huomasi, että sotilaat
+oliwat tehneet mustan pilkun raidan oksalla riippuwaan waatteesen.
+
+--"Jokohan he oliwat mitä keksineet?" arweli hän. Hän ei wielä
+ymmärtänyt sotilaiden aikomusta. Mutta pian hän sen ymmärsi, kun
+sotilaat astuiwat muutamia askeleita raidasta ja wetiwät pistolit
+wyöltänsä. Heidän oli aikomus ampua pilkkaan, jonka oliwat tehneet
+waatteesen. Warma kuolema odotti Yrjöä, jos ei silmänräpäyksessä
+saataisi apua. Anna tunsi sydämmensä jäätywän. Surkealla parkahduksella
+hän syöksi ulos sotilaita kohti. Silmän räpäyksessä hän oli iskenyt
+kätensä jo ojennettuun pistoliin. Se laukesi, ja Anna lankesi
+sotamiehen jalkoihin.
+
+Hämmästyneenä sotilas jäi seisomaan paikalleen, sill'aikaa kun toinen
+jo oli ojentanut pistolinsa. Anna hyppäsi jälleen ylös ja kiljasi:
+
+--"Jumalan tähden, te olette hukassa. Kuulkaa! Nuijamiehet, koko
+kappelin talonpojat keräytywät, te olette heti piiritetyt ... katsokaa
+ne owat tuolla."
+
+Näin sanoen Anna wiittasi kädellänsä joukkoa kohti, joka kirkon luota
+tuli pappilaan päin. Se oli eräs hautajaisjoukko, joka oli kauemmin
+wiipynyt kirkolla ja nyt palasi sieltä.
+
+Mutta Annan wiekkaus auttoi kuitenkin. Sotilaat jättiwät heti puiston.
+Yrjö oli pelastettu warmasta kuolemasta.
+
+Mutta Annan teko toi onnettoman seurauksen. Sotilaat ryntäsiwät
+onnettoman hautajaisjoukon päälle ja alkoiwat hakata sen keskeen.
+Muutamat miehistä otettiin heti kiinni ja wietiin pappilaan
+tutkittawiksi. Nämä waromattomasti saiwat ilmoittaneeksi kappelilaisten
+aikomuksen, rynnätä sinne majoitettujen sotilaiden päälle, ja että
+ryntäyshetki jo oli määrätty.
+
+Tämä sanoma muutti sotamiesten aikomuksen. Yrjö Eeronpojan etsiminen
+oli jo seisattunut, ja sotilaat kääntyiwät lähimmäisiin taloihin,
+joissa he raiwosiwat hirmuisesti, kunnes yö heidät saawutti. Mutta
+talonpojat oliwat sill'aikaa myös keräytyneet ja astuiwat hajallisena
+joukkona kirkon kylää kohti. Seuraawana aamuna oli tappelu Salojärwen
+kirkolla, jossa useat sotamiehet urhollisesti tapellen kaatuiwat ja
+tähteet pakeniwat.
+
+Mutta Yrjö Eeronpoika oli myös sillä aikaa päässyt pakenemaan ja katosi
+ajaksi Sawonmaan perille.
+
+Martti herran aikomuksiin tämä tapaus oli tehnyt suuren loukkauksen.
+Hänen toiwonsa Flemingin ystäwyydestä oli kadonnut, ja hän syytti siitä
+nuorta Yrjöä, jonka tulo kappeliin oli tuottanut sellaiset tapaukset.
+Hän uhkasi kostaa, hän uhkasi tehdä kaikki, saadakseen Yrjö
+Eeronpojalle kostetuksi hänen petoksensa. Mutta kun hän puheli siitä
+perheellensä, silloin Annan silmät wesistyiwät. Hän kiersi hienot
+kätensä isänsä kaulan ympäri ja sopotti: "isä, eikö se ole synti etsiä
+kostaa? Hän saattaa olla wiaton, waikka Klaus herra häntä niin wainoo.
+Onko se mikä rikos kirjoittaa walituskirjaa kansalle, jota kiusataan?"
+
+Martti pappi jäi silloin ääneti, waan hänen koston uhkauksensa oliwat
+myös unhotetut.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Oli syyspäiwän aamu wuonna 1596. Klaus herra oli wielä makuuhuoneessaan
+Turussa. Kaksi hänen käskyläisiään istui suuressa linnan salissa;
+molemmat oliwat täydessä sotapuwussa, ja pitkät sotarukkaset riippuiwat
+nauhassa kummallakin wasemmassa kalwosimessa. He istuiwat melkein
+wastakkain penkillä ja oliwat kiiwaassa puheessa.
+
+--"Onpa toki kumma, että hänen herruutensa tänään makaa niin kauan",
+sanoi wanhempi sotilas, jolla oli harwa keltawa parta.
+
+--"Taas hänen herruutensa", wastasi toinen, irwistäen niin, että
+walkeat hampaat wälkkyiwät hänen tuuhean mustan partansa wälistä, ja
+hänen tummat silmänsä näyttiwät iskewän tulta mustien, nenän päällitse
+yhteen juoksewien kulmakarmojen alta.--"Meillä sinulle nauraisiwat
+wanhat ämmätkin, kun kuulisiwat sinun noin meidän kesken puhellessamme
+sanowan 'hänen herruutensa', sill'aikaa, kun isäntäsi makaa yhdellä
+tawalla kuin minä ja sinä. Ihmiset owat toki maatessaan yhden
+wertaiset, samoin kuin kuoltuansa."
+
+"Synti on sanoa niin, Kola. Minä kantelin hänen herruuttansa lapsena
+sylissäni; minä olisin silloin woinut häntä sinutella, mutta minä en
+sitä tehnyt, minä sanoin hänelle aina teidän herruutenne."
+
+--"Hahaha", nauroi Kola.
+
+--"Mutta minä en koskaan kumarrellut otsaani hänen jalkoihinsa,
+niinkuin sinä, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar.
+
+--"Se on sentähden, että olet yhtä tuhma kuin muutkin kansalaisesi.
+Iiwar, parempi on silmäin edessä olla nöyrä ja matelewa kuin käärme ja
+saada selän takana seisoa suorana kuin ihminen, kuten itse 'hänen
+herruutensa'. Waan te Suomalaiset olette kerran sellaiset. Odottakaa,
+odottakaa wielä wähän. Klaus herra antaa minulle suuren omaisuuden,
+minä neuwon sitten teille ihmisen tapoja. Minä koetan, tokko teidän
+selkänne notkistuwat. Minun woimani ulottuu Turusta Tornioon saakka,
+niin pian kuin Sigismund, suuri kuningas, sen tahtoo."
+
+--"Tiedätkö Kola mitä Sigismund tekee ensi työksensä, kun hän tulee
+tänne?"
+
+--"Hän taittaa sinun niskasi, Iiwar, ja opettaa sen notkistumaan",
+sanoi Kola.
+
+--"Ei, hän hirtättää sinut ensi puuhun, niin pian kuin hän on tullut
+tänne", sanoi Iiwar nauraen.
+
+--"Sigismund, suuri kuningas, tänne?" wastasi Kola. "Hänellä on
+parempia toimia, kuin tulla näiden talonpoikien joukkoon! Koko teidän
+maassanne ei ole yhtään ihmistä, joka woisi kohdella häntä niinkuin
+alamainen kuningastaan. Sigismund on suuren Puolan kuningas, ja tämä
+maa on kuin yksi jalan ala erämaata, joka saastuttaa hänen pyhät
+jalkansa. Tämän hän lahjoittaa halwimmalle palwelijallensa, saappaansa
+puhdistajalle. Ja missä teillä on ne ruhtinaat, jotka woisiwat kumartua
+hänen pyhiin jalkoihinsa? Wai sinunko herruutesi, joka kiusaa kuninkaan
+sotawäkeä nälällä talonpoikien tuwissa, wai nuo uppiniskaiset
+talonpojat, lammaslauma, joka juoksee metsissä paimenetta?"
+
+Kolan puhuessa awautui owi, ja eräs sotilas astui sisään. Molemmat
+käskyläiset hypähtiwät ylös. Tulija weti poweltansa suuren kirjeen, ja
+Kola ojensi kätensä sitä ottamaan.
+
+--"Elä", sanoi sotilas. "Minä en woi antaa tätä muille kuin hänen
+herruudellensa. Missä hän on? Ilmoittakaa minun tuloni!"
+
+Iiwarin wietyä sana Flemingille, tämä tuli ja awasi kirjeen ja käski
+saapuwille tulleen sihterinsä lukea sen. Sen sisällys oli seuraawa:
+
+"Koko Sawonmaa on uudelleen raiwossa; yhdeksän tuhatta miestä kuuluu
+olewan lähdössä nuijilla ja keihäillä warustettuina astumaan Turkua
+kohti, jonka kapinamiehet uhkaawat ampua raunioiksi. Eräs Yrjö
+Eeronpoika niminen wiettelijä Pohjanmaalta on yllyttänyt talonpoikia
+huutamaan Kaarle herttuata kuninkaaksi tai pyytämään Wenäläisiä
+awukseen ja ajamaan kuninkaan sotawäki maasta pois. Koko isänmaa on
+waarassa."
+
+Flemingin muoto synkistyi. Hän silmäili pikaisesti läsnäolewia. Iiwar
+oli alakuloisen ja lewottoman näköinen waan Kolan kaswoille kuwausi
+milt'ei pilkallinen ilo.
+
+--"Sinä jäät tänne, Kola!" sanoi Fleming wähän mietittyään; "ja sinä
+Iiwar käsket neljännen rakunajoukon olemaan walmiina, sekä warustat
+hewoseni."
+
+Iiwar meni.
+
+--"Mitä sinä sanot tästä, Kola?"
+
+--"Minä sanon, että jos tämä olisi tapahtunut Puolassa, kuningas
+olisi hirtättänyt jok'ainoan talonpojan ja antanut heidän tilansa
+uskollisille sotamiehillensä."
+
+--"Mutta sanopas minulle, miten se on mahdollista, että tuo Yrjö
+Eeronpoika weijari aina pääsee sotamiesteni käsistä", kysyi Fleming
+"Minä pelkään, että siinä on jotakin petosta."
+
+--"Se on hywin yksinkertainen asia", wastasi Kola, kumartaen sywästi.
+"Minä olen jo sen perillä. Teidän herruutenne on liian paljon luottanut
+Iiwariin. Hänellä on Salojärwellä lanko, jolla on ihana tytär. Yrjö on
+muutamia kuukausia sitten hänet nähnyt, ja he owat tulleet hywiksi
+ystäwiksi. Iiwar on siitä saanut sukulaiseltansa tiedon ja ilmoittaa
+nyt teidän herruutenne jokaisen ajatuksen tytölle, joka taas ne
+ilmoittaa sulhaiselleen: Yrjölle."
+
+--"Ja sinä tunnet sen etkä ole ennen ilmoittanut minulle sellaista
+petosta; minä hirtätän sinut linnan portin kamanaan."
+
+--"Minä pääsin sen jäljille wasta tänä yönä, teidän herruutenne.
+Lukekaa nyt itse, jos ette usko. Minä tapasin Salojärweltä tulleet
+kirjeet Iiwarin huoneesta."
+
+Ja Kola weti tukun paperia poweltansa ja ojensi ne Flemingille. Tämä
+katsahti niihin pikaisesti ja pisti ne powellensa.
+
+--"Se on kauhistus", sanoi hän. "Minä en woi ymmärtää miten se on
+mahdollista. Iiwar on palwellut minua lapsuudestani asti. Minä olen
+pitänyt häntä uskollisimpana miehenäni. Nyt yht'äkkiä tämmöinen petos!
+Se on hirweää! Minä luulen, että maailma menee nurin. Mutta, Kola, sinä
+haet nyt tuon tytön. Sinun pitää häneltä saada tieto Yrjö weijarin
+olinpaikasta. Mutta kawahhda, ett'et anna hänen arwata sinun olewasi
+minun lähettiläitäni. Aikanansa tuot tytön minulle terweenä tänne
+linnaan. Minä tahdon nähdä, mitä hänellä woisi tehdä.--Nyt tulee meidän
+paikalla lähteä matkaan."
+
+Muuan tunti sen jälkeen läksi neljäs rakunajoukko Turusta ajamaan ulos
+Hämeesen päin. Fleming itse ratsasti wähän jälessä ja hänen wieressään
+ajoi puolalainen adjutantti Kola Ludowski.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Talwi oli kowimmillaan. Oli tammikuun keskipaikat wuona 1597. Hirmuinen
+tuisku raiwosi ulkona. Paksu lumi peitti jo kaikki aidat, ja
+pienemmistä hnoneista ei näkynyt enää kuin wähäinen osa seinää katon
+rajassa. Tuiskuawa lumi täytti ilman.
+
+Yksinään ja huolellisen näköisenä Anna istui silloin kammarissaan
+Salojärwen pappilassa. Hänellä oli polwillaan ompelus, mutta nyt hän ei
+ommellut. Wihko paperia oli hänen edessään pöydällä. Ne oliwat
+kirjeitä, tulleet jo aikoja sitten, mutta hän luki niitä toisen
+toisensa perästä; sitä hän jo oli tehnyt monesti ennenkin. Kun
+wiimeinen waipui hänen kädestänsä pöydälle, kirkas kyynel näkyi
+wärisewän hänen silmässänsä ja putoawan wihdoin hänen kädellensä. Ikään
+kuin säikähtyneenä tästä hän äkkiä nosti silmänsä ja katsahti ulos,
+mutta wielä surullisemman näköisenä kuin ennen hän käänsi silmänsä
+jälleen ompelukseensa ja otti sen taas käteensä.
+
+Owi awautui silloin hiljaisesti ja lumesta walkeana pistäytyi siitä
+mies sisään.
+
+Anna säikähti ja hypähti ylös. Hänen poskensa oliwat punastuneet.
+Wapisewalla kädellä hän otti mieheltä kirjeen, jonka se tarjosi,
+katsahti pikaisesti päällekirjoitukseen ja sinettiin ja jäi sitten
+katsomaan äänetönnä ja ikäänkuin pelolla tulleen silmiin. Hän näytti
+koettawan jo edeltä päin lukea miehen silmistä, mitä sanomia hän ehkä
+toi, mutta hän tunsi huulensa wapisewan eikä tohtinut kysyä mitään.
+
+Wihdoin hän kiitti muutamalla sanalla ja wiittasi tuskin tuntuwasti,
+jota kuitenkin mies näytti ymmärtäwän, sillä seuraawana
+silmänräpäyksenä hän jo oli yksinänsä.
+
+Sinetti oli pian murrettu, ja Anna istui ompeluspöytänsä ääreen.
+Pikaisella silmäyksellä hän luki kaiwatut riwit.
+
+Tultuaan kirjeen loppuun, hän käänsi sen jälleen ja luki sen uudelleen.
+Nyt wasta hän seurasi tarkkuudella jokaista riwiä ja näytti ikäänkuin
+painawan mieleensä jokaista lausetta, jokaista sanaa erikseen. Kauan
+hän luki näin ja wiimeksi hän wielä silmäili uudelleen erinäisiä
+paikkoja. Mutta kun kaikki oli luettu, oliwat hänen silmänsä taas
+kyynelissä, waan niiden wälitse toisti toiwo ja lohdutus.
+
+Yrjö oli wiime kesänä Salojärweltä paettuansa, ollut alituisessa
+liikkeessä. Hän oli matkannut paikasta paikkaan ja joka paikassa
+koettanut ohjata talonpoikien liikuntoja siinä lewottomuudessa, joka
+Pohjanmaalta oli lewinnyt ympäri Sawonmaan. Hän oli monessa paikassa
+ollut hengen waarassa alinomaa wäijywien wihollisten keskellä, mutta
+onni oli häntä tähän asti seurannut joka paikassa. Tällä wälillä hänen
+rakkautensa Annaan oli yhä kiihtynyt, hän ei woinut ajatella mitään,
+tehdä eikä toimittaa mitään, muistamatta Annaa, jonka warowaisuus
+kerran oli pelastanut hänen henkensä. Anna oli silloin tällöin saanut
+tilaisuuden wastata hänen kirjeihinsä ja he molemmat oliwat, waikka
+erillään toisistaan, wähitellen tulleet toisillensa wälttämättömiksi.
+Anna tiesi Yrjön jokaisen ajatuksen, jokaisen aikeen, ja hänkin tunsi
+elämänsä olewan sidotun Yrjöön.
+
+Se, mitä Yrjö nyt aikoi tehdä, oli waarallisin kaikista, mitä hän wielä
+oli tehnyt. Antakaamme hänen itsensä puhua, niinkuin hän siitä
+kirjoitti Annalle:
+
+"Kansan tila", kirjoitti hän, "on nyt täällä Sawonmaassa muuttunut
+hirweäksi. Se on sellainen, ettei kukaan enää tiedä, mikä on oikea ja
+mikä wäärä. Ainoa oikeus, mikä wielä löytyy, on ehkä se, joka elää
+kansan terweessä sydämmessä. Mitä luulet, Anna? Kun ulkonaiset
+tapaukset sotkewat oikeuden ja wääryyden kansan keskessä sekaisin, onko
+silloin parempi jättäytyä tämän sekasotkun waltaan ja menettää kaikki
+wapautensa ja kunniansa ja waipua tapausten orjaksi? Minä uskon ett'et
+sinä woi ajatella sitä enemmän kuin minäkään. Meidän wapahtajamme meni
+ristin puuhun sentähden, että hänellä oli jumalallinen woima kärsiä ja
+kuolla sen asian puolesta, minkä hän tunsi oikeaksi. Me emme olisi nyt
+kristityitä, me olisimme raatelewien himojemme orjia, pakanoita, jos
+hän ei olisi pyhän oppinsa tähden mennyt kuolemaan. Katso, Anna, mikä
+ihana oppi se on! Luuletko, ett'emme wielä woisi tulla orjiksi sille
+maalliselle wiholliselle, joka meidän kansaamme nyt joka haaralta
+uhkaa, jos emme woisi pelkäämättä mennä kuolemaan sen asian tähden,
+jota me pidämme oikeana? Sinä et woi niin luulla. Sinä ajattelet
+samalla tawoin kuin minä. Sinun ajatuksesi owat minun ajatukseni,
+ensimäinen wilaus sinun silmääsi näytti minulle koko sinun sielusi.
+
+"Nokian tappelun perästä ja sen kuultuaan Flemingin sotawäki on tullut
+ihan raiwoiseksi. Sotaherrat owat jättäneet raa'an joukkonsa nojaan
+kansan pyhimmät oikeudet. Omaisuus on kadottanut arwonsa, laki on
+unhotettu ja sorrettu, ihmishenki ja yksityisen omaisuus owat tulleet
+sotajoukon leikkikaluksi; pereellinen elämä on sen pilkkana ja
+ylenkatseena; rehellisyys ja kunnia owat tulleet nauruksi: miekka, tuli
+ja wesi ja häwyttömyys turmelewat ja raatelewat kaikki. Sinä et woisi
+rakastaa minua, Anna, jos minä woisin nähdä tämän kaiken ja olla
+jouten. Minä en enää olisi se Yrjö, jolle olet uskonut sydämmesi. En
+suinkaan, minä en rohkenisi sinulle lähettää tätä kirjettä, jos minun
+olisi mahdollista huoletonna katsella maanmiesteni onnetonta tilaa.
+Mutta elä sentään usko, että minä toiwon onnistuwani siinä, mitä
+aikomukseni on tehdä. Minua saattaa odottaa warma kuolema, mutta minua
+lohduttaa tieto, että jokainen henki, jokainen oikean asian puolesta
+wuodatettu weripisara ennen tai myöhemmin auttaa kansan oikeutta, ja
+kuolema on suloinen minulle, kun tiedän, että sinä rakastat minua ja
+wuodatat kyyneleen minun haudalleni.
+
+"Se, mitä nyt aion tehdä, on lyhyesti kerrottu. Sinä tunnet, että
+Sawon sotawäen päälliköt owat Suursawon pappilassa. Kukaan yksinäinen
+wähempi joukko ei tohdi lähestyä heitä walituksilla, sillä he
+pelkääwät jokaisessa tapaawansa nuijalaisia, ottawat kiinni jokaisen ja
+kuolettawat sen hirweimmällä tawalla. Nyt owat Sawon miehet
+kokoontuneet, ja huomenna heillä on aikomus tuhatmiehisenä joukkona
+lähteä täältä matkaan. Minä olen, niinkuin woit odottaa, pukeutunut
+talonpojan waatteisin ja seuraan heitä salaisena pääjohtajana, mutta
+julkisena on eräs toinen, hywin tunnettu talonpoika. Näin suuri joukko
+kuin olemme, pian ilman aseitta, ilman nähtäwää sotaisuuden merkkiä,
+meillä on toiwo rauhassa päästä sotapäällikköjen puheille.
+Kokouspaikaksi on määrätty Suursawon pappila. Minä olen siitä jo
+edeltäpäin kirjoittanut kirkkoherralle, ja hän on luwannut koettaa
+parastansa, että puheleminen sotaherrojen kanssa woisi tapahtua
+rauhallisesti. Minä olen suostunut siinä olemaan tulkkina.
+
+"Mutta kaiken tämän ohessa, me tunnemme jokainen hywin, että meidän
+päämme owat suuressa waarassa. Minä en tiedä, mikä wastustamaton halu
+minussa on syntynyt tawata sinua, Anna, sitä ennen. Wai lieneekö se
+sentähden, että meidän aikomuksemme on mennä Turkuun asti, jos emme saa
+mitään sowintoa toimeen Suursawossa, ja se uusi waara joka meitä woi
+kohdata siellä, on ehkä joku salainen syy minun haluuni tawata sinua.
+Salojärweltä on waan muutamia peninkulmia Suursawon eli Mikkelin
+pappilaan. Minä toiwon yöt päiwät nähdä sinua sillä tiellä ja saada
+puristaa sinut rintaani. Mutta se kaikki on Jumalan kädessä."
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Luettuaan Yrjön kirjeen Anna luuli lewollisesti woiwansa odottaa
+päiwää, jona Yrjö oli tulewa. Mutta, kuta enemmän määräpäiwä läheni,
+sitä suuremman ahdistuksen hän tunsi rinnassaan. Hänen oli wihdoin
+mahdoton eroittaa ajatuksistaan niitä kuwia, mitkä joka päiwä
+eläwämmästi liikuttiwat hänen olentoansa. Turhaan hän koetteli
+mieleensä teroittaa sitä tuntoa, ettei mitään siitä, jota hän tässä
+miehessä rakasti, muuten olisi woinut löytyä, että Yrjön päätös oli
+wälttämätön, ettei hän muuten olisi woinut oppia häntä rakastamaan ja
+että kaikki siis oli Jumalan sallima kohtaus. Kaikki se ei rauhoittanut
+häntä enää, sekoittawana kummituksena hän waan näki edessään
+wälttämättömän kuoleman, joka odotti Yrjöä, joka oli waan muutaman
+päiwänmatkan päässä, muutamia peninkulmia Annan rauhallisesta kodosta.
+Peloittawat unet eiwät antaneet hänelle rauhaa ensinkään. Kyyneleet
+oliwat hänen ainoana lohdutuksenaan. Ne oliwat hänen ajan wiettonsa
+pitkinä talwisina öinä.
+
+Annan huoli oli sitä katkerampi, kun hän kotonaan oli pakoitettu
+peittämään sitä molemmilta wanhemmiltansa. Hänen isänsä olisi hänet
+musertanut, jos hän wähänkään olisi woinut arwata sitä keskuutta, missä
+hän oli Yrjön kanssa. Äiti taas olisi heti ilmoittanut hänen
+salaisuutensa, ei juuri ilkeydestä, waan ajattelemattomuudesta, joka ei
+tunnustanut maailmassa olewan mitään salaista, mitään tärkeää, waan
+piti kaikki yhtä jokapäiwäisenä kuin nekin asiat, joita hän toimitti
+joka päiwä taloudessaan.
+
+Päiwää ennen kuin Yrjön piti olla Mikkelissä, Annan tuska oli tullut
+kauheaksi. Koko hänen olentonsa oli yhdessä ainoassa ajatuksessa. Hän
+oli sulkeutunut kammariinsa ja antanut wanhempainsa luulla, että hän
+oli wähäwoimainen. Hänen ainoa ikkunansa oli sinnepäin, mistä talwella
+pellon yli ajettiin pappilaan. Kyynäswarsin pöydällä ja pää käsiwarren
+nojassa, hän käänsi kyyneliset silmänsä ikkunaan päin. Ilta alkoi
+pimetä, ja kaikki wähäinen liike, mikä päiwällä oli näkynyt tiellä, oli
+jo tauonnut. Silloin äkkiä ilmestyi musta pilkku nietosten halki
+kulkewalla tiellä. Annan silmät oliwat sen tarkanneet, mutta hän oli
+wielä niin hämmentynyt ajatuksissaan, ettei hänen henkensä huomannut
+siinä ilmiössä mitään erinäistä. Mutta tuo musta pilkku rupesi
+lähenemään ja selittäytyi hewoseksi ja reeksi, joka suurella
+pikaisuudella tuli pappilaa kohti. Uusi tunto tunkeusi Annaan, ja
+silmänräpäyksessä hän hyppäsi seisalleen ja jätti kammarinsa. Waan
+kohta hän juoksi jälleen sisään ja istuisi yhtä lewotonna kuin
+ennenkin.
+
+--"Hän se ei woi olla," sanoi hän itsekseen kuuluwalla äänellä; "hänen
+on mahdoton tulla isäni taloon tai edes sen näkywiin. Hän on kuolemaan
+tuomittu, ja joka paikassa häntä wainotaan. Hän ei woi tulla. Se on
+ehkä joku, joka noutaa isääni sairaan luo."
+
+Anna oli tuskin ehtinyt tulla tähän päätökseen, kun owi awautui--ja
+talon piika astui kammariin. Anna wawahti, waan koetti näyttäytyä
+lewolliselta. Piian silmissä näkyi jotakin, josta Anna woi arwata
+jotakin erinomaista tapahtuneen.
+
+--"Elli," sanoi hän, "ken ajoi äsken pihaan?"
+
+--"Sitähän minä juuri tulin kysymään. Hän oli waatteistaan nähden kuin
+talonpoika, mutta hirmuisen ruma, että kun awasi kyökin owen, olin
+säikähtää hengettömäksi. Minä luulin hänet roswoksi, ja minua
+wapisutti, kun waan katsoin häntä silmiin. Minä tahdoin mennä sanomaan
+kirkkoherralle, mutta nähtyään minun aikomukseni, se hylky tempasi
+minut kiinni rautakourillaan ja weti pääni suunsa eteen. Minä olin niin
+pelästynyt, että tahdoin huutaa, mutta hän painoi kämmenensä minun
+suuni eteen, ja minä luulin hänen sopottaneen korwaani----tohdinko minä
+sen teille kertoa?"
+
+--"Hywä Elli, sano pikaisesti, mitä hän sinulle sopotti!"
+
+--"Hän sanoi tahtowansa puhutella teitä, eikä ketään muita kuin teitä,
+neitsyt."
+
+--"Minuako, Elli? Sinä olet erehtynyt, sinä olet kuullut wäärin."
+
+--"Mutta minä en erehtynyt, neitsyt. Hän tiesi teidän nimenne, hän
+sanoi sen minulle selwästi, ja että hän tahtoi teitä nähdä."
+
+--"Ja sinä sanoit häntä rumaksi."
+
+--"Hän on tuskin ihmisen näköinen, musta, hirmuisen musta, hänen
+silmänsä ja kulmakarwansa, jotka nenän wälitse juoksewat kaarena yhteen
+ja pimittäwät hänen näkönsä. niin synkiäksi, että minä wapisen wielä
+nytkin."
+
+--"Ja hän tahtoi minua puhutella kahden kesken?"
+
+--"Mutta teidän on mahdoton jäädä sellaisen kanssa kahden kesken; hän
+peloittaisi teidät kuolijaksi."
+
+--"Tiedätkö, Elli, missä äitini on?"
+
+--"Se se onkin pahin asia, hän meni lukkariin ja wiipyy kaiketi siellä
+koko illan."
+
+--"Entäs isäni?"
+
+--"Hän istui wielä äsken kammarissaan kirjoittamassa."
+
+--"Kuuletko, Elli! Minä arwelen, ettei tuo tuntematon kuitenkaan woi
+tehdä minulle mitään pahaa."
+
+--"Hän woipi teidät kuristaa, hän woi musertaa teidät rautakourillaan;
+luullakseni hänellä oli kotkan teräwät kynnet."
+
+--"Sinä olet hywin lapsellinen, Elli! Kun hän kerran puhui suomea, niin
+hän ei woi olla muu kuin meidän kansalaisiamme, yhtä hywin kuin
+jokainen Salojärwen asukas, jos hän olisikin Pohjanmaalta tai Sawosta
+tai muualta. Sanoithan, että hän tiesi minun nimeni!"
+
+--"Hän woi olla noita; tietäjä--huh! minä en tohdi enää palata hänen
+luoksensa."
+
+--"Sinä olet pieni hullu, Elli parka, ja synti on niin peljätä
+wiattomia ihmisiä. Saata wieras tänne saliin. Minä tahdon nähdä hänet."
+
+Tätä Annan puhetta seurasi wakainen katsaus. Elli jäi äänettömäksi ja
+odotti wielä, mutta wihdoin hän kääntyi oween ja meni.
+
+Wähän ajan perästä Anna kuuli salin owen hiljaa awautuwan, ja hän
+laittausi myös jättämään kammarinsa.
+
+Astuessaan saliin, Anna tunsi joka jäsenensä wärisewän. Ensimmäinen,
+mikä häntä siellä kohtasi, oli läpitunkewa silmäys, joka wälähti
+hänelle siellä odottawan wieraan pimeästä muodosta, jonka hämärä oli
+tehnyt wielä pimeämmäksi. Annan pelko häwisi kuitenkin pian, sillä
+seuraawana silmänräpäyksenä oli wieraan muodon yht'äkkiä walaissut
+hymy, joka oli lewinnyt hänen huulillensa ja kaswoillensa juuri kun hän
+astui pari askelta pelästynyttä neittä kohti.
+
+--"Pyydän teiltä anteeksi, neitsyt," sanoi hän ystäwällisesti ja
+sulawalla äänellä, jossa ei woinut hawaita mitään teeskentelemistä,
+"minä pyydän teiltä anteeksi, että näin myöhään tulen häiritsemään
+teidän hiljaista kotoanne. Mutta te tunnette yhtä hywin kuin minä,
+mitkä rauhattomat ajat meillä nyt on, Jumala paratkoon. Asia, joka on
+pakoittanut minut tähän rohkeuteen, koskee ehkä yhden werran teitä kuin
+minua."
+
+--"Minua?" sanoi Anna hämmästyen ja katsoen puhujan silmiin.
+
+--"Minä luulen niin--elkää pahastuko, neitsyt, minä tunnen teitä jo
+enemmän kuin woitte arwata."
+
+--"Minä en woi teitä ymmärtää," sanoi Anna, salaten huokauksen, joka
+tunki ylös hänen rinnastansa.
+
+--"Yrjö Eeronpoika on----"
+
+Annan kaswot punastuiwat. Mutta punastus katosi ja hän tuli äkkiä
+waaleaksi.
+
+--"Minä tahdoin sanoa, että Yrjö Eeronpoika on--minun ystäwäni", sanoi
+wieras. "Me olemme kauan yhdessä johdattaneet sitä--tunnettehan mitä
+kuninkaan sotawäki on näihin aikoihin tehnyt? Miten se on ryöstänyt
+rauhallisia kotiamme----. Me olimme yhtenä Ilmajoella, minä olen se
+kuuluisa----"
+
+--"Jumalan nimessä, ken te olette?" huusi Anna, lewotonna katsoen
+puhujan silmiin.
+
+--"Te olette warmaankin kuulleet puhuttawan Ilkasta", jatkoi wieras,
+"siitä raiwoisasta talonpojasta, joka on tohtinut ruweta taisteluun
+kuninkaan sotawäkeä wastaan, joka ei ole peljännyt henkensä waaraa,
+asettuessaan Flemingiä wastaan, miestä, jonka edessä kuninkaat ja
+ruhtinaat wapisewat--sen petturin--maansa wihollisen, sen
+ihmiswainoojan olen minä, teidän nöyrin palwelijanne, luwannut
+masentaa, minä, kirottu ja jo kymmenen kertaa hirtetty, toiset kymmenen
+kertaa mestattu ja kolmannet kymmenen kertaa kuolijaksi ammuttu Ilkka."
+
+--"Ilkka?" huusi Anna, waipuen istualleen tuolille ja hengittäen
+raskaasti.
+
+--"Jumalan tähden, elkää puhuko niin kowasti, neitsyt. Minä olen joka
+paikassa kuin tulisilla hiilillä, minun päälläni riippuu jouhen nenässä
+teräwä miekka, jonka yksi ainoa waromattomasti puhuttu sana woi
+pudottaa ja saattaa halkaisemaan pääni."
+
+--"Ja teidän asianne minulle?" kysyi Anna hiljemmin.
+
+--"Oli se, etten tiennyt missä Yrjö Eeronpoika nyt oleksii. Minun on
+tarwis tawata häntä, minun tulee yhdessä hänen kanssaan musertaa
+Fleming petturin woima Sawossa. Minä tarwitsen nyt ja hän tarwitsee
+minua, muutoin olemme molemmat hukassa. Klaus on kawala kuin kettu,
+julma ja wäkewä kuin karhu; tietäkää, neitsyt, jokainen hetki on
+kallis. Minun täytyy wielä tänä yönä puhutella Yrjöä. Warmaan te,
+neitsyt Anna, te, josta Yrjö on puhunut minulle niin paljo hywää, myös
+tiedätte, missä hän on tänä yönä, missä minä woin hänet tawata
+huomen=aamuna?"
+
+Annan sydän wapisi. Epäilys ja pelko oliwat kuwautuneet hänen
+kaswoillensa. Mies näytti sen hawainneen. Hän katseli pelolla
+ympärilleen ja sywä huokaus tuntui nousewan hänen sydämmensä pohjasta.
+
+--"Te ette wastaa mitään, neitsyt? Tämä siis saa olla wiimeinen yö
+minulle ja Yrjölle.--Te ette tunne, että Fleming on suuren, neljän
+tuhannen miehisen sotajoukon kanssa matkalla Sawoon. Hänen kerallaan on
+julma Puolalainen, Kola Ludowski, joka ei anna armoa kellekään, ei
+miehille eikä naisille, ei lapsille eikä woimattomille wanhoille.
+Arwelkaa, että heidän joukkonsa tapaa Yrjö Eeronpojan ja Sawolaiset
+warustamattomina, heidän päänsä owat huomenna listityt kuin nauriit, ja
+minulla ei ole turwaa koko Suomessa. Koko maa on silloin wallattoman
+sotawäen wallassa. Tämä teidän rauhallinen kotinne ei enää suojele
+teitä eikä wanhempianne, kun teidän isänne jo on epäluulon=alainen."
+
+Anna ei woinut kokonaan tukahduttaa epäluuloansa ja pelkoansa, jotka
+hänessä oli synnyttänyt miehen muukalainen muoto ja hänen murrettu
+puheensa. Äsken tullut sanoma Ilkan surkeasta kuolemasta oli hänellä
+wielä tuoreessa muistissa, ja asia tuntui hänestä mahdottomalta. Mutta
+toiselta puolen katsoen, hän ei woinut selittää, mistä mies woi tietää
+hänen ja Yrjön keskuudesta ja muutenkaan niinkin paljon Yrjöstä kuin
+hän tiesi. Ja kaikki Flemingin panetteleminen, ja se, että mies näytti
+niin innokkaasti ottawan osaa maan tilaan, ja wiimeksi se peloittawa
+waara, jonka hän luuli uhkaawan Yrjöä, ja joka ei sallinut mitään
+wiiwytystä, kaikki se wihdoin woitti. Yht'äkkiä näytti hänen muotonsa
+walistuwan. Hänen silmänsä loistiwat kirkkaasti. Suuri ajatus näytti
+työskentelewän hänen aiwoissansa. Hänen rintansa rupesi nousemaan
+woimallisesti. Koko hänen muotonsa sai uuden eloisuuden.
+
+--"Kuulkaa", sanoi hän hiljaan, "jos saatte tietää Yrjö Eeronpojan
+olopaikan, niin mitä aiotte tehdä?"
+
+--"Minulla ei ole kuin yksi työ, jota woin, joka minun täytyy tehdä, se
+on: tawata hänet pian, saada hänen kerallansa kokoon suuri aseilla
+warustettu joukko ja wiedä se huomen aamuna wiiwyttelemättä Flemingiä
+wastaan ja lyödä hänen matkalla olewa joukkonsa, ennenkuin se ehtii
+keräytyä tappeluun. Se on nyt ainoa keino pelastaa isänmaa joutumasta
+sotawäen orjuuteen."
+
+--"Yrjö on tänä yönä----."
+
+Anna keskeytti puheensa, näytti kuin hän olisi tuntenut tällä
+ilmoituksellaan pettäwänsä sen, joka hänelle oli rakkain maailmassa,
+näytti kuin koko hänen elämänsä onni olisi pyörinyt hänen kielellänsä.
+Hän tahtoi wielä pidättää sanansa, mutta tunsi itsensä siihen
+woimattomaksi.
+
+--"Yrjö on tänä iltana", kertoi hän jälleen, "Salojärwen kylässä lähellä
+Mikkeliä, noin wiisi peninkulmaa tästä. Hänellä on kerallaan
+tuhatmiehinen joukko, joka huomenna kohtaa sotawäen Mikkelissä."
+
+--"Sitte minä woin pelastaa hänet ja koko Suomenmaan. Te, neitsyt,
+olette suurimpana syynä tähän pelastukseen; isänmaanne on kohta
+kiittäwä teitä siitä. Fleming joukkoineen tulee ansaan, minä otan hänet
+wangiksi ja wien hänet Kaarle herttualle Ruotsiin. Tuuli on kohta
+heiluttawa hänen luitansa Tukholman portilla, ja taiwaan linnut saawat
+nokkia silmät hänen päästänsä ja raadella hänen ruumiinsa, niinkuin hän
+on raadellut tätä Suomenmaata."
+
+--"Waan luuletteko sen kohtauksen, joka nyt on tapahtuwa teidän ja
+sotajoukon wälillä, tulewan waaralliseksi teille ja Yrjölle?"
+
+--"Ihan warmaan se niin tulee. Me ehkä jokainen huomenna riipumme
+kaulastamme hongan oksissa Mikkelin kankaalla."
+
+--"Mitä kummaa puhutte? He olisiwat muka niin jumalattomia?"
+
+--"Se on sotajoukolle paljasta leikkiä. Ja muutenkin, toisen tai
+toisenhan on wuoro kadottaa. Mutta minua he eiwät kumminkaan wielä
+ripusta."
+
+--"Entä Yrjöä?"
+
+--"Minä lupaan pelastaa hänet. Mutta minä tahdon samassa antaa hänet
+teidän säilyttää. Te olette sen jo ennenkin tehneet."
+
+--"Kuinka sitten arwelette?"
+
+--"Minä arwelen, että te käytte pimeän tultua minun rekeeni. Me olemme
+wiidessä tunnissa Yrjön luona ja woimme sopia, miten menettelemme
+huomenna."
+
+Anna näytti peljästywän tästä puheesta. Hän peitti silmänsä
+kämmeniinsä, ollen wähän ajan äänettä, wihdoin hän paljasti jälleen
+näkönsä ja katsoi kyynelistä loistawilla silmillään miehen silmiin;
+sitten lausui hän innokkaasti:
+
+--"Mutta woinko minä luottaa rehellisyyteenne? Ettekö wäärin käyttäisi
+minun kewyt=uskoisuuttani?"
+
+--"Minä uskon kuulleenne minusta sen werran, että tunnette minulla
+olewan kodin, missä nuori rakastettu waimoni minua odottaa, sill'aikaa
+kuin isänmaani tarwitsee minun woimiani kaukana hänestä."
+
+--"Minä tulen. Minä uskallan antaa hywän nimeni teidän haltuunne. Minä
+olen walmis teitä seuraamaan Mikkeliin, waan lupaattehan saattaa minut
+Yrjö Eeronpojan luo?"
+
+--"Minä sen wannon ja olen iloinen saada teille osoittaa palwelustani.
+Koko maailmaa wastaan minä suojelen teitä kuin omaa lastani."
+
+
+
+
+V.
+
+
+Sunnuntai aamuna 23 päiwänä Tammikuuta oli suuri joukko talonpoikia
+useasta Sawon pitäjästä kokoontunut Suursawon eli Mikkelin pappilaan.
+Pelko ja wapistus oli kuwautunut jokaisen kaswoille, sillä heitä oli
+kowasti säikäyttänyt Remojärwen tapaus, jossa joukko yöksi
+kokoontuneita talonpoikia oli yht'äkkiä tullut piiritetyksi suurella
+sotajoukolla, kenenkään tietämättä mistä se oli ilmestynyt ja miten se
+oli saanut tietää talonpoikajoukon yösijan yksinäisessä kylässä. Heidän
+johtajansa ja neuwonantajansa, Yrjö Eeronpoika, oli otettu kiinni, eikä
+kukaan tietänyt, mihin hän sitten oli joutunut. Muut tupaan
+kokoontuneet oliwat palaneet siihen ulkoa päin sytytettyyn tuleen.
+
+Piirittäwän sotawäen joukossa oli nähty eräs mustawerinen ruma mies,
+sotaherran puwussa. Sama herra oli myös tänä aamuna nähty pienen joukon
+keskellä ratsastawan kirkolta pohjoiseen päin. Talonpojat pelkäsiwät
+Remojärwen tapauksen uudistumista pappilassa, johon he oliwat
+kokoontuneet, ja sentähden ei kukaan tohtinut pysyä huoneissa.
+
+Tässä säikäyksessä ei tiedetty muuta neuwoa kuin lähettää eräitä miehiä
+sotapäällikköjen luo Sairilaan, ilmoittamaan, että joukko oli walmis
+heittämään aseensa ja toiwoi puhutella sotawäen esimiehiä. Nyt
+odotettiin paraillaan näiden lähettiläiden palaamista.
+
+Noin puolen päiwän aikaan tuliwat lähettiläät takaisin. He toiwat sen
+sanoman, että sotawäki tahtoo nähdä heidän antautuwan wapaaehtoisesti
+ja odotti waan, että heittäisiwät kaikki aseensa pois.
+
+Tämä sanoma rauhoitti joukon. Aamulla hankitut keihäät, nuijat ja
+pyssyt heitettiin pois ja odotettiin waan sotawäen tuloa, että
+saataisiin sen esimiehelle wiedä ne walitukset, joita warten he oliwat
+lähteneet liikkeelle.
+
+Pian nähtiin suuri sotajoukko lähestywän pappilaa, jonka kiersi
+ahtaasen kehään. Muutamia wankia oli sotawäen keralla ja ne syöstiin
+myös piirin sisäpuolelle talonpoikien joukkoon.
+
+--"Me olemme pelastetut", sanoi yksi wangituita joukolle. "Sowinto on
+jo päätetty. Sotawäki lähtee majoituksestaan Sawosta. Jokainen
+antautukoon waan sotawäen waltaan. Meidän aikomuksemme on woitettu ja
+me saamme palata rauhassa kotiimme."
+
+Eräs päällikkö lähestyi silloin joukkoa ja lausui:
+
+--"Sawon miehet, turha on taistella kuningasta wastaan. Teidän kaikki
+anomuksenne owat jo edelläpäin myönnetyt. Antakaa siis pois aseenne ja
+palatkaa sitten kotiinne."
+
+Muutamat wielä epäiliwät, katsellen ympärillään aseissa olewaa
+sotawäkeä. Silloin astui eräs mies joukosta esiin ja antoi pyssynsä
+ensimmäiselle upserille, joka seisoi pappilan portilla. Koko joukko
+teki kohta samaten.
+
+Kun wiimeinen ase oli annettu pois, kajahti ilmassa karkea komentoääni.
+Piirittäwä sotajoukko syöksyi paljastetuin miekoin joukon päälle ja
+alkoi kauhistawalla tawalla hakata sen sekaan. Aseettomat Sawolaiset
+kaatuiwat kuin heinä wiikatteen edessä. Röykköjä werisiä ruumiita
+makasi pihalla ja yhä wielä kalisiwat miekat. Weri juoksi jo wirtanaan
+ja hyytyi suuriin ylänteisin.
+
+Ei ollut enää monisatahenkisestä joukosta kuin eräs kymmenkunta miestä
+jäljellä, jotka juoksenteliwat kuin suden ajamat lampaat pyöweleinsä
+edessä. Yksi heistä oli yrittänyt murtaimaan piiritysjoukon läpi,
+komentawan herran ja sotamiehen wälitse. Usea miekka yht'aikaa oli
+samassa osoitettu karkulaan päätä kohti; mutta ennen kuin yksikään ehti
+iskeä, peljäten satuttawansa päällikköä, oli toinenkin este tullut
+onnettoman karkulaisen ja hänen wihollistensa wäliin. Muori naisihminen
+wallaswäen waatteuksessa oli sotajoukon takaa kenenkään huomaamatta
+syössyt juuri piiristä ulos päässeen pakolaisen wastaan ja pusertanut
+molemmat käsiwartensa hänen ympärilleen.
+
+Eräs sotamies nosti miekkansa ja heristi sillä leikatakseen yhdellä
+woimallisella iskulla karkulaismiehen ja naisen yhteen puristuneet
+päät, kun wieressä seisowa hämmästynyt sotaherra pikaisesti tarttui
+sotamiehen miekkaan ja seisautti uhkaawan siwalluksen.
+
+Nuoren naisen silmät oliwat käännetyt sotaherraa kohti.
+
+--"Ilkka!" huusi hän niin, että kaikki ympärillä olijat sen kuuliwat.
+
+Kamala nauru kuului silloin joukosta.
+
+--"Hän huutaa awuksensa Ilkkaa", sanoiwat kaikki, jotka oliwat kuulleet
+neidon huudon.
+
+Upseri tarttui neidon käteen, weti sen irti miehestä, jota se piteli ja
+kuiskasi:
+
+--"Anna, te suotte warmaan minulle anteeksi wähäisen petoksen, jota
+wirkani on pakoittanut minua käyttämään. Minä olen kuninkaan kapteni
+Kola Ludowski, ja tämä Yrjö Eeronpoika, jonka olette saattaneet minun
+käsiini, on nyt minun wankini. Kuningas ja hänen korkea maaherransa
+Klaus Fleming palkitsewat teidän intonne."
+
+Anna hämmästyi. Hän weti kätensä pois Kolan kädestä ja tahtoi jälleen
+puristua kiinni Yrjöön. Mutta pari sotamiestä oliwat tarttuneet häneen
+ja riuhdaisseet hänet pois Annan käsistä. Ja, kun Anna kääntyi
+katsomaan, sotamiehet oliwat jo sitoneet Yrjön kädet selän taa
+wahwoilla köysillä. Annan silmistä näkyi suurin inho petollista upseria
+kohtaan. Mutta nähtyään Yrjön katoawan sotamiesten joukkoon, oli
+epätoiwo ja murhe kohta tullut tämän ensimmäisen tunteen sijaan. Hän
+näytti kokonaan murretulta.
+
+Tässä epätoiwossa ja tuskassa hän waipui Kolan jalkoihin, ja
+kyynelwirta herahti hänen silmistään. Halweksuminen ja inho oliwat
+kadonneet hänen kaswoiltaan, ja koko naisellinen hempeys oli wallannut
+hänen olentonsa.
+
+--"Minä annan teille anteeksi, minä unhoitan sen petoksen, jolla olette
+kohdellut minun lapsellista mieltäni, mutta luwatkaa minulle säästää
+hänen henkensä. Minä kuolen tähän teidän eteenne, jos ette sitä tee;
+tahi ottakaa minun heikko henkeni ja antakaa hänen elää."
+
+--"Anna", sanoi Kola, nostaen itkewän neidon ylös, "teidän rukouksenne
+minä jo olen myöntänyt ennen kuin sen olen kuullut. Yrjö seuraa
+wangittuna minua Turkuun. Mutta waan yhdellä ehdolla: että te Anna,
+hywä Anna, myös seuraatte mukana sinne. Muutoin minä en woi ta'ata mitä
+tapahtuu. Minulla on käsky hänet hirttää; teidän läsnä=olonne, teidän
+suloiset silmänne waan woiwat wietellä minut tekemään wastoin kuninkaan
+käskyä. Lupaattehan tehdä niin?"
+
+--"Minä lupaan sen. Minä en woi enää hänestä erota. Mutta woinko
+Turussa tawata Flemingin?"
+
+--"Minä saatan teidät hänen eteensä. Turwautukaa kokonaan minuun."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sill'aikaa kuin tämä tapahtui sotamiespiirin ulkopuolella, oli
+wiimeinen sisäpuolella olewan nuijamiehen pää katkennut. Eräs upseri
+tuli papin kanssa ulos portaalle, ja ympärillä olewa sotajoukko
+paljasti päänsä. Pappi awasi kirjan ja luki rukoukset. Wiimeksi hän
+luki kiitokset Jumalalle siitä suuresta woitosta, jonka kuninkaan
+sotawäki oli tässä woittanut. Mutta papin silmissä oli silloin
+kyyneleitä, ja hänen äänensä wapisi.
+
+Muutamia minuuttia sen perästä oli sotawäki häwinnyt, paitsi niitä,
+jotka saiwat toimekseen haudata pihalla makaawaa joukkoa. Hyytynyt weri
+ajettiin wiimeksi lapioilla haudattujen päälle ja kaikki peitettiin
+mullalla. Kuoleman hiljaisuus oli tullut äsköisen hälinän sijaan. Lähes
+kolmesataa miestä, jotka äsken wielä oliwat olleet täydessä miehuuden
+iän ripeydessä, makasi jäätyneiden turpeiden alla. Heidän leskensä ja
+turwattomat lapsensa, isät ja äidit eiwät wielä tienneet mitään tästä
+onnettomasta kattauksesta, waan puheliwat heistä, ikään kuin eläwistä,
+joiden palaamista waan odotettiin.
+
+Flemingin joukko oli tiellä saanut sanoman Mikkelin werisestä
+tapauksesta ja heti kääntynyt takaisin. Se oli muutamia päiwiä sen
+perästä uudelleen Turussa. Kola Ludowski oli pienemmän joukon kanssa
+lähtenyt matkaan wasta seuraawana päiwänä. Häntä seurasi wanki kowasti
+raudoitettuna. Kola oli tahtonut Annan istumaan wiereensä rekeen, mutta
+hän ei saanut häntä siihen millään houkutuksilla enemmän kuin
+peloituksillakaan.
+
+Hän uhkasi hirttää wangin, mutta sekään ei enää auttanut, sillä Anna
+oli huomannut Kolalla olewan käskyn wiedä heidät molemmat wangittuina
+Turkuun. Sillä tawoin Anna sai erään sotamiehen ajamaan kerallaan.
+
+Hirmuisesti hän sai kuitenkin kärsiä tällä matkalla. Joka
+seisauspaikassa hänen täytyi kuunnella kawalan Puolalaisen
+wiettelyksiä, sotamiesten irstasta puhetta ja niiden raakaa käytöstä.
+Kun hän silloin muisti kotoansa tai ajatteli, mikä häntä ja Yrjöä
+odotti Turussa, hän puhkesi katkeraan itkuun. Mutta kyyneleet eiwät
+huojentaneet sitä painoa, joka nyt kuin raskas kiwi painoi hänen
+rintaansa. Terweyden puna katosi aina enemmän hänen kaswoiltansa, ja
+kuta enemmän matkan pää läheni, sitä kalweammiksi hänen kaswonsa oliwat
+muuttuneet. Kokonaan wäsyneenä hän wihdoin perille saawuttuaan näki
+edessään Turun linnan harmaat synkeät kiwiseinät.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+--"Mutta mitä aiotte nyt tehdä sille nuorelle tytölle, jonka toin
+Mikkelistä?" kysyi Kola Flemingiltä, joka tyytywäisenä käweli edes
+takaisin linnan salin lattialla, kuunnellen puolalaisen sotilaansa
+kertomusta Sawon tappelusta.
+
+--"Se on minusta hywin wähäpätöistä, sitten kuin kerran Yrjö
+Eeronpoika, Suomenmaan pääroisto, on käsissämme. Meillä on ollut kyllä
+tekemistä miestenkin kanssa, sentähden, Kola, minä arwelen, että
+pääsemme puolta wähemmillä wihollisilla, kun pysymme ystäwinä naisille,
+tai wähintäin emme tahdo heitä tahallamme wihollisiksi."
+
+--"Minä teen kaikki, mitä waan käskette."
+
+--"Sinä woit wiedä hänet waimoni luo. Hän saa muutaman wiikon lewätä
+täällä; minä annan sill'aikaa tiedon hänen isällensä, että woi noutaa
+hänet kotiin. Muuten minä luulen, että hän on tawallinen hönttö, joka
+suostuu ensimmäiseen miespuoleen, joka sattuu hänelle tarjoutumaan."
+
+--"Oikea hönttö, paremmin häntä ei woi nimittää. Mutta wielä yksi sana,
+jos suwaitsette, teidän herruutenne! Anna on yhtä wiekas kuin jokainen
+Eewan tytär. Niin kauan kuin Anna on täällä, minä en woi taata, ettei
+Yrjö Eeronpoika pääse luikahtamaan käsistämme. Tietäkää, teidän
+herruutenne, että Anna, Lapinmaan rajoilla kaswanut tyttö, on loitsija,
+hän loitsii jokaisen silmät sokeiksi, hän lumoo jokaisen korwan
+kuuroksi, hän woi mennä huoneesen awaimen reiästä ja muuttaa
+lemmittynsä kyykäärmeeksi, joka myrkyllisellä kielellänsä pistää teidän
+kättänne ja sitten solahtaa tiehensä. Jospa waan näkisitte hänen
+silmänsä!"
+
+--"Minä luulen, että ne jo owat lumonneet sinutkin", sanoi Fleming
+nauraen.
+
+--"Eiwät juuri niin; mutta kuitenkin ne jo oliwat wähällä wiedä minulta
+saaliini. Minä luulin Mikkelissä juuri ampuneeni Yrjön ja luulin hänen
+kaatuneen eteeni, kun huomasin tämän kummallisen naisen wieressäni; hän
+oli ryöstänyt minulta saaliini ja pusertanut sen syliinsä. Minä käskin
+leikata molempain päät yht'aikaa; wahwin sotamies siwalsi miekallaan ja
+löi, ja minä näin että miekka meni kummankin kaulan poikki, mutta
+molempain päät jäiwät kuitenkin paikoilleen; koko sotawäki peljästyi
+eikä tahtonut enää heihin koskea. Tytön silmät lumosiwat silloin
+jokaisen. Minä käskin uudelleen, mutta kukaan ei enää kuullut minun
+käskyjäni enkä itsekään kuullut omaa ääntäni."
+
+--"Taika=uskoa, Kola parka!" sanoi Fleming. "Minä woin ymmärtää, että
+sinä olet sattunut katsomaan liian sywään tuon suomalaisen tytön
+silmiin, ja sinun puolalainen sydämmesi on siitä wähän lämminnyt. Sinä
+woit kumminkin tuoda hänet waimoni luo, tahdon kuitenkin nähdä hänen
+lumoawat silmänsä. Sill'aikaa woit sulkea hänen sulhaisensa, tuon maan
+wiettelijän, alimmaiseen linnan kellariin."
+
+--"Mutta minä pesen käteni puhtaaksi, jos tytön tuliset silmät taikowat
+teidän herruudeltanne koko Suomenmaan ja tuowat erään herttuan tähän
+kuninkaalliseen linnaan."
+
+Flemingin otsa pimeni, mutta hän koetteli kuitenkin nauraa.
+
+--"Minä en usko taikoja, tulkoot ne sinisistä silmistä tahi punaisilta
+huulilta", sanoi hän puoleksi leikillä. "Tiedätkö, Kola, mitä tein, kun
+eräs noita-ämmä Hämeenkankaalla katsoi käteeni ja ennusti sinisilmän
+naisen minut hurmaawan?"
+
+--"Teidän herruutenne warmaan peljästyi", sanoi Kola ja risti kolmesti
+silmiänsä.
+
+--"Sinulla on aina tuo paawilaisuutesi. Tiedätkö, minä käskin
+ratsumiesteni antaa hänelle neljäkymmentä paria, ja sen jälkeen sanoi
+hän: 'Te woitatte kaikki wihollisenne paitsi yhden.' 'Ja ken se yksi
+on?' kysyin minä, johon se raato wastasi: 'Se on kuolema.' Kaikki
+ennustukset Kola, ne owat petoksia. Ne eiwät ole äyrinkään arwoiset.
+Minä nauran niille. Sentähden woit tuoda sen sinisilmäsi tänne. Hän woi
+muutaman wiikon olla waimoni kamarineitsyeenä. Minä koetan, woiwatko
+hänen silmänsä minut tappaa. Sill'aikaa meidän kumminkin täytyy
+laittautua matkalle Pohjanmaalle. Nuo kurjat Pohjalaiset eiwät enää woi
+kantaa tyhmyydellä täytetyitä päitänsä ja tahtoiwat meitä päästämään
+heitä siitä raskaasta kuormasta. Minä luulen, että, jos kowasti
+ratsastan, koko työ on tehty parissa wiikossa."
+
+--"Meidän wiimeiset wihollisemme owat silloin woitetut, niinkuin
+Hämeenkankaan noita teille silloin ennusti. Se oli kuitenkin totta--
+ainakin jollain tawalla."
+
+--"Hahaha! Minä luulen, että sinä wielä hourehdit sinisilmääsi. Mutta,
+Kola, luuletko, että Yrjö Eeronpoika kestää säilyssään? Minä säästäisin
+hänet siksi kuin tulen Pohjanmaalta. Tahtoisin nähdä hänet riippuwan
+hirressä wasta silloin kuin koko maa on rauhoitettu."
+
+--"Minä luulen sen olewan teille waarallista", sanoi Kola. "Hänellä on
+puolustajia ympäri Suomen ja maan hurjat talonpojat woisiwat wielä
+koettaa häntä pelastaa. Minun luulteni, mikä tulee tänään tehdyksi,
+sitä ei tarwitse enää huomenna."
+
+--"Mitä sinä luulet?"
+
+--"Palainen köyttä ja pari sotamiestä, jotka wetäisiwät hänet ylös
+linnan portille. Se olisi muutoin huwittawa katsanto niille sinisille
+silmille, jotka paraillaan owat portin wastapäätä."
+
+--"Ei, ei, se ei käy laatuun. Yrjö Eeronpoika on liian suuri
+pahantekijä, tullakseen niin salaisesti hirtetyksi."
+
+--"Mutta jos hän sitä ennen luikahtaa meidän käsistämme?"
+
+--"Minä jätän hänet sinulle wartioittawaksi; jos hän pakenee, minä
+arwelen wedättää sinut Turun linnan korkeimman tornin huippuun."
+
+--"Mutta jos kuitenkin hän"----
+
+--"Waan, Kola, milloin sinä olet puhutellut Iiwaria?"
+
+--"Minä tapasin hänet pikimmältä wankihuoneiden riwissä."
+
+--"Ja mitä hän sinulle sanoi?"
+
+--"Ei juuri mitään minulle, waan----"
+
+--"Mitä sillä tahdot sanoa?"
+
+--"Minun tullessani hän herkesi ikään puhuttelemasta wanginwartijoita--
+hän ehkä kehoitti niitä pysymään uskollisina, sillä hän seisoi juuri
+Yrjö Eeronpojan owella."
+
+--"Mitä luulet hänestä?"
+
+--"En mitään pahaa, siitä minua Jumala warjelkoon, sillä Iiwar on hywin
+uskollinen ja rakastaa paljon sukulaisiansa."
+
+--"Niin, hän on sinisilmä tytön eno; minä tiedän sen."
+
+--"Ja sentähden hän waroitti wartijoita, että katsoisiwat, etteiwät
+laskisi Yrjöä karkaamaan."
+
+--"Luuletko hänen tawanneen tyttöäkin?"
+
+--"Ainoastaan pikimmältään, wähää ennen kuin tapasin hänet wankihuoneen
+owella. Mutta silloin hän ei saanut puhua hänelle kuin muutaman sanan,
+jota en ymmärtänyt, ja he jäiwät samassa äänettömiksi, kun huomasiwat
+minut."
+
+--"Hm! Waan tiedätkö, Kola, jos minä otan Iiwarin Pohjanmaalle ja jätän
+sinut tänne, niin tuo sinisilmäsi woi lumota sinut uudelleen niin, että
+laskisit Yrjö Eeronpojan karkaamaan ja sitten----"
+
+--"Ja sitten?"
+
+--"En saisi hirtättää häntä Kaarle herttaan iloksi, hänen tänne
+tullessaan, ja minulla ei ole hänelle mitään muuta niin hywää
+terwetulijaista."
+
+--"Siitä wastaan halwalla päälläni teidän herruudellenne, mutta waan
+yhdellä ehdolla."
+
+--"Ja se on?"
+
+--"Että, jos Yrjö Eeronpojan kuitenkin onnistuisi päästä karkaamaan, ja
+muu ei auttaisi kuin----?"
+
+--"Kuin?"
+
+--"Kuin korottaa hän ennen aikaansa ilmaan."
+
+--"Se on hywä, mutta waan sillä ehdolla! Minä luotan kokonaan sinuun.
+Kun Pohjalaiset owat woitetut, woit saada Lapinmaan lumet ja pakkaset--
+ehkä siniset silmät woiwat ne sulattaa, wai miten?"
+
+--"Minä olen aina ja joka tapauksessa teidän nöyrin palwelijanne."
+
+
+
+
+VII.
+
+
+--"Mitä sanot, Anna, tuosta Puolalaisesta?" kysyi eräänä päiwänä Klaus
+Flemingin puoliso, Ebba, uudelta kamarineitsyeeltään, joka nyt, ehkä
+puoli wankina, istui emäntänsä huoneessa ja ompeli.
+
+--"Miksi niin kysytte?" wastasi Anna, pyyhkäisten kyyneleen
+silmästänsä.
+
+--"Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että hän on hywin nöyrä ja reima
+mies, joskin ei ole kaunismuotoinen, mutta sinulle hän on näinä päiwinä
+osoittanut erinäistä ystäwyyttä."
+
+--"Jos sallitte minun tunnustaa, niin sanon suoraan, että kuta enemmän
+hän näyttää minulle ystäwyyttä, sitä enemmän minä häntä pelkään."
+
+--"Sinä olet hywin lapsellinen, Anna. Klaus pitää häntä suuressa
+arwossa, hän on kaiken rumuutensa ohessa hywin säwyisä mies ja totinen
+sekä palweluksessaan uskollinen pian ylellisesti. Luullakseni Klaus on
+aikonut kuninkaan luona esittää hänelle jotain suurta palkintoa, joka
+on walmiina, niin pian kuin hän luopuu katolisesta uskostaan, ja tämä
+hirmuinen weren wuodatus kerran on päätetty."
+
+--"Minä suon sen hänelle mielelläni, mutta kuitenkin----"
+
+--"Kuitenkin?"
+
+--"Minä en woi muuta kuin häntä inhota", wastasi Anna.
+
+--"Olethan jo woinut rakastaakin. Minä tunnen, Anna, miten rakastit nyt
+wangittua kawaltajaa, ennen kuin sait tietää hänen petoksensa."
+
+Anna katsoi Ebba rouwan silmiin, ja hänen kaswonsa oliwat punaiset.
+
+--"Niin, niin, ihan totta, minä sen tunnen. Mutta olethan niin wiisas,
+ett'et anna sydäntäsi semmoiselle, joka on syypää niin monen
+kansalaisen wereen. Jos maallinen laki ja kuninkaan armoitus hänet
+pelastaakin häpeällisestä kuolemasta, niin woithan arwata hänen
+tulewaisuutensa. Kaikkien unhotettuna hänen täytyisi wiettää kurjaa
+elämäänsä jossain sopessa, hän ei woisi koskaan tulla rehellisten
+ihmisten seuraan,--häpeä, köyhyys ja kurjuus olisiwat hänen
+jokapäiwäiset kiusansa. Anna, tahtoisitko yhdistää elämäsi sellaiseen?"
+
+Anna nousi seisaalleen, läheni itkusilmin Ebba rouwaa, lankesi hänen
+eteensä polwilleen ja syleili hänen polwiansa.
+
+--"Surkutelkaa minua, mutta elkää uudelleen repikö sydämmeni haawoja.
+Minä olen onnettomin ihminen maailmassa. Minulla ei ole mitään toiwoa
+elämästä."
+
+Ebba rouwa nosti itkewän tytön, syleili häntä ja näytti hänkin heltywän
+niin yksinkertaisesta murheen osoituksesta.
+
+--"Minä teen kaikki, mitä woin, pelastaakseni häntä kuolemasta", sanoi
+hän, "mutta enempää en woi luwata. Ainoa keino on, että koet olla wähän
+ystäwällisempi Kolalle, että luotat häneen, sillä hän--sen sanon
+häpeäkseni--woi paljoa enemmän waikuttaa mieheeni kuin minä, hänen oma
+waimonsa. Minäkin olen rakastanut ja rakastan wieläkin miestäni ylitse
+kaiken. Mutta minun rakkauteni on woimaton muuttamaan mieheni tahtoa
+silloin, kun hänen welwollisuutensa, kun isänmaan etu on kysymyksessä."
+
+--"Woisitte kuitenkin tehdä hänen sydämmensä armeliaammaksi ja saattaa
+häntä antamaan armon tulla siihen, missä oikeus on liian kowa", wastasi
+Anna itkusilmin.
+
+--"En, Anna, sitä minä en woi enkä tahdo. Jos kerran siinä
+onnistuisinkin, niin tiedätkö mitä silloin pelkäisin: ett'ei hän enää
+olisikaan se Klaus Fleming, jota minä olen rakastanut, ja joka minua on
+rakastanut. Mutta sinulla, Anna, on tarjolla toinen, jonka sydäntä woit
+paremmin liikuttaa. Anna, Kola odottaa nähdä sinun silmiäsi. Katso, hän
+on tuossa!"
+
+Puolalainen seisoi Annan seljän takana, Anna säikähti ja hypähti ylös
+aikoen paeta, mutta se oli jo kowin myöhään; Puolalainen oli jo
+tawannut hänen kätensä ja wetänyt sen huulillensa, nöyrästi kumartaen
+nuorelle tytölle. Anna waipui wieressään olewalle penkille.
+
+Ebba rouwa oli sill'aikaa jättänyt kamarin, ja Anna näki olewansa
+kahden kesken peljätyn Puolalaisen kanssa.
+
+He oliwat molemmat wähän aikaa ääneti. Anna ei näkynyt saawan puhetta
+huuliltansa. Wihdoin istahti Puolalainen hänen wiereensä ja sanoi:
+
+--"Minä en wielä tunne, woitteko minulta wastaan ottaa sanoman, joka
+minun nyt täytyy teille ilmoittaa."
+
+--"Onko isäni tullut tai lähettänyt minua noutamaan?"
+
+--"Se ei ollut minulla ilmoitettawana."
+
+--"Sanokaa sitte pian."
+
+--"Minä lupasin teille pelastaa Yrjö Eeronpojan."
+
+--"Te sen lupasitte, ja minä kiitän teitä ikuisesti, jos sen woitte
+täyttää."
+
+--"Sitäpä nyt juuri epäilenkin. Minä sain wast'ikään kirjeen hänen
+herruudeltaan, jossa hän käskee minun--antakaa minun olla se teille
+sanomatta!"
+
+--"Sanokaa, sanokaa, minä tahoon kuulla kaikki."
+
+--"Mutta minä olen siihen wiaton", sanoi Kola, "minulla ei ole muuta
+waltaa kuin täyttää hänen herruutensa käskyt, olkoot ne minusta jos
+kuinka katkeria."
+
+--"Sanokaa toki; te säikäytätte minut hulluksi."
+
+--"Sotatuomio on langetettu--ja kaikki minun rukoukseni eiwät ole
+waikuttaneet mitään, hän on tuomittu----"
+
+--"Mestattawaksi! Oi Jumalani!"
+
+--"Lewottukaa, neitsyt, lewottukaa", sanoi Puolalainen,----"he owat
+tuominneet hänet hirtettäwäksi."
+
+Surkea parkaiseminen oli Annan wastaus. Hän waipui penkille kädet
+silmillä. Hänen ruumiinsa wapisi kuin kowissa horkan kynsissä.
+
+--"Lewottukaa, lewottukaa", sanoi Kola, koetellen nostaa häntä ylös.
+"Se on wälttämätön tapaus, sitä ei woi auttaa. Se on kuninkaan, se on
+hänen herruutensa tahto. Mutta sillä ei ole niin kiirettä, kuulkaa
+minua neitsyt, huomiseen on wielä paljo aikaa."
+
+Anna, kokonaan masennettuna, oli wihdoin woinut nousta seisaalleen,
+warowasti nojautuen Puolalaisen käteen.
+
+--"Huomenna, sanoitte te, se tapahtuu siis huomenna----."
+
+--"Hänen herruutensa on niin käskenyt.--Mutta hän on nyt Ilmajoella,
+tästä kolmenkymmenen peninkulman päässä."
+
+--"Kuulkaa", sanoi Anna äkkiä, "minä olen yhtä rikoksellinen kuin hän,
+tuomituttakaa minutkin, minä tahdon kuolla yht'aikaa hänen kanssansa,
+minä en woi elää sen jälkeen kuin hän on puhaltanut ulos henkensä. Sen
+te warmaan woitte tehdä."
+
+--"Neitsyt--aika on hywä parantaja, te olette nuori, te woitte elää ja
+unhottaa----"
+
+--"Wielä yksi rukous: woitteko sallia minun sitä ennen häntä nähdä?"
+
+--"Se särkisi teidän sydäntänne wielä enemmän, ja muuten hänen
+wankeuteensa ei ole lupa laskea muita kuin pappia. Warmaan, neitsyt,
+ette tahdo mennä hänen pimeään wankeuteensa; se myrkyttäisi wielä
+enemmän teidän elämänne."
+
+--"Te ette woi minua kieltää jättämästä hänelle hywästi. Laki ei woi
+olla niin kowa, että se minulta sen kieltää."
+
+--"Te ette tunne, että hänen wankeutensa on pilkkosen pimeä, että
+wartijat owat huoneessa sen wieressä, että he kuulewat wienoimman
+kuiskutuksen ja, että pienin ääni saattaisi ne silmänräpäyksessä
+syöksemään wankihuoneesen ja ennen aikaansa lopettamaan hänen elämänsä;
+ja sitä ette kuitenkaan tahdo."
+
+--"Laskekaa minut hänen luoksensa", huudahti Anna, langeten polwillensa
+Puolalaisen eteen.
+
+--"Wannokaa täyttäwänne, mitä minä teiltä waadin: äänettömyyttä ja
+hiljaisuutta--ja ensi sydänyön aikana minä lähetän teidän luoksenne
+ihmisen, joka saattaa teidät hänen wankihuoneesensa."
+
+--"Minä wannon."
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Saman päiwän iltana, kuin wiimeksi kerrottu tapahtui, Yrjö Eeronpoika
+istui pimeässä wankihuoneessaan. Ne pari wiikkoa, jotka hän oli ollut
+tässä kellarissa, oliwat tuntuneet hänestä wuoden pituisilta. Koko
+aikana hän ei tiennyt muusta maailmasta mitään. Se heikko walo, mikä
+pilkoitti tyrmään katon rajaisesta nyrkin mentäwästä reiästä, oli töin
+tuskin antanut hänelle tilaisuuden lukea päiwät. Wanha kowin
+raakaluontoinen sotamies, joka wanginwartijana käwi kolmesti päiwässä
+hänelle wiskaamassa hänen kuiwan ruokansa, oli ainoa ihminen, jonka
+hahmoa hän tällä wankeutensa ajalla sai nähdä. Sata kertaa hän jo oli
+yksinäisyydessä uudelleen muistutellut kaikki ne eri kohtaukset, mihin
+hän isänmaan rakkautensa kautta oli joutunut, eikä niissä huomannut
+mitään, jota hänen olisi tarwinnut katua. Mutta alituinen miettiminen
+wihdoin wäsytti häntä, ja hänen ajatuksensa rupesiwat hakemaan lepoa
+ihan toisaalta: ne oliwat wihdoin kääntyneet Annaan, niin että tämä
+hänen muistiinsa painunut Annan kuwa oli hänen henkensä ainoana
+kumppalina pimeässä wankityrmässä, ja se oli hänen mielessänsä sekä
+hänen päiwällä puolihämärässä walwoessaan että hänen yöllä kylmällä
+tilallaan uneksiessaan. Warma kuolema oli kyllä jo hänen silmäinsä
+edessä, mutta kummallisesti oli Annan suloinen kuwa sen peittänyt hänen
+henkensä silmistä. Anna oli jo kahdesti hänet pelastanut muuten
+warmasta kuolemasta; hän tiesi, että sama pelastawa henki oli wielä
+hänen lähellänsä, ja, waikka hän ei rohjennut toiwoa sen häntä enään
+silloin woiwan pelastaa, niin hän kuitenkin tunsi sydämmessään
+lohduttawan aawistuksen, jolle hän ei woinut ajatuksissaan antaa mitään
+määrättyä muotoa.
+
+Sellaisessa tilassa ollen, hän yht'äkkiä hawahti houreistaan, kuultuaan
+wankihuoneensa owen rupeawan awautumaan. Ihan outo tunto nosti silloin
+weren hänen kaswoihinsa, ja joku suloinen wihlaus lensi hänen
+jäsentensä läpi. Samassa awautui raskas, ruostunut owi winkuwin
+saranoin, ja kynttelin walo pilkistyi jylhän wankihuoneen seinille.
+Toiwo ja pelko saattoiwat wangin jäsenet wärisemään, odottaessa sitä
+silmänräpäystä, joka meni raskasta owea awatessa.
+
+Owi aukeni wihdoin kokonaan, ja lyhdyn punainen walo wiilasi niin Yrjön
+silmiin, ett'ei hän ensi silmänräpäyksessä nähnyt mitään. Saatuaan
+wihdoin silmänsä auki, hän hämmästyi, ja joku hirmuinen aawistus
+kuwastui hänen kaswoilleen; sillä hän näki edessään saman miehen, joka
+jo kahdesti oli ottanut hänet kiinni, joka oli tunnettu suurimmaksi
+ilkiöksi Flemingin käskyläisistä. Puolalainen Kola seisoi hänen
+edessään, lyhty kädessä ja katsoi häntä wiekkaasti silmiin, sama mies,
+joka oli polttanut ja teurastuttanut kuin peto joka paikassa, mihin
+hänet oli lähetetty.
+
+Molemmat katseliwat towin toisiaan silmiin. Kolan silmissä ja huulilla
+näkyi hirwittäwä iwa, jota hän tuskin koetteli peittää. Mutta yht'äkkiä
+koko hänen muotonsa näytti muuttuwan. Siinä kuwautui jonkunmoinen
+teeskennelty ystäwällisyys, ja hän awasi suunsa sanoen:
+
+--"Elkää pelästykö, Yrjö Eeronpoika. Minä surkuttelen teitä
+sydämmestäni, ja minun on ollut hywin katkera täyttää esimieheni käskyä
+teitä kohtaan. Nyt iloitsen kuitenkin saada teille osoittaa jotakin
+ystäwyyttä, jolla woin teitä lohduttaa kurjassa tilassanne----"
+
+--"Teidän apuanne en arwele tarwitsewani", wastasi Yrjö, luoden
+halweksiwaisen silmäyksen häntä kohti.
+
+--"Ettekö sittenkään, jos olisin erään Anna neitsyen asialla?"
+
+--"Se on wale, minä en usko yhtään teidän sanaanne."
+
+--"Mutta se on kuitenkin totinen tosi."
+
+--"Missä olisitte häntä tawanneet?"
+
+--"Niin tosiaankin, te ette wielä tunnekaan, että Anna on hänen
+herruutensa palweluksessa?"
+
+--"Hänen herruutensa palweluksessa?"
+
+--"Aiwan niin, ja wieläpä kamarineitsyenä hänen armollansa Ebba
+rouwalla."
+
+--"Nyt te walehtelette."
+
+--"Minulla ei ole aikaa pitempään teidän kanssanne loruella. Tuossa on
+kirje, lukekaa." Kola ojensi pienen paperilipun wangille, joka tempasi
+sen ja silmäili pikaisesti sen muutamat riwit. Niiden sisältö oli
+seuraawainen:
+
+"Ikuisesti rakastettu Yrjö! Woin ilmoittaa sinulle sen sanomattoman
+onnen yhteisessä onnettomuudessamme, että toiwon saawani tänä yönä
+sinut tawata. Sinun tulee kokonaan luottaa siihen, joka tuo sinulle
+tämän lipun. Sinun hellin morsiamesi Anna."
+
+--"Sitä minun on aiwan mahdoton ymmärtää, tahi tämä on hirmuista
+petosta", sanoi Yrjö itsekseen, waipuen istualleen wankityrmän
+kiwilattialle.
+
+--"Te epäilette wielä nytkin", sanoi Kola, irwistäen hänelle wasten
+silmiä.
+
+--"Minä epäilen sentähden, että se tulee semmoisen miehen kädestä. Minä
+epäilen wihollisteni, murhamiesten, isänmaani sortajien jokaista
+hywyyttä. Mutta te ette woi tehdä minulle pahempaa kuin surmata minut.
+Minä olen siis walmis tekemään, mitä tahdotte."
+
+--"Se on parasta minunkin luullakseni. Siis, jos tahdotte nähdä
+morsiantanne, niin seuratkaa tänä yönä sitä, joka tulee teitä
+noutamaan. Linnan portin ulkopuolella odottaa teitä se, jota halaatte
+nähdä."
+
+--"Waan sanokaa minulle wielä, onko Klaus Fleming linnassa?"
+
+--"St! hiljaa! minulla ei ole lupa teille ilmoittaa mitään. Te olette
+jo saaneet minulta nauttia sanomatonta hywyyttä, jota ette ole
+ansainneet, tyytykää siis siihen. Ja jääkää nyt hywästi--mutta
+muistakaa, ett'ette wirka tästä sanaa, ja kawahtakaa, ett'eiwät
+wartijat teitä näe."
+
+Kola poistui, ja raskas owi painui kamakasti wiuhuen kiinni. Yrjö jäi
+taas itsekseen. Uudelleen oli toiwoja herännyt hänen sydämmessänsä,
+uudelleen rupesi hän ajattelemaan isänmaan pelastusta ja Annaa, jota
+hän taas toiwoi saawansa puristaa rintaansa. Rakkaus elämään oli
+hänessä jälleen herännyt, ja uudet raiwoiset ajatukset kiirehtiwät
+hänen päässänsä. Wawisten hän odotti sitä hetkeä, jona owen
+ruostuneet saranat uudelleen winkuisiwat. Odotus tuntui hänestä
+ijankaikkisuudelta, ja hän alkoi jo uskoa, että koko tapaus oli
+wiettelewä uni, joka ehkä hänen kuolemansa edellä oli saattanut hänen
+mieleensä Annan suloisen kuwan.
+
+Yrjö hypähti yht'äkkiä ylös houreistansa. Hän luuli owen rupeawan
+awautumaan, sillä kuului kuin lukko olisi pamahtanut ja ruosteiset
+saranat olisiwat pyrkineet wääntymään. Mutta seuraawana
+silmänräpäyksenä kaikki oli hiljaan. Nyt alkoi rotta törmän nurkassa
+ratisuttaa jotain luupalasta.
+
+Yrjö rupesi jälleen kuuntelemaan. Yksitoikkoinen rapina komeron
+nurkassa oli kuitenkin kylläksi hämmentämään wangin ajatuksia, niin
+että hänen silmänsä painuiwat umpeen ja hän nukahti. Mutta sitä kesti
+waan muutamia minuuttia. Hän hyppäsi jälleen ylös, luullen taas
+kuulleensa erinäisen paukauksen, joka hänet herätti. Mutta walweilla
+ollessaan hän ei kuullut muuta kuin rottien yksitoikkoista ratinaa.
+Wielä kerran hän heittäysi pitkälleen kowalle wuoteelleen, ja wielä
+kerran hänen silmänsä painuiwat umpeen. Mutta hän ei löytänyt mitään
+lepoa. Rauhattomat unet waiwasiwat häntä, ja hän heräsi uudestaan,
+juuri kuin joku olisi häntä nostattanut. Kas! siinäpä olikin Anna,
+hänen oma morsiamensa. Wankeus oli muuttunut waloisaksi huoneeksi; Anna
+ei koskaan ollut ihanampi; hän oli kuin taiwaan enkeli. Nyt wasta hän
+hänet kihlasi ja painoi suutelon hänen huulillensa. Wähän ajan perästä
+waloisan huoneen owi awautui ja pappi, kirja kädessä, astui heidän
+eteensä. Yrjö sanomattomalla ihastuksella otti Annan käden omaansa, hän
+weti Annan wiereensä papin eteen, joka heti yhdisti heidät ikuiseen
+liittoon. Morsiuswuode oli jo laitettu. Pappi häwisi, ja Yrjö puristi
+nuoren waimonsa syliinsä, mutta morsiuswuode oli yht'äkkiä muuttunut
+mustaksi, ja, kun Yrjö kääntyi sitä katsomaan, hän pikaisesti wetäisi
+pois Annan, sillä siinä oli paljas multainen hauta. Hirmuinen tuska
+ahdisti häntä, hän luuli hengen salpautuwan rintaansa, hän tahtoi
+huutaa, mutta ei saanut ääntä suustansa. Silloin kaikki haihtui ja
+hälweni tyhjään, ja Yrjö huomasi makaawansa wankihuoneensa kylmällä
+lattialla. Unihan waan olikin hänelle kaikki kuwaillut.
+
+Herättyänsä hän kuuli taas owessa jotain ramisewan. Sen saranat
+wingahtiwat, ja se alkoi awautua.
+
+--"Ken siellä?" huusi hän äkkiä, hypähtäen ylös wuoteeltaan.
+
+--"Minä olen, Ebba rouwan sisäpiika ja Anna neitsyen yökumppali; minä
+olen tunnettu Pirjon nimellä. Mutta ensiksi minun pitää waroittaa teitä
+olemaan hywin hiljaan. Te saatte ensin minut nähdä."
+
+Niin sanoen Pirjo iski tulta, sytytti lyhtynsä ja näytti kaswonsa sen
+walossa. Hän oli jotenkin siewä nuori nainen, mutta hänen kaswoissaan
+oli jotain, joka ei Yrjöä miellyttänyt. Niissä oli jotain irstasta,
+jota hän kuitenkin näytti hiukan peittäwän.
+
+--"Mitä tahdot sanoa, ja ken sinut on tänne lähettänyt?" kysyi Yrjö.
+
+--"Hiljaan, hiljaan! Meillä ei ole niin kiirettä. Anna neitsyt ei ole
+wielä joutunut, mutta puolen tunnin perästä hän teitä odottaa."
+
+--"Missä, ja hänkö se on sinut lähettänyt?"
+
+--"Hiljemmin, hiljemmin! Ettehän toki enää epäille? Luuletteko
+minun ilman asiaa puolen yön aikana lähteneeni tänne pimeisin
+wankikomeroihin, joissa linnan haltijat kummittelewat niin että ihmisen
+sydämmen täytyy jäätyä. kuinka minä wärisen wilusta; täällä ei ole
+mitään, joka woisi ihmisen sydäntä lämmittää."
+
+--"Eikö sinulla ole mitään minulle Annalta?"
+
+--"Minun kieleni on yhtä kylmettynyt, kuin sydämmeni, muuten olisin jo
+ammoin teille sanonut, että Anna neitsyt on käskenyt minun teitä
+terwehtimään ja pyytämään teitä tulemaan sinne, minne arwelen teidät
+saattaa, hänelle wastaan, jos nimittäin uskallatte henkenne minun
+haltuuni."
+
+--"Minä olen walmis teitä seuraamaan, mutta sitä ennen te näette, että
+minä olen raudoissa--."
+
+--"Se ei yhtään estä kuin meno kerran on niin mieluinen kuin luulen
+tämän teille olewan. Mutta nyt kuulen sydän=yön kellon tornissa jo
+lyöwän. Aika on lähteä. Seuratkaa minua, mutta parikymmentä, muistakaa
+se, parikymmentä askelta lähempänä."
+
+Näin sanottuaan hän puhalsi kynttelin sammuksiin ja kääntyi oween päin.
+
+Yrjö seurasi häntä, wawisten pelosta ja toiwosta.
+
+Yö oli jotenkin pimeä, sillä waikka oli kuuwalon aika, niin paksut
+pilwet, jotka peittiwät taiwaan ylt'ympäri, estiwät pian kokonaan kuun
+walon, niin että linnan ahdas piha oli hywin pimeä. Pirjo meni puoleksi
+juosten edellä, ja tultuaan linnan sisäportista ulos, katsasti
+pikaisesti ympärilleen, mutta lähti sitten juoksemaan yli toisen pihan,
+joka wei linnan asuttuihin huoneisin.
+
+Yrjö oli seurannut tyttöä jäljempänä, mutta, kun hän oli kadonnut
+porttiin, hänkin läksi astumaan kiireemmin. Portti oli longallaan, ja
+hän pistäysi pikaisesti sen läpi, mutta kun hänen tien=oppaani jo oli
+häwinnyt, hän ei tiennytkään enää mihin päin kääntäidä. Hän seisattui
+siihen ja katseli ympärilleen. Missään ei näkynyt muuta kuin mustat
+kiwiseinät ja se portti, jonka hän luuli wiewän linnasta ulos. Hän
+lähestyi nyt sitä ja tunsi sen olewan wähän awattuna. Hänen rintansa
+kohoili keweämmin. "Mitähän", ajatteli hän, "jos Anna todellakin olisi
+woinut minut pelastaa. Mutta miten hän olisi sen toimen uskonut tuolle
+kunnottomalle Puolalaiselle? Mutta jos hänen kuitenkin olisi onnistunut
+pettää hänenkin kawaluutensa, ja minä woisin paeta heidän kynsistään."
+
+Näin ajatellen Yrjö wähän lonkautti edessään olewaa porttia ja pisti
+päänsä sen läpi. Hän oli pian sen toisella puolella. Flemingin huoneet
+oliwat nyt wastapäätä häntä. Kaikki ikkunat oliwat pimeät. Missään ei
+kuulunut hiiskausta. Hän seisattui taas, tietämättä mitä tehdä. Mutta
+ajatellen, että Anna ehkä odotti häntä jossain sopessa, hän kohta
+kiiruhti etsimään jotain pääsypaikkaa, joka pelastaisi hänet linnan
+ahtaasta pihasta. Hän lähestyi erästä paikkaa, mustaa ja pimeätä, joka
+näytti awonaiselta owelta. Tultua sen luo, hänestä kuului kuin jotain
+olisi liikahtanut. Hän seisattui ja kuiskasi tuskin kuuluwalla äänellä:
+"Anna, Anna!" Tulen säwäys walaisi silloin pimeän paikan ja hirmuinen
+jyräys tärähti kiwimuurin sisällä. Yrjö tunsi kipeän wihlauksen
+ruumiissaan, hän koetteli rintaansa ja tunsi kylmälle kädelleen
+pudonneen jotakin polttawaa märkyyttä. Hän syöksi sitä paikkaa kohti
+mistä laukaus oli kuulunut. Silloin läwähti taas walo ja kuului uusi
+täräys, mutta samassa Yrjö huomasi olewansa linnan portin ulkopuolella
+ja wapaudessa. Hetkisen hän jäi siihen miettimään. Mutta yht'äkkiä
+hänelle walkeni tämän yöllisen seikan tarkoitus. "Minä olen ollut
+petetty", sanoi hän itselleen, "minua on tahdottu murhata. Annan
+nimellä olen wietelty surmattawaksi, siis jokainen silmänräpäys woi
+tuottaa uuden waaran, siis pois, pois täältä." Tuokio wielä--ja Yrjö
+oli kadonnut yön pimeyteen.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Anna oli Kolan mentyä koko päiwän hywin lewoton. Illan tultua hänen
+lewottomuutensa kiihtyi tuskaksi. Hän käski aiemmin kuin tawallista
+warustaa makuutilansa, ja niinpian kuin Ebba rouwa oli antanut hänelle
+luwan mennä maata, hän wiskautui waatteet päällä tilallensa.
+Seinäkellon yksitoikkoinen napsutus kuului salista. Se löi kymmenen.
+Anna luki pian joka napsauksen, odottaessaan sen lyöwän yksitoista.
+Mutta aika tuntui hirmuisen pitkältä. Hän oli jo lukenut kaksituhatta
+napsausta, mutta hänellä oli sentään wielä pitkä aika jäljellä
+ennenkuin saisi kuulla sen lyöwän yksitoista ja sitten wielä
+kolmetuhatta kuusisataa, ennenkuin määrähetki oli käsissä. Näin hänen
+lukiessa kellon napsutuksia hänen silmänsä painuiwat umpeen. Mutta hän
+oli tuskin ennättänyt nukahtaa kun kowa paukaus tärähti hänen korwiinsa
+ja saattoi hänet nousemaan istuilleen wuoteelle. Hän kuunteli wielä,
+waan kaikki oli hiljaan.--"Paljasta untahan se lieneekin ollut;
+luultawasti minun lewoton wereni kummittelee minulle." Uudelleen hän
+heittäytyi wuoteelleen, mutta samallainen paukaus nostatti hänet taas
+ylös sijaltaan. Anna pelästyi. Hän sytytti kynttelin ja meni etsimään
+sisäpiikaa, jonka tila oli toisessa huoneessa. Mitenpä hän kummastui,
+nähtyään sen wuoteen tyhjänä! Tämä hawainto pelästytti häntä niin, että
+rupesi wapisemaan. Hän tiesi olewansa yksinänsä koko sillä puolella
+asuntohuoneita. Hän luuli itsensä petetyksi ja pelkäsi joka
+silmänräpäys inhotun Kolan astuwan yksinäisiin huoneihin, joista mikään
+huuto ei woinut kuulua toiselle puolelle, missä Ebba rouwa makasi muun
+perheensä kanssa.
+
+Tässä tuskassaan hän pian juoksussa palasi makuuhuoneesensa ja alkoi
+kiertää awainta, saadaksensa sen lukituksi. Mutta silloin kuului
+askeleet ulkopuolella owen. Anna parkasi säikäyksestä; hänen kätensä
+herwahti irti awaimesta, ja hän waipui woimatonna alas.
+
+Silloin aukesi owi, ja huoneesen pujahti Pirjo lyhty kädessä.
+
+--"Neitsyt Anna, Jumalan tähden, mikä teillä on? Joutukaa nyt, minä
+saatan teitä sinne, sen luo, joka teitä rakastaa ja nyt odottaa--elkää
+pelätkö."
+
+Pirjon ääni oli herättänyt Annan, joka nyt häpesi omia houreitaan,
+mitkä oliwat häntä niin säikäyttäneet.--"Enhän ole koskaan uskonut
+kummituksia", sanoi hän itselleen, "se oli waan paljasta hourausta."
+
+Pirjo ojensi hänelle kätensä, ja Anna tarttui siihen, nousten
+seisalleen. Hänen polwensa wapisiwat niin, ett'ei wielä tahtonut pysyä
+jaloillaan.
+
+--"Hywä Pirjo, anna minun wähän istua", sanoi hän, wiskautuen penkille
+istuilleen.
+
+--"Kello on heti kaksitoista, hän odottaa teitä, rohkaiskaa itsenne.
+Meitä ei näe kukaan, yö on pimeä ja lumi nuoska, ett'ei astuminenkaan
+kuulu", sopotti Pirjo.
+
+--"Tietääkö hän minun tulewan, Pirjo; onko se hänelle sanottu?"
+
+--"Luulen warmaan, että hän sen tietää. Mutta olkaa waruilla, ei yhtään
+ääntä, neitsyt, warmaanhan äänettikin ymmärrätte toisenne. Se on waan
+hiljainen kohtaus, sallittu kahdelle rakastawalle sydämmelle, se on
+waan pikainen hetki, jonka saatte olla yksinänne hänen kanssansa, mutta
+se on tärkeä hetki, sillä eihän ole tietty milloin sen perästä häntä
+kohtaatte. Kas niin, nyt olette wirkistyneet, wiskatkaa päällenne
+jotakin lämmintä ja sitte seuratkaa minua, aiwan minussa kiinni, parin
+minutin perästä minä jätän teidät hänen syliinsä."
+
+Annan epäily ja pelko oliwat haihtuneet. Hän tunsi puheliaan tytön
+houkutukset itsensä rohkaisneen, tempasi keweän turkkinsa, kääräsi sen
+olkapäillensä ja laittausi lähtemään. Mutta wielä kerran hän seisattui,
+lankesi polwilleen, puristi kätensä ristiin ja rukoili. Sitte hän
+hyppäsi ylös ja sopotti: "No nyt, Pirjo, minä olen walmis."
+
+Pirjo puhalsi kynttelin lyhdystänsä, ja molemmat pujahtiwat ulos,
+hiiwien pimeitä käytäwiä alas.
+
+Wäristen wilusta ja pelosta Anna lähestyi pimeää wankeutta, jossa hän
+luuli nyt olewan suljettuna koko elämänsä onnen. Tämä oli ehkä
+wiimeinen kerta kun hän toiwoi saawansa nähdä sitä miestä, jonka
+kohtalon kanssa hänen elämänsä oli niin kummallisesti yhdistetty. Hän
+ei woinut sellaista ajatusta elättää, waikka se painoi kuin raskas kiwi
+hänen ahdistettua sydäntänsä. Nyt hän jo oli siinä pimeässä, kylmässä
+solassa, mikä wei Yrjön wankeuteen. Hänen polwensa wapisiwat. Hänen
+täytyi nojautua Pirjoa wasten, sillä hän tunsi selittämättömän pelon
+raukaisewan jäseniänsä. Wihdoin awautui ruostunut owi. Pirjo sysäsi
+silloin Annaa, ja tämä oli heti sisäpuolella pimeässä wankihuoneessa.
+Pari käsiä otti hänet siellä wastaan ja puristiwat häntä niin kowasti,
+että Anna säikähti ja huudahti milt'ei surkealla äänellä. "Yrjö, oletko
+se sinä, wastaa minulle", sanoi hän hätäisesti.
+
+Wieno sopotus wastasi: "minä se olen, sinun Yrjösi." Anna parkasi
+surkeasti, sysäten kädet, jotka oliwat häneen koskeneet, erilleen
+itsestään. "Minä olen petetty", huudahti hän itkusuin. Se oli pian
+kuoleman hätä=huuto, jolla hän koetti herättää ihmiset tulemaan hänelle
+awuksi. Hän koetti peräytyä oween, waan se oli turha, raskas owi oli jo
+painettu kiinni, ja se ei totellut mitään hänen repimistään. Säikäys ja
+tuska weiwät hänen kaikki woimansa, ja hän lankesi wihdoin pian
+näännyksiin nurkkaan wankeuden kiwiselle lattialle. Hän itki tyrskyen
+kuin pieni lapsi, joka wanhemmistaan on eksynyt tuntemattomaan korpeen.
+
+Yht'äkkiä wälähti keltawan tumma walo hänen silmiinsä, se tuli
+lyhdystä, joka oli sytytetty keskelle wankihuoneen lattiaa. Anna
+wilkasi ympärilleen, mutta kyyristyi heti wielä enemmän nurkkaan, johon
+oli waipunut. Hän luuli nähneensä kummituksen eikä tahtonut uskoa omia
+silmiänsä. Hänen wieressään seisoi Kola, tuo inhoittawa ja peljätty
+Puolalainen. Annalle selweni heti kohta koko tämän miehen hirmuinen
+kawaluus.
+
+--"Neiti Anna", sanoi Kola, ottaen askeleen sitä paikkaa kohti, johon
+Anna oli kyyristynyt.
+
+Anna parkasi huutamaan tuskallisella äänellä.
+
+--"Anna", jatkoi Kola, niin wienolla äänellä kuin hänelle oli
+mahdollista. "Te woitte peljästyä löytäessänne minut täällä. Te ette
+toiwoneet nähdä täällä minua, mutta uskokaa, minä en ole aikonut teille
+mitään pahaa. Antakaa waan minulle kätenne nostaa teitä pois tuosta
+sopimattomasta tilasta, ja sitte minä olen walmis selittämään teille
+kaikki. Sallikaa minun."
+
+Anna parkui ja itki. Hän wetäysi yhä enemmän sykkyrään.
+
+--"Kuulkaa minua, minä olen ihan wiaton kaikkeen. Hirmuinen erheys
+wanginwartijalta waan--minä sanon hirmuinen erheys--jota oli tehnyt--
+että neitsyt Anna--teidän ystäwänne, wangittu Yrjö Eeronpoika"----
+
+--"Te olitte luwannut saattaa minut hänen luoksensa--te olette minut
+pettäneet ottakaa nyt henkeni--tässä se on", huusi Anna parkuen.
+
+--"Mutta te ette ollenkaan tahdo minua kuulla", sanoi Kola, "minä
+tahdoin teille sanoa että ystäwänne, häntä ei enää ole--hän makaa
+kuoliana--hänen herruutensa kuulkaa se--Klaus herra itse on sen
+käskenyt ja sentähden häntä te ette löydä enää missään--turha on sitä
+enempää etsiä ja muuten, te olette nyt kokonaan minun wallassani;
+ajatelkaa, että tämä kellari on niin sywässä ja niin loittona kaikista
+muista ihmisistä ja että tämä on puolen yön aika, jolloin kaikki
+ihmiset nukkuwat--teitä siis ei pelasta minun wallastani enemmän
+ihmiset kuin Jumala, waikka teillä olisi kymmenen miehen woima ja
+pasunain ääni huutaa apua. Kukaan ihminen ei teitä nyt kaipaa
+makuuhuoneessanne, ja tästä on wielä seitsemän tuntia päiwään."
+
+Anna oli istunut liikahtamatta rytyssä wankihuoneen nurkassa. Kola oli
+puhuessaan hirmuista aikomustansa lähestynyt Annaan kiinni. Hän ojensi
+jo kätensä tarttumaan Annan wyötäiseen. Silloin yhtäkkiä Anna hyppäsi
+seisalleen, ja silmänräpäyksessä hän oli temmaissut Kolan wyössä
+riippuwan pistolin ennen kuin hämmästynyt Puolalainen ehti sitä estää.
+Anna wetäysi kellarin oween selin ja ojensi pistolin wihollisensa
+rintaa kohti. Hän oli äkkiä saanut aawistamattoman woiman. Jyrkällä
+äänellä hän huusi nyt hämmästyneelle miehelle:
+
+--"Ensimmäinen askel minuun päin,--ja minä laukaisen--no--nyt, haa,
+kurjallinen olento--tule nyt minua syleilemään--kas, mitä wiiwyttelet?
+Olenhan minä sinun wallassasi, Kola, ja tässä on seitsemän tuntia
+päiwään--tulkaa waan tännemmäksi--en näe tarkkaan päätänne, en tiedä
+missä kohden on sydämmenne--tahtoisin satuttaa sen keskelle, no,
+tulkaa, tulkaa--miksi wiiwytte!"
+
+--"Onneton, te rohkenisitte laukaista?"
+
+--"Tahdon koetella, onko teillä ollenkaan sydäntä, ja jos se on tosi,
+kuten sanotaan, ettei sitä teillä ole, silloin luoti ei teille tee
+mitään wahinkoa, jos se menee ontelon rintanne läpi--kas tuossa
+kohdassa se on muilla ihmisillä--tulkaapa wähän lähemmäksi, no, yksi,
+kaksi----"
+
+"Onneton, odottakaa silmänräpäys, antakaa minun awata teille tuo owi--
+muuten jos minun ammutte--te jäätte iankaikkisesti tähän kellariin,
+missä ei käy ketään, kukaan ei tiedä etsiä teitä täältä--sillä Pirjoa
+ei enää ole--tuota owea ei saa auki koko linnassa muut kuin minä, teitä
+uhkaa surkea nälän kuolema, rotat ja hiiret syöwät teidän mädänneen
+ruumiinne----."
+
+Tämän sanottua Kola teki pikaisen liekkeen syrjään ja aikoi nähtäwästi
+äkkiä syöstä Annaan käsin, kun hänen toinen kätensä tawoitti pistolia.
+Anna jo oli kääntänyt pistolin suun hänen rintaansa kohti--samassa kowa
+jyräys--ja Kola waipui silmänräpäyksessä maahan.
+
+Silmien edessä olewa waara oli antanut Annalle kummallisen rohkeuden ja
+woiman. Mutta, kun hänen inhottu wihollisensa, jonka kawaluus oli
+wietellyt hänet ansaan ja sitte raaimman ihmisen julmuudella uhannut
+hänen wiatonta olentoansa, makasi nyt weressänsä; silloin Annan woimat
+raukesiwat, ja hirweä tuska walloitti koko hänen olentonsa. Yksinään
+sydänyön aikana, suljettuna tähän kylmään luolaan, kuoleman tuskissa
+kuorsaawan wihollisensa kanssa, jonka kamakkaa näköä hän ei saanut
+silmistänsä haihtumaan, se oli enemmän kuin hänen heikko ja niin
+oudoilla tapauksilla järkytetty sydämmensä jaksoi kantaa. Nähtyään
+wihollisensa wyöllä ruutisarwen ja luotikukkaron, hänen päähänsä
+wiwahti ajatus ladata uudelleen ja sillä lopettaa oma onneton elämänsä
+ja pelastautua tuskastansa. Mutta silloin hänen ajatuksensa lensiwät
+Salojärwelle, jossa surewat wanhemmat odottiwat--ehkä Yrjökin wielä oli
+elossa--ehkä kaikki tuon edessään makaawan wiettelijän puheet oliwat
+petosta--toiset pimeät seinät saattoiwat sulkea hänen rakastettunsa,
+joka odotti pelastusta. Ja miten koskea tuohon inhoittawaan haamuun,
+joka kalpeana ja petos sekä kauhistawa aikomuksensa wielä kuwattuna
+waalenneilla huulilla, makasi jo pian hengetönnä hänen edessään!
+
+Tätä hänen ajatellessaan raskas huokaus säikäytti hänen ja weti hänen
+silmänsä jälleen kuolewaan. Pudistelewa wäristys kulki makaawan
+jäsenten läpi, ja sen perästä tuli kuoleman hiljaisuus. Se oli ollut
+wiimeinen hengen weto, wiimeinen hengen puhallus. Kummallinen tunto
+wihlasi Annan sydämmessä. Hän tunsi werensä jäätywän ja waipui
+näännyksiin. Hänen tuntonsa oli hänet jättänyt, ja raskaat huokaukset
+oliwat hänessä ainoat elämän tunnus=merkit.
+
+Anna oli wihdoin nukkunut. Mutta rauhattomat unet säikyttiwät häntä
+wähän wäliä walweille. Kun hän wihdoin heräsi, kiilui päiwän walo
+pienestä nyrkin mentäwästä wankihuoneen ikkunasta. Kyntteli lyhdyssä
+oli sammunut. Alussa hän ei muistanut missä olikaan. Mutta kowa tila,
+missä hän lepäsi, ja musta haamu hänen edessään laattialla johduttiwat
+wähitellen hänelle mieleen kaikki, mitä oli tapahtunut. Nyt hän muisti,
+mitä wainaja oli ennen kuolemaansa sanonut. Hiukset nousiwat pystyyn
+Annan päässä, hänen ajatellessaan, että hän oli tuomittu kuolemaan
+tässä kellarissa, jossa hänen murhatyönsä makasi nyt hänen silmiensä
+edessä. Hän tunsi yhtaikaa hirweän janon kuiwaawan kieltänsä; tulinen
+kuume poltti hänen jäseniänsä; hän koetti nousta seisalleen, mutta
+hänen polwensa eiwät kannattaneet. Kauhea tuska ajoi kylmän hien hänen
+ihoonsa ja se wäsytti häntä wielä enemmän. Hän wiskautui jälleen
+kowalle kylmälle wuoteellensa, mutta peloittawat aaweet kuwailiwat
+hänelle silmiin niinpian kun hän niitä ummisti.
+
+Yhtäkkiä hän tunsi weren nousewan päähänsä, kaikki meni ympäri hänen
+silmissään. Ajatus seisattui hänen pyörtyneessä päässänsä. Waan sitte
+taas muuttui kaikki. Pimeä wankihuone näytti walaistuneen. Oli kuin
+huikaisewa walo olisi tahtonut walaista hänen silmiänsä. Hän luuli
+olewansa kirkossa; nyt kannettiin sinne jotakin, se oli nuoren miehen
+ruumis, joka wenyi seljällään lawalla. Anna hyppäsi sitä katsomaan,
+mikä kauhistus! siinä lepäsi Yrjön, hänen kihlattunsa, hengetön ruumis.
+Suuresta reiästä sen rinnassa juoksi weri torwenaan. Kantajat
+seisattuiwat, ja Anna juoksi lawalle syleilemään ruumista ja itki--hän
+itki ja parkui kauhistawasti. Mutta nyt luuli Anna kuuluwan
+murheellisen ruumiswirren säweleet, hän rupesi laulamaan keralla.
+Kirkon penkissä istui hautauswäkeä, joitten Anna myös luuli laulawan.
+Kaikki oliwat sywässä huolessa.
+
+Anna ei luullut koskaan olewan itsellään sellaista ääntä kuin nyt. Hän
+tunsi äänensä kuuluwan yli kaikista muista ja sen hän ei tuntenut
+wäsyttäwän rintaansa.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Kun Ebba rouwa aamulla oli noussut wuoteeltaan, oli hänen ensimmäinen
+kysymyksensä, kuinka Annan oli laita. Palwelusta tekewä piika sanoi
+hänen wielä makaawan.
+
+--"Minä tahdon tietää onko hänelle mitä tapahtunut", sanoi Ebba rouwa,
+"sillä minä näin hänestä niin kummallisen unen. Waan Kerttu, eikö Kola
+wielä ole käynyt salissa?"
+
+--"Ei ketään ole siellä käynyt. Minä en ole häntä nähnyt kuin eilen
+illalla."
+
+--"Se on hywä, mutta mene nyt heti katsomaan Annaa."
+
+Kerttu meni, ja Ebba rouwa odotti häntä uteliaasti ja lewotonna.
+Yhtäkkiä syöksi piika takaisin, säikäyksissä ja tahtoi sanoa jotakin,
+mutta kieli tuskin liikkui hänen suussansa.
+
+--"Mitä se on, jumalan nimessä, sano pikaisesti!--Ei, odota, anna minun
+ensin wähän hengähtää, sinä säikytät minut hengettömäksi."
+
+--"Anna on----hän on poissa--hänen wuoteensa on tyhjä--hänen waatteensa
+owat pois--Pirjo on häwinnyt--kaikki on tyhjä."
+
+Ebba huudahti surkealla äänellä ja lankesi tuolille hermottomaksi.
+
+--"Se on kauhistawaa", sanoi hän wihdoin, "minä jo sitä pelkäsin--sillä
+minun uneni oli niin kummallinen. Kerttu! juokse nyt etsimään joukkoa,
+mene Kolan huoneesen ja kutsu hän pikaisesti tänne."
+
+Pian oli koko linnan wäki liikkeellä. Mutta ensimmäiset sotamiehet,
+jotka tuliwat linnan huoneihin päin, seisattuiwat portille katsomaan
+hämmästyneinä. Ihmeellisiä asioita oli tapahtunut. Kuollut mies makasi
+portilla. Ensin kukaan ei sitä tuntenut, waan pian tunnettiin se
+erääksi wanginwartijaksi. Yht'aikaa lewisi sanoma, että kapteni Kola
+oli häwinnyt, ja nuorta Anna neitiä ei löytynyt mistään.
+
+Yleinen etsiminen alkoi. Kaikki wankihuoneet etsittiin läpi, waan
+niissä oli jokainen wanki paikoillaan. Wiimeiksi muistettiin se
+yksinäinen huone eli kellari, mihin Yrjö Eeronpoika oli suljettuna.
+Tultiin senkin owelle, waan owi oli lukossa ja kaikki oli kuin
+tawallisesti paikoillaan. Yhtäkkiä kuultiin surullinen laulu kaikuwan
+sywästä kellarista. Kaikki hämmästyiwät.
+
+--"Se on kummittelemista, se on linnan haltijan tahi haltijatttaren
+laulu", sanoi eräs wanginwartija, "minä olen kuullut sitä usein
+sydänyön aikana, ja silloin on aina jotakin onnettomuutta ollut
+tulossa."
+
+Muutamat tahtoiwat särkeä owen, waan toiset sen kielsiwät. Wiimeinkin
+päätettiin owi awata. Mutta miten se tehdä, kun awainta ei ollut
+kellään, sillä awaimet tällaisiin wankihuonehin säilytti Klaus herran
+pois=ollessa Kola, ja häntä ei löydetty mistään. Usea mies rupesi nyt
+työhön, ja wihdoin onnistui suurten rauta=aseiden awulla saada raskas
+owi murretuksi ja awautumaan.
+
+Miten hämmästyiwät kaikki, kun owi oli saatu auki! Anna, tuo eilen
+wielä kukoistawa neitsyt, juoksi tulijoille owessa wastaan, waaleana ja
+muuttuneella muodolla, jossa kuwausi hiljainen heikkomielisyys. Hänen
+silmäinsä walo oli tummennut, ja niiden katsanto oli hajallinen
+niinkuin sillä, joka on kadottanut ymmärryksensä. Hän tuli ulos eikä
+näyttänyt huomaawansa ketään; hän piti käsiänsä niinkuin niillä olisi
+kantanut awattua kirjaa, josta hän alkoi laulaa surullista lauluansa.
+Kukaan ei tohtinut häneen ryhtyä. Päätettiin seurata hänen perästänsä.
+Hänen askeleensa meniwät porttia kohti, missä kuollut miehen ruumis oli
+äsken löydetty ja joka wielä makasi siinä. Tultua sen luo, hän
+seisattui, lankesi polwilleen sen wiereen, heittäysi sen rintaa wasten
+ja syleili sitä sanoen: "tässähän sinä oletkin, Yrjö, sinä elät wielä,
+minä luulin sinun kuolleeksi."
+
+Pian löydettiin kellarista Kolan ruumis. Wähitellen luuliwat tulleensa
+tapauksen perille, arweltiin, siitä mitä oli nähty, että Anna olisi
+koettanut pelastaa sulhaistansa Yrjöä wankeudesta; että Kola oli sen
+huomannut, tunkeinnut wankihuoneesen, ampunut wankia, waan ei siinä
+onnistunut ja sitte--sitte kukaan ei ymmärtänyt miten Kola itse oli
+saanut kuolettawan luodin rintaansa.
+
+Paraillaan kun tätä mietittiin, kuului sotasarwen soitto linnan
+portilla ja kaikki kääntyiwät sinne päin.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Nuijasodan wiimeinen tappelu oli taisteltu Ilmajoella. Pohjanmaan
+raiwoisimmat ja urhoollisimmat miehet oliwat kaatuneet Santawuoren
+kentälle. Klaus herra ratsasti sotawäkensä kanssa Turkuun päin. Hänen
+rinnallaan ratsasti Iiwar herra, joka koko nuijasodan ajan oli häntä
+seurannut. Molemmat ratsastiwat hetkisen ääneti; Flemingin muoto oli
+wakainen, pian synkeä. Wälin hänen huuliltaan pääsi kuuluwa hm!, mutta
+mitään sanoja ei häneltä tappelun perästä ollut kuultu. Wihdoin hän
+kääntyi wähän Iiwariin päin.
+
+--"Se oli kuitenkin wälttämätön, wai kuinka sinä, Iiwar, arwelet?"
+sanoi hän juuri kuin omaatuntoansa rauhottaen.
+
+--"Tietysti se oli wälttämätön", wastasi Iiwar.
+
+--"Ja minä luulen he wihdoin pysywät tolallaan."
+
+--"Ainakin siksi..." wastasi Iiwar, waan keskeytti puheensa.
+
+--"Kuin? Luuletko, ettemme nyt woi heistä olla aiwan huoletta?"
+
+--"Warmaan", wastasi Iiwar. "Mutta kaksi wihollista yhtaikaa on pian
+kuin kaksi warasta yksillä markkinoilla."
+
+--"Niin, sinä tarkoitat herttua Kaarlea?"
+
+--"Joka wihdoin saattaa työssä ja toimessa yhdistyä talonpoikain
+asiaan."
+
+--"Niin, waan sinä unohdat kuninkaan sotawäen, aateliston ja tämän
+talwen kolme jäännös=kuukautta. Minä arwelen ne woiwan aluksi antaa
+hänelle wähän miettimistä."
+
+--"Se on totta, ennen kesää ei woi tapahtua mitään. Waan sitte?"
+
+--"Laitamme hänen herttuaalliselle korkeudelleen wähän tekemistä
+ottaessa wastaan hänen majestetiansa ynnä sen kahta alimmaista
+palwelijaa--niin, Iiwar, seuraathan minua kun lähdetään wieraiksi hänen
+herttualliselle korkeudelleen."
+
+--"Ja Suomi", wastasi Iiwar, "tohditko niin pian sen jättää
+sotawoimatta?"
+
+--"Luonnollisesti en. Waan enkö ole wielä sinulle maininnut aikeistani?
+Mitä sanoisit, jos Kola Ludowski?----"
+
+--"Kuin, tohtisitko jättää Suomen sotawäen tälle muukalaiselle?"
+
+--"Oh, tyhjää pelkoa sinulta. Mustan meren ja Pohjoisen Jäämeren
+wälillä ei ole meille mitään muukalaista. Ja muutoinkin sinä et wielä
+tunne kaikkea. Mitä sanot siihen, jos sama muukalaisesi parastaikaa jo
+olisi oma lähin sukulaisesi?"
+
+--"Ei, ei koskaan. Anna on liian jalo nainen siksi", wastasi Iiwar.
+
+--"Joutawia!" jatkoi Fleming. "Minä tunnen hänet paremmin ja muutoin,
+sama Ludowski--tuskin löytäisin koko Sigismundin awarassa waltakunnassa
+miestä, jota woisi niin monenlaisiin toimiin uskoa."
+
+--"Siinä on minulla ihan toinen ajatus", wastasi Iiwar pian
+huolettomasti ja paremmin kuin itselleen.
+
+--"Ajatus on aina ajatus, sanot sinä. Juuri kuin mikään ajatus
+hallitsisi maailmaa."
+
+--"Ja mikä muu se olisi? Jalo ystäwäni, minulla on se usko, että
+jokaisella aikakaudella on oma henkensä, oma ajatuksensa, joka johtaa
+sen tapauksia. Me olemme waan arpapalikoita, joita tuntematon käsi
+wiskelee. Kun tarkoitus kerran näillä on saawutettu, silloin me
+heitetään syrjään.--Se, joka tänään woitti, woi huomenna jo olla
+tungettu syrjään ja unhotettu. Uusi ajatus on jo saattanut wiwahtaa
+maailman halki ja sen walloittaa. Pikainen onnen waihe, odottamaton
+tapaus, tahi yhden ihmisen kuolema on silloin kuin kutsuttu
+walmisna----."
+
+Flemingin muoto synkistyi. Tunkeusiko hänen mieleensä kuitenkin tuo
+noita=akan ennustus Hämeenkankaalla. Hän ratsasti sen perästä
+äänetönnä, tuskin katsahtaen enää ystäwänsä silmiin.
+
+Matka Ilmajoelta Turkuun kesti monta päiwää, waan Fleming pysyi yhä
+äänettä, puhuen ystäwälleen tuskin muuta kuin mihin itse matka waan
+aihetta tarjosi. Mutta kuin Turun wanha linna wihdoin pilkistyi metsän
+takaa näkywiin ja torwensoittajat alkoiwat puhaltaa torwiinsa, silloin
+paisui Klaus herran rinta uudesta tunteesta, uusi waloisampi näköala
+awautui hänen henkensä silmiin, kaikki synkeät warjot haihtuiwat. Hän
+tunsi nyt takanansa awaran ruhtinaskunnan, jonka kapinalliset asiakkaat
+hänen urhoutensa, hänen järkähtämätön woimansa oli jälleen woittanut
+kuninkaalliselle kruunulle. Hän tunsi tämän woimansa riittäwän
+taisteluun, jolla kokonainen waltakunta ynnä sen kuninkaallisen perheen
+kapinalliset jäsenet oliwat kukistettawat ja saatawat hänen herransa ja
+kuninkaansa alamaisuuteen. Sellaisilla tunteilla hän läheni Turun
+linnaa ja ajoi ratsujoukkonsa edessä sen portille, samalla
+aamuhetkellä, kun edellisen yön tapaukset oliwat juuri saattaneet koko
+linnan wäestön lewottomaan hälinään.
+
+Ebba rouwa istui lewottomana odottaen Kerttua tuomaan sanaa tahi
+wähintäkin Kola Ludowskia kertomaan linnan asioista, mutta kumpaakaan
+ei kuulunut. Wihdoin kuuli hän askelia etuhuoneessa ja juoksi owelle
+ottamaan wastaan, kuten luuli Puolalaista herraa, jonka tawallisuuden
+mukaan oli joka aamu tultawa kertomaan linnan tilasta. Hän ei malttanut
+enää odottaa, waan awasi itse owen. Hän oli waan ehtinyt saada owen
+puoleksi awatuksi, kun Klaus herra syöksi iloisella huudahduksella
+hänelle wastaan, puristaen hänet rintaansa. Ebba herwahti hänen
+syliinsä, painoi päänsä hänen rintaansa wasten palawat kyynelet
+silmissä.
+
+--"Oih! Klaus!" huudahti hän, "hywä että juuri nyt tulit. Olin niin
+onneton."
+
+--"Mitä täällä on tapahtunut? Pihassa tawaton hälinä ja Kola ei ollut
+wastassani."
+
+--"Niin, Kola, minä olen häntä odottanut koko aamun. Se on niin
+kummallista--ja Anna."
+
+--"Mitä, Kola ja Anna, mitä se on? Eihän mitään onnettomuutta?"
+
+--"Ei suinkaan, olin waan niin lewoton, kun sinä olet poissa, minua
+säikyttää jokainen pieninkin tapaus. Oli waan hywin wähäpätöinen
+kohtaus. Anna oli mennyt ulos aiemmalla kuin tawallisesti ja Kola ei
+tullut silloin kuin häntä odotin."
+
+--"Sinä olet wähäinen höpsy. Aamu=käwellys wähän aikaisemmin, ja se woi
+sinun säikyttää enemmän kuin neljä tuhatta Pohjolaista."
+
+--"Ja missä ne owat--woi woi Klaus kuinka olen peljännyt--minusta on
+kuin koko maailma kääntyisi nurin ja hautaisi meidät allensa silloin
+kuin olet poissa luotani. Waan tässä, tässä, kun saan puristua rintaasi
+wastaan--minä tunnen kuin maailman ohjat olisiwat sinun wahwoissa
+käsissäsi.--Löithän Pohjalaiset?"
+
+--"Nuijasodan wiimeinen tappelu on woitettu, jos se sinun woi
+lewoittaa."
+
+--"En yhtään sitä epäillyt. Ja nyt woin nauraa äsköiselle
+säikäykselleni. Kola ja Anna owat warmaan linnan ulkopuolella
+käwelemässä, ja jos en erhety--Anna juuri on tulemassa."
+
+Owi aukeni, ja Kerttu weti perässänsä huoneesen Annaa.
+
+Ensimmäinen wilaus häneen näytti puolisoille Annan surkean tilan.
+Hiukset riipuksissa ja epäjärjestyksessä, silmissä hajallinen, pian
+raiwoisa katse, waatteus rewitty ja tahrattu werellä.
+
+--"Herrainen aika, mikä hänelle on tullut", huudahti Ebba rouwa
+säikähtäen. "Anna, Anna!" huusi hän juosten hänelle wastaan.
+
+--"Katsokaa kuin se wuotaa tuo weri", puheli hän hourauksissa. "Se on
+yhtä mustaa kuin hänen kawala sielunsa--haha! minä tawoitan hänen
+sydäntänsä, waan sitä ei ole kellään puolalaisella."
+
+--"Anna, Anna, minun Annani", huudahti Ebba rouwa, mennen hänelle
+wastaan.
+
+--"Ha ha haa!" nauroi Anna hurjasti. "Salojärwen pieni kukkainen on
+muuttunut kuninkaalliseksi kruunuksi--niin minä olen kuningatar--
+kuningatar Anna, haa, petturit--minä tapan teidät kaikki yhdellä
+waltikkani iskulla, minä ammun läpi kylmät rintanne ja koetan onko
+teillä niissä sydäntä--hahaha! Puolalaisilla olisi sydäntä--ei, ei--
+niillä on harmaa paasikiwi sydämmen sijassa ja sellaisen minä musersin
+--hi hi hi--minä musersin sen ja jauhoin hienoksi kuin hiekka, ei, ei,
+welliksi kuin weri Mikkelin kankaalla, kuin ilmassa häilywät aaweet,
+jotka huutawat kostoa ja kuolemaa tuolla--tuolla--missä se olikaan,--se
+oli tuolla, Hämeenkankaan rinteellä--hahaha!"
+
+Puolisot kauhistuiwat. Täydellinen heikkomielisyys loisti Annan
+silmistä ja kuului hänen puheestaan. Hänen sekainen puheensa Kolasta
+antoi syyn peljätä pahinta. Iiwarin tulo huoneesen selitti kohta mitä
+wielä oli epäiltäwää. Hän oli pikaisesti kuulustellut ja tutkinut
+kaikki seikat, joista linnan wartijat woiwat tietoa antaa. Hän oli
+aiwan oikein arwannut Kolan petoksen ja hänen kuolemansa syyn.
+
+--"Olinhan teitä waroittanut sen miehen suhteen", sanoi hän. "Hän oli
+wiekkain silmänpalwelija, täynnä petosta ja riettautta. Nyt hän on
+saanut siitä ansaitun palkintonsa."
+
+--"Hywä Iiwar, tämän asian pidämme salassa linnalaisilta. Parasta on
+että he uskowat Yrjö Eeronpojan murhaajaksi. Hän on paennut, waan minun
+on tarwis saada hänet käsiini. Nuo kansan häiritsijät täytyy
+sukupuuttoon lopettaa. Sinä, Iiwar ymmärrät sen yhtä hywin kuin
+minäkin. Tiesithän, että Yrjö Eeronpoika oli jossakin keskuudessa tuon
+onnettoman Annan kanssa, me pidämme sentähden neitsyen täällä, arwelen,
+että meidän wiisas tohtorimme tietää neuwon hänen parantamiseensa, ja
+sitte meidän ei ole waikea saada tuo wiimeinen petturi ansaan. Waan
+Iiwar, tietäwätkö nuo Salojärwen sukulaisesi Annan olewan täällä?"
+
+--"He sen tietäwät ja luottawat täydellisesti sinun ystäwyyteesi ja
+jalouteesi."
+
+--"Siinä he eiwät tule pettymään, hywä Iiwar. Minä tiedän miten ihmiset
+sanowat minua julmaksi, sydämettömäksi metsän pedoksi, sillaikaa kun
+jokainen wuodatettu kansan weripisara pusertaa kyyneleet silmiini ja
+katkeroittaa elämäni. Kun welwollisuuden täyttäminen loukkaa sydämmen
+hellimpiä tunteita, Iiwar, silloin se on raskas, se on katkerampi kuin
+kokemattomat ihmiset sitä woiwat aawistaa. Kansa on aina typerä; se on
+kuin raaka luonnon woima, jonka alttiiksi ei saa antautua. Sääliwäisyys
+sitä kohtaan olisi heikkoutta. Se ei käsitä niitä woimia, joita
+tarwitaan ohjatessa waltakuntain kohtaloita. Jos ratsu allasi
+hurjistuu, ja rupeaa potkimaan ja sinä heität silloin ohjat käsistäsi
+ja wiskaudut alas, warmaan silloin taitat niskasi ja annat ratsusi
+potkia itsesi kuoliaksi--ei, hywä Iiwar, pelkurit ja hölmöt waan
+tekewät niin. Me sen sijaan olemme pitäneet ohjat kädessämme, pysyneet
+satulassa ja saaneet kapinallisen ratsumme asemilleen, niin, nyt se on
+jälleen kesytetty--ja sietää uutta kannustamista."
+
+--"Niin se on", sanoi Iiwar huoaten ja puserrettu kyynel wälkkyi hänen
+silmissään.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Annan tilaisuus oli surkuteltawa. Ehkä mielenwiassa, hän ei ollut
+kuitenkaan raiwoinen. Sywä alakuloisuus oli waan walloittanut hänen
+olentoansa. Hän houraili toisinaan ja silloin hän oli pesewinään
+käsiänsä, jotka hän sanoi olewan tahratut Puolalaisen mustalla werellä.
+Wälin hän oli puhelewinaan Yrjölle ja sanoi: "woitithan sinä kuitenkin
+--tiesinhän minä sen."
+
+Ebba rouwa tahtoi lähettää hänet Salojärwelle wanhempainsa luo, mutta
+Klaus herra wastusti sitä ja sanoi: "ei, sitä emme tee, ennenkuin hänen
+parannamme. Meidän wiisas tohtorimme arwelee warmasti sen hänelle
+onnistuwan. Iiwarin ja hänen hywän lankonsa tähden minä en woi häntä
+lähettää pois tuossa tilassa."
+
+Anna jäi siten Flemingin perheesen linnaan. Klaus herralla oli
+sotaretkillään aina mukana haawain sitoja, hywin oppinut mies, Upsalan
+akatemiassa tohtoriksi seppelöitty herra Nikoteemus Hourenius, joka
+sotakentällä teki ihmeellisiä ja usein hywin onnistuneita kokeita
+haawoitettujen parantamisessa. Potilaat, jotka tuotiin hänen hoitoonsa,
+hän päätti ensi silmäyksellä joko paranewiksi tahi kuolewiksi ja niin
+se käwikin, että jos ken ei parannut, niin se sai auttamattomasti
+kuolla. Sisällisissä taudeissa Klaus herra ei ollut häntä koskaan
+käyttänyt, sillä hän itse ei ollut ikinään wielä ollut sairasna. Ensi
+kertaa hän nyt aikoi turwautua wiisaan tohtorinsa neuwoon sellaisessa
+taudissa kuin Annan surullinen mielen tilaisuus.
+
+--"No, hywä Nikoteemus", sanoi hän tohtorin tultua huoneesen ja
+kumarrettua sywästi ympärinsä. "Onneton kohtaus, kuten näet, on kuin
+petollinen hallayö surkastuttanut meidän Salojärwen kukkaisemme. Ruusut
+owat waalenneet hänen poskiltansa ja hänen ihanain silmäinsä säihky on
+sammunut. Sano, woitko tässä auttaa, woitko jälleen walaista hänen
+synkeän mielensä?"
+
+--"Minäkö, teidän herruutenne? Minä olen mitätön heikko ihminen, enkä
+mitään woi. Tiede se on, tieteen woima on ainoa, jolta apu on saatawa,
+ja tieteelle, kuten tunnette, ei ole mitään mahdottomuutta."
+
+--"Sinulla, hywä tohtori, on kyllä suuri luottamus tieteen woimaan.
+Waan onko se niin warma, ett'ei luonto itse woisi parantaa kaikki
+taudit ihmisissä samoin kuin se tekee metsän luontokappaleissa?"
+
+--"Ei niin, teidän herruutenne. Katsokaa waan, tiede ja luonto ne owat
+niin läheisesti yhdistetyt kuin kaswi ja maa. Kaikki tieteen woima on
+luonnossa samoin kuin kaswin koko elinwoima on maassa, josta se
+juurillaan imee tarpeelliset nesteensä. Tiede ei ole muuta kuin se
+taito jolla me, noudattaen luonnon salatuita suonia, woimme etsiä ja
+löytää siellä kätketyt aineet, ja siellä ne owat kaikki--aiwan kaikki."
+
+--"Ja sinä luulet tuon neitsyen sairaudelle löytywän sellaista", sanoi
+Fleming.
+
+--"Aiwan samaten kun meidän nälälle kaswaa luonnossa leipä ja walmistuu
+liha ja kala sekä janolle wesi ja olut. Jokaiselle taudille walmistuu
+samoin wastaawa parannus=aine."
+
+--"Ja sillä tawoin sinä woit hammastaudille antaa watsataudin rohtoja
+taikka pistoksille päänkiwistys=rohtoa, eikö niin? Ja, sanalla sanottu,
+woit tappaa sen, jonka otat parantaakses."
+
+--"En ensinkään, teidän herruutenne. Näettekö miten tiede on tehnyt--se
+liikkuu waan ihan warmalla akselilla, se ei astu eteenpäin koskaan
+ennenkuin sillä on warma tieto mihin se askeleensa polkee. Lyhyesti
+sanottuna mielenwialle on niin warma apukeino luonnossa kuin teidän
+herruutenne ruokahalulle."
+
+--"Minä tahdon sen kuulla ennenkuin mitään saat käyttää", sanoi Klaus
+herra jyrkästi.
+
+--"Minulla ei olisi lupa teille ilmaista tieteen salaisuuksia, mutta
+koska sen käskette, niin minä tottelen. Näettekö, kun luonnon kaikissa
+esineissä on joku yhteinen aine ikään kuin ytimenä, niin tiede ei ole
+tarwinnut muuta kuin etsiä tämän ytimen, joka sisältää supistetussa
+muodossa parannusaineen jokaiseen tautiin ja waiwaan, mikä ihmistä woi
+kohdata."
+
+--"Ja sellainen ydin on?"
+
+--"Merkurium, teidän herruutenne."
+
+--"Kuin, merkurium? Eikö se ole yhtä kuin myrkky?"
+
+--"Ei ollenkaan, merkurium on kaiken näkywäisen aineen, niin eläwän
+kuin kuolleen, koko maailman ydin. Tahdotteko sen nähdä?" Näin sanoen
+Nikoteemus weti powestansa pikkuisen helmen, koolta kuin herneen jywä,
+ja ojensi sitä Flemingin kaswojen eteen.
+
+Fleming wetäsi wähän ikäänkuin häpsähtäen päätänsä taaksepäin mutta
+nauroi kuitenkin iwallisesti.
+
+--"Ja tuolla helmellä sinä luulet parantawasi jokaisen taudin?" sanoi
+hän.
+
+--"Sillä helmellä--tiedättekö mitä se helmi sisältää, tiedättekö, että
+saisitte kokonaisen wuoren surwoa hienoksi ja seuloa wuosikausia sen
+jauhoa ennen kuin löytäisitte tällaisen helmen kultaa; mutta
+saadaksenne tuon helmen merkuriumia, olisi tarwis yhteen sulloa koko
+maakunnan wuoret, kaswit, eläimet ja sen ilman, joka niitä ympäröi.
+Siitä woitte arwata, mitä se sisältää ja millainen woima sillä on. Minä
+tarwitsen ripustaa sen nauhassa rippumaan waan sille kaulaan, jota
+tahdon parantaa, ja olkoon tauti mikä tahansa, sen täytyy sillä
+poistua, se tekee heti jokaisen potilaan terweemmäksi entistään."
+
+--"No, se on hywä, minä luotan sinun taitoosi. Saat siis hoitaa tuota
+neitsyttä kunnes hän on parantunut."
+
+--"Niin, koettakaa parastanne, hywä Nikoteemus", sanoi myös Ebba rouwa,
+taluttaen Annaa tohtorin eteen. "Minä olen rakastanut häntä kuin omaa
+lastani, enkä tahtoisi mitenkään jättää häntä tuohon surkeaan tilaan."
+
+Tohtori otti Annan käden, katsoi häntä silmiin ja sanoi: "ne owat
+siniset, siis sinisessä nauhassa." Sitte hän kääri tuon ihmettä
+tekewäisen helmensä siniseen nauhaan, ripusti sen Annan kaulaan ja
+painoi sen hywin kätkettynä neiden powelle.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Ihmiset, joille kaikki on menestynyt, joiden aikeita odottamaton
+kohtaus ei ole koskaan seisattanut, tulewat päiwä päiwältä
+rohkeammiksi. Ensimmäinen onnettomuus saattaa heitä säikäyttää ja
+hetkeksi panna epäilemään, mutta waan hetkeksi. Sellaisessa tilassa oli
+Klaus herra ensimmäiset päiwät tultuansa Nuijasodan wiimeisestä
+tappelusta linnaan, jossa odottamattomat tapaukset häntä kohtasiwat.
+Ne suuret aikeet, jotka Santawuoren tappelun perästä ja hänen
+matkallansa jo oliwat kehittyneet hänen päässänsä, ne oliwat yhtäkkiä
+hetkeksi hajonneet.--Kola, Yrjö Eeronpoika ja neitsyt Anna, nämä
+wähäpätöiset, tuskin huomattawat jäsenet woimallisen miehen suuressa
+waltionäytelmässä, nämä sekoittiwat hetkeksi tuon rohkeudella ja
+ylewällä nerolla pian jo walmiiksi kehitetyn uuden suunnelman. Kolan
+petos ja äkillinen kuolema, Yrjö Eeronpojan luikahtaminen hänen
+käsistänsä ja tuo neitsyt Annan surkuteltawa mielen wika, oliwat
+monellaisilla tunteilla yhtaikaa järkyttäneet Klaus herran sisällisintä
+olentoa. Sywä alakuloisuus, jota Ebba rouwa turhaan koetti haihduttaa,
+walloitti hänen eräiksi päiwiksi. Mutta yhtäkkiä oli entinen woima
+palannut, uusi entistä muhkeampi rakennus näytti walmistuneen suuren
+miehen päässä. Koko pohjois-Europan piti wawista hänen edessään. Yksi
+ihmishenki wähemmän, yksi heikko mielinen naisolento, mitä ne painoiwat
+maailman menossa, jossa tuhannet saawat sortua wallan pitäjäin tieltä!
+
+Pian sellaiset oliwat ne tunteet, joiden alaisina Klaus herra oli
+eräsnä aamuna herätessään. Jokainen wapisi kuullessa taas hänen
+woimallisen äänensä kaikuwan linnan wanhoissa kiwiseinissä.
+Sotapäälliköt oliwat saaneet käskyjä ja määräyksiä. Kirjoittaja oli
+saanut walmistaa tärkeitä, salaisia kirjeitä. Wiimeksi sai wiisas
+tohtori, herra Nikoteemus astua esiin.
+
+--"Sinä saat seurata minua maalle", sanoi hän tohtorille jyrkästi.
+
+--"Waan Anna neitsyt? Jätänkö minä hänen?" kysyi tohtori kumartaen.
+
+--"No, kuin hänen laitansa on?"
+
+--"Keino on waikuttanut ihmeellisesti, ja tiede ei ole tullut suinkaan
+häpiään. Mutta tämä ahdas linna, missä kaikki muistuttaa hänelle niitä
+ikäwiä seikkoja, joista tauti on tullut, waikuttaa päin wastoin tieteen
+woimaa. Enemmän waihtelewaisuutta, enemmän wapaampaa liikuntoa--sitä
+hän tarwitsee."
+
+"No, sitä hän saakoon. Sinä otat hänet kerallasi. Kuitian howissa
+hänellä on tilawa liikkua."
+
+Tohtori kumarsi ja meni. Erään hetken perästä oli matkue walmis. Iiwar
+herra oli saanut linnan päällikön wiran. Kaksi Klaus herran uskottua,
+Pentti ja Hannu herrat, saiwat seurata häntä matkalle ynnä tohtori
+Nikoteemus nuoren potilaan kanssa. Kukaan seurasta ei tiennyt lähemmin
+matkan tarkoitusta. Seuraawana päiwänä tultiin Kuitian howiin. Täällä
+Klaus herra kohta hautausi taloudellisiin asioihinsa. Tilan hoitaja,
+palwelijat ja aluswäki saiwat tulla esiin, tehdä tiliä ja tuoda
+walituksiansa. Tässä toimessa Klaus herra näytti parhaimman puolensa.
+Hän kuunteli lempeydellä jokaista, ohjasi jokaista ken kysyi neuwoa,
+myönsi apua köyhille, pyyhitti rästikirjoista pois köyhäin
+maksamattomia weroja, antoi tohtorinsa hoitaa sairaita, joille
+kysyttiin neuwoa. Hän kohteli jokaista kuin hellä isä lapsiansa.
+
+Näin oli koko päiwä kulunut, wiimeinen henki oli mennyt ulos. Kynttelit
+walasiwat heikosti suurta huonetta, jonka keskellä ison pöydän wieressä
+istui Klaus herra ja hänen kaksi seuralaistansa.
+
+--"No, nyt woimme ehkä päättää tämän päiwän työn," sanoi Klaus herra
+huoahtain. "Minä arwelen että tuoppi minun wanhaa oluttani nyt on
+maistuwa, wain kuinka arwelette?"
+
+--"Meillä ei ole muuta kuin totella teidän herruutenne käskyjä," sanoi
+Pentti Söyringin poika.
+
+--"Niin, huomenna se on, jolloin meidän suuri toimemme alkaa, jolloin
+Ruotsin suuri waltakunta on lankeewa niskoillemme."
+
+--"Ja se ei paina teidän herruutenne niskaa enemmän kuin pohjolaiset
+nuijat," sanoi Hannu Eerikin poika.
+
+--"Elkää sanoko niin, hywä Hannu, se woisi minun kuolettaa, jos näkisin
+woiwani peräytyä. Mutta ken woi kohtaloansa kiertää. Minun täytyy
+siihen alistua."
+
+--"Ja woittaa", sanoi Pentti Söyringin poika.
+
+--"Wähintäin toiwon niin," sanoi Klaus herra waipuen ajatuksiinsa.
+"Kaarle herttuan walta täällä on kumminkin woitettu," jatkoi hän,
+ojentaen itsensä suoraksi ja katsahtaen ympärinsä.
+
+Silloin awautui owi ja hiljaisilla askelilla astui esiin naisolento,
+mustassa hameessa ja musta höytywäinen werho silmillä, waalean tuuheat
+hiukset epäjärjestyksessä riippuen harteilla. Jokaisen silmät
+kääntyiwät hämmästyksellä tätä hiljaan lähestywää olentoa kohti.
+
+--"Ken sinä olet ja mitä sinä tahdot?" kysyi wihdoin Klaus herra
+jyrkällä, mutta miltei wapisewalla äänellä.
+
+--"Minä olen kuoleman enkeli Mikkelin kankaalta--olen nuijasodan
+werinen haltiatar--katsokaa kuin käteni werta tippuu."
+
+--"Ja mitä sinä etsit täällä?" kysyi Klaus herra pian wapisten.
+
+--"Hahaha! Mitä minä etsin?--olen etsinyt sydäntä--ja löytänyt onsia
+rintoja--maailmassa on waan yksi sydän--antakaa se minulle--se sydän,
+jonka olette minulta ryöstäneet ja kätkeneet."
+
+--"Mitä tämä on?" huusi Fleming nyt wihastuneena. "Minusta on kuin
+tuntisin hänen äänensä--hän on joku hullu, joka on karannut
+hoitajaltaan." Näin sanoen hän nousi pöydästä, meni naisen eteen ja
+nosti mustaa werhoa sen silmiltä.
+
+--"Ha! mitä kaikkea! Tohtori on laskenut irti tuon onnettoman
+potilaansa. Anna, hywä Anna," sanoi hän houkutellen.
+
+--"Olenko minä Anna?--enpä olekaan--hahaha!--taittunut kukkainen
+Salojärwen aalloissa--se oli Anna--minä olen sen haihtunut tuoksu, jota
+tuulen henki ilmassa tuudittelee. Ai, warokaa--warokaa--tuoksu on
+myrkkyinen--pettäjän hyytynyt weri on sen myrkyttänyt.--"
+
+Fleming wetäysi kuin pelästyneenä wähän takaisin, juuri kuin tohtori
+tuli owesta ja syöksi neittä kohti säikähtyneenä, otti häntä kädestä ja
+yritti saattaa häntä pois salista.
+
+--"Anteeksi," sanoi hän kääntyen Flemingiin, "olin waan tuokioksi
+jättänyt hänen yksin, jolloin hänen houreensa saiwat wallan--matkalla
+hän jo oli pian tointunut."--Näin sanoen tohtori talutti hänen pois.
+
+--"Kummallinen mielen wika", sanoi Klaus herra, istuen jälleen pöytään.
+"Hän on aika ajoin parempi ja puhelee pian toimessaan, waan jäätyään
+hetkeksi yksin, hän lankee heti entisiin houreihinsa. Minä annoin
+tohtorin ottaa warta wasten hänet matkalle, senkin tähden, ettei saisi
+nähdä ja kuulla kuinka hänen roisto sulhasensa Yrjö Eeronpoika tulee
+hirtetyksi--hywä että jo olen hänen jälillään--ja juuri näinä päiwinä
+se on tehty--wiimeinen nuijamies--jonka waan Kolan hölmöys päästi
+käsistäni.--Niin meillä on nyt waan yksi wihollinen, ja sen periin
+puutumme huomenna--toinen näytös pohjoismaiden historiassa--werinen
+näytös, uskokaa se. Kädet owat poikki, jotka kantoiwat weristä nuijaa;
+--nyt täytyy langeta pään."
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Oli huhtikuun 12 päiwä. Fleming oli seuroineen palannut Pikkalasta.
+Suuria aikeita oli siellä pantu alkuun. Jonkunmoinen laiwasto oli
+saatawa wesille ensi awowedeksi. Puolenpäiwän aikana seisattui matkue
+taloon erään pitkän lahden kainalossa. Lounas pöytä oli pikaisesti
+saatu warustetuksi. Klaus herra oli mitä parhaimmalla tuulella. Anna
+oli myös matkalla selwinnyt houreistaan. Hän puheli eräissä asioissa
+aiwan toimessa. Tohtori johdatteli hänen huomioansa luonnon esineihin,
+joiden ohitse ajettiin, ja se oli haihduttanut houreet, jotka muuten
+häntä waiwasiwat. Lounaspöydässä hän jo kuunteli yleistä puhelemista ja
+otti wälin osaakin siihen. Kun wihdoin oluttuoppi oli pantu kulkemaan
+kädestä käteen, ja kun tohtori oli wuorostaan siitä juonut, hän ojensi
+sen wieressään istuwalle Annalle sanoen: "minua ilahuttaa nähdä pikku
+neitsyeni noin kilttinä ja sentähden annan teille nyt luwan maistaa
+tuota kuohuwaa olutta."
+
+Anna kääntyi tohtoriin päin, huulet wetäytyen tuntuwaan hymyyn. "Niin",
+sanoi hän hiljaan.
+
+--"Niin, todellakin, tiede käyttää tällaisia juomia wirwoitus= ja
+wahwistus=aineina heikoimmille potilaille", sanoi tohtori, puhuen
+pöytäseuralle.
+
+Anna otti tuopin, nosti sen huulilleen, jotka tuskin kastuiwat, kun
+hänen kätensä astioineen herwahti alas hänen eteensä.
+
+--"Kas se oli iloista", sanoi Klaus herra, jonka wieressä toisella
+puolella Anna istui. "Minä olen muuten hywin wähän luottanut tieteihin
+ja pitänyt niitä yhtäläisinä kuin noitien ja käden katsojain
+taikatemput. Mutta kun näen mitä Nikoteemuksen tiede on waikuttanut
+tälle hywälle neitsyelle, olen saanut toisen ajatuksen. Soisin, neitsyt
+Anna, että tarkoin seuraisit hywän tohtorimme neuwoja ja joisit
+pohjaan, että saisimme jälleen täyttää maljan."
+
+Anna tarttui astiaan, tarjotakseen sitä Klaus herralle, mutta hänen
+kätensä wapisi, ja astia jäi hänen eteensä. Nostaessa kättänsä, hänen
+kaulawaatteensa liewe häilähti tuopin reunalle, josta kuului joku
+helähtäwä ääni, juuri kuin tohtori kiiruhti potilaansa awuksi
+ojentamaan tuoppia Klaus herralle.
+
+--"Mitä se oli?" kysyi Klaus herra, joka myös oli heläyksen kuullut.
+
+--"Nuppineulan kilaus tinatuopin reunaan", sanoi tohtori.
+
+--"Kummallista", sanoi Pentti Söyringin poika, "minusta se kuului kuin
+tuomiokirkon kellon sointi hautajaisissa."
+
+--"Ja minusta", sanoi Hannu Eerikinpoika, "kuului kuin joku muuri olisi
+wierinyt alas."
+
+--"Mitä epäuskoja?" sanoi Klaus herra. "Te säikytte nuppineulan
+napsausta kuin suurimman kanonan laukausta. Waan niin se todellakin on
+tässä maailmassa, että kaikilla ihmisillä on joku epäusko, enkä
+minäkään ole siitä wapaa. Se on totta, minä en usko enteitä enkä
+taikoja, niille minä nauran. Kun ilma eilen oli selkiä ja lämmin, te
+sanoitte nyt tulee kesä--sitä minä en uskonut, waan kiiruhdin matkalle,
+sillä minä en usko huhtikuun ilmoja, ja näettekö, nyt meillä on myrsky
+ja tuisku. Me istumme tässä Itämeren rannalla, tiedämme olewamme
+keskellä suurta waltakuntaa, joka nyt yhtenä juowana kulkee Lapin
+tuntureilta Mustanmeren rantaan, jossa tänään kaikki on rauhallista;
+mutta minä en luota tähän rauhaan enemmän kuin huhtikuun säähän. Minä
+en ole wielä warma, josko tämä waltakunta woi kehitä siksi kuin se on
+aiottu, lujaksi muuriksi yhä hirweästi woimistuwan idän ja wankan
+siwistyneen lännen wälillä. Joka hetki saattaa itsessään muurissa
+ilmestyä awonaisia loukkoja. Minua soimataan siitä, että pidän yhä
+armeijamme sotajalalla. Minua panetellaan siitä, että wastustan Ruotsin
+eriämis=aikeita. Sanokaa olenko minä wäärässä, kun uskon jalon
+kuninkaamme Sigismundin wallan tarwitsewan nyt yhtaikaa tulla
+musertamattomaksi suluksi raa'an itäisen woiman ja länsimaisen
+siwistyksen wälille, Jäämerestä aina Mustanmeren aaltoihin saakka--ja
+jos tämän suuren tarkoituksen myönnätte oikeaksi, niin ymmärrätte sen
+ankaruuden, jolla minun oli kukistettawa tuo älytön kapina
+isänmaassamme, yhtä hywin kuin käsitätte mitä on wielä tehtäwä
+kapinoiwalle Ruotsille; ja koska tässä taistelussa on koko Europan
+tulewa kohtalo, koko siwistyneen maailman tulewaisuus kysymyksessä,
+niin minä uskon, että te jokainen toiwotte nyt jatkettawalle suurelle
+työllemme onnea ja menestystä ja sille minä myös tyhjennän tämän maljan
+ja huudan eläköön Sigismund ja hänen tulewa suuri maailman waltansa!"
+
+--"Eläköön? Eläköön!" huusiwat Klaus herran ratsukumppanit, waan
+tohtori pysyi äänetönnä ja synkeän muotoisena.
+
+Klaus herra tunsi rintansa kohoawana uudella ennen tuntemattomalla
+woimalla ja hänen molemmat sotakumppaninsa katsoiwat häneen kuin
+johonkin yliluontoiseen olentoon. Anna oli taas waipunut entiseen
+alakuloisuuteensa, eikä näyttänyt enää tietäwän mistään. Niin päättyi
+tämä lounat=atria.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Klaus herra oli tahtonut joutua yöksi Kuitian howiinsa, mutta matka
+kulki hitaasti, sillä aamupäiwän tuisku oli ajanut tien umpeen. Tultua
+erään talon kohtaan hän seisotti hewosensa ja kutsui luoksensa
+tohtorin, joka Annan kanssa ajoi jälkimäisenä.
+
+--"Minulla on wähäinen watsan kipu", sanoi hän, "meidän täytyy hetkeksi
+seisattaa tähän. Onko sinulla warustettu mitä sellaiseen?"
+
+--"Tiede ei ole koskaan warutonna", sanoi tohtori ylpeydellä.
+
+--"No, sitte menemme taloon, se on ehkä pian autettu."
+
+--"Aiwan niin, minä tarwitsen ensin waan tutkia mitä kipuun on tarwis."
+
+Waiwa kiihtyi yhä kowemmaksi. Kun Klaus herra oli tullut huoneesen, oli
+hän jo pian woimaton. "Minulla on hirweä kipu watsassani", lausui hän
+päästyä wuoteelle selälleen. "Mitä sinä arwelet siitä Nikoteemus?"
+
+--"Minä arwelen kolmea ainetta, se on merkurium, terra adamica, ja
+materia prima."
+
+--"Waan minä en ole koskaan ennen tuntenut tällaista kipua, se on
+minulle aiwan outoa."
+
+--"Antakaa olla, tauti on kuten sanotte warsin uutta, siis parannusaine
+pitää myös olla uutta, sellaiselle kiwulle juuri äsken walmistunutta."
+
+--"Ja tunnetteko mitä sellaista?"
+
+--"Odottakaa, minä tunnen kolme keinoa, on ensin tehtäwä sinerationi,
+sitte korruptioni ja wiimeksi albisikationi."
+
+--"Ja ennen kuin se kaikki on tehty minä saatan kuolla--siis
+pikaisesti--hywin pikaan."
+
+--"No, se on tehty silmänräpäyksessä. Tarwitsen waan kirjoittaa sen
+ensin paperille. No nyt se on jo tehty--minä panen tämän nyt paljaalle
+watsallenne."
+
+--"Ja mitä se on? minä tahdon sen tietää."
+
+--"Se on aiwan uusi aine, mikä tieteelle on wasta ilmestynyt, ja koska
+teidän waiwanne myös on uusi, niin tämä uusi aine ei siis woi olla
+muuksi kuin teidän herruutenne watsan kiwuksi."
+
+--"Ja mikä sen nimi on? minä tahdon sen kuulla."
+
+--"Se on Nuijasota, piirretty wiattomalla werellä ja wiattoman
+kyynelillä kasteltu, teidän herruutenne."
+
+--"Mene helwettiin", huusi Fleming. "Oletko minut myrkyttänyt?"
+
+--"En", wastasi tohtori tyynesti: "Waan merkurium helmi Annan
+kaulasta on tullut teidän herruutenne watsaan, ja siitä seuraa
+wälttämättömästi----."
+
+--"Että minun täytyy kuolla? Ha! sinäkin petturi ja murhaaja! Nyt näen
+sinun läwitsesi. Kaarle herttuan orja! Pentti, sinä wangitset tuon ja
+annat sotaoikeuden käsiin, ja sinä, Hannu, haet pikaisesti minulle
+papin." Näin sanottuaan Klaus herra tuli aiwan lewolliseksi. Ei yhtään
+walitusta kuultu enää hänen suustansa. Hän huokaili waan wälistä
+raskaasti. Anna istuusi hänen wuoteensa laidalle, katsoi häneen
+äänettä, ja kyyneleet waluiwat hänen waaleille poskillensa. Hän näytti
+heikosti aawistawan, mitä oli tulossa. Sairas katsahti häntä silmin ja
+näytti kuin siitä säpsähtäwän. Oli kuin ajatus olisi wiwahtanut hänen
+päässänsä siitä waarasta, mitä Hämeenkankaalla noita oli ennustanut
+hänelle sinisilmästä neitsyestä, waan se näytti olleen waan tuokion
+wiwaus, ja seuraawana hän puristi neitsyen kättä ja katsoi lempeydellä
+hänen surullisiin silmiinsä. Silläaikaa kutsuttu pappi oli tullut ja
+juhlallinen toimitus alkoi. Kaikki silmät oliwat kyynelissä, nähdessään
+kuinka tuo äsken woimakas, kuninkaan wallalla käskewä, enemmän peljätty
+kuin rakastettu urho lankesi nöyryydellä polwilleen ja otti wiimeisen
+sakramentin. Eräitä hetkiä sen perästä oli hänen rauhaton henkensä
+lähtenyt.
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Sanoma Klaus herran kuolemasta lewisi, ajan waillinaisten kulkuneuwojen
+suhteen, erinomaisen pikaisesti ympäri Suomen. Se herätti myös mitä
+erillaisimpia tunteita eri kansaluokkain piirissä. Aatelisto, jonka
+hallussa oli kaikki tärkeimmät siwiliwirat sekä wallattoman sotawäen
+päällikkyys, oli woimallisen Klaus herran turwissa tottunut mitä
+itsewaltaisimpaan menettelemiseen kansan asioissa, luottaen, ettei
+kukaan alhaisempi, maassa olewan hallituslaitoksen siwuitse, rohkenisi
+mennä päähallitsijaa etsimään niin kaukaa kuin Warsowan teitse. Klaus
+herran äkillinen kuolema, hetkellä, jolloin yleinen mieli ei ollut
+wielä ehtinyt walita ketään otollista hänen sijaansa täyttämään,
+jolloin kansallinen puolue Ruotsissa wallanhoitajan Kaarle herttuan
+personassa oli juuri hajalleen repäisemässä heikon Sigismund kuninkaan
+liian suurta waltakuntaa, se kaikki waikutti, että Suomen aatelisto
+hämmästyi ja tunsi entisen lujan asemansa rupeewan horjumaan. Sen
+röyhkeä käytös kansaa kohtaan maseni pian samalla hetkellä kuin tuo
+tärkeä kuolonsanoma oli ehtinyt maassa wakautua. Kansa taas, jolla oli
+monen sadan wuotinen kokemus ja tottumus kaikissa hädissään kääntyä
+hallitsijaansa Ruotsissa, ei ollenkaan ollut ymmärtänyt sellaista
+kansallisen puoli=itsenäisyyden asemaa, jossa päähallitsijan kaukuus ja
+ehkä heikkouskin antoi tilaisuuden muutamille ylimysperheille
+harjoittaa mitä hirmuisinta wäkiwaltaa. Flemingin kuolema tuntui
+sentähden kansalle kuin pelastus hirmuisen painon alta. Sillä oli ikään
+kuin joku waistomainen aawistus siitä, ettei maan ylimysten seassa
+ollut yhtään kylläksi woimallista miestä jatkamaan Klaus herran
+alkamaa, Puolan heikon kuningas Sigismundin nimessä maahan tuomaa
+ylimysten hirmuwaltaa. Waikka siis ne syyt, jotka oliwat Nuijasodan
+synnyttäneet, wielä oliwat olemassa ja eräitä sen entisiä johdattajia
+liikkui maassa, pysyi kansa kuitenkin lewollisena, odottaen niitä uusia
+tapauksia, jotka tuntuiwat kuin ilmassa jo olisiwat tulemaisillaan
+olleet. Kansan aawistus ei sitä pettänytkään. Klaus herran houre
+suuresta Europan wallasta, jonka piti, huolimatta kansallisista
+rajoista, luoda wahwa sulku idän ja länsimaiden siwistysten wäliin,
+Jäämerestä Mustanmeren rantaan, oli mennyt hänen itsensä kanssa
+hautaan. Jos kuningas Sigismund sen tunsi, hän oli liian heikko
+panemaan sitä toimeen, niin pian kuin pää, johon wiwahti sellainen
+aate, oli kaatunut. Arwid Eerikinpoika, joka wihdoin oli tullut Suomen
+asioiden ylimmäiseksi johtajaksi Klaus herran sijaan, kaipasi sitä
+johtawaa suurta waltiollista aatetta, jonka toteuttamiseen hänen
+edeltäjänsä oli wuodattanut tuhansien kansalaistensa werta. Tämä uusi
+käskyn haltija, joka Kalmarin yhdistyksen onnettomasta historiasta
+tunsi, mitä selkkauksia synnyttää hallitus, luodessaan waltakunnallista
+yhteyttä riitaisista kansallisista aineista, harhaili kahden waiheilla:
+toisella puolella kuningas, johon häntä sitoi uskollisuuden wala, ja
+toisella kansa, jonka puolta edusti säätyjen päätös ja wallanhoitaja
+Kaarle herttua. Tämä ylimmäisen käskynhaltijan harhailus waikutti pian
+yhtäläisen harhailemisen kaikkiin yhteiskunnallisiin oloihin, mutta
+enimmän järkytti se maan aatelistoa ja wirkakuntain entistä asemaa. Se
+kowuus, millä kansan oikeutettuja waatimuksia oli kohdeltu, lauhtui
+yhtäkkiä, tunnetut Nuijasodan johtajat saiwat ruweta liikkumaan
+wapaasti, wangitut nuijamiehet laskettiin linnoista palaamaan
+koteihinsa, linnaleiri, tuo rasittawa sotawäen sijoitus talonpoikain
+taloihin, joka oli ollut lähimpänä Nuijasodan syynä, lakkautettiin
+wihdoin kokonaan. Nuijasodan werisestä kasteesta näytti uusi
+onnellisempi päiwä rupeawan kansallisen elämän taiwaalle walkenemaan.
+
+Yrjö Eeronpoika oli, päästyään wankeudestaan Turun linnasta ja
+kuultuaan Nuijasodan onnettoman lopun, paennut Suomen pohjoisimpiin
+seutuihin ja ottanut siellä asuntonsa wähäisessä talossa Oulujärwen
+rannalla. Tämä innokas, haaweksiwa nuorukainen ei kuitenkaan jäänyt
+jouten odottamaan parempia aikoja, joista hänellä wielä yhä oli warma
+toiwo, mutta hän ryhtyi uuteen työhön itse puolestaankin näitä aikoja
+jouduttamaan, ehkä toisella tiellä kuin sitä ennen. Uskonpuhdistus
+maassa oli wasta eräitä wuosikymmeniä wanha, eikä ollut wielä ehtinyt
+paljon waikuttaa kansan henkiseen edistykseen. Tässä löysi Yrjö
+itselleen uuden lawean waikutusalan. Hän oli hankkinut Agrikolan
+toimittamat ensimmäiset ja silloin ainoat suomeksi painetut kirjat,
+keräsi joukon lapsia ympärilleen, opetti niitä lukemaan ja pyhäpäiwinä
+piti kansantajuisia esityksiä, joissa aika ihmisille selitteli
+maantieteellisiä aineita ja erinäisiä luonnon ilmauksia sen aikuisen
+tieteen kannalta. Toisen kerran taas hän puheli heille wieraista maista
+ja kansoista taikka jutteli wanhojen aikojen tapauksista, Israelin
+kansasta ja Jerusalemista, Egyptistä, Faraon tyttärestä ja Moseksesta,
+ristiretkistä ja Suomenmaan walloituksesta, joita kansa halukkaasti
+kuunteli. Ja ihmetteli häntä kuin Jumalan enkeliä, joka noin tuli
+antamaan heille tietoja ennen aawistamattomista asioista. Lapset
+rakastiwat häntä parhaimpana opettajanansa, wanhemmat ihmiset tuliwat
+kaukaisista kylistä katsomaan häntä ja kuulemaan hänen opettawaisia
+esityksiänsä, he pitiwät häntä Jumalan apostolina, joka oli lähetetty
+walaisemaan heidän kaukaisessa sydänmaassa syntynyttä mieltänsä.
+
+Tässä hänen apostolitoimessaan saawutti häntä yht'äkkiä tieto Flemingin
+kuolemasta. Oli eräs sunnuntai ilta Toukokuussa. Hän oli parhaallaan
+jutellut kokoontuneelle kansalle, miten Mooses wei Israelin kansan
+Egyptin orjuudesta Punaisen meren poikki ja miten Farao, joka
+sotawäkineen ajoi heitä perästä, hukkui meren aaltoihin. Silloin eräs
+Oulusta palannut kyläläinen tuli seuraan ja huusi:
+
+--"Kuulkaa, mitä ihmettä on tapahtunut! Klaus herra on kuollut!"
+
+--"Klaus herrako kuollut? Herrainen aika!" kuului monesta suusta
+yhtaikaa.
+
+--"Niin", sanoi tulija, "hän on luullut syöneensä werimakkaroita ja
+nielleensä watsaansa kyykäärmeitä, ja siitä on hän kuollut."
+
+--"Ja ken on tullut hänen sijaansa?" kysyi Yrjö?
+
+--"Sitä ei kukaan tiedä, waan se warma on, että Klaus herran perhe on
+wangittu, hänen puolalaisen herransa on wienyt paholainen tulisissa
+waunuissa, wangitut nuijamiehet owat lasketut irti, kuningas on pantu
+wiralta ja Kaarle herttua on käskenyt hirttää Klaus herran käskyläiset
+ja ajaa hänen sotawäkensä repimään hampaillaan maahan Turun linnan
+muurit ja tehdä sen kanonista riehtilöitä ja rokkakattiloita. Niin owat
+kertoneet Oulussa woudin kirjoittajat."
+
+Waikka Yrjö ei puolestaan uskonut miehen kertomusta, hänen esityksensä
+kuitenkin seisattui. Ajatukset hänen nuoressa päässänsä oliwat saaneet
+toisen suunnan. Ne lensiwät Salojärwelle, jossa hän warmaan luuli Annan
+häntä odottawan. Hänen haaweksiwaan päähänsä kuwausi jo ne uudet olot,
+joille Flemingin kuolema ja siitä seuraawa ylimyswallan kumoaminen oli
+walmistawa awonaisen sijan. Käkisalmi lääninensä, Newajoelta Jäämereen
+saakka on meidän, siis toinen mokoma entisen awaruuden lisäksi ja, tämä
+maa on laweampi kuin Ruotsin waltakunta, pian yhtä suuri kuin Sigismund
+kuninkaan waltakunta, Kaarle herttua on suljettu pois Ruotsin
+perintöoikeudesta, hänelle on tässä tarjona kuningaskunta,--waan
+aaweksiiko hän sitä?--Hän on uhannut hyljätä wallanhoitajan witan--
+olisiko tuo uusi aate jo sen waikuttanut? Wain odottaako hän wiittausta
+siihen täältä? Onko täällä ketään niin uskaliasta, joka ryhtyy sitä
+tekemään? Tai woisiko siinä olla waaraa nyt, kun äsköinen Nuijasota on
+mielet ja olot sekoittanut? Wai eikö tämä sota liene jo ollut juuri se
+werinen kaste, jolla tämä maa ja sen kansa on uuteen asemaansa
+pyhitetty? Wai tarwitaanko wielä uutta kokemusta, uusia werisaunoja
+ennenkuin aika on täytetty? Lähin tulewaisuus sen on näyttäwä. En
+rohkenisi kuitenkaan nostaa werhoa, joka sen wielä peittää, waan mitä
+ja milloin wiwahti päähäni tämä salainen aate--niin sinä se olit,
+sydämmeni rakkaus, Anna, sinun ihanain silmäisi säihky walaisi eteeni
+uuden tien sillä hetkellä, jolloin wiskasit hennon olentosi minun ja
+murhaawaan pistoon ojennetun teräwän raudan wäliin--silloin, Anna,
+wiwahti sieluni läpi tämä salainen aate, jolle elämäni pyhitän.
+Wankeuden pimeys on sen wahwistanut, ja pakolaisuudessa on se
+kehkeytynyt minun elämäni ohjeeksi. Sinulle, armaani, kuuluu tämä aate,
+kallis hedelmä, joka on kaswanut maanmiestemme werestä ja kasteltu
+sinun wiattomilla kyyneleilläsi; sinulle, ystäwäni, tuon minä tämän nyt
+täydellisesti walmistuneen hedelmän, se olkoon ensimmäinen morsiolahja,
+joka on iäti sielumme yhdistäwä toinen toiseensa.
+
+
+
+
+XVII.
+
+
+Ebba rouwan murhe Klaus herran kuolemasta oli sywä ja hänen
+arwoisensa. Hän oli täydelleen arwannut miehensä suuruuden ja osannut
+kunnioittaa hänen töitänsä, silloinkin kuin hänen naisellinen
+sydämmensä olisi tahtonut niissä nähdä enemmän sääliwäisyyttä ja
+lempeyttä wihamiehiäkin kohtaan. Monessa asiassa, missä rangaistus eli
+kosto hänessä näytti woiwan waaratta saada liewemmän muodon, hän koetti
+waimollisen hempeyden aseilla masentaa miehensä liikaa rajuutta. Wielä
+hänen kuoltuakin hän tahtoi pyhittää suuren miehensä muistoa eikä tehdä
+mitään, jota hän ei olisi saattanut tehdä hänen elinaikanaan. Kun
+saattajat Pentti Söyringinpoika ja Hannu Eerikinpoika toiwat wainajan
+ruumista Turkuun, hän kyllä hämmästyi ja surkutteli tuota perheen
+wanhaa tuttawaa Nikoteemus Houreniusta, nähtyään hänen olewan
+wangittuna; mutta hänelle ei tullut hetkeksikään mieleen wapauttaa
+häntä ennen kuin epäluulo, jonka alaiseksi hän oli joutunut, oli
+kokonaan poistettu. Kun hänen ensimmäinen raskas murheensa oli wähän
+liewennyt, hän kutsutti tohtori paran eteensä ja antoi hänen puhella ja
+selittää puoltansa. Nikoteemus ei toiwonut mitään parempaa. Hän tahtoi
+sekä oli ainoa, joka tiesi selittää Klaus herran kuoleman, mutta hän
+teki kohta sen wälttämättömän ehdon, että hänen selityksensä jäisi
+ikuiseksi salaisuudeksi, waikka sen kautta hänen oma kaulansa tulisi
+leikatuksi. "Se on totta", sanoi hän, "minä se kyllä ripustin Anna
+neitsyen kaulalle merkurium helmen, mutta en minä ollenkaan ollut
+syynä, että se oli pudonnut oluthaarikkaan, josta hänen herruutensa sen
+joi. Se oli, jos niin tahdotte, Jumalan sallimus. Ja kun se oli kerran
+niin, minun kaikki tieteeni woima ei siinä woinut enää auttaa, sillä
+merkurium on woimallisin aine, kaiken näkywäisen aineen, koko maailman
+ydintä, joka weressä hajosi näkymättömäksi uduksi, niin hienoksi, että
+yksi ainoa weren rahtuinen sisältää sitä kymmenen miljonaa näkymätöntä
+rahtuista, joita me nimitämme elementa priman nimellä. Sentähden me
+säilytämme tämän niin waarallisen ja woimakkaan aineen hywin kätkettynä
+helmenä kowassa kuoressa, joka on tehty aineesta, mikä ilman waaratta
+saattaa koskea meidän ihoomme, mutta joka nesteessä sulaa ja hajoo
+jälleen maailman awaruuteen.--Niin, armollinen rouwa, sellainen on
+minun rikokseni--ei suurempi eikä pienempi; hirttäkää minut tuonne
+linnan portin kamanaan, jos sen olen ansainnut."
+
+--"Ja mitä sanotte nyt tuon neitsyt Annan terweydestä?"
+
+--"Hänessä on kaikki hywin. Merkurium on tehnyt ihmeellisen
+waikutuksen. Näettekö miten liikunto wapaassa ilmassa on nostanut weren
+hänen poskillensa, jotka hohtawat kuin kypset mansikat aholla. Häntä
+waiwaa nyt ainoasti wähäinen corruptio wirginalis--"
+
+--"Ja mitä luulette siitä?"
+
+--"Se on ihan yksinkertainen asia; tuhannes osa luotia merkuriumia
+sekoitettuna tuhannes osaan terra adamicaa ja se sinisellä nauhalla
+sidottuna hänen hiuspalmikkonsa latwaan--"
+
+--"Ja kauanko on tarwis sitä käyttää?"
+
+--"Täällä ahtaassa piirissä wähintäin wuoden, waan jos hän saisi
+wapaasti liikkua ulkoilmassa, woisi kolme kuukautta riittää."
+
+--"No, kuulkaa, hywä Nikoteemus. Minä uskon teidät wiattomaksi
+syytökseen, josta olette wangittu, mutta kuitenkin minun täytyy se
+jättää oikeuden tutkintoon. Waan woisitteko kunnianne kautta wannoa,
+että palajatte jälleen tänne, jos antaisin teille wapauden erääksi
+wiikoksi?"
+
+--"Kunniani, tieteeni, taitoni kautta minä sen wannon."
+
+--"Sen luulinkin teistä. Näettekö kuinka ajattelen. Minä en woi
+kauemmin pitää tuota onnetonta neitsyttä täällä. Te Nikoteemus saatte
+minulta hewoset ja satulat ja seuraatte Annaa Salojärwelle hänen
+wanhempainsa luo. Kun siellä olette ehtineet hänen parantamisensa
+järjestää, palajatte heti wastaamaan täällä mitä oikeus teiltä waatii.
+Eikö niin, hywä Nikoteemus?"
+
+--"Sitä arwelin juuri teidän armollenne esittää, sillä omat etuni eiwät
+koskaan häiritse minua tieteeni palweluksesta. Näettekö, matkallani
+olin tutkinut tähtiä ja huomannut, että jonkun wiikkauden perästä Wenus
+ja Merkurius sattuwat auringon selän takana yhteen, samalla hetkellä
+kuin Mars aiwan heidän wastapäätänsä tuijottaa heihin werisellä
+katseellansa ja yht'aikaa kuin Jupiterin walo on auringon säteihin
+sammumaisillaan. Se hetki on Anna neitsyen elämälle niin tärkeä, että
+silloin, jos koskaan, on tarwis hänen olla rakkaiden wanhempainsa
+huostassa."
+
+--"Ja uskotteko todella, että kaukaisten tähtien asema waikuttaa mitään
+ihmisten onneen täällä alhaalla maassa?"
+
+--"Warmasti. Näettekö, Wenus on Anna neitsyen tähti, joka kohta
+auringon takana wiskaikse tuon päiwätähden ympärillä aina lymyilewän
+Merkurion syleilyyn; Mars kaukana ja Jupiterin silmät soaistut--"
+
+--"No, no, se on kylläksi, hywä Nikoteemus. Saatamme neitosen waan
+kotiinsa ja jätämme tähdet oman onnensa nojaan. Iiwar herra warustaa
+teille hewoset, ja sitte joudutte matkaan. Anna on heti walmiina. Minä
+arwelen, että ehditte Salojärwelle ennen kuin tuo waarallinen Merkurius
+on ehtinyt Wenustanne wahingoittaa."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli Toukokuun keskipaikoilla. Lumi jo oli tarkoin sulanut, waan tiet
+oliwat wielä wesiset ja pehmeät. Puut oliwat jo alkaneet nypliä ja
+tuhannet linnut wisersiwät synkissä metsissä. Annan, ja tohtorin matka
+kului hitaasti, se oli jo kestänyt monta päiwää, ja tohtori tuli yhä
+enemmän lewottomaksi, kun, hänen lukunsa mukaan, Wenus ja Merkurius jo
+lähestyiwät toinen toistansa. "Miksi heidän pitää sattua yhteen juuri
+auringon takana, jossa wallitsee Egyptin pimeys", sitä hän aina mietti,
+eikä woinut saada selwille. Aurinko oli nousemaisillaan, ja Wenus
+tuijotti himmeästi taiwaalla ja katosi heti nousewan auringon säteihin.
+Käki kukkui tien reunassa ja syöksi yht'äkkiä äänettömän towerinsa luo.
+Peipponen wisersi oksalla iloista lauluansa ja sen toweri wastasi
+siihen pii, pii. "Ihmeellinen salaisuus, joka on tuossa luonnossa, niin
+taiwaalla kuin maassa", huokasi tohtori. "Meidän elämämme juoksu on
+wiitottu taiwaan tähdillä, ja sisällisimmät tunteemme seuraawat
+älyttömän luonnon wiittauksia. Miksi tällä hetkellä juuri tuo
+kummallinen ajatus wiwahti päähäni? Olen pitänyt tuota härän
+tähtisikeröä eläinradassa aina omanani, waikka se on häilywäisen
+huhtikuun merkki. Eikö tuo auringon walossa kiertelewä Merkurius ole
+paremmin minun elämälleni sopiwa? Niin se on, minä olen ollut pöllö,
+kun en ole sitä ennen huomannut. Tästä hetkestä minä hylkään tuon
+tuiskujen ja mietojen ilmojen härkätähden ja annan elämäni johdon
+Merkuriolle, joka saa liikkua wuoroin auringon tulisissa säteissä ja
+wuoroin sen takana ihastella Wenuksen hehkuwaa silmää."
+
+Tultuaan tähän päätökseen, ja kun tie eräässä kohdassa sattui olemaan
+leweämpi, tohtori kannusti hewostansa ja ratsasti Annan wiereen. Anna
+ei näyttänyt sitä huomaawan, ja tohtori jäi hetkeksi ääneti. Sitte hän
+rykäsi ja kääntyi Annaan päin ja alkoi:
+
+--"Näettekö, neitsyt, mikä ihana aamu, kuinka lehdet nypliwät ja
+täyttäwät ilman suloisella tuoksullansa?"
+
+--"Niin", wastasi Anna kääntämättä päätänsä.
+
+--"Ja miten metsän lukemattomat siiwekkäät asukkaat elähyttäwät
+ympärillämme koko luonnon iloisella laulullansa."
+
+--"Niin", wastasi taas Anna.
+
+--"Ne laulawat kaikki waan rakkautta, niillä on jokaisella wierellään
+ystäwä, jolle ne kukin ominaisella äänellänsä puhelewat sydämmensä
+hempeimpiä tunteita ja sitte kuuntelewat wienoa kuwausta, joka lehwäin
+wälistä soi heidän korwiinsa."
+
+--"Niin, niin", wastasi Anna hiljaan, tuskin kuuluwasti.
+
+Tohtori huokasi sywästi ja jäi hetkisen ääneti. "Minä olen aawistanut
+oikein", sanoi hän wihdoin itselleen. "Täydellinen corruptio wirginalis
+somnabularis, jossa hänen kanssansa saattaa menetellä aiwan mielensä
+mukaan. Mutta warowaisuutta, ainakin äkkinäinen kowa mielenliikutus,
+säikäys tahi joku odottamaton kohtaus woisi silmänräpäyksessä hänen
+herättää, ja silloin hän pujahtaisi minulta tiehensä. Ei, se ei saa
+tapahtua, minä leikkaan sitä ennen hänen siipensä--siis rohkeutta waan!
+Nikoteemus, sinä et saa olla turhaan walwonut öitäsi, tutkiessasi
+luonnon salaisuuksia, kerran sinun wuorosi on tulewa saada palkinto,
+jota maailman suurimmat tiedemiehet saawat kadehtia--nyt wiimeinen
+koete:"
+
+--"Niin, Anna, teilläkin on nyt wieressänne ystäwä, joka teitä
+rakastaa."
+
+--"Niin", wastasi Anna.
+
+--"Ja jota te rakastatte?"
+
+--"Niin, jota minä rakastan."
+
+--"Ja joka tahtoo langeta jalkoihinne ja pusertaa teitä syliinsä,
+suojella teitä ja tehdä onnelliseksi teidän elämänne."
+
+--"Niin, niin, tehdä onnelliseksi minun elämäni."
+
+--"Ja jos ajamme wähän kowemmin, woimme ehtiä yöksi Salojärwelle
+wanhempienne luo."
+
+--"Niin, ajamme wanhempieni luo."
+
+--"Ja sitte huomispäiwänä wihitämme itsemme yhteen."
+
+--"Niin, wihitämme itsemme yhteen."
+
+Tohtori pian wapisi ilosta. "Hän on minun", sanoi hän itselleen. "Hänen
+isänsä Martti pappi, minä tunnen hänet jo Upsalan ajoilta, häntä woi
+wetää nenästä mihin hywänsä, ja äiti sitte, jos muistan oikein, joku
+kanapää hönttö, joka ei ymmärrä mitään. Minun oma ajatukseni ja tähtien
+kummallinen asema, Merkurius ja Wenus, ne eiwät woi olla muut kuin
+Nikoteemus ja Anna, ja huomispäiwänä, kun aurinko on korkeimmillaan,
+nuo taiwaankappaleet yhtywät, yksikään ihmissilmä ei niitä silloin näe,
+mutta kun ne jälleen tulewat näkywiin toiselta puolelta auringon,
+silloin hohtawat niiden kaswot uudessa kirkkaudessa, jota mikään pilwi
+ei pimitä. Mikä ihana kuwa minun omasta kohtalostani! Hän on nyt jo
+minun wallassani, woisin asettaa matkamme johonkin sydänmaan kylään,
+seisattua sinne ja kätkettynä maailman silmiltä omistaa sen onnen
+kohtalon, minkä sallimus on taiwaan tähtien iankaikkisilla
+järkähtämättömillä radoilla minulle osoittanut--waan ei, minä en tee
+niin, minä en tahdo ennen aikaa ryöstää sitä, joka on minulle
+sallimuksen kädestä tulewa, minä tahdon täydellä oikeudella sekä ottaa
+että pitää sen kalliin helmen, jonka olen löytänyt. Minä tahdon
+omistusoikeuteni nojassa tieteen woimalla eteeni loitsia hänen
+neitseellisen henkensä loistawan suloutensa, joka wielä on kätkettynä
+tuohon synkkään kuoreensa. Minä tahdon hänet ottaa wanhempainsa
+kädestä, niin että joka tilassa saatan omistustani puollustaa, waikka
+koko maailmaa wastaan,--ja tuo mielen wika--minä sen tunnen, se on
+ehtinyt juuri siihen paikkaan, missä kukaan tieteen salaisuuksia
+tuntematon ei woi sanoa muuta kuin että hän on täydessä järjessään, ja
+se se on, joka on minut auttawa häntä omistamaan."
+
+Tällaisissa ajatuksissa tohtori kumppaninensa lähestyi Salojärweä.
+Molemmat ajoiwat wiimeisen matkan hiljaista juoksua, kunnes pieni
+puinen kirkko ja sen wieressä punaiseksi siwelty wähäinen asuinrakennus
+tuliwat näkywiin. Silloin kääntyi tohtori matkakumppaliinsa päin ja
+lausui:
+
+--"Katsokaa, Anna, tunnettehan tuon paikan?"
+
+--"Niin, minä tunnen", wastasi Anna.
+
+--"Siellä owat isänne ja äitinne; muistattekohan heitä?"
+
+--"Muistan", wastasi Anna, osoittamatta mitään liikutusta.
+
+--"Hywä", sanoi tohtori itselleen, "minä woin olla hänestä huoletta.
+Kohtaus menestyy oiwallisesti. Siinä ei uhkaa minua mikään waara."
+
+
+
+
+XVIII.
+
+
+Oli lauantai ilta Salojärwen pappilassa. Martti pappi istui
+kamarissaan, awonainen kirkonkirja wielä edessään pöydällä. Hän oli
+juuri herennyt kirjoittamasta wiimeistä pariskuntaa kuulutuksiin
+huomiseksi ja laski kädestään kynän, morsiusparin astuessa owesta ulos.
+Hän huokasi silloin sywästi ja jäi mietteisiinsä. Silloin pistäysi
+kamariin hänen waimonsa ja astui hiljaisin askelin pöydän luo ja
+istahti miehensä wastapäätä, sukan neulominen kädessä.
+
+--"Muistatko, Riitta, mikä päiwä on huomenna?"
+
+--"Minulle on jokainen päiwä pian yhtäläinen. Annan häwittyä ei mikään
+woi minua ilahuttaa, ennen kuin saan hänet jälleen."
+
+--"Niin, siitä on huomenna puoli wuotta kuin hänet kadotimme. Se
+jumalaton sota, kuinka paljon syntiä ja werenwuodatusta ja ainoa
+lapsemme, jonka wietteli tuo maailman synti."
+
+--"Eihän se ole totta, hywä Martti. Mikään synti ei woinut wietellä
+Annaamme. Hän oli puhdas kuin Jumalan enkeli; raiwoinen sota on hänet
+meiltä ryöstänyt. Hän istuu wankeudessa--onhan Iiwar weljeni sen
+kertonut--ja nyt kuin Klaus herra on kuollut ja Kaarle herttua awannut
+wankeudet,--waan Iiwar weljeni kirjoitti myös Annan taudista--en
+wieläkään ymmärrä mitä hän sillä tarkoitti, Anna olisi seurannut maalle
+Klaus herraa--Jumala suokoon anteeksi hänen suuret syntinsä!--wiedä
+niin meidän ainoan lapsemme!" Riitta purskahti itkuun.
+
+--"Ymmärtämätön waimo!" sanoi Martti pappi. "Juuri kuin sinun kanapääsi
+olisi kelwollinen tuomitsemaan heikointakaan kuninkaan käskyläistä,
+sitä wähemmin Klaus herraa--Jumala auttakoon hänen sieluansa, jonka
+edessä kuninkaat ja ruhtinaat wapisewat."
+
+--"Ja joka teurasti meiltä parhaimmat talonpoikamme, joiden lesket ja
+orpolapset nyt itkewät kurjuuttansa ja wei meidän ainoan lapsemme."
+
+--"St! hiljaan, waimo. Jumalakin kurittaa joskus wiatonta; soimaisitko
+häntä siitä? Se on syntiä, waan kuninkaan korkea käskyläinen on
+syntinen ihminen--sen töitä soimata on rikos--ja tiedätkö, ett'ei
+kaikki wihdoin liene meille onneksi. Jos eräsnä päiwänä saisimme nähdä
+tyttäremme jalon ritarin puolisona!"
+
+--"Minä soisin nähdä hänet waikka kunnon talonpojan waimona."
+
+--"Raamattu sanoo: elkäät wiskatko helmiä sioille, ja meidän Annamme on
+sellainen kallis helmi, jota Jumala antaa täällä wiheliäisessä
+maailmassa löytää ainoasti sen, jolle Hän on määrännyt suurimman
+maallisen onnen. Usko minua, se, jonka osaksi hän on suotu, löytää
+hänet, waikka pimeimmän wankeuden luolasta. Johtuu mieleeni wanha
+tarina, jonka saat kuulla. Siitä on nyt kaksikolmatta wuotta. Minä
+kuljin teininä ympäri, tulin eräsnä kesäiltana pieneen kappeliin, näin
+joukon kansaa erään talon pihassa, menin sinne ja lauloin Dawidin
+Salmia 'Maa suur' ja awara', kaikki seisattuiwat kuuntelemaan lauluani,
+ja kun sen lopetin, käwi parwi nuoria neitosia pihassa leskisille, minä
+katselin heidän wiatonta kisaansa, kun eräs sininen sllmä=pari wilahti
+neitten joukosta minuun, minä kiinnitin katsettani sitä kohti, waan
+silloin nuo sinisilmät painuiwat alas, koetin sitte niitä lähestyä,
+mutta tyttö näytti kainoimmalta koko parwessa, hän wäistyi aina toisten
+taa, wihdoin pääsin kuitenkin hänen luoksensa ja tahdoin häntä
+puhutella, waan kieleni oli kuin lumottu, en tiennyt mitä nyt sanoa, me
+seisoimme wastakkain, minä katsoin hänen silmiinsä ja hän katsoi minun
+silmiini, wiimein sain sanoneeksi: 'ihana ilta.' 'Niin', wastasi hän.
+'Olettehan tästä kylästä?' kysyin minä. 'Niin', wastasi hän taas.
+Wiimeksi kysyin häneltä, osoittaen sormellani: 'Tuossahan lienee
+pappila?' ja hän wastasi 'niin'. 'Ehkä menette sinnepäin ja seuraatte
+minua sinne?' sanoin hänelle wiimeksi, ja taas hän wastasi 'niin'. Minä
+pidin häntä talonpojan tyttönä, sillä hän oli aiwan samallaisessa
+puwussa kuin kaikki muut nuoret tytöt, waan kuinka ihastuin, kun sama
+sinisilmä neitsyeni oli papin ja hänen waimonsa ainoa tytär! Minä jäin
+eräiksi päiwiksi tähän hywään taloon--ja kuta useammin minä katsoin
+ujon neitsyeni sinisilmiin, sitä waikeammaksi minun tuli niistä erota.
+Kun minun wihdoinkin täytyi lähteä ja menin hänen pieneen kammariinsa
+sanomaan hänelle hywästi, kohtasiwat minua taas hänen siniset silmänsä,
+ja minusta näytti kuin niissä wärisisi kyyyneliä. Minä istuin hänen
+wierelleen ja sopotin hänelle hiljaan: 'te olette itkenyt, onko minun
+lähtöni syy siihen?' Silloin katsoi hän hempeämmin minuun kuin koskaan
+ennen, ja kyyneleet tipahtiwat hänen punottawille; poskillensa. Minä
+puristin hänet silloin syliini, painoin tulisen suutelon hänen
+huulillensa ja sanoin: 'Riitta, minun oma Riittani', ja hän kiersi
+käsiwartensa minun kaulani ympäri ja sopotti 'niin.'--Muistatko wielä
+tämän tarinan?"
+
+Riitta nousi istuimeltaan, pudotti neulomisensa, meni toiselle puolelle
+pöydän, kiersi kätensä miehensä kaulan ympäri ja painoi päänsä hänen
+rintaansa wastaan, ja kuiskasi hiljaan: "niin." Martti pappi painoi
+silloin suutelon hänen kuiwille huulillensa.
+
+Silloin kuului joku liikkuwan eteisessä. Puolisot kawahtiwat ylös.
+Samassa awautui salin owi, nuori nainen ja hänen perästänsä
+wanhanpuoleinen miehen mieshenkilö astuiwat sisään. Riitta katsahti
+tulijoihin kummastuksella, mutta yhtäkkiä hän huudahti: "Anna, meidän
+Annamme", ja syöksi tyttärellensä wastaan, puristaen häntä syliinsä.
+
+--"Oletko se todellakin sinä, Anna?" sanoi Martti pappi ja likisti
+wuorostaan häntä rintaansa wasten.
+
+Surullinen hymy wiwahti Annan huulille ja katosi heti, hänen
+sopottaessaan: "niin, minä se olen." Puolisot syleiliwät häntä
+wuorotellen, tuskin huomaten miestä, joka häntä seurasi.
+
+--"Hiljaan, hiljaan, hywät ihmiset", sanoi tämä. "Anna neitsyt on
+sairas eikä siedä niin paljon mielen=liikutusta."
+
+Nyt wasta katsahti Martti pappi tarkemmin mieheen. "Jos en erehdy",
+sanoi hän ojentaen kätensä terwehdykseen, "meidän kaikkitietäwä
+tohtorimme, Upsalasta, Nikoteemus Hourenius! Terwe tulemastanne ja
+kiitoksia, että olette walmistaneet meille ilon saada kotiin rakkaan
+tyttäremme. Waimoni, saan tässä sinulle esittää."
+
+--"Olisin suonut tuoda Anna neitsyen teille warsin terweenä, waan tauti
+on ollut sitkeä. Kuten näette häntä waiwaa surullinen alakuloisuus,
+jota olen jo monta kuukautta tieteen kaikilla waroilla koettanut
+poistaa. Onnettomat tapaukset owat pakoittanut hänen äitillisen
+hoitajansa, jalon Ebba rouwan, lähettämään hänet tänne hywäin
+wanhempainsa luo; te huomaatte kohta hänen surullisen tilansa."
+
+--"No, mikä ihme sinua waiwaa?" kysyi äiti puristaen tytärtänsä
+syliinsä ja katsoen hänen harhailewiin silmiinsä. "Tunnetko ensinkään
+minua, äitiäsi?"
+
+--"Niin, tunnen", wastasi Anna.
+
+--"No, ja minua isääsi? Sinä näytät wielä niin wieraalta."
+
+--"Niin, isä."
+
+--"Etkä ole sen iloisempi päästyäsi kotiin, wanhempiesi luo. Mikä sinua
+waiwaa?"
+
+--"Niin, mikä minua waiwaa?"
+
+--"Se on kummallinen waiwa, hywin harwinainen, se kohtaa tuskin yhtä
+tuhannesta, me tohtorit sen kyllä tunnemme."
+
+--"Ja mikä se on? Eihän toki warsinainen mielen wika?" kysyi Martti
+pappi säikähtyen.
+
+--"Ei ollenkaan, Anna neitsyt on täydessä järjessään. Tauti, joka häntä
+waiwaa on yksi laji corruptio wirginalis pacificis juwenalis
+somnambularis--"
+
+--"Anna, lapsi parka, sinullako tuollainen hirweä tauti?"
+
+--"Niin, äiti, minulla se on."
+
+--"Ja eikö siihen ole mitään parannuskeinoa?" kysyi Martti pappi,
+kääntyen tohtoriin. "Sinä meidän kaikkitietäwä tohtorimme, mitä siitä
+sanot?"
+
+--"Martti ystäwä, sinä, joka olet pappi, tiedät, että kun Jumala on
+luonut taudit, niin hän yhtaikaa on tuonut keinot, millä ne
+parannetaan, Tämän taudin parantamiseen on tarwis kahta hywin kallista
+ainetta: ensimmäiseksi aikaa, joka on hywin kallista minulle, joka olen
+Hänen Majestetinsa Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin yhteisen
+sotawäen ylimmäinen haawalääkäri, ja toiseksi, joita tarjoo meille
+Jumalan luonto, mutta niin ihmeen wähän, että tuhannes osa luotia
+maksaa leiwiskän puhtainta kultaa, niinkuin Mercurium, sulphur, terra
+adamica, terra crusta, terra primaria, joita olen kohta neljä kuukautta
+käyttänyt neitsyt Annan parantamiseen. Jumalan kiitos, ne owat tehneet
+waikutuksensa, Annan kieli on päässyt kahleistaan, hän on puhunut
+minulle sydämmensä sisimmät tunteet, wai eikö se ole totta, Anna?"
+
+--"Niin, niin se on."
+
+--"Mikä onni, että rakas tyttäremme on saanut sellaisen hoidon! Hywä
+Nikoteemus, minä olen köyhä kappelin pappi, sotaisina aikoina en ole
+saanut täysiä saatawiani, en tiedä miten palkitsen waiwasi ja suuret
+kulunkisi."
+
+--"Oh, se ei tule kysymykseen. Me tiedemiehet emme koskaan ajattele
+palkintoa; meille on kylläksi, kun työllämme woitamme sitä, mikä on
+jalompi kuin kulta, kun onni wiskaa joskus hoitoomme hempeän suloisen
+olennon, joka tarjoo harwinaisimman tilaisuuden näyttämään maailmalle
+tieteen ihmeellistä waiwaa ja yhtaikaa lahjoittaa tutkijan
+yksinäisyydessä enimmän kaiwatun wirwokkeen, hempeän naisen sydämmen."
+
+--"Kuinka, ystäwä Nikoteemus? Oletko ollut niin onnellinen?" kysyi
+Martti pappi iloisesti.
+
+--"Neitsyt Anna on sen tunnustanut matkallamme. Eikö niin, hywä Anna?"
+
+--"Niin, niin, olen tunnustanut."
+
+--"Te hämmästytätte meitä."
+
+--"Annaseni, oletko sen tehnyt?" kysyi äiti, wetäen tytärtään rintaansa
+wasten.
+
+--"Niin, minä olen sen tehnyt, äiti."
+
+--"Mutta tauti on ainakin ensin saatawa ihan pois," sanoi Martti pappi.
+
+--"Ei ystäwät, kuulkaa minua ensin. Minulla ei ole aikaa wiipyä täällä
+kuin huomispäiwän. Kuningas warustaa sotaa Kaarle herttuaa wastaan,
+minun täytyy olla siellä, Ebba rouwa on saanut walani minun palata heti
+Turkuun. Katsokaa; minä olin ajatellut, että kun huomenna on pyhä ja
+sota=aika on käsissä, te kuulutatte liittomme kolme kertaa yhtaikaa ja
+huomen iltana toimitetaan wihkiäiset. Eikö se woi käydä niin, Anna?"
+
+--"Niin, niin se woi käydä."
+
+--"Oi hywä Nikoteemus!" huudahti Martti pappi. "Kunnioittawa
+tarjouksesi ilahuttaa meitä, waan se tekee meitä yhtaikaa
+murheellisiksi. Olisimme niin mieluisesti pitäneet rakkaan lapsemme
+kauemmin luonamme, ja nyt tahdot wiedä hänet meiltä niin pian jälleen."
+
+--"Waan muutoin, ken hänet parantaisi? Ja tuohon surkeaan tilaan ette
+häntä tahtone jättää."
+
+--"No koska se on Jumalan tahto, lapsi parka; aiotko niin pian jättää
+meidät, rakkaat wanhempasi?"
+
+--"Niin, minä aion, hywä isä!"
+
+--"Ei, ei, minä en woi tänä iltana tehdä päätöstä, se on tullut liian
+pikaisesti, lewätkää wielä yö ja jos wielä aamulla pysytte lujana
+päätöksessänne, sitte Jumalan nimeen. Nyt otamme wähän rawintoa ja
+sitte lewolle."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Illallispöydässä, jonka Riitta oli parhaimman mukaan warustanut,
+puheltiin ajan tärkeistä tapauksista. Martti pappi, joka waan oli
+huhuja niistä saanut, tahtoi oppineelta tohtorilta kuulla warmempia
+sanomia. Tohtori jutteli niitä laweasti, hän kertoi Klaus herran
+wiimeiset toimet, hänen suuret warustuksensa laiwasatamissa ja sitte
+hänen äkillisestä kuolemastansa, Ebba rouwan sywästä murheesta ja
+kuningas Sigismundin odotetusta tulosta maahan, ja wielä mitä hankkeita
+luultiin olewan Kaarle herttualla Suomen asiain suhteen.
+
+--"Ja ketä me tällaikaa tottelemme?" kysyi Martti pappi. "Yhtenä pyhänä
+tulee kuninkaan neuwot ja käskyt, joita on seuraaminen, toisena Kaarle
+herttuan julistus, joka kieltää niitä tottelemasta. Minun täytyy ne
+saarnastuolista julistaa,--hywä Nikoteemus, sanokaa ketä meidän on
+wihdoin kuultawa?"
+
+--"Se on hywin onnellista teille papeille ja meille tiedemiehille,
+ettemme tarwitse kuulua mihinkään puolueesen. Waikeampi asema on maan
+aatelistolla: jos he tottelewat toista tai toista, woiwat molemmissa
+tapauksissa saada nuoran kaulaansa tahi joutua mestauspölkylle."
+
+--"Todella, ystäwäni, hankalin kaikesta on palwella kahta herraa, mutta
+kun olot niin hämmentywät, kuten, Jumala paratkoon, tällä hetkellä, on
+yhtä waikea oikean kristityn määrätä mihin puolueesen liittyä.
+Helpointa olisi warmaan ei kuulua mihinkään. Waan jos elämän oloissa
+joka päiwä olet sysätty milloin yhdänne, milloin toisanne päin,
+luuletko silloin olewan helpon pysyä puolueista erillään? Kun kansa
+walittaa oikeuttensa sorrosta, kun wiattoman werta wuodatetaan, kun
+wäki=waltaa tehdään wastoin pyhiä wannotettuja lakia, ja kun sitä
+puolustetaan oikeuden ja lain nojalla, ystäwäni, silloin puolueettomuus
+ei tahto pitää ryhtiänsä, en tiedä, eiköhän se ole synti, joka silloin
+panee heikon ihmisen horjumaan."
+
+--"Ei ystäwä, asia on tieteen kannalta nähden aiwan toisin", sanoi
+tohtori. "Näetkö, jos laiwa on ajanut luodolle ja sen perä on saanut
+wamman, joka painaa sen mereen, silloin olisit hullu, jos et muuttaisi
+paikkaasi kokkaan, joka on nousnut sitä ylemmäksi."
+
+--"Todella, ystäwä Nikoteemus. Kun Klaus herran tähti kirkkaimmin
+loisti, en nähnyt mitään muuta, waan nyt, kun se on kadonnut, silmäni
+on awautunut näkemään asioita, jotka silloin oliwat minulle
+aawistamattomat."
+
+--"Toisilla sanoilla, sinä olet kääntynyt Kaarle herttuan puolelle",
+sanoi tohtori.
+
+--"St! hiljaan, seinillä woi olla korwat. Mutta meidän kesken, Puolanko
+wai Ruotsin yhteys on meille edullisempi? Sigismund tai Kaarle? Mitä
+arwelet?"
+
+--"Sanoisin jos woisin. En ole waltiomies. Mutta tähdet, ne olen
+tutkinut. Esimerkiksi härän tähtisikerö, aina kun almanakka näyttää
+auringon tulewan siihen, tuiskut ja myrskyt owat walmiit--ei ole
+silloin mitään pysywäistä, waan nyt on Merkurius minun tähteni. Se
+pyörii alati auringon walossa, milloin sen edessä, milloin sen selän
+takana. Kadotkoon se auringon waloon, kun sen loisto selän takana on
+sitä suurempi."
+
+--"Häpeäkseni minä en ollenkaan ymmärrä mitä yhteyttä on taiwaan
+tähdillä ja ihmisten jokapäiwäisillä asioilla. Mutta jos kunninkaan ja
+lain nimessä muutamat ylhäiset saawat tilaisuuden mielensä mukaan
+sortaa kansaa, jos kawaluus ja petos jää rankaisematta sentähden, että
+pettureilla on tilaisuus lymyitä mahtawan suojelijansa selän taa, niin,
+ystäwä, silloin harhailen minä ja odotan, ettei taiwas sitä pitkään woi
+sallia. Lyhyesti, mitä luulet, kuningastako wai Kaarle herttuaa on
+meidän totteleminen?"
+
+--"Tällä hetkellä, ystäwäni, Jupiter on mennyt mailleen, ja Merkurius
+ja Wenus yhtywät huomenna, juuri samaan aikaan kuin Mars heidän
+wastapäätä kirkkaimmassa loistossaan nousee näkywiin."
+
+--"Ja mitä luulet siitä? Kuka on määrätty Klaus herran sijaan?"
+
+--"Siinä se onkin tämän hetken salaisuus. Hänen majestetinsa kuningas
+harhailee, etsien miestä suuren Flemingin sijaan; Kaarle herttuan
+mieltä näpyttää loistawa kuningaskruunu, ja säädyt owat kahden
+waiheella, liittyäkö yhdyswallaksi Puolan kanssa wai säilyttää
+kansallinen itsenäisyytensä ja sitte uudelleen walloittaa Suomi, ja
+siten, weli Martti, meidän päämme owat waarassa, jos minne käännymme.
+Parasta on elää hetken elämää eikä ajatella eteensä mitään. Waan mitä
+sanoo hywä Anna neitsyemme, eikö se ole teistäkin parasta?"
+
+--"Niin, niin se on parasta", wastasi Anna, joka näytti tuskin kuulleen
+koko tohtorin puhetta.
+
+Pöydästä noustua wanhemmat koettiwat wielä puhutella Annaa, mutta eiwät
+saaneet millään häneltä muuta wastausta kuin tuon yksitoikkoisen:
+"Niin, niin".
+
+--"Sinä taidat olla matkasta wäsynyt", sanoi wihdoin Martti pappi,
+puristi häntä syliinsä, suuteli ja sanoi "hywää yötä lapseni!"
+
+Äiti suuteli myös tytärtänsä, otti häntä kädestä ja lähti saattamaan
+makuuhuoneesen. Tohtori lähestyi myös silloin ja näytti kuin olisi myös
+tahtonut suudella Annaa, mutta peräytyi yht'äkkiä, ojensi hänelle
+kätensä ja sanoi "hywästi Anna, hywästi huomiseen!"
+
+--"Niin huomiseen", wastasi Anna, ojentaen kätensä tohtorille ja
+seurasi äitiänsä makuuhuoneesen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kewät yön kuultawa werho oli wienosti peittänyt hetkeksi nukkuwan
+luonnon. Pappilassa oli kaikki hiljaan. Martti pappi ja Riitta
+nukkuiwat wähän lewottomina, ajatellen tyttärensä onnetonta mielen
+tilaa, mutta Anna itse makasi sillaikaa lewollisena kuin lapsi, joka
+äitinsä sylissä nukkuu.--Tohtori oli ainoa, joka ei tänä yönä nukkunut.
+Tultua makuuhuoneesensa, joka oli pappilan rakennuksen ylisillä, hän
+otti esiin kiwitaulun ja kynän, tuijotti yren eteensä, sanoen
+itsekseen: "Niin, kaikki on mennyt tähän asti oiwallisesti. Mikään ei
+ole tähän asti woinut häntä herättää. Eräitä hetkiä wielä--toiwon että
+kaikki menee ohitse yhtä hiljaisesti--minä saan hänen, tuon ihanimman
+kukkaisen, hän ei woi minulta luiskahtaa pois. Sitte ei muuta kuin
+minulle waan onnistuu hänet herättää tuosta unessa käwelijän
+horrostilasta--ja sen täytyy onnistua--mutta warmuudeksi koettaisin
+wielä kerran laskea, ett'en missään olisi hairahtunut." Niin
+sanoen, hän otti kiwikynän, piirsi taululle pyöröjä, kolmioita ja
+wiisikulmia, yhdisti ne suorilla wiiwoilla, ja asetti wihdoin eteensä
+laskento=kaawan, joka ulottui taulun yhdestä reunasta toiseen. Tätä
+kaawaa hän sitte laski wielä, kun puolen yön aika jo oli ohitse ja
+ensimmäiset linnut äänsiwät ulkona. Yht'äkkiä hän pudotti kynän
+taululle ja huudahti ihastuksella: "ha! nyt se minulla on! kolmannesti
+ja aina sama päätös! Minä saan hänet heräämään milloin tahdon. Waan se
+ei saa tapahtua ennen wihkimistä, ei, ensin wihkimys ohitse,
+jäähywäiset wanhemmille ja sitte matkalla kaukana täältä, jossa
+turwaaminen wanhempain apuun on myöhäistä; mikä iloinen juowuttawa
+hetki, kun tuo ihana kukkainen wiattomassa loistossaan rewähtää
+walweille ja hänen henkensä ja teräwän älynsä hurmaawa sulous säteilee
+hänen taiwaallisista sinisilmistään. Tiede ei ole koskaan saawuttanut
+ihanampaa woittoa kuin tuossa helmessä, joka nyt makaa kätkettynä
+synkeään kuoreensa, jonka minä, Nikoteemus Hourenius, minä, jota
+ylenkatseella on kohdelleet ylhäiset ja pilkallisella naurulla
+alhaiset, saan omistaa ja omakseni nimittää--minulla hallussani tuo
+kallein omaisuus, ihanin nainen, jonka wertaista pohjoinen maailma
+wielä ei ole toista synnyttänyt--mikään ihmiswoima ei woi häntä
+minulta enää ryöstää--nousewan päiwän walo on hänet laskewa minun
+awattuun syliini ja ennenkuin aurinko on jälleen waipunut
+utuiselle wuoteellensa, on hän, tuo ihana neitsyt kaukana täältä
+eroittamattomasti minun olentooni yhdistetty--minun waimonani."
+
+Aurinko jo oli nousnut ja peittynyt rusoittawaan pilween, kun tohtori
+lewottomuudesta wäristen wihdoin heittäysi wuoteellensa, mutta hänen
+silmänsä eiwät ummistuneet, hän walwoi ja työskenteli samoissa
+ajatuksissa; siksi kuin pyhä aamun hiljainen hälinä oli alkanut
+pappilassa, ja aamukellon ensimmäinen sointi kirkolta saawutti hänen
+korwansa ja ajoi hänen ylös wuoteeltansa.
+
+
+
+
+XIX.
+
+
+Oli tyyni kewät=aamu, yöllä oli wähän satanut ja musta pilwi oli
+werhona auringon kaswoilla. Metsän siiwekkäät asukkaat kilpailiwat
+sadoilla äänillään puissa pappilan ympärillä, aamukellon juhlalliset
+säwelet kaikuiwat loitos kirkolta ja erinäisiä parwia, miehiä harmaissa
+wiitoissa ja naisia walkoisissa kesäpuwuissa riensi joka haaralta
+kappelin pienelle kirkolle. Joka paikassa wallitsi pyhäaamun hiljainen
+juhlallisuus. Martti pappi istui kirjoituspöytänsä ääressä, pari
+ohkaista kirjaa edessä. Hän oli hywin wakaisen näköinen, juuri kuin
+ainakin wirkansa toiwossa. Hän katsahti wäliin ikkunasta ulkona
+kirkolle rientäwää kansaa, wälin oween juuri kuin jotakin odottaen.
+Hänen silmänsä oliwat taas kääntyneet ikkunaan päin, kun Nikoteemus,
+musta tohtorin pitkä wiitta yllään, astui hiljaisin askelin huoneesen.
+Martti pappi kääntyi silloin kuin häpsähtäen tulijaa kohti.
+
+--"No, ystäwäni, luuletko tänään siitä tulewan mitä?" kysyi hän miltei
+wapisewalla äänellä.
+
+--"En yhtään sitä epäile", wastasi tohtori. "Eilinen matka ja yön lepo
+ynnä ilo päästyä rakkaiden wanhempainsa luo owat jännittäneet hänen
+taudista wähän herwahtaneet woimansa. Minulla on täysi syy toiwoa hänen
+pysywän entisissä sanoissaan."
+
+--"Waan oletko warma, ettei joku mielen welttous, joku, niin
+sanoakseni, sekawuus tahi ajatuswoiman häiriö ole ikään kuin lumonnut
+hänen sieluansa."----
+
+--"Oi, hywä ystäwä, ei mitään sellaista, siitä olen aiwan warma, minä
+näin sen eilen matkallamme, kun puhelin hänelle ja selittelin luonnon
+salaisuuksia. Hän kuunteli minua hartaasti ja oli huwitettu kaikesta--
+mutta oikein sanoen, puheen woima se on waan, ne jänteet, joilla suu ja
+kieli synnyttää erinäisiä ääniä, ne jänteet, sanon minä, owat taudin
+waikutuksesta wenyneet liian löyhiksi--corruptio wirginalis on näet
+yhtäläinen sielun tilaisuus kuin kanteleen, jonka kielet owat
+löyhtyneet ja kadottaneet oikean wirityksensä. Se tarwitsee waan
+tottuneen käden, oikean taiteilijan, joka sen jälleen wirittää--ja
+muuten, Anna ei ole ensimmäinen, jolla on tämä waikea tauti, tunnettu
+nimellä corruptio wirginalis, ilmestynyt sellaisessa muodossa. Minun
+toimessani niihin saa kyllin tutustua."
+
+--"Ja oletko häntä tänään jo puhutellut?"
+
+--"Juuri äsken, ja tässä hän itsekin jo tulee."
+
+Äiti talutti Annaa ja seisatti hänet tohtori Nikoteemuksen wiereen
+Martti papin kirjoituspöydän luo. Kaikki oliwat juhlallisen näköisiä ja
+jäiwät hetkisen ääneti. Martti pappi ojensi wihdoin kätensä Annalle,
+joka pian waistomaisesti otti sen ja antoi wetää itsensä lähemmäksi
+isäänsä.
+
+--"No, Anna, pysytkö wielä eilisessä lupauksessasi, ja oletko tarkoin
+miettinyt otettawan askeleen tärkeyttä?"
+
+--"Niin olen."
+
+--"Ja muistanut, että se mitä nyt teet ja päätät, on kaikeksi
+elinajaksesi."
+
+--"Niin, elinajakseni."
+
+--"Ja ettei kukaan ole sinua siihen wietellyt?"
+
+--"Niin."
+
+--"Ja sinä, Nikoteemus Hourenius, mitä wastaat siihen?"
+
+--"Lupaan iäti häntä rakastaa, ja parantaa hänen raskaan waiwansa."
+
+Martti papin silmistä wierähti kyyneliä hänen kaswoillensa. Hän oli
+hetkisen äänetti ja tuijotti eteensä. Sitte kääntyi hän Annaan, ja
+katsottuaan häntä surullisesti silmiin, kääntyi wiimeksi waimoonsa päin
+ja sanoi: "No, ja äiti sitte, mitä on sinulla Riitta, annammeko pois
+tämän ainoan rakkaan lapsemme?"
+
+--"Minullako?" sanoi Riitta huoaten ja pyyhkien wesisiä silmiään.
+"Woinko minä sitä estää? Anna, Anna, jätätkö meidät nyt, lapsi kulta?"
+
+--"Niin, jätän."
+
+--"No, sitte Jumalan nimeen", huokasi Martti pappi, ja otettua tohtorin
+käden, hän laski Annan käden siihen, otti sitte kynän ja kirjoitti
+heidät kuulutuksiin.
+
+--"Waan onko se niin wälttämätöntä, ettei wihkiäiset saisi tapahtua
+edes huomenna?" kysyi Martti pappi, kääntyen tohtoriin.
+
+--"Aiwan wälttämätön, ja onhan Anna jo siihen suostunut, wain miten?"
+
+--"Niin, olen suostunut."
+
+--"No, tapahtukoon niin, minä kutsun kirkolta eräitä naapuria waan
+iltapuoleksi olemaan todistajina; ja Riitta walmistaa meille
+päiwällisen siksi kuin toimitus on ohitse; ja nyt Jumalan haltuun siksi
+kun palajan kirkosta."
+
+Sillaikaa kun Martti pappi oli kirkossa, Riitta hääri päiwällisruokaa
+ja wälistä puuhasi koristuksia saliin. Lattia tuli nuorilla lehdillä
+peitetyksi, kukkaisseppeleitä hankittiin seinille ja jakut, mihin
+morsiusparin oli wihittäissä langettawa polwilleen, koristettiin
+nuorilla kukkasilla. Siniwuokkoja oli tuotu morsiamen pään koristusta
+warten, ja puolen päiwän ajaksi oli kaikki wihdoin walmistettu, paitsi
+morsiamen pukeminen, jonka äiti oli jättänyt wiimeiseksi työksensä.
+Anna oli koko aamupuolen käwellyt kuin unessa, hän oli ääneti katsellut
+wuoroin ruo'an laitosta, wuoroin koristustyötä huoneissa, ja kun äiti
+toisinaan kysyi: "onko tuo sinusta kaunista?" hän aina wastasi "niin,
+niin, se on kaunista." Tohtori taas, hän oli pistäinnyt kirkkoon,
+eräässä nurkassa kuulemaan saarnastuolista läheisen onnensa
+julistamista ja wiipyi siellä koko aamupuolen. Wihdoin alkoi hetki
+lähestyä, jolloin wihkiäiswarustukset piti olla walmisna. Ei ollut enää
+jäljellä kuin morsiamen pukeminen. Äiti otti nyt wihdoin senkin
+työksensä. Wietyä Annan kamariinsa, hän weti hänet polwillensa kuin
+pienen lapsen, harjasi ja laittoi somille kiehkuroille hänen kullan
+wälkkywät hiuksensa, joiden päälle morsiuskruunuksi oli warustettu
+seppele tuoreita siniwuokkoja, ainoita kukkaisia mitä tällä wuoden
+ajalla jo oli saatawina.
+
+--"Waan tuon mustan hameenko tahdot?" kysyi äiti, "minusta olisit
+somempi sinisessä."
+
+--"Niin, sinisessä", wastasi Anna.
+
+--"Ja tuon saman höytywän, joka oli minun morsiushuntunani, olen
+säilyttänyt sen sinullekin morsiushunnuksi."
+
+--"Niin"; wastasi Anna, samoin kuin lapsi, jolle äiti laittaa
+ensimmäistä nukkea.
+
+Kun Anna wihdoin oli walmiiksi puettu, asetti äiti hänet seisomaan
+eteensä ja katseli häntä joka puolelta, korjaillen wielä mikä ei ollut
+hänen mielestään oikein. Wiimeksi hän asetti siniwuokko=seppeleen hänen
+päähänsä. ja äitin sydän hypähti silloin ihastuksesta. Anna oli
+todellakin hurmaawan ihana, waikka wielä puuttui hänessä kauneuden
+ihanin koristus, tuo jalon wiattoman nuoruuden säihkywä tuli noissa
+Annan ihmeellisen suloisissa silmissä. Hän oli kuin ihanin maalauskuwa,
+jolta ei puuttunut muuta kuin eläwän sielun silmistä loistawa
+läpitunkewa hehku. Äitin ilo katsellessa tyttärensä ihanuutta ei ollut
+sentähden puhdas ja täydellinen, hänen kyyneleensä oliwat yhden werran
+surun kuin ilon kyyneliä, ja hänelle wiwahti pian yhtäläinen tunto kuin
+jos olisi rakkaan lapsensa ruumis=arkkua ummistanut, sitä koristaessaan
+morsiuspukuun tuon synkeän wielä pian tuntemattoman miehen wiereen.
+Kirkonkellon surullinen ääni samalla hetkellä kaikui hänelle kuin
+hautauskellon soitto. Mutta kauan ei saanut tämä tunto häntä wallita,
+ennenkun wälttämätön todellisuus weti hänet puoleensa. Tuolla astui jo
+Martti pappi tohtorin ja eräiden talonpoikain ja niiden emäntäin ja
+tyttärien kanssa pappilaa kohti. Martti näytti wakaisemmalta kuin
+koskaan Riitta oli häntä ennen nähnyt, waan tuon synkeän tohtorin muoto
+oli kirkastunut, hän astui suorana ja ylpeänä ja katsahti rohkeudella
+ympärinsä. Nyt he tuliwat jo portaalle, salin owi aukesi ja
+wihkiäis=joukko astui sisään. Martti pappi meni kuitenkin suoraan
+kamariinsa, awasi käsikirjansa, waan jäi hetkisen istumaan äänetti.
+Hänen silmissään wärisi kyyneliä, joita hän näytti pidättäwän, mutta ne
+ryöstäysiwät kuitenkin irti, ja wieriwät hänen ryppyisille poskillensa.
+Sulhanen, joka hääwieraiden kanssa oli mennyt suorastaan saliin, seisoi
+jo koristettuin morsius=jakkujen edessä. Juhlallinen hiljaisuus
+wallitsi kaikkialla, kuin hautaispidoissa. Martti pappi weti
+wiitastansa ristikirjaisen pyyhkeen, niistäysi, pyyhkäsi silmiänsä ja
+otti wihdoin awatun käsikirjansa ja astui wakaisilla askelilla saliin,
+seisattuen sulhaisen wastapäätä. Silloin awautui naristen pieni owi, ja
+äiti weti siitä perästänsä Annan ja antoi sen wastaan tulewan sulhasen
+käteen. Morsius=neidot, pari talonpojan tyttöjä, asettui morsiusparin
+taa. Wielä sitte hetkisen äänettömyys.
+
+Turhaan näytti Martti pappi etsiwän jotakin mielen liikutusta Annan
+pian jähmettyneissä kaswon piirteissä. Häntä kauhistutti tuo lumouksen
+tapainen tywen, johon mikään tunteen wiwaus ei näyttänyt luowan
+wienointakaan wärähdystä. Hän katsahti wielä kerran waimoonsa, jonka
+silmissä hän näki sywimmän liikutuksen. Wihdoin täytyi hänen alkaa
+toimituksensa.
+
+"Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän hengen", lausui hän wapisewalla äänellä.
+
+"Rakkaat ystäwät, Nikoteemus Hourenius ja myös Anna Martintytär"----
+jatkoi hän ja luki kirjasta wihkimys=menon esipuheen loppuun. Sitte hän
+laski kirjan painumaan wähän alas, katsoi jyrkästi tohtoria silmiin ja
+lausui woimallisella nyt juhlallisessa toimessaan wakaantuneella
+äänellä: "Minä kysyn sinulta Nikoteemus Hourenius, pyhän kolminaisuuden
+nimeen ja Jumalan seurakunnan läsnäollessa, tahdotko ottaa tämän
+ihmisen Anna Martintyttären awiowaimokses ja rakastaa häntä myötä= ja
+wastoinkäymisessä?"
+
+--"Tahdon", wastasi tohtori jyrkästi, ja hänen silmänsä säihkyiwät
+silloin niin kummallisesti.
+
+--"Ja sinulta Anna Martintytär", jatkoi Martti, mutta hänen äänensä
+taas wapisi ja hänen täytyi wetää sywästi henkeänsä, jatkaakseen
+aljettua lausettansa. Silloin kajahti eteisestä kummallisen laulun
+säweleet. Martin alettu kysymys keskeytyi. Kaikki hämmästyiwät ja
+kääntyiwät oween päin. Tohtori oli waalennut ja tullut lewottomaksi.
+Annan kaswoissa wiwahti ensimmäisen tunteen wärähdys. Hän nosti
+päätänsä, katsahti peljästyksellä ympärilleen. "Aih!", parkasi hän
+sitte kimakalla äänellä ja oli waipua maahan, waan äiti Riitta oli jo
+ehtinyt häntä tukemaan, juuri kuin hän jo herwahti woimatonna äitinsä
+syliin. Mutta tämä kesti waan eräitä silmän räpäyksiä, kun hän jo
+jälleen tointui, kawahti ylös ja ennenkuin kukaan oli ehtinyt sitä
+estää, hän syöksi owesta eteiseen ja kiljasten sanomattomalla ilolla
+lankesi Yrjö Eeronpojan kaulaan ja puristettuna hänen wahwaan syliinsä.
+Ääneti ja ilokyyneleet silmissä, makasi hän siinä, kun Martti ja Riitta
+oliwat ehtineet perästä ja tulleet eteiseen. Nähtyä heidät, Anna
+ryöstäytyi taas irti Yrjö Eeronpojan syleilystä, syöksi uudella innolla
+wanhempiansa wastaan, syleili heitä palawasti ja huudahtaen wuoroon
+"äiti, isä, kulta äiti, hywä isä! Minä olen maannut niin kauan, oi
+niitä hirmuisia unia--ja sinä Yrjö, jonka luulin kuolleeksi--oi, anna
+minun wielä tuntea, että todellakin elät ja, ettei se ole paljas
+haamusi, jonka näen." Ja taas puristui hän Yrjön kaulaan, ja Yrjö
+suuteli häntä nyt hohtawille poskille, otsaan ja wihdoin hänen
+palawille huulillensa. Mutta Martin silmistä tippui ilokyyneleet. Woi
+kuinka ihanana hän silloin oli, tuo äsken unessa käwellyt Anna! Jos
+tohtori olisi hänet tällä hetkellä nähnyt, olisi hänen täytynyt wasten
+tahtoansa sanoa, että Anna oli werrattomasti ihanampi ja suloisempi
+kuin se wiehättäwä kuwa, jonka hänen haaweksiwa aatteensa oli hänestä
+luonut--mutta tohtori parka, hän oli yleisen hälinän aikana pujahtanut
+ulos ja häwinnyt tietämättömiin. Joku oli nähnyt hänen täyttä nelistä
+ratsastaneen kirkon ohitse Turkuun päin menewää tietä.
+
+Hän, waikka muuten täynnä sen ajan taikauskoa ja houreita, oli
+kokemuksesta niin paljon oppinut tuntemaan erinäisiä tauteja, että oli
+aiwan oikein käsittänyt Annan mielen wian wiimeisinä aikoina. Hänen
+tilansa oli nimittäin muuttunut pian sellaiseksi kuin unessa käwelijän,
+joka saattaa wakawilla askelilla käwellä korkeimman katon harjalla tahi
+pohjattoman sywyyden reunalla, mutta siinä herätettynä säikähtää ja
+putoo alas. Tohtori aawisti myös oikein, että suurempi mielen liikutus,
+äkillinen wawahdus woi silmän räpäyksessä herättää tointumaan Annan,
+waan tämän herättämisen hän arweli tehdä wasta silloin kuin Anna olisi
+ollut laillisesti wihitty hänen waimoksensa ja kaukana suojelewista
+wanhemmista. Yrjö Eeronpojan laulu herätti yhtäkkiä Annan nukkuneet
+tunteet ja pelasti hänet petollisen tohtorinsa kawalista pauloista.
+Onnelliset wanhemmat eiwät woineet kyllin kiittää Yrjöä tästä heidän
+lapsensa pelastuksesta, joka, eräs hetki myöhemmin, olisi jo ollut
+auttamatta sysätty onnettomuuteen kawalimman petoksen uhriksi.
+
+--"Hywät ystäwät," sanoi Martti pappi wihdoin kääntyen wieraihinsa,
+jotka ihmetellen oliwat seisattuneet katsomaan morsiamen äkillistä
+muuttumista. "Kuten näette, tänä aikana tapahtuu ihmeitä joka haaralla.
+Jumala on jälleen lahjoittanut meille rakkaan tyttäremme, hetkellä,
+jolla olimme jo hänen kadottaa. Warustettu hääpöytä on muuttunut kahden
+rakastawan kihlajais=pöydäksi, tulkaa nyt kaikki ottamaan osaa meidän
+iloomme. Sitte minä puhelen teille miten tämä ihme on tapahtunut."
+
+Eräitä wiikkoja sen perästä Martti pappi seisoi onnellisen morsiusparin
+edessä lukien wihkimys=sanoja, ja kun hän nyt ilosta wapisewalla
+äänellä kysyi tyttäreltänsä, tahdotko ottaa tämän Yrjö Eeronpojan
+j.n.e., silloin Anna wastasi taas niin, mutta se ei ollut enää tuo
+unessa käwelijän tunteeton niin, sillä hänen kaswoissaan loisti nyt se
+autuus, jonka tuntee se, joka myrskyn keskeltä on yht'äkkiä päässyt
+toiwotun sataman tyweneen.
+
+Wuoden ihanimpana aikana sai nuori pariskunta wiettää lempiwiikkoja.
+Syys toi uuden sodan kuningas Sigismundin ja Kaarle herttuan wälille.
+Suomen lopullinen kohtalo oli määrättäwänä. Nuijasodan wiimeinen näytös
+oli alkanut. Yrjö Eeronpojan lewoton henki ei woinut silloin jäädä
+joutilaaksi. Hän syleili Annaa ja sanoi:
+
+--"Tahdotko minun istua täällä wai mennä?"
+
+--"Ei, ei, Yrjö, minä rakastan sinua liian paljon woidakseni isänmaalta
+ryöstää sinun woimallista neroasi. Mene, mene."
+
+Ja Yrjö meni. Hän katosi pian moni=waiheisen sodan melskeesen. Suomen
+woimakas aatelisto koetti wiimeiseen asti puolustaa Sigismundin wallan
+nimellä omaa asemaansa Suomessa. Mutta kansa ja kansan ystäwät oliwat
+jo kyllästyneet tähän aateliston puoli=itsenäiseen asemaan ja he
+yhdistyiwät kaikki Ruotsin wallan=hoitajan Kaarle herttuan lipun alle.
+Nuijasodan historia kertoo minkä surullisen lopun sai tämä maassamme
+ensimmäinen koe muukalais=malliin tehdyn ylimys=wallan istuttamiseen.
+
+Lähes kaksi wuotta oli Yrjö ollut poissa eikä Anna ollut hänestä saanut
+mitään tietoa, kun siihen aikaan ei ollut enemmän postia kuin
+sanomalehtiä. Martti pappi oli sill'aikaa tullut kiwuloiseksi ja
+pyytänyt apulaista. Sitä hän odotti joka päiwä. Talwi oli taas tulossa
+ja sitä waikeammaksi käwi Martin toimittaa wirkaansa. Oli eräs lauantai
+ilta, ulkona tuuli ja satoi lumiräntää. Jo oli tullut wallan pimeä, ja
+Martti pappi istui nojatuolissaan, miettien huomista kirkonmenoa, joka
+nyt häntä peloitti. Riitta istui salissa kehruupuunsa ääressä
+pyörittäen wärttinäänsä, Anna oli istunut keskelle lattiaa, leikitellen
+pienen Martin kanssa, joka käweli ensimmäisiä askeliaan ja juoksi
+hajasäärin ja horjuen äitinsä syliin. Silloin kuului askelia eteisessä,
+kaikki hypähtiwät ylös, samassa myös salin owi awautui ja sisään astui
+nuori pappi.
+
+--"Yrjö," kiljasi Anna ja juoksi, taluttaen pientä Marttia kädestä
+tulijalle wastaan, sillä Yrjö se todellakin oli, joka sodan tauottua
+oli wihittänyt itsensä papiksi ja tuli nyt apellensa wiran
+toimittajaksi.
+
+Parin wuoden perästä Martti papin kuoltua, Yrjö Eeronpoika sai hänen
+wirkansa. Ei koskaan ollut uutterampaa pappia kappelissa ollut. Hän
+opetti kansaa sekä kirkossa että kodissa. Eräissä wuosissa hän sai
+lukutaidon lewitetyksi kaukaisimpiin kyliin ja kappelin asukkaat
+waurastuiwat suurella wauhdilla. Elinaikanaan sai Yrjö nähdä tämän
+ennen wähäisen kappelin emäpitäjänä, joka nykyaikana on Keski=Suomen
+isoimpia seurakuntia, Yrjö ja Anna saiwat elää yhdessä korkeaan ikään.
+He oliwat hywin onnellisia. Heidän monista perillisistään oli wielä
+monta miespolwea kirkkoherroina Salojärwellä, ja heidän kaukaisimmat
+jälkeläisensä tiesiwät wielä puhella esiäitistä Annasta, jota aikanaan
+oli nimitetty Salojärwen kukkaiseksi.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Jutelmia läheltä ja kaukaa II:
+Salojärwen kukkanen, by Pietari Hannikainen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA ***
+
+***** This file should be named 15316-8.txt or 15316-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/3/1/15316/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15316-8.zip b/15316-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..a017b37
--- /dev/null
+++ b/15316-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d9e5ccc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15316 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15316)