initial commit of ebook 14569HEADmain

2 files changed, 3208 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/14569-8.txt b/old/14569-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f05b304
--- /dev/null
+++ b/old/14569-8.txt
@@ -0,0 +1,3208 @@
+The Project Gutenberg EBook of Lapsuuteni muistoja, by Teuvo Pakkala
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Lapsuuteni muistoja
+
+Author: Teuvo Pakkala
+
+Release Date: January 3, 2005 [EBook #14569]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPSUUTENI MUISTOJA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+LAPSUUTENI MUISTOJA
+
+Kirj.
+
+Teuvo Pakkala
+
+
+Otava, Helsinki, 1921.
+
+
+
+
+Siihen aikaan olin »mustalaispojan korkuinen», pahanen naskali vain, ja
+taisipa seitsemän ikävuotta levätä hartioillani. Ikä aimo tuo! Eihän
+surut eikä huolet säre silloin inehmonlapsen mieltä, ei köyhänkään. Kun
+hän levolle laskee saamatta illalliseksi niin jumalanjyvää ja aamulla
+sitten herää vatsassaan kurraava nälkä, jonka tyydyttämiseksi ei tuohon
+tuokioon ole tuumaa tulevaa, tuntuu tuo hieman tuimalta. Vaan annahan
+kun pääsee poikaparveen, niin silloin viisi koko tuimuudesta! Siellä
+leikin ja temmellyksen vimmassa unehtuu leipäaate kerrassaan kaikkine
+kiusauksineen ja mieli on kuin miekkoisella.
+
+Lieneekö vielä ollut eineenkään aika, mutta olisinpa syönyt oikein
+hyvän sijalta, jahka vaan olisi ollut mitä syödä. Ruoanmurua en ollut
+suuhuni pannut sitten eilen puolilta päivin ja aivan niukalta
+silloinkin. Minun ikäiselläni, terveellä telmivällä pojanpoltolla on
+vielä ruokahalu sitä maata, että moni herkkusuinen herrasmies maksaisi
+siitä kauniin summan, jos ostamalla sen saada voisi, ja--jos olisi
+niinkuin sekin ehdoksi panna--tekisi pienen lahjoituksen
+vaivaiskassaankin. Nälkä oli minulla siis kova ja tuumailin mielessäni
+jotakin tähän suuntaan: kunpa saisi kerrankin syödä kyllältään, tahi
+kunpa olisi nyt edes pieni palanen leipää!
+
+--Kalle, lähde ulos, siellä on muitakin poikia! kutsui minua muuan
+toverini. Kutsumuksensa teki hän ovenraosta, sillä hän oli niin
+innostuksissaan, ettei malttanut tulla oikein sisälle. Tule, tule, me
+menemme pallille!
+
+Pallille! Ja vielä ensi kerta tänä kevännä. Ken ei olisi seurannut
+äänen kehotusta!
+
+--Saat sinä mennä, vaan ainoastaan vähäksi aikaa, lupasi sisareni.
+
+Minä olin valmis lähtemään. Portilla seisoikin suuri joukko iloa ja
+innostusta räyhäileviä poikia. Siihen sekaan kun pistäysi, niin ei
+tuntenut vatsankalvausta eikä nurkua hitustakaan mielessä. Hätä oli
+hukassa!
+
+Keväinen aurinko paistoi räykiästi ja sulaili kiivaasti niitä viimeisiä
+repaleita, mitkä enään olivat jälellä maan talvivaipasta. Muuan
+läheinen kenttä oli jo niin paljaana lumesta, että ojissa vaan röhötti
+harvasyinen, karkea kinos ja itse kentällä pilkoitti siellä täällä joku
+pieni lumitäplä.
+
+--Pojat! tuonne, kentälle!
+
+Sinne kirmasi koko avojalkainen poikaliuta, jotta kintut vilisi.
+
+--Ruvetaan tervasutille!
+
+--Ei, ruvetaan suolalle!
+
+--Mitä sitä tyhjää, pojat! Ruvetaan linnapallille!
+
+--Joo, linnapallille, linnapallille!
+
+Pantiin linnaa ja ruvettiin lyömään linnapallia. Lyötiin ja juostiin ja
+huudettiin.
+
+--Hih, maailmassa, vaikkei olisi paitaakaan! kirkasi muuan juostessaan
+sisälinnasta ulkolinnaan.
+
+--Hih, kun on hippusa elää, kun on nuori ja terve! jatkoi toinen
+jälessä juosten.
+
+--Santtu, Santtu! katso kinttusi! huudettiin kolmannelle pojalle, joka
+myöskin juoksi sisälinnaan pallin vieriessä hänen kintereillään:
+
+--Hätä ei ole tämän näköinen! vastasi Santtu perille päästyään.
+
+--Eihän vaan, mutta olitpa menettää linnan.
+
+--Mitä niistä olista, kun kesät heiniä kasvaa! oli Santun vastaus.
+
+--Tolari! jopa lyöt »Pyhtisen vuorolla». Kalle lyö ensinnä: ja sitten
+minä, minun jälestäni on vasta sinun vuorosi. Lyö Kalle, että muutkin
+pääsevät lyömään.
+
+Minä löin.
+
+--No, niin se mies lyö!
+
+--Pieni on tuo Kalle, vaan pippurinen!
+
+--Maasta se pienikin ponnistaa.
+
+--Kun huonoin mies meistä noin lyö, niin siitä voitte vähän
+haamistella, miten paras muksauttelee! Se oli Kallioisen Pekka, joka
+näin kehuskeli itseään kautta rantain. Hänen vuoronsa olikin nyt lyödä.
+
+--Sepä oli emäisku!
+
+--No, voi sun seitsemän seppää, kuinka korkealle meni!
+
+--Eihän tuota näykään koko pallia!
+
+--Tuollahan tuo piirtelee taivaslakia.
+
+Vaan Pekka itse huusi:
+
+--Kun me olemme meiltä, niin muita ei kaivata!
+
+--Onko teillä kopinottajat kotona? huusi muuan toiselle puolueelle.
+
+--Eipä taida olla siellä sitä miestä, joka uskaltaisi pistää käpäliänsä
+alle.
+
+Vaan asettuipa sieltä muuan kopin ottoon. Se oli Kauppilan Juuso,
+pienen pieni pojannasta. Siinä nyt Juuso ojennetuin käsin ja nokka
+taivasta kohden liikkui askeleen oikealle, askeleen vasemmalle, eteen
+taakse, sen mukaan, kuin pallin kulku näytti hänestä vaativan, kun se
+laskeusi kaaressa ja tuuli sorteli sitä syrjään. Palli laskeusi,
+laskeusi lisäyvällä vauhdilla.
+
+--Terve! sanoi voi potaatille! oli Juuson sanat kun palli lupsahti
+hänen kämmenensä väliin ja pysäytti kulkunsa siihen.
+
+--Tuli kuin taivaasta, vaan tarttui se kuitenkin.
+
+--Tarttui kuin hohtimiin.
+
+--Eihän ne meidänkään miehet patapuukkoja ole.
+
+--Kalle! sisaresi kutsuu sinua, huomautti joka minulle.
+
+Minun piti siis nyt lähteä pois tästä ilosalista ja minä lähdinkin,
+vaan vastahakoisella mielellä ja kaipauksen tunnolla. Senpä tähden tuon
+tuostakin käännyin taakseni katsomaan, kun sieltä kuului joku suurempi
+remakka.
+
+--Linna kaikki! huudettiin sieltä nyt ja huutoa seurasi suuri hälinä,
+mielihyvän ja mielipahan ääniä sekaisin. Minä katsomaan. Lyömässä ollut
+puolue asettui nyt kopin ottoon ja kukin heistä jakeli moitteita ja
+pilkkasanoja Pekalle, sillä hän se oli linnan menettänyt. Vaan toisella
+puolen asettui nyt Tarvosen Jussi lyömään. Hän oli puolueensa paras
+lyöjä ja sitäpaitsi ainoa mies mikä oli lyömässä, sillä muut olivat
+linnan vaihtuessa turvautuneet ulkolinnaan. Jussi oli siis lunastaja,
+jonka tuli lyönnillänsä päästää muut sisälinnaan. Hän näyttikin
+käsittävän tehtävänsä tärkeyden.
+
+--Kyllä minä teidät pelastan, lausui hän. Kapasutti karttunsa nokalla
+maahan ja nosti sitten silmäinsä korkuiselle lausuen: tuosta ja
+tuohon!--se oli määräys pallinostajalle. Tanakassa asemassa, jalat
+hajallaan, ruumis notkistettuna ja karttu ojennettuna olan taakse,
+seisoi Jussi valmiina lyömään. Kaikkein silmät vartioitsivat häntä.
+Nostaja nosti, lyöjä löi, lyönti onnistui ja palli kaarsi korkealla
+ilmassa.
+
+--Noin ne meidän miehet lyövät! Ei sitä meilläkään olla »Pekkaa
+pahempia»! huusi poikajoukko, mikä kilvan kiiti sisälinnaan.
+
+--Jos ei teissä ole kopin ottajaa, niin saatte meiltä miestä lainaan,
+huusi Jussi vastapuoluelaisille.
+
+--Pekka! ota koppi, jos mies olet! kehotettiin.
+
+--Pekka, Pekka, äitisi näkee! huudettiin muka häiriöksi.
+
+Sattui palli Pekan käsiin, vaan eipä tarttunut, kunmahtihan korkealle
+takaisin ja tipahti sitten maahan. Vastapuolueella syntyi naurunremakka
+ja kuin yhdestä suusta huudettiin: äitisipä näki! Vaan Pekan omat
+puoluelaiset tiuskivat vihoissaan: sen läskikäpälä!
+
+--Auringonkilo kävi silmiini, jotta en voinut oikein nähdä, ja palli
+sattui vaan peukalon nokkaan, selitteli Pekka syitään.
+
+--Miksi et sanonut sitä jo ennen?
+
+--Olisit ottanut silmät pois ja katsonut reijillä!
+
+--Mitäs pidät peukaloasi keskellä kämmentä!
+
+--Sano Pekka minun syykseni! ilkkui Juuso ja sekös synnytti
+naurunremakan.
+
+Mahtoi käydä Pekan ilkeäksensä kun suosio siirtyi Jussin ja Juuson
+puolelle. Hän oli aina ollut valmis muita pilkkaamaan heidän
+huonommuudestaan ja kehumaan omaa hyvyyttään ja nyt sattui pilkka kerta
+häneen itseensäkin.
+
+--Tule nyt, Kalle! kiirehti sisareni.
+
+Kun olin jo kotiportilla soi vielä korviini poikain huuto ja se kuului
+suloiselta kuin soitto etäältä.
+
+Kun portaita nousin, kuului melu taas entistä kovemmin ja selvemmin.
+Vielä kerran pysähdyin kuuntelemaan:
+
+--Juoskaa pojat linnaan! Lyö, lyö, Kyöstiä!--Ei käynyt!--Varo, varo
+Tolari!--Linna on meidän! Kopit turrattu!
+
+Sitten väsäysi melu ja vasta kun astuin huoneeseen katkesi se kokonaan
+kuulumasta.
+
+Asuntomme oli eräässä kaupungin syrjäisessä laidassa olevassa talossa.
+Huoneemme oli sangen pieni, katto lähellä lattiaa ja akkuna maarajassa.
+Se oli purettavaksi määrätty hökkeli. Hyvä se oli paremman puutteessa!
+
+Äitini makasi sängyssä kalman kalpeana. Kätensä ojensi hän meille
+nähtäväksi ja ihmeteltäväksi, kun siinä hänen mielestään oli vaan neljä
+sormea. Huomasin että peukalo oli koukistunut kämmenen alle, jotta hän
+käsiselän puolelta kättään katsellessaan ei voinut nähdä sitä. Tämän
+viidennen sormen ihmeellisen poissaolon selitti hän meille siten, että
+se oli ompelemassa ja illalla kuuluu tulevan kotia ja tuovan ruokaa
+tullessaan. Käski hän sitten, meidän korjata pöydän, tuolit ja muut
+kapineet syrjään, jotta eivät olisi tiellä kun häntä ruvetaan
+pyörittämään. Semmoista päätöntä, perätöntä jutteli äitini siinä
+hourioissaan.
+
+Lattialla istui kolmivuotinen veljeni ja leikki pienen kissanpennun
+kanssa--mistä lie se sinne kopeutunut. Kissa teki vinkeitään. Maaten
+kylellään korvat luimussa puri ja takajaloillaan kynsiä rahmusteli
+leikkikaluksi annettua keränalustaa, potaisi siitä laukkaamaan,
+pysähtyi, huiskautti häntäänsä, käänsihe ympäri, köyristi äkkiä
+selkänsä, pöyhisti häntänsä ja syrjäkareissa astua könötti kohti
+keränalustaa. Taas kaapasi laukkaamaan, pysähtyi, oli vähän aikaa
+olevinaan tietämättä leikkikalustaan, koskettihan muuatta oljenkortta,
+pureksikin sitä, vaan tarttuipa kauna tähkästä kieleensä, se piti
+kakistella pois, ja sitten kääntyi kohti keränalustaa, kyyristyi
+matalaksi, hiipi hiljaa lähemmäksi, pysähtyi, tähtäsi silmillään
+tarkasti esinettä, hetkutti ruumistaan saadakseen pohtia, vielä
+hetkutti ja--nyt se oli esineen kimpussa taas. Pieni veljeni nauroi
+herttaisesti. Vähällä on lapsen mieli tyydytetty! Vielä olivat hänen
+poskensa kosteina kyyneleistä. Äsken oli hän pyytänyt leipää ja itkenyt
+kovaa nälkäänsä, jonka hyvikkeeksi ei ollut antaa hänelle tään
+taivaallista.
+
+Sisareni puuhaili pienen vakkasen siivoamisessa--se oli
+kerjuuvakkaseni. Sen pohjalta otti hän ryvettyneen paperin, kopisteli
+töryn pois, levitteli puhtaampaa paperia pohjalle ja laitteli nuorasta
+uuden sangan, kun alkuperäinen puusanka oli jo aikoja sitten luopunut
+palveluksestaan. Tällä aikaa sonnustin minä itseäni matkaan. Pujottelin
+sukanrääsyt jalkoihini, jotka kylmästä olivat turvoksissa ja punaisina,
+ja sioskelin hajanaiset kenkäni parhaan taitoni mukaan narunpalalla
+nilkasta estääkseni niitä siten luopumasta nykyisestä hallitsijastaan,
+joka jo olin kolmas luvulta. Ensimmäinen hallitsijansa, tahi oikeammin
+hallitsijattarensa, oli kuvernöörin neiti, joka hallittuaan niitä
+lyhykäisen ajan näki ne armossa arvolleen kelpaamattomiksi, luopui
+vallastaan ja antoi omistusoikeutensa joululahjana piialle, ja hän taas
+puolestaan käytettyään niitä hyödykseen, kunnes ne tulivat hänelle
+hyödyttömiksi, siirsi hyväntahtoisuudessaan käyttövallan minulle.--Jo
+olin tavallani vyötetty kuin matkaan kiiruhtavainen. Otin vakkasen
+kainaloon ja läksin vaeltelemaan. Tepastelin ja tepastelinpa siis
+samoissa kengissä, joissa kuvernöörin neiti ennen hipsutteli, vaan
+kaikitenkin eri retkiä: kuleksin joutavien palojen keruussa,
+anoskelemassa niitä muroja, jotka rikkaitten pöydiltä putosivat.
+
+Jo olin eräitä kertoja ennenkin ollut tällaisilla retkillä ja silloin
+tavannut muutamia taloja, joista auliisti annettiin, vaan eipä
+käyttänyt käyminen kovin useasti, sillä »mieltä pitää olla
+kerjätessäkin, ettei kahdesti käy yhdessä talossa». Uusia elonlähteitä
+piti etsiä. Mutta ennen kuin keksi talon, mistä sai leipäpalan, kerkesi
+käydä monessa höystymättä kynnenvertaa. Siinä talossa röyhkeä
+piika, joka--katsoen tietysti talonsa parasta--ajoi anojan takaisin
+sen tulista vohkaa, tuossa siepattiin keittiön ovelta avain, kun
+nähtiin köyhä tulevaksi; tässä leiväkäs rouva nöyrään anomukseen
+vastasi valittavalla äänellä: eihän sitä lapsiraukka ole meillä sinulle
+mitään antaa.
+
+Seisoinpa taas muutaman talon portilla. Vakkaseni oli vielä typötyhjänä
+ja nälkä kävi entistään kesummaksi. Muuta ei neuvona kuin lisätä
+kiirettä kerjuussani. Taloon sisälle. Mikä suloinen tuoksu täytti
+sierameni avatessani keittiön oven! Kunpa olisi suussa, mikä nokassa!
+Keittiössä ei ollut niin ristinsielua, vaan eipä siellä silti vallinnut
+hiljaisuus. Tulella oli rautapata, vaskikattila, matala, moniosainen
+rautapannu--ja mene tietämään kaikkia niitä keittokampeita!--joista
+kuului porinaa, kärinää ja kihinää valkoisen höyryn kohotessa korkealle
+lakeen. Tulipa vihdoin piika keittiöön kantaen käsissään suurta
+tarjotinta, missä monenmoiset astiat pitivät koko kilinää. Astioissa
+oli missä voita, missä sokeria, omenia, munaa ja missä mitäkin, mikä
+oli ihanaa nähdä ja lie ollut hyvää syödäkin. Piika ei ollut
+huomaavinaan minua, tahi hänellä ei ollut siihen aikaa. Vaan suuri,
+pörrökarvainen koira, joka tuli piian jälessä, lähestyi heti minua ja
+tyysti nuuskien tarkasteli kantapäästä saakka niin korkealle kuin ylti
+--siis leukaa myöten. Mutta piika hyöri ja pyöri kuin tuulessa. Hän
+kohenteli tulta, lisäsi vähän puuta, kohotti kattilan kantta, mistä
+sakea höyrypilvi rynkäsi ylös, nosti padasta suuren lihaköntin
+lautaselle, leikkeli sen pieniksi paloiksi, joista erotteli paraat ja
+jätteet antoi koiralle. Kateuden henki mieli minut valtaamaan
+nähdessäni kuinka makean näköiset lihapalat katosivat hurtan
+luksahteleviin leukoihin. Olisinpa melkein ollut halukas muuttumaan
+luppakorvan penikaksi--ainakin sillä kertaa. Kohotti taas piika
+kattilan kantta ja tähysteli sinne kotvasen aikaa--totta kai oli siinä
+tekeillä joku tärkeä herkkuseotus. Otti hän sitten voita suuren
+nokareen veitsenkärellä, ja pudotti sen siihen moniosaiseeen matalaan
+pannuun. Siitäpä ätäkkä nousi: kuhina oli kova kuin tuuliaispään
+peuhatessa petäjikössä ja tuprahti sakea ja makea höyrypilvi, joka
+peitti koko keittiön kuin pimeys ennen muinoin Egyptinmaan. Mitähän
+keisarin poika syöpi, tuumailin. Vaan en joutanut sen pitemmältä
+aprikoimaan, sillä keittiöön astui rouva.
+
+--Pyytäisin leipäpalasta, aloin rukoilevaisesti.
+
+Hän loi pitkän katseen minuun ja kysyi vihdoin kenen sinä olet poika?
+
+Selitin.
+
+--Kerjuulla! lausui hän kummeksuen.--Kuinka sinä olet kerjuulla?
+
+Enhän älynnyt tähän vastata mitään, pureksin vaan lakkiani. Vaan rouva
+otti minua kädestä ja vei sisälle saliin. Uudet sukat, saappaat,
+housut, takin, lakin itselleni ja paljon ruokaa kotia viedäkseni
+luettelivat nopeat ajatukseni minun nyt saavani!
+
+--Tässä tuon teille, tyttäreni, serkkunne nähtäväksi, lausui rouva
+siellä oleville neideille. Muutamalle herralle, joka myös oli siellä,
+selitti hän kenen olin poika. Jos lie rouvan selitys pöyristyttänyt
+neitosten silmät, niin kasvatti se myöskin äsken syntynyttä toivoani,
+joka jo alkoi venyä tiesi kuinka pitkäksi. Sillä aikaa kun rouva puheli
+neitosten ja herran kanssa--puhettaan en kuullut--kuvailin mielessäni
+oikein makeanleivän päiviä. Loin silmäyksen jalkoihin, joissa varmaan
+kohta oli olevan uudet saappaat. Oho, likaa oli kulkeutunut jaloissani.
+Siirsin jalkojani, ja kaksi märkää sijaa jäi korealle matolle. Rouva
+lähestyi minua ja minä hymyilin jo hyvässä toivossa.
+
+--Minkä tähden kulet sinä kerjuulla? kysyi hän jotenkin tuimalla
+äänellä.
+
+Äyskis! Mitä vastata? Yhtä ja toista pyöri aivoissani, vaan en älynnyt,
+mistä alkaa.
+
+--Katso, mitä likaa olet tuonut matolle! sanoi hän ja viittasi
+jalkoihini.
+
+Minä sen jo tiesin, senpä tähden en katsonutkaan. Vaan silloin rouva
+painoi minua päästä ja lausui: tuossa!
+
+Minä häpesin ja seisoin kuin vahinko loukossa.
+
+--Sinä et saa kuleksia kerjuulla! Etkö ymmärrä, että se on synti ja
+suuri häpeä? jatkoi rouva yhä ankarammalla äänellä.
+
+Hei, pitkä toivoni vilahti silmistäni, ettei kinttusuoniakaan näkynyt.
+Suupieleni alkoivat vetäytyä väärään--itku oli tulossa.
+
+--Eikö äiti anna sinulle ruokaa, vai miksi sinä kerjäilet?
+
+No, nyt olisin tiennyt, mitä sanoa, ja ehättämällä koetin ehättää
+selitystäni, vaan itku kerkesi kumminkin puhjeta ilmi ennen.
+Semmoisella voimalla se myrskysi, jotta tukeutti vastaukseni katkomalla
+kaikki sanat, joita koetin lausua, eikä puheestani tullut mitään
+selkoa. Huomasin, että mahdoton oli minun antaa ymmärrettävää
+selitystä, jonka vuoksi lakkasin turhasta ponnistelustani ja laskin
+itkun valloilleen.
+
+--Kalle raukka! sanoi muuan neitosista pannessaan piparikakun käteeni.
+
+Vaan oloni näitten sukulaisten luona tuntui ahdistavan tukalalta. Tuo
+rouva oli minusta kuin Syöjätär itse, mistä olin kuullut saduissa,
+joita talvi-iltoina lapsiparvessa juteltiin. Läksin itkien pois
+menemään. Rouva avasi oven keittiöön.
+
+--Mene nyt kotia ja sano äidillesi, että hänen pitää hankkia ja antaa
+sinulle ruokaa, eikä panna kerjuulle, muutoin minä tulen...
+
+Enempää en joutanut kuuntelemaan rouvan puhetta, sillä koira muristen
+lähestyi, jotta kiireimmän kautta pynttäsin ulos.
+
+Tuntui nyt helpommalta hengittää ja itku oli laantumassa.
+
+    Ei ole pojalla surua ollut,
+    ja huhhahei, ja surua ollut,
+    tähän päivään asti,
+    ja tähän päivään asti!
+
+Se oli muuan pojanpahanen, joka lauloi loilotteli astua tehveltäessään
+katua vastaani. Puvustaan ja vakkasesta kainalossaan päättäen huomasin
+hänen olevan saman elinkeinon harjottajan kuin minäkin. Kerjäläiset
+tunsivat toisensa, vaan minä olin vielä niin vähän aikaa kuulunut tämän
+elinkeinon harrastajain joukkoon, jotta minun »firmani» oli aivan
+tuntematon. Vastaan tulijassani herätin siis uteliaisuutta. Hän
+pysähtyi luonani. Vaan kun hän huomasi minun itkevän, rupesi hän ennen
+muita tutkimisia kyselemään syitä itkuun. Vastausta ei saanut, vaan kun
+katsoi vakkaseen, luuli hän keksineensä haikeuteni perusteet.
+
+--Elä itke! Saat minulta aluksi, he!
+
+Suuren palasen leipää pani hän vakkaseen.
+
+--Minä tiedän hyviä taloja, joista annetaan. Lähde, niin minä vien
+sinua.
+
+Lähdimme taivaltamaan yhdessä ja tutustuimme vähitellen. Me olimme
+»eripään poikia»: hän oli toisesta päästä kaupunkia, minä toisesta.
+Tavallisesti »pään» poikain sopu ei ollut kiitettävällä kannalla. Vaan
+sattumus nyt yhdisti meidät, Antin ja minut tovereiksi, emmekä
+tunteneet mitään vihan kaunaa välillämme. Hän näytteli minulle
+tavaroitaan vakkasessaan, ja mainitsi mistä talosta hän minkin kipeneen
+oli saanut.
+
+On minulla sitten vielä kolme korppuakin täällä taskussa. Ne minä ostin
+viidellä pennillä, jonka sain muutamalta herralta, kun kävin hänen
+asiallaan apteekissa.
+
+--Mistä sinulla nuo ovat? kysyin häneltä nappirihmaa, jossa oli tina-,
+luu- ja lasinappeja ja kaikki eri laatua.
+
+--Ne minä olen voittanut seinärahalla ja potalla. Kotona minulla on
+kaksi vertaa enemmän kuin tässä ja vielä olisin saaliissakin monelta,
+kehuskeli hän. Mistä sinä olet tuon takin saanut? kysyi hän sitte
+minulta.
+
+--Äitini on sen laittanut.
+
+--Minä sain tämän takin muutamasta talosta, selitti hän omaansa, se on
+tämän kadun varrella.
+
+--Sepä on hyvä takki.
+
+--On tämä--ja melkein uudet housutkin sain sieltä, vaan niitä en pidä
+kuin suurina jnhlapäivinä.
+
+--Isäsikö sinulla on saappaat? kysyin vuorostani.
+
+--Ei nämä ole isäni, minun nämät ovat, vastasi hän katsellessaan
+jalkoihinsa.
+
+--Ei suinketi niitä ole sinulle alkujaan tehty.
+
+--Ei. Nämä ovat kuvernöörin vanhat saappaat. Enoni, joka on
+kuvernöörillä renkinä, oli saanut nämä, vaan kun ne olivat hänelle
+pienet, antoi hän ne minulle.
+
+Kaksi paria jalosukuisia kenkiä kuleksi siis, tässä. Voi poloisia!
+Ennen kirkkaina ja kiiltävinä kävivät pitoloissa ja huveissa, jossa
+saivat ihailla loistoa, nähdä hekkumaa, iloa ja riemua, nyt olivat
+kiertelemässä mierontiellä, jossa näkivät alhaista väkeä, kurjuutta ja
+köyhyyttä.
+
+--Siinäpä on ruotsi ruoalla, Venäjä verolla, tuumaili Antti
+kulkeissamme ohi muutaman eukon poikineen. Eukko istui muutaman portin
+luona havutakkansa päällä, vieressään pienoinen poikansa. Poika järsi
+leipäpalasta, eukko itse mätti suuhunsa helmastaan potaatinkuoria ja
+imeksi sillinpäitä. Toverini kiirehti kulkuaan ja vihdoin alkoi juosta
+suurine saappaineen ja rallatti juoksulleen tahdiksi:
+
+    Onpa rik rik rik
+    onpa kai kai kai
+    onpa rikkaita ja rikkaita.
+
+    Silläval val val
+    sillä koi koi koi
+    sillä valkoisella varsalla.
+
+Antti oli huomannut muutaman toverinsa ja hänen luokseen kiiruhti hän
+tätä vauhtia.
+
+--Oletko saanut paljonkin, Jaakko? kysyi hän luokse päästyään ja
+katsahti Jaakon vakkaseen.
+
+--Enkä ole, vastasi Jaakko asettuessaan istumaan kauppapuodin
+portaille. Siihen istui Anttikin ja minä seurasin esimerkkiä. Siinä
+istui nyt meitä kolme Latsarusta--vaan ilman paisumia! Antilla, joka
+oli suurin meistä, oli pukunaan pitkä hännystakki ja kuvernöörin vanhat
+saappaat, joihin, sekä takkiin että saappaisiin, olisi, kokoonsa
+nähden, mahtunut toinen Antin kokoinen mies. Sitä ylellisyyttä
+kerjäläisessäkin, kun pitää kaksi sen vertaa enemmän vaatetta yllään
+kuin tarvitseekaan!
+
+Jaakon puku oli seuraava: jaloissaan vanhat kalossit, harmajat
+sarkahousut, joissa oli paikka paikassa kiinni, takkia hänellä ei
+ollut, vaan sen sijassa oli sininen pohjavaatepusero, jossa toista
+hihaa ei ollut kuin kyynärpäätä myöten, toista kyllä pituudeltaan
+enemmän, vaan ainevaraltaan lie ollut yhtä verran, sillä suuria reikiä
+ja palkeenkieliä oli se täynnänsä; päässä oli koppahattu, jonka
+päälaessa oli suuri aukko, mistä hiustupsu pörrötti kuin mikähän
+töyhtö. Minun puvussani oli silmiin pistävintä kenkäni.
+
+--Voi sinun hattuasi, Jaakko, kun on reikä laessa! nauroi Antti.
+
+--Ei se tee mitään, yksi kolo ei komeassa haittaa? oli Jaakon vastaus.
+
+--Mitä ne nuo kalossit sinulla jaloissasi merkitsee? Samahan olisi kuin
+olisit avojaloin!
+
+--No, komeutta kissalla korvat! Etkö sitä tiedä?
+
+--Ja reikiä pusero täynnä!
+
+--Eihän reikä paina eikä ratkein purista.
+
+--Tuommoiset paikkahousutkin!
+
+--Kyllä ne välttää väliksi, ei niitä perillä pidetäkään!
+
+Ei onnistanut nyt Anttia! Tarkoituksensa oli moittimalla Jaakon
+vaatteita kääntää hänen huomionsa omiin hyviin vaatteisiinsa ja saada
+häntä kyselemään, mistä hän ne oli saanut. »Hyvistä-taloista» olisi hän
+silloin vastannut, ja sanoakseen Jaakolle jonkun niistä, olisi hän
+tahtonut häneltä palkkioksi makeaa lihaa tahi näkkileipää. Kun tämä
+keino ei vedellyt, oli hän keksivinään toisen. Taskustaan otti hän
+korpun ja pyöritteli sitä käsissään ja aina vähän jyrsäsikin laidasta.
+
+--Mitä sinä sairaana syöt, kun nyt vehnästä vetelet? Taidat syödä munia
+ja makkaraa! tuumaili Jaakko eikä korppu näyttänyt hänessä herättävän
+mitään himoa.
+
+--Annatko vähän lihaa, niin saat puolet tästä, lausui Antti
+huomatessaan ettei paljas näytteleminen mitään vaikuttanut.
+
+--Enpä tiedä, vastasi Jaakko. Kumminkin hän repäsi lihaköntistä, mikä
+hänellä oli vakkasessaan, sirpaleen ja antoi Antille.
+
+--Anna yksi potaattikin!
+
+Antoi Jaakko potaatinkin.
+
+--Anna vielä vähäsen tuota näkkileipää, niin saat tämän kokonaan,
+houkutteli yhä Antti.
+
+Suostuikin Jaakko kauppaan, katsahdettuaan korppuun ja mitä hän oli
+antanut Antille. Arvelin jo minäkin pyytää ostaa piparikakullani
+Jaakolta lihaa, potaattia ja leipää, vaan en rohennut.
+
+Antti syötyään saaliinsa esitteli Jaakolle seinärahalle rupeamista.
+
+--Ruvetaanpa vaan, myöntyi Jaakko.
+
+Minusta kävi jo pitkäksi odottaa niitä Antin »hyviä taloja» ja
+luulinpa, että niitä ei olekaan tahi että hän on jo unehuttanut
+lupauksensa. Vaan vetipä hän samassa minun käsipuolesta vähän syrjään.
+
+--Käypä tuossa talossa, jonka portilla on suutarinkyltti, kuiskasi hän
+korvaani.
+
+Seurasin neuvoansa.
+
+--No Kalle! Hyvää päivää! lausui muuan kartanolla oleva vaimonpuoli,
+jonka tunsin, sillä hän oli muutamia kertoja käynyt meillä.--Mistä sinä
+nyt tulet?
+
+--Kotoani.
+
+--Tule sisään. Kuinka äitisi voipi? Hän ei ole täällä käynyt herran
+aikoihin.
+
+--Hän on kipeänä.
+
+--Kipeänä? Käy istumaan Kalle! Onko hän huononakin?
+
+--On. Hän hourailee myötäänsä.
+
+--Herra Jeesus hyvästi siunatkoon! Onko hän jo kauankin ollut?
+
+--On kai hän jo muutamia viikkoja.
+
+--Mhy! hynkäsi hän katsahtaessaan mieheensä, joka tuli kuuntelemaan
+keskusteluamme.--Olen käennyt ja käennyt käydä siellä teillä, vaan kun
+sitä on tuota työtä ja hommaa, niin eihän sitä kerkiäisi, eikä tahdo
+päästä liikkeelle senkään vertaa. Hyöriessä ja pyöriessä tuossa työn
+kimpussa livahtaa aika niin pian, että. Olenpa joskus mielessä
+ajatellut, mikä mahtaa syynä olla kun hänkään ei ole täällä käynyt.
+Viimeksi oli hän täällä Väinöä ristittäessä ja siitä nyt on kuukausi
+aikaa--eikö niin Juhani?
+
+Miehensä nyökäytti päätään.
+
+--Et suinkaan ole syönyt vielä puolista Kalle? Tulepa nyt meidän
+kanssamme ruoalle!
+
+Puolisen söin täällä isännän, emännän ja heidän pienen tyttärensä
+kanssa samassa pöydässä. Syödessämme kyseli isäntä ja emäntä vuoroon
+tilaamme, onko lääkäri käynyt, kuka on hoitanut äitiä, onko ketä käynyt
+siellä, onko meillä ruokaa j.n.e.
+
+--Herra isä armahtakoon! emäntä sydämellisesti päivitteli kuullessaan,
+ettei sisareni enkä minä ollut saanut ruokaa sitten eilen puolilta
+päivin ja pieni veljeni saanut tyytyä iltasella pieneen leivän palaan.
+--Toteen on rikkaita sukulaisia! lausui hän kääntyen miehensä puoleen.
+
+Päästyämme ruoalta käski emäntä mennä minun kotia suoraan ja viedä
+terveisiä, että hän tulee siellä käymään.
+
+Toverini olivat yhä lyömässä seinärahaa. Molemmat olivat kontallaan
+maassa, Jaakko koetti pingottaa vaaksaansa yltämään toisesta »kuprusta»
+toiseen.
+
+--Ottaa se! tuumaili Jaakko.
+
+--Ei ota. Hevonen heinähäkin kanssa raosta pääsisi! väitti Antti.--
+Tule sinäkin, Kalle, katsomaan vieraanmiehen puolesta.
+
+--Ottaa se, vakuutin, katseltuani tarkkaan.
+
+--Vaan lyö Jaakko uudestaan! Se äsken kun löit, kävi minun jalkaani ja
+siitä kirposi tuohon lähelle.
+
+--Raskin minä lyödä. Totuus tuopi ja vääryys viepi! arveli Jaakko, otti
+maasta kuprunsa ja löi.--Kilahti ja ottaa!--se on kaksi. En ole enään
+kuin kymmenen velkaa sinulle. Kahdessakymmenessäkö se jo oli!
+
+--Niin.--Heitetään jo pois! esitteli Antti huomatessaan, että onnensa
+pyörä oli kääntynyt.
+
+--Ei heitetä, sanoi Jänes-Jussi! Lyödään vielä vähän aikaa, niin minä
+pääsen selväksi!
+
+--En minä viitsi enään.
+
+--No, kun ei niin ei, rukoilemme ei. Napit saat vasta, minulla ei ole
+nyt muassani.
+
+--Sinulla on seitsemän entistäkin velkaa, muistatko?
+
+--Enkö ole jo niitä maksanut?
+
+--Et sinä niitä seitsemää ole maksanut?
+
+--Seitsemän on valehtelijan määrä, ei sitä tarvitse maksaa!
+
+--Vai ei. Anna se lihapalanen, niin pääset kuitiksi.
+
+--Elä luule rakas sielu, että kissa lentää!
+
+--No, anna näkkileipää.
+
+--Helpota »viiteen ja puoleen!»
+
+--No, ei tarvitse sinun antaa kuin puolet siitä lihasta, helpotti Antti
+vaatimuksiaan.
+
+--Tarvitseehan se köyhä kappeli itsekin kollehtansa!
+
+--Maksa sitte luonnossa ne! vaati Antti jo ankarampana.
+
+--Maksan kun jaksan.
+
+--Maksa heti! äyäsi Antti.
+
+--Elä nyt hätääsi kuole!
+
+--Jos et vaan maksa, niin...? Antilla oli jo käsi nyrkissä.
+
+--Maksan, maksan! lupaili Jaakko peräytyen hiljakseen ja kirmasi sitten
+äkkiä juoksuun.--Saat kun sattuu ja sakat happanee, että kokkareet
+päälle nousee! huusi hän päästyään välimatkalle, mikä näytti hänestä
+kyllin turvalliselta.
+
+--Elä huoli Jaakko!--Pidä mielessäsi, kyllä minä ne sinulta perin!
+
+--Peri Siipolaiselta, joka asuu Kutterin Matin kujan suussa,
+Tinatolppia vastapäätä, tuolla puolen tuulimyllyn, sillä puolen missä
+siivet on!
+
+--Missä sinä noin viisaaksi olet tullut?
+
+--Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa!
+
+--Tulepa Jaakko tänne, niin minä näytän sinulle, miten Kemiksi löylyä
+lyödään!
+
+--Tule sinä tänne, niin minä näytän sinulle, mitä muksu maksaa!
+
+--No, seiso sitten paikoillasi, minä tulen. Eipä ole uskallusta
+taskussa!
+
+--Häär fins fast hyry mykky, hiiden hyvä lykky!
+
+--Tulepa meille!
+
+--Tule sinä meille, meillä leivotaan, saat lämmintä leipää, jos
+annetaan!
+
+--Vaan vielä saat sinä tuosta tuta! uhkaili Antti näyttäen nyrkkiään.
+Tässä on viisi piitä ja moukari!
+
+--Vaan tässä on, vastasi Jaakko näyttäen hänkin nyrkkiään, se
+säynäjänpää, josta isäsi viisi vuotta velliä keitti!
+
+--Tulehan puoli matkaa, minä tulen toisen!
+
+--Yhtä nyhtää.
+
+Antti antoi minulle vakkasensa ja läksi astumaan kohti Jaakkoa. Askele
+askeleelta lähestyivät molemmat toisiaan. Vaan vielä oli melkoinen
+matka välillään, niin Jaakko pyörähti juoksemaan käpälämäkeen. Mutta
+Antti seurasi ja pitkän matkaa he juoksivat perävilkkaa kunnes vihdoin
+kääntyivät erään talon portista kartanolle. Vaan väleen rynkäsi Antti
+takasin kadulle juoksupotkaa.
+
+--En saanut kun kerran lyödä, lausui hän hengästyksissään päästyään
+minun luo.--Tohtorin Ralle pahus oli siellä kartanolla ja tuli Jaakon
+avuksi!--Liekö minulta pudonnut kupru? Kun läksin Jaakon jälestä
+juoksemaan, kuului kilaus, vaan en joutanut sitä ajattelemaan siinä
+kiireissäni.
+
+Hän kopeloi taskuaan ja poissa olikin kupru. Menimme sille paikalle,
+missä hän oli kilauksen kuullut. Haimme vähän aikaa, vaan turhaan.
+Antti sylkäsi kämmenellensä ja toisen käden etusormella lyödä
+napsahutti sylkeen.
+
+--Täällä sen pitäisi olla, sanoi hän mennen sinne päin, mihin suuntaan
+isompi määrä nylkeä oli pirskahtanut. Sieltäpä se vihdoin löytyikin.
+
+--Se on hyvä taika tuo, vaan elä sano sitä kellenkään! varotti Antti.
+
+Lähdimme taas astumaan yhdessä. Antti pisti lauluksi, johon minäkin
+yhdyin säestämään. Astuen laulutahdissa vetelimme:
+
+    Ralla-Kaisun rakkaus
+    se paloi mennä vuonna,
+    lieneekö jo sammunut,
+    vai liekö tielle puonna,
+    ralle lalle, ralle lalle jo laulaa saa!
+
+Vaan siihen keskeytti Antti äkkiä laulunsa ja pysähtyi tirkistelemään
+aidan raosta eräälle kartanolle. Minä tein samoin. Näimme siellä kaksi
+kerjäläistyttöä seisovan huoneen seinustaa vasten. Toinen näytteli
+toiselle koreita paperilippuja, joita apteekissa sidotaan rohtopullon
+suulle.--Eipä sinulla ole tämmöisiä! ärsytteli näyttäjä toveriaan,
+saadakseen hänessä kateutta herätetyksi.
+
+--Onpaan minulla kotona, vastasi toinen, vaikka asia saattoi olla ettei
+hänellä ollutkaan.
+
+--Eipään! intti ärsyttelijätär.
+
+--Onpaan!
+
+--Mistä sinä olet niitä saanut?
+
+--Niin--vaan onpaan minulla vaatetilkkuja hyvin paljon ja hyvinkin
+koreita, ja ne ovat parempia kuin nuo.
+
+--Eläs kelposia!
+
+--Vaan eipä teillä ole Raamattua!
+
+--Onpaan, ja on virsikirjakin.
+
+--Eipä teidän Raamatussanne ole niin hyviä kansia kuin meidän!
+
+--Äitinikin on sanonut, että niin hyvää Raamattua ei ole--ei ole--ei--
+keisarillakaan!
+
+--Oho! Keisarilla kun on raamattu kullasta: kannet ja kaikki kullasta!
+
+--Vaan sinäpä et osaa lukia.
+
+--Osaatko sinä sitten?
+
+--Osaapa äitini.
+
+--Niin osaahan minunkin äitini.
+
+--Minunpa äitini osaa paremmin!
+
+--Osaa kun sattuu!
+
+--Osaapaan!
+
+--Eipään!
+
+--Osaapaan!
+
+--Vannopa!
+
+--Vannopa sinä värttänä!
+
+--Silmääpä!
+
+--Korvaapa!
+
+--Opettelepa konttamaan!
+
+Näin jankatessaan rupesivat he töykkimään toisiaan ja syntyi lopussa
+käsirysy. Heikompi läksi pakoon juoksemaan kadulle, vaan voittajatar
+seurasi kintereillä töykkien niskaan pakenevaa, ja huusi kuin syötävä.
+
+--Vai sinä, Anna, pienempääsi sorrat! lausui Antti, asettuen ahdistetun
+ritariksi, ja otti Annan käsivarresta kiinni ja pyöräytti häntä ympäri,
+että Anna raiska silmälleen tipsahti.
+
+--Antti, kantti, karvajalka, repohuuli, rengassilmä! huusi Anna
+päästyään Antin käsistä jonkun välimatkan päähän.
+
+--Mitä se lintu syöpi, joka noin koreasti laulaa? huusi Antti hänelle.
+
+--Koettele sormellasi, tahi katso annakasta! oli vastaus.
+
+--Elä räkytä Anna! kielteli Antti. Ajattele heikkouttasi: sinä olet
+linnunluista ja pottuvoista. Jos minä viitsisin satuttaa kättäni
+sinuun, niin ei sinusta olisi jälellä kuin märkä sija!--Joko tulen!
+Antti teki muka liikkeen lähteäksensä.
+
+--Antti! elä astu pataan, pata kalisee, oljet kahisee, äitisi kuulee,
+isäsi luulee penkin alla molemmat!
+
+--Pidä, pidä leipälaukkusi kiinni, kupparin Anna, muutoin ei hyvä
+seuraa! huusi Antti.--Se on pieni, vaan pahankurinen, tuo Anna,
+tuumaili hän minulle, eikä ollut enään kuulevinakaan Annan pakinoita.
+Tunnethan sinä sen Kuppari-Kaisan, Kosu-Kaisan, tämä on hänen
+tyttärensä, selitti toverini jatkaessamme matkaamme ja alkoi laulaa:
+
+    Kupparilla on kumma laatu,
+    kummempi kuin muilla:
+    Imee verta ihmisistä
+    eläimitten luilla.
+
+Vastaamme tuli sama herra, jonka näin sukulaistalossa.
+
+--Antakaa minulle patruuni se paperossin pää! pyysi Antti nöyrästi.
+
+Herra viskasi paperossin suustaan kadulle ja Antti vikkelästi sieppasi
+sen.
+
+--Se on niin komeata, kun mies kulkee ja savu jääpi! tuumaili hän
+vedellessään aika savuja.
+
+--Kuka tuo herra oli? kysyen häneltä.
+
+--Se oli Ursinin patruuni.--
+
+Jo olimme tulleet kadunristeykseen, mistä oli minun eroaminen kotia.
+
+--Elä sano kellenkään sitä taloa, jossa kävit, kielteli hän minua ja
+minä lupasin olla sanomatta. Me nyt erosimme ja Antin kuulin alkavaksi
+laulua:
+
+    Nuorena ollessani
+    minä elämäni riemuja nautin...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Poissa oloni aikana oli sisareni käynyt pyytämässä pari vaimonpuolta
+naapurista avukseen kääntämässä sairasta äitiäni toiselle kyljelle,
+jotta toinen kylki ei kovin väsyisi eikä hautuisi. Eukot seisoivat nyt
+minun tullessani sängyn ääressä katsellen sairasta.
+
+--Kyllä hän pääsee pian tuosta taudistaan.
+
+__Niin, eipä mahtane hän kauan enään sairastaa. Hyvin lähellä näyttää
+parantuminen olevan.
+
+Niin tuumailivat he pois lähtiessään.
+
+--Ville nukkuu? kysyin sisareltani.
+
+--Niin.--Poissa ollessasi pyysi hän ruokaa ja itki kovasti. Koetin
+lohduttaa häntä sillä, että sinä kohta tulet ja tuot ruokaa. Itki hän
+kumminkin, kunnes siihen nukahti.
+
+Suutarinemäntä tyttärineen astui asuntoomme. Kun hän meni sängyn luo
+katsellakseen sairasta, seisoimme mekin hänen vieressään ja katsoimme
+vuoroon äitiämme vuoroon vierastamme silmiin. Syvän huokauksen laski
+hän vihdoin ja katsahti meihin. Silloin rupesi sisareni itkemään
+rajusti. Minun ajatuksiini ei ollut tähän asti mahtunut semmoista
+mahdollisuutta, että äitini voisi kuolla, nyt tunsin jotakin semmoista
+pelkoa, vaan aivan hämärää. Rupesin itkemään minäkin, vaan kuitenkin
+enemmäksi kuin puoleksi sen tähden kun sisareni itki.
+
+--Elkää itkekö lapsirakkaat! Jumalan avulla voi vielä äidistänne tulla
+terve, lohdutteli vieraamme pyyhkien vyöliinallansa kyyneleisiä
+silmiään.
+
+--Itketkö sinäkin lapseni? lausui hän tyttärelleen.--Niin, opi Aina
+rakas ottamaan asioista vaaria. Ole aina tottelevainen vanhemmillesi,
+sillä ei sitä tiedä milloin elämän herra voi katkaista minun tahi isäsi
+elämän langan. Pidä aina hyvät aivotukset sydämessäsi, niin voit erota
+autuaallisella tunnolla täältä, kun taivaallinen isäsi kutsuu sinut
+pois luokseen. Jos mailmassa satut joskus pääsemään rikkaaksi ja joudut
+ylhäisiin piiriin, niin elä anna loiston huikaista silmäsi eläkä
+rikkauden sokaista ja paaduttaa sydäntäsi. Silloin olisi ainoana
+silmämääränäsi omien himojesi täyttäminen, ja unehuttaisit, että on
+monta köyhää raukkaa, jotka kärsivät suurinta puutetta ja kurjuutta
+silloin kun sinä iloitsisit ylellisyyksien nautinnoissa. Muista aina
+Jeesuksen vertausta rikkaasta miehestä ja Latsaruksesta. Mieti tarkasti
+tätä tilaisuutta, se opettaa sinulle paljon.
+
+Talon emäntäkin tuli nyt meille. Hän oli merimiehen leski, ei rikas
+eikä köyhäkään, toimeen tuleva. Usein oli hän meitä auttanut ruoan
+murulla, antaen milloin leipää milloin särvintä. Hänpä oli toimittanut
+lääkärinkin käymään äitimme luona sekä ostanut omilla rahoillaan
+rohtoja. Niin avulias hän oli, vaikka oli itselläänkin suita, jotka
+tarvitsivat: kolme vielä työhönkykenemätöntä lasta oli hänelläkin
+elätettävänään.
+
+--Kuinka täällä sairas jaksaa? kysyi emäntä toivoteltuaan hyvää päivää.
+
+--Eihän tään jaksannosta taida olla juuri mainitsemista, vastasi
+suutarin emäntä.
+
+Molemmat katselivat sairasta hetkisen aikaa lausumatta kumpikaan
+sanaakaan.
+
+--Jo tässä maailmassa muutamat kovan kokevat, puuttui vihdoin
+talonemäntä puheeseen.
+
+--Niin sanokaa te! Ei Jumal' paratkoon täällä onnenpaloja samalla
+mitalla jaeta!
+
+--Eipä vaan.--Koetti kai hänkin vaimoparka ahkeralla työllä elättää
+itsensä ja lapsensa. Päivät päästänsä istui hän ompelutyönsä ääressä,
+monesti jatkoi mielestään lyhyeksi käyneen päivän yöllä. Niin sai hän
+siksi paljon työtä valmiiksi, että oli jokapäiväinen leipä, vaikka
+niukkakin. Ei tarvinnut silloin lasten käydä hieroskelemassa ihmisten
+ovenpieliä ja rukoilemassa ruoan jäännöksiä. Vaan tuo onnettomuus nyt
+tapasi.
+
+--Niin. Vaan kuinka moni, hyvä emäntä, elää täällä laiskuudessa ja
+toimettomuudessa, ja kumminkin nauttii ylöllisyydessä?
+
+--Paljonhan niitä on.
+
+--Kyllä se on suurimpia paheita ja vääryyksiä mailmassa, että ihminen,
+joka ei rikkaa ristiin tee, nauttii mitä suurinta maallista onnea ja
+taas toinen, joka työhön käyttää kaiken voimansa, saa ryömiä
+suurimmassa kurjuudessa.
+
+--Niinhän se on. Veljeni heräsi unestaan.
+
+--Nousepa syömään lapseni, täällä on nyt ruokaakin, lausui suutarin
+emäntä ja nosti veljeni istumaan pöydän ääreen.--Tule sinäkin, Maria,
+syömään, käski hän sisartani ja laittoi pöydälle tuomiansa ruokia.
+
+Minäkin muistin leipäpalasen vakkasessani ja nostin sen pöydälle.
+
+--No, mistä sinä tuon sait? kysyi suutarinemäntä.
+
+--Ahon Antilta, vastasin.
+
+--Toinen köyhä toista auttaa! lausui hän hymyillen.--Ahon Antti on
+myöskin eräs kerjäläinen, selitti hän talonemännälle.--Etkö käynyt
+missään talossa ennenkuin meille tulit?
+
+Kerroin käyntini sukulaistalossa. Suutarinemäntä näytti vihastuvan kun
+hän kuuli, ettei sieltä mitään annettu, muuta kuin toria.
+
+--Että semmoisia ihmisiä maa päällään kantaakin! ihmetteli hän.--
+Annahan minä saisin sen rouvan käsiini, niin kyllä hän kuulisi
+kuminakakkunsa; minä sanoisin hänelle nenästä nokkaan! Minulla niin
+sappi kiehuu!
+
+Vaan siinä paha, missä pahaa kaivataan. Ovi aukeni ja sisään astui
+puheenalainen rouva.
+
+--Hyvää päivää! lausui hän.
+
+Vastattiin.
+
+--Kuinkas täällä on asianlaita? kysyi rouva äänellä ja tavalla, missä
+ilmaantui mahtavuutta.
+
+Vaan siitäpä pääsi suutarinemäntä alkuun, pääsi jähdyttelemään kiehuvaa
+sappeaan.--Kuinka on asianlaita? Parempiko kysymä kuin näkemä? Eikö
+rouva näe kuinka on asianlaita? Eikö rouva huomaa mitään erotusta kun
+vertaa tätä asuntoa omiin saliloihinsa ja huoneihinsa? Ettekö näe
+tuossa kolmea nälän kuihduttamaa lapsiraukkaa? Ettekö näe edes tuossa
+makaavaa sairasta, joka siinä henkimeneissä on kuin kuolema itse. Tokko
+näette miten asianlaita on?
+
+--Herra Jeesus! ... alkoi kysymyksiin upotettu rouva.
+
+--Elkää lausuko Jumalan nimeä turhaan! keskeytti suutarinemäntä.
+
+--Vaan enhän ole voinut aavistaakaan, enhän ole tiennytkään tätä!
+
+--Ette ole voinut aavistaa, ettekä tietää! Kävisikö armeliaisuutenne
+ylen rasittavaksi, jos uhraisitte muutaman joutilaista hetkistänne
+käydäksenne kurjain matalissa majoissa katsomassa »kuinka on
+asianlaita?» vaan alentaisiko se arvoanne?
+
+--Tulinhan minä nyt...
+
+--Tulitte nyt! vaan mitä varten? Tulitte kieltämään, ettei tuo äiti saa
+laskea lapsiaan kerjuulle, vaan pitää hankkia ja antaa heille ruokaa.
+Näettekö nyt, ettei hänessä ole käskijää ei kieltäjää yhtä vähän kuin
+on ruoan antajaa eli ottajaa?
+
+--Vaan hyvä rouva...
+
+--En minä ole mikään rouva! keskeytti suutarinemäntä.
+
+--Minä luulin, että--että... Hämmästynyt rouva sotkeusi sanoihinsa.
+
+--Mitä luulitte? Luulitteko, että huvin vuoksi vaan tuo poika polonen
+kuleksi kerjuulla, tahi että äitinsä on pannut hänelle kerjuuvakan
+kainaloon kootakseen rikkauksia ja saadakseen elää laiskuudessa? Siinä
+luulossako laskitte pojan luotanne antamatta hänelle leivän palaakaan?
+Te rikkaat kannatte toisillenne ylen kalliita lahjoja paljaan
+kohteliaisuuden tähden, ylhäisien ystävyyksien rakentamiseksi ja
+kannattamiseksi, vaan köyhistä, joille anti olisi parempaan tarpeeseen,
+te vähän välitätte. Jos annatte köyhälle jonkun kipeneen, niin pidätte
+sitä suurena armeliaisuutena eikä heikkona velvollisuuden täyttämisenä
+huonompi-osaista lähimmäistänne kohtaan. Ylellisyyteen ja turhuuteen
+tuhlaatte empimättä runsaita rikkauksianne, vaan sydäntä teillä on
+tinkimään työmieheltä palkkaansa niin alhaiseksi kuin suinkin voitte
+saada...
+
+Kuka tiesi kuinka pitkältä olisi tätä ripitystä kestänyt, jollei sairas
+olisi herännyt unestaan, johon hän oli vaipunut ennen vieraitten tuloa,
+ja alkanut tuskin kuuluvalla äänellä tahtoa suunkostuketta. Molemmat
+emännät kävivät toimeen täyttääkseen sairaan tahtoa. Vaan rouva parka
+oli kokonaan masennettu ja ujona hän seisoi eikä tiennyt mitä tehdä,
+miten käyttäytyä, mitä puhua.
+
+--Tuossa on leipäpala, minkä kerjäläinen antoi kerjäläiselle, jonka te,
+rouva, ajoitte tyhjin suin ja käsin aarteittenne äärestä, tuumaili
+lopuksi suutarinemäntä näyttäessään leivänkannikkaa, jonka olin saanut
+Antilta.--Niin se on, että hyvä antaa vähästäänkin, vaan paha ei anna
+paljostaankaan!--Lähdetäänkö Aina jo kotia? lausui hän tyttärelleen.
+Vaan jos haluat jäädä tänne Marian ja Kallen luo vielä vähäksi aikaa,
+niin jää, minun pitää joutua kotia.--Hyvästi nyt lapset! Elkää olko
+kovin murheissanne, kyllä Jumala kaikki asiat parhain päin kääntää!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näyttipä kuin suosiollisempi kohtalo olisi kääntänyt kasvojansa
+meidänkin puoleemme. Suutarinemäntä oli hommannut hoitajan äidillemme
+ja joka päivä väliin itse väliin tyttärensä toi ruokaa sairaalle ja
+veljelleni. Olipa hän toimittanut sisarelleni helpompaa ompelutyötä,
+jota hän hoitajan neuvolla kykeni tekemään ja sai siten irrotetuksi
+jonkun rahakipeneen, millä voitiin silloin tällöin ostaa leipänaula,
+särvintippu ja joskus pieni voinnokarekin. Sukulaistalon rouva lähetti
+palvelijallansa sanan, että sisareni ja minä saisimme käydä siellä
+puolisella kahdesti viikkoonsa--olihan sitä siinäkin.
+
+Olimme erään kerran puolisella sukulaistalossa. Syötyämme pani rouva
+minut asialleen.
+
+--Tiedäthän sinä missä pormestari Kurk asuu? Vie tämä sinne ja sano,
+että insinööri Kananderin rouva lähetti tämän pormestari Kurk'in
+rouvalle.
+
+Rouva antoi käteeni valkoisella vaatteella peitetyn vakkasen.
+
+--Vaan odotapas vähäisen! Mikä pilkku tuossa liinassa on? odotahan,
+minä käyn hakemassa siihen uuden liinan.
+
+--Sano, Kalle, siellä, että kana lähetti kurjelle nämä munat! lausui
+piika Liisa rouvan poissa ollessa ja purskahti täyttä kurkkua nauramaan
+sukkeluudelleen.
+
+Rouvan muuttaessa toista liinaa vakkaseen näin siinä olevan suurehkon
+hopeaisen kulhon täynnänsä munia.
+
+--Pane, Liisa, sanoi rouva piialle otettuaan keittiön seinältä
+pyheliinan, tähän muutama naula sitä luulihaa--ymmärräthän? jota
+Viikille keitetään--niin Maria saa viedä kotiaan ja keittää äidilleen
+siitä velliä.--Niin mene vaan sinä, Kalle! Kanna sievästi vakkasta ja
+muista sanoa niinkuin käskin!
+
+Kun käännyin pormestarin portista sisään, huomasin edelläni toisenkin
+taloon menijän. Kumarahartiainen äijä, saha ja kirves vasemmassa
+kädessä, oikeassa sauva, millä hän tunnusteli vuoroon maata vuoroon
+seinää, vaelsi siinä varovin askelin. Se oli »Sokea Olli», joka meni
+talosta puunsärkyä kysymään.
+
+--Minnekä Olli menee?
+
+--Pormestarille.
+
+Näepäs! Kyllä Olli tiesi, missä hän milloinkin oli. Usein olivat
+pojanviikarit koetelleet Ollia puijata neuvomalla häntä milloin
+minnekin ja valehtelemalla ojan, kiven tahi seinän olevan hänen
+edessään, vaan eipä muuta kuin Olli kosketti entistä useammin kepillään
+maata ja seinää, niin sai hän heti oikean tiedon tiestään. Saha ja
+kirves olivat hänen tukenansa ja turvanansa, sauva oppaanansa olleet
+täällä elämän vaivaloisella polulla vuotta jo parikymmentä, jonka ajan
+päivänvalo oli hänen silmistään kateissa ollut.
+
+Juuri kun palasin pormestarilta, astui Antti portin ohitse ja lauloi:
+
+    Ensi kerran halasin paimentyttöä,
+    kontti oli hartioilla;
+    tilurantanta tilu rantanta hei
+    kontti oli hartioilla.
+
+--Mistä sinä tulet? kysyi hän huomattuaan minut.
+
+--Pormestarilta,
+
+--Saitko mitä?
+
+--Kävin vain asialla siellä.
+
+--Yhy.--Katsopa, tuommoisen piipun sain Jaakolta.--Hän oli tämän
+löytänyt.
+
+--Ettekö sitten olekaan enään vihoin?
+
+--Ei; me olemme sopineet kaikki vanhat vihat ja rupeamme yhdessä luita
+keräämään.--Niitä ostetaan. Jaakko oli jo myönyt muutaman leiviskän.
+
+--Ottakaa minuakin.
+
+--Rupea vain. Tule meille vähän ajan perästä, Jaakko tulee myös, ja
+sieltä me sitten lähdemme.--Vaan sinulla pitää olla vasu mihin kerätä.
+
+Puhuttu ja päätetty. Aikomuksessa kohta yhtyä läksimme kumpikin
+kotiamme astumaan ja Antti lauloi mennessään:
+
+    Kirjotin kirjan keisarille,
+    toisen tuomarille,
+    rallalilaa.
+
+Meillä oli suutarinemäntä ja talonemäntä vieraina. Äitini oli jo siihen
+määrään parantunut että hän taisi vähin erin puhella heidän kanssaan.
+
+--Jumala palkitkoon teille teidän hyvyytenne, jota olette osottaneet
+lapsi raukkojani ja minua kohtaan! lausui äitini emännille.
+
+--Hyvä Maria, olemmehan vaan koettaneet täyttää velvollisuuttamme
+lähimmäistämme kohtaan, sen mukaan kuin olemme voineet, vastasi
+suutarinemäntä.
+
+--En tahdo sanoa, että olisin teille ristiksi ja vastukseksi,
+sillä uskon että auttavaisuutenne on lähtenyt kristillisestä
+velvollisuudentunnostanne ja hyvästä sydämestänne, vaan sanon että
+suurta uhraavaisuutta olette osottaneet. En voi palkita teitä
+täydelleen omilla voimillani, vaan kaikkivaltias siunatkoon teille
+hyvyytenne.
+
+Sukulaistalon piika astui huoneeseemme.
+
+--Hyvää päivää! Kun oli muutakin kaupungilla käymistä, niin käski
+meidän rouva pistäytyä minun samalla täälläkin sanomassa, että tulevana
+tiistaina ei Marian ja Kallen tarvitsekaan tulla puoliselle. Hän oli
+unhottanut sanoa siitä Marialle. Meillä on häät silloin, niin ei
+kuulemma passaa.
+
+--Kuka sieltä naidaan? kysyi talonemäntä.
+
+--Lotta röökynä, vastasi piika.
+
+--No, kuka se on naimamies?
+
+--Ettekö tiedä sitä? puuttui suutarinemäntä puheeseen.--Ursin--
+komesrooti tahi patruuni eli miksi ne häntä nimittävät.
+
+--Patruuniksi häntä karahteerataan, virkkoi piika.
+
+--Vai hän se on naimamies! No en olisi tuotakaan tiennyt, jos olisin
+eilen kuollut! ihmetteli talonemäntä.--Vai hän se naipi!
+
+--Joo, vakuutti suutarinemäntä.
+
+--No, olkaapas vaiti ollakaan--jatkoi talonemäntä--hänenhän hoetaan
+olevan yhtä rikkaan kuin konsuli Parkkisenkin!
+
+--Kyllä kai hän onkin, arveli piika.
+
+--Toki rouva on toimessaan? kysyi suutarinemäntä.
+
+--No muutakos? vastasi piika.--Hän nyt häärää kuin huttu härkimessä.
+Siellä on semmoinen puuha ja touhu, että aivan minä olen katketa
+siihen.
+
+--Eikö siellä ole muita piikoja--on kai? kysyi suutarinemäntä.
+
+--Onhan niitä kyllä, vaan mihin niistä on! Minun niskoillanihan ne on
+kaikki tehtävät.
+
+--Tuota, tuota, tuokkuraista--onkoon se Ursinin patruuni hyvä
+miehekseen? kysyi talonemäntä.
+
+--Vieläkö mitä! vastasi piika.--Jos minä olisin Lotta röökynä, niin
+ennen ottaisin vaikka vieron suden kuin hänen! Sitten alkoi hän
+luetella sulhasmiehen vikoja, joita kuulusti olevan kosolta.--Hän on
+niin ylppiäskin, ettei koskaan sano minullekaan hyvää päivää!
+Kihlauksen kertoi hän myös juurta jaksain ja jatkoksi mainitsi monta
+monituista perheen salaisuutta, jotka hän näytti tietävän tarkemmin
+kuin almanakka kuun nousemisen ja laskemisen kesäkuukausina, jolloin
+kirkkaat yöt himmentävät sen valon.--Ei, minulla on jo kiire, lausui
+hän vihdoin.--Hyvästi!
+
+Vaan kiire alkoi minullakin olla. Pyysin talonemännältä suurenpuoleista
+vasua lainaan, johon keräisin luita.
+
+--Mitä sinä luista keräät? kysyi hän.
+
+--Niitä ostetaan.
+
+--Kuka niitä ostaa?
+
+--Kyllä niitä jotkut kuulemma ostavat ja jauhattavat niistä jauhoja,
+joita käyttävät pellolle lannaksi, virkkoi suutarinemäntä.
+
+--Vai niin. Mene ja käske Katrin antaa, on kai siellä semmoisia vasuja.
+
+Antti asui äitineen muutamassa pienessä saunassa, jota ei enään
+käytetty kylpyyn, sillä puusaunojen käyttäminen kaupungissa oli
+kielletty. Vanha ja kivulias eukko oli jo Antin äiti, eikä hänestä
+ollut enään minkään työn tekijää. Isänsä oli jo muutamia vuosia sitten
+muuttanut manalan majoille. Alkuaan olivat he olleet mökkiläisinä
+eräällä tilalla lähellä kaupunkia. Silloin Aho oli raatanut mökkinsä
+ympärille viljamaata, mihin taisi kylvää ohria ja potaattia sekä jonkun
+vähän ruistakin. Kun taloon sai aina tehdyksi päivätyönsä mökin
+vuokrasta, käytti hän kesällä muun ajan ojankaivuun talollisille, ja
+ansaitsi sillä rahaa, millä sai sitten ostetuksi heiniä talven varaksi
+lehmälleen. Talviseen aikaan hän teki työkseen juurivakkasia,
+pärevasuja, suksia, korvoja ja muuta semmoista kaupaksi käypää
+puukalua, jotka hän kuletteli kaupunkiin ja vaihtoi rahaksi. Sai hän
+näin aina »puistetuksi muutamia pennejä», jotta kykeni viemään kotiaan
+lihanaulan, suolakapan, ryynileiviskän ja erään kerran jonkun
+puolinaulasen kahviakin »juhlapäivän kunniaksi». Mikä penni kulloinkin
+jäi, kun välttämättömimmät tarpeet oli ostettu, pantiin säästöön
+»tarpeen varalle». Toimeentulonsa oli silloin hyvä. Vaan talo, jonka
+alueella Ahon mökki oli, joutui rikkaan kauppiaan Ursinin omaksi ja
+silloin muuttui asia. Ahon piti tehdä enemmän päivätöitä ja maksaa
+vielä rahassakin vuokraa ja lisäksi antaa osa elostaan. Tämä kävi
+raskaaksi. Lehmänsä piti hänen myödä ja rahat menivät vuokraan; kaikki
+mikä oli säästössä tarpeen varalle, menivät nyt. Eihän vihdoin jaksanut
+maksaakaan ylen korkeata veroaan. Silloin uhkasi talonomistaja ajaa
+hänet pois mökiltään ja purkaa mökin ja täytti kuin täyttikin
+uhkauksensa. Se tapahtui sydäntalvella eräänä päivänä, jolloin Aho itse
+oli kaupungissa kaupustelemassa töitänsä. Vaimo itkien pakeni lapsineen
+ja vähine tavaroineen kylmää pakoon naapuritaloon. Vaan Aho iltapuoleen
+tultuaan kaupungista kun näki mökkinsä puretuksi, istui raunion ääressä
+hetkisen ja astui sitten metsään, jonne erään suuren kiven kupeelle
+asettui maata. Aamulla hän löydettiin kyllä elävänä sieltä, vaan
+jalkansa olivat pilalle paleltuneet, jotta ne piti sahata poikki paljon
+yli polvia. Kun näin jalkansa jo olivat haudassa, oleskeli vielä muu
+ruumiinsa maailmassa valmistelemassa juuri- ja pärevasuja elatukseksi
+itselleen. Vaimo silloin kankaitten kutomisella hankki tuloja itsensä
+ja poikansa hengen piteiksi. Näin he eleskelivät loisina eräässä
+talossa lähellä kaupunkia. Vaan kun Aho sitten kuoli, muutti leski
+kaupunkiin, josta oli alkujaan kotoisinkin, ja jatkoi siellä
+kankuriammattiansa. Silleen vierivät taas muutamat vuodet, kunnes
+vaimon ruumis ylenpaljosta työstä rapistui pilalle ja tuli
+kykenemättömäksi enään työhön. Silloin oli pojan vuoro »pistää länget
+kaulaansa». Kerjuu oli ainoa keino, johon Antti kykeni elättääkseen
+äitiään ja itseään.
+
+--Siis lähdetään, sanoi Laakkonen kuu seitsemättä leipää alotti! lausui
+Jaakko katseltuamme hetkisen Antin rakentelemia puuhevosia, rekejä ja
+kärryjä, joita oli pitkä rivi saunan ikkunalla.
+
+--Lähdetään vain, vastasi Antti.
+
+--Menkää vain lapset, mutta kulkekaa siivosti, elkääkä tehkö kelienkään
+pahaa, varotteli Antin äiti.
+
+--Riitaa en rakenna, rauhaa en rukoile, vaan mörköelämää ei pidä
+puuttuman! lausui Jaakko leikissään.
+
+--Et sinä, Jaakko, liene mikään riitelijä, vaan Antilla ei aika anna,
+ja jos niikseen tulee, niin eipä taida hänellä hattua haitata
+tappeluunkin ryhtyä! lausui äitinsä.
+
+Yhtiö läksi liikkeelle ja Antti lauloi:
+
+    Täss' on poika Pohjanmaalta,
+    jok' ei ketään pelkää,
+    teräksestä on niskasuoni
+    ja samasta on selkä!
+
+Kuleksittuamme kaupungilla talojen kartanoilla ja saatuamme luun sieltä
+toisen täältä, läksimme kaupungin läheisille pelloille kiertelemään.
+Täällä tapasimmekin muitakin saman »hyvyyden etsijöitä», ja kun pois
+lähdimme oli meitä karttunut suuri joukko, lähemmäs kymmenkunta poikaa.
+Laulaen ja meluten kuljimme saaliinemme kohti kotoa.
+
+--Mutta jo taisi tulla susi tupaan! lausui muuan poika lähestyessämme
+kaupunkia.--Katsokaahan tuonne! osoitti hän kaupungin tulliin. Siellä
+alkoi pujahdella näkyviimme koulupoikia toinen toisensa perästä.
+»Koulurotat» ja katupojat olivat keskenään huonoissa väleissä jotta kun
+vastatusten satuttiin niin useimmiten tapella nujuttiin.
+
+--Tuli, tuli paha pappia vastaan ja oli vähän huijakassa! arveli
+toinen.
+
+Kun joukko laajeni ja taajeni, niin alettiin jo tuumailla, käydäänkö
+suoraan kohti, vai mennäänkö toista tietä omalle maalleen.
+
+Älysimmepä pian ettei ollutkaan juuri mitään vaaraa. »Ylioppilaat
+menevät!» lausuttiin. Oli näet tapana koululaisilla saattaa
+ylioppilastutkintoa suorittamaan meneviä tovereitaan jonkinmoisessa
+juhla-saatossa läpi kaupungin. Mekin kiiruhdimme nyt tullia kohden sitä
+näkemään. Ei ollut meillä pelkoa vihollisistamme, sillä eivät he
+joutuneet siinä touhussa ja väkitungoksessa varsinaiseen tappeluun.
+Tullissa oli todellakin väen tungos. Meidän kaupunkilaisissamme asui
+siihen aikaan suuri uteliaisuus ja näkemisenhalu--sanomattoman suuri!
+Ihmeen ei tarvinnut olla niin suuren suuri eikä isosti harvinainenkaan,
+mitä katsomaan pian koko kaupunki keräysi. Sattuipa kerran, että pieni
+poika tappoi suuren rotan kadulla. Poikkesi tuota katsomaan joku
+sivukulkija ja toinenkin ja jokainen, joka sattui silloin ohikulkemaan,
+piti velvollisuutenaan käydä katsomassa, mitä siinä muut tarkastelivat.
+Läheisistä taloista lähdettiin kadulle tietoa saamaan, mikä väkikokous
+siinä syttyi. Joukko kasvoi ja varttui. Kiiruhtaen alkoi joku etäämpää
+kulkea kohti väkijoukkoa.--Mitä tuolla on?--kysyi tältä toinen ja alkoi
+juosta, ja he juoksivat molemmat. Kun toiset näkivät toisten juoksevan,
+rupesivat hekin juoksemaan ja juosten tulvaili nyt väkeä joka haaralta
+ja katu kävi tungoksiinsa. Rotantappaja ja tapauksen näkijät olivat
+aikoja sitten kerinneet mennä menojaan.--Mikä täällä on?--kyseltiin
+toisiltaan, vaan kukaan ei tiennyt antaa oikeaa selitystä. Muuan sanoi:
+»eräs pieni poika...», toinen: »tapettu...», kolmas tiesi: »eräs pieni
+poika tapettu!» Tämä kiihotti uteliaisuutta. Jokainen koetti löytää
+keskustaa, missä tapahtuma olisi nähtävänä ja kuultavana, vaan
+semmoinen keskusta kun ei ollut löydettävissä, sillä se oli yhtävähän
+keskellä kun laidallakin, pysyi väkijoukko alituisessa liikkeessä kuin
+kiehumaan rupeava vedenpinta, jossa kuplat kiertelevät sinne tänne.
+Kuka oli kyllikseen tiedustellut ja etsinyt tulematta kumminkaan hullua
+viisaammaksi, lähti pois, vaan uusia, eheillä uteliaisuuden voimilla
+varustettuja tuli sijaan. Niin kesti siinä joukkoa kuinka kauan.--Pieni
+ruumissaatto--jokapäiväinen tapahtuma--oli kylliksi kykenevä kokoamaan
+katsojia katujen kulmat täyteen. Vaan kun »ylioppilaat menivät», joka
+tapahtui kerran vuodessa, niin kuka ei silloin olisi ollut katsomassa!
+Jokaisen, joka kynnelle kykeni, piti päästä näkemään. Voipa melkein
+sanoa, että isä jätti poikansa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär
+äitinsä, miniä anoppinsa ja anoppi miniänsä ja riensi kadulle, ja jos
+ei työnsä ollut »hirveän kiireellistä» liittyi saattojoukkoon. Näin oli
+kertynyt väkeä sanomaton paljous kaupungin tulliin.
+
+--Mitä me nyt tässä seisomme ja tuhlaamme kallista aikaamme? tuumaili
+Jaakko, kun mekin, luunkerääjät, pysähdyimme katselemaan tätä menoa.--
+Eihän tuo ole mitään ulkomaan kummaa! Pojat, pannaan luut liikkeelle!
+
+--Niin, ja pistetään mekin lauluksi! jatkoi Antti. Läksi
+luunkerääjäjoukko liikkeelle ja Antti alkoi laulaa:
+
+    Tämä kylä, hyvä kylä
+    läpäjää kuin linna;
+    kuule Lutku, se on totta,
+    läpäjää kuin linna!
+
+--Vaan onko tässä joukossa niin talonpoikaisia miehiä, jotka
+rupeaisivat pallille? keskeytti Jaakko laulun, nähdessään
+pallinlyöntiin sopivan paikan.
+
+--On kyllä!--No minä ainakin.--Ja minä.--Minä myös. No, niin minäkin.
+Niin vastattiin joukosta. Luuvasut pantiin yhteen kokoon ja sitten
+järjestyttiin puolueisiin.
+
+--Kuka panee pallinsa?
+
+--Heikki.
+
+--En minä pane. Minulla on uusi palli, se rääkkäypi, tuumaili Heikki.
+
+--Rääkkäypi! kummasteli Jaakko. No olithan tuota sinäkin Heikki nuorena
+ollessasi niitä miehiä joka tiesit, ettei pallilla ole sielua!
+
+Se tepsi. Heikki antoi pallinsa ja ruvettiin lyömään. Lyötiin kunnes
+palli hajosi.
+
+--Pallilla ei ole sielua! tuumaili Heikkikin lyönnin innoissaan.
+
+--Aivan oikein, korkia vääryys! lausui Jaakko. Lisää vielä, että se ei
+ole luja, joka ei pidä!
+
+Vihdoin teki pallin hajoaminen lopun leikistämme ja lähdettiin sitten
+kotia, jossa luut pantiin kuivumaan johonkin päivänpuoleiselle katolle.
+Se oli ensimmäinen retkemme. Toisia retkiä teimme joka päivä parin
+viikon ajalla. Olipa silloin meillä koottuna aika röykkiö kuivatuita
+luita ja päätimme ne jo muuttaa rahaksi. Määrättiin aika, jolloin
+kokoonnuttaisiin Jaakon asuntoon, mistä sitten tavaramme
+kuljetettaisiin yhteisillä voimilla ostopaikkaan--kauppias Ursinille.
+
+Jaakon asunto oli »köyhäinhuoneella», se oli muuan rakennus, minkä
+kaupunki oli vuokrannut köyhiensä asunnoksi. Samoin kuin muissakin
+huoneissa oli tässäkin, missä Jaakko äitineen ja veljineen oli majaa,
+suuri väen tungos asukkaista.
+
+--Onpa täällä väkeä toista kouraa! tuumaili Antti.
+
+--On sitä ja toista saadaan! arveli siihen Jaakko.--Melkein joka viikko
+tulee tänne uusia asukkaita.
+
+--Eihän tänne enään sovi? arveli Antti Jaakolle.
+
+--Hyvä sopu sijaa antaa, vastasi Jaakko.
+
+Vaan miten lie tämän hyvän sovun laita ollut täällä? Muuan eukko
+toraili juuri toiselle, että hän suurella sängyn rottelollaan valtasi
+tilaa liian paljon. Puhuteltu rupesi vastustelemaan ja syttyi siitä
+kiivas sanasota, jossa eukot nyrkkiä puiden toisilleen antoivat sanan
+sanasta ja kaksi parhaasta. Pistätellen toisiaan joutuivat eukot
+alkuperäisestä asiastaan ja rupesivat »laulamaan toistensa kunniaa»,
+soimailemaan toistensa entistä ja nykyistä elämää, tapoja, muotoa,
+tekoja ja hankkeita mitä karkeimmilla sanoilla.
+
+--Niin Ursinin rouva kuin oletkin, pidän sinut kumminkin niin
+halpasena, etten viitsi sylkemättä päällesi katsoa. Enkä viitsi sinun
+kanssa enempi jankata, sillä hullu se on, joka vasikan kanssa kappia
+laukkaa! Pidä sinäkin suusi kiinni, ja pidä huoli lapsestasi, eläkä
+sitä tuossa vinguta! Niin lausui toinen eukko toiselle. Vaan kun
+toiseltakin puolelta tuli terävä pisto, niin eipä malttanut hän olla
+vaiti, vaan jankkasi yhä ja niin jatkui riita.
+
+Tässä joukossa, jossa oli ruhaa, rampaa, sokiata, silmäpuolta, vanhaa,
+voimatonta ja kasvavaa sukupolvea, lapsia, ijältään yhdestä päivästä
+ylöspäin, ei todellakaan »kaikki yhtä tehneet», jotta siellä näki ja
+kuuli jos jotakin. Ken torueli, ken kiroili, ken siunaili, veisasi,
+rallatteli, itki, nauroi, muuan luki itse, toinen luetti lastaan,
+kuritti lastaan, pesi lastaan, nukutti lastaan, mikä lapsi huusi, mikä
+parkui, mikä remusi ilosta, juoksi toisten kanssa ympäri huonetta, mikä
+istui lattialla leikkimässä jonkun esineen kanssa, mikä ryömi
+vatsallaan, mikä teki taivalta kontaten, mikä jo seisoi tukea vasten ja
+soperteli siinä huvikseen, mikä horjuen otti ensimmäisiä askeleitaan
+omintakeisin, jota äitinsä hymyhuulin katseli. Hyvin se oli kirjavaa
+elämää.
+
+Muutaman ikkunan luona sänkynsä laidalla istui Jaakon äiti,
+Korhos-leski. Miehensä oli ollut suutari. Avioliittonsa ensi vuosina
+oli tämäkin vaimo saanut nauttia perheessään onnea mitä suloisinta.
+Toimeentulonsa oli hyvä ja tyytyväisyys, keskinäinen rakkaus ja rauha
+oli ainaisia asukkaita heidän hiljaisessa perheessään. Vaan mikä lie
+miehen pilannut, että hän rupesi ryyppimään ja tottui siitä vähitellen
+juomariksi. Silloin perheen asiat antautuivat toiselle tolalle.
+Toimeentulo alkoi käydä niukemmaksi ja niukemmaksi, kunnes puute aina
+ankarammin alkoi heitä ahdistella. Rakkauden ja sovinnon hyvillä
+sanoilla muistutti vaimo miestään. Miehensä lupasi silloin heittää pois
+väkeväin nauttimisen ja ruveta taas ahkerasti työskentelemään. Kotvanen
+vierikin aikaa silleen ja perheen asiat alkoivat olla entisessä
+tasapainossaan. Vaan eräänä iltana meni Korhonen muutaman toverinsa luo
+onnittelemaan häntä syntymäpäivänsä johdosta ja muuten tuumailemaan
+asioita. »Päivän sankari» tarjosi vierailleen--sillä siellä oli
+muitakin--lasin totia. Korhonen kieltäysi juomasta, vaan isäntä
+houkutteli häntä houkuttelemallakin--sillä useat pitävät isännän
+kunniana kun vieraat juovat.
+
+--No yksi lasi, Korhonen, se ei vie sinne ei tänne! Etkö nyt tahdo
+juoda minun menestyksekseni? Ei syntymäpäiviä ole kuin kerran vuodessa.
+
+Seuraus oli että Korhonen palasi kotiaan myöhään yöllä ja humalassa.
+Heikkous oli hänet tavannut, himonsa päässeet uudestaan valtaansa ja ne
+riehuivat entistä rajummin ja hän rupesi juomaan entistä enemmän ja joi
+kunnes vihdoin viinaan kuolikin. Vaimonsa ja kaksi lastaan jäi
+kamalimman kurjuuden omiksi. Leskeä pian sen jälkeen kohtasi se kova
+onnettomuus, että hän sai ankaran luukolotuksen jalkoihinsa, jotta hän
+ei nyt kyennyt liikkumaan kuin kainalosauvain avulla ja vähän niinkin.
+Ainoa ilo mikä vaimo paralla oli nautittavana oli lapsistaan, joitten
+hän huomasi rakastavan, tottelevan ehdottomasti ja koettavan palvella
+häntä vaivaista kaikella mahdollisella tavalla. Tuo hyväsydämisyys,
+mikä lapsissaan ilmaantui, oli hänen omaa luontoaan, vaikka hän ei sitä
+itse huomannut. Jumalalle yksin hän omisti kiitoksen. Jumalaan oli
+leski oppinut kovassa elämänkoulussa turvaamaan kaikessa
+yksinkertaisessa ja vilpittömässä uskossaan ja hänen haltuunsa hän
+rukouksissaan heitti lastensa tulevaisuudenkin. Vaan tunsi hän syvää
+surua ajatellessaan, että lapsensa ovat vailla kaikkea maallista
+hyvyyttä. Hän luki sen vanhemmille rikokseksi, että he jättävät
+lapsensa maailmaan köyhyyden omina ja siten kurjuuden saaliiksi. Tämä
+kipeä tunto pani hänet suurimmalla ahkeruudella antamaan ja istuttamaan
+heihin henkensä hyvyyttä, sen mitä hänessä suinkin oli. Senpä tähden
+hän aina puheli heille opettavalla ja neuvovalla tavalla, selitti
+asioita kehittääkseen heidän ajatusvoimaansa. Huviksi taas kertoi hän
+heille satuja. Niinpä hän nytkin istuissaan siinä sänkynsä laidalla ja
+sukkaa kutoessaan jutteli nuoremman, nelivuotiaan poikansa kanssa, joka
+istui hänen edessään jakkaralla ja piteli kämmenillään sukkalankakerää.
+
+    »Mikä tämä?--Nykä, näkä.
+    Mikä tämä?--Nyys, nyys.
+    Mikä tämä?--Voipeukalo.
+    Missä voi?--Kissa söi.
+    Missä kissa?--Aitan alla.
+    Missä aitta?--Tuli poltti.
+    Missä tuli?--Vesi sammutti.
+    Missä vesi?--Härkä joi.
+    Missä härkä?--Kirves päässä.
+    Missä kirves?--Kannon päässä.
+    Missä kanto?--Karhu repi.
+    Missä karhu?--Mies tappoi.
+    Missä mies?--Mato pani.
+    Missä mato?--Kokko nokkas.
+    Missä kokko?--Kiitämässä, kaatamassa kahdeksan kaupungin lävitse,
+  yhdeksän meren ylitse. Ken sille äänensä virkkaa, nippu, nappu sille
+  niskaan, kippu kappu hälle kaulaan, suu sorohon, pää porohon,
+  kokonansa kiven kolohon.»--
+
+--Muistatko nyt vasta, kun minä kysyn sinulta? lausui äiti pojalleen.
+He alkoivat alusta ja missä poikansa ei muistanut opetti hän.
+
+--Onko sitä, äiti, mitä ostoksia? Me menemme nyt luita viemään, niin
+minä toisin tullessani, tuumaili Jaakko äidilleen kun tämä oli
+lopettanut äskeisen juttelunsa poikansa kanssa.
+
+--Ostoksia! Niinhän lapsi kulta kysyt, kuin olisit ison talon isäntä,
+lausui äitinsä nauraen. Enpä minä tiedä muita ostoksia kuin leipää
+jonkun viisinaulasen.
+
+--Entäpä piimää?
+
+--Niin, jos olisi sinulla rahaa!
+
+--Ei ole niin rahasta rahaa, vaan onpa vankka koti! lausui Jaakko
+sanasutkauksiaan.
+
+--Voi, Jaakko rakas, kuinka olet vielä huima! lausueli äitinsä.
+
+--Lähdetäänkö pojat lämsimään? virkkoi Jaakko meille ja lähdettiin
+siitä luun vientiin.
+
+Kun saimme kaupat tehdyksi ja saalis pantiiu jakoon, niin oli kunkin
+meidän kourassamme rahaa kappaleesen toista markkaa, se oli meitä
+ilahuttava summa, koko iso raha!
+
+--Kun kerran olen makuun päässyt, niin mieli tekee enemmän, arveli
+Jaakko.--Hankitaan itsellemme työtä, niin saamme panna kerjuuvasut
+kesäksi lepoon. Kyllä me kykenemme jo jotakin työtä tekemään. Muutamat
+pojat kuuluvat saavan lopulle pari markkaa päivältä.
+
+--He ovatkin isompia ja vanhempia kuin me, vastasi Antti.
+
+--No emmehän me niin paljon vaadikaan, kunhan saamme vähänkään.
+
+Päätimme kotona käytyämme jälleen pian yhtyä ja etsiä työtä, jotta jo
+huomenna saisimme alkaa ansaitsemistamme. Ilomielin astuskelin kotiani
+kun oli semmoinen rahasumma kädessä ja toista toivossa, vaan iloni kävi
+rajattomaksi kun päästyäni kotia näin äitini pukeissaan liikkuvaksi
+huoneella. Toimessa ja tolkussa olin antaessani hänelle rahasaaliini ja
+kertoessani aikomuksemme. Häu kiitti yrittäväisyyttäni.
+
+Olimme jo monesta paikasta käyneet etsimässä työtä, vaan turhaan.
+Seisoimme muutamassa kadun kulmassa tuumaillen, mistä nyt
+vielä koettaisimme. Seisoessamme siinä lähestyi meitä remuava
+koulu-poikajoukko, joka ärsytteli »Vanhaa Aatamia». Tämä Vanha Aatami
+oli omituinen näöltään ja luonnoltaan. Vanhanpuoleinen mies, puujalka,
+oikeassa kädessä sauva, vasemmassa kannun vetoinen lakkinen törppö
+nuorasankoineen. Pukunaan oli nahkahousut, vanha repaleinen turkki,
+lakinreuhka päässä. Kasvonsa, samoin kuin vaatteensakin, olivat aina
+likaiset ja likakerroksen peitteenä oli useimmiten valkoinen kuori
+jauhosta. Hän näet ei niin isosti kerjäillyt--ani harvoin kävi talossa
+pyytämässä leipää--vaan hän kuleksi myllyissä kokoilemassa
+jauhonpölyjä, joita hän käytti ruoakseen, ja näillä retkillä sai hän
+vaatteensa ja kasvonsa jauhoon, huomioltaan oli hän äkeä ja kiukkuinen.
+Usein tapahtui, että ohitsensa kulkeva herra tahi rouva sai osakseen
+häneltä aika karkeita haukkumasanoja. »Rikkaista», »viisaista
+herroista» ja heidän »metkuistansa» puheli hän heille purkaen
+katkeruutta ja pilkkaa uhkuvia sanoja. Hämmästyksellä täytyi heidän
+kuunnella häntä, sillä hän tiesi asioita paljolta ja tarkalta--kumma
+kyllä. Minä en tunne tämän miehen elämän historiaa enemmältä, vaan
+se mahtaa olla hyvin synkkä ja täynnänsä kurjuutta, päättäen
+äkeydestään ja katkerasta vihastaan jota hän puski »onnenlapsille»,
+»vallassäätyläisille».--Nyt siinä keskellä koulunuorisoparvea, mikä oli
+keräytynyt hänen ympärilleen ärsyttelemään häntä, sai hän purkaa
+sydäntään.
+
+--Olette muka sivistyneitten lapsia ja käytte koulua, vaan tuommoisia
+koiranpenikoita te olette! Sinäkin! osotteli hän kepillään munatta
+poikaa.--Kyllä minä sinun isäsi tunnen takitilaan. Hän oli
+nimismiehenä, kiskoi ja kalmasi talonpoikia ihan iltikseen. Vaan
+osasipa hän olla notkeaselkäinen herrain edessä ja siinä pistettiin
+raha rintaan ja korotettiin korkeampaan virkaan. Nyt hän elää komeasti
+ja nauttii niitäkin rahoja, jotka hän kalmasi ollessaan erään
+alaikäisen lapsen holhojana.
+
+Koetteli hän juosta kohti poikaa ja tavotella kepillään, vaan silloin
+pojat kävivät ärsyttelemisessään entistä kiihkeämmiksi.--Entä sinä!
+osotteli hän taas muuatta poikaa, joka oli nykässyt häntä turkin
+liepeestä.--Sinäkin olet sen viinaherran poika. Saipa isäsi muutamassa
+jutussa, joka olisi vienyt häneltä tavaran ja kunnian--pyyhkien vaan!--
+renkinsä tekemään väärän valan. Renki sittemmin menetti järkensä ja
+henkensä ja isäsi elää nyt rikkaana pohattana ja kunnioitettuna
+herrana. Tavotteli hän taas poikaa lyödäkseen häntä, vaan eipä
+onnistunut.--Sinunkin isälläsi, lausui hän muutamalle kolmannelle
+pojalle,--on puoli syltä kättä, toinen puoli kavaluutta. Olette
+kunniallisten ihmisten lapsia, jotka ärsyttelette kurjaa kerjäläistä!
+Kyllä teistäkin aika herroja tulee...
+
+--Tulkaa pois! ei meillä ole enään aikaa tässä seistä, jos mieli työtä
+saada, tuumaili Jaakko meille. Noudatimme toverimme kehotusta ja
+läksimme jatkamaan työnetsimistämme. Turhaan saimme käydä vieläkin
+monessa talossa, vaan vihdoin viimeinkin onnistui. Työpaikan saimme
+kaupungin kaduilla, missä pantiin uutta kivitystä, ja työhömme saimme
+ryhtyä huomispäivänä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Päivät kuluivat, viikot vierivät työskennellessämme kaupungin kaduilla.
+Mihinkään huvittelemiseen ei ollut meillä isosti aikaa, sillä aamulla
+varhain mentiin työhön ja illalla kun päästiin olimme siksi väsyneitä,
+että lepo oli parasta nautittavaa. Kaupungissa oli hiljainen elämä
+kuten tavallisesti kesäaikana. Ihmisiä ei näkynyt paljon kaduilla, he
+olivat kai piiloutuneet kesähelteeltä suojaan, kuka kunnekin. Ei ollut
+siis meidän huviksemme edes ohikulkeviakaan, joita olisimme saaneet
+tarkastella ja lausua heistä havainnoitamme hyviä, huonoja, isosti
+kummallisia, makeasti naurattavia tahi minkälaisia milloinkin olisivat
+olleet. Jokapäiväinen ohikulkija oli muuan kaupungin poliisi, joka teki
+sillä kadulla »virkamatkojaan». Hitain askelin hän kuleksi katua
+pitkin, vähän väliä seisahtui ja katseli eikö jotakin ilmestyisi, edes
+joku »hairahtunut» maalainenkaan, joka olisi korjattava »yhteiseen
+kotiin». Vaan ei kuulunut eikä näkynyt mitään, rauha oli maassa ja
+järjestyksenvalvoja jatkoi matkaansa. Pysähtyi hän joka päivä jonkun
+kerran työpaikallammekin puhellakseen ajan kuluksi muutaman sanan
+kivenlatojan kanssa. Kivenlatoja kysyi aina häneltä kuulumisia, vaan
+eipä hän tiennyt juuri mitään erinomaisempaa tapahtuneeksi »näin
+valoisana aikana». Tänä päivänä kertoi hän muitten tavallisten asiain
+joukossa, että »herrat olivat taas viime yönä tapelleet seurahuoneella
+kelpo lailla». Vaan mitään kummempaa ei hän tiennyt nytkään. Hän otti
+lakin päästään, pyyhki nenäliinallaan hikeä otsastaan ja lakin
+hikinauhasta ja läksi taas astumaan hiljalleen kädet selän takana. Niin
+vietti hänkin, samoinkuin mekin--kivenlatoja ja hänen kolme
+apulaistansa--herttaista kesää kaupungin kadulla.
+
+Oli aika elokuussa kun eräänä aamuna kokoonnuimme taaskin
+työpaikallemme, joka oli jo seurahuoneen kadulla. Aurinko oli päässyt
+kappaleen matkaa taivaan rannasta, vaan maa oli valkoisessa kuurassa ja
+ilma tuntui kolealta.
+
+--Jokohan nyt tulee luistinjäätä ennenkuin koulupojatkaan kokoontuvat?
+arveli Antti.
+
+--Vaan minä uskon, että tulevana talvena tulee niin kiire kerjuu, ettei
+joudu joka talossa käymäänkään! tuumaili Jaakko.
+
+Kivenlatoja oli vaiti kuin ahven, puhalteli kynsiinsä ja latoi kiviä
+entistä kiireemmin. (Hän oli urakkamies.)
+
+Kun muuraismätästä, jonka pinnalla kuleksii vaan muutamia muurahaisia
+vetämässä jotakin havun neulaa tahi muuta puuhaamassa, karhasee vähän,
+niin ilmestyy siihen pian vilisevä joukko. Meidänkin kaupungissamme
+syntyi tänään vilkas ihmisliike. Ihmisiä kulki kaikkialla. Kusta ne
+tulivat, kuhunka he menivät ja mitä heillä oli toimenaan milläkin, en
+tiedä, vaan tolkussaan he olivat. Yhtyi usein kaksi, kolme tahi
+useampiakin kävelemään yhdessä ja näki heitä joukossa seisovan katujen
+kulmissa.
+
+--Mitähän varten ihmisiä nyt on niin paljon liikkeellä? kysyi Antti.
+
+--Lämpimikseen ovat kävelemässä! arveli Jaakko
+
+--Hyvää päivää! lausui muuan ohikulkeva mies kivenlatojalle.
+
+--Eipä nyt taida olla hyvästä päivästä haaraa? vastasi siihen
+kivenlatoja.
+
+--No, on se tosi toisakseen! arveli mies pysähtyen.--Kyllä nyt taisi
+tavata meitä kova aika.
+
+--Taitamattakin, vastasi kivenlatoja.--Kyllä joutaa monelta hampaat
+naulaan tulevaksi talvea!
+
+--Kyllä se niin on. Sanotaanpa että kova kaikkiin koskee, vaan Ursinpa
+kuuluu hykerrelleen kämmeniään hyvillä mielin ja kehuneen, että
+markkoja on satanut hänelle viime yönä, kun kuuli kuuraa olleen, kertoi
+mies.
+
+--Kai hän tänä vuonna rikastuukin elonkaupallaan, lausui kivenlatoja
+työtä tehdessään yhtäläiseen.
+
+Siinä ajoi juuri Ursinkin seurahuoneelle muutamien muitten herrojen
+kanssa.
+
+Sivukulkevat kertoivat toisilleen hallan viimeyöllisistä töistä,
+kertoivat sen siellä ja sielläkin panneen potaatin maata myöten,
+pilanneen rukiin ja viottaneen ohran. Sukulaistalon rouva ja
+pormestarin rouva kulkivat siitä ja he valittivat toisilleen
+surullisella äänellä kylmän tuhoja kukkatarhoissaan. Sukulaistalon
+rouva kertoi oikein itkeneensä nähdessään kukkansa kuolleeksi.
+
+Poliisikin kulki nyt nopeammin ja teki pysähdyksiä harvemmin. Vaan
+tapansa mukaan pysähtyi hän työpaikallamme.
+
+--Onpa nyt kiire! lausui hän kivenlatojalle, kun tämä ei joutanut häntä
+huomaamaan.
+
+--Kiire on! vastasi kivenlatoja keskeyttämättä työtään, eikä hän
+kysellyt tällä kertaa kuulumisia.
+
+--En tiedä muuta, vaan kyllä ensi syksynä ja talvena on tekemistä
+varkaista, lausui hän ja läksi astumaan vasen käsi miekan kahvassa ja
+oikea heilumassa sivulla.
+
+--Päivää! Se oli Mikko, joka nyt kulki sivu ja tervehti kivenlatojaa.
+Mikko oli havun- ja luudankauppias, vanha mies, vaan iloinen ja hyvällä
+tuulella aina. Koko kaupunki hänet tunsi ja hänkin tervehti jokaista,
+jonka hän tapasi, olipa se iso tahi pieni, köyhä tahi rikas. Jos
+häneltä jotakin kysyi vastasi hän useimmiten runomitassa tahi muuten
+sukkelasti. Lauloi hän myöskin koulupojille ja herroille rahan edestä,
+kun niin halusivat.
+
+--Päivää, päivää! vastasi kivenlatoja Mikon tervehdykseen.--Mitäs
+kuuluu?
+
+Mikko pysähtyi ja alkoi:
+
+    Kuule sa ukko utra,
+    kiven kovan kolkuttaja:
+    jop' on taisi tuho tulla,
+    paha päivä päälle saaha,
+    viljan vienyt kun on vilu,
+    vienyt, syönyt syötävämme.
+
+    Pakkanen puhurin poika,
+    kylmäkynsi, viluvarvas,
+    otti ohran, katkoi kauran,
+    ruumeniksi rukiin ruhtoi,
+    poispa otti potaatinkin.
+
+--No, Mikko mielevä mies! huusi Ursin, joka oli tullut seurahuoneelta
+ja hoiperteli nyt Mikon edessä.--Mitä kuuluu, Mikko kettu?
+
+--Takaa tuulee, karhu kuomaseni! vastasi Mikko. (Tunnettu asia oli että
+Ursinin alkuperäinen nimi oli Karhu.)
+
+--Laulapa Mikko seinähirrestä viiden pennin edestä, sammalsi Ursin.
+
+Mikko lauloi omituisella nuotilla:
+
+    Nyt on kumma virsi,
+    kun on seinähirsi
+    laulumme esine.
+    Jos virkkoa se voisi
+    viisaampi se oisi,
+    kuin itse herra te.
+
+Tokko lie Ursin ymmärtänyt Mikon laulua, sillä hän näytti olevan niin
+»iloissaan» viime hallayön johdosta. Hän otti liivinsä taskusta kolme
+markan rahaa ja viskasi ne maahan Mikon eteen.
+
+    Ursin upia herra,
+    humalainen, hurjapäinen
+    markat maahan viskasutti,
+    tengat kenttähän ketisti,
+    kuni koiralle kipenen,
+    Lukille on luupalasen;
+    vaan kuitenkin kaikitenkin
+    kiitos olkohon hänelle!
+
+Niin pakisi Mikko ottaissaan rahat maasta ja läksi sitten kävelemään.
+
+Joku viikko myöhemmin oli taas kova hallayö, joka korjasi loput
+viljasta, missä sitä oli vielä säilynyt tähän saakka. Vaan pian tämän
+jälkeen oli Ursinin talossa komiat kemut. Ne olivat muka »ensimmäiset
+pidot» nuorelle rouvalleen »omassa kodissaan». Hämmästyttävässä
+komeudessa ja ylöllisyydessä siellä kaupungin ylhäisö nautti iloa ja
+huvitusta. Vaan kadulla kulki ihmisiä, jotka kantoivat kotiinsa
+vasullisia jäkälää, muonavaraa talven varaksi. Alhaiso varustausi näin
+taisteluun nälkäkuolemaa vastaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Talven selkä oli jo katkennut--kuten sanotaan kun on päästy ohi
+Paavalinpäivän, »talvennavan»--vaan monen köyhänkin elämänlanka oli
+katkennut nälkäkuoleman iskusta. Ruoanpuute oli ankara.
+
+Me elimme niinkuin märkä palaa. Jokapäiväinen leipämme, jonka
+hankkimiseksi äiti raukkamme työskenteli aina suuremman osan
+vuorokautta, oli sangen niukka, vaan juuri riittävä henkeä pitämään.
+Sukulaistalon rouva oli uudistanut tänäkin talvena entisen
+armolahjansa: saimme, sisareni ja minä, käydä taas kahdesti viikkoonsa
+siellä puolisella. Suutarinemäntä auttoi hänkin vähästään tuomalla aina
+vähän syötävää veljelleni, joka nyt oli sairasvuoteen omana. Tänäänkin
+tuo hyväntahtoinen emäntä toi ruoaksi pienelle sairaalle, vaan hän oli
+niin huonona, ettei hänessä ollut minkään nauttijaa.
+
+Sisareni ja minä lähdimme puoliselle. Samassa ovenavauksessa meidän
+kanssamme astui sukulaistalon keittiöön muuan kerjäläiseukkokin.
+
+--Pyytäisin vähäkään ruokaa! alkoi hän rukoilla rouvaa, joka sattui
+olemaan keittiössä.--En moneen päivään ole saanut suuhun pantavaa,
+paitsi pientä palaa jäkäläleipää, jonka muuan hyväntahtoinen
+merimiehenleski antoi vähästäänkin minulle.--Antakaa hyvä rouva, kulta
+rouva minulle jotakaan, muutoin ma kuolen tuohon paikkaan!
+
+--Anna tuolle eukolle, Liisa, vaan muille ei tarvitse antaa, jos joku
+tuleekin, ja parasta on, että otat avaimen keittiön ovesta, ettei niitä
+pääse sisään, lausui rouva.--Syököön hän yhdessä Marian ja Kallen
+kanssa.
+
+Eukko hyvillä mielin lateli »kosti jumalia» ja »tuhansia kiitoksia»
+»kultarouvalle», »armolliselle rouvalle», joka »pelasti tässäkin
+muutaman köyhän kuolemasta nälkään».
+
+Jos olikin minulla hyvä ruokahalu, niin kävi kumminkin ihmeekseni tuon
+uuden pöytäkumppanimme syönnin paljous. Sisareni ja minä yhteensä emme
+vetäneet hänelle syönnissä vertoja lähestulkoonkaan. Näyttipä siltä
+kuin hän tällä yhdellä syönnillä olisi tahtonut lihottaa nuo kuopalle
+laihtuneet poskensa ja luupuikoksi kuihtuneet sormensa.
+
+--Kalle, kun olet syönyt, lausui rouva minulle,--niin mene kauppias
+Ursinille ja sano minulta rouvalle terveisiä, että hän olisi hyvä ja
+tulisi täällä käymään.
+
+Lähtiessäni sanoin sisarelleni meneväni käymään samalla
+köyhäinhuoneella Jaakkoa tapaamassa. Matkallani tapasin Antinkin. Hän
+oli päässyt seurahuoneelle »juoksupojaksi». Äitinsä oli kuolo korjannut
+jo syystalvella. Pitkä hännystakki ja kuvernöörin vanhat saappaat eivät
+olleet enääh Antin palveluksessa, vaan uudet, somat vaatteet oli
+hänellä nyt yllään. Tuossa siistissä puvussaan vivahti Antti minusta
+herraspoikaan ja tunsinpa melkein ujoutta hänen edessään. Eikä hän nyt
+enään lauleskellut kadulla kuten ennen, eikä rakennellut riitaa
+kenenkään kanssa. Siivo poika oli hänestä tainnut tulla.
+
+--Mitä sinä nyt hommaat? kysyin häneltä.
+
+--Kantelen näitä ilmoituksia.
+
+--Mitä ilmoituksia ne ovat?
+
+--Siellä seurahuoneella on muuan laulukunta, useita naisia ja pari
+herraa--ruotsalaisia tahi mitä he lie--ja he pitävät laulantoa ja
+soitantoa joka ilta; heidän ilmoituksiaan nämä ovat.--Minne sinä olet
+menossa?
+
+--Ursinille.
+
+--No, meillä on siis sama matka?
+
+--Vietkö sinä noita sinne!
+
+--No, sinne toki, jos minnekään! Hän kun on melkein joka ilta siellä.
+
+Palatessani Ursinilta näin portin pielessä istuvan muutaman kokoiseni
+kerjäläispojan. Hän oli uupunut siihen, eikä jaksanut kulkea enään
+minnekään. Minun kävi sääliksi häntä, vaan mitä taisin tehdä. Liekö
+häneltä puuttunut halua vaiko voimia vastaamaan puheeseeni, vaan ei hän
+virkannut juuri mitään kun kyselin häneltä. Siihen hän jäi, kun läksin
+astumaan köyhäinhuoneelle.
+
+Täällä muutamassa sängyssä nukkui äskeinen pöytäkumppanini, hän oli
+nukahtanut--iäksi. Tekipä siellä muuan toinenkin eukko juuri loppua,
+vaan ei se tuntunut minusta niin oudolta kuin tuo äskeisen eukon
+kuolema. Ei ollut siitä kuin parisen tuntia aikaa kun hän kiitteli
+sukulaistalon rouvaa siitä, että hän oli pelastanut hänet kuolemasta
+nälkään!
+
+Vaan Jaakko äitineen (Jaakon pienempi veli oli jo joulun aikana
+kuollut) ei ollutkaan nyt tavattavissani. Minne lienevät saaneet?
+Muutama päivä sitten kyllä tapasin heitä siellä. »Hän on kuollut»,
+vastasi muuan, jolta kysyin Korhos-leskeä, vaan Jaakosta hänkään ei
+tiennyt mitään. Tuo miehekäs toverini oli siis teillä tietymättömillä,
+ja ikävällä kaipasin häntä. Niin olin mielistynyt häneen, jotta toivoin
+hänelle niin hyvää kohtaloa kuin lapsellinen mielikuvitukseni saattoi
+kuvailla.
+
+Läksin astumaan kotia muistellen Jaakkoa.
+
+--Tässähän sitä viime kesänä tehtiin työtä yhdessä, tuumailin
+mielessäni astuessani entisen työpaikkamme ohi. Vaan samassa ajoi
+poliisi--vanha tuttu--sivutseni issikalla, reessä äskeisen
+kerjäläispojan ruumis, jonka hän vei »korjuuseen».
+
+Vanha Aatamikin astui siinä vastaani, naama ja vaatteet jauhossa ja
+törppönsä täynnä jauhon pölyä. Näkönsä oli entistään tuikeampi.
+
+--Kyllä minä Karhun tunnen! murisi hän sivutsensa kulkevalle Ursinin
+patruunille.--Nytkin olet kiskonut Alatalolaiselta maan ja mannun
+vähäisestä velasta, jota hän ei kyennyt maksamaan sinulle katovuoden
+käsissä. Vaan etpä ole tietävinäsikään siitä palauksista, jonka
+appivainajasi teki kaupungin kassaan ollessaan sen hoitajana. Onko tämä
+sinun syöttilääsi? hän tavotteli kepillään Ursinin koiraa, joka haukkua
+ärhenteli häntä. Mutta Ursin ei ollut kuulevinaankaan, vaan kiiruhti
+seurahuoneelle.
+
+Vielä oli suutarinemäntä meillä minun kotia tullessani, ja olipa
+talonemäntäkin siellä. Vieraat, äitini ja sisareni, seisoivat veljeni
+vuoteen ääressä.
+
+--Tallella lapsi taivaassa! lausui suutarinemäntä. Niin veljeni oli
+ruumiina, henkensä oli kiitänyt sielujen asuntoon.
+
+--No, se lohdutus on minulla, että pois on hän päässyt nälän kynsistä,
+sillä eihän tiedä kuinka kovaksi tämä aika vielä voipi käydä, lausui
+äitini kyynelsilmin.
+
+--Hyvää päivää! Se oli sukulaistalon piika.--Rouva pani minut tuomaan
+vähän syötävää pienelle pojallenne. Siinä on nisua ja mitä hänessä lie
+kaikkia, lausui hän tarjotessaan pientä myttyä.
+
+--Kyllä nyt on rouva hiljastunut huudosta! virkkoi talonemäntä.
+
+--Lausu rouvalle paljon kiitoksia hyväntahtoisuudestaan ja sano
+terveisiä, että pienempi poikani ei tarvitse enään kenenkään apua!
+lausui äitini.--Hän on jo poissa näiltä mailta!
+
+--No, siinä se nyt on! virkkoi sukkelakielinen piika.--Minä sanoinkin
+rouvalle, että eikö tuo lie jo kuollut!
+
+--Olisi kai rouvalla ollut tilaisuutta tarjota apuaan ennenkin, jo
+ammoin sitte! tuumaili suutarinemäntä.
+
+--No, johan minäkin olen monta kertaa ajatellut, että kummapa kun tuo
+rouva ei lähetä mitään tänne, vaikka on kuullut Marialta, että pieni
+poika on kipeänä! arveli piika.--Mikä tauti tällä on ollut? kysyi hän
+mennessään ruumiin luo.
+
+Äitini selitti.
+
+--Vai niin, lausui hän ja kävi ovea kohti.
+
+--Ei, pitää sitä lähteä. Minulla on kiire; sinne meille tulee vieraita.
+Pitää käydä vielä ostamassa omenia ja sokurileipiä.
+
+--No, mitkä pidot siellä nyt on? kysyi suutarinemäntä.
+
+--Niitähän on muutamia rouvia yhtynyt pitämään semmoisia teekalaasia
+kukin vuoroon kotonansa, ja nyt on meidän rouvan vuoro pitää.--Voi, voi
+kun minä viivyn ja minulla on niin kiire. Rouva sanoi vielä
+lähtiessäni: »elä nyt vaan viivy viikkoa asiallasi». Kun se olisikin
+vaan yksi asia, niin hätäkö se sitten olisi, vaan kun pitää
+laukata kymmenissä paikoin, niin on sitä siinä juoksemista, ja
+silmänräpäyksessä pitäisi kaikki toimittaa, ja pitäisi olla yhtä aikaa
+kotona ja asioilla.--Hyvästi nyt!--Niin, minä saan viedä siis tämän
+mytyn takaisin ja sanoa ettei tämä kelvannut?
+
+--Sano niin että se tuli ennen aikaansa kuin Kokki-Matin laskiainen!
+lausui talonemäntä ja rupesi sukkeluudelleen nauraa höklöttämään katsoa
+tiirottaissaan vuoroon suutarinemäntään, vuoroon äitiini.
+
+--Ethän vain sano ettei se kelvannut! Sano, että poikani on kuollut
+eikä siis tarvitse enään mitään namusia yhtä vähän kuin muutakaan, ja
+kiitä häntä puolestani hyväntahtoisuudestaan, lausui äitini.
+
+--Jaha! lausui piika ja läksi vihdoinkin.
+
+Vieraamme, puheltuaan äitini kanssa veljeni hautaamisesta hetkisen,
+menivät kotiaan.
+
+Kohta veljeni kuoltua jouduin sairasvuoteeseen ja vähän myöhemmin
+sisarenikin, vaan hän ei niin pitkälliseen kuin minä. Koko lopputalven
+olin minä vuoteessa ja vasta kevään tullessa aloin hiljakseen parata.
+Ei ollut äidillämme helpot päivät silloinkaan. Piti näet hänen ansaita
+rahaa ruokaan ja lääkkeisiin ja työnsä ohella vielä hoitaa meitä
+molempia. Vaan niin elää kituroittiin ajassa aina edelleen, päivästä
+päivään.
+
+Aika oli jo kulunut keväälle. Nälkä heilutteli vielä kuolon kalpaansa,
+vaikka ei enään niin suurella voimalla. Heikommat olivat jo suurimmaksi
+osaksi kaatuneet, jälelle jääneet olivat niitä, joilla oli lujemmat
+voimat ja paremmat varat kestämään nälän ahdistusta ja tullut kevät
+elähytti nyt näitä toivolla paremmasta ajasta. Kukaan ei tiennyt
+viepikö halla tulevanakin kesänä kypsyvän viljan, vaan tuskinpa sitä
+kukaan ajattelikaan, ja taas toisakseen, sitä ihminen helpommin uskoo,
+mitä hartaimmin toivoo. Hyvää vuotta toivoeltiin kaikkein merkkein
+mukaan. Kevään lämpimyys ja kauneus oli läheisin toivon synnyttäjä. Kun
+on alku kaunis, odotetaan kiitettävää loppua!
+
+Herttaisesti paistoi aurinko tänäänkin matalaan asuntoomme. Mielessäni
+tunsin iloa. Olin jo niin terve että kykenin olemaan vähän ylhäälläkin.
+Asetuin istumaan akkunan ääreen katsellakseni ulos. Äitini oli viemässä
+ompelutöitään ja sisareni oli mennyt puoliselle sukulaistaloon.
+Yksinäni siis nyt istuskelin ja tähystelin ulos. Olisipa sopinut ulkona
+palliakin lyödä, sillä maa oli jo sulana ja ruoho vihantana! Mikko
+astui käykkäsi akkunan alitse luuta- ja havutakka seljässä. Olisipa
+ollut mukavaa kuulla hänen laulavan.--Kuka siellä seinään koputtelee?--
+Sokia Ollipa siinä tallustelee sahoineen ja kirveineen. Eipä ole
+kuolema uskaltanut lähestyä tuommoisilla aseilla varustettua miestä!
+Mutta kumma todellakin ettei nälkä ole saanut häntä saaliikseen. No,
+niinhän Jaakkokin sanoi kerran, ettei kaikkia yhtäaikaa hautaan
+lasketa.--Vaan missä lie se Jaakko? Eihän vaan hänkin lie kuollut
+samalla tavoin kuin se muuan kerjäläispoika!--Siinäkin viedään muuatta
+hautaan. Kukahan lie sekin ollut?
+
+--Päivää! Se oli Antti, joka tuli luokseni. Hän oli aina tuon tuostakin
+pistäytynyt minun luonani.--Arvaapa ketä tuossa vietiin?
+
+--En osaa arvata.
+
+--Kivenlatojaa.
+
+--Vai on hänkin kuollut!
+
+--On.--Hän oli latomassa katua vielä tässä toissa päivänä, vaan sitten
+hän oli sairastunut.
+
+--Kai ruoanpuutteesta ja paljosta työstä?
+
+--En tiedä.
+
+--Mistä sinä nyt tulet?
+
+--Kävin meidän pufettineidin asialla, viemässä häneltä kirjeen kauppias
+Ursinille.--Ursinpa on antanut meidän pufettineidille kultakellon ja
+oikein komean rannerenkaan.--Kyllä siinä on poikaa, siinä Ursinissa!
+rupesi Antti kehumaan.--Viime yönäkin juotti hän sampanjaa herroille--
+kuinka paljon lie juottanutkaan.--Tiedäthän sinä mitä sampanja on?
+
+--Mistä minä tietäisin.
+
+--Sitä maksaa kahdeksantoista markkaa pullo, lausui Antti selittääkseen
+siten, mitä sampanja on.--Minullekin antoi Ursin kymmenen markkaa
+juomarahaa, kun--vaan eipä sitä saanutkaan sanoa.
+
+--Kun mitä?
+
+--Niin ilman vain.--Konsuli Parkkinen on ottanut Annan, Kuppari-Kaisan
+tyttären, ottotyttärekseen, muutti Antti puhettaan.
+
+--Jo minä tiedän sen, äitini on kertonut siitä.--Sinulla taitaa olla
+hyvä olo siellä seurahuoneella?
+
+--On minulla. Nämä vaatteet sain taas vasta. Kengät saan myös uudet, ne
+ovat jo tekeillä. Rouva sanoi, että kun täällä opin ihmisyyttä, niin
+voin sitten saada hyviä palveluspaikkoja. Ruotsia minulle puhutaan
+myötäänsä, jotta oppisin, ja jo minä vähän osaankin.--Kyllä jo pitää
+lähteä. Hän kumarsi syvään ja lausui »atjöö»!
+
+Paljon oli kerjäläis-Antti muuttunut!
+
+Kohta Antin mentyä astui huoneeseen muuan mies. Hän oli minulle ihka
+outo, vaan kun hän tervehti minua sydämellisesti, välähti kuin salama
+aivoissani ajatus: isä. Äitini ja sisareni olivat joskus puhelleet
+isästä, josta minunkin päähäni painui tieto isän olemassa olosta, vaan
+kun en ollut nähnyt tai oikeammin muistanut nähneeni isääni, niin tuo
+tieto isästä pysyi hyvin haamumaisena ja hämäränä. Senpä vuoksi en
+koskaan ajatellut isää, vaan äitini oli kaikki kaikessa.
+
+Isäni oli käsityöläinen ja oli harjotellut ammattiansa hyvällä
+menestyksellä, vaan viina oli hänetkin villinnyt ja silloin työt ja
+tulot jääneet takapajulle. Mahdottomalta näytti hänestä korjata
+asiaansa täällä ja hän läksi kiertelemään »maailman rantoja» onnea ja
+hyvyyttä etsimään muualta. Tämä tapahtui minun ollessani aivan pieni.
+
+--Tahdotko sinä leipää? kysyi hän, kun näki minun jyrsiskelevän muuatta
+luupalasta;--sitä tein enemmän huvin kuin tarpeen vuoksi.
+
+--En tahdo, vastasin ja menin maata, sillä olin jo niin kauan istunut,
+että alkoi minua pyöryttää.
+
+Sisareni tuli samassa kotia. Hän heti tunsi isän, alussa vähän
+ujosteli, vaan vastasi kumminkin hänen tervehdykseensä lapsellisella
+lämpöisyydellä. He rupesivat sitten vilkkaasti keskustelemaan. Sisar
+kertoi vaiheitamme, äidin tautivuoteen, veljen kuoleman, omansa ja
+minun sairastamisen ja ruoan puutteemme j.n.e. Minua raukasutti, jotta
+nukahdin ja heräsin vasta iltapuoleen. Äitikin oli kotona ja
+vierainamme oli suutarinemäntä miehineen. He puhelivat isälleni
+uskosta. Suutarinemäntä varsinkin puheli paljon ja hartaudella. Hän
+kuvaili Jumalan suuruutta ja hänen rakkauttaan ihmiseen ja taas
+toiselta puolen ihmisen syntisyyttä. Sitten hän osotteli Jumalan lain
+ankaruutta ja rangaistusta sen rikkomisesta. Kysyi isältäni onko hän
+täyttänyt tämän lain. Sen jälkeen hän alkoi saarnata Jumalan
+evankeliumia, hänen armonsa runsautta ja suurta anteeksi
+antavaisuuttansa niille, jotka totisesti katuvat syntejään ja asettavat
+vilpittömän uskonsa häneen.
+
+--Sinäkin olet kadonnut lammas, lausui hän isälleni, Jumala etsii
+sinua. Käänny pois harhatieltäsi. Tee parannus kun vielä armonaikaa on!
+
+Isäni oli vaiti.
+
+--Lähde nyt meidän kanssamme seuroihin, niin saat siellä kuulla enemmän
+Jumalan sanaa, lausui suutari itse.
+
+Isäni lähtikin vieraittemme kanssa.
+
+»Hänestä on tullut hihhuli», sanoivat jotkut isästäni. »Hänestäkin on
+tullut uskovainen», sanoivat toiset. Nimitettäköönpä millä nimellä
+tahansa sitä uskonlahkoa, johonka nyt isäni kuului, ja sanottakoonpa
+sen uskonperusteista mitä hyvänsä, vaan isäni inhosi viinaa, askaroitsi
+ahkerasti työssä ja rakasti hellästi perhettään.
+
+Kohta tämän jälkeen pääsi isäni konsuli Parkkisen palvelukseen, sai
+hänen luonaan luottamusta vaativan tehtävän, ja siitä hyvänpuolisen
+palkan. Jokainen meistä oli työssä ansaitsemassa kesän aikana.
+Viljavuosikin tuli tänä suvena melkeinpä mainion hyvä, ihmisten toivo
+siis toteutui. Jos muutkin, niin mekin saatoimme, pelkäämätttä nälkää,
+odottaa tulevaa talvea. Ilon ja onnellisuuden tunto oli meidän kaikkein
+sydämissämme. Vaan minä erittäinkin olin hyvilläni, kun kuulin isältäni
+että syksyllä saan alkaa käydä koulua.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tähän aikaan kertomustani olen varreltani vähän venähtänyt ja
+ikäkuormaa on hartioillani muutamia vuosia enemmän. Siis pyöräytän
+menemään eräitä ajastajanrenkaita--ehkä noin puolikymmentä--niine
+hyvineen. Suo siis lukijani hyppäykseni anteeksi tämä kerta--ei ole
+pitkä aika toiseenkaan!
+
+Kaupungissamme nyt tänä syksynä avausi kaksi korkeampaa opistoa,
+lyseoa, ovensa nuorisolle. Toinen jo vanhempi oli vieraskielinen ja
+valtion syöttiläs, toinen kansankielinen ja yksityisten perustama elää
+kinnaroi niistä penneistä ja markoista, joita sille yksityisten
+kansalaisten kädestä pirahteli. Vaan maamme täänaikaiset olot tunnet
+itsekin, lukijani. Miten onkin, niin pysytään vaan siinä luulossa, että
+kun kerran hallitus on kansan huoneenhallitsija, niin tottakai se
+täyttää kansan tahdon ja tarpeen ja katsoo sen parasta!
+
+Niin, tuohon kansankieliseen opistoon tuli nyt oppilaita tulvaamalla.
+Papinpoikia, talonpoikain, mökkiläisten ja työmiesten lapsia ne olivat
+enimmäkseen. Joku korkeammankin virkamiehen poika oli joukossa samoin
+kuin joku--kerjäläinenkin. Tämä todistaa että opinhalu oli suuri ja
+kansankielinen opisto tarpeellinen. Vaan tätä todistettua totuutta ei
+oltu kuulevinaankaan eikä näkevinäänkään siellä missä »rattaat pyörii!»
+
+Koulussa tapasin entisen kerjäläis- ja työtoverini Jaakonkin. Hänet oli
+enonsa, muutaman naapuripitäjän siltavouti ottanut elätettäväkseen
+katovuoden aikana. Siellä Jaakko kävi lukemassa pappilan neidin luona
+ja tämä huomattuaan Jaakolla olevan terävän järjen ja hyvän muistin
+rupesi puuhaamaan häntä kouluun.--Toveruutemme uudistui ja
+kolmanneksi liittyi meihin Antin sijaan Kauppilan Juuso, entinen
+pallinlyöntitoverini ja koulukumppanini alhaisemmassa opistossa. Juuso
+oli muutaman entisen hevosmiehen poika. Hänkin samoin kuin Jaakkokin
+eleli hyväin ihmisten avulla ja suurimpiin tarpeisiin sai hän
+holhoojaltaan aina jonkun pennin siitä vähäisestä omaisuudesta, mikä
+isävainajansa jälkeen jäi.
+
+Vuosi vuodeltaan vieri tavallisessa koulu-elämässä. Sen mukaan, kuin
+kohottiin luokalta luokalle, vanhennuttiin ja viisastuttiin. Oltiin jo
+hankailtu taaskin muuan kouluvuosi lähemmä loppuaan. Toukokuu oli
+menossa. Ken luki tavallisuutensa mukaan, ken taas istui entistään
+ahkerammin kirjainsa ääressä parantaakseen taitoaan toivossa päästä
+ylemmälle luokalle, ken heittäysi entistään laiskemmaksi, kun tiesi
+varmaan ettei hänellä ylentymisestä ole puhettakaan.
+
+--Se kun olisi lupa! tuumailin aamulla, kun oli herttainen kevätpäivä
+ja luku tuntui kuivalta. Koppoin kirjat kainalooni ja läksin Jaakon ja
+Juuson luo, kouluun mennessäni, esittääkseni siellä että koeteltaisiin
+pyytää lupaa täksi päivää.
+
+Jaakko ja Juuso asuivat nyt yhdessä muutamassa leipomatuvassa.
+Pää-asukkaana siinä oli eräs leipojavaimo ja hänen vuokralaisiaan taas
+olivat mainitut koulutoverini. Jaakko lukujensa ohessa teki pientä
+suutarintyötä raha-ansiokseen. Hän paikkaili ja puolipohjaili
+saappaita. Olkoon mainittu hänen kätevyytensä osotteeksi että hän oli
+tehnyt eräänä joulu-aikana itselleen pieksusaappaat kokonaisuudessaan.
+Juuso oli oppinut siirappimällien teon ja niillä hän teki hyviä
+kauppoja. Kirjansitomatehdas oli heillä yhteinen. Siinä pantiin kansia
+kirjoihin ja tehtiin kirjoitusvihkoja. Vaan se »kunnioitettava yleisö»,
+jonka »suosioon ja palvelukseen» tämä »firma» Jakkko & Juuso sulkeutui,
+oli ainoastaan toveristo. Silleen he kumminkin noukkivat pennin ja
+toisen kokoon. Vaan kesäluvan aikana kulkivat he ulkotöissä, minkä
+missäänkin, ja kokosivat pääoman sekä rahassa että terveydessä.--
+
+--Terve!
+
+--Terve veikko! sanoi Lämsän Maija, kun koira jalkaan tarttui, oli
+Jaakon leikillinen vastaus. Hän pani juuri muuatta vasta sidottua
+kirjaa puristuksiin.
+
+--Terve, terve, naapurini! joll'et tuota leikiksi katsoisi! vastasi
+Juuso. Hän kaateli valmistettua mälliainesta kääreihinsä.
+
+--Eikö tahdota lupaa täksi päivää? kysyin.
+
+--No ei tuo sen pahempi olisi! vastasi Jaakko.
+
+--Eihän se hyvä pahaa tekisi, arveli Juusokin.--Olisi minullakin
+valmiita mällejä isonlainen varasto ja lupapäivinä niillä on hyvä
+menekki. Matti onkin jo taskussa. Noihin housurepaleihin meni semmoinen
+summa mynttiä, että mieltä karvastelee kun ajattelen!
+
+--Vähinäpä nuo on minullakin rahat. Tokko lie monta vaskikolikkaa
+rahastossani ja huoneen vuokrakin pitäisi kohta maksaa, tuumaili
+Jaakko.
+
+--Niin, ja minä olen velkaakin sinulle, kuinka suuressa palanksissa
+lienenkään? virkkoi Juuso.
+
+--Eihän se monen markan velka ole.--Vuokraa housusi minulle syntisi
+kuitiksi!
+
+--Paljain säärinkö minä sitten kulkisin?
+
+--Pyydä emännältä lainaan joku vanha röijy!
+
+--Olisipa se elämää, että minä röijy jalassa kulkisin ja sinä
+pöyhkeilisit minun housuissani.
+
+--No, saisit sinä näitä minun housujani lainaan aina kun menisimme
+Parkkisen konsulille puoliselle, ettei tarvitsisi sinun röijyjalassa
+Annan vieressä istua.--Tehdäänkö kaupat?
+
+--Kyllä muuten, vaan ei passaa!
+
+--Ei se passa, ei se passa! Ku ei se passa, ni heittä pois ja otta uusi
+konsti! matkitteli Jaakko ottaessaan muutaman saappaan katseltavakseen.
+--Nuokin Rallen lopposet pitäisi saada paikatuiksi!--Ja kuule Juuso!
+milloin sinä alat sitoa Tolarin Latinan-kielioppia? Sillä kai on kiire.
+
+Tolari, entinen pallinlyöntitoverini, oli maalarin poika ja siitä sai
+hän leikkinimekseen Tolarin.
+
+--Kyllä minä heti koulusta päästyäni alan.
+
+--Minullakin on puolipohjattavina hänen saappaansa. Jaakko otti
+muutamat anturat katseltavikseen.--Kyllä se on aika losusaapas, se
+samanen Tolari, kun noin pilalle on saappaansa kuluttanut! Missään hän
+silloinkin lienee laukannut, kun tuohon tuommoisen reijän on saanut,
+joka ammottaa kuin seitsemän leivän uuni? Tuota, tuota--suksen tuohta
+ja mäystintä! Kyllä se lupa olisi nyt tervetullut, kun tuota työnroskaa
+on niin kosolta. Voipa toki, jos se rehtori olisi niin kunnonpoika,
+jotta puhalluttaisi nyt luvan, niin minä kiittäisin häntä kirkossa ja
+paapattaisin papillekin.
+
+--Kyllä hän on niin kinttara siitä luvasta, jotta ei sitä isosti
+liukia.--Tuossa on vieraalle lämmintäleipää! Juuso antoi minulle
+siirappimällin.
+
+--Anna minullekin! tuumaili Jaakko.
+
+--Ottaisitko, jos annettaisiin, söisitkö jos saisit!
+
+--Ka, eihän se ole tuohesta minunkaan suuni!
+
+--Pitänee tuota sinullekin antaa, muutoin ehkä itkun tirautat!--Mitä
+katsot?
+
+--Katson että liekö kissan kinttu vai koirankäpälä, vaan voi kun on
+korea.
+
+--Syöt sen, ennenkuin poikasi kyntää!
+
+--Säästääkö malttaisin, enhän toki niin perso ole.
+
+--Ettekö lähde jo kouluun? kysyin.
+
+--Onko se jo kello niin paljon?--Katsopa Juuso sitä emännän
+kronomeetaria, tahi mikä pantenttkliivari se on!
+
+--Seisoo kun potaatti!
+
+--Parantajansapahan edessä seisonee!
+
+--Sinähän sitä viimeksi olet kohennellut!
+
+--Kuka sitä viimeksi liikutteli? Eikö hän, joka teki siihen tinasta
+uuden rattaan?
+
+--Vaan eikö hän siihen viimeksi satuttanut kättänsä, joka kiilaili sitä
+nahkapalasilla?
+
+--Sitten jälkeen olet sinä sitä senkin seitsemän kertaa karhonut,
+milloin tikulla milloin puukolla.
+
+--Ainapa se on sen jälkeen käydä lunkkassut...
+
+--Ja pari viikkoa edellä muitten ihmisten kelloista.
+
+--Vaan sinä pyörittelet sitä ja nokittelet aina, niin se seisoo.
+Suuttuisin kai minäkin kellona mokomasta kohtelusta.
+
+--En totta tosiaan ole koskenut siihen moneen päivään. Vaan sinähän
+sitä eilenkin pidit käsilläsi. Etkö muista, kun vielä aioit tehdä siitä
+perpetuum mobilen, ikiliikkujan, laittamalla siihen jonkinmoisen
+vesirattaan?
+
+--Minä luulen että kello kohta lyö, lausuin heille.
+
+--Niinköhän? Minulla on vielä Ruotsinkielioppi Honkiojalla. Pitäisi
+sitäkin vähän silmätä ja pestä sitten silmänsä, lausui Jaakko ja alkoi
+toimeen.
+
+--Eihän tuota ole vielä syötykään! virkkoi Juuso.
+
+--Heitetään se työ huomiseksi!
+
+--Elä heitä huomiseksi, mitä voi tänään tehdä!--Tahdotko, Jaakko,
+voitaleivän?
+
+--Onko sinulla?
+
+--Ei sitä ole, vaan saahan tuota tarjota!--Emäntä hoi! huusi Juuso
+emännälle, joka pani uunia lämpimään. Punnitkaapa meille viisi naulaa
+leipää!
+
+--Häh! kysyi emäntä, sillä hän oli hyvin huonokuuloinen.
+
+--Viisi naulaa leipää! uudisti Jaakko. Ja niinkuin tuulessa! jatkoi hän
+alemmalla äänellä.
+
+--Häh?
+
+--Niin että olisi vähän kiireenlainen, lausui Juuso.
+
+--Omin ruokinneko te olettekin nyt? kysyin.
+
+--Omin ruokimme ja ilman palkkaa! vastasi Jaakko.
+
+--Siinä on, Jaakko, voitaleipä. Kierrä poskeesi, ei ole luita!
+
+Kun vihdoin jouduimme kouluun, asetuttiin siellä jo rukouksiin.
+
+--Huomenna on koululla lupa, julisti rehtori rukouksen pidettyään ja se
+oli meille hyvä sanoma.
+
+--Hiljaan, hiljaan, komensi rehtori oppilaitaan, jotka olivat alkaneet
+hyvän sanoman kuultuaan sihahdella ilosta. Huomenna on nimittäin,
+jatkoi hän kun hiljaisuus oli palautettu, Juhana Vilhelmi Snellmannin
+syntymäpäivä, sen johdosta pitää koulumme huomenna juhlaa. Kymmenen
+aikana kokoonnutte kouluun. Joku opettajista pitää puheen Snellmannista
+ja laulukuntamme saa laulaa muutamia isänmaallisia lauluja.--Saatte
+mennä!
+
+Kun koulutunteja ei ollut jälkeen puolisten, niin oli nyt hyvää aikaa
+ja ilma oli kaunis, niin tuumailtiin lähteä käymään erään toverimme
+kotona, joka oli kappaleen matkaa maaseudulle. Retkeen halulliset
+päättivät kokoontua koululle määrätyllä ajalla.
+
+--Käydään mennessämme Jaakon ja Juuson luona, ja tahdotaan heitäkin
+mukaan. Samalla saamme ostaa siirappimällejä! Esittelijä oli »tohtorin
+Ralle», Rafael Kurtén, kaupunginlääkärin poika.
+
+Ralle oli kömpinyt kyllä kolmanteen luokkaan saakka, vaan näyttipä
+siltä, että »päänsä ei kestänyt» korkeammalle kohota. Paha merkki oli
+sekin, että hän Ahon Antin kanssa, joka nyt oli Ursinilla puotipoikana,
+kuleksi ryyppyretkillä. Muutoin oli hän vähän hidas ja tökerö
+ajatuksiltaan, vaan hyväsydäminen ja laupeanluontoinen. Rallen
+esitykseen suostuttiin.
+
+--Sieltäpä tulee miestä kuin Aapon-Jussia! tuumaili Jaakko, joka juuri
+punoi pikilankaa, kun poikia alkoi valua tupaan.
+
+--Onko sinulla Juuso valmiita siirappimällejä? kysyttiin.
+
+--On kyllä, ostatteko?
+
+--Tuo esiin!
+
+Juuso toi rautaisen sangon, joka oli siirappimällejä enemmillään kuin
+puolillaan. Pojat tunkeusivat ympärille.
+
+--No, niinhän te hulmuatte kuin susi puhteella! Juurikuin ette olisi
+näitä ennen nähneet! pakisi Juuso.
+
+--Onko ne nyt niin makeita, että kielen suusta vievät? Niinhän sinä
+kehuit! virkkoi muuan.
+
+--Maista veli, vaan maksakin!
+
+--Anna minulle viiden pennin edestä!
+
+--Minulle kymmenen!
+
+--Anna minulle viidenkolmatta pennin edestä!
+
+--Säästä minullekin markan edestä! Se oli Ralle. Eipä jäänyt paljon
+jälelle tavaraa Juusolle ja aina yhä joku osti.
+
+--Anna minulle yksi ilman edestä! pyysi joku.
+
+--Kenkki on kuollut ja ilmanannista sakotetaan! vastasi Juuso.
+
+--Anna minulle viidenpennin edestä velaksi!
+
+--Mitä sitä tyhjää viisi penniä, eihän se ole paljon kymmenenkään!
+
+--No anna sitten kymmenen pennin edestä!
+
+--Kukapa sitä puumerkittä uskoisi?
+
+--Etkö luota minuun?
+
+--Eläpä Tolari kaada sitä vesisankoa! äyäsi Juuso.
+
+--Kuulitko Juuso? kysyi velanhalullinen.
+
+--Kuulin, kuulin, vaan lakkaavasi luulin!
+
+--Etkö luota siis minuun?
+
+--Luotanhan minä sinuun kuin pukki suuriin sarviinsa! Mitä sitä pitäisi
+luottaa?
+
+--Siirappimällejä.
+
+--Niin velaksi?
+
+--No kun et tahdo antaa, niin elä!
+
+--Elä häntä kalanhäntä suuhuni lennä! Tunteehan kamssukin leikin!
+Koetin vaan malttiasi. Niin viidentoistako pennin edestä? Siinä on ja
+saat yhden vielä kaupantekiäisiä!
+
+--Minulta saat lainaan sen viisitoista penniä, niin voit Juusolle heti
+maksaa, tarjoili Ralle velanottajalle.
+
+--Minulle se on sitä parempi, kuta pikemmin. Kyllä Ralle joutaa
+odottamaan vaikka viimeiseen Matin päivään, lausui Juuso.
+
+--Niinhän te molitatte kuin seitsemänsataa ryssää! äyäsi Jaakko.--
+Emäntäkinhän tuon kuulee!
+
+--Hiljaa minun huoneessani, olkoon seinät kenen tahansa! huusi Juuso.
+
+--Joko sinä, Jaakko, olet puolipohjannut minun saappaani? kysyi Tolari.
+
+--En vielä vaan kohta--ja kohalla on pitkä häntä!--Eihän sinulla liene
+niin kovin kiirettä niillä?
+
+--Eipä sillä ja sen vuoksi, vaan ilman kysäsin.
+
+--Syltä sijaa suutarille! lausui Jaakko, vetäessään pitkää säiettä ja
+töykkäsi tahallaan muuatta lähellä olevaa toveriaan.
+
+--Eläpä töyki isäntä vierastasi! lausui tämä.
+
+--Minkä sille teen? Tiellä laiska riihessä! tiedäthän sen.
+
+Syntyi suuri hälinä.
+
+--Tuo Ralle kavalsi tuon vesikorvon kumoon, vaikka juuri pääsin
+kieltämästä Tolaria, lausui Juuso.
+
+--Menkää nyt jo ulos minun huoneestani, tahi menen itse pellolle! huusi
+Jaakko puoleksi pilalla toiseksi totuudessa.
+
+Emäntä istui loukossa uunin takana neulomassa hametta, eikä huomannut
+koko onnettomuutta. Toverinsa pakottivat Rallen ensiksikin noutamaan
+korvolla kaivosta uutta vettä, muutoin he uhkasivat kertoa rehtorille,
+että »Kurtén kuleksii ihmisten asunnoissa ilkeyttään jakelemassa».
+Ralle suostui tähän uhkaukseen pelosta. Vaan yksinään hän ei voinut
+sitä tehdä ja hän pyysi avukseen äskeistä velkamiestään. Tämä suostui
+ehdolla että velka kuitataan ja lisäksi saa toisen mokoman rahaa. Kun
+muut toverit pitivät ehdot kohtuullisina, täytyi Rallenkin suostua. Kun
+vesikorvo oli noudettu, pakottivat toverinsa Rallen ilmoittamaan
+tuhotyönsä emännälle, muutoin tämä muka käypi kantelemassa rehtorille
+ja he saavat sitten syyttömästi kärsiä. Ralle oli tottelevainen.
+
+--Vesikorvo kaatui, lausui hän emännälle.
+
+--Hääh?
+
+--Vesikorvo kaatui.
+
+--Kaapuko? Nuoriherra laskee leikkiä! lausui emäntä ja nauroi
+tirkistellessään Rallea, vaskipuitteisten silmälasiensa ylitse. Eihän
+tää mikä kaapu ole, hame tästä tulee. Hän levitteli ompelustaan Rallen
+nähtäviksi.
+
+Pojat nauroivat katketakseen, vaan Ralle seisoi emännän edessä kuin
+suulle lyötynä. Vihdoin kumminkin sai hän monien selityskokeittensa
+perästä emännän äkkäämään, että jotakin oli tapahtunut ovensuussa. Kun
+vesiverkko oli täynnä vettä, ei emäntä tahtonut heti tajuta asian
+laitaa. Vaan pääsihän selville kun Ralle näytti ja selitti miten hän ei
+muuta kuin seisoi siinä korvon vieressä, niin se itsestään kaatui.
+Emäntä mieli yhtä ja toista murisemaan »mokomille husaareille», vaan
+kun Ralle tovereinsa käskystä antoi hänelle rahaa hyvikkeeksi vaivainsa
+näöstä veden kuivuussa, niin silloin hän alkoi syyttää jalkaa, mikä oli
+korvon alla, honteloksi ja vaapperaksi.
+
+Kun tämä asia oli saatu korvatuksi, rupesivat pojat tuumimaan lähdöstä.
+
+--Lähde Jaakko mukaan! kehotti joku.
+
+--En jouda. Aika kuluu ja kiiret kasvaa.
+
+--Milloin sitä sinäkin joudat?--et koskaan!
+
+--Silloin, kun on viikko pyhiä ja tynnyri voita!
+
+--Juuso, sinä ainakin lähdet?
+
+--Ei junnahdakaan, sanoi Kelkan Matti.
+
+--No, jos mies olet!
+
+--No, tässä on miestä kuin merenmujetta, vaan ei sittenkään!
+
+--Ei todellakaan meillä sovi lähteä nyt. Meillä on lauluharjoituksia
+jälkeenpuolisten, emmekä ole vielä puolisella käyneet, ja monta muuta
+syytä, selitteli Jaakko. Jos meillä olisi aikaa kuin teillä, eikä
+kiireestä puhetta mitään, niin lähtisimme mielellämmekin.
+
+--Syödään puolinen siellä maalla, esitteli Ralle.
+
+--Tämmöistä joukkoa ei syötetäkään viidellä leivällä ja kahdella
+kalalla! virkkoi Juuso.
+
+--Kyllä minä maksan teidän edestänne, lupaili Ralle Jaakolle ja
+Juusolle.
+
+--Ei, miehet, rakkaat veljet, käytä nyt lähtö. Kun jätätte huomiseen,
+niin ehkä silloin on aikaa! selitteli yhä Jaakko.
+
+Tuumailtiin, tuumailtiin. Päätettiin kumminkin lähteä tänään, huomenna
+sitten jonnekin muuanne.
+
+--No lähdetään heti!
+
+--Aivan oikein. Talo työlle, vieras tielle! lausui Jaakko.
+
+--Saatte mennä, sanoi Maalperi köyhille! virkkoi Juuso.--Käykää
+talossa--vaan omin konttinne!
+
+Matkamme kulki Ursinin maatilan ohitse. Missä ennen Ahon mökki pienine
+viljavainioineen sijaitsi, siinä kohosi kohti korkeuksia uhkea huvila,
+jonka ympärillä rehotti kaunis puutarha. Sievä sannoitettu tie vei
+petäjikköön, muutaman suuren kiven luo--saman kiven, jonka kupeella Aho
+vainaja vietti kerran yönsä mieli vaipuneena katkeraan suruun. Kiven
+ympäristö oli kaunistettu kaikella mahdollisella tavalla. Metsä, mikä
+luonnostaan oli kaunis, oli siivottu, komeita pöytiä ja istuimia
+asetettu kiven ympärille ja kiven päällekin, jonka päällystä oli
+laatta.--Palvelusväkeä liikkui kartanolla ja kaikilla näytti olevan
+sanomattoman kiire. Niin siellä valmisteltiin pitoja. Ursin oli saanut
+»komesrootiksi» nimityksen ja sen johdosta piti hän nyt komeat pidot.
+
+Matkamme perille päästyämme söimme puolisen, löimme pallia, joimme
+kahvia ja pidimme puheita kuka mistäkin. Joku piti kauniin puheen
+rakkaudesta. Hän osotteli, kuinka se on kannus kiihottamaan koulupoikaa
+ahkeraan työhön, kuinka se on tuikuttava valopiste koulupojan
+yksitoikkoisessa elämässä, kuinka se irrottaa koulupojan ajatukset
+kielioppein kuivista säännöistä ja kohottaa ne kiitämään ylevämpiin
+asioihin.--Kenen sydän, lausui puhuja, ei innosta ja salaisesta ilosta
+sykähtelisi ja huulet värähtelisi hienossa hymyssä kun istuessaan
+koulun tomuisilla penkeillä--vaikka osaamatta läksyjäänkin--äkkiä
+juolahtaisi henttunsa mieleen?--Tuotiin kahvia ja puhuja esitti silloin
+Amorin maljan ja se juotiin kahvissa.
+
+--Sepä oli kaunis puhe! arveli Ralle minulle ja minä myönsin.
+
+Eräs toinen puhuja lausui »yleviä sanoja lämpöisessä muodossa» Rallen
+merino-sukuisesta pässistä, joka hiljakkoin oli vaipunut kuoleman
+uneen. Jalo vainaja oli eläissään--kertoi puhuja--antanut monta
+hupaista hetkeä ja paljon mieltä ylentävää nautintoa omistajalleen
+vetäessään häntä kaupungin kaduilla. Puhuja kääntyi lopussa eläimen
+omistajaan, kiittäen hänen neroaan, malttavaisuuttaan, aikansa ja
+vaivainsa uhrausta opettaessaan elikkoansa, pässiä, hevoseksi.
+
+--En minä oikein pitänyt tuosta puheesta! virkkoi Ralle taas minulle.
+
+--Ole vaiti! Kiitettiinhän siinä sinua!
+
+--Vaan miksi ne nauroivat?
+
+--Nauroivathan ne kun rakkaudestakin puhuttiin.
+
+Ralle selitteli sitten minulle, että huomenna on hänen sisarensa
+syntymäpäivä, ja että hän kutsuu tovereitaan ja muutamia poikiakin
+luokseen.
+
+--Hän käski minun kutsua sinua. Jaakko ja Juusokin tulevat, heidät
+kutsuu sisareni itse kun he tulevat huomenna puoliselle meille.
+
+Minä kiitin tietysti, vaan päästyäni hänestä ilmoitin asian muille--
+hiljaan.
+
+--Ralle! huusi muuan joukosta. Huutaja oli erään papin poika, aika
+velikulta hänkin.--Menepä tuonne toisiin huoneisiin, meillä on sinusta
+vähän haastelemista!
+
+Rallen täytyi totella.
+
+--Hiljaan! huusi äskeinen poika ja joukko asettui.--Pojat! alkoi hän.--
+Huomenna on Rallen sisaren syntymäpäivä ja siellä tulee kuulemma pienet
+pirakat, joihin muutamia meistä on kutsuttu. Vaan meidänkin pitäisi
+päästä osalliseksi ja siihen on nyt keksittävä keino. Minä olen äkännyt
+erään tempun. Esittelen sen tässä, jos se sitten hyväksytään. Hommataan
+serenaadit! Sitten tulee tietysti kutsut serenaadin pitäjille.--
+Hyväksytäänkö?
+
+--Yksimielisesti!
+
+--No. Vaan ettei Ralle saisi tietää aikeestamme, pitää meidän laittaa,
+että hän uskoisi asian koskeneen yksinomaan häntä. Siihenkin olen
+keksinyt keinon. Hänellä on uudet saappaat ja niiden johdosta
+onnittelemme häntä...
+
+--Hyvä, hyvä!
+
+--Hiljaan!--Minä pidän puheen hänelle ja sitten nostamme häntä eläköön!
+huutaen.
+
+Ralle käskettiin sisään, toveristo nousi seisomaan, puhuja oli ottanut
+vakavan ja juhlallisen muodon.
+
+--On hetkiä ihmiselämässä, alkoi puhuja, jotka saattavat ihmisen mielen
+pois jokapäiväisestä hyörinästä ja pyörinästä korkeampiin asioihin,
+jotka saattavat ajatuksen lentämään tulevaisuuteen, muiston johtamaan
+menneisiin. Semmoisia hetkiä on esim. syntymäpäivä. Silloin, ihminen
+kun lopettaa muutaman renkaan ikävitjastaan ja alottaa taas uutta,
+katsahtaa hän entisyyttä ja kuvailee tulevaisuutta. Vaan semmoisia
+hetkiä on myös kun pukee ylleen uuden puvun. Muistuttaahan sekin hetki
+ihmiselle elämästään, sen muutoksista, kun heittää yltään vanhan ja
+pukee uuden. Sinullakin Ralle on uudet saappaat, sievät ja somat.
+Varmaan ne ovat tuoneet mieleesi uutta intoa. Toveristo toivoo sinulle
+onnea ja menestystä uusissa saappaissasi.--Toveristo toivoo että sinä,
+joka jo olet kaksi pitkää vuotta urhoollisesti taistellut ja
+ponnistellut otsasi hiessä kolmannella luokalla, pysyt yhä edelleen
+samalla kestäväisyydellä ja samalla innolla koetat murtaa vastuksia.
+Eläköön!
+
+Pojat tarttuivat kiinni Ralleen ja hän lensi korkealle ja kovasti
+raikui eläköön.
+
+Ralle kiitti puhujaa sydämellisesti puheesta. Puhuja taas pyysi
+anteeksi puheensa huonoutta, kun se oli niin valmistamaton. Vaan
+minulle sanoi Ralle kehottavansa sisartaan kutsumaan kaikki nämät pojat
+ja kaikessa tapauksessa puheenjohtajan ainakin pitoihin.
+
+Ilta kului myöhäselle, ennenkuin palasimme kotia. Komesrooti Ursinin
+huvilassa oli ilo ylimmällään.
+
+Sisällä soittokunta soitteli ja nuoriso tanssi. Puutarhassa käveli
+neitosia--koreita kuin kedon kukkaset ja niin lipakan näköisinä
+puhelivat ja naureskelivat vieressään keikailevan herran kanssa. He
+olivat viillyttelemässä.--Kiven luota kuului kovaa melua. Ahon Antti
+kantoi sinne juomisvaroja herroille, jotka olivat asettuneet sinne
+»nauttimaan luonnon helmassa». Kaksi herraa siellä tuki käsikynkästä
+kolmatta, joka piti puhetta. »----että--että--me--että me saisimme--
+että me saamme--että me saamme--me toivomme, että--toivomme, että on
+tuleva--että pian on tuleva--nimittäin se aika, että me--että me
+saamme--tässä samalla--samalla sijalla--paikalla iloita ja huutaa, että
+eläköön Ursin!--Me toivomme ja siis--eläköön--eläköön komesrooti Ursin
+--eläköön!» Sitten jokainen avasi suunsa ja huusi avuksi puhujalle,
+vaan sitten jokainen ryyppäsi. Sitten taas jokainen kilisti laseja
+toistensa kanssa ja sitten jokainen taas ryyppäsi. Vaan puheenpitäjä
+asetettiin istumaan tuolille ja hänelle vaihdettiin tyhjän lasin sijaan
+täysinäinen ja jotkut tulivat hänen kanssaan kilistelemään ja sitten ne
+ryyppäsivät, jotka kilistelivät. Me katselimme tätä menoa vähän aikaa
+ja Tolari sanoi: »siellä molemmat lasit keikkuu kumpasenkin kerran!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana päivänä iltapuolella olimme syntymäpäivillä. Eiliset toverit
+olivat saaneet kutsut. Ei ole varmaa tietoa tuliko kutsut serenaadin
+pidosta vai Rallen kehotuksestako--ehkä kaha kummastakin!
+
+Menin Jaakon ja Juuson luo, sieltä mennäkseni heidän kanssaan
+kutsuihin.
+
+--Kylläpä tämä takki ei juuri näytä olevan eilisen päiväisiä! tuumaili
+Jaakko.--Eipä ilkiäisi mokomaa selkäänsä vetää, vaan eihän auta
+tarpeessa, täytyy tätikin naida kun ei muuta muijaa satu.
+
+--Sinne taitaa tulla naisia, joita ei uskalla puhutella kuin kissan
+selästä! arveli Juuso.
+
+--Se heitä puhuttelemaan isosti rupesi pakkelehtamaan! Kun olisi tuo
+meidän emäntämme siellä, niin hänen kanssaan tarinoisin koko sillan.
+
+--Loukko-Jussina minä aion olla.
+
+--En menisi koko pitoihin, jollen olisi heidän armolaisensa!
+
+--Samat sanat, vaikka vähän hiljempaa!
+
+--Ehkäpä siellä on hyvinkin hupaisa olla! lausuin minä.
+
+Menimme kutsuihin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Taas pieni hyppäys!
+
+Huomenna lähdemme Helsinkiin »kolkuttelemaan akatemian ovea»--kuten
+rehtori lausui kaikenmoisilla vertauksilla täytetyssä päästöpuheessaan.
+Niistä tovereistamme, jotka olivat luokkakumppaneita ensi luokalla, oli
+paljon karissut pois, että meitä oli jälellä vaan: Jaakko, Juuso, tuo
+ennen mainittu papinpoika, joka piti kerran puheen Rallelle uusien
+saappaiden johdosta, kolme talonpojan poikaa, minä, muuan mökkiläisen
+poika ja Tolari. Muut olivat hajautuneet monella tavalla. Muutamat
+olivat jääneet jälelle, mikä milläkin luokalla. Eräs papinpoika oli
+erotettu huonon käytöksensä takia, pari kolme korkean virkamiehen
+poikaa saanut eronsa, kun heissä ei ollut kuntoa kaksi vuotta
+istuttuaan samalla luokalla kohoamaan ylemmäs (niitten joukossa oli
+Ralle). Jonkun taas täytyi erota varojen puutteessa, jonkun sieppasi
+kuolema saaliikseen.--
+
+Meillä oli puuhaa ja tointa, kuten ainakin matkaan lähtevillä,
+hyvästillä käynneistä ja matkakompeitten laitosta.
+
+Menin suutarin emännän asuntoon heittääkseni hyvästiä hänelle,
+miehelleen ja tyttärelleen. Emäntä toivotti onnea ja puhui paljon,
+neuvoen ahkeraan työhön vastakin edes. Käski pitämään Jumalaa aina
+silmien edessä.
+
+--Jumalalta kaikki hyvyys tulee, sanoi hän. Sitten kävin hyvästiä
+heittämässä talonemännälle, jonka luona ennen asuttiin.
+
+--Pappiko teistä tulee? kysyi emäntä.
+
+--En tiedä vielä.
+
+--Olisihan tuota mukava nähdä teitäkin pöntössä! lausui emäntä
+naurusuin.--Vaan eihän se tohtorinkaan virka ole huonompia?
+
+--Ei suinkaan!
+
+--Vaan siihen taitaa keretä palan purasta, ennenkuin on kaikki
+reklementit päässä? arveli emäntä.
+
+--Onhan sitä tohtoriksi paljon lukemista, vakuutin. No hyvästi ja
+kiitoksia paljon kaikesta osottamastanne hyvyydestä!
+
+--Ei kiittämistä!--Hyvästi, hyvästi! Onnea ja menestystä vain lausui
+emäntä ja kätellessämme pyyhki jo vasemman kätensä käsiselällä
+kyyneleitä silmistään. Hän itki! Tuskinpa olisi hän itse osannut
+selittää tunteitaan. Vaan minä käsitin että nuo kyyneleensä osottivat
+vilpittömimmän ilon tunteita hyvästä menestyksestäni tähän saakka ja
+sydämellisimmän toivotuksen tunteita hyvin käymään vastakin edes. Vielä
+kerran puristin hänen kättään, kiitin hyväsydämisyyttään ja läksin,
+mieleni liikutuksissaan.
+
+Menin sukulaistaloon. Siellä rouva sanoi, ettei hänellä nyt sattunut
+olemaan aikaa, jotta olisi joutanut tarjoamaan viinilasiakaan.
+Komesrooti Ursinin sanoi juuri olevan lähdössä matkalle (huvimatkalle!)
+Ruotsiin, Sveitsiin--ja minne kaikkialle hän luetteli--niin piti hänen
+mennä sinne. Siis ei muuta kuin pistettiin kättä ja erottiin.
+
+    --hei jaskutu hulivili laulelen,
+    että...--
+
+--No, Kalle totta toisen kerran! Päivää!
+
+Se oli Antti, joka sattui vastaani sukulaistalon portilla.
+
+--Päivää, päivää, Antti! No, mitä sinä laulelet? kysyin.
+
+--Minä juon ja laulan, että:
+
+    Markan se maksaa vinkkeliviina,
+    tisleeristä ei moni tiedä;
+    liköörillä on liika taksa,
+    kun kolme markkaa putelli maksaa!
+
+--Sinä olet päissäsi!
+
+--No, näissä häissä pitää olla päissään!
+
+--Miten sinun elämäsi on tuommoiseksi mennyt?
+
+--Että kunko:
+
+    juon ja laulan
+    meuhaan ja pauhaan
+    ja juon?
+
+--Niinpä niin.
+
+--Siihen pitäisi pitkältä tarinoida. Vaan kun sanon, että olen ollut
+susiteetissä pikenttinä ja Ursinilla puotipoikana, niin arvaa päälle,
+tekopaikka ja muu! Vaan joko sinä olet ylioppilas?--Tuossa on
+Jaakkokin. Onko hänkin ylioppilas?
+
+--Ei vielä, vaan kohta tullaan.
+
+--Päivää, Antti! Mitä kuuluu? lausui Jaakko.
+
+    --Päivä on puolessa,
+    nälkä on suolessa!--ja sitten:
+    putelli viinaa, kattila kahvia,
+    tallatarallaa!
+
+Jaakko ja minä katselimme toisiimme ja Antti seisoi hetkisen äänetönnä
+pää vaipuneena alas.
+
+--Niin--kohtako teistä tulee ylioppilaita? kysyi vihdoin Antti.
+
+--Kohta, vastasimme.
+
+--Ylioppilaita entisistä kerjuutovereistani! lausui hän mietiskellen.
+
+--Niin, ken kulkee lankaa myöten, kerran keksii keränkin! virkkoi
+Jaakko.
+
+--Oikein puheltu ja viisaasti haasteltu. Minäkin olen kulkenut lankaa
+myöten ja olen keksinyt kerän. Minä olen nyt patajuoppo, joksi olen
+oppinut maistelemalla herrain sampanjalasin pohjia ja ollessani Ursinin
+puotipoikana.--Nyt minä olen kurja kelvotoin!--Antti vaipui
+surumielisyyteen, vaan hetkisen perästä hän taas lausui: te menette
+oikialle, minä menen vasemmalle--hyvästi siis!
+
+--Me menemme huomenna Helsinkiin, jotta tiesi milloin tapaamme
+toisiamme, lausui Jaakko, etkö tahdo käydä luonamme tänään?
+
+--En, en.
+
+--Me eroamme siis nyt? lausui Jaakko.
+
+--Niin niin; ja:
+
+    Kun eronhetken kellot soi,
+    ken kyyneleittä olla voi.
+
+»No onnet vain! sanoi Eskelini», lausui Antti kätellessään. »Soov söt,
+tröm kot ja klömm inte port!» Hän läksi kävelemään ja alkoi laulaa:
+
+    Amerikasta valkoinen näkyy,
+    hettuma heijei valkoinen näkyy
+    se tuikuttaa kuin tähti
+    ja tuikuttaa kuin tähti.
+
+Kohta Antin erottua tapasimme Annan. Hän oli opettajattarena
+kansankielisessä tyttökoulussa, mikä hiljakkoin oli perustettu
+kaupunkiimme--sekin yksityisten kansalaisten varoilla. Kulkeissamme
+Annan kanssa puhelimme »kuluneista päivistä», muistelimme lapsuuden
+aikoja, jolloin vasu kainalossa kulimme talosta taloon.--
+
+Nyt oli meidän lähtöpäivämme. Kävin Jaakon ja Juuson asunnossa. Jaakko
+paikkaili ja puhdisteli »Helsinkisaappaitaan» ja Juuso piti emännän
+kanssa laskua asunnosta.
+
+--Emäntä kysyy, Jaakko, etkö sinä ottanut mitään ruojustensa
+paikkaamisesta, lausui Juuso.
+
+--Enhän minä ennenkään ole ottanut, huusi Jaakko emännälle.
+
+--Vaan enhän minä ilman edestä tahdo, lausui emäntä.
+
+--Olettehan tekin monta kertaa antanut lämmintäleipää meille.--Ollaan
+kuitit! haasteli Jaakko.
+
+--No kiitoksia vaan!--Minä panen teille paperiin vähän siirappimällejä
+evääksi, tuumaili emäntä, jolle Juuso oli taitonsa jättänyt perinnöksi.
+
+--Auta miestä mäessä! lausui Jaakko minulle. Tee joutessasi minulle
+pienen pieni pikilanka.
+
+Toimiessani astui sisään Parkkisen konsulin piika. Hän toi kaksi
+kukkakimppua, toisen Jaakolle ja toisen Juusolle, sekä kirjeen. Juuso
+avasi sen ja luki ääneen:
+
+    Palakoon rinnassanne lemmentulta,
+    palakoon isänmaallenne!
+    palakoon siks' kuin sammuttaa sen multa,
+    kun ruusut peittää hautanne!
+
+    Se itsekästä hetken innostusta,
+    mink' aika syö, ei olla saa,
+    vaan puhtahinta sielun harrastusta,
+    vakaata hengen toimintaa!
+
+Se oli Annalta.--
+
+Seisoimme kaupungin tullissa ja heitimme hyvästiä koulutovereillemme,
+jotka olivat saattaneet meitä laululla läpi kaupungin. Muistin että
+toistakymmentä vuotta sitten seisoimme luuvasut kainalossa
+katselemassa, kun »ylioppilaat menivät». Hyvästiä heitettyämme nousimme
+kärryihin ja eläköön-huutojen raikuessa toverijoukosta läksimme ajamaan
+kiitävää vauhtia. Vaan jonkun matkan maantien vieressä seisoi Antti,
+heilutti hattuaan ja huusi: »eläkööt!»
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Lapsuuteni muistoja, by Teuvo Pakkala
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPSUUTENI MUISTOJA ***
+
+***** This file should be named 14569-8.txt or 14569-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/4/5/6/14569/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/14569-8.zip b/old/14569-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..079df3f
--- /dev/null
+++ b/old/14569-8.zip