initial commit of ebook 14651HEADmain

2 files changed, 4833 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/14651-8.txt b/old/14651-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..2bb3b86
--- /dev/null
+++ b/old/14651-8.txt
@@ -0,0 +1,4833 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kauppaneuvoksen härkä, by Teuvo Pakkala
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kauppaneuvoksen härkä
+
+Author: Teuvo Pakkala
+
+Release Date: January 10, 2005 [EBook #14651]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUPPANEUVOKSEN HÄRKÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+KAUPPANEUVOKSEN HÄRKÄ
+
+Nelinäytöksinen komedia
+
+
+Kirj.
+
+Teuvo Pakkala
+
+
+Otava, Helsinki, 1922.
+
+
+
+    Ystävälleni ROBERT KILJANDERILLE
+
+                             Teuvo Pakkala
+
+
+
+HENKILÖT.
+
+PORMESTARI.
+PORMESTARINNA.
+ALEKSANDRA  |  heidän tyttäriään.
+ELLEN       |
+KAUPPANEUVOS.
+ROUVA DANELL, leski.
+NEITI SALMELA.
+HURMERINTA, sanomalehdentoimittaja.
+NAATUS, kolleega.
+KANTTORI.
+POMMERI, värjärimestari
+RAUTIAINEN, kauppias.
+HILLERI, vahtimestari.
+TARJOILIJANEITI.
+PALVELIJA.
+PAINOPOIKA.
+TALONPOIKA.
+DAVID, harpunsoittaja.
+Juhlavieraita ja lapsia.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Juhlapidot kaupungin seurahuoneella.
+
+Suurehko huone somistettuna ja oven päällä kauniste kirjoituksella:
+»Terve tuloa!» Perällä ovi avoinna saliin, josta näkyy juhlapukuista
+yleisöä. Vasemmalla toinen ovi. Oikealla kaksi ikkunaa, ja tällä puolen
+sohvaryhmikkö, sohva viistossa, takana kasveja ja jokunen kipsikuva.
+Vasemmassa nurkassa suuri toalettipeili.
+
+Salista kuuluu silloin tällöin tanssimusiikkia pianolla.
+
+Esiripun noustessa HILLERI, frakkipuvussa, pyyhinliina kainalossa,
+puuhaa kyypparin toimissa, PORMESTARI, KANTTORI ja POMMERI seisovat
+keskilattialla lasit käsissä.
+
+KANTTORI (kohottaen lasia). No ei muuta kuin heimanblok, eläköön
+raittius!
+
+PORMESTARI. Mitäs sanotte uudesta sanomalehdentoimittajasta?
+
+POMMERI (suuret, kultasankaiset silmälasit päässä, seisoen hajasäärin,
+poltellen sikaria, tarkoittavan kehuvasti). Puhuja! Hyvä puhuja, oikein
+hyvä puhuja. Ollapa, kanttori, meilläkin sellainen puhelahja!
+
+KANTTORI. Ei hän nyt niin erinomainen puhuja ole, on epäkonsekventti
+lausuessaan ja mitä sisältöön tulee, niin ei ole tarpeellista--
+tarpeeksi--rutiinia. Mutta hänellä tuntuu olevan erinomaisen tarkka
+silmä observeeraamaan itsekunkin kykyä ja talangia. Minusta tuntui, kun
+puhelimme, että hän minut, Pommeri, tunsi jotakuinkin hyvin.
+Erinomaisen tarkka silmä.
+
+PORMESTARI. On paikkakunnallemme suuri onni ja kunnia, että saimme
+hänet tänne!
+
+KANTTORI. Rohkeniskohan mennä esittämään hänelle intiimituttavuutta.
+Joko setä on juonut veljenmaljat?
+
+PORMESTARI. En ole vielä, mutta minähän aina ehdin, kun hän asuu
+meillä.
+
+POMMERI. Minä kyllä uskallan lähteä.
+
+KANTTORI. Eipä sen vuoksi, ettei uskalla. Mikäs minun on uskaltaissa,
+kun olen johtokunnan jäsen ja siis hänen prinsipaalinsa. (Menee
+saliin.)
+
+POMMERI. Kanttori rinsipaali! Mikä se minä sitten olen, kun minä olen
+johtokunnan puheenjohtaja. (Yrittää menemään saliin.)
+
+HILLERI (menossa vasemmalle). Pommeri! Pommeri! Elä mene, Pommeri!
+Sinun nenäliinasi on taskusta tipahtamaisillaan. (Menee vasemmalle.)
+
+POMMERI (kääntyy takaisin, katsoo vihaisesti Hilleriä). Sinun
+nenäliinasi! (Pormestarille.) Se on tyhmä tuo Hilleri! Kerran, miten
+minä lienen leikilläni hänelle esittänyt, että juodaan veljenmalja,
+niin se otti sen todeksi.
+
+PORMESTARI. Mistä Hilleri raukka sen ymmärtäisi, hän kun on vähän...
+(Pyörittää sormea otsallaan.)
+
+POMMERI. Ja minä olen koettanut selittää sille ja hyvällä jos pahalla
+muistuttaa, että se ei passaa seurassa hänen sinutella minua.
+Kahdenkesken kyllä saisi, vaan ei seurassa. Mutta ei se ymmärrä.
+
+PORMESTARI. Mutta minua se ei sinuttele kahdenkeskenkään ollessamme.
+
+POMMERI. Kahdenkesken sillä ei minulle olekaan koskaan mitään
+sanottavaa. Mutta annahan, kun on muita tahi niinkuin nytkin kun ollaan
+seurassa, niin silloin se minulle löytää asiaa myötäänsä. (Matkien.)
+Kuule, Pommeri! Pommeri, kuule! Sinä Pommeri! Veli Pommeri!
+(Äkäisesti.) Mitä ne sen taas ovat tänne ottaneetkin, aivan kuin
+kiusaksi minulle!
+
+PORMESTARI. Eihän tuo neiti yksinään nyt olisi ehtinyt mihinkään.
+
+POMMERI. No eivätkö ne voi saada ketään muuta auttajakseen kuin tuon
+Hillerin?
+
+PORMESTARI. Isäntä tykkää Hilleristä, sanoo vikkeläksi ja taitavaksi.
+
+POMMERI. Kieltäisit sinä tulemasta.
+
+PORMESTARI. Mitenkä minä voin kieltää?
+
+POMMERI. Onhan hän sinun vahtimestarisi.
+
+PORMESTARI. Niin, mutta ei minulla silti ole mitään oikeutta kieltää
+häntä muista toimista, jos hänellä on aikaa.
+
+POMMERI. Olkoon sitten, mutta kantaalin se tekee. Niinhän se monastikin
+tekee.
+
+PORMESTARI. Minä häntä varotin, ettei hän räppäisi nyt, ja hän lupasi,
+ettei hän maista ollenkaan.
+
+POMMERI. Minusta näyttää, että on jo maistanut. Silmät jo vilkuilivat.
+Saat nähdä, että kantaalin se tekee. Häpäisee koko kaupungin nyt, kun
+on uusi toimittaja täällä. Mutta ei ole minun häpeäni. (Nauraa hohottaa
+ja menee saliin.)
+
+HILLERI tulee vasemmalta tarjotin kädessä.
+
+PORMESTARI. Muistaahan Hilleri, mitä Hilleri lupasi?
+
+HILLERI nauraa omituisesti, joka on samalla itkua ja naurua.
+
+PORMESTARI (hämmästyen). Hilleri on jo niin humalassa, että itkee!
+
+HILLERI (alamaisesti niinkuin aina pormestaria puhutellessaan). Kyllä
+minä nauran nyt, herra pormestari.
+
+PORMESTARI. Se on niin kiusallista, kun sitä ei koskaan tiedä milloin
+Hilleri nauraa ja milloin itkee!
+
+HILLERI. Jos herra pormestari tahtoo, niin minä voin herra
+pormestarille vasta sanoa aina edeltäpäin, milloin minä nauran ja
+milloin itken. Nyt minä kyllä nauroin.
+
+PORMESTARI. No mikä Hilleristä oli niin lystiä?
+
+HILLERI. No kun herra pormestari kysyi, että muistaako Hilleri mitä
+Hilleri lupasi.
+
+PORMESTARI. Herra isä, kun Hilleri on tyhmä! Ymmärtääkö Hilleri, miten
+tyhmä Hilleri on?
+
+HILLERI. Ymmärrän, herra pormestari.
+
+PORMESTARI. Minä painan vielä Hillerin mieleen: ei tippaakaan! Ja
+Hillerin pitää lähteä täältä pois yhtä aikaa kuin minä.
+
+HILLERI (kumartaa). Pyytäisin nöyrimmästi, herra pormestari, että
+saisin lähteä hiukkasen aikaa ennen kuin herra pormestari.
+
+PORMESTARINNA (tulee salista). Alfred, kuule!
+
+HILLERI poistuu.
+
+PORMESTARINNA. Muistathan sinä, mitä lupasit, Alfred?
+
+PORMESTARI. Mutta mamma kulta, enhän minä vielä ole maistanut
+tippaakaan. Juuri otin tämän lasin käteeni lähteäkseni juomaan
+veljenmaljan. Vaan onko sekin sinusta liikaa?
+
+PORMESTARINNA. Mutta kultaseni, ymmärräthän sinä, mitä minä tarkoitan!
+
+PORMESTARI. Minä en ymmärrä.
+
+PORMESTARINNA. Minä en tahdo mitään muuta kuin sen vain, että sinä,
+pappa, aina pitäisit mielessäsi, että sinä, pappa, olet paikkakunnan
+korkein ja arvokkain virkamies.
+
+PORMESTARI. Onko sinusta sitten sopimatonta, että minä juon
+veljenmaljan hänen kanssaan? Sinähän olet hänet hommannut ja
+sellaisella touhulla meille asumaan ja olet ollut niin--
+
+PORMESTARINNA. No pappa, pappa! Mitäs me nyt joutavia. Mene sinä nyt
+vain skoolaamaan hänen kanssaan. Ja me Aleksandran kanssa lähdemme pian
+kotia, mutta sinä voit tulla sitten hänen kanssaan. Mene nyt, pappa,
+mene.
+
+PORMESTARI. Minä tuskin joudan olemaan niin kauan kuin hän viipyy, ja
+minä luulen, että minun pitää lähteä jo ennen kuin tekään joudutte,
+sillä minulla on huomenna maistraatin istuntokin. (Lyö näppiä.) Minun
+pitää muistaissani sanoa Hillerille, että Hillerin pitää huomenaamuna
+välttämättömästi julistaa muuan kuulutus kaupungilla. Se on jäänyt
+aivan viime nipukkaan.
+
+PORMESTARINNA. Sano, pappa, samalla, että Hillerin pitää tulla
+nuohoamaan meille aamulla, sillä tänään oli tulla nokivalkea.
+
+PORMESTARI. Ai ai! Se taitaa Hilleri vähän huolimattomasti hoitaa sitä
+nuohoojantointa. (Menee vasemmalle ja heti oven aukaistuaan.) Hilleri!
+(Vetää oven kiinni jälkeensä.)
+
+ALEKSANDRA (tulee salista). Mamma, mamma, kun on hauska! Minä olen
+saanut niin paljon tanssia. Ja minut on jo pyydetty kolmanteen
+franseesiin, jos vielä tanssitaan.
+
+ROUVA DANELL (mustissa, tulee salista). Voi, kun herra--herra--mikä se
+taas olikaan hänen nimensä? Minä en tahdo sitä millään muistaa!
+
+PORMESTARINNA. Hurmerinta. Onhan se tunnettu nimi. Eikö Josefine ole
+lukenut sanomalehdistä? Niissähän on kuulemma paljon kirjoitettu
+hänestä.
+
+ROUVA DANELL. Vai niin! Tämäkö se nyt on se, joka sen suuren rosvon ja
+murhamiehen otti kiinni ja kuoli?
+
+PORMESTARINNA (nauraa pitkään). Tämäkö se kuoli?
+
+ALEKSANDRA. Nyt minäkin hoksaan, mitä mamma nauraa! Miten se täällä
+tanssisi, jos se kuollut olisi? Hihihi.
+
+ROUVA DANELL. Mutta minusta hän on aivan kuin se.
+
+PORMESTARINNA. Tämä on runoilija.
+
+ALEKSANDRA. Hän on kirjoittanut noin paksun kirjan.
+
+PORMESTARINNA. Ja aivan runoa kuulemma.
+
+ALEKSANDRA. Hän lahjoitti minulle kirjansa. Ja hän oli kanteen
+kirjoittanut, että--miten se mamma olikaan?
+
+PORMESTARINNA. Se oli runoa, alussa Aleksandran nimi, ja sitten hänen
+nimensä: Urho Armas Hurmerinta.
+
+ROUVA DANELL. Minä en tiedä ketä hän muistuttaa.
+
+ALEKSANDRA (huomaten yht'äkkiä). Hän on aivan kuin niissä meidän
+muutamissa korteissa ruutukuningas.
+
+ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon--minä en osaa sanoa mitä
+se on. (Lähtee äkkiä saliin.)
+
+ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan.
+
+PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?
+
+ALEKSANDRA. Kysyi, kuinka monta veljeä minulla on, niin minä sanoin
+ettei yhtään, ja sitten hän kysyi montako sisarta, niin minä sanoin
+että kahdeksan, ja että pappa ja mamma aina--
+
+PORMESTARINNA. Kenen muitten kanssa hän näyttää enimmin puhelevan?
+
+ALEKSANDRA. Neiti Salmelan kanssa.
+
+PORMESTARINNA (ihmeissään). Neiti Salmelan kanssa?
+
+ALEKSANDRA. He ovat vanhat tutut. Helsingissä ovat tutustuneet.
+
+PORMESTARINNA. Vai niin. Minä ajattelinkin, että mikäs nyt, kun neiti
+Salmelakin tuli ihmisten joukkoon.
+
+ALEKSANDRA. Neiti Salmela kuului olevan hyvin rikas. Hänen isänsä on
+jonkun suuren ja vanhan aateliskartanon omistaja.
+
+PORMESTARINNA. No mitä hän sitten on tullut tänne konttoristiksi?
+
+ALEKSANDRA. Tuossahan on muuan nenäliina. Neiti Salmela äsken haki
+nenäliinaansa. Minä menen kysymään, onko tämä hänen.
+
+PORMESTARINNA. Ei tarvitse! Sinun ei tarvitse hieroa hänen kanssaan
+mitään läheistä tuttavuutta ja ystävyyttä. Hän rupeaa sitten meillä
+hyppäämään. (Ottaa nenäliinan Aleksandran kädestä ja viskaa sohvalle.)
+Hakekoon itse! Kylläpähän sen tuosta löytää.
+
+ROUVA DANELL (salin ovelta). Tantti ja Aleksandra! Tulkaa, tulkaa!
+Herra--herra--hän taas pitää puhetta!
+
+ALEKSANDRA. En minä viitsi puheita kuunnella!
+
+PORMESTARINNA. Mutta sinun pitää olla siellä, kun herra Hurmerinta
+pitää puhetta. (Ottaa Aleksandraa kädestä ja vetää hänet mukanaan
+saliin.)
+
+HILLERI (tulee vasemmalta, ilman pyyheliinaa, lasi kädessä, nuortuneen
+näköisenä, liikkeet hillityt ja sujuvat, laulaa hiljaa ja
+tunteellisesti).
+
+    Oi ruusunen,
+    sä suloinen,
+    oi etten sua nähnyt ois!
+
+TARJOILIJANEITI (pöyhkeästi ja koreasti puettu, hyvin ylpeä, tulee
+vasemmalta kädessä tarjotin kahvineen ja punssipulloineen jäämaljassa).
+Kas niin! Siinä se nyt oli! (Vie tarjottimen pöydälle.)
+
+HILLERI panee lasinsa pöydälle, istahtaa tuolille lynkäpäisilleen
+polviaan vasten, peittäen käsillä kasvonsa, nauraa nauruaan.
+
+TARJOILIJANEITI. On ilveitä hullulla!
+
+HILLERI. (nousee seisomaan ryhdikkäänä, kädet housuntaskuissa, ja
+katsoo tarjoilijaneitiä aivan kuin aikoisi jotakin sanoa, mutta kääntää
+päänsä pois hänestä ja heiluttaen hänelle käsiteräänsä.) Liian matala!
+
+TARJOILIJANEITI (tyrkkää). Korjaa täältä luusi! (Menee vasempaan ja
+ovelta ärsyttävästi.) Hullu! (Vetää oven kiinni.)
+
+HILLERI (seisoo jonkun aikaa tuijottaen, ottaa lasinsa ja ryyppää
+pohjaan). Se on samantekevä, mitenpäin muna on padassa. (Ottaa
+punssipullon pöydältä ja se kädessä lähtee saliin päin, mutta pysähtyy
+ovensuuhun kuuntelemaan puhellen pausseilla.) Aivan niin!--Ideaali!--
+Korkealle, korkealle!--Periaatteet!--Ne ovat tätä nykyä paljon
+huonommassa hinnassa kuin lankut!--Luja periaatteenmies!--Muista
+kauppaneuvoksen härkää!
+
+Salista kuuluu eläköönhuutoja.
+
+HILLERI astelee sohvan taakse, jonne istahtaa näkymättömiin.
+
+HURMERINTA, toisella puolen POMMERI, toisella KANTTORI ja jälessä
+PORMESTARI, tulevat salista, kaikilla boolilasit kädessä.
+
+POMMERI (taputtaen olalle Hurmerintaa). Kiitoksia, veli, siitä
+puheesta! Se oli puhe se, miehen suusta.
+
+KANTTORI (taputtaen olalle). Kiitoksia ideaaleista! Kiitos! Niitä on
+vähän, joilla on ideaaleja.
+
+POMMERI. Kiitoksia periaatteista! Periaatteet ne ovat--ja niitten pitää
+olla just lujat.
+
+KANTTORI. Mutta ideaali! Ideaali! Ja niinkuin veli konstateerasi, ja
+niinkuin se oikein olla pitääkin, ja niinkuin minä olen aina
+puolustanut, että korkea ideaali!
+
+HILLERI (sohvan takana hihkasee). Hih! Huh! Apinamarkkinat!
+
+PORMESTARI. Mikä se oli?
+
+KANTTORI. Joku tuolla ulkona huusi. (Menee ikkunaan ja katsoo ulos.)
+Mitä lienee ollut poikia.
+
+PORMESTARI (Hurmerinnalle). Minusta tuo booli selvittää vain! Minä
+tilasin senvuoksi vähän punssia ja kahvia. Juoko veli punssia?
+
+HURMERINTA. Kiitoksia, setä. Kyllä minä olen joskus sitäkin maistanut.
+
+PORMESTARI (kummastellen). Tässä on kyllä kahvit ja jäämalja, vaan ei
+mitään punssipulloa!
+
+POMMERI (taputtaa pormestaria olalle) Sen on korjannut sallimuksen
+käsi.
+
+KANTTORI. Katsos vain Pommeria, kun tekasi sukkeluuden. Lähteekö sitä
+katajastakin tervaa?
+
+POMMERI. Lähtee muutakin! Saanko minä herroille tarjota samppanjaa?
+
+KANTTORI. No kun ehti ennen minua!
+
+PORMESTARI. Mutta taitaisi olla parasta, että menisimme johonkin
+toiseen huoneeseen, tämä kun oikeastaan on naisia varten.
+
+POMMERI. Niin, mennään vain. Onhan täällä huoneita.
+
+POMMERI ja PORMESTARI menevät vasempaan.
+
+NAATUS (tulee perältä, pidättää Hurmerinnan). Herra Hurmerinta! Saanko
+teiltä ryöstää muutaman minuutin? Pari minuuttia vain.
+
+KANTTORI (vasemmalle mennessä). Mutta elä viivytäkään koko iltaa! Herra
+Hurmerinta kuuluu meidän seuraamme. (Menee.)
+
+NAATUS. Pari minuuttia vain. Siinä pikku puheessa, joka illan alussa
+minulla oli kunnia pitää, tapahtui sellainen seikka, että minä unohdin
+itse pääasian. Mutta, ollen se minulla kirjoitettuna (ottaa taskustaan
+kaksi pitkää paperiliuskaa) olen minä tilaisuudessa lukemaan sen nyt
+tässä. Luenko ehkä kokonaan, että tulee yhteys näkyviin?
+
+HURMERINTA. Minä olisin varsin kiitollinen, jos minä saisin tuon
+muistoksi tästä kunniakkaasta illasta.
+
+NAATUS. Kyllä. Mutta siinä tapauksessa minä ensin tässä silmään
+pikimmältään, olisiko mahdollisesti jotakin vaillinaisuutta taikka
+epäselvyyttä kuin myöskin huomaamattomuutta. Ja ikäväkseni näen heti
+alussa muutamassa sanassa jääneen t:n viivan pois. Onko mahdollisesti
+herra Hurmerinnalla lyijykynää?
+
+HURMERINTA. Valitettavasti ei.
+
+NEITI SALMELA tulee peräovesta.
+
+NAATUS (kumartaa). Naatus--kolleega.--Onko neidillä lyijykynää?
+
+NEITI SALMELA. Salmela--neiti.--Ei.
+
+NAATUS menee saliin.
+
+HURMERINTA. Mutta onpa teistä, neiti Salmela, tullut juhlallinen!
+
+NEITI SALMELA. Juhlahan nyt onkin.
+
+HURMERINTA. Minkä vuoksi ette tanssi? Tanssittehan Helsingissä?
+
+NEITI SALMELA. Minä haen hävinnyttä nenäliinaani.
+
+HURMERINTA. Missä minä näinkään jonkun nenäliinan? Tuolla on sohvassa.
+Ehkä se on tämä?
+
+NEITI SALMELA. Kiitos.--Hyvästi, herra Hurmerinta.
+
+HURMERINTA. Joko te lähdette? Elkää toki vielä!
+
+NEITI SALMELA. Tuskin täällä kuitenkaan tulee enää muuta kuin tanssia.
+
+HURMERINTA. Mutta istukaa nyt toki hetkiseksi, minä pyydän. Tuskin
+olemme kahta sanaa saaneet vaihtaa. Minä lähden sitten teitä
+saattamaan, saanko luvan?
+
+NEITI SALMELA. Teillä on velvollisuuksia.
+
+HURMERINTA. Minä toivon, että minulla on sekä velvollisuus että oikeus
+liittyä hetkiseksi seuraanne, kun te kerran olette tullut minun
+tervetuliaisjuhlaani vieraaksi. Ja siitä aivan odottamattomasta
+kunniasta, jota minulle on osoitettu tällä hämmästyttävällä
+vastaanotolla, on minulla epäilemättä velvollisuus lausua kiitokseni
+etupäässä teille.
+
+NEITI SALMELA (hämmästyen). Minulle? Herra Hurmerinta, te puhutte
+käsittämättömiä!
+
+HURMERINTA. Eihän minua täällä ole kukaan muu tuntenut kuin te, ei
+ainoakaan sielu.
+
+NEITI SALMELA. Hyvä herra Hurmerinta, minulla ei ole tähän teitä
+hämmästyttävään kunnianosoitukseen mitään muuta osaa kuin vähäpätöinen
+läsnäoloni. Vaikka keväästä asti olen paikkakunnalla ollut, olen täällä
+aivan outo kaikille. Minä en olisi voinut mitään vaikuttaa, jos olisin
+tahtonutkin. Kaikki on vain teidän oman maineenne ansiota, yksistään.
+Eilen näin listan, jossa ilmoitettiin teidän tänään tulevan ja
+vastaanottojuhlan olevan nyt illalla. Siinä kaikki mitä tiedän.
+
+HURMERINTA. Tämä on hämmästysten päivä.
+
+NEITI SALMELA. Iloisten hämmästysten päivä.
+
+HURMERINTA. Kun minä olin parahiksi saapunut kaupunkiin, sain
+ystävällisen kutsun yksinkertaiseen illanviettoon. Ja kun minä tulen
+yksinkertaiseen illanviettoon, niin--(katselee ympärilleen) niin mitä
+näenkään! En tahtonut uskoa silmiäni astuessani saliin ja näihin
+huoneisiin. Ja ihmiset uppo-outoja, vaan rientävät vastaan kuin minä
+olisin ollut... (levittää kätensä).
+
+NEITI SALMELA. Kuningas.
+
+HURMERINTA. Ja minä jouduin ihan haltioihini!
+
+NEITI SALMELA. Sen kuuli puheistanne.
+
+HURMERINTA. Mutta siinä kuitenkin kaikitenkin oli ja on osa teilläkin.
+
+NEITI SALMELA. Sittenkin?
+
+HURMERINTA. Muistatteko, missä näimme toisemme ensi kerran?
+
+NEITI SALMELA. Minä näin teidät eräässä iltamassa, jossa lausuitte
+muutaman erittäin kauniin runonne.
+
+HURMERINTA. Minä näin teidät Suomalaisessa teatterissa eräänä iltana,
+kun näyteltiin--mikä se nyt olikaan?
+
+NEITI SALMELA. »Ei lempi leikin vuoksi.»
+
+HURMERINTA. Niinhän se taisi olla. Meidät sitten esiteltiin lämpiössä.
+
+NEITI SALMELA. Kolmas kerta.
+
+HURMERINTA. Mitä kolmas kerta?
+
+NEITI SALMELA. Meidät silloin esiteltiin.
+
+HURMERINTA. Minä todella en muista, että meitä sitä ennen olisi
+esitelty.
+
+NEITI SALMELA. Olisitteko muuten runoilija!
+
+HURMERINTA. Mutta silloin kiintyi koko mieleni ja kaikki ajatukseni
+teihin.
+
+NEITI SALMELA. Kolmas kerta toden sanoo!
+
+HURMERINTA. Minkä vuoksi olette niin ivallinen? Ettehän koskaan ennen
+ole ollut.
+
+NEITI SALMELA. Jos niin käsitätte, pyydän anteeksi.
+
+HURMERINTA. Kaikessa tapauksessa tuntuu teissä nyt jotakin kylmää ja
+katkeraa. Aivan toinen olitte ennen. Olitte aina kuin lämmin, virkeä
+kevättuuli. Aina innostunut ja innostuttava.
+
+Äänettömyys.
+
+HURMERINTA. Te katositte aivan yht'äkkiä Helsingistä? (Odottaen
+hetkisen vastausta.) Minä kirjoitin kotianne teille.
+
+NEITI SALMELA (ehättäen keskeyttämään). Minä tulin tänne melkein suoraa
+päätä Helsingistä.
+
+HURMERINTA. Mitähän lieneekin, mutta laivan tänään lähestyessä rantaa
+minulle yht'äkkiä johtui mieleen ajatus, että olisipa somaa, jos
+näkisin teidät laivasillalla. Arvaatte hämmästykseni, kun sitten
+salinovesta astuessani näin teidät. Eikö ole ihmeellistä?
+
+NEITI SALMELA. Sattuuhan sellaista paljon.
+
+HURMERINTA. Mutta saavutettuani teidät nyt näin yhtä äkkiä, kuin
+minulta katosittekin, minä nyt--
+
+NEITI SALMELA. Herra Hurmerinta!
+
+HURMERINTA. Minä tahdon saada sanotuksi, että minä teitä rakastan.
+
+NEITI SALMELA. Ajatelkaa, missä olemme, ajatelkaa toki!
+
+HURMERINTA. Vastatkaa minulle ratkaiseva sana, yksi ainoa sana. Minä en
+tahdo jäädä epätietoon.
+
+NEITI SALMELA. Nyt ei ei ei. Ei nyt. Sitten kun tulette minua
+saattamaan.
+
+HILLERI nauraa.
+
+HURMERINTA. Se oli vain joku tuolla ulkona.
+
+NEITI SALMELA. Se on muuan hullu! (Rientää saliin.)
+
+HURMERINTA kiiruhtaa katsomaan ikkunasta ulos.
+
+HILLERI (nousee seisomaan sohvan taakse, enemmän hutikassa kuin edellä;
+Hurmerinnan kääntyessä päin). Saanko minä laulaa pienen laulun?
+
+HURMERINTA (ystävällisesti). Kernaasti minun puolestani.
+
+HILLERI (nuotittomasti, pitkäveteisesti, alussa hiljaa). Tääääää kylä
+on yks (kovasti) pikkainen kaupunkiiiiii. (Puhuu.) Eikö niin?
+
+HURMERINTA. Pieni kaupunki tämä on, mutta minkä minä olen nähnyt,
+erittäin kaunis kaupunki, idyllinen!
+
+HILLERI. Kyllä minä tämän tunnen!
+
+HURMERINTA. En minä sitä sen vuoksi sanonut, ettei veli tuntisi--
+
+HILLERI (nostaa kätensä). Top top top!--Top!--Herra sanoi, että veli?
+
+HURMERINTA. Emmekö ole vielä tehneet lähempää tuttavuutta?
+
+HILLERI (pudistaen päätään). Emme.
+
+HURMERINTA. Anteeksi. Minun on tietysti vaikea muistaa kenen kanssa
+olen, kenen en. Saanko korjata tuhmuuteni esittämällä nyt veljenmaljan?
+
+HILLERI. Toinen tuhmuus!
+
+HURMERINTA. Te ette suvaitse?
+
+HILLERI. En. Sitä tuhmuutta minä en tee ikinä!
+
+HURMERINTA (ivallisen kohteliaasti). Pyydän anteeksi tuhman
+tungettelevaisuuteni ja uhkarohkeuteni.
+
+HILLERI. Jää anteeksi saamatta, uskon minä!--Ettekös te ole Suomen
+suurin runoilija?
+
+HURMERINTA. Kömpelöä pilaa.
+
+HILLERI. Moittikaa sanomalehtiä, niitä minä siteeraan.
+
+HURMERINTA. Puhuttiin vain jotakin minun lahjoistani tahi muuta
+sellaista.
+
+HILLERI. Sitä on siinäkin. Mutta--minäkin olen tehnyt runon.
+
+HURMERINTA. Oo!
+
+HILLERI. Tahdotteko kuulla?
+
+HURMERINTA (kumartaa). Mikä suuri kunnia minulle!
+
+HILLERI (katsoo kattoon, sitten jonkun ajan kuluttua). Yks muurahainen
+tallattiin--(jää katsomaan Hurmerintaa silmiin äänettömänä).
+
+HURMERINTA (pitkän äänettömyyden perästä). Entäs sitten?
+
+HILLERI. Ei sitten mitään!
+
+HURMERINTA (pilkallisen vakuuttavasti). Mikä jylhän kaunis runo!
+
+HILLERI. Ja kuitenkaan sanomalehdet eivät ole minusta puhuneet mitään.
+
+HURMERINTA (ivallisella uhalla). Ehkä minulla tulee olemaan kunnia
+puhua teistä lehdessäni.
+
+HILLERI. Minkä vuoksi te sanotte, että ni?
+
+HURMERINTA. Mitä ni?
+
+HILLERI. Että lehdessäni?
+
+HURMERINTA. Niin sanoessani tietysti tarkoitan vain lehteä, jonka
+toimittajaksi olen valittu.
+
+HILLERI. Onko teillä sitten sellainen kontrahti, että voitte sanoa ni?
+
+HURMERINTA. Kaikesta päättäen olette lakitieteen tohtori.
+
+HILLERI. Minä olen profeetta.
+
+HURMERINTA. Tarkoitatte varmaan professori?
+
+HILLERI. Se nyt lempoa, etten minä koskaan saa tarkoittaa sitä, mitä
+sanon! Minä olen profeetta. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!
+
+HURMERINTA. Puhukaa, profeetta. Otan nöyrällä sydämellä vastaan.
+
+HILLERI. Te, herra runoilija, äsken puhuitte tuolla salissa, mitäs te
+puhuittekaan? Minä en oikein saanut kiinni. Teillä ajatus lensi, lensi
+niin korkealle. Mutta minä ajattelin että antaa sen lentää, kyllä routa
+porsaan kotiin ajaa.
+
+HURMERINTA. Sehän vasta kaunista runoa!
+
+HILLERI. Päinvaston, rumaa, sillä se on totta. Minä profeteeraan aina
+totta.--Tiedättekö te mikä porsas on?
+
+HURMERINTA. Olen nähnyt silloin tällöin.
+
+HILLERI. Se on kauppaneuvoksen härkä.
+
+HURMERINTA. Miten järkevää!
+
+HILLERI. Tunnetteko kauppaneuvoksen härkää?
+
+HURMERINTA. Minulla ei ole sitä kunniaa.
+
+HILLERI. Saanko minä esittää?
+
+HURMERINTA. Se on aivan liian suuri kunnia minulle.
+
+HILLERI. Minä olen tuuminut, että se voisi olla teille hyödyksi. Teidän
+on kuitenkin pakko tutustua siihen.
+
+HURMERINTA. Jos se on se, joksi otaksun, niin varmaan pääsen siitä
+pakonalaisuudesta.
+
+HILLERI. Tupultti erehdys. Pruu priimuu, niinkuin herra pormestari
+sanoo, se on varma kuin kuolemanne, että teidän täytyy tutustua siihen.
+Ptruu sekunduu, kauppaneuvoksen härkä ei ole se, joksi otaksutte. Mutta
+minulla on kuva siitä (kopeloipi taskuaan).--Perhanan eukko--nimittäin
+minun eukkoni.--sai sen sittenkin varastetuksi. (Vikkelästi.) Mutta
+minä toimitan sen teille huomenna.
+
+HURMERINTA. Minä olen kiitollinen, vaikka en ymmärräkään asian
+tärkeyttä.
+
+HILLERI. Ymmärryksen puute on paha vika, sydämen puute vielä pahempi.
+
+HURMERINTA. Viisaasti haastettu.
+
+HILLERI. Siihen teitä auttakoot kaikki jumalat. Ja nyt minä tahtoisin
+juoda onneksenne hyvällä sydämellä. Saanko luvan?
+
+HURMERINTA. Kiitoksella vastaan otetaan.
+
+HILLERI kumartuu sohvan taakse.
+
+NAATUS (tulee perältä paperiliuskat kädessä). Nyt on niin, että minä
+heti tässä alussa huomasin muutamia aukkoja, jotka minä mielelläni
+tahtoisin täyttää. Senvuoksi pyytäisin, että minä saisin tämän pitää
+huomiseen, jolloin toisin tämän. Jos suinkin mahdollista?
+
+HURMERINTA. Olkaa niin hyvä.
+
+KANTTORI (lasi kädessä vasemmalta, heti ovessa). No niin! (Kääntyy
+huutamaan kamariin) Niinkuin sanoin. Naatus on jaaritellut koko ajan.
+Täällä seisovat samoilla jalkainsa sijoilla.
+
+POMMERI (vasemmalta, lasi kädessä). Tule sinäkin, Naatus, tänne samaan
+sakkiin. Ei meiltä tärpätti lopu!
+
+PORMESTARI (vasemmalta, lasi kädessä). Mutta emmekö saa lauluksi?
+Kanttori, mitä virkasi vaatii!
+
+KANTTORI. Niin tosiaan. (Hurmerinnalle.) Laulaako veli?
+
+HURMERINTA. Ei ole laulunääntä enemmän kuin sammakolla, mutta minä
+kuuntelen.
+
+KANTTORI. Naatus laulaa ensi tenoria, Pommeri bassoa, minä toista
+tenoria ja setä pormestari--meidän solisti!--mitä ääntä hyvänsä.
+
+PORMESTARI (kohottaen lasia laulaa).
+
+    Den andra bägaren, hurra,
+    Kamrater, skall kungen ha!
+
+Siihen, kun pormestari on saanut lauletuksi, on salista rientänyt
+muutamia juhlapukuisia herroja, jotka ovat istuttaneet Hurmerinnan
+tuolille, ja heidän nostaessaan häntä kannettavaksi saliin PORMESTARI,
+KANTTORI, POMMERI ja NAATUS kertaavat yhdessä:
+
+    Den andra bägaren, hurra,
+    Kamrater, skall kungen ha!
+
+HILLERI (joka tällä aikaa on noussut seisomaan toalettipeilin pöydälle,
+lasi kädessä, matkien soiton säestystä). Tatatutatitutatii!
+
+Kaikki kääntyvät katsomaan, ja kantajat kääntävät samassa Hurmerinnan
+Hilleriin päin.
+
+HILLERI (kohottaa lasin). Terve tuloa--hulluinhuoneeseen!
+
+KANTTORI (kiireellisesti huutaen). Porilaisten marssi. Porilaisten
+marssi!
+
+Saatto lähtee laulaen saliin.
+
+PORMESTARI (jääden huoneeseen, seisoo peilin edessä, jonka pöydällä
+Hilleri on). Hilleri! Hilleri! Hilleri! Hilleri ei ole enää raastuvan
+vahtimestari. Ja vikkelästi alas ja ulos.
+
+HILLERI (ylpeänä). Kuka se on, joka minulle puhuu?
+
+PORMESTARI. Minä se olen. Pormestari!
+
+HILLERI (alamaisesti). Vai herra pormestari. Nöyrimmästi anteeksi.
+Mutta jos se olisi joku muu, niin minä en tulisi. Vaikka olisi itse
+kauppaneuvos, niin en tulisi. Mutta kun herra pormestari käskee, niin
+minä heti tottelen. (Laskeutuu alas.) Enkö ole aina totellut herra
+pormestaria?
+
+PORMESTARI. Totteliko Hilleri, kun minä sanoin, että Hilleri ei saa
+maistaa? Hilleri on kuitenkin maistanut.
+
+HILLERI. Ja ryypännyt, herra pormestari. Minä tunnustan suoraan herra
+pormestarille, että herra pormestari näkee tässä aika vahtimestarin ja
+viiden lapsen isän. (Toverillisen pyytävästi.) Mutta herra pormestarin
+ei tarvitse muille sanoa.
+
+PORMESTARI. Minkä vuoksi Hilleri sitten maistaa, kun Hilleri tietää,
+ettei pysy rajoissaan?
+
+HILLERI. No eihän se monta kertaa satu. Vai sattuuko?
+
+PORMESTARI. Se on kyllä tosi, ettei se satu monasti.
+
+HILLERI. Ja kun minä olen sellainen kuin minä olen, niinkuin
+pormestarinna sanoo.
+
+PORMESTARI. Se on lieventävä asianhaara kyllä. No puhutaan sitten
+huomenna, kun Hillerikin on selvillään.
+
+HILLERI. Niin, herra pormestari, puhutaan huomenna. Minä lähden siis
+nyt, herra pormestari?
+
+PORMESTARI. Niin, Hilleri menee nyt. Mutta Hilleri menisi siivosti ja
+sievästi.
+
+HILLERI. Herra pormestari, minä ajattelin, että jos, kun minulla on
+niin huono veri, taas tuolla (viittaa saliin) sattuu jotakin, olisi se
+hyvin paha.
+
+PORMESTARI (miettien, kekseliäästi). Hilleri voi mennä ikkunasta.
+
+HILLERI. Sitä minä en olisi huomannutkaan. Mutta jos kadulla on
+kauppaneuvoksen härkä.
+
+PORMESTARI (menee katsomaan ikkunasta). Ei ole.
+
+HILLERI (menee ikkunan luo ja nousee ikkunalle). Herra pormestari ei
+siis tule yhtä aikaa, niinkuin herra pormestari minulle määräsi?
+
+PORMESTARI. Minä viivyn vielä hiukkasen aikaa.
+
+HILLERI. No minun ei siis, herra pormestari, tarvitse sitä tärkeää
+kuulutusta--?
+
+PORMESTARI. Kyllä, kyllä! Hillerin pitää muistaa se!
+
+HILLERI. Ja pormestarinna oli käskenyt nuohoamaan.
+
+PORMESTARI. Niin, Hilleri nyt muistaa!
+
+Salista kuuluu eläköön-huutoja.
+
+HILLERI. Hyvästi, herra pormestari.
+
+PORMESTARI. Hyvästi, Hilleri.
+
+HURMERINTA syöksyy kiireesti salista, ottaa pöydälle heittämänsä
+boolilasin ja yrittää kiiruhtamaan saliin takaisin.
+
+HILLERI nauraa nauruaan.
+
+HURMERINTA säpsähtäen pysähtyy ja huomaa Hillerin ikkunalla.
+
+HILLERI. Minä olen se profeetta! (Hyppää alas kadulle.)
+
+HURMERINTA. Setä, minä tuota miestä pelkään.
+
+PORMESTARI. Ei sitä tarvitse pelätä. Se kyllä on ... (pyörittää sormea
+otsallaan), vaan hyvin siivo. Ainoastaan joskus kun maistaa, on vähän
+kiusallinen.
+
+HURMERINTA (uhkaavasti). Kyllä minä hänet vielä--! (Yrittää menemään
+saliin.)
+
+PORMESTARI. Minne sinä menet?
+
+HURMERINTA. Minä vielä pidän pienen puheen.
+
+KANTTORI (tulee salista, lasi kädessä, paatoksella). Veli Hurmerinta!
+Minä pyydän tässä vielä omasta puolestani lausua muutamia, ainoastaan
+muutamia sanoja.--Jos vakavuutta, voimmepa sanoa, jos hellyyttä, jos
+löytyy vielä, niinkuin minä tahtoisin sanoa--
+
+POMMERI tulee puoliruumista myöten näkyviin vasemmanpuoleisesta ovesta
+ja katsoa tirkistelee.
+
+KANTTORI (huomattuaan Pommerin, tarkoituksella)--huolimatta siitä, että
+jotkut ja voinpa sanoa, niinkin paljon, että joku tahtoo intrigeerata--
+
+POMMERI (kankealla kädenliikkeellä). Pruur Hurmrint! Kom port! Kom para
+port! Häär fins toist sort!
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Pormestarin sali. Perällä kolme ovea, oikeanpuolinen ruokasaliin,
+keskimäinen eteiseen, vasemmanpuolinen pormestarin kamariin. Oikealla
+kaksi ovea lähekkäin, perimäinen Aleksandran, etumainen Hurmerinnan
+kamariin. Vasemmalla kolme ikkunaa.
+
+PALVELIJA tulee Hurmerinnan kamarista kahvitarjotin kädessä.
+
+PORMESTARINNA. Onko herra Hurmerinta jo ylhäällä?
+
+PALVELIJA. Makuullapa tuo oli, luki jotakin ja pani (matkien) hi hi hi,
+ho ho ho. Rutihullu! (Yrittää menemään pormestarin kamariin.)
+
+PORMESTARINNA. Mihin sinä menet?
+
+PALVELIJA. Tietysti vien pormestarille kahvia.
+
+PORMESTARINNA. Pormestari meni kaupungille.
+
+PALVELIJA. Mutta eihän nyt vielä ole maistraatin aika.
+
+PORMESTARINNA. Eikö pormestari saa muualla käydä kuin maistraatissa?
+Hä? Eikö saa? Sinäkö sen määräät, mihin pormestari saa milloinkin
+mennä? Jätä sinä vain se valta minulle.
+
+PALVELIJA. Niinkuin se onkin. (Menee ruokasalin ovesta.)
+
+HILLERI (nuohoojan puvussa, tulee eteisestä) Hyvää huomenta, armollinen
+pormestarinna.
+
+PORMESTARINNA. Hilleri ei hyvää huomenta ansaitse. Sellaisen häpeän
+Hilleri teki eilen! Kun Hilleri on sellainen kuin Hilleri on, niin
+pitäisi Hillerin ymmärtää, ettei Hillerin sovi ollenkaan maistaa, sillä
+se vie heti sen vähänkin ymmärryksen.
+
+HILLERI (pyyhkii silmiään). Pormestarinna puhuu aina niin kauniisti ja
+viisaasti.
+
+PORMESTARINNA. Saa nähdä, antaako pormestari anteeksi.
+
+HILLERI. Saa nähdä.
+
+PORMESTARINNA. Pormestari ei ole vielä pukeutunut.
+
+HILLERI. On hyvä, että herra pormestari on kotona. Kauppaneuvoksen
+härkä näkyi juuri menevän syömään esplanaadiin.
+
+PORMESTARINNA. Onko se taas ollut seurahuoneen edustalla koko yön?
+
+HILLERI. Tietysti.
+
+PORMESTARINNA. Ja nyt vasta lähti?
+
+HILLERI. Ja nyt vasta herra pormestarikin tulisi kotia, jos ei ennen
+olisi tullut.
+
+PORMESTARINNA (hätäillen). Hilleri menee nyt nuohoamaan.
+
+HILLERI. Piiat eivät suvaitse.
+
+PORMESTARINNA. Mitä se semmoinen on! (Menee ruokasaliin.)
+
+HILLERI (eteiseen). Nyt, herra pormestari.
+
+PORMESTARI (tulee eteisestä, jättää keppinsä ovenpieltä vasten). Oliko
+pormestarinna hyvin--?
+
+HILLERI. Herra pormestari, hyvin!
+
+PORMESTARI. Eihän se ole kumma! Minä Hillerille sen sanon, vaikka ei
+Hillerin tarvitse muille sanoa, että tässä Hilleri näkee aika
+pormestarin!
+
+HILLERI. Ja yhdeksän lapsen isän, niinkuin pormestarinna sanoo.
+
+PORMESTARI. Niin, ja yhdeksän lapsen isän!
+
+HILLERI. Ja kaikki niin kauniita tyttöjä!
+
+PORMESTARI. Mutta tämä on viimeinen kerta! Kun minä vain tästä
+pääsisin.
+
+HILLERI. Kyllä herra pormestari tästä pääsee.
+
+PORMESTARI. Hilleri ensin koettaisi puhella pormestarinnalle.
+Pormestarinna tykkää hyvin paljon Hilleristä.
+
+HILLERI. Ja Hilleri pormestarinnasta. Me aina pormestarinnan kanssa
+yhdessä valitsemme niin leningit kuin alushameet. Mutta muille minä en.
+
+PORMESTARI. Hilleri voisikin alkaa siitä, että pormestarinnan pitää
+saada uusi leninki.
+
+HILLERI. Taikka siihen lopettaa, miten vain nyt sopii.
+
+PORMESTARI. Niin, miten Hilleri parhaaksi katsoo.
+
+HILLERI. Herra pormestari menee vain kamariinsa. Minä sitten koputan
+ovelle, milloin parhaaksi katson.
+
+PORMESTARI (menossa kamariinsa). Mutta Hilleri! Se kuulutus!
+
+HILLERI. Kyllä muistan. Mutta, herra pormestari! Ei saa nukkua!
+
+PORMESTARI. En en en. Minunhan pitää lähteä pian maistraattiin. (Menee
+kamariinsa.)
+
+PORMESTARINNA (tulee ruokasalista). Mitä se Hilleri puhuu, että piiat
+eivät antaneet nuohota? Eihän Hilleri ole kyökissä käynytkään!
+
+HILLERI. Niin, nähkääs, hyvä pormestarinna, piiat ovat hävyttömiä,
+niinkuin pormestarinna on monasti sanonutkin. Ne ovat aina minulle
+kiukutelleet, että taas tuo mokoma Hilleri tulee siivottomuutta
+pitämään. Monta kertaa ovat irvistelleetkin.
+
+PORMESTARINNA. Se on ollut vain leikkiä. Eikö Hilleri sen vertaa
+ymmärrä? Menkää nyt.
+
+ALEKSANDRA (juoksee kamaristaan, puolipukeutuneena). Mamma, mamma! Nyt
+Fiina toi postista sen paketin, ja minä avasin sen. On niin kaunis
+puku, niin niin niin kaunis. Minä puen sen ylleni, että Hillerikin
+näkee.
+
+PORMESTARINNA (joka on käynyt ikkunasta tähystelemässä kadulle, jättäen
+ikkunan auki). Mitäs Hillerin siitä tarvitsee nähdä!
+
+ALEKSANDRA. Eipä mammallekaan kelpaa koskaan mikään leninki, jos ei
+ensin kysy Hilleriltä. Hillerin pitää saada nähdä minunkin leninkini!
+Olkaa vain täällä, Hilleri, niin kauan kuin minä puen sen ylleni.
+(Menee kamariinsa.)
+
+PORMESTARINNA (yhä rauhattomampana). Hilleri menee nuohoamaan sillä
+aikaa, kuin Aleksandra pukeutuu.
+
+HILLERI. Siihen varmaan pormestarikin saa pukeutuneeksi.
+
+ROUVA DANELL (ikkunasta). Hyvää päivää, tantti. Minulla on hyvin
+tärkeää asiaa pormestarille. Onko pormestari kotona?
+
+PORMESTARINNA. Josefine tulee sisään. (Hillerille.) Mitä minä nyt
+sanon?
+
+HILLERI. Pormestarinna tietysti pistää pikku valheen.
+
+PORMESTARINNA. Kunpa osaisin!
+
+HILLERI. Helppohan se on osata, sanoo vain päinvastoin: että pormestari
+ei ole kotona, ei ole vielä eilisestä juhlasta tullut.
+
+PORMESTARINNA. Hilleri menee heti nuohoamaan siitä! (Menee eteiseen.)
+
+HILLERI (pormestarin kamarin ovelta). Herra pormestari. Tänne tulee
+vieras. Jaksaako herra pormestari odottaa vähän aikaa? Mutta herra
+pormestari ei saa nukkua! (Menee ruokasaliin)
+
+ROUVA DANELL (tulee eteisestä). Minulla olisi pormestarille ollut
+sellaista asiaa, että kun muuan poika pallolla rikkoi ikkunan, olisin
+kysynyt, eikö sitä poikaa mitenkään saisi pakotetuksi maksamaan.
+
+PORMESTARINNA (tulee eteisestä rouva Danellin keralla). Mikä poika se
+oli?
+
+ROUVA DANELL. Muuan kerjäläispoika.
+
+PORMESTARINNA. Mitä sellaiselta saa? Eikähän ikkunalasi niin
+summattomia maksa.
+
+ROUVA DANELL. Kaksi markkaa!
+
+PORMESTARINNA. No mitä kaksi markkaa on Josefinen rahoissa, joita on
+kai lähelle satatuhatta.
+
+ROUVA DANELL. Enemmän!
+
+PORMESTARINNA. No niin! (Hämmästyen.) Mutta nythän minä vasta huomaan.
+Minä ajattelinkin, että mitä outoa Josefinessa on! (Katselee hänen
+pukuaan.)
+
+ROUVA DANELL. Onko tantista tämä kaunis?
+
+PORMESTARINNA. Josefinen leskivuosi on siis loppunut?
+
+ROUVA DANELL. Ei. Se loppuu vasta ylihuomenna kello 12 päivällä. Mutta
+minun musta pukuni oli niin huono, niin minä kysyin pastorilta, enkö jo
+voisi panna vaaleaa pukua.
+
+PORMESTARINNA. No nyt on kohta onnellinen meidän kanttorimme.
+
+ROUVA DANELL. Mutta herra--herra--mikä hän onkaan?
+
+PORMESTARINNA. Herra Hurmerintaako Josefine tarkoittaa?
+
+ROUVA DANELL (innostuen). Ai, kun hän on herttainen! Hänessä on
+jotakin, josta minä pidän hirveän paljon, tantti ei usko miten hirveän
+paljon!
+
+PORMESTARINNA. Vai niin! Mutta eihän herra Hurmerinta ole kaunis. Ei
+voi verratakaan kanttoriin.
+
+ROUVA DANELL. Mutta hän on noin (osoittaa vartaloa ylhäältä alas
+molemmin käsin).--Onko hän köyhä?
+
+PORMESTARINNA. On, luullakseni, hyvin köyhä.
+
+ROUVA DANELL. Ei herra Hurmerinta ole kotona?
+
+PORMESTARINNA. Ei, herra Hurmerinta meni Aleksandran kanssa kävelemään.
+
+ROUVA DANELL. He taisivat mennä kauaskin?
+
+PORMESTARINNA. Kauas, hyvin kauas aikoivat.
+
+ROUVA DANELL. Minä ajattelin, että jos olisivat menneet johonkin
+lähelle, niin olisin mennyt heitä tavottamaan.
+
+PORMESTARINNA. Minä uskon, että he ovat jo kotia tulossa ja kävelevät
+sillalla.
+
+ROUVA DANELL. Sitten he varmaan pian tulevat, minä odotan heitä.--Onko
+tantilla vatsa kipeä?
+
+PORMESTARINNA. On.
+
+ROUVA DANELL. Nyt he tulevat. Minä kuulin Aleksandran äänen.
+
+PORMESTARINNA. Ei suinkaan! (Enemmän hädissään.)
+
+ROUVA DANELL. Mutta jopa tantin vatsa onkin kipeä.--Nyt tulevat
+portaita! Kuulkaa!
+
+PORMESTARINNA. Hilleri kolistelee nuohotessaan.
+
+ROUVA DANELL (säikähtäen). Ei suinkaan Hilleri tänne tule?
+
+PORMESTARINNA. Pelkääkö Josefine?
+
+ROUVA DANELL. Hän on niin kiusallinen. Tahtoo minulta rahaa.
+
+PORMESTARINNA (ihmetellen). Hillerikö? Itselleenkö?
+
+ROUVA DANELL. Ostaakseen lapsilleen makeisia. Onko tantilla kaksi
+viisipennistä?
+
+PORMESTARINNA. Ei ole kuin yksi.
+
+ROUVA DANELL. No tantti lainaa sen minulle.
+
+PORMESTARINNA. Minulla ei ole muuta kuin tämä, ja minä tarvitsen sen
+haettaakseni kermaa.
+
+ROUVA DANELL. Tantti ottaa tämän kymmenen penniä ja antaa minulle sen
+viisi penniä, minä saan sitten toisen viisi penniä, kun on haettu
+kermaa. (Vaihtavat rahoja)
+
+HILLERI tulee ruokasalista kumartaen rouva Danellille.
+
+ROUVA DANELL. Tässä on nyt Hillerille makeisrahaa, viisi penniä.
+
+HILLERI. Ei se riitä.
+
+ROUVA DANELL. Eilen ette pyytänyt kuin viisi penniä saadaksenne
+penninkorpun kullekin lapsellenne.
+
+HILLERI. Mutta nyt minulla on (nostaa toisen käden sormet ja toisesta
+kädestä etusormen).
+
+ROUVA DANELL. Hilleri on valehtelija! Eilen näytitte vain yhdellä
+kädellä.
+
+HILLERI. Mutta tänä päivänä ei enää riitä yksi käsi.
+
+ROUVA DANELL. Kyllä on Hilleri tyhmä, kun luulee etten minä tiedä,
+että--(sekautuen) mitä minä ajattelinkaan sanoa?
+
+HILLERI. Varmaankin jotakin, joka olisi ollut hyvin viisasta.
+
+ROUVA DANELL. Mutta minulla nyt ei ole kuutta penniä.
+
+PORMESTARINNA. No kymmenen penniä.
+
+ROUVA DANELL. Ei ei ei! Minulla ei ole kuin viisi penniä.
+
+HILLERI (alkaen kävellä ympäriinsä hokien). Kuusi penniä tahi yksi
+muisku, kuusi penniä tahi yksi muisku, kuusi penniä tahi yksi muisku...
+
+ROUVA DANELL. Hilleri, te olette hullu!
+
+HILLERI (asettuu lähelle). Raha tai yksi muisku!
+
+ROUVA DANELL. Minun leninkini, minun leninkini! (Juoksee eteiseen.)
+
+PORMESTARINNA. Hilleri! Hillerihän on humalassa! Kävikö Hilleri
+kapakassa?
+
+HILLERI (painelee päätään). Se on vielä sitä eilistä. Tämä on
+paakruusi. Ja se on paljon pahempi kuin humala. Eikö pormestarinna ole
+huomannut sitä pormestarissa koskaan? Se on vaarallista. Silloin pitää
+olla hyvin varovainen, nauraa vain ja sanoa: no elä nyt, kultaseni!
+Pane nyt maata, ukkoseni, ja levähdä. Minä sitten paistan sinulle
+sillin. Niin minun eukkoni tekee, eikä meillä koskaan riidellä, sen
+pormestarinnakin tietää.
+
+PORMESTARINNA. Voi, voi Hilleri. Minä sen suoraan sanon, että monta
+kertaa olen kadehtinut teitä ja ajatellut, että minä monessa muussa
+tyytyisin paljon vähempään, kunhan vain olisi sellainen kotionni kuin
+teillä.
+
+HILLERI. Tai edes sellainen kuin tohtorin herrasväellä. Ajatelkaas,
+pormestarinna, kun minä tänä aamuna pistäysin siellä, niin tohtori itse
+soitti pianoa ja tohtorinna tanssi Emilia-tyttärensä kanssa, aurinko
+niin kauniisti paistoi huoneeseen, ja kanarialintu lauloi.
+
+PORMESTARINNA (itkien). Mitäs kun he!
+
+HILLERI. Mutta tohtorinna onkin aina niin iloinen, aina naurusuin kuin
+nuori tyttö.
+
+ALEKSANDRA (tulee kamaristaan uudessa puvussaan). Hilleri ja mamma,
+katsokaa nyt!
+
+HILLERI. Ai ai, kuinka sievä! Kerrassaan kaunis!
+
+PORMESTARINNA. Mutta kyllä se maksaakin, Hilleri, se maksaa--minä en
+tohdi sanoakaan. Ja pappa ei vielä tiedä koko asiasta mitään. Minua
+pelottaa niin kauheasti!
+
+HILLERI. Mutta pitäähän neiti Aleksandrallakin olla puku, joka joltakin
+näyttää.
+
+PORMESTARINNA. Noniin. Voi hyvä Hilleri, puhukaa te pormestarille,
+pormestari teihin niin luottaa.
+
+HILLERI. Kyllä minä puhun. Olkaa huoleti. Ollaan vain iloisia. Ei
+suinkaan herra pormestari ole vielä mennyt maistraattiin? Ei ole, koska
+on hänen keppinsä tuossa oven pielessä.
+
+PORMESTARINNA. Kas siinähän on papan keppi!
+
+HILLERI. Niin. Siinähän herra pormestari melkein aina pitää sitä. Ja
+siitä minä näen, milloin hän on kotona, milloin ei. Se on niin varma
+merkki, että se ei petä monasti.
+
+PORMESTARINNA (riemastuen). Ja kun minä en ole huomannut! Se oli pappa
+varmaan kävelemässä aamulla, kun minä kävin hänen kamarissaankin.
+
+HILLERI. Hoo, herra pormestari oli jo varhain liikkeellä, minä näin.
+
+PORMESTARINNA. Minä en tiedä minkä vuoksi minä olen nyt niin iloisella
+mielellä! Minä olisin nyt valmis vaikka tanssimaan!
+
+HILLERI. Minäpä mielelläni tahtoisin kerran nähdä pormestarinnan
+tanssivan, kun herra pormestari on aina kertonut, että pormestarinna
+ennen tyttönä oli tanssinut niin kauniisti, jonka kyllä uskookin, kun
+näkee neiti Aleksandran tanssivan. (Alkaa laulaa sievästi ja
+houkuttelevasti osaa Donauwellenistä.)
+
+ALEKSANDRA. Tulkaa, mamma!
+
+PORMESTARINNA ja ALEKSANDRA lähtevät tanssimaan valssia.
+
+HILLERI heidän tanssiessaan laulaa ja naputtaa tahtia rystysellään
+oveen, mutta hetken kuluttua kopauttaa aina väliin nyrkillään ja
+lopuksi lisää voimaa kantapäillään.
+
+PORMESTARI viimein avaa oven, tulee naurusuin sisään, sieppaa kaksi
+kynttiläjalkaa kynttilöineen ja niitä kiluuttaen yhtyy säestämään
+Hilleriä, joka yhä laulaa ja lyö oveen tahtia.
+
+PORMESTARINNA huomattuaan pormestarin innostuu tanssiessaan ja kääntää
+päätään koettaen aina nähdä pormestarin, jolle nauraa onnellisena
+hymyillen.
+
+HURMERINTA, kädessä suurehko kirjekuori, jossa on käsikirjoitus
+sisässä, tulee kamarinsa ovesta nauraen henkimeneissä, istua retkahtaa
+tuolille, mutta siitä siirtyy hervottomana toiselle ja taas
+kolmannelle, jota toiset jäävät hämmästyneinä katsomaan.
+
+HURMERINTA (hilliten nauruaan). Anteeksi, mutta minä en voi muuta.--Ei
+suinkaan tässä kaupungissa ole henkilöä, jonka nimi on Hilleri?
+
+PORMESTARI. On kyllä.
+
+HURMERINTA. Minun pitää saada se mies käsiini. Ja minä häntä syleilen
+ja suutelen!
+
+PORMESTARI. No nyt on meidän vuoro nauraa!
+
+HILLERI seisoo haarajaloin jäykkänä kuin pölkky mulkoillen, PORMESTARI
+nauraa kokoonkäpristyneenä, PORMESTARINNA heittäytyneenä tuolille
+selkäkenoon, ALEKSANDRA pitkäkseen lattialle.
+
+HURMERINTA (itsekseen). Totisesti se profeetta puhui illalla totta.
+
+PORMESTARINNA. Voih voih voih, pappa rukka, minä kuolen! Auta, pappa!
+
+PORMESTARI. Voih voih voi, mamma rukka, minulta sydän pakahtuu!
+(Taluttaen pormestarinnaa menee kamariinsa.)
+
+ALEKSANDRA (nousten lattialta, viittaa Hilleriä). Tuossa on Hilleri.
+Pussaa nyt! (Menee kamariinsa.)
+
+Pitkä äänettömyys, jolla aikaa Hilleri seisoo liikahtamatta ja
+Hurmerinta astelee sinne tänne hämillään ja neuvottomana.
+
+HURMERINTA. Niin no--minä olin kuvaillut teitä aivan toisenlaiseksi--
+onhan teidän nimenne Hilleri.
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA. Oletteko lähettänyt minulle muutaman kirjoituksen nimeltä
+»Kauppaneuvoksen härkä»?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA. Oletteko ennen kirjoittanut sanomalehteen?
+
+HILLERI pudistaa päätään.
+
+HURMERINTA (silmää oudoksuen, kävelee). Hauskaa olisi, jos
+kirjoittaisitte vastakin.
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA. Mahdollisesti teillä on runsaasti aiheita?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA (hermostuneesti liikkuu edestakaisin tietämättä, mitä
+sanoisi). Minä teitä viivytän toimessanne.
+
+HILLERI pudistaa päätään.
+
+HURMERINTA. Minulla itselläni on nyt vähän kiire. Mutta minä hartaasti
+pyydän saada tavata teitä.
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA (kumartaen). Siis näkemiin.
+
+HILLERI (kumartamatta jäykästi). Näkemiin. (Lähtee astumaan kulkien
+kuin katonharjaa.)
+
+HURMERINTA. Kuulkaas. Haluaisin mielelläni mainita lukijoille, että
+olette luvannut vastakin kirjoittaa lehteen. Onko teillä mitään sitä
+vastaan?
+
+HILLERI. Ei. Kirjoittakaa, minä vien mennessäni painoon.
+
+HURMERINTA. Sehän käy hyvin, saamme sen vielä tähän numeroon. (Repäisee
+taskukirjastaan lehden, jolle kirjoittaa mustekynällään.) Minä
+mainitsen tässä vain lyhyesti, että lukijat saavat usein nähdä
+lehdessämme saman mestarillisen kynän jälkiä, jonka ensimaiseen
+tuotteeseen tässä lehtemme numerossa jokainen lukija on varmaan
+mielihyvällä tutustuva. (Antaa liuskan Hillerille.)
+
+HILLERI nyökäyttää jäykästi päätään, menee eteiseen.
+
+HURMERINTA katsoo hänen jälkeensä pitkään, astuu jonkun askeleen ja
+taas pysähtyy katsomaan, ja vielä uudelleen, alkaa sitten kulkea
+edestakaisin hykertäen käsiään ja vuoroon pyyhkäisten tukkaansa väliin
+tehden liikkeitä kuin ilmaisisi ihmettelynsä jollekin.
+
+POMMERI (on tullut kiireisesti eteisestä ja seisahtunut laitellen
+silmälasejaan, napittaen takkinsa ja koeteltuaan eri asemia astuu
+jonkun askeleen lähemmäksi, rykäisten). Hyvää päivää!
+
+HURMERINTA. Kas! (Käy tervehtimään.) Terve, terve! Käy painamaan puuta.
+(Alkaa taas kävellä.)
+
+POMMERI (istahtaen ja kerien peukaloitaan). Veli näyttää
+vunteerailevan.
+
+HURMERINTA (käy Pommerin eteen ja lyö olalle). Minä olen tutustunut
+omituiseen mieheen.
+
+POMMERI (levottomana). Tuota omituiseenko?
+
+HURMERINTA. Mies kuin sahapölkky!
+
+POMMERI (kerien kiireesti peukaloitaan). Sahako tuota pölkky?
+
+HURMERINTA. Mutta minä aavistan, että hän on nero!
+
+POMMERI (hereten kerimästä). Veljellä on tarkka silmä!
+
+HURMERINTA. Harvinainen nero.
+
+POMMERI (nousten). Tarkkapa on silmä!
+
+HURMERINTA. Ammatiltaan hän on vain--
+
+POMMERI. Värjäri vain!
+
+HURMERINTA. Nuohooja?
+
+POMMERI. Ei kuin värjäri. Värjäri toki! Värjärimestari! (Kiskaisee
+takkinsa auki ja pistää peukalot liivin hihareikiin.) Ja ne, jotka
+enemmän ymmärtävät, sanovat tehtailijaksi! (Alkaa mahtavana kävellä
+edestakaisin. Menee sitten Hurmerinnan luo, lyö olalle.) Saanko minä
+veli kirjaltajalle tarjota pikku päivälliset seurahuoneella.
+
+KANTTORI (tulee eteisestä, laulaa). Santa Lucia, Santa Lucia. (Puhuu.)
+Tuo Pommeri kuorsasi koko yön, mutta me pormestarin kanssa (laulaa):
+Sävelten vallassa kuningas olet sa, Santa Lucia, Santa Lucia!
+
+POMMERI. Mutta sinun, kanttori, olisi pitänyt olla kuulemassa, mikä se
+nero on!
+
+KANTTORI. Nero on timantti, säihkyvä ja välkähtelevä jalokivi.
+
+HURMERINTA. Oikein ja kauniisti!
+
+POMMERI. Se oli oikea sana! Kiitos, kanttori.
+
+KANTTORI. Mutta eivät kaikki, voimmepa sanoa, eivät monet, ja uskallan
+mennä niinkin pitkälle, että ainoastaan harvat osaavat erottaa oikean
+jalokiven tavallisesta lasista.
+
+HURMERINTA. Veli on oikeassa!
+
+POMMERI. Oikeassa olet, veli kanttori!
+
+KANTTORI. Jos minä olisin runoilija, niin minä tekisin runon
+neronjalokivestä, joka--
+
+HURMERINTA (lyö olalle). Se on minulla jo tehtynä. Minä olen löytänyt
+tuollaisen jalokiven!
+
+KANTTORI. Saanko luvan kutsua veli runoilijan päivällisille
+seurahuoneelle.
+
+POMMERI (nauraa makeasti syrjässä). Hohhohhoh.
+
+HURMERINTA. Veli Pommeri minut tässä juuri kutsui.
+
+POMMERI (kanttorille). Vör seent!
+
+KANTTORI. Sen viinaryypyn ja voileivän te voitte niellä milloin
+hyvänsä. Mutta minä kutsun oikeille ideaalipäivällisille. Ja minä
+kutsun pormestarinkin. (Menee pormestarin kamariin.)
+
+POMMERI. Mutta pormestarinnalla ne onkin tässä talossa housut, ja minä
+pistouvaan hänetkin. (Rientää pormestarin kamariin.)
+
+HURMERINTA (kulkee edestakaisin, innostuneena). Neron jalokivi! Se oli
+sana!
+
+PAINOPOIKA (tulee kiireellä eteisestä, kumartaen ja toisella kädellä
+viitaten ikkunaan, toisella pyörittäen lakkia tulisella vauhdilla
+kätensä ympäri, änkyttää).
+Fffffffkkkkktttttrrrkkkkksssskkkkhhhhttttkkknnsssttt
+(=faktori käski huutaa ikkunasta).
+
+HURMERINTA (ottaa kukkaron taskustaan). Tule joskus toisella kertaa,
+minulla ei nyt ole pientä rahaa.
+
+PAINOPOIKA (pudistaa päätään ja kuin edellä).
+Fffffkttttttrrrrkkkkksssskk.
+
+HURMERINTA (pudistaa päätään). En minä ymmärrä.
+
+PAINOPOIKA (lakki rauhassa, iloisesti, reippaasti ja vikkelästi
+laulaa). Saanko minä, herra toimittaja, asiani teille laulaa ja laulaa?
+
+HURMERINTA. Mutta sehän käy näppärästi!
+
+PAINOPOIKA (laulaa). Herra toimittaja tänne on aivan vasta tullu ja
+tullu, faktori käski sanoa, että Hilleri on hullu.
+
+HURMERINTA (seisoo tyhmistyneenä, silmää vuoroin käsikirjoitusta
+vuoroin poikaa). Hulluko? Hillerikö hullu?
+
+PAINOPOIKA (laulaa). Faktori käski toimittajan ikkunasta huutaa ja
+huutaa.
+
+HURMERINTA. Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että teistä jompikumpi on
+hullu, joko sinä taikka faktori!
+
+PAINOPOIKA (menee ikkunaan viitaten, laulaa). Herra toimittaja
+katsoo, paino on vastapäätä ja päätä, faktori seisoo ikkunassa ja
+(hätäyneenä keskeyttää laulun, alkaa pyörittää lakkia änkyttäen)
+tttthhhhtttttpppphhhttttppphh--telia (=tahtoo puhutella).
+
+HURMERINTA (silmää ikkunaan). Niin on, näemmä. (Menee ikkunaan
+puhelemaan.) Hyvää päivää. Vai niin! Vai niin!--Kyllä minä olen nähnyt
+hänet. Ja kyllä minua hän vähän epäilyttikin.--Minun täytyy tunnustaa,
+että aamulla kiireessä ja kesken uneni herätettynä minä en joutanut
+lukemaan kirjoitusta, vaan annoin sen silmäiltyäni vain siksi, että
+näin olevan selvää ja hyvää käsialaa. Korrehtuurissa tosin näin sen,
+mutta oikein tarkkaavasti luin sen vasta äsken itse käsikirjoituksesta.
+En minä voinut aavistaa, että hän on hullu.--Mitä? Niin. Aivan niin.
+Onko lehti painossa!--Ai sun turkanen! No mikä nyt neuvoksi?--Mitä?
+Että otetaan pois Hillerin nimi? Mutta sittenhän kirjoitus tulisi
+toimituksen, minun omiin nimiini. (Nauraa.) Muuttuuko kirjoitus sillä
+järkeväksi, kun hullun kirjoittajan nimi poistetaan!--Mitä?--Niin on,
+kyllä sekin on totta, että nimi paljon vaikuttaa.--Aivan niin.--
+Meilläkö ei ole mitään muuta keinoa?--No tehdään niin.--Kiitoksia
+huomautuksesta.--Saa painaa. (Poistuu ikkunasta. Pojalle.) Täällä
+taitaa olla paljon hulluja?
+
+PAINOPOIKA (änkyttäen). Kkkkkkttttppppptttkkk.
+
+HURMERINTA. Ja mikä on se kauppaneuvoksen härkä, josta minulle jo eilen
+illalla muuan hullu puhui?
+
+PAINOPOIKA (viittoen eteiseen toisella kädellä ja toisella pyörittäen
+lakkia, änkyttää). Kkkkkttttsssskkkttppp.
+
+TALONPOIKA tulee eteisestä, katselee vilkkaasti ympärilleen ja väliin
+yht'äkkiä rupeaa hyvin tarkoin jotakin yksityistä kohtaa tutkimaan.
+
+HURMERINTA (painopojalle). Sinä saat mennä.
+
+PAINOPOIKA suu pilkallisessa naurussa katsoen talonpoikaa menee
+eteiseen.
+
+HURMERINTA (talonpojalle). Mitäs teillä olisi asiaa?
+
+TALONPOIKA (kiirehtimättä). Päivää! (Katselee kattoon ja seinille,
+kääntyy kurkistamaan eteiseen.)
+
+HURMERINTA (äänettömyyden jälkeen). Kenelle teillä on asiaa?
+
+TALONPOIKA (katselee muualle). Olisi (katselee välillä jotakin esinettä
+hyvin tarkasti) sanomalehteenpanijalle.
+
+HURMERINTA. Minä se olen. Olisiko teillä pantavana jotakin
+sanomalehteen?
+
+TALONPOIKA (katselee tuolia sivullaan, istahtaa sille, katsoo lattiaa
+vierellään, tipauttaa siihen lakkinsa ja asettuu istumaan kumarassa
+kyynärpäät reisien varassa, kädet ristissä ja sylkäisee jalkojensa
+väliin). Olisi.
+
+HURMERINTA. Mitä?
+
+TALONPOIKA (koettelee tuolinjalkaa katsellen sitä hyvin tarkasti).
+Olisi (koettelee ja katselee taas toista tuolinjalkaa) pantava (nousee
+seisomaan ja tarkastelemaan tuolin istuinlautaa ja koko tuolia, istuen
+taas) kauppaneuvoksen härkä. (Jatkaa havaintojensa tekoa.)
+
+HURMERINTA (kääntyy äkkiä, äänekkäästi). Hmmm! (Huiskuttaa kättään.)
+Siinä se nyt on taas!
+
+NAATUS (tulee eteisestä). Hyvää päivää. Saanko minä pari minuuttia.
+Minun piti nimittäin lähteä neuvottelemaan veljen kanssa. Se nyt on
+niin, että minä täydentäessäni (vetää taskustaan tavattoman pakan
+pitkiä kirjoitettuja liuskoja) kuin myöskin lisätessäni jouduin siihen
+ajatukseen, että minä, tämän jos vielä täydentäisin, voisin
+mahdollisesti julkaista väitöskirjana. Silloin tähän tosin tarvitsisi
+lisätä toinen osa. Vai mitä veli arvelee? Ehkä minä luen tämän
+kokonaisuudessaan nyt?
+
+HURMERINTA. Suo minun kysyä, onko tuossa mainittu jotakin
+kauppaneuvoksen närästä?
+
+NAATUS. On. Tässä on useammassakin kohden. (Levittelee liuskoja) Tuossa
+esimerkiksi, kun puhutaan kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta
+painosta lauseessa. Minä luen tämän veljelle.
+
+HURMERINTA. Minä sitten mieluimmin lukisin yksinäni, kun veli on sen
+painattanut väitöskirjaksi.
+
+NAATUS. Niin, minä tulin sitä kysymään, että jos ei veli panisi
+pahakseen, niin minä en nyt tätä antaisikaan veljelle, vaan sitten
+painetun eksemplaarin. Sopiiko?
+
+HURMERINTA. Varsin hyvin.
+
+NAATUS. Velikin on sitä mieltä, että tähän tulee vielä lisätä toinen
+osa?
+
+HURMERINTA. Melkein kallistun sille puolen.
+
+NAATUS. Mutta sitä varten minun pitää saada vähän tietoja sanasta
+kippurahäntä. Ja minä kerran kuulin tämän pormestarin piian käyttävän
+sitä sanaa. Minä menenkin nyt häneltä kysymään. (Kokoaa liuskansa ja
+menee ruokasaliin.)
+
+TALONPOIKA (ottaa lakkinsa, miettii hiukkasen, nousee seisomaan ja
+katselee ympärilleen). Hyvästi! (Yrittää lähtemään.)
+
+HURMERINTA. Hyvästi.
+
+TALONPOIKA (kääntyy äkkiä). Ja kiitoksia. (Pää liikkuen joka taholle
+menee eteiseen)
+
+ROUVA DANELL (syöksyy eteisestä). Voi voi voi voi herra--herra--herra
+(heittäytyy tuolille painaen rintaansa).
+
+HURMERINTA. Mikä teidän on? Löikö se vähämielinen teitä, ja eihän vain
+puukolla?
+
+ROUVA DANELL. Ei ei,--kauppaneuvoksen härkä, kauppaneuvoksen härkä,
+kauppaneuvoksen härkä--
+
+HURMERINTA (äänekkäästi). No tuota raukkaa jo epäilin eilen illalla!
+(Kääntyy naurahtaen.)
+
+ROUVA DANELL. Se on minulle aina niin vihainen.
+
+HURMERINTA (istahtaa vähääkään välittämättä selin rouva Danelliin ja
+huolettomaan asentoon, ottaa taskukirjansa, jota tarkastelee
+huolestuneena, ja puhelee aivan kuin ei ketään olisi huoneessa). Tjaa!
+Miten, miten minä selviän? Yksi vekseli 15 päivä ja toinen jo 20. Ai ai
+ai ai!
+
+ROUVA DANELL. Tarvitsetteko rahoja?
+
+HURMERINTA (katsomatta rouva Danelliin). Paljon.
+
+ROUVA DANELL. Minulla on.
+
+HURMERINTA (kuin edellä, lempeästi). Hauska tietää.
+
+ROUVA DANELL. Kuinka paljon herra--?
+
+HURMERINTA. Ainoastaan viisisataa markkaa.
+
+ROUVA DANELL. Minulla ei ole nyt mukana--
+
+HURMERINTA. Sepä paha, ai ai kun oli paha. Menkää hakemaan.
+
+ROUVA DANELL. Mutta minä voin kirjoittaa shekin.
+
+HURMERINTA. No se on hauskaa.
+
+ROUVA DANELL. Täällä ei taida olla mustetta ja kynää.
+
+HURMERINTA (taskustaan ottaa mustekynän, jonka laittaa ja antaa rouva
+Danellille olkansa yli). Tässä, olkaa hyvä. (Jää tarkastelemaan
+kirjaansa, huolestuneen näköisenä.)
+
+ROUVA DANELL (ottaen laukustaan shekkikirjan ja asettuen
+kirjoittamaan). Ainoastaan viisisataa?
+
+HURMERINTA. Niin, ainoastaan viisisataa.
+
+ROUVA DANELL. Kuinka onkaan--?
+
+HURMERINTA. Nimenikö? Urho Armas Hurmerinta.
+
+ROUVA DANELL. Ai kuinka kaunis! (Kirjoittaa ja tuo Hurmerinnalle
+shekin.) Olkaa hyvä.
+
+HURMERINTA (ottaa shekin ja kiittää kohteliaasti, vaan huomiotta).
+Kiitän!
+
+ROUVA DANELL. Jos tarvitsette enemmän, niin ilmoittakaa vain.
+
+HURMERINTA. No tuokaa huomenna viisisataa.
+
+ROUVA DANELL. Ainoastaan viisisataako?
+
+HURMERINTA. Tjaa! Sitten joku määrä kultarahoja ja pikku seteleitä
+taskurahoikseni--niin että niitä on joka taskussa.
+
+Kuuluu kaukainen aisakellon ääni.
+
+ROUVA DANELL (säikähtäen). Kuulkaa!
+
+HURMERINTA. Mitä?
+
+ROUVA DANELL. Se on Hilleri. Hän tulee ja tahtoo minulta kuusi penniä!
+Minä menen Aleksandran kamariin. (Juoksee.)
+
+HURMERINTA. Tämä jo alkaa olla surullista! (Rutistaa shekin ja viskaa
+myttyrän pöydälle.)
+
+Ulkoa kuuluu lasten huutoa: »Kauppaneuvoksen härkä! Kauppaneuvoksen
+härkä!»
+
+HURMERINTA (menee ja vihaisesti kiskaisee ikkunan kiinni). Huomenna
+toki loppuu mätäkuu!
+
+NEITI SALMELA (pieni paperikääry kädessä, tulee eteisestä arastellen,
+käy keskilattialle, Hurmerinnan kääntyessä). Päivää!
+
+HURMERINTA (rientää kädet ojennettuina). Rakas Eeva!--Käy istumaan.
+(Osoittaa paperikääryä.) Mikä tuo on?
+
+NEITI SALMELA. Pieni käännös.
+
+HURMERINTA. Sanomalehteenkö? Jätetään se nyt ja puhellaan.
+
+NEITI SALMELA. Otinkin sen enemmän näön vuoksi, oikeana asianani oli
+saada puhella vähän kanssasi.
+
+HURMERINTA. Se minulle mieleen. Mutta sinusta on tullut niin
+niukkasanainen, oikein tuskastuttavan niukkasanainen ja kummallinen.
+Minä en sinua totta puhuen ymmärrä.
+
+NEITI SALMELA. Ehkä ymmärrät, kun selitän sinulle.
+
+HURMERINTA. Minä odotan jännityksellä.
+
+NEITI SALMELA. Niinkuin muistat, oli minulla aikomus suorittaa
+ylioppilastutkinto.
+
+HURMERINTA. Siitähän meillä oli usein väittelyä. Minähän se sinulle
+puhuin järkeä ja koetin saada hurjan innostuksesi jäähdytetyksi
+ja turhanpäiväiset illusionisi poistetuksi. Ylioppilasneiti:
+narrimaisuutta, muotihulluutta! Otit puheestani vaarin. Ja viisaasti
+teit kun luovuit.
+
+NEITI SALMELA. Minun täytyi.
+
+HURMERINTA. Täytyi?
+
+NEITI SALMELA. Sain eräänä päivänä isältäni Helsinkiin kirjeen, jossa
+isä kirjoitti asiainsa tilasta.
+
+HURMERINTA. Ovatko ne huonot?
+
+NEITI SALMELA. Ovat olleet. Mutta nyt on isällä työpaikka, jossa hän
+tulee toimeen hiljalleen ja viihtyy hyvin. Ja minulla on toimi täällä,
+setäni konttorissa.
+
+HURMERINTA. Minä en ymmärrä!
+
+NEITI SALMELA. Kunhan selitän. Isäni oli auttaessaan erään sukulaisemme
+tehdasyritystä ostanut osakkeita, sitten osakkaana joutunut
+johtokuntaan, sitten takuuseen j.n.e. j.n.e., kunnes tehtaan joutuessa
+vararikkoon isän oli myytävä edullisimmalla tavalla kaikki
+omaisuutensa.
+
+HURMERINTA. Maatilakin?
+
+NEITI SALMELA. Se ensimäisenä ja sitten kaikki muu jälessä. Kaikki!
+Ymmärrät miten tämä vaikutti minuun, joka olin elänyt kuin prinsessa ja
+jolla oli sellaiset tulevaisuuden unelmat kuin muistat. Tietysti oli
+monet päivät, viikkomäärä itkua ja hammasten kiristystä. Olin
+suutuksissa isälle, vaikka hän muutamissa päivissä muuttui ihan
+valkotukkaiseksi. (Pyyhkäisee silmistään kyyneleet.) Sitten isäni sai
+eräänä päivänä kirjeen veljeltään, täkäläiseltä kauppaneuvokselta, joka
+tehtaan vararikossa oli menettänyt parituhatta markkaa ja siitä syytti
+isää. Siinä silmänräpäyksessä kirjoitin tänne sedälleni, lyhyesti vain
+pyysin häneltä työtä mitä hyvänsä ja millä palkalla hyvänsä. Setä
+kirjoitti ja käski tulla, luvaten hommata minulle toimen pankissa.
+Mutta kysellessäni neidiltä, jonka sijalle minä tulin, mihin toimeen
+hän menee j.n.e., sain selville, että minä tulin kuin julma anastaja
+sieppaamaan leipäpalan hänen suustaan. Heti paikalla lähdin pankista
+ja menin setäni luo ja sanoin että se ei passaa! Tuima ottelumme
+päättyi niin, että hän antoi minulle työtä omassa konttorissaan.
+Sitä työtä! Karhuma- ja uhkauskirjeitten puhtaaksikirjoittamista,
+velkahakemusasiakirjain y.m. jäljentämistä, ja sitten numeroita,
+numeroita, numeroita, numeroita...
+
+HURMERINTA. Ja huono palkka?
+
+NEITI SALMELA. Ei! Hän maksaa hyvän palkan kaikille.
+
+HURMERINTA. Vai niin!
+
+NEITI SALMELA. Hän on kai pohjaltaan oikeastaan hyvä, vaan luonteeltaan
+kiivas ja kehittynyt despootiksi ja paljaaksi affääriksi. Hän riiteli
+vastaan pitäen hirveän metelin, kun minä ilmoitin, että suoritan
+hänelle sen kaksituhatta markkaa, jonka menettämisestä hän oli
+syyttänyt isää. Hän tyrkkäsi minut ulos ovesta, mutta minä tulin heti
+takaisin ja kuukauspalkastani, jonka juuri olin saanut, viskasin osan
+hänen eteensä, jättäen itselleni, minkä välttämättömästi luulin
+tarvitsevani ruokaani ja asuntooni. Mutta sitten seuraavassa kuussa kun
+taas maksoin, hän otti jo kuin tietyn saatavan, ja vaati, että
+suorittaisin enemmän kerralla. Minua suututti ja inhoitti, että
+viskasin koko kuukauspalkkani hänen eteensä. Hän otti, vaikka hyvin
+tiesi, ettei minulle jäänyt millä leipää suuhuni saada. Hyvä Jumala
+antakoon anteeksi ajatukseni, joita itsekseni olen hänestä lausunut,
+samoin kuin senkin, että olen samalla silmällä katsonut muitakin
+ihmisiä täällä. Minusta oli koko tämä kaupunki räähkälintujen
+inhoittava pesintäpaikka.--Voi kun sydämeni on ollut musta! Se oli
+mustimmillaan eilen illalla siellä juhlassa. Kuule! Minä siellä
+vahingonilolla nautin ajatuksesta, että kyllä sinun ihastuksesi ja
+innostuksesi vielä haihtuu, ja ettei ole pitkä aika, ennenkuin kulet
+kuin pieksetty koira! Mutta sitten kun--(Vaikenee äkkiä ja laskee alas
+katseensa.)
+
+HURMERINTA. Sitten kun--?
+
+NEITI SALMELA (hetkisen äänettömyyden perästä, tarttuen molemmin käsin
+Hurmerinnan käteen). Ja kun me asuntoni portilla erosimme, jäin minä
+katsomaan sinun jälkeesi. Huusin sinua, vaan sinä et kuullut. Olin
+lähteä juoksemaan, vaan samassa käännyit toiselle kadulle. Minä jäin
+siihen hirveässä tuskassa ja hädässä.
+
+HURMERINTA. Minkä vuoksi?
+
+NEITI SALMELA. Kuvailin, että he täällä sinut kiduttavat, polkevat
+jalkoihinsa ja repivät kuoliaaksi. Juoksin huoneeseeni ja itkin.
+(Hetken äänettömyys.) Aamulla kun heräsin, tuntui minusta aivan kuin
+olisin ollut Helsingissä. Yht'äkkiä kauppaneuvoksen härkä--
+
+HURMERINTA (nousee äkkiä). Kas niin! (Kääntyy neiti Salmelaan) Mikä on
+se kauppaneuvoksen härkä?
+
+NEITI SALMELA. Tavallinen härkä, ei muuta. Samanlainen kuin missä
+hyvänsä.
+
+HURMERINTA (istuu uudelleen). No, kerro mitä se kauppaneuvoksen härkä!
+
+NEITI SALMELA. Se muistutti missä minä olen. Mutta minusta tuntuikin
+kaikki aivan toisenlaiselta kuin ennen. Tuntui kauniilta unelmalta.
+Täällä sinä ja minä! Kaukana suuresta maailmasta. Sinä kuninkaana
+omassa pienessä valtakunnassasi.
+
+HURMERINTA. Eipä vähän!
+
+NEITI SALMELA (nousee). Eikö totta? Sinä voit valvoa lakien
+noudattamista, kumota ja säätää tapoja, toimeenpanna parannuksia
+kaikilla aloilla, johtaa, neuvoa, nuhdella ja palkita, sinä voit
+puoltaa heikkoja ja kurittaa sortajia--sinä olet kuningas!
+
+HURMERINTA (taputtaa neiti Salmelaa hyväillen poskelle). Nyt sinä alat
+olla täydellisesti entinen!
+
+NEITI SALMELA säpsähtäen peräytyy ja jää seisomaan syvä
+vastenmielisyyden ilme kasvoilla.
+
+HURMERINTA. Mikä sinulle tuli?
+
+NEITI SALMELA. Sinun kätesi haisevat rouva Danellille.
+
+HURMERINTA (haistaa kättään). Rouva Danell kävi äsken täällä, vaan en
+minä häntä edes kätellyt. (Muistaa rutistamansa shekin pöydällä) Tuota
+paperiahan minä kyllä olen pidellyt. Mutta onpa sinulla tarkka
+hajuaisti. (Haistaa paperia.) Mikä hieno parfyymi!
+
+NEITI SALMELA. Minä inhoan, minä sitä ihmistä inhoan!
+
+HURMERINTA. Hän on hullu?
+
+NEITI SALMELA. Ei. Vaan tunnoton saituri!
+
+HURMERINTA (nauraa). Erehdys! Suuri erehdys!
+
+NEITI SALMELA. No kuulehan! Syrjäansiokseni olen ottanut
+puhtaaksikirjoitustyötä, ja joku aika sitten tuotiin minulle
+jäljennettäväksi muuan kuvernöörin välipäätös yhden markan saatavasta,
+jonka rouva Danell oli pannut hakemukseen. Ihminen, jolla on kaksi
+komeaa taloa kaupungissa ja kai rahojakin pankissa!
+
+HURMERINTA. Onko niin!
+
+NEITI SALMELA. Mutta väärinhän oikeastaan on tuomita niin ankarasti,
+kun ei tunne ihmistä tarkemmin. Hänellä voi olla joitakin suuria
+puolia, jotka olisivat ainakin joksikin hyvitykseksi.
+
+HURMERINTA (innostuen). Minä uskon! (Ottaa paperimyttyrän, oikoo sen ja
+näyttää neiti Salmelalle.) Mitäs sanot tästä?
+
+NEITI SALMELA (hämmästyen). Viidensadan markan shekki sinulle! Minkä
+vuoksi rutistettu?
+
+HURMERINTA. Se on soma juttu. Minä luulin häntä suorastaan
+vähämieliseksi ja laskin pilaa, kun hän tarjosi rahallista apuaan. Ja
+kun hän antoi minulle tämän shekin, niin rutistin sen arvottomana.
+
+NEITI SALMELA. Niin sitä voi tulla nolatuksi!
+
+HURMERINTA. Mitä tuohon markanjuttuun tulee, niin minä ajattelen, että
+mies, jolta hän hakee, voi olla joku ilkeä kiusankapine, jolle
+tuollainen kuri on omiaan.
+
+NEITI SALMELA. Minua hävettää! Minä lähetin puhtaaksikirjoitettavat
+paperit takaisin rouva Danellin asiamiehelle, mukana velkasumman ja
+arviolta kuluja.
+
+HURMERINTA. Maksoit omasta kukkarostasi!
+
+NEITI SALMELA. Niin, ajattele! Sinne meni kymmenkunta markkaa, jotka
+olin koonnut isä rukalle sikareihin, joita hän ei enää kustanna
+itselleen. Sääli oli, mutta minua niin sapetti.--Voi voi! Minä varmaan
+olisin pian täällä kuollut sappitautiin, jollet sinä olisi tullut
+kääntämään mieleni. Minä olen ollut aivan hullu. Eiväthän ihmiset
+täällä liene huonompia kuin muuallakaan.
+
+HURMERINTA. Päinvastoin! Erinomaisia. Minä uskon täällä voivani paljon
+vaikuttaa. Ja minä tunnen siihen halua ja intoa!
+
+NEITI SALMELA. Sinä heitä innostutat hyvään ja kauniiseen, autat hyviä
+kohoamaan, pahoja parantumaan, sinä heitä--
+
+HURMERINTA (keskeyttäen). Minun lämmin, virkeä kevättuuleni! (Panee
+kätensä hänen poskilleen ja yrittää suutelemaan.)
+
+NEITI SALMELA (tuskallinen ilme kasvoilla, vetää päänsä pois). Käsiesi
+haju vaivaa minua, minä en voi sille mitään!
+
+HURMERINTA. Tjaa!
+
+NEITI SALMELA (hymyillen). Pane kätesi selkäsi taakse.
+
+HURMERINTA (tekee kuin käsketty). No?
+
+NEITI SALMELA. Minä suutelen sinua. (Kietoo kätensä Hurmerinnan
+kaulaan.)
+
+HILLERI vahtimestarin kalunoidussa puvussa, aisakello kädessä on tullut
+eteisestä ja pysähtynyt hetkiseksi, sitten varpaillaan hiipii ikkunaan
+ja avaten sen yrittää soittamaan kelloa kadulle.
+
+NEITI SALMELA säikähtäen juoksee eteiseen.
+
+HURMERINTA (suuttuneena rientää Hillerin luo ja tarttuu häntä
+käsipuoleen). Mitä te täällä teette? Mitä?
+
+HILLERI (virallisella äänellä ja kaikenkirjavilla äänenpainoilla,
+äänekkäästi). Kuulutus. Keisarilliselta senaatilta läänin kuvernöörin
+kautta maistraatille tulleen armollisimman käskykirjeen mukaan viime
+kuluneen toukokuun 13 päivältä tänä vuonna, jossa käskykirjeessä,
+viitaten kuninkaalliseen asetukseen vuodelta 1754, niinkuin se kuuluu
+muutettuna--
+
+HURMERINTA. Menkää kadulle määkimään!
+
+HILLERI. Mahdotonta, hyvä herra, aivan mahdotonta.
+
+HURMERINTA (katsoo häntä tarkkaan). Minä olen teidät nähnyt jossakin!
+
+HILLERI. Kyllä, herra toimittaja--humalassa.
+
+HURMERINTA. Ahaa! Te olette se profeetta!
+
+HILLERI. Niin, herra toimittaja,--aina humalassa profeetta. Ja
+kauppaneuvoksen härkä on nyt täällä pihassa, jos herra toimittaja
+haluaa nähdä--
+
+HURMERINTA. Saanko luvan kysyä nimeänne?
+
+HILLERI. Hilleri on nimeni, herra toimittaja.
+
+HURMERINTA. Hyvä! Onko teitä kaksi?
+
+HILLERI. Meitä on, herra toimittaja, seitsemän.
+
+HURMERINTA. Ehkä kaikki veljeksiä?
+
+HILLERI. Kuusi niistä on veljeksiä.
+
+HURMERINTA. Onko nuohooja Hilleri teille sukua?
+
+HILLERI. Herra toimittaja, hän on aivan samaa lihaa ja luuta kuin minä.
+Minä olen nimittäin just nuohoojakin.
+
+HURMERINTA. Oletteko vielä muutakin kuin profeetta, nuohooja ja
+vahtimestari?
+
+HILLERI. Mitä vain milloinkin tarvitaan. (Ottaa taskustaan sakset,
+kamman ja partaveitsen.) Ehkä herra toimittaja suvaitsee, niin--(tekee
+liikkeitä).
+
+HURMERINTA. Annetaanhan olla toisiin. (Ottaa käsikirjoituksen, josta
+katsoo.) Teidän nimenne on siis Benjam Josef Sebulon Isaskar Assar
+Hilleri?
+
+HILLERI. Siihen pitää vielä lisätä yksi nimi, Gad, sillä minulle on
+tänä päivänä syntynyt taas poika, ja minä joka pojan kohalle omistan
+itselleni uuden nimen Jaakopin poikain nimisarjasta alkaen lopusta,
+sillä nähkääs, herra toimittaja, se Juudas on niin kovin lähellä
+alkupäässä.
+
+HURMERINTA (katsoo pitkään ja terävästi Hilleriä). Ja kuitenkin se nimi
+teille sopisi parhaiten!
+
+HILLERI. Minä terotan saksia, puhtaaksikirjoitan, korjaan kelloja--
+
+HURMERINTA. Ette enää minua eksytä! Te onnistuitte saamaan kaulaani
+ansan, mutta minä vedin pääni pois! Aioitte saada minut naurun, pilan
+ja ivan alaiseksi. Se ei kuitenkaan varsin onnistunut. Minä tunnen nyt
+teidät ja minä teidät paljastan!
+
+PORMESTARI (tulee kamaristaan). Täällähän se onkin Hilleri.
+Pormestarinna tahtoisi tavata Hilleriä.
+
+HURMERINTA. Minä sanon teille, setä, että tuo mies on suuri lurjus!
+
+PORMESTARI. Hilleri! Hilleri! Hilleri! Onko Hilleri humalassa?
+
+HILLERI. Ei, herra pormestari, ei nyt, ei! (Menee pormestarin
+kamariin.)
+
+PORMESTARI. Sitähän minäkin. (Katsoo pitkään Hurmerintaa, sitten
+taputtaa olalle.) Kuule, mene nyt maata ja nuku sen aikaa kuin
+minä olen maistraatissa. Mamma itse aikoi meille paistaa silliä.
+(Makustelee suutaan.)
+
+KANTTORI ja POMMERI tulevat pormestarin kamarista Hurmerinnan luo.
+
+PORMESTARI (jatkaen puhettaan Hurmerinnalle). Ei nyt saa olla huonolla
+tuulella. Meillä on tänään illalliset, Pommerin tarjoamat, huomenna
+koko perheen huvimatka Onnellisuudensaareen ja ylihuomenna kanttorin
+päivälliset, jolloin saamme kuulla suuren uutisen. Niin on mamma
+määrännyt. Mutta nyt minun pitää joutua maistraatiin. (Menee
+juoksu-jalassa eteiseen.)
+
+POMMERI (katsoo kelloaan). Ja minun pitää lähteä pankkiin.
+(Hurmerinnalle, kädet liivin hihareijissä.) Minä olen
+tiskonttikometiiassa.
+
+KANTTORI (lyö otsaansa). Sakramenttoo! (Pistää kättä Hurmerinnalle.)
+Terve nyt! (Lähtee kiireesti, vaan pysähtyy ja kohottaa kättä.) Mutta
+ylihuomenna! (Käsi sydämellä laulaa:) Margareta taratita tamtaa,
+Margareta--
+
+PORMESTARI (tulee eteisestä). Pihalla on kauppaneuvoksen härkä!
+
+KANTTORI. Minun pitää päästä vaikka neulan silmästä. (Menee
+laitimaiseen ikkunaan.)
+
+POMMERI. En minäkään tänne rupea jäämään arestiin! (Menee toiseen
+laitimaiseen ikkunaan.)
+
+PORMESTARI. Ei auta muu kuin vanha konsti. (Menee keskimäiseen ikkunaan
+ja alkaa hommautua siitä kadulle.)
+
+POMMERI. Kuule, sinä veli Hurmerinta! Kun tuo kanttori sanoi, että
+rinsiipit eivät merkitse mitään!
+
+KANTTORI. Mitä niillä kuivilla prinsiipeillä tekee? Niillä ei maailma
+edisty!
+
+POMMERI. Huittalarumsis! Vai ei edisty? Niillä se juuri edistyy, mutta
+sen pitää olla rinsiipin luja kuin paksu tervaköysi. (Laskeutuu
+kadulle.)
+
+KANTTORI. Mutta mies, joka nostaa ideaalin lipun korkealle--
+(Laskeutuu.)
+
+PORMESTARI. Minun mielipiteeni taas olisi, että saisi olla niin
+ideaaleja kuin prinsiippejä. (Laskeutuu.)
+
+HURMERINTA (joka on katsonut suu auki ikkunaparaatia, kääntyy ympäri
+kuin jotakin henkilöä etsien). Mitähän tämä oikeastaan on!
+
+ROUVA DANELL (pistää päänsä Aleksandran kamarin ovesta). Ei Hilleri ole
+enää täällä? (Tulee sisään.) Herra--herra--tahdotteko minua vähän
+auttaa?
+
+HURMERINTA. Olen iloinen saadessani siihen pienimmänkään tilaisuuden,
+rouva Danell. Te äsken lähditte niin kiireesti, etten minä saanut
+lausua teille--
+
+ROUVA DANELL. Nyt minulla on kiire, hirveän kiire. Minun pitää heti
+joutua kotia.
+
+HURMERINTA. Rohkenen nöyrimmästi pyytää suosiollista lupaanne saada
+astua kynnyksenne yli tullakseni kotonanne esiinkantamaan
+kiitollisuuteni.
+
+ROUVA DANELL. Niin minun luo? Mutta vasta ylihuomenna klo 12.
+
+HURMERINTA. Lausun sydämelliset kiitokseni.
+
+ROUVA DANELL. Oletteko hyvä ja nostatte tuonne kadulle tuolin, että
+minun on helpompi laskeutua ikkunasta.
+
+HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta?
+
+ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä.
+
+HURMERINTA. Minä lähden ajamaan sen pois! (Yrittää.)
+
+ROUVA DANELL (hätäytyen). Ei ei ei ei, se surmaa teidät.
+
+HURMERINTA. Mutta eihän se ole kuin tavallinen härkä?
+
+ROUVA DANELL. Ei ei ei, ette saa mennä, minä pyydän ja rukoilen. Se oli
+eilen puskenut muuatta miestä niin pahasti, että oli tullut verta. Ette
+saa mennä! Minä en laske teitä.
+
+HURMERINTA. Kun niin tahdotte, hyvä rouva Danell. Minulle on erittäin
+mieluista ja suloista, jos istutte täällä odottaen kunnes se menee.
+
+ROUVA DANELL. Minä en nyt voi viipyä, en. Minä pyydän, nostakaa tuo
+tuoli kadulle ikkunan alle.
+
+HURMERINTA. Te tahdotte välttämättömästi--?
+
+ROUVA DANELL. Välttämättömästi!
+
+HURMERINTA (nostaa tuolin kadulle). Kun rouva Danellin täytyy, niin--
+
+ROUVA DANELL (nousee ikkunaan). Minun täytyy, sillä ompelijatar lupasi
+tulla presiis kellon lyönnille. (Laskeutuu.)
+
+HILLERI tulee pormestarin kamarista.
+
+HURMERINTA. Eikö täällä ole yhtään poliisikonstaapelia?
+
+HILLERI. On, herra toimittaja, on täällä yksi poliisikonstaapelikin.
+
+NEITI SALMELA (tulee eteisestä tulistuneena). Minä olen iät ja ajat
+odottanut, että tuo kauppaneuvoksen härkä siirtyisi muualle, mutta ei.
+Siinä seisoo portin suulla ja vahtii poliisikonstaapelia, joka istuu
+aidalla.
+
+HURMERINTA. Sinun täytyy mennä ikkunasta. Rouva Danellkin meni juuri
+nyt. Hän kertoi, että se härkä oli eilen puskenut muuatta miestä kai
+pahastikin.
+
+HILLERI. Mahan puhki. Mutta se oli vain muuan maalaisrenki. Sen isäntä
+kai kävi herra toimittajaa puhuttelemassa.
+
+NEITI SALMELA (nousee tuolille ikkunan edessä). Muista, että olet
+kuningas! (Yrittää astumaan ikkunalle.)
+
+HILLERI. Neiti Salmela! Te ette saa sitä tietä kulkea!
+
+NEITI SALMELA. Mitä hupsuatte! Vai onko teissä miestä laittamaan tie
+auki?
+
+HILLERI. Sen teen, kun maltatte hiukan aikaa. Hiukan aikaa vain, hyvä
+neiti, niin pääsette kulkemaan kuin kuningatar. (Menee ikkunaan ja
+pudistaa rajusti tiukua, sitten virallisella äänellään huutaa.)
+Kuulutus. Esiintulleesta syystä kaikkia kaupunkilaisia, joilla karjaa,
+lehmiä tahi hevosia on, täten huomautetaan poliisijärjestyksen
+määräyksistä ja erityisesti kiellosta, ettei elukoita sakon uhalla saa
+saattajatta laskea kulkemaan kaupungin läpi laitumelle tai sieltä
+kotia. Maistraatti. (Puhuu.) Tämä sitä huvittaa!--Nähkääs nyt! (Viittaa
+kadulle.) Siinä se on. (Neiti Salmelalle.) Ja nyt teille on tie auki.
+
+NEITI SALMELA (katsoo pitkään Hilleriä silmiin, ojentaa kätensä).
+Anteeksi! (Pudistaa Hillerin kättä ja rientää kiireesti eteiseen.)
+
+HURMERINTA. Tällainenko se nyt on täällä se kauppaneuvoksen härkä?
+
+HILLERI. Minkälainen se on siellä Helsingissä?
+
+HURMERINTA. Ei siellä ole mitään kauppaneuvoksen härkää!
+
+HILLERI. Eikö? No on rovastin härkä?
+
+HURMERINTA. Eei!
+
+HILLERI. Eikö siellä kenelläkään ole edes pikku mullikkaa?
+
+HURMERINTA. Sitäkö te siis tarkoititte, niinkuin minä alussa luulinkin?
+
+HILLERI (tyhmän näköisenä). Mitä sitä? Mitä herra toimittaja meinaa?
+
+HURMERINTA (ottaa käsikirjoituksen). Minä luulin, että tämä oli
+mielikuvituksesta kirjoitettu. Mutta tämä taitaa olla melkein totta?
+
+HILLERI. Sitähän se moitti entinen toimittaja.
+
+HURMERINTA. Vai tarjositte hänellekin? No mitä hän sanoi?
+
+HILLERI. Minä en muista, me nähkääs molemmat olimme--humalassa.
+
+HURMERINTA. Humalassako te olette tämän kirjoittanutkin?
+
+HILLERI. Niin, ryypiskellessäni--eikös siinä näykin kahvinjälkiä?
+
+HURMERINTA. Näkyypä tosiaan. Te ryypiskelitte puolikuppisia?
+
+HILLERI. Kokokuppisia.
+
+HURMERINTA. Hmm! Nyt minä ymmärrän!
+
+HILLERI. Minun ei pitäisi ryypätä koskaan, ei edes kahviakaan, minä kun
+olen sellainen kuin olen, niinkuin pormestarinnakin sanoo.
+
+HURMERINTA (katsellen käsikirjoitusta). Mutta mitäs tämä on tässä, tämä
+lyijykynällä kirjoitettu?
+
+HILLERI. Se entinen toimittaja siihen jotakin sorkki, mutta se on niin
+sotkuista käsialaa, että on oikein ihme, ettei siitä miehestä ole
+tullut sen korkeampaa virkamiestä.
+
+HURMERINTA (tapaillen lukee). Tästä syntyisi kaiken kauhea (hämmästyen
+nostaa katseensa ja tuijottaa Hilleriin) bellum omnium inter omnes!
+
+HILLERI. Mikä kaiken kauhea?
+
+HURMERINTA. Kaikkien sota kaikkia vastaan!
+
+HILLERI. Kauhea sota? Olipa hyvä, ettei pantu lehteen--vai mitä herra
+toimittaja äsken sanoi?
+
+HURMERINTA. On se lehdessä, siitä on vain Hillerin nimi poissa.
+(Rientää ikkunaan, avaten, huutaa.) Hoi siellä painossa! (Tavottaa
+äkkiä silmäänsä kuin olisi joku lyönyt, poistuen ikkunasta.) Tuo härkä
+paholainen syytää hiekkaa ja kiviä.
+
+HILLERI. Mitä pitäisi?
+
+HURMERINTA. Pitäisi kieltää painamasta lehteä!
+
+HILLERI (menee ikkunaan ja pitäen kättään silmiensä suojana, aivan kuin
+varoen hiekkaa lentämästä, huutaa). Pöllönen hoi! Pysäytä se rakkisi!
+Herra toimittaja käski!
+
+ÄÄNI. Just pysäytän, viimeinen on menossa!
+
+HILLERI nauraa itkunauruaan.
+
+HURMERINTA. Mitä te itkette? Eihän teillä ole hätää! Mutta minulla!
+(Kävelee edestakaisin.) Kirjoitus voi olla totta. Mutta se voi olla
+yhtä hyvin sopimaton, loukkaava, persoonallinen, liioiteltu.
+
+Ikkuna sälähtää rikki.
+
+HURMERINTA. Kas, kas! Nyt se särkee ikkunat!
+
+Esirippu
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Huone sama kuin edellisessä.
+
+Esiripun noustessa pormestarin tyttöjä huoneessa, suurempia ja
+pienempiä, ja heidän hoitajansa, joka pitää huolta pienemmistä.
+Suuremmista yksi soittaa huuliharpulla taidokkaasti ja nähtävällä
+nautinnolla jenkansäveltä, kaksi tyttöä tanssii jenkkaa ja yksi, ELLEN,
+kulkee niska kyyryssä matkien vihaista härkää, puskee jonkun tuolin
+kumoon ja sitten asettuu soittajan eteen katsellen altakulmainsa ja
+ravistaen vähän väliä päätään.
+
+PORMESTARI (kaupungille menossa). Mamma, kun Hilleri tulee tänne, niin
+sanot sinä hänelle, pruu primuu: että Hilleri kirjoittaa puhtaaksi sen
+kuulutuksen, joka on minun pöydälläni; pruu sekunduu: että kun
+poliisikonstaapeli on heinänteossa, ja kun kerrotaan että laivalla on
+tulossa joku sotaherra, ja sen vuoksi laivarannassa välttämättömästi
+pitää olla poliisikonstaapeli, niin pyytäisin Hilleriä menemään, mutta
+hänen täytyy välttämättömästi olla poliisikonstaapelin virkapuvussa.
+Sen vuoksi menköön poliisikonstaapelin asuntoon ja hänen vaimoltaan
+pyytäköön konstaapelin virkapuvun lainaan, sanoen että pormestari
+käski, kun asiat ovat niin ja niin.
+
+PORMESTARINNA. Olisit tästä kirjoittanut paperilipulle ja jättänyt sen
+pöydällesi, niin ei olisi minun tarvinnut vahtia, milloin Hilleri
+tulee.
+
+PORMESTARI. Minä kirjoitinkin, mutta--
+
+PORMESTARINNA. No kyllä Hilleri sitten huolen pitää! Mene sinä nyt
+vain, mutta elä viivy kauan.
+
+PORMESTARI. Minä vain pistäydyn. (Menee eteiseen.)
+
+PORMESTARINNA (eteiseen). Kaikki huvimatkaa varten on valmiina, ja me
+lähdemme heti, kun sinä tulet. Sule ovi jälestäsi. Hyvästi, kultaseni.
+(Kääntyy huoneeseen.) Voi hyvät lapset, kun te pidätte ääntä! Ja kenen
+luvalla te olette tänne saliin kerääntyneet? Pois! Pois! Pois! Menkää
+pukeutumaan huvimatkalle. Fiina panee niille ne uudet leningit. No
+menkää nyt! (Ajelee ruokasaliin lapsia, jotka tahtovat poikkeilla sinne
+tänne.)
+
+ELLEN jää lopuksi yksin saliin seisoen kuin vihainen härkä, nyrkit
+sarvina.
+
+PORMESTARINNA. No Ellen, mitä sinä nyt?
+
+ELLEN. Eikö mamma tunne tätä?
+
+PORMESTARINNA. Mene nyt siitä!
+
+ELLEN. Se menee vain, milloin se itse tahtoo!
+
+PORMESTARINNA. Mitä ilvettä tuo taas on?
+
+ELLEN. Eikö mamma ole lukenut lehdestä? Tämä on kauppaneuvoksen härkä.
+
+PORMESTARINNA. Sinä et saa tuollaisia ilveitä pitää! Tuo on rumaa. Jos
+et sinä herkiä, niin minä sanon papalle, kun hän tulee kotia!
+
+ELLEN. Tietääkö mamma, mitä se nyt tekee?--Se halveksii. (Lähtee
+liikkeelle hitaasti ja puskee kumoon pienen pöydän, jolla on kortteja,
+kävelee sitten pää kekkasten ruokasaliin.)
+
+PORMESTARINNA. Hyvä isä tuota tyttöä! Mistä se niitä saakin tuollaisia
+ilveitä? Ja kun se on niin itsepäinen!--Mutta Aleksandra, missä hän on?
+(Menee Aleksandran kamarin ovelle, jonka avaa.) Vieläkö sinä olet
+sängyssä!--Mitä sinä nyt luet?--No yhäkö sitä! Etkö sinä ole sitä vielä
+saanut luetuksi. Hirveän ikävääkö?--Ole nyt edes hiljempaa! Ota kirja
+mukaasi ja lue se loppu siellä!--Et välitä hänestä? Armaastako?
+
+HURMERINTA (tulee kamaristaan). Hyvää huomenta, täti!
+
+PORMESTARINNA (painaa Aleksandran kamarin oven kiinni ja menee
+kättelemään Hurmerintaa). Hyvää huomenta, Armas. Minä tuossa toruin
+Aleksandraa, kun se on vielä sängyssä. Ei ole malttanut nousta
+lukiessaan sitä Armaan kirjaa--hän lukee sitä jo toista kertaa.
+
+HURMERINTA. Hauska kuulla.
+
+PORMESTARINNA. Nyt Armas saa nähdä hyvin kaunista ja runollista, kun
+menemme sinne Onnellisuudensaareen. Se on hyvin kaunis. Rakennus, joka
+meillä on siellä, on vain hyvin pieni, sellainen maja, ja me sanommekin
+sitä »Majaksi». Tietysti olemmekin enimmäkseen ulkona. Pappa se koko
+ajan istuu ongella, hän on kiihkeä onkimies. Hänellä on oma pieni
+onkiveneensä. Armas ja Aleksandra voivat toisella veneellä soudella
+siellä ympäriinsä.
+
+HURMERINTA. Kyllä kai minä ehdin pistäytyä kaupungilla, ennenkuin
+lähdemme?
+
+PORMESTARINNA. Mihin Armas menee?
+
+HURMERINTA. Minä käyn vain pankissa.
+
+PORMESTARINNA. Kyllä, kyllä Armas ehtii pankissa käydä.
+
+HURMERINTA. Kanttori aikoi pistäytyä täällä tähän aikaan--
+
+PORMESTARINNA. Varmaankin rahoja Armaalta lainaa?
+
+HURMERINTA. Ei. Vaan hän pyysi minua tarkastamaan jonkun hänen
+kirjoituksensa, runon, jonka hän aikoo lukea, vai oliko se joku puhe,
+jonka hän aikoo pitää, minä en saanut oikein selvää.
+
+PORMESTARINNA. Vai niin. Minä arvelin, että hän lainaa rahaa. Sillä
+tosin hänellä on rikas morsian, mutta niin itara, niin kitsas, niin
+itara ja kitsas, että Armas ei voi kuvitella! Kyllä Armas hänet
+tunteekin: rouva Danell!
+
+HURMERINTA. Ovatko he kihloissa?
+
+PORMESTARINNA. Ei julkisesti, sillä rouva Danellilla on vielä
+suruvuosi. Mutta huomenna kanttorin päivällisillä he julkaisevat
+kihlauksensa. Armas tietysti pitää heille puheen.
+
+HURMERINTA. Niin, kyllä. Näkemiin, hyvä täti. (Menee eteiseen.)
+
+PORMESTARINNA (jälkeen). Armas ei saa mennä muualle, ettei viivy.
+(Kovemmin.) Armas! Ottaako Armas ruokaryyppyjä? Vai niin. Minä kysyin
+vain sen vuoksi, että minä papalle valmistan syrpriisin, otan hänelle
+vähän mukaan, sillä pappa hirveästi rakastaa ruokaryyppyjä.
+
+PALVELIJA (tulee ruokasalin ovesta). Paljonko sitä paloviinaa pitää
+panna?
+
+PORMESTARINNA. Pieni ryyppylasillinen vain, yksi ainoa.
+
+PALVELIJA. Mihin sen saa sopimaan semmoisen vingerporinmäärän!
+
+PORMESTARINNA. On kai meillä joku pieni tyhjä pullo.
+
+PALVELIJA. Enpä ole erottanut muuta kuin litranvetoisen lysolipullon.
+
+PORMESTARINNA. Minä tulen itse hommaamaan. Onko ruokatavarat jo kaikki
+laitettu?
+
+PALVELIJA. Millä aikaa? Ei suinkaan sitä joka paikkaan repeä samalla
+kertaa!
+
+Soitetaan eteisen ovikelloa.
+
+PORMESTARINNA (hätäytyen). Se on rouva Danell, minä kuulen soitosta.
+Kuule, mene sinä eläkä laske tänne!
+
+PALVELIJA. Mitä minä sille sanon?
+
+PORMESTARINNA. Valehtele jotakin!
+
+PALVELIJA. Mistäpä minä sen taidon nyt sieppaan?
+
+PORMESTARINNA. Sano vain aina päinvastoin.
+
+PALVELIJA. Niillä on konstinsa noilla rouvillakin.
+
+PORMESTARINNA. Eihän auta. Rouva Danell jos pääsee tänne, niin
+lyöttäytyy mukaan huvimatkalle. Ja minä en häntä tahdo, en millään!
+
+PALVELIJA. Minä sanon sille, mitä sylki suuhun tuopi. (Menee eteiseen.)
+
+PORMESTARINNA (eteiseen). Ei saa kuitenkaan olla hävytön. Mutta minä
+tiedän, mikä varmaan auttaa, jos ei muu. Tahdo siltä rahaa. Se on niin
+kitsas, niin kitsas. Pyydä häneltä vain viisi penniä, niin silloin hän
+lähtee hyppyyn kuin henkeä uhattaisiin. Ja muista sulkea ovi hänen
+jälkeensä, muuten meidän sali taas muuttuu kievariksi, niinkuin
+eilenkin. (Juoksee ruokasaliin.)
+
+ROUVA DANELL (tulee eteisestä, laukku kädessä). Ei minulla mitään niin
+kovin tärkeää asiaa olekaan pormestarille. Voi kun tämä sali näyttää
+nyt niin hauskalta!
+
+PALVELIJA (on tullut rouva Danellin jälessä). Ei ollenkaan hauskalta!
+
+ROUVA DANELL. Ei suinkaan se ollut neiti Aleksandra, jonka minä olin
+näkevinäni tuon kamarin ikkunasta.
+
+PALVELIJA. Neiti Aleksandra se oli.
+
+ROUVA DANELL. Eivätpä silmäni sittenkään valhetelleet. (Nauraa.) Neiti
+Aleksandra oli vielä paita päällä.
+
+PALVELIJA. Ei ollut paitaa.
+
+ROUVA DANELL. Minä näin äsken pormestarinnan kaupungilla ostoksilla. Ei
+suinkaan hän ole vielä tullut kotia?
+
+PALVELIJA. On tullut.
+
+ROUVA DANELL. Ei sinun tarvitse pormestarinnalle sanoa, että minä olen
+täällä. Minulla on vain vähän asiaa herra Hur-Hur-Hurmerinnalle. Ei
+suinkaan hän ole kävelemässä?
+
+PALVELIJA. On parasta aikaa.
+
+ROUVA DANELL. No minä odotan häntä. Sinä saat mennä.
+
+PALVELIJA. Hyvä rouva, antakaa minulle viisi penniä.
+
+ROUVA DANELL. Kernaasti, sillä sinä aina puhut totta. Pormestarinna jäi
+minulle eilen velkaa viisi penniä, sinä saat sen häneltä periä.
+
+PALVELIJA. Se ruvetkoon olemaan teidän hassunanne! (Menee ruokasalin
+ovesta.)
+
+ROUVA DANELL yksin jäätyään menee Hurmerinnan kamarin ovelle ja
+kurkistaa reikelinavaimen reijästä raottaen oven. Juoksee laukulleen,
+josta ottaa seteleitä ja kultarahoja, ja rientää Hurmerinnan kamariin.
+
+HILLERI (tulee eteisestä ja pysähtyy haistellen, huomaa rouva Danellin
+laukun, menee kurkistelemaan ja nostaa irtonaisia seteleitä. Pudistaa
+päätään.) Täkykaloja! (Ottaa laukusta kauniin kirjekuoren.)
+Hurmerinnalle. Vai toisen apajalle sinä. (Ottaa avonaisesta
+kirjekuoresta 500-markkasen, kääntyy selin yleisöön ja kuin kaukaa
+katsellen levittää 500-markkasen, jonka sisässä on rouva Danellin
+valokuva). Valokuva ja viidensadanmarkan raamit! (Valitsee lattialta
+olevista korteista ja vaihtaa sen valokuvaan.) Tämä on onnistuneempi!
+Ristirouva! (Pistää kuoreen, panee laukkuun ja yrittää pormestarin
+kamariin.)
+
+KANTTORI (tulee eteisestä). Tiedätkö, Hilleri, onko herra Hurmerinta
+kotona?
+
+HILLERI. Ei ole, äsken tuli minua vastaan, mihin lie mennyt. Eikä
+pormestarikaan ole kotona, ja pormestarinnalla on, tiedän minä,
+erittäin kiire, ja minulla on kiire.
+
+KANTTORI. Minusta tuntuu, että rouva Danell on täällä?
+
+HILLERI. Niin minustakin. (Menee pormestarin kamariin.)
+
+ROUVA DANELL (tulee Hurmerinnan kamarista). Hyvää päivää, kanttori.
+
+KANTTORI (hämmästyen itsekseen). Ei enää mustissa! (Lyö otsaansa.)
+Kuinka minä olen niin erehtynyt päivästä? Rouva Danell! (Ottaa
+taskustaan paperin, jota silmää, asettuu seisomaan puhujan asentoon
+pidellen toisella kädellä tuolista, toinen käsi, jossa on paperi, selän
+takana.) Rouva Danell! Kun ensimäinen ihminen kulki paratiisin
+lemuavissa lehdoissa, yksin, ilman kumppania, ilman toveria, jolle
+olisi voinut ilmaista ihastuksensa--ihastuksen, jota tunnemme
+katsellessamme luontoa, niin humisevassa metsässä kuin rannalla tyynen
+lammin, jonka pinnalle laskeva aurinko kultaisen sillan luo. Eikö synny
+meissä silloin selittämättömiä tunteita--tunteita, joita ei selittää
+voi? Näistä tunteista voimakkain, jaloin, voimmepa sanoa ylevin on--
+rakkaus. Rouva Danell! Ottakaa vastaan minun rakkauteni.
+
+ROUVA DANELL. Minun suruvuoteni päättyy vasta 24 päivänä, huomenna.
+
+KANTTORI. No sitähän minäkin, että vasta huomenna se on 24:s.
+
+ROUVA DANELL. Keskiviikkohan meillä on tänään?
+
+KANTTORI. Keskiviikko.--Minä tulen siis huomenna kello 12.
+
+ROUVA DANELL. Herra--herra--(osoittaa Hurmerinnan kamariin) tämä herra
+on pyytänyt saada tulla.
+
+KANTTORI (hämmästyen). Herra Hurmerintako? (Masentuneena). Minä olen
+luullut, että te rakastatte minua.
+
+ROUVA DANELL. Hyvä kanttori, kyllä minä rakastan teitäkin. Te olette
+kaunis. Mutta herra Hurmerinta on--minä en tiedä mitä hänessä on, josta
+minä pidän niin hirveästi.
+
+KANTTORI. Hyvästi, rouva Danell. Hyvästi. Me emme enää näe toisiamme.
+
+ROUVA DANELL. Minne te matkustatte?
+
+KANTTORI. Se on sama vaikka koskeen!
+
+ROUVA DANELL. Fyi kanttori! Ei saa niin sanoa. Se on synti!
+
+KANTTORI. Te ette käsitä miten jalosti ja ylevästi teitä rakastan,
+miten teitä rakastan puhtaasti ja kauniisti niinkuin rakastavat
+ainoastaan metsän lintuset, jotka meitä tervehtivät sävelillään jo
+varhain kesäaamuisin, auringon vasta ruskottaissa, jos satumme silloin
+heräämään.
+
+ROUVA DANELL (pyyhkii kyyneleitä). Ei sitä tiedä vielä, rakastaako
+Hurmerinta minua.
+
+KANTTORI. Jos hänellä onkin aivan muuta asiaa!
+
+ROUVA DANELL. Huomenna sen kuulee.
+
+KANTTORI. Lähettäkää minulle sitten tieto.
+
+ROUVA DANELL. Minä lähetän heti Liisan. Ja »joo» merkitsee, että herra
+Hurmerinta rakastaa ja »ei», että ei rakasta.
+
+KANTTORI. Siis jos Liisa sanoo »ei», niin minä saan tulla.
+
+ROUVA DANELL. Niin.
+
+KANTTORI. Hyvästi, rouva Danell.
+
+ROUVA DANELL (ojentaa kätensä). Te puhuitte niin kauniisti, että minä
+ymmärsin kaikki.
+
+KANTTORI. Se oli minulla vielä kauniimmasti kirjoitettu, vaan minä en
+muistanut kaikkea. (Kumartaa.) Hyvästi. (Menee ovelle.)
+
+HURMERINTA (tulee eteisestä). Terve mieheen! Joko sinä olet pois
+menossa? Tule nyt sisään, niin minä luen sen kirjoituksesi.
+
+KANTTORI. Minä en sitä enää tarvitsekaan. Minä menen ja kirjoitan uuden
+ja oikein kauniin, niin ideaalisen, ettet sinä koskaan voi niin
+ideaalisesti puhua. (Menee.)
+
+HURMERINTA jää katsomaan kanttorin jälkeen.
+
+ROUVA DANELL (katseltuaan itseään kuvastimessa). Hyvää päivää!
+
+HURMERINTA (kääntyy, huomaavasti). Oo, rouva Danell! Anteeksi, minä en
+huomannutkaan. Hyvää päivää! (Kättelee.)
+
+ROUVA DANELL. Minä nyt tulin tuomaan teille sen, mitä pyysitte.--(Ottaa
+laukustaan, jonka avaa Hurmerinnan silmien edessä, kirjekuoren ja antaa
+Hurmerinnalle.)
+
+HURMERINTA (kummastuksissaan ottaa kuoresta rahan ja hämmästyy). Mitä!
+
+ROUVA DANELL. Muistinko väärin? Viisisataa te sanoitte, vai olenko
+muistanut väärin? Pyysittekö enemmän?
+
+HURMERINTA. Niin, en. Viisisataa. Te olette äärettömän jalomielinen.
+Minä en löydä sanoja kiitollisuuteni ilmaisemiseksi. (Rientää
+kamariinsa ja hetken kuluttua palaa tuoden kirjan.) Minä olen saanut
+teiltä luvan tulla luoksenne, ja pidättäen itselleni edelleenkin tämän
+suloisen oikeuden, tässä hätäyksissäni vähäiseksikään merkiksi
+tulvehtivasta kiitollisuuteni tunteesta, pyydän antaa teille sen, mitä
+minulla on parasta.
+
+ROUVA DANELL (ottaa kirjan). Mikä tällä on hintana? (Istuu
+katselemaan.)
+
+HURMERINTA. Kolme ja viisikymmentä.
+
+ROUVA DANELL. Oo! (Selailtuaan vähän kirjaa pysähtyy jotakin lehteä
+lukemaan.) Kuulkaa, mitä tuo nolnol merkitsee?
+
+HURMERINTA. Ai, onko siinä painovirhe? Sepä on ikävä! (Käy katsomaan
+rouva Danellin olan yli.) Missä se on?
+
+ROUVA DANELL. Tuossa ja tuossa ja tuossa ja tuossa, niitä on joka
+paikassa.
+
+HURMERINTA. Niin tämä. Se on oo!
+
+ROUVA DANELL. Oo? (Itsekseen.) Oo--oo pee kuu är äs tee uu--?
+
+HURMERINTA. Tämä on huudahdus. (Lausuu.) Oo Margaretha, oo
+Margaretha!--
+
+ROUVA DANELL. Onko siitä kauan, kun hän kuoli?
+
+HURMERINTA (hämillään). Kuoli?--Kyllä, kyllä siitä on.
+
+ROUVA DANELL. Oliko hän kaunis?
+
+HURMERINTA (neuvottomana). Kyllä--kyllä--kyllä hän--
+
+ROUVA DANELL. Oliko teistä se kuva minun näköiseni?
+
+HURMERINTA. Anteeksi, rouva Danell, mikä kuva?
+
+ROUVA DANELL. Se, joka oli kirjekuoressa.
+
+HURMERINTA. Niin--niin oli--kyllä se oli--(Ottaa taskustaan
+kirjekuoren, josta hakee kuvaa, hämillään.) Kyllä on, kyllä on.
+(Huomaten.) Ihmeellisesti teidän näköisenne. Mutta--(Menee ja ottaa
+kortin.) Kaikki sanovat, että tämä ruutukuningas on ihan minun
+näköiseni. Onko teidän mielestänne?
+
+ROUVA DANELL (ihastuen). Aivan teidän näköisenne! Aivan teidän
+näköisenne!
+
+HILLERI ilmestyy pormestarin kamarin ovelle.
+
+HURMERINTA (ottaa kirjekuoresta kortin). Mutta te olette kuitenkin
+paljon kauniimpi kuin tämä ristirouva.
+
+ROUVA DANELL. Olenko todella kauniimpi kuin tämä?
+
+HURMERINTA. Paljon kauniimpi!
+
+ROUVA DANELL. Saanko minä tämän ruutukuninkaan?
+
+HURMERINTA. Jos se teitä miellyttää--
+
+ROUVA DANELL. Saanko ottaa tämän ristirouvankin?
+
+HURMERINTA. Olkaa niin hyvä.
+
+HILLERI (aivastaa). Äts-hih!
+
+ROUVA DANELL (nousee). Hilleri! Te Hilleri olisitte eilen minua
+pettänyt!
+
+HILLERI. Millä tavoin, rouva Danell?
+
+ROUVA DANELL. Te tahdoitte kuusi penniä ostaaksenne joka pojallenne
+pennin korpun.
+
+HILLERI. Niin pyysin, rouva Danell.
+
+ROUVA DANELL. Eikös se kuudes poika ole aivan vasta syntynyt?
+
+HILLERI. Eilen, rouva Danell.
+
+ROUVA DANELL. Mutta niin pienet lapset eivät syö korppua!
+
+HILLERI. Eivätkö?
+
+ROUVA DANELL. Eivät syö! Minun piikani sanoi, ja sitten minäkin
+hoksasin.
+
+HILLERI. Mitäs herra toimittaja tästä asiasta arvelee?
+
+ROUVA DANELL. Enkö minä ole oikeassa?
+
+HURMERINTA kumartaa.
+
+ROUVA DANELL. No! Saatte nyt hävetä, Hilleri. Elkää koskaan enää tulko
+pettämään ihmisiä!
+
+ELLEN (tulee ruokasalista, kaksi kohennusrautaa sarvina). Tämä on
+kauppaneuvoksen härkä! (Uhkaa rouva Danellia.)
+
+ROUVA DANELL väistyy, lähtee juoksemaan ympäriinsä ja viimein huutaen
+syöksyy eteiseen.
+
+ELLEN seuraa rouva Danellia.
+
+HURMERINTA. Se oli kauppaneuvoksen härkä, se! Mutta eihän siitä
+kirjoituksesta ole kuulunutkaan mitään. Vai onko Hilleri kuullut?
+
+HILLERI. En, herra toimittaja.
+
+HURMERINTA (kävellen edestakaisin). Minä olen sen nyt lukenut
+tarkemmin. Minusta se ei enää tuntunut sellaiselta kuin ensi kerran
+lukiessani, jolloin minä pidin sen aivan yleisenä kuvauksena vain.--
+Mutta tällaisena tosioloista otettuna minä olisin tahtonut sen toisella
+tavoin. Minä--jos olisin sitä ollenkaan ottanut--kaikessa tapauksessa
+olisin muuttanut yhtä ja toista siinä,--esimerkiksi se, mitä on sanottu
+sanomalehdentoimittajista ja kirjailijoista ylimalkaan, olisi saanut
+olla kokonaan poissa, kun kirjoitus kerran, niinkuin sanoin, perustuu
+tosiseikkoihin. Olisi pitänyt vain kirjoittaa tosiseikoista
+semmoisinaan. Mutta muuten näistä epäkohdista olisin minä kirjoittanut
+vain lyhyesti ja asiallisesti--käsittääkö Hilleri?
+
+HILLERI. Voi hyvä herra toimittaja, jos olisi herra toimittajan
+käsitys, niin johan sillä kelpaisi toimittajaksi vaikka johonkin
+Helsingin lehteen.
+
+HURMERINTA. Se on omituista, miten te juovuksissa olette terävä ja
+pureva. Te olette aivan kuin toinen mies.
+
+HILLERI nauraa itkunauruaan.
+
+HURMERINTA (taputtaen olalle). No no, elkää nyt. Eihän mitään! Kullekin
+on annettu se mikä on annettu, ja tulee tyytyä siihen. Minä muuten
+pyydän Hilleriltä nöyrästi anteeksi, että eilen tulin lausuneeksi
+sanoja, jotka olivat varsin sopimattomia. Mutta ymmärtäähän Hilleri,
+että kun ei tunne ihmistä, niin erehtyy hänestä hyvin helposti.
+
+HILLERI. Sattuu se minullekin, herra toimittaja.
+
+HURMERINTA. Mutta--oletteko kysynyt neuvoja tohtorilta?
+
+HILLERI. Tohtori sanoo, että minulla on vika korvissa. Minun pitäisi
+pitää ne tukossa.
+
+HURMERINTA. Silmät teillä näyttävät omituisilta.
+
+HILLERI. Tohtori määräsi silmälasit, vaan ei löydy minulle sopivaa
+numeroa.
+
+HURMERINTA. Teillä on kuusi lasta?
+
+HILLERI. Kuusi poikaa, herra toimittaja.
+
+HURMERINTA. Ei yhtään tyttöä?
+
+HILLERI. Minä niistä tykkäisin hyvinkin, vaan eukkoni sanoo, että aina
+sitä rukiilla ohria saa.
+
+HURMERINTA (nauraa). Teidän lapsenne ovat terveitä?
+
+HILLERI. Ovat, Jumalan kiitos.
+
+HURMERINTA. Tässä on kymmenen penniä teille, että saatte ostaa heille
+namusia.
+
+HILLERI. Herra toimittaja, se on aivan liikaa, viisi penniä riittää
+hyvin. Mutta minulla ei ole antaa takaisin viittä penniä--vaan kyllä
+herra toimittaja voi kai ottaa sen tästä kymmenestä markasta?
+
+HURMERINTA. Eikö mitä, pitäkää vain kokonaan se kymmenen penniä. (Menee
+kamariinsa.)
+
+HILLERI (ovelta). Ei ei, liika on aina liikaa. Herra toimittaja antaa
+sitten joskus, kun rahoissa paremmin sopii. (Palaa takaisin.)
+
+NEITI SALMELA (tulee eteisestä, kätellen). Päivää, Hilleri! Oletteko
+lukenut eilisenpäiväistä lehteä?
+
+HILLERI. Luin minä »Soopankeittolaitoksesta».
+
+NEITI SALMELA. Heittäkää pois tuo naama.
+
+HILLERI. Minä vien naamani kokonaan pois. Hyvästi, neiti.
+
+NEITI SALMELA. Elkää menkö vielä, minä tahtoisin puhella muutaman
+sanan.
+
+HILLERI. Mutta minulla on niin tulisen kiire, sillä minä olen määrätty
+poliisikonstaapeliksi laivarantaan. Minun täytyy joutua. Hyvästi, neiti
+Salmela, hyvästi.--Herra toimittaja on tuolla kamarissaan. (Menee
+eteiseen.)
+
+NEITI SALMELA (kiiruhtaa Hurmerinnan ovelle ja koputtaa). Se olen
+minä.--Enhän voi tulla sinne! Tule sinä tänne. Ja joudu, minulla on
+niin paljon puhuttavaa!
+
+HURMERINTA (tulee kamaristaan). Mitä nyt niin paljon ja sellaisella
+äänellä?
+
+NEITI SALMELA (osoittaa kadulle). Kuule!
+
+HURMERINTA. Mitä?
+
+NEITI SALMELA. Etkö kuule naurua?
+
+HURMERINTA. Kuulen, ja olen kuunnellut jo kauan. Mitä se on?
+
+NEITI SALMELA. Lukevat »Kauppaneuvoksen härkää»!
+
+HURMERINTA. Sitä lukevat?
+
+NEITI SALMELA. Niin, nyt vasta! Minä eilen, heti kun lehden käteeni
+sain, luin sen ensimäisenä ja varmaankin kymmenen kertaa uudelleen
+nauruni lomassa. Ja minua sitten suututti, kun muut eivät huomanneet
+sitä.
+
+HURMERINTA. No miten ne nyt ovat sen huomanneet?
+
+NEITI SALMELA. En tiedä miten. Mutta luultavasti ei ole kukaan eilen
+koko lehteä silmännytkään, ainakaan kirjoituksia. Sillä en minäkään ole
+sitä tähän saakka lukenut, sitten kun alussa jonkun kerran koetin hakea
+siitä jotakin, löytämättä koskaan mitään.
+
+HURMERINTA (osoittaen kadulle). Kuule, kun ne nauravat!
+
+NEITI SALMELA. Niin! Ja se on pitkin katuja vain samallaista. Ihmiset
+seisovat ryhmissä, lapset istuvat seinävierillä pää päässä kiinni ja
+kuuntelevat, kun joku niistä lukee.
+
+HURMERINTA. Kuule tuota hälinää! (Menee silmäämään ikkunasta ja
+peräytyy takaisin.) Kirjapainon edusta on mustanaan väkeä!
+
+NEITI SALMELA. Siellä minun tullessani faktori, vai mikä lie ollut, möi
+ikkunasta lehtiä ja huusi sitten, ettei ole enää ainoatakaan.
+
+HURMERINTA. Mutta ne nauravat vain, eikö niin?
+
+NEITI SALMELA. Nauravat, nauravat, nauravat.--Armas! Kun minä eilen,
+noustessani tuohon ikkunaan, huomautin: muista, että olet kuningas,
+niin tarkoitin, että sinä ruoskisit heitä rautaruoskalla, iskisit ja
+nuijisit heitä. Mutta sinä olit viisas kuningas. Sinä otit huomioon,
+että he ovat ihmisiä, joita ei saa lyödä hengettömiksi. Sinä lempeästi
+naurusuin vitsot meitä kaikkia. Meitä kaikkia! Minäkin sain itselleni,
+melkein joka rivillä.
+
+HURMERINTA. Sinäkin?
+
+NEITI SALMELA. Niin. Näin pelkuruuteni, saamattomuuteni, tyhmyyteni.
+Minä olisin voinut ja minun olisi pitänyt olla aivan toinen ihminen.
+
+HURMERINTA. Mutta kuule sinä tuota naurua!
+
+NEITI SALMELA. Se kasvaa, paisuu! Olet onnellinen kuningas.
+
+HURMERINTA. Ja sinä kuningatar. (Hyväilee.)
+
+NEITI SALMELA. Minä koetan tulla arvoiseksesi. (Tuskan ilme kasvoilla.)
+Sinun kätesi, sinun kätesi taas!--Mutta minähän olen kunnoton!
+(Kiihkeästi tarttuu Hurmerinnan käsiin ja suutelee niitä.)
+
+ELLEN tulee eteisestä kuin ennenkin palokoukut sarvina, ryntää
+vihaisesti ja puskee neiti SALMELAA, joka huudahtaen kääntyy päin ja,
+nähtyään Ellenin, tarttuu toiseen kohennusrautaan, kiskaisten sen
+Ellenin kädestä.
+
+ELLEN raivostuu ja alkaa hurjasti hosua toisella kohennusraudalla.
+
+NEITI SALMELA (uhkaavasti). Tyttö sinä!
+
+HURMERINTA. Se on talon lapsia, tule pois! (Vie neiti Salmelan omaan
+kamariinsa)
+
+ELLEN (kokoaa sarvensa, asettuu seisomaan ja vihaisesti katsoo
+Hurmerinnan kamariin päin). Se opettaa rakastavaisille, ettei kulku
+tääll' ole ruusujen ja kukkasten pääll'--amuuuu, amuuu, amuuu. (Menee
+ruokasaliin.)
+
+PORMESTARI (tulee eteisestä, sanomalehden palanen kourassa, nauraa
+makeasti, istuu tuolille). Tämä pitää näyttää mammalle. (Nauraa
+edelleen.)
+
+PORMESTARINNA (sanomalehden palanen kädessä tulee ruokasalista,
+nauraen). Tämä pitää antaa papalle. (Huomaa pormestarin, menee istumaan
+tuolille vastapäätä ja nauraa.)
+
+PORMESTARI. Oletko mamma lukenut eilistä lehteä?
+
+PORMESTARINNA. Olen vähän, sain tämän reväistyksi piikain käsistä.
+Oletko sinä?
+
+PORMESTARI. Olen, sain tämän kadulla pojilta ostaa kahdella markalla.
+
+Nauravat nenät vastakkain.
+
+PORMESTARINNA. Siinähän on mukavasti sanottu sinusta, pappa.
+
+PORMESTARI (käy vakavaksi). Minusta?
+
+PORMESTARINNA. Niin, sillehän minä juuri nauran.
+
+PORMESTARI. Sinustahan, mamma, siinä on sanottu niin sievästi, ja sille
+minä nauroin.
+
+PORMESTARINNA (käy vakavaksi) Minusta?
+
+PORMESTARI. Tuossa on, lue! (Antaa lehtipalasensa.)
+
+PORMESTARINNA. Lue sinä tuosta. (Antaa lehtipalasensa.)
+
+PORMESTARI (luettuaan). Onko tämä minusta?
+
+PORMESTARINNA (kesken lukunsa). On, on. Sinuun se sopii.
+
+PORMESTARI lukee uudelleen.
+
+PORMESTARINNA. Tarkoitetaanko tällä minua?
+
+PORMESTARI (kesken lukunsa). Tietysti, tietysti.
+
+PORMESTARINNA. Mutta tämä on hävytöntä!
+
+PORMESTARI. Se ei ole hävytöntä, mutta tämä on enemmän kuin hävytöntä!
+
+PORMESTARINNA. Minä sanon, että se sinusta on ihan puntista prikkuun,
+aivan oikein, aivan oikein, aivan oikein. Mutta tämä!
+
+PORMESTARI. Se, se juuri on niin kuin olla pitää, liian vähän vain
+sanottu. Mutta--
+
+PORMESTARINNA. Tämä on sinun syysi!
+
+PORMESTARI. Minun? Oho! Päinvastoin!
+
+PORMESTARINNA. Minä olen monta kertaa sanonut, että jos tulisi joku
+sanomalehdentoimittaja ja näkisi tämän kaiken--
+
+PORMESTARI. Vai niin! Vai niin sinä olet sanonut? Kun sinä juuri olet
+aina kieltänyt, jos minä olen aikonut ruveta toimeenpanemaan
+järjestystä. Sinä olet hänkkärehtänyt--
+
+PORMESTARINNA. Hänkkärehtänyt?
+
+PORMESTARI. Niin juuri. (Matkien.) Kauppaneuvos suuttuisi ja
+kauppaneuvos tekisi sitä ja sitäkin, se on ollut sinun nuottisi.
+
+PORMESTARINNA. Itse olet ollut nahjus etkä ole uskaltanut--
+
+PORMESTARI. Uskaltanut!
+
+PORMESTARINNA. Niin. Olet sanonut, että mikä sitä riitelemään ja
+sakottamaan, että koettaa elää rauhassa--
+
+PORMESTARI. No eikö ole eletty rauhassa? Hä? Eikö ole ollut hyvä sopu?
+Häh?
+
+PORMESTARINNA. Minäkö sen sovun ja rauhan olen hävittänyt? Minäkö?
+Syytätkö sinä minua siitäkin? (Itkien.) Alfred, Alfred! Kuka sen
+tietää, kuinka pian minusta pääset.
+
+PORMESTARI. Mutta enhän minä, mamma, ole sanonut, että sinä sen olet
+hävittänyt. Minähän kysyin vain, että eikö ole ollut sopu ja rauha?
+Meitä ovat kaikki kunnioittaneet. Nyt ne meille nauravat vasten naamaa!
+
+PORMESTARINNA. Minä en ilkeä enää näyttäytyä omalla pihallakaan.
+
+PORMESTARI. Ja kiitä siitä Hurmerintaa, jonka sinä hommasit meille
+asumaan.
+
+PORMESTARINNA. Kas niin, taas minun syyni. Minä se olen hommannut, minä
+vain aina.
+
+PORMESTARI. No kukas hänet hommasi? Etkö juuri sinä? Sinun piti saada
+lapset sullotuksi ahtaalle ja tuo kamari tuosta Aleksandran kamarin
+vierestä Hurmerinnalle. Sinä lensit ja leuhotit, hommasit hänelle
+juhlat, menit laivasillalle vastaanottamaan kuin suurtakin herraa. Mitä
+varten?
+
+PORMESTARINNA. Sinäpä se ensinnä ehdotitkin, että otettaisiin meille.
+
+KANTTORI ja POMMERI tulevat eteisestä käsikynkässä.
+
+POMMERI. No, onko nyt mielenne hyvä, kun olette saaneet koko kaupungin
+--miten sinä kanttori sanoitkaan?
+
+KANTTORI. Blamaseeratuksi
+
+POMMERI. Ja sikaneeratuksi! Minä kysyn onko?
+
+PORMESTARI. Mekö, pormestarinna ja minäkö olemme sen tehneet?
+
+POMMERI. Kuka esitteli tänne Hurmerintaa sanomalehdentoimittajaksi?
+
+KANTTORI. Sinä, pormestari!
+
+PORMESTARINNA. Ja kuka hänet valitsi?
+
+PORMESTARI. Johtokunta, johon en kuulu minä.
+
+POMMERI. Minä johtokunnan esimiehenä en lausunut puoleen enkä toiseen,
+mutta sinä, kanttori!
+
+KANTTORI. Minä puolustin, mutta minä luulin häntä toiseksi mieheksi,
+ideaaliseksi mieheksi.
+
+POMMERI. Siinä sinä nyt näet, mihin niillä iteaaleilla pääsee! Ei,
+rinsiippi se olla pitää! Jos olisi pietty rinsiipistä kiinni--
+
+KANTTORI. Eilen illalla sinä olit illallisilla hänen kanssaan.
+
+PORMESTARINNA. Käsi kaulassa!
+
+POMMERI. Käsi kaulassa?
+
+PORMESTARI. Käsi kaulassa todella olitte, kun juotiin kahvia ja
+munkkia.
+
+PORMESTARINNA. Ja Pommeri koetti kaikella tavoin vaikuttaa, että
+Hurmerinta esittäisi lehdessä teitä valtiopäiville.
+
+POMMERI. Mikäs se oli takana kanttorilla iteaalisilla päivällisillään,
+jotka pitäisivät olla huomenna! Syötä nyt sitä iteaaleillasi.
+
+KANTTORI. Enpä syötä!
+
+POMMERI. Ja pormestari ja pormestarinna ovat Hurmerintaa kantaneet
+kämmenillään. Muka Aleksantralle mieheksi.
+
+KANTTORI. Hukka yritys. Hän naipikin rouva Danellin!
+
+PORMESTARINNA. Meidän Aleksandra ei välitä hänestä, ei ollenkaan. Ja
+minäkö antaisin tyttäreni tuollaiselle miehelle, jolla ei ole
+ymmärrystä tuon enempi.
+
+PORMESTARI! Eikä kiitollisuutta! Pidetty kuin omaa poikaa, niin tuolla
+tavoin.
+
+POMMERI. Koira! Minä niin syötin ja juotin juuri silloin kun se oli
+haukkua räkyttänyt. Lempsatti, etten minä eilen tullut lukeneeksi
+lehteä. Nyt minua vasta alkaa oikein harmittaa! Aika kantaali. Aika
+kantaali!
+
+HILLERI (tulee eteisestä poliisikonstaapelin virkapuvussa, jonka kaikin
+puolin selvään näkee lainapuvuksi). Herra pormestari. Se sotaherra,
+joka laivalla tuli, oli teurastaja Tolosen poika, Pekka, joka on
+rakuunarykmentissä siknalistina.
+
+PORMESTARI. No niin! Tyhjää hölpöttivät!
+
+HILLERI. Mutta kauppaneuvos tuli kotia.
+
+KAIKKI. Kauppaneuvos!
+
+PORMESTARINNA. Pappa, käske Hurmerinnan muuttaa pois, heti!
+
+POMMERI. Ja heti viralta pois! Heti!
+
+KANTTORI. Kutsutaan johtokunta koolle tänne nyt heti!
+
+POMMERI. Niin, mitä veli pormestari sanoo siitä?
+
+PORMESTARINNA. Niin, kokoontukaa vain täällä.
+
+KANTTORI. Meitä on jo kaksi johtokunnan jäsentä, kun saadaan vielä
+joku, Naatus ja--
+
+PORMESTARINNA. Naatus onkin tuolla kyökissä, ollut jo aamusta asti,
+tutkii piikain kieltä.
+
+PORMESTARI. Kauppias Rautiainenhan asuu aivan tässä vieressä.
+Lähetetään joku meidän tytöistä käskemään hänet.
+
+POMMERI. Se olisi melkein parempi, ettei se Rautiainen tulisi.
+
+KANTTORI. Mutta pitää olla vähintään kolme johtokunnan jäsentä paitsi
+puheenjohtajaa.
+
+POMMERI. Mitäs sitä tarvitsee olla niin iteaalinen.
+
+PORMESTARI. Mutta ettei Hurmerinta voisi syyttää laittomuudesta.
+
+KANTTORI. Ja me äänestämme Rautiaisen kumoon.
+
+POMMERI. No olkoon, eipähän sillä, että paljon painaa semmoinen
+nappikauppias, yks Rautiainen!
+
+PORMESTARI. No mamma, hommaa sinä sananviejä Rautiaiselle.
+
+PORMESTARINNA. Mutta ilmoita ensin, pappa, Hurmerinnalle, että saa
+muuttaa meiltä pois heti. Heti!
+
+PORMESTARI. Tarvitseeko sitä nyt--?
+
+PORMESTARINNA. Tietysti!
+
+PORMESTARI. Mutta kun Pommeri ilmoittaa johtokunnan kokouksesta,--niin
+arvaahan se siitä.
+
+POMMERI. Sinä kanttori saat hänelle ilmoittaa.
+
+KANTTORI. Mutta sehän on puheenjohtajan asia.
+
+POMMERI. Se on liian suuri kunnia Hurmerinnalle, kun puheenjohtaja
+ilmoittaa. Sanoa tokaise sinä vain.
+
+KANTTORI. Mennään yhdessä, niin on samalla kuin todistajan läsnä
+ollessa sanottu.
+
+POMMERI. Niin tosiaan.
+
+KANTTORI ja POMMERI (lähtevät vierekkäin, vaan oven eteen tultuaan
+kääntyvät takaisin molemmat yht'aikaa). Pannaan tuo Hilleri!
+
+PORMESTARI. Niin todella. (Hillerille.) Hilleri ilmoittaa herra
+Hurmerinnalle--
+
+HILLERI (keskeyttäen)--että talosta pois ja johtokunnan kokous on heti,
+ja hänet erotetaan virasta.
+
+POMMERI. Hillerikin se ymmärtää!
+
+PORMESTARI. Mutta Hilleri ei vielä mene, ennenkuin minä pääsen
+kamariini.
+
+POMMERI. Mitäs minäkään täällä, minä tulen sinne istumaan siksi aikaa.
+
+KANTTORI. No mahdun kai minäkin sinne?
+
+PORMESTARINNA. Minä menen hommaamaan sitä sanaa Rautiaiselle. Mutta
+minkä vuoksi minua kuitenkin itkettää? (Menee ruokasaliin.)
+
+HILLERI (työntää auki toisen ovenpuoliskon, sitten avaa toisenkin ja
+peräytyy seisomaan ulohtaammalle). Herra Hurmerinta!
+
+HURMERINTA (tulee saliin kummastuen). Mitä nyt?
+
+HILLERI. Pruu priimuu: Herra pormestarin ja armollisen pormestarinnan
+yhteisestä käskystä minä tässä neiti Salmelan todistajana ollessa
+ilmoitan, että herra Hurmerinnan on muutettava tästä talosta heti. Pruu
+sekunduu: Sanomalehtiosakeyhtiön johtokunnan esimiehen, värjäri Anders
+Mattias Pommerin käskystä ilmoitan, että mainitun johtokunnan kokous on
+nyt piammiten ja päätetään siinä herra Hurmerinta erottaa
+toimittajanvirasta.
+
+NEITI SALMELA (on tullut kamarista). Mitä?
+
+HURMERINTA. Mitä pilaa tämä on?
+
+HILLERI. Kunnioittakaa tätä pukua, jollette minua.
+
+Kadulta, josta tähän asti on kuulunut silloin tällöin naurua, sittemmin
+kiistaa, kuuluu kovaäänistä riitaa.
+
+NEITI SALMELA. Minä jo ymmärrän! Minulle on kaikki selvillä!
+
+HURMERINTA. Kuulkaa tuota melua kadulla!
+
+NEITI SALMELA. Niin. Se on toista kuin ontot eläköönhuudot!
+
+HURMERINTA. Mutta tuohan on vihamielistä riitaa!
+
+NEITI SALMELA. Se on terveellistä! Näin juuri piti käydäkin. Piti antaa
+sellainen tuulentupsaus, että pölähtivät ilmaan akanat, jotka ovat
+olleet päälläpäin kaikessa. Nyt se alkaa!
+
+HURMERINTA. Mutta hyvä lapsi, mitä me teemme ja mitä voimme tehdä, kun
+minut erotetaan?
+
+NEITI SALMELA. Jos ei muuta, niin minä käsin kirjoitan toimittamasi
+lehden ja kulen talosta taloon lukemassa sitä kuin posetiivinsoittaja
+soittamassa. Mutta on muitakin neuvoja, en tiedä vielä, mitä, vaan pane
+tavarasi kasaan ja muuta seurahuoneelle.
+
+HURMERINTA. Muuttaa kyllä pitää, se on tietty, kun on käsketty. Mutta
+tuskinpa ne voivat minua niin vain erottaa virasta?
+
+NEITI SALMELA. Mene kokoamaan vain tavaroitasi ja kiireellä.
+
+HURMERINTA. Pianhan ne ovat kootutkin, sillä en ole ehtinyt vielä
+isosti levitelläkään. (Menee kamariinsa.)
+
+NEITI SALMELA. Me, Hilleri, nyt neuvottelemme, mitä on tehtävä.
+
+HILLERI (katsomatta neiti Salmelaa silmiin). Te kutsutte minut
+ministeeriksenne.
+
+NEITI SALMELA (katsoo häntä ja nauraa). Mutta heitetään nyt leikki ja
+kujeet. Istukaa nyt. Puhutaan vakavasti ja suoraan.
+
+HILLERI. En istu enkä puhu!
+
+NEITI SALMELA. Minkä vuoksi?
+
+HILLERI. Sen vuoksi, etten minä osaa puhua teidän kanssanne, neiti
+Salmela.
+
+NEITI SALMELA. Minkä vuoksi?
+
+HILLERI. Sen vuoksi, että--
+
+NEITI SALMELA. Että--?
+
+HILLERI. Että tämä naama ei passaa, ja kotinaamani jätän aina kotia.
+
+NEITI SALMELA. Minä pyydän saada teiltä neuvoa, vähän vain neuvoa.
+
+HILLERI. En voi teitä neuvoa. Meillä on eri usko.
+
+NEITI SALMELA. Mistä?
+
+HILLERI. Juuri siitä, mistä ei saisi olla.
+
+NEITI SALMELA. Minä en ymmärrä teitä.
+
+HILLERI. Turhaa on silloin puhella.
+
+NEITI SALMELA. Mutta, hyvä Hilleri, kuunnelkaa, kun minä puhun teille.
+Minä pyydän, minä rukoilen. Minä en pääse alkuun, jollette te anna
+minulle vähänkään tietoa. Istukaa nyt ja antakaa minun puhua.
+
+HILLERI (joka koko aikana ei ole katsonut neiti Salmelaa silmiin,
+istahtaa tuolille lynkäpäisilleen ja panee kätensä kasvojensa
+suojaksi). Puhukaa.
+
+NEITI SALMELA. No kuulkaa! Onhan täällä muitakin kuin kauppaneuvoksen
+härän palvelijoita?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+NEITI SALMELA. Ja niitä on ehkä koko suuri joukko?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+NEITI SALMELA. Ne kaikki toivoisivat asiain olevan toisin, mutta
+toisilta puuttuu rohkeus ryhtyä mihinkään, toisia vaivaa saamattomuus,
+toiset ovat paatuneet välinpitämättömyyteen j.n.e.
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+NEITI SALMELA. Ei siis tarvitse muuta kuin saada joukko liikkeelle tahi
+osakaan heistä, parhaat, niin toiset tulevat vähitellen jälessä? Eikö
+niin?--No nyökäyttäkää tahi pudistakaa päätänne, Hilleri!
+
+HILLERI. Kuka ensin panee liikkeelle?
+
+NEITI SALMELA. Ei tietysti kukaan, jos ei kukaan yritä. Mutta minä aion
+yrittää. Nimittäkää minulle muutamia valituimpia. Minkälainen mies on
+tohtori?
+
+HILLERI. Hyvä.
+
+NEITI SALMELA. Ketä muita?
+
+HILLERI. Kysykää häneltä.
+
+NEITI SALMELA. No hyvä. Nyt minä olen valmis!
+
+HILLERI. Viitsittekö vaivautua vähän lähemmäksi, ettei tarvitse niin
+äänekkäästi puhua?
+
+NEITI SALMELA. Mielelläni. (Siirtyy aivan lähelle Hilleriä)
+
+HILLERI (neiti Salmelan puolimainen käsi kasvojen suojana). Olette
+valmis lähtemään, toivotte suuria aikaansaavanne ja mahdollisesti
+saattekin.
+
+NEITI SALMELA. Minä saan, minä tunnen sen varmasti.
+
+HILLERI. Te aiotte saada perustetuksi uuden lehden, eikö niin?
+
+NEITI SALMELA. Niin. Ja se ei pitäisi olla mikään vaikeus.
+
+HILLERI. Mutta oletteko valmis pettymykseen? Tiedättekö mitä on
+pettymys?
+
+NEITI SALMELA. Se on minulle tuttu. Olen sen koulun käynyt.
+
+HILLERI (äänettömyyden jälkeen). Vähimmällä puuhalla ja vähimmällä
+pettymyksellä pääsette siten, että minä otan sen kirjoituksen syykseni.
+
+NEITI SALMELA (kiivastuen). Hilleri! Luuletteko, että Hurmerinta on
+raukka? Vai ettekö ymmärrä, että se olisi kurja keino! En olisi
+odottanut teidän tuollaista ajattelevankaan saati sitten lausuvan
+julki.--Me emme enään puhele!
+
+HILLERI (nousee). No niin. Ministeerinne saa siis mennä?
+
+HURMERINTA (tulee kamaristaan). Minä kasasin kaikki kiireimmittäin.
+Olisiko Hillerillä aikaa viedä minun tavarani seurahuoneelle?
+
+HILLERI. On kyllä, herra toimittaja.
+
+NEITI SALMELA. Hyvästi, Armas! (Menossa eteiseen.)
+
+HURMERINTA. Me tavataan sitten jolloinkin jossakin.
+
+NEITI SALMELA. Ja silloin jotakin kuuluu! (Rientää eteiseen.)
+
+HURMERINTA. Niin se nyt kävi, Hilleri. Lyhyeen loppui ilo.
+
+HILLERI. Herra toimittaja ei tosiaan ole monta päivää ollut täällä.
+
+HURMERINTA. Mutta minä tuumiskelin tuolla itsekseni, että jos Hilleri
+tulisi johtokuntaan ja ilmoittaisi itse, että te olette kirjoittanut
+sen kirjoituksen.
+
+HILLERI. Kyllä, kyllä minä tulen, herra toimittaja.
+
+HURMERINTA. Minä luulen, etteivät ne Hillerille mitään siitä--ja mitäpä
+ne Hillerille voivatkaan?
+
+HILLERI. Minkä ne minulle voivat!
+
+HURMERINTA. Ja minä selitän, että minä outona ja aivan vasta tulleena
+paikkakunnalle--
+
+HILLERI. Aivan niin, herra toimittaja, sanotte että mistä sen tietää,
+mikä on totta mikä valetta.
+
+HURMERINTA. Minä teen oikein kirjallisen lausunnon, niin voin paremmin
+muodostaa ja punnita kaikki. (Menee kamariinsa.)
+
+HILLERI (jälessä). Aivan niin, herra toimittaja, ja kirjoittakaa hyvin
+nöyrästi ja alamaisesti.
+
+NAATUS (tulee ruokasalin ovesta liuskoja kädessä). Eihän täällä ole
+vielä ketään. (Menee katsomaan Hurmerinnan ovelle.) Ei täällä olekaan
+vielä johtokunnan jäseniä ketään.--No minä menen piika Maijaa
+puhuttelemaan vielä.--Vai niin, vai pormestarin kamarissa. (Lähtee
+pormestarin kamariin päin.)
+
+POMMERI (pistää päänsä pormestarin kamarin ovenraosta). Naatus jo on
+täällä. (Tulee sisään.) Pidetään vain kokous, tulkoon Rautiainen, jos
+tahtoo. Tulkaa sisään! Pormestari, tule sinäkin kuuntelemaan, olethan
+sinä osakas. Ja olisi saanut olla muitakin osakkaita. Ei olisi
+haitannut. Se kun ei tullut hoksatuksi sitä.
+
+PORMESTARI ja KANTTORI tulevat sisään.
+
+KANTTORI. Olisi tehty oikein julkinen kokous!
+
+RAUTIAINEN (tulee eteisestä). Hyvää päivää!
+
+POMMERI. Päivää. No nyt kun Rautiainen tuli, niin on lainvoipainen
+kokous. (Istahtaen) No istukaa nyt ja aloitetaan kokous! Naatus
+kirjoittaa pöytäkirjan.
+
+HILLERI tulee Hurmerinnan kamarista kapsäkki kummassakin kädessä ja
+vaatemytty kainalossa.
+
+POMMERI. Hilleri! Sät törren vast!
+
+HILLERI. Minä en engelskaa osaa, vaan sanopa Pommeri ruotsiksi, niin
+heti ymmärrän!
+
+POMMERI. Tämä on lehtipuulaakin tiretsuunin kokous!
+
+HILLERI. Huittalarumsis! (Lähtee harppomaan eteiseen.)
+
+POMMERI. Naatus, vedä sinä nuo kamarin ovet kiinni.--No niin. Eikö se
+ole johtokunnan yksimielinen rinsiippi, että Hurmerinta pois?
+
+KANTTORI. On!
+
+POMMERI. Naatus, kirjoita pykälä, että pois!
+
+RAUTIAINEN. Herra puheenjohtaja.
+
+POMMERI. Mitä sillä Rautiaisella on sanottavaa?
+
+RAUTIAINEN. Minulla ei ole ollut tietoa, mistä on kysymyskään. Nyt
+kuulin, mutta en tiedä, minkä johdosta tämä äkillinen päätös tehdään.
+
+POMMERI. Lukisit sanomalehtiä, niin ei tarvitsisi selittää!
+
+RAUTIAINEN. Minä olen lukenut ja säästän herra puheenjohtajan vaivoja.
+Mutta on toinen seikka: tietääkö toimittaja syitä tähän, tietääkö edes
+johtokunnan kokouksestakaan?
+
+POMMERI. Sinulla on aina niitä verukkeita!
+
+RAUTIAINEN. Jos johtokunta tahtoo ihmisellisellä tavalla menetellä,
+niin on herra Hurmerinta kutsuttava sisään, ilmoitettava, mistä häntä
+syytetään, ja annettava tilaisuus puolustaa itseään.
+
+PORMESTARI. Kyllä niin on tehtävä.
+
+POMMERI. Sinä Rautiainen luulet, että minä pelkään? Naatus, käske
+sisään Hurmerinta!
+
+HURMERINTA tulee kamaristaan, kirjoitettu paperiarkki kädessä.
+
+POMMERI. Tietääkö Hurmerinta, mikä mies minä olen? Minä olen vain
+värjäri. Niin, värjäri vain! Mutta tätä kaupunkia ei olisi olemassa,
+jos ei minua olisi.--Elä sinä Rautiainen levittele silmiäsi, sillä se
+on tosi! Viime tulipalossa, kuka pelasti kaupungin? Jos en minä olisi
+omalla ekstinttorillani joutunut ajoissa--
+
+KANTTORI. Eläpä nyt, Pommeri, kehu itseäsi, sillä eri mies se oli, joka
+pelasti kaupungin, komensi ja johti kaikki.
+
+POMMERI. Sinä vissiin? Sanopa sinä, pormestari, miten tämä tulipalo
+oli!
+
+RAUTIAINEN. Mutta eihän se kuulu tähän asiaan!
+
+POMMERI. Se kuuluu tähän asiaan, että minua ei saa tulla lehdissä ja
+varsinkaan omassa äänenkannattajassani haukkumaan, sillä minä olen
+rehellinen mies. Muuta ei minulla ole sanottavaa, sanokoot nyt muut.
+
+NAATUS. Saanko minä nyt lausua mielipiteeni?--Minulla on tehtävä eräs
+kysymys herra Hurmerinnalle. Otsakirjoituksena muutamalla artikkelilla
+oli »Soopankeittolaitoksen perustamisesta». Mutta itse kirjoituksessa
+oli sitten sopankeittolaitoksesta puhuttu. Minä en päässyt selville
+tarkoitettiinko esittää perustettavaksi soopan- vai sopankeittolaitos,
+vaiko molemmat.
+
+RAUTIAINEN. Mutta onko tuo nyt--! Senkö vuoksi maisteri Naatus tahtoo
+toimittajan erotettavaksi, että itse olette--jääköön sanomatta!
+
+NAATUS. En minä tahdo erotettavaksi.
+
+KANTTORI. Herra puheenjohtaja! (Nousee seisomaan) Tässä asiassa voisi
+vetää esiin useampia kantoja, mutta tärkein kanto on se--
+
+NAATUS. Veli käytti väärää sanaa, tämä, jota veli tarkoitti, on
+nominatiivissa kanta, genetiivissä kannan--
+
+POMMERI. Ei saa keskeyttää puhujaa!
+
+KANTTORI. Minä tahdon vain sanoa, että Suomen kansa, tämä kansa, joka
+vuosisatoja on luottanut--
+
+RAUTIAINEN (nousee kiivastuneena). Minua hävettää!
+
+POMMERI. Ei saa keskeyttää puhujaa!
+
+RAUTIAINEN. Minä keskeytän! Minua hävettää, ei teidän raukkamaisuutenne
+eikä se kömpelyys ja tuhmuus, jolla esiinnytte, se on teille lieventävä
+asianhaara, sillä silloin raukkamaisuus ei jää huomaamatta niinkuin
+kaikella taitavuudella peitettynä, minua hävettää se, että minä olen
+ollut samallainen raukka, niin istuessani tämän johtokunnan jäsenenä
+kuin muissakin yhteisissä asioissa. Ja silmänvoiteesta kiitän
+kirjoitusta »Kauppaneuvoksen härkä», jonka te tahdotte lukea herra
+Hurmerinnalle synniksi.
+
+POMMERI. Rautiainen toivoo valtiopäiville!
+
+RAUTIAINEN. Minä panen vastalauseeni tätä johtokunnan kokousta vastaan.
+Tämä on laiton, sillä tätä ei ole kutsuttu kokoon säännöissä määrätyllä
+tavalla. Ja minä nyt poistun. (Menee eteiseen.)
+
+POMMERI. Jatka sinä kanttori vain, sinulla tuntui olevan hyvä alku.
+
+KANTTORI. Huolimatta siitä, että edellinen puhuja, joka niinkuin me
+kaikki tiedämme, on--niin sanoakseni--ja vielä enemmän on ollut--niin
+on minulle kerrottu--ja--
+
+PORMESTARI. Minä pyytäisin huomauttaa, ettei mentäisi
+persoonallisuuksiin.
+
+HURMERINTA. Minä pyytäisin saada sananvuoron ja toivon, että se mitä
+minulla on esiintuotavaa on antava asialle toisen ratkaisun kuin mitä
+arvoisa johtokunta--
+
+HILLERI tulee eteisestä, ojentaa HURMERINNALLE sähkösanoman ja menee
+eteiseen.
+
+HURMERINTA (silmättyään sähkösanomaa rutistaa paperiarkin). Minä pyydän
+ilmoittaa, että minulle on tarjottu toimittajan paikka Helsinkiin
+perustettavassa lehdessä, ja odottamatta arvoisan johtokunnan päätöstä
+eroan lehdestänne, lausuen herroille kiitokseni. (Kumartaa ja repien
+kirjoitetun paperiarkin poistuu eteiseen.)
+
+POMMERI (pitkän ällistyksen perästä). Mene nyt, kanttori, sinne
+valtiopäiville, niin tarkenet!
+
+KANTTORI. Ei tarvitse sinunkaan sinne asti mennä. Kyllä näet nyt nimesi
+Helsingin lehdessä.
+
+PORMESTARI. Täytyy sanoa, että Pommerin käytös, puheenjohtajana
+varsinkin, ei ollut sopiva--
+
+KANTTORI. Minä en ehtinytkään puhua paljo.
+
+POMMERI. Niin, niin, niin. Minä se taas olen syntipukki.
+
+NAATUS. Mitä minä kirjoitan päätökseksi?
+
+PORMESTARI. Olemme olleet liian kiukustuneita. En minä syytä muita,
+vaan itseäni. Ja oikeastaan onhan sitä ollut syytä kirjoittaa niin ja
+olisi ollut syytä sanoa pahemminkin.
+
+POMMERI. Onko siinä kirjoituksessa oikein mainittu minun nimeni?
+
+PORMESTARI. Etkö sinä ole sitä lukenut?
+
+POMMERI. En minä vielä ole sitä lukenut, on ollut niin kiire. Kanttori
+vain sanoi, että siinä on minustakin.
+
+KANTTORI. Ei ollut nimeä, vaan oli niin hassusti sanottu
+periaatteenmiehestä kauppaneuvoksen härän edessä.
+
+POMMERI. Vai niin.--Mutta Rautiaisesta ei ollut mitään?
+
+KANTTORI. Oli häneenkin sopivaa.
+
+PORMESTARI. Mutta Rautiainen puolusti Hurmerintaa.
+
+POMMERI. Tuota--minä esitän, että johtokunta päättäisi--
+
+KANTTORI. Mutta voidaanko mitään päättää, ennenkuin tiedetään mitä
+kauppaneuvos sanoo?
+
+POMMERI. Niin. Tämä on hyvin ronklinen asia. Tästä on tuumittava oikein
+tarkoin. Ja pitäisi saada tietää se kauppaneuvoksen meininki.
+
+ELLEN ruokasalinovesta, sarvineen ja vyöliina käännettynä mutkalle,
+jossa on hiekkaa, ryntää puskemaan Pommeria.
+
+POMMERI. Ai lempsatti, ai, ai! Pormestari ai, ai, katso mitä tuo
+tyttösi tekee!
+
+PORMESTARI. Mari! Katri! Vappu! Vai Ellenkö se on? Ellen sinä! Ellen!
+
+ELLEN (ryntää pormestaria kohden, joka juoksee pakoon). Ellen! Ellen!--
+Ottakaa pois siltä nuo sarvet.
+
+KANTTORI tarttuu kohennusrautoihin.
+
+ELLEN (jättää kohennusraudat, asettuu heihin selin). Nyt se rupeaa
+kuopimaan hiekkaa. (Syytää hiekkaa molemmin käsin selkänsä taakse.)
+
+NAATUS istuu koko ajan rauhallisesti kirjoittaen ja huomaamatta mitään.
+
+PORMESTARI. Ellen! Ellen! (Yrittää hänen luo, vaan saa silmänsä
+sokaistuksi.) Mamma! Mamma! Mamma!
+
+PORMESTARINNA (kiiruhtaa ruokasalista). Mikä täällä on?--Ellen! (Saa
+silmiinsä hiekkaa.)
+
+KANTTORI. Mutta Ellen! (Yrittää luo, vaan alkaa siristellä ja
+pudistella kuin saatuaan hiekkaa ihon ja vaatteitten väliin.)
+
+POMMERI. Tyttö pakana! (Saa hiekkaa suunsa täyteen, että alkaa sylkeä
+töpehtiä.)
+
+PORMESTARI. Missä se mamma on?
+
+PORMESTARINNA. Täällä minä olen jossakin. (Lähtee). Ammuu, ammuu,
+ammuu--
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Sama huone kuin ensimäisessä, mutta kuin hävityksen tilassa. Sohva
+entisellä paikallaan, pöytä sen edestä vetäisty syrjään, tuolit
+huiskinhaiskin ja kuvastin keskilattialla. Kauniste kirjoituksineen
+»Terve tuloa» riippuu oven päällä toisesta päästään kiinni. Muutaman
+tuolin selkämyksellä Hurmerinnan takki ia liivi.
+
+Ulkoa ikkunan alta kuuluu harpunsoittoa ja nuoren pojan nenä-äänistä
+laulua.
+
+HURMERINTA, ilman takkia ja liiviä, koettaa saada kapsäkkiään kiinni,
+vihdoin vihaisesti kiskaisee sieltä housut, jotka viskaa syrjään, ja
+panee kapsäkin kiinni.
+
+HILLERI tavallisissa arkivaatteissa tulee sisään peräovesta.
+
+HURMERINTA. Hilleri! Menkää ajamaan tuo onneton harpunsoittaja
+tiehensä!
+
+HILLERI. En minä uskalla.
+
+HURMERINTA. Ette uskalla? Eihän se ole kuin pieni poika!
+
+HILLERI. Mutta kaikki kaupungin naiset ovat häneen hurjasti
+rakastuneet.
+
+HURMERINTA. Täällä ovat ihmiset hulluja!
+
+HILLERI. Meidän tohtori sanoo, etteivät täällä ihmiset ole hullumpia
+kuin muuallakaan.
+
+HURMERINTA. Silloin minun täytyy tunnustaa olevani hullu, sillä tuo
+poika minut saa raivoon!
+
+HILLERI. Herra runoilija, käskekää hänen mennä pois. Osaahan herra
+runoilija italiankieltä.
+
+HURMERINTA. Jos osaisinkin, niin käskisin hänen mennä alimmaiseen
+kattilaan!
+
+HILLERI. Sen verran italiankieltä voin minä teille neuvoa. (Ottaa
+loukosta kohennusraudan, jonka antaa Hurmerinnalle) Sanokaa, että
+pokotroppoo!
+
+HURMERINTA (ottaa kohennusraudan ja ryntää ikkunaan, jonka avaa). Tuki
+suusi ja livistä jalkoihisi, muuten--!
+
+HILLERI. Niin katkesi kuin puukolla!
+
+HURMERINTA (jättäen ikkunan auki). Olisin jo äsken tuon tehnyt sen
+sijaan kuin siivosti viitoin pois menemään ja viskasin rahan, josta se
+vain yltyi.
+
+HILLERI. Taisi olla kultaraha!
+
+HURMERINTA. Kullat tässä vielä! Hyvä kun on hopeoita. (Ottaa housunsa,
+joita katselee.) Hilleri. Ostakaa housut!
+
+HILLERI. Ei minulle passaa runoilijan housut!
+
+HURMERINTA. Nämä ovat hyvät housut. Melkein uudet. En ole näitä monta
+kertaa pitänytkään. Ja hyvää vaatetta. Saatte helpolla: kymmenen
+markkaa!
+
+HILLERI. No ei olisi paljon noin mainioista housuista!
+
+HURMERINTA. Luuletteko, että olisi ostajia?
+
+HILLERI. Niin ostajiako? Runoilijan housuille olisi vaikka kuin paljon
+ostajia, kun vain tietäisivät. Kilvan veisivät, se on varma.
+
+HURMERINTA. Käärikääpäs ne tuohon paperiin. (Pukee ylleen liivin.) Ja
+toimitatteko minulle vielä yhden asian? Viette taas kirjeen?
+
+HILLERI. Taasko rouva Danellille?
+
+HURMERINTA. Ei, vaan neiti Salmelalle. (Ottaa pöydältä lompakostaan
+nimikortin, jolle kirjoittaa.) Mutta nyt ei ole kirjekuorta! (Viskaa
+nimikortin pöydälle.) Te voitte suullisesti toimittaa asian.
+
+HILLERI. Kyllä, jos ei se kovin mutkallinen asia ole.
+
+HURMERINTA. Sanotte neiti Salmelalle minulta terveisiä, että minun
+pitäisi saada tavata häntä heti.
+
+HILLERI. Kyllä minä sellaisen asian voin toimittaa. (Yrittää
+lähtemään.)
+
+HURMERINTA. Te voitte ottaa samalla sen paketinkin.
+
+HILLERI. Mitä minä tästä sanon?
+
+HURMERINTA. Jätätte vain hänelle. Mutta sanokaa, että minä matkustan
+tänä iltana laivassa.
+
+HILLERI. Matkustatteko pois täältä?
+
+HURMERINTA. Pois! Minuthan on kutsuttu Helsinkiin.
+
+HILLERI. Helsinkiin kutsuttu? Ohoo!
+
+HURMERINTA. Sanomalehden toimittajaksi sinne. (Ottaa lompakostaan
+sähkösanoman, jonka antaa nähtäväksi Hillerille, ja alkaa kävellä
+edestakaisin kädet taskuissa ja silmäten Hilleriä). Niin! (Yht'äkkiä
+käy selittämään.) Kirjoituksella, josta siinä sanotaan, että on
+herättänyt yleistä huomiota, tarkoitetaan tietysti sitä johtavaa
+kirjoitusta, jonka minä kirjoitin lehteen valtiollisista asioistamme.
+
+HILLERI. Niin tietysti.
+
+HURMERINTA (kävellen). Se sähkösanoma tuli sopivaan aikaan. Oli hauska
+nähdä, miten niiden herrain johtokunnan jäsenten naamat venyivät
+pitkiksi!
+
+HILLERI. Mutta kyllä tässä herra runoilija on pienessä ereyksessä.
+
+HURMERINTA. Mitä?
+
+HILLERI. Tämä sähkösanoma on täältä.
+
+HURMERINTA. Täältä! (Lukee sähkösanomasta.) Otatteko vastaan
+toimittajan paikan täällä perustettavassa uudessa sanomalehdessä?
+
+HILLERI. Niin, täällä.
+
+HURMERINTA. Mutta »täällä» tietysti tarkoittaa sitä paikkakuntaa, josta
+sähkösanoma on lähetetty. (Hämmästyy, kääntelee ja katselee, silmää
+välistä Hilleriä.) Mitä! Mitä tämä on! (Repii sähkösanoman ja jää
+katsomaan vihaisesti Hilleriä.) Roisto! (Kävelee edestakaisin, pysähtyy
+Hillerin eteen.) Roisto!
+
+HILLERI. Sen sähkösanoman kirjoitti meidän tohtori, jonka nimikin oli
+siinä alla.
+
+HURMERINTA. Te ja teidän tohtorinne ja kaikki täällä olette
+samallaisia!
+
+HILLERI. Herra runoilija on nyt ereyksissä. Tohtori on hyvin soma mies
+ja hyvä mies, mutta pieni koiransilmä. Hän käski minun juoksuttaa tuon
+sähkösanoman herra runoilijalle johtokunnan kokoukseen, sanoi että
+venytetään vähän niiden herrain naamoja.
+
+HURMERINTA. Pitäköön pilansa esineenä muita elköönkä minua!
+
+HILLERI. Herra runoilija on suuressa ereyksessä. Tohtori ihailee
+kovasti herra runoilijaa ja järkähtämättömästi luottaa teihin, saatte
+pian kuulla hänen omasta suustaan. Hän tulee luoksenne.
+
+HURMERINTA. Mikä oli sitten tarkoitus?
+
+HILLERI. Se mitä siinä sähkösanomassa sanottiin.
+
+HURMERINTA. Perustetaanko tänne uusi lehti?
+
+HILLERI. Kauan ovat sitä tuumineet, mutta on ollut puute sopivasta
+miehestä.
+
+HURMERINTA. Minkä vuoksi Hilleri ei minulle mitään maininnut ennemmin?
+
+HILLERI. En tiennyt heidän päätöksestään.
+
+HURMERINTA. Olisitte sähkösanoman tuodessanne antanut jonkun merkin!
+
+HILLERI. Kyllähän minä herra runoilijaa koetin parhaani mukaan nykiä
+housuntakapuolesta ja luulin, että herra runoilija huomasi. Mutta paha
+se on, jos herra runoilijalle on tullut jotakin vahinkoa ereyksen
+kautta.
+
+HURMERINTA. Ei minulle mitään vahinkoa ole tullut. Ja mieluummin
+jäänkin tänne. Mutta kyllähän Hilleri asettuessaan minun sijalleni voi
+helposti ymmärtää--
+
+HILLERI. Herra runoilija, helpostihan minä ymmärrän. Herra runoilija ei
+voi aavistaakaan, miten paljon minun pitää ymmärtää--vaikeampiakin
+asioita.
+
+HURMERINTA. Niin--no unohdetaan nyt tämä, ja kaikki. Jääköön aivan
+meidän kesken.
+
+HILLERI. Jääköön, ja jää!
+
+HURMERINTA. No onko se toinen puolue suurikin?
+
+HILLERI. Ei ole suuri.
+
+HURMERINTA. Tohtori on etevin ja innokkain mies siinä.
+
+HILLERI. On intoa toisillakin, vaan ei ole taitoa.
+
+HURMERINTA. Mitä tohtori sanoi minun valtiollisesta kirjoituksestani?
+
+HILLERI. Ei ole minulle puhunut mitään.
+
+HURMERINTA. Onko Hilleri lukenut sen?
+
+HILLERI. Luettiinhan se meillä kotona ääneen.
+
+HURMERINTA. Se on rohkea kirjoitus! Se on niin rohkeasti ja suoraan
+kirjoitettu, että minua ihmetytti, kun sensori laski julkisuuteen.
+
+HILLERI. Muuan minun pojistani sai päähänsä, että herra toimittaja on
+varmaan ollut Turkin sodassa.
+
+HURMERINTA. Nykyään kysytään rohkeata, varmaa ja horjumatonta
+esiintymistä.
+
+HILLERI. Nykyään ja aina.
+
+TARJOILIJANEITI (tulee perältä röyhkeästi). Tässä on huoneesta lasku,
+joka on maksettava heti. Jos herralla ei ole rahaa, niin saa herra
+muuttaa heti pois!
+
+HURMERINTA (ottaa laskun, jota katselee). Ohhoh! Onpa osattu panna
+taksaa! Ja tällaisesta huoneesta, jossa on aivan tahallaan kaikki
+mullinmallin.
+
+TARJOILIJANEITI. Jos ei kelpaa, niin menkää muualle!
+
+HURMERINTA. Menenkin. Mutta kyllä minä teitä muistan! (Ottaa rahan
+lompakostaan pöydältä ja maksaa laskun.) Odottakaa nyt, minä annan
+teillekin ystävyydestänne vähän--(Pistää kätensä liivintaskuun ja antaa
+rahan sitä katsomatta tarjoilijaneidille.)
+
+TARJOILIJANEITI (muuttuen erittäin kohteliaaksi). Kiitoksia! Tuhansia
+kiitoksia, herra maisteri. Minä tulen tänne vähän siivoamaan. Taikka
+maisteri voi siirtyä tuohon viereiseen huoneeseen, se on erittäin
+kaunis huone. (Avaa oven.) Maisteri suvaitsee katsoa. Maisteri varmaan
+ihastuu siihen.
+
+HURMERINTA. Minä olen niin äärettömästi ihastunut teihin ja teidän
+huoneisiinne.
+
+TARJOILIJANEITI. Ja tuosta on ainoastaan sama vuokra kuin tästäkin.
+
+HURMERINTA. Te olette erittäin ystävällinen.
+
+TARJOILIJANEITI. Ja jos maisteri suvaitsee jotakin tarvita, niin
+maisteri soittaa vain kellon päälle. (Menee.)
+
+HURMERINTA. Kun sai puolimarkkasen, niin muuttui toiseksi ihmiseksi.
+
+HILLERI. Toisille pitää olla kerrassaan markka, ennenkuin muuttuvat
+toisiksi ihmisiksi, jotkut eivät muutu markalla eikä millään.
+
+HURMERINTA. No! Hillerin ei siis tarvitse nyt mennäkään sille asialle,
+koska näin kävi. Ja minä suoritan nyt Hillerin vaivat. (Liivintaskusta
+antaa katsomatta kaksi rahaa Hillerille.)
+
+HILLERI (ojentaa kätensä). Herra runoilija, minä en muutu enkä
+tahdokaan muuttua toiseksi ihmiseksi.
+
+HURMERINTA (katsoo kultarahoja Hillerin kämmenellä). Mitä? Kultarahoja!
+
+HILLERI. Minä tyydyn olemaan sellainen kuin olen.
+
+HURMERINTA. Mistä ihmeestä kultarahoja? (Koettelee taskuaan.) Ja
+tässäkin yhä! (Ottaa vielä molemmista taskuista.) Katsokaa! (Panee
+kultarahat pöydälle.)
+
+HILLERI. Mutta sehän on tuo herra runoilijan liivi aika kana munimaan
+kultamunia!
+
+HURMERINTA. Hopearahoja olen pidellyt irrallaan taskussa.
+
+HILLERI. Se on ruvennut hautomaan ne kullaksi.
+
+HURMERINTA (koettelee ylätaskua). Ja täällä! Katsokaa nyt! (Koettelee
+uudestaan joka taskua.) Ei ole enää.
+
+HILLERI. Riittääkin nuo tälle päivälle. Varustakaa nyt vain liivinne
+taskuihin hopeata, niin huomenna se on kultaa.
+
+HURMERINTA (pistää kätensä housujentaskuihin ja nostaa molemmin käsin
+seteleitä pöydälle). Mutta tämähän on ihmeellistä!
+
+HILLERI. Runoilijan housut repesivät munimaan seteleitä.
+
+HURMERINTA (koettelee takataskua). Ja täällä!
+
+HILLERI. Missä vain tasku on! Pitäisi olla herra runoilijalla enemmän
+taskuja.
+
+HURMERINTA (ottaa takkinsa, vetää sen ylleen ja pistää kätensä
+taskuihin, joista vetää esiin seteleitä). Tämähän on satua! (Lappaa yhä
+pöydälle toisistakin taskuista. Katselee vaatteitaan.) Minun nämä
+vaatteet ovat, se on varma. (Koettelee uudelleen takintaskuja.) Jo
+loppuivat.
+
+HILLERI. Eikö ole enää muita taskuja?
+
+HURMERINTA (ottaa paketin, jonka repäisee auki, ja kopeloipi siinä
+olevain housujen taskut). Ei ole näissä. (Viskaa housut pöydälle.) Nuo
+olivat minulla päälläni, vaan nämä riippuivat siellä kamarini seinällä.
+
+HILLERI. Tavallisesti seinistä tarttuu vaatteisiin ikäviä. (Ottaa
+muutaman setelin ja haistaa.) Uhhuh! Mikä haju!
+
+HURMERINTA (ottaa setelin, haistaa ja ihastuu). Rouva Danell!
+
+HILLERI. Sitähän minäkin!
+
+HURMERINTA. Sanoiko Rouva Danell Hillerille mitään, kun veitte hänelle
+minun kirjeeni?
+
+HILLERI. Paineli vain sydänalaansa.
+
+HURMERINTA. Kuulkaa, Hilleri. Juoskaa rouva Danellin luo ja sanokaa,
+että minä en matkustakaan niinkuin rouva Danellille olin kirjoittanut,
+vaan olen päättänytkin jäädä tänne, ja että minä sen vuoksi pyydän
+nöyrästi saada luvan tulla rouva Danellin luo vielä tänään, tuntina,
+jonka rouva Danell suvaitsisi määrätä.
+
+HILLERI. Herra runoilija kirjoittaa lipun. Sillä jos minä suullisesti
+tällaista asiaa lähden ajamaan, niin siihen voi tulla liikoja. Neiti
+Salmelalle asianne oli niin simppeli. (Hypistelee pöydällä olevia
+housuja.)
+
+HURMERINTA (nimikortille kirjoittaessaan). Hän mahtaa olla rikas?
+
+HILLERI. Neiti Salmelako?
+
+HURMERINTA. Ei, ei, vaan rouva Danell!
+
+HILLERI. Niin, rouva Danell. Onhan se tietty asia!
+
+HURMERINTA. Vai niin rikas! Taitaa olla kymmeniä tuhansia?
+
+HILLERI. Satatuhatta markkaa--
+
+HURMERINTA. Satatuhatta markkaa! (Repäisee nimikortin ja ottaa uuden,
+jolle kirjoittaa).
+
+HILLERI. Satatuhatta pankkiosakkeina
+
+HURMERINTA. Pankinosakkeina!
+
+HILLERI. Sitten kymmeniä tuhansia irtonaista rahaa.
+
+HURMERINTA. Vai niin!
+
+HILLERI. Niin, ja sitten paljon muuta törkyä, herra runoilija.
+
+HURMERINTA. Kaksi taloa kaupungissa?
+
+HILLERI. Ja kiinnityksiä maatiloihin siellä täällä.
+
+HURMERINTA. Vai niin! Ja hän on kaunis!
+
+HILLERI. Ja nerokas.
+
+HURMERINTA. Nerokasko?
+
+HILLERI. Niin. Rouva Danell melkein silmänräpäyksessä voi sanoa,
+paljonko joku luku tekee kerrottuna kuudella.
+
+HURMERINTA. Kuudellako?
+
+HILLERI. Niin ja 6-1/2:lla ja 7:llä ja 7-1/2:lla ja 8:lla
+j.n.e. Hänellä on, niinkuin sanotaan erinomainen rätinkipää. Ja
+kauppa-asioissa itse kauppaneuvoskin kysyy usein rouva Danellin
+ajatusta.
+
+HURMERINTA. Rouva Danell kuuluu siihen puolueeseen?
+
+HILLERI. Siihen.
+
+HURMERINTA (repii kirjoittamansa nimikortin). Hillerin ei tarvitsekaan
+mennä sinne. (Katsoo kuvastimeen.) Minun pitää saada partani ajetuksi.
+
+HILLERI. Se olisi pian tehty, mutta kauppaneuvos kuulostaa nyt juuri
+olevan tulossa tänne.
+
+HURMERINTA. Kauppaneuvos?
+
+HILLERI. Niin, kauppaneuvos se on, jonka ääni nyt kuuluu.
+
+HURMERINTA. Tuohan on kuin jalopeuran kiljuntaa!
+
+HILLERI. Ei tuo ole vielä mitään.
+
+HURMERINTA. Tännekö hän tulee?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA. Minunko luo?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA. Senkö kirjoituksen johdosta?
+
+HILLERI nyökäyttää päätään.
+
+HURMERINTA. Kylläpä sillä on ääntä!
+
+HILLERI. Kauppaneuvos arvatenkin puhelee jonkun puolituntia herra
+runoilijan kanssa. Minä menen siksi aikaa muualle ja tulen sitten
+ajamaan herra runoilijan parran. (Yrittää menemään.)
+
+HURMERINTA. Hilleri! Ette saa mennä. Te olette sen kirjoituksen
+kirjoittanut ja nyt tahtoisitte livistää tiehenne. Minä kyllä vastaan
+siitä, mitä minä olen kirjoittanut, vastatkaa te myöskin!
+
+HILLERI. Ei kauppaneuvos kuuntele minun sanojani, jos herra runoilija
+on näkyvissä. Suoraa päätä hän syöksee teidän niskaanne.
+
+HURMERINTA. Minä menen tieheni. Sillä minulla ei ole sen asian kanssa
+mitään tekemistä. Vai ei suinkaan Hilleri tahdo väittääkään, että minä--
+
+HILLERI. En, en toki. Kyllä minä vastaan.
+
+HURMERINTA. No niin. (Menee vasemmalle, ovessa mennessään.) Sanokaa,
+että minä en ole tavattavissa. (Vetää oven kiinni.)
+
+KAUPPANEUVOS (tulee peräovesta kiskaisten molemmat ovenpuoliskot auki).
+Missä on se herra Punaparta?
+
+HILLERI. Kauppaneuvos tarkoittaa varmaan herra Hurmerintaa.
+
+KAUPPANEUVOS. Mikä rinta?
+
+HILLERI. Urho Armas Hurmerinta.
+
+KAUPPANEUVOS. Hoo! Sehän on kuin--kuin--kuin--
+
+HILLERI. Porilaisten marssi.
+
+KAUPPANEUVOS. Mutta oli mikä oli, minä häneltä väännän niskat nurin.
+
+HILLERI. Parempi armo kuin kova tuomio.
+
+KAUPPANEUVOS. Armo? Kyllä sitten käskisi! Sitten vilisisi niitä
+maailmanparantajia kuin kirjavia kissoja. Niitä täällä ei tarvita!
+Menkööt--(ei löydä sanaa).
+
+HILLERI. Kiinaan!
+
+KAUPPANEUVOS. Niin juuri. Juuri se oli sanani veljentyttärellekin--
+
+HILLERI. Neiti Salmelalleko?
+
+KAUPPANEUVOS. Niin. Hänkin on muuan Porilaisten marssi, ja vielä
+pahempi! Oikea Marseljeesi. Kaikki pitäisi olla (huiskuttaa molempia
+käsiään) hup pup pup!--Ihminen on muka ihminen. Ajattele, Hilleri:
+ihminen!
+
+HILLERI. Jopa sanoi tyttörukka tyhmästi.
+
+KAUPPANEUVOS. Ja sitä sisua sillä tytöllä. Jumalan kiitos, ettei se ole
+mies. Sitä ei pitäisi aisoissa millään!
+
+HILLERI. Vai niin!
+
+KAUPPANEUVOS. Se ei nöyrry, vaikka hengen ottaisi.
+
+HILLERI. Se veljenne tytärkö?
+
+KAUPPANEUVOS. Niin. Ja se profeteerasi, että tänne muka joskus tulee
+mies, joka panee mullistuksen aikaan ja jonka käsissä me emme ole kuin
+lahonneita kannonpökkelöitä. Jokohan se nyt on tämä mies se messias,
+jonka tuleman pitää? Joka luo kerrassaan uuden maailman! Minä istun ja
+odotan.
+
+HILLERI. Elkää istuko.
+
+KAUPPANEUVOS. Hä? Elä minua säikytä! Meidän keskustelumme hänen
+kanssaan loppuu hyvin lyhyeen ja nätisti. Minä ilmoitan hänelle, että
+virkansa (pyyhkäisee kämmenillään). Ja jos ne pöllöt ovat tehneet hänen
+kanssaan kontrahdin ja hän vetoaa siihen, niin minä lyön kirjapainon
+oven lukkoon.
+
+HILLERI. Onko kirjapaino kauppaneuvoksen?
+
+KAUPPANEUVOS. Se on rouva Danellin rahojen panttina.
+
+HILLERI ottaa pöydältä setelin ja vie kauppaneuvoksen nenän eteen.
+
+KAUPPANEUVOS. Mitä?
+
+HILLERI. Eikö kauppaneuvos tunne hajua?
+
+KAUPPANEUVOS (haistaa, hämmästyy, hypähtää pystyyn.) Älä hiidessä!
+Ovatko he jo kuinka pitkällä?
+
+HILLERI (panee setelin kasaan, jota sitten viittaa sormellaan). Nuo
+ovat vain pieniksi taskurahoiksi.
+
+KAUPPANEUVOS. Nyt se tekoset teki!
+
+HILLERI. Joko kauppaneuvosta pelottaa?
+
+KAUPPANEUVOS. No hitto, mitä--mitä--mitä nyt voi tehdä? Sano!
+
+HILLERI. Vaikeatapa taitaa olla silloin puskea, kun toisellakin on yhtä
+pitkät ja tanakat sarvet.
+
+KAUPPANEUVOS. Rouva Danellille olisi välttänyt varsin hyvin se
+kanttori?
+
+HILLERI. Minun puolestani kyllä, ja liian hyväkin olisi ollut.
+
+KAUPPANEUVOS. Kuka lempsatti se keksi hankkia tänne tuon Porilaisten
+marssin? Eihän vain se samainen neiti Salmela?
+
+HILLERI. Alkujaan se on minun keksintöni.
+
+KAUPPANEUVOS. Sinun? No mitä hittoa se sinä--?
+
+HILLERI. Luulin tätä aivan toisellaiseksi mieheksi. Mutta ei tämä ollut
+sopiva mies.
+
+KAUPPANEUVOS. Ei! Ei ole sopiva. Ei ensinkään! (Kävelee edestakaisin ja
+pysähtyy pöydän luo rahoja katselemaan.) Sanon vieläkin, että saakelin
+Josefine! (Huomaa rahojen vieressä nimikortin, jonka ottaa käteensä).
+Mitä liikaa tavaraa tämä aikoo rakkaalleen lähettää ja jättää
+myytäväksi?
+
+HILLERI. Niin rakkaalleenko?--Nuo housut.
+
+KAUPPANEUVOS (katsoo pitkään Hilleriä). Niinkö pitkällä jo?
+
+HILLERI. Pianhan sitä nykyaikana pitkälle päästään.
+
+KAUPPANEUVOS (ottaa housut ja katselee niitä). Viisitoista markkaa.
+
+HILLERI. Kymmenellä hän minulle olisi myynyt.
+
+KAUPPANEUVOS. Mutta morsiamensa hän ei lupaa näitä myydä alle
+viidentoista!
+
+HILLERI (nyökäyttää päätään merkitsevästi). Hmm!
+
+KAUPPANEUVOS (nostaa merkitsevästi sormensa pystyyn; innokkaasti). Hmm!
+
+HILLERI. Ajan henki.
+
+KAUPPANEUVOS. Nero! (Housut käsivarrella ja kädet selän takana kävelee
+edestakaisin.)
+
+HILLERI. Kauppaneuvoksella on tarkka silmä.
+
+KAUPPANEUVOS. Ei hätää! Minä nyt tiedän mihin se mies pannaan.--
+Minnekähän hän on mennyt?
+
+HILLERI (avaa kamarin oven). Herra runoilija!
+
+HURMERINTA (kamarista). Joko jalopeura on poissa?
+
+HILLERI. Poissa on jalopeura, ja nyt täällä on runoilijalle ostaja.
+
+HURMERINTA (tulee kamarista, vähän hämillään kumarteleikse). Onko
+kysymys noista housuista?
+
+KAUPPANEUVOS. Ei. (Antaa housut Hurmerinnalle.) Vaan teistä itsestänne.
+Minä olen kauppaneuvos Salmela.--Ja pyydän, että olette hyvä ja tulette
+luokseni päivälliselle, kello 4. Minulla on teille tarjottavana
+tirehtöörin paikka täkäläisessä pankinkonttorissa. Toivoakseni teillä
+ei ole mitään sitä vastaan?
+
+HURMERINTA neuvottomana kumarteleikse.
+
+KAUPPANEUVOS (ojentaa kätensä). Siis kello 4.
+
+HURMERINTA neuvottomana kumartaa. KANTTORI, POMMERI ja NAATUS tulevat
+peräovesta.
+
+KAUPPANEUVOS. Päivää, päivää. Terveisiä Pietarista.
+
+KANTTORI (juhlallisesti). Meillä on kunnia ja velvollisuus saapua tänne
+sanomalehtiosakeyhtiön arvoisalta johtokunnalta lähetettyinä--
+
+NAATUS. Arvoisan johtokunnan lähettäminä, sillä suomenkielessä ei
+käytetä agenttia.
+
+KAUPPANEUVOS (Naatukselle). Elä sinä aina lorise! (Kanttorille.) Ja
+mitä sinä pauhaat kuin mikäkin paalinpappi? Puhu ihmisiksi!
+
+POMMERI. Mikä on veljen rinsiippi? Me ensin päätimme, että herra
+Hurmerinta erotetaan, sitten päätimme, ettei päätetä mitään, vaan että
+--tuota--tuota--
+
+KAUPPANEUVOS. No mitähän te lopuksi päätitte?
+
+NAATUS. Pöytäkirjaan merkitsin lopuksi, että pyydetään herra Hurmerinta
+jäämään lehteen--
+
+KAUPPANEUVOS. Herra Hurmerinta ei jää lehteen!
+
+POMMERI. No sitähän minä heti alussa pontevasti ajoin.
+
+KANTTORI. Johtokunnan on siis hankittava uusi toimittaja.
+
+KAUPPANEUVOS. Naatus on aivan omiaan.
+
+POMMERI. Niin tosiaan. Naatuksestahan me saamme toimittajan. Mitäs
+meidän tarvitsee etempää hakeakaan runoilijoita--
+
+KANTTORI. Ketäs lehdessä ehdotetaan valtiopäiville?
+
+KAUPPANEUVOS. Ei ketään. Minä olen tiedustellut Helsingistä, kuka
+siellä helpoimmalla rupeaa, ja odotan vastausta.
+
+POMMERI. Joo, sillä tavoinhan päästään helpoimmalla.
+
+KANTTORI. Ei se kyllä ole oikein ideaalista.
+
+POMMERI. Iteaalista, hohhohhoh. Mutta periaatteen kannalta se on just.
+
+KAUPPANEUVOS. Mitä sinä, Naatus, siellä kirjoitat?
+
+NAATUS (on istunut kirjoittamaan kuin kotonaan). Pöytäkirjaa.
+
+KAUPPANEUVOS. Tule pois. Ja lähdetään joukolla katsomaan sitä kirkkoa,
+että tarvitseeko se mitään korjausta, kun ne höpöttävät että se on
+hatara. (Menee perälle.)
+
+POMMERI. No se on tosiaan paljasta höpötystä. Ja jospa onkin vähän
+hatara--
+
+KANTTORI. Maalata se kuitenkin sietäisi, että olisi vähän ideaalisemman
+näköinen. (Seuraa kauppaneuvosta.)
+
+NAATUS. Siitähän minä sitten voin kirjoittaa johtavan artikkelin ensi
+numeroon. (Seuraa toisia.)
+
+POMMERI. Niin, sinä kirjoitat sitten, kun minä ja kauppaneuvos ensin
+tarkastamme ja päätämme, mitä on tehtävä. (Seuraa toisia.)
+
+HURMERINTA (seisoo pitkän aikaa hämmästyneenä) Olihan se kauppaneuvos?
+
+HILLERI. Itse kauppaneuvos.
+
+HURMERINTA. Mutta----sanoiko hän minulle, että pankintirehtööriksi?
+
+HILLERI. Pankintirehtööriksi.
+
+HURMERINTA (alkaa kulkea edestakaisin kiivain askelin housut kädessä
+viuhtoen; pysähtyy). Ja käski päivälliselle?
+
+HILLERI. Päivälliselle.
+
+HURMERINTA (kuin edellä). Kello 4?
+
+HILLERI. Kello 4.
+
+HURMERINTA (viskaa housut kädestään). Nyt on ajettava parta ja joutuin.
+
+HILLERI. Siihen olen aina valmis, oli kuka oli! (Asettaa tuolin
+kuvastimen eteen.)
+
+KAUPPANEUVOS (tulee peräovesta). Hilleri! Sinä kun asut lähellä sitä
+teurastaja Tolosta, niin sano hänelle, että saa tulla tappamaan sen
+meidän härän. (Menee.)
+
+HILLERI. Sanotaan.
+
+HURMERINTA. No nyt siitä päästään.
+
+HILLERI. Mistä?
+
+HURMERINTA. No siitä kauppaneuvoksen härästä.
+
+HILLERI. Niin. Mutta on kasvamassa uusi mullikka. Herra runoilija ei
+ole sitä vielä nähnyt. (Istuttaa Hurmerinnan tuolille kuvastimen eteen
+ja katselee takaa, puolelta ja toiselta.) Ja siitä tuleekin oikein
+pulska härkä, joka vielä keikkuu kukatiesi konsulina.
+
+HURMERINTA hypähtää ylös ja katsoo vihaisesti Hilleriä.
+
+HILLERI. Anteeksi, minä taisin sanoa vielä herra tirehtööriä
+runoilijaksi.
+
+HURMERINTA. Minä olen runoilija ja aion vielä kirjoittaa runoja!
+
+HILLERI. Tietysti, tietysti, herra tirehtööri kirjoittaa.
+
+NEITI SALMELA (tulee peräovesta ja syöksyy Hurmerinnan kaulaan. Pitkän
+äänettömyyden perästä). Minun on vaikea puhua! Tämä riemu on
+tuskallista. Armas! Sinun itsesi olisi pitänyt olla näkemässä ja
+kuulemassa. Niin on kuin kaikki purot ja joet olisivat tulvillaan ja
+ilma täynnä keväistä kohinaa.
+
+HURMERINTA. Sinun innostuksesi aina on ylenmääräistä, rajatonta.
+
+NEITI SALMELA. Ei ole. Minä ainoastaan heikosti voin kuvata sitä, mitä
+olen nähnyt ja kuullut. Sinä itse saat pian tuta sen. Nyt vasta on
+oikea juhla, sillä innostus on todellinen, sydämestä lähtenyt! Ja nyt
+alkaa uusi aika! Armas!----(Muuttuen.) Mutta minkä vuoksi sinä olet
+tuon näköinen? Minkä vuoksi sinä katsot tuolla tavoin?
+
+HURMERINTA. Minä jo äsken sanoin sinulle, että sinun innostuksesi on
+ylenmääräinen, niinkuin se on aina ja niinkuin olen siitä sinulle usein
+puhunutkin. Minä tiedän, että täällä puuhataan uutta lehteä. Mutta se
+on kaikessa tapauksessa epävarma yritys, jonka eteen minä en voi uhrata
+varmaa tulevaisuuttani.
+
+NEITI SALMELA. Mitä sinä puhut, Armas? Minä en käsitä ollenkaan.
+
+HURMERINTA. Setäsi kävi täällä. Hän tarjosi minulle pankintirehtöörin
+paikan.
+
+NEITI SALMELA vavahtaa ja jää tuijottamaan Hurmerintaa ja herkeämättä
+katse kiinnitettynä Hurmerintaan peräytyy askelia huomaamatta ovelle ja
+edelleen saliin sillä aikaa kun ulkoa ikkunan alta kuuluu voimakas
+laulu:
+
+    Jos sydän sulia puhdas on
+    ja mieli vakaa, pelvoton,
+    niin yhdy meihin, tänne jää
+    ja pyhä vanno vala tää:
+    tää Suomenmaa mun toimeen saa,
+    sen eestä vaan
+    mä ainiaan
+    teen työtä saakka kuolemaan!
+
+Kerrattaessa laulu katkeaa yht'äkkiä ennen viimeistä säettä.
+
+HURMERINTA. Mikä ne keskeytti?
+
+HILLERI. Kauppaneuvoksen härkä.
+
+ROUVA DANELLIN hätähuuto kuuluu ulkoa.
+
+HURMERINTA. Mikä se on? (Rientää ikkunaan.)
+
+ROUVA DANELL (ulkona). Auttakaa, auttakaa, auttakaa!
+
+HURMERINTA kumartuu ikkunaan auttaen nousemaan ikkunasta rouva
+Danellin. ROUVA DANELL päästyään huoneeseen kaatuu Hurmerinnan syliin
+ja pudottaa laukun, joka on auki.
+
+HURMERINTA (Hillerille). Hakekaa vettä!
+
+HILLERI. Rouva Danell ei juo koskaan vettä, mutta jos on vähänkään
+pahoinvoipa, niin käskettää luokseen pastorin.
+
+HURMERINTA. Mitä te höpsyätte. Tulkaa auttamaan minua, että saadaan
+tuonne sohvaan.
+
+HILLERI. En minä uskalla, herra tirehtööri. Rouva Danell virkoaisi, kun
+minä kädellänikään vain koskettaisin, ja sitten voisi kauhusta kuolla.
+
+HURMERINTA. Menkää käskemään palvelusneiti tänne!
+
+HILLERI (mennessään perälle). Eikö pastoria?
+
+HURMERINTA. Ei!
+
+ROUVA DANELL. Herra--herra--herra--
+
+HURMERINTA. Rakas rouva Danell! Te toinnutte jo! Te olette pelastettu!
+(Tukien häntä hellävaroin taluttaa nojatuoliin istumaan.) Te toinnutte
+pian kokonaan. Eikö niin?
+
+ROUVA DANELL. Ne taskurahat!
+
+HURMERINTA. Minä tiedän, rouva Danell, että ne ovat teidän kädestänne.
+Suokaa minun suudella sitä. (Suutelee kättä.)
+
+ROUVA DANELL. Te matkustatte!
+
+HURMERINTA. En matkustakaan. Minulla on onni jäädä tänne.
+Pankintirehtööriksi. Ja minä otaksun, että tähän onneeni on
+vaikuttanut--
+
+Härkä ammuu ikkunan alla.
+
+ROUVA DANELL (kuin peläten turvautuu Hurmerintaan). Ilkeä
+kauppaneuvoksen härkä!
+
+HURMERINTA. Rouva Danell! Te olette osoittanut minulle niin suurta ja
+jalomielistä luottamusta, että minä rohkenen pyytää teitä omakseni.
+
+ROUVA DANELL. Ei, ei, ei herra--se olisi synti. Sillä minun suruvuoteni
+loppuu vasta huomenna kello 12. Mutta saamme me jo olla Armas ja
+Josefine.
+
+TARJOILIJANEITI (tulee perältä). Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Mutta
+Hilleri sanoi herra maisterin käskeneen minua.
+
+HURMERINTA. Onko tuo viereinen huone vapaa?
+
+TARJOILIJANEITI. On, on. Ja se on järjestyksessä ja erittäin kaunis
+huone ja rauhallinen.
+
+HURMERINTA. Minä otan sen. Ja tämän huoneen saatte järjestää ja laittaa
+minulle toiseksi.
+
+TARJOILIJANEITI. Heti paikalla, herra maisteri.
+
+HURMERINTA. Jaksammeko siirtyä toiseen huoneeseen? (Ojentaen hänelle
+molemmat kätensä auttaen nousemaan ja taluttaa tukien toisella kädellä
+vartalosta.)
+
+ROUVA DANELL (pysähtyy äkkiä, ihastuneena). Minä kuulen harpunsoittoa!
+(Tarjoilijaneidille.) Missä hän soittaa?
+
+TARJOILIJANEITI. Hän soittaa meidän rouvalle rouvan kamarissa.
+
+ROUVA DANELL. Käskekää hänet tänne soittamaan! (Hurmerinnalle.) Eikö
+niin, Armas?
+
+HURMERINTA (hymyillen). Josefinen tahto on minun lakini.
+
+ROUVA DANELL (tarjoilijaneidille). Käskekää tänne. (Pujottaa kätensä
+Hurmerinnan käsikynkkään. Menevät kamariin vasemmalle.)
+
+TARJOILIJANEITI. Kyllä minä käsken. (Silmätessään ympärille huomaa
+rouva Danellin laukun, jonka ottaa ja kurkistaa sisään.) Mitä? (Ottaa
+laukusta kaksi korttia.) Ruutukuningas ja ristirouva! Kukahan
+koiransilmä--? (Viskaa kortit lattialle, lupsauttaa laukun kiinni ja
+yrittää lähtemään vasemmalle.)
+
+HILLERI (tulee perältä). Neitsy voi minulle sanoa kumpaa minä haen,
+hattuani vai päätäni?
+
+TARJOILIJANEITI. Päätä teillä ei ole koskaan ollutkaan. Mutta tuossa on
+hattunne.
+
+HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei.
+
+TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein
+karahteerataan?
+
+HILLERI. Herra pankkiiriksi.
+
+TARJOILIJANEITI. No sitähän minäkin, että se ei ole mikään mökinpoika,
+kun antoi juomarahana kultarahan.
+
+HILLERI (osoittaa rahakasaa pöydällä). Nuo sille äsken kukko muni.
+
+TARJOILIJANEITI. Herra jesta! Ja jättää tuolla tavoin. Jos sattuisi
+katoamaan, niin olisi minun syyni. (Kerää rahat vyöliinaansa ja rientää
+vasemmalle. Ovessa mennessään.) Herra pankkiiri! (Vetää oven kiinni.)
+
+HILLERI (huomaa kortit lattialla, ottaa ne ja asettaa vierekkäin
+pystyyn kuvastinta vasten ja katsoo nyökäyttäen päätään, kummastellen).
+Hm!
+
+NEITI SALMELA (tulee peräovesta; hiljaisesti). Hilleri. Siellä on
+kauppaneuvoksen härkä.
+
+HILLERI. Ei auta kuin odottaa, kunnes menee. (Istahtaa ja panee kädet
+ohimoilleen.)
+
+NEITI SALMELA heittäytyy hervottomasti istumaan sohvaan koettaen
+hillitä itkuaan. Paiskautuu pitkäkseen kasvoilleen ja itkee rajusti,
+mutta äänettömästi.
+
+HILLERI (kohottaa päätään ja silmää neiti Salmelaa, asettuu entiseen
+asemaansa; hetken kuluttua nousee ja menee neiti Salmelan luo). Neiti
+Salmela. Puhelkaamme.
+
+NEITI SALMELA nousee pyyhkien silmänsä.
+
+HILLERI (katsoen aina silmiin, isällisesti). Niin teille kuin asialle,
+jota ajoitte, oli parasta, että näin kävi. Uskokaa minua.
+
+NEITI SALMELA. Minä uskon, sillä minä itse nyt tunnen ja tiedän. Mutta
+mikä kauhea pettymys! (Purskahtaa itkemään.)
+
+HILLERI. Sanoitte, ettei pettymys teitä pelota.
+
+NEITI SALMELA. En ymmärtänyt teitä. En luullut teidän tätä
+tarkoittavan.
+
+HILLERI. Ettekä olisi uskonut, jos minä olisin sanonut teille, että hän
+on ainoastaan--ruutukuningas. Huvittaako teitä nähdä sattuman leikkiä?
+(Osoittaa kortteja.)
+
+NEITI SALMELA (silmää kortteja). Herranen aika! Onko tämä unta vai
+totta?
+
+HILLERI. Elämä on unelma.
+
+NEITI SALMELA. Minun elämäni on pahaa unta, pahaa unta, pahaa unta.
+
+HILLERI. Kääntykää toiselle kylelle, oikealle kylellenne.
+
+NEITI SALMELA (kuin havahtuen, katsoo pitkään Hilleriä kasvavalla
+riemastuksella. Pitkä äänettömyys). Kuulkaa!
+
+HILLERI (äänettömyyden jälkeen). No mitä?
+
+NEITI SALMELA (painaa käsillä ohimoitaan) Minä en saa nyt kiinni
+ajatuksistani. Minusta vain tuntuu, että jotakin on hullusti ollut
+pitkän aikaa ja että voisi olla jollakin tavoin paljon paremmin,
+niinkuin minulla on ennen ollut. (Tuttavallisesti kuin seisoisi isänsä
+edessä hypelöipi molemmin käsin Hillerin takinpielustoita.) Saanko
+tulla teidän luonanne käymään, teidän kotonanne puhellakseni? Ja te
+annatte minulle hyviä neuvoja. Eikö niin?
+
+HILLERI. Parhaani mukaan, hyvä neiti.
+
+NEITI SALMELA (pyyhkäisten silmänsä, oikaiseksen). Tuntuu kuin olisin
+päässyt pahasta painajaisesta.
+
+HURMERINTA (tulee vasemmanpuolisesta ovesta, kääntyy jälkeensä
+sanomaan). Kyllä, kultaseni, kyllä. Toivon löytäväni.
+
+NEITI SALMELA (turvautuen Hilleriin). Voi, voi, hyvä Hilleri.
+
+HILLERI (rauhoittavasti kädellään). Olkaa te aivan levollinen. (Kääntää
+hänet seisomaan selin. Hurmerinnalle.) Herra tirehtööri hakee varmaan
+näitä. (Antaa hänelle kortit.)
+
+HURMERINTA (huomaa neiti Salmelan, hämillään). Oletko vielä täällä,
+sinä--Eeva--?
+
+HILLERI (Hurmerinnalle huomauttavasti). Neiti!--Neiti Salmela.
+
+HURMERINTA. Minä en nyt puhu Hillerin kanssa!
+
+HILLERI. Mutta minä puhun neiti Salmelan puolesta, sillä minun suuni
+on--halpasempi.
+
+HURMERINTA (Hillerille). Ahaa! Nyt minä tiedän mikä sinä olet! Musta
+piru!
+
+HILLERI. Minä olen se profeetta sohvan takaa, joka kieltäysin juomasta
+herran esittämää veljenmaljaa.
+
+HURMERINTA. Siitä hyvästä työstä minä olen ikuisesti oleva kiitollinen.
+
+HILLERI. Mutta se ei kuitenkaan riitä takaamaan minulle
+vahtimestarinvirkaani.
+
+ROUVA DANELL (raottaen ovea). Armas! Löysitkö sinä, Armas?
+
+HURMERINTA (menee ovelle. Neiti Salmelalle). Minä sinulle Eeva
+kirjoitan ja--
+
+HILLERI. Ja se on oleva ensimäinen runo, jonka herra tirehtööri on
+kirjoittanut--pankissa.
+
+HURMERINTA (ovella). Ja Hilleriä minä muistan.
+
+HILLERI. Ja herra pankkiiria minä--säälin.
+
+NEITI SALMELA. Uh! Siinähän se vasta onkin kauppaneuvoksen härkä! Mutta
+kerran tulee mies, joka iskee!
+
+HILLERI. Tulee, se on varma. Mutta pitää aina muistaa, että on niin
+hävyttömän paljon niitä kaikellaisia mullikoita. Ja niitä tahtoo
+sikiytyä omassakin ometassa.
+
+TARJOILIJANEITI (tulee peräovesta). Menkää täältä pois. Tämä huone on
+ylösotettu. (Huutaa taakseen ja viittoo.) David! David!
+
+DAVID nuori, kaunis harpunsoittajapoika, tulee harppuineen peräovesta,
+ja TARJOILIJANEITI asettaa hänet vasemmanpuolisen oven eteen.
+
+NEITI SALMELA (Hillerille, viitaten poikaa). David! Sitä sattuman ivaa!
+Nauraako vai itkeä?
+
+HILLERI. Tehkää niin kuin minä: minä nauran ja itken yhtä aikaa.
+
+NEITI SALMELA peittää nenäliinalla kasvonsa ja astuu horjahdellen
+peräovesta. HILLERI seuraa.
+
+TARJOILIJANEITI avaa vasemmanpuolisen oven.
+
+DAVID (laulaa nenä-äänellä).
+
+    Margarita de Parete
+       era' a sarta d' 'e signore;
+       se pugneva sempe e ddete
+       pe penzare a Salvatore!
+                      Margari,
+          'e perzo a Salvatore!
+                      Margari,
+          Ma l' ommo è cacciatore!
+                      Margari,
+          Nun ce aje corpa tu!
+          Chello ch' è fatto è fatto;
+          nun ne parlammo cchiù!
+
+TARJOILIJANEITI kädet ristissä, pää kallellaan ja suu hymyssä seisoo
+kuunnellen laulua.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kauppaneuvoksen härkä, by Teuvo Pakkala
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUPPANEUVOKSEN HÄRKÄ ***
+
+***** This file should be named 14651-8.txt or 14651-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/4/6/5/14651/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/14651-8.zip b/old/14651-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..93ba686
--- /dev/null
+++ b/old/14651-8.zip