diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14164-0.txt | 2336 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14164-8.txt | 2721 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14164-8.zip | bin | 0 -> 46866 bytes |
6 files changed, 5073 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14164-0.txt b/14164-0.txt new file mode 100644 index 0000000..42fffbd --- /dev/null +++ b/14164-0.txt @@ -0,0 +1,2336 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14164 *** + +Kaksi + + +Kirjoittanut + +Th. Hahnsson + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +G. W. Edlund 1893 + + + + +I. + + +"Mitä Valva tuolta kaukaa salolta etsii? Katsopppas, Maila, tuossa hän +on istunut akkunalla ja katsellut metsään päin siitä asti, kuin saunasta +tulimme." + +"Kukapa tietää; ehkä odottaa, että joku tulee metsäpolkua pitkin tänne." + +"Kentiesi vartoo Tuomelan Mauria?" + +"Älä taas rätitä, Kerttu", sanoi Valva, nuori kaksikymmen-vuotias tyttö, +joka auki olevasta akkunasta oli katsellut ulos avaruuteen. + +Salovaaran rusthollin uhkean rakennuksen ylikerrasta, jossa +talontyttärien kammari sijaitsi, oli avara, synkän-ihana näkö-ala. +Saarikas Salojärvi mutkaili korkeitten äyräitten välissä, jotka paikoin +kohosivat vuoriksi, paikoin petäjiköiksi ja muutamin kohdin hymyileviksi +lehdiköiksi. Siellä ja täällä näkyi muutamia yksinäisiä torppia, mutta +taloja ei ollut likimaillakaan. + +Valva ihaili luontoa, kun hänellä vain oli siihen aikaa, mutta talon +vanhimpana tyttärenä täytyi hänen pitää huolta emännän toimista, sillä +äiti oli 16 vuotta ollut maan povessa; hän oli kuollut heti nuoremman +tyttärensä, Kertun, syntymisen jälkeen. Poikia oli talossa ainoastaan +yksi; hän oli tyttäriä vanhempi ja toimi isänsä apuna kotona. + +Oli lauantai-ilta. Kello kuusi oli lakattu työtä tekemästä ja koko väki +oli päässyt kylpemästä. Maila ja Kerttu suorivat hiuksiansa +ylikammarissa, mutta Valva katseli, miten laskeva aurinko loi +kultaliepeitä taivaanrannalla hiljaa liiteleviin pilviin. + +"Rätitä, sanot sinä; tottapa sieltä jotakin odotat, kun niin tarkkaan +katselet, ettet muista päätäsi kammata." + +"Kyllä siihen on vielä aikaa, ei se kauankaan kestä. Tule vain +katsomaan, eikö luonto täällä ole niin ihmeen kaunis, että sitä voisi +ihailla niin kauan, että nälkä tulisi. -- Katso, minkälainen tyyni rauha +kaikkialla! Oikein on kuin luontokin pyhää viettäisi. Ja tuo +metsäpolkukin -- näetkö miten sujuvasti se polveilee?" + +"Sepä se polku onkin viehättävin, sitä pitkin tänne on usein tullut +hartaasti odotettuja vieraitakin --." Kerttu nyhäsi Mailaan ja molemmat +rupesivat nauramaan. + +"Kun tuossa viitsitte virnistellä," sanoi Valva ja astui alas lattialle, +aukasi sitten uhkean palmikkonsa ja rupesi hiuksiansa suorimaan. + +Valva ei ollut mikään kaunotar, mutta hänen vartalonsa oli soma, +olentonsa erinomaisen sievä ja miellyttävä, ja jotakin arvokasta oli +koko hänen käytöksessään. + +Kammattuaan ja puettuaan päällensä meni hän alakertaan asettamaan +illallista pöytään. Tässä talossa isäntäväki ei atrioinnut +palvelusväkensä kanssa yhdessä, vaan heille katettiin pöytä isoon +ruokasaliin ja palvelusväelle kyökkiin. Mutta yht'aikaa piti ruoan olla +pöydällä sekä ruokasalissa että kyökissä, ja yht'aikaa soitettiin +kaikkia aterialle. + +Kun talonväki oli kokoontunut illalliselle, kysyi isäntä, kutka kirkkoon +aikoivat. + +"Minä olen aikonut", vastasi Valva, "mutta ketä muita tulee?" + +"Tässä kun tuonaan kävin kunnan kokouksessa kirkolla, niin tapasin +Tuomelan Maurin, ja hän pyysi meitä huomenna tulemaan heille. Sanoi +vanhan isännän pyytäneen, että ne, jotka kirkolle menevät, tulisivat jo +päivälliselle." + +Valva punastui, vaan nousi äkkiä pöydästä, otti vadin ja meni kyökistä +ottamaan lisää ruokaa. + +"Minäkin lähtisin kirkolle, että pääsisin Tuomelaan aikaisemmin", sanoi +Kerttu. + +"Jaakko, lähde sinä Valvan ja Kertun mukana; minä ja Maila tulemme sitte +iltapäivällä." + +"Minä jätän sitte ison mustan ja ruskean tamman vesijätölle; renki-Kallu +saa viedä muut hevoset hakaan." + +"Niin, paras se." + +Valva tuli sisälle ja laski ruokavatinsa pöydälle. + +"Vanha Tuomela on jo tehnyt talonkirjat Maurille, sen vuoksi kai Mauri +sinne huomenna käski", sanoi isäntä. + +"Maurinkin tulee kiire naimaan, kun talon saa", virkkoi Jaakko. + +"Kyllä Helena ja Anna talon toimet hoitavat ja tätikin heitä vielä +neuvoa jaksaa", vakuutti Valva. + +"Kuinka kauan luulet heidän siinä olevan, naima-iässä kun ovat. Kai maar +he pian viedään", sanoi Maila. + +"Kukapa heistä, köyhän talon tytöistä, huolisi", tokasi Salovaara. + +"Onnipa on, että ovat köyhiä", sanoi Valva. + +"Kuinka niin?" + +"No eipä heidän sitte tarvitse perinnöstään myydä itseänsä. En minä +ainakaan aio mennä sellaiselle miehelle, joka minua tahtoo rahojeni +takia." + +"Ei, paras onkin. Minä otankin sinulle miehen sellaisen, jolla on +ainakin yhtä suuri omaisuus kuin sinulla. Sellaisen, joka ei rahoja +tarvitse." + +"Jolla paljo on, se vielä enempi pyytää. Ja sitä paitsi, jos minä miehen +otan, valitsen hänen itse." + +"No niin, tässä meitä on kaksi lujaa, mutta kyllä minun tahtoni, luulen, +kuitenkin loppupäätöksen tekee." + +"Ei tuollaisista tulevaisuuden asioista ole tarvis puhua nyt vielä." + +"Isä kulta, ota minulle hyvin rikas, hyvä ja sievä poika sulhaseksi", +sanoi Kerttu nauraen, "saat varmaan valita mielesi mukaan, jos sellaisen +löydät. Ja iloinen täytyy hänen myöskin olla." + +"Ole vaiti, sinä olet lapsi vielä." + +Seuraavana päivänä Salovaaran nuoret läksivät kirkolle. Aurinko loisti +lempeästi, kastehelmet kimaltelivat kuusikossa, pieni tuulen leyhkä +levitti tuoreen, pihkaisen tuoksun metsään. Kesä oli luonnossa, mutta +kevättä Valvan sydämmessä, ja hän virkkoi sisarelleen: + +"Tämä ilma tuntuu minusta niin ihmeen kevätmäiseltä." + +"Mitenkä niin?" sanoi Jaakko, "kesältä se minusta tuntuu ja kesähän nyt +onkin." + +Jaakko ei vielä tietänyt, että ihmis-sydämmessä joskus saattaa tuntua +keväältä, vaikka olisikin synkkä syksy ympärillään. + +"Minusta kuitenkin tuntuu siltä", vastasi Valva, "vaikka en tiedä, mistä +se tulee." + +"Soh, Musta, lähdeppäs nyt laukkaamaan, että kirkolle ennätetään." +Jaakko nytkäsi ohjista; ruoskaa hän ei käyttänyt. Musta kohotti päätään +ja läksi juoksemaan, kun huomasi, ettei nyt ollut aikaa kulkea +tavallisen kuormahevosen tavoin. + +Kirkolle ennätettiin hyvään aikaan. + +"Pappi näkyy olevan ruumiita siunaamassa par'aikaa", sanoi Kerttu. +"Menemmekö mekin katsomaan?" + +"Ei. Tuolla ovat Tuomelan tytöt, mennään heitä tapaamaan." + +Tuomelan tyttärien vieressä seisoi nuorukainen, joka oli erittäin +miellyttävä. Hänen ihonsa oli kaunis kuin naisen, mutta koko hänen +olentonsa oli miehuullinen ja arvokas. Tämä nuori mies oli Tuomelan +Mauri, pitäjän tyttöjen lemmikki. + +Salovaaran ja Tuomelan perheet olivat aina olleet ystävykset keskenään, +ja pitäjässä kuiskattiin kaikkialla, että Salovaaran Valvasta varmaankin +tulisi emäntä Tuomelaan. Pitäjän nuorilla tytöillä erittäinkin oli +asiasta paljon tekemistä, he kun salaa toivoivat, että joku tietäisi +tuon kuiskeen perättömäksi. Mutta eipä kukaan tietänyt tehdä asiasta +selkoa, ja niin kauan kuin ei mitään varmasti tiedetty, oli Tuomelan +Mauri kaikkien tyttöjen erinomaisessa suosiossa. Mutta kun heidän +naisellinen kainoutensa esti heitä suorastaan osottamasta Maurille +suosiotaan, saivat Maurin sisaret sitä suuremmassa määrässä kokea heidän +ystävyyttään. + +Tuomelan Helenan ja Annan ympärillä oli koko tyttöparvi, kun Salovaaran +neitoset vielä lisäksi tulivat. Valva kätteli Tuomelaisia ja noikkasi +toisille. Kerttu sekaantui tyttöparveen, mutta ikäänkuin ehdottomasti +jäivät Mauri ja Valva juttelemaan toistensa kanssa. Pitäjän tytöt +katselivat heitä uteliaina, mutta mitäpä he siitä viisastuivat, sillä +eivät he noissa kahdessa nuoressa siinä kirkonmäellä ainakaan mitään +erityistä huomanneet. Puhuivat vain, että ilma oli kaunis ja keväinen, +_erinomaisen_ herttainen! Oli ollut kovin hauska ajaa kirkolle. -- Valva +kysyi, oliko viimeiset tuulet ravistaneet raakilat Tuomelan omenapuista, +ja Mauri vastasi, ettei sentään aivan pahoin --. + +"Vai niin, olipa hyvä etteivät rapisseet. Teillä onkin aina tullut +paljon omenia. -- Jopa tuolla pappi näkyy tulevan ruumiita siunaamasta." + +"Niin näkyy. -- Tulette kai sitte päivälliselle?" + +"Kiitoksia vain, kyllä tulemme." Toiset myöskin lupasivat iltapuolella +tulla. "Lieneekö kirkossa paljon kuulutuksia tänään?" + +"Ei kuulu olevan; kysyin lukkarilta, kun tapasin hänet tuossa ennenkuin +laulamaan meni." + +No eihän tuosta puheesta mitään selvinnyt. Pitäjän tytöt jäivät yhtä +tietämättömiin Maurin ja Valvan suhteesta toisiinsa, kuin ennenkin, ja +heidän toiveensa olivat ollet huonommat eikä paremmat. + +Jaakko oli pannut hevosensa kiinni ja yhtyi nyt myöskin joukkoon, mutta +samassa kirkonkellot rupesivat yhteen soimaan, ja Valva sanoi: + +"Lähdetäänpä mekin jo kirkkoon." + +He kävelivät kaikin hiljakseen Herran huonetta kohti. Kirkon porstuassa +vielä vähän vedettiin silkinsolmua kireämmälle ja lykättiin pois joku +vallaton hius-suortuva, jonka tuuli oli silmille tuonut. + +Kirkonmenojen loputtua riensi kansa kukin eri haarallensa, muutamat +jalkasin, toiset veneellä ja toiset hevosella. Tuomelaiset ja heidän +vieraansa läksivät hevosella. Kahden-istuttavissa kääseissä ajaa +heilutettiin siihen aikaan; vasta kymmenen vuotta myöhemmin +nappularattaat tulivat käytäntöön. + +Matka kirkolta ei ollut pitkä, ja pian oltiin perillä. Mauri otti +hevoset hoimiinsa ja vieraat menivät talon tyttärien muassa sisään. + +Lattialle ripotetut tuoreet katajat tuoksuivat vastaan kaikkialla, ja +tuvan suuressa, valkoiseksi kalkitussa tiili-uunissa oli kauniita +kuusenoksia. Huoneessa tuntui raittiilta ja vilpoiselta. + +Vanha isäntä ja emäntä sanoivat vieraillensa ystävälliset tervetuliaiset +ja vähän päästä Maurikin tuli sisälle. + +Höyryävää kahvia tarjottiin, ja kotona leivottuja hyviä vehnäsiä oli +mukana. Näin ensin hyvin alustettuina syötiin sitte vankka päivällinen. +Siinä oli juurilaatikkoa ja perunalaatikkoa, paistia ja sianlihaa, +muikkuja ja kuhia, rusinakeittoa, pannukaakkua ja kermakaakkua +jälkiruoan muassa. + +Päivällisen jälkeen läksivät nuoret pihalle keinulavitsalle suuren +pihlajan alle istumaan. Siinä sitten juteltiin vähän aikaa ja sitte +lähdettiin puutarhaan katsomaan omenapuita ja marjapensaita. Viinamarjat +jo punottivat ja omenapuissa oli paljon raakiloita. + +Mauri ja Valva joutuivat vähän muista erilleen. + +"Olen ostanut Tuomelan alitalon myöskin", sanoi Mauri, "minulla on nyt +koko talo hallussani. Luuletko isäsi suostuvan liittoomme?" + +"En tiedä; minä en kuitenkaan kenellekkään muulle mene. Sinusta olen +pitänyt lapsuuden ajoista asti. Mutta isäni tahtoa vastaan en mitään voi +-- --." + +"Mauri, Salovaarasta tultiin", huusi Helena ja Valvan vastaus keskeytyi; +Maurin täytyi rientää vastaan. + +Kohteliaasti hän pyysi Salovaaran mahtavaa isäntää astumaan tupaan ja +toi esiin polttoneuvoja sekä tupakkaa mitä parasta, oikein vaakunaa. + +Kylästä tuli enemmän vieraita. Koko joukko nuoria talontyttäriä ja +poikia sekä muutamia vanhoja ukkoja. Tuomelan tyttäret pyysivät +vieraitaan sisälle kahvia juomaan. + +Kahvia tarjottiin ja juotiin ja sillä välin ukot pistivät piippuunsa ja +rupesivat tupakoitsemaan. He juttelivat Maurin talonkaupasta, +vuodentulon toiveista y. m. Ja nuoret puhuivat ompeluseuran +toimeenpanemisesta. Valva ja Maila olivat erittäinkin innostuneet asiaan +ja sanoivat, että jos toimeen ryhdyttäisiin ja ommeltaisiin +arpajaisvoittoja, saataisiin pian alkukassa, ja sitte jatkettaisiin +tointa aina eteenpäin, jotakin hyvää tarkoitusta varten; tarpeita oli +pitäjässä kyllin. Ja kuin alkuvarat kerran olisivat koossa, menisi asia +kyllä itsestään. + +Kaikki tytöt innostuivat puuhaan ja päätettiin aluksi ainakin ottaa +markka jäsenmaksuksi. Talontyttäret lupasivat ensi kerraksi kukin tuoda +vähän sukkalankaa, jotta sukista aljettaisiin ja jäsenmaksuilla +ostettaisiin sitte hienoimpia aineita. Salovaaran tytöt puhuivat niin +vilkkaasti asiasta, että miehetkin jo rupesivat kuuntelemaan heitä, ja +Jaakko sanoi: + +"Totta miehetkin saavat tulla mukaan, ellei muuta tekemään niin ainakin +kahvia juomaan." + +"Otammeko miehiä?" kysyi Tuomelan Anna. + +"Tietysti", sanoi Maila, "saadaanhan enemmän jäsenmaksuja." + +"Niin", virkkoi Valva, "eikä heitä toimettomina pidetä. Saavat keriä +sukkalankaa tahi pitää vyhtiä, kun me kerimme langan." + +Ja niin tuli päätökseksi, että ompeluseura oli toimeenpantava ja miehet +saivat olla mukana. Tämän selville saatuaan eivät nuoret enään +malttaneet sisällä venyä, vaan riensivät ulos kesä-ilmaa nauttimaan, +jättäen ukot tupaan tupakoitsemaan ja suloisesti hikoilemaan. + +Ulos päästyään he menivät parisille, sitten kätkivät sormusta, ja +vihdoin rupesivat piirisille. Oli jo laulettu monta laulua ja Mauri ja +Valva olivat useasti olleet piirissä, ja ottaneet kumppaniksensa piirin +sisälle kenen kulloinkin, mutta sitten, kun vihdoinkin laulettiin: + + "Niityn pintaan, mäen rintaan + Majani minä rakennan. + Sinä olet kuin ruusunkukka, + Sinua minä rakastan." + +niin silloin, ikään kuin komentoa totellen he katsoivat toisiinsa, ja +Mauri pyysi Valvaa piiriin. + +Ilta kului. Jo laulurastas raksutteli iltalauluaan ja käki kukahteli +metsässä, vaan yhä vielä kuului nuorten iloinen laulun ääni Tuomelan +pihasta. Mutta vihdoin tuli Salovaara portaille ja sanoi: + +"Soh, lopettakaa nyt tuo leikki, meidän on jo aika lähteä kotia." + +Hevoset valjastettiin ja Salovaaralaiset pukivat päällysnutut ylleen. +Jäähyväiset ja lämpimät kiitokset lausuttiin molemmin puolin; ilta oli +ollut _erittäin_ hauska! + + + + +II. + + +Salovaaran emäntä, nuori Valva, pyyhkieli tomua huoneissa, meni sitte +puutarhasta ottamaan kukkasia, jotka hän asetti pöydälle vesimaljakkoon, +katseli huonetta ja näkyi olevan tyytyväinen. Talon lähellä olevaan +metsään hän vielä riensi ottamaan kuusenhakoja portaitten eteen ja +juoksi sitten yläkertaan pukemaan itseään. Omakutoisen uuden +pumpulihameen hän otti yllensä, ja sievän esiliinan. + +Kaikki muu väki paitsi Valva ja hänen isänsä oli lehtiä taittamassa. +Valva riensi alas, kun oli valmiiksi puettu, aukaisi akkunan ja katseli +etsivästi ulos maantielle päin, ikään kuin se, joka odottaa jotakuta +tulevaksi. Hän katseli kohti metsäpolkua ja maantietä, vaan ei mitään +näkynyt. Harakka siellä aidalla hyppiskeli -- nauraa kikottikin. -- +Valva veti akkunan kiinni jälleen, mutta katsahti vielä kerran +maantielle päin, ja sielläpä näkyi tomupilvi -- oliko se _hän_, joka +siellä tuli? -- Nytpä täytyi kiirehtiä panemaan kahvia pannuun -- olihan +vesi jo kiehumassa -- pian se tulisi valmiiksi. + +Valva meni ruokasaliin. Siellä Salovaara seisoi akkunan ääressä ja +sanoi: "Tuolla tulee joku vieras, kuka lienee? Hevonen on juuri kuin +Tuomelan Maurin rautio. Katsoppas!" + +Valva katsoi ulos -- "On se Maurin rautio ja on siinä Mauri itsekkin." + +"Mitä asiaa hänellä lienee?" + +Mauri ei riisunut hevostansa, sitoi sen vain portintolppaan ja rupesi +astumaan taloa kohti. + +Ukko meni porstuaan vastaan ja käski Mauria tulemaan sisälle. + +"Mitä nyt teidän kylästä kuuluu?" kysyi ukko. + +"Ei juuri mitään erinomaisia, oli vähän asiaa." + +"Valva, laita kahvia meille." + +"Kiitos vain, ei sillä väliä olisi ollut." + +"Totta kai, eihän sinun niin kiirettä liene, ettei tässä kahvia jouduta +juomaan?" + +"Eipä erittäin. Pysyis tuo rautio alallaan tuolla." Mauri kurkisti +akkunasta pihalle päin ja pyyhkieli nenäliinallaan hikistä otsaansa. +"Kyllä tästä sentään näkee, jos rupeaisi reuhtoamaan." + +"Kaunis hevonen tuo, oma kasvattamasi. Onko sillä hyvät tavat?" + +"Kyllä. On se vähän irstas, kuten nuoret hevoset ainakin, mutta kyllä se +ohjia tottelee." + +"Meidän on väki kerpoja tekemässä." + +"Vain niin, meillä on jo oltu lehdessä, mutta täytyi kesken jättää, kun +heinä rupesi kiirehtimään." + +Valva tuli sisälle ja toi tarjottimella kahvia vieraalle. + +Mauri katseli ihastunein silmin tuota somaa tyttöä, jota hän niin kauan +oli lempinyt. Hän otti kahvikupin, mutta sanoi kuitenkin: "Tämä nyt on +kuumaa kuuman lisäksi." + +"Sanotaanhan kahvin kuumassa jäähdyttävän", virkkoi Valva, ja laski +sitten tarjottimen pöydälle, kun Mauri ja Salovaara olivat kuppinsa +ottaneet. + +Kahvinsa juotuaan sanoi Salovaara: "Olihan sinulla asiaakin; ehkä +tarvitset rahoja lainaksi, koska talon puolikkaan olet ostanut?" + +"En tarvitse, enkä tahdo mitään lainata. -- Omakseni haluan sitä, mitä +pyytämään tulin. En ottanut puhemiestäkään, kun hyvin minun sekä oloni +tunnette, ja..." + +"Mitä joutavia sinun päähäsi on pistänyt, jopa nyt kuuseen kurotitkin. +-- Kyllä meidän Valva jo kartanoihinkin olisi viety, mutta eipä ole +huolinut. -- Vai niin vaan -- parhaassa vievän mieli. -- Siitä ei veli +kulta tule mitään." + +"Isä, Mauri ja minä olemme jo viisi vuotta olleet salakihloissa, enkä +minä ketään muuta ota, turhaan saatte sitä odottaa." + +"Salakihloissa! -- Kukapa olisi saattanut aavistaakkaan tuollaisia +tuhmuuksia. Noh, lapset tekevät lasten töitä --. Mutta nyt te olette +aika-ihmisiä molemmat, ja nyt tehdään asiasta loppu." + +"Mitäpä teillä on minua vastaan? En ole milloinkaan tietääkseni teitä +loukannut. Omaa mainettani en myöskään ole koskaan häväissyt..." + +"Noh, soh, eihän tässä mitään puolustuksia tarvita. Minä tahdon +tyttäreni suurempaan ja rikkaampaan taloon. Siinä se on koko asia. Älä +nyt enään turhia puhu, vaan ollaan ystävät kuten ennenkin. Eihän +_naiset_ omaa parastaan ymmärrä -- holhouksen alaisiapa he ovatkin -- +ja minun täytyy lapseni etua valvoa." + +Mauri huokasi ja nousi, lähteäksensä pois, mutta Salovaara sanoi hyvin +ystävällisesti: + +"Älä nyt kiirehdi, juo toinen kuppi kahvia ensin." + +"Kiitos ei minua maita." + +Mauri sanoi jäähyväiset ja läksi. Valva seurasi häntä vielä portille ja +vakuutti, ettei hän kuitenkaan koskaan unhottaisi Mauria. "Ehkäpä isän +mielipiteet vielä muuttuvat", sanoi hän. + +Salovaara kulki kammarissaan edes takaisin ja ajatteli itsekseen: +"Kummallista, pienen talon poika -- velkahinen tietysti. -- Mikä pitää +päähän pälkähtämänkin, kun tulee meidän Valvaa kosimaan. -- Tyttö tulee +toimeen vaikka minkälaisessa kartanossa. -- Valvasta pienen Tuomelan +talon emäntä! Hui hai! Ei, ei siitä, poika, mitään tule. Tytöt pilanneet +pojan niin itserakkaaksi, että punaisien poskiensa vuoksi luulee +saavansa kenen hyvään. Ei siitä mitään tule, ei!" + +Ukko istui pitkään, valkoiseksi maalattuun ja mustalla nahalla +päällystettyyn sohvaansa, sytytti piippunsa ja rupesi polttelemaan. -- +"Viisi vuotta salakihloissa -- sellaisia lasten kujeita, eikä ole +minulla ollut asiasta aavistustakaan!" + +Pitäjällä tuosta kaikki kuiskasivat, mutta mahtava Salovaara yksin oli +sokea. Hän piti asiaa niin mahdottomana, ett'ei hän milloinkaan tullut +sitä ajatelleeksikaan. + +Ukko poltteli vähän aikaa, vaan asetti jälleen piippunsa paikalleen +hyllylle, sitte kun hän ensin oli koputtanut tuhan uunin pesään. Hän +kurkisti kyökkiin, jossa Valva silmät punasina valmisti ruokaa. + +"Täytyy tästä lähteä maitani katsomaan", sanoi ukko ja otti kepin +käteensä sekä lähti menemään. Hän kulki, katsellen uhkeakasvuista, +aaltoilevaa laihoa pelloillansa ja vehmaita heinämaitansa. Lähellä taloa +oli pienehkö niittymaa, jota koti-aroksi nimitettiin. Siinä oli +heinänkasvi huonomaista, enimmäkseen pelkkiä harakankukkia, puna- ja +sinikelloja sekä suolaruohoja, mutta tämän niityn loistavuus miellytti +ukkoa. Kun Jaakko kerran sanoi, että se olisi kynnettävä ja kylvettävä, +vastasi ukko, että hänellä oli vara pitää tuollainen niitynpätkä +silmäinsä ihastuksenakin. Siinä hän sitä nytkin kauan katseli. Näistä +kukista hänen mieleensä muistuivat lapsuuden ajat, miten vanha Kaisa, +joka jo kymmeniä vuosia oli turpeen alla maannut, oli hänelle laittanut +kissoja harakankukista. Nuot vanhat muistot tekivät ukon sydämmen niin +kumman helläksi; silloin hän ei olisi tahtonut olla kova kenellekkään, +mutta nyt oli hänen kuitenkin täytynyt olla kova omalle lapselleen. Se +vaivasi häntä. Hän olisi tahtonut poistaa mielestään nuot ajatukset, +mutta Maurin ja Valvan rakkaus kuvautui hänen eteensä hänen lapsuuden +muistoissaan, nuoren laihon nuokkuvissa tähkäpäissä, käen kukunnassa ja +aaltojen surullisessa loiskinassa. Hän palasi hiljakseen kotiinsa +jälleen, lohdutellen itseänsä näin: "Olenhan valvonut lapseni parasta!" + + + + +III. + + +Pari viikkoa edellisen tapahtuman jälkeen oli ompeluseura koossa +kunnian-arvoisan lautamiehen, Rantalan luona. Puitten siimekseen oli +sinne tänne asetettu pöytiä, joitten ympärillä nyt istui joukko sekä +nuorta että vanhempaa väkeä. Täällä ommeltiin, naurettiin ja puhuttiin, +ja välimmiten tarjottiin virvoituksia. + +Siinä istuttiin vähän eri ryhmissä, ja ne, jotka keskenään olivat +läheisimmät tuttavat, asettuivat saman pöydän luo. + +Muutamien pöytien ääressä oli puhe iloista, toisien vähän meluavaakin, +muutamassa kävi puhe melkein kuiskeeksi. + +Lautamies Rantala oli komea mies ja hyvin iloinen ja leikkisä. Hän oli +nainut kaupungista porvarin tyttären, ja tämä hänen vaimonsa oli hyvin +hiljainen ja kivulloinen, mutta molemmat, sekä isäntä että emäntä, +olivat pitäjäläistensä suuressa suosiossa. + +"On erittäin hauskaa ja oikein virkistävää kerran taas olla iloisessa +seurassa, kun olen monta viikkoa perätysten istunut kotona, ettei kukaan +ole käynyt katsomassa", sanoi Rantalan emäntä. + +"Noh, vieläkö Tuomelan tyttäret ompeluseuraan ennättävät?" virkkoi +Rantala. + +"Mitenkä niin?" kysyi Helena. + +"Huhu kertoo, että molemmat olette kihloissa, ja sittehän pitäisi oleman +kiire kopioita valmistamaan." + +"Ei siinä huhussa perää ole", sanoi Anna, "ja jos oikein arvaan, on se +juttu lautamiehen oma keksimä vain." + +"Mitä vielä! ja kyllä siinä perää on, koska Anna noin punastuu. Sitä +paitsi lautamies on tottunut asioita tarkalleen arvaamaan. Katso vain, +Mauri, sinäkin eteesi, että kaikki kolme vietätte häitä yht'aikaa." + +"Ei ole kiirettä, siitä syntyisi liikaa puuhaa, varsinkin, jos kaikki +tässä yht'aikaa häitä viettäisimme", sanoi Mauri ja raappasi tikulla +tulta piippuunsa. + +Erään pöydän ääressä, jossa puhe kävi ihan hiljaa, istui Mattilan Taava +ja virkkoi: "Kumma, että Salovaaralaiset ja Tuomelaiset ovat noin hyviä +ystäviä, vaikka sanotaan Valvan antaneen rukkaset Maurille. En minä +sentään tiedä, onko se totta." + +"On se totta", sanoi suntion Maiju, joka istui saman pöydän ääressä, +kuin Taavakin. "Mäkipään torpan Tilta, joka on ompelia-Hannan hyvä +tuttava ja usein siellä käy ompelemassakin, kun Hannalla on kova kiire, +sanoi, että ihan samana päivänä kuin Mauri oli käynyt kosimassa, oli +Valva ollut Hannan luona valittamassa surujansa. Hän näes puhuu kaikki +asiansa Hannalle. Valva kun on vanhin tyttö ja jo aivan nuoresta on +ollut sisariensa kasvattajana, ei voi pitää heitä niin kumppaneinaan, +että uskoisi heille salaisuuksiaan. En minä ole tahtonut asiasta mitään +puhua, mutta kun nyt tässä kuulin, että sen jo muutkin tietävät, niin +eihän se haittaa, vaikka minäkin tuosta puhun. Nähkääs, se oli niin, +että Salovaara oli kovasti häväissyt Mauria, kun hän, joka muka oli +köyhä poika, tuli Valvaa kosimaan, ja siinä oli syntynyt sellaiset +kiistat, että Mauri sanoi Salovaaran häväisseen hänen maineensa ja tiesi +mitä Mauri vielä oli sanonut, mutta ukko oli niin suuttunut, että ajoi +Maurin ulos, ja Valva oli sitte mennyt portille vielä isänsä puolesta +Maurilta anteeksi pyytämään, ja tottapa sitte sopivat, koska noin +hyvältä väli näyttää." + +"Onkohan se oikein totta?" + +"Kyllä, tästä puhui laveammin heidän oma palvelustyttönsäkin. Mutta +enhän minä sentään näkemässä ollut, jos muut valehtelevat niin minäkin +valehtelen." + +"Ihmettelen minä vain sitä sopua. Eiköhän tuuli mahtane kääntyä; ehkäpä +Salovaara vielä mielensä muuttaa." + +"En usko, hän on luja ukko." + +Miesten kesken tuumattiin, ketä lukkariksi valittaisiin niistä kolmesta, +jotka vaalissa olivat olleet. Tuommoinen asia on aina vaikea päättää, +sillä yhdellä on yksi etu, toisella toinen, ja kun ei miehiä sitte +tunnekkaan, niin ihmekkös on, että aiasta tuumata saa. Muutamat +arvelivat, että Peltosen ääni oli kaikkein paras, mutta toiset sanoivat +että Mantellillakin oli moitteeton ääni ja sitä paitsi hyvä muoto. +Peltosen silmissä oli kireä katse. + +Tuomelan Mauri piti Siirosesta. Siironen oli Tuomelassa ollut yötä, +joten Maurin oli tilaisuus tutustua mieheen, ja hän tuntui heveliltä +puheissaan ja oikein kaikin puolin tasaiselta mieheltä. + +Naiset olivat Maurin kanssa samaa mieltä ja vakuuttivat, että Siirosen +ääni oli vielä sulavampi kuin Peltosen, vaikka yhtä väkevä. + +Rantalan emäntä katkaisi puheen, ehdottamalla, että mentäisiin vähän +kävelemään, koska kaikki olivat istuneet ylen ahkerasti työssään. +"Metsäpolku rantaan päin on viileä ja kaunis, menkää nyt vähän +virkistämään itseänne, nuoret." + +Melkein koko seura läksi nyt kävelemään metsäpolkua rantaan päin, mutta +Valva sanoi: "Kyllä minä jään tänne tädin kumppaniksi." + +"Älä minun tähteni jää, mene sinä vain muitten nuorten joukkoon." + +"Ei minua haluta", sanoi Valva. + +Toiset läksivät kaikin, jättäen emännän ja Valvan kahden kesken. + +"Kuules Valva, onko totta, mitä puhutaan", kysyi emäntä, kun toiset +olivat menneet. "Sanovat että Salovaara on pakottanut sinua antamaan +rukkaset Maurille?" + +Tälle vanhemmalle ystävällensä ei Valva saattanut puhua toisin kuin +asian laita oli. Hän siis kertoi kaikki niin kuin tosi oli. + +"Kyllä arvasin, että tähän oli pantu siivet ja saparat lisää. Hyvä että +sain kuulla asian oikean laidan. Älä toki liikaa sure, kyllä isäsi +_tavallaan_ tarkoitti parastasi. Itsekkäisyytemme tekee meitä usein +sokeiksi, ja niin on se ukonkin tehnyt tällä kertaa. Luota kuitenkin +siihen, että taivaallinen ystäväsi tämänkin voi parhaaksesi kääntää." + +Valvan silmistä vieri muutama kyynel ja hän vastasi: + +"Sanotaanhan, että vuosien kuluessa pahimmatkin haavat arpeen menevät, +mutta mahdottomalta se minusta tuntuu. Olen mieleltäni parissa viikossa +käynyt niin välinpitämättömäksi kaikesta, etten tunne itseäni." + +"Sinulla on paljon työtä kodissasi, ja työ sekä Jumalan sanan tutkiminen +antaa parahiten lohdutusta." + +Seura, joka oli ollut kävelemässä, palasi nyt ja siten emännän ja Valvan +keskustelu loppui. + +Ompelua jatkettiin vielä vähän aikaa, mutta ilta rupesi käymään +kosteaksi, joten seuraa kutsuttiin sisälle teetä juomaan, ja sitte +koottiin ompelukset kokoon ja kukin läksi kotia eri haarallensa. + + + + +IV. + + +Kolme vuotta oli kulunut siitä, kuin Rautalan ompeluseurassa viimeksi +tapasimme tuttavamme. Tuomelan tyttäret ovat jo molemmat joutuneet +naimisiin, vaikka Salovaara oli ennustanut, ettei heistä kukaan huolisi, +kun olivat köyhiä. Salovaarassa sitä vastoin on kaikki entisellään. +Sulhaset saavat palata takaisin. Päästä pinokin aljetaan, ja Valvaa +kaikki mielivät, mutta turhaan. Mäkipään torpan muija ennusti, että: +"vanhapiika siitä Valvastakin pian tulee, kun siinä sulhasia suotta +kiusaa. -- Maasta ei oteta eikä taivaasta anneta, niin tulee kun +tuleekin, vanhapiika." + +Mutta Valva ei heidän puheestaan huolinut, jos niitä joskus sattuikin +hänen kuuluviinsa. Hän oli rakkaudellensa uskollinen ja se häntä esti +miehelään menemästä. + +Mauri oli myöskin vielä nuorimies, mutta hän kuitenkin tuumi, että hänen +ehkä täytyisi lähteä naimaan, sillä äiti valitti vanhuuttaan ja sanoi, +ettei hän enään mitenkään jaksanut talon toimia hoitaa. + +Tuomelassa oli elukoilla yleensä kuiva laidun, ja keskikesällä, kun oli +kuuma, kuivuivat lammikot niin, että lehmille täytyi illoin antaa +juomaa, kun metsästä kotia palasivat. Mutta eräänä pyhänä, Elokuun +alkupuolella, kun Mauri oli lähtenyt kävelylle maitansa katselemaan, +olivat palvelustytöt hätimiten lypsäneet lehmät, mutta jättäneet ne +juottamatta, ja lähteneet kylään tanssiaisiin. Karja ammui tarhassa ja +nuuski kuivia ruuhiaan. Vanha emäntä oudoksui tuota ammuntaa ja läksi +katsomaan, mikä elukoita vaivasi. Hän tarkasteli ruuhia ja havaitsi +niiden olevan ihan kuivia. + +"Mitä äiti täällä tyystii?" kysyi Mauri, joka lukkari Piirosen seurassa +palasi kävelymatkaltaan. + +"No hyvä, että tulit. -- Hyvää iltaa kanttori! -- Täytyyhän tässä tyystiä +ja tarkastella, kun ei ole muitakaan tyystiöitä. -- Lehmät ammuvat +janoissaan, kun tytönräppänät ovat tanssiin pötkineet ja jättäneet +lehmät juottamatta. Ruuhet ovat ihan kuivana, niissä ei tänä iltana ole +veden tilkkaa ollut. Saisit sinäkin vain emännän taloon toimittaa." + +"Tuo on se vanha veisu, jota äiti aina veisaa minulle, kun hätääntyy. +Menkää nyt, äiti hyvä, Siirosen kanssa tupaan, kyllä minä lehmistä +huolen pidän." + +Emäntä läksi vieraansa parissa, ja Mauri jäi itse lehmiä juottamaan. + +"Istukaa, kanttori hyvä", kehotti emäntä. "On niin vastus, kun ei se +poika lähde naimaan. Ei noista nuorista palkollisista ole muuta kuin +harmia vain, kun ei oikeata emäntää ole." + +"No onhan emäntä itse täällä vielä käskiänä." + +"Mitä minusta; olen jo kuten lahonnut kanto. Kun olemme jo antaneet +talomme pois ja olemme, niin sanoakseni, talon takana, niin eivät he +enään minun sanastani välitä, ja kyllä he minun silmäni piankin +pettävät, enkä minä enään mitään jaksa. Mutta Mauri vain riippuu tuossa +nuoruuden rakkaudessaan, josta ei kuitenkaan ikänä mitään tule." + +Mauri astui sisälle. + +"Nyt olen juottanut kaikki lehmät, ja äiti saa olla niistä huoleti." + +"No, se hyvä. Tässä juuri olen kanttorille puhunut, että kyllä sinun +vain täytyy toimittaa emäntä taloon." + +"Mistäpä sen emännän tässä nyt otan. Olenhan sitäkin jo koettanut saada, +mutta eipä onni ole suotuisa ollut." + +"Hyvänen aika, ei suinkaan maailma niin tyhjä tytöistä ole, ettei +sinuakin varten joku ole luotu. Kyllä vain niitä on. Kanttori, ettekö te +tunne siellä teidän pitäjäässä sopivaa kelvollista tyttöä, joka meidän +Maurille sopisi?" + +"Jahka minä tuumaan --" + +"Suotta se vaiva on." + +"Ei maar, kuules, on siellä todellakin Ruoholan talossa kaksi tyttöä. Se +on varakas talo ja tyttäret tekevät ankarasti työtä. Miina on +valkoverinen ja vähän häiläkkämäinen, mutta Reeta on tasaista luontoa ja +ahkera. Hän on tummanverinen ja paremmin herrassäätyistä muotoa. Pitkä +ja sorja, kauniit silmät, käynti melkein sama kuin Salovaaran Valvan. Ei +talo ole aivan suuri, mutta se on lihava, ja Ruoholalla on hyvästi rahaa +lainassa. Se tosiaankin sopisi. Reeta on hyvänluontoinen tyttö." + +"No mutta kanttori rupeaa nyt oikein toden teolla puhemieheksi." + +"Minun täytyykin pian lähteä K-veden pitäjään. Siellä on vähän saatavia +minulla vielä muutamin paikoin, ja sen vuoksi sinne on meneminen. Tule, +Mauri, mukaani, saatathan sitte katsoa tyttöä, jotta tiedät, voitko +häneen mieltyä." + +"Sama se, vaikka näkemättänikin rupeaisit puhemieheksi. Minä tarvitsen +emäntää ja hän pääsee emännäksi." + +"No, älä noin katkerasti puhu", sanoi lukkari, "kukapa sinua sellaiseen +naimiseen kehottaisi. Täytyyhän sinun ne nähdä, kentiesi sinä enemmän +pitäisit Miinasta --" + +"En minä pitäisi heistä enkä muista." + +"Mene edes kerran katsomaan", ehdotti äiti. "Paras vain, että lähdet, +vaikka et heistä huolisikaan. Tulet täällä kotinurkissa ihan +alakuloiseksi." + +Seuraavana päivänä tuli lukkari Tuomelaan ja Maurin rautio asetettiin +uusien kääsien eteen. Muori siunasi poikansa matkalle ja toivotti onnea. +Sitte miehet lähtivät. + +Vähän ennen auringonlaskua he lähenivät Ruoholaa, johon isosta +maantiestä poikkesi tie vähän sivulle päin. + +"Katsoppas näitä maita", sanoi Siironen, "nämät ovat kaikki Ruoholaan +kuuluvia. Niistä huomaa heti, että talossa työtä tehdään, muuten ei +kaikki olisi noin hyvässä kunnossa." + +"Olisivathan maat hyvät, mutta kun on tyttökin vielä kaupanpäällisiksi. +En minä sitä paitsi näitä maita saisikkaan, emännän minä vain saisin ja +sitäpä en haluaisi." + +"Niin, mutta näes, kun saat toimekkaan emännän ja vielä kolmekymmentä +tuhatta kohta kouraasi." + +"Tokkohan?" + +"Saat varmaan." + +"Mutta ellei huolikkaan minusta --" + +"Kaikki tytöthän sinusta huolivat, vanhat ukot sinulle vaan rukkasia +antavat." + +Jo nyt oltiin punaiseksi maalatun Ruoholan talon kohdalla, joka +valkoisine nurkkineen paistoi puitten välistä oikein somalta. + +Mauri sitoi hevosensa; hänestä tuntui ikään kuin raskas taakka olisi +pantu hänen kannettavakseen, kun hän astui ylös portaita. Mutta samassa +hänen mieleensä johtuivat kaikki harmit, joita hänen täytyi emännän +puutteessa kärsiä, ja hän astui taas tyytyväisemmällä mielellä lukkarin +jäljessä tupaan. + +Tuvan perässä oli kaksi kammaria, toinen oli vierashuone ja toinen +tyttärien kammari, ja siinä istui talon nuorempi tytär kangasta kutoen. +Vierashuoneen akkunat olivat pihaan päin, mutta tyttöjen kammarin olivat +puutarhan puolella, joten Reetan ei sopinut nähdä vieraita, kun pihaan +ajoivat. Kammarin ovi oli auki ja tyttö kutoi, että jyskyi. Röijynsä +hihat oli hän käärinyt kyynärpäänsä taakse, jotta sukkulan viskaaminen +paremmin sujuisi. Hänen tummat, uhkeat hiuksensa olivat mustan nuolen +ympäri kiedottuina, ja ahkera työ oli tuottanut punaa hänen poskiinsa. + +Näin Mauri hänen näki astuessaan tuvan ovesta sisälle. + +"Terveeksi! Kas vain, miten vikkelästi sukkula täällä lentää", virkkoi +lukkari. + +Reeta kiirehti kangaspuista pois, veti hihansa alas ja sivalsi äkkiä +kädellään vähän tomunhöytyjä röijystään, sekä tuli sitte tervehtimään +vieraita. + +"Tämä matkakumppanini tässä on meidän pitäjään Tuomelan talon nuori +isäntä. Minulla oli tänne pitäjälle vielä vähän asioita ja pyysin +Tuomelaa mukaani matkakumppanikseni; hän näet on meidän pitäjässä +ensimmäisiä ja parhaita ystäviäni ja toivon, että täällä molemmat saamme +kortteerin." + +"Kyllä tietysti! Tehkää hyvin ja käykää istumaan. Isä on ulkona, mutta +minä juoksen hänelle sanaa viemään." + +"Ei ole tarpeellista, kai hän jo muutenkin pian tulee. Kello jo näkyy +olevan puoli kahdeksan." + +"Kyllä minä sentään lähden, ei hän ole kaukana." + +Reeta meni ja lukkari kuiskasi Maurille: + +"Noh, miltä näyttää tyttö?" + +"En minä häntä niin tarkoin katsellut", vastasi Mauri hymyillen. + +Hetken perästä tuli emäntä sisälle. Hän oli lihavanläntä nainen ja +näytti hyvin voivalta, kuten äidit usein ovat silloin, kun lapsiparvensa +ovat saaneet kasvatettua siihen ikään, että voivat olla apuna kodissa, +jossa äidin yksin ennen täytyi toimeen tulla. + +Tervetuliaiset lausuttuaan sanoi emäntä: "Mitä teidän pitäjästä kuuluu? +Kuinka kanttori on uudessa paikassa viihtynyt?" + +"Aivan hyvin, kyllä olen hyvin tullut toimeen sekä ihmisten kanssa että +tulojeni puolesta." + +"Ovatko hekin sieltä teidän pitäjästänne, tämä vieras?" kysyi emäntä, +osottaen pään nyökähdyksellä Mauria. + +"Kah, en muistanut ilmoittaakkaan, että tämä Tuomelan isäntä, joka on +matkakumppaninani, on meidän pitäjän nuoria talonmiehiä --" + +Ruoholan isäntä ja Reeta astuivat samassa sisälle ja nyt syntyi lukkarin +ja isännän välillä oikein iloinen tervehdys ja sitte lukkari esitti +Maurin, ilmoittaen, että hän oli pitäjän talonomistajista miltei paras +nuori mies, ja sitte lisäsi hän vielä: "Minä sain hänen +matkakumppanikseni -- nähkääs, onhan aivan tarpeellista, että nuori mies +saa vähän katsella muitakin ihmisiä eikä ainoastaan niitä, jotka +kotinurkissa kasvavat." + +"No niin, terve tultuanne vain. Onko tuo rautio isännän vai kanttorin?" + +"Tuomelan on, en minä enään tarvitse sulhas-hepoa." + +"No kanttori nyt aina on kekseliäs. Pannaan se talliin, taikka, ehk'ei +se ole aituri?" + +"Ei, ei sillä mitään pahoja tapoja ole. Kyllä se sen puolesta saattaa +ulkonakin olla." + +"Paras on, ettei pannakkaan talliin kärpästen kanssa taistelemaan. +Reeta, meneppä viemään se niittyhakaan." + +"Ei suinkaan", sanoi Mauri, "kyllä sen itsekkin vien, kun vain näytätte +missä päin haka on." + +"Kyllä Reeta on monta monituista kertaa hevoset hakaan vienyt, kai hän +sen nytkin tekee." + +"Tokkohan uskallan käydä käsiksi vieraan hevoseen?" + +"Näkyyhän sillä olevan siinä apetta, saattaisi se olla siksi, kuin +miehet tulevat ruoalle, mutta käske Miinaa menemään, hän kyllä ottaa +oikein miehen tavalla kiinni; hän ei pelkää ensinkään." + +Reeta meni ulos ja hetken perästä näkyi pihassa pitkävartaloinen, pulska +tyttö, joka tottunein käsin päästi riimunvarren irti pihan aitauksesta, +talutti hevosen tikapuitten eteen, nousi parin askeleen tikapuille ja +hyppäsi hevosen selkään sekä ajoi hyvää vauhtia pois niittyhakaan. + +Miehet katsoivat akkunasta ja Mauri aikoi mennä auttamaan, mutta jäi +siihen ensin ihmettelemään, ja sitte kuin ennätti ulos, oli Miina jo +lähtemässä, niin että Mauri vain näki, miten miehekkäästi hän istui +hevosen selässä. + +Mauri palasi takaisin tupaan. Emäntä ja Reeta menivät illallista pöytään +asettamaan, ja samassa jo näkyivät talon rengit tulevan työstä kotia. +Isäntä läksi toimittamaan kääsit suojaan ja niin jäivät Mauri ja lukkari +kahden tupaan. + +"No mitä tuumaat? Eivätkö näytä reippailta tytöiltä?" + +"En minä vain tuosta husaarista huolisi, joka hakaan hevoseni vei, +vaikka hän kullasta kiiltäisi." + +"Ohoh! No entä toisesta sitten?" + +"Hän minua enemmän miellyttää. Jos minun täytyy joku ottaa, niin -- +miksikä en häntä ottaisi yhtä hyvin kuin jotakuta muuta." + +"Katsele nyt tänään ja puhutaan huomenna asiat puhtaaksi. Isännän sopii +sitte tulla Tuomelaan taloa katsomaan." + +"Kiirettä pidätkin, -- mutta eihän se juuri vitkastelemisestakaan +parane." + +Isäntä tuli sisälle ja sanoi: "Olen jo pannut kääsit suojaan. Pistetään +tässä nyt tupakkaa illallista odottaessamme." + +Lukkari ja Mauri sytyttivät piippunsa ja istuivat sitte savuja +vetelemään. + +"Onko Tuomelan isännällä talo hallussaan jo?" kysyi Ruohola. + +"On. Isäni ja äitini ovat vanhoja, joten eivät enään tahdo talon ohjissa +olla, vaan tekivät minulle talonkirjat." + +"Sitä paitsi tämä osti ali-Tuomelan vielä lisäksi, joten hänellä nyt on +koko talo hallussaan." + +"Hm, vai niin. Poikamiehenä vielä ollaan?" + +"Niin. Ei ole ollut kiirettä naimaan, kun ei ole paljo ikääkään vielä." + +"Onko paljokin teitä sisaruksia?" + +"Kolme meitä on. Minä ja kaksi sisarta." + +"Niin, mutta sisaret ovat molemmat naimisissa", selitti lukkari. + +"No tämä on sitte yksin kotona hallinnossa?" + +"On ihan", vastasi lukkari taas. "Sepä se juuri vaikeuttaa isännän +toimia, kun ei ole kumppania; emäntää tarvittaisiin." + +Ruoholan emäntä tuli illalliselle käskemään, ja tätä kutsumusta meidän +matkustajamme halusta noudattivat. Selitykset talon oloista saivat jäädä +toiseksi päiväksi. + +Illalla, kun tytöt maata panivat, sanoi Reeta sisarelleen: "Miina, mitä +meidän nuoresta vieraastamme pidät?" + +"En minä tiedä hänestä mitään, enemmän pidän hänen hevosestaan." + +"Hyi, kuinka tuhmasti puhut!" + +"No totta se on. Hänen rautionsa on kaunis ja juoksee niin tasaisesti, +että selässäkin istuin kuin tuolissa vain. Jos tuo rautio olisi minun +hevoseni, niin en maar minä sitä Tuomelaan vaihettaisi." + +"Älä hulluttele, puhu nyt säällisesti." + +"Mitäpäs kysyt, kun et vastaukseen tyydy." + +"Minun mielestäni hän on erinomaisen kaunis, ja muodossaan on jotakin +niin kelvollista, vakavaa, melkeinpä vähän surumielistä. Mutta ihmekkös +se on, kun ihan yksin on täytynyt olla sekä isäntänä että emäntänä." + +"Eläväthän vanhemmat vielä." + +"Niin, mutta he eivät enään kuulu jaksavan talontoimia hoitaa." + +"Oikeinhan taidat olla mieltynyt nuoreen isäntään." + +"Niin, kun minä miehen otan, niin sellaisen sen oleman pitää." + +"No uneksi sitten Tuomelasta, minä panen maata enkä uneksi mitään." + +Seuraavana päivänä käytiin talon maita katselemassa, ja kun jälleen oli +kotiin tultu, tarjosi Reeta kahvia. Mauri uskalsi nyt ensi kerran oikein +katsahtaa tyttöä silmiin. Reeta punastui ja näytti niin suloiselta, että +Maurikin tunsi jonkunlaista lämpöä, joka ei suorastaan kahvista +syntynyt. + +Kun Reeta oli poistunut, kysyi lukkari hiljaa Maurilta, rupeisiko hän +jo puhumaan, ja Mauri suostui. + +"Niin, tuota noin", alkoi lukkari. "Eikö sopisi, että teidän tämä nuorin +tyttärenne tulisi Tuomelaan emännäksi? Tämä nuori isäntä on, niin, hän +on, suoraan sanoen, mieltynyt Reetaan -- ja hyvään taloon tyttö +pääsisi." + +"Onko sellaiset tuumat isännällä?" + +"Kyllä", vastasi Mauri melkein alakuloisesti. + +"Saattaahan asiaa sitte ajatella. Onko montakin nautaa talossa!" + +"Kaksitoista lypsävää ja sitte vielä nuorta karjaa. Laidun on vähän +kuivanlainen, mutta maata on viljalti, jota aion muokata heinämaaksi. +Vanhat ovat antaneet kaiken olla vanhoillaan, mutta vähitellen täytyy +parannuksia tehdä, sen mukaan kuin varat riittävät." + +"Oikein, siitä minä pidän, tuosta puheesta: sen mukaan kuin varat +riittävät. Niin juuri sitä tehtämän pitää." Sitten täytyi Maurin vielä +tehdä selkoa kylvöstä ja Ruohola puolestaan ilmoitti, että hänen +tyttärensä molemmat saisivat 30,000 myötäjäisiksi. + +Kun Reeta toi toisen kupin kahvia, sanoi hänen isänsä: "Kuules Reeta, +tämä isäntä tässä pyytää sinua Tuomelaan emännäksi, mitä sinä asiasta +ajattelet? Minun täytyy itse lähteä talonkatsojaisiin jo ehkä tulevalla +viikolla, jos sinä suostut hänen pyyntöönsä". Lukkarin ja Maurin puoleen +kääntyen lisäsi hän: "Olen sitä mieltä, että lasten tulee saada itse +tällaisissa asioissa päättää, jos suhteet muuten ovat mieleni mukaiset. +Minä en heitä pakoita naimisiin." + +"Sopiihan asiaa tuumata", virkkoi Reeta, jonka sydän oikein riemuitsi. +Hän ei niin oitis tahtonut suostuvaa vastausta antaa. + +Kun nyt asiat näin oli hyvään alkuun saatu, päättivät lukkari ja Mauri +lähteä pois. + +Hyvästijättäissä sanoi Reeta: "Kai maar isä sitte tulevalla viikolla +tulee talonkatsojaisiin." + +"Kiitos", sanoi Mauri, ja loi tyttöön lempeän katseen. + +Puhemies ja sulhaspoika astuivat kääseihin ja läksivät ajamaan kotia +päin. + + + + +V. + + +Tuomelan vanhukset olivat erittäin tyytyväisiä Maurin matkaan, mutta +Mauri itse ei ollut oikein hyvillä mielin, eli hän ei tyytynyt itseensä. +Hänen omatuntonsa ei ollut oikein rauhallinen. "Mitä sanoisi Valva", +ajatteli hän, "kun tämän tietäisi. -- Mutta entäpä, hän on antanut +rukkaset, pitäisikö minun sen vuoksi olla naimatta, emännättä? -- Mutta +mitä sanoisi Reeta, jos tietäisi, etten vieläkään ole Valvaa unhottanut? +-- että vain täytymyksestä menen naimisiin? -- Niin, täytymyksestä sen +teen. Vaan kentiesi -- kentiesi voin vähitellen unhottaa -- kentiesi +voisin vastedes pitää Reetasta --?" + +Tuomelan vanha emäntä tuli huoneeseen. + +"Kuules, Mauri, minä päivänä ne tulevat sieltä Ruoholasta +talonkatsojaisiin?" + +"En tiedä, tulevalla viikolla vain lupasivat tulla." + +Suntion Maiju kurkisti ovesta sisälle. + +"Hyvää päivää, Maiju, käy tupaan." + +"Päivää, luulin täällä vieraita olevan." + +"Ei, Maurin kanssa tässä vaan juttelimme. Mitäs Maijulle kuuluu?" + +"Kiitoksia kysymästänne, ei mitään erinomaista. Olen matkalla +Salovaaraan. Tytöt ovat aina kutsuneet minua sinne, mutta ei ole tullut +mentyä, kun on sitä kiirettäkin kestänyt, vaan päätin, että kerran +täytyy ottaa joutu kiireestäkin, ja lähdin matkalle. Kuumassa tässä +rupesi niin janottamaan, että päätin poiketa vähän juomaan, kun +muutenkin oikaisen tästä metsäpolkua pitkin." + +"On tässä kaljaakin tuopissa, kyllä se on juuri kellarista tuotua, mutta +näin kuumilla se on ehkä liikaa päässyt happanemaan." + +"Kiitos, kyllä se vain oli hyvää; olikin niin kovin jano. Hyvästi." + +Maiju meni. Tuomelan palkolliset olivat kertoneet, että isäntä lukkarin +parissa oli lähtenyt naima-matkalle, ja Maiju päätti mennä Salovaaraan +uutisia viemään, mutta poikkesi, kuten näimme, Tuomelaan juomaan. +Silloin sattui hän juuri kuulemaan, kun emäntä kysyi, minä päivänä +Ruoholasta tullaan talonkatsojaisiin. + +Maiju kulki metsätietä pitkin oikein rivakkaasti ja tuumi vain, mitä +Valva sanoisi -- hän, joka Maurin tähden kaikki sulhaset hylkäsi. Matkaa +kesti yksin kulkea, joutui siinä tuumata jos jotakin. Neljä virstaa +pitkä se metsätiekin oli, vaikka paljon oikaisi. Maantietä pitkin olisi +kestänyt kulkea paljon enemmän. Mutta olihan hauska olla ensimmäisenä +uutisten tuojana. -- "Eiköhän Valvakin nyt miestä ota, kun ei Mauria +enään toivoa voi --" ajatteli Maiju itsekseen. Hän kulki yhä kiireemmin +ja pyyhkieli otsaansa hiestä, mutta jopa hän nyt ennättikin perille. + +Maiju astui tupaan, jossa tytöt par'aikaa kaikin olivat. Valva leikkeli +kankaasta lakanoita, joita Maila ja Kerttu ompelivat. + +"Päivää, täälläpä ollaan ahkerassa työssä!" + +"Terve tultuasi! Onhan tässä työt leveillään. Kiiruhdamme ompelemaan +lakanoita valmiiksi, kun pian ruvetaan pyykille." + +"No sittehän tulin hyvään aikaan; minäkin rupean tässä talkooseen osaa +ottamaan." + +"Kiitos vain. Mutta mitä sinä nyt rupeaisit ompelemaan, kun juuri +vierailemaan tulit." + +"Sehän on hauskaa vain, anna tänne yksi lakana, niin rupean +ylenluomaan." + +"No tuossa on sitten. Onhan teillä nyt kaikilla tarpeeksi työtä, minä +menen suun-avausta toimittamaan." + +"Laita meille hyvää kahvia", maukui Maila. + +"Ei, paista lättyjä", kehotti Kerttu. + +"Ei toinen hyvä toista pahenna", vastasi Valva, ja läksi toimeen. + +Valvan mentyä kysyi Maila Maijulta: + +"Mitä teidän puolelta kuuluu?" + +"Ei juuri erinomaisempaa. Jaa niin, ehkä sentään jotakin, ellei se jo +ole vanha uutinen -- Tuomelan Mauri on käynyt naimaretkellä." + +"Mitäs sanot! Emme ollenkaan ole kuulleet. Missä hän on käynyt?" + +"Lukkarin kanssa hän oli lähtenyt, ja olivat yötäkin olleet matkalla. +Piiat sitä ensin kertoivat, vaan eivät tietäneet, missä asti Mauri oli +ollut; mutta kyllä minä sen nyt jo varmalta taholta olen kuullut, että +hän on käynyt K-veden pitäjässä Ruoholan talossa, josta isäntä tulevalla +viikolla tulee talonkatsojaisiin. Nähkääs, se on sieltä, josta +lukkarikin tänne tuli, samasta pitäjästä." + +"Vai niin, vai aikoo Mauri nyt naimisiin mennä." + +Valva tuli sisälle; tytöt olivat hetken ääneti, tuntui siltä, kun ei +kukaan olisi ensiksi tahtonut ruveta tuota uutista kertomaan. Valva teki +sijaa kahvitarjottimelle ja laski sen pöydälle sekä käski tyttöjä +ottamaan, mitä tarjolla oli. + +"Neulotte niin ahkeraan, että ette joudu puhumaankaan", sanoi Valva. + +"Tässä juuri lakkasimme puhumasta", virkkoi Maiju. + +"Niin, Maiju kertoi meille uutisia." + +"Semmoisia uutisia", sanoi Kerttu, "että meidän on toivo päästä +häihinkin." + +"Vai niin, kenenkä häihin?" + +"Tuomelan Maurin. Hän kuuluu käyneen naimaretkellä." + +Valva kävi ensin punaiseksi, vaan pian katosi puna ja hän muuttui aivan +kalpeaksi, mutta vastasi kuitenkin aivan tyynesti, ikään kuin asia ei +ensinkään olisi häntä koskenut: + +"Kylläpä Maurin jo oli aikakin lähteä naimaan, eivät vanhukset siellä +enään jaksa toimia." + +Kun asia nyt kerran oli puheeksi otettu, rupesi Kerttu jälleen +kyselemään, joko Maiju tiesi, koska häitä vietettäisiin. + +"Kun nyt ensin kuulutetaankin", sanoi Maila, "kysy ensin, koska +kihlajaisia vietetään." + +Voi miten tämä puhe vaivasi Valvaa, mutta hän koetti toki olla sitä +näyttämättä. Hän ompeli oikein kuumeentapaisesti. Illan tultua, kun +kahvi oli juotu ja lätyt syöty ja Maiju rupesi hankkimaan pois, tuntui +Valvasta ikään kuin hän jostakin kidutuksesta olisi päässyt. Hän läksi +vähän matkaa Maijua saattamaan ja palasi nyt yksin verkalleen kotia +päin. Hän kulki vähän matkaa metsätietä, kunnes Salojärvi näkyi. Siinä +poikkesi polku rannalle ja Valva seurasi polkua. Salojärven laineet +loiskivat hiljaa, surullisesti rantaa kohden. Valvan mielestä ne +itkivät, ja hänkin purskahti itkuun. Hän itki katkerasti, +hillitsemättömästi, kunnes kyyneleet olivat huojentaneet hänen rintansa +ahdistusta. Olihan Maurin oikeus rakastaa toista, mutta sentään, hän ei +olisi uskonut, että Mauri olisi voinut unhottaa. Olisiko hän unhottanut? +-- Oli kuinka hyvään, toisen oma hän kuitenkin oli. Valva ei enään +saattanut häntä muistella, hän ei enään vapaasti saanut ajatella Mauria +maata pannessaan, kunnes nukkui hänestä uneksimaan. Sitä oli hän tähän +asti saanut tehdä, nyt ei ollut oikeutta siihenkään -- + +Kesä oli loppupuolella, laulurastas oli lakannut raksuttamasta, +yksinäisen pikkulinnun ääni kuului kuusikosta, se kuului niin surullisen +yksinäiseltä -- kevättä se varmaankin kaipasi, koko luonto tuntui niin +kaipaavalta -- -- -- + +"Oi, miten tyhjältä kaikki tuntui! Nyt on siis kaikki auttamattomasti +lopussa Maurin ja minun välillä", huokasi Valva. "Miksi riistettiin +minulta kaikki? -- 'Taivaallinen ystäväsi voi tämänkin parhaaksesi +kääntää', sanoi Rantalan emäntä. -- Tuleehan uskoa niin." + +Valva läksi hiljakseen kulkemaan kotia. + +Kerttu siellä vielä iloitsi häistä, jotka tulossa olivat, mutta Valva +käski häntä toimittamaan illallista pöytään. + +"Päätäni kivistää, minä en jaksa syödä ollenkaan tänä iltana", sanoi +Valva, "vaan menen kammariini." + +Tultuaan ylikammariin, kohensi hän ensiksi makuuvuoteet kuntoon ja istui +sitte raamattua lukemaan. Hän luki Psaltarista 23 psalmin: Herra on +minun paimeneni, ei minulta mitään puutu... + +Ja vaikka minä vaeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään +pahuutta, ettäs olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat. + +"Niin, Herra, tule olemaan minun kanssani, Herra, ole minun +väkevyyteni!" + +Näin rukoili Valva ja rupesi sitte hankkimaan levolle. + +Vähän ajan kuluttua tulivat sisaret iloisesti juosten ylikammariin, +mutta kun Valva jo oli levolla, riisuivat he hiljaa yltään ja panivat +maata. + +Hetken perästä olivat he kaikin unessa. Valvakin nukkui levollisesti; +hän oli tullut lohdutetuksi. + + + + +VI. + + +Talonkatsojaiset ja kihlajaiset olivat Tuomelassa tapahtuneet +säännöllisessä järjestyksessä, ja niitä seurasi sitten seuraavana +vuotena Juhannuksen aikaan kaksipuoliset häät. Ensin niitä vietettiin +morsiamen kodissa ja seuraavana päivänä myöhäisten aamiaisten jälkeen +vietiin morsian täydessä morsiushankinnassaan suuren saattojoukon +seuraamana uuteen kotiinsa. Sinne oli kutsuttu Tuomelaisten tuttavia. +Salovaarastakin olivat kaikki muut, paitsi Valva; jonkun täytyi olla +kotonakin. + +Nyt oltiin syyskuun alussa. Nuori Reeta emäntä oli jo aivan tutustunut +talonsa toimiin. Ja hauskasti toimi kävi Maurin ja hänen yhteisessä +talossa. Reeta oli niin ihastunut Mauriinsa. Kaunis ja kelpo mies hän +olikin. Vähän enemmän hän olisi saanut näyttää rakkauttaan, mutta +kullakin on omat tapansa, ja Maurin tunteet olivat kyllä lämpimät, +arveli Reeta. Lukkarikin oli sanonut, että Mauri oli sellainen, että +olisi tyttöjä saanut vaikka joka sormelle; mutta kaikista oli hän +valinnut juuri Reetan, -- ei siis epäilemistäkään, ettei hän ollut +rakastunut. Ja nuori emäntä hyöri kyökissä patojensa luona ja +maitokammarissa maitoa mittaamassa ja kermomassa. Voita hän kirnusi ja +osasi asettaa sitä lautaselle niin kauniisti, että Maurikin vähän +naurahti, sanoen: "Joko nyt voikin rupeaa ruusuja kukkimaan --." + +Riihellekkin Reeta olisi tahtonut mennä, mutta Mauri ei antanut. "Olet +liika hento riihen tomuja nielasemaan, kyllä tässä talossa on emännällä +tarpeeksi työtä muutenkin." + +Reeta katsoi kauniilla katseella mieheensä. Hän oli niin erittäin +kiitollinen noista sanoista, ei siitä syystä, että hän riihityötä olisi +pelännyt, vaan sen vuoksi, että Maurin sanat osottivat rakkautta; +tahtoipa hän varjella hentoa vaimoansa riihen tomusta. + +Nuori emäntä oli kuten valtaansa päässyt kevät-puronen, joka rientäen +eteenpäin kostuttaa äyräitänsä, saattaen ne rehevää kasvullisuutta +kantamaan. Joka paikassa, missä hän liikkui, näkyi hänen kätensä +järjestäviä jälkiä. Ja tämä toimi oli niin hauskaa, hänen lempensä +miestänsä kohtaan teki kaikki niin kevyeksi. Eiköhän rakkauden voima, +joka on niin suuri, vihdoin olisi sytyttänyt vastarakkautta Maurinkin +sydämmessä? -- Varmaankin! -- + +Mutta ihmis-onni on kuin heikko viljankorsi, jos se kokonaan riippuu +jostakin maallisesta olennosta. Vähimmätkin myrskyt sen kaatavat --. + +Eräänä päivänä oli Mauri käynyt kirkolla kunnan kokouksessa ja tavannut +siellä Rantalan sekä Salovaaran Jaakon, ja Jaakko oli silloin kutsunut +Rantalaa ja Mauria tulemaan emäntineen heille. + +Mauri kertoi Reetalle asiasta, ja sanoi: "Kai sinne mennään, vai mitä +arvelet?" + +"Tietysti, onhan hyvin hauska tutustua naapureihimme." + +"No ei heitä juuri naapureiksi saata sanoa, onhan sinne lähes penikulma +ajettavana." + +"Niinkö pitkä matka? Suntion Maiju sanoi sinne olevan noin neljä virstaa +oikotietä metsän läpi. Sanoipa vielä, että sinä sisariesi seurassa usein +kävelit sitä tietä Salovaaraan." + +"Niin, kyllä kävimmekin, mutta kukapa sen tien niin mitannut on -- +Maijuko? Hänen silmänsä ei ainakaan ole juuri luotettavaa laatua. Mutta +siellä on märkää tähän aikaan. Lähdetään hevosella vain." + +"Onhan se hauskaakin ajella rautiolla taas, en olekkaan pitkään aikaan +saanut sillä ajella. Miina varmaankin nyt tahtoisi olla minun sijassani, +kun Salovaaraan lähdetään. Hän oli niin kovin ihastunut rautioon. +Hullutteli, kun minä oitis sinuun mielistyin, ja sanoi: "enemmän minä +hänen rautiostaan pidän." + +Mauri istui miettiväisenä. Hän olisi halusta tahtonut sanoa Reetalle, +että hän ennen oli pitänyt Valvasta, ennen -- niin, olihan se toista nyt +kuin ennen -- mutta mikä häntä esti? Hän oli monta kertaa aikonut sen +tehdä, mutta ei rohjennut milloinkaan. Hän pelkäsi vaistomaisesti, että +jotakin särkyisi, murtuisi, jos hän nyt näin perästä päin puhuisi. Hän +oli vaiti, mutta kuitenkin se olisi ollut parempi, että hän olisi kaikki +puhunut. Sillä olisi hän jo osottanut, että vaimo nyt oli hänen lähin +ystävänsä. + +Iltapäivällä lähdettiin, ja nuori emäntä oli iloinen ja sievä. Mauri vei +oikein tyytyväisenä hänet näytteille. + +Salovaarassa heitä otettiin kohteliaasti vastaan. Valva oli muitten +muassa portailla vastaan ottamassa. Hän ei ollut vielä ennen tavannut +Tuomelan nuorta emäntää. + +Vieraat vietiin sisälle ja Mauri katosi pian ukko Salovaaran +huoneeseen. Hän oli ensi kerran häittensä jälkeen Valvan seurassa, ja +tämä tuntui hänestä rasittavalta. Jotakin kankeata oli ilmassa ensin, +mutta sitten tuli Rantalan väki, ja kun he olivat jo tuttuja Reetan +kanssa, päästiin pian oikein puheen alkuun. + +Rantalan emäntä tuumi, että keli oli kovin huonoa; oli kulunut paljo +aikaa tiellä. + +"Meidän rautio ei joutanut loasta välittämään," sanoi Reeta, "se juoksi +vain tavallista vauhtiaan. Kun pihaan pääsimme, niin minä oikein +ihmettelin, että jo perillä olimme, sillä Mauri sanoi tänne olevan koko +penikulman matkan." + +"Ei sitä varsin penikulmaa tule," väitti Maila. + +"Tulee hyvinkin," intti Jaakko. "Vähän tuolla puolen Tuomelan tienhaaraa +on virstantolppa ja Tuomelasta ainakin on yhtä pitkä matka tienhaaraan +kuin tolpasta." + +"On niin," kuului vastaus moniaalta; ja kun tämä tärkeä kysymys oli +selvitetty, alettiin toisia samanlaisia. + +Sitte mentiin puutarhaan. Salovaarassa asui vanha entinen puutarhuri, ja +hän hoiti huvikseen kukkasia, joten ne olivat erinomaisen hyvässä +kunnossa ja helottivat mitä loistavimmissa värinvivahduksissa. + +"No onhan täällä kukkia jos jonkinlaisia," sanoi Reeta. "Ja niin +kauniita! Ei huomaa ensinkään, että kesä on loppunut. Kun vielä lisäksi +näkee nuot oras-pellot, niin pikemmin luulisi kevään olevan. Minusta +ainakin tuntuu aivan kuin olisi kevät." Valvan puoleen kääntyen, lisäsi +hän: "Eikö olekkin hyvin kevätmäistä teidänkin mielestänne?" + +Valva ei vastannut kysymykseen suorastaan, vaan sanoi: "Usein tapahtuu, +että luonto kuvautuu eteemme sellaisena, kuin mielentilamme kulloinkin +on." + +Reeta ei oikein käsittänyt, mitä Valva tarkoitti, mutta hän ei joutanut +tuollaista asiaa sen enempää ajattelemaan, sillä lehmät tulivat kotia +metsästä ja ne nyt kokonaan anastivat Reetan huomion. + +"Koreita, lihavia lehmiä täällä on! Onko niissä ulkomaanrotuisia?" + +"Ei, ne ovat kaikki oman maan rotua, mutta hyvin ne antavat maitoa." + +"Meillä ei myöskään ollut muuta kuin suomalaisia elikoita, mutta minä +toin kodistani pari lehmää, ja kyllä ne hyvin erottuvat toisista. Käykää +nyt pian meillä, niin saatte nähdä ne. Omenatkin meillä ovat juuri +parhaallaan; täytyy tulla, ennenkuin loppuvat. Kylästä käyvät +lakkaamatta niitä ostamassa; tuopittain vain vievät. Niin ne ovat +menneet kaupaksi, etten enään tahtoisi myydäkkään, mutta paha on +kieltääkkin, kun rukoilevat antamaan, eivätkä ilmaiseksi pyydäkkään." + +Reeta ei aavistanut, miten hänen kertomuksensa rasitti Valvaa --. Noita +omenapuita, joista Reeta puhui, oli Valva monesti katsellut Maurin +kanssa, ja yhden, jossa oli erittäin hyviä, keltaisia omenoita, oli +Mauri nimittänyt Valvan puuksi. Nyt olivat ne kaikki _toisen_ omat -- +hänellä ei ollut mitään niiden kanssa tekemistä -- Reeta sai hänelle +antaa niistä omenan tahi olla antamatta. Tämä tuntui hänestä katkeralta, +ja hän kulki ääneti Reetan rinnalla. + +"Ptruu, soh!" kuului ääni huutavan tallin luota. + +"Hyvänen aika, Rantalan hevostahan jo valjastetaan. Minunkin täytyy +mennä sisälle katsomaan, eikö meidän Maurikin jo aio lähteä." + +Sisälle mentiin ja siellä tosiaankin Mauri jo oli jättänyt hyvästi. + +"Kas, jopa aioit jättää minun tänne," sanoi Reeta nauraen. + +Mauri ei vastannut mitään, vaan läksi, käteltyään Valvaa, ulos hevosensa +luo, jonka Salovaaran renki ajoi pihaan. Reeta katsoi hänen jälkeensä. +Mauri näytti niin kumman vakaalta, mutta se oli kaiketi sattumus, hän +vain näytti siltä -- mikäpä häntä täällä olisi surettanut --. + +Reeta noikkasi vielä Salovaaran tytöille ja läksi. Rautio hyppeli vähän +levottomana, mutta Mauri piteli sitä suupielistä, ja Reeta pääsi +onnellisesti kääseihin. Mauri hyppäsi hänen viereensä ja sitte ajettiin +kotia. + + + + +VII. + + +Oli lauantaipäivä. Reeta hyöri taas talouden toimissaan. Kyökissä hän +kirnusi, että posket punottivat. Pian kerma voiksi muuttui, ja Reeta +kokosi voin nulikkaan, jossa rupesi sitä sotkemaan pienellä, +puukauhalla, siksi että joka piimän pisara oli pois herunut. Sitte hän +sen suolasi ja pani kylmään maitokammariin. Hetken perästä hän sitä +uudestaan rupesi sotkemmaan ja kaatoi pois sen veden, minkä suola oli +irti saanut, ja nyt oli voi niin sitkeätä ja keltaista, ettei mitään +värin lisäystä tarvinnut. Hän otti häikäisevän valkoiseksi huuhdotun +pytyn ja kaatoi siihen vähän kylmää vettä, häilähytti pytyn sisustan +marjaksi ja kaatoi jälleen veden pois sekä sotki sitten voinsa astiaan. +Kun hän juuri oli saanut sen sotketuksi ja tasoitetuksi, tuli suntion +Maiju sisälle. + +"Päivää, Reeta, oletko kirnunnut?" + +"Olen, tuleppas maistamaan voitani. On vasta leivottua uutisleipääkin. +Mennään tupaan istumaan, niin maistetaan tämän vuotista viljaa. Se on +mielestäni hyvin valkoista." + +Reeta saattoi tupaan Maijun ja meni sitte leikkaamaan leivänpytkyjä, +joita hän asetti sievään koppaseen. Sitte hän otti vasta kirnuamaansa +voita lautaselle ja toi tarjottavansa tuvan pöydälle. + +Siinä nyt rupesivat hyvällä ruokahalulla maistelemaan voileipiä, eikä +kehumisia Maijun puolelta säästetty. Näin kotoisessa olossa, kun kahden +kesken ollaan, tulee usein puhutuksi paljon, josta toiste ajatellaan: +olisi se saanut olla puhumattakin. + +Maiju kysyi, kuinka emäntä oli yleensä viihtynyt, ja mitä hän piti +tuttavistaan, joita pitäjässä oli saanut. + +Reeta sanoi viihtyvänsä oikein hyvin. "Rantalan emäntä ja isäntä ovat +erinomaisen ystävällisiä ihmisiä. Vaikka ovat jo vanhanpuolisia, niin +heidän seurassaan kuitenkin on erinomaisen hauskaa. -- Ja eilen olimme +Salovaarassa. Siellä vasta sopivia ihmisiä on. Kerttu on vielä vähän +lapsekas, mutta Maila ja varsinkin Valva minua miellyttävät. Valva on +erittäinkin tasainen ja vakava ja kaikin puolin taitava." + +"Hm, on niin, kyllä hän on." + +"Kumma, ettei hän jo ole naimisiin joutunut. Ei hän enään ole kovin +nuori, täydet ihmiset ne jo molemmat ovat, sekä Maila että Valva." + +"Vanhaksi piiaksi pian taitaa jäädä Valvakin. Kas se on niin, että +maasta ei oteta ja taivaasta ei anneta." + +"Kummallista, ei hän minusta ensinkään ylpeältä näytä." + +"Mutta rukkasia kuuluu antavan vain lakkaamatta. En tiedä, kylläpä hän +on hauska ja kelvollinen, mutta en minä hänessä mitään erinomaista näe. +On niitä muitakin talontyttäriä kelvollisia ja kauniita, kauniimpiakin +kuin Valva. Mitä sitä yhtä kaikkien tarvitsee hapotella, koska hän ei +tahdo naimisiin mennä." + +"Kun se oma tulee, kyllä sitte menee." + +"Niin, mutta kun se on tullut jo, eikä käynyt päinsä, niin hän ei huoli +kenestäkään." + +"Mikä siinä oli, ettei se päinsä käynyt?" + +"Se oli sillä tapaa kuin minä sen jo sanoin, että maasta ei oteta eikä +taivaasta anneta. Kyllä Valva olisi ottanut, mutta isä pani vastaan." + +"Vai niin, no sitte minä sen hyvin käsitän. Jos minun isäni ei olisi +antanut minun ottaa Mauria, niin sitte minä en myöskään olisi +kenestäkään huolinut, se on aivan varma. Valva raukka! Mistä hänen +sulhasensa oli?" + +"Äh, äh, en tiedä, mikä kurkkuuni meni, leivän-murenia varmaankin. Tässä +minäkin kaikkia tuhmuuksia juttelen. Täytyy tästä mennä kotiakkin." + +"Mikä kiire sinulla on? Enhän vielä saanut kuulla Valvan sulhasen +nimeäkään." + +"Niin no, ne ovat vanhoja asioita, olleita ja menneitä, mitäpä niistä." + +Reeta kalpeni, hän rupesi jotakin aavistamaan, ja sanoi nyt: + +"Koska ne ovat vanhoja asioita, niin mitäpä siitä, vaikka niistä +puhuukin." + +"En minä tiedä, miten tähän puheeseen tulin; enhän minä olisi mitään +tahtonut asiasta mainita, koska et siitä ennen ole tietänyt. Tämä +isäntähän oli Valvan sulhanen, mutta Salovaara ei antanut tytärtään. No +siinä se nyt sitte on sanottuna. En minä olisi tahtonut olla tuon asian +ilmoittajana, vaan en tiedä, miten se puheeksi tuli. Mutta ovathan ne +asiat olleita ja menneitä. Sanottiin Valvan kovin surreen, kun Mauri +meni naimisiin." + +"Mitäpä Mauri sitten häntä olisi viitsinyt muistella, olihan niitä +toisiakin maailmassa. Kyllähän käskisi kaikkien niitten, jotka häntä +ovat kosineet, iäksi sen vuoksi naimattomiksi jäädä. Harvoin +tuollaisista lapsuuden tuumista mitään tulee, kun järkevälle mielelle +joudutaan." + +"Niin, mutta näes, Mauri oli viisi vuotta salakihloissa Valvan kanssa; +sepä se sitten mahtoi koskea Valvaan, joka ei vieläkään ole saattanut +ottaa toista. Ei maar tässä auta puhua, kyllä minun nyt jo täytyy +lähteä. Älä nyt pahastu, Reeta hyvä, että tulin noista asioista +puhuneeksi. En minä olisi tahtonut sitä tehdä, mutta tiedäthän sen itse, +että sana antoi aihetta toiseen ja niin tuli puhutuksi koko juttu. Mutta +nehän ovat vanhoja asioita. Hyvästi nyt!" + +Maiju meni, mutta Reeta jäi pitkäksi aikaa paikalleen tuvan pöydän +ääreen. Monta asiaa selveni hänelle nyt. Juuri eilen oli Mauri ollut +tavallista vakavampi, hän oli näyttänyt oikein kylmältä. Ja nyt muisti +hän, ettei Valva ollut häissäkään. -- Tietysti Maiju tiesi asiat oikein, +mutta miksikä ei Mauri itse saattanut puhua hänelle tuosta. Ne olivat +kai niin arkoja asioita --. Ja hän siis oli täällä vaan täyttämässä +talon tarpeita. + +"Olen täällä välttämättömänä kaluna, joka talossa tarvitaan," ajatteli +Reeta. -- "Vai niin. Viisi vuotta kihloissa -- ja hän oli liika hyvä +Maurille! Minä olisin voinut rakastaa Mauria niin, niin, ja olisin +tahtonut tehdä hänet onnelliseksi -- mutta nyt! Oi, kuinka täällä on +tukehuttavaa." + +Hän lähti ulos. Luonto tuntui hänestä niin oudon synkältä, ja hän itse +oli ikään kuin yksinäinen erämaan vaeltaja. Kaikki oli kolkkoa. +Kesälinnut olivat muuttaneet pois. "Ollutta ja mennyttä --" sanoi Reeta +itsekseen, "niin, kaikki on mennyttä! Oi, kuinka vanhaksi olen tullut +mielestäni, ja minä olen kuitenkin vasta 19-vuotias. Kaikki iloni on +mennyttä!" + +Hän katseli omenapuita, lehdet olivat karisseet pois. Joku omena pudota +pompahteli alas puusta, tiaiset tikittivät, nokkiessaan puunrunkoa, +kylmä tuulenviima kulki puitten välissä, ja pellolla nuori oras +värähteli. Koko luonto oli muuttunut niin kolkoksi Reetan mielestä. "Nyt +käsitän Valvan sanat," ajatteli hän. "Valva sanoi: 'luonto kuvautuu +eteemme sellaisena, kuin mielentilamme kulloinkin on,' ja se on kyllä +totta." + +Emäntää huudettiin. Reeta läksi koneentapaisesti kulkemaan sinne päin, +mistä huuto kuului. Kyökkipiika sanoi: + +"Ei puurovesi ole päällä vielä ja väki tulee kohta illalliselle. En +tietänyt tulla työstä kotia ennen, kun emäntä lupasi itse keittää +puuron." + +"Tee hyvä valkea padan alle, ehkä se vielä ehtii. Oli vieraita ja +unhotin koko keittämisen." + +Palvelustyttö puhalsi valkeata kyökissä, niin että posket olivat +pullollaan, mutta kello riensi eteenpäin, ja kun väki ruualle tuli, niin +uutispuuro kyllä kiehua popotti padassa, mutta työväen vatsassa se vasta +paisumaan ennätti, ja kyökkipiika ihmetteli, mikä emäntään tuli, hän kun +aina oli toimittanut asiansa taitavasti ja säntillisestä. + +Tuomelan emännän talouden toimi kävi tästä lähtein aina +koneentapaisesti. Se ei enään häntä huvittanut, ja ruoka tuli sitten +usein huolimattomasti tehtyä. Väki murisi, ja isäntä, joka oli luullut +saavansa toimekkaan emännän taloonsa, oli pettynyt. Hän kävi synkäksi ja +umpimieliseksi. + + * * * * * + +Kirkkoväki palasi kotia kirkolta. Emäntä oli kotona ja asetti +kahvikuppeja tarjottimelle par'aikaa, kun isäntä tuli tupaan. + +"Terveisiä kirkolta," sanoi isäntä. + +"Kiitos, kiitos," vastasi vanha isäntä. "Mitä kirkolta kuuluu?" + +"Salovaaran Maila kuulutettiin. Sulhanen on aina V--lahden pitäjästä. +Kuuluu hänellä olevan aimo talo." + +"Oohoo, vai niin." + +"Valva siis jäi sian-nahkaa kantamaan," virkkoi emäntä vähän +ivallisesti. "Mutta eipä ole kummakaan, kukapa sitä juuri _tietensä_ +toisten loppua hapottelisi." + +Isäntä hätkähti. Hän ymmärsi nyt, että Reeta tiesi kaikki. Mutta +harmistuneena Reetan äänestä, vastasi hän: + +"Kyllä Valva miehiä olisi saanut yhden joka sormelle, mutta hän ei ole +huolinut." + +"Niin, kai maar hänen isänsä rahat kelpaisivat, mutta tyttö on kai siksi +järkevä, ettei myy itseänsä." + +"Luulen minä hänen kelpaavan rahattakin, sillä osaapa hän pitää niin +hyvän talon komennon, että hän jo silläkin talonsa rikastuttaa." + +"Niin no, eihän minun sovi kinata, kai sinä hänen parahiten tunnet, joka +viisi vuotta olet hänen kanssaan niin läheisessä tuttavuudessa ollut." + +"Kyllä olenkin hänen hyvin tuntenut," vastasi Mauri levollisesti, "eikä +minulla ole syytä otaksua, että hänen luontonsa olisi muuttunut, vaikka +sitte on jo useita vuosia kulunut, kun minä olin lähemmässä +tuttavuudessa siinä talossa." + +Nyt tuo asia oli selvillä. Maurin mielestä oli hyvä vain, ettei hänen ja +Valvan entinen väli enään ollut Reetalle tuntematon. Hän vaan ihmetteli, +kuka tuosta oli saattanut puhua. Mutta tultuaan kahden kesken, eivät +kumpikaan asiasta enempää keskustelleet. Jotakin vierasta, jotakin +särkynyttä oli syntynyt heidän välilleen. Mauri oli kylmempi ja Reeta +kärsi itsekseen. Hän kärsi niin, ettei hänellä ollut voimaa täyttämään +velvollisuuksiaan. Jos hän olisi voinut tehdä sen, kuten alussa, olisi +hän luultavasti vihdoin päässyt voitolle. Hän olisi voittanut miehensä +kunnioituksen ja sitte myöskin varmasti hänen rakkautensa. + + + + +VIII. + + +Viisi vuotta on kulunut. Tuomelassakin on sillä aikaa muutoksia +tapahtunut. Vanhukset ovat kuolleet, mutta kaksi nuorta vesaa on heidän +sijassaan kasvamassa, tyttö ja poika. "Oikein mielilapset," sanovat +imarteliat. Mutta Reetan poskista ovat kukat kuihtuneet, hän toimittaa +työnsä väsyneesti ja alakuloisella mielellä. + +Lapsillensa hän kuitenkin joskus hymyilee, mutta kummallista, nekin +ennemmin leikkivät isän polvella kuin äidin. Onko se tuo synkkä, kalpea +muoto, joka sen vaikuttaa? Isä näkyykin heitä hellästi hoitavan. Nytkin +hän juuri palaa saunasta, pitäen sylissään Tahvoa ja taluttaen Eeviä. +Hän on itse kylpenyt ja pessyt lapsukaisensa. + +Reeta katseli miestänsä ja lapsiansa, ajatellen itsekseen: "Onnellinen +olisin saattanut olla, jos hän olisi _minua_ rakastanut! Kuinka +toisenlainen olisi elämäni. Rantalan emäntä sanoi, että minussakin on +syy, kun olen välinpitämätön. -- Eivätkö luule, että minulla on tunteita +-- oi, kuinka minä toivoisin, että hän osottaisi minulle luottamusta +edes, mutta hän ei luule minun kykenevän lapsianikaan hoitamaan. Olin +ehkä liian huolimaton silloin, kun halla vei sydämmeni kevään -- ja +silloin katosi hänen luottamuksensa minuun, enkä sitä nyt enään voi +takaisin saada. -- Jos koettaisin... Lapsetkin minusta vieraantuvat ... +mutta ei -- ne eivät saa vieraantua!" + +Hän kiirehti tavallista nopeammin lastensa luo ja otti miehensä sylistä +Tahvon, sanoen: "Mennään velliä syömään, poikaseni," mutta hän sieppasi +pojan semmoisella kiireellä, että tämä pelästyen huusi: "Isä, isä!" ja +kurkotti kätensä Maurille. + +"Soh, soh, äiti antaa velliä, äiti antaa sokeria omalle pikku +kullallensa," ja nyt hän antoi, mitä parasta tiesi, hyväili ja +lellitteli poikaansa ja kyseli tavan takaa: "pidätkö äidistä, onko äiti +hyvä?" + +"On", vastasi poika, "annatko vielä tokuria?" + +Reeta antoi vielä, vaan rupesi sitten nukuttamaan lasta. Mutta tämä +pieni veitikka alkoi nyt komentaa äitiä antamaan enemmän sokeria ja +rupesi huutamaan, kun ei saanut. Isä tuli sisälle ja sanoi: + +"Ole heti kiltti ja ääneti, muuten isä ei huoli pojasta ollenkaan. +Hyvästi, jo menen." + +"Poju on kiltti jo," sanoi lapsi ja oli heti ääneti, ja hetken perästä +hän jo vaipui unen helmoihin. + +Seuraavana päivänä läksi isäntä kaupunkiin varahin aamulla. Tuomelassa +asui pari ylioppilasta, jotka tahtoivat viettää kesäkaudet maalla suuren +vesirikkaan järven rannalla. He olivat talon ruoassa ja isäntä läksi +kaupungista tuomaan Juhannukseksi vähän muonaa. Menihän sitä enemmän +särvintä, kun oli vierasta väkeä. + +Reeta koetti siistiä huoneita. Isäntä oli monta kertaa sanonut: "ei +tässä kodissa viihdy, kun et osaa pitää edes huoneita siivossa +järjestyksessä ja vielä vähemmän lasten neniä puhtaina." -- Mutta hänen +piti nyt näkemän, että Reeta osasi sekä huoneet siivota että lapset +asettaa puhtaaseen pukuun, Rantalan emäntä oli puhunut samasta asiasta, +ja sanonut, että Reeta oli tullut toisellaiseksi, kuin mitä alussa oli. +'Olet vielä nuori ja voit parantaa itseäsi, koeta vain, niin saat nähdä, +että olosi kaikin puolin tulee paremmaksi.' "Niin hän sanoi, tahdonpa +koettaa." + +Kun kaikki oli kunnossa, kurkisti Reeta ulos ikkunasta nähdäksensä, joko +Mauri kaupungista tulisi, mutta ei näkynyt ketään. Ylioppilaat siellä +oikoilivat puitten varjossa, kirjat pään alla. Omituinen tapa -- sisällä +oli niin kuuma, etteivät saattaneet lukea, ja ulkona kirjat olivat pään +alla, siellä ei sopinut lukea, kun hyönteiset kiusasivat. Reeta tuota +omituista seikkaa juuri tuumaili, kun portti narahti. + +"Salovaaran Valva! Kah, mistäpä hän nyt tulee? On niin vakavan +näköinenkin." + +Reeta läksi Valvaa vastaan. + +"Hyvää päivää! Terveisiä Rantalasta. Siellä on emäntä majaa muuttanut." + +"Mitä, onko hän kuollut?" + +"On. Eilen lähettivät hevosella minua noutamaan; sanoivat emännän kovin +huonontuneen. Minä lähdin ja jäin sinne sitte yöksikin, kun pyysivät. +Kyllä siinä jo heti hänen muodostaan saattoi arvata, että loppu oli +tulossa. Vielä hän sentään vähän puhui illalla, mutta aamupuoleen yötä +hän sitte loppui." + +"Vai on hän kuollut; kyllä hän on sairastanutkin jo kauan, mutta en +sentään luullut hänen loppunsa olevan niin lähellä. Oi, kuinka hyvä hän +on ollut minullekkin! Aina hän niin lempeästi ja viisaasti neuvoi, että +kyllä hänen neuvojaan mielellään muistaa." + +"Kyllä, ja aina siinä talossa oli hauskaa. Siellä oli kaikki niin +sopusointuista. Eerosta on kasvanut oikein ajatteleva ja viisas poika. +Nyt tässä tilaisuudessakin hän oli minusta niin järkevä, ettei noin +nuoresta pojasta olisi sitä saattanut odottaakkaan." + +"Sopusointuista" -- sanoi Reeta ikäänkuin itseksensä. "Niin, kyllä he +kaikki olivat miellyttäviä, ja hauskalta tuntui heidän seuransa. Mutta +mennään nyt sisälle. Olen odottanut Mauria kaupungista; hänen pitäisi +tuoman pehmeätä nisuleipää, ei minulla ole tällä haavaa muuta kuin kovaa +kotona." + +"No eihän sitä aina saata pehmeätä pitää, enkä minä sitä paitsi kahville +tullutkaan." + +"Totta maar sinun kahvia pitää juoman. -- Tulee taas ne Rantalaiset +mieleeni. Mitenkä ne nyt saattavat siellä toimeen tulla?" + +"Siellä on isännän vanha sisar, ja sitä paitsi, kyllä monen on täytynyt +toimeen tulla samallaisissa tilaisuuksissa." + +Reeta katsoi ulos ikkunasta. Hän oli käskenyt palvelustytön kahvia +keittämään ja odotti Mauria, jonka piti kaupungin leipää tuomaan. Mutta +ei Mauria näkynyt. Reeta tuli levottomaksi. Viimeisinä aikoina oli +joskus tapahtunut, että Mauri kaupungista palatessaan oli ollut liika +iloisella päällä. -- Mitäpä, jos nytkin olisi tullut liikoja +maistelleeksi, ja Valvakin oli näkemässä. Paras vain, kun kiirehtii +kahvia antamaan, että hän ennättäisi pois, ennenkuin Mauri kotia +palaisi. Reeta kiirehti asettamaan kahvikupit tarjottimelle ja otti +pannun, kaataaksensa kahvia, kun jo kuului ratasten jyrinää. +Levottomana kiirehti hän akkunan luo ja näki jo tavasta, millä isäntä +ohjia piteli, ettei mies ollut säntillään. + +Reeta lähetti kahvia tupaan ja meni itsekkin, mutta sanoi vieraallensa: +"Suo nyt anteeksi, minun täytyy vähän mennä ulos, ottamaan kapineita +vastaan, joita Mauri on kaupungista tuonut." + +Reeta meni nostamaan kaupungin tuomiset sisälle ja ilmoitti miehellensä, +että Valva oli tuvassa. "Ehkä tulet kammariin." + +"Minäkö. Vaikka vain. En ainakaan Valvan näkyviin mene." + +"Minä lähden tupaan Valvan luo ja käsken Liisan tuomaan sinulle kahvia." + +"En minä huoli, panen maata." + +"Juo nyt sentään, kun olet syömättä ollut, ja pane sitten maata." + +Lapset juoksivat isän tykö, mutta Reeta vei heidät pois, sanoen: "Isä on +väsynyt matkasta, hän panee maata; tulkaa äidin kanssa tupaan, niin +saatte kahvia." + +Valva oli nähnyt Maurin, kun hän ajoi pihaan. Hän oli kuullut +kerrottavan, että Mauri oli ruvennut väkeviä maistelemaan, mutta kun +suntion Maiju sitä etenkin oli puhunut, niin ei Valva oikein ollut +asiasta varma. Maijuhan tiesi usein sellaisiakin jutella, joissa ei +ollut mitään perää. Mutta nyt hän näki omin silmin asian todeksi. Oikein +hänen olisi tehnyt mieli kahden kesken varottaa ja neuvoa Mauria, mutta +koskapa hän pääsisi siihen tilaisuuteen? -- + +Reeta tuli tupaan ja hänen muassaan palvelustyttö, joka tarjosi toisen +kupillisen kahvia. "Nyt on pehmeätä leipääkin, tee hyvin ja ota nyt!" + +Valva ei olisi jaksanut, vaan otti kuitenkin Reetan mieliksi, mutta +juotuaan sanoi hän: + +"Suo nyt anteeksi, että minun heti täytyy lähteä, on jo kiire kotia. +Aioin vain poiketa Rantalan emännän kuolemasta ilmoittamaan, kun Rantala +pyysi, mutta nyt olenkin näin kauan viipynyt." + +Valva läksi, ja Reeta saattoi hänet portille. Kun hän saattamasta +palasi, kysyi toinen ylioppilaista: "Kuka se emäntä oli?" + +"Ei se mikään emäntä ollut, se oli vain Salovaaran vanhapiika." + +"Vai niin, luulin häntä nuoreksi emännäksi; hän näytti hyvin +miellyttävältä." + +"Vanha piika hän on ja kai hän siksi jo jääkin." + +Reeta meni jälleen sisälle, mutta Valva kulki metsäpolkua kotia päin, ja +tuumasi, että turhaan Tuomelan emäntää oli moitittu. Siellähän oli +kaikki siistiä ja lapset puhtaissa vaatteissa, eikä Reeta edes tietänyt +vieraita odottaakkaan. Oikein hän surkeili Reeta parkaa. Mutta hän +surkeili molempia; oli syy kenen hyvään, niin onni ei ainakaan siinä +talossa asunut. + + + + +IX. + + +Viisi kertaa on keväinen aurinko sulattanut järvistä jäät ja laskenut +aallot vapaasti liikkumaan, sitte kuin viimeksi olimme Tuomelassa. +Omenapuitten kukat ovat puhkeamaisillaan, tuomet vaahtasevat, käki +luikahtelee ja pääskyset visertelevät viirin päässä ja katonharjalla. +Kevättä on kaikkialla! + +Reeta kävelee tuvan ja maitokammarin väliä, mutta hänen askeleensa ovat +kovin väsyneet. Hitaasti hän kulkee, vaan jonkunlaisessa toimessa hän +kuitenkin on; mutta hänen laihtuneet ja kellastuneet poskensa +ilmaisevat, että jokin hivuttava tauti on päässyt hänessä valtaan. +Hänellä on ainainen yskä, joka varsinkin näin keväisin häntä vaivaa. + +Pienestä Eevistä on kasvanut kansakoulutyttö. Tuolla hän juuri tulee +isänsä rinnalla koulusta, jossa tänään on ollut tutkinto. + +"Äiti, katsokaa todistustani!" huutaa tyttö. + +Reeta otti todistuksen ja luki sen. Pari kyyneltä vieri hiljaa hänen +poskillensa; todistus oli hyvä. + +"Minä kanssa tahdon kouluun", sanoi Tahvo. + +Isäntä naurahti. Hän näytti niin tyytyväiseltä. Lasten menestys on +vanhempien suurin ilo. Oli ikään kuin juhla tällä hetkellä. Perheen +jäsenet olivat kaikin hyvällä mielellä. Kun lapsi oli tehnyt tehtävänsä +hyvin, niin tuntui vanhemmista, ikään kuin hekin olisivat siihen +jossakin määrin olleet osallisia. + +Juuri kun siinä pihalla vielä seisoivat, tuli lukkari Siironen +Tuomelaan, ja sitte läksivät kaikin sisälle. + +Siinä nyt ruvettiin puhumaan kansakoulututkinnosta. Lukkari kiitti +opettajaa ja sanoi: + +"Kyllä hän on harvinaisen kelpo opettaja, mutta kylläpä hänestä +pidetäänkin. Muistaako emäntä K-veden kansakoulua? Ei sinne ihmiset +viitsineet mennä kuulemaan tutkintoakaan, mutta täällä oli aivan toista. +Väkeä oli joka suunnalta ja juhlalliselta ja hauskalta tuntui. Oli +siellä Rantalakin morsiamineen." + +"Rantala! Onko hänellä morsian?" + +"Jaa niin, en muistanut sinulle puhuakkaan", sanoi Mauri, "että Rantala +ja Salovaaran Valva ovat kihloissa." + +"Vai niin, hm, vai joutuu Valva nyt vielä naimisiin." Emäntä tunsi +erinomaisen rauhan sydämmessään. Nyt vasta oli Mauri oikein hänen +omansa. Nyt katosi katkeruus hänen sydämmestään -- hän olisi tahtonut +alkaa uudestaan avioliittonsa menneet vuodet --. Hän olisi niin monessa +kohden tahtonut olla toisellainen kuin ennen, mutta nyt oli se jo ehkä +myöhäistä --. + +"Syyskuussa vietetään Valvan ja Rantalan häät", sanoi Siironen. "Valva +pääsee vielä mukaan Helsinkiin, kun ukko valtiopäiville lähtee." + +Mauri oli kovin vakava, mutta koetti kuitenkin ystävällisesti jutella +jonkun sanan Siirosen kanssa, joka oli hänen ystävänsä. Mutta lukkari ei +kauan joutunut viipymään tällä kertaa, vaan läksi pois. + +Tänä iltana emäntä hyväili lapsiansa niin erittäin hellästi, kun maata +panivat. Sitte meni hän ulos kävelemään ja katseli tuomenkukkia; oi, +miten monta vuotta oli kulunut siitä, kuin hän ne noin kauniina oli +nähnyt! + +Eivät ne tosiaankaan moneen vuoteen noin ihanasti kukkineet kuin nyt --. +Myöhään hän meni levolle, mutta tänä iltana hän saikin tavallista +pikemmin unta. + +Toisin oli Maurin laita. Hän valvoi, oli niin kumman tyhjää hänen +sydämmessään. Nyt vasta hän tunsi, että häneltä oli jotakin riistetty, +nyt, kun Valva meni toiselle. Hän ei käsittänyt itseään. Oliko +mahdollista, että Valvalla oli ollut erityinen sija hänen sydämmessään? +-- Oliko hänen sydämmessään kaikki nämät vuodet asunut _kaksi_? -- + +Oli varmaankin! -- Se oli väärin! + +Näin tutki Mauri itseään ja hämmästyi. Kevätyön hämärässä valossa +selveni hänelle moni hänen omassa sydämmessään oleva hämärä kohta. + +Seuraavana päivänä läksi Mauri katsomaan ajokalujansa. Uusista +nappularattaista oli vieteri vikaantunut ja hän tyysti ja tarkasteli +niitä. Vanhemmat sahrat olivat myöskin viassa. Juho renki tuli +ajokaluhuoneeseen ja alkoi katsella lapioita. + +"Täytyy, tuota noin, lähteä ojia luomaan", sanoi Juho. + +"Kyllä se on aivan tarpeellista, mutta minä katselen tässä ajokaluja; +täällä tarvitaan seppää." + +"Kyllä. Ison Mustan kengät ovat aivan huonot ja täytyy nekin laittaa +kuntoon, siksi kuin maantien työhön mennään. -- Lähdenkö seppää +tuomaan?" + +"Ei, mene sinä vain ojia luomaan, minä lähden itse seppää hakemaan." + +Juho läksi työhönsä ja Mauri meni tupaan. + +Reeta teki par'aikaa voileipiä Tahvolle. + +"Jahka minäkin syön vähäsen. Tuoppa piimää; voita ja leipää tässä näkyy +jo olevan entiseltään. Täytyy lähteä seppää hakemaan." + +Reeta asetti ruokaa pöytään. "Eikö täältä nyt joku joutilaampi saattaisi +lähteä tuollaista asiaa toimittamaan?" + +Reeta pelkäsi vähän, että Mauri jälleen, kuten monta kertaa ennenkin, +jäisi sepän pariin väkeviä maistelemaan, mutta Mauri vastasi: + +"Itse minä sentään paremmin asiani toimitan ja olen sitä paitsi jo +asettanut jokaiselle työnsä." + +Hän läksi Salovaaralle päin vievää tietä myöden kulkemaan. Lähempänä +kartanoa haaraantui tie, joka vei aivan lähelle maantietä, missä seppä +asui. + +Mauri oli kävellyt vähän toista virstaa, kun näki naishenkilön kulkevan +tiellä. Sehän oli juuri kuin Valva. Hän kiirehti askeleitaan, hän tahtoi +toivottaa onnea Valvalle ... ei, hän tahtoi häntä varoittaa. + +Pian saavutti hän naisen, joka todellakin oli Salovaaran Valva. + +"Hyvää päivää, mistä sinä tulet?" + +"Kävin Karpalon torpassa; siellä kudotaan minulle kangasta, olin sitä +katsomassa." + +"Minä lähden seppää noutamaan. Ajokaluja täytyy vähän parantaa." + +He kulkivat ääneti vähän aikaa. Mauri tuumasi, että hänen olisi pitänyt +onnitella Valvaa, mutta ei saanut sanoja suustaan. Valva myöskin näytti +miettiväiseltä. Vihdoin hän kuitenkin katkaisi äänettömyyden. + +"Kuules Mauri, minä olen usein toivonut saavani tavata sinua kahden +kesken, jotta sinulle saattaisin puhua eräästä asiasta, joka mieltäni on +surettanut jo kauan aikaa. Älä suutu minulle, sillä ystävyydestä sinuun +minä siitä puhun. Olen kuullut, ja omin silmin nähnytkin, että olet +ruvennut väkeviä nauttimaan, ja se on kovin koskenut minuun. Sinun +vaimosi kärsii nähtävästi, ja lapsillesi et myöskään voi olla hyvänä +esimerkkinä." + +"Enhän minä niin pahasti sitä viljele, että siitä niin melua tarvitsee +pitää. Ja jotakin sitä tekee, kun kotona kaikki käy nurin." + +"En luule ollenkaan, että Reeta olisi huoleton, jos sinäkin vähän +enemmän hänestä välittäisit." + +"Sinä, Valva, neuvot minua, mutta annappas kun minäkin annan sinulle +neuvon. Sinä aiot mennä naimisiin, mutta minä sanon sinulle: elä tee +sitä! Joka ilman rakkautta naimisiin menee, saa sitä katkerasti katua. +Hän tekee väärin sekä itseänsä, että kumppaniansa kohtaan. Minä puhun +omasta kokemuksesta." + +"En ilman rakkautta menekkään. Kylläpä on haavojen jo ollut aikaa arpeen +mennä. Minä kyllä myönnän, että minun haavani kerran olivat niin syvät +ja kovat, etten luullut niitten milloinkaan paranevan, mutta vuosikausia +ovat ne jo ummessa olleet." + +"Sinä erehdyt! Etpä olisi välittänyt juomisestanikaan, ellet minusta +vielä pitäisi." + +"En erehdykkään. Tietysti en sinusta milloinkaan voi olla niin +välinpitämätön, ettei se minuun koskisi, jos näen sinun joutuvan jonkun +paheen vaaraan, mutta vaikka minä nyt saisin tällä hetkellä vapaasti +valita kumppanikseni teistä kummanka tahtoisin, niin kyllä minä Rantalan +valitsisin. Minä kunnioitan häntä ja kuljen turvallisena, kun hän on +tukenani rinnallani. Meidän entisyyttämme muistan, kuten +lapsuuden-aikaa ja niin kuin Juhannus-aikaa muistetaan..." + +"Se on kuitenkin ihanin aika, Valva!" + +"Mutta meidän ei auta muistoissa elää, ne estävät meitä +velvollisuuksiamme täyttämästä. Ja Mauri, ennen kuin nyt erkanemme, +pyydän jotakin, joka tulee omaksi hyväksesi, jos sen teet. Mene, Mauri, +raittius-seuraan! Älä sinä koeta vähitellen lakata juomasta; siitä ei +tule mitään. Päätä ettet maista tippaakaan! Sen saatat parahiten tehdä, +jos menet raittius-seuraan. Sinä kyllä voit päättää, jos tahdot. Veltot +ihmiset tarvitsevat jotakin erinomaista ulkonaista vaikutusta, +saadaksensa sellaista voimaa, mutta sinulla on sitä kyllä ilmankin, kun +vain kerran päätät. Tässä nyt tiemme erkanevat. Hyvästi, Mauri, muista +todellisen ystävän neuvoa!" + +Valva läksi, Mauri katsoi hänen jälkeensä. + +"Onnellinen hän, joka tuollaisen naisen kumppanikseen saa!"... ajatteli +Mauri, kulkiessaan sepälle päin. + + + + +X. + + +Reetan katkera mieli oli vuosien kuluessa talttunut. Hän etsi nyt +mielellään Rantalan Valvan seuraa ja oli yleensä tyytyväinen, vaikka +terveytensä yhä oli huono. Ei hän enään paljon jaksanut työssä olla, +mutta liikkui kuitenkin hiljakseen talossaan, pitäen silmällä kaikkia +toimia. + +Oli Juhannus-aatto. Tuomelan väki oli ollut kylpemässä ja syönyt +illallisensa. Piha oli limoja täynnä ja juhlallinen hiljaisuus vallitsi +talossa. Rippilapset piti Juhannuspäivänä laskettaman +Herran-ehtoolliselle ja heidän joukossaan oli myöskin Tuomelan Eevi. + +Tyttö tuli vanhempiensa kammariin sanomaan heille hyvää yötä. Hän +syleili hellästi isäänsä ja äitiänsä, pyytäen heiltä anteeksi kaikkia, +mitä mahdollisesti olisi rikkonut heitä vastaan, ja vanhemmat sulkivat +hänet hellään syliinsä. + +Reeta katseli hoikkaa, kukoistavaa tytärtänsä, jonka nyt piti astuman +maailmaan. Monen monet ajatukset syntyivät hänen mieleensä. Hän olisi +neuvoillansa tahtonut tukea tätä hentoa ruokoa, mutta ei voinut pukea +ajatuksiansa sanoiksi. Hän vain puristi syliinsä lapsen, joka tunsi, +kuinka hänen äitinsä liikutuksesta vapisi. + +Hetken kuluttua nukkui Tuomelan perhe syvässä unessa, mutta ulkona käki +kukkui ja nuorisoa kuljeskeli laulaen ja rallittaen talon ohitse. He +seisahtuivat katselemaan, saisivatko lisää seuraa, mutta se toivo oli +turha, sillä isäntä ei pitänyt Juhannus-öitten usein kyllä irstaisista +huveista. Hän oli sitä paitsi tullut raittius-seuralaiseksi. + +Seuraavana päivänä läksi melkein koko väki kirkolle. Kyökki-Liisa, eräs +vanhempi ihminen, jäi yksin talonvartiaksi ja ruoanlaittajaksi. + +Tunti kului tunnin perästä. Liisa ihmetteli, kun ei väkeä kotiin +kuulunut. Kissa pesi silmiänsä auringonpaisteessa, venytteli itseänsä +vähän ja asettui naukumaan oven eteen. + +"Sinäkin siellä naukumaan rupeat, että täytyy laskea ulos; entä jos +vellini vielä pohjaan palaa." + +Laskettuaan kissan ulos, riensi Liisa jälleen velliä sekoittamaan. Mutta +tuskin oli hän patansa ääreen ennättänyt, ennenkuin lattialla loikoileva +Halli aika jytinällä syöksi haukkuen ovea kohti. + +"No kas se nyt on kiire sinulla, ikään kuin et tästä vähemmällä +jytinällä ennättäisi kotiväkeä vastaan. Elävät ovat varsin hassuina", +mötisi Liisa. Mutta ovea avatessaan näki hän suntion Maijun, joka tuli +portailla. + +"Päivää, miten emännän laita on?" kysyi Maiju. + +"Mitä? Kuinka?... Emäntä on kirkossa." + +"Eikö hän vielä ole kotona?" + +"Ei ketään kirkkoväestä vielä ole kotona." + +"Hyvänen aika! Kas se oli niin, että emäntä pyörtyi kirkossa juuri kuin +lapset oikeudelle menivät, ja isäntä sekä Salovaaran Jaakko kantoivat +hänen pois kirkosta. Minä menin sitte hetken perästä myöskin ulos, +katsoakseni häntä; ajattelin, että ehkä olisivat vieneet hänet +lukkarille. Mutta silloin olivat jo poissa kaikki, isäntä oli vain +käskenyt sanomaan Eeville, että hän tulisi jalkaisin kotia. Minä lähdin +heti tänne oikotietä, mutta luulin että he jo olisivat ennättäneet +hevosella ennen minua." + +"Vai niin, -- voi, voi, se emäntä onkin niin kovin huono ja heikko; +ihminen parhaassa iässään, 35 vuoden vanha vasta. Oih, minäkin tässä +puhun ja vellini varmaankin palaa pohjaan! Tulkaapas auttamaan, +nostetaan pata jaloilleen. Onneksi ei vielä ole pohjaanpalaneen makua. +En uskalla sekoittaa enään ollenkaan, antaa sen nyt olla sinään. Vaikka +valmistahan se jo onkin." + +"Kas tuolla jo tulevat kirkosta. Jaksaa se emäntä istua, mutta kovin +kalpea hän on." + +Maiju ja Liisa juoksivat pihalle ja taluttivat sitte emäntää hänen +kammariinsa. Vuode valmistettiin. Reeta riisui vaatteet yltään ja pani +levolle. + +"Kuinka nyt jaksat?" kysyi Maiju. "Ja mikä sinuun tuli, koskeeko +jostakin?" + +"Koskee, pistää kyljestä ja ahdistaa kovin rinnasta." + +"Kun olet ihan keltainen, silmänvalkuaisetkin ovat keltaiset." + +Mauri tuli sisälle ja katseli levottomasti vaimoansa. "Minä lähden +lääkäriä noutamaan, sinä näytät kovin sairaalta", virkkoi hän. + +Reeta loi kiitollisen katseen mieheensä, sanoen: "Ehkä olisi paras, +kentiesi tulisi lievitystä." + +"Olethan sinä Maiju täällä siksi kuin Eevi tulee? Jos jotakin +tarvittaisiin, niin onhan hyvä, että ihmisiä on auttamassa. Hyvästi, +Reeta, minä palajan pian takaisin." + +Reeta kurkotti laihan kätensä hyvästijätöksi miehelleen, ja Mauri läksi +lääkäriä noutamaan kaupungista. + +Hetken kuluttua tuli Eevi kotia. Tyttö parka oli aivan pelästyksissään +ja parkaisi itkemään, kun näki äitinsä. Mutta kuultuansa, että isä oli +lähtenyt lääkäriä noutamaan, rauhoittui hän jälleen. + +Iltapuolella tuli lääkäri. Hän tutki tarkasti sairasta ja meni sitte +toiseen huoneeseen, sekä pyysi paperia, mustetta ja kynää, +kirjoittaaksensa sairasta varten määräyksensä apteekiin. + +"Mitä tautia Reetassa on?" kysyi isäntä. + +"Hm -- On hänessä keltatautiakin, vaan se nyt ei ole vaarallista. Mutta +tässä on paljon muutakin." -- Hän kuiskasi isännälle jotakin, isännän +pää vaipui alaspäin, hän näytti kovin murtuneelta. Tohtori otti tuolin +ja istui kirjoittamaan, ja Mauri läksi vaimonsa kammariin. + +Eevi oli seisonut ovensuussa ja kuullut, kun tohtori sanoi: "mutta tässä +on paljon muutakin". Kuisketta hän ei kuitenkaan kuullut. Hän meni +pöydän lähelle tohtorin luo ja katsoi häneen kauniilla, rehellisillä +silmillään, kysyen: + +"Mikä muu äitiä vaivaa, kuin keltatauti? Sanokaa suoraan, että tiedän, +kauanko voimme toivoa saavamme hänet pitää." + +Tohtori katseli tyttöä, joka näytti hänestä liian nuorelta kovaa sanomaa +kuulemaan, ja ravisti päätään. + +"En minä itke, sanokaa rohkeasti vain", sanoi tyttö, mutta kyyneleitä +vieri kuitenkin hiljaa hänen silmistään. "Sanokaa, kyllä minä tiedän, +että äitini näen tuolla ylhäällä taas vähän ajan perästä." + +Tänään, oltuaan ensi kerran Herran pöydän ääressä, oli Eevin usko vakaa +ja luottamus luja, vaan tulisiko se aina sellaisena pysymään?... + +Tohtori katsoi tytön vakavaa muotoa ja vastasi: "Hänen keuhkonsa ovat +loppuun kuluneet, ikänsä ei ole pitkä; mutta päivä ja hetki, jolloin +elonlanka katkeaa, on meille kuitenkin tietämätön." + +Eevi kalpeni, vaan meni vakaana, sanaakaan sanomatta jälleen äitinsä +kammariin ja istahti äidin vuoteen ääreen. + +Tohtori läksi pois, mutta lupasi jälleen muutaman päivän päästä tulla +katsomaan sairasta. + +Päiviä ja viikkoja kului, lääkäri tuli ja meni, Reeta nautti rohtoja, +mutta voimat vähenivät yhä. + +Naapurit kävivät ystävällisesti häntä katsomassa, ehkä liiankin usein. +Suntion Maiju ja Mattilan Taava tulivat eräänä päivänä, ja kun sairaan +luo pääsivät, kysyi Taava: + +"Kuinka nyt jaksat, etkö ole parempi?" + +"En. Ahdistaa niin kovasti, etten oikein voi hengittää." + +"Niin aina näkyy", sanoi Taava, "ei ne lääkärit sitä niin ymmärrä. +Pietilän vaari-vainaata kanssa ahdisti kovin, mutta hänelle keitettiin +suopursuista vettä ja sitä hän vain joi, ei hän yhtään muita rohtoja +nauttinut." + +"Paraniko hän?" kysyi Eevi. + +"Ei, kuoli, kuoli hän, mutta hän olikin vanha jo; eihän sitä kuolemaa +estää voi, kun se tulee, -- mutta hyvää ne sentään tekivät." + +"Leininruohoista keitettyä vettä myöskin paljo käytetään", sanoi +suntion Maiju, "minun isäni sitä usein juo. Kas se leini on sellaista, +että välistä se viskautuu yhteen, välistä toiseen paikkaan, ja kun se on +rinnassa, niin sitä sitten ahdistaa. -- Mutta mikä nyt varmaan olisi +hyvää, niin se on muurahaispesästä tehty kylpy. Se on niin mainion +hyvää. Sitä voi käyttää kaikkiin, se on hyvää leiniin ja pistokseen." + +"Enhän minä kylpyyn jaksaisi mennäkkään", sanoi Reeta. + +Hyviä neuvoja annettiin hyvästä sydämmestä, mutta ei niitä kuitenkaan +seurattu, kun kerran lääkäriä käytettiin, ja turhaa se kai olisi +ollutkin. + +Eräänä päivänä toivoi Reeta, että Rantalan Valva tulisi häntä katsomaan, +ja mitä Reeta toivoi, sitä hänelle nyt heti toimitettiin. Tahvo läksi +hevosella emäntää noutamaan, ja hän tuli. + +Reeta kurotti hänelle kätensä ja sanoi: "Hyvä, että tulit, Valva. Minä +olen niin väsynyt. Se on nyt niin, että elämänlanka on loppuun kulunut. +En minä toivokkaan, että se pitempi olisi; olen väsynyt, niin väsynyt... +Mielelläni lähden täältä, mutta minä pyydän, että sinä, niin paljon, +kuin sinulle mahdollista on, antaisit hyviä neuvoja lapsilleni. Minä +tiedän, että sinä paremmin kuin kukaan muu osaat heitä neuvoa. Ja te, +lapset, menkää Rantalan tädin luo, kun äidin neuvoa kaipaatte; kyllä hän +teitä auttaa." + +Valva lupasi tehdä, mitä saattoi, heidän hyväkseen. Lapset itkivät ja +Maurinkin silmistä kyyneleet hiljaa vierivät. Oli niin paljon, jota hän +nyt olisi tahtonut muuttaa entisestä elämästään, jos sitä olisi voinut +uudestaan elää; mutta nyt oli se myöhäistä, ainakin Reetan suhteen. + +Valva jäi lasten kanssa valvomaan, sillä Reeta oli kovin heikko. + +Aamupuoleen yötä Reeta nukkui viimeiseen uneensa. Hän sammui kuten +kukkanen, joka päivän valoa kaivaten kuihtuu ja vihdoin kuolee. + + + + +XI. + + +Iltakellojen kajahdus kuului kirkonmenoissa, juuri kuin kolme henkeä +nappularattaissa istuen läheni hautausmaata. He astuivat alas, ja kolmas +heistä, joka oli noin pari vuotta sitten lailliseen ikään tullut nuori +mies, sitoi hevosen kiinni ja läksi sitten astumaan kumppaniensa, kahden +naisen seurassa hautausmaalle. + +Naisilla oli molemmilla kukkaseppeleet kädessä. Toisella, joka näytti +olevan keski-ikäinen, oli kaksi, mutta nuoremmalla, joka oli elämänsä +keväimessä, oli ainoastaan yksi, lemmenkukista sidottu seppele. + +He lähenivät hautaa, jonka päälle mustaan kiveen oli piirretty Rantalan +isännän ja hänen ensimmäisen vaimonsa nimet. + +Haudankaivaja lähestyi heitä. + +"Hyvää iltaa, Rantalan emäntä!" + +"Jumal'antakoon", vastasi Valva. Hän laski molemmat seppeleensä +haudalle. + +"Kah, jopa akranoomikin on Mustialasta kotia palannut!" + +Rantalan Eero oli käynyt Mustialan maanviljelys-opiston läpi ja sen +vuoksi häntä nyt nimitettiin "akranoomiksi." + +"Jo olen, kylläpä äiti apua tarvitsikin." + +"Hm, niin kyllä. Kolme vuotta kai siitä tulee Mikkona, kun +Rantala-vainaja haudattiin?" + +"Niin tulee." + +"Niin se oli minunkin muistaakseni. Entäs Tuomelan emäntä -- siitä on jo +ehkä viisi vuottakin! -- --" + +"Juhannuksen jälkeen tulee viisi vuotta", sanoi Eevi. + +He läksivät toisen haudan luo; se oli Tuomelan Reetan. Eevi rupesi +perkaamaan pois rikkaruohoja, ja laski sitte seppeleensä +posliinilautaselle, johon hän pullosta kaatoi vettä. Lautasen hän sitte +asetti kummulle. + +Valva katseli vielä vähän aikaa hautoja, mutta Eevi rupesi kiirehtimään +kuolleitten majojen luota pois. Elohon elävän mieli... + +"Täti, emmekö jo lähde?" kysyi hän. + +"Lähdetään vain." + +He läksivät pois hautausmaalta. Eero ajoi hevosen esiin ja sitte +lähdettiin. Kun ennättivät Tuomelan tienhaaralle, seisauttivat he +hevosensa, ja Eevi hyppäsi rattahilta, mennäksensä jalkaisin siitä +kotia. Mutta hyvästijättäessään sanoi hän vielä: + +"Maanantaina on meillä sitte ompeluseura. Täti tekee niin hyvin, että +tulee vähän aikaisemmin kuin muut vieraat. On paljo hauskempi, jos täti +tulee ennen kuin muut." + +"Kyllä tullaan." + +"Tervetuloa, Eero, sitte äitisi kanssa." + +"Kiitos vain. Hyvästi!" + +"Hyvästi!" + +He lähtivät ajamaan. Pieni tomunpilvi ainoastaan näkyi maantiellä, kun +rattaat vierivät pois. + +Eevi läksi kiirein askelin kotia päin, ja pian oli hänkin perillä. + + * * * * * + +Maanantaina iltapäivällä rupesi vieraita kokoontumaan Tuomelaan. Valva +oli ikäänkuin emäntänä heitä vastaan ottamassa. Hänen käytöksensä oli +arvokas ja miellyttävä, kuten ainakin. Salovaaran Kerttu ja Jaakko, +jotka molemmat vielä elivät naimattomina vanhan isänsä turvana, olivat +myöskin tänä päivänä kuten kotoväkeä Tuomelassa. + +Pieniä pöytiä oli vanhan tavan mukaan asetettu omenapuitten alle, +joitten oksat raskaina riippuivat täynnä punakylkisiä omenoita. + +Nuoret asettuivat heti omenapuitten alle ja pian sieltä kuului vilkasta +keskustelua ja aina välillä naurua, joka osotti, että oltiin hilpeällä +tuulella. + +"Kummallista", sanoi Valva sisarelleen, he kun istuivat talon portailla; +"eräs päivä 25 vuotta sitten muistuu niin selvästi mieleeni -- se oli +pyhäpäivä -- että tavan takaa nytkin mielestäni tuntuu ikään kuin olisi +sunnuntai." + +Lukkari Siironen ja kansakoulun-opettaja tulivat myöskin siihen +portaille tupakoimaan, sekä Mauri ja suntio. + +"Mitä emännät täällä tuumaavat? Ei teitä ole haluttanut nuorten +joukkoon lähteä." + +"Ei, nuoret ovat vapaammat ja iloisemmat, kun saavat siellä vain +keskenään liverrellä. Muistaahan sen omasta nuoruuden ajastaan," sanoi +Valva. + +"Paljoko sitä ompeluseuran kassaa jo on karttunut?" kysyi Siironen. + +"Onhan sitä jo muutama sata kolmatta tuhatta, en muista niin varmaan +kuinka paljo," vastasi Valva. + +"Kukapa uskoisi", virkkoi kansakoulun-opettaja. "Paljo on seura +lahjoittanut vaatteita köyhille kansakoulu-oppilaille joka vuosi, ja +sentään on jäänyt niin paljo kassaan." + +"Muistan minä sen päivän ihan kuin se olisi ollut eilen", sanoi suntio, +sylkiessään sivulle päin, "kun tämä Rantalan emäntä, joka silloin oli +tuommoinen Eevin ikäinen, ehdotti, että piti pantaman toimeen +ompeluseura. Silloin me vähän nauroimme teidän vehkeitänne, mutta +toimeen se seura saatiin vain ja hyötyä siitä on ollut ja hauskuutta +myöskin." + +Nuoret tytöt tulivat tavan takaa kysymään jotakin Valvalta. Joku tahtoi +tietää, tehtäisiinkö enemmän miehen sukkia, ja toinen kysyi, +pantaisiinko pitsiä vyöliinan liepeisiin, y. m. + +"Emännältä vain aina kysytään kaikkia, olette vielä siinä seurassa +päänä." + +"Olen, onhan se hauskempi nuorten, kun on joku vanhempi ohjaamassa. +Sisareni ja minä tavallisesti kaikki ainekset ostamme, ja sitte sovitaan +ja tuumitaan nuorten kanssa yhdessä, mitä sopivinta olisi laittaa." + +"Mennään mekin katsomaan heitä tuonne puitten alle! Siellä näyttää +oikein hauskalta, omenatkin ovat aivan punaisinaan", sanoi suntio, +"vaikka en minä niistä sentään huoli, en saa rikkikään." + +He menivät pihalle nuorten joukkoon ja rupesivat heidän kanssaan leikkiä +laskemaan. + +Erään pöydän ääressä istui suntion Maiju. Hän ei nyt enään ollut nuori, +mutta nuorena hän vielä piti itseään. Hänellä oli vielä vanha tapansa +puhua ja arvella ihmisistä jos jotakin, ja nyt hän puoli-ääneensä sanoi +Mattilan Taavalle: + +"Eiköhän Tuomelasta ja Valvasta vielä paria tule?" + +"Ei ikään", vastasi Taava, "kyllä heillä jo siihen aikaa olisi ollut. +Minä kuulin kerran, kun lukkari laski leikkiä ja sanoi: "nyt emännän +sopii ottaa vanha sulhasensa." Mutta silloin emäntä oikein suuttui ja +sanoi: "Älkää tuollaisia leikillännekään puhuko; ne ajat ovat olleet ja +menneet. Mitä rikkunut on, ei sitä enään eheäksi saa. Antakaa vanhojen +kunniallisten ihmisten olla rauhassa." Enkä luule, että lukkarin on +tehnyt mieli toista kertaa asiasta puhua, kyllä Valva turhat puheet +luotaan torjuu." + +"Kai Mauri oli lähettänyt lukkarin puhumaan --." + +"Ei ikään, omia aikojaan hän vain löperteli, hän on niin hyvä leikkiä +laskemaan." + +"Hm, usko pois vain, kyllä siinä vain oli muutakin kun leikkiä." + +Ilta joutui. Elokuun hämärä levitti huntunsa seutuihin, ja nuoret +laskivat työnsä pois sekä rupesivat leikkimään. Taivaan rannalta nousi +kuu kumottamaan, ja sen lumoavassa valossa nuoriso leikki ja tanssi. +Lehmänkellon kalkahdus kuului silloin tällöin laulujen välissä, kun +kellokas tarhassa kääntyi toisella kyljelleen. + +Ilta rupesi kulumaan loppuun ja innokkaammin kuin ennen kuuluivat +piiritanssin sävelet. Se oli vanha, tuttu laulu, jota laulettiin: + + "Niityn pintaan, mäen rintaan + Majani minä rakennan, + Sinä olet kuin ruusunkukka, + Sinua minä rakastan." + +Mauri naurahti. "Kuka siellä nyt piirissä on?" kysyi hän Valvalta. + +"Eero ja Eevi näkyvät olevan." + +"Hm, on noissa oltu -- mekin aikonamme. Vielähän niitä samoja lauluja +aina laulavat. Muistatko, siitä on hyvin monta vuotta kulunut, kun mekin +noita lauloimme --" + +"Kaksikymmentäviisi vuotta! On se pitkä aika, ja jotakin sillä aikaa on +saanut koetella, mutta Jumalan kiitos vain joka päivästä, mikä ollut +on." + +Nuoriso lauloi vanhoja ja uusia lauluja, mutta vaikka laulunsanat +vaihtelevat ja ihmispolvet vaihtelevat, niin tunteet, jotka nuorison +sydämmessä uhkuvat, ovat aina samat, ja vanhat katselevat nuorisoa +mielellään, sillä he näkevät heissä jälleen keväimensä ajat elävästi +kuvattuina. + +Leikki lakkasi, tanssi taukosi, ompeluseura läksi kotia. Mutta heidän +mentyään Mauri ja Valva vielä kauan istuivat kuutamossa, jutellen +menneistä ajoista, muistellen niitä, "kuten Juhannusaikaa +muistetaan".... + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kaksi, by Theodolinda Hahnsson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14164 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e85eb6a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14164 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14164) diff --git a/old/14164-8.txt b/old/14164-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0bb570b --- /dev/null +++ b/old/14164-8.txt @@ -0,0 +1,2721 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kaksi, by Theodolinda Hahnsson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kaksi + +Author: Theodolinda Hahnsson + +Release Date: November 26, 2004 [EBook #14164] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + + + + + +Kaksi + + +Kirjoittanut + +Th. Hahnsson + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +G. W. Edlund 1893 + + + + +I. + + +"Mitä Valva tuolta kaukaa salolta etsii? Katsopppas, Maila, tuossa hän +on istunut akkunalla ja katsellut metsään päin siitä asti, kuin saunasta +tulimme." + +"Kukapa tietää; ehkä odottaa, että joku tulee metsäpolkua pitkin tänne." + +"Kentiesi vartoo Tuomelan Mauria?" + +"Älä taas rätitä, Kerttu", sanoi Valva, nuori kaksikymmen-vuotias tyttö, +joka auki olevasta akkunasta oli katsellut ulos avaruuteen. + +Salovaaran rusthollin uhkean rakennuksen ylikerrasta, jossa +talontyttärien kammari sijaitsi, oli avara, synkän-ihana näkö-ala. +Saarikas Salojärvi mutkaili korkeitten äyräitten välissä, jotka paikoin +kohosivat vuoriksi, paikoin petäjiköiksi ja muutamin kohdin hymyileviksi +lehdiköiksi. Siellä ja täällä näkyi muutamia yksinäisiä torppia, mutta +taloja ei ollut likimaillakaan. + +Valva ihaili luontoa, kun hänellä vain oli siihen aikaa, mutta talon +vanhimpana tyttärenä täytyi hänen pitää huolta emännän toimista, sillä +äiti oli 16 vuotta ollut maan povessa; hän oli kuollut heti nuoremman +tyttärensä, Kertun, syntymisen jälkeen. Poikia oli talossa ainoastaan +yksi; hän oli tyttäriä vanhempi ja toimi isänsä apuna kotona. + +Oli lauantai-ilta. Kello kuusi oli lakattu työtä tekemästä ja koko väki +oli päässyt kylpemästä. Maila ja Kerttu suorivat hiuksiansa +ylikammarissa, mutta Valva katseli, miten laskeva aurinko loi +kultaliepeitä taivaanrannalla hiljaa liiteleviin pilviin. + +"Rätitä, sanot sinä; tottapa sieltä jotakin odotat, kun niin tarkkaan +katselet, ettet muista päätäsi kammata." + +"Kyllä siihen on vielä aikaa, ei se kauankaan kestä. Tule vain +katsomaan, eikö luonto täällä ole niin ihmeen kaunis, että sitä voisi +ihailla niin kauan, että nälkä tulisi. -- Katso, minkälainen tyyni rauha +kaikkialla! Oikein on kuin luontokin pyhää viettäisi. Ja tuo +metsäpolkukin -- näetkö miten sujuvasti se polveilee?" + +"Sepä se polku onkin viehättävin, sitä pitkin tänne on usein tullut +hartaasti odotettuja vieraitakin --." Kerttu nyhäsi Mailaan ja molemmat +rupesivat nauramaan. + +"Kun tuossa viitsitte virnistellä," sanoi Valva ja astui alas lattialle, +aukasi sitten uhkean palmikkonsa ja rupesi hiuksiansa suorimaan. + +Valva ei ollut mikään kaunotar, mutta hänen vartalonsa oli soma, +olentonsa erinomaisen sievä ja miellyttävä, ja jotakin arvokasta oli +koko hänen käytöksessään. + +Kammattuaan ja puettuaan päällensä meni hän alakertaan asettamaan +illallista pöytään. Tässä talossa isäntäväki ei atrioinnut +palvelusväkensä kanssa yhdessä, vaan heille katettiin pöytä isoon +ruokasaliin ja palvelusväelle kyökkiin. Mutta yht'aikaa piti ruoan olla +pöydällä sekä ruokasalissa että kyökissä, ja yht'aikaa soitettiin +kaikkia aterialle. + +Kun talonväki oli kokoontunut illalliselle, kysyi isäntä, kutka kirkkoon +aikoivat. + +"Minä olen aikonut", vastasi Valva, "mutta ketä muita tulee?" + +"Tässä kun tuonaan kävin kunnan kokouksessa kirkolla, niin tapasin +Tuomelan Maurin, ja hän pyysi meitä huomenna tulemaan heille. Sanoi +vanhan isännän pyytäneen, että ne, jotka kirkolle menevät, tulisivat jo +päivälliselle." + +Valva punastui, vaan nousi äkkiä pöydästä, otti vadin ja meni kyökistä +ottamaan lisää ruokaa. + +"Minäkin lähtisin kirkolle, että pääsisin Tuomelaan aikaisemmin", sanoi +Kerttu. + +"Jaakko, lähde sinä Valvan ja Kertun mukana; minä ja Maila tulemme sitte +iltapäivällä." + +"Minä jätän sitte ison mustan ja ruskean tamman vesijätölle; renki-Kallu +saa viedä muut hevoset hakaan." + +"Niin, paras se." + +Valva tuli sisälle ja laski ruokavatinsa pöydälle. + +"Vanha Tuomela on jo tehnyt talonkirjat Maurille, sen vuoksi kai Mauri +sinne huomenna käski", sanoi isäntä. + +"Maurinkin tulee kiire naimaan, kun talon saa", virkkoi Jaakko. + +"Kyllä Helena ja Anna talon toimet hoitavat ja tätikin heitä vielä +neuvoa jaksaa", vakuutti Valva. + +"Kuinka kauan luulet heidän siinä olevan, naima-iässä kun ovat. Kai maar +he pian viedään", sanoi Maila. + +"Kukapa heistä, köyhän talon tytöistä, huolisi", tokasi Salovaara. + +"Onnipa on, että ovat köyhiä", sanoi Valva. + +"Kuinka niin?" + +"No eipä heidän sitte tarvitse perinnöstään myydä itseänsä. En minä +ainakaan aio mennä sellaiselle miehelle, joka minua tahtoo rahojeni +takia." + +"Ei, paras onkin. Minä otankin sinulle miehen sellaisen, jolla on +ainakin yhtä suuri omaisuus kuin sinulla. Sellaisen, joka ei rahoja +tarvitse." + +"Jolla paljo on, se vielä enempi pyytää. Ja sitä paitsi, jos minä miehen +otan, valitsen hänen itse." + +"No niin, tässä meitä on kaksi lujaa, mutta kyllä minun tahtoni, luulen, +kuitenkin loppupäätöksen tekee." + +"Ei tuollaisista tulevaisuuden asioista ole tarvis puhua nyt vielä." + +"Isä kulta, ota minulle hyvin rikas, hyvä ja sievä poika sulhaseksi", +sanoi Kerttu nauraen, "saat varmaan valita mielesi mukaan, jos sellaisen +löydät. Ja iloinen täytyy hänen myöskin olla." + +"Ole vaiti, sinä olet lapsi vielä." + +Seuraavana päivänä Salovaaran nuoret läksivät kirkolle. Aurinko loisti +lempeästi, kastehelmet kimaltelivat kuusikossa, pieni tuulen leyhkä +levitti tuoreen, pihkaisen tuoksun metsään. Kesä oli luonnossa, mutta +kevättä Valvan sydämmessä, ja hän virkkoi sisarelleen: + +"Tämä ilma tuntuu minusta niin ihmeen kevätmäiseltä." + +"Mitenkä niin?" sanoi Jaakko, "kesältä se minusta tuntuu ja kesähän nyt +onkin." + +Jaakko ei vielä tietänyt, että ihmis-sydämmessä joskus saattaa tuntua +keväältä, vaikka olisikin synkkä syksy ympärillään. + +"Minusta kuitenkin tuntuu siltä", vastasi Valva, "vaikka en tiedä, mistä +se tulee." + +"Soh, Musta, lähdeppäs nyt laukkaamaan, että kirkolle ennätetään." +Jaakko nytkäsi ohjista; ruoskaa hän ei käyttänyt. Musta kohotti päätään +ja läksi juoksemaan, kun huomasi, ettei nyt ollut aikaa kulkea +tavallisen kuormahevosen tavoin. + +Kirkolle ennätettiin hyvään aikaan. + +"Pappi näkyy olevan ruumiita siunaamassa par'aikaa", sanoi Kerttu. +"Menemmekö mekin katsomaan?" + +"Ei. Tuolla ovat Tuomelan tytöt, mennään heitä tapaamaan." + +Tuomelan tyttärien vieressä seisoi nuorukainen, joka oli erittäin +miellyttävä. Hänen ihonsa oli kaunis kuin naisen, mutta koko hänen +olentonsa oli miehuullinen ja arvokas. Tämä nuori mies oli Tuomelan +Mauri, pitäjän tyttöjen lemmikki. + +Salovaaran ja Tuomelan perheet olivat aina olleet ystävykset keskenään, +ja pitäjässä kuiskattiin kaikkialla, että Salovaaran Valvasta varmaankin +tulisi emäntä Tuomelaan. Pitäjän nuorilla tytöillä erittäinkin oli +asiasta paljon tekemistä, he kun salaa toivoivat, että joku tietäisi +tuon kuiskeen perättömäksi. Mutta eipä kukaan tietänyt tehdä asiasta +selkoa, ja niin kauan kuin ei mitään varmasti tiedetty, oli Tuomelan +Mauri kaikkien tyttöjen erinomaisessa suosiossa. Mutta kun heidän +naisellinen kainoutensa esti heitä suorastaan osottamasta Maurille +suosiotaan, saivat Maurin sisaret sitä suuremmassa määrässä kokea heidän +ystävyyttään. + +Tuomelan Helenan ja Annan ympärillä oli koko tyttöparvi, kun Salovaaran +neitoset vielä lisäksi tulivat. Valva kätteli Tuomelaisia ja noikkasi +toisille. Kerttu sekaantui tyttöparveen, mutta ikäänkuin ehdottomasti +jäivät Mauri ja Valva juttelemaan toistensa kanssa. Pitäjän tytöt +katselivat heitä uteliaina, mutta mitäpä he siitä viisastuivat, sillä +eivät he noissa kahdessa nuoressa siinä kirkonmäellä ainakaan mitään +erityistä huomanneet. Puhuivat vain, että ilma oli kaunis ja keväinen, +_erinomaisen_ herttainen! Oli ollut kovin hauska ajaa kirkolle. -- Valva +kysyi, oliko viimeiset tuulet ravistaneet raakilat Tuomelan omenapuista, +ja Mauri vastasi, ettei sentään aivan pahoin --. + +"Vai niin, olipa hyvä etteivät rapisseet. Teillä onkin aina tullut +paljon omenia. -- Jopa tuolla pappi näkyy tulevan ruumiita siunaamasta." + +"Niin näkyy. -- Tulette kai sitte päivälliselle?" + +"Kiitoksia vain, kyllä tulemme." Toiset myöskin lupasivat iltapuolella +tulla. "Lieneekö kirkossa paljon kuulutuksia tänään?" + +"Ei kuulu olevan; kysyin lukkarilta, kun tapasin hänet tuossa ennenkuin +laulamaan meni." + +No eihän tuosta puheesta mitään selvinnyt. Pitäjän tytöt jäivät yhtä +tietämättömiin Maurin ja Valvan suhteesta toisiinsa, kuin ennenkin, ja +heidän toiveensa olivat ollet huonommat eikä paremmat. + +Jaakko oli pannut hevosensa kiinni ja yhtyi nyt myöskin joukkoon, mutta +samassa kirkonkellot rupesivat yhteen soimaan, ja Valva sanoi: + +"Lähdetäänpä mekin jo kirkkoon." + +He kävelivät kaikin hiljakseen Herran huonetta kohti. Kirkon porstuassa +vielä vähän vedettiin silkinsolmua kireämmälle ja lykättiin pois joku +vallaton hius-suortuva, jonka tuuli oli silmille tuonut. + +Kirkonmenojen loputtua riensi kansa kukin eri haarallensa, muutamat +jalkasin, toiset veneellä ja toiset hevosella. Tuomelaiset ja heidän +vieraansa läksivät hevosella. Kahden-istuttavissa kääseissä ajaa +heilutettiin siihen aikaan; vasta kymmenen vuotta myöhemmin +nappularattaat tulivat käytäntöön. + +Matka kirkolta ei ollut pitkä, ja pian oltiin perillä. Mauri otti +hevoset hoimiinsa ja vieraat menivät talon tyttärien muassa sisään. + +Lattialle ripotetut tuoreet katajat tuoksuivat vastaan kaikkialla, ja +tuvan suuressa, valkoiseksi kalkitussa tiili-uunissa oli kauniita +kuusenoksia. Huoneessa tuntui raittiilta ja vilpoiselta. + +Vanha isäntä ja emäntä sanoivat vieraillensa ystävälliset tervetuliaiset +ja vähän päästä Maurikin tuli sisälle. + +Höyryävää kahvia tarjottiin, ja kotona leivottuja hyviä vehnäsiä oli +mukana. Näin ensin hyvin alustettuina syötiin sitte vankka päivällinen. +Siinä oli juurilaatikkoa ja perunalaatikkoa, paistia ja sianlihaa, +muikkuja ja kuhia, rusinakeittoa, pannukaakkua ja kermakaakkua +jälkiruoan muassa. + +Päivällisen jälkeen läksivät nuoret pihalle keinulavitsalle suuren +pihlajan alle istumaan. Siinä sitten juteltiin vähän aikaa ja sitte +lähdettiin puutarhaan katsomaan omenapuita ja marjapensaita. Viinamarjat +jo punottivat ja omenapuissa oli paljon raakiloita. + +Mauri ja Valva joutuivat vähän muista erilleen. + +"Olen ostanut Tuomelan alitalon myöskin", sanoi Mauri, "minulla on nyt +koko talo hallussani. Luuletko isäsi suostuvan liittoomme?" + +"En tiedä; minä en kuitenkaan kenellekkään muulle mene. Sinusta olen +pitänyt lapsuuden ajoista asti. Mutta isäni tahtoa vastaan en mitään voi +-- --." + +"Mauri, Salovaarasta tultiin", huusi Helena ja Valvan vastaus keskeytyi; +Maurin täytyi rientää vastaan. + +Kohteliaasti hän pyysi Salovaaran mahtavaa isäntää astumaan tupaan ja +toi esiin polttoneuvoja sekä tupakkaa mitä parasta, oikein vaakunaa. + +Kylästä tuli enemmän vieraita. Koko joukko nuoria talontyttäriä ja +poikia sekä muutamia vanhoja ukkoja. Tuomelan tyttäret pyysivät +vieraitaan sisälle kahvia juomaan. + +Kahvia tarjottiin ja juotiin ja sillä välin ukot pistivät piippuunsa ja +rupesivat tupakoitsemaan. He juttelivat Maurin talonkaupasta, +vuodentulon toiveista y. m. Ja nuoret puhuivat ompeluseuran +toimeenpanemisesta. Valva ja Maila olivat erittäinkin innostuneet asiaan +ja sanoivat, että jos toimeen ryhdyttäisiin ja ommeltaisiin +arpajaisvoittoja, saataisiin pian alkukassa, ja sitte jatkettaisiin +tointa aina eteenpäin, jotakin hyvää tarkoitusta varten; tarpeita oli +pitäjässä kyllin. Ja kuin alkuvarat kerran olisivat koossa, menisi asia +kyllä itsestään. + +Kaikki tytöt innostuivat puuhaan ja päätettiin aluksi ainakin ottaa +markka jäsenmaksuksi. Talontyttäret lupasivat ensi kerraksi kukin tuoda +vähän sukkalankaa, jotta sukista aljettaisiin ja jäsenmaksuilla +ostettaisiin sitte hienoimpia aineita. Salovaaran tytöt puhuivat niin +vilkkaasti asiasta, että miehetkin jo rupesivat kuuntelemaan heitä, ja +Jaakko sanoi: + +"Totta miehetkin saavat tulla mukaan, ellei muuta tekemään niin ainakin +kahvia juomaan." + +"Otammeko miehiä?" kysyi Tuomelan Anna. + +"Tietysti", sanoi Maila, "saadaanhan enemmän jäsenmaksuja." + +"Niin", virkkoi Valva, "eikä heitä toimettomina pidetä. Saavat keriä +sukkalankaa tahi pitää vyhtiä, kun me kerimme langan." + +Ja niin tuli päätökseksi, että ompeluseura oli toimeenpantava ja miehet +saivat olla mukana. Tämän selville saatuaan eivät nuoret enään +malttaneet sisällä venyä, vaan riensivät ulos kesä-ilmaa nauttimaan, +jättäen ukot tupaan tupakoitsemaan ja suloisesti hikoilemaan. + +Ulos päästyään he menivät parisille, sitten kätkivät sormusta, ja +vihdoin rupesivat piirisille. Oli jo laulettu monta laulua ja Mauri ja +Valva olivat useasti olleet piirissä, ja ottaneet kumppaniksensa piirin +sisälle kenen kulloinkin, mutta sitten, kun vihdoinkin laulettiin: + + "Niityn pintaan, mäen rintaan + Majani minä rakennan. + Sinä olet kuin ruusunkukka, + Sinua minä rakastan." + +niin silloin, ikään kuin komentoa totellen he katsoivat toisiinsa, ja +Mauri pyysi Valvaa piiriin. + +Ilta kului. Jo laulurastas raksutteli iltalauluaan ja käki kukahteli +metsässä, vaan yhä vielä kuului nuorten iloinen laulun ääni Tuomelan +pihasta. Mutta vihdoin tuli Salovaara portaille ja sanoi: + +"Soh, lopettakaa nyt tuo leikki, meidän on jo aika lähteä kotia." + +Hevoset valjastettiin ja Salovaaralaiset pukivat päällysnutut ylleen. +Jäähyväiset ja lämpimät kiitokset lausuttiin molemmin puolin; ilta oli +ollut _erittäin_ hauska! + + + + +II. + + +Salovaaran emäntä, nuori Valva, pyyhkieli tomua huoneissa, meni sitte +puutarhasta ottamaan kukkasia, jotka hän asetti pöydälle vesimaljakkoon, +katseli huonetta ja näkyi olevan tyytyväinen. Talon lähellä olevaan +metsään hän vielä riensi ottamaan kuusenhakoja portaitten eteen ja +juoksi sitten yläkertaan pukemaan itseään. Omakutoisen uuden +pumpulihameen hän otti yllensä, ja sievän esiliinan. + +Kaikki muu väki paitsi Valva ja hänen isänsä oli lehtiä taittamassa. +Valva riensi alas, kun oli valmiiksi puettu, aukaisi akkunan ja katseli +etsivästi ulos maantielle päin, ikään kuin se, joka odottaa jotakuta +tulevaksi. Hän katseli kohti metsäpolkua ja maantietä, vaan ei mitään +näkynyt. Harakka siellä aidalla hyppiskeli -- nauraa kikottikin. -- +Valva veti akkunan kiinni jälleen, mutta katsahti vielä kerran +maantielle päin, ja sielläpä näkyi tomupilvi -- oliko se _hän_, joka +siellä tuli? -- Nytpä täytyi kiirehtiä panemaan kahvia pannuun -- olihan +vesi jo kiehumassa -- pian se tulisi valmiiksi. + +Valva meni ruokasaliin. Siellä Salovaara seisoi akkunan ääressä ja +sanoi: "Tuolla tulee joku vieras, kuka lienee? Hevonen on juuri kuin +Tuomelan Maurin rautio. Katsoppas!" + +Valva katsoi ulos -- "On se Maurin rautio ja on siinä Mauri itsekkin." + +"Mitä asiaa hänellä lienee?" + +Mauri ei riisunut hevostansa, sitoi sen vain portintolppaan ja rupesi +astumaan taloa kohti. + +Ukko meni porstuaan vastaan ja käski Mauria tulemaan sisälle. + +"Mitä nyt teidän kylästä kuuluu?" kysyi ukko. + +"Ei juuri mitään erinomaisia, oli vähän asiaa." + +"Valva, laita kahvia meille." + +"Kiitos vain, ei sillä väliä olisi ollut." + +"Totta kai, eihän sinun niin kiirettä liene, ettei tässä kahvia jouduta +juomaan?" + +"Eipä erittäin. Pysyis tuo rautio alallaan tuolla." Mauri kurkisti +akkunasta pihalle päin ja pyyhkieli nenäliinallaan hikistä otsaansa. +"Kyllä tästä sentään näkee, jos rupeaisi reuhtoamaan." + +"Kaunis hevonen tuo, oma kasvattamasi. Onko sillä hyvät tavat?" + +"Kyllä. On se vähän irstas, kuten nuoret hevoset ainakin, mutta kyllä se +ohjia tottelee." + +"Meidän on väki kerpoja tekemässä." + +"Vain niin, meillä on jo oltu lehdessä, mutta täytyi kesken jättää, kun +heinä rupesi kiirehtimään." + +Valva tuli sisälle ja toi tarjottimella kahvia vieraalle. + +Mauri katseli ihastunein silmin tuota somaa tyttöä, jota hän niin kauan +oli lempinyt. Hän otti kahvikupin, mutta sanoi kuitenkin: "Tämä nyt on +kuumaa kuuman lisäksi." + +"Sanotaanhan kahvin kuumassa jäähdyttävän", virkkoi Valva, ja laski +sitten tarjottimen pöydälle, kun Mauri ja Salovaara olivat kuppinsa +ottaneet. + +Kahvinsa juotuaan sanoi Salovaara: "Olihan sinulla asiaakin; ehkä +tarvitset rahoja lainaksi, koska talon puolikkaan olet ostanut?" + +"En tarvitse, enkä tahdo mitään lainata. -- Omakseni haluan sitä, mitä +pyytämään tulin. En ottanut puhemiestäkään, kun hyvin minun sekä oloni +tunnette, ja..." + +"Mitä joutavia sinun päähäsi on pistänyt, jopa nyt kuuseen kurotitkin. +-- Kyllä meidän Valva jo kartanoihinkin olisi viety, mutta eipä ole +huolinut. -- Vai niin vaan -- parhaassa vievän mieli. -- Siitä ei veli +kulta tule mitään." + +"Isä, Mauri ja minä olemme jo viisi vuotta olleet salakihloissa, enkä +minä ketään muuta ota, turhaan saatte sitä odottaa." + +"Salakihloissa! -- Kukapa olisi saattanut aavistaakkaan tuollaisia +tuhmuuksia. Noh, lapset tekevät lasten töitä --. Mutta nyt te olette +aika-ihmisiä molemmat, ja nyt tehdään asiasta loppu." + +"Mitäpä teillä on minua vastaan? En ole milloinkaan tietääkseni teitä +loukannut. Omaa mainettani en myöskään ole koskaan häväissyt..." + +"Noh, soh, eihän tässä mitään puolustuksia tarvita. Minä tahdon +tyttäreni suurempaan ja rikkaampaan taloon. Siinä se on koko asia. Älä +nyt enään turhia puhu, vaan ollaan ystävät kuten ennenkin. Eihän +_naiset_ omaa parastaan ymmärrä -- holhouksen alaisiapa he ovatkin -- +ja minun täytyy lapseni etua valvoa." + +Mauri huokasi ja nousi, lähteäksensä pois, mutta Salovaara sanoi hyvin +ystävällisesti: + +"Älä nyt kiirehdi, juo toinen kuppi kahvia ensin." + +"Kiitos ei minua maita." + +Mauri sanoi jäähyväiset ja läksi. Valva seurasi häntä vielä portille ja +vakuutti, ettei hän kuitenkaan koskaan unhottaisi Mauria. "Ehkäpä isän +mielipiteet vielä muuttuvat", sanoi hän. + +Salovaara kulki kammarissaan edes takaisin ja ajatteli itsekseen: +"Kummallista, pienen talon poika -- velkahinen tietysti. -- Mikä pitää +päähän pälkähtämänkin, kun tulee meidän Valvaa kosimaan. -- Tyttö tulee +toimeen vaikka minkälaisessa kartanossa. -- Valvasta pienen Tuomelan +talon emäntä! Hui hai! Ei, ei siitä, poika, mitään tule. Tytöt pilanneet +pojan niin itserakkaaksi, että punaisien poskiensa vuoksi luulee +saavansa kenen hyvään. Ei siitä mitään tule, ei!" + +Ukko istui pitkään, valkoiseksi maalattuun ja mustalla nahalla +päällystettyyn sohvaansa, sytytti piippunsa ja rupesi polttelemaan. -- +"Viisi vuotta salakihloissa -- sellaisia lasten kujeita, eikä ole +minulla ollut asiasta aavistustakaan!" + +Pitäjällä tuosta kaikki kuiskasivat, mutta mahtava Salovaara yksin oli +sokea. Hän piti asiaa niin mahdottomana, ett'ei hän milloinkaan tullut +sitä ajatelleeksikaan. + +Ukko poltteli vähän aikaa, vaan asetti jälleen piippunsa paikalleen +hyllylle, sitte kun hän ensin oli koputtanut tuhan uunin pesään. Hän +kurkisti kyökkiin, jossa Valva silmät punasina valmisti ruokaa. + +"Täytyy tästä lähteä maitani katsomaan", sanoi ukko ja otti kepin +käteensä sekä lähti menemään. Hän kulki, katsellen uhkeakasvuista, +aaltoilevaa laihoa pelloillansa ja vehmaita heinämaitansa. Lähellä taloa +oli pienehkö niittymaa, jota koti-aroksi nimitettiin. Siinä oli +heinänkasvi huonomaista, enimmäkseen pelkkiä harakankukkia, puna- ja +sinikelloja sekä suolaruohoja, mutta tämän niityn loistavuus miellytti +ukkoa. Kun Jaakko kerran sanoi, että se olisi kynnettävä ja kylvettävä, +vastasi ukko, että hänellä oli vara pitää tuollainen niitynpätkä +silmäinsä ihastuksenakin. Siinä hän sitä nytkin kauan katseli. Näistä +kukista hänen mieleensä muistuivat lapsuuden ajat, miten vanha Kaisa, +joka jo kymmeniä vuosia oli turpeen alla maannut, oli hänelle laittanut +kissoja harakankukista. Nuot vanhat muistot tekivät ukon sydämmen niin +kumman helläksi; silloin hän ei olisi tahtonut olla kova kenellekkään, +mutta nyt oli hänen kuitenkin täytynyt olla kova omalle lapselleen. Se +vaivasi häntä. Hän olisi tahtonut poistaa mielestään nuot ajatukset, +mutta Maurin ja Valvan rakkaus kuvautui hänen eteensä hänen lapsuuden +muistoissaan, nuoren laihon nuokkuvissa tähkäpäissä, käen kukunnassa ja +aaltojen surullisessa loiskinassa. Hän palasi hiljakseen kotiinsa +jälleen, lohdutellen itseänsä näin: "Olenhan valvonut lapseni parasta!" + + + + +III. + + +Pari viikkoa edellisen tapahtuman jälkeen oli ompeluseura koossa +kunnian-arvoisan lautamiehen, Rantalan luona. Puitten siimekseen oli +sinne tänne asetettu pöytiä, joitten ympärillä nyt istui joukko sekä +nuorta että vanhempaa väkeä. Täällä ommeltiin, naurettiin ja puhuttiin, +ja välimmiten tarjottiin virvoituksia. + +Siinä istuttiin vähän eri ryhmissä, ja ne, jotka keskenään olivat +läheisimmät tuttavat, asettuivat saman pöydän luo. + +Muutamien pöytien ääressä oli puhe iloista, toisien vähän meluavaakin, +muutamassa kävi puhe melkein kuiskeeksi. + +Lautamies Rantala oli komea mies ja hyvin iloinen ja leikkisä. Hän oli +nainut kaupungista porvarin tyttären, ja tämä hänen vaimonsa oli hyvin +hiljainen ja kivulloinen, mutta molemmat, sekä isäntä että emäntä, +olivat pitäjäläistensä suuressa suosiossa. + +"On erittäin hauskaa ja oikein virkistävää kerran taas olla iloisessa +seurassa, kun olen monta viikkoa perätysten istunut kotona, ettei kukaan +ole käynyt katsomassa", sanoi Rantalan emäntä. + +"Noh, vieläkö Tuomelan tyttäret ompeluseuraan ennättävät?" virkkoi +Rantala. + +"Mitenkä niin?" kysyi Helena. + +"Huhu kertoo, että molemmat olette kihloissa, ja sittehän pitäisi oleman +kiire kopioita valmistamaan." + +"Ei siinä huhussa perää ole", sanoi Anna, "ja jos oikein arvaan, on se +juttu lautamiehen oma keksimä vain." + +"Mitä vielä! ja kyllä siinä perää on, koska Anna noin punastuu. Sitä +paitsi lautamies on tottunut asioita tarkalleen arvaamaan. Katso vain, +Mauri, sinäkin eteesi, että kaikki kolme vietätte häitä yht'aikaa." + +"Ei ole kiirettä, siitä syntyisi liikaa puuhaa, varsinkin, jos kaikki +tässä yht'aikaa häitä viettäisimme", sanoi Mauri ja raappasi tikulla +tulta piippuunsa. + +Erään pöydän ääressä, jossa puhe kävi ihan hiljaa, istui Mattilan Taava +ja virkkoi: "Kumma, että Salovaaralaiset ja Tuomelaiset ovat noin hyviä +ystäviä, vaikka sanotaan Valvan antaneen rukkaset Maurille. En minä +sentään tiedä, onko se totta." + +"On se totta", sanoi suntion Maiju, joka istui saman pöydän ääressä, +kuin Taavakin. "Mäkipään torpan Tilta, joka on ompelia-Hannan hyvä +tuttava ja usein siellä käy ompelemassakin, kun Hannalla on kova kiire, +sanoi, että ihan samana päivänä kuin Mauri oli käynyt kosimassa, oli +Valva ollut Hannan luona valittamassa surujansa. Hän näes puhuu kaikki +asiansa Hannalle. Valva kun on vanhin tyttö ja jo aivan nuoresta on +ollut sisariensa kasvattajana, ei voi pitää heitä niin kumppaneinaan, +että uskoisi heille salaisuuksiaan. En minä ole tahtonut asiasta mitään +puhua, mutta kun nyt tässä kuulin, että sen jo muutkin tietävät, niin +eihän se haittaa, vaikka minäkin tuosta puhun. Nähkääs, se oli niin, +että Salovaara oli kovasti häväissyt Mauria, kun hän, joka muka oli +köyhä poika, tuli Valvaa kosimaan, ja siinä oli syntynyt sellaiset +kiistat, että Mauri sanoi Salovaaran häväisseen hänen maineensa ja tiesi +mitä Mauri vielä oli sanonut, mutta ukko oli niin suuttunut, että ajoi +Maurin ulos, ja Valva oli sitte mennyt portille vielä isänsä puolesta +Maurilta anteeksi pyytämään, ja tottapa sitte sopivat, koska noin +hyvältä väli näyttää." + +"Onkohan se oikein totta?" + +"Kyllä, tästä puhui laveammin heidän oma palvelustyttönsäkin. Mutta +enhän minä sentään näkemässä ollut, jos muut valehtelevat niin minäkin +valehtelen." + +"Ihmettelen minä vain sitä sopua. Eiköhän tuuli mahtane kääntyä; ehkäpä +Salovaara vielä mielensä muuttaa." + +"En usko, hän on luja ukko." + +Miesten kesken tuumattiin, ketä lukkariksi valittaisiin niistä kolmesta, +jotka vaalissa olivat olleet. Tuommoinen asia on aina vaikea päättää, +sillä yhdellä on yksi etu, toisella toinen, ja kun ei miehiä sitte +tunnekkaan, niin ihmekkös on, että aiasta tuumata saa. Muutamat +arvelivat, että Peltosen ääni oli kaikkein paras, mutta toiset sanoivat +että Mantellillakin oli moitteeton ääni ja sitä paitsi hyvä muoto. +Peltosen silmissä oli kireä katse. + +Tuomelan Mauri piti Siirosesta. Siironen oli Tuomelassa ollut yötä, +joten Maurin oli tilaisuus tutustua mieheen, ja hän tuntui heveliltä +puheissaan ja oikein kaikin puolin tasaiselta mieheltä. + +Naiset olivat Maurin kanssa samaa mieltä ja vakuuttivat, että Siirosen +ääni oli vielä sulavampi kuin Peltosen, vaikka yhtä väkevä. + +Rantalan emäntä katkaisi puheen, ehdottamalla, että mentäisiin vähän +kävelemään, koska kaikki olivat istuneet ylen ahkerasti työssään. +"Metsäpolku rantaan päin on viileä ja kaunis, menkää nyt vähän +virkistämään itseänne, nuoret." + +Melkein koko seura läksi nyt kävelemään metsäpolkua rantaan päin, mutta +Valva sanoi: "Kyllä minä jään tänne tädin kumppaniksi." + +"Älä minun tähteni jää, mene sinä vain muitten nuorten joukkoon." + +"Ei minua haluta", sanoi Valva. + +Toiset läksivät kaikin, jättäen emännän ja Valvan kahden kesken. + +"Kuules Valva, onko totta, mitä puhutaan", kysyi emäntä, kun toiset +olivat menneet. "Sanovat että Salovaara on pakottanut sinua antamaan +rukkaset Maurille?" + +Tälle vanhemmalle ystävällensä ei Valva saattanut puhua toisin kuin +asian laita oli. Hän siis kertoi kaikki niin kuin tosi oli. + +"Kyllä arvasin, että tähän oli pantu siivet ja saparat lisää. Hyvä että +sain kuulla asian oikean laidan. Älä toki liikaa sure, kyllä isäsi +_tavallaan_ tarkoitti parastasi. Itsekkäisyytemme tekee meitä usein +sokeiksi, ja niin on se ukonkin tehnyt tällä kertaa. Luota kuitenkin +siihen, että taivaallinen ystäväsi tämänkin voi parhaaksesi kääntää." + +Valvan silmistä vieri muutama kyynel ja hän vastasi: + +"Sanotaanhan, että vuosien kuluessa pahimmatkin haavat arpeen menevät, +mutta mahdottomalta se minusta tuntuu. Olen mieleltäni parissa viikossa +käynyt niin välinpitämättömäksi kaikesta, etten tunne itseäni." + +"Sinulla on paljon työtä kodissasi, ja työ sekä Jumalan sanan tutkiminen +antaa parahiten lohdutusta." + +Seura, joka oli ollut kävelemässä, palasi nyt ja siten emännän ja Valvan +keskustelu loppui. + +Ompelua jatkettiin vielä vähän aikaa, mutta ilta rupesi käymään +kosteaksi, joten seuraa kutsuttiin sisälle teetä juomaan, ja sitte +koottiin ompelukset kokoon ja kukin läksi kotia eri haarallensa. + + + + +IV. + + +Kolme vuotta oli kulunut siitä, kuin Rautalan ompeluseurassa viimeksi +tapasimme tuttavamme. Tuomelan tyttäret ovat jo molemmat joutuneet +naimisiin, vaikka Salovaara oli ennustanut, ettei heistä kukaan huolisi, +kun olivat köyhiä. Salovaarassa sitä vastoin on kaikki entisellään. +Sulhaset saavat palata takaisin. Päästä pinokin aljetaan, ja Valvaa +kaikki mielivät, mutta turhaan. Mäkipään torpan muija ennusti, että: +"vanhapiika siitä Valvastakin pian tulee, kun siinä sulhasia suotta +kiusaa. -- Maasta ei oteta eikä taivaasta anneta, niin tulee kun +tuleekin, vanhapiika." + +Mutta Valva ei heidän puheestaan huolinut, jos niitä joskus sattuikin +hänen kuuluviinsa. Hän oli rakkaudellensa uskollinen ja se häntä esti +miehelään menemästä. + +Mauri oli myöskin vielä nuorimies, mutta hän kuitenkin tuumi, että hänen +ehkä täytyisi lähteä naimaan, sillä äiti valitti vanhuuttaan ja sanoi, +ettei hän enään mitenkään jaksanut talon toimia hoitaa. + +Tuomelassa oli elukoilla yleensä kuiva laidun, ja keskikesällä, kun oli +kuuma, kuivuivat lammikot niin, että lehmille täytyi illoin antaa +juomaa, kun metsästä kotia palasivat. Mutta eräänä pyhänä, Elokuun +alkupuolella, kun Mauri oli lähtenyt kävelylle maitansa katselemaan, +olivat palvelustytöt hätimiten lypsäneet lehmät, mutta jättäneet ne +juottamatta, ja lähteneet kylään tanssiaisiin. Karja ammui tarhassa ja +nuuski kuivia ruuhiaan. Vanha emäntä oudoksui tuota ammuntaa ja läksi +katsomaan, mikä elukoita vaivasi. Hän tarkasteli ruuhia ja havaitsi +niiden olevan ihan kuivia. + +"Mitä äiti täällä tyystii?" kysyi Mauri, joka lukkari Piirosen seurassa +palasi kävelymatkaltaan. + +"No hyvä, että tulit. -- Hyvää iltaa kanttori! -- Täytyyhän tässä tyystiä +ja tarkastella, kun ei ole muitakaan tyystiöitä. -- Lehmät ammuvat +janoissaan, kun tytönräppänät ovat tanssiin pötkineet ja jättäneet +lehmät juottamatta. Ruuhet ovat ihan kuivana, niissä ei tänä iltana ole +veden tilkkaa ollut. Saisit sinäkin vain emännän taloon toimittaa." + +"Tuo on se vanha veisu, jota äiti aina veisaa minulle, kun hätääntyy. +Menkää nyt, äiti hyvä, Siirosen kanssa tupaan, kyllä minä lehmistä +huolen pidän." + +Emäntä läksi vieraansa parissa, ja Mauri jäi itse lehmiä juottamaan. + +"Istukaa, kanttori hyvä", kehotti emäntä. "On niin vastus, kun ei se +poika lähde naimaan. Ei noista nuorista palkollisista ole muuta kuin +harmia vain, kun ei oikeata emäntää ole." + +"No onhan emäntä itse täällä vielä käskiänä." + +"Mitä minusta; olen jo kuten lahonnut kanto. Kun olemme jo antaneet +talomme pois ja olemme, niin sanoakseni, talon takana, niin eivät he +enään minun sanastani välitä, ja kyllä he minun silmäni piankin +pettävät, enkä minä enään mitään jaksa. Mutta Mauri vain riippuu tuossa +nuoruuden rakkaudessaan, josta ei kuitenkaan ikänä mitään tule." + +Mauri astui sisälle. + +"Nyt olen juottanut kaikki lehmät, ja äiti saa olla niistä huoleti." + +"No, se hyvä. Tässä juuri olen kanttorille puhunut, että kyllä sinun +vain täytyy toimittaa emäntä taloon." + +"Mistäpä sen emännän tässä nyt otan. Olenhan sitäkin jo koettanut saada, +mutta eipä onni ole suotuisa ollut." + +"Hyvänen aika, ei suinkaan maailma niin tyhjä tytöistä ole, ettei +sinuakin varten joku ole luotu. Kyllä vain niitä on. Kanttori, ettekö te +tunne siellä teidän pitäjäässä sopivaa kelvollista tyttöä, joka meidän +Maurille sopisi?" + +"Jahka minä tuumaan --" + +"Suotta se vaiva on." + +"Ei maar, kuules, on siellä todellakin Ruoholan talossa kaksi tyttöä. Se +on varakas talo ja tyttäret tekevät ankarasti työtä. Miina on +valkoverinen ja vähän häiläkkämäinen, mutta Reeta on tasaista luontoa ja +ahkera. Hän on tummanverinen ja paremmin herrassäätyistä muotoa. Pitkä +ja sorja, kauniit silmät, käynti melkein sama kuin Salovaaran Valvan. Ei +talo ole aivan suuri, mutta se on lihava, ja Ruoholalla on hyvästi rahaa +lainassa. Se tosiaankin sopisi. Reeta on hyvänluontoinen tyttö." + +"No mutta kanttori rupeaa nyt oikein toden teolla puhemieheksi." + +"Minun täytyykin pian lähteä K-veden pitäjään. Siellä on vähän saatavia +minulla vielä muutamin paikoin, ja sen vuoksi sinne on meneminen. Tule, +Mauri, mukaani, saatathan sitte katsoa tyttöä, jotta tiedät, voitko +häneen mieltyä." + +"Sama se, vaikka näkemättänikin rupeaisit puhemieheksi. Minä tarvitsen +emäntää ja hän pääsee emännäksi." + +"No, älä noin katkerasti puhu", sanoi lukkari, "kukapa sinua sellaiseen +naimiseen kehottaisi. Täytyyhän sinun ne nähdä, kentiesi sinä enemmän +pitäisit Miinasta --" + +"En minä pitäisi heistä enkä muista." + +"Mene edes kerran katsomaan", ehdotti äiti. "Paras vain, että lähdet, +vaikka et heistä huolisikaan. Tulet täällä kotinurkissa ihan +alakuloiseksi." + +Seuraavana päivänä tuli lukkari Tuomelaan ja Maurin rautio asetettiin +uusien kääsien eteen. Muori siunasi poikansa matkalle ja toivotti onnea. +Sitte miehet lähtivät. + +Vähän ennen auringonlaskua he lähenivät Ruoholaa, johon isosta +maantiestä poikkesi tie vähän sivulle päin. + +"Katsoppas näitä maita", sanoi Siironen, "nämät ovat kaikki Ruoholaan +kuuluvia. Niistä huomaa heti, että talossa työtä tehdään, muuten ei +kaikki olisi noin hyvässä kunnossa." + +"Olisivathan maat hyvät, mutta kun on tyttökin vielä kaupanpäällisiksi. +En minä sitä paitsi näitä maita saisikkaan, emännän minä vain saisin ja +sitäpä en haluaisi." + +"Niin, mutta näes, kun saat toimekkaan emännän ja vielä kolmekymmentä +tuhatta kohta kouraasi." + +"Tokkohan?" + +"Saat varmaan." + +"Mutta ellei huolikkaan minusta --" + +"Kaikki tytöthän sinusta huolivat, vanhat ukot sinulle vaan rukkasia +antavat." + +Jo nyt oltiin punaiseksi maalatun Ruoholan talon kohdalla, joka +valkoisine nurkkineen paistoi puitten välistä oikein somalta. + +Mauri sitoi hevosensa; hänestä tuntui ikään kuin raskas taakka olisi +pantu hänen kannettavakseen, kun hän astui ylös portaita. Mutta samassa +hänen mieleensä johtuivat kaikki harmit, joita hänen täytyi emännän +puutteessa kärsiä, ja hän astui taas tyytyväisemmällä mielellä lukkarin +jäljessä tupaan. + +Tuvan perässä oli kaksi kammaria, toinen oli vierashuone ja toinen +tyttärien kammari, ja siinä istui talon nuorempi tytär kangasta kutoen. +Vierashuoneen akkunat olivat pihaan päin, mutta tyttöjen kammarin olivat +puutarhan puolella, joten Reetan ei sopinut nähdä vieraita, kun pihaan +ajoivat. Kammarin ovi oli auki ja tyttö kutoi, että jyskyi. Röijynsä +hihat oli hän käärinyt kyynärpäänsä taakse, jotta sukkulan viskaaminen +paremmin sujuisi. Hänen tummat, uhkeat hiuksensa olivat mustan nuolen +ympäri kiedottuina, ja ahkera työ oli tuottanut punaa hänen poskiinsa. + +Näin Mauri hänen näki astuessaan tuvan ovesta sisälle. + +"Terveeksi! Kas vain, miten vikkelästi sukkula täällä lentää", virkkoi +lukkari. + +Reeta kiirehti kangaspuista pois, veti hihansa alas ja sivalsi äkkiä +kädellään vähän tomunhöytyjä röijystään, sekä tuli sitte tervehtimään +vieraita. + +"Tämä matkakumppanini tässä on meidän pitäjään Tuomelan talon nuori +isäntä. Minulla oli tänne pitäjälle vielä vähän asioita ja pyysin +Tuomelaa mukaani matkakumppanikseni; hän näet on meidän pitäjässä +ensimmäisiä ja parhaita ystäviäni ja toivon, että täällä molemmat saamme +kortteerin." + +"Kyllä tietysti! Tehkää hyvin ja käykää istumaan. Isä on ulkona, mutta +minä juoksen hänelle sanaa viemään." + +"Ei ole tarpeellista, kai hän jo muutenkin pian tulee. Kello jo näkyy +olevan puoli kahdeksan." + +"Kyllä minä sentään lähden, ei hän ole kaukana." + +Reeta meni ja lukkari kuiskasi Maurille: + +"Noh, miltä näyttää tyttö?" + +"En minä häntä niin tarkoin katsellut", vastasi Mauri hymyillen. + +Hetken perästä tuli emäntä sisälle. Hän oli lihavanläntä nainen ja +näytti hyvin voivalta, kuten äidit usein ovat silloin, kun lapsiparvensa +ovat saaneet kasvatettua siihen ikään, että voivat olla apuna kodissa, +jossa äidin yksin ennen täytyi toimeen tulla. + +Tervetuliaiset lausuttuaan sanoi emäntä: "Mitä teidän pitäjästä kuuluu? +Kuinka kanttori on uudessa paikassa viihtynyt?" + +"Aivan hyvin, kyllä olen hyvin tullut toimeen sekä ihmisten kanssa että +tulojeni puolesta." + +"Ovatko hekin sieltä teidän pitäjästänne, tämä vieras?" kysyi emäntä, +osottaen pään nyökähdyksellä Mauria. + +"Kah, en muistanut ilmoittaakkaan, että tämä Tuomelan isäntä, joka on +matkakumppaninani, on meidän pitäjän nuoria talonmiehiä --" + +Ruoholan isäntä ja Reeta astuivat samassa sisälle ja nyt syntyi lukkarin +ja isännän välillä oikein iloinen tervehdys ja sitte lukkari esitti +Maurin, ilmoittaen, että hän oli pitäjän talonomistajista miltei paras +nuori mies, ja sitte lisäsi hän vielä: "Minä sain hänen +matkakumppanikseni -- nähkääs, onhan aivan tarpeellista, että nuori mies +saa vähän katsella muitakin ihmisiä eikä ainoastaan niitä, jotka +kotinurkissa kasvavat." + +"No niin, terve tultuanne vain. Onko tuo rautio isännän vai kanttorin?" + +"Tuomelan on, en minä enään tarvitse sulhas-hepoa." + +"No kanttori nyt aina on kekseliäs. Pannaan se talliin, taikka, ehk'ei +se ole aituri?" + +"Ei, ei sillä mitään pahoja tapoja ole. Kyllä se sen puolesta saattaa +ulkonakin olla." + +"Paras on, ettei pannakkaan talliin kärpästen kanssa taistelemaan. +Reeta, meneppä viemään se niittyhakaan." + +"Ei suinkaan", sanoi Mauri, "kyllä sen itsekkin vien, kun vain näytätte +missä päin haka on." + +"Kyllä Reeta on monta monituista kertaa hevoset hakaan vienyt, kai hän +sen nytkin tekee." + +"Tokkohan uskallan käydä käsiksi vieraan hevoseen?" + +"Näkyyhän sillä olevan siinä apetta, saattaisi se olla siksi, kuin +miehet tulevat ruoalle, mutta käske Miinaa menemään, hän kyllä ottaa +oikein miehen tavalla kiinni; hän ei pelkää ensinkään." + +Reeta meni ulos ja hetken perästä näkyi pihassa pitkävartaloinen, pulska +tyttö, joka tottunein käsin päästi riimunvarren irti pihan aitauksesta, +talutti hevosen tikapuitten eteen, nousi parin askeleen tikapuille ja +hyppäsi hevosen selkään sekä ajoi hyvää vauhtia pois niittyhakaan. + +Miehet katsoivat akkunasta ja Mauri aikoi mennä auttamaan, mutta jäi +siihen ensin ihmettelemään, ja sitte kuin ennätti ulos, oli Miina jo +lähtemässä, niin että Mauri vain näki, miten miehekkäästi hän istui +hevosen selässä. + +Mauri palasi takaisin tupaan. Emäntä ja Reeta menivät illallista pöytään +asettamaan, ja samassa jo näkyivät talon rengit tulevan työstä kotia. +Isäntä läksi toimittamaan kääsit suojaan ja niin jäivät Mauri ja lukkari +kahden tupaan. + +"No mitä tuumaat? Eivätkö näytä reippailta tytöiltä?" + +"En minä vain tuosta husaarista huolisi, joka hakaan hevoseni vei, +vaikka hän kullasta kiiltäisi." + +"Ohoh! No entä toisesta sitten?" + +"Hän minua enemmän miellyttää. Jos minun täytyy joku ottaa, niin -- +miksikä en häntä ottaisi yhtä hyvin kuin jotakuta muuta." + +"Katsele nyt tänään ja puhutaan huomenna asiat puhtaaksi. Isännän sopii +sitte tulla Tuomelaan taloa katsomaan." + +"Kiirettä pidätkin, -- mutta eihän se juuri vitkastelemisestakaan +parane." + +Isäntä tuli sisälle ja sanoi: "Olen jo pannut kääsit suojaan. Pistetään +tässä nyt tupakkaa illallista odottaessamme." + +Lukkari ja Mauri sytyttivät piippunsa ja istuivat sitte savuja +vetelemään. + +"Onko Tuomelan isännällä talo hallussaan jo?" kysyi Ruohola. + +"On. Isäni ja äitini ovat vanhoja, joten eivät enään tahdo talon ohjissa +olla, vaan tekivät minulle talonkirjat." + +"Sitä paitsi tämä osti ali-Tuomelan vielä lisäksi, joten hänellä nyt on +koko talo hallussaan." + +"Hm, vai niin. Poikamiehenä vielä ollaan?" + +"Niin. Ei ole ollut kiirettä naimaan, kun ei ole paljo ikääkään vielä." + +"Onko paljokin teitä sisaruksia?" + +"Kolme meitä on. Minä ja kaksi sisarta." + +"Niin, mutta sisaret ovat molemmat naimisissa", selitti lukkari. + +"No tämä on sitte yksin kotona hallinnossa?" + +"On ihan", vastasi lukkari taas. "Sepä se juuri vaikeuttaa isännän +toimia, kun ei ole kumppania; emäntää tarvittaisiin." + +Ruoholan emäntä tuli illalliselle käskemään, ja tätä kutsumusta meidän +matkustajamme halusta noudattivat. Selitykset talon oloista saivat jäädä +toiseksi päiväksi. + +Illalla, kun tytöt maata panivat, sanoi Reeta sisarelleen: "Miina, mitä +meidän nuoresta vieraastamme pidät?" + +"En minä tiedä hänestä mitään, enemmän pidän hänen hevosestaan." + +"Hyi, kuinka tuhmasti puhut!" + +"No totta se on. Hänen rautionsa on kaunis ja juoksee niin tasaisesti, +että selässäkin istuin kuin tuolissa vain. Jos tuo rautio olisi minun +hevoseni, niin en maar minä sitä Tuomelaan vaihettaisi." + +"Älä hulluttele, puhu nyt säällisesti." + +"Mitäpäs kysyt, kun et vastaukseen tyydy." + +"Minun mielestäni hän on erinomaisen kaunis, ja muodossaan on jotakin +niin kelvollista, vakavaa, melkeinpä vähän surumielistä. Mutta ihmekkös +se on, kun ihan yksin on täytynyt olla sekä isäntänä että emäntänä." + +"Eläväthän vanhemmat vielä." + +"Niin, mutta he eivät enään kuulu jaksavan talontoimia hoitaa." + +"Oikeinhan taidat olla mieltynyt nuoreen isäntään." + +"Niin, kun minä miehen otan, niin sellaisen sen oleman pitää." + +"No uneksi sitten Tuomelasta, minä panen maata enkä uneksi mitään." + +Seuraavana päivänä käytiin talon maita katselemassa, ja kun jälleen oli +kotiin tultu, tarjosi Reeta kahvia. Mauri uskalsi nyt ensi kerran oikein +katsahtaa tyttöä silmiin. Reeta punastui ja näytti niin suloiselta, että +Maurikin tunsi jonkunlaista lämpöä, joka ei suorastaan kahvista +syntynyt. + +Kun Reeta oli poistunut, kysyi lukkari hiljaa Maurilta, rupeisiko hän +jo puhumaan, ja Mauri suostui. + +"Niin, tuota noin", alkoi lukkari. "Eikö sopisi, että teidän tämä nuorin +tyttärenne tulisi Tuomelaan emännäksi? Tämä nuori isäntä on, niin, hän +on, suoraan sanoen, mieltynyt Reetaan -- ja hyvään taloon tyttö +pääsisi." + +"Onko sellaiset tuumat isännällä?" + +"Kyllä", vastasi Mauri melkein alakuloisesti. + +"Saattaahan asiaa sitte ajatella. Onko montakin nautaa talossa!" + +"Kaksitoista lypsävää ja sitte vielä nuorta karjaa. Laidun on vähän +kuivanlainen, mutta maata on viljalti, jota aion muokata heinämaaksi. +Vanhat ovat antaneet kaiken olla vanhoillaan, mutta vähitellen täytyy +parannuksia tehdä, sen mukaan kuin varat riittävät." + +"Oikein, siitä minä pidän, tuosta puheesta: sen mukaan kuin varat +riittävät. Niin juuri sitä tehtämän pitää." Sitten täytyi Maurin vielä +tehdä selkoa kylvöstä ja Ruohola puolestaan ilmoitti, että hänen +tyttärensä molemmat saisivat 30,000 myötäjäisiksi. + +Kun Reeta toi toisen kupin kahvia, sanoi hänen isänsä: "Kuules Reeta, +tämä isäntä tässä pyytää sinua Tuomelaan emännäksi, mitä sinä asiasta +ajattelet? Minun täytyy itse lähteä talonkatsojaisiin jo ehkä tulevalla +viikolla, jos sinä suostut hänen pyyntöönsä". Lukkarin ja Maurin puoleen +kääntyen lisäsi hän: "Olen sitä mieltä, että lasten tulee saada itse +tällaisissa asioissa päättää, jos suhteet muuten ovat mieleni mukaiset. +Minä en heitä pakoita naimisiin." + +"Sopiihan asiaa tuumata", virkkoi Reeta, jonka sydän oikein riemuitsi. +Hän ei niin oitis tahtonut suostuvaa vastausta antaa. + +Kun nyt asiat näin oli hyvään alkuun saatu, päättivät lukkari ja Mauri +lähteä pois. + +Hyvästijättäissä sanoi Reeta: "Kai maar isä sitte tulevalla viikolla +tulee talonkatsojaisiin." + +"Kiitos", sanoi Mauri, ja loi tyttöön lempeän katseen. + +Puhemies ja sulhaspoika astuivat kääseihin ja läksivät ajamaan kotia +päin. + + + + +V. + + +Tuomelan vanhukset olivat erittäin tyytyväisiä Maurin matkaan, mutta +Mauri itse ei ollut oikein hyvillä mielin, eli hän ei tyytynyt itseensä. +Hänen omatuntonsa ei ollut oikein rauhallinen. "Mitä sanoisi Valva", +ajatteli hän, "kun tämän tietäisi. -- Mutta entäpä, hän on antanut +rukkaset, pitäisikö minun sen vuoksi olla naimatta, emännättä? -- Mutta +mitä sanoisi Reeta, jos tietäisi, etten vieläkään ole Valvaa unhottanut? +-- että vain täytymyksestä menen naimisiin? -- Niin, täytymyksestä sen +teen. Vaan kentiesi -- kentiesi voin vähitellen unhottaa -- kentiesi +voisin vastedes pitää Reetasta --?" + +Tuomelan vanha emäntä tuli huoneeseen. + +"Kuules, Mauri, minä päivänä ne tulevat sieltä Ruoholasta +talonkatsojaisiin?" + +"En tiedä, tulevalla viikolla vain lupasivat tulla." + +Suntion Maiju kurkisti ovesta sisälle. + +"Hyvää päivää, Maiju, käy tupaan." + +"Päivää, luulin täällä vieraita olevan." + +"Ei, Maurin kanssa tässä vaan juttelimme. Mitäs Maijulle kuuluu?" + +"Kiitoksia kysymästänne, ei mitään erinomaista. Olen matkalla +Salovaaraan. Tytöt ovat aina kutsuneet minua sinne, mutta ei ole tullut +mentyä, kun on sitä kiirettäkin kestänyt, vaan päätin, että kerran +täytyy ottaa joutu kiireestäkin, ja lähdin matkalle. Kuumassa tässä +rupesi niin janottamaan, että päätin poiketa vähän juomaan, kun +muutenkin oikaisen tästä metsäpolkua pitkin." + +"On tässä kaljaakin tuopissa, kyllä se on juuri kellarista tuotua, mutta +näin kuumilla se on ehkä liikaa päässyt happanemaan." + +"Kiitos, kyllä se vain oli hyvää; olikin niin kovin jano. Hyvästi." + +Maiju meni. Tuomelan palkolliset olivat kertoneet, että isäntä lukkarin +parissa oli lähtenyt naima-matkalle, ja Maiju päätti mennä Salovaaraan +uutisia viemään, mutta poikkesi, kuten näimme, Tuomelaan juomaan. +Silloin sattui hän juuri kuulemaan, kun emäntä kysyi, minä päivänä +Ruoholasta tullaan talonkatsojaisiin. + +Maiju kulki metsätietä pitkin oikein rivakkaasti ja tuumi vain, mitä +Valva sanoisi -- hän, joka Maurin tähden kaikki sulhaset hylkäsi. Matkaa +kesti yksin kulkea, joutui siinä tuumata jos jotakin. Neljä virstaa +pitkä se metsätiekin oli, vaikka paljon oikaisi. Maantietä pitkin olisi +kestänyt kulkea paljon enemmän. Mutta olihan hauska olla ensimmäisenä +uutisten tuojana. -- "Eiköhän Valvakin nyt miestä ota, kun ei Mauria +enään toivoa voi --" ajatteli Maiju itsekseen. Hän kulki yhä kiireemmin +ja pyyhkieli otsaansa hiestä, mutta jopa hän nyt ennättikin perille. + +Maiju astui tupaan, jossa tytöt par'aikaa kaikin olivat. Valva leikkeli +kankaasta lakanoita, joita Maila ja Kerttu ompelivat. + +"Päivää, täälläpä ollaan ahkerassa työssä!" + +"Terve tultuasi! Onhan tässä työt leveillään. Kiiruhdamme ompelemaan +lakanoita valmiiksi, kun pian ruvetaan pyykille." + +"No sittehän tulin hyvään aikaan; minäkin rupean tässä talkooseen osaa +ottamaan." + +"Kiitos vain. Mutta mitä sinä nyt rupeaisit ompelemaan, kun juuri +vierailemaan tulit." + +"Sehän on hauskaa vain, anna tänne yksi lakana, niin rupean +ylenluomaan." + +"No tuossa on sitten. Onhan teillä nyt kaikilla tarpeeksi työtä, minä +menen suun-avausta toimittamaan." + +"Laita meille hyvää kahvia", maukui Maila. + +"Ei, paista lättyjä", kehotti Kerttu. + +"Ei toinen hyvä toista pahenna", vastasi Valva, ja läksi toimeen. + +Valvan mentyä kysyi Maila Maijulta: + +"Mitä teidän puolelta kuuluu?" + +"Ei juuri erinomaisempaa. Jaa niin, ehkä sentään jotakin, ellei se jo +ole vanha uutinen -- Tuomelan Mauri on käynyt naimaretkellä." + +"Mitäs sanot! Emme ollenkaan ole kuulleet. Missä hän on käynyt?" + +"Lukkarin kanssa hän oli lähtenyt, ja olivat yötäkin olleet matkalla. +Piiat sitä ensin kertoivat, vaan eivät tietäneet, missä asti Mauri oli +ollut; mutta kyllä minä sen nyt jo varmalta taholta olen kuullut, että +hän on käynyt K-veden pitäjässä Ruoholan talossa, josta isäntä tulevalla +viikolla tulee talonkatsojaisiin. Nähkääs, se on sieltä, josta +lukkarikin tänne tuli, samasta pitäjästä." + +"Vai niin, vai aikoo Mauri nyt naimisiin mennä." + +Valva tuli sisälle; tytöt olivat hetken ääneti, tuntui siltä, kun ei +kukaan olisi ensiksi tahtonut ruveta tuota uutista kertomaan. Valva teki +sijaa kahvitarjottimelle ja laski sen pöydälle sekä käski tyttöjä +ottamaan, mitä tarjolla oli. + +"Neulotte niin ahkeraan, että ette joudu puhumaankaan", sanoi Valva. + +"Tässä juuri lakkasimme puhumasta", virkkoi Maiju. + +"Niin, Maiju kertoi meille uutisia." + +"Semmoisia uutisia", sanoi Kerttu, "että meidän on toivo päästä +häihinkin." + +"Vai niin, kenenkä häihin?" + +"Tuomelan Maurin. Hän kuuluu käyneen naimaretkellä." + +Valva kävi ensin punaiseksi, vaan pian katosi puna ja hän muuttui aivan +kalpeaksi, mutta vastasi kuitenkin aivan tyynesti, ikään kuin asia ei +ensinkään olisi häntä koskenut: + +"Kylläpä Maurin jo oli aikakin lähteä naimaan, eivät vanhukset siellä +enään jaksa toimia." + +Kun asia nyt kerran oli puheeksi otettu, rupesi Kerttu jälleen +kyselemään, joko Maiju tiesi, koska häitä vietettäisiin. + +"Kun nyt ensin kuulutetaankin", sanoi Maila, "kysy ensin, koska +kihlajaisia vietetään." + +Voi miten tämä puhe vaivasi Valvaa, mutta hän koetti toki olla sitä +näyttämättä. Hän ompeli oikein kuumeentapaisesti. Illan tultua, kun +kahvi oli juotu ja lätyt syöty ja Maiju rupesi hankkimaan pois, tuntui +Valvasta ikään kuin hän jostakin kidutuksesta olisi päässyt. Hän läksi +vähän matkaa Maijua saattamaan ja palasi nyt yksin verkalleen kotia +päin. Hän kulki vähän matkaa metsätietä, kunnes Salojärvi näkyi. Siinä +poikkesi polku rannalle ja Valva seurasi polkua. Salojärven laineet +loiskivat hiljaa, surullisesti rantaa kohden. Valvan mielestä ne +itkivät, ja hänkin purskahti itkuun. Hän itki katkerasti, +hillitsemättömästi, kunnes kyyneleet olivat huojentaneet hänen rintansa +ahdistusta. Olihan Maurin oikeus rakastaa toista, mutta sentään, hän ei +olisi uskonut, että Mauri olisi voinut unhottaa. Olisiko hän unhottanut? +-- Oli kuinka hyvään, toisen oma hän kuitenkin oli. Valva ei enään +saattanut häntä muistella, hän ei enään vapaasti saanut ajatella Mauria +maata pannessaan, kunnes nukkui hänestä uneksimaan. Sitä oli hän tähän +asti saanut tehdä, nyt ei ollut oikeutta siihenkään -- + +Kesä oli loppupuolella, laulurastas oli lakannut raksuttamasta, +yksinäisen pikkulinnun ääni kuului kuusikosta, se kuului niin surullisen +yksinäiseltä -- kevättä se varmaankin kaipasi, koko luonto tuntui niin +kaipaavalta -- -- -- + +"Oi, miten tyhjältä kaikki tuntui! Nyt on siis kaikki auttamattomasti +lopussa Maurin ja minun välillä", huokasi Valva. "Miksi riistettiin +minulta kaikki? -- 'Taivaallinen ystäväsi voi tämänkin parhaaksesi +kääntää', sanoi Rantalan emäntä. -- Tuleehan uskoa niin." + +Valva läksi hiljakseen kulkemaan kotia. + +Kerttu siellä vielä iloitsi häistä, jotka tulossa olivat, mutta Valva +käski häntä toimittamaan illallista pöytään. + +"Päätäni kivistää, minä en jaksa syödä ollenkaan tänä iltana", sanoi +Valva, "vaan menen kammariini." + +Tultuaan ylikammariin, kohensi hän ensiksi makuuvuoteet kuntoon ja istui +sitte raamattua lukemaan. Hän luki Psaltarista 23 psalmin: Herra on +minun paimeneni, ei minulta mitään puutu... + +Ja vaikka minä vaeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään +pahuutta, ettäs olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat. + +"Niin, Herra, tule olemaan minun kanssani, Herra, ole minun +väkevyyteni!" + +Näin rukoili Valva ja rupesi sitte hankkimaan levolle. + +Vähän ajan kuluttua tulivat sisaret iloisesti juosten ylikammariin, +mutta kun Valva jo oli levolla, riisuivat he hiljaa yltään ja panivat +maata. + +Hetken perästä olivat he kaikin unessa. Valvakin nukkui levollisesti; +hän oli tullut lohdutetuksi. + + + + +VI. + + +Talonkatsojaiset ja kihlajaiset olivat Tuomelassa tapahtuneet +säännöllisessä järjestyksessä, ja niitä seurasi sitten seuraavana +vuotena Juhannuksen aikaan kaksipuoliset häät. Ensin niitä vietettiin +morsiamen kodissa ja seuraavana päivänä myöhäisten aamiaisten jälkeen +vietiin morsian täydessä morsiushankinnassaan suuren saattojoukon +seuraamana uuteen kotiinsa. Sinne oli kutsuttu Tuomelaisten tuttavia. +Salovaarastakin olivat kaikki muut, paitsi Valva; jonkun täytyi olla +kotonakin. + +Nyt oltiin syyskuun alussa. Nuori Reeta emäntä oli jo aivan tutustunut +talonsa toimiin. Ja hauskasti toimi kävi Maurin ja hänen yhteisessä +talossa. Reeta oli niin ihastunut Mauriinsa. Kaunis ja kelpo mies hän +olikin. Vähän enemmän hän olisi saanut näyttää rakkauttaan, mutta +kullakin on omat tapansa, ja Maurin tunteet olivat kyllä lämpimät, +arveli Reeta. Lukkarikin oli sanonut, että Mauri oli sellainen, että +olisi tyttöjä saanut vaikka joka sormelle; mutta kaikista oli hän +valinnut juuri Reetan, -- ei siis epäilemistäkään, ettei hän ollut +rakastunut. Ja nuori emäntä hyöri kyökissä patojensa luona ja +maitokammarissa maitoa mittaamassa ja kermomassa. Voita hän kirnusi ja +osasi asettaa sitä lautaselle niin kauniisti, että Maurikin vähän +naurahti, sanoen: "Joko nyt voikin rupeaa ruusuja kukkimaan --." + +Riihellekkin Reeta olisi tahtonut mennä, mutta Mauri ei antanut. "Olet +liika hento riihen tomuja nielasemaan, kyllä tässä talossa on emännällä +tarpeeksi työtä muutenkin." + +Reeta katsoi kauniilla katseella mieheensä. Hän oli niin erittäin +kiitollinen noista sanoista, ei siitä syystä, että hän riihityötä olisi +pelännyt, vaan sen vuoksi, että Maurin sanat osottivat rakkautta; +tahtoipa hän varjella hentoa vaimoansa riihen tomusta. + +Nuori emäntä oli kuten valtaansa päässyt kevät-puronen, joka rientäen +eteenpäin kostuttaa äyräitänsä, saattaen ne rehevää kasvullisuutta +kantamaan. Joka paikassa, missä hän liikkui, näkyi hänen kätensä +järjestäviä jälkiä. Ja tämä toimi oli niin hauskaa, hänen lempensä +miestänsä kohtaan teki kaikki niin kevyeksi. Eiköhän rakkauden voima, +joka on niin suuri, vihdoin olisi sytyttänyt vastarakkautta Maurinkin +sydämmessä? -- Varmaankin! -- + +Mutta ihmis-onni on kuin heikko viljankorsi, jos se kokonaan riippuu +jostakin maallisesta olennosta. Vähimmätkin myrskyt sen kaatavat --. + +Eräänä päivänä oli Mauri käynyt kirkolla kunnan kokouksessa ja tavannut +siellä Rantalan sekä Salovaaran Jaakon, ja Jaakko oli silloin kutsunut +Rantalaa ja Mauria tulemaan emäntineen heille. + +Mauri kertoi Reetalle asiasta, ja sanoi: "Kai sinne mennään, vai mitä +arvelet?" + +"Tietysti, onhan hyvin hauska tutustua naapureihimme." + +"No ei heitä juuri naapureiksi saata sanoa, onhan sinne lähes penikulma +ajettavana." + +"Niinkö pitkä matka? Suntion Maiju sanoi sinne olevan noin neljä virstaa +oikotietä metsän läpi. Sanoipa vielä, että sinä sisariesi seurassa usein +kävelit sitä tietä Salovaaraan." + +"Niin, kyllä kävimmekin, mutta kukapa sen tien niin mitannut on -- +Maijuko? Hänen silmänsä ei ainakaan ole juuri luotettavaa laatua. Mutta +siellä on märkää tähän aikaan. Lähdetään hevosella vain." + +"Onhan se hauskaakin ajella rautiolla taas, en olekkaan pitkään aikaan +saanut sillä ajella. Miina varmaankin nyt tahtoisi olla minun sijassani, +kun Salovaaraan lähdetään. Hän oli niin kovin ihastunut rautioon. +Hullutteli, kun minä oitis sinuun mielistyin, ja sanoi: "enemmän minä +hänen rautiostaan pidän." + +Mauri istui miettiväisenä. Hän olisi halusta tahtonut sanoa Reetalle, +että hän ennen oli pitänyt Valvasta, ennen -- niin, olihan se toista nyt +kuin ennen -- mutta mikä häntä esti? Hän oli monta kertaa aikonut sen +tehdä, mutta ei rohjennut milloinkaan. Hän pelkäsi vaistomaisesti, että +jotakin särkyisi, murtuisi, jos hän nyt näin perästä päin puhuisi. Hän +oli vaiti, mutta kuitenkin se olisi ollut parempi, että hän olisi kaikki +puhunut. Sillä olisi hän jo osottanut, että vaimo nyt oli hänen lähin +ystävänsä. + +Iltapäivällä lähdettiin, ja nuori emäntä oli iloinen ja sievä. Mauri vei +oikein tyytyväisenä hänet näytteille. + +Salovaarassa heitä otettiin kohteliaasti vastaan. Valva oli muitten +muassa portailla vastaan ottamassa. Hän ei ollut vielä ennen tavannut +Tuomelan nuorta emäntää. + +Vieraat vietiin sisälle ja Mauri katosi pian ukko Salovaaran +huoneeseen. Hän oli ensi kerran häittensä jälkeen Valvan seurassa, ja +tämä tuntui hänestä rasittavalta. Jotakin kankeata oli ilmassa ensin, +mutta sitten tuli Rantalan väki, ja kun he olivat jo tuttuja Reetan +kanssa, päästiin pian oikein puheen alkuun. + +Rantalan emäntä tuumi, että keli oli kovin huonoa; oli kulunut paljo +aikaa tiellä. + +"Meidän rautio ei joutanut loasta välittämään," sanoi Reeta, "se juoksi +vain tavallista vauhtiaan. Kun pihaan pääsimme, niin minä oikein +ihmettelin, että jo perillä olimme, sillä Mauri sanoi tänne olevan koko +penikulman matkan." + +"Ei sitä varsin penikulmaa tule," väitti Maila. + +"Tulee hyvinkin," intti Jaakko. "Vähän tuolla puolen Tuomelan tienhaaraa +on virstantolppa ja Tuomelasta ainakin on yhtä pitkä matka tienhaaraan +kuin tolpasta." + +"On niin," kuului vastaus moniaalta; ja kun tämä tärkeä kysymys oli +selvitetty, alettiin toisia samanlaisia. + +Sitte mentiin puutarhaan. Salovaarassa asui vanha entinen puutarhuri, ja +hän hoiti huvikseen kukkasia, joten ne olivat erinomaisen hyvässä +kunnossa ja helottivat mitä loistavimmissa värinvivahduksissa. + +"No onhan täällä kukkia jos jonkinlaisia," sanoi Reeta. "Ja niin +kauniita! Ei huomaa ensinkään, että kesä on loppunut. Kun vielä lisäksi +näkee nuot oras-pellot, niin pikemmin luulisi kevään olevan. Minusta +ainakin tuntuu aivan kuin olisi kevät." Valvan puoleen kääntyen, lisäsi +hän: "Eikö olekkin hyvin kevätmäistä teidänkin mielestänne?" + +Valva ei vastannut kysymykseen suorastaan, vaan sanoi: "Usein tapahtuu, +että luonto kuvautuu eteemme sellaisena, kuin mielentilamme kulloinkin +on." + +Reeta ei oikein käsittänyt, mitä Valva tarkoitti, mutta hän ei joutanut +tuollaista asiaa sen enempää ajattelemaan, sillä lehmät tulivat kotia +metsästä ja ne nyt kokonaan anastivat Reetan huomion. + +"Koreita, lihavia lehmiä täällä on! Onko niissä ulkomaanrotuisia?" + +"Ei, ne ovat kaikki oman maan rotua, mutta hyvin ne antavat maitoa." + +"Meillä ei myöskään ollut muuta kuin suomalaisia elikoita, mutta minä +toin kodistani pari lehmää, ja kyllä ne hyvin erottuvat toisista. Käykää +nyt pian meillä, niin saatte nähdä ne. Omenatkin meillä ovat juuri +parhaallaan; täytyy tulla, ennenkuin loppuvat. Kylästä käyvät +lakkaamatta niitä ostamassa; tuopittain vain vievät. Niin ne ovat +menneet kaupaksi, etten enään tahtoisi myydäkkään, mutta paha on +kieltääkkin, kun rukoilevat antamaan, eivätkä ilmaiseksi pyydäkkään." + +Reeta ei aavistanut, miten hänen kertomuksensa rasitti Valvaa --. Noita +omenapuita, joista Reeta puhui, oli Valva monesti katsellut Maurin +kanssa, ja yhden, jossa oli erittäin hyviä, keltaisia omenoita, oli +Mauri nimittänyt Valvan puuksi. Nyt olivat ne kaikki _toisen_ omat -- +hänellä ei ollut mitään niiden kanssa tekemistä -- Reeta sai hänelle +antaa niistä omenan tahi olla antamatta. Tämä tuntui hänestä katkeralta, +ja hän kulki ääneti Reetan rinnalla. + +"Ptruu, soh!" kuului ääni huutavan tallin luota. + +"Hyvänen aika, Rantalan hevostahan jo valjastetaan. Minunkin täytyy +mennä sisälle katsomaan, eikö meidän Maurikin jo aio lähteä." + +Sisälle mentiin ja siellä tosiaankin Mauri jo oli jättänyt hyvästi. + +"Kas, jopa aioit jättää minun tänne," sanoi Reeta nauraen. + +Mauri ei vastannut mitään, vaan läksi, käteltyään Valvaa, ulos hevosensa +luo, jonka Salovaaran renki ajoi pihaan. Reeta katsoi hänen jälkeensä. +Mauri näytti niin kumman vakaalta, mutta se oli kaiketi sattumus, hän +vain näytti siltä -- mikäpä häntä täällä olisi surettanut --. + +Reeta noikkasi vielä Salovaaran tytöille ja läksi. Rautio hyppeli vähän +levottomana, mutta Mauri piteli sitä suupielistä, ja Reeta pääsi +onnellisesti kääseihin. Mauri hyppäsi hänen viereensä ja sitte ajettiin +kotia. + + + + +VII. + + +Oli lauantaipäivä. Reeta hyöri taas talouden toimissaan. Kyökissä hän +kirnusi, että posket punottivat. Pian kerma voiksi muuttui, ja Reeta +kokosi voin nulikkaan, jossa rupesi sitä sotkemaan pienellä, +puukauhalla, siksi että joka piimän pisara oli pois herunut. Sitte hän +sen suolasi ja pani kylmään maitokammariin. Hetken perästä hän sitä +uudestaan rupesi sotkemmaan ja kaatoi pois sen veden, minkä suola oli +irti saanut, ja nyt oli voi niin sitkeätä ja keltaista, ettei mitään +värin lisäystä tarvinnut. Hän otti häikäisevän valkoiseksi huuhdotun +pytyn ja kaatoi siihen vähän kylmää vettä, häilähytti pytyn sisustan +marjaksi ja kaatoi jälleen veden pois sekä sotki sitten voinsa astiaan. +Kun hän juuri oli saanut sen sotketuksi ja tasoitetuksi, tuli suntion +Maiju sisälle. + +"Päivää, Reeta, oletko kirnunnut?" + +"Olen, tuleppas maistamaan voitani. On vasta leivottua uutisleipääkin. +Mennään tupaan istumaan, niin maistetaan tämän vuotista viljaa. Se on +mielestäni hyvin valkoista." + +Reeta saattoi tupaan Maijun ja meni sitte leikkaamaan leivänpytkyjä, +joita hän asetti sievään koppaseen. Sitte hän otti vasta kirnuamaansa +voita lautaselle ja toi tarjottavansa tuvan pöydälle. + +Siinä nyt rupesivat hyvällä ruokahalulla maistelemaan voileipiä, eikä +kehumisia Maijun puolelta säästetty. Näin kotoisessa olossa, kun kahden +kesken ollaan, tulee usein puhutuksi paljon, josta toiste ajatellaan: +olisi se saanut olla puhumattakin. + +Maiju kysyi, kuinka emäntä oli yleensä viihtynyt, ja mitä hän piti +tuttavistaan, joita pitäjässä oli saanut. + +Reeta sanoi viihtyvänsä oikein hyvin. "Rantalan emäntä ja isäntä ovat +erinomaisen ystävällisiä ihmisiä. Vaikka ovat jo vanhanpuolisia, niin +heidän seurassaan kuitenkin on erinomaisen hauskaa. -- Ja eilen olimme +Salovaarassa. Siellä vasta sopivia ihmisiä on. Kerttu on vielä vähän +lapsekas, mutta Maila ja varsinkin Valva minua miellyttävät. Valva on +erittäinkin tasainen ja vakava ja kaikin puolin taitava." + +"Hm, on niin, kyllä hän on." + +"Kumma, ettei hän jo ole naimisiin joutunut. Ei hän enään ole kovin +nuori, täydet ihmiset ne jo molemmat ovat, sekä Maila että Valva." + +"Vanhaksi piiaksi pian taitaa jäädä Valvakin. Kas se on niin, että +maasta ei oteta ja taivaasta ei anneta." + +"Kummallista, ei hän minusta ensinkään ylpeältä näytä." + +"Mutta rukkasia kuuluu antavan vain lakkaamatta. En tiedä, kylläpä hän +on hauska ja kelvollinen, mutta en minä hänessä mitään erinomaista näe. +On niitä muitakin talontyttäriä kelvollisia ja kauniita, kauniimpiakin +kuin Valva. Mitä sitä yhtä kaikkien tarvitsee hapotella, koska hän ei +tahdo naimisiin mennä." + +"Kun se oma tulee, kyllä sitte menee." + +"Niin, mutta kun se on tullut jo, eikä käynyt päinsä, niin hän ei huoli +kenestäkään." + +"Mikä siinä oli, ettei se päinsä käynyt?" + +"Se oli sillä tapaa kuin minä sen jo sanoin, että maasta ei oteta eikä +taivaasta anneta. Kyllä Valva olisi ottanut, mutta isä pani vastaan." + +"Vai niin, no sitte minä sen hyvin käsitän. Jos minun isäni ei olisi +antanut minun ottaa Mauria, niin sitte minä en myöskään olisi +kenestäkään huolinut, se on aivan varma. Valva raukka! Mistä hänen +sulhasensa oli?" + +"Äh, äh, en tiedä, mikä kurkkuuni meni, leivän-murenia varmaankin. Tässä +minäkin kaikkia tuhmuuksia juttelen. Täytyy tästä mennä kotiakkin." + +"Mikä kiire sinulla on? Enhän vielä saanut kuulla Valvan sulhasen +nimeäkään." + +"Niin no, ne ovat vanhoja asioita, olleita ja menneitä, mitäpä niistä." + +Reeta kalpeni, hän rupesi jotakin aavistamaan, ja sanoi nyt: + +"Koska ne ovat vanhoja asioita, niin mitäpä siitä, vaikka niistä +puhuukin." + +"En minä tiedä, miten tähän puheeseen tulin; enhän minä olisi mitään +tahtonut asiasta mainita, koska et siitä ennen ole tietänyt. Tämä +isäntähän oli Valvan sulhanen, mutta Salovaara ei antanut tytärtään. No +siinä se nyt sitte on sanottuna. En minä olisi tahtonut olla tuon asian +ilmoittajana, vaan en tiedä, miten se puheeksi tuli. Mutta ovathan ne +asiat olleita ja menneitä. Sanottiin Valvan kovin surreen, kun Mauri +meni naimisiin." + +"Mitäpä Mauri sitten häntä olisi viitsinyt muistella, olihan niitä +toisiakin maailmassa. Kyllähän käskisi kaikkien niitten, jotka häntä +ovat kosineet, iäksi sen vuoksi naimattomiksi jäädä. Harvoin +tuollaisista lapsuuden tuumista mitään tulee, kun järkevälle mielelle +joudutaan." + +"Niin, mutta näes, Mauri oli viisi vuotta salakihloissa Valvan kanssa; +sepä se sitten mahtoi koskea Valvaan, joka ei vieläkään ole saattanut +ottaa toista. Ei maar tässä auta puhua, kyllä minun nyt jo täytyy +lähteä. Älä nyt pahastu, Reeta hyvä, että tulin noista asioista +puhuneeksi. En minä olisi tahtonut sitä tehdä, mutta tiedäthän sen itse, +että sana antoi aihetta toiseen ja niin tuli puhutuksi koko juttu. Mutta +nehän ovat vanhoja asioita. Hyvästi nyt!" + +Maiju meni, mutta Reeta jäi pitkäksi aikaa paikalleen tuvan pöydän +ääreen. Monta asiaa selveni hänelle nyt. Juuri eilen oli Mauri ollut +tavallista vakavampi, hän oli näyttänyt oikein kylmältä. Ja nyt muisti +hän, ettei Valva ollut häissäkään. -- Tietysti Maiju tiesi asiat oikein, +mutta miksikä ei Mauri itse saattanut puhua hänelle tuosta. Ne olivat +kai niin arkoja asioita --. Ja hän siis oli täällä vaan täyttämässä +talon tarpeita. + +"Olen täällä välttämättömänä kaluna, joka talossa tarvitaan," ajatteli +Reeta. -- "Vai niin. Viisi vuotta kihloissa -- ja hän oli liika hyvä +Maurille! Minä olisin voinut rakastaa Mauria niin, niin, ja olisin +tahtonut tehdä hänet onnelliseksi -- mutta nyt! Oi, kuinka täällä on +tukehuttavaa." + +Hän lähti ulos. Luonto tuntui hänestä niin oudon synkältä, ja hän itse +oli ikään kuin yksinäinen erämaan vaeltaja. Kaikki oli kolkkoa. +Kesälinnut olivat muuttaneet pois. "Ollutta ja mennyttä --" sanoi Reeta +itsekseen, "niin, kaikki on mennyttä! Oi, kuinka vanhaksi olen tullut +mielestäni, ja minä olen kuitenkin vasta 19-vuotias. Kaikki iloni on +mennyttä!" + +Hän katseli omenapuita, lehdet olivat karisseet pois. Joku omena pudota +pompahteli alas puusta, tiaiset tikittivät, nokkiessaan puunrunkoa, +kylmä tuulenviima kulki puitten välissä, ja pellolla nuori oras +värähteli. Koko luonto oli muuttunut niin kolkoksi Reetan mielestä. "Nyt +käsitän Valvan sanat," ajatteli hän. "Valva sanoi: 'luonto kuvautuu +eteemme sellaisena, kuin mielentilamme kulloinkin on,' ja se on kyllä +totta." + +Emäntää huudettiin. Reeta läksi koneentapaisesti kulkemaan sinne päin, +mistä huuto kuului. Kyökkipiika sanoi: + +"Ei puurovesi ole päällä vielä ja väki tulee kohta illalliselle. En +tietänyt tulla työstä kotia ennen, kun emäntä lupasi itse keittää +puuron." + +"Tee hyvä valkea padan alle, ehkä se vielä ehtii. Oli vieraita ja +unhotin koko keittämisen." + +Palvelustyttö puhalsi valkeata kyökissä, niin että posket olivat +pullollaan, mutta kello riensi eteenpäin, ja kun väki ruualle tuli, niin +uutispuuro kyllä kiehua popotti padassa, mutta työväen vatsassa se vasta +paisumaan ennätti, ja kyökkipiika ihmetteli, mikä emäntään tuli, hän kun +aina oli toimittanut asiansa taitavasti ja säntillisestä. + +Tuomelan emännän talouden toimi kävi tästä lähtein aina +koneentapaisesti. Se ei enään häntä huvittanut, ja ruoka tuli sitten +usein huolimattomasti tehtyä. Väki murisi, ja isäntä, joka oli luullut +saavansa toimekkaan emännän taloonsa, oli pettynyt. Hän kävi synkäksi ja +umpimieliseksi. + + * * * * * + +Kirkkoväki palasi kotia kirkolta. Emäntä oli kotona ja asetti +kahvikuppeja tarjottimelle par'aikaa, kun isäntä tuli tupaan. + +"Terveisiä kirkolta," sanoi isäntä. + +"Kiitos, kiitos," vastasi vanha isäntä. "Mitä kirkolta kuuluu?" + +"Salovaaran Maila kuulutettiin. Sulhanen on aina V--lahden pitäjästä. +Kuuluu hänellä olevan aimo talo." + +"Oohoo, vai niin." + +"Valva siis jäi sian-nahkaa kantamaan," virkkoi emäntä vähän +ivallisesti. "Mutta eipä ole kummakaan, kukapa sitä juuri _tietensä_ +toisten loppua hapottelisi." + +Isäntä hätkähti. Hän ymmärsi nyt, että Reeta tiesi kaikki. Mutta +harmistuneena Reetan äänestä, vastasi hän: + +"Kyllä Valva miehiä olisi saanut yhden joka sormelle, mutta hän ei ole +huolinut." + +"Niin, kai maar hänen isänsä rahat kelpaisivat, mutta tyttö on kai siksi +järkevä, ettei myy itseänsä." + +"Luulen minä hänen kelpaavan rahattakin, sillä osaapa hän pitää niin +hyvän talon komennon, että hän jo silläkin talonsa rikastuttaa." + +"Niin no, eihän minun sovi kinata, kai sinä hänen parahiten tunnet, joka +viisi vuotta olet hänen kanssaan niin läheisessä tuttavuudessa ollut." + +"Kyllä olenkin hänen hyvin tuntenut," vastasi Mauri levollisesti, "eikä +minulla ole syytä otaksua, että hänen luontonsa olisi muuttunut, vaikka +sitte on jo useita vuosia kulunut, kun minä olin lähemmässä +tuttavuudessa siinä talossa." + +Nyt tuo asia oli selvillä. Maurin mielestä oli hyvä vain, ettei hänen ja +Valvan entinen väli enään ollut Reetalle tuntematon. Hän vaan ihmetteli, +kuka tuosta oli saattanut puhua. Mutta tultuaan kahden kesken, eivät +kumpikaan asiasta enempää keskustelleet. Jotakin vierasta, jotakin +särkynyttä oli syntynyt heidän välilleen. Mauri oli kylmempi ja Reeta +kärsi itsekseen. Hän kärsi niin, ettei hänellä ollut voimaa täyttämään +velvollisuuksiaan. Jos hän olisi voinut tehdä sen, kuten alussa, olisi +hän luultavasti vihdoin päässyt voitolle. Hän olisi voittanut miehensä +kunnioituksen ja sitte myöskin varmasti hänen rakkautensa. + + + + +VIII. + + +Viisi vuotta on kulunut. Tuomelassakin on sillä aikaa muutoksia +tapahtunut. Vanhukset ovat kuolleet, mutta kaksi nuorta vesaa on heidän +sijassaan kasvamassa, tyttö ja poika. "Oikein mielilapset," sanovat +imarteliat. Mutta Reetan poskista ovat kukat kuihtuneet, hän toimittaa +työnsä väsyneesti ja alakuloisella mielellä. + +Lapsillensa hän kuitenkin joskus hymyilee, mutta kummallista, nekin +ennemmin leikkivät isän polvella kuin äidin. Onko se tuo synkkä, kalpea +muoto, joka sen vaikuttaa? Isä näkyykin heitä hellästi hoitavan. Nytkin +hän juuri palaa saunasta, pitäen sylissään Tahvoa ja taluttaen Eeviä. +Hän on itse kylpenyt ja pessyt lapsukaisensa. + +Reeta katseli miestänsä ja lapsiansa, ajatellen itsekseen: "Onnellinen +olisin saattanut olla, jos hän olisi _minua_ rakastanut! Kuinka +toisenlainen olisi elämäni. Rantalan emäntä sanoi, että minussakin on +syy, kun olen välinpitämätön. -- Eivätkö luule, että minulla on tunteita +-- oi, kuinka minä toivoisin, että hän osottaisi minulle luottamusta +edes, mutta hän ei luule minun kykenevän lapsianikaan hoitamaan. Olin +ehkä liian huolimaton silloin, kun halla vei sydämmeni kevään -- ja +silloin katosi hänen luottamuksensa minuun, enkä sitä nyt enään voi +takaisin saada. -- Jos koettaisin... Lapsetkin minusta vieraantuvat ... +mutta ei -- ne eivät saa vieraantua!" + +Hän kiirehti tavallista nopeammin lastensa luo ja otti miehensä sylistä +Tahvon, sanoen: "Mennään velliä syömään, poikaseni," mutta hän sieppasi +pojan semmoisella kiireellä, että tämä pelästyen huusi: "Isä, isä!" ja +kurkotti kätensä Maurille. + +"Soh, soh, äiti antaa velliä, äiti antaa sokeria omalle pikku +kullallensa," ja nyt hän antoi, mitä parasta tiesi, hyväili ja +lellitteli poikaansa ja kyseli tavan takaa: "pidätkö äidistä, onko äiti +hyvä?" + +"On", vastasi poika, "annatko vielä tokuria?" + +Reeta antoi vielä, vaan rupesi sitten nukuttamaan lasta. Mutta tämä +pieni veitikka alkoi nyt komentaa äitiä antamaan enemmän sokeria ja +rupesi huutamaan, kun ei saanut. Isä tuli sisälle ja sanoi: + +"Ole heti kiltti ja ääneti, muuten isä ei huoli pojasta ollenkaan. +Hyvästi, jo menen." + +"Poju on kiltti jo," sanoi lapsi ja oli heti ääneti, ja hetken perästä +hän jo vaipui unen helmoihin. + +Seuraavana päivänä läksi isäntä kaupunkiin varahin aamulla. Tuomelassa +asui pari ylioppilasta, jotka tahtoivat viettää kesäkaudet maalla suuren +vesirikkaan järven rannalla. He olivat talon ruoassa ja isäntä läksi +kaupungista tuomaan Juhannukseksi vähän muonaa. Menihän sitä enemmän +särvintä, kun oli vierasta väkeä. + +Reeta koetti siistiä huoneita. Isäntä oli monta kertaa sanonut: "ei +tässä kodissa viihdy, kun et osaa pitää edes huoneita siivossa +järjestyksessä ja vielä vähemmän lasten neniä puhtaina." -- Mutta hänen +piti nyt näkemän, että Reeta osasi sekä huoneet siivota että lapset +asettaa puhtaaseen pukuun, Rantalan emäntä oli puhunut samasta asiasta, +ja sanonut, että Reeta oli tullut toisellaiseksi, kuin mitä alussa oli. +'Olet vielä nuori ja voit parantaa itseäsi, koeta vain, niin saat nähdä, +että olosi kaikin puolin tulee paremmaksi.' "Niin hän sanoi, tahdonpa +koettaa." + +Kun kaikki oli kunnossa, kurkisti Reeta ulos ikkunasta nähdäksensä, joko +Mauri kaupungista tulisi, mutta ei näkynyt ketään. Ylioppilaat siellä +oikoilivat puitten varjossa, kirjat pään alla. Omituinen tapa -- sisällä +oli niin kuuma, etteivät saattaneet lukea, ja ulkona kirjat olivat pään +alla, siellä ei sopinut lukea, kun hyönteiset kiusasivat. Reeta tuota +omituista seikkaa juuri tuumaili, kun portti narahti. + +"Salovaaran Valva! Kah, mistäpä hän nyt tulee? On niin vakavan +näköinenkin." + +Reeta läksi Valvaa vastaan. + +"Hyvää päivää! Terveisiä Rantalasta. Siellä on emäntä majaa muuttanut." + +"Mitä, onko hän kuollut?" + +"On. Eilen lähettivät hevosella minua noutamaan; sanoivat emännän kovin +huonontuneen. Minä lähdin ja jäin sinne sitte yöksikin, kun pyysivät. +Kyllä siinä jo heti hänen muodostaan saattoi arvata, että loppu oli +tulossa. Vielä hän sentään vähän puhui illalla, mutta aamupuoleen yötä +hän sitte loppui." + +"Vai on hän kuollut; kyllä hän on sairastanutkin jo kauan, mutta en +sentään luullut hänen loppunsa olevan niin lähellä. Oi, kuinka hyvä hän +on ollut minullekkin! Aina hän niin lempeästi ja viisaasti neuvoi, että +kyllä hänen neuvojaan mielellään muistaa." + +"Kyllä, ja aina siinä talossa oli hauskaa. Siellä oli kaikki niin +sopusointuista. Eerosta on kasvanut oikein ajatteleva ja viisas poika. +Nyt tässä tilaisuudessakin hän oli minusta niin järkevä, ettei noin +nuoresta pojasta olisi sitä saattanut odottaakkaan." + +"Sopusointuista" -- sanoi Reeta ikäänkuin itseksensä. "Niin, kyllä he +kaikki olivat miellyttäviä, ja hauskalta tuntui heidän seuransa. Mutta +mennään nyt sisälle. Olen odottanut Mauria kaupungista; hänen pitäisi +tuoman pehmeätä nisuleipää, ei minulla ole tällä haavaa muuta kuin kovaa +kotona." + +"No eihän sitä aina saata pehmeätä pitää, enkä minä sitä paitsi kahville +tullutkaan." + +"Totta maar sinun kahvia pitää juoman. -- Tulee taas ne Rantalaiset +mieleeni. Mitenkä ne nyt saattavat siellä toimeen tulla?" + +"Siellä on isännän vanha sisar, ja sitä paitsi, kyllä monen on täytynyt +toimeen tulla samallaisissa tilaisuuksissa." + +Reeta katsoi ulos ikkunasta. Hän oli käskenyt palvelustytön kahvia +keittämään ja odotti Mauria, jonka piti kaupungin leipää tuomaan. Mutta +ei Mauria näkynyt. Reeta tuli levottomaksi. Viimeisinä aikoina oli +joskus tapahtunut, että Mauri kaupungista palatessaan oli ollut liika +iloisella päällä. -- Mitäpä, jos nytkin olisi tullut liikoja +maistelleeksi, ja Valvakin oli näkemässä. Paras vain, kun kiirehtii +kahvia antamaan, että hän ennättäisi pois, ennenkuin Mauri kotia +palaisi. Reeta kiirehti asettamaan kahvikupit tarjottimelle ja otti +pannun, kaataaksensa kahvia, kun jo kuului ratasten jyrinää. +Levottomana kiirehti hän akkunan luo ja näki jo tavasta, millä isäntä +ohjia piteli, ettei mies ollut säntillään. + +Reeta lähetti kahvia tupaan ja meni itsekkin, mutta sanoi vieraallensa: +"Suo nyt anteeksi, minun täytyy vähän mennä ulos, ottamaan kapineita +vastaan, joita Mauri on kaupungista tuonut." + +Reeta meni nostamaan kaupungin tuomiset sisälle ja ilmoitti miehellensä, +että Valva oli tuvassa. "Ehkä tulet kammariin." + +"Minäkö. Vaikka vain. En ainakaan Valvan näkyviin mene." + +"Minä lähden tupaan Valvan luo ja käsken Liisan tuomaan sinulle kahvia." + +"En minä huoli, panen maata." + +"Juo nyt sentään, kun olet syömättä ollut, ja pane sitten maata." + +Lapset juoksivat isän tykö, mutta Reeta vei heidät pois, sanoen: "Isä on +väsynyt matkasta, hän panee maata; tulkaa äidin kanssa tupaan, niin +saatte kahvia." + +Valva oli nähnyt Maurin, kun hän ajoi pihaan. Hän oli kuullut +kerrottavan, että Mauri oli ruvennut väkeviä maistelemaan, mutta kun +suntion Maiju sitä etenkin oli puhunut, niin ei Valva oikein ollut +asiasta varma. Maijuhan tiesi usein sellaisiakin jutella, joissa ei +ollut mitään perää. Mutta nyt hän näki omin silmin asian todeksi. Oikein +hänen olisi tehnyt mieli kahden kesken varottaa ja neuvoa Mauria, mutta +koskapa hän pääsisi siihen tilaisuuteen? -- + +Reeta tuli tupaan ja hänen muassaan palvelustyttö, joka tarjosi toisen +kupillisen kahvia. "Nyt on pehmeätä leipääkin, tee hyvin ja ota nyt!" + +Valva ei olisi jaksanut, vaan otti kuitenkin Reetan mieliksi, mutta +juotuaan sanoi hän: + +"Suo nyt anteeksi, että minun heti täytyy lähteä, on jo kiire kotia. +Aioin vain poiketa Rantalan emännän kuolemasta ilmoittamaan, kun Rantala +pyysi, mutta nyt olenkin näin kauan viipynyt." + +Valva läksi, ja Reeta saattoi hänet portille. Kun hän saattamasta +palasi, kysyi toinen ylioppilaista: "Kuka se emäntä oli?" + +"Ei se mikään emäntä ollut, se oli vain Salovaaran vanhapiika." + +"Vai niin, luulin häntä nuoreksi emännäksi; hän näytti hyvin +miellyttävältä." + +"Vanha piika hän on ja kai hän siksi jo jääkin." + +Reeta meni jälleen sisälle, mutta Valva kulki metsäpolkua kotia päin, ja +tuumasi, että turhaan Tuomelan emäntää oli moitittu. Siellähän oli +kaikki siistiä ja lapset puhtaissa vaatteissa, eikä Reeta edes tietänyt +vieraita odottaakkaan. Oikein hän surkeili Reeta parkaa. Mutta hän +surkeili molempia; oli syy kenen hyvään, niin onni ei ainakaan siinä +talossa asunut. + + + + +IX. + + +Viisi kertaa on keväinen aurinko sulattanut järvistä jäät ja laskenut +aallot vapaasti liikkumaan, sitte kuin viimeksi olimme Tuomelassa. +Omenapuitten kukat ovat puhkeamaisillaan, tuomet vaahtasevat, käki +luikahtelee ja pääskyset visertelevät viirin päässä ja katonharjalla. +Kevättä on kaikkialla! + +Reeta kävelee tuvan ja maitokammarin väliä, mutta hänen askeleensa ovat +kovin väsyneet. Hitaasti hän kulkee, vaan jonkunlaisessa toimessa hän +kuitenkin on; mutta hänen laihtuneet ja kellastuneet poskensa +ilmaisevat, että jokin hivuttava tauti on päässyt hänessä valtaan. +Hänellä on ainainen yskä, joka varsinkin näin keväisin häntä vaivaa. + +Pienestä Eevistä on kasvanut kansakoulutyttö. Tuolla hän juuri tulee +isänsä rinnalla koulusta, jossa tänään on ollut tutkinto. + +"Äiti, katsokaa todistustani!" huutaa tyttö. + +Reeta otti todistuksen ja luki sen. Pari kyyneltä vieri hiljaa hänen +poskillensa; todistus oli hyvä. + +"Minä kanssa tahdon kouluun", sanoi Tahvo. + +Isäntä naurahti. Hän näytti niin tyytyväiseltä. Lasten menestys on +vanhempien suurin ilo. Oli ikään kuin juhla tällä hetkellä. Perheen +jäsenet olivat kaikin hyvällä mielellä. Kun lapsi oli tehnyt tehtävänsä +hyvin, niin tuntui vanhemmista, ikään kuin hekin olisivat siihen +jossakin määrin olleet osallisia. + +Juuri kun siinä pihalla vielä seisoivat, tuli lukkari Siironen +Tuomelaan, ja sitte läksivät kaikin sisälle. + +Siinä nyt ruvettiin puhumaan kansakoulututkinnosta. Lukkari kiitti +opettajaa ja sanoi: + +"Kyllä hän on harvinaisen kelpo opettaja, mutta kylläpä hänestä +pidetäänkin. Muistaako emäntä K-veden kansakoulua? Ei sinne ihmiset +viitsineet mennä kuulemaan tutkintoakaan, mutta täällä oli aivan toista. +Väkeä oli joka suunnalta ja juhlalliselta ja hauskalta tuntui. Oli +siellä Rantalakin morsiamineen." + +"Rantala! Onko hänellä morsian?" + +"Jaa niin, en muistanut sinulle puhuakkaan", sanoi Mauri, "että Rantala +ja Salovaaran Valva ovat kihloissa." + +"Vai niin, hm, vai joutuu Valva nyt vielä naimisiin." Emäntä tunsi +erinomaisen rauhan sydämmessään. Nyt vasta oli Mauri oikein hänen +omansa. Nyt katosi katkeruus hänen sydämmestään -- hän olisi tahtonut +alkaa uudestaan avioliittonsa menneet vuodet --. Hän olisi niin monessa +kohden tahtonut olla toisellainen kuin ennen, mutta nyt oli se jo ehkä +myöhäistä --. + +"Syyskuussa vietetään Valvan ja Rantalan häät", sanoi Siironen. "Valva +pääsee vielä mukaan Helsinkiin, kun ukko valtiopäiville lähtee." + +Mauri oli kovin vakava, mutta koetti kuitenkin ystävällisesti jutella +jonkun sanan Siirosen kanssa, joka oli hänen ystävänsä. Mutta lukkari ei +kauan joutunut viipymään tällä kertaa, vaan läksi pois. + +Tänä iltana emäntä hyväili lapsiansa niin erittäin hellästi, kun maata +panivat. Sitte meni hän ulos kävelemään ja katseli tuomenkukkia; oi, +miten monta vuotta oli kulunut siitä, kuin hän ne noin kauniina oli +nähnyt! + +Eivät ne tosiaankaan moneen vuoteen noin ihanasti kukkineet kuin nyt --. +Myöhään hän meni levolle, mutta tänä iltana hän saikin tavallista +pikemmin unta. + +Toisin oli Maurin laita. Hän valvoi, oli niin kumman tyhjää hänen +sydämmessään. Nyt vasta hän tunsi, että häneltä oli jotakin riistetty, +nyt, kun Valva meni toiselle. Hän ei käsittänyt itseään. Oliko +mahdollista, että Valvalla oli ollut erityinen sija hänen sydämmessään? +-- Oliko hänen sydämmessään kaikki nämät vuodet asunut _kaksi_? -- + +Oli varmaankin! -- Se oli väärin! + +Näin tutki Mauri itseään ja hämmästyi. Kevätyön hämärässä valossa +selveni hänelle moni hänen omassa sydämmessään oleva hämärä kohta. + +Seuraavana päivänä läksi Mauri katsomaan ajokalujansa. Uusista +nappularattaista oli vieteri vikaantunut ja hän tyysti ja tarkasteli +niitä. Vanhemmat sahrat olivat myöskin viassa. Juho renki tuli +ajokaluhuoneeseen ja alkoi katsella lapioita. + +"Täytyy, tuota noin, lähteä ojia luomaan", sanoi Juho. + +"Kyllä se on aivan tarpeellista, mutta minä katselen tässä ajokaluja; +täällä tarvitaan seppää." + +"Kyllä. Ison Mustan kengät ovat aivan huonot ja täytyy nekin laittaa +kuntoon, siksi kuin maantien työhön mennään. -- Lähdenkö seppää +tuomaan?" + +"Ei, mene sinä vain ojia luomaan, minä lähden itse seppää hakemaan." + +Juho läksi työhönsä ja Mauri meni tupaan. + +Reeta teki par'aikaa voileipiä Tahvolle. + +"Jahka minäkin syön vähäsen. Tuoppa piimää; voita ja leipää tässä näkyy +jo olevan entiseltään. Täytyy lähteä seppää hakemaan." + +Reeta asetti ruokaa pöytään. "Eikö täältä nyt joku joutilaampi saattaisi +lähteä tuollaista asiaa toimittamaan?" + +Reeta pelkäsi vähän, että Mauri jälleen, kuten monta kertaa ennenkin, +jäisi sepän pariin väkeviä maistelemaan, mutta Mauri vastasi: + +"Itse minä sentään paremmin asiani toimitan ja olen sitä paitsi jo +asettanut jokaiselle työnsä." + +Hän läksi Salovaaralle päin vievää tietä myöden kulkemaan. Lähempänä +kartanoa haaraantui tie, joka vei aivan lähelle maantietä, missä seppä +asui. + +Mauri oli kävellyt vähän toista virstaa, kun näki naishenkilön kulkevan +tiellä. Sehän oli juuri kuin Valva. Hän kiirehti askeleitaan, hän tahtoi +toivottaa onnea Valvalle ... ei, hän tahtoi häntä varoittaa. + +Pian saavutti hän naisen, joka todellakin oli Salovaaran Valva. + +"Hyvää päivää, mistä sinä tulet?" + +"Kävin Karpalon torpassa; siellä kudotaan minulle kangasta, olin sitä +katsomassa." + +"Minä lähden seppää noutamaan. Ajokaluja täytyy vähän parantaa." + +He kulkivat ääneti vähän aikaa. Mauri tuumasi, että hänen olisi pitänyt +onnitella Valvaa, mutta ei saanut sanoja suustaan. Valva myöskin näytti +miettiväiseltä. Vihdoin hän kuitenkin katkaisi äänettömyyden. + +"Kuules Mauri, minä olen usein toivonut saavani tavata sinua kahden +kesken, jotta sinulle saattaisin puhua eräästä asiasta, joka mieltäni on +surettanut jo kauan aikaa. Älä suutu minulle, sillä ystävyydestä sinuun +minä siitä puhun. Olen kuullut, ja omin silmin nähnytkin, että olet +ruvennut väkeviä nauttimaan, ja se on kovin koskenut minuun. Sinun +vaimosi kärsii nähtävästi, ja lapsillesi et myöskään voi olla hyvänä +esimerkkinä." + +"Enhän minä niin pahasti sitä viljele, että siitä niin melua tarvitsee +pitää. Ja jotakin sitä tekee, kun kotona kaikki käy nurin." + +"En luule ollenkaan, että Reeta olisi huoleton, jos sinäkin vähän +enemmän hänestä välittäisit." + +"Sinä, Valva, neuvot minua, mutta annappas kun minäkin annan sinulle +neuvon. Sinä aiot mennä naimisiin, mutta minä sanon sinulle: elä tee +sitä! Joka ilman rakkautta naimisiin menee, saa sitä katkerasti katua. +Hän tekee väärin sekä itseänsä, että kumppaniansa kohtaan. Minä puhun +omasta kokemuksesta." + +"En ilman rakkautta menekkään. Kylläpä on haavojen jo ollut aikaa arpeen +mennä. Minä kyllä myönnän, että minun haavani kerran olivat niin syvät +ja kovat, etten luullut niitten milloinkaan paranevan, mutta vuosikausia +ovat ne jo ummessa olleet." + +"Sinä erehdyt! Etpä olisi välittänyt juomisestanikaan, ellet minusta +vielä pitäisi." + +"En erehdykkään. Tietysti en sinusta milloinkaan voi olla niin +välinpitämätön, ettei se minuun koskisi, jos näen sinun joutuvan jonkun +paheen vaaraan, mutta vaikka minä nyt saisin tällä hetkellä vapaasti +valita kumppanikseni teistä kummanka tahtoisin, niin kyllä minä Rantalan +valitsisin. Minä kunnioitan häntä ja kuljen turvallisena, kun hän on +tukenani rinnallani. Meidän entisyyttämme muistan, kuten +lapsuuden-aikaa ja niin kuin Juhannus-aikaa muistetaan..." + +"Se on kuitenkin ihanin aika, Valva!" + +"Mutta meidän ei auta muistoissa elää, ne estävät meitä +velvollisuuksiamme täyttämästä. Ja Mauri, ennen kuin nyt erkanemme, +pyydän jotakin, joka tulee omaksi hyväksesi, jos sen teet. Mene, Mauri, +raittius-seuraan! Älä sinä koeta vähitellen lakata juomasta; siitä ei +tule mitään. Päätä ettet maista tippaakaan! Sen saatat parahiten tehdä, +jos menet raittius-seuraan. Sinä kyllä voit päättää, jos tahdot. Veltot +ihmiset tarvitsevat jotakin erinomaista ulkonaista vaikutusta, +saadaksensa sellaista voimaa, mutta sinulla on sitä kyllä ilmankin, kun +vain kerran päätät. Tässä nyt tiemme erkanevat. Hyvästi, Mauri, muista +todellisen ystävän neuvoa!" + +Valva läksi, Mauri katsoi hänen jälkeensä. + +"Onnellinen hän, joka tuollaisen naisen kumppanikseen saa!"... ajatteli +Mauri, kulkiessaan sepälle päin. + + + + +X. + + +Reetan katkera mieli oli vuosien kuluessa talttunut. Hän etsi nyt +mielellään Rantalan Valvan seuraa ja oli yleensä tyytyväinen, vaikka +terveytensä yhä oli huono. Ei hän enään paljon jaksanut työssä olla, +mutta liikkui kuitenkin hiljakseen talossaan, pitäen silmällä kaikkia +toimia. + +Oli Juhannus-aatto. Tuomelan väki oli ollut kylpemässä ja syönyt +illallisensa. Piha oli limoja täynnä ja juhlallinen hiljaisuus vallitsi +talossa. Rippilapset piti Juhannuspäivänä laskettaman +Herran-ehtoolliselle ja heidän joukossaan oli myöskin Tuomelan Eevi. + +Tyttö tuli vanhempiensa kammariin sanomaan heille hyvää yötä. Hän +syleili hellästi isäänsä ja äitiänsä, pyytäen heiltä anteeksi kaikkia, +mitä mahdollisesti olisi rikkonut heitä vastaan, ja vanhemmat sulkivat +hänet hellään syliinsä. + +Reeta katseli hoikkaa, kukoistavaa tytärtänsä, jonka nyt piti astuman +maailmaan. Monen monet ajatukset syntyivät hänen mieleensä. Hän olisi +neuvoillansa tahtonut tukea tätä hentoa ruokoa, mutta ei voinut pukea +ajatuksiansa sanoiksi. Hän vain puristi syliinsä lapsen, joka tunsi, +kuinka hänen äitinsä liikutuksesta vapisi. + +Hetken kuluttua nukkui Tuomelan perhe syvässä unessa, mutta ulkona käki +kukkui ja nuorisoa kuljeskeli laulaen ja rallittaen talon ohitse. He +seisahtuivat katselemaan, saisivatko lisää seuraa, mutta se toivo oli +turha, sillä isäntä ei pitänyt Juhannus-öitten usein kyllä irstaisista +huveista. Hän oli sitä paitsi tullut raittius-seuralaiseksi. + +Seuraavana päivänä läksi melkein koko väki kirkolle. Kyökki-Liisa, eräs +vanhempi ihminen, jäi yksin talonvartiaksi ja ruoanlaittajaksi. + +Tunti kului tunnin perästä. Liisa ihmetteli, kun ei väkeä kotiin +kuulunut. Kissa pesi silmiänsä auringonpaisteessa, venytteli itseänsä +vähän ja asettui naukumaan oven eteen. + +"Sinäkin siellä naukumaan rupeat, että täytyy laskea ulos; entä jos +vellini vielä pohjaan palaa." + +Laskettuaan kissan ulos, riensi Liisa jälleen velliä sekoittamaan. Mutta +tuskin oli hän patansa ääreen ennättänyt, ennenkuin lattialla loikoileva +Halli aika jytinällä syöksi haukkuen ovea kohti. + +"No kas se nyt on kiire sinulla, ikään kuin et tästä vähemmällä +jytinällä ennättäisi kotiväkeä vastaan. Elävät ovat varsin hassuina", +mötisi Liisa. Mutta ovea avatessaan näki hän suntion Maijun, joka tuli +portailla. + +"Päivää, miten emännän laita on?" kysyi Maiju. + +"Mitä? Kuinka?... Emäntä on kirkossa." + +"Eikö hän vielä ole kotona?" + +"Ei ketään kirkkoväestä vielä ole kotona." + +"Hyvänen aika! Kas se oli niin, että emäntä pyörtyi kirkossa juuri kuin +lapset oikeudelle menivät, ja isäntä sekä Salovaaran Jaakko kantoivat +hänen pois kirkosta. Minä menin sitte hetken perästä myöskin ulos, +katsoakseni häntä; ajattelin, että ehkä olisivat vieneet hänet +lukkarille. Mutta silloin olivat jo poissa kaikki, isäntä oli vain +käskenyt sanomaan Eeville, että hän tulisi jalkaisin kotia. Minä lähdin +heti tänne oikotietä, mutta luulin että he jo olisivat ennättäneet +hevosella ennen minua." + +"Vai niin, -- voi, voi, se emäntä onkin niin kovin huono ja heikko; +ihminen parhaassa iässään, 35 vuoden vanha vasta. Oih, minäkin tässä +puhun ja vellini varmaankin palaa pohjaan! Tulkaapas auttamaan, +nostetaan pata jaloilleen. Onneksi ei vielä ole pohjaanpalaneen makua. +En uskalla sekoittaa enään ollenkaan, antaa sen nyt olla sinään. Vaikka +valmistahan se jo onkin." + +"Kas tuolla jo tulevat kirkosta. Jaksaa se emäntä istua, mutta kovin +kalpea hän on." + +Maiju ja Liisa juoksivat pihalle ja taluttivat sitte emäntää hänen +kammariinsa. Vuode valmistettiin. Reeta riisui vaatteet yltään ja pani +levolle. + +"Kuinka nyt jaksat?" kysyi Maiju. "Ja mikä sinuun tuli, koskeeko +jostakin?" + +"Koskee, pistää kyljestä ja ahdistaa kovin rinnasta." + +"Kun olet ihan keltainen, silmänvalkuaisetkin ovat keltaiset." + +Mauri tuli sisälle ja katseli levottomasti vaimoansa. "Minä lähden +lääkäriä noutamaan, sinä näytät kovin sairaalta", virkkoi hän. + +Reeta loi kiitollisen katseen mieheensä, sanoen: "Ehkä olisi paras, +kentiesi tulisi lievitystä." + +"Olethan sinä Maiju täällä siksi kuin Eevi tulee? Jos jotakin +tarvittaisiin, niin onhan hyvä, että ihmisiä on auttamassa. Hyvästi, +Reeta, minä palajan pian takaisin." + +Reeta kurkotti laihan kätensä hyvästijätöksi miehelleen, ja Mauri läksi +lääkäriä noutamaan kaupungista. + +Hetken kuluttua tuli Eevi kotia. Tyttö parka oli aivan pelästyksissään +ja parkaisi itkemään, kun näki äitinsä. Mutta kuultuansa, että isä oli +lähtenyt lääkäriä noutamaan, rauhoittui hän jälleen. + +Iltapuolella tuli lääkäri. Hän tutki tarkasti sairasta ja meni sitte +toiseen huoneeseen, sekä pyysi paperia, mustetta ja kynää, +kirjoittaaksensa sairasta varten määräyksensä apteekiin. + +"Mitä tautia Reetassa on?" kysyi isäntä. + +"Hm -- On hänessä keltatautiakin, vaan se nyt ei ole vaarallista. Mutta +tässä on paljon muutakin." -- Hän kuiskasi isännälle jotakin, isännän +pää vaipui alaspäin, hän näytti kovin murtuneelta. Tohtori otti tuolin +ja istui kirjoittamaan, ja Mauri läksi vaimonsa kammariin. + +Eevi oli seisonut ovensuussa ja kuullut, kun tohtori sanoi: "mutta tässä +on paljon muutakin". Kuisketta hän ei kuitenkaan kuullut. Hän meni +pöydän lähelle tohtorin luo ja katsoi häneen kauniilla, rehellisillä +silmillään, kysyen: + +"Mikä muu äitiä vaivaa, kuin keltatauti? Sanokaa suoraan, että tiedän, +kauanko voimme toivoa saavamme hänet pitää." + +Tohtori katseli tyttöä, joka näytti hänestä liian nuorelta kovaa sanomaa +kuulemaan, ja ravisti päätään. + +"En minä itke, sanokaa rohkeasti vain", sanoi tyttö, mutta kyyneleitä +vieri kuitenkin hiljaa hänen silmistään. "Sanokaa, kyllä minä tiedän, +että äitini näen tuolla ylhäällä taas vähän ajan perästä." + +Tänään, oltuaan ensi kerran Herran pöydän ääressä, oli Eevin usko vakaa +ja luottamus luja, vaan tulisiko se aina sellaisena pysymään?... + +Tohtori katsoi tytön vakavaa muotoa ja vastasi: "Hänen keuhkonsa ovat +loppuun kuluneet, ikänsä ei ole pitkä; mutta päivä ja hetki, jolloin +elonlanka katkeaa, on meille kuitenkin tietämätön." + +Eevi kalpeni, vaan meni vakaana, sanaakaan sanomatta jälleen äitinsä +kammariin ja istahti äidin vuoteen ääreen. + +Tohtori läksi pois, mutta lupasi jälleen muutaman päivän päästä tulla +katsomaan sairasta. + +Päiviä ja viikkoja kului, lääkäri tuli ja meni, Reeta nautti rohtoja, +mutta voimat vähenivät yhä. + +Naapurit kävivät ystävällisesti häntä katsomassa, ehkä liiankin usein. +Suntion Maiju ja Mattilan Taava tulivat eräänä päivänä, ja kun sairaan +luo pääsivät, kysyi Taava: + +"Kuinka nyt jaksat, etkö ole parempi?" + +"En. Ahdistaa niin kovasti, etten oikein voi hengittää." + +"Niin aina näkyy", sanoi Taava, "ei ne lääkärit sitä niin ymmärrä. +Pietilän vaari-vainaata kanssa ahdisti kovin, mutta hänelle keitettiin +suopursuista vettä ja sitä hän vain joi, ei hän yhtään muita rohtoja +nauttinut." + +"Paraniko hän?" kysyi Eevi. + +"Ei, kuoli, kuoli hän, mutta hän olikin vanha jo; eihän sitä kuolemaa +estää voi, kun se tulee, -- mutta hyvää ne sentään tekivät." + +"Leininruohoista keitettyä vettä myöskin paljo käytetään", sanoi +suntion Maiju, "minun isäni sitä usein juo. Kas se leini on sellaista, +että välistä se viskautuu yhteen, välistä toiseen paikkaan, ja kun se on +rinnassa, niin sitä sitten ahdistaa. -- Mutta mikä nyt varmaan olisi +hyvää, niin se on muurahaispesästä tehty kylpy. Se on niin mainion +hyvää. Sitä voi käyttää kaikkiin, se on hyvää leiniin ja pistokseen." + +"Enhän minä kylpyyn jaksaisi mennäkkään", sanoi Reeta. + +Hyviä neuvoja annettiin hyvästä sydämmestä, mutta ei niitä kuitenkaan +seurattu, kun kerran lääkäriä käytettiin, ja turhaa se kai olisi +ollutkin. + +Eräänä päivänä toivoi Reeta, että Rantalan Valva tulisi häntä katsomaan, +ja mitä Reeta toivoi, sitä hänelle nyt heti toimitettiin. Tahvo läksi +hevosella emäntää noutamaan, ja hän tuli. + +Reeta kurotti hänelle kätensä ja sanoi: "Hyvä, että tulit, Valva. Minä +olen niin väsynyt. Se on nyt niin, että elämänlanka on loppuun kulunut. +En minä toivokkaan, että se pitempi olisi; olen väsynyt, niin väsynyt... +Mielelläni lähden täältä, mutta minä pyydän, että sinä, niin paljon, +kuin sinulle mahdollista on, antaisit hyviä neuvoja lapsilleni. Minä +tiedän, että sinä paremmin kuin kukaan muu osaat heitä neuvoa. Ja te, +lapset, menkää Rantalan tädin luo, kun äidin neuvoa kaipaatte; kyllä hän +teitä auttaa." + +Valva lupasi tehdä, mitä saattoi, heidän hyväkseen. Lapset itkivät ja +Maurinkin silmistä kyyneleet hiljaa vierivät. Oli niin paljon, jota hän +nyt olisi tahtonut muuttaa entisestä elämästään, jos sitä olisi voinut +uudestaan elää; mutta nyt oli se myöhäistä, ainakin Reetan suhteen. + +Valva jäi lasten kanssa valvomaan, sillä Reeta oli kovin heikko. + +Aamupuoleen yötä Reeta nukkui viimeiseen uneensa. Hän sammui kuten +kukkanen, joka päivän valoa kaivaten kuihtuu ja vihdoin kuolee. + + + + +XI. + + +Iltakellojen kajahdus kuului kirkonmenoissa, juuri kuin kolme henkeä +nappularattaissa istuen läheni hautausmaata. He astuivat alas, ja kolmas +heistä, joka oli noin pari vuotta sitten lailliseen ikään tullut nuori +mies, sitoi hevosen kiinni ja läksi sitten astumaan kumppaniensa, kahden +naisen seurassa hautausmaalle. + +Naisilla oli molemmilla kukkaseppeleet kädessä. Toisella, joka näytti +olevan keski-ikäinen, oli kaksi, mutta nuoremmalla, joka oli elämänsä +keväimessä, oli ainoastaan yksi, lemmenkukista sidottu seppele. + +He lähenivät hautaa, jonka päälle mustaan kiveen oli piirretty Rantalan +isännän ja hänen ensimmäisen vaimonsa nimet. + +Haudankaivaja lähestyi heitä. + +"Hyvää iltaa, Rantalan emäntä!" + +"Jumal'antakoon", vastasi Valva. Hän laski molemmat seppeleensä +haudalle. + +"Kah, jopa akranoomikin on Mustialasta kotia palannut!" + +Rantalan Eero oli käynyt Mustialan maanviljelys-opiston läpi ja sen +vuoksi häntä nyt nimitettiin "akranoomiksi." + +"Jo olen, kylläpä äiti apua tarvitsikin." + +"Hm, niin kyllä. Kolme vuotta kai siitä tulee Mikkona, kun +Rantala-vainaja haudattiin?" + +"Niin tulee." + +"Niin se oli minunkin muistaakseni. Entäs Tuomelan emäntä -- siitä on jo +ehkä viisi vuottakin! -- --" + +"Juhannuksen jälkeen tulee viisi vuotta", sanoi Eevi. + +He läksivät toisen haudan luo; se oli Tuomelan Reetan. Eevi rupesi +perkaamaan pois rikkaruohoja, ja laski sitte seppeleensä +posliinilautaselle, johon hän pullosta kaatoi vettä. Lautasen hän sitte +asetti kummulle. + +Valva katseli vielä vähän aikaa hautoja, mutta Eevi rupesi kiirehtimään +kuolleitten majojen luota pois. Elohon elävän mieli... + +"Täti, emmekö jo lähde?" kysyi hän. + +"Lähdetään vain." + +He läksivät pois hautausmaalta. Eero ajoi hevosen esiin ja sitte +lähdettiin. Kun ennättivät Tuomelan tienhaaralle, seisauttivat he +hevosensa, ja Eevi hyppäsi rattahilta, mennäksensä jalkaisin siitä +kotia. Mutta hyvästijättäessään sanoi hän vielä: + +"Maanantaina on meillä sitte ompeluseura. Täti tekee niin hyvin, että +tulee vähän aikaisemmin kuin muut vieraat. On paljo hauskempi, jos täti +tulee ennen kuin muut." + +"Kyllä tullaan." + +"Tervetuloa, Eero, sitte äitisi kanssa." + +"Kiitos vain. Hyvästi!" + +"Hyvästi!" + +He lähtivät ajamaan. Pieni tomunpilvi ainoastaan näkyi maantiellä, kun +rattaat vierivät pois. + +Eevi läksi kiirein askelin kotia päin, ja pian oli hänkin perillä. + + * * * * * + +Maanantaina iltapäivällä rupesi vieraita kokoontumaan Tuomelaan. Valva +oli ikäänkuin emäntänä heitä vastaan ottamassa. Hänen käytöksensä oli +arvokas ja miellyttävä, kuten ainakin. Salovaaran Kerttu ja Jaakko, +jotka molemmat vielä elivät naimattomina vanhan isänsä turvana, olivat +myöskin tänä päivänä kuten kotoväkeä Tuomelassa. + +Pieniä pöytiä oli vanhan tavan mukaan asetettu omenapuitten alle, +joitten oksat raskaina riippuivat täynnä punakylkisiä omenoita. + +Nuoret asettuivat heti omenapuitten alle ja pian sieltä kuului vilkasta +keskustelua ja aina välillä naurua, joka osotti, että oltiin hilpeällä +tuulella. + +"Kummallista", sanoi Valva sisarelleen, he kun istuivat talon portailla; +"eräs päivä 25 vuotta sitten muistuu niin selvästi mieleeni -- se oli +pyhäpäivä -- että tavan takaa nytkin mielestäni tuntuu ikään kuin olisi +sunnuntai." + +Lukkari Siironen ja kansakoulun-opettaja tulivat myöskin siihen +portaille tupakoimaan, sekä Mauri ja suntio. + +"Mitä emännät täällä tuumaavat? Ei teitä ole haluttanut nuorten +joukkoon lähteä." + +"Ei, nuoret ovat vapaammat ja iloisemmat, kun saavat siellä vain +keskenään liverrellä. Muistaahan sen omasta nuoruuden ajastaan," sanoi +Valva. + +"Paljoko sitä ompeluseuran kassaa jo on karttunut?" kysyi Siironen. + +"Onhan sitä jo muutama sata kolmatta tuhatta, en muista niin varmaan +kuinka paljo," vastasi Valva. + +"Kukapa uskoisi", virkkoi kansakoulun-opettaja. "Paljo on seura +lahjoittanut vaatteita köyhille kansakoulu-oppilaille joka vuosi, ja +sentään on jäänyt niin paljo kassaan." + +"Muistan minä sen päivän ihan kuin se olisi ollut eilen", sanoi suntio, +sylkiessään sivulle päin, "kun tämä Rantalan emäntä, joka silloin oli +tuommoinen Eevin ikäinen, ehdotti, että piti pantaman toimeen +ompeluseura. Silloin me vähän nauroimme teidän vehkeitänne, mutta +toimeen se seura saatiin vain ja hyötyä siitä on ollut ja hauskuutta +myöskin." + +Nuoret tytöt tulivat tavan takaa kysymään jotakin Valvalta. Joku tahtoi +tietää, tehtäisiinkö enemmän miehen sukkia, ja toinen kysyi, +pantaisiinko pitsiä vyöliinan liepeisiin, y. m. + +"Emännältä vain aina kysytään kaikkia, olette vielä siinä seurassa +päänä." + +"Olen, onhan se hauskempi nuorten, kun on joku vanhempi ohjaamassa. +Sisareni ja minä tavallisesti kaikki ainekset ostamme, ja sitte sovitaan +ja tuumitaan nuorten kanssa yhdessä, mitä sopivinta olisi laittaa." + +"Mennään mekin katsomaan heitä tuonne puitten alle! Siellä näyttää +oikein hauskalta, omenatkin ovat aivan punaisinaan", sanoi suntio, +"vaikka en minä niistä sentään huoli, en saa rikkikään." + +He menivät pihalle nuorten joukkoon ja rupesivat heidän kanssaan leikkiä +laskemaan. + +Erään pöydän ääressä istui suntion Maiju. Hän ei nyt enään ollut nuori, +mutta nuorena hän vielä piti itseään. Hänellä oli vielä vanha tapansa +puhua ja arvella ihmisistä jos jotakin, ja nyt hän puoli-ääneensä sanoi +Mattilan Taavalle: + +"Eiköhän Tuomelasta ja Valvasta vielä paria tule?" + +"Ei ikään", vastasi Taava, "kyllä heillä jo siihen aikaa olisi ollut. +Minä kuulin kerran, kun lukkari laski leikkiä ja sanoi: "nyt emännän +sopii ottaa vanha sulhasensa." Mutta silloin emäntä oikein suuttui ja +sanoi: "Älkää tuollaisia leikillännekään puhuko; ne ajat ovat olleet ja +menneet. Mitä rikkunut on, ei sitä enään eheäksi saa. Antakaa vanhojen +kunniallisten ihmisten olla rauhassa." Enkä luule, että lukkarin on +tehnyt mieli toista kertaa asiasta puhua, kyllä Valva turhat puheet +luotaan torjuu." + +"Kai Mauri oli lähettänyt lukkarin puhumaan --." + +"Ei ikään, omia aikojaan hän vain löperteli, hän on niin hyvä leikkiä +laskemaan." + +"Hm, usko pois vain, kyllä siinä vain oli muutakin kun leikkiä." + +Ilta joutui. Elokuun hämärä levitti huntunsa seutuihin, ja nuoret +laskivat työnsä pois sekä rupesivat leikkimään. Taivaan rannalta nousi +kuu kumottamaan, ja sen lumoavassa valossa nuoriso leikki ja tanssi. +Lehmänkellon kalkahdus kuului silloin tällöin laulujen välissä, kun +kellokas tarhassa kääntyi toisella kyljelleen. + +Ilta rupesi kulumaan loppuun ja innokkaammin kuin ennen kuuluivat +piiritanssin sävelet. Se oli vanha, tuttu laulu, jota laulettiin: + + "Niityn pintaan, mäen rintaan + Majani minä rakennan, + Sinä olet kuin ruusunkukka, + Sinua minä rakastan." + +Mauri naurahti. "Kuka siellä nyt piirissä on?" kysyi hän Valvalta. + +"Eero ja Eevi näkyvät olevan." + +"Hm, on noissa oltu -- mekin aikonamme. Vielähän niitä samoja lauluja +aina laulavat. Muistatko, siitä on hyvin monta vuotta kulunut, kun mekin +noita lauloimme --" + +"Kaksikymmentäviisi vuotta! On se pitkä aika, ja jotakin sillä aikaa on +saanut koetella, mutta Jumalan kiitos vain joka päivästä, mikä ollut +on." + +Nuoriso lauloi vanhoja ja uusia lauluja, mutta vaikka laulunsanat +vaihtelevat ja ihmispolvet vaihtelevat, niin tunteet, jotka nuorison +sydämmessä uhkuvat, ovat aina samat, ja vanhat katselevat nuorisoa +mielellään, sillä he näkevät heissä jälleen keväimensä ajat elävästi +kuvattuina. + +Leikki lakkasi, tanssi taukosi, ompeluseura läksi kotia. Mutta heidän +mentyään Mauri ja Valva vielä kauan istuivat kuutamossa, jutellen +menneistä ajoista, muistellen niitä, "kuten Juhannusaikaa +muistetaan".... + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kaksi, by Theodolinda Hahnsson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI *** + +***** This file should be named 14164-8.txt or 14164-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/1/6/14164/ + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14164-8.zip b/old/14164-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..03d5fe9 --- /dev/null +++ b/old/14164-8.zip |