path: root/14035-0.txt

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14035 ***

MIMMI PAAVALIINA

4-NÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ


Kirjoittanut

Maiju Lassila


Ensimmäisen kerran julkaissut
Arvi A. Karisto 1916


_Esitysoikeus saadaan seuranäyttämöille lunastamalla kustantajalta 8
kpl. kirjaa 12 markalla._




HENKILÖT:

_Mimmi Paavaliina_, neitsyt.
_Kriitliisa_, Mimmi Paavaliinan tytär, 1/2-vuotias.
_Ipu_           "       "       poika, 4-    "
_Emstiina_      "       "       tytär, 8-    "
_Efreitti_      "       "       poika, 12-   "
_Liinu_         "       "       tytär, 17-   "
_Jaferi_        "       "       poika, 19-   "
_Juho Kapine_, isäntämies.
_Katriina_, Kapineen vaimo.
_Nysse_, Kapineen poika.
_Lomstiina_, eukko.
_Pekka Hakseli_, isäntämies.
_Kunstinki_, rovasti.
_Pilatus_, lukkari.
_Hinkka_, nuorukainen.
_Nellu_, neitonen.
Tyttöjä ja poikia.




Ensimäinen näytös.


(Kapineen tupa. Katriina ja Lomstiina neulomassa.)

KATRIINA

(_Puhetta jatkaen._) Ja sillä lailla se sitten jäi... Yritti jo, mutta
sitten katkesi.

LOMSTIINA

(_Neuloen._) Niin!... Niinhän se on... (_Kuin luetellen._) Tulee!...
On!... Elää!... Mutta kunhan lopulta kuntoon käy.

KATRIINA

Ja sehän se sisar-vainaan testamentti on pahin... Minä sitä jo tehdessä
pyysin toisin, mutta ei... Se vaan tuijasi... Niinpäin tuijasi.

LOMSTIINA

(_Tankaten._) Jus-tiisa!... Tuijasi...

KATRIINA

Kirjoitti testamentin niin, että sitten kun on perintö korkoineen
kasvanut viideksikymmeneksituhanneksi, niin vasta _sitten_...
(_Nyökäys._) Ja niin että tää meidän Nysse perii jos on silloin
naimisissa, mutta jos ei, niin sitten hän tai toisen sisaren tytär
Nellu, kumpi ennemmin joutuu naimisiin. (_Huokailee syvään._) Jaa-ah ...
jaa-ah! sitä sisar-vainajaa!... Tahtoi vaan kaikitenkin sille Nellulle
kaikki, mutta ... sitte toki saatiin suostumaan siihen, että kirjoitti
niin... (_Nyökäys._) Niin että _jos_ on jo Nysse silloin naimisissa,
niin perii, mutta muuten saattaa mennä Nellulle.

LOMSTIINA

(_Kuin harmistuneena testamentin tekijään._) Osasipaan!... (_Tankaten._)
O-sa-si-paan!

KATRIINA

(_Kuin huokaillen, toistaen._) O-sa-si!... Kun neuvoivat ja yllyttivät
Nellun hyväksi, niin (_nyökäys_) osasi... Uskoi ja uskoivat, että ei se
kuitenkaan meidän Nysse ... (_nyökäys_) niinkuin saa morsianta ja ...
(_huokaus_) sillä lailla sitten, että jää perintö Nellulle...
(_Surullisena._) Jaa-ah... Jaa-ah!

LOMSTIINA

(_Katriinan huokailun jälkeen._) Jaa-ah ... jaa-ah ... jaa-ah!

KATRIINA

(_Jatkaa kertoen, yhä neuloen._) Ja nyt on sitten perintö jo
viisikymmentätuhatta ja ... Nellu justiisa -- näinä päivinä menossa
rippikouluun ... rippikoulu kun justiisa alkaa ... ja... (_Kapine saapuu
kamarista, ottaa tuvan hyllylaudalta tupakkalaatikon ja ryhtyy panemaan
tupakkaa._)

LOMSTIINA

(_Tarttuu kuin puolustaen._) Niin... Alkaa... (_Hartaasti tankaten._)
Al-kaa!

KATRIINA

(_Jatkaa omaansa_) ...alkaa ja... Ripille se kun kerran pääsee, niin...
(_Huokaus._) Silloin sillä on jo mies, sillä... (_Harmista, kuin
halveksuen, sana sanalta tankaten._) Ne -- tään -- ajan -- naiset!
(_Alkaa tankkaavammin._) Ne -- tään ajan -- naiset!... Ennen aikaan
tuota, minun nuoruudessani, maltettiin miestä odottaa... Ei vielä
hätäilty ja vanhanpiian vaivoja valitettu, vaikka jo hampaat suussa
vanhuuttaan irti lotisivat, mutta ne tään ajan naiset!... (_Kumarrus._)
Eivät malta edes suutaan pyyhkiä viimeisestä tuttimaidosta
pyyhinrievulla, vaan pyyhkivät sen suorastaan miehen partaan!

LOMSTIINA

(_Hyvin myöntävästi._) I-han... Par-taan... Justiisa miehen partaan
pyyhkivät tään ajan naiset viimeiset tuttimaidot huulestaan.
(_Halveksuen._) Tuokin nyt Nellu! (_Neuloo._)

KAPINE

(_Tupakkaa pannen, väliin._) Ka... Se on rakkaudenkometiia kiireellinen.

KATRIINA

(_Menee asiaan, yhä neuloen._) Niin... Ja nyt, niinkuin sanoin, niin se
on täpärällä... Testamentin viisikymmentä tuhatta... (_Huokaus._)
Jaa-ah!... Sillä vaikka sitä on yritettykin, niin se vaan ei
luonnista... Sille kun on niin vaikea Nysse-rukalle saada sopivaa paria,
kun ihmiset pitävät sitä (_nyökäys, kuin torjuva_) heikkomielisenä...
Ei kukaan ota. (_Nyökäys, neuloo._)

LOMSTIINA

(_Varmasti._) Ot-taa!... Mimmi Paavaliina ottaa... Vikuroi, mutta ...
ot-taa! (_Nyökäys._)

KAPINE

(_Tupakkaa pannen._) Jaa... Se tää muori tässä puhui, siitä... Että
Lomstiinalla todellakin olisi nyt tälle meidän Nysselle niinkuin morsian
tarjona.

LOMSTIINA

(_Varmasti._) Ihan justiisa... Justiisa puhuimme tässä.

KAPINE

(_Tupakoi._) Taitaa olla laatuihminen?... Vaikka kohta perillisiä jo
onkin? (_Panee tupakkalaatikon hyllylle takaisin._)

KATRIINA

(_Torjuen._) Antaisipa nuo perilliset nyt olla!... Kunhan vain selvenisi
Nysse ... sen testamentin suhteen.

LOMSTIINA

La-atu!... Laatuihminen... On elänyt... Kulkukauppaa sanoo
välitöikseen... (_Nyökäys, alkaa kertoa._) Tuli!... Siitä on kaksi
viikkoa... Tuli siihen meille... Isokkalan pitäjäästä sanoo olevaan
kotoisin ja siinä meillä on asunut nyt ja ... kuuluu vähin rahojakin
olevan...

KAPINE

No, jos Lomstiina koettaisi sitten sovittaa asiaa... (_Savut._) Eihän
tälle Nysselle itselleen olisi niin väliä... niistä perillisistä... Se
on vain enemmän sen testamenttiasian takia... Se kun on onnettomuudeksi
tähän naima-asiaan tullut sidotuksi. Ja sitten ne toiset testamentin
odottajat ... jos onkin jo milloin morsian Nysselle saatu tietoon, niin
alkavat salassa kähnätä ja parjata... Ja niin siitä ei ole tolkkua
tullut. (_Tupakoi._)

LOMSTIINA

(_Toistaen._) Niin... (_Yllyttäjän äänellä._) Kähnätä... Kähnätä...
Kähnätä!... (_Halveksuen._) Nää-ä nyt! (_Muikistaa, yhä neuloen._)

KATRIINA

(_Neuloo._) Ei huoli itselleen morsiamelle puhua ... että Nysse on vähä
... niinkuin päästään vialla... (_Nyökkää, neuloessa vihjaisten._) Niin
että ei huoli... (_Nyökäys tai sopiva ele._) Kaikkia salaisuuksia huoli.

KAPINE

Sävyisäpä tää silti on ... Nysse... Aina on tyytyväinen. Eikä erikoisia
mielisairaan oireita osoita koskaan.

LOMSTIINA

(_Varmasti._) I-han!... (_Toisin._) Ja, sitä paitsi, viis Mimmi
Paavaliina niistä!... Hän vaan sanoo että kunhan on mies... Niin että
saa lopultakin naimisen puumerkin papinkirjaansa ja siten papinkirjan
kuntoon... I-han... Että kunhan on vain mies... Niin että saa isän
entisille lapsille.

KAPINE

(_Äkkiä._) No... Jos puhuttaisi Nysselle itselleen jo... Valmistukseksi
vaikka. (_Hoihkasee._) Nysse!

NYSSE

(_Kamarissa._) Hoi, hoi! (_Saapuu hyvin pitkävartista piippua poltellen
ja tapailee kättänsä syyhytellä._) Min' oon koko ajan jalkaani
ruoputellut... Eikä tiedä mikä siinä kutkuttaa.

KAPINE

Elähän nyt ruoputuksista puhu, kun tässä ... (_lapauttaa sivuja_)
Lomstiinalla olisi sinulle nyt morsian... (_Lapauttaa._) Et kai sinä,
Nysse, pahaa tykänne?

NYSSE

Enhän minä... Onko se Puputin Kaisa?

KATRIINA

Ei se ole... Mutta ole nyt, Nysse, viisas ja kiltti...
(_Mielitelläkseen._) Sitten se (_mairitteleva nyökäys_) tuijaa... Se
tuijaa sitten, Nysse.

NYSSE

Kilttihän minä olen aina.

KAPINE

(_Hyvitellen._) Saat ihan toispitäjäläisen morsiamen... Saisit ihan
kiittää Lomstiinaa.

NYSSE

Lomstiinakos se sen puuhaa? (_Tupakoi._)

LOMSTIINA

(_Mielitellen._) Lo-omstiina se... (_Maireasti._) Ja Nysse ... Nysse se
on aina Nysse!

KAPINE

(_Sovinnollisesti neuvoen._) No!... Menehän nyt, Nysse, kamariin... Me
tässä puhutaan.

NYSSE

(_Poistuu kamariin._) Ka!... Menenhän minä!

KATRIINA

(_Pahoillaan, huokaillen, neuloen._) Ja ainoa poika näet vielä
meille!... Kuoltua saa sisarensa kanssa talon puoleksi periä!...
(_Syvästi huokaillen._) Jaa-a!... Jaa-a!... Nysse-rukka!

KAPINE

(_Vakavana, kumarassa tupakoiden._) No!... Se täytyy nyt asia ottaa
semmoisenaan kun se on... Olisihan se voinut pahemminkin käydä...
Tarkoitan niin, että Nysse ei olisi sävyisä... Nyt hän on sävyisämpi
kuin moni viisas... (_Äkkiä toiseen asiaan mennen._) Ja niin että Pekka
Hakseliko se jo myös ... tätä Mimmi Paavaliinaa aikoo?

LOMSTIINA

(_Varmasti, yhä neuloen._) Hak-se-li!... (_Nyökäys._) Kuuli näet Mimmi
Paavaliinalla vähin omiakin rahoja olevan ja sitten ne ... (_nyökäys_)
Nellun vanhemmat näet... Sen testamentin takia... (_Viisaana,
tärkeänä._) Haistoivat jo että Nysse voi ... niin Mimmi Paavaliinasta
ruveta tykkäämään, ja jo kohta Nellun isä (_viisaasti, salaperäisesti_)
mhy-yy! ... on luvannut Hakselille, että jos Hakseli tarpeen tullen nai
Mimmi Paavaliinan... Nysseltä pois niinkuin nai ... niin hän, Nellun
isä, kuittaa Hakselin velan, 5000 markkaa, heti kun Nellu on naimisissa
ja perinnön saa... Niin... Sitä varten se Hakseli...

KAPINE

(_Tupakoi, vakavana._) Ka... Tarpeen tuo Hakselille olisi... Velkainen
talo kun on... Hyvä jos ei vasaran alle mene.

NYSSE

(_Palaa tupakoiden._) Tulin kysymään... Onko se leski vai neitsyt?

KATRIINA

(_Viittoen, kuin lapselle._) Nei-tsyt ... neitsyt... Nysse on nyt vain
kiltti...

LOMSTIINA

Jus-tiisa! Neitsyt... (_Voitokkaasti._) Jaa-a, Nysse (_Neuloo._)

NYSSE

No sitten minä en vastusta... Minä vain selvyyden vuoksi peräsin.
(_Poistuu takaisin._) Sillä neitsyt on aina soveltuvaisempi.

LOMSTIINA

(_Akkunasta._) No... Sieltä se nyt Mimmi Paavaliina tuleekin.
(_Asettuu._) Tu-lee! (_Muikisteluja._)

KAPINE

(_Asiaa nopeasti loppuun sopien._) No!... Jos sitten Lomstiina...
Tottapahan sitten palkitaan... Niinkuin sanoin, niin ... tuhat markkaa
saat perinnöstä!

KATRIINA

(_Kiirehtii._) Ja vieläkin minä siitä ... ettei huoli ilmoittaa, että
niinkuin ... (_nyökäys_) heikkopäinen... Sanoa vaan, että sukulaiset
sen perinnön takia niin parjaavat... (_Neuloo, kuin ei olisi mitään
puhuttu._) Niin, että parjaavat vain.

MIMMI PAAVALIINA

(_Saapuu mytty olalla._) Jaa-a!... Jaa-a... Jaa-a! (_Panee
kauppatavaramyttynsä penkille._) Kauppaa sitä vaan pitää tässä
välillä... Sitä et leivättä ihminen tässä maailmassa elä ja helise...
(_Äkkiä._) Mitäs taloon kuuluu?

KAPINE

Herran rauha... Mimmi Paavaliina on hyvä ja istuu...

KATRIINA

(_Nyökäten._) Ja on niinkuin kotonaan, Mimmi.

MIMMI PAAVALIINA

(_Puuhaa myttynsä kanssa, sitä penkoen, kuin huokaillen, mutta leveästi,
reilusti._) Jaa, niin se on... Se on tämä maailma semmoinen, että
kulitpa sitä pitkin tai poikin, niin nenä se on aina vain edelläpäin...
(_Äkkiä._) Ja Lomstiinalle mitäs sitä kuuluu?

LOMSTIINA

Rauha... (_Lyhyesti._) Herran rauha!

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti, heläyttäen._) Jaa-a!... Se rauha se kun onkin sydämessä,
niin sitä olet ihminen rauhallinen niinkuin syöty makkara mahassa.
(_Nostaa mytyn toiseen paikkaan. Kuin huokaillen, mutta leveästi._)
Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!

KAPINE

(_Poistuu. Lomstiinalle._) No!... Niin että jos sitten Lomstiina...
Tottapahan sitten ... sovitaan! (_Poistuu kamariin._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Silmäilee._) Vai tämä se nyt sitten on se Jussi Kapineen talo!

KATRIINA

(_Neuloen._) Niin... Tässähän tätä on eletty ja retuutettu...
(_Huokaus._) Mutta se on se elämä meikäläisille semmoista ... yhtä
tuijaamista... (_Nyökyttelee._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi, tankaten omiaan._) No on se!... Herrasiunatkoon
kuitenkin!... Sama se on miten sitä tässä maailmassa kulet ja vaellat...
Helma se kuitenkin aina näin heiluu. (_Kaivaa mytystään uuden esiliinan
ylleen, pannen maahan myttyyn._)

LOMSTIINA

(_Neuloen, tenäten._) I-han!... Niin ihan!

KATRIINA

(_Neuloen._) Mitenkä vanha tää Mimmi Paavaliina jo on?

MIMMI PAAVALIINA

(_Höläyttäen._) Kynttilänpäivästä kolmaskymmeneskahdeksas vuosi...
(_Kuin kehaisten._) Niin sanon aina ikäni että helähtää. (_Touhuaa._)

KATRIINA

(_Raaputtaa sukkapuikolla niskaansa tai korvanjuurtaan._) Meilläkin
tässä on poika... Lie tuo, tää Lomstiina jo puhunut...

LOMSTIINA

(_Viisaasti, yhä neuloen._) O-oon!... On se Lomstiina... (_Vihjaillen._)
Ja Mimmi Paavaliina myös!... (_Viisaasti, merkitsevillä
muikisteluilla._) Johan ei!

MIMMI PAAVALIINA

Häh?... Niin mitä? (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

(_Merkitsevästi vihjaillen._) Minä vaan että!... (_Vihjaava nyökkäys._)
Jos niinkuin niin... (_Taas nyökkäys, vihjaava._) Asian perään että...
(_Neuloo, muikistelee salaperäisesti._)

KATRIINA

(_Poistuu, kierrellen._) Mitä tuo tää Lomstiina vain aikonee...
Tottapahan Mimmi Paavaliina itseltään perää. (_Poistuu kamariin._)

LOMSTIINA

(_Mimmille._) Niin, Mimmi... Viisikymmentätuhatta perii... (_Tankkaa._)
Pe-rii!... Mutta Hakselin Pekka tää!... (_Halveksien._) Mitä hänestä!...
Sillä jos kerran talo vasaran alle joutuu, niin ei se höösää... Ja eikä
tuo sekään vielä, mutta kun on leskimies ... ja luonnoltaan kepuli...
Mutta Nysse, tää, on sävy.

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi._) Jaaa-a!... Ihan niin... Sävy. (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

(_Tankkaa, neuloen._) Sä-vy! (_Nyökäys. Kehaisten._) Eikä kepuli, ja
sävy... Ja testamentin ja isän perinnön kanssa satatuhatta perii...
(_Tankkaa._) Pe-rii! (_Neuloo._) Mutta Hakselin Pekka! (_Halveksuen._)
Mitä Hakselista! Nää nykyajan miehet ne ovat jo kepulia... (_Tenäten._)
Arvaat sen!

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhakasti._) No arvaat ne!... (_Touhuaa. Äkkiä leveästi, reilusti
miesten pahuutta huokaillen._) Ei... Ei vaan ole enää miehestä mieheksi,
eikä miksikään, sillä aina Aatamista lähtien ei ole olleet enää miehessä
kaikki kylkiluut paikoillaan... Paras on poissa (_Äkkiä. Rallattaa
touhutessaan._)

      Ja ralla-la-lalalalal-la-lala, lalla,
      ral-lal-lallaa.
      Ja et sinä mua, et sinä mua
      hyljätä saa!

(_Työntää vanhan esiliinan myttyyn._) Justiisa!... Ihan jälliinsä,
Lomstiina!

LOMSTIINA

(_Neuloen, tankaten._) Jäl-liin-sä! (_Äkkiä._) Ja minä jo puhuin...
(_Tenää._) Pu-huin... Johan en!... (_Puhuen._) Mutta annetaan hänen,
Nyssen, nyt itsensä tulla, niin tutustuu!... (_Hoihkaa._) Nys-se!

NYSSE

(_Kamarissa._) Hoi, hoi! (_Saapuu, poltellen pitkävartta._) Lomstiinako
se?

LOMSTIINA

(_Neuloen, maireasti mielitellen._) Lo-oomstiina!

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi höläyttäen._) No, tää-äkö se nyt sitten on?... Se minulle
ukoksi aikova?... (_Äkkiä._) Mitenkä vanha sinä olet?

NYSSE

(_Tupakoiden._) Neljäsvuosikymmen on jo lopussa... Mutta isä on vanhempi
minua.

MIMMI PAAVALIINA

(_Suinaa kuin siunaillen kädet puuskassa. Äkkiä, lyhyesti arvostelunsa
sanoa heläyttäen._) No!... Poika kuin poika! (_Kääntyy._) Minkä Herra
kerran mieheksi teki, niin se siitä myös käy. (_Ryhtyy touhuamaan kahvin
jauhamista._)

LOMSTIINA

(_Hanakasti._) Ihan niin... (_Nyökäys._) Luojan työt ja käsialat ovat
aina täydelliset.

NYSSE

(_Tupakoiden._) Niin!... Käynhän minä miehestä. Ja sitä paitsi vielä ...
en koskaan juo enkä kiroa ja joka pyhä käyn kirkossa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi, Nyssen mieliksi kehaisten._) ... Jaa-a!... Siin' onkin
sitten poika! (_Touhuaa, äkkiä._) Jos tuossa talon kahvimyllyllä
jauhaisi itselleen kahvit. (_Ryhtyy sitä puuhaamaan. Menee asiaan,
kehuen._) Se ei olekaan sitten Nysse niinkuin muut miehet, jotka jo
nykyään piippu suussa ja kaikki muut miehen merkit mukanaan tähän
maailmaankin tulevat...

NYSSE

Niin... Enhän minä niin ole...

LOMSTIINA

(_Kokien sotkea hyvittelyllä, yhä neuloen._) Niin, niin, Nysse... Nysse
on aina Nysse... Nysse ei ko-oskaan turhia... (_Muikisteluja._)

NYSSE

(_Tupakoiden._) Niin... Enhän minä turhia... (_Savut._) Ja naisväkeäkään
minä en ole vielä koskaan halannut... En kädelläkään koukannut, mutta
isä-ukko, kuuluu, jo on.

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin ihmeissään._) I-ihanko sinä vielä olet niin!... Hoitanut vain
miehen virkaasi toimettomana, niinkuin makkara, joka arvelee, että
tottapahan syöjä minunkin puolesta murheen pitää! (_Touhuaa._)

NYSSE

(_Alttiisti._) Niin... Ihan minä! (_Savut._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Ihmetellen._) No ei!... Ei olisi uskonut, että karhu ymmärtää kiertää
loukkua ja mies koukkua. (_Touhuaa._)

NYSSE

Mutta minä ymmärsin. (_Savut._)

LOMSTIINA

(_Varoittaen, ihan sormella._) Mutta nyt Nysse vaan (_merkitsevä
nyökäys_) ei... Niin että ei pidä... (_nyökäys_) perääntyä enää!
(_Nyökäys. Viisaasti._) Mhyy-y! (_Eleitä. Neuloo._)

NYSSE

Enhän minä peräänny.

MIMMI PAAVALIINA

(_Panee myllyn pois. Kuin itsekseen huokaillen._) Jaa-a!... Jaa-a!...
Jaa-a! Sen tietää!... Joka Iitistä Jaalaan kulkee, hän myös tien
tietää... (_Penkoo nyytistään huivia._) Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!...
Tämä maailma on yhdeltä puoleltaan kupera ja toiselta puoleltaan kiperä,
mutta Herran tykö vaeltaessa ei riitä vielä se, että tuntee tien Iitistä
Jaalaan, sillä autuudentie ei kule Jämpsän kautta Joroisiin. (_Veisaa
nyyttiä penkoessaan._)

      Pois maailman tavara,
      et saa mult' kiitosta.

(_Äkkiä iloiseksi ralliksi muuttaen._)

      Ja elä sinä kultani kekkuloi,
      vaan ole sinä aina hyvä.
      Sillä lemmen täytyy aina olla
      hellä ja suora ja hyvä.

(_On rallattaessa mennä leiskutellut, kuin rallin tahdissa
tanssahdellen, lieden luo ja puistattaa siellä huivia lieteen._) Minä
olen ollut syntymästäni asti iloluontoinen... (_Vakavammin._) Sillä ei
se olisi oikeastaan oikein ... rangaista syytöntä henkeä murheella lihan
pahoista teoista. (_Touhuaa._)

KATRIINA

(_Palaa._) No?... Joko se nyt Nysse? (_Istahtaa neulomaan._)

LOMSTIINA

(_Neuloen. Viisaasti Nysseä hyvitellen._) Jooo-o!... Kyllä se Ny-ysse...
Ei ... ei se Nysse ... vierasta... Jo-han! (_Viisasta muikistelua ja
nyökkymistä Nyssen hyvittelyksi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi._) Jo lensivät minulta silmät suuriksi, kun Nysse tässä
kertoi miten vähän hän vielä tämän maailman riemuja tuntee.

KAPINE

(_Palaa._) Ja-ha!... (_Savut._) Ja mitä muuta tointa se tää Mimmi
Paavaliina on harjoittanut?... Paitsi tätä kulkukauppaa? (_Istahtaa,
tupakoi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhua, kahvinjauhamista y. m._) Jaa, sitä on saanut...
Seitsenvuotiaasta orvosta asti olen henkeni itse elättänyt... Olin ensin
lapsenlikkana... Sitten kävin paimenessa... Kaksitoistavuotiaasta
palvelin herrasväen sisäkkönä ja jos minä... Ja sitten olen ollut
ammana... (_Leveästi huokaillen._) Jaa-a!... Sitä saa!... Sitä saa
koittaa! ... ja olla ammana, jos mammanakin!... (_Äkkiä. Reilusti,
touhussaan._) Mutta mitäpä niistä!... Kun sitä on Herra kerran luonut
ihmiselle sääret, niin sen kun vaella niillä vain kaikki tämän maailman
ääret! (_Touhuaa._)

KAPINE

Soo-o! Vai ammana! (_Tupakoi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuten, reilusti._) Ammana, niin ammana!... (_Luettelee._)
Vallesmanni Rimperille imetin pojan... Kauppias Suovalle niinikään
pojan... Ruununvouti Hervalle kaksoiset... Tuomari Rumperille tytön ja
toisen tytön asessori Tiijarille... Ja niin sitä on vain eletty ja...
(_touhuaa_).

NYSSE

(_Tupakoiden._) Niinhän se tää Lomstiina sanoi, että sinä olet neitsyt
... et leski.

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti, kehaisten._) Jaa-a!... Neit-syt... Sillä papinkirja on
puhdas. (_Touhuaa._) Ja sitäpaitsi, niin ... on sukanvarressa säästössä
kolmatta tuhatta rahojakin... Kaikki rehellisellä ja kunniallisella
imettämisellä ansaittua. (_Tankkaa, rallattaen._)

      "Ja rallaala, rallaata, rallallal laa" j. n. e.

KAPINE

(_Tupakoiden, kuten mieteksiä tapaillen._) Ka!... Se on ... Herra luonut
... maan pyöriväksi ja ... (_savut_) ihmisen hyöriväksi.

LOMSTIINA

(_Hanakasti Mimmiä puolustaen._) Jus-tiisa. (_Nyökäys. Tankaten._)
I-han... Sattuu sitä täällä ajassa... (_Nyökäys. Tankaten, varmasti._)
Ja meille kullekin. (_Eleitä, neuloo._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin itsekseen._) Jaa-a!... Jaa-a! (_Touhuaa._) Se tämä maailma on
kulkijoilleen kapine... Minkä edestä lyhenee, sen takaapäin jatkuu...
Jaa-a! (_Touhuaa._) Ja sitten sitä kun ... kun sitä syöt tässä
maailmassa perunasi kuorineen, niin tiedät, että olet kaikki maistanut,
eikä mitään hukkaan jäänyt. (_Touhuaa._)

KAPINE

(_Alkaa._) Meillä taas on tässä poika... (_Äkkiä._) Mutta kai se jo
Lomstiina on puhunut... Olisi niinkuin morsian saatava hänelle...

MIMMI PAAVALIINA

(_Nopeasti._) No. Jo onkin aika.

KAPINE

(_Jatkaa omaansa._) Miten tuo nyt tässä Mimmi Paavaliinalle sitten
soveltunee... (_Savut._) Vaikka sävyisä poikahan tää on.

LOMSTIINA

Sovel-tuu... Johaan ei. (_Äkkiä._) Ja Mimmi!... Elä turhia tingi!... Et
sitä kuitenkaan, yksinäinen naisihminen... Mutta kun on mies ... vaikka
pahainenkin, niin... Paremmin se silloin ottaa ollakseen.
(_Nyökäyttelyjä._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Ihan huoaten._) Jaa-a!... Niin se on!... Ihan niin että ollakseen!...
Ei sitä silloin enää kukaan osoita, että ilman vihkimistä... Jaa-a!

KAPINE

No... Sittenpä tää... Ei meilläkään tässä mitään vastaan ole. (_Ulkoa
torven soittoa._)

MIMMI PAAVALIINA

Herra siunaa!... Se minun pentupataljoona sieltä jo tulla humuaa!...
Minä menen vastaan ... (_rientää ulos_) ja vähän niitä... Se onkin jo
koko pataljoona... (_Poistuu._)

LOMSTIINA

(_Tärkeänä, yhä neuloen._) Menee se... I-han... Hakselin Pekka kyllä,
mutta turhaan... (_Tankaten._) Ihan turhaan... (_Mielitellen,
Nysselle._) Nys-se!... Nyt se Nysse-poika saa... Kun Lomstiina Nysseään.

MIMMI PAAVALIINA

(_Palaa, sylissä pienin, toiset kokonsa mukaan rivissä perästä suoltuen,
Ipulla aimo nysä suussa, Efreitillä torvi, Emstiinalla iso nukke._)
Jaa-a!... Siinä se nyt on Mimmi Paavaliinan pataljoona. (_Nysselle
näyttäen sylilasta._) Tämän nimi on Kriitliisa... Puoli vuotta vasta
ikää... Ei ole vielä kastettukaan. (_Panee lapsen penkille._) Ja tämä
sitten, Ipu... (_Ipulle._) Tule tänne, Ipu. (_Niistää esiliinalla nenän.
Poika niskoittelee._) No, Ipu!... Tule nyt ja pokkaa Nysselle... Saat
siitä ehkä vielä isän... (_Kokee vetää._) No, Ipu! (_Jaferi seisoksii
ovipielessä ja vilkuu Nysseen ilvehtivillä, oudoilla eleillä._)

IPU

(_Haraa vastaan, nysä suussa, eleet aina vihaiset, kuin epäluuloiset._)
Elä pelhana! (_Riistäytyy irti, ja asettuu kädet housurepaleitten
taskussa, nysä suussa topakkana seisomaan, katsahdella muljautellen
Nysseen vihaisena. Toisetkin lapset vilkuilevat Nysseen altakulmain._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin toruen._) I-pu!... Sillä tavallako sinä!... Isättömänä tulit
maailmaan, ja nyt kun on isä tarjolla, niin tuolla tavallako sinä...
I-pu! (_Menee Ipua taas raahaamaan, supattaa sen korvaan. Nysse tupakoi
rauhallisena._)

KAPINE

(_Katriinalle vakavana, tupakoiden._) Ka!... Mutta minkäpäs sille voi...
Kun se on Nyssenkin laita kerran semmoinen. (_Nousee, lähtee, vakavana,
kuin itsekseen._) Jaa-a... Jaa-a!... Se on tämä maailma... (_Poistuu
kamariin._) Se on pantu kaikki tässä maailmassa navan päässä
pyörimään... (_Poistuu._)

NYSSE

(_Tupakoiden._) Kaikkiko nämä ovat sinun omiasi?

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi, ihanpa kehaisten._) Ka-kaikki!... Kaikki samaa äitiä... Koko
rykmentti! (_Touhuten._) Sillä se on naisen elämä maailmassa Herran
armosta yleensä semmoinen, että sitä mukaa kuin ikä laajenee, niin
joukko ympärillä taajenee.

KATRIINA

(_Neuloen. Kuin ohjaillen._) No!... mitäpä sinä, Nysse, näistä ...
maallisista!... Ole vain kiltti poika!... Kun kerran isäsi suostuu,
niin... Pitää aina vain tahtoa oikein...

KAPINE

(_Kamarin ovelta._) Katriina... Tulepas vähän! (_Poistuu. Katriina
lähtee._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussaan. Kuin yksin huokaillen._) Niin, niin... Niin se on... Kun
sitä yksinäinen naiseläjä tämmöistä komppaniiaa kasvatat, niin ... et
siinä silloin jouda tutkimaan, itäkö se vai länsi kulkiessa hameen
helmaa heilauttelee... (_Touhuaa._) Jaa-a!... Jaa-a! (_Liinu tirskahtaa
ovipielessä nauramaan Nysselle. Äkeästi._) Tyttö, pahuus siinä! (_Lyö
huivilla._) Vai tirskut siinä... Letukka! (_Touhuaa. Jatkaa edellistä._)
Mutta se on... Se on todellakin tämä maailma ... tämä maailma on
todellakin niinkuin Pukkisen pässi... Keväällä sen keritset, niin kohta
alkaa vaan uutta villaa entisen sijalle kasvaa... (_Touhuaa._)

NYSSE

Se on oikea pappamies ... tuo (_yrittää tutkia Ipun piippua_). Näytätkös
tätä!

IPU

(_Äkeästi._) Elä taatana ota! (_Loittonee vihaisesti muljautellen._)

NYSSE

(_Selittää._) Minä olisin vain tarkastanut. (_Tupakoi._) Se osaa jo
hyvästi tupakoida.

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi._) Niin, ajattelepas!... Vasta parivuotias etana. (_Touhuaa,
kuin huokaillen._) Mutta se on se miesväki... Se ei mies tässä
maailmassa voi imemättä elää vaan ... imien se mies äitinsä kohdusta
retkensä alkaa, ja niin se myös vaelluksensa piippuaan imien päättää...
(_Touhuaa._) Niin, niin... Niin se on! Mies ei voi koskaan kujeistaan
paremmaksi päästä... (_Efreitti puhaltaa torvea. Suuttuu._) Efreitti!...
Juutas!... Pellolle siitä koko joukko!... Mars! (_Sysii pienempiä ihan
niskasta pitäen ulos._) Tässä te!... Juuttaan hyvät!... Mars pellolle...
Vai siinä!

NYSSE

On sinulla monta lasta! (_Nousee poistuakseen._) Mutta tuosta Ipusta
minä tykkään... Se on jo niinkuin valmis isä. (_Poistuu kamariin,
tupakoiden._)

LOMSTIINA

(_Selittää, asiaa kaunistellakseen._) Ei se ole erikoisesti mikään...
Mutta se vaan niin tykkää... (_Nyökäys._) Niin... Se tykkää vaan ja
loosaa ... niin olla... Mutta ei se ole silti ... niinkuin älytön... Ne
vaan sukulaiset testamentin takia soimaavat, mutta ei siinä mitään
näkyvää vikaa ole. (_Neuloo, nyökyttää, muikistelee._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa, kuin itsekseen._) Jaa-a... Jaa-a!

LOMSTIINA

(_Jatkaa._) Hakseli olisi enemmän niinkuin rahan päältä ja ... niinkuin
... että ottaisi vaan... Mutta Nysse on alvaari. (_Nyökäys, eleitä._)
Niin... Alvaari... (_Muikisteluja, nyökytyksiä kuin itsekseen._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Äkkiä._) Mutta kun minulla, kuulehan, on vielä este... (_Siunaillen._)
Kun se on minulla vielä käymättä, paholainen... Ajattele sitä!...
Rippikoulu! (_Lyö reiteensä._) Herra sussiunaa!... (_Alkaa touhuta._)
Herra sussiunaa!

LOMSTIINA

(_Oudostuen._) Jaa ... että rippikouluko on käymättä?

MIMMI PAAVALIINA

(_Topakasti._) Jaa-a!

LOMSTIINA

(_Hämillään, tapaillen._) Eipään näet... Kun ei tullut näet
ajatelluksi!... Kysyä kun en hoksannut.

MIMMI PAAVALIINA

(_Rutosti._) Mutta minäpä käydä hyöräytän hylyn nyt lopultakin!
(_Touhuaa._) Oikeastaan tulinkin näille main, kun kuulin että tään
pitäjän pappi ja varsinkaan lukkari ei ole rippikoulussa niin tiukka,
että kaikki taivaan tiedot puristaisi. (_Touhuaa. Toisin._) Ja vanhemmat
lapset kun olivat jo siinä iässä, niin arvelin, että antaa heidän
aikanaan käydä heläyttää tuo rysy läpi... (_Touhuaa nyyttiä kuntoon._)
Ja kun tää nyt asia noin päin kääntyy, niin... (_Kuivasti, lyhyesti._)
Käyn itsekin koulun ja otan ripin ja sillähän se on kuitti... Justiisa
alkaakin maanantaina rippikoulu kirkonkylässä. (_Äkkiä._) Kuule... Elä
sano kellekään mitään... Ei kirkolta tänne sana lennä ja... (_Touhuaa.
Äkkiä._) Sano että on pentujaan ripityttämässä, ja sittepähän...
(_Reilusti._) Kun on koulu reilassa, niin ottaa häntä sitten kerrankin
miehen ihan säännöllisesti... Niin että ei yhä retupeliin... (_Nostaa
mytyn toisaanne._) Ja niin sitä on sitten tullut jo eletyksi, on
ilmestynyt tuota perettäkin, mutta (_puistelee hamettaan_) se on se tää
naisen mieli... Sitä et malta, vaan hörppäät kahvikultasi jo ennenkuin
on vielä ruokasikaan siunattu... (_Vakavana._) Mutta se on Luoja niin
säätänyt... Että joka hameessa kulkee, hänen on aina hymyiltävä.

LOMSTIINA

(_Nyökäys, tankaten._) I-han!... Ihan justiisa... (_Nyökäys._) Ja niin
että ei retupeliin... Ja että ei puhuta kenellekään... (_Viittaus._)
Nysse jos kysyy, niin sanon että ... tottapahan tulee. Mutta että ei
rippikoulussa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussaan, kuin huokaillen._) O-on sitä jo tullut kerran toisen
alkaneeksikin ... sitäkin rippikoulua, mutta... Sitten on sattunut
aina... On ollut maallista estettä ja ... (_äkkiä_) kukapa ne kaikki
tietää... (_Tenäten, reilusti._) Jaa-a!... Jaa-a, sanoi Jaalan pappi,
kun kirkko paloi...

EMSTIINA

(_Tulee kiireesti, itkee._) Niinkun Ipu löi ... ja purasi vielä...

IPU

(_Tulee jälestä nysä suussa, äkeänä._) Elä valehtele, pelhana.

EMSTIINA

Vai valehtelen!... Enpäs!

EFREITTI

(_On tullut, samoin Liinu ja Jaferi._) Valehtelee Emstiina.

LIINU

(_Äkeästi._) Eipäs valehtele!

EFREITTI

(_Tiukasti._) Mutta valehtelee.

MIMMI PAAVALIINA

(_Päivitellen._) Tämmöistä se on, Lomstiina, tää yksinäisen naiseläjän
elämä!... Kyntesi siinä saat verille tapella, kun ei ole isää, joka
kakarat kurissa pitäisi. (_Joukolle, tuikeasti._) Mutta nyt se
loppui!... Nyt komppaniia rippikouluun mars!... (_Uhitellen._) Kunhan
pappi ja lukkari siellä pehmittää, niin kyllä pahat juonet oikenevat...
(_Äkkiä._) Liinu!... Sinä ota Kriitliisa siitä! (_Liinu ottaa penkiltä
lapsen. Touhuaa kuin itsekseen huokaillen._) Jaa-a... Jaa-a!...
Jaa-a!... (_Enemmän asiaan._) Ja nyt siitä, senkin komppaniia, kirjat ja
aapiset käteen ja ala opetella ulkoa sekä lakia että evankeliumia, niin
että luokonaan luku lähtee, kysyipä tuota pappi tai lukkari...

LOMSTIINA

Hakseli tulee!... (_Salaperäisesti._) Se kai tahtoo samaa ... mitä
Nyssekin... (_Merkitsevä nyökäys. Neuloo._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussaan._) Jaa... Sen tietää... Että mies mihin kahtoo, niin sitä
se myös tahtoo.

HAKSELI

(_Saapuu._) Ka!... Täällähän se Mimmi Paavaliinakin on... (_Juo._)

LOMSTIINA

(_Muikistellen._) Tää-ällä! (_Neuloo._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussaan, syrjästä puhujana._) Tääl-lä!... Tääl-lä! Me elämme täällä
alati vain kinttujemme päällä. (_Äkkiä asiallisemmin, tarkoituksella,
yhä touhussaan._) Mutta ennen aikaan sitä kun elettiin... Kun sitä
siihen aikaan kun minäkin rippikoulusta ripille pääsin, elettiin niin...
(_Äkkiä, alistuen._) Mutta minkäpä sille voi... Kun on poika ja tyttö jo
aikaihmisen ijässä, niin ... ripillehän ne on toimitettava... Ripille,
niinkuin on itsekin aikoinaan ripille päässyt...

LOMSTIINA

(_Auttaen petoksessa._) Jus-tiisa!... (_Nyökäys._) Silloin kun sinä itse
ripille pääsit.

HAKSELI

(_Tapailee._) Ka... Se on... Minkäs sille voi... (_Pyyhkii hihalla
suunsa._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussa, kuin huokaillen._) Ei... Ei voi... Mille ei voi, niin sille
ei voi.

HAKSELI

(_Puheen sävy aina kuin surullinen._) Vai lapsiaan se ripille... Mimmi
Paavaliina! (_Istahtaa._) Täällähän tää ainakaan ei lukkari järin kova
ole... (_Kapine palaa._) Sanovat kyllä ihmiset, ja lie tuossa perääkin,
että hänkään ... tää lukkari... (_Toisin._) Mutta mitäpä siitä!

KAPINE

(_Tarttuu._) Jaa, mitä?

HAKSELI

Eipä tässä mitä... Tää vain Mimmi tässä lapsiaan rippikouluun aikoo.

KAPINE

Ka... Eihän tää lukkari Pilatus... Kova laulumieshän hän on ja raamatun
taidossaan syvällinen ... on kuuluu... Vaikka ei tuo hänkään siltä kuulu
ihan perisynnitön olevan... Naisiin ja viinaan menevä on... (_Kuin
sovittaen._) Mutta se tuo taitaa olla kaikkienkin nykyajan miesten
yleinen vika... Se viinaan ja hameväkeen meno.

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti, leveästi, touhussaan._) No ihan niin!... Niin on Herra
säätänyt, että miehellä pitää olla vikansa ja pirulla sarvensa, sillä
eivät ne ilman niitä mitään olisi... (_Joukolleen._) Ja nyt, rykmentti,
senkun mars! (_Alkaa niitä työnnellä ulos._)... So siitä! (_Joukko
suoltuu ulos. Valmiina lähtöön. Jatkaa entistä._) Jaa, jaa!... Niin se
on!... Mutta kun on toki miehessäkin perisyntinsä ja vikansa, niin pysyy
tämä maailma rikkaana sekä riemusta että rakkaudesta. (_Viskaa mytyn
olalleen._) No niin. Senkun hyvästi ja lykkyä tykö. (_Poistuu,
mennessään rallattaen._)

KAPINE

(_Hakselille._) Kuuluuko sitä mitä?

HAKSELI

(_Tupakoi._) Ka, eipä tässä... Kävin vain... (_Savut._) On ollut tässä
tään äskeisen eukon kanssa aikomusta naimisiin menosta, niin puhuin
siitä Pojon Juholle, että jos hän niinkuin puhemieheksi suostuisi
sitte... (_Savut._) Lapsiahan tällä muijalla kyllä näkyy tuossa yksi
kakarakunta olevan, mutta ... kun tässä on emännästä puute minullakin,
niin (_syläistä ruikkaa_) kenempäkäs naisen papinkirja se oikeastaan
ihan uskottavia ja oikein enää todistaneekaan... Kun se on kerran
siinäkin asiassa mies maailmassa ... kylvämässä ohdakkeita nisujen
sekaan.




Toinen näytös.


(Tanhua tienvarrella. Leiripaikka. Perällä aita veräjineen. Metsä.
Jaferi. Liinu. Efreitti ja Emstiina aidalla istumassa. Emstiina lukee
aapista. Jaferi ja Liinu pitkää, kapeaa katekismusta. Efreitti korjailee
torveaan. Ipu seisoo keskellä tanhuaa kädet housuntaskuissa, piippu
suussa. Syrjässä kätkyt ja käsikärryt, täynnä tavaraa. Irtonainen, pieni
penkki. Tulisija nokisine kattiloineen. Kahvipannu vivussa. Pieni
vesisaavi.)

EMSTIINA

(_Tavaa_) Aa, sano aa -- pee, ee, pee -- aa, pe -- ällä, uu, es, lus --
aa, pe, lus.

LIINU

Nyt minä jo osaan! (_Lukee hyvin nopeasti ulkoa, kirja vain varana._)
... ja että minä, ynnä kaikki muut ihmiset haamasta alusta ja ... tähän
päivään asti... Ja niinkuin yksikään ei taida itsestänsä ja hyvä olla
... (_syvä henkäys_) ja niin kuin kaikki mikä meille kaikille nuhteeksi
ja merkiksi ja ojennukseksi annettu on ja... (_Syvä, nopea hengähdys.
Uusi pikainen ote._) Ja... Taidatkos sen vielä selkeämmin sanoa?...
Vastaus... Taidan tällä tavalla: Että niinkuin me... (_Jaferi yhtyy_)

LIINU                                 JAFERI

Niinkuin me jokapäiväisen             (_Yhtä nopeaan ja samaan
katumuksen ja jokapäiväisen           tapaan kuin Liinu._) Ja mitä
parannuksen kautta                    tämä kaikki toinkalttoinen
yhä uudeksi tulemme ... ja            merkitsee ja sisällänsä pitää?...
niinkuin se vanha aatami,             Vastaus: Se merkitsee
joka alusta asti ja                   että niinkuin kaikkinainen
ijankaikkisuudessa meissä asunut      se, josta tässä pääkappaleessa
on ... pitää upotettamaan             kirjoitetaan ja josta
ja kuoletettamaan eikä kuitenkaan     pyhät profeetat kirjoittaneet
se sillensä kuole                     ovat ja ... kirjoittaneet ovat
vaan. (_Äkkiä Jaferia äkeästi         ja joka meidän autuudeksemme
lyöden_) No... Elä sotke!             hamaan tähän päivään
(_Jatkaa ennallaan._)... Ei           asti tallelle pantu on
sillensä kuitenkaan koskaan           ja niinkuin ei sitä kukaan
kuole vaan vasta uudeksi              meiltä pois ottaa taida, niin
tulemisen ja puhdistuksen ja          on myös tämän maailman
kaikkinaisen vanhurskauden            loppu niinä päivinä oleva
kautta... (_äkkiä, äkeästi,           (_nopea henkäys_) ... oleva
ihan huutaen_) Elä sotke!             ja... (_Uusi ote._) Kuinka
(_Ennallaan._) ... vanhurskauden      tämä toinkalttoinen tieto
kautta ja... (_Äkäisesti.             meille annettu on?... Vastaus:
Lyö kirjalla Jaferia päähän_)         Tämä toinkalttoinen
Pahuus!... Kun siinä sotkee!...       tieto on meille annettu sitä
(_Ennallaan._) ...                    varten että me itse kukin
vanhurskauden kautta ja...            aina valmiit olisimme ja aina
(_Henkäys_) Ja niinkuin meille        valvoisimme ja aina valmiit
jo alussa profeettain suun            olisimme sillä emme me
kautta kirjoitettu on että niinkuin.  tiedä aikaa emmekä hetkeä,
(_Efreitti alkaa puhaltaa             koska tämän maailman päämies
torvea. Huutaa Efreitille._)          tulee ja koska hän
Efreitti hoi... Tahi kun              meiltä jokaisesta leiviskästä
minä äidille kerron, niin!...         tilin vaativa on. Ja niin on
(_Lyö kirjalla Efreittiä poskeen!_)   tämä elämänkirjassa kirjoitettu
... Pahuus... (_Hyppää                ja niin on se aina oleva...
alas aidalta ja poistuu               Aamen. (_Huudahtaen._)
yhä vain lukuaan jatkaen._)           A-aamen... Hip!
Ja niin kuin me... (_J. n. e.         (_Viskaa kirjansa tanhualle._)
Efreitti lakkaa puhaltamasta._)

HINKKA

(_Metsässä vasemmalla._) Jaferi hoi!

JAFERI

(_Äkkiä, huudahtaa._) Simunan Hinkka! (_Hyppää alas aidalta ja juoksee
pois sitä menoaan vasemmalle._)

EFREITTI

Tule, Emstiinakin. (_On hypännyt aidalta ja juoksee Jaferin jälkeen,
samoin Emstiina. Ipu lähteä jurottaa viimeisenä piippu hampaissa._)

(_Käki kukahtaa parisen kertaa. Siihen yhtyy oitis viulun soittoa ja
laulua metsässä._)

      Miten rauhaisaa!
      Tyttö paimentaa.
      Käki koivunlatvassa kukkuu.
      Karja hiljaa syö.
      Vaikka viel' ei yö,
      tyttö mättäällänsä jo nukkuu.
      Ah metsien lasten rauhaa.

(_Välillä kukahtaa käki._)

      Metsä tykähtää.
      Sydän sykähtää.
      Ah mieltä sen ihmisen jolla
      metsä vapaa on vain!
      Siellä hyvä on ain
      niinkuin äidin helmassa olla.
      Siksi metsien lapsena kuljen.

LIINU

(_Kulkee tanhuan yli, lukien entiseen tapaansa, niin että kirja peittää
suun._) ... niin kuin sanottu on... (_Toisin, mutta sitä menoaan._)
Kuinkasta sen tiedät?... Vastaus: ... Koska minä olen jo haamaasta
lapsuudesta seurakunnan yhteyteen otettu. (_J. n. e. Poistuu._)

ROVASTI

(_Saapuu lukkarin kanssa vasemmalta, isohko sateenvarjo kädessä kuin
keppinä._) Niin, kanttori... Kuten sanottu, niin rippikoulu alkaa
maanantaina ja... (_Ipu saapua mullittelee oikealta, piippu suussa,
kädet housuntaskuissa, pysähtyy seisomaan, polttelee ja katsahdella
muljauttelee epäluuloisena, kuten vihastunut. Rovasti huomaa, oudostuu,
osottaa sateenvarjollaan Ipua. Ihmeissään Pilatukselle._) Kanttori...
(_Katsoo Pilatuksen silmiin ihmeissään, kysyvästi_) Onko tämä poika
oikea ihmislapsi? (_Ipulle, äkeästi._) Poika hoi!... Joko sinä sillä
iällä tupakoit!

IPU

(_Ynseästi._) Taatanaakot te tinua liikuttaa! (_Muljauttaa vihaisesti ja
lähtee kädet housuntaskuissa kävellä pultittamaan näyttämön yli pois
vasemmalle. Paussi._)

ROVASTI

(_Ihmeissään, lukkaria silmiin katsoen._) Häh, kanttori?

PILATUS

Jaa, herra rovasti... Ihmeellinen poika... Ei enää turhia hohise...
(_Nuuskaa näppejään._) Mutta housuissa ylenee aina mies.

ROVASTI

(_Puhuvasti._) Kuuluu seurakuntaan ilmestyneen vieraasta pitäjästä joku
kiertelevä vaimo joukkoineen... Kun ei mahtane olla sitä väkeä. (_Asiaan
mennen._) Niin, kanttori!... Kuten sanoin, on minut määrätty kolmeksi
viikoksi seuraamaan piispan mukana tarkastusmatkalla, joten siis ... jos
kanttori nyt pitää yksin tämän rippikoulun... (_Tapailee, katse sen
johdosta maassa, kuin sanottavaa hakien._) Rippikoulun (_venyttäen,
kuten jotain miettien_) ja-aaa... (_Äkkiä, lyhyesti._) No niin!...
Rippikoulun.

PILATUS

(_Nuuskaa näppejään._) Jaa, herra kirkkoherra.

ROVASTI

(_Jatkaa taas kuin osotellen venyttäen._) O-oon... On pidettävä silmällä
eritoten kristillistä vaellusta... (_Luetellen._) Sisälukua...
Ulkolukua... On selitettävä kristinuskon päätotuudet ja-aaa... (_Taas
äkkiä_) No!... No niin!... Minä itse tulen sitten jo päättämään.

LIINU

(_Palaa hitaasti. Kirja silmillä, peittäen silmät kokonaan. Lukea
paapattaa ennallaan, jatkaen_) ...ja niin on tämä asia meille meidän
autuudeksemme annettu ja... Mitä muuta tämä pääkappale vielä sisällänsä
pitää? Vastaus... Sen että me aina ja joka paikassa sitä ajattelisimme
ja ... (_äkkiä kurillaan pölpöttää_) pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl,
pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, (_aivan kuin huudahtaen_) pö-öööööö!

ROVASTI

(_Ankarasti, sateenvarjoa maahan lyöden._) Tyt-tö! (_Liinu hämmästyy.
Ankarana._) Niinkö sinä, tyttö, Herran sanaa pitelet! (_Jaferi,
Emstiina, Efreitti ja Ipu palaavat, jäävät katsomaan. Ipu tupakoi,
paidan helma nyt takana housuista ulkona töröllään._) Vastaa, tyttö!
(_Turhaan odotettuaan, Pilatukselta._) Kenenkähän ne ovat?

PILATUS

En tiedä... Mahdollista että ... sen kulkurivaimon...

ROVASTI

(_Joukolle._) Kun tapaatte äitinne, niin sanokaa, että hänen tässä
seurakunnassa vaeltaessaan on kartettava kaikkinaista pahentavaa
menoa!... (_Jankaten._) Niin... Pahentavaa menoa... (_Ihan sormella
tankaten_) Että on kartettava kaikkinaista pahentavaa elämää.
(_Pilatukselle._) No niin!... Jos sitten ... jos sitten lähdemme...
(_Poistuu Pilatuksen kanssa veräjän kautta oikealle._) On valmistuksia
kaikkinaisia valmistuksia... (_Poistuvat._)

LIINU

(_Ilkamoi jälkeen, juuri kun rovasti ja Pilatus katoavat näkyvistä._)
Pölö, pölö, pölö, pöiö, pöö!

ROVASTI

(_Huutaa näkymättömänä äkeästi._) Tyt-tö!... Minä toimitan
rangaistuksen. (_Joukko rähähtää pilkkanauruun._)

JAFERI

Saarnataan sille. (_Saarnaa sinne menijöiden jälkeen._) Ja Israelissa
oli yksi pappi. Mutta mitämaks jos minä Hollolan hylkäisin ja
Mäntsälässä minulleni perustuksen panisin ja sanoisin että: voi sinuasi,
sinä Hausjärven hyljätty ja raadollinen kansa!

LIINU

(_Kiireesti._) Uhkaa... Nyrkillä uhkaa. (_Nauraa rähisevät, ilkkuakseen.
Efreitti puhaltaa torvea._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Rientää meluun._) Senkö elämää tämä, kun... Torvella ja pasuunalla
siinä, jotta! Pois se torvi! (_Kiskaisee Efreitiltä torven._) Häh!...
Ihan kuin pakanat ja puplikaanit siinä...

LIINU

(_Puolustautuen._) Niin, kun ... kaksi tuntematonta miestä kun kulki ja
-- uhkasivat pahaa tehdä.

MIMMI PAAVALIINA

(_Ynseänä._) Kaksi miestä!... Senkö tuuttisen miestä! (_Kohentelee
kätkyessä nukkuvaa lasta._) Kaikille maailman miehille pasuunalla ja
torvella puhallatte.

JAFERI

Emmehän me puhuneet sanaakaan... Itse haukkuivat meitä... Mitä lie kaksi
kauppamiestä ollut...

LIINU

(_Ehättää._) Ja toinen vielä ivasi ja pyysi pilkatessaan saarnaamaan
hänelle viidestä pennistä ja sanoi sinua haukkuakseen että: teidän
äitinne on oikea emä-lehmä... Niin siitä sitten Efreitti suuttui ja
soitti torvella.

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin yksikseen._) Jaa-a!... Jaa-a!... Kaikki ne turvattoman lapsia
polkevat ja pilkkaavat ja... (_Työntää takaapäin Ipun housuista ulos
kohonneen paidanhelman housuihin takaisin Ipun yhä tupakoidessa._) Ja
sinäkin, toljottaja!... Paidanhelmaasi et vielä kykene pöksyissä
pitämään, mutta piippu pitää olla... Hyvä, kun et jo ala tahtoa akkaa!
Joka toki paidan nästyykkisi takaapäin housuihin työntäisi...

IPU

(_Ynseänä uhitellen._) Mität titte, jot akkaa!

MIMMI PAAVALIINA

(_Tyrkkää niskasta._) Mene siitä!... Sinullekin jo akka! (_Touhuaa kuin
yksin._) Jaa!... Jaa!... Jaa!... (_Kuin Ipun asiaan takaisin mennen,
lapsijoukkonsa suuruutta voivotellen, yhä touhulla._) Mutta sitä nainen
tässä maailmassa hyörit, niin sitä myös kohta lapsijoukkoinesi heliset
ja pyörit... (_Toisin, yhä touhuten._) Mutta ylihuomenna tuo sitten toki
alkaa rippikoulu!... Syötte siinä vaan votkotatte ja sen kun emäkana
vaan kaakata ja löyhytä ja ravitse... (_Äkkiä_) Ja nyt sukkelaan siitä
pyykinpesua auttamaan... Toki sen verran, että vaatteet nuoralle
ripustatte. (_Sieppaa vaatemytyn ja poistuu. Muut paitsi Liinu lähtevät
mukaan._)

IPU

(_Viimeisenä, synkkänä, piippu suussa, kädet taskussa, poistuu
mullitellen, itsekseen uhitellen._) Mutta en pilu vie ota akkaa!...
(_Poistuu._)

LIINU

(_Yksin. Katsoo pikku peiliin, vetäen otsansa kureeseen. Jää sitten
selin aitaan nojautuneena seisomaan ja laulaa._)

      Jos kullan saada voisin,
      niin hälle hellä oisin,
      ah silloin onneain!
      Ain päivin, aamuin, illoin
      ma aatteleisin silloin
      ah häntä, häntä vain.

(_Kertaa kolme viime säettä. Hinkka on saapunut, asettunut aidan
toiselle puolen, selin aitaan, niin että seisovat ihan selitysten._)

      Ah silloin, aivan varmaan,
      ma kanssa oman armaan
      ah saisin onnen myös.
      Vaan, ellös, sydän syki,
      ja suoni, ellös tyki,
      on turhaa kaikki työs!

      (_Kertaa._)

      On turhaa, sydän, työsi,
      kun saapuu synkkä yösi
      ja hiljaa nousee kuu,
      niin...

      (_Hinkka yhtyy._)

      Niin kulta silloin palaa
      ja sua armas, halaa.
      Muu kaikki unehtuu.

(_Jäävät edelleen selitysten eri puolella aitaa seisomaan._)

LIINU

Äiti kun siinä!... Kaksi tuntematonta miestä kulki, niin niiden kanssa
kun rupesi toraamaan.

HINKKA

Mitä niin?...

LIINU

(_Pureksii ja nyppii palmikkonsa nauhaa._) Muutoin vain... Ja miehetkin
ne... Lupasivat ensin Jaferille kymmenen markkaa, jos se opettaa niille
Hollolan saarnan, ja sitten kun ei Jaferi suostunut, niin alkoivat vaan
tenätä ja kysyivät että: onko sinun äidilläsi lehmiä myödä?

HINKKA

Ne ovat olleet sitten niitä lehmäkauppiaita.

LIINU

(_Viskaa ynseästi palmikkonsa olan yli taakseen, niin että ne joutuvat
aidan toiselle puolelle Hinkan käsiin. Ynseästi._) Olipa nuo nyt
vaikka!... Kissanhäntää minä mokomista välitän. (_Hinkka ottaa palmikot
ja sitaisee ne salaa kaulansa ympäri, niin että Liina jää kiinni._) Ja
sitte äiti vielä rupesi niille toraamaan ja sanoi että: olisit Jaferi
niille saarnannut ilkeyksissäsi... Mokomillekin!... Antaisin minä, jos
ne vielä tapaisin!

(_Laulaa esiliinaansa nyppien._)

      Jos armas luona ois,
      niin huoli jäisi pois,
      ei oisi kyyneleitä.
      Me hiljaa kuiskailtais,
      ei näkis äiti meitä,
      niin rinta rauhan sais...

MIMMI PAAVALIINA

(_Saapuu paita kädessä. Hämmästyy._) Tyttö pahuus! (_Lyö paidalla.
Hinkka ja Liinu säikähtävät ja kokevat päästä irti toisistaan,
päästellen palmikkoa auki solmusta. Kiivastuu._) Sinä tyttö-letukka!...
(_Lyö._)... Vai jo ... sillä iällä!...

LIINU

(_Puolustautuen._) No mitäs kun... Hän solmisi!

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveän maireasti, pilkalla kumarrellen ja niiaillen._) Jaaa-a!... Kun
hän solmisi!... (_Kumarrus, tai jotain vastaavia eleitä_)... Kun kissa
juoksi ja pisti käpälänsä pihtiin, niin sanoi että: pihti pahuus
solmisi!... Jaaa-a!... (_Äkkiä Hinkalle äkeästi._) Ja sinä, Hinkka
pahuus!... Tokko lie koko miehessä vielä mieheksi sanottavaakaan muuta
kuin se, että isällä on ollut aikoinaan parta ja itselläsi äiti, joka on
paidanhelman pöksyyn pannut, mutta jopahan vaan käsi haroi ja...
(_Makeasti ilkkuen_) Ä ämmä... Ämmä vaan pitäisi pojalla... Jaaaa-a!...
(_Äkkiä, nopeasti._) Kuule, Hinkka?... Tiedätkö sinä vielä edes
sitäkään, miten haikara munii?

HINKKA

(_Loukkaantuneena. Äkeästi._) Elä pilkkaa!

MIMMI PAAVALIINA

Sooo-o!... Vai ihan olet ylpeä tiedostasi!... (_Äkkiä_) No... Eivätpähän
miehet muuta tietänekään... (_Suuttuu lopen, sieppaa rutosti paidan ja
yrittää karata päälle._) Mutta annan minä sinulle paholaisen eväs...
(_Hinkka syöksyy pakoon vasemmalle. Liinulle, ihan sormella uhitellen._)
Muista sinä, tyttö, juukeli!

LIINU

(_Yrittää puolustautua._) Niin no...

MIMMI PAAVALIINA

(_Keskeyttää. Matkien imelästi, ivalla, niiaillen tai kumarrellen._)
Nii-iin-no... Jaa "nii-iin-no!"... (_Niiailee, kumartelee._) Minä
mampseli ja fröökinä, joka ... en ole vielä kunnolla kuoresta päässyt,
kun jo kaakatan kukolle... (_Äkkiä, tiukasti._) Paikalla siitä
pyykinpesuun rannalle!... (_Yrittää hyökätä._) Pahanhengen letukka...
(_Liinu syöksyy pakoon, oikealle. Yksin. Touhuaa tavaroiden kanssa_)
Jaa-a!... Jaa-a!... Niitä tämän ajan tyttöjäkin... Pytty ei vielä
kunnolla vettänsä pidä, niin jo kuvittelee isoksi korvoksi
kasvaneensa... Jaa-a! Jaa-a!

HAKSELI

(_Oikealta. Matkalla näkemäänsä tapausta selittäen._) Raippasivat...
Minkilän kylän miehet raippasivat ja kokivat puomilla jokea salpaan,
mutta irtausi raksi... (_Silmäilee._) Päivää!... Vai täällä se Mimmi
Paavaliina markkinaleiriä piti?

MIMMI PAAVALIINA

Jaa-a!... (_Lajittelee ja tarkastelee lastensa vaatteita pesua varten._)
Sitä täytyy... Sitä täytyy... Yksinäisen naiseläjän sitä täytyy.

HAKSELI

(_Istahtaa penkille._) Kyllähän sitä täytyy... Ja taisi lykästääkin?
(_Tupakkapuuhat._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussaan._) Lyy-ykästi... Koko yönkin ajoi markkinaväkeä ohi tie
mustanaan ja... Aina siinä silloin kauppakin käy... Kolmesataa kuppia
meni viime yönä kahviakin kaupaksi ja viisitoista kannua viinaa.

HAKSELI

Vai sitäkin oli.

MIMMI PAAVALIINA

(_Topakkana._) Jaa-a!... Ei se muutoin kauppa kannatakaan...
(_Touhuaa._) Kun sitä nainen yksin elät maailmassa, niin sitä täytyy
käyttää hyväkseen miesten heikkouksia, niin etteivät mitkään murut
maailmassa hukkaan tulisi... (_Touhuaa, juoksuttaa erästä vaatetta
kärryyn._) Ja niin on sitten sekä vaimolla että miehellä hyvä olla, ja
puntari pysyy tasapainossa: vaimolla on rahaa ja miehellä viinaa ...
(_äkkiä, kätkyen toisaanne nostaen_) ja mitäpä siitä... Maailman pitää
käydä laillaan... Sillä kun Herra kerran istutti tähän maailmaan
viinapuun, niin hänen täytyi silloin myöskin luoda mies, että olisi,
joka siitä puusta joisi. (_Touhuaa._)

HAKSELI

(_Istuu ja tupakoi, kuin ajatuksissaan, surullisella sävyllä puhuen._)
Ka... Eihän se ole ihmisen hyvä ilman tarkoitusperää elää... Eikä hyvä
yksinään olla... (_Savut._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi_) No, ei ole!... Sen sanoit oikein... Mutta kun on toki
vaimollekin Herra luonut miehen ajanratoksi, niin ... siinä sitä sitten
sen kanssa elät ja hompsotat... Ja lähtee se silloin ralli ja riemu
ämmästäkin. (_Touhuaa._)

HAKSELI

(_Äkkiä, kuten entisen jatkona, kuin ajatteleva._) Minullakin...
Eukko-vainaa se oli... Niitä Penkkolaisen tyttäriä... Mutta torasi ja
pitkin ikäänsä oli riitaisa... (_Lopauttaa savut._) Koetit hyvällä
sille puhua... Ei tykännyt... Koetit kärsiä, olla, ahertaa... Hän vain
aina entistä toraa... (_Savut._) Niinkuin nyt siinäkin Pekka Riikelin
asiassa, minä olin ihan viaton, sillä Riikeli itse alkoi tappelun,
vaikka sakot tuomittiin minulle... (_Savut._) Mutta eukko-vainaa
mitä?... Toraa minulle. Päiväkausittain rääkyttää. (_Ihan innostuu:
rääkyttää suutuksissaan matkien._) Krääk!... Krääk!... Krääk! --
rääkyttää... Ole silloin ja elä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussa. Kuin osanotolla._) Jaa-a! Pekka Hakseli!... Ole silloin ja
elä!

HAKSELI

(_Jatkaa. Sävy murheellinen_) Ja sitten taas se markkinajuttu!...
Hevonenhan meni rehellisessä kaupassa, mutta hän, eukko-vainaa, vaan
rupeaa sanomaan humalan syyksi ja taas päiväkausittain rääkyttää.
(_Kuten äsken: rääkyttäen._) Juot!... Juot!... Juot! -- rääkyttää... Ota
silloin ja elä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin innostuen. Leveästi._) Niin, Pekka Hakseli!... Kun akka yhä
rääkyttää! (_Touhuaa._)

HAKSELI

(_Jatkaa._) Ja siksi minä nyt tulin ajatelleeksi sinua ... Mimmi
Paavaliina... Pantaisi hynttyyt yhteen... Minulla on talo... (_Kuin
sureksuen._) Elät tässä... Koetat konnullasi pysyä ja vuovata työn
päälle, mutta ... joskus falskaa... (_Savut. Äkkiä._) Vai, mitä Mimmi
Paavaliina?... (_Savut._) Niin että totta kai sitä sinäkin tarvitset
vielä itsellesi miehen?

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti, leveästi._) No senpä tietää! (_Kehaisten._) En minä vielä
mikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (_Touhuaa._) Kun Luoja on
meidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin
vaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata
virttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (_Äkkiä touhussaan
rallattaen._)

      Ja ramppali, pali, ramppali, pali
      rallallal-laa.
      Ja kirkosta sitä kultansa tykö
      mennä jo saa.

(_Puhuen äkkiä; touhussa, puistellen jotain huivia._) Vai mitä, Pekka
Hakseli?

HAKSELI

Ka!... Sitä vaan että... Kosia sinua lopullisesti arvelin. (_Tupakoi_)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa vaatevasun kanssa, kuin ylimalkaisesti_) Jaa-a!... Niin se
on... Niin se käy... Kun sitä kummallakin kupeellasi kumarrat ja
palvelet, niin tokihan ainakin toiseen tarttuu. (_Touhuaa._)

HAKSELI

Ka... Kaipa se...

ÄÄNI

(_Metsässä._) Nellu!... Nellu hoi!

HAKSELI

Kutusen tyttö siellä näkyy... Nellu... Se on sillä ja Nyssellä se
testamentti kinassa ... viisikymmentätuhatta. (_Tupakoi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi._) No, se livahtaa... Mikä ei ole Herralta säädetty, niin se
livahtaa. (_Nostaa touhauttaa vaatevasun näyttämön yli vasemmalle
metsään. Poistuu samalla._) Vaatevasu tästä on rantaan röijättävä.

HAKSELI

(_Yksin._) No... Alkaisihan tää jo mennä!... Koskapa hän ei kiellä, niin
hän kai silloin suostuu. (_Varaa lähtöä._) Jos tuo nyt sitten ihan
järkiään rakkaudeksi kävisi. (_Poistuu tietä myöten._)

JAFERI

(_Saapuu oikealta Nellun kanssa. Molemmilla katekismukset._) Niin että
mitä siinä on miettimistä ... semmoisessa asiassa ... kuin nyt naimisiin
menossa... Kun sinäkin tulet jo kerran rippikouluun ja päästään yhtä
aikaa ripille, niin mennään ihan niiltä lämpimiltään naimisiin...
(_Nellu istahtaa jakkaralle._) Yks' pää kuin lanttu... Minä rakastan
sinua, ja ripille taas päästään, sillä (_kehaisten_) äiti sanoo
tietävään lukkaria suostuttaessaan konstit ... hyvä jos ei pappiakin
varten...

NELLU

(_Ynseästi._) Lukkaria!... Pyh!... Viis minä siitä!... Pääsen minä nyt
ripille, vaikka olisi sata lukkaria!

JAFERI

(_Kehaisten._) Ja läpäisen sitä minäkin toki paljaalla luvullakin
yhdelle ripille! Neljä pääkappaletta osaan katkismusta ulkoa kuin vettä,
ja Pajarin leski neuvoi vielä hyvän konstin... Että kun opettelee
vaivaisensyntisen ulkoa nurinpäin, lopusta lähtien, niin sitten
ulkomuisti yhä paranee... Niin että mennään vaan, Nellu, ripille päästyä
ihan vakavasti naimisiin... (_Äkkiä._) Mitenkä vanha, sinä, Nellu, jo
olet?

NELLU

(_Kehaisten, hyvin tietoisena._) No on minulla toki jo seitsemäntoista
vuotta... Niin että en minä enää mikään lätykkä ole... Ja sitten minä
saan ne testamentti-tuhannet ... viisikymmentä tuhatta, sillä
(_ynseästi_) kukahan nyt Nyssestä huolisi!... Pähkähullusta pojasta!...
Pyh!

JAFERI

Niin... Vakavat meiningithän minulla on... En minä muita rakasta...
Kupilan Iidasta vain valehtelevat, että minä rakastan.

NELLU

(_Nenäkkäästi._) Kupilan Iida!... Tää nyt... (_Nousee äkkiä ja matkien
ynseästi, nenäkkäästi, nenä pystyssä, suu supullaan._) Kun se koittaa
olla ja... Kävelee näin... (_Näyttää kävelyä._) Näin... Näin!...
(_Ynseästi._) Pyh!... Ja kaikilla se jo pitää mieskin olla ja rakkaus
kuin nyt silläkin... Vasta viime kuussa kääntyi seitsemännelletoista ja
nyt jo miehen perään!... Pyh!

JAFERI

Mutta en minä välitä hänestä...

NELLU

(_Jatkaa omaansa ynseästi._) Ja sitten vielä kehuu, Iida, paidoillaan
... että hänellä niitä muka on kaksitoista, mutta (_tenäten_) se on
vale... Minä luin ne aitassa, kun Iida oli poissa, ja niitä vaan ei
ollut kymmentä enempää... Viisi oli orrella puhtaana, sängyn alla kolme
likaista ja yksi päällä... Se on kymmenen... (_Ynseästi._) Ja sitten jo
rakkaus... Eto kanalla!... Tuskin on vielä pyrstöä perässä, kun jo!...
(_Ynseästi._) Voi, voi niitä nykyajan naisia... Eivät malta kunnolla
syntyäkään, kun jo miehen ja rakkauden perään, mutta minä vaan
(_tiukasti_) *en*... Isä ja äiti kokevat minua naittaa rippikoulusta
päästyä Takkilaisen Hermannille, mutta minä vaan en Hermannista huoli.
(_Halveksuen._) Jo-han!

JAFERI

(_Halailee._) No, Nellu?

NELLU

(_Tenäten._) Mutta se pitääkin sitten olla rakkaus ijankaikkista!...
Eikä vain hetkellistä.

JAFERI

(_Tiukasti._) No on se ikuista! (_Halaa._) Se on niin ikuista että...

NELLU

(_Äkkiä, pelästyen._) Voi... Äitisi...

JAFERI

Perr! (_Syöksyvät kiireesti pakoon vastakkaisille suunnille kumpikin._)

LOMSTIINA

(_Saapuu Mimmin kanssa, kuin salaisuutta puhuen._) Pekka Hakseli kyllä
... (_ele_) sinun perään, mutta ... paree se on tää Nysse. (_Nyökäys._)
Mhyy... Nysse!

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti._) Jaa-a!... Että Nysse! (_Touhuaa. Kapine saapuu, jälestä
tullen. Istahtaa._)

LOMSTIINA

Justiisa! (_Sopivilla eleillä._) Hakselin Pekka tää... On aina ollut
huikentelevakin... Nytkin... Rupesi jo ensin sitä Antti Piilin leskeä,
Maijaa, mutta kun se Suihkarin leski oli kolmetuhatta rikkaampi, niin
arveli, että jos hän sen... Suihkarin lesken... Niin... (_Nyökäys._)
Huikenteleva hän on... (_Nyökäys._) Vaimosta vaan vaimoon...
(_Eleillä._) Jus-tiisa!

KAPINE

(_Vakavana._) Ka... Se on mieskin horjuvainen... Siinä asiassa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti._) Jus-tiisa!... (_Touhuaa, toisin._) Mutta niin ne ovat aina
miehet... (_Touhuaa kahvipannun kanssa._) Huikentelevat ja heiluvat,
niin että yhtä vain yrittävät, mutta tarttuvatkin toiseen. (_Touhuaa._)
Niin... Niin se on ... niin se on että: kun miehellä ei ole partaa, niin
se sen kasvattaa, ja kun parta on kasvanut, niin ajaa sen pois.
(_Touhuaa._) Jaa-a, Lomstiina!... Jaa-a! Jaa-a!... Niin se on... Niin se
on, Lomstiina, tässä maailmassa se miehen meno, että pura sitä tai keri,
niin valmista köyttä siitä et kierrä. (_Laulaa äkkiä, samalla iloisesti
touhuten._)

      Mies häilyvä on, kuten hameessa helma.
      Ykskaikki, jos miehellä armahanaan
      on Maiju, tai Kaisu, tai Sanni, tai Selma,
      ei miehestä miestä saa jumalakaan.

KAPINE

(_Poistuen, Lomstiinalle._) No... Minä sitten, Lomstiina, alan mennä...
Minä odotan sitten siellä veräjällä. (_Lähtee tietä myöten._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuten, kuin yksin._) Jaa, jaa, jaa, jaa! Mies on aina mies.

LOMSTIINA

Niin!... Niin! (_Jatkaa omaansa, entistä puhetta._) Ja Nysse jo hyvin
taipuu ja ... (_ele_) tykkää... (_Nyökäys. Tenäten._) Ty-ykkää!... Ja
sopuisa on ja sanoo, että kyllä hän... (_Nyökäys._) Niin... (_Tenäten._)
Nii-in... (_Kuin salaisuutta._) Ja näet jo ... niinkuin sinne päin: ...
sanoo jo, että hän ... niinkuin sinun luo ensi yönä ... niinkuin
rakastamaan... (_Eleitä._) Yöjalkaan... (_Nyökäys._) Rakkaus, näät,
ja... (_Salaperäisesti._) Jus-tiisa!

MIMMI PAAVALIINA

(_Lyhyesti, varmasti._) No justiisa! (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

(_Jatkaa sopivasti._) Niin!... Niin!... ihan että ymmärtääpäs hänkin jo
... (_merkitsevästi_) sen asian päälle!

MIMMI PAAVALIINA

(_Hanakasti, reilusti._) No johan ei!... Ikäni olen maata kiertänyt ja
tuhansia miehiä olen nähnyt, enkä yhtään viisasta miestä, mutta
jokainenpahan noista toki ymmärtävät siinä asiassa viritettyyn vipuun
käydä... (_Touhuaa._) Ja siinä se sitten koko miehen äly onkin!... Rysää
ja koukkua etsii, ja kun niihin tarttuu, niin irti pyrkii ja taas uutta
koukkua hakee. (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

Jus-tiisa! (_Toista asiaa._) Ja tälle Nellulle taas ... koettavat vaan
kiireesti miestä ... kun vaan ripille pääsee... Sen testamentin takia
näet... Niin että kiirehdi! (_Äkkiä._) Liinu sieltä. (_Poistuen._) No
niin!... Nysse sitten ... sanoi iltasella tulevaan. (_Poistuu oikealle
metsään._)

LIINU

(_Saapuu oikealta, tietä myöten juosten, veräjän kautta._) Äiti!... Nyt
tulee se toinen mies, joka sinua sanoi emälehmäksi.

MIMMI PAAVALIINA

Paholainen!... (_Uhkaavana._) Mutta tulkoonpa nyt ja haukkukoon!

LIINU

Ja Hinkalle sitten vielä!... Oli sinusta puhunut, että sinä saarnasit
heille viispennisestä sen Hollolan saarnan ja jotta sinä valehtelit
itselläsi olevan kymmenen lehmää ja kärtit niitä ostamaan metsään.

MIMMI PAAVALIINA

Kehno mitä valehtelee... Vaikka en ole hylkyä nähnytkään... Mutta
tulkoonhan nyt.

LIINU

(_Äkkiä._) Nyt!... Tuossa tulee. (_Juoksee vasemmalle._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Yksin uhitellen._) Tulehan nyt ... lehmäkauppias!... Eiköhän kuumene
korvasi, ukko!... Kun kuulet, miten akka pamahtaa!

ROVASTI

(_Oikealta, hikisenä, itsekseen._) Herran... Herran armo... Se yksin on
elämän aarre... (_Silmäilee. Äkkiä._) Jaa!... Sinäkö se olet se...
(_venyttäen_) se-eee tähän seurakuntaan ilmaantunut kulkurivaimo?
(_Panee tasapohjaisen hattunsa penkille alassuin._) Häh, vaimo?

MIMMI PAAVALIINA

(_Hyvin ilkeän-imelästi, aivan kuin niiaten._) Ni-iin, herra
lehmäkauppias!

ROVASTI

(_Kiivastuen._) Häh?

MIMMI PAAVALIINA

(_Samoin kuin äsken._) Ni-iin, herra komerssöötinki... (_Ikäänkuin
ilkeästi niiaillen tai kumarrellen._)

ROVASTI

(_Suuttuu._) Vai-mo! (_Lyö sateenvarjoa maahan._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Ilkeästi matkien._) Herra ko-omerssöötinki ja... (_Äkkiä, nopeasti,
uhkaavasti._) Kuule, sinä paholaisen lehmäparisniekka, kun minä sinun
korvasi kuumennan, niin tiedät, että et toiste enää syyhymisettä akan
saunaan kömmi... (_Uhittelee imelällä ivalla._) No, herra
komerssöötinki!

ROVASTI

(_Kokee alkaa papillisena, tapaillen._) O-on... On... Tai oikeastaan
että: Herra loi maailmaan vaimon ja...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu, ilkeästi imelällä äänellä matkien._) Niin... Vaa-imon ja...
(_Kuin niiailee ja kumartelee ivalla._) Justiisa... Herra tehdä sipasi
luusta akan!

ROVASTI

(_Yrittää jatkaa._) ...loi vaimon ja...

MIMMI PAAVALIINA

(_Taas._) Niin ... niin ... akan ... akan loi Herra ja...

ROVASTI

(_Yrittää jatkaa._) ...vaan...

MIMMI PAAVALIINA

(_Äkkiä, nopeasti._) ...vaan siitä ei tullut miehelle ja herra
lehmäkauppiaalle mieleistä kalua, sillä...

ROVASTI

(_Yrittää, yhä papillisena, tyynenä._) ...si-iillä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Ehättää kuin välinpitämättömänä, ivalla, touhuten._) Sillä mitenpäs se
Herrakaan voi huonosta tavarasta hyvän tehdä... Huonohan siitä akasta
täytyi tulla, kun kerran täytyi se paremman aineen puutteessa tehdä
niin huonosta romusta kuin miehen kylkiluusta! (_Nauraa hyvin
ilkeästi._)

ROVASTI

(_Huokaillen, hurskaasti._) Jaa-a ... mutta vaimon pitää suu...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu imelällä ivalla matkien, niiaillen ja levennellen._)
Nii-iin... Vaimon suu ... (_niiailua_) herra lehmäkomerssöötinki...
Vaimon suu se on aina työssä kuin masiina: (_nopeasti_) kun se ei syö,
niin se suutelee, ja kun ei puhu, niin pussaa.

ROVASTI

(_Raivostuu, lyö sateenvarjoa maahan._) Vai-mo!

MIMMI PAAVALIINA

(_Suuttuu. Uhmaavasti._) Ja nyt ... nyt oikase, ukko, pakoon, tahi sinut
piru perii.

ROVASTI

(_Yrittää äkäisesti ärjäistä,_) Vaimo!

MIMMI PAAVALIINA

(_Raivostuu, sieppaa paidan ja hyökkää._) Paholainen!... (_Rovasti
pakenee kauhuissaan oikealle. Yksin._) Ä-häh!... Vieläköhän nyt tulet
lehmän ostokselle. (_Huomaa rovastin hatun._) Hattunsa uneutti...
Elähän!... (_Noutaa kiireesti saavista kauhallisen vettä, kaataa sen
rovastin hattuun ja ilkeästi riemuissaan nauraa kikattaen vie kauhan
takaisin vesisankoon._) Sait sinä pahuus! (_Touhuaa, tarkastaen pannua,
alkaen samalla touhutessaan veisata._)

      Pois makia maailma jää,
      mun sielun päänänsä.

(_Puhuen äkkiä._) Pannu tuo hylky... (_Poistuu._) Pestävä tuo on,
puhdistettava. (_Poistuu vasemmalle._)

LIINU

(_Saapuu._) Saipas se!... Tulkoonpas vielä haukkumaan!... Pahuuksen
lehmäpatrassikka!

HINKKA

(_Rientää kuin varkain hiipivä, vilkuillen, kuiskaillen._) Liinu ...
Liinu hoi... Minä tulisin luoksesi yöllä, mutta kun se sinun äitisi,
paholainen...

LIINU

(_Ynseästi._) Pyh!... Tää nyt!

HINKKA

(_Kuiskuttaen, vilkuillen._) Mutta kuule... Kuule, Liinu... Tule sinä
itse metsään... Kun jo nukkuvat niin hiivi... Minä soitan viulua, että
löydät... (_Aikoo halata._) Li-iinu...

LIINU

(_Olevinaan._) Niin, mutta... Sinä et rakasta ikuisesti...

HINKKA

(_Topakkana._) Vai en... Sepä perhana...

LIINU

(_Äkkiä._) Äiti!

HINKKA

(_Pakenee._) No ... tule ... yöllä... Minä soitan viulua... (_Juoksee
pois. Liinu pakenee toisaanne._)

ROVASTI

(_Palaa, silmäilee hattuaan etsien._) Tuossa... Unehtui... (_Pistää
hatun päähänsä, vesi valuu hartioille. Suuttuu._) As!... Akan pahuus!
(_Nuuhkaisee hattua. Harmistuneena._) As!... Tuo pahuus. (_Lyö hattuaan
kuivaksi._) Vallesmannin kynsiin minä sen hylyn annan. (_Nuuhkaisee.
Ajattelee, puhuu ajatellen._) Mhyh... Sanoi, että Herra teki vaimon
miehen kylkiluusta, mutta ... (_ajatellen_) ei olisi luullut kuivasta
kylkiluusta niin mehevää ja heruvaa tulleen... (_Poistuu allapäin hattu
kädessä._) Tärveli koko hatun...

MIMMI PAAVALIINA

(_Saapuu koko joukon kanssa, nostaa kätkyen._) So, Emstiina...
Souvattamaan, että ei herää. (_Emstiina alkaa liekuttaa._) Ja sitten...
Sen kun tuli palamaan!... Lämmin yö tässä tulee... Tarkenee hyvinkin
nukkua ulkona. (_Touhuaa keittolieden tulisijaan tulen palamaan._)
Jaa-a... Jaa-a! Huomenna sitten, lapset, alkaa rippikoulu ja...
(_Hartaasti aivan, yhä touhuten._) On oltava nöyrä ja kuuliainen sekä
rovastille että lukkarille, sillä Herra aina auttaa niitä, jotka silloin
kun muut vehnäistänsä syövät, eivät tee omaa kaurakakkuaan kateudella
karvaaksi. (_Toiseen asiaan, äkkiä._) Ja sinä, Liinu!... Ala ottaa
sieltä kuormasta räsyjä pään alle... Ei tässä tulella kylmä tule.
(_Liinu puuhaa. Joukko varustautuu makuulle. Iltarusko alkaa._)

JAFERI

(_Riisuu takkiaan päänalusekseen. Liinulle._) Liinu... Mitä se äiti
sille miehelle?

LIINU

Haukkui... Ja sanoi että se on lehmäkauppias.

EFREITTI

(_Jo takitta._) Voi kun iltarusko punottaa! (_Puhaltaa torveen._)

MIMMI PAAVALIINA

Sis-so!... Pois siitä jo sotatorvet törisemästä. (_Touhuaa, nostaa vasun
toisaanne._) Jaa, jaa, lapset... Ei se ylpeydessä eikä pumpulipaidassa
onni ole, mutta kun sitä iloisesti uskoo piikkopöksytkin verkaisiksi,
niin herrana niissä vaeltaa ja iloisena ja riemusta rikkaana elää...
Niin että nöyrästi kun sitä vaellatte ... ja kun osaatte antaa
itsekullekin niin rovastille kuin lukkarillekin arvon, niin se Herra
rakas taivaallinen isä luo teidänkin puoleenne kerran maailmassa lempeän
silmäyksen niin että ... nukutte hänen kaikkivaltiaassa turvassaan yönne
niinkuin viattomat varpuset oksallansa... Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!...
So, Emstiinakin ... makuulle siitä. (_Ottaa kätkyestä viinapullon, vie
sen kuormaan. Itsekseen, pulloa kuormaan kätkien._) Tuon viimeisen
viinapullon säästin lukkarille lahjukseksi... Kuuluu olevan viinaan
menevä mies... Ja jos tuolle muutaman kymmenen markkaa muuksikin
lahjukseksi suikkaisi... Huokeammaksi se tulee, kuin ruveta tällä iällä
lukua opettelemaan ja senkin seitsemiä kouluja ja yliopistoja läpi
käymään. (_Joukolle._) No, komppaniia!... Sen kun jo makuulle... (_Ilta
himmenee. Joukko alkaa olla jo makuulla._) Jaa, jaa, jaa!... Elät vain
ja kulet ja ponnistat ja yrität, mutta!... (_Äkkiä._) No, mitäpäs tässä
on nurkumistakaan... On ollut maailmassa sekä leipää että riemua...
Maantietä on ollut yhtä pitkältä kuin rikkaillakin... (_Makuulle
varustautuen._) Ja mitäpäs tätä ihminen muuta enää tarvitseekaan.
(_Laskeutuu hänkin makuulle._) Taivaallinen isä se kuitenkin huolista
huolen pitää, niin että ei ihminen sortuisi niiden alla. (_Nukkuvat.
Metsästä alkaa kuulua viulun soittoa._)

LIINU

(_Kohottaa päätään, kuiskaa soittoa kohti._) Tsyt... Se valvoo vielä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuorsaa. Nysse ilmestyy tietä myöten, nojautuu aitaan tien puolella ja
jää siihen seisomaan._)

LIINU

(_Nousee hiljaa._)... Jokohan se nukkuu? (_Alkaa hiipiä tanhuan yli
soittoa kohti._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Unessa._) Kukahan siellä!

LIINU

(_Säpsähtää, yrittää nopeasti makuulle takaisin. Soittajalle
tarkoittaen._) Tsyt!

MIMMI PAAVALIINA

(_Unisena, makuullaan._) Kukahan siellä ... soittaa... (_Paussi._) Mene,
Liinu, ja ... (_paussi, unisena_) sano että... (_Haukoittelee.
Unisena._) Mene nyt!...

LIINU

(_Muka äkeästi, niskoitellen._) Enkä minä!

MIMMI PAAVALIINA

Vai et!... Sukkelaan siitä! (_Nukkuu._)

(_Muka suuttuneena._) Pahuus! (_Lähtee soittajan luo._)

NYSSE

(_Yhä ryntäällään aitaan nojaten. Itsekseen._) Niin... Se nukkuu.
(_Hyräilee entisessä asennossaan._)

      Armas nukkuu, kuu.
      Käki kukkuu, kuu,
      Hän nukkuu, kuu,
      oi nukkuu.




Kolmas näytös.


(Pitäjän tupa. Keskellä pöytä. Pöydällä virsikannel ja lukkarin hattu.
Joukko tyttöjä. Lukkari Pilatus kirjoittaa niiden nimiä kirjaan.)

PILATUS

(_Tarkastaa kirkonkirjaa._) Anna Katariina Kilpinen... (_Tytöltä._) Sen
Antti Kilpisenkö tyttö?

TYTTÖ

(_Ujona._) Sen...

PILATUS

Saat mennä!... (_Tyttö niiaa ja menee istumaan. Selailee._) Ja sitte...
Tämä toinen tyttö... (_Selailee._) Palonkylä... Kyrönkylä...
Ämmävaara... (_Tytölle.) Ämmävaaralta?... Sen Antti Kutusen tyttö?

NELLU

Sen...

PILATUS

Soo... (_Äkkiä._) Montako lehmää teillä on?

NELLU

Kuusi...

PILATUS

Valehtelet... Rovasti sanoi että viisi. (_Tarkastaa toista kirjaa.
Itsekseen._) Niin on... Se on maksanut ainoastaan viidestä, kuten
rovasti sanoi. (_Nellulle._) Isäsi on voinmaksussa sanonut jotta
viisi... Häh?

NELLU

(_Tapailee._) Niin kun... Se yksi kun ... teki sitte härkävasikan, niin
jotta ... se ei silloin vielä ollut ihan lehmä... (_Nypistelee
esiliinaansa._)

PILATUS

Hokiset... Kiertelet asiassa... (_Äkkiä._) No istu. (_Nellu menee
istumaan._) Ja niin pääsemme sitten alkuun. (_Yskähtelee, kohentaa
silmälasit ja katsoa tuijaa._) Alkuun pääsemme ja... Rovasti itse on
matkalla ... herra piispan mukana... Palaa vasta lopettamaan ...
(_asettelee kirjoja_) lo-pettamaan ja... (_Mimmi Paavaliina työntyy koko
joukkonsa kanssa, rintalapsi sylissä. Ipulla piippu hampaissa,
Efreitillä torvi, Emstiinalla nukke. Lapset hämmästyvät, tunnettuaan
lukkarin, ja kokevat kuin piiloitella ovipielessä._)

Hyvää päivää, herra rovasti ja... (_niiailee._) Niin, herra rovasti ja
... (_niiaa_) herra kanttori ja... (_Touhuaa joukolleen supatellen._)

PILATUS

(_Katsoo kuin ihmeissään, pää kenossa, että näkisi lapsien lomitse.
Itsekseen._) Se on siis tämä... Se silloinen joukko... (_Yskähtelee.
Katsoo. Äkkiä, jyrkästi._) Mitä asiaa sinulla, vaimo, on?

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti._) Jaa-a!... Niin asiaako että... (_Huokaa ja hyssyttää._)
Niin, että olisihan sitä asiaakin, olisi... (_Vie lapsen penkille._) Tää
pienin lapsi olisi kastettava ja... (_Hartaasti._) Jaa, jaa, herra
rovasti... Ei sitä ihmisen sovi ilman kasteenliittoa maailmassa elää ...
(_kuin huokaus_) elää ja... (_Äkkiä._) Ja sitte nämä kaksi vanhinta
olisi rippikouluun tulossa... Tää Jaferi ja Liinu, niin että olisi
oikeastaan neljä asiaa: Kaksi lasta rippikouluun, nuorin kasteelle ja
sitten neljänneksi, olisin itsekin tässä käydä pyöräyttänyt rippikoulun.

PILATUS

(_Katsoo ihmeissään._) Häh?... Vaimo?

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin hartaasti._) Jaa, herra rovasti... Sillä se aina lopultakin routa
porsaan kotiin ja kevät vuohen pukin luo vetää, niin että... (_Äkkiä
Ipulle._) No, Ipu!... Pokkaa nyt ja kumarra herra rovastille... No!...
Pokkaa nyt!... Noin! (_Painaa niskoittelevan pojan kumartamaan.
Hyvitellen._) Niin kiltisti se Ipu-poika herra rovastille pokkaa ja...

PILATUS

(_Keskeyttää._) Hokiset, vaimo!... En minä ole rovasti... Kanttori minä
olen.

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa._) Jaa-a!... Herra kanttori... Tietääkin sen (_Touhuaa._) No,
Emstiina... Niiaa kauniisti herra kanttorille!... (_Vetää niiaamaan._)
Kas niin! (_Kuin hartaasti._) Jaa-a, herra kanttori!... Niin että täällä
olisi sitten... (_kaivaa alushameensa taskusta_) täällä olisi tämä
papinkirja... Sitä kun ollaan reissuväkeä tässä Herran seurakunnassa...
(_Pilatus tarkastaa papinkirjaa juhlallisena._) So, Efreitti!...
(_Niistää esiliinalla pojan nenän!_) Ja Ipu! (_Korjailee tämän housuihin
paitaa._) Lapset ovat nyt kilttejä niinkuin aina, ja niinkuin äiti on
aina varoittanut, että pitää olla kuuliainen kaikille ja jos pappi tai
kanttori tulee vastaan, niin pitää kauniisti pokata.

PILATUS

(_Lukee papinkirjasta._) Jaa-a!... Naimaton nainen Mimmi Paavaliina
Ruusunen ja hänen isättömät lapsensa: Jaferi, Liinu, Efreitti, Emstiina
ja Ipu...

MIMMI PAAVALIINA

Niin... Ja sitten tämä kastamaton ... Kriitliisa.

PILATUS

Siis kuusi isätöntä lasta!

MIMMI PAAVALIINA

(_Kallelta päin_) Niin, herra kanttori... (_Siunaillen._) Kuusi isätöntä
orpoa... Ei kellään isää!... (_Puhuen._) Se on tuon Jaferin isä
vallesmanni Taipale... Liinu on Sysmän entisen apulaispapin ja Emstiina
Jussi Matikaisen tytär... Ja Efreitin isä taas on Jaalan ja Ipun isä
Iitin lukkari ja...

PILATUS

(_Keskeyttää. Kuin äkeästi._) Hokiset!... Hokiset! Joutavia sinä, eukko,
hokiset... (_Ynseästi._) Lukkari! (_Selittäen._) Minä olen jo
kolmeneljättä vuotta ollut lukkarina, eikä minulle ole vielä koskaan
semmoista vahinkoa tapahtunut.

MIMMI PAAVALIINA

Niin... Se sattuu toiselle vahinko, toiselle ei...

PILATUS

(_Äkkiä. Varustautuu poistumaan._) No... Nyt lukekaa hiljaa... Kukin
yksikseen ja hiljaa. Istumaan sinne. (_Jaferi ja Liinu aloittelevat._)
On väliaika... Minä tulen oitis. (_Poistuu. Kaikki alkavat lukea._)

MIMMI PAAVALIINA

Emstiina ja sinä, Efreitti... Pellolle siitä... (_Työntelee._) Ja
Ipu!... Sis-so! (_Sysää ulos ovesta ja poistuu jälestä._)

LIINU

(_Lukee hyvin nopeasti._) Ja siihen aikaan tapahtui että... Ja koska he
siihen paikkaan tulivat ja katso siinä oli kaikki kuten... (_Viskaa
katekismuksen pois._) Ja viis minä tästä pöpötyksestä!... (_Toisille._)
Tytöt!... Nyt ei ole lukkaria! (_Rientää pöydän luo, istahtaa, panee
lukkarin hatun päähänsä, alkaa vakavilla ilveillä soittaa kannelta.
Jaferi alkaa kuherrella Nellun kanssa._)

ERÄS TYTTÖ

(_Lukee nopeasti._) Ja kuinka ja miten tämä kaikki tainkalttainen voi
tapahtua?... Vastaus... Koska minä olen sen haamaasta minun
lapsuudestani niin todistettavani kuullut ja koska myös... (_Eräs
tyttöpari nousee tanssimaan. Toisia yhtyy lukemaan ääneen, kaikki
omaansa, yhtaikaa. Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari
rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Vähitellen hiljenee silloin
lukukohina, ja tanssiva pari laulaa valssia sanoilla_:)

      Ah saapuos, kulta,
      poiss' ilot on multa.
      Mun iloni,
      mun eloni,
      mun kaikkeni, armas, oot...

(_Useat toiset yhtyvät ja kertaavat tanssivan parin mukana kolme viime
säettä. Toinen pari nousee tanssimaan. Toiset laulavat istuen kirjat
kädessä, kuin tunteellisina._)

      Jos viipyvi armas,
      on mieleni karvas,
      ah minua,
      jos sinua
      en luokseni, armas, saa!

      (_Kertaavat._)

LIINU

(_Äkkiä._) Hys!... Lukkari. (_Panee kiireesti hatun pois ja rientää
paikoilleen, samoin tanssivat parit. Hiljaisuus. Kaikki lukevat ääneti.
Pilatus yrittää tulla, mutta perääntyy ovelta._)

NELLU

(_Jaferin kanssa kuherrellen, ynseänä._) Ja kehukoon Iida paidoillaan
vaikka mitä, niin minä nyt en moisesta ... sillä on niitä muillakin...
On minullakin neljätoista hamettakin ja niistä yksi ihan puolisilkkinen,
mutta johan minä kehuisin... (_Halveksuen._) Pyh!

JAFERI

Niin... Ja saathan sinä sitten vielä ne tuhannet... Testamenttituhannet!

NELLU

(_Halveksuen._) No olipa nuo nyt ... mokomatkin tuhannet, vaikka miten,
mutta sitä minä vaan Iidaa, kun se niin loosaa olla... Vasta siinä iässä
ja kuitenkin jo loosaa... (_Nenäkkäästi_) Mutta loosatkoon!... Tää
nyt... Ja leuka vielä aina noin ylpeästi kököllään. (_Näyttää leuka
pystyssä._) Ja käkättää että: (_Jäljitellen._) Käkä, käkä, käkä, käkä,
käkä!

JAFERI

Mutta enpä minä Iidaa rakasta... Minä olen vakavasti ajatellut ja nain
sinut... (_Halaa._) Nellu!

LIINU

Hys!... Nyt!

PILATUS

(_Saapuu kamarista, istahtaa, valmistautuu juhlallisesti. Mimmi
Paavaliina tulee ulkoa. Katsahtaa._) Noo-o!... Nyt sitten jatketaan...
Alamme ensiksi uskonopin pääperusteista. Alamme ulkoluvusta... Nouse
ylös, Kutusen tyttö. (_Nellu nousee._) Vastaa minulle ulkoluvulla
pitkästä katekismuksesta kysymykseen: Taidatkos sen selkeämmin sanoa?

NELLU

(_Laskettelee yhtenä rallina._) Taidatkos sen selkeämmin sanoa? Mitä se
on? Vastaus: taidan tällä tavalla. Sillä vaikka vesi on toimituksessa
näkyväisesti läsnä ynnä tykönä on, niin ei se ole kuitenkaan vesi, joka
toinkalttoisen matkaan saattaa, vain se on usko, joka sanan vedestä
uskoo ja niin ovat ne eroittamattomasti yksi, sekä usko että vesi.

PILATUS

Rälläät... Rälläät... Liika kiireesti lukea rälläät. (_Neuvoo._) On
luettava näin: Taidatkos sen selkeämmin sanoa?... Kysymysmerkki ... ja
vasta sitten edelleen: Taidan tällä tavalla, ja niin edespäin. No...
Koetas uudestaan! Taidatkos sen selkeämmin sanoa?

NELLU

(_Laskettelee rallina._) Taidatkos sen selkeämmin sanoa kysymysmerkki ja
vasta sitten edelleen taidan tällä tavalla ja niin edespäin.

PILATUS

(_Eväten._) Ei ... jei... Istu alas!... Kaikissa tapauksissa on
todistettu, että sinulla on hyvä ulkolukupää... (_Äkeästi Liinulle._)
Sinä tyttö siellä!... Nouse ylös! (_Liinu nousee._) Lue käsky, joka
kieltää valehtelemasta... Kahdeksas käsky!

LIINU

(_Kuten äsken Nellu._) Kahdeksas käsky. Ei sinun pidä väärää todistusta
sanomaan. Mitä se on? Vastaus: Meidän pitää pelkäämään ja rakastamaan...

PILATUS

(_Keskeyttää._) Elä rällää ... elä rällää enää... Itse käsky jo
loppui... Sinä hokiset vain liikoja ... selitykset ja käskyt yhteen...
(_Katsoo pitkään._) Nooo ... ja... Tiedätkös nyt sanoa, mikä
valehteleminen on?... (_Odottaa._) No?... Hokise nyt! (_Odottaa._) Et
tiedä. (_Ilmoittaa._) Valehteleminen on kristinuskon perustotuuksien
mukaan häpiällinen ja kauhia synti... Istu alas! (_Nuuskaa._) Huoruuden
jälkeen on valehteleminen kauhein synti. (_Mimmi Paavaliina aivastaa,
toruen._) So!... So! (_Aivastus pääsee itseltä, yrittää._) Ei saa ...
(_uusi aivastus_) aivastella ei saa... (_Taas pääsee aivastus.
Kärsimättömänä._) Äs!... (_Pyyhkii isolla nenäliinalla nenänsä. Kuin
itsekseen_:) Hokisevat siinä!... Eivät ymmärrä, mutta lukea hokisevat!
(_Asiaan._) Noo-o... Ja nyt menemme siis sisälukuun... Jos naimaton
nainen Mimmi Paavaliina Ruusunen alkaa... No. (_Käy osottamassa Mimmin
kirjasta sormella._) Tästä näin! (_Istahtaa uudelleen._) No... Eikö se
jo ala... Ii-sano-ii.

MIMMI PAAVALIINA

(_Jälestä._) Ii-sano-ii...

PILATUS

Ässä-ää-sää.

MIMMI PAAVALIINA

Ässä-ää-sää.

PILATUS

Ii-sä.

MIMMI PAAVALIINA

Ii-sä.

PILATUS

Ei se luku jollaa...

MIMMI PAAVALIINA

Ei se luku jollaa... (_Nellu tirskahtaa nauramaan._)

PILATUS

(_Äkeästi._) Vai-mo!... Hokiset siinä... Sinä vain hokiset... (_Nousee,
lähtee kävelemään. Selittelee. Jaferi kokee saada salaa pistetyksi
pärepihdin liepeeseen._) Kristinuskossa on yhteensä kuusi
pääkappaletta, nimittäin: ensimäinen pääkappale eli laki, toinen
pääkappale, evankeliumi; kolmas, neljäs, viides ja kuudes pääkappale...
(_Pysähtyy._) Kuka se äsken tirskahti nauramaan täällä... (_Odottaa.
Jaferi urkkii, saadakseen pihdin lukkarin takinliepeeseen._) Niin...
Kuka nauroi täällä?...

NELLU

En minä.

LIINU

Enkä minäkään. (_Jaferi saa pihdin kiinni._)

PILATUS

No kuka sitten? (_Nellu purskahtaa pihtiasialle nauramaan. Sormella
varoittaen._) Tyttö!... Tämä voi ripille-pääsyasiassa tulla sinulle
kalliiksi. (_Äkkiä._) Väliaika... Saatte mennä. (_Kaikki syöksyvät ulos.
Mimmi jää. Pilatuksella yhä pärepihti liepeessä. Kokoilee pöydällä
olevia kirjoja._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Lähestyy. Niiaa hyvin syvään._) Herra kanttori!

PILATUS

Häh?... Mitästä sä tahdot?

MIMMI PAAVALIINA

(_Vetää viinapullon taskustaan, asettaa sen Pilatuksen eteen pöydälle,
niiaten._) Herra kanttori. (_Eleitä._)

PILATUS

(_Katsoo pitkään._) Soo-o!

MIMMI PAAVALIINA

(_Makeasti, kuten asia vaatii._) Niin... Herra kanttori!... Ja...
(_Panee rahan pöydälle._) Kaksikymmentäviisi markkaa ...
sapuskarahaa!... Herra kanttori. (_Niiaa._)

PILATUS

(_Kuin salaisuutta kuiskuttaen._) Hokiset ... hokiset ... hokiset,
vaimo. (_Työntää pullon taskuunsa._) En minä ota lahjuksia... (_Korjaa
rahan._) Mutta lukkarilla on pieni palkka ja kurkun täytyy olla iso...
Kaksikymmentä markkaa siis... Kuusi isätöntä lasta ja ... (_katsahtaa
rahaan_) kaksikymmentä markkaa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu._) Niin, herra lukkari... Sitä ihminen tässä maailmassa
milloin rikastuu, milloin rakastuu, vuoroon lihoo ja vuoroon laihtuu...

PILATUS

(_Tarttuu._) No... No!... Niinkuin sanoin, niin en minä lahjuksia...
Ihmiset kyllä hokisevat minun olevan naisiin menevän, mutta elä usko...
Valehtelevat... Turhia löpisevät... Ne ovat syypäitä, naiset...

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi, reilusti._) Ihan niin!... Nai-set, eikä miehet... Tietää sen
itse, joka kokee, sillä niin sitä saa kuin mikäkin kuningas faaraon
tytär nainen tässä maailmassa itsensä senkin seitsemällä rimpsuhameella
koristaa, ennenkuin onnistut saada miehen itseäsi pettämään verkkoosi
vietellyksi... (_Tenäten._) I-han!... Minä sanon aina asian niin että
helähtää.

PILATUS

(_Äkkiä._) No Herra olkoon sinulle armollinen!

MIMMI PAAVALIINA

Niin... Ja jos herra kanttorikin olisi samalla armollinen ... kun on
ripille pääsystä kysymys...

PILATUS

Nurut... Turhia nurut... Ripille pääsy, tosin, riippuu pääasiassa ja
lopullisesti rovastista itsestään, ja autuaaksi tuleminen Jumalasta,
mutta minä puhun sinun puolestasi rovastille, sillä me... (_Herkkänä,
kuin liikutettuna._) Me oikeastaan, Mimmi Paavaliina... (_Herkkyneenä._)
Me olemme kaikki syntisiä ja ... (_tapailee_) syntisiä ja... (_Jää kuin
allapäin miettimään._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Herkkyneenä hänkin._) Jaa-a, herra kanttori... Ei meissä ihmisissä ole
synnitöntä paikkaa muuta kuin meihin imaistu kupparin sarvi ja jo pois
karisseet vanhat hampaat.

PILATUS

(_Äkkiä, kuin heräten mietteistä._) No niin... (_Jatkaa äskeistä._)
Olemme syntisiä... Iitin lukkari kerskasi aikoinaan... (_Torjuen._)
Hokisi... Hokisi vain, sillä ei kestänyt Herran edessä, vaan lankesi...
Hokisi, mutta lankesi.

MIMMI PAAVALIINA

Jaa-a! herra kanttori.

PILATUS

(_Äkkiä._) No niin... Minä puollan sinua rovastille. (_Poistuu
kamariin, kääntyy vielä ovella._) Tosin sinun lapsesi puhuivat
sopimattomasti rovastillekin, mutta...

MIMMI PAAVALIINA

(_Oudostuen._) Häh?... Mitä?

PILATUS

(_Rauhoittaen._) No ehkä se oli vain ... tuntemattomuutta... Höpisivät
vain... Tuhmuutta höpisivät... (_Äkkiä._) Mutta no!... Niin että
rovastista kaikki riippuu ... kun hän tulee. (_Poistuu kamariin._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Yksin._) Mitähän se lukkari... Ovatkohan ne pennut pahuukset mitä...

LIINU

(_Saapuu._) Äiti hoi...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu, ihan äkeänä._) Tyt-tö, juukeli... Lukkari justiisa sanoi,
että te olitte jotain ilkeilleet...

LIINU

(_Tiukasti, keskeyttäen._) Mutta se on vale!

MIMMI PAAVALIINA

(_Kovenee._) Tyt-tö!... Juupelin letukka... (_Äkeästi._) Tiedätkö sinä
mikä on vale? (_Touhuaa._)

LIINU

(_Puoliynseästi tapaillen._) Niin no... Mistä minä tiedän...
(_Nenäkkäästi._) En minä ole mitä valehtelijan koulua käynyt...
(_Rentonaan_) Ja lukkaria ei vaan ole nähtykään ennenkun täällä koulussa
ja sitten silloin kun ne kaksi lehmäkauppiasta sinua emälehmäksi
haukkuivat... Niin silloin tuli siihen lukkari ja hän se juuri käski
sinulle kieliä, että ne sinua emälehmäksi sanoivat... (_Suuttuu._) Ja
sitten vielä minua haukut, että minä valehtelen... (_Loukkautuneena,
vihaisesti._) Se on hävytöntä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Ivalla, yrittäen._) Niin... Vai...

LIINU

(_Vihaisesti, loukkautuneena, keskeyttäen._) Niin kyllä... Vaikka miten
totta puhuu, niin aina vaan valehtelemisesta haukutaan. (_Poistuu
vihoissaan, aivan syöksähtäen, paiskaten oven jälessään kiinni._)
Pahuus!

MIMMI PAAVALIINA

(_Itsekseen. Touhussaan._) Tyttö pahuus!... Sillä on jo kaikki oikean
naisen ja emäakan kujeet ja tunnusmerkit. (_Äkkiä, veisaten
touhussaan._)

      Maa suur' ja avara
      ja kaikk' sen tavara...

KAPINE

(_Saapuu, avaa Nysselle oven. Nysse polttelee sitä pitkävartta._) No,
Nysse!... Menehän!... (_Neuvoksii._) Istuhan nyt tuohon!...
(_Puhellen._) Oltiin apteekissa käymässä... Niin kun tiettiin Mimmi
Paavaliinan olevan lapsiaan kouluttamassa täällä, niin poikettiin tässä
Nyssen kanssa puheille. (_Istahtaa._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa myttynsä kanssa._) Jaa-a!... Sitä on siunannut lapset jo
siihen ikään, niin ei se auta... Ripille ne täytyy hankkia... (_Nostaa
myttyä._) Ja toista se oli siihen aikaan kun minä ripille pääsin!...
Toista nyt!... Sitä vaadittiinkin siihen aikaan sekä sisältä että ulkoa
monet Sibeliukset ja pitkät katkesmukset ja hyvät rimpsut vielä
raamatusta, niin että sen kun laskettele vaan pois ulkoa, jos mielit ja
... osattiinkiinpa tuota siihen aikaan... Toista se oli se vanha viisaus
kuin nää nykyajan lirunlarut!

KAPINE

(_Vakavana._) Jaa... Kyllähän sitä siihenkin aikaan kovalle otettiin ...
lukemisessakin!

MIMMI PAAVALIINA

(_Kehaisten._) No jo-han!... Sen tietää... Kannesta kanteen minäkin
laskettelin katkismuksen, niin että lukkari rippikoulussa sai vain
turhaan ohjaksista pidellä kuin villiin päässyttä varsaa... Kun minä
ulkolukuakin ravasin... (_Touhuaa._)

KAPINE

Jaa... Se on Mimmillä silloin ... hyvä lukupää... (_Äkkiä._) Mutta
toiseen asiaan mennen, niin... Tästä Nyssen asiasta sitä oikeastaan
poikettiin vieläkin puhumaan ja peräämään... Niin että kyllä kai se
Mimmi Paavaliina on jo ajatellut loppuun?

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa._) Nii-in... Ajatella sitä täytyy... Jus-tiisa...

KAPINE

Nysselle tuli jo ihan ikävä Mimmiä... Tahtoi senvuoksi tulla mukaan ...
(_savut_) katsomaan.

MIMMI PAAVALIINA

(_Nysselle._) Jaa-a, Nysse!... Niin sitä pitääkin... Että ei unohda
armastaan! (_Touhuaa._)

NYSSE

Enhän minä... Minä kävin sinun luonasi yöjalassakin, mutta sinä jo
nukuit.

KAPINE

Ka ... olisit herättänyt!

NYSSE

Mutta minäpä en herättänyt.

MIMMI PAAVALIINA

Niin, niin, Nysse!... Oikein se oli, ettet herättänyt... (_Touhuaa._)
Herran sanassakin sanotaan, että jos olet viisas, niin ei sinun pidä
karhun varpaille polkeman, eikä nukkuvaa vaimoa herättämän, tai sinä
kylläsi saat.

NYSSE

(_Tupakoiden._) Ka... Minä en polkaissut varpaalle... Minä pelkään
syntiä...

KAPINE

Kiltti ja kölli poikahan tää Nysse on ollut ... siinäkin asiassa...
Vaikka se ei miesväellekään ole se kilttiys yleistä... (_Savut._)
Tämäkin Hakselin Pekka esimerkiksi: Nai nuorena. Ei sitten viihtynyt ja
tykännyt muijastaan, vaan katsoi jo, kuuluu, toiseen... Se tahtoo aina
miestäkin se asia viepauttaa.

MIMMI PAAVALIINA

Arvaa sen! (_Puistella rampsauttaa huivia._) Mies-parka!... Kun ei ole
kaikki kylkiluut enää tallella, niin... Kulkee vaan miesrukka kuin
tavara ja kapine ja mikä vanha, patarani kädestä käteen: mammalta
hellulle, hellulta Nellulle ... Nellulta muorille ja lopulta muorilta
huorille... (_Nysselle, hyvitellen._) Mutta Nysse se ei... Eihän?

NYSSE

(_Tupakoiden._) Enhän minä... Siitä minä vain Ipusta tykkään, kun se
polttaa tupakkaa... Se on semmoinen pappa... Meitä tulee sitten kaksi
pappaa.

KAPENE

(_Tupakoiden._) No... Elähän nyt, Nysse!... (_Toiseen asiaan._) Mimmi
tässä ikään Nellusta mainitsi... Se on se Nellu-tyttö, joka kuuluu
täällä rippikoulussa olevan, se sama meidän sukulainen, joka tulee
perimään ne viisikymmentätuhatta, jos ennen Nysseä naimisiin joutuu...
Ovatkin senvuoksi olleet meidän kanssa vihoissa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Äkkiä, ynseästi, reilusti._) Mutta eläpäs mitään!... Ei vielä letukka
tiedä muuta kuin sen, miltä maistuu mamman patukka, ja tuo jo miestä!...
Vaikka rippikoulukin on vielä levällään. (_Touhuaa._)

KAPINE

(_Tupakoiden._) Ka... Se ... tää naissuku elää siinä asiassa jo sähkön
ja häyryn aikakautta...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tenäten._) Mutta maltahan!... Ei ole vielä hätää... Tyttö äsken
lukkarin vahingolle syntisiä tirskui ja sen lukkarin äänestä silloin jo
kuuli, että ei se Herra ripille-päästäessä jätä rankaisematta ...
(_touhuaa_) sitä että Saara nauroi.

KAPINE

(_Kuin jo lähtöä varaten._) No... Sittepä tää... Eukkokin siinä jo pitää
asian päättyneenä ja varustaa häitä... Oikeastaan tässä oltiinkin
Nysselle ihan tältä kirkonkylän räätäliltä hääpukua hankkimassa... Että
tekisi... Kangas tuotiin.

HAKSELI

(_Saapuu._) Kröhäävät tuolla ulkona sikiöt... (_Silmäilee istuinta._)
Olin papinvoita maksamassa, niin tuli poiketuksi.

KAPINE

Kuuluukos mitä?

HAKSELI

(_Puhuu. Aina kuin surullinen._) Ei tässä mitä... Kröhäävät vain...
(_Pihauttaa piippua._) Ja räätälillekin kun tässä sattui asiaa, niin
arvelin, että jos tuota... (_puhaltaa piippuun, tai varaa tulitikkuja._)
Ajatkin kun tässä ovat näin kovat.

KAPINE

No... Jos me sitten lähdettäisiin jo, Nysse... Hyvästi vain, Mimmi
Paavaliina... No, Nysse! (_Avaa Nysselle ovea._)

NYSSE

Niin... Hyvästi, Mimmi! (_Poistuvat, Mimmi Paavaliina kaulaa Ipun y. m.
alushousuja._)

HAKSELI

Siinäkin... Tästä Jussi Kapineen pojasta, Nyssestä arvelin...
(_Sytyttää._) Poika-parka on jo syntyään heikkomielinen, mutta (_savut_)
ovat sille morsianta eukoksi yrittäneet, mutta ei tuo luonnu... Kuria
vaan tekevät naiset ja narria... Se nainenkin kun on avioliitossa
halukas enemmän järjen ja viisauden perään... (_Tupakoi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti, touhussaan._) No niinpä onkin... (_Kaulaa, kuin huokaillen,
reilusti, leveästi._) Niin se on... Niin se on... Että ainoastaan
viisaalle se vaimo tässä maailmassa vipunsa virittää... (_Puuhaa
kaulattavaa pois puolalta. Hartaasti._) Mutta se on ... (_yhä
hartaammin_) se on toki meillä Herra rakas taivaallinen isä... Hän on
ylhäällä ja me alhaalla... (_Harras huokaus._) Hänen turvissaan sitä
tässä maailmassa sekä sirkkuset että myös varpuset rauhassa varvullansa
visertävät... (_Hyvin hartaasti, levälleen nostettuja Ipun housuja --
tai lapsen paitaa -- samalla tarkastaen._) Kukin ajallansa ja kukin omaa
viserrystänsä. (_Yhtäkkiä, hyvin iloisesti rallattaen._)

      Ja kun minun kultani helluntaina
      rakastaa ja pussaa,
      niin talven tullen ukko-parka
      tuutua vaan hussaa.

(_Riennättää tarkastelemansa kaulatun vaatteen orrelle._)

HAKSELI

(_Vakavana tupakoiden._) Ka... (_Savut._) Tästä Nyssestä yhäkin
jatkaakseni... Vaikka, raukka, järjen ja viisauden puolesta
heikkomielinen on, niin... (_Sylkäisy tai muu._) Osaapaan jo ymmärtää
hänkin hameen jälestä vaeltaa!

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi, ihmetellen muka._) Sanos muuta! (_Touhuaa. Päivitellen._)
Mutta ne ovat miehet aina semmoisia!... Älyä vähän, mutta ... eivät eksy
vaan, kun on toki johdattajana hame, minkä jälestä juosta jolkutella...
Mutta ... lihan heikkous, mutta minkäpäs sille mies-parkakaan
kohtalolleen voi... (_Touhuaa._) Herran kun täytyi tehdä mies paljaasta
maan mullasta, kun ei ollut vielä parempaa tavaraa ... kylkiluuta tai
kapulaa, mistä tehdä ja... Arvaa sen silloin, että ei siitä erin
kunnollista kalua tule.

HAKSELI

(_Tupakoi, hyvin vakavana._) Ka... Se on tää elämä ... yltä outo ja alta
tuntematon, mutta... (_Savut, toiseen asiaan._) Kävin, toin räätälille
hääpuvun ommella... Sillä tykkään nyt jo pitää tätä naimiskauppaa sinun
kanssas lopullisesti päätettynä... Tässä kun nääkin olot ja kiireet
ajat...

PILATUS

(_Saapuu._) Soo!... Pekka Hakseli! Mitä kuuluu?

HAKSELI

(_Tupakoiden._) Ei järin suurta... Huonot ajat tässä vaan... Syntikö tuo
rasittanee, vai mikä, ihmiskuntaa...

PILATUS

Häh?

HAKSELI

Ka... Tää Mimmi Paavaliinapahan tää tässä siitäkin Kapineen hullusta
pojasta puhui... Jotta se vaan se asia vetää hullunkin miehen vaimon
verkkoon...

PILATUS

(_Työhön varustautuen._) No... Se on Herran tahto... Kahdella jalalla se
kuitenkin mies ikuisesti kulkee.

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti._) Sanoipas lukkari oikein!... Että kulkee... Sillä mitäpä
niistä, kun Herra se kuitenkin miehen synnistä puhtaaksi pesee ja eukko
muista lioista... (_Tenää._) Niin pesee kuin pesee. (_Touhuaa._)

PILATUS

Löpistään... Turhia nurutaan, Pekka Hakseli. (_Varustautuu kirjoja
varaamaan._) Me ihmiset olemme aina syntisiä ja vikapäitä ja meillä ei
se ajallinen ole pahin... Keuhkotauti meille on vaarallisempi kuin maksa
-- näin vertauksella puhuen... (_Puuhassaan, kuin yksin._) Hokiset...
Hokiset sinä vain, Pekka.

HAKSELI

(_Poistuu._) No!... Niin!... (_Ovessa työntyvät tytöt vastaan. Kaikki
asettuvat paikoilleen._)

PILATUS

(_Juhlallisesti._) Siis alamme... Otamme tutkiaksemme Israelin
sukupuun... No-oo... Tietääkö Kerrin tyttö, kuinka monta sukupolvea oli
Joramista Abiudiin? (_Odottaa._) Ei tiedä... No entä Mimmi Paavaliina
(_Mimmi nousee_) montako sukupolvea oli Joramista Abiudiin? (_Odottaa._)
No entä Zorobabelista Eliudiin?... Montako sukupolvea oli? (_Odottaa.
Vastaa itse._) Niitä oli viisi: Abiud, Eliakim, Asar, Zadok ja Akim.

MIMMI PAAVALIINA

Jaa-a!... Viisi niitä oli.

PILATUS

Löpisevät... Löpisevät nää tämän ajan viisaat ja ... maallisia kirjoja
lukevat, mutta syvä raamatun tieto heiltä puuttuu... Löpisevät vain.
(_Nuuskaa._) Mutta nyt... (_kuin huokaus_) Niin... rovasti tulikin tässä
välillä, ja hän itse tahtoo ... (_asettelee kirjoja_) ... tahtoo
tarkastaa ja ... (_asettelee_) tarkastaa ja... (_Nousee, kilauttaa
kelloa._) Nouskaamme... Rovasti saapuu.

ROVASTI

(_Tulee kamarista. Silmäilee._) Herran rauha, lapsukaiset. (_Silmäilee
yhä._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Itsekseen._) Herra siunaa!... Tämäkö se olikin se lehmäkauppias... Nyt
taisin kaataa veden väärään hattuun!

ROVASTI

(_Pilatukselta._) O-onko ... kanttori, tuo se naimaton vaimo, josta
kanttori puhui?

PILATUS

Hän, herra rovasti, mutta... Ehkä se oli... Ehkä se nyt oli lasten
puolelta ... olisikoon paljon sanottu, että tuntemattomuutta.

ROVASTI

No... No! (_Istahtaa pöydän taa. Alkaa._) Olette, lapsukaiset, kanttorin
johdolla alottaneet kristinuskon pääkappaleita... Meidän on niitä
kaikkien koetettava sovelluttaa elämässä, niin että vaelluksemme olisi
nuhteeton ja ... (_tapailee_) nuhteeton ja... (_Äkkiä, lyhyesti._)
Niin... Nuhteeton... (_Menee asiaan._) Ja sitten, jos me vielä edelleen
tutkimme... Sinä, Nellu, siellä: (_Nellu nousee._) Kenen suvusta
Vapahtaja syntyi?

NELLU

Davidin.

ROVASTI

Saat istua... Ja sinä, poika. (_Jaferi nousee._) Mitkä ovat autuuden eri
osat?

JAFERI

Laki ja evankeliumi.

ROVASTI

Istu... Ja sinä, tyttö! (_Liinu nousee._) Kuka oli Iisakin isä?

LIINU

Abraham.

ROVASTI

Istu... Ja sinä, vaimo. (_Mimmi Paavaliina nousee._) Kuinka monta
persoonaa on Jumalassa? (_Odottaa._) Et tiedä... No kuka oli Abrahamin
poika? (_Odottaa._) Et sitäkään tiedä.

MIMMI PAAVALIINA

(_Niiaa._) Niin ... herra rovasti... Se oli vaan erehdys, herra
rovasti... (_Niiaa._) Minä luulin että lehmäkauppias, herra rovasti...

PILATUS

(_Viipottaa kädellään vaikenemaan._) Hokiset!... Hokiset!... Elä
löpise!... Elä löpise!...

ROVASTI

(_Pilatukselta._) Ja minkälainen on hänen sisälukunsa taito?

PILATUS

Jaa... Ei erinomainen, mutta tyydyttävä... Hokisee ja löpisee lukiessaan
... niin että sotkee toisiinsa välimerkit ja präntin.

ROVASTI

(_Lyhyesti._) No!... No!... (_Puhuen._) Me lopetamme nyt... Minä
kuulustelen vielä iltapuolella uudestaan... Saatte nyt mennä. (_Alkavat
suoltua ulos. Rovasti selailee kirkon kirjoja. Poistuessaan tytöt
nöyrinä niiailevat jäähyväisiksi, rovastin siitä välittämättä._)

PILATUS

(_Mimmille, tämän mennessä ulos._) Höpisee... Minä sitten sinulle sanon.
(_Mimmi vastaa eleillä, niiaa rovastia varten jäähyväiset ja poistuu._)

ROVASTI

(_Pilatukselle._) Jaa, kanttori... Se vaimo... Minä en voi sitä
sietää... Olen ihan murheellinen sen vaimon takia, sillä... (_Äkkiä._)
Niin ... ja kuinka hänen kristillisyytensä laita on?

PILATUS

(_Tapailee._) Jaa, herra kirkkoherra... Hän on ... kuten me kaikki
syntiset ... armoa isoova ja ... Sanankin kylvölle altis.

ROVASTI

Jaa, jaa... Jaa, jaa... Mutta meidän on kuitenkin vaadittava, paitsi
sydämen kristillisyyttä, myöskin käytännöllistä kristillisyyttä, eli
hyvää ulkonaista vaellusta, ja se silloin tuolla ei sopinut. (_Hapuilee
kirjoja loitompaa eteensä._)

PILATUS

(_Sovitellen._) Jos tuo... (_Ehättää kirjaa työntämään._) Lie tuo vaimo
itse siihen syytön... Jos ne lapset hänen poissa ollessaan... Taisi
tapahtua tuntemattomuudessa ja ... (_tapailee_) tuntemattomuudessa ja...
(_Äkkiä, kaikki kuitatakseen sillä sovittelulla joutavana._) Kränäävät
lapset... Hulisevat ja kränäävät.

ROVASTI

(_Oikaisee._) Ei... Ei se tapaus yksin, sillä myöskin vaimo itse... Hän
myöhemmin itse laski minun hattuuni veden...




Neljäs näytös.


(Toisen näytöksen tanhua. Piiritanssi. Mimmi Paavaliina puuhaa. Nysse ja
Ipu tupakoivat yhdessä etualalla syrjässä kumpikin kivellään istuen, Ipu
nysällä, Nysse pitkävarrella. Kapine istuksii penkillä. Emstiina
souvattaa.)

      (_Piiri._)

      Ah niin! Pellavaa
      tyttö kitkee, odottaa.
      Yksin tyttö kitki
      pellavaa ja itki,
      poiss' on armas hältä,
      ah, ei elämältä
      paljon toivo-a hän voi.

      Ah niin! Toivehet
      on jo tyyten laannehet.
      Itki, kitki suotta
      tyttö monta vuotta,
      kysyi kyynelissä:
      miss' on armas, missä?
      Vastausta vaan ei saa!

(_Nuori väki voi mielensä mukaan liikuksia, poistua, taas ilmestyä,
kävellä tietä pitkin ohi. Nyt jää osa oleilemaan näkyvissä._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Mieli herkkänä. Touhussaan._) Niin se on... Niin se on kuin
lauloivat... Elät täällä ja kitket... Kukin omaa pellavaasi, mutta eivät
ne toiveet niin vain tuviksi rakennu. (_Touhuaa._)

KAPINE

Jaa... Eipä ne juuri.

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussaan._) Muistan sitä minäkin vielä ... vaikka en ollut
seitsenvuotiasta kummempi ... kun oli isä-vainaan mökin pihalla
pihakoivu ja siinä keväällä kottaraiset, mutta eipään ole nyt...
Hokisevat vaan... Hokisevat ihmiset täällä maailmassa -- sanoo lukkari
Pilatus.

KAPINE

Niinpä sitä... Elämä on elämä.

MIMMI PAAVALIINA

(_Hanakasti._) Ihan jälliinsä... (_Kuin touhuten._) Ihan jälliinsä ja
oikein sanoit, että elämä on elämä... Pumpulipaidasta täällä kannattaa
vain uneksia, niin että pue vain nöyrästi yllesi piikkopaita ja nuku
tyytyväisenä siinä missä nukuttaa. (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

(_Saapuu._) No Mimmin leirissä sitä on aina iloa ja väkeä. (_Huomaa Ipun
ja Nyssen._) No jus-tiisa!... (_Hyvitellen._) Nysse ja Ipu!... Kaksi
pappaa! (_Nyökäyksiä eleineen._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin kehaisten._) Jaa-a!... Siinä on nyt kaksi pappamiestä
Mimmille!... (_Lomstiinalle._) Istu ja ole, Lomstiina! (_Touhuaa. Nysse
antaa Ipun piippuun tulen._)

KAPINE

Ja mitenkäs se lasten rippikoulu?... Onnistuivatko nää Mimmi Paavaliinan
lapset pääsemään?

JAFERI

Ei vielä ollut huutoa... Tänään ilmoitetaan.

MIMMI PAAVALIINA

Lukkari lupasi toki tuoda sanan... Että ei tarvitse itse juosta joukon
kanssa... Tätä kun on siunannut tähän.

NYSSE

Ja hyvinhän me menestymme tämän Ipun kanssa.

LOMSTIINA

(_Hyvitellen._) Menestyy Nysse... Menestyy!

MIMMI PAAVALIINA

(_Hanakasti._) Jälliinsä!... (_Touhuaa._) Sillä kun sitä maailmassa
reilusti ja uskollisesti vaikka piippuasi imeksit, tai vaikka takuustasi
ruovit, niin menestyt vaan ja leivissä pysyt ja aina on myös yöpuu...
Jos ei muuta, niin, maantien selkä... Jälliinsä!

NYSSE

Ja minä imeksin uskollisesti...

MIMMI PAAVALIINA

Ja Ipu kanssa... Ipu on äidin poika...

KAPINE

No... No niin... Pidetään nyt sitten tätä Nysse ja Mimmi Paavaliinan
asiaa enemmän jo valmiiksi sovittuna kuin vireillä olevana... Muorikin
se meidän siinä... Hän pitää tätä Mimmi Paavaliinaa hyvin sopu-ihmisenä.
(_Tekee lähtöä_) Ja jos me sitten, Nysse, lähdettäisiin se asia
toimittamaan... Poiketaan sitten ehtoopuolella tästä ohi kulkiessa.

NYSSE

Niin... Poiketaan sitten. (_Poistuvat vasemmalle. Ipu lähteä pullittelee
mukaan._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin yksin. Kätkyttä kohentaen._) Jaa, jaa... Niin se on... Että
elämässä on rikkain se, joka tyytyy siihen, joka ei koskaan kesken ijän
lopu: nimittäin maantiehen ja siihen iloon minkä elämästä itse irti
saat... Saat mennä, Emstiinakin. (_Emstiina poistuu._)

LOMSTIINA

Jus-tiisa... Ihan justiisa... (_Kertoen._) Mutta Hakselin Pekka
yhäkin... On ruvennut yhäti enemmän toivomaan ja levittää sitä, että
Nysse ei ... niinkuin olisi malliinsa ja ... että olisi vikaa...
(_Nyökäys._) Niin...

MIMMI PAAVALIINA

(_Ynseästi._) No malliinsa!... Kukapa meistä on malliinsa... Kun on
omassa nutussa reikä, niin sitä iloitset siitä, että on toisenkin
nutussa... Niinkuin se oma reikä sillä paikkaantuisi. (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

Jus-tiisa!

HAKSELI

(_Saapuu._) Kapineen Jussi ja Nysse vastaan tulivat... Taisivat
tohtorille... Nyssen päätä jos nuo vielä tohtoroinevat... (_Istahtaa._)

LOMSTIINA

Kuuluuko sitä mitä?

HAKSELI

Ei erin... Nipurin eukko juorusi... Mutta vähänkö sitä juorutaan ...
niin vaimoväestä kuin miehistäkin... (_Sytyttää._)

LOMSTIINA

(_Kuin huokaillen._) Juorutaan... Juorutaan sitä... (_Äkkiä toisin,
tarkoituksella._) Ja on sitä juoruamistakin maailmassa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti._) No on!... On totta maar!... (_Kantaa vaatevasun oikealta
vasemmalle._) Kun sitä elät ihminen, nainenkin, kevytmielisten miesten
joukossa, niin sitä pitäisi olla varustettu kuin panssarilaiva, jossa on
kanuuna edessä ja tykki takana...

LOMSTIINA

I-han! (_Viittaus._)

HAKSELI

Ka... Rönääväthän ne miehetkin... Toiset... On juoppoja... (_Savut. Kuin
oikaisten._) Vaikka en minä itsestäni sillä puhu, mutta kun se Nipurin
eukko rupesi soimaamaan, että jos mies ottaa ryypyn, niin minä vain
siihen sanoin että: onkos tuo mikä!... Mieshän se mies silti on.

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti._) Ja jälliinsä sanoit... Jos nyt mies ottaa ryypyn... Mitäpä
siitä, sillä... (_reilusti_) mies minkä viinana juo, sen se saippuassa
säästää.

LOMSTIINA

Ihan niin!

HAKSELI

Ja enkä minä silti kuitenkaan kaikitenkaan ole koskaan ryypyn orjana
ollut... Jos olen murheen hetkellä milloin ottanut, niin se on ollut
vain silloin ... enemmän vain virkistyksen vuoksi. Mutta se Nipurin
eukko rönäsi väärin ja sanoi että aina... (_Savut._) Mutta se maailma
pitää meistä murhetta!

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti, touhuten._) Osasitpas sanoa!... Ihan!... Niin että maailma
meistä murhetta pitää enemmän kuin me itse... Me itse vain iloisesti
niitämme ja maailma ne niitokset murheella kokoaa.

HAKSELI

(_Jatkaa._) Minullakin siinä ... kovat olot... (_Kiihtyy kuin hihkuu,
mutta surullisella sävyllä, katkerana._) Himppaa!... Himppaa!...
Himppaa! -- hoputtaa maailma... Elät!... (_Toisin._) Mutta mitäpä siitä!
(_Nousee lähteäkseen._) Pupurisen vävylle olen kyllä vähän velkaa, mutta
mitäpä siitä! (_Mimmi Paavaliinalle._) No niin!... Minä tulen vielä
iltapuoleen ja puhutaan sitten kahteen keskeen... Sovitellaan sitä
naimakauppaa... Jos tuo lopultakin leikkaantuisi. (_Poistuu._)

      (_Metsässä piiritanssi-laulu._)

      Ja neito piirissä pyörii,
      ja lemmenleikissä hyörii.
      Miss' on neito, niin siell' on lempi,
      ja miss' on lempi, on onni.

      Kättä annan nyt sulle.
      Ollos ystävä mulle!
      Ilman lempeä onpi meille
      elo arkinen aina.

MIMMI PAAVALIINA

(_Herkkänä, touhuten._) Tanssaavat siellä... Sitä tässä maailmassa
tanssaat... Milloin mustenee, milloin valkenee... Jos nyt valkeneisi...
(_Äkkiä, reilusti._) Mutta mitäpä siitä!... Tanssatkoot!... (_Touhuaa,
esim. kaataa vettä sangosta toiseen._) Sillä lehmän pitää olla tässä
maailmassa hyvälypsyisen, kukan ihanan, ja vaimon aina iloisen
luonnoltansa... Kyntöhärästä ja miehestä sensijaan ei ole väliä ...
kunhan vain on ja elää ja tekonsa tekee... (_Touhuaa._) Niin että jos
tuo nyt sitten valkeneisi... Että pääsisi lopultakin tästä
neitsyt-nimestään ihmisten kirjoihin... Happanet tässä muuten jo
vanhaksipiiaksi...

LOMSTIINA

Va-alkenee... (_Touhuten._) Nyssellä on testamentin ja taloperinnön
kanssa satatuhatta... Johan ei valkeneisi... (_Äkkiä._) Ja mitens' se
nyt tuijasi?... Rippikoulu?

MIMMI PAAVALIINA

Tuo lukkari kohta sanoo... Mutta voillapa tuo on voideltu lukkarin
mieli... Rovasti kyllä oli nyreä... (_Touhuaa._) Osui tässä... Pani,
ukko parka, hattunsa pahalle penkille, ja erehdyt sitä... Otti koulussa
sitten lujalle.

LOMSTIINA

(_Kuin salaisuutta._) Ja ei kumpikaan ... ei Kapine eikä Hakseli tiedä,
että Mimmi ... (_merkitsevästi, eleillä_) itsekin oli... (_Nyökäys._) Ei
vaan tiedä. (_Eleitä._)

JAFERI

(_Saapuu._) Äiti... Minäpä menen naimisiin!

MIMMI PAAVALIINA

(_Hämmästyen._) Häh, poika?

JAFERI

Niin kyllä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Ivalla._) Soo-o!... Ja ilman mamman lupaa!... (_Ivalla._) Herra
Jaaf-feri!

JAFERI

Niin kyllä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Ivalla._) Vai ihan "niin kyllä" vielä... Herra kersantti ja
lehmäkauppias Jaferi!... Kun ei jo Ipu tähän miniää mammalle tuo!...
Jaaha! herra komersyötinki Jaaf-feri. (_Lomstiinalle._) Mutta niin ne
ovat miehet... Mamma saa paraiksi työnnetyksi niiden paidanhelman
takaisin housuihin, kun jo ilmoittavat: mamma, en minä enää tittiä
tahto, tillä minulla pitää olla hellu!... (_Touhuaa._) Jaa ... jaa...
Mutta niin se on... Muni kana muna, niin kukkona se kohta perässäsi
kiekuu.

JAFERI

(_Suuttuu._) Elä pilkkaa!... Menen naimisiin, niin menen.

MIMMI PAAVALIINA

Ja kenenkä kanssa, tuota ... (_ivalla, ihan kuin ilveillessään jotenkin
kumarrellen_) herra Jaaf-feri aikoo?

JAFERI

Nellun kyllä.

MIMMI PAAVALIINA

(_Jyrkästi, lyhyesti._) Siitä ei tule *mitään*... (_Kuivat eleet._)

JAFERI

(_Uhitellen._) Mutta tulee!

MIMMI PAAVALIINA

(_Tietoisesti._) Niin kauvan kun olet alaikäinen, on äidillä valta
kieltää vihkiminen... Ja siitä ei tule mitään, ennenkun äiti on ensin
vihitty... Mutta sen jälkeen... Pashlii... Pashlii, sanoi ryssä!

JAFERI

(_Itsekseen._) Saakeli!

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhutessaan, voitokkaana._) Ja sitäpaitsi, niin... Vielä on
lusikkakin pappilan puurossa... Et sitä tiedä ennenkun lukkari sanan
tuo, onko lupa ripille itselläsi enempää kuin Nellullakaan.

JAFERI

(_Poistuu, uhitellen._) Mutta vaikka hitto perisi, niin nain!

MIMMI PAAVALIINA

(_Lomstiinalle._) Se on se tyttö siitä Nyssen testamenttirahasta
kilpailija... Mutta elähän... (_Touhuaa._) Elähän, tyttö, vielä
lipaise!... Muut Nysseä pilkkaavat, mutta Mimmi Paavaliina auttaa
heläyttää juuri häntä, koska häntä maailma pilkkaa, sillä Nyssellä on
piikkopaidan alla paitaa parempi sydän ja...

LOMSTIINA

(_Varmana, hyvillään._) Ihan justiisa!... Lomstiina en olisi, jos ei
niin.

MIMMI PAAVALIINA

(_Jatkaa omaansa._) ...ja mitäpä tuosta sitten, jos miehellä ei olekaan
kaikki jullit jällillään... Sitä varten se Herra miehen tuhmaksi loikin,
että vähemmän ymmärtäisi rakkauden asiassa eukon koukkua kiertää...
(_Katsoo._) Ei tuo vaan se lukkari jo tule... Saisi tässä kuulla oman
tuomionsa ihminen... Jussi Kapine sieltä vaan näkyy Nyssen kanssa.

KAPINE

(_Palaa Nyssen kanssa._) Hakselin Pekka siinä... Rapisee... Vihastunut
tuo lie, niin ... vastaan kun tulee, niin joutavia rapisee... (_Hankkii
istuakseen._)

LOMSTIINA

Anna räpisee... An-na ra-pisee! (_Nysselle, mairitellen._) Mutta Nysse
se ei rapise... Nysse-poika vaan rakastaa... Rakastaahan Nysse?

NYSSE

Niin... Rakastanhan minä. (_Istahtaa._)

KAPINE

Kalpa se on Hakselilla mustasukkaisuutta... Se tahtoo semmoinen miestä
aina ärmittää. (_Tupakoi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi. Touhuten Ipun housujen kanssa._) Jaa-a!... Ihan niin... Mies
menee markkinoille ainoastaan kun tietää siellä muitakin olevan!...
(_Housuille._) Ipun housut tässä. (_Puistauttaa niitä._) Täytyy Mimmin
sitäkin miestä housuissa pitää. (_Äkkiä rallattaen, vieden housut
nuoralle._)

      Ja mamma se miehelle housut tekee
      ja muija ne housut pesee...

(_Puhuen._) Jaa-a!... Niin se on! Nainen se saa kaikki valmiiksi
miehelle tehdä... Mutta mitäpäs siitä!... Ei se kuitenkaan mies
housujaan pilaa, vaan housut miehen. (_Touhuaa. Ehättää kahvipannua
liesikiviltä kuormaan. Supattelee Lomstiinan kanssa._)

KAPINE

Taas se Hakseli... Toraamaan ja riitelemään taitaa tulla jalansyten.

HAKSELI

(_Saapuu._) Poikkesin tässä. (_Ollen huomaavinaan._) Ka. Täällähän tää
hullu Nyssekin nössöttää... (_Katsahtelee kuin istuinta tai muuta._)
Vaikka tokko tuo loosaisi puhua siitä...

NYSSE

(_Tupakoiden._) Ka... Mutta enhän minä mikä hullu ole.

HAKSELI

(_Juonittelee, pistelyn hakuaikeissa._) Ka... Kukapas meistä asiansa
tunnustaisi sanoilla... Ainoastaan teoillamme me ne tunnustamme...
(_Savut._) Jos tuo yleensä sitten järkiperustus meissä lienee se
pohjimaisin.

NYSSE

(_Viattomasti._) On... järkiperustushan on meissä.

HAKSELI

(_Jatkaa omaansa._) Sitä kun niin puhutaan... Ja sinäkin kun tuota
puhut, niin ... (_savut_) niin tule ulos sitten viisauksinesi... Kun
sanot olevasi viisas, niin sanopas, näyttääksesi tietosi, esimerkiksi
se, että kenen kuninkaan aikana on Tukholmissa präntätty "se Ruotsin
valtakunnan vanha laki", ynnä myös "Biblia, se pyhä raamattu herraltamme
Jeesukselta Kristukselta", ja tiedätkö lisäksi, mitä se Ruotsin
valtakunnan vanha laki kustakin asiasta säätää?

NYSSE

(_Alttiisti._) En... En minä sitä. Mutta kirkon seinähirret ja
välikattolaudat minä olen joka pyhä saarna-aikana lukenut, ja niitä on
yhteensä 674 hirttä ja 753 lautaa.

HAKSELI

Ne ovat vähäisiä, ne tiedot... Oikeaan viisauteen verrattuina.
(_Savut._)

KAPINE

Elä nyt, Hakseli, rupea turhia juonittelemaan... Eihän se viisauskaan
ole yksinään elämässä kaiken raja.

HAKSELI

(_Juonitellen, pistellen._) Ka mitäpäs siitä... Järkisyillähän on vain
oma perustuksensa... Jos tuo niin lie, ja toisekseen niin... (_savut_)
en minä juonittelekaan, enkä pistä, sillä köyhän ei kannata polaista
lapikastaan likaan, eikä viisaan sovi kajota kielellään tyhmän tuhmiin
töihin, mutta sen sijaan sopii kuitenkin sanoa raamatun sanoilla isän ja
pojan asioista, että: hedelmistä se puu tunnetaan. (_Savut._)

KAPINE

(_Suuttuneena, vihaisesti._) No, elä sinä nyt toraa turhia!...
Perhana!... Ei se Herran sana kuitenkaan joka paikkaan sovellu.

MIMMI PAAVALIINA

(_Lomstiinalle._) Siunaa ja varjele, jos niille ei vielä minusta tappelu
tule... Juuri kun lukkarikin tulee.

HAKSELI

(_Ilkeästi._) No mitäpäs siitä... Sillä kyllä se läklättää... (_Varaa
lähtöä, imaisten savut._) Läklättää... Se vaan läklättää. (_Sylkäisee
ruikkaa, muka epähuomiossa, mutta itse asiassa ilkeyksissään
vesisaaviin._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Rähähtää._) Pahahenki!... Saaviinko sinä sylet!

HAKSELI

(_Kokee olla tyyni, ilkeästi._) Ka... Taisi mennä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Sieppaa saavin syrjään._) Pahuuksen julli!... (_Uhitellen._) Mutta se
muista, kuule Hakseli, että jos ilkeyttä teet, niin...

HAKSELI

(_Ilkeästi, tyynenä tupakoiden._) Ka... Mitäpäs tässä... Tässä on vain,
näkyy, ollut petos asiassa, mutta... (_Savut._) Akkaväki on aina
rakkaudessa petollinen ja...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu riidanhengessä. Ilkeästi._) Niin... Akkaväki... (_Touhuaa
kuohuksissaan._) Akkaväki ... akkaväki se, mutta...

HAKSELI

(_Tarttuu. Ennallaan, ilkeyksissään._) ...mutta se on kerran yhden
ihmisen, akan, kautta synti maailmaan tullut, niin minkäpä se silloin
akka voi luonnolleen ja kehno kujeilleen, sillä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Vihastuneena. Uhkaavana._) Sinä pahuuksen Hakseli, kuule...

KAPINE

(_Hakselille, äkeästi, nuhdellen._) Haet turhaa riitaa tässä...

HAKSELI

(_Varaa taas lähtöä, muka rauhallisesti._) Mitäpä minä riitaa... Muutoin
vaan asian vuoksi sanoin, että pimeyden pääruhtinas, joka on aina
viisas, ei kyllä ihmistä kierrä, mutta akkaan hän ei itseään vihitä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Rähähtää._) Paholaisen julli!... (_Uhkaavasti._) Mutta sanopas vielä
ainoakaan sana, niin näet, eivätkö korvasi kastu, kun minä... (_Tapaa
vesikorvosta kauhaa._) Senkö hitolla se kauha on... (_Rientää hakemaan
näyttämön toiselta puolen kauhaa, viskatakseen vettä Hakselin päälle._)

HAKSELI

(_Jo loitompana poistuessaan, varaa pakoon, tosin tyynenä, ilkeästi._)
Läklättää... Se vaan läklättää... Läklättää se vaan akka. (_Poistuu._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuohuksissaan, kuin itsekseen, kokien asettua._) Pahuuksen tavara.
(_Panee kauhan y. m. pois._)

KAPINE

(_Vihastuneena, kuin yksikseen._) Pahuuksen Hakseli!... Alkaa vain
torata ja vängätä, vaikka... (_Savut. Harmissaan._) Senkö perhanan
yhteyttä tässä on hedelmän ja puun suhteella!... Paljaassa
käytännöllisessä asiassa!

LIINU

(_Juoksee._) Äiti!... Nyt lukkari... (_Joukko alkaa kokoontua._)

MIMMI PAAVALIINA

Herrasiunaa tätä juhlallisuutta!... Ihanhan tässä on nyt kuin taivaat
avautuisivat ja pyhä henki vuodatettaisiin. (_Jouduttautuu._)

LOMSTIINA Ihan niin!...

KAPINE

Kaksi lasta äidiltä yhtä aikaa ripille... Ei tuo ihme, jos silloin on
juhlallista.

PILATUS

(_Saapuu. Tullessaan, kuin yksin._) Lorkkivat... Joutavia lorkkivat ne
Minkiön kyläläiset... (_Silmäilee väkeä._) Jaa-a!...

MIMMI PAAVALIINA

Jaa-a, herra kanttori!

KAPINE

Kuuluuko sitä mitä?

PILATUS

Mitä tässä kuuluu... Lorkkivat vain Minkiön kyläläiset... Tyhjässä
kalavedessä nuottaa tarpovat... (_Asiaan,_ _silmäilee._) No niin...
Herra rovasti sanoi tuonaansa... Lähti ensin lapsista ja... (_Tarjoaa
nuuskaa._) Nuuskaa, Jussi Kapine!... Ja Nysse myös! (_Tarjoaa._)

NYSSE

Kun se ei aivastuttaisi. (_Ottaa._)

PILATUS

Niin... Lapsista aloitti rovasti tuomionsa ja... (_Katsahtaa._) Missäs
se on se Jaferi ja?... (_Huomaa._) No niin... Ensiksi, mitä lapsiin
tulee, niin tätä Nellua ei pitänyt rovasti vielä otollisena, hänen
käytöksensä takia. (_Nuuskailee._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Jaferille, voitonilolla._) Ä-häh!... Se juuri sinä, juupeli, panit
silloin sen pärepihdin, joka sai tytön tirskahtamaan... Rankaisipas
Herra!... Ä-häh!

PILATUS

(_Jatkaa._) Niin... Hän ei päässyt.

NELLU

(_Nenäkkäästi, kuin toisille tytöille._) Olkoon pääsemättä... Helmaani
minä vain heilautan. (_Heilahtaa. Kuin itsekseen._) Senkin Pilatus ja
hokottaja! (_Vihainen silmäys._)

PILATUS

Mutta sensijaan piti rovasti mahdollisena nuorukaisen Jaferin, ynnä
neito Liinun.

NYSSE

(_Aivastaa._)

MIMMI PAAVALIINA

Hys!... Nysse!

NYSSE

Se tuo nuuska kutittaa sierainta. (_Uusi aivastus._)

PILATUS

Ja sitten... Mitä itseensä Mimmi Paavaliinaan tulee, niin... Rovasti,
niin kristillisesti nöyrä mies kuin hän onkin, ei jaksanut unohtaa
erästä ... sanokaamme ... no vaikka sanokaamme hatun kastetta... Ja
siitä syystä hän ... ei tosin ihan evännyt, mutta tahtoo, että jos
naimaton vaimo Mimmi Paavaliina Ruusunen vaeltaa nuhteettomasti
ainoastaan ensi syksyyn, niin hän ... jo tutkitun kristinuskon taidon
perustuksella hänet syksyllä hyväksyy ... ilman eri koulua...

MIMMI PAAVALIINA

Sen pituinen se.

PILATUS

(_Tapailee, puolustaakseen omaa syyttömyyttään._) Jaa... Se on... Olin
kyllä puhunut, mutta... Pappi on tullut kastamaan eikä kastettavaksi...
(_Nuuskaa._) Mutta hokinaa ... yhtä hokinaa tää on koko ihmiselämä.

NELLU

(_Itsekseen, ynseänä._) Pahanhengen Pilatus! (_Vihainen silmäys ja ynseä
keikaus._) Mutta pyh minä sinusta!...

KAPINE

Niin että mitenkä?... Niin että vieläkös se Mimmi Paavaliina itsekin oli
rippikoulun suhteen ... niinkun vajavainen?

LOMSTIINA

(_Sovitellen, tapaillen._) Niin... Se vaan oli... (_Nyökäys eleineen._)
Yritti, mutta ei luontunut... (_Nyökäys eleineen._) Mhyy!...
Luontunut... Mutta se menee ohi sillä... (_Toisin._) Nysse odottaa
syksyyn asti... (_Nysselle, mielitellen._) Odottaahan se Nysse-poika?...
Odottaahan?

NYSSE

(_Tupakoiden._) Odotanhan minä... Eihän minulla ole mihin kiire.

KAPINE

(_Vakavana._) Ka... Se ei ihmisviisauskaan ... jaksa, näkyy,
kaikistellen olla kaukonäköinen.

MIMMI PAAVALIINA

No!... Se on siis täytetty, mutta mitäpäs siitä!... Mimmi Paavaliina
alistuu aina Herran tahtoon... (_Reilusti_) Sillä kun Herra ei kerran
salli Mimmin olla mammana, niin Mimmi on sitten ammana.





End of the Project Gutenberg EBook of Mimmi Paavaliina, by Maiju Lassila

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14035 ***