initial commit of ebook 13874HEADmain

2 files changed, 3955 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/13874-8.txt b/old/13874-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..fe3ec60
--- /dev/null
+++ b/old/13874-8.txt
@@ -0,0 +1,3955 @@
+The Project Gutenberg EBook of Rauhan erakko, by Juhani Aho
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Rauhan erakko
+
+Author: Juhani Aho
+
+Release Date: October 26, 2004 [EBook #13874]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUHAN ERAKKO ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+RAUHAN ERAKKO
+
+Kirj.
+
+Juhani Aho
+
+
+WSOY, Porvoo, 1922.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Lieneekö missään niin viihdyttävää katsella maailmaa ja mietiskellä sen
+menoa kuin vuorilaakson pikkuravintolan edustalla, seinämäpenkiltä,
+räystäskaton alta. Siinä ei juuri koskaan tuule, ja siinä on ainainen
+auringon ja sateen suoja. Ennenkuin päivä ehtii niin alas, että se
+kuontuisi paistamaan räystään alle, joutuu se jo vuoren peittoon, ja
+kun sade laakson pohjassa melkein aina putoo kohtisuorana, ei se pääse
+tunkeutumaan syrjästä siihen, missä istumme. Satoipa tai paistoi, aina
+siinä istuu joku matkamies tai talon vakinainen vieras, jalat ojoina
+pöydän alla, selkä seinään nojaten, katse suunnattuna ylös vuoristoon.
+Kaikkein tavallisimmatkin kasvot, kaikkein kylmin ja järkevin silmä
+saavat siinä jonkinlaisen haaveilevan, hyväntahtoisen ilmeen. Ja
+ennenkuin vuoriston varsinainen asukas menee iltaisin levolle, viettää
+hänkin siinä hetkisen katsellen elämää edessään laaksossa ja liikettä
+alppijärven pinnalla ja rauhaa ylhäällä vuoristossa, missä ylinnä
+sädehtii ikuisten lumien hehku milloin häikäisevänä valkeutena, milloin
+hiiltyvänä punana.
+
+Meitä istui siinä, harva se päivä, aina joitakin matkailijoita--olen
+ikämies, joka jo vuosikausia olen käyttänyt loma-aikani hiljaisiin
+vuorivaelluksiin--joukossamme ravintolan säännölliset vieraat: pappi,
+postimestari, metsäherra ja pari naapuritalon isäntää, jotka
+määrätunnillaan, vähää ennen auringon laskua, saapuvat maistelemaan
+mikä oluttaan, mikä viiniään, ja kuuntelemaan matkailijain juttuja,
+heidän keskustelujaan päivän tapahtumista, maailman politiikasta ja sen
+semmoisesta. Ja olihan siinä puheen ainetta ja kannunvalamista
+arkkiherttuan murhasta ja Itävallan ja Serbian kireistä väleistä...
+
+Edessäni on pohjukka alppijärveä, joka kapenee laakson pohjaa kohti.
+Lahden ympärillä nousevat rinteet melkein pystysuorina korkeuksia
+kohti. Vuoren ja veden välissä on kummallakin rannalla kaistale
+tasaista maata, viljava rannikko, jossa heilimöivien ruispeltojen ja
+kukkivien ja tuoksuvien apilasniittyjen keskestä kohoaa kyliä kylien
+vieressä pikku metsikköjen ympäröimine kirkkoineen ja taloineen.
+Vuoriston vieraita tulee ja menee, kaikista maista--muut menevät, minä
+jään, ensin päiviksi, sitten viikoiksi, niinkuin tapani usein on
+pysähtyä, löydettyäni mieleiseni paikan. Oli usein, niinkuin tässä
+olisi voinut olla kaiken maallisen matkani määrä, ja niinkuin maailma
+tuolla vuorilla ja vuorten takana ei olisi ollut sen valmiimpaa ja
+elämä antavampaa kuin täälläkään. Oli niinkuin juuri tässä maailman
+sydän olisi sykkinyt lämpimimmillään, sen keuhkot hengittäneet
+raittiimmillaan ja sen aivot ajatelleet kirkkaimpia, rauhallisimpia ja
+onnekkaimpia ajatuksiaan ikäänkuin minunkin puolestani, mutta samalla
+minunkin kauttani. Vasta tässä eikä niissä suurkaupungeissa ja
+kulttuurikeskuksissa, joiden kautta olin tänne tullut ja jotka kyllä
+olivat täyttäneet mieleni innostuksella ja ihmettelyllä, oli minusta
+maailma niin valmis, ettei siihen ollut mitään lisättävänä. Täällä
+olivat luonto ja kulttuuri käsikkäin, sylikkäin--laaksossa kaupungit
+tehtaineen, laitoksineen, vuoristossa karu luonto, napaseutu, käden
+ojentaman päässä. Täällä on ainaista vaihtelua ja virkistystä. Kun
+täältä lähden, vien mukanani hengen ja ruumiin terveyden, uskon onneen
+ja rauhaan ja hyvinvointiin ja siihen, että kaikki maailmassa--ainakin
+yhdessä sen parhaista paikoista--on, niinkuin ollakin pitää. Se oli
+ajatusteni ainainen toistunta. Rakensin siinä uudestaan ja aina
+uudestaan ajatus- ja tunnemaailmani, kun se pyrki joutumaan epäkuntoon.
+
+Alppijärven perimmässä pohjukassa oli vuoren kulmauksessa kahden
+rautatietunnelin suut ja niiden välillä kallioon hakattu avoin holvi,
+jota myöten junat syöksyivät tunnelista toiseen, kadoten melkein
+samassa, kun olivat tulleetkin. Kansainvälinen maailmanliikenne tykki
+siinä kuin veri valtasuonessa. Tuon tuostakin, jotenkin säännöllisin
+väliajoin, puhalsi juna toisesta tunnelista sisään ja toisesta ulos.
+Juuri vähää ennen saapuvan junan tuloa pullahti aukosta esiin milloin
+musta savu, milloin valkoinen höyry, ja samoin jätti menevä juna
+jälkeensä pilven, joka tuskin oli haihtunut, kun toinen syntyi tilalle.
+
+Oli niinkuin vuoristo siinä olisi elänyt ja hengittänyt, niinkuin
+siellä jossakin sen sisimmässä olisi ollut kätkössä sydän, joka imi
+vanhaa pilaantunutta verta itseensä, pusertaakseen sen puhdistettuna ja
+uudistettuna takaisin maailman elimistöön lakkaamattomana vaihtovirtana
+pohjoisesta etelään, lakeuksilta vuoristoon ja takaisin. Tuo liike oli
+säännöllistä kuin kellon heilurin liike, oli niinkuin luonnon oman
+sydämen sykintää--maanalaisen voiman pulpahtelua lähteestä, joka ei
+tyrehdy, ennenkuin itse elämä maapallon uumenissa hyytyy ja uupuu. Se
+toimi sellaisella voimalla ja tärkeällä täsmällisyydellä, että sitä
+katsellessa tuntui, niinkuin tuon valtasuonen tukehtumisen täytyisi
+tietää koko maailman elämän tukehtumista ja epäjärjestykseen
+joutumista. Panihan pieninkin häiriö junien toiminnassa, lumivyöry,
+maanvieremä, särkynyt silta, kaikki kellot soimaan ja kaikki langat
+ulvomaan. Ja sen poistamiseksi ponnistettiin viimeinen tarmo...
+Tietoisuus siitä ja kaikesta muusta hyvästä teki tässä mielen hyväksi
+ja sopusointuiseksi ja olemisen turvalliseksi. Oli viihdyttävää siitä
+aattelehtia, istua kuin virran reunalla veden vilinää katsellen.
+
+Oli taas tullut uutta väkeä ravintolaan, seurue ylioppilaita jostakin
+Sveitsin yliopistosta, rauhankongressilaisia, matkalla Roomaan, eri
+maista, englantilaisia, pari saksalaista, ranskalainen, venäläinen,
+mikäli heidän kielestään voi päättää, innostunutta, äänekästä nuorta
+väkeä, jotka tekivät huomioitaan kaikesta, puhuivat lakkaamatta siitä,
+mitä näkivät, ilmaisten mielipiteensä kaikesta. Heitä yhdisti, paitsi
+aatteensa, vuoristomatkan yhteinen tarkoitus, vuorille nousu samassa
+seurassa, saman oppaan johdolla. He olivat valloittaneet jo useita
+huippuja ja levänneet tässä pari päivää. Nyt oli heidän aikomuksensa
+lähteä entistä pitemmälle jäätikkö- ja huippuretkelle ja painaa,
+vuorten yli päästyään, niiden eteläisiä rinteitä ikuiseen kaupunkiin.
+
+Edessämme pöydällä oli telineelleen asetettu aina valmis kaukoputki,
+jolla kukin nuorista miehistä vuorostaan tarkasteli seudun
+nähtävyyksiä. Harhailtuaan huipulta huipulle, seurailtuaan karjan
+käyskentelyä alppilaitumilla, tutkittuaan elämää ja liikettä
+vuoristokylissä jyrkänteiden partailla vei katsoja tähystimensä lopulta
+taas siihen, mihin oli sen ensiksi asettanut: seuraamaan junia
+tunnelien suulla, ja jääden ajanvietteeksi kello kädessä laskemaan,
+kuinka monen minuutin kuluttua uusi juna aina on tuleva esiin.
+
+--On totta, mitä sanotte, myönsi minulle heistä muuan ... siinä käy
+maailman liikenne todella täsmällisesti kuin kellon heiluri--nyt meni
+Rooman salamajuna--nyt tuli Berliinin pikajuna--se liikkuu todella
+miltei matemaattisella tarkkuudella ... joka seitsemäs minuutti ulos ja
+joka seitsemäs minuutti sisään. Ja semmoistahan se on kautta koko
+maapallon, Kapmaasta teidän Lappiinne! Veri kaukaisempien hiussuonten
+päässä liikahtelee ehkä hitaammin kuin keskuksessa, mutta liikahtelee
+sittenkin, sama veri, säännöllisesti oikuttelematta, keskeytymättä.
+
+--Se on kaunis sellainen ilmiö! innostui toinen. Minusta se on
+suorastaan kaunis!
+
+--Säännöllisyys, täsmällisyys, järjestys yleensä ovat ihanimpia
+ilmiöitä maailmassa! puhkesi kolmas. Kuta pysyvämmiksi ne käyvät, sitä
+sopusointuisemmaksi, sitä ihanammaksi minulle maailma käy. Kun ihmisen
+järjestämä elämä kerran pääsee toimimaan samalla täsmällisyydellä
+kautta koko maapallon kuin aurinko noustessaan ja laskiessaan...
+
+--Mutta sehän toimii jo! Auringon kello peittyy pilveen ja pettää,
+mutta kronometrikello ei koskaan petä. Aurinko ei kykene hajoittamaan
+usvia, joihin meri kietoo valtamerilaivan, mutta langaton lennätin sen
+jo tekee.
+
+--Voiko enää yleensä ajatella suurempaa järjestyksen ja täsmällisyyden
+saavutusta, kuin että matkustaja, lähtiessään Vladivostokista, voi
+laskea minuutilleen, milloin hän Siperian, Euroopan, Atlantin ja
+Amerikan mantereen yli kulkien saapuu San Fransiskoon! Se on
+rauhallisten valtojen riemuvoitto, jommoista maailman historiassa ei
+mikään muu aika ole kyennyt saavuttamaan.
+
+--Puhutaan Jumalan _pyhästä_ maailmanjärjestyksestä--paino sanalla
+"pyhä", virkkoi nuori mies, joka kaikesta päättäen oli saksalainen,--on
+puhuttava Jumalan pyhästä maailman_järjestyksestä_--paino sanalla
+"järjestys".
+
+--Ilmiö tuossa on semmoisenaan korkean ihanteellinen! huudahti toinen
+saksalainen. Se, mikä tapahtuu siinä kahden tunnelin välillä, on
+enemmän kuin näkyväinen ilmiö maailmanjärjestyksestä--se on kuva
+toteutuneesta maailmanveljeydestä, koko kulttuurimaailman
+yhteenkuuluvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien mahdottomuudesta
+ainakin sivistyskansojen kesken ... se on _se_ sydän, joka siinä
+sykkii.
+
+--Toteutunut unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä!
+
+--Elkää pilkatko unelmia, herra ranskalainen! Uskottehan niihin
+itsekin, koska kerran olette matkalla rauhankongressiin. Unelmat onnen
+maista toteutuvat pikemmin kuin luullaankaan. Se liikenteellinen
+olotila, jossa nyt elämme, on tuskin puolen vuosisadan ikäinen--mikä
+onkaan oleva olotila sadan vuoden kuluttua! Meidän suuren Venäjämme
+autioimmat siperialaiset erämaat ovat silloin voitetut viljelykselle ja
+sen kaukaisimmat kolkat saatetut elinkeskustain yhteyteen idässä ja
+lännessä, kaikki eri maiden ja valtakuntien liikerajat poistetut--yksi
+ainoa aikataulu yli koko maailman! Ihminen koko maailmassa yhtä
+kotonaan kuin omassa maassaan! Mutta siitä on oleva seurauksena, että
+kansainväliset ennakkoluulot häipyvät, että syntyy kansoja johtava
+yhteinen yläluokka, joka maailmanteollisuuden ja maailmankaupan etuja
+ajaen johtaa kansoja rauhan hengessä, että ihmiset huomaavat etupäässä
+omien etujensa pakottavan heitä olemaan veljiä ja sillä tavoin
+suhtautumaan toisiinsa.
+
+--Runoilkaamme! Maljanne!
+
+Puhuja naurahti ja näytti itsekin myöntävän sen runoksi, mutta toinen
+jatkoi:
+
+--Ja miksi emme runoilisi? Eikö ole runoa, mikä jo on olemassa, se,
+_että_ olemme tässä, ja _miten_ olemme tähän tulleet? Missä olimme
+eilen? Minä olin ahtaassa, kuumassa lukukammiossani pölyisen kadun
+varrella--hyppäsin pikavaunuun, heittäysin vuoteeseen, nukuin pois
+satain kilometrien matkan ja heräsin kokonaan toisessa maailmassa--
+täällä vuoristossa. Matka, jommoisia ennen tehtiin ainoastaan
+matkakertomusten avulla, toisten tai omain mielikuvituksen siivillä,
+tehdään nyt todellisuudessa, pikajunassa, vieteripatjan päällä. Ja kun
+olen palannut sinne takaisin, olen uusi ihminen, henkisesti ja
+ruumiillisesti toinen, minä ja samoin tuhannet muut, joita nuo junat
+kuljettavat. On viety puhdasta ilmaa ja tuoretta verta ja onnen
+tunnetta ja häviön ja kuoleman vastustuskykyä täältä kurjimpien
+etukaupunkien pilaantuneimpiin soppiin. Mitä kaikkea terveyttä,
+puhtautta, raittiutta, voimaa ja uudistusta välittääkään tuo liikenteen
+valtasuoni tuossa edessämme täältä vuoriston keuhkoista sinne
+lakeuksien elimistöön! Lakkaamatta, kenenkään tahtomatta tai voimatta
+sitä häiritä! Se on huimaavan suurenmoista! Jumalallista! Siinä ei
+sittenkään ole pantava korkoa sanalle "järjestys", vaan sanalle "pyhä".
+Minä en voi, en voi enkä tahdo nähdä muuta, kuin että ihmiskunta
+sittenkin, jo nyt, elää ihmemaailmassa ja rientää pikajunan vauhdilla
+tuhatvuotista valtakuntaansa kohti.
+
+--Jolloin ei _saa_ olla häiriöitä, ei sotia, ei tauteja, ei ruttoa--!
+
+--Jolloin koko maailmassa on olemassa yhteinen aikataulu.
+
+--Jonka mukaan myös pian lennetään.
+
+--Ja miksei?
+
+--Myös kuuhun ja Marsiin?
+
+--Jos kerran voidaan liikkua ja hengittää vetten alla, miksei opittaisi
+liikkumaan ja hengittämään myöskin ilmattomassa avaruudessa, jonkin
+puristetun aineen avulla?
+
+He olivat hilpeällä mielellä, aateisku seurasi toistaan, heillä oli
+kaikilla tarve uskoa ja innostua, rakentaa päähänpistojensa ja
+virkeästi virtaavien veriensä pilvilinnoja samassa kimmoituksessa, kuin
+missä vuori tuossa heidän edessään kimposi korkeuteen, lakaten siitä
+vasta sitten, kun oli saavuttanut taivaan sinisimmän sinen. He olivat
+lomalla, vapaudessaan jokapäiväisen elämänsä puristuksesta. Heidän
+täytyi saada hurmautua näiden töiden tuloksista, joita heidän kansansa
+olivat olleet kukin tahollaan luomassa, rakentaa torni taivaaseen,
+vuorten korkuinen, ja ottaa sieltä alas ihmiskunnan onni--oli jotakin
+miellyttävää, mukaansa tempaavaa ja samalla kadehdittavaa tuossa
+tyydytyksen, ylpeyden ja uhman tunteessa, joka niin usein ilmenee
+täällä ulkona, missä ihmiset ovat tietoiset tarkoituksistaan, missä ei
+saamattomuuden ja ahtaiden olojen painostus saata heitä epäilyksiin
+kaiken turhuudesta. Ja mikseivät ne tuollaiset rotukansat todellakin
+voisi toteuttaa viimeisimpiä, huimaavimpia suunnitelmiansa! Mikseivät
+ne voisi älyllään ja tarmollaan saada aikaan mitä tahansa, saavuttaa
+mitä huippuja hyvänsä, nuo tuommoiset jäntevät, sotilaallisesti
+karaistut, koulitut, älykkäät, järjestelmällisesti harjotetut sekä
+ruumiin että sielun puolesta ... nuo, jotka voivat totella ja käskeä,
+laskea kuin kone ja haaveilla kuin paimenhuilu ... alistua, kun
+tarvitaan, tehdä aloitteita, kun pitää--kytkeytyä yhteen köyteen ja
+valloittaa yhteisvoimin vaikeimmatkin huiput kaikilla aloilla--nuora,
+joka riippuu heidän kunkin olalla ja jonka toveri solmii toveriin
+nuoraan heidän lähtiessään astumaan vaarallisimpien jäätikkökuilujen
+yli, siten hakien toinen toisestaan tukea, se on sekin kuin vertauskuva
+siitä siteestä, joka yhdistää sivistyskansat heidän menestykselliseen
+toimintaansa, siitä yhteenkuuluvaisuudesta, jonka avulla he täällä ovat
+saaneet aikaan kaiken, minkä ovat saaneet.
+
+En saanut sitä sanotuksi heille näin, niinkuin olisin tahtonut. Sanoin
+vain:
+
+--Eläköön innostuksenne ja uskonne, nuoret miehet!
+
+--Kiitos, vanha herra! vastasivat he saman hyvän tuulen sävyssä.
+
+Jokailtaiset talonpojat olivat saapuneet ja istahtaneet seuraan,
+toisella puolella olevaan pöytään, juomaan iltaoluttaan. Kohta heidän
+jälkeensä oli tullut pappi ja postimestari. Suopea, utelias ilme
+kasvoillaan he kuuntelivat nuorten miesten innostunutta puhetta. Silmä
+muhoili, se oli kylläkin hupaista kuunnella oluthaarikan ääressä,
+joskaan se oikeastaan ei kuulunut heihin. Herrasväet puhuvat niin
+paljon ... jaa ... jaa ... vaan antaapa heidän puhua, antaa heidän vain
+pitää hauskaa, maksavat hyvin, tuovat rahaa...
+
+Isäntämme oli noita tuttavallisia, kaikille toverillisia vuoriston
+pikkuravintolain isäntiä, jotka hoitavat hotellinsa ja sen tarjoilun
+melkein yksin, ainoastaan perheväkensä avustamina, katsoen samalla
+velvollisuudekseen huvittaa vieraitaan, olla aina valmiina antamaan
+heille neuvojaan ja tietoja ympäristön nähtävyyksistä ja ihmeistä. Hän
+oli vieraitaan palvellessaan ilmeisellä mielenkiinnolla seurannut
+nuorten miesten keskustelua, odottaen vain tilaisuutta ottaakseen
+siihen osaa. Kun kaukoputki hetken ajaksi joutui vapaaksi, asetti hän
+sen määrättyyn suuntaan korkealle vuoristoa kohti ja virkkoi:
+
+--Minä kuulen, että herrat puhuvat tuhatvuotisesta valtakunnasta. Jos
+herrasväkiä huvittaa, voivat he heti nähdä miehen, joka uskoo, että
+tuhatvuotinen valtakunta ei ainoastaan kerran tule, vaan että se on jo
+tullutkin.
+
+Pappi rykäisi ja iski silmää talonpojilleen, tarkoittaen: Nyt se alkaa
+taas!--ja talonpojat hymähtivät vastaan ymmärtäväisesti, niinkuin
+tiedossa olevaa juttua odottaessa.
+
+--Tämä ravintola on ainoa paikka kylässä, josta hänen asumuksensa on
+nähtävissä. Hän lähti juur'ikään majastaan ja astuu parhaillaan
+koirineen polkua alas ... nyt hän katosi kallion taa, mutta tuossa
+tuokiossa hän taas tulee näkyviin ... olkaa hyvä!
+
+--Kuka hän on?
+
+--Hän on nähtävyys, sanoi postimestari,--yksi tämän paikan
+merkillisyyksiä, eritoten tämän ravintolan.
+
+--Kaksi tähteä Baedekerissä, ivasi vuorostaan pappi ja sai
+talonpojiltaan hyväksyvän hymähdyksen.
+
+--Hän on jotakin meille.
+
+Se heistä, joka oli lähinnä kiikaria, katsoi ja kertoi:
+
+--Siellä on todella vihreällä rinteellä hiukan puurajan yläpuolella
+kivistä kyhätty asumus ja siitä alaspäin lähtevällä polulla mies, joka
+näyttää olevan avopäin, pitkätukkainen, yllään ruskea mekko.
+
+--Se on juuri hän.
+
+--Hänellä on iso koira kintereillään ... koiralla on suussa jotakin ...
+niinkuin jokin kori.
+
+--Hän on nähnyt tulijoita alempana ja lähtenyt heitä vastaan ... koira
+kantaa heille virvokkeita. Hän tekee aina niin, selitti isäntä.
+
+--Onko hän jokin bernhardilaismunkki?
+
+--Ei juuri munkki, vaan erakko, "ikuisen rauhan erakko", sanoi pappi
+merkitsevästi venytellen.
+
+--Pyhä mies.
+
+--Vuoriston Tolstoi.
+
+--Emme saa olla ilkeitä, hyvät herrat, valitteli isäntä.--Ja kääntyen
+meidän pöytämme puoleen puhui hän puolustellen:
+
+--Ei hän ole mikään varsinainen erakko, vaikka asuukin siellä melkein
+yksin, kesät talvet. Hän on kaikin puolin merkillinen mies. Kaikki
+matkailijat, jotka vain voivat, käyvät hänen luonaan. Hänellä on
+ystäviä, jotka Amerikasta asti tulevat joka vuosi häntä tapaamaan. Hän
+saisi heiltä rahaa kuinka paljon tahansa, jos vain tahtoisi, sillä
+heidän joukossaan on miljoonamiehiäkin, mutta hän ei ota itselleen
+penniäkään. Hän on hyvä mies, tavattoman auttavainen ja hyvää
+tekeväinen. Laskettaisiinpa vain kaikki ne kuormat, jotka hän on meille
+kantanut, ja ne eksyneet, jotka hän on opastanut, ja ne lampaat, jotka
+hän on lumimyrskyn alta pelastanut... Herrat ja papit eivät voi häntä
+sietää siksi, että hän uskoo hiukan toisin kuin he, kuiskasi hän
+lopuksi minulle, joka olin ainoa, joka kuuntelin häntä koko korvallani,
+sillä nuorista miehistä oli osa jo noussut, valmistautuen lähtemään.
+
+--Nyt hän palaa takaisin ... reppu selässä ... joku toinen astuu
+perässä ... ja vielä toinen.
+
+--Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka lähtivät täältä tänä
+aamuna, sanoi isäntä.
+
+--Ja hänkö uskoo, että tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan
+päällä? kysyi muuan vieraista, tyhjentäen lasinsa ja nousten.
+
+--Ja ettei koskaan enää tule sotaa eikä riitaa eikä nälkää eikä
+kallista aikaa.
+
+--Se on _hänen_ vakaumuksensa, herra pastori. Eikö se ole kaunis
+vakaumus, jolla se on? Eikö meidän kaikkien pitäisi koettaa uskoa
+siihen, hyvät herrat? Kuinka oli kaksi vuotta sitten? Silloin pelättiin
+sotaa ja kaikki uskoivat, että se tulee, ja matkailijoita ei saapunut
+puoltakaan entiseensä verraten. Minäkin menetin kaksituhatta markkaa
+vain pelkän sen pelon vuoksi. Jos ihmiset olisivat uskoneet, niinkuin
+meidän erakko uskoi, että sotaa ei enää voi tulla, eivät olisi sitä
+turhaan pelänneet.
+
+--Mistä hän sen tiesi?
+
+--Hänen madonnansa oli sen hänelle sanonut.
+
+Papin ja postimestarin pöydässä kohautettiin olkapäitä ja vaihdettiin
+katseita.
+
+--Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehestä.
+
+--On hänestä kirjoitettu, ja on hänen kuvansakin ollut jossakin.
+
+--"Eräs rauhan apostoli lähellä lumirajaa"--jossakin Lausannen
+lehdessä?
+
+--Sama juuri.
+
+--Herrojen on nähtävä se mies, Jos herrat aikovat nousta ensin
+Wildspitzelle ja sitten Hornspitzelle, sopii herrain toiselta tultua ja
+ennen toiselle lähtöä levähtää hänen majallaan. Siitä on yhtä pitkä
+matka molemmille huipuille; kaikki muutkin tekevät samoin.
+
+--Mitäs oppaamme sanoo?
+
+--Aioin juuri ehdottaa samaa.
+
+Se keskeytyi siihen, nuoret miehet neuvottelivat oppaansa kanssa
+viimeisistä valmistuksista, nousivat, ja alkoivat tehdä lähtöään.
+Pöytää puhdistaessaan kuiskasi minulle ravintolan siivoojatar, jonka
+kanssa olin tullut hyväksi ystäväksi:
+
+--Mustatakit eivät voi sietää häntä siksi, että hän on hurskas mies ja
+että hän palvelee omaa madonnaansa, joka ei ole saanut pyhän isän
+valtakirjaa. Mutta hänen madonnansa on silti yhtä hyvä kuin kenen muun
+madonna tahansa ja on jo tehnyt kuinka monta ihmettä liekään. Hän on
+sanonut Hanselille, että hänen madonnastansa on tuleva maailman
+valtijatar ja että se silloin on tekevä sen ihmeen, että lopettaa
+kaikki sodat maan päältä. Hanseli uskoo siihen ja minä uskon myös,
+sillä se voi olla totta, ja silloin ei kenenkään tarvitse mennä sotaan.
+
+--Kuka on Hanseli?
+
+--Poikani hän on. Erakolla ei ole ketään niin hyvää ystävää kuin
+Hanseli... Monet muutkin uskovat häneen ja rukoilevat häntä... Heitä
+tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat häneen. En ole ennen kuullut
+edes niiden maiden nimiäkään, joista kaukaa tullaan hänen madonnansa
+luo. Teidänkin pitäisi kerran käydä siellä.
+
+Nuoret miehet tekivät tilinsä, maksoivat ja lähtivät.
+
+He lähtivät, minä jäin. Tuli uusia matkailijoita, joita isäntä ryhtyi
+palvelemaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Matkoilla, ravintolaseurustelussa, vaihtelee kaikki ja keskeytyy kaikki
+tavallisesti pahimmoilleen. Harva tuttavuus pääsee kehittymään ensi
+asteeltaan. Kun koko maailmanarvoitus näyttää olevan ratkeamassa
+pöytäkeskustelussa jonkun henkilön kanssa, josta tuntuisi voivan tulla
+elinaikainen henkiystävä, huutaa juna, ja hän rientää pois, ja
+punoutumassa ollut side on iäksi katkennut. Aivot jäävät täyteen
+tilapäisiä vaikutelmia, niinkuin amatöörivalokuvia, joilla ei ole muuta
+yhteyttä keskenään kuin järjestys rullassa. Usein laatat unohtuvat
+iäksi kehittämättä koteloonsa. Minulle ei sen päivän elämyksistä jäänyt
+mieleeni juuri muuta, kuin että editseni oli pyrähtänyt parvi iloisia,
+innostuneita nuoria miehiä, ja että tuolla vuorilla jossakin oli joku
+omituinen mies, jolle talonpojat hymyilivät ja josta pappi ja
+postimestari olivat toista mieltä kuin ravintolan palvelijatar ja hänen
+isäntänsä, joka nähtävästi suosi häntä siksi, että hänellä oli hänestä
+jotakin hyötyä, tai ehkä siksi, että mies ja hänen majansa olivat
+kiikarin saavutettavissa vain _hänen_ hotellinsa edustalta.
+
+Jäi mieleeni myöskin jonkinlainen haikea tunne siitä, että minulla
+nähtävästi ei enää olisi ollut voimia seurata noita nuoria miehiä
+heidän retkillään huippujen korkeuksiin eikä myöskään siihen
+innostuksen ja hyväuskoisuuden maailmaan, jossa he elivät.
+
+Jäin vielä hetkeksi paikalleni räystään alle, odottamaan viimeisen
+hiilloksen sammumista alppien lumihuipuilla. Syttyi valoja
+alppikylissä. Erillään muista, niitä paljon ylempänä, tuikki yksinäinen
+tuli. Olin nähnyt sen edellisinäkin iltoina, tietämättä mistä se tuli.
+Nyt tiesin, että se tuli miehen asumuksesta, joka jostakin syystä
+uskoi, että tuhatvuotinen valtakunta jo oli toteutunut maan päällä.
+
+Mikä haaveilija lienee hänkin? Onhan niitä monenlaisia uskovaisia
+maailmassa, niinkuin nuokin äskeiset nuoret miehet ... nekin omalla
+tavallaan. Ja saivathan ne hetkeksi mukaansa minutkin.
+
+Olinko taas ehkä antanut rintani liiaksi lämmetä toisten tulesta, jota
+en kuitenkaan saa itsessäni kauemmin pysytetyksi? Sillä eihän minulla
+sittenkään ole pysyväistä ja vilpitöntä uskoa siihen, mihin heillä. Ei
+maailmanliikenne koskaan tule käymään niinkuin kello, eikä sen
+kulttuuri koskaan toteutumaan siinä määrin, kuin he kuvittelivat. Onko
+todellakin saavutettu se, mitä he luulevat saavutetuksi? Aina siinä
+jokin vieteri tuon tuostakin katkeaa tai laakeri murtuu. Lieneekö
+sittenkään mitään ylempää järkeä, joka sitä itsetietoisesti johtaa?
+Maailma on kyllä jotenkuten joutunut liikkeelle ja kulkee kulkemistaan,
+mutta mistä minä tiedän, eikö sen ehkä ole niinkuin lapsen
+leikkilaivan, joka, peräsin koneellisesti vinoon asetettuna, kiertää
+aikansa, kunnes joko pysähtyy tai töyttää aivan toiselle rannalle, kuin
+mihin liikkeellepanijan oli aikomus se suunnata. Mutta vaikka ei
+kävisikään niin, vaikka maailma tulisikin sellaiseen järjestykseen,
+että sen liikenne kulkee yhteisen aikataulun mukaan, ja kaikki muu
+toiminta sen mukaiseksi ... mitä sitten? Eivät maailman maantiet eikä
+maailmanliikenne koskaan ole taanneet maailmalle rauhaa, vaan päin
+vastoin ehkä helpottaneet sotia. Kuta helpommin ihmiset pääsevät
+toistensa yhteyteen, sitä helpompi heidän on päästä toistensa kimppuun.
+Taistelu ja sorto ovat aina olleet suurimmat valtateiden varsilla. Kuta
+enemmän ihmiset ovat eristetyt toisistaan, sitä suurempi rauha
+vallitsee heidän välillään. Mikä se lopulta järjestää ja hallitsee
+maailmaa? Valta ja voima, oma etu ja itsekkäisyys. Roomalaisten
+maantiet ja Napoleonin viertotiet--nehän syntyivät kaikki sota- ja
+sorto- ja sorron ylläpitämistarkoituksia varten. Valloitushaluhan ottaa
+haltuunsa ja käyttää heti aseenaan kaiken, mitä ihmisnero kykenee
+saamaan aikaan. Ihastus tähän nykyiseen maailmanmainiuteen on
+varmaankin ennenaikainen. Ihmiskunnan onnen ehtojen uudestaluominen ei
+ehkä ollenkaan tule sieltä, tästä eurooppalaisesta erinomaisuudesta,
+josta sitä odotetaan. Se luodaan ehkä jossakin aivan toisaalla, ehkä
+joidenkuiden aivan toisten aatteiden ja voimien vaikutuksesta. Jossakin
+uudessa Galileassa, jossakin erämaan kosteikossa, jollakin Himalajan
+rinteellä on ehkä sanottu se taikasana, syntynyt se aate, jonka avulla
+päästään ihmiskunnan onneen.
+
+Havahduin näistä siihen, että edessäni puolihämärässä näppäsi
+mandoliini, ja kohta alkoi tytön ääni sen säestyksellä laulaa. Se oli
+kiertelevä italialainen taiteilijapari, nähtävästi isä ja tyttö. Ne
+olivat kai köyhiä mierolaisia auringon, soiton ja taiteen kotimaasta.
+Mutta mikä hioutunut vanha, korkea kulttuuri ilmenikään heidän
+esityksissään! Minkä äärettömän pitkän henkisen kehityksen taipaleen
+olikaan ihmiskunnan tunne-elämä kulkenut, ennenkuin ilon ja surun
+ensimmäisestä raakalaispurkauksesta oli tultu sen taiteelliseen
+tulkintaan tälläkään tavoin! Tuossa yksinkertaisessa lemmenlaulussa,
+tulisessa ja kuitenkin puhtaassa, oli sielua, tunnetta, sopusointua ...
+mitä onkaan kaikki maailman nykyinen koneellinen kulttuuri
+saavutuksineen sen sydämen ja tunteen kulttuurin rinnalla, jonka runous
+ja taide ovat aikojen kuluessa luoneet ihmisissä itsessään, heitä
+hellyttäen, hienontaen ja heidän yhteenkuuluvaisuuttaan lujittaen. Koko
+maailmahan tuntee, iloitsee ja rakastaa samalla tavalla paljon enemmän
+kuin ajattelee ja toimii. Jos maailmanveljeyden tuhatvuotisen
+valtakunnan toteutumisen avainta on, niin ehkä se on juuri siinä.
+Siinä, miten tunnetaan yhteisesti, ja ehkä siinäkin, miten yhteisesti
+uskotaan. Tunneveljeys, uskonveljeys, maailmanveljeys.
+
+Mutta mitä minä tiedän? Ehkä on toinen yhtä hyvä kuin toinenkin. Ja
+minun puolestani saakoon kaikki olla ratkaisematta...
+
+
+
+
+II.
+
+
+Olin seuraavana aamuna toivioretkellä ylös vuoristoon. Mieleni oli heti
+herätessäni siinä vireessä, että minun on siirryttävä sinne. Oli
+sunnuntaiaamu. Matkallani ei ollut mitään erikoista määrää; tunsin vain
+tarpeen nousta sinne, jonnekin hiukan ylemmä, jollekin toiselle
+tasolle. Vaikken voikaan seurata kaikkia reippaita nuoria miehiä
+_heidän_ huipuilleen enkä niitä heidän tavallaan valloittaa, niin
+nousenhan, minkä minä jaksan. Missä ikuinen hanki loistaa kaikkein
+häikäisevimmin, missä tuoksuu vain lumi ja avaruuksien ilma, sinne en
+pääse, mutta ehkä kuitenkin niin ylös, että saan jonkin rinteen
+juurella puristaa edes pallon nuoskeaa lunta kouraani ja levätä yöni
+jossakin ladossa, vastakuivattujen alppiheinien päällä. Niissä on aina
+jotakin yläilmojen tuoksua, jotakin viileää pohjolaa, niinkuin
+merenrantaheinässä on meren suolaa, jotakin luonnon temppelin pyhää
+suitsutusta, joka tuntuu vaatteissa vielä päiviä, niinkuin pyhän savun
+tuoksu kirkonkävijöille jää muistuttamaan soitosta, laulusta, kauniista
+alttaritauluista ja mielen hartaudesta.
+
+Laakso, järvi ja koko vuoristo oli lähtiessäni vielä aamu-usvan
+peitossa. Kuului laivain vihellyksiä järveltä, mutta laivoja ei
+näkynyt. Laitumelle ajettavan karjan kellot kilisivät, ja paimenet
+huhusivat, mutta niitä itseään ei näkynyt. Maailmanliikenne tunnelien
+suulla, josta sen tie kulki etelästä pohjoiseen ja päinvastoin, oli
+sekin kätkössä. Junien kulun säännöllisestä kuminasta päättäen se kello
+kyllä kävi, vaikkei näkynytkään sen heilurin liikettä.
+
+Kiipesin jyrkän rinteen, satakunnan metriä ylöspäin järvilaaksosta,
+toisen ylemmän laakson suuhun, joka oli kuin holviportti vuoriston
+linnaan ja josta syöksyi vuoripuro laaksoon, usvan sisään, niinkuin
+manalaiseen kurimoon. Kaupungit, kylät, kirkot, järvi ja sen rannat,
+kaikki _se_ maailma siellä oli jäänyt kuin pilven alle, tämä täällä
+pilvien päällä oli kuin kokonaan toinen maailma, helottaen heleimmän
+auringon alla, niinkuin suoranaisessa kosketuksessa yläilmojen ja
+taivaan kanssa.
+
+Tie lähti suloisessa, viileässä aamun paisteessa viemään vuoripuron
+vartta, joka milloin hyrskähteli pikku nivoina puiden siimeksessä,
+milloin vilisi tyynempänä virtana niittyjen keskitse. Vuorien rinteet
+milloin puristuivat ahtaiksi rotkoholveiksi, milloin laajenivat kuin
+linnanpihoiksi. Ylhäältä sulavien lumien salalähteistä ruiskahteli
+suihkuja kuin joistakin katonpäällisistä säiliöistä, muuttuen ennen
+alastuloaan huuruviuhkoiksi, jotka ilmanhengen niitä heilauttaessa
+voivat laajeta tihusateena kostuttamaan kokonaisia niittyjä.
+
+Laakson pohjassa loistaa kuin alttari kirkon perällä sininen jäätikkö,
+ja kuin alttaritaulu sen yläpuolella valkoiset huiput.
+
+On yht'äkkiä niin juhlallisen epätodellista kuin arkena kirkossa.
+Syntyy ajatus: kuinka eivät urut soi? kuinka kaikki tuo ei virka
+mitään? kuinka täällä _voi_ olla niin äänetöntä--täällä, jossa voi
+karjua ja pauhata ja jyristä, niinkuin olisi maailmanloppu tulossa?
+jossa tuo puro, joka nyt lirisee puhtaana ja taivaansinenkirkkaana, voi
+ryöpsähtää koko laakson täyttäväksi, savenharmaaksi tulvaksi, vieden
+mennessään kyliä ja kirkkoja? jossa tarvitaan vain pieni horjahdus
+vuoren räystäällä paisteessa torkkuvassa ilmapatsaassa--niin purkautuu
+ukkonen, jonka räjähdykset monistuvat rinteestä rinteeseen
+loppumattomana kaikuna? Kuinka kaikki nuo huiput, rinteet, metsät,
+röykkiöt _voivat_ olla niin vaiti, että jos niitä ei näkisi, ei voisi
+aavistaakaan niiden olemassaoloa? Vaaniiko vuoristo jotakin?
+Valmistaako se ehkä jotakin yllätystä? Purkautuuko ukkonen ennen iltaa?
+Katkeavatko pian jotkin herkät kantimet? Irtautuuko kohta kokonainen
+lumirinne haudatakseen kaikki alleen? Onko huomenna, ehkä jo ennen
+iltaa, kaikki toisin?
+
+On yhä enemmän, niinkuin tämä kaikki olisi vain haavetta. Todellinen
+maailma on siellä jossakin näkymättömissä, kuulumattomissa syvyyksissä,
+suuren sumumeren pohjassa, jossa meressä tämä vuorisaari ui niinkuin
+Islanti valtameressä, Atlantin ja Jäämeren vaiheilla. Siellä ovat
+kaupungit, maat, valtakunnat, koko ihmiskunta, jonka kanssa ei ole
+tarvis olla missään tekemisissä. On niinkuin joka kerta, kun astuin
+purteen ja viiletin ulkoriuttojen taa, tai kun nousin suksilleni ja
+piha-aitojen yli hiihdin tiettömään korpeen ja korvesta rannattomille
+soille, ulkopuolelle yhteiskunnan, sen takalistoille, missä ei ole
+mitään oloja eikä suhteita eikä voi syntyäkään. Tämä tässä ei kaikessa
+jättiläisvoimassaan tyrkytä mitään eikä pakota mihinkään. Ei tarvitse
+olla mitään mielipidettä mistään, ei ratkaista mitään, ei olla millään
+kannalla mistään. Ajatukset tulevat ja menevät, sattumalta, ilman
+mitään aihetta ja ilman mitään yhteyttä toistensa kanssa. Niinkuin
+linnut oksalle ja oksalta pois--joka kyllä liikahtaa, mutta jolle on
+yhdentekevää, mikä sitä liikautti, oliko se varpunen vai satakieli. En
+tiedä, ovatko ne omiani vai muiden. Ne ovat kuin sunnuntailentelyllä,
+omiksi iloikseen, ja tervehtävät vain ohimennessään. On suloista olla
+niiden kanssa tämmöisissä rauhallisissa, miellyttävissä suhteissa--ne
+kun tavallisesti kiusaavat ja painavat.
+
+Ei kukaan kysy, mitä uskon vai enkö usko mitään. Ei mikään omassa
+itsessäni vaadi siihen vastausta. Ja kuitenkin minä tuntisin voivani
+uskoa mihin hyvänsä, katsoa jo toteutuneeksi eilisten nuorten miesten
+haaveetkin maailmanrauhasta, kansojen yhteenkuuluvaisuudesta,
+tuhatvuotisesta valtakunnasta--joihin he tuskin itsekään uskoivat,
+vaikka koettivat siitä innostua.
+
+Tuolla on Wildspitze. He ovat ehkä parhaillaan siellä valloittamallaan
+huipulla tai ehkä jo, käyttäen hyväkseen aamukylmän aikaa, astelevat
+sieltä alas hauraita hankisiltoja myöten jäätiköiden kuolemankuilujen
+yli. Mitä he näkivät? Peittikö usva näköalan? Oliko koko heidän
+retkensä siis siihen nähden turha? Mutta jäihän tyydytykseksi ainakin
+se, että he tiesivät tehneensä kaiken, mikä oli heidän voimissaan.
+Olihan siinäkin. Onhan elämän suurin ilo enemmän pyrkimisessä kuin
+saavutuksessa.
+
+Olen kävellyt itseni uuvuksiin, täytyy levähtää.
+
+En pääse koskaan semmoisiin korkeuksiin minä, en lähimaillekaan; kun
+muut heiluttavat hattuaan ylös avaruuteen, tallustelen minä reppu
+selässä ojan pohjaa. Eikä minulla ehkä olisikaan heidän uskoaan eikä
+heidän pyrkimisensä intoakaan, vaikka olisi heidän voimansakin. Mistä
+sen saisi siellä meillä? Kotoiset huiput ovat matalat ja näköalat
+ahtaat. Siellä matelee niin usein esille kysymys: mitä kuuluu meihin
+maailmanmeno? Mitä meillä on hyötyä siitä, olipa se millainen tahansa?
+Paraneeko meidän asiamme siitä, että maailma paranee? Pitäisikö
+rakastaa ventovierasten ihmiskuntaa vain sen vuoksi, että se on
+ihmiskunta? Hurmautuako siihen, että joskus, ehkä vasta tuhansien
+vuosien päästä, alkaa se tuhatvuotinen valtakunta ja parantaa kaiken?
+Joka toteuttaa kaikki haaveet siitä, mikä on oikein ja mikä totta?
+
+Ja kuitenkin on haave, unelma, ainoa, joka on jotakin ja jonka vuoksi
+kannattaa elää. Ainoastaan haaveessa toteutuu kaikki. Mitä toteutuu
+todellisuudessa? Kun ei ihmiselle ihmisenä koskaan toteudu mikään, tai
+ainakin äärettömän vähän--niin tuskinpa ihmiskunnalle ja
+maailmallekaan? Mikä toteutuu vuorenkiipijälle? Hänessä on laaksosta
+lähtiessään tunne, että hän pääsee, joskaan ei taivaaseen, niin ainakin
+vähän lähemmäksi sitä. Mihin hän lopulta päätyy? Kuta ylemmä hän tulee,
+sitä karumman hän kohtaa. Puut pienenevät, katoavat, tulee vastaan
+vaivaiskoivu ja kanerva, sitten nurmikko, yhä surkastuneempi, sitten ei
+sitäkään, vain kiviraunio ja sen yläpuolella ikuinen lumi ja kuoleman
+kylmyys. Sen hän siis saavutti. Taivas hänen yllään ja ympärillään on
+kyllä laajemmalla alalla, mutta ei yhtään lähempänä. Todellisuuden
+tietä ei päästä edes ikuisuuden portillekaan. Ainoastaan haaveiden
+lentimin sinne todella tullaan. Sillä ainoastaan kuvittelun takana ei
+ole kuolemaa ja hävitystä ja ikuista jäätä, koska haaveesta syntyy uusi
+haave yhä ylemmä ja ylemmä kiertävänä portaana.
+
+Haaveesta ei koskaan pety, sillä kukaan ei ole nähnyt sen
+toteutumattomuutta eikä vaadi sen toteutumista. Ainoastaan unelmiensa
+tietä on ihmiskunta pyrkinyt ja päässyt toiveittensa viimeisille
+perille. Niiden avulla se on luonut itselleen taivaansakin. Jo tuhannen
+tuhansia vuosia sitten se on kaikkein viisaimpiensa viemänä tullut
+siihen, että sen onni ei ole ollut rakennettavissa missään muualla kuin
+siellä--mistä ei ole mitään ja mistä ei kukaan tiedä mitään. Se ei ole
+koskaan todenteolla uskonut uskotteluihin maan päällä toteutuvasta
+onnesta, ei että se sille koskaan saataisiin jotenkuten järjestetyksi
+täällä. Heidän haaveensa kansojen veljeydestä, maailmanrauhasta, siitä
+maapallon yhteisestä aikataulustakin täytyy olla vain haavetta,
+voidakseen olla jotakin. Eihän se tuo ihmiskunta ajan pitkään siedä
+silmiensä edessä mitään, minkä se on rakentanut. Niin pian kuin se on
+saavuttanut jotakin, särkee se itse omat saavutuksensa. Samalla
+voima-aineella, millä se poraa kanavan kahden valtameren välille, tai
+puhkaisee tunnelin tieksi valtakunnasta toiseen, se räjähdyttää ne
+umpeen. Se kyllästyy kuin lapsi leluihinsa, joka rakentaa hiekkaan
+kauniin kaupungin muureineen, torneineen ja linnoineen, ja juuri kun on
+sen saanut valmiiksi, pyyhkäisee sen sileäksi maan tasalle...
+
+Mutta toisekseen ...
+
+Olin levännyt, nousin; kuului riemuisa joiku joltakin karjamajalta,
+johon hetken päästä vastasi toinen yhtä riemuisa joltakin toiselta
+alpilta...
+
+... _kun_ ihmiskunta ei kuitenkaan henno sitä haavettaan jättää? Kun
+sen herkimmät hermot, sen runoilijat, ajattelijat, tietäjät, sitä
+lakkaamatta aavistelevat ja siihen uskovat--kun karuimmat käytännönkin
+miehet toimivat siinä hengessä, niin on heillä siis siitä ei vain
+toivo, vaan näyttää välistä, kuin olisi heillä siitä varmuus. Mistä on
+heillä se varmuus? Onko sellainen onnen aika joskus ollut olemassa,
+koska haave siitä on voinut elää ja muisto pysyä? Ellei ihmiskunta
+joskus olisi menettänyt jotakin Eedeniään, ei usko sen
+takaisinvoittamisesta olisi voinut elää kautta vuosituhansien. Miksi se
+kuuntelee noiden onnenaavistustensa siipien salaperäistä havinaa
+hiljaisina öinä ja tyyninä, kirkkaina päivinä? Miksi se ajattelee
+onneaan aina jossakin muodossa mahdolliseksi? Selittäähän se jokaisen
+uuden keksinnön tulevaisen onnensa enteeksi ja takeeksi. Se tahtoo
+luoda sen uhallakin--kaikki kansat sitokoot itsensä sitä varten yhteen
+köyteen niinkuin vuorillekiipeilijät, sen huippua valloittaakseen...!
+Kasvaahan näiden tällaisten uskovain luku yhä.
+
+Istuskelin puron reunalla, jonka vesi oli sinisempi kuin taivas,
+lepäilin nurmikoilla, joiden nukka oli hienompi kuin salonkimaton,
+hengitin ilmaa, jossa oli mäntymetsän pihkan ja lämminneen kiviseinän
+ja sulavan jäätikön yhtynyttä tuoksua...
+
+Miksen uskoisi minäkin siihen, koska kerran koko maailma uskoo? Kun
+nuoret miehet siihen innostuneina nähtävästi lisäävät sillä uskollaan
+olemisensa iloa ja matkailunsa hauskuutta, miksen minäkin soisi
+itselleni iloa ja mielenkevennystä siitä, että maailmassa kaikki on
+niin hyvin, kuin suinkin voi olla, ja että se on kehittymässä yhä
+parempaan päin. Sillä tunteella mieltäni täyttääksenihän minä
+oikeastaan aina lähdenkin matkoille ... päästäkseni onnellisiin ja
+ihaniin maihin ja nauttiakseni kaikesta niiden kauniista. Aivan
+niinkuin ennen nuorena, kun sisäisen olemisen ja elämisen riemun
+pakotuksesta nousin purteeni, jonka valkeat purjeet lepattivat
+levottomina rannalla, ja lähdin ja laskin ulapoille vetävässä tuulessa,
+keinuin keinumistani--ja niin oli taivaani _siinä_ ja onneni siinä,
+tarvitsemattani odottaa sitä haudan takaa.
+
+Täytän siis nytkin sillä tunteella mieleni. Käyskentelen ensin täällä
+näissä viileissä laaksoissa tämän ihanan kesän, siirryn syksyn tullen
+alppien yli, vietän talveni Caprissa--maailma on luotu minun ilokseni,
+minun on lupa ottaa siltä kaikki, minkä se voi minulle antaa.
+
+Tartun taas sauvaani ja lähden. Polku on poikennut laakson keskestä ja
+alkanut viedä sen toiseen laitaan, josta metsäinen loiva rinne nousee
+nousemistaan aina sinne, missä metsänraja päättyy. Olen pian
+hongikossa, viileässä pylvästössä, jonne päivä pääsee vain tihkuen
+tunkemaan latvojen läpi. Puro on jäänyt laakson toiselle puolelle,
+näkymättömiin, kuulumattomiin. Yht'äkkiä on edessäni tienristeys, josta
+toinen polku vie suoraan eteenpäin, toinen lähtee pyrkimään rinnettä
+ylös. Siihen on puun kylkeen pantu viitta, josta luen: "Maailman Rauhan
+Majalle."
+
+Tästä lähtee siis tie sen miehen luo, jonka ne eilen näkivät kiikarissa
+ja joka uskoo siihen, että tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut
+maan päällä?
+
+Kuuluu ääniä ja askelia jostakin ylempää, ja samassa huomaan tulemassa
+alas kaksi vanhaa miestä, samat, jotka eilen olivat lähteneet tänne,
+oltuaan edellisen yön meidän ravintolassamme, valkopartaisia, mutta
+vielä reippaita vanhuksia, matkapuku molemmilla yhtäläinen kuin
+sotilailla, alppiruusuja kokardeina hatussa. Hekin tunsivat minut ja me
+tervehdimme.
+
+--Menette majalle?
+
+--En tiedä vielä...
+
+--Menkää, herra, menkää ... maksaa vaivan ... ah, hän on merkillinen
+mies, todella merkillinen!
+
+Kun molemmat taisimme vain muutamia sanoja yhteistä kieltä, ei voinut
+syntyä sen pitempää puhelua. Kysyin tietä ja kuinka kauan nousu
+kestäisi.
+
+--Suoraan ylös ... korkeintaan kolme tuntia.
+
+Tie nousee nousemistaan, ja samalla metsä syvenee ja sakenee. Astun
+kuin umpiportaita, näkemättä ympärilleni, tietämättä, kuinka korkealle
+olen saapunut. Siellä täällä on käänteen päässä levähdyspaikka, milloin
+puupenkki, milloin kalliopaasi, milloin tasoitettu kanto. Jokaisen
+istumasijan edessä on puuhun naulattu taulu, johon on kirjoitettu jokin
+tervehdyslause. Eräässä on: "Täyttäköön rintasi rakkaus ja rauhantunne
+kaikkia lähimmäisiäsi kohtaan." Toisessa on: "Kaikki ihmiset tulevat
+veljiksi kerran." Kolmannessa: "Humiskoon tämä honka sieluusi uskoa,
+toivoa ja rakkautta maailmanrauhaan." Eräässä notkelmassa seisoo nuorta
+metsää runko rungossa kiinni, ja siihen on pantu kuin sen ajatuksia
+ilmaisemaan: "Meitä on tässä metsässä tuhannen tuhansia puita, mutta
+meitä ei ole tässä ainoatakaan, joka tahtoisi toisensa tuhota." Sen
+vieressä on toinen taulu: "Pyrkikööt ihmiset kilpailussaan toistensa
+kanssa _ylöspäin_, aurinkoa kohti, niin kasvaa heistä kustakin solakka
+huojuva honka."
+
+Sitten tulee samassa metsässä toisia tauluja, joihin on kirjoitettu:
+
+"Jollei minulla, hoikalla huojuvalla puulla, olisi suojanani tuhansia
+muita puita, en minä pysyisi pystyssä myrskytuulen tullen."
+
+"Tukekaa toisianne pelkällä olemassaolemisellanne, niinkuin mekin sillä
+tuemme toisiamme."
+
+"Ei mikään toteudu, jos siihen ei usko. Kaikki toteutuu, kun siihen
+uskoo."
+
+"Maailmanrauha ei toteudu, jos ei kukaan siihen usko. Sen toteutuminen
+alkaa heti, kun jokukaan siihen uskoo."
+
+Katselin ensin noita kirjoituksia samalla silmällä kuin niitä
+aatteellis-isänmaallis-uskonnollisia mielilauselmia, joita täällä tapaa
+jokaisen talon ja ravintolan seinällä. Mutta on tässä kuitenkin jotakin
+muutakin kuin vain vanhaa, hyvää tunneherkkyyttä. Nuo lauselmat eivät
+ole pelkkiä koristeita, niiden takana on kaikesta päättäen miehen oma
+hartaus ja häntä elähdyttävä aate. Hän on nähtävästi innostaja, joka
+koettaa vaikuttaa käännytettäviinsä jo ennen, kuin tulee
+kosketuksiinkaan heidän kanssaan. Joudutan nousuani nähdäkseni, minkä
+totuuden seuraava taulu tulee sisältämään.
+
+Siinä on kivestä veistetty allas, mihin pystyyn kohotetun paaden
+reiästä lirisee vettä, joka sitten kivien lomitse ja puunjuurien alitse
+solisee purona polun poikki. Altaan reunalla on somasti veistetty
+puukauha. Paateen on hakattu sanat: "Rauhan madonna lähettää sinua
+vastaan tämän veden jatkaaksesi virkistyneenä nousuasi Hänen Pyhälle
+Lähteelleen."
+
+Virkistyn jo pelkästä siitä herttaisuudesta ja somuudesta, millä tämä
+on tehty, ajateltu ja sanottu. Mikä runoilija, mikä haaveilija siellä
+asuukaan tuolla ylhäällä! Ja yhä enemmän kiinnittää mieltäni mies, joka
+täällä erämaassa ajaa maailmanrauhan asiaa, julistaen sitä puiden ja
+kivien ja purojen välityksellä. Joku Assisin Fransiskusko?
+
+Tie käy jyrkemmäksi ja sen polvekkeet lyhemmiksi. Se on kuin
+porraskäytävää haljenneiden kallioiden ja puiden lomassa. Jonkin matkan
+päässä on pengermä, niityn pyörylä, kasvaen ääriään myöten
+alppiruusuja, uhkuen niitä kuin kukkasmaljakko. Siinä on taas
+kirjoitus: "Tulija, taita tästä ruusu ja vie se viemisiksi Pyhälle
+Äidille!"
+
+Tein, niinkuin hän pyysi. Otin uhrikukan laskeakseni sen hänen
+jumalattarensa jalkojen juureen jossakin siellä, missä sen ehkä tapaan.
+Mies tuolla ylhäällä näyttää todella palvelevan aatettaan uskontona.
+Annan mieleni yhä enemmän täyttyä tunteesta, että kuljen tässä kuin
+jossakin pyhässä lehdossa, olen nousemassa jollekin pyhälle vuorelle.
+Vaikkei hänen jumalansa luultavasti olekaan minun jumalani, miksen
+koettaisi omistaa sitä itselleni ainakin hetkeksi! Miksen voisi sitä
+palvella, koska hän sen suo! Sellainen taipumus yllättää usein, kun
+tulee kosketukseen välittömän tunteen tai vilpittömän uskonilmauksen
+kanssa. Kuinka helposti joutuukaan ja kuinka mielellään antautuukaan
+kreikkalaisen hengen valtaan vanhan kuvapatsaan ääressä, joka seisoo
+jonkin temppeliraunion päädyn edessä, tai katolilaisen hartauteen hänen
+kirkkonsa hämäryydessä, tai vaeltaessaan toivioretkeläisten seurassa
+jollekin heidän pyhälle paikalleen.
+
+Löysin rauhanmadonnan herttaisesta paikasta, metsärajan yläpuolella
+olevalta niittypengermältä, korkean, jyrkän kallioseinän alta. Se oli
+katettuun komeroon asetettu, puusta leikattu veistos, siniviittainen,
+keltatukkainen, ystävällisesti hymyilevä äiti, polvellaan lapsensa.
+Äiti painoi jalallaan poikki miekan, joka oli hahmoteltu käärmeeksi,
+lapsella oli olevinaan toisessa kädessään rauhan palmu, toisessa
+maapallon kuva. Veistos oli kömpelöä, mutta harrasta tekoa. Sen edessä
+oli hylly niinkuin alttari, jonka päälle asetettujen alppiruusujen ja
+muiden pikku-uhrien joukkoon minäkin asetin omani. Alttarilla paloi
+öljytuohus himmeän lasin alla. Sen vierestä vuoriseinän alta kihelmöi
+lähde maasta.
+
+Näköala madonnan ja hänen lapsensa vihreältä niityltä on kaunis kuin
+autuaan uni, ihanuuden ja sopusoinnun, rauhan ja onnen, suurenmoisuuden
+ja somuuden näyte, jonka vertaista vastavalmistunut maailma
+ensimmäisenä sapattinaan tuskin lienee voinut tarjota tekijälleen.
+Siihen on levähdytetty kuin vartavasten katseltavaksi kaikki, mitä
+luonnolla, viljelyksellä, sivistyksellä yleensä on annettavana, kehitys
+autioimmasta erämaasta vanhan sivistyskeskustan täyteläisimpiin
+muotoihin.
+
+Usma sieltä alisista maailmoista on jo aikoja sitten noussut taivaalle
+ja kiteytynyt liikkumattomiksi hattaroiksi huimaavaan korkeuteen. Suuri
+sinisenvihreä alppijärvi, melkein kuin meri, heloittaa ja hehkuu
+iltapäiväauringon kirkkaimmassa, pehmeimmässä valossa, ollen
+paikoitellen sileä ja tyven ja liikkumaton, paikoitellen väreillen
+satunnaisten tuulahdusten synnyttämänä tummempana virinä. Järven
+perimmässä pohjukassa on kaupunki tehtaineen, torneineen ja valkoisine
+huoneriveineen, joista ovat kuin vaahtopärskeitä huvilat ylempänä
+olevilla rinteillä. Järven ranta ylt'yleensä molemmin puolin on kuin
+katkeamaton päärme pikkukaupunkeja, kylpypaikkoja, kyliä, taloja ja
+huviloita. Rannan ja vuoriston välillä on loivasti nouseva viljelty
+kaista, missä leveämpi, missä kaitaisempi--vainioita, hedelmä- ja
+viinitarhoja. Järven selällä risteilee laivoja rantoja pitkin ja sen
+yli rannalta rannalle. Rannoilla kiitää junia, pistäytyen tunneleihin
+ja tullen niistä ulos. Siellä elää, tykkii ja toimii. Kaikki _näkyy_
+tänne, mutta ei mitään _kuulu_.
+
+Mutta kaiken ympärillä kaartuvat vuoret, ensin alempana metsäiset,
+niittyiset alpit useissa kerroksissa toistensa takana, sitten niitä
+ylempänä karujen, harmaanruskeiden kiviröykkiöiden maailma ja kaikkein
+ylinnä ja äärimmäisenä kaikista ihanin ja samalla kolkoin: eloton
+erämaa lunta ja jäätä--jota kaikkea rauhan madonna ja hänen lapsensa,
+kaiken tuon heistä mitään tietämättä ja välittämättä, katselevat,
+kasvoillaan muuttumaton, hymyilyyn pyrkivä, hiukan ujo ja avuton ilme.
+
+Suoraan heidän räystäspesänsä päältä nousee satoja jalkoja ylös
+korkeuteen vuoren seinämä, päättyen keilamaiseen huippuun, päähineenään
+luminen hiippa--osa ikuisesta alkuvuoresta, rosoinen ja rapautunut,
+ikäänkuin yläilmojen itsensä veistämä jättiläiskuvapatsas. Sen ilme on
+kylmä, tunteeton ja jylhä. Se näyttää olevan välinpitämätön kaikesta,
+satoipa tai paistoi, raivosipa hirmumyrsky sen otsan ympärillä, tai
+hivelikö suvituuli sen ohimoita. Sille on samantekevä, mitä ihmiset
+siellä alhaalla kulttuurinsa pikkupihoilla luovat ja saavat aikaan tai
+ovat saamatta. Mitäpä tätä pilvenpiirtäjää jumaluutta, liikkumatonta
+Buddhaa, jonka jalat pohjaavat merienkin alle, liikuttaa mikään--
+järjestäkööt itse asiansa, eläkööt tai kuolkoot! Mitä he ovat
+saavuttaneet? Eikö suurin osa maailmaa yhä vieläkin, miljoonia vuosia
+valmistumisensa jälkeen, ole suolaisten merien, hedelmättömien arojen
+ja hieta-aavikkojen, rämeiden, aarniometsien ja kiviraunioiden
+peitossa? Huippu tuossa lienee nähnyt, kuinka monta kertaa lieneekään,
+lumen ja jään nousevan ja hukuttavan hänet kaulaansa myöten--sulavan
+kyllä ja väistyvän pois, mutta tulevan taas takaisin. Se tietää ajat,
+jolloin ei tästä näkynyt ainoatakaan puuta, ei ainoatakaan elävää
+olentoa, ihmistä kaikista vähimmin. Ne olivat tulleet, ehkä montakin
+kertaa, ja kadonneet, tulevat kukaties milloin, mutta varmasti,
+katoamaan uudelleen.
+
+Huippu tuossa ei ole milloinkaan ollut missään kosketuksissa sen
+maailman kanssa, jonka hän tuhansien vuosien kuluessa on nähnyt
+kehittyvän allaan. Eikä sillä ole nytkään sen kanssa muuta yhteistä
+kuin se, jota hänen harteillaan pesivä pyhä lintunsa korppikotka
+ylläpitää laakson ja vuoriston välillä, täällä pesiessään, sieltä
+ryöstäessään, täältä vaaniessaan, siellä iskiessään, sieltä hakiessaan,
+tänne tuodessaan uhrinsa hänkin--verisen karitsan, ehkä lapsenkin,
+jonka se tuolla ylhäällä raatelee ja syö. Siellä on _se_ jumaluus ja
+siellä sen palvelijan uhrijätteet, vaalenneet luut ja kellastuneet
+kallot--ja tuossa on rauhan madonna ja _sen_ palvelijain uhrilahjat,
+alppiruusut ja muut kukkaset. Huippu tuossa, se ei mihinkään maalliseen
+eikä inhimilliseen puutu, ei tunne iloa eikä sääliä eikä osanottoa, on
+kuva ikuisten lakien laatijasta, joka ne kerran säädettyään ei itsekään
+enää voi niitä muuttaa, jota ei kukaan tunne eikä palvele, mutta jonka
+kerran peruuttamattomasti lausuma aate johtaa ja määrää iankaikkisesta
+iankaikkiseen. Sille ei kukaan uhraa, mutta kuitenkin se saa uhrinsa
+jokavuotisina hekatombeina kuolleita ja kaatuneita. Ja tähän, tuon
+jylhän, tunteettoman jumalan jalkojen juureen on herkkätunteinen
+ihminen, kuka lie, rakentanut asumuksen omalle unelmalleen, jonka
+avulla hän aikoo kääntää maailmanmenon uusiin suuntiin, vakuutettuna
+siitä, että aate on juuri tuolta ylhäältä kotoisin ja tulee
+laskeutumaan sieltä tätä tietä alas niinkuin enkeli rusopilvessä. Onhan
+se liikuttavaa, herttaista, mutta runoilemista se on, lapsellista,
+tuota toivotonta, ainaista ihanteellisuutta ja optimismia--itsensä
+pettämistä--mitä varten sitä on ja pitää olla, miksi siitä ei päästä,
+kun se kuitenkin on epätotta, silmien lumetta--sillä kaiken takanahan
+on kuitenkin kuolema?
+
+Ei! Ovatko nyt taas _ne_ peikot kimpussani?
+
+       *       *       *       *       *
+
+--Jumalan tervehdys teille! kuulin miellyttävän, soinnukkaan äänen
+sanovan jossakin takanani.
+
+En ensin nähnyt siellä, mistä se tuli, muuta kuin harmaanruskean
+vuorenseinän. Sitten siellä liikahti, ja vuoripolun viimeiseltä
+askelmalta laskeutui minua kohti keski-ikäinen mies, yllään
+vuorenvärinen karkea munkin viitta. Hän oli avopäin, tukka tuuhea ja
+paksu, ohimoilta jo harmaantunut. Piirteet olivat hienot, otsa korkea
+ja puhdas ja luottamusta herättävä. Silmät olivat rauhalliset ja
+kirkkaat ja melkein lapsellisen vilpittömät. Niiden alla ja ympärillä
+olevissa uurteissa oli merkkejä jostakin menneestä rasittuneisuudesta,
+niinkuin arpia umpeen parantuneista sielun haavoista. Ennenkuin olin
+ehtinyt tarttua hänen ojennettuun käteensä, oli hän jo jollakin
+salaperäisellä, koko olennostaan huokuvalla miellyttäväisyydellä
+vetänyt minut itseänsä lähelle. Hänen miehekäs ja luottavan luja
+kädenpuristuksensa, jonka omituisena vastakohtana oli hänen ujo,
+melkein arka ilmeensä, voitti minut heti. Tunsin tarpeen olla yhtä
+mieltä hänen kanssaan.
+
+Häntä seurasi kintereillä suuri, hallava, verkkaisesti asteleva
+paimenkoira, heiluttaen minulle häntäänsä niinkuin vanhalle turulle;
+sen kaulassa riippui pieni puulekkeri.
+
+--Herra on matkalla vuoristoon ... onko kauaskin?
+
+--Teki mieleni vain tavata teitä.
+
+--Minuako? sanoi hän melkein hämillään. Olette tervetullut majalleni,
+mutta silloin täytyy teidän tyytyä lepäämään yönne heinävuoteessa.
+
+--Juuri sitä haluaisinkin.
+
+--Niinkö? ... no sitten! hymähti hän ymmärtävästi ... ja oli, kuin
+olisi siitä alkanut punoutua tuttavuuteen vievä side välillemme.--
+Sallitteko, että tarjoan teille hiukan virvoketta?
+
+Hän kutsui koiran eteensä, komensi sen istumaan ja laski lekkeristä
+viiniä maljaan, jonka ojensi minulle. Tyhjennettyäni sen ja kiitettyäni
+ei hän näyttänyt tietävän, mitä virkkaisi, enkä minäkään keksinyt muuta
+kuin:
+
+--Ihana paikka tämä.
+
+--Niin, eikö totta...
+
+Minulla oli vastustamaton halu heti päästä häntä lähelle, puheisiin
+hänen kanssaan siitä, mikä oli hänen elämänsä, mikä täytti hänen
+mielensä kaikesta siitä päättäen, mitä tänne noustessani ja tässä olin
+nähnyt, kaikesta siitä epäilystä huolimatta, mikä vielä hetki sitten
+oli jäytänyt mieltäni.
+
+--Rauhan madonna tuossa ei olisi voinut löytää parempaa levähdyspaikkaa
+matkallansa alas maailmaan, sanoin.
+
+--Olette hänen ystävänsä! tuli hänestä lämpimästi.
+
+--Kukas ei sitä olisi...
+
+--Ah, eivät kaikki vielä ole...
+
+--Mutta toivokaamme, että he kerran siksi tulevat.
+
+--Se on minunkin toivoni.
+
+--Oletteko asunut kauankin täällä ylhäällä?
+
+--Liki kymmenen vuotta.
+
+--Ilman toveria?
+
+--Joskus on minulla ollut joku toveri, joskus ei...
+
+--Lienee suloista olla poissa maailmasta ja kuitenkin nähdä se noin
+jalkainsa alla.
+
+Hän ei vastannut suoraan, mutta hänen silmistään näin myönnytyksen ja
+samalla mielihyvän siitä, että olin ymmärtänyt hänet.
+
+--Maailmanrauha on kaunis ja jalo unelma, kun sen toteutumiseen vain
+voisi uskoa.
+
+--Mihin uskoo, se toteutuu...
+
+Hän sanoi sen tyynesti, koruttomasti. Mutta siinä tavassa, millä hän
+sen sanoi, oli niinkuin kaikilla, jotka uskovat ja siitä elävät eivätkä
+kaipaa muuta eivätkä tunnusta muuta, kätkettynä itsepintainen,
+järkkymätön vakaumus: "Koska _minä_ uskon, niin se toteutuu." Siinä oli
+nähtävästi koko hänen elämänsä hermo.
+
+--Sallikaa minun! sanoi hän, nähdessään minun aikovan nostaa reppua
+selkääni. Vastustelustani huolimatta otti hän sen ja heitti omaan
+selkäänsä.--Ei, se on minun oikeuteni ... teette minulle suuren ilon
+... pahin taival on vielä jälellä.
+
+Lähdimme nousemaan. Olin saattajalleni todella kiitollinen siitä, että
+hän oli vapauttanut minut vähäisestäkin kannettavastani. Sillä maa,
+jota tie kulki, oli yhtä ainoata rauniota, vaivalloista louhua, jossa
+olisi ollut mahdoton päästä etenemään, ellei aina vähän väliä olisi
+ollut kiviä ja paasia käännettyinä niin, että jalka voi niistä saada
+tukea. Minulla oli täysi työ astua niin, etten satuttaisi jalkaani.
+Saattajani kulki edelläni notkein askelin ja notkein vartaloin,
+varoittaen minua pahimmista paikoista.
+
+Koko se maailma, mikä äsken oli näkynyt madonnan niitylle, oli kadonnut
+jonkin harjanteen taa. Ei näkynyt muuta kuin röykkiötä röykkiön takana.
+Tie kulki kerran syvänteen reunaa, jonka pohjassa oli lumirantainen
+lammikko, missä uiskenteli irtaantuneita jääpalasia ja lumilohkareita,
+jotka luultavasti eivät sulaneet koskaan. Ei missään näkynyt vihreyden
+merkkiäkään. Siellä täällä kohosi lumihuippuja lähempänä ja kauempana,
+ja heti niiden alla siinteleviä jäätiköitä. Jossakin kuului veden
+lorinaa, vaikkei vettä näkynyt. Ei muuta kuin jäätä, lunta ja kiveä--
+poissa koko se maailma, joka oli näkynyt madonnan niitylle, ja sijassa
+huippuhirviövaltiaan niinkuin mikä vihollismielinen maailma, pakanamaa,
+jossa lempeillä valloilla ei ole mitään jalansijaa. Tuli tunne,
+niinkuin olisin ollut menossa jonnekin, josta ei ole paluuta, johonkin
+kylmenemistään kylmenevään, kivettymistään kivettyvään.
+
+Mihin omituiseen seutuun tuo uskova mies sittenkin on asettunut
+vaikuttamaan uskonsa toteutumisen hyväksi! Eikö rauhanaatteella ollut
+sijaa tuolla alempana? Eikö se olekaan siitä maailmasta?
+
+--Onko vielä pitkä matka majallenne?
+
+Hän oli minua hiukan edellä, pysähtyi ja odotti, ja kun saavutin hänet,
+näin kahden harjanteen välissä ylöspäin umpinaisen ja alas etelään päin
+avonaisen pikku laakson, tasaisen ja suojatun pengermän kuin
+nurkkahyllyn, jossa oli rakennus ja sen takana kuusimetsä.
+
+--Onko tässäkin erämaassa kosteikko? Kuinka on mahdollista, että täällä
+voi mikään kasvaa?
+
+--Auringolle ja etelän lämpimälle ei ole mikään mahdotonta, hymähti
+hän.
+
+Paikka oli yhtä harvinainen kuin sen asukaskin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Asumus oli yksi ainoa huone, muurattu rosoisista kivistä, katto
+ohkaisista liuskoista. Ovi ja ikkuna antoivat etelään päin. Leveän
+räystään alla oli istuin. Edustalla oli puutarha ja joitakin
+istutuksia. Kaikille muille tahoille paitsi etelään oli suojaava
+harjanne niin laajassa kaaressa, että sen sisään mahtui kokonainen
+metsikkö pientä tuuheaa, paikoitellen melkein katajana maassa matelevaa
+kuusikkoa, joka tuskin ulottui huoneen räystääseen. Metsän takana
+kihoava rinne oli paikoin punaisenaan, sinisenään, keltaisenaan eri
+alppikukkia, paikoin vihreänä nurmikkona, jolla käyskenteli joitakin
+lampaita ja vuohia.
+
+--Oletteko itse kaiken tämän tänne rakentanut:
+
+--En ole rakentanut, ainoastaan ylläpitänyt. Tämä on entinen
+metsästysmaja, jonka sen omistaja, eräs vanha, hurskas ylimys,
+lahjoitti minulle, kun madonna ilmaisi, että tappaminen on syntiä.
+
+Hän pyysi minua käymään sisään. Astuin käytävään, joka jakoi huoneen
+kahteen osaan ja jonka yllä oli vastatehdyille heinille tuoksuva
+ullakko. Toisella puolella käytävää näkyi olevan saman katon alla
+karjan olinpaikka, toisella oli suurehko tupa, jonka perällä roihusi
+risuja ja kanervia palava takkavalkea ja jonka ainoana sisustuksena oli
+pöytä ja seinään kiinnitetyt lavitsat.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Siellä odotti minua iloinen yllätys, toispäiväiset nuoret miehet,
+rauhankongressilaiset ja vuorikiipeilijät. He ottivat minut vastaan
+jälleentapaamisen yhteisellä kuorotervehdyksellä. Ja isännälle huudahti
+heistä muuan:
+
+--No, isä, olette niin tyytyväisen näköinen, kuin olisitte voittanut
+uuden opetuslapsen.
+
+--Ah, ei ollut tarvis häntä voittaa, hän on jo madonnan ystävä niinkuin
+tekin, ystävät, sanoi erakko hilpeästi.
+
+--Kuinka monta lienette jo voittanutkaan meitä täällä ylhäällä!
+
+--Onhan madonna joka vuosi nähnyt heitä saapuvan yhä useampia, jotka
+uskovat ja tulevat uudestaankin häntä tervehtimään. Toivon, että tekin
+tulette vielä toiste. Hänen halvimman palvelijansa mieli olisi siitä
+kiitollinen ja hyvä.
+
+Tavassa, millä hän sen sanoi, ei ollut mitään tekopyhää
+vaatimattomuutta; hän sanoi sen kyllä ujosti, mutta samalla
+koruttomasti, kaunis, valoisa ilme haaveellisissa, tummissa silmissään.
+Hän oli avannut seinäkaapin, ottanut sieltä leipää ja juustoa ja
+asettanut eteeni.
+
+--Olkaa hyvä!
+
+Hän poistui, ja me kuulimme hänen huoneen takana kutsuvan elukoitaan
+lypsettäväksi.
+
+Nuorilla miehillä oli ollut onnistunut retki. He olivat olleet tänä
+aamuna Wildspitzellä, ilma oli ollut tyven ja kuulakka, monen tunnin
+kävely aamupakkasessa heliseviä hankia myöten oli ollut suurenmoisen
+ihana. Levättyään tässä päiväsydämen oli heillä aikomus pian lähteä
+nousemaan suojamajalle ja yöpyä sinne, ollakseen heti aamun sarastaessa
+siellä valmiina valloittamaan Hornspitzen. He olivat herkällä,
+hilpeällä mielellä syötyään, levättyään ja nyt iltaviileän tultua
+lämmitellessään jalkapohjiaan takan ääressä.
+
+He olivat hekin sen omituisen vaikutuksen alaisina, joka lähti tästä
+miehestä, ja yhtä ihastuneita kuin minäkin häneen ja hänen omituiseen
+tapaansa ajaa rauhanaatetta täällä yläpuolella pilvien. Ja heillä oli
+ilmeinen halu olla hänelle mieliksi, osoittaa hänelle olevansa samaa
+mieltä kuin hän,--aivan niinkuin minullakin oli ollut heti hänet
+nähtyäni. Sellainen halu valtaa meidät usein lasten ja hyvien ihmisten
+seurassa. Se on meissä usein ilmaus siitä, mikä meissä on hienointa ja
+parasta. Eikä se aina ole pelkkää kohteliaisuutta eikä ulkokullaisuutta
+eikä suosioonpyrkimisen halua--uskomaton, epäilijä, kieltäjäkin löytää,
+sellainen tarpeen tullen, uskovan seurassa itsestään tähteitä
+lapsuutensa uskosta ja lapsuutensa aikuisista mielialoista, löytää ne
+mielihyväkseen ja hakee niiden avulla yhtymäkohtia. Sellainen
+ymmärtämisen ja yhtymisen halu ei synny missä hyvänsä, se valitsee
+aikoja ja paikkoja, tarviten oikeata ympäristöä ja oikeata tunnelmaa.
+Jos me olisimme kohdanneet tämän miehen jossakin muualla, alhaalla
+omassa maailmassamme emmekä hänen maailmassaan täällä ylhäällä, olisi
+luultavasti jäänyt tulematta se antautuminen niihin aatteisiin ja
+tunteisiin, jotka täällä puhkesivat esiin kuin itsestään, kuin
+ominamme, ilman muuta aihetta, ainoastaan pelkästä pyrkimyksestä päästä
+sopusointuun sen hengen kanssa, joka täällä vallitsi ja johon hän oli
+meidät, ainakin minut, virittänyt valmiiksi jo ennen, kuin olimme tänne
+saapuneetkaan.
+
+--Te näitte hänen madonnansa ja taulunsa--Eikö ole kovin herttaista
+sillä tavalla ilmaista uskoaan ja ajaa asiaansa! puhkesi heistä munan
+heti, kun hän oli mennyt.--Jos emme ennen olisi olleet rauhanaatteen
+miehiä, olisimme sitä kuitenkin nyt.
+
+Sanoin, että ainoastaan hänen tähtensä tahtoisin uskoa, että hänen
+unelmansa pysyvästä maailmanrauhasta jo on toteutunut tai ainakin pian
+tulee toteutumaan.
+
+--Miksei se toteutuisi! Miksei maailmanrauha oikeastaan olisi
+mahdollinen? tarttui heti toinen siihen kiinni. Ihmehän se olisi, mutta
+onhan nykyaika ihmeitä täynnä. Onhan aika aatteellisillakin aloilla
+mennyt niin satumaisen huimaavaa vauhtia eteenpäin, tehnyt saavutuksia,
+joita tuonnoin ei edes oltu voitu haaveilla, että voi olettaa
+mahdolliseksi melkein mitä tahansa, mikä ennen ohi pelkkää satua.
+Mikseivät mieletkin muuttuisi sähkön avulla, ennakkoluulot räjähtäisi
+ilmaan kuin pommeilla ammuttuina?
+
+--Totta kai!
+
+Ja yht'äkkiä oli siinä--sillä herkkyydellä ja valmiudella, mikä on
+ominaista kaikille älyllisesti valppaille, sillä helppoudella, millä
+nuorten ajatukset lehahtavat lentoon ja saapuvat päämaaliinsa yli
+kaikkien esteiden ja ennakkoluulojen, mistään todellisuudesta
+välittämättä--virinnyt rauhanaatteen ylistely ja keskustelu sen
+toteutumisen mahdollisuudesta, samoin kuin maailmanliikenteestä
+ja -veljeydestä eilen tuolla alhaalla. Käden käänteessä se todistettiin
+mahdolliseksi ja otettiin todistelu todeksi, ainakin sillä hetkellä.
+Sävel näkyi olevan kaikille tuttu, ja kun yksi antoi äänen, yhtyivät
+toiset.
+
+--Mitä rauha kansojen välillä oikeastaan olisi muuta kuin hiukan
+laajennusta siitä rauhasta, joka jo vallitsee kansojen keskuudessa!
+Koska kokonaiset ihmisryhmät, eturyhmät, puolueet, eri kansankerrokset
+ratkaisevat riitansa tuomioistuimien edessä, joita ei vielä kovinkaan
+kauan sitten tunnustettu, mikseivät valtiotkin olisi siihen
+kypsyneet välisiinsä asioihin nähden? Kun kerran on saatu
+aikaan _yhteiskuntajärjestys_, miksei voitaisi saada aikaan
+_maailmanjärjestystä_ samassa mielessä? Miksi kansat kävisivät
+toistensa kimppuun, kun monia kansoja luvultaan suuremmat ihmisryhmät,
+joiden edut ovat paljoa ristiriitaisemmat kuin kansojen edut, eivät
+sitä enää tee? Ovathan suurissakin maissa, jopa maanosissakin,
+miljoonat ihmiset jo vuosisatoja eläneet toistensa kanssa sellaisissa
+väleissä, etteivät he etujensa valvomiseksi ja oikeuksiensa
+saavuttamiseksi ryöstä, tapa, polta eivätkä väkivaltaisesti anasta
+toisen omaa, hänen maataan, hänen karjaansa, niinkuin silloin, kun
+laillista olotilaa ja yhteiskuntajärjestystä ei vielä ollut olemassa.
+Miksi ei siis...?
+
+Erakko tuli, tuoden minulle tuopin maitoa. Hän aikoi sanoa jotakin,
+mutta poistui ja palasi mukanaan kanervakimppu, jolla virkisti tulta
+takassa. Niin pian kuin aurinko oli mennyt vuoren suojaan, oli tullut
+syksyn tunnelma huoneeseen, ja elpyvä takkatuli lisäsi kodikkuutta.
+
+--Ja kuitenkin on niiden miljoonain kesken, jotka voivat kuulua eri
+kansallisuuksiin, puhua eri kieliä, olla eri uskontoja, jopa eri
+rotujakin, olemassa monenlaisia, mitä vastakkaisimpia etuja, ja heidän
+keskessään kuohuu kiivaita, hillittömiä intohimoja. Nämä ristiriidat
+voivat olla saman kansan yksilöjen tai sen eri kansankerroksien kesken
+aivan yhtä vaikeat sovittaa kuin eri kansojen kesken, mutta eihän niitä
+enää ajatellakaan ruveta aseiden avulla ratkaisemaan. Riitapuolet
+itsekin pitäisivät sitä mielettömyytenä. Jos kerran vuosituhansien
+kehitys on voittanut kaikki ne äärettömät vaikeudet, joita on ollut
+voitettavana, ennenkuin verikosto on poistettu ja omankäden oikeus
+saatu lakkautetuksi, niin tuntuuhan melkein siltä, kuin omankäden
+oikeuden ja väkevämmän anastusvallan lakkaamisen kansojenkin kesken
+pitäisi voida pudota meille kypsänä hedelmänä puusta.
+
+--Perustus maailmanrauhalle on kyllä jo olemassa...
+
+--Niinkuin Pietarin kirkko on rakennettu sille kalliolle, joka on sen
+perustus ... jolle ... virkkoi erakko, silmissä viaton, lapsellinen
+ilme.
+
+Hän oli istuutunut ovensuuhun ja kuunnellut siitä. Kaikki kääntyivät
+häneen, ja syntyi hetken äänettömyys.
+
+--Niin, jatkakaa vain, sanoi hän punastuen ja hiukan hämillään.
+
+--Tehkää hyvin ja sanokaa itse...
+
+--Minä sanoin jo...
+
+--Tarvittaisiinhan oikeastaan varsin vähän maailmanrauhan
+aikaansaamiseksi, aikoi joku, murteestaan päättäen englantilainen,
+kaunis, solakka nuorukainen. Se olisi kahden rodun asia, meidän
+anglosaksilaisen ja teidän slaavilaisen. Toinen on meren valtias,
+toinen hallitsee jo suurta osaa maailman mannerta. Heidän etunsa ovat
+itse asiassa niin vähissä määrin ristiriitaiset, ettei niiden
+sovittamiseksi tarvita mitään sotia. Minä Englanti ja sinä Venäjä
+voisimme vallan hyvin tehdä ikuisen rauhanliiton ja pakottaa nämä
+muutkin kansat siihen liittymään.
+
+--Niinkuin oikeastaan jo olemme tehneetkin, sinä Ranska kolmantena
+liitossa, sanoi venäläinen.
+
+--Sinä Saksa yksin et kykenisi rauhaa rikkomaan, virkkoi hento, tumma,
+eloisailmeinen ranskalainen, puhuen omaa kieltään, merkitsevästi lyöden
+polvelle vierustoveriaan.
+
+--Minä Saksa olen liiaksi käytännöllinen kansa tahtoakseni sotaa teidän
+kanssanne, vaikka voisinkin sen avulla saavuttaa joitakin etuja. Me
+olemme kauppiaita, ja meidän etuihimme kuuluu, että ostajapiirimme
+ostokyky pysyy heikontumatonna. Me emme tahdo työntää ketään pois, emme
+valloittaa maita, ainoastaan täyttää tyhjän paikan, tyydyttää
+kulttuuritarpeen, silloin kun semmoinen jollakin alalla ilmenee. Me
+tulemme tavaroinemme sinne, missä niitä ei ole kotona olemassa. Kun
+meille taataan vapaat kulkutiet...
+
+--Jotka teillä jo on...
+
+--Uuden Saksan todellinen edustaja ei ole junkkeri upseeri, vaan
+tohtori ja kauppamatkustaja. Kaiseri on yhtä paljon kansansa
+ensimmäinen kauppamatkustaja kuin sen ensimmäinen upseeri. Hän ei
+koskaan tule vetämään miekkaansa tupesta.
+
+--Niin paljon kuin tuppi heilahdelleekin.
+
+--Niin että herrat minun suhteeni voivat olla täysin levolliset.
+
+--Olet sosialisti, siksi sanot noin.
+
+--Minä en ole, ja sanon samaa.
+
+--Unohdamme Itävallan ja Balkanin.
+
+--Itävalta on rauhan paras tuki, niin kauan kuin vanha Frans Josef
+elää.
+
+--Ja Balkanin sodat ovat aina olleet sotia takapihoilla,
+ulkopalstoilla, pahankuristen pikkupoikain kahakoita. Kun melu siellä
+milloin käy liian häiritseväksi, huudetaan riitapuolet sisään ja
+talutetaan korvalehdestä nurkkaan.
+
+--Maailmanrauha on siis sitä myöten valmis, naurahti joku.
+
+--_Se_ huippu on siis valloitettu, sanoin minä.
+
+Keskustelu vilkastui, läikkyen toisesta toiseen, pysyen kuitenkin yhä
+tässä samassa. Oli niinkuin jokaisella olisi ollut tarve puoleksi
+leikillä, puoleksi todella kantaa siihen rauhan erakon eteen kortensa,
+koettaa esittää jotakin sen aatteen toteutumisen mahdollisuuden
+puolesta, johon he yht'äkkiä olivat joutuneet innostumaan ja jota
+heidän näkyi tekevän mieli todistaa mahdolliseksi.
+
+... Siinä puhuttiin siitä, kuinka nykyisen aseellisen rauhan luoma
+olotila lopulta käy sietämättömäksi ja kestämättömäksi, siitä, kuinka
+aseiden riisumisen täytyy olla aivan läheisen tulevaisuuden kysymys.
+Sillä _onhan_ ajan ollen suorastaan mieletöntä, että miljaardeja
+sijoitetaan tuottamattomana, tuhoavana pääomana sotavarustuksiin, kun
+niillä, hedelmällisiin ja tuottaviin yrityksiin käytettyinä, ainakin
+aineellinen maailma olisi ennen pitkää uudistettavissa. Se _on_
+suurenmoinen aate, kaikkein suurimpia! Tulisihan suorastaan tapahtumaan
+ihmeitä, jos kaivettaisiin maahan se, mikä on aiottu ammuttavaksi
+ilmaan tai upotettavaksi merien pohjaan. Kaikki uudistukset
+teollisilla aloilla, joista keksijät, insinöörit, aatteen miehet,
+maailmanparantajat uneksivat valloittaakseen maailman, helpottaakseen
+liikeyhteyttä ja käyttääkseen hyväksensä luonnonvoimia, olisivat
+toteutetut muutamissa vuosikymmenissä. Tunneli Englannin kanavan alle,
+Pariisi ja Berliini muutettu valtamerisatamiksi, Afrikan hieta-aavikot
+pelloiksi! Kaikki maailman vesivoimat, meren aaltoilu, luode ja vuoksi,
+ja auringon lämpö muutettu yhteisillä ponnistuksilla ja uhrauksilla
+sähkövoimaksi--ihmiskunta heräisi eräänä aamuna siihen, että se on
+tullut pelastetuksi aineellisista huolistaan ja voi antautua tutkimaan
+ajattelun ja tieteen korkeimpia kysymyksiä!... Se on saavutettavissa,
+mikä tahansa on saavutettavissa, kun vain on olemassa keinot,
+aineelliset apuneuvot. Ihmisajatuksen luomisvoimalla ei ole mitään
+rajoja, se voi luoda mitä hyvänsä, kun vain on millä luoda... Mikä
+aavistamaton uudistus kaikilla aloilla!... Sotavarustusvarat varmaan
+riittäisivät sekä vanhuus- että työttömyys- ja sairausvakuutuksen
+aikaansaamiseen ... siis koko sosiaalisen kysymyksen ratkaisemiseen.
+
+--Kuinka suuret ovat maailman vuotuiset sotavarustusmenot?
+
+Joku mainitsi huimaavan määrän miljaardeja.
+
+Voiko kukaan sanoa, kuinka paljon se on? Se on summa, jota ei enää voi
+ajatella todellisena, reaalisena. Se on sama kuin avaruus, äärettömyys,
+suunnaton voima, jonka avulla voidaan saavuttaa kaikki, jonka teholla
+ei ole mitään rajoja.
+
+--Saataisiin pian luoduksi yhteishyvän vararahasto kaikkien huonojen
+aikojen, tappioiden ja yllätyksien varalle. Ihminen olisi todella
+ainoan todellisen vihollisensa, _luonnon_ voittaja ja sen valtias. Sen
+voiton se olisi voittanut voittamalla itsensä, luopumalla taistelusta
+itseään vastaan.
+
+--Sotamenot ovat luultavasti kaikkina aikoina olleet suhteellisesti
+samat, yhtä suuret kansojen varoihin ja väkilukuun nähden. Sodankäynti,
+ainainen ja melkein taukoamaton, on luultavasti ollut se salainen
+verenvuoto, joka lakkaamatta on hivuttanut ja heikontanut ihmiskuntaa
+niin, ettei se vielä tähän saakka ole jaksanut saavuttaa sitä, mihin se
+pyrkii.
+
+Veri kihosi heille poskiin, silmissä välähteli.
+
+--Sota on alkujuuri kaikkeen kurjuuteen, kaikkeen sosiaaliseen hätään,
+joka ei koskaan katoa ja joka saa epätoivoon kaikki ihmisystävät ja
+maailmanparantajat. Jos on ollut jossakin maassa joitakin vuosikymmeniä
+kestänyt rauhan aika, on ihme nähdä, miten kaikki kasvaa ja versoo.
+
+--Toisin sanoen: sodan haavat paranevat pian--siis: olkoon sodat!
+
+--Ei niin, vaan: tulee sota, joka taas lamauttaa ja hävittää kaiken.
+Älköön näitä haavoja siis ollenkaan iskettäkö!
+
+... Entä ne tappiot, jotka sisältyvät ihmishenkien hukkaan, miljoonien
+ihmiskunnan parhainten menettämiseen? Sotaa seuraa aina rodun
+huononeminen, sanottakoon mitä hyvänsä niiden muka karaisevasta ja
+kasvattavasta voimasta. Sota tarvitsee aina parhaat ja nerokkaimmat ja
+voimakkaimmat jo valmistuksiinsakin, syttyneenä se riistää ne
+rauhallisilta työaloilta, ja ne ne siinä myöskin ensiksi kaatuvat. Niin
+kävi Rooman sotilasvaltiossa, niin Napoleonin verilöylyjen aikana.
+Rotua jatkamaan jäävät vain vähälahjaisemmat, heikot, sairaat ja
+pelkurit. Kuka voi lukea ne nerot ja nerojen alut, jotka maailman
+sodissa ovat temmatut pois, ennenkuin ehtivät tehdä sen, mitä olisivat
+voineet, ihmiskunnan edistyksen hyväksi!
+
+He kuuntelivat toisiaan vain saadakseen itse sanan vuoroa, hyökätäkseen
+aukkoon, minkä toinen jätti.
+
+--Herbert Spencer on osoittanut, että inhimillisen kehityksen laki
+luonnonlain välttämättömyydellä päättyy rauhaan ja että täydellinen
+rauha ihmisten välillä on loogillinen ja välttämätön seuraus
+kehitysopista!
+
+He hurmautuivat yhä enemmän sanoistaan, heidän täytyi saada toistensa
+kilvalla päästää nuorekas innostuksensa hulmuamaan viimeisimpien
+johtopäätösten liekkinä...
+
+--Kansat eivät enää vihaa toisiaan kansoina. Sota eri maiden välillä on
+pian yhtä mahdoton kuin se olisi jonkin maan eri maakuntain välillä.
+Rooma, Pariisi, Lontoo, Wien ja Berliini haluavat sotia toisiaan
+vastaan yhtä vähän kuin Firenze, Venezia, Pisa, jotka muutamia
+vuosisatoja sitten vielä olivat alinomaisissa kahakoissa keskenään
+eivätkä voineet ajatellakaan muita ristiriitojensa ratkaisukeinoja. On
+tuleva se päivä, jolloin me ranskalaiset, te venäläiset, italialaiset,
+englantilaiset, saksalaiset, me kaikki kansat, voimme sulautua
+korkeampaan yhteyteen, kadottamatta omia erikoispiirteitämme ja
+yksilöllisyyttämme. On syntyvä järjestö, joka yhdistää kaikki maailman
+parhaat, on syntyvä _maailmanaivot_, jotka ajatellen kaikkien puolesta,
+yhdessä kaikkien kanssa, asettavat valtiollisen, kansallisen ja
+yhteiskunnallisen sekasorron sijaan järkevän ja objektiivisen
+älyllisyyden perusteet. Sen lainsäädännän sijaan, joka tähän saakka on
+syntynyt kanuunankuulain, pommien, miinain ja panssarilaivojen turvin,
+on tuleva sovinto-oikeus, suuri kansainvälinen senaatti, joka
+Euroopalle, koko maailmalle on oleva se, mitä eri kansoille heidän
+parlamenttinsa, valtiopäivänsä ja edustajakamarinsa. Sen aikaansaaminen
+on kaiken ratkaisu. Se on riistävä lopullisen sananvallan vallalta ja
+väkivallalta.
+
+Uskalsin huomauttaa, että varustukset yhä vain kasvavat, että
+sanomalehdet ovat koko kesän lietsoneet sotaa ... tuskinpa vain aseet
+koskaan luovuttavat valtaansa... Mutta ei kukaan heistä minua kuullut.
+Ja oikeastaan oli minullekin mieluista tempautua mukaan.
+
+--Ette luule, että sellainen tuomioistuin voisi koskaan syntyä? Minä
+olen varma siitä, että se syntyy; niin pian kuin se huomataan
+tarpeelliseksi, se syntyy. Onhan se oikeus sitä paitsi jo istunut.
+Onhan jo vedottu siihen, onhan sen tuomiovalta jo eräissä asioissa
+tunnustettu, ja onhan se saanut ainakin joitakin sotia jo estetyksi...
+Sen aikaansaaminen tietysti vaatii suuria ponnistuksia, agitatsionia,
+on perustettava oppituoleja ... jos ei muu auta, niin ryhdyttäköön
+_sotaan_ sen puolesta...
+
+--Eihän toki...
+
+--Mutta onhan ollut uskonsotia, onhan sodittu suurten aatteiden
+puolesta, orjain vapauttamisen puolesta, jotka ovat kristillisiä
+aatteita... Entä rauhanystäväin toiminta yli koko maailman ...
+rauhanyhdistykset, rauhankongressit...
+
+--Näin me puhumme, ettekä te, isä, sano mitään.
+
+Erakko oli istunut ja kuunnellut kaikkea tätä ovensuussa penkin päässä.
+Siinä hän johti mieleeni muiston vanhan kansan vaatimattomasta
+sydänmaan isännästä, joka nuorten vieraidensa istuessa ja pitäessä
+puhetta perällä itse pysytteli pihtipielen tuolilla. Tietystikin hän
+oli nämä asiat ajatellut syvemmin ja perinpohjaisemmin kuin ne, jotka
+siinä puhuivat. Se, mikä meille oli hetken keskusteluaine, oli hänelle
+hengen asia, koko elämän sisällys. Mutta ilme hänen kasvoillaan oli
+niin kiinteä, kuin kaikki olisi ollut hänelle uutta, niinkuin hän vasta
+nyt ensi kerran olisi näitä kuullut. Vai oliko se vain ilmausta siitä,
+että hän iloitsi saadessaan vastakaikua omille mielipiteilleen?
+
+Tuon tuostakin hän vaihtoi paikkaa, aiheettomasti, niinkuin olisi
+tahtonut saada sanotuksi jotakin, mutta ei rohjennut.
+
+--Näin me puhumme ettekä te, isä, sano mitään, sanoin uudelleen.--
+Kuinka te ajattelette sen kaiken toteutettavaksi?
+
+--Täytyy vain uskoa, ja täytyy rukoilla madonnalta, että se toteutuisi,
+niin se toteutuu.
+
+Se tuli hänen kaikkein sisimmästään, oli vilpitön ja välitön purkaus.
+
+--Tahdotteko sillä sanoa, isä, että rauhanaate voi toteutua vasta
+sitten, kun vaatimus siitä on muuttunut meissä uskonnolliseksi
+velvoitukseksi?
+
+--Sitä minä juuri--ja että kaikkien kirkkojen on tultava rauhan
+temppeleiksi--jokaisessa kirkossa tulee olla alttari rauhan madonnalle
+--vasta sitten, kun kaikissa kirkoissa rukoillaan ja saarnataan, että
+tuhatvuotinen rauhan valtakunta tulkoon ... koska kristinusko sen
+vaatii ... siksi, että...
+
+Hänen sanansa tulivat työnnähdellen. Hän ei nähtävästi ollut tottunut
+pitemmältä puhumaan, hän koetti vaieta, mutta ei kuitenkaan voinut,
+sanat pakottautuivat sittenkin tulemaan.
+
+--... koska se on jo siihen menossa ... sillä se on Kristuksen käsky
+... ja jollei sitä rukoilla madonnalta ja sytytetä hänelle kynttilöitä
+--sillä yhdenvertaisuus ja veljeys ja vapaus ja rauhanaate, kaikki se
+on tähän saakka jäänyt toteutumatta, koska se ei ole ollut Jumalasta
+eikä sitä ole ajettu Jumalan avulla eikä hänen tähtensä...
+
+Minusta näytti, että hän ikäänkuin odotti hyväksymistä ja ymmärtämystä
+sille, mitä oli sanonut ... että hän ehkä koko ajan vain oli odottanut
+tilaisuutta saadakseen sen sanotuksi. Silmänräpäyksen ajan oli hänen
+kasvoillaan odottava jännitys. Sitten tuli hänen huulilleen--niin
+ainakin minusta näytti--hämillinen hymy ja kasvoille pettymyksen ilme,
+jota hän turhaan koetti peittää. Ollen kuin muistavinaan jotakin hän
+poistui.
+
+Olisin suonut hänelle sen ilon, jota hän ehkä oli odottanut. Herkät
+nuoret miehet ehkä myöskin olivat huomanneet jotakin samaa. Syntyi
+hetken hämillinen äänettömyys. Oli yht'äkkiä jouduttu toinen toiselle
+tasolle, menetetty yhtymäkohta, vaikka asia oli yhteinen. Oli tahdottu
+tuottaa hänelle iloa ja ehkä oli tuotettukin. Mutta juuri kun hän ehkä
+oli luullut olevansa täydellisten hengenheimolaistensa seurassa, ei hän
+tavannutkaan vastakaikua sille, mikä hänestä oli kaiken ydin.
+
+Enhän ollut hänen kannallaan, mutta minusta oli, niinkuin nuorten
+miesten äskeinen innostus olisi ollut onttoa touhua sen rinnalla, miten
+erakko ajatteli aatteen toteutettavaksi. Se oli heillä kuin jotakin
+pintapuolista, avutonta hyvän asian harrastamista, niinkuin maailma
+usein hyvää harrastaa, pikemmin ylimalkaista aatteellista urheilua kuin
+totista, syvää teon otetta. Hänelle oli asia _niin_ suuri, _sen_
+arvoinen ja painoinen, että se oli toteutettavissa _ainoastaan_ uutena
+uskontona, uusien jumalien avulla, jotka ihmiskunnan oli omaksuttava,
+jos mieli syntyä maassa rauhan ja ihmisille hyvän tahdon. Hänen
+päämaalinsa saavuttamiseksi eivät riittäneet mitkään tavalliset
+maailmanparantajat, ei poliitikot, ei reformaattorit, hänen asiansa
+edellytti apostoleita, profeettoja, ihmiskunnan uskon uudistajia, ehkä
+marttyyrejäkin. Hänen aatettaan ei ollut ajettava _asiana_, niinkuin
+aatteita tavallisesti ajetaan; sitä oli julistettava kansoille kuin
+evankeliumia pakanoille. Se oli hänelle Jumalan oma asia.
+
+Olinko ymmärtänyt hänet oikein? Olin varma siitä, että olin.
+
+Se oli nähtävästi jossakin määrin selvinnyt nuorille miehillekin.
+
+--Miksi ei kukaan sanonut hänelle mitään myötätuntoista? sanoi heistä
+joku.
+
+--Tahtoisin, että minulla olisi hänen uskonsa, voidakseni ilahuttaa
+hänen mieltänsä sanomalla sen hänelle.
+
+--Sanokaa se hänelle siitä huolimatta!
+
+Opas tuli ja ilmoitti, että oli lähdettävä, jos mieli ehtiä ennen
+pimeän tuloa suojamajalle, mistä jäätikkövaellus ylös Hornspitzelle
+aamulla varhain oli alkava. Nuoret miehet alkoivat järjestää lähtöään,
+solmita kengänpaulojaan, sitoa reppujaan. Tultuaan valmiiksi heittivät
+he taakat selkäänsä, tarttuivat sauvoihinsa ja menivät ulos. Erakko oli
+puutarhassaan alppiruusupensaidensa keskessä. Heleänpunaiset kukat
+pitkissä varsissaan ulottuivat häntä melkein polviin. Hän seisoi siinä
+kehystettynä kahden kallion aukkoon, josta ilman mitään ylimenoa
+avautui laakso ja järvi ja kaikki se maailma siellä hennossa,
+pehmoisessa iltavalaistuksessa. Hän tuli, kädessään kimppu
+alppiruusuja, joista hän hyvästiksi ojensi yhden kullekin lähtevistä,
+virkkaen kuin usein kerratun toivotuksen:
+
+--Muistoksi rauhan madonnan puutarhasta.
+
+Silloin heistä yksi, ranskalainen, keksi sen. Ottaen lakin päästään
+irroitti hän sen lieren ympärille kiinnitetyn kiehkuran valkoisia
+edelweisseja. Ymmärtäen heti hänen tarkoituksensa tekivät hänen
+toverinsa samoin.
+
+--Isä, sanoi hän. Nämä kukat ovat kalleinta ja rakkainta, mitä meillä
+tällä hetkellä on. Olemme ne poimineet, joskus ehkä hiukan henkemme
+kaupallakin, jyrkänteiden teiden rinteiltä ja kuilujen partailta,
+viedäksemme ne mikä morsiamelleen, mikä siskolleen, mikä nuorelle
+vaimolleen. Pyydämme teitä ottamaan ne meiltä muistoksi muutamista
+täällä viettämistämme mitä mieluisimmista hetkistä ja laskemaan ne
+vaatimattomana uhriantina rauhan madonnan alttarille.
+
+--Te uskotte häneen?
+
+--Uskomme, joskin ehkä hiukan toisella tavalla kuin te, isä.
+
+--Rauhan madonna ei ole koskaan saanut lahjaa, joka olisi ilahuttanut
+hänen mieltään enemmän kuin nämä.
+
+Ja liikutettuna hän puristi jokaisen kättä vastaanottaessaan jokaiselta
+hänen lahjansa. Se oli hieno, miellyttävä kohtaus, joita voi syntyä
+vain hienojen, sivistyneiden, hyvien ihmisten välillä. Olisin tahtonut,
+että hurraa olisi kajahtanut heidän jälkeensä ja liinat liehuneet
+heille hyvästiksi.
+
+He menivät. Erakko seurasi heitä näyttääkseen heille tien pään. Jäin
+istumaan penkille majan ulkopuolelle.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Heidän innostuksellaan--oliko sillä oikeastaan totisempaa pohjaa?
+Eivätkö he--ja enkö minäkin, niinkuin niin monta kertaa ennenkin
+elämässäni--emmekö olleet tempautuneet mukaan semmoiseen, joka vain on
+tuulen touhua, joka kyllä liehuttaa lippuja, mutta ei pyöritä rattaita?
+Sillä eihän se semmoinen koskaan toteudu. Ei ihmiskunta ole koskaan
+todenteolla tahtonut rauhaa. Se ei ole päässyt siihen siksi, että se ei
+ole siihen pyrkinyt. Pyrkineekö koskaan? Lieneekö ihmisluonnossa siihen
+edes mitään edellytyksiäkään? Jos päästäisiin rauhan tilaan,
+pyrittäisiin siitä luultavasti piankin pois. Mitä varten siihen sitten
+antautua pelkän myötäsoinnun saavuttamiseksi niiden kanssa, joiden
+seuraan sattumalta joutuu? Eihän sen aatteen toteutumisen aika ole
+vielä alullakaan. Eihän se ole vielä periaatteessakaan tunnustettu.
+Sodalla, sillähän ne vasta on profeettansa ja apostolinsa, jos millä.
+Kuinka monta _pyhää_ sotaa lieneekään sodittu? Jos mikään aikojen
+alusta on ollut ja yhä on uskontoa, valtioiden ja kansain, niin totta
+sota--juuri _se_ on uskontoa. Huomenna nuo nuoret miehetkin ehkä ovat
+sen vaikutuksen alaisina, valmiit uhraamaan ei vain kukkakimppujaan,
+vaan oman henkensäkin sodan jumalan alttarille.
+
+Heidän rauhaninnostuksensa tuskin oli muuta kuin jotakin ajan
+tunnelmaa, heille mieluisaa tunnelmaa, henkisen huumautumisen
+tyydyttämisen tarvetta. Täytyihän pukeutua johonkin muotoon, päästä
+jollakin tavalla purkautumaan sen mielennousun, joka aina niin helposti
+syntyy näin ylhäällä, kun on poissa kosketuksista todellisuuden kanssa,
+näin kaukana siitä, mikä on--kun maailman siellä alhaalla voi kuvitella
+millaiseksi haluaa. Tänne ei kuulu sieltä mitään sen omaa ääntä, täällä
+soi meille vain se sävel, mikä meissä itsessämme syntyy.
+
+Mutta taaskin, vielä kerran--miksei se saisi sitä tehdä, jos siitä on
+mielelle ylennystä? Miksemme saisi haltioitua siitä--niinkuin
+runoudesta, taiteesta, aatteista--jos meillä on siihen tarve, ja herätä
+vasta huomenna todellisuuteen, jos meidän täytyy? On ehkä niitä
+onnellisia, jotka eivät koskaan herää, jotka aina elävät unelmissaan,
+tehden niistä itselleen todellisuuden.
+
+Tuo erakko--häntä ei ainakaan mikään maailmassa voisi herättää siihen
+todellisuuteen, että hänen aatteensa on vain haavetta. Hän on niitä,
+jotka, kerran saatuaan uskon, eivät siitä koskaan luovu eivätkä siitä
+pety. Heidän uskonsa sisällys ehkä joskus vaihtuu, mutta tuskin koskaan
+katoo heiltä itse usko. Joka kerran uskoo, että on olemassa vanhurskas,
+oikeamielinen Jumala, hän ei koskaan tule siihen, että häntä ei ole,
+vaikka maailmanmeno kuinka usein osoittaisi toista. Vaikka mitkä
+tapahtumat tahansa todistaisivat hänelle, että esimerkiksi rauhanaate
+on pilvilinna, ei se hänelle merkitsisi mitään. Sillä mikä uskovalle ei
+toteudu tänään, sen hän uskoo voivan toteutua huomenna. Jos sota syttyy
+huomenna, on se hänelle viimeinen sota. Jollei sekään ole viimeinen,
+niin on se viimeisen edellinen. _Hänen_ silmänsä jos eivät sitä näe,
+niin näkevät _toisten_. Hän astuu aina askeleen edelle ja uskoo aina
+lopulta siihen, mihin tahtoo uskoa, viitaten kaikkia tänäisen
+todellisuuden todistuksia vastaan tulevaisuuden huomenen
+mahdollisuuteen. Toteutumisen mahdollisuus ja toivo on hänelle
+toteutuminen.
+
+Hän tuli, koko olentonsa kuin säteillen ystävällisyyttä,
+hyväntahtoisuutta ja mielihyvää.
+
+--En koskaan ole täällä kuullut niin kaunista puhetta. He ovat, nuo
+tuollaiset nuoret, jotka sen kerran toteuttavat. Jos sota joskus
+syttyisi, ei heistä kukaan menisi.
+
+--Mihin te sen varmuutenne perustatte?
+
+--Koska heidän poskensa niin hehkuivat ja heidän silmänsä paloivat.
+
+Siihen semmoiseen ihmistuntemiseen hän perusti heihin nähden uskonsa ja
+vakaumuksensa maailmanrauhasta. Voiko mikään usko ja vakaumus olla
+heikommalla asiallisella pohjalla? Ja kuitenkin hänen yksinkertainen
+uskonsa maailmanrauhaan oli minulle vakuuttavampi kuin kaikki nuorten
+miesten todistelut. Oli niinkuin minä, jos sen joskus voisin omistaa,
+en tulisi omistamaan sitä heidän järjellään, vaan hänen tunteessaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hän osoitti minulle yösijan ullakolla, jonka toinen puoli oli
+heinävajana, toisessa oli kaksi lattiavuodetta, kumpikin nurkassaan,
+niiden päällä karkea hursti. Toinen on vieraan vuode, toinen hänen
+omansa. Niin pian kuin oli saanut elukkansa ruokituksi, sanoi hän
+tulevansa--ellei häiritsisi.
+
+Heinävuoteelle ojentuessani oli yht'äkkiä, niinkuin olisin ollut
+kotimaassa, vanhan tuttavani luona, hänen torpassaan, sen tallin
+ylisillä. Minulla oli aikoinaan ollut siellä eräällä kaukaisella
+sydänmaalla ystävä, hengenheimolainen, vaikk'emme olleet yhtä mieltä
+juuri missään asiassa, tavallaan erakko hänkin. Olin usein hänen
+luonaan metsästämässä ja kalastamassa. Meillä oli yhtymäkohtia vain
+muutamissa asioissa, mutta me viihdyimme kuitenkin toistemme seurassa
+hyvin. Hän oli uskovainen, minä en ollut. Mutta meillä oli jokin
+yhteinen pohja, en tiedä oikein mikä. Ehkä vain se, että kunnioitimme
+toistemme vilpittömyyttä. Ehkä hänen puoleltaan myöskin se, että hän
+oli vakuutettu siitä, että minä kerran omaksun hänen uskonsa. Tuon
+tuostakin hän toisti: "Sinä puhut nyt niin, mutta odotahan, kyllä sinä
+vielä kerran." Ehkä minun puoleltani se, että hänellä oli jotakin, jota
+minulla ei ollut--valonsa yössä, johtolankansa, jota kaipasin, iloiten,
+kun olin löytänyt ne edes toisella. Ehkä hän oli huomannut, että tulin
+hänen luokseen varsinkin silloin, kun olin henkisesti hajallani.
+Hartaalla, tyytyväisellä olennollaan hän sai minut aina yhdistetyksi
+itseeni. Kun näin, kuinka lujasti hän oli valanut olentonsa siitä, mikä
+hänessä oli parasta, koetin minäkin tehdä samoin siitä, mitä minussa
+oli. Hänen järkisyynsä eivät minuun koskaan vaikuttaneet, ainoastaan se
+järkähtämätön voima, mikä oli hänen tunteessaan ja uskossaan. Mutta kun
+joku koetti kumota hänen mielipiteitään, olin valmis puolustamaan niitä
+ominani hänen järkisyillään ja omilla keksimilläni uusillakin.
+Puolustin hänen uskoaan, vaikkei se ollut minun. Olisin ollut valmis
+uskomaan kaikkeen, mihin hän uskoi. Kun hän koetti todistaa,
+epäonnistui hän aina. Mutta kun hän hurmautuneena huudahti, viitaten
+johonkin kauniiseen tai suureen tai ylevään: "Kas, tuossa on Jumala ...
+etkö näe häntä--tuossa pilvessä--tuon tuulen huminassa--tuossa tuon
+oikeuden voitossa ... hän puhuu meille kaikkialla, hän on kaikkialla
+läsnä! On ihanaa uskoa ... soisin sinullekin sen ilon!"--niin minua
+lämmitti hänen lämpönsä ja sähkötti hänen silmiensä tuli, ja minä
+olisin tahtonut itse olla samanlainen. Uskovaisten, innostuvien
+seurassa on minulla aina ollut viihdykästä. Heidän sielunsa lämpö
+lämmittää minua.
+
+Siellä hänen ullakollaan me usein kesäöinä puhelimme päivän nousuun.
+Lehmät märehtivät. Lampaiden kellot kilahtelivat tarha-aidan kupeelta.
+Koira tuli näin ja kiertyi jalkapohjiini. Hän itse liikkui siellä
+niinkuin erakko nyt tuolla.
+
+Taas tuli minulle se sama, mikä niin usein tämän päivän kuluessa, se,
+mitä oikeastaan olin lähtenyt hakemaan täältä yläpuolelta pilvien.
+Kaikki täällä vei siihen, nuorten miesten innostus, erakko, hänen
+madonnansa. Tahdon vaikka vain suotta aikojaan uskoa, että tämä maailma
+on paras mahdollinen, että suuret, jalot aatteet sitä hallitsevat, että
+se menee yhä eteenpäin, voimistuen, hienontuen, kehittyen uusien
+ihmisystävällisten yritysten, uusien keksintöjen avulla ennen
+aavistamatonta tulevaisuutta kohti, ei vain aineellisella, vaan myöskin
+hengen hienostumisen alalla. Sen kehityksen loppupäänä täytyy olla
+maailmanrauha. Vasta se toteuttaa kristinopin sisimmän aatteen. Ilman
+sitä on turhaa puhua mistään lopullisista kristillisistä saavutuksista.
+Se on korkealla, mutta jos sinne ei päästä, ei ole päästy mihinkään,
+vaan kaikki jää puolinaiseksi. Pessimismin aika on ohitse, samoin karun
+kritiikin ja ivan. Tämä alkanut vuosisata on oleva Tolstoin aatteiden,
+Punaisen ristin, Haagin sovinto-oikeuden--ja semmoisten.
+
+Nuo tuollaiset nuoret miehet, ne ovat ehkä sittenkin tämän vuosisadan
+oikeat edustajat. Heidän innostuksensa on ilmausta sen sisimmästä.
+Olkoon, että se on vaahtoa, mutta vaahto ei synny itsestään. Sen
+synnyttää ajan tuulen aiheuttama aaltoilu ihmismielissä. Se on se, joka
+nostaa sen.
+
+Eihän koskaan tiedä, mikä salaperäinen, kansoissa kätkeytynyt voima
+siitä vielä voi purkautua. Niin vähän nykyaikainen kuin tuon miehen
+usko onkin, voipi se vallata liikkeeksi kehittyen, yhtyen
+sosialistisiin aatteisiin, maailman mielet. Jos kerran entisaikoina on
+voitu huumautua semmoisiin ihanteellisiin yrityksiin kuin ristiretkiin
+ja uskonsotiin, joita paljasjalkamunkit ovat panneet alulle, miksei
+sama ilmiö voisi vieläkin uudistua! Ja toisaalta kaikki marttyyrit--
+miksei voisi ajatella, että rauhanaatekin saattaa muuttua voimaksi,
+jota ei mikään voi vastustaa, joka synnyttää sen puolesta uhrautuvia
+semmoiset määrät, että heitä on mahdoton kaikkia sulkea vankiloihin tai
+ajaa maanpakoon tai ottaa hengiltä heidän rauhallisen vastarintansa
+vuoksi?
+
+Tuollainen erakko--keskiajan pyhimys uudessa hahmossa--anna hänen
+uskostaan kehittyä uskontokunnan, järjestyneen veljeskunnan, joka saa
+omattunnot haltuunsa ja alkaa johtaa niitä--kuinka herkät sellaisille
+vaikutuksille mielet ovat, sen näki vanhoista herroista, jotka tulivat
+vastaan, sen näki noista nuorista miehistä, sen tunnen itsestäni.
+Tuskin kukaan täältä lähtenee saamatta siitä jotakin vaikutusta. Se
+on läheisessä yhteydessä koko nykyisen hengensuunnan kanssa ...
+kansainvälisyyden, hengen aatteiden ja käytännöllisen elämän aatteiden
+kanssa. Ne, jotka ovat vähänkin valmistuneet sille aatteelle--mikä
+mainio paikka tämä sen aatteen ajamiselle tunteiden tietä! Täällä ovat
+ihmiset vastaanottavia, noin takkavalkean ääressä. Kaikkein
+erilaisimmat yhdistää täällä sama mieliala--syntyy hartaus, niinkuin
+olisi oltu samassa jumalanpalveluksessa. Semmoisina hetkinä kylväytyvät
+siemenet, joista ei tiedä, mitä ne itävät ja heilimöivät. Täällä kaikki
+ainakin _koettavat_, ainakin hetkeksi, asettua hänen kannalleen.
+
+Mutta tällaisia rauhanaatteen korkeuksia, joissa uhrataan rauhan
+jumalalle ja häntä palvellaan, voi syntyä missä tahansa muuallakin,
+vaikka suurkaupunkien keskellä.
+
+Tuskin missään kirkossa vielä on totisesti saarnattu rauhanaatetta.
+Ehkä yleisin rakkaudenopin sanoin, mutta ei koskaan erityisoppina,
+aseidenriisumisvaatimuksena. Mutta ajatellaan, että sitä alettaisiin
+yhä enemmän julistaa, että se tulisi saarnojen tekstiksi ja
+jumalanpalveluksen sisällöksi, että pakotettaisiin esiin se puoli
+Kristuksen opista, saataisiin _siitä_ uskontunnustus! Hän sanoi oikein:
+yhdenvertaisuus ja veljeys ja rauhanaate ovat tähän saakka jääneet
+toteutumatta, koska niitä ei ole ajettu Jumalan asiana.
+
+Uskon asiaksi sen on tultava, jos mieli... Mikä suunnaton uskon
+uudistus ja uskon puhdistus, jos niin tapahtuisi!
+
+Kirkon tuleva, suuri tehtävä kautta koko maapallon: kaikki kansat
+kristityiksi, kaikki kristityt rauhanuskoisiksi!
+
+Tuo yksinkertainen mies täällä toimii jo siinä hengessä.
+
+Minulle tuli vastustamaton halu tulla häntä lähemmä. Olisi ennen
+kaikkea tehnyt mieleni saada tietää, millä tavalla hän oli saanut tuon
+uskonsa ... mitä ihmeellisiä teitä hän oli siihen tullut ... kuinka hän
+oli tullut asettuneeksi tänne sitä harjoittamaan ... mikä oli hänen
+entisyytensä ... mitä mieskohtaisesti elettyä oli sen takana, mihin hän
+oli antautunut.
+
+Hän tuli, ja minä kysyin sen häneltä heti.
+
+--Mistä olette saanut tuon ihmeellisen uskonne?
+
+--Onko se teistä niin ihmeellinen?
+
+Sanoin, että hänen uskontonsa vakuutti minua rauhanaatteen
+toteutumisesta enemmän kuin kaikki todistukset, joita olin siitä
+kuullut.
+
+--Madonna ilmaisi minulle, että kaikki tappaminen on syntiä.
+
+--Kertokaa minulle, kuinka hän sen teille ilmaisi!
+
+Hän kertoi minulle, ventovieraalle, kääntymisensä, vuoteen laidalla
+istuen, luonnollisesti, ilman hetkenkään epäilystä, etten sitä
+ymmärtäisi, vailla sitä olevaisuutta, jonka usein tapaa uskovissa: et
+sinä tätä käsitä, ei tästä maksa vaivaa sinulle puhua. Samalla tavalla
+oli hän nähtävästi kertonut sen monelle muullekin, siitä päättäen, että
+sanottava jo näytti kiteytyneen kuin varmaan muotoon.
+
+Hän oli ennen ollut innokas metsästäjä. Hänen suurin intohimonsa oli
+ollut huviksensa tappaminen, nautinto siitä sitä suurempi, kuta
+ihanampi oli ympäristö, jossa se tapahtui. Isäntänsä seuralaisena hän
+oli metsästellyt kaikissa maissa, kaatanut kaikenlaista riistaa. Hän
+oli paljon nähnyt ja kokenut maailmaa, kyllästynyt siihen ja sen
+touhuun ja lopulta pyrkinyt siitä pois. Herttua oli tehnyt hänestä
+näillä alpeilla omistamiensa metsien ja laajojen metsästysmaiden
+hoitajan ja vartijan. Joka vuosi saapui herttuan tuttavia tänne
+suurille metsästyksille. Koko seudun väestö oli palkattu ajamaan
+kauriita väijytyspaikkoja kohti, joissa metsästäjät odottivat
+saalistaan. Riistaa kaatuu suunnattomat määrät, kymmenet miehet
+kantavat sitä yhtä mittaa laaksoon myötäväksi tai pois kuljetettavaksi
+herrojen linnoihin. Eräs väijymäpaikka on sillä pengermällä, missä nyt
+on madonnan alttari. Siihen kauriit alhaalta tullen pysähtyivät
+huoahtaakseen siinä, ennenkuin lähtevät lopulliselle pakoretkelleen
+ylös jäätikköalueelle, minne niitä on mahdoton seurata. Jos ne siitä
+pelastuvat, ovat ne turvassa. Ylempänä ei ole enää solia, joissa niitä
+voisi väijyä.
+
+--Oli jo ilta, vähää ennen angeluskellojen aikaa, jolloin ajon oli
+päättyminen ja jonka jälkeen ei kukaan enää saanut ampua. Oli viimeinen
+metsästyspäivä. Kun iltakellot alkavat soida laaksossa, silloin minun
+on puhallettava merkki, jonka toistaa toinen torvimies toisella alpilla
+ja sitten kolmas ja neljäs, ja niin kulkee soitto yli koko rintaman, ja
+rauha on julistettu siksi vuodeksi. Iltakellot alkavat soida. Vien
+torven huulilleni, puhaltaakseni päättäjäissävelen. Silloin tömähtää
+vuori, ja keskellä pengermää seisoo nuori kauris, emästään eksynyt,
+kuulostellen sitä ja varovasti äännähtäen. Minulta putosi torvi
+kantimeensa ja pyssyn perä lensi poskelle. Vuona oli yhdellä laukalla
+sen röykkiön päällä, jonka alla nyt on madonnan alttari. Laukaisin,
+mutta en osannut kuolettavasti. Maassa oli verimerkkejä. Seurasin niitä
+pimeään saakka saavuttamatta haavoittamaani. Yöllä ilmestyi minulle
+madonna unessa ja sanoi:--"Sinä olet tehnyt murhan. Eläimen henki on
+yhtä pyhä kuin ihmisen henki." Etsin monta päivää haavoitettua. Tapasin
+sen pengermältä, erään kalliojyrkän alta, jonne se oli päässyt
+laskeutumaan, mutta ei siitä enää nousemaan pois. Sen toinen etujalka
+oli poikki. Se oli kuollut nälkään, syötyään kaiken vihreän ja
+järsittyään maasta kanervan juuretkin.
+
+--Ilmoitin herttualle, etten enää voi olla hänen metsästäjänsä. Hän
+kysyi, miksen. Minä sanoin, että se on synti. Kuinka synti? hän kysyi.
+Minä kerroin, mitä madonna oli ilmaissut minulle unessa. Herttua oli
+vanha ja hurskas mies. Hän sanoi, että siellä, missä madonna on
+ilmestynyt ja käskenyt jotakin, siellä häntä on toteltava. Sen jälkeen
+täällä ei ole ammuttu, ei koko siinä vuoristossa, jonka herttua
+omistaa. Hän pyysi minua jäämään tänne ja vartioimaan, ettei täällä
+enää koskaan ammuttaisi. Olen vartioinut täällä kauriita kohta kymmenen
+vuotta. Ne ovat niin kesyttyneet, että öisin tulevat syömään haasialta,
+joka on tämän huoneen takana. Ajattelin, että madonnan tarkoitus oli
+ollut vielä suurempi, että hänen oikea tarkoituksensa oli sanoa: koska
+ihminen ei saa tappaa eläimiä, saa hän vielä vähemmän tappaa toisia
+ihmisiä.
+
+Tahdoin palvella häntä silläkin tavalla. Pystytin hänen kuvansa siihen.
+Monet ovat ruvenneet häntä rukoilemaan ja palvelemaan. Kun he kysyvät,
+miksi häntä palvelen, niin minä selitän heille sen. Madonna on tehnyt
+muuta ihmettä. Hän suojelee lumivyöryiltä. Niiltä, jotka häneen
+uskovat, ei karja joudu hukkaan. Moni tulee juomaan vettä hänen
+lähteestään ja vie sitä pyhänä vetenä kotiinsakin. Papit eivät ole sitä
+siunanneet, mutta se on silti pyhää, sillä madonna itse on sen
+siunannut. Se ei koskaan samene. Kaikki muut lähteet samenevat, kun
+jäätiköillä sataa, mutta madonnan lähdettä ei suurinkaan sade samenna.
+
+Enhän voinut seurata häntä aivan kaikkeen tuohon. Mutta jos joku nyt
+juuri olisi uskaltanut sitä epäillä tai kohauttanut sille
+ylenkatseellisesti olkapäitään, olisin vakuuttanut uskovani, että
+kaikki oli tapahtunut juuri niin, kuin hän uskoi. Madonna _oli_
+ilmaantunut hänelle, madonna _teki_ ihmeitä, hänen lähteensä _oli_
+pyhä, ja sen vesi pysyi aina kirkkaana _siksi_, että se oli pyhää
+vettä.
+
+Kuului keveitä, varovaisia askelia ulkoa. Koira kohotti päätään,
+kuulosti, vainusi ja paneutui takaisin.
+
+--Mitä se on?
+
+--Kauriit saapuvat heinähaasialleen.
+
+--Ne todella uskaltavat, vaikka talossa on koirakin?
+
+--Pax ei mene koskaan ulos, ennenkuin kuulee heidän poistuneen.
+
+--Ettekö koskaan epäile sitä, että aatteenne jää toteutumatta?
+
+--En. Ihmisillä on tarve uskoa siihen. Uskon, että suurin osa
+ihmiskuntaa sydämensä syvimmässä uskoo tai ainakin toivoo, ettei enää
+syttyisi sotia. Ei kukaan, joka on täällä käynyt, ole puolustanut sotaa
+niitä vastaan, jotka pitävät sitä pahana. Ehkä ajattelevat he toisin
+tuolla alhaalla maailmassa, mutta niin pian kuin he ovat poikenneet
+rauhan madonnan polulle ja saaneet juoda hänen lähteestään, tulee
+heihin halu uskoa, että hän kerran saa sen aikaan. "Meistä on niin,
+kuin tässä olisi pyhä paikka, ja rauhan jumalan asunto." Niin he
+sanovat. Saattaahan olla, että monet puhuvat näin vain minulle
+mieliksi. Ehkä minä heistä monestakin olen vain haaveilija, puolihullu
+äijä, niinkuin ehkä olenkin. Mutta minä olen iloinen, että he edes
+_sanovat_ uskovansa, vaikkeivät todella uskoisikaan, tai vaikka se
+olisi heissä vain hetken tunnelmaa. Aina siitä sittenkin jää jotakin,
+vaikka sanoisi sen suottakin. Minä kuvittelen, että heille tapahtuu
+niinkuin mehiläiselle, joka tietämättään saa kukan siitepölyä siipiinsä
+ja tietämättään hedelmöittää sillä toisen kukan... Tämä kesä on ollut
+ihmeellinen kesä. Ei koskaan ennen ole tullut niin paljon
+rauhanuskovia. Ne ovat tulleet vartavasten eikä vain sattumalta.
+Madonna ne nuoret miehet sai puhumaan niin kauniisti ja innostuneesti.
+Suokoon hän heille varjeluksensa, etteivät he syöksyisi alas... Hyvää
+yötä teille.
+
+Hän kuului rukoilevan hiljaa ja sitten nukkuvan heti. Ympärillä
+vallitsi erämaan ja yläilmojen kaksinkertainen hiljaisuus. Puro yhä
+lorisi jossakin. Koira huoahti nukkuessaan. Jokin hyönteinen risahti
+heinissä. Lampaat ja kilit lepäsivät äänettöminä navetassaan, mutta
+ulkoa kuului villikauriiden varovainen liikehtiminen heinähaasian
+ympärillä. Niitä tuntui tulevan yhä enemmän, ja minua huvitti kuvitella
+kaiken vuoriston väen jonoa rauhanmadonnan haasialle, jossa oli
+loppumaton, itsestään siihen siunautuva heinä.
+
+Hän oli totisesti sovittanut sen, minkä heitä kohtaan oli rikkonut.
+
+Jos eläimen hengen ottaminen on synti, niin hän on totisesti sen
+sovittanut.
+
+Olinhan minäkin aikoinani ollut metsästäjä, tappanut ja haavoittanut,
+kuinka paljon lienenkään, tulematta siitä kuitenkaan siihen, mihin hän.
+Olin joistakin epämääräisistä tunnonvaivoista--vaiko vain
+kyllästyksestä?--lakannut ajaksi, mutta alkanut taas uudestaan, koska
+semmoinen minusta ei ollut muuta kuin hentomielisyyttä, turhaa
+tunneherkkyyttä. Kuinka ei minussa ollut tapahtunut sitä muutosta, mikä
+hänessä? Siksikö, ettei minulle ollut voinut tapahtua sellaista
+ihmettä, sellaista yöllistä ilmestystä kuin hänelle? Onko ehkä heräys,
+kääntymys johonkin perinpohjin uuteen, aina joidenkuiden salaperäisten,
+meistä itsestämme riippumattomien ja meille tuntemattomien voimien
+ihme--Jumalan ihme, niinkuin uskovaiset sanovat?
+
+Pulppuaako toisissa, semmoisissa kuin hänessä tuossa, suoni joistakin
+syvistä, aikakausien takaisista lähteistä? Onhan eläimen hengen
+ottamisen kielto ja siitä johtuva lihan syömisen kammo olennaisena
+sisällyksenä kokonaisissa uskonnoissa. Käyhän se säälin ja
+vastenmielisyyden tunteen punaisena lankana läpi koko ihmiskunnan
+siveysopin.
+
+Pyysin aamulla herättyäni saada jäädä hänen luokseen. Pyyntöni näytti
+olevan hänelle mieleen. Kun tiesin, ettei hän ota mitään rahamaksua
+vierailtaan, kysyin, enkö voisi häntä jollakin tavalla työlläni auttaa.
+Hän ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan heinään, jos se minua
+huvittaisi.
+
+Meitä oli kolme, jotka lähdimme. Jo varhain aamulla oli laaksosta
+tullut nuori mies. Hän oli totinen, hiukan alakuloisen näköinen
+nuorukainen. Kysyin laskeutuessamme, kuka hän oli.
+
+--Hän on Hanseli, erään yksinäisen naisen poika. Hän on postimieheni ja
+tavarankuljettajani. Oi, hän on ihana poika, kuiskasi hän. Hän on kyllä
+suorittanut asevelvollisuutensa, mutta sotaan hän ei menisi. Hän uskoo
+niinkuin minäkin.
+
+Niityt olivat alempana, vähän matkaa madonnan pengermältä, jonne sieltä
+vei polku viistoon vuoren rinnettä alas, kuusikon läpi. Siellä oli,
+sekä laakson tällä puolella että sen toisella, kokonainen alue
+talonpoikien heinämaita, joilla heinänkorjuu oli täydessä käynnissä.
+Siellä liikkui kaikkialla väkeä pienten ruskeiden latojen ympärillä,
+kuului viikatteiden hionnan helkettä, ja soi joikuja laakson yli
+puolelta puolelle. Alhaalla laakson pohjassa huhusivat matkailijat
+tervehdyksensä ylempänä oleville ja saivat vastaukseksi iloisen
+sävelen. Taivas oli yhä edelleen sunnuntaikirkas, ilma tyven ja lämmin.
+Työ kävi kuin karkelo. Sain taas pitkästä ajasta panna terävän raudan
+kostean heinän juureen ja nauttia sen mielityöni sulosta. Aamulla
+kaatui heinä, kuivi päivän helteisen auringon alla ja oli jo illan
+tullen valmistunut kannettavaksi latoon, joka oli kuusikon reunassa,
+aivan niinkuin ennen kotona, sydänmaan pienellä metsäniityllä ystäväni
+luona. Se oli ero kuitenkin kotoisen ja tämän välillä, että täällä
+kuusikon yli kurkottivat päälakeaan häikäisevät lumihuiput ja että
+niityn yli näkyi vuoristomaisema kaikessa komeudessaan, moniväriset
+laaksorinteet ja laakson pohjassa yhtäällä kuohuva koski, jonka pauhua
+ei kuulunut, vaikka näkyikin vaahto, toisaalla hiljalleen vyöryvä vuo,
+ja alimpana autereinen järvi ja kaikki sen kaupungit ja elämä ja liike.
+
+Minua kuin pakottamalla pakotti asettamaan kaikki rauhanaatteen valoon.
+Joka taholta oli tulevinaan vastaani sopu ja sointu ja siinä elävät ja
+sitä harrastavat hyvät ihmiset. Minusta tuntui, kuin erakon aate olisi
+heitä kaikkia elähyttänyt, kuin he olisivat sen läpitunkemia joka
+liikkeessään, joka askeleellaan. Ne nousivat verkalleen jyrkkiä
+rinteitä kukin ladolleen olallaan reppunsa ja aseensa, työnsä aseet,
+viikatteet ja haravat. Niillä oli kaikilla sama puku, miehet lyhyissä,
+harmaissa sarkatakeissa kuin vanhat kotoiset heränneet körteissään. Se
+oli kuin sotaväkeä tuo, joka tuli valloittamaan sen viimeisenkin vähän,
+minkä ihminen täällä voi luonnolta valloittaa, heinäkipenen ei kovin
+kaukana ikuisen lumen rajoilta. Olihan siinä pienoiskuva rauhan asein
+valloitetusta koko maailmasta--alhaalla järven rannalla viinirypäleiden
+maa, hedelmien ja ruusujen, kaiken hienoimman viljelyksen maa--täällä
+vaivaiskoivujen, tunturikuusien ja kanervain Lappi, ja sillä välillä
+kaikki asteikot--yhtä maailmaa kaikki, keskenään ystävällisissä
+väleissä elävien ihmisten hallussa.
+
+Heinämiehet olivat kuin yhtä perhettä, tekivät kyllä omaa työtään,
+mutta olivat samalla yhteistyössä, toimien kuin talkoissa, vaikkei
+töitä oltu vartavasten niin järjestetty. Kun joltakin loppui oma
+työnsä, siirtyi hän sanaa puhumatta toisen alueelle niittämään,
+haravoimaan ja kantamaan. Vuoristo epävakaisine ilmoineen ja
+yllätyksineen on vihollinen, jota vastaan täytyy aina olla varuillaan.
+Jokainen täällä on joskus henkensä kaupalla toistaan auttanut ja saanut
+samanlaista apua. Jos katoo eläin, tai ihmisten edes arvellaankaan
+joutuneen vaaraan, lähtee koko kylä etsimään. Ihmiset ovat ystäviä,
+luonto on kaikkien yhteinen vihollinen. Miksei voisi koko maailmankin
+elämä olla sen periaatteen mukaan järjestettävissä? Ja niinhän se
+suuresti katsoen jo tavallaan onkin. Missä ei ole, siinä se siihen
+pyrkii.
+
+Erakon madonna näytti kuin yhteisestä salaisesta sopimuksesta olevan
+omaksuttu tämän paikkakunnan, näiden heinämiesten suojeluspyhimykseksi.
+Hän oli heille hyvien säiden haltija, suotuisain ilmojen antaja,
+selitti minulle erakko. Lähtiessään illalla kotimatkalle he
+poikkesivat, melkein kaikki naiset ja monet miehetkin, hänen luokseen,
+vaikka sinne oli noustava melkoinen, jyrkkä rinne. He polvistuivat
+hetkeksi sen eteen, näyttivät rukoilevan ja olivat siitä noustessaan,
+niinkuin olisivat täyttäneet totutun velvollisuuden. _Oli_ siis jo
+olemassa rauhanmadonnan palvelus, rauhanseurakunta, oli rauhanaatteen
+uskovaisia--sen alttari, pappi--oli pantu tulevan rauhankirkon
+perustus--tosin kaukana suuresta maailmasta, tosin poissa
+todellisuudesta yläpuolella pilvien, ehkä vain hämäränä tunnelmana--
+mutta se _oli_ kuitenkin.
+
+--Ettekö puhu heille koskaan tuossa madonnan pengermällä? kysyin eräänä
+iltana noustessamme.
+
+--Katsokaas, kun minä en osaa puhua. Jospa osaisinkin... Jos olisi
+joku, joka selittäisi sitä heille, niinkuin ne nuoret miehet eilen.
+
+Meidän heinäntekomme kestää useita päiviä. Lähdemme aina aamulla alas,
+teemme työtä päivän ja palaamme illalla majalle. Sulaudun yhä enemmän
+tähän hänen maailmaansa, joka alussa on kuin epätodellista tarua, mutta
+muuttuu vähitellen todellisuudeksi, niinkuin ei muuta todellisuutta
+olisikaan olemassa. Minäkin palvelen rauhan madonnaa, en tosin
+polvistuen ja rukoillen, niinkuin hän ja muut, mutta vieden sille omine
+toivotuksineni kukkani minäkin hänen alppiruusupuutarhastaan, joka
+aamu, niinkuin se kuuluisi asiaan, niinkuin rikkoisin jotakin vastaan
+sitä laiminlyömällä.
+
+Joudun siellä näinä päivinä sielun ja ruumiin sopusointuun, mikä
+minulle tulee vain harvinaisina juhlahetkinä luonnossa, saaristossa,
+meren rannalla, katsellessani elokuun lämpimänä iltana majakkain
+äänetöntä tuiketta, kun suuri kuu samalla seisoo taivaanrannalla--kun
+ei voi eikä tahdo katsoa elämän nurealle puolelle ja kun uskoo, ettei
+sillä sitä puolta olekaan, että toinen puoli on yhtä kirkas kuin
+toinenkin. Ruumiini on suloisesti uuvuksissa tehdyn työn jälkeen, mieli
+etsii vain miellyttävää ja viihdyttävää. Tahtoo nähdä kaikki, ei niin
+kuin se ehkä on, vaan jossakin "hohteessa". Heikko paimenpillikin saa
+sydämen väräjämään ja sielun haltioitumaan. Yksinkertainen virsi
+vaikuttaa kuin mahtava orkesteriesitys. On herkkä ei vain tunteille,
+vaan myös aatteille, tekee mieli koettaa ymmärtää kaikkea,
+vastakkaisimpia suuntia, sitäkin, mitä on ennen tuominnut. Silloin
+ennen kaikkea tahtoo uskoa, uskoa mahdottomintakin, sitä, että kaikki,
+mitä toivoo, on toteutettavissa.
+
+Ja minä uskoin, että maailmanrauha ei ole enää unelma, ei haave, vaan
+että sen täytyy toteutua. Se ehkä jo onkin toteutunut. Viimeinen sota,
+ainakin suurten sivistyskansojen kesken, on jo sodittu. Eihän täällä
+koskaan tiedä aikaa eikä hetkeä. Ehkä se uusi vuosi on jo alkanut,
+joskus meidän nukkuessamme, kello kaksitoista yöllä. Sen tähti on jo
+noussut, viisaat miehet ovat sen jo huomanneet. Kanuunia ei enää
+laukaista. Linnoitukset jäävät vähitellen sammaltumaan, vallitukset
+puretaan... Sotalaivat ruostuvat satamissaan... Kuinka moni entisaikain
+linna onkaan nyt museona, kouluna, kirkkona, kirjastona! Kuinka monet
+vallit lasten leikkitanterina!
+
+Angeluskellot alhaalla laaksossa soivat lempeästi tyynen illan
+hämärässä. Niiden ääni kantautuu sieltä tänne saakka, ehkä vielä
+ylemmäkin, ylimmille huipuille, ikuisten jäätiköiden peikkoluoliin. Ne
+soivat nyt, juuri tällä hetkellä, yli koko Euroopan mantereen, samana
+hetkenä Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ... haastellen enkeleinä
+maasta maahan, yli merien ja aavikoiden, vuorelta vuorelle ...
+lennellen toistensa luo vierailemaan yön hiljaisuudessa, kun ihmiset
+valmistuvat menemään levolleen ... sekaantuakseen heidän uniinsa.
+
+Oli ihana tunne, että minulla taas pitkästä ajasta, ehkä oikeastaan
+ensi kerran elämässäni, oli usko, usko hyvään, usko oikeuteen ja
+ihmisrakkauteen, siihen, että maailma sittenkin paranee, että siitä voi
+tulla ihmiskunnan onnela, kun se kerran ymmärtää onnensa ehdot--mikä
+ilo, se tunne rinnassa, täältä painua vuorten yli auringon maahan!
+
+
+
+
+V.
+
+
+Seuraavana aamuna menimme taas niityllemme, hajoittamaan viimeisiä
+rukoja. Joka aamu olimme rauhan madonnan pengermällä nähneet naisia
+polvistumassa ja tavanneet heidän tuoreet kukkasensa alttarilla. Nyt
+siinä ei ollut ketään, eivätkä kukkasetkaan olleet eilisestä
+uusiutuneet.
+
+Oli lauantai. Ja heillä oli kai ollut kiire töilleen, niin etteivät
+malttaneet poiketa tänne ylös. Mutta kun tulimme niityille, ei
+sinnekään ollut saapunut ketään. Ei muuallakaan näkynyt heinämiehiä,
+eikä kuulunut viikatteen hionnan helinää niinkuin edellisinä aamuina.
+Ru'ot seisoivat hajoittamatta, haravat odottivat pystyssä, rukoihin
+pistettyinä.
+
+Oliko tänään ehkä jokin kirkkojuhla, jotkut kyläkemut, joita
+vuoristossa vähän väliä vietetään? Erakko ei tiennyt olevan. Mutta
+saattoihan silti olla. Aloitimme työmme, hajoitimme heinät omalta
+niityltämme ja myöskin naapurien niityiltä, niin paljon kuin arvelimme
+ehtivämme saada niitä kokoon kahden miehen ennen illan tuloa.
+
+Olihan sittenkin merkillistä, ettei ainoallekaan niitylle koko
+laaksossa päivän pitkään ilmaantunut ainoatakaan heinämiestä. Jokin
+yhteinen este täytyi olla olemassa. Onhan vuoristo yllätysten maailma.
+Milloin tahansa voi tulla maanvieremä ja haudata alleen. Silloin
+tarvitaan kaikki kylän miehet kaivamaan esille hautautuneita. Mutta
+olisihan luullut ainakin naisten voivan tulla. Eivät ne täällä
+kernaasti laiminlyö hoitamasta vähiä heiniään.
+
+Olimme hajoittaneet heinät ja istuimme ladon ovella ympärillämme
+tuoksuva, ritisevä luoko täydessä auringon paisteessa.
+
+--Missä lienevät matkailijatkaan tänään? Ei näy heitäkään yhtä ainoata.
+
+--Omituisinta on, ettei Hanseliakaan kuulu.
+
+Eräässä tien käänteessä alhaalla laakson pohjassa tuli esiin jono
+miehiä, ei matkailijoita, vaan vuoristolaisia, jotka astuivat
+kiivaassa, reippaassa tahdissa alaspäin, marssia laulaen.
+
+--Ehkä siellä sittenkin on jokin juhla.
+
+Tömähti polulla, joka kulki viistoon vuoren rinnettä ja toi tähän
+sotilasvartiomajalta ylempää vuoristosta. Sieltä riensi alppijääkäri,
+huutaen alas, kulussaan pysähtymättä:
+
+--Halloo, rauhan pappi, halloo! On julistettu sota!
+
+--Mitä sinä puhut? huusi erakko ylös hänen jälkeensä.
+
+--Totta, teidän pyhyytenne! vastasi mies, pysähtyen hetkeksi ja tehden
+sotilaallista kunniaa, ivallisesti, niinkuin minusta näytti.
+
+--Kuka sen on julistanut?
+
+--Hänen majesteettinsa Itävallan keisari!
+
+Hän huusi vielä jotakin, jota en kuullut, ja katosi harjanteen taa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitä sitten tapahtui, se tuli yllemme kuin alpeilta syöksyvä lumivyöry.
+
+En muista enää, kuinka tulimme röykkiöitä ja rinteitä alas laaksoon,
+siihen, mistä alkoi nousu erakon majalle. Meillä oli vain yksi ainoa
+ajatus: saada varmuus siitä, mitä oli tapahtunut, oliko totta, mitä
+sotamies oli huutanut. Ehkä oli siellä sittenkin vain sotaharjoitukset,
+ehkä hän riensi vain sitä varten sinne? Ehkä Hanseli ja muut sentähden
+olivat jääneet tulematta? Tai ehkä tuo mies oli tehnyt meistä vain
+pilaa.
+
+Mutta tien täydeltä, puolittain juoksumarssissa, rynnisti meidän
+ohitsemme, pakottaen meidät tiepuoleen, komennuskunta alppijääkäreitä.
+Seurasimme heitä hetken, niin hyvin kuin voimme, hengästyneinä heiltä
+kysellen:
+
+--Onko totta, että on sota?
+
+--On!
+
+--Kenen sota ketä vastaan?
+
+--Kaikkien kaikkia vastaan!
+
+--Kaikki meitä vastaan ja me kaikkia vastaan!
+
+Upseerin äänessä oli innostusta ja ihastusta, niinkuin vihdoinkin olisi
+toteutunut jokin, jota oli kauan toivottu, ja siinä oli samalla kuin
+ilkuntaa sille, jolle se puhui.
+
+Ne menivät, suonet paljaissa pohkeissa joka askeleella voimakkaasti
+pullistuen ja kenkäin rautanaulapohjat karahtaen kiviin kuin hammasta
+purren uhasta ja kiukusta.
+
+Tulemme eräälle sillalle, jonka korvassa seisoo vartija. Silta on
+miinoitettu. Se räjäytetään heti, kun tarvitaan. Enempää hän ei
+ilmaissut, viitaten meitä menemään.
+
+Meillä ei ole mitään sanomista toisillemme. Se, minkä jo olemme nähneet
+ja kuulleet, tekee meidät kuin älyttömiksi, mutta kuitenkin me
+riennämme, minkä kerkiämme, kuullaksemme lisää. Erakko, vanha tottunut
+vuorelainen, astuu edellä, ja minun on vaikea pysyä perässä.
+
+--Ah, hyvä Jumala! kuulen hänen huokaavan.
+
+Näitä samoja teitä minä viime sunnuntaina kuljin, nousten ja nousten--.
+
+Tulemme siihen paikkaan, missä ylempi laakso lakkaa tasaisesta
+laskustaan ja ensin pusertautuen ahtaaksi holviportiksi sitten jyrkkänä
+portaana vie alempaan laaksoon. Siinä on penikulmapatsas. Patsaaseen on
+kiinnitetty Frans Josefin sodanjulistus Serbialle ja hänen manifestinsa
+kansalleen. Hän koettaa siinä puolustaa sodanjulistustaan. Siinä on
+seuraava lause: "Serbia astui vihamielisyyden tielle Itävalta-Unkaria
+kohtaan, kun minä kolmikymmenvuotisen rauhallisen ja hedelmällisen työn
+jälkeen Bosniassa ja Herzegovinassa ulotin hallitustoimeni näihin
+maihin. Minun hallitukseni käytti silloin hyväkseen voimakkaamman
+oikeuksia mitä suurimmalla alentuvaisuudella ja hellyydellä ja vaati
+Serbiaa vähentämään armeijaansa."
+
+--"Ulotti hallitustoimensa" ... toisin sanoen: anasti maan ... "vaati
+vähentämään armeijaansa" ... toisin sanoen: luopumaan kaikesta
+itsenäisyydestään. Ja kun toinen ei suostu, käy hänen
+kaikkeinkristillisin majesteettinsa kurjaa kurkkuun. Niinpä niin...
+
+Levähdän hetken, hengästyneenä kiivaasta kulusta. Nyt ei siinä ole usma
+estämässä. Näkyy koko laakso ja järvi ja kaikki kaupungit, kylät ja
+niiden kirkot aamun kirkkaimmassa valossa. Se on sama maisema kuin niin
+monta kertaa ennen, mutta jotakin on kuitenkin toisin. Rannikkolaivat
+eivät kulje tavallisia reittejään, sillasta siltaan, vaan pitkin ja
+poikki, kuin hätiköivässä epäjärjestyksessä. Toiset ovat tyhjät, toiset
+täpöisen täynnä. Lippuja liehuu kaikkialla, katoilla ja kirkkojen
+torneissakin. Tiet ovat mustanaan ajavia ja kulkevia, vaunuja ja
+autoja. Siihen näkyy myöskin sen tunnelin suu, jossa viikko sitten olin
+nähnyt maailmanliikenteen käyvän kuin kellon heilurin: toinen juna
+sisään, toinen ulos, matemaattisen täsmällisesti. Nyt ei näyttänyt
+olevan aavistustakaan yhteisestä aikataulusta. Melkein kaikki junat
+kulkivat yhteen suuntaan, pois vuoristosta, joka ikäänkuin tyhjensi
+itseään, hylkäsi, minkä kerkesi. Siinä oli kuin jokin hätä ja ahdistus,
+tänne asti tuntuen. Mutta liput liehuivat tuulessa kuin riemuiten,
+valkeat punaristiset ylinnä muita, niinkuin nyt olisi heidän päivänsä,
+ei suru-, vaan riemupäivänsä.
+
+Erakko oli odottanut minua hiukan alempana. Kehoitin häntä rientämään
+... tapaamme toisemme ravintolassa.
+
+--Olen levoton Hanselin tähden ... anteeksi.
+
+Ja hän eteni minusta etenemistään, niin että pian olin yksin.
+
+Siis _on_ siellä sota tuolla, huolimatta kaikesta, huolimatta nuorten
+miesten kaikista todisteluista, että se muka on mahdoton, huolimatta
+pyhästä maailmanjärjestyksestä, huolimatta maailman yleisestä
+mielipiteestä, erakon uskosta--ja minun haihatuksistani. Sanoinhan minä
+sen! Eipäs maailma siis ollutkaan sen kummempi, kuin miksi sitä olin jo
+kanan sitten uskonut. Siinäpäs sitä sittenkin oltiin. Sota tahallaan
+tahdottu, tekemällä tehty--puhtaista puhtahin hyökkäyssota heikomman
+niskaan, niinkuin niin monesti ennen. Kaikki siis taas paikoillaan!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun tulin alas ensimmäiseen taloon kylän laidassa, sain lukea siinä
+uuden sodanjulistuksen ja sen vieressä vielä toisenkin. Ne olivat
+naulatut erään puutarhan lauta-aitaan, jonka yli kaareutui kirsikka- ja
+omenapuita, oksat hedelmistä notkuen. Kaikki ovat mukana. Koko maailma
+palaa. Erakko parka rauhanmadonnineen... Minä narri uusine uskoineni!
+Tieni vei erään rautatieaseman ohitse. Se oli pieni paikallisasema
+keskellä vihertävää niittyä, rakennettu matkailijaliikettä varten,
+somaa tyyliä, kuin huvimaja. Sen sillalle oli ennen ollut vapaa
+pääsy kenellä hyvänsä, ja sen mukavilta penkeiltä oli hauska
+katsella tulevia ja meneviä pyyleviä, hyvätuulisia polvihousu- ja
+reppuselkä-saksalaisia. Nyt sen eristivät kivääri olalla seisovat
+vartiosotilaat. Hyväntahtoinen vanha asemapäällikkö, jolla ennen oli
+arvonsa merkkinä viaton virkalakki, oli nyt puettu sotilaspukuun,
+kupeella kalpa, ja hääri komentavan upseerin käskyläisenä, käsi vähän
+väliä lipassa.
+
+Saapui juna ja pysähtyi. Odotushuoneen ovi avautui, ja sillalla olevaa
+yleisöä syöksyi sitä kohti, huutaen ja viheltäen: "Alas Englanti! Alas
+Ranska!" Sieltä tuli sotilasvartion saattamina niitä nuoria miehiä,
+jotka viikko sitten olivat istuneet rauhan erakon majalla takkavalkean
+ääressä poltellen rauhanpiippua yhdessä, ranskalaiset, saksalaiset,
+englantilaiset, venäläiset ... jotka olivat lähteneet vaaralliselle
+kiipeilyretkelle samaan köyteen kytkeytyneinä, matkalla korkeuksiin ja
+matkansa lopullisena määränä rauhan kongressi Roomassa... Heidän
+saksalaisia tovereitaan ei näkynyt. "Kuristakaa ne vakoilijat!"
+huudettiin heille. "Alas Ranska! Alas Englanti!"--samat maat, joista
+kuitenkin koko tämä seutu oli suureksi osaksi elänyt, joiden rahoilla
+tämä rautatie, nämä hotellit, tämä hyvinvointi oli saatu aikaan, joiden
+väkeä vielä eilen palveltiin kuin ruhtinaita heitä varten rakennetuissa
+loistolinnoissa. Ehdin nähdä heistä vain vilahduksen. Heidän eleistään
+ilmeni, heidän silmissään paloi viha vihaa, ylenkatse ylenkatsetta
+vastaan.
+
+He nousivat santarmien seuraamina vaunuun, ilmaantuen hetkeksi sen
+avonaiseen ikkunaan. Joukko räjähti uuteen haukkumahuutoon: "Alas
+vakoojat!"
+
+Silloin huusivat vangit, silmät säkenöiden, posket pingoittuen:
+"Raakalaiset! Roistot! Barbaarit!--Eläköön Englanti! Eläköön Ranska!
+Eläköön Elsass-Lothringen!" Heidät kiskaistiin olkapäistä armottomasti
+vaunuun, ikkuna suljettiin ja uudin vedettiin ikkunan eteen, junan
+lähtiessä liikkeelle.
+
+Se oli rotuvihaa, kansojen vihaa kansoja kohtaan ... vihaa ihmisten
+kesken, jotka vielä eilen olivat tavanneet toisensa rauhan ilossa,
+asuneet samojen kattojen alla, syöneet samojen pöytien ääressä,
+kulkeneet urheilun aseveljeydessä vaarallisimpien kuilujen partaita,
+samaan köyteen kytkettyinä... Se viha oli ollut aina olemassa, päällä
+vain hieno sovinnaisuuden kuori. Nyt se kuori oli murtunut, vapautuneet
+intohimojen aallot huuhtoivat riemastuneina rantojaan.
+
+Näen erakon toisella puolella radan, mutta hän ei näe minua. Hän
+rientää pois, ja minä seuraan häntä.
+
+Tulen kylän kirkolle. Sen tornissa hulmuaa sen valtakunnan lippu,
+kellotapulin luukusta liehuu laivaston, armeijan, liittolaiskansan
+lippuja, mitä kaikkia liehuneekaan, toisiaan hyväillen kuin kiimaisten
+hunnut. Kirkossa on parhaillaan jumalanpalvelus. Sisällä ei nähtävästi
+ole muita kuin pappeja ja sotilaita, koska näitä seisoo rivittäin vielä
+ulkopuolellakin, kirkon pihalla sen aitauksen sisässä. Muu kansa
+täyttää aukeaman kirkon ympärillä, hotellien liputetut parvekkeet,
+ikkunat ja katot. Kirkon avonaisista ikkunoista kuuluu soittoa, laulua
+ja messua. Kaikkien silmissä on kiinteä, useiden silmissä kiihtynyt,
+intohimoinen ilme. Kirkosta kuuluu joskus Jeesuksen nimen maininta.
+Silloin tekee kaikki väki kirkon ovelta talojen parvekkeille ja
+katoille saakka ristinmerkin, ei hartaudella, vaan niinkuin uhalla,
+niinkuin: hän on _meidän_ Jumala! Tuon tuostakin kuulen kerrottavan
+papin kirkossa uudistuvat sanat: "Jumala on _meidän_ kanssamme, Herra
+auttaa meitä oikeassa asiassamme."
+
+Pappi vaikenee, urut soivat. Pappikulkue tulee kirkosta ulos täydessä
+juhla-asussa. Toiset messuavat yhä, toiset heiluttavat pyhää
+suitsutusta, yksi ripauttelee vihkivettä polvistuviin sotamiehiin.
+Kaikki muukin kansa polvistuu. Muuan nainen itkee; hänen vieressään
+oleva toruu häntä siitä. Minäkin polvistun vaistomaisesti; tuntuu, kuin
+olisi henkeni vaarassa, jollen sitä tekisi.
+
+On yksi ainoa, joka ei ole polvistunut, rauhan erakko. Hän seisoo
+kirkkoaidan portin pielessä, paljain päin, tukka tuulessa, elottomin,
+melkein älyttömin ilmein, niinkuin ei ymmärtäisi eikä koettaisikaan
+ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Pappikulkue lähestyy
+porttia. "Polvillesi!" sähistään hänelle, mutta hän ei liikahda. Häntä
+nyhdetään kauhtanan liepeistä. Kun hän ei siitäkään välitä, painaa joku
+roteva mies hänet hartioista alas. Vastustelematta sallii hän sen
+tapahtua, mutta seisoo polvillaankin yhtä suorana ja yhtä näkyvänä,
+tekemättä ristinmerkkiä, ja siihen ne eivät häntä enää pakota.
+
+Papit palaavat kirkkoon. Upseeri nostaa lipun ja tulee sen kanssa
+kirkkopihan portille. Samalla soittokunta puhaltaa marssin, joka
+tukehtuu suunnattomaan hurraahuutoon ja kättentaputukseen. Heilutetaan
+ohitse astuville sotilaille hattuja ja liinoja, ja säikähtynyt
+kyyhkysparvi katoilta ja naakkapilvi kirkon tornista kiitää varjona
+päiden yli, toria kiertäen, edeten ja palaten.
+
+Sotilaat hajaantuvat ravintoloihin ja taloihin, saatuaan käskyn tunnin
+päästä kokoontua samaan paikkaan, lähteäkseen asemalle. Joka taholta
+kuuluu eläköönhuutoja, karkeita, kimeitä, miesten, naisten ja lasten.
+
+Joudun väen mukana entisen ravintolani edustalle. Sen piha ja
+vierastupa ovat täynnä sotilaita ja heidän saattajiaan, jotka heitä
+kestitsevät. Siinä on postimestari, ja pian tulee siihen myös pappi,
+kumpikin asettuen isännäksi pöytäänsä. Jään seisomaan ulkopuolelle,
+pensasaidan taa, pääsemättä penkilleni, jossa niin usein istuin,
+katsellen siihen missä maailmanliikenteen valtasuoni tykki kahden
+tunnelin välissä--mikä oli olevinaan kuva toteutuneesta
+maailmanveljeydestä, koko kulttuurimaailman yhteenkuuluvaisuudesta ja
+toisistaan-riippuvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien muka
+mahdottomuudesta ja järjettömyydestä, ainakin sivistyskansojen kesken.
+Siinä oli puhuttu ja ihastuttu maailmanrauhan ja tuhatvuotisen
+valtakunnan toteutumisen mahdollisuudesta, tuon saman isännän silloin
+hääriessä ja palvellessa niitä, jotka niihin uskoivat, uskotellen
+itsekin uskovansa,--nyt hän, rauhan erakon ihailija ja hänen aatteensa
+ymmärtäjä, posket hehkuen palvelee niitä, jotka tyhjentävät voiton
+maljoja itselleen ja maalleen ja tappion ja tuhon maljoja toisille.
+
+Koko tämä talo ja kai myöskin koko tämä laakso ja koko tämä maakin ovat
+yhtenä ainoana intohimon hälinänä. Samat ajatukset, samat tunteet
+luultavasti toistuvat kaikkialla muuallakin niinkuin täälläkin.
+
+Rajalle niin pian kuin suinkin! Pikamarssissa heidän pääkaupunkeihinsa!
+Sota on oleva vain muutamien kuukausien asia, iloinen sotilaskävely
+Pariisiin. Keisari Vilhelm on sanonut syyskuun ensimmäisenä päivänä
+syövänsä päivällistä Pariisissa, ja sen hän tekeekin, hän ei ole
+koskaan myöhästynyt, hänen junansa on aina saapunut sekunnilleen
+määräpaikkaansa.
+
+--Suorinta tietä!--Tietysti Belgian kautta! Sen puolueettomuusko
+traktaateilla taattu? Sota rikkoo traktaatit ja paperiperiaatteet!--sen
+huutaa postimestari leveällä, pyyhkäisevällä liikkeellä.
+
+--Me työnnämme Ranskan Atlantiin ja Venäjän Aasiaan! Ja Englannista me
+teemme saksalaisen siirtomaan!
+
+--Saksalainen järjestys,--saksalainen kuri--saksalainen sivistys--nyt
+on niiden aika!
+
+--Oikein! Oikein! säestetään väkijoukosta, joka piirittää sotaan
+lähteviä.
+
+--Kerrankin heidän täytyy saada tuntea, ketä ovat pistäneet. Koko
+germaanisen rodun tulevaisuus ja kunnia ja olemassaolo sen vaativat.
+Ah, vihdoinkin me heille näytämme!
+
+En erota enkä ymmärrä kaikkea, mitä he huutavat. En taida tarpeeksi
+heidän kieltään, kun sitä puhuu kiihko ja intohimo. Mutta he näkyvät
+olevan selvillä kaikesta, mitä sodalla on voitettavana ja miten. Kuulen
+ladeltavan teknillisiä termejä, mainittavan eri aselajeja ja kehuttavan
+niiden tehoisaa vaikutusta. Se ja se kanuuna kantaa niin ja niin kauas,
+niin ja niin suuri on sen ja sen räjähdysaineen voima.
+
+Nuo paimenet ja nuo meijeristit, nuo kauppiaat ja nuo viinurit, nuo
+tohtorit ja virkamiehet, juoksupojat ja hotellirengit, ne tuntevat
+kaiken sen kuin aapisensa, se kuuluu heidän _sivistykseensä_, he ovat
+yht'äkkiä erikoistuntijoita, ammattimiehiä alallaan... Onhan siellä
+toden totta yksi äskeisistä rauhankongressilaisistakin, yksi kaikkein
+innokkaimmista, Berliinin sosialistitohtori, joka vakuutti, että Saksa
+ei koskaan aloita. Hänellä ei ole vielä univormua, mutta
+urheilutakkinsa alla on hänellä valmis upseerin ryhti. Hän huutaa:
+
+--Tämän täytyi tapahtua! Tämä tulee puhdistamaan ilmaa tässä
+ummehtuneessa maailmassa! Meidän päällemme on hyökätty. Me emme ole
+tahtoneet emmekä aloittaneet tätä sotaa, mutta emme myöskään sitä
+pelkää! Se tuli ja tulkoon, meidän on saatettava se voitolliseen
+päätökseen! On aika tehdä vihollistemme vehkeistä loppu. Näyttipäs
+vielä kerran kyntensä Frans Josef! Oli jo aika, että Vilhelm lakkasi
+kulkemasta kauppamatkustajana.
+
+Sentapaista ne puhuvat ja purkavat. Jokainen heistä näyttää uskovan,
+mitä sanoo. Sanomalehdet ja ammattiyllyttäjät eivät vielä olisi
+ehtineet saada sitä aikaan. Se on istutettu heihin jo aikoja sitten, jo
+pienuudesta pitäen, se on vuosisatojen sivistys, joka nyt näyttää _sen_
+puolensa. Se on heissä koulun, kirkon ja kasarmihengen vaikutuksen
+yhteinen tulos. Se on heillä verissä. Se on heillä uskonto, ilmaus
+heidän syvimmästä, todellisimmasta, hartaimmasta itsestään. Se tulee
+sydämestä--tässä niinkuin tuolla kadun takana toisessa ravintolassa,
+kaikissa koko tämän järven rannalla--samoin luultavasti kaikissa
+sotivissa maissa.
+
+Missä ovat nyt ne muutamat, jotka kantoivat kukkia rauhan madonnalle?
+Missä on se erakon pikku seurakunta, josta hän oli niin hellän ylpeä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+--Herra, kuulkaa, herra, sanoi joku takanani, koskettaen kättäni.
+
+Se oli Hanselin äiti, ravintolan siivoojatar. Hän oli itkettynyt, ja
+hänen kasvoillaan kuvastui epätoivoinen hätä. Vetäen minut syrjään hän
+puhui vapisten, kuin houraillen:
+
+--Ne aikovat ampua Hanselin siksi, että hän ei tahdo mennä muiden
+mukana. Ne ovat vanginneet hänet. Upseeri sanoo, ettei hänen ole tarvis
+mennä rintamaan, että ne armahtavat hänet siitä hänen uskonsa vuoksi,
+jos hän vain menee kuormastoonkaan tai kantajaksi tai ambulanssiin.
+Mutta hän ei tahdo sitäkään. Olen rukoillut erakkoa, että hän menisi ja
+puhuisi upseerille, mutta hän ei tahdo.
+
+--Eikö hän tahdo?
+
+--Ei hän tahdo ... tulkaa te puhumaan hänelle!
+
+--Missä hän on?
+
+--Täällä.
+
+Me tapasimme erakon ravintolan karjapihalla. Hän seisoi siellä,
+kasvoillaan melkein sama unennäkijän ilme kuin äsken kirkon edustalla.
+Vaimo parka tarttui hänen käteensä tahtoen suudella sitä.
+
+--Menkää puhumaan hänelle, että hänen on mentävä ... teitä hän kuulee
+... minä rukoilen teitä!
+
+--En voi sitä tehdä ... en voi sitä tehdä.
+
+--Te ette _saa_ antaa heidän ampua häntä! hän melkein parkui. Menkää,
+tulkaa puhumaan hänelle! Upseeri lupasi päästää teidät hänen
+puheilleen! Jos hän lupaa mennä, saa hän armon ... ne odottavat
+teitä...
+
+--En voi ... en voi kehoittaa häntä menemään sotaan ... en mitenkään
+voi ... eikä hän kuulisikaan minua.
+
+--Kyllä hän kuulisi ... hän on aina tehnyt, niinkuin te olette sanonut
+... kaikki mitä te tahdotte ... se on teidän syynne, jos hänet ammutaan
+... ei, ei, en minä tahdo sanoa, että se on teidän syynne ... rakas,
+hyvä, armollinen herra, elkää antako heidän ampua minun Hanseliani!
+
+--Mutta eiväthän ne toki kuitenkaan ampune häntä? sanoin.
+
+--Sotaoikeus on jo tuominnut hänet ... neljännestunnin päästä hänet
+viedään...
+
+--Tulkaa, missä hän on? sanoi erakko yht'äkkiä päättävästi.
+
+Vaimo lähti viemään meitä.
+
+Hän vei meidät kylän laitaan, jossa koulu- tai kunnan huoneentapainen
+pienehkö rakennus oli otettu sotakansliaksi. Sen edessä oli piha, jonka
+portti oli vartioitu. Vaimo mainitsi vartiosotilaalle jonkun upseerin
+ja pyysi saada puhutella häntä. Hetken kuluttua tuli nuori upseeri
+ulos.
+
+--Se on hän ... päästäkää hänet Hanselin puheille, sanoi vaimo
+osoittaen erakkoa.
+
+--Luuletteko voivanne vaikuttaa häneen? kysyi upseeri. Näkyi, että hän
+olisi kernaasti sen suonut.
+
+--En voi enkä tahdo vaikuttaa Hanseliin.
+
+--Mitä varten te sitten tulitte?
+
+--Ottakaa minut hänen sijastaan.
+
+--Sotapalvelukseenko?
+
+--Ei, vaan ammuttavaksi, jos sen täytyy tapahtua.
+
+Katseessa, jonka nuori, vielä parraton upseeri loi erakkoon, oli
+sääliä, ylenkatsetta, kaikkea, mitä järjellä on ilmaistavana
+hullutuksen edessä.
+
+--Mitä te houritte?
+
+--Tarkoitan totta, sanoi erakko hiljaisella, luonnollisella äänellä.
+
+Upseeri ei ensin näyttänyt löytävän sitä pistävää, tappavaa sanaa, jota
+hän etsi. Ilmeestä päättäen oli ensin tulemassa suuttumuksen sana,
+sitten se teroi ja kärjistyi ivaksi, ja katse kylmänä hän pisti:
+
+--Minulla ei omasta puolestani olisi mitään sitä vastaan, että juuri
+teidät ammuttaisiin, koska tiedän, että oikea syyllinen olette te.
+Ikävä vain, että sotalaki ei salli minun teitä siihen suosittaa.
+Toivottavasti tulee kerran teidänkin vuoronne. Sitä odottaessanne
+tehkää hyvin ja poistukaa!
+
+Hän veti miekkansa, teki sillä kunniaa Hanselin äidille, kääntyi ympäri
+kilistäen kannuksiaan ja huusi komentosanan pihan perälle. Eräs sivuovi
+aukeni, ja sieltä tuli komennuskunta sotilaita, kiväärit olalla,
+keskessään Hanseli, jonka kädet olivat köytetyt selän taa. Äiti
+kirkaisi poikansa nimen ja alkoi syöstä häntä kohden. Hänet estettiin
+siitä ja pidätettiin seuraamasta saattuetta, joka nopeasti poistui
+pellon piennarta vuoren alle metsään.
+
+Riensin pois päästäkseni kuulemasta äidin huutoja ja kuulemasta
+laukausta, jonka kuitenkin kuulin--yhteislaukauksen, niinkuin monen
+piiskansiiman sätkäyksen, ennenkuin ehdin kylään tarpeeksi kauas.
+Minulla oli rinnassani yksi ainoa tunne: päästä pois jonnekin, mihin
+hyvänsä, niin pian kuin suinkin. Tämä maailman ennen ihanin laakso oli
+minulle nyt petojen luola, tämän kukkasmaljan pohjassa kuhisi ja sähisi
+kyitä ja käärmeitä. Mutta mihin minä täältä menen, kuinka järjestän
+matkani, mitä tietä pääsen kotiin? Toistaiseksi ei minulla näyttänyt
+olevan muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin erakon majalle.
+
+Olin tullut jollekin sillalle, jonka alitse kuohui vuolas vuorivirta...
+Mutta enhän saanut jättää häntä...
+
+Aioin kääntyä siitä takaisin, kun alkoi kuulua huutoa ja melua kylästä
+päin ja tien käänteeseen ilmaantui kirkuva ja viheltävä parvi,
+enimmäkseen naisia ja poikia seuraten erakkoa, joka kulki heidän
+edellään. Hän ei kuitenkaan heitä paennut, astui vain tavallista,
+nopeaa tahtiaan. Hänen ja heidän välillään kulki kylän pappi, ollen
+pitävinään heitä hänestä jonkin verran loitolla, mutta oikeastaan
+kiihoittaen ja johtaen heitä.
+
+Kuului huutoja:--Isänmaaton! Isänmaaton! Pois täältä!--
+
+Heidän eturivissään, papin kintereillä, hoippui, tukka hajallaan,
+Hanselin äiti, toisen vuoron vaikeroiden:--Hän ammutti Hanselin!--
+toisen vuoron kimeästi kirkaisten:--Heittäkää hänet koskeen!
+
+Erakko oli saapunut sillalle.
+
+--Elkää päästäkö häntä yli!
+
+--Heittäkää hänet koskeen!
+
+Jotkut pojat aikoivat rientää hänen ohitsensa sulkemaan häneltä tien.
+Pappi pysähdytti heidät, astui teennäisen juhlallisesti erakon luo,
+joka oli pysähtynyt nähtyään minut, ja laski kätensä hänen olalleen.
+
+--Mitä te minusta tahdotte? kysyi erakko tyynesti ja sävyisästi.
+
+--Tahdon sanoa teille pari sanaa.
+
+--Heittäkää hänet koskeen! kirkaisi taas Hanselin äiti, muiden häntä
+säestäessä.
+
+--Malttakaa mielenne, ystävät! puhui heille pappi. Jääkäämme tähän!
+
+Huutajat antoivat hetkeksi rauhoittaa itsensä ja peräytyivät, kiertäen
+kehän ympärillemme.
+
+--Ystävät, sanoi pappi. Sallikaa minun sanoa pari sanaa tälle miehelle
+... ne kuultuaan hän menköön elköönkä enää koskaan palatko tämän sillan
+yli... Se nuori mies oli tämän kylän parhaita poikia. Hän olisi voinut
+olla siellä, missä hänen ikätoverinsa, rajalla, maataan puolustamassa,
+ehkä kaatumassa kunnialla sen puolesta. Hänen täytyi kuolla häpeällisin
+kuolema, minkä nuori mies tähän aikaan voi kuolla. Se ei ollut hänen
+syynsä. Hänen sielunsa oli myrkytetty. Myrkyttäjä seisoo tässä. Hän
+olisi ansainnut sen kuoleman, minkä tämä onneton äiti hänestä on
+julistanut. Elkäämme kuitenkaan tehkö hänestä marttyyria, hänelle on
+oleva suurempi rangaistus jäädä eloon kuin kuolla. Hän on lopultakin
+vaaraton houkka. Yhden ainoan hän voitti puolelleen. Olette, ystäväni,
+tehneet tehtävänne saattaessanne hänet ulos kylästämme. Jätämme
+toisille kylille saman tehtävän kullekin piirissään. Elkäämme
+viivyttäkö häntä, hänen madonnansa odottaa häntä.
+
+Erakko oli kuunnellut pappia rauhallisesti, kunnioittavasti, melkein
+nöyrästi.
+
+--Saanko nyt mennä?
+
+--Olkaa hyvä.
+
+--Häntä ei saa päästää!
+
+Suuri, roteva mies, olutkuskin näköinen, hiukan päissään, oli astunut
+esiin ja huusi vielä:
+
+--Hän _on_ heitettävä koskeen!
+
+Kaikki taas huusivat samaa: häntä ei saanut päästää menemään, hänet oli
+heitettävä koskeen!
+
+Kukaan ei kuitenkaan, ei hän itsekään, käynyt täyttämään uhkausta.
+Erakko oli astunut heitä kohti ja virkkoi:
+
+--Teidän ei tarvitse heittää minua koskeen, minä menen itse, jos
+tahdotte.
+
+Syntyi hiljaisuus. Hän uudisti:
+
+--Jos tahdotte, että astun kaiteen yli ... jos olen tehnyt jotakin,
+josta minun on kuoltava, niin sanokaa, minä kuolen kernaasti.
+
+Siinä, miten hän sen sanoi, tyynesti, varmasti, koruttomasti, ilman
+katkeruutta ja mahtailua, oli minulle täysi varmuus, että hän tekee
+sen, niin pian kuin kuulee käskyn. Koetin vetää häntä pois, mutta hän
+uudisti vielä kerran:
+
+--Jos yksi ainoa vaatii, niin minä menen. Hakiko hän tahallaan
+kuolemaa? Oli kuin hän olisi toivonut kuulevansa käskyn.
+
+Mutta uudistettua vaatimusta ei kuulunut. Pappi rupesi, melkein kuin
+hätäillen, ohjaamaan pois väkeään sillalta. Näytti, kuin hän olisi
+pelännyt, että vastuu siitä joutuisi hänelle.
+
+Olutkuski koetti vielä yllyttää Hanselin äitiä:
+
+--Sano sinä, sinun on asia.
+
+Vaimo katseli hätääntyneenä ympärilleen. Erakko kääntyi hänen
+puoleensa:
+
+--Tahdotko sinä? Sotilaat eivät ottaneet minua Hanselin sijaan,
+tahdotko sinä ottaa?
+
+--Tarjoutuiko hän? kuului joku kysyvän.
+
+--Tarjoutui, vastasi joku toinen.
+
+--En, enhän minä, eihän se ollut hänen syynsä, hän oli kuin isä
+Hanselille ... eihän se ollut hänen syynsä...
+
+Vaimon pinnistys laukesi itkuun, ja liina silmillään hoippui hän pois
+sillalta.
+
+Vedin erakon mukaani. Hän antoi viedä itseään vastustelematta kuin
+unissakävijä.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Olemme matkalla takaisin majallemme ylös vuoristoon. Hän kulkee
+koneellisesti, tietämättä mitä tekee. Milloin hän jätättää, milloin jää
+itse jälelle. Hänelle näyttää olevan yhdentekevä, minne menee. Joskus
+hän on poikkeamassa väärälle polulle, ja kun ohjaan hänet oikeaan,
+tottelee hän tahdottomasti. Joskus hänen jalkansa kompastuu kiveen tai
+puunjuureen, niinkuin vanhan miehen jalka. Hän ei näytä tietävän
+kuiluista, joiden yli ja ohi hän astuu kapeita siltoja tai polkuja,
+mutta suoriutuu niistä kuitenkin, varmasti kuin unessa. Silloin tällöin
+hän huokaa raskaasti ja tuskaisesti.
+
+Olemme tulleet ylemmän laakson suuhun, siihen, missä on aina, niinkuin
+olisi siinä raja kahden maailman välillä. Siinä hän yht'äkkiä pysähtyy
+ja pyörähtää päin:
+
+--Että ne nuoret miehetkin--ne nuoret miehetkin...!
+
+Hänen kasvonsa olivat uupuneet ja elottomat, silmät kuin autiot
+ikkunat. Kuljemme taas. Yht'äkkiä hän istahtaa aiheettomasti tien
+vieressä olevalle penkille ja sanoo kokoon painuen, kädet hervottomina
+polvilla:
+
+--Maailman sota ... koko maailman sota...
+
+Ja yhtä aiheettomasti hän suoristaikse ja lähtee jatkamaan matkaansa.
+
+Sitten hän jonkin matkaa kuljettuaan jää seisomaan keskelle tietä,
+kohottaa käsiään ja sanoo kuin itsekseen puhuen:
+
+--Ne olivat kaikki siitä niin riemuissaan, kuin sen suurempi onni ei
+olisi voinut maailmaa kohdata.
+
+Sama uudistuu hetken päästä, mutta äänessä on vielä suurempi epätoivon
+avuttomuus:
+
+--Kansat vihaavat toisiaan ... kansat vihaavat toisiaan kansoina.
+Kaikki oli harhaa.
+
+Olihan se ajatus minunkin, mutta minä katsoin kuitenkin asiakseni
+sanoa:
+
+--Tämä ehkä tarvittiin, jotta kaikki sitten kerran muuttuisi
+perinpohjin.
+
+--Ei sitä tarvittu. Ette usko sitä itsekään. Miksi puhutte minulle
+mieliksi, _te_ niinkuin kaikki muutkin? Ei kukaan muu ole uskonut minua
+kuin Hanseli.
+
+Hän oli purskahtamaisillaan itkuun, voitti sen ja virkkoi synkästi:
+
+--Että semmoista saattaa tapahtua ... että Jumala sallii semmoista
+tapahtua!
+
+Tultiin siihen, missä oli tienviitta kepin päässä ja siinä kirjoitus:
+"Maailman Rauhan Majalle." Hän katseli sitä hetken, noita sirosti,
+hellästi kirjailemiansa sanoja, nosti sen sitten maasta ja heitti
+metsään.
+
+--Miksi otatte sen pois?
+
+--Ei ole kenelläkään enää asiaa maailmanrauhan majalle.
+
+Tultiin siihen, missä oli puuhun naulattuna tervehdyslauselma:
+"Täyttäköön rintasi rakkaus ja rauhantunne kaikkia lähimmäisiäsi
+kohtaan." Hän repäisi taulun irti, niin että naula parahti, jolla se
+oli lyöty puuhun. Hän aikoi heittää senkin menemään, mutta asetti sen
+sitten puun taa maahan kuin varmaan kätköön.
+
+Seuraavassa taulussa oli kirjoitus: "Kaikki ihmiset tulevat veljiksi
+kerran." Sen hän irroitti varovammin, niinkuin ei olisi kärsinyt kuulla
+puun valitusta, ja kätki senkin tiepuoleen.
+
+Tultiin taululle, jossa oli kirjoitus:
+
+"Meitä on tässä metsässä tuhannen tuhansia puita, mutta meitä ei ole
+tässä ainoatakaan, joka tahtoisi toisensa tuhota."
+
+--Valhetta, te päin vastoin tahdotte tekin kaikki toisenne tuhota,
+päästäksenne ylenemään toistenne edelle.
+
+Hän poimi pois taulun toisensa jälkeen, kaikki nuo, jotka oli omalla
+kädellään veistänyt ja maalannut ja koristanut, kunkin eri kuosiinsa,
+ja siihen niin suurella rakkaudella sijoittanut--sen, johon oli
+piirtänyt: "Humiskoon tämä honka sieluusi uskoa ja toivoa ja rakkautta
+maailmanrauhaan"--sen johon oli piirtänyt ja maalannut sanat:
+"Pyrkikööt ihmiset kilpailussa toistensa kanssa _ylöspäin_, aurinkoa
+kohti, niin kasvaa heistä jokaisesta solakka huojuva honka"--sen, jossa
+oli sanat: "Tukekaa toisianne pelkällä olemassaolollanne, niinkuin
+mekin sillä tuemme toisiamme."
+
+Kun tultiin taululle, johon oli kirjoitettu: "Maailmanrauha ei toteudu,
+jos ei kukaan siihen usko. Sen toteutuminen alkaa heti, kun jokukaan
+siihen uskoo", luki hän näin: "Maailmanrauha ei toteudu koskaan, koska
+ei kukaan sen toteutumiseen usko."
+
+--Ettekö tekään?
+
+--En.
+
+Mitä hän on tekevä tultuaan madonnan purolle? Puro pursusi kiven alta
+yhtä kirkkaana ja solisi tien yli yhtä iloisesti kuin ennen, niinkuin
+ei mitään olisi tapahtunut. Kiveä hän ei voinut kaataa, otti ainoastaan
+kauhan irti kantimestaan ja kätki sen kiven alle. Lähde jäi siihen ja
+sen kiveen kaiverrus: "Rauhan madonna lähettää sinua vastaan tämän
+veden jatkaaksesi virkistyneenä nousuasi Hänen Pyhälle Lähteelleen."
+
+Tuli se vaikea, jyrkkä taival, joka melkein portaana nousi madonnan
+lähteelle. Levähdyspaikkana olisi siinä ollut alppiruusupengermä, josta
+olisi ollut otettava kukka uhriksi alttarille. Ei kumpikaan meistä sitä
+tehnyt. En minä, kun ei hänkään. Hän nousi nousemistaan ja katosi
+louhukkoon.
+
+Saavutin hänet vasta madonnan pengermällä. Hän odotti minua, sylissään
+pyhän äidin ja hänen lapsensa kuva. Hän oli ottanut sen pois alttarilta
+ja kantoi sitä käsillään. Oikeasta asennostaan poistettu veistos oli
+kuin itsestään kangistunut ruumis, jonka jäseniä ei kukaan sen
+kuollessa ole ollut oikomassa. Sen avuton ilme oli vielä avuttomampi
+kuin ennen. Silmät tuijottivat ilmeettöminä ylös jylhään, karuun
+vuoristoon, lapsi piti yhä toisessa kädessään rauhanpalmuaan, toisessa
+maapallon kuvaa, huulillaan sama hymy kuin ennen. Sen hyvää uskoa ei
+mikään ollut järkyttänyt.
+
+--Miksi otitte sen? ... miksi se ei saanut olla siinä, missä oli?
+
+--El siihen kukaan enää usko.
+
+--Ettekö tekään?
+
+--En.
+
+--Mutta voihan vielä tulla aika.
+
+--Se ei tule, koska ei jo tullut.
+
+Hän kantoi sen ylös majalle, niinkuin isä hukkuneen lapsensa, verhosi
+sen siellä vaatteeseen ja asetti nurkkaan vastapäätä takkaa. Sen
+tehtyään hän ryhtyi tavallisiin askareihinsa, lypsi ja ruokki
+elukkansa, viritti valkean ja toi minulle ruokaa, mutta ei itse siihen
+koskenut.
+
+Ryhdyin lukemaan lehtiä, joita olin ehtinyt ostaa joitakuita alhaalla
+laaksossa. Hänkin otti yhden, koetti lukea, mutta jätti sen samassa.
+Samoin toisen ja kolmannen. Hänessä kaivoi ja jäyti. Ajattelin, että
+hänen mielialansa ja menettelynsä ylös tultaessa oli ollut hetken
+heikkoutta. Ehkä se oli vain pettymyksen ensi tuska, joka oli saanut
+hänet kieltämään uskonsa. Hän ehkä sen katuu ja vie huomenna madonnansa
+takaisin.
+
+Hän on siirtynyt lähemmä tulta. Hänen ennen pehmoiset, hyväntahtoiset,
+melkein lapselliset kasvonsa ovat käyneet kireiksi niinkuin ankaran
+vanhan vaimon. Hänen suupielissään revähtää esiin katkera piirre.
+Silmissä on terävä, rasittunut kiilto. Yht'äkkiä hän puhkeaa:
+
+--Juhlavaatteissa he menevät kirkkoon, naiset ja lapsetkin,
+kostuttamaan otsansa pyhällä vihkivedellä, rukoilemaan _Jumalaa_, että
+hän antaisi menestystä aseille...
+
+Oltuaan hetken vaiti hän puhkesi taas:
+
+--Ne eivät voi uskoa, että Jumala on yksi, koska kaikki rukoilevat
+häneltä apua toisiaan vastaan. Koska voivat sen tehdä, täytyy heidän
+uskoa, että heillä jokaisella on oma erikoinen jumalansa... Jos he
+uskoisivat, että Jumala on kaikilla sama, eivät he uskaltaisi, toinen
+toisella puolen rajan, polvistua sen yhteisen Jumalan eteen... Veli ei
+uskaltaisi pyytää isältä apua veljensä, hänen toisen poikansa,
+surmaamiseen... He eivät usko, että isä taivaassa on kaikkien yhteisen
+isä... Ehkei hän olekaan...
+
+Edelleen hän ajatteli ääneen, lomaan aina vaieten:
+
+--Narri, joka uskoin ja uskottelin muille, että ihmishenki on pyhä,
+että suurin rikos on tappaa ... että ihmishenkeä ei saa ottaa kukaan
+muu kuin Jumala, joka on sen antanut... Narri, minä, joka pystytin
+rauhanmadonnan alttarin niille, joista tappaminen on suurin hyve, pyhin
+velvollisuus!
+
+--... Se on surkea harha, että ihmiset muka ovat omaksuneet
+kristinopin. Ne eivät ole edes koettaneetkaan toteuttaa sitä täällä
+maan päällä. Paratiisissa oli rauha. Mutta jo ensimmäisessä perheessä
+veli surmasi veljen.
+
+Hänen näytti täytyvän saada se sanotuksi. Suurella vaivalla hän oli
+saanut sen puserretuksi esiin. Useat kerrat pyyhki hän hikeä otsaltaan,
+ennenkuin löysi sanat. Hän nousi, mutta jäi hetkeksi katsomaan minuun
+ovensuusta, silmissä ilme, jossa oli kuin kysymystä, rukousta ja
+odotusta. Sitten hän meni.
+
+Olisiko minun ehkä pitänyt kutsua hänet takaisin ja koettaa osoittaa,
+että hän oli väärässä, että kristinuskon asia ja hänen rauhanasiansa
+eivät sittenkään olleet kärsineet sitä haaksirikkoa, minkä hän luuli
+niiden kärsineen ... että sodan jälkeen taas tulee rauha, että maailma
+sitten on sen aatteelle vain sitä alttiimpi ... että kristinopin
+totuudet kyllä jo hallitsevat ja ovat aina hallinneet maailmaa ... että
+pitää vain, kaikesta huolimatta, työskennellä sen hyväksi, painaa aura
+syvemmälle vastaisten kylvöjen ja satojen toivossa? Oliko hänen avuton
+katseensa, sanojen jyrkkyydestä huolimatta, pyytänyt minulta apua ja
+tukea? Olivatko hänen sanansa olleet liioiteltuja vain sitä varten,
+että minä ne sitä voimakkaammin ja vakuuttavammin kumoaisin?
+
+En kuitenkaan voinut tehdä mitään saadakseni hänet vakuutetuksi. Oma
+viikon vanha uusi uskoni rauhaan ja maailman erinomaisuuteen ja
+kaikkeen siihen oli mennyt samaa tietä kuin hänenkin. Ja enemmän kuin
+mikään oli hänen oma epäilyksensä nyt juuri sitä repinyt. Uskoni lippu
+oli riistetty riu'ustaan niin perin pohjin, ettei siitä ollut edes
+riekaleita jälellä. Hän oli oikeassa kaikessa, mitä oli sanonut. Hänen
+purkauksensa oli juuri sitä, minkä täytyy purkautua sen rinnasta, joka
+on täydellisesti pettynyt. Ja hyvä, että petytään. Tätä maailmaa ei saa
+haaveilla paremmaksi, kuin se on. Saakaamme silmämme auki ja oppikaamme
+näkemään todellisuus semmoisena, kuin se on. Oppi on ihana ja oikea,
+mutta ihmiset eivät ole sitä koskaan omaksuneet. Se ei ole toteutunut
+eikä ole toteutettavissa. Juuri niin, kuin hän sen itse sanoi. Jos
+kristinoppi on rakkautta ja rauhaa, ei se ole sovitettavissa tämän
+maailman menoon. Sen keinot eivät riitä viemään meitä mihinkään
+luvattuun maahan. Jahven oppi vei tunnustajansa heidän luvattuun
+maahansa. Mutta hänen ehtonaan ja vaatimuksenaan olikin, että heidän
+oli hävitettävä tieltään kaikki muut kansat, vaimot ja lapsetkin, jopa
+joskus elukatkin. Niinkuin turkkilaiset tekevät vielä tänäkin päivänä
+Armeniassa ja muualla. Niinkuin tässä sodassa kristitytkin näkyvät
+aikovan tehdä. Belgiassa ollaan jo hyvällä alulla. Niinkuin suuret
+yleensä tekevät pienemmilleen. Kristuksen oppi ei ole käytännöllisesti
+sovitettavissa tähän pyhään maailmanjärjestykseen. Kansojen välisiin
+suhteisiin se ei ole painanut heikointakaan leimaansa. Maailma ei
+missään suhteessa, silloin kun oikein kovalle ottaa, koskaan kysy, onko
+sen kristittynä maailmana lupa tehdä niin. Kongresseissa, paraateissa,
+juhlissa ja jumalanpalveluksissa puhutaan rauhasta ja rakkaudesta;
+kansojen arkitoiminnalla, pienessä niinkuin suuressakin, on oma
+erikoisetiikkansa.
+
+Ei niistä nuorista miehistä luultavasti kukaan uskonut mitään siitä,
+mitä puhui. Se oli sittenkin heillä tilapäistä tunnelmaa, huumausta, ei
+muuta.
+
+Hän tuli takaisin, istui ja tuijotti tuleen.
+
+... Lieneekö maailmassa mikään sota alkanut tarpeettomammin,
+itsekkäämmin, räikeämmin? Suurvalta kietoo vuosikymmeniä puristukseensa
+pientä kansaa, anastaa sen alueita, hakee riitaa ja karkaa sen
+kimppuun--vielä sittenkin, kun se jo on nöyrtynyt sen eteen maahan maan
+tasalle. Siitä purkautuu vyyhti: koska yksi, niin toinenkin...
+
+... En näe vähintäkään syytä, miksi tämän olisi _täytynyt_ tapahtua,
+miksi välejä ei olisi voitu selvittää rauhallista tietä. Mikä iva
+heistä, kaiken maailman kylmäverisistä, kaukonäköisistä, taitavista,
+tietävistä!
+
+... Olivat saamassa valmiiksi tämän maailmansa nuo suuret, nerokkaat
+sivistyskansat--luulivat ainakin--ja olinhan minäkin luullut. Kaikki
+sen aineelliset, henkiset voimat olivat kytkeytymässä siihen yhteen
+suureen voimakeskukseen, joka on eurooppalainen kulttuuri,
+kansainvälisyys, jonka oli luotava, uudistettava, rakennettava maailma
+entistään ehommaksi ... ja sitten menevät ja särkevät juuri sen,
+katkovat kaikki johdot, lyövät rikki kaikki koneet, panevat kaikki
+pyörät seisomaan... Ennen hävittivät _barbaarit_ kulttuureja ...
+lienevätkö _ne_ sitä koskaan tehneet, siihen kyenneet? Kulttuurien
+luojat itse ne kävivät toistensa ja omienkin kulttuuriensa kurkkuun ja
+kuristivat ne hengiltä, barbaarit tulivat vasta koirina haaskoille.
+
+... Kuka lopulta voittaneekin, kulttuuri ainakin joutuu tappiolle ja
+saa maksaa kulut. Sitä tässä sodassa hävitetään, jokainen laukaus
+pirstoo jonkin sen arvoista.
+
+... Joku tuossa kirjoittaa: "Välttämätön, raudankova, maailmanmenoa
+määräävä laki tähän pakotti. Kansamme on lisääntynyt liiaksi voidakseen
+tulla toimeen meille pantujen rajojen sisällä. Meidän täytyi murtaa
+patomme, päästä väljemmille vesille." Se, väljyys, varmasti
+saavutetaankin. Mitä muutakin saavutettaneen, ainakin saavutetaan se,
+että taas pitkäksi ajaksi ei tule ahdasta Euroopan mantereella. Liiasta
+väestä ei tule olemaan vastusta, jos kanuunat ja kuularuiskut edelleen
+tekevät tehtävänsä. Kaadetaan miljoonia. Tapetaan pois toisia toisten
+tieltä, harvennetaan metsää. Kansat auttavat toisiaan tämän
+tarkoitusperän saavuttamiseksi. Nuo tekevät sen palveluksena näille,
+nämä saman vastapalveluksena noille. Kun taudit ja rutot ja nälkä eivät
+enää tee tehtäväänsä niinkuin ennen, rupeavat kansat toistensa rutoksi,
+toistensa näläksi. Se on paljoa mutkattomampi metku ratkaista
+yhteiskunnalliset pulmat kuin keksiä keinoja, miten elinehtoja olisi
+parannettava. Rauhanystävätkin tarttuvat miekkaan. Sosialistitkin ovat
+mukana rakentamassa uutta aikaansa sillä keinoin. Eipäs heitettykään
+kiväärejä kasaan kasarmien pihoille. Toveri ampuu toverin, niin on
+tovereita vähemmän toistensa tiellä palkkoja painamassa. Sota se nyt
+siis rakentaa ihmiskunnan onnea, panee perustusta uusille aikakausille.
+
+--Vaan ette ehkä halua kuulla tätä tämmöistä--vaikenen, jos tahdotte.
+
+--Puhukaa vain! Kuulkoot nämä seinät senkin.
+
+Hän sanoi niin, mutta minä näin, että hänen oli vaikea sitä kuulla. En
+kuitenkaan voinut olla jatkamatta.
+
+--Teitä siis ehkä huvittaa kuulla, mitä tuossa kirjoittaa sotaisesti
+innostunut professori. "Kaikkina aikoina on historia antanut loistavia
+todistuksia siitä, että sodat panevat liikkeelle suunnattomia
+siveellisiä voimia, avaavat sulkeutuneita sielujen syvyyksiä, vievät
+elämän mahtavasti kuohuville vesille ja antavat sille sanomattoman
+suuruuden ja pyhyyden keskellä hätää ja uhreja. Tästä suuruudesta tulee
+osalliseksi jokaisen yksityisen elämä, jokainen meistä kutsutaan
+toiminnastaan kohoamaan korkeammalle tasolle ja vapaaehtoisesti
+täyttämään sen, mitä tämä rauta-aika on oikeutettu vaatimaan meiltä
+kaikilta."--Niin ne puhuvat ne, jotka näkevät suuresti ja tuntevat
+syvästi ja voimakkaasti. Ja paperitraktaatit revitään ja tuomiokirkkoja
+pommitetaan ja vallihautoja kaivetaan peltoihin, puutarhoihin, jopa
+vainajien asumuksiinkin. Me vanhat, tunneherkät miehet täällä maailman
+ullakolla, rauhoittukaamme, nukkukaamme tyynesti yömme ja herätkäämme
+uuteen aamuun! Vanha uskomme on meiltä otettu, mutta meille annetaan
+sijaan uusi ja ehompi. Haaveemme paremmasta maailmasta ja
+täydellisemmästä ihmiskunnasta on toteutumassa. Pyhä maailmanjärjestys
+on jo pantu täytäntöön siinä järjestyksessä ja kurissa, jolla sota
+toimii ja jonka se jättää jälkeensä tuleville polville. Suuret,
+älykkäät sivistyskansat ovat päättäneet yhdellä pikaisella otteella
+päästä tätä tietä onnensa perille. He ovat siihen vuosikymmeniä
+varustautuneet. Se on ollut heillä aatteellisesti valmistettu,
+tieteellisesti harkittu suunnitelma. Heidän pyhin innostuksensa, heidän
+terävin järkensä, heidän ammatillisin kykynsä ovat olleet siinä mukana
+sitä aikaansaamassa. Mielet on aikoja sitten muokattu, jänteet ja
+lihakset harjoitettu. Se on tapahtunut kaikki maailmanrauhan merkeissä.
+Se on sitä, jota eurooppalaisen sivistyksen korkein saavutus, sen
+42-senttinen ämyri nyt julistaa maailmalle. Sen ääni se nyt
+angeluskellojen äänenä tällä hetkellä soi yli Euroopan, lännestä itään,
+yli aavikoiden, vuorelta vuorelle, vieden tulevan taivaan sanomaa
+maasta maahan, sekaantuen kellareissa piilevien ihmisten uniin,
+opettaen heitä käsittämään onnensa ehdot, muistuttaen heitä siitä
+jumalasta, jota _nyt_ on palveltava.
+
+--Niinpä niin...
+
+--Viekää, ystäväni, madonna ja hänen lapsensa takaisin tuonne ulos
+kuuntelemaan ajan enkelikuoroa! Älkää asettako häntä entiseen
+paikkaansa, pikku komeroon, mistä näkyy vain viaton vaatimaton laakso,
+vaan nouskaa hänen kanssaan korkeuksiin, korppikotkan huipulle, josta
+hän voi seurata tapahtumia kaikilla näyttämöillä, jonne ei kuulu
+kaatuvien valitushuutoja, ainoastaan kumea, komea ammunta heidän
+kunniakseen!
+
+--Eihän...
+
+--Koska rauhanmadonnanne teidät petti, tehkää hänestä sodan madonna!
+Siellä tulee häntä ehkä pian tervehtimään ilmalaivaritari, ehkä joku
+heistä, jotka antoivat hänelle edelweissuhrinsa--pyytämään häneltä,
+hyvien ilmojen antajalta, suopeita tuulia ja hyvää onnea retkelleen.
+Palatessaan pudottamasta pommeja sairaaloihin tai jossakin
+kirkkopuistossa leikkivään lapsilaumaan tuolla alhaalla lakeudella hän
+yli liitäessään muistaa häntä kukkasuhrilla kiitokseksi hyvin
+suoritetusta, onnistuneesta retkestään.
+
+Koetin taas lukea, mutta minua äitelöitti kaikki, mitä luin, varsinkin
+kaikki syytökset, puolustukset ja selitykset. Tämä sota oli minusta
+itsensä alkupahan ilmaus, joka ei enää ole millään ihmisvoimalla
+poistettavissa, koska innostusta siihen ilmeni kansojen parhaissakin.
+Oikeuden ja rauhan jumala näytti maailman alusta alkaen tehneen turhaa
+työtä sen poistamiseksi. Ei näyttänyt olevan mitään, joka voisi saada
+minut vakuutetuksi siitä, että maailmanmeno enää on muutettavissa.
+
+--Te uskoitte, että se tapahtuisi uskon uudistuksen avulla.
+
+--Sen minä uskoin.
+
+--Ette usko enää? Ja siinä olette oikeassa. Sitä uskonuudistajaa, joka
+sen tekisi, ei luultavasti tule koskaan syntymään. Kai rauha taas
+palajaa, mutta niinkuin aina ennenkin ainoastaan väliaikaisesti,
+seurauksena uupumisesta ja sotivien kykenemättömyydestä sotaa
+jatkamaan, vaan ei suinkaan mistään vakaumuksesta, että se oli
+lopetettava itsensä vuoksi, sentähden, että se semmoisenaan on
+kauhistus. Mitä kaikkea sitä vastaan taas katumuksen tai innostuksen ja
+herätyksen hetkinä puhuttaneekin, mitä tehtäneekin, mitkä
+maailmanparantajat, apostolit ja marttyyrit sen asiaa kerran taas
+ajanevatkin--vaikka tuleva rauha sitä solmittaessa julistettakoon
+kuinka ikuiseksi maailmanrauhaksi hyvänsä, siihen kaikkeen ei ole enää
+luottamista. Sillä olihan kaikkea tätä olemassa jo ennenkin, kaikkia
+näitä: uskoa, aatetta, uskojia ja ajattelijoita ja uskon sankareita ja
+aatteen ajajia, veritodistajia, henkensäkin uhraajia, rauhan erakoita,
+Hanseleita ... eivätkä saaneet mitään muuta aikaan, kuin että sittenkin
+puhkesi sota, jommoista maailma ei koskaan ole nähnyt.
+
+--Niin teki, niin teki...
+
+--Ja _kun_ niin teki, kun maailmanrauhaa siis ei synny eikä voi syntyä,
+niin on samalla myös kaikki inhimillinen ja kristillinen harrastus ja
+pyrkimys yleensä vain puolitekoista toimenpidettä ja kaikki sen
+saavutus keskeneräistä tulosta siihen nähden, minkä täytyisi olla
+kristikunnan lopullinen pyrkimys ja päämäärä; oikeuden ehdoton voitto,
+sen turvaaminen niillekin, ja ennen kaikkea juuri niille, jotka sitä
+enimmän kaipaavat--aseettomille ja heikoille, jotka eivät itse voi sitä
+hankkia.
+
+--Entä mitä sitten?
+
+--Omalta kohdaltani en näe muuta kuin kuoliaaksi isketyn uskon, teidän
+ja minun, joka ei ole eloon herätettävissä, ellei ihmettä tapahdu.
+
+--Ihmettäkö! virkkoi hän kuin säpsähtäen, luoden minuun
+pikaisen, välähtävän katseen, mutta sitten vaipuen takaisin
+välinpitämättömyyteensä, niinkuin olisi luullut nähneensä jotakin,
+mutta huomannut sen harhaksi. Sitten hän nousi ja meni ullakolle
+eikä enää palannut.
+
+Hän oli minulle viimeinen pettymys. _Hänen_ ei olisi pitänyt siihen
+tyytyä, ei omaksua sitä, minkä minä. Hänen olisi pitänyt tulla uskoni
+avuksi, vaikkei olisi uskonutkaan. Olihan hän uskoni isä, miksei hän
+edes yrittänytkään saada lastansa henkiin? Miksi juuri hän kieltämällä
+oman uskonsa oli antanut minun uskolleni lopullisen iskun? Hänen ei
+olisi pitänyt poistaa viittojaan eikä ottaa pois madonnaansa siitä,
+mihin hän ne kerran oli pystyttänyt. Olisivathan olleet edes
+hautaristeinä muistuttamassa jostakin, joka kerran oli elänyt. Jos ei
+muuna, niin edes aaveina ilkkumassa maailmalle sen häpeätä ja
+alennusta... Olisi antanut _heidän_ ne hävittää.
+
+Mutta kaipa hän oli tehnyt, mitä tunteensa oli käskenyt.
+
+Kaipa tässä ei voinutkaan muuta.
+
+Kai täytyy käydä, niinkuin käy. Aikahan sovittaa ja antaa anteeksi
+kaiken. Ja onhan uskovalla maailmalla aina se, joka ottaa kantaakseen
+sen kuorman juuri pahimmalla taipaleella: "Se oli sallittu, se oli
+välttämätöntä, se oli rangaistus meidän synneistämme. Mikä ei toteudu
+täällä, se toteutuu tuolla" j.n.e. Ehkä ystäväni selviytyy hänkin sitä
+tietä?
+
+Mutta saako tyytyä kaikkeen ja antaa anteeksi kaiken, minkä hyvänsä?
+Eikö se tuo veltto, villaisella painava, kaikkia repeämiä kiinni kurova
+oppi, eikö se juuri lopulta ole kaiken uusiutumisen ja parantumisen
+pahin jarru? Saako koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sitä, mikä juuri
+nyt tapahtuu Belgiassa, Flanderissa, Reimsissä? _Ne_ siellä eivät sitä
+koskaan tee. Ne sopivat vasta sitten, ne tahtovat kuulla rauhasta
+puhuttavan vasta sitten, kun heidän kärsimänsä vääryys on kostettu.
+Eikö henki hengestä, hammas hampaasta, viha vihaa vastaan sittenkin,
+ainakin eräissä tapauksissa, ole se, joka antaa parhaan ratkaisun,
+johon tulee turvautua ja jota siis on ylläpidettävä pyhänä tulena?
+
+Mutta sehän on juuri se pohja, jolle ne, jotka sotivat, aina tahtovat
+rakentaa rauhan. Sillä tavallahan ne, toisen lopullisella voitolla ja
+toisen perinpohjaisella kukistamisella, juuri uskovat jakavansa
+oikeutta. Ja ehkä jakavatkin joillekuille. Mutta ne, jotka jakavat
+oikeutta yhden heikon puolesta, ne kieltävät sen samassa henkäyksessä
+taas toiselta heikolta, siltä, jonka ovat voittaneet ja siltä, jonka
+oikeuksiinsa saattaminen ei kuulu heidän etuihinsa. Ase jakaa etuja
+eikä oikeutta. Ase ei koskaan kelpaa riidanratkaisijaksi. Sen tuomiosta
+on aina vedottava. Mutta mihin? Johonkin korkeampaan oikeuteen? Mutta
+kun sitä ei ole, kun siihen ei kukaan usko: ei, että se on ollut, ei,
+että sitä tulee koskaan olemaan.
+
+... Ellei ihmettä tapahdu?
+
+Aikooko hän, tuo tuolla ullakollaan, sittenkin tarttua siihen
+oljenkorteen? Ojentaako hän ehkä kätensä sitä kohti, ennenkuin uppoaa?
+Luopiko hän uuden haaveen menetetyn tilalle, odottaako ääntä taivaasta,
+enkeliä pilvistä? Näytti melkein siltä hänen ilmeestään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Takkatuli valaisi viimeisellä tuikkeellaan huonetta. Sen perällä
+nurkassa seisoi rauhan madonna, niinkuin erakko oli sen siihen
+asettanut. Sen silmille heitetty vaate oli valahtanut pois. Se hymyili
+yhä, ja sen lapsi piti yhä yhtä uskollisesti rauhanpalmuaan pystyssä.
+Tekijänsä usko siinä eli, vaikkei se enää elänytkään tekijässä
+itsessään. Se ei ollut mistään pettynyt eikä tule koskaan pettymään.
+Sen sisaret, monet tuhannet madonnat, ovat kirkoissaan, kappeleissaan,
+alttareillaan hymyilleet samaa hymyään, vähääkään häiriintymättä,
+muuttamatta ilmettään, minkä taiteilijat ovat heille uskonsa hetkinä
+antaneet. Niiden ympärillä, kaduilla ja toreilla, jopa niiden jalkojen
+alla alttarin juurellakin on vuotanut sukuvihan ja uskonvihan veriä. Ne
+on raastettu pois, unohdettu ullakoille vuosisadoiksi, löydetty, tuotu
+takaisin ja panta vanhoihin paikkoihinsa hymyilemään, todistamaan siitä
+uskosta ikuiseen hyvyyteen ja hellyyteen, joka oli elähyttänyt niiden
+tekijät tekemään ne sellaisiksi, kuin ne oli tehty. Ja aina niitä on
+tehty samanhenkisiä, samanilmeisiä kuin tuo. Se usko on aina elänyt, ei
+mikään ole saanut sitä juurineen revityksi. Se on uupumatta, pettymättä
+tyrkyttänyt itseään, vaikuttanut alttareilta, kappeleista,
+luostareista, kammioista,--aina vain muistuttanut rauhasta ja hyvästä
+tahdosta pimeimpinä, sotaisimpina perhe-, heimo ja sukukostosotien
+aikoina, ja saanutkin lopulta jotakin aikaan, ei tosin rauhaa kansojen
+kesken, vaan kuitenkin jonkinlaisen laillisen olotilan heidän
+keskuudessaan.
+
+Saanut rauhaa aikaan--eikä kuitenkaan mitään saanut, sillä mitä mikään
+saavutus merkitsee, koska juuri raivoaa maailmansota, ennen kuulumaton?
+
+Siitä huolimatta se tuossa vain hymyilee, niinkuin ei mitään olisi
+tapahtunut.
+
+Ja koira lepää kiehkurassa lattialla, ja kauriit saapuvat
+yösyönnöksilleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja aamulla on, niinkuin koko maailmassa ei olisi mitään muuttunut. Ilma
+on yhtä ihana, elokuun taivas yhtä kuulakka, vuorten valkeus yhtä
+häikäisevä ja kaukaisuuksien sini yhtä leppoisan ystävällinen. Alhaalla
+laaksossa näyttää olevan samoin kuin täällä ylhäällä. Laivat kulkevat,
+ja junat ovat liikkeellä. Erakkokin toimii tänä elämänsä suurimman
+pettymyksen jälkipäivänä askareissaan niinkuin ennen. Heinään hän ei
+kuitenkaan tule. Menen sinne yksin. Siellä ovat talonpojat jälleen
+työmaillaan, kokoamassa viimeisiä luokojaan. Työvoimia on vähemmän,
+kaikki nuoret miehet ovat poissa, mutta vanhemmat miehet ja naiset
+tekevät työn sitä reippaammin, niinkuin puuttuvienkin puolesta.
+Vanhemmilla naisilla on rinnassa kukkakimppuja niinkuin kunniamerkkejä,
+ilmaisemassa, kuinka monta heillä on poikaa sodassa. Kaikki he ovat tai
+ainakin koettavat olla hilpeällä mielellä. Uskotaan, että sota päättyy
+pian, että kaikki on valmiina uudeksi vuodeksi.
+
+Kuulen parin vanhan miehen juttelevan, toisen luodessa, toisen
+polkiessa heiniä latoon. He laskevat jo sodan voittoja ja tappioita.
+Hotellit tulevat tietysti kärsimään matkailijain puutteesta, mutta
+maamies hyötyy. Hänen tuotteensa, liha, voi, juusto tulevat olemaan
+hyvissä hinnoissa, mutta varsinkin heinät. Se ei ole enää heinä, joka
+tässä kahisee hangon päässä, se on hopeakuontalo, joka siinä helisee.
+On kuulunut, että herttuan maat ja niiden riista julistetaan
+takavarikoiduiksi, koska hän on vieraan maan alamainen. Metsästys
+joutuu luultavasti vapaaksi, ja ainakin saa vuoriston vartioväki ampua
+kauriita muonakseen.
+
+--Mitä mahtanee erakko siihen sanoa?
+
+--Äijä paha.
+
+Sekö oli heidän pohjimmainen suhtautumisensa häneen?
+
+Pari naista tulee puhelemaan kanssani. Kuka on vienyt pois madonnan?
+Erakko itsekö? Mitä varten? He olisivat tahtoneet rukoilla häntä, että
+hän soisi heidän aseilleen pikaisen voiton.--Kuinka te voisitte rauhan
+madonnalta semmoista rukoilla?--Koska pikaista voittoa seuraisi
+pikainen rauha. Sitten ei koskaan enää syttyisi sotia, kun me olisimme
+kukistaneet kaikki vihollisemme; ei kukaan heistä enää voisi aloittaa
+sotaa meitä vastaan, kun he kaikki olisivat kukistetut. Pyytäkää häntä
+panemaan rauhan madonna siihen, missä se oli.--Voittehan rukoilla sitä
+muilta madonnilta.--Täytyy rukoilla kaikkia madonnia, kaikkia pyhiä
+täytyy rukoilla. Kaikki pyhimykset ovat rukoiltavat meidän puolellemme.
+
+Sen verran he olivat selvillä siitä. Se oli _heidän_ käsityksensä
+erakosta ja hänen aatteestaan.
+
+Oli hänellä sittenkin ollut oikea vaisto korjatessaan pois madonnansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jäin sinne, kun en tiennyt, minne muuannekaan menisin. Kotimaahan
+olivat tiet toistaiseksi tukossa. Täällä sain nähtävästi olla rauhassa.
+
+Vuorillemme tuli talvi pian, käärien vaippaansa ensin ylemmän
+vuoriston, valahtaen sitten meidän yllemme ja levittäen viimein
+liepeensä laaksoon asti. Pian istuimme siellä kinosten keskessä
+niinkuin pakopirtillä ennen, eristettyinä kaikesta, mutta tuntien ja
+aavistaen kaiken kaameuden ja onnettomuuden olemassaolon. Olemme kuin
+langattomassa yhteydessä ampumahautojen kanssa kaikilla rintamilla.
+Kuulemme kanuunain paukkeen, kuularuiskujen rätinän, huudot, korinat ja
+valitukset. Joskus saamme tukun sanomalehtiä, joita meille laaksosta
+tuodaan. Ajatuksillamme ei ole muuta suuntaa kuin sota. Jos ne joskus
+poikkeavatkin muuanne, palaavat ne kuitenkin heti sinne takaisin. Ja
+aina nousee kysymyksiä, vanhoja ja uusia, tuskaisia ja turhia, joihin
+ei koskaan tule vastausta.
+
+Mitä varten tämä palo sytytettiin? Mitä aiotaan sillä saavuttaa, jota
+ei olisi voitu saavuttaa ilman sitä? Miksi aatteelliseksi hyväksi
+vuotaa kaikki tuo veri? Uhkasivatko jotkut persialaiset jotakin
+Hellasta? Ovatko nyt mitkään Alankomaat olleet pakotetut luomaan
+espanjalaisten sortajainsa iestä? Ahdistiko puolikuu ristiä? Onko
+ajettavana minkään uskonvapauden tai orjain tai muiden vapautuksen
+asia? Kun luen heidän tarkoituksistaan, on minusta, niinkuin he
+itsekään eivät olisi niistä selvillä. Niitä on heillä joka päivä jokin
+uusi. Kaikki sanovat tahtoneensa sitä estää. Kaikki olivat siihen
+pakotetut. Kaikki syyttävät toisiaan ja pesevät kätensä. Ei kenelläkään
+ollut siis _niin_ tärkeätä asiaa, että hän ehdoin tahdoin olisi
+tahtonut viedä sen sodan tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sota oli
+yllätys ja erehdys. Mutta jos tuli erehdys, miksi he eivät siitä
+lakkaa?
+
+Jos maailma nykykannallaan ollen ei vielä saanut järjestetyksi
+asioitaan ilman sotaa, jos ihmiskunnan, umpikujaan joutuneena, täytyi
+siitä ulos päästäkseen murtaa tiensä väkivalloin, miksei silloin yhtä
+hyvin puhjennut se suuri luokkataistelu, jota on odotettu ja pelätty,
+se orjain ja kurjain kapina--tasaamaan tavaroita ja jakamaan maita? Se
+ei puhjennut, mutta sen sijaan rahaton ja maaton rahvas antaa
+ainoansakin, henkensäkin, rahan ja tavaran ei tasaamiseen, vaan
+kasaamiseen entistä epätasaisempiin röykkiöihin. Mutta ehkä puhkeaa
+vielä sekin sota? Koko maailman Sedania seuraako koko maailman
+kommuuni? Onhan nyt opetettu kaikissa maissa vetoamaan väkivaltaan ja
+voimaan korkeimpana oikeutena. Entä kun käsipommit ja myrkkykaasut
+joka miehen kädessä alkavat työnsä kadunkulmissa ja bulevardien
+risteyksissä, yhtä haavaa joka pääkaupungissa.
+
+Enkä kuitenkaan voi olla joskus tekemättä laskelmia siitä, mitä kukin
+lopulta tästä sodasta hyötyy. Yllätän itseni ajattelemasta: jos se
+voittaa, seuraa siitä se ja se;--jos se ja se joutuu tappiolle, on se
+sille ja sille asialle eduksi. Mitä toiveita on minulla, kuinka soisin
+käyvän? Jos uskoisin madonnan voimaan, jos uskoisin hänen voivan antaa,
+mitä pyydän--mitä häneltä pyytäisin? Viritän itseni tuntemaan ja
+toivomaan sen mukaisesti, arvioimaan sen mukaisesti voittoja ja
+tappioita, etenemisiä ja peräytymisiä.
+
+Mutta saako kukaan ottaa omaksi hyväkseen mitään, mikä ehkä on
+saavutettu toisten häviöllä ja silpomisella? _Heidän_ täytyy ensin
+saada hyvityksensä, kävi miten kävi, _oikeuden_ täytyy ensin voittaa
+siellä, missä sitä on räikeimmin rikottu. Paperitraktaattien, juuri
+niiden täytyy saada tehonsa takaisin. Muut voivat odottaa. Ei kukaan
+heikko saa ottaa mitään keneltäkään, joka on muilta heikoilta
+ryöstänyt, ei mitään kädestä, joka on tahrattu toisten heikkojen
+vereen... Minä kuulen, kuinka minulle jossakin nauretaan:--Kyllä sitten
+saavat osapuolet odottaa ... mitä se heihin kuuluu ... mitä sillä on
+väliä, mitenkä ja keneltä--kunhan--?
+
+Ehkei olekaan, niinkuin maailma nyt on järjestetty. Mutta maailmahan
+olikin järjestettävä kokonaan _toisin_. Siinä järjestämisessä voi olla
+mukana ainoastaan se, joka ei ole ollut mukana järjestämässä, niinkuin
+sitä nyt järjestetään, ja siitä hyötymässä...
+
+El kenenkään sotivan asia voi olla niiden asia, jotka eivät sotaa
+hyväksy. Sillä he kaikki taistelevat turhaan, mistä taistellevatkin,
+kaatuvat hyödyttömästi, minkä hyväksi luullevatkin kaatuvansa. Maailman
+urhoollisimpien, parhaimpien, nerokkaimpien veri vuotaa siis
+juoksuhaudoissa hukkaan. Mutta koska kerran tahtovat, niin taistelkoot,
+kaatukoot...
+
+Kun edes saisi sydämensä turtumaan siihen, kiedotuksi ympärilleen
+välinpitämättömyyden ja unhotuksen vaipan, niinkuin se, joka peittää
+nuo autiot vuoret. Kun voisi päästä kaikesta ajattelemalla: sotikoot,
+tapelkoot, mitä se minuun kuuluu! Ennen kaikkea--kun saisi mielestään
+pois sen, mitä oli uneksinut ja uskonut.
+
+Mutta kun yö ja ympäristö ovat hiljaisimmillaan, tulevat lempiaatteet
+ja mielihaaveet, niinkuin ei mitään olisi muuttunut, kehien eteen
+kaiken, mitä muinoin oli maailmanrauhasta ja sen mahdollisuudesta
+runoillut ja miten sitä rakennellut.
+
+Mitä kaikkea olikaan siellä ravintolan edustalla, seuratessamme
+liikettä kahden tunnelin suulla, päätelty maailmanliikenteestä,
+maailmanjärjestyksestä, ihmiskunnan rauhallisista yhteisharrastuksista,
+kansojen veljeydestä, koko sivistyneen maailman yhteenkuuluvaisuudesta,
+sotien ja vihollisuuksien mahdottomuudesta--mitä olikaan siinä puhuttu
+kansainvälisten ennakkoluulojen häipymisestä: kuinka on jo syntymässä
+kansojen yhteinen yläluokka, joka johtaa niitä rauhan hengessä ja
+pakottaa ne omien etujensakin vuoksi olemaan veljiä ja sillä tavoin
+suhtautumaan toisiinsa!... Johan ne nuoret miehet--se kirkassilmäisin,
+hehkuvaposkisin niistä, johan hän oli luullut pikajunan nopeudella
+rientävänsä siihen ihannemaahan, tuhatvuotiseen valtakuntaan, jossa ei
+ole sotia, ei ruttoja, ei kärsimyksiä, tuskin kuolemaakaan... Minäkin
+uskoin heihin, sillä mikseivät ne tuollaiset rotukansat, älykkäät,
+voimakkaat, saatuaan aikaan sen, minkä jo ovat saaneet, voisi saada
+aikaan vielä enempääkin, toteuttaa älyllään, tarmollaan ja hyvällä
+tahdollaan viimeisimmät, huimaavimmat suunnitelmansa, saavuttaa mitä
+huippuja hyvänsä!
+
+Sitten retkeni tänne ylös sinä heleänä, aatepuhtaana, sointuvana
+sunnuntaina, kun erakon rauhanviittojen välitse hiljalleen nousin ja
+melkein tietämättäni omistin hänen uskonsa sen ilman mukana, jota
+hengitin, puhdistuen epäilystäni, niinkuin veri puhdistuu pahoista
+aineksistaan auringon ja vuoriston ilman vaikutuksesta...
+
+Ja sitten niiden herkkien nuorten miesten innostus tässä tämän takan
+ympärillä, jota hän piti vireillä keräämillään kuivilla kanervilla--
+heidän hehkuvat puheensa, aatteet, jotka uskoin olevan ei ainoastaan
+heidän vaan koko maailman parhaan nuorison, joka vuorostaan oli saanut
+ne maailman jaloimmilta miehiltä, suurimmilta ajattelijoilta,
+runoilijoilta ja tietäjiltä--koko se ilta ja yö. Ja erakon usko, että
+hänen madonnansa on jumalolento, jota jo palvellaan ja jonka
+tunnustajia pian on oleva kaikissa maissa...
+
+Kaikki se oli joskus ollut olemassa. Eikä se aika ollut mikään
+kaukainen aika, ei mikään hämärä, ihannoimalla luotu arkadinen
+muinaisuus, vaan äsken totena ja uskottavana eletty. Miksi siitä ei
+enää ole mitään jälellä! Miksi se oli harhaa!
+
+Vaan eikö siitä todellakaan ole mitään jälellä? Onko se sittenkään
+harhaa?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuluu viikkoja, en tiedä oikein miten. Mitä muuta koettanenkin ajatella
+ja kuvitella, ajatus päättyy aina lopulta näihin yksiin ja samoihin:
+upotettuihin valtamerilaivoihin ... miinoihin ajaneisiin
+risteilijöihin, jotka iskun saatuaan korskahtavat pystyyn ja kerran
+leimahtaen katoavat kuin meteori veteen ... hävinneisiin vedenalaisiin,
+joiden viimeisestä hengenvedosta tuo tiedon vain pinnalle pulpahtava
+rasvakupla ... juoksukaivantoihin, joiden pohjaan tuon tuostakin nuori
+mies, joku kansansa parhaista, tuuskahtaa tähystystelineeltään, punaten
+verellään sen lumisohjuisen veden... Nuo kuvat käyvät pysyväksi
+painajaiseksi, tullen milloin missäkin muodossa, ei vain öin, vaan
+myöskin päivin.
+
+Emme näistä emmekä juuri muustakaan enää puhu. En tiedä, mitä ystäväni
+oikein miettii ja tuntee, mille kannalle hän lienee kehittynyt.
+Kieltääkö hän yhä. Eikö hänelle ole vähääkään valjennut? En ole kuullut
+hänen edes rukoilevan, niinkuin hän teki ennen, joka aamu ja ilta.
+Ovatko hänen ja hänen Jumalansa välit kokonaan katkenneet? Hän ei näytä
+saavan rauhaa missään. Usein hän on päiväkausia poissa, koiransa kanssa
+vuoristossa, muka eksyneitä etsimässä, mutta ketään tapaamatta, sillä
+eihän siellä nyt kukaan liiku eikä tarvitse apua. Mutta hänen
+nähtävästi täytyy saada olla liikkeellä, viihdyttämässä edes sillä
+tavoin sisäistä kipua, jota hän ei osaa lieventää valittamalla eikä
+toiselle tulkitsemalla.
+
+Hänen madonnansa seisoo yhä hylättynä nurkassa, peite yllään, samalla
+paikalla, mihin hän on sen asettanut. Ollaan joulussa, sen aaton ilta
+hämärtää. Hän kävelee edestakaisin lattialla, harhailevin askelin. Hän
+pysähtyy madonnansa eteen, koskettaa peitettä, ikäänkuin aikoisi nostaa
+sen pois, mutta ei tee sitä, puhaltaa pölyä sen päältä, tasoittelee sen
+laskoksia, jättää sen siihen ja jatkaa kävelyään.
+
+Sivuutamme pyhät, niitä millään tavoin erikoisemmin merkitsemättä--kun
+ei hän, en minäkään,--niiden tuottamatta mitään muutosta oloihimme ja
+mieliimme. Tulee uudenvuoden päivä. Hän ei toivota minulle hyvää
+uuttavuotta enkä minäkään hänelle. Hänen näyttää olevan yhä vaikeampi
+olla. Nyt hän ei enää mene ulos, vaan lepää vuoteessaan tai istuu,
+missä sattuu, pitkät ajat eteensä tuijottaen; antaen minun hoitaa
+pienet tehtävämme, elukkain ruokinnan, heinäin kantamisen alempaa
+ladoista ja puiden pilkonnan.
+
+Ollaan loppiaisessa. On kirkas, kaunis aamu. Räystäs jo tippuu päivän
+puolella.
+
+--Nythän on kolmen kuninkaan ja Betlehemin tähden päivä ... vapahtajan
+pakanoille ilmestymisen juhla, sanon, jotakin sanoakseni.
+
+Silloin hän lavitsaltaan ponnahtaen, luoden yltään kuin painon,
+puhkeaa:
+
+--Minä en jaksa ... en jaksa olla siihen uskomatta!
+
+--Maailmanrauhanko mahdollisuuteen?
+
+--Minun täytyy siihen uskoa!
+
+--Huolimatta kaikesta?
+
+--Kaikesta huolimatta minun täytyy siihen uskoa. Ei se voi olla harhaa.
+Oli väärin, mitä sanoin. Koska Hanselikin... Se ei toteudu, jos ei
+siihen kukaan usko... Sen toteutuminen alkaa heti, kun jokukaan siihen
+uskoo.
+
+Hänen silmissään oli taas sama haaveellinen ilme, mikä niissä oli ollut
+ennen. Otsan rypyt olivat samassa kuin silinneet ja piirteet
+pehmenneet. Vapauttavalla liikkeellä hän nosti repun selkäänsä ja
+riensi alas kylään, jossa hän ei ollut käynyt sitten sodan puhkeamisen.
+
+Hän siis uskoo taas. Maailmanrauha oli ollut mahdoton, nyt se taas on
+mahdollinen. Hänen sielunsa on ollut poissa liitoksistaan, nyt se on
+jotenkuten päässyt jälleen sijoilleen.
+
+Mitä on tapahtunut, mikä ihme on saanut sen aikaan? Ainoastaan tarve
+uskoa siihen, mahdottomuus olla siihen uskomatta. Ei mitään uutta
+asianhaaraa ole tullut lisäksi. Mutta hän ei jaksa muuta, hän uskoo
+sentähden, että hänen täytyy, ja hän voi tehdä sen sentähden, että hän
+tahtoo. Uskominen on hänelle elinehto.
+
+Hän tukehtuu, jos ei saa hengittää sen ilmaa.
+
+En oudoksu sitä. Minusta on luonnollisin asia maailmassa, että hän taas
+uskoo. Hänen tietysti pitää uskoa--juuri kaikesta huolimatta. Ja
+minussa on heti tarve uskoa niinkuin hän. Minulle tapahtuu taas, mikä
+oli tapahtunut entisen uskovaisen ystäväni suhteen: jos joku olisi
+tullut vastaväitteineen, olisin käynyt niitä kumoamaan, vaikka ne
+olisivat olleet omanikin. Miksi juuri tämä sota riistäisi
+maailmanrauhan ystäviltä uskon sen toteutumisen mahdollisuuteen enemmän
+kuin muutkaan sodat, jotka eivät ole voineet sitä järkyttää? Onhan aate
+ollut aina olemassa, onhan usko siihen ja toiminta sen hyväksi
+lakkaamatta kasvanut, sota sodalta.
+
+Olisin tällä kertaa ennen kaikkea sanonut, että usko jonkin aatteen tai
+asian tulevaisuuteen on mitä hirmuisin ase sen puolesta, koska se
+jäykkänä, itsepintaisena ei säiky mitään syitä ja vastuksia, ei anna
+minkäänlaisten tosiasiain järkyttää itseään, ei pelästy mistään
+kärsimistään tappioista, vaan uurtaa uurtamistaan vuosisatojen
+vallihaudoissa, kaivannoissa ja katakombeissa, nostaa sata päätä, kun
+yksi katkaistaan, voittaa lopulta ja rakentaa, ei linnaa pilviin, vaan
+pyhän Pietarinkirkon juuri sen sirkuksen sijalle, missä uskovia kerran
+poltettiin ja teurastettiin...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Illan suussa hän palasi, temmaten kiireesti oven auki, silmät säteillen
+ja posket hehkuen.
+
+--Mitä on tapahtunut? Onko rauha tehty?
+
+--On tapahtunut paljoa enemmän!
+
+Hän ojensi minulle sanomalehden ja näytti paikan, josta minun oli
+luettava. Luin: "Keskellä sodan kauhuja on mieltäylentävää saada
+tietää, kuinka joulua vietettiin länsirintamalla, eräällä sen
+englantilais-saksalaisella osalla. Siitä antavat tietoja monet
+englantilaisten upseerien ja sotilaiden kirjeet, joita on julkaistu
+englantilaisissa lehdissä. Nämä tiedot osoittavat, että ihminen
+sittenkin on ihminen ja että tänä äärimmäisen vihan ja vihollisuuden
+aikanakin inhimilliset tunteet väkisinkin pakottautuvat ulos sen painon
+alta, jonka niiden päälle ovat panneet politiikka ja sotatila."
+
+"Eräs englantilainen upseeri kirjoittaa..."
+
+--Antakaa minä luen!
+
+Hän otti minulta lehden ja luki:
+
+--"Eräs englantilainen upseeri kirjoittaa näin:
+
+'Te erehdytte suuresti, jos luulette, että me vastaanotimme joulun
+huonosti. Päin vastoin se oli mitä ihmeellisin joulu. En vaihtaisi tätä
+joulua mihinkään maailmassa. Emme voineet jouluaattona kokonaan
+pidättää joulutunteitamme. Ihailimme ensin komeata auringonlaskua.
+Sitten näimme kalpean kuun nousevan vihollisten asemien takaa ja
+valaisevan niitä. Sen valossa kimmelsivät kaukana saksalaisten
+piikkilankaesteet. Yht'äkkiä olimme kuulevinamme virren säveliä
+sieltäpäin. Kuoro kuului yhä selvemmin ja selvemmin. Virsi seurasi
+toistaan. Muutamat niistä olivat tutut meille englantilaisille, ja me
+yhdyimme niihin. Jollei olisi kuulunut kaukaista kumeata
+kanuunanammuntaa, olisi ympärillämme vallinnut täydellinen 'rauha' ja
+'hyvä tahto'. Lopulta kuulimme joululaulumme 'Merry Cristmas'in'
+sävelet ja nyt emme enää voineet pidättäytyä. Useat meistä hyppäsivät
+vallihaudoista, me kiipesimme piikkilankaesteiden yli, menimme
+puolitiehen vihollisen juoksuhautoja kohti ja tapasimme siellä
+saksalaiset, jotka olivat tulleet meitä vastuuseen. Tervehdimme
+toisiamme, toivotimme onnea ja joulurauhaa ja jakelimme toisillemme
+lahjaksi sanomalehtiä, tupakkaa ja muita lahjoja.'"
+
+Hän ei malttanut lukea loppuun, antoi taas lehden minulle ja meni
+nurkkaan, jossa rauhanmadonna yhä seisoi peitetyin kasvoin. Hän poisti
+vaatteen, otti madonnan syliinsä ja riensi ulos. Hangessa hoippuen
+kantoi hän sitä varoskellen kuin kummi ristittäväksi vietävää lasta.
+
+Luen edelleen samasta lehdestä:
+
+"Toisesta paikasta kirjoittaa eräs sotamies: 'Kello 5 illalla me
+kuulimme orkesterin säveliä saksalaisten puolelta, mutta meidän
+tykistömme sekaantui asiaan lähettämällä muutamia projektiilejä juuri
+vihollisten tiheintä rintamaa kohti. Voitte ajatella, kuinka kävi
+soittajain. Mutta kun yö tuli, hämmästyimme kovin nähdessämme, kuinka
+saksalaiset asettivat joulukuusia valleille juoksuhautojen eteen ja
+itse ryhmittyivät niiden ympärille. Me nousimme haudoistamme ja
+luulimme aluksi, että se oli jokin väijytys, mutta hetken kuluttua meni
+kolme meidän upseeriamme kolmea saksalaista upseeria vastaan, jotka
+tulivat heitä kohti. Valonheittäjä valaisi heidän tietään. Oli jotakin
+aivan odottamatonta ja ihmeellistä nähdä, kuinka nämä kuusi upseeria
+kohtasivat toisensa rintamien välillä, puristivat toistensa käsiä ja
+valonheittäjän häikäisevässä valossa tarjosivat toisilleen tupakkaa.
+Aivan haltioissaan alkoivat meidän poikamme kiihkeästi taputtaa
+käsiään. Kun upseerimme palasivat, tuli meidän vuoromme. Suuressa
+laumassa me riensimme odottamattomien ystäviemme luo ja tarjosimme
+heille suklaata, jota he mielellään ottivat vastaan. Me sovimme siitä,
+ettemme ammu toisiamme ennen puolta yötä.'
+
+'Itsenään joulupäivänä muodostui tämä yht'äkkinen ystävyys vielä
+hellemmäksi. Ei enää epäilty toisiaan, vaan aamusta alkaen kokoontuivat
+vastustajat molemmista leireistä rintamien väliin. Noin puolet
+miehistöstämme oli jättänyt juoksuhautansa paiskatakseen kättä
+saksalaisille ja antaakseen ja vastaanottaakseen lahjoja. Saksalaiset
+pyysivät, että auttaisimme heitä hautaamaan heidän kaatuneitaan. Siihen
+me kernaasti suostuimme. Heidän upseerinsa rukoili rukouksen saksaksi,
+ja me kuuntelimme tätä rukousta yhdessä saksalaisten sotamiesten kanssa
+paljain päin. Ne ovat kunnon poikia, oikeita gentlemanneja ja parhaita
+tovereita. Huomenna alkaa taistelu taas, mutta parempi olisi saada
+taistella jotakin toista rintaman osaa vastaan kuin sitä, jossa meillä
+on jouluystävämme.'"
+
+Tuossa koruttomassa joulukuvauksessa--eikö siinä ollut kuin syntymässä
+olevan legendan pohjasävel. Se olisi voinut alkaa näin: "ja tapahtui
+siihen aikaan, kun kaikki maailma oli sodassa, että heidän väijyessään
+vallihaudoissa Herran virsi soi..."
+
+Erakko seisoi taas ovessa, kasvoillaan haltioitunut ilme.
+
+--Kansat eivät vihaa toisiaan kansoina! He uskovat, että isä taivaassa
+on heidän yhteinen isänsä!
+
+Se oli siis riittänyt saamaan hänet vakuutetuksi siitä, etteivät kansat
+vihaa toisiaan kansoina--se, että maailmansodassa oli ollut hetken
+aselepo, että muutamat juoksuhautojen yksitoikkoisuuteen kyllästyneet
+olivat joulutunnelman valtaamina veisanneet yhdessä virren, haudanneet
+kuolleita ja tarjonneet toisilleen suklaata ja tupakkaa.
+
+Ja sen johdosta hän oli katsonut ajan tulleen poistaa peitteen
+maailmanrauhanmadonnan kasvoilta ja viedä hänet entisille sijoilleen.
+
+Ja miksei se olisi riittänyt hänelle, joka jo ilman sitäkin oli saanut
+uskonsa takaisin?
+
+Sillä mitä vallihautoihin komennetut olisivat voineet enempääkään
+tehdä? _Jos_ se olisi ollut heidän vallassaan, eivät he enää olisi
+ampuneet näitä--ystäviään.
+
+Mutta mikä oli tapahtunut yhtäällä, _olisi voinut_ tapahtua
+toisaallakin, millä rintamalla hyvänsä, eikä vain jouluna, vaan milloin
+hyvänsä, tunteiden tultua siihen vireeseen, että ollaan yksiä
+kristityitä ja yksiä veljiä.
+
+Hänellä oli kädessään kaksi lapiota. Toisen niistä hän tarjosi minulle,
+pyytäen minua tulemaan alas madonnan penkereelle. Matkalla hän kertoi
+kuulumisia laaksosta. Siellä oli joka talossa suru. Oli jurottavaa
+vihaa ja pingoitettua kiukkua, mutta ei enää mitään uskoa eikä sitä
+innostusta mitä kesällä. Häntä oli kylän laitaan seurannut Hanselin
+äiti, puhuakseen siellä, mitä ei voinut puhua kylässä. Hän tahtoisi
+taas rukoilla ikuista rauhaa ihmisten kesken, mutta hän ei voi tehdä
+sitä siellä missään. Siellä on kielletty rukoilemasta rauhaa. Kaikki
+kirkot ja kappelit ja alttarit ovat varatut niille, jotka rukoilevat
+menestystä aseille ja sotaa viimeiseen hengenvetoon. Ei missään ole
+jumalanäitiä eikä muuta pyhimystä, jolta voisi tai uskaltaisi rukoilla
+rauhaa.
+
+--"Pankaa paikoilleen taas se teidän madonnanne", pyysi hän.
+"Sytyttäkää tuohus hänen eteensä, niin tiedämme tulla. Meitä on täällä
+joitakuita muitakin kuin minä." Hän kertoi, kuinka he olivat katselleet
+tänne jouluna ja uudenvuoden yönä, toivoen näkevänsä tulen niinkuin
+ennen... Eräässä taistelussa on koko se komppania, jonka kanssa
+Hanselin olisi ollut mentävä, pyyhkäisty pois.
+
+El ainoatakaan ole jäänyt henkiin.
+
+Rauhan madonnan penkereen oli talvi kokonaan nietostanut umpeen. Loimme
+tien alttarille ja puhdistimme sen lumesta. Hän kaivoi kinokseen
+alttarin yläpuolelle komeron ja asetti madonnansa siihen, sen entiseen
+paikkaan, josta se näki ja josta se itse voi näkyä laaksoon saakka.
+Sitten hän rakensi kokoonpuristamistaan lumipalloista lyhdyt
+alttarille, semmoisen, joita lapset suojasäällä rakentelevat, ja pani
+sen sisään kolme kynttilää. Oli tullut jo ilta, ja hän sytytti ne.
+Hänellä oli sama ilme kuin lapsella, joka saatuaan laitoksensa
+valmiiksi odottaa vanhempia ihmettä katsomaan. Ihastuneesti hymyillen
+hän sanoi:
+
+--Nyt ne sen näkevät ja voivat tulla niinkuin ennenkin, jotka tahtovat.
+
+Siinä lyhty sitten loisti keskellä autioita hankia, lumierämaassa
+jääkylmien tunturihuippujen välissä, loitolla maailmasta, näkyen
+niille, jotka tahtoivat sen nähdä. Ja siinä meitä seisoi
+kinoskaivannossa, kuin juoksuhaudassa mekin, yläpuolella pilvien,
+alipuolella ylimpien huippujen kaksi, jotka keskellä maailmansotaa,
+suurvaltasotaa, sen hurjimmillaan riehuessa kaikilla rintamilla,
+kuitenkin kaikitenkin uskoimme, kun emme muutakaan osanneet, että
+maailmanrauha kerran toteutuu ... että se ei toteudu, ellei sen
+toteutumiseen kukaan usko, mutta että sen toteutuminen alkaa heti, kun
+siihen jokukaan uskoo...
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Rauhan erakko, by Juhani Aho
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUHAN ERAKKO ***
+
+***** This file should be named 13874-8.txt or 13874-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/3/8/7/13874/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/13874-8.zip b/old/13874-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..429596e
--- /dev/null
+++ b/old/13874-8.zip