diff options
Diffstat (limited to '13429-h')
| -rw-r--r-- | 13429-h/13429-h.htm | 1606 |
1 files changed, 1606 insertions, 0 deletions
diff --git a/13429-h/13429-h.htm b/13429-h/13429-h.htm new file mode 100644 index 0000000..6a250df --- /dev/null +++ b/13429-h/13429-h.htm @@ -0,0 +1,1606 @@ + + +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=UTF-8"> + <title>Nimettömiä lauluja</title> + <style type="text/css"> +.sup{ position: relative; top: -4px; font-size: 0.8em } +.name{font-family:Arial; font-size:2.5em; font-weight:bold} +.author{font-family:Arial; font-size:2em; font-weight:bold} +body{font-family:Arial; font-size:15px; line-height:1.2em;} + +a{text-decoration:none; color:blue;} +a:visited{color:blue;} +a:active{color:blue;} +a:name{color:black;} + +a.p{font-family:Arial; text-decoration:none; font-size:1.0em; color:black;} +a.p:visited{color:black;} +a.p:active{color:black;} +a.p:hover{color:blue;} + +a.chapter{text-decoration:none; font-size:1.5em; font-weight:bold; color:black;} +a.chapter:visited{color:black;} +a.chapter:active{color:black;} +a.chapter:hover{color:black;} +a.chapter:name{color:black;} + + + </style> +</head> +<body> +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13429 ***</div> + +<br> +<br><span class="name">NIMETTÖMIÄ LAULUJA</span> +<br> +<br><span style="Font-Family:Arial; font-size:1.5em">Kirj.</span> +<br> +<br><span class="author">AARO HELLAAKOSKI</span> +<br> +<br><span style="Font-Family:Arial; font-size:1.5em">1918</span> +<br> +<br> +<br><i>Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta +<br>1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä. +<br> +<br>Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat +<br>alkuun liitetyt.</i> +<br> +<br> +<br><hr> +<br> +<br><a class="chapter" name="chp0">SISÄLLYS:</a> +<br> +<br><a href='#runo1'>Huhtikuun yö</a> +<br><a href='#runo2'>Runo kaatuneille</a> +<br> +<br><br><a class="chapter" name="chpI">I</a> +<br> +<br><a href='#runo3'>1</a> +<br><a href='#runo4'>2</a> +<br><a href='#runo5'>3</a> +<br><a href='#runo6'>4</a> +<br><a href='#runo7'>5</a> +<br><a href='#runo8'>6</a> +<br><a href='#runo9'>7</a> +<br><a href='#runo10'>8</a> +<br><a href='#runo11'>9</a> +<br><a href='#runo12'>10</a> +<br><a href='#runo13'>11</a> +<br><a href='#runo14'>12</a> +<br><a href='#runo15'>13</a> +<br><a href='#runo16'>14</a> +<br> +<br><br><a class="chapter" name="chpII">II</a> +<br> +<br><a href='#runo17'>1</a> +<br><a href='#runo18'>2</a> +<br><a href='#runo19'>3</a> +<br><a href='#runo20'>4</a> +<br><a href='#runo21'>5</a> +<br><a href='#runo22'>6</a> +<br><a href='#runo23'>7</a> +<br><a href='#runo24'>8</a> +<br><a href='#runo25'>9</a> +<br><a href='#runo26'>10</a> +<br><a href='#runo27'>11</a> +<br><a href='#runo28'>12</a> +<br><a href='#runo29'>13</a> +<br><a href='#runo30'>14</a> +<br><a href='#runo31'>15</a> +<br><a href='#runo32'>16</a> +<br><a href='#runo33'>17</a> +<br> +<br><br><a class="chapter" name="chpIII">III</a> +<br> +<br><a href='#runo34'>Rococo</a> +<br><a href='#runo35'>Syyskuva</a> +<br><a href='#runo36'>Sisäjärven höyrylaiva</a> +<br><a href='#runo37'>Kesäinen mieliala</a> +<br> +<br><br><a class="chapter" name="chpIV">IV</a> +<br> +<br><a href='#runo38'>1</a> +<br><a href='#runo39'>2</a> +<br><a href='#runo40'>3</a> +<br><a href='#runo41'>4</a> +<br><a href='#runo42'>5</a> +<br><a href='#runo43'>6</a> +<br><a href='#runo44'>7</a> +<br><a href='#runo45'>8</a> +<br><a href='#runo46'>9</a> +<br><a href='#runo47'>10</a> +<br><a href='#runo48'>11</a> +<br><a href='#runo49'>12</a> +<br> +<br><br><a class="chapter" name="chpV">V</a> +<br> +<br><a href='#runo50'>Vanha kallio</a> +<br><a href='#runo51'>Fariseus</a> +<br><a href='#runo52'>Raittiuslaulu</a> +<br><a href='#runo53'>Helkavirsi</a> +<br><a href='#runo54'>Lastu</a> +<br> +<br><hr><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo1' href='#chp0'>HUHTIKUUN YÖ</a></h3><b>(TAMPEREELLA.)</b><br><br>Yön hetki on, mut yhtenänsä +<br>vain tykkein raskas laulu soi. +<br>Taas taivaankannen purppuroi +<br>yötulipalot valtavat +<br>ja korkealle heittäin liekkiänsä +<br>käy tykkein suusta salamat. +<br> +<br>Ma hiljaa akkunani avaan.— +<br>Nyt kaiken vasta kuulenkin! +<br>Kuin meren kuohu rantoihin +<br>niin pauhu siel' on loputon, +<br>kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan +<br>taas kilvan yhtynehet on. +<br> +<br>Mut ihanaa se nähdä, kuulla +<br>on kuitenkin kun kautta sen +<br>tie kulkee vapautehen.— +<br>Mun lävitsein käy vavistus +<br>kun, sydän kuumana, mut hymysuulla +<br>nyt opettelen sanaa—vapaus.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo2' href='#chp0'>RUNO KAATUNEILLE</a></h3><b>(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)</b><br><br>Ei työ lie suuri näitten vainajain +<br>—he vapauden eestä kuoli vain. +<br>Ken tuntee heidät kaikki!—Jokaiselle meistä +<br>lie sentään kallis ollut joku heistä. +<br> +<br>Kun vuosi sitte vielä kohdattiin, +<br>ei tietty kuinka meistä moni niin, +<br>niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa +<br>vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa. +<br> +<br>He poissa on. Ja ylle hautojen +<br>pian elämä luo unhon kattehen. +<br>Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille, +<br>mut elon kutsut jälkeenjäänehille. +<br> +<br>Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa +<br>ne astua myös Suomen kamaraa— +<br>maan senkin puolesta on kuolla uskallettu, +<br>tie vapauteen on verin lunastettu. +<br> +<br>Ja siitä kiitos teille, toverit, +<br>te verin seppelöidyt sankarit!— +<br>Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne, +<br>hän jatkakohon elontoimianne. +<br> +<br><hr><h2> +<br> +<br> +<br> +<br>I</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo3' href='#chpI'>1</a></h3><b>(SFINKSI)</b><br><br>Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon, +<br>äänettömään, kuolleeseen ja autioon. +<br> +<br>Niinkuin umpisokko toista sokeaa, +<br>kohtalotar ihmislasta johdattaa. +<br> +<br>Kuiva hiekka lentää kautta aavikon. +<br>Vuori rautaisinkin kerta hietaa on. +<br> +<br>Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee. +<br>Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee. +<br> +<br>Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen. +<br>Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo4' href='#chpI'>2</a></h3>Tee työsi, iske iskusi, +<br>käy tyynnä kuolemaan. +<br>Ne aamut, joita kaipasit, +<br>ei koita konsanaan. +<br> +<br>Ei koita koskaan aamut ne, +<br>jos kuinka kaivannet. +<br>On palkkasi vain pettymys +<br>ja tuskat tuliset. +<br> +<br>Mut olkoon niinkin. Elää se +<br>viel käsky rinnassas. +<br>Sen eestä elo juhlas on +<br>ja kuolo kunnias. +<br> +<br>Työs kerran kesken katketen +<br>sun kynäs putoaa. +<br>Sua maasta syntynyttä taas +<br>suur syleileepi maa. +<br> +<br>Ne aamut, joita kaipasit, +<br>ei koita konsanaan. +<br>Tee työsi, iske iskusi. +<br>Käy tyynnä kuolemaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo5' href='#chpI'>3</a></h3>Sun, elämä, ma tahdon pusertaa +<br>mun vasten sydäntäni palavaa. +<br>Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi. +<br>Vain mykkä yö on ulkopuolellasi. +<br> +<br>Sun antis tuskako vai riemu on, +<br>se yhtä kallis mulle olkohon. +<br>Mun sydänvereni se vuotakohon +<br>ja kultamaljas partaat punatkohon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo6' href='#chpI'>4</a></h3><b>(KUVANVEISTÄJÄ)</b><br><br>Kaikki ruma, kaikki kaunis +<br>hakattakoon marmoriin. +<br>Yhtyköhöt viha, lempi +<br>saman patsaan jäseniin. +<br> +<br>Kaikki, mit on ihmissydän +<br>pienen pieni tuntenut, +<br>käyköön esiin, antakohon +<br>aartehensa salatut. +<br> +<br>Kaikki esiin. Taltan kärkeen +<br>sydänveri vuotakoon. +<br>Ihmiselon kirjavuuden +<br>kivi kylmä puhukoon. +<br> +<br>Lämmin ihmisveri tuokoon +<br>sanat huuliin kivisiin. +<br>—Minä elän, minä elän— +<br>marmorpatsas, lausu niin!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo7' href='#chpI'>5</a></h3>Nyt kirja kiinni, loukkoon +<br>se päiviks joutanee. +<br>On vieras tullut mulle. +<br>Jo tiuvut helisee. +<br> +<br>Nyt ylle juhlavaate. +<br>Ja tulta akkunaan. +<br>Nyt jokahinen lamppu +<br>kuin juhlaan palamaan. +<br> +<br>Ne palakohot loppuun +<br>kuin tyhmäin neitsyein. +<br>Jo kyllikseni taasen +<br>ma arkityötä tein. +<br> +<br>Hei tuleen joka lamppu. +<br>Auk' ovet raskahat. +<br>Se jumalainen vieras +<br>sa harvoin poikkeat.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo8' href='#chpI'>6</a></h3><b>(INSPIRATIO)</b><br><br>Ne soivat. Ne nousee, ne laskee. +<br>Kuin väkevät aallot vyöryvät taas. +<br>Näin vaihtuvat rytmit. +<br> +<br>Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat, +<br>värikylläisinä +<br>ja luomistuoreina, +<br>liittyen toinen toisehen +<br>pitkän hopeisen ketjun lailla.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo9' href='#chpI'>7</a></h3>Lämpimästi, kaikin vaistoin, +<br>suo mun elää aikani. +<br>Enhän tahdo tutkistella +<br>mitä tuosta seurasi. +<br> +<br>Tämä päivä kallihimpi +<br>mulle on kuin huominen. +<br>Yksi täyteläinen hetki! +<br>Huomen vaikka kontaten.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo10' href='#chpI'>8</a></h3>Tyhmät neitseet, oli heillä +<br>öljy kallehin lampuissaan. +<br>Tyhmät neitseet, laittoivat he +<br>lamppunsa täytenä palamaan. +<br> +<br>Tyhmät neitseet rikkahiksi +<br>tunsivat itsensä jokainen, +<br>tulisimmalla liekillänsä +<br>antoivat loistaa lamppujen. +<br> +<br>Tyhmät neitseet, polttivat he +<br>lamppunsa aikaisin loppuhun. +<br>Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet, +<br>teidän laulunne on mun.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo11' href='#chpI'>9</a></h3>Oli liian kuumat ne päivät. +<br>Nyt on kaikki kuin palanut ois. +<br>Vain muistot armahat jäivät. +<br>Muu kaikki on ijäksi pois. +<br> +<br>Meni kaikki, jota ma äsken +<br>yli itseni rakastin. +<br>Erojuhlaan muistot ma käsken +<br>ja teen <i>In memoriam'in</i>.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo12' href='#chpI'>10</a></h3>Huh, saakelin löntys, +<br>mene helvettiin! +<br>Home kasvanut sulle +<br>on hyppysiin. +<br> +<br>Sun nyrkkisi nahka +<br>on naarmuton. +<br>Ja oudot sulle +<br>ne hurmat on +<br> +<br>kun kiveä kaksi +<br>lyö vastakkain +<br>ja säkene yöhön +<br>käy leimahtain. +<br> +<br>Ah säkene pienin +<br>ja lyhkäisin +<br>on kylliksi mulle +<br>tulenjuhlihin. +<br> +<br>Kivi kiveä vastaan! +<br>Tult' iskekää! +<br>Vihamiestä ma kaipaan, +<br>en ystävää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo13' href='#chpI'>11</a></h3>Pois veritahrat sormistani! +<br>Ma avutonta miestä löin. +<br>Mun kurjan veljein ovilaudat +<br>ma pilkallani sinetöin. +<br> +<br>Löin häntä, joka meitä itki +<br>ja itki omaa itseään. +<br>Nyt säikähtyneet lapsensilmät +<br>ma edessäni aina nään.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo14' href='#chpI'>12</a></h3>En halua velkaa sulta +<br>mun niskani painajaks. +<br>Sua halveksin liioin. Ja maksan, +<br>tuo maksoipa mitä maks. +<br> +<br>Ma vaikka jalkani sahaan. +<br>Sen lihana torilla myön. +<br>Mut kilahtavan kullan +<br>sun kouraasi rentona lyön.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo15' href='#chpI'>13</a></h3>Vain yksi, yksi ainut +<br>nyt tulkoon, lukekoon. +<br>Se yksi, jonka kutsun, +<br>se minä itse oon. +<br> +<br>Luen rampaa runoani, +<br>puujaloin kyykkivää. +<br>Sen tuleen heitän. Silloin +<br>se laulaa, visertää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo16' href='#chpI'>14</a></h3>Erehdytte. En ole koskaan +<br>teille lauluja laitellut. +<br>—Joskus kylläkin pilkat lienen +<br>vasten kasvoja viskannut. +<br> +<br>Etäällä teistä mun sydämeni +<br>vilunsa, helteensä tuntenee. +<br>Portit sen ovat umpeen lyödyt. +<br>Siitä en teille tiliä tee. +<br> +<br>Teille en mitään, en mitään anna. +<br>Teiltä en kaipaa mitäkään. +<br>Lauluni teen kun sydän on täysi. +<br>—Kelle?—En tiedä itsekkään. +<br> +<br>Tiedän vain, minä siksi laulan +<br>kun on osani sellainen. +<br>Tiedän, missä mun lauluni asuu, +<br>siellä teitä ma nähnyt en. +<br> +<br>Sun tekijäs ken lienee ollutkin, +<br>pien asumus, mun on kuin kuulisin +<br>ma hänen puhelunsa viereltäni, +<br>sun viivojesi rytmin nähdessäni. +<br> +<br>Hän sielunsa on sinuun jättänyt. +<br>Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt +<br>sen laulun, joka ihmisessä soittaa, +<br>ken kerran itsensä on voinut voittaa. +<br> +<br>Lie ollut levottomin merimies. +<br>Hän tulen voiman rinnassansa ties. +<br>Mut yksin kuunnellessaan valtamerta +<br>niin kaiken turhuuden hän huomas kerta. +<br> +<br>Hän otti rinnastansa sydämen +<br>ja siihenkin hän katsoi epäillen. +<br>Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä +<br>hän tunsi suuren onnen pitävänsä. +<br> +<br>Ja taloaan kun rakenteli hän, +<br>taas tunsi sydämensä sykinnän. +<br>Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan +<br>hän veisti unelmaansa kallehintaan. +<br> +<br>Niin oppimaan hän tuli vähittäin +<br>mi riemu elämää on luoda näin +<br>kun kädenliikkehellä harkitulla +<br>voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla. +<br> +<br>Hän eli huomaamattaan uudestaan +<br>koko elämänsä kirjavuudessaan. +<br>Niin rauhallisten viivain rytmiin jäänyt +<br>on ihmissielua ja elämää nyt. +<br> +<br><hr><h2> +<br> +<br> +<br> +<br>II</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo17' href='#chpII'>1</a></h3>Sama autio taivas vain +<br>yli kalliomaisemain. +<br> +<br>Et puuta, et pensasta nää. +<br>Kuloruohoa kellertävää. +<br> +<br>Ei elämän merkkiä näy. +<br>Yks ainoa pilvi käy +<br> +<br>yli taivaan purjehtien +<br>kuin laiva valkoinen. +<br> +<br>Sen varjo verkalleen +<br>käy kunnaasta kunnaaseen. +<br> +<br>Niin pilvi häipyy pois +<br>kuin täältä sen kiire ois. +<br> +<br>Ja sitte ei mitään taas +<br>sun kolkkoon maisemaas.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo18' href='#chpII'>2</a></h3>Sinne missä kesä kuluu nopeasti. +<br>Sinne, pajujen ja lepikoitten taa, +<br>missä ruostehiset rannat aukeaa +<br>alastonna aina mereen asti. +<br> +<br>Sinne, sinne missä luodon hieta antaa +<br>vaivoin pajupensahalle ravinnon. +<br>Sinne missä yllä yksin pilvet on, +<br>ympärillä meri vailla rantaa. +<br> +<br>Sinne kuuntelemaan aallon kohinata, +<br>katselemaan sinimustaa ulappaa. +<br>Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa +<br>kuullen, katsoin merta aukeata. +<br> +<br>Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan. +<br>Tunnet levollisen voiman suonissas. +<br>Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas +<br>meri laaja käynyt laulamahan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo19' href='#chpII'>3</a></h3>Valkeanaan pellot kaikki ovat jo. +<br>Lakkaamatta uutta lunta sataa. +<br>Musta, puolijäykistynyt laine lyö +<br>sihinällä rannan lumisohjuun. +<br> +<br>Istuu lumisella vesikivellään +<br>yksinäinen, kookas merimetso. +<br>Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.— +<br>Ainut elonmerkki kuolleen seudun. +<br> +<br>Merimetso, mistä elonvoimas saat +<br>kesken monen tylyn talvipäivän? +<br>Oman, oman rintas lämpö, eikö niin, +<br>riittää sulle, ihmeellinen lintu!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo20' href='#chpII'>4</a></h3>Kimppu kukkia akkunalla. +<br>Lunta ulkona kaikkialla, +<br>lunta nuorta ja valkeaa.— +<br>Valkea, luminen maa. +<br> +<br>Punaiset kukkani akkunalla, +<br>nurmi on kaikki jo hangen alla. +<br>Rannasta rantaan aukeaa +<br>valkea luminen maa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo21' href='#chpII'>5</a></h3>Iltahämärässä vasta +<br>latu järvenrantaan vie. +<br>Aavan selän poikki kulkee +<br>luotisuora viittatie. +<br> +<br>Kurjat kuusennäreet, siinä +<br>vakavina, vaijeten. +<br>Niinkuin tietäisivät jotain, +<br>jota minä tiedä en. +<br> +<br>Kuusennäreet, kuinka monta +<br>heitä siinä lieneekään, +<br>oksat alas painuneina, +<br>jokainen kuin yksinään. +<br> +<br>Tuolla rannan musta viiva. +<br>Tälläpuolla aava jää. +<br>Yö ei ole vielä tullut. +<br>Viel' on hetki hämärää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo22' href='#chpII'>6</a></h3>Tuuli liehtoo lounahalta. +<br>Pilvet taivaalla sinertää. +<br>Uhkuvesi kosken alta +<br>jäälle leviää. +<br> +<br>Pauhaa synkän uhkaavasti +<br>rannalla kuusikko luminen. +<br>Selvään kuuluu tänne asti +<br>ryske oksien. +<br> +<br>Lentää raskaan ilman puhki +<br>joutsenet näkymättömät. +<br>Kuule! Viereltäsi suhki +<br>siivet ylpeät. +<br> +<br>Rantaa pitkin vielä ajaa +<br>laukaten hätäinen hevosmies. +<br>Ei oo yli uskaltajaa +<br>raukassa, sen ties. +<br> +<br>Uhkuvesi kosken alta +<br>jäälle mustana leviää. +<br>Tuuli liehtoo lounahalta. +<br>Pilvet sinertää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo23' href='#chpII'>7</a></h3>Kohoo jossain sinitaivahalla +<br>kevään ensi kiuru, kuulen sen. +<br>Kohoo yli kattoin mustan ryhmän, +<br>yli rapakkoisten kivikatujen. +<br> +<br>Lienee kyllä täällä maailmassa +<br>kiuruselle laulut tehtynä, +<br>useampi laulu kuin on kiuru +<br>koskaan uinut taivaan sinimeressä. +<br> +<br>Mutta tulkoon vielä lisää yksi +<br>vaikka tuhat entisiä lie. +<br>Pieni laulu, neljän säkeen mitta, +<br>pienen palasen vain paperia vie.— +<br> +<br>Sydän antoi käskyn kielelleni: +<br>Lausu kiitos kiurun helinään. +<br>—Sydän, niin se tietää ehkä jonkun +<br>houkan vielä epäilevän kevättään.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo24' href='#chpII'>8</a></h3>Kuin lyöty, seisomahan jäin. +<br>—Jo pihakoivut lehti!— +<br>Näin äkkiäkö, yllättäin +<br>taas uusi kevät ehti? +<br> +<br>Jos jäänyt, kevät, oisit ees +<br>sun päivääs eiliseesi. +<br>En valmis oo sun suuruutees, +<br>sun kylmään kirkkauteesi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo25' href='#chpII'>9</a></h3>Sydän tyhjä niinkuin +<br>huone köyhän miehen, +<br>jolta velkojat on +<br>kaiken vieneet tiehen. +<br> +<br>Joku orpo riimi +<br>siellä täällä helää +<br>voimatonna kuolla, +<br>voimatonna elää. +<br> +<br>Lienee ollut jotain. +<br>Lienee jotain mennyt. +<br>Mitä lienee ollut, +<br>muistaa jaksa en nyt.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo26' href='#chpII'>10</a></h3>Pois pakoon, pakohon kaupungista, +<br>luo metsäin, seutuhun syrjäiseen. +<br>Siel' on kuin unessa hyvä olla +<br>taas mielen kivuista säikkyneen. +<br> +<br>Enskerran kerjään ma tähdiltäni— +<br>Pois kalkki katkera ottakaa. +<br>Maan mato pienin mun olla suokaa +<br>ja kaikki ollehet unohtaa. +<br> +<br>Niin kivensiruhun kaivertaisin +<br>sen laulun, joka nyt tehty on, +<br>ja multaan kaivaisin syvään, syvään, +<br>pois itseltänikin piilohon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo27' href='#chpII'>11</a></h3>Sua kipu tervehdin. +<br> +<br>Oh, tiesi vanhat hyvin +<br>jo tuntevankin näyt. +<br>Taas nahkahani laihaan +<br>kuin kotiasi käyt. +<br> +<br>Sa puoliks tervetullut, +<br>sun puoliks soisin pois. +<br>Sua kirota en saata. +<br>Se raskas rikos ois. +<br> +<br>Sa lahja elämältä +<br>liet muuan sinäkin +<br>ja löisin antajaasi +<br>jos sinut kiroisin. +<br> +<br>Sain lahjaa monta muuta. +<br>Ja kukkuraksi sun. +<br>Sun antajasi eteen +<br>ma kiittäin polvistun. +<br> +<br>Jos katoat sa keltä, +<br>ei enään mitään jää. +<br>Niin kauvan kun on kipu, +<br>on myöskin elämää. +<br> +<br>Sua kipu tervehdin.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo28' href='#chpII'>12</a></h3>Sinikallio rannassa taivaan. +<br>Sen latvalla nuori puu. +<br>Kuin holvina pilvet raskahat +<br>sen ylitse kaareutuu. +<br> +<br>Niin pilvet peittävät seudun. +<br>Sade rankkana käy yli maan. +<br>Kuin harmaja verkko on laskeunut +<br>sun majasi akkunaan. +<br> +<br>Mut aamuna muuanna eikös: +<br>sinikallio kangastuu. +<br>Ja välkkyy päivän kullassa +<br>sen latvalla nuori puu.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo29' href='#chpII'>13</a></h3>Ahon kivet, koko pitkän päivän +<br>punaisina hehkuneet, +<br>sinertyvät vähitellen. +<br>Puitten varjot pitenee. +<br> +<br>Kaksi turilasta yhä kiertää +<br>koivunlatvaa korkeaa, +<br>samaa iltalauluansa +<br>yhtämittaa suristen. +<br> +<br>Koko maailma nyt tuntuu uneen +<br>sinisehen vaipuneen. +<br>Taivahalle vähitellen +<br>iltatähdet syttyvät.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo30' href='#chpII'>14</a></h3>Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin. +<br>Nyt usmassa hopeankuultavassa +<br> kuuluu lähenevän vähitellen +<br> rämisevä rattahitten ääni. +<br>Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin. +<br> Ja maisema valkenee. +<br> +<br>Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan +<br>ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin. +<br> Tulimereen hevonen ja miesi +<br> ilmestyvät niinkuin varjokuvat. +<br>Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä +<br> ne astuvat aurinkoon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo31' href='#chpII'>15</a></h3>Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään. +<br> +<br>Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa. +<br>Tie lokaa täysi. Järven laine raskas. +<br> +<br>Mut punaisina paistaa pihlajat +<br>ja oksat ovat hedelmistä raskaat. +<br> +<br>Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat. +<br>Niin savu pullahtelee valkeana. +<br>Ja häärää työssä miehet nokiset. +<br> +<br>Käy sieraimihin kypsän viljan lemu. +<br> +<br>On sato korjattu ja turvaan viety. +<br>On touot tehty uutta kesää varten. +<br> +<br>Työ tehty on. Ja ihmissydämissä +<br>on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo32' href='#chpII'>16</a></h3>Päivä painuu vitkaan +<br>lännen puoleen. +<br>Hetkeks vielä +<br>puitten latvaan jääpi +<br>omaa maailmatansa katsomaan. +<br> +<br>Pitkän kotvan +<br>lämmitteli taasen +<br>multaa harmajata, +<br>suurta metsää, +<br>kylkeä kovan granitikallion. +<br> +<br>Niinkuin kuului käsky +<br>ylähältä, +<br>niin on taasen +<br>yhtä rakkahasti +<br>roiston ja hurskaan peltoa vaalinut. +<br> +<br>Pieni yrtti, +<br>koppiainen maassa +<br>ei oo unohdettu. +<br>Kaikki saakoot +<br>elää ja kiittää elämän antajaa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo33' href='#chpII'>17</a></h3>Tuli lokakuun utuiset päivät +<br>ja tihusatehet. +<br>Ja loppumattomat pilvet +<br>kuin rievut kosteat +<br>niin matalalla ja verkalleen +<br>puunlatvasta toiseen kulkee. +<br> +<br>Sadat märjät kynnökset välkkyy. +<br>Ja oja on vettä täys.— +<br>Ei ihmistä näy ei kuulu. +<br>—Kaik' veräjät puretut on. +<br>Vain aitojen aukot tyhjinä +<br>kuin katkenneina katsoo. +<br> +<br>Lato harmaja yksin valvoo +<br>yhä keskellä niittyjen +<br>kuin vartija ankarin, lempein +<br>ja lahjomattomin. +<br>Ja metsiköt hopeassa ui. +<br>Ja sadepisarat soivat. +<br> +<br><hr><h2> +<br> +<br> +<br> +<br>III</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo34' href='#chpIII'>ROCOCO</a></h3>Näin näyttämö—kukkiva nurmi. +<br>Sen eessä on aita kaunis +<br>puuveistoksin, kiemuroin. +<br>Ja katsojat tälläpuolla +<br>ois heinäväkeä, jotka +<br>nyt on ruokalevolla noin. +<br> +<br>Ja toiminta alkaa sillä +<br>kun niittäjän pieni tyttö +<br>luo aidan käy taapertaen +<br>sekä huutaa: "Katsokaahan +<br>kuin kaunis valkea lammas, +<br>punaröyhelö kaulassa sen." +<br> +<br>Niin, totta, jo aidan rakoon +<br>pien' karitsa päänsä tunkee +<br>ja katsoa keikistää. +<br>"Kuin pehmeä sen on villa!" +<br>"Lie silkkiä kaulanauha!" +<br>Pien' karitsa lausuu: "bää". +<br> +<br>Mut silloin perältä hyppii +<br>kaks herraa, he pitsihin hienoon +<br>ylt'yleensä puetut on. +<br>He sormissa hattua kantaa +<br>kuin kukkaa. Ja niskassa heillä +<br>voi huomata palmikon. +<br> +<br>He tarttuvat hyppysillään +<br>nyt karitsan kaulanauhaan +<br>ja röyhyyn silkkiseen. +<br>Kaks askelta kerrallansa +<br>he käyvät ja nykivät sitten +<br>taas kumpikin haaralleen. +<br> +<br>Mut lopulta herroista toinen +<br>kuin lyötynä vaikeneepi +<br>ja, äkkiä, kiskaisten +<br>helohelmisen hansikkaansa, +<br>sen heittää ylpeästi +<br>tuon toisen etehen. +<br> +<br>Tietysti nyt tartutahan +<br>florettiin, mi auringossa +<br>ui kultana kimaltain. +<br>Noin alkavat kultapuikot +<br>tutun, hilpeän karkelonsa, +<br>noin kilisten vastakkain. +<br> +<br>Se leikki ei vaarallista +<br>ole ensinkään, mut onhan +<br>se välttämätöntä nyt. +<br>Suu supussa liikehtivät +<br>jalot herrat, ja ranteet pyörii. +<br>(Käret säiläin on tylpistetyt.) +<br> +<br>Pian kuitenkin tarttuvat taasen +<br>he karitsan silkkinauhaan. +<br>Taas sovussa taluttavat. +<br>—Kas kolme daamia somaa +<br>on esihin purjehtinut +<br>kuin joutsenet valkeat. +<br> +<br>Kavaljeerit he kumartavat +<br>ja painavat sydäntänsä +<br>ja käyvät niin hempehiks. +<br>Ah daamit päätänsä nyökkää +<br>ja kätösensä pienet +<br>nyt antavat suudeltaviks. +<br> +<br>Oi onnellinen seura, +<br>näin luonnonhelmassa kauvan +<br>se paimenta leikkinyt ois. +<br>Ja kreivinlinnan, mi tuolla +<br>yli kerityn puistikon hohtaa, +<br>he, ah, unohtaisivat pois... +<br> +<br>Mut äkin yks daameista huutaa +<br>ja kaatuu sen kaunehimman +<br>kavaljeerin sylihin. +<br>Kas, karitsa hädissänsä +<br>teki jotakin somaa, ja sillä +<br>etikettiä rikkoikin. +<br> +<br>Ah, ah, mikä kauhea hetki! +<br>Myös toinen daami jo tuolla, +<br>on nurmella seljällään. +<br>Mut se kolmas, se lihavin, hitain +<br>kavaljeeritta jäi. Ja hänpä +<br>ei pyörtynyt ensinkään. +<br> +<br>Tosin pahoinvoinnin tunteen +<br>sai hänkin, mut kyynelsilmin +<br>hänen nähtävä on vision: +<br>kavaljeerit onnelliset +<br>jo virvoituspuuhissa liehuu, +<br>ja tuoksuu Eau de Colon. +<br> +<br>Se yksin jäänyt daami +<br>monologin pienen lausuu. +<br>Hän huokaa: "J'ai mal au coeur! +<br>Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy? +<br>Hän karitsan hakuhun läksi. +<br>Mon Dieu, mon Dieu quel malheur! +<br> +<br>Ois hän nyt lähellä tässä, +<br>niin tottapa daamia kolme +<br>myös pyörtyä taitaisi. +<br>Kavaljeerit hempein kuiskein +<br>pois pitkään heinikkohon +<br>ah meidät kantaisi. +<br> +<br>He virvoittaisivat meitä +<br>kuin taitaa miehiset miehet +<br>ja niinkuin me kaivattais. +<br>Oi ihana pyörtymishetki, +<br>sun verhojes turvissa paljon +<br>etikettiä rikkoa sais. +<br> +<br>Te katsojat, silloin tällöin +<br>sukan, seljän saisitte nähdä +<br>yli nurmikon kukkaisen. +<br>Ja tyydytettyinä kaikki +<br>me lopuksi lausuisimme: +<br>esirippu nyt etehen!"<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo35' href='#chpIII'>SYYSKUVA</a></h3>Hehkuu värikylläisinä puistot. +<br>Lämmin tuoksurikas iltatuuli +<br>huokuu pitkin puistokadun vartta +<br>täyttäin kepeästi keuhkot, +<br>tuoksullansa melkein huumaten. +<br> +<br>Istun penkillä ja katson kuinka +<br>häärää pienet pojantenavat +<br>puitten kimpussa, kuin ammatikseen +<br>pettäin polisia pyylevätä. +<br>Nytkin suuren tuomen latvassa! +<br>Entä eikös tuossa pihlajassa +<br>vilku marjaterttuin välitse +<br>kintut ruskeat ja pörrötukat. +<br> +<br>Missä liekkin koko polisi. +<br>Lemunaatin juontiin lienee mennyt +<br>taikka jospa aivan kotiansa +<br>kuivaa paitaa ylle vaihtamaan. +<br> +<br>Eipäs ole häirimässä näitä +<br>iloisia jätkämiehiä, +<br>hulikaaneja ja kuulingeita, +<br>jotka käsikaulaa astelee +<br>pitkin puistotietä julkista, +<br>laulaa jollotellen harvakseltaan. +<br> +<br>Kauvas näkyy naamat punaset. +<br>Mutta kauniin naaman keskellä +<br>kiiltää pikimusta suu. +<br>—Niinkuin neekereitä, joille Luoja +<br>oisi erehtynyt naaman värin +<br>huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan. +<br> +<br>Mutta oikeastaan nämä ovat +<br>noita Suomen jätkämiehiä, +<br>joitten veressä on kutsumus +<br>palvelukseen pyhään Bakkuksen. +<br> +<br>Ja nyt, totellakseen veren ääntä, +<br>ovat juhlimaan he ryhtyneet +<br>ainoalla nektarilla, minkä +<br>pahansuopa porvaryhteiskunta +<br>heille jätti, kenkämusteella. +<br>Siitä väri huuliin, peukaloihin. +<br> +<br>Mutta nyt he unohtaneet on +<br>kaiken kaunansa ja kapinansa +<br>porvareita, riistäjiä kohtaan. +<br>Anteeks antoivat he typerille +<br>raittiusmiehille ja -naisille. +<br>Jumalia palvelee he nyt. +<br> +<br>Niinpä istuu jätkät ruohikkoon, +<br>puutarhurin kukkapenkkiin aivan. +<br>Kuuluu kotva porinata, jonka +<br>katkaseepi silloin tällöin joku +<br>laulunpätkä, riemunhihkasu +<br>taikka läiskäys kun vahva käsi +<br>iskee kaveria olalle. +<br> +<br>Vähitellen väsähtävät rentut, +<br>keikahtavat kukin pitkäkseen +<br>keskeen annansilmäin, iristen, +<br>pelargonioitten heleäin, +<br>varjoon suuren marjapihlajan, +<br>jonka terttuin välitse ma nään +<br>monta pörröpäätä kurkistavan +<br>alas autuvihin nukkujiin. +<br> +<br>Yksi istumaan on jäänyt vain. +<br>Muistamatta tovereitansa, +<br>huomaamatta mitään ympärillään +<br>tuijottaa hän kengänrippeisiinsä +<br>raskain humalaisen katsein. +<br>Hänellä on silminnähtävästi +<br>taipumusta filosofiaan, +<br>elonkysymysten pohtimiseen. +<br>Ja hän itseksensä mutisee. +<br> +<br>Ympärillä kuuluu kuorsausta. +<br>Pojat pihlajata puistelee +<br>jotta marjat satehena käyvät +<br>päälle onnellisten hulikaanein. +<br> +<br>Filosofi yksinänsä vain +<br>mutisee. Ja nyökähtelee pää. +<br>Sitte pyyhkäsee hän pitkän tukan +<br>silmiltänsä pois ja taivaalle +<br>jääpi sumein silmin katsomaan. +<br>Sumein aukirevähtänein silmin, +<br>jotka eivät mitään silti näe.— +<br>Enempää me nähnemmekö kukaan?<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo36' href='#chpIII'>SISÄJÄRVEN HÖYRYLAIVA</a></h3>Pieni sisäjärven höyrylaiva +<br>käydä nytkyttelee hiljallensa. +<br>Selän reunaan tulee silloin tällöin, +<br>mutta niinkuin säikähtänyt oisi +<br>omaa suuremmoista rohkeuttaan, +<br>painuu saarten suojiin uuestansa. +<br>Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin +<br>kiertäin varovasti niemenkärjet. +<br> +<br>Niin se käypi hiljallensa yhä +<br>purren kulku, niinkuin monta vuotta +<br>on jo käynyt. Yhtä ainoata +<br>reittiänsä kiertäin joka päivä. +<br>Aina samat rannat nähden, samat +<br>pienet laineet lipatellen kylkiin. +<br>Laiska kuohu keulan eessä, laulain +<br>vanhat laulut yhä toistamiseen. +<br> +<br>Samat maitopänikät ne yhä +<br>aamupuolla yksi kerrallansa +<br>laitureilta poimitaan ja illoin +<br>tyhjenneinä paikallensa tuodaan, +<br>tänä vuonna useampi kuhmu +<br>kyljissänsä vain kuin viime vuonna. +<br>Samat matkustajatkin, vain vuotten +<br>mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen. +<br> +<br>Ämmät tuossa käykkäleukojansa +<br>loukuttavat. Taas on heillä murhe +<br>apupapin vaimosta. Tää onhan +<br>aivan liiaks' kiinni maailmassa. +<br>Eikä näytä edes ymmärtävän +<br>hävetäkkään tämä papin vaimo. +<br>Annastiinakin tuon oli kuullut +<br>lemmenlaulujansa lurittavan. +<br> +<br>Harvakseltaan miesten äänet kuuluu: +<br>"...Jokos kuohitutit orivarsas?... +<br>johan tuota ... talonpojan töihin +<br>heilumulkku sovi ... syöpi paljon ... +<br> +<br>temuaa ... ei pysy pojan käissä ... +<br>tekee tuhot ... ei se sovi orit +<br>vetohevoseksi ... ruuna siivo ... +<br>tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..." +<br> +<br>Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi +<br>yhä samaan verkkaisehen tahtiin. +<br>Poiketaanpa joskus laitureihin. +<br>Joku tulee, useampi menee. +<br>Laiva tyhjeneepi vähitellen. +<br>Matkamiehen, kaupungeista tulleen +<br>nyökähtelee pää. Ja istualleen +<br>siihen nukahtaa hän tyhjään laivaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo37' href='#chpIII'>KESÄINEN MIELIALA</a></h3>Pois täältä. Täällä liikkuvat +<br>jo inhat kesävierahat, +<br>nuo, jotka kosketuksellaan +<br>saa koko seudun saastumaan. +<br> +<br>Tään kiroan puolherrasnäyn. +<br>Pois jalkapatikassa käyn, +<br>pois salotorppiin viimeisiin. +<br>Käyn koirain luota ihmisiin. +<br> +<br>Ja mustimman kun mökin nään, +<br>ma siihen totisesti jään. +<br>Käyn kalaa. Heinää poikki lyön. +<br>Ja torakoineen leivän syön. +<br> +<br>Ma ukkoin kera juttuan. +<br>Ma syljen päälle lattian. +<br>Ja käverästä piipustain +<br>veän vennäänlehtein sauhut vain. +<br> +<br>Mut emäntä kun iltasin +<br>taas kertoo äänin kimein +<br>kuin leviääpi riettaus +<br>ja kuin on Herran rangaistus, +<br> +<br>niin silloin kera tyttären +<br>käyn suojaan neitsytaittasen. +<br>Ah kauniin hetken rakastaa +<br>saan torpan piikaa pulleaa. +<br> +<br><hr><h2> +<br> +<br> +<br> +<br>IV</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo38' href='#chpIV'>1</a></h3>Kultainen, kultainen tähti +<br>sinisen pilven päällä. +<br>Ah, sinä katsot meihin +<br>Murheen Laaksossa täällä. +<br> +<br>Ah, olet nähnyt kaiken +<br>ihmislapsien luvun +<br>hamasta kun isä Aadam +<br>alotti apinan suvun. +<br> +<br>Ah, olet nähnyt monen +<br>sydämen aivoitukset. +<br>Ah, olet kuullut monen +<br>kielen jaaritukset. +<br> +<br>Herrasta luomakunnan +<br>paljo on muistissa sulla. +<br>—Paljo kaunista mahtaa +<br>vielä lisäksi tulla. +<br> +<br>Mitähän täytyneekään +<br>vielä sun nähdä ja kuulla +<br>ennenkuin enkeli saapuu +<br>tuomiopasuna suulla? +<br> +<br>Ah, sinä kultainen tähti +<br>sinisen pilven päällä, +<br>suuresti sinua säälii +<br>Homo-hitunen täällä. +<br> +<br>Ah, minkä aikanas tehnyt +<br>lienet sa rikkomuksen +<br>kun noin saanut olet +<br>raskahan rangaistuksen? +<br> +<br>Ennenpä Juudaksen paikan +<br>ottaisin Helvetissä +<br>kuin sinun kultatuolis +<br>pilvissä sinisissä.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo39' href='#chpIV'>2</a></h3>Puu uljain kankahalla +<br>se kaatuu maahan. Lahoaa. +<br>Syö kissa pääskyn. Kaikki +<br>on siihen hetkeen loppuvaa. +<br> +<br>Se heidän kohtalonsa. +<br>On toisin määrä sun ja mun. +<br>Jos ihminen nyt kuolee, +<br>ei kuole silti loppuhun! +<br> +<br>Oi ihme luonnon suurin.— +<br>Vain tomumajan jättää hän. +<br>Ja jossain kaukomailla +<br>saa loputtoman elämän. +<br> +<br>Sen uskon.—Mikäs auttaa +<br>kun Raamattukin sanoo niin. +<br>Mut tyytyisinpä silti +<br>ma päiviin kotvaa lyhempiin. +<br> +<br>Ma haluaisin elää +<br>elämän rikkaan, oikean +<br>ja pitää palkkanani +<br>myös loppukuolon oikean. +<br> +<br>Vain tyhjä reikä ilmaan +<br>jäis muistokseni miekkoisen. +<br>Ja senkin vähitellen +<br>löis ajan aallot umpehen. +<br> +<br>Ma haluaisin kerta +<br>pois kadotaksein nukahtaa. +<br>Oi miks en porsas, pässi +<br>tai kurja hiiri olla saa!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo40' href='#chpIV'>3</a></h3>Niin katson lauluuni entiseen +<br>kuin puolioutohon ihmiseen. +<br>Kuin jossain luulisin nähneheni +<br>nuo kasvot ja äänen kuulleheni. +<br> +<br>Mut milloin ja missä?—En muistakkaan. +<br>Jään nolona tuotakin tuumimaan +<br>mitä varten laittelen laulunpäitä, +<br>parin vuoden päästä kun tunne en näitä. +<br> +<br>Lie sydän sykkinyt ennenkin.— +<br>Kun tuhrasin tuonkin paperin, +<br>sain paljon vertani lämmintä käyttää. +<br>Ja paperiksi se jääneen näyttää. +<br> +<br>Mut eipähän auta. On pakko niin. +<br>Olen kahlittu kynään ja paperiin. +<br>Oi taivas, kurjuutta kaikellaista +<br>sinä Aatamin lapsi aikanas maista.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo41' href='#chpIV'>4</a></h3>Hei terve mieheen Don Quixote. +<br>Nyt käsi kätehen. +<br>Ja sitte kulkuhun, tappiot +<br>ja voitot jakaen. +<br> +<br>Sun veljiis, töitteni tähden, ma +<br>kai lukeutua voin.— +<br>Monet kerrat tiukkana taistella +<br>kera tuulimyllyn koin. +<br> +<br>Ja kirjoista jos alun sai +<br>sun miekkasi heilutus +<br>niin kirjallistapa laatua kai +<br>myös mun oli turnaus. +<br> +<br>Minut, surullisen hahmon mies, +<br>lyö ritarikuntahas. +<br>Mihin vienee viiripäinen ties, +<br>minä marssin matkassas. +<br> +<br>Eron pienen meissä jos huomaiskin, +<br>se ei kuulu asiaan— +<br>kas kertapa viisaan, tuhmankin +<br>syö mato kirkkomaan. +<br> +<br>Yks vain on määränä: taivaltaa +<br>kuin miesi kunnian, +<br>hyvän, oikean puolesta uskaltaa +<br>vaik' selkäsaunahan. +<br> +<br>Siis terve, veljeni Don Quixote, +<br>nyt käsi kätehen. +<br>Hei riemukulkuhun, tappiot +<br>ja voitot jakaen. +<br> +<br>Minä kynälläin! Sinä miekallas! +<br>Hepo allamme molempain: +<br>Sinä lasketat Rocinantellas, +<br>minä runoratsullain.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo42' href='#chpIV'>5</a></h3>Bakkus, istu pöytähämme, +<br>viivy hetki vierellämme. +<br>Oishan meillä kutsumus +<br>ottaa oiva heilaus. +<br> +<br>Bakkus, tartu niskaan meitä, +<br>pienen pilven päälle heitä! +<br>Siellä maaten mahallaan +<br>katsoisimme maailmaan. +<br> +<br>Puoliks hymyisimme tälle +<br>muurahaisenelämälle, +<br>puoliks kaipaisimmekin +<br>pallollemme takaisin. +<br> +<br>Mut jos oikein onnestaisi +<br>ehkä sihtihinsä saisi +<br>personan sen pikkuisen +<br>Minä Itse nimisen. +<br> +<br>Siellä pilven paltehella +<br>saisi hetken naureskella +<br>armahalle itselleen +<br>tärkehine puuhineen. +<br> +<br>Useasti touhutessa +<br>hengessä ja totuudessa +<br>ollaan aika narreja +<br>vaikkei itse arvata. +<br> +<br>Niinpä hetken hymyämme. +<br>Bakkus, istu pöytähämme, +<br>niskatukkaan tarttuen +<br>heitä päälle pilvien.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo43' href='#chpIV'>6</a></h3>Aamu kultaa oksat viinapuun. +<br>Veljet, saamme lukkoon panna suun. +<br>Sammuu taivaan lamput tuhannet. +<br>Pohjaan pikarimme viimeiset. +<br> +<br>Herää tuuli. Usvat hajoaa. +<br>Kastehesta kimmeltääpi maa. +<br>Kaunis valhe yömme ollut on. +<br>Aamun tultua se kuolkohon. +<br> +<br>Rakkaat veljet, viinapuusta pois. +<br>Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois +<br>koskaan toisiamme päällä maan. +<br>Kättä lyyen, veljet, erotaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo44' href='#chpIV'>7</a></h3>On ikävätä kun sukulaiset +<br>pois toisistansa noin vierautuu. +<br>Ei villihanhi se enään tiedä +<br>jos kesy ankkamme vilustuu. +<br> +<br>Se villihanhi se siivin lentää, +<br>se meren äärillä asustaa. +<br>On meille outo sen elonjuoksu. +<br>Ja siitä hyötyä emme saa. +<br> +<br>Mut kotihanhi, se kunnon lintu, +<br>sian kanssa jakaapi purtilon. +<br>Se lihotetaan. Se pataan pannaan. +<br>Oi hanhenmaksalla maku on!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo45' href='#chpIV'>8</a></h3>Pois, pois rikkaruohot +<br>puutarhasta tästä +<br>kaunoisilta kukiltamme +<br>voimaa imemästä. +<br> +<br>Karun seudun kulttuurille +<br>vaivoin raivasimme, +<br>tunteelliset korukasvit +<br>siihen istutimme. +<br> +<br>Suomenmaa on aina ollut +<br>arka kunniastaan. +<br>Kulttuurkukkaa varjelemme +<br>luontoakin vastaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo46' href='#chpIV'>9</a></h3>Näätkös, sikaa ajetaan. +<br>Possu karkas pahnoiltaan, +<br>juoksee kohti metsänrantaa, +<br>lyödä itseänsä antaa. +<br> +<br>Kylläpä ne lyövätkin.— +<br>Possu, possu, takaisin +<br>älä kiusallakaan käänny, +<br>ennen vaikka tielle näänny. +<br> +<br>Ensikerran eläissäs +<br>vapaus on edessäs. +<br>Totta tuosta silloin jaksaa +<br>jonkun seipääniskun maksaa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo47' href='#chpIV'>10</a></h3>Ah mikähän lienee mullakin +<br>tään eloni tarkotus viimeisin? +<br>Ma kuvitellut oon kirjaimeksi +<br>vain itseni, pieneksi, vähäiseksi. +<br> +<br>Olen pieni kirjasin tiedoton, +<br>jolla Kohtalo kirjansa latova on. +<br>Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla, +<br>ei tietoa, aavistust' ole mulla. +<br> +<br>Kova taivas yllä ja yksinään +<br>saan käydä elämän vilinään. +<br>Saan hetkisen hyppiä kartanolla. +<br>Saan polkea muita, saan poljettu olla. +<br> +<br>Jos osaton olen, niin itkeä saan. +<br>Ei kielletä, mutta ei autetakkaan. +<br>Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa. +<br>Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa. +<br> +<br>Kuin näyttelijä, mi näyttelee, +<br>mi hetken itkee ja hymyilee. +<br>Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat +<br>ijäks peittää tuskat ja laulut armaat. +<br> +<br>Miks liikun, puhun ja uurastan? +<br>Sitä tiedä en. Vain aavistan, +<br>olen kirjain sanassa tärkeässä, +<br>ties kuinka ankara valttiässä. +<br> +<br>Mikä tyydytys suuri kun aattelee! +<br>Oi taivas, mun mieltäni hivelee. +<br>Taas tunnen minäkin eläväni. +<br>Piru päätään nostaa mun sisässäni. +<br> +<br>En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen. +<br>Minä lankean maahan polvilleen. +<br>Minä, kirjain, rukoilen latojalta: +<br>mun pyyntöni täytä, sun onhan valta! +<br> +<br>Paha painovirhe minusta tee, +<br>joka sotkee ja haittaa ja häiritsee. +<br>Ken kirjaasi sitten lukea saisi, +<br>hän päätänsä puistais ja kiroaisi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo48' href='#chpIV'>11</a></h3>Kun saisin Aladin-lampun +<br>niin tottapa tietäisin +<br>mikä toivomus silloin mulle +<br>ois sydäntä läheisin. +<br> +<br>Heit' auttaa tahtoisin, jotka +<br>vain varjossa elää saa +<br>ja jotka nyt kurjuuttansa +<br>ah, ääneen valittaa. +<br> +<br>Siks tahtoisin itse olla +<br>se suuri ja mahtava mies, +<br>jonka loistosta, rikkaudesta, +<br>joka lapsikin mainita ties. +<br> +<br>Minä tahtoisin että ne riippuis +<br>mun liepeissä ihmiset. +<br>Minä tahtoisin olla se miesi, +<br>jolta kerjää tuhannet. +<br> +<br>Mun porttini avattaisi. +<br>Ja ma istuisin tuolillain. +<br>Ja mun saliini suureen tuotais +<br>nyt lauma valittajain. +<br> +<br>Ja ma kuuntelisin kun he kaikki +<br>kuin kuorossa uikuttais. +<br>Myös lomassa yksitellen +<br>he tuskansa ulvoa sais. +<br> +<br>Ja ma hymyten nyökkäisin heille: +<br>"Hyvä on, teitä autetaan". +<br>Ja he saisivat laulaa mulle +<br>ylenpalttista kiitostaan. +<br> +<br>Sata renkiä heidät sitten +<br>pois yksitellen veis, +<br>jotta jokainen sais edes kerran +<br>mitä kukin he tarvitseis. +<br> +<br>Niin nälkäiset pöytään vietäis. +<br>Kipot myrkkyä kukkurat! +<br>Ja viluiset ruoskaa saisi! +<br>Ulos yöhön sairahat! +<br> +<br>Mut sen, joka viimeiseksi +<br>mun ruhtinassaliini jäis, +<br>mun nähteni kieli kurja +<br>sen suusta revästäis.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo49' href='#chpIV'>12</a></h3>Taas ihanteet on tuotu esihin +<br>ja määritellään oikeaa ja väärää. +<br>Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.— +<br>Oi ihmismieli, kaikkea se häärää. +<br> +<br>Ne puhuvat, puun runko ylöspäin +<br>noin kasvaa ilmamerten vapautehen +<br>ja juurten janoissansa etsiväin +<br>on matka salatuimpaan syvyytehen. +<br> +<br>Mut mitä helvettiä sinuhun +<br>tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita, +<br>jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun +<br>ja ruoskis enkeleitä autuaita +<br> +<br>ja runko, oksat maahan tunkien +<br>ne vaikka niinkuin juna joutuisasti +<br>ja puhki kallioitten, kivien +<br>sais alimmaiseen helvettihin asti. +<br> +<br>Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis +<br>mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin +<br>tai veljes jos pää maassa hyppelis +<br>ja kirkas päivä paistais jalkapohjiin. +<br> +<br>Syö mahas täyteen kun sen kerta saat. +<br>Tai niinkuin eläin tuskissasi paru.— +<br>Niin joskus kun on kesäisinä maat +<br>sa nouse puuhun, taskussasi naru. +<br> +<br>Sa katso, korkeus ja mataluus +<br>jo taivaanrannass' toisiansa tapaa: +<br>on vaakasuora viiva avaruus +<br>ja taivaan tähdet koskettavat rapaa.— +<br> +<br>On yhtä sulle lintu pikkunen +<br>sa missä livertelet laulujasi. +<br>On yhtä sulle suuri ihminen +<br>sa minne ripustelet nuoriasi. +<br> +<br><hr><h2> +<br> +<br> +<br> +<br>V</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo50' href='#chpV'>VANHA KALLIO</a></h3><b>(NUORELLE SUOMELLE.)</b><br><br>Yksinäinen kumpu soisen maan, +<br>muistanetko merta milloinkaan? +<br>Muistanetko kaukaa vuosituhansista +<br>merta suolaista ja voimallista? +<br> +<br>Vanha kallio, sa vapiset! +<br>Muistat, muistat päiväs entiset: +<br>Merikotkan siivet kaartui ylitsesi. +<br>Latvahasi meriloue pesi.— +<br> +<br>Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt. +<br>Meri luotasi on väistynyt +<br>vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi +<br>jää vesjättö lehmäin laitumeksi. +<br> +<br>Huipultas kun katson etelään, +<br>enään soukan sininauhan nään. +<br>Varislaumat rintehilläs isännöivät, +<br>joita ennen hyökyaallot löivät. +<br> +<br>Vanha kallio, voi häpeääs! +<br>Vedä sammalpeitto yli pääs.— +<br>Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi. +<br>Eikä latvaas meriloue pesi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo51' href='#chpV'>FARISEUS</a></h3><b>(NUORELLE SUOMELLE.)</b><br><br>Lyö rintoihis fariseus! +<br>—jos myöntänee sen laki. +<br>Taas päivän pesut suoritit +<br>ja rukoukses rummutit. +<br>Liet jaellut almujaki. +<br> +<br>Voit kerskata, oot elänyt +<br>lain kirjaimien mukaan. +<br>Ja siitä ethän epäile, +<br>oot otollinen Herralle +<br>jos ylimalkaan kukaan. +<br> +<br>Sa koskaan kylvä mitään et, +<br>et koskaan mitään niitä. +<br>Et tunne miltä maistuukaan +<br>se, jota synniks mainitaan. +<br>Ja kiität Herraa siitä. +<br> +<br>Niin tyynnä hurskaudessa +<br>sun mataa elämäsi. +<br>Jos milloin kättäs oikeaa +<br>sa käytät, vapahasti saa +<br>sen tietää vasen käsi! +<br> +<br>Kuin kulku kuun tai auringon +<br>niin varma on sun retkes. +<br>Ei koskaan epäröintiä. +<br>Fariseus!—jo määränä +<br>kun löi sun synnyinhetkes.<span class="sup">[<a name="ref01" href="#Ref01">1</a>]</span> +<br> +<br>Nyt lihassasi kylmässä +<br>ei intohimot soita. +<br>Saat elää rauhaa matalaa. +<br>Ei murhe, riemu kolkuttaa +<br>sun sydäntäsi koita. +<br> +<br>Sun sydäntäs!—No kieleni, +<br>jo valehia puhut.— +<br>Sun sydämesi paikalla +<br>on lakikirja painava. +<br>Niin haastelevat huhut. +<br> +<br>Ja homeessa jos kirja on, +<br>niin ethän liene sinä! +<br>Sun kätesi, sun kasvosi +<br>jo kaukaa silmä äkkäsi +<br>niin ihmeen kiiltävinä. +<br> +<br>Sa puleerattu pykälä, +<br>sa loistat yli maasi, +<br>Ja aikakirjat ankarat +<br>ne kerta vielä kertovat +<br>sun suurta kunniaasi.— +<br> +<br>Lyö rintoihisi Israel! +<br>voit huutaa malliin tähän: +<br>—Me oomme mailman valkeus! +<br>—On meillä suur fariseus! +<br>—Jos muuta liekkin vähän. +<br> +<br> +<br>[<a name="Ref01" href="#ref01">1</a>] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän +<br>Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian +<br>valaisemiseksi pieni selitys: +<br> +<br>Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän +<br>luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!—no kumpi tulee sieltä?<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo52' href='#chpV'>RAITTIUSLAULU</a></h3>Oi pystyyn lippu puhtaansininen, +<br>symbooli nuorten kevättoiveitten +<br>ja aatteen korkean kuin sini taivaan. +<br>Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan. +<br> +<br>Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää, +<br>niin juopon nenä saattaa sinertää, +<br>niin kertoin julki rasvasydämestä +<br>ja ijäks hukatusta terveydestä. +<br> +<br>Oi muistakaa, tään lipun lailla myös +<br>sun sinertävät raittiit järvivyös +<br>oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme, +<br>maa, jonka pintaa mekin käyskelemme. +<br> +<br>Oi pystyyn lippu puhtaansininen, +<br>symbooli Suomen tuhatjärvisen. +<br>On isänmaamme vettä tulvillansa. +<br>Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo53' href='#chpV'>HELKAVIRSI</a></h3>Leimahti sininen sähkö +<br>Turjan tunturin laella +<br>Lapin yössä synkeässä. +<br> +<br>Lapin lapset tuon näkivät. +<br> +<br>Kävivät imehtimähän. +<br>Pelko mielihin mateli. +<br>—Kusta liekki Lapin yössä +<br>Turjan tunturin laella?— +<br>Kysyi nuoret, kysyi vanhat, +<br>kummaa ei kukana tiennyt. +<br> +<br>Kävit tuosta tietäjihin, +<br>outojen osoajihin. +<br>—Kusta liekki Lapin yössä +<br>tuiman tunturin laella?— +<br> +<br>Eipä tietty tietäjissä, +<br>arvattu osoajissa. +<br>Yksi luuli lemmon töiksi, +<br>toinen taikavalkeiksi, +<br>kolmas partaansa puhisi, +<br>neljäs ei mitänä tiennyt. +<br> +<br>Yks oli kuulu kuulematta, +<br>tietoniekka tietämättä +<br>Lapin suuren suon takana, +<br>meren mahtavan tykönä, +<br>mustapärskyn pärmehillä, +<br>niemessä nimettömässä, +<br>portahassa puuttomassa, +<br>mainittu isomahiksi +<br>kaikkitiioksi Revoksi. +<br> +<br>Kävit tuota kuulemahan. +<br> +<br>Ajoit päivän, ajoit toisen, +<br>viikoin vierit viisin, kuusin. +<br>Ajoit suuren suon nenitse, +<br>virran valkean ylitse, +<br>kosken kuuen kuulumitse. +<br> +<br>Porot juoksi, sorkat paukkui, +<br>tierat lenteli tuliset. +<br>Hiiet nostatti näkyjä, +<br>pahat pahoja kuvia. +<br>Korpit koikkuivat perässä, +<br>eellä lenti lemmottaret, +<br>suolta kuului suuri huuto, +<br>metsästä paha meteli.— +<br> +<br>Tulit he ukon tuvalle +<br>valkehina ja vapisten. +<br>Haastoit ankaran asian, +<br>lausuit ouon lausehensa. +<br>Kysyit oppia ukolta. +<br> +<br>Nousi ukko uunin päältä, +<br>ikäloppu lautehilta, +<br>jorahutti jouhistansa, +<br>pamahutti parrastansa: +<br>"Tuon isoni ennen tiesi, +<br>vaarivainaja opetti, +<br>asui ennen suku suuri, +<br>suku suuri ja sotaisa +<br>Pohjan raukoilla rajoilla, +<br>laulut lauloi, tiiot tiesi. +<br> +<br>Kukki silloin kuuset meillä, +<br>omena kypsyä osasi. +<br>Louhi Pohjolan emäntä, +<br>Pohjan ylpeä emäntä, +<br>loipa kuun, taotti päivän +<br>Ilmarisella sepolla. +<br>Päivän telki kalliohon, +<br>kuun on kahlitsi kivehen +<br>Pohjan yöhön paistajaksi +<br>viljapellon vaalijaksi.— +<br>Nousi tuosta sota suuri.— +<br>Katalat Kalevan miehet +<br>päivän vohki, kuun varasti +<br>itsellensä vain iloksi, +<br>peltojensa paistajaksi. +<br>Eipä saaneet särkymättä +<br>kultatauluja kivestä. +<br>Jälkeen jäi moni murunen +<br>kovan kallion sisähän. +<br>Tuost' on merkit kuun kylessä, +<br>aukot mustat auringossa. +<br> +<br>Tämän tiesin. Nytpä tiiän +<br>tämän tietoni lisäksi, +<br>Turjan on ollut tunturissa +<br>emon auringon asunto +<br>ennenkuin Kalevan miehet +<br>päiväkultamme varasti. +<br>Siellä tunturin sisässä +<br>päivän kullat, kuun hopiat +<br>monet on jälellä vielä. +<br>Siitäpä sininen sähkö +<br>tuiman tunturin laella." +<br> +<br>Lausuit kurjat lappalaiset: +<br>"Oi on ukko, kaunis ukko, +<br>Repo, tietäjä tosien, +<br>tule meille tuntijaksi, +<br>pääy päivän päästäjäksi. +<br>Pieni päivyen murunen, +<br>kuun on välkettä vähäsen +<br>laula Lapin taivahalle. +<br>Tyhjään tyytyy kivi keolla, +<br>laihempahan lappalainen." +<br> +<br>Tuopa tietäjä tosien, +<br>Repo tietäjä tosien, +<br>valjasteli varsojansa. +<br> +<br>Itse pulkkahan rupesi, +<br>asetaikse ahkiohon, +<br>ajoi päivässä yhessä +<br>Turjan tunturin laelle. +<br>Raksahutti rumpuansa +<br>poronkoivella kovalla, +<br>kalahutti kalliohon +<br>miekalla tuliterällä. +<br>Loihe tuosta laulamahan, +<br>sanaköyttä suoltamahan. +<br> +<br>Lauloi hetken, maa järähti, +<br>lauloi toisen, vuori vonkui, +<br>kalliot kaheksi lenti, +<br>tähet keikkui taivahalla. +<br>Tuli tuiski kalliosta, +<br>sähkö vuoresta sihisi +<br>talviselle taivoselle +<br>Lapin yöhön loistajaksi +<br>päivättömän paistajaksi, +<br>iloksi ihalan illan +<br>kansan kurjan kaitsijaksi. +<br> +<br>Lapinmaassa mainittihin +<br>tulia Revon tuliksi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo54' href='#chpV'>LASTU</a></h3>Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti. +<br>Oli niitten joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs +<br>toisia. Aina kun uusi tuulenpuuska lennähti sähisten +<br>avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin tarttuvan kiinni puun +<br>laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään +<br>tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat +<br>oksat kovasti ja koko runko notkahteli. +<br> +<br>Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina. +<br> +<br>Mutta koivu piti puolensa. +<br> +<br>Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut +<br>lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt +<br>uhrikseen. Se heitti sen korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa +<br>voimakkailla käpälillään ikäänkuin kissa haavoitettua +<br>avutonta hiirenpoikasta. +<br> +<br>Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes +<br>tuuli, tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti +<br>sen johonkin lätäkköön ja istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä, +<br>jonkun talon tuuliviirin nenään tai kääkkyräpetäjän +<br>punaselle oksalle. +<br> + +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13429 ***</div> +</body> +</html> + |