diff options
Diffstat (limited to 'old')
| -rw-r--r-- | old/13873-8.txt | 3404 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13873-8.zip | bin | 0 -> 45287 bytes |
2 files changed, 3404 insertions, 0 deletions
diff --git a/old/13873-8.txt b/old/13873-8.txt new file mode 100644 index 0000000..afa06c2 --- /dev/null +++ b/old/13873-8.txt @@ -0,0 +1,3404 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tuomio, by Juhani Aho + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tuomio + +Author: Juhani Aho + +Release Date: October 26, 2004 [EBook #13873] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMIO *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +TUOMIO + +Kolminäytöksinen näytelmä + + +Kirj. + +Juhani Aho + + +WSOY, Porvoo, 1922. + + + + +HENKILÖT: + +HANNA LINDH, omaa sukua von Falck. +YRJÖ, hänen poikansa. +AILI, hänen tyttärensä. +EDVARD LINDH, kuvernööri. +HILDA LINDH, hänen rouvansa. +POLIISIMESTARI. +REHTORI SAARINEN. +PESONEN. +TILTA. + +Tapahtumapaikka läänin pääkaupunki. Aika routavuosien synkin aika ennen +vuotta 1904. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + + Kuvernööri Lindhin luona. Huone toisessa kerroksessa. Uudet + huonekalut, epäaistikasta tusinatyyliä. Oikealla työpöytä ja + telefooni. Vasemmalla sohva ja sen edessä pöytä ja tuoleja. + Oikealla kaksi ovea. Vasemmalla ovi ja nurkkaikkuna, josta näkyy + kylmä talvinen aamumaisema: kaupunki ja vanha kivikirkko ja sen + edessä puisto huurteisine koivuineen. Talojen piipuista nousee + vaaleita savuja suoraan ilmaan. Perällä kaksoisovi, joka vie + korridoriin, missä näkyy alikertaan laskeutuvat raput. Uuni + lämpiää. + + PESONEN, vanhanpuoleinen mies, läänin vahtimestarin virkapuvussa, + ottaa raskaasta laukusta esille kirjeitä ja asiakirjoja ja + asettelee niitä pöydälle. + + TILTA, keski-ikäinen ihminen, kohentelee uunia. + +PESONEN. +Kumpikos käärö se nyt oli kuvernöörille ja kumpiko tuonne +lääninhallitukseen? + +TILTA. +Eikös niissä näy osoitteita? + +PESONEN. +Vaan saakos niistä sitten selvän niistä nykyajan osoitteista. Siinä se +on se jokapäiväinen kiipeli. Eihän tuota ennen siitä ruotsistakaan +paljoa, vaan olivathan toki puustavit kuitenkin samat... Joo, joo, aika +aikaa kutakin... Se on nyt kai tämä pienempi sille itselleen ja isompi +hallitukseen. + +TILTA. +Montakohan ilmiantoa lienee tuossakin taas? Rouva sanoo, että niitä +tulee tukuttain joka päivä. + +PESONEN. +Tässä on kirje kuvernöörskalle. + + Antaa sen Tildalle. + +TILTA. +Näkyy olevan nuoreltaherralta Helsingistä. Papalleen se ei enää +milloinkaan kirjoita. Eikä neitikään. Eivät ilenneet omat lapsetkaan +enää jäädä isän taloon. Ei tultu jouluksikaan kotiin. Että tekin +viitsitte, vanha mies, tuon kuskipukilla istua ja kuletella häntä +ympäri lääniä poikia arvannostoon ahdistamassa. + +PESONEN. +Eihän sitä, vaan kun on sääli sitä eläkettäkin--kun jo on lopuilleen +kolmekymmentä vuotta tätä palvelusta tehnyt monen maaherran aikana. +Pitikin pahan nenällä tulla tämän uuden komennon, juuri kun virka-aika +oli täyttymässä. + Katsahtaa syrjittäin kulmainsa alta. +Vaan tässähän tuo näkyy olevan Tiltakin. + +TILTA. +Sanoin jo itseni irti. + +PESONEN. +Milloinka? + +TILTA. +Juur'ikään viedessäni puita kuvernöörskan huoneeseen. Ei sitä kehtaa +enää ihmisten eikä itsensäkään tähden. Kun eivät tuttavat torilla enää +tervehdikään, ja takanapäin haukkumasanoja heitellään: »Poprikohvin +kätyrin kätyri, kätyrin kätyri!»--vaikka onhan minulla ne »Vapaat +sanat» ja kaikki. + +PESONEN. +Ka, en ollut muistaakaan. + + Kaivaa kengänvarrestaan kirjeen ja antaa sen Tildalle. + +TILTA. +No, siinähän ne on! + Alkaa lukea. +Tässä on juuri tästä meidän ... jopa sanotaan taas suoria sanoja ... +kuulkaahan... + +PESONEN. Hätääntyy. +Elä sinä, Jumalan luoma, toki täällä niitä lehtiäsi lue! Mene toki, +veikkonen, edes kyökkiin! + Tilta lukee yhä. +Päänsä kaupalla tässä ilmankin. Eilenkin, kun ajettiin kaupunkiin, niin +vähän matkaa tuolla puolen tullin pomahti kivi metsästä kuomiin. +Saattaa ne semmoiset sattua vielä kuskiinkin. Siihen ne vasta +sattuukin. Ja mistä sen tietää, mikä vielä sattuu. Itsellään sillä ei +ole mitään hätää kuomin sisässä. Kun jaksaisi vielä tämän talven. + +TILTA. Kuulehan, mitä sanoo... + +PESONEN. +Ole ... + + Menee. + + ROUVA LINDH, keski-ikäinen, alakuloinen, vaaleaverinen, + hyväntahtoisen näköinen, tulee saali hartioilla, aamuviluisena. + +ROUVA LINDH. +Yhä vain tätä pakkasta kestää. Tilta lisää vielä puita kaikkiin +uuneihin. + Katsoo lämpömittaria. +Kolmekymmentä astetta.--Juna siellä kolisee, niin että kuuluu tänne +asti. + Ystävällisesti Tildalle. +Mikä nyt sitten on oikein syynä siihen, että Tilta tahtoo jättää vanhan +paikkansa? + +TILTA. Ei vastaa. + +ROUVA LINDH. +Ja kesken vuoden? + +TILTA. +Kyllä kuvernöörska syyn tietää. On siitä ollut siksi paljon puhetta. + +ROUVA LINDH. +Joku on varmaan yllyttänyt Tiltaa. + +TILTA. +Kyllä minä ymmärrän yllyttämättäkin. + +ROUVA LINDH. +Tilta nyt sentään miettii, ennenkuin lopullisesti päättää. + +TILTA. +On jo mietitty. + + Menee. + + KUVERNÖÖRI LINDH, keski-ikäinen, harva tukka, hiukan kalju, + pidätetyn hermostunut, epäluuloinen ilme kasvoilta, tulee + peremmästä ovesta oikealta ja menee aukomaan postiansa. + +TILTA. Tuo teekeittiön ja asettaa sen pöydälle sohvan eteen. + +LINDH. Tildalle. +On tapana sanoa hyvää huomenta. + +TILTA. +Huomenta. + + Menee. + +ROUVA LINDH. Laittelee teekeittiötä. +Hän sanoi itsensä irti. + +LINDH. +Vai niin, ja mistä syystä? + +ROUVA LINDH. Huoahtaen merkitsevästi, hiukan katkerasti. +Kai siitä syystä, mistä kaikki muutkin ihmiset ovat kääntäneet meille +selkänsä. + +LINDH. Koettaa naurahtaa ja olla huoleton. +Piiatkin! Mainiota! Kai se on »kansalaiskatkismuksen» huoneentaulussa +niin käsketty. Hauska nähdä, että jalot opetukset lankeavat hyvään +maahan. + Soittaa telefoonia. +Poliisimestarille.--Halloo! Se on kuvernööri Lindh.--Tehkää hyvin ja +käykää kasarmilla pataljoonan päälliköltä ottamassa selkoa siitä, miten +hän huomenna kutsunnassa ... vai niin, olette jo käynyt. Pieni +kävelyretki kaupungin läpi ja lyseon ohi ... se kyllä riittää. Tulette +sitten puheilleni. Hyvä on. + + Soittaa kiinni. + +ROUVA LINDH. On pysähtynyt toimessaan ja kuunnellut, moittiva ilme +kasvoillaan. +Mutta onko nyt venäläiseen apuun turvautuminen tarpeellista? + +LINDH. Olantakaisesti. +On olemassa nimenomainen määräys ilmoittaa asianomaisille +sotilasviranomaisille siitä, milloin kutsunnat alkavat. En voi estää +heitä marssimasta, missä tahtovat. + +ROUVA LINDH. +Siitä saavat taas uutta aihetta käydä kimppuusi. Kaikki pannaan +tietysti sinun syyksesi. + +LINDH. +Ja siitä minä välitän niin herttaisen vähän, että kaikki lisä siltä +taholta päinvastoin on minulle sydämellisen tervetullutta. En voisi +hyvin, ellen saisi panetteluista ja solvauksista jokapäiväistä +annostani. + +ROUVA LINDH. +Kuinka kaikki tämä vielä mahtanee päättyäkään! + +LINDH. On silmäillyt jotakin kirjettä ja heittänyt sen pöydälle. +Se kai päättyy niin, että minut jonakin kauniina päivänä ammutaan. Ja +sittenhän on kaikki hyvin! Oikeus riemuitsee, ja pahuus on saanut +ansaitun palkkansa. + +ROUVA LINDH. Kuinka sinä voit, Edvard? + +LINDH. +Sittenhän olisin minäkin marttyyri, sitten tehtäisiin minustakin +kansallinen pyhimys. + +ROUVA LINDH. +Edvard, lakkaa nyt jo... + +LINDH. Ottaen taas kirjeen. +Tämä on kai olevinaan »viimeinen varoitus»: »Poistu tai kuole». Se +saapuu jo kolmannen kerran ja joka kerta yhä suuremmilla kirjaimilla. + +ROUVA LINDH. +Eikö sinulla ole aavistustakaan siitä, keneltä se on? + +LINDH. +Ei, mutta se kai saadaan aikanaan tietää--saat ainakin sinä. + +ROUVA LINDH. +En todella ymmärrä, kuinka sinä viitsit ja voit. Mitä hauskuutta voi +sinulle tuottaa tuommoinen? + +LINDH. Hetken kuluttua. +Olet saanut kirjeen. + +ROUVA LINDH. +Kaarlo on muuttanut nimensä. + +LINDH. +Miksi minulla nyt on kunnia kutsua poikaani--jos tiemme joskus vielä +sattuisivat yhteen? + +ROUVA LINDH. +Olisi hän voinut olla sen tekemättä. + +LINDH. +Se oli kuitenkin turvallisinta. Tarvitaan hiukan rohkeutta tätä nykyä +kantaa Lindhin nimeä. + On yhä availlut kirjeitä ja ristisiteitä. +Täällä on lisää samaa sorttia. Urheaa väkeä, toden totta, nuo +perustuslailliset: nimettömiä uhkauskirjeitä, nimettömiä +haukkumakirjoituksia maanalaisissa sanomalehdissä. »Petturi!»-- +»Roisto!»--»Edvard Andreijevitsch!»--»Veljesi veri huutaa!» ... ja niin +edespäin, ja niin edespäin... + + Avaa kuoren, josta tulee esille »Vapaat sanat». Silmäilee niitä + ja lukee otsakirjoituksia. + + »Epälaillinen kuvernööri Lindh ja kutsunnat» ... »Titulus Lindh + ja kuntien sakot»... Heittää lehden pöydälle. + +Sen nyt vielä voi käsittää, etteivät täkäläiset sissit ja sala-ampujat +pane puumerkkiä nuoliinsa, mutta se minua lievimmin sanoen +kummastuttaa, että nuo vapaat, hyvässä turvassa olevat merentakaiset +kynäniekat, joita ei mikään vaara uhkaa, eivät rohkene, jotakin +poikkeusta lukuunottamatta, esiintyä omilla nimillään. Mitä heidän +tarvitsee pelätä? Ovathan he hyvässä turvassa äiti Svean lämpimässä, +suojaavassa sylissä. + +ROUVA LINDH. Selin, toisella puolella huonetta, teepöydän ääressä. +Eivät he kaikki ole siellä. + +LINDH +Sanoitko jotakin? + +ROUVA LINDH. +En juuri mitään. + +LINDH. +Kunnia, maine, marttyyrikehä, samalla kun elävät niin hyvin kuin +ennenkin Suomen kansan heille keräämillä varoilla. + +ROUVA LINDH. Käännähtäen. +Niillä, jotka eivät ole maasta karkoitettujen hyväksi mitään antaneet, +ei myöskään ole oikeutta vaatia heitä niistä tilille. + +LINDH. +En minä ole vaatinutkaan ketään tilille. Sitä paitsi ei meiltä ole +pyydettykään mitään, eivätkä meidän rahamme olisi kai kelvanneetkaan.-- +Ja kuitenkin, kuka tässä lopulta lienee se, joka on eniten antanut +ja eniten uhrannut.--Vai niin, Tiltakin on jättänyt sisään +eronhakemuksensa. Pyytääkö hän myöskin elinkautista eläkettä? + + Haukottelee ja nauraa hermostuneesti. + +ROUVA LINDH. +Sinä olet taas nukkunut huonosti. + +LINDH. +En voi sanoa, että olisin nukkunut huonosti--sillä en ole nukkunut +ollenkaan. + +ROUVA LINDH. Puhjeten. +En minäkään ole nukkunut, en yhtä rauhallista, painajaisetonta yötä, +sitten kun heidät vietiin. + +LINDH. On koko ajan ollut hermostuneessa, pinnistetyssä tilassa, +kiivastuen, heittäen paperit pöytään ja mennen kädet ojennettuina +rouvansa eteen. +Mutta enhän minä häntä karkoittanut! Kuinka monta kertaa täytyy minun +sanoa, _etten minä häntä karkoittanut_! + +ROUVA LINDH. Mutta et myöskään tehnyt mitään sen estämiseksi. + +LINDH. +Ja mitä olisin minä, virkkaatekevänä kuvernöörinä toimiva +lääninsihteeri, voinut tehdä asiassa, johon tuli käsky korkeimmasta +paikasta? Mitä olisi mikään auttanut? Asia oli sitä arkaluontoisempi, +kun se koski omaa veljeäni. + Kääntyen pois ja mennen takaisin pöytänsä ääreen. +Onhan sitä paitsi jälestäpäin nähty, mitä tuloksia on ollut tekemisistä +ja välittämisistä. Hän yhtä vähän kuin muut karkoitetut ei voi +ajatellakaan kotiintuloaan niin kauan kuin ei suostu edes--ilmoittamaan +haluavansa päästä. Onhan suorastaan järjetöntä, naurettavaa pinnistää +passiivisen vastarintansa periaatteet aina siihen, että katsotaan +alistumiseksi käyttää hyväkseen oikeutta lähteä Ruotsiin, silloin kun +se sallitaan--ja että suorastaan pakottamalla pakotetaan viranomaisia +vastoin heidän tahtoaan viemään Venäjälle--mitä sellaisen hyväksi voi +kukaan tehdä? + +ROUVA LINDH. +Jos emme olisi voineetkaan muuta tehdä, niin olisimme ainakin voineet +olla vastaanottamatta tätä virkaa--juuri kohta sen jälkeen. + +LINDH. Kiivastuen. +»Me ... me...» Miksi sinä aina puhut »meistä»? Minähän tässä olen +syypää, syntipukki, sinähän olet viaton kaikkeen, puhdas niinkuin +pulmunen lumella. Vapaa kaikesta, vapaa lähtemäänkin, jättämään +eronhakemuksesi--niinkuin Tilta. + +ROUVA LINDH. Tyynesti. +Sinähän tiedät, etten kaikesta huolimatta voi enkä tahdo sinua jättää. + +LINDH. Kohauttaa olkapäitään. +No niin. + + Hetken äänettömyys. + +ROUVA LINDH. +Tänään on kulunut vuosi siitä, kun heidät vietiin. + +LINDH. +Ei »kun vietiin», vaan »kun heidän itsensä teki mieli mennä». Ei heitä +olisi viety, jos olisivat tehneet niinkuin muutkin ja menneet +maanpakoon. Mutta Hanna von Falckin täytyi tietysti olla jotakin aivan +erikoisempaa kuin kaikki muut. Hänen miehensä ei sopinut »alistua» edes +senkään vertaa kuin jonkun »von sen» tai »von sen» ja lähteä heidän +kanssaan Ruotsiin. Hänen täytyi Vjatkaan! Se oli uljaampaa, komeampaa. + +ROUVA LINDH. +Keskellä yötä tultiin hänet ottamaan, santarmien välissä raastettiin +tuo keuhkotautinen mies vuoteestaan ja vietiin asemalle ja pantiin +puolikylmään vaunuun kolmenkymmenen asteen pakkasessa--juuri niinkuin +nyt. Ja millaista mahtoi olla sitten rajan takana, perillä... + +LINDH. Raastaa tukkaansa. +Tämä elämä on helvettiä! Jos sinulla ei heti aamulla ole minulle mitään +muuta sanottavaa ... jätä minut rauhaan! Minä pyydän, minä en voi enää +mitään siihen ... mikä on tapahtunut, se on tapahtunut. + + Pitkä äänettömyys. + +ROUVA LINDH. +Etkö ota teetä? + +LINDH. +En ... tai annahan. + + Juovat toinen toisessa päässä pöytää. Äänettömyys. + +LINDH. On koettanut rauhoittua ja sytyttänyt sikarin. +Sinä sanot, ettei ole mitään tehty. Minä voin kuitenkin ilmoittaa, että +on tehty paljonkin, enemmän kuin _meiltä_ koskaan olisi voitu vaatia. +On pantu liikkeelle kaikki voimat, mitä suinkin on voitu panna. +Johtajat Helsingissä, samat miehet, joiden ikkunoita on särjetty ja +seiniä tahrattu, joita on parjattu ja häväisty konniksi ja isänmaan +pettureiksi, ovat käyttäneet viimeisen vaikutusvaltansa lieventääkseen +vanhan ystävänsä kohtaloa. Asia on nyt niin pitkällä, että jos Mauri +vain tahtoo, voi hän milloin hyvänsä lähteä sieltä joko ulkomaille tai +palata kotiin. + +ROUVA LINDH. +On tietysti olemassa ehtoja, joita hän ei voi alistua täyttämään. + +LINDH. +Ulkomaille siirtymiseen ei ole mitään muita ehtoja, kuin että hän +pyytää sitä. _Se_ hänen tietysti täytyy tehdä. Mitä taas kotiin +palaamiseen tulee, niin on hänet asetettu samaan asemaan kuin vangittu +sotilas, jonka sallitaan kunniasanaansa vastaan oleskella jollakin +määrätyllä alueella. Mauri saa, jos tahtoo, asettua vaimonsa +sukulaisten maatilalle Hämeeseen sillä ehdolla, ettei siirry yli +pitäjän rajan. + +ROUVA LINDH. Ilostuen. +Mutta siinähän ei pitäisi olla mitään alentavaa! + +LINDH. +Jos hän katsoisikin asiaa siltä kannalta, ei sitä katso siltä kannalta +Hanna eikä perhe. Ja olkoon se heidän asiansa. On tehty, mitä on voitu. +Enempää ei voida vaatia. Mutta älkööt ainakaan nyt enää tulko meidän +edessämme loistelemaan marttyyrikruunuillaan. Se on silloin heidän oma +asettamansa kruunu, ja se on kuin onkin narrin kruunu. + +ROUVA LINDH. +Joko asia on esitetty Maurille? + +LINDH. +Kaksi viikkoa sitten meni hänelle asiasta kirje. + +ROUVA LINDH. +Kuka sen hänelle kirjoitti? Sinäkö? + +LINDH. +Minä. + +ROUVA LINDH. Hetken päästä. +Sinua näyttää tyydyttävän se, että olet tehnyt, mitä olet voinut, +välittämättä tuloksesta. Minä en tule saamaan tässä maailmassa rauhaa, +ennenkuin he ovat palanneet, olkoon sitten syy tai ansio kenen tahansa. + +LINDH. +Sinä kai ymmärrät, että tämä on asia, josta ei vielä saa hiiskua +sanaakaan kenellekään. + + PESONEN tulee. + +PESONEN. +Siellä on joku rouvasihminen, joka pyrkii herra kuvernöörin puheille. + +LINDH. Ettekö sanonut, ettei vielä ole vastaanottoaika? + +PESONEN. +Sanoin, mutta hän pyysi kysymään, eikö ehkä kuitenkin soveltuisi. + +LINDH. +Kuka hän on? + +PESONEN. Ei sanonut nimeään. + +LINDH. Pesonen ei tuntenut häntä? + +PESONEN. +En tuntenut äänestä. Vaan se on mustissaan ja sillä on musta harso +silmillään. + +LINDH. Antaa hänen tulla. + + PESONEN menee. + +ROUVA LINDH. +Edvard, sinun täytyy olla varovainen tuommoisten vierasten suhteen, +jotka eivät ilmaise edes nimeään. Minä menen häntä vastaan. + +LINDH. +Tuo nyt on lapsellista. + + ROUVA LINDH kuitenkin lähtee menemään. + +Hilda, sinä saatat minut naurunalaiseksi. + + On kuitenkin noussut ja poistunut teepöydän luota työpöytänsä taa. + + HANNA tulee, mustiin puettuna ja musta harso silmillä. + +LINDH. Ketä on minulla kunnia--? + +HANNA. Siirtää harson silmiltään. Hän on tummaverinen, lujapiirteinen, +kasvot ilmaisevat kärsimyksiä. Esiintyy kylmästi ja arvokkaasti. + +LINDH. +Hanna! + +ROUVA LINDH. Hanna! Onko se mahdollista! + + Rientää häntä vastaan syleilläkseen häntä, mutta Hanna antaa + ainoastaan kätensä. + +Mutta otahan päältäsi! + +HANNA. Päästämättä lähelle, jäykästi. +Kiitos, mutta ehkä sallitte, että olen näin. Minun täytyy heti mennä. +Minulla olisi kiireellistä asiaa herra kuvernöörille. + +ROUVA LINDH. +Olet tullut takaisin!--Olen niin iloinen.--Entä--entä Mauri, onko +hänkin palannut? + +HANNA. +Palannutko? Niin, tavallaan... + +ROUVA LINDH. +Todellakin!--Hän siis--te siis--? Edvard! + +HANNA. +Kuvernööri ei nähtävästi ole saanut sähkösanomaani? + +LINDH. +En, en ole saanut mitään sähkösanomaa. Olen ollut matkoilla, palasin +vasta eilen illalla myöhään. Ilmoititteko siinä tulostanne? + +HANNA. +Ilmoitin. + +LINDH. +Todellako? En voi sanoa, kuinka minua ilahduttaa... + +HANNA. Ilmoitin siinä, että Mauri on kuollut. + +LINDH. +Kuollut? + +ROUVA LINDH. +Kuollut? Mauriko? Herra armahtakoon! + +LINDH. +Matkallako? + +HANNA. +Matkalla? Ei, perillä. + +ROUVA LINDH. +Milloin hän kuoli? + +HANNA. +Kolmantena päivänä tätä kuuta.--Ilmoitin samalla, että olin saapunut +vainajan ruumiin kanssa rajalle Valkeasaareen, mutta että santarmit +estivät meidät pääsemästä edemmä. + +ROUVA LINDH. Huudahtaen. +Ne eivät sallineet sinun tuoda?... Edvard! + +LINDH. +Se oli todella ... mutta se on kai...» + +ROUVA LINDH. +Eivät sallineet! Mutta eivätkö karkoitetut saa enää kuolleinakaan +palata? Vaan saatiinhan Lyly tuoda? + +LINDH. +Se on--se on ehkä juuri sentähden... + +HANNA. +Kielto ei ollut ehdoton. Minulle ilmoitettiin, että pidätys voitaisiin +peruuttaa, jos hankittaisiin asianomainen lupa. + +ROUVA LINDH. +Hanna raukka... + +LINDH. +Eikö Hanna heti sähköttänyt hänen ylhäisyydelleen? + +HANNA. +Kenelle? + +LINDH. +Tarkoitan ... kenraalikuvernöörille. + +HANNA. +Ah, Bobrikoffille? En, en sähköttänyt hänelle, sillä minulle +ilmoitettiin, että tarvittaisiin ainoastaan sen läänin kuvernöörin +suostumus, jonka alueelle oli aikomus viedä vainaja, ja sentäbden he +kehoittivat minua sähköttämään tänne. + +LINDH. Tutkivasti. +Santarmitko kehoittivat? + +HANNA. +Niin, tai oikeastaan asemapäällikkö; minä en puhunut heidän kanssaan. + +LINDH. Niinkuin edellä. +Siis kuitenkin santarmien kehoituksesta? + +HANNA. +Niin, heidän kehoituksestaan.--Mutta kun täältä ei tullut vastausta, +enkä tiennyt, mikä oli syynä viivytykseen, niin lähdin heti +ensimmäisellä junalla tänne. + +LINDH. Näkyy ajattelevan jotakin muuta. +Olen ollut matkoilla, niinkuin sanoin. + +ROUVA LINDH. +Ja sinun täytyi jättää Mauri siksi aikaa sinne? + +HANNA. +Enhän voinut muuta. + +ROUVA LINDH. +Ja minne hän jäi? + +HANNA. +Vaunu vaihdettiin sivuraiteelle erään halkovajan taa. + +ROUVA LINDH. +Edvard, mene heti telefooniin ja soita sähkölennätinasemalle! Sinun +pitää heti sähköttää Valkeasaareen santarmeille! Tee se, tee se heti! + +LINDH. On kävellyt levottomasti. +Tietysti... en voi kuitenkaan tehdä sitä telefoonitse. + +ROUVA LINDH. +Mutta soitathan sinä muutenkin usein sinne sähkösanomasi? + +LINDH. On tehnyt kieltävän kasvojen liikkeen rouvalleen Hannan selän +takana. +On siis aikomus, että hautaaminen tapahtuu täällä? + +HANNA. +Hänen toivonsa oli, että hänet haudattaisiin perhehautaamme lasten +viereen. + +LINDH. +Milloin se on ajateltu tapahtuvaksi? + +HANNA. +Niin pian kuin saan siihen luvan. Aikomukseni oli matkustaa heti +takaisin, jos mahdollista jo ensi junalla. + +ROUVA LINDH. Katsoo kelloaan. +Sinä ehdit vielä, kello 10 ja 45. + +HANNA. +Siinä tapauksessa voisimme olla täällä jo huomenaamuna, jos ruumisvaunu +voidaan liittää postijunaan. Asemapäällikkö arveli, että se voisi käydä +päinsä, varsinkin jos hän saa siitä hiukan edeltä tiedon. + +LINDH. Huomenaamuna...? + +ROUVA LINDH. +Mutta mikset riennä jo sähköttämään. Edvard? + +LINDH. +Valitettavasti en voi tehdä sitä ilman muuta. + +ROUVA LINDH. +Kuinka et voi? + +LINDH. +Semmoinen luvananto ei ole minun vallassani. + +ROUVA LINDH. +Mutta santarmithan eivät vaatineet muuta kuin sinun suostumuksesi? + +LINDH. +Santarmit eivät nähtävästi tienneet, tai eivät olleet tietävinään, että +tällaisia tapauksia varten on olemassa salainen kiertokirje maan +kuvernööreille. + +HANNA. Hymähtäen hiukan. +Onko tällaisiakin tapauksia varten olemassa kiertokirjeitä? + +LINDH. +Sen jälkeen kun oli toimeenpantu mielenosoituksia tohtori Lylyn +haudalla, on olemassa meille annettu määräys, että vastedes sellaisissa +tapauksissa on ilmoitettava kenraalikuvernöörille. + +HANNA. Valmistautuu lähtemään. +Kuvernööri ei siis voi tehdä asiassa mitään kysymättä +kenraalikuvernööriltä? + +LINDH. On taas kävellyt edestakaisin, aikonut tarttua telefooniin, +mutta peräytynyt taas, pysähtyy. +Valitettavasti en voi. + +ROUVA LINDH. +Mutta jos hän kieltää, Edvard? + +LINDH. Levittää käsiään. +Ehkä ... ehkä ei ... tuskin sentään... + +ROUVA LINDH. +Sinä voit olla tuosta kiertokirjeestä välittämättä. Voithan puolustaa +itseäsi sillä, että kun santarmit vaativat ainoastaan _sinun +_suostumustasi--sinä voit selittää--aivan hyvin voit sen tehdä--että +sinä luulit, että he jo olivat ilmoittaneet asiasta +kenraalikuvernöörillekin. + +LINDH. Pidättäen kärsimättömyyttään. +Mutta jos kerran on niin, niin eihän ole pelkoa, että +kenraalikuvernööri tulee tekemään vaikeuksia. Tämähän on vain +muodollisuus, jota minä kuitenkaan en voi olla täyttämättä. + +ROUVA LINDH. +Sinun ei tarvitse siitä välittää. Käsittäväthän ne, että asia oli +kiireellinen--ja onhan kysymys omasta veljestäsi. + +LINDH. +Juuri sen vuoksi. + +HANNA. +En suinkaan tahdo millään muotoa saattaa herra kuvernööriä välikäteen. +Pyytäisin vain saada tietää, kuinka kauan luulette vastauksen tulevan +viipymään? + +LINDH. +Kiireellisiin virkakyselyihin on vastaus joskus saapunut puolenkin +tunnin kuluttua, riippuen tässä tapauksessa tietysti kuitenkin kaikki +siitä, onko hänen ylh ... onko kenraalikuvernööri tilaisuudessa heti +vastaamaan. + +HANNA. +Saisinko pyytää, että minulle ilmoitettaisiin vastauksen sisältö heti +kohta, kun se saapuu. + +LINDH. +Tietysti. Minne saan lähettää sanan? + +HANNA. +En tiedä, asunevatko lapsemme vielä vanhassa kodissamme. + +ROUVA LINDH. +He asuvat vielä siellä. + +HANNA. Rouva Lindille. +Siinä tapauksessa olisin kiitollinen, jos saisin tiedon vastauksesta +sinne. + +LINDH. +Sen saatte heti, kun se saapuu. + + Menee. + +ROUVA LINDH. +Enkö saa tarjota sinulle teetä? + +HANNA. +Kiitos, mutta minun täytynee mennä. + +ROUVA LINDH. +Etkö voisi odottaa täällä? + +HANNA. Kummastuen. +Täälläkö...? + +ROUVA LINDH. +Vastaus ehkä saapuu piankin. Tule minun puolelleni ... näytät niin +väsyneeltä. + +HANNA. +Kiitos, mutta... Minun täytyy tavata lapset ... ja sitä paitsi +ajatella, mitä minun on tekeminen siinä tapauksessa, että tulee +kieltävä vastaus. + +ROUVA LINDH. +Mutta eihän nyt semmoista toki voine odottaa edes Bobrikoffilta. + +HANNA. +Miksei sitäkin? + +ROUVA LINDH. +Ei, se ei ole mahdollista. Sinä voit olla huoleton. Ei hän voi sitä +tehdä Edvardinkaan vuoksi. + +HANNA. +Minä nyt kuitenkin menen. + +ROUVA LINDH. Pahastuen. +Suo anteeksi, että pyysinkään ... mutta minä unohdin ... sinä tietysti +halveksit minua niinkuin kaikki muutkin. + +HANNA. +Entä sinä itse?--En ymmärrä, en suorastaan ymmärrä, kuinka sinä voit +olla täällä? + +ROUVA LINDH. +Enhän ole voinut häntä jättää ... mutta ... minä olisin ollut tuhat +kertaa ennemmin Vjatkassa kuin täällä... + + On vähällä puhjeta itkuun. + +HANNA. Ystävällisemmin, ikäänkuin hiukan heltyen. +Elä nyt, rakas... Mutta sano minulle, koska nyt kerran itse otit sen +puheeksi ... kuinka on sittenkin mahdollista, että te tulitte tähän +taloon ... kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut ... etkö olisi +saanut sitä estetyksi? + +ROUVA LINDH. Raukeasti. +Minäkö? En ole mitään voinut ... en ymmärrä häntä, en tunne häntä enää. +Hän sanoo, että oli hänen velvollisuutensa, hänen isänmaallinen +velvollisuutensa ottaa virka vastaan ... olisi muuten tullut venäläinen +mies. Täytyi »pelastaa, mitä pelastettavissa on» ... se on nyt sitä, +sinä tiedät. + +HANNA. +Ja mitä hän on pelastanut? + +ROUVA LINDH. +Niin, mitä?... Ei meiltä muuten liioin mitään kysytty. Vaadittiin, +puristettiin joka taholta, se oli puolueen tahto, johtajain tahto. Sitä +vaatii läänin paras, isänmaan onni, suomalaisuuden asia. + +HANNA. Kiinteästi. +Suomalaisuudenkin? + +ROUVA LINDH. +Jotakin semmoista... Lienee peloitettu silläkin, että hän voisi +menettää entisen virkansa, ellei ottaisi vastaan uutta. Mitä minä +tiedän, en tiedä mitään muuta, kuin että sen jälkeen, kun tulimme tähän +taloon--ovat omat lapsemmekin meidät jättäneet. + +HANNA. Hetken päästä. +Sano minulle, onko Aili vielä koulussaan? Hän kirjoitti, että hänen +asemansa oli uhattu. + +ROUVA LINDH. +En ole kuullut, että hän olisi saanut eroansa, mutta eihän tätä nykyä +tiedä mitään. Kouluneuvostossa on Edvard kuitenkin esiintynyt hänen +hyväkseen ... mutta eihän todellakaan enää tänään tiedä, mitä huomenna +tapahtuu. + +HANNA. +Entä Yrjö?--Onko hän vielä vapaudessaan? + +ROUVA LINDH. +En ole kuullut, että hänet olisi vangittu, ainakaan vielä. + +HANNA. +Vielä? Siitä on siis ollut kysymys? + + POLIISIMESTARI tulee. Hän on nousukastyyppi, esiintyy teeskennellyn + upseerimaisesti. + +POLIISIMESTARI. +Oo, todellakin! Mikä sattuma! Te täällä, arvoisa rouva? Minua ilahuttaa +suuresti nähdä teitä. + +HANNA. Katsahtaa olkansa yli. Kääntyy lähteäkseen. + +POLIISIMESTARI. +Toivon, että herra rehtori Lindh voi asianhaarain mukaan hyvin. + +ROUVA LINDH. +Hän on kuollut. + +POLIISIMESTARI. +Oo!--Valitan suruanne. Entisen opettajani kohtalo on minua aina +liikuttanut. + +HANNA. +Todellakin? + +POLIISIMESTARI. +Pyydän anteeksi, mutta kun viimeksi tapasimme toisemme, täytin minä +ainoastaan minulle annettua virkatehtävää, sitä ikävämpää, kun sen +täytyi kohdistua entiseen arvossa pidettyyn ja rakastettuun +opettajaani. Mutta en voinut menetellä toisin, vaikka olisin +tahtonutkin. + +ROUVA LINDH. +Olisitteko tahtonutkaan? + +POLIISIMESTARI. +Kaikki tapahtui laillisessa järjestyksessä, mitä minuun tulee. Minun +suhteeni asiaan oli selvä. Tein ainoastaan velvollisuuteni. + +ROUVA LINDH. +Ei teidän velvollisuutenne kuitenkaan vaatinut teitä viemään pois +rouvan yksityistä kirjeenvaihtoa. + +POLIISIMESTARI. +Rouva kuvernöörska, kaikki ovat jätetyt takaisin herra Yrjö Lindhille, +siitä huolimatta, että hän solvasi allekirjoittanutta hänen +virkatoimessaan tavalla, joka, jos se olisi kohdistunut johonkuhun +muuhun, olisi aiheuttanut ehdottoman vangitsemisen. + +ROUVA LINDH. +Kuvernööri on toisessa huoneessa, jos häntä etsitte. + +POLIISIMESTARI. +Aivan oikein, häntä juuri etsin, pyydän saada huomauttaa--hänen +nimenomaisesta kutsumuksestaan. + + Tekee kumarruksen ja menee. + +ROUVA LINDH. +Noita kauheita ihmisiä täytyy minun tavata joka päivä. + +HANNA. +Et todellakaan ole kadehdittava, Hilda parka.--Sinä ehkä itse tuot +minulle tiedon ... olisin niin kiitollinen, jos sen tekisit. + +ROUVA LINDH. +Sen minä tuon, minä teen sen heti, kun se saapuu. + + Saattaa Hannan ja palaa sitten takaisin ja järjestää hetken + aikaa huoneessa, korjaten pois teekuppeja. Kun näkee LINDHIN + ja POLIISIMESTARIN tulevan, menee. + +POLIISIMESTARI. +Niinkuin minulla oli kunnia huomauttaa, ei ole mitään erityistä syytä +pelkoon, etteivät kutsunnat onnistuisi. Poikia on saapunut lukuisasti +kaikista kunnista. Niitä on anniskelut täynnä. Heidän kesken tuntuu +olevan yleisesti vallalla se mielipide, ettei tällä kertaa ruvetakaan +Helsingin ruotsikkoherrain narreiksi, vaan mennään miehissä syyniin, +koska omat suomalaiset herrat siihen kehoittavat. + +LINDH. +Oletteko levittänyt tuota kymmenen ylioppilaan kehoitusta? + +POLIISIMESTARI. +Olen, ja se on nähtävästi tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen. Mutta +eihän poikia kuitenkaan voi täysin taata. Mielet voidaan vielä viime +hetkellä saada heilahtamaan toisapäin. Yrjö herralla on epäilemättä +vielä koko paljon vaikutusta isänsä vanhan auktoriteetin nojalla. + +LINDH. +Onko hän täällä? + +POLIISIMESTARI. +Hän saapui tänne viime yönä maalta, jossa on kierrellyt kuvernöörin +jälkiä, mutta minä luulen sangen huonolla menestyksellä. + +LINDH. +Niin. Minä tiedän. + +POLIISIMESTARI. +Hänelle ei kuulemma kaikin paikoin enää ole annettu yösijaakaan... + +LINDH. +Minä tiedän. + +POLIISIMESTARI. +Sanon kuitenkin suoraan, jos herra kuvernööri sallii minun antaa +neuvon: mielet voivat vielä viime hetkellä muuttua, jos hänen sallitaan +yhä edelleen vapaasti liikkua ja saapua itse kutsuntatilaisuuteenkin. +Sanon suoraan: hänet olisi vangittava, ainakin kutsuntapäiviksi. + +LINDH. +Ei, ei, se ei voi mitenkään käydä päinsä. Jos tulee tiedoksi, että +hänet on vangittu ja että minä olen antanut sen tehdä ja hänet estetään +olemasta isänsä hautajaisissa, voipi kiihoitus saada aivan liiaksi +ilmaa siipiinsä... Ei, ei, kaikki on saatava menemään niin +rauhallisesti ja niin huomiota herättämättä kuin suinkin. + +POLIISIMESTARI. +Mutta jos emme me vangitse häntä, on pelättävää, että santarmit sen +tekevät. Ne ovat pitäneet häntä erityisesti silmällä hänen osanottonsa +jälkeen Helsingin mellakoihin. + +LINDH. +Onko teillä todella syytä olettaa, että heillä on aikomus vangita +hänet? + +POLIISIMESTARI. +Kapteeni Popoffin viittauksista luulen ymmärtäneeni, että semmoinen aie +todella on olemassa. + +LINDH. +Teidän on välttämättä koetettava saada hänet siitä luopumaan tai +ainakin odottamaan. Antakaa santarmikapteenin ymmärtää, että me itse +panemme toimeen vangitsemisen, jos se on välttämätöntä ... että olemme +aikoneet sen tehdäkin, mutta ei tänään eikä vielä huomennakaan; +selittäkää, että pyydämme sitä levottomuuksien välttämiseksi. + +POLIISIMESTARI. +Mutta jos heidän aikeihinsa ei kuulukaan levottomuuksien välttäminen +tässä läänissä, missä suomalaisten viranomaisten on onnistunut pysyttää +heitä syrjemmässä kuin muualla? + +LINDH. +Se ei ole ollenkaan mahdotonta. Siltä taholta voimme tietysti odottaa +mitä vehkeitä tahansa. + +POLIISIMESTARI. +Siinä tapauksessa, että rehtori vainajan hautajaisia ei olisi pantu +toimeen täällä, juuri nyt, ei ehkä olisi ollut syytä pelkoon, että +yleinen mielipide olisi joutunut niin erittäin kuohuksiin, jos herra +Yrjön talteen ottaminen kutsuntapäiviksi olisi tapahtunut meidänkin +aloitteestamme. Riittävää muodollista aihetta siihen hän kyllä tulee +antamaan jo tänä päivänä. + +LINDH. +Minun täytyy vielä miettiä tätä asiaa. Soitan teille hetken kuluttua +uusien määräyksien antamista varten. + +POLIISIMESTARI. +Olen käskettävänänne, herra kuvernööri. + + Menee. + +LINDH. Selailee papereitaan, nousee ja kävelee, istuu taas. + + ROUVA LINDH tulee. + +ROUVA LINDH. +Mitä luulet? Pelkäätkö, että vastaus ehkä voi olla kieltävä? + +LINDH. +Kuinkas minä voisin sen tietää? + +ROUVA LINDH. +Näytä, kuinka sinä sepitit sähkösanoman? + +LINDH. +Ilmoitin, mistä on kysymys, ja pyysin, että hänen ylhäisyytensä +poistaisi esteet, jotka ovat kohdanneet ... ja niin edespäin. + +ROUVA LINDH +Miksi niin virallisesti ja kuivasti? Etkö olisi voinut lisätä jotakin +omasta puolestasikin? + +LINDH. +Ja mitä olisi minun pitänyt lisätä? + +ROUVA LINDH. +Jotakin, josta olisi käynyt ilmi, että asia on sinulle persoonallisesti +tärkeä. + +LINDH. +En voi pyytää itselleni mitään armonosoitusta siltä taholta. + +ROUVA LINDH. +Mutta eihän nyt ole kyse mistään armonosoituksesta, vaan ihmisen +kalleimmasta, pyhimmästä oikeudesta saada levätä oman maansa povessa. +Etkö olisi voinut ainakin _siihen_ vedota? + +LINDH. +Minun olisi ehkä pitänyt sepittää sähkösanoma näin: »Teidän +ylhäisyytenne venäläiset santarmit ovat perustuslain vastaisesti +loukanneet ihmisen pyhintä oikeutta pidättämällä» ... ja niin edespäin +... »mutta kaikkein pyhimmän suomalaisen oikeuden nimessä vaadin minä, +hänen veljensä, että kielto tuossa tuokiossa peruutetaan ... ellei se +tapahdu, jätän minä heti paikalla sisään eronhakemukseni?» Niinkö? + +ROUVA LINDH. +Mikä sinun on? Ei kai sinulla voi olla mitään sitä vastaan, että hänet +haudataan tänne? + +LINDH. +Ei suinkaan ... vaikka ... vaikka minusta suoraan sanoen oikeastaan on +jotenkin yhdentekevää, missä joku kuollut makaa. + +ROUVA LINDH. +Joku kuollut? Mutta onhan kysymys sinun omasta veljestäsi? Ja olihan se +hänen viimeinen tahtonsa? + +LINDH. +Minulla on siitä viimeisestä tahdosta omat arveluni. On kerrassaan +anteeksi antamatonta, että veli parkaa vielä vainajanakin käytetään +valtiollisena yllyttäjänä, kuolleena niinkuin eläessäänkin. Eikö jo +olisi riittänyt? Eikö häntä jo vihdoinkin olisi voitu jättää rauhaan? + +ROUVA LINDH. +Mutta ethän sinä tahtone sanoa, että Hanna toi hänet tänne pannakseen +toimeen valtiollisia mielenosoituksia? + +LINDH. +Se ihminen voi mitä hyvänsä. + +ROUVA LINDH. +Mutta sehän on kauheata, mitä sanot! Sinä tiedät, ettei asia ole niin! +Se on Hannaa kohtaan niin väärin, kuin suinkin olla voi. Sinä et ole +voinut koskaan häntä sietää. + +LINDH. +En. Se on totta. + + Telefooni soi kiivaasti. + +ROUVA LINDH. +Se on vastaus! + +LINDH. Telefoonissa. +Halloo!--Hyvä on. Odottakaa hiukan. + Istuu kirjoittamaan selin rouvaan. +»Ymmärtäen teidän veljelliset tunteenne ei hänen ylhäisyydellään ole +mitään sitä vastaan». Oliko se noin? Eikö ole mitään erehdystä? + +ROUVA LINDH. Riemuiten. +Hänellä ei ole mitään sitä vastaan! Hän sallii sen! + +LINDH. Kärsimättömästi. +Malta! Elä häiritse, enhän voi kuulla mitään! + Telefooniin. +Kuinka se oli? Jatkakaa! + +ROUVA LINDH. +Hanna voi ehtiä vielä junaan! + + Rientää ulos. + +LINDH. +Malta! sanon minä.--Odota! + + Kun näkee rouvan menneen. +Ah!-- + Telefooniin. +Suokaa anteeksi, tässä oli keskeytys. Jahah. Kirjoittaa. +... »vaan jättää hän asian herra kuvernöörin itsensä ratkaistavaksi, +kuitenkin sillä ehdolla, että herra kuvernööri vastaa siitä, ettei +mitään epäjärjestyksiä eikä hallitukselle vihamielisiä mielenosoituksia +panna toimeen.» + Yhä telefooniin. +Eikö ollut mitään muuta? »Kansliapäällikkö Fritsch.» Kiitän, hyvästi. + Soittaa pois ärtyisesti. +Hilda!--Minne hän meni? + Istuu ja miettii, käsi telefoonin kammissa. Soittaa. +Olkaa hyvä ja yhdistäkää Suomalaisen lyseon rehtorinkansliaan.--Onko se +Saarinen? Se on Lindh. Sopisiko sinun tulla luokseni ... hetkeksi vain. +Tahtoisin neuvotella kanssasi eräästä hyvin arkaluontoisesta asiasta. +Hyvä on. + + Soittaa kiinni ja menee rouva Lindhin jälkeen. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + Rehtori Mauri Lindhin entinen koti. Hänen työhuoneensa. Aistikkaat + vanhat huonekalut. Paljon kirjoja. Suuri mukava nahkasohva. + Seinällä sohvan päällä muotokuva vanhanpuoleisesta miehestä, joka + seisoo pöydän takana, samassa huoneessa kuin mitä näyttämö esittää, + niinkuin puhuvana, rystyt pöytää vasten, kasvoilla innostunut ilme. + + HANNA, AILI ja YRJÖ istuvat eri tahoilla huoneessa niinkuin + satunnaisiin asentoihin vaipuneina, alakuloisina. Aili ja Yrjö ovat + molemmat nuoria ihmisiä. Aili vähän vanhempi; tumma, kalpea; ilme + päättäväinen ja innostuva. Yrjö on vaaleaverinen, hienopiirteinen, + hänellä on suurenlainen koukkunenä, silmät syvällä, otsalla tukkaa, + puku hiukan huoleton. Otsan yli musta nauha, osaksi tukan peitossa. + Hanna istuu päällysvaatteet yllä, kädet helmassa, kokoon + vaipuneena, väsyneenä. Sohvalla on villapeite ja tyyny. Aili nousee + ja ottaa ne pois. + + Keskustelu käy alussa katkonaisesti ja pidätetysti. + +AILI. +Etkö nyt sentään riisu päältäsi, äiti? Vastaushan voipi viipyä kauankin +vielä, jos se ollenkaan tulee. Anna nyt ainakin hattusi ja puuhkasi. + +HANNA. Antaa ne Ailille. +Ne nyt ehkä voin. + +AILI. +Äiti, sinähän olet käynyt ihan harmaaksi! Ja kuinka olet kuihtunut! +Mitä olet mahtanutkaan saada siellä kärsiä! Et koskaan sinä +kirjoittanut sanaakaan itsestäsi, mutta nyt minä näen. Istu tähän +sohvaan, niin saat nojata. + Asettaa tyynyn hänen selkänsä taa. +Kätesihän ovat aivan jääkylmät. Sinun täytyy saada jotakin lämmintä. + + Menee peremmälle, jossa ovensuussa pienellä pöydällä on + kahvitarjotin. + +HANNA. +Elä nyt huoli laittaa mitään. Minusta tuntuu, kuin en voisi syödä enkä +juoda, ennenkuin olen saanut isän maan poveen. + +AILI. Äiti, sinä jäät tänne, ja me matkustamme Yrjön kanssa. + +HANNA. Ei, ei, minä tahdon välttämättä itse. + Huoaten väsyneesti. +Mutta jos nyt en saa.--Ehkei minun ollenkaan olisi pitänyt? Mutta enhän +voinut ... ei, ei, kyllähän minun piti. + +YRJÖ. Yht'äkkiä nousten, painavasti. +Ja hän ei uskaltanut sallia edes sitäkään kysymättä Bobrikoffilta? + +HANNA. +Ei. + +YRJÖ. +Vaikka santarmit eivät vaatineet muuta kuin hänen suostumuksensa? + +HANNA. +Eivät. + +AILI. +Hän olisi siis voinut tehdä sen ilman muuta? + +HANNA. +Itse hän sanoi, ettei olisi. + +AILI. On asettanut hänen eteensä kahvitarjottimen. +Ota nyt äiti. + +HANNA. +Tulkaa lähemmä, lapset. Yrjö, istu tähän. + +YRJÖ istuu sohvalle. +Oletko loukannut otsasi? + +YRJÖ. +Satutin vähän, ei se tee mitään. + + Muuttautuu takaisin tuolille. + +HANNA. Katsellen ympärilleen. +Täällä on kaikki entisellään, niinkuin silloin kun lähdimme. Tuskin on +tuolia muutettu. Siinä on isän pöytä entisessä kunnossaan, hänen +kynänvartensakin. + +AILI. +Olemme tahtoneet pitää ainakin tämän huoneen itsellämme, niinkuin se +oli, siksi kunnes ehkä joskus palaisitte. Ja nythän olemme täällä-- +kaikki--isäkin. + + Osoittaa muotokuvaa seinällä. + +HANNA. +Kuinka se on joutunut tänne? + +AILI. +Se tuotiin tänään lyseolta. Ne olivat isän entiset oppilaat, jotka sen +toivat. Rehtori oli käskenyt ottamaan sen alas ja viemään pois. + +HANNA. +Ja ne tottelivat? + +AILI. +Kuinkas eivät ne olisi totelleet, kun kaikki muutkin tottelevat. + +YRJÖ. +Sen täytyi pois kutsuntain tieltä. + +HANNA. Vähän vilkastuen. +Sielläkö kutsunnat pidetään? Lyseon juhlasalissa? + +YRJÖ. +Siellä, isän oman perustaman koulun juhlasalissa. + +HANNA. +Siihenkö täällä on tultu? + +AILI. +Se on nyt vain vähäinen osa. + +YRJÖ. +Ailikin on menettänyt tuntinsa tyttökoulussa. + +HANNA. +Vai niinkö se päättyi. Olihan se arvattava. Se oli se ainekirjoitus? + +AILI. +»Oikeus maan perii». Mutta oikea syy oli tietysti se, ettei karkoitetun +tytär voi olla opettajana koulussa, joka nauttii valtioapua ja on juuri +pyytänyt lisää. Mutta sekin on pikkuasia. + +HANNA. +Se oli kuitenkin sinun ainoa tulolähteesi. + +AILI. +Se suretti minua kyllä tänä aamuna, kun sain siitä tiedon, mutta +ainoastaan sen tähden, etten enää olisi voinut lähettää teille mitään +niinkuin ennen. Mutta nythän-- + +HANNA. +Hilda Lindh sanoi, että kuvernööri oli sinua puolustanut. + +AILI. Ylenkatseellisesti. +Hän minua puolustanut...? + +HANNA. Kuulostaen kadulle. +Eikö siellä joku pysähtynyt? + +YRJÖ. +Se ajoi ohi. + +HANNA. +Hilda Lindh lupasi heti tuoda sanan, kun vastaus saapuu. + +AILI. Hetken päästä. Hellästi. +Äiti, sairastiko isä kauan? + +HANNA. Vältellen. +Ei hän kauan... Tai kyllähän hän oikeastaan koko ajan oli sairas. + +AILI. +Se oli kai se hänen vanha vaivansa? Hänen rintansa ei kestänyt sitä +ilmanalaa? + +HANNA. +Niin, kai se sekin vaikutti jotakin, ehkä paljonkin. Siellä oli kesällä +kauhean kuuma, ja läpi talven puhalsivat jäätävät viimat aavikkojen +yli. Kai vaikutti siihen sekin. Ja myöskin hänen ainainen päänsärkynsä. +Mutta minä luulen, että se oli enemmän sielullista kuin ruumiillista. +Vaipuu taapäin ja sulkee silmänsä. + +AILI. +Hän otti sinulta lupauksen, että toisit hänet tänne? + +HANNA. +Hän puhui siitä joskus. + +AILI. +Kuolinvuoteellaanko? + +HANNA. + +Ei ... ei aivan silloin. + +AILI. Se mahtoi olla sinulle kamalaa? + +HANNA. +En tiedä. Ei minulla siitä ole juuri muuta muistoa kuin näky, joka koko +ajan oli silmieni edessä ja jota kohti kuljin: kukitettu, vihreä +hautakumpu huuruisten koivujen alla, harmaan kirkon seinämällä, sen +ympärillä valkolakkinen nuoriso laulamassa--isävainajan oma ainainen +unelma viime aikoina. + +AILI. +Eikö hän sitten uskonut saavansa tänne enää elävänä palata? + +HANNA. +Hän oli menettänyt siitä kaiken toivonsa.--Meidän ei olisi sentään +pitänyt päästää häntä sinne. Meidän olisi ehkä sittenkin pitänyt +koettaa vaikuttaa siihen, että hänkin olisi lähtenyt Ruotsiin niinkuin +kaikki muut. + +AILI. Luottavaisesti hymähtäen. +Ei isä siinä asiassa olisi antanut kenenkään vaikuttaa itseensä. Jos +olisimme koettaneetkin, ei hän olisi meitä kuullut. + +HANNA. +Emmehän koettaneetkaan. Pikemmin päinvastoin. Lausuimmehan usein, ettei +oikeastaan kenenkään pitänyt alistua edes senkään vertaa, että käytti +hyväkseen heidän myöntämäänsä oikeutta lähteä maasta. + +AILI. Niinkuin ennen. +Joskin--mutta itse hän sen kuitenkin ratkaisi. + +HANNA. +Niin, kyllä, tavallaan. Kun tuotiin käsky, että viiden vuorokauden +kuluessa joko oli poistuttava maasta tai muuten vietäisiin Venäjälle, +niin käveli hän tuossa lattialla edestakaisin pitkän aikaa mitään +puhumatta. Sitten hän yht'äkkiä kääntyi minun puoleeni ja kysyi, minua +syvästi tarkastaen: »Sinä antaisit viedä itsesi? Sinä et lähtisi?» +Siihen vastasin minä: »Elä kysy, mitä minä tekisin, vaan tee, niinkuin +itse katsot oikeaksi. Seuraan sinua joka tapauksessa.» Hän loi minuun +silloin pitkän katseen ja sanoi sitten: »Annamme siis viedä itsemme.» +Mutta minusta näytti, kuin olisi hänen silmissään ollut pettymyksen +ilme. Niinkuin hän olisi odottanut minulta kannatusta toiseen suuntaan. +En tahtonut kuitenkaan enää mitään sanoa, kun silloin minunkin +mielestäni meidän todella oli mentävä. Se oli sillä päätetty. Sen +enempää ei siitä puhuttu. Viiden päivän kuluttua meidät vietiin. + +AILI. +Et sinä silloin siitä mitään puhunut. + +HANNA. +En sitä silloin ehkä niin huomannutkaan. Olen ehkä tullut siihen +jälestäpäin. Ja kenties minä erehdynkin aivan. + +AILI. +Sinä erehdyt, äiti. Isä olisi kaikesta huolimatta tehnyt niinkuin teki. +Hänen täytyi se tehdä, sillä hän vaati aina kaikkein ankarinta ja +korkeinta sekä itseltään että muilta. Ja hyvä, että hän sitä vaati. Jos +ei isän esimerkkiä olisi ollut, en tiedä, mikä meitä olisi ylläpitänyt +kaikessa tässä kurjuudessa ja alennuksessa. Olisin jo aikoja sitten +joutunut epätoivoon, jos en aina olisi rohkaissut itseäni sillä: isä +oli kuitenkin mies, isä kuitenkin uskalsi ja uhrasi. Onhan niitä +tietysti ollut muitakin, jotka ovat panneet kaikkensa alttiiksi, mutta +minähän en tuntenut muita kuin isän, en nähnyt edessäni muita kuin +hänet. Hän on ollut meille Yrjön kanssa kuin lippu, jota olemme +edellämme kuljettaneet. En tietysti olisi moittinut häntä, jos hän +olisi mennyt Ruotsiin tai Saksaan tai muuanne. Silloinkin olisi hän +ollut paljon. Mutta nyt hän oli minusta vielä enemmän. + +YRJÖ. Syvästi. +Paljon enemmän. + +AILI. Lämmöllä. +Minun sydämeni oli pakahtua riemusta, kun hän vastasi Lindhille ja +rehtori Saariselle, silloin kun he tulivat pyytämään ja rukoilemaan, +että hän lähtisi Ruotsiin eikä pakottaisi viemään itseään Venäjälle: +»Viekää terveisiä santarmeillenne, että minä en lähde isänmaastani +heidän saattamanansa, ainoastaan heidän viemänänsä. Jos minua tahdotaan +nähdä isänmaani rajojen tuolla puolella, on minut vietävä sinne +väkisin». + +YRJÖ. +Isän teko oli suurin teko, mitä tässä maassa on tehty. + +HANNA. +Se oli kuitenkin ehkä liian suuri teko.--Minä luulen, että hän otti +kantaakseen enemmän, kuin mihin hänen voimansa riittivät. Hänelle kävi +niinkuin puulle, joka on temmattu irti omasta maaperästään. Alussa, kun +hänen suonissaan vielä virtasi niin sanoakseni hänen muistojensa mehu, +hän kyllä pysyi mieleltään reippaana ja rohkeana. Uskoimmehan tai +ainakin tahdoimme uskoa, että kaikki olisi ohimenevää. Luulimmehan, +että lähtömme tulisi antamaan vastarinnalle vain uutta vauhtia ja +voimaa. Ja kun meille melkein joka asemalla laulettiin ja tuotiin +kukkia ja radan varrella heilutettiin liinoja, matalimmistakin +majoista--lapsetkin--hyvästiksi ja takaisintuloksi, niin oli meistä +Suomen voima niin suuri, ja sen voitto niin varma. Mutta kun sitten +tultiin rajan yli ja meitä pidettiin niin vaarattomina, että tuskin +viitsittiin vartioida, siirrettiin vain vaunusta vaunuun niinkuin +tavarakääröjä, silloin valtasi minutkin alakuloisuus, ja minä näin, +että isä vaipui vaipumistaan kokoon, kuta kauemma tultiin. Ei hän siitä +vielä mitään puhunut, mutta kun meitä vietiin Moskovan läpi, ja hän +näki kaiken sen suuruuden ja mahtavuuden, huokasi hän: »Ei, tämä +jättiläishämähäkki ei päästä meitä verkostaan, ennenkuin on imenyt +meistä viimeisen veripisaran. Me emme saa sitä koskaan kukistetuksi.» +Sitten alkoi se loppumaton rautatiematka iankaikkisten lumiaavikkojen +yli. »Tuntuu, kuin en tätä tietä enää koskaan palaisi», sanoi hän +kerran. »On, niinkuin se veisi iankaikkisuuteen, niinkuin jo olisimme +siellä, kuolleiden kentillä, poissa maailmasta. Meidän täytyy heti +tottua siihen ajatukseen, että tämä on viimeinen retkemme, ainakin +minun.»--Mutta hän ei voinut tottua siihen ajatukseen, ettei enää +koskaan pääsisi kotimaahan. Hän alkoi kuihtua ja kuivaa, kunnes-- +kunnes--lopulta kaatui. + Hetken hiljaisuus. +En ole voinut kuvitella, että koti-ikävä voisi olla niin hirmuisen +voimakas ja jäytävä, Ilmi se oli minussakin, mutta isässä vielä monta +vertaa enemmän. Hän ei voinut mihinkään ryhtyä, koetti kyllä panna +alulle kirjallisia töitä, mutta pääsi tuskin alkuunkaan. Hänet oli +saanut valtaansa hivuttava tauti, joka niinkuin koi jäyti hänen +jaloimpia elimiään ja lopulta---- + + Hänen kasvonsa värähtävät, mutta hän voittaa vielä liikutuksensa. + +AILI. +Et siitä meille mitään kirjoittanut. + +HANNA. Hetken päästä. +Ajattelin, että se menisi ohi, kun aika kuluu. Mutta se vain paheni. +Hän meni lopulta melkein puhumattomaksi, vaipui alakuloisuuteen, joka +oli sydäntäsärkevä ja josta sain hänet nostetuksi vain lyhyiksi +hetkiksi. Silloin kun hän joskus sanoi jonkin sanan, oli se melkein +aina jotakin kodista. Hän voi välistä kävellä tuntimääriä huoneensa +lattialla, nurkasta nurkkaan, nurkasta nurkkaan, pitkin ja poikki, +niinkuin vangittu eläin häkissään. Ja sillä välin istua toisia +tuntimääriä tuolillaan, eteensä tylsästi tuijottaen, ja sitten taas +yht'äkkiä niinkuin eräänäkin myrskyisenä talvi-iltana huoahtaa: »Jos +tuo viima vinkuisi kotinurkissa, olisi se suloista soittoa.» Tai +niinkuin viime kesänä, kun häntä jollakin viihdyttääkseni olin eräänä +tyynenä iltana saanut hänet vähän matkaa ulkopuolelle kaupunkia ja me +istuimme joen rannalla: »Nyt siellä ehkä on tyven meidänkin mökin +kotirannassa, jos tuuli on sama siellä kuin täälläkin, ja miksei voisi +olla. Nyt siellä polskahti kala kaislikkorannassa ... aurinko laskee +saaren taa ... karjan kellot kalkattavat, vasikat ynyy...» + +AILI. Pyyhkien silmiään. +Isä parka... + +HANNA. +Hän koetti kyllä taistella sitä vastaan. Hän piti sitä heikkoutena ja +soimasi siitä itseään. Se oli hänestä miehuuttomuutta tuollainen +koti-ikävä--niinkuin hän olisi tunnustanut itsensä voitetuksi. +Sentähden hän kai kerrankin peruutti pyyntönsä, etten veisi häntä +hänen kuoltuaan kotimaahan. + +AILI. +Ettet...?--mutta mikset? + +HANNA. +Ei ollut enää muka väliä sillä, missä semmoinen raukka kuin hän +kuoltuaan makaa. + +AILI. +Semmoinen raukka kuin hän... + +HANNA. +Ei ansainnut hän muka päästä isänmaahansa elävänä eikä kuolleena. + +YRJÖ. +Ettei hän olisi ansainnut? Isä! + +HANNA. +Ainoastaan silloin tällöin onnistui minun viime aikoina saada hänet +tästä masennuksesta nostetuksi. Silloin ei hän taas nähnyt mitään +esteitä isänmaan asian pikaiselle voitolle. Hän oli varmasti vakuutettu +siitä, että täällä, että Venäjällä, että koko maailmassa pian täytyy +tapahtua jotakin, joka muuttaa _kaikki_ ... »siellä, kaikkialla on +semmoinen pinnistys, puristus kuin meren jäässä ... yht'äkkiä se +murtautuu, kohoaa, murskaa, hautaa alleen.» + + On tehnyt sanainsa mukaisia liikkeitä. + +YRJÖ. On tehnyt vaistomaisesti samat liikkeet. +Kohoo--murskaa--mitä hän tarkoitti? + +HANNA. +Tuskin hän tiesi sitä itsekään. Se oli kai vain semmoista tunnetta, +toivoa, tarvetta edes joskus uskoa johonkin, lohduttaa itseään +jollakin. Silloin kulki hän kuin onnellisessa huumeessa. Hänen +optimismillaan ei ollut mitään rajoja. »Nuoriso on jatkava meidän +työtämme, Hanna! Aili ja Yrjö ja ne muut--minä näin erotessamme sen +heidän silmistään, että he lupasivat sen tehdä. Meidän asiamme on +hyvissä käsissä, Hanna.» + +AILI. Katkerasti. +Lupasivat, niin--mutta eivät ole mitään voineet. + +YRJÖ. Samoin. +Ei mitään enää. + +HANNA. +Eräänä yönä--en tiedä oliko hän valveillaan, vai kulkiko unessa--kuulin +hänen puhuvan niinkuin nuorisolle, oppilailleen: »Elkää taipuko, elkää +antako hiuskarvankaan vertaa myöten, elkää väistykö tuumaakaan, +seisokaa rinta rintaa vasten, nuoret sankarit Termopyleen! Voitto on +meidän!» + +AILI. +Juuri niinkuin... + + Osoittaen kuvaa. + +HANNA. +Juuri niinkuin silloin, kun hän tuossa, vähää ennen lähtöään, noin +puhui oppilailleen, korkealla pää, rystyt pöytää vasten, niinkuin hänen +tapansa oli. + +YRJÖ. +Isä unohti Efialteet. + +HANNA. +Hän muisti ne huomenna taas. Joka postihan niistä toi uusia tietoja. +Tietoja yhä lisääntyvästä eripuraisuudesta, hajaannuksesta, +luisumisesta, turmeluksesta, ilmiannoista ja petoksista--ne olivat +kaikista pahinta myrkkyä hänen mielelleen ja terveydelleen. + +AILI. +Ei olisi meidän pitänyt kirjoittaa niin tarkkaan siitä kaikesta. + +HANNA. Yhtäkkiä, kuin pinnistyksestä laueten. +Lapset!--te ette saa tuomita isää! + +YRJÖ. +Mekö? + +AILI. +Mistä? + +HANNA. +Hän koetti--hän koetti, mutta nähtävästi hän ei enää jaksanut ... +täytyyhän teidän saada se kuitenkin tietää... + Suurella ponnistuksella, taistellen liikutustaan vastaan. +Isä ... isä päätti itse päivänsä. + +AILI. +Mitä sinä sanot, äiti? + +YRJÖ. +Isä? + +HANNA. +Niin. + + Hetken äänettömyys. + +YRJÖ. Hiljaa. +Kuinka se tapahtui? + +HANNA. +Hän ampui. + +YRJÖ ja AILI. +Ampui? + + Pitempi vaitiolo. + +HANNA. +Onko täällä ehkä viime aikoina tapahtunut jotakin tavallista enemmän +mieltä järkyttävää? Jotakin, joka olisi saanut hänessä epätoivon ja +pahan mielen pisaran vuotamaan yli? + +AILI. +En tiedä mitään erityistä siihen aikaan. Mutta tuskinhan on ollut sitä +päivää, ettei jokin uusi häpeä olisi saanut poskia punastumaan. + +HANNA. +Kysyn siksi, että hän oli saanut useita kirjeitä sinä päivänä. Hän oli +itse noutanut ne poliisikamarista. Mutta ehkette tahdo... + +AILI. Tarttuen äitiään käteen. +Ei, ei, kerro nyt vain, jos itse jaksat. + +HANNA. Peittää hetkeksi silmänsä toisella kädellä, kuuluvasti, +liikutuksella. + +Oli niin surkeata meidän eromme. Palattuaan poliisikamarista sulkeutui +hän ensin huoneeseensa, tuli sitten luokseni, niinkuin olisi aikonut +puhua jotakin kanssani, mutta keskeytti itsensä, enkä minäkään tullut +kysyneeksi, mitä hänellä mahdollisesti olisi ollut sydämellään, kun hän +usein teki noin. Hän nousi ja meni takaisin huoneeseensa, mutta tuli +sieltä melkein samassa, puki kiireesti ja ikäänkuin vihaisin liikkein, +niinkuin hänen tapansa välistä oli, palttoon ylleen ja meni. Näin +ikkunasta, että hän meni kadun poikki postilaatikolle ja pisti siihen +kirjeen. Se oli suuri keltainen kuori. + +Hetken kuluttua hän taas palasi. Hän hengitti raskaasti, oli aivan +kalpea ja vapisi. »Sinun täytyy panna pitkäksesi», sanoin minä. »Minä +panenkin», sanoi hän sävyisästi, melkein avuttomasti, »mutta anna +minulle ensin tupakkaa.» + +AILI. +Mitä, äiti? + +HANNA. +Tupakkaa; hän oli päättänyt heittää pois polttamisen ja jättänyt +tupakkansa minun talteeni, että antaisin hänelle vain suurimmassa +tuskassa. Katsoin, että minun piti nyt niinkuin ainakin ensin +vastustaa. »Etkö nyt taas ole heikko, sehän on pahinta myrkkyä sinun +terveydellesi», sanoin. Mutta silloin hän sai kuin jonkinlaisen +hermokohtauksen.--»Heikko! heikko!» kuohahti hän. »Tietysti, minä olen +heikko, sehän on selvä, että minä olen heikko ja sinä, vain sinä olet +luja! Mutta siitä huolimatta sanon minä, että tästä päivästä on sinun +holhoustoimesi lopussa. Minä teen itseni kanssa juuri niinkuin itse +tahdon!»--»Enhän minä suinkaan ole pyrkinyt sinun holhoojaksesi, +itsehän sinä pyysit», sanoin minä.--»Sinulla ei ole mitään sanomista, +vaikka minä myrkyttäisin itseni.»--»Myrkytä sitten!» sanoin minä ja +annoin hänelle kotelonsa. Hän ei ottanut sitä, vaan nousi ja meni +huoneeseensa. Ovella hän vielä kääntyi ja virkkoi: »Mitä se sinua +liikuttaa, olenko minä heikko, kunhan sinä olet luja.» Hänen +kasvoillaan oli ilme, joka kyllä minua vähän vavahdutti. Mutta kun hän +joskus ennenkin oli sillä tavalla ... ja kun ajattelin, että hän ehkä +rauhoittuisi paremmin, jos poistuisin, niin pistäysin kaupungille. Kun +sieltä palasin, oli se tapahtunut.-- + +Kun nyt vain tietäisin, ettette ole pettyneet isästä. Sehän kyllä +tavallaan oli heikkoutta, sitä tullaan siksi sanomaan--siitä +riemuitsemaan, mutta kun ajattelee... + +YRJÖ. +Isä on minulle tämän jälkeen vielä suurempi kuin oli ennen. + +AILI. +Ei se ole heikkoutta, äiti, kun uskaltaa kuolla. + +HANNA. +Niin! Eikö totta? Kun elämä on menettänyt kaiken merkityksensä--kun on +niinkuin isä pannut kaiken palavan sielunsa, kaiken hehkuvan uskonsa +asiansa oikeuteen ja sen menestykseen--ja pitkän elämänsä koettanut +lietsoa isänmaallista tulta ja luullut virittäneensä aatteellista +henkeä ja rakentaneensa laillisuuden vahvan varustuksen--ja kun kaikki +sitten hajoo ja luhistuu kokoon ja itse perustuskin pettää ja pahimmin +juuri täällä, hänen omassa vanhassa vaikutuspiirissään--se oli +minullekin niin kalvavan katkeraa, niin nöyryyttävää, niin alentavaa, +että olin melkein iloinen, kun sain kätkeä häpeäni edes sinne +erämaahan. Toisin ajoin syntyi minussa semmoinen vimma, semmoinen +kostonhalu--että _oli_ julistettu, että oli _voitu_ julistaa +alistuminen, arvannostoon meneminen nuorison isänmaalliseksi +velvollisuudeksi-- + +AILI. +Heitetty aseet juuri ratkaisevimmalla hetkellä--toisten vielä +taistellessa, kun vielä oli toivoa voitosta... + +HANNA. +Ja että ne olivat omat miehet, hänen vanhat ystävänsä, muutamat harvat +vastoin koko kansaa--että ne olivat voineet vielä senkin tehdä--minä +luulen, että juuri se antoi hänelle lopullisen iskun. + +AILI. +Se se tietysti oli! + +YRJÖ. Vavahtaen, kasvot lentäen punaisiksi? +Ne olivat ne, jotka hänet surmasivat! + +AILI. +Tiesikö isä, että se oli hänen oma veljensä, joka oli täällä turmellut +koko hänen elämänsä työn? + +HANNA. +En tiedä, missä määrin hän oli selvillä kaikista hänen toimistaan. En +tahtonut kertoa hänelle kaikesta, mitä minulle niistä kirjoititte. Hän +hyvin harvoin puhui hänestä. Mutta hän oli, kumma kyllä--tai ehkä hän +vain tahtoi olla--vakuutettu hänen persoonallisesta rehellisyydestään +ja hänen isänmaallisten vaikuttimiensa puhtaudesta. + +YRJÖ. +Hän ei tiennyt. + +AILI. +Jos hän olisi tiennyt... + +HANNA. +Kun hän kuuli hänen nimityksestään, sanoi hän: »Pahempaa ei meille +siellä olisi voinut tapahtua. Monet muut heikäläiset vielä epäilevät +omaa ohjelmaansa, hän uskoo siihen, ja hän tulee panemaan koko sielunsa +sen perille ajamiseen.» + +AILI. +Sen hän on, Jumala paratkoon, tehnytkin. Hän ajaa sitä kuin omaa +asiaansa. + +HANNA. +Minä luulen, että isä oli viimeiseen saakka kirjeenvaihdossa hänen +kanssaan, koettaen saada häntä eroamaan. Hän puolestaan näyttää +koettaneen vaikuttaa siihen, että isä--anoisi armoa. + +YRJÖ. +Oh! + +AILI. +Isä? Isä anoisi armoa! Onko hän hullu? + +HANNA. +Niin, se oli naurettavaa. + +AILI. Intohimolla. +Et voi aavistaa, äiti, mitä hän on täällä tehnyt ja millä tavalla! +Venäläiset kuvernöörit lääneissään eivät ole toimineet läheskään sillä +innolla millä hän, eivät saaneet aikaan puoltakaan siitä, mitä hän. Se +on hän, joka on keksinyt kuntien sakot. + +HANNA. +Hänkö se on? + +AILI. +Niin ainakin väitetään, että aate on lähtenyt täältä, hänestä tai +rehtori Saarisesta. Ei missään läänissä ole salaisten ilmiantojen +lukumäärä niin hirvittävän suuri kuin täällä. Yksin santarmitkin ovat +niihin jo kyllästyneet. Hän on turmellut kansan elinjuuret, hän on +hämmentänyt kaikki sen siveelliset käsitykset, kaiken käsityksen +oikeasta ja väärästä. Jokainen, joka vastustaa esivaltaa, olkoon se +millainen tahansa, on isänmaan ja Jumalan vihollinen. Papit saarnaavat +sitä kirkoissaan. Ja hän on matkoillaan saanut seurakuntain rovastit +siihen, etteivät ne vihi eivätkä pane kuulutuksiin niitä, jotka eivät +ole olleet arvannostossa. + +HANNA. +Se ei voi olla totta? + +AILI. +Se on totta. Sinä voit kuvailla, miten kaikki on mennyt ylösalaisin, +kun muuan poika vastaa semmoiselle papille: »Jos et vihi, niin kyllä +kai kuitenkin kastat.»--Tapasin junassa äsken köyhän vaimon. Heiltä oli +kuollut ainoa lehmä, eivätkä he tienneet, kuinka pääsisivät talven yli. +»Vaan antoi toki laupias Jumala perustuslaillisten pitää kokousta +poikain kanssa ihan naapurissa, niin meidän poika antoi sen ilmi ja sai +sata markkaa, niin ostettiin lehmä ja jäi vielä vähän tähdettäkin.» + +HANNA. +Aili! + +AILI. +Se _ei_ ole kaskua. Kaikki sakka, mikä oman pahuutensa painosta on +pysynyt pohjassa, kelluu nyt pinnalla, eikä heidän puoleltaan, +siveellisyyden ja kristillisyyden vanhoilta vartijoilta, kuule yhtä +ainoata paheksumisen, ei yhtä ainoata moitteen sanaa, ei heidän +lehdissään, ei heidän saarnastuoleissaan. Mutta sitä saarnataan, siitä +kirjoitetaan, että me, me, isä ja muut, villitsemme kansaa, meidän +vastarintamme on rangaistuksen arvoista, me olemme isänmaan +vihollisia!--meitä vastaan on nostettu kuin mikä vihan vimma... + +YRJÖ. +Meikäläisiä on ajettu kuin susia pitkin Pohjanmaan lakeuksia, rajalle +ja rajan taakin. + +AILI. +Tiedätkö, mitä hän--tuo--en saa hänen nimeään huulilleni--mitä hän oli +sanonut, kun kuuli, että kasakka oli lyönyt Yrjöä? + +HANNA. +Onko kasakka sinua lyönyt? + +AILI. Vetäisee siteen pois Yrjön otsatta, jolloin tulee näkyviin pitkä, +vielä punainen arpi viistossa otsan yli. + +HANNA. +Kauheata! Millä hän sinua löi? + +YRJÖ. +Ruoskallaan. + +HANNA. +Kauheata! Missä se tapahtui? + +YRJÖ. +Helsingissä. + +HANNA. +Löitkö sinä häntä ensin? + +AILI. +Yrjöllä oli erään tuntemattoman naisen pikku tyttö sylissään, toisella +kädellään hän piti suitsista hevosta, joka tunki äidin päälle ja olisi +muutoin tallannut hänet alleen. Mutta sehän ... sehän oli... »oikein +sille nulikalle!» + +HANNA. On kimmonnut ylös. +Hän sanoi sen? Hän? Sinusta? + +AILI. +»Kuka käski mennä panemaan sormiaan väliin!» + +HANNA. +Kuka käski? + +AILI. +»Olisi tarvinnut vielä enemmän!» + +HANNA. +Hän sanoi? + +AILI. +Hän ... tuo ... se oli suomalaisen miehen sana! Eikä se ole ainoa +semmoinen sana, ei hänen suustaan eikä muiden! + +HANNA. Yhä enemmän kiihtyen. +Mutta eikö heidän mielestään enää saisi .. pitääkö antaa heidän +kasakkainsa hevosten tallata itseään nostamatta edes aseetonta +kättäänkään omaksi suojeluksekseen? »Se oli oikein»--mutta jos _se_ oli +oikein, silloin kai oli oikein se, mikä meillekin tapahtui? + +AILI. +Niin olikin! + +HANNA. +Oli kai oikein, että kaikki muutkin karkoitettiin? + +AILI. +Senkin he ovat sanoneet, juuri sen: »Nyt on heistä päästy! Nyt palaa +rauha pian maahan!» + +HANNA. Kävelee, pysähtyy. +Oikein isälle, että menetti järkensä ja henkensä--että hän nyt makaa +siellä kuolleena kylmässä rautatievaunussa, jossa häntä siirretään +raiteelta raiteelle, veturien kirahdellessa korvan juuressa, lävistetyn +pään retkahdellessa kirstun laidasta toiseen ... olisi siis kai oikein +vielä sekin, jos en saisi tuoda häntä tänne, jos hän ei kuolleenakaan +pääsisi lepäämään isänmaansa poveen... »Se oli oikein, kuka käski.»-- +Oo, isä julisti heistä hirmuisen tuomion ... minä sitä silloin +kauhistuin, mutta en tiedä enää... »Heidät olisi ammuttava!» + +AILI. +Ammuttava? + +YRJÖ. Kiihkeästi. +Ketkä?--sanoiko isä, ketkä? + +HANNA. +Kaikki, jotka ... jokikinen, joka ... »niinkuin sodassa ammutaan +kavaltajat»--ne olivat hänen sanansa. + Syvästi. +Ja se on vielä menevä siihen ... täällä meillä, niinkuin se on mennyt +siihen kaikkialla, missä kansojen asia on petetty ja missä se on siitä +julistanut tuomionsa, mutta ei kykene sitä muuten panemaan täytäntöön! +--_He_, he itse tulevat sen siihen saattamaan.--Muusta he eivät +nähtävästi enää välitä. + +AILI. Kasvoillaan pelonalainen ihastus. +Tekin--tekin olitte tulleet siellä siihen? + +YRJÖ. Käännähtäen. +Sinäkin, Aili? + +HANNA. Yhtäkkiä vaihtuen, katkerasti, ylenkatseellisesti. +Tai en tiedä. Ei se täällä meillä siihen mene. Ei meillä mene mikään +niinkuin muualla. Ei meidän kansallamme ole oikeata käsitystä siitä, +kuinka sitä on solvaistu ja häväisty, kuinka suuri tämä sen häpeä on, +ei sillä ole aavistustakaan siitä, mitä on intohimo oikeuden puolesta. +Täällähän vain kärsitään, hurskaillaan, etten sanoisi kerskaillaan: +»Katso, Herra, kuinka me olemme suuret meidän kataluudessamme, ei +mikään kansa ole kärsimystensä kestävyydessä meidän vertaisemme. Me +olemme sinun valittu kansasi, mehän toteutamme joka päivä sinun +suurinta käskyäsi: käännämme toisen poskemme, kun meitä on toiselle +lyöty.» Me annamme pois kaksi oikeuksistamme, kun meitä on yhden +anastamisella uhattu, pelastaaksemme kolmannen, joka menee samaa tietä. + Taas innostuen. +Toista on siellä, tuolla suuressa maassa. Nuoret parrattomat pojat +juoksevat siellä kasakkain pistimiin ja santarmien sapeleihin kuin +kultansa syleilyyn. Hennot hienohipiäiset ja lempeä-ääniset neitoset +panevat siellä kansan tuomioita täytäntöön uhraten henkensä kuin +uljaimmat sotilaat taistelutantereella. Venäjän kansalla on +tulevaisuus, ja se voittaa vapautensa, sillä se osaa ja uskaltaa sen +puolesta taistella. Meillä ei ole yhtä ainoata rohkeata, uhkamielistä +ajatusta, ei ketään, joka uskaltaisi lausua semmoisen ilmi, vielä +vähemmän ketään, joka antaisi merkin, tekisi vapauttavan, herättävän +teon, puhdistaisi ilman, sytyttäisi merkkitulet vuorilla palamaan! Isä +oli, mutta hänkin--lävisti oman otsansa. + + Vaipuu alas. + +YRJÖ. Tutkien, henkeään pidättäen. +Jos joku sen tekisi, äiti--eikö se olisi murha? + +HANNA. Uudelleen nousten. +Se ei olisi murha, se olisi tuomion täytäntöön pano--kansan tuomion!-- +Jumalan tuomion! + +AILI. +Äiti, sanotko sinäkin sen? + + ROUVA LINDH on tullut hiljaa sisään, kasvoilla onnellinen ilme. + +ROUVA LINDH. +Pyydän anteeksi, tulin vain, tahdoin vain, kun pyysit--että ehtisit +junaan. + +HANNA. Säpsähtää, tointuu, muistaa. +Onko vastaus saapunut? + +ROUVA LINDH. +Niin, se tuli juuri, kenraalikuvernöörillä ei ole mitään sitä vastaan. + +HANNA. +Ei ole mitään sitä vastaan ... minä siis saan!... Lapset, ei muisteta +nyt, ei ajatella nyt enää, ei ajatella nyt muuta kuin miten saamme +isäparan hänen viimeiseen lepoonsa.--Minä ehdin vielä junaan? +Todellako? Kiitos, Hilda! Minä ehdin vielä ... huomenna olen täällä... +Yrjö, riennä kutsumaan ajuria! + +ROUVA LINDH. +Enkö minä ehkä saa tarjota sinulle omaani? + +HANNA. +Kiitos, Hilda!--Mutta eihän minulla ole mitään paperia näytettävänä +santarmeille, jos ne sitä vaativat. Sitä en ehdi saada mukaani. + +ROUVA LINDH. +Edvard tietysti sähköttää siitä sinne suoraan. Hän ... hän kyllä pitää +siitä huolen. + +HANNA. +Niin, oikein, senhän tietysti täytyy käydä niin. + Ailille ja Yrjölle. +Hyvästi, lapset, pitäkää te sill'aikaa huoli kaikista valmistuksista, +haudasta, laulusta ja seppeleistä ja ilmoittakaa ystäville!... Että se +sittenkin sai tapahtua. + +ROUVA LINDH. +Sanoinhan minä sinulle, ettei semmoista toki voisi odottaa edes +Bobrikoffilta. + + Kuuluu kiivas soitto. Yrjö menee avaamaan. POLIISIMESTARI + astuu sisään. + +YRJÖ. +Mitä haluatte? + +POLIISIMESTARI. +Pyydän anteeksi, jos tulen sopimattomasti. Tulin ainoastaan kuvernöörin +käskystä ilmoittamaan... + +ROUVA LINDH. +Se oli tarpeetonta, minä olen jo ilmoittanut sen. + + Tekee liikkeen, että poliisimestari menisi. + +POLIISIMESTARI. +Siinä tapauksessa, että asia on jo ennen minua toimitettu, on minulla +kunnia... + +ROUVA LINDH. +Vaan teillä on ehkä kuvernöörin lupakirja? + +POLIISIMESTARI. +Mitä lupakirjaa suvaitsee rouva kuvernöörska tarkoittaa? + +ROUVA LINDH. +Lupakirjaa rehtori vainajan tänne tuomiseen. + +POLIISIMESTARI. +On nähtävästi olemassa jokin väärinkäsitys. Herra kuvernööri +päinvastoin soitti minulle ja käski minun kiireimmän kautta ilmoittaa +rehtorskalle, että hänen miesvainajansa hautaaminen ei voi tapahtua +täällä... + +KAIKKI. +Ei voi tapahtua? + +ROUVA LINDH. +Kuinka ei voi? Mutta kenraalikuvernöörihän on antanut suostumuksensa?-- + +POLIISIMESTARI. +Toistan, että on nähtävästi olemassa väärinkäsitys. Kenties hänen +ylhäisyytensä ei olekaan antanut suostumustaan? + +ROUVA LINDH. +On, on, kuulinhan minä sen telefoonissa. + +POLIISIMESTARI. +Tuon ainoastaan perille raportin, joka minulle annettiin tuotavaksi. +Jos hänen ylhäisyytensä on antanut suostumuksensa, mutta herra +kuvernööri siitä huolimatta on katsonut että hänen pitää vastata +kieltävästi, niin on mahdollisesti ilmaantunut asianhaaroja, esteitä +... jaa, minä en todella tiedä. + +ROUVA LINDH. +Mutta mitä esteitä? + +POLIISIMESTARI. +Joitakin, joita minulla ei ole oikeus eikä tarviskaan tiedustella-- +telefoonissa--mutta joita herra kuvernööri varmaankaan ei ole salaava +arvoisalta puolisoltaan. Sulkeudun suosioonne ... sulkeudun +suosioonne... + + Menee teeskennellyn kohteliaalla kumarruksella sekä rouva + Lindhille että muille, kullekin erikseen. + +HANNA. On jäykistynyt suoraksi ja kylmäksi. +_Hän_ ei siis salli? Se on siis hän, joka ei salli? + +ROUVA LINDH. Yhä enemmän hätääntyen. +Ei, ei, se ei ole, se ei voi olla mahdollista. Tässä täytyy olla jokin +erehdys. Ehkei Bobrikoff sittenkään suostunut? Minä kuulin ehkä +sittenkin väärin telefoonissa? Ehkä tuli sittenkin kielto? Ei, kyllä +minä kuulin oikein. Mutta näin ei saa käydä ... ei saa ... tämä on +kauheaa... + + Puhkee itkuun ja menee. + +AILI. +Bobrikoff sallii, mutta hän kieltää? Hän? + +HANNA. +Minun täytyy vielä tavata se mies. + + Ottaa hattunsa ja puuhkansa. + +YRJÖ. On seisonut, huulet puoleksi auki, kasvot pinnistyneinä, lopulta +niinkuin olisi tehnyt päätöksen, nopeasti. +Minä tulen mukaasi, äiti! + +AILI. Yht'äkkiä vavahtaen. +Yrjö, sinä et saa mennä! + +YRJÖ. +Aili... + + Katsovat toisiaan lyhyen hetken. + +AILI. +Tai miksei? Mene! + +YRJÖ. Menee, mutta palaa, sulkee intohimoisesti Ailin syliinsä. +Hyvästi, Aili! + +HANNA. Ovessa. +Tuletko sinä? + +YRJÖ. +Minä tulen. + + Rientää pois. + +AILI. Jää hetkeksi miettimään, ristiriitaisten tunteitten vallassa, +tempaa liinan ja aikoo rientää ulos. +Yrjö!--Ei, ei...--Tai miksei! + + Heittää liinansa pois ja jää, vaipuen tuolille. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + + Sama huone kuin ensimmäisessä näytöksessä. + + KUVERNÖÖRI LINDH ja REHTORI SAARINEN tulevat oikealta. Rehtori on + lähdössä, hattu ja hansikkaat kädessä. Kuvernöörillä on salkku + toisessa ja virkalakki toisessa kädessä; asettaa ne pöydälle. + +LINDH. +En tiedä ... tämä on ... teimmepä kuinka hyvänsä... + + Alkaa kävellä edestakaisin. + +REHTORI. Seuraa häntä silmillään. +Minusta ei sinulla ole vähintäkään syytä päätöksesi peruuttamiseen. +Sinulla ei tarvitse olla pienintäkään epäilystä siitä, että menettelit +täydelleen, niinkuin asianhaarat välttämättä vaativat, sekä oikein että +viisaasti. + +LINDH. Tekee epämääräisen liikkeen. + +REHTORI. +Epäilemättä syntyy tästä yhtä ja toista tunteen purkua, ja parjausten +tulva kai kohoaa hiukan tähänastistakin tasapintaansa ylemmä. + +LINDH. +Siitä en välitä. Siihen olen tottunut. + +REHTORI. Koettaen vaikuttaa. +Jos täällä on saatu jotakin toimeen, jos meillä tässä läänissä +suomalaiset virkaolot vielä ovat jotakuinkin säilyneet, jos täällä +ruotsalaisuus on veisannut viimeisen virtensä ja suomalaisuus viety +siihen voittoon, mihin se nykyoloissa suinkin voidaan viedä, niin +saamme siitä yksinomaan kiittää veljen tarmokasta toimintaa ja +varovaista, valtioviisasta menettelyä. + +LINDH. +Minun täytyy kuitenkin sanoa, että minulle on mitä suurimmassa määrin +vastenmielistä ryhtyä taisteluun vainajiakin vastaan--ja olihan hän, +kaikesta huolimatta, oma veljeni. + +REHTORI. +Sitähän se tietysti on. Mutta niinkuin itsekin huomautit, ei vaara +vainajan tänne tuomisesta suinkaan olisi ollut vähäinen. Niinkuin +mielet, aseman meille näennäisestä edullisuudesta huolimatta, nyt ovat +kahden vaiheella, ei olisi todellakaan tarvinnut muuta, kuin että joku, +ruumissaattueen kulkiessa kutsuntapaikan ohi, olisi siellä huutanut: +»Haudastaan nousi hän muistuttamaan teitä velvollisuudestanne!»--tai +jotakin semmoista, sanoja ne kyllä löytävät ja osaavat niitä käyttää, +niin olisi kaikki tai ainakin hyvin paljon voinut olla menetettyä. +Kulona olisi tieto siitä, että kaikki olivat saapuneet kutsuntaan, +mutta yht'äkkiä isänmaallisten tunteittensa valtaamina jättäneet salin +tyhjäksi ja liittyneet »sankarin» hautaussaattueeseen, levinnyt +kaikkialle. Se olisi voinut saattaa vaaraan kutsuntain menestymisen +koko maassa. Vainajan tänne tuonti on ehkä juuri siinä toivossa +asetettukin näiksi päiviksi. Siinä voi piillä hyvinkin pitkälle menevä +juoni. + +LINDH. +Minä kyllä epäilin sitä heti kohta. + +REHTORI. +No niin, sitä vähemmin siis! Olisihan ollut suorastaan anteeksi +antamatonta saattaa vaaraan koko vaivalloisesti rakennettu suunnitelma +juuri, kun on toivoa sen onnistumisesta! + +LINDH. Hiljentää kävelyään. +Tietysti. + +REHTORI. +Kieltämällä hautauksen täällä kutsuntain aikana olemme välttäneet +ansan, jota sekä kagaali että Bobrikoff yrittivät virittää eteemme. + +LINDH. +Sinä siis todella luulet, että tässä oli ansa Bobrikoffinkin puolelta? + +REHTORI. +Hän tahtoo tännekin venäläistä kuvernööriä. Santarmit eivät myöskään +voi sulattaa sitä, että heillä täällä on niin vähän jalansijaa. On +aivan ilmeistä, että hän jättäessään asian sinun ratkaistavaksesi oli +laskenut, että sinä tunnesyistä ja ehkä myöskin yleisen mielipiteen +pelosta sallisit hautauksen tapahtua täällä juuri kutsuntapäivinä ja +että silloin syntyisi mielenosoituksia tai muita levottomuuksia. Mutta +silloin tapahtui juuri se, mitä hän on odottanut saavansa Pietarissa +todistaa: ettei suomalainen mies kyennytkään ylläpitämään järjestystä +läänissään, niinkuin oli vakuuteltu. Seuraavana päivänä olisi meillä +ollut venäläinen kuvernööri. + +LINDH. +Epäilemättä. + +REHTORI. +Ole varma siitä! Santarmeilla on kyllä pitkät sormensa tässäkin +pelissä. Ellei heillä sitä olisi, olisivat he tietysti ilman muuta +kehoittaneet leskeä kääntymään suoraan kenraalikuvernöörin puoleen tai +antaneet hänen tulla tänne ilman muuta. Tässä oli kyllä väijytys, mutta +(hymähtäen itserakkaasti) tällä kertaa löysi hieno venäläinenkin +politiikka vertansa. + +LINDH. +Mutta onko sanottu, että nytkään voimme välttää mielenosoituksia, kun +tulee tunnetuksi...? + +REHTORI. +Jos jotakin tapahtuisikin, niin se ei olisi aiheutunut mistään meidän +toimenpiteestämme tai laiminlyömisestämme. Ja sitä paitsi, eihän sen +tarvitse tulla tunnetuksi, ei ainakaan yleisemmin... + +LINDH. +Uutinen siitä on varmaan jo tämän päivän lehdessä. + +REHTORI. Katsoo kelloaan. +Maisteri Kinnunen saa tavallisesti vasta kello 10 lehden +tarkastettavakseen. Hän lukee sen välitunnilla. Ei tarvitse muuta kuin +viittaus... + +LINDH. +En kuitenkaan tahtoisi _siihen_ sekaantua. + +REHTORI. +Jätä se minun huolekseni. + +LINDH. +Niin, jos tahdot olla niin ystävällinen. + +REHTORI. +Vallan mielelläni, tapaan hänet kohta paikalla koululla. + + Menee. + +LINDH. Kokoo paperinsa salkkuun ja aikoo lähteä. + + ROUVA LINDH tulee päällysvaatteet yllä. + +ROUVA LINDH. Kiihtyneenä. +Odota, Edvard, elä mene, minun täytyy saada puhua-- + +LINDH. +Minun täytyy joutua virastoon. + +ROUVA LINDH. +Sano, ettei se ole totta! Sinä et voi kieltää, kun Bobrikoff kerran on +suostunut? + +LINDH. +Sinä karkasit tiehesi, ennenkuin kuulit, että suostumukseen oli +liitetty ehtoja, joita en voi täyttää. + +ROUVA LINDH. +Mitä ehtoja? + +LINDH. +Hän vaatii minua vastaamaan siitä, ettei täällä tapahdu mitään +mielenosoituksia. + +ROUVA LINDH. +Jos hän sitä vaatii, niin sinä vastaat niistä. + Toistellen. +Kuule, _jos_ se tapahtuu... + +LINDH. Kääntyen ja astuen lähemmä. +Niin mitä sitten? + +ROUVA LINDH. +En ole enää viime aikoina välittänyt mistään, en enää tahtonut +sekaantua mihinkään, en arvostella mitään, teitpä mitä tahansa, +ryhdyitpä mihin tahansa ... olen elänyt täydellisenä erakkona, +pakotettunakin elämään erilläni kaikista vanhoista tuttavistani, +sulkenut silmäni ja korvani, olen katsonut kupeelleni, ettei kenenkään +tarvitsisi minua edes tervehtiä eikä minun ketään ... olkoon ne sinun +virka-asioitasi, sinun politiikkaasi... Mutta että voi ja että piti +tapahtua vielä tämän ... että sinä niiden asioittesi tähden ... ei, +sitä eivät voi puolustaa mitkään syyt! + +LINDH. +Sitä päinvastoin puolustavat hyvin monet ja hyvin pätevät syyt. + +ROUVA LINDH. +Kun sinä kerran voit estää häntä palaamasta tänne kuolleena, niin +olisit sinä siis voinut sen tehdä hänen eläessäänkin, jos sinulla olisi +ollut siihen valta. Sinä olisit voinut hänet karkoittaakin... + +LINDH. Tekee torjuvan, kärsimättömän liikkeen. +Niin, niin, tietysti. + +ROUVA LINDH. +Niin, sinä olisit voinut tehdä sen! Nyt minä näen, että sinä olisit +voinut senkin tehdä ... mutta se on semmoinen rikos, se on semmoinen +kauhea synti, että jos sinä sen teet... + +LINDH. +Niin mitä sitten? + +ROUVA LINDH. +Minä en jaksa... Mennään täältä, Edvard! Lähdetään pian pois tästä +kauheasta paikasta, ennenkuin olemme ikuisessa hukassa. Jätetään tämä +kolkko kivimuuri, jossa elämme kuin vankilassa, jossa asumme toinen +toisessa päässä emmekä tapaa toisiamme kuin kärsiäksemme omantuntomme +vaivoista... Sinäkin kärsit niistä,--minä näen sen joka päivä. Mitä +oli meillä täällä tekemistä? Etkähän sinä omasta halustasi ja +hakemuksestasi tullutkaan tänne... + +LINDH. +En, vaan velvollisuuteni vaatimuksesta. + +ROUVA LINDH. +Sinä annoit puolueesi, vanhain ystäväisi houkutella itseäsi siihen, +uskotella, että se oli sinun isänmaallinen velvollisuutesi. Vaan jos he +välttämättä tarvitsevat tälle sijalle tarkoituksiaan varten jonkun, +niin toimittakoot tänne jonkun muun. + +LINDH. Naurahtaen. +Sinun mielestäsi voisin siis jättää muiden tehtäväksi, mitä itse +häpeän? + +ROUVA LINDH. +Siksi, että sinä olet liian hyvä tämmöiseen. Ottakoot kätyreikseen +muita, jotka sopivat siihen paremmin kuin sinä. Miksei tuo sinun +pahahenkesi rehtori Saarinen rupea itse kuvernööriksi? Miksi teettää +hän sinulla kaikki häpeällisyytensä?--Me voimme vielä, Edvard, peräytyä +kunnialla kaikesta tästä. Sinun täytyy lähteä täältä pois, ennenkuin +politiikka on sinut lopullisesti turmellut, koventanut ja kylmentänyt, +hävittänyt sinusta kaikki inhimillisten tunteiden viimeisetkin idut. +Sinä olet tehnyt voitavasi, eikä sinulta voida enää enempää vaatia. +Sinulle pannaan nyt ehtoja, silloin kun on kysymys oman veljesi +viimeisen tahdon täyttämisestä. Silloin sinä sähkötät, että jos sinulle +niitä pannaan, niin, jollei sinulle anneta suostumusta ilman niitä, +niin antakoon hän sinulle erosi! Silloin hän varmaan ne poistaa. + +LINDH. Naurahtaen väkinäisen pilkallisesti. +Silloin hän päinvastoin antaa minulle eroni heti paikalla.--Mutta +kuinka monta kertaa täytyy minun sanoa sinulle, että minä en tahdo +eroani? Te, sinä ja lapset, ette ole koskaan ymmärtäneet, mitä on +velvollisuus pysyä asemassa kuinka vaikeassa, kuinka vastenmielisessä +tahansa, silloin kun maata uhkaa vaara ja perikato, mutta vielä on edes +jotakin toivoa niiden torjumisesta.--Mutta tämä on kaikki tarpeetonta +puhetta. + + Lähtee menemään. + +ROUVA LINDH. +Ja sinä luulet, että isänmaa on pelastettavissa? Hanna ei saa haudata +täällä miesvainajaansa? + +LINDH. Palaa takaisin rouvansa eteen. +Koko maan onni ja tulevaisuus riippuu siitä, kuinka tämänvuotiset +kutsunnat menevät. + +ROUVA LINDH. +Minä uskon, että se on mielikuvitusta. Mutta olkoon. Entä sitten? + +LINDH. +Jos kutsunnat menevät hyvin, ilman mitään häiriötä, on mahdollista, +hyvinkin luultavaa, että säännölliset olot palaavat. Kun venäläiset +ovat saaneet tahtonsa asevelvollisuusasiassa läpi, tyytyvät he +luultavasti siihen ja jättävät meidät sen voiton saavutettuaan rauhaan. + +ROUVA LINDH. +Se on erehdys, minä olen varma, että vaino nyt vasta alkaakin. Mutta +olkoon, mitä se tähän kuuluu? + +LINDH. Yhä kärsimättömämmin. +Se kuuluu tähän sikäli, että _elleivät_ kutsunnat mene hyvin, on +myöskin viimeinen toivo isänmaan pelastumisesta mennyt. Silloin pannaan +järjestelmä kaikessa ankaruudessaan toimeen. Ja ne _eivät_ mene hyvin, +jos tänne juuri itse kutsuntapäivänä tuodaan vanhan vastarinnan +marttyyri, jos joka asemalla kautta koko läänin pidetään puheita ja +lasketaan seppeleitä ja täällä sitten lopuksi pannaan toimeen +suurenmoiset mielenosoittajaishautajaiset perustuslaillisine +»linna-luja-on-jumala»-messuineen. + Kääntyen pois, loitompaa. +Enkä minä sitäpaitsi tahdo tänne mitään »pyhää hautaa», jonka ääreen +kaikkina karkoitus- ja kuolinpäivinä kokoonnutaan harjoittamaan +isänmaallista vainajain palvelusta. + +ROUVA LINDH. Pidätetyllä kauhulla. +Sentähdenkö sinä siis--? + +LINDH. +Sentähden, juuri sentähden! Sillä minä en tule asettamaan kutsuntain +menestymistä enkä isänmaan asiaa vaaraan pienimmälläkään +varomattomuudella, en katsomaan mitään persoonallista uhria liian +suureksi. + +ROUVA LINDH. +Et oman kunniasikaan? + +LINDH. +En sitäkään! Jos kagaali sen minulta riistaakin ja nimeni tahraa, niin +antaa sen minulle historia monin kerroin kirkastettuna takaisin. + +ROUVA LINDH. +Kirkastettuna...--En ymmärrä enkä osaa todistaa kaikkia sinun syitäsi +ja politiikkojasi vastaan; minä näen vain sen, näen sen nyt +hirvittävällä selvyydellä, mihin kaikki tuo vihdoin on vienyt. Mutta +yhtä minä en sittenkään ymmärrä: kuinka ei sydämesi särje sulkujaan, +kuinka sinä voit sen äänen tukehduttaa? Onhan tässä kysymys omasta +veljestäsi. + +LINDH. +Minulle on tuiki samantekevää, maatuuko multani toisessa hautuumaassa +tai toisessa, rajan tuollako puolen vai tällä. + +ROUVA LINDH. +Sinulle? Mutta _kun_ se ei ollut yhdentekevää hänelle, ja kun se ei ole +sitä Hannalle--vihasitpa sinä häntä kuinka tahansa, mutta kun hän +kerran on tuonut hänet tänne--minne hän hänet sitten vie? Takaisinko? +Jonnekin rajan taa?--Tämä on niin raakaa, niin tylyä, niin +epäinhimillisen julmaa. Saavathan viholliset sodassakin haudata +kuolleensa, mihin itse tahtovat. Jos täytyy tukehduttaa kaikki +jaloimmat tunteet, jos täytyy repiä rinnastaan kaikkein hellin ja +pyhin--jos isänmaa täytyy pelastaa tällä tavalla, silloin on parasta, +että sitä ei pelasteta ollenkaan. + +LINDH. +Isänmaa on pelastettava tavalla millä tahansa. + +ROUVA LINDH. +Ajattele, jos minä olisin hänen asemassaan, Edvard!--Minä rukoilen +sinua, anna sydämesi puhua, anna politiikan olla--anna sydämesi puhua! + +LINDH. Synkästi ja karkeasti. +Ja ovatko he ... onko hän, tuo Hanna, onko hän antanut sydämensä puhua? +Kuka on minua häväissyt, panetellut, lokaan ryvettänyt enemmän kuin he +... silloinkin kun ei vielä ollut vähintäkään syytä? Sentähden vain, +että minä en voinut hyväksyä kaikkia heidän hullutuksiaan ... etten +voinut asettua heidän riviinsä tuomitsemaan kansamme parhaita... + +ROUVA LINDH. +Ja nyt sinä _näin_ kostat? + +LINDH. +Minä en kosta, mutta jos sen tekisinkin... + + PESONEN tulee. + +PESONEN. +Siellä on rehtorska ja ylioppilas Lindh, ne pyytävät päästä herra +kuvernöörin puheille. + +LINDH. +Odottakoot eteisessä! + + PESONEN menee. + +ROUVA LINDH. +Et siis peruuta kieltoasi? + +LINDH. +En. + +ROUVA LINDH. +Hyvästi sitten. + +LINDH. +Sinä menet? + +ROUVA LINDH. +En voi enää... + +LINDH. +Tarkoitatko totta? + +ROUVA LINDH. +Tarkoitan. + +LINDH. +Jos luulet tuolla voivasi pakottaa minua johonkin, niin voin ilmoittaa +sinulle, että se on kaikista huonoin keino minun suhteeni. +Eronhakemukset eivät ole koskaan minua häikäisseet. + +ROUVA LINDH. Väsyneesti. +En minä tahdo sinua pakottaa. + +LINDH. +Ja minne pitää matka, jos saan luvan kysyä? + +ROUVA LINDH. +Lasten luo Helsinkiin. Tahdon ainakin säästää heitä kuulemasta tätä +vieraiden suusta. + +LINDH. Koettaen olla huoleton. +Voithan käydä sen heille kertomassa. Aiotko jäädä kauaksikin sille +matkalle? + +ROUVA LINDH. +Minä tulen sitten, kun Maurikin on saanut tulla. + +LINDH. Katkerasti. +Näin siis _sinä_ seurasit _minua_ Vjatkaan? + +ROUVA LINDH. +Sinä et mennyt Vjatkaan. + + Menee. + +LINDH. Näyttää olevan kahdella päällä. Menee telefooniin, aikoo +soittaa, mutta ei soita. Aikoo mennä rouvansa jälkeen, mutta ei mene. +Painautuu pöydän ääreen, pää käsiä vastaan. + + TILTA pistäytyy sisään ottamaan huivin, jonka rouva Lindh on + unohtanut. Huomattuaan Lindhin saa säälin ilmeen kasvoilleen + ja menee varpaillaan ulos. + +LINDH. Oikaisekse. Suun ympärillä katkera piirre. +Hyvä on. + Soittaa. PESONEN tulee. +Rehtorska tulkoon. Herra Lindhille sanokaa, että olen hänen +tavattavissaan virastossa alhaalla. + + PESONEN menee. HANNA tulee. + +HANNA. Jäykkä, suora, katkeran kylmä ja terävä. +Olen vielä kerran pakotettu vaivaamaan herra kuvernööriä. + +LINDH. +Tehkää hyvin... + +HANNA. +Minulla on sanottavana ainoastaan muutama sana. + +LINDH. +Valitettavasti täytyy minun ilmoittaa, että päätökseni on +peruuttamaton. + +HANNA. +Herra kuvernööri erehtyy, en tullut mitään peruutusta pyytämään. + +LINDH. +Mikä tuottaa minulle sitten kunnian? + +HANNA. +Tahdoin kuulla sen omasta suustanne. Nyt olen sen kuullut.--Sitten, +koska en voi jättää vainajata sinne, missä hän on, rautatievaunuun... + +LINDH. +Niin, ette suinkaan... + +HANNA. +Niin täytyy minun siis saada tietää, missä hautaaminen voi tai +oikeastaan missä sen nyt tulee tapahtua? Kenties herra kuvernööri on +ystävällinen ja ilmoittaa minulle, mihin miesvainajani maalliset +jäännökset tulevat vietäviksi, voidakseni ryhtyä niihin +toimenpiteisiin, jotka mahdollisesti vielä kuuluvat minulle? + +LINDH. +Sallikaa minun kysyä: kun vainaja, niinkuin olette kertonut, lausui sen +toivomuksen, että hänet tuotaisiin tänne, antoiko hän teille ehkä +myöskin määräyksen siitä, milloin hänen hautaamisensa tulisi tapahtua? + +HANNA. +Mitä te tarkoitatte? + +LINDH. +Tarkoitan, että minä, siinä tapauksessa, että hautausta ei vaadita +tapahtuvaksi tällä viikolla, ehkä voisin sallia--kuitenkin eräillä +ehdoilla--että se tapahtuu täälläkin jonakin minun määräämänäni +päivänä. + +HANNA. +Mutta jos hautaus kerran ollenkaan saa tapahtui, niin miksei se silloin +saa tapahtua toisena päivänä niinkuin toisenakin? + +LINDH. +Se voisi häiritä kutsuntain rauhallista menoa. + +HANNA. +Vai sentähdenkö? Minä en siis saa haudata häntä tänne sentähden, että +teidän kutsuntanne onnistuisivat. Mutta kun kutsunnat ovat onnellisesti +ohi, ei mikään estä--? + +LINDH. +Ei, niinkuin sanoin, jos sitoudutte noudattamaan eräitä välttämättömiä +ehtoja. + +HANNA. +Ja ne ehdot ovat? + +LINDH. +Valtiollisten mielenosoitusten estämiseksi olen pakotettu vaatimaan, +että haudalla ei pidetä mitään puheita. + +HANNA. +Onko ehkä vielä joitakin muitakin ehtoja olemassa? + +LINDH. +Tietysti on myöskin, mahdollisiin suruseppelenauhoihin nähden, otettava +varteen kaikkia julkisia tilaisuuksia koskeva kielto kansallisten +värien käyttämisestä. + +HANNA. +Siis ainoastaan valkoista ja mustaa? + +LINDH. Ainoastaan valkoista ja mustaa. + +HANNA. +Minulla ei ollut aikomusta panna toimeen mitään +mielenosoittajaishautausta, puhein yhtä vähän kuin nauhoinkaan. + +LINDH. +Eikä myöskään ystävillänne? Vaadin teiltä takeita siitä, etteivät +hekään pane toimeen mitään mielenosoituksia. + +HANNA. +Jos tahtoisinkin, kuinka voisin minä heidän puolestaan semmoisia +takeita antaa? + +LINDH. +Teidän lausumanne toivomuskin on jo oleva heille laki. + +HANNA. +Semmoista lakia minä en voi enkä tahdo olla laatimassa. En itseni +tähden enkä vainajan. Vaikka olikin hänen toivonsa, että toisin hänet +tänne, on hän antava minulle anteeksi, etten voi tehdä enempää, kuin +olen tehnyt. Ei hän toden totta lähtenyt sinne sitä varten, että +palaisi tänne jonakin päivänä, joka jostakin syystä sopii teidän +politiikkanne tarkoituksiin. Kun ei hänen sallita päästä isänmaansa +poveen ilman ehtoja, hautaan hänet siis jonnekin ensimmäiseen +hautuumaahan rajan taa. + +LINDH. Alkaa menettää tyyneyttään. +Teette, niinkuin tahdotte. Menettelynne miehenne kuoltua on siinä +tapauksessa täydessä sopusoinnussa menettelynne kanssa hänen eläessään. +Kun ette sallinut hänen silloin päästä osalliseksi niistä +helpotuksista, joita hänelle tahdottiin suoda, ei minua ihmetytä, +ettette salli sitä nytkään. Mutta syyttäkää silloin myöskin itseänne +siitä, että hän kuoli vieraalle maalle ja että hän nyt ei pääse +lepäämään isänmaansa poveen! + +HANNA. Astuen askeleen eteenpäin. +Oliko se minun syyni, että hän joutui sinne? + +LINDH. +Te, juuri te, olette syypää hänen kohtaloonsa! Hänen karkoituksensa +alkusyy on yksinomaan teidän. + +HANNA. +Minun. + +LINDH. +Te työnsitte häntä kaikessa edellänne! Te veditte hänet rauhallisesta +työhuoneestaan politiikan temmellykseen, panitte hänet johtamaan +kaikkia salaisia kokouksianne, saitte hänet kuuroksi kaikille +varoituksille! Te eristitte hänet vanhoista ystävistään ja +hengenheimolaisistaan, te saitte hänet, rehellisen vanhan suomalaisen, +liittymään ruotsalaisen puolueenne hurjimpaan kagaali-ryhmään ja sen +heiluvaan häntään! + +HANNA. +Vai minä! + +LINDH. +Te estitte hänet menemästä Ruotsiin! Jos hän olisi sinne mennyt, olisi +hän varmaan vielä elävien joukossa ja olisi kenties piankin voinut +palata. Se oli sitä teidän ja teikäläisten ainaista turhamaisuutta, +pinnistettyä helsinkiläiskagaalilaista efektinhakuanne, tuota +germaanilaista »kunnia»-kiihkoanne, joka on niin tuiki vierasta ja +vastenmielistä meidän vakavalle suomalaiselle rodullemme, johon ette +kuulu ja jota ette ymmärrä! + +HANNA. +Kuulun kernaasti siihen rotuun, josta runoilija kerran lauloi: »Ma +kansan näin, mi kunnian edestä kaikki koetti.» + +LINDH. Yhä kiihtyneemmin. +Teillä on aina ollut sairaloinen tarve koettaa olla enemmän kuin muut, +ja te tahdoitte tehdä hänestäkin enemmän kuin muut, vielä suuremman ja +kuuluisamman kuin puolueenne puolijumalatkaan. Teillä ei ole +milloinkaan ollut mitään tunnetta vastuusta, ei koskaan ajatustakaan +seurauksista maalle ja kansalle, ei edes hänellekään. Kaikki on +uhrattava--uhrattava!--aatteen, oikeuden ja Jumala ties minkä kaiken +yleismaailmallisen korun alttarille! Kunhan vain savu nousee, kunhan +vain suitsu Suomesta näkyy ja Eurooppa ihmettelee!--Hän ei päässyt +elävin silmin näkemään isänmaatansa, mutta te pääsitte. Nyt te täällä +tietysti tulette kulkemaan kovaonnisena, uhrautuneena, maanpaosta +palanneena intresanttina leskenä. »Hän seurasi häntä maanpakoon, hän +hoiti häntä siellä, hän kuljetti hänen ruumiinsa läpi laajan Venäjän, +mutta ei saanut tuoda häntä hänen perhehautaansa, julma, luonnoton veli +asetti hänelle ehtoja, »häpeällisiä» ehtoja, joihin hän ei voinut +suostua. Hänen täytyi viedä hänet takaisin rajan taa» .... siitä syntyy +liikuttava legenda, mieltä tärisyttävä ballaadi! Jos tunnen teidät +oikein, niin tulette kai vielä meitä syyttämään--ja minua tietysti +ennen muita--siitä, että me hänet karkoitimme, me hänet surmasimme... + +HANNA. +Te sen teittekin. + +LINDH. +Tietysti minä, kuinkas muuten ... vaikka te itse, juuri te, hänen hyvä +hengettärensä, teitte turhiksi meidän, minun, hänen veljensä, ja +entisten yhteisten ystäväimme kaikki ponnistukset--huolenpidosta häntä +kohtaan--valmistaa hänelle tilaisuuden päästä kotimaahan. + +HANNA. On koettanut olla tyyni, kiivaammin. +Mutta mitä te oikeastaan tahdotte sanoa? Ettäkö hän siis ilman minua +olisi suostunut teidän häpeälliseen alentavaan esitykseenne? Ettäkö +Mauri, hän, olisi voinut pyytää armoa, armoa teiltä? + +LINDH. +Ei siinä olisi ollut sen enemmän alentavaa, kuin on sotavangille, joka +on joutunut taisteluun kykenemättömäksi, saada osa vapauttaan takaisin +sitoutumalla olemaan liikkumatta ulkopuolelle jotakin määrättyä +aluetta. + +HANNA. +Siinä on vain se ero, että tarjousta ei tehty sotavangille, vaan +rintamassa seisovalle sotilaalle, joka, niin nääntynyt kuin olikin, ei +vielä katsonut olevansa taisteluun kykenemätön eikä siis myöskään +katsonut voivansa antautuakaan. Ja taisteluun kykenemätönnäkin hän +olisi ennen antanut lävistää itsensä, kuin luovuttanut aseensa teidän +kaltaistenne maansa kavaltajain hänelle hankkimien etujen +saavuttamiseksi. On häväistys hänen nimelleen ja hänen muistolleen, +että hän ilman minun vaikutustani olisi mihinkään semmoiseen voinut +suostua. Ei hän katsonut ehdotuksianne edes sen arvoisiksi, että olisi +niistä minulle puhunut. Sain tietää houkutuksistanne rikkirevityistä +kirjeistänne, joita hän oli heittänyt paperikoriinsa. + + PESONEN tulee kädessään keltaisessa kuoressa oleva kirje, + jonka asettaa Lindhin eteen pöydälle. + +PESONEN. +Tämä on mennyt erehdyksestä virastoon. + + Menee. + +HANNA. +Hankkeenne oli katala kylläkin. Sen piti muka käydä ohi Bobrikoffin, +Pietarin teitä. Koetitte uskotella hänelle, että jos onnistuisitte, se +olisi merkki suunnan muutokseen yläilmoissa. Oli muka todennäköistä, +että muutkin karkoitetut pian saisivat palata samalla tavalla. Koetitte +ottaa hänet yllättämällä: vastaus oli annettava juuri samassa, +otollinen hetki voisi mennä ohi, huomenna voisi olla jo myöhäistä,-- +panitte hänen eteensä valmiin paperin,--en sitä löytänyt, hän oli kai +heittänyt sen uuniin, mutta kirjeestänne kävi selville, että +semmoinenkin oli seurannut mukana--hänen tarvitsi vain piirtää siihen +nimensä, ja yhdellä kynänvedolla oli hän vapaa. + +LINDH. +Niin, ja sen te estitte. + +HANNA. +Hänen mielentilassaan olisi ollut inhimillistä, jos hän olisi +horjahtanut. Oli sydämetöntä uskotella hänelle, koti-ikävästä +sairaalle, melkein mielisairaalle miehelle, että hän voisi palata, oli +julmaa pitää kuin nälkään nääntymäisillään olevan edessä leipäpalaa, +johon hän ei voinut tarttua.--Vai »huolenpidosta häntä kohtaan»! Sitä +elkää uskotelko minulle! Kiireenne ei ollut aiheutunut muusta kuin että +kutsuntainne edellä olisitte saanut julistaa: hänkin taipui! hänkin +alistui! Häntä alentamalla toivoitte itse pääsevänne kohoamaan, häntä +mustaamalla laskitte itse tulevanne näyttämään vähemmän mustilta. Vasta +nyt minä näen politiikkanne koko suunnattoman surkeuden, sen +pohjattoman liejun, johon olette liukuneet! + +LINDH. On tarkastanut kirjettä, avannut sen, ilme kasvoillaan on +muuttunut iloiseksi hämmästykseksi, melkein riemuisaksi. Hän antaa +Hannan puhua loppuun. + +HANNA. +Mutta hän ei suonut teille sitä iloa. Eikä hän tule kuoltuaankaan +teidän pyyteitänne palvelemaan. Odottakoon hän aikaansa rajan takana. +Se on kerran tuleva. Kerran on koittava Suomen vapautuksen päivä. Ellei +se koita, ei tarvitse hänenkään tänne tulla. Mutta se on koittava. Ja +silloin, ainakin silloin, + astuu ihan Lindhin eteen, +jos ei jo ennen, kun ulkonainen vihollinen on voitettu, saavat +tuomionsa myöskin ne, jotka kavalsivat maansa ja turmelivat kansansa, +ja se tuomio on kuolema! + + Lähtee. + +LINDH. +Pyydän, odottakaa hiukan. Olkaa hyvä. + + Antaa hänelle saamansa kirjeen kuoren. + +HANNA. +Häneltä--teille? Mitä tämä on? + +LINDH. +Se on leimasta päättäen pantu postiin samana päivänä, jona hän kuoli. +Se on nähtävästi jossakin avattu ja siitä syystä hiukan viivähtänyt. +Mutta se ehti kuitenkin ajoissa. Tehkää hyvin! + Antaa myöskin kirjeessä olleen paperin Hannalle. +Valtakirja minulle jättämään hänen puolestaan senaattiin--armonpyyntö. + +HANNA. Vaipuu tuolille. +Se ei voi olla... + +LINDH. +Se on hänen käsialaansa, siinä on hänen allekirjoituksensa ja +sinettinsä.--Te ette sano mitään. Näyttää, kuin olisi tämä teille, +kuinka sanoisin--yllätys. + +HANNA. Heikosti. +Nyt minä ymmärrän kaikki. + +LINDH. Hetken kuluttua läheten Hannaa. Koko ajan huulilla ivahymy. +Hän alistui siis hänkin--niinkuin me muutkin. + +HANNA. Kimmoten ylös. +Hän ei alistunut, hän-- + + Vaipuu takaisin. + +LINDH. Kerää pöydältä papereita ja asettelee niitä salkkuunsa. Ottaa +Hannan edestä pöydältä valtakirjan ja aikoo panna senkin salkkuunsa, +mutta jättää sen siihen. + +Se on totta, tämä kuuluu teille, vainajan jälkeenjättämiin papereihin. + + Menee ja ottaa käteensä kuvernöörin virkalakin. Pysähtyy salkku + kainalossa Hannan kohdalle, syrjittäin häneen. + +Hän tahtoi aina olla jotakin suurta, jotakin erinomaista, vai tekö +hänestä koetitte semmoisen tehdä. Siinä hän nyt kuitenkin on +sankarinne, pyhimyksenne... + + Asettaa päähänsä lakin. + +Minä en ole pyrkinyt olemaan muuta, kuin isänmaallisten virkatehtävieni +vähäinen, vaatimaton täyttäjä. + + Lähtee, mutta kääntyy. + +Niin, mitä hautaamiseen tulee, niin voi se nyt tapahtua esteettömästi +minun puolestani--milloin tahansa--vaikka jo huomenna--ja myöskin ilman +ehtoja--sekä puhein että nauhoin. + +HANNA. +Nyt te suostutte? + +LINDH. +Enhän kernaasti voi olla suostumatta vainajan viimeiseen pyyntöön-- +hänen omaan pyyntöönsä. Luulen sitä paitsi nyt jommoisellakin +varmuudella voivani vastata siitä, ettei täällä enää tule tapahtumaan +mitään epäjärjestyksiä. + + Menee. + +HANNA. Yhä samassa murtuneessa asennossa. +Oo! + + ROUVA LINDH ja TILTA tulevat, edellinen puettuna matkapukuun, + jälkimmäinen kantaen matkalaukkua. + +ROUVA LINDH. +Tilta vie sen rekeen. + +TILTA. +Minä ajattelin sanoa, että jos kuvernöörska--niin, että minä en +sittenkään välitä--että olkoon, niinkuin olisi puhumatta se, mitä tänä +aamuna... + +ROUVA LINDH. +Tilta jää! No se on hyvä, että Tilta jää. + +TILTA. +Viipyykö kuvernöörska kauankin? + +ROUVA LINDH. +En voi vielä sanoa. + +TILTA. +Voi, jos kuvernöörska nyt viipyy kauankin ... mitenkä minä nyt osaan? + +ROUVA LINDH. +Kyllähän Tilta osaa. Tilta nyt koettaa vaan katsoa, että kuvernöörillä +on kaikki, niinkuin Tilta kyllä tietää... Viepi ne alas ja käskee +kuskin ajaa pienelle portille, pihan puolelle... + +TILTA. +Jasso, eikö paraatirappujen eteen, vaan pienelle portille... + +ROUVA LINDH. +Niin. + + TILTA menee. + +ROUVA LINDH. Lähenee arasti Hannaa. +Hanna ... jos sinä tarvitset minun apuani, tarkoitan, jos tahdot sitä +vastaanottaa minulta, niin pyydän saada seurata mukanasi. + +HANNA. Nostaa päätään. +Sinä lähdet? + +ROUVA LINDH. +En voi enää jäädä, sen jälkeen mitä on tapahtunut. + +HANNA. Katkerasti. +Ei sinun _sentähden_ tarvitse lähteä. + +ROUVA LINDH. Riemastuen. +Hän on suostunut! Sinä sait hänet taivutetuksi? + +HANNA. Kimmahtaa suoraksi, puristaen kätensä nyrkkiin, ojentaen ne ylös +tuskassa, kostossa, epätoivossa, niinkuin kutsuen apua, mutta saamatta. + + Kuuluu laukaus alhaalta. + +ROUVA LINDH. +Mikä se oli? + +HANNA. +Joku ampui. + +ROUVA LINDH. +Ampui? Alhaalla käytävässä?----Missä Edvard on? + +HANNA. +Hän meni juuri ikään--sinne. + +ROUVA LINDH. Rientää ulos peräovesta. + + Alkaa kuulua kumeata melua alhaalta. Ovia paiskaillaan kiinni. + Sähkökelloja soi. + +HANNA. Seisoo jännittyneenä paikoillaan, vähän eteenpäin nojaten ja +kuulostaen. Ilme kasvoilla epämääräinen. + + YRJÖ tulee nopeasti perältä, päinvastaiselta taholta, kuin minne + rouva Lindh oli mennyt. + +HANNA. +Mitä se oli? Mitä on tapahtunut? + +YRJÖ. +On tapahtunut se, minkä täytyi tapahtua! Hän on saanut tuomionsa! + +HANNA. +Hänkö? Hän!--Kuka hänet ampui? + + Ei voi kokonaan pidättää ilon ilmettä kasvoiltaan. + +YRJÖ. Riemuiten. +Minä! + +HANNA. Horjuen. +Sinä... + +YRJÖ. Kasvoilla kuin ilmestys. +Minä! Hänen täytyi kuolla! Heidän täytyy kohta kaikkien kuolla! +Merkkitulet pian kaikilla vuorilla palavat! + +HANNA. +Sinä, Yrjö? Sinä!--Ei! Ei! + + Kuuluu lähenevää melua. Rientää nopeasti sulkemaan peräoven + ja vääntää sen lukkoon. Melu menee ohi. + +Pakene!--Pian!--Mennään täältä! Täällä ei ole ketään! + + Tahtoo vetää hänet sille ovelle, josta rouva Lindh oli tullut. + +YRJÖ. +Aion vastata teostani. + +HANNA. +Sinä, Yrjö? Voi, miksi sinä sen teit? + +YRJÖ. +Siksi, että se oli tehtävä. + + Tekee liikkeen, niinkuin hänen olisi täytynyt vapautua jostakin, + joka puristi. + +HANNA. +Mutta ei sinun, ei sinun! Enhän minä voinut aavistaa, että sinä sen +tekisit. + +YRJÖ. +Juuri minun! Isä julisti tuomion, ja minä panin sen täytäntöön! Kansan +tuomion! Jumalan tuomion! + +HANNA. Yhä suuremmassa tuskassa ja katkeruuden vimmassa. +Eihän--eihän isä ollut oikea mies sitä tuomiote julistamaan! + +YRJÖ. +Juuri hän oli oikea mies! Kukas sitten, ellei hän! + +HANNA. +Hän pyysi armoa, hän pyysi heiltä armoa... + + On tarttunut kirjeeseen ja heittänyt sen taas pöydälle. + + Vaikeroiden. + +Ei hänen,--ei sinun,--ei minun! Voi, mitä minä olen tehnyt! + +YRJÖ. On saanut käteensä kirjeen. Lukee. +»Valtakirja...»--hän? ... isä! ... hän! + + Taas kuuluu melua ja askeleita, tartutaan oveen. + +POLIISIMESTARIN ÄÄNI. +Se on lukossa.--Kantakaa tänne.--Rientäkää toista tietä.--Vartioikaa +kaikkia ovia. + +YRJÖ. Tuijottaen paperiin, kasvot tuskasta vääntyneinä. +Isä alistui, isä pyysi armoa--heiltä... + + Kulkee muutamia kiivaita askelia; vetää salamannopeasti esiin + revolverin ja ojentaa aseensa. + +HANNA. On iskenyt kiinni hänen käteensä ja estää häntä ampumasta. +Yrjö, mitä sinä aiot? Sinä et saa! + +YRJÖ. Yhä suuremmassa epätoivossa. +Isä pyysi armoa... + +HANNA. +Isä ei pyytänyt armoa ... hän pyysi, mutta hän katui sitä heti ... hän +sovitti sen kuolemallaan. + +YRJÖ. Pyrkii irti, mutta ei pääse. + +HANNA. +Hän ei ollut enää syyntakeinen, hän oli mielipuoli kärsimyksistä ja +koti-ikävästä! + +YRJÖ. Ei näytä kuulevan eikä välittävän. +En voi seisoa heidän edessään syyttäjänä niinkuin aioin! + + Riuhtaisekse irti, sysää äitinsä luotaan, ampuu ja kaatuu + pöydän taa. + +HANNA. Vaipuu pöytää vasten. + + AILI syöksee sisään sisäovesta vasemmalta. + +AILI. +Hän teki sen! Hän teki sen! Minä aavistin, että hän tekisi sen! + +HANNA. Tehden heikon, torjuvan liikkeen, särkyneesti. +Aili--sinä et tiedä... Ei olisi pitänyt ... ei olisi pitänyt... + +AILI. Huomaa mitä on tapahtunut ja jää seisomaan keskelle lattiaa +liikkumatonna. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tuomio, by Juhani Aho + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMIO *** + +***** This file should be named 13873-8.txt or 13873-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/3/8/7/13873/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/13873-8.zip b/old/13873-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a85be63 --- /dev/null +++ b/old/13873-8.zip |