diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14152-0.txt | 2996 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14152-8.txt | 3382 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14152-8.zip | bin | 0 -> 71854 bytes |
6 files changed, 6394 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14152-0.txt b/14152-0.txt new file mode 100644 index 0000000..8424c75 --- /dev/null +++ b/14152-0.txt @@ -0,0 +1,2996 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14152 *** + +SALAPERÄINEN OVI + +(DR. JEKYLL AND MR. HYDE) + + +Kirjottanut + +Robert Louis Stevenson + + +Suomennos + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1911 + + + + +Salaperäinen ovi. + + +Uttersonilla, lakimiehellä, oli karkeat, rumat ja epäsäännölliset +kasvot, joita tuskin milloinkaan valaisi hymy; hänen olentonsa oli kylmä +ja jäykkä, hän sanoi sanottavansa vain vaivalla, hänen esiintymisessään +tuskin voitiin nähdä lämpimämpäin tunteiden ilmenemismuotoja; hän oli +laiha, pitkä, kuiva, synkkä -- mutta sittenkin täytyi hänestä pitää. +Ystäväpiirin yhtymisissä, kun viini oli hänen makunsa mukaista, loisti +hänen silmistään ilme, joka oli jaloimmassa merkityksessä inhimillinen; +mutta tämä sisäinen maailma ei kuitenkaan koskaan tullut ilmi sanoissa, +vaan sitä useammin ja puhuvammin teoissa. Hän oli ankara itseään +kohtaan; joi yksin ollessaan katajanmarjaviinaa, haihduttaakseen +hienojen viinien makua, ja vaikka hän nautti teatterista, ei hän ollut +avannut sen ovea kahteenkymmeneen vuoteen. Mutta hän oli hyvin +suvaitsevainen muiden suhteen; hän tunsi melkein kateudensekaista +kummastusta syrjäisten vioissa ja synneissä ilmenevän elinvoiman +johdosta ja joka tapauksessa mieluummin auttoi kuin valitti. + +»Olenpa jonkun verran Kainin kerettiläisyyteen kallistuva», oli hänen +tapana sanoa tuolla kuivalla tavallaan; »sallin veljeni syöksyä +turmioon, jos hän sen itse hyväksi näkee». Tämä piirre hänen +luonteessaan se luultavasti aiheutti senkin, että hän niin usein oli +viimeinen kunnianarvoinen tuttavuus ja viimeinen rohkaisija, jonka +puoleen hätääntyneet ihmisparat tiesivät voivansa kääntyä. Tällaisia +surunlapsia tavatessaan ei hänen olemuksensa hitustakaan muuttunut. + +Tämä oli luultavasti helppoakin hänelle, hänen olentonsa kun kaikissa +suhteissa ilmaisi niin vähän. Itse hänen ystävyyssuhteensakin näyttivät +pääasiallisesti rakennetun samanlaisen hyväntahtoisen vapaamielisyyden +pohjalle. Ihmisen vaatimattomuushan ei ilmene missään niin todellisena +kuin siinä, että hän on valmis ottamaan ystäväpiirinsä vastaan +sellaisena, miksi olosuhteet ovat sen muodostaneet; ja tämän juuri teki +mr Utterson. Hänen ystävinään oli läheisiä sukulaisia taikka henkilöitä, +joiden kanssa hän oli kauan ollut tuttu; hänen kiintymyksensä oli +vuosien kasvattama kuin köynnöskasvi, eikä siinä ilmennyt mitään +erityistä halua uusiin voittoihin. Tämä mahdollisesti selitti niidenkin +siteiden laadun jotka hänet yhdistivät Richard Enfieldiin, hänen +kaukaiseen sukulaiseensa ja tunnettuun hienoon maailmanmieheen. Sillä +useimmille oli ja pysyi salaisuutena, mitä huvia näille kahdelle +henkilölle saattoi olla toistensa seurasta taikka mitä yhteisiä +harrastuksia heillä ylipäänkään voi olla. Henkilöt, jotka olivat +kohdanneet heidät heidän sunnuntaikävelyillään, väittivät, etteivät he +koskaan puhelleet keskenään, että heitä näytti vaivaavan hirveä ikävä ja +että he ilmeisellä helpotuksella tervehtivät jokaista tuttavan +vastaantulemista. Mutta tästä huolimatta pitivät he kumpikin suuressa +arvossa näitä kävelyjä; ne olivat heistä viikon kauniin helmi, ja he +siirsivät ei ainoastaan kaikki muut ajanvietot, vaan vieläpä tärkeät +tehtävätkin toiseen aikaan voidakseen häiriöttä nauttia niistä. + +Tällaisella retkeilyllä he kerran joutuivat muutamalle syrjäkadulle +eräässä Lontoon väkirikkaimmassa kaupunginosassa. Katu oli pieni ja +lontoolaisen käsityksen mukaan hiljainen, mutta arkipäivinä harjotettiin +siellä kuitenkin kukoistavaa kauppaa. Siellä ihmiset näkyivät olevan +hyvinvoipia ja ahertavan voidakseen vastedes yhä paremmin, ja näkyipä, +että he jo olivat päässeet semmoiseen varallisuuteen, että saattoivat +käyttää osan voitosta kaunistustarkoituksiinkin. Myymälöiden ikkunat +koko kadun pituudelta olivat täyteen pyntätyt ja houkuttelevat kuin rivi +hymyileviä, teeskenteleviä myyjättäriä. Sunnuntainakin, jolloin sen +kukkain miellyttävyys oli verhottuna ja liike vähemmin vilkas, loisti +tuo pieni katu ympärillä olevien kaupunginosien harmajassa +yksitoikkoisuudessa kuin nuotio pimeässä metsässä; ja sen vasta maalatut +ikkunaluukut, kiillotetut messinkihelat ja yleinen sirous ja puhtaus +pistivät heti mitä miellyttävimmin ohikulkijan silmään. + +Kaksi taloa toisesta kadun kulmasta, itään mennessä vasemmalla, pisti +siron huonerivin väliin kuitenkin erääseen taloon vievä käytävä, ja +juuri siinä tunki synkkä ja pimeä rakennus päätyänsä kadulle päin. Se +oli kaksikerroksinen, eikä siinä näkynyt yhtään ikkunaa, vaan ovi ja sen +yläpuolella korkea, tyhjä, värinsä muuttanut kiviseinä. Koko rakennus +näytti melkoisen ränstyneeltä. Ovi, jossa ei ollut kolkutinta eikä +kelloa, oli käynyt valjuksi ja pilstottu. Kerjäläisiä loikoi +kynnyksellä, raappien rikkitikuilla ovilaudoista tulta; lapset leikkivät +kauppapuotia portailla; koulupojat koettivat veitsiään pihtipieliin, ja +tuskin miespolveen oli kukaan avannut ovea ajaakseen pois vallattomuuden +harjottajia taikka korjatakseen heidän aikaansaamiansa vaurioita. + +Mr Enfield ja juristi kävelivät vastakkaisella puolella katua, mutta +tultuaan tämän oven kohdalle kohotti edellinen keppinsä ja osotti sitä. + +»Oletko milloinkaan kiinnittänyt huomiotasi tuohon oveen?» kysyi hän +sekä lisäsi, kun ystävänsä oli antanut hänelle kieltävän vastauksen: »Se +tuo mieleeni erään sangen omituisen jutun.» + +»Niinkö?» virkahti mr Utterson -- ääni hiukan muuttuneena -- »kuinka +niin?» + +»Niin, seikka on sellainen», sanoi mr Enfield, »että minä olin +kotimatkalla eräiden tuttujen luota, jotka asuvat jossakin maailman +ääressä. Kello oli kolmen paikkeilla muutamana pimeänä talviaamuna, ja +tieni vei erään kaupunginosan läpi, jossa ei kirjaimellisesti nähnyt +muuta kuin katulyhtyjä. Katu kadun perästä -- kaikki ihmiset nukkumassa +-- katu kadulta, kaikki valaistuina kuin juhlakulkuetta varten ja kaikki +tyhjinä kuin kirkko -- kunnes lopuksi aloin kuunnella ja kuunnella ja +kaivata nähdäkseni edes poliisin. Juuri samassa sainkin nähdä kaksi +elävää olentoa: toinen oli mies, joka nopein ja epätasaisin askelin +kiiruhti itään päin, ja toinen pieni, kahdeksan- tai kymmenenvuotias +tyttö, joka tuli juosten poikkikadulta. No ---- miten olikaan -- he +törmäävät kadun kulmassa yhteen -- ja nyt tapahtui jotain hyvin +pöyristyttävää -- -- sillä -- ajatteles -- mies käveli hyvin tyynesti +edelleen, tallasi lapsen jalkoihinsa ja jätti hänet parkumaan maahan. Se +ei ehkä kuulu sen kummemmalta kerrottuna, mutta sitä oli kammottava +katsella. Näytti kuin ei tuo mies olisi ollutkaan ihminen, vaan joku +julma hirtehinen. Minä aloin huutaa, otin jalat alleni, iskin kynteni +miehen kaulukseen ja raastoin hänet itkevän lapsen ympärille +kokoontuneen väkijoukon luo. Hän pysyi aivan levollisena eikä +vastustellut vähääkään, mutta loi minuun yhden ainoan silmäyksen, niin +häijyn, että kylmä hiki kihosi otsalleni siinä tuokiossa. Paikalle +kokoontuneet ihmiset olivat lapsen omaisia, ja omituista kyllä tuli +myöskin lääkäri, jota noutamaan tyttö oli lähetetty. No, lapsi ei +oikeastaan ollut niin pahoin vahingoittunut kuin säikähtynyt, sen mukaan +mitä lääkäri sanoi, ja siihen olisi voinut päättyä koko juttu. Mutta nyt +tuleekin asian hassunkurisin puoli. Minut oli vallannut vastustamaton +inho tuota herraa kohtaan jo ensi näkemästä. Samoin oli laita myöskin +lapsen omaisten -- no, se ei ollut ihmekään. Mutta merkillistä oli +lääkärin suhteen. Hän oli tuollainen tavallinen pieni, kuiva +köyhäinlääkäri, ikä ja väri epämääräinen, murtaen vahvasti skotlanniksi +ja jokseenkin yhtä tuntehikas kuin säkkipilli. No niin, hänen laitansa +oli vähän toinen kuin meidän. Joka kerta kun hän katsahti vankiini, +huomasin hänen kalpenevan ja hänen täytyi hillitä itseänsä lujasti, +ettei hyökkäisi hänen päällensä ja nutistaisi häntä kuoliaaksi. Tiesin +vaistomaisesti mitä hänen sisällään liikkui, yhtä hyvin kuin hän tunsi +itsessään mitä minä ajattelin; ja kun nyt ei kuitenkaan käynyt päinsä +lyödä miestä kuoliaaksi, niin teimme olosuhteiden mukaan parhaamme. +Sanoimme hänelle, että voimme nostaa ja nostammekin sellaisen melun +tästä, että hänen nimensä tulee kaikumaan Lontoon laidasta toiseen. Jos +hänellä oli ystäviä taikka mitään kunniaa menetettävänä, niin lupasimme +pitää huolen siitä, että hän ne menetti. Ja haukkuessamme hänet noin +pataluhaksi oli meillä täysi työ, jotta saimme naisväen estetyksi +pullistamasta ulos silmiänsä häneen murjottaessaan -- he olivat +vimmoissaan kuin raivottaret. En ole ikinä nähnyt niin paljon vihaisia +kasvoja ympärilläni. Ja siinä seisoi mies keskellämme, synkkä, kylmä +julkeus kasvoillaan -- pelästynyt hän kyllä oli, sen voin huomata -- +mutta hän tekeytyi julkeaksi aivan kuin itse paholainen. 'Niin, jos +herrat tahtovat nostaa melun tästä pienestä onnettomuudesta', sanoi hän, +'niin olen luonnollisesti kokonaan herrojen vallassa. Ei kukaan +kunnonmies halua joutua sormella osoteltavaksi,' sanoi hän. 'Olkaa hyvä +ja mainitkaa summa'. No, me tiukkasimme sata puntaa hyvitykseksi +perheelle; ilmeisesti olisi hän mielellään halunnut päästä kynsistämme, +mutta hän näki kyllä meistä, ettei kanssamme ollut leikittelemistä, ja +lopuksi hän suostui. Nyt oli jäljellä enää vain rahojen irtisaaminen; ja +minne luulet hänen vieneen meidät, jollei juuri ja tälle ovelle? -- otti +avaimen taskustaan, meni sisään tuli pian sen jälkeen takaisin, mukanaan +kymmenen puntaa kullassa ja pankkiosotus jäännössummalle, asetettuna +haltijalle maksettavaksi Corettsin pankissa ja alla eräs nimi, joka -- +no niin, minä en voi mainita sitä, vaikka se on juuri pääseikkoja +kertomuksessani, -- -- se oli joka tapauksessa nimi, joka on hyvin +tunnettu ja hyvin usein painettu. Summa oli melkoisen suuri, mutta hänen +allekirjoituksensa olisi hyvin vastannut suuremmankin summan -- -- jos +nimi vain oli oikea, tietysti. Minä tein viittailuja, että koko asia +näytti vähän epäilyttävältä ja että ihmiset oikeissa olosuhteissa hyvin +harvoin tuolla tavoin ajautuvat sisään kellarinovesta kello neljä +aamulla palatakseen takaisin kädessä toisen miehen liki sadalle punnalle +asetettu pankkiosotus. Mutta mies otti asian aivan tyvenesti ja +loukkaantuen. 'Herra varjelkoon', sanoi hän, 'olkaa ihan huoleti, minä +pysyn mukananne, kunnes pankki avataan, ja esitän itse osotuksen, jos +niin haluatte'. Me läksimme siis, lääkäri ja tytön isä ja ystävämme ja +minä, ja kulutimme loppuyön minun kotonani; ja kun olimme syöneet +suuruksen seuraavana päivänä, läksimme koko joukolla pankkiin. Minä +esitin itse osotuksen ja selitin, että minulla oli omat syyni epäillä +nimenväärennystä. Mutta loitolla siitä! -- Nimikirjoitus oli aivan +oikea.» + +»Ai-ai», virkkoi mr Utterson. + +»Huomaanpa asian tekevän sinuun saman vaikutuksen kuin minuunkin», sanoi +mr Enfield. »Niin, se on ruma juttu. Sillä mies, josta puhun, oli +todellakin sitä laatua, ettei hänen kanssaan kunniallisten ihmisten sovi +olla tekemisissä -- oikea konna, sen näkeminen ei tarvinnut paljoakaan +ihmistuntemusta; ja sitä henkilöä, joka oli pankkiosotuksen +allekirjottanut, pidetään itse kunniana, miehenä, joka ei milloinkaan +tee itseään syypääksi sopivaisuuden sääntöjen rikkomiseen, jota päälle +päätteeksi (ja tämä tekee asian vielä pahemmaksi) ylistetään siitä, mitä +ihmiset sanovat hyväntekeväisyydeksi. Tietysti kiristämistä -- -- +kunniallinen mies, joka on pakotettu maksamaan vaimentaakseen jonkun +nuoruuden hairahduksen; sehän on selvää. Mutta sekään selitys ei ole +täysin riittävä kaikkiin asianhaaroihin nähden» -- lisäsi hän, vaieten +samalla ja näyttäen vaipuvan syviin ajatuksiin. + +Niistä herätti hänet mr Utterson, joka äkkiä kysyi: »Ja sinä et tiedä, +asuuko se mies, joka oli pankkiosotuksen allekirjottanut, todellakin +tuolla?» + +»Pidätkö sen todennäköisenä?» oli Enfieldin vastaus. »Ei -- minä olen +sattunut kuulemaan hänen osotteensa; hän asuu jonkin torin laidassa -- +en muista minkä.» + +«Etkä ole koskaan ottanut lähempää selvää tuosta -- tuosta talosta, jossa +on tuo ovi?» + +»En -- suoraan sanoen oli minulla omat hienotunteisuussyyni. Yleensä on +minulla suuri vastenmielisyys tungetteleviin kyselyihin. Se muistuttaa +liian paljon viimeistä tuomiota. Päästetään irti kysymys, ja se on +melkein samaa kuin antaa vauhtia vyöryvälle kivelle. Istutaan kaikessa +rauhassa vuorella; kivi vierii edelleen, tempaa toisia mukaansa, ja +parhaassa vauhdissa ollessaan sattuu se jonkun kunnioitetun vanhusparan +-- viimeisen, jota olisi voinut ajatella -- päähän, kun hän parhaillaan +istuu aivan levollisesti ja paistattelee päivää omassa puutarhassaan -- +ja perheen on muutettava nimeä. Ei, tiedäppäs, se on minun +pääperiaatteitani -- kuta merkillisemmältä jokin asia näyttää, sitä +vähemmän on siitä tehtävä kyselyjä.» + +»Varsin terve periaate», huomautti juristi. + +»Mutta se ei ole estänyt minua tekemästä omintakeisia havaintoja», +huomautti Enfield. »Talo tuskin on asuinrakennuksen näköinen. Siinä ei +ole muuta ovea kuin tuo tuossa, eikä kukaan ihminen mene siitä ulos eikä +sisään, paitsi jonkun harvan kerran -- herra, josta olen puhunut. +Ylemmässä kerroksessa on kolme ikkunaa pihanpuolella -- alakerroksessa +niitä ei ole lainkaan. Ikkunat ovat aina suljetut, mutta näyttävät +puhtailta. Sitäpaitsi nousee rakennuksen piipusta tavallisesti savua, +mikä näyttää todistavan, että siinä on asukkaita. Mutta siitä ei +kuitenkaan voi olla aivan varma, sillä rakennukset tuon talon ympärillä +ovat niin yhdessä ryhmässä, että tuskinpa voi sanoa, missä yksi loppuu +ja toinen alkaa.» + +He kävelivät hetken ajan edelleen puhumatta mitään. Sitten virkkoi mr +Utterson: + +»Se on todellakin hyvä sääntö, tuo josta mainitsit.» + +»Tietysti se on hyvä», vastasi Enfield. + +»Mutta siitä huolimatta», jatkoi juristi, »täytyy minun tehdä eräs +kysymys. Minä haluaisin tietää tuon miehen nimen, joka tallasi lasta.» + +»No», Sanoi Enfield, »eihän tuo nähdäkseni voi ketään vahingoittaakaan. +Hän sanoo nimensä olevan Hyde.» + +»Hm -- -- --» virkahti mr Utterson. »Minkä näköinen hän oikein oli?« + +»Tjaa, sitäpä ei ole niin helppoa kuvata. Hänen ulkomuodossaan on +jotakin hassua, jotakin epämiellyttävää, jotakin ihan inhottavaa. En +ole, kuten sanottu, milloinkaan nähnyt ihmistä, joka olisi tehnyt niin +kaamean vaikutuksen, mutta sittenkään en voi selittää, mistä se johtui. +Hänen täytyy olla luonnottomasti kehittynyt jollakin tavoin; hän tekee +sen vaikutuksen näkijäänsä, mutta en voi sanoa missä suhteessa. Hän on +mitä merkillisimmän näköinen, se on varmaa, mutta siitä huolimatta en +muista yhtään piirrettä hänestä, joka -- ei -- siitä ei tule mitään, +minä en voi häntä kuvata. Ei sen vuoksi, etten muistaisi häntä; minä +näet näen hänet ilmielävänä edessäni tällä hetkellä.» + +Mr Utterson käveli taas hetken aikaa vaiti ja näytti hautovan jotakin +mielessään. »Oletko varma siitä, että hän todella käytti avainta?» kysyi +hän vihdoin. + +»Paras veliseni -- --» alkoi Enfield, joka oli menettää tajunsa +hämmästyksestä. + +»Minä tiedän, minä tiedän», sanoi Utterson. »Se tuntui kyllä +ihmeelliseltä. Seikka on näes sellainen, että jos minä en kysy tuon +toisen henkilön nimeä, niin tapahtuu se sen vuoksi, että jo tiedän sen. +Näet nyt, Richard, että olet kertomuksinesi tavannut oikean miehen. Jos +olet erehtynyt jossakin kohdassa, niin on parasta, että korjaat sen +nyt.» + +»Olisit voinut sanoa sen jo ennemmin», virkkoi Enfield hieman +nyrpeissään. »Mutta minä olen pysytellyt täydelleen totuudessa -- en ole +tehnyt mitään erehdyksiä, kuten sinä lausut. Miehellä oli avain, ja mikä +on sitäkin ihmeellisempää, hänellä on se vieläkin. Minä näin hänen +käyttävän sitä tuskin viikko sitten.» + +Mr Utterson huoahti syvään, mutta ei vastannut mitään, ja nuori mies +jatkoi: »Tässä oli nyt uusi opetus, että on hillittävä suutansa. Minä +ihan häpeän jaarittelemisintoani. Sovitaanko, ettei enää milloinkaan +puhuta tästä asiasta?» + +»Mielihyvällä», vastasi juristi. »Kättä päälle, Richard.» + + + + +Tohtori Jekyllin testamentti. + + +Sinä iltana palasi mr Utterson hyvin synkällä tuulella nuorenmiehen +asuntoonsa ja istui ilman ruokahalua päivällispöytään. Hänen tapanaan +oli sunnuntaisin, päivällisen jälkeen, istua takkavalkean ääreen, jokin +kuiva uskonnollinen kirja edessään, ja pysyä siinä asennossa, kunnes +lähellä olevan kirkontornin kello löi kahdeksan, jolloin hän +tyytyväisenä ja kiitollisella mielellä meni vuoteeseensa. Mutta kun +pöytä tänä iltana oli korjattu, ottikin hän sen sijaan kynttilän ja meni +työhuoneeseensa. Siellä hän avasi asiakirjakaappinsa, otti esiin erään +paperin, joka kääreessä olevan kirjotuksen mukaan oli tohtori Henry +Jekyllin testamentti, sekä istuutui huolestunein ilmein lukemaan sitä. +Se oli testamentintekijän omakätisesti kirjottama; sillä vaikka mr +Utterson oli ottanut valvoakseen sen toimeenpanemista, kun se kerran oli +kirjotettu, oli hän kuitenkin tykkänään kieltäytynyt olemasta apuna sen +laadinnassa. Testamentti ei ainoastaan määrännyt, että sanotun tohtori +Henry Jekyllin kuoltua, vaan että vieläpä hänen »kadotessaankin taikka +selittämättömällä tavalla yli kolme kuukautta poissa oltuaan» tuli +»hänen ystävänsä ja hyväntekijänsä Edward Hyden viipymättä ja ilman +esteitä päästä oikeuksiinsa ainoana perijänä, ainoastaan ehdolla että +erinäisiä pienempiä lahjaeriä maksettiin tohtorin palvelusväelle. Koko +tämä asiakirja oli kauan ollut rehdin juristimme silmätikkuna. Se +loukkasi hänessä sekä lakimiestä että tyyntä, tunnontarkkaa ja +lainkuuliaista ihmistä, joka rakasti kaikkea hyvää, vanhaa, +tottumukseksi muodostunutta järjestystä ja melkein näki jotakin +sairaalloista ja vastenmielistä jokaisessa hämäräperäisessä +poikkeamisessa siitä. Tähän asti oli tämän mr Hyden täydellinen +tuntemattomuus lisännyt hänen harmiansa; nyt lisääntyi se vielä siitä, +mitä hän oli saanut tietää tuosta salaperäisestä perijästä. Asia oli +kylläkin arveluttava, kun nimi oli vain nimi, joka hänestä ei edustanut +mitään määrättyä käsitettä. Se tuli sitäkin arveluttavammaksi, kun tämä +nimi äkkiä esiintyi hänelle vihattavien ominaisuuksien verhoamana; ja +tästä vaihtelevasta, epäselvästä kummituksesta, joka oli niin kauan +uhmaillut hänen läpitunkevaa katsettaan, sukeutui äkkiä ja +salaperäisellä selvyydellä -- niin tuntui hänestä -- pirullinen ja +kammottava olento. + +»Minä luulin sen olleen mielettömyyttä», mutisi hän, pannen kiusallisen +asiapaperin takaisin kaappiin, »mutta nyt alan jo melkein pelätä, että +kysymyksessä onkin kunniattomuus». + +Hän puhalsi kynttilän sammuksiin, otti päällystakin ylleen ja läksi +Cavendish Squarelle, missä hänen ystävänsä, kuuluisa lääkäri Lanyon, +asui ja otti vastaan lukemattomia sairaitaan. »Jos kukaan tietää miten +asiat ovat, niin on se Lanyon», ajatteli hän. + +Juhlallinen hovimestari tunsi hänet ja lausui tervetulleeksi; hänen ei +tarvinnut odottaa, vaan vietiin hänet suoraan eteisestä ruokasaliin, +jossa tohtori Lanyon vielä istuskeli viinilasin ääressä. Tohtori oli +reipas, komea, punakka herra, ja hänellä oli paksu, lumivalkoinen tukka +ja leiskuva ja varma käytöstapa. Nähdessään mr Uttersonin hypähti hän +ylös ja tervehti häntä ojennetuin käsin. Hänen sydämellisyytensä sai +helposti, luonnonlaatunsa kun oli sellainen, jotenkin teatterimaisen +muodon, mutta se ei silti ollut vähemmin todellista. Hän ja juristi +olivat vanhoja ystäviä, vanhoja koulu- ja ylioppilastovereita; he +pitivät arvossa sekä toisiaan että itseään ja nauttivat sydämellisesti +toistensa seurasta. + +Ensimäisten yleisten huomautusten jälkeen johti juristi taitavasti +keskustelun aineeseen, joka niin kiusallisella tavalla vaivasi hänen +ajatuksiaan. + +»Kuules, Lanyon», sanoi hän, »me, sinä ja minä, lienemme vanhimmat Henry +Jekyllin ystävät maailmassa?» + +»Toivoisinpa, että ystävät olisivat hiukan nuorempia», nauroi lystikäs +tohtori. »Niinpä tosiaan, luulen asian muuten niin olevan. Mutta mitä +iloa siitä on? Minä en kerta kaikkiaan näe häntä enää koskaan.» + +»Onko se mahdollista?» virkkoi Utterson. »Minun mielestäni teillä +molemmilla pitäisi aina olla yhdyssidettä tieteellisissä +harrastuksissanne.» + +»Niin meillä on ollutkin», oli vastaus. »Mutta nyt on siitä jo yli +kymmenen vuotta, kun Jekyll rupesi muuttumaan liian +mielikuvitusrikkaaksi soveltuakseen minun maulleni. Hänen +järjenjuoksunsa alkoi mennä aivan väärään suuntaan; ja vaikka minä +edelleen vanhan ystävyyden vuoksi, kuten sanotaan, välitän hänestä, niin +näen häntä helkkarin harvoin. Sellainen tieteellinen kerskuminen, mihin +hän antautui», lisäsi tohtori, muuttuen aivan sinipunaiseksi +haahmoltaan, »olisi totisesti voinut erottaa itse Damonin ja Pythiaksen +toisistaan». + +Tämä pieni pahantuulen purkaus vaikutti melkein tyynnyttävästi +juristiin. + +»He ovat erimielisiä jostakin tieteellisestä kysymyksestä», ajatteli +hän; ja kun hänellä itsellään ei ollut mitään tieteellisiä intohimoja, +paitsi mahdollisesti juttukirjojen kyhäämisessä, niin hän lisäsi vielä: +»Eikö sen pahempaa!» + +Hän antoi ystävälleen hetkisen tyyntymisaikaa ja esitti sitten +kysymyksen, joka oli hänen sydäntään lähinnä. + +»Oletko sattunut milloinkaan tapaamaan erästä hänen tuttavaansa, erästä +Hydeä?» kysyi hän. + +»Hyde --? -- Hyde? Ei, en ole milloinkaan kuullut puhuttavan hänestä. On +kai ollut minun jälkeeni.» + +Tämä oli ainoa valaistus, jonka juristi vei mukaansa kotiin suureen +mustaan sänkyyn, jossa hän kieriskeli, kunnes aamun pikkutunnit alkoivat +pidetä. Se oli rauhaton yö hänen sielulleen, joka yhtämittaa työskenteli +saman pimeän arvotuksen ratkaisemiseksi ja jota samat kysymykset +ahdistivat. + +Kello löi läheisessä kirkontornissa kuusi hänen vielä vaivatessaan +päätänsä tällä arvotuksella. Tähän asti oli se vain koskettanut hänen +ymmärrystänsä, nyt alkoi se myöskin vaikuttaa mielikuvitusvoimaan; ja +hänen kieriskellessään ja käännähdellessään sängyssään tässä talviaamun +syvässä pimeydessä alkoi Enfieldin kertomus saada eloa hänen sielunsa +silmissä, kuten voimakkaasti valaistu taulusarja. Hän näki nukkuvan +kaupungin lukemattomat palavat lyhdyt. Sitten oli hän näkevinään erään +miesolennon, joka käveli kiireesti eteenpäin. Muudan lapsi tuli juosten +lääkäriltä; he törmäsivät yhteen, ja tuo mies heittiö jatkoi matkaansa +tallaten jalkoihinsa huutavan lapsen. + +-- -- Sitten oli hän näkevinään mukavan makuuhuoneen, jossa hänen vanha +ystävänsä makasi syvässä unessa, nähden unia ja hymyillen unilleen; ja +sitten avautui huoneen ovi, sängyn verhot vedettiin syrjään, nukkuva +herätettiin, ja katsos! -- siinä hänen vieressään seisoi olento, jolla +oli salaperäinen voima, mahti, jota tottelemaan hänen nytkin, leponsa +hiljaisina hetkinä, täytyi alistua, tahtoipa sitten tai oli tahtomatta. +Tämä olento ei hellittänyt juristia koko yönä. Jos hän nukahti +hetkeksikään, niin hän näki sen yhä käärmemäisemmin hiiviskellen +pujahtavan nukkuvaan taloon taikka yhä kiireemmin ja kiireemmin, viimein +huimaavalla vauhdilla, kiitävän valaistun kaupungin sokkeloiden läpi +tallatakseen jokaisessa kadunkulmassa lapsen jalkojensa alle ja +jättääksensä sen siihen kirkumaan tuskissaan. Eikä tällä olennolla ollut +edes kasvoja, joista sen olisi voinut tuntea. Unissakaan ei sillä ollut +kasvoja, taikka ainakin olivat ne sellaiset, ettei niistä saanut selvää, +ne kun sulivat pois hänen silmäinsä edessä. Tällä tavoin heräsi ja +kehittyi lakimiehen sielussa kova, melkein luonnoton halu saada nähdä +todellisen Hyden kasvot. Hänestä tuntui, kuin täytyisi koko +salaperäisyyden valjeta, jopa kokonaan hävitäkin, jos hän vain kerrankin +saisi nähdä hänet. Olihan samoin käynyt niin monen muunkin samanlaisen +salaperäisyyden; läheltä nähtyinä menettivät ne kaikki kaameat +ominaisuutensa ja esiintyivät aivan yksinkertaisina ja luonnollisina +tosiasioina. Olihan mahdollista, että hänen onnistuisi löytää syy vanhan +ystävänsä näennäiseen selittämättömään heikkouteen tämän miehen suhteen +sekä tuon merkillisen testamentin aihe. Joka tapauksessa olivat ne +kasvot, jotka maksoivat näkemisen vaivan. Ihmisen kasvot ilman +inhimillisiä tunteita -- kasvot, joiden tarvitsisi vain näyttäytyä +herättääkseen voittamattoman kammon tunteen muuten tyynessä ja vähän +tuntehikkaassa Enfieldissä. + +Tästä hetkestä alkoi mr Utterson alinomaa kulkea kadulla, jonka +varrella tuo salaperäinen ovi oli. Aamulla ennen konttoriaikaa, +keskipäivällä, juuri kun tehtävistä oli vähimmän puutetta, yöllä +kalpean, sumuisen kuun katsellessa, kaikessa valossa ja kaikkina +aikoina, kun katu oli täynnä väkeä ja kun se oli autio ja tyhjä -- aina +oli juristi vartiopaikallaan. + +»Minä löydän hänet, vaikkapa minun olisi etsittävä häntä iäisyyteen +saakka», päätteli hän. + +Vihdoinkin tuli hänen kärsivällisyytensä palkituksi. Se sattui eräänä +kauniina, kuivana iltana, jolloin oli huurretta ilmassa. Kadut olivat +puhtaat kuin tanssisalin lattia; lamput paloivat kirkkaasti ja hiljaa ja +muodostivat katukiviin säännöllisiä valo- ja varjokuvioita. Kello +kymmenen jälkeen, kun myymälät olivat suljetut, oli tuo pieni katu hyvin +yksinäinen ja, huolimatta Lontoon ainaisesta räminästä, hiljainen. +Pieninkin rasahdus kuului pitkän matkan päähän: talousesineiden kalina +ja muu sellainen ylti asunnoista jalkakäytävällä kulkevan korvaan, ja +jokaisen lähestyvän jalkamiehen askelet kaikuivat pitkän matkan päähän. +Mr Utterson oli ollut vain muutamia minuutteja tavallisella +vartiopaikallaan, kun hän kuuli omituisten, keveiden askelten +lähestyvän. Yöllisillä retkillään oli hän jo kauan sitten tottunut +siihen omituiseen vaikutelmaan, jolla yhden ainoan ihmisen askelten +äänen välistä voi pitkän matkan päässä oleva kuuntelija erottaa +kaupungin muusta kolinasta. Mutta niin häthätää ja niin varmasti ei +hänen huomionsa ollut milloinkaan herännyt kuin tällä kertaa, ja +voimakkaan, melkein taikauskoisen odotuksen ja toivon tunteen valtaamana +hän vetäytyi talon portin varjoon. + +Askelet lähenivät, kunnes ne kuuluivat aivan läheltä, kääntyen kadun +kulmassa. Juristi kurkisteli varovasti ja nyt voi hän jo aprikoida, mitä +lähestyjä saattoi olla miehiään. Hän oli pieni ja hyvin yksinkertaisesti +puettu, ja hänen olennossaan ja ulkomuodossaan oli jotakin, mikä +odottajasta näin välimatkan päästäkin tuntui kuvaamattoman +vastenmieliseltä. Mies ohjasi kuitenkin askelensa suoraan tuota +salaperäistä ovea kohti ja lähetessään otti hän avaimen taskustaan aivan +kuin tekee henkilö, joka saapuu kotiinsa. + +Mr Utterson astui kadulle ja nykäisi häntä ohikulkiessa olkapäästä. + +»Anteeksi, ettekö ole mr Hyde?» + +Mr Hyde hätkähti ja veti henkeä sähisevällä äänellä. Mutta hänen +säikähdyksensä oli vain hetkellinen, ja vaikka hän ei katsonut juristia +silmiin, vastasi hän levollisesti: »Kyllä se on nimeni. Haluatteko +mitä?» + +»Minä huomaan teidän aikovan mennä tuonne sisälle», vastasi juristi. +»Olen tohtori Jekyllin vanha ystävä -- mr Utterson Gaunt Streetiltä -- +olette kai kuullut nimeni; ja kun nyt satuin tapaamaan teidät tässä, +niin ajattelin, että kentiespä te voisitte päästää minut sisään. Minä +haluaisin tavata tohtoria.» + +»Ette tapaa häntä nyt; hän on matkoilla», vastasi mr Hyde, puhaltaen +avaimenreikään poistaaksensa sieltä tomun. Sitten lisäsi hän ehättäen, +mutta yhä vain katse alas luotuna: »Mistä tunsitte minut?» + +»Tahdotteko tehdä minulle palveluksen?» vastasi mr Utterson. + +»Mielelläni -- mitä haluatte?» + +»Oletteko hyvä ja näytätte minulle kasvonne?» + +Mr Hyde näytti epäröivän, mutta kääntyi sitten röyhkeän päättävästi mr +Uttersonia kohti; he tuijottivat hetken ajan hiljaa toisiinsa. + +»Nyt tunnen teidät», virkkoi mr Utterson. »Siitä saattaa vastaisuudessa +olla hyötyä meille molemmille.» + +»Aivan niin», vastasi Hyde, »olipa hyvä, että tapasimme. Ja à propos -- +teidän pitää saada minun osotteenikin.» Ja hän mainitsi erään talon +numeron joltakin Sohon kaupunginosassa olevalta kadulta. + +»Suuri Jumala!» ajatteli lakimies, »ajatteleeko hänkin mahdollisesti +testamenttia.» Hän hillitsi kuitenkin itsensä ja mutisi vain kiitoksen +osotteesta. + +»Ja nyt», sanoi toinen, »on teidän sanottava minulle, mistä äsken +tunsitte minut?» + +»Tuntomerkeistä.» + +»Kenenkä antamista?» + +»Meillä on yhteisiä ystäviä», vastasi mr Utterson. + +»Yhteisiä ystäviä?» toisti mr Hyde jonkun verran käheästi. »Keitä ne +olisivat?» + +»Tohtori Jekyll esimerkiksi», virkkoi juristi. + +»Hän ei ole koskaan puhunut teille minusta», väitti toinen +harmistuneena. »Enpä olisi uskonut teidän voivan tuolla lailla +valehdella.» + +»No no», sanoi mr Utterson, »ajatelkaapa mitä puhutte!» + +Toinen päästi kiroten kovan ivanaurun, väänsi samassa nopeasti oven +lukon auki ja katosi sisälle. + +Juristi seisoi hetkisen siinä, mihin Hyde oli hänet jättänyt, +levottomana ja alakuloisena. Sitten hän läksi verkkaisin askelin +kävelemään katua pitkin, nostaen tuontuostakin käden otsalleen, kuin +syvästi miettien. Se kysymys, jota hän punnitsi, oli kuitenkin +sellainen, jollaisia vain harvoin ratkaistaan. Tuo tuntematon oli +kalpea ja suhdaton ruumiinmuodoltaan, hän teki sen vaikutuksen, kuin +olisi hän ollut jollakin tavoin epäluonnollinen, mutta siltä ei +kuitenkaan käynyt tarkemmin määritteleminen, missä erikoisessa +suhteessa; hän hymyili epämiellyttävästi, hänen esiintymistavassaan oli +sekä julkeutta että pelkuruutta, ja sellaisena oli se kaikkea muuta kuin +luottamusta herättävä, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskiva ja kuin +särkynyt. Kaikki tämä muodosti kylläkin vastenmielisen kokonaisuuden, +mutta se ei ollut kylliksi selittämään sitä siihen asti tuntematonta +inhoa ja pelkoa, jonka hänen katseensa synnytti mr Uttersonissa. + +»Sen täytyy olla jotakin muuta», ajatteli hölmistynyt lakimies. »Se on +jotakin muuta -- kunpa vain keksisin nimen sille. Herra Jumala, mieshän +on tuskin ihmisen näköinen! -- Jotakin apinamaista -- jotakin +luonnotonta -- niin, mitä lieneekään! -- Taikka on se sitten jonkun +pahan, turmeltuneen sielun heijastus, joka tunkee läpi maallisen +verhonsa? -- Minun tekisi melkein mieleni uskoa sitä; sillä ah, sinä +vanha Henry Jekyll parkani, jos milloinkaan on saatanan oma nimikirjotus +nähty ihmisen kasvoilla, niin on se kirjotettuna uuden ystäväsi +otsalle.» + +Kun poikkesi kulmasta pienelle takakadulle, niin tuli torille, jota +ympäröivät entisaikaan muhkeat, mutta nyt suureksi osaksi rappeutuneet +rakennukset, jotka oli vuokrattu kerroksittain ja yksityisinä huoneina +kaikenlaisille ihmisille: kartan piirtäjille, arkkitehdeille, rappiolle +joutuneille asianajajille ja kauppa-asiamiehille. Vain yksi ainoa +rakennus oli vielä yhden ainoan perheen hoteissa, ja tämän hyvinvointia +ja mukavuutta ilmaisevan talon portille mr Utterson kolkutti. Muudan +hyvin puettu, vanhanpuoleinen palvelija avasi hänelle oven. + +»Onko tohtori kotona, Poole?» kysyi juristi. + +»Minä katson, mr Utterson», sanoi palvelija, päästäen vieraan suureen, +matalaan eteiseen, jota lämmitti, kuten vanhoissa herrastaloissa, +kirkas, paukkuva takkavalkea avoimessa tulipesässä ja johon oli +sijotettu useampia kallisarvoisia tammikaappeja. »Olkaa hyvä ja +odottakaa täällä, sir. -- Taikka sytytänkö ehkä valkean ruokasaliin?» + +»Kiitos, täällä on hyvä», sanoi juristi lähestyen takkavalkeaa. Tämä +eteinen oli hänen ystävänsä tohtorin lempipaikkoja, ja hänellä itsellään +oli tapana sanoa sitä koko Lontoon hauskimmaksi huoneeksi. Mutta tänä +iltana tunsi hän kuin vilunväreitä veressään; hän ei voinut vapautua +tuosta kiusallisesta Hyden kasvojen muistosta; hän kärsi tyytyväiselle +mielenlaadulleen mitä harvinaisinta väsymystä ja alakuloisuutta; ja +tässä hermostuneessa mielentilassa, joka hänet oli vallannut, oli hän +lukevinaan uhkauksen liekkien hulmuavassa heijastuksessa kiillotettuun +kaappiin ja varjojen haaveellisessa leikissä katossa. Häntä melkein +hävetti tuntemansa helpotus, kun Poole palasi ilmottaen, että tohtori +Jekyll oli mennyt ulos. + +»Minä näin aivan äsken mr Hyden menevän vanhan leikkaushuoneen ovesta, +Poole», sanoi hän. »Onko aivan totta, että tohtori itse ei ole kotona?» + +»Aivan totta, sir», vastasi palvelija. »Mr Hydellä on oma avain.» + +»Isännällänne näyttää olevan suuri luottamus tuohon nuoreen mieheen», +virkkoi juristi ajatuksissaan. + +»Niin on, sir», vastasi Poole. »Meitä kaikkia on käsketty tottelemaan +häntä kuten tohtoria itseään.» + +»Tuskinpa luulen tavanneeni mr Hydeä milloinkaan täällä», huomautti mr +Utterson. + +»Ette olekaan, sir. Hän ei ole milloinkaan täällä, kun isännällä on +vieraita», vastasi palvelija. »Me muuten näemme häntä hyvin harvoin +tällä puolella; hän tulee ja menee enimmäkseen laboratorion kautta.» + +»Vai niin -- no, hyvää yötä sitten, Poole.» + +»Hyvää yötä, mr Utterson.» + +Juristi läksi kotiin hyvin raskaalla mielellä. »Harry Jekyll parka», +ajatteli hän, »pelkäänpä, pelkäänpä hänen purjehtivan vaarallisilla +vesillä! -- Hän oli kevytmielinen ja huimapää aikaisemmassa +nuoruudessaan; siitä on tosin jo kauan, mutta Jumalan lait eivät tiedä +mitään ylimuistoisesta ajasta. Niin, niin -- -- sen täytyy olla jotakin +sellaista -- jonkun vanhan synnin turvottuminen, jonkun tuntemattoman +rikoksen piilossa ollut haava -- -- jokin rangaistus, joka tekee +tuloansa kiirein askelin, vuosikausia sen jälkeen kuin sen muistokin jo +kadonnut on ja itserakkaus antanut itse harha-askelen anteeksi.» + +Säikähtäen omia ajatuksiaan alkoi juristi muistella kulunutta elämäänsä +ja miettiä sen salaisuutta. Hän tunkeutui jokaiseen muistonsa hämärään +sokkeloon, peläten että jokin kauan sitten unhotettu synti yhtäkkiä +ponnahtaisi päivänvaloon ja löisi häntä vasten naamaa. Hänen +menneisyytensä oli kylläkin tahraton; harvat miehet voivat niin +levollisena selailla muistojen vaarallista kirjaa; ja sittenkin tunsi +hän itsensä nöyryytetyksi tomuun ja tuhkaan asti kaikkien niiden +huonojen tekojen vuoksi, joita hän oli tehnyt, sekä kiitolliseksi +muistellessaan niitä monen monia, joita hän oli ollut tekemäisillään, +mutta jättänyt kuitenkin tekemättä. Sitten palasivat hänen ajatuksensa +vielä kerran aineeseen, joka äsken oli antanut niin paljon päänvaivaa. +Nyt oli hän jo huomaavinaan pienen toivon kipinän. + +»Jos ottaisi tutkiakseen tämän Hyden entisyyttä», ajatteli hän, »niin on +varmaan hänelläkin salaisuutensa -- -- eikä suinkaan vallan kauniit, jos +saa päätellä hänen ulkomuodostaan; salaisuuksia niin mustia, että Jekyll +paran pahimpain erhetyksien täytyy niiden rinnalla loistaa +auringonpaisteena. Asia ei saa jatkua tällä tavoin. Minä värisen +ajatellessani tuota elukkaa, joka hiipii varkaan tavoin Harryn vuoteen +ääreen. Harry parka, millainen herääminen! -- Se on sitäpaitsi +vaarallista; -- sillä jos tuolla Hydellä on tieto testamentista ja sen +sisällöstä, niin voihan hän ilman muuta tulla kärsimättömäksi perintönsä +saamiseen nähden. Niin, minun on todellakin otettava asia omiin käsiini +---- jos vain Jekyll siihen suostuu», lisäsi hän; »jos vain Jekyll +siihen suostuu.» Sillä kertaa näki hän ajatuksissaan, kuten valaistussa +läpikuultavassa taulussa, testamentin merkilliset määräykset. + + + + +Tohtori antaa lausuntonsa. + + +Kaksi viikkoa sen jälkeen sattui niin onnellisesti, että tohtori Jekyll +antoi yhden noita tavanmukaisia päivällisiään muutamille valituille +ystäville, jotka olivat kaikki huomattuja, oppineita miehiä ja hyvän +viinin tuntijoita. Mr Utterson laittoi niin, että tuli viipyneeksi +muiden jälkeen. Tämä ei ollut tavatonta; niin oli tapahtunut kymmeniä +kertoja. Kaikki, jotka ylimalkaan ymmärsivät Uttersonia, suosivat häntä +lämpimästi. Tuota kuivaa, vaiteliasta lakimiestä pidätettiin halusta, +kun hilpeämmät ja puheliaammat vieraat jo olivat kynnyksellä; hänen +vaatimattomassa seurassaan istumisesta pidettiin: se oli kuin +jonkunlainen valmistautuminen yksinäisyyteen, ja hänen sisältörikkaassa +hiljaisuudessaan mielellään lepäsi meluisan iloisuuden ponnistelevan +tyhjyyden jälkeen. Tohtori Jekyllilläkin oli tällainen maku; ja kun hän +nyt istui takkavalkean vastakkaisella sivulla kookkaana, muhkeana, hyvin +säilyneenä viisikymmenvuotiaana miehenä, kauniilla kasvoillaan +eräänlainen veitikkamainen ilme, mutta muuten miellyttävän, voimakkaan +ja luottamusta herättävän näköisenä -- niin huomasi hänen eleistään +selvästi, että hän katseli vierastansa lämpöisellä ja +teeskentelemättömällä ystävyydellä. + +»Minä haluaisin puhella kanssasi, Jekyll», alkoi mr Utterson. »Tuosta +testamentista, tiedäthän.» + +Tarkkaavainen henkilö olisi huomannut, että tämä aine ei ollut +tervetullut, mutta tohtori vastasi keveällä äänellä: »Sinulla on +todellakin syytä valittaa, Utterson parkani, niin kiusallista suojattia. +Minä en ole kuunaan nähnyt ihmisen olevan niin huolissaan jostakin, mikä +ei välittömästi koske häntä itseään, kuin sinä olet tuon onnettoman +testamentin vuoksi -- -- sitä saattaisi mahdollisesti olla tuo +härkäpäinen kerskailija Lanyon siihen nähden, mitä hän lörpöttelee minun +tieteellisistä harhaopeistani, mukamas. Vaikka, tiedänhän minä, että hän +on hyvä mies -- -- älä ensinkään rypistä otsaasi -- -- mainio mies -- +minä haluaisin tavata häntä useammin; mutta itsepäinen kerskailija hän +on joka tapauksessa -- taitamaton, yksipuolinen suupaltti. En ole +milloinkaan niin erehtynyt kenenkään ihmisen suhteen kuin Lanyonin.» + +»Sinä tiedät, etten minä ole koskaan sitä hyväksynyt», jatkoi Utterson, +huolimatta ystävän yrityksestä kääntää keskustelu toisaalle. + +»Testamenttia? Niin, tiedänhän sen», vastasi tohtori jotenkin terävästi. +»Sen olet kyllä selvästi näyttänyt käytökselläsi.» + +»Niin, ja nyt sanon sen vielä kerran», jatkoi juristi. »Minä olen saanut +kuulla yhtä ja toista tuosta nuoresta Hydestä.» + +Tohtori Jekyllin kauniit kasvot kalpenivat huuliin asti, ja varjon +tapainen laskeutui hänen silmäinsä yli. + +»En halua kuulla enempää», virkkoi hän. »Olemmehan sopineet, ettei tähän +asiaan enää kajota.». + +»Mutta se, mitä olen saanut kuulla, on hirveätä --» + +»Se ei merkitse mitään. Sinä et lainkaan käsitä asemaani», vastasi +tohtori änkyttäen ja kuin hakien sanoja. »Minä olen -- -- -- -- hyvin +vaikeassa ja kiusallisessa asemassa, Utterson, -- -- olosuhteeni ovat -- +hyvin omituiset -- hyvin omituiset. Se on -- -- sanalla sanoen, asia +kuuluu niiden luokkaan, joita ei paranneta niistä puhumalla.» + +»Jekyll», sanoi Utterson, »sinä tunnet minut. Sinä tiedät, että minuun +voi luottaa. Puhu avoimesti minulle. Usko asiasi minulle. Minä en +epäile, etten voisi tavalla taikka toisella auttaa sinua.» + +»Paras veljeni», vastasi tohtori. »Tämä on ystävällinen esitys, jonka +teet -- hyvin ystävällinen -- en tiedä, miten voisin kiittää sinua. +Minä luotan sinuun täydellisesti; mieluummin uskoisin itseni sinulle +kuin kenellekään muulle elävälle olennolle, jos se olisi minun +vallassani. Mutta niin ei suinkaan asian laita ole, kuin mielessäsi +kuvittelet. Ei se ole lainkaan vaarallista -- ja -- vain tyynnyttääkseni +hyvää sydäntäsi, vanha ystävä -- -- minä sanon sinulle yhden asian: +millä hetkellä hyväksi näen, voin minä vapautua Hydestä; hän ei siinä +tapauksessa enää milloinkaan kiusaa minua. Sen asian vakuudeksi annan +sinulle käteni. Mutta minä kiitän sinua tuhansin kerroin. Ja yksi asia +vielä -- et saa siitä pahastua: tämä on kokonaan yksityinen asia, ja +minä pyydän sinua antamaan sen olla sinänsä.» + +Utterson istui hetken ajan vaiti ja tuijotti tuleen. + +»Luullakseni olet oikeassa», sanoi hän vihdoin nousten ylös. + +»Niin -- mutta kun nyt kerran olemme tulleet puhuneeksi asiasta -- +viimeisen kerran, toivoakseni --» jatkoi tohtori, »niin on olemassa eräs +kohta, jonka minä haluaisin sinun ymmärtävän. Minä suosin todellakin +suuresti Hyde parkaa. Minä tiedän, että sinä olet tavannut hänet; hän on +sanonut minulle sen, ja -- ja pelkäänpä hänen olleen hieman +epäkohteliaan. Mutta minulla on todellinen, hyvin lämmin osanotto tuohon +nuoreen mieheen nähden. Ja jos minä -- jos minä menisin pois, Utterson, +niin pyydän, että sinä lupaat minulle pitää silmällä hänen etuansa ja +huolehtia, että hän saa kaiken, mikä hänelle oikeuden mukaan on tuleva. +Olen vakuutettu, että sinä tekisit sen, jos tuntisit asian +kokonaisuudessaan. Minulle olisi todellinen helpotus, jos lupaisit tehdä +sen.» + +»Missään tapauksessa en voi luvata pitää hänestä enemmän kuin nyt +voin», vastasi asianajaja. + +»Sitähän en pyydäkään», sanoi Jekyll, laskien kätensä toisen +käsivarrelle. »Minä pyydän vain oikeutta -- pyydän, ettet minun tähteni +riistä sitä häneltä, kun minua ei enää ole olemassa.» + +Utterson huokasi tahtomattaan. + +»No niin», sanoi hän vastahakoisesti. »Minä lupaan sen.» + + + + +Carew'in murha. + + +Noin vuosi sitten, lokakuussa 18--, säikäytti koko Lontoota kertomus +eräästä hyvin pöyristyttävien asianhaarojen vallitessa tehdystä +rikoksesta ja herätti sitäkin suurempaa huomiota uhrin korkean +yhteiskunnallisen aseman vuoksi. + +Yksityisseikkoja oli vähän, mutta ne olivat todellakin pöyristyttävät. +Muudan palvelustyttö, asuva eräässä joen läheisyydessä olevassa talossa, +oli yhdentoista aikaan illalla mennyt makuuhuoneeseensa. Vaikka sakea +sumu aamuyöstä verhosi koko kaupungin, niin oli taivas tähän aikaan ihan +pilvetön, ja se katu, jolle tytön huoneen ikkunasta oli näköala, oli +täysikuun kirkkaasti valaisema. Kun hän tunsi olevansa haaveellisella +tuulella, niin hän asettui istumaan arkulleen, joka sijaitsi aivan +ikkunan alla, ja vaipui syviin unelmiin. Ei milloinkaan -- niin sanoi +hän kyynelten tulviessa silmistä joka kerran, kun hän myöhemmin kertoi +mitä oli tuona iltana kokenut -- ei milloinkaan ollut hän tuntenut +olevansa niin sopusointuisessa ja onnellisessa mielentilassa kuin juuri +silloin. + +Näin istuessaan huomasi hän vanhan, kauniin, valkohapsisen herran +tulevan verkkaisin askelin pitkin katua; ja kohta sen jälkeen havaitsi +hän myöskin toisen, nuoremman ja lyhyenlännän herran, joka tuli häntä +vastaan vastakkaiselta suunnalta. Kun he olivat tulleet niin likelle +toisiansa, että voivat puhella -- mikä tapahtui aivan sen ikkunan +kohdalla, jonka ääressä tyttö istui -- niin kohotti vanha herra +hattuansa ja puhutteli toista hyvin kohteliaasti. Sen mukaan kuin tyttö +hänen liikkeistään voi päätellä, kysyi hän vain tietä. Kuu paistoi +herran puhuessa suoraan hänen kasvoihinsa, ja tyttö katseli huvikseen +tuota ystävällistä ja jaloa kasvojen ilmettä. Kun hän nyt lähemmin +tarkasteli tuota toista herraa, näki hän hämmästyksekseen, että tämä ei +ollut kukaan muu kuin eräs mr Hyde, joka oli joskus käynyt hänen +isäntänsä luona ja jonka ulkomuoto oli vaikuttanut häneen perin +tympäisevästi. Hänellä oli kädessään jotenkin karkeatekoinen ja raskas +kävelykeppi, jolla leikki -- mutta tyttö pani merkille, ettei hän +vastannut sanaakaan toisen kysymyksiin, vaan sen sijaan näytti +kuuntelevan niitä huonosti salatulla kärsimättömyydellä. Yhtäkkiä, ilman +pienintäkään nähtävää syytä, valtasi hänet hirmuinen raivo, hän polki +jaloillaan, huiskutti keppiään ja käyttäytyi ylipäänsä -- tytön +ajatuksen mukaan -- kuin hullu. Vanha herra astui hyvin hämmästyneenä ja +loukkaantuen askelen taaksepäin, mutta nyt menetti mr Hyde kokonaan +malttinsa, hyökkäsi villipedon tavoin hänen kimppuunsa ja iski hänet +maahan. Seuraavassa silmänräpäyksessä näki tyttö, miten hän +apinamaisella raateluhimolla polki uhriansa jaloillaan, potki häntä ja +raskaan kepin iskuilla runteli hänet, niin että katsoja selvästi kuuli +luiden katkeilevan ja näki hengettömän ruumiin vierivän käytävältä +kadulle. Tämän kaamean näyn nähdessään koetti tyttö huutaa apua, mutta +menetti malttinsa ja kaatui pyörtyneenä lattialle. + +Tuntia myöhemmin hän virkosi ja kiiruhti silloin kutsumaan poliisin. +Murhaaja oli jo aikoja sitten mennyt matkoihinsa, mutta murhatun +hengetön ruumis, kaamean silvottuna, virui vielä kadulla. Keppi, jota +oli käytetty murhatyössä ja joka näytti olevan jotakin ulkomaalaista, +tavattoman lujaa ja sitkeätä puulajia, oli katkennut keskeltä, ja sen +toinen sälöytynyt puoli löydettiin katuojasta aivan ruumiin vierestä; +toisen puoliskon oli murhaaja luultavasti vienyt mukanaan. Kultakello ja +täysinäinen rahakukkaro löydettiin vainajalta, mutta ei mitään papereita +eikä käyntikorttia, lukuunottamatta yhtä sinetillä ja postimerkillä +varustettua kirjettä, jota postiin viemässä hän luultavasti oli ollut, +ja jossa oli mr Uttersonin osote. + +Tämä kirje annettiin aikaisin seuraavana aamuna osotteen omistajalle; ja +kun hän oli lukenut sen sekä kuullut millaisten olosuhteitten vallitessa +se oli tavattu, venytti hän miettiväisenä alahuultansa ja rypisti +otsaansa. + +»Minä en virka mitään, ennenkuin olen nähnyt vainajan», sanoi hän. +»Mutta asia näyttää kieltämättä pahalta -- -- hyvin pahalta. Olkaa hyvä +ja odottakaa hetkinen, kunnes olen pukeutunut.» + +Hän söi kiireesti aamiaisensa ja ajoi sitten poliisivahtikonttoriin, +jonne ruumis oli viety. Niin pian kuin hän oli ennättänyt luoda +katseensa siihen, nyökäytti hän vakavan näköisenä päätään. + +»Juuri niin kuin pelkäsin», sanoi hän. »Minä tunnen hänet. Tekee oikein +kipeätä sanoa, että tämä on sir Danvers Carew.» + +»Taivaan Jumala, sir, voiko se olla mahdollista!» huudahti +poliisikomisarius, jonka silmissä vilkkui ammattimainen osanotto. »Tämä +juttu tulee nostattamaan paljon melua», lisäsi hän. »Ja kentiespä te +voitte auttaa meitä rikoksellisen kiinnisaamisessa.» Hän kertoi nyt +palvelustytön todistuksesta sekä näytti katkennutta keppiä. + +Mr Uttersonia oli jo järkyttänyt kaamea aavistus vain pelkän Hyden nimen +kuullessaan; mutta nähdessään kepin ei hänellä enää voinut olla +epäilystä verityön todellisesta tekijästä, sillä niin katkennut ja +sälöinen kuin se olikin, tunsi hän sen kuitenkin selvästi samaksi, jonka +hän itse oli muutamia vuosia sitten lahjottanut tohtori Henry +Jekyllille. + +»Onko tämä Hyde lyhyenläntä?» kysyi hän. + +»Harvinaisen pieni ja harvinaisen ruma, sen mukaan kuin tyttö väittää», +oli vastaus. + +Mr Utterson mietti hetkisen. + +»Jos teette hyvin ja seuraatte minua vaunuihini», sanoi hän sitten, +»niin luulenpa voivani viedä teidät hänen asuntoonsa». + +Kello oli nyt liki yhdeksän aamulla ja kaupunki oli sankan usvan +verhoamana. Suuri suklaanvärinen vaippa synkensi yläilmoja. Tuuli ajeli +kuitenkin kasaantuvia höyryjä milloin sinne milloin tänne, niin että +vallitseva hämärä esiintyi monenlaisina eri vivahduksina ja asteina. +Toisessa paikassa oli pimeätä kuin iltamyöhällä, toisessa helotti +keltaisenruskea sumu luonnottoman hehkuvana kuin suuri tulipalo, ja +muutamia syliä kauempana saattoi se kokonaan haihtuakin joksikin aikaa, +niin että vaaleansininen päivänvalo paistoi aaltoilevien +höyrymöhkäleiden välistä. Tässä valossa näyttivät synkät, likaiset, +kivihiilen mustaamat kadut vaivaisesti palavine lamppuineen ja käytäviä +ehtimiseen tallustavine huonosti puettuine ihmisjoukkoineen melkein kuin +inhottavan unen katkelmilta mr Uttersonin silmissä. Hänen ajatuksensa +eivät liioin olleetkaan iloisinta laatua, ja kun hän salavihkaa vilkaisi +seuralaiseensa, niin hän tunsi jonkinlaista pelkoa lainvartiaa kohtaan, +jollaisesta pelosta ei kunniallisinkaan ja moitteettomin ihminen aina +ole vapaa. + +Kun vaunut pysähtyivät annetun osotteen mukaan, hälveni sumu hiukan, +niin että saattoi erottaa ahtaan ja likaisen kadun, jonkun kapakan, +muutaman pahanpäiväisen ranskalaisen ravintolan ja lauman repaleisia +lapsia porttikäytävissä. Tällaiseen ympäristöön oli siis Henry Jekyllin +suojatti ja miljoonain perijä asettunut asumaan. + +Muudan vanha, kellertävä ja harmaahapsinen nainen, jolla oli ilkeät ja +vähän luottamusta herättävät kasvot, mutta moitteeton esiintymistapa, +tuli heille avaamaan. Hän myönsi, että mr Hyde asui täällä, mutta tämä +ei sattunut olemaan kotona. Hän oli, kertoi nainen, tullut hyvin myöhään +kotiin, mutta jo heti taas lähtenyt pois eikä häntä ollut sen jälkeen +näkynyt. Tässä ei ollut mitään tavatonta; hän oli yleensä hyvin +epäsäännöllinen tavoiltaan ja oli joskus kauankin poissa. Kun hän +edellisenä päivänä ihan odottamatta oli näyttäytynyt, ei nainen sitä +ennen ollut kuullut hänestä mitään kokonaiseen kahteen kuukauteen. + +»Hyvä. Olkaa hyvä ja näyttäkää meille hänen huonettansa», sanoi +asianajaja rauhallisesti. + +Kun nainen selitti, että se oli mahdotonta, lisäsi hän: »Minun on +sanottava teille, että tämä herra tässä on poliisi-inspehtori Newcoman, +Scotland Yardilta.» + +Eukon katseen kirkasti ilkeämielinen ilo. + +»Vai niin», sanoi hän. »Onko hän joutunut kiinni? -- Mitä konnankujeita +hänellä nyt on ollut?» + +Mr Utterson vaihtoi tarkotuksellisia silmäyksiä poliisi-inspehtorin +kanssa. + +»Hän ei näytä ymmärtäneen tehdä itseänsä pidetyksi --» huomautti +viimeksimainittu. »Olkaa nyt hyvä, muoriseni, ja antakaa meidän hiukan +tarkastaa hänen huoneistoaan.» + +Eukon ilmotuksen mukaan oli Hyde vuokrannut koko rakennuksen, mutta +asuttavina oli hänellä vain kaksi huonetta. Ne olivat kuitenkin +sisustetut sekä ylellisesti että aistikkaasti. Viiniä oli yltäkyllin +kaapissa; pöytäkalusto oli hopeaa ja pöytäliina hienointa kangasta. +Seinillä riippui muutamia hyviä tauluja, varmaankin lahjoja tohtori +Jekylliltä, joka oli erinomainen taiteentuntija; lattiaa peittivät +komeat matot, ja huonekalut olivat kallisarvoiset ja mukavat. + +Sillä hetkellä olivat huoneet kuitenkin mitä täydellisimmässä +epäjärjestyksessä. Vaatteita oli hujanhajan lattialla, kaikki laatikot +auki, ja tulipesässä näkyi hiiltynyt kasa, kuin olisi siinä poltettu +paperia. + +Poliisi-inspehtori kaiveli tuhkaa ja veti sieltä esiin puoleksi palaneen +pankkiosotuskirjan, joka oli säilynyt liekkien vaikutukselta. Katkennut +keppi löytyi etsittyä oven takaa, ja kun tämä vahvisti +poliisi-inspehtorin epäilyjä, ilmotti hän olevansa täysin tyytyväinen +tehtyjen tutkimusten tulokseen. Hänen tyydytyksensä lisääntyi vielä, kun +pankissa käydessä saatiin tietää, että murhaajalla oli siellä +talletettuna useampia tuhansia puntia. + +»Nyt hän on käsissämme, siitä saatte olla varma, sir», sanoi hän +Uttersonille. »Hän on nähtävästi menettänyt viimeisenkin malttinsa, +muuten ei hän olisi jättänyt keppiä tänne eikä polttanut kaavakekirjaa. +Rahatta ei hän luonnollisesti voi tulla toimeen. Meidän tarvitsee vain +odottaa häntä pankissa -- -- ja luvata sopiva palkinto hänen +kiinniottamisestaan. Häntä peräänkuulutetaan tietysti heti paikalla.» + +Tämä kohtasi kuitenkin odottamattomia vaikeuksia. Hydellä ei näyttänyt +olevan läheisiä ystäviä -- ja puheena olleen palvelustytön isäntä sanoi +tavanneensa hänet vain pari kolme kertaa; yhtään sukulaista ei löydetty; +hän ei ollut, mikäli saatiin tietää, milloinkaan valokuvauttanut itseään +-- ja henkilöt, jotka koettivat kuvailla häntä, poikkesivat siinä yhtä +paljon kuin ihmiset sellaisissa tapauksissa ylipäänsä tekevät. + +Ainoastaan yhdessä suhteessa näyttivät kaikki olevan yksimielisiä -- +nimittäin siinä jonkin selittämättömän inhon tunteessa, jonka hänen +olemuksensa näkyi herättäneen kaikissa, jotka olivat tulleet hänen +kanssansa tekemisiin. + + + + +Kirje. + + +Vasta saman päivän iltamyöhällä mr Utterson pysähtyi tohtori Jekyllin +ovelle, missä hänet heti päästi sisään uskollinen Poole, joka vei hänet +keittiön portaiden kautta ulos pienen pihamaan yli -- pihamaa oli ennen +vanhaan ollut puutarhana -- siihen rakennukseen, jota tohtori käytti +laboratoriona, vaikka se oikeastaan oli ollut tarkotettu +leikkaushuoneeksi. Tohtori oli ostanut talon erään kuuluisan kirurgin +perillisiltä, ja kun hän itse työskenteli enemmän kemiallisten kuin +anatomisten tutkimusten alalla, niin hän oli määrännyt pihamaan perällä +olevan rakennuksen toiseen tarkotukseen kuin alkuperäiseen. Tämä oli +ensi kerta, kun juristi kävi ystävänsä asunnon tässä osassa; ja hän +katseli pimeää, ikkunatonta rakennusta uteliaasti sekä tarkasteli sitä +puolelta jos toiseltakin, tuntien jonkinlaista mauttomuuden ja vierauden +tunnetta kulkiessaan tuon aikoinaan innostuneiden ylioppilaiden +täyttämän, mutta nyt aution ja tyhjän luentosalin ohi. Pöydät olivat +kemiallisia työkaluja tulvillaan ja lattiat täynnä pakkauskoreja ja +olkia, ja päivänvalo tunkeutui valjuna ja sumuisena himmeän lasikupolin +kautta. Salin perältä kohosi muutamia porrasaskeleita ovelle, jota +peitti punainen villavaate; ja tämän oven kautta vietiin mr Utterson +vihdoin tohtorin työhuoneeseen. Huone oli suuri, sen seinämillä oli +lasikaappeja, ja muuten oli se varustettu suurella vaatetuspeilillä ja +kirjotuspöydällä. Sen kolmessa ikkunassa, jotka antoivat pihanpuolelle, +oli rautaristikot. Tuli paloi pesässä: kamiinin reunuskoristeella paloi +lamppu, sillä sumu teki huoneen pimeäksi; ja aivan takkavalkean ääressä +istui tohtori Jekyll, kalmankalpeana ja hyvin kärsivän näköisenä. Hän ei +noussut vastaanottamaan tulijaa, vaan ojensi hänelle jääkylmän käden ja +sanoi hänet tervetulleeksi äänellä, jota tuskin voi tuntea hänen +äänekseen. + +»Ja nyt -- --» sanoi Utterson, niin pian kuin Poole oli lähtenyt -- +»olethan -- -- olethan kuullut mitä viime yönä on tapahtunut?» + +Tohtori värisi. »Sanomalehtipojat kirkuivat sitä torilla», vastasi hän. +»Kuulin huudot ruokasaliin asti.» + +»Yksi sana vain», sanoi juristi. »Carew oli ystäväni ja suojattini, +mutta niinhän olet sinäkin, ja minä haluan tietää, miten asiat ovat, +ennenkuin ryhdyn toimintaan. Ethän vain liene ollut kylliksi mieletön +piilottaaksesi tuota konnaa jonnekin?» + +»Utterson, minä vannon, niin totta kuin Jumala näkee minut, kaiken pyhän +nimessä», huudahti tohtori, »minä vannon, etten enää koskaan tahdo nähdä +häntä silmäini edessä. Annan sinulle kunniasanani sen vakuudeksi, että +olen katkaissut kaiken yhteyden hänen kanssaan ja karkottanut hänet +luotani ainaiseksi. Välimme ovat lopussa. Muuten ei hän minun apuani +tarvitsekaan. Sinä -- sinä et tiedä -- et tunne häntä niinkuin minä; hän +on varmassa tallessa, täysin varmassa tallessa; huomaa minun sanani -- +ei yksikään ihminen tule enää kuulemaan puhuttavan hänestä tässä +maailmassa.» + +Juristi kuunteli synkän näköisenä. Häntä ei miellyttänyt ystävänsä +äärimäisyyteen asti pingotettu, kuumeinen käytöstapa. + +»Sinä näytät olevan varma asiastasi», sanoi hän, »ja oman itsesi vuoksi +toivon, että olisit oikeassa. Jos asia tulee oikeuteen, saattaisi nimesi +tulla sotketuksi juttuun.» + +»Minä olen aivan varma asiastani», vastasi tohtori. »Minulla -- minulla +on vakuutukseeni syyt, joita en voi ilmaista. Mutta yhdessä suhteessa +haluaisin kysyä neuvoa sinulta. Olen -- olen saanut muutaman kirjeen, +enkä tiedä, pitääkö minun näyttää se poliisille vai ei. Minä jättäisin +sen sinulle, Utterson, sillä olen varma, että sinä menettelet oikein ja +ymmärtäväisesti; minulla on suuri luottamus sinuun.» + +»Pelkäät ehkä sen johtavan hänen kiinnijoutumiseensa?» + +»En. Minä en todellakaan välitä, miten käy Hyden tästä lähtien. Olen +riistäytynyt kokonaan irti hänestä. Minä vain ajattelen omaa asemaani, +joka saattaisi kärsiä tästä rumasta jutusta.» + +Utterson mietti jonkun aikaa. Häntä kummastutti ystävänsä itsekkyys, +mutta samalla kertaa hän tunsi suurta helpotusta. »No niin», virkkoi hän +vihdoin. »Anna minun katsoa kirjettä.» + +Kirje oli kirjotettu omituisella pystysuoralla käsialalla ja sen oli +allekirjottanut »Edward Hyde». Se ilmotti hyvin lyhyesti, että +kirjeenkirjottajan hyväntekijän, t:ri Jekyllin, jonka jalomielisyyden +hän oli palkinnut kiittämättömyydellä, ei tarvinnut olla huolissaan +hänen turvallisuutensa vuoksi, hän kun oli keksinyt varmoja +pakenemiskeinoja. Juristia miellytti kirje koko lailla. Sehän esitti +tohtorin suhteen kadonneeseen rikoksentekijään paremmassa valossa kuin +hän oli nähnyt sen tähän asti, ja hän melkein pahotteli niitä epäilyjä, +joita hänellä oli ollut. + +»Onko sinulla kuori tallella?» kysyi hän. + +»Ei, poltin sen ennenkuin ajattelin mitä tein», vastasi tohtori. »Mutta +siinä ei ollut postimerkkiä; sen toi minulle lähetti.» + +»Otanko kirjeen mukaani?» kysyi Utterson. »Minun on nukuttava tämän +asian päälle.» + +»Kuten tahdot -- minä jätän asian kokonaan sinun hoteihisi», oli +vastaus. »Olen jo kokonaan kadottanut oman luottamukseni.» + +»No niin, minä ajattelen asiaa», sanoi juristi. »Vain yksi sana +jäähyväisiksi. Hyde se tietysti saneli testamenttiisi tuon lauseen +katoamisestasi?» + +Tohtori kalpeni yhä enemmän ja näytti hetken ajan olevan +pyörtymäisillään. Hän puri huuliansa ja nyökäytti päätään. + +»Saatanpa uskoa sen», sanoi Utterson. »Hänen tarkotuksenaan oli murhata +sinut. Saat onnitella itseäsi, että olet päässyt hänestä.» + +»Minä saan onnitella itseäni enemmästäkin kuin siitä», huokasi tohtori +hyvin totisena. »Olen saanut opetuksen -- hyvä Jumala, millaisen +opetuksen, Utterson!» -- ja hän kätki hetken ajaksi kasvonsa käsiin. + +Mennessään pysähtyi Utterson vaihtamaan pari sanaa Poolen kanssa. + +»Tuota», sanoi hän pikimmältään, »toihan eräs lähetti tänään kirjeen +tohtorille. Minkä näköinen hän oli?» + +Mutta Poole vakuutti, ettei mitään muuta kirjettä tullut sinä päivänä +kuin se mikä oli postissa -- »ja sekin sisälsi vain pelkkiä +kiertokirjeitä», lisäsi hän. + +Tämä ilmotus täytti poistuvan vieraan uudella pettymyksellä. Kirje oli +siis ilmeisesti tuotu sisään laboratorion ovesta; mahdollisesti oli se +myöskin kirjotettu tohtorin työhuoneessa -- ja jos asianlaita todellakin +oli tällainen, niin oli juttu kokonaisuudessaan otettava toiselta +näkökannalta ja meneteltävä sen suhteen paljoa suuremmalla +varovaisuudella. + +Käydessään kuuli hän sanomalehtipoikien huutavan käheinä pitkin katuja: +»Ylimääräinen numero! -- Kaamea parlamentinjäsenen murha!» Tämä oli +ruumispuhe eräälle hänen vanhalle ystävälleen ja suojatilleen; eikä hän +voinut vapautua eräänlaisesta aavistuksesta, että myöskin erään toisen +hyvä nimi ja maine oli vaarassa tulla raadelluksi ja hukkua panettelun +virvatuleen. Joka tapauksessa oli se kiusallinen kysymys, jonka +ratkaiseminen oli nyt hänen tehtävänään; ja niin tottunut kuin hän +olikin luottamaan etusijassa omaan itseensä, alkoi hän kuitenkin kaivata +jotakin toista, jolta voisi kysyä neuvoa. Tätä hän ei kuitenkaan +suorastaan saattanut tehdä; mutta mahdollisesti, ajatteli hän, voisi se +tapahtua sivuteitä. + +Hetkistä myöhemmin hän istui oman takkavalkeansa toisella puolella; +toisella istui mr Guest, hänen ensimäinen apulaisensa, ja heidän +kummankin välillä, tarkoin lasketun välimatkan päässä tulesta, seisoi +pullo harvinaisen vanhaa viiniä, joka oli kauan ollut talletettuna, +auringon koskematta, talon syvässä kellarissa. Sumu uinaili yhä leveine +siipineen pimenevän kaupungin yllä katulyhtyjen kimallellessa kuin +punaiset jalokivet; ja näiden pudonneiden pilvien muodostaman +tukehduttavan vaipan läpi kulki suuren yhteiskunnan sykkivä elämä +tietään kuin suuren veden pauhinalla. Mutta huone loimusi kirkkaana ja +ystävällisenä tulenvalossa. Pullosta olivat kaikki hapot jo kauan sitten +haihtuneet; viinin kuninkaallinen väri oli tullut pehmeämmäksi ajan +kuluessa, kuten värit tulevat syvemmiksi ja rikkaammiksi vanhoissa +maalatuissa ikkunoissa; ja monen hiljaisen, aurinkoisen syyspäivän hehku +viinivuoren harjanteilla odotti vain merkinantoa haihduttaakseen Lontoon +raskaan sumun painostuksen. Juristi alkoi huomaamattaan avata pulloa. Ei +ollut yhtään ihmistä, jolle hänellä olisi ollut vähemmin salaisuuksia +kuin mr Guestille; hän itse asiassa epäili, ettei hänellä aina ollut +edes niinkään monta kuin itse luuli. Guest oli käynyt useampia kertoja +lakiasioissa t:ri Jekyllin talossa; hänen oli täytynyt kuulla puhuttavan +Hydestä sekä tämän ja tohtorin väleistä; hän joka tapauksessa +luultavasti teki johtopäätöksensä: eikö siis ollut kerta kaikkiaan +parasta näyttää hänelle kirje, joka tavallaan selitti arvotusta? -- Sitä +suuremmalla syyllä kun Guest oli erityisellä harrastuksella ja +taitavuudella kiintynyt käsialojen tutkimiseen ja niin ollen pitäisi +tätä askelta esimiehensä taholta aivan luonnollisena ja ystävällisenä. +Mr Guest oli sitäpaitsi henkilö, joka mielellään antoi neuvoja. Hän +tuskin voisi lukea niin omituista asiakirjaa lausumatta jollakin tavoin +arvosteluansa siitä -- ja tämä arvostelu saattoi olla arvokas apu mr +Uttersonille hänen nykyisessä vaikeassa asemassaan. + +»Se on surullinen juttu, tämä sir Danversin», huomautti hän. + +»Niin, sir, hyvin surullinen. Se on herättänyt tavatonta huomiota», +vastasi mr Guest. »Murhaaja oli luonnollisesti mielipuoli.» + +»Niin, minä haluaisin juuri kuulla teidän ajatuksianne asiasta», vastasi +mr Utterson. »Tässä on minulla eräs paperi -- eräs kirje häneltä; se on +kokonaan meidän keskinen, ymmärrättehän, sillä minä en totta tosiaan +oikein tiedä, mitä minun on tehtävä -- se on ruma juttu, kääntäköönpä sen +miten puolin hyvänsä. Tuossa on joka tapauksessa paperi -- se on jotakin +juuri teille -- murhaajan omakätisesti kirjottama.» + +Guestin silmät saivat eloa, ja hän istui heti intohimoisesti tutkimaan +kirjettä. + +»Ei, sir --» sanoi hän vihdoin. »Hullu hän ei ole. Mutta sepä vasta on +kummallista käsialaa.» + +»Kirjeen kirjottaja oli myöskin, sen mukaan kuin olen saanut kuulla, +mitä kummallisin ihminen», lisäsi juristi. + +Samassa toi palvelija sisään kirjeen. + +»Anteeksi, mutta onko tuo kirje t:ri Jekylliltä?» kysyi mr Guest. »Minä +olin tuntevinani hänen käsialansa siinä. Teidän luvallanne, onko se +yksityistä laatua?» + +»Vain päivälliskutsu. Kuinka niin? -- Tahdotteko nähdä kirjeen?» + +»Pikimmältään vain, jos saan luvan.» Notario asetti molemmat paperit +vieretysten ja vertaili niitä tarkoin. »Kiitos, sir», sanoi hän sitten, +antaen kummankin kirjeen takaisin. »Se on, kuten sanotte, hyvin +mieltäkiinnittävä autografi.» + +Hetken ajan vallitsi hiljaisuus, jonka kuluessa mr Utterson mietti +itsekseen. + +»Minkä vuoksi vertailitte niitä, Guest?» kysyi hän äkkiä. + +»Hm -- -- niin -- --» vastasi toinen viivytellen, »on olemassa sangen +omituista yhtäläisyyttä näissä molemmissa käsialoissa. Ne ovat +erinäisissä kohdissa ihan yksi ja sama; erotuksena on vain se, että +toinen on pystympää.» + +»Sepä merkillistä», virkkoi mr Utterson. + +»Niin, sangen merkillistä, kuten sanotte», toisti mr Guest. + +»Minä en teidän sijassanne puhuisi mitään tuosta kirjeestä», sanoi +päällikkö. + +»Niin, sir. Ymmärrän», vastasi toinen. + +Mutta niin pian kuin mr Utterson oli jäänyt yksin iltamyöhällä, lukitsi +hän Hyden kirjeen asiakirjakaappiinsa, jossa se sitten yhä pysyi. + +»Onko se mahdollista!» ajatteli hän. »Ryhtyisikö Henry Jekyll tekemään +väärennyksen murhaajan takia!» Ja veri hyytyi hänen suonissaan. + + + + +Eräs kummallinen asianhaara. + + +Aika kului. Tuhannen punnan palkinto luvattiin murhaajan +kiinnisaamisesta, sillä sir Danversin kuolemaa pidettiin koko +yhteiskunnan vahinkona -- mutta mr Hyde näytti kadonneen niin +jäljettömiin, kuin ei häntä koskaan olisi ollut olemassakaan. Urkituksi +saatiin jonkun verran hänen entistä elämäänsä; kaikki oli saastaista. +Kerrottiin tärisyttäviä juttuja hänen julmuudestaan, mitä raivoisimmasta +ja kylmäverisimmästä -- hänen häpeällisistä elämäntavoistaan, hänen +kurjista huveistaan, siitä ihmeellisestä seurasta, jota hän oli hakenut, +sanoin selittämättömästä vihasta, jonka hän oli sytyttänyt kaikissa, +jotka joutuivat hänen kanssaan tekemisiin; mutta hänen nykyisestä +olinpaikastaan ei ollut pienintäkään vihiä. Siitä aamusta asti, jolloin +hän läksi Sohossa olevasta asunnostaan murhan tapahtumispäivänä, näytti +hän kirjaimellisesti olevan pyyhkäisty pois maan päältä; ja sitä mukaa +kuin aika meni menojaan, alkoi mr Utterson yhä enemmän ja enemmän +tointua ensi säikähdyksestään ja palata entiseen tyyneyteensä. Mr Hyden +pako korvasi hänen ajatuksissaan melkein sir Danversin kuoleman. Ja +nyt, kun tuo paha henki oli luopunut, näytti uusi elo alkavan myöskin +t:ri Jekyllille. Hän katkaisi pitkän itseensäsulkeutuneen elämänsä, +lujitti taas suhteensa vanhoihin ystäviin, hänestä tuli jälleen heidän +uskollinen mielivieraansa ja hän kestitsi heitä kotonaan. +Hyväntekeväisyydestä oli häntä aina kehuttu; nyt alettiin myöskin puhua +hänen hurskaudestaan. Hän työskenteli alinomaa, oleskeli paljon +raittiissa ilmassa, teki paljon hyvää; hänen katseensakin sai uuden, +avoimen ja tyytyväisen ilmeen, hyvän omantunnon näkyväisen merkin. Yli +kahden kuukauden ajan vietti tohtori onnellista ja rauhaisaa elämää. + +Tammikuun kahdeksantena päivänä oli Utterson muutamien valioystävien +kanssa ollut tohtorin päivällisvieraana; Lanyon oli myöskin ollut +siellä, ja isännän hyväntahtoinen katse oli ollut luotuna milloin +toiseen milloin toiseen, kuten entisaikaan, jolloin nämä kolme olivat +erottamattomia ystäviä. Tammikuun kahdentenatoista ja vielä +neljäntenäkintoista päivänä huomasi Utterson hämmästyksekseen, että +ystävänsä ovi oli suljettuna. -- »Tohtori voi pahoin eikä voi ottaa +ketään vastaan», sanoi Poole. Viidentenätoista päivänä teki hän uuden +yrityksen, mutta sai taas palata tyhjin toimin. Viimeisten kuukausien +aikana oli hän tottunut tapaamaan vanhaa ystäväänsä melkein joka päivä, +niin että yksinäisyys alkoi jo käydä painostavaksi. Viidentenä iltana +hän pyysi Guestia syömään illallista kanssansa ja kuudentena hän läksi +tapaamaan Lanyonia. + +Täältä ei häntä tosin poisajettu, mutta jo sisäänastuessaan hämmästyi +hän sitä muutosta, joka tohtorin ulkomuodossa oli tapahtunut tällä +lyhyellä ajalla. Kuoleman leima oli ilmeisesti painettuna hänen +kasvoilleen. Tuo voimakas, verevä mies oli käynyt aivan kelmeäksi; hän +oli laihtunut, tukka oli lähtenyt hänen päästänsä, ja hän oli +vanhentunut melkoisesti. Mutta tämä kaikki ei kuitenkaan tehnyt sitä +vaikutusta Uttersoniin kuin se eräänlainen hyinen kauhu, joka ilmeni +hänen ystävänsä silmissä ja koko olemuksessa. Hän näytti kärsineen +jonkun ennenkuulumattoman pelon koetuksen, josta ei ollut vielä voinut +toipua. Uskottavalta ei tuntunut, että hänenlaisensa mies pelkäisi +kuolemaa, mutta sepä oli ainoa johtopäätös, johon Utterson saattoi +tulla. »Hän on lääkäri», ajatteli hän, »hän huomaa tilansa toivottomaksi +-- eikä voi sitä kestää». Mutta kun Utterson mainitsi hänen muuttunutta +ulkomuotoaan, niin Lanyon kertoi miehekkään tyvenesti hänelle, että hän +itse piti päiviään luettuina. + +»Minua on kohdannut ankara isku», sanoi hän. »En voi siitä toipua. +Elämäni voitanee nyt laskea vain kuukausissa taikka päivissä. No niin, +vanha ystävä -- onhan elämä ollut ihanaa; olen rakastanut sitä -- niin +olen todellakin. Ajattelen välistä, että kunpa me vain tietäisimme +kaiken, niin olisimme iloisempia saadessamme lähteä täältä pois.» + +»Jekyll on myöskin sairas», huomautti Utterson. »Oletko tavannut häntä?» + +Lanyonin katse synkistyi, ja hän kohotti juhlallisesti vapisevan +kätensä. + +»Minä en halua nähdä tohtori Jekylliä enemmän kuin kuullakaan hänestä», +sanoi hän kovalla, vaikka jotenkin epävarmalla äänellä. »Olen katkaissut +kaikki välini sen ihmisen kanssa ainaiseksi -- pyydän sinua säästämään +minua kaikilta viittauksilta ystävään, jota minä tästälähin pidän +kuolleena.» + +»Ai-ai!» sanoi Utterson ja lisäsi vähän ajan kuluttua: »Enkö minä voi +tehdä mitään? -- Olemmehan me kolme vanhoja ystäviä, Lanyon; meidän +iällämme ei niin helposti hankita uusia.» + +»Ei mitään», virkkoi Lanyon. »Kysy häneltä itseltään, jos haluat.» + +»Hän ei päästä minua luokseen», sanoi juristi. + +»Sitä en ihmettele», oli vastaus. »Jonkun kerran, Utterson, kun minä +olen jo aikoja sitten kuollut, saat ehkä tietää koko totuuden. Nyt en +voi virkkaa sinulle mitään. Mutta jos voit puhella kanssani jostakin +muusta, niin jää, herran nimessä, puhelemaan -- -- mutta jollet osaa +välttää tuota kirottua aihetta, niin lähde -- minä en voi sitä sietää.» + +Heti kotiin tultuaan istui Utterson kirjottamaan Jekyllille. Hän +valitti, että hänet oli käännytetty pois ystävänsä ovelta, sekä kysyi +syytä tuohon Lanyonin ja Jekyllin onnettomaan välien katkaisuun. Vastaus +tuli jo seuraavana päivänä. Se oli pitkä, paikoittain hyvin surullinen +ja paikoittain hyvin käsittämätön. Välien rikkominen Lanyonin kanssa oli +välttämätön. »En moiti vanhaa ystävää», kirjotti Jekyll, »mutta minä +olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että meidän ei sovi enää tavata +toisiamme. Minä aion muuten vetäytyä kokonaan pois maailmasta. Älä +kummastele äläkä epäile minun ystävyyttäni, jos usein huomaatkin oveni +suljetuksi myöskin sinulle. Minun täytyy vaeltaa pimeätä tietäni yksin. +Olen hankkinut itselleni rangaistuksen ja vaaran, jota en voi ilmaista +kenellekään ihmiselle. Mutta jos olen suurin syntinen, niin olen +myöskin kovimmin koeteltuja. En olisi uskonut tämän maan päällä olevan +tilaa sellaisille tuskille kuin minun. Sinä voit tehdä vain yhden, vanha +ystävä, lievittää kärsimyksiäni -- ja se on, pitää arvossa minun +vaiteliaisuuttani.» + +Utterson oli hämmästyksen lyömänä. Hyden onnettomuutta-tuottava vaikutus +oli kadonnut, tohtori oli palannut vanhoihin harrastuksiinsa ja +suhteisiinsa; vieläpä viikko sitten näytti kunniakas ja onnellinen +vanhuus hymyilevän hänelle -- ja nyt, yhdessä ainoassa hetkessä, +näyttivät ystävyyssuhteet, sielunrauha, koko hänen elämänsä kärsineen +haaksirikon. -- Niin suuri ja syvällinen muutos näytti voivan saada +selityksen vain -- mielenhäiriöstä. Mutta kun Utterson muisteli Lanyonin +sanoja ja tapaa, jolla ne lausuttiin, ei hän voinut vapautua +ajatuksesta, että pohja oli etsittävä muualta ja syvemmältä. + +Viikkoa myöhemmin kuuli hän, että Lanyon makasi sairasvuoteessa, ja +neljätoista päivää sen jälkeen, että hän oli kuollut. + +Hautajaispäivän iltana, tunnettuaan hautajaisissa syvää ja kipeää +liikutusta, lukitsi Utterson työhuoneensa oven, istuutui surumielisenä +kynttilän valoon, otti esiin ja pani eteensä pöydälle kirjeen, jonka +osote oli kirjotettu Lanyonin käsialalla ja joka oli suljettu hänen +sinetillään. + +»_*Yksityinen*. Lupa avata ainoastaan J. G. Uttersonilla +persoonallisesti ja yksinään, sekä hävitetään lukematta siinä +tapauksessa, että hän kuolee ennen minua._» Niin kuului kotelokirjotus, +ja juristia pelotti nähdä sisältöä. »Olen haudannut vanhan ystävän +tänään», ajatteli hän. »Onkohan tämä kirje ryöstävä minulta vielä +yhden?» + +Vihdoin hän häpesi pelkuruuttaan ja mursi sinetin. Kotelo sisälsi vain +toisen, samoin sinetillä suljetun kirjeen, jonka kuorella oli kirjotus: +»_Avataan vasta Henry Jekyllin kuoleman taikka katoamisen jälkeen._» + +Utterson tuskin uskoi silmiänsä. Niin, tässä oli todellakin kirjotettuna +_katoamisen_; vielä kerran, samoin kuin mielettömässä testamentissa, +jonka hän oli aikoja sitten antanut takaisin tekijälleen; vielä kerran +oli Henry Jekyllin nimi asetettu jonkun katoamis-ajatuksen yhteyteen. +Mutta testamenttiin oli tämä sana todistettavasti pujahtanut +Hyde-roiston vaikutuksesta tarkotuksella, joka oli liiankin selvä ja +pöyristyttävä. Tässä, Lanyonin käden kirjottamana -- mitähän se merkitsi +tässä? -- Utterson oli vähällä antautua kiusaukseen, kiellosta +huolimatta, jo nyt avata kirje ja ottaa selvä salaisuudesta. Mutta +kunniantunne ja ajatus kuolleen ystävän luottamuksesta tulivat hänelle +avuksi, ja tästä hetkestä pysyi kirje koskemattomana hänen yksityisen +kirjoituspöytänsä vaahteralaatikossa. + +Uteliaisuutta vastaan taisteleminen ei ole samaa kuin sen voittaminen, +ja saattanee epäillä, tokko Utterson siitä päivästä lähtien tunsi samaa +elossa olevan nuoruudenystävän seuran kaipausta kuin siihen asti. Hän +ajatteli häntä ystävällisesti, mutta siitä huolimatta sekottui hänen +ajatukseensa levottomuutta ja tuskaa. Hän kävi hänen luonansa, mutta ei +käy kieltäminen, että hän usein tunsi jonkinlaista helpotusta, kun +häneltä pääsy kiellettiin. Sisimmässä sydämessään huvitti häntä kenties +paremmin muutamien sanojen vaihtaminen Poolen kanssa eteishuoneen +ovella, kaikkien kaupungin vilkkaiden äänten ja raittiin ilman +ympäröimänä, kuin tähän vapaaehtoiseen vankilaan astuminen ja istuminen +vastatusten tuon läpitunkemattoman erakon kanssa, joka oli sulkeutunut +sinne sisälle. + +Poolella ei juuri ollut hyviä uutisia ilmotettavana. Tohtori, sanoi hän, +oli enimmät ajat sulkeutuneena laboratorion takana olevaan +työhuoneeseen, jossa hän välistä vietti yönsäkin. Hän näytti hyvin +masentuneelta, hän oli hyvin hiljaa, luki tuskin milloinkaan -- näytti +siltä, kuin hänen mielessään kytisi jotakin. Utterson kyllästyi vihdoin +kuulemaan tätä yhtä ja samaa alituiseen, niin että hän vähitellen +lakkasi tohtorin asunnolla käymästä. + + + + +Ikkunassa. + + +Eräänä sunnuntaina, kun Utterson oli tavallisella kävelyllään mr +Enfieldin kanssa, sattuivat he taas kulkemaan tuota pientä syrjäkatua. +Tultuaan tuon salaoven kohdalle pysähtyivät he katselemaan sitä. + +»Niin», sanoi Enfield, »näytös on siis toki loppuun näytelty. Hydeä emme +kai tule enää koskaan näkemään.» + +»Sitä toivon minäkin», vastasi Utterson. »Olenko kertonut sinulle, että +minä todellakin tapasin hänet sittemmin ja että sain kokea samanlaista +vastenmielisyyden tunnetta häntä kohtaan kuin sinäkin?» + +»Häntä on mahdoton nähdä tuntematta vastenmielisyyttä», vastasi Enfield. +»No niin -- miten tomppelina lienetkään pitänyt minua, kun en tiennyt, +että tämä oli takatie tohtori Jekyllin asuntoon. -- Muuten oli osittain +sinun syysi, että minä koskaan tulin sen tietämään.» + +»Vai niin, sinä siis todella tulit sen tietämään. No, jos sen tiedät, +niin mennään pihaan vilkaisemaan ikkunoihin. Suoraan sanoen minä olen +tosiaankin levoton tuon Jekyll paran takia. Hänen laitansa ei ole oikea +-- ja minusta tuntuu siltä, kuin täytyisi tehdä hyvää hänelle, että +hänellä on ystävä edes asunnon ulkopuolella.» + +Pihamaa oli kylmä ja kostea, täynnä varhaista kuuraa, vaikka taivas, +korkealla kattojen välissä, vielä säteili auringonlaskun hehkussa. +Kolmesta ikkunasta keskimäinen oli auki, ja siinä istui t:ri Jekyll, +toivottoman vangin tavoin, haukkoen raitista ilmaa hyvin surullisen +näköisenä. + +»Mitä -- Jekyll!» huudahti Utterson. »Toivottavasti olet parempi nyt!» + +»Olen hyvin huonona, Utterson, hyvin huonona», vastasi tohtori +synkeästi. »Ei kestä enää kauan, Jumalan kiitos.» + +»Sinä oleksit liian paljon sisällä», sanoi juristi. »Sinun on tehtävä +kävelymatkoja ja saatava raitista ilmaa keuhkoihisi, kuten minä ja +Enfield. (Serkkuni -- mr Enfield -- tohtori Jekyll!) -- Kas niin, kas +niin -- ota hattusi ja tule vähän jalottelemaan kanssamme.» + +»Kiitos ystävyydestäsi», huokasi tohtori. -- »Mielelläni minä -- -- +mutta ei, ei, ei, se on aivan mahdotonta. Minä en uskalla. Joka +tapauksessa olen hyvin iloinen nähdessäni sinut, Utterson; tämä oli +tosiaan suuri huvitus. Pyytäisin sinua ja mr Enfieldiä tulemaan sisään, +mutta täällä on kaikki niin mullinmallin.» + +»No siinä tapauksessa», sanoi juristi hyväntahtoisesti, »on parasta, +että pysymme täällä alhaalla ja tarinoimme kanssasi; menee yhtä hyvin +mukiin näinkin». + +»Juuri mitä minä aioin esittää», sanoi tohtori heikosti hymyillen. Mutta +sanat tuskin olivat ennättäneet suusta, kun hymy jo katosi ja sen +sijalle ilmestyi sellaisen kauhun, pelon ja epätoivon ilme, että se +hyydytti veren kummankin herran suonissa. He saivat nähdä sen vain +vilahdukselta, sillä ikkuna paiskattiin heti paikalla kiinni -- mutta +tässä vilahduksessa oli riittämään asti, ja he kääntyivät pois ja +läksivät kiireesti pihasta virkkamatta sanaakaan. Vaiti kulkivat he +kadullakin, ja vasta kun he olivat tulleet eräälle isommalle pääkadulle, +missä sunnuntaisinkin oli elämää ja liikettä, Utterson kääntyi katsomaan +seuralaistaan. He olivat kumpikin kalpeat, ja heidän katseissaan oli +sama kaameuden ilme, kun ne kohtasivat toisensa. + +»Jumala armahtakoon, Jumala armahtakoon», hoki Utterson. + +Mutta Enfield nyökkäsi vain hyvin totisena päätään ja jatkoi vaiti +matkaansa. + + + + +Viimeinen yö. + + +Mr Utterson istui eräänä iltana päivällisen jälkeen takkavalkean +ääressä, kun häntä hämmästytti käynnillään Poole. + +»Mitä nyt, Poole, mikä tuo sinut tänne?» huudahti hän sekä lisäsi, +katsottuaan tarkemmin häneen: »Mitä on tapahtunut? Onko tohtori sairas? +--» + +»Mr Utterson», sanoi uskollinen palvelija, »asiat eivät ole nyt +ensinkään hyvin». + +»Istu, ja tuossa on sinulle lasi viiniä», kehotti juristi. »No niin, +tyynny nyt -- älä ole niin hätäinen! -- Sano nyt minulle suoraan mitä +haluat.» + +»Te tunnette tohtorin tavat, sir», sanoi Poole. »Te tiedätte, miten +hänellä oli tapana sulkeutua sisään huoneisiinsa. No, nyt on hän taaskin +sulkeutunut työhuoneeseensa -- enkä minä pidä siitä, sir -- -- niin +totta kuin elän, niin en pidä siitä. Mr Utterson -- -- sir -- -- minua +pelottaa --» + +»Kas niin, kas niin, ystäväni», virkkoi juristi, »ole hyvä ja puhu +hiukan selvemmin. Mikä sinua pelottaa?» + +»Minua on pelottanut nyt jo koko viikon», jatkoi Poole kertomustaan, +välittämättä kysymyksestä, »enkä nyt totta tosiaan voi enää kestää». + +Miehen ulkomuoto vahvisti hänen sanojaan; hän näytti lamautuneelta ja +hermostuneelta, eikä hän, lukuunottamatta ensimäistä hetkeä, ollut +katsonut Uttersonia kertaakaan silmiin. Nytkin hän istui viinilasi +koskemattomana edessään ja katse lattiaan luotuna. »Minä en voi enää +kestää.» + +»No no», sanoi juristi, »huomaan, että sinulla on syysi siihen mitä +sanot, Poole; huomaan, että asia on vakavaa laatua. Koeta nyt sanoa +minulle, mitä se on.» + +»Minä luulen, että jotakin hirveää on tapahtunut», vastasi Poole +käheällä äänellä. + +»Jotakin hirveää!» virkkoi juristi, samalla kertaa säikähtäneenä ja +suuttuneena. »Mitä hirveää sitten? -- Mitä mies tarkottaa?» + +»Minä en osaa sitä sanoa, sir», vastasi palvelija. »Mutta ettekö tahdo +itse tulla mukaan katsomaan millä kannalla asiat ovat?» + +Uttersonin ainoana vastauksena oli se, että hän nousi sekä otti hattunsa +ja päällystakkinsa. Hän huomasi kummastuksekseen sen äärettömän +helpotuksen ilmeen, joka väikkyi toisen katsannossa, sekä yhtä suureksi +hämmästyksekseen, että viini oli vielä koskematta palvelijan laskiessa +sen pois luotansa seuratakseen häntä. + +Oli kolea, tuulinen maaliskuun ilta. Kelmeä kuu kellotti selällään kuin +tuulen kumoonkaatamana, ja taivaalla kiitivät kuultavat pilvet. Myrskyn +vuoksi oli vaikeata puhella, ja se pieksi kasvoja, niin että niitä +kirveli. Se näytti myöskin pyyhkäisseen enimmät kulkijat kaduilta, sillä +mr Utterson ei mielestään ollut nähnyt tätä Lontoon osaa milloinkaan +niin autiona ja tyhjänä. Hän olisi suonut asian olevan toisin. Ei +milloinkaan elämässään hän ollut tuntenut sellaista kanssaihmisten +näkemisen ja puhuttelemisen tarvetta. Koettipa hän miten ankarasti +hyvänsä sitä vastaan taistella, niin valtasi hänen sielunsa yhä enemmän +ja enemmän runteleva lähenevän onnettomuuden aavistus. Tori, jonka +reunassa t:ri Jekyllin talo sijaitsi, oli pyörretuulen aikaansaaman +pöly- ja hiekkapilven peitossa heidän joutuessaan sinne, ja laihat puut +hakkasivat aitaa alastomilla oksillaan. Poole, joka oli koko matkan +kulkenut muutamia askelia edellä, seisahtui nyt keskelle jalkakäytävää, +otti hatun päästään huolimatta purevasta pakkasesta ja pyyhki otsaansa +punaisella nenäliinalla. Vaikka hän oli kulkenut joutuin, niin ei +todennäköisesti tämä, vaan pikemmin ahdistava sieluntuska se oli +pusertanut hänestä hien; sillä hänen kasvonsa olivat valkeat kuin +palttina ja hänen puhuessaan kuului hänen äänensä käheältä ja +sortuneelta. + +»No, nyt olemme siis perillä, sir», sanoi hän, »ja Jumala suokoon, että +kaikki olisi hyvin». + +»Amen, Poole», virkkoi Utterson. + +Palvelija kolkutti varovasti; ovi avautui raolleen, vaikka varmuusketju +olikin paikallaan, ja ääni kysyi: »Tekö siellä, Poole?» + +»Minä juuri», sanoi Poole. »Avatkaa ovi.» + +Tultuaan tuohon tuttuun eteiseen huomasivat he sen kirkkaasti +valaistuksi; roihuva takkavalkea oli laitettu uuniin, ja tulen ympärillä +olivat kaikki sekä mies-että naispalvelijat koolla kuin pelästynyt +lammaslauma. Uttersonin nähdessään alkoi talon piika hermostuneesti +nyyhkyttää, ja keittäjätär huusi: »Jumalan kiitos! -- se on mr Utterson!» +sekä syöksähti esiin kuin tahtoen syleillä häntä. + +»Mitä nyt, mitä nyt? Täälläkö te kaikki olette?» sanoi juristi +vihaisesti. »Kerrassaan sopimatonta, kerrassaan säädytöntä! Isäntänne ei +suvaitse sellaista.» + +»Ne ovat niin peloissaan», sanoi Poole. + +Seurasi syvä hiljaisuus. Ei kukaan vastannut -- ainoastaan piika itki +ääneen. + +»Tukkikaa suunne!» tiuskaisi Poole hänelle väkinäisyydellä, joka +todisti, miten hermostuneessa jännityksessä hän itse oli. Itse asiassa +olivat kaikki, kun tyttö niin yhtäkkiä alkoi itkeä, säpsähtäneet ja +kääntyneet sisäovea kohti odottava kauhun ilme kasvoillaan. + +»Kuules», sanoi palvelija juoksupojalle, »anna minulle kynttilä, niin +teemme lopun tästä kaikesta heti paikalla». Sitten pyysi hän mr +Uttersonia seuraamaan mukana ja näytti tietä takapihalle. »Kulkekaa +niin hiljaa kuin voitte, sir», kuiskasi hän. »Minä tahdon, että te +kuulette, mutta en että teidät kuultaisiin. Ja -- -- kuulkaa, sir -- -- +jos hänen päähänsä sattuisi pälkähtämään käskeä teitä sisälle, niin +älkää menkö.» + +Tämä odottamaton varotus sai juristin säpsähtämään, ja hän oli +kadottamaisillaan tasapainonsa; mutta hän kokosi taas rohkeutensa ja +seurasi Poolea laboratoriorakennukseen, läpi vanhan luentosalin, missä +oli tomuisia pulloja ja pakkalaatikoita, niiden portaiden juurelle asti, +jotka veivät tohtorin työhuoneeseen. Tässä viittasi Poole häntä +pysähtymään ja kuuntelemaan, pani itse pois kynttilän ja lähti ilmeisen +suurella vastenmielisyydellä nousemaan ylös noita pieniä portaita ja +epävarmalla kädellä kolkutti punaiselle ovelle. + +»Mr Utterson on täällä ja haluaa tavata tohtoria», huusi hän, kehottaen +vielä kerran vilkkain liikkein juristia kuuntelemaan. + +Ääni kuului vastaavan sisältä: »Sano hänelle, että minä en voi ottaa +vastaan ketään», sanoi se valittavana. + +»Kiitoksia», sanoi Poole, ja hänen äänensä kaikui melkein riemukkaana. +Hän otti taas kynttilän ja vei mr Uttersonin takaisin pihan poikki +suureen keittiöön, jossa tuli oli sammunut ja kovakuoriaiset +juoksentelivat ympäri lattiaa. + +»Mr Utterson», sanoi hän katsoen häntä suoraan silmiin, »oliko se +isännän ääni, tuo?» + +»Se tuntui kovin muuttuneelta», vastasi Utterson hyvin kalpeana, mutta +silmää räpäyttämättä. + +»Muuttuneelta? Kyllä, uskoisinpa sen! -- Olisinko minä ollut +kaksikymmentä vuotta isännän palveluksessa enkä tuntisi hänen ääntänsä, +uskooko herra sitä? -- Ei, isäntä on murhattu -- niin juuri, he ottivat +häneltä hengen kahdeksan päivää sitten, kun me kuulimme hänen huutavan +ja pyytävän Jumalaa armahtamaan -- ja _mikä_ se on, joka pitää nyt +asuntoansa tuolla, ja _minkävuoksi_ se pysyy siellä -- sen tietänee vain +Jumala -- -- --.» + +»No no, Poole, -- sepä vasta oli merkillinen juttu, ihan uskomaton +juttu, ystäväni», sanoi Utterson ja puri sormeaan. »Otaksutaan, että +asia on niin kuin luulet, oletetaan, että tohtori on -- sanokaamme -- +toimitettu pois tieltä. Minkä vuoksi pysyisi murhaaja sitten siellä? Tuo +ei sovi yhteen, siinä ei ole tervettä järkeä.» + +»Niin, niin, mr Utterson, teitä on vaikea saada vakuutetuksi, mutta minä +teen sen sittenkin lopuksi», sanoi Poole. »Koko viime viikon, tietäkääs, +on hän -- taikka se -- taikka mikä se lienee, joka elää tuossa huoneessa, +huutanut yhtämittaa, yöllä ja päivällä, jonkinlaista lääkettä, jota hän +ei voi valmistaa. Hänellä oli välistä tapana -- isännällä tarkotan -- +oli tapana kirjottaa se, mitä hän halusi toimitettavaksi, paperille, +jonka hän heitti portaille. Koko tämän viikon aikana me emme ole saaneet +muuta -- vain paperilappuja, ja ovi on salvassa, ja hänen ateriansa +asetettuna tarjottimelle oven ulkopuolelle, niin että hän on voinut +hiipiä syömään kenenkään näkemättä. No, tietäkääs, herra -- -- joka ainoa +päivä, välistä kaksi, kolme kertaa päivässä, on ollut uusia valituksia +ja määräyksiä ja käskyjä, niin että minä en ole saanut tehdä muuta kuin +hypätä kaikkien kaupungin apteekkarien ja rohdoskauppiaiden luona. Joka +kerran kun olen tullut ostoksineni kotiin, on jo ilmestynyt uusi +paperilappu käskyllä viedä se takaisin ja koettaa uutta paikkaa. Tämä +pulveri mahtanee olla kauhean tarpeen, se on ainakin tiettyä ja +tunnettua, mitä hän sillä sitten aikoneekin tehdä.» + +»Onko sinulla yhtään sellaista paperia tallella?» kysyi Utterson. + +Poole kopeloi taskujaan ja ojensi hänelle rypistyneen paperin, jota +juristi, kumartuen lähemmä kynttilää, tarkoin tutki. Sen sisältö oli +seuraava: + +»T:ri H. Jekyll saa ilmottaa herroille Maw, että se näyte, jonka he +olivat lähettäneet hänelle, oli epäpuhdasta ja aivan kelpaamatonta. +Vuonna 18-- osti t:ri Jekyll suuremman määrän samaa suolaa herroilta +Maw. Hän pyytää teitä hyväntahtoisesti tarkastamaan, eikö vanhaa +varastoa ole vielä jäljellä, ja siinä tapauksessa pyytää hän sitä +viipymättä itsellensä lähettämään. Hinnasta ei ole kysymystä. Asia on +mitä tärkeintä laatua t:ri Jekyllille.» + +Tähän asti oli kirjeen sanamuoto ollut tyyni ja maltillinen, mutta tässä +osotti suuri mustepilkku, että sen kirjottajan oli mielenliikutus +vallannut. »Jumalan nimessä» -- oli hän lisännyt -- »koettakaa löytää +tuota vanhaa». + +»Sepä oli merkillinen kirje», sanoi Utterson. Sitten hän lisäsi +terävästi: »Miten on selitettävissä, että se on vielä sinulla ja +avattuna?» + +»Eräs Maw'in herroista suuttui ja viskasi sen takaisin minulle yli +myymäläpöydän, kuin olisi se polttanut häntä», vastasi Poole. + +»Mutta eikö tämä ole kieltämättä tohtorin käsialaa? Etkö tunne sitä +samaksi?» jatkoi juristi. + +»Niin, kyllähän se minun mielestäni vivahtaa siihen», sanoi palvelija +nyreänä. Mutta sitten lisäsi hän muuttuneella äänellä: »Mutta mitä se +merkitsee, miten hän kirjottaa? Olenhan minä nähnyt hänet.» + +»Nähnyt hänet?» toisti Utterson. »No?» + +»Juuri niin», sanoi Poole. »Minä kerron teille kaikki. Minä tulin +luentosaliin puutarhasta. Hän oli hiipinyt ulos varmaankin etsimään +tuota suolaa tai mitä se lienee, sillä työhuoneen ovi oli auki ja hän +seisoi huoneen toisessa päässä ja kaiveli pakkalaatikkoa. Hän katsahti +minun tullessani ylös, päästi huudon ja ryntäsi portaita ylös omaan +huoneeseensa. Minä en nähnyt häntä kauemmin kuin sekunnin ajan, mutta +tukkani nousi pystyyn kuin sian harjakset. Sillä jos se oli isäntäni, +niin voiko herra sanoa minulle, minkävuoksi hänellä oli naamio +kasvoillaan? -- Jos se oli isäntäni, niin minkävuoksi hän kirkaisi kuin +rotta ja juoksi minua piiloon? Olenhan palvellut häntä kaksikymmentä +vuotta. Ja sitäpaitsi --» hän vaikeni ja pyyhki kädellä kasvojaan. + +»Merkillistä kyllä», virkkoi Utterson, »mutta minä luulen alkavani +käsittää asiain yhteyden. Isäntääsi, Poole, vaivaa nähtävästi jokin +sellainen tauti, joka sekä tuottaa tuskia sairaalle että tekee hänet +epäluuloiseksi; siitä johtuu hänen muuttunut äänensä luullakseni; +senvuoksi käyttää hän kasvoillaan naamiota ja karttaa kaikkia ihmisiä; +senvuoksi haluaa hän niin kiihkeästi tuota lääkettä, jonka hän +mielessään kuvittelee -- Jumala suokoon, ettei hän erehtyisi, raukka -- +tuottavan hänelle lievennystä. Niin on asia varmaankin -- ja totisesti on +se surullista ja kauheaa ajatellakin. Mutta se on joka tapauksessa +yksinkertaista ja luonnollista, sopii hyvin kaikkiin asianhaaroihin ja +vapauttaa meidät kaikista vastenmielisistä otaksumisista.» + +»Niin, mutta», sanoi vanha palvelija, kasvojensa käydessä kellertävän +kalpeiksi, -- »se -- se, jonka minä näin, ei ollut isäntäni, se on +puhdas totuus. Isäntä» -- tässä vilkaisi hän varovasti ympärilleen ja +hiljensi äänensä kuiskinaksi -- »isäntä on pitkä, muhkea mies, kuten +kyllä tiedätte, mr Utterson, mutta tämä oli pikemminkin kääpiö». +Utterson koetti väitellä vastaan. »Herra Jumala, sir!» huudahti Poole, +»luuletteko todellakin, että minä en voi tuntea tohtoria palveltuani +häntä ummelleen kaksikymmentä vuotta? -- Ettekö usko, että minä tiedän +tarkalleen, miten korkealle hänen päänsä yltää tuossa ovessa, jossa olen +hänen nähnyt joka ainoa päivä? -- E-ei, sir -- e-ei, sen minä sanon ja +siinä pysyn -- -- se, jolla oli naamio, ei ollut tohtori -- Jumala +tietäköön, kuka taikka mikä hän sitten lieneekään, mutta, nähkääs, +tohtori se ei ollut; ja minun uskoni on nyt se, että ne ovat ottaneet +häneltä hengen.» + +»Poole», sanoi Utterson, »jos sinä todellakin väität sitä ja pysyt +väitteessäsi, niin on minun velvollisuuteni ottaa selko asiain +todellisesta tilasta. Olinpa miten velkapää hyvänsä kunnioittamaan +tohtorin toivomuksia ja voinenpa miten vähän hyvänsä selittää tämän +kirjeen olemassaoloa, joka kirje näyttää todistavan, että hän todella +elää -- niin -- pidän tosiaankin velvollisuutenani murtaa tuon oven.» + +»No, se kuuluu joltakin, mr Utterson!» huudahti palvelija. + +»Mutta nyt tulee toinen kysymys», jatkoi juristi. »Ken on sen tekevä?» + +»Luonnollisesti te ja minä, sir», kuului peloton vastaus. + +»Uljaasti puhuttu, Poole», sanoi juristi, »ja olipa tästä seurauksena +mikä hyvänsä, niin pidän minä huolen, ettet sinä tule mitään kärsimään». + +»Tuolla luentosalissa on kirves», virkkoi Poole, »ja voimmehan ottaa +hiilihangon keittiöstä». + +Mr Utterson otti tämän oudon, mutta tarkotuksenmukaisen aseen käteensä +ja punnitsi sitä. »Ymmärräthän, Poole», sanoi hän sitten katsahtaen +ylös, »että me tällä tavoin antaudumme vaaraan?» + +»Kyllä sen hyvin ymmärrän, sir», vastasi Poole. + +»On siis parasta olla toisiamme kohtaan suoria», jatkoi juristi. »Meillä +kummallakin on mielessä enempi kuin mitä puhumme. Puhukaamme nyt asiat +selviksi. -- Tuo naamioitu henkilö, jonka näit -- -- -- tunsitko häntä?» + +»Hm -- niin, nähkääs, sir, se juoksi niin nopeasti ja oli niin +kumarassa, että minä todellakaan en voi vannoa, että tunsin hänet», oli +vastaus. »Mutta jos tarkotatte -- oliko se mr Hyde -- niin, totta +tosiaan sir, luulen että hän se oli. -- Se oli jotenkin hänen +pituisensa, minun ajatukseni mukaan; ja se liikkui samalla +sipsuttavalla, nopealla tavalla kuin hän -- ja kukapa muu olisi voinut +tulla laboratorion ovesta? -- mutta siinä ei kuitenkaan ole kaikki. Minä +en tiedä, mr Utterson, oletteko milloinkaan tavannut mr Hydeä.» + +»Olen, minä puhelin kerran hänen kanssaan.» + +»Niin, no sitten kyllä tiedätte, sir, yhtä hyvin kuin me muut, että +hänessä oli jotakin eriskummaista -- jotakin, joka -- -- joka sai kuin +pois kääntymään ---- niin, minä en nyt osaa sanoa mitä tarkotan, sir; +sen tunsi kylmänä ja raskaana selkäpiissään asti, niin sanoakseni.» + +»Kyllä minä ymmärrän mitä tarkotat.» + +»Juuri niin, niin, sir. No -- -- kun nyt tuo kuvatus, jolla oli naamio, +pikemmin marakatin kuin kristityn ihmisen tavoin -- se on puhdas totuus, +sir -- hypähti pakkalaatikolta ylös ja juoksi työhuoneeseen, niin +vakuutan teille, sir, että tuntui, kuin olisi jäätä heitetty selkääni. +Niin, vaikka tiedänhän, ettei se todista mitään, ei -- siksi +kirjanoppinut olen minäkin; mutta ihmisellä on tunteensa kuitenkin, mr +Utterson, ja niin totta kuin tässä seison, oli se mr Hyde!» + +»Ni-niin -- --» sanoi juristi. »Pelkäänpä melkein samaa. Pelkään tuolla +tuttavuudella olleen juurensa siinä, mikä pahaa oli, eikä siitä voinut +mitään hyvää koituakaan. Niin, totta puhuakseni, uskonpa sinun olevan +oikeassa, Poole. Minunkin luullakseni on Harry parka murhattu, ja hänen +murhaajansa -- Jumala yksin tiennee, mistä syystä -- piileilee vielä +hänen huoneessaan. No, me kostamme hänelle. Huuda Bradshawia!» + +Nuorempi palvelija totteli kutsua hyvin kalpeana ja säikähtäneenä. + +»Malttia, Bradshaw!» sanoi juristi. »Tämä epävarmuus tekee meidät kaikki +hulluiksi; mutta nyt me teemme Jumalan avulla siitä lopun. Poole ja minä +aiomme murtaa työhuoneen oven. Jos, vastoin odotusta, kaikki olisi +oikein, otan minä vastatakseni koko jutusta. Mutta siltä varalta, ettei +todellakaan kaikki ole oikein taikka että joku pahantekijä koettaisi +päästä pakoon takaoven kautta, on sinun ja pojan otettava pari tukevaa +nuijaa ja kierrettävä nurkan taakse vartioimaan ovea. Me annamme teille +kymmenen minuuttia aikaa ennättääksenne sinne.» + +Bradshaw meni, ja Utterson katsoi kelloansa. »Ja nyt, Poole, lähdemme +mekin vartiopaikkaamme», sanoi hän, ottaen hiilihangon ja mennen +pihalle. Pilvi peitti nyt kokonaan kuun, joten ulkona oli pilkkopimeä. +Tuuli, joka pääsi vain henkäyksinä tunkeutumaan korkeiden muurien +väliin, sai heidän kynttilänsä liekin lekottamaan sinne tänne, kunnes he +pääsivät laboratoriorakennuksen seinän suojaan, jonne istuivat hiljaa +odottamaan. Lontoo myllersi juhlallisena heidän ympärillään; mutta +läheltä ei kuulunut muuta ääntä kuin jonkun ylhäällä työhuoneessa +lakkaamatta edestakaisin kävelevän henkilön askelet. + +»Tuolla tavoin se kävelee koko päivän, sir», kuiskasi Poole -- -- »niin, +ja puolen yötä lisäksi. Vain silloin, kun joku uusi näyte saapuu +apteekista, tulee siellä hetkiseksi hiljaista. Ah, mr Utterson, varmaan +paha omatunto se vaivaa ihmistä sillä tavoin! -- Minusta tuntuu, kuin +olisi noissa askelissa joka ainoassa ihmisverta. Mutta kuunnelkaa, vähän +tarkemmin, vähän tarkemmin, sir -- -- pankaa sydän korviinne, mr +Utterson, ja sanokaa minulle suoraan, ovatko ne mielestänne tohtorin +askelia?» + +Käynti oli kevyttä ja epätasaista, ja siinä oli jotakin omituista +keinuntaa, vaikka se olikin hidasta. Ei mikään itse asiassa voinut erota +enemmän t:ri Jekyllin tavallisista raskaista, narisevista askelista. + +Utterson huokasi. »Eikö sieltä milloinkaan kuulu mitään muuta?» kysyi +hän. + +Poole nyökkäsi. + +»Kerran», sanoi hän, »kerran kuulin sen itkevän». + +»Itkevän? -- Miten niin?» virkkoi juristi, joka tunsi väristyksen +kulkevan ruumiissaan. + +»Se itki kuin nainen tai niinkuin kadotettu sielu», vastasi palvelija. +»Se vaikutti minuun niin, että olisin voinut itsekin itkeä lähdettyäni +sieltä.» + +Nyt olivat nuo kymmenen minuuttia melkein kuluneet. Poole otti erään +olkikasan alta kirveen; kynttilä asetettiin lähimmälle pöydälle, ja he +lähestyivät hiljaa ja henkeä pidättäen sitä ovea, jonka takana nuo +kärsivälliset jalat yhä edestakaisin ja taas edestakaisin yön +hiljaisuudessa vaelsivat. + +»Jekyll!» huusi Utterson kovalla äänellä. »Minä pyydän saada tavata +sinua». Hän odotti vähän aikaa, mutta minkäänlaista vastausta ei +kuulunut. + +»Minä varotan sinua», jatkoi hän sitten taas. »Ja sanon sinulle suoraan, +että meissä on herännyt epäluuloja, ja minä haluan ja minun täytyy +tavata sinua, jollei hyvällä, niin sitten pahalla -- jollei myöten, niin +vastoin tahtoasi! Jollet suostu avaamaan ovea, niin käytän väkivaltaa.» + +»Utterson», sanoi ääni sisältä, »armahda Jumalan tähden!» + +»Ah -- se ei ollut Jekyllin ääni -- se oli Hyden!» huudahti Utterson. +»Ovi rikki, Poole!» + +Poole heilautti kirvestä. Lyönti tärisytti rakennusta ja sai punaisen +oven liikahtamaan saranoiltaan. Hurja kirkaisu, muistuttava ahdistetun +eläimen parahdusta, kuului työhuoneesta. + +Vielä kerran kohosi kirves, ja taas tärisivät ovilaudat. Neljä iskua +seurasi toinen toistaan, mutta puu oli lujaa ja työ hyvää, niin että +vasta viidennellä lyönnillä lukko särkyi ja murtunut puuosa kaatui +sisäänpäin matolle. + +Aikaansaamansa metelin ja sitä seuranneen syvän, hiljaisuuden +säikäyttäminä vetäytyivät piirittäjät vähän syrjään ja tirkistelivät +huoneeseen. Siinä oli huone heidän silmäinsä edessä rauhallisessa +lampunvalossa; takkavalkea hehkui ja ratisi iloisesti pesässä, +teekeittiö hyrisi vienoa lauluansa, pari laatikkoa oli avoinna, +kirjoituspöydällä olivat paperit kauniissa järjestyksessä, ja aivan +tulipesän vieressä oli sirosti katettu pöytä teekalustoineen. Jos ei +lasikaappia ja kemiallisia työkaluja olisi ollut, niin olisi huonetta +voitu sanoa jokapäiväisimmäksi ja rauhallisimmaksi huoneeksi, mitä sinä +yönä voitiin Lontoosta löytää. + +Keskellä lattiaa makasi kiemurassa vielä suonenvedontapaisesti +nytkähtelevä ihmisen ruumis. He lähestyivät varpaisillaan, käänsivät sen +selälleen ja näkivät Edward Hyden kasvot. + +Hän oli puettuna vaatteisiin, jotka näyttivät liian väljiltä hänelle; +puku näytti alunpitäen olevan aiottu tohtorin kokoiselle henkilölle. +Kasvojen lihakset osottivat vielä heikkoa elonmerkkiä, mutta henki oli +oikeastaan jo paennut; ja pullosta, jota hän puristi kädessään, ja +tuosta väkevästä karvasmantelin hajusta, joka täytti ilman, ymmärsi +Utterson, että hänen edessään oleva ruumis oli itsemurhaajan ruumis. + +»Tulimme liian myöhään», sanoi hän ankarasti. »Myöhästyimme sekä +rankaisemasta että pelastamasta. Hyde on kaikkitietävän tuomarin edessä. +Meillä ei ole muuta tehtävää kuin etsiä isäntäsi maallisia jäännöksiä.» + +Verrattomasti suurimman osan rakennuksesta otti luentosali, joka täytti +melkein koko alakerroksen ja johon valo tuli ylhäältä. Työhuone täytti +yläkerroksen toisen päädyn, ja siitä oli näköala pihalle. Luentosalista +johti käytävä takakadulle vievälle ovelle, ja tämä käytävä oli portaiden +kautta yhteydessä työhuoneen kanssa. Sitäpaitsi oli talossa pimeitä +komeroita ja suuri kellari. Kaikki tutkittiin perinpohjin. Komerot ja +konttorit tarvitsivat vain yhden ainoan silmäyksen, sillä ne kaikki +olivat tyhjinä ja näyttivät, siitä pölystä päättäen, joka niiden ovista +putosi, kun ne avattiin, olleen sellaisina pitkät ajat. Kellari oli +täynnä vanhaa romua, suurimmaksi osaksi tohtorin edeltäjän perua, mutta +kun he avasivat oven, tulivat he heti vakuutetuiksi tutkimuksen +tarpeettomuudesta, sillä alas putosi paksu vanha +hämähäkinverkkokuontalo, joka oli vuosikausia ollut sisäänkäytävän +sinettinä. Ei missään näkynyt Henry Jekyllin jälkeäkään, ei elävän eikä +kuolleen. + +Poole kopisteli käytävän kivisiä lattialevyjä. »Hän on saattanut haudata +hänet tänne», sanoi hän, kuunnellen kumahtelevaa ääntä. + +»Hän on voinut paeta», virkkoi Utterson, mennen tutkimaan takakadulle +vievää ovea. Se oli lukossa; ja sen vierestä kivilattialta löysivät he +ruosteisen avaimen. + +»Tämä ei näytä käytetyltä», huomautti juristi. + +»Käytetyltä?» vastasi palvelija. »Ettekö näe, sir, että se on +rikkimurrettu? -- Näyttää melkein siltä, että joku on polkenut sitä.» + +»Niinpä niin, totta tosiaan», sanoi Utterson. »Ja murrospaikat ovat +myöskin ruosteiset.» + +Molemmat miehet katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. + +»Tämä menee yli minun ymmärrykseni», sanoi juristi. »Mennään takaisin +työhuoneeseen.» + +He kulkivat hiljaa portaita ylös ja alkoivat, luoden tuontuostakin +pelokkaan syrjäkatseen ruumiiseen, tarkasti tutkia työhuoneen sisältöä. +Eräällä pöydällä näkyi jälkiä siitä, että siinä oli toimitettu jotakin +kemiallista koetta. Jotakin valkoista suolaa oli eri paikoissa pöydällä +olevilla lautasilla, ja kaikki näytti olevan valmiina jotakin koetta +varten, jonka suorittamisessa miesparka oli tullut keskeytetyksi. + +»Juuri tuota jauhetta minun alituiseen täytyi juosta hakemassa», sanoi +Poole. Hänen puhuessaan alkoi teekeittiö kiehua pihistä kimeällä +äänellä. + +Tämä vei heidät kummatkin uunin luo, mihin oli siirretty hauska +nojatuoli ja missä teetarpeet olivat valmiina -- sokerikin oli jo +kupissa. Eräällä viereisellä hyllyllä oli muutamia kirjoja; yksi kirja +oli avattuna teekupin vieressä. Utterson vilkaisi sitä ja huomasi +hämmästyksekseen sen olevan erään uskonnollisen teoksen, johon Jekyll +oli aina ollut hyvin mieltynyt, reunat ahdettuina täyteen liikuttavia +muistiinpanoja, jotka käsialasta päättäen saattoivat olla vain tohtorin +itsensä kirjottamia. + +Sen jälkeen tulivat he miehenkorkuisen peilin luo, johon katsominen +heissä väkisinkin synnytti kammoa. Mutta se oli käännetty niin, että se +näytti heille vain punaisen tulenvalon katosta, liekkien moninkertaiset +varjokuvat lasikaapin ruuduista sekä heidän omat kalpeat ja pelästyneet +kasvonsa, jotka kumartuivat katsomaan niitä. + +»Tämä peili se on nähnyt monta outoa asiaa, sir», lausui Poole +kuiskaamalla. + +»Ja tuskinpa sittenkään mitään, joka olisi sitä itseään oudompi», +vastasi juristi samassa äänilajissa. »Sillä mitä teki Jekyll» -- häntä +puistatti ja hän vaikeni mainitessaan ystävän nimen, mutta tointui pian +tästä heikkoudesta -- »mitä varten se oikeastaan oli Jekyllillä täällä?» +jatkoi hän. + +»Niin, sanokaas muuta!» virkahti Poole. + +Sitten he lähtivät tutkimaan kirjotuspöytää. Hyvin järjestettyjen +paperien päällimäisenä oli siinä suuri sinetillä varustettu, mr +Uttersonille osotettu kirjekuori. Juristi avasi sen ja siitä putosi +useampia erilaisia papereita maahan. Näistä ensimäisen huomattiin olevan +testamentin, jonka sanamuoto oli aivan sama kuin sen, jonka hän kuusi +kuukautta sitten oli antanut takaisin tohtorille. Mutta Edward Hyden +nimen sijasta luki juristi siinä nyt, sanomattomaksi hämmästyksekseen, +nimen Gabriel John Utterson. + +Hän katsoi Pooleen, sitten paperiin ja vihdoin kuolleeseen +pahantekijään, joka makasi suorana matolla. + +»Pääni menee pyörälle», sanoi hän. »Hän on ollut sisäänsulkeutuneena +useampia päiviä; hänellä ei ollut mitään syytä pitää minusta; hänen on +täytynyt olla raivosta mielettömänä sen vuoksi, että joutui +perinnöttömäksi -- ja sittenkään ei hän ole hävittänyt tätä +testamenttia!» + +Hän otti lattialta seuraavan paperin. Se oli lyhyt kirje, kirjotettu +tohtorin tunnetulla käsialalla ja varustettu päivämäärällä. + +»Poole!» huudahti hämmästynyt lakimies, »hän on ollut elävänä tässä +huoneessa vielä tänä päivänä. Niin lyhyessä ajassa ei häntä ole voitu +piilottaa -- hänen täytyy elää vielä, hänen on täytynyt paeta. Mutta +minkä vuoksi hän olisi paennut -- ja minne? -- Ja jos niin on, niin +miten voimme antaa ilmi tämän itsemurhan? -- -- -- Meidän on oltava +hyvin varovaisia. Minä pelkään, minä pelkään, että me muuten tulemme +kietoneeksi isäntäparkasi hyvin vaikeaan ja ikävään juttuun.» + +»Miksi ette lue mitä tuossa paperissa on kirjotettuna, sir», kysyi +Poole. + +»Minua pelottaa lukea sitä», vastasi juristi puolikovaa ja hyvin +totisena. »Suokoon Jumala, ettei siihen olisi syytä!» + +Sitten hän asetti paperin likemmä kynttilää ja luki seuraavaa: + +»Rakas Utterson -- kun tämä joutuu käsiisi, olen minä kadonnut, +asianhaarojen pakosta, joita en ole ollut tarpeeksi tarkkanäköinen +odottamaan. Mutta tuntoni ja kaikki asianhaarat nykyisessä +kuvaamattomassa tilassani viittaavat minulle, että lopun täytyy olla +lähellä. Mene siis ja lue ensiksi se kertomus, jonka Lanyon sanoi +jättävänsä sinun talletettavaksesi; ja jos sitten haluaisit tietää +enemmän, niin lue myöskin se tunnustus, jonka on antanut sinun halpa ja +onneton ystäväsi + + Henry Jekyll.» + +»Oliko kuoressa muuta paperia?» kysyi Utterson. + +»Oli, sir, tässä se on», vastasi Poole ottaen lattialta ja antaen +hänelle melkoisen käärön, joka oli suljettu useilla sineteillä. + +Lakimies pisti sen taskuunsa. + +Ȁlä puhu mitään näistä papereista, Poole», sanoi hän. »Olipa +isäntäparkasi kuollut taikka paennut, niin on meidän velvollisuutemme +suojata hänen hyvää nimeään. On jo myöhä; minun on lähdettävä kotiin ja +luettava nämä asiakirjat hiljaisuudessa; mutta minä palaan takaisin +parin tunnin kuluttua ja silloin kutsutamme poliisin.» + +He läksivät huoneesta ja lukitsivat luentohuoneen oven mennessään. +Pelon vallassa olevien palvelijain ollessa yhä koolla eteishuoneen +takkavalkean ympärillä vaelsi Utterson kotiinsa voidakseen +hiljaisuudessa lukea ne paperit, jotka tulivat selittämään salaisuuden. + + + + +T:ri Lanyonin kertomus. + + +-- Tammikuun yhdeksäntenä päivänä, se on neljä päivää sitten, sain +iltapostissa vakuutetun kirjeen, jonka kotelokirjotuksesta heti tunsin +vanhan koulu-ja virkatoverini Henry Jekyllin käsialan. Tämä oudostutti +minua aika lailla, sillä tapanamme ei ollut vaihtaa kirjeitä; sitäpaitsi +olin tavannut hänet, jopa ollut illallisella hänen luonaan edellisenä +iltana, enkä voinut käsittää, mitä niin ihmeen tärkeää asiaa hänellä +saattoi olla minulle, että kirje tarvitsi vakuuttamista. Kirjeen +sisällys lisäsi kuitenkin hämmästystäni, sillä se kuului näin: + +»Paras Lanyon -- sinä olet vanhimpia ystäviäni, ja vaikka meillä on +ollut muutamissa tieteellisissä kysymyksissä eri mielipide, niin en minä +puolestani kuitenkaan ole tuntenut mieltymykseni sinua kohtaan +vähenevän. Ei ole sitä päivää ollut, etten olisi uhrannut omaisuuttani +taikka oikeaa kättäni auttaakseni sinua, jos olisit sanonut: Jekyll, +minun henkeni, kunniani, järkeni riippuvat sinusta! -- -- -- + +»Lanyon, _minun_ henkeni, _minun_ kunniani, _minun_ järkeni riippuvat +sinusta. Jos et täytä pyyntöäni tänä iltana, niin olen auttamattomasti +hukassa. Tämän esipuheen jälkeen saatat ehkä arvella, että se on jokin +vaikea tehtävä, jota sinulta pyydän. Päätä itse. + +»Minä pyydän sinua siirtämään kaikki muut tämän illan tehtäväsi toiseen +aikaan -- niin, vaikkapa sinua olisi kutsuttu keisarin sairasvuoteen +ääreen; -- ottamaan vuokra-ajurin, jolleivät omat vaunusi sattuisi jo +seisomaan valjastettuina oven edessä -- ja tämä kirje kädessäsi, +voidaksesi täsmälleen seurata sen ohjeita, heti lähtemään minun +asuntooni. Poole, vanha palvelijani, on jo saanut tarpeelliset käskyt; +sinä tapaat hänet odottamassa tuloasi lukkoseppä kumppalinaan. Sen +jälkeen annat sinä murtaa työhuoneeni oven auki; sinun on mentävä sinne +yksin, avattava vasemmalla sivulla oleva lasikaappi, joka on merkitty +E-kirjaimella; jos ovi on lukossa, niin on sinun käskettävä murtamaan se +auki; sitten on sinun vedettävä ulos, _sisältöä lainkaan pöyhimättä_, +neljäs laatikko ylhäältä, taikka -- mikä on juuri sama -- kolmas +laatikko. Kauheassa sieluntuskassa, jossa olen, hirvittää minua jo +pelkkä ajatuskin, että näissä nyt antamissani ohjeissa saattaisi olla +joku erehdys. Mutta jos minä jollakin tavoin erehtyisin, niin täytyy +sinun tuntea laatikko oikeaksi sen sisällöstä: _erilaisia jauheita_; +yksi _pullo_ ja yksi _muistiinpanokirja_. + +»Koko tämän laatikon, sellaisena kuin sen tapaat, pyydän viemään +mukanasi kotiisi Cavendish Squarelle. + +»Siinä on toinen puoli sinulta pyytämääni palvelusta. Nyt tulee toinen. + +»Jos lähdet matkaan heti tämän kirjeen saatuasi, täytyy sinun olla +jälleen kotonasi jo aikoja ennen puoliyötä; mutta minä annan sinulle +kuitenkin aikaa puoliyöhön asti, osaksi sen vuoksi, että odottamattomia +esteitä saattaa aina ilmaantua, ja osaksi sen vuoksi, että aika, jolloin +palvelusväkesi voi otaksua jo nukkuvan, on edullisempi siihen nähden, +mitä vielä on toimittamatta. + +»Puoliyön aikaan pyydän siis sinua olemaan yksinäsi +vastaanottohuoneessasi, omin käsin päästämään sisään henkilön, joka +silloin esiintyy luonasi minun nimissäni, sekä tälle henkilölle antamaan +asunnostani noutamasi laatikon. + +»Kun olet tehnyt tämän, niin olet myöskin täyttänyt ystävänpalveluksesi +sekä ansainnut ikuisen kiitollisuuteni. Jos vaatisit lähempää selitystä +-- ja sinullahan on siihen oikeus -- niin tarvitaan vain muutama +hetkinen tullaksesi vakuutetuksi, että kaikella tällä hankkeella on +minuun nähden mitä suurin merkitys ja että sinä, laiminlyömällä yhden +ainoankaan antamani ohjeen -- miten mitättömältä se sitten näyttäneekin +-- hankit omalletunnollesi kuolemani taikka järkeni menettämisen. + +»Vaikka tuskin luulen, että sinä voit vastustaa tätä vanhaan +ystävyyteemme vetoamistani, jähmettyy kuitenkin sydämeni ja käteni +vapisee jo ajatellessanikin sellaista mahdollisuutta. Ajattele minua, +Lanyon, tällä hetkellä vieraassa ympäristössä, sysimustan epätoivon +ahdistamana, jota epätoivoa ei mikään mielikuvitus voi karkottaa -- ja +kuitenkin täysin tietoisena siitä, että jos sinä vain tahdot minulle +tämän palveluksen tehdä, niin ovat kaikki huoleni ja murheeni yhdessä +hetkessä poispyyhkäistyt, kuin ei niitä olisi ollutkaan. Auta minua, +rakas Lanyon, ja pelasta + + ystäväsi + H. J. + +»P. S. Olin jo sulkenut tämän, kun uusi pelko valtasi minut. Olisihan +mahdollista, että sinä jonkun sattuman kautta et saisikaan tätä kirjettä +ennenkuin huomisaamuna. Siinä tapauksessa, rakas Lanyon, toimita asiani +mihin aikaan päivästä sinulle parhaiten sopii ja varro vielä kerran +lähettiäni puolenyön aikaan. Mahdollisesti on se silloin jo liian +myöhäistä; ja jollei kukaan sinä iltana tule, niin voit olla melkein +varma siitä, ettet enää milloinkaan näe + + Henry Jekylliä.» + +Lukiessani tätä kirjettä olin ihan vakuutettu, että virkaveliparkani oli +tullut mielipuoleksi. Mutta niin kauan kuin tätä ei oltu toteennäytetty, +tunsin olevani velvollinen täyttämään hänen pyyntönsä. Kuta vähemmin +ymmärsin tätä mielenpurkausta, sitä vähemmin voin punnita sen arvoa -- +ja rukousta, joka on esitetty sellaisin sanoin kuin tämä, tuskin voi +olla ottamatta varteen, ottamatta samalla kannettavakseen +vakavaluontoista edesvastuuta. Minä nousin siis heti pöydästä, otin +vuokra-ajurin ja käskin ajamaan suoraan Jekyllin asunnolle. Hänen vanha +palvelijansa odotti minua; hän oli samassa postissa saanut vakuutetun +kirjeen, joka sisälsi tarpeelliset ohjeet, ja hän oli lähettänyt heti +noutamaan lukko- ja puuseppää. Molemmat käsityöläiset saapuivat +puhellessamme, ja me läksimme kaikki vanhaan t:ri Denmanin +leikkaussaliin, josta, kuten tiedät, tullaan Jekyllin työhuoneeseen. Ovi +oli hyvin vahva, lukko tavattoman luja; puuseppä sanoi, että siinä olisi +paljon vaivaa ja että siitä koituisi melkoinen vahinko, jos ovi täytyisi +avata murtamalla, ja lukkoseppä oli melkein joutua neuvottomaksi. +Viimemainittu oli kuitenkin hyvin kätevä mies, ja tehtyään kaksi tuntia +kovasti työtä onnistuikin hänen todella saada ovi auki. E-kirjaimella +merkitty lasikaappi ei ollut lukossa. Minä otin siitä ulos kirjeessä +mainitun laatikon, annoin täyttää sen oljilla ja kääriä vaatteeseen ja +palasin sitten Cavendish Squarelle. + +Täällä tutkin sen sisällystä. Pulverit oli järjestetty laatikkoon +sirosti, mutta ei kuitenkaan tottuneen apteekkarin kädellä; luultavaa +oli siis, että Jekyll itse oli ne valmistanut. Avatessani muutaman +paperin löysin, kuten minusta näytti, tavallisen kristallimaisen suolan, +valkeavärisen. Pullo oli puolillaan jotakin veripunaista, +voimakashajuista liuosta -- minusta näytti se sisältävän sekä fosforia +että eetteriä; mitä sen muut aineosat olivat, sitä en ilman lähempää +analyysiä voinut arvata. Kirja oli tavallinen muistiinpanokirja, ja +siinä tuskin oli muuta kuin tavaton joukko päivämääriä. Nämä näyttivät +olevan useiden vuosien takaisilta ajoilta, mutta tein havainnon, että ne +kokonaan päättyivät aikaan noin vuosi sitten. Jokunen lyhyt huomautus +oli tuontuostakin liitetty näihin päivämääriin, tavallisesti vain sanat: +»kaksinkertainen annos», jotka esiintyivät noin kuusi kertaa jokaista +sataa päivämäärää kohti; ja kerran luettelon alussa ja useampien +huutomerkkien seuraamana tulla töksähti huomautus: »kokonaan +epäonnistunut!!!!» + +Kaikki tämä kiihotti totta tosiaan uteliaisuuttani, mutta selitti sangen +vähän. Tässä oli jollakin liuoksella täytetty pullo, joitakin +suolapitoisia pulvereita sekä sarja muistiinpanoja kokeista, joilla, +samoin kuin useimmilla Jekyllin tekemillä, ei ollut mitään +käytännöllistä tulosta. Millähän tavoin voisi näiden esineiden +luonani-olemisella olla yhteyttä liiaksi kiihottuneen virkaveliparkani +kunnian, järjen taikka hengen kanssa? -- Ja jos kerran hänen lähettinsä +voi noutaa nämä kalut minulta, niin miksi ei hän voinut yhtä hyvin +noutaa niitä Jekyllin omasta asunnosta? -- Ja ennen kaikkea minkävuoksi +oli minun otettava tämä lähetti vastaan niin kovin salaperäisellä +tavalla? -- Kuta enemmän punnitsin asiaa, sitä vakuutetummaksi tulin, +että olin joutunut tekemisiin aivovian kanssa; ja vaikka päästinkin +palvelijani levolle, niin pistin panoksen vanhaan revolveriini +pystyäkseni puolustautumaan, jos se olisi tarpeen. + +Kello oli tuskin lyönyt kaksitoista kirkontornissa, kun ovijohto hiljaa +naputti. Minä menin itse avaamaan ja huomasin erään pienikasvuisen, +kyyryisen miehen seisovan porraspilarin takana. + +»Tohtori Jekyllin lähettikö se on?» kysyin. + +Hän teki myöntävän liikkeen, ja kun minä pyysin häntä tulemaan sisään, +loi hän ensiksi tutkivan ja hätääntyneen silmäyksen taaksensa pimeälle +torille. Jonkun matkan päässä näkyi poliisikonstaapeli, joka lähestyi +valaisten tietänsä taskulyhdyllä; minusta näytti, kuin olisi merkillinen +vieraani vavahtanut nähdessään hänet ja kiiruhtanut nopeammin sisälle. + +Tunnustan, että kaikki tämä teki vastenmielisen vaikutuksen minuun, ja +seuratessani häntä valoisaan vastaanottohuoneeseeni pidin käteni +revolverissa. + +Nyt vasta saatoin nähdä hänet oikein. Niin paljon oli ainakin varmaa, +etten ollut nähnyt häntä koskaan ennen. Hän oli, kuten sanoin, +pienikokoinen; minua hämmästytti vielä hänen tavattoman epämiellyttävä +ja tympäisevä katsantonsa, hänen ponneton ja lihakseton +ruumiinrakenteensa sekä -- eikä vähimmin -- se outo vaikutus, jonka +hänen läsnäolonsa teki minuun. Se vivahti alkavaan kangistumiseen, jota +seurasi valtimon huomattava heikentyminen. Silloin en kiinnittänyt +siihen kovinkaan paljon huomiota, arvelin sen johtuvan vain +sairaalloisesta persoonallisesta vastenmielisyydestä, vaikkakin oireen +terävyys ihmetytti minua; mutta sittemmin on minulla ollut syytä +olettaa, että syy oli paljoa syvemmällä ja että sillä oli jalompi juuri +kuin vain pelkkä viha. + +Tämä vieras, joka siis ensimäisestä hetkestä asti teki sellaisen +vaikutuksen minuun, jota voin kuvata vain vastenmielisyyden sekottamaksi +uteliaisuudeksi, oli sitäpaitsi puettuna tavalla, joka olisi tehnyt +jokaisen tavallisen ihmisen naurettavaksi. Hänen vaatteensa olivat tosin +kalliit ja hyvin tehdyt, mutta joka suhteessa liian väljät hänelle; +housut olivat riipuksissa ja lahkeet ylöskäärittyinä, jotta voisi +kävellä, hänen takkinsa vyötäinen oli lantioita paljon alempana, ja +kaulus reuhotti olkapäillä. Mutta merkillistä kyllä, minua ei sittenkään +tuntunut yhtään naurattavan. Pikemminkin sanoisin, että kuten koko tämän +olennon esiintymisessä oli jotakin epäsäännöllistä ja luonnotonta -- +jotakin kauhean tympäisevää, ällistyttävää, järkyttävää -- niin tuntui +tämä omituinen epäsuhde sopivan kaiken muun kanssa yhteen ja muodostavan +osan siitä sekä lisäävän uteliaisuuttani miehen luonteeseen, sukuun ja +elintapoihin nähden. + +Vaikka näiden huomioiden ja havaintojen kirjottaminen onkin vienyt +aikaa, tarvitsin minä vain muutamia sekunteja niiden tekemiseen. +Vieraani tuntui olevan synkän levottomuuden vallassa. + +»Onko teillä se?» virkkoi hän. »Onko teillä se?» Ja niin suuri oli +hänen hermostunut maltittomuutensa, että hän laski kätensä minun +käsivarrelleni ja yritti ravistaa minua. + +Minä työnsin hänet luotani, tuntien ihmeellisen jäätävän väreen käyvän +koko ruumiini läpi hänen koskiessaan. + +»No no», sanoin minä, »unhotatte, hyvä herra, että minulla ei ole vielä +kunniaa tuntea teitä. Olkaa hyvä ja istukaa.» + +Esimerkin vuoksi istuuduin itse ensin ja koetin saada tavallisen +esiintymistapani sairaita vastaanottaessa, niin paljon kuin omituiset +olosuhteet ja vieraani minussa herättämä voittamaton kauhu sallivat. + +»Anteeksi, herra tohtori», sanoi hän kohteliaasti. »Olette aivan +oikeassa, maltin puute sai minut unhottamaan hetkeksi kohteliaisuuden +vaatimukset. Minä tulen virkaveljenne, t:ri Henry Jekyllin luota, +tärkeän asian vuoksi, ja luulin» -- hän vaikeni ja vei käden kurkkuunsa; +minä huomasin, että hän näennäisestä levollisuudestaan huolimatta koetti +taistella mielenjärkkymiskohtausta vastaan. -- »Luulin -- -- että eräs +laatikko --» + +Minä näin hyväksi osottaa sääliä hänen hätäänsä sekä -- tunnustan sen -- +myöskin omaa kiihtyvää uteliaisuuttani kohtaan. + +»Tuossa se on», sanoin minä, osottaen laatikkoa, joka oli vaatteeseen +käärittynä kirjotuspöydän takana lattialla. Hän syöksähti sinnepäin, +mutta pysähtyi taas ja pani käden sydämelleen. Minä kuulin hänen +hampaittensa louskahtavan, kun leuat suonenvedontapaisesti löivät +toisiansa vastaan, ja hänen kasvonsa tulivat niin kalmankalpeiksi, että +aloin pelätä sekä hänen henkeään että järkeään. + +»Rauhottukaa!» sanoin minä. + +Hän katsoi minuun kaameasti hymyillen ja riuhtaisi epätoivon vimmalla +pois kääreen. Saatuaan nähdä laatikon sisällön päästi hän niin syvän +helpotuksen huokauksen, taikka pikemmin nyyhkytyksen, että minä istuin +hämmästyksestä kivettyneenä. + +Hetkinen tämän jälkeen kysyi hän äänellä, joka jo oli päässyt entiseen +vakavuuteensa: »Onko teillä astelasia?» + +Minä nousin väkinäisesti ylös ja annoin hänelle mitä hän pyysi. + +Hän kiitti minua ystävällisesti nyökäten, mittasi jonkun määrän punaista +liuosta sekä sekotti siihen yhden pulverin. Neste, joka alussa oli +punertavaa, vaaleni sen mukaan kuin kristalli suli, kuohui niin, että +sen kuuli, ja siitä lähti hieno savu. Äkkiä lakkasi sihinä ja väri +muuttui tummansinertäväksi, vaaleten sitten taas hitaasti vesivihreäksi +väriksi. Vieraani, joka oli tarkoin seurannut näitä vaihdoksia, hymyili, +pani lasin kädestään pöydälle ja kääntyi sitten minuun tutkivin katsein. + +»Ja nyt», sanoi hän, »seuraa kaikki muu. Tahdotteko seurata neuvoani? +Annatteko minun ottaa tämän lasin käteeni ja lähteä luotanne ilman +enempiä tiedusteluja? Vai onko uteliaisuus saanut liian suuren vallan +teissä? -- Ajatelkaa ennenkuin vastaatte, sillä tapahtumaan tulee +niinkuin käskette. Teistä itsestänne riippuu, jätänkö teidät sellaisena +kuin tähän asti olette ollut, ei rikkaampana eikä viisaampana, jollei +tietoisuutta, että on auttanut hätään joutunutta kanssaihmistä, voida +katsoa voitoksi. Mutta jos haluatte, lupaan minä avata teille uuden +tietämis- ja tutkimisalan ja uuden tien maineeseen ja valtaan -- nyt, +heti paikalla, tässä huoneessa; ja teidän näköänne on häikäisevä +ihmetyö, joka voisi horjuttaa itse saatanankin uskoa.» + +»Te laskettelette arvotuksia», sanoin minä levollisuudella, jota en +likimainkaan tuntenut, -- »eikä teitä kummastuttane, jos en kiinnitä +suurtakaan huomiota kuvitteluihinne. Mutta -- minä olen mennyt jo liian +kauas ollakseni nyt enää tahtomatta nähdä kaiken tämän loppua.» + +»Hyvä», sanoi vieras. »Lanyon, muista valojasi: se, mikä nyt tulee, on +ammattiveljien keskinen salaisuus. Ja nyt -- -- sinä, joka niin kauan +olet ollut kytkettynä mitä ahtaimpiin ja aineellisimpiin +katsantotapoihin, sinä, joka olet kieltänyt transcendenttisen lääkkeen +olemassaolon ja voiman, sinä, joka olet aina pilkannut niitä, jotka +pyrkivät korkeammalle kuin sinä itse -- näe nyt, katso!!» + +Hän vei lasin huulilleen ja tyhjensi sen yhdellä henkäyksellä. Sitten +hän huudahti, horjui, tarttui pöytään ja piti siitä lujasti kiinni, +tuijottaen nurinkääntynein silmin ja läähättäen avoimin suin; ja +katsoessani häntä olin minä näkevinäni muutoksen -- hän näytti turpoavan +-- hänen kasvonsa kävivät mustiksi ja piirteensä näyttivät hetken ajan +kuin sulavan ja muuttuvan -- -- ja hiukan sen jälkeen minä hypähdin ylös +ja peräydyin juoksujalassa seinään päin, käsivarret koholla, +suojellakseni itseäni tältä hirvittävältä ihmeeltä, sieluni järkkyessä +pohjiaan myöten sanoin kuvaamattomasta kauhusta. + +»Oi Jumala!» huusin minä, -- »oi Jumala!» -- kerta toisen perään. Sillä +tuossa edessäni -- kalpeana ja säikähtäneen näköisenä, +puolipökerryksissä ja haparoiden käsillään kuin ihminen, joka juuri on +herännyt valekuolemasta -- siinä oli Henry Jekyll! + +Mitä hän uskoi minulle sen tunnin kuluessa, joka nyt seurasi, sitä en +saata panna paperille. Minä näin nähtäväni ja kuulin kuultavani; -- ja +sittenkin kysyn nyt, kun tämä näky on kadonnut, tokko sitä todellakaan +uskon -- enkä voi siihen vastata. Olemukseni on kärsinyt perinpohjaisen +haaksirikon; uni on hylännyt minut; sanomaton kauhu ahdistaa minua +jok'ainoana päivän ja yön hetkenä. Minä tunnen, että päiväni ovat +lasketut; en voi enää toipua tästä iskusta -- minä kuolen, ja kuolen +epäillen oman sieluni todistusta. + +Mitä siihen sysimustaan siveelliseen rappiotilaan tulee, jonka tämä +ihminen, tuskan kyynelet silmissä, minulle paljasti, niin en voi edes +muistella sitä ilman kauhumieltä. Minä mainitsen vain yhden ainoan +seikan, Utterson, ja tämä ainoa on riittävä, jos vain todellakin voit +sen uskoa. Se olento, joka tuona yönä hiipi luokseni, oli Jekyllin oman +tunnustuksen mukaan tunnettu nimellä Hyde ja etsitty maan kaikista +sopukoista Carewin murhaajana. + + Hastie Lanyon. + + + + +T:ri Jekyllin oma kertomus. + + +Minä synnyin suuren omaisuuden perijäksi. Olin lahjakas, työteliäs, +kunnianhimoinen ja ahnehdin viisaiden ja etevien kansalaisteni nauttimaa +kunnioitusta, joten siis, kuten saattaisi olettaa, minulla oli kelpo +lailla kunniakkaan tulevaisuuden edellytyksiä. Suurin vikani oli +jonkinlainen tulinen hilpeys ja huvittelunhalu, jotka yhdessä olisivat +monelle muulle tuottaneet onnea, mutta jotka eivät olleet sopusoinnussa +ylpeän haluni kanssa pitää pääni korkealla ja näyttää kanssaihmisteni +silmissä vakavalta ja säntilliseltä mieheltä. Seurauksena oli, että +peitin huvitukseni ja että mieheksi vartuttuani jo kauan olin viettänyt +omituista kaksoiselämää, joka oli lyönyt syvän leiman koko kehitykseeni. +Moni muu olisi kenties ylpeillytkin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin +minä tein itseni vikapääksi; mutta niin korkealla oli se kunnianhimon +päämaali, jota tavottelin, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä +salasin kaiken, mikä jollakin tavoin saattoi halventaa minua muiden +silmissä. Pikemminkin itserakkaus ja väärä ylpeys ne siis alusta asti +tekivät minusta sellaisen, miksi olen tullut, ja kaivoivat sen syvän +kuilun, joka minussa suuremmassa määrässä kuin useimmissa muissa +ihmisissä erotti pahat ja hyvät taipumukset, mitkä yhdessä muodostavat +ihmisen kaksoisluonteen. Tämä sai minut syvästi ja herkeämättä +miettimään elämän julmaa lakia, joka on uskonnon lähtökohta ja alkuperä +ja kaiken kärsimyksen lähde. Mikään ulkokullattu en ollut; niin hyvin +hyvässä kuin pahassakin menettelin aina täysin sopusointuisesti +luonteeni kanssa ja sen taipumusten mukaan; minä olin yhtä suora +itseäni kohtaan irtautuessani kaikista siteistä ja antautuessani +häpeällisiin nautintoihin kuin käyttäessäni aikani ja kykyni julkisesti +kaikkien nähden valistusharrastuksiin ja toisten palvelukseen hädän ja +kurjuuden lieventämisellä. + +Tieteellisissä tutkimuksissani satuin joutumaan eräälle alueelle, mistä +sain uutta valoa tuohon mystilliseen ristiriitaan, josta minulla oli +niin tuskallinen tietoisuus. Joka päivä ja tietoisuuteni kummastakin +pääpisteestä, siveellisestä ja järjellisestä, lähenin yhä enemmän ja +enemmän totuutta, jonka osittainen selvillesaaminen on tuottanut minulle +nykyisen haaksirikkoni, -- sitä totuutta, että ihminen itse asiassa ei +ole yksi olento, vaan kaksi olentoa. Sanon kaksi, sillä oma kokemukseni +ei ole vienyt minua tätä kauemmaksi. Muut tulevat varmaankin seuraamaan +minun jälkiäni ja ennättämään pitemmälle kuin minä; ja voinpa arvata, +että sen, mitä me sanomme ihmiseksi, saatetaan kerran huomata olevan +vain ulkokuori, se yhteiskunta-käsite, jonka alle moninaiset, keskenään +sotaiset, erilaatuiset ja toisistaan riippumattomat olennot ovat +yhtyneet. Elämäni laatu vei minut ehdottomasti vain yhteen määrättyyn +suuntaan. Omassa itsessäni ja siveellisessä tietoisuudessani opin +ensiksi näkemään ihmisen alkuperäisen ja syvän dualismin; minä näin +kahden luonnon taistelevan herruudesta itsessäni, ja jollei voitu sanoa, +olinko minä toinen taikka toinen niistä, niin oli siihen syynä vain se, +että oikeastaan olin kumpikin. Jo varemmin, aikoja ennen kuin olin +tieteellisissä tutkimuksissani ennättänyt niin pitkälle, että olisin +edes aavistanut sellaisen ihmeen mahdollisuutta, oli minusta hupaista +kuvitella näiden elementtien erottamista. Jos vain voitaisiin, +ajattelin, nämä keskenään taistelevat ja yhdistämättömät luonteet +kumpikin sijottaa niiden olemusta vastaavaan identtisyyteen, niin +elämästä häviäisi tuotapikaa kaikki, mikä tekee sen sietämättömäksi. +Väärintekijä voisi silloin kulkea tietänsä vapautuneena kaksoisveljensä +omantunnontuskista ja saavuttamattoman päämaalin tavottelusta, ja +oikeamielinen voisi levollisena ja vahvana vaeltaa rataansa valoa kohti, +tehden hyvää ja nauttien siitä iloa, tarvitsematta tuntea +kaksoistoverinsa menettelyistä ja kärsimyksistä aiheutuvaa häpeää ja +katumusta. Ihmiskunnan kirouksena oli se, että nämä sotaa käyvät olennot +olivat yhteensidotut -- että näiden vihamielisten kaksoissisarusten +täytyi ikuisesti taistella olemassaolostaan tietoisuuden äidinkohdussa. +Miten voitaisiin ne toisistaan erottaa? -- + +Näin pitkälle olin päässyt järkeilyn tiellä, kun sivuvaloa alkoi virrata +aineeseen laboratorion pöydältä. Minä sain nähdä selvemmin kuin koskaan +ennen alastoman todellisuuden, tuon niin lujalta näyttävän kuoren, jossa +vaellamme maan päällä, ja sen usvamaisen ohuuden. Minä huomasin, että +voitiin todellakin saada aineita, tarpeeksi voimakkaita ravistamaan ja +puhaltamaan pois tämän lihallisen kuoren, niinkuin tuuli ravistaa teltan +esiverhoa. Kahdesta hyvästä syystä en tahdo tässä lähemmin kosketella +tätä tunnustukseni tieteellistä puolta. Ensiksi sen vuoksi, että katkera +kokemus on opettanut minulle, että elämäntaakkamme ja kirouksemme on +pantu ikiajoiksi ihmisen hartioille ja että se hetken ajaksi +poisheitettynä palaa uudessa ja hirveämmässä muodossa ja ruhjovammalla +voimalla; -- ja toiseksi sen vuoksi, että -- kuten kertomukseni +kaikesta huolimatta liiankin selvästi osottaa -- minun keksintöni olivat +epätäydelliset. Olkoon siinä kylliksi, kun sanon, että minä en +ainoastaan ilmeisesti kokenut, että se, mitä sanon ruumiikseni, oli vain +eräiden niiden voimien heijastusta, niiden näkyvä säde, jotka +muodostavat olemukseni, vaan että minun myöskin onnistui saada aikaan +lääkeseos, joka heikensi näitä voimia, riisti niiltä ylivallan sekä +kehitti uuden vartalon ja kasvot, jotka itse asiassa olivat yhtä omiani +kuin toisetkin, vaikka ne vain olivat olentoni alemman elementin +ilmenemismuoto ja sen paljas tuntomerkki. + +Minä olin kauan kahden vaiheella, ennenkuin uskalsin ottaa teoriani +pätevyyden kokeilun alaiseksi. Tiesinhän, että kysymyksessä oli henki. +Tuo lääke, joka sillä tavoin saattoi vallita ja horjuttaa itse +identtisyyteni perusteita, voisi luonnollisesti myöskin pienimmästäkin +varomattomuudesta kokeen hetkellä kokonaan ryöstää ja tehdä +olemattomaksi sen ruumismajan, jonka toivoisin sen avulla muuttuvan +toiseksi. Mutta kiusaus tehdä niin ihmeellinen ja mullistava keksintö +oli liian voimakas ja voitti vihdoin epäröimiseni. Minä olin jo aikoja +sitten valmistanut liuoksen, jota tulisin käyttämään; nyt ostin +suurehkon määrän eräänlaista suolaa, jonka aikaisemmasta kokeesta tiesin +olevan ainoan aineen, mitä siitä vielä puuttui; ja myöhään eräänä +onnettomana iltana sekotin minä aineosat, näin niiden kiehuvan ja +sihisevän lasissa, ja tyhjensin sitten rohkeasti maljan. + +Tuokiossa tunsin raatelevaa tuskaa jäsenissäni, kuolettavaa yökötystä ja +sielullista kauhua sellaista, jota saadaan kokea vain syntymän taikka +kuoleman hetkellä. Sitten helpotti kipu nopeasti ja minä heräsin +ankarasta taudista. Tunteissani oli jotain ihmeellistä, jotain +kuvaamatonta uutta ja juuri sen takia uskomattoman suloista. Tunsin +olevani nuorempi, köykäisempi, onnellisempi. Sitäpaitsi oli minulla +ihmeellisen suruttomuuden tunne; hyökyvä järjestyksettömäin, +synnillisten kuvien virta täytti mielikuvitukseni; minä tunsin olevani +irti kaikista velvollisuuksista, ja sieluuni valahti tähän asti +tuntematon, mutta ei viaton rajattoman vapauden esimaku. Minä tunsin, jo +tämän uuden elämän ensi henkäyksessä, olevani pahempi kuin olin ollut, +tuhat kertaa pahempi, kaikkien alkuperäisten alhaisten viettieni orja; +mutta tämä ajatus päihdytti ja voimistutti minua tällä hetkellä kuin +viini. Minä suoristin käsivarteni, riemuiten näistä ihmeellisistä +tunnelmista -- ja silloin huomasin äkkiä, että ruumiini koko oli +melkolailla pienentynyt. + +Siihen aikaan ei työhuoneessani ollut peiliä; se, joka nyt on +kirjotuspöytäni vieressä, on tuotu jälkeenpäin juuri havaintojen +tekemistä varten näiden muutosten suhteen. Yö oli sillävälin melkein +vaihtunut päiväksi; aamun musta pimeys valmistihe synnyttämään päivän -- +kotiväkeni nukkui heräämisen edellä käyvää sikeää unta, ja minä päätin, +toivon ja riemun täyttämänä kun olin, uskaltaa uudessa olennossani +makuuhuoneeseeni asti. Menin pihan poikki, missä tähdet, niin tuntui +minusta, loivat ihmettelevän katseensa ensimäiseen senlaatuiseen +olentoon, jonka niiden iäti valpas silmä on nähnyt sitten maailman +alkamisen; hiivin käytävien läpi, vieraana omassa kodissani; ja +hiljaisessa makuuhuoneessani näin ensi kerran Edward Hyden kasvot ja +vartalon. + +-- Minä voin tässä lausua ainoastaan teoreettisia ajatuksia; en siis +puhu mitä tiedän, vaan mitä pidän otaksuttavimpana. Luontoni alempi +puoli, jolle nyt olin antanut ruumiillisuuden leiman, oli voimiltaan +paljoa heikompi ja paljoa kehittymättömämpi kuin riisumani hyvä puoli. +Elämäni aikana, josta joka tapauksessa yhdeksän kymmenettä osaa oli +ollut kieltäymyksen, hyveiden ja työn aikaa, oli toisaalta tätä minun +pahempaa puoltani paljoa vähemmin käytetty ja kehitetty. Tästä johtui, +luullakseni, että Edward Hyde oli ulkoasultaan paljoa pienempi, hennompi +ja nuorempi kuin Henry Jekyll. Samoin kuin toisen katse ilmaisi hänen +pyrkimystänsä hyvään, oli toisen piirteissä ilmeinen ja epäämätön pahan +leima. Tuo paha -- jonka edelleen pidän ihmisen letaalisena eli +kuolettavana prinsiippinä -- tuo paha oli myöskin leimannut hänen +ruumisasuntonsa luonnottomuudella ja rumuudella. Ja sittenkin katselin +minä tätä ulkomuodoltaan niin ilettävää olentoa peilissä ilman mitään +vastenmielisyyden tunnetta, pikemmin tervehtivällä riemulla. Tämäkin oli +minä. Tämäkin sisäisen olemukseni muunnos näytti minusta luonnolliselta +ja inhimilliseltä. Tuntuipa se minusta vielä todellisemmaltakin, +eheämmältä ja elinvoimaisemmalta kuin se epätäydellinen kaksinaama, jota +tähän asti olin sanonut omakseni. Siihen asti olin epäilemättä oikeassa. +Olen sittemmin huomannut, että otettuani Edward Hyden olennon päälleni +ei kukaan voinut lähestyä minua ilman huomattavaa fyysillistä +vastenmielisyyttä. Otaksun tämän johtuneen siitä, että kaikki muut +ihmiset ovat hyvän ja pahan yhdistys, mutta Edward Hyde, kaikista +ihmisistä yksinään, oli kokonaan, pelkästään paha. -- + +Minä viivähdin vain tuokion peilissä. Viimeinen lopullinen koe oli +vielä suorittamatta. Minä en vielä tiennyt, olinko kadottanut kokonaan +identtisyyteni ja oliko minun ennen aamunkoittoa paettava kodista, jota +en voinut sanoa omakseni. Kiiruhdin takaisin työhuoneeseeni, sekotin ja +nautin juoman, kärsin vielä kerran kaikki irtautumisen tuskat ja heräsin +vielä kerran taas Henry Jekyllin olennolla, piirteillä ja sielullisilla +ominaisuuksilla varustettuna. + +Sinä yönä olin ollut vaarallisessa tienhaarassa! Jos olisin ryhtynyt +suureen keksintööni ja kokeisiini jalommalla mielellä korkeiden ja +jalojen pyrintöperien ajamana, niin olisi epäilemättä kaikki ollut +toisin ja minä olisin suoriutunut näistä synnytystuskista enkelinä +perkeleen sijasta. Juoma oli vain ase; se löi ruumiillisen vankilani +portit auki, ja samoin kuin Filippin vangit se, joka oli niiden takana +vankina, syöksyi ulos. Tähän aikaan uinui jalompi luontoni; se paha, +jota kunnianhimo minussa oli pitänyt hereillä, oli valmiina tilaisuuden +sattuessa pötkimään pakoon -- ja se olento, joka näki päivän valon, oli +Edward Hyde. + +Tästä johtui, että vaikka minulla nyt oli kaksi luonnetta samoin kuin +kaksi olentoakin, oli toinen kyllä ihan paha, mutta toinen oli entinen +Henry Jekyll, tämä kaksoisihminen, jonka puolinaisuus ja +parantumattomuus jo on usein saattanut minut epätoivoon, ja siksi +jäikin. Muutos oli siis tapahtunut kokonaan pahempaan päin. + +Näihinkään aikoihin en ollut onnistunut voittamaan vastenmielisyyttäni +yksinomaan kuiviin tutkimuksiin antautuneeseen elämään. Minä tunsin +tuontuostakin vastustamatonta huvittelun tarvetta; ja kun huvini olivat +-- lievimmin sanoen -- ala-arvoisia, ja kun en ainoastaan ollut +yleisesti tunnettu ja arvossa pidetty henkilö, vaan myöskin jo ikämies, +niin kävi tämä epäsuhde sisäiselle ja ulkonaiselle elämälleni päivä +päivältä kiusallisemmaksi ja kiusallisemmaksi. Tällä heikolla hetkellä +minä lankesin kiusaukseen ja jouduin orjuuteen. -- Minun tarvitsi vain +tyhjentää lasi, riisua tunnetun tiedemiehen ulkonainen ihminen ja +pukeutua Edward Hyden ruumiiseen ollakseni läpinäkymätön. Minä hymyilin +tälle ajatukselle -- se näytti minusta kylläkin lystikkäältä, ja +suoritin valmistavat toimet mitä huolellisimmin. Vuokrasin huoneiston +Sohosta ja kalustin sen -- sinne sitten löysi poliisi Hyden jäljet; otin +taloudenhoitajattareksi olennon, jonka tiesin olevan sekä vailla +omaatuntoa että vaiteliaan. Sitäpaitsi ilmotin palvelijoilleni, että +eräs mr Hyde (jonka tuntomerkit luettelin) sai vapaasti mielensä mukaan +kaikkina aikoina tulla ja mennä torin varrella olevaan asuntooni, ja +varmuuden vuoksi vierailinkin siellä ja tein itseni heille tunnetuksi +toisessa ruumiissani. Sitten kirjotin sen testamentin, jota sinä et +mitenkään voinut hyväksyä, niin että jos joku onnettomuus olisi +kohdannut minua t:ri Jekyllin persoonassa, minä rahanpuutteetta olisin +voinut heti esiintyä Edward Hyden hahmossa. Siten mielestäni kaikin +puolin varustettuna aloin nauttia siitä ihmeellisestä vapaudesta, jonka +asemani valmisti minulle. + +Ihmiset ovat usein palkanneet konnia tekemään sijastaan rikoksia, oman +persoonansa ja hyvän maineensa pysyessä kaiken epäilyksen yläpuolella. +Minä olin luultavasti ensimäinen, joka huvitteluansa ja reuhaavaa +elämäänsä varten käytti toista. Olin ensimäinen, joka maailman silmissä +vaeltaa kunnianarvoisen arkipäiväisyyden taakka hartioilla ja sitten +missä tuokiossa hyvänsä koulupojan tavoin heittää lainapuvun yltään ja +syöksyy suinpäin vapauden mittaamattomaan mereen. Siinä +läpinäkymättömässä vaipassa, johon olin pukeutunut, oli turvallisuuteni +täysin taattu. -- Minun tarvitsi vain sulkea laboratorion ovi -- +tarvitsin vain pari minuuttia sekottaakseni ja nielaistakseni juoman, +joka oli aina saatavilla -- -- ja olipa Hyde tehnyt mitä hyvänsä, olipa +hän rikkonut mitä lakeja vastaan tahansa, niin hän katosi samassa +tuokiossa niin täydellisesti kuin henkäyksen jälki peilistä. Ja hänen +sijastaan istui tutkijan kamarissa työlamppunsa ääressä t:ri Henry +Jekyll, mies, joka voi uhitella ennakkoluuloa vastaan ja hymyillä +epäilykselle. + +Ne huvit, joita minä uudessa valepuvussani hain, olivat, kuten sanottu, +alhaisia ja ala-arvoisia; kovemman nimen ne tuskin ansaitsivat. Mutta +Edward Hyden käsissä ne saivat yhä luonnottomamman ja järkyttävämmän +leiman. Herättyäni entiseen minuuteeni jonkun tällaisen retken jälkeen +hämmästytti minua joskus sijaiseni suuri turmelus. Tämä olento, jonka +olin loihtinut omasta sisimmästäni ja lähettänyt maailmaan tyydyttämään +viettejänsä mielinmäärin, oli kauttaaltaan ilkeä ja huono; sen +itsekkyydellä ei ollut ääriä, enempää kuin sen eläimellisellä +välinpitämättömyydellä muiden tuskista; se oli jäykkä ja tunteeton kuin +kivi. Henry Jekylliä kauhistutti joskus Edward Hyden teot -- mutta +olihan koko suhde kaikkien tavallisten lakien ulkopuolella ja heikensi +kavalasti omantunnon valtaa. Kun kaikki kävi ympäri, niin oli vain +Hyde, ja ainoastaan Hyde, rikollinen. Jekyll ei ollut entistään +pahempi; hän virkosi elämään kaikkine hyvine ominaisuuksineen, jotka +eivät näyttäneet kärsineen mitään vahinkoa; koettipa hän vielä, mikäli +mahdollista, parannellakin Hyden aiheuttamia pahoja haavoja, siten +nukuttaen omaatuntoansa. + +Tarkoitukseni ei ole tässä tehdä seikkaperäisesti selkoa niistä +halpamaisista teoista, joihin sekaannuin -- tuskin voin nytkään edes +myöntää niitä itse todella tehneeni. Huomautan vain siitä, miten +rangaistus vähitellen kehittyi itsestään ja alkoi lähetä. Erään ruman +tapauksen, josta ei koitunut erityisempiä seurauksia, tahdon ohimennen +mainita. Muudan julma lapsen kohtelu herätti erään ohikulkijan +mieliharmin, jonka ohikulkijan tässä eräänä päivänä tunsin +sukulaiseksesi, mr Enfieldiksi, -- lääkäri ja lapsen omaiset +sekaantuivat asiaan; tuokion ajan pelkäsin todella henkeäni, ja +lauhduttaakseen heidän oikeutettua vihaansa täytyi Edward Hyden vihdoin +viedä heidät Henry Jekyllin ovelle ja antaa heille pankkiosotus, jonka +allekirjotuksena oli tämän tunnettu nimi. Mutta vastaisen varalta +poistettiin sellaisten tapausten mahdollisuus kokonaan siten, että minä +avasin eräässä toisessa pankissa luoton Edward Hyden nimessä; ja kun +sitten, muuttamalla käsialaani tavallista pystymmäksi, olin varustanut +kaksoistoverini myöskin omalla nimikirjotuksella, pidin itseäni +turvattuna kaikilta kohtalon oikuilta. + +Noin kaksi kuukautta ennen sir Danvers Carewin kuolemaa olin kerran +ollut tavallisilla retkilläni; tulin myöhään kotiin ja heräsin +seuraavana aamuna sängyssäni jonkinlainen tunne sielussani, että kaikki +ei ollut niinkuin olla piti. Turhaan katselin ympärilleni; ei ollut +apua siitä, että tunnustelin huonettani torin varrella olevassa +asunnossani, sen korkeita seiniä ja sen ehyttä, arvokasta kalustoa; +turhaan katselin tuttuja sänkyverhojeni kuvioita ja mahonkisen +sängynpään leikkauksia; minusta tuntui sittenkin, kuin en +todellisuudessa olisikaan ollut siinä, vaan tuossa pienessä huoneessa +Sohossa, jossa Edward Hyden oli tapa maata. Minä hymyilin itsekseni ja +aloin tavallisella psykologisella tavallani punnita tämän harhan +mahdollisia perusteita, jonka kestäessä väliin puoleksi nukahdin. +Makasin vielä tällä tavoin puoleksi uneksien, kun katseeni jollakin +hetkellä, jolloin olin enemmän hereillä, sattui käteeni. Kuten itse olet +usein huomannut, olivat Henry Jekyllin kädet sekä muodoltaan että +kooltaan ominaiset lääkärinkädet; ne olivat suuret, hyvin kehittyneet, +valkoiset ja voimakkaat. Mutta se käsi, joka nyt oli edessäni, Lontoon +aamun keltaisessa valossa, paljaana peitteellä, oli laiha, ryhmyinen ja +hyvin karvainen. Se oli Edward Hyden käsi! + +Minä tuijotin siihen jonkun aikaa tylsästi, ennenkuin kauhu valtasi +minut, yhtäkkiä ja järkyttäen pohjia myöten kuin symbaalein pauhina. +Hyppäsin ylös sängystä ja juoksin suoraan peilille. Se näky, joka siellä +kohtasi katsettani, muutti suonieni veren ohueksi, hyytyväksi nesteeksi. +Niin -- olinhan mennyt sänkyyn Henry Jekyllinä ja heräsin Edward Hydenä. + +»Miten tämä on selitettävissä?» kysyin itseltäni. Ja sitten tuli vielä +hirveämpikin kysymys -- miten se on autettavissa? -- Oli jo valoisa +päivä; palvelusväki oli liikkeellä; juoma, jota tarvitsin, oli +työhuoneessani -- tie sinne oli pitkä, kaksien portaiden, käytävän, +avoimen pihamaan ja luentosalin takana. Voisinhan kyllä peittää kasvoni +-- mutta miten salata muuttunut ruumiini? -- + +Samassa muistui mieleeni sanomattomaksi helpotuksekseni, että +palvelijanihan olivat jo tottuneet näkemään toisen minäni tulevan ja +menevän kaikkina vuorokauden aikoina. Minä pukeuduin kiireesti ja niin +hyvin kuin kävi päinsä Henry Jekyllin vaatekertaan; kiiruhdin läpi +talon, Bradshawin katsoa töllöttäessä ihmeissään mr Hydeen, joka +ilmestyi sellaiseen aikaan ja niin oudossa puvussa -- ja palasin +kymmenen minuuttia myöhemmin t:ri Jekyllinä, joka pilvi otsalla ja +murheellisena istuutui näennäisesti syömään aamiaista. + +Ruokahaluni oli todellisuudessa sangen huono. Tämä selittämätön tapaus, +joka oli niin vastakkainen kaikille entisille kokemuksilleni, näytti +minusta melkein babylonialaiselta sormelta seinällä, ennustaen +salaperäistä ja hirveätä tuomiota. Minä aloin vakavammin kuin koskaan +ennen arvioida kaksinaisolemukseni mahdollisuuksia ja seurauksia. Toinen +minäni, jolle olin voinut antaa ruumiin ja muodon, oli viime aikoina +saanut osakseen varsin paljon huolta ja harjotusta; olipa minusta väliin +näyttänyt siltäkin, kuin olisi Edward Hyden näkyväinen olemismuoto +tullut kookkaammaksi ja voimakkaammaksi ja kuin ollessani tässä +olemismuodossa olisin tuntenut veren virtaavan entistä kuumempana +suonissani. Jo aloin aavistaa mahdollisuutta, että jos asiat jatkuisivat +tällä tavoin, luontoni tasapaino voisi vähitellen ruveta kallistelemaan, +niin etten enää oman mieleni mukaan voisikaan vaihtaa olentoani, vaan +tulisi minusta peruuttamattomasti Edward Hyde. Lääkkeen vaikutus ei +ollut aina ollut samanlainen. Kerran, heti kokeiluni alkamisen jälkeen, +epäonnistuin täydellisesti; useamman kerran oli minun ollut pakko lisätä +annos kaksinkertaiseksi, ja kerran, äärettömän kuolemanvaaran uhalla, +kolminkertaiseksikin. Tämä epätietoisuus oli tähän asti ollut ainoana +tyydytykseni himmentäjänä. Kun minä nyt kuitenkin, äskeisen tapauksen +valossa, punnitsin asiaa, täytyi minun tunnustaa, että alussa oli ollut +vaikeata poistaa Jekyllin ruumis, mutta että asian laita myöhempinä +aikoina oli muuttunut hitaasti, mutta varmasti päinvastaiseksi, niin +että painopiste siirtyi Hyden puolelle. Kaikki näytti siis viittaavan +siihen, että minä vähitellen kadotin valtani alkuperäisen ja paremman +minäni yli ja yhä enemmän ja enemmän yhdistyin toiseen, pahempaan +minääni. + +Tunsin, että näiden kahden välillä minun oli tehtävä valintani. +Molemmilla luonteillani oli yhteinen muisti, mutta kaikki muut +ominaisuudet olivat hyvin eri lailla jakaantuneet kummankin kesken. +Jekyll, joka oli yhdistetty luonne, suunnitteli Hyden nautinnot ja +seikkailut ja otti niihin osaa milloin tuskan, milloin rajun himon +tuntein, mutta Hyde ei pitänyt lainkaan lukua Jekyllistä, taikka sitten +piti hänestä samanlaisia ajatuksia kuin rosvo pitää siitä valepuvusta, +johon piilottaa itsensä takaa-ajajilta. Jekyll huolsi toista minäänsä +enemmän kuin isä huoltaa lastansa; Hyde osotti Jekyllille enemmän +ylenkatsetta kuin poika osottaa isälleen. + +Jos päätin tästälähin elää täydelleen Jekyllin elämää, täytyi minun +kerta kaikkiaan sanoa jäähyväiset kaikille niille haluille ja himoille, +joita jo kauan olin suvainnut ja jotka myöhempinä aikoina olivat +kehittyneet sitä mukaa kuin olin niitä tyydyttänyt. Jos taas valitsin +Hyden persoonallisuuden, täytyi minun luopua kaikista niistä korkeista +tarkotusperistä ja pyrkimyksistä, jotka olivat tähän asti sulostuttaneet +elämääni, ja tulla kaikiksi ajoiksi unhotetuksi ja ylenkatsotuksi; jäädä +ilman ainoatakaan ystävää maailmassa. + +Näyttää kenties siltä, kuin ei valinta sellaisissa oloissa olisi ollut +vaikea. Mutta olipa kuitenkin olemassa yksi syy, joka painoi paljon +vaa'assa. Jekyll kärsisi äärettömiä tuskia kieltäymyksen kiirastulessa, +mutta Hydellä ei koskaan olisi edes tietoisuutta siitä, mitä oli +menettänyt. Niin tavattomat kuin olosuhteeni olivatkin, oli oikeastaan +tämä nyt kokemani sieluntaistelu yhtä vanha ja yhtä jokapäiväinen kuin +ihmiskuntakin. Sama kiusaus ja sama syy on heittänyt monen värisevän +syntisen arpanappulan; ja minulle kävi samoin kuin käy useimmille +muillekin minunlaisilleni: minä valitsin paremman, voimatta kuitenkaan +pitää kiinni valitsemastani hyvästä. + +Niin, minä valitsin vanhan, maailmaan tyytymättömän lääkärin, ystävien +ympäröimän ja kaikkia rehellisiä pyrkimyksiä harrastavan. Sanoin +päättävästi jäähyväiset sille vapaudelle, sille nuoruudelle, sille +kiehuvalle verelle, sille hillittömälle elämänhalulle ja niille +salaisille nautinnoille, joiden lumoissa olin ollut Edward Hyden +persoonallisuudessa. Kentiespä tein tämän valintani jollakin +epätietoisella ehdolla, sillä pidin edelleen pienen huoneistoni Sohossa +enkä hävittänyt Edward Hyden vaatteita, jotka yhä olivat käyttövalmiina +työhuoneessani. + +Kahden kuukauden ajan pysyin lujana päätöksessäni. Kahden kuukauden +ajan elin mitä ankarinta kieltäymyksen elämää ja korvauksena siitä +nautin omantunnonrauhan tuottamaa tyydytystä. Mutta aika alkoi hävittää +ensimäisen säikähdyksen jälkiä; omantunnonrauha muuttui vähitellen +asiaksi, joka lankesi luonnostaan; minä tunsin rauhatonta, polttavaa +kielletyn hedelmän himoa; tuntui siltä, kuin olisi Hyde kapinoinut +saadakseen minuun jälleen eloa ja vapaudentunnetta -- ja lopuksi tuli +heikko hetki, jolloin minä taaskin sekotin muuttavan juoman ja tyhjensin +lasin. + +Minä en luule, että juomariin, joka punnitsee pahettaan, yhdessä +viidestäsadasta tapauksesta vaikuttaa lainkaan ajatus niistä vaaroista, +joihin hänen eläimellinen tiedottomuutensa hänet syöksee, ja niin paljon +kuin minä olinkin ajatellut asemaani, en kuitenkaan silloin ottanut +lukuun sitä siveellisten tunteitten puutetta ja järjetöntä pahaan +taipuvaisuutta, jotka olivat Edward Hyden pääominaisuudet. Kuitenkin oli +juuri näiden ominaisuuksien kautta rangaistus minulle tuleva. Perkeleeni +oli ollut kauan vangittuna; hän ryntäsi nyt ulos kuin kiljuva jalopeura. +Jo samassa tuokiossa kuin nielaisin juoman, tunsin olevani vielä +hillittömämpi, vielä raivoisampi pahaan kuin koskaan ennen. Tämä seikka +se kai oli sen kärsimättömyyden myrskyn synnyttäjä, jolla minä vähän sen +jälkeen kuuntelin onnettoman uhrini lavertelevia kohteliaisuuksia, sillä +Jumalan nähden selitän minä, ettei ainoakaan siveellisesti terve olento +olisi voinut tehdä itseään syypääksi sellaiseen rikokseen niin +aiheettomasti. Minä löin häntä yhtä turhasta vihastumisen syystä kuin +kipeä lapsi särkee leikkikalunsa. Mutta minä olin ehdoin tahdoin +riistänyt itseltäni kaikki ne tasapainovaistot, joiden avulla pahinkin +meistä voi pysyä edes jossain määrin vakavilla jaloilla kiusausten +keskellä, ja minuun nähden merkitsi pieninkin kiusaus lankeemusta. + +Samassa hetkessä heräsivät kaikki helvetin henget minussa raivoonsa. +Hurjalla riemulla hakkasin tuota tajutonta ruumista; jokainen lyönti +lisäsi nautintoani, ja vasta kun ruumiillinen väsymys alkoi saada +vallan, minä äkkiä, hurjuuteni huippukohdalla, tunsin jäätävän kauhun +puistatuksen käyvän läpi ruumiini. Tuntui kuin olisi sisäistä näköäni +peittänyt usva hajonnut; minä huomasin, että elämäni olisi mennyttä +kalua, jos minut huomattaisiin, ja pakenin murhapaikalta samalla kertaa +riemuiten ja vavisten. Minun haluni tehdä pahaa oli samalla kertaa +saanut tyydytyksensä ja kiihokkeensa: rakkauteni elämään oli +korkeimmillaan. Kiiruhdin Sohossa olevaan asuntooni ja hävitin varmuuden +vuoksi kaikki siellä olevat paperit; sitten läksin valaistuja katuja +pitkin kotiin päin, yhä kuumeentapaisella raivomielellä, veren yhä +kiehuessa halua murhata ja perkeleellisesti iloiten siitä, mitä oli +tapahtunut, samalla kertaa väristen ja vavisten, kuunnellen mahdollisia +takaa-ajajien askeleita. Pirullinen laulu se oli, jota Hyde hyräili +sekottaessaan juoman, ja hän joi sen nauraa hohottaen kuolleen +muistoksi. Muuttumisen tuskat eivät vielä olleet lakanneet raatelemasta +häntä, kun Henry Jekyll kiitollisuuden ja katumuksen kyyneleitä +vuodattaen laskeutui polvilleen ja kohotti kätensä Jumalan puoleen. + +Itsetyydytyksen verho repeytyi ylhäältä alas asti, ja minä näin elämäni +kokonaisuudessaan. Koettelin seurata sitä lapsuudesta asti, kun olin +vielä isäni talutettavana, lääkärinurani kaikkien ponnistusten ja +kieltäymysten läpi, ja tulin taas, taas samoin kummitusmaisen +epätodellisuuden tuntein, kaiken lopuksi tämän yön kauhuihin. Mieleni +teki huutaa kovasti; minä koetin kyynelin ja rukouksin poistaa sen +hirvittävien kuvien ja äänten paljouden, jonka mielikuvitukseni loihti +minulle, mutta turhaan! -- Rukousteni välillä tuijotti syntini yhä +jäisillä silmillään sieluni sisimpään. + +Kun omantunnontuskien ensimäinen polte oli lievennyt, alkoi kuitenkin +ilon tunne täyttää sieluni. Kysymys oli nyt kerta kaikkiaan ratkaistu. +Tästä hetkestä oli Hyde mahdoton. Tahdoinpa tai olin tahtomatta, täytyi +minun tästedes pitää lujasti kiinni paremmasta minästäni. Millä riemulla +tämä ajatus täyttikään mieleni! -- Millä nöyrällä halulla alistuinkaan +siveellisen elämän kaikkiin velvollisuuksiin ja rajoituksiin! -- Millä +rehellisellä päättäväisyydellä kieltäytyä kaikiksi ajoiksi pahasta ja +pitää kiinni hyvästä minä lukitsin sen oven, josta tapani oli ollut +huomaamatta mennä ja tulla, ja tallasin avainta jaloillani, niin että se +meni rikki! + +Seuraavana päivänä kuulin, että rikos oli tullut ilmi, että Hyden +rikollisuus oli koko maailman tiedossa ja että murhattu oli tunnettu ja +suuressa arvossa pidetty henkilö. Se ei ollut ainoastaan rikos; se oli +surullinen mielettömyys. Minä melkein luulen, että se ilahutti minua; +minua ilahutti tietää, että parempaa minääni siten kuin vartioitiin ja +että sitä oli tukemassa hirttonuoran pelko. Jekyll oli nyt minun +pakopaikkani; jos Hyde tuokioksikaan uskaltaisi esiintyä, olisi jokaisen +miehen käsi valmiina ottamaan hänet kiinni ja tappamaan. + +Minä päätin vastaisella käytökselläni jossakin määrässä korvata +menneisyyttä; ja uskallanpa rehellisesti väittää, että tämä päätökseni +on todella kantanut jonkun hyvän hedelmän. Sinä itse tiedät, miten +innokkaasti ja vakavasti minä kuluneen vuoden viimeisinä kuukausina +työskentelin kärsimysten ja hädän lieventämiseksi; sinä tiedät, että +paljon tuli tehdyksi toisten hyväksi ja että päiväni, mitä minuun +itseeni tulee, kuluivat tyynesti, melkeinpä onnellisesti. Enkä voi edes +sanoa kyllästyneeni tähän puhtaaseen ja tahrattomaan elämään, luulen +pikemminkin nauttineeni siitä joka uusi päivä yhä enemmän, mutta minua +ahdisti kuitenkin yhä sisäinen epäilys, joka on aina ollut kirouksenani, +ja sitä mukaa kuin omantunnontarkkuus tylsyi, alkoivat taas alemmat +vaistot, nuo vaistot, jotka niin kauan olivat olleet kahleissa ja +tukahutettuina, vangittujen petoeläinten tavoin ulvoa vapauttaan. + +Minä en uneksinut Hyden eloon-herättämistä: jo pelkkä ajatuskin siitä +kammotti minua -- ei, omassa persoonassani minä tunsin kiusausta tinkiä +omantunnon vaatimuksista -- ja niin, aivan kuin tavallisena, salaisena +synninharjoittajana, minä kuuntelin kiusausta ja lankesin. + +Kaikella tässä maailmassa on loppunsa; jokainen mitta on viimein täysi, +ja tämä ainoa näennäisesti mitätön jälkimyrkky alemmalle luonteelleni +hävitti lopullisesti sieluni tasapainon. Kuitenkaan en tuntenut mitään +levottomuutta sen johdosta; seikka näytti niin yksinkertaiselta, niin +luonnolliselta, niin anteeksiannettavalta, ainoastaan niihin vanhoihin +aikoihin palaamiselta, jolloin en vielä ollut tehnyt kaikki mullistavaa +keksintöäni. Oli muuan kaunis, kirkas tammikuun päivä; maa oli hiukan +märkä niistä paikoin, mistä huurre oli sulanut, mutta taivas oli selkeä +ja pilvetön. Regent Park oli täynnänsä lintujen liverrystä ja keväisiä +tuoksuja. Minä istuin päivää paistatellen eräällä penkillä; sisäinen +eläimeni lepäsi nuoleksien edellisen yön muistoja; minun henkinen +luonteeni oli kuin horroksissa, luvaten vastaisuudessa parannusta, mutta +olematta vielä valmiina alkamaan. + +Kun kaikki kävi ympäri, ajattelin, enhän ollut muita pahempi -- ja +sitten hymyilin ja aloin vertailla itseäni moneen muuhun, täysipainoista +hyväntekeväisyyttäni heidän huolettomaan, välinpitämättömään +julmuuteensa. Olin tuskin ennättänyt päästä tämän itserakkaan ajatuksen +päähän, kun tunsin äkillistä pahoinvointia. Minua tukehdutti kuolettava +yökötys, ja horkka puistatti koko ruumistani. Toivuttuani siitä +vähitellen tunsin saaneeni kokonaan toisenlaisen elämänkatsomuksen ja +ajatustavan -- tunsin suurempaa uskaliaisuutta, kaikkien ennen niin +vieromaini vaarojen halveksimista; tunsin kuin olisin yhdellä kertaa +päässyt irti kaikista velvollisuuksista. Katsahdin alas; vaatteet +roikkuivat väljinä ja muodottomina kutistuneiden jäsenieni päällä; se +käsi, joka oli polvellani, oli ryhmyinen ja karvainen. Minä olin taaskin +Edward Hyde. + +Vielä tuokio sitten olin ollut varma kaikkien ihmisten kunnioituksesta, +rikas, suosittu, päivällispöytä valmiina kotonani; ja nyt olin minä koko +ihmiskunnan hylkiö, takaa-ajettu, koditon, tunnettu murhamies, hirsipuun +oma. + +Jonkun ajan tunsin melkein tulevani hulluksi; mutta järkeni ei sentään +kokonaan pettänyt. Olen useasti huomauttanut, että toisen minäni +sielunominaisuudet näyttivät äärimäisyyksiin asti terottuneilta ja oma +sieluni kimmoiselta. Missä Jekyll ehkä olisi kaatunut, siellä oli Hyde +aseman herra. Se lääke, jota ilman en voinut saada takaisin oikeaa +persoonallisuuttani, oli työhuoneeni kaapissa. Miten saisin sen sieltä? +-- Tämä kysymys se oli, jota ratkaisemaan minä, kädet ohimoita vastaan +puristettuina, nyt ryhdyin. + +Laboratorion oven olin itse lukinnut. Jos koettaisin tunkeutua taloon, +antaisivat minut omat palvelijani oikeuden kynsiin. Huomasin, että minun +täytyi käyttää toisen apua, ja mieleeni johtui Lanyon. Mutta miten +saisin tiedon hänelle? Miten saada hänet suostumaan? -- Ja vaikkapa +onnistuisinkin välttämään vangitsemisen kaduilla, miten voisin raivata +tieni hänen luoksensa asti? Miten voisin minä, tuntematon ja niin vähän +puoleensa vetävä vieras, houkutella tuon kuuluisan lääkärin ryöstämään +virkaveljensä työhuonetta? + +Samassa muistin kuitenkin, että alkuperäisestä olemuksestani oli vielä +jotakin jäljellä. Minähän osasin kirjottaa omalla käsialallani. Tässä +ainoassa kipinässä oli kylliksi; minä näin nyt tien valoisana alusta +loppuun asti edessäni. + +Järjestelin pukuani niin hyvin kuin taisin, pysäytin ohi ajavan +vuokra-ajurin ja ajoin erääseen Portland Streetin hotelliin, jonka nimen +satuin muistamaan. Ajuri voi tuskin salata iloisuuttaan nähdessään +vaatetukseni, joka todella olikin naurettava, niin surullinen kuin se +kohtalo olikin, joka oli kätkettynä näihin vaatteisiin. Minä purin +hänelle hammasta pirullisen vimman puuskassa, ja hymy katosi hänen +naamaltaan, onneksi hänelle, mutta myöskin onneksi minulle, sillä +seuraavassa tuokiossa olisin epäilemättä tempaissut hänet alas +pukiltaan, välittämättä seurauksista. -- Tultuani hotelliin loin +ympärilleni niin pahaenteisiä silmäyksiä, että tarjoilijat vapisivat; +ainoatakaan silmäystä he eivät uskaltaneet vaihtaa keskenään läsnä +ollessani; he vain tottelivat nöyrästi minun käskyjäni, veivät minut +erääseen yksityiseen huoneeseen ja hankkivat kirjotusneuvot +käytettäväkseni. + +Hengenvaarassa oleva Hyde oli minulle kokonaan uusi olento -- hän värisi +mielettömästä raivosta, tulistui murhanhaluun asti ja janosi aikaansaada +kipua. Mutta tämä olento oli vielä viekas; hän hillitsi +ennenkuulumattomalla tahdonlujuudella raivonsa, kirjotti molemmat +tärkeät kirjeensä -- Lanyonille ja Poolelle -- ja lähetti ne postiin +käskien, että ne varmuuden vuoksi oli vakuutettava. + +Kun tämä oli toimitettu, istui hän koko päivän takkavalkean ääressä +huoneessaan pureksien kynsiään; siellä hän söi päivällisensä yksinään +pelkomielensä kanssa, tarjoilijan ilmeisesti vapistessa ja väristessä +hänen katseittensa vaikutuksesta. Sieltä läksi hän pimeän tullen +suljetussa ajurin vaunussa ja ajeli sinne tänne pitkin kaupungin katuja. +_Hän_, sanon minä -- en voi sanoa _minä_. Tässä helvetin lapsessa ei +ollut mitään ihmismäistä; hänessä ei elänyt mitään muuta kuin pelkoa ja +vihaa. Ja kun hänestä vihdoin tuntui, kuin olisi ajuri käynyt +epäileväksi, päästi hän hänet menemään menojansa ja jatkoi matkaansa +jalkaisin, jolloin hänen huonosti sopivat vaatteensa ja kummallinen +ulkomuotonsa saattoivat hänet öisten kadunkulkijain uteliaisuuden +esineeksi. Silloin raivosivat nämä kärsimykset kuin myrsky hänen +sisimmässään. Hän kiiruhti edelleen, pelon takaa-ajamana, höpisi +itsekseen, hakien autioimpia katuja ja laskien minuutteja, jotka vielä +olivat puoliyöstä jäljellä. Kerran puhutteli häntä eräs nainen, joka +kaupitteli luullakseni tulitikkuja. Hän löi häntä vasten naamaa, ja +nainen pakeni. + +Tultuani omaksi itsekseni Lanyonin vastaanottohuoneessa teki vanhan +ystäväni kauhu kenties jonkinlaisen vaikutuksen minuun -- sitä tuskin +tiedän -- joka tapauksessa oli se vain pisara meressä siihen kauhuun +verraten, jolla minä muistin näitä viimeisiä tunteja. Olin muuttunut. +Nyt ei minua enää ahdistanut mestauksen pelko, vaan pelko muuttua +kokonaan Hydeksi. Kuin unessa kuulin Lanyonin tuomion -- kuin unessa +palasin kotiin ja heittäydyin sänkyyn. Päivän ponnistusten ja +mielenliikutuksen jälkeen vaivuin syvään, lyijynraskaaseen uneen, jota +eivät edes nuo hirvittävät unet, jotka kalvoivat minua, voineet häiritä. + +Heräsin seuraavana aamuna läpiväsyneenä, herpoutuneena, mutta kuitenkin +virkistyneenä. Minua hirvitti ja pelotti jo ajatellakin niitä +villieläimiä, jotka uinuivat minussa, enkä minä suinkaan ollut +unhottanut edellisen päivän tärisyttäviä vaaroja; mutta nyt olin joka +tapauksessa kuitenkin kotonani, omassa huoneistossani ja lääkkeideni +läheisyydessä, ja kiitollisuus pelastumisestani loisti niin kirkkaasti +sielussani, että se oli melkein toivon säteen kaltainen. + +Käyskentelin aamiaisen jälkeen hiljakseen pihan poikki työhuoneeseeni +ahmien raikasta, kylmää ilmaa, kun yhtäkkiä taas tunsin joutuvani +kuvaamattomain tunteiden valtaan, jotka ennustivat muuttumista, -- ja +minulla oli vain juuri parahiksi aikaa ennättääkseni työhuoneeseeni, +ennenkuin vereni alkoi kiehua ja hyytyä Hyden raivokkaista +kärsimyksistä. Tällä kertaa täytyi minun lisätä annos kaksinkertaiseksi +saadakseni takaisin oman minäni; ja auta armias minua onnetonta -- +kuusi tuntia myöhemmin, istuessani suruisin mielin takkavalkean ääressä, +hyökkäsivät taaskin nuo onnettomuutta ennustavat synnytystuskat +kimppuuni ja minun täytyi vielä kerran turvautua pelastuskeinoon. + +Sanalla sanoen -- siitä päivästä lähtien saatoin vain äärimäisellä +tahdonlujuudella ja lääkkeen välittömällä vaikutuksella palauttaa +Jekyllin kasvot ja vartalon. Millä päivän taikka yön tunnilla hyvänsä +saatoin joutua tuolle onnettomuutta ennustavalle puistatukselle +alttiiksi; ja ennen kaikkea -- jos nukuin taikkapa vain nukahdin +istualleni tuolissa, niin aina heräsin Hydenä. Tämän alinomaa uhkaavan +vaaran aiheuttaman sietämättömän taakan alla ja täydellisen unettomuuden +vaikutuksesta, johon unettomuuteen minun täytyi tuomita itseni ja jota +en olisi uskonut kenenkään ihmisen voivan kestää, muutuin minä, Henry +Jekyllinä, onnettomaksi olennoksi, jota raasti kuume, jonka ruumis oli +heikko ja jonka ainoana ajatuksena oli vain -- toisen minuuteni +inhoaminen. Mutta jos nukuin, taikka jos lääkkeen vaikutus oli +heikennyt, silloin tulin aina ja melkein välittömästi -- sillä +muuttuminen kävi yhä kivuttomammaksi ja huomaamattomammaksi -- sysätyksi +toiseen elämään; tunsin heti saaneeni mielikuvituksen, joka oli +tulvillaan halpamaisia kuvia, sielun, joka kiehui vihasta, ja ruumiin, +joka ei tuntunut olevan tarpeeksi vahva sen raivoisan elämänvoiman +asunnoksi, joka sen täytti. Hyden voima tuntui kasvavan sitä mukaa kuin +Jekyllin voima heikkeni; ja viha, joka heidät erotti, oli nyt yhtä suuri +kummallakin puolella. Jekyllillä esiintyi tämä viha vaistona, joka oli +yhteydessä itse elämän kanssa. Hän oli nähnyt sen olennon pahuuden koko +määrän, jonka kanssa hänellä oli muutamia tiedon siruja yhteisinä ja +joka oli hänen kanssaperillisensä kuolemaan asti; ja lukuunottamatta +tätä keskinäistä yhdyssidettä, joka itsessään muodosti hänen +kärsimystensä sietämättömimmän osan, piti hän Hydeä, huolimatta tämän +kuohuvasta elämänvoimasta, ei ainoastaan pirullisena, vaan suorastaan +luonnottomana. Sepä juuri olikin tärisyttävintä -- että itse helvetin +muta tuntui saaneen äänen ja puhekyvyn -- että epäkehittynyt multa +liikkui ja teki syntiä; että se, mikä itse asiassa oli kuollut ja +muodoton, toimi elämän piirissä. Ja vielä lisäksi: että tämä levoton +kauhunkuva oli sidottu häneen lujemmin kuin vaimo; erottamattomammin +kuin silmä; että se oli kahlehdittu hänen omaan lihaansa, missä hän +tunsi sen kuiskailevan ja mutisevan ja taistelevan syntyäkseen -- ja +että sen millä heikolla, vartioimattomalla hetkellä hyvänsä, unen +tiedottomuudessa, onnistui voittaa hänet ja karkottaa hänet elämästä. + +Hyden inho Jekylliä kohtaan oli toisenluontoista. Hänen pelkonsa tulla +mestatuksi vaati häntä alinomaa tekemään tilapäisen itsemurhan +palaamalla alempaan asemaan ei itsenäisenä persoonallisuutena, vaan sen +osana; mutta hän vihasi tätä välttämättömyyttä, hän inhosi Jekyllin +surumielisyyttä ja alakuloisuutta, ja häntä harmitti se vastenmielisyys, +jolla häntä toinen minänsä katseli. Tästä aiheutuivat nuo ilkeämieliset, +apinamaiset kujeet, joita hänellä minua kohtaan oli; senvuoksi turmeli +hän isäni kirjeet ja poltti hänen valokuvansa -- ja olisipa hänen +kuolemanpelkonsa vain ollut pienempi kuin mitä se oli, niin hän olisi +aivan varmasti jo aikoja sitten syössyt itsensä turmioon saadakseen +samalla syöstyksi minutkin. Mutta hänen rakkautensa elämään on +hämmästyttävä -- niin, menenpä vielä pitemmällekin: minä, joka värisen +jo ajatellessanikin häntä, minä tunnen osanoton liikutusta, kun +ajattelen, miten kärsivällinen tämä rakkaus on ja miten hän vapisee +minun valtani edessä tehdä itsemurhalla hänenkin olemassaolonsa +tyhjäksi. + +Ei maksa vaivaa pitkittää tätä kuvausta, ja minun aikani on pelottavan +lyhyt. Ei yksikään kuolevainen ole milloinkaan kärsinyt sellaisia +tuskia, siinä on kylliksi. Mutta niihinkin on aika ja tottumus tuonut +-- en sano lievennystä, mutta jonkinlaista sielun tunteettomuutta, +jonkinlaista epätoivoista alistuvaisuutta; ja rangaistukseni olisi +saattanut kestää vuosikausia jollei minulle olisi tapahtunut viimeistä +onnettomuutta, joka on minut ainaiseksi erottanut omasta ruumiistani ja +omasta persoonallisuudestani. + +Välttämätön suolavarastoni, jota ei ole vuosikausiin uusittu -- ei +sitten ensimäisen kokeeni -- alkoi loppua. Minä lähetin noutamaan uuden +varaston ja sekotin juoman. Se kiehui tavalliseen tapaan; sitten seurasi +ensimäinen värinvaihdos -- toista ei tullut lainkaan. Tyhjensin maljan, +mutta ilman mitään vaikutusta. Poolelta saat kuulla, miten annoin hakea +koko Lontoon läpi. Kaikki oli turhaa; ja nyt olen tullut siihen +johtopäätökseen, että tuo ensiksi saamani suola oli epäpuhdasta ja että +juuri tuo tuntematon lisäke antoi sekotukselle sen salaperäisen voiman. + +-- Viikko on kulunut siitä, ja minä lopetan tunnustukseni vanhan suolan +viimeisen annoksen vaikutuksen kestäessä. Jollei ihmettä tapahdu, on +tämä siis viimeinen kerta, kun Henry Jekyll voi ajatella omia +ajatuksiaan taikka peilissä nähdä omia kasvojaan, jotka jo ovat niin +surullisesti muuttuneet. Enkä liioin saa viivytellä kauan tämän +kirjotukseni lopettamisessa; sillä jos se on tähän asti säilynyt +häviämättä, niin on se luettava vain hyvin varovaisten ja erinäisten +onnellisten asianhaarojen yhteiseksi ansioksi. Jos muuttumisen +synnytystuskat kouristaisivat minua kirjottaessani, niin tulisi Hyde +epäilemättä repimään sen palasiksi; mutta jos on ennättänyt jokin aika +kulua siitä, kun olen sen pannut valmiina pois käsistäni, niin säästänee +hänen merkillinen itsekkyytensä ja varovainen viekkautensa sen hänen +apinamaiselta ilkeydeltään. + +Se tuomio, joka lepää meidän kummankin päällä, se rangaistus, joka +hitaasti mutta varmasti laskeutuu meidän ylitsemme, on itse asiassa jo +muuttanut ja masentanut hänet. Puolen tunnin kuluttua pukeudun jälleen +ja ainaiseksi tähän hirvittävään persoonallisuuteen. Minä tiedän sitten +istuvani väristen ja itkien nojatuolissani taikka jokaisen hermon +ollessa äärimmilleen pingotettuna vaeltavani yhtämittaa edestakaisin +tässä huoneessa (viimeinen suojapaikkani maan päällä) -- kuunnellen +jokaista pahaenteistä ääntä. Tuleeko Hyde kuolemaan mestauslavalla? -- +Taikka voikohan hän saada kylliksi rohkeutta mennä viimeisessä hetkessä +itse oikeutta vastaan? -- Jumala yksinään sen tietää. Minusta se on +yhdentekevää. Tämä on minun todellinen kuolinhetkeni -- mitä sitten +seuraa, se ei kuulu minulle, vaan eräälle toiselle. Tällä hetkellä, +pannessani pois kynäni ja ryhtyessäni sulkemaan tämän tunnustukseni +sinetillä -- tällä hetkellä loppuu onnettoman Henry Jekyllin elämä. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. +Hyde), by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14152 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f05dba3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14152 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14152) diff --git a/old/14152-8.txt b/old/14152-8.txt new file mode 100644 index 0000000..ed9c4e4 --- /dev/null +++ b/old/14152-8.txt @@ -0,0 +1,3382 @@ +The Project Gutenberg EBook of Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. Hyde) +by Robert Louis Stevenson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. Hyde) + +Author: Robert Louis Stevenson + +Release Date: November 25, 2004 [EBook #14152] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPERÄINEN OVI *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + + + + + +SALAPERÄINEN OVI + +(DR. JEKYLL AND MR. HYDE) + + +Kirjottanut + +Robert Louis Stevenson + + +Suomennos + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1911 + + + + +Salaperäinen ovi. + + +Uttersonilla, lakimiehellä, oli karkeat, rumat ja epäsäännölliset +kasvot, joita tuskin milloinkaan valaisi hymy; hänen olentonsa oli kylmä +ja jäykkä, hän sanoi sanottavansa vain vaivalla, hänen esiintymisessään +tuskin voitiin nähdä lämpimämpäin tunteiden ilmenemismuotoja; hän oli +laiha, pitkä, kuiva, synkkä -- mutta sittenkin täytyi hänestä pitää. +Ystäväpiirin yhtymisissä, kun viini oli hänen makunsa mukaista, loisti +hänen silmistään ilme, joka oli jaloimmassa merkityksessä inhimillinen; +mutta tämä sisäinen maailma ei kuitenkaan koskaan tullut ilmi sanoissa, +vaan sitä useammin ja puhuvammin teoissa. Hän oli ankara itseään +kohtaan; joi yksin ollessaan katajanmarjaviinaa, haihduttaakseen +hienojen viinien makua, ja vaikka hän nautti teatterista, ei hän ollut +avannut sen ovea kahteenkymmeneen vuoteen. Mutta hän oli hyvin +suvaitsevainen muiden suhteen; hän tunsi melkein kateudensekaista +kummastusta syrjäisten vioissa ja synneissä ilmenevän elinvoiman +johdosta ja joka tapauksessa mieluummin auttoi kuin valitti. + +»Olenpa jonkun verran Kainin kerettiläisyyteen kallistuva», oli hänen +tapana sanoa tuolla kuivalla tavallaan; »sallin veljeni syöksyä +turmioon, jos hän sen itse hyväksi näkee». Tämä piirre hänen +luonteessaan se luultavasti aiheutti senkin, että hän niin usein oli +viimeinen kunnianarvoinen tuttavuus ja viimeinen rohkaisija, jonka +puoleen hätääntyneet ihmisparat tiesivät voivansa kääntyä. Tällaisia +surunlapsia tavatessaan ei hänen olemuksensa hitustakaan muuttunut. + +Tämä oli luultavasti helppoakin hänelle, hänen olentonsa kun kaikissa +suhteissa ilmaisi niin vähän. Itse hänen ystävyyssuhteensakin näyttivät +pääasiallisesti rakennetun samanlaisen hyväntahtoisen vapaamielisyyden +pohjalle. Ihmisen vaatimattomuushan ei ilmene missään niin todellisena +kuin siinä, että hän on valmis ottamaan ystäväpiirinsä vastaan +sellaisena, miksi olosuhteet ovat sen muodostaneet; ja tämän juuri teki +mr Utterson. Hänen ystävinään oli läheisiä sukulaisia taikka henkilöitä, +joiden kanssa hän oli kauan ollut tuttu; hänen kiintymyksensä oli +vuosien kasvattama kuin köynnöskasvi, eikä siinä ilmennyt mitään +erityistä halua uusiin voittoihin. Tämä mahdollisesti selitti niidenkin +siteiden laadun jotka hänet yhdistivät Richard Enfieldiin, hänen +kaukaiseen sukulaiseensa ja tunnettuun hienoon maailmanmieheen. Sillä +useimmille oli ja pysyi salaisuutena, mitä huvia näille kahdelle +henkilölle saattoi olla toistensa seurasta taikka mitä yhteisiä +harrastuksia heillä ylipäänkään voi olla. Henkilöt, jotka olivat +kohdanneet heidät heidän sunnuntaikävelyillään, väittivät, etteivät he +koskaan puhelleet keskenään, että heitä näytti vaivaavan hirveä ikävä ja +että he ilmeisellä helpotuksella tervehtivät jokaista tuttavan +vastaantulemista. Mutta tästä huolimatta pitivät he kumpikin suuressa +arvossa näitä kävelyjä; ne olivat heistä viikon kauniin helmi, ja he +siirsivät ei ainoastaan kaikki muut ajanvietot, vaan vieläpä tärkeät +tehtävätkin toiseen aikaan voidakseen häiriöttä nauttia niistä. + +Tällaisella retkeilyllä he kerran joutuivat muutamalle syrjäkadulle +eräässä Lontoon väkirikkaimmassa kaupunginosassa. Katu oli pieni ja +lontoolaisen käsityksen mukaan hiljainen, mutta arkipäivinä harjotettiin +siellä kuitenkin kukoistavaa kauppaa. Siellä ihmiset näkyivät olevan +hyvinvoipia ja ahertavan voidakseen vastedes yhä paremmin, ja näkyipä, +että he jo olivat päässeet semmoiseen varallisuuteen, että saattoivat +käyttää osan voitosta kaunistustarkoituksiinkin. Myymälöiden ikkunat +koko kadun pituudelta olivat täyteen pyntätyt ja houkuttelevat kuin rivi +hymyileviä, teeskenteleviä myyjättäriä. Sunnuntainakin, jolloin sen +kukkain miellyttävyys oli verhottuna ja liike vähemmin vilkas, loisti +tuo pieni katu ympärillä olevien kaupunginosien harmajassa +yksitoikkoisuudessa kuin nuotio pimeässä metsässä; ja sen vasta maalatut +ikkunaluukut, kiillotetut messinkihelat ja yleinen sirous ja puhtaus +pistivät heti mitä miellyttävimmin ohikulkijan silmään. + +Kaksi taloa toisesta kadun kulmasta, itään mennessä vasemmalla, pisti +siron huonerivin väliin kuitenkin erääseen taloon vievä käytävä, ja +juuri siinä tunki synkkä ja pimeä rakennus päätyänsä kadulle päin. Se +oli kaksikerroksinen, eikä siinä näkynyt yhtään ikkunaa, vaan ovi ja sen +yläpuolella korkea, tyhjä, värinsä muuttanut kiviseinä. Koko rakennus +näytti melkoisen ränstyneeltä. Ovi, jossa ei ollut kolkutinta eikä +kelloa, oli käynyt valjuksi ja pilstottu. Kerjäläisiä loikoi +kynnyksellä, raappien rikkitikuilla ovilaudoista tulta; lapset leikkivät +kauppapuotia portailla; koulupojat koettivat veitsiään pihtipieliin, ja +tuskin miespolveen oli kukaan avannut ovea ajaakseen pois vallattomuuden +harjottajia taikka korjatakseen heidän aikaansaamiansa vaurioita. + +Mr Enfield ja juristi kävelivät vastakkaisella puolella katua, mutta +tultuaan tämän oven kohdalle kohotti edellinen keppinsä ja osotti sitä. + +»Oletko milloinkaan kiinnittänyt huomiotasi tuohon oveen?» kysyi hän +sekä lisäsi, kun ystävänsä oli antanut hänelle kieltävän vastauksen: »Se +tuo mieleeni erään sangen omituisen jutun.» + +»Niinkö?» virkahti mr Utterson -- ääni hiukan muuttuneena -- »kuinka +niin?» + +»Niin, seikka on sellainen», sanoi mr Enfield, »että minä olin +kotimatkalla eräiden tuttujen luota, jotka asuvat jossakin maailman +ääressä. Kello oli kolmen paikkeilla muutamana pimeänä talviaamuna, ja +tieni vei erään kaupunginosan läpi, jossa ei kirjaimellisesti nähnyt +muuta kuin katulyhtyjä. Katu kadun perästä -- kaikki ihmiset nukkumassa +-- katu kadulta, kaikki valaistuina kuin juhlakulkuetta varten ja kaikki +tyhjinä kuin kirkko -- kunnes lopuksi aloin kuunnella ja kuunnella ja +kaivata nähdäkseni edes poliisin. Juuri samassa sainkin nähdä kaksi +elävää olentoa: toinen oli mies, joka nopein ja epätasaisin askelin +kiiruhti itään päin, ja toinen pieni, kahdeksan- tai kymmenenvuotias +tyttö, joka tuli juosten poikkikadulta. No ---- miten olikaan -- he +törmäävät kadun kulmassa yhteen -- ja nyt tapahtui jotain hyvin +pöyristyttävää -- -- sillä -- ajatteles -- mies käveli hyvin tyynesti +edelleen, tallasi lapsen jalkoihinsa ja jätti hänet parkumaan maahan. Se +ei ehkä kuulu sen kummemmalta kerrottuna, mutta sitä oli kammottava +katsella. Näytti kuin ei tuo mies olisi ollutkaan ihminen, vaan joku +julma hirtehinen. Minä aloin huutaa, otin jalat alleni, iskin kynteni +miehen kaulukseen ja raastoin hänet itkevän lapsen ympärille +kokoontuneen väkijoukon luo. Hän pysyi aivan levollisena eikä +vastustellut vähääkään, mutta loi minuun yhden ainoan silmäyksen, niin +häijyn, että kylmä hiki kihosi otsalleni siinä tuokiossa. Paikalle +kokoontuneet ihmiset olivat lapsen omaisia, ja omituista kyllä tuli +myöskin lääkäri, jota noutamaan tyttö oli lähetetty. No, lapsi ei +oikeastaan ollut niin pahoin vahingoittunut kuin säikähtynyt, sen mukaan +mitä lääkäri sanoi, ja siihen olisi voinut päättyä koko juttu. Mutta nyt +tuleekin asian hassunkurisin puoli. Minut oli vallannut vastustamaton +inho tuota herraa kohtaan jo ensi näkemästä. Samoin oli laita myöskin +lapsen omaisten -- no, se ei ollut ihmekään. Mutta merkillistä oli +lääkärin suhteen. Hän oli tuollainen tavallinen pieni, kuiva +köyhäinlääkäri, ikä ja väri epämääräinen, murtaen vahvasti skotlanniksi +ja jokseenkin yhtä tuntehikas kuin säkkipilli. No niin, hänen laitansa +oli vähän toinen kuin meidän. Joka kerta kun hän katsahti vankiini, +huomasin hänen kalpenevan ja hänen täytyi hillitä itseänsä lujasti, +ettei hyökkäisi hänen päällensä ja nutistaisi häntä kuoliaaksi. Tiesin +vaistomaisesti mitä hänen sisällään liikkui, yhtä hyvin kuin hän tunsi +itsessään mitä minä ajattelin; ja kun nyt ei kuitenkaan käynyt päinsä +lyödä miestä kuoliaaksi, niin teimme olosuhteiden mukaan parhaamme. +Sanoimme hänelle, että voimme nostaa ja nostammekin sellaisen melun +tästä, että hänen nimensä tulee kaikumaan Lontoon laidasta toiseen. Jos +hänellä oli ystäviä taikka mitään kunniaa menetettävänä, niin lupasimme +pitää huolen siitä, että hän ne menetti. Ja haukkuessamme hänet noin +pataluhaksi oli meillä täysi työ, jotta saimme naisväen estetyksi +pullistamasta ulos silmiänsä häneen murjottaessaan -- he olivat +vimmoissaan kuin raivottaret. En ole ikinä nähnyt niin paljon vihaisia +kasvoja ympärilläni. Ja siinä seisoi mies keskellämme, synkkä, kylmä +julkeus kasvoillaan -- pelästynyt hän kyllä oli, sen voin huomata -- +mutta hän tekeytyi julkeaksi aivan kuin itse paholainen. 'Niin, jos +herrat tahtovat nostaa melun tästä pienestä onnettomuudesta', sanoi hän, +'niin olen luonnollisesti kokonaan herrojen vallassa. Ei kukaan +kunnonmies halua joutua sormella osoteltavaksi,' sanoi hän. 'Olkaa hyvä +ja mainitkaa summa'. No, me tiukkasimme sata puntaa hyvitykseksi +perheelle; ilmeisesti olisi hän mielellään halunnut päästä kynsistämme, +mutta hän näki kyllä meistä, ettei kanssamme ollut leikittelemistä, ja +lopuksi hän suostui. Nyt oli jäljellä enää vain rahojen irtisaaminen; ja +minne luulet hänen vieneen meidät, jollei juuri ja tälle ovelle? -- otti +avaimen taskustaan, meni sisään tuli pian sen jälkeen takaisin, mukanaan +kymmenen puntaa kullassa ja pankkiosotus jäännössummalle, asetettuna +haltijalle maksettavaksi Corettsin pankissa ja alla eräs nimi, joka -- +no niin, minä en voi mainita sitä, vaikka se on juuri pääseikkoja +kertomuksessani, -- -- se oli joka tapauksessa nimi, joka on hyvin +tunnettu ja hyvin usein painettu. Summa oli melkoisen suuri, mutta hänen +allekirjoituksensa olisi hyvin vastannut suuremmankin summan -- -- jos +nimi vain oli oikea, tietysti. Minä tein viittailuja, että koko asia +näytti vähän epäilyttävältä ja että ihmiset oikeissa olosuhteissa hyvin +harvoin tuolla tavoin ajautuvat sisään kellarinovesta kello neljä +aamulla palatakseen takaisin kädessä toisen miehen liki sadalle punnalle +asetettu pankkiosotus. Mutta mies otti asian aivan tyvenesti ja +loukkaantuen. 'Herra varjelkoon', sanoi hän, 'olkaa ihan huoleti, minä +pysyn mukananne, kunnes pankki avataan, ja esitän itse osotuksen, jos +niin haluatte'. Me läksimme siis, lääkäri ja tytön isä ja ystävämme ja +minä, ja kulutimme loppuyön minun kotonani; ja kun olimme syöneet +suuruksen seuraavana päivänä, läksimme koko joukolla pankkiin. Minä +esitin itse osotuksen ja selitin, että minulla oli omat syyni epäillä +nimenväärennystä. Mutta loitolla siitä! -- Nimikirjoitus oli aivan +oikea.» + +»Ai-ai», virkkoi mr Utterson. + +»Huomaanpa asian tekevän sinuun saman vaikutuksen kuin minuunkin», sanoi +mr Enfield. »Niin, se on ruma juttu. Sillä mies, josta puhun, oli +todellakin sitä laatua, ettei hänen kanssaan kunniallisten ihmisten sovi +olla tekemisissä -- oikea konna, sen näkeminen ei tarvinnut paljoakaan +ihmistuntemusta; ja sitä henkilöä, joka oli pankkiosotuksen +allekirjottanut, pidetään itse kunniana, miehenä, joka ei milloinkaan +tee itseään syypääksi sopivaisuuden sääntöjen rikkomiseen, jota päälle +päätteeksi (ja tämä tekee asian vielä pahemmaksi) ylistetään siitä, mitä +ihmiset sanovat hyväntekeväisyydeksi. Tietysti kiristämistä -- -- +kunniallinen mies, joka on pakotettu maksamaan vaimentaakseen jonkun +nuoruuden hairahduksen; sehän on selvää. Mutta sekään selitys ei ole +täysin riittävä kaikkiin asianhaaroihin nähden» -- lisäsi hän, vaieten +samalla ja näyttäen vaipuvan syviin ajatuksiin. + +Niistä herätti hänet mr Utterson, joka äkkiä kysyi: »Ja sinä et tiedä, +asuuko se mies, joka oli pankkiosotuksen allekirjottanut, todellakin +tuolla?» + +»Pidätkö sen todennäköisenä?» oli Enfieldin vastaus. »Ei -- minä olen +sattunut kuulemaan hänen osotteensa; hän asuu jonkin torin laidassa -- +en muista minkä.» + +«Etkä ole koskaan ottanut lähempää selvää tuosta -- tuosta talosta, jossa +on tuo ovi?» + +»En -- suoraan sanoen oli minulla omat hienotunteisuussyyni. Yleensä on +minulla suuri vastenmielisyys tungetteleviin kyselyihin. Se muistuttaa +liian paljon viimeistä tuomiota. Päästetään irti kysymys, ja se on +melkein samaa kuin antaa vauhtia vyöryvälle kivelle. Istutaan kaikessa +rauhassa vuorella; kivi vierii edelleen, tempaa toisia mukaansa, ja +parhaassa vauhdissa ollessaan sattuu se jonkun kunnioitetun vanhusparan +-- viimeisen, jota olisi voinut ajatella -- päähän, kun hän parhaillaan +istuu aivan levollisesti ja paistattelee päivää omassa puutarhassaan -- +ja perheen on muutettava nimeä. Ei, tiedäppäs, se on minun +pääperiaatteitani -- kuta merkillisemmältä jokin asia näyttää, sitä +vähemmän on siitä tehtävä kyselyjä.» + +»Varsin terve periaate», huomautti juristi. + +»Mutta se ei ole estänyt minua tekemästä omintakeisia havaintoja», +huomautti Enfield. »Talo tuskin on asuinrakennuksen näköinen. Siinä ei +ole muuta ovea kuin tuo tuossa, eikä kukaan ihminen mene siitä ulos eikä +sisään, paitsi jonkun harvan kerran -- herra, josta olen puhunut. +Ylemmässä kerroksessa on kolme ikkunaa pihanpuolella -- alakerroksessa +niitä ei ole lainkaan. Ikkunat ovat aina suljetut, mutta näyttävät +puhtailta. Sitäpaitsi nousee rakennuksen piipusta tavallisesti savua, +mikä näyttää todistavan, että siinä on asukkaita. Mutta siitä ei +kuitenkaan voi olla aivan varma, sillä rakennukset tuon talon ympärillä +ovat niin yhdessä ryhmässä, että tuskinpa voi sanoa, missä yksi loppuu +ja toinen alkaa.» + +He kävelivät hetken ajan edelleen puhumatta mitään. Sitten virkkoi mr +Utterson: + +»Se on todellakin hyvä sääntö, tuo josta mainitsit.» + +»Tietysti se on hyvä», vastasi Enfield. + +»Mutta siitä huolimatta», jatkoi juristi, »täytyy minun tehdä eräs +kysymys. Minä haluaisin tietää tuon miehen nimen, joka tallasi lasta.» + +»No», Sanoi Enfield, »eihän tuo nähdäkseni voi ketään vahingoittaakaan. +Hän sanoo nimensä olevan Hyde.» + +»Hm -- -- --» virkahti mr Utterson. »Minkä näköinen hän oikein oli?« + +»Tjaa, sitäpä ei ole niin helppoa kuvata. Hänen ulkomuodossaan on +jotakin hassua, jotakin epämiellyttävää, jotakin ihan inhottavaa. En +ole, kuten sanottu, milloinkaan nähnyt ihmistä, joka olisi tehnyt niin +kaamean vaikutuksen, mutta sittenkään en voi selittää, mistä se johtui. +Hänen täytyy olla luonnottomasti kehittynyt jollakin tavoin; hän tekee +sen vaikutuksen näkijäänsä, mutta en voi sanoa missä suhteessa. Hän on +mitä merkillisimmän näköinen, se on varmaa, mutta siitä huolimatta en +muista yhtään piirrettä hänestä, joka -- ei -- siitä ei tule mitään, +minä en voi häntä kuvata. Ei sen vuoksi, etten muistaisi häntä; minä +näet näen hänet ilmielävänä edessäni tällä hetkellä.» + +Mr Utterson käveli taas hetken aikaa vaiti ja näytti hautovan jotakin +mielessään. »Oletko varma siitä, että hän todella käytti avainta?» kysyi +hän vihdoin. + +»Paras veliseni -- --» alkoi Enfield, joka oli menettää tajunsa +hämmästyksestä. + +»Minä tiedän, minä tiedän», sanoi Utterson. »Se tuntui kyllä +ihmeelliseltä. Seikka on näes sellainen, että jos minä en kysy tuon +toisen henkilön nimeä, niin tapahtuu se sen vuoksi, että jo tiedän sen. +Näet nyt, Richard, että olet kertomuksinesi tavannut oikean miehen. Jos +olet erehtynyt jossakin kohdassa, niin on parasta, että korjaat sen +nyt.» + +»Olisit voinut sanoa sen jo ennemmin», virkkoi Enfield hieman +nyrpeissään. »Mutta minä olen pysytellyt täydelleen totuudessa -- en ole +tehnyt mitään erehdyksiä, kuten sinä lausut. Miehellä oli avain, ja mikä +on sitäkin ihmeellisempää, hänellä on se vieläkin. Minä näin hänen +käyttävän sitä tuskin viikko sitten.» + +Mr Utterson huoahti syvään, mutta ei vastannut mitään, ja nuori mies +jatkoi: »Tässä oli nyt uusi opetus, että on hillittävä suutansa. Minä +ihan häpeän jaarittelemisintoani. Sovitaanko, ettei enää milloinkaan +puhuta tästä asiasta?» + +»Mielihyvällä», vastasi juristi. »Kättä päälle, Richard.» + + + + +Tohtori Jekyllin testamentti. + + +Sinä iltana palasi mr Utterson hyvin synkällä tuulella nuorenmiehen +asuntoonsa ja istui ilman ruokahalua päivällispöytään. Hänen tapanaan +oli sunnuntaisin, päivällisen jälkeen, istua takkavalkean ääreen, jokin +kuiva uskonnollinen kirja edessään, ja pysyä siinä asennossa, kunnes +lähellä olevan kirkontornin kello löi kahdeksan, jolloin hän +tyytyväisenä ja kiitollisella mielellä meni vuoteeseensa. Mutta kun +pöytä tänä iltana oli korjattu, ottikin hän sen sijaan kynttilän ja meni +työhuoneeseensa. Siellä hän avasi asiakirjakaappinsa, otti esiin erään +paperin, joka kääreessä olevan kirjotuksen mukaan oli tohtori Henry +Jekyllin testamentti, sekä istuutui huolestunein ilmein lukemaan sitä. +Se oli testamentintekijän omakätisesti kirjottama; sillä vaikka mr +Utterson oli ottanut valvoakseen sen toimeenpanemista, kun se kerran oli +kirjotettu, oli hän kuitenkin tykkänään kieltäytynyt olemasta apuna sen +laadinnassa. Testamentti ei ainoastaan määrännyt, että sanotun tohtori +Henry Jekyllin kuoltua, vaan että vieläpä hänen »kadotessaankin taikka +selittämättömällä tavalla yli kolme kuukautta poissa oltuaan» tuli +»hänen ystävänsä ja hyväntekijänsä Edward Hyden viipymättä ja ilman +esteitä päästä oikeuksiinsa ainoana perijänä, ainoastaan ehdolla että +erinäisiä pienempiä lahjaeriä maksettiin tohtorin palvelusväelle. Koko +tämä asiakirja oli kauan ollut rehdin juristimme silmätikkuna. Se +loukkasi hänessä sekä lakimiestä että tyyntä, tunnontarkkaa ja +lainkuuliaista ihmistä, joka rakasti kaikkea hyvää, vanhaa, +tottumukseksi muodostunutta järjestystä ja melkein näki jotakin +sairaalloista ja vastenmielistä jokaisessa hämäräperäisessä +poikkeamisessa siitä. Tähän asti oli tämän mr Hyden täydellinen +tuntemattomuus lisännyt hänen harmiansa; nyt lisääntyi se vielä siitä, +mitä hän oli saanut tietää tuosta salaperäisestä perijästä. Asia oli +kylläkin arveluttava, kun nimi oli vain nimi, joka hänestä ei edustanut +mitään määrättyä käsitettä. Se tuli sitäkin arveluttavammaksi, kun tämä +nimi äkkiä esiintyi hänelle vihattavien ominaisuuksien verhoamana; ja +tästä vaihtelevasta, epäselvästä kummituksesta, joka oli niin kauan +uhmaillut hänen läpitunkevaa katsettaan, sukeutui äkkiä ja +salaperäisellä selvyydellä -- niin tuntui hänestä -- pirullinen ja +kammottava olento. + +»Minä luulin sen olleen mielettömyyttä», mutisi hän, pannen kiusallisen +asiapaperin takaisin kaappiin, »mutta nyt alan jo melkein pelätä, että +kysymyksessä onkin kunniattomuus». + +Hän puhalsi kynttilän sammuksiin, otti päällystakin ylleen ja läksi +Cavendish Squarelle, missä hänen ystävänsä, kuuluisa lääkäri Lanyon, +asui ja otti vastaan lukemattomia sairaitaan. »Jos kukaan tietää miten +asiat ovat, niin on se Lanyon», ajatteli hän. + +Juhlallinen hovimestari tunsi hänet ja lausui tervetulleeksi; hänen ei +tarvinnut odottaa, vaan vietiin hänet suoraan eteisestä ruokasaliin, +jossa tohtori Lanyon vielä istuskeli viinilasin ääressä. Tohtori oli +reipas, komea, punakka herra, ja hänellä oli paksu, lumivalkoinen tukka +ja leiskuva ja varma käytöstapa. Nähdessään mr Uttersonin hypähti hän +ylös ja tervehti häntä ojennetuin käsin. Hänen sydämellisyytensä sai +helposti, luonnonlaatunsa kun oli sellainen, jotenkin teatterimaisen +muodon, mutta se ei silti ollut vähemmin todellista. Hän ja juristi +olivat vanhoja ystäviä, vanhoja koulu- ja ylioppilastovereita; he +pitivät arvossa sekä toisiaan että itseään ja nauttivat sydämellisesti +toistensa seurasta. + +Ensimäisten yleisten huomautusten jälkeen johti juristi taitavasti +keskustelun aineeseen, joka niin kiusallisella tavalla vaivasi hänen +ajatuksiaan. + +»Kuules, Lanyon», sanoi hän, »me, sinä ja minä, lienemme vanhimmat Henry +Jekyllin ystävät maailmassa?» + +»Toivoisinpa, että ystävät olisivat hiukan nuorempia», nauroi lystikäs +tohtori. »Niinpä tosiaan, luulen asian muuten niin olevan. Mutta mitä +iloa siitä on? Minä en kerta kaikkiaan näe häntä enää koskaan.» + +»Onko se mahdollista?» virkkoi Utterson. »Minun mielestäni teillä +molemmilla pitäisi aina olla yhdyssidettä tieteellisissä +harrastuksissanne.» + +»Niin meillä on ollutkin», oli vastaus. »Mutta nyt on siitä jo yli +kymmenen vuotta, kun Jekyll rupesi muuttumaan liian +mielikuvitusrikkaaksi soveltuakseen minun maulleni. Hänen +järjenjuoksunsa alkoi mennä aivan väärään suuntaan; ja vaikka minä +edelleen vanhan ystävyyden vuoksi, kuten sanotaan, välitän hänestä, niin +näen häntä helkkarin harvoin. Sellainen tieteellinen kerskuminen, mihin +hän antautui», lisäsi tohtori, muuttuen aivan sinipunaiseksi +haahmoltaan, »olisi totisesti voinut erottaa itse Damonin ja Pythiaksen +toisistaan». + +Tämä pieni pahantuulen purkaus vaikutti melkein tyynnyttävästi +juristiin. + +»He ovat erimielisiä jostakin tieteellisestä kysymyksestä», ajatteli +hän; ja kun hänellä itsellään ei ollut mitään tieteellisiä intohimoja, +paitsi mahdollisesti juttukirjojen kyhäämisessä, niin hän lisäsi vielä: +»Eikö sen pahempaa!» + +Hän antoi ystävälleen hetkisen tyyntymisaikaa ja esitti sitten +kysymyksen, joka oli hänen sydäntään lähinnä. + +»Oletko sattunut milloinkaan tapaamaan erästä hänen tuttavaansa, erästä +Hydeä?» kysyi hän. + +»Hyde --? -- Hyde? Ei, en ole milloinkaan kuullut puhuttavan hänestä. On +kai ollut minun jälkeeni.» + +Tämä oli ainoa valaistus, jonka juristi vei mukaansa kotiin suureen +mustaan sänkyyn, jossa hän kieriskeli, kunnes aamun pikkutunnit alkoivat +pidetä. Se oli rauhaton yö hänen sielulleen, joka yhtämittaa työskenteli +saman pimeän arvotuksen ratkaisemiseksi ja jota samat kysymykset +ahdistivat. + +Kello löi läheisessä kirkontornissa kuusi hänen vielä vaivatessaan +päätänsä tällä arvotuksella. Tähän asti oli se vain koskettanut hänen +ymmärrystänsä, nyt alkoi se myöskin vaikuttaa mielikuvitusvoimaan; ja +hänen kieriskellessään ja käännähdellessään sängyssään tässä talviaamun +syvässä pimeydessä alkoi Enfieldin kertomus saada eloa hänen sielunsa +silmissä, kuten voimakkaasti valaistu taulusarja. Hän näki nukkuvan +kaupungin lukemattomat palavat lyhdyt. Sitten oli hän näkevinään erään +miesolennon, joka käveli kiireesti eteenpäin. Muudan lapsi tuli juosten +lääkäriltä; he törmäsivät yhteen, ja tuo mies heittiö jatkoi matkaansa +tallaten jalkoihinsa huutavan lapsen. + +-- -- Sitten oli hän näkevinään mukavan makuuhuoneen, jossa hänen vanha +ystävänsä makasi syvässä unessa, nähden unia ja hymyillen unilleen; ja +sitten avautui huoneen ovi, sängyn verhot vedettiin syrjään, nukkuva +herätettiin, ja katsos! -- siinä hänen vieressään seisoi olento, jolla +oli salaperäinen voima, mahti, jota tottelemaan hänen nytkin, leponsa +hiljaisina hetkinä, täytyi alistua, tahtoipa sitten tai oli tahtomatta. +Tämä olento ei hellittänyt juristia koko yönä. Jos hän nukahti +hetkeksikään, niin hän näki sen yhä käärmemäisemmin hiiviskellen +pujahtavan nukkuvaan taloon taikka yhä kiireemmin ja kiireemmin, viimein +huimaavalla vauhdilla, kiitävän valaistun kaupungin sokkeloiden läpi +tallatakseen jokaisessa kadunkulmassa lapsen jalkojensa alle ja +jättääksensä sen siihen kirkumaan tuskissaan. Eikä tällä olennolla ollut +edes kasvoja, joista sen olisi voinut tuntea. Unissakaan ei sillä ollut +kasvoja, taikka ainakin olivat ne sellaiset, ettei niistä saanut selvää, +ne kun sulivat pois hänen silmäinsä edessä. Tällä tavoin heräsi ja +kehittyi lakimiehen sielussa kova, melkein luonnoton halu saada nähdä +todellisen Hyden kasvot. Hänestä tuntui, kuin täytyisi koko +salaperäisyyden valjeta, jopa kokonaan hävitäkin, jos hän vain kerrankin +saisi nähdä hänet. Olihan samoin käynyt niin monen muunkin samanlaisen +salaperäisyyden; läheltä nähtyinä menettivät ne kaikki kaameat +ominaisuutensa ja esiintyivät aivan yksinkertaisina ja luonnollisina +tosiasioina. Olihan mahdollista, että hänen onnistuisi löytää syy vanhan +ystävänsä näennäiseen selittämättömään heikkouteen tämän miehen suhteen +sekä tuon merkillisen testamentin aihe. Joka tapauksessa olivat ne +kasvot, jotka maksoivat näkemisen vaivan. Ihmisen kasvot ilman +inhimillisiä tunteita -- kasvot, joiden tarvitsisi vain näyttäytyä +herättääkseen voittamattoman kammon tunteen muuten tyynessä ja vähän +tuntehikkaassa Enfieldissä. + +Tästä hetkestä alkoi mr Utterson alinomaa kulkea kadulla, jonka +varrella tuo salaperäinen ovi oli. Aamulla ennen konttoriaikaa, +keskipäivällä, juuri kun tehtävistä oli vähimmän puutetta, yöllä +kalpean, sumuisen kuun katsellessa, kaikessa valossa ja kaikkina +aikoina, kun katu oli täynnä väkeä ja kun se oli autio ja tyhjä -- aina +oli juristi vartiopaikallaan. + +»Minä löydän hänet, vaikkapa minun olisi etsittävä häntä iäisyyteen +saakka», päätteli hän. + +Vihdoinkin tuli hänen kärsivällisyytensä palkituksi. Se sattui eräänä +kauniina, kuivana iltana, jolloin oli huurretta ilmassa. Kadut olivat +puhtaat kuin tanssisalin lattia; lamput paloivat kirkkaasti ja hiljaa ja +muodostivat katukiviin säännöllisiä valo- ja varjokuvioita. Kello +kymmenen jälkeen, kun myymälät olivat suljetut, oli tuo pieni katu hyvin +yksinäinen ja, huolimatta Lontoon ainaisesta räminästä, hiljainen. +Pieninkin rasahdus kuului pitkän matkan päähän: talousesineiden kalina +ja muu sellainen ylti asunnoista jalkakäytävällä kulkevan korvaan, ja +jokaisen lähestyvän jalkamiehen askelet kaikuivat pitkän matkan päähän. +Mr Utterson oli ollut vain muutamia minuutteja tavallisella +vartiopaikallaan, kun hän kuuli omituisten, keveiden askelten +lähestyvän. Yöllisillä retkillään oli hän jo kauan sitten tottunut +siihen omituiseen vaikutelmaan, jolla yhden ainoan ihmisen askelten +äänen välistä voi pitkän matkan päässä oleva kuuntelija erottaa +kaupungin muusta kolinasta. Mutta niin häthätää ja niin varmasti ei +hänen huomionsa ollut milloinkaan herännyt kuin tällä kertaa, ja +voimakkaan, melkein taikauskoisen odotuksen ja toivon tunteen valtaamana +hän vetäytyi talon portin varjoon. + +Askelet lähenivät, kunnes ne kuuluivat aivan läheltä, kääntyen kadun +kulmassa. Juristi kurkisteli varovasti ja nyt voi hän jo aprikoida, mitä +lähestyjä saattoi olla miehiään. Hän oli pieni ja hyvin yksinkertaisesti +puettu, ja hänen olennossaan ja ulkomuodossaan oli jotakin, mikä +odottajasta näin välimatkan päästäkin tuntui kuvaamattoman +vastenmieliseltä. Mies ohjasi kuitenkin askelensa suoraan tuota +salaperäistä ovea kohti ja lähetessään otti hän avaimen taskustaan aivan +kuin tekee henkilö, joka saapuu kotiinsa. + +Mr Utterson astui kadulle ja nykäisi häntä ohikulkiessa olkapäästä. + +»Anteeksi, ettekö ole mr Hyde?» + +Mr Hyde hätkähti ja veti henkeä sähisevällä äänellä. Mutta hänen +säikähdyksensä oli vain hetkellinen, ja vaikka hän ei katsonut juristia +silmiin, vastasi hän levollisesti: »Kyllä se on nimeni. Haluatteko +mitä?» + +»Minä huomaan teidän aikovan mennä tuonne sisälle», vastasi juristi. +»Olen tohtori Jekyllin vanha ystävä -- mr Utterson Gaunt Streetiltä -- +olette kai kuullut nimeni; ja kun nyt satuin tapaamaan teidät tässä, +niin ajattelin, että kentiespä te voisitte päästää minut sisään. Minä +haluaisin tavata tohtoria.» + +»Ette tapaa häntä nyt; hän on matkoilla», vastasi mr Hyde, puhaltaen +avaimenreikään poistaaksensa sieltä tomun. Sitten lisäsi hän ehättäen, +mutta yhä vain katse alas luotuna: »Mistä tunsitte minut?» + +»Tahdotteko tehdä minulle palveluksen?» vastasi mr Utterson. + +»Mielelläni -- mitä haluatte?» + +»Oletteko hyvä ja näytätte minulle kasvonne?» + +Mr Hyde näytti epäröivän, mutta kääntyi sitten röyhkeän päättävästi mr +Uttersonia kohti; he tuijottivat hetken ajan hiljaa toisiinsa. + +»Nyt tunnen teidät», virkkoi mr Utterson. »Siitä saattaa vastaisuudessa +olla hyötyä meille molemmille.» + +»Aivan niin», vastasi Hyde, »olipa hyvä, että tapasimme. Ja à propos -- +teidän pitää saada minun osotteenikin.» Ja hän mainitsi erään talon +numeron joltakin Sohon kaupunginosassa olevalta kadulta. + +»Suuri Jumala!» ajatteli lakimies, »ajatteleeko hänkin mahdollisesti +testamenttia.» Hän hillitsi kuitenkin itsensä ja mutisi vain kiitoksen +osotteesta. + +»Ja nyt», sanoi toinen, »on teidän sanottava minulle, mistä äsken +tunsitte minut?» + +»Tuntomerkeistä.» + +»Kenenkä antamista?» + +»Meillä on yhteisiä ystäviä», vastasi mr Utterson. + +»Yhteisiä ystäviä?» toisti mr Hyde jonkun verran käheästi. »Keitä ne +olisivat?» + +»Tohtori Jekyll esimerkiksi», virkkoi juristi. + +»Hän ei ole koskaan puhunut teille minusta», väitti toinen +harmistuneena. »Enpä olisi uskonut teidän voivan tuolla lailla +valehdella.» + +»No no», sanoi mr Utterson, »ajatelkaapa mitä puhutte!» + +Toinen päästi kiroten kovan ivanaurun, väänsi samassa nopeasti oven +lukon auki ja katosi sisälle. + +Juristi seisoi hetkisen siinä, mihin Hyde oli hänet jättänyt, +levottomana ja alakuloisena. Sitten hän läksi verkkaisin askelin +kävelemään katua pitkin, nostaen tuontuostakin käden otsalleen, kuin +syvästi miettien. Se kysymys, jota hän punnitsi, oli kuitenkin +sellainen, jollaisia vain harvoin ratkaistaan. Tuo tuntematon oli +kalpea ja suhdaton ruumiinmuodoltaan, hän teki sen vaikutuksen, kuin +olisi hän ollut jollakin tavoin epäluonnollinen, mutta siltä ei +kuitenkaan käynyt tarkemmin määritteleminen, missä erikoisessa +suhteessa; hän hymyili epämiellyttävästi, hänen esiintymistavassaan oli +sekä julkeutta että pelkuruutta, ja sellaisena oli se kaikkea muuta kuin +luottamusta herättävä, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskiva ja kuin +särkynyt. Kaikki tämä muodosti kylläkin vastenmielisen kokonaisuuden, +mutta se ei ollut kylliksi selittämään sitä siihen asti tuntematonta +inhoa ja pelkoa, jonka hänen katseensa synnytti mr Uttersonissa. + +»Sen täytyy olla jotakin muuta», ajatteli hölmistynyt lakimies. »Se on +jotakin muuta -- kunpa vain keksisin nimen sille. Herra Jumala, mieshän +on tuskin ihmisen näköinen! -- Jotakin apinamaista -- jotakin +luonnotonta -- niin, mitä lieneekään! -- Taikka on se sitten jonkun +pahan, turmeltuneen sielun heijastus, joka tunkee läpi maallisen +verhonsa? -- Minun tekisi melkein mieleni uskoa sitä; sillä ah, sinä +vanha Henry Jekyll parkani, jos milloinkaan on saatanan oma nimikirjotus +nähty ihmisen kasvoilla, niin on se kirjotettuna uuden ystäväsi +otsalle.» + +Kun poikkesi kulmasta pienelle takakadulle, niin tuli torille, jota +ympäröivät entisaikaan muhkeat, mutta nyt suureksi osaksi rappeutuneet +rakennukset, jotka oli vuokrattu kerroksittain ja yksityisinä huoneina +kaikenlaisille ihmisille: kartan piirtäjille, arkkitehdeille, rappiolle +joutuneille asianajajille ja kauppa-asiamiehille. Vain yksi ainoa +rakennus oli vielä yhden ainoan perheen hoteissa, ja tämän hyvinvointia +ja mukavuutta ilmaisevan talon portille mr Utterson kolkutti. Muudan +hyvin puettu, vanhanpuoleinen palvelija avasi hänelle oven. + +»Onko tohtori kotona, Poole?» kysyi juristi. + +»Minä katson, mr Utterson», sanoi palvelija, päästäen vieraan suureen, +matalaan eteiseen, jota lämmitti, kuten vanhoissa herrastaloissa, +kirkas, paukkuva takkavalkea avoimessa tulipesässä ja johon oli +sijotettu useampia kallisarvoisia tammikaappeja. »Olkaa hyvä ja +odottakaa täällä, sir. -- Taikka sytytänkö ehkä valkean ruokasaliin?» + +»Kiitos, täällä on hyvä», sanoi juristi lähestyen takkavalkeaa. Tämä +eteinen oli hänen ystävänsä tohtorin lempipaikkoja, ja hänellä itsellään +oli tapana sanoa sitä koko Lontoon hauskimmaksi huoneeksi. Mutta tänä +iltana tunsi hän kuin vilunväreitä veressään; hän ei voinut vapautua +tuosta kiusallisesta Hyden kasvojen muistosta; hän kärsi tyytyväiselle +mielenlaadulleen mitä harvinaisinta väsymystä ja alakuloisuutta; ja +tässä hermostuneessa mielentilassa, joka hänet oli vallannut, oli hän +lukevinaan uhkauksen liekkien hulmuavassa heijastuksessa kiillotettuun +kaappiin ja varjojen haaveellisessa leikissä katossa. Häntä melkein +hävetti tuntemansa helpotus, kun Poole palasi ilmottaen, että tohtori +Jekyll oli mennyt ulos. + +»Minä näin aivan äsken mr Hyden menevän vanhan leikkaushuoneen ovesta, +Poole», sanoi hän. »Onko aivan totta, että tohtori itse ei ole kotona?» + +»Aivan totta, sir», vastasi palvelija. »Mr Hydellä on oma avain.» + +»Isännällänne näyttää olevan suuri luottamus tuohon nuoreen mieheen», +virkkoi juristi ajatuksissaan. + +»Niin on, sir», vastasi Poole. »Meitä kaikkia on käsketty tottelemaan +häntä kuten tohtoria itseään.» + +»Tuskinpa luulen tavanneeni mr Hydeä milloinkaan täällä», huomautti mr +Utterson. + +»Ette olekaan, sir. Hän ei ole milloinkaan täällä, kun isännällä on +vieraita», vastasi palvelija. »Me muuten näemme häntä hyvin harvoin +tällä puolella; hän tulee ja menee enimmäkseen laboratorion kautta.» + +»Vai niin -- no, hyvää yötä sitten, Poole.» + +»Hyvää yötä, mr Utterson.» + +Juristi läksi kotiin hyvin raskaalla mielellä. »Harry Jekyll parka», +ajatteli hän, »pelkäänpä, pelkäänpä hänen purjehtivan vaarallisilla +vesillä! -- Hän oli kevytmielinen ja huimapää aikaisemmassa +nuoruudessaan; siitä on tosin jo kauan, mutta Jumalan lait eivät tiedä +mitään ylimuistoisesta ajasta. Niin, niin -- -- sen täytyy olla jotakin +sellaista -- jonkun vanhan synnin turvottuminen, jonkun tuntemattoman +rikoksen piilossa ollut haava -- -- jokin rangaistus, joka tekee +tuloansa kiirein askelin, vuosikausia sen jälkeen kuin sen muistokin jo +kadonnut on ja itserakkaus antanut itse harha-askelen anteeksi.» + +Säikähtäen omia ajatuksiaan alkoi juristi muistella kulunutta elämäänsä +ja miettiä sen salaisuutta. Hän tunkeutui jokaiseen muistonsa hämärään +sokkeloon, peläten että jokin kauan sitten unhotettu synti yhtäkkiä +ponnahtaisi päivänvaloon ja löisi häntä vasten naamaa. Hänen +menneisyytensä oli kylläkin tahraton; harvat miehet voivat niin +levollisena selailla muistojen vaarallista kirjaa; ja sittenkin tunsi +hän itsensä nöyryytetyksi tomuun ja tuhkaan asti kaikkien niiden +huonojen tekojen vuoksi, joita hän oli tehnyt, sekä kiitolliseksi +muistellessaan niitä monen monia, joita hän oli ollut tekemäisillään, +mutta jättänyt kuitenkin tekemättä. Sitten palasivat hänen ajatuksensa +vielä kerran aineeseen, joka äsken oli antanut niin paljon päänvaivaa. +Nyt oli hän jo huomaavinaan pienen toivon kipinän. + +»Jos ottaisi tutkiakseen tämän Hyden entisyyttä», ajatteli hän, »niin on +varmaan hänelläkin salaisuutensa -- -- eikä suinkaan vallan kauniit, jos +saa päätellä hänen ulkomuodostaan; salaisuuksia niin mustia, että Jekyll +paran pahimpain erhetyksien täytyy niiden rinnalla loistaa +auringonpaisteena. Asia ei saa jatkua tällä tavoin. Minä värisen +ajatellessani tuota elukkaa, joka hiipii varkaan tavoin Harryn vuoteen +ääreen. Harry parka, millainen herääminen! -- Se on sitäpaitsi +vaarallista; -- sillä jos tuolla Hydellä on tieto testamentista ja sen +sisällöstä, niin voihan hän ilman muuta tulla kärsimättömäksi perintönsä +saamiseen nähden. Niin, minun on todellakin otettava asia omiin käsiini +---- jos vain Jekyll siihen suostuu», lisäsi hän; »jos vain Jekyll +siihen suostuu.» Sillä kertaa näki hän ajatuksissaan, kuten valaistussa +läpikuultavassa taulussa, testamentin merkilliset määräykset. + + + + +Tohtori antaa lausuntonsa. + + +Kaksi viikkoa sen jälkeen sattui niin onnellisesti, että tohtori Jekyll +antoi yhden noita tavanmukaisia päivällisiään muutamille valituille +ystäville, jotka olivat kaikki huomattuja, oppineita miehiä ja hyvän +viinin tuntijoita. Mr Utterson laittoi niin, että tuli viipyneeksi +muiden jälkeen. Tämä ei ollut tavatonta; niin oli tapahtunut kymmeniä +kertoja. Kaikki, jotka ylimalkaan ymmärsivät Uttersonia, suosivat häntä +lämpimästi. Tuota kuivaa, vaiteliasta lakimiestä pidätettiin halusta, +kun hilpeämmät ja puheliaammat vieraat jo olivat kynnyksellä; hänen +vaatimattomassa seurassaan istumisesta pidettiin: se oli kuin +jonkunlainen valmistautuminen yksinäisyyteen, ja hänen sisältörikkaassa +hiljaisuudessaan mielellään lepäsi meluisan iloisuuden ponnistelevan +tyhjyyden jälkeen. Tohtori Jekyllilläkin oli tällainen maku; ja kun hän +nyt istui takkavalkean vastakkaisella sivulla kookkaana, muhkeana, hyvin +säilyneenä viisikymmenvuotiaana miehenä, kauniilla kasvoillaan +eräänlainen veitikkamainen ilme, mutta muuten miellyttävän, voimakkaan +ja luottamusta herättävän näköisenä -- niin huomasi hänen eleistään +selvästi, että hän katseli vierastansa lämpöisellä ja +teeskentelemättömällä ystävyydellä. + +»Minä haluaisin puhella kanssasi, Jekyll», alkoi mr Utterson. »Tuosta +testamentista, tiedäthän.» + +Tarkkaavainen henkilö olisi huomannut, että tämä aine ei ollut +tervetullut, mutta tohtori vastasi keveällä äänellä: »Sinulla on +todellakin syytä valittaa, Utterson parkani, niin kiusallista suojattia. +Minä en ole kuunaan nähnyt ihmisen olevan niin huolissaan jostakin, mikä +ei välittömästi koske häntä itseään, kuin sinä olet tuon onnettoman +testamentin vuoksi -- -- sitä saattaisi mahdollisesti olla tuo +härkäpäinen kerskailija Lanyon siihen nähden, mitä hän lörpöttelee minun +tieteellisistä harhaopeistani, mukamas. Vaikka, tiedänhän minä, että hän +on hyvä mies -- -- älä ensinkään rypistä otsaasi -- -- mainio mies -- +minä haluaisin tavata häntä useammin; mutta itsepäinen kerskailija hän +on joka tapauksessa -- taitamaton, yksipuolinen suupaltti. En ole +milloinkaan niin erehtynyt kenenkään ihmisen suhteen kuin Lanyonin.» + +»Sinä tiedät, etten minä ole koskaan sitä hyväksynyt», jatkoi Utterson, +huolimatta ystävän yrityksestä kääntää keskustelu toisaalle. + +»Testamenttia? Niin, tiedänhän sen», vastasi tohtori jotenkin terävästi. +»Sen olet kyllä selvästi näyttänyt käytökselläsi.» + +»Niin, ja nyt sanon sen vielä kerran», jatkoi juristi. »Minä olen saanut +kuulla yhtä ja toista tuosta nuoresta Hydestä.» + +Tohtori Jekyllin kauniit kasvot kalpenivat huuliin asti, ja varjon +tapainen laskeutui hänen silmäinsä yli. + +»En halua kuulla enempää», virkkoi hän. »Olemmehan sopineet, ettei tähän +asiaan enää kajota.». + +»Mutta se, mitä olen saanut kuulla, on hirveätä --» + +»Se ei merkitse mitään. Sinä et lainkaan käsitä asemaani», vastasi +tohtori änkyttäen ja kuin hakien sanoja. »Minä olen -- -- -- -- hyvin +vaikeassa ja kiusallisessa asemassa, Utterson, -- -- olosuhteeni ovat -- +hyvin omituiset -- hyvin omituiset. Se on -- -- sanalla sanoen, asia +kuuluu niiden luokkaan, joita ei paranneta niistä puhumalla.» + +»Jekyll», sanoi Utterson, »sinä tunnet minut. Sinä tiedät, että minuun +voi luottaa. Puhu avoimesti minulle. Usko asiasi minulle. Minä en +epäile, etten voisi tavalla taikka toisella auttaa sinua.» + +»Paras veljeni», vastasi tohtori. »Tämä on ystävällinen esitys, jonka +teet -- hyvin ystävällinen -- en tiedä, miten voisin kiittää sinua. +Minä luotan sinuun täydellisesti; mieluummin uskoisin itseni sinulle +kuin kenellekään muulle elävälle olennolle, jos se olisi minun +vallassani. Mutta niin ei suinkaan asian laita ole, kuin mielessäsi +kuvittelet. Ei se ole lainkaan vaarallista -- ja -- vain tyynnyttääkseni +hyvää sydäntäsi, vanha ystävä -- -- minä sanon sinulle yhden asian: +millä hetkellä hyväksi näen, voin minä vapautua Hydestä; hän ei siinä +tapauksessa enää milloinkaan kiusaa minua. Sen asian vakuudeksi annan +sinulle käteni. Mutta minä kiitän sinua tuhansin kerroin. Ja yksi asia +vielä -- et saa siitä pahastua: tämä on kokonaan yksityinen asia, ja +minä pyydän sinua antamaan sen olla sinänsä.» + +Utterson istui hetken ajan vaiti ja tuijotti tuleen. + +»Luullakseni olet oikeassa», sanoi hän vihdoin nousten ylös. + +»Niin -- mutta kun nyt kerran olemme tulleet puhuneeksi asiasta -- +viimeisen kerran, toivoakseni --» jatkoi tohtori, »niin on olemassa eräs +kohta, jonka minä haluaisin sinun ymmärtävän. Minä suosin todellakin +suuresti Hyde parkaa. Minä tiedän, että sinä olet tavannut hänet; hän on +sanonut minulle sen, ja -- ja pelkäänpä hänen olleen hieman +epäkohteliaan. Mutta minulla on todellinen, hyvin lämmin osanotto tuohon +nuoreen mieheen nähden. Ja jos minä -- jos minä menisin pois, Utterson, +niin pyydän, että sinä lupaat minulle pitää silmällä hänen etuansa ja +huolehtia, että hän saa kaiken, mikä hänelle oikeuden mukaan on tuleva. +Olen vakuutettu, että sinä tekisit sen, jos tuntisit asian +kokonaisuudessaan. Minulle olisi todellinen helpotus, jos lupaisit tehdä +sen.» + +»Missään tapauksessa en voi luvata pitää hänestä enemmän kuin nyt +voin», vastasi asianajaja. + +»Sitähän en pyydäkään», sanoi Jekyll, laskien kätensä toisen +käsivarrelle. »Minä pyydän vain oikeutta -- pyydän, ettet minun tähteni +riistä sitä häneltä, kun minua ei enää ole olemassa.» + +Utterson huokasi tahtomattaan. + +»No niin», sanoi hän vastahakoisesti. »Minä lupaan sen.» + + + + +Carew'in murha. + + +Noin vuosi sitten, lokakuussa 18--, säikäytti koko Lontoota kertomus +eräästä hyvin pöyristyttävien asianhaarojen vallitessa tehdystä +rikoksesta ja herätti sitäkin suurempaa huomiota uhrin korkean +yhteiskunnallisen aseman vuoksi. + +Yksityisseikkoja oli vähän, mutta ne olivat todellakin pöyristyttävät. +Muudan palvelustyttö, asuva eräässä joen läheisyydessä olevassa talossa, +oli yhdentoista aikaan illalla mennyt makuuhuoneeseensa. Vaikka sakea +sumu aamuyöstä verhosi koko kaupungin, niin oli taivas tähän aikaan ihan +pilvetön, ja se katu, jolle tytön huoneen ikkunasta oli näköala, oli +täysikuun kirkkaasti valaisema. Kun hän tunsi olevansa haaveellisella +tuulella, niin hän asettui istumaan arkulleen, joka sijaitsi aivan +ikkunan alla, ja vaipui syviin unelmiin. Ei milloinkaan -- niin sanoi +hän kyynelten tulviessa silmistä joka kerran, kun hän myöhemmin kertoi +mitä oli tuona iltana kokenut -- ei milloinkaan ollut hän tuntenut +olevansa niin sopusointuisessa ja onnellisessa mielentilassa kuin juuri +silloin. + +Näin istuessaan huomasi hän vanhan, kauniin, valkohapsisen herran +tulevan verkkaisin askelin pitkin katua; ja kohta sen jälkeen havaitsi +hän myöskin toisen, nuoremman ja lyhyenlännän herran, joka tuli häntä +vastaan vastakkaiselta suunnalta. Kun he olivat tulleet niin likelle +toisiansa, että voivat puhella -- mikä tapahtui aivan sen ikkunan +kohdalla, jonka ääressä tyttö istui -- niin kohotti vanha herra +hattuansa ja puhutteli toista hyvin kohteliaasti. Sen mukaan kuin tyttö +hänen liikkeistään voi päätellä, kysyi hän vain tietä. Kuu paistoi +herran puhuessa suoraan hänen kasvoihinsa, ja tyttö katseli huvikseen +tuota ystävällistä ja jaloa kasvojen ilmettä. Kun hän nyt lähemmin +tarkasteli tuota toista herraa, näki hän hämmästyksekseen, että tämä ei +ollut kukaan muu kuin eräs mr Hyde, joka oli joskus käynyt hänen +isäntänsä luona ja jonka ulkomuoto oli vaikuttanut häneen perin +tympäisevästi. Hänellä oli kädessään jotenkin karkeatekoinen ja raskas +kävelykeppi, jolla leikki -- mutta tyttö pani merkille, ettei hän +vastannut sanaakaan toisen kysymyksiin, vaan sen sijaan näytti +kuuntelevan niitä huonosti salatulla kärsimättömyydellä. Yhtäkkiä, ilman +pienintäkään nähtävää syytä, valtasi hänet hirmuinen raivo, hän polki +jaloillaan, huiskutti keppiään ja käyttäytyi ylipäänsä -- tytön +ajatuksen mukaan -- kuin hullu. Vanha herra astui hyvin hämmästyneenä ja +loukkaantuen askelen taaksepäin, mutta nyt menetti mr Hyde kokonaan +malttinsa, hyökkäsi villipedon tavoin hänen kimppuunsa ja iski hänet +maahan. Seuraavassa silmänräpäyksessä näki tyttö, miten hän +apinamaisella raateluhimolla polki uhriansa jaloillaan, potki häntä ja +raskaan kepin iskuilla runteli hänet, niin että katsoja selvästi kuuli +luiden katkeilevan ja näki hengettömän ruumiin vierivän käytävältä +kadulle. Tämän kaamean näyn nähdessään koetti tyttö huutaa apua, mutta +menetti malttinsa ja kaatui pyörtyneenä lattialle. + +Tuntia myöhemmin hän virkosi ja kiiruhti silloin kutsumaan poliisin. +Murhaaja oli jo aikoja sitten mennyt matkoihinsa, mutta murhatun +hengetön ruumis, kaamean silvottuna, virui vielä kadulla. Keppi, jota +oli käytetty murhatyössä ja joka näytti olevan jotakin ulkomaalaista, +tavattoman lujaa ja sitkeätä puulajia, oli katkennut keskeltä, ja sen +toinen sälöytynyt puoli löydettiin katuojasta aivan ruumiin vierestä; +toisen puoliskon oli murhaaja luultavasti vienyt mukanaan. Kultakello ja +täysinäinen rahakukkaro löydettiin vainajalta, mutta ei mitään papereita +eikä käyntikorttia, lukuunottamatta yhtä sinetillä ja postimerkillä +varustettua kirjettä, jota postiin viemässä hän luultavasti oli ollut, +ja jossa oli mr Uttersonin osote. + +Tämä kirje annettiin aikaisin seuraavana aamuna osotteen omistajalle; ja +kun hän oli lukenut sen sekä kuullut millaisten olosuhteitten vallitessa +se oli tavattu, venytti hän miettiväisenä alahuultansa ja rypisti +otsaansa. + +»Minä en virka mitään, ennenkuin olen nähnyt vainajan», sanoi hän. +»Mutta asia näyttää kieltämättä pahalta -- -- hyvin pahalta. Olkaa hyvä +ja odottakaa hetkinen, kunnes olen pukeutunut.» + +Hän söi kiireesti aamiaisensa ja ajoi sitten poliisivahtikonttoriin, +jonne ruumis oli viety. Niin pian kuin hän oli ennättänyt luoda +katseensa siihen, nyökäytti hän vakavan näköisenä päätään. + +»Juuri niin kuin pelkäsin», sanoi hän. »Minä tunnen hänet. Tekee oikein +kipeätä sanoa, että tämä on sir Danvers Carew.» + +»Taivaan Jumala, sir, voiko se olla mahdollista!» huudahti +poliisikomisarius, jonka silmissä vilkkui ammattimainen osanotto. »Tämä +juttu tulee nostattamaan paljon melua», lisäsi hän. »Ja kentiespä te +voitte auttaa meitä rikoksellisen kiinnisaamisessa.» Hän kertoi nyt +palvelustytön todistuksesta sekä näytti katkennutta keppiä. + +Mr Uttersonia oli jo järkyttänyt kaamea aavistus vain pelkän Hyden nimen +kuullessaan; mutta nähdessään kepin ei hänellä enää voinut olla +epäilystä verityön todellisesta tekijästä, sillä niin katkennut ja +sälöinen kuin se olikin, tunsi hän sen kuitenkin selvästi samaksi, jonka +hän itse oli muutamia vuosia sitten lahjottanut tohtori Henry +Jekyllille. + +»Onko tämä Hyde lyhyenläntä?» kysyi hän. + +»Harvinaisen pieni ja harvinaisen ruma, sen mukaan kuin tyttö väittää», +oli vastaus. + +Mr Utterson mietti hetkisen. + +»Jos teette hyvin ja seuraatte minua vaunuihini», sanoi hän sitten, +»niin luulenpa voivani viedä teidät hänen asuntoonsa». + +Kello oli nyt liki yhdeksän aamulla ja kaupunki oli sankan usvan +verhoamana. Suuri suklaanvärinen vaippa synkensi yläilmoja. Tuuli ajeli +kuitenkin kasaantuvia höyryjä milloin sinne milloin tänne, niin että +vallitseva hämärä esiintyi monenlaisina eri vivahduksina ja asteina. +Toisessa paikassa oli pimeätä kuin iltamyöhällä, toisessa helotti +keltaisenruskea sumu luonnottoman hehkuvana kuin suuri tulipalo, ja +muutamia syliä kauempana saattoi se kokonaan haihtuakin joksikin aikaa, +niin että vaaleansininen päivänvalo paistoi aaltoilevien +höyrymöhkäleiden välistä. Tässä valossa näyttivät synkät, likaiset, +kivihiilen mustaamat kadut vaivaisesti palavine lamppuineen ja käytäviä +ehtimiseen tallustavine huonosti puettuine ihmisjoukkoineen melkein kuin +inhottavan unen katkelmilta mr Uttersonin silmissä. Hänen ajatuksensa +eivät liioin olleetkaan iloisinta laatua, ja kun hän salavihkaa vilkaisi +seuralaiseensa, niin hän tunsi jonkinlaista pelkoa lainvartiaa kohtaan, +jollaisesta pelosta ei kunniallisinkaan ja moitteettomin ihminen aina +ole vapaa. + +Kun vaunut pysähtyivät annetun osotteen mukaan, hälveni sumu hiukan, +niin että saattoi erottaa ahtaan ja likaisen kadun, jonkun kapakan, +muutaman pahanpäiväisen ranskalaisen ravintolan ja lauman repaleisia +lapsia porttikäytävissä. Tällaiseen ympäristöön oli siis Henry Jekyllin +suojatti ja miljoonain perijä asettunut asumaan. + +Muudan vanha, kellertävä ja harmaahapsinen nainen, jolla oli ilkeät ja +vähän luottamusta herättävät kasvot, mutta moitteeton esiintymistapa, +tuli heille avaamaan. Hän myönsi, että mr Hyde asui täällä, mutta tämä +ei sattunut olemaan kotona. Hän oli, kertoi nainen, tullut hyvin myöhään +kotiin, mutta jo heti taas lähtenyt pois eikä häntä ollut sen jälkeen +näkynyt. Tässä ei ollut mitään tavatonta; hän oli yleensä hyvin +epäsäännöllinen tavoiltaan ja oli joskus kauankin poissa. Kun hän +edellisenä päivänä ihan odottamatta oli näyttäytynyt, ei nainen sitä +ennen ollut kuullut hänestä mitään kokonaiseen kahteen kuukauteen. + +»Hyvä. Olkaa hyvä ja näyttäkää meille hänen huonettansa», sanoi +asianajaja rauhallisesti. + +Kun nainen selitti, että se oli mahdotonta, lisäsi hän: »Minun on +sanottava teille, että tämä herra tässä on poliisi-inspehtori Newcoman, +Scotland Yardilta.» + +Eukon katseen kirkasti ilkeämielinen ilo. + +»Vai niin», sanoi hän. »Onko hän joutunut kiinni? -- Mitä konnankujeita +hänellä nyt on ollut?» + +Mr Utterson vaihtoi tarkotuksellisia silmäyksiä poliisi-inspehtorin +kanssa. + +»Hän ei näytä ymmärtäneen tehdä itseänsä pidetyksi --» huomautti +viimeksimainittu. »Olkaa nyt hyvä, muoriseni, ja antakaa meidän hiukan +tarkastaa hänen huoneistoaan.» + +Eukon ilmotuksen mukaan oli Hyde vuokrannut koko rakennuksen, mutta +asuttavina oli hänellä vain kaksi huonetta. Ne olivat kuitenkin +sisustetut sekä ylellisesti että aistikkaasti. Viiniä oli yltäkyllin +kaapissa; pöytäkalusto oli hopeaa ja pöytäliina hienointa kangasta. +Seinillä riippui muutamia hyviä tauluja, varmaankin lahjoja tohtori +Jekylliltä, joka oli erinomainen taiteentuntija; lattiaa peittivät +komeat matot, ja huonekalut olivat kallisarvoiset ja mukavat. + +Sillä hetkellä olivat huoneet kuitenkin mitä täydellisimmässä +epäjärjestyksessä. Vaatteita oli hujanhajan lattialla, kaikki laatikot +auki, ja tulipesässä näkyi hiiltynyt kasa, kuin olisi siinä poltettu +paperia. + +Poliisi-inspehtori kaiveli tuhkaa ja veti sieltä esiin puoleksi palaneen +pankkiosotuskirjan, joka oli säilynyt liekkien vaikutukselta. Katkennut +keppi löytyi etsittyä oven takaa, ja kun tämä vahvisti +poliisi-inspehtorin epäilyjä, ilmotti hän olevansa täysin tyytyväinen +tehtyjen tutkimusten tulokseen. Hänen tyydytyksensä lisääntyi vielä, kun +pankissa käydessä saatiin tietää, että murhaajalla oli siellä +talletettuna useampia tuhansia puntia. + +»Nyt hän on käsissämme, siitä saatte olla varma, sir», sanoi hän +Uttersonille. »Hän on nähtävästi menettänyt viimeisenkin malttinsa, +muuten ei hän olisi jättänyt keppiä tänne eikä polttanut kaavakekirjaa. +Rahatta ei hän luonnollisesti voi tulla toimeen. Meidän tarvitsee vain +odottaa häntä pankissa -- -- ja luvata sopiva palkinto hänen +kiinniottamisestaan. Häntä peräänkuulutetaan tietysti heti paikalla.» + +Tämä kohtasi kuitenkin odottamattomia vaikeuksia. Hydellä ei näyttänyt +olevan läheisiä ystäviä -- ja puheena olleen palvelustytön isäntä sanoi +tavanneensa hänet vain pari kolme kertaa; yhtään sukulaista ei löydetty; +hän ei ollut, mikäli saatiin tietää, milloinkaan valokuvauttanut itseään +-- ja henkilöt, jotka koettivat kuvailla häntä, poikkesivat siinä yhtä +paljon kuin ihmiset sellaisissa tapauksissa ylipäänsä tekevät. + +Ainoastaan yhdessä suhteessa näyttivät kaikki olevan yksimielisiä -- +nimittäin siinä jonkin selittämättömän inhon tunteessa, jonka hänen +olemuksensa näkyi herättäneen kaikissa, jotka olivat tulleet hänen +kanssansa tekemisiin. + + + + +Kirje. + + +Vasta saman päivän iltamyöhällä mr Utterson pysähtyi tohtori Jekyllin +ovelle, missä hänet heti päästi sisään uskollinen Poole, joka vei hänet +keittiön portaiden kautta ulos pienen pihamaan yli -- pihamaa oli ennen +vanhaan ollut puutarhana -- siihen rakennukseen, jota tohtori käytti +laboratoriona, vaikka se oikeastaan oli ollut tarkotettu +leikkaushuoneeksi. Tohtori oli ostanut talon erään kuuluisan kirurgin +perillisiltä, ja kun hän itse työskenteli enemmän kemiallisten kuin +anatomisten tutkimusten alalla, niin hän oli määrännyt pihamaan perällä +olevan rakennuksen toiseen tarkotukseen kuin alkuperäiseen. Tämä oli +ensi kerta, kun juristi kävi ystävänsä asunnon tässä osassa; ja hän +katseli pimeää, ikkunatonta rakennusta uteliaasti sekä tarkasteli sitä +puolelta jos toiseltakin, tuntien jonkinlaista mauttomuuden ja vierauden +tunnetta kulkiessaan tuon aikoinaan innostuneiden ylioppilaiden +täyttämän, mutta nyt aution ja tyhjän luentosalin ohi. Pöydät olivat +kemiallisia työkaluja tulvillaan ja lattiat täynnä pakkauskoreja ja +olkia, ja päivänvalo tunkeutui valjuna ja sumuisena himmeän lasikupolin +kautta. Salin perältä kohosi muutamia porrasaskeleita ovelle, jota +peitti punainen villavaate; ja tämän oven kautta vietiin mr Utterson +vihdoin tohtorin työhuoneeseen. Huone oli suuri, sen seinämillä oli +lasikaappeja, ja muuten oli se varustettu suurella vaatetuspeilillä ja +kirjotuspöydällä. Sen kolmessa ikkunassa, jotka antoivat pihanpuolelle, +oli rautaristikot. Tuli paloi pesässä: kamiinin reunuskoristeella paloi +lamppu, sillä sumu teki huoneen pimeäksi; ja aivan takkavalkean ääressä +istui tohtori Jekyll, kalmankalpeana ja hyvin kärsivän näköisenä. Hän ei +noussut vastaanottamaan tulijaa, vaan ojensi hänelle jääkylmän käden ja +sanoi hänet tervetulleeksi äänellä, jota tuskin voi tuntea hänen +äänekseen. + +»Ja nyt -- --» sanoi Utterson, niin pian kuin Poole oli lähtenyt -- +»olethan -- -- olethan kuullut mitä viime yönä on tapahtunut?» + +Tohtori värisi. »Sanomalehtipojat kirkuivat sitä torilla», vastasi hän. +»Kuulin huudot ruokasaliin asti.» + +»Yksi sana vain», sanoi juristi. »Carew oli ystäväni ja suojattini, +mutta niinhän olet sinäkin, ja minä haluan tietää, miten asiat ovat, +ennenkuin ryhdyn toimintaan. Ethän vain liene ollut kylliksi mieletön +piilottaaksesi tuota konnaa jonnekin?» + +»Utterson, minä vannon, niin totta kuin Jumala näkee minut, kaiken pyhän +nimessä», huudahti tohtori, »minä vannon, etten enää koskaan tahdo nähdä +häntä silmäini edessä. Annan sinulle kunniasanani sen vakuudeksi, että +olen katkaissut kaiken yhteyden hänen kanssaan ja karkottanut hänet +luotani ainaiseksi. Välimme ovat lopussa. Muuten ei hän minun apuani +tarvitsekaan. Sinä -- sinä et tiedä -- et tunne häntä niinkuin minä; hän +on varmassa tallessa, täysin varmassa tallessa; huomaa minun sanani -- +ei yksikään ihminen tule enää kuulemaan puhuttavan hänestä tässä +maailmassa.» + +Juristi kuunteli synkän näköisenä. Häntä ei miellyttänyt ystävänsä +äärimäisyyteen asti pingotettu, kuumeinen käytöstapa. + +»Sinä näytät olevan varma asiastasi», sanoi hän, »ja oman itsesi vuoksi +toivon, että olisit oikeassa. Jos asia tulee oikeuteen, saattaisi nimesi +tulla sotketuksi juttuun.» + +»Minä olen aivan varma asiastani», vastasi tohtori. »Minulla -- minulla +on vakuutukseeni syyt, joita en voi ilmaista. Mutta yhdessä suhteessa +haluaisin kysyä neuvoa sinulta. Olen -- olen saanut muutaman kirjeen, +enkä tiedä, pitääkö minun näyttää se poliisille vai ei. Minä jättäisin +sen sinulle, Utterson, sillä olen varma, että sinä menettelet oikein ja +ymmärtäväisesti; minulla on suuri luottamus sinuun.» + +»Pelkäät ehkä sen johtavan hänen kiinnijoutumiseensa?» + +»En. Minä en todellakaan välitä, miten käy Hyden tästä lähtien. Olen +riistäytynyt kokonaan irti hänestä. Minä vain ajattelen omaa asemaani, +joka saattaisi kärsiä tästä rumasta jutusta.» + +Utterson mietti jonkun aikaa. Häntä kummastutti ystävänsä itsekkyys, +mutta samalla kertaa hän tunsi suurta helpotusta. »No niin», virkkoi hän +vihdoin. »Anna minun katsoa kirjettä.» + +Kirje oli kirjotettu omituisella pystysuoralla käsialalla ja sen oli +allekirjottanut »Edward Hyde». Se ilmotti hyvin lyhyesti, että +kirjeenkirjottajan hyväntekijän, t:ri Jekyllin, jonka jalomielisyyden +hän oli palkinnut kiittämättömyydellä, ei tarvinnut olla huolissaan +hänen turvallisuutensa vuoksi, hän kun oli keksinyt varmoja +pakenemiskeinoja. Juristia miellytti kirje koko lailla. Sehän esitti +tohtorin suhteen kadonneeseen rikoksentekijään paremmassa valossa kuin +hän oli nähnyt sen tähän asti, ja hän melkein pahotteli niitä epäilyjä, +joita hänellä oli ollut. + +»Onko sinulla kuori tallella?» kysyi hän. + +»Ei, poltin sen ennenkuin ajattelin mitä tein», vastasi tohtori. »Mutta +siinä ei ollut postimerkkiä; sen toi minulle lähetti.» + +»Otanko kirjeen mukaani?» kysyi Utterson. »Minun on nukuttava tämän +asian päälle.» + +»Kuten tahdot -- minä jätän asian kokonaan sinun hoteihisi», oli +vastaus. »Olen jo kokonaan kadottanut oman luottamukseni.» + +»No niin, minä ajattelen asiaa», sanoi juristi. »Vain yksi sana +jäähyväisiksi. Hyde se tietysti saneli testamenttiisi tuon lauseen +katoamisestasi?» + +Tohtori kalpeni yhä enemmän ja näytti hetken ajan olevan +pyörtymäisillään. Hän puri huuliansa ja nyökäytti päätään. + +»Saatanpa uskoa sen», sanoi Utterson. »Hänen tarkotuksenaan oli murhata +sinut. Saat onnitella itseäsi, että olet päässyt hänestä.» + +»Minä saan onnitella itseäni enemmästäkin kuin siitä», huokasi tohtori +hyvin totisena. »Olen saanut opetuksen -- hyvä Jumala, millaisen +opetuksen, Utterson!» -- ja hän kätki hetken ajaksi kasvonsa käsiin. + +Mennessään pysähtyi Utterson vaihtamaan pari sanaa Poolen kanssa. + +»Tuota», sanoi hän pikimmältään, »toihan eräs lähetti tänään kirjeen +tohtorille. Minkä näköinen hän oli?» + +Mutta Poole vakuutti, ettei mitään muuta kirjettä tullut sinä päivänä +kuin se mikä oli postissa -- »ja sekin sisälsi vain pelkkiä +kiertokirjeitä», lisäsi hän. + +Tämä ilmotus täytti poistuvan vieraan uudella pettymyksellä. Kirje oli +siis ilmeisesti tuotu sisään laboratorion ovesta; mahdollisesti oli se +myöskin kirjotettu tohtorin työhuoneessa -- ja jos asianlaita todellakin +oli tällainen, niin oli juttu kokonaisuudessaan otettava toiselta +näkökannalta ja meneteltävä sen suhteen paljoa suuremmalla +varovaisuudella. + +Käydessään kuuli hän sanomalehtipoikien huutavan käheinä pitkin katuja: +»Ylimääräinen numero! -- Kaamea parlamentinjäsenen murha!» Tämä oli +ruumispuhe eräälle hänen vanhalle ystävälleen ja suojatilleen; eikä hän +voinut vapautua eräänlaisesta aavistuksesta, että myöskin erään toisen +hyvä nimi ja maine oli vaarassa tulla raadelluksi ja hukkua panettelun +virvatuleen. Joka tapauksessa oli se kiusallinen kysymys, jonka +ratkaiseminen oli nyt hänen tehtävänään; ja niin tottunut kuin hän +olikin luottamaan etusijassa omaan itseensä, alkoi hän kuitenkin kaivata +jotakin toista, jolta voisi kysyä neuvoa. Tätä hän ei kuitenkaan +suorastaan saattanut tehdä; mutta mahdollisesti, ajatteli hän, voisi se +tapahtua sivuteitä. + +Hetkistä myöhemmin hän istui oman takkavalkeansa toisella puolella; +toisella istui mr Guest, hänen ensimäinen apulaisensa, ja heidän +kummankin välillä, tarkoin lasketun välimatkan päässä tulesta, seisoi +pullo harvinaisen vanhaa viiniä, joka oli kauan ollut talletettuna, +auringon koskematta, talon syvässä kellarissa. Sumu uinaili yhä leveine +siipineen pimenevän kaupungin yllä katulyhtyjen kimallellessa kuin +punaiset jalokivet; ja näiden pudonneiden pilvien muodostaman +tukehduttavan vaipan läpi kulki suuren yhteiskunnan sykkivä elämä +tietään kuin suuren veden pauhinalla. Mutta huone loimusi kirkkaana ja +ystävällisenä tulenvalossa. Pullosta olivat kaikki hapot jo kauan sitten +haihtuneet; viinin kuninkaallinen väri oli tullut pehmeämmäksi ajan +kuluessa, kuten värit tulevat syvemmiksi ja rikkaammiksi vanhoissa +maalatuissa ikkunoissa; ja monen hiljaisen, aurinkoisen syyspäivän hehku +viinivuoren harjanteilla odotti vain merkinantoa haihduttaakseen Lontoon +raskaan sumun painostuksen. Juristi alkoi huomaamattaan avata pulloa. Ei +ollut yhtään ihmistä, jolle hänellä olisi ollut vähemmin salaisuuksia +kuin mr Guestille; hän itse asiassa epäili, ettei hänellä aina ollut +edes niinkään monta kuin itse luuli. Guest oli käynyt useampia kertoja +lakiasioissa t:ri Jekyllin talossa; hänen oli täytynyt kuulla puhuttavan +Hydestä sekä tämän ja tohtorin väleistä; hän joka tapauksessa +luultavasti teki johtopäätöksensä: eikö siis ollut kerta kaikkiaan +parasta näyttää hänelle kirje, joka tavallaan selitti arvotusta? -- Sitä +suuremmalla syyllä kun Guest oli erityisellä harrastuksella ja +taitavuudella kiintynyt käsialojen tutkimiseen ja niin ollen pitäisi +tätä askelta esimiehensä taholta aivan luonnollisena ja ystävällisenä. +Mr Guest oli sitäpaitsi henkilö, joka mielellään antoi neuvoja. Hän +tuskin voisi lukea niin omituista asiakirjaa lausumatta jollakin tavoin +arvosteluansa siitä -- ja tämä arvostelu saattoi olla arvokas apu mr +Uttersonille hänen nykyisessä vaikeassa asemassaan. + +»Se on surullinen juttu, tämä sir Danversin», huomautti hän. + +»Niin, sir, hyvin surullinen. Se on herättänyt tavatonta huomiota», +vastasi mr Guest. »Murhaaja oli luonnollisesti mielipuoli.» + +»Niin, minä haluaisin juuri kuulla teidän ajatuksianne asiasta», vastasi +mr Utterson. »Tässä on minulla eräs paperi -- eräs kirje häneltä; se on +kokonaan meidän keskinen, ymmärrättehän, sillä minä en totta tosiaan +oikein tiedä, mitä minun on tehtävä -- se on ruma juttu, kääntäköönpä sen +miten puolin hyvänsä. Tuossa on joka tapauksessa paperi -- se on jotakin +juuri teille -- murhaajan omakätisesti kirjottama.» + +Guestin silmät saivat eloa, ja hän istui heti intohimoisesti tutkimaan +kirjettä. + +»Ei, sir --» sanoi hän vihdoin. »Hullu hän ei ole. Mutta sepä vasta on +kummallista käsialaa.» + +»Kirjeen kirjottaja oli myöskin, sen mukaan kuin olen saanut kuulla, +mitä kummallisin ihminen», lisäsi juristi. + +Samassa toi palvelija sisään kirjeen. + +»Anteeksi, mutta onko tuo kirje t:ri Jekylliltä?» kysyi mr Guest. »Minä +olin tuntevinani hänen käsialansa siinä. Teidän luvallanne, onko se +yksityistä laatua?» + +»Vain päivälliskutsu. Kuinka niin? -- Tahdotteko nähdä kirjeen?» + +»Pikimmältään vain, jos saan luvan.» Notario asetti molemmat paperit +vieretysten ja vertaili niitä tarkoin. »Kiitos, sir», sanoi hän sitten, +antaen kummankin kirjeen takaisin. »Se on, kuten sanotte, hyvin +mieltäkiinnittävä autografi.» + +Hetken ajan vallitsi hiljaisuus, jonka kuluessa mr Utterson mietti +itsekseen. + +»Minkä vuoksi vertailitte niitä, Guest?» kysyi hän äkkiä. + +»Hm -- -- niin -- --» vastasi toinen viivytellen, »on olemassa sangen +omituista yhtäläisyyttä näissä molemmissa käsialoissa. Ne ovat +erinäisissä kohdissa ihan yksi ja sama; erotuksena on vain se, että +toinen on pystympää.» + +»Sepä merkillistä», virkkoi mr Utterson. + +»Niin, sangen merkillistä, kuten sanotte», toisti mr Guest. + +»Minä en teidän sijassanne puhuisi mitään tuosta kirjeestä», sanoi +päällikkö. + +»Niin, sir. Ymmärrän», vastasi toinen. + +Mutta niin pian kuin mr Utterson oli jäänyt yksin iltamyöhällä, lukitsi +hän Hyden kirjeen asiakirjakaappiinsa, jossa se sitten yhä pysyi. + +»Onko se mahdollista!» ajatteli hän. »Ryhtyisikö Henry Jekyll tekemään +väärennyksen murhaajan takia!» Ja veri hyytyi hänen suonissaan. + + + + +Eräs kummallinen asianhaara. + + +Aika kului. Tuhannen punnan palkinto luvattiin murhaajan +kiinnisaamisesta, sillä sir Danversin kuolemaa pidettiin koko +yhteiskunnan vahinkona -- mutta mr Hyde näytti kadonneen niin +jäljettömiin, kuin ei häntä koskaan olisi ollut olemassakaan. Urkituksi +saatiin jonkun verran hänen entistä elämäänsä; kaikki oli saastaista. +Kerrottiin tärisyttäviä juttuja hänen julmuudestaan, mitä raivoisimmasta +ja kylmäverisimmästä -- hänen häpeällisistä elämäntavoistaan, hänen +kurjista huveistaan, siitä ihmeellisestä seurasta, jota hän oli hakenut, +sanoin selittämättömästä vihasta, jonka hän oli sytyttänyt kaikissa, +jotka joutuivat hänen kanssaan tekemisiin; mutta hänen nykyisestä +olinpaikastaan ei ollut pienintäkään vihiä. Siitä aamusta asti, jolloin +hän läksi Sohossa olevasta asunnostaan murhan tapahtumispäivänä, näytti +hän kirjaimellisesti olevan pyyhkäisty pois maan päältä; ja sitä mukaa +kuin aika meni menojaan, alkoi mr Utterson yhä enemmän ja enemmän +tointua ensi säikähdyksestään ja palata entiseen tyyneyteensä. Mr Hyden +pako korvasi hänen ajatuksissaan melkein sir Danversin kuoleman. Ja +nyt, kun tuo paha henki oli luopunut, näytti uusi elo alkavan myöskin +t:ri Jekyllille. Hän katkaisi pitkän itseensäsulkeutuneen elämänsä, +lujitti taas suhteensa vanhoihin ystäviin, hänestä tuli jälleen heidän +uskollinen mielivieraansa ja hän kestitsi heitä kotonaan. +Hyväntekeväisyydestä oli häntä aina kehuttu; nyt alettiin myöskin puhua +hänen hurskaudestaan. Hän työskenteli alinomaa, oleskeli paljon +raittiissa ilmassa, teki paljon hyvää; hänen katseensakin sai uuden, +avoimen ja tyytyväisen ilmeen, hyvän omantunnon näkyväisen merkin. Yli +kahden kuukauden ajan vietti tohtori onnellista ja rauhaisaa elämää. + +Tammikuun kahdeksantena päivänä oli Utterson muutamien valioystävien +kanssa ollut tohtorin päivällisvieraana; Lanyon oli myöskin ollut +siellä, ja isännän hyväntahtoinen katse oli ollut luotuna milloin +toiseen milloin toiseen, kuten entisaikaan, jolloin nämä kolme olivat +erottamattomia ystäviä. Tammikuun kahdentenatoista ja vielä +neljäntenäkintoista päivänä huomasi Utterson hämmästyksekseen, että +ystävänsä ovi oli suljettuna. -- »Tohtori voi pahoin eikä voi ottaa +ketään vastaan», sanoi Poole. Viidentenätoista päivänä teki hän uuden +yrityksen, mutta sai taas palata tyhjin toimin. Viimeisten kuukausien +aikana oli hän tottunut tapaamaan vanhaa ystäväänsä melkein joka päivä, +niin että yksinäisyys alkoi jo käydä painostavaksi. Viidentenä iltana +hän pyysi Guestia syömään illallista kanssansa ja kuudentena hän läksi +tapaamaan Lanyonia. + +Täältä ei häntä tosin poisajettu, mutta jo sisäänastuessaan hämmästyi +hän sitä muutosta, joka tohtorin ulkomuodossa oli tapahtunut tällä +lyhyellä ajalla. Kuoleman leima oli ilmeisesti painettuna hänen +kasvoilleen. Tuo voimakas, verevä mies oli käynyt aivan kelmeäksi; hän +oli laihtunut, tukka oli lähtenyt hänen päästänsä, ja hän oli +vanhentunut melkoisesti. Mutta tämä kaikki ei kuitenkaan tehnyt sitä +vaikutusta Uttersoniin kuin se eräänlainen hyinen kauhu, joka ilmeni +hänen ystävänsä silmissä ja koko olemuksessa. Hän näytti kärsineen +jonkun ennenkuulumattoman pelon koetuksen, josta ei ollut vielä voinut +toipua. Uskottavalta ei tuntunut, että hänenlaisensa mies pelkäisi +kuolemaa, mutta sepä oli ainoa johtopäätös, johon Utterson saattoi +tulla. »Hän on lääkäri», ajatteli hän, »hän huomaa tilansa toivottomaksi +-- eikä voi sitä kestää». Mutta kun Utterson mainitsi hänen muuttunutta +ulkomuotoaan, niin Lanyon kertoi miehekkään tyvenesti hänelle, että hän +itse piti päiviään luettuina. + +»Minua on kohdannut ankara isku», sanoi hän. »En voi siitä toipua. +Elämäni voitanee nyt laskea vain kuukausissa taikka päivissä. No niin, +vanha ystävä -- onhan elämä ollut ihanaa; olen rakastanut sitä -- niin +olen todellakin. Ajattelen välistä, että kunpa me vain tietäisimme +kaiken, niin olisimme iloisempia saadessamme lähteä täältä pois.» + +»Jekyll on myöskin sairas», huomautti Utterson. »Oletko tavannut häntä?» + +Lanyonin katse synkistyi, ja hän kohotti juhlallisesti vapisevan +kätensä. + +»Minä en halua nähdä tohtori Jekylliä enemmän kuin kuullakaan hänestä», +sanoi hän kovalla, vaikka jotenkin epävarmalla äänellä. »Olen katkaissut +kaikki välini sen ihmisen kanssa ainaiseksi -- pyydän sinua säästämään +minua kaikilta viittauksilta ystävään, jota minä tästälähin pidän +kuolleena.» + +»Ai-ai!» sanoi Utterson ja lisäsi vähän ajan kuluttua: »Enkö minä voi +tehdä mitään? -- Olemmehan me kolme vanhoja ystäviä, Lanyon; meidän +iällämme ei niin helposti hankita uusia.» + +»Ei mitään», virkkoi Lanyon. »Kysy häneltä itseltään, jos haluat.» + +»Hän ei päästä minua luokseen», sanoi juristi. + +»Sitä en ihmettele», oli vastaus. »Jonkun kerran, Utterson, kun minä +olen jo aikoja sitten kuollut, saat ehkä tietää koko totuuden. Nyt en +voi virkkaa sinulle mitään. Mutta jos voit puhella kanssani jostakin +muusta, niin jää, herran nimessä, puhelemaan -- -- mutta jollet osaa +välttää tuota kirottua aihetta, niin lähde -- minä en voi sitä sietää.» + +Heti kotiin tultuaan istui Utterson kirjottamaan Jekyllille. Hän +valitti, että hänet oli käännytetty pois ystävänsä ovelta, sekä kysyi +syytä tuohon Lanyonin ja Jekyllin onnettomaan välien katkaisuun. Vastaus +tuli jo seuraavana päivänä. Se oli pitkä, paikoittain hyvin surullinen +ja paikoittain hyvin käsittämätön. Välien rikkominen Lanyonin kanssa oli +välttämätön. »En moiti vanhaa ystävää», kirjotti Jekyll, »mutta minä +olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että meidän ei sovi enää tavata +toisiamme. Minä aion muuten vetäytyä kokonaan pois maailmasta. Älä +kummastele äläkä epäile minun ystävyyttäni, jos usein huomaatkin oveni +suljetuksi myöskin sinulle. Minun täytyy vaeltaa pimeätä tietäni yksin. +Olen hankkinut itselleni rangaistuksen ja vaaran, jota en voi ilmaista +kenellekään ihmiselle. Mutta jos olen suurin syntinen, niin olen +myöskin kovimmin koeteltuja. En olisi uskonut tämän maan päällä olevan +tilaa sellaisille tuskille kuin minun. Sinä voit tehdä vain yhden, vanha +ystävä, lievittää kärsimyksiäni -- ja se on, pitää arvossa minun +vaiteliaisuuttani.» + +Utterson oli hämmästyksen lyömänä. Hyden onnettomuutta-tuottava vaikutus +oli kadonnut, tohtori oli palannut vanhoihin harrastuksiinsa ja +suhteisiinsa; vieläpä viikko sitten näytti kunniakas ja onnellinen +vanhuus hymyilevän hänelle -- ja nyt, yhdessä ainoassa hetkessä, +näyttivät ystävyyssuhteet, sielunrauha, koko hänen elämänsä kärsineen +haaksirikon. -- Niin suuri ja syvällinen muutos näytti voivan saada +selityksen vain -- mielenhäiriöstä. Mutta kun Utterson muisteli Lanyonin +sanoja ja tapaa, jolla ne lausuttiin, ei hän voinut vapautua +ajatuksesta, että pohja oli etsittävä muualta ja syvemmältä. + +Viikkoa myöhemmin kuuli hän, että Lanyon makasi sairasvuoteessa, ja +neljätoista päivää sen jälkeen, että hän oli kuollut. + +Hautajaispäivän iltana, tunnettuaan hautajaisissa syvää ja kipeää +liikutusta, lukitsi Utterson työhuoneensa oven, istuutui surumielisenä +kynttilän valoon, otti esiin ja pani eteensä pöydälle kirjeen, jonka +osote oli kirjotettu Lanyonin käsialalla ja joka oli suljettu hänen +sinetillään. + +»_*Yksityinen*. Lupa avata ainoastaan J. G. Uttersonilla +persoonallisesti ja yksinään, sekä hävitetään lukematta siinä +tapauksessa, että hän kuolee ennen minua._» Niin kuului kotelokirjotus, +ja juristia pelotti nähdä sisältöä. »Olen haudannut vanhan ystävän +tänään», ajatteli hän. »Onkohan tämä kirje ryöstävä minulta vielä +yhden?» + +Vihdoin hän häpesi pelkuruuttaan ja mursi sinetin. Kotelo sisälsi vain +toisen, samoin sinetillä suljetun kirjeen, jonka kuorella oli kirjotus: +»_Avataan vasta Henry Jekyllin kuoleman taikka katoamisen jälkeen._» + +Utterson tuskin uskoi silmiänsä. Niin, tässä oli todellakin kirjotettuna +_katoamisen_; vielä kerran, samoin kuin mielettömässä testamentissa, +jonka hän oli aikoja sitten antanut takaisin tekijälleen; vielä kerran +oli Henry Jekyllin nimi asetettu jonkun katoamis-ajatuksen yhteyteen. +Mutta testamenttiin oli tämä sana todistettavasti pujahtanut +Hyde-roiston vaikutuksesta tarkotuksella, joka oli liiankin selvä ja +pöyristyttävä. Tässä, Lanyonin käden kirjottamana -- mitähän se merkitsi +tässä? -- Utterson oli vähällä antautua kiusaukseen, kiellosta +huolimatta, jo nyt avata kirje ja ottaa selvä salaisuudesta. Mutta +kunniantunne ja ajatus kuolleen ystävän luottamuksesta tulivat hänelle +avuksi, ja tästä hetkestä pysyi kirje koskemattomana hänen yksityisen +kirjoituspöytänsä vaahteralaatikossa. + +Uteliaisuutta vastaan taisteleminen ei ole samaa kuin sen voittaminen, +ja saattanee epäillä, tokko Utterson siitä päivästä lähtien tunsi samaa +elossa olevan nuoruudenystävän seuran kaipausta kuin siihen asti. Hän +ajatteli häntä ystävällisesti, mutta siitä huolimatta sekottui hänen +ajatukseensa levottomuutta ja tuskaa. Hän kävi hänen luonansa, mutta ei +käy kieltäminen, että hän usein tunsi jonkinlaista helpotusta, kun +häneltä pääsy kiellettiin. Sisimmässä sydämessään huvitti häntä kenties +paremmin muutamien sanojen vaihtaminen Poolen kanssa eteishuoneen +ovella, kaikkien kaupungin vilkkaiden äänten ja raittiin ilman +ympäröimänä, kuin tähän vapaaehtoiseen vankilaan astuminen ja istuminen +vastatusten tuon läpitunkemattoman erakon kanssa, joka oli sulkeutunut +sinne sisälle. + +Poolella ei juuri ollut hyviä uutisia ilmotettavana. Tohtori, sanoi hän, +oli enimmät ajat sulkeutuneena laboratorion takana olevaan +työhuoneeseen, jossa hän välistä vietti yönsäkin. Hän näytti hyvin +masentuneelta, hän oli hyvin hiljaa, luki tuskin milloinkaan -- näytti +siltä, kuin hänen mielessään kytisi jotakin. Utterson kyllästyi vihdoin +kuulemaan tätä yhtä ja samaa alituiseen, niin että hän vähitellen +lakkasi tohtorin asunnolla käymästä. + + + + +Ikkunassa. + + +Eräänä sunnuntaina, kun Utterson oli tavallisella kävelyllään mr +Enfieldin kanssa, sattuivat he taas kulkemaan tuota pientä syrjäkatua. +Tultuaan tuon salaoven kohdalle pysähtyivät he katselemaan sitä. + +»Niin», sanoi Enfield, »näytös on siis toki loppuun näytelty. Hydeä emme +kai tule enää koskaan näkemään.» + +»Sitä toivon minäkin», vastasi Utterson. »Olenko kertonut sinulle, että +minä todellakin tapasin hänet sittemmin ja että sain kokea samanlaista +vastenmielisyyden tunnetta häntä kohtaan kuin sinäkin?» + +»Häntä on mahdoton nähdä tuntematta vastenmielisyyttä», vastasi Enfield. +»No niin -- miten tomppelina lienetkään pitänyt minua, kun en tiennyt, +että tämä oli takatie tohtori Jekyllin asuntoon. -- Muuten oli osittain +sinun syysi, että minä koskaan tulin sen tietämään.» + +»Vai niin, sinä siis todella tulit sen tietämään. No, jos sen tiedät, +niin mennään pihaan vilkaisemaan ikkunoihin. Suoraan sanoen minä olen +tosiaankin levoton tuon Jekyll paran takia. Hänen laitansa ei ole oikea +-- ja minusta tuntuu siltä, kuin täytyisi tehdä hyvää hänelle, että +hänellä on ystävä edes asunnon ulkopuolella.» + +Pihamaa oli kylmä ja kostea, täynnä varhaista kuuraa, vaikka taivas, +korkealla kattojen välissä, vielä säteili auringonlaskun hehkussa. +Kolmesta ikkunasta keskimäinen oli auki, ja siinä istui t:ri Jekyll, +toivottoman vangin tavoin, haukkoen raitista ilmaa hyvin surullisen +näköisenä. + +»Mitä -- Jekyll!» huudahti Utterson. »Toivottavasti olet parempi nyt!» + +»Olen hyvin huonona, Utterson, hyvin huonona», vastasi tohtori +synkeästi. »Ei kestä enää kauan, Jumalan kiitos.» + +»Sinä oleksit liian paljon sisällä», sanoi juristi. »Sinun on tehtävä +kävelymatkoja ja saatava raitista ilmaa keuhkoihisi, kuten minä ja +Enfield. (Serkkuni -- mr Enfield -- tohtori Jekyll!) -- Kas niin, kas +niin -- ota hattusi ja tule vähän jalottelemaan kanssamme.» + +»Kiitos ystävyydestäsi», huokasi tohtori. -- »Mielelläni minä -- -- +mutta ei, ei, ei, se on aivan mahdotonta. Minä en uskalla. Joka +tapauksessa olen hyvin iloinen nähdessäni sinut, Utterson; tämä oli +tosiaan suuri huvitus. Pyytäisin sinua ja mr Enfieldiä tulemaan sisään, +mutta täällä on kaikki niin mullinmallin.» + +»No siinä tapauksessa», sanoi juristi hyväntahtoisesti, »on parasta, +että pysymme täällä alhaalla ja tarinoimme kanssasi; menee yhtä hyvin +mukiin näinkin». + +»Juuri mitä minä aioin esittää», sanoi tohtori heikosti hymyillen. Mutta +sanat tuskin olivat ennättäneet suusta, kun hymy jo katosi ja sen +sijalle ilmestyi sellaisen kauhun, pelon ja epätoivon ilme, että se +hyydytti veren kummankin herran suonissa. He saivat nähdä sen vain +vilahdukselta, sillä ikkuna paiskattiin heti paikalla kiinni -- mutta +tässä vilahduksessa oli riittämään asti, ja he kääntyivät pois ja +läksivät kiireesti pihasta virkkamatta sanaakaan. Vaiti kulkivat he +kadullakin, ja vasta kun he olivat tulleet eräälle isommalle pääkadulle, +missä sunnuntaisinkin oli elämää ja liikettä, Utterson kääntyi katsomaan +seuralaistaan. He olivat kumpikin kalpeat, ja heidän katseissaan oli +sama kaameuden ilme, kun ne kohtasivat toisensa. + +»Jumala armahtakoon, Jumala armahtakoon», hoki Utterson. + +Mutta Enfield nyökkäsi vain hyvin totisena päätään ja jatkoi vaiti +matkaansa. + + + + +Viimeinen yö. + + +Mr Utterson istui eräänä iltana päivällisen jälkeen takkavalkean +ääressä, kun häntä hämmästytti käynnillään Poole. + +»Mitä nyt, Poole, mikä tuo sinut tänne?» huudahti hän sekä lisäsi, +katsottuaan tarkemmin häneen: »Mitä on tapahtunut? Onko tohtori sairas? +--» + +»Mr Utterson», sanoi uskollinen palvelija, »asiat eivät ole nyt +ensinkään hyvin». + +»Istu, ja tuossa on sinulle lasi viiniä», kehotti juristi. »No niin, +tyynny nyt -- älä ole niin hätäinen! -- Sano nyt minulle suoraan mitä +haluat.» + +»Te tunnette tohtorin tavat, sir», sanoi Poole. »Te tiedätte, miten +hänellä oli tapana sulkeutua sisään huoneisiinsa. No, nyt on hän taaskin +sulkeutunut työhuoneeseensa -- enkä minä pidä siitä, sir -- -- niin +totta kuin elän, niin en pidä siitä. Mr Utterson -- -- sir -- -- minua +pelottaa --» + +»Kas niin, kas niin, ystäväni», virkkoi juristi, »ole hyvä ja puhu +hiukan selvemmin. Mikä sinua pelottaa?» + +»Minua on pelottanut nyt jo koko viikon», jatkoi Poole kertomustaan, +välittämättä kysymyksestä, »enkä nyt totta tosiaan voi enää kestää». + +Miehen ulkomuoto vahvisti hänen sanojaan; hän näytti lamautuneelta ja +hermostuneelta, eikä hän, lukuunottamatta ensimäistä hetkeä, ollut +katsonut Uttersonia kertaakaan silmiin. Nytkin hän istui viinilasi +koskemattomana edessään ja katse lattiaan luotuna. »Minä en voi enää +kestää.» + +»No no», sanoi juristi, »huomaan, että sinulla on syysi siihen mitä +sanot, Poole; huomaan, että asia on vakavaa laatua. Koeta nyt sanoa +minulle, mitä se on.» + +»Minä luulen, että jotakin hirveää on tapahtunut», vastasi Poole +käheällä äänellä. + +»Jotakin hirveää!» virkkoi juristi, samalla kertaa säikähtäneenä ja +suuttuneena. »Mitä hirveää sitten? -- Mitä mies tarkottaa?» + +»Minä en osaa sitä sanoa, sir», vastasi palvelija. »Mutta ettekö tahdo +itse tulla mukaan katsomaan millä kannalla asiat ovat?» + +Uttersonin ainoana vastauksena oli se, että hän nousi sekä otti hattunsa +ja päällystakkinsa. Hän huomasi kummastuksekseen sen äärettömän +helpotuksen ilmeen, joka väikkyi toisen katsannossa, sekä yhtä suureksi +hämmästyksekseen, että viini oli vielä koskematta palvelijan laskiessa +sen pois luotansa seuratakseen häntä. + +Oli kolea, tuulinen maaliskuun ilta. Kelmeä kuu kellotti selällään kuin +tuulen kumoonkaatamana, ja taivaalla kiitivät kuultavat pilvet. Myrskyn +vuoksi oli vaikeata puhella, ja se pieksi kasvoja, niin että niitä +kirveli. Se näytti myöskin pyyhkäisseen enimmät kulkijat kaduilta, sillä +mr Utterson ei mielestään ollut nähnyt tätä Lontoon osaa milloinkaan +niin autiona ja tyhjänä. Hän olisi suonut asian olevan toisin. Ei +milloinkaan elämässään hän ollut tuntenut sellaista kanssaihmisten +näkemisen ja puhuttelemisen tarvetta. Koettipa hän miten ankarasti +hyvänsä sitä vastaan taistella, niin valtasi hänen sielunsa yhä enemmän +ja enemmän runteleva lähenevän onnettomuuden aavistus. Tori, jonka +reunassa t:ri Jekyllin talo sijaitsi, oli pyörretuulen aikaansaaman +pöly- ja hiekkapilven peitossa heidän joutuessaan sinne, ja laihat puut +hakkasivat aitaa alastomilla oksillaan. Poole, joka oli koko matkan +kulkenut muutamia askelia edellä, seisahtui nyt keskelle jalkakäytävää, +otti hatun päästään huolimatta purevasta pakkasesta ja pyyhki otsaansa +punaisella nenäliinalla. Vaikka hän oli kulkenut joutuin, niin ei +todennäköisesti tämä, vaan pikemmin ahdistava sieluntuska se oli +pusertanut hänestä hien; sillä hänen kasvonsa olivat valkeat kuin +palttina ja hänen puhuessaan kuului hänen äänensä käheältä ja +sortuneelta. + +»No, nyt olemme siis perillä, sir», sanoi hän, »ja Jumala suokoon, että +kaikki olisi hyvin». + +»Amen, Poole», virkkoi Utterson. + +Palvelija kolkutti varovasti; ovi avautui raolleen, vaikka varmuusketju +olikin paikallaan, ja ääni kysyi: »Tekö siellä, Poole?» + +»Minä juuri», sanoi Poole. »Avatkaa ovi.» + +Tultuaan tuohon tuttuun eteiseen huomasivat he sen kirkkaasti +valaistuksi; roihuva takkavalkea oli laitettu uuniin, ja tulen ympärillä +olivat kaikki sekä mies-että naispalvelijat koolla kuin pelästynyt +lammaslauma. Uttersonin nähdessään alkoi talon piika hermostuneesti +nyyhkyttää, ja keittäjätär huusi: »Jumalan kiitos! -- se on mr Utterson!» +sekä syöksähti esiin kuin tahtoen syleillä häntä. + +»Mitä nyt, mitä nyt? Täälläkö te kaikki olette?» sanoi juristi +vihaisesti. »Kerrassaan sopimatonta, kerrassaan säädytöntä! Isäntänne ei +suvaitse sellaista.» + +»Ne ovat niin peloissaan», sanoi Poole. + +Seurasi syvä hiljaisuus. Ei kukaan vastannut -- ainoastaan piika itki +ääneen. + +»Tukkikaa suunne!» tiuskaisi Poole hänelle väkinäisyydellä, joka +todisti, miten hermostuneessa jännityksessä hän itse oli. Itse asiassa +olivat kaikki, kun tyttö niin yhtäkkiä alkoi itkeä, säpsähtäneet ja +kääntyneet sisäovea kohti odottava kauhun ilme kasvoillaan. + +»Kuules», sanoi palvelija juoksupojalle, »anna minulle kynttilä, niin +teemme lopun tästä kaikesta heti paikalla». Sitten pyysi hän mr +Uttersonia seuraamaan mukana ja näytti tietä takapihalle. »Kulkekaa +niin hiljaa kuin voitte, sir», kuiskasi hän. »Minä tahdon, että te +kuulette, mutta en että teidät kuultaisiin. Ja -- -- kuulkaa, sir -- -- +jos hänen päähänsä sattuisi pälkähtämään käskeä teitä sisälle, niin +älkää menkö.» + +Tämä odottamaton varotus sai juristin säpsähtämään, ja hän oli +kadottamaisillaan tasapainonsa; mutta hän kokosi taas rohkeutensa ja +seurasi Poolea laboratoriorakennukseen, läpi vanhan luentosalin, missä +oli tomuisia pulloja ja pakkalaatikoita, niiden portaiden juurelle asti, +jotka veivät tohtorin työhuoneeseen. Tässä viittasi Poole häntä +pysähtymään ja kuuntelemaan, pani itse pois kynttilän ja lähti ilmeisen +suurella vastenmielisyydellä nousemaan ylös noita pieniä portaita ja +epävarmalla kädellä kolkutti punaiselle ovelle. + +»Mr Utterson on täällä ja haluaa tavata tohtoria», huusi hän, kehottaen +vielä kerran vilkkain liikkein juristia kuuntelemaan. + +Ääni kuului vastaavan sisältä: »Sano hänelle, että minä en voi ottaa +vastaan ketään», sanoi se valittavana. + +»Kiitoksia», sanoi Poole, ja hänen äänensä kaikui melkein riemukkaana. +Hän otti taas kynttilän ja vei mr Uttersonin takaisin pihan poikki +suureen keittiöön, jossa tuli oli sammunut ja kovakuoriaiset +juoksentelivat ympäri lattiaa. + +»Mr Utterson», sanoi hän katsoen häntä suoraan silmiin, »oliko se +isännän ääni, tuo?» + +»Se tuntui kovin muuttuneelta», vastasi Utterson hyvin kalpeana, mutta +silmää räpäyttämättä. + +»Muuttuneelta? Kyllä, uskoisinpa sen! -- Olisinko minä ollut +kaksikymmentä vuotta isännän palveluksessa enkä tuntisi hänen ääntänsä, +uskooko herra sitä? -- Ei, isäntä on murhattu -- niin juuri, he ottivat +häneltä hengen kahdeksan päivää sitten, kun me kuulimme hänen huutavan +ja pyytävän Jumalaa armahtamaan -- ja _mikä_ se on, joka pitää nyt +asuntoansa tuolla, ja _minkävuoksi_ se pysyy siellä -- sen tietänee vain +Jumala -- -- --.» + +»No no, Poole, -- sepä vasta oli merkillinen juttu, ihan uskomaton +juttu, ystäväni», sanoi Utterson ja puri sormeaan. »Otaksutaan, että +asia on niin kuin luulet, oletetaan, että tohtori on -- sanokaamme -- +toimitettu pois tieltä. Minkä vuoksi pysyisi murhaaja sitten siellä? Tuo +ei sovi yhteen, siinä ei ole tervettä järkeä.» + +»Niin, niin, mr Utterson, teitä on vaikea saada vakuutetuksi, mutta minä +teen sen sittenkin lopuksi», sanoi Poole. »Koko viime viikon, tietäkääs, +on hän -- taikka se -- taikka mikä se lienee, joka elää tuossa huoneessa, +huutanut yhtämittaa, yöllä ja päivällä, jonkinlaista lääkettä, jota hän +ei voi valmistaa. Hänellä oli välistä tapana -- isännällä tarkotan -- +oli tapana kirjottaa se, mitä hän halusi toimitettavaksi, paperille, +jonka hän heitti portaille. Koko tämän viikon aikana me emme ole saaneet +muuta -- vain paperilappuja, ja ovi on salvassa, ja hänen ateriansa +asetettuna tarjottimelle oven ulkopuolelle, niin että hän on voinut +hiipiä syömään kenenkään näkemättä. No, tietäkääs, herra -- -- joka ainoa +päivä, välistä kaksi, kolme kertaa päivässä, on ollut uusia valituksia +ja määräyksiä ja käskyjä, niin että minä en ole saanut tehdä muuta kuin +hypätä kaikkien kaupungin apteekkarien ja rohdoskauppiaiden luona. Joka +kerran kun olen tullut ostoksineni kotiin, on jo ilmestynyt uusi +paperilappu käskyllä viedä se takaisin ja koettaa uutta paikkaa. Tämä +pulveri mahtanee olla kauhean tarpeen, se on ainakin tiettyä ja +tunnettua, mitä hän sillä sitten aikoneekin tehdä.» + +»Onko sinulla yhtään sellaista paperia tallella?» kysyi Utterson. + +Poole kopeloi taskujaan ja ojensi hänelle rypistyneen paperin, jota +juristi, kumartuen lähemmä kynttilää, tarkoin tutki. Sen sisältö oli +seuraava: + +»T:ri H. Jekyll saa ilmottaa herroille Maw, että se näyte, jonka he +olivat lähettäneet hänelle, oli epäpuhdasta ja aivan kelpaamatonta. +Vuonna 18-- osti t:ri Jekyll suuremman määrän samaa suolaa herroilta +Maw. Hän pyytää teitä hyväntahtoisesti tarkastamaan, eikö vanhaa +varastoa ole vielä jäljellä, ja siinä tapauksessa pyytää hän sitä +viipymättä itsellensä lähettämään. Hinnasta ei ole kysymystä. Asia on +mitä tärkeintä laatua t:ri Jekyllille.» + +Tähän asti oli kirjeen sanamuoto ollut tyyni ja maltillinen, mutta tässä +osotti suuri mustepilkku, että sen kirjottajan oli mielenliikutus +vallannut. »Jumalan nimessä» -- oli hän lisännyt -- »koettakaa löytää +tuota vanhaa». + +»Sepä oli merkillinen kirje», sanoi Utterson. Sitten hän lisäsi +terävästi: »Miten on selitettävissä, että se on vielä sinulla ja +avattuna?» + +»Eräs Maw'in herroista suuttui ja viskasi sen takaisin minulle yli +myymäläpöydän, kuin olisi se polttanut häntä», vastasi Poole. + +»Mutta eikö tämä ole kieltämättä tohtorin käsialaa? Etkö tunne sitä +samaksi?» jatkoi juristi. + +»Niin, kyllähän se minun mielestäni vivahtaa siihen», sanoi palvelija +nyreänä. Mutta sitten lisäsi hän muuttuneella äänellä: »Mutta mitä se +merkitsee, miten hän kirjottaa? Olenhan minä nähnyt hänet.» + +»Nähnyt hänet?» toisti Utterson. »No?» + +»Juuri niin», sanoi Poole. »Minä kerron teille kaikki. Minä tulin +luentosaliin puutarhasta. Hän oli hiipinyt ulos varmaankin etsimään +tuota suolaa tai mitä se lienee, sillä työhuoneen ovi oli auki ja hän +seisoi huoneen toisessa päässä ja kaiveli pakkalaatikkoa. Hän katsahti +minun tullessani ylös, päästi huudon ja ryntäsi portaita ylös omaan +huoneeseensa. Minä en nähnyt häntä kauemmin kuin sekunnin ajan, mutta +tukkani nousi pystyyn kuin sian harjakset. Sillä jos se oli isäntäni, +niin voiko herra sanoa minulle, minkävuoksi hänellä oli naamio +kasvoillaan? -- Jos se oli isäntäni, niin minkävuoksi hän kirkaisi kuin +rotta ja juoksi minua piiloon? Olenhan palvellut häntä kaksikymmentä +vuotta. Ja sitäpaitsi --» hän vaikeni ja pyyhki kädellä kasvojaan. + +»Merkillistä kyllä», virkkoi Utterson, »mutta minä luulen alkavani +käsittää asiain yhteyden. Isäntääsi, Poole, vaivaa nähtävästi jokin +sellainen tauti, joka sekä tuottaa tuskia sairaalle että tekee hänet +epäluuloiseksi; siitä johtuu hänen muuttunut äänensä luullakseni; +senvuoksi käyttää hän kasvoillaan naamiota ja karttaa kaikkia ihmisiä; +senvuoksi haluaa hän niin kiihkeästi tuota lääkettä, jonka hän +mielessään kuvittelee -- Jumala suokoon, ettei hän erehtyisi, raukka -- +tuottavan hänelle lievennystä. Niin on asia varmaankin -- ja totisesti on +se surullista ja kauheaa ajatellakin. Mutta se on joka tapauksessa +yksinkertaista ja luonnollista, sopii hyvin kaikkiin asianhaaroihin ja +vapauttaa meidät kaikista vastenmielisistä otaksumisista.» + +»Niin, mutta», sanoi vanha palvelija, kasvojensa käydessä kellertävän +kalpeiksi, -- »se -- se, jonka minä näin, ei ollut isäntäni, se on +puhdas totuus. Isäntä» -- tässä vilkaisi hän varovasti ympärilleen ja +hiljensi äänensä kuiskinaksi -- »isäntä on pitkä, muhkea mies, kuten +kyllä tiedätte, mr Utterson, mutta tämä oli pikemminkin kääpiö». +Utterson koetti väitellä vastaan. »Herra Jumala, sir!» huudahti Poole, +»luuletteko todellakin, että minä en voi tuntea tohtoria palveltuani +häntä ummelleen kaksikymmentä vuotta? -- Ettekö usko, että minä tiedän +tarkalleen, miten korkealle hänen päänsä yltää tuossa ovessa, jossa olen +hänen nähnyt joka ainoa päivä? -- E-ei, sir -- e-ei, sen minä sanon ja +siinä pysyn -- -- se, jolla oli naamio, ei ollut tohtori -- Jumala +tietäköön, kuka taikka mikä hän sitten lieneekään, mutta, nähkääs, +tohtori se ei ollut; ja minun uskoni on nyt se, että ne ovat ottaneet +häneltä hengen.» + +»Poole», sanoi Utterson, »jos sinä todellakin väität sitä ja pysyt +väitteessäsi, niin on minun velvollisuuteni ottaa selko asiain +todellisesta tilasta. Olinpa miten velkapää hyvänsä kunnioittamaan +tohtorin toivomuksia ja voinenpa miten vähän hyvänsä selittää tämän +kirjeen olemassaoloa, joka kirje näyttää todistavan, että hän todella +elää -- niin -- pidän tosiaankin velvollisuutenani murtaa tuon oven.» + +»No, se kuuluu joltakin, mr Utterson!» huudahti palvelija. + +»Mutta nyt tulee toinen kysymys», jatkoi juristi. »Ken on sen tekevä?» + +»Luonnollisesti te ja minä, sir», kuului peloton vastaus. + +»Uljaasti puhuttu, Poole», sanoi juristi, »ja olipa tästä seurauksena +mikä hyvänsä, niin pidän minä huolen, ettet sinä tule mitään kärsimään». + +»Tuolla luentosalissa on kirves», virkkoi Poole, »ja voimmehan ottaa +hiilihangon keittiöstä». + +Mr Utterson otti tämän oudon, mutta tarkotuksenmukaisen aseen käteensä +ja punnitsi sitä. »Ymmärräthän, Poole», sanoi hän sitten katsahtaen +ylös, »että me tällä tavoin antaudumme vaaraan?» + +»Kyllä sen hyvin ymmärrän, sir», vastasi Poole. + +»On siis parasta olla toisiamme kohtaan suoria», jatkoi juristi. »Meillä +kummallakin on mielessä enempi kuin mitä puhumme. Puhukaamme nyt asiat +selviksi. -- Tuo naamioitu henkilö, jonka näit -- -- -- tunsitko häntä?» + +»Hm -- niin, nähkääs, sir, se juoksi niin nopeasti ja oli niin +kumarassa, että minä todellakaan en voi vannoa, että tunsin hänet», oli +vastaus. »Mutta jos tarkotatte -- oliko se mr Hyde -- niin, totta +tosiaan sir, luulen että hän se oli. -- Se oli jotenkin hänen +pituisensa, minun ajatukseni mukaan; ja se liikkui samalla +sipsuttavalla, nopealla tavalla kuin hän -- ja kukapa muu olisi voinut +tulla laboratorion ovesta? -- mutta siinä ei kuitenkaan ole kaikki. Minä +en tiedä, mr Utterson, oletteko milloinkaan tavannut mr Hydeä.» + +»Olen, minä puhelin kerran hänen kanssaan.» + +»Niin, no sitten kyllä tiedätte, sir, yhtä hyvin kuin me muut, että +hänessä oli jotakin eriskummaista -- jotakin, joka -- -- joka sai kuin +pois kääntymään ---- niin, minä en nyt osaa sanoa mitä tarkotan, sir; +sen tunsi kylmänä ja raskaana selkäpiissään asti, niin sanoakseni.» + +»Kyllä minä ymmärrän mitä tarkotat.» + +»Juuri niin, niin, sir. No -- -- kun nyt tuo kuvatus, jolla oli naamio, +pikemmin marakatin kuin kristityn ihmisen tavoin -- se on puhdas totuus, +sir -- hypähti pakkalaatikolta ylös ja juoksi työhuoneeseen, niin +vakuutan teille, sir, että tuntui, kuin olisi jäätä heitetty selkääni. +Niin, vaikka tiedänhän, ettei se todista mitään, ei -- siksi +kirjanoppinut olen minäkin; mutta ihmisellä on tunteensa kuitenkin, mr +Utterson, ja niin totta kuin tässä seison, oli se mr Hyde!» + +»Ni-niin -- --» sanoi juristi. »Pelkäänpä melkein samaa. Pelkään tuolla +tuttavuudella olleen juurensa siinä, mikä pahaa oli, eikä siitä voinut +mitään hyvää koituakaan. Niin, totta puhuakseni, uskonpa sinun olevan +oikeassa, Poole. Minunkin luullakseni on Harry parka murhattu, ja hänen +murhaajansa -- Jumala yksin tiennee, mistä syystä -- piileilee vielä +hänen huoneessaan. No, me kostamme hänelle. Huuda Bradshawia!» + +Nuorempi palvelija totteli kutsua hyvin kalpeana ja säikähtäneenä. + +»Malttia, Bradshaw!» sanoi juristi. »Tämä epävarmuus tekee meidät kaikki +hulluiksi; mutta nyt me teemme Jumalan avulla siitä lopun. Poole ja minä +aiomme murtaa työhuoneen oven. Jos, vastoin odotusta, kaikki olisi +oikein, otan minä vastatakseni koko jutusta. Mutta siltä varalta, ettei +todellakaan kaikki ole oikein taikka että joku pahantekijä koettaisi +päästä pakoon takaoven kautta, on sinun ja pojan otettava pari tukevaa +nuijaa ja kierrettävä nurkan taakse vartioimaan ovea. Me annamme teille +kymmenen minuuttia aikaa ennättääksenne sinne.» + +Bradshaw meni, ja Utterson katsoi kelloansa. »Ja nyt, Poole, lähdemme +mekin vartiopaikkaamme», sanoi hän, ottaen hiilihangon ja mennen +pihalle. Pilvi peitti nyt kokonaan kuun, joten ulkona oli pilkkopimeä. +Tuuli, joka pääsi vain henkäyksinä tunkeutumaan korkeiden muurien +väliin, sai heidän kynttilänsä liekin lekottamaan sinne tänne, kunnes he +pääsivät laboratoriorakennuksen seinän suojaan, jonne istuivat hiljaa +odottamaan. Lontoo myllersi juhlallisena heidän ympärillään; mutta +läheltä ei kuulunut muuta ääntä kuin jonkun ylhäällä työhuoneessa +lakkaamatta edestakaisin kävelevän henkilön askelet. + +»Tuolla tavoin se kävelee koko päivän, sir», kuiskasi Poole -- -- »niin, +ja puolen yötä lisäksi. Vain silloin, kun joku uusi näyte saapuu +apteekista, tulee siellä hetkiseksi hiljaista. Ah, mr Utterson, varmaan +paha omatunto se vaivaa ihmistä sillä tavoin! -- Minusta tuntuu, kuin +olisi noissa askelissa joka ainoassa ihmisverta. Mutta kuunnelkaa, vähän +tarkemmin, vähän tarkemmin, sir -- -- pankaa sydän korviinne, mr +Utterson, ja sanokaa minulle suoraan, ovatko ne mielestänne tohtorin +askelia?» + +Käynti oli kevyttä ja epätasaista, ja siinä oli jotakin omituista +keinuntaa, vaikka se olikin hidasta. Ei mikään itse asiassa voinut erota +enemmän t:ri Jekyllin tavallisista raskaista, narisevista askelista. + +Utterson huokasi. »Eikö sieltä milloinkaan kuulu mitään muuta?» kysyi +hän. + +Poole nyökkäsi. + +»Kerran», sanoi hän, »kerran kuulin sen itkevän». + +»Itkevän? -- Miten niin?» virkkoi juristi, joka tunsi väristyksen +kulkevan ruumiissaan. + +»Se itki kuin nainen tai niinkuin kadotettu sielu», vastasi palvelija. +»Se vaikutti minuun niin, että olisin voinut itsekin itkeä lähdettyäni +sieltä.» + +Nyt olivat nuo kymmenen minuuttia melkein kuluneet. Poole otti erään +olkikasan alta kirveen; kynttilä asetettiin lähimmälle pöydälle, ja he +lähestyivät hiljaa ja henkeä pidättäen sitä ovea, jonka takana nuo +kärsivälliset jalat yhä edestakaisin ja taas edestakaisin yön +hiljaisuudessa vaelsivat. + +»Jekyll!» huusi Utterson kovalla äänellä. »Minä pyydän saada tavata +sinua». Hän odotti vähän aikaa, mutta minkäänlaista vastausta ei +kuulunut. + +»Minä varotan sinua», jatkoi hän sitten taas. »Ja sanon sinulle suoraan, +että meissä on herännyt epäluuloja, ja minä haluan ja minun täytyy +tavata sinua, jollei hyvällä, niin sitten pahalla -- jollei myöten, niin +vastoin tahtoasi! Jollet suostu avaamaan ovea, niin käytän väkivaltaa.» + +»Utterson», sanoi ääni sisältä, »armahda Jumalan tähden!» + +»Ah -- se ei ollut Jekyllin ääni -- se oli Hyden!» huudahti Utterson. +»Ovi rikki, Poole!» + +Poole heilautti kirvestä. Lyönti tärisytti rakennusta ja sai punaisen +oven liikahtamaan saranoiltaan. Hurja kirkaisu, muistuttava ahdistetun +eläimen parahdusta, kuului työhuoneesta. + +Vielä kerran kohosi kirves, ja taas tärisivät ovilaudat. Neljä iskua +seurasi toinen toistaan, mutta puu oli lujaa ja työ hyvää, niin että +vasta viidennellä lyönnillä lukko särkyi ja murtunut puuosa kaatui +sisäänpäin matolle. + +Aikaansaamansa metelin ja sitä seuranneen syvän, hiljaisuuden +säikäyttäminä vetäytyivät piirittäjät vähän syrjään ja tirkistelivät +huoneeseen. Siinä oli huone heidän silmäinsä edessä rauhallisessa +lampunvalossa; takkavalkea hehkui ja ratisi iloisesti pesässä, +teekeittiö hyrisi vienoa lauluansa, pari laatikkoa oli avoinna, +kirjoituspöydällä olivat paperit kauniissa järjestyksessä, ja aivan +tulipesän vieressä oli sirosti katettu pöytä teekalustoineen. Jos ei +lasikaappia ja kemiallisia työkaluja olisi ollut, niin olisi huonetta +voitu sanoa jokapäiväisimmäksi ja rauhallisimmaksi huoneeksi, mitä sinä +yönä voitiin Lontoosta löytää. + +Keskellä lattiaa makasi kiemurassa vielä suonenvedontapaisesti +nytkähtelevä ihmisen ruumis. He lähestyivät varpaisillaan, käänsivät sen +selälleen ja näkivät Edward Hyden kasvot. + +Hän oli puettuna vaatteisiin, jotka näyttivät liian väljiltä hänelle; +puku näytti alunpitäen olevan aiottu tohtorin kokoiselle henkilölle. +Kasvojen lihakset osottivat vielä heikkoa elonmerkkiä, mutta henki oli +oikeastaan jo paennut; ja pullosta, jota hän puristi kädessään, ja +tuosta väkevästä karvasmantelin hajusta, joka täytti ilman, ymmärsi +Utterson, että hänen edessään oleva ruumis oli itsemurhaajan ruumis. + +»Tulimme liian myöhään», sanoi hän ankarasti. »Myöhästyimme sekä +rankaisemasta että pelastamasta. Hyde on kaikkitietävän tuomarin edessä. +Meillä ei ole muuta tehtävää kuin etsiä isäntäsi maallisia jäännöksiä.» + +Verrattomasti suurimman osan rakennuksesta otti luentosali, joka täytti +melkein koko alakerroksen ja johon valo tuli ylhäältä. Työhuone täytti +yläkerroksen toisen päädyn, ja siitä oli näköala pihalle. Luentosalista +johti käytävä takakadulle vievälle ovelle, ja tämä käytävä oli portaiden +kautta yhteydessä työhuoneen kanssa. Sitäpaitsi oli talossa pimeitä +komeroita ja suuri kellari. Kaikki tutkittiin perinpohjin. Komerot ja +konttorit tarvitsivat vain yhden ainoan silmäyksen, sillä ne kaikki +olivat tyhjinä ja näyttivät, siitä pölystä päättäen, joka niiden ovista +putosi, kun ne avattiin, olleen sellaisina pitkät ajat. Kellari oli +täynnä vanhaa romua, suurimmaksi osaksi tohtorin edeltäjän perua, mutta +kun he avasivat oven, tulivat he heti vakuutetuiksi tutkimuksen +tarpeettomuudesta, sillä alas putosi paksu vanha +hämähäkinverkkokuontalo, joka oli vuosikausia ollut sisäänkäytävän +sinettinä. Ei missään näkynyt Henry Jekyllin jälkeäkään, ei elävän eikä +kuolleen. + +Poole kopisteli käytävän kivisiä lattialevyjä. »Hän on saattanut haudata +hänet tänne», sanoi hän, kuunnellen kumahtelevaa ääntä. + +»Hän on voinut paeta», virkkoi Utterson, mennen tutkimaan takakadulle +vievää ovea. Se oli lukossa; ja sen vierestä kivilattialta löysivät he +ruosteisen avaimen. + +»Tämä ei näytä käytetyltä», huomautti juristi. + +»Käytetyltä?» vastasi palvelija. »Ettekö näe, sir, että se on +rikkimurrettu? -- Näyttää melkein siltä, että joku on polkenut sitä.» + +»Niinpä niin, totta tosiaan», sanoi Utterson. »Ja murrospaikat ovat +myöskin ruosteiset.» + +Molemmat miehet katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. + +»Tämä menee yli minun ymmärrykseni», sanoi juristi. »Mennään takaisin +työhuoneeseen.» + +He kulkivat hiljaa portaita ylös ja alkoivat, luoden tuontuostakin +pelokkaan syrjäkatseen ruumiiseen, tarkasti tutkia työhuoneen sisältöä. +Eräällä pöydällä näkyi jälkiä siitä, että siinä oli toimitettu jotakin +kemiallista koetta. Jotakin valkoista suolaa oli eri paikoissa pöydällä +olevilla lautasilla, ja kaikki näytti olevan valmiina jotakin koetta +varten, jonka suorittamisessa miesparka oli tullut keskeytetyksi. + +»Juuri tuota jauhetta minun alituiseen täytyi juosta hakemassa», sanoi +Poole. Hänen puhuessaan alkoi teekeittiö kiehua pihistä kimeällä +äänellä. + +Tämä vei heidät kummatkin uunin luo, mihin oli siirretty hauska +nojatuoli ja missä teetarpeet olivat valmiina -- sokerikin oli jo +kupissa. Eräällä viereisellä hyllyllä oli muutamia kirjoja; yksi kirja +oli avattuna teekupin vieressä. Utterson vilkaisi sitä ja huomasi +hämmästyksekseen sen olevan erään uskonnollisen teoksen, johon Jekyll +oli aina ollut hyvin mieltynyt, reunat ahdettuina täyteen liikuttavia +muistiinpanoja, jotka käsialasta päättäen saattoivat olla vain tohtorin +itsensä kirjottamia. + +Sen jälkeen tulivat he miehenkorkuisen peilin luo, johon katsominen +heissä väkisinkin synnytti kammoa. Mutta se oli käännetty niin, että se +näytti heille vain punaisen tulenvalon katosta, liekkien moninkertaiset +varjokuvat lasikaapin ruuduista sekä heidän omat kalpeat ja pelästyneet +kasvonsa, jotka kumartuivat katsomaan niitä. + +»Tämä peili se on nähnyt monta outoa asiaa, sir», lausui Poole +kuiskaamalla. + +»Ja tuskinpa sittenkään mitään, joka olisi sitä itseään oudompi», +vastasi juristi samassa äänilajissa. »Sillä mitä teki Jekyll» -- häntä +puistatti ja hän vaikeni mainitessaan ystävän nimen, mutta tointui pian +tästä heikkoudesta -- »mitä varten se oikeastaan oli Jekyllillä täällä?» +jatkoi hän. + +»Niin, sanokaas muuta!» virkahti Poole. + +Sitten he lähtivät tutkimaan kirjotuspöytää. Hyvin järjestettyjen +paperien päällimäisenä oli siinä suuri sinetillä varustettu, mr +Uttersonille osotettu kirjekuori. Juristi avasi sen ja siitä putosi +useampia erilaisia papereita maahan. Näistä ensimäisen huomattiin olevan +testamentin, jonka sanamuoto oli aivan sama kuin sen, jonka hän kuusi +kuukautta sitten oli antanut takaisin tohtorille. Mutta Edward Hyden +nimen sijasta luki juristi siinä nyt, sanomattomaksi hämmästyksekseen, +nimen Gabriel John Utterson. + +Hän katsoi Pooleen, sitten paperiin ja vihdoin kuolleeseen +pahantekijään, joka makasi suorana matolla. + +»Pääni menee pyörälle», sanoi hän. »Hän on ollut sisäänsulkeutuneena +useampia päiviä; hänellä ei ollut mitään syytä pitää minusta; hänen on +täytynyt olla raivosta mielettömänä sen vuoksi, että joutui +perinnöttömäksi -- ja sittenkään ei hän ole hävittänyt tätä +testamenttia!» + +Hän otti lattialta seuraavan paperin. Se oli lyhyt kirje, kirjotettu +tohtorin tunnetulla käsialalla ja varustettu päivämäärällä. + +»Poole!» huudahti hämmästynyt lakimies, »hän on ollut elävänä tässä +huoneessa vielä tänä päivänä. Niin lyhyessä ajassa ei häntä ole voitu +piilottaa -- hänen täytyy elää vielä, hänen on täytynyt paeta. Mutta +minkä vuoksi hän olisi paennut -- ja minne? -- Ja jos niin on, niin +miten voimme antaa ilmi tämän itsemurhan? -- -- -- Meidän on oltava +hyvin varovaisia. Minä pelkään, minä pelkään, että me muuten tulemme +kietoneeksi isäntäparkasi hyvin vaikeaan ja ikävään juttuun.» + +»Miksi ette lue mitä tuossa paperissa on kirjotettuna, sir», kysyi +Poole. + +»Minua pelottaa lukea sitä», vastasi juristi puolikovaa ja hyvin +totisena. »Suokoon Jumala, ettei siihen olisi syytä!» + +Sitten hän asetti paperin likemmä kynttilää ja luki seuraavaa: + +»Rakas Utterson -- kun tämä joutuu käsiisi, olen minä kadonnut, +asianhaarojen pakosta, joita en ole ollut tarpeeksi tarkkanäköinen +odottamaan. Mutta tuntoni ja kaikki asianhaarat nykyisessä +kuvaamattomassa tilassani viittaavat minulle, että lopun täytyy olla +lähellä. Mene siis ja lue ensiksi se kertomus, jonka Lanyon sanoi +jättävänsä sinun talletettavaksesi; ja jos sitten haluaisit tietää +enemmän, niin lue myöskin se tunnustus, jonka on antanut sinun halpa ja +onneton ystäväsi + + Henry Jekyll.» + +»Oliko kuoressa muuta paperia?» kysyi Utterson. + +»Oli, sir, tässä se on», vastasi Poole ottaen lattialta ja antaen +hänelle melkoisen käärön, joka oli suljettu useilla sineteillä. + +Lakimies pisti sen taskuunsa. + +»Älä puhu mitään näistä papereista, Poole», sanoi hän. »Olipa +isäntäparkasi kuollut taikka paennut, niin on meidän velvollisuutemme +suojata hänen hyvää nimeään. On jo myöhä; minun on lähdettävä kotiin ja +luettava nämä asiakirjat hiljaisuudessa; mutta minä palaan takaisin +parin tunnin kuluttua ja silloin kutsutamme poliisin.» + +He läksivät huoneesta ja lukitsivat luentohuoneen oven mennessään. +Pelon vallassa olevien palvelijain ollessa yhä koolla eteishuoneen +takkavalkean ympärillä vaelsi Utterson kotiinsa voidakseen +hiljaisuudessa lukea ne paperit, jotka tulivat selittämään salaisuuden. + + + + +T:ri Lanyonin kertomus. + + +-- Tammikuun yhdeksäntenä päivänä, se on neljä päivää sitten, sain +iltapostissa vakuutetun kirjeen, jonka kotelokirjotuksesta heti tunsin +vanhan koulu-ja virkatoverini Henry Jekyllin käsialan. Tämä oudostutti +minua aika lailla, sillä tapanamme ei ollut vaihtaa kirjeitä; sitäpaitsi +olin tavannut hänet, jopa ollut illallisella hänen luonaan edellisenä +iltana, enkä voinut käsittää, mitä niin ihmeen tärkeää asiaa hänellä +saattoi olla minulle, että kirje tarvitsi vakuuttamista. Kirjeen +sisällys lisäsi kuitenkin hämmästystäni, sillä se kuului näin: + +»Paras Lanyon -- sinä olet vanhimpia ystäviäni, ja vaikka meillä on +ollut muutamissa tieteellisissä kysymyksissä eri mielipide, niin en minä +puolestani kuitenkaan ole tuntenut mieltymykseni sinua kohtaan +vähenevän. Ei ole sitä päivää ollut, etten olisi uhrannut omaisuuttani +taikka oikeaa kättäni auttaakseni sinua, jos olisit sanonut: Jekyll, +minun henkeni, kunniani, järkeni riippuvat sinusta! -- -- -- + +»Lanyon, _minun_ henkeni, _minun_ kunniani, _minun_ järkeni riippuvat +sinusta. Jos et täytä pyyntöäni tänä iltana, niin olen auttamattomasti +hukassa. Tämän esipuheen jälkeen saatat ehkä arvella, että se on jokin +vaikea tehtävä, jota sinulta pyydän. Päätä itse. + +»Minä pyydän sinua siirtämään kaikki muut tämän illan tehtäväsi toiseen +aikaan -- niin, vaikkapa sinua olisi kutsuttu keisarin sairasvuoteen +ääreen; -- ottamaan vuokra-ajurin, jolleivät omat vaunusi sattuisi jo +seisomaan valjastettuina oven edessä -- ja tämä kirje kädessäsi, +voidaksesi täsmälleen seurata sen ohjeita, heti lähtemään minun +asuntooni. Poole, vanha palvelijani, on jo saanut tarpeelliset käskyt; +sinä tapaat hänet odottamassa tuloasi lukkoseppä kumppalinaan. Sen +jälkeen annat sinä murtaa työhuoneeni oven auki; sinun on mentävä sinne +yksin, avattava vasemmalla sivulla oleva lasikaappi, joka on merkitty +E-kirjaimella; jos ovi on lukossa, niin on sinun käskettävä murtamaan se +auki; sitten on sinun vedettävä ulos, _sisältöä lainkaan pöyhimättä_, +neljäs laatikko ylhäältä, taikka -- mikä on juuri sama -- kolmas +laatikko. Kauheassa sieluntuskassa, jossa olen, hirvittää minua jo +pelkkä ajatuskin, että näissä nyt antamissani ohjeissa saattaisi olla +joku erehdys. Mutta jos minä jollakin tavoin erehtyisin, niin täytyy +sinun tuntea laatikko oikeaksi sen sisällöstä: _erilaisia jauheita_; +yksi _pullo_ ja yksi _muistiinpanokirja_. + +»Koko tämän laatikon, sellaisena kuin sen tapaat, pyydän viemään +mukanasi kotiisi Cavendish Squarelle. + +»Siinä on toinen puoli sinulta pyytämääni palvelusta. Nyt tulee toinen. + +»Jos lähdet matkaan heti tämän kirjeen saatuasi, täytyy sinun olla +jälleen kotonasi jo aikoja ennen puoliyötä; mutta minä annan sinulle +kuitenkin aikaa puoliyöhön asti, osaksi sen vuoksi, että odottamattomia +esteitä saattaa aina ilmaantua, ja osaksi sen vuoksi, että aika, jolloin +palvelusväkesi voi otaksua jo nukkuvan, on edullisempi siihen nähden, +mitä vielä on toimittamatta. + +»Puoliyön aikaan pyydän siis sinua olemaan yksinäsi +vastaanottohuoneessasi, omin käsin päästämään sisään henkilön, joka +silloin esiintyy luonasi minun nimissäni, sekä tälle henkilölle antamaan +asunnostani noutamasi laatikon. + +»Kun olet tehnyt tämän, niin olet myöskin täyttänyt ystävänpalveluksesi +sekä ansainnut ikuisen kiitollisuuteni. Jos vaatisit lähempää selitystä +-- ja sinullahan on siihen oikeus -- niin tarvitaan vain muutama +hetkinen tullaksesi vakuutetuksi, että kaikella tällä hankkeella on +minuun nähden mitä suurin merkitys ja että sinä, laiminlyömällä yhden +ainoankaan antamani ohjeen -- miten mitättömältä se sitten näyttäneekin +-- hankit omalletunnollesi kuolemani taikka järkeni menettämisen. + +»Vaikka tuskin luulen, että sinä voit vastustaa tätä vanhaan +ystävyyteemme vetoamistani, jähmettyy kuitenkin sydämeni ja käteni +vapisee jo ajatellessanikin sellaista mahdollisuutta. Ajattele minua, +Lanyon, tällä hetkellä vieraassa ympäristössä, sysimustan epätoivon +ahdistamana, jota epätoivoa ei mikään mielikuvitus voi karkottaa -- ja +kuitenkin täysin tietoisena siitä, että jos sinä vain tahdot minulle +tämän palveluksen tehdä, niin ovat kaikki huoleni ja murheeni yhdessä +hetkessä poispyyhkäistyt, kuin ei niitä olisi ollutkaan. Auta minua, +rakas Lanyon, ja pelasta + + ystäväsi + H. J. + +»P. S. Olin jo sulkenut tämän, kun uusi pelko valtasi minut. Olisihan +mahdollista, että sinä jonkun sattuman kautta et saisikaan tätä kirjettä +ennenkuin huomisaamuna. Siinä tapauksessa, rakas Lanyon, toimita asiani +mihin aikaan päivästä sinulle parhaiten sopii ja varro vielä kerran +lähettiäni puolenyön aikaan. Mahdollisesti on se silloin jo liian +myöhäistä; ja jollei kukaan sinä iltana tule, niin voit olla melkein +varma siitä, ettet enää milloinkaan näe + + Henry Jekylliä.» + +Lukiessani tätä kirjettä olin ihan vakuutettu, että virkaveliparkani oli +tullut mielipuoleksi. Mutta niin kauan kuin tätä ei oltu toteennäytetty, +tunsin olevani velvollinen täyttämään hänen pyyntönsä. Kuta vähemmin +ymmärsin tätä mielenpurkausta, sitä vähemmin voin punnita sen arvoa -- +ja rukousta, joka on esitetty sellaisin sanoin kuin tämä, tuskin voi +olla ottamatta varteen, ottamatta samalla kannettavakseen +vakavaluontoista edesvastuuta. Minä nousin siis heti pöydästä, otin +vuokra-ajurin ja käskin ajamaan suoraan Jekyllin asunnolle. Hänen vanha +palvelijansa odotti minua; hän oli samassa postissa saanut vakuutetun +kirjeen, joka sisälsi tarpeelliset ohjeet, ja hän oli lähettänyt heti +noutamaan lukko- ja puuseppää. Molemmat käsityöläiset saapuivat +puhellessamme, ja me läksimme kaikki vanhaan t:ri Denmanin +leikkaussaliin, josta, kuten tiedät, tullaan Jekyllin työhuoneeseen. Ovi +oli hyvin vahva, lukko tavattoman luja; puuseppä sanoi, että siinä olisi +paljon vaivaa ja että siitä koituisi melkoinen vahinko, jos ovi täytyisi +avata murtamalla, ja lukkoseppä oli melkein joutua neuvottomaksi. +Viimemainittu oli kuitenkin hyvin kätevä mies, ja tehtyään kaksi tuntia +kovasti työtä onnistuikin hänen todella saada ovi auki. E-kirjaimella +merkitty lasikaappi ei ollut lukossa. Minä otin siitä ulos kirjeessä +mainitun laatikon, annoin täyttää sen oljilla ja kääriä vaatteeseen ja +palasin sitten Cavendish Squarelle. + +Täällä tutkin sen sisällystä. Pulverit oli järjestetty laatikkoon +sirosti, mutta ei kuitenkaan tottuneen apteekkarin kädellä; luultavaa +oli siis, että Jekyll itse oli ne valmistanut. Avatessani muutaman +paperin löysin, kuten minusta näytti, tavallisen kristallimaisen suolan, +valkeavärisen. Pullo oli puolillaan jotakin veripunaista, +voimakashajuista liuosta -- minusta näytti se sisältävän sekä fosforia +että eetteriä; mitä sen muut aineosat olivat, sitä en ilman lähempää +analyysiä voinut arvata. Kirja oli tavallinen muistiinpanokirja, ja +siinä tuskin oli muuta kuin tavaton joukko päivämääriä. Nämä näyttivät +olevan useiden vuosien takaisilta ajoilta, mutta tein havainnon, että ne +kokonaan päättyivät aikaan noin vuosi sitten. Jokunen lyhyt huomautus +oli tuontuostakin liitetty näihin päivämääriin, tavallisesti vain sanat: +»kaksinkertainen annos», jotka esiintyivät noin kuusi kertaa jokaista +sataa päivämäärää kohti; ja kerran luettelon alussa ja useampien +huutomerkkien seuraamana tulla töksähti huomautus: »kokonaan +epäonnistunut!!!!» + +Kaikki tämä kiihotti totta tosiaan uteliaisuuttani, mutta selitti sangen +vähän. Tässä oli jollakin liuoksella täytetty pullo, joitakin +suolapitoisia pulvereita sekä sarja muistiinpanoja kokeista, joilla, +samoin kuin useimmilla Jekyllin tekemillä, ei ollut mitään +käytännöllistä tulosta. Millähän tavoin voisi näiden esineiden +luonani-olemisella olla yhteyttä liiaksi kiihottuneen virkaveliparkani +kunnian, järjen taikka hengen kanssa? -- Ja jos kerran hänen lähettinsä +voi noutaa nämä kalut minulta, niin miksi ei hän voinut yhtä hyvin +noutaa niitä Jekyllin omasta asunnosta? -- Ja ennen kaikkea minkävuoksi +oli minun otettava tämä lähetti vastaan niin kovin salaperäisellä +tavalla? -- Kuta enemmän punnitsin asiaa, sitä vakuutetummaksi tulin, +että olin joutunut tekemisiin aivovian kanssa; ja vaikka päästinkin +palvelijani levolle, niin pistin panoksen vanhaan revolveriini +pystyäkseni puolustautumaan, jos se olisi tarpeen. + +Kello oli tuskin lyönyt kaksitoista kirkontornissa, kun ovijohto hiljaa +naputti. Minä menin itse avaamaan ja huomasin erään pienikasvuisen, +kyyryisen miehen seisovan porraspilarin takana. + +»Tohtori Jekyllin lähettikö se on?» kysyin. + +Hän teki myöntävän liikkeen, ja kun minä pyysin häntä tulemaan sisään, +loi hän ensiksi tutkivan ja hätääntyneen silmäyksen taaksensa pimeälle +torille. Jonkun matkan päässä näkyi poliisikonstaapeli, joka lähestyi +valaisten tietänsä taskulyhdyllä; minusta näytti, kuin olisi merkillinen +vieraani vavahtanut nähdessään hänet ja kiiruhtanut nopeammin sisälle. + +Tunnustan, että kaikki tämä teki vastenmielisen vaikutuksen minuun, ja +seuratessani häntä valoisaan vastaanottohuoneeseeni pidin käteni +revolverissa. + +Nyt vasta saatoin nähdä hänet oikein. Niin paljon oli ainakin varmaa, +etten ollut nähnyt häntä koskaan ennen. Hän oli, kuten sanoin, +pienikokoinen; minua hämmästytti vielä hänen tavattoman epämiellyttävä +ja tympäisevä katsantonsa, hänen ponneton ja lihakseton +ruumiinrakenteensa sekä -- eikä vähimmin -- se outo vaikutus, jonka +hänen läsnäolonsa teki minuun. Se vivahti alkavaan kangistumiseen, jota +seurasi valtimon huomattava heikentyminen. Silloin en kiinnittänyt +siihen kovinkaan paljon huomiota, arvelin sen johtuvan vain +sairaalloisesta persoonallisesta vastenmielisyydestä, vaikkakin oireen +terävyys ihmetytti minua; mutta sittemmin on minulla ollut syytä +olettaa, että syy oli paljoa syvemmällä ja että sillä oli jalompi juuri +kuin vain pelkkä viha. + +Tämä vieras, joka siis ensimäisestä hetkestä asti teki sellaisen +vaikutuksen minuun, jota voin kuvata vain vastenmielisyyden sekottamaksi +uteliaisuudeksi, oli sitäpaitsi puettuna tavalla, joka olisi tehnyt +jokaisen tavallisen ihmisen naurettavaksi. Hänen vaatteensa olivat tosin +kalliit ja hyvin tehdyt, mutta joka suhteessa liian väljät hänelle; +housut olivat riipuksissa ja lahkeet ylöskäärittyinä, jotta voisi +kävellä, hänen takkinsa vyötäinen oli lantioita paljon alempana, ja +kaulus reuhotti olkapäillä. Mutta merkillistä kyllä, minua ei sittenkään +tuntunut yhtään naurattavan. Pikemminkin sanoisin, että kuten koko tämän +olennon esiintymisessä oli jotakin epäsäännöllistä ja luonnotonta -- +jotakin kauhean tympäisevää, ällistyttävää, järkyttävää -- niin tuntui +tämä omituinen epäsuhde sopivan kaiken muun kanssa yhteen ja muodostavan +osan siitä sekä lisäävän uteliaisuuttani miehen luonteeseen, sukuun ja +elintapoihin nähden. + +Vaikka näiden huomioiden ja havaintojen kirjottaminen onkin vienyt +aikaa, tarvitsin minä vain muutamia sekunteja niiden tekemiseen. +Vieraani tuntui olevan synkän levottomuuden vallassa. + +»Onko teillä se?» virkkoi hän. »Onko teillä se?» Ja niin suuri oli +hänen hermostunut maltittomuutensa, että hän laski kätensä minun +käsivarrelleni ja yritti ravistaa minua. + +Minä työnsin hänet luotani, tuntien ihmeellisen jäätävän väreen käyvän +koko ruumiini läpi hänen koskiessaan. + +»No no», sanoin minä, »unhotatte, hyvä herra, että minulla ei ole vielä +kunniaa tuntea teitä. Olkaa hyvä ja istukaa.» + +Esimerkin vuoksi istuuduin itse ensin ja koetin saada tavallisen +esiintymistapani sairaita vastaanottaessa, niin paljon kuin omituiset +olosuhteet ja vieraani minussa herättämä voittamaton kauhu sallivat. + +»Anteeksi, herra tohtori», sanoi hän kohteliaasti. »Olette aivan +oikeassa, maltin puute sai minut unhottamaan hetkeksi kohteliaisuuden +vaatimukset. Minä tulen virkaveljenne, t:ri Henry Jekyllin luota, +tärkeän asian vuoksi, ja luulin» -- hän vaikeni ja vei käden kurkkuunsa; +minä huomasin, että hän näennäisestä levollisuudestaan huolimatta koetti +taistella mielenjärkkymiskohtausta vastaan. -- »Luulin -- -- että eräs +laatikko --» + +Minä näin hyväksi osottaa sääliä hänen hätäänsä sekä -- tunnustan sen -- +myöskin omaa kiihtyvää uteliaisuuttani kohtaan. + +»Tuossa se on», sanoin minä, osottaen laatikkoa, joka oli vaatteeseen +käärittynä kirjotuspöydän takana lattialla. Hän syöksähti sinnepäin, +mutta pysähtyi taas ja pani käden sydämelleen. Minä kuulin hänen +hampaittensa louskahtavan, kun leuat suonenvedontapaisesti löivät +toisiansa vastaan, ja hänen kasvonsa tulivat niin kalmankalpeiksi, että +aloin pelätä sekä hänen henkeään että järkeään. + +»Rauhottukaa!» sanoin minä. + +Hän katsoi minuun kaameasti hymyillen ja riuhtaisi epätoivon vimmalla +pois kääreen. Saatuaan nähdä laatikon sisällön päästi hän niin syvän +helpotuksen huokauksen, taikka pikemmin nyyhkytyksen, että minä istuin +hämmästyksestä kivettyneenä. + +Hetkinen tämän jälkeen kysyi hän äänellä, joka jo oli päässyt entiseen +vakavuuteensa: »Onko teillä astelasia?» + +Minä nousin väkinäisesti ylös ja annoin hänelle mitä hän pyysi. + +Hän kiitti minua ystävällisesti nyökäten, mittasi jonkun määrän punaista +liuosta sekä sekotti siihen yhden pulverin. Neste, joka alussa oli +punertavaa, vaaleni sen mukaan kuin kristalli suli, kuohui niin, että +sen kuuli, ja siitä lähti hieno savu. Äkkiä lakkasi sihinä ja väri +muuttui tummansinertäväksi, vaaleten sitten taas hitaasti vesivihreäksi +väriksi. Vieraani, joka oli tarkoin seurannut näitä vaihdoksia, hymyili, +pani lasin kädestään pöydälle ja kääntyi sitten minuun tutkivin katsein. + +»Ja nyt», sanoi hän, »seuraa kaikki muu. Tahdotteko seurata neuvoani? +Annatteko minun ottaa tämän lasin käteeni ja lähteä luotanne ilman +enempiä tiedusteluja? Vai onko uteliaisuus saanut liian suuren vallan +teissä? -- Ajatelkaa ennenkuin vastaatte, sillä tapahtumaan tulee +niinkuin käskette. Teistä itsestänne riippuu, jätänkö teidät sellaisena +kuin tähän asti olette ollut, ei rikkaampana eikä viisaampana, jollei +tietoisuutta, että on auttanut hätään joutunutta kanssaihmistä, voida +katsoa voitoksi. Mutta jos haluatte, lupaan minä avata teille uuden +tietämis- ja tutkimisalan ja uuden tien maineeseen ja valtaan -- nyt, +heti paikalla, tässä huoneessa; ja teidän näköänne on häikäisevä +ihmetyö, joka voisi horjuttaa itse saatanankin uskoa.» + +»Te laskettelette arvotuksia», sanoin minä levollisuudella, jota en +likimainkaan tuntenut, -- »eikä teitä kummastuttane, jos en kiinnitä +suurtakaan huomiota kuvitteluihinne. Mutta -- minä olen mennyt jo liian +kauas ollakseni nyt enää tahtomatta nähdä kaiken tämän loppua.» + +»Hyvä», sanoi vieras. »Lanyon, muista valojasi: se, mikä nyt tulee, on +ammattiveljien keskinen salaisuus. Ja nyt -- -- sinä, joka niin kauan +olet ollut kytkettynä mitä ahtaimpiin ja aineellisimpiin +katsantotapoihin, sinä, joka olet kieltänyt transcendenttisen lääkkeen +olemassaolon ja voiman, sinä, joka olet aina pilkannut niitä, jotka +pyrkivät korkeammalle kuin sinä itse -- näe nyt, katso!!» + +Hän vei lasin huulilleen ja tyhjensi sen yhdellä henkäyksellä. Sitten +hän huudahti, horjui, tarttui pöytään ja piti siitä lujasti kiinni, +tuijottaen nurinkääntynein silmin ja läähättäen avoimin suin; ja +katsoessani häntä olin minä näkevinäni muutoksen -- hän näytti turpoavan +-- hänen kasvonsa kävivät mustiksi ja piirteensä näyttivät hetken ajan +kuin sulavan ja muuttuvan -- -- ja hiukan sen jälkeen minä hypähdin ylös +ja peräydyin juoksujalassa seinään päin, käsivarret koholla, +suojellakseni itseäni tältä hirvittävältä ihmeeltä, sieluni järkkyessä +pohjiaan myöten sanoin kuvaamattomasta kauhusta. + +»Oi Jumala!» huusin minä, -- »oi Jumala!» -- kerta toisen perään. Sillä +tuossa edessäni -- kalpeana ja säikähtäneen näköisenä, +puolipökerryksissä ja haparoiden käsillään kuin ihminen, joka juuri on +herännyt valekuolemasta -- siinä oli Henry Jekyll! + +Mitä hän uskoi minulle sen tunnin kuluessa, joka nyt seurasi, sitä en +saata panna paperille. Minä näin nähtäväni ja kuulin kuultavani; -- ja +sittenkin kysyn nyt, kun tämä näky on kadonnut, tokko sitä todellakaan +uskon -- enkä voi siihen vastata. Olemukseni on kärsinyt perinpohjaisen +haaksirikon; uni on hylännyt minut; sanomaton kauhu ahdistaa minua +jok'ainoana päivän ja yön hetkenä. Minä tunnen, että päiväni ovat +lasketut; en voi enää toipua tästä iskusta -- minä kuolen, ja kuolen +epäillen oman sieluni todistusta. + +Mitä siihen sysimustaan siveelliseen rappiotilaan tulee, jonka tämä +ihminen, tuskan kyynelet silmissä, minulle paljasti, niin en voi edes +muistella sitä ilman kauhumieltä. Minä mainitsen vain yhden ainoan +seikan, Utterson, ja tämä ainoa on riittävä, jos vain todellakin voit +sen uskoa. Se olento, joka tuona yönä hiipi luokseni, oli Jekyllin oman +tunnustuksen mukaan tunnettu nimellä Hyde ja etsitty maan kaikista +sopukoista Carewin murhaajana. + + Hastie Lanyon. + + + + +T:ri Jekyllin oma kertomus. + + +Minä synnyin suuren omaisuuden perijäksi. Olin lahjakas, työteliäs, +kunnianhimoinen ja ahnehdin viisaiden ja etevien kansalaisteni nauttimaa +kunnioitusta, joten siis, kuten saattaisi olettaa, minulla oli kelpo +lailla kunniakkaan tulevaisuuden edellytyksiä. Suurin vikani oli +jonkinlainen tulinen hilpeys ja huvittelunhalu, jotka yhdessä olisivat +monelle muulle tuottaneet onnea, mutta jotka eivät olleet sopusoinnussa +ylpeän haluni kanssa pitää pääni korkealla ja näyttää kanssaihmisteni +silmissä vakavalta ja säntilliseltä mieheltä. Seurauksena oli, että +peitin huvitukseni ja että mieheksi vartuttuani jo kauan olin viettänyt +omituista kaksoiselämää, joka oli lyönyt syvän leiman koko kehitykseeni. +Moni muu olisi kenties ylpeillytkin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin +minä tein itseni vikapääksi; mutta niin korkealla oli se kunnianhimon +päämaali, jota tavottelin, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä +salasin kaiken, mikä jollakin tavoin saattoi halventaa minua muiden +silmissä. Pikemminkin itserakkaus ja väärä ylpeys ne siis alusta asti +tekivät minusta sellaisen, miksi olen tullut, ja kaivoivat sen syvän +kuilun, joka minussa suuremmassa määrässä kuin useimmissa muissa +ihmisissä erotti pahat ja hyvät taipumukset, mitkä yhdessä muodostavat +ihmisen kaksoisluonteen. Tämä sai minut syvästi ja herkeämättä +miettimään elämän julmaa lakia, joka on uskonnon lähtökohta ja alkuperä +ja kaiken kärsimyksen lähde. Mikään ulkokullattu en ollut; niin hyvin +hyvässä kuin pahassakin menettelin aina täysin sopusointuisesti +luonteeni kanssa ja sen taipumusten mukaan; minä olin yhtä suora +itseäni kohtaan irtautuessani kaikista siteistä ja antautuessani +häpeällisiin nautintoihin kuin käyttäessäni aikani ja kykyni julkisesti +kaikkien nähden valistusharrastuksiin ja toisten palvelukseen hädän ja +kurjuuden lieventämisellä. + +Tieteellisissä tutkimuksissani satuin joutumaan eräälle alueelle, mistä +sain uutta valoa tuohon mystilliseen ristiriitaan, josta minulla oli +niin tuskallinen tietoisuus. Joka päivä ja tietoisuuteni kummastakin +pääpisteestä, siveellisestä ja järjellisestä, lähenin yhä enemmän ja +enemmän totuutta, jonka osittainen selvillesaaminen on tuottanut minulle +nykyisen haaksirikkoni, -- sitä totuutta, että ihminen itse asiassa ei +ole yksi olento, vaan kaksi olentoa. Sanon kaksi, sillä oma kokemukseni +ei ole vienyt minua tätä kauemmaksi. Muut tulevat varmaankin seuraamaan +minun jälkiäni ja ennättämään pitemmälle kuin minä; ja voinpa arvata, +että sen, mitä me sanomme ihmiseksi, saatetaan kerran huomata olevan +vain ulkokuori, se yhteiskunta-käsite, jonka alle moninaiset, keskenään +sotaiset, erilaatuiset ja toisistaan riippumattomat olennot ovat +yhtyneet. Elämäni laatu vei minut ehdottomasti vain yhteen määrättyyn +suuntaan. Omassa itsessäni ja siveellisessä tietoisuudessani opin +ensiksi näkemään ihmisen alkuperäisen ja syvän dualismin; minä näin +kahden luonnon taistelevan herruudesta itsessäni, ja jollei voitu sanoa, +olinko minä toinen taikka toinen niistä, niin oli siihen syynä vain se, +että oikeastaan olin kumpikin. Jo varemmin, aikoja ennen kuin olin +tieteellisissä tutkimuksissani ennättänyt niin pitkälle, että olisin +edes aavistanut sellaisen ihmeen mahdollisuutta, oli minusta hupaista +kuvitella näiden elementtien erottamista. Jos vain voitaisiin, +ajattelin, nämä keskenään taistelevat ja yhdistämättömät luonteet +kumpikin sijottaa niiden olemusta vastaavaan identtisyyteen, niin +elämästä häviäisi tuotapikaa kaikki, mikä tekee sen sietämättömäksi. +Väärintekijä voisi silloin kulkea tietänsä vapautuneena kaksoisveljensä +omantunnontuskista ja saavuttamattoman päämaalin tavottelusta, ja +oikeamielinen voisi levollisena ja vahvana vaeltaa rataansa valoa kohti, +tehden hyvää ja nauttien siitä iloa, tarvitsematta tuntea +kaksoistoverinsa menettelyistä ja kärsimyksistä aiheutuvaa häpeää ja +katumusta. Ihmiskunnan kirouksena oli se, että nämä sotaa käyvät olennot +olivat yhteensidotut -- että näiden vihamielisten kaksoissisarusten +täytyi ikuisesti taistella olemassaolostaan tietoisuuden äidinkohdussa. +Miten voitaisiin ne toisistaan erottaa? -- + +Näin pitkälle olin päässyt järkeilyn tiellä, kun sivuvaloa alkoi virrata +aineeseen laboratorion pöydältä. Minä sain nähdä selvemmin kuin koskaan +ennen alastoman todellisuuden, tuon niin lujalta näyttävän kuoren, jossa +vaellamme maan päällä, ja sen usvamaisen ohuuden. Minä huomasin, että +voitiin todellakin saada aineita, tarpeeksi voimakkaita ravistamaan ja +puhaltamaan pois tämän lihallisen kuoren, niinkuin tuuli ravistaa teltan +esiverhoa. Kahdesta hyvästä syystä en tahdo tässä lähemmin kosketella +tätä tunnustukseni tieteellistä puolta. Ensiksi sen vuoksi, että katkera +kokemus on opettanut minulle, että elämäntaakkamme ja kirouksemme on +pantu ikiajoiksi ihmisen hartioille ja että se hetken ajaksi +poisheitettynä palaa uudessa ja hirveämmässä muodossa ja ruhjovammalla +voimalla; -- ja toiseksi sen vuoksi, että -- kuten kertomukseni +kaikesta huolimatta liiankin selvästi osottaa -- minun keksintöni olivat +epätäydelliset. Olkoon siinä kylliksi, kun sanon, että minä en +ainoastaan ilmeisesti kokenut, että se, mitä sanon ruumiikseni, oli vain +eräiden niiden voimien heijastusta, niiden näkyvä säde, jotka +muodostavat olemukseni, vaan että minun myöskin onnistui saada aikaan +lääkeseos, joka heikensi näitä voimia, riisti niiltä ylivallan sekä +kehitti uuden vartalon ja kasvot, jotka itse asiassa olivat yhtä omiani +kuin toisetkin, vaikka ne vain olivat olentoni alemman elementin +ilmenemismuoto ja sen paljas tuntomerkki. + +Minä olin kauan kahden vaiheella, ennenkuin uskalsin ottaa teoriani +pätevyyden kokeilun alaiseksi. Tiesinhän, että kysymyksessä oli henki. +Tuo lääke, joka sillä tavoin saattoi vallita ja horjuttaa itse +identtisyyteni perusteita, voisi luonnollisesti myöskin pienimmästäkin +varomattomuudesta kokeen hetkellä kokonaan ryöstää ja tehdä +olemattomaksi sen ruumismajan, jonka toivoisin sen avulla muuttuvan +toiseksi. Mutta kiusaus tehdä niin ihmeellinen ja mullistava keksintö +oli liian voimakas ja voitti vihdoin epäröimiseni. Minä olin jo aikoja +sitten valmistanut liuoksen, jota tulisin käyttämään; nyt ostin +suurehkon määrän eräänlaista suolaa, jonka aikaisemmasta kokeesta tiesin +olevan ainoan aineen, mitä siitä vielä puuttui; ja myöhään eräänä +onnettomana iltana sekotin minä aineosat, näin niiden kiehuvan ja +sihisevän lasissa, ja tyhjensin sitten rohkeasti maljan. + +Tuokiossa tunsin raatelevaa tuskaa jäsenissäni, kuolettavaa yökötystä ja +sielullista kauhua sellaista, jota saadaan kokea vain syntymän taikka +kuoleman hetkellä. Sitten helpotti kipu nopeasti ja minä heräsin +ankarasta taudista. Tunteissani oli jotain ihmeellistä, jotain +kuvaamatonta uutta ja juuri sen takia uskomattoman suloista. Tunsin +olevani nuorempi, köykäisempi, onnellisempi. Sitäpaitsi oli minulla +ihmeellisen suruttomuuden tunne; hyökyvä järjestyksettömäin, +synnillisten kuvien virta täytti mielikuvitukseni; minä tunsin olevani +irti kaikista velvollisuuksista, ja sieluuni valahti tähän asti +tuntematon, mutta ei viaton rajattoman vapauden esimaku. Minä tunsin, jo +tämän uuden elämän ensi henkäyksessä, olevani pahempi kuin olin ollut, +tuhat kertaa pahempi, kaikkien alkuperäisten alhaisten viettieni orja; +mutta tämä ajatus päihdytti ja voimistutti minua tällä hetkellä kuin +viini. Minä suoristin käsivarteni, riemuiten näistä ihmeellisistä +tunnelmista -- ja silloin huomasin äkkiä, että ruumiini koko oli +melkolailla pienentynyt. + +Siihen aikaan ei työhuoneessani ollut peiliä; se, joka nyt on +kirjotuspöytäni vieressä, on tuotu jälkeenpäin juuri havaintojen +tekemistä varten näiden muutosten suhteen. Yö oli sillävälin melkein +vaihtunut päiväksi; aamun musta pimeys valmistihe synnyttämään päivän -- +kotiväkeni nukkui heräämisen edellä käyvää sikeää unta, ja minä päätin, +toivon ja riemun täyttämänä kun olin, uskaltaa uudessa olennossani +makuuhuoneeseeni asti. Menin pihan poikki, missä tähdet, niin tuntui +minusta, loivat ihmettelevän katseensa ensimäiseen senlaatuiseen +olentoon, jonka niiden iäti valpas silmä on nähnyt sitten maailman +alkamisen; hiivin käytävien läpi, vieraana omassa kodissani; ja +hiljaisessa makuuhuoneessani näin ensi kerran Edward Hyden kasvot ja +vartalon. + +-- Minä voin tässä lausua ainoastaan teoreettisia ajatuksia; en siis +puhu mitä tiedän, vaan mitä pidän otaksuttavimpana. Luontoni alempi +puoli, jolle nyt olin antanut ruumiillisuuden leiman, oli voimiltaan +paljoa heikompi ja paljoa kehittymättömämpi kuin riisumani hyvä puoli. +Elämäni aikana, josta joka tapauksessa yhdeksän kymmenettä osaa oli +ollut kieltäymyksen, hyveiden ja työn aikaa, oli toisaalta tätä minun +pahempaa puoltani paljoa vähemmin käytetty ja kehitetty. Tästä johtui, +luullakseni, että Edward Hyde oli ulkoasultaan paljoa pienempi, hennompi +ja nuorempi kuin Henry Jekyll. Samoin kuin toisen katse ilmaisi hänen +pyrkimystänsä hyvään, oli toisen piirteissä ilmeinen ja epäämätön pahan +leima. Tuo paha -- jonka edelleen pidän ihmisen letaalisena eli +kuolettavana prinsiippinä -- tuo paha oli myöskin leimannut hänen +ruumisasuntonsa luonnottomuudella ja rumuudella. Ja sittenkin katselin +minä tätä ulkomuodoltaan niin ilettävää olentoa peilissä ilman mitään +vastenmielisyyden tunnetta, pikemmin tervehtivällä riemulla. Tämäkin oli +minä. Tämäkin sisäisen olemukseni muunnos näytti minusta luonnolliselta +ja inhimilliseltä. Tuntuipa se minusta vielä todellisemmaltakin, +eheämmältä ja elinvoimaisemmalta kuin se epätäydellinen kaksinaama, jota +tähän asti olin sanonut omakseni. Siihen asti olin epäilemättä oikeassa. +Olen sittemmin huomannut, että otettuani Edward Hyden olennon päälleni +ei kukaan voinut lähestyä minua ilman huomattavaa fyysillistä +vastenmielisyyttä. Otaksun tämän johtuneen siitä, että kaikki muut +ihmiset ovat hyvän ja pahan yhdistys, mutta Edward Hyde, kaikista +ihmisistä yksinään, oli kokonaan, pelkästään paha. -- + +Minä viivähdin vain tuokion peilissä. Viimeinen lopullinen koe oli +vielä suorittamatta. Minä en vielä tiennyt, olinko kadottanut kokonaan +identtisyyteni ja oliko minun ennen aamunkoittoa paettava kodista, jota +en voinut sanoa omakseni. Kiiruhdin takaisin työhuoneeseeni, sekotin ja +nautin juoman, kärsin vielä kerran kaikki irtautumisen tuskat ja heräsin +vielä kerran taas Henry Jekyllin olennolla, piirteillä ja sielullisilla +ominaisuuksilla varustettuna. + +Sinä yönä olin ollut vaarallisessa tienhaarassa! Jos olisin ryhtynyt +suureen keksintööni ja kokeisiini jalommalla mielellä korkeiden ja +jalojen pyrintöperien ajamana, niin olisi epäilemättä kaikki ollut +toisin ja minä olisin suoriutunut näistä synnytystuskista enkelinä +perkeleen sijasta. Juoma oli vain ase; se löi ruumiillisen vankilani +portit auki, ja samoin kuin Filippin vangit se, joka oli niiden takana +vankina, syöksyi ulos. Tähän aikaan uinui jalompi luontoni; se paha, +jota kunnianhimo minussa oli pitänyt hereillä, oli valmiina tilaisuuden +sattuessa pötkimään pakoon -- ja se olento, joka näki päivän valon, oli +Edward Hyde. + +Tästä johtui, että vaikka minulla nyt oli kaksi luonnetta samoin kuin +kaksi olentoakin, oli toinen kyllä ihan paha, mutta toinen oli entinen +Henry Jekyll, tämä kaksoisihminen, jonka puolinaisuus ja +parantumattomuus jo on usein saattanut minut epätoivoon, ja siksi +jäikin. Muutos oli siis tapahtunut kokonaan pahempaan päin. + +Näihinkään aikoihin en ollut onnistunut voittamaan vastenmielisyyttäni +yksinomaan kuiviin tutkimuksiin antautuneeseen elämään. Minä tunsin +tuontuostakin vastustamatonta huvittelun tarvetta; ja kun huvini olivat +-- lievimmin sanoen -- ala-arvoisia, ja kun en ainoastaan ollut +yleisesti tunnettu ja arvossa pidetty henkilö, vaan myöskin jo ikämies, +niin kävi tämä epäsuhde sisäiselle ja ulkonaiselle elämälleni päivä +päivältä kiusallisemmaksi ja kiusallisemmaksi. Tällä heikolla hetkellä +minä lankesin kiusaukseen ja jouduin orjuuteen. -- Minun tarvitsi vain +tyhjentää lasi, riisua tunnetun tiedemiehen ulkonainen ihminen ja +pukeutua Edward Hyden ruumiiseen ollakseni läpinäkymätön. Minä hymyilin +tälle ajatukselle -- se näytti minusta kylläkin lystikkäältä, ja +suoritin valmistavat toimet mitä huolellisimmin. Vuokrasin huoneiston +Sohosta ja kalustin sen -- sinne sitten löysi poliisi Hyden jäljet; otin +taloudenhoitajattareksi olennon, jonka tiesin olevan sekä vailla +omaatuntoa että vaiteliaan. Sitäpaitsi ilmotin palvelijoilleni, että +eräs mr Hyde (jonka tuntomerkit luettelin) sai vapaasti mielensä mukaan +kaikkina aikoina tulla ja mennä torin varrella olevaan asuntooni, ja +varmuuden vuoksi vierailinkin siellä ja tein itseni heille tunnetuksi +toisessa ruumiissani. Sitten kirjotin sen testamentin, jota sinä et +mitenkään voinut hyväksyä, niin että jos joku onnettomuus olisi +kohdannut minua t:ri Jekyllin persoonassa, minä rahanpuutteetta olisin +voinut heti esiintyä Edward Hyden hahmossa. Siten mielestäni kaikin +puolin varustettuna aloin nauttia siitä ihmeellisestä vapaudesta, jonka +asemani valmisti minulle. + +Ihmiset ovat usein palkanneet konnia tekemään sijastaan rikoksia, oman +persoonansa ja hyvän maineensa pysyessä kaiken epäilyksen yläpuolella. +Minä olin luultavasti ensimäinen, joka huvitteluansa ja reuhaavaa +elämäänsä varten käytti toista. Olin ensimäinen, joka maailman silmissä +vaeltaa kunnianarvoisen arkipäiväisyyden taakka hartioilla ja sitten +missä tuokiossa hyvänsä koulupojan tavoin heittää lainapuvun yltään ja +syöksyy suinpäin vapauden mittaamattomaan mereen. Siinä +läpinäkymättömässä vaipassa, johon olin pukeutunut, oli turvallisuuteni +täysin taattu. -- Minun tarvitsi vain sulkea laboratorion ovi -- +tarvitsin vain pari minuuttia sekottaakseni ja nielaistakseni juoman, +joka oli aina saatavilla -- -- ja olipa Hyde tehnyt mitä hyvänsä, olipa +hän rikkonut mitä lakeja vastaan tahansa, niin hän katosi samassa +tuokiossa niin täydellisesti kuin henkäyksen jälki peilistä. Ja hänen +sijastaan istui tutkijan kamarissa työlamppunsa ääressä t:ri Henry +Jekyll, mies, joka voi uhitella ennakkoluuloa vastaan ja hymyillä +epäilykselle. + +Ne huvit, joita minä uudessa valepuvussani hain, olivat, kuten sanottu, +alhaisia ja ala-arvoisia; kovemman nimen ne tuskin ansaitsivat. Mutta +Edward Hyden käsissä ne saivat yhä luonnottomamman ja järkyttävämmän +leiman. Herättyäni entiseen minuuteeni jonkun tällaisen retken jälkeen +hämmästytti minua joskus sijaiseni suuri turmelus. Tämä olento, jonka +olin loihtinut omasta sisimmästäni ja lähettänyt maailmaan tyydyttämään +viettejänsä mielinmäärin, oli kauttaaltaan ilkeä ja huono; sen +itsekkyydellä ei ollut ääriä, enempää kuin sen eläimellisellä +välinpitämättömyydellä muiden tuskista; se oli jäykkä ja tunteeton kuin +kivi. Henry Jekylliä kauhistutti joskus Edward Hyden teot -- mutta +olihan koko suhde kaikkien tavallisten lakien ulkopuolella ja heikensi +kavalasti omantunnon valtaa. Kun kaikki kävi ympäri, niin oli vain +Hyde, ja ainoastaan Hyde, rikollinen. Jekyll ei ollut entistään +pahempi; hän virkosi elämään kaikkine hyvine ominaisuuksineen, jotka +eivät näyttäneet kärsineen mitään vahinkoa; koettipa hän vielä, mikäli +mahdollista, parannellakin Hyden aiheuttamia pahoja haavoja, siten +nukuttaen omaatuntoansa. + +Tarkoitukseni ei ole tässä tehdä seikkaperäisesti selkoa niistä +halpamaisista teoista, joihin sekaannuin -- tuskin voin nytkään edes +myöntää niitä itse todella tehneeni. Huomautan vain siitä, miten +rangaistus vähitellen kehittyi itsestään ja alkoi lähetä. Erään ruman +tapauksen, josta ei koitunut erityisempiä seurauksia, tahdon ohimennen +mainita. Muudan julma lapsen kohtelu herätti erään ohikulkijan +mieliharmin, jonka ohikulkijan tässä eräänä päivänä tunsin +sukulaiseksesi, mr Enfieldiksi, -- lääkäri ja lapsen omaiset +sekaantuivat asiaan; tuokion ajan pelkäsin todella henkeäni, ja +lauhduttaakseen heidän oikeutettua vihaansa täytyi Edward Hyden vihdoin +viedä heidät Henry Jekyllin ovelle ja antaa heille pankkiosotus, jonka +allekirjotuksena oli tämän tunnettu nimi. Mutta vastaisen varalta +poistettiin sellaisten tapausten mahdollisuus kokonaan siten, että minä +avasin eräässä toisessa pankissa luoton Edward Hyden nimessä; ja kun +sitten, muuttamalla käsialaani tavallista pystymmäksi, olin varustanut +kaksoistoverini myöskin omalla nimikirjotuksella, pidin itseäni +turvattuna kaikilta kohtalon oikuilta. + +Noin kaksi kuukautta ennen sir Danvers Carewin kuolemaa olin kerran +ollut tavallisilla retkilläni; tulin myöhään kotiin ja heräsin +seuraavana aamuna sängyssäni jonkinlainen tunne sielussani, että kaikki +ei ollut niinkuin olla piti. Turhaan katselin ympärilleni; ei ollut +apua siitä, että tunnustelin huonettani torin varrella olevassa +asunnossani, sen korkeita seiniä ja sen ehyttä, arvokasta kalustoa; +turhaan katselin tuttuja sänkyverhojeni kuvioita ja mahonkisen +sängynpään leikkauksia; minusta tuntui sittenkin, kuin en +todellisuudessa olisikaan ollut siinä, vaan tuossa pienessä huoneessa +Sohossa, jossa Edward Hyden oli tapa maata. Minä hymyilin itsekseni ja +aloin tavallisella psykologisella tavallani punnita tämän harhan +mahdollisia perusteita, jonka kestäessä väliin puoleksi nukahdin. +Makasin vielä tällä tavoin puoleksi uneksien, kun katseeni jollakin +hetkellä, jolloin olin enemmän hereillä, sattui käteeni. Kuten itse olet +usein huomannut, olivat Henry Jekyllin kädet sekä muodoltaan että +kooltaan ominaiset lääkärinkädet; ne olivat suuret, hyvin kehittyneet, +valkoiset ja voimakkaat. Mutta se käsi, joka nyt oli edessäni, Lontoon +aamun keltaisessa valossa, paljaana peitteellä, oli laiha, ryhmyinen ja +hyvin karvainen. Se oli Edward Hyden käsi! + +Minä tuijotin siihen jonkun aikaa tylsästi, ennenkuin kauhu valtasi +minut, yhtäkkiä ja järkyttäen pohjia myöten kuin symbaalein pauhina. +Hyppäsin ylös sängystä ja juoksin suoraan peilille. Se näky, joka siellä +kohtasi katsettani, muutti suonieni veren ohueksi, hyytyväksi nesteeksi. +Niin -- olinhan mennyt sänkyyn Henry Jekyllinä ja heräsin Edward Hydenä. + +»Miten tämä on selitettävissä?» kysyin itseltäni. Ja sitten tuli vielä +hirveämpikin kysymys -- miten se on autettavissa? -- Oli jo valoisa +päivä; palvelusväki oli liikkeellä; juoma, jota tarvitsin, oli +työhuoneessani -- tie sinne oli pitkä, kaksien portaiden, käytävän, +avoimen pihamaan ja luentosalin takana. Voisinhan kyllä peittää kasvoni +-- mutta miten salata muuttunut ruumiini? -- + +Samassa muistui mieleeni sanomattomaksi helpotuksekseni, että +palvelijanihan olivat jo tottuneet näkemään toisen minäni tulevan ja +menevän kaikkina vuorokauden aikoina. Minä pukeuduin kiireesti ja niin +hyvin kuin kävi päinsä Henry Jekyllin vaatekertaan; kiiruhdin läpi +talon, Bradshawin katsoa töllöttäessä ihmeissään mr Hydeen, joka +ilmestyi sellaiseen aikaan ja niin oudossa puvussa -- ja palasin +kymmenen minuuttia myöhemmin t:ri Jekyllinä, joka pilvi otsalla ja +murheellisena istuutui näennäisesti syömään aamiaista. + +Ruokahaluni oli todellisuudessa sangen huono. Tämä selittämätön tapaus, +joka oli niin vastakkainen kaikille entisille kokemuksilleni, näytti +minusta melkein babylonialaiselta sormelta seinällä, ennustaen +salaperäistä ja hirveätä tuomiota. Minä aloin vakavammin kuin koskaan +ennen arvioida kaksinaisolemukseni mahdollisuuksia ja seurauksia. Toinen +minäni, jolle olin voinut antaa ruumiin ja muodon, oli viime aikoina +saanut osakseen varsin paljon huolta ja harjotusta; olipa minusta väliin +näyttänyt siltäkin, kuin olisi Edward Hyden näkyväinen olemismuoto +tullut kookkaammaksi ja voimakkaammaksi ja kuin ollessani tässä +olemismuodossa olisin tuntenut veren virtaavan entistä kuumempana +suonissani. Jo aloin aavistaa mahdollisuutta, että jos asiat jatkuisivat +tällä tavoin, luontoni tasapaino voisi vähitellen ruveta kallistelemaan, +niin etten enää oman mieleni mukaan voisikaan vaihtaa olentoani, vaan +tulisi minusta peruuttamattomasti Edward Hyde. Lääkkeen vaikutus ei +ollut aina ollut samanlainen. Kerran, heti kokeiluni alkamisen jälkeen, +epäonnistuin täydellisesti; useamman kerran oli minun ollut pakko lisätä +annos kaksinkertaiseksi, ja kerran, äärettömän kuolemanvaaran uhalla, +kolminkertaiseksikin. Tämä epätietoisuus oli tähän asti ollut ainoana +tyydytykseni himmentäjänä. Kun minä nyt kuitenkin, äskeisen tapauksen +valossa, punnitsin asiaa, täytyi minun tunnustaa, että alussa oli ollut +vaikeata poistaa Jekyllin ruumis, mutta että asian laita myöhempinä +aikoina oli muuttunut hitaasti, mutta varmasti päinvastaiseksi, niin +että painopiste siirtyi Hyden puolelle. Kaikki näytti siis viittaavan +siihen, että minä vähitellen kadotin valtani alkuperäisen ja paremman +minäni yli ja yhä enemmän ja enemmän yhdistyin toiseen, pahempaan +minääni. + +Tunsin, että näiden kahden välillä minun oli tehtävä valintani. +Molemmilla luonteillani oli yhteinen muisti, mutta kaikki muut +ominaisuudet olivat hyvin eri lailla jakaantuneet kummankin kesken. +Jekyll, joka oli yhdistetty luonne, suunnitteli Hyden nautinnot ja +seikkailut ja otti niihin osaa milloin tuskan, milloin rajun himon +tuntein, mutta Hyde ei pitänyt lainkaan lukua Jekyllistä, taikka sitten +piti hänestä samanlaisia ajatuksia kuin rosvo pitää siitä valepuvusta, +johon piilottaa itsensä takaa-ajajilta. Jekyll huolsi toista minäänsä +enemmän kuin isä huoltaa lastansa; Hyde osotti Jekyllille enemmän +ylenkatsetta kuin poika osottaa isälleen. + +Jos päätin tästälähin elää täydelleen Jekyllin elämää, täytyi minun +kerta kaikkiaan sanoa jäähyväiset kaikille niille haluille ja himoille, +joita jo kauan olin suvainnut ja jotka myöhempinä aikoina olivat +kehittyneet sitä mukaa kuin olin niitä tyydyttänyt. Jos taas valitsin +Hyden persoonallisuuden, täytyi minun luopua kaikista niistä korkeista +tarkotusperistä ja pyrkimyksistä, jotka olivat tähän asti sulostuttaneet +elämääni, ja tulla kaikiksi ajoiksi unhotetuksi ja ylenkatsotuksi; jäädä +ilman ainoatakaan ystävää maailmassa. + +Näyttää kenties siltä, kuin ei valinta sellaisissa oloissa olisi ollut +vaikea. Mutta olipa kuitenkin olemassa yksi syy, joka painoi paljon +vaa'assa. Jekyll kärsisi äärettömiä tuskia kieltäymyksen kiirastulessa, +mutta Hydellä ei koskaan olisi edes tietoisuutta siitä, mitä oli +menettänyt. Niin tavattomat kuin olosuhteeni olivatkin, oli oikeastaan +tämä nyt kokemani sieluntaistelu yhtä vanha ja yhtä jokapäiväinen kuin +ihmiskuntakin. Sama kiusaus ja sama syy on heittänyt monen värisevän +syntisen arpanappulan; ja minulle kävi samoin kuin käy useimmille +muillekin minunlaisilleni: minä valitsin paremman, voimatta kuitenkaan +pitää kiinni valitsemastani hyvästä. + +Niin, minä valitsin vanhan, maailmaan tyytymättömän lääkärin, ystävien +ympäröimän ja kaikkia rehellisiä pyrkimyksiä harrastavan. Sanoin +päättävästi jäähyväiset sille vapaudelle, sille nuoruudelle, sille +kiehuvalle verelle, sille hillittömälle elämänhalulle ja niille +salaisille nautinnoille, joiden lumoissa olin ollut Edward Hyden +persoonallisuudessa. Kentiespä tein tämän valintani jollakin +epätietoisella ehdolla, sillä pidin edelleen pienen huoneistoni Sohossa +enkä hävittänyt Edward Hyden vaatteita, jotka yhä olivat käyttövalmiina +työhuoneessani. + +Kahden kuukauden ajan pysyin lujana päätöksessäni. Kahden kuukauden +ajan elin mitä ankarinta kieltäymyksen elämää ja korvauksena siitä +nautin omantunnonrauhan tuottamaa tyydytystä. Mutta aika alkoi hävittää +ensimäisen säikähdyksen jälkiä; omantunnonrauha muuttui vähitellen +asiaksi, joka lankesi luonnostaan; minä tunsin rauhatonta, polttavaa +kielletyn hedelmän himoa; tuntui siltä, kuin olisi Hyde kapinoinut +saadakseen minuun jälleen eloa ja vapaudentunnetta -- ja lopuksi tuli +heikko hetki, jolloin minä taaskin sekotin muuttavan juoman ja tyhjensin +lasin. + +Minä en luule, että juomariin, joka punnitsee pahettaan, yhdessä +viidestäsadasta tapauksesta vaikuttaa lainkaan ajatus niistä vaaroista, +joihin hänen eläimellinen tiedottomuutensa hänet syöksee, ja niin paljon +kuin minä olinkin ajatellut asemaani, en kuitenkaan silloin ottanut +lukuun sitä siveellisten tunteitten puutetta ja järjetöntä pahaan +taipuvaisuutta, jotka olivat Edward Hyden pääominaisuudet. Kuitenkin oli +juuri näiden ominaisuuksien kautta rangaistus minulle tuleva. Perkeleeni +oli ollut kauan vangittuna; hän ryntäsi nyt ulos kuin kiljuva jalopeura. +Jo samassa tuokiossa kuin nielaisin juoman, tunsin olevani vielä +hillittömämpi, vielä raivoisampi pahaan kuin koskaan ennen. Tämä seikka +se kai oli sen kärsimättömyyden myrskyn synnyttäjä, jolla minä vähän sen +jälkeen kuuntelin onnettoman uhrini lavertelevia kohteliaisuuksia, sillä +Jumalan nähden selitän minä, ettei ainoakaan siveellisesti terve olento +olisi voinut tehdä itseään syypääksi sellaiseen rikokseen niin +aiheettomasti. Minä löin häntä yhtä turhasta vihastumisen syystä kuin +kipeä lapsi särkee leikkikalunsa. Mutta minä olin ehdoin tahdoin +riistänyt itseltäni kaikki ne tasapainovaistot, joiden avulla pahinkin +meistä voi pysyä edes jossain määrin vakavilla jaloilla kiusausten +keskellä, ja minuun nähden merkitsi pieninkin kiusaus lankeemusta. + +Samassa hetkessä heräsivät kaikki helvetin henget minussa raivoonsa. +Hurjalla riemulla hakkasin tuota tajutonta ruumista; jokainen lyönti +lisäsi nautintoani, ja vasta kun ruumiillinen väsymys alkoi saada +vallan, minä äkkiä, hurjuuteni huippukohdalla, tunsin jäätävän kauhun +puistatuksen käyvän läpi ruumiini. Tuntui kuin olisi sisäistä näköäni +peittänyt usva hajonnut; minä huomasin, että elämäni olisi mennyttä +kalua, jos minut huomattaisiin, ja pakenin murhapaikalta samalla kertaa +riemuiten ja vavisten. Minun haluni tehdä pahaa oli samalla kertaa +saanut tyydytyksensä ja kiihokkeensa: rakkauteni elämään oli +korkeimmillaan. Kiiruhdin Sohossa olevaan asuntooni ja hävitin varmuuden +vuoksi kaikki siellä olevat paperit; sitten läksin valaistuja katuja +pitkin kotiin päin, yhä kuumeentapaisella raivomielellä, veren yhä +kiehuessa halua murhata ja perkeleellisesti iloiten siitä, mitä oli +tapahtunut, samalla kertaa väristen ja vavisten, kuunnellen mahdollisia +takaa-ajajien askeleita. Pirullinen laulu se oli, jota Hyde hyräili +sekottaessaan juoman, ja hän joi sen nauraa hohottaen kuolleen +muistoksi. Muuttumisen tuskat eivät vielä olleet lakanneet raatelemasta +häntä, kun Henry Jekyll kiitollisuuden ja katumuksen kyyneleitä +vuodattaen laskeutui polvilleen ja kohotti kätensä Jumalan puoleen. + +Itsetyydytyksen verho repeytyi ylhäältä alas asti, ja minä näin elämäni +kokonaisuudessaan. Koettelin seurata sitä lapsuudesta asti, kun olin +vielä isäni talutettavana, lääkärinurani kaikkien ponnistusten ja +kieltäymysten läpi, ja tulin taas, taas samoin kummitusmaisen +epätodellisuuden tuntein, kaiken lopuksi tämän yön kauhuihin. Mieleni +teki huutaa kovasti; minä koetin kyynelin ja rukouksin poistaa sen +hirvittävien kuvien ja äänten paljouden, jonka mielikuvitukseni loihti +minulle, mutta turhaan! -- Rukousteni välillä tuijotti syntini yhä +jäisillä silmillään sieluni sisimpään. + +Kun omantunnontuskien ensimäinen polte oli lievennyt, alkoi kuitenkin +ilon tunne täyttää sieluni. Kysymys oli nyt kerta kaikkiaan ratkaistu. +Tästä hetkestä oli Hyde mahdoton. Tahdoinpa tai olin tahtomatta, täytyi +minun tästedes pitää lujasti kiinni paremmasta minästäni. Millä riemulla +tämä ajatus täyttikään mieleni! -- Millä nöyrällä halulla alistuinkaan +siveellisen elämän kaikkiin velvollisuuksiin ja rajoituksiin! -- Millä +rehellisellä päättäväisyydellä kieltäytyä kaikiksi ajoiksi pahasta ja +pitää kiinni hyvästä minä lukitsin sen oven, josta tapani oli ollut +huomaamatta mennä ja tulla, ja tallasin avainta jaloillani, niin että se +meni rikki! + +Seuraavana päivänä kuulin, että rikos oli tullut ilmi, että Hyden +rikollisuus oli koko maailman tiedossa ja että murhattu oli tunnettu ja +suuressa arvossa pidetty henkilö. Se ei ollut ainoastaan rikos; se oli +surullinen mielettömyys. Minä melkein luulen, että se ilahutti minua; +minua ilahutti tietää, että parempaa minääni siten kuin vartioitiin ja +että sitä oli tukemassa hirttonuoran pelko. Jekyll oli nyt minun +pakopaikkani; jos Hyde tuokioksikaan uskaltaisi esiintyä, olisi jokaisen +miehen käsi valmiina ottamaan hänet kiinni ja tappamaan. + +Minä päätin vastaisella käytökselläni jossakin määrässä korvata +menneisyyttä; ja uskallanpa rehellisesti väittää, että tämä päätökseni +on todella kantanut jonkun hyvän hedelmän. Sinä itse tiedät, miten +innokkaasti ja vakavasti minä kuluneen vuoden viimeisinä kuukausina +työskentelin kärsimysten ja hädän lieventämiseksi; sinä tiedät, että +paljon tuli tehdyksi toisten hyväksi ja että päiväni, mitä minuun +itseeni tulee, kuluivat tyynesti, melkeinpä onnellisesti. Enkä voi edes +sanoa kyllästyneeni tähän puhtaaseen ja tahrattomaan elämään, luulen +pikemminkin nauttineeni siitä joka uusi päivä yhä enemmän, mutta minua +ahdisti kuitenkin yhä sisäinen epäilys, joka on aina ollut kirouksenani, +ja sitä mukaa kuin omantunnontarkkuus tylsyi, alkoivat taas alemmat +vaistot, nuo vaistot, jotka niin kauan olivat olleet kahleissa ja +tukahutettuina, vangittujen petoeläinten tavoin ulvoa vapauttaan. + +Minä en uneksinut Hyden eloon-herättämistä: jo pelkkä ajatuskin siitä +kammotti minua -- ei, omassa persoonassani minä tunsin kiusausta tinkiä +omantunnon vaatimuksista -- ja niin, aivan kuin tavallisena, salaisena +synninharjoittajana, minä kuuntelin kiusausta ja lankesin. + +Kaikella tässä maailmassa on loppunsa; jokainen mitta on viimein täysi, +ja tämä ainoa näennäisesti mitätön jälkimyrkky alemmalle luonteelleni +hävitti lopullisesti sieluni tasapainon. Kuitenkaan en tuntenut mitään +levottomuutta sen johdosta; seikka näytti niin yksinkertaiselta, niin +luonnolliselta, niin anteeksiannettavalta, ainoastaan niihin vanhoihin +aikoihin palaamiselta, jolloin en vielä ollut tehnyt kaikki mullistavaa +keksintöäni. Oli muuan kaunis, kirkas tammikuun päivä; maa oli hiukan +märkä niistä paikoin, mistä huurre oli sulanut, mutta taivas oli selkeä +ja pilvetön. Regent Park oli täynnänsä lintujen liverrystä ja keväisiä +tuoksuja. Minä istuin päivää paistatellen eräällä penkillä; sisäinen +eläimeni lepäsi nuoleksien edellisen yön muistoja; minun henkinen +luonteeni oli kuin horroksissa, luvaten vastaisuudessa parannusta, mutta +olematta vielä valmiina alkamaan. + +Kun kaikki kävi ympäri, ajattelin, enhän ollut muita pahempi -- ja +sitten hymyilin ja aloin vertailla itseäni moneen muuhun, täysipainoista +hyväntekeväisyyttäni heidän huolettomaan, välinpitämättömään +julmuuteensa. Olin tuskin ennättänyt päästä tämän itserakkaan ajatuksen +päähän, kun tunsin äkillistä pahoinvointia. Minua tukehdutti kuolettava +yökötys, ja horkka puistatti koko ruumistani. Toivuttuani siitä +vähitellen tunsin saaneeni kokonaan toisenlaisen elämänkatsomuksen ja +ajatustavan -- tunsin suurempaa uskaliaisuutta, kaikkien ennen niin +vieromaini vaarojen halveksimista; tunsin kuin olisin yhdellä kertaa +päässyt irti kaikista velvollisuuksista. Katsahdin alas; vaatteet +roikkuivat väljinä ja muodottomina kutistuneiden jäsenieni päällä; se +käsi, joka oli polvellani, oli ryhmyinen ja karvainen. Minä olin taaskin +Edward Hyde. + +Vielä tuokio sitten olin ollut varma kaikkien ihmisten kunnioituksesta, +rikas, suosittu, päivällispöytä valmiina kotonani; ja nyt olin minä koko +ihmiskunnan hylkiö, takaa-ajettu, koditon, tunnettu murhamies, hirsipuun +oma. + +Jonkun ajan tunsin melkein tulevani hulluksi; mutta järkeni ei sentään +kokonaan pettänyt. Olen useasti huomauttanut, että toisen minäni +sielunominaisuudet näyttivät äärimäisyyksiin asti terottuneilta ja oma +sieluni kimmoiselta. Missä Jekyll ehkä olisi kaatunut, siellä oli Hyde +aseman herra. Se lääke, jota ilman en voinut saada takaisin oikeaa +persoonallisuuttani, oli työhuoneeni kaapissa. Miten saisin sen sieltä? +-- Tämä kysymys se oli, jota ratkaisemaan minä, kädet ohimoita vastaan +puristettuina, nyt ryhdyin. + +Laboratorion oven olin itse lukinnut. Jos koettaisin tunkeutua taloon, +antaisivat minut omat palvelijani oikeuden kynsiin. Huomasin, että minun +täytyi käyttää toisen apua, ja mieleeni johtui Lanyon. Mutta miten +saisin tiedon hänelle? Miten saada hänet suostumaan? -- Ja vaikkapa +onnistuisinkin välttämään vangitsemisen kaduilla, miten voisin raivata +tieni hänen luoksensa asti? Miten voisin minä, tuntematon ja niin vähän +puoleensa vetävä vieras, houkutella tuon kuuluisan lääkärin ryöstämään +virkaveljensä työhuonetta? + +Samassa muistin kuitenkin, että alkuperäisestä olemuksestani oli vielä +jotakin jäljellä. Minähän osasin kirjottaa omalla käsialallani. Tässä +ainoassa kipinässä oli kylliksi; minä näin nyt tien valoisana alusta +loppuun asti edessäni. + +Järjestelin pukuani niin hyvin kuin taisin, pysäytin ohi ajavan +vuokra-ajurin ja ajoin erääseen Portland Streetin hotelliin, jonka nimen +satuin muistamaan. Ajuri voi tuskin salata iloisuuttaan nähdessään +vaatetukseni, joka todella olikin naurettava, niin surullinen kuin se +kohtalo olikin, joka oli kätkettynä näihin vaatteisiin. Minä purin +hänelle hammasta pirullisen vimman puuskassa, ja hymy katosi hänen +naamaltaan, onneksi hänelle, mutta myöskin onneksi minulle, sillä +seuraavassa tuokiossa olisin epäilemättä tempaissut hänet alas +pukiltaan, välittämättä seurauksista. -- Tultuani hotelliin loin +ympärilleni niin pahaenteisiä silmäyksiä, että tarjoilijat vapisivat; +ainoatakaan silmäystä he eivät uskaltaneet vaihtaa keskenään läsnä +ollessani; he vain tottelivat nöyrästi minun käskyjäni, veivät minut +erääseen yksityiseen huoneeseen ja hankkivat kirjotusneuvot +käytettäväkseni. + +Hengenvaarassa oleva Hyde oli minulle kokonaan uusi olento -- hän värisi +mielettömästä raivosta, tulistui murhanhaluun asti ja janosi aikaansaada +kipua. Mutta tämä olento oli vielä viekas; hän hillitsi +ennenkuulumattomalla tahdonlujuudella raivonsa, kirjotti molemmat +tärkeät kirjeensä -- Lanyonille ja Poolelle -- ja lähetti ne postiin +käskien, että ne varmuuden vuoksi oli vakuutettava. + +Kun tämä oli toimitettu, istui hän koko päivän takkavalkean ääressä +huoneessaan pureksien kynsiään; siellä hän söi päivällisensä yksinään +pelkomielensä kanssa, tarjoilijan ilmeisesti vapistessa ja väristessä +hänen katseittensa vaikutuksesta. Sieltä läksi hän pimeän tullen +suljetussa ajurin vaunussa ja ajeli sinne tänne pitkin kaupungin katuja. +_Hän_, sanon minä -- en voi sanoa _minä_. Tässä helvetin lapsessa ei +ollut mitään ihmismäistä; hänessä ei elänyt mitään muuta kuin pelkoa ja +vihaa. Ja kun hänestä vihdoin tuntui, kuin olisi ajuri käynyt +epäileväksi, päästi hän hänet menemään menojansa ja jatkoi matkaansa +jalkaisin, jolloin hänen huonosti sopivat vaatteensa ja kummallinen +ulkomuotonsa saattoivat hänet öisten kadunkulkijain uteliaisuuden +esineeksi. Silloin raivosivat nämä kärsimykset kuin myrsky hänen +sisimmässään. Hän kiiruhti edelleen, pelon takaa-ajamana, höpisi +itsekseen, hakien autioimpia katuja ja laskien minuutteja, jotka vielä +olivat puoliyöstä jäljellä. Kerran puhutteli häntä eräs nainen, joka +kaupitteli luullakseni tulitikkuja. Hän löi häntä vasten naamaa, ja +nainen pakeni. + +Tultuani omaksi itsekseni Lanyonin vastaanottohuoneessa teki vanhan +ystäväni kauhu kenties jonkinlaisen vaikutuksen minuun -- sitä tuskin +tiedän -- joka tapauksessa oli se vain pisara meressä siihen kauhuun +verraten, jolla minä muistin näitä viimeisiä tunteja. Olin muuttunut. +Nyt ei minua enää ahdistanut mestauksen pelko, vaan pelko muuttua +kokonaan Hydeksi. Kuin unessa kuulin Lanyonin tuomion -- kuin unessa +palasin kotiin ja heittäydyin sänkyyn. Päivän ponnistusten ja +mielenliikutuksen jälkeen vaivuin syvään, lyijynraskaaseen uneen, jota +eivät edes nuo hirvittävät unet, jotka kalvoivat minua, voineet häiritä. + +Heräsin seuraavana aamuna läpiväsyneenä, herpoutuneena, mutta kuitenkin +virkistyneenä. Minua hirvitti ja pelotti jo ajatellakin niitä +villieläimiä, jotka uinuivat minussa, enkä minä suinkaan ollut +unhottanut edellisen päivän tärisyttäviä vaaroja; mutta nyt olin joka +tapauksessa kuitenkin kotonani, omassa huoneistossani ja lääkkeideni +läheisyydessä, ja kiitollisuus pelastumisestani loisti niin kirkkaasti +sielussani, että se oli melkein toivon säteen kaltainen. + +Käyskentelin aamiaisen jälkeen hiljakseen pihan poikki työhuoneeseeni +ahmien raikasta, kylmää ilmaa, kun yhtäkkiä taas tunsin joutuvani +kuvaamattomain tunteiden valtaan, jotka ennustivat muuttumista, -- ja +minulla oli vain juuri parahiksi aikaa ennättääkseni työhuoneeseeni, +ennenkuin vereni alkoi kiehua ja hyytyä Hyden raivokkaista +kärsimyksistä. Tällä kertaa täytyi minun lisätä annos kaksinkertaiseksi +saadakseni takaisin oman minäni; ja auta armias minua onnetonta -- +kuusi tuntia myöhemmin, istuessani suruisin mielin takkavalkean ääressä, +hyökkäsivät taaskin nuo onnettomuutta ennustavat synnytystuskat +kimppuuni ja minun täytyi vielä kerran turvautua pelastuskeinoon. + +Sanalla sanoen -- siitä päivästä lähtien saatoin vain äärimäisellä +tahdonlujuudella ja lääkkeen välittömällä vaikutuksella palauttaa +Jekyllin kasvot ja vartalon. Millä päivän taikka yön tunnilla hyvänsä +saatoin joutua tuolle onnettomuutta ennustavalle puistatukselle +alttiiksi; ja ennen kaikkea -- jos nukuin taikkapa vain nukahdin +istualleni tuolissa, niin aina heräsin Hydenä. Tämän alinomaa uhkaavan +vaaran aiheuttaman sietämättömän taakan alla ja täydellisen unettomuuden +vaikutuksesta, johon unettomuuteen minun täytyi tuomita itseni ja jota +en olisi uskonut kenenkään ihmisen voivan kestää, muutuin minä, Henry +Jekyllinä, onnettomaksi olennoksi, jota raasti kuume, jonka ruumis oli +heikko ja jonka ainoana ajatuksena oli vain -- toisen minuuteni +inhoaminen. Mutta jos nukuin, taikka jos lääkkeen vaikutus oli +heikennyt, silloin tulin aina ja melkein välittömästi -- sillä +muuttuminen kävi yhä kivuttomammaksi ja huomaamattomammaksi -- sysätyksi +toiseen elämään; tunsin heti saaneeni mielikuvituksen, joka oli +tulvillaan halpamaisia kuvia, sielun, joka kiehui vihasta, ja ruumiin, +joka ei tuntunut olevan tarpeeksi vahva sen raivoisan elämänvoiman +asunnoksi, joka sen täytti. Hyden voima tuntui kasvavan sitä mukaa kuin +Jekyllin voima heikkeni; ja viha, joka heidät erotti, oli nyt yhtä suuri +kummallakin puolella. Jekyllillä esiintyi tämä viha vaistona, joka oli +yhteydessä itse elämän kanssa. Hän oli nähnyt sen olennon pahuuden koko +määrän, jonka kanssa hänellä oli muutamia tiedon siruja yhteisinä ja +joka oli hänen kanssaperillisensä kuolemaan asti; ja lukuunottamatta +tätä keskinäistä yhdyssidettä, joka itsessään muodosti hänen +kärsimystensä sietämättömimmän osan, piti hän Hydeä, huolimatta tämän +kuohuvasta elämänvoimasta, ei ainoastaan pirullisena, vaan suorastaan +luonnottomana. Sepä juuri olikin tärisyttävintä -- että itse helvetin +muta tuntui saaneen äänen ja puhekyvyn -- että epäkehittynyt multa +liikkui ja teki syntiä; että se, mikä itse asiassa oli kuollut ja +muodoton, toimi elämän piirissä. Ja vielä lisäksi: että tämä levoton +kauhunkuva oli sidottu häneen lujemmin kuin vaimo; erottamattomammin +kuin silmä; että se oli kahlehdittu hänen omaan lihaansa, missä hän +tunsi sen kuiskailevan ja mutisevan ja taistelevan syntyäkseen -- ja +että sen millä heikolla, vartioimattomalla hetkellä hyvänsä, unen +tiedottomuudessa, onnistui voittaa hänet ja karkottaa hänet elämästä. + +Hyden inho Jekylliä kohtaan oli toisenluontoista. Hänen pelkonsa tulla +mestatuksi vaati häntä alinomaa tekemään tilapäisen itsemurhan +palaamalla alempaan asemaan ei itsenäisenä persoonallisuutena, vaan sen +osana; mutta hän vihasi tätä välttämättömyyttä, hän inhosi Jekyllin +surumielisyyttä ja alakuloisuutta, ja häntä harmitti se vastenmielisyys, +jolla häntä toinen minänsä katseli. Tästä aiheutuivat nuo ilkeämieliset, +apinamaiset kujeet, joita hänellä minua kohtaan oli; senvuoksi turmeli +hän isäni kirjeet ja poltti hänen valokuvansa -- ja olisipa hänen +kuolemanpelkonsa vain ollut pienempi kuin mitä se oli, niin hän olisi +aivan varmasti jo aikoja sitten syössyt itsensä turmioon saadakseen +samalla syöstyksi minutkin. Mutta hänen rakkautensa elämään on +hämmästyttävä -- niin, menenpä vielä pitemmällekin: minä, joka värisen +jo ajatellessanikin häntä, minä tunnen osanoton liikutusta, kun +ajattelen, miten kärsivällinen tämä rakkaus on ja miten hän vapisee +minun valtani edessä tehdä itsemurhalla hänenkin olemassaolonsa +tyhjäksi. + +Ei maksa vaivaa pitkittää tätä kuvausta, ja minun aikani on pelottavan +lyhyt. Ei yksikään kuolevainen ole milloinkaan kärsinyt sellaisia +tuskia, siinä on kylliksi. Mutta niihinkin on aika ja tottumus tuonut +-- en sano lievennystä, mutta jonkinlaista sielun tunteettomuutta, +jonkinlaista epätoivoista alistuvaisuutta; ja rangaistukseni olisi +saattanut kestää vuosikausia jollei minulle olisi tapahtunut viimeistä +onnettomuutta, joka on minut ainaiseksi erottanut omasta ruumiistani ja +omasta persoonallisuudestani. + +Välttämätön suolavarastoni, jota ei ole vuosikausiin uusittu -- ei +sitten ensimäisen kokeeni -- alkoi loppua. Minä lähetin noutamaan uuden +varaston ja sekotin juoman. Se kiehui tavalliseen tapaan; sitten seurasi +ensimäinen värinvaihdos -- toista ei tullut lainkaan. Tyhjensin maljan, +mutta ilman mitään vaikutusta. Poolelta saat kuulla, miten annoin hakea +koko Lontoon läpi. Kaikki oli turhaa; ja nyt olen tullut siihen +johtopäätökseen, että tuo ensiksi saamani suola oli epäpuhdasta ja että +juuri tuo tuntematon lisäke antoi sekotukselle sen salaperäisen voiman. + +-- Viikko on kulunut siitä, ja minä lopetan tunnustukseni vanhan suolan +viimeisen annoksen vaikutuksen kestäessä. Jollei ihmettä tapahdu, on +tämä siis viimeinen kerta, kun Henry Jekyll voi ajatella omia +ajatuksiaan taikka peilissä nähdä omia kasvojaan, jotka jo ovat niin +surullisesti muuttuneet. Enkä liioin saa viivytellä kauan tämän +kirjotukseni lopettamisessa; sillä jos se on tähän asti säilynyt +häviämättä, niin on se luettava vain hyvin varovaisten ja erinäisten +onnellisten asianhaarojen yhteiseksi ansioksi. Jos muuttumisen +synnytystuskat kouristaisivat minua kirjottaessani, niin tulisi Hyde +epäilemättä repimään sen palasiksi; mutta jos on ennättänyt jokin aika +kulua siitä, kun olen sen pannut valmiina pois käsistäni, niin säästänee +hänen merkillinen itsekkyytensä ja varovainen viekkautensa sen hänen +apinamaiselta ilkeydeltään. + +Se tuomio, joka lepää meidän kummankin päällä, se rangaistus, joka +hitaasti mutta varmasti laskeutuu meidän ylitsemme, on itse asiassa jo +muuttanut ja masentanut hänet. Puolen tunnin kuluttua pukeudun jälleen +ja ainaiseksi tähän hirvittävään persoonallisuuteen. Minä tiedän sitten +istuvani väristen ja itkien nojatuolissani taikka jokaisen hermon +ollessa äärimmilleen pingotettuna vaeltavani yhtämittaa edestakaisin +tässä huoneessa (viimeinen suojapaikkani maan päällä) -- kuunnellen +jokaista pahaenteistä ääntä. Tuleeko Hyde kuolemaan mestauslavalla? -- +Taikka voikohan hän saada kylliksi rohkeutta mennä viimeisessä hetkessä +itse oikeutta vastaan? -- Jumala yksinään sen tietää. Minusta se on +yhdentekevää. Tämä on minun todellinen kuolinhetkeni -- mitä sitten +seuraa, se ei kuulu minulle, vaan eräälle toiselle. Tällä hetkellä, +pannessani pois kynäni ja ryhtyessäni sulkemaan tämän tunnustukseni +sinetillä -- tällä hetkellä loppuu onnettoman Henry Jekyllin elämä. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. +Hyde), by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPERÄINEN OVI *** + +***** This file should be named 14152-8.txt or 14152-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/1/5/14152/ + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14152-8.zip b/old/14152-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f221e67 --- /dev/null +++ b/old/14152-8.zip |