9 files changed, 8085 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/13429-0.txt b/13429-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..de6dd72
--- /dev/null
+++ b/13429-0.txt
@@ -0,0 +1,2026 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13429 ***
+
+NIMETTÖMIÄ LAULUJA
+
+Kirj.
+
+AARO HELLAAKOSKI
+
+
+1918
+
+
+_Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
+1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.
+
+Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
+alkuun liitetyt._
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+
+Huhtikuun yö
+Runo kaatuneille
+
+
+I
+
+1
+2
+3
+4
+5
+6
+7
+8
+9
+10
+11
+12
+13
+14
+
+
+II
+
+1
+2
+3
+4
+5
+6
+7
+8
+9
+10
+11
+12
+13
+14
+15
+16
+17
+
+
+III
+
+Rococo
+Syyskuva
+Sisäjärven höyrylaiva
+Kesäinen mieliala
+
+
+IV
+
+1
+2
+3
+4
+5
+6
+7
+8
+9
+10
+11
+12
+
+
+V
+
+Vanha kallio
+Fariseus
+Raittiuslaulu
+Helkavirsi
+Lastu
+
+
+
+
+
+HUHTIKUUN YÖ
+
+(TAMPEREELLA.)
+
+
+Yön hetki on, mut yhtenänsä
+vain tykkein raskas laulu soi.
+Taas taivaankannen purppuroi
+yötulipalot valtavat
+ja korkealle heittäin liekkiänsä
+käy tykkein suusta salamat.
+
+Ma hiljaa akkunani avaan.--
+Nyt kaiken vasta kuulenkin!
+Kuin meren kuohu rantoihin
+niin pauhu siel' on loputon,
+kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
+taas kilvan yhtynehet on.
+
+Mut ihanaa se nähdä, kuulla
+on kuitenkin kun kautta sen
+tie kulkee vapautehen.--
+Mun lävitsein käy vavistus
+kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
+nyt opettelen sanaa--vapaus.
+
+
+
+
+RUNO KAATUNEILLE
+
+(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)
+
+
+Ei työ lie suuri näitten vainajain
+--he vapauden eestä kuoli vain.
+Ken tuntee heidät kaikki!--Jokaiselle meistä
+lie sentään kallis ollut joku heistä.
+
+Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
+ei tietty kuinka meistä moni niin,
+niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
+vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
+
+He poissa on. Ja ylle hautojen
+pian elämä luo unhon kattehen.
+Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
+mut elon kutsut jälkeenjäänehille.
+
+Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
+ne astua myös Suomen kamaraa--
+maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
+tie vapauteen on verin lunastettu.
+
+Ja siitä kiitos teille, toverit,
+te verin seppelöidyt sankarit!--
+Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
+hän jatkakohon elontoimianne.
+
+
+
+
+
+I
+
+
+
+
+1
+
+(SFINKSI)
+
+
+Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon,
+äänettömään, kuolleeseen ja autioon.
+
+Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
+kohtalotar ihmislasta johdattaa.
+
+Kuiva hiekka lentää kautta aavikon.
+Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.
+
+Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee.
+Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.
+
+Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
+Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.
+
+
+
+
+2
+
+
+Tee työsi, iske iskusi,
+käy tyynnä kuolemaan.
+Ne aamut, joita kaipasit,
+ei koita konsanaan.
+
+Ei koita koskaan aamut ne,
+jos kuinka kaivannet.
+On palkkasi vain pettymys
+ja tuskat tuliset.
+
+Mut olkoon niinkin. Elää se
+viel käsky rinnassas.
+Sen eestä elo juhlas on
+ja kuolo kunnias.
+
+Työs kerran kesken katketen
+sun kynäs putoaa.
+Sua maasta syntynyttä taas
+suur syleileepi maa.
+
+Ne aamut, joita kaipasit,
+ei koita konsanaan.
+Tee työsi, iske iskusi.
+Käy tyynnä kuolemaan.
+
+
+
+
+3
+
+
+Sun, elämä, ma tahdon pusertaa
+mun vasten sydäntäni palavaa.
+Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
+Vain mykkä yö on ulkopuolellasi.
+
+Sun antis tuskako vai riemu on,
+se yhtä kallis mulle olkohon.
+Mun sydänvereni se vuotakohon
+ja kultamaljas partaat punatkohon.
+
+
+
+
+4
+
+(KUVANVEISTÄJÄ)
+
+
+Kaikki ruma, kaikki kaunis
+hakattakoon marmoriin.
+Yhtyköhöt viha, lempi
+saman patsaan jäseniin.
+
+Kaikki, mit on ihmissydän
+pienen pieni tuntenut,
+käyköön esiin, antakohon
+aartehensa salatut.
+
+Kaikki esiin. Taltan kärkeen
+sydänveri vuotakoon.
+Ihmiselon kirjavuuden
+kivi kylmä puhukoon.
+
+Lämmin ihmisveri tuokoon
+sanat huuliin kivisiin.
+--Minä elän, minä elän--
+marmorpatsas, lausu niin!
+
+
+
+
+5
+
+
+Nyt kirja kiinni, loukkoon
+se päiviks joutanee.
+On vieras tullut mulle.
+Jo tiuvut helisee.
+
+Nyt ylle juhlavaate.
+Ja tulta akkunaan.
+Nyt jokahinen lamppu
+kuin juhlaan palamaan.
+
+Ne palakohot loppuun
+kuin tyhmäin neitsyein.
+Jo kyllikseni taasen
+ma arkityötä tein.
+
+Hei tuleen joka lamppu.
+Auk' ovet raskahat.
+Se jumalainen vieras
+sa harvoin poikkeat.
+
+
+
+
+6
+
+(INSPIRATIO)
+
+
+Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
+Kuin väkevät aallot vyöryvät taas.
+Näin vaihtuvat rytmit.
+
+Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat,
+värikylläisinä
+ja luomistuoreina,
+liittyen toinen toisehen
+pitkän hopeisen ketjun lailla.
+
+
+
+
+7
+
+
+Lämpimästi, kaikin vaistoin,
+suo mun elää aikani.
+Enhän tahdo tutkistella
+mitä tuosta seurasi.
+
+Tämä päivä kallihimpi
+mulle on kuin huominen.
+Yksi täyteläinen hetki!
+Huomen vaikka kontaten.
+
+
+
+
+8
+
+
+Tyhmät neitseet, oli heillä
+öljy kallehin lampuissaan.
+Tyhmät neitseet, laittoivat he
+lamppunsa täytenä palamaan.
+
+Tyhmät neitseet rikkahiksi
+tunsivat itsensä jokainen,
+tulisimmalla liekillänsä
+antoivat loistaa lamppujen.
+
+Tyhmät neitseet, polttivat he
+lamppunsa aikaisin loppuhun.
+Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet,
+teidän laulunne on mun.
+
+
+
+
+9
+
+
+Oli liian kuumat ne päivät.
+Nyt on kaikki kuin palanut ois.
+Vain muistot armahat jäivät.
+Muu kaikki on ijäksi pois.
+
+Meni kaikki, jota ma äsken
+yli itseni rakastin.
+Erojuhlaan muistot ma käsken
+ja teen _In memoriam'in_.
+
+
+
+
+10
+
+
+Huh, saakelin löntys,
+mene helvettiin!
+Home kasvanut sulle
+on hyppysiin.
+
+Sun nyrkkisi nahka
+on naarmuton.
+Ja oudot sulle
+ne hurmat on
+
+kun kiveä kaksi
+lyö vastakkain
+ja säkene yöhön
+käy leimahtain.
+
+Ah säkene pienin
+ja lyhkäisin
+on kylliksi mulle
+tulenjuhlihin.
+
+Kivi kiveä vastaan!
+Tult' iskekää!
+Vihamiestä ma kaipaan,
+en ystävää.
+
+
+
+
+11
+
+
+Pois veritahrat sormistani!
+Ma avutonta miestä löin.
+Mun kurjan veljein ovilaudat
+ma pilkallani sinetöin.
+
+Löin häntä, joka meitä itki
+ja itki omaa itseään.
+Nyt säikähtyneet lapsensilmät
+ma edessäni aina nään.
+
+
+
+
+12
+
+
+En halua velkaa sulta
+mun niskani painajaks.
+Sua halveksin liioin. Ja maksan,
+tuo maksoipa mitä maks.
+
+Ma vaikka jalkani sahaan.
+Sen lihana torilla myön.
+Mut kilahtavan kullan
+sun kouraasi rentona lyön.
+
+
+
+
+13
+
+
+Vain yksi, yksi ainut
+nyt tulkoon, lukekoon.
+Se yksi, jonka kutsun,
+se minä itse oon.
+
+Luen rampaa runoani,
+puujaloin kyykkivää.
+Sen tuleen heitän. Silloin
+se laulaa, visertää.
+
+
+
+
+14
+
+
+Erehdytte. En ole koskaan
+teille lauluja laitellut.
+--Joskus kylläkin pilkat lienen
+vasten kasvoja viskannut.
+
+Etäällä teistä mun sydämeni
+vilunsa, helteensä tuntenee.
+Portit sen ovat umpeen lyödyt.
+Siitä en teille tiliä tee.
+
+Teille en mitään, en mitään anna.
+Teiltä en kaipaa mitäkään.
+Lauluni teen kun sydän on täysi.
+--Kelle?--En tiedä itsekkään.
+
+Tiedän vain, minä siksi laulan
+kun on osani sellainen.
+Tiedän, missä mun lauluni asuu,
+siellä teitä ma nähnyt en.
+
+Sun tekijäs ken lienee ollutkin,
+pien asumus, mun on kuin kuulisin
+ma hänen puhelunsa viereltäni,
+sun viivojesi rytmin nähdessäni.
+
+Hän sielunsa on sinuun jättänyt.
+Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt
+sen laulun, joka ihmisessä soittaa,
+ken kerran itsensä on voinut voittaa.
+
+Lie ollut levottomin merimies.
+Hän tulen voiman rinnassansa ties.
+Mut yksin kuunnellessaan valtamerta
+niin kaiken turhuuden hän huomas kerta.
+
+Hän otti rinnastansa sydämen
+ja siihenkin hän katsoi epäillen.
+Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä
+hän tunsi suuren onnen pitävänsä.
+
+Ja taloaan kun rakenteli hän,
+taas tunsi sydämensä sykinnän.
+Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan
+hän veisti unelmaansa kallehintaan.
+
+Niin oppimaan hän tuli vähittäin
+mi riemu elämää on luoda näin
+kun kädenliikkehellä harkitulla
+voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.
+
+Hän eli huomaamattaan uudestaan
+koko elämänsä kirjavuudessaan.
+Niin rauhallisten viivain rytmiin jäänyt
+on ihmissielua ja elämää nyt.
+
+
+
+
+
+II
+
+
+
+
+1
+
+
+Sama autio taivas vain
+yli kalliomaisemain.
+
+Et puuta, et pensasta nää.
+Kuloruohoa kellertävää.
+
+Ei elämän merkkiä näy.
+Yks ainoa pilvi käy
+
+yli taivaan purjehtien
+kuin laiva valkoinen.
+
+Sen varjo verkalleen
+käy kunnaasta kunnaaseen.
+
+Niin pilvi häipyy pois
+kuin täältä sen kiire ois.
+
+Ja sitte ei mitään taas
+sun kolkkoon maisemaas.
+
+
+
+
+2
+
+
+Sinne missä kesä kuluu nopeasti.
+Sinne, pajujen ja lepikoitten taa,
+missä ruostehiset rannat aukeaa
+alastonna aina mereen asti.
+
+Sinne, sinne missä luodon hieta antaa
+vaivoin pajupensahalle ravinnon.
+Sinne missä yllä yksin pilvet on,
+ympärillä meri vailla rantaa.
+
+Sinne kuuntelemaan aallon kohinata,
+katselemaan sinimustaa ulappaa.
+Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa
+kuullen, katsoin merta aukeata.
+
+Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan.
+Tunnet levollisen voiman suonissas.
+Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas
+meri laaja käynyt laulamahan.
+
+
+
+
+3
+
+
+Valkeanaan pellot kaikki ovat jo.
+Lakkaamatta uutta lunta sataa.
+Musta, puolijäykistynyt laine lyö
+sihinällä rannan lumisohjuun.
+
+Istuu lumisella vesikivellään
+yksinäinen, kookas merimetso.
+Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.--
+Ainut elonmerkki kuolleen seudun.
+
+Merimetso, mistä elonvoimas saat
+kesken monen tylyn talvipäivän?
+Oman, oman rintas lämpö, eikö niin,
+riittää sulle, ihmeellinen lintu!
+
+
+
+
+4
+
+
+Kimppu kukkia akkunalla.
+Lunta ulkona kaikkialla,
+lunta nuorta ja valkeaa.--
+Valkea, luminen maa.
+
+Punaiset kukkani akkunalla,
+nurmi on kaikki jo hangen alla.
+Rannasta rantaan aukeaa
+valkea luminen maa.
+
+
+
+
+5
+
+
+Iltahämärässä vasta
+latu järvenrantaan vie.
+Aavan selän poikki kulkee
+luotisuora viittatie.
+
+Kurjat kuusennäreet, siinä
+vakavina, vaijeten.
+Niinkuin tietäisivät jotain,
+jota minä tiedä en.
+
+Kuusennäreet, kuinka monta
+heitä siinä lieneekään,
+oksat alas painuneina,
+jokainen kuin yksinään.
+
+Tuolla rannan musta viiva.
+Tälläpuolla aava jää.
+Yö ei ole vielä tullut.
+Viel' on hetki hämärää.
+
+
+
+
+6
+
+
+Tuuli liehtoo lounahalta.
+Pilvet taivaalla sinertää.
+Uhkuvesi kosken alta
+jäälle leviää.
+
+Pauhaa synkän uhkaavasti
+rannalla kuusikko luminen.
+Selvään kuuluu tänne asti
+ryske oksien.
+
+Lentää raskaan ilman puhki
+joutsenet näkymättömät.
+Kuule! Viereltäsi suhki
+siivet ylpeät.
+
+Rantaa pitkin vielä ajaa
+laukaten hätäinen hevosmies.
+Ei oo yli uskaltajaa
+raukassa, sen ties.
+
+Uhkuvesi kosken alta
+jäälle mustana leviää.
+Tuuli liehtoo lounahalta.
+Pilvet sinertää.
+
+
+
+
+7
+
+
+Kohoo jossain sinitaivahalla
+kevään ensi kiuru, kuulen sen.
+Kohoo yli kattoin mustan ryhmän,
+yli rapakkoisten kivikatujen.
+
+Lienee kyllä täällä maailmassa
+kiuruselle laulut tehtynä,
+useampi laulu kuin on kiuru
+koskaan uinut taivaan sinimeressä.
+
+Mutta tulkoon vielä lisää yksi
+vaikka tuhat entisiä lie.
+Pieni laulu, neljän säkeen mitta,
+pienen palasen vain paperia vie.--
+
+Sydän antoi käskyn kielelleni:
+Lausu kiitos kiurun helinään.
+--Sydän, niin se tietää ehkä jonkun
+houkan vielä epäilevän kevättään.
+
+
+
+
+8
+
+
+Kuin lyöty, seisomahan jäin.
+--Jo pihakoivut lehti!--
+Näin äkkiäkö, yllättäin
+taas uusi kevät ehti?
+
+Jos jäänyt, kevät, oisit ees
+sun päivääs eiliseesi.
+En valmis oo sun suuruutees,
+sun kylmään kirkkauteesi.
+
+
+
+
+9
+
+
+Sydän tyhjä niinkuin
+huone köyhän miehen,
+jolta velkojat on
+kaiken vieneet tiehen.
+
+Joku orpo riimi
+siellä täällä helää
+voimatonna kuolla,
+voimatonna elää.
+
+Lienee ollut jotain.
+Lienee jotain mennyt.
+Mitä lienee ollut,
+muistaa jaksa en nyt.
+
+
+
+
+10
+
+
+Pois pakoon, pakohon kaupungista,
+luo metsäin, seutuhun syrjäiseen.
+Siel' on kuin unessa hyvä olla
+taas mielen kivuista säikkyneen.
+
+Enskerran kerjään ma tähdiltäni--
+Pois kalkki katkera ottakaa.
+Maan mato pienin mun olla suokaa
+ja kaikki ollehet unohtaa.
+
+Niin kivensiruhun kaivertaisin
+sen laulun, joka nyt tehty on,
+ja multaan kaivaisin syvään, syvään,
+pois itseltänikin piilohon.
+
+
+
+
+11
+
+
+Sua kipu tervehdin.
+
+Oh, tiesi vanhat hyvin
+jo tuntevankin näyt.
+Taas nahkahani laihaan
+kuin kotiasi käyt.
+
+Sa puoliks tervetullut,
+sun puoliks soisin pois.
+Sua kirota en saata.
+Se raskas rikos ois.
+
+Sa lahja elämältä
+liet muuan sinäkin
+ja löisin antajaasi
+jos sinut kiroisin.
+
+Sain lahjaa monta muuta.
+Ja kukkuraksi sun.
+Sun antajasi eteen
+ma kiittäin polvistun.
+
+Jos katoat sa keltä,
+ei enään mitään jää.
+Niin kauvan kun on kipu,
+on myöskin elämää.
+
+Sua kipu tervehdin.
+
+
+
+
+12
+
+
+Sinikallio rannassa taivaan.
+Sen latvalla nuori puu.
+Kuin holvina pilvet raskahat
+sen ylitse kaareutuu.
+
+Niin pilvet peittävät seudun.
+Sade rankkana käy yli maan.
+Kuin harmaja verkko on laskeunut
+sun majasi akkunaan.
+
+Mut aamuna muuanna eikös:
+sinikallio kangastuu.
+Ja välkkyy päivän kullassa
+sen latvalla nuori puu.
+
+
+
+
+13
+
+
+Ahon kivet, koko pitkän päivän
+punaisina hehkuneet,
+sinertyvät vähitellen.
+Puitten varjot pitenee.
+
+Kaksi turilasta yhä kiertää
+koivunlatvaa korkeaa,
+samaa iltalauluansa
+yhtämittaa suristen.
+
+Koko maailma nyt tuntuu uneen
+sinisehen vaipuneen.
+Taivahalle vähitellen
+iltatähdet syttyvät.
+
+
+
+
+14
+
+
+Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
+Nyt usmassa hopeankuultavassa
+     kuuluu lähenevän vähitellen
+     rämisevä rattahitten ääni.
+Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.
+     Ja maisema valkenee.
+
+Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
+ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
+     Tulimereen hevonen ja miesi
+     ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
+Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä
+     ne astuvat aurinkoon.
+
+
+
+
+15
+
+
+Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.
+
+Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
+Tie lokaa täysi. Järven laine raskas.
+
+Mut punaisina paistaa pihlajat
+ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
+
+Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat.
+Niin savu pullahtelee valkeana.
+Ja häärää työssä miehet nokiset.
+
+Käy sieraimihin kypsän viljan lemu.
+
+On sato korjattu ja turvaan viety.
+On touot tehty uutta kesää varten.
+
+Työ tehty on. Ja ihmissydämissä
+on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.
+
+
+
+
+16
+
+
+Päivä painuu vitkaan
+lännen puoleen.
+Hetkeks vielä
+puitten latvaan jääpi
+omaa maailmatansa katsomaan.
+
+Pitkän kotvan
+lämmitteli taasen
+multaa harmajata,
+suurta metsää,
+kylkeä kovan granitikallion.
+
+Niinkuin kuului käsky
+ylähältä,
+niin on taasen
+yhtä rakkahasti
+roiston ja hurskaan peltoa vaalinut.
+
+Pieni yrtti,
+koppiainen maassa
+ei oo unohdettu.
+Kaikki saakoot
+elää ja kiittää elämän antajaa.
+
+
+
+
+17
+
+
+Tuli lokakuun utuiset päivät
+ja tihusatehet.
+Ja loppumattomat pilvet
+kuin rievut kosteat
+niin matalalla ja verkalleen
+puunlatvasta toiseen kulkee.
+
+Sadat märjät kynnökset välkkyy.
+Ja oja on vettä täys.--
+Ei ihmistä näy ei kuulu.
+--Kaik' veräjät puretut on.
+Vain aitojen aukot tyhjinä
+kuin katkenneina katsoo.
+
+Lato harmaja yksin valvoo
+yhä keskellä niittyjen
+kuin vartija ankarin, lempein
+ja lahjomattomin.
+Ja metsiköt hopeassa ui.
+Ja sadepisarat soivat.
+
+
+
+
+
+III
+
+
+
+
+ROCOCO
+
+
+Näin näyttämö--kukkiva nurmi.
+Sen eessä on aita kaunis
+puuveistoksin, kiemuroin.
+Ja katsojat tälläpuolla
+ois heinäväkeä, jotka
+nyt on ruokalevolla noin.
+
+Ja toiminta alkaa sillä
+kun niittäjän pieni tyttö
+luo aidan käy taapertaen
+sekä huutaa: "Katsokaahan
+kuin kaunis valkea lammas,
+punaröyhelö kaulassa sen."
+
+Niin, totta, jo aidan rakoon
+pien' karitsa päänsä tunkee
+ja katsoa keikistää.
+"Kuin pehmeä sen on villa!"
+"Lie silkkiä kaulanauha!"
+Pien' karitsa lausuu: "bää".
+
+Mut silloin perältä hyppii
+kaks herraa, he pitsihin hienoon
+ylt'yleensä puetut on.
+He sormissa hattua kantaa
+kuin kukkaa. Ja niskassa heillä
+voi huomata palmikon.
+
+He tarttuvat hyppysillään
+nyt karitsan kaulanauhaan
+ja röyhyyn silkkiseen.
+Kaks askelta kerrallansa
+he käyvät ja nykivät sitten
+taas kumpikin haaralleen.
+
+Mut lopulta herroista toinen
+kuin lyötynä vaikeneepi
+ja, äkkiä, kiskaisten
+helohelmisen hansikkaansa,
+sen heittää ylpeästi
+tuon toisen etehen.
+
+Tietysti nyt tartutahan
+florettiin, mi auringossa
+ui kultana kimaltain.
+Noin alkavat kultapuikot
+tutun, hilpeän karkelonsa,
+noin kilisten vastakkain.
+
+Se leikki ei vaarallista
+ole ensinkään, mut onhan
+se välttämätöntä nyt.
+Suu supussa liikehtivät
+jalot herrat, ja ranteet pyörii.
+(Käret säiläin on tylpistetyt.)
+
+Pian kuitenkin tarttuvat taasen
+he karitsan silkkinauhaan.
+Taas sovussa taluttavat.
+--Kas kolme daamia somaa
+on esihin purjehtinut
+kuin joutsenet valkeat.
+
+Kavaljeerit he kumartavat
+ja painavat sydäntänsä
+ja käyvät niin hempehiks.
+Ah daamit päätänsä nyökkää
+ja kätösensä pienet
+nyt antavat suudeltaviks.
+
+Oi onnellinen seura,
+näin luonnonhelmassa kauvan
+se paimenta leikkinyt ois.
+Ja kreivinlinnan, mi tuolla
+yli kerityn puistikon hohtaa,
+he, ah, unohtaisivat pois...
+
+Mut äkin yks daameista huutaa
+ja kaatuu sen kaunehimman
+kavaljeerin sylihin.
+Kas, karitsa hädissänsä
+teki jotakin somaa, ja sillä
+etikettiä rikkoikin.
+
+Ah, ah, mikä kauhea hetki!
+Myös toinen daami jo tuolla,
+on nurmella seljällään.
+Mut se kolmas, se lihavin, hitain
+kavaljeeritta jäi. Ja hänpä
+ei pyörtynyt ensinkään.
+
+Tosin pahoinvoinnin tunteen
+sai hänkin, mut kyynelsilmin
+hänen nähtävä on vision:
+kavaljeerit onnelliset
+jo virvoituspuuhissa liehuu,
+ja tuoksuu Eau de Colon.
+
+Se yksin jäänyt daami
+monologin pienen lausuu.
+Hän huokaa: "J'ai mal au coeur!
+Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy?
+Hän karitsan hakuhun läksi.
+Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!
+
+Ois hän nyt lähellä tässä,
+niin tottapa daamia kolme
+myös pyörtyä taitaisi.
+Kavaljeerit hempein kuiskein
+pois pitkään heinikkohon
+ah meidät kantaisi.
+
+He virvoittaisivat meitä
+kuin taitaa miehiset miehet
+ja niinkuin me kaivattais.
+Oi ihana pyörtymishetki,
+sun verhojes turvissa paljon
+etikettiä rikkoa sais.
+
+Te katsojat, silloin tällöin
+sukan, seljän saisitte nähdä
+yli nurmikon kukkaisen.
+Ja tyydytettyinä kaikki
+me lopuksi lausuisimme:
+esirippu nyt etehen!"
+
+
+
+
+SYYSKUVA
+
+
+Hehkuu värikylläisinä puistot.
+Lämmin tuoksurikas iltatuuli
+huokuu pitkin puistokadun vartta
+täyttäin kepeästi keuhkot,
+tuoksullansa melkein huumaten.
+
+Istun penkillä ja katson kuinka
+häärää pienet pojantenavat
+puitten kimpussa, kuin ammatikseen
+pettäin polisia pyylevätä.
+Nytkin suuren tuomen latvassa!
+Entä eikös tuossa pihlajassa
+vilku marjaterttuin välitse
+kintut ruskeat ja pörrötukat.
+
+Missä liekkin koko polisi.
+Lemunaatin juontiin lienee mennyt
+taikka jospa aivan kotiansa
+kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.
+
+Eipäs ole häirimässä näitä
+iloisia jätkämiehiä,
+hulikaaneja ja kuulingeita,
+jotka käsikaulaa astelee
+pitkin puistotietä julkista,
+laulaa jollotellen harvakseltaan.
+
+Kauvas näkyy naamat punaset.
+Mutta kauniin naaman keskellä
+kiiltää pikimusta suu.
+--Niinkuin neekereitä, joille Luoja
+oisi erehtynyt naaman värin
+huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
+
+Mutta oikeastaan nämä ovat
+noita Suomen jätkämiehiä,
+joitten veressä on kutsumus
+palvelukseen pyhään Bakkuksen.
+
+Ja nyt, totellakseen veren ääntä,
+ovat juhlimaan he ryhtyneet
+ainoalla nektarilla, minkä
+pahansuopa porvaryhteiskunta
+heille jätti, kenkämusteella.
+Siitä väri huuliin, peukaloihin.
+
+Mutta nyt he unohtaneet on
+kaiken kaunansa ja kapinansa
+porvareita, riistäjiä kohtaan.
+Anteeks antoivat he typerille
+raittiusmiehille ja -naisille.
+Jumalia palvelee he nyt.
+
+Niinpä istuu jätkät ruohikkoon,
+puutarhurin kukkapenkkiin aivan.
+Kuuluu kotva porinata, jonka
+katkaseepi silloin tällöin joku
+laulunpätkä, riemunhihkasu
+taikka läiskäys kun vahva käsi
+iskee kaveria olalle.
+
+Vähitellen väsähtävät rentut,
+keikahtavat kukin pitkäkseen
+keskeen annansilmäin, iristen,
+pelargonioitten heleäin,
+varjoon suuren marjapihlajan,
+jonka terttuin välitse ma nään
+monta pörröpäätä kurkistavan
+alas autuvihin nukkujiin.
+
+Yksi istumaan on jäänyt vain.
+Muistamatta tovereitansa,
+huomaamatta mitään ympärillään
+tuijottaa hän kengänrippeisiinsä
+raskain humalaisen katsein.
+Hänellä on silminnähtävästi
+taipumusta filosofiaan,
+elonkysymysten pohtimiseen.
+Ja hän itseksensä mutisee.
+
+Ympärillä kuuluu kuorsausta.
+Pojat pihlajata puistelee
+jotta marjat satehena käyvät
+päälle onnellisten hulikaanein.
+
+Filosofi yksinänsä vain
+mutisee. Ja nyökähtelee pää.
+Sitte pyyhkäsee hän pitkän tukan
+silmiltänsä pois ja taivaalle
+jääpi sumein silmin katsomaan.
+Sumein aukirevähtänein silmin,
+jotka eivät mitään silti näe.--
+Enempää me nähnemmekö kukaan?
+
+
+
+
+SISÄJÄRVEN HÖYRYLAIVA
+
+
+Pieni sisäjärven höyrylaiva
+käydä nytkyttelee hiljallensa.
+Selän reunaan tulee silloin tällöin,
+mutta niinkuin säikähtänyt oisi
+omaa suuremmoista rohkeuttaan,
+painuu saarten suojiin uuestansa.
+Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin
+kiertäin varovasti niemenkärjet.
+
+Niin se käypi hiljallensa yhä
+purren kulku, niinkuin monta vuotta
+on jo käynyt. Yhtä ainoata
+reittiänsä kiertäin joka päivä.
+Aina samat rannat nähden, samat
+pienet laineet lipatellen kylkiin.
+Laiska kuohu keulan eessä, laulain
+vanhat laulut yhä toistamiseen.
+
+Samat maitopänikät ne yhä
+aamupuolla yksi kerrallansa
+laitureilta poimitaan ja illoin
+tyhjenneinä paikallensa tuodaan,
+tänä vuonna useampi kuhmu
+kyljissänsä vain kuin viime vuonna.
+Samat matkustajatkin, vain vuotten
+mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.
+
+Ämmät tuossa käykkäleukojansa
+loukuttavat. Taas on heillä murhe
+apupapin vaimosta. Tää onhan
+aivan liiaks' kiinni maailmassa.
+Eikä näytä edes ymmärtävän
+hävetäkkään tämä papin vaimo.
+Annastiinakin tuon oli kuullut
+lemmenlaulujansa lurittavan.
+
+Harvakseltaan miesten äänet kuuluu:
+"...Jokos kuohitutit orivarsas?...
+johan tuota ... talonpojan töihin
+heilumulkku sovi ... syöpi paljon ...
+
+temuaa ... ei pysy pojan käissä ...
+tekee tuhot ... ei se sovi orit
+vetohevoseksi ... ruuna siivo ...
+tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..."
+
+Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi
+yhä samaan verkkaisehen tahtiin.
+Poiketaanpa joskus laitureihin.
+Joku tulee, useampi menee.
+Laiva tyhjeneepi vähitellen.
+Matkamiehen, kaupungeista tulleen
+nyökähtelee pää. Ja istualleen
+siihen nukahtaa hän tyhjään laivaan.
+
+
+
+
+KESÄINEN MIELIALA
+
+
+Pois täältä. Täällä liikkuvat
+jo inhat kesävierahat,
+nuo, jotka kosketuksellaan
+saa koko seudun saastumaan.
+
+Tään kiroan puolherrasnäyn.
+Pois jalkapatikassa käyn,
+pois salotorppiin viimeisiin.
+Käyn koirain luota ihmisiin.
+
+Ja mustimman kun mökin nään,
+ma siihen totisesti jään.
+Käyn kalaa. Heinää poikki lyön.
+Ja torakoineen leivän syön.
+
+Ma ukkoin kera juttuan.
+Ma syljen päälle lattian.
+Ja käverästä piipustain
+veän vennäänlehtein sauhut vain.
+
+Mut emäntä kun iltasin
+taas kertoo äänin kimein
+kuin leviääpi riettaus
+ja kuin on Herran rangaistus,
+
+niin silloin kera tyttären
+käyn suojaan neitsytaittasen.
+Ah kauniin hetken rakastaa
+saan torpan piikaa pulleaa.
+
+
+
+
+
+IV
+
+
+
+
+1
+
+
+Kultainen, kultainen tähti
+sinisen pilven päällä.
+Ah, sinä katsot meihin
+Murheen Laaksossa täällä.
+
+Ah, olet nähnyt kaiken
+ihmislapsien luvun
+hamasta kun isä Aadam
+alotti apinan suvun.
+
+Ah, olet nähnyt monen
+sydämen aivoitukset.
+Ah, olet kuullut monen
+kielen jaaritukset.
+
+Herrasta luomakunnan
+paljo on muistissa sulla.
+--Paljo kaunista mahtaa
+vielä lisäksi tulla.
+
+Mitähän täytyneekään
+vielä sun nähdä ja kuulla
+ennenkuin enkeli saapuu
+tuomiopasuna suulla?
+
+Ah, sinä kultainen tähti
+sinisen pilven päällä,
+suuresti sinua säälii
+Homo-hitunen täällä.
+
+Ah, minkä aikanas tehnyt
+lienet sa rikkomuksen
+kun noin saanut olet
+raskahan rangaistuksen?
+
+Ennenpä Juudaksen paikan
+ottaisin Helvetissä
+kuin sinun kultatuolis
+pilvissä sinisissä.
+
+
+
+
+2
+
+
+Puu uljain kankahalla
+se kaatuu maahan. Lahoaa.
+Syö kissa pääskyn. Kaikki
+on siihen hetkeen loppuvaa.
+
+Se heidän kohtalonsa.
+On toisin määrä sun ja mun.
+Jos ihminen nyt kuolee,
+ei kuole silti loppuhun!
+
+Oi ihme luonnon suurin.--
+Vain tomumajan jättää hän.
+Ja jossain kaukomailla
+saa loputtoman elämän.
+
+Sen uskon.--Mikäs auttaa
+kun Raamattukin sanoo niin.
+Mut tyytyisinpä silti
+ma päiviin kotvaa lyhempiin.
+
+Ma haluaisin elää
+elämän rikkaan, oikean
+ja pitää palkkanani
+myös loppukuolon oikean.
+
+Vain tyhjä reikä ilmaan
+jäis muistokseni miekkoisen.
+Ja senkin vähitellen
+löis ajan aallot umpehen.
+
+Ma haluaisin kerta
+pois kadotaksein nukahtaa.
+Oi miks en porsas, pässi
+tai kurja hiiri olla saa!
+
+
+
+
+3
+
+
+Niin katson lauluuni entiseen
+kuin puolioutohon ihmiseen.
+Kuin jossain luulisin nähneheni
+nuo kasvot ja äänen kuulleheni.
+
+Mut milloin ja missä?--En muistakkaan.
+Jään nolona tuotakin tuumimaan
+mitä varten laittelen laulunpäitä,
+parin vuoden päästä kun tunne en näitä.
+
+Lie sydän sykkinyt ennenkin.--
+Kun tuhrasin tuonkin paperin,
+sain paljon vertani lämmintä käyttää.
+Ja paperiksi se jääneen näyttää.
+
+Mut eipähän auta. On pakko niin.
+Olen kahlittu kynään ja paperiin.
+Oi taivas, kurjuutta kaikellaista
+sinä Aatamin lapsi aikanas maista.
+
+
+
+
+4
+
+
+Hei terve mieheen Don Quixote.
+Nyt käsi kätehen.
+Ja sitte kulkuhun, tappiot
+ja voitot jakaen.
+
+Sun veljiis, töitteni tähden, ma
+kai lukeutua voin.--
+Monet kerrat tiukkana taistella
+kera tuulimyllyn koin.
+
+Ja kirjoista jos alun sai
+sun miekkasi heilutus
+niin kirjallistapa laatua kai
+myös mun oli turnaus.
+
+Minut, surullisen hahmon mies,
+lyö ritarikuntahas.
+Mihin vienee viiripäinen ties,
+minä marssin matkassas.
+
+Eron pienen meissä jos huomaiskin,
+se ei kuulu asiaan--
+kas kertapa viisaan, tuhmankin
+syö mato kirkkomaan.
+
+Yks vain on määränä: taivaltaa
+kuin miesi kunnian,
+hyvän, oikean puolesta uskaltaa
+vaik' selkäsaunahan.
+
+Siis terve, veljeni Don Quixote,
+nyt käsi kätehen.
+Hei riemukulkuhun, tappiot
+ja voitot jakaen.
+
+Minä kynälläin! Sinä miekallas!
+Hepo allamme molempain:
+Sinä lasketat Rocinantellas,
+minä runoratsullain.
+
+
+
+
+5
+
+
+Bakkus, istu pöytähämme,
+viivy hetki vierellämme.
+Oishan meillä kutsumus
+ottaa oiva heilaus.
+
+Bakkus, tartu niskaan meitä,
+pienen pilven päälle heitä!
+Siellä maaten mahallaan
+katsoisimme maailmaan.
+
+Puoliks hymyisimme tälle
+muurahaisenelämälle,
+puoliks kaipaisimmekin
+pallollemme takaisin.
+
+Mut jos oikein onnestaisi
+ehkä sihtihinsä saisi
+personan sen pikkuisen
+Minä Itse nimisen.
+
+Siellä pilven paltehella
+saisi hetken naureskella
+armahalle itselleen
+tärkehine puuhineen.
+
+Useasti touhutessa
+hengessä ja totuudessa
+ollaan aika narreja
+vaikkei itse arvata.
+
+Niinpä hetken hymyämme.
+Bakkus, istu pöytähämme,
+niskatukkaan tarttuen
+heitä päälle pilvien.
+
+
+
+
+6
+
+
+Aamu kultaa oksat viinapuun.
+Veljet, saamme lukkoon panna suun.
+Sammuu taivaan lamput tuhannet.
+Pohjaan pikarimme viimeiset.
+
+Herää tuuli. Usvat hajoaa.
+Kastehesta kimmeltääpi maa.
+Kaunis valhe yömme ollut on.
+Aamun tultua se kuolkohon.
+
+Rakkaat veljet, viinapuusta pois.
+Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois
+koskaan toisiamme päällä maan.
+Kättä lyyen, veljet, erotaan.
+
+
+
+
+7
+
+
+On ikävätä kun sukulaiset
+pois toisistansa noin vierautuu.
+Ei villihanhi se enään tiedä
+jos kesy ankkamme vilustuu.
+
+Se villihanhi se siivin lentää,
+se meren äärillä asustaa.
+On meille outo sen elonjuoksu.
+Ja siitä hyötyä emme saa.
+
+Mut kotihanhi, se kunnon lintu,
+sian kanssa jakaapi purtilon.
+Se lihotetaan. Se pataan pannaan.
+Oi hanhenmaksalla maku on!
+
+
+
+
+8
+
+
+Pois, pois rikkaruohot
+puutarhasta tästä
+kaunoisilta kukiltamme
+voimaa imemästä.
+
+Karun seudun kulttuurille
+vaivoin raivasimme,
+tunteelliset korukasvit
+siihen istutimme.
+
+Suomenmaa on aina ollut
+arka kunniastaan.
+Kulttuurkukkaa varjelemme
+luontoakin vastaan.
+
+
+
+
+9
+
+
+Näätkös, sikaa ajetaan.
+Possu karkas pahnoiltaan,
+juoksee kohti metsänrantaa,
+lyödä itseänsä antaa.
+
+Kylläpä ne lyövätkin.--
+Possu, possu, takaisin
+älä kiusallakaan käänny,
+ennen vaikka tielle näänny.
+
+Ensikerran eläissäs
+vapaus on edessäs.
+Totta tuosta silloin jaksaa
+jonkun seipääniskun maksaa.
+
+
+
+
+10
+
+
+Ah mikähän lienee mullakin
+tään eloni tarkotus viimeisin?
+Ma kuvitellut oon kirjaimeksi
+vain itseni, pieneksi, vähäiseksi.
+
+Olen pieni kirjasin tiedoton,
+jolla Kohtalo kirjansa latova on.
+Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla,
+ei tietoa, aavistust' ole mulla.
+
+Kova taivas yllä ja yksinään
+saan käydä elämän vilinään.
+Saan hetkisen hyppiä kartanolla.
+Saan polkea muita, saan poljettu olla.
+
+Jos osaton olen, niin itkeä saan.
+Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
+Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa.
+Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa.
+
+Kuin näyttelijä, mi näyttelee,
+mi hetken itkee ja hymyilee.
+Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat
+ijäks peittää tuskat ja laulut armaat.
+
+Miks liikun, puhun ja uurastan?
+Sitä tiedä en. Vain aavistan,
+olen kirjain sanassa tärkeässä,
+ties kuinka ankara valttiässä.
+
+Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
+Oi taivas, mun mieltäni hivelee.
+Taas tunnen minäkin eläväni.
+Piru päätään nostaa mun sisässäni.
+
+En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.
+Minä lankean maahan polvilleen.
+Minä, kirjain, rukoilen latojalta:
+mun pyyntöni täytä, sun onhan valta!
+
+Paha painovirhe minusta tee,
+joka sotkee ja haittaa ja häiritsee.
+Ken kirjaasi sitten lukea saisi,
+hän päätänsä puistais ja kiroaisi.
+
+
+
+
+11
+
+
+Kun saisin Aladin-lampun
+niin tottapa tietäisin
+mikä toivomus silloin mulle
+ois sydäntä läheisin.
+
+Heit' auttaa tahtoisin, jotka
+vain varjossa elää saa
+ja jotka nyt kurjuuttansa
+ah, ääneen valittaa.
+
+Siks tahtoisin itse olla
+se suuri ja mahtava mies,
+jonka loistosta, rikkaudesta,
+joka lapsikin mainita ties.
+
+Minä tahtoisin että ne riippuis
+mun liepeissä ihmiset.
+Minä tahtoisin olla se miesi,
+jolta kerjää tuhannet.
+
+Mun porttini avattaisi.
+Ja ma istuisin tuolillain.
+Ja mun saliini suureen tuotais
+nyt lauma valittajain.
+
+Ja ma kuuntelisin kun he kaikki
+kuin kuorossa uikuttais.
+Myös lomassa yksitellen
+he tuskansa ulvoa sais.
+
+Ja ma hymyten nyökkäisin heille:
+"Hyvä on, teitä autetaan".
+Ja he saisivat laulaa mulle
+ylenpalttista kiitostaan.
+
+Sata renkiä heidät sitten
+pois yksitellen veis,
+jotta jokainen sais edes kerran
+mitä kukin he tarvitseis.
+
+Niin nälkäiset pöytään vietäis.
+Kipot myrkkyä kukkurat!
+Ja viluiset ruoskaa saisi!
+Ulos yöhön sairahat!
+
+Mut sen, joka viimeiseksi
+mun ruhtinassaliini jäis,
+mun nähteni kieli kurja
+sen suusta revästäis.
+
+
+
+
+12
+
+
+Taas ihanteet on tuotu esihin
+ja määritellään oikeaa ja väärää.
+Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.--
+Oi ihmismieli, kaikkea se häärää.
+
+Ne puhuvat, puun runko ylöspäin
+noin kasvaa ilmamerten vapautehen
+ja juurten janoissansa etsiväin
+on matka salatuimpaan syvyytehen.
+
+Mut mitä helvettiä sinuhun
+tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,
+jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun
+ja ruoskis enkeleitä autuaita
+
+ja runko, oksat maahan tunkien
+ne vaikka niinkuin juna joutuisasti
+ja puhki kallioitten, kivien
+sais alimmaiseen helvettihin asti.
+
+Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis
+mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin
+tai veljes jos pää maassa hyppelis
+ja kirkas päivä paistais jalkapohjiin.
+
+Syö mahas täyteen kun sen kerta saat.
+Tai niinkuin eläin tuskissasi paru.--
+Niin joskus kun on kesäisinä maat
+sa nouse puuhun, taskussasi naru.
+
+Sa katso, korkeus ja mataluus
+jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:
+on vaakasuora viiva avaruus
+ja taivaan tähdet koskettavat rapaa.--
+
+On yhtä sulle lintu pikkunen
+sa missä livertelet laulujasi.
+On yhtä sulle suuri ihminen
+sa minne ripustelet nuoriasi.
+
+
+
+
+
+V
+
+
+
+
+VANHA KALLIO
+
+(NUORELLE SUOMELLE.)
+
+
+Yksinäinen kumpu soisen maan,
+muistanetko merta milloinkaan?
+Muistanetko kaukaa vuosituhansista
+merta suolaista ja voimallista?
+
+Vanha kallio, sa vapiset!
+Muistat, muistat päiväs entiset:
+Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
+Latvahasi meriloue pesi.--
+
+Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt.
+Meri luotasi on väistynyt
+vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
+jää vesjättö lehmäin laitumeksi.
+
+Huipultas kun katson etelään,
+enään soukan sininauhan nään.
+Varislaumat rintehilläs isännöivät,
+joita ennen hyökyaallot löivät.
+
+Vanha kallio, voi häpeääs!
+Vedä sammalpeitto yli pääs.--
+Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi.
+Eikä latvaas meriloue pesi.
+
+
+
+
+FARISEUS
+
+(NUORELLE SUOMELLE.)
+
+
+Lyö rintoihis fariseus!
+--jos myöntänee sen laki.
+Taas päivän pesut suoritit
+ja rukoukses rummutit.
+Liet jaellut almujaki.
+
+Voit kerskata, oot elänyt
+lain kirjaimien mukaan.
+Ja siitä ethän epäile,
+oot otollinen Herralle
+jos ylimalkaan kukaan.
+
+Sa koskaan kylvä mitään et,
+et koskaan mitään niitä.
+Et tunne miltä maistuukaan
+se, jota synniks mainitaan.
+Ja kiität Herraa siitä.
+
+Niin tyynnä hurskaudessa
+sun mataa elämäsi.
+Jos milloin kättäs oikeaa
+sa käytät, vapahasti saa
+sen tietää vasen käsi!
+
+Kuin kulku kuun tai auringon
+niin varma on sun retkes.
+Ei koskaan epäröintiä.
+Fariseus!--jo määränä
+kun löi sun synnyinhetkes.[1]
+
+Nyt lihassasi kylmässä
+ei intohimot soita.
+Saat elää rauhaa matalaa.
+Ei murhe, riemu kolkuttaa
+sun sydäntäsi koita.
+
+Sun sydäntäs!--No kieleni,
+jo valehia puhut.--
+Sun sydämesi paikalla
+on lakikirja painava.
+Niin haastelevat huhut.
+
+Ja homeessa jos kirja on,
+niin ethän liene sinä!
+Sun kätesi, sun kasvosi
+jo kaukaa silmä äkkäsi
+niin ihmeen kiiltävinä.
+
+Sa puleerattu pykälä,
+sa loistat yli maasi,
+Ja aikakirjat ankarat
+ne kerta vielä kertovat
+sun suurta kunniaasi.--
+
+Lyö rintoihisi Israel!
+voit huutaa malliin tähän:
+--Me oomme mailman valkeus!
+--On meillä suur fariseus!
+--Jos muuta liekkin vähän.
+
+
+[1] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän
+Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian
+valaisemiseksi pieni selitys:
+
+Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän
+luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!--no kumpi tulee sieltä?
+
+
+
+
+RAITTIUSLAULU
+
+
+Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+symbooli nuorten kevättoiveitten
+ja aatteen korkean kuin sini taivaan.
+Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan.
+
+Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää,
+niin juopon nenä saattaa sinertää,
+niin kertoin julki rasvasydämestä
+ja ijäks hukatusta terveydestä.
+
+Oi muistakaa, tään lipun lailla myös
+sun sinertävät raittiit järvivyös
+oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme,
+maa, jonka pintaa mekin käyskelemme.
+
+Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+symbooli Suomen tuhatjärvisen.
+On isänmaamme vettä tulvillansa.
+Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa.
+
+
+
+
+HELKAVIRSI
+
+
+Leimahti sininen sähkö
+Turjan tunturin laella
+Lapin yössä synkeässä.
+
+Lapin lapset tuon näkivät.
+
+Kävivät imehtimähän.
+Pelko mielihin mateli.
+--Kusta liekki Lapin yössä
+Turjan tunturin laella?--
+Kysyi nuoret, kysyi vanhat,
+kummaa ei kukana tiennyt.
+
+Kävit tuosta tietäjihin,
+outojen osoajihin.
+--Kusta liekki Lapin yössä
+tuiman tunturin laella?--
+
+Eipä tietty tietäjissä,
+arvattu osoajissa.
+Yksi luuli lemmon töiksi,
+toinen taikavalkeiksi,
+kolmas partaansa puhisi,
+neljäs ei mitänä tiennyt.
+
+Yks oli kuulu kuulematta,
+tietoniekka tietämättä
+Lapin suuren suon takana,
+meren mahtavan tykönä,
+mustapärskyn pärmehillä,
+niemessä nimettömässä,
+portahassa puuttomassa,
+mainittu isomahiksi
+kaikkitiioksi Revoksi.
+
+Kävit tuota kuulemahan.
+
+Ajoit päivän, ajoit toisen,
+viikoin vierit viisin, kuusin.
+Ajoit suuren suon nenitse,
+virran valkean ylitse,
+kosken kuuen kuulumitse.
+
+Porot juoksi, sorkat paukkui,
+tierat lenteli tuliset.
+Hiiet nostatti näkyjä,
+pahat pahoja kuvia.
+Korpit koikkuivat perässä,
+eellä lenti lemmottaret,
+suolta kuului suuri huuto,
+metsästä paha meteli.--
+
+Tulit he ukon tuvalle
+valkehina ja vapisten.
+Haastoit ankaran asian,
+lausuit ouon lausehensa.
+Kysyit oppia ukolta.
+
+Nousi ukko uunin päältä,
+ikäloppu lautehilta,
+jorahutti jouhistansa,
+pamahutti parrastansa:
+"Tuon isoni ennen tiesi,
+vaarivainaja opetti,
+asui ennen suku suuri,
+suku suuri ja sotaisa
+Pohjan raukoilla rajoilla,
+laulut lauloi, tiiot tiesi.
+
+Kukki silloin kuuset meillä,
+omena kypsyä osasi.
+Louhi Pohjolan emäntä,
+Pohjan ylpeä emäntä,
+loipa kuun, taotti päivän
+Ilmarisella sepolla.
+Päivän telki kalliohon,
+kuun on kahlitsi kivehen
+Pohjan yöhön paistajaksi
+viljapellon vaalijaksi.--
+Nousi tuosta sota suuri.--
+Katalat Kalevan miehet
+päivän vohki, kuun varasti
+itsellensä vain iloksi,
+peltojensa paistajaksi.
+Eipä saaneet särkymättä
+kultatauluja kivestä.
+Jälkeen jäi moni murunen
+kovan kallion sisähän.
+Tuost' on merkit kuun kylessä,
+aukot mustat auringossa.
+
+Tämän tiesin. Nytpä tiiän
+tämän tietoni lisäksi,
+Turjan on ollut tunturissa
+emon auringon asunto
+ennenkuin Kalevan miehet
+päiväkultamme varasti.
+Siellä tunturin sisässä
+päivän kullat, kuun hopiat
+monet on jälellä vielä.
+Siitäpä sininen sähkö
+tuiman tunturin laella."
+
+Lausuit kurjat lappalaiset:
+"Oi on ukko, kaunis ukko,
+Repo, tietäjä tosien,
+tule meille tuntijaksi,
+pääy päivän päästäjäksi.
+Pieni päivyen murunen,
+kuun on välkettä vähäsen
+laula Lapin taivahalle.
+Tyhjään tyytyy kivi keolla,
+laihempahan lappalainen."
+
+Tuopa tietäjä tosien,
+Repo tietäjä tosien,
+valjasteli varsojansa.
+
+Itse pulkkahan rupesi,
+asetaikse ahkiohon,
+ajoi päivässä yhessä
+Turjan tunturin laelle.
+Raksahutti rumpuansa
+poronkoivella kovalla,
+kalahutti kalliohon
+miekalla tuliterällä.
+Loihe tuosta laulamahan,
+sanaköyttä suoltamahan.
+
+Lauloi hetken, maa järähti,
+lauloi toisen, vuori vonkui,
+kalliot kaheksi lenti,
+tähet keikkui taivahalla.
+Tuli tuiski kalliosta,
+sähkö vuoresta sihisi
+talviselle taivoselle
+Lapin yöhön loistajaksi
+päivättömän paistajaksi,
+iloksi ihalan illan
+kansan kurjan kaitsijaksi.
+
+Lapinmaassa mainittihin
+tulia Revon tuliksi.
+
+
+
+
+LASTU
+
+
+Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti. Oli niitten
+joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs toisia. Aina kun uusi
+tuulenpuuska lennähti sähisten avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin
+tarttuvan kiinni puun laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire,
+koetti hädissään tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä,
+huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli.
+
+Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina.
+
+Mutta koivu piti puolensa.
+
+Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut lehti. Ja
+tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen. Se heitti sen
+korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa voimakkailla käpälillään
+ikäänkuin kissa haavoitettua avutonta hiirenpoikasta.
+
+Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes tuuli,
+tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti sen johonkin lätäkköön ja
+istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä, jonkun talon tuuliviirin
+nenään tai kääkkyräpetäjän punaselle oksalle.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13429 ***
diff --git a/13429-h/13429-h.htm b/13429-h/13429-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..6a250df
--- /dev/null
+++ b/13429-h/13429-h.htm
@@ -0,0 +1,1606 @@
+
+
+<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
+<html>
+<head>
+  <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=UTF-8">
+	<title>Nimettömiä lauluja</title>
+	<style type="text/css">
+.sup{ position: relative; top: -4px; font-size: 0.8em }
+.name{font-family:Arial; font-size:2.5em; font-weight:bold}
+.author{font-family:Arial; font-size:2em; font-weight:bold}
+body{font-family:Arial; font-size:15px; line-height:1.2em;}
+
+a{text-decoration:none; color:blue;}
+a:visited{color:blue;}
+a:active{color:blue;}
+a:name{color:black;}
+
+a.p{font-family:Arial; text-decoration:none;  font-size:1.0em; color:black;}
+a.p:visited{color:black;}
+a.p:active{color:black;}
+a.p:hover{color:blue;}
+
+a.chapter{text-decoration:none; font-size:1.5em; font-weight:bold; color:black;}
+a.chapter:visited{color:black;}
+a.chapter:active{color:black;}
+a.chapter:hover{color:black;}
+a.chapter:name{color:black;}
+
+
+	</style>
+</head>
+<body>
+<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13429 ***</div>
+
+<br>
+<br><span class="name">NIMETTÖMIÄ LAULUJA</span>
+<br>
+<br><span style="Font-Family:Arial; font-size:1.5em">Kirj.</span>
+<br>
+<br><span class="author">AARO HELLAAKOSKI</span>
+<br>
+<br><span style="Font-Family:Arial; font-size:1.5em">1918</span>
+<br>
+<br>
+<br><i>Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
+<br>1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.
+<br>
+<br>Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
+<br>alkuun liitetyt.</i>
+<br>
+<br>
+<br><hr>
+<br>
+<br><a class="chapter" name="chp0">SISÄLLYS:</a>
+<br>
+<br><a href='#runo1'>Huhtikuun yö</a>
+<br><a href='#runo2'>Runo kaatuneille</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpI">I</a>
+<br>
+<br><a href='#runo3'>1</a>
+<br><a href='#runo4'>2</a>
+<br><a href='#runo5'>3</a>
+<br><a href='#runo6'>4</a>
+<br><a href='#runo7'>5</a>
+<br><a href='#runo8'>6</a>
+<br><a href='#runo9'>7</a>
+<br><a href='#runo10'>8</a>
+<br><a href='#runo11'>9</a>
+<br><a href='#runo12'>10</a>
+<br><a href='#runo13'>11</a>
+<br><a href='#runo14'>12</a>
+<br><a href='#runo15'>13</a>
+<br><a href='#runo16'>14</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpII">II</a>
+<br>
+<br><a href='#runo17'>1</a>
+<br><a href='#runo18'>2</a>
+<br><a href='#runo19'>3</a>
+<br><a href='#runo20'>4</a>
+<br><a href='#runo21'>5</a>
+<br><a href='#runo22'>6</a>
+<br><a href='#runo23'>7</a>
+<br><a href='#runo24'>8</a>
+<br><a href='#runo25'>9</a>
+<br><a href='#runo26'>10</a>
+<br><a href='#runo27'>11</a>
+<br><a href='#runo28'>12</a>
+<br><a href='#runo29'>13</a>
+<br><a href='#runo30'>14</a>
+<br><a href='#runo31'>15</a>
+<br><a href='#runo32'>16</a>
+<br><a href='#runo33'>17</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpIII">III</a>
+<br>
+<br><a href='#runo34'>Rococo</a>
+<br><a href='#runo35'>Syyskuva</a>
+<br><a href='#runo36'>Sisäjärven höyrylaiva</a>
+<br><a href='#runo37'>Kesäinen mieliala</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpIV">IV</a>
+<br>
+<br><a href='#runo38'>1</a>
+<br><a href='#runo39'>2</a>
+<br><a href='#runo40'>3</a>
+<br><a href='#runo41'>4</a>
+<br><a href='#runo42'>5</a>
+<br><a href='#runo43'>6</a>
+<br><a href='#runo44'>7</a>
+<br><a href='#runo45'>8</a>
+<br><a href='#runo46'>9</a>
+<br><a href='#runo47'>10</a>
+<br><a href='#runo48'>11</a>
+<br><a href='#runo49'>12</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpV">V</a>
+<br>
+<br><a href='#runo50'>Vanha kallio</a>
+<br><a href='#runo51'>Fariseus</a>
+<br><a href='#runo52'>Raittiuslaulu</a>
+<br><a href='#runo53'>Helkavirsi</a>
+<br><a href='#runo54'>Lastu</a>
+<br>
+<br><hr><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo1' href='#chp0'>HUHTIKUUN YÖ</a></h3><b>(TAMPEREELLA.)</b><br><br>Yön hetki on, mut yhtenänsä
+<br>vain tykkein raskas laulu soi.
+<br>Taas taivaankannen purppuroi
+<br>yötulipalot valtavat
+<br>ja korkealle heittäin liekkiänsä
+<br>käy tykkein suusta salamat.
+<br>
+<br>Ma hiljaa akkunani avaan.&mdash;
+<br>Nyt kaiken vasta kuulenkin!
+<br>Kuin meren kuohu rantoihin
+<br>niin pauhu siel' on loputon,
+<br>kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
+<br>taas kilvan yhtynehet on.
+<br>
+<br>Mut ihanaa se nähdä, kuulla
+<br>on kuitenkin kun kautta sen
+<br>tie kulkee vapautehen.&mdash;
+<br>Mun lävitsein käy vavistus
+<br>kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
+<br>nyt opettelen sanaa&mdash;vapaus.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo2' href='#chp0'>RUNO KAATUNEILLE</a></h3><b>(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)</b><br><br>Ei työ lie suuri näitten vainajain
+<br>&mdash;he vapauden eestä kuoli vain.
+<br>Ken tuntee heidät kaikki!&mdash;Jokaiselle meistä
+<br>lie sentään kallis ollut joku heistä.
+<br>
+<br>Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
+<br>ei tietty kuinka meistä moni niin,
+<br>niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
+<br>vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
+<br>
+<br>He poissa on. Ja ylle hautojen
+<br>pian elämä luo unhon kattehen.
+<br>Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
+<br>mut elon kutsut jälkeenjäänehille.
+<br>
+<br>Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
+<br>ne astua myös Suomen kamaraa&mdash;
+<br>maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
+<br>tie vapauteen on verin lunastettu.
+<br>
+<br>Ja siitä kiitos teille, toverit,
+<br>te verin seppelöidyt sankarit!&mdash;
+<br>Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
+<br>hän jatkakohon elontoimianne.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>I</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo3' href='#chpI'>1</a></h3><b>(SFINKSI)</b><br><br>Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon,
+<br>äänettömään, kuolleeseen ja autioon.
+<br>
+<br>Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
+<br>kohtalotar ihmislasta johdattaa.
+<br>
+<br>Kuiva hiekka lentää kautta aavikon.
+<br>Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.
+<br>
+<br>Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee.
+<br>Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.
+<br>
+<br>Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
+<br>Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo4' href='#chpI'>2</a></h3>Tee työsi, iske iskusi,
+<br>käy tyynnä kuolemaan.
+<br>Ne aamut, joita kaipasit,
+<br>ei koita konsanaan.
+<br>
+<br>Ei koita koskaan aamut ne,
+<br>jos kuinka kaivannet.
+<br>On palkkasi vain pettymys
+<br>ja tuskat tuliset.
+<br>
+<br>Mut olkoon niinkin. Elää se
+<br>viel käsky rinnassas.
+<br>Sen eestä elo juhlas on
+<br>ja kuolo kunnias.
+<br>
+<br>Työs kerran kesken katketen
+<br>sun kynäs putoaa.
+<br>Sua maasta syntynyttä taas
+<br>suur syleileepi maa.
+<br>
+<br>Ne aamut, joita kaipasit,
+<br>ei koita konsanaan.
+<br>Tee työsi, iske iskusi.
+<br>Käy tyynnä kuolemaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo5' href='#chpI'>3</a></h3>Sun, elämä, ma tahdon pusertaa
+<br>mun vasten sydäntäni palavaa.
+<br>Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
+<br>Vain mykkä yö on ulkopuolellasi.
+<br>
+<br>Sun antis tuskako vai riemu on,
+<br>se yhtä kallis mulle olkohon.
+<br>Mun sydänvereni se vuotakohon
+<br>ja kultamaljas partaat punatkohon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo6' href='#chpI'>4</a></h3><b>(KUVANVEISTÄJÄ)</b><br><br>Kaikki ruma, kaikki kaunis
+<br>hakattakoon marmoriin.
+<br>Yhtyköhöt viha, lempi
+<br>saman patsaan jäseniin.
+<br>
+<br>Kaikki, mit on ihmissydän
+<br>pienen pieni tuntenut,
+<br>käyköön esiin, antakohon
+<br>aartehensa salatut.
+<br>
+<br>Kaikki esiin. Taltan kärkeen
+<br>sydänveri vuotakoon.
+<br>Ihmiselon kirjavuuden
+<br>kivi kylmä puhukoon.
+<br>
+<br>Lämmin ihmisveri tuokoon
+<br>sanat huuliin kivisiin.
+<br>&mdash;Minä elän, minä elän&mdash;
+<br>marmorpatsas, lausu niin!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo7' href='#chpI'>5</a></h3>Nyt kirja kiinni, loukkoon
+<br>se päiviks joutanee.
+<br>On vieras tullut mulle.
+<br>Jo tiuvut helisee.
+<br>
+<br>Nyt ylle juhlavaate.
+<br>Ja tulta akkunaan.
+<br>Nyt jokahinen lamppu
+<br>kuin juhlaan palamaan.
+<br>
+<br>Ne palakohot loppuun
+<br>kuin tyhmäin neitsyein.
+<br>Jo kyllikseni taasen
+<br>ma arkityötä tein.
+<br>
+<br>Hei tuleen joka lamppu.
+<br>Auk' ovet raskahat.
+<br>Se jumalainen vieras
+<br>sa harvoin poikkeat.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo8' href='#chpI'>6</a></h3><b>(INSPIRATIO)</b><br><br>Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
+<br>Kuin väkevät aallot vyöryvät taas.
+<br>Näin vaihtuvat rytmit.
+<br>
+<br>Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat,
+<br>värikylläisinä
+<br>ja luomistuoreina,
+<br>liittyen toinen toisehen
+<br>pitkän hopeisen ketjun lailla.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo9' href='#chpI'>7</a></h3>Lämpimästi, kaikin vaistoin,
+<br>suo mun elää aikani.
+<br>Enhän tahdo tutkistella
+<br>mitä tuosta seurasi.
+<br>
+<br>Tämä päivä kallihimpi
+<br>mulle on kuin huominen.
+<br>Yksi täyteläinen hetki!
+<br>Huomen vaikka kontaten.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo10' href='#chpI'>8</a></h3>Tyhmät neitseet, oli heillä
+<br>öljy kallehin lampuissaan.
+<br>Tyhmät neitseet, laittoivat he
+<br>lamppunsa täytenä palamaan.
+<br>
+<br>Tyhmät neitseet rikkahiksi
+<br>tunsivat itsensä jokainen,
+<br>tulisimmalla liekillänsä
+<br>antoivat loistaa lamppujen.
+<br>
+<br>Tyhmät neitseet, polttivat he
+<br>lamppunsa aikaisin loppuhun.
+<br>Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet,
+<br>teidän laulunne on mun.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo11' href='#chpI'>9</a></h3>Oli liian kuumat ne päivät.
+<br>Nyt on kaikki kuin palanut ois.
+<br>Vain muistot armahat jäivät.
+<br>Muu kaikki on ijäksi pois.
+<br>
+<br>Meni kaikki, jota ma äsken
+<br>yli itseni rakastin.
+<br>Erojuhlaan muistot ma käsken
+<br>ja teen <i>In memoriam'in</i>.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo12' href='#chpI'>10</a></h3>Huh, saakelin löntys,
+<br>mene helvettiin!
+<br>Home kasvanut sulle
+<br>on hyppysiin.
+<br>
+<br>Sun nyrkkisi nahka
+<br>on naarmuton.
+<br>Ja oudot sulle
+<br>ne hurmat on
+<br>
+<br>kun kiveä kaksi
+<br>lyö vastakkain
+<br>ja säkene yöhön
+<br>käy leimahtain.
+<br>
+<br>Ah säkene pienin
+<br>ja lyhkäisin
+<br>on kylliksi mulle
+<br>tulenjuhlihin.
+<br>
+<br>Kivi kiveä vastaan!
+<br>Tult' iskekää!
+<br>Vihamiestä ma kaipaan,
+<br>en ystävää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo13' href='#chpI'>11</a></h3>Pois veritahrat sormistani!
+<br>Ma avutonta miestä löin.
+<br>Mun kurjan veljein ovilaudat
+<br>ma pilkallani sinetöin.
+<br>
+<br>Löin häntä, joka meitä itki
+<br>ja itki omaa itseään.
+<br>Nyt säikähtyneet lapsensilmät
+<br>ma edessäni aina nään.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo14' href='#chpI'>12</a></h3>En halua velkaa sulta
+<br>mun niskani painajaks.
+<br>Sua halveksin liioin. Ja maksan,
+<br>tuo maksoipa mitä maks.
+<br>
+<br>Ma vaikka jalkani sahaan.
+<br>Sen lihana torilla myön.
+<br>Mut kilahtavan kullan
+<br>sun kouraasi rentona lyön.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo15' href='#chpI'>13</a></h3>Vain yksi, yksi ainut
+<br>nyt tulkoon, lukekoon.
+<br>Se yksi, jonka kutsun,
+<br>se minä itse oon.
+<br>
+<br>Luen rampaa runoani,
+<br>puujaloin kyykkivää.
+<br>Sen tuleen heitän. Silloin
+<br>se laulaa, visertää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo16' href='#chpI'>14</a></h3>Erehdytte. En ole koskaan
+<br>teille lauluja laitellut.
+<br>&mdash;Joskus kylläkin pilkat lienen
+<br>vasten kasvoja viskannut.
+<br>
+<br>Etäällä teistä mun sydämeni
+<br>vilunsa, helteensä tuntenee.
+<br>Portit sen ovat umpeen lyödyt.
+<br>Siitä en teille tiliä tee.
+<br>
+<br>Teille en mitään, en mitään anna.
+<br>Teiltä en kaipaa mitäkään.
+<br>Lauluni teen kun sydän on täysi.
+<br>&mdash;Kelle?&mdash;En tiedä itsekkään.
+<br>
+<br>Tiedän vain, minä siksi laulan
+<br>kun on osani sellainen.
+<br>Tiedän, missä mun lauluni asuu,
+<br>siellä teitä ma nähnyt en.
+<br>
+<br>Sun tekijäs ken lienee ollutkin,
+<br>pien asumus, mun on kuin kuulisin
+<br>ma hänen puhelunsa viereltäni,
+<br>sun viivojesi rytmin nähdessäni.
+<br>
+<br>Hän sielunsa on sinuun jättänyt.
+<br>Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt
+<br>sen laulun, joka ihmisessä soittaa,
+<br>ken kerran itsensä on voinut voittaa.
+<br>
+<br>Lie ollut levottomin merimies.
+<br>Hän tulen voiman rinnassansa ties.
+<br>Mut yksin kuunnellessaan valtamerta
+<br>niin kaiken turhuuden hän huomas kerta.
+<br>
+<br>Hän otti rinnastansa sydämen
+<br>ja siihenkin hän katsoi epäillen.
+<br>Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä
+<br>hän tunsi suuren onnen pitävänsä.
+<br>
+<br>Ja taloaan kun rakenteli hän,
+<br>taas tunsi sydämensä sykinnän.
+<br>Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan
+<br>hän veisti unelmaansa kallehintaan.
+<br>
+<br>Niin oppimaan hän tuli vähittäin
+<br>mi riemu elämää on luoda näin
+<br>kun kädenliikkehellä harkitulla
+<br>voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.
+<br>
+<br>Hän eli huomaamattaan uudestaan
+<br>koko elämänsä kirjavuudessaan.
+<br>Niin rauhallisten viivain rytmiin jäänyt
+<br>on ihmissielua ja elämää nyt.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>II</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo17' href='#chpII'>1</a></h3>Sama autio taivas vain
+<br>yli kalliomaisemain.
+<br>
+<br>Et puuta, et pensasta nää.
+<br>Kuloruohoa kellertävää.
+<br>
+<br>Ei elämän merkkiä näy.
+<br>Yks ainoa pilvi käy
+<br>
+<br>yli taivaan purjehtien
+<br>kuin laiva valkoinen.
+<br>
+<br>Sen varjo verkalleen
+<br>käy kunnaasta kunnaaseen.
+<br>
+<br>Niin pilvi häipyy pois
+<br>kuin täältä sen kiire ois.
+<br>
+<br>Ja sitte ei mitään taas
+<br>sun kolkkoon maisemaas.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo18' href='#chpII'>2</a></h3>Sinne missä kesä kuluu nopeasti.
+<br>Sinne, pajujen ja lepikoitten taa,
+<br>missä ruostehiset rannat aukeaa
+<br>alastonna aina mereen asti.
+<br>
+<br>Sinne, sinne missä luodon hieta antaa
+<br>vaivoin pajupensahalle ravinnon.
+<br>Sinne missä yllä yksin pilvet on,
+<br>ympärillä meri vailla rantaa.
+<br>
+<br>Sinne kuuntelemaan aallon kohinata,
+<br>katselemaan sinimustaa ulappaa.
+<br>Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa
+<br>kuullen, katsoin merta aukeata.
+<br>
+<br>Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan.
+<br>Tunnet levollisen voiman suonissas.
+<br>Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas
+<br>meri laaja käynyt laulamahan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo19' href='#chpII'>3</a></h3>Valkeanaan pellot kaikki ovat jo.
+<br>Lakkaamatta uutta lunta sataa.
+<br>Musta, puolijäykistynyt laine lyö
+<br>sihinällä rannan lumisohjuun.
+<br>
+<br>Istuu lumisella vesikivellään
+<br>yksinäinen, kookas merimetso.
+<br>Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.&mdash;
+<br>Ainut elonmerkki kuolleen seudun.
+<br>
+<br>Merimetso, mistä elonvoimas saat
+<br>kesken monen tylyn talvipäivän?
+<br>Oman, oman rintas lämpö, eikö niin,
+<br>riittää sulle, ihmeellinen lintu!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo20' href='#chpII'>4</a></h3>Kimppu kukkia akkunalla.
+<br>Lunta ulkona kaikkialla,
+<br>lunta nuorta ja valkeaa.&mdash;
+<br>Valkea, luminen maa.
+<br>
+<br>Punaiset kukkani akkunalla,
+<br>nurmi on kaikki jo hangen alla.
+<br>Rannasta rantaan aukeaa
+<br>valkea luminen maa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo21' href='#chpII'>5</a></h3>Iltahämärässä vasta
+<br>latu järvenrantaan vie.
+<br>Aavan selän poikki kulkee
+<br>luotisuora viittatie.
+<br>
+<br>Kurjat kuusennäreet, siinä
+<br>vakavina, vaijeten.
+<br>Niinkuin tietäisivät jotain,
+<br>jota minä tiedä en.
+<br>
+<br>Kuusennäreet, kuinka monta
+<br>heitä siinä lieneekään,
+<br>oksat alas painuneina,
+<br>jokainen kuin yksinään.
+<br>
+<br>Tuolla rannan musta viiva.
+<br>Tälläpuolla aava jää.
+<br>Yö ei ole vielä tullut.
+<br>Viel' on hetki hämärää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo22' href='#chpII'>6</a></h3>Tuuli liehtoo lounahalta.
+<br>Pilvet taivaalla sinertää.
+<br>Uhkuvesi kosken alta
+<br>jäälle leviää.
+<br>
+<br>Pauhaa synkän uhkaavasti
+<br>rannalla kuusikko luminen.
+<br>Selvään kuuluu tänne asti
+<br>ryske oksien.
+<br>
+<br>Lentää raskaan ilman puhki
+<br>joutsenet näkymättömät.
+<br>Kuule! Viereltäsi suhki
+<br>siivet ylpeät.
+<br>
+<br>Rantaa pitkin vielä ajaa
+<br>laukaten hätäinen hevosmies.
+<br>Ei oo yli uskaltajaa
+<br>raukassa, sen ties.
+<br>
+<br>Uhkuvesi kosken alta
+<br>jäälle mustana leviää.
+<br>Tuuli liehtoo lounahalta.
+<br>Pilvet sinertää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo23' href='#chpII'>7</a></h3>Kohoo jossain sinitaivahalla
+<br>kevään ensi kiuru, kuulen sen.
+<br>Kohoo yli kattoin mustan ryhmän,
+<br>yli rapakkoisten kivikatujen.
+<br>
+<br>Lienee kyllä täällä maailmassa
+<br>kiuruselle laulut tehtynä,
+<br>useampi laulu kuin on kiuru
+<br>koskaan uinut taivaan sinimeressä.
+<br>
+<br>Mutta tulkoon vielä lisää yksi
+<br>vaikka tuhat entisiä lie.
+<br>Pieni laulu, neljän säkeen mitta,
+<br>pienen palasen vain paperia vie.&mdash;
+<br>
+<br>Sydän antoi käskyn kielelleni:
+<br>Lausu kiitos kiurun helinään.
+<br>&mdash;Sydän, niin se tietää ehkä jonkun
+<br>houkan vielä epäilevän kevättään.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo24' href='#chpII'>8</a></h3>Kuin lyöty, seisomahan jäin.
+<br>&mdash;Jo pihakoivut lehti!&mdash;
+<br>Näin äkkiäkö, yllättäin
+<br>taas uusi kevät ehti?
+<br>
+<br>Jos jäänyt, kevät, oisit ees
+<br>sun päivääs eiliseesi.
+<br>En valmis oo sun suuruutees,
+<br>sun kylmään kirkkauteesi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo25' href='#chpII'>9</a></h3>Sydän tyhjä niinkuin
+<br>huone köyhän miehen,
+<br>jolta velkojat on
+<br>kaiken vieneet tiehen.
+<br>
+<br>Joku orpo riimi
+<br>siellä täällä helää
+<br>voimatonna kuolla,
+<br>voimatonna elää.
+<br>
+<br>Lienee ollut jotain.
+<br>Lienee jotain mennyt.
+<br>Mitä lienee ollut,
+<br>muistaa jaksa en nyt.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo26' href='#chpII'>10</a></h3>Pois pakoon, pakohon kaupungista,
+<br>luo metsäin, seutuhun syrjäiseen.
+<br>Siel' on kuin unessa hyvä olla
+<br>taas mielen kivuista säikkyneen.
+<br>
+<br>Enskerran kerjään ma tähdiltäni&mdash;
+<br>Pois kalkki katkera ottakaa.
+<br>Maan mato pienin mun olla suokaa
+<br>ja kaikki ollehet unohtaa.
+<br>
+<br>Niin kivensiruhun kaivertaisin
+<br>sen laulun, joka nyt tehty on,
+<br>ja multaan kaivaisin syvään, syvään,
+<br>pois itseltänikin piilohon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo27' href='#chpII'>11</a></h3>Sua kipu tervehdin.
+<br>
+<br>Oh, tiesi vanhat hyvin
+<br>jo tuntevankin näyt.
+<br>Taas nahkahani laihaan
+<br>kuin kotiasi käyt.
+<br>
+<br>Sa puoliks tervetullut,
+<br>sun puoliks soisin pois.
+<br>Sua kirota en saata.
+<br>Se raskas rikos ois.
+<br>
+<br>Sa lahja elämältä
+<br>liet muuan sinäkin
+<br>ja löisin antajaasi
+<br>jos sinut kiroisin.
+<br>
+<br>Sain lahjaa monta muuta.
+<br>Ja kukkuraksi sun.
+<br>Sun antajasi eteen
+<br>ma kiittäin polvistun.
+<br>
+<br>Jos katoat sa keltä,
+<br>ei enään mitään jää.
+<br>Niin kauvan kun on kipu,
+<br>on myöskin elämää.
+<br>
+<br>Sua kipu tervehdin.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo28' href='#chpII'>12</a></h3>Sinikallio rannassa taivaan.
+<br>Sen latvalla nuori puu.
+<br>Kuin holvina pilvet raskahat
+<br>sen ylitse kaareutuu.
+<br>
+<br>Niin pilvet peittävät seudun.
+<br>Sade rankkana käy yli maan.
+<br>Kuin harmaja verkko on laskeunut
+<br>sun majasi akkunaan.
+<br>
+<br>Mut aamuna muuanna eikös:
+<br>sinikallio kangastuu.
+<br>Ja välkkyy päivän kullassa
+<br>sen latvalla nuori puu.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo29' href='#chpII'>13</a></h3>Ahon kivet, koko pitkän päivän
+<br>punaisina hehkuneet,
+<br>sinertyvät vähitellen.
+<br>Puitten varjot pitenee.
+<br>
+<br>Kaksi turilasta yhä kiertää
+<br>koivunlatvaa korkeaa,
+<br>samaa iltalauluansa
+<br>yhtämittaa suristen.
+<br>
+<br>Koko maailma nyt tuntuu uneen
+<br>sinisehen vaipuneen.
+<br>Taivahalle vähitellen
+<br>iltatähdet syttyvät.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo30' href='#chpII'>14</a></h3>Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
+<br>Nyt usmassa hopeankuultavassa
+<br>     kuuluu lähenevän vähitellen
+<br>     rämisevä rattahitten ääni.
+<br>Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.
+<br>     Ja maisema valkenee.
+<br>
+<br>Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
+<br>ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
+<br>     Tulimereen hevonen ja miesi
+<br>     ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
+<br>Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä
+<br>     ne astuvat aurinkoon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo31' href='#chpII'>15</a></h3>Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.
+<br>
+<br>Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
+<br>Tie lokaa täysi. Järven laine raskas.
+<br>
+<br>Mut punaisina paistaa pihlajat
+<br>ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
+<br>
+<br>Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat.
+<br>Niin savu pullahtelee valkeana.
+<br>Ja häärää työssä miehet nokiset.
+<br>
+<br>Käy sieraimihin kypsän viljan lemu.
+<br>
+<br>On sato korjattu ja turvaan viety.
+<br>On touot tehty uutta kesää varten.
+<br>
+<br>Työ tehty on. Ja ihmissydämissä
+<br>on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo32' href='#chpII'>16</a></h3>Päivä painuu vitkaan
+<br>lännen puoleen.
+<br>Hetkeks vielä
+<br>puitten latvaan jääpi
+<br>omaa maailmatansa katsomaan.
+<br>
+<br>Pitkän kotvan
+<br>lämmitteli taasen
+<br>multaa harmajata,
+<br>suurta metsää,
+<br>kylkeä kovan granitikallion.
+<br>
+<br>Niinkuin kuului käsky
+<br>ylähältä,
+<br>niin on taasen
+<br>yhtä rakkahasti
+<br>roiston ja hurskaan peltoa vaalinut.
+<br>
+<br>Pieni yrtti,
+<br>koppiainen maassa
+<br>ei oo unohdettu.
+<br>Kaikki saakoot
+<br>elää ja kiittää elämän antajaa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo33' href='#chpII'>17</a></h3>Tuli lokakuun utuiset päivät
+<br>ja tihusatehet.
+<br>Ja loppumattomat pilvet
+<br>kuin rievut kosteat
+<br>niin matalalla ja verkalleen
+<br>puunlatvasta toiseen kulkee.
+<br>
+<br>Sadat märjät kynnökset välkkyy.
+<br>Ja oja on vettä täys.&mdash;
+<br>Ei ihmistä näy ei kuulu.
+<br>&mdash;Kaik' veräjät puretut on.
+<br>Vain aitojen aukot tyhjinä
+<br>kuin katkenneina katsoo.
+<br>
+<br>Lato harmaja yksin valvoo
+<br>yhä keskellä niittyjen
+<br>kuin vartija ankarin, lempein
+<br>ja lahjomattomin.
+<br>Ja metsiköt hopeassa ui.
+<br>Ja sadepisarat soivat.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>III</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo34' href='#chpIII'>ROCOCO</a></h3>Näin näyttämö&mdash;kukkiva nurmi.
+<br>Sen eessä on aita kaunis
+<br>puuveistoksin, kiemuroin.
+<br>Ja katsojat tälläpuolla
+<br>ois heinäväkeä, jotka
+<br>nyt on ruokalevolla noin.
+<br>
+<br>Ja toiminta alkaa sillä
+<br>kun niittäjän pieni tyttö
+<br>luo aidan käy taapertaen
+<br>sekä huutaa: "Katsokaahan
+<br>kuin kaunis valkea lammas,
+<br>punaröyhelö kaulassa sen."
+<br>
+<br>Niin, totta, jo aidan rakoon
+<br>pien' karitsa päänsä tunkee
+<br>ja katsoa keikistää.
+<br>"Kuin pehmeä sen on villa!"
+<br>"Lie silkkiä kaulanauha!"
+<br>Pien' karitsa lausuu: "bää".
+<br>
+<br>Mut silloin perältä hyppii
+<br>kaks herraa, he pitsihin hienoon
+<br>ylt'yleensä puetut on.
+<br>He sormissa hattua kantaa
+<br>kuin kukkaa. Ja niskassa heillä
+<br>voi huomata palmikon.
+<br>
+<br>He tarttuvat hyppysillään
+<br>nyt karitsan kaulanauhaan
+<br>ja röyhyyn silkkiseen.
+<br>Kaks askelta kerrallansa
+<br>he käyvät ja nykivät sitten
+<br>taas kumpikin haaralleen.
+<br>
+<br>Mut lopulta herroista toinen
+<br>kuin lyötynä vaikeneepi
+<br>ja, äkkiä, kiskaisten
+<br>helohelmisen hansikkaansa,
+<br>sen heittää ylpeästi
+<br>tuon toisen etehen.
+<br>
+<br>Tietysti nyt tartutahan
+<br>florettiin, mi auringossa
+<br>ui kultana kimaltain.
+<br>Noin alkavat kultapuikot
+<br>tutun, hilpeän karkelonsa,
+<br>noin kilisten vastakkain.
+<br>
+<br>Se leikki ei vaarallista
+<br>ole ensinkään, mut onhan
+<br>se välttämätöntä nyt.
+<br>Suu supussa liikehtivät
+<br>jalot herrat, ja ranteet pyörii.
+<br>(Käret säiläin on tylpistetyt.)
+<br>
+<br>Pian kuitenkin tarttuvat taasen
+<br>he karitsan silkkinauhaan.
+<br>Taas sovussa taluttavat.
+<br>&mdash;Kas kolme daamia somaa
+<br>on esihin purjehtinut
+<br>kuin joutsenet valkeat.
+<br>
+<br>Kavaljeerit he kumartavat
+<br>ja painavat sydäntänsä
+<br>ja käyvät niin hempehiks.
+<br>Ah daamit päätänsä nyökkää
+<br>ja kätösensä pienet
+<br>nyt antavat suudeltaviks.
+<br>
+<br>Oi onnellinen seura,
+<br>näin luonnonhelmassa kauvan
+<br>se paimenta leikkinyt ois.
+<br>Ja kreivinlinnan, mi tuolla
+<br>yli kerityn puistikon hohtaa,
+<br>he, ah, unohtaisivat pois...
+<br>
+<br>Mut äkin yks daameista huutaa
+<br>ja kaatuu sen kaunehimman
+<br>kavaljeerin sylihin.
+<br>Kas, karitsa hädissänsä
+<br>teki jotakin somaa, ja sillä
+<br>etikettiä rikkoikin.
+<br>
+<br>Ah, ah, mikä kauhea hetki!
+<br>Myös toinen daami jo tuolla,
+<br>on nurmella seljällään.
+<br>Mut se kolmas, se lihavin, hitain
+<br>kavaljeeritta jäi. Ja hänpä
+<br>ei pyörtynyt ensinkään.
+<br>
+<br>Tosin pahoinvoinnin tunteen
+<br>sai hänkin, mut kyynelsilmin
+<br>hänen nähtävä on vision:
+<br>kavaljeerit onnelliset
+<br>jo virvoituspuuhissa liehuu,
+<br>ja tuoksuu Eau de Colon.
+<br>
+<br>Se yksin jäänyt daami
+<br>monologin pienen lausuu.
+<br>Hän huokaa: "J'ai mal au coeur!
+<br>Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy?
+<br>Hän karitsan hakuhun läksi.
+<br>Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!
+<br>
+<br>Ois hän nyt lähellä tässä,
+<br>niin tottapa daamia kolme
+<br>myös pyörtyä taitaisi.
+<br>Kavaljeerit hempein kuiskein
+<br>pois pitkään heinikkohon
+<br>ah meidät kantaisi.
+<br>
+<br>He virvoittaisivat meitä
+<br>kuin taitaa miehiset miehet
+<br>ja niinkuin me kaivattais.
+<br>Oi ihana pyörtymishetki,
+<br>sun verhojes turvissa paljon
+<br>etikettiä rikkoa sais.
+<br>
+<br>Te katsojat, silloin tällöin
+<br>sukan, seljän saisitte nähdä
+<br>yli nurmikon kukkaisen.
+<br>Ja tyydytettyinä kaikki
+<br>me lopuksi lausuisimme:
+<br>esirippu nyt etehen!"<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo35' href='#chpIII'>SYYSKUVA</a></h3>Hehkuu värikylläisinä puistot.
+<br>Lämmin tuoksurikas iltatuuli
+<br>huokuu pitkin puistokadun vartta
+<br>täyttäin kepeästi keuhkot,
+<br>tuoksullansa melkein huumaten.
+<br>
+<br>Istun penkillä ja katson kuinka
+<br>häärää pienet pojantenavat
+<br>puitten kimpussa, kuin ammatikseen
+<br>pettäin polisia pyylevätä.
+<br>Nytkin suuren tuomen latvassa!
+<br>Entä eikös tuossa pihlajassa
+<br>vilku marjaterttuin välitse
+<br>kintut ruskeat ja pörrötukat.
+<br>
+<br>Missä liekkin koko polisi.
+<br>Lemunaatin juontiin lienee mennyt
+<br>taikka jospa aivan kotiansa
+<br>kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.
+<br>
+<br>Eipäs ole häirimässä näitä
+<br>iloisia jätkämiehiä,
+<br>hulikaaneja ja kuulingeita,
+<br>jotka käsikaulaa astelee
+<br>pitkin puistotietä julkista,
+<br>laulaa jollotellen harvakseltaan.
+<br>
+<br>Kauvas näkyy naamat punaset.
+<br>Mutta kauniin naaman keskellä
+<br>kiiltää pikimusta suu.
+<br>&mdash;Niinkuin neekereitä, joille Luoja
+<br>oisi erehtynyt naaman värin
+<br>huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
+<br>
+<br>Mutta oikeastaan nämä ovat
+<br>noita Suomen jätkämiehiä,
+<br>joitten veressä on kutsumus
+<br>palvelukseen pyhään Bakkuksen.
+<br>
+<br>Ja nyt, totellakseen veren ääntä,
+<br>ovat juhlimaan he ryhtyneet
+<br>ainoalla nektarilla, minkä
+<br>pahansuopa porvaryhteiskunta
+<br>heille jätti, kenkämusteella.
+<br>Siitä väri huuliin, peukaloihin.
+<br>
+<br>Mutta nyt he unohtaneet on
+<br>kaiken kaunansa ja kapinansa
+<br>porvareita, riistäjiä kohtaan.
+<br>Anteeks antoivat he typerille
+<br>raittiusmiehille ja -naisille.
+<br>Jumalia palvelee he nyt.
+<br>
+<br>Niinpä istuu jätkät ruohikkoon,
+<br>puutarhurin kukkapenkkiin aivan.
+<br>Kuuluu kotva porinata, jonka
+<br>katkaseepi silloin tällöin joku
+<br>laulunpätkä, riemunhihkasu
+<br>taikka läiskäys kun vahva käsi
+<br>iskee kaveria olalle.
+<br>
+<br>Vähitellen väsähtävät rentut,
+<br>keikahtavat kukin pitkäkseen
+<br>keskeen annansilmäin, iristen,
+<br>pelargonioitten heleäin,
+<br>varjoon suuren marjapihlajan,
+<br>jonka terttuin välitse ma nään
+<br>monta pörröpäätä kurkistavan
+<br>alas autuvihin nukkujiin.
+<br>
+<br>Yksi istumaan on jäänyt vain.
+<br>Muistamatta tovereitansa,
+<br>huomaamatta mitään ympärillään
+<br>tuijottaa hän kengänrippeisiinsä
+<br>raskain humalaisen katsein.
+<br>Hänellä on silminnähtävästi
+<br>taipumusta filosofiaan,
+<br>elonkysymysten pohtimiseen.
+<br>Ja hän itseksensä mutisee.
+<br>
+<br>Ympärillä kuuluu kuorsausta.
+<br>Pojat pihlajata puistelee
+<br>jotta marjat satehena käyvät
+<br>päälle onnellisten hulikaanein.
+<br>
+<br>Filosofi yksinänsä vain
+<br>mutisee. Ja nyökähtelee pää.
+<br>Sitte pyyhkäsee hän pitkän tukan
+<br>silmiltänsä pois ja taivaalle
+<br>jääpi sumein silmin katsomaan.
+<br>Sumein aukirevähtänein silmin,
+<br>jotka eivät mitään silti näe.&mdash;
+<br>Enempää me nähnemmekö kukaan?<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo36' href='#chpIII'>SISÄJÄRVEN HÖYRYLAIVA</a></h3>Pieni sisäjärven höyrylaiva
+<br>käydä nytkyttelee hiljallensa.
+<br>Selän reunaan tulee silloin tällöin,
+<br>mutta niinkuin säikähtänyt oisi
+<br>omaa suuremmoista rohkeuttaan,
+<br>painuu saarten suojiin uuestansa.
+<br>Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin
+<br>kiertäin varovasti niemenkärjet.
+<br>
+<br>Niin se käypi hiljallensa yhä
+<br>purren kulku, niinkuin monta vuotta
+<br>on jo käynyt. Yhtä ainoata
+<br>reittiänsä kiertäin joka päivä.
+<br>Aina samat rannat nähden, samat
+<br>pienet laineet lipatellen kylkiin.
+<br>Laiska kuohu keulan eessä, laulain
+<br>vanhat laulut yhä toistamiseen.
+<br>
+<br>Samat maitopänikät ne yhä
+<br>aamupuolla yksi kerrallansa
+<br>laitureilta poimitaan ja illoin
+<br>tyhjenneinä paikallensa tuodaan,
+<br>tänä vuonna useampi kuhmu
+<br>kyljissänsä vain kuin viime vuonna.
+<br>Samat matkustajatkin, vain vuotten
+<br>mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.
+<br>
+<br>Ämmät tuossa käykkäleukojansa
+<br>loukuttavat. Taas on heillä murhe
+<br>apupapin vaimosta. Tää onhan
+<br>aivan liiaks' kiinni maailmassa.
+<br>Eikä näytä edes ymmärtävän
+<br>hävetäkkään tämä papin vaimo.
+<br>Annastiinakin tuon oli kuullut
+<br>lemmenlaulujansa lurittavan.
+<br>
+<br>Harvakseltaan miesten äänet kuuluu:
+<br>"...Jokos kuohitutit orivarsas?...
+<br>johan tuota ... talonpojan töihin
+<br>heilumulkku sovi ... syöpi paljon ...
+<br>
+<br>temuaa ... ei pysy pojan käissä ...
+<br>tekee tuhot ... ei se sovi orit
+<br>vetohevoseksi ... ruuna siivo ...
+<br>tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..."
+<br>
+<br>Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi
+<br>yhä samaan verkkaisehen tahtiin.
+<br>Poiketaanpa joskus laitureihin.
+<br>Joku tulee, useampi menee.
+<br>Laiva tyhjeneepi vähitellen.
+<br>Matkamiehen, kaupungeista tulleen
+<br>nyökähtelee pää. Ja istualleen
+<br>siihen nukahtaa hän tyhjään laivaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo37' href='#chpIII'>KESÄINEN MIELIALA</a></h3>Pois täältä. Täällä liikkuvat
+<br>jo inhat kesävierahat,
+<br>nuo, jotka kosketuksellaan
+<br>saa koko seudun saastumaan.
+<br>
+<br>Tään kiroan puolherrasnäyn.
+<br>Pois jalkapatikassa käyn,
+<br>pois salotorppiin viimeisiin.
+<br>Käyn koirain luota ihmisiin.
+<br>
+<br>Ja mustimman kun mökin nään,
+<br>ma siihen totisesti jään.
+<br>Käyn kalaa. Heinää poikki lyön.
+<br>Ja torakoineen leivän syön.
+<br>
+<br>Ma ukkoin kera juttuan.
+<br>Ma syljen päälle lattian.
+<br>Ja käverästä piipustain
+<br>veän vennäänlehtein sauhut vain.
+<br>
+<br>Mut emäntä kun iltasin
+<br>taas kertoo äänin kimein
+<br>kuin leviääpi riettaus
+<br>ja kuin on Herran rangaistus,
+<br>
+<br>niin silloin kera tyttären
+<br>käyn suojaan neitsytaittasen.
+<br>Ah kauniin hetken rakastaa
+<br>saan torpan piikaa pulleaa.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>IV</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo38' href='#chpIV'>1</a></h3>Kultainen, kultainen tähti
+<br>sinisen pilven päällä.
+<br>Ah, sinä katsot meihin
+<br>Murheen Laaksossa täällä.
+<br>
+<br>Ah, olet nähnyt kaiken
+<br>ihmislapsien luvun
+<br>hamasta kun isä Aadam
+<br>alotti apinan suvun.
+<br>
+<br>Ah, olet nähnyt monen
+<br>sydämen aivoitukset.
+<br>Ah, olet kuullut monen
+<br>kielen jaaritukset.
+<br>
+<br>Herrasta luomakunnan
+<br>paljo on muistissa sulla.
+<br>&mdash;Paljo kaunista mahtaa
+<br>vielä lisäksi tulla.
+<br>
+<br>Mitähän täytyneekään
+<br>vielä sun nähdä ja kuulla
+<br>ennenkuin enkeli saapuu
+<br>tuomiopasuna suulla?
+<br>
+<br>Ah, sinä kultainen tähti
+<br>sinisen pilven päällä,
+<br>suuresti sinua säälii
+<br>Homo-hitunen täällä.
+<br>
+<br>Ah, minkä aikanas tehnyt
+<br>lienet sa rikkomuksen
+<br>kun noin saanut olet
+<br>raskahan rangaistuksen?
+<br>
+<br>Ennenpä Juudaksen paikan
+<br>ottaisin Helvetissä
+<br>kuin sinun kultatuolis
+<br>pilvissä sinisissä.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo39' href='#chpIV'>2</a></h3>Puu uljain kankahalla
+<br>se kaatuu maahan. Lahoaa.
+<br>Syö kissa pääskyn. Kaikki
+<br>on siihen hetkeen loppuvaa.
+<br>
+<br>Se heidän kohtalonsa.
+<br>On toisin määrä sun ja mun.
+<br>Jos ihminen nyt kuolee,
+<br>ei kuole silti loppuhun!
+<br>
+<br>Oi ihme luonnon suurin.&mdash;
+<br>Vain tomumajan jättää hän.
+<br>Ja jossain kaukomailla
+<br>saa loputtoman elämän.
+<br>
+<br>Sen uskon.&mdash;Mikäs auttaa
+<br>kun Raamattukin sanoo niin.
+<br>Mut tyytyisinpä silti
+<br>ma päiviin kotvaa lyhempiin.
+<br>
+<br>Ma haluaisin elää
+<br>elämän rikkaan, oikean
+<br>ja pitää palkkanani
+<br>myös loppukuolon oikean.
+<br>
+<br>Vain tyhjä reikä ilmaan
+<br>jäis muistokseni miekkoisen.
+<br>Ja senkin vähitellen
+<br>löis ajan aallot umpehen.
+<br>
+<br>Ma haluaisin kerta
+<br>pois kadotaksein nukahtaa.
+<br>Oi miks en porsas, pässi
+<br>tai kurja hiiri olla saa!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo40' href='#chpIV'>3</a></h3>Niin katson lauluuni entiseen
+<br>kuin puolioutohon ihmiseen.
+<br>Kuin jossain luulisin nähneheni
+<br>nuo kasvot ja äänen kuulleheni.
+<br>
+<br>Mut milloin ja missä?&mdash;En muistakkaan.
+<br>Jään nolona tuotakin tuumimaan
+<br>mitä varten laittelen laulunpäitä,
+<br>parin vuoden päästä kun tunne en näitä.
+<br>
+<br>Lie sydän sykkinyt ennenkin.&mdash;
+<br>Kun tuhrasin tuonkin paperin,
+<br>sain paljon vertani lämmintä käyttää.
+<br>Ja paperiksi se jääneen näyttää.
+<br>
+<br>Mut eipähän auta. On pakko niin.
+<br>Olen kahlittu kynään ja paperiin.
+<br>Oi taivas, kurjuutta kaikellaista
+<br>sinä Aatamin lapsi aikanas maista.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo41' href='#chpIV'>4</a></h3>Hei terve mieheen Don Quixote.
+<br>Nyt käsi kätehen.
+<br>Ja sitte kulkuhun, tappiot
+<br>ja voitot jakaen.
+<br>
+<br>Sun veljiis, töitteni tähden, ma
+<br>kai lukeutua voin.&mdash;
+<br>Monet kerrat tiukkana taistella
+<br>kera tuulimyllyn koin.
+<br>
+<br>Ja kirjoista jos alun sai
+<br>sun miekkasi heilutus
+<br>niin kirjallistapa laatua kai
+<br>myös mun oli turnaus.
+<br>
+<br>Minut, surullisen hahmon mies,
+<br>lyö ritarikuntahas.
+<br>Mihin vienee viiripäinen ties,
+<br>minä marssin matkassas.
+<br>
+<br>Eron pienen meissä jos huomaiskin,
+<br>se ei kuulu asiaan&mdash;
+<br>kas kertapa viisaan, tuhmankin
+<br>syö mato kirkkomaan.
+<br>
+<br>Yks vain on määränä: taivaltaa
+<br>kuin miesi kunnian,
+<br>hyvän, oikean puolesta uskaltaa
+<br>vaik' selkäsaunahan.
+<br>
+<br>Siis terve, veljeni Don Quixote,
+<br>nyt käsi kätehen.
+<br>Hei riemukulkuhun, tappiot
+<br>ja voitot jakaen.
+<br>
+<br>Minä kynälläin! Sinä miekallas!
+<br>Hepo allamme molempain:
+<br>Sinä lasketat Rocinantellas,
+<br>minä runoratsullain.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo42' href='#chpIV'>5</a></h3>Bakkus, istu pöytähämme,
+<br>viivy hetki vierellämme.
+<br>Oishan meillä kutsumus
+<br>ottaa oiva heilaus.
+<br>
+<br>Bakkus, tartu niskaan meitä,
+<br>pienen pilven päälle heitä!
+<br>Siellä maaten mahallaan
+<br>katsoisimme maailmaan.
+<br>
+<br>Puoliks hymyisimme tälle
+<br>muurahaisenelämälle,
+<br>puoliks kaipaisimmekin
+<br>pallollemme takaisin.
+<br>
+<br>Mut jos oikein onnestaisi
+<br>ehkä sihtihinsä saisi
+<br>personan sen pikkuisen
+<br>Minä Itse nimisen.
+<br>
+<br>Siellä pilven paltehella
+<br>saisi hetken naureskella
+<br>armahalle itselleen
+<br>tärkehine puuhineen.
+<br>
+<br>Useasti touhutessa
+<br>hengessä ja totuudessa
+<br>ollaan aika narreja
+<br>vaikkei itse arvata.
+<br>
+<br>Niinpä hetken hymyämme.
+<br>Bakkus, istu pöytähämme,
+<br>niskatukkaan tarttuen
+<br>heitä päälle pilvien.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo43' href='#chpIV'>6</a></h3>Aamu kultaa oksat viinapuun.
+<br>Veljet, saamme lukkoon panna suun.
+<br>Sammuu taivaan lamput tuhannet.
+<br>Pohjaan pikarimme viimeiset.
+<br>
+<br>Herää tuuli. Usvat hajoaa.
+<br>Kastehesta kimmeltääpi maa.
+<br>Kaunis valhe yömme ollut on.
+<br>Aamun tultua se kuolkohon.
+<br>
+<br>Rakkaat veljet, viinapuusta pois.
+<br>Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois
+<br>koskaan toisiamme päällä maan.
+<br>Kättä lyyen, veljet, erotaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo44' href='#chpIV'>7</a></h3>On ikävätä kun sukulaiset
+<br>pois toisistansa noin vierautuu.
+<br>Ei villihanhi se enään tiedä
+<br>jos kesy ankkamme vilustuu.
+<br>
+<br>Se villihanhi se siivin lentää,
+<br>se meren äärillä asustaa.
+<br>On meille outo sen elonjuoksu.
+<br>Ja siitä hyötyä emme saa.
+<br>
+<br>Mut kotihanhi, se kunnon lintu,
+<br>sian kanssa jakaapi purtilon.
+<br>Se lihotetaan. Se pataan pannaan.
+<br>Oi hanhenmaksalla maku on!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo45' href='#chpIV'>8</a></h3>Pois, pois rikkaruohot
+<br>puutarhasta tästä
+<br>kaunoisilta kukiltamme
+<br>voimaa imemästä.
+<br>
+<br>Karun seudun kulttuurille
+<br>vaivoin raivasimme,
+<br>tunteelliset korukasvit
+<br>siihen istutimme.
+<br>
+<br>Suomenmaa on aina ollut
+<br>arka kunniastaan.
+<br>Kulttuurkukkaa varjelemme
+<br>luontoakin vastaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo46' href='#chpIV'>9</a></h3>Näätkös, sikaa ajetaan.
+<br>Possu karkas pahnoiltaan,
+<br>juoksee kohti metsänrantaa,
+<br>lyödä itseänsä antaa.
+<br>
+<br>Kylläpä ne lyövätkin.&mdash;
+<br>Possu, possu, takaisin
+<br>älä kiusallakaan käänny,
+<br>ennen vaikka tielle näänny.
+<br>
+<br>Ensikerran eläissäs
+<br>vapaus on edessäs.
+<br>Totta tuosta silloin jaksaa
+<br>jonkun seipääniskun maksaa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo47' href='#chpIV'>10</a></h3>Ah mikähän lienee mullakin
+<br>tään eloni tarkotus viimeisin?
+<br>Ma kuvitellut oon kirjaimeksi
+<br>vain itseni, pieneksi, vähäiseksi.
+<br>
+<br>Olen pieni kirjasin tiedoton,
+<br>jolla Kohtalo kirjansa latova on.
+<br>Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla,
+<br>ei tietoa, aavistust' ole mulla.
+<br>
+<br>Kova taivas yllä ja yksinään
+<br>saan käydä elämän vilinään.
+<br>Saan hetkisen hyppiä kartanolla.
+<br>Saan polkea muita, saan poljettu olla.
+<br>
+<br>Jos osaton olen, niin itkeä saan.
+<br>Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
+<br>Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa.
+<br>Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa.
+<br>
+<br>Kuin näyttelijä, mi näyttelee,
+<br>mi hetken itkee ja hymyilee.
+<br>Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat
+<br>ijäks peittää tuskat ja laulut armaat.
+<br>
+<br>Miks liikun, puhun ja uurastan?
+<br>Sitä tiedä en. Vain aavistan,
+<br>olen kirjain sanassa tärkeässä,
+<br>ties kuinka ankara valttiässä.
+<br>
+<br>Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
+<br>Oi taivas, mun mieltäni hivelee.
+<br>Taas tunnen minäkin eläväni.
+<br>Piru päätään nostaa mun sisässäni.
+<br>
+<br>En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.
+<br>Minä lankean maahan polvilleen.
+<br>Minä, kirjain, rukoilen latojalta:
+<br>mun pyyntöni täytä, sun onhan valta!
+<br>
+<br>Paha painovirhe minusta tee,
+<br>joka sotkee ja haittaa ja häiritsee.
+<br>Ken kirjaasi sitten lukea saisi,
+<br>hän päätänsä puistais ja kiroaisi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo48' href='#chpIV'>11</a></h3>Kun saisin Aladin-lampun
+<br>niin tottapa tietäisin
+<br>mikä toivomus silloin mulle
+<br>ois sydäntä läheisin.
+<br>
+<br>Heit' auttaa tahtoisin, jotka
+<br>vain varjossa elää saa
+<br>ja jotka nyt kurjuuttansa
+<br>ah, ääneen valittaa.
+<br>
+<br>Siks tahtoisin itse olla
+<br>se suuri ja mahtava mies,
+<br>jonka loistosta, rikkaudesta,
+<br>joka lapsikin mainita ties.
+<br>
+<br>Minä tahtoisin että ne riippuis
+<br>mun liepeissä ihmiset.
+<br>Minä tahtoisin olla se miesi,
+<br>jolta kerjää tuhannet.
+<br>
+<br>Mun porttini avattaisi.
+<br>Ja ma istuisin tuolillain.
+<br>Ja mun saliini suureen tuotais
+<br>nyt lauma valittajain.
+<br>
+<br>Ja ma kuuntelisin kun he kaikki
+<br>kuin kuorossa uikuttais.
+<br>Myös lomassa yksitellen
+<br>he tuskansa ulvoa sais.
+<br>
+<br>Ja ma hymyten nyökkäisin heille:
+<br>"Hyvä on, teitä autetaan".
+<br>Ja he saisivat laulaa mulle
+<br>ylenpalttista kiitostaan.
+<br>
+<br>Sata renkiä heidät sitten
+<br>pois yksitellen veis,
+<br>jotta jokainen sais edes kerran
+<br>mitä kukin he tarvitseis.
+<br>
+<br>Niin nälkäiset pöytään vietäis.
+<br>Kipot myrkkyä kukkurat!
+<br>Ja viluiset ruoskaa saisi!
+<br>Ulos yöhön sairahat!
+<br>
+<br>Mut sen, joka viimeiseksi
+<br>mun ruhtinassaliini jäis,
+<br>mun nähteni kieli kurja
+<br>sen suusta revästäis.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo49' href='#chpIV'>12</a></h3>Taas ihanteet on tuotu esihin
+<br>ja määritellään oikeaa ja väärää.
+<br>Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.&mdash;
+<br>Oi ihmismieli, kaikkea se häärää.
+<br>
+<br>Ne puhuvat, puun runko ylöspäin
+<br>noin kasvaa ilmamerten vapautehen
+<br>ja juurten janoissansa etsiväin
+<br>on matka salatuimpaan syvyytehen.
+<br>
+<br>Mut mitä helvettiä sinuhun
+<br>tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,
+<br>jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun
+<br>ja ruoskis enkeleitä autuaita
+<br>
+<br>ja runko, oksat maahan tunkien
+<br>ne vaikka niinkuin juna joutuisasti
+<br>ja puhki kallioitten, kivien
+<br>sais alimmaiseen helvettihin asti.
+<br>
+<br>Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis
+<br>mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin
+<br>tai veljes jos pää maassa hyppelis
+<br>ja kirkas päivä paistais jalkapohjiin.
+<br>
+<br>Syö mahas täyteen kun sen kerta saat.
+<br>Tai niinkuin eläin tuskissasi paru.&mdash;
+<br>Niin joskus kun on kesäisinä maat
+<br>sa nouse puuhun, taskussasi naru.
+<br>
+<br>Sa katso, korkeus ja mataluus
+<br>jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:
+<br>on vaakasuora viiva avaruus
+<br>ja taivaan tähdet koskettavat rapaa.&mdash;
+<br>
+<br>On yhtä sulle lintu pikkunen
+<br>sa missä livertelet laulujasi.
+<br>On yhtä sulle suuri ihminen
+<br>sa minne ripustelet nuoriasi.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>V</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo50' href='#chpV'>VANHA KALLIO</a></h3><b>(NUORELLE SUOMELLE.)</b><br><br>Yksinäinen kumpu soisen maan,
+<br>muistanetko merta milloinkaan?
+<br>Muistanetko kaukaa vuosituhansista
+<br>merta suolaista ja voimallista?
+<br>
+<br>Vanha kallio, sa vapiset!
+<br>Muistat, muistat päiväs entiset:
+<br>Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
+<br>Latvahasi meriloue pesi.&mdash;
+<br>
+<br>Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt.
+<br>Meri luotasi on väistynyt
+<br>vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
+<br>jää vesjättö lehmäin laitumeksi.
+<br>
+<br>Huipultas kun katson etelään,
+<br>enään soukan sininauhan nään.
+<br>Varislaumat rintehilläs isännöivät,
+<br>joita ennen hyökyaallot löivät.
+<br>
+<br>Vanha kallio, voi häpeääs!
+<br>Vedä sammalpeitto yli pääs.&mdash;
+<br>Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi.
+<br>Eikä latvaas meriloue pesi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo51' href='#chpV'>FARISEUS</a></h3><b>(NUORELLE SUOMELLE.)</b><br><br>Lyö rintoihis fariseus!
+<br>&mdash;jos myöntänee sen laki.
+<br>Taas päivän pesut suoritit
+<br>ja rukoukses rummutit.
+<br>Liet jaellut almujaki.
+<br>
+<br>Voit kerskata, oot elänyt
+<br>lain kirjaimien mukaan.
+<br>Ja siitä ethän epäile,
+<br>oot otollinen Herralle
+<br>jos ylimalkaan kukaan.
+<br>
+<br>Sa koskaan kylvä mitään et,
+<br>et koskaan mitään niitä.
+<br>Et tunne miltä maistuukaan
+<br>se, jota synniks mainitaan.
+<br>Ja kiität Herraa siitä.
+<br>
+<br>Niin tyynnä hurskaudessa
+<br>sun mataa elämäsi.
+<br>Jos milloin kättäs oikeaa
+<br>sa käytät, vapahasti saa
+<br>sen tietää vasen käsi!
+<br>
+<br>Kuin kulku kuun tai auringon
+<br>niin varma on sun retkes.
+<br>Ei koskaan epäröintiä.
+<br>Fariseus!&mdash;jo määränä
+<br>kun löi sun synnyinhetkes.<span class="sup">[<a name="ref01" href="#Ref01">1</a>]</span>
+<br>
+<br>Nyt lihassasi kylmässä
+<br>ei intohimot soita.
+<br>Saat elää rauhaa matalaa.
+<br>Ei murhe, riemu kolkuttaa
+<br>sun sydäntäsi koita.
+<br>
+<br>Sun sydäntäs!&mdash;No kieleni,
+<br>jo valehia puhut.&mdash;
+<br>Sun sydämesi paikalla
+<br>on lakikirja painava.
+<br>Niin haastelevat huhut.
+<br>
+<br>Ja homeessa jos kirja on,
+<br>niin ethän liene sinä!
+<br>Sun kätesi, sun kasvosi
+<br>jo kaukaa silmä äkkäsi
+<br>niin ihmeen kiiltävinä.
+<br>
+<br>Sa puleerattu pykälä,
+<br>sa loistat yli maasi,
+<br>Ja aikakirjat ankarat
+<br>ne kerta vielä kertovat
+<br>sun suurta kunniaasi.&mdash;
+<br>
+<br>Lyö rintoihisi Israel!
+<br>voit huutaa malliin tähän:
+<br>&mdash;Me oomme mailman valkeus!
+<br>&mdash;On meillä suur fariseus!
+<br>&mdash;Jos muuta liekkin vähän.
+<br>
+<br>
+<br>[<a name="Ref01" href="#ref01">1</a>] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän
+<br>Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian
+<br>valaisemiseksi pieni selitys:
+<br>
+<br>Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän
+<br>luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!&mdash;no kumpi tulee sieltä?<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo52' href='#chpV'>RAITTIUSLAULU</a></h3>Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+<br>symbooli nuorten kevättoiveitten
+<br>ja aatteen korkean kuin sini taivaan.
+<br>Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan.
+<br>
+<br>Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää,
+<br>niin juopon nenä saattaa sinertää,
+<br>niin kertoin julki rasvasydämestä
+<br>ja ijäks hukatusta terveydestä.
+<br>
+<br>Oi muistakaa, tään lipun lailla myös
+<br>sun sinertävät raittiit järvivyös
+<br>oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme,
+<br>maa, jonka pintaa mekin käyskelemme.
+<br>
+<br>Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+<br>symbooli Suomen tuhatjärvisen.
+<br>On isänmaamme vettä tulvillansa.
+<br>Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo53' href='#chpV'>HELKAVIRSI</a></h3>Leimahti sininen sähkö
+<br>Turjan tunturin laella
+<br>Lapin yössä synkeässä.
+<br>
+<br>Lapin lapset tuon näkivät.
+<br>
+<br>Kävivät imehtimähän.
+<br>Pelko mielihin mateli.
+<br>&mdash;Kusta liekki Lapin yössä
+<br>Turjan tunturin laella?&mdash;
+<br>Kysyi nuoret, kysyi vanhat,
+<br>kummaa ei kukana tiennyt.
+<br>
+<br>Kävit tuosta tietäjihin,
+<br>outojen osoajihin.
+<br>&mdash;Kusta liekki Lapin yössä
+<br>tuiman tunturin laella?&mdash;
+<br>
+<br>Eipä tietty tietäjissä,
+<br>arvattu osoajissa.
+<br>Yksi luuli lemmon töiksi,
+<br>toinen taikavalkeiksi,
+<br>kolmas partaansa puhisi,
+<br>neljäs ei mitänä tiennyt.
+<br>
+<br>Yks oli kuulu kuulematta,
+<br>tietoniekka tietämättä
+<br>Lapin suuren suon takana,
+<br>meren mahtavan tykönä,
+<br>mustapärskyn pärmehillä,
+<br>niemessä nimettömässä,
+<br>portahassa puuttomassa,
+<br>mainittu isomahiksi
+<br>kaikkitiioksi Revoksi.
+<br>
+<br>Kävit tuota kuulemahan.
+<br>
+<br>Ajoit päivän, ajoit toisen,
+<br>viikoin vierit viisin, kuusin.
+<br>Ajoit suuren suon nenitse,
+<br>virran valkean ylitse,
+<br>kosken kuuen kuulumitse.
+<br>
+<br>Porot juoksi, sorkat paukkui,
+<br>tierat lenteli tuliset.
+<br>Hiiet nostatti näkyjä,
+<br>pahat pahoja kuvia.
+<br>Korpit koikkuivat perässä,
+<br>eellä lenti lemmottaret,
+<br>suolta kuului suuri huuto,
+<br>metsästä paha meteli.&mdash;
+<br>
+<br>Tulit he ukon tuvalle
+<br>valkehina ja vapisten.
+<br>Haastoit ankaran asian,
+<br>lausuit ouon lausehensa.
+<br>Kysyit oppia ukolta.
+<br>
+<br>Nousi ukko uunin päältä,
+<br>ikäloppu lautehilta,
+<br>jorahutti jouhistansa,
+<br>pamahutti parrastansa:
+<br>"Tuon isoni ennen tiesi,
+<br>vaarivainaja opetti,
+<br>asui ennen suku suuri,
+<br>suku suuri ja sotaisa
+<br>Pohjan raukoilla rajoilla,
+<br>laulut lauloi, tiiot tiesi.
+<br>
+<br>Kukki silloin kuuset meillä,
+<br>omena kypsyä osasi.
+<br>Louhi Pohjolan emäntä,
+<br>Pohjan ylpeä emäntä,
+<br>loipa kuun, taotti päivän
+<br>Ilmarisella sepolla.
+<br>Päivän telki kalliohon,
+<br>kuun on kahlitsi kivehen
+<br>Pohjan yöhön paistajaksi
+<br>viljapellon vaalijaksi.&mdash;
+<br>Nousi tuosta sota suuri.&mdash;
+<br>Katalat Kalevan miehet
+<br>päivän vohki, kuun varasti
+<br>itsellensä vain iloksi,
+<br>peltojensa paistajaksi.
+<br>Eipä saaneet särkymättä
+<br>kultatauluja kivestä.
+<br>Jälkeen jäi moni murunen
+<br>kovan kallion sisähän.
+<br>Tuost' on merkit kuun kylessä,
+<br>aukot mustat auringossa.
+<br>
+<br>Tämän tiesin. Nytpä tiiän
+<br>tämän tietoni lisäksi,
+<br>Turjan on ollut tunturissa
+<br>emon auringon asunto
+<br>ennenkuin Kalevan miehet
+<br>päiväkultamme varasti.
+<br>Siellä tunturin sisässä
+<br>päivän kullat, kuun hopiat
+<br>monet on jälellä vielä.
+<br>Siitäpä sininen sähkö
+<br>tuiman tunturin laella."
+<br>
+<br>Lausuit kurjat lappalaiset:
+<br>"Oi on ukko, kaunis ukko,
+<br>Repo, tietäjä tosien,
+<br>tule meille tuntijaksi,
+<br>pääy päivän päästäjäksi.
+<br>Pieni päivyen murunen,
+<br>kuun on välkettä vähäsen
+<br>laula Lapin taivahalle.
+<br>Tyhjään tyytyy kivi keolla,
+<br>laihempahan lappalainen."
+<br>
+<br>Tuopa tietäjä tosien,
+<br>Repo tietäjä tosien,
+<br>valjasteli varsojansa.
+<br>
+<br>Itse pulkkahan rupesi,
+<br>asetaikse ahkiohon,
+<br>ajoi päivässä yhessä
+<br>Turjan tunturin laelle.
+<br>Raksahutti rumpuansa
+<br>poronkoivella kovalla,
+<br>kalahutti kalliohon
+<br>miekalla tuliterällä.
+<br>Loihe tuosta laulamahan,
+<br>sanaköyttä suoltamahan.
+<br>
+<br>Lauloi hetken, maa järähti,
+<br>lauloi toisen, vuori vonkui,
+<br>kalliot kaheksi lenti,
+<br>tähet keikkui taivahalla.
+<br>Tuli tuiski kalliosta,
+<br>sähkö vuoresta sihisi
+<br>talviselle taivoselle
+<br>Lapin yöhön loistajaksi
+<br>päivättömän paistajaksi,
+<br>iloksi ihalan illan
+<br>kansan kurjan kaitsijaksi.
+<br>
+<br>Lapinmaassa mainittihin
+<br>tulia Revon tuliksi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo54' href='#chpV'>LASTU</a></h3>Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti.
+<br>Oli niitten joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs
+<br>toisia. Aina kun uusi tuulenpuuska lennähti sähisten
+<br>avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin tarttuvan kiinni puun
+<br>laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään
+<br>tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat
+<br>oksat kovasti ja koko runko notkahteli.
+<br>
+<br>Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina.
+<br>
+<br>Mutta koivu piti puolensa.
+<br>
+<br>Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut
+<br>lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt
+<br>uhrikseen. Se heitti sen korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa
+<br>voimakkailla käpälillään ikäänkuin kissa haavoitettua
+<br>avutonta hiirenpoikasta.
+<br>
+<br>Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes
+<br>tuuli, tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti
+<br>sen johonkin lätäkköön ja istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä,
+<br>jonkun talon tuuliviirin nenään tai kääkkyräpetäjän
+<br>punaselle oksalle.
+<br>
+
+<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13429 ***</div>
+</body>
+</html>
+
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..84be172
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #13429 (https://www.gutenberg.org/ebooks/13429)
diff --git a/old/13429-8.txt b/old/13429-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..eaca435
--- /dev/null
+++ b/old/13429-8.txt
@@ -0,0 +1,2416 @@
+The Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Nimettömiä lauluja
+
+Author: Aaro Hellaakoski
+
+Release Date: September 10, 2004 [EBook #13429]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***
+
+
+
+
+Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
+Proofreaders
+
+
+
+
+
+
+
+NIMETTÖMIÄ LAULUJA
+
+Kirj.
+
+AARO HELLAAKOSKI
+
+
+1918
+
+
+_Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
+1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.
+
+Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
+alkuun liitetyt._
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+
+Huhtikuun yö
+Runo kaatuneille
+
+
+I
+
+1
+2
+3
+4
+5
+6
+7
+8
+9
+10
+11
+12
+13
+14
+
+
+II
+
+1
+2
+3
+4
+5
+6
+7
+8
+9
+10
+11
+12
+13
+14
+15
+16
+17
+
+
+III
+
+Rococo
+Syyskuva
+Sisäjärven höyrylaiva
+Kesäinen mieliala
+
+
+IV
+
+1
+2
+3
+4
+5
+6
+7
+8
+9
+10
+11
+12
+
+
+V
+
+Vanha kallio
+Fariseus
+Raittiuslaulu
+Helkavirsi
+Lastu
+
+
+
+
+
+HUHTIKUUN YÖ
+
+(TAMPEREELLA.)
+
+
+Yön hetki on, mut yhtenänsä
+vain tykkein raskas laulu soi.
+Taas taivaankannen purppuroi
+yötulipalot valtavat
+ja korkealle heittäin liekkiänsä
+käy tykkein suusta salamat.
+
+Ma hiljaa akkunani avaan.--
+Nyt kaiken vasta kuulenkin!
+Kuin meren kuohu rantoihin
+niin pauhu siel' on loputon,
+kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
+taas kilvan yhtynehet on.
+
+Mut ihanaa se nähdä, kuulla
+on kuitenkin kun kautta sen
+tie kulkee vapautehen.--
+Mun lävitsein käy vavistus
+kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
+nyt opettelen sanaa--vapaus.
+
+
+
+
+RUNO KAATUNEILLE
+
+(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)
+
+
+Ei työ lie suuri näitten vainajain
+--he vapauden eestä kuoli vain.
+Ken tuntee heidät kaikki!--Jokaiselle meistä
+lie sentään kallis ollut joku heistä.
+
+Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
+ei tietty kuinka meistä moni niin,
+niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
+vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
+
+He poissa on. Ja ylle hautojen
+pian elämä luo unhon kattehen.
+Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
+mut elon kutsut jälkeenjäänehille.
+
+Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
+ne astua myös Suomen kamaraa--
+maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
+tie vapauteen on verin lunastettu.
+
+Ja siitä kiitos teille, toverit,
+te verin seppelöidyt sankarit!--
+Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
+hän jatkakohon elontoimianne.
+
+
+
+
+
+I
+
+
+
+
+1
+
+(SFINKSI)
+
+
+Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon,
+äänettömään, kuolleeseen ja autioon.
+
+Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
+kohtalotar ihmislasta johdattaa.
+
+Kuiva hiekka lentää kautta aavikon.
+Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.
+
+Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee.
+Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.
+
+Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
+Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.
+
+
+
+
+2
+
+
+Tee työsi, iske iskusi,
+käy tyynnä kuolemaan.
+Ne aamut, joita kaipasit,
+ei koita konsanaan.
+
+Ei koita koskaan aamut ne,
+jos kuinka kaivannet.
+On palkkasi vain pettymys
+ja tuskat tuliset.
+
+Mut olkoon niinkin. Elää se
+viel käsky rinnassas.
+Sen eestä elo juhlas on
+ja kuolo kunnias.
+
+Työs kerran kesken katketen
+sun kynäs putoaa.
+Sua maasta syntynyttä taas
+suur syleileepi maa.
+
+Ne aamut, joita kaipasit,
+ei koita konsanaan.
+Tee työsi, iske iskusi.
+Käy tyynnä kuolemaan.
+
+
+
+
+3
+
+
+Sun, elämä, ma tahdon pusertaa
+mun vasten sydäntäni palavaa.
+Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
+Vain mykkä yö on ulkopuolellasi.
+
+Sun antis tuskako vai riemu on,
+se yhtä kallis mulle olkohon.
+Mun sydänvereni se vuotakohon
+ja kultamaljas partaat punatkohon.
+
+
+
+
+4
+
+(KUVANVEISTÄJÄ)
+
+
+Kaikki ruma, kaikki kaunis
+hakattakoon marmoriin.
+Yhtyköhöt viha, lempi
+saman patsaan jäseniin.
+
+Kaikki, mit on ihmissydän
+pienen pieni tuntenut,
+käyköön esiin, antakohon
+aartehensa salatut.
+
+Kaikki esiin. Taltan kärkeen
+sydänveri vuotakoon.
+Ihmiselon kirjavuuden
+kivi kylmä puhukoon.
+
+Lämmin ihmisveri tuokoon
+sanat huuliin kivisiin.
+--Minä elän, minä elän--
+marmorpatsas, lausu niin!
+
+
+
+
+5
+
+
+Nyt kirja kiinni, loukkoon
+se päiviks joutanee.
+On vieras tullut mulle.
+Jo tiuvut helisee.
+
+Nyt ylle juhlavaate.
+Ja tulta akkunaan.
+Nyt jokahinen lamppu
+kuin juhlaan palamaan.
+
+Ne palakohot loppuun
+kuin tyhmäin neitsyein.
+Jo kyllikseni taasen
+ma arkityötä tein.
+
+Hei tuleen joka lamppu.
+Auk' ovet raskahat.
+Se jumalainen vieras
+sa harvoin poikkeat.
+
+
+
+
+6
+
+(INSPIRATIO)
+
+
+Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
+Kuin väkevät aallot vyöryvät taas.
+Näin vaihtuvat rytmit.
+
+Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat,
+värikylläisinä
+ja luomistuoreina,
+liittyen toinen toisehen
+pitkän hopeisen ketjun lailla.
+
+
+
+
+7
+
+
+Lämpimästi, kaikin vaistoin,
+suo mun elää aikani.
+Enhän tahdo tutkistella
+mitä tuosta seurasi.
+
+Tämä päivä kallihimpi
+mulle on kuin huominen.
+Yksi täyteläinen hetki!
+Huomen vaikka kontaten.
+
+
+
+
+8
+
+
+Tyhmät neitseet, oli heillä
+öljy kallehin lampuissaan.
+Tyhmät neitseet, laittoivat he
+lamppunsa täytenä palamaan.
+
+Tyhmät neitseet rikkahiksi
+tunsivat itsensä jokainen,
+tulisimmalla liekillänsä
+antoivat loistaa lamppujen.
+
+Tyhmät neitseet, polttivat he
+lamppunsa aikaisin loppuhun.
+Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet,
+teidän laulunne on mun.
+
+
+
+
+9
+
+
+Oli liian kuumat ne päivät.
+Nyt on kaikki kuin palanut ois.
+Vain muistot armahat jäivät.
+Muu kaikki on ijäksi pois.
+
+Meni kaikki, jota ma äsken
+yli itseni rakastin.
+Erojuhlaan muistot ma käsken
+ja teen _In memoriam'in_.
+
+
+
+
+10
+
+
+Huh, saakelin löntys,
+mene helvettiin!
+Home kasvanut sulle
+on hyppysiin.
+
+Sun nyrkkisi nahka
+on naarmuton.
+Ja oudot sulle
+ne hurmat on
+
+kun kiveä kaksi
+lyö vastakkain
+ja säkene yöhön
+käy leimahtain.
+
+Ah säkene pienin
+ja lyhkäisin
+on kylliksi mulle
+tulenjuhlihin.
+
+Kivi kiveä vastaan!
+Tult' iskekää!
+Vihamiestä ma kaipaan,
+en ystävää.
+
+
+
+
+11
+
+
+Pois veritahrat sormistani!
+Ma avutonta miestä löin.
+Mun kurjan veljein ovilaudat
+ma pilkallani sinetöin.
+
+Löin häntä, joka meitä itki
+ja itki omaa itseään.
+Nyt säikähtyneet lapsensilmät
+ma edessäni aina nään.
+
+
+
+
+12
+
+
+En halua velkaa sulta
+mun niskani painajaks.
+Sua halveksin liioin. Ja maksan,
+tuo maksoipa mitä maks.
+
+Ma vaikka jalkani sahaan.
+Sen lihana torilla myön.
+Mut kilahtavan kullan
+sun kouraasi rentona lyön.
+
+
+
+
+13
+
+
+Vain yksi, yksi ainut
+nyt tulkoon, lukekoon.
+Se yksi, jonka kutsun,
+se minä itse oon.
+
+Luen rampaa runoani,
+puujaloin kyykkivää.
+Sen tuleen heitän. Silloin
+se laulaa, visertää.
+
+
+
+
+14
+
+
+Erehdytte. En ole koskaan
+teille lauluja laitellut.
+--Joskus kylläkin pilkat lienen
+vasten kasvoja viskannut.
+
+Etäällä teistä mun sydämeni
+vilunsa, helteensä tuntenee.
+Portit sen ovat umpeen lyödyt.
+Siitä en teille tiliä tee.
+
+Teille en mitään, en mitään anna.
+Teiltä en kaipaa mitäkään.
+Lauluni teen kun sydän on täysi.
+--Kelle?--En tiedä itsekkään.
+
+Tiedän vain, minä siksi laulan
+kun on osani sellainen.
+Tiedän, missä mun lauluni asuu,
+siellä teitä ma nähnyt en.
+
+Sun tekijäs ken lienee ollutkin,
+pien asumus, mun on kuin kuulisin
+ma hänen puhelunsa viereltäni,
+sun viivojesi rytmin nähdessäni.
+
+Hän sielunsa on sinuun jättänyt.
+Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt
+sen laulun, joka ihmisessä soittaa,
+ken kerran itsensä on voinut voittaa.
+
+Lie ollut levottomin merimies.
+Hän tulen voiman rinnassansa ties.
+Mut yksin kuunnellessaan valtamerta
+niin kaiken turhuuden hän huomas kerta.
+
+Hän otti rinnastansa sydämen
+ja siihenkin hän katsoi epäillen.
+Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä
+hän tunsi suuren onnen pitävänsä.
+
+Ja taloaan kun rakenteli hän,
+taas tunsi sydämensä sykinnän.
+Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan
+hän veisti unelmaansa kallehintaan.
+
+Niin oppimaan hän tuli vähittäin
+mi riemu elämää on luoda näin
+kun kädenliikkehellä harkitulla
+voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.
+
+Hän eli huomaamattaan uudestaan
+koko elämänsä kirjavuudessaan.
+Niin rauhallisten viivain rytmiin jäänyt
+on ihmissielua ja elämää nyt.
+
+
+
+
+
+II
+
+
+
+
+1
+
+
+Sama autio taivas vain
+yli kalliomaisemain.
+
+Et puuta, et pensasta nää.
+Kuloruohoa kellertävää.
+
+Ei elämän merkkiä näy.
+Yks ainoa pilvi käy
+
+yli taivaan purjehtien
+kuin laiva valkoinen.
+
+Sen varjo verkalleen
+käy kunnaasta kunnaaseen.
+
+Niin pilvi häipyy pois
+kuin täältä sen kiire ois.
+
+Ja sitte ei mitään taas
+sun kolkkoon maisemaas.
+
+
+
+
+2
+
+
+Sinne missä kesä kuluu nopeasti.
+Sinne, pajujen ja lepikoitten taa,
+missä ruostehiset rannat aukeaa
+alastonna aina mereen asti.
+
+Sinne, sinne missä luodon hieta antaa
+vaivoin pajupensahalle ravinnon.
+Sinne missä yllä yksin pilvet on,
+ympärillä meri vailla rantaa.
+
+Sinne kuuntelemaan aallon kohinata,
+katselemaan sinimustaa ulappaa.
+Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa
+kuullen, katsoin merta aukeata.
+
+Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan.
+Tunnet levollisen voiman suonissas.
+Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas
+meri laaja käynyt laulamahan.
+
+
+
+
+3
+
+
+Valkeanaan pellot kaikki ovat jo.
+Lakkaamatta uutta lunta sataa.
+Musta, puolijäykistynyt laine lyö
+sihinällä rannan lumisohjuun.
+
+Istuu lumisella vesikivellään
+yksinäinen, kookas merimetso.
+Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.--
+Ainut elonmerkki kuolleen seudun.
+
+Merimetso, mistä elonvoimas saat
+kesken monen tylyn talvipäivän?
+Oman, oman rintas lämpö, eikö niin,
+riittää sulle, ihmeellinen lintu!
+
+
+
+
+4
+
+
+Kimppu kukkia akkunalla.
+Lunta ulkona kaikkialla,
+lunta nuorta ja valkeaa.--
+Valkea, luminen maa.
+
+Punaiset kukkani akkunalla,
+nurmi on kaikki jo hangen alla.
+Rannasta rantaan aukeaa
+valkea luminen maa.
+
+
+
+
+5
+
+
+Iltahämärässä vasta
+latu järvenrantaan vie.
+Aavan selän poikki kulkee
+luotisuora viittatie.
+
+Kurjat kuusennäreet, siinä
+vakavina, vaijeten.
+Niinkuin tietäisivät jotain,
+jota minä tiedä en.
+
+Kuusennäreet, kuinka monta
+heitä siinä lieneekään,
+oksat alas painuneina,
+jokainen kuin yksinään.
+
+Tuolla rannan musta viiva.
+Tälläpuolla aava jää.
+Yö ei ole vielä tullut.
+Viel' on hetki hämärää.
+
+
+
+
+6
+
+
+Tuuli liehtoo lounahalta.
+Pilvet taivaalla sinertää.
+Uhkuvesi kosken alta
+jäälle leviää.
+
+Pauhaa synkän uhkaavasti
+rannalla kuusikko luminen.
+Selvään kuuluu tänne asti
+ryske oksien.
+
+Lentää raskaan ilman puhki
+joutsenet näkymättömät.
+Kuule! Viereltäsi suhki
+siivet ylpeät.
+
+Rantaa pitkin vielä ajaa
+laukaten hätäinen hevosmies.
+Ei oo yli uskaltajaa
+raukassa, sen ties.
+
+Uhkuvesi kosken alta
+jäälle mustana leviää.
+Tuuli liehtoo lounahalta.
+Pilvet sinertää.
+
+
+
+
+7
+
+
+Kohoo jossain sinitaivahalla
+kevään ensi kiuru, kuulen sen.
+Kohoo yli kattoin mustan ryhmän,
+yli rapakkoisten kivikatujen.
+
+Lienee kyllä täällä maailmassa
+kiuruselle laulut tehtynä,
+useampi laulu kuin on kiuru
+koskaan uinut taivaan sinimeressä.
+
+Mutta tulkoon vielä lisää yksi
+vaikka tuhat entisiä lie.
+Pieni laulu, neljän säkeen mitta,
+pienen palasen vain paperia vie.--
+
+Sydän antoi käskyn kielelleni:
+Lausu kiitos kiurun helinään.
+--Sydän, niin se tietää ehkä jonkun
+houkan vielä epäilevän kevättään.
+
+
+
+
+8
+
+
+Kuin lyöty, seisomahan jäin.
+--Jo pihakoivut lehti!--
+Näin äkkiäkö, yllättäin
+taas uusi kevät ehti?
+
+Jos jäänyt, kevät, oisit ees
+sun päivääs eiliseesi.
+En valmis oo sun suuruutees,
+sun kylmään kirkkauteesi.
+
+
+
+
+9
+
+
+Sydän tyhjä niinkuin
+huone köyhän miehen,
+jolta velkojat on
+kaiken vieneet tiehen.
+
+Joku orpo riimi
+siellä täällä helää
+voimatonna kuolla,
+voimatonna elää.
+
+Lienee ollut jotain.
+Lienee jotain mennyt.
+Mitä lienee ollut,
+muistaa jaksa en nyt.
+
+
+
+
+10
+
+
+Pois pakoon, pakohon kaupungista,
+luo metsäin, seutuhun syrjäiseen.
+Siel' on kuin unessa hyvä olla
+taas mielen kivuista säikkyneen.
+
+Enskerran kerjään ma tähdiltäni--
+Pois kalkki katkera ottakaa.
+Maan mato pienin mun olla suokaa
+ja kaikki ollehet unohtaa.
+
+Niin kivensiruhun kaivertaisin
+sen laulun, joka nyt tehty on,
+ja multaan kaivaisin syvään, syvään,
+pois itseltänikin piilohon.
+
+
+
+
+11
+
+
+Sua kipu tervehdin.
+
+Oh, tiesi vanhat hyvin
+jo tuntevankin näyt.
+Taas nahkahani laihaan
+kuin kotiasi käyt.
+
+Sa puoliks tervetullut,
+sun puoliks soisin pois.
+Sua kirota en saata.
+Se raskas rikos ois.
+
+Sa lahja elämältä
+liet muuan sinäkin
+ja löisin antajaasi
+jos sinut kiroisin.
+
+Sain lahjaa monta muuta.
+Ja kukkuraksi sun.
+Sun antajasi eteen
+ma kiittäin polvistun.
+
+Jos katoat sa keltä,
+ei enään mitään jää.
+Niin kauvan kun on kipu,
+on myöskin elämää.
+
+Sua kipu tervehdin.
+
+
+
+
+12
+
+
+Sinikallio rannassa taivaan.
+Sen latvalla nuori puu.
+Kuin holvina pilvet raskahat
+sen ylitse kaareutuu.
+
+Niin pilvet peittävät seudun.
+Sade rankkana käy yli maan.
+Kuin harmaja verkko on laskeunut
+sun majasi akkunaan.
+
+Mut aamuna muuanna eikös:
+sinikallio kangastuu.
+Ja välkkyy päivän kullassa
+sen latvalla nuori puu.
+
+
+
+
+13
+
+
+Ahon kivet, koko pitkän päivän
+punaisina hehkuneet,
+sinertyvät vähitellen.
+Puitten varjot pitenee.
+
+Kaksi turilasta yhä kiertää
+koivunlatvaa korkeaa,
+samaa iltalauluansa
+yhtämittaa suristen.
+
+Koko maailma nyt tuntuu uneen
+sinisehen vaipuneen.
+Taivahalle vähitellen
+iltatähdet syttyvät.
+
+
+
+
+14
+
+
+Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
+Nyt usmassa hopeankuultavassa
+     kuuluu lähenevän vähitellen
+     rämisevä rattahitten ääni.
+Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.
+     Ja maisema valkenee.
+
+Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
+ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
+     Tulimereen hevonen ja miesi
+     ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
+Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä
+     ne astuvat aurinkoon.
+
+
+
+
+15
+
+
+Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.
+
+Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
+Tie lokaa täysi. Järven laine raskas.
+
+Mut punaisina paistaa pihlajat
+ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
+
+Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat.
+Niin savu pullahtelee valkeana.
+Ja häärää työssä miehet nokiset.
+
+Käy sieraimihin kypsän viljan lemu.
+
+On sato korjattu ja turvaan viety.
+On touot tehty uutta kesää varten.
+
+Työ tehty on. Ja ihmissydämissä
+on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.
+
+
+
+
+16
+
+
+Päivä painuu vitkaan
+lännen puoleen.
+Hetkeks vielä
+puitten latvaan jääpi
+omaa maailmatansa katsomaan.
+
+Pitkän kotvan
+lämmitteli taasen
+multaa harmajata,
+suurta metsää,
+kylkeä kovan granitikallion.
+
+Niinkuin kuului käsky
+ylähältä,
+niin on taasen
+yhtä rakkahasti
+roiston ja hurskaan peltoa vaalinut.
+
+Pieni yrtti,
+koppiainen maassa
+ei oo unohdettu.
+Kaikki saakoot
+elää ja kiittää elämän antajaa.
+
+
+
+
+17
+
+
+Tuli lokakuun utuiset päivät
+ja tihusatehet.
+Ja loppumattomat pilvet
+kuin rievut kosteat
+niin matalalla ja verkalleen
+puunlatvasta toiseen kulkee.
+
+Sadat märjät kynnökset välkkyy.
+Ja oja on vettä täys.--
+Ei ihmistä näy ei kuulu.
+--Kaik' veräjät puretut on.
+Vain aitojen aukot tyhjinä
+kuin katkenneina katsoo.
+
+Lato harmaja yksin valvoo
+yhä keskellä niittyjen
+kuin vartija ankarin, lempein
+ja lahjomattomin.
+Ja metsiköt hopeassa ui.
+Ja sadepisarat soivat.
+
+
+
+
+
+III
+
+
+
+
+ROCOCO
+
+
+Näin näyttämö--kukkiva nurmi.
+Sen eessä on aita kaunis
+puuveistoksin, kiemuroin.
+Ja katsojat tälläpuolla
+ois heinäväkeä, jotka
+nyt on ruokalevolla noin.
+
+Ja toiminta alkaa sillä
+kun niittäjän pieni tyttö
+luo aidan käy taapertaen
+sekä huutaa: "Katsokaahan
+kuin kaunis valkea lammas,
+punaröyhelö kaulassa sen."
+
+Niin, totta, jo aidan rakoon
+pien' karitsa päänsä tunkee
+ja katsoa keikistää.
+"Kuin pehmeä sen on villa!"
+"Lie silkkiä kaulanauha!"
+Pien' karitsa lausuu: "bää".
+
+Mut silloin perältä hyppii
+kaks herraa, he pitsihin hienoon
+ylt'yleensä puetut on.
+He sormissa hattua kantaa
+kuin kukkaa. Ja niskassa heillä
+voi huomata palmikon.
+
+He tarttuvat hyppysillään
+nyt karitsan kaulanauhaan
+ja röyhyyn silkkiseen.
+Kaks askelta kerrallansa
+he käyvät ja nykivät sitten
+taas kumpikin haaralleen.
+
+Mut lopulta herroista toinen
+kuin lyötynä vaikeneepi
+ja, äkkiä, kiskaisten
+helohelmisen hansikkaansa,
+sen heittää ylpeästi
+tuon toisen etehen.
+
+Tietysti nyt tartutahan
+florettiin, mi auringossa
+ui kultana kimaltain.
+Noin alkavat kultapuikot
+tutun, hilpeän karkelonsa,
+noin kilisten vastakkain.
+
+Se leikki ei vaarallista
+ole ensinkään, mut onhan
+se välttämätöntä nyt.
+Suu supussa liikehtivät
+jalot herrat, ja ranteet pyörii.
+(Käret säiläin on tylpistetyt.)
+
+Pian kuitenkin tarttuvat taasen
+he karitsan silkkinauhaan.
+Taas sovussa taluttavat.
+--Kas kolme daamia somaa
+on esihin purjehtinut
+kuin joutsenet valkeat.
+
+Kavaljeerit he kumartavat
+ja painavat sydäntänsä
+ja käyvät niin hempehiks.
+Ah daamit päätänsä nyökkää
+ja kätösensä pienet
+nyt antavat suudeltaviks.
+
+Oi onnellinen seura,
+näin luonnonhelmassa kauvan
+se paimenta leikkinyt ois.
+Ja kreivinlinnan, mi tuolla
+yli kerityn puistikon hohtaa,
+he, ah, unohtaisivat pois...
+
+Mut äkin yks daameista huutaa
+ja kaatuu sen kaunehimman
+kavaljeerin sylihin.
+Kas, karitsa hädissänsä
+teki jotakin somaa, ja sillä
+etikettiä rikkoikin.
+
+Ah, ah, mikä kauhea hetki!
+Myös toinen daami jo tuolla,
+on nurmella seljällään.
+Mut se kolmas, se lihavin, hitain
+kavaljeeritta jäi. Ja hänpä
+ei pyörtynyt ensinkään.
+
+Tosin pahoinvoinnin tunteen
+sai hänkin, mut kyynelsilmin
+hänen nähtävä on vision:
+kavaljeerit onnelliset
+jo virvoituspuuhissa liehuu,
+ja tuoksuu Eau de Colon.
+
+Se yksin jäänyt daami
+monologin pienen lausuu.
+Hän huokaa: "J'ai mal au coeur!
+Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy?
+Hän karitsan hakuhun läksi.
+Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!
+
+Ois hän nyt lähellä tässä,
+niin tottapa daamia kolme
+myös pyörtyä taitaisi.
+Kavaljeerit hempein kuiskein
+pois pitkään heinikkohon
+ah meidät kantaisi.
+
+He virvoittaisivat meitä
+kuin taitaa miehiset miehet
+ja niinkuin me kaivattais.
+Oi ihana pyörtymishetki,
+sun verhojes turvissa paljon
+etikettiä rikkoa sais.
+
+Te katsojat, silloin tällöin
+sukan, seljän saisitte nähdä
+yli nurmikon kukkaisen.
+Ja tyydytettyinä kaikki
+me lopuksi lausuisimme:
+esirippu nyt etehen!"
+
+
+
+
+SYYSKUVA
+
+
+Hehkuu värikylläisinä puistot.
+Lämmin tuoksurikas iltatuuli
+huokuu pitkin puistokadun vartta
+täyttäin kepeästi keuhkot,
+tuoksullansa melkein huumaten.
+
+Istun penkillä ja katson kuinka
+häärää pienet pojantenavat
+puitten kimpussa, kuin ammatikseen
+pettäin polisia pyylevätä.
+Nytkin suuren tuomen latvassa!
+Entä eikös tuossa pihlajassa
+vilku marjaterttuin välitse
+kintut ruskeat ja pörrötukat.
+
+Missä liekkin koko polisi.
+Lemunaatin juontiin lienee mennyt
+taikka jospa aivan kotiansa
+kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.
+
+Eipäs ole häirimässä näitä
+iloisia jätkämiehiä,
+hulikaaneja ja kuulingeita,
+jotka käsikaulaa astelee
+pitkin puistotietä julkista,
+laulaa jollotellen harvakseltaan.
+
+Kauvas näkyy naamat punaset.
+Mutta kauniin naaman keskellä
+kiiltää pikimusta suu.
+--Niinkuin neekereitä, joille Luoja
+oisi erehtynyt naaman värin
+huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
+
+Mutta oikeastaan nämä ovat
+noita Suomen jätkämiehiä,
+joitten veressä on kutsumus
+palvelukseen pyhään Bakkuksen.
+
+Ja nyt, totellakseen veren ääntä,
+ovat juhlimaan he ryhtyneet
+ainoalla nektarilla, minkä
+pahansuopa porvaryhteiskunta
+heille jätti, kenkämusteella.
+Siitä väri huuliin, peukaloihin.
+
+Mutta nyt he unohtaneet on
+kaiken kaunansa ja kapinansa
+porvareita, riistäjiä kohtaan.
+Anteeks antoivat he typerille
+raittiusmiehille ja -naisille.
+Jumalia palvelee he nyt.
+
+Niinpä istuu jätkät ruohikkoon,
+puutarhurin kukkapenkkiin aivan.
+Kuuluu kotva porinata, jonka
+katkaseepi silloin tällöin joku
+laulunpätkä, riemunhihkasu
+taikka läiskäys kun vahva käsi
+iskee kaveria olalle.
+
+Vähitellen väsähtävät rentut,
+keikahtavat kukin pitkäkseen
+keskeen annansilmäin, iristen,
+pelargonioitten heleäin,
+varjoon suuren marjapihlajan,
+jonka terttuin välitse ma nään
+monta pörröpäätä kurkistavan
+alas autuvihin nukkujiin.
+
+Yksi istumaan on jäänyt vain.
+Muistamatta tovereitansa,
+huomaamatta mitään ympärillään
+tuijottaa hän kengänrippeisiinsä
+raskain humalaisen katsein.
+Hänellä on silminnähtävästi
+taipumusta filosofiaan,
+elonkysymysten pohtimiseen.
+Ja hän itseksensä mutisee.
+
+Ympärillä kuuluu kuorsausta.
+Pojat pihlajata puistelee
+jotta marjat satehena käyvät
+päälle onnellisten hulikaanein.
+
+Filosofi yksinänsä vain
+mutisee. Ja nyökähtelee pää.
+Sitte pyyhkäsee hän pitkän tukan
+silmiltänsä pois ja taivaalle
+jääpi sumein silmin katsomaan.
+Sumein aukirevähtänein silmin,
+jotka eivät mitään silti näe.--
+Enempää me nähnemmekö kukaan?
+
+
+
+
+SISÄJÄRVEN HÖYRYLAIVA
+
+
+Pieni sisäjärven höyrylaiva
+käydä nytkyttelee hiljallensa.
+Selän reunaan tulee silloin tällöin,
+mutta niinkuin säikähtänyt oisi
+omaa suuremmoista rohkeuttaan,
+painuu saarten suojiin uuestansa.
+Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin
+kiertäin varovasti niemenkärjet.
+
+Niin se käypi hiljallensa yhä
+purren kulku, niinkuin monta vuotta
+on jo käynyt. Yhtä ainoata
+reittiänsä kiertäin joka päivä.
+Aina samat rannat nähden, samat
+pienet laineet lipatellen kylkiin.
+Laiska kuohu keulan eessä, laulain
+vanhat laulut yhä toistamiseen.
+
+Samat maitopänikät ne yhä
+aamupuolla yksi kerrallansa
+laitureilta poimitaan ja illoin
+tyhjenneinä paikallensa tuodaan,
+tänä vuonna useampi kuhmu
+kyljissänsä vain kuin viime vuonna.
+Samat matkustajatkin, vain vuotten
+mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.
+
+Ämmät tuossa käykkäleukojansa
+loukuttavat. Taas on heillä murhe
+apupapin vaimosta. Tää onhan
+aivan liiaks' kiinni maailmassa.
+Eikä näytä edes ymmärtävän
+hävetäkkään tämä papin vaimo.
+Annastiinakin tuon oli kuullut
+lemmenlaulujansa lurittavan.
+
+Harvakseltaan miesten äänet kuuluu:
+"...Jokos kuohitutit orivarsas?...
+johan tuota ... talonpojan töihin
+heilumulkku sovi ... syöpi paljon ...
+
+temuaa ... ei pysy pojan käissä ...
+tekee tuhot ... ei se sovi orit
+vetohevoseksi ... ruuna siivo ...
+tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..."
+
+Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi
+yhä samaan verkkaisehen tahtiin.
+Poiketaanpa joskus laitureihin.
+Joku tulee, useampi menee.
+Laiva tyhjeneepi vähitellen.
+Matkamiehen, kaupungeista tulleen
+nyökähtelee pää. Ja istualleen
+siihen nukahtaa hän tyhjään laivaan.
+
+
+
+
+KESÄINEN MIELIALA
+
+
+Pois täältä. Täällä liikkuvat
+jo inhat kesävierahat,
+nuo, jotka kosketuksellaan
+saa koko seudun saastumaan.
+
+Tään kiroan puolherrasnäyn.
+Pois jalkapatikassa käyn,
+pois salotorppiin viimeisiin.
+Käyn koirain luota ihmisiin.
+
+Ja mustimman kun mökin nään,
+ma siihen totisesti jään.
+Käyn kalaa. Heinää poikki lyön.
+Ja torakoineen leivän syön.
+
+Ma ukkoin kera juttuan.
+Ma syljen päälle lattian.
+Ja käverästä piipustain
+veän vennäänlehtein sauhut vain.
+
+Mut emäntä kun iltasin
+taas kertoo äänin kimein
+kuin leviääpi riettaus
+ja kuin on Herran rangaistus,
+
+niin silloin kera tyttären
+käyn suojaan neitsytaittasen.
+Ah kauniin hetken rakastaa
+saan torpan piikaa pulleaa.
+
+
+
+
+
+IV
+
+
+
+
+1
+
+
+Kultainen, kultainen tähti
+sinisen pilven päällä.
+Ah, sinä katsot meihin
+Murheen Laaksossa täällä.
+
+Ah, olet nähnyt kaiken
+ihmislapsien luvun
+hamasta kun isä Aadam
+alotti apinan suvun.
+
+Ah, olet nähnyt monen
+sydämen aivoitukset.
+Ah, olet kuullut monen
+kielen jaaritukset.
+
+Herrasta luomakunnan
+paljo on muistissa sulla.
+--Paljo kaunista mahtaa
+vielä lisäksi tulla.
+
+Mitähän täytyneekään
+vielä sun nähdä ja kuulla
+ennenkuin enkeli saapuu
+tuomiopasuna suulla?
+
+Ah, sinä kultainen tähti
+sinisen pilven päällä,
+suuresti sinua säälii
+Homo-hitunen täällä.
+
+Ah, minkä aikanas tehnyt
+lienet sa rikkomuksen
+kun noin saanut olet
+raskahan rangaistuksen?
+
+Ennenpä Juudaksen paikan
+ottaisin Helvetissä
+kuin sinun kultatuolis
+pilvissä sinisissä.
+
+
+
+
+2
+
+
+Puu uljain kankahalla
+se kaatuu maahan. Lahoaa.
+Syö kissa pääskyn. Kaikki
+on siihen hetkeen loppuvaa.
+
+Se heidän kohtalonsa.
+On toisin määrä sun ja mun.
+Jos ihminen nyt kuolee,
+ei kuole silti loppuhun!
+
+Oi ihme luonnon suurin.--
+Vain tomumajan jättää hän.
+Ja jossain kaukomailla
+saa loputtoman elämän.
+
+Sen uskon.--Mikäs auttaa
+kun Raamattukin sanoo niin.
+Mut tyytyisinpä silti
+ma päiviin kotvaa lyhempiin.
+
+Ma haluaisin elää
+elämän rikkaan, oikean
+ja pitää palkkanani
+myös loppukuolon oikean.
+
+Vain tyhjä reikä ilmaan
+jäis muistokseni miekkoisen.
+Ja senkin vähitellen
+löis ajan aallot umpehen.
+
+Ma haluaisin kerta
+pois kadotaksein nukahtaa.
+Oi miks en porsas, pässi
+tai kurja hiiri olla saa!
+
+
+
+
+3
+
+
+Niin katson lauluuni entiseen
+kuin puolioutohon ihmiseen.
+Kuin jossain luulisin nähneheni
+nuo kasvot ja äänen kuulleheni.
+
+Mut milloin ja missä?--En muistakkaan.
+Jään nolona tuotakin tuumimaan
+mitä varten laittelen laulunpäitä,
+parin vuoden päästä kun tunne en näitä.
+
+Lie sydän sykkinyt ennenkin.--
+Kun tuhrasin tuonkin paperin,
+sain paljon vertani lämmintä käyttää.
+Ja paperiksi se jääneen näyttää.
+
+Mut eipähän auta. On pakko niin.
+Olen kahlittu kynään ja paperiin.
+Oi taivas, kurjuutta kaikellaista
+sinä Aatamin lapsi aikanas maista.
+
+
+
+
+4
+
+
+Hei terve mieheen Don Quixote.
+Nyt käsi kätehen.
+Ja sitte kulkuhun, tappiot
+ja voitot jakaen.
+
+Sun veljiis, töitteni tähden, ma
+kai lukeutua voin.--
+Monet kerrat tiukkana taistella
+kera tuulimyllyn koin.
+
+Ja kirjoista jos alun sai
+sun miekkasi heilutus
+niin kirjallistapa laatua kai
+myös mun oli turnaus.
+
+Minut, surullisen hahmon mies,
+lyö ritarikuntahas.
+Mihin vienee viiripäinen ties,
+minä marssin matkassas.
+
+Eron pienen meissä jos huomaiskin,
+se ei kuulu asiaan--
+kas kertapa viisaan, tuhmankin
+syö mato kirkkomaan.
+
+Yks vain on määränä: taivaltaa
+kuin miesi kunnian,
+hyvän, oikean puolesta uskaltaa
+vaik' selkäsaunahan.
+
+Siis terve, veljeni Don Quixote,
+nyt käsi kätehen.
+Hei riemukulkuhun, tappiot
+ja voitot jakaen.
+
+Minä kynälläin! Sinä miekallas!
+Hepo allamme molempain:
+Sinä lasketat Rocinantellas,
+minä runoratsullain.
+
+
+
+
+5
+
+
+Bakkus, istu pöytähämme,
+viivy hetki vierellämme.
+Oishan meillä kutsumus
+ottaa oiva heilaus.
+
+Bakkus, tartu niskaan meitä,
+pienen pilven päälle heitä!
+Siellä maaten mahallaan
+katsoisimme maailmaan.
+
+Puoliks hymyisimme tälle
+muurahaisenelämälle,
+puoliks kaipaisimmekin
+pallollemme takaisin.
+
+Mut jos oikein onnestaisi
+ehkä sihtihinsä saisi
+personan sen pikkuisen
+Minä Itse nimisen.
+
+Siellä pilven paltehella
+saisi hetken naureskella
+armahalle itselleen
+tärkehine puuhineen.
+
+Useasti touhutessa
+hengessä ja totuudessa
+ollaan aika narreja
+vaikkei itse arvata.
+
+Niinpä hetken hymyämme.
+Bakkus, istu pöytähämme,
+niskatukkaan tarttuen
+heitä päälle pilvien.
+
+
+
+
+6
+
+
+Aamu kultaa oksat viinapuun.
+Veljet, saamme lukkoon panna suun.
+Sammuu taivaan lamput tuhannet.
+Pohjaan pikarimme viimeiset.
+
+Herää tuuli. Usvat hajoaa.
+Kastehesta kimmeltääpi maa.
+Kaunis valhe yömme ollut on.
+Aamun tultua se kuolkohon.
+
+Rakkaat veljet, viinapuusta pois.
+Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois
+koskaan toisiamme päällä maan.
+Kättä lyyen, veljet, erotaan.
+
+
+
+
+7
+
+
+On ikävätä kun sukulaiset
+pois toisistansa noin vierautuu.
+Ei villihanhi se enään tiedä
+jos kesy ankkamme vilustuu.
+
+Se villihanhi se siivin lentää,
+se meren äärillä asustaa.
+On meille outo sen elonjuoksu.
+Ja siitä hyötyä emme saa.
+
+Mut kotihanhi, se kunnon lintu,
+sian kanssa jakaapi purtilon.
+Se lihotetaan. Se pataan pannaan.
+Oi hanhenmaksalla maku on!
+
+
+
+
+8
+
+
+Pois, pois rikkaruohot
+puutarhasta tästä
+kaunoisilta kukiltamme
+voimaa imemästä.
+
+Karun seudun kulttuurille
+vaivoin raivasimme,
+tunteelliset korukasvit
+siihen istutimme.
+
+Suomenmaa on aina ollut
+arka kunniastaan.
+Kulttuurkukkaa varjelemme
+luontoakin vastaan.
+
+
+
+
+9
+
+
+Näätkös, sikaa ajetaan.
+Possu karkas pahnoiltaan,
+juoksee kohti metsänrantaa,
+lyödä itseänsä antaa.
+
+Kylläpä ne lyövätkin.--
+Possu, possu, takaisin
+älä kiusallakaan käänny,
+ennen vaikka tielle näänny.
+
+Ensikerran eläissäs
+vapaus on edessäs.
+Totta tuosta silloin jaksaa
+jonkun seipääniskun maksaa.
+
+
+
+
+10
+
+
+Ah mikähän lienee mullakin
+tään eloni tarkotus viimeisin?
+Ma kuvitellut oon kirjaimeksi
+vain itseni, pieneksi, vähäiseksi.
+
+Olen pieni kirjasin tiedoton,
+jolla Kohtalo kirjansa latova on.
+Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla,
+ei tietoa, aavistust' ole mulla.
+
+Kova taivas yllä ja yksinään
+saan käydä elämän vilinään.
+Saan hetkisen hyppiä kartanolla.
+Saan polkea muita, saan poljettu olla.
+
+Jos osaton olen, niin itkeä saan.
+Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
+Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa.
+Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa.
+
+Kuin näyttelijä, mi näyttelee,
+mi hetken itkee ja hymyilee.
+Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat
+ijäks peittää tuskat ja laulut armaat.
+
+Miks liikun, puhun ja uurastan?
+Sitä tiedä en. Vain aavistan,
+olen kirjain sanassa tärkeässä,
+ties kuinka ankara valttiässä.
+
+Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
+Oi taivas, mun mieltäni hivelee.
+Taas tunnen minäkin eläväni.
+Piru päätään nostaa mun sisässäni.
+
+En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.
+Minä lankean maahan polvilleen.
+Minä, kirjain, rukoilen latojalta:
+mun pyyntöni täytä, sun onhan valta!
+
+Paha painovirhe minusta tee,
+joka sotkee ja haittaa ja häiritsee.
+Ken kirjaasi sitten lukea saisi,
+hän päätänsä puistais ja kiroaisi.
+
+
+
+
+11
+
+
+Kun saisin Aladin-lampun
+niin tottapa tietäisin
+mikä toivomus silloin mulle
+ois sydäntä läheisin.
+
+Heit' auttaa tahtoisin, jotka
+vain varjossa elää saa
+ja jotka nyt kurjuuttansa
+ah, ääneen valittaa.
+
+Siks tahtoisin itse olla
+se suuri ja mahtava mies,
+jonka loistosta, rikkaudesta,
+joka lapsikin mainita ties.
+
+Minä tahtoisin että ne riippuis
+mun liepeissä ihmiset.
+Minä tahtoisin olla se miesi,
+jolta kerjää tuhannet.
+
+Mun porttini avattaisi.
+Ja ma istuisin tuolillain.
+Ja mun saliini suureen tuotais
+nyt lauma valittajain.
+
+Ja ma kuuntelisin kun he kaikki
+kuin kuorossa uikuttais.
+Myös lomassa yksitellen
+he tuskansa ulvoa sais.
+
+Ja ma hymyten nyökkäisin heille:
+"Hyvä on, teitä autetaan".
+Ja he saisivat laulaa mulle
+ylenpalttista kiitostaan.
+
+Sata renkiä heidät sitten
+pois yksitellen veis,
+jotta jokainen sais edes kerran
+mitä kukin he tarvitseis.
+
+Niin nälkäiset pöytään vietäis.
+Kipot myrkkyä kukkurat!
+Ja viluiset ruoskaa saisi!
+Ulos yöhön sairahat!
+
+Mut sen, joka viimeiseksi
+mun ruhtinassaliini jäis,
+mun nähteni kieli kurja
+sen suusta revästäis.
+
+
+
+
+12
+
+
+Taas ihanteet on tuotu esihin
+ja määritellään oikeaa ja väärää.
+Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.--
+Oi ihmismieli, kaikkea se häärää.
+
+Ne puhuvat, puun runko ylöspäin
+noin kasvaa ilmamerten vapautehen
+ja juurten janoissansa etsiväin
+on matka salatuimpaan syvyytehen.
+
+Mut mitä helvettiä sinuhun
+tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,
+jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun
+ja ruoskis enkeleitä autuaita
+
+ja runko, oksat maahan tunkien
+ne vaikka niinkuin juna joutuisasti
+ja puhki kallioitten, kivien
+sais alimmaiseen helvettihin asti.
+
+Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis
+mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin
+tai veljes jos pää maassa hyppelis
+ja kirkas päivä paistais jalkapohjiin.
+
+Syö mahas täyteen kun sen kerta saat.
+Tai niinkuin eläin tuskissasi paru.--
+Niin joskus kun on kesäisinä maat
+sa nouse puuhun, taskussasi naru.
+
+Sa katso, korkeus ja mataluus
+jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:
+on vaakasuora viiva avaruus
+ja taivaan tähdet koskettavat rapaa.--
+
+On yhtä sulle lintu pikkunen
+sa missä livertelet laulujasi.
+On yhtä sulle suuri ihminen
+sa minne ripustelet nuoriasi.
+
+
+
+
+
+V
+
+
+
+
+VANHA KALLIO
+
+(NUORELLE SUOMELLE.)
+
+
+Yksinäinen kumpu soisen maan,
+muistanetko merta milloinkaan?
+Muistanetko kaukaa vuosituhansista
+merta suolaista ja voimallista?
+
+Vanha kallio, sa vapiset!
+Muistat, muistat päiväs entiset:
+Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
+Latvahasi meriloue pesi.--
+
+Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt.
+Meri luotasi on väistynyt
+vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
+jää vesjättö lehmäin laitumeksi.
+
+Huipultas kun katson etelään,
+enään soukan sininauhan nään.
+Varislaumat rintehilläs isännöivät,
+joita ennen hyökyaallot löivät.
+
+Vanha kallio, voi häpeääs!
+Vedä sammalpeitto yli pääs.--
+Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi.
+Eikä latvaas meriloue pesi.
+
+
+
+
+FARISEUS
+
+(NUORELLE SUOMELLE.)
+
+
+Lyö rintoihis fariseus!
+--jos myöntänee sen laki.
+Taas päivän pesut suoritit
+ja rukoukses rummutit.
+Liet jaellut almujaki.
+
+Voit kerskata, oot elänyt
+lain kirjaimien mukaan.
+Ja siitä ethän epäile,
+oot otollinen Herralle
+jos ylimalkaan kukaan.
+
+Sa koskaan kylvä mitään et,
+et koskaan mitään niitä.
+Et tunne miltä maistuukaan
+se, jota synniks mainitaan.
+Ja kiität Herraa siitä.
+
+Niin tyynnä hurskaudessa
+sun mataa elämäsi.
+Jos milloin kättäs oikeaa
+sa käytät, vapahasti saa
+sen tietää vasen käsi!
+
+Kuin kulku kuun tai auringon
+niin varma on sun retkes.
+Ei koskaan epäröintiä.
+Fariseus!--jo määränä
+kun löi sun synnyinhetkes.[1]
+
+Nyt lihassasi kylmässä
+ei intohimot soita.
+Saat elää rauhaa matalaa.
+Ei murhe, riemu kolkuttaa
+sun sydäntäsi koita.
+
+Sun sydäntäs!--No kieleni,
+jo valehia puhut.--
+Sun sydämesi paikalla
+on lakikirja painava.
+Niin haastelevat huhut.
+
+Ja homeessa jos kirja on,
+niin ethän liene sinä!
+Sun kätesi, sun kasvosi
+jo kaukaa silmä äkkäsi
+niin ihmeen kiiltävinä.
+
+Sa puleerattu pykälä,
+sa loistat yli maasi,
+Ja aikakirjat ankarat
+ne kerta vielä kertovat
+sun suurta kunniaasi.--
+
+Lyö rintoihisi Israel!
+voit huutaa malliin tähän:
+--Me oomme mailman valkeus!
+--On meillä suur fariseus!
+--Jos muuta liekkin vähän.
+
+
+[1] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän
+Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian
+valaisemiseksi pieni selitys:
+
+Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän
+luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!--no kumpi tulee sieltä?
+
+
+
+
+RAITTIUSLAULU
+
+
+Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+symbooli nuorten kevättoiveitten
+ja aatteen korkean kuin sini taivaan.
+Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan.
+
+Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää,
+niin juopon nenä saattaa sinertää,
+niin kertoin julki rasvasydämestä
+ja ijäks hukatusta terveydestä.
+
+Oi muistakaa, tään lipun lailla myös
+sun sinertävät raittiit järvivyös
+oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme,
+maa, jonka pintaa mekin käyskelemme.
+
+Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+symbooli Suomen tuhatjärvisen.
+On isänmaamme vettä tulvillansa.
+Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa.
+
+
+
+
+HELKAVIRSI
+
+
+Leimahti sininen sähkö
+Turjan tunturin laella
+Lapin yössä synkeässä.
+
+Lapin lapset tuon näkivät.
+
+Kävivät imehtimähän.
+Pelko mielihin mateli.
+--Kusta liekki Lapin yössä
+Turjan tunturin laella?--
+Kysyi nuoret, kysyi vanhat,
+kummaa ei kukana tiennyt.
+
+Kävit tuosta tietäjihin,
+outojen osoajihin.
+--Kusta liekki Lapin yössä
+tuiman tunturin laella?--
+
+Eipä tietty tietäjissä,
+arvattu osoajissa.
+Yksi luuli lemmon töiksi,
+toinen taikavalkeiksi,
+kolmas partaansa puhisi,
+neljäs ei mitänä tiennyt.
+
+Yks oli kuulu kuulematta,
+tietoniekka tietämättä
+Lapin suuren suon takana,
+meren mahtavan tykönä,
+mustapärskyn pärmehillä,
+niemessä nimettömässä,
+portahassa puuttomassa,
+mainittu isomahiksi
+kaikkitiioksi Revoksi.
+
+Kävit tuota kuulemahan.
+
+Ajoit päivän, ajoit toisen,
+viikoin vierit viisin, kuusin.
+Ajoit suuren suon nenitse,
+virran valkean ylitse,
+kosken kuuen kuulumitse.
+
+Porot juoksi, sorkat paukkui,
+tierat lenteli tuliset.
+Hiiet nostatti näkyjä,
+pahat pahoja kuvia.
+Korpit koikkuivat perässä,
+eellä lenti lemmottaret,
+suolta kuului suuri huuto,
+metsästä paha meteli.--
+
+Tulit he ukon tuvalle
+valkehina ja vapisten.
+Haastoit ankaran asian,
+lausuit ouon lausehensa.
+Kysyit oppia ukolta.
+
+Nousi ukko uunin päältä,
+ikäloppu lautehilta,
+jorahutti jouhistansa,
+pamahutti parrastansa:
+"Tuon isoni ennen tiesi,
+vaarivainaja opetti,
+asui ennen suku suuri,
+suku suuri ja sotaisa
+Pohjan raukoilla rajoilla,
+laulut lauloi, tiiot tiesi.
+
+Kukki silloin kuuset meillä,
+omena kypsyä osasi.
+Louhi Pohjolan emäntä,
+Pohjan ylpeä emäntä,
+loipa kuun, taotti päivän
+Ilmarisella sepolla.
+Päivän telki kalliohon,
+kuun on kahlitsi kivehen
+Pohjan yöhön paistajaksi
+viljapellon vaalijaksi.--
+Nousi tuosta sota suuri.--
+Katalat Kalevan miehet
+päivän vohki, kuun varasti
+itsellensä vain iloksi,
+peltojensa paistajaksi.
+Eipä saaneet särkymättä
+kultatauluja kivestä.
+Jälkeen jäi moni murunen
+kovan kallion sisähän.
+Tuost' on merkit kuun kylessä,
+aukot mustat auringossa.
+
+Tämän tiesin. Nytpä tiiän
+tämän tietoni lisäksi,
+Turjan on ollut tunturissa
+emon auringon asunto
+ennenkuin Kalevan miehet
+päiväkultamme varasti.
+Siellä tunturin sisässä
+päivän kullat, kuun hopiat
+monet on jälellä vielä.
+Siitäpä sininen sähkö
+tuiman tunturin laella."
+
+Lausuit kurjat lappalaiset:
+"Oi on ukko, kaunis ukko,
+Repo, tietäjä tosien,
+tule meille tuntijaksi,
+pääy päivän päästäjäksi.
+Pieni päivyen murunen,
+kuun on välkettä vähäsen
+laula Lapin taivahalle.
+Tyhjään tyytyy kivi keolla,
+laihempahan lappalainen."
+
+Tuopa tietäjä tosien,
+Repo tietäjä tosien,
+valjasteli varsojansa.
+
+Itse pulkkahan rupesi,
+asetaikse ahkiohon,
+ajoi päivässä yhessä
+Turjan tunturin laelle.
+Raksahutti rumpuansa
+poronkoivella kovalla,
+kalahutti kalliohon
+miekalla tuliterällä.
+Loihe tuosta laulamahan,
+sanaköyttä suoltamahan.
+
+Lauloi hetken, maa järähti,
+lauloi toisen, vuori vonkui,
+kalliot kaheksi lenti,
+tähet keikkui taivahalla.
+Tuli tuiski kalliosta,
+sähkö vuoresta sihisi
+talviselle taivoselle
+Lapin yöhön loistajaksi
+päivättömän paistajaksi,
+iloksi ihalan illan
+kansan kurjan kaitsijaksi.
+
+Lapinmaassa mainittihin
+tulia Revon tuliksi.
+
+
+
+
+LASTU
+
+
+Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti. Oli niitten
+joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs toisia. Aina kun uusi
+tuulenpuuska lennähti sähisten avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin
+tarttuvan kiinni puun laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire,
+koetti hädissään tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä,
+huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli.
+
+Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina.
+
+Mutta koivu piti puolensa.
+
+Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut lehti. Ja
+tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen. Se heitti sen
+korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa voimakkailla käpälillään
+ikäänkuin kissa haavoitettua avutonta hiirenpoikasta.
+
+Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes tuuli,
+tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti sen johonkin lätäkköön ja
+istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä, jonkun talon tuuliviirin
+nenään tai kääkkyräpetäjän punaselle oksalle.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***
+
+***** This file should be named 13429-8.txt or 13429-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/3/4/2/13429/
+
+Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
+Proofreaders
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/13429-8.zip b/old/13429-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..30ced26
--- /dev/null
+++ b/old/13429-8.zip
diff --git a/old/13429-h.zip b/old/13429-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..694a54c
--- /dev/null
+++ b/old/13429-h.zip
diff --git a/old/13429-h/13429-h.htm b/old/13429-h/13429-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..1263695
--- /dev/null
+++ b/old/13429-h/13429-h.htm
@@ -0,0 +1,2021 @@
+
+
+<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
+<html>
+<head>
+  <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=iso-8859-1">
+	<title>Nimettömiä lauluja</title>
+	<style type="text/css">
+.sup{ position: relative; top: -4px; font-size: 0.8em }
+.name{font-family:Arial; font-size:2.5em; font-weight:bold}
+.author{font-family:Arial; font-size:2em; font-weight:bold}
+body{font-family:Arial; font-size:15px; line-height:1.2em;}
+
+a{text-decoration:none; color:blue;}
+a:visited{color:blue;}
+a:active{color:blue;}
+a:name{color:black;}
+
+a.p{font-family:Arial; text-decoration:none;  font-size:1.0em; color:black;}
+a.p:visited{color:black;}
+a.p:active{color:black;}
+a.p:hover{color:blue;}
+
+a.chapter{text-decoration:none; font-size:1.5em; font-weight:bold; color:black;}
+a.chapter:visited{color:black;}
+a.chapter:active{color:black;}
+a.chapter:hover{color:black;}
+a.chapter:name{color:black;}
+
+
+	</style>
+</head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Nimettömiä lauluja
+
+Author: Aaro Hellaakoski
+
+Release Date: September 10, 2004 [EBook #13429]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***
+
+
+
+
+Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
+Proofreaders
+
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+<br>
+<br><span class="name">NIMETTÖMIÄ LAULUJA</span>
+<br>
+<br><span style="Font-Family:Arial; font-size:1.5em">Kirj.</span>
+<br>
+<br><span class="author">AARO HELLAAKOSKI</span>
+<br>
+<br><span style="Font-Family:Arial; font-size:1.5em">1918</span>
+<br>
+<br>
+<br><i>Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
+<br>1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.
+<br>
+<br>Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
+<br>alkuun liitetyt.</i>
+<br>
+<br>
+<br><hr>
+<br>
+<br><a class="chapter" name="chp0">SISÄLLYS:</a>
+<br>
+<br><a href='#runo1'>Huhtikuun yö</a>
+<br><a href='#runo2'>Runo kaatuneille</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpI">I</a>
+<br>
+<br><a href='#runo3'>1</a>
+<br><a href='#runo4'>2</a>
+<br><a href='#runo5'>3</a>
+<br><a href='#runo6'>4</a>
+<br><a href='#runo7'>5</a>
+<br><a href='#runo8'>6</a>
+<br><a href='#runo9'>7</a>
+<br><a href='#runo10'>8</a>
+<br><a href='#runo11'>9</a>
+<br><a href='#runo12'>10</a>
+<br><a href='#runo13'>11</a>
+<br><a href='#runo14'>12</a>
+<br><a href='#runo15'>13</a>
+<br><a href='#runo16'>14</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpII">II</a>
+<br>
+<br><a href='#runo17'>1</a>
+<br><a href='#runo18'>2</a>
+<br><a href='#runo19'>3</a>
+<br><a href='#runo20'>4</a>
+<br><a href='#runo21'>5</a>
+<br><a href='#runo22'>6</a>
+<br><a href='#runo23'>7</a>
+<br><a href='#runo24'>8</a>
+<br><a href='#runo25'>9</a>
+<br><a href='#runo26'>10</a>
+<br><a href='#runo27'>11</a>
+<br><a href='#runo28'>12</a>
+<br><a href='#runo29'>13</a>
+<br><a href='#runo30'>14</a>
+<br><a href='#runo31'>15</a>
+<br><a href='#runo32'>16</a>
+<br><a href='#runo33'>17</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpIII">III</a>
+<br>
+<br><a href='#runo34'>Rococo</a>
+<br><a href='#runo35'>Syyskuva</a>
+<br><a href='#runo36'>Sisäjärven höyrylaiva</a>
+<br><a href='#runo37'>Kesäinen mieliala</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpIV">IV</a>
+<br>
+<br><a href='#runo38'>1</a>
+<br><a href='#runo39'>2</a>
+<br><a href='#runo40'>3</a>
+<br><a href='#runo41'>4</a>
+<br><a href='#runo42'>5</a>
+<br><a href='#runo43'>6</a>
+<br><a href='#runo44'>7</a>
+<br><a href='#runo45'>8</a>
+<br><a href='#runo46'>9</a>
+<br><a href='#runo47'>10</a>
+<br><a href='#runo48'>11</a>
+<br><a href='#runo49'>12</a>
+<br>
+<br><br><a class="chapter" name="chpV">V</a>
+<br>
+<br><a href='#runo50'>Vanha kallio</a>
+<br><a href='#runo51'>Fariseus</a>
+<br><a href='#runo52'>Raittiuslaulu</a>
+<br><a href='#runo53'>Helkavirsi</a>
+<br><a href='#runo54'>Lastu</a>
+<br>
+<br><hr><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo1' href='#chp0'>HUHTIKUUN YÖ</a></h3><b>(TAMPEREELLA.)</b><br><br>Yön hetki on, mut yhtenänsä
+<br>vain tykkein raskas laulu soi.
+<br>Taas taivaankannen purppuroi
+<br>yötulipalot valtavat
+<br>ja korkealle heittäin liekkiänsä
+<br>käy tykkein suusta salamat.
+<br>
+<br>Ma hiljaa akkunani avaan.&mdash;
+<br>Nyt kaiken vasta kuulenkin!
+<br>Kuin meren kuohu rantoihin
+<br>niin pauhu siel' on loputon,
+<br>kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
+<br>taas kilvan yhtynehet on.
+<br>
+<br>Mut ihanaa se nähdä, kuulla
+<br>on kuitenkin kun kautta sen
+<br>tie kulkee vapautehen.&mdash;
+<br>Mun lävitsein käy vavistus
+<br>kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
+<br>nyt opettelen sanaa&mdash;vapaus.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo2' href='#chp0'>RUNO KAATUNEILLE</a></h3><b>(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)</b><br><br>Ei työ lie suuri näitten vainajain
+<br>&mdash;he vapauden eestä kuoli vain.
+<br>Ken tuntee heidät kaikki!&mdash;Jokaiselle meistä
+<br>lie sentään kallis ollut joku heistä.
+<br>
+<br>Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
+<br>ei tietty kuinka meistä moni niin,
+<br>niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
+<br>vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
+<br>
+<br>He poissa on. Ja ylle hautojen
+<br>pian elämä luo unhon kattehen.
+<br>Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
+<br>mut elon kutsut jälkeenjäänehille.
+<br>
+<br>Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
+<br>ne astua myös Suomen kamaraa&mdash;
+<br>maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
+<br>tie vapauteen on verin lunastettu.
+<br>
+<br>Ja siitä kiitos teille, toverit,
+<br>te verin seppelöidyt sankarit!&mdash;
+<br>Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
+<br>hän jatkakohon elontoimianne.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>I</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo3' href='#chpI'>1</a></h3><b>(SFINKSI)</b><br><br>Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon,
+<br>äänettömään, kuolleeseen ja autioon.
+<br>
+<br>Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
+<br>kohtalotar ihmislasta johdattaa.
+<br>
+<br>Kuiva hiekka lentää kautta aavikon.
+<br>Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.
+<br>
+<br>Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee.
+<br>Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.
+<br>
+<br>Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
+<br>Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo4' href='#chpI'>2</a></h3>Tee työsi, iske iskusi,
+<br>käy tyynnä kuolemaan.
+<br>Ne aamut, joita kaipasit,
+<br>ei koita konsanaan.
+<br>
+<br>Ei koita koskaan aamut ne,
+<br>jos kuinka kaivannet.
+<br>On palkkasi vain pettymys
+<br>ja tuskat tuliset.
+<br>
+<br>Mut olkoon niinkin. Elää se
+<br>viel käsky rinnassas.
+<br>Sen eestä elo juhlas on
+<br>ja kuolo kunnias.
+<br>
+<br>Työs kerran kesken katketen
+<br>sun kynäs putoaa.
+<br>Sua maasta syntynyttä taas
+<br>suur syleileepi maa.
+<br>
+<br>Ne aamut, joita kaipasit,
+<br>ei koita konsanaan.
+<br>Tee työsi, iske iskusi.
+<br>Käy tyynnä kuolemaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo5' href='#chpI'>3</a></h3>Sun, elämä, ma tahdon pusertaa
+<br>mun vasten sydäntäni palavaa.
+<br>Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
+<br>Vain mykkä yö on ulkopuolellasi.
+<br>
+<br>Sun antis tuskako vai riemu on,
+<br>se yhtä kallis mulle olkohon.
+<br>Mun sydänvereni se vuotakohon
+<br>ja kultamaljas partaat punatkohon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo6' href='#chpI'>4</a></h3><b>(KUVANVEISTÄJÄ)</b><br><br>Kaikki ruma, kaikki kaunis
+<br>hakattakoon marmoriin.
+<br>Yhtyköhöt viha, lempi
+<br>saman patsaan jäseniin.
+<br>
+<br>Kaikki, mit on ihmissydän
+<br>pienen pieni tuntenut,
+<br>käyköön esiin, antakohon
+<br>aartehensa salatut.
+<br>
+<br>Kaikki esiin. Taltan kärkeen
+<br>sydänveri vuotakoon.
+<br>Ihmiselon kirjavuuden
+<br>kivi kylmä puhukoon.
+<br>
+<br>Lämmin ihmisveri tuokoon
+<br>sanat huuliin kivisiin.
+<br>&mdash;Minä elän, minä elän&mdash;
+<br>marmorpatsas, lausu niin!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo7' href='#chpI'>5</a></h3>Nyt kirja kiinni, loukkoon
+<br>se päiviks joutanee.
+<br>On vieras tullut mulle.
+<br>Jo tiuvut helisee.
+<br>
+<br>Nyt ylle juhlavaate.
+<br>Ja tulta akkunaan.
+<br>Nyt jokahinen lamppu
+<br>kuin juhlaan palamaan.
+<br>
+<br>Ne palakohot loppuun
+<br>kuin tyhmäin neitsyein.
+<br>Jo kyllikseni taasen
+<br>ma arkityötä tein.
+<br>
+<br>Hei tuleen joka lamppu.
+<br>Auk' ovet raskahat.
+<br>Se jumalainen vieras
+<br>sa harvoin poikkeat.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo8' href='#chpI'>6</a></h3><b>(INSPIRATIO)</b><br><br>Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
+<br>Kuin väkevät aallot vyöryvät taas.
+<br>Näin vaihtuvat rytmit.
+<br>
+<br>Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat,
+<br>värikylläisinä
+<br>ja luomistuoreina,
+<br>liittyen toinen toisehen
+<br>pitkän hopeisen ketjun lailla.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo9' href='#chpI'>7</a></h3>Lämpimästi, kaikin vaistoin,
+<br>suo mun elää aikani.
+<br>Enhän tahdo tutkistella
+<br>mitä tuosta seurasi.
+<br>
+<br>Tämä päivä kallihimpi
+<br>mulle on kuin huominen.
+<br>Yksi täyteläinen hetki!
+<br>Huomen vaikka kontaten.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo10' href='#chpI'>8</a></h3>Tyhmät neitseet, oli heillä
+<br>öljy kallehin lampuissaan.
+<br>Tyhmät neitseet, laittoivat he
+<br>lamppunsa täytenä palamaan.
+<br>
+<br>Tyhmät neitseet rikkahiksi
+<br>tunsivat itsensä jokainen,
+<br>tulisimmalla liekillänsä
+<br>antoivat loistaa lamppujen.
+<br>
+<br>Tyhmät neitseet, polttivat he
+<br>lamppunsa aikaisin loppuhun.
+<br>Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet,
+<br>teidän laulunne on mun.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo11' href='#chpI'>9</a></h3>Oli liian kuumat ne päivät.
+<br>Nyt on kaikki kuin palanut ois.
+<br>Vain muistot armahat jäivät.
+<br>Muu kaikki on ijäksi pois.
+<br>
+<br>Meni kaikki, jota ma äsken
+<br>yli itseni rakastin.
+<br>Erojuhlaan muistot ma käsken
+<br>ja teen <i>In memoriam'in</i>.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo12' href='#chpI'>10</a></h3>Huh, saakelin löntys,
+<br>mene helvettiin!
+<br>Home kasvanut sulle
+<br>on hyppysiin.
+<br>
+<br>Sun nyrkkisi nahka
+<br>on naarmuton.
+<br>Ja oudot sulle
+<br>ne hurmat on
+<br>
+<br>kun kiveä kaksi
+<br>lyö vastakkain
+<br>ja säkene yöhön
+<br>käy leimahtain.
+<br>
+<br>Ah säkene pienin
+<br>ja lyhkäisin
+<br>on kylliksi mulle
+<br>tulenjuhlihin.
+<br>
+<br>Kivi kiveä vastaan!
+<br>Tult' iskekää!
+<br>Vihamiestä ma kaipaan,
+<br>en ystävää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo13' href='#chpI'>11</a></h3>Pois veritahrat sormistani!
+<br>Ma avutonta miestä löin.
+<br>Mun kurjan veljein ovilaudat
+<br>ma pilkallani sinetöin.
+<br>
+<br>Löin häntä, joka meitä itki
+<br>ja itki omaa itseään.
+<br>Nyt säikähtyneet lapsensilmät
+<br>ma edessäni aina nään.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo14' href='#chpI'>12</a></h3>En halua velkaa sulta
+<br>mun niskani painajaks.
+<br>Sua halveksin liioin. Ja maksan,
+<br>tuo maksoipa mitä maks.
+<br>
+<br>Ma vaikka jalkani sahaan.
+<br>Sen lihana torilla myön.
+<br>Mut kilahtavan kullan
+<br>sun kouraasi rentona lyön.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo15' href='#chpI'>13</a></h3>Vain yksi, yksi ainut
+<br>nyt tulkoon, lukekoon.
+<br>Se yksi, jonka kutsun,
+<br>se minä itse oon.
+<br>
+<br>Luen rampaa runoani,
+<br>puujaloin kyykkivää.
+<br>Sen tuleen heitän. Silloin
+<br>se laulaa, visertää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo16' href='#chpI'>14</a></h3>Erehdytte. En ole koskaan
+<br>teille lauluja laitellut.
+<br>&mdash;Joskus kylläkin pilkat lienen
+<br>vasten kasvoja viskannut.
+<br>
+<br>Etäällä teistä mun sydämeni
+<br>vilunsa, helteensä tuntenee.
+<br>Portit sen ovat umpeen lyödyt.
+<br>Siitä en teille tiliä tee.
+<br>
+<br>Teille en mitään, en mitään anna.
+<br>Teiltä en kaipaa mitäkään.
+<br>Lauluni teen kun sydän on täysi.
+<br>&mdash;Kelle?&mdash;En tiedä itsekkään.
+<br>
+<br>Tiedän vain, minä siksi laulan
+<br>kun on osani sellainen.
+<br>Tiedän, missä mun lauluni asuu,
+<br>siellä teitä ma nähnyt en.
+<br>
+<br>Sun tekijäs ken lienee ollutkin,
+<br>pien asumus, mun on kuin kuulisin
+<br>ma hänen puhelunsa viereltäni,
+<br>sun viivojesi rytmin nähdessäni.
+<br>
+<br>Hän sielunsa on sinuun jättänyt.
+<br>Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt
+<br>sen laulun, joka ihmisessä soittaa,
+<br>ken kerran itsensä on voinut voittaa.
+<br>
+<br>Lie ollut levottomin merimies.
+<br>Hän tulen voiman rinnassansa ties.
+<br>Mut yksin kuunnellessaan valtamerta
+<br>niin kaiken turhuuden hän huomas kerta.
+<br>
+<br>Hän otti rinnastansa sydämen
+<br>ja siihenkin hän katsoi epäillen.
+<br>Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä
+<br>hän tunsi suuren onnen pitävänsä.
+<br>
+<br>Ja taloaan kun rakenteli hän,
+<br>taas tunsi sydämensä sykinnän.
+<br>Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan
+<br>hän veisti unelmaansa kallehintaan.
+<br>
+<br>Niin oppimaan hän tuli vähittäin
+<br>mi riemu elämää on luoda näin
+<br>kun kädenliikkehellä harkitulla
+<br>voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.
+<br>
+<br>Hän eli huomaamattaan uudestaan
+<br>koko elämänsä kirjavuudessaan.
+<br>Niin rauhallisten viivain rytmiin jäänyt
+<br>on ihmissielua ja elämää nyt.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>II</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo17' href='#chpII'>1</a></h3>Sama autio taivas vain
+<br>yli kalliomaisemain.
+<br>
+<br>Et puuta, et pensasta nää.
+<br>Kuloruohoa kellertävää.
+<br>
+<br>Ei elämän merkkiä näy.
+<br>Yks ainoa pilvi käy
+<br>
+<br>yli taivaan purjehtien
+<br>kuin laiva valkoinen.
+<br>
+<br>Sen varjo verkalleen
+<br>käy kunnaasta kunnaaseen.
+<br>
+<br>Niin pilvi häipyy pois
+<br>kuin täältä sen kiire ois.
+<br>
+<br>Ja sitte ei mitään taas
+<br>sun kolkkoon maisemaas.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo18' href='#chpII'>2</a></h3>Sinne missä kesä kuluu nopeasti.
+<br>Sinne, pajujen ja lepikoitten taa,
+<br>missä ruostehiset rannat aukeaa
+<br>alastonna aina mereen asti.
+<br>
+<br>Sinne, sinne missä luodon hieta antaa
+<br>vaivoin pajupensahalle ravinnon.
+<br>Sinne missä yllä yksin pilvet on,
+<br>ympärillä meri vailla rantaa.
+<br>
+<br>Sinne kuuntelemaan aallon kohinata,
+<br>katselemaan sinimustaa ulappaa.
+<br>Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa
+<br>kuullen, katsoin merta aukeata.
+<br>
+<br>Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan.
+<br>Tunnet levollisen voiman suonissas.
+<br>Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas
+<br>meri laaja käynyt laulamahan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo19' href='#chpII'>3</a></h3>Valkeanaan pellot kaikki ovat jo.
+<br>Lakkaamatta uutta lunta sataa.
+<br>Musta, puolijäykistynyt laine lyö
+<br>sihinällä rannan lumisohjuun.
+<br>
+<br>Istuu lumisella vesikivellään
+<br>yksinäinen, kookas merimetso.
+<br>Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.&mdash;
+<br>Ainut elonmerkki kuolleen seudun.
+<br>
+<br>Merimetso, mistä elonvoimas saat
+<br>kesken monen tylyn talvipäivän?
+<br>Oman, oman rintas lämpö, eikö niin,
+<br>riittää sulle, ihmeellinen lintu!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo20' href='#chpII'>4</a></h3>Kimppu kukkia akkunalla.
+<br>Lunta ulkona kaikkialla,
+<br>lunta nuorta ja valkeaa.&mdash;
+<br>Valkea, luminen maa.
+<br>
+<br>Punaiset kukkani akkunalla,
+<br>nurmi on kaikki jo hangen alla.
+<br>Rannasta rantaan aukeaa
+<br>valkea luminen maa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo21' href='#chpII'>5</a></h3>Iltahämärässä vasta
+<br>latu järvenrantaan vie.
+<br>Aavan selän poikki kulkee
+<br>luotisuora viittatie.
+<br>
+<br>Kurjat kuusennäreet, siinä
+<br>vakavina, vaijeten.
+<br>Niinkuin tietäisivät jotain,
+<br>jota minä tiedä en.
+<br>
+<br>Kuusennäreet, kuinka monta
+<br>heitä siinä lieneekään,
+<br>oksat alas painuneina,
+<br>jokainen kuin yksinään.
+<br>
+<br>Tuolla rannan musta viiva.
+<br>Tälläpuolla aava jää.
+<br>Yö ei ole vielä tullut.
+<br>Viel' on hetki hämärää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo22' href='#chpII'>6</a></h3>Tuuli liehtoo lounahalta.
+<br>Pilvet taivaalla sinertää.
+<br>Uhkuvesi kosken alta
+<br>jäälle leviää.
+<br>
+<br>Pauhaa synkän uhkaavasti
+<br>rannalla kuusikko luminen.
+<br>Selvään kuuluu tänne asti
+<br>ryske oksien.
+<br>
+<br>Lentää raskaan ilman puhki
+<br>joutsenet näkymättömät.
+<br>Kuule! Viereltäsi suhki
+<br>siivet ylpeät.
+<br>
+<br>Rantaa pitkin vielä ajaa
+<br>laukaten hätäinen hevosmies.
+<br>Ei oo yli uskaltajaa
+<br>raukassa, sen ties.
+<br>
+<br>Uhkuvesi kosken alta
+<br>jäälle mustana leviää.
+<br>Tuuli liehtoo lounahalta.
+<br>Pilvet sinertää.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo23' href='#chpII'>7</a></h3>Kohoo jossain sinitaivahalla
+<br>kevään ensi kiuru, kuulen sen.
+<br>Kohoo yli kattoin mustan ryhmän,
+<br>yli rapakkoisten kivikatujen.
+<br>
+<br>Lienee kyllä täällä maailmassa
+<br>kiuruselle laulut tehtynä,
+<br>useampi laulu kuin on kiuru
+<br>koskaan uinut taivaan sinimeressä.
+<br>
+<br>Mutta tulkoon vielä lisää yksi
+<br>vaikka tuhat entisiä lie.
+<br>Pieni laulu, neljän säkeen mitta,
+<br>pienen palasen vain paperia vie.&mdash;
+<br>
+<br>Sydän antoi käskyn kielelleni:
+<br>Lausu kiitos kiurun helinään.
+<br>&mdash;Sydän, niin se tietää ehkä jonkun
+<br>houkan vielä epäilevän kevättään.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo24' href='#chpII'>8</a></h3>Kuin lyöty, seisomahan jäin.
+<br>&mdash;Jo pihakoivut lehti!&mdash;
+<br>Näin äkkiäkö, yllättäin
+<br>taas uusi kevät ehti?
+<br>
+<br>Jos jäänyt, kevät, oisit ees
+<br>sun päivääs eiliseesi.
+<br>En valmis oo sun suuruutees,
+<br>sun kylmään kirkkauteesi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo25' href='#chpII'>9</a></h3>Sydän tyhjä niinkuin
+<br>huone köyhän miehen,
+<br>jolta velkojat on
+<br>kaiken vieneet tiehen.
+<br>
+<br>Joku orpo riimi
+<br>siellä täällä helää
+<br>voimatonna kuolla,
+<br>voimatonna elää.
+<br>
+<br>Lienee ollut jotain.
+<br>Lienee jotain mennyt.
+<br>Mitä lienee ollut,
+<br>muistaa jaksa en nyt.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo26' href='#chpII'>10</a></h3>Pois pakoon, pakohon kaupungista,
+<br>luo metsäin, seutuhun syrjäiseen.
+<br>Siel' on kuin unessa hyvä olla
+<br>taas mielen kivuista säikkyneen.
+<br>
+<br>Enskerran kerjään ma tähdiltäni&mdash;
+<br>Pois kalkki katkera ottakaa.
+<br>Maan mato pienin mun olla suokaa
+<br>ja kaikki ollehet unohtaa.
+<br>
+<br>Niin kivensiruhun kaivertaisin
+<br>sen laulun, joka nyt tehty on,
+<br>ja multaan kaivaisin syvään, syvään,
+<br>pois itseltänikin piilohon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo27' href='#chpII'>11</a></h3>Sua kipu tervehdin.
+<br>
+<br>Oh, tiesi vanhat hyvin
+<br>jo tuntevankin näyt.
+<br>Taas nahkahani laihaan
+<br>kuin kotiasi käyt.
+<br>
+<br>Sa puoliks tervetullut,
+<br>sun puoliks soisin pois.
+<br>Sua kirota en saata.
+<br>Se raskas rikos ois.
+<br>
+<br>Sa lahja elämältä
+<br>liet muuan sinäkin
+<br>ja löisin antajaasi
+<br>jos sinut kiroisin.
+<br>
+<br>Sain lahjaa monta muuta.
+<br>Ja kukkuraksi sun.
+<br>Sun antajasi eteen
+<br>ma kiittäin polvistun.
+<br>
+<br>Jos katoat sa keltä,
+<br>ei enään mitään jää.
+<br>Niin kauvan kun on kipu,
+<br>on myöskin elämää.
+<br>
+<br>Sua kipu tervehdin.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo28' href='#chpII'>12</a></h3>Sinikallio rannassa taivaan.
+<br>Sen latvalla nuori puu.
+<br>Kuin holvina pilvet raskahat
+<br>sen ylitse kaareutuu.
+<br>
+<br>Niin pilvet peittävät seudun.
+<br>Sade rankkana käy yli maan.
+<br>Kuin harmaja verkko on laskeunut
+<br>sun majasi akkunaan.
+<br>
+<br>Mut aamuna muuanna eikös:
+<br>sinikallio kangastuu.
+<br>Ja välkkyy päivän kullassa
+<br>sen latvalla nuori puu.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo29' href='#chpII'>13</a></h3>Ahon kivet, koko pitkän päivän
+<br>punaisina hehkuneet,
+<br>sinertyvät vähitellen.
+<br>Puitten varjot pitenee.
+<br>
+<br>Kaksi turilasta yhä kiertää
+<br>koivunlatvaa korkeaa,
+<br>samaa iltalauluansa
+<br>yhtämittaa suristen.
+<br>
+<br>Koko maailma nyt tuntuu uneen
+<br>sinisehen vaipuneen.
+<br>Taivahalle vähitellen
+<br>iltatähdet syttyvät.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo30' href='#chpII'>14</a></h3>Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
+<br>Nyt usmassa hopeankuultavassa
+<br>     kuuluu lähenevän vähitellen
+<br>     rämisevä rattahitten ääni.
+<br>Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.
+<br>     Ja maisema valkenee.
+<br>
+<br>Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
+<br>ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
+<br>     Tulimereen hevonen ja miesi
+<br>     ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
+<br>Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä
+<br>     ne astuvat aurinkoon.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo31' href='#chpII'>15</a></h3>Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.
+<br>
+<br>Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
+<br>Tie lokaa täysi. Järven laine raskas.
+<br>
+<br>Mut punaisina paistaa pihlajat
+<br>ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
+<br>
+<br>Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat.
+<br>Niin savu pullahtelee valkeana.
+<br>Ja häärää työssä miehet nokiset.
+<br>
+<br>Käy sieraimihin kypsän viljan lemu.
+<br>
+<br>On sato korjattu ja turvaan viety.
+<br>On touot tehty uutta kesää varten.
+<br>
+<br>Työ tehty on. Ja ihmissydämissä
+<br>on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo32' href='#chpII'>16</a></h3>Päivä painuu vitkaan
+<br>lännen puoleen.
+<br>Hetkeks vielä
+<br>puitten latvaan jääpi
+<br>omaa maailmatansa katsomaan.
+<br>
+<br>Pitkän kotvan
+<br>lämmitteli taasen
+<br>multaa harmajata,
+<br>suurta metsää,
+<br>kylkeä kovan granitikallion.
+<br>
+<br>Niinkuin kuului käsky
+<br>ylähältä,
+<br>niin on taasen
+<br>yhtä rakkahasti
+<br>roiston ja hurskaan peltoa vaalinut.
+<br>
+<br>Pieni yrtti,
+<br>koppiainen maassa
+<br>ei oo unohdettu.
+<br>Kaikki saakoot
+<br>elää ja kiittää elämän antajaa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo33' href='#chpII'>17</a></h3>Tuli lokakuun utuiset päivät
+<br>ja tihusatehet.
+<br>Ja loppumattomat pilvet
+<br>kuin rievut kosteat
+<br>niin matalalla ja verkalleen
+<br>puunlatvasta toiseen kulkee.
+<br>
+<br>Sadat märjät kynnökset välkkyy.
+<br>Ja oja on vettä täys.&mdash;
+<br>Ei ihmistä näy ei kuulu.
+<br>&mdash;Kaik' veräjät puretut on.
+<br>Vain aitojen aukot tyhjinä
+<br>kuin katkenneina katsoo.
+<br>
+<br>Lato harmaja yksin valvoo
+<br>yhä keskellä niittyjen
+<br>kuin vartija ankarin, lempein
+<br>ja lahjomattomin.
+<br>Ja metsiköt hopeassa ui.
+<br>Ja sadepisarat soivat.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>III</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo34' href='#chpIII'>ROCOCO</a></h3>Näin näyttämö&mdash;kukkiva nurmi.
+<br>Sen eessä on aita kaunis
+<br>puuveistoksin, kiemuroin.
+<br>Ja katsojat tälläpuolla
+<br>ois heinäväkeä, jotka
+<br>nyt on ruokalevolla noin.
+<br>
+<br>Ja toiminta alkaa sillä
+<br>kun niittäjän pieni tyttö
+<br>luo aidan käy taapertaen
+<br>sekä huutaa: "Katsokaahan
+<br>kuin kaunis valkea lammas,
+<br>punaröyhelö kaulassa sen."
+<br>
+<br>Niin, totta, jo aidan rakoon
+<br>pien' karitsa päänsä tunkee
+<br>ja katsoa keikistää.
+<br>"Kuin pehmeä sen on villa!"
+<br>"Lie silkkiä kaulanauha!"
+<br>Pien' karitsa lausuu: "bää".
+<br>
+<br>Mut silloin perältä hyppii
+<br>kaks herraa, he pitsihin hienoon
+<br>ylt'yleensä puetut on.
+<br>He sormissa hattua kantaa
+<br>kuin kukkaa. Ja niskassa heillä
+<br>voi huomata palmikon.
+<br>
+<br>He tarttuvat hyppysillään
+<br>nyt karitsan kaulanauhaan
+<br>ja röyhyyn silkkiseen.
+<br>Kaks askelta kerrallansa
+<br>he käyvät ja nykivät sitten
+<br>taas kumpikin haaralleen.
+<br>
+<br>Mut lopulta herroista toinen
+<br>kuin lyötynä vaikeneepi
+<br>ja, äkkiä, kiskaisten
+<br>helohelmisen hansikkaansa,
+<br>sen heittää ylpeästi
+<br>tuon toisen etehen.
+<br>
+<br>Tietysti nyt tartutahan
+<br>florettiin, mi auringossa
+<br>ui kultana kimaltain.
+<br>Noin alkavat kultapuikot
+<br>tutun, hilpeän karkelonsa,
+<br>noin kilisten vastakkain.
+<br>
+<br>Se leikki ei vaarallista
+<br>ole ensinkään, mut onhan
+<br>se välttämätöntä nyt.
+<br>Suu supussa liikehtivät
+<br>jalot herrat, ja ranteet pyörii.
+<br>(Käret säiläin on tylpistetyt.)
+<br>
+<br>Pian kuitenkin tarttuvat taasen
+<br>he karitsan silkkinauhaan.
+<br>Taas sovussa taluttavat.
+<br>&mdash;Kas kolme daamia somaa
+<br>on esihin purjehtinut
+<br>kuin joutsenet valkeat.
+<br>
+<br>Kavaljeerit he kumartavat
+<br>ja painavat sydäntänsä
+<br>ja käyvät niin hempehiks.
+<br>Ah daamit päätänsä nyökkää
+<br>ja kätösensä pienet
+<br>nyt antavat suudeltaviks.
+<br>
+<br>Oi onnellinen seura,
+<br>näin luonnonhelmassa kauvan
+<br>se paimenta leikkinyt ois.
+<br>Ja kreivinlinnan, mi tuolla
+<br>yli kerityn puistikon hohtaa,
+<br>he, ah, unohtaisivat pois...
+<br>
+<br>Mut äkin yks daameista huutaa
+<br>ja kaatuu sen kaunehimman
+<br>kavaljeerin sylihin.
+<br>Kas, karitsa hädissänsä
+<br>teki jotakin somaa, ja sillä
+<br>etikettiä rikkoikin.
+<br>
+<br>Ah, ah, mikä kauhea hetki!
+<br>Myös toinen daami jo tuolla,
+<br>on nurmella seljällään.
+<br>Mut se kolmas, se lihavin, hitain
+<br>kavaljeeritta jäi. Ja hänpä
+<br>ei pyörtynyt ensinkään.
+<br>
+<br>Tosin pahoinvoinnin tunteen
+<br>sai hänkin, mut kyynelsilmin
+<br>hänen nähtävä on vision:
+<br>kavaljeerit onnelliset
+<br>jo virvoituspuuhissa liehuu,
+<br>ja tuoksuu Eau de Colon.
+<br>
+<br>Se yksin jäänyt daami
+<br>monologin pienen lausuu.
+<br>Hän huokaa: "J'ai mal au coeur!
+<br>Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy?
+<br>Hän karitsan hakuhun läksi.
+<br>Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!
+<br>
+<br>Ois hän nyt lähellä tässä,
+<br>niin tottapa daamia kolme
+<br>myös pyörtyä taitaisi.
+<br>Kavaljeerit hempein kuiskein
+<br>pois pitkään heinikkohon
+<br>ah meidät kantaisi.
+<br>
+<br>He virvoittaisivat meitä
+<br>kuin taitaa miehiset miehet
+<br>ja niinkuin me kaivattais.
+<br>Oi ihana pyörtymishetki,
+<br>sun verhojes turvissa paljon
+<br>etikettiä rikkoa sais.
+<br>
+<br>Te katsojat, silloin tällöin
+<br>sukan, seljän saisitte nähdä
+<br>yli nurmikon kukkaisen.
+<br>Ja tyydytettyinä kaikki
+<br>me lopuksi lausuisimme:
+<br>esirippu nyt etehen!"<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo35' href='#chpIII'>SYYSKUVA</a></h3>Hehkuu värikylläisinä puistot.
+<br>Lämmin tuoksurikas iltatuuli
+<br>huokuu pitkin puistokadun vartta
+<br>täyttäin kepeästi keuhkot,
+<br>tuoksullansa melkein huumaten.
+<br>
+<br>Istun penkillä ja katson kuinka
+<br>häärää pienet pojantenavat
+<br>puitten kimpussa, kuin ammatikseen
+<br>pettäin polisia pyylevätä.
+<br>Nytkin suuren tuomen latvassa!
+<br>Entä eikös tuossa pihlajassa
+<br>vilku marjaterttuin välitse
+<br>kintut ruskeat ja pörrötukat.
+<br>
+<br>Missä liekkin koko polisi.
+<br>Lemunaatin juontiin lienee mennyt
+<br>taikka jospa aivan kotiansa
+<br>kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.
+<br>
+<br>Eipäs ole häirimässä näitä
+<br>iloisia jätkämiehiä,
+<br>hulikaaneja ja kuulingeita,
+<br>jotka käsikaulaa astelee
+<br>pitkin puistotietä julkista,
+<br>laulaa jollotellen harvakseltaan.
+<br>
+<br>Kauvas näkyy naamat punaset.
+<br>Mutta kauniin naaman keskellä
+<br>kiiltää pikimusta suu.
+<br>&mdash;Niinkuin neekereitä, joille Luoja
+<br>oisi erehtynyt naaman värin
+<br>huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
+<br>
+<br>Mutta oikeastaan nämä ovat
+<br>noita Suomen jätkämiehiä,
+<br>joitten veressä on kutsumus
+<br>palvelukseen pyhään Bakkuksen.
+<br>
+<br>Ja nyt, totellakseen veren ääntä,
+<br>ovat juhlimaan he ryhtyneet
+<br>ainoalla nektarilla, minkä
+<br>pahansuopa porvaryhteiskunta
+<br>heille jätti, kenkämusteella.
+<br>Siitä väri huuliin, peukaloihin.
+<br>
+<br>Mutta nyt he unohtaneet on
+<br>kaiken kaunansa ja kapinansa
+<br>porvareita, riistäjiä kohtaan.
+<br>Anteeks antoivat he typerille
+<br>raittiusmiehille ja -naisille.
+<br>Jumalia palvelee he nyt.
+<br>
+<br>Niinpä istuu jätkät ruohikkoon,
+<br>puutarhurin kukkapenkkiin aivan.
+<br>Kuuluu kotva porinata, jonka
+<br>katkaseepi silloin tällöin joku
+<br>laulunpätkä, riemunhihkasu
+<br>taikka läiskäys kun vahva käsi
+<br>iskee kaveria olalle.
+<br>
+<br>Vähitellen väsähtävät rentut,
+<br>keikahtavat kukin pitkäkseen
+<br>keskeen annansilmäin, iristen,
+<br>pelargonioitten heleäin,
+<br>varjoon suuren marjapihlajan,
+<br>jonka terttuin välitse ma nään
+<br>monta pörröpäätä kurkistavan
+<br>alas autuvihin nukkujiin.
+<br>
+<br>Yksi istumaan on jäänyt vain.
+<br>Muistamatta tovereitansa,
+<br>huomaamatta mitään ympärillään
+<br>tuijottaa hän kengänrippeisiinsä
+<br>raskain humalaisen katsein.
+<br>Hänellä on silminnähtävästi
+<br>taipumusta filosofiaan,
+<br>elonkysymysten pohtimiseen.
+<br>Ja hän itseksensä mutisee.
+<br>
+<br>Ympärillä kuuluu kuorsausta.
+<br>Pojat pihlajata puistelee
+<br>jotta marjat satehena käyvät
+<br>päälle onnellisten hulikaanein.
+<br>
+<br>Filosofi yksinänsä vain
+<br>mutisee. Ja nyökähtelee pää.
+<br>Sitte pyyhkäsee hän pitkän tukan
+<br>silmiltänsä pois ja taivaalle
+<br>jääpi sumein silmin katsomaan.
+<br>Sumein aukirevähtänein silmin,
+<br>jotka eivät mitään silti näe.&mdash;
+<br>Enempää me nähnemmekö kukaan?<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo36' href='#chpIII'>SISÄJÄRVEN HÖYRYLAIVA</a></h3>Pieni sisäjärven höyrylaiva
+<br>käydä nytkyttelee hiljallensa.
+<br>Selän reunaan tulee silloin tällöin,
+<br>mutta niinkuin säikähtänyt oisi
+<br>omaa suuremmoista rohkeuttaan,
+<br>painuu saarten suojiin uuestansa.
+<br>Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin
+<br>kiertäin varovasti niemenkärjet.
+<br>
+<br>Niin se käypi hiljallensa yhä
+<br>purren kulku, niinkuin monta vuotta
+<br>on jo käynyt. Yhtä ainoata
+<br>reittiänsä kiertäin joka päivä.
+<br>Aina samat rannat nähden, samat
+<br>pienet laineet lipatellen kylkiin.
+<br>Laiska kuohu keulan eessä, laulain
+<br>vanhat laulut yhä toistamiseen.
+<br>
+<br>Samat maitopänikät ne yhä
+<br>aamupuolla yksi kerrallansa
+<br>laitureilta poimitaan ja illoin
+<br>tyhjenneinä paikallensa tuodaan,
+<br>tänä vuonna useampi kuhmu
+<br>kyljissänsä vain kuin viime vuonna.
+<br>Samat matkustajatkin, vain vuotten
+<br>mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.
+<br>
+<br>Ämmät tuossa käykkäleukojansa
+<br>loukuttavat. Taas on heillä murhe
+<br>apupapin vaimosta. Tää onhan
+<br>aivan liiaks' kiinni maailmassa.
+<br>Eikä näytä edes ymmärtävän
+<br>hävetäkkään tämä papin vaimo.
+<br>Annastiinakin tuon oli kuullut
+<br>lemmenlaulujansa lurittavan.
+<br>
+<br>Harvakseltaan miesten äänet kuuluu:
+<br>"...Jokos kuohitutit orivarsas?...
+<br>johan tuota ... talonpojan töihin
+<br>heilumulkku sovi ... syöpi paljon ...
+<br>
+<br>temuaa ... ei pysy pojan käissä ...
+<br>tekee tuhot ... ei se sovi orit
+<br>vetohevoseksi ... ruuna siivo ...
+<br>tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..."
+<br>
+<br>Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi
+<br>yhä samaan verkkaisehen tahtiin.
+<br>Poiketaanpa joskus laitureihin.
+<br>Joku tulee, useampi menee.
+<br>Laiva tyhjeneepi vähitellen.
+<br>Matkamiehen, kaupungeista tulleen
+<br>nyökähtelee pää. Ja istualleen
+<br>siihen nukahtaa hän tyhjään laivaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo37' href='#chpIII'>KESÄINEN MIELIALA</a></h3>Pois täältä. Täällä liikkuvat
+<br>jo inhat kesävierahat,
+<br>nuo, jotka kosketuksellaan
+<br>saa koko seudun saastumaan.
+<br>
+<br>Tään kiroan puolherrasnäyn.
+<br>Pois jalkapatikassa käyn,
+<br>pois salotorppiin viimeisiin.
+<br>Käyn koirain luota ihmisiin.
+<br>
+<br>Ja mustimman kun mökin nään,
+<br>ma siihen totisesti jään.
+<br>Käyn kalaa. Heinää poikki lyön.
+<br>Ja torakoineen leivän syön.
+<br>
+<br>Ma ukkoin kera juttuan.
+<br>Ma syljen päälle lattian.
+<br>Ja käverästä piipustain
+<br>veän vennäänlehtein sauhut vain.
+<br>
+<br>Mut emäntä kun iltasin
+<br>taas kertoo äänin kimein
+<br>kuin leviääpi riettaus
+<br>ja kuin on Herran rangaistus,
+<br>
+<br>niin silloin kera tyttären
+<br>käyn suojaan neitsytaittasen.
+<br>Ah kauniin hetken rakastaa
+<br>saan torpan piikaa pulleaa.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>IV</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo38' href='#chpIV'>1</a></h3>Kultainen, kultainen tähti
+<br>sinisen pilven päällä.
+<br>Ah, sinä katsot meihin
+<br>Murheen Laaksossa täällä.
+<br>
+<br>Ah, olet nähnyt kaiken
+<br>ihmislapsien luvun
+<br>hamasta kun isä Aadam
+<br>alotti apinan suvun.
+<br>
+<br>Ah, olet nähnyt monen
+<br>sydämen aivoitukset.
+<br>Ah, olet kuullut monen
+<br>kielen jaaritukset.
+<br>
+<br>Herrasta luomakunnan
+<br>paljo on muistissa sulla.
+<br>&mdash;Paljo kaunista mahtaa
+<br>vielä lisäksi tulla.
+<br>
+<br>Mitähän täytyneekään
+<br>vielä sun nähdä ja kuulla
+<br>ennenkuin enkeli saapuu
+<br>tuomiopasuna suulla?
+<br>
+<br>Ah, sinä kultainen tähti
+<br>sinisen pilven päällä,
+<br>suuresti sinua säälii
+<br>Homo-hitunen täällä.
+<br>
+<br>Ah, minkä aikanas tehnyt
+<br>lienet sa rikkomuksen
+<br>kun noin saanut olet
+<br>raskahan rangaistuksen?
+<br>
+<br>Ennenpä Juudaksen paikan
+<br>ottaisin Helvetissä
+<br>kuin sinun kultatuolis
+<br>pilvissä sinisissä.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo39' href='#chpIV'>2</a></h3>Puu uljain kankahalla
+<br>se kaatuu maahan. Lahoaa.
+<br>Syö kissa pääskyn. Kaikki
+<br>on siihen hetkeen loppuvaa.
+<br>
+<br>Se heidän kohtalonsa.
+<br>On toisin määrä sun ja mun.
+<br>Jos ihminen nyt kuolee,
+<br>ei kuole silti loppuhun!
+<br>
+<br>Oi ihme luonnon suurin.&mdash;
+<br>Vain tomumajan jättää hän.
+<br>Ja jossain kaukomailla
+<br>saa loputtoman elämän.
+<br>
+<br>Sen uskon.&mdash;Mikäs auttaa
+<br>kun Raamattukin sanoo niin.
+<br>Mut tyytyisinpä silti
+<br>ma päiviin kotvaa lyhempiin.
+<br>
+<br>Ma haluaisin elää
+<br>elämän rikkaan, oikean
+<br>ja pitää palkkanani
+<br>myös loppukuolon oikean.
+<br>
+<br>Vain tyhjä reikä ilmaan
+<br>jäis muistokseni miekkoisen.
+<br>Ja senkin vähitellen
+<br>löis ajan aallot umpehen.
+<br>
+<br>Ma haluaisin kerta
+<br>pois kadotaksein nukahtaa.
+<br>Oi miks en porsas, pässi
+<br>tai kurja hiiri olla saa!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo40' href='#chpIV'>3</a></h3>Niin katson lauluuni entiseen
+<br>kuin puolioutohon ihmiseen.
+<br>Kuin jossain luulisin nähneheni
+<br>nuo kasvot ja äänen kuulleheni.
+<br>
+<br>Mut milloin ja missä?&mdash;En muistakkaan.
+<br>Jään nolona tuotakin tuumimaan
+<br>mitä varten laittelen laulunpäitä,
+<br>parin vuoden päästä kun tunne en näitä.
+<br>
+<br>Lie sydän sykkinyt ennenkin.&mdash;
+<br>Kun tuhrasin tuonkin paperin,
+<br>sain paljon vertani lämmintä käyttää.
+<br>Ja paperiksi se jääneen näyttää.
+<br>
+<br>Mut eipähän auta. On pakko niin.
+<br>Olen kahlittu kynään ja paperiin.
+<br>Oi taivas, kurjuutta kaikellaista
+<br>sinä Aatamin lapsi aikanas maista.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo41' href='#chpIV'>4</a></h3>Hei terve mieheen Don Quixote.
+<br>Nyt käsi kätehen.
+<br>Ja sitte kulkuhun, tappiot
+<br>ja voitot jakaen.
+<br>
+<br>Sun veljiis, töitteni tähden, ma
+<br>kai lukeutua voin.&mdash;
+<br>Monet kerrat tiukkana taistella
+<br>kera tuulimyllyn koin.
+<br>
+<br>Ja kirjoista jos alun sai
+<br>sun miekkasi heilutus
+<br>niin kirjallistapa laatua kai
+<br>myös mun oli turnaus.
+<br>
+<br>Minut, surullisen hahmon mies,
+<br>lyö ritarikuntahas.
+<br>Mihin vienee viiripäinen ties,
+<br>minä marssin matkassas.
+<br>
+<br>Eron pienen meissä jos huomaiskin,
+<br>se ei kuulu asiaan&mdash;
+<br>kas kertapa viisaan, tuhmankin
+<br>syö mato kirkkomaan.
+<br>
+<br>Yks vain on määränä: taivaltaa
+<br>kuin miesi kunnian,
+<br>hyvän, oikean puolesta uskaltaa
+<br>vaik' selkäsaunahan.
+<br>
+<br>Siis terve, veljeni Don Quixote,
+<br>nyt käsi kätehen.
+<br>Hei riemukulkuhun, tappiot
+<br>ja voitot jakaen.
+<br>
+<br>Minä kynälläin! Sinä miekallas!
+<br>Hepo allamme molempain:
+<br>Sinä lasketat Rocinantellas,
+<br>minä runoratsullain.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo42' href='#chpIV'>5</a></h3>Bakkus, istu pöytähämme,
+<br>viivy hetki vierellämme.
+<br>Oishan meillä kutsumus
+<br>ottaa oiva heilaus.
+<br>
+<br>Bakkus, tartu niskaan meitä,
+<br>pienen pilven päälle heitä!
+<br>Siellä maaten mahallaan
+<br>katsoisimme maailmaan.
+<br>
+<br>Puoliks hymyisimme tälle
+<br>muurahaisenelämälle,
+<br>puoliks kaipaisimmekin
+<br>pallollemme takaisin.
+<br>
+<br>Mut jos oikein onnestaisi
+<br>ehkä sihtihinsä saisi
+<br>personan sen pikkuisen
+<br>Minä Itse nimisen.
+<br>
+<br>Siellä pilven paltehella
+<br>saisi hetken naureskella
+<br>armahalle itselleen
+<br>tärkehine puuhineen.
+<br>
+<br>Useasti touhutessa
+<br>hengessä ja totuudessa
+<br>ollaan aika narreja
+<br>vaikkei itse arvata.
+<br>
+<br>Niinpä hetken hymyämme.
+<br>Bakkus, istu pöytähämme,
+<br>niskatukkaan tarttuen
+<br>heitä päälle pilvien.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo43' href='#chpIV'>6</a></h3>Aamu kultaa oksat viinapuun.
+<br>Veljet, saamme lukkoon panna suun.
+<br>Sammuu taivaan lamput tuhannet.
+<br>Pohjaan pikarimme viimeiset.
+<br>
+<br>Herää tuuli. Usvat hajoaa.
+<br>Kastehesta kimmeltääpi maa.
+<br>Kaunis valhe yömme ollut on.
+<br>Aamun tultua se kuolkohon.
+<br>
+<br>Rakkaat veljet, viinapuusta pois.
+<br>Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois
+<br>koskaan toisiamme päällä maan.
+<br>Kättä lyyen, veljet, erotaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo44' href='#chpIV'>7</a></h3>On ikävätä kun sukulaiset
+<br>pois toisistansa noin vierautuu.
+<br>Ei villihanhi se enään tiedä
+<br>jos kesy ankkamme vilustuu.
+<br>
+<br>Se villihanhi se siivin lentää,
+<br>se meren äärillä asustaa.
+<br>On meille outo sen elonjuoksu.
+<br>Ja siitä hyötyä emme saa.
+<br>
+<br>Mut kotihanhi, se kunnon lintu,
+<br>sian kanssa jakaapi purtilon.
+<br>Se lihotetaan. Se pataan pannaan.
+<br>Oi hanhenmaksalla maku on!<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo45' href='#chpIV'>8</a></h3>Pois, pois rikkaruohot
+<br>puutarhasta tästä
+<br>kaunoisilta kukiltamme
+<br>voimaa imemästä.
+<br>
+<br>Karun seudun kulttuurille
+<br>vaivoin raivasimme,
+<br>tunteelliset korukasvit
+<br>siihen istutimme.
+<br>
+<br>Suomenmaa on aina ollut
+<br>arka kunniastaan.
+<br>Kulttuurkukkaa varjelemme
+<br>luontoakin vastaan.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo46' href='#chpIV'>9</a></h3>Näätkös, sikaa ajetaan.
+<br>Possu karkas pahnoiltaan,
+<br>juoksee kohti metsänrantaa,
+<br>lyödä itseänsä antaa.
+<br>
+<br>Kylläpä ne lyövätkin.&mdash;
+<br>Possu, possu, takaisin
+<br>älä kiusallakaan käänny,
+<br>ennen vaikka tielle näänny.
+<br>
+<br>Ensikerran eläissäs
+<br>vapaus on edessäs.
+<br>Totta tuosta silloin jaksaa
+<br>jonkun seipääniskun maksaa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo47' href='#chpIV'>10</a></h3>Ah mikähän lienee mullakin
+<br>tään eloni tarkotus viimeisin?
+<br>Ma kuvitellut oon kirjaimeksi
+<br>vain itseni, pieneksi, vähäiseksi.
+<br>
+<br>Olen pieni kirjasin tiedoton,
+<br>jolla Kohtalo kirjansa latova on.
+<br>Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla,
+<br>ei tietoa, aavistust' ole mulla.
+<br>
+<br>Kova taivas yllä ja yksinään
+<br>saan käydä elämän vilinään.
+<br>Saan hetkisen hyppiä kartanolla.
+<br>Saan polkea muita, saan poljettu olla.
+<br>
+<br>Jos osaton olen, niin itkeä saan.
+<br>Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
+<br>Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa.
+<br>Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa.
+<br>
+<br>Kuin näyttelijä, mi näyttelee,
+<br>mi hetken itkee ja hymyilee.
+<br>Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat
+<br>ijäks peittää tuskat ja laulut armaat.
+<br>
+<br>Miks liikun, puhun ja uurastan?
+<br>Sitä tiedä en. Vain aavistan,
+<br>olen kirjain sanassa tärkeässä,
+<br>ties kuinka ankara valttiässä.
+<br>
+<br>Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
+<br>Oi taivas, mun mieltäni hivelee.
+<br>Taas tunnen minäkin eläväni.
+<br>Piru päätään nostaa mun sisässäni.
+<br>
+<br>En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.
+<br>Minä lankean maahan polvilleen.
+<br>Minä, kirjain, rukoilen latojalta:
+<br>mun pyyntöni täytä, sun onhan valta!
+<br>
+<br>Paha painovirhe minusta tee,
+<br>joka sotkee ja haittaa ja häiritsee.
+<br>Ken kirjaasi sitten lukea saisi,
+<br>hän päätänsä puistais ja kiroaisi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo48' href='#chpIV'>11</a></h3>Kun saisin Aladin-lampun
+<br>niin tottapa tietäisin
+<br>mikä toivomus silloin mulle
+<br>ois sydäntä läheisin.
+<br>
+<br>Heit' auttaa tahtoisin, jotka
+<br>vain varjossa elää saa
+<br>ja jotka nyt kurjuuttansa
+<br>ah, ääneen valittaa.
+<br>
+<br>Siks tahtoisin itse olla
+<br>se suuri ja mahtava mies,
+<br>jonka loistosta, rikkaudesta,
+<br>joka lapsikin mainita ties.
+<br>
+<br>Minä tahtoisin että ne riippuis
+<br>mun liepeissä ihmiset.
+<br>Minä tahtoisin olla se miesi,
+<br>jolta kerjää tuhannet.
+<br>
+<br>Mun porttini avattaisi.
+<br>Ja ma istuisin tuolillain.
+<br>Ja mun saliini suureen tuotais
+<br>nyt lauma valittajain.
+<br>
+<br>Ja ma kuuntelisin kun he kaikki
+<br>kuin kuorossa uikuttais.
+<br>Myös lomassa yksitellen
+<br>he tuskansa ulvoa sais.
+<br>
+<br>Ja ma hymyten nyökkäisin heille:
+<br>"Hyvä on, teitä autetaan".
+<br>Ja he saisivat laulaa mulle
+<br>ylenpalttista kiitostaan.
+<br>
+<br>Sata renkiä heidät sitten
+<br>pois yksitellen veis,
+<br>jotta jokainen sais edes kerran
+<br>mitä kukin he tarvitseis.
+<br>
+<br>Niin nälkäiset pöytään vietäis.
+<br>Kipot myrkkyä kukkurat!
+<br>Ja viluiset ruoskaa saisi!
+<br>Ulos yöhön sairahat!
+<br>
+<br>Mut sen, joka viimeiseksi
+<br>mun ruhtinassaliini jäis,
+<br>mun nähteni kieli kurja
+<br>sen suusta revästäis.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo49' href='#chpIV'>12</a></h3>Taas ihanteet on tuotu esihin
+<br>ja määritellään oikeaa ja väärää.
+<br>Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.&mdash;
+<br>Oi ihmismieli, kaikkea se häärää.
+<br>
+<br>Ne puhuvat, puun runko ylöspäin
+<br>noin kasvaa ilmamerten vapautehen
+<br>ja juurten janoissansa etsiväin
+<br>on matka salatuimpaan syvyytehen.
+<br>
+<br>Mut mitä helvettiä sinuhun
+<br>tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,
+<br>jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun
+<br>ja ruoskis enkeleitä autuaita
+<br>
+<br>ja runko, oksat maahan tunkien
+<br>ne vaikka niinkuin juna joutuisasti
+<br>ja puhki kallioitten, kivien
+<br>sais alimmaiseen helvettihin asti.
+<br>
+<br>Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis
+<br>mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin
+<br>tai veljes jos pää maassa hyppelis
+<br>ja kirkas päivä paistais jalkapohjiin.
+<br>
+<br>Syö mahas täyteen kun sen kerta saat.
+<br>Tai niinkuin eläin tuskissasi paru.&mdash;
+<br>Niin joskus kun on kesäisinä maat
+<br>sa nouse puuhun, taskussasi naru.
+<br>
+<br>Sa katso, korkeus ja mataluus
+<br>jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:
+<br>on vaakasuora viiva avaruus
+<br>ja taivaan tähdet koskettavat rapaa.&mdash;
+<br>
+<br>On yhtä sulle lintu pikkunen
+<br>sa missä livertelet laulujasi.
+<br>On yhtä sulle suuri ihminen
+<br>sa minne ripustelet nuoriasi.
+<br>
+<br><hr><h2>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>V</h2><br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo50' href='#chpV'>VANHA KALLIO</a></h3><b>(NUORELLE SUOMELLE.)</b><br><br>Yksinäinen kumpu soisen maan,
+<br>muistanetko merta milloinkaan?
+<br>Muistanetko kaukaa vuosituhansista
+<br>merta suolaista ja voimallista?
+<br>
+<br>Vanha kallio, sa vapiset!
+<br>Muistat, muistat päiväs entiset:
+<br>Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
+<br>Latvahasi meriloue pesi.&mdash;
+<br>
+<br>Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt.
+<br>Meri luotasi on väistynyt
+<br>vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
+<br>jää vesjättö lehmäin laitumeksi.
+<br>
+<br>Huipultas kun katson etelään,
+<br>enään soukan sininauhan nään.
+<br>Varislaumat rintehilläs isännöivät,
+<br>joita ennen hyökyaallot löivät.
+<br>
+<br>Vanha kallio, voi häpeääs!
+<br>Vedä sammalpeitto yli pääs.&mdash;
+<br>Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi.
+<br>Eikä latvaas meriloue pesi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo51' href='#chpV'>FARISEUS</a></h3><b>(NUORELLE SUOMELLE.)</b><br><br>Lyö rintoihis fariseus!
+<br>&mdash;jos myöntänee sen laki.
+<br>Taas päivän pesut suoritit
+<br>ja rukoukses rummutit.
+<br>Liet jaellut almujaki.
+<br>
+<br>Voit kerskata, oot elänyt
+<br>lain kirjaimien mukaan.
+<br>Ja siitä ethän epäile,
+<br>oot otollinen Herralle
+<br>jos ylimalkaan kukaan.
+<br>
+<br>Sa koskaan kylvä mitään et,
+<br>et koskaan mitään niitä.
+<br>Et tunne miltä maistuukaan
+<br>se, jota synniks mainitaan.
+<br>Ja kiität Herraa siitä.
+<br>
+<br>Niin tyynnä hurskaudessa
+<br>sun mataa elämäsi.
+<br>Jos milloin kättäs oikeaa
+<br>sa käytät, vapahasti saa
+<br>sen tietää vasen käsi!
+<br>
+<br>Kuin kulku kuun tai auringon
+<br>niin varma on sun retkes.
+<br>Ei koskaan epäröintiä.
+<br>Fariseus!&mdash;jo määränä
+<br>kun löi sun synnyinhetkes.<span class="sup">[<a name="ref01" href="#Ref01">1</a>]</span>
+<br>
+<br>Nyt lihassasi kylmässä
+<br>ei intohimot soita.
+<br>Saat elää rauhaa matalaa.
+<br>Ei murhe, riemu kolkuttaa
+<br>sun sydäntäsi koita.
+<br>
+<br>Sun sydäntäs!&mdash;No kieleni,
+<br>jo valehia puhut.&mdash;
+<br>Sun sydämesi paikalla
+<br>on lakikirja painava.
+<br>Niin haastelevat huhut.
+<br>
+<br>Ja homeessa jos kirja on,
+<br>niin ethän liene sinä!
+<br>Sun kätesi, sun kasvosi
+<br>jo kaukaa silmä äkkäsi
+<br>niin ihmeen kiiltävinä.
+<br>
+<br>Sa puleerattu pykälä,
+<br>sa loistat yli maasi,
+<br>Ja aikakirjat ankarat
+<br>ne kerta vielä kertovat
+<br>sun suurta kunniaasi.&mdash;
+<br>
+<br>Lyö rintoihisi Israel!
+<br>voit huutaa malliin tähän:
+<br>&mdash;Me oomme mailman valkeus!
+<br>&mdash;On meillä suur fariseus!
+<br>&mdash;Jos muuta liekkin vähän.
+<br>
+<br>
+<br>[<a name="Ref01" href="#ref01">1</a>] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän
+<br>Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian
+<br>valaisemiseksi pieni selitys:
+<br>
+<br>Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän
+<br>luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!&mdash;no kumpi tulee sieltä?<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo52' href='#chpV'>RAITTIUSLAULU</a></h3>Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+<br>symbooli nuorten kevättoiveitten
+<br>ja aatteen korkean kuin sini taivaan.
+<br>Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan.
+<br>
+<br>Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää,
+<br>niin juopon nenä saattaa sinertää,
+<br>niin kertoin julki rasvasydämestä
+<br>ja ijäks hukatusta terveydestä.
+<br>
+<br>Oi muistakaa, tään lipun lailla myös
+<br>sun sinertävät raittiit järvivyös
+<br>oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme,
+<br>maa, jonka pintaa mekin käyskelemme.
+<br>
+<br>Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
+<br>symbooli Suomen tuhatjärvisen.
+<br>On isänmaamme vettä tulvillansa.
+<br>Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo53' href='#chpV'>HELKAVIRSI</a></h3>Leimahti sininen sähkö
+<br>Turjan tunturin laella
+<br>Lapin yössä synkeässä.
+<br>
+<br>Lapin lapset tuon näkivät.
+<br>
+<br>Kävivät imehtimähän.
+<br>Pelko mielihin mateli.
+<br>&mdash;Kusta liekki Lapin yössä
+<br>Turjan tunturin laella?&mdash;
+<br>Kysyi nuoret, kysyi vanhat,
+<br>kummaa ei kukana tiennyt.
+<br>
+<br>Kävit tuosta tietäjihin,
+<br>outojen osoajihin.
+<br>&mdash;Kusta liekki Lapin yössä
+<br>tuiman tunturin laella?&mdash;
+<br>
+<br>Eipä tietty tietäjissä,
+<br>arvattu osoajissa.
+<br>Yksi luuli lemmon töiksi,
+<br>toinen taikavalkeiksi,
+<br>kolmas partaansa puhisi,
+<br>neljäs ei mitänä tiennyt.
+<br>
+<br>Yks oli kuulu kuulematta,
+<br>tietoniekka tietämättä
+<br>Lapin suuren suon takana,
+<br>meren mahtavan tykönä,
+<br>mustapärskyn pärmehillä,
+<br>niemessä nimettömässä,
+<br>portahassa puuttomassa,
+<br>mainittu isomahiksi
+<br>kaikkitiioksi Revoksi.
+<br>
+<br>Kävit tuota kuulemahan.
+<br>
+<br>Ajoit päivän, ajoit toisen,
+<br>viikoin vierit viisin, kuusin.
+<br>Ajoit suuren suon nenitse,
+<br>virran valkean ylitse,
+<br>kosken kuuen kuulumitse.
+<br>
+<br>Porot juoksi, sorkat paukkui,
+<br>tierat lenteli tuliset.
+<br>Hiiet nostatti näkyjä,
+<br>pahat pahoja kuvia.
+<br>Korpit koikkuivat perässä,
+<br>eellä lenti lemmottaret,
+<br>suolta kuului suuri huuto,
+<br>metsästä paha meteli.&mdash;
+<br>
+<br>Tulit he ukon tuvalle
+<br>valkehina ja vapisten.
+<br>Haastoit ankaran asian,
+<br>lausuit ouon lausehensa.
+<br>Kysyit oppia ukolta.
+<br>
+<br>Nousi ukko uunin päältä,
+<br>ikäloppu lautehilta,
+<br>jorahutti jouhistansa,
+<br>pamahutti parrastansa:
+<br>"Tuon isoni ennen tiesi,
+<br>vaarivainaja opetti,
+<br>asui ennen suku suuri,
+<br>suku suuri ja sotaisa
+<br>Pohjan raukoilla rajoilla,
+<br>laulut lauloi, tiiot tiesi.
+<br>
+<br>Kukki silloin kuuset meillä,
+<br>omena kypsyä osasi.
+<br>Louhi Pohjolan emäntä,
+<br>Pohjan ylpeä emäntä,
+<br>loipa kuun, taotti päivän
+<br>Ilmarisella sepolla.
+<br>Päivän telki kalliohon,
+<br>kuun on kahlitsi kivehen
+<br>Pohjan yöhön paistajaksi
+<br>viljapellon vaalijaksi.&mdash;
+<br>Nousi tuosta sota suuri.&mdash;
+<br>Katalat Kalevan miehet
+<br>päivän vohki, kuun varasti
+<br>itsellensä vain iloksi,
+<br>peltojensa paistajaksi.
+<br>Eipä saaneet särkymättä
+<br>kultatauluja kivestä.
+<br>Jälkeen jäi moni murunen
+<br>kovan kallion sisähän.
+<br>Tuost' on merkit kuun kylessä,
+<br>aukot mustat auringossa.
+<br>
+<br>Tämän tiesin. Nytpä tiiän
+<br>tämän tietoni lisäksi,
+<br>Turjan on ollut tunturissa
+<br>emon auringon asunto
+<br>ennenkuin Kalevan miehet
+<br>päiväkultamme varasti.
+<br>Siellä tunturin sisässä
+<br>päivän kullat, kuun hopiat
+<br>monet on jälellä vielä.
+<br>Siitäpä sininen sähkö
+<br>tuiman tunturin laella."
+<br>
+<br>Lausuit kurjat lappalaiset:
+<br>"Oi on ukko, kaunis ukko,
+<br>Repo, tietäjä tosien,
+<br>tule meille tuntijaksi,
+<br>pääy päivän päästäjäksi.
+<br>Pieni päivyen murunen,
+<br>kuun on välkettä vähäsen
+<br>laula Lapin taivahalle.
+<br>Tyhjään tyytyy kivi keolla,
+<br>laihempahan lappalainen."
+<br>
+<br>Tuopa tietäjä tosien,
+<br>Repo tietäjä tosien,
+<br>valjasteli varsojansa.
+<br>
+<br>Itse pulkkahan rupesi,
+<br>asetaikse ahkiohon,
+<br>ajoi päivässä yhessä
+<br>Turjan tunturin laelle.
+<br>Raksahutti rumpuansa
+<br>poronkoivella kovalla,
+<br>kalahutti kalliohon
+<br>miekalla tuliterällä.
+<br>Loihe tuosta laulamahan,
+<br>sanaköyttä suoltamahan.
+<br>
+<br>Lauloi hetken, maa järähti,
+<br>lauloi toisen, vuori vonkui,
+<br>kalliot kaheksi lenti,
+<br>tähet keikkui taivahalla.
+<br>Tuli tuiski kalliosta,
+<br>sähkö vuoresta sihisi
+<br>talviselle taivoselle
+<br>Lapin yöhön loistajaksi
+<br>päivättömän paistajaksi,
+<br>iloksi ihalan illan
+<br>kansan kurjan kaitsijaksi.
+<br>
+<br>Lapinmaassa mainittihin
+<br>tulia Revon tuliksi.<br><br><br><br><br><h3><a class=p name='runo54' href='#chpV'>LASTU</a></h3>Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti.
+<br>Oli niitten joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs
+<br>toisia. Aina kun uusi tuulenpuuska lennähti sähisten
+<br>avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin tarttuvan kiinni puun
+<br>laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään
+<br>tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat
+<br>oksat kovasti ja koko runko notkahteli.
+<br>
+<br>Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina.
+<br>
+<br>Mutta koivu piti puolensa.
+<br>
+<br>Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut
+<br>lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt
+<br>uhrikseen. Se heitti sen korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa
+<br>voimakkailla käpälillään ikäänkuin kissa haavoitettua
+<br>avutonta hiirenpoikasta.
+<br>
+<br>Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes
+<br>tuuli, tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti
+<br>sen johonkin lätäkköön ja istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä,
+<br>jonkun talon tuuliviirin nenään tai kääkkyräpetäjän
+<br>punaselle oksalle.
+<br>
+
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***
+
+***** This file should be named 13429-h.htm or 13429-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/3/4/2/13429/
+
+Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
+Proofreaders
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
+